NormalizeHEADmain

603 files changed, 17 insertions, 68434 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..76deecd
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #66322 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66322)
diff --git a/old/66322-0.txt b/old/66322-0.txt
deleted file mode 100644
index b951fa7..0000000
--- a/old/66322-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,15799 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Keskikoulun Yleinen Historia, by Oskari
-Mantere
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Keskikoulun Yleinen Historia
-       Oppi- Ja Lukukirja Keski- Ja Tyttökouluille Sekä Seminaareille
-
-Author: Oskari Mantere
-        Gunnar Sarva
-
-Release Date: September 17, 2021 [eBook #66322]
-[Most recently updated: November 26, 2022]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Richard Tonsing, Eric Lehtonen, Sami Sieranoja and the Online
-             Distributed Proofreading Team at https://www.pgdp.net
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KESKIKOULUN YLEINEN HISTORIA ***
-
-
-
-
-                              KESKIKOULUN
-                            YLEINEN HISTORIA
-                                   I
-
-
-
-
-                              KESKIKOULUN
-                            YLEINEN HISTORIA
-
-                           OPPI- JA LUKUKIRJA
-              KESKI- JA TYTTÖKOULUILLE SEKÄ SEMINAAREILLE
-
-
-                             KIRJOITTANEET
-                     OSKARI MANTERE JA GUNNAR SARVA
-
-                           VANHA JA KESKIAIKA
-
-
-                         KAHDESKYMMENESKOLMAS,
-                           MUUTTAMATON PAINOS
-
-
-[Illustration]
-
-                           PORVOO ● HELSINKI
-                      WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ
-
-
-
-
-                      _Kouluhallituksen hyväksymä
-                       syyskuun 9. päivänä 1915_
-
-
-                     WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖN
-                      KIRJAPAINOSSA PORVOOSSA 1960
-
-
-
-
-                              OPETTAJALLE.
-
-
-_Täysiluokkaisten lyseoiden ja yhteiskoulujen keskiluokkia kuin myös
-tyttökouluja ja seminaareja varten on kauan kaivattu sopivaa yleisen
-historian oppikirjaa. J. R. Pallinin »Yleisen historian oppikirja» ei
-suppeutensa eikä yksipuolisen ainevalintansa takia pitkiin aikoihin ole
-tyydyttänyt oppikirjalle asetettavia vaatimuksia. B. Estlanderin paljon
-käytetty »Yleinen historia kertomuksittain» on lukukirjana oivallinen,
-mutta kaipaa täydennyksekseen oppikirjaa, joka lujemmin sitoo
-tapahtumain monisäikeiset langat. Muut yleisesti käytetyt oppikirjat
-ovat laaditut ylempien luokkien opetusta silmällä pitäen, joten niiden
-käyttäminen keskikoulu-asteella on ollut hankalaa._
-
-_Olemme näin ollen arvelleet poistavamme todellisen puutteen
-oppikirjatuotannossamme ryhtyessämme laatimaan esillä olevan
-»=Keskikoulun Yleistä historiaa=»._
-
-_Kirja on tarkoitettu käytettäväksi keskikouluissa sekä tyttökouluissa
-ja seminaareissa. Näissä opistoissa suoritettava historian oppimäärä
-lienee jotenkin yhtä laaja — joskin se toisissa tulee luetuksi
-perinpohjaisemmin kuin toisissa. Kun oppikirjaamme päätekstin ohella
-sisältyy sarja lukukappaleita, on niissä kouluissa, joissa tuntiluku on
-suurempi tai oppilaat henkisesti varttuneempia, mahdollista lisätä
-tarkemmin opittavaa ainesta sanotuista kappaleista._
-
-_Aineksen valinnassa olemme noudattaneet sitä mielestämme oikeata
-periaatetta, että ns. sivistyshistorialle on annettava oppikirjassa
-enemmän tilaa kuin tähän asti on ollut tavallista. Sotahistoriaa taas on
-supistettu. Kuitenkin on valtiollisten olojen kuvaus kaikkialla
-esityksen runkona. Erityistä huomiota on kiinnitetty runouden ja
-kuvaamataiteiden kehitykseen, jota sivistyselämän puolta näihin asti on
-varmaan liiaksi rajoitettu historian oppikirjoissa. Laajempaa
-sosiaalisten olojen kuvausta olemme sitä vastoin karttaneet, koska
-siihen kuuluvat asiat paremmin soveltuvat yläasteilla esitettäviksi
-oppilaiden ollessa varttuneempia. Kumminkin on kirjaamme otettu
-tärkeiden elinkeinojen kehitystä ja säätyluokkain tilaa koskevaa._
-
-_Yleensä on esitys pyritty keskittämään historiallisen kehityksen
-tärkeimpiin kohtiin. Paljon tapahtumain ja henkilöiden nimiä samoin kuin
-vuosilukuja on tämän takia jätetty pois, kun taas toisista asioista on
-puhuttu laajanlaisesti._
-
-_Täten esitys on myös pyritty saamaan havainnolliseksi.
-Havainnollisuutta lisännevät niinikään ne monet lukukappaleet, joita on
-sovitettu päätekstin väliin, mutta joita ei ole tarkoitettu läksyinä
-muistiinpantaviksi muuta kuin poikkeustapauksissa. Useat lukukappaleet
-ovat samalla näytteinä alkuperäisistä lähteistä. Samaa tarkoitusta
-varten on kirjaan pantu runsaanlaisesti kuvia ja karttoja._
-
-_Mitä muutoin esitystapaan tulee, olemme koettaneet tarkoin, vaikka
-lyhyesti selittää kaikki esille tulleet historialliset käsitteet, jottei
-oppilas jäisi epätietoiseksi siitä, mitä milläkin sanalla ymmärretään.
-Opettajan asia on tietenkin antaa lisäselityksiä, milloin ne
-osoittautuvat tarpeellisiksi._
-
-_Lopuksi pyydämme kiitollisuudella mainita, että lehtori K. O.
-Lindeqvist ja maisteri K. K. Aro ovat lukeneet suuren osan
-käsikirjoituksestamme ja tehneet meille useita arvokkaita huomautuksia._
-
-_Elokuussa 1915._
-
-                                                            __Tekijät.__
-
-                  *       *       *       *       *
-
-_Vaikka läksykappaleet ovat painetut suuremmalla ja lukukappaleet
-pienemmällä kirjasinlajilla, on selvyyden vuoksi läksykappaleiden eteen
-painettu merkki ● ja lukukappaleiden alkuun □._
-
-                                                         __Kustantaja.__
-
-
-
-
-                        Esihistoriallinen aika.
-
-
-● =Historia ja esihistoria.= Kun historiantutkijat kirjoittavat
-esityksiä ihmiskunnan vaiheista, täytyy heidän ensin hankkia tarkkoja
-tietoja esitettävistä asioista. Nämä tiedot he saavat monella eri
-tavalla; tärkeimmät tietolähteet ovat _kirjoitukset_, joita kuvattavan
-aikakauden ihmiset ovat jättäneet jälkeensä. Näin saatuja _asiakirjoja_
-säilytetään _arkistoissa_, joissa tiedemiehet käyvät niitä tutkimassa.
-Historioitsijat ovat niiden perusteella kirjoittaneet teoksia, jotta
-muutkin ihmiset saisivat tietoja kansojen kohtaloista. Tällaista
-yhtäjaksoista esitystä ihmiskunnan vaiheista sanotaan _historiaksi_.
-
-Sitä aikaa, josta ei ole olemassa kirjoitettuja muistiinpanoja, sanotaan
-_esihistorialliseksi_ eli _historiantakaiseksi_ ajaksi. Siitäkin on
-ihmisten onnistunut saada tietoja. On näet löydetty maasta kaikenlaisia
-vanhoja, osaksi kivestä, osaksi metallista valmistettuja esineitä,
-vieläpä asuinpaikkojen jäännöksiä. Kivisiä muinaisesineitä sanoi kansa
-entiseen aikaan ukonnuoliksi, koska se uskoi, että ne olivat ylijumalan
-ampumia salamia, jotka olivat pudonneet maan päälle. Nykyään sen sijaan
-tiedetään, että ne ovat muinaiskansojen käyttämiä aseita ja tarvekaluja.
-Niitä on koottu _museoihin_, joissa _muinaistieteen_ eli _arkeologian_
-tutkijat niitä tarkastavat saadakseen selville, minkälaisia elinkeinoja
-esihistorialliset kansat ovat harjoittaneet ja minkälaisissa oloissa
-muutoin eläneet.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 1._ Määrämuotoisia hakat-tuja kiviaseita.
-]
-
-
-● =Kivikausi.= Ihmisiä on elänyt maapallolla jo satoja tuhansia vuosia.
-Ensimmäiset ihmiset elivät perin kehittymätömissä oloissa. He
-valmistivat aseensa ja tarvekalunsa kivestä, jonka tähden tätä aikaa
-sanotaankin _kivikaudeksi_. Aluksi käytettiin kiviä sellaisina, kuin ne
-löydettiin maasta, mutta myöhemmin niistä toisilla kivillä lohkaistiin
-pois palasia, ja niin niille annettiin sellainen muoto, että niitä
-paremmin voitiin käyttää määrättyihin tarkoituksiin. Opittiinpa vihdoin
-hiomaan kiviaseita sileiksi ja kiertämään niihin luuputkella reikä,
-johon puinen varsi työnnettiin. Paitsi kivistä valmistettiin esineitä
-myös luusta ja puusta.
-
-Aluksi kivikauden ihmiset eivät harjoittaneet muita elinkeinoja kuin
-metsästystä ja kalastusta. He asuivat luolissa ja verhosivat ruumiinsa
-eläinten nahoilla.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 2._ Hiottuja kiviaseita.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 3._ Luolan seinään piirretty alkuhärän kuva.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 4._ Hevosta esittävä norsunluinen veistos esihistorian ajoilta.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva_ 5. Kivinen nuolenkärki Amerikasta.
-]
-
-Kivikauden loppuaikoina ihmiset oppivat jo hoitamaan karjaa ja
-viljelemään maata, käyttäen kivikuokkaa ja puista auraa. Silloin he myös
-rakensivat asunnoikseen hirsimajoja paalujen päälle järvelle.
-Paalulautalle johti vain kapea silta, joka vihollisen hyökätessä voitiin
-purkaa. Kankaiden kutominenkin oli jo silloin tunnettu, joten ihmisten
-ei enää tarvinnut käydä verhottuina eläinten nahkoihin. Osasivatpa he jo
-keittää ruokansa savesta valmistetuissa astioissa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 6._ Paalukylä Sveitsistä (noin vuonna 1000 eKr.).
-]
-
-
-● =Metallikausi.= Kivikautta kesti kymmeniä tuhansia vuosia. Yhä
-moninaisemmiksi kasvoivat ihmisten tarpeet. Niitä oli lopulta vaikea
-kiviasein tyydyttää. Vihdoin, muutama tuhat vuotta ennen Kristuksen
-syntymää, keksittiin jossain Aasian puolella taito metallista valmistaa
-aseita ja tarvekaluja. Aluksi käytettiin raaka-aineena _pronssia_, joka
-on vasken ja tinan sekoitusta. Sitä aikakautta sanotaan
-_pronssikaudeksi_. Myöhemmin tunki kova ja kestävä _rauta_ pronssin
-syrjään, ja silloin sai alkunsa _rautakausi_, jota vieläkin elämme.
-
-Metallista voitiin valmistaa sellaisia esineitä, joihin kivi oli liian
-haurasta. Niinpä siitä taottiin miekkoja sota-aseiksi sekä sirppejä
-maanviljelyskaluiksi. Metallista valmistetut keihäänkärjet ja kirveet
-olivat myös tehokkaampia kuin kiviset. Lisäksi tehtiin metallista
-koristeita, kuten solkia, kaularenkaita ja riipuksia. Onpa löydetty
-näiltä ajoin jo lukkoneuloja ja parrannyhtämispihtejäkin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 7._ Solki pronssikaudelta.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 8._ Keihäänkärki rautakaudelta.
-]
-
-
-● =Sivistys kohoaa.= Ihmiskunta kehittyi jo esihistoriallisella ajalla
-sangen korkealle sivistyskannalle. Varsinkin kun ihmiset oppivat
-viljelemään maata, kohosi sivistys ripeästi. Maanviljelijäin ei
-tarvinnut siirtyä paikasta toiseen, kuten metsästäjäin, kalastajain ja
-karjanhoitajain; siksi he voivat rakentaa itselleen pysyviä asuntoja ja
-tehdä elämäntapansa mukavammiksi. Asuen entistä tiheämmässä he joutuivat
-lähempään yhteyteen keskenään, joten naapurit voivat käyttää toistensa
-kokemuksia ja keksintöjä hyväkseen. Maanviljelijällä oli aikaa muihinkin
-harrastuksiin kuin työskentelyyn elämän ylläpitämiseksi. Näin siis
-sivistys kehittyi varsinkin sellaisissa seuduissa, joissa maanviljelys
-sai jalansijaa.
-
-Sivistykseen luetaan kuuluvaksi:
-
- A.  Aineellinen sivistys eli elinkeinot.
-
- B.  Henkinen sivistys:
-
-     1. Tieteet.
-
-     2. Taiteet.
-
-     3. Uskonto.
-
-
-
-
-                              Vanha aika.
-                          N. vuoteen 400 jKr.
-
-
-                         =1. Itämaiset kansat.=
-
-
-                             EGYPTILÄISET.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 9._ Ramses II:ta esittävä kuvapatsas.
-]
-
-
-● =Hallitsijat.= Viljavassa _Niili_n laaksossa sijaitseva Egypti oli
-varhaisimpina aikoina jakautuneena moneen pieneen valtakuntaan. Mutta n.
-vuonna 3000 eKr. _Mena_-niminen kuningas yhdisti koko maan yhdeksi
-valtakunnaksi, jonka pääkaupungiksi tuli _Memfis_ (egypt. Menofre).
-Memfiin hallitsijat olivat mahtavia miehiä. Alamaiset pitivät heitä
-jumalien poikina ja kutsuivat heitä arvonimellä _farao_, joka merkitsee
-»suuri talo», sillä kuninkaalla oli lukuisa hoviväki, joka eli hänen
-palatsissaan. Faraon valta oli rajaton, niin että alamaisten henki ja
-omaisuus olivat hänen vallassaan. Egyptin hallitsija oli siis _rajaton
-yksinvaltias_ eli _despootti_.
-
-Memfiin faraot ovat tulleet tunnetuiksi varsinkin
-_pyramidi_-rakennuksistaan. Nämä ovat suunnattoman suuria kivestä
-rakennettuja hautakammioita, jotka hallitsijat jo eläessään
-rakennuttivat itselleen.
-
-Suurten pyramidien läheisyydessä on jättiläiskokoinen kuvapatsas, joka
-esittää ihmispäällä varustettua makaavaa leijonaa. Tämän suuren
-_sfinksin_ sisässä on muutamia temppelikammioita.
-
-[Illustration:
-
-  Egypti.
-]
-
-Aikojen kuluessa veltostuivat Memfiin faraot. Lopuksi he eivät enää
-kyenneet pitämään valtakuntaansa koossa, vaan se hajosi moneen osaan. Se
-pysyi sitten pirstoutuneena monta sataa vuotta, kunnes vihdoin _Teebe_n
-(egypt. Nē) hallitsijat sen jälleen yhdistivät. Teeben faraot olivat
-sotaisampia kuin Memfiin. Sotavaunuissa ajaen he johtivat joukkonsa
-voitosta voittoon. He valloittivat etelässä olevan _Aitiopia_n, ja
-idässä heidän valtakuntaansa kuului koko _Syyria_ Eufrat jokeen saakka.
-
-Tunnetuin Teeben faraoista oli _Ramses II_ (egypt. Remssu), joka
-hallitsi vuoden 1250 tienoissa eKr. Ramses ei ollut kuuluisa ainoastaan
-sotilaana, vaan myös rauhan toimissa. Teeben suojelusjumalalle, joka oli
-auttanut häntä kaikissa hänen yrityksissään, hän rakensi monta
-_temppeliä_. Kuuluisin on se, joka sijaitsi pääkaupungissa.
-
-Ramses II:n kuoltua Egyptin mahtavuus nopeasti aleni. Vuonna 525 eKr.
-persialaiset vihdoin tekivät lopun maan itsenäisyydestä.
-
-=Egyptin maa.= Egyptin maa ei ole pinta-alaltaan suurempi kuin Viipurin
-lääni. Sen muodostaa kapea _Niilin_ laakso, joka on yhtä pitkä kuin
-Suomi, mutta paikoitellen vain peninkulman tai parin levyinen. Niilin
-suupuolen ympärillä maa leviää laajaksi vesiperäiseksi suistomaaksi eli
-_deltaksi_. Koko Egypti on Niilin lahja. Maa olisi ympäröivän erämaan
-kaltaista, ellei Niili joka vuosi tulvisi yli äyräittensä ja toisi
-mukanaan hedelmällistä liejua, joka jää pelloille joen laskeutuessa
-tavalliseen uomaansa. Tulva alkaa kesäpäivänseisauksen (kesäk. 21 p:n)
-aikoihin; kolmen kuukauden kuluttua vesi on korkeimmillaan kattaen
-laajoja aloja kummaltakin puolen jokea; ja taas kolme kuukautta
-myöhemmin eli siis joulun tienoissa vesi on laskeutunut ennalleen. Ennen
-seuraavaa tulvaa saadaan maasta kaksi satoa. Silloin erämaasta puhaltava
-tuuli jo on peittänyt palmujen lehdet, pellot ja koko maan paksuun
-hiekkatomuun. Näyttää siltä kuin Egypti olisi muuttumaisillaan
-kellertäväksi hieta-aavikoksi. Juuri silloin tulva aikaa uudelleen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 10._ Veden nostaminen säiliöstä vinttaamalla.
-]
-
-Tulvan aikana talonpoikain täytyi kastella niitä vainioita, joihin
-tulvavesi ei ulottunut. Vielä tulvan jälkeenkin kasteleminen tuotti
-paljon vaivaa, sillä Egyptissä voi olla vuosikymmeniä satamatta.
-Kastelemisen helpottamiseksi rakennettiin jo ammoisina aikoina kanavia,
-joihin Niilin vesi johdettiin; alemmista kanavista nostettiin vesi
-vinttilaitoksilla ylempiin, ja siten saatiin kosteutta levitetyksi aina
-autiomaan rajalle. Myöhemmin vesi Niilin tulviessa padottiin suureen
-_Moiris_ järveen (egypt. Mruer), josta sitä kuivana aikana voitiin
-juoksuttaa pelloille.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 11._ Egyptiläisten kylvönteko.
-]
-
-Kohta tulvan asetuttua maa kynnettiin härkäparin vetämällä raskaalla
-puuauralla. Sitten kylvettiin siemen ja annettiin lammaslauman sotkea se
-maahan. Kun vilja oli tuleentunut, leikattiin se sirpillä, koottiin
-lyhteiksi ja kuljetettiin aasien selässä latoihin. Puiminen toimitettiin
-lehmillä, jotka polkivat jyvät irti tähkäpäistä.
-
-□ =Pyramidit.= Egyptin _faraot_ eli kuninkaat rakennuttivat
-pääkaupunkinsa _Memfiin_ läheisyyteen itselleen suunnattoman suuria
-hautakammioita eli pyramideja, joita on kaikkiaan n. 70. Ne ovat
-neliskulmaisia, ylöspäin suippenevia kivisiä jättiläisrakennuksia.
-Suurimman kaikista pyramideista rakennutti kuningas _Khūfu_. Se on n.
-140 m. korkea eli kaksi kertaa niin korkea kuin Suurkirkko Helsingissä
-torista mitattuna. Ja siihen on käytetty niin paljon kiviä, että niistä
-voitaisiin rakentaa ympäri koko Suomen neljän metrin korkuinen ja puolen
-metrin paksuinen muuri. Tarun mukaan tämän pyramidin rakentaminen kesti
-30 vuotta, ja kuitenkin 100,000 henkeä oli sitä rakentamassa. Kivet
-louhittiin vuoristosta ylempää Niilin itäpuolelta. Sieltä ne
-kuljetettiin vartavasten rakennettua tietä Niilin rannalle, sitten
-lautoilla jokea pitkin ja edelleen työmaalle, jossa ne suurilla
-vipulaitoksilla kohotettiin paikalleen. Keskellä pyramidia on Khufun
-hautakammio, johon pitkät käytävät johtavat. Kammiossa ja käytävissä
-kivet on niin kiiltäviksi hiottu, että tulisoihdut heijastuvat niihin,
-kun niitä kannetaan pyramidin läpi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 12._ Khufun pyramidi ja suuri sfinksi.
-]
-
-
-□ =Ramses II.= Kuuluisin kaikista Egyptin faraoista oli _Ramses II_,
-joka oli taitava ja uljas sotapäällikkö.
-
-Egyptiläiset eivät mielellään palvelleet sotamiehinä, vaan he tahtoivat
-harjoittaa rauhallisia elinkeinoja. Muuan egyptiläinen kirjuri kertoo
-sotilasammatin rasituksista seuraavasti: »Sotamiehen sotapalvelus on
-kovin vaivalloinen. Hänet suljetaan kasarmiin ja häntä lyödään
-ruumiiseen, kasvoihin ja päähän. Kun hän on palvellut oppivuotensa,
-kirjoitetaan hänet luetteloihin, ja hän saa kokea sodan vaivat ja
-vaarat. Hänet komennetaan kauas Syyriaan; hänen täytyy kiivetä yli
-kukkuloiden ja vuorten ja kantaa selässään ruokaa, leipää ja vettä,
-kunnes niska jäykistyy niinkuin aasilla ja selkä on taittumaisillaan.
-Hänen täytyy matkalla juoda haisevaa vettä ja tehdä vahtipalvelusta. Hän
-marssii vihollista vastaan jäsenet hervoksissa pelosta. Vihdoin hän
-sairastuu ja hänet lähetetään kotiin aasin selässä.» — Ramses
-palkkasikin parhaasta päästä neekereitä ja muita ympäristön asukkaita
-sotajoukkoonsa. Vain sotapäälliköt olivat egyptiläisiä.
-
-Kerran Ramses lähti taistelemaan pohjoisesta hyökkääviä _heettiläisiä_
-vastaan. Syyriassa sotajoukot tapasivat toisensa. Kun Ramses lähestyi
-heettiläisten leiriä, saapui muutamia karkulaisia hänen luokseen
-ilmoittamaan, että heettiläiset pelästyneinä muka olivat lähteneet
-pakosalle egyptiläisten saapuessa. Mutta karkulaiset olivatkin
-heettiläiskuninkaan lähettämiä, sillä hän tahtoi saattaa egyptiläiset
-huolettomiksi. Kuultuaan karkulaisten sanoman Ramses kiiruhti muutamien
-valiojoukkojen kanssa ajamaan heettiläisiä takaa. Mutta nämä olivatkin
-asettuneet väijyksiin ja hyökkäsivät, Ramses kuninkaan saapuessa, esiin
-piilostaan ja ympäröitsivät hänet. Useimmat egyptiläiset tapettiin,
-mutta kuningas itse piti uljaasti puoliaan keskellä vihollisparvea,
-kunnes pääjoukot ehtivät hänelle avuksi. Silloin heettiläisten vuoro oli
-peräytyä. Kun vihdoin solmittiin rauha kuningasten kesken, suurempi osa
-Syyriaa jäi Egyptin haltuun.
-
-Päätettyään onnellisesti sotaretkensä Ramses II rakennutti pääkaupunkiin
-_Teebe_en temppelin suojelusjumalansa _Ammon-Rē_n kunniaksi.
-Temppeliportille johtaa kuja, joka on reunustettu _sfinkseillä_. Nämä
-ovat leijonan ruumiilla ja ihmispäällä varustettuja patsaita. Itse
-portin edessä on kaksi hoikkaa neliskulmaista pylvästä eli _obeliskia_.
-Portin kummallakin puolen on leveät lipputangoilla varustetut tornit,
-_pylonit_. Sen takana on esikartanoita ja vihdoin puolihämärät
-temppelisalit. Rakennuksen keskellä on pilkkoisen pimeä huone, jossa on
-laiva ja siinä kultainen jumalankuva.
-
-Temppelin edusta on koristettu kivisillä kuvapatsailla ja seinät
-maalauksilla. Kuvapatsaat esittävät jäykkinä istuvia ihmisiä, joilla
-aina on katse suoraan eteenpäin kääntyneenä, polvet yhteen puristettuina
-ja kädet lepäämässä polvien päällä. (Katso kuvaa 14!) Maalauksissa
-kuvataan egyptiläiset pitkiksi ja solakoiksi. Heidän päänsä ja jalkansa
-ovat sivulle päin käännetyt, mutta rinta on katsojaan päin. (Katso kuvia
-11 ja 18!) Näistä kaavoista pidettiin niin ankarasti kiinni, että vain
-harva taiteilija uskalsi niistä poiketa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 13._ Kolme egyptiläistä jumalaa. (Osiris sekä hänen vaimonsa ja
-    poikansa.)
-]
-
-
-● =Uskonto.= Egyptiläiset eivät uskoneet yhteen ainoaan Jumalaan,
-vaan palvelivat monia jumalia. Sellaista uskontoa sanotaan
-_monijumalaisuudeksi_ eli _polyteismiksi_. Egyptiläiset uskoivat,
-että taivaankappaleet olivat jumalia. Mahtavin oli _Rē_ eli auringon
-jumala. Kullakin kaupungilla oli sitä paitsi oma suojelusjumalansa.
-Pääkaupungin jumala oli muita mahtavampi. Kun Teebe oli tullut
-pääkaupungiksi Memfiin jälkeen, sen suojelusjumala, _Ammon_ kohosi
-suureen arvoon. Vihdoin egyptiläiset alkoivat pitää Re jumalaa ja
-Ammonia samana olentona, jota he sanoivat nimellä _Ammon-Rē_. Hänen
-rinnallaan oli kuitenkin koko joukko vähäarvoisempia jumalia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 14._ Ammon.
-]
-
-Egyptiläiset uskoivat, että kukin jumala oli pyhittänyt itselleen
-erityisen eläinlajin, jonka ruumiiseen hän saattoi asettua asumaan.
-Niinpä oinas oli pyhitetty Ammonille, mutta Ren valitsema eläin oli
-sontiainen. Taiteilijat kuvasivat useasti jumalat heidän
-nimikkoeläintensä päällä varustetuiksi, ja hurskaat egyptiläiset
-osoittivat näille eläimille jumalallista kunnioitusta. Suurimmassa
-arvossa pidettiin _Ăpis_ härkää (egypt. Hapi), joka oli pyhitetty
-_Osiris_ jumalalle, kuoleman valtakunnan haltijalle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 15._ Apis-härkä.
-]
-
-Egyptiläiset uskoivat ihmissielun elävän senkin jälkeen, kun ruumis jo
-oli kuollut. Yhä edelleen sielu käytti entistä ruumistaan asuinsijanaan;
-jos siis ruumis mätäni, jäi sielu asuinsijaa vaille, ja sen täytyi
-turvattomana harhailla paikasta toiseen. Sen tähden egyptiläiset
-_palsamoivat_ vainajan ruumiin, ettei se pääsisi mätänemään, ja veivät
-sen vasta sitten hautakammioon. Palsamoitua ihmisruumista sanotaan
-_muumioksi_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 16._ Palsamoiminen.
-]
-
-
-□ Egyptissä kullakin kaupungilla oli oma jumalansa. Mahtavin kaikista
-jumalista oli _Ammon-Rē_, jolle Ramses II rakennutti suuren temppelin
-pääkaupunkiinsa Teebeen. Paitsi jumalia egyptiläiset palvelivat myös
-pyhiä eläimiä, kuten kissoja, koiria ja ibis-lintuja, joihin he luulivat
-jumalien sijoittuneen. Tärkein kaikista pyhistä eläimistä oli _Apis_
-härkä. Kreikkalainen historioitsija _Hērŏ´dotos_, joka itse kävi
-Egyptissä, kirjoitti eläintenpalveluksesta seuraavalla tavalla: »Apis on
-muutoin musta, mutta sillä on seuraavat merkit: otsassa kolmion
-muotoinen valkea täplä, selässä ikäänkuin kotkan kuva, hännässä
-kahdenlaatuisia karvoja, ja kielen alla kovakuoriaisen tapainen. Teeben
-asukkaat pitävät krokotiilejä erittäin pyhinä. He elättävät erästä
-erikoista krokotiiliä, joka on kesytetty; sen korviin he pistävät
-lasisia ja kultaisia korvarenkaita sekä sen etujalkoihin käätyjä ja
-antavat sille erityisiä ruokia ja uhrieläimiä. He vaalivat krokotiilejä
-mitä parhaiten niiden eläessä ja laskevat ne kuoltua pyhiin hautoihin.
-Niissä taloissa, joissa itsestään kuolee pyhä kissa, kaikki asujamet
-ajavat kulmakarvansa, mutta missä kuolee koira, koko ruumiinsa ja
-päänsä. Jos joku tappaa jonkin näistä eläimistä ja tekee sen tahallaan,
-on rangaistus siitä kuolema; jos hän tekee sen vastoin tahtoaan, hän
-kärsii sen rangaistuksen, jonka papit määräävät.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 17._ Muumioarkun kansi.
-]
-
-Koska egyptiläiset uskoivat, että sielu asui ruumiissa vielä kuolemankin
-jälkeen, heistä oli tärkeätä, että ruumis säilyi mätänemättä, niin ettei
-sielun tarvinnut asunnon puutteessa surkastua. Sen tähden vainajan
-ruumis _palsamoitiin_ kohta kuoleman jälkeen. Palsamoimisesta Herodotos
-kertoo seuraavasti: »Palsamoitsijat tekevät terävällä kivellä
-leikkauksen pitkin kupeita ja ottavat sieltä ulos kaikki sisälmykset ja
-puhdistavat ne palmuviinillä ja survotuilla suitsutusaineilla. Kun he
-sitten ovat täyttäneet vatsaontelon mirhamilla ja muilla
-suitsutusaineilla, he jälleen ompelevat sen kiinni. Sen jälkeen he
-asettavat ruumiin lipeäsuolaan ja säilyttävät sitä siinä 70 päivää.
-Tämän jälkeen he pesevät vainajan, käärivät kokonaan ruumiin liinasta
-leikattuihin kaistaleihin ja sivelevät sitä hiukan kumilla, jota
-egyptiläiset enimmäkseen käyttävät liiman sijasta. Sitten he tekevät
-ihmisen näköisen puisen kuvan, jonka jälkeen he siihen sulkevat
-vainajan, ja sen tehtyään he panevat sen säilöön hautakammioon, asettaen
-sen seisomaan pystyyn seinää vastaan.»
-
-Hautakammion seinille maalattiin orjia ja käsityöläisiä, joiden tuli
-palvella vainajaa. Määräpäivinä eloon jääneet omaiset toivat hänelle
-hautakammioon hänen mieliruokiaan ja kaikenlaisia tarvikkeita, joita
-luultiin hänen voivan vielä kuoltuaankin käyttää. Hautakammioon pantiin
-hänen mukaansa myös kuoleman kirja. Siinä selitettiin, miten ihmisen
-tuli toimia välttääkseen ne vaarat, jotka häntä kohtasivat kuoleman
-jälkeen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 18._ Vainaja Osiriin edessä.
-]
-
-Ajan pitkään ei ihmissielu kuitenkaan tyytynyt asumaan vainajien
-kaupungissa palsamoidussa ruumiissa. Se alkoi kaivata jumalien luo ja
-lähti pitkälle vaivalloiselle matkalle autuaiden asunnoille. Voitettuaan
-käärmeet, skorpionit ja vaanivat pedot vainaja joutui »kahdenkertaisen
-oikeuden» saliin suuren Osiriin eteen, joka istui valtaistuimellaan
-valtikka toisessa kädessä ja rangaistuksen ruoska toisessa 42
-kuolemantuomarin ympäröimänä. Vainaja astui ylhäisen jumalan eteen ja
-sanoi: »Ylistetty ole sinä, suuri jumala, kahdenkertaisen totuuden
-herra! Minä tulen sinun luoksesi katsomaan sinun ihanuuttasi! Olen
-puhdas synneistä! En ole tehnyt sairaaksi; en ole itkettänyt; en ole
-tappanut; en ole vienyt jumalien uhrileivoksia; en ole tehnyt
-aviorikosta; en ole väärentänyt painomittoja; en ole tehnyt vääryyttä
-orvoille; en ole estänyt Niiliä tulvimasta. Olen tehnyt jumalille
-mieleen; olen isooville antanut leipää ja janooville vettä ja
-alastomille vaatteita. Suojelkaa siis minua, te kuolemantuomarit; älkää
-todistako minua vastaan suuren jumalan edessä! Sillä minulla on puhdas
-suu ja puhtaat kädet!» Silloin Osiris määräsi vainajan sydämen
-punnittavaksi totuuden vaa’alla, ja kirjurit merkitsivät painon tauluun.
-Jos havaittiin vainajan valehdelleen, ajettiin hänet takaisin kolkkoon
-hautakammioon. Mutta jos hänet huomattiin viattomaksi, pääsi hän
-autuaiden kedoille ihanien puiden vilpoisaan varjoon ja kirkkaiden
-purojen partaille. Taikka hän pääsi Ammon-Ren aurinkolaivassa joka päivä
-purjehtimaan poikki taivaankannen idästä länteen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 19._ Aurinkolaiva.
-]
-
-
-● =Hieroglyfikirjoitus.= Egyptissä pidettiin kirjoitustaitoa erittäin
-suuressa arvossa. Ainoastaan papit ja »kirjurit» (virkamiehet) tunsivat
-kirjoitusmerkit, joita sanotaan _hieroglyfeiksi_; kansanmiesten silmissä
-ne olivat pyhiä taikakuvia. Hieroglyfikirjoituksilla koristettiin
-temppelien ja hautakammioiden seinät. Egyptiläiset käyttivät myös erästä
-paperintapaista kirjoitusainetta, jota he valmistivat _papyrus_
-kaislasta.
-
-Hieroglyfikirjoitus oli alkujansa _kuvakirjoitusta_. Niinpä jäniksen
-kuva tarkoitti sanaa »jänis» egyptin kielellä. Koska kuitenkin on paljon
-sellaisia sanoja, esim. »totuus» ja »hyvä», joita ei voi kuvalla
-esittää, rupesivat egyptiläiset kullakin kuvalla merkitsemään määrättyä
-tavua. Niinpä jäniksen kuva tuli merkitsemään tavua _un_. Näin sai
-alkunsa _tavukirjoitus_. Joskus merkittiin kuvalla yhtä ainoata
-äännettä. Hieroglyfikirjoitus ei kuitenkaan koskaan päässyt kehittymään
-varsinaiseksi _äännekirjoitukseksi_, vaan käytettiin sekaisin sana-,
-tavu- ja äännemerkkejä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 20._ Egyptiläinen kirjuri.
-]
-
-Egyptiläisistä hieroglyfeistä ovat useat meikäläiset kirjainmerkit
-kehittyneet. Niinpä pöllönkuvasta [Hieroglyphs] on kehittynyt ensin
-[Hieroglyphs], sitten [Hieroglyphs], sen jälkeen [Hieroglyphs], ja kun
-tämä merkki vihdoin käännettiin kyljelleen, oli meidän M kirjaimemme
-valmis.
-
-Kirjurit käyttivät kirjoitustaitoaan parhaasta päästä pöytäkirjojen,
-veroluettelojen ja muiden asiakirjojen laatimiseen. Mutta papit
-kirjoittivat rukouksia, virsiä ja maallisia runoja; olivatpa he sangen
-pitkälle edistyneet monen tieteenkin harjoittamisessa.
-
-Egyptiläiset olivat varsinkin eteviä tähtitieteen eli _astronomian_
-tutkijoita. He osasivat laskea, että vuoteen sisältyi 365¼ päivää;
-vuoden he jakoivat 12 kuukauteen. — He olivat myös lääkäreitä.
-Palsamoidessaan he olivat oppineet tuntemaan ihmisruumiin rakenteen, ja
-tauteja vastaan he käyttivät osittain yrteistä valmistettuja lääkkeitä,
-osittain loitsuja, jotka olivat runomittaisia rukouksia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 21._ Linnustusta.
-]
-
-
-● =Tavat.= Egyptiläiset talonpojat olivat köyhiä. Heidän maatilansa
-olivat pieniä, ja kirjurit ahdistivat heitä kohtuuttomilla veroilla,
-piesten heitä säälittä taikka silpoen heidän korvansa tai huulensa,
-jolleivät he määräaikana kyenneet maksujansa suorittamaan. Sen sijaan
-ylhäissäätyiset elivät ylellisyydessä huvitellen metsästysretkillä tai
-pidoissa, joissa tarjottiin monenlaisia ruokia ja esitettiin soittoa ja
-tanssia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 22._ Egyptiläinen kantotuoli.
-]
-
-
-                   BABYLONIALAISET JA ASSYYRIALAISET.
-
-
-● =Maan luonto.= Kaksoisjokien maa muistuttaa jonkin verran Egyptiä.
-Niiliä vastaa täällä kaksi jokea, _Eufrat_ ja _Tigris_, jotka nykyään
-yhteisen suuhaaran kautta laskevat _Persian lahteen_, mutta muinaisina
-aikoina kumpikin omalla tahollaan purkivat vetensä mereen. Myös Eufrat
-ja Tigris tulvivat vuosittain yli äyräittensä, mutta tulva oli täällä
-epäsäännöllisempi, ja sen tähden oli asukasten pakko paljoa enemmän
-turvautua keinotekoisiin kanaviin kuin Egyptissä. Maan eteläinen osa,
-jota asukkaat sanoivat nimellä _Sumer ja Akkad_, mutta joka on
-paremmin tunnettu kreikkalaisten antamalla _Babylonia_n nimellä, on
-maailman hedelmällisimpiä seutuja. Maanviljelijä voi saada jopa
-200-kertaisenkin sadon, ja ohran lehdet tulevat neljän sormen
-levyisiksi. Nykyään on kanavien ylläpitämistä jo monta vuosisataa
-laiminlyöty, jonka tähden muinainen Babylonia on muuttunut miltei
-erämaaksi. Babylonian pohjoispuolella oli vuorinen _Aššur_ eli
-kreikaksi _Assyyria_, joka tosin ei ollut yhtä hedelmällinen kuin
-eteläinen laakso, mutta jossa kansa sen sijaan oli voimakkaampaa ja
-karaistuneempaa. Babylonialaiset ja assyyrialaiset kuuluivat toiseen
-kansanrotuun kuin egyptiläiset. Jälkimmäiset olivat solakoita
-_haamilaisia_, edelliset tanakkarakenteisia _seemiläisiä_.
-
-[Illustration:
-
-  Babylonian ja Assyyrian maailmanvalta.
-]
-
-
-● =Sumerit.= Vanhimpina aikoina asui Babyloniassa alkuperältään
-tuntematon _sumerien_ kansa. Mutta n. vuonna 3000 eKr. Arabiasta tulleet
-seemiläiset valloittivat maan ja omaksuivat ennen pitkää sumerien
-korkealle kehittyneen sivistyksen. Kauimman aikaa sumerit säilyttivät
-itsenäisyytensä Babylonian eteläosassa eli Sumerissa, mutta myöhemmin he
-täälläkin sulautuivat valloittajiin. Babylonialaiset papit käyttivät
-sittemmin sumerin kieltä pyhänä kielenä.
-
-
-● =Vanhan Babylonian valtakunta.= Seemiläisistä tulokkaista
-babylonialaiset kohosivat ensin sivistykseen, he kun elivät lähemmässä
-yhteydessä sumerien kanssa. Assyyrialaiset sen sijaan pysyivät kauan
-raakalaisina. Kuten Egypti oli Babyloniakin varhaisimpina aikoina
-jakautuneena moneen pieneen valtioon, mutta myöhemmin _Babylon_
-(babylonian kielellä Bābilu) paisui muita kaupunkivaltioita
-mahtavammaksi, ja Babylonin hallitsijat laskivat kaikki muut valtansa
-alle. Huomattavin babylonialainen kuningas oli _Hammurapi_, joka
-hallitsi n. v. 1950 eKr. Hammurapi oli maailman ensimmäisen lakiteoksen
-julkaisija. Hän nimittäin kootutti ja järjestytti vanhat lait ja
-hakkautti ne suureen kivipatsaaseen, jonka tiedemiehet meidän aikoinamme
-ovat löytäneet.
-
-
-□ Eufrat ja Tigris jokien laaksossa asuivat _babylonialaiset_ ja
-_assyyrialaiset_. Näistä ensinmainitut aikaisemmin kohosivat
-mahtavuuteen. Eräs heidän kuninkaansa _Hammurapi_ julkaisi lakiteoksen,
-jonka hän kaiverrutti kahden metrin korkuiseen mustaan kivipatsaaseen ja
-joka on säilynyt meidän päiviimme saakka. Patsaan yläpäässä on
-korkokuva, joka esittää kuningasta vastaanottamassa lakitauluja auringon
-jumalalta. Korkokuvan alapuolelle on lakipykälät hakattu.
-
-Hammurapin lait muistuttavat Mooseksen lakeja, joihin olemme tutustuneet
-Raamatusta, siinä, että rangaistusten tuli olla tarkalleen samanlaisia
-kuin rikokset. Jollei tämä käynyt päinsä, tuli niiden kohdata juuri sitä
-jäsentä, jolla rikos kulloinkin oli tehty. Tämä ilmenee esim.
-seuraavista Hammurapin kokoelman lakipykälistä.
-
-  195 §. Jos poika lyö isäänsä, hakattakoon häneltä kädet poikki.
-
-  196 §. Jos joku turmelee toiselta silmän, turmeltakoon häneltä silmä.
-
-  197 §. Jos hän katkaisee toiselta luun, katkaistakoon häneltä luu.
-
-  215 §. Jos lääkäri leikkausveitsellään leikkaa toiselle syvän haavan
-ja parantaa hänet, saakoon 10 sekeliä (n. 170 g) hopeaa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 23._ Kuningas Hammurapi saa lait auringonjumalalta.
-]
-
-218 §. Jos lääkäri leikkausveitsellään leikkaa toiselle syvän haavan ja
-tappaa hänet, hakattakoon lääkäriltä kädet poikki.
-
-229 §. Jos rakennusmestari rakentaa talon jollekulle eikä tee sitä
-lujaksi, vaan talo, jonka hän on rakentanut, luhistuu ja surmaa isännän,
-niin tapettakoon se rakennusmestari.
-
-230 §. Jos talo luhistuessaan surmaa isännän pojan, niin tapettakoon
-siltä rakennusmestarilta poika.
-
-231 §. Jos se surmaa isännän orjan, antakoon rakennusmestari hänelle
-toisen orjan sijaan.
-
-Kuten yllä olevista esimerkeistä näkyy, olivat rangaistukset erittäin
-kovia. Kuolemantuomio oli tavallinen pienestäkin rikoksesta. Se, joka
-varasti tulipalon sattuessa, poltettiin. Jos vaimo syyttä suotta riiteli
-miehensä kanssa, hänet hukutettiin. Usein syyllinen seivästettiin.
-Tavallisia rangaistuksia olivat myös ruumiin silpomiset.
-
-Hammurapin laeissa ei puhuta vain rikoksista ja niiden rankaisemisesta,
-vaan niissä määrätään myös, miten maata on viljeltävä, miten kanavia
-hoidettava, miten kauppaa käytävä jne. Kaikista näistä määräyksistä käy
-selville, että sivistys Hammurapin aikoina oli sangen korkea.
-
-Useimmiten eivät rikkaat maanomistajat itse viljelleet maitaan, vaan
-heidän kartanonsa olivat pieninä palstoina vuokrattuina talonpojille,
-jotka vuosittain maksoivat isännälle sovitun viljamäärän vuokramaksuna.
-Vainioiden poikki juoksi kanava, jonka uoma oli korkeammalla kuin
-ympäröivät pellot. Siitä vuokraaja sai juoksuttaa vettä omalle
-palstalleen. Jokaisen talonpojan tuli huolehtia siitä, että aukko, josta
-vesi laskettiin pellolle, pysyi tiiviinä. Tästä asiasta määrää
-Hammurapin laki seuraavalla tavalla:
-
-53 §. Jos joku leväperäisyydestä ei pidä kunnossa peltotoettaan, jos
-sitten hänen tokeeseensa syntyy repeämä ja koko vainio joutuu veden
-alle, niin se, jonka tokeeseen on syntynyt repeämä, korvatkoon laihon,
-jonka hän on saattanut häviöön.
-
-Varsinkin kaupan Hammurapin lait osoittavat olleen kehittyneen.
-Huomaamme Babylonissa eläneen rikkaita pankkiireja, jotka lainasivat
-tavaroita tai jaloja metalleja välikauppiaille korkoa vastaan.
-Välikauppiaat tekivät sitten pitkiä karavaanimatkoja vieraisiin maihin
-myyden tuomiaan tavaroita ja ostaen toisia sijaan.
-
-Karavaanimatkoillaan kauppiaat veivät ulkomaille hienoja kankaita ja
-mattoja sekä toivat vieraita tavaroita Intiasta ja Välimeren rannoilta
-saakka. Tavaroita ei maksettu rahalla, kuten meidän aikoinamme, vaan
-harjoitettiin _vaihtokauppaa_, s. o. tavarat vaihdettiin suorastaan
-toisiin. Vähitellen ruvettiin kuitenkin käyttämään hopeata arvonmittana
-ja kaupan välineenä; kauppiaalla oli karavaanimatkoillaan mukanaan
-vaaka, jolla punnittiin se hopeamäärä, joka annettiin maksuksi
-tavaroista, mutta leimattua rahaa ei vielä käytetty.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 24._ Bel-Marduk.
-]
-
-Niin tärkeä asema oli babylonialaisten kaupalla maailmassa, että muut
-kansat saivat heiltä niin pituus- kuin painomitat. Babylonialaisten
-pituusmitat, jotka oli lainattu ruumiinosista (syli, kyynärä, jalka,
-tuuma jne.), olivat meilläkin käytännössä ennen metrijärjestelmää.
-
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 25._ Aššur.
-]
-
-● =Uskonto.= Kaksoisjokien maassa asuvien seemiläisten uskonto oli
-polyteistinen aivan kuin egyptiläisten. Täälläkin oli jokaisella
-kaupungilla oma jumalansa, ja pääkaupungin jumala kohosi muita
-mahtavammaksi. Tärkeä oli Babylonin suojelusjumala _Bēl-Marduk_ sekä
-myöhempinä aikoina assyyrialaisten kansallisjumala _Aššur._ Kuten
-Egyptissä palveltiin täälläkin sitä paitsi taivaankappaleita, ja aikojen
-kuluessa tämä uskontomuoto tulikin tärkeimmäksi. _Aurinko, kuu_ ja
-_tähdet_ olivat jumalallisia olentoja, jotka johtivat ihmisten
-kohtaloita. Ajateltiinpa myöhemmin Bēl-Mardukiakin tähtijumalaksi.
-
-
-● =Nuolenpääkirjoitus.= Jo vanhat sumerit osasivat kirjoittaa ja
-babylonialaiset oppivat kirjoitustaidon heiltä. Kirjoitus oli alkuaan
-kuvakirjoitusta, mutta jo varhaisina aikoina kirjoitusmerkit niin
-suuresti muuttuivat, ettei niissä enää voinut erottaa alkuperäisiä
-kuvia. Babylonialaisten maassa ei ollut kiviä, joihin kirjoitus olisi
-kaiverrettu; eivät he myöskään osanneet valmistaa papyrusta. He
-käyttivät sen tähden kirjoitusaineena savitauluja, joihin he
-kolmitahkoisella lyijykynän tapaisella puikolla painoivat
-kirjoitusmerkit. Puikon särmä jätti laattaan nuolenpään eli kiilan
-muotoisen jäljen, jonka tähden tätä kirjoitusta sanotaan _nuolenpää_-
-eli _kiilakirjoitukseksi_. Nuolenpääkirjoituksessa on sekaisin sana-,
-tavu- ja äännemerkkejä aivan kuin hieroglyfikirjoituksessakin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 26._ Nuolenpääkirjoitusta.
-]
-
-Nuolenpäälaattoja on säilynyt sadoin tuhansin, ja niistä käy ilmi, että
-sumerit ja heidän jälkeensä babylonialaiset ovat harjoittaneet sekä
-tieteitä että runoutta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva_ 27. Gilgameš.
-]
-
-
-□ Babylonialaiset olivat taitavia tähtien tutkijoita. Temppelien
-torneista papit tarkastivat taivaan ilmiöitä ja tekivät monta
-huomattavaa havaintoa. He luulivat, että maapallo oli avaruuden keskus
-ja että maan ympäri kiersivät aurinko, kuu ja tähdet. He tunsivat viisi
-kiertotähteä, jotka he pyhittivät pääjumalille, sekä koko joukon
-kiintotähtiä. He jakoivat vuoden kuukausiin ja seitsenpäiväisiin
-viik-koihin. Kukin viikon päivä oli pyhitetty määrätylle jumalalle:
-sunnuntai auringolle, maanantai kuulle ja muut päivät kiertotähdille.
-Meidänkin viikonpäiväimme nimet vastaavat vanhoja babylonialaisia nimiä.
-He jakoivat vuorokauden 24 tuntiin sekä tunnit minuutteihin.
-Babylonialaisten tähtitieteeseen liittyi myös paljon taikauskoa. Koska
-aurinko, kuu ja kiertotähdet olivat jumalallisia olentoja, luultiin
-niiden vaikuttavan ihmisten elämään. Riippuen siitä, missä asennossa
-taivaankappaleet kulloinkin olivat toisiinsa, papit luulivat niistä
-voivansa ennustaa ihmisten kohtaloita. Tällaista tähdistä ennustamista
-sanotaan _astrologiaksi_, ja sekin levisi Babyloniasta muihin maihin;
-harjoitettiinpa astrologiaa vielä parisataa vuotta sitten meilläkin, ja
-taikauskoiset ihmiset pitävät vieläkin silmällä kuun vaiheita tai muita
-taivaan ilmiöitä järjestäessään työnsä.
-
-
-□ =Gilgameš-laulu.= Babylonialaiset kertoivat ennen eläneen kuuluisan
-sankarin, nimeltään _Gilgameš_. Hänestä he sepittivät laulun, jossa
-kerrotaan hänen ihmeellisistä vaiheistaan. Gilgameš oli suuri ja
-voimakas kuningas, joka suoritti monta jaloa urotyötä. Hän tappoi muun
-muassa jumalien setrilehdosta hirviön ja uskalsi kapinoida itse
-jumaliakin vastaan. Kuuluisin hänen uroteoistaan oli hänen matkansa
-lännen maihin. Kun nimittäin Gilgamešin paras ystävä, voimakas ja
-urhoollinen _Endiku_ kuoli, sankari tuli ajatelleeksi, että sama kohtalo
-kerran odotti häntä itseäänkin. Gilgameš pelkäsi kuitenkin kuolemaa ja
-päätti hankkia itselleen kuolemattomuuden. Koska hän ei tiennyt, miten
-hänen tuli menetellä päämääränsä saavuttamiseksi, hän lähti
-tiedustelemaan _Utnapištim_-nimiseltä kantaisältään, miten tämä
-aikoinaan oli saavuttanut iäisen elämän. Utnapištim oli ainoa ihminen,
-jolle jumalat olivat suoneet kuolemattomuuden lahjan, mutta hän asui
-kaukana lännen maissa.
-
-Pelkäämättä Gilgameš lähti matkalle. Tiellä häntä kohtasivat monet
-vaikeudet. Hänen oli taisteltava skorpioni-ihmisiä vastaan ja ajoittain
-vaellettava pilkkoisessa pimeydessä, ja hän oli merihädässä kuoleman
-vesillä. Kun Gilgameš vihdoin saapui perille, otti Utnapištim hänet
-ystävällisesti vastaan, ja auliisti hän kertoi tulijalle, miten hänen
-itsensä oli onnistunut saavuttaa kuolemattomuus:
-
-»Suurten jumalien mieleen johtui vedenpaisumuksen aikaansaaminen. He
-sanoivat minulle: ’Sinä Utnapištim, jumalien suosikki, rakenna nopeasti
-arkki! Halveksi omaisuuttasi ja pelasta henkesi! Ota laivaasi
-kaikenlaisia eläimiä!’ Minä rakensin arkin ja astuin siihen perheineni.
-Illalla pimeyden haltijat laskivat rankkasateen valloilleen.
-Taivaanrannalta nousi mustia pilviä, ukkonen jyrisi, suuret laivat
-särkyivät, ja jumalat istuivat alla päin, suljetuin huulin ja itkivät.
-Kuusi päivää ja yötä satoi lakkaamatta. Seitsemäntenä sade lakkasi, ja
-meri tyyntyi. Päästin silloin kyyhkysen vapaaksi. Kyyhkynen lensi pois,
-mutta palasi takaisin, sillä se ei löytänyt istumasijaa. Samoin teki
-pääskynen. Silloin päästin korpin vapaaksi. Se lensi pois, huomasi
-vesijättömaan, viipyi, nokki maata ja rääkyi eikä enää palannut. Nyt
-astuin ulos arkista. Jumalat saapuivat luokseni, tekivät minut
-kaltaiseksensa ja panivat minut asumaan kauas läntisiin maihin.»
-
-Kuultuaan kertomuksen Gilgameš tiedusteli, miten hänkin saavuttaisi
-kuolemattomuuden. Utnapištim ilmoitti tuntevansa ainoastaan yhden
-keinon: Gilgamešin oli nukuttava yhtäjaksoisesti kuusi päivää ja
-seitsemän yötä. Gilgameš vaipuikin pitkän matkan uuvuttamana uneen,
-mutta hän heräsi kuitenkin ennen määräajan päättymistä. Tyhjin toimin
-oli hänen palattava omaan maahansa.
-
-Kun Gilgameš ei voinut saavuttaa kuolemattomuutta, heräsi hänessä halu
-oppia tuntemaan, minkälaista elämää ihmiset kuoltuaan Manalassa
-viettivät. Hänen rukouksistaan heltyneenä Manalan jumala avasi maan
-pintaan aukon, josta Endiku ilmaantui hänelle kertomaan vainajien
-elämästä. Ne, jotka olivat eläneet nuhteettomasti, oleskelivat
-vilpoisten vetten rannoilla yhtyneinä omaisiinsa ja sukulaisiinsa. Mutta
-ne, jotka olivat tehneet syntiä, viruivat rauhattomina ja nääntyneinä
-pitkin teitä petojen raadeltavina.
-
-Lopetettuaan kertomuksensa Endiku taas laskeutui maan alle, ja aukko
-sulkeutui. Mutta Gilgameš hallitsi vielä monta vuotta viisaasti ja
-hurskaasti valtakuntaansa.
-
-
-● =Assyyria.= Kuuma ilmanala ja hedelmällinen maanlaatu veltostuttivat
-vähitellen babylonialaisia, niin että he n. v. 700 eKr. joutuivat
-voimakkaampien assyyrialaisten hallittaviksi. Assyyrialaiset, jotka
-olivat omaksuneet babylonialaisten sivistyksen, olivat sotaista ja
-urhoollista kansaa, ja he laskivat koko silloin tunnetun maailman
-valtansa alle, muodostaen siten ensimmäisen suuren _maailmanvallan_.
-Mahtavin Assyyrian hallitsijoista oli _Assurbanipal_ (ass.
-Aššur-bāni-apli), jonka aikana Egyptikin kuului Assyyrian alusmaihin.
-Hänen aikanaan Assyyrian pääkaupunki _Ninive_ (ass. Ninua) oli maailman
-suurin ja rikkain kaupunki.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 28._ Assyyrian kuningas leijonanajossa.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 29._ Assyyrialainen piiritystorni.
-]
-
-
-  □ Assyyrialaiset eivät olleet yhtä taitavia maanviljelijöitä ja
-  kauppiaita kuin babylonialaiset. Eivät he myöskään harjoittaneet yhtä
-  paljon tieteitä eivätkä sepittäneet sellaisia lauluja kuin nämä. Mutta
-  he kehittivät sotataitoa ruveten käyttämään hevosia ratsuina sekä
-  keksien piirityskoneita, kuten korkean puusta rakennetun
-  piiritystornin, joka työnnettiin pyörillä muurien edustalle, sekä
-  muurinsärkijän, ketjuilla telineestä riippuvan, päästä raudoitetun
-  hirren.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 30._ Assyyrialainen temppeli, ennalleen suunniteltuna.
-]
-
-  Sotaretkillään Assyyrian kuninkaat osoittivat kuulumatonta julmuutta.
-  Kuta enemmän he teurastivat ihmisiä, sitä enemmän he kerskailivat.
-  Eräskin kuningas kaiverrutti, valloitettuaan kaupungin, seuraavat
-  sanat muistokiveen: »600 heidän soturiaan kaadoin aseilla, 3,000
-  vankia poltin tulessa; en jättänyt ketään eloon; kaupungin päämiehen
-  otin elävänä vangiksi. Heidän ruumiinsa kasasin röykkiöiksi; heidän
-  poikiaan ja tyttäriään poltin tulessa. Kaupungin päämieheltä nyljin
-  nahan, levitin sen muurille. Kaupungin ryöstin, hävitin, tulella
-  poltin.»
-
-
-● =Uuden Babylonian valtakunta.= Assyyriankaan mahtavuus ei kestänyt
-kauan. Parikymmentä vuotta Assurbanipalin kuoleman jälkeen eli n. v. 600
-eKr. koko valtakunta hajosi. Silloin alkoi Babylonialle toinen suuruuden
-aika. Kuningas _Nebukadnesar_ (bab. Nabū-kudurru-usur) laski valtansa
-alle koko läntisen puoliskon Assurbanipalin valtakuntaa. Lisäksi hän
-kaunisti Babylonin kaupunkia lukuisilla palatseilla ja temppeleillä.
-
-Uuden Babylonian valtakunta oli vieläkin lyhytikäisempi kuin Assyyria.
-Jo v. 539 persialaiset valloittivat sen.
-
-
-  □ Assyyrialaisten veltostuttua heidän valtakuntansa kukistui. Uuden
-  Babylonian hallitsija _Nebukadnesar_ laski sen valtansa alle. Sitten
-  Nebukadnesar teki monta muuta valloitusta; muun muassa hän valloitti
-  Jerusalemin, niinkuin raamatunhistoriassa kerrotaan. Suuren osan
-  hallitusaikaansa hän käytti kaunistaakseen valtakuntansa pääkaupunkia
-  _Babylonia_, joka oli rakennettu kahden puolen Eufrat jokea neliön
-  muotoon ja pinta-alaltaan oli kymmenen kertaa suurempi kuin Helsinki.
-  Herodotoksen tiedonantojen mukaan koko kaupunkia ympäröi tiilistä
-  rakennettu muuri, joka oli 25 metrin levyinen ja 100 metrin korkuinen.
-  Tämän muurin ympärillä oli vielä syvä vallihauta. »Itse kaupunki»,
-  Herodotos kertoo, »on täynnä kolmi- ja nelikerroksisia rakennuksia, ja
-  sen läpi risteilee suoria katuja. Keskelle kaupunkia on rakennettu
-  Bēl-Mardukin vaskiporttinen temppeli, joka on neliön muotoinen ja
-  kultakin sivulta kilometrin pituinen. Keskellä temppeliä on
-  neliskulmainen vahva torni, ja tämän tornin päällä on toinen kapeampi
-  torni ja taas toinen sen päällä, aina kahdeksaan torniin saakka.
-  Niihin johtavat portaat on tehty ulkopuolelta, ja nämä kiertävät
-  kaikkien tornien ympäri.»
-
-  Temppelien ja palatsien yhteydessä oli kuvapatsaita ja maalauksia.
-  Babylonialaiset kuvapatsaat ovat yhtä kaavamaisia kuin egyptiläiset,
-  mutta täällä olivat muodin vaatimukset toiset. Babylonialaiset
-  rakastivat voimaa, ja sen tähden he eivät taideteoksissaan esittäneet
-  solakoita ihmisiä, vaan hartevia, paksupohkeisia miehiä. Erittäin
-  taitavia he olivat kuvaamaan voimakkaita leijonia tai härkiä. (Katso
-  kuvia 27 ja 28!)
-
-
-                        LÄNSISEEMILÄISET KANSAT.
-
-
-● Arabiasta tulleet seemiläiset eivät ottaneet haltuunsa ainoastaan
-kaksoisjokien maata, vaan he valloittivat myös lännempää _Syyrian_ eli
-Välimeren rannikkoalueen. Täällä he hajaantuivat moneksi kansaksi ja
-perustivat useita pieniä valtioita, joista raamatunhistoriassa on tehty
-tarkemmin selkoa. Nämä kansat eivät ole tulleet tunnetuiksi sotaisista
-urotöistä, mutta muutamat niistä ovat saaneet mainetta toisella tavalla.
-
-
-● =Foinikialaiset.= Kapealla rantakaistaleella Libanonin ja Välimeren
-välillä asui kansa, joka hajaantuneena lukuisiin kaupunkivaltioihin oli
-vailla yhteistä nimeä, kunnes kreikkalaiset myöhemmin rupesivat sanomaan
-sitä _foinikialaisiksi_. Maanviljelys ei riittänyt elättämään Foinikian
-väestöä, koska hedelmällistä rantalaaksoa oli tuiki vähän ja suurin osa
-maata oli karua vuorenrinnettä. Senpä tähden asukkaat käänsivätkin
-huomionsa mereen, hakien sieltä elatuksensa. Aluksi he harjoittivat
-kalastusta rannikolla, mutta pian he oppivat laivoillaan kulkemaan
-etäisempiin seutuihin ryöstö- ja kaupparetkille.
-
-Foinikian tärkeimmät kauppakaupungit olivat _Sīdōn_ ja _Ty̆ros_ (foin.
-Sor). Ne olivat kukoistavimmillaan vuoden 1000 tienoissa eKr.
-
-Kauppansa helpottamiseksi foinikialaiset perustivat kauppa-paikkoja eli
-siirtokuntia kauppateittensä varsille. Etäisin näistä oli _Gaddir_
-(nykyinen Cadiz [kadi´þ]) Atlantin meren rannikolla, mutta mahtavin
-kaikista oli tyroslaisten Afrikan pohjoisrannikolle perustama
-_Karthā´go_ (foin. Karth-Hadathā eli Uusikaupunki), joka perustettiin n.
-v. 800 eKr. ja vihdoin paisui emäkaupunkiaan mahtavammaksi.
-
-Foinikialaiset olivat myös taitavia teollisuuden harjoittajia. He
-valmistivat lasiastioita, ja heidän purppuranväriset kankaansa olivat
-maailmankuuluja. Lasinvalmistuksen he olivat oppineet Egyptistä ja
-purppuravärjäyksen Babyloniasta.
-
-Foinikialaiset käyttivät puhdasta äännekirjoitusta. Mutta tämänkin
-taidon he olivat oppineet eräältä naapurikansaltaan.
-
-Foinikialaiset eivät siis itse sivistystä monipuolisesti kehittäneet,
-vaan saivat sen valmiina muilta kansoilta. Mutta he tutustuttivat
-kreikkalaiset Babylonian ja Egyptin sivistykseen, ja tämän takia heidän
-merkityksensä on sangen suuri.
-
-
-Itämaiden taitavimmat kauppiaat olivat Välimeren rannalla asuvat
-_foinikialaiset_. He rakensivat laivansa Libanonin setrimetsistä
-saamistaan rakennusaineista. Laivat olivat soudettavia, mutta
-myötätuulessa käytettiin myös purjeita. Foinikialaiset eivät yleensä
-uskaltaneet lähteä aavaa merta purjehtimaan, vaan pysyttelivät
-rannikoilla vetäen laivansa yöksi maihin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 31._ Foinikialainen laiva.
-]
-
-Kauppamatkoillaan foinikialaiset kehittyivät vanhan ajan etevimmäksi
-merikansaksi. Heidän ensimmäiset retkensä ulottuivat vain Kypros
-saareen. Kyproksen asukkaat eivät aluksi tahtoneet laskea foinikialaisia
-maihin, mutta nämä tunkeutuivat saareen väkisin, ryöstivät laajalti
-seutua ja purjehtivat sitten takaisin. Myöhemmin he alkoivat harjoittaa
-kauppaa kyproslaisten kanssa, ostaen heiltä varsinkin vaskea, jota
-tavattiin runsaasti saarelta. Kyproksesta foinikialaiset jatkoivat
-purjehduksiaan Vähän Aasian rannikolle, Kreikkaan, Sisiliaan ja
-Pohjois-Afrikan rannikolle. Viimein he tulivat Gibraltarin [hibralta´r]
-salmeen, jota siihen aikaan pidettiin maailman äärimmäisenä rajana. He
-astuivat maihin Espanjassa ja löysivät sieltä sellaisen määrän hopeata,
-että jättivät sinne ankkurinsa ja muut tavaransa sekä valmistivat uudet
-hopeasta, voidakseen tuoda tätä kallista metallia enemmän kotiin.
-Purjehtivatpa he tuon luulotellun maailmanrajan toiselle puolelle
-Britanniaan saakka, jota he sanoivat »Tinasaariksi» sieltä saamansa
-metallin mukaan. — Mutta eivätpä foinikialaiset purjehtineet vain
-Välimerellä. Punaista merta myöten he kulkivat kauas etelään Afrikan
-itärannikkoa, tuoden palatessaan norsunluuta ja suitsutusaineita.
-Purjehtivatpa he kerran koko Afrikan ympäri, mikä retki kesti kolme
-vuotta. Myös karavaanimatkoja foinikialaiset tekivät etäisiin maihin.
-Kauppamatkoiltaan tuomansa tavarat he sitten myivät Babyloniaan ja
-Egyptiin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 32._ Foinikialaisen rintakuva.
-]
-
-Foinikialaiset olivat tavattoman viekkaita kauppiaita. Arvottomia
-helyjä vastaan he vaihtoivat itselleen kallisarvoisia tavaroita. Usein
-he hyökkäsivät asukasten kimppuun ja tekivät heistä orjia, jotka he
-sitten kuljettivat Babyloniin myytäviksi. Siitäpä syystä asukkaat
-eivät uskaltaneet tulla heidän puheilleen, vaan kauppa suoritettiin
-sangen kummallisella tavalla. Herodotos kertoo tästä asiasta
-seuraavasti: »Saavuttuaan vieraaseen maahan foinikialaiset ottavat
-esille tavaransa, asettavat ne riviin rannalle, astuvat laivoihinsa ja
-tekevät nuotion. Kun asukkaat näkevät sen savun, he tulevat meren
-rantaan; sitten he asettavat kultaa maksuksi tavaroista, jonka jälkeen
-he vetäytyvät pois. Silloin foinikialaiset astuvat maihin ja tulevat
-katselemaan. Jos kulta näyttää vastaavan tavaroiden arvoa, ottavat he
-sen ja lähtevät matkoihinsa. Mutta jos se ei sitä vastaa, nousevat he
-uudestaan aluksiinsa ja jäävät niihin odottamaan. Mutta asukkaat
-tulevat sinne ja asettavat heti lisäksi kultaa, kunnes saavat heidät
-tyydytetyiksi.» — Myöhemmin foinikialaiset alkoivat kauppaa tehdessään
-käyttää leimattua rahaa.
-
-Foinikialaisten tärkein kauppakaupunki oli _Ty̆ros_, jonka rikkauksista
-Raamatussakin puhutaan. Kerran sanotaan Tyroksen kuningassuvun
-keskuudessa syntyneen riitaisuuksia. Henkensä pelastamiseksi nuori
-kuningatar _Dīdō_ nousi satamassa olevaan laivaan ja pakeni länttä
-kohti. Hän laski seuralaisineen maihin Afrikan rannikolla. Siellä hän
-pyysi ostaa asukkailta maata, mutta nämä suostuivat myymään ainoastaan
-sellaisen maapalan, jonka hän voisi ympäröidä härän vuodalla, eikä
-ollenkaan enempää. Dido leikkautti silloin vuodan pitkiksi hihnoiksi ja
-ympäröi niillä sen kallioisen niemekkeen, johon sitten perustettiin
-_Karthāgo_n siirtokunta. Karthagosta kasvoi niin mahtava kauppakaupunki,
-että se vei voiton Tyroksestakin. Olipa se erääseen aikaan koko
-Välimeren tärkein kauppapaikka.
-
-Monta muutakin siirtokuntaa foinikialaiset kauppansa helpottamiseksi
-perustivat, mutta ei mikään muu kohonnut niin mahtavaksi kuin Karthago.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 33._ Jerusalemin temppeli Kristuksen aikana.
-]
-
-
-● =Israelilaiset.= Välimeren ja Jordanin vaiheilla asui toinen tärkeä
-länsiseemiläinen kansa, _israelilaiset_ (_heprealaiset, juutalaiset_).
-Raamatunhistoriasta tiedämme, että tämä kansa joutui Egyptiin ja
-asuttuaan siellä muutamia vuosisatoja palasi _Mooseksen_ johtamana
-luvattuun _Kanaan_in eli _Palestiina_n maahan. Aluksi israelilaiset
-eivät tahtoneet kuningasta, koska Jahve oli heidän hallitsijansa.
-Sellaista hallitusmuotoa, jolloin Jumalaa katsotaan valtakunnan
-hallitsijaksi ja papisto hallitsee hänen nimessään, sanotaan
-_teokraattiseksi_. Myöhemmin Israelin valtakunnasta kuitenkin tuli
-maallinen kuningaskunta. _Saul_in, _Daavid_in ja _Salomo_n hallitessa n.
-v. 1000 eKr. se oli laajimmillaan, ulottuen Sinaista Eufratiin saakka.
-Daavidin aikana tehtiin pääkaupungiksi _Jerusalem_ (hepr. Jerūšālaim),
-johon Salomo rakennutti Jahvelle komean temppelin. Israelilaiset eivät
-kuitenkaan hekään tulleet valloittajina kuuluisiksi. Kohta Salomon
-kuoleman jälkeen valtakunta jakautui kahtia: _Israel_iin ja _Juuda_an,
-joista edellisen valloittivat assyyrialaiset, jälkimmäisen Nebukadnesar.
-
-Israelilaisten merkitys on siinä, että heidän keskuudessaan
-_yksijumalaisuus_ eli _monoteismi_ pääsi kehittymään. Aluksi _Jahve_ oli
-vain israelilaisten jumala, ja muilla kansoilla oli omat jumalansa,
-mutta myöhemmin profeetat nimenomaan opettivat, että Jahve oli yksi ja
-ainoa eikä hänen rinnallaan ollut muuta jumalaa olemassakaan.
-Juutalaisten keskuudessa syntyi myös _Jeesus Kristus_, joka kehitti
-tämän monoteistisen uskonnon vielä jalommaksi.
-
-
-                             PERSIALAISET.
-
-
-● =Heettiläiset.= Toistaiseksi olemme puhuneet kahdesta
-kansanrodusta, haamilaisista ja seemiläisistä. Nyt on meidän
-tutustuttava kolmanteen, _arjalaiseen_ eli _indo-eurooppalaiseen_.
-Se on paljoa laajemmalle levinnyt kuin molemmat edelliset. Siihen
-kuuluvat melkein kaikki Euroopan kansat ja sitä paitsi useat
-aasialaisetkin, kuten hindut. Indo-eurooppalaisiin kuuluivat mm.
-Vähän Aasian _heettiläiset_, joita vastaan Egyptin kuningas Ramses
-II taisteli. Heettiläisillä oli oma kuvakirjoituksensa, vaikka he
-myös käyttivät paljon nuolenpääkirjoitusta. Vuoden 1200 vaiheilla he
-perustivat suuren valtakunnan, joka käsitti koko Vähän Aasian ja
-ulottui lähelle Egyptin rajaa.
-
-
-● =Iraani.= Arjalaisia olivat myös _persialaiset_, jotka asuivat
-muinaisessa _Iraani_ssa Tigris ja Indus jokien välillä. Tämä maa on
-täynnä vastakohtia. Päivä on lämmin ja herttainen, äkkiä yllättävä yö
-jäätävän kylmä. Paikoin on hedelmättömiä erämaita tai jylhiä vuoristoja,
-paikoin ihania laaksoja ruusutarhoineen sekä manteli- ja
-viiniköynnösistutuksineen. Erämaista puhaltavat polttavat tuulet ja
-vuorilta raivoisat lumimyrskyt, jotka uhkaavat laaksojen viljelystä.
-
-[Illustration:
-
-  Persian valtakunta laajimmillaan.
-]
-
-
-● =Uskonto.= Iraanin luonto vaikutti uskontoon. Se muodostui
-_dualistiseksi_, s. o. uskottiin kahteen jumaluusolentoon, jotka olivat
-ainaisessa taistelussa keskenään. Hyvyyden jumala oli nimeltään
-_Ahuramazdā_, ja hänen valtakuntaansa kuuluivat kotieläimet ja
-hyödylliset kasvit sekä ahkerat ja rehelliset ihmiset. Pahuuden jumala
-taas oli _Angramainju_, jolle kuuluivat rikkaruohot ja petoeläimet sekä
-laiskat ja väärämieliset ihmiset. Kumpikin jumala lähetti henkiolentoja
-ihmisiä johtamaan, mutta ihmisten velvollisuus oli kuunnella hyvien
-suojelushenkien ääntä sekä muokkaamalla peltoja, hoitamalla karjaa ja
-rehellisellä elämänvaelluksella taistella Ahuramazdan valtakunnan
-puolesta.
-
-
-● =Kyyros (560–529).= Persian kuningas _Kyyros_ (pers. Kūruš) oli lempeä
-mies, mutta samalla taitava sotapäällikkö. Ensin hän valloitti _Meedian_
-valtakunnan v. 550. Sitten hän kukisti _Lyydian_ valtakunnan Vähässä
-Aasiassa ja vihdoin _Babyloniankin_ (v. 539). Vanhoilla päivillään
-Kyyros lähti sotaretkelle Oksos joen pohjoispuolella asuvia kansoja
-vastaan, mutta tällä retkellä hän kuoli v. 529.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 34._ Kyyros kuvattuna jumalaksi.
-]
-
-
-□ Kun muut itämaiden kansat alkoivat veltostua, muodostivat
-_persialaiset_ laajan valtakunnan. Heidän maailmanvaltansa perustaja oli
-kuningas _Kyyros_, jonka elämästä kerrotaan monta kummallista tarinaa.
-Eräs näistä tekee selkoa siitä, miten Persia vapautui _Meedia_n
-ylivallasta. Kyyros oli muka Meedian viimeisen kuninkaan _Astyă´gēe_n
-tyttärenpoika. Astyages näki kerran unen, että hänen tyttärensä helmasta
-kasvoi puu, joka varjollaan peitti koko Etu-Aasian. Unenselittäjät
-sanoivat tämän merkitsevän, että tytär, joka oli persialaisen ylimyksen
-puoliso, oli synnyttävä pojan, joka kohoaisi koko Etu-Aasian
-hallitsijaksi. Koska Astyages pelkäsi, että tuo tyttärenpoika riistäisi
-häneltä kruunun, hän tuotti Kyyroksen luoksensa, kohta kun hän oli
-syntynyt, ja jätti hänet muutaman hoviherran tapettavaksi. Tämä ei
-kuitenkaan itse tahtonut murhatyötä suorittaa, vaan uskoi tehtävän
-eräälle paimenelle. Paimenelta oli vastikään kuollut lapsi, eikä hän
-hennonnut tappaa poikaa, vaan otti hänet omaksi kasvatikseen.
-
-Kyyros jäi siis eloon ja varttui paimenten majassa vahvaksi ja kauniiksi
-pojaksi. Kun hän kerran oli leikkimässä muiden poikien kanssa, toiset
-valitsivat hänet kuninkaakseen. Hän antoi käskyjään, ja muut tottelivat
-häntä, mutta erään ylhäisen meedialaisen poika kieltäytyi noudattamasta
-kuninkaan määräystä. Silloin Kyyros käski toisten poikien antaa
-uppiniskaiselle selkäsaunan. Piesty valitti asiasta isälleen, ja tämä
-ilmoitti siitä kuninkaalle. Tuon meedialaisen ylimyksen korkean arvon
-takia Astyages päätti rangaista luultua paimenpoikaa. Hän kutsui
-paimenen poikineen luoksensa. Kyyroksen uljuus ja ulkomuoto herättivät
-kuitenkin Astyageessa epäilyksiä, ja pelästyneenä paimen tunnusti
-kuninkaalle Kyyroksen oikean sukuperän. Unenselittäjät rauhoittivat
-kuitenkin Astyagesta vakuuttamalla, että uni jo oli toteutunut, koska
-Kyyros leikissä oli ollut kuninkaana. Astyages lähetti sen tähden pojan
-hänen todellisten vanhempiensa luo Persiaan.
-
-Vaikka Astyages oli mielissään tyttärenpoikansa pelastumisesta, hän
-kuitenkin päätti rangaista tottelematonta hoviherraa, joka oli jättänyt
-pojan eloon. Hän kutsui hovilaisen aterialle, mutta valmistutti hänelle
-ruoaksi hänen oman poikansa. Kun muille vieraille tarjottiin
-lammaspaistia, annettiin hovilaiselle hänen tietämättään hänen oman
-poikansa lihaa. Aterian jälkeen Astyages kysyi; »Miltä ruoka
-maistui?» — »Sangen hyvältä», isä vastasi. Astyages ilmoitti hänelle,
-minkälaista otusta hän oli syönyt. Mutta hoviherra ei uskaltanut
-ilmaista suuttumustaan, vaan sanoi: »Kaikki, mitä kuningas tekee, on
-hyvää.»
-
-[Illustration: KREIKKALAISMAAILMA PELOPONNESOLAISSODAN]
-
-Mieheksi vartuttuaan Kyyros kerran käski persialaisten saapua luokseen
-sirpit mukanaan. Sitten hän pani heidät koko päiväksi raivaamaan
-orjantappuraketoa. Seuraavana päivänä persialaisten oli uudestaan
-tultava Kyyroksen luo, mutta nyt juhlavaatteissa. Tällä kertaa heille
-valmistettiin pidot, joissa tarjottiin maukkaita hedelmiä, viiniä ja
-raavaan lihaa. Illalla Kyyros kysyi, kumpi päivä oli ollut mieluisampi.
-Kaikki vastasivat yhdestä suusta: »Jälkimmäinen.» Silloin Kyyros sanoi:
-»Niin kauan kuin pysytte meedialaisten ikeen alla, täytyy teidän raataa
-niin kuin edellisenä päivänä, mutta jos seuraatte minua ja teette minut
-hallitsijaksenne, on jokainen päivä oleva jälkimmäisen kaltainen.»
-Persialaiset tarttuivatkin aseisiin, valitsivat Kyyroksen kuninkaakseen
-ja voittivat Astyageen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 35._ Kroisos polttoroviolla.
-]
-
-Merkillinen on myös kertomus _Lyydia_n valtakunnan kukistamisesta. Tämän
-maan kuninkaana oli _Kroisos_, joka oli maailman rikkain mies. Sattuipa
-kerran hänen pääkaupunkiinsa, joka oli nimeltään _Sardeis_, tulemaan
-kreikkalainen lainsäätäjä, _Sŏ´lōn_. Kroisos näytti vieraalleen kaikki
-aarteensa ja tiedusteli sitten, ketä hän piti onnellisimpana ihmisenä
-maailmassa. Solon vastasi: »Onnellisimpana pidän ateenalaista
-_Tellosta_. Hän eli kotikaupunkinsa ollessa kukoistavimmillaan. Hänellä
-oli hyviä lapsia, ja hän saavutti korkean iän. Vihdoin hän kaatui
-taistelussa isänmaan puolesta.» »Mutta ken», kysyi kuningas, »on häntä
-lähinnä mielestäsi onnellisin?» Silloin Solon ilmoitti nimeltä kaksi
-kreikkalaista nuorukaista, jotka vetivät äitinsä vaunuissa temppeliin,
-koska vetojuhtia ei ajoissa saatu laitumelta. Iloisena astui äiti
-temppelirakennukseen ja rukoili jumalia antamaan lapsille, mikä oli
-parasta maailmassa. Sillä aikaa nuorukaiset nukkuivat temppeliin ja
-kuolivat. Palatessaan poikiensa luo äiti ymmärsi, että ihmiselle oli
-parasta kuolla nuorena. Kuullessaan tämän Kroisos sanoi pahoillaan:
-»Etkö siis pidä minun onneani niinkään suurena kuin tavallisten
-ihmisten?» Mutta Solon vastasi: »Oi kuningas, ei ketään voi kiittää
-onnelliseksi ennen kuolemaansa.»
-
-Muutamia vuosia tämän jälkeen Kroisos ryhtyi sotaan Kyyros kuningasta
-vastaan ja varusti suuren sotajoukon. Ennen kuin hän lähti liikkeelle,
-hän kuitenkin lähetti sanansaattajia _Delfo´in_ ennustajapappien luo
-Kreikkaan tiedustelemaan yrityksen onnistumista. Täällä vastattiin hänen
-kysymykseensä: »Jos Kroisos menee _Hālys_ joen yli, on hän hävittävä
-suuren valtakunnan.» Tästä vastauksesta Kroisos ilostui suuresti.
-Luullen voittavansa persialaiset hän marssitti joukkonsa Halys joen yli,
-joka oli hänen valtakuntansa itäisenä rajana. Mutta ennustus
-tarkoittikin sitä, että Kroisos oli hävittävä oman valtakuntansa. Hänen
-sotajoukkonsa voitettiin taistelussa, ja itse hän joutui vangiksi.
-Kyyros rakennutti rovion, jolle Kroisos kahlehdittuna asetettiin. Jo oli
-tuli sytytetty, kun Kroisos muisti Solonin sanat ja huusi kovalla
-äänellä: »Solon, Solon, Solon!» Kyyros ei ymmärtänyt tämän sanan
-merkitystä, mutta uteliaana hän otatti Kroisoksen alas roviolta
-tiedustellakseen häneltä asiaa. Kun Kyyros oli kuullut kuninkaan
-kertomuksen, hänen tuli sääli hänen onnettomuuttaan; hän lahjoitti
-hänelle hengen ja piti häntä sitten suuressa kunniassa.
-
-Kymmenkunta vuotta Lyydian kukistumisen jälkeen Kyyros lähti
-valloittamaan Babylonian valtakuntaa. Babylonin kaupungin veltot
-asukkaat kuninkaineen luottivat Nebukadnesarin rakentamiin muureihin ja
-viettivät päivänsä iloisissa juhlissa ja juomingeissa, vaikka Kyyroksen
-joukot seisoivat kaupungin edustalla. Silloin papit veivät Kyyroksen
-miehille kaupungin avaimet.
-
-Vielä vanhoilla päivillään Kyyros lähti sotaretkelle maan pohjoisrajalla
-asuvia raakalaiskansoja vastaan. Taistellessaan erästä kuningatarta
-vastaan hän kaatui. Kuningatar viskasi hänen päänsä verellä täytettyyn
-säkkiin, sanoen: »Juo nyt kylliksesi verikoira!»
-
-
-● =Dareios.= Kyyrosta seurasi valtaistuimella hänen poikansa _Kambȳ´sēs_
-(pers. Kãbudžija), joka valloitti Egyptin v. 525. Sen jälkeen tuli
-hallitsijaksi _Dāre´ios_ (pers. Dārajavauš), joka laski muun muassa
-_Thraakian_ ja _Makedonian_ valtansa alle, mutta joka kuitenkin
-pääasiallisesti on tullut tunnetuksi laajan valtakuntansa järjestäjänä.
-Hän jakoi koko valtakunnan 23 maakuntaan, joita kutakin hallitsi
-_satraappi_. Jokaisen maakunnan maksettavaksi määrättiin vuotuinen vero
-maakunnan suuruuden mukaan; Babylonian, joka oli rikkain, oli maksettava
-kaksi kertaa enemmän kuin muiden maakuntien.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 36._ Dareios saattajineen (jotka kantavat päivänvarjoa ja
-    kärpäsviuhkaa).
-]
-
-
-□ Kyyros oli Persian valtakunnan perustaja, mutta hänen toinen
-seuraajansa _Dāre´ios_ oli sen järjestäjä. Hän jakoi maan 23 maakuntaan,
-joita hallitsivat _satraapit_. Jotteivät he paisuisi liian mahtaviksi,
-oli heille jätetty vain verojen kanto ja hallituksen hoito. Sen sijaan
-maakunnan sotajoukot olivat erityisen sotapäällikön johdossa. Vielä oli
-satraapin rinnalla kuninkaallinen kirjuri, joka piti silmällä hänen
-toimintaansa ja antoi siitä sanan _suurkuninkaalle_. Dareios lähetti
-silloin tällöin erityisiä virkamiehiä, joita sanottiin »kuninkaan
-silmiksi», tarkastamaan maakuntien hallitusta. Jotta suurkuningas
-nopeasti saisi tietää, mitä kussakin osassa valtakuntaa tapahtui,
-rakennettiin teitä pääkaupungeista eri suunnille. Näistä oli kuuluisin
-se, joka kulki Sūsasta Sardeis kaupunkiin. Tavalliset matkustajat
-tarvitsivat tätä matkaa varten kolme kuukautta, mutta kuninkaallinen
-hevosposti toimitti viestin yhdessä viikossa. Hevospostista Herodotos
-kirjoitti seuraavasti: »Ei ole mitään kuolevaista olentoa, joka
-nopeammin tulisi perille kuin Persian kuninkaan sanansaattajat. Määrätyn
-välimatkan päähän toisistaan on sijoitettuna yhtä monta hevosta ja
-miestä, kuin koko matkaan menee päiviä, niin että hevonen ja mies on
-asetettu kutakin päivämatkaa kohti. Heitä ei estä lumi, ei rankkasade,
-ei helle eikä yö. Riennettyään määrämatkansa ensimmäinen jättää sanan
-toiselle, toinen taas kolmannelle. Sillä tavoin viesti kulkee, että
-toinen aina jättää sen toiselle.»
-
-Helpottaakseen veronmaksua ja kauppaa Dareios leimautti kultarahoja,
-joita sanottiin _dareikeiksi_ ja jotka arvoltaan olivat 25 kultamarkkaa.
-Kaikkia aarteitaan hän ei kuitenkaan leimauttanut rahaksi, vaan
-Herodotos kertoo hänen säilyttäneen niitä seuraavalla tavalla: »Hän
-sulattaa ja valaa hopeansa ja kultansa saviruukkuihin ja täytettyään
-astian hän ottaa ympäriltä pois saven. Aina kun hän tarvitsee rahoja,
-menee hän aarrekammioonsa ja hakkaa metallista niin suuren kappaleen
-kuin kulloinkin on tarpeen.»
-
-
-                              II. Kreikka.
-
-
-                             MAA JA KANSA.
-
-
-● =Maa.= Kreikka on pinta-alaltaan pieni. Verrattuna muuhun Eurooppaan
-se on kuin pikkusormi koko kämmenen rinnalla. Maata ympäröi kolmelta
-puolelta meri. Tässä se eroaa niistä maista, joihin aikaisemmin olemme
-tutustuneet; nehän olivat miltei järjestään mannervaltioita. Kreikan
-itäpuolella on saarekas _Aige´ia_n meri. Suuri _Kreeta_n saari erottaa
-Aigeian meren Välimerestä. Lähellä Kreikan rannikkoa on Kreetan kokoinen
-_Euboia_ ja etelämpänä _A´igīna_n lahdessa _Salami´s_ saari. Vastapäätä
-Aiginan lahtea on Kreikan länsirannikolla syvä _Korinthoksen_ lahti.
-Aigeian meren täyttää _Kykladien_ saariryhmä, johon kuuluu muun muassa
-pieni, mutta vanhalla ajalla kauppapaikkana ylen tärkeä _Dēlos._ Kreikan
-länsipuolella taas leviää _Joonia_n meri, jossa ovat _Joonia_n saaret,
-muun muassa pieni _Ithă´kā._ Kaikki nämä saaret ovat kallioisia, sillä
-ne ovat oikeastaan vedenalaisten vuoriharjanteiden huippuja.
-
-Samoin kuin saaret on Kreikan mannerkin kauttaaltaan vuorista. Korkeat
-harjanteet ja jyrkät kukkulat sulkevat väliinsä kapeita ja pieniä, mutta
-viljavia ja ihania umpilaaksoja. Kaukana pohjoisessa on korkea
-_Ŏ´lympos_ vuori. Etelämpänä on _Oita_ vuoren ja meren välillä kuuluisa
-_Thermopy̆´lai_n sola. Vuoriniemekkeet pistävät kauas mereen, ja niiden
-väliin tunkeutuvat syvät merenlahdet. Sen tähden onkin Kreikan rannikko
-suhteettoman pitkä. Vaikka maa on pienempi kuin Portugali, on rannikko
-pitempi kuin Espanjan.
-
-Maan ilmasto on ihana. Laaksoissa ei sada lunta kuin kerran
-kahdessakymmenessä vuodessa. Mutta meren läheisyys estää ilmaa myös
-liiaksi lämpenemästä. Ihmisten ei tarvitse ylenmäärin ponnistella
-elantonsa hankkimiseksi, mutta he eivät kuitenkaan pääse laiskistumaan
-ja veltostumaan kuten itämailla. Täten kreikkalaisista tuli toimelias ja
-sivistykseen pyrkivä kansa.
-
-
-● =Valtiot.= Kreikan luonto vaikutti osaltaan sen, että valtiot täällä
-olivat pienempiä kuin itämailla. Kreikassa ei syntynyt laajoja
-yleisvaltioita, vaan jokainen umpilaakso, vieläpä jokainen kaupunki
-muodosti oman valtion. Toisinaan kyllä jokin mahtava kaupunkivaltio
-saattoi laskea valtansa alle lähimmät naapurit, mutta se ei silloinkaan
-päässyt paisumaan suurehkoa suomalaista pitäjää laajemmaksi.
-
-Koko Kreikka jakautui kolmeen pääosaan. Nämä olivat _Pohjois-Kreikka_,
-_Keski-Kreikka_ eli _Hella´s_ sekä _Etelä-Kreikka_ eli _Pelopo´nnēsos._
-Pohjois-Kreikka jakautui kahteen osaan, vuoriseen _Ē´peirokseen_ ja
-_Thessalia_n tasankomaahan, joissa kummassakin oli monta valtiota.
-Hellaassa oli kaksi huomattavaa maakuntaa: _Boiōtĭ´ā_ ja _Attika_.
-Keskellä Boiotiaa oli tärkeä _Thēba_n kaupunki. Attikassa sijaitsi
-_Ateena_, joka oli laskenut koko tämän maakunnan valtansa alle.
-Peloponnesoksessa oli tärkein maakunta _Lakōnia_, jossa oli _Sparta_n
-kaupunki. Sparta oli valloittanut koko Lakonian, vieläpä muitakin
-Peloponnesoksen valtioita.
-
-Aikojen kuluessa siirtyi kreikkalaisia muihinkin maihin asumaan. Näin
-syntyi lukuisia kreikkalaisia _siirtokuntia_ Vähän-Aasian
-länsirannikolle, muun muassa rikas ja mahtava _Mi´lētos_. Myöskin
-Aigeian meren pohjoisrannikolla oli monta siirtokuntaa. Enimmän niitä
-kuitenkin perustettiin Etelä-Italiaan, jota ympäristön asukkaat
-sanoivatkin _Suur-Kreikaksi_. Sisiliassa heillä niinikään oli lukuisia
-siirtoloita. Näistä siirtokunnista olivat tärkeimmät _Tare´ntum_
-Etelä-Italiassa ja _Syrakusa_ Sisiliassa.
-
-
-● =Heimot.= Kreikan asukkaat olivat indo-eurooppalaista kansaa, joka
-kutsui itseään _helleeneiksi_. Eri heimot erosivat toisistaan
-tuntuvasti. Peloponnesoksen _doorilaiset_ olivat jäykkiä,
-elämäntavoiltaan yksinkertaisia ja vanhoihin tapoihin kiintyneitä.
-Attikassa ja saarilla asuvat _joonialaiset_ sen sijaan olivat vilkasta,
-sivistynyttä ja uudistushaluista kansaa.
-
-
-                                USKONTO.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 37._ Zeus.
-]
-
-
-● =Jumalat.= Kreikkalaiset palvelivat useita jumalia. Heidän uskontonsa
-oli siis polyteistinen. Jumalat olivat heidän käsityksensä mukaan
-ihmisten kaltaisia sekä ulkomuodoltaan että luonteeltaan. Olipa heissä
-samoja heikkouksiakin kuin ihmisissä: he rakastivat ja vihasivat, olivat
-kateellisia, pettivät jne. Mutta monessa suhteessa he kuitenkin olivat
-ihmisiä etevämpiä. Niinpä he olivat _kuolemattomia_ ja useimmat heistä
-olivat ikuisesti nuoria ja kauniita. He saattoivat silmänräpäyksessä
-siirtyä etäisimpiinkin seutuihin ja koska tahansa vaihtaa hahmoa. Mutta
-jumalienkin yläpuolella oli taipumaton _kohtalo_, jonka määräyksiä
-heidän oli pakko noudattaa.
-
-Kreikkalaiset ajattelivat jumalien asuvan lumiharjaisella Olympos
-vuorella, joka kohosi Thessalian laaksosta äkkijyrkkänä huimaavaan
-korkeuteen. Siellä heillä oli linnansa, jossa he elivät iloisessa
-seurustelussa ja huveissa, syöden _ambrosiaa_ ja juoden _nektaria_.
-Tärkeimmät kreikkalaisten jumalista olivat seuraavat kaksitoista:
-
-
-_Zeus_, taivaan ja ukkosen jumala.
-
-_Hē´rā_, Zeun puoliso, valtioiden suojelija.
-
-_Poseidō´n_, Zeun veli, meren jumala.
-
-_Hā´dēs_, Zeun veli, Manalan jumala.
-
-_Palla´s Athē´nē_, tieteiden ja sotataidon jumalatar.
-
-_Ā´rēs_, riehuvan taistelun jumala.
-
-_Foibos Apo´llōn_, valon jumala ja taiteiden suojelija.
-
-_Artemis_, metsästyksen jumalatar.
-
-_Afrodī´tē_, kauneuden jumalatar.
-
-_Hē´faistos_, tulen jumala.
-
-_Diŏ´nȳsos_, viinin ja sivistyksen jumala.
-
-_Hermē´s_, jumalien sanansaattaja sekä kauppiasten ja varkaiden
-suojelija.
-
-
-Vanhempina aikoina kreikkalaiset kuvittelivat ihmisten kuolemantakaista
-elämää synkäksi ja ilottomaksi harhailemiseksi hämärässä Manalassa;
-varjoina vainajat siellä liikkuivat toisten varjojen parissa. Myöhemmin
-he arvelivat Manalassa olevan kaksi osaa; toisen nimi oli _Ēly̆´sion_,
-toisen _Tartaros_. Edelliseen joutuivat muinaisaikojen suuret sankarit
-sekä myöhempienkin aikojen ihmisistä ne, jotka elivät nuhteettomasti.
-Elysionin valoisilla kentillä he viettivät surutonta elämää. Tartaros
-taas oli ikuisen pimeyden vallassa. Siellä onnettomat rikoksentekijät
-viettivät kolkkoja ja ilottomia päiviä.
-
-
-□ Kreikkalaisten käsityksen mukaan oli ennen jumalia _titaanien_
-jättiläissuku hallinnut maailmaa. Eräs näitä oli _Krŏ´nos_. Hän oli
-synkkämielinen ja armoton mies, joka nieli omat lapsensa, kohta kun ne
-syntyivät, etteivät he voisi häntä vahingoittaa. Kronoksen vaimo oli
-tästä kovin suruissaan. Kun hän taaskin synnytti pojan, hän ei
-antanutkaan sitä miehelleen, vaan kääri kapaloihin kiven ja ojensi sen
-Kronoksen nieltäväksi. Poika kasvoi piilossa isältään. Vuohi elätti
-häntä maidollaan, ja mehiläiset toivat hänelle hunajaa. Pojasta kasvoi
-uljas nuorukainen, joka sai nimekseen _Zeus_. Hänestä tuli jumalien
-hallitsija. Mieheksi vartuttuaan Zeus ryhtyi taistelemaan Kronosta ja
-muita titaaneja vastaan. Taivas ja maa vapisivat, kun jumalat ja
-titaanit kamppailivat. Lopuksi jumalat pääsivät voitolle, ja titaanit
-syöstiin alas Manalan pimentoihin. Sen jälkeen Zeus rauhassa hallitsi
-jumalien keskuudessa. Hän oli tuuheapartainen, uljasryhtinen hallitsija,
-jonka päännyökkäys sai koko Olympoksen tärisemään. Hän istui
-valtaistuimellaan kimppu salamia kädessään ja kotka jalkainsa juuressa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 38._ Hera.
-]
-
-Zeun puoliso _Hē´rā_ oli taivaan kuningatar. Kun hän matkusti, vetivät
-kirjavat riikinkukot hänen kullalle hohtavia vaunujaan. Hän oli kaunis
-ja ylpeä, ja kaikki jumalat kunnioittivat häntä. Mutta miehensä kanssa
-hän toisinaan joutui sanakiistaan, sillä hän oli mustasukkainen ja
-väitti Zeun liiaksi kiintyneen maallisiin naisiin.
-
-Zeun veli, meren jumala _Poseidō´n_, ajoi hevosten tapaisien
-merieläimien vetämissä vaunuissa yli aaltojen kädessään kolmikärki,
-jolla hän hallitsi valtakuntaansa. Hänen ympärillään uiskentelivat
-lempeät merenneidot eli _nereidit_. Kun Poseidon suuttui, hän kosketti
-kolmikärjellään merta. Silloin laineet kohosivat uhkaavasti, tuuli
-kiihtyi, laivat särkyivät, ja meri tulvi yli äyräittensä. Mutta yhdellä
-ainoalla silmäyksellä hän taas taltutti kaikki luonnonvoimat.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 39._ Pallas Athene.
-]
-
-Kolmas veli, _Hā´dēs_, hallitsi synkkää Manalaa, jonka _Styks_ joki
-erotti elävien valtakunnasta. Virran yli kuljetti lauttamies _Khă´rōn_
-vainajien sielut, ja kuolemanvaltakunnan portilla vartioi kolmipäinen
-_Kerberos_ koira.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 40._ Ares.
-]
-
-Hadeen puoliso oli _Persefŏ´nē_, jonka äiti oli hedelmällisyyden
-jumalatar _Dēmē´tēr_. Neitosena Persefone kerran kulki ystävättärineen
-niityllä poimien kukkasia ja solmien seppeleitä. Silloin avautui maa ja
-synkännäköinen, mustapartainen mies ajoi halkeamasta esiin sysimustien
-pärskyvien hevosten vetämissä vaunuissa. Se oli Hades, joka ryösti
-itselleen puolison keskeltä ilakoivaa neitoparvea. Demeter suri
-katkerasti kadonnutta tytärtään. Silloin hedelmällisyys katosi
-maailmasta ja nälänhätä uhkasi kaikkia ihmisiä. Vihdoin jumalienkin oli
-pakko sekaantua asiaan. Zeun välityksellä saatiin aikaan sovinto, jonka
-mukaan Persefone vietti ⅔ vuodesta äitinsä luona, mutta ⅓ Manalan
-valtakunnassa. Aikaisin ke-väällä hän saapui Demeterin luo. Silloin tämä
-oli tyytyväinen ja levitti siunausta ympärilleen; kukat nousivat maasta,
-puut puhkesivat lehteen ja vilja kantoi hedelmää. Mutta syksyllä, kun
-Persefone palasi miehensä luo, Demeter surren vetäytyi yksinäisyyteen.
-Silloin kasvit kuihtuivat ja maa paljastui.
-
-Tieteiden ja sotataidon jumalatar _Palla´s Athē´nē_ oli Zeun tytär.
-Kerran ylijumala poti kovaa päänpakotusta. Silloin Hefaistos
-moukarillaan iski häntä otsaan, jolloin kaikkien jumalien hämmästykseksi
-Pallas Athene täysissä sotavarustuksissa puhkesi esiin isänsä päästä.
-Jumalattarella oli yllään panssari, joka oli kudottu käärmeistä ja
-lohikäärmeensuomuista. Keskellä panssaria oli hirveä Medūsan pää. Joka
-siihen uskalsi kääntää silmänsä, muuttui kohta kiveksi. Sodassa Pallas
-Athene antoi päälliköille hyviä neuvoja. Rauhan aikana hän auttoi
-ihmisiä kehittämään tieteitä ja rauhallisia elinkeinoja. Hänen
-nimikkoeläimensä oli viisautta edustava pöllö.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 41._ Foibos Apollon.
-]
-
-Riehuvan taistelun jumala _Ă´rēs_ oli roteva ja voimakas jumala.
-Mielihyvällä hän heittäytyi taistelun tuoksinaan pukeutuneena kirkkaasti
-loistavaan vaskihaarniskaan. Voimistaan huolimatta hän aina joutui
-alakynteen taistellessaan Pallas Athenea vastaan, sillä hän kiivastui
-aina liiaksi sokeassa taisteluinnossaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 42._ Afrodite.
-]
-
-_Foibos Apo´llōn_ oli Zeun rakkain poika. Kirkkaana kevätpäivänä hän
-syntyi Delos saarella, ja hänestä tuli auringon ja valon ikuisesti nuori
-jumala. Kohta synnyttyään hän lähti taistelemaan pimeyden ja kylmyyden
-voimia vastaan kädessään jousi ja selässään viini. Tuottaakseen
-ihmisille iloa hän opetti heille laulun ja soittotaidon. Itse jumalatkin
-iloitsivat, kun kuulivat Foibos Apollonin soittavan lyyryänsä Olympoksen
-juhlissa. Hänen ympärilleen kerääntyivät silloin runottaret eli
-_muusat_, jotka hänen säestäessään lauloivat sankarien kuolemattomista
-uroteoista. Foibos Apollon oli varsinkin poikien ja nuorukaisten jumala,
-sillä hän rakasti voimakasta ja jaloluontoista nuorisoa ja iloitsi sen
-reippaista leikeistä ja rohkeasta mielenlaadusta.
-
-Delfoissa oli suuri Foibos Apollonille pyhitetty temppeli. Se oli
-rakennettu vuorenrotkon ympärille, josta nousi huumaavia höyryjä. Rotkon
-päälle oli asetettu kolmijalkainen istuin, johon naispappi _Pȳthĭ´ā_
-asettui. Höyryjen vaikutuksesta hän menetti tajunsa, ja tässä tilassa
-hän lausui katkonaisia lauseita. Näistä houreisista sanoista saapuvilla
-olevat Foibos Apollonin papit rakensivat vastauksen, joka tavallisesti
-oli hyvinkin kaksimielinen, kuten huomasimme kertomuksessa kuningas
-Kroisoksesta. Foibos Apollonille oli pyhitetty laakeripuu ja lyyry.
-
-Metsästyksen jumalatar _Artemis_ oli Foibos Apollonin kaksoissisar.
-Hänen ajateltiin liikkuvan metsässä viitan liepeet kohotettuina polviin
-ja aran hirvenvasikan juostessa hänen rinnallaan. Hänen ympärillään
-hyörivät pukinjalkaiset metsänhaltijat _satyrit_ sekä kauniit
-lehdonhaltijattaret _nymfit_. Kuten Foibos Apollon oli poikien, siten
-Artemis oli tyttöjen jumala. Hän oli heille viattoman sulon ja puhtaiden
-tapojen esikuva. Hänen juhlissaan tytöt lauloivat kauniita lauluja
-suojelusjumalattarensa kunniaksi.
-
-Aurinkoisena päivänä syntyi meren lumivalkoisesta vaahdosta kauneuden
-jumalatar _Afrodī´tē_. Rakkauden voimalla hän hallitsi jumalia ja
-ihmisiä, jopa metsän eläimiäkin, niin että ne liehakoiden ympäröivät
-häntä. Häntä palvelivat _sulottaret_ ja _lemmenhaltijat_. Hänen poikansa
-_E´ros_ lensi kevyin siivin jumalien ja ihmisten parissa haavoittaen
-heitä näkymättömillä nuolilla ja herättäen siten rakkautta heidän
-sydämessään.
-
-Afrodite oli ihastunut erääseen _Adō´nis_-nimiseen nuorukaiseen. Yhdessä
-he saloja samoilivat, saalista ajoivat ja ilakoivat, kun vihainen
-metsäkarju hyökkäsi nuorukaisen kimppuun ja tappoi hänet. Jumalatar oli
-surusta murtumaisillaan ja lähti synkkään Manalaankin armastaan
-etsimään. Vihdoin Zeus heltyi. Hän salli nuorukaisen puolen vuotta,
-kevään ja kesän, viipyä lemmittynsä luona, mutta syys-ja talvikausiksi
-oli hänen palattava vainajien maille.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 43._ Hermes.
-]
-
-Jumalattarista kaunein oli saanut puolisokseen jumalista rumimman,
-tulenjumalan _Hē´faistoksen_. Tämä ontui toisella jalallaan ja oli
-lyhytkasvuinen, pitkäpartainen mies. Hän viihtyi parhaiten pajassaan
-tultasyöksevien tulivuorien alla. Siellä hän valmisti jumalille, jopa
-toisinaan ihmisillekin, mitä taidokkaimpia koruesineitä.
-
-Nuori ja kaunis _Diŏ´nȳsos_ ajoi tiikerien vetämissä vaunuissa,
-viininlehvistä solmittu seppele päässään. Hänen vaunujensa ympärillä
-neitoset ja nuorukaiset tanssivat iloista, vallatonta tanssia. Dionysos
-lahjoitti ihmisille viiniköynnöksen ja opetti heitä rypäleistä
-pusertamaan säihkyvää viiniä. Kaikkialla, missä viinin jumala iloisen
-seurueensa saattamana matkasi, ihmiset oppivat käyttämään
-viiniköynnöksen antimia. Hän oli antelias ja lempeä niille, jotka
-tunnustivat hänet jumalakseen, mutta rankaisi säälimättä kaikkia, jotka
-uskalsivat häntä vastustaa. Hänen päihtyneet seuralaisensa syöksyivät,
-kohottaen vimman huutoja, heidän kimppuunsa ja repivät heidät palasiksi.
-
-_Hermē´en_ kuvattiin lentävän läpi ilmojen siivekäs lakki päässä,
-siipikengät jalassa ja siivellinen sauva kädessä. Hän oli jumalien
-sanansaattaja, joka halukkaasti ja taitavasti suoritti heidän asiansa.
-Nopeammin kuin tuuli hän kiiti mihin osaan maapalloa tahansa varottamaan
-ja pelastamaan ihmisiä sekä ilmoittamaan heille jumalien määräyksiä.
-Ihmiset rakastivat häntä suuresti. Kauppiaat ja matkamiehet, jotka
-kulkivat kaduilla ja teillä, pyysivät hänen apuaan. Mutta Hermes oli
-myös viekkaiden varkaiden jumala; he luulivat hänen auttavan heitä
-heidän konnamaisissa toimissaan. Kohta syntymänsä jälkeen Hermes oli
-keksinyt lyyryn, virittämällä jänteitä kilpikonnan kuoren poikki. Hän
-lahjoitti kuitenkin soittimen vanhemmalle veljelleen Foibos Apollonille.
-
-
-● =Oraakkelit.= Usein jumalat valitsivat erikoisen paikan, jossa he
-ihmisille ennustivat tulevia asioita. Näin saatuja ennustuksia sanottiin
-_oraakkeli_lauseiksi. Kuuluisin oli Hellaassa sijaitseva _Delfo´i_n
-oraakkeli, jossa Foibos Apollon ilmoitti tahtonsa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 44._ Pythia.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 45._ Kreikkalaiset naiset tuovat uhria vainajalle.
-]
-
-
-● =Olympian juhlat.= Kreikkalaiset palvelivat jumaliaan rakentamalla
-heille temppeleitä ja tarjoamalla uhreja sekä panemalla toimeen
-uskonnollisia juhlia. Jokaisella kaupungilla oli omat juhlansa. Mutta
-olipa sellaisiakin juhlatilaisuuksia, joihin saapui osanottajia
-kaikkialta, missä kreikkalaisia asui. Kuuluisimmat olivat ne yhteiset
-kilpaleikit, joita vietettiin joka neljäs vuosi _Oly´mpia_n kentällä
-Peloponnesoksen länsiosassa. Juhlakenttä oli pyhitetty Zeulle ja sinne
-oli rakennettu muhkea Zeun temppeli sekä sen viereen suuri alttari.
-Hieman syrjässä juhlakentältä olivat stādion eli kilparata, jossa
-katsojat seisten seurasivat kilpailujen suorittamista, sekä
-_hippo´drōmos_ eli kilpa-ajorata.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 46._ Nuori voittaja.
-]
-
-
-□ Kreikkalaiset viettivät joka neljäs vuosi suuria urheilujuhlia
-Zeus jumalan kunniaksi _Oly´mpia_n kentällä Peloponnesoksella. Jo
-aikoja ennen kilpailujen alkamista osanottajat pitivät harjoituksia.
-Kun sitten määräaika lähestyi, tulvi kaikkialta kilpailijoita ja
-yleisöä juhlapaikalle. Olympian kisat kestivät viisi päivää.
-Ensimmäisenä suoritettiin suuret uhrit, ja niin kilpailutuomarit
-kuin kilpailijat vannoivat noudattavansa rehellisyyttä ja
-kilpailusääntöjä. Seuraavina päivinä pantiin itse kilpailut toimeen.
-Vanhimpina aikoina kiinnitettiin päähuomio _kilpajuoksuihin_, mutta
-myöhemmin _kilpa-ajot_ herättivät enemmän mielenkiintoa.
-Loistavimman kunnian tuotti nelivaljaikolla voittaminen. Varsin
-vaarallisia olivat käänteet radan kummassakin päässä, sillä kukin
-ajaja koetti päästä niin läheltä merkkipylvästä kuin suinkin. Usein
-sattui yhteentörmäyksiä, jolloin vaunut kaatuivat, ja hevoset ja
-ajajat yhdessä rytäkässä kierivät pitkin kenttää. — Suosittuja
-olivat myös _viisiottelut_, jolloin oli peräkkäin viisi kilpailua:
-hyppy, keihäänheitto, juoksu, diskoksenheitto sekä paini; kunkin
-kilpailun jälkeen karsittiin huonoimmat pois, niin että painiin jäi
-vain kaksi osanottajaa jäljelle. Kilpailijat esiintyivät alastomina.
-Painijat voitelivat ruumiinsa öljyllä estääkseen vastustajaa
-saamasta hyvää otetta. Viimeisenä päivänä voittajat seppelöitiin
-öljypuun lehvin, ja airuet julistivat heidän nimensä, sukunsa ja
-kotikaupunkinsa. Öljypuuseppeleen voittaminen oli kreikkalaisten
-käsityksen mukaan miltei suurin kunnia, mikä saattoi tulla
-kuolevaisen osaksi. Kohdistuipa maine hänen kotikaupunkiinsakin.
-Juhlallisesti otettiin hänet siellä vastaan. Elämänsä loppuun saakka
-hän eli valtion kustannuksella ja hänellä oli kunniasija
-juhlakulkueissa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 47._ Diskoksenheittäjä.
-]
-
-Aikojen kuluessa myös tiedemiehet, runoilijat ja taiteilijat alkoivat
-keräytyä Olympian juhliin. Maalarit ja kuvanveistäjät asettivat
-tuotteensa näytteille, runoilijat lauloivat runonsa kansan kuultaviksi
-ja tiedemiehet lukivat julki kappaleita kirjoituksistaan. Heille ei
-kuitenkaan annettu palkintoja. Eräissä muualla pidetyissä
-kilpailutilaisuuksissa heitä sen sijaan palkittiin laakeriseppeleillä.
-
-Näin kreikkalaiset koettivat kehittää sekä ruumistaan että sieluaan,
-niin että heistä tulisi kauniita ja sopusuhtaisia ihmisiä.
-
-Niin suuressa arvossa pidettiin Olympian kisoja, että myöhemmin
-laskettiin niiden mukaan aikakin. Nelivuotisjaksoa kahden juhlan välillä
-sanottiin _olympiadiksi_. Ensimmäisen olympiadin ensimmäinen vuosi oli
-776 eKr.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 48._ Homeros.
-]
-
-
-● =Sankaritarusto.= Kreikkalaiset uskoivat ennen vanhaan eläneen
-sankareita, jotka olivat tavallisia ihmisiä paljon uljaampia ja
-voimakkaampia. Sellaisia olivat _Perse´us_, _Hēraklē´s_ ja _Thēse´us_.
-Kuuluisia ovat varsinkin ne tarut, joista tehdään selkoa _Īlia´s_ ja
-_Odysse´iā_ nimisissä runoelmissa; kreikkalaiset väittävät ne sokean
-_Hŏ´mēros_ runoilijan sepittämiksi.
-
-
-□ =Psykhe.= Kreetan saarella hallitsi kuningas, jolla oli kolme tytärtä.
-Nuorin heistä, nimeltä _Psȳkhē´_, oli kauniimpi muita; runoilijat
-vertasivatkin häntä Afrodite jumalattareen. Mutta Psykhen kauneus
-herätti jumalissa kateutta ja he antoivat hänen isälleen seuraavan
-määräyksen: »Vie tyttäresi korkeimman vuoren kukkulalle ja jätä hänet
-sinne yksin, sillä hän on määrätty puolisoksi hirviölle, joka siivillään
-liitelee yli maan ja nuolillaan voittaa jumalatkin! Ellet tottele,
-kohtaavat kauheimmat onnettomuudet maatasi.» Kuningas ja koko kansa suri
-jumalien määräystä, mutta Psykhe nousi nöyrästi vuoren kukkulalle.
-
-Yöllä Psykhe kuuli ystävällisen äänen sanovan: »Heittäydy rohkeasti alas
-kalliolta! Minä olen Länsituuli, joka vien sinut uuteen kotiisi.» Hetken
-Psykhe epäröi, mutta sitten hän syöksyi kalliolta alas. Samassa hän
-menetti tajunnan. Herätessään hän huomasi olevansa loistavassa
-palatsissa, jossa oli upeita saleja ja vilpoisia puutarhoja.
-Näkymättömät palvelijat täyttivät kaikki hänen toivomuksensa. Yön
-koittaessa hän kuuli siipien havinaa, ja samassa ääni häneltä kysyi:
-»Miten on, Psykhe puolisoni, oletko tyytyväinen uuteen kotiisi?
-Mielelläni jäisin tänne seuraksesi, mutta sitä en voi tehdä. Päivin on
-minun hoidettava monia toimiani maailmassa. Mutta joka yö palaan sinun
-luoksesi kertomaan, mitä maailmassa tapahtuu.» Psykhe pyysi nyt saada
-nähdä miehensä kasvot, mutta tämä vastasi: »Mitä tahansa pyydät, sen
-sinulle annan, mutta tätä yhtä älä vaadi, sillä jumalat ovat määränneet,
-että meidän kohta on erottava, jos kerrankaan näet kasvoni!»
-
-Kului jonkin aikaa, jolloin Psykhe oppi rakastamaan miestään, vaikkei
-hän koskaan nähnyt hänen kasvojaan, sillä he olivat vain öisin yhdessä.
-Päivin oli Psykhen ikävä komeassa linnassaan, ja sen tähden hän kerran
-pyysi mieheltään, että sisaret saisivat tulla häntä tervehtimään. Aluksi
-puoliso ei ollut siihen suostuvainen, mutta vihdoin hän myöntyi Psykhen
-rukouksiin. Länsituuli toi sisaret Psykhen luo hänen asuntoonsa. Sisaret
-kysyivät uteliaina, minkälainen hänen miehensä oli, mutta Psykhe ei
-voinut antaa heille vastausta. Silloin sisaret sanoivat: »Hän ei
-näyttäydy sinulle, koska hän on ruma. Varmaankin hänen silmänsä
-tuijottavat kuin tulikekäleet, verta tippuu hänen kielestään, ja hänen
-selässään on suuret lepakon siivet.» Sisarien sanat herättivät Psykhen
-uteliaisuuden, ja heidän lähdettyään hän päätti ottaa selkoa miehensä
-ulkonäöstä. Seuraavana yönä hän hiljaa nousi vuoteeltaan ja hiipi lamppu
-toisessa kädessä ja tikari toisessa miehensä luo. Mutta hän ei
-nähnytkään iljettävää hirviötä, vaan kauniin miehekkään nuorukaisen.
-Psykhe tunsi hänet. Se oli _Eros_, rakkauden jumala, joka rakkauden
-voimalla voitti sekä jumalat että ihmiset. Samassa Eros heräsi, näki
-Psykhen ja sanoi: »Onneton Psykhe, mitä sinä teet? Olen piilottanut
-sinut tänne äitini Afroditen vihalta. Mutta nyt meidän täytyy erota,
-sillä niin jumalat ovat säätäneet. Ainoastaan äitini saattaa taas
-yhdistää meidät, jos voit lepyttää hänet.» Näin sanoen Eros otti
-jousensa ja katosi. Samalla palatsi, jossa Psykhe oli elänyt, haihtui,
-ja hän istui yksin itkien avarassa maailmassa.
-
-Alakuloisena Psykhe lähti etsimään Afroditen linnaa. Monien harhailujen
-jälkeen hän löysikin sen auringonpaisteiselta rinteeltä ruusupensaiden
-keskeltä. Afrodite otti hänet ilkkuen vastaan: »Siinäkö nyt olet, sinä
-ihana Psykhe, jota ihmiset väittävät kauniimmaksi kuin Afrodite. Miten
-minulla on kunnia vastaanottaa näin ylhäinen vieras?» — »Anna minulle
-takaisin puolisoni!», Psykhe kuiskasi. Afrodite määräsi hänelle silloin
-suoritettavaksi kolme vaikeata työtä ja lupasi mahdollisesti taipua
-hänen rukouksiinsa, jos hän selviytyisi niistä.
-
-Ensimmäiseksi Psykhen tuli yhden päivän kuluessa noukkia erilleen ohra-,
-vehnä- ym. jyvät eräästä suuresta viljaläjästä keskeltä pihaa.
-Nähdessään, miten suuri keko oli, Psykhe kävi entistään
-alakuloisemmaksi, mutta hän ryhtyi kuitenkin kohta työhön. Silloin hän
-kuuli heikon äänen vierestään piipittävän: »Ehkäpä minä voin auttaa
-sinua?» Psykhe käänsi päätään ja näki pienen muurahaisen. Tämä jatkoi:
-»Olet kerran pelastanut henkeni. Nyt voin minä puolestani pelastaa
-sinut.» Samassa marssi kokonainen armeija pieniä muurahaisia esiin. Koko
-viljakeko näytti joutuvan liikkeeseen, ja ennen pitkää eri jyvälajit
-olivat kukin omassa läjässään. Kun Psykhe kiitti pientä auttajaansa,
-vastasi tämä: »Enpä olekaan mikään tavallinen muurahainen; nimeni on
-Ahkeruus.»
-
-Seuraavana päivänä Afrodite lähetti Psykhen ammentamaan vettä lähteestä,
-joka pulppusi kallionhalkeamasta. Lähteelle johtava tie oli kahden
-tultasyöksevän lohikäärmeen vartioima. Psykhe koetti kavuta lähteelle
-vastaiselta puolelta äkkijyrkkää vuorenrinnettä alas, mutta hän huomasi
-pian yrityksen mahdottomaksi. Silloin tuli hänen avukseen kotka, jonka
-poikaset hän oli pelastanut sähisevän käärmeen vallasta. Kotka tarttui
-ruukkuun kynsin, täytti sen vedellä ja toi sen takaisin Psykhelle.
-
-Kun Afrodite huomasi tämänkin työn tehdyksi, hän antoi Psykhelle rasian
-ja sanoi: »Vie tämä Manalaan ja hae Persefonelta sitä kauneusainetta,
-jota ainoastaan hän osaa valmistaa!» Psykhe lähti matkalle. Kuta
-lähemmäs Manalaan vievää aukkoa hän saapui, sitä kolkommaksi kävi
-luonto. Mustat kallionseinämät kohosivat joka puolella, ja hänen
-jalkansa haavoittuivat veriin terävistä kivistä. Juuri kun Psykhe
-epätoivo sydämessään oli astumaisillaan portista sisään, ilmaantui
-hänelle Hermes, jumalien sanansaattaja. »Kuule, Psykhe», hän sanoi,
-»Eros on lähettänyt minut antamaan sinulle neuvoja matkalle kuolleiden
-valtakuntaan! Tässä on sinulle kaksi rahaa ja kaksi leipää. Mennessäsi
-ojenna toinen raha Kharonille, niin hän vie sinut yli Styks-joen.
-Toisella rannalla odottaa kolmipäinen Kerberos hyökätäkseen ulvoen sinun
-kimppuusi. Anna sille toinen leipä! Kun saavut Persefonen luo, ilmoita
-hänelle asiasi, niin hän täyttää rasian. Paluumatkalla annat jälleen
-leivän Kerberokselle ja rahan Kharonille. Mutta eräs asia paina
-mieleesi: älä millään ehdolla aukaise rasiaa!» Samassa Hermes katosi ja
-Psykhe astui päättävästi luolan aukosta sisään.
-
-Mutta luolan suulla Eros odotti Psykhen paluuta, sillä jumalat sallivat
-heidän taas yhtyä, jos Psykhe pääsisi palaamaan Manalasta. Levottomana
-suuntasi Eros katseensa pimeään käytävään, josta kuului kammottavaa
-mylvinää, kirkumista ja hätähuutoja. Vihdoin hän näki Psykhen kalman
-kalpeana horjuvin askelin laahautuvan aukkoa kohti. Jo hän luuli pitkän
-koetusajan olevan ohi, kun hän kauhukseen huomasi, että Psykhe,
-uteliaisuutensa voittamana, aukaisi rasian kannen. Samassa neitonen
-lyyhistyi kokoon, ja valkoinen sumu verhosi hänet. Eros hyökkäsi esiin,
-sulki hänet syliinsä ja kantoi hänet pois kuoleman usmasta.
-
-Hetken kuluttua Psykhe aukaisi silmänsä. »Sinäkö siinä olet, Eros?» hän
-kuiskasi, »sain siis kuitenkin nähdä sinut ennen kuolemaani.» — »Eihän
-sinun enää tarvitsekaan kuolla», Eros vastasi, »äitini Afrodite on jo
-leppynyt, ja nyt sinä saat elää ikuisesti minun ja jumalien seurassa.»
-Sitten hän sitoi Psykhen selkään kaksi kirjavaa perhossiipeä, ja yhdessä
-he kohosivat kohti valoisia, kirkkaita avaruuksia, joissa autuaat
-jumalat elävät.
-
-
-□ =Faethon.= Auringonjumala _Hē´lios_ rakasti poikaansa _Fae´thōn_ia yli
-kaiken eikä voinut kieltää häneltä mitään. Kerran hän taas oli luvannut
-täyttää poikansa pyynnön, mitä tahansa tämä anoisikin. Faethon sanoi:
-»Anna minun huomenna ajaa loistavat auringonvaunusi yli taivaan kannen!»
-Helios pelästyi: »Et tiedä, mitä pyydät, poikani. Sinä vaadit sellaista,
-johon voimasi eivät riitä. Auringonhevoset ovat uljaita eivätkä
-jumalatkaan, muut kuin minä, kykene niitä ohjaamaan. Miten siis sinä,
-kuolevainen ihminen, siihen kykenisit?» Mutta Faethon pysyi
-vaatimuksessaan, ja Helios myöntyi. Yhdellä hyppäyksellä nuorukainen
-nousi vaunuihin. Hevoset kiitivät eteenpäin, aamun sumut haihtuivat ja
-koko maa oli avoinna hänen allaan.
-
-Mutta pian hevoset huomasivat, että vieras käsi hallitsi ohjaksia. Ne
-ravistivat niskaansa, pärskyivät ja nousivat takajaloilleen. Samassa ne
-poikkesivat radaltaan ja vaunut heittelehtivät puolelle ja toiselle.
-Pelästyneenä Faethon päästi ohjakset, mistä hevoset tulivat kahta
-hurjemmiksi ja kääntyivät maata kohti. Pilvet syttyivät palamaan, vuoret
-halkesivat, ruoho lakastui, neekerien iho kärventyi mustaksi, ja heidän
-maansa kuivui hiekkaiseksi autiomaaksi.
-
-Vihoissaan Zeus iski Faethonia salamallaan. Hän suistui vaunuista;
-pitkät hiukset ilmi liekissä hän putosi pyörryttävää vauhtia maan
-pinnalle, josta nymfit korjasivat hänen ruumiinsa ja hautasivat sen.
-
-
-□ =Danaos.= Egyptissä eli aikoinaan kaksi veljestä _A´igyptos_ ja
-_Danao´s_. Aigyptoksella oli 50 poikaa ja Danaoksella 50 tytärtä. Kun
-lapset olivat varttuneet aikuisiksi, Aigyptoksen pojat tahtoivat ottaa
-puolisoikseen Danaoksen tyttäret. Tähän ei Danaos kuitenkaan antanut
-suostumustaan, sillä hän oli riidassa veljensä kanssa. Kun pojat eivät
-välittäneet hänen kiellostaan, hän päätti paeta. Hän nousi tyttärineen
-laivaan ja lähti purjehtimaan Välimeren ulapoita. Matkailijat saapuivat
-Kreikkaan _Argoli´s_ maakuntaan, jonka asukkaat ottivat Danaoksen
-kuninkaakseen. Danaos hallitsi valtakuntaansa viisaasti, rakennuttaen
-kanavia, joissa juoksutti vettä kuivan maan kastamiseksi, sekä linnoja
-maan puolustamiseksi ja temppeleitä jumalien kunniaksi. Mutta eipä
-aikaakaan, niin Aigyptoksen pojat saapuivat setänsä jäljessä
-Argoliiseen. Kun he yhä vaativat hänen tyttäriään puolisoikseen, Danaos
-ei uskaltanut kauemmin heitä vastustaa, vaan antoi suostumuksensa.
-Kuninkaan linnassa pidettiin nyt komeat häät. Mutta hääyönä tyttäret
-isänsä käskystä pistivät miehensä kuoliaiksi. Ainoastaan nuorin
-tyttäristä säästi puolisonsa ja auttoi häntä pakenemaan. Myöhemmin
-Danaos sopi vävynsä kanssa ja tämä peri valtakunnan appensa kuoltua.
-Hänestä polveutui kaksi Kreikan suurinta sankaria _Perse´us_ ja
-_Hēraklē´s_.
-
-Mutta jumalat eivät voineet tyynin mielin nähdä, miten Danaoksen
-tyttäret surmasivat sulhasensa, vaan rankaisivat heitä. Heidän täytyi
-Manalassa ikuisesti ammentaa vettä vuotavilla seuloilla.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 49._ Medusan pää.
-]
-
-
-□ =Perseus.= Jumalien kuningas, mahtava Zeus, joka hallitsi koko
-ilmakehää ja maapalloa, ihastui kauniiseen _Dană´ē_ impeen, joka oli
-Danaoksen jälkeläisiä. Heille syntyi poika nimeltä _Perse´us._ Jonkin
-aikaa Perseuksen syntymän jälkeen äiti ja poika joutuivat erään
-ilkeämielisen kuninkaan luo. Kuningas oli vihamielinen varsinkin Perseus
-nuorukaiselle ja määräsi hänelle suoritettavaksi työn, joka oli niin
-vaarallinen, että hän toivoi Perseuksen siihen menehtyvän. Nuorukaisen
-tuli tappaa _Mĕ´dūsa_ niminen _gorgoni._ Gorgonit olivat hirveitä
-naisolentoja, jotka asuivat kaukana lännen äärissä. Heidän tukkanaan oli
-kiemurtelevia käärmeitä ja heidän katseensa oli niin kauhea, että
-jokainen ihminen, jonka silmää se kohtasi, jäykistyi kivipatsaaksi.
-
-Perseus ei kuitenkaan säikähtänyt tehtävän vaikeutta. Reippain mielin
-hän lähti matkalle, vaikkei edes tietänyt, missä gorgonit asuivat. Mutta
-olipa kolme vanhaa noita-akkaa, joita sanottiin _graioiksi_. Heillä oli
-yhteensä vain yksi silmä ja yksi hammas, joita he vuorotellen käyttivät.
-He olivat gorgonien heimolaisia ja tiesivät heidän asuinsijansa, mutta
-eivät olleet juuri halukkaita sitä kuolevaisille ilmoittamaan. Heidän
-luoksensa Perseus ensimmäiseksi suuntasi kulkunsa. Viekkaasti hän sai
-heiltä anastetuksi heidän ainoan silmänsä ja hampaansa. »Enpä anna niitä
-teille takaisin, ennen kuin ilmoitatte, mistä tie gorgonien maahan
-kulkee», hän sanoi. Silloin ei auttanut graiojen muu kuin antaa vaadittu
-tieto. Sen lisäksi heidän oli pakko lainata hänelle viitta, joka teki
-käyttäjänsä näkymättömäksi, ja siipikengät, jotka kuljettivat miehensä
-muutamassa hetkessä läpi ilmojen.
-
-Näin varustettuna Perseus lensi tuulen nopeudella gorgonien maahan.
-Mutta vaikein tehtävä oli vielä suoritettava. Oli tapettava Medusa
-häneen ollenkaan katsomatta, sillä Perseus ei halunnut muuttua
-kivipatsaaksi. Hitaasti hän hiipi selkä edellä gorgoneja kohti,
-kääriytyneenä näkymättömäksi tekevään taikaviittaan ja pitäen kirkasta
-kilpeään peilinä, johon gorgonien hirveät päät kuvastuivat. Onneksi
-gorgonit juuri olivat nukkumassa. Perseus paljasti miekkansa ja sivalsi,
-kasvot käännettyinä syrjään, Medusan pään poikki. Sitten hän kiiruusti
-survaisi sen laukkuunsa ja lähti pakenemaan. Medusan verisestä ruumiista
-hyppäsi esiin siivekäs _Pē´gasos_ hevonen, joka vihaisesti pärskyen
-karkasi sankarin jälkeen. Mutta Perseus suisti rajun siipihevosen ja
-käytti sitä sitten ratsunaan.
-
-Kun Perseus oli kotimatkalla Medusan pää laukussaan, kohtasi häntä uusi
-seikkailu. Matkatessaan Aithiopian läpi hän näki ihmeen ihanan neitosen,
-joka oli kahlehdittuna meren ympäröimään kalliopaateen. Se oli
-_Andromĕ´dā_ niminen kuninkaantytär. Kuningas oli uhrannut tyttärensä
-lepyttääkseen kammottavaa merihirviötä, joka hävitteli hänen maataan.
-Hirviö oli kytkenyt neidon rautakahleilla kallioon ja vartioi itse
-valppaana vankiaan lohkareen juurella. Perseus päätti vapauttaa
-Andromedan. Hän aukaisi laukkunsa, otti esiin Medusan pään ja ojensi
-sitä hirviötä kohti. Tuskin oli hirviö heittänyt silmäyksen taikapäähän,
-niin se jo jähmettyi liikkumattomaksi kallioksi. Pantuaan pään takaisin
-laukkuunsa Perseus riensi irroittamaan Andromedan kahleet. Prinsessasta
-tuli sitten hänen puolisonsa.
-
-Kotiin palattuaan Perseus surukseen havaitsi, että hänen ilkeämielinen
-kasvattajansa oli kohdellut hänen äitiään Danaeta ylen huonosti ja
-häpeällisesti. Suuttuneena hän taas turvautui käärmepäähänsä ja muutti
-käden käänteessä kuninkaan ja koko hänen seurueensa kallionlohkareiksi.
-Sitten hän lähti äitinsä ja puolisonsa kera omaan syntymämaahansa
-Argoliiseen, jonka asukkaat tekivät hänet kuninkaakseen.
-
-
-□ =Herakles.= _Hēraklē´s_ sankarin äiti oli Perseun ja Andromedan
-jälkeläinen. Hänen isänsä oli itse Zeus. Poika kasvoi Argoliissa, ja
-hänestä kehittyi harvinaisen vahva ja urhoollinen nuorukainen. Mieheksi
-vartuttuaan hän kerran harhaili Argoliin metsissä. Siellä hän joutui
-tienhaaraan, jonne hän pysähtyi, epäröiden, kummalle suunnalle lähtisi
-astumaan. Silloin ilmestyi hänen eteensä kaksi jumalatarta. Toinen, joka
-oli muodoltaan ihana, astui arastelematta nuorukaisen luo ja lupasi
-hymysuin hänelle iloa ja nautintoja, jos hän seuraisi häntä. »Kuka
-olet?» kysyi Herakles. »Ystäväni», vastasi jumalatar, »nimeni on
-Huvitus.» Silloin katsahti Herakles toiseen jumalattareen. Hän ei ollut
-yhtä kaunis, mutta hänen kasvoistaan säteili rauhallisuus ja
-ystävällisyys. »Mihin sinä minut viet?» kysyi Herakles. »Minä olen
-Siveys», tämä vastasi, »jos minua seuraat, joudut työhön ja vaaroihin,
-mutta lupaan sinulle myös mainetta ja kiitosta jumalien ja ihmisten
-joukossa.» Tämän kuultuaan Herakles hylkäsi Huvituksen ja lähti
-seuraamaan Siveyden tietä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 50_. Herakles.
-]
-
-Herakles tulikin pian huomaamaan, minkälaisiin koetuksiin Siveys hänet
-kuljetti. Hän joutui erään pahansuovan kuninkaan palvelukseen, jolla oli
-oikeus määrätä hänelle kaksitoista mahdollisimman vaikeata työtä.
-
-Ensimmäiseksi työkseen Herakles tappoi _Nemĕ´ān leijonan_, jota eivät
-mitkään nuolet voineet surmata, ne kun aina kilpistyivät sen paksusta
-turkista. Sankari lähti petoa etsimään toisessa kädessä jousi ja
-toisessa jykevä nuija, jonka hän oli valmistanut valtavasta
-öljypuunrungosta. Nähdessään leijonan Herakles ampui nuolen sen rintaan.
-Mutta tästä peto vain ärtyi, kyyristyi maahan ja hyökkäsi pitkin
-loikkauksin vainoojansa kimppuun. Silloin uros iski nuijallaan leijonaa
-päähän. Hetkeksi tämä kellahti nurin, mutta seuraavassa
-silmänräpäyksessä se taas ponnahti pystyyn. Nyt Herakles takaapäin
-kiersi kätensä sen kaulaan ja kuristi sitä niin voimakkaasti, että se
-tukehtuneena vaipui maahan. Sitten hän nylki leijonalta taljan, jota hän
-käytti vaippanaan.
-
-Herakleen toinen urotyö oli _Lernan lohikäärmeen_ tappaminen. Tämä oli
-satapäinen käärmeen muotoinen hirviö, joka söi suuhunsa kaikki ihmiset
-ja eläimet, jotka sattuivat sen tielle. Moni oli yrittänyt tappaa petoa,
-mutta kun siltä hakattiin pää poikki, kasvoi kohta kaksi uutta tilalle.
-Herakles lähti erään ystävänsä seuraamana taistelemaan petoa vastaan.
-Kun sankari koukkuisella miekallaan lipsahdutti pään poikki, kärvensi
-ystävä palavalla puunrungolla haavan sijaa, joten pää ei päässyt
-kasvamaan uudelleen. Saatuaan pedon tapetuksi Herakles karkaisi nuolensa
-sen mustissa mujuissa, saadakseen ne ehdottoman kuolettaviksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 51_. Herakles ampuu jousellaan.
-]
-
-Yhä uusia töitä kuningas keksi Herakleelle, toisen toistaan vaikeamman.
-Hänen yhdestoista työnsä oli kultaisten omenain noutaminen _Hesperidein
-puutarhasta_. Tämä sijaitsi kauimpana lännessä Afrikan rannikolla.
-Omenapuita hoiti neljä luonnotarta, joita sanottiin hesperideiksi, ja
-puutarhaa vartioitsi satapäinen lohikäärme, niin ettei ainoakaan
-kuolevainen voinut sitä lähestyä. Saapuessaan maailman äärimmäiselle
-läntiselle rajalle Herakles tapasi _A´tlās_ jättiläisen, joka kannatti
-taivaan kantta hartioillaan. Herakles kysyi jättiläiseltä tietä
-kultaomenain puutarhaan. Atlas vastasi: »Sinun, kuolevaisen on mahdoton
-koskaan päästä sinne, mutta jos hetkeksi otat kantaaksesi taakkaani,
-haen sinulle omenat». Herakles suostui ehdotukseen ja otti taivaankannen
-hartioilleen. Atlaan onnistuikin tappaa lohikäärme ja noukkia omenat.
-Mutta nyt hän ei enää tahtonut asettua entisen taakkansa alle. Sankari
-turvautui silloin viekkauteen. Hän sanoi: »Minun ei auttane muu kuin
-jäädä tänne sinun sijaasi, mutta taivaankansi kahnaa kovasti
-olkapäätäni. Nostappa sentähden vähän syrjää, jotta voisin sijoittaa
-tyynyn väliin!» Jättiläinen täytti Herakleen pyynnön, mutta silloin tämä
-nopeasti livisti tiehensä vieden omenat mukanaan.
-
-Viimeinen Herakleen töistä oli kaikista vaikein. Hänen tuli näet hakea
-Manalasta _Kerberos_ koira. Tämä vartioi kuolemanvaltakunnan porttia.
-Sillä oli kolme päätä, joissa kussakin oli hirvittävä kita, ja sen
-selkäkarvat olivat sähiseviä käärmeitä. Herakles astui muutamasta
-rotkosta alas Manalan pimentoihin. Kun vainajien alakuloiset haamut
-näkivät sankarin lähestyvän valtava nuija kädessä ja leijonan talja
-hartioillaan, he pakenivat pelästyneinä Manalan mustimpiin sokkeloihin.
-Mutta Herakles astui synkän _Hades_ jumalan eteen ja kertoi asiansa.
-Hades vastasi: »Annan sinun viedä koiran, jos paljain käsin saat sen
-haltuusi». Ankaran taistelun jälkeen sankari pääsi voitolle ja kuljetti
-koiran maan pinnalle. Päivänvalo häikäisi pedon silmiä, ja se ulvoi
-tuskasta, mutta Herakles ei hellittänyt lujaa otettaan. Kun kuningas
-näki kammottavan Kerberoksen edessään, veri pakeni hänen poskiltaan ja
-hiukset nousivat pystyyn hänen päälaellaan. Vapisevalla äänellä hän
-käski Herakleen kohta viedä sen takaisin Manalaan.
-
-Nyt Herakles pääsi vapaaksi orjuudestaan. Tämän jälkeen hän kävi monessa
-maassa ja suoritti monta ihailtavaa sankarityötä. Mutta vihdoin oli
-hänenkin kuolinhetkensä tullut. Kun hän vastaotetun vaimonsa
-_Dēiă´neira_n kanssa tuli joen partaalle, eräs _kentauri_ tarjoutui
-kantamaan naisen joen poikki. Kentaureiksi sanottiin olentoja, joilla
-oli hevosen ruumis, mutta kaulan sijasta oli ihmis-vartalo. Joen
-toiselle rannalle päästyään kentauri aikoi ryöstää Deianeiran. Silloin
-Herakles ampui myrkytetyn nuolen ryöstäjään. Kuolinkamppailussaan tämä
-antoi Deianeiralle vaippansa käskien hänen käyttää sitä, jos miehen
-rakkaus sammuisi. Jonkin aikaa tämän tapauksen jälkeen Deianeira luuli
-miehensä mieltyneen toiseen naiseen ja ojensi hänelle kentaurin vaipan.
-Tuskin Herakles oli saanut sen yllensä, kun hän tunsi polttavaa kuoleman
-tuskaa suonissaan; kentaurin vaippa oli näet myrkytetty. Silloin
-Herakles rakennutti rovion, jossa hän poltti ruumiinsa, mutta
-kuolemattoman sielun Zeus otti jumalien luo.
-
-
-□ =Theseus.= _Thēse´us_ oli muinaisajan kuuluisimpia uroita. Hänen
-isänsä oli _Aige´us_, _Ateenan_ kuningas. Mutta hänet kasvatettiin
-isoisänsä luona, joka asui Pelopo´nnēsoksen niemimaalla. Kun Theseus
-vielä oli pieni poika, kuuluisa Herakles kerran kävi vieraskäynnillä
-hänen isoisänsä luona. Theseus ja muutamat toiset pojat huomasivat
-leijonantaljan, jonka Herakles oli pannut syrjään. Luullen sitä
-todelliseksi leijonaksi muut pojat kauhuissaan juoksivat tiehensä, mutta
-Theseus hyökkäsi kirves kourassa luulotellun pedon kimppuun. Herakles
-kiitteli pojan urhoollisuutta ja ennusti hänestä suurta sankaria.
-
-Kun Theseus oli täyttänyt 16 vuotta, isoisä lähetti hänet kotiin
-Ateenaan. Kaikki kehoittivat häntä kulkemaan meritse, koska
-_Korinthoksen_ kannaksella asui useita pahantekijöitä, jotka julmasti
-murhasivat kaikki matkamiehet. »Juuri sentähden matkustankin maitse»,
-Theseus sanoi, »sillä silloin voin tappaa pahantekijät ja siten
-saavuttaa hyvän maineen ihmisten keskuudessa.»
-
-Ensimmäinen pahantekijä, jonka Theseus tapasi, oli _Sĭ´nis_. Tällä oli
-tapana taivuttaa yhteen kaksi honkaa. Jolleivät matkustajat kyenneet
-suorittamaan samaa temppua, hirtti hän heidät. Kun Theseus saapui, Sinis
-näytti hänelle taitoansa ja kehoitti häntäkin yrittämään. Sankari
-tarttui puihin ja taivutti ne vastakkain niin että latvat koskettivat
-toisiaan. Silloin julmuri pelästyi, sillä hän arvasi koston hetken
-olevan käsissä. Theseus kävikin hänen kurkkuunsa, sitoi hänet ja hirtti
-hänet samaan honkaan, johon hän aikoinaan oli tappanut monta viatonta
-matkamiestä.
-
-Vaarallisin Theseun kohtaamista pahantekijöistä oli kuitenkin
-_Prokrustes_ (Venyttäjä). Hänellä oli kaksi vuodetta, lyhyt ja pitkä.
-Kestittyään matkustavaiset kohteliaasti hän pyysi heitä lepäämään. Mutta
-lyhyet hän asetti pitkään vuoteeseen ja venytti heitä, kunnes he
-heittivät henkensä. Pitkät hän taas sijoitti lyhyeen vuoteeseen ja
-hakkasi poikki jäsenet, jotka ulottuivat sängyn pään yli. Kun Theseus
-saapui, Prokrustes tarjosi hänelle lyhyempää vuodetta. Mutta äkkiä hän
-tunsikin, että uros kävi häneen itseensä käsiksi ja kaatoi hänet
-vuoteeseen, oikaisi hänen jalkansa ja hakkasi ne poikki hänen omalla
-kirveellään.
-
-Kun Theseus saapui Ateenaan, isä otti hänet mielihyvällä vastaan. Mutta
-urosta odottivat kohta uudet seikkailut. Kreetan saarella eli _Mī´nōs_
-kuninkaan aikana julma _Mīnō´tauros_ hirviö, joka oli puoleksi härkä,
-puoleksi ihminen. Se käytti ruokanaan ihmislihaa ja asuskeli
-sokkeloisessa _Labyrintissa_, josta ei kukaan, ken sinne oli joutunut,
-osannut ulos. Voitettuaan sodassa Ateenan Minos määräsi kaupungin
-maksamaan joka yhdeksäs vuosi seitsemän neitosta ja seitsemän
-nuorukaista Minotaurokselle ruoaksi. Kun Ateenan kuningas Aigeus taas
-kerran lähetti tuon ihmisveron, lähti hänen poikansa Theseus, isän
-estelyistä huolimatta, retkelle mukaan. Hän lupasi isälleen palatessaan
-nostaa alukseensa valkoisen purjeen mustan sijaan, jos hän onnellisesti
-suoriutuisi seikkailustaan.
-
-Jonkin aikaa purjehdittuaan ulapoita Theseus saapui seuralaisineen
-Kreetan saareen. Siellä Minos kuninkaan tytär, ihana _Aria´dnē_, heti
-ihastui uljaaseen ja reippaaseen nuorukaiseen. Kun ihmisuhrit vietiin
-Labyrinttiin, Ariadne antoi salaisesti Theseulle lankakerän. Kenenkään
-huomaamatta uros kiinnitti langan toisen pään oven suuhun ja meni sitten
-rohkeasti Minotaurosta vastaan. Ilkeästi mylvien peto karkasi hänen
-kimppuunsa. Mutta Theseus paljasti miekkansa ja hakkasi ihmishärältä
-pään poikki. Sitten sankari palasi lankaa pitkin ovelle ja karkasi yöllä
-tovereineen koko saaresta.
-
-Joka päivä vanha Aigeus oli kiivennyt korkealle kallioniemekkeelle
-tähystämään matkamiesten laivaa. Eräänä päivänä se vihdoin sinervänä
-pilkkuna näkyi taivaanrannalla. Aluksen lähestyessä Aigeus
-mielipahakseen huomasi laivan purjeet mustiksi, sillä iloissaan Theseus
-oli unohtanut vaihtaa ne valkoisiin. Epätoivon valtaamana vanha kuningas
-heittäytyi mereen, johon hukkui. Siitä alkaen muka kreikkalaiset
-sanoivat tätä merta Aigeian mereksi. Theseus suri isäänsä katkerasti,
-mutta kiitolliset ateenalaiset valitsivat urhoollisen pojan isänsä
-seuraajaksi.
-
-
-□ =Orfeus.= _Orfe´us_ oli muinaisajan kuuluisin laulaja. Kun hän soitti
-lyyryänsä, koko luomakunta heltyi. Metsän leijonat laskeutuivat
-lumoutuneina hänen jalkojensa juureen, joet pysähtyivät uomassaan ja
-jykevät tammet kiskoutuivat irti juuristaan.
-
-Kerran hänen puolisonsa karkeloi ystävättärineen nurmikolla. Silloin
-myrkyllinen käärme pisti naista jalkaan, ja hän kaatui kuoliaana maahan.
-Lohduttomana Orfeus harhaili maasta maahan. Vihdoin hän päätti lähteä
-Manalaan joko hakemaan puolisonsa sieltä pois tai jakamaan hänen
-kohtaloaan. Lyyry kädessä hän kulki Manalan portista sisään. Ankara
-Kharon kuljetti hänet Styksin yli. Kerberoksen hän nukutti lyyrynsä
-vienoilla sävelillä. Kun hän saapui synkkämielisen Hadeen ja vakavan
-Persefonen eteen, hän viritti lyyrynsä ja alkoi soittaa. Hän ajatteli
-vain kadottamaansa puolisoa, ja sävelet soivat kauniimmin kuin koskaan
-ennen. Vainajien verettömät haamut keräytyivät ihmetellen hänen
-ympärilleen, Persefone itki ja itse Hadeskin heltyi. »Hyvä on», sanoi
-Hades, »puolisosi saa seurata sinua takaisin elämään; mutta varo
-katsomasta taaksesi, ennen kuin olet saapunut maan päälle!» Kiitollisena
-Orfeus kiiruhti pois kohtaamatta mitään esteitä. Äkkiä hänet valtasi
-kauhea hätääntyminen; hän pelkäsi, ettei vaimo seurannutkaan häntä. Hän
-pysähtyi ja kuunteli tarkkaavaisesti. Hän huusi hänen nimeänsä. Ei
-mitään vastausta. Silloin hän kääntyi taakseen. Hänen puolisonsa oli
-aivan hänen takanaan. Mutta kun Orfeus kurotti kätensä, katosi vaimo
-varjona ikiajoiksi hänen silmistään.
-
-Yksin Orfeus harhaili sen jälkeen maan päällä laulaen kaipaustaan, sillä
-Manalaan häntä ei enää toista kertaa elävänä päästetty.
-
-
-□ =Argonauttain retket.= Boiotian maakunnassa eli kuningas, jolla oli
-kaksi lasta, poika _Friksos_ ja tytär _He´llē_. Kun lasten äiti kuoli,
-solmi kuningas uuden avioliiton, mutta äitipuoli oli lapsille kovin
-ankara, jopa väijyi heidän henkeäänkin. Silloin lapset pakenivat
-kultavillaisen oinaan selässä. Oinas lensi halki ilman yli Aigeian
-meren. Kun tultiin sen salmen kohdalle, joka erottaa Euroopan Aasiasta,
-putosi Helle oinaan selästä ja hukkui. Siitä hetkestä sai salmi nimen
-_Hellē´spontos_ (Hellen meri). Mutta Friksos jatkoi matkaa ja saapui
-_Kolkhi´s_ maahan Mustan meren rannikolle. Siellä Friksos uhrasi
-kultavillaisen oinaan ja ripusti taljan sodanjumalan pyhään lehtoon.
-Kolkhiin kuningas vartioitti onnea tuottavaa taljaa hyvästi, ympäröi
-lehdon muurilla ja asetti portinvartijaksi tulta syöksevän lohikäärmeen.
-
-Jonkin aikaa edellä kerrottujen tapausten jälkeen muuan vanha kuningas
-kuoli Thessalian maakunnassa jättäen jälkeensä kaksi poikaa. Näistä
-anasti nuorempi hallituksen ja karkotti vanhemman ynnä hänen poikansa
-_Iā´sōn_in maaseudulle. Kun Iason oli varttunut mieheksi, hänen setänsä
-päätti toimittaa hänet hengiltä. Hän teeskenteli ystävyyttä
-nuorukaiselle ja lupasi luovuttaa hänelle koko valtakunnan, jos hän
-toisi kultaisen taljan Kolkhiista.
-
-Iason rakennutti tuota pikaa 50 airoparilla soudettavan laivan, joka sai
-nimekseen _Argō´_. Monet Kreikan sankareista saapuivat ottamaan matkaan
-osaa, muun muassa Herakles ja Theseus sekä Orfeus laulaja. Matkamiehiä
-sanottiin laivansa mukaan _argonautoiksi_.
-
-Iasonin johtamina uroot lähtivät purjehtimaan Kolkhis maata kohti. Monta
-vaarallista seikkailua oli heillä matkan varrella kestettävänä. Muun
-muassa oli Mustan meren suussa _Symplēgă´dien kalliot_, jotka tavan
-takaa lyödä luskuttivat yhteen, niin että kaikki laivat murskautuivat.
-Matkaan liittyneen tietäjän neuvosta laskettiin ensin kyyhkynen
-lentämään kallioiden lomitse. Kun Symplegadit saivat siltä nutistetuksi
-vain pari peräsulkaa, urootkin uskalsivat lähteä matkaan. Laiva mennä
-suhahti vinhaa vauhtia, ja ainoastaan peräsin särkyi kallioiden väliin.
-Siitä päivästä seisoivat Symplegadit liikkumatta. Mutta Argo viillätti
-edelleen Mustalla merellä. Vihdoin uroot, monia seikkailuja koettuaan,
-laskivat maihin Kolkhiin rantaan.
-
-Perille tultuaan Iason kohta lähti kuninkaan puheille ja ilmoitti
-tulleensa hakemaan kultaista taljaa. Kuningas lupasikin sen hänelle
-antaa, jos hän paljain käsin ottaisi kiinni tulta tuiskivan härkäparin
-ja sillä kyntäisi kyisen pellon. Vakoihin oli hänen sitten kylvettävä
-lohikäärmeen hampaita, joista kasvaisi uljaita miekkamiehiä. Nämä hänen
-lopuksi oli tapettava. Iason hämmästyi tehtävän vaikeutta. Mutta
-kuninkaan tytär _Mē´deia_, joka oli taitava velho, auttoi häntä pulasta,
-sillä hän oli rakastunut uljaaseen sankariin. Hän antoi Iasonille
-voidetta, joka suojeli häntä härkien polttavalta hengitykseltä ja
-vihaisilta potkauksilta sekä käärmeiden myrkyllisiltä pistoilta.
-Käyttäen tätä voidetta Iason sai suoritetuksi työnsä. Kun sitten
-lohikäärmeiden hampaista kasvoi esiin haarniskoituja jättiläisiä, Iason
-Medeian neuvosta heitti heidän keskelleen suurehkon kiven. Jättiläiset
-luulivat, että joku heidän omasta joukostaan oli tehnyt tämän ilkityön,
-hyökkäsivät suuttuneina toistensa kimppuun eivätkä herjenneet
-taistelemasta, ennen kuin viimeinenkin heistä oli saanut surmansa.
-
-Vaikka Iason nyt oli suorittanut hänelle määrätyt työt, kuningas ei
-sittenkään antanut taljaa. Mutta Medeian avulla Iason sai lehtoa
-vartioivan lohikäärmeen uuvutetuksi uneen ja ryösti salaisesti taljan.
-Sitten hän pakeni tovereineen Argo laivassa Kolkhis maasta vieden
-mennessään Medeian ja hänen pienen veljensä.
-
-Kun kuningas aamulla näki, mitä oli tapahtunut, hän lähti ajamaan
-pakenevia takaa. Jo hän oli saavuttamaisillaan heidät, mutta silloin
-Medeia leikkasi pienen veljensä palasiksi ja heitti kappaleet mereen.
-Kun isä huomasi poikansa jäsenien ajelehtivan aalloilla, valtasi hänet
-sanomaton suru. Hän keskeytti takaa-ajon kootakseen palaset ja
-haudatakseen pojan ruumiin. Mutta argonautat pääsivät pakenemaan, ja
-Iason kohosi, palattuaan Thessaliaan, setänsä valtaistuimelle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 52._ Medeia.
-]
-
-
-□ =Tantalos.= _Tantalos_ oli rikas ja mahtava kuningas, joka asui
-Vähässä Aasiassa. Jumalat rakastivat häntä enemmän kuin ketään muuta
-ihmistä ja antoivat hänelle runsaasti kaikkea maallista hyvää.
-Kutsuivatpa he hänet luokseen _O´lympos_ vuorelle kultaiseen palatsiinsa
-ja antoivat hänen syödä heidän pöydässään ja ottaa osaa heidän
-neuvotteluihinsa.
-
-Tällaista onnea Tantalos ei jaksanut kestää. Hän tuli ylimieliseksi ja
-piti itseään vihdoin jumalien veroisena. Hän ilmoitti ihmisille jumalien
-päätökset. Hän varasti jumalien ruokaa ja juomaa, _ambrosiaa_ ja
-_nektaria_, ja antoi kuolevaisten maistaa kuolemattomien ravintoa.
-Röyhkeästi hän kielsi rikoksensa, tehden kerran toisensa jälkeen vääriä
-valoja. Pälkähtipä hänen päähänsä koetella, olivatko jumalat
-kaikkitietäviä. Hän teurastutti poikansa ja valmisti hänen jäsenensä
-jumalille ruoaksi. Mutta silloin jumalat suuttuivat. He kiehauttivat
-pojan jäsenet uudestaan, mutta päinvastaisessa järjestyksessä, ja
-herättivät hänet siten eloon.
-
-Tantalosta kohtasi ankara kosto. Zeus syöksi hänet alas Manalaan ukkosen
-jyristessä ja salamien sinkoillessa. Kun Tantalos tointui
-huumauksestaan, hän huomasi seisovansa kaulaa myöten vedessä. Hän tunsi
-polttavaa janoa ja kumartui juodakseen kirkasta vettä. Mutta kuta
-syvemmälle hän kumartui, sitä enemmän vesi aleni, kunnes se katosi
-maahan. Kun hän nousi, vesi jälleen kohosi. Hänen takanaan lammikon
-rannalla kasvoi mitä ihanimpia hedelmäpuita, joiden oksat riippuivat
-hänen päänsä yli. Viheriäisten lehtien välissä näkyi meheviä omenia ja
-päärynöitä, kauniita viikunoita ja öljypuunhedelmiä. Kun Tantalos ojensi
-kätensä poimiakseen virvoittavia hedelmiä, oksat pakenivat hänen
-ylettyviltään. Tämän lisäksi suuri kallionlohkare alituisesti uhkasi
-vieriä hänen ylitseen. Täten jumalia uhmaava Tantalos sai osakseen
-tuskia, joista ei koskaan tullut loppua.
-
-
-□ =Troian sota.= Kun Thessalian kuningas piti häitä merenjumalattaren
-kanssa, oli juhlaan kutsuttu kaikki jumalat, lukuunottamatta
-eripuraisuuden jumalatarta. Suuttuneena viimeksimainittu heitti
-ovenraosta hääsalin lattialle omenan, johon oli kirjoitettu:
-»Kauneimmalle». Heti joutuivat Zeun puoliso _Hera_, viisauden jumalatar
-_Pallas Athene_, ja kauneuden jumalatar _Afrodite_ riitaan omenan
-omistamisesta. Kun he eivät voineet sopia, he päättivät lykätä asian
-ratkaisun _Pă´ris_-nimiselle kauneudestaan kuuluisalle nuorukaiselle,
-joka oli _Troian_ kuninkaan _Priamoksen_ poika. Tämä paimensi juuri
-isänsä karjalaumoja, kun jumalattaret saapuivat hänen luokseen.
-Itsekukin heistä koetti voittaa häntä lupauksilla puolelleen. Hera
-lupasi hänelle maailman herruuden, Pallas Athene viisauden lahjan ja
-Afrodite kauneimman naisen. Viimeinen tarjous oli Pariista arvokkain,
-jonka tähden hän antoi omenan Afroditelle. Palkinnoksi jumalatar
-johdatti hänet Spartaan, jossa prinssi ryösti kuningas _Menĕ´lāoksen_
-puolison, ihanan _Helenan_, joka oli kaunein kaikista naisista, ja
-pakeni hänen kanssaan Troiaan.
-
-Helenan ryöstö synnytti ankaraa suuttumusta koko Kreikassa. Kun kuningas
-Priamos kieltäytyi luovuttamasta Helenaa takaisin hänen miehelleen,
-kreikkalaiset vannoivat kostavansa ja varustivat suuren sotaretken
-Troiaan. Retken pääjohtaja oli Menelaoksen veli _Agame´mnōn_, _Mykenen_
-kuningas. Veljekset polveutuivat kuuluisasta Tantalos kuninkaasta ja
-olivat molemmat tunnettuja rohkeiksi ja uljaiksi sankareiksi. Agamemnon
-kutsui Kreikan mainioimmat uroot _Auli´s_-nimiseen satamaan
-Keski-Kreikkaan. Sinne saapui muun muassa viekas _Odysse´us_, _Ithă´kān_
-kuningas, ja urhoollisuudestaan kuuluisa _Akhille´us_.
-
-Akhilleus oli Kreikan sankareista mainioin. Hän oli Thessalian kuninkaan
-ja merenjumalattaren poika. Hänen vielä lapsena ollessaan äiti kärvensi
-häntä lumotussa tulessa tehdäkseen hänet haavoittumattomaksi. Mutta
-kesken kaikkea isä tuli huoneeseen. Hän pelästyi ja kiskoi pojan
-vaimonsa käsistä. Liekit olivat kuitenkin jo tehneet Akhilleun
-haavoittumattomaksi, paitsi kantapäistä, joista äiti oli pitänyt kiinni.
-
-Kun kaikki sankarit olivat keräytyneet Auliiseen, oli koolla 1,200
-laivaa ja 100,000 miestä. Mutta ei päästy lähtemään matkalle, sillä
-metsästyksen jumalatar Artemis kahlehti kaikki tuulet, niin että
-vallitsi herkeämätön tyven. Artemis oli näet suutuksissaan Agamemnoniin,
-joka oli tappanut hänelle pyhitetyn kauriin. Lepytysuhriksi Artemis
-vaati Agamemnonin tytärtä _Ifigĕ´neia_a. Neitonen houkuteltiin
-kreikkalaisten leiriin; ilmoitettiin näet, että Akhilleus muka tahtoi
-naida hänet. Jo oli Ifigeneia uhrialttarilla, ja miekka oli kohotettu
-hänen surmaamisekseen, kun jumalatar vihdoin leppyi. Hän laski sankan
-sumupilven alttarille, ja kun usva hetken kuluttua hälveni, oli
-Ifigeneian tilalla lumivalkoinen kauris. Kun se oli uhrattu, nousi
-suotuisa tuuli, ja retkeläiset lähtivät purjehtimaan yli Aigeian meren.
-
-_Troia_ eli _Ilion_ oli vahvasti varustettu kaupunki Vähän Aasian
-luoteisrannikolla. Se oli korkean muurin ja mahtavien tornien suojaama.
-Puolustusta johtivat kuningas Priamos itse ja hänen 50 poikaansa, joista
-urhoollisin oli _He´ktōr_, mutta pelkurimaisin Paris. Kreikkalaiset
-pystyttivät meren rantaan leirin, johon rakensivat puisia majoja.
-Taistelut suoritettiin kaupungin ja leirin välisellä tasangolla.
-Päälliköt taistelivat sotavaunuissa, sotilaat jalan. Hyökkäysaseina
-olivat heittokeihäät, miekat, jouset ja lingot, puolustusaseina kypärät,
-haarniskat, säärystimet ja kilvet.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 53._ Akhilleus.
-]
-
-Yhdeksän vuotta taisteltiin vaihtelevalla onnella. Mutta kymmenentenä
-tapahtui seikkoja, jotka johtivat ratkaiseviin tuloksiin.
-
-Eräänä päivänä toimitettiin kreikkalaisten leirissä saaliin jakoa.
-Akhilleun osalle tuli muun muassa ihmeen kaunis orjatar. Jonkin ajan
-kuluttua Agamemnon riitaantui Akhilleun kanssa ja riisti hänen majastaan
-orjattaren. Tästä väärämielisestä teosta Akhilleus suuttui
-silmittömästi. Hän veti miekkansa hyökätäkseen Agamemnonin kimppuun,
-mutta hillitsi itsensä ja sanoi: »Tästä hetkestä lähtien en enää
-taistele kreikkalaisten riveissä. Kun näet Hektorin kaatavan väkeäsi,
-olet kerran katuva, että niin syvästi loukkasit jalointa kreikkalaista.»
-Sitten Akhilleus vetäytyi majaansa, jossa hän kulutti aikaansa
-laulamalla ja soittamalla. Mutta taisteluihin hän ei enää ottanut osaa.
-Ainoastaan hänen ystävänsä _Pa´troklos_ uskalsi käydä häntä
-puhuttelemassa.
-
-Muutamia päiviä tämän jälkeen kreikkalaiset ja troialaiset taas
-kohtasivat toisensa kaupungin edessä olevalla tasangolla. Troialaisten
-joukossa oli muiden mukana kaunis Paris, pukeutuneena kirjavaan
-pantterintaljaan. Hän astui ylpeästi rintaman eteen ja vaati rohkeinta
-kreikkalaista kanssansa ottelemaan. Kun Menelaos näki hänet, hän
-täysissä varustuksissa hyppäsi sotavaunuistaan ja hyökkäsi hänen
-kimppuunsa, niinkuin leijona metsäkauriin kimppuun. Paris pelästyi ja
-vetäytyi takaisin. Silloin Hektor huusi hänelle: »Sinä surkea mies, joka
-et uskalla otella sen vastustajasi kanssa, jolta niin miehuullisesti
-varastit puolison! Etkö näe, miten kreikkalaiset nauravat sinun
-pelkuruuttasi?» Tämän kuultuaan Paris päätti taistella Menelaosta
-vastaan. Hän sanoi veljelleen: »Se meistä, joka voittaa, saakoon Helenan
-ja kaikki hänen aarteensa! Mutta te muut pitäkää keskenänne rauhaa, ja
-kreikkalaiset matkustakoot takaisin maahansa!»
-
-Iloisesti hämmästyen Hektor kuuli veljensä sanat. Hän astui rintaman
-eteen ja ilmoitti kaikuvalla äänellä kreikkalaisille Pariin päätöksen.
-Molemmat sotajoukot olivat tyytyväisiä tähän ratkaisuun, sillä kaikki
-halusivat hartaasti pitkällisen sodan päättymistä.
-
-Hektor ja Odysseus mittasivat taistelupaikan ja panivat kaksi arpaa
-kypärään nähdäkseen, kumman oli aloitettava ottelu. Arpa lankesi Pariin
-eduksi. Tämä heitti keihäänsä, mutta se ponnahti takaisin Menelaoksen
-kilvestä tuottamatta vahinkoa. Silloin Menelaos kohotti keihäänsä, huusi
-Zeusta avukseen ja viskasi aseensa sellaisella voimalla, että se
-puhkaisi Pariin kilven ja haarniskan sekä raapaisi häntä ihoon. Sitten
-Menelaos hyökkäsi Pariiseen käsiksi, tarttui hänen kypäräänsä ja laahasi
-häntä perässään kreikkalaisten leiriä kohti. Huonosti olisi Pariin
-käynyt, ellei hänen suojelijansa Afrodite olisi rientänyt avuksi.
-Jumalatar katkaisi kypärähihnan ja lennätti suojattinsa tuulenpyörteessä
-takaisin Troiaan.
-
-Näin kaksintaistelu jäi ratkeamatta, ja sotaa oli yhä jatkettava.
-
-Seuraavana päivänä kreikkalaiset ja troialaiset iskivät taaskin yhteen.
-Onni oli koko ajan troialaisten puolella. Kohta kahakan alussa Agamemnon
-haavoittui. Pian sen jälkeen myös Odysseus tuli kykenemättömäksi
-jatkamaan taistelua. Vihdoin troialaiset murtautuivat kreikkalaisten
-laivaleiriin, ja etumaisena Hektor sytytti laivoja palamaan.
-
-Tällä välin Akhilleus istui yksin teltassaan. Silloin hänen ystävänsä
-Patroklos syöksyi sisään, kertoi kreikkalaisten hädästä ja pyysi lainata
-hänen sotavarustuksiansa; ehkäpä troialaiset silloin uskoisivat
-Akhilleun itsensä lähteneen taisteluun. Akhilleus suostui ystävänsä
-pyyntöön. Kun Patroklos ilmestyi sotakentälle, troialaiset todellakin
-luulivat Akhilleun itsensä lähteneen liikkeelle, ja kauhuissaan he
-pakenivat kaupunkiin. Uljas Hektor malttoi kuitenkin mielensä, asettui
-Patrokloksen tielle, ja tämä kaatui urhoollisen puolustuksen jälkeen.
-
-Kun Akhilleus kuuli sanoman ystävänsä kuolemasta, hän julmistui
-silmittömästi ja päätti verisesti kostaa. Seuraavana aamuna hän jätti
-telttansa, syöksi troialaisten kimppuun ja raivosi väsymättömällä
-murhakiihkolla heidän keskuudessaan.
-
-Kun taistelu riehui Troian muurien edessä, oli Hektor kaupungissa
-jättämässä jäähyväisiä vaimolleen _Andromā´khēlle_ ja pienelle
-pojalleen. Murheellisena Andromakhe tarttui miehensä käteen ja sanoi:
-»Uhkarohkeutesi riistää kerran sinulta hengen. Etkö ollenkaan sääli
-pientä poikaasi ja minua? Isäni ja seitsemän veljeäni on Akhilleus jo
-surmannut. Nyt vain sinä olet minulla jäljellä.»
-
-Hektor vastasi: »Rakas vaimoni! Minäkin olen murheellinen. Mutta minun
-olisi hävettävä Troian miehiä ja naisia, jos pelkurimaisesti väistäisin
-taistelua. Tosin tiedän, että kerran koittaa se päivä, jolloin sortuu
-pyhä Ilion. Mutta ei mikään suru olisi minulle niin raskas kuin se, että
-sinut kuljetettaisiin orjana vieraaseen maahan.»
-
-Sitten Hektor ojensi kätensä pientä poikaansa kohti. Mutta tämä pelkäsi
-isän hulmuavaa kypärätöyhtöä. Hymyillen Hektor otti kypärän päästään ja
-laski sen maahan. Tuuditellen pientä lastaan käsivarrellaan hän lausui:
-
-  »Zeus ja te muut jumalat, tän poikani suokaa Troiassa kunniahan isän
-  verroin astua kerran, voimalla hallitakseen jalon Ilion uljasta
-  kansaa, jotta viel’ lausuttais hänen taistosta tultua: ’Poika
-  taattoans suuremp’ on.’ Veriset hän saakohon saaliit!»
-
-Näin lausuen hän laski pojan äidin syliin. Sitten hän hellästi silitti
-vaimonsa päätä ja sanoi: »Älä murehdi, armas Andromakhe! Vastoin
-jumalien tahtoa ei kukaan voi minua tappaa.» Sen jälkeen hän pani
-kypärän päähänsä ja lähti taisteluun.
-
-Ulkona kentällä Akhilleus ajoi troialaisia edellään. Vihdoin he kaikki
-pelon lyöminä pakenivat portista muurien suojaan. Hektor yksin piti
-puoliaan muurien edustalla. Nähdessään kuitenkin vastustajansa
-vaskiaseiden loistavan kuin nousevan auringon hän hämmentyi, hänen
-jalkansa vapisivat, ja hän kääntyi pakosalle. Mutta Akhilleus seurasi
-häntä kuin haukka ahdistettua kyyhkystä. Kolmasti Hektor kiersi Troian
-kaupungin, ja jumalat katselivat Olympoksesta taistelun menoa. Vihdoin
-Zeus, tiedustellen järkkymättömän kohtalon päätöstä, laski kultaiselle
-vaa´alle kaksi kuolonarpaa. Hektorin arpa painui syvälle Manalaa kohti.
-Samassa tuokiossa troialaisten suojelusjumala Foibos Apollon, joka oli
-avustanut Hektoria, väistyi hänen rinnaltaan, ja Akhilleun viereen
-ilmaantui Pallas Athene, kreikkalaisten suojelijatar. Nyt alkoi
-viimeinen ottelu. Hektor tempasi miekkansa ja syöksyi vihollista päin.
-Mutta Akhilleus huomasi vastustajansa haarniskassa aukon siinä paikassa,
-jossa solisluu ja lapaluu liittyvät toisiinsa. Siihen hän tähtäsi
-keihäällään ja työnsi sen niin voimakkaasti Hektorin kaulaan, että kärki
-tunkeutui ulos niskasta. Koristen Hektor kaatui maahan ja heitti
-henkensä. Akhilleus riisui hänen aseensa, pujotti hihnat hänen
-nilkkojensa läpi ja sitoi ne sotavaunuihinsa. Sitten hän laahasi
-ruumista jäljessään, niin että se kynti syvän vaon maahan. Vasta kun
-vanha Priamos polvillaan pyysi Akhilleulta poikaansa takaisin, uroon
-sydän suli, ja hän jätti vainajan isälle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 54._ Akhilleun ja Hektorin kaksintaistelu.
-]
-
-Vielä Hektorin kuoltua troialaiset pitivät urhoollisesti puoliaan. Kun
-kreikkalaisten ei muulla tavalla onnistunut saada kaupunkia haltuunsa,
-he viimein turvautuivat viekkauteen. Odysseun neuvosta he rakensivat
-suunnattoman suuren puuhevosen. Sen onttoon vatsaan nousivat heidän
-uljaimmat urhonsa kuten Menelaos ja Odysseus; toiset astuivat laivoihin
-ja olivat purjehtivinaan pois, mutta jäivät lähimmän saaren suojaan
-piileskelemään. Iloisina troialaiset tulvivat kaupungin porteista
-kedolle, mutta suuri oli heidän hämmästyksensä, kun he näkivät hevosen.
-Eräältä samana päivänä ottamaltaan sotavangilta he saivat tietää, että
-kreikkalaiset olivat rakentaneet hevosen muka jumalien kehoituksesta,
-jotta paluumatka onnistuisi hyvin. Mutta jos troialaiset saisivat
-hevosen eheänä kaupunkiinsa, silloin tuhoutuisi koko Kreikan sotajoukko.
-Kohta troialaiset päättivät kuljettaa puuhevosen muuriensa suojaan. Kun
-_Lāokŏ´ōn_ pappi varotti maanmiehiänsä kreikkalaisten petokselta, nousi
-merestä kaksi hirveätä käärmettä, jotka pusersivat kuoliaiksi hänet ja
-hänen molemmat poikansa (ks. kuv. 86!). Näin rangaistiin Laokoonia
-siitä, että hän oli koettanut muuttaa kohtalon määräystä. Mutta
-troialaiset ryhtyivät oitis toimittamaan hevosta kaupunkiin. Se oli
-tosin niin iso, ettei se mahtunut portista sisään. Mutta pahaa
-aavistamatta Troian asukkaat repivät osan muuria ja saivat kuin
-saivatkin hevosen kaupunkiinsa.
-
-Kun kaikki jo nukkuivat, haarniskapukuiset miehet laskeutuivat pimeästä
-piilostaan maahan. He hiipivät porttien luo, tappoivat vartijat ja
-avasivat raskaat ovet ulkopuolella odottaville tovereilleen. Sitten he
-sytyttivät rakennukset eri tahoilla palamaan. Liian myöhään troialaiset
-havaitsivat petoksen. Kaupunki oli jo ilmi tulessa. Useat saivat
-surmansa liekeissä, toiset tapettiin paetessaan. Koko uljas Troia
-tuhottiin, ja ani harva sen asukkaista pelasti henkensä. Iloisina
-kreikkalaiset seuraavana päivänä nousivat laivoihinsa, ja Menelaos vei
-Helenan jälleen Spartaan.
-
-
-□ =Odysseun harharetket.= Paluumatkalla oli kreikkalaisten kestettävä
-monta vakavaa seikkailua. Ankarimmat koettelemukset tulivat Odysseun
-osalle. Kohta alussa myrsky viskasi hänen laivansa _kyklooppien_
-saareen, jonka jättiläiskokoisilla asukkailla oli vain yksi silmä
-keskellä otsaa. Odysseus lähti viinilekkerit ja eväspussit mukanaan
-kahdentoista kumppanin kera tutkimaan saarta. Retkeilijät saapuivat
-laakeripuiden suojaamalle luolalle. He astuivat rohkeasti sisään.
-Luolassa he näkivät maitoastioita ja juustokuppeja, mutta kyklooppi ei
-ollut itse kotona, sillä hän oli aina päivin paimentamassa
-vuohilaumaansa.
-
-Kreikkalaisten parhaillaan aterioidessa jättiläinen kuitenkin palasi.
-Hän vieritti suuren kivimöhkäleen luolan suulle ja asettui sitten
-lypsämään vuohiaan. Samassa hän havaitsi muukalaiset. Hän sieppasi pari
-heistä, paiskasi heidät maahan kuin koiranpenikat, niin että veri ja
-aivot purskahtivat ympäri, sekä söi heidät suuhunsa luineen nahkoineen.
-Sitten julmuri paneutui pitkäkseen ja nukkui. Odysseus ei kuitenkaan
-uskaltanut tappaa häntä, koska luolan suulla oli suuri kallionlohkare.
-Seuraavana aamuna kyklooppi taas söi pari kreikkalaista sekä lähti
-sitten laitumelle sulkien visusti luolan suun. Päivän kuluessa Odysseus
-teroitti jättiläisen nuijan, joka oli veneen maston pituinen, ja kätki
-sen lantakasan alle.
-
-Kun kyklooppi palasi illalla, hän taas söi julman ateriansa. Sen jälkeen
-Odysseus lähestyi häntä tarjoten astiallisen viiniä. Jättiläinen joi
-viinin yhdessä siemauksessa, ihastui juomaan ja tyhjensi astian vielä
-pari kertaa pahaa aavistamatta. Sitten hän tiedusteli Odysseun nimeä
-voidakseen vuorostaan antaa hänellekin vieraslahjan. Odysseus vastasi
-nimensä olevan Ei-kukaan. »Hyvä on», jättiläinen pilkallisesti sanoi,
-»Ei-kukaan on säästettävä viimeiseksi suupalaksi — se sinulle
-vieraslahjaksi!» Tämän sanottuaan kyklooppi viinin vaikutuksesta vaipui
-raskaaseen uneen. Nyt Odysseus toveriensa auttamana haki esiin nuijan ja
-työnsi sen kaikin voimin jättiläisen ainoaan silmään. Tuskasta
-kiljaisten tämä hypähti vuoteeltaan, mutta sokeana hän ei saanut
-kreikkalaisia käsiinsä. Toiset kykloopit tulivat kuitenkin, kun kuulivat
-hänen huutonsa, avuksi, mutta kun jättiläinen vain raivoissaan hoki:
-»Ei-kukaan tappaa minut!» he luulivat häntä hulluksi ja lähtivät
-tiehensä. Aamulla kun kyklooppi päästi vuohensa laitumelle,
-kreikkalaiset johtajansa neuvosta ripustautuivat vuohien vatsavilloihin.
-Kyklooppi istuutui luolan suulle ja tunnusteli vuohien selkäpuolta,
-mutta ei saanut ketään käsiinsä. Näin kreikkalaiset pääsivät livahtamaan
-vainoojaltaan.
-
-Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa. Jonkin ajan kuluttua retkeilijät
-saapuivat pieneen saareen, jossa tuulten haltija _Aiolos_ asui. Hän otti
-matkailijat ystävällisesti vastaan ja antoi heille lähtölahjaksi säkin,
-johon kaikki tuulet oli suljettu, lukuunottamatta leppoisasti
-puhaltelevaa länsituulta, joka kuljetti heidän aluksiaan. Matkalaiset
-lähestyivät jo Ithakan rantoja, kun uteliaat toverit Odysseun nukkuessa
-avasivat säkin, nähdäkseen siinä muka säilytettyjä aarteita. Silloin
-kaikki tuulet pääsivät valloilleen. Syntyi hirmumyrsky. Laiva toisensa
-jälkeen särkyi. Vasta kuuden vuorokauden kuluttua Odysseus vain yhdellä
-laivalla pelastui tuntemattomalle saarelle.
-
-Toinnuttuaan merihädästä Odysseus lähetti toisen puolen miehistöstä
-tutkimaan saaren sisäosia. Retkeläiset eivät olleet kulkeneet
-pitkällekään, ennen kuin saapuivat _Ki´rkē_-nimisen noitavaimon
-linnalle. Heitä vastaan hyökkäsi lauma pelottavia leijonia, susia ja
-muita petoja. Aluksi miehet aikoivat paeta, mutta eläimet heiluttivat
-ystävällisesti häntäänsä ja katselivat heitä lempeästi. Ne olivat
-ihmisiä, jotka Kirke oli noitunut pedoiksi. Tulijat näkivät ikkunasta
-Kirken itsensä, joka oli kaunis kiharatukkainen nainen. Hän kutoi hienoa
-kiiltävää kudosta laulaen kirkkaalla ja kauniilla äänellä. Kun hän
-huomasi matkamiehet, avasi hän ystävällisesti portin ja pyysi heitä
-vieraikseen.
-
-Kun oli tultu sisään, Kirke tarjosi kreikkalaisille viiniä, johon hän
-oli sekoittanut taikamehuja, ja kosketti heitä sitten sauvallaan. Kohta
-he tunsivat kankeiden harjaksien kasvavan selkäänsä sekä jalkojen ja
-käsien muuttuvan sorkiksi. Hetken kuluttua heidät röhkivinä sikoina
-suljettiin sikopahnaan.
-
-Yksi ainoa miehistä, joka oli jäänyt portin ulkopuolelle, pelastui ja
-kiiruhti ilmoittamaan asiasta Odysseulle. Uros lähti silloin yksinään
-tutkimaan saarta. Matkalla hänelle ilmestyi jumalien sanansaattaja
-Hermes, joka antoi hänelle taikayrtin loitsujuomaa vastaan. Kun Odysseus
-saapui Kirken luo, tämä tarjosi hänelle viiniä samoin kuin hänen
-tovereilleenkin. Mutta juoma ei tuottanut sankarille vahinkoa. Nyt Kirke
-kosketti häntä sauvallaan ja sanoi: »Mene lättiin tovereittesi luo!»
-Mutta Odysseus veti miekkansa ja hyökkäsi naisen kimppuun. Silloin Kirke
-hätääntyneenä lankesi polvilleen rukoillen armoa. Odysseus pakotti hänet
-antamaan tovereille takaisin heidän ihmishahmonsa.
-
-Tämän jälkeen Kirke osoitti paljon ystävyyttä Odysseulle ja hänen
-miehilleen. He viipyivät kokonaisen vuoden hänen vierainaan. Mutta
-vihdoin koti-ikävä pakotti heidät jatkamaan matkaansa. Kirke kertoi
-matkamiehille niistä vaaroista, jotka heitä kohtaisivat tiellä, ja
-neuvoi keinoja niiden välttämiseksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 55._ Odysseun laiva kulkee seireenien saaren ohi.
-]
-
-Kuten Kirke oli kertonut, kreikkalaiset ennen pitkää lähestyivät
-_seireenien_ saarta. Nämä olivat lintujalkaisia neitoja, jotka ihanalla
-laulullaan houkuttelivat merimiehiä luokseen ja sitten raatelivat heidät
-palasiksi. Kirken neuvoa seuraten Odysseus tukki miestensä korvat
-vahapalasilla. Itse hän kuitenkin tahtoi kuunnella seireenien laulua.
-Sen tähden hän sidotti itsensä mastoon, kieltäen miehiään päästämästä
-nuoria, ennen kuin saari oli sivuutettu.
-
-Nyt miehet asettuivat soutamaan. Kohta seireenit aloittivat lumoavan
-laulunsa. »Oi, sinä suuresti ylistetty Odysseus, sinä Kreikan
-sankareista etevin», he lauloivat, »tule luoksemme ja kuuntele
-lauluamme! Troiasta ja kreikkalaisten kuuluisista urotöistä me kerromme,
-sillä me tiedämme kaikki, mitä tapahtuu maailmassa.» Silloin valtasi
-Odysseun sanomaton halu päästä seireenien luo. Hän rukoili miehiään
-irroittamaan köydet ja kääntämään laivan saarta kohti. Mutta he eivät
-kuulleet mitään. Vasta kun saari katosi taivaanrannalle, he vapauttivat
-Odysseun ja ottivat vahan korvistaan.
-
-Tämän jälkeen laiva saapui kalliorantaiseen salmeen, jonka kummallakin
-puolen asui kauhea hirviö. Toisella rannalla asusti _Skylla_, joka
-rotkostaan kurotti kuusi käärmeentapaista kaulaa, siepaten ohi
-pyrkivästä veneestä ammottaviin kitoihinsa saaliin. Toisella puolen eli
-_Kharybdis_, joka hengittäessään särpi äärettömät vesimäärät
-pohjattomaan vatsaansa seuraavana hetkenä syöstäksensä ne suihkuna
-ilmoille. Odysseus tahtoi mieluummin kadottaa kuusi soutajaa kuin
-kaikkine miehineen hukkua ja käski sen tähden perämiehen laskea Skyllan
-puolelta salmea. Jo kuului Kharybdiin pyörteen pursutus. Kankeana
-kauhusta kaikkien silmät olivat suunnattuina tätä hirviötä kohti.
-Silloin Skylla kurotti ahnaat päänsä ja tempasi kuusi urhoollisinta
-miestä, jotka huitoen, potkien ja vihlovasti huutaen katosivat pedon
-nieluihin. Muiden kera Odysseus pääsi onnellisesti pakoon.
-
-Eivätpä Odysseun vastoinkäymiset loppuneet vielä tähänkään. Monta
-seikkailua hänellä vielä oli kestettävänä maalla ja merellä. Viimein hän
-joutui niin vaikeaan myrskyyn, että hänen aluksensa särkyi ja kaikki
-hänen toverinsa hukkuivat. Aivan yksin Odysseus pelastui _Skheirian_
-saareen. Tuskin hän enää jaksoi seistä jaloillaan, ja suolainen merivesi
-juoksi nenästä ja suusta. Väsynein käsin hän kokosi hieman sammalia
-vuoteekseen, levitti lehviä päälleen ja vaipui sikeään uneen.
-
-Skheirian kuninkaalla oli nuori ja kukoistava tytär, nimeltä
-_Nau_-_sikă´ā_. Tämä päätti lähteä vaatteita pesemään joen rantaan ja
-pyysi varhain aamulla isältään muuliparia vaatteiden kuljettamista
-varten. Saatuaan isän suostumuksen hän palvelijattarineen lähti
-matkalle.
-
-Nausikaa ja muut tytöt sattuivat tulemaan vaatteiden pesuun juuri siihen
-paikkaan, jossa Odysseus nukkui. Sankari heräsi tyttöjen rupatukseen ja
-leikkiin sekä pallosillaoloon, nousi sammalvuoteeltaan ja lähestyi
-heitä. Hänen ruumiinsa oli mullassa ja sammalissa, tukka oli takkuinen
-ja katse nälästä raukea. Kirkaisten pakenivat Nausikaan toverit.
-Prinsessa yksin jäi rohkeana paikalleen. Odysseus kertoi hänelle
-haaksirikostaan ja pyysi kangastilkkua ruumiinsa verhoksi. Nausikaan
-tuli urosta sääli; hän kutsui palvelijansa takaisin, käski heidän antaa
-Odysseulle puhtaan puvun sekä jättää hänelle öljypullon, jotta sankari
-saisi voidella väsyneitä jäseniään.
-
-Kun Odysseus oli peseytynyt ja pukeutunut, hän seurasi Nausikaata
-kuninkaan luo. Tämä otti hänet hyvästi vastaan, toimitti hänen
-kunniakseen juhlaleikit sekä antoi hänen käytettäväkseen laivoja ja
-miehiä, jotka saattoivat kovia kokeneen sankarin hänen omaan
-valtakuntaansa, Ithakan saareen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 56._ Penelope kankaansa ääressä.
-]
-
-Kymmenen vuotta harhailtuaan Odysseus vihdoin oli saapunut
-kuningaskuntaansa. Kotilinnassa oli sillä välin hänen uskollinen
-vaimonsa _Pēnelŏ´pē_ häntä odottanut, hyläten kaikkien niiden röyhkeiden
-kosijoiden tarjoukset, jotka himoiten Odysseun omaisuutta tahtoivat
-saada hänet puolisokseen. Kun Odysseus saapui, pukeutuneena
-kerjäläiseksi, kosijat paraillaan olivat koolla syömässä Odysseun ruokaa
-ja kuluttamassa hänen tavaroitaan. Sankari ei ilmaissut itseään, vaan
-pyysi nöyrästi armopalaa. Mutta kosijat ajoivat hänet kovin sanoin
-luotaan. Sen jälkeen he ryhtyivät ahdistamaan kuningatarta, vaatien että
-hän vihdoinkin valitsisi jonkun heistä puolisokseen. Hän lupasikin
-lopulta ottaa sen miehekseen, joka jaksaisi jännittää Odysseun raskaan
-jousen sekä ampua sillä nuolen kahdentoista peräkkäin asetetun kirveen
-silmäin läpi. Turhaan ponnistelivat kosijat toinen toisensa jälkeen.
-Vihdoin pyysi kerjäläinen, että hänkin saisi koettaa. Hän tarttui
-voimakkain käsin tuohon tuttuun aseeseen, veti jänteen vireille ja
-suhisten lensi nuoli kirveensilmäin läpi. Hämmästyneinä kosijat
-katselivat häntä. Vasta nyt hän ilmaisi itsensä. Hänen poikansa
-_Tēlĕ´makhos_ asettui hänen rinnalleen, ja kosijat saivat
-rangaistuksensa: he kaatuivat kaikki Odysseun nuolista ja Telemakhoksen
-peitsestä.
-
-
-                           SPARTA JA ATEENA.
-
-=Hallitusmuodot.= Tärkeimmät hallitusmuodot ryhmitetään seuraavalla
-tavalla:
-
- A.  Pappisvalta eli teokratia.
-
- B.  Yksinvalta eli monarkia.
-
-     1. Rajaton yksinvalta eli despotismi (itsevalta).
-
-     2. Rajoitettu yksinvalta.
-
- C.  Tasavalta eli republiikki.
-
-     1. Ylimysvaltainen eli aristokraattinen tasavalta.
-
-     2. Kansanvaltainen eli demokraattinen tasavalta.
-
-Kuten aikaisemmin olemme lukeneet, oli israelilaisten keskuudessa
-varhaisempina aikoina vallalla teokraattinen hallitusmuoto. Useimpien
-muiden itämaisten valtioiden hallitusmuoto oli monarkkinen, vieläpä
-siten, että hallitsijalla oli rajaton valta.
-
-Myös Kreikan valtioissa oli vanhempina aikoina monarkkinen
-hallitusmuoto, mutta hallitsijan valta oli niissä rajoitettu, sillä
-ylimyksillä ja alemmalla kansalla oli oikeus ottaa osaa hallituksen
-johtoon. Kreikan pikkuvaltioissa oli näin ollen kolme _valtioelintä_: 1)
-_kuningas_, 2) ylimystön muodostama _neuvosto_ sekä 3) _kansankokous_,
-johon vapaat täysikasvuiset miehet pääsivät.
-
-Aikaa myöten kuninkaan valta yhä heikkeni, kunnes kuninkuus melkein
-kaikkialla lakkasi. Tärkeimmäksi valtioelimeksi muodostui silloin
-neuvosto, joten hallitusmuoto tuli aristokraattiseksi.
-
-Muutamissa valtioissa alempi kansa myöhemmin kukisti ylimystön.
-Johtovalta siirtyi silloin neuvostolta kansankokoukselle, joten
-hallitusmuoto näissä valtioissa tuli demokraattiseksi.
-
-Useimmat doorilaiset valtiot, kuten esim. Sparta, pysyivät aina
-ylimysvaltaisina; sitä vastoin useimmat joonialaiset valtiot, ennen
-muita Ateena, kehittyivät kansanvaltaisiksi.
-
-Kreikan valtioissa oli siis kolme kehitysvaihetta, nimittäin:
-
-a. Rajoitettu monarkia; vanhin hallitusmuoto.
-
-[Illustration:
-
-                          ___________________
-                         ╱                   ╲
-                     ╱                           ╲
-                ╱            =SPARTALAISET=           ╲
-             ╱                ------------               ╲
-             │        2 kuningasta  []Sotapäällikkyys    │
-             │                      │                    │
-             │                 ----------                │
-             │ 28 jäsentä,     │ GERUSIA │  Asioiden     │
-             │   yli 60 vuotta -----------    valmistus  │
-             │                       │                   │
-             │       ----------------------------------  │
-             │       │         KANSANKOKOUS           │  │
-             │       │ Yli 30-vuotiaat, huutoäänestys │  │
-             │       ----------------------------------  │
-             ---------------------------------------------
-             ---------------------------------------------
-             │              P E R I O I K I T            │
-             │           Pakollinen sotapalvelus         │
-             ---------------------------------------------
-             │               H E L O O T I T             │
-             ---------------------------------------------
-
-Spartan valtio.]
-
-b. Aristokraattinen tasavalta; keskimmäinen kehitysvaihe, jolle useimmat
-doorilaiset valtiot jäivät.
-
-c. Demokraattinen tasavalta; nuorin hallitusmuoto, joka tuli voimaan
-useimmissa joonialaisissa valtioissa.
-
-
-● =Sparta.= Lakonian väestö jakautui kolmeen kansanluokkaan,
-varsinaisiin _spartalaisiin_, _perioikkeihin_ ja _helootteihin_ eli
-orjiin. Helootit eivät olleet doorilaisia, vaan niiden kreikkalaisten
-jälkeläisiä, jotka pitivät hallussaan Lakoniaa, kun doorilaiset
-tunkeutuivat maahan pohjoisesta päin ja valloittivat sen. Ne
-alkuasukkaista, jotka eivät taistelussa kaatuneet, tehtiin valtion
-orjiksi. Perioikit kuuluivat luultavasti maan valloittajiin, mutta he
-olivat köyhiä ja vähäarvoisia talonpoikia, jotka maanjaossa olivat
-saaneet osallensa karut vuorenrinteet, joista he ankaralla työllä saivat
-niukan toimeentulonsa. He palvelivat Spartan sotajoukossa, mutta heillä
-ei ollut oikeutta ottaa osaa kansankokoukseen. Varsinaiset spartalaiset
-vihdoin muodostivat ylimysluokan, joka hallitsi valtiota.
-
-Kaikki ylimyssuvut olivat keskenään samanarvoisia. Jottei toinen pääsisi
-paisumaan toista mahtavammaksi, oli viljavat laaksomaat jaettu yhtä
-suuriin palstoihin, joita ei saanut myydä eikä jakaa. Jokaisella
-spartalaisperheellä oli tällainen palsta hallussaan. Spartalaiset
-pitivät arvolleen alentavana itse hoitaa maatilojaan, mutta kullekin
-perheelle oli annettu määrätty luku helootteja, jotka suorittivat
-viljelystyöt. Näin sparttalaiset saattoivat toimeentulohuolista vapaina
-antautua yksinomaan valtion palvelukseen.
-
-Spartan hallituksen johdossa oli _kaksi kuningasta_, jotka toimivat
-sotajoukon ylimpinä päällikköinä. Rauhan aikana heillä ei ollut paljon
-muuta tehtävää kuin johtaa jumalanpalvelusta, joten Sparta kuninkaistaan
-huolimatta itse asiassa oli tasavalta. Hallitusta hoiti _vanhain
-neuvosto_ eli _gerūsĭ´ā_; sen muodosti 28 kokenutta miestä, jotka
-valittiin elinkaudeksi 60 vuotta täyttäneiden vanhusten joukosta. Olipa
-vielä _kansankokous_, joka kokoontui kerran kuussa ja johon pääsi
-jokainen 30 vuotta täyttänyt sparttalainen, mutta sillä oli ainoastaan
-vähän valtaa.
-
-Kansankokouksella oli kyllä nimeksi oikeus lopullisesti päättää sodasta
-ja rauhasta, virkamiesten vaalista ym. tärkeistä asioista. Mutta
-kansalaiset eivät saaneet kokouksessa ollenkaan neuvotella ehdotuksista,
-ja äänestäminen tapahtui huutoäänestyksellä. Tästä syystä
-määräämisoikeus itse asiassa jäi neuvostolle, joka teki ehdotukset ja
-ratkaisi, mikä ehdotus oli saanut äänekkäimmät suosionosoitukset.
-
-Spartalaiset muodostivat kateellisten perioikkien ja vihamielisten
-heloottien keskuudessa ikään kuin linnueen, jonka aina täytyi olla
-varuillaan hyökkäyksiä vastaan. Sen tähden kasvatettiin lapset
-varhaisimmasta nuoruudesta tottelevaisuuteen, viekkauteen ja
-urhoollisuuteen, niin että he tarpeen vaatiessa kykenisivät puolustamaan
-maataan. Vielä täysikasvuisiksi tultuaan sparttalaiset yhä elivät kuin
-sotaleirissä.
-
-Spartalaiset saavuttivatkin tarkoituksensa. Spartasta tuli etevä
-sotilasvaltio, joka laski valtansa alle kokonaisia maakuntia. Kun useat
-Kreikan valtiot liittyivät yhteen taistellakseen yhteistä vihollista
-vastaan, oli kuin itsestään selvää, että ylijohto uskottiin Spartalle.
-Tällaista johtavaa asemaa kreikkalaiset sanoivat _hegemoniaksi_.
-
-
-● =Ateena.= Ateenan hallitusmuoto muuttui tasavaltaiseksi jo ammoisina
-aikoina. Kuten muualla Kreikassa niin täälläkin valta joutui ylimysten
-käsiin. Koska he kuitenkin sortivat kansaa velkaorjuudella ja julmilla
-laeilla, kansa alkoi käydä uppiniskaiseksi. Peläten vielä pahempaa
-ylimystö vihdoin suostui valitsemaan lainsäätäjän, joka muuttaisi
-hallitusmuodon ja lait kansalle edullisemmiksi ja lempeämmiksi.
-Lainlaatijaksi määrättiin v. 594 e. Kr. viisas, kansaa rakastava ja
-oikeudenmukainen ylimys nimeltä _Sŏ´lōn_.
-
-[Illustration:
-
-                  ╱-----------------------------------╲
-           ╱              Yhdeksän arkonttia.                ╲
-    ╱---------------------------------------------------------------╲
-   │               400:n neuvosto  Asioiden valmistelu               │
-   ------------------------------------------------------------------│
-   │                          Kansankokous                           │
-   │                                                                 │
-   │                 Keskustelu- ja päättämisoikeus                  │
-   │                         Yli 20-vuotiaat                         │
-   -------------------------------------------------------------------
-   │ Suurtilalliset  │  Tilalliset  │   Talonpojat   │   Työläiset   │
-   │                 │              │                │               │
-   │              Virkamiehiksi kelpaavia                            │
-   │                 │              │                │               │
-   │      Sotapalvelus ratsain      │ Sotapalvelus   │ Sotapalvelus  │
-   │                 │              │ raskasaseisina │ kevytaseisina │
-   -------------------------------------------------------------------
- -------------------------------------------------------------------------
-                              │ O R J A T │
- -------------------------------------------------------------------------
-
-Ateenan valtio.
-
-Solonin lakien mukaan oli hallituksen johdossa kuten ennenkin yhdeksän
-_arkonttia_, jotka valittiin vuodeksi kerrallaan. Näiden rinnalla oli
-_neljänsadan neuvosto_, johon kuului 400 kansalaista. Neuvoskunta
-valmisti ehdotukset, jotka se sitten esitti _kansankokoukselle_. Tämä
-kokous, johon kaikki 20 vuotta täyttäneet kansalaiset, niin köyhät kuin
-rikkaat, saivat ottaa osaa, päätti lopullisesti kaikista tärkeistä
-asioista.
-
-Koko kansan Solon jakoi neljään luokkaan varallisuuden perusteella.
-Ylimpien luokkien kansalaisilla oli suuremmat oikeudet, mutta myös
-suuremmat velvollisuudet. Niinpä virkamiehet valittiin vain ylemmistä
-luokista. Sotapalvelusta suorittaessaan heidän toiselta puolen tuli
-hankkia omalla kustannuksellaan kalliimpia ja parempia aseita kuin
-alempiin luokkiin kuuluvien.
-
-Jotteivät rikkaat voisi sortaa köyhiä, Solon kielsi ketään enää
-tekemästä toista ateenalaista velkaorjaksi. Ulkomaisia orjia
-ateenalaiset sen sijaan yhä saivat pitää.
-
-Muutamia vuosikymmeniä sen jälkeen kun Solon oli säätänyt lakinsa,
-puolueriidat alkoivat Ateenassa uudestaan. Tätä käytti eräs lahjakas
-ylimys _Peisi´strātos_ hyväkseen hankkiakseen itselleen itsevaltiuden.
-Hän asettui kansan puolelle omia säätyveljiään vastaan, otti rynnäköllä
-haltuunsa Ateenan linnan ja tuli siten _tyranniksi_. Tällä nimellä
-kreikkalaiset sanoivat sellaisia miehiä, jotka väkivallalla olivat
-anastaneet itsevaltiuden. Peisistratos oli hyvä ja lempeä hallitsija,
-joten hänen hallituskautensa oli Ateenalle onnellinen. Pian
-Peisistratoksen kuoleman jälkeen hänen poikansa karkotettiin, ja
-Ateenasta tuli taas tasavalta.
-
-
-□ =Sparta ja Ateena.= Kreikan huomattavimmat valtiot olivat _Sparta_
-Peloponnesoksen niemimaalla ja _Ateena_ Keski-Kreikassa. Edellisessä
-asui vakavaluontoisia ja sotaisia _doorilaisia_, jälkimmäisessä iloisia
-ja sivistystä harrastavia _joonialaisia_.
-
-Spartassa hallitsi kaksi _kuningasta_ yhtaikaa, mutta heillä ei ollut
-paljon sanottavaa, sillä valta oli melkein kokonaan _vanhain
-neuvoskunnalla_. Ateena oli sen sijaan _tasavalta_. Sielläkin oli
-neuvoskunta, mutta asioiden lopullinen ratkaisu oli kuitenkin
-_kansankokouksella_, johon kaikki vapaat miehet ottivat osaa.
-
-Spartalaiset olivat vihamielisten kansojen ympäröimiä, ja sen tähden
-heidän aina täytyi olla varuillaan hyökkäyksiä vastaan. Heidän lakinsa
-olivat erittäin ankaria, sillä toivottiin, että he täten kehittyisivät
-uljaaksi sotilaskansaksi. Spartalaiset väittivät, että ne olivat
-_Lykū´rgos_-nimisen lainsäätäjän laatimia noin vuonna 800 e. Kr. mutta
-tämä henkilö on luultavasti tarunomainen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 57._ Spartalainen tyttö juoksukilpailussa.
-]
-
-Varsinkin lastenkasvatukseen kiinnitettiin suurta huomiota.
-Kreikkalainen historioitsija _Plū´tarkhos_ kertoo spartalaisten
-lastenkasvatuksesta seuraavaan tapaan: »Kun poika syntyi, heimovanhimmat
-tarkastivat häntä huolellisesti. Jos hän oli vahva ja hyvin muodostunut,
-he käskivät vanhempien kasvattaa häntä; jos hän taas oli heikko ja
-muodoton, he määräsivät hänet heitettäväksi erääseen syvään
-vuorenrotkoon. Hoitajat eivät käyttäneet kapaloita, että jäsenet
-vapaasti kehittyisivät; he totuttivat lapsia syömään kaikkia ruokia,
-pitivät huolta siitä, etteivät he pelänneet yksinäisyydessä ja pimeässä,
-eivätkä sallineet mitään oikkuja tai porailemista. Kun pojat täyttivät 7
-vuotta, heidät pantiin asumaan ja syömään yhdessä ja heitä totutettiin
-leikkimään ja opiskelemaan yhdessä. Vanhemmat kansalaiset olivat usein
-läsnä heidän leikkiessään ja synnyttivät monesti riitoja, nähdäkseen,
-kuka oli peloton eikä epäröinyt ruveta tappelemaan vastustajansa kanssa.
-Varttuessaan pojat joutuivat yhä ankaramman kurin alaisiksi. He kävivät
-paljain jaloin ja leikkivät tavallisesti alasti. Heidän ruumiinsa oli
-likakerroksen peittämä. He makasivat yhdessä osastoittain kaisloilla,
-jotka he kokosivat joen rannalta. Kukin osasto sai itse valita
-esimiehekseen järkevimmän ja urhoollisimman 20-vuotisista nuorukaisista.
-Tämä johti ohjattaviaan kilpataisteluissa sekä harjoitti heitä
-hankkimaan ruokaa. Kaiken ruokansa he varastivat. Joka keksittiin, sai
-ruoskaa, koska hän varastaessaan oli käyttäytynyt kömpelösti. Heidän
-ateriansa olivat aina niukat, jotta he oppisivat rohkeiksi ja
-viekkaiksi.» — Spartalaisia poikia opetettiin myös lausumaan ajatuksensa
-lyhyesti ja sattuvasti. Kerrankin eräs ateenalainen moitti spartalaisia
-tietämättömiksi. »Aivan oikein», vastasi spartalainen, »sillä me olemme
-ainoat, jotka emme ole oppineet teiltä mitään pahaa.» Tällaisia
-vastauksia sanotaan vielä meidänkin aikoinamme _lakonisiksi_. Myös
-sotatansseja sekä soittoa ja laulua opetettiin pojille, jotta he
-sotaretkillä voisivat innostaa mieltänsä.
-
-
-Kuuluisin sotalaulujen laatija oli _Tyrta´ios._ Hänen sepittämänsä on
-muun muassa seuraava laulu:
-
-          Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä sa urhona kaadut,
-          taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.
-          Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas!
-          Riemuiten, lastesi vuoks, uhriksi henkesi suo.
-          Eespäin voittaen siis, te sankarit vahvat ja nuoret;
-          väistymys mielestä pois, pelvosta tunnetta ei!
-          Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
-          nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.
-          Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
-          kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
-          Naisista kaunein, miehistä uljain aina hän olkoon;
-          taistossa kaatuen hän kaunis on, kuolossa myös!
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 58._ Kreikkalaisten nuorukaisten asetanssi.
-]
-
-Spartalaiset tytöt kasvatettiin jotenkin samaan tapaan kuin pojat.
-Heistä piti tulla voimakkaita naisia, jotka synnyttäisivät Spartalle
-vahvoja ja terveitä poikia.
-
-Täysikasvuisiksi tultuaan spartalaiset yhä elivät kuin sotaleirissä. He
-asuivat osastoittain yhdessä, pitivät yhteisiä aseharjoituksia ja
-aterioivat yhdessä. Eivät edes kuninkaat saaneet syödä itsekseen. Eräs
-kuningas pyysi kerran sotaretkeltä palattuaan lupaa aterioida kotona,
-mutta se virkamies, joka huolehti yhteisistä aterioista, antoi hänen
-pyyntöönsä kieltävän vastauksen. Kussakin pöydässä istui 14 henkeä.
-Kaikki lähettivät ateriaa varten kuukausittain säädetyn määrän
-vehnäjauhoja, viiniä, juustoa ja viikunoita. Ateriat olivat aivan
-yksinkertaisia; tavallinen ruokalaji oli »musta liemi», joka oli
-valmistettu sianlihasta, verestä, etikasta ja suolasta. Jotteivät
-ihmiset voisi rikastua, määrättiin raha valmistettavaksi raudasta. Se
-oli niin raskasta, että tarvittiin härkäpari vetämään 50 000 markan
-suuruista summaa ja iso aitta sen säilyttämiseen. Ylellisyyden
-estämiseksi kiellettiin spartalaisia myös matkustamasta muihin maihin,
-sillä melkein kaikkialla muualla elettiin komeammin kuin siellä. Samoin
-kiellettiin muukalaisia saapumasta Spartaan.
-
-Ateenassa olot olivat aivan toisenlaiset kuin Spartassa. Siellä eli
-viisas lainsäätäjä nimeltä _Sŏ´lōn_, jonka tehtäväksi v. 594 annettiin
-kirjoittaa lait Ateenan valtiolle.
-
-Solon kuului erääseen Ateenan ylhäisimmistä suvuista, mutta hänen isänsä
-oli köyhtynyt eikä voinut antaa pojalleen säätynsä mukaista kasvatusta.
-Täysikasvuiseksi tultuaan Solon rupesi kauppiaaksi. Ateenassa ei
-nimittäin maanviljelys ollut pääelinkeinona kuten Spartassa, vaan täällä
-oli kaupalla ja teollisuudella tärkeämpi merkitys. Laajoilla
-kauppamatkoillaan Solon hankki hyvät tiedot sekä joltisenkin omaisuuden.
-Luonteeltaan hän oli ilomielinen ja ystävällinen.
-
-Solon oli myös taitava runoilija. Runoissaan hän moitti ylimyksiä siitä,
-että he rasittivat kansaa, ja kehoitti heitä säälimään talonpoikien
-köyhyyttä. Eräässä runossa hän sanoo:
-
-                                              Me näämme
-          köyhiä laumoittain siirtyvän maastamme pois;
-          halvasti myytyinä, kahleissa, kunniatonta he tietään
-          kulkevat kurjuuteen, vastassa orjan ies.
-          Omat kaupunkilaiset, rikkauden himon orjat,
-          nuo tuhon tuojat on uljahan kaupungin,
-          kuin myös turmeltuneet kaikk’ kansanjohtajat, jotka
-          varmaan synneistään heelmät karvahat saa.
-
-Vanhoilla päivillään Solon vielä kerran lähti pitkille merimatkoille.
-Retkillään hän muun muassa joutui Kroisos kuninkaan luo, jolloin sattui
-se keskustelu, josta aikaisemmin on ollut puhe. Tältä retkeltä
-palattuaan Solon iäkkäänä ja kaikkien kunnioittamana kuoli.
-
-Kuten spartalaiset Solonkin kiinnitti paljon huomiota
-lastenkasvatukseen. Hän ei kuitenkaan tahtonut kehittää poikia
-yksinomaan sotilaiksi. Tosin oli välttämätöntä, että he tulivat
-karaistuneiksi ja voimakkaiksi, niin että saattoivat puolustaa
-isänmaatansa vihollisia vastaan. Mutta heidän piti lisäksi harjoittaa
-hengenlahjojaankin voidakseen täysikasvuisiksi tultuaan ottaa osaa
-kansankokoukseen ja tehdä maalle hyödyllisiä päätöksiä. Sen tähden pojat
-painiskelun, juoksun, keihäänheiton ja muiden ruumiinharjoitusten
-lisäksi saivat oppia lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja soittamaan.
-Kouluissa luettiin Homeroksen runoja ja totutettiin oppilaita pitämään
-puheita. Oppilaat eivät kuten Spartassa asuneet kasvatuslaitoksissa,
-vaan he saivat olla kotonaan ja kävivät vain päivittäin koulussa
-opiskelemassa, niin kuin meidänkin maassamme on tavallista. Kun pojat
-täyttivät 18 vuotta, heidän varsinainen koulunkäyntinsä päättyi, ja
-silloin he olivat velvolliset kaksi vuotta tekemään sotapalvelusta.
-Asevelvollisuutensa suoritettuaan heidät luettiin aikuisiksi, mutta
-sodan syttyessä kaikki asekuntoiset miehet taas astuivat rintamaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 59._ Kreikkalainen koulu.
-]
-
-Tyttöjen kasvatuksesta ateenalaiset eivät huolehtineet yhtä hyvästi kuin
-spartalaiset. Ateenassa naiset elivät syrjäytetyssä asemassa, pitivät
-vain huolta kodista eivätkä edes julkisesti seurustelleet miesten
-kanssa.
-
-
-                       PERSIALAISSODAT (500–449).
-
-
-● =Joonialaisten kapina (500–494).= Kun Kyyros laski Lyydian valtansa
-alle, Vähän Aasian kreikkalaiset siirtokunnat joutuivat suurkuninkaan
-haltuun. Kreikkalaiset olivat kuitenkin tyytymätttömiä Dareioksen
-määräämiin veroihin ja hänen asettamiinsa hallitsijoihin. Ylpeinä omasta
-sivistyksestään he sitä paitsi halveksivat kaikkia muukalaisia, joita he
-sanoivat _barbaareiksi_. Vihdoin vuonna 500 e. Kr. siirtokunnat, Miletos
-ensimmäisenä, nousivat kapinaan Persiaa vastaan. Vaikka ne saivat apua
-Ateenasta, ne eivät kuitenkaan ajanpitkään jaksaneet puolustautua
-Persian ylivaltaa vastaan, vaan kuuden vuoden kuluttua kapina
-kukistettiin ja Miletos hävitettiin.
-
-
-● =Marathonin taistelu (490).= Dareios ei voinut unohtaa, että Ateena
-oli uskaltanut asettua häntä vastaan. Hän tahtoi rangaista tuota
-uhkarohkeata kääpiövaltiota sekä samalla valloittaa koko Kreikan. Vuonna
-490 hän lähetti sotajoukon Aigeian meren yli Kreikkaan. Mutta
-ateenalaiset eivät kadottaneet rohkeuttansa, vaan lähtivät _Miltiă´dēen_
-johtamina vihollisia vastaan ja voittivat heidät _Marathō´n_in
-taistelussa.
-
-
-□ Mahtava Persian valtakunta ja pieni Kreikka joutuivat kuningas
-Dareioksen aikana sotaan keskenään. Suurkuningas tahtoi näet rangaista
-ateenalaisia siitä, että he olivat avustaneet hänen kapinoivia
-alamaisiaan. Hän lähetti suuren sotajoukon Aigeian meren yli Attikan
-rannikolle, jossa se astui maihin _Marathō´n_in kylän luona.
-Kreikkalaiset historioitsijat väittävät persialaisia olleen 100,000
-miestä, mutta nykyajan tiedemiehet laskevat heitä olleen kaikkiaan
-ehkä 20,000. Ateenalaisia sitä vastoin oli n. 10,000. Ateenalaiset
-lähettivät nopeasti sanansaattajia Spartaan pyytämään sieltä apua.
-Spartalaiset ilmoittivatkin olevansa halukkaita avustamaan, mutta
-vasta 10 päivän kuluttua, sillä heillä oli sellainen tapa, ettei
-sopinut kutsua kansankokousta ennen täyttäkuuta. Muutkaan Kreikan
-kaupungit eivät lähettäneet apua, lukuunottamatta pientä Plataiaa,
-josta saapui 1000 miestä. Useat ateenalaisetkin epäilivät, tokko olisi
-ollenkaan ryhdyttävä taistelemaan, kun persialaisten ylivoima oli niin
-suuri. Mutta eräs heidän päällikkönsä _Miltiă´dēs_ rohkaisi epäröiviä,
-ja niin päätettiin koettaa taisteluonnea. Taistelun kulusta Herodotos
-kertoo seuraavalla tavalla: »Kun Miltiades teki ateenalaisten rintaman
-yhtä pitkäksi kuin persialaisten, sen keskusta tuli vain muutaman
-rivin vahvuiseksi, joten sotajoukko siltä kohtaa oli varsin heikko,
-mutta kumpikin siipi oli vahvempi. Kun ateenalaiset olivat
-järjestäytyneet, he juoksujalkaa riensivät barbaareja vastaan.
-Persialaiset luulivat heidän olevan hulluja, kun näkivät heidän
-harvalukuisina, vieläpä juoksujalkaa kiiruhtavan suoraan turmioonsa.
-Mutta kun ateenalaiset olivat joutuneet käsikähmään barbaarien kanssa,
-he taistelivat maineikkaasti. — Marathonin kedolla taisteltiin kauan
-aikaa. Sotajoukon keskustassa barbaarit voittivat ja mursivat rintaman
-sekä ajoivat ateenalaisia takaa sisämaahan, mutta kummallakin
-sivustalla ateenalaiset voittivat. Ja voitettuaan he antoivat
-barbaarien paeta, mutta vetivät molemmat siipensä yhteen ja
-taistelivat niitä vastaan, jotka olivat murtaneet heidän keskustansa,
-ja ateenalaiset voittivat. Ja he seurasivat iskien persialaisia,
-kunnes saapuivat merenrantaan. Siellä he tarttuivat laivoihin ja
-vaativat tulta. Seitsemän laivaa kreikkalaiset saivat haltuunsa, mutta
-barbaarit työnsivät muut merille.»
-
-Kärsittyään tappion persialaiset kiiruhtivat laivastollaan kiertämään
-Attikan etelänientä hävittääkseen Ateenan, ennen kuin sotajoukko ehtisi
-palata. Mutta ateenalaiset huomasivat ajoissa vihollisen aikeen ja
-kiiruhtivat pikamarssissa kaupunkiin. Muuan ateenalainen riensi ennen
-muita tuon neljän peninkulman matkan, ilmoittaakseen kansalaisilleen
-voitonsanoman. Perille päästyään hän hengästyneenä huusi: »Riemuitkaa,
-ateenalaiset, olemme voittaneet!» — ja näin huudettuaan hän kaatui
-kuoliaana maahan. — Meidän aikoinamme urheilijat kilpailuissaan useasti
-juoksevat juuri yhtä pitkän välimatkan kuin tuo ateenalainen
-pikajuoksija. Tämä kilpailulaji onkin nimeltään maratonjuoksu.
-
-Marathonin voitosta oli ateenalaisten kiittäminen suurempaa
-isänmaanrakkauttaan, sillä persialaisten tuomat voitetut kansat
-taistelivat vain pakosta, jota vastoin kreikkalaiset tiesivät
-itsenäisyytensä olevan vaarassa. Ateenalaisten aseet ja varustukset
-osoittautuivat myöskin sopivammiksi kuin persialaisten. Heidän
-suojavarusteensa olivat _kypärä_ ja _kilpi_ sekä _haarniska_ ja
-_säärystimet_. Hyökkäysaseinaan he käyttivät _miekkaa_ ja _keihästä_.
-Persialaisten haarniskat olivat paljon yksinkertaisemmat kuin
-kreikkalaisten, ja heidän pääaseensa jousi ei ollut sanottavaksi
-hyödyksi, kun kreikkalaiset juoksujalkaa heittäytyivät käsikähmään.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 60._ Kreikkalaisia sotureja varustautumassa sota-asuun.
-]
-
-Marathonin taistelun jälkeen Miltiades aikoi kokonaan karkottaa
-persialaiset Aigeian mereltä. Ateenalaiset uskoivatkin laivastonsa hänen
-johtoonsa. Mutta Miltiades haavoittui, jonka takia hänen oli pakko
-palata Ateenaan. Täällä häntä syytettiin ateenalaisten pettämisestä.
-Pahasti sairaana hän ei voinut itse saapua oikeuden istuntoihin, mutta
-hänen ystävänsä puolustivat häntä parhaansa mukaan. Siitä huolimatta
-hänet tuomittiin syylliseksi ja määrättiin maksamaan sakkoa 20,000,000
-markkaa. Kun hän ei voinut sitä tehdä, heitettiin hänet vankeuteen.
-Siellä hänen terveytensä huononi ja jonkin ajan kuluttua hän kuoli.
-
-
-● =Themistokles.= Marathonin taistelun jälkeen useimmat luulivat, että
-persialaisvaara oli ohi. Mutta Ateenassa oli kuitenkin eräs kansalainen,
-joka muita selvänäkoisempänä huomasi, etteivät persialaiset jättäisi
-yritystään kesken. Tämä kansalainen oli _Themistoklē´s_. Hän oli
-kunnianhimoinen mies, joka ei voinut sietää, että ketään muuta
-ylistettiin ennen häntä. Mutta hän rakasti myös isänmaataan ja halusi
-saavuttaa mainetta estämällä Ateenaa joutumasta persialaisten valtaan.
-Sen tähden hän taivutti ateenalaiset rakentamaan 100 laivan suuruisen
-_laivaston_ sekä perustamaan mainion _Peiraie´un_ sataman. Ainoastaan
-merellä, niin selitti Themistokles, voisivat ateenalaiset torjua
-persialaiset.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 61._ Kreikkalainen sotalaiva.
-]
-
-
-□ Miltiadeen kuoleman jälkeen _Themistoklē´s_ oli Ateenan huomattavin
-kansalainen. Lapsena hän mieluummin työskenteli kuin leikki. Niihin
-tieteisiin ja taiteisiin, jotka olivat vain ylimysten huviksi, hän ei
-osoittanut harrastusta. Kun ystävät kerran laskivat hänestä leikkiä
-siitä syystä, että hän ei osannut soittaa lyyryä, hän vastasi: »Lyyryä
-kyllä en osaa soittaa, mutta antakaa minulle heikko kaupunki, niin teen
-sen pian vahvaksi ja voimakkaaksi!» Nuorukaisena hän harrasti
-puhetaitoa, koska hän ymmärsi, että hän täten voisi paljon vaikuttaa
-kansankokouksessa. Themistokleella oli niin hyvä muisti, että hän tiesi
-kaikkien Ateenan kansalaisten nimet.
-
-Kun Miltiades persialaissotien syttyessä tuli Ateenan johtajaksi ja
-saavutti kansalaisten suosion, Themistokles kävi synkkämieliseksi. Hän
-karttoi ystäviään, ja kun nämä tiedustelivat syytä tähän, hän vastasi,
-että Miltiadeen voitot riistivät häneltä unen.
-
-Miltiadeen kuoleman jälkeen Themistokles ehdotti, että rakennettaisiin
-100 laivaa persialaisten uusien hyökkäyksien torjumiseksi. Tätä
-ehdotusta vastusti _Ariste´idēs_, joka rehellisyydellään oli saavuttanut
-yhtä paljon suosiota kuin Themistokles lahjakkuudellaan. Mutta
-Themistokles väitti, että Aristeides tavoitti kuninkaan arvoa, ja sai
-hänet sillä perusteella karkotetuksi. Tämän jälkeen Themistokleen
-ehdotus hyväksyttiin ilman vastustusta.
-
-
-● =Thermopylai ja Salamis (480).= Themistokles olikin arvannut oikein.
-Saatuaan tiedon Marathonin tappiosta Dareios kohta alkoi valmistaa uutta
-retkeä. Hän tosin kuoli kesken varustuksiaan, mutta hänen poikansa
-_Kse´rksēs_ (pers. Khšājaršā) jatkoi isänsä työtä, ja v. 480 hän lähti
-Sardeista liikkeelle mukanaan sotajoukko, suurempi kuin ainoallakaan
-hallitsijalla sitä ennen oli ollut.
-
-Kun Kserkses laumoineen lähestyi Kreikkaa, useat valtiot lähettivät
-alamaisuuden merkiksi hänelle vettä ja maata. Toiset, etunenässä Sparta
-ja Ateena, kieltäytyivät sitä tekemästä. Lähtipä 300 spartalaista uljaan
-kuninkaansa _Leōnĭ´dāan_ johtamina kapeaan _Thermopy´lai_n solaan
-estämään persialaisten pääsyä varsinaiseen Hellaaseen. Urhean
-vastarinnan jälkeen he kaatuivat kaikki, ja Kserkses lähti samoilemaan
-etelää kohti.
-
-Kserkseen laivasto oli rannikkoja pitkin seurannut maajoukkoja niiden
-tunkeutuessa yhä etelämmäksi. Thermopylain taistelun jälkeen koko
-Kreikan laivasto oli kerääntynyt Salamis saaren ja Attikan manteren
-väliseen kapeaan _Salamiin_ salmeen. Siellä Persian laivasto yllätti
-sen, mutta taistelu päättyikin vastoin hyökkääjien odotuksia
-kreikkalaisten täydelliseen voittoon.
-
-
-□ Themistokleen laivasto tuli pian hyvään käytäntöön. Persian kuningas
-_Kse´rksēs_ varusti mahdottoman suuren sotajoukon, johon kreikkalaisten
-historioitsijoiden mukaan kuului 1,700,000 miestä jalkaväkeä sekä
-lisäksi ratsuväkeä ja suuri laivasto. Sitä paitsi seurasi joukkoa saman
-verran käsityöläisiä ja palvelijoita, joten koko armeijassa oli väkeä
-kuudetta miljoonaa. Sotajoukon miesluku saatiin muka selville siten,
-että 10,000 miestä sullottiin yhteen ja heidän ympärilleen tehtiin
-aitaus, joka ulottui vyötäisiin saakka. Sitten miehet astuivat ulos ja
-uusia marssi sijaan. Nykyajan historioitsijat laskevat kuitenkin
-Kserkseen sotajoukkoon kuuluneen vain noin 100,000 miestä.
-
-Kreikkalaiset valtasi levottomuus, kun he kuulivat Kserkseen olevan
-tulossa. He lähettivät vakoojia ottamaan selville sotavoimien suuruutta.
-Vakoojat saatiin kiinni, mutta Kserkses kielsi tappamasta heitä. Sen
-sijaan oli heille näytettävä kaikki. Hämmästyksen ja kauhun valtaamina
-he palasivat Kreikkaan, jossa useat valtiot, vastarintaa
-ajattelemattakaan, antautuivat. Mutta Ateena ja Sparta sekä moniaat muut
-valtiot päättivät kaikesta huolimatta koetella sotaonnea.
-
-Aluksi ne kreikkalaiset, jotka olivat päättäneet taistella, olivat
-erimielisiä siitä, missä ensimmäiseksi ryhdyttäisiin vastarintaan.
-Vihdoin sovittiin, että tämä tapahtuisi _Thermopy̆´lai_n kapeassa
-vuorisolassa. Sinne Spartan kuningas _Leōnĭ´dās_ lähti 300 miehen kera
-odottamaan persialaisia.
-
-Kun Kserkses kuuli, että Leonidas aikoi tehdä hänelle vastarintaa, hän
-ei ottanut sitä uskoakseen, vaan rämähti nauramaan. Hän ei sen tähden
-antanutkaan taistelumerkkiä, vaan kirjoitti Leonidaalle: »Jätä minulle
-aseesi!» »Tule ottamaan ne!» oli lakoninen vastaus. Silloin Kserkses
-lähetti erään päälliköistään vakoilemaan, mitä spartalaiset tekivät.
-Palatessaan vakooja ilmoitti: »Toiset pitävät aseharjoituksia, toiset
-kiilloittavat aseitaan ja toiset harjaavat tukkaansa kuin lähteäkseen
-juhlaan». »Lähettäkää meedialaiset heidän kimppuunsa!» suurkuningas
-huusi kiukuissaan. Meedialaiset tekivät hyökkäyksen, mutta heidän oli
-pakko verissä päin vetäytyä takaisin. »Lähettäkää persialaiset
-nujertamaan heidät!» kuningas huusi uudestaan. Mutta persialaisten ei
-käynyt sen paremmin. Kaksi päivää spartalaiset kapealla solatiellä
-pitivät puoliaan itse »kuolemattomia», s. o. kuninkaan henkivartiostoa,
-vastaan. Kolmantena kavaltaja, nimeltään _Efia´ltēs_, saapui kuninkaan
-luo ilmoittaen tuntevansa polun Oita vuoren harjanteen yli, josta
-persialaiset saattoivat hyökätä kreikkalaisten selkään. Yöllä
-persialainen sotaväenosasto lähti solapolkua myöten vuoren yli.
-Leonidaalla olisi vielä ollut aikaa paeta, mutta hän jäi paikalleen
-miestensä kanssa valmiina kuolemaan, sillä Spartan lait kielsivät
-sotilaita pakenemasta taistelutanterelta. Hetken kuluttua persialaiset
-ympäröivät taistelijat joka puolelta, mutta nämä puolustautuivat
-viimeiseen hengenvetoon saakka, taistellen kynsin hampain, kun miekat
-olivat katkenneet. Kaikki he kaatuivat rinnakkain siihen paikkaan, jossa
-olivat taistelun aloittaneet. — Myöhemmin kreikkalaiset pystyttivät
-heidän kunniakseen kivileijonan, johon oli kaiverrettu seuraava
-kirjoitus:
-
-          »Vieras, Spartaan vie tämä viesti: me uinumme tässä,
-          täyttäen käskyä lain, maallemme uhrautuen!»
-
-Thermopylain taistelun jälkeen Persian sotajoukko tunkeutui
-Keski-Kreikkaan eli Hellaaseen. Kaupunkeja poltettiin ja niiden asukkaat
-tehtiin orjiksi. Kserkseen lähin päämäärä oli nyt Ateena. Tämän
-kaupungin asukkaat olivat ennen persialaisten tunkeutumista Hellaaseen
-kääntyneet Delfoin oraakkelin puoleen saadakseen neuvoja. Oraakkeli
-ilmoitti, että Ateenan suoja oli puisissa muureissa. Näiden sanojen
-Themistokles selitti tarkoittavan laivastoa. Hän saikin ateenalaiset
-taivutetuiksi jättämään kaupunkinsa autioksi. Naiset, lapset ja tavarat
-vietiin Salamis saareen, mutta miehet astuivat laivoihin. Samoihin
-aikoihin kreikkalaisten koko laivasto kokoontui Salamiin salmeen.
-Themistokles koetti taivuttaa yhtyneen laivaston päälliköitä täällä
-yrittämään ratkaisevaa taistelua. Kun hän ei saanut kaikkia päälliköitä
-suostumaan tuumaansa, vaan muutamat uhkasivat ensi tilassa purjehtia
-etelään suojellakseen Peloponnesosta, hän päätti turvautua salajuoneen.
-Hän lähetti uskotun orjan Kserkseelle ilmoittamaan, että Kreikan
-laivasto oli koolla Salamiin salmessa. Jos kuningas yhdellä iskulla
-tahtoi saada koko laivaston muserretuksi, tuli hänen viipymättä ryhtyä
-hyökkäykseen. Kserkses ihastui suuresti ja antoi laivastolleen käskyn
-hyökätä aamun valjetessa. Themistokles toimitti kuitenkin niin, että
-kreikkalaiset saivat tiedon suurkuninkaan aikeista.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 62._ Salamiin taistelu.
-]
-
-Kun siis persialaiset seuraavana aamuna päivän koittaessa hyökkäsivät,
-he eivät tavanneetkaan kreikkalaisia hämmentyneinä, kuten olivat
-toivoneet, vaan järjestyneinä taistelurintamaan. Helleenit kohottivat
-raikuvan sotahuudon: »Taisteluun, miehet, synnyinmaan, naistemme ja
-lastemme vapauden puolesta!» Myös persialaiset rohkaisivat toisiaan
-kehoitushuudoilla. Syntyi tulinen ottelu. Mutta persialaisten laivasto,
-joka oli koottu foinikialaisista ja egyptiläisistä laivoista, ei voinut
-alusten suuruuden takia vapaasti liikkua ahtaassa salmessa. Sen tähden
-kreikkalaisten kevyet alukset puskivat kokkapuskimillaan toisen
-vihollislaivan toisensa jälkeen upoksiin. Vihdoin Persian koko laivasto
-kääntyi pakosalle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 63._ Themistokles.
-]
-
-Kserkses itse istui kultaisella valtaistuimellaan Attikan rannikolla
-seuraten taistelun kulkua. Hänen vieressään seisoi kirjureita
-merkitsemässä tauluihin kunnostautuneiden persialaisten nimiä. Kun
-Kserkses huomasi, miten onnettomasti persialaisille taistelussa kävi,
-hän suutuksissaan hypähti kolme kertaa valtaistuimellaan. Taistelun
-jälkeen hän pelästyneenä palasi Aasiaan.
-
-Salamiin taistelun jälkeen Themistokles vielä teki monta palvelusta
-Ateenalle. Hänen kehoituksestaan ateenalaiset alkoivat rakentaa uutta
-muuria kaupunkinsa ympärille, vaikka spartalaiset kaikin keinoin
-koettivat sitä estää. Spartalaiset väittivät, että persialaiset muka
-saisivat tästä muurista suojaa, jos he uudestaan hyökkäisivät Kreikkaan.
-Oikea syy oli kuitenkin se, että he tahtoivat estää Ateenaa kohoamasta
-mahtavaksi. Themistokles kehoitti ateenalaisia pidättämään Spartan
-lähettiläitä, kunnes he olivat saaneet muurit niin korkeiksi, että ne
-voivat suojella kaupunkia. Itse hän matkusti Spartaan viivyttelemään
-ratkaisua. Ateenalaiset työskentelivät yötä päivää, käyttäen
-rakennusaineena mitä kiireessä vain käsiinsä saivat; he purkivat omat
-asumuksensa ja jumalien alttaritkin tätä tarkoitusta varten. Työ
-valmistuikin eivätkä spartalaiset enää tohtineet hätyyttää Ateenaa.
-
-Themistokleella oli paljon kadehtijoita, jotka yllyttivät kansaa häntä
-vastaan, niin että hänet vihdoin ajettiin maanpakoon. Aluksi hän
-oleskeli Kreikassa, mutta kun hänen henkeään siellä vaanittiin, hän
-pakeni Persian suurkuninkaan luo. Kuningas otti hänet ystävällisesti
-vastaan, sillä hän toivoi hänen avullaan voivansa laskea koko Kreikan
-valtansa alle. Mutta kun kuningas vaati, että hän kavaltaisi isänmaansa,
-hän otti myrkkyä, sillä hän rakasti yhä Ateenaa.
-
-
-● =Sodan loppuvaiheet.= Salamiin taistelun jälkeen Kserkses ei vielä
-kokonaan heittänyt Kreikan valloittamista. Suuri osa sotajoukkoa jäi
-Thessaliaan talveksi, ja seuraavana keväänä (479) se hyökkäsi uudestaan
-Hellaaseen. Spartalaiset ja ateenalaiset kohtasivat yhdistynein voimin
-Spartan kuninkaan _Pausanĭ´āan_ johtamina vihollisen _Plă´taia_n luona,
-jossa persialaiset lopullisesti voitettiin. Tämän jälkeen persialaiset
-jättivät Kreikan rauhaan.
-
-Nyt oli kreikkalaisten vuoro hyökätä Persian alueelle. Hyökkäykset eivät
-enää tapahtuneet Spartan johdolla. Kun näet spartalaiset saivat
-selville, että heidän kuninkaansa Pausanias, Plataian voittaja, rupesi
-vehkeilemään persialaisten kanssa päästäkseen koko Kreikan satraapiksi,
-he tuomitsivat hänet kuolemaan ja vetäytyivät sen jälkeen pois sodasta,
-jottei vallan- ja kullanhimo pääsisi tarttumaan muihin kansalaisiin.
-Kreikkalaiset uskoivat silloin (477) hegemonian Ateenalle, joka
-laivojensa lukumäärän ja uhrautuvaisuutensa takia jo kauan olikin
-ansainnut sen. Muodostettiinpa varsinainen Ateenan johtama meriliitto.
-Jokainen liiton jäsen maksoi määrätyn summan laivojen rakentamiseksi.
-Liiton rahastoa säilytettiin Delos saarella.
-
-Ateenalaiset hätyyttivät vielä kolme vuosikymmentä Persiaa sen omilla
-vesillä. Kun rauha vihdoin vuonna 449 palautui, täytyi persialaisten
-tunnustaa Vähän-Aasian kreikkalaiset siirtokunnat itsenäisiksi.
-
-
-□ Salamiin taistelun jälkeen suurkuningas palasi Aasiaan, mutta suurin
-osa hänen sotajoukkoaan jäi Thessaliaan, josta se seuraavana vuonna
-_Mardŏ´nioksen_ johtamana taas hyökkäsi Hellaaseen. Spartalaiset ja
-ateenalaiset lähtivät Mardoniosta vastaan kaikkine sotavoimineen.
-Ylipäällikkönä oli Spartan kuningas _Pausanĭ´ās_, ja ateenalaisia johti
-Aristeides. Kreikkalaiset asettuivat leiriin erään lähteen ympärille,
-jotta heiltä ei puuttuisi juomavettä. Mardonios sijoittui heitä
-vastapäätä. Näin sotajoukot seisoivat 10 päivää, sillä kumpikin epäröi
-aloittaa taistelua. Vihdoin persialaiset tekivät hyökkäyksen, jolloin
-saivat hävitetyksi kreikkalaisten lähteen. Pausanias aikoi silloin
-vetäytyä kauemmas, mutta eräs hänen alipäälliköistään piti enempää
-vitkastelua häpeällisenä ja aloitti taistelun. Spartalaiset seisoivat
-Persian pääjoukkoja vastassa. Niin kauan kuin Mardonios eli, taistelu
-pysyi ratkeamatta, mutta kun persialaisten ylipäällikkö oli kaatunut,
-hänen joukkonsa vetäytyivät erään vallituksen taa. Sen edustalla
-spartalaiset jäivät odottamaan ateenalaisia, jotka olivat tottuneempia
-piirittämään linnoituksia. Tällä välin ateenalaiset olivat ajaneet
-pakosalle persialaisten kreikkalaiset apujoukot. Nyt he liittyivät
-spartalaisiin ja anastivat vallituksen. Persialaisista pääsi vain
-muutama tuhat pakenemaan; kaikki muut kaatuivat.
-
-Plataian voiton jälkeen Pausanias vapautti useita Vähän-Aasian
-siirtokuntia. Mutta menestyksestään hän kävi ylpeäksi ja alkoi hautoa
-suuria tuumia. Hän lähetti salaa kirjeen Kserkseelle, luvaten saattaa
-koko Kreikan Persian valtaan, jos suurkuningas tekisi hänet tämän maan
-satraapiksi. Hänen vehkeensä tulivat kuitenkin ilmi, ja hänet kutsuttiin
-kotiin. Täältä hän yhä jatkoi kirjeenvaihtoa Kserkseen kanssa.
-Jokaisessa kirjeessä hän pyysi Kserksestä tappamaan kirjeenkantajan,
-ettei kukaan voisi antaa häntä ilmi. Mutta muuan kirjeenkantaja alkoi
-epäillä kuningasta, koska ei kukaan aikaisemmista sanansaattajista ollut
-palannut. Hän aukaisi kirjeen, luki sen ja antoi sen sitten Spartan
-viranomaisille. Kun Pausanias huomasi sanansaattajan palanneen, hän
-kiiruhti erääseen temppeliin etsien suojaa alttarin juurelta.
-Spartalaiset eivät uskaltaneet loukata jumalan suojelusoikeutta. Silloin
-Pausaniaan vanha äiti kantoi kiven temppelin ovelle. Muut seurasivat
-esimerkkiä, ja pian oli sisäänkäytävä suljettu. Jonkin ajan kuluttua
-kuningas kuoli nälkään.
-
-
-                                PERIKLES
-
-
-● Persialaissotien jälkeen Ateena oli Kreikan huomattavin valtio. Se ei
-ollut ainoastaan ulkonaisesti mahtavin, vaan myös tieteet ja taiteet
-sekä elinkeinot kohosivat siellä korkeammalle kuin muualla. Jo
-persialaissotien viimeisinä vuosina tuli Ateenan johtavaksi mieheksi
-_Periklē´s_, ja kaupungin nopea kehitys on luettava erittäinkin hänen
-ansiokseen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 64._ Perikles.
-]
-
-
-□ _Periklē´s_ oli ylhäissukuinen ja rikas, ja hänessä yhtyivät
-kreikkalaisten parhaat ominaisuudet. Hänellä oli ollut mitä etevimmät
-opettajat, ja sen tähden hänen tietonsa olivat perinpohjaiset. Hänen
-ollessaan kerran laivamatkalla sattui auringonpimennys. Perämies
-pelästyi ja oli ohjaamaisillaan laivan karille. Perikles yksin säilytti
-kylmäverisyytensä, otti viittansa ja heitti sen perämiehen kasvoille,
-kysyen: »Tuntuuko tämä sinusta pelottavalta?» »Ei lainkaan», vastasi
-toinen. »Miksi siis vapiset?» Perikles kysyi. »Eihän ole muuta erotusta
-minun viittani ja auringonpimennystä vaikuttavan seikan välillä kuin se,
-että pimennyksen aikaansaa paljoa suurempi kappale kuin minun viittani».
-
-Perikles ei koskaan poikennut velvollisuuden tieltä ja käytti kaikki
-kykynsä hyödyttääkseen kansalaisiaan. Hän esiintyi vain harvoin
-kansankokouksessa, mutta kun hän joskus puhui, teki hän sen niin
-taitavasti, että hän aina voitti vastustajansa. »Hänellä on salama ja
-ukkonen kielessään», sanoivatkin ateenalaiset. Perikleen elämäntavat
-olivat yksinkertaiset. Kun valtion asiat eivät sitä vaatineet, hän
-harvoin poistui talostaan. Hänen luokseen tuli muutamia ystäviä,
-tavallisesti kirjailijoita tai tiedemiehiä, joiden kanssa hän
-seurusteli. Eivät edes hänen vihamiehensä voineet eksyttää häntä
-poikkeamaan tyyneyden ja arvokkuuden tieltä. Kerran eräs näistä seurasi
-häntä kadulla hänen asuntoonsa saakka koko ajan sättien häntä. Perikles
-ei vastannut hänelle sanaakaan. Mutta kun tultiin portille, Perikles
-käski erään orjistaan ottaa tulisoihdun ja saattaa kotiin tuon miehen,
-koska jo oli myöhä ja kadut olivat pimeät.
-
-Perikleellä ei ollut mitään huomattavaa virka-asemaa, jonka nojalla hän
-olisi voinut esiintyä käskijänä. Mutta kansa luotti hänen
-rehellisyyteensä ja taitoonsa, ja hyväksyi aina hänen ehdotuksensa.
-Lisäksi kansa siitäkin syystä rakasti häntä, että hän rakennuttamalla
-komeita temppeleitä hankki työtä köyhille.
-
-
-● Suurta valtaansa Perikles käytti yksinomaan kotikaupunkinsa hyödyksi.
-Hän laajensi Ateenan meriliittoa, niin että siihen tuli kuulumaan n. 300
-valtiota. Liiton rahasto siirrettiin Delos saarelta Ateenaan, ja
-Perikles käytti empimättä liiton varoja Ateenan kaupungin omiin
-tarkoituksiin. Näin muodostui liittolaisista vähitellen alamaisia,
-joiden täytyi suorittaa Ateenalle määrätty veronsa. Useat liittolaiset
-yrittivät vapautua Ateenan holhouksesta, mutta asevoimin tyytymättömät
-pakotettiin alistumaan.
-
-Erikoisen suurta suosiota Perikles osoitti tiedemiehille ja
-taiteilijoille. Heille annettiin virkoja ja heiltä tehtiin suuria
-tilauksia, joten melkein kaikki tämän ajan tiedemiehet ja taideniekat
-kerääntyivät Ateenaan.
-
-Myös elinkeinojensa ja hyvinvointinsa puolesta Ateenasta Perikleen
-johtamana tuli Kreikan tärkein valtio.
-
-
-                             KREIKAN TAIDE.
-
-
-● =Eri taidelajit.= Taiteet jaetaan kolmeen pääryhmään. Nämä ovat
-_kuvaamataiteet_, _säveltaide_ eli _musiikki_ ja _runous._ Pääryhmät
-jaetaan alaryhmiin seuraavalla tavalla:
-
-   A. Kuvaamataiteet:
-
-     1. Rakennustaide.
-
-     2. Kuvanveistotaide.
-
-     3. Maalaustaide.
-
-   B. Säveltaide.
-
-   C. Runous:
-
-     1. Eepillinen runous.
-
-     2. Lyyrillinen runous.
-
-     3. Draamallinen runous.
-
-_Eepillinen_ eli _kertomarunous_ esittää tapauksia. _Lyyrillisessä_ eli
-_tunnelmarunoudessa_ runoilija tekee selkoa suruistaan, rakkaudestaan
-tai muista tunteistaan. _Draamallinen_ eli _näytelmärunous_ on
-kirjoitettu vuoropuhelun muotoon ja sitä esitetään kuuntelijoille
-näyttelemällä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 65._ Kreikkalaisten temppelien pohjapiirroksia.
-]
-
-
-● =Kuvaamataiteet.= Kreikassa yksityisten talot olivat yksinkertaisia ja
-koruttomia. Sen sijaan tahdottiin kunnioittaa jumalia rakentamalla
-heille niin komeita ja kauniita rakennuksia kuin suinkin. Kaikki
-temppelit rakennettiin jotenkin samaan malliin. Itse temppelikammio oli
-suunnikkaan muotoinen. Sen eteen ja myöhemmin myös sivuille pystytettiin
-pylväsrivejä, joiden varaan katto rakennettiin. Varsinaisessa Kreikassa
-oli _doorilainen_ temppeli tavallisin; Vähän-Aasian siirtokunnissa taas
-kehittyi _joonialainen_ temppelimuoto. Edellinen oli yksinkertaisempi,
-jälkimmäinen enemmän koristettu. Varsinkin pylvään yläpää eli
-_kapiteeli_ oli joonialaisessa temppelissä upeampi. Myöhemmin tuli
-käytäntöön _ko-rinthoslainen_ temppelimuoto, jossa oli vieläkin
-runsaammin koristuksia kuin joonialaisessa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 66._ Pylväsmuodot.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva_ 67. Hautamuistomerkki.
-]
-
-Temppeleitä kaunistivat tavallisesti kuvanveistokset. _Kuvapatsaita_
-pystytettiin temppelikammioihin, päätykolmioihin tai temppelien
-edustalle. Katonreunukset koristettiin _korkokuvilla_. Myöhemmin
-pystytettiin kuvia muuallekin kuin temppelien läheisyyteen; Ateenassa
-esimerkiksi oli Hermeen tai muiden jumalien kuvia kaikissa
-kadunkulmissa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 68._ Jumalia. Osa Parthenonin reunusveistoksista.
-]
-
-Vanhempina aikoina kuvanveistokset olivat kaavamaisia ja kömpelöitä,
-kuten Egyptissä ja Babyloniassa. Mutta kun taiteilijat Olympian juhlissa
-saivat tutkia alastomien urheilijoiden kauniiksi kehittyneitä ruumiita,
-heidän teoksensa tulivat luonnollisemmiksi. Perikleen aikoina
-kuvanveistotaide kehittyi niin korkealle, etteivät meidänkään aikamme
-taiteilijat osaa muovailla kauniimpia patsaita ja korkokuvia. Kreikan
-kuuluisimmat kuvanveistäjät olivat _Feidĭ´ās_ sekä jonkin verran
-myöhemmin elänyt _Praksitĕ´lēs_.
-
-Temppelien seinille maalattiin kohtauksia jumalien elämästä.
-Maalauksissaan kreikkalaiset vanhempina aikoina eivät käyttäneet kuin
-neljää väriä: mustaa, valkeata, punaista ja keltaista. Valitettavasti ei
-meidän aikoihimme ole säilynyt kuin aivan vähäpätöisiä jälkiä
-kreikkalaisista maalauksista.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 69._ Akropolis ennalleen suunniteltuna.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 70._ Parthenon nykyisessä kunnossaan.
-]
-
-
-□ Useimmat temppelit Perikles rakennutti _Akrŏ´polis_ kukkulalle.
-Akropolis oli vuori, joka kohosi keskellä Ateenaa. Aikaisemmin se oli
-ollut kaupungin linnoituksena. Mutta kun Ateenaan persialaissotien
-jälkeen rakennettiin korkeat ja vahvat muurit, jotka ympäröivät
-kaupungin ja yhdistivät sen Peiraieun satamaan, ei enää tarvittu linnaa,
-ja silloin siitä tehtiin Ateenan juhlapaikka. Tarvittavat varat otettiin
-sen liiton rahastosta, jonka Ateena persialaissotien aikana oli solminut
-muiden merivaltojen kanssa. Perikleen ystävä _Feidĭ´ās_ johti
-järjestämistöitä. Ensin hän laajensi kukkulan laen. Kallion juurelta
-muurattiin pystysuorat muurit, jotka olivat kukkulan korkuiset. Sitten
-täytettiin kukkulan ja muurien väli persialaisten hävittämien
-rakennusten ja särkemien kuvapatsaiden jätteillä, jotka tiedemiehet
-meidän aikoinamme taas ovat kaivaneet esiin. Ylös kukkulalle johtivat
-_propy̆´laiat_, marmoriset pylväistöllä katetut portaat. Kukkulan laella
-veti enimmän huomiota puoleensa Pallas Athenelle pyhitetty
-_Parthenō´nin_ temppeli. Se rakennettiin doorilaiseen malliin ja oli
-kaikilta puolin pylväsrivin ympäröimä. Temppeliin tehtiin kolme
-kammiota. Takimmaiseen sijoitettiin suuri liiton rahasto, joka nousi
-meidän rahassamme moneen sataan miljoonaan. Keskellä oli suuri
-temppelisali. Sen ja sisäänkäytävän välissä oli eteinen. — Nykyään
-Akropolis on soraläjänä; alastomana ja puoleksi rappeutuneena Parthenon
-törröttää paikoillaan. Ne monet raakalaiskansat, joiden saaliina ihana
-Ateena myöhemmin on ollut, ovat ryöstäneet ja hävittäneet kaupunkia
-kukin vuorostaan. Viime vuosina sitä on kuitenkin ruvettu entisöimään.
-Sitä tehtäessä käytetään rakennusaineena ympärillä säilyneitä särkyneitä
-kiviä; missä ei niitä ole riittänyt, on käytetty hiukan erinäköistä
-ainetta, jotta katselijat näkisivät, mikä on alkuperäistä, mikä nyt
-pantua.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 71._ Parthenonin temppelin pohjapiirros.
-]
-
-Feidias veisti Parthenonin suureen temppelisaliin Pallas Athenen kuvan.
-(Katso kuv. 39!) Kasvot ja ruumiin näkyvät osat olivat norsunluuta, puku
-puhdasta kultaa. Kun mietittiin, mistä aineesta jumalattaren kuva
-tehtäisiin, Feidias ehdotti kansalle, että käytettäisiin marmoria eikä
-kultaa ja norsunluuta, jotta työ tulisi huokeammaksi. Mutta kaikki
-huusivat yhdestä suusta: »Ei marmorista, vaan kullasta ja norsunluusta!»
-Temppelin ulkopuolella oli toinen Pallas Athenen patsas, sekin Feidiaan
-tekemä, 20 metrin korkuinen ja pronssista valettu. Tämän patsaan
-keihäänkärki loisti kauas Aigeian merelle, ja sen mukaan merenkulkijat
-ohjasivat laivansa Peiraieun satamaan. — Feidiaan muista veistoksista on
-erikoisesti kuuluisa Olympian kentälle pystytetty 13 metrin korkuinen
-Zeus-patsas. Ylijumala istui rauhallisesti valtaistuimellaan, pää vähän
-alas painuneena kultainen viitta yllään ja erilaisista metalleista
-valmistettu valtikka kädessään. — Perikleellä oli mahtavia vihamiehiä
-Ateenassa. Mutta he eivät uskaltaneet tehdä syytöksiä häntä itseään
-vastaan, minkä takia he kävivät hänen ystäviensä kimppuun. Niinpä
-Feidiasta syytettiin siitä, että hän muka oli ottanut itselleen osan
-sitä kultaa, joka oli käytettävä jumalattaren kuvapatsaaseen. Perikles
-oli kuitenkin käskenyt Feidiaan valmistaa jumalattaren puvun siten, että
-se voitiin irroittaa patsaasta, sillä hänen tarkoituksensa oli, että
-kaupunki voisi käyttää kultakerrosta hädän hetkenä. Kun siis Feidiasta
-syytettiin, irroitettiin kulta patsaasta ja punnittiin. Tällöin Feidiaan
-syyttömyys kävi ilmi. Mutta silloin vihamiehet keksivät toisen
-syytöksen. Pallas Athenen kilpeen Feidias oli veistänyt useita
-henkilökuvia. Eräälle ukolle hän oli antanut omat kasvonpiirteensä;
-erään toisen hän oli veistänyt Perikleen näköiseksi. Tätä pidettiin
-jumalattaren pilkkaamisena. Feidias vangittiin ja kuoli jonkin ajan
-kuluttua myrkkyyn.
-
-Muuan toinen taiteilija _Praksitĕ´lēs_ kuvasi mieluimmin nuoria,
-notkeita, alastomia nuorukaisia ja neitosia. Olympian kentällä on
-vieläkin Praksiteleen veistämä Hermes samassa paikassa, jonne se
-taiteilijan aikana pystytettiin. Se on nähtävästi muovailtu jonkun
-Olympiassa voitonseppeleen saaneen urheilijan hyvästi muodostunut ruumis
-esikuvana. Jumala seisoo oikealla jalallaan, nojaten vasemmalla
-kyynärpäällään puuntynkään. Käsivarrellaan hän kantaa pientä Dionysos
-lasta, joka kurottaa kätensä viinirypäleterttua kohti. (Katso kuv.
-43!) — Praksiteles veisti myös onnistuneita rintakuvia oman aikansa
-kuuluisista miehistä.
-
-Maalaustaiteilijoiltakin Perikles teki tilauksia. Heidän taulunsa olivat
-yhtä taitavasti valmistettuja kuin kuvanveistäjien patsaat. Kaksi
-taiteilijaa pani kerran toimeen kilpailun. Toinen maalasi niin
-luonnollisen rypäletertun, että linnut lensivät maistamaan marjoja.
-Tämän jälkeen toi toinen taiteilija taulunsa nähtäväksi. Se oli peitetty
-hienolla verholla. »Otappa verho pois, että saan katsella tauluasi!»,
-sanoi toveri. Mutta toinen vain naurahti, sillä verho oli juuri maalaus.
-Toinen taiteilijoista oli erehdyttänyt vain lintuja, mutta toinen
-ihmisiä.
-
-Toisen kerran muuan taiteilija oli maalannut hevosen. Makedonian
-kuningas Aleksanteri Suuri sattui näkemään taulun. Kuningas ei
-erikoisemmin ymmärtänyt taidetta, mutta rupesi kuitenkin moittimaan
-maalausta. Lopuksi hän käski tuoda oman hevosensa vertailtavaksi. Kohta
-nähtyään taulun Aleksanterin hevonen hirnui. »Katsoppas», sanoi maalari,
-»hevosesi ymmärtää taidetta paremmin kuin sinä!»
-
-
-● =Säveltaide.= Soittokappalten esittämistä varten Perikles rakennutti
-Ateenaan _Ode´ion_-nimisen rakennuksen. Kreikkalaisten tärkeimmät
-soittimet olivat _kitara_ eli _lyyry_ sekä _huilu_, joilla säestettiin
-lauluja. Tavallisesti kreikkalaiset harjoittivat _kuoro_laulua, jolloin
-laulajat tahdin mukaisesti liikkuivat edes takaisin ikäänkuin hitaasti
-tanssien.
-
-
-● =Eepillinen ja lyyrillinen runous.= Eepillinen runous on
-kreikkalaisilla kaikista runouden lajeista vanhin. Parhaat eepilliset
-runoelmat ovat _Homeroksen laulut_, joista jo aikaisemmin on ollut puhe.
-
-Myöskin lyyrillinen runous oli Kreikassa jo saavuttanut suurimman
-kukoistuksensa ennen Perikleen aikoja. Taitavia tunnelmarunojen
-sepittäjiä olivat _Tyrtaios_, joka kirjoitti innostuttavia sotalauluja,
-sekä _Solon_, joka kehoitti Ateenan ylimyksiä sääliväisemmin kohtelemaan
-köyhiä kansalaisia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 72._ Tragediassa esiintyvä näyttelijä.
-]
-
-
-● =Draamallinen runous.= Perikleen aikana näytelmärunous kehittyi
-Ateenassa erittäin korkealle. Näytelmistä olivat toiset _murhenäytelmiä_
-eli _tragedioja_, toiset _huvinäytelmiä_ eli _komedioja_. Tunnetuimmat
-murhenäytelmäin kirjoittajat olivat _Aiskhy̆´los_, _Sofoklē´s_ ja
-_Eurīpĭ´dēs_. Huvinäytelmäin kirjoittajista on mainittava
-_Aristofă´nēs_.
-
-Murhenäytelmissä on vakavaluontoinen sisällys; kuvatut henkilöt joutuvat
-monien onnettomuuksien alaisiksi, ja vihdoin he aivan sortuvat kovaan
-kohtaloonsa.
-
-Aristofanes koetti huvinäytelmissään saattaa kreikkalaisten huonot
-ominaisuudet naurunalaisiksi. Hän oli itse ylimyspuolueeseen kuuluva, ja
-sen tähden hän pilkkasi varsinkin kansanpuolueen johtajia, kutsuen
-näytelmäinsä henkilöitä heidän nimillään ja naamioittaen näyttelijät
-heidän näköisikseen.
-
-
-□ Perikles rakennutti ensimmäisen _teatterin_ Akropoliin juurelle
-Dionysos jumalan kunniaksi. Penkkirivit hakattiin kallioon puoliympyrän
-muotoon, niin että taempi rivi aina oli ylempänä kuin edellinen. Kattoa
-ei ollut, sillä Kreikassa harvoin sataa. Alimman penkkirivin edustalla
-oli puoliympyrän muotoinen avoin paikka, _orkhē´strā_, jossa _kuoro_
-lauloi ja tanssi. Orkhestran takana oli _näyttämö_, jolla näyttelijät
-esiintyivät. Takaseinä esitti rakennusta, jossa oli kolme ovea. Sen
-lisäksi voitiin käyttää erilaisia _kulisseja_. Näyttelijät pukeutuivat
-räikeävärisiin naamioihin ja korkeakorkoisiin kenkiin sekä komeihin
-miehen tai naisen pukuihin. Ainoastaan mieshenkilöt saivat esiintyä
-näyttelijöinä; naisten osia esittivät puolikasvuiset pojat. Koska
-katselijapaikat olivat etäällä, täytyi näyttelijäin puhua hitaasti ja
-kovalla äänellä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 73._ Kreikkalainen teatteri.
-]
-
-Eräs _Aiskhy̆´loksen_ tunnetuimpia näytelmiä on nimeltään _Prometheus_.
-Siinä tehdään selkoa jumalien ja titaanien välisistä taisteluista. Eräs
-titaaneista nimeltä _Promēthe´us_ asettui jumalien puolelle ja viisailla
-neuvoillaan hankki Zeulle voiton. Myöhemmin Prometheus kuitenkin joutui
-Zeun epäsuosioon. Järjestäessään valtakuntaansa Zeus oli aikonut
-hävittää kurjan ihmissuvun, luodakseen sen sijalle uuden. Ihmiset olivat
-näet näihin aikoihin vielä kovin alhaisella sivistyskannalla. He eivät
-tunteneet tulta eivätkä osanneet valmistaa ruokaansa, vaan söivät sen
-raakana kuin villipedot. Maata he myöskään eivät osanneet viljellä. Eipä
-heillä edes ollut hirsimajoja, vaan he elivät luolissa, joissa heitä
-kuhisi kuin muurahaisia. Mutta Prometheus pelasti surkean suvun, vieläpä
-varasti taivaasta tulen ja antoi sen ihmisille lahjaksi. Sitten hän
-opetti heille maanviljelyksen ja kesytti kotieläimet. Lopuksi hän antoi
-heille kirjoitus- ja laskutaidon. Suuttuneena Zeus määräsi titaanille
-hirveän rangaistuksen. Hän käski Hefaistoksen takoa hänet rautakahleilla
-Kaukasos vuoreen ja lähetti kotkansa ikuisesti nokkimaan onnettoman
-maksaa. Minkä kotka päivällä repi titaanin ruumiista, se yön aikana
-kasvoi jälleen ehjäksi. Tuhansia vuosia ihmiskunnan hyväntekijä jo oli
-kärsinyt rangaistustaan, kun vihdoin Herakles sankari hänet vapautti.
-
-_Sofoklē´en_ etevin näytelmä on nimeltään _Kuningas Oidipus_. Aihe on
-otettu sankaritarustosta samoin kuin Prometheus näytelmän. Thebain
-kuningas _Lāios_ ja hänen puolisonsa _Ioka´stē_ saivat pojan, jolle
-antoivat nimeksi _Oidĭ´pūs_. Delfoin oraakkeli ilmoitti, että poika oli
-tappava isänsä ja ottava puolisokseen äitinsä. Välttääkseen tällaista
-rikosta vanhemmat panivat lapsen heitteille. Mutta armeliaat ihmiset
-löysivät pojan ja veivät hänet Peloponnesokseen. Vartuttuaan
-nuorukaiseksi Oidipus tiedusteli oraakkelilta tulevaisuuttaan. »Olet
-tappava isäsi ja naiva äitisi», vastaus kuului. Nyt Oidipus päätti
-jättää Peloponnesoksen, koska hän luuli olevansa sieltä kotoisin.
-Vaelluksillaan hän joutui Thebain alueelle. Tienhaarassa Laios kuningas
-tuli poikaansa vastaan. Miehet eivät tunteneet toisiaan, vaan joutuivat
-riitaan, jolloin Oidipus tappoi Laioksen. Suoritettuaan sen jälkeen
-suuria urotöitä Oidipus sai tekojensa palkinnoksi Iokasteen puolisokseen
-sekä Thebain kuninkuuden. Kaksikymmentä vuotta hän hallitsi onnellisesti
-ja taitavasti. Silloin puhkesi rutto. Delfoin oraakkeli ilmoitti ruton
-johtuvan siitä, että Laioksen murha vielä oli kostamatta. Kun ruvettiin
-ottamaan selkoa, kuka oli murhamies, kävi ilmi Oidipuksen syntyperä.
-Oidipus oli siis tehnyt vaikeita rikoksia, vaikka tietämättään; jumalat
-vaativat kostoa. Epätoivoissaan Iokaste riisti itseltään hengen
-hirttäytymällä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 74._ Koomillinen näytös.
-]
-
-               Tään nähdessään mies parka tuskissansa
-               kiljaisi, päästi hirttopaulan irti —
-               naisraukan ruumis putos’ — mutta
-               sitten tapahtui, mik’ oli nähdä kamalinta.
-               Hän kuollehelta kultasoljet riisti
-               sen vaatteista ja ylhäälle ne nostain
-               niill’ iski, pisti, viilsi silmiään.
-
-Jumalien käskystä Thebain asukkaat ajoivat vanhan Oidipuksen
-kaupungistaan. Kirottuna hänen oli lähdettävä ankaraan maailmaan.
-Sokeata Oidipusta saattoi vaelluksilla hänen uskollinen tyttärensä
-_Antigŏ´nē_.
-
-Eräs _Eurīpĭ´dēen_ murhenäytelmistä on nimeltään _Medeia_. Siinä
-kerrotaan, miten _Iā´sōn_ sankari hylkäsi puolisonsa _Mē´deia_n,
-solmiakseen avioliiton erään kuninkaantyttären kanssa. Medeia joutui
-silloin mustasukkaisuudesta raivoihinsa. Hän surmasi Iasonin uuden
-morsiamen ja apen, ja lopuksi hän päätti riistää hengen omilta pojiltaan
-saadakseen siten vielä täydellisemmin kostetuksi poikien isälle. Kun hän
-seisoi poikiensa edessä, tuntui kuitenkin työ liian vaikealta ja hän
-sanoi:
-
-                Voi mua! Miksi katsotte noin minuun,
-                noin hymyätte kerran viimeisen?
-                Oi kallis käsi! Oi armas kutripää!
-                Oi hento ruumis, huulten hellä henkäys!
-                Voi menkää! Jos ma teidät vielä näen,
-                niin tuskat tarmoltani voiman vie.
-                Ma tunnen, mitä kauhun tekoja
-                nyt täyttämähän käyn. Mutt’ miettimiset
-                ja säälin voittaa viha valtainen.
-
-Itse poikien tappaminen tapahtuu näyttämön takana, mutta lasten
-valitushuudot kuuluvat ulos, ja naisiksi puettu kuoro lausuu ilmi
-kauhunsa ja inhonsa teon johdosta.
-
-            Poika: Voi mua! Mitä teen ma? Veli armas!
-                   Ma missä äidin käsist’ turvaa etsin?
-
-            Kuoro: Äit’ onneton! Lapset vaikertaa.
-                   Avuks’ jumalat! Voitteko tuota te kestää?
-
-            Poika: Voi hätää! Apuun kautta jumalten!
-                   Niin läheltä jo kuolon kalpa kiertää!
-
-Vasta sen jälkeen kuin Medeia jo on pahan rikostyönsä tehnyt, Iason
-rientää esiin pelastaakseen poikansa. Nyt on kuitenkin jo myöhäistä.
-Pääseepä Medeia vielä pakenemaan Iasonin käsistä.
-
-
-                          KREIKKALAINEN TIEDE.
-
-
-● =Filosofia.= _Filosofia_ eli viisaustiede käsittää kolme eri
-tieteenhaaraa: 1) _metafysiikan_, 2) _siveysopin_ eli _etiikan_ ja 3)
-_sielutieteen_ eli _psykologian_. Metafysiikka tutkii, miten maailma ja
-koko luomakunta on syntynyt ja minkälaisista osista se on kokoonpantu.
-Siveysoppi antaa ohjeita, joiden mukaan ihmisen tulee elää ja toimia.
-Sielutiede vihdoin koettaa selvittää, mikä sielu on ja miten se
-ajattelee, tuntee ja tahtoo.
-
-Vanhemmat kreikkalaiset filosofit kiinnittivät huomionsa melkein
-yksinomaan metafysiikkaan. Eräs väitti, että aluksi oli olemassa vain
-yksi aine: vesi. Vedestä syntyi sitten muka tiivistymällä ja
-harventumalla maa ja ilma sekä kaikki, mitä maailmassa on. Toisen
-filosofin mielestä tuli oli se alkuaine, josta kaikki oli syntynyt.
-Vihdoin oppineet tulivat siihen lopputulokseen, että alkuaineita oli
-neljä: vesi, tuli, maa ja ilma.
-
-Myöhemmin ilmestyi toinen ryhmä filosofeja, n. s. _sofistat_, jotka
-sanoivat, että oli mahdotonta tietää mitään maailman synnystä ja
-kokoonpanosta. Sen tähden he jättivät metafyysilliset kysymykset
-siksensä ja alkoivat tutkia siveysoppia. Useat heistä väittivät, ettei
-ihmisen tarvinnut välittää siitä, tekikö hän oikein vai väärin, kunhan
-vain hänen toimintansa tuotti hänelle hyötyä. He opettivat Ateenan
-nuorisolle näitä uusia oppejaan, ja sen tähden he maksua vastaan pitivät
-esitelmiä. Vakavammat kansalaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet heidän
-oppejaan.
-
-Sofistain vastustajien joukossa oli myös filosofi _Sōkră´tēs_, joka
-esiintyi Perikleen aikana. Sokrates tahtoi opettaa kansalaisilleen,
-miten he tulisivat onnellisiksi. Tähän on vain yksi keino Sokrateen
-mielestä. Ihmisen ei pidä työskennellä yksinomaan hankkiakseen itselleen
-etuja, vaan hänen tulee auttaa ja opastaa toisia sekä aina menetellä
-oikein. Se, joka tekee väärin, hänen on itsensä paha olla.
-
-Sokrateen vihamiehet uskottelivat kansalle, että hän oli sofista ja että
-hän vietteli nuorisoa opeillaan. Siitä syystä Sokrates 70-vuotiaana
-haastettiin oikeuteen ja tuomittiin vuonna 399 kuolemaan.
-
-
-□ _Sōkră´tēs_ oli ammatiltaan kuvanveistäjä, mutta myöhemmin hän jätti
-tämän toimen omistaakseen kaiken aikansa ajattelemiseen ja muiden
-opettamiseen. Tavoiltaan hän oli tuiki yksinkertainen. Hänellä ei ollut
-ollenkaan alusvaatteita, vaan ainoastaan pitkä viitta, ja läpi vuoden
-hän kävi avojaloin. Hänen ruokansakin oli yksinkertaista, mutta hän ei
-kuitenkaan kiusannut ruumistaan liiallisella nälällä ja vilulla ja
-moitti oppilaitaankin, jos he niin tekivät.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva_ 75. Sokrates.
-]
-
-Luonteeltaan Sokrates oli kiivas, mutta hän piti tarkasti vaaria
-itsestään, niin että hän vähitellen voitti tämän virheen. Kun kerran
-eräs kansalainen vihoissaan löi häntä korvalle, hän vain sanoi
-hymyillen: »Kas, kun ei edeltäpäin voi arvata, milloin lakki olisi
-tarpeen». Sokrates täytti myös kaikki kansalaisvelvollisuutensa, ollen
-siinäkin kohden hyvä esikuva. Niinpä hän sotaretkillä urhoollisesti
-taisteli kotikaupunkinsa puolesta, vaikka ei välittänytkään julkisesta
-kiitoksesta. Hän ei pitänyt esitelmiä eikä ottanut maksua opetuksestaan.
-Missä tahansa hän tiesi ihmisiä olevan koolla, sinne hän suuntasi
-kulkunsa antautuakseen keskusteluun jokaisen kanssa, joka vain tahtoi
-häntä kuunnella. Aluksi keskustelu koski jokapäiväisiä asioita, mutta
-pian hän käänsi puheen sellaiselle alalle, että kuulijan täytyi syventyä
-milloin mihinkin kysymykseen. Muutamat suuttuivat Sokrateeseen, kun hän
-osoitti heille, miten pienet ja sekavat heidän tietonsa olivat; heistä
-hän sai leppymättömiä vihamiehiä. Mutta toiset olivat hänelle
-kiitollisia, kun hän avasi heidän silmänsä huomaamaan heidän
-tietämättömyytensä, ja he halusivat seurustelemalla opettajan kanssa
-päästä todellisen viisauden perille; nämä hänen oppilaansa rakastivat
-häntä sydämellisesti.
-
-Kerran Sokrates tahtoi saattaa järkiinsä erään nuoren miehen, johon hän
-oli mieltynyt. Tämä pyrki nimittäin valtion johtomiesten joukkoon ja
-esiintyi ehtimiseen kansankokouksissa, vaikkei hän nuoruutensa tähden
-vielä ymmärtänyt hallitusasioita. Kun Sokrates kohtasi hänet kadulla,
-hän pysäytti hänet ja sanoi: »Onko aikomuksesi päästä johtavaksi
-mieheksi valtioomme?» — »Onpa niinkin, Sokrates.» — »No Zeus, sepä on
-mainiota», Sokrates sanoi, »silloin tuotat kunniaa isäsi huoneelle ja
-hyötyä isänmaallesi». Kun nuorukainen kuuli tämän, hän oli mielissään ja
-jäi kernaasti kuulemaan pitemmälti. Sokrates jatkoi: »Eikö ole ilmeistä,
-että sinun pitää myös hyödyttää valtiota, jos tahdot saada
-kunniata?» — »Onpa tietenkin.» — »No älä sitten, taivahisten nimessä,
-salaa tuumiasi, vaan sano, mistä aiot aloittaa hyvät työsi valtiota
-kohtaan!» Kun nuorukainen hämillään vaikeni, Sokrates jatkoi: »Kenties
-aiot koettaa tehdä valtiota entistä rikkaammaksi?» — »Niinpä
-kyllä.» — »Ja eiköhän rikastumiseen olisi tarpeen tulojen
-suureneminen?» — »Tietysti.» — »No ilmoitapas», sanoi siihen Sokrates,
-»miten suuret valtion nykyiset tulot ovat, sillä tietysti olet tutkinut
-tämän seikan, jotta voisit täydentää, missä vajausta on?» — »Enpä, Zeus
-paratkoon, ole sitä vielä tutkinut.» — »Mutta annapas edes kuulla, mitkä
-ovat valtion menot; sillä totta kai on aikomuksesi saada turhat menot
-poistetuiksi.» — »Auta armias, enpä ole joutanut siitäkään vielä
-ottamaan selkoa.» — Näin jatkoi Sokrates kyselemistään, kunnes sai
-nuorukaisen ymmärtämään, että hän vielä oli liian nuori ja kokematon
-puuttuakseen valtion asioihin.
-
-Sokrateen vihamiehet panettelivat häntä ja koettivat kaikin keinoin
-tehdä hänet naurun alaiseksi. Kun Sokrates ei tästä välittänyt, he
-syyttivät häntä jumalien halveksimisesta ja nuorison turmelemisesta.
-Hänet vietiin 70 vuoden vanhana tuomarien eteen. Nämä olisivat olleet
-taipuvaisia vapauttamaan hänet, jos hän olisi esiintynyt heidän mielensä
-mukaan. Mutta hän sanoi: »Joku voi ehkä sanoa: ’Etkö häpeä, Sokrates,
-että olet ruvennut puuhaamaan sellaisia asioita, jotka saattavat henkesi
-vaaraan?’ Tähän minä vain vastaan: ’Luuletko miehen, joka vähänkään
-pitää itseään arvossa, ajattelevan vaaroja ja elämää taikka kuolemaa?
-Ei, hän ei välitä muusta kuin siitä, mikä on oikein tai väärin ja
-tekeekö hän kunnon vai kehnon miehen tavoin!´» — Tästä puheesta tuomarit
-suuttuivat ja tuomitsivat hänet kuolemaan.
-
-Sokrates sai viettää 30 päivää vankilassa, ennen kuin kuolemantuomio
-pantiin toimeen. Hänen ystävänsä ja oppilaansa toimittivat hänelle
-tilaisuuden paeta, mutta hän ei tahtonut rikkoa maansa lakeja. Päivä
-päivältä hän kävi yhä iloisemmaksi, rupesipa runoilemaankin.
-Oppilailleen, jotka vapaasti saivat käydä hänen luonaan, hän antoi hyviä
-neuvoja sekä lohdutti heitä heidän murheessaan. Viimeisenä päivänä
-oppilaat kokoontuivat vielä kerran vanhuksen ympärille. Eräs ystävistä
-kysyi, mitä oli tehtävä hänen ruumiilleen, kun hän oli kuollut. »Mitä
-tahdotte», Sokrates vastasi. Samassa katsoi hän heihin ja sanoi: »Te
-luulette, että ruumiini yhä on sama Sokrates, joka puhuu teidän
-kanssanne. Ruumistani haudattaessa ei sovi sanoa: Sokrates nostetaan
-paareille, sillä _minä_ olen jo silloin aikoja asunut autuasten luona.»
-
-Sokrateen viimeisistä hetkistä hänen oppilaansa _Plă´tōn_ kertoo
-seuraavalla tavalla: »Kun oikeudenpalvelija toi myrkkymaljan sisään,
-Sokrates sanoi: ’Ystäväni! Sinä ymmärrät tällaisia asioita. Mitä minun
-siis on tehtävä?’ ’Ei mitään muuta´, mies sanoi, ’kuin juotava ja sitten
-käveltävä hieman, kunnes jalat tuntuvat painavan, sekä sitten asetuttava
-pitkäksesi. Sen jälkeen myrkky vaikuttaa.’ Näin sanoen hän ojensi
-Sokrateelle maljan. Tämä otti sen vastaan iloisesti ja vitkastelematta;
-hän ei värissyt, ei kalvennut, ei muuttanut ilmettäkään, vaan nosti
-arvokkaasti maljan huulilleen ja tyhjensi sen rauhallisesti. Tähän
-saakka useimmat meistä olivat jotenkuten voineet pidättää kyyneliämme,
-mutta nähdessämme hänen tyhjentävän maljan, kyynelemme juoksivat
-virtanaan. Mutta Sokrates sanoi: ’Mitä te teette, kummalliset ihmiset?
-Ja kuitenkin lähetin pois vaimoni ja lapseni varta vasten, etteivät he
-panisi toimeen tällaista kohtausta. Ei, teidän täytyy osoittaa tyyneyttä
-ja miehuutta.’ Kun kuulimme tämän, häpesimme ja pidätimme itkumme. Mutta
-Sokrates käveli edes takaisin, kunnes hän ilmoitti jalkansa käyvän
-painaviksi. Silloin hän asettui selälleen, sillä niin oli mies käskenyt.
-Oikeudenpalvelija tunnusteli lyhyin väliajoin hänen jalkojaan ja
-sääriään, kysyen, tunsiko hän mitään. Sokrates vastasi kieltävästi. Mies
-näytti meille, kuinka ruumis kylmeni, ja sanoi, että kaikki oli lopussa,
-kun kylmyys nousi sydämeen saakka. Jo se oli noussut vatsanpohjaan asti,
-kun Sokrates, jonka kasvot olivat peitetyt, kohotti verhoa ja sanoi:
-’Olemme velkaa lääketaidon jumalalle kiitosuhrin, sillä nyt olen terve´.
-Hetken kuluttua Sokrates vähän liikahti, jonka jälkeen mies poisti
-verhon, ja Sokrateen silmät olivat kankeat.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 76._ Sokrates tyhjentää myrkkymaljan.
-]
-
-
-● Sokrates ei kirjoittanut ajatuksiaan muistiin, mutta hänen oppilaansa
-_Plătōn_ on antanut jälkimaailmalle tietoja hänestä ja hänen opistaan.
-
-Platon oli kuuluisin Sokrateen oppilaista. Hän oli erittäin tietorikas
-ja lahjakas, joten hänen ympärilleen vuorostaan kertyi runsaasti
-oppilaita. Platon esitti oppinsa mainiosti kirjoitetuissa vuoropuheissa
-eli _dialogeissa_, joissa hän antoi Sokrateen väitellä jonkun sofistan
-tai muun henkilön kanssa suurista elämänkysymyksistä. Hänen
-välityksellään on myös säilynyt Sokrateen kuuluisa puolustuspuhe, jossa
-hän tuomareilleen koetti vakuuttaa viattomuuttaan, sekä edellä olleet
-tiedot Sokrateen viime hetkistä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 77._ Herodotos.
-]
-
-Platonin oppilaista oli huomattavin _Aristotĕ´lēs_, joka oli yhtä
-perehtynyt kaikkiin tieteisiin.
-
-
-● =Historia.= Perikleen aikana eli Ateenassa Kreikan ensimmäinen
-varsinainen historiankirjoittaja _Hērŏ´dotos_, joka oli Vähästä Aasiasta
-kotoisin. Hän oli pitkillä ulkomaanmatkoilla tutustunut moneen kansaan,
-niiden elämään ja tapoihin. Suuressa historiateoksessaan hän antaa
-kuvauksia egyptiläisistä, babylonialaisista ja persialaisista. Tärkein
-osa hänen teostaan tekee kuitenkin selkoa persialaissodista.
-Herodotoksen historiateos on käännetty monelle kielelle, myös suomeksi.
-
-Parikymmentä vuotta Herodotosta nuorempi oli _Thūkȳdĭ´dēs_, joka
-kirjoitti peloponnesolaissodista, joihin kohta saamme tutustua. Hän
-osasi erittäin taitavasti tehdä selkoa tapausten syistä ja seurauksista.
-
-
-                         KREIKAN PÄÄELINKEINOT.
-
-
-● =Orjat.= Jo vanhimpina aikoina kreikkalaiset halveksivat ruumiillista
-työtä. Maanviljelijää ja varsinkin käsityöläistä pidettiin vain
-vähäisessä arvossa. Myöhemmin vapaa mies ei enää millään ehdolla
-tahtonut antautua työläiseksi, vaan orjat suorittivat kaiken
-ruumiillisen työn. Ateenassa pidettiin kuitenkin ruumiillista työtä
-suuremmassa arvossa kuin muualla. Spartassa sen sijaan oli sotiminen,
-urheileminen ja valtion virkojen hoitaminen ainoa, mikä soveltui
-vapaalle miehelle.
-
-Eri valtioissa kohdeltiin orjia eri tavalla. Spartassa heloottien asema
-oli kerrassaan sietämätön. Saivatpa Spartan nuorukaiset,
-harjoittautuakseen taisteluun, panna aika ajoin toimeen
-orjametsästyksiä. Ateenalaiset sen sijaan, jotka yleensäkin olivat
-lempeäluontoisia, kohtelivat orjiaan sangen hyvästi. — Orjan hinta oli
-jokseenkin yhtä suuri kuin vetojuhdan. Ateenassa maksettiin tavallisesta
-työorjasta kymmeniätuhansia markkoja.
-
-Ruumiillisen työn ja työläisten halveksiminen oli Kreikalle
-onnettomuudeksi, sillä vähitellen kansa veltostui, niin ettei se
-muutamien vuosisatojen kuluttua enää kyennyt puolustautumaan vihollisten
-hyökkäyksiä vastaan, vaan kadotti vapautensa.
-
-
-● =Maanviljelys.= Elinkeinoista oli maanviljelys vanhin ja vähimmin
-halveksittu. Kuitenkin kreikkalaiset tässäkin työssä käyttivät
-pääasiallisesti orjia työntekijöinä. Muutamissa valtioissa, kuten
-Spartassa, maanviljelys aina pysyi tärkeimpänä elinkeinona. Mutta Attika
-oli karua, joten siellä toiset elinkeinot työnsivät maanviljelyksen
-syrjään. Nekin attikalaiset, jotka vielä pysyivät maanviljelijöinä,
-lakkasivat kasvattamasta viljaa ja hoitivat sen sijaan öljypuita ja
-viiniköynnöstä.
-
-
-● =Teollisuus.= Kun maanviljelys ei enää elättänyt kaikkia Ateenan
-kansalaisia, alkoivat toiset harjoittaa käsitöitä. Käsityöläisetkin
-käyttivät parhaasta päästä orjia työntekijöinä. Tavallisesti
-käsityöläinen omisti neljä tai viisi orjaa, mutta jollakulla saattoi
-olla jopa parisataa, jolloin työpaja paisui suureksi tehtaaksi.
-Ateenalaiset käsityöläismestarit suorittivat työnsä erittäin hienosti ja
-taitavasti, niin että heidän valmistamansa tavarat olivat kuin parhaita
-taideteoksia. Tällaista arvokasta teollisuutta sanotaan
-_taideteollisuudeksi_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 78._ Kreikkalainen koristellinen ruukku.
-]
-
-Varsinkin Ateenan savenvalajat olivat kuuluisia taidostaan. Heidän
-saviastioitaan ja savesta valmistamiaan pikku patsaita sanottiin
-_keramiikkaesineiksi_ ja tällä nimellä sanotaan vieläkin taidokkaita
-savenvalantatöitä.
-
-Ateenalaiset metallitavaratkin olivat suuressa arvossa ympäri Kreikkaa.
-Rikkailla ateenalaisilla rahamiehillä oli kaivoksia niin Attikassa kuin
-muualla. Näistä kaivoksista saatiin kultaa, hopeata ja muita metalleja,
-joista käsityöläiset valmistivat koruesineitä, kuten lamppuja ja
-peilejä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 79._ Maljakkojen valmistaminen.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 80._ Muinaiskreikkalaisia astiamaalauksia. Naisten askartelua.
-]
-
-
-● =Kauppa.= Teollisuutensa tuotteita ateenalaiset kuljettivat ympäri
-tunnettua maailmaa. Heidän saviastiansa olivat kaikkialla haluttua
-tavaraa ja hyvässä hinnassa. Myös metalliesineet menivät hyvästi
-kaupaksi. Lisäksi ateenalaiset lähettivät ulkomaille myytäväksi öljypuun
-hedelmistä puristettua öljyä. Sen sijaan oli Ateenaan tuotava muualta
-viljaa, jota ei saatu riittävästi omasta maasta. Tärkeä tuontitavara
-olivat myös orjat. Ateenasta tuli Kreikan tärkein kauppakaupunki, ja
-Peiraieuksen satama oli aina täynnä lähteviä ja tulevia laivoja. Aikojen
-kuluessa asettui Ateenaan ja olletikin Peiraieuksen satamakaupunkiin
-ulkomaalaisiakin kauppiaita, niin että niiden lukumäärä vihdoin nousi
-kymmeniin tuhansiin. Ateenalaiset antoivat muukalaisten vapaasti
-harjoittaa elinkeinojaan, mutta Ateenan kansalaisiksi he eivät päässeet.
-
-
-□ =Kuinka varakas ateenalainen vietti päivänsä.= Kreikkalaisten asunnot
-olivat yksinkertaisia. Ne olivat miltei aina yksikerroksisia. Keskellä
-oli pylväskäytävän ympäröimä piha. Toisella puolen pihaa olivat miesten,
-toisella naisten huoneet.
-
-Varakas ateenalainen jätti vuoteensa viimeistään auringon noustessa,
-minkä jälkeen hän hieroi ruumistansa öljyllä, pesi kasvonsa kylmällä
-vedellä, voiteli hyvänhajuisilla voiteilla nenänsä ja korvansa sekä
-rasvasi ja kampasi tukkansa. Naisetkin pitivät hyvää huolta
-ulkomuodostaan; he kähersivät hiuksensa ja sitoivat ne taidokkaihin
-solmuihin sekä käyttivät mielellään ihomaaleja. Ruumiinverhona käyttivät
-sekä miehet että naiset, joiden vaatekappaleet verraten vähän erosivat
-toisistaan, erilaisia viittoja, joista muutamat vain vaillinaisesti
-peittivät ruumiin. Jalkineina olivat sandaalit ilman sukkia. Päähinettä
-käytettiin vain matkoilla.
-
-Aamuvalmistusten jälkeen mies lähti askareihinsa.
-
-Auringon ollessa korkeimmillaan nautittiin yksinkertainen väliateria:
-keitettyjä vihanneksia, hunajaa sekä mietoa viiniä. Ruokapöydässä
-kreikkalaiset eivät istuneet, kuten nykyään on tapana, vaan makasivat
-lepovuoteilla nojaten vasempaan kyynärpäähän.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 81._ Kreikkalainen talo.
-]
-
-Vapaan miehen askareet olivat monenlaiset. Useilta veivät tieteelliset
-ja taiteelliset harrastukset paljon aikaa. Toiset taas riensivät
-virkojaan hoitamaan tai kansankokoukseen taikka keräytyivät muutoin
-torille tavatakseen tuttujaan ja jutellakseen heidän kanssaan päivän
-kysymyksistä. Torin ympärillä sijaitsivat rihkamapuodit, voidekaupat,
-kultasepänpajat ja muut tärkeät kauppaliikkeet. Monet kävivät
-tarkastamassa tehtaitaan, hoitivat kauppakirjeenvaihtoaan tai lähtivät
-maatilaansa katsomaan. Mutta olkoonpa, että ateenalaisella oli kuinka
-kiire tahansa, hän ei koskaan laiminlyönyt ruumiinharjoituksiaan. Jollei
-hänellä ollut aikaa lähteä metsästysretkille tai harjoituskentälle,
-yhdisti hän ruumiinhoidon muihin askareihinsa. Kun esim. tilanhaltija
-aamulla lähti kaupungista maatilalleen, suoritti hän tämän matkan jalan,
-ja tarkastettuaan töitä sekä annettuaan voutiorjalle tarpeelliset käskyt
-hän palasi kävellen, jopa useasti juosten, kaupunkiin.
-
-Pääaterian edellä, joka syötiin vähän ennen auringon laskua,
-ateenalainen kylpi. Tämäkin ateria oli yleensä yksinkertainen;
-pääruokana oli nyt liha tai kala. Jos oli vieraita, valmistukset
-saattoivat kuitenkin olla jonkin verran ylellisemmät. Pidoissa miehet
-makasivat lepovuoteillaan seppelöidyin päin. Vieraitten huviksi esiintyi
-laulajia, soittajia, tanssijattaria ja temppujen tekijöitä, mutta
-useasti katsottiin mieluisammaksi keskustella filosofisista tai muista
-kysymyksistä. — Illalla orja saattoi isäntäänsä kotiin, valaisten pimeät
-kadut tulisoihdullaan.
-
-
-                         KREIKAN RAPPEUTUMINEN.
-
-
-● =Peloponnesolaissodat (431–404).= Sparta ei ajan pitkään voinut tyynin
-mielin nähdä Ateenan vallan jatkuvaa kasvamista. Se odotti tilaisuutta
-hyökätäkseen Ateenan kimppuun. Kun se siis näki, miten Ateenan
-liittolaisten tyytymättömyys päivä päivältä kasvoi, se vihdoin uskalsi
-ryhtyä julki sotaan onnellista kilpailijaansa vastaan. Näin alkoivat
-_peloponnesolaissodat_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 82._ Alkibiades.
-]
-
-Ateenalla oli käytettävänään suuri liittolaislaivasto ja siis ehdoton
-ylivalta merellä. Tätä asemaansa se käytti hävittääkseen
-Peloponnesoksen rantamaita. Spartalla taas oli lujempi maasotajoukko.
-Tästä syystä ateenalaiset eivät uskaltaneet antautua maataisteluun,
-vaan kaikki Attikan talonpojat vetäytyivät Perikleen kehoituksesta
-Ateenan pitkien muurien suojaan, antaen spartalaisten mielin määrin
-hävittää maaseutua. Pian puhkesi kuitenkin Ateenassa tiheästi yhteen
-sullottujen asukasten keskuudessa rutto. Muiden muassa Perikles joutui
-ruton saaliiksi (429), ja silloin valta joutui arvottomien ja
-kykenemättömien kansankiihottajien käsiin.
-
-Voitot ja tappiot vaihtelivat, ja vuosi vuodelta sota kävi kummaltakin
-puolelta yhä julmemmaksi. Vihdoin eräs kansanjohtaja _Alkibiă´dēs_ sai
-ateenalaiset taivutetuiksi lähettämään suuren laivaston kukistamaan
-Spartalle ystävällistä Syrakusan kaupunkia, koska muka koko Välimeren
-kauppa näin joutuisi ateenalaisten käsiin. Retki Syrakusaa vastaan
-epäonnistui kuitenkin täydellisesti. Ateenan laivasto voitettiin
-perinpohjin ja koko heidän sotajoukkonsa tuhottiin (413).
-
-Vielä tämänkin jälkeen sota jatkui vaihtelevalla onnella useita vuosia,
-kunnes spartalaisten päällikkö _Lȳ´sandros_ voitti Ateenan laivaston
-_Aigospŏ´tamoi_n taistelussa (405) ja vihdoin valloitti itse Ateenan
-(404) sitkeän ja epätoivoisen vastarinnan jälkeen.
-
-
-□ =Alkibiades.= Alkibiă´dēs herätti jo lapsena huomiota
-lahjakkuudellaan. Tuo kaunis ja vilkas poika oli sukkela ja kekseliäs
-puheissaan ja vastauksissaan sekä rohkea leikeissään, mutta hän oli myös
-ylimielinen ja röyhkeä. Vaikka hän keksi mitä pahimpia koiranjuonia,
-niin ateenalaiset pitivät sitä sittenkin hullunkurisena ja hauskana ja
-pilasivat hänet imartelullaan. Kerrankin Alkibiades löi vetoa, että hän
-sivaltaisi erästä kunnioitettua Ateenan kansalaista korvalle, ja sen hän
-tekikin julkisesti keskellä katua. Kaikki olivat tästä hävyttömyydestä
-kiihdyksissään. Mutta seuraavana päivänä Alkibiades meni tuon
-kansalaisen luo, kertoi vedostaan ja paljasti selkänsä piestäväksi.
-Kohta mies oli valmis suomaan anteeksi ja mieltyi Alkibiadeeseen vähässä
-ajassa niin suuresti, että antoi hänelle tyttärensä puolisoksi. Näin
-Alkibiadeesta tuli itsekäs ja kunnianhimoinen mies, joka ei välittänyt
-paljoa isänmaastaan, kunhan hänestä itsestään vain tuli kuuluisa ja
-mahtava mies. Jonkin aikaa Alkibiades kuului Sokrateen oppilaihin, mutta
-kun tuo suuri filosofi koetti kitkeä hänestä itsekkyyden rikkaruohon,
-hän alkoi välttää opettajaansa.
-
-Pian Alkibiades pyrki johtavaan asemaan Ateenassa. Hän ehdotti laivaston
-lähettämistä valloittamaan Syrakusaa, ja ateenalaiset hyväksyivät hänen
-ehdotuksensa.
-
-Alkibiades määrättiin Sisilian retken johtajaksi. Samoihin aikoihin kuin
-laivaston piti lähteä matkalle, särjettiin eräänä yönä Ateenan
-kadunkulmiin pystytetyt jumalain patsaat. Alkibiadesta epäiltiin tuon
-vallattomuuden tekijäksi, mutta hänen vihamiehensä eivät uskaltaneet
-syyttää häntä uskonnon loukkaamisesta, ennen kuin laivasto oli hyvän
-matkaa kotisatamasta. Kun Alkibiades Sisiliaan sai sanan
-oikeudenkäynnistä, hän pakeni Spartaan; ja saatuaan kuulla tulleensa
-kuolemaan tuomituksi hän huudahti: »Olen näyttävä heille, että vielä
-elän!» Retki Sisiliaan sai tämän jälkeen varsin onnettoman käänteen.
-Alkibiades yllytti Spartan hallitusta omaa isänmaataan Ateenaa vastaan.
-Spartalaiset toimittivatkin syrakusalaisten avuksi laivaston ja
-sotamiehiä. Monta tappiota kärsittyään oli ateenalaisten vihdoin
-antauduttava syrakusalaisten vangeiksi. Nämä lähettivät heidät orjina
-vuorikaivoksiinsa, joissa he nääntyivät kurjuuteen. Vain ani harva
-ateenalainen pääsi takaisin isänmaahansa.
-
-Spartassa Alkibiades hämmästytti kaikkia omaksumalla uusien
-ystäviensä tavat. Hän söi heidän karkeata leipäänsä ja mustaa
-lientänsä niin suurella mielihalulla, ettei hän näyttänyt muuta
-ravintoa maistaneenkaan, ja ankariin ruumiinharjoituksiin hän
-antautui niin innokkaasti, että oli vaikeata tuntea häntä entiseksi
-nautinnonhaluiseksi ylimykseksi.
-
-Jonkin ajan kuluttua rikkoutuivat kuitenkin hänen välinsä spartalaisten
-kanssa. Spartan hallitus aikoi jo salaisesti tappaa hänet. Mutta hän sai
-tiedon aikeesta ja pakeni Persian maaherran luo Vähään-Aasiaan.
-Täälläkin kaikki ihastuivat hänen hienoon käytöstapaansa ja
-lahjakkuuteensa. Helposti Alkibiades sai maaherran taivutetuksi
-auttamaan ateenalaisia, vaikka tämä aikaisemmin oli ollut liitossa
-Spartan kanssa.
-
-Nyt ateenalaiset unohtivat Alkibiadeen entisen petoksen. He kutsuivat
-hänet takaisin Ateenaan ja tekivät hänet jälleen sotajoukon
-ylipäälliköksi. Kohta sotaonni kääntyikin ateenalaisille suotuisaksi. He
-vapauttivat spartalaisten vallasta toisen saaren toisensa jälkeen.
-
-Mutta kansansuosio ei ollut missään sen epävarmempi kuin Ateenassa. Jo
-vuoden kuluttua Alkibiadeelta taas riistettiin ylipäällikkyys. Hän
-pakeni silloin Traakiaan, jonne hän jo aikaisemmin oli rakennuttanut
-itselleen huvilan.
-
-Samoihin aikoihin, jolloin Alkibiades toisen kerran joutui ateenalaisten
-epäsuosioon, spartalaiset saivat oivan päällikön, nimeltä _Lȳ´sandros_.
-Hän sai useasti viekkaudella enemmän aikaan kuin urhoollisuudella;
-hänellä olikin tapana sanoa: »Mihin leijonanvuota ei riitä, siitä on
-jatkettava ketunnahalla». Kerran molemmat laivastot saapuivat toistensa
-lähistölle _Aigospŏ´tamoi_n puron suulle Hellespontoksen salmeen.
-Ateenalaiset asettivat aluksensa taistelujärjestykseen, mutta Lysandros
-pysytteli rannikon suojassa. Vakuuttuneina siitä, ettei hän uskaltanut
-antautua taisteluun, ateenalaiset nousivat maihin etsimään muonavaroja.
-Neljä päivää toistui sama näytelmä ja ateenalaiset kävivät päivä
-päivältä yhä huolettomammiksi. Alkibiades, joka oleskeli läheisyydessä,
-varotti ateenalaisten päällikköjä, mutta he vastasivat kopeasti:
-»Alkibiadeella ei ole enää mitään käskemistä». Viidentenä päivänä
-ateenalaiset eivät enää lainkaan välittäneet Lysandroksesta. Silloin hän
-äkkiarvaamatta hyökkäsi heidän kimppuunsa ja valtasi melkein kaikki
-laivat, ennen kuin ateenalaiset maalta ehtivät kiiruhtaa laivoihinsa.
-
-Tämä taistelu ratkaisi sodan. Ateenalaisten oli sulkeutuminen pitkien
-muuriensa suojaan. Spartalaiset piirittivät kaupungin kaikilta puolilta.
-Vihdoin nälänhätä pakotti Ateenan antautumaan spartalaisten armoille.
-Huilujen soidessa täytyi ateenalaisten itsensä repiä pitkät muurit.
-
-Spartalaiset eivät kuitenkaan olleet rauhallisia, niin kauan kuin
-Alkibiades eli, vaikka hän olikin muuttanut Vähään-Aasiaan. He
-lähettivät kaksi salamurhaajaa hänen kimppuunsa. Nämä eivät uskaltaneet
-ryhtyä julkisesti taistelemaan Alkibiadeen kanssa, vaan sytyttivät yöllä
-tuleen sen talon, jossa hän oleskeli. Kun Alkibiades heräsi ja syöksyi
-ulos tikari kädessä, he ampuivat hänet jousella v. 404, samana vuonna
-kuin Ateena kukistui.
-
-
-● =Theban hegemonia (371–362).= Ateenan kukistumisen jälkeen
-spartalaiset olivat herroina Kreikassa. Tosin Ateena jo seuraavana
-vuonna vapautui Spartan asettamasta hallituksesta, mutta se ei koskaan
-saavuttanut entistä mahtavuuttaan. Ja monessa muussa valtiossa
-spartalaiset hallitsivat mielensä mukaan. Theba oli eräs niistä
-kaupungeista, joihin Sparta keskellä rauhaa asetti vartioväkensä ja
-aristokraattisen hallituksen. Muutaman vuoden kuluttua murhattiin
-kuitenkin hallituksen jäsenet, vartioväki karkotettiin, ja kansa otti
-vallan käsiinsä. Kansan johtajana esiintyi _Epameinō´ndās_, joka tästä
-alkaen kuolemaansa saakka hallitsi Theban valtiota samalla tavalla kuin
-Perikles aikoinaan Ateenaa.
-
-Epameinondas järjesti Theban sotajoukot uudella tavalla, niin että
-rintaman toisella sivulla oli kolmion muotoinen joukko, jossa oli 50
-miestä. Tämä »Epameinondaan vinorintama» syöksyi vihollisen rintaman
-keskustaa vasten ja halkaisi sen kahtia. Epameinondaan pääjoukko löi
-sitten ensin vihollisen toisen sivustan ja sen jälkeen toisen. Näin
-uudistettuaan sotajoukon Epameinondas kävi rohkeasti spartalaisia
-vastaan, voitti heidät _Leuktran_ taistelussa (371) perinpohjaisesti ja
-hankki siten synnyinkaupungilleen Kreikan hegemonian. Samalla usko
-Spartan voittamattomuuteen oli järkytetty.
-
-Theban ylivalta ei kuitenkaan kestänyt kauan. Sparta sai muodostetuksi
-suuren liittokunnan, jonka avustamana se uskalsi ryhtyä ratkaisevaan
-taisteluun _Mantĭ´neia_n luona (362). Tässäkin taistelussa thebalaiset
-voittivat, mutta he kärsivät samalla korvaamattoman tappion, sillä
-Epameinondas kaatui.
-
-
-□ =Epameinondas.= Thebalainen Epameinondas polveutui jalosta, mutta
-köyhästä suvusta. Hänellä oli vain yksi viitta, ja kun sitä pestiin, oli
-hänen pysyteltävä kotona. Hänellä oli perinpohjaiset tiedot, mutta hän
-ei koskaan ylvästellyt niistä, minkä tähden sanottiin: »Ei kukaan ole
-milloinkaan ollut niin laajatietoinen ja puhunut tiedoistaan niin
-vähän». Hän ei koskaan tahtonut tehdä mitään väärää tai alhaista, ja
-totuutta hän piti niin suuressa arvossa, ettei pilallakaan valehdellut.
-Eräälle persialaiselle ylimykselle, joka suurkuninkaan nimessä tarjosi
-hänelle kultaa, hän sanoi: »Jos kuninkaalla on hyvät aikomukset
-kaupunkiamme kohtaan, niin kultasi ei ole tarpeen, mutta jos hänen
-tarkoituksensa ovat huonot, niin hän ei kullalla voi saada minua
-kavaltamaan isänmaatani. Joka tapauksessa tulee sinun kohta lähteä
-kaupungista, ettet viekoittele muita.» — Urheilemalla hän oli kehittänyt
-ruumiinsa notkeaksi ja vahvaksi, ja sodassa hän oli urhoollinen. Tämä
-rehellinen mies oli myös taitava sotapäällikkö. Hän voitti
-spartalaisetkin monessa taistelussa ja hankki johtovallan Kreikassa
-kotikaupungilleen Theballe. Vihdoin Sparta muodosti suuren liittokunnan
-Theban vastustamiseksi. Mutta Epameinondas voitti senkin _Mantĭ´neia_n
-taistelussa.
-
-Epameinondas mursi mainitussa taistelussa jo vihollisten sotarintaman,
-kun keihäs lävisti hänen rintansa. Päällikkö kannettiin silloin syrjään.
-Lääkärit sanoivat hänen kuolevan heti, jos keihäs vedettiin ruumiista.
-Silloin Epameinondas pyysi, että se jätettäisiin paikoilleen, kunnes
-taistelu oli ratkaistu. Kun hän sitten kuuli thebailaisten voittaneen,
-hän irroitti keihään ruumiistaan ja sanoi: »Olen elänyt tarpeeksi, sillä
-kuolen voittamattomana». Kun hänen ystävänsä surivat sitä, ettei hän
-jättänyt jälkeensä poikaa heidän johtajakseen, hän vastasi: »Jätänhän
-kaksi kuolematonta tytärtä, Leuktran ja Mantineian voitot».
-
-
-● =Makedonian hegemonia.= Makedonian kansa oli läheistä sukua
-kreikkalaisille. Jälkimmäisten veltostuessa makedonialaiset pysyivät
-karaistuneena talonpoikaiskansana. Mahtavaksi valtioksi Makedonia paisui
-vasta _Filippos II:n_ aikana. Tämä mies oli nuoruudessaan elänyt
-panttivankina Thebassa Epameinondaan perheessä ja oli siellä oppinut
-huomaamaan kaksi asiaa, jotka olivat hänelle myöhemmin kuninkaana
-erittäin suureksi hyödyksi, nimittäin hyvin järjestetyn sotajoukon
-merkityksen ja kreikkalaisten tapainturmeluksen.
-
-Hallitsijaksi tultuaan hän opetti raa´at maanmiehensä oivallisiksi
-sotamiehiksi; järjestettyinä _makedonialaiseksi falangiksi_ he olivat
-voittamattomia. Makedonialaisen falangin muodosti 16 peräkkäistä riviä.
-Kaikki sotilaat olivat aseistetut 7 metrin pituisilla peitsillä, jotka
-viiden ensimmäisen rivin miehet pitivät ojossa, niin että ne ulottuivat
-koko rintaman eteen, mutta seuraavien rivien sotilaat vinosti ylöspäin.
-Kun joku ensimmäisten rivien miehistä kaatui, laski kohta taempana oleva
-peitsensä ojoon, niin että vihollisella aina oli vastassaan taaja
-kärkirintama.
-
-Sen jälkeen Filippos jakamalla auliisti lahjuksia hankki itselleen
-vahvan puolueen kaikissa Kreikan valtioissa. Kreikassa oli kuitenkin
-vielä muutamia ylevämielisiä henkilöitä, jotka huomasivat, että Filippos
-pyrki valtaamaan koko Kreikan. He käyttivät voimansa ja kykynsä maansa
-vapauden pelastamiseksi. Tällainen mies oli ateenalainen _Dēmosthĕ´nēs_,
-joka tulisilla puheillaan Filipposta ja hänen kätyreitään vastaan koetti
-jälleen herättää ateenalaisissa heidän isänmaanrakkautensa.
-
-Demosthenes saikin puheillaan Ateenan kansan tarttumaan aseisiin.
-_Khairō´neia_n lähettyvillä syttyi ratkaiseva taistelu (338).
-Makedonialainen falangi oli kuitenkin voittamaton. Ateenalaiset ja
-heidän liittolaisensa pakenivat, ja Filippos tuli Kreikan herraksi.
-Kauan kuningas ei saanut vallastaan nauttia. Pari vuotta Khaironeian
-taistelun jälkeen (336) hänen makedonialaisten henkivartijainsa
-päällikkö murhasi hänet, ja valtakunta jäi hänen 20-vuotiaalle pojalleen
-_Aleksanterille_.
-
-[Illustration: ITÄMAAT]
-
-
-□ =Filippos ja Demosthenes.= Kreikkalaisten veltostuessa johtovalta
-siirtyi _Makedonialle_ Kreikan pohjoispuolelle. Makedoniaa hallitsi
-silloin kuningas _Filippos_. Tämä tahtoi kokonaan vallata Kreikan ja sen
-tähden hän auliisti jakoi lahjuksia eri valtioiden johtaville miehille.
-Veltostuessaan kreikkalaiset olivat näet menettäneet entisen
-rehellisyytensä; Filippos kuninkaalla olikin tapana sanoa: »Kreikassa ei
-ole muuria niin korkeata, ettei kultakuormaa kantava aasi kapuaisi sen
-yli». Lahjuksillaan ja oivallisella sotajoukollaan, makedonialaisella
-falangilla, Filippos saikin kaupungin toisensa jälkeen valtaansa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 83._ Demosthenes.
-]
-
-Ateenassa oli kuitenkin mies, joka suri Kreikan kohtaloa ja kaikin
-keinoin koetti kiihottaa kansalaisiaan Filipposta vastaan, nimittäin
-vanhan ajan kuuluisin puhuja _Dēmosthĕ´nēs_. Demosthenes oli saavuttanut
-puhujataidon vasta ankarien harjoitusten jälkeen. Hän tutki peilistä
-kasvojensa liikkeitä, kävi vastamäkeä vahvistaakseen keuhkojaan, piti
-puhuessaan pieniä kiviä suussaan tottuakseen lausumaan äänteet selvästi,
-keritsi puolen päätänsä estääkseen itseään harjoitusaikaan liikkumasta
-ihmisten parissa. Tällä rautaisella ahkeruudellaan hän kehittyi vanhan
-ajan etevimmäksi puhujaksi.
-
-Ja nyt hän ei lakannut kiihottamasta kansalaisiaan Filipposta vastaan ja
-herättämästä vanhaa rehellisyyttä eloon. Eräässä puheessaan hän muun
-muassa lausui: »Täytyy olla järjellisiä syitä siihen, että helleenit
-muinoin olivat valmiit puolustamaan vapauttaan ja nyt heittäytymään
-orjuuteen. Silloin, te Ateenan miehet, silloin oli kansan hengessä
-jotakin, joka nyt puuttuu, joka voitti Persian aarteet ja pelasti
-Hellaan vapauden. Mutta nyt, kun se on kadotettu, on kaikki häpeän
-tahraamaa, ja helleenien keskuudessa on se, minkä pitäisi olla alinna,
-tullut ylimmäksi. Ja mikä tuo seikka on? Se ei ole mitään sellaista,
-johon vaaditaan suuria tietoja, vaan se on sitä, että kaikki vihasivat
-niitä, jotka ottivat vastaan rahoja Kreikan vihollisilta. Nyt sen sijaan
-on kaikki myytävänä ikäänkuin torilla, ja tuodaan kaupaksi sellaista
-tavaraa, joka on Kreikan perikadon lähteenä. Ja mikä tämä tavara sitten
-on? Kateus, jos toinen on saanut itselleen lahjuksia hankituksi;
-naurun-hohotus, jos hän sen tunnustaa; välinpitämättömyys, jos hänet
-todistetaan syylliseksi. Sotalaivoja, miehistöä, rahaa, sotatarpeita ja
-mitä muuta tarvitaan kaupungin puolustamiseksi, sitä on kaikilla paljon
-enemmän nykyään kuin ennen; mutta kaikki tämä on hyödytöntä ja turhaa,
-koska se kaikki on kaupan.»
-
-Vihdoin ateenalaiset nousivatkin aseisiin ja thebalaiset yhtyivät
-heihin. Molemmat sotivat urhoollisesti, mutta sittenkin he kärsivät
-vakavan tappion _Khairō´neia_n luona. Koko Kreikka oli nyt Filippoksen
-vallassa, lukuunottamatta Spartaa. Filippos kirjoitti spartalaisille:
-»Jos tulen Spartaan, ei yksikään teistä ole jäävä maahansa».
-Vastaukseksi spartalaiset kirjoittivat sanan: »Jos», eivätkä mitään
-muuta. Filippos ei elänyt kauan tämän tapauksen jälkeen. Kun hän
-parhaillaan vietti tyttärensä häitä, henkivartioston päällikkö murhasi
-hänet kostoksi eräästä hänen lausumastaan tuomiosta.
-
-Demosthenes eli vielä toistakymmentä vuotta tämän jälkeen. Silloin hän
-uudestaan nostatti kreikkalaiset aseisiin Makedoniaa vastaan. Mutta
-tälläkin kertaa kapina epäonnistui ja Demosthenes joutui vihollisten
-käsiin. Silloin suuri puhuja alkoi pureskella kirjoitusruokoansa, johon
-hän oli kätkenyt väkevää myrkkyä.
-
-
-                      ALEKSANTERI SUURI (336–323).
-
-
-● =Aleksanterin nuoruus.= Filippos kasvatti poikaansa Aleksanteria
-kreikkalaiseen tapaan. Opettajaksi hän hankki Kreikan oppineimman
-miehen, filosofi Aristoteleen. Opettajansa johdolla Aleksanteri lueskeli
-Homeroksen lauluja ja ihastui niin tähän teokseen, että
-sotaretkilläänkin piti sitä mukanaan ja koko elämänsä koetti jäljitellä
-Homeroksen sankareita urhoollisuudessa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 84._ Aleksanteri Suuri.
-]
-
-
-□ Filippoksen kuoleman jälkeen tuli Makedonian kuninkaaksi
-_Aleksanteri_, liikanimeltä »Suuri». Jo nuorena Aleksanteri osoitti
-kiihkeätä halua urotöiden suorittamiseen. Kerran tarjottiin hänen
-isälleen kaunista, mutta hurjaa ratsua. Parhaat ratsastajat koettivat
-turhaan kesyttää sitä. Aleksanteri pyysi saada hänkin koettaa. Hän oli
-huomannut, että hevonen pelkäsi varjoaan, talutti sen tähden oriin
-vasten aurinkoa, antoi viittansa pudota maahan ja oli yhdellä
-hyppäyksellä sen selässä. Kuin nuoli ori lehahti kiitämään yli ketojen.
-Mutta eipä aikaakaan, niin Aleksanteri jo ratsasti takaisin
-säikähtyneiden hovilaisten luo, ja hevonen totteli säyseänä ratsastajan
-ohjausta. Iloisena isä huusi Aleksanterille: »Hae, poikaseni, toinen
-valtakunta! Makedonia on sinulle liian pieni.» — Kun Aleksanteri kuuli
-kerrottavan isänsä suurtöistä, hän sanoi huolissaan: »Voi kuitenkin,
-isäni valloittaa koko maailman eikä jätä minun tehtäväkseni mitään».
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 85._ Issoksen taistelu.
-]
-
-
-● =Aleksanterin valloitukset (334–323).= Filippos oli jo suunnitellut
-valloitusretkeä heikontuneeseen Persiaan. Tämän aikeen toteutti vasta
-Aleksanteri. Makedonialais-kreikkalainen sotajoukko mukanaan hän kulki
-Hellespontoksen yli, voitti suuren persialaisjoukon ja valloitti koko
-Vähän-Aasian. Persian kuningas _Dareios III_ koetti tukkia häneltä tien
-Syyriaan, mutta Aleksanteri voitti hänet _Isso´s_-nimisen kaupungin
-luona ja anasti hänen leirinsä saaden vangiksi kuninkaan äidin, puolison
-ja useita lapsia. Tämän jälkeen Aleksanteri kulki etelää kohti
-valloittaen alueen toisensa jälkeen. Tyros teki ankaraa vastarintaa,
-mutta Egypti antautui vastustelematta. Dareios pyysi jo rauhaa tarjoten
-laajoja maa-alueita, mutta sai kieltävän vastauksen. Vielä kerran hän
-kokosi suuren sotajoukon, mutta Aleksanteri voitti senkin perinpohjin
-_Gaugă´mēla_n taistelussa. Nyt oli persialaisten vastarinta murrettu,
-koko valtakunta joutui Aleksanterin haltuun, ja Dareios kaatui
-salamurhaajan kädestä. Tämän jälkeen Aleksanteri teki retken Intiaan,
-valloittaen Indus joen ympäristön. Palattuaan hän alkoi järjestää
-valtakuntansa sisäisiä oloja. Aikainen kuolema katkaisi kuitenkin hänen
-toimintansa vuonna 323.
-
-
-□ Hallitsijaksi tultuaan Aleksanteri päätti valloittaa koko Persian
-valtakunnan, joka persialaissotien jälkeen oli rappeutunut. Ennen kuin
-hän lähti matkaan, hän kävi Delfoissa tiedustelemassa ennustajapapeilta
-retken onnistumista. Pythia kieltäytyi kuitenkin ilmaisemasta jumalan
-tahtoa, koska Aleksanteri oli saapunut ennustamiseen sopimattomana
-päivänä. Silloin kuningas tarttui papitarta käsivarteen ja vei hänet
-hänen istuimelleen. Pythia huudahti suutahtaen: »Sinä olet
-vastustamaton, poikani». Kohta Aleksanteri päästi papittaren, vaatimatta
-pitempää vastausta, ja riensi sotajoukolleen ilmoittamaan, mitä
-Delfoissa hänelle oli ennustettu.
-
-Sotaretkellään Aleksanteri osoittautui yleväluontoiseksi, lempeäksi ja
-jaloksi. Sattuipa esim. kerran, että kuningas hikisenä heittäytyi
-uimaan. Silloin hänet valtasi äkillinen vilustus, ja hän sairastui
-ankaraan kuumeeseen. Seuraavana päivänä oltiin jo huolissaan hänen
-hengestänsä. Hänen lääkärinsä valmisti voimakkaan lääkejuoman. Mutta
-muuan lääkärin kadehtijoista kirjoitti kuninkaalle varotuskirjeen, jossa
-ilmoitti lääkärin muka persialaisten lahjomana aikovan myrkyttää hänet.
-Kirjeen luettuaan Aleksanteri mitään virkkamatta ojensi sen lääkärilleen
-ja nautti sillä välin juoman. Hänen jalon luottamuksensa palkitsi
-pikainen paraneminen.
-
-Sotaretkensä alussa Aleksanteri saapui muun muassa _Gordion_in
-kaupunkiin. Siellä oli vaunut, joiden hihnat olivat niin taidokkaasti
-yhteensolmitut, ettei kukaan niitä voinut aukaista. Vanha ennustus
-tiesi, että solmun avaaja oli tuleva koko Aasian herraksi. Aleksanteri
-koetti hetken selvittää solmua, mutta sitten hän veti miekkansa ja
-katkaisi hihnan, väittäen siten täyttäneensä ennustuksen.
-
-Laskettuaan Vähän-Aasian valtansa alle Aleksanteri valloitti Syyrian ja
-Egyptin. Tällä välin Persian kuningas _Dareios III_ kokosi viimeisen
-suuren sotajoukkonsa. _Gaugă´mēla_n luona tapahtui ratkaiseva taistelu.
-Jo aikaisemmin Dareios oli tarjonnut Aleksanterille edullisilla ehdoilla
-rauhaa. _Parmenĭ´ōn_, joka oli etevin Aleksanterin sotapäälliköistä,
-kehoitti häntä suostumaan ehtoihin. »Niin minä tekisin», hän sanoi, »jos
-olisin Aleksanteri». — »Niin minäkin», vastasi Aleksanteri, »jos olisin
-Parmenion». Dareiokselle hän kirjoitti, että taivaallakin on vain yksi
-aurinko. — Kun kreikkalaiset sotapäälliköt näkivät persialaisten laumat
-Gaugamelan lakeuksilla, hämmästyivät he niiden suuruutta ja kehoittivat
-Aleksanteria yöllä tekemään äkkirynnäkön niitä vastaan. Mutta
-Aleksanteri vastasi: »En tahdo varastaa voittoa», ja aloitti taistelun
-vasta seuraavana päivänä. Persialaiset voitettiinkin perin juurin, ja
-Dareios pakeni valtakuntansa sisäosiin. Siellä eräs uskoton maaherra
-murhasi hänet, toivoen siten saavuttavansa Aleksanterin suosion. Mutta
-Aleksanteri ristiinnaulituttikin hänet hänen uskottomuutensa tähden.
-
-Nyt koko Persian valtakunta oli Aleksanterin vallassa. Aleksanteri ei
-kuitenkaan vielä ollut tyytyväinen, vaan lähti Intiaan. Erään joen
-takana oli muuan intialainen kuningas nimeltä _Pōros_ sotaelefantteineen
-häntä vastassa. Kauan piti Poros uljaasti puoliaan, mutta eräänä pimeänä
-yönä Aleksanterin onnistui kulkea joen yli. Intialaiset voitettiin, ja
-Poros joutui vangiksi. Aleksanteri ihmetteli Poroksen komeutta ja
-uljasta käytöstä sekä kysyi häneltä: »Miten soisit itseäsi
-kohdeltavan?» — »Kuninkaana», Poros vastasi. — »Eikö sinulla ole muuta
-toivomusta?» Aleksanteri kysyi. — »Ei mitään», toinen lausui, »sana
-kuningas sisältää kaiken». Aleksanteri lahjoitti hänelle silloin
-takaisin kaikki hänen maansa, vieläpä laajensi hänen valtakuntaansa.
-
-Aleksanteri olisi tahtonut jatkaa täältäkin edemmäs, mutta hänen
-sotamiehensä alkoivat napista, ja silloin hän palasi Babyloniin.
-
-Ensimmäisinä sotavuosina Aleksanteri säilytti ne yksinkertaiset
-elintavat, joihin hän Makedoniassa oli tottunut, mutta mitä kauemmin hän
-sai nauttia Persian aarteista, sitä ylellisemmäksi ja komeammaksi hänen
-elämänsä kävi. Viimeisinä elinvuosinaan, jolloin hän asui komeassa
-Babylonissa, yksi ainoa ateria voi maksaa jopa omaisuuksia.
-Sotaretkillään hän kuitenkin saattoi, jos tarvittiin, kestää nälkää ja
-janoa yhtä uljaasti kuin halvin sotamies. Niinpä hän palatessaan Intian
-retkeltä kulki erään joukko-osaston kanssa Etelä-Iraanin autiomaiden
-kautta, jolloin sotamiehet veden puutteessa kärsivät sanomattomia
-vaikeuksia. Eräänä päivänä muutamat ratsumiehet vuoren rotkosta löysivät
-tilkan vettä ja toivat sen kypärässään kuninkaalle. Mutta kuningas
-sanoi: »Pitääkö minun yksin juoda?», ja kaatoi veden maahan. Kun sitten
-saavuttiin asutuille maille, alkoi toinen elämä. Silloin syötiin ja
-juotiin ylenmäärin.
-
-Aleksanterin taipumus ylellisyyteen tuli näkyviin varsinkin siinä, että
-hän käytti kohtuuttomasti väkijuomia. Sotaretkillään hän kyllä tässäkin
-kelpasi muille esikuvaksi, mutta juhlapidoissa tuo vika tuli näkyviin.
-Päihtyneenä hän rakasti imartelua, saattoipa tehdä tekoja, joita
-myöhemmin katui. Niinpä hän eräissä pidoissa suuttui _Kleitos_
-ystäväänsä, joka kerran taistelussa oli pelastanut hänen henkensä.
-Ystävä, hänkin päissään, soimasi kuningasta hänen persialaisista
-tavoistaan ja itserakkaudestaan. Aleksanteri nousi synkkänä
-istuimeltaan, hänen silmänsä säihkyivät vihasta. Läsnäolijat koettivat
-saada Kleitosta vaikenemaan ja toimittivat hänet ulos salista. Hetken
-kuluttua Kleitos kuitenkin palasi ja soimasi Aleksanteria vielä
-kiivaammin. Mutta silloin Aleksanteri hypähti istuimeltaan, sieppasi
-henkivartijan kädestä keihään ja lävisti sillä ystävänsä. Kohta kun hän
-oli tehnyt tämän verityön, valtasi hänet katkera katumus, hän oli kolme
-vuorokautta nauttimatta ruokaa ja juomaa, ja vain vaivoin päälliköt
-saivat hänet taas näyttäytymään ihmisille. Tuollaisia väkivallantöitä
-sattui Aleksanterille vain harvoin; mutta hänen hallituksensa
-loppuaikoina, kun hänen elämänsä muutoinkin alkoi käydä
-epäsäännöllisemmäksi, ne kuitenkin joskus toistuivat.
-
-Sotaretkelle lähtiessään Aleksanteri tahtoi lähinnä vain kostaa
-persialaisille kärsimykset, jotka Kserkses persialaissotien aikana oli
-tuottanut Kreikalle. Mutta kuta pitemmälle aika kului, sitä enemmän hän
-muutti suunnitelmaansa. Myöhemmin hänen tarkoituksensa oli sulattaa
-yhteen kaikki nuo eri kansallisuudet ja muodostaa suuri maailmanvalta.
-Sen tähden hän kohteli lempeästi voitettuja kansoja. Egyptissä hän
-julistautui Ammon-Ren pojaksi. Tällä hän osoitti, ettei hän tullut
-valloittajana, vaan että hän tahtoi olla Egyptin muinaisten faraoiden
-seuraaja. Persiassa hän otti neuvoskuntaansa persialaisia ylimyksiä,
-alkoi käyttää persialaista pukua ja osoitti muutoinkin suurta suosiota
-persialaisille. Niinpä hän heidänkin silmissään oli enemmän vapauttaja
-raskaista veroista kuin valloittaja. Makedonialaiset osoittivat usein
-tyytymättömyyttä kuninkaan persialaismielisyyteen, jonka tähden hän
-toisinaan lähetti suuria sotaväenosastoja takaisin Makedoniaan, kiittäen
-heitä hyvästä palveluksesta ja lahjoittaen heille melkoisia rahasummia.
-
-Saadakseen makedonialaiset ja voitetut kansat paremmin sulautumaan
-toisiinsa Aleksanteri kehoitti sotamiehiään valitsemaan puolisonsa
-Aasian tyttäristä. Yhtenä ainoana päivänä hän täten solmitutti 10,000
-avioliittoa. Itse hän näytti esimerkkiä, ottaen Dareioksen tyttären
-vaimokseen.
-
-Kansojen lähentämistä toisiinsa tarkoitti myös kreikkalaisten
-siirtokuntain perustaminen valloitetulle alueelle. Kaikkiaan Aleksanteri
-lienee perustanut noin 70 kaupunkia, joista useilla oli hänen nimensä.
-Tärkeimmäksi muodostui ajan pitkään Egyptiin Niilin suulle rakennettu
-_Aleksa´ndria_. Kreikkalaisten siirtokuntien perustamista itämaille
-jatkui vielä Aleksanterin kuoleman jälkeen. Niissä kauppa ja teollisuus
-pian kohosivat korkealle kannalle.
-
-Kerran Aleksanteri oli Babyloniassa ystäviensä seurassa viettänyt
-juomingeissa kokonaisen yön. Seuraavana päivänä hän sairastui ankaraan
-kuumeeseen, joka Babylonin lämpimässä ja kosteassa ilmanalassa on
-tavallista. Kymmenen päivää kesti kuumetta. Aluksi kuningas ei tahtonut
-sairaudestaan tietää, vaan kannatti itseään kantovuoteessa
-sotaväenkatselmukseen ja neuvotteli sotapäällikköjensä kanssa valtion
-asioista. Mutta päivä päivältä taudin valta kasvoi. Vihdoin kuningas
-makasi liikkumattomana vuoteellaan. Sotamiehet seisoivat henkeään
-pidätellen palatsin edustalla. Lopulta he kävivät levottomiksi ja
-lausuivat kiivaita uhkauksia kuninkaan ystäville, koska pelkäsivät
-heidän myrkyttävän hänet. Heidät laskettiin silloin sisään. Yksitellen
-he kulkivat varpaillaan hallitsijansa ohi, joka kalman kalpeana makasi
-vuoteellaan. Muutamat kuninkaan ystävistä tiedustelivat, kenen hän
-määräsi hallitsijaksi jälkeensä, koska häneltä ei jäänyt poikaa.
-»Arvokkaimman», kuningas vastasi hiljaisella äänellä. Pian sen jälkeen
-Aleksanteri kuoli 32 vuoden vanhana, hallittuaan lähes 13 vuotta.
-
-
-● =Aleksanterin seuraajat.= Aleksanterin kuoleman jälkeen hänen
-sotapäällikkönsä joutuivat ilmi taisteluun keskenään. Jokainen heistä
-tahtoi saada osansa, ja niin valtakunta hajosi moneen pieneen valtioon.
-Tätä sisäistä sotaa kesti noin 50 vuotta, joiden kuluessa Aleksanterin
-valtakunnasta muodostui kolme päävaltiota: _Makedonia_ Eurooppaan,
-_Syyria_ Aasiaan ja _Egypti_ Afrikkaan.
-
-Makedonia, johon myös Kreikka kuului, pysyi itsenäisenä vuoteen 146 e.
-Kr., jolloin se joutui Rooman valtaan.
-
-Syyria oli kaikista Aleksanterin jälkeisistä valtioista laajin, mutta se
-oli silti heikko. Ehtimiseen siitä lohkesi pois jokin maakunta, joka
-muodostui itsenäiseksi valtioksi. Näistä tytärvaltioista olivat
-tärkeimmät _Parthia_, _Pontos_, _Pergamos_ ja _Palestiina._ Vuonna 64 e.
-Kr. roomalaiset laskivat Syyriankin valtansa alle.
-
-Huomattavin Aleksanterin jälkeisistä valtioista oli Egypti, jonka
-_Ptolema´ios_ sai osallensa. Egypti oli ajoittain sangen voimakas, ja
-sen hallitsijat suojelivat elinkeinoja ja kohottivat henkistä
-sivistystä. Vihdoin tämäkin maa v. 30 e. Kr. joutui roomalaisille.
-
-
-                        HELLENISTINEN SIVISTYS.
-
-
-● =Aleksandria.= Aleksanterin elämä oli ollut lyhyt ja vielä lyhyempi
-hänen hallituskautensa, mutta hänen toiminnallaan oli kuitenkin pysyvät
-seuraukset. Hänen onnistui lähentää toisiinsa kreikkalaiset ja itämaiset
-kansat. He joutuivat liikesuhteisiin toistensa kanssa, joten elinkeinot
-nopeasti kehittyivät. Ja he tutustuivat toistensa henkiseen
-sivistykseen, joten myös tieteitten ja taiteitten alalla tapahtui
-huomattavaa edistystä. Tätä uutta sivistystä, joka pohjaltaan oli
-helleeninen, mutta johon itämaisuus on osaltaan vaikuttanut, sanotaan
-_hellenistiseksi sivistykseksi_. _Aleksa´ndria_, jonka ptolemaioslaiset
-hallitsijat tekivät pääkaupungikseen, oli tämän sivistyksen keskus.
-
-
-□ Aleksandriassa oli pitkät, leveät ja suorat kadut, joiden varrelle
-rakennettiin komeita loistopalatseja. Sillä oli erinomainen satama, ja
-sen loistomajakka oli kuuluisa yli Välimeren. Aleksandriaan tuotiin
-tavaroita sekä meritse että maitse, jopa Arabiasta ja Intiasta saakka.
-Kaupungissa oli suuria lasi-, kangas- ja papyrustehtaita, joissa
-käytettiin parhaastaan vapaita työntekijöitä. Asukasluku nousi lähes
-kahteen miljoonaan; kreikkalaiset, egyptiläiset, neekerit, juutalaiset
-ja monet muut kansallisuudet olivat siellä edustettuina. Ja kaikki nämä
-ihmiset palvelivat sekaisin kreikkalaisia ja egyptiläisiä jumalia, jotka
-osittain sulautuivat toisiinsa; niinpä ei enää puhuttu Ammon-Resta, vaan
-_Zeus-Ammon_ista. Kansan huvittamiseksi hallitsijat panivat silloin
-tällöin toimeen suuria uskonnollisia juhlia, jotka komeudessa ja
-ylellisyydessä veivät voiton muinaisten itämaistenkin hallitsijoiden
-loistojuhlista. Eräässäkin juhlassa 600 miestä kantoi kukin
-jumalankuvaansa, jotka olivat purppuravaatteisiin verhotut. Lisäksi
-lukemattomat hovipojat kantoivat suitsutusaineita kultaisissa ja
-hopeisissa astioissa. Sitä paitsi talutettiin kulkueessa elefantteja,
-leijonia ja muita villejä eläimiä. Samaan juhlaan oli järjestetty luola,
-josta virtasi kaksi puroa, toinen viiniä ja toinen maitoa; niillä kansa
-sai sammuttaa janonsa.
-
-
-● Ptolemaiokset tahtoivat tehdä Aleksandriasta sivistyksen keskuksen, ja
-sen tähden he perustivat sinne _Mūse´ion_-nimisen yliopiston jossa
-tiedemiehet saivat asunnon ja palkan.
-
-Estääkseen muita hallitsijoita kilpailemasta kanssaan sivistyksen
-suosimisessa ptolemaiokset kielsivät papyruksen viennin maastaan.
-Silloin Pergamoksessa ruvettiin valmistamaan kirjoituspohjaa hienosta
-vasikan- tai lampaannahasta. Tällaista ainetta sanotaan _pergamentiksi_.
-
-
-● =Luonnontieteet.= Hellenistisellä ajalla varsinkin luonnontieteet
-kohosivat kukoistukseen. Tärkeimmät luonnontieteet ryhmitetään
-seuraavalla tavalla:
-
-    A. Luonnonoppi, joka käsittelee ilmiöitä, s.o. luonnossa tapahtuvia
-       muutoksia ja liikkeitä.
-
-     1. Astronomia eli tähtitiede.
-
-     2. Fysiikka eli oppi sellaisista muutoksista, joissa aineen laatu
-       ei muutu.
-
-     3. Kemia eli oppi sellaisista muutoksista, joissa aineen laatu
-       tulee toiseksi.
-
-    B. Luonnonhistoria, joka käsittelee esineitä, varsinkin elollista
-       luontoa.
-
-     1. Botaniikka eli kasvitiede.
-
-     2. Zoologia eli eläintiede.
-
-    C. Maantiede.
-
-    D. Lääketiede.
-
-Luonnonhistoriaa ei hellenistisellä ajalla vielä tutkittu, mutta sekä
-luonnonoppi, lukuunottamatta kemiaa, että maantiede ja lääketiede
-kohosivat huomattavasti. Tämä olikin luonnollista, koska itämailla juuri
-näitä tieteitä oli aikaisemminkin harrastettu.
-
-Tähtitieteilijät oppivat tuntemaan yhä useampia tähtiä ja tähtisikermiä.
-Päästiin myös selville siitä, että maa oli pallon muotoinen. Esittivätpä
-jotkut oppineet sen mielipiteen, että maapallo oli vain tavallinen
-kiertotähti, joka liikkui akselinsa ja auringon ympäri. Tämä mielipide
-ei kuitenkaan saavuttanut kannatusta, sillä arveltiin, että edellisessä
-tapauksessa irtonaiset kappaleet kiertoliikkeen nopeuden takia olisivat
-repeytyneet irti ja jääneet jälkeen ja jälkimmäisessä tähtien
-keskinäinen asento eri vuodenaikoina olisi ollut erilainen, vaan
-tiedemiehet hyväksyivät _Ptolemaios_-nimisen oppineen katsantokannan,
-että maa oli avaruuden keskus ja aurinko kiersi maan ympäri.
-
-Fysiikan tutkijoista oli kuuluisin _Arkhimē´dēs_, joka eli Sisiliassa.
-Hän keksi muun muassa joukon merkillisiä sotakoneita, joiden avulla
-Syrakusan asukkaat kauan aikaa pitivät puoliaan ylivoimaisia roomalaisia
-vastaan. Niinpä hän keksi muurin yli kurottautuvia vipulaitoksia, joista
-laskettiin rautakoukkuja vihollisten laivoihin; näillä nostettiin laivan
-toinen pää ilmaan, kunnes koko laiva keikahti kumoon.
-
-Maantiedettä kehittivät kaupparetket, jotka vuosi vuodelta ulotettiin
-yhä etäisempiin seutuihin. Paljon pitemmälle kuin foinikialaiset
-kreikkalaiset eivät kuitenkaan matkoillaan kulkeneet. Idässä heidän
-laivansa purjehtivat Intiaan asti, pohjoisessa taas Britanniaan ja
-Skandinavian niemimaahan saakka. Skandinaviaa he sanoivat _Thulē_ksi.
-
-Lääketiede sai kaikista luonnontieteistä enimmän vaikutuksia muinaisesta
-Egyptistä. Kreikkalaiset lääkärit rupesivat egyptiläisten
-palsamoitsijoiden tavoin avaamaan ruumiita, ja siten he saivat tarkkoja
-tietoja niiden rakenteesta. Niinpä päästiin selville hermoston
-olemassaolosta.
-
-
-● =Matematiikka.= Hellenistisen ajan monista etevistä matematiikan
-tutkijoista on ensi sijassa mainittava _Eukle´idēs_, joka kirjoitti
-geometrian oppikirjan, mikä vielä satakunta vuotta takaperin oli
-käytännössä Suomenkin kouluissa.
-
-
-● =Filosofia.= Filosofian alalla syntyi hellenistisellä aikakaudella
-kaksi huomattavaa oppisuuntaa: _stoalaisuus_ ja _epikurolaisuus_, jotka
-molemmat kiinnittivät päähuomion siveysoppiin. Stoalaisuuden perustaja
-oli nimeltään _Zē´nōn_, epikurolaisuuden _Epĭ´kūros_.
-
-Stoalaiset opettivat, että ihmiset olivat onnellisia, jos he elivät
-yksinkertaisesti ja kohtuullisesti. Heidän tuli asettua kaikkien
-onnenvaihdoksien yläpuolelle; he eivät saaneet masentua
-vastoinkäymisestä, yhtä vähän kuin paisua myötäkäymisestä.
-
-Epikurolaiset taas olivat sitä mieltä, että ihmisten tuli pyrkiä
-nauttimaan elämästä niin paljon kuin suinkin. Nauttimisella he eivät
-kuitenkaan tarkoittaneet ylensyömistä tai muita ruumiillisia nautintoja,
-vaan he ymmärsivät sillä ennen kaikkea terveyttä ja rauhallista elämää.
-
-Yhtä vähän stoalaiset kuin epikurolaiset uskoivat vanhoihin
-kreikkalaisiin tai muihin pakanallisiin jumaliin. He eivät kuitenkaan
-tunteneet yksijumalaisuuttakaan. He luulivat, etteivät ihmiset mitään
-uskontoa tarvitsisi, vaan että filosofia riittäisi tyydyttämään
-uskonnollista tarvetta.
-
-
-● =Taiteet.= Hellenistisen ajan taiteista oli kuvanveistotaide
-huomattavin. Se ei kuitenkaan ollut yhtä korkealla kannalla kuin
-Perikleen aikakaudella. Kuvanveistoksissa koetettiin, asettamalla
-esitettävät henkilöt väkinäisiin asentoihin, saada tulkituksi heidän
-tunteitaan ja mielentilojaan. Usein veistokset tehtiin luonnottoman
-suuriksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 86._ Laokoon.
-]
-
-Vieressä olevassa kuvassa esitetään kohtaus Troian sodasta. Kaksi
-valtavaa käärmettä kietoutuu Laokoonin ja hänen molempien poikiensa
-ympäri. Isä ponnistaa kaikki voimansa vapauttaakseen itsensä ja lapsensa
-hirviöiden puserruksesta, mutta turhaan. Hänen kasvonsa ovat tuskasta
-vääntyneet, hänen lihaksensa jännittyneet, mutta tuuma tuumalta on hänen
-annettava myöten. Pojat ovat hekin pelästyksissään, mutta heidän hennot
-jäsenensä eivät jaksa tehdä käärmeille yhtä ankaraa vastarintaa, ja
-sentähden he epätoivoissaan eivät edes yritäkään voimakkaasti
-puolustautua. Kuvanveistos on hellenistiseltä ajalta.
-
-
-                              III. Rooma.
-
-
-                             MAA JA KANSAT.
-
-
-● =Maa.= Italiaa rajoittavat idässä _Adrian_ meri, etelässä _Joonian_
-meri ja _Tarentumin_ lahti sekä lännessä _Tyrrhēnan_ meri. Sitä
-ympäröivät _Sisilia_n, _Sardinia_n ja _Korsika_n saaret. Italialla
-ymmärrettiin vanhalla ajalla vain itse niemimaata. Po-joen laaksoa
-mainittiin nimellä _Gallia cisalpī´na_ eli Alppien _tämänpuoleinen
-Gallia_ ja sen katsottiin kuuluvan läheisesti nykyiseen Ranskaan, joka
-oli nimeltään _Gallia transalpī´na_ eli Alppien _tuonpuoleinen Gallia_.
-Niemimaan halki kulkevat korkeat _Apenniinit_, jotka muinoin olivat
-mahtavien tammimetsien peittämät. Niiden länsipuolella on joukko
-suoperäisiä laaksomaita ja tasankoja, joilla kullakin oli oma nimensä.
-Pohjoisimpana oli _Etrū´ria_, sitten seurasi _Lă´tium_ ja eteläisimpänä
-oli _Campā´nia_. Apenniinien itäpuolella olevista maakunnista oli
-vuorinen _Samnium_ tärkein. Rannikot ovat tasaiset ja hyvistä satamista
-köyhät, joten kauppa myöhään pääsi kehittymään. Maanviljelys pysyi kauan
-pääelinkeinona, mikä olikin luonnollista, kun ilmanala oli lauhkea ja
-maa hedelmällinen.
-
-
-● =Kansat.= Suurin osa niemimaata oli 1) _italialaisten_ kansojen
-hallussa, joista huomattavimmat olivat Latiumin _latinalaiset_ ja
-Samniumissa asuvat _samnilaiset_. Näiden lisäksi asui Italiassa joukko
-muitakin kansoja. 2) _Kreikkalaiset_ olivat Etelä-Italiaan, jota
-sanottiin _Suur-Kreikaksi_, perustaneet useita siirtokuntia, muun muassa
-_Tarentumin_. Heidän hallussaan oli niin ikään koko itäosa Sisiliaa,
-jossa sijaitsi mahtava _Syrakusan_ kaupunki. Muun osan Sisiliaa sekä
-Sardinian ja Korsikan rannikot olivat 3) _karthagolaiset_ alistaneet
-valtansa alle. Po-joen laaksossa asui 4) _kelttiläisiä_, joita
-roomalaiset sanoivat _gallialaisiksi_. Kaikki luetellut kansat olivat
-indo-eurooppalaisia tai seemiläisiä. Sen sijaan Etruriassa asuvien 5)
-_etruskien_ sukuperä on tuntematon.
-
-[Illustration: ITALIA ennen Rooman valloitusta.]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 87._ Etruskilainen hauta-arkku.
-]
-
-
-● =Etruskit.= Italian kansoista etruskit ensimmäiseksi saavuttivat
-jonkinlaisen sivistyksen. He olivat taitavia kauppamiehiä ja
-karthagolaisten kanssa he kilpailivat meriliikkeestä ja
-kauppaherruudesta Välimeren länsiosissa. Heidän rakennuksensa olivat
-taidokkaita; heiltä roomalaiset myöhemmin oppivat holvien rakentamisen.
-Kuvanveistotaiteen ja taideteollisuuden etruskit oppivat kreikkalaisilta
-ja jäljittelivät näitä niin hyvästi, että usein on vaikea erottaa
-etruskilaisia taide-esineitä kreikkalaisista. Tunsivatpa etruskit
-kirjoitustaidonkin, mutta nykyajan tiedemiehet eivät vielä ole oppineet
-ymmärtämään heidän kieltään. Etruskien maa oli jaettu moneen pieneen
-valtioon, jotka jo varhain, viimeiset n. v. 270 e. Kr., joutuivat
-roomalaisten käsiin. Sen jälkeen etruskit latinalaistuivat nopeasti,
-niin että heidän kielensä jo Kristuksen syntymän aikoihin alkoi unohtua.
-
-
-● =Latinalaiset.= Latinalaiset olivat vanhimpina aikoina jakautuneet
-pieniin kaupunkivaltioihin, jotka muodostivat keskenään valtioliiton.
-Liiton johdossa oli aluksi _Alba Longa_n kaupunki, mutta myöhemmin
-kohosi tähän asemaan _Rooma_. Latinalaiset kaupunkivaltiot pysyivät
-sitten Rooman liittolaisina, kunnes ne v. 338 e. Kr. joutuivat
-täydellisesti Rooman valtaan.
-
-
-                         ROOMA KUNINGASKUNTANA.
-
-
-● =Rooman perustaminen.= Latiumin ja Etrurian rajalla _Tĭ´ber_-joen
-vasemmalla rannalla sijaitsi vanhan ajan merkillisin kaupunki Rooma. Se
-oli rakennettu seitsemälle kukkulalle, jonka takia sitä sanottiinkin
-»seitsemän kukkulan kaupungiksi». Kukkuloista tärkeimmät olivat
-_Capitōlī´nus_, _Palātī´nus_ ja _Aventī´nus_; näiden välillä oli
-epäterveellinen suo. Milloin kaupunki perustettiin, siitä ei ole
-luotettavia tietoja. Roomalaiset historioitsijat väittivät, että sen oli
-muka rakentanut kuningas _Rōmulus_ vuonna 753 e. Kr.
-
-
-□ =Tarina Rooman perustamisesta.= Troian hävityksestä pelastui vain ani
-harva. Näiden joukossa oli _Aeneas_ [ēnē´as]-niminen urhoollinen
-sankari. Hän harhaili kauan tuntemattomilla vesillä, kunnes hän saapui
-Italiaan _Latiumin_ maakuntaan, jossa asui _latinalais_-_ten_ kansa.
-Sinne hänen poikansa perusti _Alba Longan_ kaupungin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 88._ Romulus ja Remus.
-]
-
-Neljäsataa vuotta Aeneaan kuoleman jälkeen _Nŭ´mitor_-niminen kuningas
-tuli Alba Longan hallitsijaksi. Hänet syöksi hänen nuorempi veljensä
-_Amŭ´lius_ valtaistuimelta ruveten itse hallitsijaksi. Sen jälkeen
-Amulius karkotti Numitorin etäiseen maataloon, tapatti hänen poikansa
-ja vihitti hänen tyttärensä _Rhĕa Sylvia_n Vestan neitsyeksi, s. o.
-_Vesta_ jumalattaren papittareksi, joka ei koskaan saanut solmia
-avioliittoa. Kerran kun Rhea Sylvia oli noutamassa vettä, ilmestyi
-hänelle sodan jumala _Mars_, joka otti hänet puolisokseen. Jonkin
-aikaa tämän jälkeen Rhea Sylvia sai kaksoset. Hänet tuomittiin silloin
-naimattomuuslupauksensa rikkomisesta kuolemaan, ja pojat asetettiin
-pajukopassa Tiber-jokeen. Lipuessaan hiljalleen jokea alas koppa
-tarttui viikunapuun oksaan. Sinne pojat olisivat kuolleet nälkään,
-ellei Marsin lähettämä naarassusi olisi saapunut paikalle, kantanut
-heitä luolaansa ja siellä imettänyt heitä. _Palātī´nus_ kukkulalla
-asuva Amuliuksen paimen löysi kaksoset luolasta ja vei heidät kotiin
-vaimolleen, jolta juuri oli kuollut lapsi. Täällä _Rōmulus_ ja
-_Rĕmus_, niin poikia nimitettiin, kasvoivat Amuliuksen paimenten
-joukossa. He varjelivat karjaa pedoilta ja rosvoilta ja kävivät usein
-tappelemassa _Aventī´nus_ kukkulalla asuvien Numitorin paimenten
-kanssa. Kerran nämä saivat pojat vangeikseen ja veivät heidät
-Numitorin eteen, joka ihmetteli heidän reippauttaan ja sen johdosta
-alkoi tutkia heidän syntyperäänsä. Vihdoin kävi ilmi että nuorukaiset
-olivat Numitorin tyttärenpoikia. Romulus ja Remus kokosivat silloin
-joukon tovereita, tappoivat Amuliuksen ja tekivät jälleen Numitorin
-kuninkaaksi.
-
-Siihen paikkaan, jossa nuorukaiset olivat viettäneet lapsuusaikansa, he
-sitten perustivat Rooman kaupungin. Romulus kynti härällä vaon kaupungin
-ympäri neliskulmaan, ja vaosta käsin luotiin multavalli. Tämän piirin
-sisään rakennettiin mitättömiä olkikattoisia savimajoja. Kun veljesten
-kesken sittemmin tuli riita siitä, kenen mukaan kaupunkia nimitettäisiin
-ja kuka tulisi sen kuninkaaksi, Remus teki pilkkaa koko kaupungista,
-hypäten vallin yli. Silloin Romulus suutuksissaan tappoi hänet ja sanoi:
-»Käyköön samoin jokaiselle, joka hyppää tämän muurin yli!» Sen jälkeen
-sanottiin kaupunkia Romuluksen mukaan Roomaksi, ja hän tuli sen
-ensimmäiseksi kuninkaaksi.
-
-Saadakseen kaupunkiinsa asukkaita Romulus julisti sen turvapaikaksi,
-jossa kaikki vainotut, vieläpä pahantekijätkin, saivat suojaa. Näin
-kerääntyi Roomaan paljon miehiä, mutta naisista oli puute. Silloin
-Romulus pani toimeen uskonnollisen juhlan, johon naapurikansat
-kutsuttiin. Varsinkin tuli lukuisasti _sabiinilaisia_ vaimoineen ja
-tyttärineen. Mutta keskellä juhlaa roomalaiset nuorukaiset, kuninkaan
-annettua merkin, syöksyivät vierastensa joukkoon, tempasivat kukin
-neitosensa sekä kantoivat hänet kaupunkiin. Ryöstetyt naiset leppyivät
-pian miehilleen, mutta heidän isänsä miettivät kostoa ja lähtivät
-sotaretkelle Roomaa vastaan. Kesken kahakkaa ryöstetyt sabiinittaret
-kuitenkin riensivät riiteleviä sovittamaan, ja niin saatiin rauha
-solmituksi.
-
-
-● =Hallitusmuoto.= Rooman vanhin hallitusmuoto oli rajoitettu
-yksinvalta. _Kuningas_ oli ylimmäinen pappi, ylimmäinen tuomari ja
-ylimmäinen sotapäällikkö. Hänen rinnallaan johti valtiota neuvosto, jota
-sanottiin _senaatiksi_. Sen muodostivat vanhimmat ja kokeneimmat
-kansalaiset. Senaattorien lukumäärä vaihteli eri aikoina, kohoten
-tavallisesti muutamaan sataan. Tärkeissä asioissa kysyttiin vielä
-_kansankokouksen_ mielipidettä aivan kuin Kreikassa. Kansankokoukseen
-pääsivät kaikki perheenisät.
-
-Vanhimpina aikoina oli Roomassa kaksi kansanluokkaa. _Patriisit_ olivat
-varakkaita ylimyksiä, jotka omistivat suurehkoja maatiloja Rooman
-ympäristössä. _Plebeijit_ sen sijaan olivat köyhiä käsityöläisiä tai
-talonpoikia. Heillä ei ollut täysiä kansalaisoikeuksia; he eivät
-päässeet senaattiin, eivät saaneet solmia avioliittoja patriisien kanssa
-eivätkä käyttää äänioikeutta kansankokouksessa.
-
-Kun kuninkaat ajan oloon alkoivat pelätä, että patriisit riistäisivät
-heiltä vallan, he syrjäyttivät vanhan kansankokouksen ja antoivat sen
-sijaan sotajoukon toimia kansankokouksena. Roomalainen sotajoukko oli
-kokoonpantu 100 miehen suuruisista osastoista eli _kenturioista_. Siitä
-syystä sanotaankin tätä uutta kokousta _kenturiakokoukseksi_. Aluksi
-kansalaiset kokoontuivat aseistettuina ikään kuin sotaan lähteäkseen,
-mutta myöhemmin jätettiin aseet kotiin ja kokoonnuttiin aivan
-rauhallisesti kuin kansankokoukseen ainakin. Koska plebeijitkin
-suorittivat sotapalvelusta, hekin siis saivat äänestää. Äänestäminen
-tosin toimitettiin niin, että patriiseilla yhä oli ratkaisuvalta.
-Plebeijit saivat kuitenkin ottaa osaa asioiden käsittelemiseen ja
-toistaiseksi he tyytyivät siihen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 89._ Cloaca maximan suu.
-]
-
-
-● =Rooma kasvaa.= Mitä enemmän Rooman väkiluku kasvoi ja mitä
-mahtavammaksi kaupunki kävi naapurivaltioiden rinnalla, sitä enemmän
-huolehdittiin myös sen ulkonäöstä. Ryhdyttiin suurenmoisiin
-rakennustöihin, joita enimmäkseen etruskilaiset arkkitehdit johtivat.
-Kukkuloiden välinen suo kuivattiin rakentamalla likaviemärejä, jotka
-suuren pääputken, _Cloā´ca mā´ximan_, kautta purkautuivat Tiberiin.
-Capitolinukselle rakennettiin Juppiter jumalalle suuri temppeli, jota
-sanottiin _Capitō´liumiksi_. Tämän kukkulan ja Palatinuksen välinen
-tasanko raivattiin toriksi, jota sanottiin _Fŏ´rumiksi_. Palatinuksen ja
-Aventinuksen väliin rakennettiin suuri soikea kilparata, _Circus
-mā´ximus_.
-
-
-● =Kuningasvalta kukistetaan.= Kuninkaiden yritys lujittaa valtaansa
-plebeijien avulla epäonnistui. Päinvastoin senaatti syrjäytti yhä
-enemmän kuninkaat, joille lopuksi jäi vain erikoisten uskonnollisten
-menojen toimittaminen. Vihdoin Rooma muuttui _tasavallaksi_ n. v. 500 e.
-Kr. Kuninkaan vallan vähetessä sotajoukon johto ja tuomio-oikeus
-joutuivat erikoisille vuodeksi kerrallaan valituille virkamiehille,
-joita sanottiin _praetoreiksi_ [prētori]. Praetoreita oli kolme, ja he
-jakoivat vallan keskenään siten, että kaksi heistä toimi
-sotapäällikköinä ja kolmas istui oikeutta Forumilla. Myöhemmin
-sotapäällikköpraetoreita alettiin sanoa _konsuleiksi_, ja heistä tuli
-arvokkaampia virkamiehiä kuin tuomaripraetoreista, joiden lukumäärää
-suuresti lisättiin.
-
-[Illustration:
-
-  Rooman kaupunki keisariajalla.
-]
-
-
-□ =Horatiukset ja Curiatiukset.= Roomassa oli tarinain mukaan kaikkiaan
-seitsemän kuningasta. Useimmat heistä olivat sotaisia hallitsijoita.
-Sellainen oli myös _Tullus Hostī´lius_, jonka aikana Rooma ja Alba Longa
-joutuivat sotaan keskenään. Kun sotajoukot kohtasivat toisensa,
-albalaisten päällikkö astui esiin ja sanoi: »Eikö ole hulluutta kahden
-heimolaiskansan vuodattaa toistensa verta? Ennen ratkaiskoon
-kaksintaistelu koko asian!»
-
-Kummassakin sotajoukossa palvelivat kolmoset, jotka iältään ja
-asekuntoisuudeltaan olivat toistensa veroiset. Roomalaiset kolmoset
-olivat nimeltään _Horā´tius_ ja albalaiset _Curiā´tius_. Nämä suostuivat
-keskenään ratkaisemaan taistelun. Sotajoukot asettuivat aseettomina
-katselemaan taistelun kulkua. Kun sovittu merkki annettiin,
-veljeskolmikot hyökkäsivät toisiaan vastaan. Kauan ottelu oli
-ratkaisematta. Vihdoin kaksi Horatiusta vaipui kuolleena maahan, mutta
-myös Curiatiukset olivat pahasti haavoittuneet. Albalaiset kohottivat
-voimakkaan riemuhuudon, ja roomalaiset kadottivat jo kaiken toivonsa.
-Mutta viimeinen Horatius oli vielä haavoittumatta. Jotta hänen ei
-tarvitsisi taistella kaikkien vastustajiensa kanssa samalla kertaa, hän
-lähti pakenemaan. Juostuaan aimo matkan hän kääntyi ja huomasi, että
-takaa-ajajat olivat kaukana toisistaan, sillä jokainen heistä oli
-juossut niin kovaa kuin haavoiltaan jaksoi. Silloin Horatius karkasi
-lähimmän kimppuun ja sai hänet surmatuksi, ennen kuin seuraava ehti
-avuksi. Sitten hän voitti tämän ja vihdoin kolmannenkin veljen. Iloisina
-Rooman päälliköt kiiruhtivat eloon jääneen sankarin luo, syleilivät
-häntä ja tervehtivät häntä voittajana. Mutta albalaiset antautuivat
-roomalaisten valtaan.
-
-Ylpeänä Horatius palasi kotiin kantaen kolmen voitetun Curiatiuksen
-sotapukuja. Portilla sisar tuli häntä vastaan. Tämä oli erään
-Curiatiuksen kihlattu morsian, ja nähdessään sulhonsa vaatteet, jotka
-hän itse oli ommellut, hän puhkesi äänekkäihin valituksiin. Tästä veli
-raivostui, paljasti miekkansa ja surmasi sisarensa huudahtaen: »Näin
-käyköön jokaiselle roomattarelle, joka suree vihollisen kuolemaa!»
-
-
-□ =Kuningasten karkottaminen.= n. v. 500 e. Kr. Rooman viimeinen
-kuningas _Tarqvĭ´nius Supe´rbus_ oli julma ja vallanhimoinen mies, joka
-sorti sekä ylhäisiä että alhaisia. Eivätpä hänen omat sukulaisensakaan
-olleet turvassa hänen epäluuloltaan. Ainoastaan eräs hänen omaisistaan,
-nimeltä _Jūnius Brūtus_, osasi välttää hänen julmuuttaan tekeytymällä
-mielipuoleksi. Kun Tarqvinius vihdoin käytöksellään oli kiihottanut koko
-kansan vastaansa, Brutus katsoi toiminnan ajan tulleen. Hän piti
-_Fŏ´rumilla_ tulisen puheen ja sai kansan tarttumaan aseisiin ja
-karkottamaan kuninkaan Roomasta.
-
-Nyt oli Rooma _tasavaltana_. Kansalaiset vannoivat pyhän valan, etteivät
-milloinkaan enää kärsisi yksinvaltaa keskuudessaan. Hallituksen johtoon
-asetettiin kaksi _konsulia_, jotka valittiin vuodeksi kerrallaan.
-Ensimmäisiksi konsuleiksi tulivat Junius Brutus ja muuan _Collātī´nus_,
-taitavaksi ja rohkeaksi tunnettu mies. Heidän aikanaan Tarqvinius yritti
-päästä uudelleen Rooman kuninkaaksi. Hän solmi salaliiton muutamien
-roomalaisten ylimysnuorukaisten kanssa, jotka lupasivat salaa avata
-hänelle kaupungin portin. Salaliitto saatiin kuitenkin paljastetuksi.
-Silloin havaittiin, että salaliittolaisten joukossa oli kaksi Brutuksen
-poikaa sekä kaksi Collatinuksen veljenpoikaa. Rikokselliset vietiin
-konsulien eteen, jotka istuivat Forumilla oikeutta. Ensin tuotiin
-Brutuksen pojat esiin. Isä lausui kuolemantuomion, ja vartijat panivat
-sen toimeen. Kun sitten Collatinuksen veljenpoikien vuoro tuli, setä
-tahtoi pelastaa heidän henkensä ja ehdotti maanpakoa. Mutta Brutuksen
-vaatimuksesta heidätkin mestattiin. Collatinus, joka oli pitänyt
-sukulaistensa henkeä suuremmassa arvossa kuin valtion lakeja,
-karkotettiin Roomasta.
-
-Nyt Tarqvinius ryhtyi puuhaamaan sotaa Roomaa vastaan. Eräs
-_etruskilaisten_ kuningas _Porse´nna_ lupasi hänelle apuaan ja marssi
-suuri sotajoukko muassaan Roomaa kohti. Jo yritti Porsenna hyökätä
-Tiberin yli johtavalle paalusillalle. Hämmästyneinä roomalaiset lähtivät
-pakosalle. Ainoastaan urhoollinen _Horātius Cocles_ kahden toverin
-avustamana jäi sillan korvalle torjumaan vihollisten hyökkäystä, sillä
-aikaa kun silta revittiin heidän takanaan. Kun yksi lauta vain enää oli
-jäljellä, toverit riensivät sitä pitkin toiselle rannalle, mutta
-Horatius jäi yhä paikalleen. Vasta kuullessaan sillan romahduksen
-selkänsä takana hän hyppäsi varustukset yllään veteen ja ui onnellisesti
-joen yli.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 90._ Mucius Scaevola Porsennan leirissä.
-]
-
-Huomattuaan Rooman valloittamisen äkkirynnäköllä mahdottomaksi Porsenna
-asettui lujaan leiriin estääkseen muonantuonnin kaupunkiin ja
-pakottaakseen sen nälällä antautumaan. Jalo ylimysnuorukainen _Mūcius_
-päätti silloin pelastaa kaupungin. Hän kätki tikarin viittansa
-laskoksiin ja hiipi salaisesti Porsennan leiriin. Koska hän ei tuntenut
-kuningasta, hän erehdyksessä hyökkäsi erään kirjurin kimppuun ja tappoi
-hänet. Läsnäolijat kohta vangitsivat Muciuksen ja veivät hänet kuninkaan
-eteen, joka alkoi tutkia nuorukaista. Pelottaakseen Porsennaa Mucius
-ilmoitti, että muka oli joukko muitakin nuorukaisia, jotka olivat
-luvanneet murhata hänet, jos ensimmäinen yritys epäonnistuisi. Kuningas
-pelästyi ja uhkasi polttaa Muciuksen, ellei hän kohta ilmaisisi
-salaliittolaisia. Mutta Mucius meni sanaa sanomatta tulen ääreen,
-paljasti oikean kätensä ja antoi kasvojaan räväyttämättä sen hiljakseen
-hiiltyä. Porsenna ihmetteli niin suuresti miehen rohkeutta, että
-lahjoitti hänelle vapauden. Mutta peläten roomalaisten väijytyksiä hän
-heitti piirityksen kesken ja lähti omaan maahansa. Tästä päivästä alkaen
-tuli Muciukselle kunniakas lisänimi _Scaevola_ [skē´vola], joka
-merkitsee vasenkätistä.
-
-
-● =Uskonto.= Roomalaisilla oli tavattoman suuri määrä jumalia, jotka
-olivat osittain naapureilta, vallankin etruskeilta, saatuja. Erikoinen
-jumala huolehti kehtolapsista, toinen opetti lapsia syömään ja juomaan,
-toinen taas kävelemään; jokaisessa elämänvaiheessa aina kuolinhetkeensä
-saakka ihminen saattoi turvautua yhä uusiin jumaliin. Jokaisella
-lähteellä ja vuorella, jokaisella talolla, ovella ja kotiliedellä,
-jokaisella puulajilla ja viljakasvilla oli oma jumalansa eli haltijansa.
-Mutta roomalaiset eivät tietäneet paljoa näistä jumalista; he eivät
-osanneet sanoa, minkä näköisiä he olivat, eivätkä he tunteneet heidän
-elämäntarinoitaan, niinkuin kreikkalaiset. He olivat tehneet ikään kuin
-sopimuksen jumalien kanssa; jos he rukoilivat määrätyt rukoukset tai
-uhrasivat määrätyt eläimet, niin jumalat olivat velvolliset heitä
-auttamaan määrätyissä toimissa; mutta jos he laiminlöivät
-velvollisuutensa jumalia kohtaan, niin nämäkään eivät auttaneet heitä.
-Huomattavimmat roomalaisten jumalista olivat taivaan jumala _Juppiter_,
-maanviljelyksen ja sodan jumala _Mars_ sekä kotilieden jumalatar
-_Vesta_.
-
-Jokainen perheenisä saattoi itse uhrata jumalille, mutta sitä paitsi oli
-pappeja, jotka uhrasivat koko kansan puolesta. 1) Ylimmäiset papit
-muodostivat _pontifexien_ pappiskunnan ja heidän tehtävänään oli
-huolehtia yleisestä jumalanpalveluksesta. Monella jumalalla oli sitä
-paitsi omat 2) _erikoispappinsa_. Sellaisia olivat esim. _Vestan
-neitsyet_, jotka vaalivat valtion pyhää liesitulta. Huomattava asema oli
-vielä 3) _ennustajapapeilla_, jotka erikoisten enteiden nojalla
-ilmoittivat, olivatko aiotut toimet jumalille mieluisia vaiko eivät.
-Ennustajapapeista olivat tärkeimpiä _augŭrit_, jotka ennustivat lintujen
-lennosta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 91._ Suovetaurilia, uhri, jossa jumalien kunniaksi teurastettiin
-    karju, oinas ja sonni.
-]
-
-
-                        PATRIISIT JA PLEBEIJIT.
-
-
-● =Plebeijien asema huononee.= Kuningasvallan lakatessa plebeijien asema
-kävi entistä vaikeammaksi. Patriisit riistivät nyt kaiken vallan
-itselleen. Plebeijit saivat tosin yhä olla läsnä kenturiakokouksissa,
-mutta praetoreiksi heidän ei sallittu päästä. Sotia käytiin entistä
-runsaammin, jonka vuoksi he köyhtymistään köyhtyivät. Kun patriisit
-olivat sotaretkillä, heidän orjansa huolehtivat maanviljelyksestä, mutta
-köyhillä plebeijeillä ei ollut varaa pitää orjia, ja sen tähden heidän
-pienet tilansa joutuivat rappiolle sotien aikana. Heidän oli siitä
-syystä pakko ottaa patriiseilta lainoja. Jolleivät he määräpäivänä
-voineet suorittaa velkaansa, he joutuivat velkaorjuuteen. Kaiken lisäksi
-vihollisilta anastetut pellot, jotka tehtiin _valtion maaksi_, jätettiin
-kaikki patriisien viljeltäviksi, joten plebeijit jäivät saaliista
-osattomiksi.
-
-
-● =Kansantribuunit.= Vihdoin plebeijit rupesivat napisemaan ja olivat jo
-tarttumaisillaan aseisiin patriiseja vastaan. Silloin oli patriisien
-taipuminen, ja vähitellen plebeijit saivat toisen tärkeän oikeuden
-toisensa jälkeen. Ensimmäiseksi heille tehtiin se myönnytys, että
-kaupunginosien eli _trĭbuksien_ päämiehet, jotka valittiin
-_tribuskokouksissa_, saivat kumota senaatin päätökset ja praetorien
-toimenpiteet. Näitä tribuksien päämiehiä sanottiin _kansantribuuneiksi_.
-Pitäessään jotain tehtyä päätöstä kansalle epäedullisena heidän ei
-tarvinnut kuin lausua _vĕ´tō_ (kiellän), niin päätös menetti voimansa.
-
-
-□ Jo kuningasvallan aikana oli Roomassa muodostunut kaksi kansanluokkaa,
-_patriisit_ ja _plebeijit_. Patriisit olivat varakkaita
-maanviljelijöitä, ja heillä oli hallussaan valtion virat. Plebeijit taas
-olivat köyhiä käsityöläisiä tai pikkutilallisia, jotka eivät päässeet
-senaattiin eli neuvostoon eivätkä valtion virkoihin. Plebeijien
-taloudellinen tila oli huono, ja kun roomalaiset kävivät alinomaa sotia
-naapurikansoja vastaan, niin se huononi huononemistaan. Plebeijienkin
-täytyi näet tehdä sotapalvelusta, ja heidän sotaretkillä ollessaan
-pellot jäivät viljelemättä.
-
-Kerran vihollisen uhatessa Roomaa syöksyi torille velkavankeudesta
-karannut sodassa kunnostautunut ja sen johdosta päällikön asemaan
-kohonnut plebeijisoturi, rääsyihin puettuna, tukka hajallaan ja
-rääkkäyksen verijäljet ruumiissa. Hän kertoi, että hän oli ottanut osaa
-lähes 30 taisteluun, jona aikana hänen talonsa oli ryöstetty ja
-poltettu, hänen oli täytynyt tehdä velkaa henkensä pitimiksi ja viimein
-velkamiehet olivat teljenneet hänet vankilaan, kun hän ei kyennyt
-velkaansa maksamaan. Nähdessään entisen urhoollisen päällikkönsä noin
-kurjassa tilassa plebeijit alkoivat nurista ja kieltäytyivät lähtemästä
-sotaan. Konsuli lupasi nyt huojentaa velkavankien tilaa. Plebeijit
-tyytyivät siihen ja lähtivät vihollista vastaan. Mutta sodan päätyttyä
-sama kurja tila uusiutui. Vihdoin plebeijien kärsivällisyys loppui.
-
-Roomalaiset historioitsijat kertovatkin plebeijien ryhtyneen suorastaan
-kapinaan, ennen kuin patriisit tekivät myönnytyksiä. Eräänä päivänä,
-Rooman ollessa parhaillaan sodassa muuatta naapurikansaa vastaan,
-plebeijit marssivat kaupungista, sijoittuen _Pyhälle vuorelle_ parin
-peninkulman päähän Roomasta. Sinne he aikoivat perustaa oman valtion.
-Pelästyneinä patriisit lähettivät kansan puheille _Menē´nius Agri´ppa_n
-johtaman lähetystön. Tämä plebeijien suosima ylimys kertoi
-kokoontuneelle kansalle seuraavan jutun: »Kerran kaikki ruumiin jäsenet
-tekivät kapinan vatsaa vastaan. Ne valittivat, että vatsa yksin
-suloisessa levossa nautti sen, mitä muut ahkeralla työllä ansaitsivat.
-Senpä tähden ne heittäytyivät toimettomiksi; kädet eivät vieneet ruokaa
-suuhun, hampaat eivät sitä purreet, ja kaikki muut jäsenet olivat
-samaten lakossa. Mutta kun vatsa ei enää saanut ravintoa, koko ruumis
-alkoi nääntyä, ja kaikki jäsenet heikkenivät. Silloin ne huomasivat
-vatsan merkityksen ja heittivät mielettömän tuumansa.»
-
-Plebeijit ymmärsivät Meneniuksen vertauksen ja palasivat Roomaan.
-Kuitenkin patriisien täytyi tehdä heille eräitä myönnytyksiä.
-Velkavankien tuli päästä vapaiksi, eikä vast´edes saanut ketään velan
-tähden vangita. Lisäksi tuli plebeijien joka vuosi saada omissa
-kokouksissaan valita _kansantribuuneiksi_ sanottuja virkamiehiä. Näiden
-tuli valvoa, ettei plebeijeille tehty vääryyttä. Kansantribuuneilla ei
-ollut kuten muilla Rooman virkamiehillä erityistä virkapukua, ja
-senaatissa asetettiin heille vain puinen penkki kokoushuoneen ovelle.
-Mutta heille annettiin tieto senaatin päätöksistä. Jos päätökset olivat
-heidän mielestään plebeijeille vahingolliset, niin he lausuivat vain
-sanan _vĕ´tō_ (kiellän), ja ne olivat mitättömät. Samoin täytyi
-konsulien peruuttaa kansankokoukselle tekemänsä ehdotus, jos
-kansantribuuni lausui siitä veto-sanansa. Täten tribuunit saattoivat
-estää sotaväen kutsunnat ja veronkannon sekä muut hallitustoimet, jos ne
-tuottivat plebeijeille vahinkoa.
-
-Tribuunit julistettiin loukkaamattomiksi. Jos joku teki heille
-väkivaltaa, niin hän joutui lainsuojattomaksi ja jumalain vihan
-alaiseksi. Heidän talonsa olivat avoinna yöt päivät, jotta plebeijit
-aina voisivat tulla pyytämään heidän suojelustaan. Virkavuotenaan he
-eivät saaneet poistua kaupungin muurien ulkopuolelle.
-
-Tämän perästä plebeijit jatkoivat kansantribuunien johtamina taisteluaan
-patriiseja vastaan, kunnes saavuttivat samat oikeudet kuin patriiseilla
-oli.
-
-
-□ =Coriolanus.= Pakosta eivätkä mielisuosiosta patriisit olivat
-myöntäneet plebeijeille oikeuden valita kansantribuuneja etujansa
-valvomaan. Moni patriisi tunsi ylpeää suuttumusta näitä uusia
-virkamiehiä kohtaan. Niiden joukossa oli rohkea ylimys, nimeltä
-_Coriolā´nus_. Hän oli taistellut urhoollisesti erästä viholliskansaa
-_volskeja_ vastaan ja saavuttanut kansalaistensa kunnioituksen. Mutta
-Coriolanus oli tyly ja kova köyhälle kansalle. Kaikkein vähimmän hän
-saattoi kärsiä kansantribuuneja. Kun siis Roomassa vallitsi viljan puute
-ja varsinkin plebeijit näkivät nälkää, niin hän neuvoi senaattia, ettei
-se jakaisi viljaa, ennen kuin plebeijit olivat panneet viralta
-kansantribuuninsa ja lakkauttaneet koko toimen. Tämän johdosta hänen
-nauttimansa kunnioitus pian muuttui vihaksi. Vihdoin hänet karkotettiin
-maanpakoon Roomasta.
-
-Loukkaantuneena Coriolanus vannoi kostavansa roomalaisille. Hän pakeni
-volskien, Rooman vihollisten, luo ja lupasi saattaa heidät voitolle
-taistelussa roomalaisia vastaan. Volskit valitsivat hänet päällikökseen
-ja hyökkäsivät hävittäen Rooman alueelle. Roomalaisille tuli hätä
-käteen, sillä he eivät olleet sotaan varustautuneita. Senaatti lähetti
-hätääntyneenä sanansaattajia anomaan Coriolanukselta rauhaa, luvaten
-juhlallisesti saattaa hänet kaikkiin entisiin oikeuksiinsa. Mutta
-Coriolanus ajoi lähettiläät pilkaten takaisin. Samalla tavalla hän
-kohteli pappeja, jotka pyhiin vaatteisiin puettuina ja kantaen pyhiä
-astioita saapuivat hänen puheilleen.
-
-Silloin muutamia jalosukuisia roomalaisnaisia riensi Coriolanuksen
-äidin, vanhan _Vetū´ria_n luo pyytäen häntä lähtemään poikaansa
-taivuttamaan. Veturia lähtikin ottaen mukaansa Coriolanuksen puolison ja
-lapset. Vanha äiti lankesi polvilleen poikansa eteen, vuoroin rukoillen
-ja moittien. Kun äiti vihdoin vihastuneena kysyi, pitikö hänen olla
-isänmaanpetturin synnyttäjä, suli miehen sydän. Hän lankesi äitinsä
-kaulaan ja huudahti: »Oi, äiti, äiti! Rooman olet pelastanut, mutta
-poikasi menettänyt.»
-
-Coriolanus antoi volskeille käskyn peräytyä, mutta suuttuneina he
-riistivät häneltä hengen.
-
-
-□ =Cincinnatus.= Suuren vaaran uhatessa senaatti toisinaan valitsi
-_diktaattorin_, jolla oli rajaton valta. Ei kukaan kuitenkaan saanut
-olla diktaattorina kauemmin kuin kuusi kuukautta.
-
-Kun roomalaiset olivat sodassa _aeqvejä_ [ēkvit] vastaan, oli vihollisen
-onnistunut saartaa koko Rooman armeija konsuleineen. Ainoa, joka tässä
-hädässä tuntui voivan pelastaa kaupungin, oli _Cincinnā´tus_-niminen
-jaloluontoinen patriisi, ja senaatti nimitti hänet diktaattoriksi. Kun
-airuet saapuivat ilmoittamaan Cincinnatukselle asiasta, oli hän
-parhaillaan kyntämässä peltoaan. Cincinnatus muutti kiireellisesti pukua
-ja lähti sitten Roomaan. Koottuaan siellä olevat sotamiehet hän marssi
-vielä samana yönä aeqvejä vastaan, antaen kunkin miehen kuljettaa
-mukanaan kaksitoista vallituspaalua. Perille päästyään roomalaiset
-loivat multavallin aeqvien aseman ympäri ja vahvistivat vallin
-paaluilla. Samalla he kohottivat sotahuudon, jonka johdosta aeqvien
-piirittämä sotajoukonosasto teki hyökkäyksen. Ennen pitkää aeqvit, joita
-ahdistettiin kahdelta puolen, huomasivat asemansa niin vaikeaksi, että
-heidän oli antautuminen. Voitetun sotajoukon Cincinnatus pakotti
-kulkemaan ikeen alta. Asetettiin kaksi keihästä pystyyn maahan ja kolmas
-sidottiin vaakasuoraan niiden väliin, joten muodostui matala portti.
-Siitä täytyi vihollisten kumartuneina kulkea yksitellen läpi. Ikeen alta
-kulkeminen oli suurin häpeä, mikä saattoi tulla sotajoukon osaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 92._ Senaatin airuet ilmoittamassa Cincinnatukselle, että hänet
-    on nimitetty diktaattoriksi.
-]
-
-Lopetettuaan sodan näin nopeasti Cincinnatus 16 päivän kuluttua luopui
-diktaattorin vallasta ja palasi peltotöihinsä.
-
-
-● =Kahdentoista taulun lait (449).= Kansantribuunit ryhtyivät kohta
-tarmokkaaseen työhön kansan tilan parantamiseksi. Roomassa ei ollut
-tähän saakka kirjoitettuja lakeja, minkä tähden praetorit, jotka
-tuomitsivat vanhan perinnäistavan mukaan, saattoivat menetellä
-mielivaltaisesti. Kansantribuunit saivat aikaan sen, että lakien
-kirjoittamista varten valittiin kymmenen patriisia, joita sanottiin
-_dekemvireiksi_. Kahdessa vuodessa he suorittivat työnsä. Lait
-kaiverrettiin kahteentoista vaskitauluun, jotka asetettiin Forumille
-kaikkien nähtäviksi (449). Näitä lakeja sanottiin _kahdentoista taulun
-laeiksi_. Uudet lait myönsivät plebeijeille monta oikeutta, joita heillä
-ei aikaisemmin ollut. Niinpä ei ketään enää saanut tehdä velkojen tähden
-orjaksi.
-
-
-● =Plebeijit saavuttavat täydellisen tasa-arvon.= Lakien kirjoittamisen
-jälkeen kesti vielä pari sataa vuotta taisteluja säätyluokkien välillä.
-Vähä vähältä ylimysten oli tehtävä myönnytyksiä. Muun muassa poistettiin
-patriisien ja plebeijien välillä vallinnut aviokielto. Sen jälkeen
-plebeijit saivat oikeuden päästä konsuleiksi ja praetoreiksi sekä
-kaikkiin muihin valtion virkoihin. Hyvin suuresti plebeijien
-vaikutusvalta lisääntyi, kun tribuskokoukselle annettiin oikeus päättää
-koko kansaa koskevista asioista, sillä tässä kokouksessa äänestettiin
-pääluvun mukaan, joten plebeijeillä oli enemmistö. N. v. 280 e. Kr.
-plebeijit vihdoin olivat saavuttaneet melkein täydellisen tasa-arvon
-patriisien kanssa. Tämän jälkeen patriisit vielä säilyttivät
-yksinoikeutensa muutamiin pappisvirkoihin.
-
-
-● =Rooman virkamiehet.= Säätyriitain aikana Rooman valtakunta oli
-alueeltaan ja väkiluvultaan kasvanut niin suureksi, etteivät konsulit ja
-praetorit enää ehtineet suorittaa kaikkia tehtäviä, vaan heidän
-rinnalleen valittiin joukko muitakin virkamiehiä. Seuraavat olivat enin
-arvossa pidetyt:
-
-_Censorien_ virka oli arvokkain ja siihen asetettiin vain entisiä
-konsuleja. Censorit valittiin joka viides vuosi. Heidän tehtävänään oli
-valvoa roomalaisten tapoja sekä jakaa kansalaiset kenturioihin ja
-nimittää senaattorit.
-
-_Konsulit_ toimivat hallituksen johtajina ja sotajoukon päällikköinä.
-
-_Praetorit_ olivat ylituomareita.
-
-_Kansantribuunit_ olivat alemman kansan puoltomiehiä.
-
-_Aedilit_ [ēdīli] panivat toimeen uskonnolliset juhlat ja yleiset huvit
-sekä valvoivat yleistä järjestystä.
-
-_Quaestorit_ [kvēstori] olivat valtion rahastonhoitajia.
-
-Kaikki luetellut virkamiehet paitsi kansantribuunit valittiin
-kenturiakokouksessa. Virka-aika kesti vain yhden vuoden; censorit
-valittiin kuitenkin pitemmäksi aikaa. Suuren vaaran uhatessa katsottiin
-tarpeelliseksi antaa kaikki valta yhdelle ainoalle miehelle. Silloin
-nimitettiin kuudeksi kuukaudeksi _diktaattori_, jolla oli rajaton valta.
-
-
-                           ITALIAN VALLOITUS.
-
-
-● =Gallialaisten retki (387).= Sotaisat roomalaiset taistelivat yleensä
-menestyksellisesti naapureitaan vastaan. Mutta v. 387 he saivat
-vihollisen, joka oli heitäkin voimakkaampi. Silloin raa´at gallialaiset
-hyökkäsivät Pohjois-Italiasta etelää kohti. He voittivat Rooman
-sotajoukon, saivat haltuunsa kaupungin ja hävittivät sen.
-Capitolinuksella roomalaiset kuitenkin sitkeästi puolustautuivat, kunnes
-saivat vihollisen suurilla lunnailla lähtemään matkaansa.
-
-
-● =Keski-Italian valloitus.= Gallialaisten lähdettyä kesti monta
-vuosikymmentä, ennen kuin Rooma oli uudestaan rakennettu, kivisellä
-muurilla ympäröity ja entiselleen voimistunut. Vähitellen se kuitenkin
-taas saattoi laskea vapautuneet kansat valtansa alle. Ruvettiinpa
-uusiakin valloituksia tekemään. _Latinalaiset_ kukistettiin (v. 338) ja
-viimeiset _etruskilais_kaupungit valloitettiin (n. v. 270). Sitkeintä
-vastarintaa tekivät _samnilaiset_. Roomalaiset taistelivat heitä vastaan
-30 vuotta ja kävivät kolme pitkää sotaa, ennen kuin he saivat
-samnilaisten vastarinnan murretuksi v. 290. Mutta silloin olikin koko
-Keski-Italia tämänpuoleisesta Galliasta Suur-Kreikkaan saakka Rooman
-hallussa.
-
-
-□ =Camillus.= Porsennan ajoista alkaen roomalaiset lakkaamatta
-taistelivat etruskeja vastaan. Varsinkin _Vēji_-niminen
-etruskilaiskaupunki teki sitkeästi vastarintaa. Kymmenen vuotta
-roomalaiset turhaan piirittivät sitä. Vihdoin diktaattori _Cami´llus_
-kaivatti maanalaisen käytävän kaupungin muurin alitse. Sitä myöten
-sotamiehet tunkeutuivat Vejiin, valloittivat sen ja saivat suunnattoman
-saaliin. Kun Camillus voiton johdosta paisui sietämättömän ylpeäksi ja
-sitä paitsi otti omalle osalleen kohtuuttoman paljon saalista,
-roomalaiset suuttuivat häneen niin suuresti, että hänen oli lähteminen
-maanpakoon. Lähtiessään hän rukoili jumalia saattamaan Rooman niin
-suureen vaaraan, että kansan olisi pakko kutsua hänet takaisin.
-
-Camilluksen toivomus toteutuikin ennen pitkää. Pohjois-Italiassa asuvat
-raa´at _gallialaiset_ tekivät raivokkaan hyökkäyksen etelää kohti. Kun
-heiltä kysyttiin, millä oikeudella he tulivat vapaiden miesten maahan,
-he vastasivat ylpeästi: »Meillä on oikeus miekkamme kärjessä».
-Roomalaiset lähettivät sotajoukon heitä vastaan, mutta se voitettiin.
-Sitten viholliset ottivat itse Rooman kaupunginkin haltuunsa. Osa Rooman
-sotajoukkoa pelastui _Capitōlium_in linnaan keskelle Rooman kaupunkia,
-toinen osa pääsi pakenemaan kaupungista.
-
-Kerrotaan 80 vanhan senaattorin ja papin kuolemaan vihkiytyneinä jääneen
-Forumille odottamaan gallialaisten tuloa. Gallialaiset hämmästyivät
-noita liikkumattomia harmaapäitä ukkoja, jotka istuivat loistavilla
-istuimillaan. He luulivat heitä ensin Rooman suojelusjumaliksi. Vihdoin
-eräs gallialaisista nykäisi muuatta pappia parrasta, nähdäkseen, oliko
-hänessä henkeä. Vihastunut pappi sivalsi häiritsijää sauvallaan
-korvalle. Silloin gallialaiset syöksyivät ukkojen kimppuun ja tappoivat
-heidät. Sen jälkeen he sytyttivät kaupungin, joka muutamissa tunneissa
-muuttui suitsuaviksi raunioiksi.
-
-Pakoon päässeet roomalaiset ikävöivät hädässään Camillusta
-diktaattoriksi. Mutta siihen tarvittiin Capitoliumilla olevan senaatin
-suostumus, ja tämä kukkula oli gallialaisten piirittämä. Silloin eräs
-uskalikko otti hankkiakseen senaatin myöntymyksen. Hän hiipi salaa
-kukkulan juurelle ja kapusi onnellisesti ylös sen jyrkimmältä kohdalta,
-jonka gallialaiset olivat jättäneet vartioimatta. Senaatin suostumus
-mukanaan hän samaa tietä palasi sotajoukon luo. Gallialaiset kuitenkin
-huomasivat sanansaattajan jäljet. Eräänä pimeänä yönä he seurasivat
-hänen esimerkkiään. He olivat juuri pääsemäisillään kukkulan harjalle,
-kun pyhät hanhet nostivat kimakan huudon. Siitä roomalaiset heräsivät ja
-syöksivät viholliset alas syvyyteen.
-
-Kun gallialaiset kuulivat Camilluksen olevan tulossa sotajoukkoineen, he
-ryhtyivät neuvotteluihin Capitoliumilla olevan senaatin kanssa.
-Roomalaiset, jotka kärsivät ankaraa nälänhätää, maksoivat suuren
-rahasumman päästäkseen vihollisistaan. Kultaa punnittaessa kerrotaan
-gallialaisten kuninkaan käyttäneen vääriä punnuksia. Roomalaiset
-valittivat tätä, mutta kuningas huudahti »vae victis!» [vē vi´ktīs] (voi
-voitettuja!) ja heitti vielä miekkansa punnusten lisäksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 93._ Gallialaiset punnitsemassa kulta-aarteita.
-]
-
-
-□ =Curtius.= Jonkin aikaa gallialaisten hyökkäyksen jälkeen puhkesi
-Roomassa hirvittävä rutto. Hätä tuli kahta suuremmaksi, kun sattui
-ankara maanjäristys, joka repi suuren halkeaman keskelle Forumia.
-Ennustajapapit _augŭrit_ ilmoittivat halkeaman jälleen sulkeutuvan, jos
-siihen heitettäisiin, mitä kaupungissa oli voimakkainta. Silloin nuori
-Curtius täydessä sota-asussa istuutui ratsunsa selkään, vihkiytyi
-jumalille ja heittäytyi rohkeasti syvyyteen. Heti sulkeutui nielu hänen
-jälkeensä.
-
-
-□ =Manlius ja Decius.= Kerran syntyi riita roomalaisten ja
-_latinalaisten_ välillä. Jälkimmäiset tahtoivat ottaa osaa konsulien
-valitsemiseen, mutta siihen ylpeät roomalaiset eivät antaneet
-suostumustaan. Silloin alkoi sota latinalaisia vastaan. Rooman
-sotajoukon päällikkönä oli _Manlius_-niminen konsuli. Koska latinalaiset
-olivat taitavia sotilaita, oli järjestys ja kuri roomalaisten
-keskuudessa hyvin tarkka. Konsuli kielsi ketään yksityistä kuoleman
-uhalla antautumasta taisteluun ilman hänen määräystään. Eräänä päivänä
-Manliuksen poika lähti tiedusteluretkelle muutamien sotilaiden seurassa.
-Matkalla hän tapasi latinalaisen ratsuväenpäällikön, joka vaati häntä
-kaksintaisteluun. Nuori roomalainen katsoi häpeäksi paeta ja rupesi,
-unohtaen isänsä kiellon, taisteluun. Hän tappoi vastustajansa ja palasi
-riemuiten roomalaisten leiriin. Isä antoi pojalleen urhoollisuuden
-palkinnoksi seppeleen, mutta tottelemattomuudesta hän tuomitsi hänet
-kuolemaan. Turhaan sotamiehet rukoilivat hänen puolestaan. Konsuli
-tahtoi osoittaa, että laki oli kaikkia kansalaisia korkeampi, ja poika
-mestattiin.
-
-Sitten konsulit veivät sotajoukon latinalaisia vastaan. Toista
-sotaväenosastoa johti konsuli Manlius, toista konsuli _Dĕcius_. Ennen
-taistelua molemmat konsulit teurastuttivat uhrieläimen. Uhripapit
-tarkastivat eläinten sisälmyksiä ja selittivät, että Manliuksen uhri oli
-jumalille kaikin puolin otollinen, mutta Deciuksen uhrieläimessä maksa
-oli viallinen. Siitä huolimatta Decius ilmoitti olevansa valmis
-taistelemaan, joten rynnättiin latinalaisia vastaan. Aluksi roomalaisten
-molemmat osastot taistelivat yhtä miehuullisesti, mutta pian Deciuksen
-rivit alkoivat horjua. Silloin Decius vihkiytyi kuolemaan. Hän huusi
-luokseen ylimmän papin, peitti tukkansa valkoisella liinalla, kohotti
-kätensä taivasta kohti ja rukoili: »Juppiter, isä Mars ja te kaikki
-elämän ja kuoleman jumalat, joiden vallassa me ja meidän vihollisemme
-ovat! Minä rukoilen teitä, sallikaa roomalaisten päästä taistelussa
-voitolle ja lähettäkää heidän vihollistensa yli kauhua ja kuolemaa! Minä
-vihin roomalaisten hyväksi itseni ja viholliset Manalan jumalille.»
-Sitten hän nousi ratsunsa selkään ja syöksyi keskelle vihollisjoukkoa.
-Latinalaiset säikähtivät kuolemaan vihkiytyneen uljasta hahmoa,
-ikäänkuin hän olisi levittänyt ruttotautia heidän keskelleen. Kun hän
-vihdoin nuolituiskun lävistämänä vaipui maahan, latinalaiset
-pelästyneinä lähtivät pakosalle. Samalla roomalaiset tekivät hyökkäyksen
-ja pääsivät taistelussa voitolle.
-
-
-□ =Pontius.= Kun roomalaiset taistelivat _samnilaisia_ vastaan, sattui
-kerran, että koko heidän sotajoukkonsa joutui saarroksiin _Caudiumin
-solaan_. Samnilaisten kuningas _Pontius_ tiedusteli vanhalta kokeneelta
-isältään, miten hänen tuli kohdella vangiksi saamiaan roomalaisia. Isä
-vastasi: »Sinun tulee joko laskea heidät kaikki loukkaamattomina
-vapaiksi saavuttaaksesi heidän ystävyytensä tai tappaa heidät viimeistä
-miestä myöten, etteivät he voisi sinua vahingoittaa». Pontius ei
-kuitenkaan seurannut kumpaakaan neuvoa, vaan pani koko sotajoukon
-kulkemaan ikeen alta ja pakotti konsulin hyväksymään samnilaisille
-edullisen rauhan. Sitten hän päästi roomalaiset vapaiksi ja salli heidän
-palata kaupunkeihinsa.
-
-Tämä tapaus herätti Roomassa paljon suuttumusta ja häpeää. Silloin
-konsuli ehdotti, että senaatti ei hyväksyisi hänen tekemäänsä rauhaa,
-vaan sitoisi hänet ja lähettäisi hänet takaisin Pontiukselle. Niin
-tehtiinkin. Mutta Pontius ei ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun, vaan
-vaati, että koko roomalaisten sotajoukko palaisi takaisin Caudiumin
-solaan, jossa se oli ollut saarrettuna. Kun senaatti ei suostunut
-täyttämään vaatimusta, Pontius jalomielisesti vapautti konsulin ja
-päästi hänet kotiin.
-
-Sen jälkeen taistelut alkoivat uudelleen ja roomalaiset pääsivät lopulta
-voitolle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 94._ Väkirynnäkkö.
-]
-
-
-□ =Roomalaisten sotataito.= Samnilaissotien aikana roomalaisten
-sodankäyntitaito suuresti kehittyi. Kaikki Rooman kansalaiset, jotka
-olivat täyttäneet 17 vuotta, olivat asevelvollisia. Sotaretkiin he
-ottivat osaa 46:nteen ikävuoteen saakka, mutta senkin jälkeen he olivat
-velvollisia tarttumaan aseisiin kaupungin puolustukseksi. Vasta
-täytettyään 60 vuotta he olivat sotapalveluksesta täysin
-vapaat. — Roomalaisen sotajoukon muodosti aluksi yksi, sittemmin kaksi
-tai useampikin _legioona_, joissa oli noin 4,000 miestä kussakin.
-Legioona taas jakautui pienempiin osastoihin, joita sanottiin
-kenturioiksi. Taisteluun ryhdyttäessä legioonan sotamiehet asettuivat
-kolmeen peräkkäiseen rintamaan. Ensimmäisessä rintamassa oli kukoistavia
-sotakelpoisia nuorukaisia, toisessa varttuneita miehiä ja kolmannessa
-juurevia sotauroita, joita sanottiin veteraaneiksi. Jos ensimmäisen
-rintaman miehet voitettiin, he peräytyivät toiseen rintamaan. Kolmannen
-rintaman miehet sen sijaan lepäsivät yhä asemillaan kilpi olallaan ja
-peitsen kanta maata vasten. Vasta jos toinenkin rintamarivi voitettiin,
-tuli sotauroiden vuoro. Edellisten rivien jäännökset liittyivät heihin
-ja nyt aloitettiin taistelu kolmannen kerran. Mutta vaikka viimeinenkin
-rintama kärsi tappion, ei sotajoukko silti ollut täydellisesti
-menetetty. Roomalaiset rakensivat aina, ennen kuin antautuivat
-kahakkaan, vahvan leirin jollekin mäen kummulle, ja voitettuina he
-vetäytyivät leirinsä suojaan, josta jatkoivat vastarintaa.
-
-Roomalaisen sotamiehen hyökkäysaseet olivat kolmatta metriä pitkä
-_peitsi_ sekä lyhyt _miekka_. Puolustusaseina hänellä oli _kypärä_,
-_nahkahaarniska_, _säärystimet_ ja suuri neliskulmainen _kilpi._
-Jokaista legioonaa seurasi joukko kevytaseisia, joilla oli lingot,
-jouset tai kevyet heittokeihäät. Sitä paitsi siihen kuului pieni
-ratsuväenosasto.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 95._ Sotamerkkejä.
-]
-
-Roomalaiset olivat erittäin taitavia piirittäjiä. Heillä oli samanlaisia
-piirityskoneita kuin muinaisilla assyrialaisilla: _muurinsärkijöitä_ ja
-_piiritystorneja_. Lisäksi he valmistivat muitakin piiritysvehkeitä,
-kuten esim, voimakkaita _heittokoneita_, joilla viskattiin suuria
-kivilohkareita piiritettyyn kaupunkiin.
-
-Sotakuri oli erinomaisen ankara. Pieninkin tottelemattomuus rangaistiin
-kuolemalla.
-
-Eri sotaväenosastoilla oli omat merkkinsä, joita kannettiin pitkien
-tankojen päässä. Tavallisin merkki oli vanhempina aikoina kämmenen kuva,
-myöhemmin kotka.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 96._ Triumfisaatto.
-]
-
-Taistelussa kunnostautuneille annettiin palkinnoksi kunniaseppeleitä.
-Suurin palkinto, mikä saattoi tulla päällikön osaksi, oli _triumfi_ eli
-_riemusaatto_. Kun triumfin viettäjä saapui Roomaan, senaatti ja koko
-kansa olivat häntä vastassa portilla. Pitkässä kulkueessa kuljettiin
-läpi kaupungin triumfiportista »pyhää katua» Forumille ja sieltä
-edelleen Capitoliumiin, jossa sotapäällikkö uhrasi Juppiterille
-kiitosuhrin. Riemusaattueen etupäässä kulkivat senaattorit. Tämän
-jälkeen tulivat papit taluttaen uhrieläimiä. Sitten seurasi kantopaareja
-ja vaunuja, joissa kuljetettiin sotasaalis, tauluja, joihin voittajan
-urotyöt oli kaiverrettu, ja ylhäisiä sotavankeja. Vihdoin tuli triumfin
-viettäjä itse kullatuissa vaunuissa, neljän valkoisen hevosen vetämänä.
-Hänen yllään oli purppurainen viitta, ja orja piti laakeriseppelettä
-hänen päänsä päällä. Viimeisenä kulki sotajoukko laulaen ja
-kajahdutellen ylistyshuutoja. Kansa sirotti kukkia kaduille, ja koko
-kaupunki oli juhla-asussa.
-
-
-● =Tarentumin sota (280–270).= Samnilaisten kukistumisen jälkeen tuli
-Suur-Kreikan vuoro. Kreikkalaiset olivat jo veltostuneet eivätkä
-sotilaina vetäneet vertoja roomalaisille. Siitä huolimatta _Tarentum_
-uskalsi rakentaa riitaa Rooman kanssa. Kun Rooma tämän johdosta julisti
-Tarentumille sodan, siirtokunta pyysi apua Epeiroksen kuninkaalta
-_Pyrrhokselta_. Tämä noudatti kernaasti tarentumilaisten kutsua ja
-purjehti joukkoineen Italiaan. — Nyt makedonialainen falangi ja
-roomalainen legioona ensi kerran iskivät yhteen. Kahdessa ensi
-taistelussa Pyrrhos voitti, sillä roomalaiset olivat tottumattomia
-taistelemaan sotaelefantteja vastaan. Hän menetti kuitenkin itse niin
-paljon väkeä, että huudahti onnentoivottajalle: »Vielä tällainen voitto,
-niin olemme hukassa!» Kolmannessa taistelussa _Beneve´ntum_in
-lähettyvillä sotaonni vaihtuikin. Roomalaiset ampuivat elefantteihin
-palavia, tervaisiin tappuroihin käärittyjä nuolia. Tämä synnytti
-epäjärjestystä Pyrrhoksen joukoissa. Illan tullen kuningas oli kärsinyt
-täydellisen tappion. Vuonna 272 Tarentumin oli antauduttava ja pari
-vuotta myöhemmin koko Suur-Kreikka oli alistettu Rooman valtaan.
-
-
-□ =Pyrrhos ja Fabricius.= Kun roomalaiset olivat saaneet haltuunsa
-Keski-Italian, he päättivät valloittaa Italian niemimaan eteläisenkin
-osan. Siellä asui pääasiallisesti _kreikkalaisia_, jotka kaupallaan
-olivat rikastuneet, mutta olivat myös veltostuneita. Kun he joutuivat
-sotaan roomalaisia vastaan, he pyysivät avukseen kuningas _Pyrrhoksen_.
-Tämä oli aikaisemmin ottanut osaa niihin sotiin, joita Aleksanteri
-Suuren kuoltua sotapäälliköt kävivät keskenään. Tarentumilaiset
-uskottelivat Pyrrhokselle, että roomalaiset olivat raakalaiskansaa,
-barbaareja, jotka eivät kyenneet vastustamaan hyvin harjoitettuja
-sotajoukkoja ja elefantteja. Seikkailunhaluinen Pyrrhos lähti Italiaan,
-aikoen täällä hankkia samanlaista kuolematonta kunniaa kuin Aleksanteri
-Suuri aikoinaan Persian retkellä. Mutta jo ensi taistelussa Pyrrhos sai
-kokea, että tarentumilaisten kuvaus roomalaisista oli väärä. Rohkeina
-roomalaiset soturit asettuivat oivallisesti järjestettyyn
-taistelurintamaan. Katsellessaan tätä eräältä kukkulalta Pyrrhos
-virkkoi: »Noiden barbaarien sotarintama ei näytä niinkään
-barbaariselta». Kun taistelu alkoi, roomalaiset pelkäämättä kulkivat
-joen yli ja ryhtyivät hyökkäykseen. Seitsemän kertaa he ryntäsivät
-Pyrrhoksen sotajoukkoa vastaan syöstäkseen sen hajalle, mutta aina
-heidät työnnettiin takaisin. Viimein Pyrrhos komensi taisteluun
-oivallisen ratsuväkensä ja sotaelefanttinsa. Nähdessään nuo suuret
-eläimet, jotka selässään kantoivat sotilailla täytettyjä torneja,
-roomalaisten hevoset pelästyivät, ratsumiehet pakenivat hajallisina
-ryhminä, ja koko sotajoukko joutui epäjärjestykseen. Pyrrhos oli päässyt
-voitolle. Kun hän taistelun tauottua tarkasti taistelukenttää, hän
-huomasi kaikkien kaatuneiden roomalaisten makaavan päät viholliseen
-käsin. Tämän nähdessään Pyrrhos huudahti: »Jos olisin moisten soturien
-päällikkö, olisin jo kukistanut koko maailman».
-
-Kerran vielä Pyrrhos voitti roomalaiset, mutta kolmannessa taistelussa
-hän kärsi musertavan tappion, ja Etelä-Italia joutui Roomalle v. 270 e.
-Kr.
-
-Roomalaisten yksinkertaiset tavat ja horjumaton rehellisyys herättivät
-veltostuneissa kreikkalaisissa mitä suurinta kummastusta ja ihailua.
-Varsinkin senaattori _Fabrĭ´ciuksen_ ylevä mielenlaatu teki Pyrrhokseen
-syvän vaikutuksen. Kerran Fabricius saapui kuninkaan leiriin
-keskustelemaan sotavankien vaihtamisesta. Tästä tapauksesta
-kreikkalainen historioitsija _Plū´tarkhos_ kertoo seuraavasti: »Pyrrhos
-pyysi köyhää Fabriciusta ottamaan vastaan rahasumman ystävyyden
-merkiksi. Fabricius hylkäsi kuitenkin lahjan, ja kuningas jätti asian
-sillensä. Seuraavana päivänä hän käski asettaa suurimman sotaelefantin
-Fabriciuksen selän taakse verhon suojaan heidän keskustelunsa ajaksi.
-Niin tehtiinkin. Kuninkaan antaessa merkin vedettiin esirippu syrjään,
-ja samassa elefantti kammoksuttavasti rummuttaen kohotti kärsäänsä
-Fabriciuksen pään yli. Tämä kääntyi levollisesti Pyrrhoksen puoleen ja
-sanoi: ’Eläin vaikuttaa minuun tänään yhtä vähän kuin kulta eilen.’
-Pyrrhos ei voinut tarpeeksi ihmetellä Fabriciuksen mielenlaatua. Hän
-pyysikin Fabriciusta jäämään luokseen sotapäälliköksi ja
-neuvonantajaksi. Mutta tämän kerrotaan vastanneen sävyisästi: ’Se ei
-olisi sinulle, kuningas, edullista. Sillä ne, jotka nyt ihailevat sinua,
-tahtoisivat, opittuaan tuntemaan minut, mieluummin minut kuninkaakseen
-kuin sinut.’ Pyrrhos ei loukkaantunut tästä lauseesta. Päinvastoin hän
-uskoi Fabriciukselle sotavankinsa, ja tämä lupasi lähettää ne takaisin,
-sitten kun ne olivat käyneet omaisiaan tervehtimässä. Heidät lähetettiin
-todellakin jonkin ajan kuluttua takaisin, ja senaatti määräsi
-kuolemantuomion jokaiselle, joka jäi kotiin.» Edelleen Plutarkhos
-kertoo, että Pyrrhoksen henkilääkäri tarjoutui Fabriciukselle
-myrkyttämään kuninkaan sopivasta palkkiosta, mutta Fabricius ei
-suostunut ehdotukseen, vaan lähetti lääkärin kirjeen Pyrrhokselle. Tämä
-rankaisi lääkäriä, mutta vapautti roomalaisille palkinnoksi kaikki
-sotavangit. Mutta roomalaiset eivät tahtoneet lunnaitta ottaa vastaan
-sotavankeja vihollisen suosionosoituksena, vaan vapauttivat
-vastalahjaksi yhtä suuren määrän kreikkalaisia sotavankeja.
-
-Tarentumin sodan aikana Pyrrhos kerran lähetti erään etevän
-kreikkalaisen puhujan Roomaan keskustelemaan rauhasta. Kun puhuja saapui
-senaattiin, tuntui hänestä kuin hän olisi joutunut kuningasten
-kokoukseen, niin arvokkailta läsnäolijat näyttivät. Useat senaattorit
-lumoutuivat viekkaan kreikkalaisen puheesta ja olivat taipuvaisia
-suostumaan hänen tarjoukseensa. Silloin nousi vanhuuttaan sokea _Appius
-Claudius_, joka oli orjilla kannattanut itsensä tähän tärkeään
-kokoukseen, ja puhkesi sanomaan: »Tähän saakka olen surrut sokeuttani;
-nytpä tahtoisin olla kuurokin, ettei minun tarvitsisi kuulla teidän
-pelkurimaisia ehdotuksianne». Kun Appius oli lopettanut voimakkaan
-puheensa, kaikki olivat valmiit jatkamaan sotaa. Kreikkalaisen oli
-vietävä Pyrrhokselle sana, etteivät roomalaiset aikoneet keskustella
-rauhasta vihollisen kanssa, niin kauan kuin hän vielä oli Italiassa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 97._ _Via Appia_ sekä takana Rooman kaupungin
-    vesijohdonjäännöksiä.
-]
-
-
-● =Miten Italiaa hallittiin.= Roomalaiset olivat pienenä vähemmistönä
-kukistettujen kansojen keskuudessa. Sen tähden vaadittiin heiltä taitoa,
-että he voisivat pitää koko Italian alamaisuudessa. Heidän
-mielilauseensa oli: »Hajoita ja hallitse!» (dī´vide et i´mperā).
-Muutamat kaupungit, jotka olivat auttaneet roomalaisia heidän
-sotaretkillään, saivat mielensä mukaan järjestää sisäiset asiansa, mutta
-toisia pidettiin kovassa sorronalaisuudessa. Näin he synnyttivät
-eripuraisuutta ja kateutta voitettujen kesken, ja siten he saivat
-estetyksi liittokuntien muodostumisen ja yhteiset kapinayritykset.
-
-Mutta käyttivätpä roomalaiset muitakin keinoja valtansa ylläpitämiseksi.
-Pitkin valtakuntaa perustettiin sotilassiirtoloita eli _kolonioita_,
-joihin muutti asumaan Rooman kansalaisia. Ja valtakunnan eri osat
-yhdistettiin toisiinsa lujilla _sotilasteillä_, jotka olivat niin
-hyvästi rakennetut, että ne osittain vielä tänä päivänä ovat
-käytännössä. Ensimmäinen ja huomattavin sotilastie oli Appius
-Claudiuksen rakennuttama Vĭa Appia, joka johti Roomasta
-etelään. — Näillä toimenpiteillä roomalaiset saivat lamautetuksi kaiken
-vastarinnan. Vähä vähältä naapurikansat sulautuivat roomalaisiin, ja
-vihdoin puhuttiin latinan kieltä yli koko Italian.
-
-
-                       PUUNILAISSODAT (264–146).
-
-
-● =Rooma ja Karthago.= Tarentumin sodan jälkeen oli Välimeren ympärillä
-viisi suurvaltaa: Egypti, Syyria, Makedonia, Karthā´go ja Rooma.
-Viimeksimainittu ei kuitenkaan tyytynyt jakamaan valtaa muiden kanssa,
-vaan se tahtoi saada koko tunnetun maailman hallittavakseen. Sen tähden
-oli sota muiden suurvaltojen kanssa välttämätön.
-
-Ensimmäiseksi sota puhkesi Karthagon ja Rooman välillä. Karthago oli
-Aleksandrian rinnalla maailman rikkain kaupunki. Siellä oli suuria
-tehtaita. Kauppiasten karavaanit kulkivat kauas Afrikan sisämaahan ja
-heidän laivansa liikkuivat Välimeren kaikissa osissa. Kaupunki oli
-hallitusmuodoltaan tasavalta. Palkkajoukoillaan se oli vallannut
-Pohjois-Afrikan rannikon koko länsipuoliskon, osan Sardiniaa ja Korsikaa
-sekä läntisen Sisilian. Kun Roomakin tahtoi saada jalansijaa Sisiliassa,
-lännen molemmat suurvallat joutuivat ilmitaisteluun.
-
-
-● =Ensimmäinen puunilaissota (264–241).= Roomalaiset sanoivat Karthagon
-asukkaita puunilaisiksi, ja sen tähden Karthagoa vastaan käytyjä sotia
-sanotaan _puunilaissodiksi_. Ensimmäinen näistä kesti yli 20 vuotta
-(264–241). Roomalaiset olivat tähän saakka taistelleet vain
-maajoukoilla, mutta nyt heidän täytyi hankkia laivasto. Suurin
-ponnistuksin he saivatkin sen rakennetuksi, voittivat Karthagon _Mylae_n
-[my̆´lē] taistelussa ja pakottivat sen rauhanteossa luovuttamaan
-Sisilian saaren, josta tehtiin Rooman ensimmäinen _maakunta_ eli
-_provinssi_.
-
-
-□ Kun Italia oli valloitettu, roomalaiset rupesivat levittämään
-valtaansa Sisiliaan. Siellä he joutuivat taisteluun karthagolaisten eli
-puunilaisten kanssa. Niin alkoivat vuonna 264 e. Kr. _puunilaissodat_.
-
-Karthagolaisilla oli suuria viisikantisia kolmensadan miehen soudettavia
-laivoja. Sen tähden he sanoivatkin ylpeästi: »Roomalaiset eivät uskalla
-pestä käsiään meressä pyytämättä meiltä lupaa.» Mutta maasotajoukon
-laita oli toinen. Siinä oli monenlaista väkeä; afrikkalaiset ratsastivat
-pienillä virkuilla hevosilla, joille he levittivät satulaksi leijonan
-taljan; gallialaiset heiluttivat suuria kahdella kädellä hoidettavia
-miekkojaan; saarien asukkaat viskasivat lyijykuulia lingoillaan. Mutta
-kaikki nämä joukot olivat pestattuja; karthagolaiset itse toimivat vain
-päällikköinä. Sen tähden maajoukko oli heikko verrattuna Rooman
-sotajoukkoon.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 98._ Roomalaisen kaksisoutuisen sotalaivan keula.
-]
-
-Roomalaiset ymmärsivät kuitenkin, että sota oli ratkaistava merellä,
-jonka tähden he päättivät hankkia itselleen laivaston. Mutta he olivat
-suuressa pulassa, kun eivät tienneet, minkä näköisiä sotalaivat olivat
-ja miten ne oli rakennettava. Silloin eräs karthagolainen laiva
-haaksirikkoutui Italian rannikolle. Roomalaiset ottivat sen mallikseen,
-ja sen mukaan he rakensivat toista sataa alusta. Tottumattomia kun
-olivat liikkumaan merellä, he eivät kuitenkaan saaneet laivastollaan
-sanottavia aikaan. Silloin he keksivät sellaisen keinon, että
-kiinnittivät kuhunkin laivaan laskusillan. Saapuessaan vihollislaivaston
-luo he laskivat laskusillat alas, niin että niiden päässä olevat terävät
-raudat iskeytyivät vihollislaivaan. Kun alukset olivat kytketyt yhteen,
-roomalaiset riensivät kaksi rinnan laskusiltaa pitkin vihollisten
-laivaan. Siten taistelu muuttui maataistelun kaltaiseksi.
-
-Näin varustetulla laivastolla roomalaiset saivat voiton
-karthagolaisista, uskalsipa konsuli _Regulus_ lähteä Afrikkaankin
-vihollista ahdistamaan. Hän valloitti siellä monta kaupunkia ja saapui
-vihdoin Karthagon edustalle. Mutta silloinpa sotaonni kääntyi.
-Reguluksen joukot voitettiin, ja hän itse joutui karthagolaisten
-vangiksi.
-
-Kun karthagolaisilla ei kuitenkaan sodan jatkuessa ollut pysyvää
-menestystä, he olivat halukkaat rauhaan ja lähettivät Reguluksen Roomaan
-neuvottelemaan rauhasta sekä vankien vaihtamisesta. Lähtiessään hän
-vannoi palaavansa, jos hänen ei onnistuisi saada asiaa toimeen. Roomaan
-tultuaan Regulus, tietäen hyvin, mikä kova rangaistus häntä odottaisi,
-jos hän tyhjin toimin palaisi Karthagoon, kehoitti innokkaasti
-kansalaisiaan jatkamaan sotaa. Senaatti hylkäsikin rauhantarjouksen, ja
-Regulus palasi kuulematta omaistensa rukouksia Karthagoon, jossa hänet
-kertoman mukaan kidutettiin kuoliaaksi.
-
-Sodan päätyttyä roomalaiset saivat _Sisilian_, josta tuli Rooman
-_ensimmäinen maakunta_.
-
-
-● =Toinen puunilaissota (218–201).= Muutamia vuosia ensimmäisen
-puunilaissodan jälkeen roomalaiset riistivät keskellä rauhaa Karthagolta
-Sardinian ja Korsikan, joista he tekivät toisen maakuntansa. Nämä
-tappiot eivät kuitenkaan sanottavasti heikentäneet Karthagoa, joka sen
-sijaan valtasi Pyreneitten niemimaan koko kaakkoisen osan. Täällä oli
-karthagolaisten päällikkönä taitava _Hannibal_, joka oli ottanut Rooman
-kukistamisen elämäntehtäväkseen. Kun Karthagon ahnaat kauppiaat eivät
-tahtoneet aloittaa sotaa, Hannibal hävitti erään Roomalle ystävällisen
-kaupungin Espanjassa, saaden täten roomalaiset julistamaan sodan. Näin
-alkoi _toinen puunilaissota_ (218–201).
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 99._ Hannibal.
-]
-
-Roomalaiset aikoivat lähettää sotajoukon niin Afrikkaan kuin Espanjaan,
-mutta Hannibal sai tämän aikeen estetyksi itse rientämällä maitse
-Pyreneitten ja Alppien yli Italiaan, jonne hän saapui äkkiarvaamatta
-roomalaisten suureksi hämmästykseksi. Ne sotajoukot, jotka roomalaiset
-lähettivät häntä vastaan, hän voitti toisen toisensa jälkeen.
-Hätääntynyt senaatti nimitti diktaattorin, mutta tämänkään ei onnistunut
-voittaa Hannibalia.
-
-
-□ Menetettyään Sisilian karthagolaiset etsivät korvausta Espanjasta.
-Sinne purjehti ylhäissukuinen _Hamilkar_, joka valloitti suuren osan
-tuota hopearikasta niemimaata. Hamilkarin lähtiessä Espanjaan hänen
-9-vuotias poikansa _Hannibal_ pyysi päästä isänsä mukaan sotaretkelle.
-Isä suostui poikansa pyyntöön, mutta vei hänet sitä ennen ylijumalan
-alttarin juurelle, jossa kehoitti häntä vannomaan, että hän ikuisesti
-vihaisi roomalaisia. Hannibal vannoi valan, jonka uskollisesti piti
-hamaan kuolemaansa saakka.
-
-Isänsä ja lankonsa kuoltua Hannibal tuli Karthagon sotajoukkojen
-ylipäälliköksi. Hän oli silloin vasta 26 vuoden ikäinen, mutta kumminkin
-täysin tehtäväänsä kypsynyt. Vartaloltaan hän oli kookas ja ryhdikäs,
-hänellä oli terävä katse ja kauas kantava ääni. Ei mikään vaara voinut
-häntä pelottaa, ja hän oli karaistunut kestämään pakkasta ja hellettä,
-nälkää ja janoa. Yksinkertaiset elämäntavat ylläpitivät hänen
-kestävyyttään. Sivistyksessä hän oli parhaiden aikalaistensa tasalla, ja
-nerokkaasti hän osasi järjestää sekä sotaretket että valtioasiat.
-Sotamiehet rakastivat häntä kuin isää, ja päällikkönä hän etsii
-vertaistaan maailmanhistoriasta.
-
-Uskollisena valalleen Hannibal rupesi tultuaan ylipäälliköksi
-rakentamaan riitaa roomalaisten kanssa. Hän valloitti Rooman liitossa
-olevan _Saguntum_in kaupungin. Tämän johdosta senaatti vaati Karthagon
-hallitusta luovuttamaan Hannibalin tai julistamaan sodan. Kun Karthagon
-neuvoskunta epäröi, niin Rooman lähettiläs kääri viittansa kokoon ja
-virkkoi: »Tässä on sota ja rauha, valitkaa!» Neuvoskunta vastasi: »Anna
-kumman tahdot!» »Olkoon sitten sota!» oli roomalaisen vastaus. Niin
-alkoi _toinen puunilaissota_ v. 218.
-
-Yllättääkseen vihollisen hänen omassa maassaan Hannibal päätti viedä
-Espanjassa olevat joukkonsa Gallian kautta ja Alppien yli
-Pohjois-Italiaan.
-
-Sotajoukon johdattaminen Alppien yli oli kumminkin vaikea, jopa
-uhkarohkea teko. Gallialaisten oppaiden saattamana Hannibal kulki Pienen
-S:t Bernhardin kautta. Syksy oli jo tulossa, ja korkeimmat solatiet
-alkoivat olla lumen peitossa. Lännestä noustaessa Alpit ovat
-suhteellisen loivat, joten itse nousu solaan ei tuottanut sanottavia
-vaikeuksia. Sitä enemmän häiritsivät vihamielisten vuoristokansojen
-salaväijytykset. Kun sotajoukko yhdeksän päivän jälkeen oli saapunut
-autiolle solaylänteelle Mont Blancin juurelle, sotilaat jo olivat lopen
-uupuneet. Rohkaistakseen heidän mieltään Hannibal vei heidät eräälle
-kielekkeelle, josta he näkivät vihannan Italian leviävän silmiensä
-eteen. Annettuaan sotajoukon jonkin verran levätä Hannibal ryhtyi
-laskeutumaan laaksoihin. Tämä oli paljon vaikeampaa kuin nousu vuorille,
-sillä Alpit viettävät jyrkästi Po joen laaksoon. Useasti miehet
-liukastuivat kapeilta po-luilta ja suistuivat suin päin syvyyteen.
-Jalkaväki tuli kuitenkin jotenkuten toimeen, mutta vaikeampi oli
-kuljettaa kuormastoa, ja kaikkein enimmän huolta tuottivat suuret ja
-kömpelöt sotaelefantit. Eräässä kohdassa oli kuljettava jyrkästi
-viettävän lumikentän poikki. Hanki ei kannattanut hevosia ja
-elefantteja, vaan ne vaipuivat kuin loukkuun eivätkä lopulta päässeet
-kulkemaan eteenpäin enempää kuin taaksepäinkään. Ihmisiä taas hanki
-kylläkin kannatti, mutta rinne oli niin jyrkkä, että jalkamiehet
-liukastuivat, ja aina kun pyrkivät polviensa varassa nousemaan pystyyn,
-he liukuivat vain alemmas. Suurella vaivalla saatiin rakennetuksi
-lumikentän yli tie, jota pitkin sotajoukko pääsi etenemään. Kaksi
-viikkoa kesti matka Alppien yli, ja sen aikana kolmas osa sotajoukkoa
-joutui hukkaan.
-
-Hannibalin sotataito korvasi kuitenkin kärsityt tappiot. Hän sai
-istutetuksi sotamiehiinsä erinomaisen innostuksen ja alttiuden,
-antautumalla kaikkiin niihin kärsimyksiin kuin hekin; hän söi heidän
-yksinkertaista ruokaansa, marssi jalkaisin heidän rinnallaan ja nukkui
-taivasalla. Vihollisten asemat ja suunnitelmat hän ymmärsi saada
-selville vakoojien avulla. Ei kukaan vakoilussa vetänyt vertoja hänelle
-itselleen. Valepuvussa ja tekoparta leuassa hän kävi Italian
-kaupungeissa ja keskusteli sujuvalla latinan kielellä asukkaiden kanssa.
-
-Roomalaiset lähettivät kolme suurta sotajoukkoa Hannibalia vastaan,
-mutta hän voitti ne kaikki. Diktaattoriksi valittu _Fă´bius Mā´ximus_ ei
-uskaltanut antautua julkitaisteluun Hannibalin kanssa, vaan seurasi aina
-vihollisen kintereillä vaikeuttaen ruuan hankinnan ja tuottaen hänelle
-pienempiä vaurioita, missä saattoi. Fabiuksen omituinen sodankäyntitapa
-ei miellyttänyt roomalaisia, jotka alkoivat sanoa häntä
-»vitkastelijaksi» (Cunctā´tor).
-
-Kerran oli Fabius saamaisillaan vangituksi koko Hannibalin sotajoukon.
-Oppaat veivät näet Hannibalin harhaan. Äkkiä hän huomasi olevansa
-suljettuna vuorien ympäröimään umpilaaksoon. Harjanteilla näkyi kaikilla
-puolin roomalaisia sotilaita. Mutta Hannibal sidotutti vitsakimppuja
-2,000 naudan sarviin; yöllä sytytettiin vitsat palamaan ja mylvien
-naudat hyökkäsivät harjannetta ylös. Roomalaiset, jotka nähdessään nuo
-tulta syöksevät hirviöt luulivat itse hornan henkien olevan liikkeellä,
-aivan tyrmistyivät. Sitten kyllä selvisi, että kysymyksessä oli ihmisten
-keksimä sotajuoni, mutta luullen vihollisjoukon tekevän äkkirynnäkön he
-joka puolelta kiiruhtivat uhatulle kohdalle. Sillä välin Hannibalin
-joukot livistivät vastakkaiselta taholta tiehensä.
-
-
-● Kun diktaattorin virka-aika oli kulunut umpeen, valittiin taas
-konsulit. Nämä päättivät vielä kerran koettaa sotaonnea. _Cannae_n
-[ka´nnē] taistelussa sotajoukot törmäsivät yhteen, mutta taaskin
-Hannibal sai loistavan voiton. Sotatanterella 70,000 roomalaista makasi
-kuolleena, niiden joukossa toinen konsuli ja 80 senaattoria. Nyt kaikki
-luulivat Hannibalin rientävän suoraan pääkaupunkia valloittamaan. Rooman
-valtasi suunnaton kauhu. Vielä vuosisatojen kuluttua asukkaat sanoivat
-toisilleen: »Hannibal on porttien edessä» (Hannibal ad po´rtās), kun
-odottivat suurta onnettomuutta. Hannibal ei kuitenkaan saapunut, vaan
-katsoi tarpeelliseksi ensin saada puolelleen Italian kansat.
-
-Vaikka asema tuntui epätoivoiselta, roomalaiset eivät kuitenkaan
-lannistuneet. He ponnistivat viimeiset voimansa saadakseen vielä
-sotajoukon kokoon; orjia ja pahantekijöitäkin asetettiin riveihin.
-
-Karthagon kauppiaat eivät puolestaan lähettäneet Hannibalille tarpeeksi
-apujoukkoja, koska pitivät tärkeämpänä jatkaa taistelua Espanjassa.
-Hannibalin joukot hupenivat päivä päivältä. Liittolaiset alkoivat luopua
-hänestä. Vihdoin hänen täytyi karvastelevalla mielellä vetäytyä Italian
-eteläisimpään niemimaahan, jonne hän varustautui niin lujasti, että hän
-vielä vuosikausia saattoi tehdä vastarintaa roomalaisille.
-
-Tämän sodan roomalaisista sotapäälliköistä oli _Scīpio_ onnekkain.
-Hannibalin taistellessa Italiassa hän valloitti Espanjan roomalaisille.
-Lähtipä hän vihdoin Afrikkaan hätyyttämään Karthagoa sen omilla
-tanterilla. Nyt vihdoinkin Karthagon kauppaylimyksille tuli hätä käteen.
-He lähettivät pikaisesti sanan Hannibalille Italiaan, että hänen
-viipymättä oli palattava Karthagoa puolustamaan. Hannibal noudatti
-käskyä. _Ză´ma_n luona sotajoukot iskivät yhteen. Verisen taistelun
-jälkeen roomalaiset saivat voiton. Karthagon oli pakko suostua rauhaan,
-joka lopetti sen mahtavuuden. Se luopui Espanjasta, joka tehtiin Rooman
-maakunnaksi, luovutti laivastonsa roomalaisille, lupasi olla ryhtymättä
-sotaan ilman Rooman suostumusta ja maksoi suunnattoman rahasumman.
-
-
-□ =Arkhimedes.= Niiden kaupunkien joukossa, jotka olivat menneet
-Hannibalin puolelle hänen menestyksensä päivinä, oli Syrakusa. Sen
-tähden roomalaiset, kun sotaonni taas kääntyi heille suosiolliseksi,
-ryhtyivätkin kohta piirittämään tätä kaupunkia. Syrakusassa eli pu-heena
-olevaan aikaan etevä fysiikan tutkija _Arkhimē´dēs_. Hänen keksimillään
-sotakoneilla piti kaupunki kauan puoliaan. Kun roomalaisten laivat
-lähestyivät kaupungin muuria, niin sieltä hinattiin alas suurilla
-koukuilla varustettuja rautavitjoja; ne tarttuivat laivoihin, joiden
-perät kohotettiin konevoimalla ylös, keulain painuessa veden alle. Näitä
-koneita sanottiin »rautakäsiksi». Maan puolelle Arkhimedes asetti
-keksimiään heittokoneita, jotka viskasivat milloin nuoli- ja
-keihästuiskun, milloin mahdottoman isoja kivilohkareita. Niillä
-murskattiin muurinsärkijät ja tuhottiin miehet.
-
-Näin Syrakusa piti puoliaan kolmatta vuotta. Vihdoin roomalaiset saivat
-sen ylläköllä valtaansa. Eräs roomalainen sotilas tunkeutui Arkhimedeen
-puutarhaan, jossa tutkija parhaillaan istui hiekkaan piirtämiensä
-mittausopillisten kuvioiden ääressä. Nähdessään vieraan tulevan
-Arkhimedes huusi: »Älä riko ympyröitäni!» Oppimaton sotilas ei
-kuitenkaan ymmärtänyt tällaista puhetta, vaan pisti suutuksissaan
-Arkhimedeen kuoliaaksi.
-
-
-□ =Zaman taistelu. Hannibalin loppuvaiheet.= Kauan Hannibal taisteli
-onnekkaasti roomalaisia vastaan, mutta heidän vastarintaansa hän ei
-voinut lopullisesti musertaa. Hävittyään he panivat pystyyn uusia
-legioonia, kun taas Hannibal ei saanut tarvittavia apujoukkoja
-Karthagosta. Vihdoin nuori, urhokas _Scīpio_ lähti meren yli Afrikkaan
-ahdistaakseen vihollista sen omalla alueella. Silloin Hannibal sai
-käskyn saapua Karthagoa puolustamaan. Karvain mielin hän lähti Italiasta
-lausuen katkerana: »Eivät roomalaiset Hannibalia voittaneet, vaan
-Karthagon neuvoskunta.»
-
-Hannibal tapasi vihollisen _Ză´ma_n luona, muutaman päivän matkan päässä
-Karthagosta. Hyvin tietäen, että ratkaiseva taistelu oli tulossa, ja
-tuntien sotavoimainsa heikkouden Hannibal halusi neuvotteluilla sopia
-vihollisen kanssa. Nuo aikansa suurimmat sotapäälliköt kohtasivat
-toisensa sotajoukkojensa nähden. Scipio oli nuori, kookas ja koko
-olennoltaan uljas; Hannibal taas monien rasitusten, huolien ja
-pettymysten vanhentama. Hetken kumpikin oli vaiti. Vihdoin Hannibal
-aloitti keskustelun. Muistuttaen sotaonnen häälyväisyydestä hän tarjosi
-rauhaa. Mutta kun sen ehdoksi pantiin karthagolaisten täydellinen
-antautuminen, Hannibal vetosi aseiden ratkaisuun. Taistelu alkoi. Nyt
-niinkuin ennenkin Hannibal johti joukkojansa erinomaisella
-päällikkötaidolla. Mutta hänen parhaat miehensä olivat kaatuneet
-Italiassa, ja uudet harjaantumattomat joukot eivät kyenneet pitämään
-puoliaan roomalaisten legioonain rynnätessä. Elefantit joutuivat
-hämmennyksiin, apujoukot pakenivat. Sotajoukkonsa tähteet Hannibal
-pelasti Karthagon muurien suojaan. Rauhan ehdot olivat kovat. Karthagon
-täytyi luopua Espanjasta, antaa viholliselle sotalaivansa, jotka Scipio
-poltti, sekä maksaa suunnaton rahasumma.
-
-Rauhanteon jälkeen Hannibal väsymättä toimi kotikaupunkinsa
-vaurastuttamiseksi. Tämä herätti roomalaisissa pelkoa, ja he vaativat
-häntä jätettäväksi heidän käsiinsä. Silloin Hannibal katsoi parhaaksi
-paeta. Hän eli sitten itämaiden hoveissa, koettaen kaikkialla kiihottaa
-hallitsijoita Roomaa vastaan. Hän ei kuitenkaan ollut täällälään
-roomalaisten vainolta turvassa. Kun hän sai tietää, että hänet jo oli
-kavallettu vainoojilleen, hän otti myrkkyä, jota hänellä aina oli
-mukanaan. Hänen viimeiset sanansa olivat: »Tahdon päästää roomalaiset
-heidän pelostaan, koskeivät he voi antaa vanhan miehen kuolla rauhassa.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 100._ Scipio nuorempi.
-]
-
-
-● =Kolmas puunilaissota (149–146).= Huolimatta tappioistaan ja ankarista
-rauhanehdoista Karthago vähitellen pääsi voimistumaan. Roomalaiset
-alkoivat pelätä, että se vielä kerran voisi käydä heille vaaralliseksi.
-Varsinkin eräs vanha _Că´to_ niminen senaattori kiihotti roomalaisia
-tätä heidän kilpailijaansa vastaan. Lausuipa hän senaatin kokouksessa
-mielipiteensä mistä asiasta tahansa, niin aina hän lopetti puheensa
-sanoilla: »Muutoin olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä.» Cato
-sai vihdoin roomalaiset julistamaan sodan kilpailijalleen.
-Karthagolaiset tahtoivat kuitenkin säilyttää rauhan millä hinnalla
-tahansa. Roomalaiset vaativat silloin kaupungin arvokkaimpia miehiä
-panttivangeiksi ja sitten kaikki kaupungissa olevat aseet.
-Karthagolaiset suostuivat molempiin vaatimuksiin. Mutta kun roomalaiset
-sen jälkeen määräsivät heidät hävittämään kaupunkinsa ja siirtämään sen
-puolitoista peninkulmaa sisämaahan, he päättivät mieluummin yrittää
-vastarintaa. Yötä päivää taottiin uusia aseita, ja orjat vapautettiin ja
-tehtiin kansalaisiksi. Kun roomalaiset kävivät ryntäämään, he ihmeekseen
-huomasivat, että heillä olikin edessään lujasti varustettu ja hyvin
-aseistettu kaupunki. Vasta kolmen vuoden piirityksen jälkeen _Scipio_
-nuoremman onnistui valloittaa Karthago. Useimmat asukkaat tapettiin;
-toiset joutuivat orjiksi. Itse kaupunki hävitettiin perustuksiaan
-myöten. Karthagolaisten valtiosta tehtiin _Afrikka_-niminen maakunta.
-
-
-● =Muita valloituksia.= Puunilaissotien väliajoilla roomalaiset kävivät
-useita sotia muitakin naapureitaan vastaan. Ei mikään muu valtakunta
-kuitenkaan kyennyt tekemään niin ankaraa vastarintaa kuin Karthago.
-_Gallia cisalpina_ kukistettiin aivan helposti. Jonkin verran työläämpi
-oli _Makedonian_ ja siihen kuuluvan _Kreikan_ anastaminen. Miekaniskutta
-saatiin miehitetyksi Pergamos, jota roomalaiset sanoivat _Aasiaksi_.
-
-
-● =Maakuntien hallitus.= Puunilaissotien jälkeen Rooman valtakuntaan
-kuului kolmenlaisia alueita: 1) Rooman kaupunki lähimpine
-ympäristöineen, 2) Italian voitetut kansat, joita sanottiin
-liittolaisiksi, sekä 3) Italian ulkopuolella olevat maakunnat, jotka n.
-v. 130 e. Kr. olivat seuraavat: Sisilia, Sardinia, tämänpuoleinen
-Gallia, Espanja, Makedonia, Kreikka, Afrikka ja Aasia.
-
-Maaherroiksi provinsseihin asetettiin entisiä konsuleita tai praetoreita
-ja heitä sanottiinkin sen tähden _prōkonsuleiksi_ tai _prōpraetoreiksi_.
-He olivat virassa vain yhden vuoden, niin kuin muutkin tasavallan
-virkamiehet. Mutta virka-aikanaan heillä oli rajaton valta. Useimmat
-maaherrat olivat tunnottomia miehiä, jotka ajattelivat vain rikkauksien
-kokoamista, ja sen tähden he kiskoivat asukkailta suuria veroja ja
-vaativat heiltä lahjuksia, niin että varakkaimmatkin maakunnat
-muutamissa vuosikymmenissä köyhtyivät.
-
-
-                        SUURTEN SOTIEN JÄLKEEN.
-
-
-● =Roomalaiset tutustuvat kreikkalaiseen sivistykseen.= Jo Tarentumin
-sodan aikoihin roomalaiset joutuivat kreikkalaisten yhteyteen. Mutta
-vasta Makedonian ja Kreikan valloituksen jälkeen kävi tavaksi, että
-ylhäiset roomalaiset lueskelivat kreikkalaisten runoilijoiden ja
-tiedemiesten teoksia ja jäljittelivät elämäntavoissaan kreikkalaisia.
-
-Jotta lapset jo varhaisimmasta nuoruudestaan tutustuisivat
-kreikkalaiseen sivistykseen, rikkaat roomalaiset hankkivat heille
-kreikkalaisia orjia _kotiopettajiksi_. Toiset lähettivät lapsensa jonkun
-kaupunkiin asettuneen _grammatikuksen_ luo, jolta he oppivat lukemaan ja
-kirjoittamaan niin latinaa kuin kreikkaa. Myöhemmin oppilaat pääsivät
-puhuja- eli _rhētorikouluun_, jossa heille opetettiin pääasiallisesti
-puhetaitoa. Useat eivät tyytyneet tähänkään, vaan matkustivat
-_yliopistoihin_, Ateenaan tai Aleksandriaan, opintojaan täydentämään.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 101._ Roomalaisia vahatauluja ja piirtimiä.
-]
-
-
-● =Näytelmäinkirjoittajat.= Kun roomalaiset tutustuivat Kreikan
-kirjallisuuteen, heräsi heissä halu kirjoittaa latinankielisiäkin
-runoelmia. Rooman vanhemmista runoilijoista ovat varsinkin
-huvinäytelmien kirjoittajat _Plautus_ ja _Terentius_ kuuluisia. He
-jäljittelivät Kreikan kirjailijoita ja käänsivät suoraan näiden
-teoksista pitkiä otteita. Sen verran he kuitenkin muovailivat näytelmiä,
-että niissä esiintyvät henkilöt eivät olleet kreikkalaisten, vaan
-roomalaisten tapaisia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 102._ Kohtaus roomalaisessa koulussa Herculanumista löydetty
-    maalaus.
-]
-
-
-● =Uskonto.= Yhteys kreikkalaisten kanssa vaikutti niin suuresti
-roomalaisten uskontoon, että he alkoivat ajatella jumaliaan ihmisten
-kaltaisiksi, kuten kreikkalaisetkin tekivät. Tällöin kreikkalaiset ja
-roomalaiset jumalat sulivat toisiinsa, niin että kutakin kreikkalaista
-jumaluusolentoa vastasi roomalainen.
-
-Roomalaisetkin saivat 12 pääjumalaa:
-
-                      _Juppiter_ = Zeus.
-                      _Jūno_ = Hera.
-                      _Neptū´nus_ = Poseidon.
-                      _Plūto_ = Hades.
-                      _Mine´rva_ = Pallas Athene.
-                      _Mars_ = Ares.
-                      _Apo´llo_ = Foibos Apollon.
-                      _Diā´na_ = Artemis.
-                      _Vĕ´nus_ = Afrodite.
-                      _Vulcā´nus_ = Hefaistos.
-                      _Bacchus_ = Dionysos.
-                      _Mercŭ´rius_ = Hermes.
-
-Mikäli Rooman valtakunta laajeni, ruvettiin muidenkin valloitettujen
-kansojen jumalia palvelemaan. Varsinkin itämaiset jumalat pääsivät pian
-kotiutumaan Roomaan. — Kuitenkin monet vanhat roomalaiset jumalat, kuten
-_Vesta_, yhä pysyivät suuressa arvossa.
-
-Vieraita jumalia palveltiin usein riettailla juhlilla. Etenkin
-Bacchuksen kunniaksi vietetyt juhlat, _bakkanaalit_, herättivät kaikissa
-vakavissa kansalaisissa paheksumista. Näissä juhlissa roomalaiset
-nuorukaiset ja neitoset juopottelivat, jota paitsi pantiin toimeen
-kaikenlaisia siveettömiä menoja. Vihdoin täytyi Rooman senaatin kieltää
-bakkanaaliat.
-
-
-● =Rooman säätyluokat.= Suurten sotien aikana oli Roomassa kehittynyt
-uusi ylimysluokka, johon kuului niin patriisien kuin plebeijien
-jälkeläisiä. Näitä ylimyksiä, jotka olivat rikastuneet sodissa
-ryöstämästään saaliista, sanottiin _optimaateiksi_. Muiden kuin
-optimaattien oli vaikea, melkeinpä mahdoton, saada korkeita virkoja
-Roomassa, sillä rikkaat ylimykset jakoivat runsaasti lahjuksia kansalle
-ja saivat siten kansan äänestämään heitä avoinna oleviin virkoihin.
-Optimaatit kuluttivat suuria summia kansan lahjomiseen, mutta päästyään
-maaherroiksi provinsseihin he nopeasti taas rikastuivat harjoittamalla
-mitä röyhkeintä kiskomista.
-
-[Illustration:
-
- ┌─────────────────────────────────────────┬─────────────┬──────────────┐
- │                                         │   Vapaita   │  Itsenäisiä  │
- │               ROOMALAISET               │   Italian   │   kansoja    │
- │                                         │   kansoja   │   Italian    │
- │                                         │             │ ulkopuolella │
- ├─────────────┬───────────────────────────┼─────────────┼──────────────┤
- │  Patriisit  │         Plebeijit         │             │              │
- │ Sukuaateli  │                           │             │              │
- ├─────────────┼─────────────┬─────────────┼─────────────┼──────────────┤
- │ Optimaatit  │   Ritarit   │ Talonpojat  │             │              │
- │             │             │             │Liittolaiset │Maakuntalaiset│
- │Virka-aateli │ Raha-aateli │   Köyhät    │             │              │
- │             │             │ kansalaiset │             │              │
- ├─────────────┴─────────────┴─────────────┴─────────────┴──────────────┤
- │                              O R J A T                               │
- └──────────────────────────────────────────────────────────────────────┘
-
-Rooman säädyt.]
-
-Melkein yhtä rikkaita kuin optimaatit olivat roomalaiset _ritarit_. Nämä
-eivät pyrkineet virkoihin niin kuin optimaatit, vaan he olivat
-tehtailijoita, suurkauppiaita ja pankkiireja, jotka lainasivat rahoja
-muille korkeata korkoa vastaan. Ritarit vuokrasivat useasti maakuntain
-verot; he maksoivat etukäteen valtiolle määrätyn summan, jolloin he
-saivat oikeuden verojen kokoamiseen. Tällöin he kiskoivat enemmän kuin
-heille oikeastaan olisi tullut, rikastuen itse mahdottomasti, mutta
-lopen köyhdyttäen maakunnan.
-
-Mikäli optimaatit ja ritarit rikastuivat, sikäli varsinainen
-talonpoikaiskansa köyhtyi. Yhtämittainen sotapalvelus esti kansaa
-hoitamasta maanviljelystään. Sitä paitsi maakunnista ruvettiin tuomaan
-entistä halvempaa viljaa. Köyhien kansalaisten ei enää kannattanut elää
-talonpoikina maaseudulla, vaan he myivät talonsa rikkaille ja siirtyivät
-Roomaan, jossa he elivät puutteenalaisina. Köyhillä kansalaisilla oli
-kuitenkin suuri merkitys, koska he kansankokouksessa valitsivat
-virkamiehet ja päättivät laeista. Sen tähden optimaatit antoivat heille
-almuja, valmistivat silloin tällöin julkisia aterioita ja muutoinkin
-heitä liehakoivat, saadakseen heidät äänestämään oman tahtonsa mukaan.
-Näin pääsi turmiollinen lahjomisjärjestelmä Roomassa vallalle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 103._ Roomalainen talonpoika kyntämässä.
-]
-
-Vielä huonompi oli _liittolaisten_ asema. Hekin palvelivat sotajoukossa
-ja köyhtyivät samaten kuin roomalaiset talonpojat. Mutta heillä ei ollut
-äänioikeutta kansankokouksessa, ja sen tähden optimaatit eivät
-huolehtineet heistä, vaan antoivat heidän tulla toimeen, miten parhaiten
-taisivat.
-
-Vielä vaikeampi kuin liittolaisten oli _maakuntalaisten_ asema, heitä
-kun sekä optimaatit että ritarit nylkivät.
-
-Kaikkein säälittävin oli kuitenkin _orjien_ tila. Suurten sotien aikana
-orjien luku kasvoi suunnattomasti. Sotavangit, jotka yhdeltä ainoalta
-sotaretkeltä nousivat satoihin tuhansiin, joutuivat orjiksi, ja lisäksi
-ostettiin rauhan aikana orjia suurilta orjamarkkinoilta. Kuuluisimmat
-olivat Delos saaren markkinat, joilla myytiin päivittäin tuhansia orjia.
-Roomassa pidettiin orjia paljon enemmän kuin Kreikassa. Rikkailla
-optimaateilla saattoi olla niitä satoja, jopa tuhansiakin. Toiset
-toimivat palvelijoina ylimysten kaupunkiasunnoissa, toiset taas
-paimenina tai peltotyömiehinä maakartanoissa. Varsinkin
-viimeksimainittujen kohtalo oli surkea. Kahleet vyötäisillä ja jaloissa
-heidän täytyi päivin, raa´an voudin rääkkääminä, ahertaa pelloilla.
-Yöksi heidät sullottiin ahtaisiin, puoleksi maahan kaivettuihin
-kosteihin asumuksiin, joissa he ahtauden takia tuskin saivat tilaa
-nukkuakseen. Toisinaan orjat yrittivät nousta kapinaan, mutta heidät
-kukistettiin, ja heidän tilansa kävi vain entistä huonommaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 104._ Ylhäisen roomalaisen talo.
-]
-
-
-● =Tapainturmelus.= Kun roomalaiset ylimykset tutustuivat veltostuneihin
-kreikkalaisiin ja vielä lisäksi lyhyessä ajassa saivat suunnattomia
-rikkauksia haltuunsa, niin heidän tapansa piankin turmeltuivat. Entinen
-rehellisyys, siveellisyys ja yksinkertaisuus katosivat. Sen sijaan he
-mielellään ottivat vastaan lahjuksia. Siveetön elämä pääsi vallalle,
-kuten mainittiin bakkanaaleista puhuttaessa. Ja määrätön ylellisyys ja
-nautinnonhalu tulivat yleisiksi.
-
-
-□ =Asunnot ja tavat.= Rikkaitten roomalaisten asumukset olivat ulkoa
-jotenkin yksinkertaiset; niinpä ulkoseinät olivat ikkunattomat. Mutta
-sisältä ne olivat sitä ylellisemmin koristetut. Kun vieras pyrki taloon,
-hänen ensin oli kolkutettava ovessa riippuvalla kolkuttimella. Silloin
-ovenvartijana toimiva orja avasi tulijalle ja johti hänet _eteisen_
-kautta suureen saliin, jota sanottiin _atriumiksi_. Keskellä atriumin
-kattoa oli neliskulmainen _aukko_, josta päivänvalo pääsi huoneeseen.
-Aukon kohdalla oli lattiassa _sadeallas_, johon sadevesi kerääntyi.
-Lattia oli taidokkaasti kokoonpantu pienistä erivärisistä kivilaatoista,
-jotka muodostivat säännöllisiä kuvioita, vieläpä esittivät tapauksia.
-Tällaisia kivilaatoista kyhättyjä kuvia sanotaan _mosaiikeiksi_. Seinät
-peitettiin kallisarvoisilla verhoilla, marmorilohkareilla tai hopea- ja
-vaskilevyillä; useasti niissä myös oli kauniita seinämaalauksia.
-Atriumin kahden puolen oli vieras- ja muita pikkuhuoneita, jotka olivat
-pimeät sekä vain verhoilla erotetut atriumista. Perällä oli isännän
-_työhuone_, jossa hän säilytti tilikirjansa ja otti vastaan asioilla
-kävijöitä. Tämän huoneen vieressä oli kapea käytävä, josta talonväki
-kulki rakennuksen takaosiin. Työhuoneen ja käytävän toisella puolen oli
-_pylvässali_, joka ympäröi puutarhaa pensaistoineen, kukkalavoineen,
-suihkulähteineen ja marmoripatsaineen. Pylvässalin ympärillä oli makuu-
-ja ruokailuhuoneita sekä taempana keittiö, orjien työskentelyhuone,
-tallit ja muut taloushuoneet. Näidenkin takana saattoi vielä olla suuria
-avonaisia puistoja, joista oli näköala maaseudun vuorille.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 105._ Erään roomalaisen talon pohjapiirros.
-
-  1. Eteinen; 2. Atrium; 3. Pikkuhuoneita; 4. Isännän työhuoneet; 5.
-    Kirjasto; 6. Käytävä; 7. Pieni ruokailuhuone; 8. Pylvässali; 11.
-    Makuuhuoneita; 12. Ruokasali; 13. Palvelijoiden työhuone; 15.
-    Keittiö; 16. Ruokasäiliö; 18. Käytävä puutarhaan. — Tummalla
-    merkityt huoneet ovat vuokrattuja puotihuoneistoja.
-]
-
-Paitsi kaupunkitaloa oli rikkailla roomalaisilla vielä maakartanonsa
-sekä jossakin luonnonihanassa paikassa huvilansa, jonne he vetäytyivät
-kuumana vuodenaikana lepäämään. Niihinkin järjestettiin kirjastoja,
-kylpyhuoneita ja laajoja puutarhoja.
-
-Huonekaluja roomalaisilla oli verraten vähän. Paikoin oli pieniä tuoleja
-ilman selkänojaa, toisin paikoin mukavia selkänojaisia istuimia. Lisäksi
-heillä oli suurehkoja pöytiä, joiden ääressä syötiin, sekä siellä täällä
-pienempiä koristepöytiä. Sitä paitsi oli makuulavitsoja, joita
-käytettiin osittain syötäessä — roomalaiset oppivat näet kreikkalaisilta
-syömään makaavassa asennossa — osittain yöllä nukuttaessa. Yöksi
-roomalaiset riisuivat kaikki vaatteensa, suojaten itseään kylmältä
-lakanoilla ja peitteillä. Huonekaluihin kuului edelleen kallisarvoisia
-hienosti valmistettuja lamppuja ja keramiikkaesineitä, jota paitsi
-huoneita koristivat kuvapatsaat.
-
-Roomalaisilla oli jo vanhastaan erityinen kotipuku ja erityinen
-kyläilypuku, jota käytettiin kaduilla liikuttaessa sekä virastoissa ja
-kokouksissa. Kotipuku oli nimeltään _tŭ´nika_. Se oli hihaton mekon
-tapainen villavaate, joka ulottui polviin saakka ja oli vyöllä
-kiinnitetty. Housuja ei ollenkaan käytetty. — Naisten kotipuku oli
-jotenkin samanlainen, eroten vain siinä, että vaate ulottui nilkkaan
-saakka. — Lähtiessään kaupungille roomalainen otti tunikan lisäksi vielä
-_tŏ´gan_. Tämä oli pitkänomainen vaatekappale, joka taidokkaasti
-sovitettiin ruumiin ympäri. Se oli epämukava, ja vaadittiin paljon
-tottumusta siltä, joka liikkuessaan ei päästänyt sen laskoksia
-epäjärjestykseen. Korkeilla virkamiehillä oli togassaan
-purppurapäärme. — Naisten päällysvaate muistutti togaa. — Päähinettä ei
-käytetty kuin matkoilla. Jokapäiväisissä oloissa pidettiin sandaaleja,
-matkoilla kenkiä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 106._ Roomalainen nainen kävelypuvussa ja tyttö pukeutumassa
-    kotivaippaan.
-]
-
-Ruoassa ja juomassa pääsi suurten sotien jälkeen hirveä ylellisyys
-valtaan. Pidoissa kilpailivat isännät kalliiden ja harvinaisten ruokien
-sekä hienojen viinien tarjoamisessa. Satakielen kielistä valmistettiin
-muhennosta, riikinkukon paisti höystettiin eräänlaisilla lihaviksi
-syötetyillä madoilla, sardiineista valmistettiin öljyssä säilykkeitä,
-hedelmiä ja vihanneksia tarjottiin runsaasti. Myöhemmin tavataan
-henkilöitä, jotka kesken ateriaa ottivat oksennuslääkkeitä voidakseen
-nauttia enemmän maukkaita ruokia. Palvelijat paloittelivat ruoat
-valmiiksi, ja sitten ne syötiin sormin.
-
-Jos rikkaat roomalaiset elivät ylellisesti, ei sen sijaan köyhien asema
-ollut kadehdittava. Heidän kaupunginosassaan kadut olivat kapeat ja
-rakennukset kohosivat 6- tai 7-kerroksisina kummallakin puolen. Ne
-olivat huonosti rakennetut; tulvan sattuessa ne helposti hajosivat, ja
-tulipalot hävittivät vastustamattomasti, jos ne pääsivät valloille,
-kokonaisia kortteleja. Huoneet olivat pieniä, siisteyttä ei ymmärretty
-noudattaa, ja sen tähden kuolleisuus varsinkin lasten keskuudessa oli
-suuri. Päivät pitkään nuo köyhät kansalaiset vetelehtivät repaleisissa
-tunikoissaan kaduilla; vain öiksi he palasivat ummehtuneisiin
-asuntoihinsa. Heidän ravintonsa oli niukka; parhaassa tapauksessa leipä,
-suolavesi, sipuli ja öljy; useasti oli kuitenkin tyydyttävä vähempään.
-Siitäpä syystä optimaattien lahja-ateriat olivatkin juhlatilaisuuksia.
-
-
-● =Cato.= Roomassa oli monta kansalaista, jotka surivat vanhan
-roomalaisen kunnon katoamista ja koettivat keksiä parannuskeinoja
-valtaan päässeitä paheita ja epäkohtia vastaan. Näistä on ennen muita
-mainittava _Că´to_, sama mies, joka hiin innokkaasti kehoitti
-kansalaisiaan kolmanteen puunilaissotaan. Censorina ollessaan hän
-karkotti senaatista sellaiset jäsenet, jotka elivät ylellisesti, sakotti
-liiallisilla kalleuksilla koristettuja naisia, revitytti upeasti
-rakennettuja taloja ja osoitti muutoinkin tapaintuomarina erinomaisen
-jyrkkää ankaruutta. Cato väitti roomalaisten oppineen kaikki huonot
-tapansa kreikkalaisilta, ja sen tähden hän vastusti kreikkalaisen
-sivistyksen leviämistä Roomaan. Hänen ponnistuksensa tuottivat kuitenkin
-vain vähän tuloksia. Pian roomalaiset taas vaipuivat entistä suurempaan
-ylellisyyteen.
-
-
-● =Gracchukset.= Aivan toisella tavalla kuin Cato koettivat uljaat
-_Gracchus_ veljekset, _Tibĕ´rius_ ja _Gājus_, muutamia vuosikymmeniä
-myöhemmin palauttaa vanhaa roomalaista kuntoa. Heidän mielestään suurin
-epäkohta oli siinä, että talonpoikaisväestö oli kadonnut maaseudulta ja
-kaikki maa oli joutunut optimaattien käsiin. He asettivat sen tähden
-elämäntehtäväkseen uuden talonpoikaisluokan luomisen. Nämä pyrkimykset
-olivat optimaateille vastenmielisiä, sillä he pelkäsivät kadottavansa
-virkansa ja rikkautensa, kun kansa ei enää ollut lahjottavissa.
-Gracchusten esiintyminen jakoi Rooman kansan kahteen puolueeseen.
-_Ylimys-_ eli _senaatinpuolue_ oli Gracchuksia vastaan, mutta
-_kansanpuolue_ antoi heille kannatuksensa.
-
-Ensin esiintyi Tiberius Gracchus. Tultuaan v. 133 e. Kr.
-kansantribuuniksi hän ehdotti peltolain, jonka mukaan ei kukaan
-roomalainen saanut pitää hallussaan enemmän kuin 1,000 auranalaa (2½
-km^2) valtiomaata; loput oli jaettava pieninä maapalstoina Roomaan
-kerääntyneelle tilattomalle rahvaalle. Kansankokous hyväksyi ehdotuksen,
-mutta optimaatit nostivat Roomassa mellakan, jonka aikana Tiberius sai
-surmansa.
-
-Veljen kohtalo ei pelottanut Gajus Gracchusta. Kun hänet v. 123 e. Kr.
-valittiin kansantribuuniksi, hän sai kansan uudestaan hyväksymään
-Tiberiuksen peltolain. Mutta lisäksi hän sai julkaistuksi monta muutakin
-kansalle mieluista lakia. Köyhälle kansalle ruvettin valtion
-kustannuksella jakamaan kuukausittain viljaa. Italiaan ja maakuntiin
-määrättiin perustettaviksi siirtokuntia, joihin vähävaraiset Rooman
-kansalaiset saivat muuttaa. Ansion hankkimiseksi vapaille kansalaisille
-rakennettiin Italiaan uusia teitä. Hän alensi senaatin valtaa. Niin
-suuri oli Gajuksen osaksi tullut kansanrakkaus, etteivät optimaatit
-uskaltaneet häntä vastustaa, vaan hän määräsi ja toimi melkein kuin
-itsevaltias. — Vihdoin Gajus kuitenkin teki kansankokoukselle
-ehdotuksen, jonka johdosta hän kadotti kansan suosion. Hän esitti näet,
-että liittolaisille myönnettäisiin kansalaisoikeus. Kateellinen kansa
-alkoi silloin pelätä, että sen asema kävisi huonommaksi, kun
-kansalaisten lukumäärä kasvaisi. Kun optimaatit huomasivat, että Gajus
-oli kadottanut kansan luottamuksen, he taaskin panivat toimeen metelin,
-ja siinä Gajus sai surmansa samaten kuin Tiberius aikaisemmin.
-
-
-□ =Gracchus-veljekset.= Rooma oli puunilaissotien päätyttyä ulkonaisesti
-mahtava, mutta sen sisäistä voimaa heikensivät monet epäkohdat. Erittäin
-suurena haittana Rooman tasavallalle oli itsenäisen _talonpoikaisluokan
-häviäminen_. Aikaisemmin eli Italiassa lukuisa pikkutilallisten luokka,
-josta saatiin parhaat sotilaat armeijaan ja jonka keskuudessa tavat
-säilyivät puhtaina ja yksinkertaisina. Mutta pitkällisissä sodissa monet
-tilalliset kaatuivat taistelutanterilla, toiset taas köyhtyivät sotien
-jaloissa, niin että heidän oli pakko myydä tilansa varakkaille
-ylimyksille. Täten maa joutui muutamille harvoille, jotka omistivat
-_suuria kartanoita_ ja teettivät työt orjilla. Olipa valtionmaakin, joka
-oli annettu vain vuokrapalstoina yksityisten viljeltäväksi, vähitellen
-joutunut ylimysten haltuun. Samalla alueella, jossa satakunta
-pikkutilallisen perhettä aiemmin oli saanut riittävän toimeentulon, eli
-nyt yksi ainoa rikas perhe orjineen. Entiset pikkutilalliset saapuivat
-laumoittain Roomaan, jossa he työttömänä köyhälistönä elivät rikasten
-armoilla. Maansa menetettyäänkin noilla entisillä tilallisilla oli
-kansalaisoikeudet: kansankokouksissa he valitsivat valtion virkamiehet
-ja päättivät uusista laeista. Saadakseen heidät äänestämään mielensä
-mukaan valtion johdossa olevat ylimykset jakoivat heille viljaa ja muita
-elintarpeita sekä panivat toimeen ilmaisia sirkushuveja. Täten valtion
-asioita ratkaistaessa pääsi useinkin se henkilö voitolle, joka parhaiten
-kykeni kestitsemään ja liehakoimaan pääkaupungin köyhälistöä, ajoipa hän
-kuinka itsekästä ja valtion menestykselle epäedullista asiaa tahansa.
-
-Kaksi ylhäissukuista miestä, _Tibĕ´rius_ ja _Gājus Gracchus_, uhrasi
-elämänsä tämän epäkohdan poistamiseksi.
-
-Gracchusten isä, joka oli ollut ylhäisissä valtion viroissa, kuoli
-varhain jättäen jälkeensä mainitut kaksi poikaa. Poikain kasvatus jäi
-heidän äitinsä _Cornē´lia_n huoleksi. Tämä oli kuuluisan Scipion tytär.
-Scipiot olivat tunnettuja korkeasta sivistyksestään, ja Corneliakin oli
-Rooman jaloimpia ja sivistyneimpiä naisia. Kaiken aikansa hän omisti
-poikainsa kasvatukselle. Hän toimitti Kreikasta heille opettajia ja
-istutti heihin ylevän mielenlaadun ja isänmaallisen ajatustavan. Kun
-muut ylhäiset perheenemännät ylpeilivät jalokivistään ja muista
-koristuksistaan, Cornelia näytti heille poikiansa sanoen: »Tässä ovat
-minun kalleuteni». Veljesten tultua täysi-ikäisiksi äiti kehoitteli
-heitä etsimään mainetta valtion palveluksessa virkkaen: »Kuinka kauan
-minua vielä sanotaan Scipion tyttäreksi eikä Gracchusten äidiksi?»
-
-Vanhin veli, _Tiberius_, noudatti ensiksi äidin kehoitusta. Hän tuli
-kansantribuuniksi vuodeksi 133. Silloin hän päätti saada toimeen
-korjauksen maanomistusoloissa.
-
-Matkustaessaan halki Italian sotaretkelle Espanjaan Tiberius oli tehnyt
-sen surullisen huomion, että suuri osa Italian maaseutua oli autiona ja
-että orjat viljelivät peltoja, jotka aiemmin olivat olleet vapaiden
-pikkutilallisten omaisuutta. Hän ymmärsi, mikä vaara tässä uhkasi Rooman
-tasavaltaa, ja hänessä heräsi ajatus, että pikkutilallisluokka oli
-saatava uudelleen syntymään Italiaan.
-
-Kansantribuuniksi tultuaan Tiberius ehdotti, että entinen peltolaki,
-jonka mukaan ei kellään roomalaisella saisi olla valtionmaata enempää
-kuin 500 auranalaa (125 hehtaaria), pantaisiin uudelleen voimaan.
-Kuitenkin saisi perheenisä, jolla oli kaksi poikaa, kummankin osalle
-lisäksi 250 auranalaa. Jäljelle jäävä valtionmaa oli jaettava 30
-auranalan suuruisina palstoina köyhille kansalaisille ja italialaisille
-liittolaisille kohtuullista vuokraa vastaan; näitä palstoja ei saisi
-myydä, vaan niiden tuli kulkea perintönä suvussa.
-
-Tiberius puolusti lakiehdotustaan loisteliaan kaunopuheisesti. »Italian
-pedoilla on luolansa ja pesänsä», hän kerran lausui, »mutta niillä
-miehillä, jotka vuodattavat verensä Italian puolesta, ei ole muuta
-omaisuutta kuin ilma ja valo. Sotapäälliköt valhettelevat, kun he ennen
-taistelua kehoittavat sotamiehiä taistelemaan isiensä hautojen ja
-kotiensa alttarien puolesta, sillä heillä ei ole isien hautakumpuja eikä
-omaa kotiliettä. Heitä sanotaan maailman herroiksi eivätkä he kuitenkaan
-saata sanoa yhtä ainoata maakokkaretta omakseen.»
-
-Ylimykset vastustivat kiivaasti Tiberiuksen lakiehdotusta, mutta heidän
-vastustuksestaan huolimatta hän sai sen hyväksytyksi. Mutta lakia
-toimeenpantaessa syntyi uusia vaikeuksia. Oli muun muassa saatava
-selville, mikä oli valtion maata, mikä yksityisomaisuutta. Asiaa
-vaikeuttaakseen ja saadakseen lain toimeenpanon lykätyksi ylimykset
-kieltäytyivät näyttämästä maakirjojaan. Tästä kaikesta olikin
-seurauksena, ettei peltolain määräyksiä ennätetty saattaa voimaan
-Tiberiuksen virkavuotena. Haluamatta jättää aloittamaansa suurta
-yhteiskunnallista uudistusta keskeneräiseksi Tiberius pyrki
-kansantribuunin virkaan seuraavaksikin vuodeksi. Mutta tämä soti
-perinnäistapaa vastaan, sillä samaa henkilöä ei Roomassa valittu samaan
-virkaan kahdesti peräkkäin.
-
-Vaali tapahtui Capitolinuksella Juppiterin temppelin edustalla. Samaan
-aikaan senaatti piti kokousta eräässä viereisessä temppelissä. Siellä
-lausuttiin kiivaita sanoja Tiberiusta vastaan, väittivätpä jotkut hänen
-pyrkivän kansan avulla yksinvaltaan. Konsulia kehoitettiin käyttämään
-väkivaltaa, jos hänet valittaisiin tribuuniksi. Siitä konsuli kuitenkin
-kieltäytyi. Silloin saapuvilla ollut ylimmäinen pappi nousi ja lausui
-vimmastuneena: »Kun valtion korkein virkamies pettää valtion, niin
-seuratkoot minua ne, jotka tahtovat pitää lait voimassa!» Näin sanoen
-hän ryntäsi ylimyskunnan etunenässä kansankokoukseen. Syntyi mellakka,
-jossa Tiberius ynnä 300 hänen puoluelaistaan sai surmansa. Illalla Gajus
-Gracchus pyysi saada haudata veljensä, mutta ylimykset eivät siihen
-suostuneet. He laahauttivat ruumiita pitkin katuja ja viskasivat ne
-sitten kuin mitkäkin pahantekijäin ruumiit Tiberiin. — Peltolain
-toimeenpanoa jatkettiin kumminkin jonkin aikaa. On laskettu, että lähes
-100,000 kansalaista sai tällä tavoin maapalstan.
-
-Kymmenen vuotta Tiberius Gracchuksen kuoleman jälkeen hänen veljensä
-_Gajus_ tuli kansantribuuniksi. Gajuksen intohimoinen mieli paloi
-halusta kostaa ylimyksille hänen veljensä kuoleman sekä jatkaa hänen
-aloittamaansa uudistusta. Tulisella kaunopuheisuudella hän lumosi
-kuulijansa, saipa hän toisinaan vastustajansakin vuodattamaan kyyneliä.
-
-Gajus pani päämääräkseen senaatin vallan kukistamisen. Siihen
-tarvittavan kansan suosion ja kannatuksen hän hankki alhaisolle
-edullisilla lakiehdotuksillaan. Tiberiuksen peltolaki hyväksyttiin
-uudelleen voimaan pantavaksi, köyhille kansalaisille päätettiin valtion
-välityksellä hankkia viljaa tavallista huokeampaan hintaan ja sekä
-Italiaan että maakuntiin oli perustettava siirtokuntia köyhälistöä
-varten. Nämä päätökset tehtiin kuulematta senaattia, jonka arvo täten
-näytti menneen. Gajus valittiin toiseksikin vuodeksi tribuuniksi, ja hän
-hallitsi Roomaa itsevaltiaan tavoin.
-
-Mutta pian hän sai kokea kansansuosion häälyväisyyttä. Kun hän ehdotti,
-että liittolaisille Italiassa annettaisiin kansalaisoikeudet, koska hän
-piti sitä kohtuullisena ja koska siten saisi lisää kannattajia, niin
-kansa kylmeni hänelle. Se oli haluton jakamaan kansalaisoikeuden
-tuottamia etuja muiden kanssa. Senaatti osasi ovelasti käyttää hyväkseen
-Gajuksen huonontunutta asemaa. Se teki kansankokouksessa alhaisolle
-paljon edullisempia esityksiä kuin Gracchus. Kun tämä ehdotti kahden
-siirtokunnan perustamista, ylimykset ehdottivat kahdentoista.
-Ajattelematon rahvas antoi pettää itseänsä eikä valinnut Gracchusta enää
-kolmatta kertaa tribuuniksi.
-
-Voitonvarmana senaatti aikoi ryhtyä peruuttamaan Gracchuksen
-toimenpiteitä. Tästä tiedon saatuaan Gracchuksen puoluelaiset päättivät
-tehdä aseellista vastarintaa. Silloin senaatti julisti sotatilan ja
-antoi konsuleille toimeksi pitää huolta, ettei valtio kärsisi vahinkoa.
-Näin saamansa vallan suojassa toinen konsuli, joka oli Gracchuksen
-kiivas vastustaja, ryntäsi aseistettuine joukkoineen sille kukkulalle,
-jonne Gracchus puoluelaisineen oli asettunut. Syntyneessä metelissä
-konsulin joukot pääsivät voitolle, ja Gracchus kiiruhti pakoon
-Tiber-joen poikki. Joka talosta hänelle huudettiin: »Joudu, joudu!»,
-mutta kukaan ei tuonut hänelle hevosta eikä auttanut häntä. Hän pääsi
-viimein kostonjumalattarelle pyhitettyyn lehtoon. Sinne hän pysähtyi, ja
-siellä uskollinen orja pisti hänet miekalla kuoliaaksi, tappaen itsensä
-herransa ruumiin viereen. Yli 3000 kansalaista sai samalla surmansa, ja
-heidän omaisuutensa otettiin valtiolle. Corneliaa kiellettiin pitämästä
-surupukua. Hän vetäytyi erilleen ja eli maakartanossaan tiedemiesten
-seurassa.
-
-Monta vuotta myöhemmin kansa, huomattuaan Gracchusten jalot
-tarkoitukset, pystytti heille kuvapatsaita. Corneliallekin pystytettiin
-muistopatsas, johon kirjotettiin: »Cornelia, Gracchusten äiti.»
-
-
-                       TASAVALLAN RAPPEUTUMINEN.
-
-
-● =Marius.= Gajus Gracchuksen kuoltua peltolait joutuivat pian unhoon ja
-jo jaetut maat siirtyivät takaisin optimaateille. Nämä tunsivat asemansa
-nyt turvatuksi eivätkä sen tähden paljoa välittäneet valtion asioista,
-kunhan vain saivat rauhassa imeä rikkauksia maakunnista ja elää
-veltostuttavassa ylellisyydessä. Sotajoukon optimaatit päästivät vallan
-rappeutumaan. Sotamiehet tekivät mitä tahtoivat, ja vanha roomalainen
-urhoollisuus alkoi kadota.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 107._ Marius.
-]
-
-Onnettomuudeksi Rooma sattui näihin aikoihin saamaan kaksi vaarallista
-vihollista yhtaikaa. Etelässä _Numĭ´dian_ kuningas _Jugu´rtha_ aloitti
-sodan, ja pohjoisessa kaksi germaanista kansaa _kimbrit_ ja _teutonit_
-hävittäen hyökkäsivät Rooman alueelle. Rooma oli voimaton näitä
-vihollisia vastaan. Numidiaan lähetetyt sotajoukot ottivat Jugurthalta
-lahjuksia ja pysyivät toimettomina. Kimbrejä ja teutoneja vastaan
-rientävät legioonat voitettiin. — Tässä pulassa esiintyi Rooman
-pelastajana alhaissäätyinen _Gajus Mărius_. Hän tuli Jugurthaa vastaan
-lähetetyn sotajoukon johtajaksi. Nyt Jugurtha voitettiin; hän joutui
-roomalaisten vangiksi ja kärsi vaikean nälkäkuoleman. Kun Jugurthan sota
-oli päättynyt v. 105 e. Kr., Marius riensi germaaneja vastaan ja sai
-vihdoin heidätkin kukistetuiksi v. 101 e. Kr.
-
-Kimbriläissodan jälkeen kansa toivoi, että Marius ryhtyisi Gracchusten
-tavoin parantamaan köyhän kansan tilaa. Marius ei kuitenkaan ymmärtänyt
-tällaisia asioita, ja sen tähden se maine, jonka hän sodillaan oli
-saanut, piankin hälveni.
-
-Eipä hän enää taistelutanterellakaan esiintynyt yhtä voittoisana kuin
-aikaisemmin. Niinpä hän esim, ei saanut kukistetuksi _liittolaisia_,
-jotka turhaan vaadittuaan kansalaisoikeuksia vihdoin ryhtyivät
-julkikapinaan. Roomalaisten täytyi lopuksi taipua siihen, että kaikille
-Italian kansoille suotiin kansalaisoikeudet (v. 89 e. Kr.). Tämän
-jälkeen entiset liittolaiset nopeasti latinalaistuivat.
-
-
-● =Sulla.= Edellä mainituissa sodissa oli Mariuksen alipäällikkönä
-_Sulla_-niminen optimaatti. Kun Mariuksen arvo alkoi aleta, Sulla
-ymmärsi kiinnittää kaikkien huomion itseensä. Vihdoin hän sai Mariuksen
-täydellisesti syrjäytetyksi. Kun näet oli lähetettävä sotajoukko
-kukistamaan _Pontoksen_ kuningasta _Mitradă´tē_sta, joka oli aloittanut
-vaarallisen sodan Roomaa vastaan, Sulla sai aikaan sen, ettei retken
-johtajaksi määrättykään Mariusta, vaan ylipäällikkyys uskottiin hänelle
-itselleen. — Sullan ollessa Aasiassa taistelemassa Mitradatesta vastaan
-Marius kuitenkin anasti vallan Roomassa. Näin alkoi _ensimmäinen
-kansalaissota_ (88–82).
-
-Sulla päätti onnellisesti sodan Mitradatesta vastaan. Tämä suostui
-rauhaan v. 84 e. Kr., ja niin Sulla pääsi palaamaan Roomaan. Marius oli
-tosin jo kuollut Sullan saapuessa, mutta kansanpuolueen muut päälliköt
-voitettiin, ja Sulla julistettiin diktaattoriksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 108._ Sulla.
-]
-
-Päästyään valtaan Sulla päätti ikipäiviksi masentaa kansanpuolueen. Sen
-tähden hän pani toimeen _prōskription_, s. o. laati murhaluettelon
-niistä henkilöistä, joiden hän pelkäsi voivan ajaa kansanpuolueen asiaa.
-Luetteloon merkityn sai kuka tahansa murhata; määrättiinpä palkkiokin
-tällaisen henkilön tappamisesta. Hänen omaisuutensa otettiin
-takavarikkoon ja myytiin julkisella huutokaupalla. Useat Sullan
-puoluelaisista rikastuivat ostamalla polkuhintaan luetteloon merkittyjen
-maatiloja. Lujittaakseen ylimyspuolueen asemaa Sulla supisti
-kansantribuunien veto-oikeutta ja lisäsi senaatin valtaa. Nyt oli
-optimaattien valta-asema hänen mielestään turvattu; sen tähden hän erosi
-diktaattorin toimesta ja vetäytyi huvilaansa, jossa kuoli jo seuraavana
-vuonna eroamisensa jälkeen (78 eKr.).
-
-
-□ =Marius ja Sulla.= Gracchusten kuoltua Marius ja Sulla olivat jonkin
-aikaa Rooman tunnetuimmat miehet. He olivat kunnianhimoisia ja
-kyvykkäitä, mutta heiltä puuttui Gracchusten jalot tarkoitusperät.
-
-_Marius_ oli talonpojan poika. Hän ei osannut kreikkaa eikä muutoinkaan
-saanut sitä sivistystä, joka näihin aikoihin oli Rooman ylimysten
-keskuudessa tavallinen. Mutta hän oli palvellessaan yksinkertaisena
-sotamiehenä saavuttanut mainetta urhoollisuudellaan ja sotataidollaan.
-Sen tähden hän nopeasti kohosi arvosta toiseen. Huolimatta siitä, että
-hän oli nousukas, kansa valitsi hänet lopulta konsuliksi.
-
-Mariuksen maineikkain teko oli kahden germaanikansan, _kimbrien_ ja
-_teutonien_, kukistaminen. Nämä olivat jättiläiskokoista, keltatukkaista
-ja sinisilmäistä väkeä. Vaimoineen ja lapsineen he olivat lähteneet
-liikkeelle etsimään uusia kotisijoja. Roomassa sanoma heidän tulostaan
-tuotti niin suurta kauhua, ettei jälkeen gallialaisten ja Hannibalin
-aikojen sellaista tunnettu. Historioitsija Plutarkhos kirjoittaa heistä:
-»Heidän rohkeutensa ja urhoollisuutensa oli vastustamaton. Taistelussa
-he hyökkäsivät kuin tuli äkkiarvaamatta ja ylivoimaisesti, niin ettei
-kukaan saattanut kestää heidän rynnistystään; päinvastoin kaikki, jotka
-joutuivat heidän tielleen, sortuivat heidän jalkoihinsa. Useat suuret
-roomalaiset sotajoukot, joiden tuli suojella Alppien tuonpuoleista
-Galliaa, joutuivat päällikköineen häviölle ja hajoitettiin
-häpeällisesti.»
-
-Marius ei voinut heti kuljettaa legiooniaan heitä vastaan, vaan hänen
-täytyi ensin järjestää koko sotajoukkonsa uudestaan. Aikaisemmin olivat
-kaikkein köyhimmät, jotka eivät itse voineet hankkia sotavarustuksiaan,
-olleet sotapalveluksesta vapaat. Marius sen sijaan pani kokoon joukkonsa
-melkein yksinomaan näistä varattomista kansalaisista. Alettiinpa
-vähitellen pestata sellaisiakin, joilla ei ollut kansalaisoikeutta.
-Kaikille maksettiin riittävä palkka. Näin tuli siis ensi kerran
-_pestattu_ sotajoukko Roomassa käytäntöön. Uusia legiooniaan Marius ei
-kohta vienyt vihollista vastaan, vaan karaisi niitä kahden vuoden aikana
-ankarilla aseharjoituksilla, marsseilla ja linnoitustöillä. Silloin hän
-vihdoin oli valmis käymään germaanien kimppuun.
-
-Viimeisestä kimbrien ja roomalaisten välisestä taistelusta Plutarkhos
-kertoo näin: »Kimbrit kahlehtivat yhteen ensimmäisen rivinsä miehet
-pitkillä ketjuilla, jotka kulkivat vyöstä vyöhön. Sitten he tekivät
-hyökkäyksen. Roomalaiset kuitenkin voittivat ja ajoivat pakenevat heidän
-varustuksilleen saakka, ja täällä avautui kamala näytelmä. Vaimot
-seisoivat mustiin puettuina vaunujen luona ja tappoivat pakolaiset ilman
-erotusta, niin hyvin miehensä kuin isänsä ja veljensä. Omin käsin he
-kuristivat lapsensa ja heittivät ne sitten pyörien alle ja vetojuhtien
-jalkoihin sekä surmasivat itsensä.»
-
-Roomalainen historioitsija _Sallustius_ antaa _Sulla_sta seuraavan
-kuvauksen: »Sulla oli ylimys, joka polveutui köyhtyneestä
-patriisisuvusta. Hänellä oli kreikan ja latinan kirjallisuudessa
-perinpohjaiset tiedot. Hän oli siveetön, mutta kunnianhimoinen. Hän
-rakasti ylellistä elämää, mutta huvitukset eivät estäneet häntä hänen
-toimistaan. Sulopuheinen, älykäs ja käytöstavaltaan kohtelias hän myös
-oli. Niinikään hän oli erittäin antelias.» Sullasta, joka liittyi
-senaatin puolueeseen, tuli Mariukselle voitokas kilpailija.
-
-_Pontoksen_ valtakunnassa Vähässä-Aasiassa hallitsi tähän aikaan
-kuningas _Mitradă´tēs_, lahjakas ja vallanhimoinen mies. Hän rupesi
-laajentamaan valtakuntaansa ja valloitti Vähässä-Aasiassa olevia
-Roomankin maita, lähettipä hän jo sotajoukon Balkanin niemimaahankin.
-Silloin Rooma päätti aloittaa sodan Mitradatesta vastaan, ja senaatti
-määräsi sotajoukon päälliköksi Sullan. Mutta nytpä Marius alkoi
-vehkeillä häntä vastaan, saadakseen päätöksen kansan avulla kumotuksi.
-Silloin Sulla tuomitutti vastustajansa kuolemaan. Mariuksen oli suin
-päin paettava Roomasta Sullan lähettien takaa-ajamana. Kerran hän
-piiloutui erääseen suohon painautuen kaulaa myöten veteen. Mutta
-sotamiehet löysivät hänet ja veivät hänet lähimmän kaupungin vankilaan.
-Sinne lähetettiin eräs kimbriläisorja häntä tappamaan. Mutta Marius
-huusi jyrisevällä äänellä: »Orja, uskallatko tappaa Gajus Mariuksen?»
-Vapisten orja heitti miekan luotaan ja pakeni vankilasta. Siten Marius
-pelastui.
-
-Mutta kun Sulla legioonineen oli purjehtinut Kreikkaan, Marius palasi
-Roomaan. Kansa otti hänet riemuiten vastaan ja Marius esiintyi Roomassa
-kuin itsevaltias ikään. Hän eli kuitenkin alituisessa pelossa, että
-Sulla palaisi ja kostaisi hänelle. »Jalopeuran luolassa ei ole hyvä
-olla, vaikka jalopeura onkin poissa», kerrotaan hänen sanoneen. Pelon
-valtaamana hän nyt muuttui juomariksi ja julmuriksi. Sullan puoluelaisia
-ja ystäviä hän tapatti suurin määrin. Yli koko Italian ulotettiin
-verilöyly. Viimein Marius sairastui kuumeeseen. Vielä kuolinvuoteellaan
-hän houraili taistelevansa Sullaa vastaan.
-
-Voitettuaan Mitradateen Sulla palasi armeijoineen Italiaan. Kansanpuolue
-oli koonnut suuren sotajoukon häntä vastaan, mutta sillä ei ollut
-kelvollista johtajaa. Sulla voitti vastustajansa useissa taisteluissa,
-saapui Roomaan ja rankaisi mitä julmimmin kansanpuolueen jäseniä heidän
-tekemästään vastarinnasta. Hän julkaisi _proskriptioluetteloissa_ niiden
-henkilöiden nimet, jotka ken hyvänsä sai rangaistuksetta tappaa ja
-joiden omaisuus otettiin valtiolle. Heidän lapsensa ja jälkeläisensä
-julistettiin kelpaamattomiksi valtion virkoihin. Annettiinpa vielä
-palkintokin proskriboidun surmaamisesta. Pian oli surmattujen luku niin
-suuri, että muuan senaattori kysyi Sullalta: »Jättänetkö ketään eloon?»
-johon Sulla vastasi: »En tiedä sitä itsekään.» Moni tuli upporikkaaksi
-ostamalla halvalla surmattujen maatiloja tai muuta takavarikkoon otettua
-omaisuutta.
-
-Tuhottuaan vastustajansa Sulla nimitytti itsensä diktaattoriksi. Hän
-sääti nyt useita lakeja, joiden tarkoituksena oli senaatin vallan
-lujittaminen. Sen jälkeen hän erosi valtiontoimista ja vetäytyi
-yksityiselämään. Hän muutti maaseudulla olevaan komeaan huvilaansa,
-jossa vietti samoin kuin ennen nuoruudessaan ylellistä ja kevytmielistä
-elämää näyttelijäin ja tanssijattarien seurassa. Siellä hän kuoli v. 78.
-Hänen ruumiinsa kannettiin kultaisilla paareilla suunnattomassa
-surusaatossa Roomaan, jossa se poltettiin Mars-kentällä. Kaksi tuhatta
-seppelettä kerrotaan lasketun hänen paariensa ääreen.
-
-
-● =Yksinvaltiuteen pyrkijät.= Sulla erehtyi luullessaan, että hän
-ikipäiviksi oli turvannut ylimyspuolueen vallan. Ei kestänyt kuin
-muutamia vuosia hänen kuolemansa jälkeen, niin puolueriidat taas olivat
-täydessä vauhdissa. Monet vallanhimoiset kansalaiset unelmoivat
-diktaattorin valtaa, josta Sulla vapaaehtoisesti oli luopunut. He
-ymmärsivät kuitenkin, että yksinvaltius oli helpompi saavuttaa kansan
-kuin senaatin avulla. Sen tähden he kaikki liittyivät kansanpuolueeseen.
-
-Eräs yksinvaltaan pyrkijöistä oli upporikas _Crassus_, joka Sullan
-proskriptioissa oli hankkinut kosolta sekä maakartanoita että
-kaupunkitaloja. Hän käytti suunnattomia rikkauksiaan kerätäkseen
-ympärilleen vahvan puolueen, jonka avulla pääsisi kohoamaan valtaan.
-Saipa hän sotaista mainettakin kukistamalla erään vaarallisen
-_orjakapinan_.
-
-Vielä onnekkaampi kuin Crassus oli _Pompē´jus_. Hän kukisti ensin
-Välimeren _merirosvot_, jotka häiritsivät viljankuljetusta Roomaan, ja
-voitti sitten _Mitradateen_, joka oli aloittanut uuden sodan Roomaa
-vastaan. Päätettyään Mitradateen sodan v. 64 e. Kr. Pompejus yhdisti
-maakuntina Rooman valtakuntaan _useimmat Vähän-Aasian maista_ sekä
-lisäksi _Syyrian_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 109._ Cicero pitämässä puhetta Catilinaa vastaan.
-]
-
-Enimmän levottomuutta herätti Roomassa kolmas yksinvallan tavoittelija
-_Catilī´na_. Tämä rappiolle joutunut ylimys muodosti laajan salaliiton,
-joka aikoi väkivaltaisesti kumota Rooman hallitusmuodon. Valpas konsuli
-_Cĭ´cero_ sai kuitenkin hänen aikeensa ajoissa ilmi. Salaliittolaisten
-sotajoukkoa vastaan lähetettiin armeija, joka verisessä taistelussa
-pääsi voitolle. Taistelussa kaatui Catilinakin.
-
-
-□ =Catilinan salaliitto.= Sallustius valittaa, että paha tapainturmelus
-Sullan aikoina oli päässyt vallalle Rooman ylimystön keskuudessa. »Kun
-kerran oli tultu niin pitkälle, että rikkaus tuotti kunniaa ja sitä
-seurasi maine, valta ja vaikutus, niin siveellinen voima kadotti kaiken
-viehätyksensä ja köyhyyttä ruvettiin pitämään häpeällisenä,
-epäitsekkyyttä pahansuopuutena. Näin nuoret roomalaiset muuttuivat
-rikkauksien johdosta ylellisiksi, itaroiksi ja ylimielisiksi. He
-nylkivät ja mässäyksissä taas kuluttivat, minkä olivat nylkeneet. He
-pitivät aina omat rikkautensa vähäisinä ja himoitsivat toisten
-omaisuutta. Heissä ei ollut säädyllisyyttä eikä häpeätä, ja he pitivät
-jumalallista ja inhimillistä oikeutta pilkkanaan.»
-
-Tällainen mies oli myös _Catilīna_. Hän kuului erääseen arvokkaaseen
-optimaattisukuun, mutta oli juomingeissa, uhkapeleissä ja irstaassa
-elämässä tuhlannut omaisuutensa. Hänen ympärilleen keräytyi muita
-kevytmielisiä ylimysnuorukaisia. Aluksi nämä turmeltuneet miehet
-koettivat testamentinväärennyksillä, salamurhilla ja petoksilla hankkia
-varoja mässäysten jatkamiseen. Mutta kun heidän rikoksensa alkoivat
-käydä ilmi ja heidän ylellinen elämänsä vaati yhä uusia varoja, he
-olivat valmiit auttamaan Catilinaa hänen kumousyrityksissään. Sovittiin
-siitä, että Catilina oli tehtävä yksinvaltiaaksi, hänen vastustajansa
-merkittäisiin murhaluetteloihin ja salaliittolaiset jakaisivat keskenään
-valtion virat ja maakunnat.
-
-Konsulina oli tähän aikaan _Cĭ´cero_, Rooman suurin kaunopuhuja.
-Puhetaitonsa, oppinsa ja rehellisyytensä takia hänen oli onnistunut
-kohota virkauralla aina ylimmälle asteelle saakka, vaikka hän ei
-kuulunut optimaatteihin, vaan ritarisäätyyn. Hänen silmämääränään oli
-tasavaltaisen hallitusmuodon pysyttäminen voimassa. Niinpä hän
-pontevasti esiintyi Catilinan ja hänen kannattajiensa kumousyrityksiä
-vastaan ja sai urkkijoiden avulla selkoa heidän salavehkeistään. Mutta
-kun hänellä ei ollut sitovia todistuksia heidän rikollisuudestaan, hän
-ei uskaltanut vangita heitä, vallankin kun salaliittolaisten joukossa
-oli useita senaattorejakin. Aluksi hän siis tyytyi siihen, että
-Forumilla ja senaatissa piti kiihkeitä puheita Catilinaa vastaan. Koska
-hän oli Rooman paras puhuja, hän saikin täten Catilinan epäluulon
-alaiseksi. Eräässä puheessaan hän puhkesi sanomaan: »Kuinka pitkälle,
-Catilina, käytätkään väärin kärsivällisyyttämme? Eikö ollenkaan käy
-tunnollesi kansan pelko, eikö se, että tätä paikkaa on täytynyt senaatin
-istuntoa varten suojella mitä voimakkaimmin? Eikö sekään, minkä voit
-lukea läsnäolijain kasvojen ilmeistä? Etkö huomaa, että kaikilla jo on
-tiedot salaliitostasi? Voi aikoja! Voi tapoja! Senaatti nämä asiat
-tietää, konsuli näkee; ja kuitenkin on tuo mies vielä hengissä!
-Hengissäkö vain? Ei; hän tulee vielä senaattiinkin, ottaa osaa yleisten
-asiain käsittelyyn ja samalla tarkastelee meitä katseellaan merkiten
-meidän joukostamme murhateuraansa. Jo aikoja sitten olisi sinut,
-Catilina, pitänyt konsulin määräyksestä viedä kuolemaan; sinuun itseesi
-olisi pitänyt ampua kaikki ne surman nuolet, joita sinä kaikkien meidän
-pään varalle jo pitkän aikaa olet teroitellut.»
-
-Vihdoin Cicero sai riittäviä todistuksiakin. Muutamat maakuntalaiset,
-jotka kävivät Roomassa valittamassa maaherransa kiskomisesta, joutuivat
-tekemisiin Catilinan kanssa. Tämä lupasi parantaa heidän tilaansa, jos
-he nostattaisivat kansalaisensa häntä avustamaan tasavallan
-kukistamiseksi. Maakuntalaiset pyysivät Catilinalta kirjallisen
-sitoumuksen viedäkseen sen muka kansalaistensa nähtäväksi. Mutta he
-antoivatkin sen Cicerolle. Nyt oli Cicero asiastaan varma. Hän lähetti
-heti sotajoukon matkalle ja salaliittolaiset voitettiin.
-
-Pontevan esiintymisensä johdosta Cicero sai kiitollisilta kansalaisilta
-nimen »isänmaan isä».
-
-
-                                CAESAR.
-
-
-● =Caesarin nuoruus.= Crassus, Pompejus ja Catilina eivät onnistuneet
-yksinvaltaisissa pyrkimyksissään. Mutta heidän kilpailijansa _Gājus
-Jūlius Caesar_ [kē´sar] oli heitä onnekkaampi. Tämä lahjakas ylimys
-liittyi jo nuorena kansanpuolueeseen. Aluksi hän ei tullut huomatuksi
-valtiollisessa elämässä, sillä hän huolehti parhaastaan opinnoistaan.
-Mutta kun hän astui julkisuuteen, hän piankin veti kaikkien huomion
-puoleensa.
-
-
-● =Gallian retki (58–51).= Caesar hankki tavattomalla anteliaisuudella
-kansan suosion. Siitä huolimatta hän ymmärsi, ettei hänellä vielä ollut
-tarpeeksi mainetta voidakseen saavuttaa yksinvaltiutta. Hän liittyi sen
-tähden Crassukseen ja Pompejukseen solmien heidän kanssaan _ensimmäisen
-triumviraatin_ (»kolmen miehen liiton») vuonna 60 e. Kr. Jokaisella
-triumvirillä oli niin paljon puoluelaisia, että heillä yhteensä oli
-ehdoton ylivalta kansankokouksessa. Ystäviensä avulla Caesar pääsi
-konsuliksi ja sitten tämänpuoleisen Gallian maaherraksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 110._ Gallialainen päällikkö.
-]
-
-Juuri tätä Caesar oli toivonut. Tuskin hän oli saapunut maakuntaansa,
-kun hän jo varusti sotajoukon ja lähti taistelemaan Gallia transalpinan
-kelttiläiskansoja vastaan. Taistelut kestivät kahdeksan vuotta (58–51),
-mutta silloin koko tuo laaja maa Reiniin saakka olikin saatettu Rooman
-valtaan.
-
-Gallian sodassa Caesarin erinomainen sotapäälliköntaito tuli näkyviin.
-Hän sai ennen pitkää jalkeille kymmenen legioonaa, jotka olivat häneen
-niin kiintyneet, että jokainen sotilas oli valmis kuolemaan hänen
-puolestaan. Hän kohtelikin lempeästi miehiään, otti osaa heidän
-harjoituksiinsa, palkitsi heitä heidän kunnostautuessaan ja jakoi heidän
-kanssaan surut ja ilot. Mutta samalla hän vaati heiltä ehdotonta
-kuuliaisuutta. — Viholliset hän taas osasi hajoittaa ja tehdä keskenään
-eripuraisiksi. Näin hänellä aina oli vain muutamia heimoja erältään
-vastassaan.
-
-
-● =Toinen kansalaissota (49–45).= Gallian sodan aikana triumviraatti
-Crassuksen kuoleman johdosta oli hajonnut. Sen jälkeen molempien
-jäljelle jääneiden triumvirien ystävyys pian kylmeni. Pompejus ei voinut
-sietää, että Caesaria ja hänen urotöitään aina kiiteltiin. Kateudessaan
-hän sai senaatin määräämään, että Caesarin oli luovuttava
-sotajoukostaan. Tähän ei Caesar kuitenkaan suostunut, vaan lähti v. 49
-legioonainsa johdossa marssimaan Roomaa kohti.
-
-Näin alkoi _toinen kansalaissota_. Pompejus ja useimmat senaattorit
-lähtivät Kreikkaan. Caesar seurasi heitä ja voitti Pompejuksen
-sotajoukon _Fa´rsāloksen_ taistelussa. Pompejus pakeni silloin Egyptiin,
-jossa hänet murhattiin. Caesarin oli vielä tämänkin jälkeen pakko
-taistella tasavallan kannattajia vastaan ensin Egyptissä, sitten
-Vähässä-Aasiassa, sen jälkeen Afrikassa ja lopuksi Espanjassa. Vuonna 45
-hän oli voittanut viimeisenkin vastustajansa.
-
-
-● =Caesar yksinvaltiaana.= Saavutettuaan yksinvallan Caesar koetti
-lempeydellä taivuttaa kansan puolelleen. Vangitut vastustajansa hän
-päästi vapaiksi, kohottipa useita heistä virkoihinkin. Samalla hän
-uutterasti harrasti valtakunnan parasta; olletikin hän esti maaherroja
-sortamasta maakuntalaisia. Annettiinpa useille maakuntalaisille
-kansalaisoikeudet, esim. kaikille tämänpuoleisen Gallian asukkaille.
-Myös ajanlaskun uudistus oli valtakunnalle suureksi hyödyksi. Siihen
-saakka noudatettu ajanlasku oli sekava ja virheellinen. Caesar saattoi
-etevien matemaatikkojen avustamana voimaan _juliaanisen kalenterin_,
-joka oli käytännössä uudelle ajalle saakka. Sen mukaan lasketaan
-vuodessa olevan 365 päivää; mutta joka neljäs vuosi on karkausvuosi,
-joka käsittää 366 päivää. — Monet suunnitelmat jäivät Caesarilta kesken,
-koska hän vain lyhyen ajan ehti hoitaa hallitusta ennen kuolemaansa.
-
-
-● =Caesarin kuolema.= Caesarin viisaasta ja lempeästä hallituksesta
-huolimatta oli Roomassa sellaisia henkilöitä, jotka eivät voineet
-unohtaa tasavaltaa. Varsinkin kun kävi ilmi, että Caesar pyrki kuninkaan
-nimeä omistamaan, hänen vihamiestensä luku lisääntyi. Nämä tekivät
-_Brūtuksen_ ja _Cassiuksen_ johtamina salaliiton Caesarin henkeä
-vastaan, ja vuonna 44 e. Kr. hänet murhattiin senaatin kokoussalissa.
-
-
-□ =Caesarin sukuperä ja luonne.= Ei yksikään Rooman tasavallan
-valtiomiehistä kohonnut sellaiseen valtaan ja maineeseen kuin _Gajus
-Jūlius Caesar_ [kē´sar]. Hän polveutui vanhasta patriisisuvusta, joka
-perhetarinain mukaan johti alkuperänsä itse troialaisen Aeneaan pojasta.
-Hän sai oivallisen kasvatuksen, oppi käyttäytymään miellyttävästi ja
-kehittyi eteväksi puhujaksi. Aikaisin Caesar joutui likeisiin suhteisiin
-kansanpuolueen johtajiin. Hänen tätinsä oli ollut Mariuksen puoliso, ja
-itse hän nai erään mainitun puolueen johtajan tyttären. Sulla, joka
-epäluuloisesti katseli kaikkia lahjakkaita kansanpuoluelaisia, kiinnitti
-huomionsa Caesariinkin ja vaati häntä luopumaan puolisostaan. Kun Caesar
-ei siihen suostunut, Sulla uhkasi julistaa hänet lainsuojattomaksi,
-mutta vaikutusvaltaisten ystäviensä välityksellä Caesarin onnistui saada
-armo. Sullan kerrotaan tällöin lausuneen: »Pitäkää hänet sitten, mutta
-kyllä hän saattaa monta patriisia perikatoon, sillä hänessä on enemmän
-kuin yksi Marius!» Caesar piti kuitenkin paraimpana paeta Roomasta. Hän
-kävi Vähässä-Aasiassa ja Kreikassa täydentäen ahkerasti opintojaan.
-Palattuaan Roomaan hän aluksi tyytyi näyttelemään ensi osaa
-seuraelämässä, pani toimeen pitoja, käytti runsaasti hajuvesiä ja
-voiteita, sepitti runoja ja eli iloisesti Rooman kevytmielisen nuorison
-parissa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 111._ Caesar.
-]
-
-Kuitenkin Caesarin rinnassa jo näihin aikoihin eli hehkuva kunnianhimo
-ja pyrkimys esiintymään käskijänä. Sitä todistaa muun muassa pari pientä
-tapausta. Kerran hän tovereineen matkusti erään italialaisen
-pikkukaupungin läpi. Nousi kysymys, oliko täälläkin vallanhimoa niinkuin
-Roomassa. »Varmaankin», Caesar vastasi, »minä ainakin tahtoisin
-mieluummin olla ensimmäinen täällä kuin toinen Roomassa.» Toisen kerran
-hän joutui merirosvojen käsiin. He vaativat hänen hengestään korkeat
-lunnaat. Kun Caesar kuuli lunastussumman määrän, hän väheksyi sitä, ja
-vaati, että se oli korotettava kahdenkertaiseksi. Odottaessaan, että
-ystävät kokoaisivat summan, Caesar eli merirosvojen parissa, ikään kuin
-hän olisi ollut heidän herransa, käski heidän pysyä hiljaa, kun hän
-laskeutui nukkumaan, ja luki heille runojaan; elleivät he niitä
-kiittäneet, hän uhkasi ristiinnaulita heidät kaikki vapaaksi päästyään.
-Viimein tuotiin lunnaat. Tuskin Caesar olikaan vapaana, ennen kuin hän
-kokosi joukon, voitti merirosvot, otti rahat heiltä takaisin ja
-ristiinnaulitutti heidät.
-
-Ruumiiltaan Caesar ei ollut tukeva, mutta hän oli sopusuhtaisesti
-kehittynyt. Hänellä oli kotkannenä ja mustat säihkyvät silmät. Myöhemmin
-hän kävi laihaksi, kalpeaksi ja kaljupäiseksi. Kivulloisuudestaan
-huolimatta hän oli tottunut kaikenlaisiin rasituksiin; muun muassa hän
-ratsasti ja ui mainiosti.
-
-
-□ =Triumviraatti. Kansalaissota.= Pian Caesar jätti huvitukset
-antautuakseen valtiomiestoimiin. Hän yleni virka-asteissa, ja vuodeksi
-62 hänet määrättiin Espanjan maaherraksi. Hän oli silloin pahasti
-velkaantunut, sillä kansan suosion hankkimiseksi hän oli pannut toimeen
-komeita pitoja ja miekkailuleikkejä sekä jaellut viljaa ilmaiseksi.
-Kerrotaanpa hänen järjestämissään näytännöissä satojen miekkailijain
-esiintyneen hohtavan hopeisissa varustuksissa. Kun hän nyt oli aikeissa
-lähteä maakuntaansa, niin hänen velkojansa, arvatenkin hänen
-vastustajainsa yllyttäminä, eivät tahtoneet päästää häntä matkalle.
-Mutta silloin upporikas _Crassus_ meni hänen puolestaan takuuseen
-suunnattomasta summasta. Caesar lähti Espanjaan, voitti siellä
-sotamainetta ja palasi vuoden kuluttua varakkaana miehenä takaisin
-Roomaan.
-
-Hän pyrki nyt konsuliksi. Hän tulikin valituksi, sillä Crassus kannatti
-häntä ja samoin _Pompējus_, joka Sullan kuoleman jälkeen oli jonkin
-aikaa Rooman vaikutusvaltaisin mies ja joka onnekkailla sodilla oli
-kohonnut suureen maineeseen. Riitaannuttuaan senaatin kanssa Pompejus
-auttoi nyt kansanpuolueeseen kuuluvaa Caesaria valta-asemaan. Caesar
-yhtyi sitten likeisemmin näihin vaikutusvaltaisiin auttajiinsa tehden
-heidän kanssaan v. 60 e. Kr. _ensimmäisen triumviraatin_ eli »kolmen
-miehen liiton». Tarkoituksena oli vallan hankkiminen liittoutuneiden
-käsiin. Seuraukset näkyivät pian. Senaatin ja Pompejuksen välinen riita
-saatiin ratkaistuksi Pompejuksen eduksi, kun taas Caesar sai kansalta
-Alppien tämänpuoleisen Gallian viideksi vuodeksi.
-
-Konsulivuotensa päätyttyä Caesar lähti maakuntaansa. Sinne tultuaan hän
-ryhtyi vuosikausia kestäviin sotiin Alppien tuonpuoleisessa Galliassa
-asuvia kansoja vastaan ja liitti koko tuon laajan maan aina Atlantin
-merta, Englannin kanaalia ja Rein-jokea myöten Rooman alueisiin. Samalla
-hän hankki itselleen sotamainetta sekä uskollisen sotajoukon.
-
-Pian Caesarin ja Pompejuksen välit alkoivat kylmetä. Tosin triumvirit v.
-56 uudistivat liittonsa, jolloin Caesarille annettiin maaherrantoimi
-Galliassa uudelleen viideksi vuodeksi; Pompejus sai samalla
-maakunnakseen Espanjan ja Crassus Syyrian yhtä pitkäksi ajaksi. Mutta
-Crassuksen saatua surmansa Syyriassa Pompejus, jonka mielen Caesarin
-voitot täyttivät kateudella, alkoi lähestyä senaattia ja
-ylimyspuoluetta. Viimein hän rupesi toimimaan suorastaan Caesaria
-vastaan.
-
-Caesar tahtoi maaherrakautensa päätyttyä päästä toistamiseen konsuliksi.
-Hän hankki kansankokoukselta luvan hakea konsulinvirkaa poissaolevana
-sekä pitää sotajoukkojensa päällikkyyden, kunnes hän astuisi
-konsulinvirkaan. Mutta senaatti ei suostunut siihen, vaan vaati Caesaria
-valtiokirouksen uhalla määräpäivänä luovuttamaan maakuntansa ja
-laskemaan sotajoukkonsa hajalleen. Mutta Caesar ei antanut pelottaa
-itseään. Saatuaan tiedon senaatin päätöksestä hän kulki joukkoineen
-maakuntansa rajajoen Rubiconin yli huudahtaen: »Arpa on heitetty», ja
-läheni Roomaa. Uusi kansalaissota oli alkanut.
-
-Pompejus oli kehunut senaatissa, ettei hänen tarvinnut kuin polkaista
-jalallaan maahan, saadakseen sotajoukon koolle. Mutta kun Caesar
-Galliasta marssi Italian alueelle, Pompejuksen kansansuosio ja valta
-näyttäytyikin kovin mitättömäksi. Kaikkialta vapaaehtoisia riensi
-Caesarin riveihin, ja niin Pompejuksen oli suin päin paettava Kreikkaan.
-Tänne keräytyi hänen luokseen kevytmielisiä, ylellisyyteen tottuneita
-ylimysnuorukaisia. _Fa´rsāloksen_ luona syntyi taistelu. Caesar tiesi,
-miten arkoja ylimykset olivat hienosta hipiästään, ja siksi hän käski
-sotamiesten lyödä heitä kasvoihin. Tätä ylimykset eivät sietäneet, vaan
-lähtivät pakosalle. Pompejuksen rikas leiri kaikkine aarteineen joutui
-Caesarin valtaan. Tästä asiasta Caesar kirjoittaa muistelmissaan:
-»Pompejuksen leiristä löydettiin lehtimajoja lepovuoteineen, suuri esiin
-pantu rahamäärä, telttoja, joissa maa oli ruohoturpeilla
-peitetty — olivatpa muutamat teltat murattiköynnöksillä katetut — ja
-paljon muuta, joka todisti määrätöntä ylellisyyttä ja ehdotonta
-voitonvarmuutta, koska he siksi vähän epäilivät taistelun tulosta, että
-saattoivat ajatella niin joutavia nautintoja.»
-
-Kreikasta Pompejus pakeni meritse Egyptiin toivoen saavansa siellä
-turvaa maan hallitsijalta. Mutta maihin noustessaan hänet murhattiin
-kavalasti alaikäisen _Ptolemaios_ kuninkaan holhoojain toimesta. Pian
-murhan jälkeen Caesar saapui pieni joukko mukanaan Aleksandriaan. Kun
-hänelle näytettiin Pompejuksen päätä, hän kääntyi inhoten pois ja
-katseli kyynelsilmin murhatun sinettisormusta. Pompejuksen murhaajat
-olivat toivoneet saavuttavansa Caesarin ystävyyden, mutta tämä asettikin
-valtaistuimelle kuninkaan sisaren _Cleopa´tra_n, joka kauneudellaan oli
-hänet hurmannut.
-
-Egyptiin Caesar sai tiedon, että Mitradateen poika _Farnă´kēs_ oli
-aloittanut sodan Roomaa vastaan. Hän kiiruhti Vähään-Aasiaan ja suoritti
-sodan viidessä päivässä, jonka takia saattoikin lakonisesti ilmoittaa
-senaatille: »Tulin, näin, voitin.»
-
-Mutta vielä oli innokkaita tasavaltalaisia, jotka jatkoivat taistelua
-Caesaria vastaan käsittäen hänen voittonsa merkitsevän tasavallan
-häviötä.
-
-Näiden joukossa oli _Cato_ nuorempi. Hän oli nuoruudestaan alkaen
-osoittanut ylevämielistä ja taipumatonta luonnetta. Kun Caesar Afrikassa
-oli voittanut vastustajiensa suuren sotajoukon, Cato päätti riistää
-itseltään hengen, ettei hänen tarvitsisi nähdä tasavallan perikatoa.
-Keskustellessaan muutamien ystävien kanssa sielun kuolemattomuudesta
-Cato tuli lausuneeksi joitakin sanoja, joiden johdosta nämä pääsivät
-selville hänen aikeistaan. He yrittivät ottaa häneltä miekan, mutta Cato
-sai heidät luopumaan tästä. Sen jälkeen hän vielä hetken itsekseen
-lueskeli Platonin filosofista teosta sielun kuolemattomuudesta. Sitten
-hän paneutui nukkumaan, ja aamulla herätessään hän miekalla lävisti
-rintansa. Hänen poikansa ja palvelijansa riensivät saapuville ja hakivat
-lääkärin, joka sitoi haavan. Mutta virottuaan Cato repi siteet pois, ja
-vähän ajan kuluttua hän heitti henkensä. Kun Caesar kuuli Caton
-kuolemasta, hän huudahti: »Olet riistänyt minulta onnen lahjoittaa
-sinulle henkesi.»
-
-Palattuaan Roomaan Caesar vietti triumfin eli riemusaaton, joka oli
-loistavin, mitä Roomassa siihen asti oli nähty. Sen yhteydessä hän pani
-toimeen suurenmoisia juhlia ja jakoi suunnattomia lahjoja. Alhaisoa
-ruokittiin 22,000 pöydässä ja sen huvittamiseksi järjestettiin eläin- ja
-gladiaattorileikkejä, joissa muun muassa nähtiin 400 jalopeuraa.
-Jokainen sotamies sai suurehkon summan, jokainen aliupseeri kaksin
-verroin ja upseerit nelinkertaisen summan. 150,000 köyhälle
-kansalaiselle annettiin niin ikään rahalahja, viljasta ja öljystä
-puhumattakaan.
-
-=Caesarin kuolema.= Caesar oli nyt Rooman todellinen yksinvaltias,
-vaikkei hänellä ollutkaan yksinvaltiaan nimeä. Sekä senaatti että
-kansankokous noudattivat hänen tahtoaan. Suurta valtaansa Caesar käytti
-valtion menestykseksi. Siitä huolimatta hänellä oli kiivaita
-vastustajia. Toiset kadehtivat hänen valtaansa, toiset surivat
-tasavallan häviötä. Viimein tehtiin hänen henkeänsä vastaan salaliitto,
-jonka johtajina olivat _Brūtus_ ja _Cassius_.
-
-Brutus oli jaloluontoinen mies ja Caesarin ystävä, mutta hän katsoi
-velvollisuudekseen vapauttaa maailman itsevaltiaasta. Cassius taas oli
-lahjakas, mutta luonteeltaan umpimielinen ja kateellinen. Sovittuna
-päivänä he muiden salaliittolaisten kanssa saapuivat senaatin istuntoon.
-Caesaria oli kyllä varotettu sinä päivänä kokoukseen menemästä, mutta
-hän ei tällaisia varotuksia ottanut huomioon.
-
-Caesarin kuolemasta Plutarkhos kertoo seuraavasti: »Kun Caesar astui
-sisään, senaattorit kunnioittavasti nousivat seisomaan. Mutta Brutuksen
-ystävistä toiset asettuivat hänen istuimensa taakse, toiset taas menivät
-häntä vastaan muka tehdäkseen hänelle anomuksen. Caesar asettui istumaan
-ja hylkäsi esityksen. Silloin eräs salaliittolaisista tarttui kahden
-käden hänen togaansa ja veti sitä, niin että kaula paljastui. Tämä oli
-sovittu hyökkäysmerkki. _Casca_ iski ensimmäiseksi haavan niskaan, mutta
-se ei ollut kuolettava. Caesar kääntyi ja tarttui tikariin lujasti.
-Molemmat huusivat samaan aikaan, haavoitettu latinaksi: »Kirottu Casca,
-mitä sinä teet?» ja viimeksimainittu kreikaksi: »Veli, tule minulle
-avuksi!» Samassa kaikki salaliittolaiset paljastivat tikarinsa, sillä
-oli päätetty, että jokainen ottaisi osaa murhatyöhön. Siitä syystä
-Brutuskin iski yhden iskun Caesarin kupeeseen. Caesar puolustautui
-hetken muita vastaan, mutta nähtyään Brutuksen paljastettu tikari
-kädessä hän huudahti: »Sinäkin, Brutus!», veti togan päänsä yli ja
-antautui kohtaloonsa vastustamatta.
-
-
-                               AUGUSTUS.
-
-
-● =Octavianus ja Antonius.= Ne, jotka luulivat murhaamalla Caesarin
-pelastavansa tasavallan, pettyivät. Hänen kuolemansa jälkeen ilmestyi
-uusia yksinvallan tavoittelijoita. Ensin eräs Caesarin sotapäälliköistä
-_Antō´nius_ sai vallan. Mutta hänelle tuli vaarallinen kilpailija
-Caesarin ottopojasta _Octāviā´nuksesta_, joka oli vasta
-kahdeksantoistavuotias, mutta erittäin vallanhimoinen ja valtioviisas.
-Aluksi Octavianus taisteli Antoniusta vastaan, mutta ennen pitkää hän
-huomasi viisaammaksi solmia hänen sekä _Lě´piduksen_ kanssa — hänkin
-Caesarin vanha asetoveri — _toi_-_sen triumviraatin_ v. 43. Triumvirit
-panivat laajoja proskriptioita toimeen raivatakseen vastustajansa
-tieltään. Tällöin vanha Cicerokin sai surmansa.
-
-Vielä olivat elossa Brutus ja Cassius, jotka Caesarin murhan jälkeen
-olivat lähteneet itäisiin provinsseihin ja siellä koonneet suuren
-sotajoukon. Heitä vastaan lähtivät nyt Octavianus ja Antonius, jotka
-voittivat heidät kahdessa _Fĭ´lippoi_n taistelussa. Silloin ensin
-Cassius ja sitten Brutus riistivät henkensä.
-
-Ennen pitkää erotettiin Lepidus triumviraatista ja molemmat toiset
-jakoivat valtakunnan keskenään, niin että Octavianus sai länsimaat ja
-Antonius itämaat. Octavianus hallitsi taitavasti niitä maakuntia, jotka
-hän oli saanut osalleen, mutta Antonius vietti itämailla kevytmielistä
-elämää huveissa ja ylellisyydessä Egyptin nuoren kuningattaren
-_Cleopatra_n kanssa.
-
-Vallanhimoinen Octavianus ei ajan pitkään tyytynyt läntisiin maakuntiin,
-vaan halusi saada Antoniuksenkin osuuden huostaansa. Antoniuksen
-kevytmielisestä elämästä ja huonosta hallituksesta hän sai sopivan sodan
-aiheen. _A´ktion_in luona suoritettiin v. 31 e. Kr. ratkaiseva
-meritaistelu, joka päättyi Octavianuksen voittoon. Antonius ja Cleopatra
-pakenivat taistelusta Egyptiin, jossa riistivät henkensä. Silloin Egypti
-joutui Rooman valtaan v. 30 e. Kr.
-
-
-□ =Antonius ja Cleopatra.= Caesarin kuoltua hänen alipäällikkönsä
-_Antō´nius_ ja hänen sukulaisensa _Octāviā´nus_ jakoivat vallan
-keskenään. Octavianuksen haltuun tulivat länsimaat, kun taas Antonius
-sai valtakunnan itäisen puoliskon hallittavakseen. Ensiksimainittu, joka
-oli yhtä tarmokas kuin vallanhimoinen, hoiti oivallisesti
-hallitustoimia, mutta Antonius heittäytyi Cleopatran seurassa päättömiin
-huvituksiin ja nautintoihin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 112._ Cleopatra.
-]
-
-Cleopatra oli viisas, mutta turhamainen ja vallanhimoinen nainen.
-Kauneudellaan hän sai Antoniuksen niin kokonaan lumoihinsa, että tämä
-unohti hallitustoimet ja ajatteli vain keinoja mielistelläkseen
-Cleopatraa. Päivät kuluivat toinen toisensa jälkeen yhtämittaisissa
-huveissa ja juhlissa. Kerran he löivät vedon, kumpi pitäisi kalliimmat
-pidot. Antonius hankki juhlapöytään itämaiden kaikki herkut. Cleopatra
-sen sijaan tarjosi aivan yksinkertaisia ruokia, mutta lopuksi hän ojensi
-Antoniukselle maljan, jossa oli etikkaan liuotettu monen miljoonan
-arvoinen helmi. — Kerran tuli Antoniuksen keittiöön vieras ja näki
-kahdeksan metsäkarjua vartaissa paistumassa. Hän arveli ihmeissään
-Antoniuksella varmaankin olevan paljon vieraita luonaan. »Ei suinkaan»,
-keittäjä sanoi, »ainoastaan 12; mutta nämä karjut on pantu toinen
-toistansa myöhemmin paistumaan, että voisimme valita niistä maukkaimman
-sinä hetkenä, jolloin herramme suvaitsee aloittaa aterian.» — Välistä
-Antonius ja Cleopatra huvittelivat kalastamalla. Antoniuksella oli huono
-kalaonni, mutta hän käski sukeltajan kiinnittää koukkuun suuria lihavia
-kaloja. Cleopatra huomasi petoksen ja lähetti oman sukeltajansa mereen.
-Kun Antonius taas nosti ongen, oli koukussa suuri suolattu kala
-kaukaisilta vesiltä. Kaikki läsnäolijat purskahtivat nauramaan. Antonius
-punastui, mutta Cleopatra sanoi sukkelasti: »Anna meidän,
-pikkuruhtinasten, onkia kaloja; pyydystä sinä maita, kuninkaita ja
-kansoja!»
-
-Muutamien vuosien kuluttua Octavianuksen ja Antoniuksen suhde rikkoutui.
-_Aktion_in meritaistelussa v. 31 e. Kr. Octavianus pääsi voitolle ja
-perusti sen jälkeen Rooman keisarivallan. _Augustuksen_ nimellä hän on
-tunnettu Rooman ensimmäisenä keisarina.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 113._ Antonius.
-]
-
-Aktionin tappion jälkeen Cleopatra aikoi hylätä Antoniuksen pyrkiäkseen
-Octavianuksen ystäväksi. Hän kätkeytyi Antoniukselta ja levitti huhun
-olevansa muka kuollut. Tämä sanoma koski Antoniukseen niin kovasti, että
-hän syöksyi miekkaansa. Kohta hän kuitenkin sai kuulla Cleopatran vielä
-olevankin elossa. Hän kannatutti itsensä silloin Cleopatran luo. Mutta
-tämä osoittautui ynseäksi, ja hylättynä Antonius heitti henkensä
-Cleopatran jalkojen juureen. Kuningatar luuli nyt voivansa lumota
-Octavianuksen yhtä helposti kuin aikaisemmin hänen kilpailijansa. Nuori
-sankari pysyi kuitenkin kylmänä, vangitutti Cleopatran ja käski
-säilyttää häntä Roomassa vietettävää triumfia varten. Kun Cleopatra
-huomasi erehtyneensä laskelmissaan, hän hankki erään talonpojan
-välityksellä kaksi myrkyllistä käärmettä ja antoi niiden purra
-rintaansa. Ennen kuolemaansa hän lähetti Octavianukselle kirjeen, jossa
-pyysi tulla haudatuksi Antoniuksen viereen.
-
-
-● =Octavianus keisarina (31 e. Kr.-14 j. Kr.).= Aktionin meritaistelun
-jälkeen Octavianus oli Rooman valtakunnan itsevaltainen hallitsija.
-Hän ei kuitenkaan ottanut diktaattorin tai kuninkaan arvonimeä, koska
-hän tiesi kansan niitä vihaavan. Hän käytti kasvatusisänsä nimeä
-_Caesar_, ja siitä on aikojen kuluessa muodostunut sana _keisari_.
-Senaatti antoi hänelle kunnianimen _Augu´stus_, joka merkitsee
-kunnianarvoinen. Tällä nimellä hän keisariksi tultuaan on eniten
-tunnettu. Mutta vaikka hän ei paljoa välittänyt arvonimistä ja
-ulkonaisesta loistosta, hän kuitenkin osasi hankkia itselleen kaiken
-vallan. Hän valitutti itsensä kaikkiin korkeihin virkoihin, kuten
-_censoriksi_, _konsuliksi_, _kansantribuuniksi_ ja _ylimmäiseksi
-papiksi_ sekä sotajoukon ylipäälliköksi eli _imperaattoriksi_.
-Kansankokous kadotti nyt merkityksensä, mutta senaattia Augustus piti
-arvossa, kuunnellen mielellään kokeneiden senaattorien neuvoja.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 114. _Augustuksen marmoripatsas.
-]
-
-Alkuaan Augustus oli kova ja kostonhimoinen. Mutta tultuaan
-yksinvaltiaaksi hän muutti käytöksensä. Hän pakottautui hillitsemään
-vihaansa ja armahtamaan vihollisiaan sekä oli ystävällinen ja
-hyväntahtoinen kaikille. Augustus eli yksinkertaisesti. Hänellä ei ollut
-hovia, vaan hän seurusteli muiden kanssa, ikään kuin he olisivat olleet
-hänen vertaisiaan. Myöhempien aikojen silmissä Augustus oli hyvän
-yksinvaltiaan perikuva. Kun hän kuoli, luultiin jumalien kohottaneen
-hänet vertaisenaan taivaaseen, ja senaatti määräsi, että häntä oli
-palveltava jumalana yli koko valtakunnan.
-
-
-● =Rajojen turvaaminen.= Augustus oli rauhaa rakastava hallitsija. Hänen
-mielestään valtakunta jo oli riittävän suuri. Mutta sillä ei kaikkialla
-ollut luonnollisia rajoja. Kaikki Augustuksen sodat tarkoittivat niiden
-hankkimista. Tärkeimmät hänen valloituksistaan olivat _Alppimaat_,
-joiden liittäminen Rooman valtakuntaan teki Tonavan pitkin pituuttaan
-rajajoeksi pohjoisia raakalaiskansoja vastaan. Germanian rajana pysyi
-yhä edelleen Rein. Idässä valtakunta ulottui Eufratiin, etelässä
-Aitiopiaan ja Saharaan, lännessä Atlantin mereen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 115._ Ryhmä praetoriaaneja.
-]
-
-Valtakunnan turvaamiseksi rakennettiin pitkin rajoja vahvoja
-linnoituksia ja pitkiä valleja, joiden suojassa vihollishyökkäykset
-voitiin torjua. Järjestipä Augustus vakituisen armeijan, johon kuului
-300,000 miestä. Tämä sotavoima oli jaettu 30 legioonaan, jotka
-sijoitettiin vahvoihin ololeireihin rajamaakuntiin. Niistä ovat useat
-nykyiset kaupungit, kuten Köln ja Wien, syntyneet. — Paitsi mainittuja
-joukkoja, oli keisarilla vielä henkivartiosto, _praetoriaanit_ [prē-],
-Roomassa.
-
-
-● =Maakuntien hallitus.= Caesarin tavoin Augustuskin koetti lieventää
-niitä rasituksia, jotka painoivat maakuntalaisia. Jotteivät maaherrat
-enää voisi harjoittaa kiskomista, annettiin heille määrätty palkka, jota
-paitsi heidän toimintaansa tarkasti valvottiin.
-
-Kaupan helpottamiseksi rakennettiin kaikkialle maakuntiin hyviä teitä ja
-siltoja. Näin valtakunnan alamaiset joutuivat vilkkaaseen yhteyteen
-toistensa kanssa. Tämä seikka, kuten myös roomalaisten sotajoukkojen
-sijoittaminen rajamaakuntiin, oli omiaan sulattamaan eri kansat
-toisiinsa. Valtakunnan länsiosissa latinan kieli työnsi kaikki muut
-syrjään, itäisissä maakunnissa taas kreikan kieli.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 116._ Roomalainen peninkulmapatsas keisariajalta.
-]
-
-
-                     ROOMAN SIVISTYKSEN KULTA-AIKA.
-
-
-● =Kulta-aika.= Tasavallan loppuaikoina ja keisarikauden alussa Rooman
-sivistys oli korkeimmillaan. Roomalaiset sanoivat tätä ajanjaksoa
-sivistyksen _kulta-ajaksi_. Keisari Augustus avusti kirjailijoita ja
-taiteilijoita runsaasti. Useat hänen ystävistään ja neuvonantajistaan
-seurasivat hänen esimerkkiään. Varsinkin _Maecenas_ [mēkē´nās] on tullut
-kuuluisaksi sivistysharrastuksistaan. Vielä meidän päivinämme sanotaan
-anteliasta tieteen- ja taiteen-suosijaa »mesenaatiksi».
-
-
-● =Tiede.= Roomalaiset eivät olleet yhtä eteviä tiedemiehiä kuin
-kreikkalaiset. Parhaasta päästä he ilman muuta vain hyväksyivät sen,
-mitä kreikkalaiset opettivat. Vain harvojen tieteiden alalla he
-esittivät jotakin uutta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 117._ Cicero.
-]
-
-Kulta-ajan kuuluisin _filosofi_ oli _Cicero_, joka sitä paitsi oli
-tunnettu etevänä kaunopuhujana. Hän tuli kuuluisaksi varsinkin niistä
-puheista, jotka hän piti Catilinaa vastaan.
-
-Toinen tieteenhaara, joka tällä aikakaudella saavutti korkean
-kukoistuksen Roomassa, oli _historia_. _Sallu´stius_ kirjoitti Jugurthan
-sodasta ja Catilinan salaliitosta. _Caesar_ julkaisi muistiinpanoja
-retkestään Galliaan ja toisesta kansalaissodasta. _Līvius_ kirjoitti
-toista sataa nidosta käsittävän teoksen Rooman valtakunnan vaiheista
-kaupungin perustamisesta alkaen keisari Augustuksen aikoihin asti.
-
-
-● =Runous.= Rooman sivistyksen kulta-aikoina ei elänyt sellaisia
-tunnettuja näytelmänkirjoittajia kuin puunilaissotien loppuaikoina. Sen
-sijaan on tältä ajalta mainittava muutamia eteviä eepillisiä ja
-lyyrillisiä runoilijoita, jotka kirjoittivat kreikkalaisten esikuvien
-mukaan. _Vergĭ´lius_ kirjoitti muun muassa kuuluisan kertomarunon
-nimeltä _Aeneis_ [ēnē´is]. _Horā´tius_ sepitti joukon tunnelmarunoja,
-joissa hän ylisti rauhallista maalaiselämää sekä kiitti hyväntekijöitään
-Augustusta ja Maecenasta. _Ōvĭ´diuksen_ runokokoelmista on tunnetuin
-_Metamorfō´ses_-niminen sikermä, jossa kerrotaan kreikkalaisten tarujen
-mukaan tapauksista, jolloin tarunomaiset henkilöt ovat muuttuneet
-luontokappaleiksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 118._ Vergilius kahden runottaren seurassa. (Mosaiikki.)
-]
-
-
-□ =Kirjallisuuden kulta-aika.= Keisari Augustuksen aikana eli Roomassa
-monta etevää runoilijaa. Kuuluisimmat olivat _Vergĭ´lius_, _Horātius_ ja
-_Ōvĭ´dius._
-
-_Vergilius_ kertoo Aeneis runoelmassa _Aeneas_ [ēnē´ās] (kreik.
-Aine´ias) sankarin harharetkistä. Aeneas oli troialainen uros, joka
-Hektorin rinnalla erittäin urhoollisesti taisteli kreikkalaisia vastaan
-Troian sodan aikana. Troian palossa hän pääsi pakenemaan sortuvasta
-kaupungista, kantaen selässään vanhaa isäänsä ja taluttaen kädestä
-pientä _Jūlius_ poikaansa. Rannassa hän tapasi joukon muita pakolaisia,
-astui heidän kanssaan laivoihin ja lähti etsimään uutta isänmaata.
-Äitinsä Venus jumalattaren suojaamana hän pelastui monesta vaarasta sekä
-saapui vihdoin Karthagoon, jossa _Dīdō_ kuningatar hallitsi. Dido otti
-sankarin ystävällisesti vastaan. Kokonaisen vuoden Aeneas viipyi hänen
-luonaan. Kun uros vihdoin jumalien käskystä valmistautui jatkamaan
-matkaansa, kuningatar, joka oli suuresti ihastunut häneen, tuli aivan
-lohduttomaksi. Aeneaan ei kuitenkaan auttanut muu kuin totella jumalien
-käskyä. Silloin Dido suruissaan rakennutti rovion ja poltatti itsensä,
-sillä hän ei tahtonut elää ilman Aeneasta. Tämä jatkoi sillä välin
-harhailujaan. Vihdoin hän saapui Latiumin rannalle, jonne jumalat
-sallivat hänen pysähtyä. Hänen poikansa Julius perusti Alba Longan
-kaupungin ja tuli sen ensimmäiseksi kuninkaaksi. Hänestä polveutuivat
-Romulus ja Remus, Rooman kaupungin perustajat. Aeneaasta johtivat myös
-Julius suvun jäsenet juurensa. Siitäpä syystä oli Gajus Julius Caesarin
-ottopoikakin keisari Augustus muka tämän sankarin jälkeläisiä.
-
-Runoilija _Horatius_ oli mielipiteiltään epikurolainen. Hänen mielestään
-ihmisen ei tule tavoitella rikkauksia, kunniavirkoja ja sotaisia
-urotöitä, vaan hänen pitää nauttia elämästä vetäytymällä maalaiselämän
-rauhaan. Siellä hän saa kenenkään häiritsemättä tutkia filosofiaa tai
-muita tieteitä, sepittää omaksi ja ystäviensä huviksi runoja tai
-istuutua varjoisan puun juurelle kitaraansa soittamaan. Eräässä runossa,
-jonka hän kirjoitti ystävälleen Licĭ´niukselle, hän kiitteli tätä siitä
-kohtuudesta, jota hän noudatti, kun hän rehellisellä ja ahkeralla työllä
-torjui köyhyyden, mutta ei kuitenkaan ahnaasti heittäytynyt rikkauksien
-kokoamiseen. Runossa hän sanoo seuraavalla tavalla:
-
-                 Elinohjees on, Licinius, oiva,
-                 kun et temmeltäin pyri aavain myrskyyn,
-                 etkä, väistääkses sitä, luovi rantaa
-                 keskellä  luotoin.
-
-                 Ken se kultaiseen tasasuhtaan suostuu,
-                 loat välttää hän lahotöllin kurjan,
-                 avosilmin myös salit suuret, joita
-                 karsaus katsoo.
-
-                 Elä uljain päin, ota miesnä vastaan
-                 ajan ahdingot; — ja jos tuuli liian
-                 kävi myötäiseks, ole viisas, reivaa
-                 paisuvat purjeet!
-
-_Ovidiuksen_ Metamorfoses-kokoelmassa on runo nimeltään _Ekho ja
-Narkissos._ Runoelmassa kerrotaan ihmeen kauniista _Narkissos_
-nuorukaisesta. Eräänä päivänä puhelias luonnotar _Ēkhō´_ eli _Kaiku_
-näki Narkissoksen hirviä metsästämässä, ja kohta hänessä syttyi
-sammumaton rakkaus tuohon kauniiseen nuorukaiseen. Hän olisi tahtonut
-puhutella lemmittyään, mutta kohtalo oli määrännyt, ettei Kaiku koskaan
-saanut aloittaa puhelua ihmisten kanssa, vaan ainoastaan vastata heidän
-kysymyksiinsä.
-
-       Kerran retkillään Narkissos metsähän eksyi,
-       huus´, huhus toisille: »Hoi, tääll’ oon!» Heti vastasi Ekho:
-       »Tääll’ oon!» Kummastellen joka suunnalle katseli poika.
-       »Hoi, tule tänne!» hän huus; soi vastaus: »Oi, tule tänne!»
-       Taakseen katsehen loi Narkissos. »Miks mua kartat?»
-       vihdoin virkkoi hän, mutt’ sai sanat taas samat vastaan.
-       Pitkitti Narkissos vain, Kaiun leikistä pettyin:
-       »Toisemme kohdatkaamme!» ja tuskin vastaus koskaan
-       riemuisammin raikuu kuin tähän taas sama pyyntö.
-
-[Illustration: ROOMAN VALTAKUNTA]
-
-Nyt Ekho riensi Narkissoksen luo tahtoen syleillä häntä, mutta kun
-nuorukainen näki luonnottaren, hän karkotti hänet suuttuen luotaan.
-Tämän tapauksen johdosta Ekho suri niin, että ruumis kuihtui ja katosi.
-Ääni vain jäi jäljelle. Sen kuulemme usein vielä nytkin, kun huudahdamme
-metsään. — Mutta eipä käynyt Narkissoksen sen paremmin. Kerran hän
-väsyneenä heittäytyi lepäämään metsän siimekseen hopeankirkkaan lähteen
-partaalle. Janoaan sammuttaakseen hän kallistui lähteen yli juomaan.
-Silloin hän näki veden kalvossa ihanat kasvot. Hän ei ymmärtänyt niitä
-omaksi kuvakseen, vaan jäi ihastuneena tuijottamaan noihin säihkyviin
-silmiin, voimatta kääntää katsettaan muualle. Siinä hän istui
-istumistaan, räväyttämättä silmää ja liikuttamatta jäsentä. Vihdoin hän
-alkoi surkastua; uupuen kallistui pää nurmikolle, silmät painuivat
-umpeen, ja henki pakeni rinnasta. Seuraavana aamuna oli jäljellä vain
-vaalean kellertävä kukka, jonka hohtavan valkeat terälehdet
-kurottautuivat auringon valoa kohti. Narkissoksesta oli tullut ihana
-narsissi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 119._Forum, suunniteltuna semmoiseksi kuin se oli keisariaikana.
-]
-
-
-● =Kuvaamataiteet.= Italiasta on löydetty koko joukko kuvanveistoksia ja
-joitakin seinämaalauksiakin. Niistä ovat paraiten onnistuneet
-roomalaisia esittävät muotokuvat. (Roomalaisia korkokuvia ovat esim.
-kuv. 103 ja 115, rintakuvia taas esim. kuv. 99 ja 117).
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 120._ Roomalainen koulu.
-]
-
-Rakennustaiteenkin alalla roomalaiset ovat paljon oppineet
-kreikkalaisilta. _Pylväiden_ runsas käyttäminen esim. on laina
-Kreikasta. Etruskeilta he taas oppivat _holvien_ rakentamisen, minkä
-tähden heidän rakennuksissaan tavataan holvikaaria, joita kreikkalaiset
-alkuaan eivät käyttäneet. Usein he vielä päättivät rakennuksensa
-suurella _kuvulla_ eli _kupolilla_. — Roomalaisilla oli useammanlaisia
-julkisia rakennuksia kuin kreikkalaisilla.
-
-_Temppelit_ olivat yleensä paljoa suuremmat kuin Kreikassa. Tunnetuin
-kaikista Rooman temppeleistä oli Augustuksen rakentama _Pāntheon_,
-»kaikkien jumalien temppeli».
-
-_Basilikat_ olivat pitkänomaisia nelinurkkaisia rakennuksia, joissa
-tuomioistuimet pitivät istuntonsa ja joihin ritarit keräytyivät
-keskustelemaan tavarain hinnoista ja muista liikeasioista. Myöhemmin
-kristityt alkoivat pitää kokouksiaan niissä, joten niistä vähitellen
-tuli kristillisiä kirkkoja.
-
-_Amfiteatterit_ olivat soikion muotoisia rakennuksia eläintaisteluja
-varten. Ne muistuttivat kahta yhteenrakennettua teatteria. Keskellä oli
-hiekoitettu _areena_, jossa taistelut suoritettiin, ja kaikilla puolilla
-kohosivat istumarivit, yleten yhä taustaa kohti. Tunnetuin amfiteatteri
-oli Rooman _Colossē´um_, joka rakennettiin muutamia vuosikymmeniä
-Augustuksen kuoleman jälkeen.
-
-_Sirkuksia_ eli kilpa-ajoratoja rakennettiin muihinkin kaupunkeihin kuin
-Roomaan. _Circus maximus_ koristettiin entistä muhkeammaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 121._ Roomalaisen vesijohdon rauniot.
-]
-
-Kylpylaitokset eli _thermit_ tulivat keisariajalla Rooman ja muidenkin
-kaupunkien upeimmiksi rakennuksiksi. Ne olivat alaltaan niin laajat,
-että ne käsittäisivät kokonaisia kaupunginosia meikäläisissä
-kaupungeissa.
-
-Vesijohdot eli _aqvaeduktit_ [akvēduktit] johtivat jopa monien
-peninkulmien takaa Roomaan raikasta ja terveellistä vettä suuriin
-vesisäiliöihin, joista asukkaat saivat sitä noutaa. Vesijohtokanavat
-kulkivat usein korkeiden holvitettujen siltarakenteiden päällä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 122. _Triumfikaari.
-]
-
-_Triumfikaaret_ olivat kunniaportteja, joiden läpi triumfin viettäjät
-seurueineen ajoivat. Ne olivat korkokuvilla ja kirjoituksilla
-koristetut.
-
-_Hautarakennukset_ olivat toisinaan palatsien kokoisia. Niinpä keisari
-Hadrianuksen hautarakennus myöhemmin voitiin sisustaa linnoitukseksi.
-Pienemmätkin hautarakennukset olivat upeita.
-
-
-□ =Roomalaisten huvitukset.= Kreikkalaiset olivat hartaita
-näyttämötaiteen ystäviä. Roomalaiset katselivat mieluummin
-miekkailijoita. Miekkailuja ja eläintaisteluja toimeenpantiin varta
-vasten rakennetussa _Colossē´um_issa, jossa oli istumasijoja 50,000
-hengelle. Areena oli erotettu katsojapaikoista leveällä kanavalla, jonka
-yli pedot eivät päässeet hyppäämään. Areenan toisessa päässä oli
-keisarin aitio sekä sen molemmin puolin Vestan neitsyiden ja ulkomaisten
-lähettilästen aitiot. Näiden jälkeen seurasivat senaattorien
-penkkirivit. Niiden takana oli ritarien istumapaikat ja sitten muun
-yleisön.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 123._ Hadrianuksen hautamuistomerkki Roomassa.
-]
-
-Toisinaan tuotiin areenalle villieläimiä: leijonia, tiikereitä,
-sarvikuonoja, elefantteja jne., jotka taistelivat keskenään. Joskus
-pantiin toimeen suuria metsästyksiä, jolloin tapettiin joukoittain
-kirahveja, strutseja, gaselleja ym. eläimiä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 124._ Rooman Colosseum.
-]
-
-Mutta eipä tyydytty vain eläintaisteluihin. Myöskin ihmiset mittelivät
-voimiaan areenalla. Rotevia orjia, joita sanottiin _gladiaattoreiksi_,
-harjoitettiin erityisissä gladiaattorikouluissa vartavasten näitä
-voimanäytöksiä varten. Ennen kuin gladiaattorit ryhtyivät keskenään
-taistelemaan, he pysähtyivät keisarin aition eteen ja huusivat: »Terve,
-keisari, kuolemaan menevät tervehtivät sinua!» Muutamat gladiaattorit
-olivat olevinaan kalamiehiä; heillä ei ollut muita aseita kuin verkko ja
-pitkä kolmikärki. Toiset olivat sotilaiksi pukeutuneet; heillä oli
-haarniska, kilpi ja lyhyt miekka. Välistä kokonaiset gladiaattoriryhmät
-taistelivat keskenään. Ennen kuin voittaja antoi vastustajalleen
-kuoliniskun, hän loi katseensa yleisöön. Jos yleisö tahtoi pelastaa
-voitetun, se käänsi peukalonsa ylös. Tavallisesti roomalaiset kuitenkin
-osoittivat maata kohti, ja silloin voittaja upotti miekkansa toisen
-rintaan. Tämän jälkeen tuli Manalan lauttamieheksi pukeutunut palvelija,
-joka hehkuvalla raudalla koetteli makaavan haavoja. Jollei tämä
-mitenkään hätkähtänyt, hän oli kuollut. Silloin lauttamies iski häneen
-koukun ja laahasi hänet ulos areenalta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 125._ Roomalaiset kilpa-ajot.
-]
-
-Useasti suljettiin pahantekijöitä areenalle petojen raadeltaviksi
-Ärsytetyt villihärät, verenhimoiset tiikerit tai muut villieläimet
-päästettiin heidän kimppuunsa. Myöhemmin annettiin monesti
-kristittyjenkin täten kärsiä tuskallinen kuolema.
-
-Keisariajalla kilpa-ajotilaisuudet _sirkuksissa_ muuttuivat paljon
-meluisammiksi kuin aikaisemmin. Yleisö oli jakautuneena eri puolueihin,
-sinisiin, viheriäisiin jne. ajajien käyttämien pukujen mukaan. Ennen
-kilpa-ajoja lyötiin vetoa siitä, kuka voittaisi. Kun ajajat sitten
-lähenivät päämääräänsä, katsojat innoissaan nousivat paikoiltaan,
-huusivat ja huitoivat käsiään. Häviävän puolueen ystävät puhkesivat
-kirouksiin, toiset huusivat heille pilkkasanoja, ja melu sirkuksessa oli
-suunnaton.
-
-Vanhan ajan lopussa alettiin sirkuksessa esittää muutakin kuin
-kilpa-ajoja. Nuoralla tanssijat, temppujen tekijät, villieläinten
-kesyttäjät, tanssijattaret ym. esiintyivät toinen toisensa jälkeen.
-Roomalaiset rakastivat ylenmäärin _kylpyjä_ ja he vetelehtivät
-kylpylaitoksissa eli thermeissä päivät päästään.
-
-Rikkailla roomalaisilla oli suuret kylpylät oman palatsinsa yhteydessä,
-mutta köyhemmät käyttivät julkisia kylpylaitoksia. Nämä olivat
-kauniisti, jopa ylellisesti sisustetut marmoripylväillä,
-mosaiikkilattioilla ja kalliilla taidemaalauksilla. Thermeissä oli liuta
-valtion orjia, joista toiset toimivat lämmittäjinä, toiset vartioivat
-kylpijöiden vaatteita ja toiset hieroivat heitä hyvänhajuisilla
-öljyillä. Ennen kylpyä useimmat harjoittivat urheilua kylpylaitoksen
-yhteydessä olevilla suurilla urheilukentillä. Tämän jälkeen he
-heittäytyivät suuriin uima-altaisiin, joissa oli kuumaa, haaleata tai
-kylmää vettä, mitä vain kukin halusi. Useat kulkivat vuoron perään
-altaalta altaalle. Kuumaa vettä ei kuitenkaan ollut kaikkina vuorokauden
-aikoina saatavissa, vaan kuuman kylvyn aika ilmoitettiin kellonsoitolla.
-Muutamat eivät ollenkaan käyttäneet uima-altaita, vaan ottivat
-mieluummin ammekylpyjä. Toiset taas olivat ihastuneita hiotuskylpyihin.
-Jokainen voi valita, mikä hänelle oli mieluisinta. — Olipa
-kylpylaitosten yhteydessä vielä luentosaleja, joissa oppineet pitivät
-esitelmiä ja runoilijat lukivat julki teoksiaan. Toisin paikoin oli
-amfiteattereja tai teattereja, toisaalla taas kirjastoja. Useat
-roomalaiset viettivät puolet päivästään thermeissä. Vähitellen niistä
-tuli vetelehtimispaikkoja, jotka olivat omiaan veltostuttamaan
-roomalaisia.
-
-
-□ =Miten ylhäinen roomalainen vietti päivänsä.= Kaikki roomalaiset,
-rikkaat niinkuin köyhätkin, nousivat päivän sarastaessa. Pukeuduttuaan
-tunikaansa isäntä kokosi perheensä ja palvelijansa kotijumalien
-pyhäkköön, lausui lyhyen rukouksen sekä uhrasi hyppysellisen jyviä.
-Atriumiin kokoontui sillä välin joukko odottavaa väkeä. Toisinaan siellä
-oli joku isännän säätytovereista, joka toivotti hänelle onnea
-virkanimityksen tai muun merkkitapauksen johdosta. Mutta parhaasta
-päästä nuo odottajat olivat _klienttejä_. Roomassa oli tapana, että
-rikkaat keräsivät ympärilleen köyhiä kansalaisia, jotka taputtivat
-käsiään heidän puheilleen, seurasivat heitä heidän kulkiessaan kaduilla
-ja tekivät heille muitakin palveluksia. Näitä kansalaisia sanottiin
-klienteiksi. Heidän isäntänsä antoivat heille vastalahjaksi vanhoja
-vaatteita, kutsuivat heidät silloin tällöin aterialle jne. — Isäntä
-lähti nyt atriumiin, vaihtoi muutamia sanoja klienttiensä kanssa sekä
-vetäytyi sitten työhuoneeseensa tarkastamaan tilikirjojaan,
-neuvottelemaan kartanoittensa hoitajien kanssa sekä suorittamaan muita
-esiintyviä askareita. Kaikki tämä kulutti pari tuntia.
-
-Syötyään kevyen aterian: viiniin kastettua leipää, hunajaa ja taateleita
-ylimys otti togan yllensä ja lähti kaupungille orjien ja klienttien
-saattamana. Jos hänellä oli pitkä matka kuljettavana, hän kannatti
-itseään kantotuolissa. Milloin hänellä oli oikeusjuttu ajettavana, hän
-lähti johonkin Forumin varrella olevaan basilikaan antamaan selityksensä
-praetorille. Tasavallan aikana hän useasti kävi kansankokouksessa, mutta
-keisarikaudella se enää tapahtui harvoin. Senaatin kokouksissa hän sen
-sijaan kävi yhä edelleen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 126._ Roomalaista katuelämää.
-]
-
-Noin kello 12 ylimys palasi kotiinsa suurusta syömään. Ateria käsitti
-lihaa, vihanneksia, hedelmiä ja viiniä. Nyt hän tavallisesti piti lyhyen
-ruokalevon. Sitten seurasi ruumiinharjoituksia joko kotona tai
-harjoituskentällä ulkona kaupungissa. Sen jälkeen tuli kylpy, jonka
-varakkaimmat ottivat kotona, muut yleisissä kylpylaitoksissa. Myöhään
-iltapäivällä nautittiin pääateria, joka vastasi meidän päivällistämme.
-Se oli useasti kallis ja ylellinen. Jos oli vieraita, voitiin pitoja
-jatkaa kauan aterian jälkeen. Mutta tavallisissa oloissa roomalainen
-pani aikaisin levolle, sillä valaistus oli niin huono, ettei haluttanut
-istua iltaisin ylhäällä.
-
-Naisten asema oli Roomassa paljon parempi kuin Kreikassa. Naiset eivät
-ainoastaan huolehtineet taloudesta, vaan he ottivat miesten kanssa osaa
-seuraelämään, olipa monella naisella vaikutusvaltaa valtion
-hallinnossakin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 127._ Pompejin häviö.
-]
-
-
-□ =Vesuviuksen purkautuminen.= Roomalaisten elämästä sekä heidän
-rakennuksistaan ja yleensä koko heidän sivistyksestään on saatu tarkkoja
-tietoja erään surullisen tapauksen johdosta, joka sattui vuonna 79 j.
-Kr. Silloin purkautui Vesuvius, joka kauan aikaa oli ollut sammuksissa,
-haudaten allensa kolme kaupunkia, niiden joukossa _Pompē´ji_n.
-Purkautuminen tapahtui niin äkkiä, etteivät ihmiset päässeet pakenemaan,
-vaan laava ja tuhka yllätti monet keskellä heidän jokapäiväisiä
-toimiaan. Vesuviuksen purkauksesta roomalainen kirjailija _Plī´nius_
-nuorempi on antanut historioitsija Tacitukselle osoitetussa kirjeessä
-omiin näkemiinsä perustuvan kertomuksen. Hän asui äiteineen tuon
-tuhoisan luonnonmullistuksen tapahtuessa enonsa, kuuluisan
-luonnontutkijan Plinius vanhemman huvilassa, joka sijaitsi Napolin
-lahden rannalla. Näin hän kertoo:
-
-Kello 1:n ajoissa i. p. äitini ilmoitti enolle, että oli näkyvissä
-suuri, oudonmuotoinen pilvi. Eno oli juuri ottanut aurinkokylvyn ja sen
-jälkeen kylmän kylvyn ja aterioituaan ruvennut jatkamaan tutkimuksiaan.
-Tämän kuultuaan hän pyysi sandaalinsa ja kapusi paikalle, josta saattoi
-hyvästi tarkastaa tuota merkillistä ilmiötä.
-
-Pilvi kohosi joltakin vuorenkukkulalta, joka myöhemmin tunnettiin
-Vesuviukseksi, ja muistutti lähinnä puuta, joka ylhäällä haaraantui
-moneksi oksaksi. Se oli aika ajoin valkoinen, toisinaan lianvärinen ja
-kirjava, mikäli se kulloinkin lennätti muassaan maata ja tuhkaa.
-
-Koska enoni oli luonnontutkija, tuntui hänestä tämä ilmiö
-mielenkiintoiselta ja lähemmän tutkimisen arvoiselta. Hän panetti
-kuntoon purjealuksen ja oli juuri lähdössä, kun saapui kirje eräältä
-Vesuviuksen juurella asuvalta roomattarelta. Uhkaavasta vaarasta
-pelästyneenä tämä pyysi enoani pelastamaan hänet meritse, koska se oli
-ainoa mahdollinen pakotie.
-
-Enoni antoi nelisoutuisten lähteä matkaan ja kiiruhti pelastamaan ei
-ainoastaan kirjeen lähettäjää, vaan lukemattomia ihmisiä, joita rannikon
-luonnonihanuus oli houkutellut sinne asumaan. Hän riensi sinne, mistä
-muut pakenivat, ja purjehti suoraan kohti vaaraa, niin vapaana pelosta,
-että saneli muistiin merkittäväksi kaikki havaitsemansa onnettoman
-ilmiön vaihdokset.
-
-Jo satoi tuhkaa laivoille, sitä lämpimämpää ja tiheämpää, mitä
-lähemmäksi tultiin, pian myös hohkakiveä sekä mustia, palaneita, tulen
-halkaisemia kiviä. Vuorelta syöksyvät kivilohkareet estivät maihin
-nousun. Hetken epäröityään hän virkkoi perämiehelleen: »Rohkea rokan
-syöpi» ja kehoitti ohjaamaan vähän syrjemmäksi, likellä olevaa _Stabiæ_n
-(stă´biē) kaupunkia kohden, jossa muuan hänen ystävänsä asui. Sielläkin
-oli vaara jo silmien edessä, ja enoni ystävä oli valmis lähtemään
-pakoon. Maihin noustuaan eno syleili ja lohdutti ystäväänsä, jonka
-jälkeen hän aterioitsi ja paneutui tyynenä levolle.
-
-Sillä välin kohosi Vesuviukselta monesta kohdin valtavia liekkejä ja
-korkeita tulipatsaita, jotka yön pimeydessä näyttivät vielä
-kirkkaammilta. Pian alkoi sen talon pihalle, jossa enoni nukkui,
-kerääntyä niin paljon tuhkaa ja hohkakiveä, että kotvan kuluttua olisi
-makuuhuoneesta ollut mahdoton päästä ulos. Hänet herätettiin, ja hän
-yhtyi toisten seuraan, jotka olivat valvoneet koko yön.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 128._ Leipuri Paquius Proculus ja hänen vaimonsa.
-  Pompejista löydetty maalaus.
-]
-
-Muualla oli jo päivä, mutta täällä oli yö, mustempi ja synkempi kaikkia
-öitä. Päätettiin neuvottelun jälkeen lähteä pakosalle, ja pakenijat
-sitoivat patjoja päälaelleen saadakseen suojaa putoilevia kiviä vastaan.
-Rannalla kohtasi heitä raivoisa vastatuuli, liekit lähenivät ja rikin
-haju täytti ilman. Toiset pakenivat kiireisesti, mutta enoni lankesi
-pitkäkseen ja pyysi ehtimiseen raikasta vettä. Kahden palvelijan
-tukemana hän nousi, mutta kaatui taas maahan luullakseni paksun savun
-tukahduttamana. Myöhemmin löydettiin hänen vammaton ruumiinsa puettuna
-samoihin vaatteisiin, jotka hänellä oli ollut yllään. Se muistutti
-enemmän nukkuvaa kuin kuollutta.
-
-Näin Plinius kirjeessään Tacitukselle. Eräässä toisessa kirjeessä hän
-täydentää kuvaustaan, mainiten etäämpänäkin tulivuoresta maan huojuneen
-siihen määrään, että vaunut eivät pysyneet paikoillaan, vaikka kivillä
-tuettiin niiden pyöriä. Meri vetäytyi loitolle rannoilta. Ihmiset
-pakenivat huutaen ja valittaen, ja moni luuli ikuisen yön jo tulleen.
-Tuhkaa satoi niin tiheään, että sitä täytyi vähä väliä pudistaa pois
-vaatteistaan, ettei hautautuisi sen alle. Kun ilma lopulta seestyi ja
-aurinko pääsi valaisemaan maisemaa, niin näkyivät hirvittävän tuhon
-jäljet: koko seutu oli paksun tuhkakerroksen, ikään kuin luminietoksen,
-peitossa. Ja lähellä Vesuviusta oli kokonaista kolme kaupunkia tuhka- ja
-soraläjäin alle hautautuneina.
-
-1700 vuotta Pompeji oli hautautuneena tuhkaan, mutta kun kerran
-1700-luvulla kaivettiin perustusta taloa varten, työmiehet saivat esiin
-pylvään kauniisti koristetun pään. Kun he jatkoivat kaivauksia,
-paljastui kokonainen teatteri. Nykyjään useimmat kadut on avattu.
-Rakennukset ovat hyvästi säilyneet; seinien maalaukset ja porttien
-päällä olevat kirjoitukset näkyvät selvästi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 129._ Roomalaisia rahoja.
-]
-
-
-● =Elinkeinot.= Augustuksen ja seuraavien keisarien aikana vallinnut
-rauha oli omiaan kohottamaan elinkeinoja. _Maanviljelys_ kehittyi
-varsinkin Afrikan ja Aasian provinsseissa. _Teollisuus_ muodostui yhä
-enemmän suurteollisuudeksi. Sadat orjat työskentelivät suurissa
-leipomoissa, jalkinetyöpajoissa ja muissa tehtaissa. _Kauppa_ kohosi
-ennen aavistamattomaan kukoistukseen. Rooman rinnalla oli monta muutakin
-mahtavaa kauppakaupunkia, ennen muita Aleksandria ja Antiokia.
-Kaikkialle perustettiin hyviä satamia ja oivallisia teitä. Valtakunta
-sai järjestetyn postilaitoksen. Rahat sekä pituus- ja painomitat
-määrättiin yhtäläisiksi valtakunnan kaikissa osissa. Rooman yleisimmäksi
-rahaksi tuli _sestertsi_.
-
-Tärkein Rooman tuontitavaroista oli _vilja_. Kaikki ihmiset tarvitsivat
-leipää, ja sadoilletuhansille jaettiin viljaa ilmaiseksi. Vilja tuotiin
-Rooman satamakaupunkiin _Ostia_an, josta se pienemmillä aluksilla
-kuljetettiin valtion ja yksityisten aittoihin Roomaan. Mutta Roomaan
-tuotiin paljon muitakin _ruokatavaroita_, kuten lihaa, juustoa, kalaa,
-hunajaa, hedelmiä, öljyä ja viiniä. Edelleen tuotiin _rakennusaineita_,
-puuta ja marmoria. Lisäksi tuli purppurakankaita Foinikiasta, nahkoja
-Mustan meren rantamilta, hopeata, tinaa ym. metalleja Espanjasta,
-norsunluuta Afrikasta jne. Rooman kauppiaat kävivät Intiassa ja
-Ceylonissa saakka. Heidän karavaaninsa tunkeutuivat kauas Aitiopiaan ja
-Saharan keitaisiin. Mustan meren satamissa he joutuivat tekemisiin niin
-monen kansallisuuden kanssa, että tarvitsivat toista sataa tulkkia.
-
-
-                         ROOMA KEISARIKUNTANA.
-
-
-● =Juliaaniset ja flaaviset keisarit.= Augustukselta ei jäänyt poikaa,
-joten keisarinarvo joutui hänen poikapuolelleen _Tiberiukselle_, jonka
-suku yli 50 vuoden pysyi vallassa. Nämä _juliaaniset_ keisarit (14–68)
-olivat julmia ja luulevaisia hallitsijoita, joista toiset tuntuvat
-suorastaan huvikseen panneen toimeen ihmisteurastuksia. Juliaanisista
-keisareista viimeinen oli _Nĕ´ro_, jonka aikana tulipalo hävitti Rooman.
-Kun kansa epäili keisaria sen sytyttäjäksi, hän syytti kristittyjä ja
-pani toimeen ensimmäisen kristittyjen vainon.
-
-Neron kuoleman jälkeen sotajoukko valitsi keisariksi _Flā´vius
-Vespāsiā´nuksen_, joka oli kunnollinen ja voimakas hallitsija. Hän
-rakennutti Roomaan Colosseumin, pani alulle Britannian valloittamisen,
-teki Palestiinasta maakunnan ja hävitti Jerusalemin. Vespasianuksen suku
-eli _flaaviset_ keisarit hallitsivat lähes 30 vuotta (69–96). Heidän
-aikanaan tapahtui Vesuviuksen tuhoisa purkautuminen.
-
-
-□ =Caligula ja Nero.= Augustuksen jälkeen hallitsi Roomaa monta
-kunnotonta keisaria. Mielettömin kaikista oli _Calĭ´gula_, joka esiintyi
-enemmän pahankurisen pojan kuin järkevän hallitsijan tavoin. Hän julisti
-itsensä ensin Venus jumalattareksi ja sitten Juppiteriksi. Useilta
-Juppiterin-patsailta hän hakkautti pään poikki, asettaen oman kuvansa
-entiseen runkoon. Mielihevoselleen hän rakennutti komean palatsin;
-hevosen seimi oli norsunluuta, ja peitteenä sillä oli purppuraloimi.
-Ajattelipa keisari jo hevosen valituttamista konsuliksi. Kerran Caligula
-rakennutti sillan, jonka yli hän itse ensin ratsasti, kutsuen kansaa
-seuraamaan hallitsijaansa. Silta oli kuitenkin rakennettu siten, että se
-hajosi suuren taakan alla. Keisari katseli nautinnokseen, miten veteen
-joutuneet ihmiset kamppailivat kuolemaa vastaan. Suuttuessaan kerran
-roomalaisiin Caligula lausui toivomuksen, että koko kansalla olisi vain
-yksi pää, niin että se yhdellä iskulla voitaisiin katkaista.
-
-Keisari _Nĕ´ro_n ensimmäiset hallitusvuodet olivat Roomalle varsin
-onnelliset. Hän uskoi hallitustoimet kyvykkäille neuvonantajille, jotka
-lievensivät veroja ja valvoivat maaherrain hallintoa maakunnissa. Nero
-itse kulutti aikansa huvituksissa ja nautinnoissa. Hän esiintyi milloin
-ajajana sirkuksessa, milloin taas kitaransoittajana tai laulajana
-teatterissa, jossa palkatut henkilöt taputtivat hänelle käsiään. Luullen
-olevansa suuri taiteilija hän kärsi sen ylenkatseen, jonka julkinen
-näyttämöllä esiintyminen hänelle tuotti, sillä roomalaiset pitivät sitä
-vapaalle miehelle tuiki sopimattomana. Tekipä hän myöhemmin matkan
-Kreikkaankin, jossa otti osaa olympialaisiin kisoihin saaden kaikki
-palkinnot, vaikka oli pudonnut kilpa-ajovaunuista.
-
-Valta turmeli heikkoluonteisen Neron; turhamainen taiteenharrastaja
-muuttui julmaksi tyranniksi, joka säälimättä surmautti kaikki
-epäluulonalaiset, yksinpä lähimmät omaisensa. Surmansa saaneiden
-joukossa oli hänen oma äitinsäkin. Viekkaasti Nero lähetti hänet merelle
-laivassa, joka oli niin rakennettu, että se ulapalle tultuaan hajosi.
-Kun äiti tästä huolimatta pelastui uimalla, poika lähetti erityiset
-murhaajat hänen kotiinsa. Kaksi puolisoansa hän niinikään surmautti, ja
-jalon opettajansa hän pakotti tekemään itsemurhan, valiten sen jälkeen
-neuvonantajikseen onnenonkijoita, jotka olivat valmiit noudattamaan
-jokaista hänen oikkuaan ja ylistämään hänen järjettömimpiä tekojaan.
-
-Hänen hallituksensa loppupuolella syttyi (v. 64 j. Kr.) Roomassa
-tulipalo, jossa suurin osa kaupunkia paloi poroksi ja tuhannet ihmiset
-saivat surmansa. Pian levisi huhu, että Nero oli tulipalon sytyttänyt.
-Kerrottiin, että hän pukeutuneena kitaransoittajan pukuun,
-laakeriseppele päässään oli palatsinsa parvekkeelta ihaillut tulipaloa
-ja laulanut laulua Troian häviöstä. Puhdistuakseen epäilyksistä Nero
-syytti kristittyjä, jonka johdosta alkoi ensimmäinen kristittyjen vaino.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 130._ Nero ihailemassa Rooman paloa.
-]
-
-Palon jälkeen kaupunki rakennettiin entistä komeammaksi. Itselleen
-keisari rakennutti suunnattoman suuren palatsin, jota sanottiin »Neron
-kultaiseksi taloksi». Huoneet välkkyivät kullasta ja helmistä, ja
-rakennuksen yhteydessä oli pihoja ja pylväskäytäviä, vieläpä lammikoita,
-lehtoja ja niittyjäkin. Palatsin valmistuttua keisarin kerrotaan
-sanoneen: »Vihdoinkin saan asua ihmisiksi».
-
-Mutta kansa tuskastui lopulta Neron julmuuksiin ja tuhlaukseen.
-Legioonat tekivät kapinan ja marssivat Roomaan. Silloin keisarin ystävät
-ja palvelijat luopuivat hänestä, ja valepukuun pukeutuneena hän pakeni
-Roomasta. Päästyään erääseen kaupungin lähistössä olevaan maataloon hän
-piiloutui lammikon kaislikkoon. Mutta kun takaa-ajajat lähestyivät, hän
-työnsi tikarin rintaansa. »Minkä taiteilijan maailma minussa
-kadottaakaan!» olivat hänen viimeiset sanansa.
-
-
-● =Maakuntakeisarit (98–180).= Flaavisen suvun sammuessa roomalaiset jo
-olivat niin veltostuneet, ettei heistä enää ollut kunnollisiksi
-hallitsijoiksi. Siitä syystä pääsikin valtaistuimelle kohoamaan sarja
-voimakkaita _maakuntakeisareita_, joiden hallitusaika oli koko
-keisarikauden onnellisin. Ensimmäinen maakuntakeisareista oli
-_Trajā´nus_, jonka hallitessa valtakunta saavutti suurimman laajuutensa.
-Hänen aikanaan oli Roomalla kaksi mahtavaa naapuria, daakialaiset
-Tonavan pohjoispuolella ja parthialaiset idässä. Heitä vastaan Trajanus
-lähti taistelemaan, voitti ensin daakialaiset ja teki _Daakian_
-provinssiksi sekä riisti sen jälkeen parthialaisilta _Armenian_ ja
-_Assyyrian_, joista niin ikään tehtiin maakuntia. Mutta Trajanus piti
-myös huolta Rooman kansasta. Varsinkin hänen _hyväntekeväisyys_
-toimintansa oli suurenmoinen. Roomaan perustettiin orpolastenkoteja,
-vaivaistaloja ja sairaaloita, joissa kaikkien hyljeksimät huono-osaiset
-saivat tyyssijan. Niin ikään Trajanus suosi _sivistystä_, kaunisti
-Roomaa monella ihanalla loistorakennuksella sekä avusti kirjailijoita ja
-tiedemiehiä.
-
-[Illustration:
-
-  Rooman valtakunta laajimmillaan.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 131._ Trajanus.
-]
-
-[Illustration:
-
-  Rooman valtakunta verrattuna laajuudeltaan vanhan ajan muihin
-    suurvaltoihin.
-]
-
-Trajanuksen seuraaja _Hadriā´nus_ oli rauhaa rakastava mies. Sen tähden
-hän luovutti parthialaisille takaisin osan niitä maita, jotka Trajanus
-oli heiltä valloittanut. Hadrianus ei viihtynyt kauan yhdessä paikassa,
-vaan oli alati matkoilla maakunnissa. Useimmiten hän kulki ilman monia
-saattajia, jopa toisinaan jalkaisin ja valepuvussa. Kaikkialla hän otti
-selville, miten virkamiehet hoitivat tehtäviään, rankaisi ankarasti
-petollisia virkailijoita ja poisti epäkohtia, missä vain niitä havaitsi.
-Kaupunkeja hän koristi palatseilla, kuten Roomaa suurella
-hautarakennuksellaan (Katso kuv. 123!).
-
-Viimeinen maakuntakeisari _Marcus Aurē´lius_ on tunnettu filosofisena
-kirjailijana ja taitavana sotapäällikkönä.
-
-
-● =Sivistyksen hopeakausi.= Maakuntakeisarien aikana eli joukko eteviä
-roomalaisia kirjailijoita, niin runoilijoita kuin tiedemiehiä.
-Myöhempien sukupolvien roomalaiset sanoivatkin tätä aikaa sivistyksen
-_hopea-ajaksi_.
-
-Varsinkin ansaitsee mainitsemista kaksi _historioitsijaa_, joista
-toinen, _Tă´citus_, kirjoitti Rooman keisariajan historian latinan
-kielellä, toinen, _Plū´tarkhos_, jätti jälkeensä vanhan ajan
-kuuluisimpien miesten kreikankieliset elämäkerrat.
-
-Eräässä historioitsija Tacituksen teoksessa mainitaan ensi kerran nimi
-_fe´nni_, suomalaiset. Tästä kansasta Tacitus kirjoittaa seuraavasti:
-»Fennien raakuus on erinomaisen suuri ja heidän köyhyytensä inhottava:
-ei aseita, ei hevosia eikä asuntoja ole heillä; heidän ravintonaan on
-metsänriista, heidän pukunaan taljat, heidän vuoteenaan maa; heidän
-ainoa turvansa on nuolissa, joita he raudan puutteessa varustavat
-luukärjillä. Ja sama metsästys elättää yhdellä lailla miehet ja vaimot;
-sillä jälkimmäiset seuraavat kaikkialla mukana ja vaativat saaliista
-osansa. Eikä ole lapsillakaan muuta suojaa petoja ja sadetta vastaan
-kuin jonkinlainen vitsakota; tänne palaavat nuorukaiset, tämä on
-vanhusten turvapaikka. Mutta tätä elämää he pitävät onnellisempana kuin
-hikoilla pelloilla, vaivaantua talonpuuhissa tai toivon ja pelon
-vaiheilla ajatella omaa ja muiden omaisuutta; välittämättä ihmisistä,
-välittämättä jumalista he ovat saavuttaneet vaikeimman asian, ettei
-heillä ole edes toivomisen tarvetta.»
-
-Nykyajan tiedemiehet arvelevat, että Tacitus on saanut vääriä tietoja
-suomalaisista, sillä he olivat epäilemättä tähän aikaan korkeammalla
-kehityskannalla kuin Tacituksen mainitsema kansa. Ehkäpä hänen
-kuvauksensa tarkoittaakin lappalaisia.
-
-
-● Tämän ajan _filosofeista_ useimmat liittyivät joko _stoalaiseen_ tai
-_epikurolaiseen_ koulukuntaan. Varsinkin oli monta lahjakasta stoalaista
-filosofia. Niistä mainittakoon keisari Neron opettaja _Sĕ´neca_ sekä
-viimeinen maakuntakeisari _Marcus Aurē´lius_.
-
-
-□ Stoalainen filosofia oli aikojen kuluessa kehittynyt yhä
-ihmisystävällisemmäksi. Niinpä teroitettiin kaikkien ihmisten
-samanarvoisuutta. Se ikään kuin raivasi tietä kristinuskolle.
-Voimakkaasti korostettiin myös asettumista kaikkien onnenvaihdosten
-yläpuolelle. Jos olot muodostuivat sellaisiksi, ettei ihminen voinut
-elää vakaumuksensa mukaisesti, tuli hänen vapaaehtoisesti luopua
-elämästään surmaamalla itsensä. Monet jalot roomalaiset seurasivatkin
-viimeksimainittua neuvoa, kuten esim. Cato nuorempi ja Brutus.
-
-Filosofi Senecan ihmisystävällisyys käy ilmi esim. siitä, että hän piti
-orjuutta epäoikeutettuna ja vastusti gladiaattorileikkejä. Eräässä
-kirjeessään hän sanoi: »Sattumalta jouduin gladiaattorinäytäntöön.
-Odotin jotain hauskaa, sukkelaa ja virkistävää. Päinvastoin! Näytännöstä
-oli leikki kaukana; siellä vain tapettiin ihmisiä. Taistelijoilla ei
-ollut mitään suojuksia; koko ruumis oli iskuille altis eikä kertaakaan
-isketty harhaan. Taistelevia odotti kuolema. Miekka ja tuli olivat
-toimessa, ja sitä kesti, kunnes tanner oli tyhjä. Palaamme tällaisista
-näytännöistä ahnaampina, turhamaisempina, ylellisempinä, vieläpä
-julmempina ja epäinhimillisempinä.»
-
-Marcus Aurelius on jättänyt jälkeensä kokoelman mietelmiä. Eräässä hän
-vaatii ihmisrakkautta seuraavin sanoin: »Sano itsellesi aamupuhteessa:
-tänään joudun tekemisiin uteliaan, kiittämättömän, röyhkeän, petollisen,
-kateellisen ja jörön ihmisen kanssa! Kaikki nämä viat johtuvat siitä,
-ettei hän tiedä erotusta hyvän ja pahan välillä. Minä sen sijaan olen
-selvästi oppinut huomaamaan, että hyvä on kaunista ja paha rumaa. Sen
-tähden ei kukaan voi minua vahingoittaa, sillä minä en anna houkutella
-itseäni rumaan. Siitä syystä en myöskään voi suuttua minulle sukua
-olevaan olentoon ja häntä vihata, sillä olemme luodut yhteiseen työhön
-aivan samalla tavalla kuin molemmat jalat, kädet, silmät tai leuat.»
-
-
-● Roomalaiset olivat oppineet kreikkalaisilta kaikki muut tieteensä,
-mutta oli kuitenkin eräs, jonka he itse loivat. Se oli _lakitiede_. Kun
-Rooman valtakunnan alue polvi polvelta kasvoi, kahdentoista taulun lait
-eivät riittäneet pitkällekään; ne olivat aiotut pienelle
-kaupunkivaltiolle, ja Roomasta oli tullut suuri maailmanvalta. Myöhemmin
-olikin välttämätöntä julkaista yhä uusia lakeja. Tasavallan aikana
-päättivät niistä osittain _kenturiakokous_, osittain _tribuskokous_,
-osittain vihdoin _senaatti_. Keisarivallan aikana taas _keisarit_
-antoivat asetuksia. Kaikkia näitä lakeja kokoilivat, järjestivät ja
-selittivät _lainoppineet_. Heidän selityksiään pidettiin niin suuressa
-arvossa, että keisarit vihdoin määräsivät ne lain veroisiksi; jos
-jostakin seikasta ei ollut lakimääräystä olemassa, mutta tunnettu
-lainoppinut oli lausunut siitä mielipiteensä, tuli tuomarin ratkaista
-asia annetun selityksen mukaisesti.
-
-
-● =Sotilasväkivallan aika (180–284).= Maakuntakeisarien jälkeen Rooman
-valtakunta alkoi nopeasti rappeutua. Henkivartiosto asetti ja erotti
-keisareita mielensä mukaan, mennen kerran julkeudessa niin pitkälle,
-että möi huutokaupalla keisarin arvon. Toisinaan oli monta keisaria
-samalla kertaa, joten koko valtakunta oli hajoamaisillaan. Kaikeksi
-onnettomuudeksi Rooma sai näihin aikoihin kaksi vaarallista vihollista.
-Idässä _persialaiset_ perustivat voimakkaan valtakunnan. Ja pohjoisessa
-_germaanit_ muodostivat suuria liittokuntia. Roomalaiset itse olivat jo
-veltostuneet, ja heidän sotajoukossaan oli parhaasta päästä barbaareja.
-Näin ollen roomalaisten täytyi tehdä kummallekin viholliselle erinäisiä
-aluemyönnytyksiä.
-
-
-● =Rooman viimeinen kukoistus (284–395).= Keisari _Dioclētiā´nus_ teki
-lopun sotilasväkivallan ajasta. Hän huomasi, ettei Augustuksen laatima
-hallitusmuoto enää kyennyt pitämään valtakuntaa koossa ja sen tähden hän
-pani alulle hallitusmuodon muutoksen. Uudistuksen toteutti lopullisesti
-_Constantī´nus_ Suuri (312–337).
-
-Uuden hallitusmuodon mukaan keisarilla oli rajaton yksinvalta, aivan
-kuin itämaisilla hallitsijoilla aikaisemmin. Keisaria avustivat
-hallituksessa _ministerit_. Kullakin ministerillä oli erityinen
-hallinnonhaara, josta hän piti huolta; eräs hoiti valtion rahastoa,
-toinen huolehti sotajoukosta, kolmas valmisti lakiehdotukset jne.
-Jokaisella ministerillä oli virastonsa, joka avusti häntä hänen
-työssään. — Hallintoa varten koko valtakunta oli jaettu neljään osaan,
-joissa kussakin oli oma päämiehensä, _prefekti_. Prefektien alueet oli
-jaettu piirikuntiin, joiden johtajat olivat prefektien valvonnan
-alaisia. Samaten piirikunnat oli jaettu pienempiin alueisiin. Alempi
-virkamies oli aina vastuussa ylemmälle ja kaikkein ylimmät olivat
-suorastaan keisarille vastuussa. Koko valtakunta oli kuin suuri kone,
-jonka keisarit panivat käyntiin.
-
-Keisari Constantinus oli kristityille suosiollinen eikä enää viihtynyt
-Roomassa, jossa oli paljon pakanoita ja jossa myös liiaksi muisteltiin
-entistä vapaampaa hallitusmuotoa. Hän perusti uuden pääkaupungin
-Bosporoksen rannalle muinaisen _Byza´ntion_in paikalle. Kaupunki sai
-nimekseen Uusi Rooma, mutta kansa sanoi sitä _Konstantinopoliksi_ eli
-Constantinuksen kaupungiksi, ja sitä nimeä käytetään vielä meidän
-päivinämme, vaikka turkkilaiset nykyisin ovat ristineet sen
-Istanbuliksi. Kaupunkia koristettiin upeilla loistorakennuksilla, ja
-ennen pitkää se oli yhtä komea kuin Rooma, vieläpä komeampikin.
-
-Diocletianuksen ja Constantinuksen uudistukset tuottivat valtakunnalle
-viimeisen kukoistuksen. Ulkoiset viholliset eivät saaneet siltä
-riistetyksi alueita ja sisäisesti järjestys pysyi yllä. Mutta tätä
-kukoistusta kesti vain satakunta vuotta. Varsinkin tuli aikaa voittaen
-näkyviin pyrkimys hajaantumiseen. Valtakunnan itäosissa puhuttiin
-kreikkaa ja länsiosissa latinaa, ja molemmat puoliskot vieraantuivat
-toisistaan. Kun vihdoin voimakas keisari _Theodŏ´sius_ kuoli v. 395,
-valtakunta lopullisesti jakautui kahtia: _Itä-Rooman_ ja _Länsi-Rooman_
-keisarikuntiin.
-
-
-                    KRISTINUSKO VALLOITTAA MAAILMAN.
-
-
-● =Pakanauskonnot rappeutuvat.= Tasavallan loppuaikoina sivistyneet
-lakkasivat uskomasta jumaliin. Kreikassa usko jo aikoja sitten oli
-hälvennyt, ja Kreikasta uskonnottomuus siirtyi Roomaan. Toiset hakivat
-lohdutusta filosofiasta, mutta filosofiakaan ei voinut kaikkia
-tyydyttää, vaan monet kaipasivat uutta jalompaa uskontoa.
-
-Alhainen kansa luotti yhä vanhoihin jumaliin. Mutta he eivät
-rakastaneet, vaan pelkäsivät niitä. Siksi he mielellään vaihtoivat ne
-vieraisiin jumaliin. Varsinkin itämaiden uskonnot salaperäisine
-menoineen saivat Roomassa monta tunnustajaa. Mutta eivätpä vieraatkaan
-jumalat ajan pitkään voineet antaa lohdutusta. Ihmisten sydämiin jäi yhä
-sammumaton kaipuu.
-
-Roomalaiset olivat uskonnon asioissa hyvin suvaitsevaisia. Jokainen sai
-palvella sitä jumalaa, jota hän piti oikeana. Erään vaatimuksen he
-kuitenkin asettivat kaikille ihmisille. Omien jumaliensa ohessa heidän
-tuli palvella myös Rooman valtakunnan keisareita. Keisarit julistettiin
-jo eläessään jumaliksi, heidän kuvapatsaansa pystytettiin temppeleihin
-ja kaikkien ihmisten oli uhrattava niille. Joka ei palvellut keisareita
-jumalina, hän osoitti sillä halveksimista ja vihamielisyyttä Rooman
-valtakuntaa kohtaan, ja hän oli muka vaarallinen henkilö, joka oli
-kuolemalla rangaistava.
-
-
-● =Kristinusko syntyy.= Juuri kun ihmiset enimmän kaipasivat uutta
-lohdullista oppia, syntyi uskonto, joka saattoi ihmismieltä tyydyttää,
-syntyi _kristinusko_.
-
-Kristinuskoa saarnattiin aluksi vain juutalaisten keskuudessa, jotka
-olivat hajaantuneet Rooman valtakunnan kaikkiin osiin. Apostoli
-_Paavalin_ ajoista pakanoitakin otettiin kristillisiin seurakuntiin.
-Köyhät ja sorronalaiset ottivat riemulla vastaan uuden opin, sillä se
-lupasi heille kuoleman jälkeen _uuden elämän_, jossa ei ollut
-kärsimyksiä eikä erotusta köyhän ja rikkaan, orjan ja herran välillä.
-Paljon vaikutti myös se, että kristittyjen Jumala oli _rakkauden_
-Jumala, joka ei tahtonut ketään rangaista eikä työntänyt ketään luotaan,
-vaan otti vastaan jokaisen, joka vilpittömin mielin etsi häneltä turvaa.
-Useita miellytti kristittyjen harjoittama _hyvän_-_tekeväisyys_, he kun
-auttoivat toinen toistaan, vieläpä holhosivat vihamiehiäänkin, milloin
-nämä olivat avun tarpeessa.
-
-Syntyi kristittyjä seurakuntia kaikkialle valtakuntaan, jopa itse
-Roomaankin. Nopeimmin kristittyjen lukumäärä kasvoi Vähässä-Aasiassa.
-Erittäin suureksi hyödyksi lähetystyössä oli se seikka, että Rooman
-valtakunnassa oli hyvät tiet ja säännöllinen laivakulku ja että
-kaikkialla valtakunnassa ymmärrettiin kreikkaa ja latinaa. Olipa
-kristittyjen vainoaminenkin omiaan levittämään uutta uskontoa. Kun näet
-pakanat näkivät, miten alttiisti kristityt antautuivat kuolemaan uskonsa
-puolesta, he tulivat vakuuttuneiksi, että tämä oppi oli oikea.
-
-
-● =Vainot.= Kristinuskon leviäminen ei saanut tapahtua ilman
-vastarintaa. Kristityt eivät voineet muita uskontoja tunnustavien tavoin
-osoittaa keisarien kuvapatsaille jumalallista kunnioitusta. Sen tähden
-heitä alettiin pitää Rooman valtakunnan vihollisina. Kuta voimakkaampi
-keisari oli ja kuta paremmin hän hoiti valtakuntaansa, sitä selvemmin
-hän huomasi, että kristityt erosivat muista ihmisistä, ja sitä enemmän
-hän pelkäsi, että he olisivat vaarallisia Rooman valtakunnan eheydelle.
-Sen tähden Rooman parhaimmat keisarit vainosivat kristittyjä. Keisari
-Neron vaino tosin johtui vain siitä, että keisari koetti itse puhdistua
-Rooman palon aiheuttamista epäluuloista syyttämällä kristittyjä, mutta
-niin Trajanus kuin Marcus Aurelius vainosivat kristittyjä syystä, että
-pitivät heitä valtiolle vaarallisina. Niitä kristittyjä, jotka uskon
-tähden joutuivat vainon alaisiksi, sanottiin _marttyyreiksi_.
-
-Aluksi virkamiehet eivät etsimällä etsineet kristittyjä, vaan
-rankaisivat vain silloin, kun kristityitä heille ilmiannettiin. Mutta n.
-v. 250 julkaistiin määräys, joka velvoitti virkamiehiä kaikissa
-valtakunnan osissa ottamaan selville, ketkä tunnustivat kristinuskoa.
-Tämän johdosta vainot, jotka aikaisemmin olivat olleet ikään kuin
-satunnaisia, tulivat yleisiksi.
-
-Vaikein oli se vaino, jonka keisari Diocletianus n. v. 300 pani toimeen,
-mutta se oli myös viimeinen.
-
-
-□ Keisari Neron vainosta kertoo Tacitus, joka itse halveksi kristittyjä,
-seuraavasti: »Ei millään keinolla saatu vaikenemaan huhua, jonka mukaan
-tulipalo oli keisarin käskystä aikaansaatu. Senpä vuoksi Nero,
-tukahduttaakseen kulkupuheet, itse keksi syyllisiä ja rankaisi heitä
-mahdollisimman julmalla tavalla. Ne olivat niitä riettaudesta vihattuja,
-joita rahvas sanoo kristityiksi. Tämä nimitys johtuu eräästä
-Kristuksesta, joka kärsi kuolemanrangaistuksen Pontius Pilātuksen
-toimesta. Ensinnä kiinnipannut ja sitten tavaton paljous heidän
-ilmiantamiaan havaittiin tutkittaessa ei juuri murhapolttoon syypäiksi,
-mutta sitä enemmän koko ihmissuvun vihaajiksi. Ja kuolemaantuomittuja
-päälle päätteeksi kidutettiin keisarin huvitukseksi; niinpä heitettiin
-heitä, puettuina petojen nahkoihin, koirien raadeltaviksi tai naulittiin
-ristinpuihin tai sytytettiin, kun päivä oli mennyt mailleen, palamaan
-yövalaisuksi. Tälle näytelmälle Nero avasi puutarhansa, ja siellä
-vietettiin sirkusjuhlaa, Nero kilpa-ajajan puvussa itse ajaen tai
-seisoen pienissä vaunuissa.»
-
-Keisari Trajanuksen vainosta antaa selvän kuvan hänen kirjeenvaihtonsa
-aiemmin mainitun kirjailijan maaherra _Plī´nius_ nuoremman kanssa. Kun
-Rooman laissa ei vielä ollut minkäänlaisia kristittyjen kohtelemista
-koskevia säännöksiä, Plinius oli ymmällä, mitä hänen tuli tehdä
-pakottaakseen kristittyjä uhraamaan keisarien kuvapatsaille. Hän päätti
-sen tähden pyytää keisarilta tarkempia toimintaohjeita. Kirjeessään hän
-muun muassa sanoi: »Toistaiseksi olen menetellyt seuraavalla tavalla
-niitä henkilöitä kohtaan, joita on ilmiannettu kristittyinä. Olen
-kysynyt heiltä, ovatko he kristittyjä. Jos he tämän ovat myöntäneet,
-olen kysynyt heiltä saman asian toisen ja kolmannen kerran, uhaten heitä
-kuolemanrangaistuksella. Jos he ovat pysyneet tunnustuksessaan, olen
-lähettänyt heidät kuolemaan. Ne, jotka kielsivät olevansa tai olleensa
-kristittyjä, katsoin velvollisuudekseni vapauttaa, jos he rukoilivat
-jumalia saneluni mukaan ja uhrasivat suitsutusta ja viiniä sinun
-kuvallesi, jonka tätä tarkoitusta varten olin asettanut jumalankuvien
-joukkoon, sekä sen lisäksi kirosivat Kristuksen; näihin tekoihin eivät
-näet taipune ne, jotka todellisesti ovat kristittyjä. He vakuuttivat,
-että koko heidän hairahduksensa oli siinä, että he määrättynä päivänä[1]
-olivat kokoontuneet ennen auringonnousua laulamaan laulun Kristukselle
-ikään kuin jumalalle ja vannomaan valan, jossa eivät suinkaan
-sitoutuneet tekemään mitään rikosta, vaan olemaan varastamatta ja
-ryöstämättä, aviorikosta tekemättä ja sanaansa rikkomatta[2]. Sen
-jälkeen he olivat eronneet kokoontuakseen uudelleen yhteiselle
-aterialle. Olen kiduttanut paria heidän orjattaristaan päästäkseni
-totuuden perille. Mutte en ole huomannut muuta kuin nurjaa, suunnatonta
-taikauskoa. Sen tähden olen lopettanut tutkimukset ja kiiruhdan
-pyytämään sinulta neuvoa.» Hyväksyen maaherran menettelyn Trajanus antoi
-seuraavan ohjeen: »Kristittyjä ei ole ryhdyttävä hakemaan, mutta jos
-heidät ilmiannetaan ja todistetaan syyllisiksi, on heitä rangaistava,
-kuitenkin niin, että se, joka kieltää olevansa kristitty ja teossa sen
-osoittaa palvomalla jumaliamme, saakoon palkaksi katumuksestaan
-rikoksensa anteeksi.»
-
------
-
-Alaviitteet 1:
-
-  Sunnuntaina.
-
-Alaviitteet 2:
-
-  Mooseksen kymmenen käskyä.
-
-Marcus Aureliuksen ajoilta on seuraava tapaus, jonka eräs Gallian
-seurakunta kertoo kirjeessä Aasian seurakunnille. »Kun muut kristityt
-olivat kärsineet amfiteatterissa marttyyrikuoleman, vietiin viimeisenä
-Blandī´na-niminen nuori nainen sekä 15-vuotias kristitty poika
-areenalle. Heidät laahattiin pakanallisen alttarin ääreen uhraamaan
-jumalille, mutta he kieltäytyivät sitä tekemästä. Katselijat puhkesivat
-raivokkaisiin huutoihin. Blandina kehoitti poikaa näyttämään pakanoille,
-mitä usko Jeesukseen Kristukseen saa aikaan. Poika kärsi lujana ja kuoli
-kidutuksiin. Viimeiseksi kulki Blandina, ikään kuin onnellinen äiti,
-joka on nähnyt lastensa voittavan, verisen areenan yli. Hän näytti
-ikävöivän yhtymistä omaisiinsa. Hänet ruoskittiin, heitettiin villien
-eläinten eteen, piinattiin hehkuvassa rautatuolissa. Vihdoin hänet
-käärittiin verkkoon ja heitettiin raivoavan härän eteen, joka viskasi
-hänet ilmaan kerran toisensa jälkeen. Mutta Blandina ei tuntenut
-kärsimyksiä, sillä hän luotti uskoonsa ja kääntyi palavissa rukouksissa
-Kristuksen puoleen. Vihdoin hän heitti henkensä.»
-
-
-● =Kristinusko pääsee voitolle.= Ei kestänyt kauan viimeisen vainon
-jälkeen, ennen kuin kristinuskon asema Rooman valtakunnassa vakaantui.
-Keisari _Constantinus_ Suuri oli valtioviisas hallitsija, joka ymmärsi,
-ettei kristinusko enää ollut tukahdutettavissa, ja sen tähden hänen
-mielestänsä oli edullisempaa voittaa kristitty kirkko puolelleen. Hän
-antoi kristityille kohta hallitsijaksi tultuaan _uskonvapauden_.
-Myöhemmin hän lakkaamatta työskenteli kristinuskon levittämiseksi
-valtakunnassa; hän rakensi kirkkoja, antoi papeille verovapauden,
-määräsi auringonpäivän (sunnuntain) pyhäpäiväksi ja otti ristinmerkin
-sotalippuihinsa. Constantinus itse pysyi kuitenkin pakanana; vasta
-kuolinvuoteellaan hän kastatti itsensä.
-
-
-□ Keisari _Constantinuksen_ hallitessa kristinusko vakaantui Rooman
-valtakunnassa. Hänen pyrkiessään hallitukseen oli useita
-vallantavoittelijoita. Kun hän lähti taistelemaan erästä kilpailijaansa
-vastaan, kerrotaan hänen nähneen omituisen näyn. Päiväsydännä näkyi
-keskellä taivasta kirkkaasti loistava risti, jonka ympärillä oli
-kirjoitus: »Tällä merkillä olet voittava!» Siitä hetkestä Constantinus
-otti ristinmerkin lippuihinsa. Lipputangon nenässä oli kultainen,
-jalokivillä varustettu seppele, jonka sisässä nähtiin Kristus-nimen
-kaksi kreikkalaista alkukirjainta (XP) yhteenkirjoitettuina [Symbol].
-Tätä merkkiä sanotaan Kristuksen monogrammiksi. Itse lipun muodosti
-purppurainen kangas, jossa oli keisarin kuva. Tämä lippu
-taistelumerkkinään Constantinus voitti kaikki vastustajansa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 132._ Constantinuksen lippuja.
-]
-
-
-● Constantinuksen jälkeen melkein kaikki hallitsijat olivat kristittyjä.
-Vihdoin keisari _Theodosius_ v. 380 kielsi tunnustamasta muuta uskontoa
-kuin kristinuskoa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 133._ Kristuksen kuvalla ja monogrammeilla varustettu lamppu.
-]
-
-
-● =Kristinusko maallistuu.= Se suosio, jonka kristinusko sai osakseen
-myöhempien keisarien puolelta, ja kristittyjen luvun nopea kasvaminen ei
-ollut kristilliselle kirkolle yksinomaan hyödyksi, vaan siitä oli myös
-vahingollisia seurauksia.
-
-1) Monet henkilöt, jotka eivät olleet mieleltään kristittyjä, liittyivät
-kirkkoon saavuttaakseen keisarin suosion, joten _ulkokultaisuus_ pääsi
-vallalle.
-
-2) Nimikristityt noudattivat pakanallisia pitämyksiään, ja heidän
-mielipiteensäkin olivat monessa kohden pakanallisia. Heistä nämä
-epäkohdat tarttuivat muihin, joten kirkko sekä oppinsa että menojensa
-puolesta _pakanallistui_. Niinpä ruvettiin kristillisessä kirkossa
-palvelemaan hurskaita ihmisiä pyhimyksinä, jotka tulivat entisten
-pakanallisten jumalien tilalle. Pakanallista alkuperää oli myös
-suitsutusten käyttäminen ja juhlakulkueiden toimeenpaneminen.
-
-3) Kun kirkolle keräytyi suuria rikkauksia lahjoituksista ja kun
-hallintomiehet mielellään kysyivät neuvoa kokeneilta seurakunnan
-johtajilta, pääsivät vähitellen _ahneus_ ja _vallanhimo_ kirkossa
-juurtumaan.
-
-4) Kaikki seurakunnan jäsenet eivät enää olleet samanarvoisia, vaan
-papit erosivat erikoiseksi _hengelliseksi säädyksi_. Hengellistenkin
-keskuudessa muutamat paisuivat toisia mahtavammiksi ja saivat heidät
-johdettavikseen. Näitä mahtavampia pappeja sanottiin _piispoiksi_. Aikaa
-voittaen vielä piispojenkin yläpuolelle kohosi _arkkipiispoja_. Ja
-vanhan ajan lopussa olivat _patriarkat_ vielä näitäkin mahtavammat.
-
-5) Jo aikaisin pääsivät myös _oppiriidat_ vallalle kristillisessä
-kirkossa. Kun tahdottiin tarkasti määritellä, millaisiin opinkappaleihin
-kristittyjen tuli uskoa, ilmeni erimielisyyksiä. Nämä koetettiin
-sovittaa yleisissä _kirkolliskokouksissa_, mutta kaikki eivät tyytyneet
-kokouksen päätökseen, vaan pysyivät lujasti _harhaopissaan_. Kirkolle
-vaarallisin harhaoppi oli _areiolaisuus_, joka väitti, ettei Kristus
-ollut samaa olemusta kuin Jumala, vaan että Jumala oli luonut hänet.
-
-Vaikka kirkko maallistui, sen vaikutus kuitenkin oli hyödyllinen. Se
-jatkoi yhä armeliaisuustyötään, huolehtien orvoista, sairaista ja
-vainotuista. Se lievensi orjien kohtaloa ja saattoi ruumiillisen työn
-taas arvoon.
-
-
-● =Kristillinen tiede.= Jo varhain esiintyi miehiä, jotka tutkivat ja
-järjestivät kristinuskon opinkappaleita. Näin syntyi kristillinen
-_teologia_ eli jumaluusoppi, jonka tieteen vanhimpia harjoittajia
-sanotaan _kirkkoisiksi_. Etevin vanhan ajan jumaluusoppineista oli
-nimeltään _Augustī´nus_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 134._ Basilika 300-luvulta. Sisäkuva.
-]
-
-
-● =Kristillinen taide.= Kun kristinusko sai yhä vankempaa jalansijaa
-Rooman valtakunnassa, taiteetkin joutuivat kristillisen kirkon
-palvelukseen. Runoilijat sepittivät virsiä, arkkitehdit rakensivat
-kirkkoja, ja kuvanveistäjät ja maalarit koristivat pyhiä paikkoja
-kristillisaiheisilla kuvilla.
-
-Tämänaikaisista virsistä on ennen muita kuuluisa niin sanottu
-_Ambrŏ´siuksen_ kiitosvirsi, joka tavataan nykyisessä suomalaisessakin
-virsikirjassa (n:o 394). Se alkaa sanoilla: »Sua, Luoja, kiitämme, sun
-etees lankeemme. Sua, Isä iankaikkinen, maan piiri kiittää riemuiten,
-soi sulle taivaan kanteleet, ja juhlii enkeljoukkueet, ei lakkaa laulu
-serafein, soi aina äänet keruubein: on pyhä Jumala, on pyhä Jumala, on
-pyhä Jumala, Herramme Sebaot.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 135._ Hauta katakombeissa.
-]
-
-Ensimmäiset kristilliset kirkot olivat, kuten aikaisemmin on mainittu,
-roomalaisia basilikoita, ja siitä syystä kirkot monta vuosisataa
-rakennettiin basilikan muotoon. Pakanuuden aikana kansa kokoontui
-temppelin ulkopuolelle, sillä sisäpuoli oli tarkoitettu pääasiallisesti
-pappeja varten. Sen vuoksi koristettiin temppeleitä ulkopuolelta ainakin
-yhtä paljon kuin sisältä. Kristillinen seurakunta vietti
-jumalanpalveluksen temppelin sisässä. Siksi sisusta tuli pääasiaksi ja
-ulkomuodosta huolehdittiin vähemmän. Kun ulkoa astuttiin basilikaan, oli
-ensimmäisenä _atrium_, jonka keskellä oli kaivo, mistä tulijat saivat
-vettä puhdistuakseen. Täällä katumuksentekijät seisoivat anoen
-uskovaisia pitämään esirukouksia heidän puolestaan. Atriumista tultiin
-itse kirkkoon, jonka kaksi pylväsriviä erotti kolmeen osastoon eli
-_laivaan._ Keskilaiva oli sivulaivoja korkeampi. Kirkon toisessa päässä
-oli muutamaa porrasta ylempänä _kuori_ ja _alttari_. Alttarin takana oli
-_piispanistuin_.
-
-Omituisia rakennustaiteen tuotteita varhaiskristilliseltä ajalta ovat
-hautakäytävät. Kaupunkien ulkopuolelle rakennettiin pitkiä maanalaisia
-käytäviä, joiden seinissä oleviin lokeroihin ruumiit haudattiin. Näistä
-hautakäytävistä ovat kuuluisimmat Rooman _katakombit_, jotka on
-koristettu seinämaalauksilla. Niissä tavataan myös korkokuvin
-koristettuja kivisiä ruumisarkkuja.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 136._ Hyvä paimen. Marmoriveistos 200-luvulta.
-]
-
-Aluksi kristityt välttivät kuvaamasta Kristusta. Maalauksissa oli hänen
-tilallaan hänen monogramminsa. Myös kalaa käytettiin Kristuksen
-vertauskuvana. Myöhemmin kuvattiin Kristusta kauniiksi nuorukaiseksi;
-usein hänet esitettiin hyväksi paimeneksi, joka kantoi lammasta
-olallaan.
-
-
-                    SIIRTYMINEN UUTEEN AIKAKAUTEEN.
-
-Vuoden 400 tienoilla tapahtui Euroopan kansain oloissa muutoksia, jotka
-johtivat historian kehityksen uudelle uralle.
-
-Ensinnäkin _kristinusko_, joka vuosisatoja oli taistellut pakanuutta
-vastaan, pääsi Rooman valtakunnassa lopullisesti voitolle, ja kristityt
-seurakunnat yhtyivät yhteisen johdon alaisina _katoliseksi kirkoksi_.
-
-Samaan aikaan laaja _Rooman valtakunta jakaantui kahtia_, eikä kestänyt
-kauan, ennen kuin toinen näistä valtakunnista, Länsi-Rooma, meni hajalle
-rajoilla asuvien kansain hyökätessä sen alueelle.
-
-_Uudet kansat_, joista seuraavan aikakauden historiassa puhutaan,
-astuivat nyt historian näyttämölle, omaksuivat vähitellen
-kreikkalais-roomalaisen sivistyksen ja kehittivät sitä edelleen. Näin
-_sivistyksen piiri laajeni_ entistä avarammaksi.
-
-Vanha aika oli päättynyt, keskiaika oli alkamassa.
-
-
-
-
-                              =Keskiaika.=
-                   N. v:sta 400 n. v:een 1500 j. Kr.
-
-
-                      =I. Kansainvaellusten aika.=
-
-
-                       GERMAANIEN MUINAISET OLOT.
-
-
-● =Germaanien aiemmat asuinpaikat.= Niitä kansoja, jotka v:n 400
-tienoilla tunkeutuivat Tonavan ja Reinin yli Rooman valtakunnan alueille
-ja vähitellen anastivat sen maat, sanotaan yhteisellä nimellä
-_germaaneiksi_. Germaanit olivat indo-eurooppalaista kansaa niin kuin
-kreikkalaiset ja roomalaiset, joista he kuitenkin erosivat sekä
-kieleltään että ulkomuodoltaan. He olivat näitä kookkaampia,
-vaaleaverisiä ja sinisilmäisiä.
-
-Caesarin aikoina germaanit asuivat nykyisessä Saksassa ja Tanskassa sekä
-Norjan ja Ruotsin eteläosissa. Nämä maat olivat silloin toisen näköisiä
-kuin nykyään. Kaikkialla kasvoi jylhää metsää, jossa alkuhärät, karhut
-ja sudet majailivat. Vuolaat virrat halkoivat maata, ja niiden välillä
-oli Pohjois-Saksassa ylipääsemättömiä soita. Vain sieltä täältä metsän
-keskeltä pilkotti vähäinen viljelty maa-ala tai ryhmä pienoisia
-puumajoja.
-
-
-● =Germaanien elinkeinot ja tavat.= Germaanit harjoittivat metsästyksen
-ja kalastuksen ohella karjanhoitoa, osasivatpa jo maatakin viljellä.
-Heidän maanviljelyksensä oli kumminkin hyvin puutteellista, he kun eivät
-ymmärtäneet syvältä muokata maata tai lannoittaa sitä. He kaatoivat
-kasken, polttivat sen ja kylvivät siemenen tuhkaan. Kun vilja oli
-korjattu ja ruoho syöty laitumelta, he muuttivat uusille asuinpaikoille.
-Muuttaessaan he veivät usein talonsakin mukanaan, sillä ne olivat
-keveitä puusta rakennettuja majoja. Kaupunkeja ei ollut ollenkaan, ja
-kylätkin olivat pieniä.
-
-Germaanit eivät vielä olleet järjestyneet valtioksi, kuten kreikkalaiset
-ja roomalaiset. Kumminkin sukulaisuussiteet ja taistelu yhteisiä
-vihollisia vastaan yhdistivät ihmisiä toisiinsa. Perheet, jotka
-polveutuivat samasta kantaisästä, muodostivat _suvun_. Saman suvun
-jäsenet pysyttelivät lapsineen samoilla asuinpaikoilla, viljelivät
-yhdessä maata ja yhdessä taistelivat vihollista vastaan. Jos joku suvun
-jäsen surmattiin, oli suvun velvollisuus kostaa hänen kuolemansa. Sitä
-sanotaan _verikostoksi_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 137._ Germaanikylä.
-]
-
-Suvut liittyivät vähitellen yhteisen päällikön johdossa _heimoiksi_.
-Vuoden 200 tienoilla useat heimot yhtyivät _liittokunniksi_. Niinpä
-muodostuivat eri liittokunniksi nykyisessä Hollannissa asuvat _frankit_,
-Pohjanmeren etelärannalla majailevat _saksit_ sekä Itämeren ja Tonavan
-alajuoksun välillä asustavat _gootit_, joista idempänä asuvia sanottiin
-itägooteiksi, lännempänä asuvia länsigooteiksi.
-
-Kansan johtajana oli _kuningas_. Hänen valtansa oli kumminkin vähäinen,
-sillä yhteiset asiat, kuten kysymys sodasta ja rauhasta sekä maan
-jakamisesta, päätettiin _käräjissä_, joihin kaikki perheenisät saivat
-ottaa osaa. Niissä ratkaistiin myös henkilöiden väliset riita-asiat.
-Sodan johto oli hallitsijan tärkein tehtävä. Toisinaan ei valittu
-lainkaan kuningasta. Silloin asetettiin sotaan lähdettäessä _herttua_
-sotajoukon johtajaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 138._ Germaaniperhe.
-]
-
-
-□ Kuningas valittiin tavallisesti vanhasta arvoon kohonneesta suvusta.
-Vaali tapahtui kansankokouksessa eli käräjillä, jotka pidettiin
-taivasalla metsän aukeamassa tai avoimella niityllä. Siellä ei
-äänestetty samalla tavoin kuin nykyajan kokouksissa, vaan hyväksyminen
-ilmaistiin lyömällä kilpiin, vastustus äänekkäällä murinalla. Valittu
-kuningas nostettiin kilvelle, häntä tervehdittiin raikuvin huudoin ja
-hänelle annettiin keihäs saavutetun arvon merkiksi. Se sopikin
-germaanikuninkaalle paremmin kuin kruunu tai muu koriste, koska hän
-ennen kaikkea oli sotapäällikkö. Hän oli nyt ensimmäinen mies käräjillä,
-ja hän saattoi paljonkin vaikuttaa asiain menoon, jos hän pyrki
-edistämään yhteistä hyvää. Mutta kansan tahtoa vastaan hän ei mahtanut
-mitään, sillä asiain ratkaisu oli kansan käsissä.
-
-Valloitetusta maasta ja sotasaaliista germaanikuningas sai suuremman
-osan kuin muut. Siksi hän saattoi ylläpitää _aseellista seuruetta_, jota
-heidän kielellään sanottiin »hirdiksi». Siihen kuului noin pari sataa
-harjaantunutta soturia. He vannoivat kuninkaalle uskollisuuden valan,
-saivat häneltä aseet, söivät hänen pöydässään ja asuivat hänen
-talossaan. Heillä itsellään ei ollut vaimoa eikä lapsia, ei taloa eikä
-tannerta. Yhteiset ateriat syötiin suuressa salissa. Silloin juteltiin
-äänekkäästi; milloin laskettiin pilapuheita, milloin keskusteltiin
-vakavasti; vanhimmat urhot kertoivat muinaisista mittelöistä, ja
-runoilijat lauloivat maineikkaista sankareista ja sankari-teoista.
-Iltaisin he usein istuivat myöhään yöhön oluthaarikkain ääressä, ja
-silloin saattoi toinen loukata toista, niin että tartuttiin aseisiin.
-Yöksi jäi muutamia saliin. Istuimet työnnettiin seinille, ja miehet
-heittäytyivät lattialle eläinten nahat peittoina. Jos aika oli epävarma,
-he nukkuivat kilpi ja kypärä, haarniska ja keihäs sivullaan, valmiina
-hyökkäämään vaaran uhatessa. He seurasivat kuningasta kansankokoukseen,
-matkoille ja sotaretkille. Jos kuningas kaatui taistelussa, niin he
-halusivat kiihkeästi kostaa hänen kuolemansa tai kaatua hänen viereensä
-taistelutanterelle. Jos hän joutui vangiksi tai hänet karkotettiin
-maasta, niin he seurasivat häntä vankeuteen ja maanpakoon. Mutta ne,
-jotka jäivät henkiin päällikön kaatuessa, nostivat hänet korkealle
-roviolle, jolla hänet poltettiin ratsuineen ja varustuksineen, koirineen
-ja haukkoineen. Sitten luotiin paikalle mahtava hautakumpu, jonka ympäri
-miehet laulaen ja ääneen huutaen ratsastivat. Mutta jos hän oli
-merikansan kuningas, niin hänen ruumiinsa pantiin laivaan maston
-juurelle aseineen ja koristuksineen; pään ympäri ommeltiin lippu, sitten
-köydet, jotka sitoivat laivan rantaan, irroitettiin ja vainaja
-lähetettiin meren syliin, josta jumalat saivat ottaa hänet luoksensa.
-
-
-● Germaanienkaan keskuudessa kaikki eivät olleet samanarvoisia:
-_vapaiden_ rinnalla oli myös epävapaita eli _orjia_. Orjaa kohdeltiin
-tylysti, ja omistaja sai, jos halusi, tappaakin hänet. Orjat ja naiset
-tekivät kaikki raskaimmat työt, hoitivat karjan ja viljelivät pellot;
-vapaa germaanimies piti tällaisia töitä arvolleen sopimattomina.
-Metsästys ja sodankäynti olivat hänen mielitoimiaan. Joutoaikansa hän
-kulutti arpapelissä tai juomingeissa.
-
-Veron maksaminen, joka roomalaisille keisarivallan aikana oli käynyt
-ylen rasittavaksi, oli germaaneille tuntematon; vapaat miehet pitivät
-sitä orjuuden merkkinä. Mutta valtion hoitoon ei varoja tarvittukaan,
-kun ei ollut virkamiehiä, vaan kukin hoiti itse asiansa, ja
-_sotapalvelus_ oli jokaisen vapaan miehen velvollisuus.
-
-
-□ Perheenisä oli perheensä päämies ja hallitsi sitä kuin kuningas
-valtakuntaansa. Vaimo oli hänen alamaisensa ja palvelijansa. Häneltä
-vaadittiin ehdotonta uskollisuutta miestään kohtaan. Jos hän teki
-itsensä syypääksi aviorikokseen, mies kutsui koko sukunsa koolle, riisui
-sen nähden vaimonsa alasti, leikkasi hänen tukkansa ja karkotti hänet
-ruoskan lyönneillä talostaan ja koko kylästä. Siveysrikokset olivat
-harvinaisia, sillä yleinen katsantotapa tuomitsi ne ankarasti.
-Uskollista ja kelpo vaimoa kohdeltiin kunnioituksella, ja mies antoi
-arvoa hänen neuvoillensa. Sodassa vaimot olivat usein mukana, ja
-taisteluissa he huudoillaan kiihottivat miesten urhoollisuutta,
-ottivatpa itsekin toisinaan osaa taisteluun. Uskoivatpa germaanit, että
-naisessa oli jotain yliluonnollista, että hän saattoi nähdä tulevaisia
-asioita ja tapahtumia. Muutamia naisia kunnioitettiin sen vuoksi
-jumalallisina olentoina.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 139._ Germaanien käräjät.
-]
-
-
-● =Germaanien uskonto.= Germaanien muinainen _uskonto_ oli heidän
-sotaisen luonteensa mukainen. Se oli alkuaan luonnonvoimien
-palvelemista. Pääjumala oli _Wodan_ eli _Odin_. Hän antoi sodassa onnea,
-ja hänen luokseen _Walhalla_an pääsivät taistelussa kaatuneet
-urhoolliset miehet. Sielläkin he yhtä mittaa ottelevat ja juovat
-kuohuvaa simaa. Ukkosen jumala oli _Donar_ eli _Thor_. Salamat olivat
-hänen nuoliaan, ja kun hän vaunuineen ajoi taivaan kantta, syntyi
-pelottava jyrinä. Naisjumalia olivat _Freija_, rakkauden jumala, sekä
-kaunis ja siveä _Hulda_, joka kulkiessaan talviöinä kylvi lumen maahan.
-_Valkyyriat_ taas ratsastivat taistelun telmeessä kiihottaen soturien
-intoa sekä kantaen kaatuneita sankareita Wodanin luokse Walhallaan.
-Vielä oli lukematon joukko ylempiä ja alempia jumaluusolentoja.
-Vuorissa, lehdoissa, lähteissä ja noroissa, järvissä ja joissa asui
-haltijoita ja henkiä. Maan alla ja vuorenrotkoissakin oli _kääpiöitä_ ja
-_tonttuja, näkkejä_ ja _keijukaisia_. Niiden vastakohtana olivat
-_jättiläiset_, jotka asuivat ihmisten kammona erämaissa. Temppeleitä
-germaaneilla ei ollut, vaan he palvelivat jumaliaan pyhissä lehdoissa,
-niinkuin meidänkin pakanalliset esi-isämme, uhrein ja rukouksin.
-
-
-● =Germaanit saavat vaikutteita roomalaisilta ja kreikkalaisilta.=
-Germaanit joutuivat keisariajalla yhä vilkkaampaan yhteyteen
-roomalaisten ja kreikkalaisten kanssa. Reinin ja Tonavan rannoille
-roomalaiset perustivat leiripaikkoja ja uudisasumuksia, ja germaanien ja
-roomalaisten kesken syntyi kauppayhteys, joka vuosien vieriessä
-vilkastumistaan vilkastui. Kreikkalais-roomalaisen sivistyksen siemenet
-kylvettiin tällöin germaanien maahan. Niinpä he oppivat kreikkalaisilta
-kirjoitustaidon; heidän kirjoitustaan sanotaan _riimukirjoitukseksi_.
-Riimukirjaimet eivät ole pyöreitä, vaan melkein järkiään
-teräväkulmaisia. Tämä johtuu siitä, että germaanit pergamentin ja
-papyruksen puutteessa leikkasivat kirjaimet puuhun tai hakkasivat ne
-kiviin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 140._ Germaaninen koruraha riimukirjoituksineen.
-]
-
-Roomalaisten kauppiaiden, käsityöläisten ja sotilaiden mukana
-_kristinuskokin_ alkoi tulla tunnetuksi germaanien keskuudessa. Jo ennen
-kuin germaaniheimot saapuivat Rooman valtakunnan alueelle, olivat toiset
-niistä omaksuneet uuden uskon ja tunnustivat areiolaisten oppia. Niinpä
-»goottien Mooses» _Wulfila_ alkoi neljännen vuosisadan keskivaiheilla
-saarnata kristinoppia länsigooteille. Wulfilan kuolematon teko oli
-Raamatun kääntäminen gootin kielelle.
-
-
-● =Germaanit pyrkivät Rooman alueelle.= Kuta enemmän germaanien luku
-lisääntyi, sitä vaikeampi heidän oli tulla toimeen kaskenpoltolla
-entisessä kotimaassaan. Heidän mielensä paloi »etelän ihanaan maahan»,
-jonka rikkaista kaupungeista ja aaltoilevista viljavainioista he olivat
-kuulleet kerrottavan. Toisinaan kokonaiset heimot, miehet, vaimot ja
-lapset, matkasivat kohti Rooman valtakunnan rajoja. Tiet olivat silloin
-täynnä kansaa. Miehet kulkivat edellä ratsujen selässä, vaimot ja lapset
-seurasivat jäljessä härkien, aasien tai hevosten vetämissä vankkureissa,
-joissa myös omaisuus ja ryöstetty saalis kuljetettiin. Jo Mariuksen
-aikana teutonit ja kimbrit yrittivät tunkeutua Italiaan asettuakseen
-sinne asumaan, mutta heidät voitettiin ja karkotettiin takaisin. Caesar
-teki Galliasta kaksi retkeä germaanien maahan herättääkseen heissä
-kunnioitusta Rooman valtaa kohtaan. Keisariajalla roomalaiset ja
-germaanit törmäsivät usein vastakkain. Vielä roomalaiset edistyneemmän
-sotataitonsa takia olivat voimakkaammat, ja usein heidän legioonissaan
-urhoollisia germaanejakin taisteli palkkasotureina omia heimolaisiaan
-vastaan. Mutta v:n 400 tienoilla germaanit heittäytyivät Tonavaa ja
-Reiniä vastaan niin monilukuisina ja niin valtavalla voimalla, että
-Rooman legioonain oli pakko väistyä heidän tieltään.
-
-_Suuri germaaninen kansainvaellus_ oli alkamassa.
-
-
-                  ITALIA KANSAINVAELLUSTEN PYÖRTEESSÄ.
-
-
-● =Hunnit.= Suurten kansainvaellusten lähtökohtana oli _hunnien_, erään
-mongolisen raakalaiskansan, hyökkäys Eurooppaan.
-
-
-□ Hunnit saapuivat neljännellä vuosisadalla Kaspian meren
-pohjoispuolitse Itä-Eurooppaan, asettuen joksikin aikaa Kaakkois-Venäjän
-aroille. Heidän ulkomuotonsa kuvataan kammottavan rumaksi: heillä oli
-leveät kasvot, hyvin ulkonevat poskiluut, pienet silmät, suuret korvat
-ja litteä nenä. Ravinnokseen he käyttivät kasvien juuria ja raakaa
-lihaa, joka tehtiin mureaksi siten, että se ratsastettaessa pidettiin
-satulan alla. Vaatteitaan he eivät milloinkaan muuttaneet eivätkä
-pesseet, vaan pitivät niitä siksi, kunnes ne repaleina putosivat päältä.
-Miehet olivat aina hevosen selässä: siinä he söivät ja joivat, siinä he
-nukkuivatkin. Taistelussa hunnit olivat pelottavia: hirveästi huutaen he
-ratsastivat hajallisina joukkoina päin vihollista kadotakseen samassa
-näkymättömiin, kunnes uudistivat hyökkäyksen. Kaukaa he ampuivat teräviä
-luukärkisiä nuolia, mutta lähelle tultuaan he taistelivat miekoin. Jos
-he saivat voiton, niin he useinkin surmasivat kaikki viholliset ja
-hävittivät kaiken, mikä eteen sattui.
-
-
-● =Länsigootit.= Hunnit eivät kauan tyytyneet asumaan Venäjän aroilla,
-jonne aluksi olivat asettuneet. He halusivat lännen rikkaampiin maihin,
-joista maine oli levinnyt heidänkin keskuuteensa. V. 375 he hyökkäsivät
-goottien kimppuun. _Itägootit_ joutuivat vuosikymmeniksi heidän valtansa
-alaisiksi; _länsigootit_ pakenivat. He saivat Itä-Rooman keisarilta
-luvan asettua Tonavan eteläpuolelle, nykyiseen Bulgariaan. Keisari
-Theodosius lupasi maksaa heille palkkaakin, jos he puolustaisivat
-valtakunnan rajaa muiden kansojen hyökkäyksiltä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 141._ Alarikin sinetti. Kaiverrettu
-  jalokivi.
-]
-
-Parikymmentä vuotta länsigootit pysyivätkin rauhallisina uudessa
-kotimaassaan. Mutta sitten he lähtivät jälleen liikkeelle, matkan
-määränä Italia. Heidän johtajanaan oli nyt nuori, mainetta ja
-sankaritekoja tavoitteleva _Alarik_ kuningas. Ensi yritys tunkeutua
-Italiaan epäonnistui. Mutta jonkin vuoden kuluttua Alarik gootteineen
-saapui uudestaan, ja v. 410 täytyi Rooman, tuon mahtavan
-maailmankaupungin, jota Pyrrhos ja Hannibal turhaan olivat yrittäneet
-valloittaa, antautua goottien armoille. »Mitä tiheämmässä ruoho kasvaa,
-sitä helpompi sitä on niittää», Alarik oli sanonut, kun häntä
-pelotettiin Rooman väen paljoudella. Gootit olivat nyt valtiaina siinä
-kaupungissa, jossa germaanit ennen muinoin sotavankeina kulkivat
-keisarien riemusaatossa; ja ylhäiset roomalaiset, joiden esivanhemmat
-olivat sirkuksessa huvikseen katselleet germaanimiekkailijain taistelua
-joko toisiaan tai villipetoja vastaan, tarjosivat gooteille
-kultamaljoista viiniä. Rooman silloinen keisari _Honō´rius_ oleskeli
-toimetonna lujasti linnoitetussa _Ravennassa_ ja kulutti aikaansa
-hoitamalla siipikarjaa.
-
-Ryöstettyään kaupunkia kolme päivää gootit jatkoivat kuninkaansa
-johtamina matkaansa etelään Roomasta. Jo mietti Alarik uusia
-valloitusretkiä, kun hän äkkiä kuoli.
-
-
-□ Pyhä Pietari — niin kansa sanoi — oli rangaissut Alarikia Rooman
-ryöstöstä. Surren gootit valmistivat sankarilleen kuninkaallisen haudan.
-He johtivat seudulla kulkevan pienen joen urastaan ja muurasivat sen
-tyhjään uomaan hautakammion. Sinne vietiin Alarik hevosen selässä
-istuen, täysissä sotavarustuksissa sekä kuninkaallisessa asussa, ja
-kaikki hänen aarteensa hänen mukanaan. Sitten hauta muurattiin umpeen ja
-joki johdettiin takaisin entiseen uraansa. Orjat, jotka olivat
-toimittaneet työn, surmattiin, jottei kukaan saisi tietoa siitä
-paikasta, jossa suuri länsigoottien kuningas aarteineen lepäsi.
-
-
-● Alarikin kuoltua länsigootit lähtivät Italiasta ja vaelsivat
-Etelä-Galliaan. Sinne he perustivat v. 419 valtakunnan, joka sittemmin
-laajeni niin, että siihen kuului koko Pyreneitten niemimaa. Siellä he
-hallitsivat lähes 300 vuotta ja omaksuivat vähitellen roomalaisten
-sivistyksen ja kielen.
-
-
-● =Vandaalit.= Niihin aikoihin, jolloin länsigootit hyökkäsivät
-Italiaan, kutsuttiin Rooman legioonat pois Reinin varsilta puolustamaan
-tätä valtakunnan päämaata. Mutta silloinpa monet germaanikansat pääsivät
-joen poikki Galliaan ja anastivat kaikki Rooman läntiset maakunnat.
-Näitä kansoja olivat myös _vandaalit_. Vandaalit kulkivat Gallian halki
-Pyreneitten niemimaahan jo ennen kuin länsigootit sinne tulivat. Viimein
-he menivät salmen poikki Pohjois-Afrikkaan, jonne perustivat
-lyhytikäisen valtakunnan. Sieltä he meren yli saapuivat hävitysretkelle
-Italiaan ja ryöstivät Roomaa parin viikon ajan mitä julmimmalla tavalla.
-Useissa kielissä merkitsee sana »vandalismi» vieläkin raakaa
-hävittämistä. Pohjois-Afrikassa vandaalit pian veltostuivat ja
-menettivät n. 100 vuoden kuluttua maansa _Itä-Rooman_ keisarille. Pian
-he hävisivät jäljettömiin.
-
-
-□ »Kaikista tuntemistani kansoista — muuan roomalainen kirjailija
-lausuu — on vandaalien kansa turmeltunein. Valloitettuaan Afrikan he
-rupesivat ottamaan päivittäin lämpimiä kylpyjä, kattamaan pöytänsä
-hienoimmilla herkuilla, mitä maa ja meri saattoi tarjota. He pukeutuivat
-silkkiin ja koristivat itseään lukuisilla kultahelyillä. Päivänsä he
-kuluttivat teattereissa, kilpa-ajoissa ja sentapaisissa leikeissä, mutta
-heidän mielitoimenaan oli metsästys. Tanssijat, ilveilijät, näyttelijät
-ja soittajat, sanalla sanoen kaikki, jotka osasivat tarjota silmälle ja
-korvalle nautintoa, saapuivat heidän luokseen kuin kotiinsa. Taloja
-ympäröivät komeat puutarhat lähteineen ja pensaineen. He rakastivat
-juominkeja ja irstasta elämää.» Mutta sepä olikin heidän tuhonsa.
-
-
-● =Attila.= Majailtuaan noin 70 vuotta Tiszan [tĭsa] ja Tonavan
-välisillä tasangoilla nykyisessä Unkarissa hunnit lähtivät jälleen
-liikkeelle. Heidän kuninkaansa oli _Attila_, joka kopeasti vaati
-Länsi-Rooman keisarilta puolta hänen valtakuntaansa.
-
-
-□ Hunnilaisylimykset olivat tähän aikaan jo omaksuneet roomalaisten
-loistokkaan ulkonaisen esiintymisen. Heillä oli kullalla ja hopealla
-koristetut vaatteet, ja he söivät kulta- ja hopea-astioista
-herkkuruokia. Mutta Attila käyttäytyi toisin. Hän pukeutui
-yksinkertaiseen pukuun; hänen ruoka- ja juoma-astiansa olivat puusta, ja
-liha oli hänen tärkein ruokansa. Hän tahtoi näet säilyttää hunnien
-vanhat tavat. Puisella istuimella hän otti vastaan Itä-Rooman keisarin
-lähettilään, joka hunnien oloista on näkemänsä perustuksella kertonut.
-Hänen sodankäyntinsä oli raakaa kuin hunnien konsanaan. Kerskuen hän
-nimitti itseään »Jumalan vitsaksi», ja ylvästellen hävittämiskyvyllään
-hänen kerrotaan sanoneen: »Ei kasva ruoho siinä, mihin Attilan hevonen
-on tallannut.»
-
-
-● Hävittäen kylät ja kaupungit Attila saapui laumoineen Reinin yli
-Galliaan. Monen germaanikansankin oli pakko taistella hänen joukoissaan.
-Tuho näytti uhkaavan koko länsiroomalaista sivistystä. Mutta onneksi
-Rooman maaherra sai Gallian germaanit taistelemaan yksissä voimin
-roomalaisten kanssa Attilaa vastaan. Ja _Katalaunisten_ kentällä Seinen
-yläjuoksun rannalla hänet perin pohjin voitettiin (v. 451).
-
-Seuraavana vuonna Attila teki hyökkäyksen Italiaan. Murhaten ja ryöstäen
-hänen hurjat soturinsa samosivat Pohjois-Italiaan aikoen hyökätä Roomaa
-vastaan, jonka asukkaat pelkäsivät perikatonsa lähenevän. Mutta Rooman
-silloinen piispa meni keisarin lähettiläiden kanssa Attilan leiriin ja
-taivutti hänet, lahjoja ja veroakin lupaamalla, kääntymään takaisin.
-Attila palasi Unkariin, jossa hän pian sen jälkeen kuoli. Silloin
-hunnien valtakunta hajosi, ja orjuutetut kansat, niiden joukossa
-itägootit, vapautuivat.
-
-
-● =Itägootit.= Vandaalit ja hunnit olivat ainoastaan ryöstäneet Italiaa;
-itägootit sitä vastoin ottivat sen joksikin aikaa haltuunsa. Kun he
-kuninkaansa _Te´odorik_in (488–526) johdossa saapuivat (v. 488) tähän
-kaikkien germaanikansain ihailemaan maahan, hallitsi siellä entinen
-germaaninen palkkasoturien päällikkö _Odovakar_. Hän oli v. 476 syössyt
-valtaistuimelta _Länsi-Rooman viimeisen keisarin_ _Rōmulus
-Augu´stuluksen_, jonka jälkeen palkkasoturit huusivat hänet kuninkaaksi.
-Kaksitoista vuotta Odovakar hallitsi yksin Italiaa ennen itägoottien
-tuloa. Sen jälkeen Odovakar ja Teodorik jonkin aikaa hallitsivat
-yhdessä. Mutta sitten Teodorik surmasi eräissä pidoissa Odovakarin ja
-kohosi yksin Italian valtiaaksi.
-
-
-□ Teodorik hankki itselleen vallan tekemällä julman rikoksen. Mutta
-hänen kunniakseen on mainittava, että hän käytti valtaansa
-hallittaviensa eduksi. Teodorik oli sivistyneempi kuin useimmat muut
-germaanikuninkaat. Hän oli nuorena oleskellut Konstantinopolin hovissa
-panttivankina ja siellä oppinut roomalaista sivistystä ja valtiotaitoa.
-
-Hallitsijaksi tultuaan Teodorik vaati, että maassa noudatettaisiin lakia
-ja _oikeutta_. »Ken loukkaa oikeutta, hän tekee vääryyttä minulle»,
-kerrotaan hänen sanoneen. Ja usein hän lausui tahtovansa suojella
-vähäväkisiä suurten ja mahtavain väkivallalta. Germaanikansojen
-keskuudessa oli ollut tapana, että itsekukin puolusti oikeuttaan ja
-asevoimin kosti sille, jolta oli kärsinyt vääryyttä. Teodorik kielsi
-näin tekemästä. Tuomioistuimilla vain oli oikeus rangaista rikollista
-lain mukaan. Eräille germaaneille, jotka asuivat Tonavan pohjoispuolella
-ja jotka tunnustivat hänet hallitsijakseen, hän kirjoitti kerran: »Minä
-pyydän, että taistelette vihollista vastaan ettekä keskenänne. Miksi
-tartutte aseeseen, kun teillä on oikeamielinen tuomari? On väärin nousta
-sukulaistansa vastaan; hänen puolestaan tulisi mieluummin kunnialla
-kuolla. Tehkää niinkuin gootit tekevät: he saattavat kyllä taistella
-vieraissa, mutta kotona he elävät rauhassa!»
-
-_Uskonnoltaan_ Teodorik oli areiolainen, mutta toisuskoiset olivat
-hänestä yhtä hyviä alamaisia. »Minä en saata pakottaa ihmistä uskomaan
-toisin kuin hän itse tahtoo», oli hänen tapana sanoa. Juutalaisillekin
-hän soi lain turvan. »Jos tahdomme olla sivistyneitä ihmisiä, emme voi
-menetellä väärin niitä kohtaan, jotka vielä vaeltavat pimeyden tiellä»,
-hän sanoi. Hänen hallitessaan ei ketään vainottu uskonnon takia.
-
-Teodorik oli peloton soturi, mutta hän rakasti _rauhaa_ enemmän kuin
-sotaa. »Jokaisen valtakunnan tulee kaivaten toivoa rauhaa», hän sanoi.
-»Sillä siitä kaikki hyötyvät. Rauha on hyvien toimien äiti. Se
-lahjoittaa ihmisille monenkaltaista onnea, se enentää varallisuutta, se
-edistää sivistystä. Se, joka ei halua rauhaa, ei ymmärrä, mikä on hyvää
-ja hyödyllistä.» — »Toiset kuninkaat huvittelevat ryöstämällä
-kaupunkeja; he kokoovat suunnattomat saaliit. Minä puolestani tahdon
-valtani sellaiseksi, että voitetut kansat eivät huomaisi olevansa
-kukistettuja.» Niin turvalliset olivat olot Italiassa, että kauppiaat
-voivat säilyttää kultansa ja hopeansa ulkosalla yhtä varmasti kuin
-muulloin lujissa linnoissa, ja pelotta saattoi jokainen hoitaa
-tehtäviään, olipa yö taikka päivä. Kaupunkien muuriaukkoihin ei ollut
-tarpeen rakentaa portteja, ja entisetkin portit saivat olla auki.
-
-Teodorik tahtoi käyttää rauhan ajan herättääkseen eloon Rooman entisen
-_sivistyselämän_. Teitä, jotka olivat joutuneet rappiolle, parannettiin,
-ja autioiksi jääneet pellot otettiin uudelleen viljeltäviksi. Hän
-kutsutti kuvanveistäjiä ja maalaajia pääkaupunkiinsa Ravennaan, jonne
-hän rakennutti kauniita kirkkoja ja muita taloja. Ja hän käytti suuria
-summia vanhojen rakennusten ja veistosten korjaamiseen. Hän keräsi
-ympärilleen laulajia ja näyttelijöitä, runoilijoita ja oppineita.
-_Boë´thius_ kirjoitti tähän aikaan »Filosofian antamasta lohdutuksesta»,
-josta tuli haluttu hartauskirja vuosisadoiksi. Siinä hän m. m. lausuu:
-»Maallinen onni vaihtuu; pysyvästi hyvää on yksin elämä Jumalassa. Huono
-ihminen on orja, ja ihminen rankaisee kovimmin itseään tekemällä pahaa.
-Mutta hyvä ihminen on vapaa, ja hän omistaa onnen, jota kukaan ei voi
-häneltä riistää.»
-
-Tämän kirjansa Boëthius kirjoitti vankeudessa, jonne hän oli joutunut
-aiheettomasti syytettynä petollisesta vehkeilystä Konstantinopolin hovin
-kanssa. Ehtimättä kirjoittaa teostaan loppuun hänet tuomittiin kuolemaan
-ja mestattiin. Tämmöinen teko himmensi sitä lempeyden mainetta, jonka
-Teodorik oli itselleen hankkinut. Hän kuolikin omantunnon vaivaamana v.
-526. Satoja vuosia hänen kuolemansa jälkeen germaanikansat kertoivat
-vielä tarinoita urhoollisesta sankarista »Bernin Didrikistä», s. o.
-Veronan Teodorikista.
-
-
-● =Langobardit.= Noin 30 vuotta Teodorikin kuoleman jälkeen itägootit
-menettivät maansa _Itä-Roomalle_, mutta pian saapui Italiaan uusi
-germaanikansa, _langobardit_ (568), joista Lombardia on saanut nimensä.
-He ottivat haltuunsa melkein koko Pohjois- ja Keski-Italian ja
-hallitsivat maata enemmän kuin 200 vuotta.
-
-
-                      FRANKKIEN VALTAKUNNAN SYNTY.
-
-
-● =Klodovig (481–511).= Uudet germaanivaltakunnat olivat enimmäkseen
-lyhytikäisiä. Elinvoimaisin oli _frankkien_ valtakunta Galliassa.
-
-Viidennellä vuosisadalla Gallia oli jakautunut neljän eri kansan kesken.
-1) _Frankit_, jotka vielä palvelivat vanhoja pakanajumaliaan ja olivat
-tavoiltaan raakoja, olivat vähitellen siirtyneet Reinin yli
-Koillis-Galliaan eli nykyisen Ranskan koillisosaan ja jääneet sinne
-asumaan. 2) Heistä länteen Loire-jokeen saakka oli maa itsenäiseksi
-hallitsijaksi kohonneen Rooman entisen maaherran hallussa. 3) Loire-joen
-etelärannalta alkoivat länsigoottien maat. 4) Rhône-joen laaksossa
-Gallian kaakkoiskulmassa asuivat _burgundit_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 142._ Frankkilaispäällikkö.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 143._ Frankkilaissotilas.
-]
-
-Frankkien asuma-ala oli varsin ahdas, ja he olivat jakautuneina moneen
-pieneen heimoon, joilla kullakin oli oma kuninkaansa. Muuan tällainen
-heimokuningas oli _Klodovig_, joka oli merovinkien sukua. Hän oli
-frankkien kuninkaana samaan aikaan kuin Teodorik hallitsi Italiassa.
-
-Klodovig oli sivistymätön, petollinen ja julma, mutta samalla tarmokas
-ja ovela. Frankkien valtakunta laajeni suuresti hänen aikanaan. Ensiksi
-hän valloitti tuon viimeisen jäännöksen Länsi-Roomasta, otti Pariisinkin
-haltuunsa ja teki sen pääkaupungikseen.
-
-
-□ Klodovig voitti roomalaiset Soissons´in [suasõ´] kaupungin
-pohjoispuolella. Oli saatu paljon ryöstösaalista, joka oli jaettava
-miesten kesken germaanien tavan mukaan arvalla. Ryöstettyjen kalleuksien
-joukossa oli muuan kaunis kirkonastia, jonka kuningas oli luvannut
-toimittaa kirkolle takaisin, jos se sattuisi lankeamaan hänen osalleen.
-Ennen arvanheittoa kuningas pyysi miehiltään astiaa. Toiset
-suostuivatkin pyyntöön, mutta muuan frankkilainen löi uhkamielisesti
-tapparallansa astian rikki huudahtaen: »Sinun ei pidä muuta saaman kuin
-mikä oikeuden mukaan osaksesi tulee!» Kaikki hämmästyivät. Mutta
-kuningas tukahdutti vihansa ja mietti kostoa.
-
-Kun sotajoukko ensi kerran tämän jälkeen kokoontui aseiden
-katselmukseen, niin Klodovig, rivejä pitkin kulkiessaan, huomasi, että
-sillä miehellä, joka Soissons´issa oli lyönyt astian rikki, ei ollut
-aseet tarpeenmukaisessa kunnossa. Kuningas nuhteli miestä, sieppasi
-tapparan hänen kädestään ja paiskasi sen maahan. Kun mies kumartui
-ottaakseen aseensa ylös, kuningas äkisti kohotti miekkansa ja löi sillä
-miehen pään halki, sanoen: »Näinpä sinäkin teit kirkonastialle
-Soissons´issa». Mies makasi kuolleena maassa, mutta uskaltamatta nurista
-kuningasta vastaan muut lähtivät hänen käskyään noudattaen kotiinsa.
-
-
-● Vuosikymmen näiden tapausten jälkeen Klodovig voitti keskisen Reinin
-varrella asuvat _alemannit_, jolloin hän _kastatti itsensä
-kristinuskoon_. Hän oli useita vuosia ollut naimisissa kristityn
-burgundilaisprinsessan kanssa, jonka kertomuksia Jeesuksen elämästä ja
-kärsimyksistä hän hartaasti kuunteli. Kun hän sitten eräässä taistelussa
-oli joutumaisillaan tappiolle, hän kutsui avuksensa puolisonsa Jumalaa,
-luvaten ruveta häntä palvelemaan, jos saisi voiton. Sotaonni
-kääntyi — niin kerrotaan — frankit voittivat, ja Klodovig sekä joukko
-frankkilaisia kastatti itsensä.
-
-
-□ _Reims_in [rä̃s] piispa toimitti kasteen Reimsin tuomiokirkossa. Kadut
-olivat koristetut maalatuilla tapeteilla, kun Klodovig valkeaan
-kastepukuun puettujen ylimysten saattamana saapui kirkolle, joka myös
-oli ihanimmalla tavalla koristettu. Kun ovet avattiin ja frankit
-tunsivat pappien heiluttamista suitsutusastioista lähtevän hyvän
-tuoksun, niin he luulivat hengittävänsä paratiisin ilmaa. Ilmi
-ihastuneena Klodovig kysyi piispalta, joka astui hänen rinnallaan: »Pyhä
-isä, onko tämä se taivaan valtakunta, josta olette minulle kertonut?»
-»Ei», piispa vastasi, »tämä on vain tie, joka sinne viepi.» Kun kuningas
-oli lausunut uskontunnustuksensa, kastettiin hänet kastemaljassa,
-voideltiin pyhällä öljyllä ja siunattiin ristinmerkillä. Ja piispa
-lausui hänelle: »Kumarru ja kunnioita sitä, jota ennen olet vainonnut,
-ja vainoa sitä, jota ennen olet kunnioittanut!» Sitten kastettiin
-Klodovigin kaksi sisarta ja neljättä tuhatta frankkilaista. Taru kertoo,
-että kastetta toimitettaessa kyyhkynen toi taivaasta voidetta, jolla
-Klodovig voideltiin, ja enkeli liljoilla kirjaillun lipun. Siitä pitäen
-kruunattiin kaikki frankkilaiset ja myöhemmin Ranskan kuninkaat
-Reimsissä ja voideltiin pyhällä öljyllä; ja sotaretkillään he käyttivät
-liljakoristeista lippua. Mutta kauan kesti, ennen kuin kristinusko
-tunkeutui syvemmälle frankkien mieliin.
-
-[Illustration: GERMANILAISET VALTAKUNNAT vuonna 526]
-
-
-● Useimmat muut germaanikansat tunnustivat areiolaista oppia, mutta
-frankit yhtyivät katoliseen kirkkoon. Siten he saavuttivat
-katolisuskoisen roomalaisväestön ja papiston suosion, kun taas
-areiolaisia vihattiin vääräuskoisina. Gallian väestö näki mielellään,
-että frankkien valta levisi yhä laajemmalle. Pian Klodovig pakotti
-burgundien kuninkaan suorittamaan veroa, ja länsigooteilta hän valloitti
-Etelä-Gallian Garonne jokeen asti.
-
-Näin frankit olivat saaneet haltuunsa melkein koko Gallian. Samalla
-Klodovig oli raivannut tieltään frankkilaisheimojen muut kuninkaat, niin
-että hän elämänsä lopulla oli yksin frankkien hallitsijana.
-
-
-□ Muuan noita frankkilaiskuninkaita, Klodovigin entinen liittolainen,
-oli heikko ja huonojen tapojensa takia alamaistensa halveksima. Klodovig
-sai puolellensa muutamia hänen miehiänsä lahjoittamalla heille
-kullatusta vaskesta tehtyjä koristeita, joiden hän uskotteli olevan
-puhdasta kultaa. He vangitsivat kuninkaan ja hänen veljensä ja veivät
-heidät Klodovigin eteen. »Miksi olet», Klodovig virkkoi kuninkaalle,
-»tuottanut häpeätä suvullemme antamalla sitoa itsesi? Parempi sinun
-olisi ollut kuolla.» Samassa hän tapparallaan surmasi kuninkaan.
-Veljelle hän sanoi: »Jos olisit auttanut veljeäsi, ei häntä olisi
-sidottu», jonka sanottuaan hän löi hänetkin kuoliaaksi. Kun sitten
-kavaltajat, havaittuaan saaneensa väärennettyjä koristeita, tulivat
-siitä valittamaan, Klodovig kylmästi virkkoi: »Vääristä töistä annetaan
-väärää kultaa. Saatte olla iloiset, etten kavalluksestanne ole
-rääkkäyttänyt teitä kuoliaiksi.»
-
-Samantapaista kavaluutta Klodovig käytti muitakin sukulaiskuninkaita
-kohtaan. _Tours_´in [tūr] arkkipiispa _Gregō´rius_, joka kirjoitti
-frankkien historian, kertoo näistä tapahtumista sangen avomielisesti,
-mutta siitä huolimatta hän lisää: »Täten Jumala laski joka päivä hänen
-vihollisensa hänen jalkainsa juureen ja laajensi hänen valtaansa, sillä
-hän vaelsi puhtaana sydämestään hänen tietään ja teki mitä Herralle oli
-otollista». Ja kirkko antoi hänelle nimen »kristillinen majesteetti».
-Niin löyhä oli sen ajan kirkonmiestenkin siveellinen tunto.
-
-Kauan Klodovig ei saanut nauttia rikoksilla hankkimastaan vallasta. Hän
-kuoli Pariisissa ainoastaan 45 vuoden vanhana.
-
-
-● Klodovigin kuoltua hänen jälkeisensä merovinkikuninkaat hallitsivat
-vielä 2½ vuosisataa frankkien maassa. Mutta vähitellen he irstaassa
-elämässä veltostuivat siihen määrään, etteivät kyenneet ollenkaan
-käyttämään kuninkaan valtaa, joka joutui ylimmälle hovivirkamiehelle,
-_hovimestarille_ eli _mājordomūkselle_. Tämä sulki lopuksi viimeisen
-merovinkikuninkaan luostariin ja nousi itse valtaistuimelle. Sinä aikana
-frankkilaiset sulautuivat yhä enemmän Gallian roomalaiseen väestöön,
-omaksuen pääasiassa sen kielenkin. Näin sai alkunsa nykyinen Ranskan
-kansa ja muodostui uusi roomalaisperäinen eli _romaaninen_ kieli,
-ranskan kieli.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 144._ Merovinkilaiskartano. Piirretty säilyneiden kuvausten
-    perusteella.
-]
-
-
-                              ANGLOSAKSIT.
-
-
-● =Britannian kelttiläiset.= Keisariajalla roomalaiset ulottivat
-valtansa Galliasta salmen yli Britanniaankin. Siellä asui kelttiläistä
-kansaa, samaa, jonka roomalaiset olivat jo aikaisemmin laskeneet
-valtansa alle Galliassa ja Espanjassa. Roomalainen sivistys ja latinan
-kieli eivät päässeet oikein kotiutumaan tähän kaukaiseen maahan, ja
-kristinuskokin saapui sinne myöhään. Mutta uusi usko alkoi kumminkin
-vaikutuksensa jo roomalaisvallan aikana, ja varsinkin Irlannin
-kelttiläisistä tuli hartaita kristityitä, jotka sitten innokkaina
-lähetyssaarnaajina levittivät kristinuskoa muidenkin kansain keskuuteen.
-
-
-● =Anglosaksit.= Irlanti säilyikin rauhassa kansainvaellusten
-myrskyiltä; mutta Englanti sai uudet asukkaat. Sinne saapui n. v. 450
-nykyisestä Luoteis-Saksasta kaksi germaanisukuista kansaa, anglit ja
-saksit, joita yhteisesti sanotaan _anglosakseiksi_ (Englanti = »anglien
-maa»). He anastivat maat, muodostaen monta pientä kuningaskuntaa, ja
-kelttiläinen väestö pakeni Walesin [ue´lz] vuoristoon taikka Englannin
-kanaalin yli Bretagnen [brəta´nj] niemimaahan.
-
-Palveltuaan noin puolentoista vuosisataa Odinia ja Thoria anglosaksitkin
-saivat tiedon _kristinuskosta_, ja n. v. 600 he kääntyivät uuteen
-uskoon. Uuden opin levittäjistä on mainittava ennen muita
-benediktiinimunkki _Augustī´nus_, josta sitten tuli Canterburyn
-[kä´ntə̄bəri] arkkipiispa.
-
-
-□ Anglosaksien käännyttämistä kristinuskoon harrasti innokkaasti
-silloinen Rooman paavi Gregorius Suuri. Tarina kertoo, että Gregorius,
-ollessaan vielä munkkina, näki Rooman torilla muutamia vaaleaverisiä
-nuorukaisia orjiksi myötävien joukossa. Kummastellen heidän vaaleata
-tukkaansa ja vaaleahkoa ihonväriään hän tiedusteli heidän syntyperäänsä.
-Kuultuaan heidän olevan pakanallisia angleja Britanniasta hän virkkoi:
-»Kuinka surullista, että ihmiset, joilla on enkelien nimi ja ulkomuoto,
-kuuluvat pimeyden ruhtinaan valtakuntaan!»
-
-Gregorius aikoi itse lähteä lähetysmatkalle Britanniaan. Se aie jäi
-häneltä kumminkin toteuttamatta. Mutta paaviksi tultuaan hän sai aikaan,
-että joukko munkkeja Augustinuksen johdossa lähti saarnaamaan uutta
-oppia anglosakseille. Muuan heidän kuninkaansa ottikin lähetyssaarnaajat
-ystävällisesti vastaan sallien heidän harjoittaa käännytystyötä.
-
-
-● =Beowulf-laulu.= Vaikka anglosaksit olivatkin ottaneet kristillisen
-kasteen, säilyi heissä kauan sotainen into. Sitä todistaa muun ohessa
-vielä tallella oleva anglosaksilainen runoteos. Siinä kerrotaan
-_Beowulf_ sankarista ja hänen urotöistään. Näin kertoo vanha tarina:
-
-
-□ _Hroar_, Tanskan kuningas, istui korkeassa ja koristetussa salissaan
-ja piti pitoja miehilleen runoilijain laulaessa. Mutta syvällä järven
-pohjassa asui _Grendel_ jättiläinen, ihmisten vihollinen. Yöllä hän
-saapui vedellisestä luolastaan, astui saliin ja tarttui uroiden
-nukkuessa erääseen heistä vieden hänet mukanaan. Ja niin hän teki
-seuraavinakin öinä.
-
-Nuori _Beowulf_ sai sanoman anglosaksien maahan tästä onnettomuudesta.
-Hän oli kaikkia ikäisiään väkevämpi. Viidentoista nuoren sankarin kera
-hän purjehti Tanskaan ja haastoi taisteluun tuon yöllisen hirviön. Hroar
-otti hänet iloisesti vastaan, ja illan tullen tanskalaiset asettuivat
-levolle, mutta Beowulf miehineen jäi saliin odottamaan jättiläisen
-tuloa.
-
-Nuori sankari riisui yltään rautapaitansa ja kypärinsä sekä koristetun
-miekkansa. Aseettomana, käsivoimin hän halusi taistella jättiläisen
-kanssa. Niin hän heittäytyi pitkäkseen lavitsalle ja hänen viereensä
-moni muu merisankari. Ei kukaan uskonut saavansa enää lämmitellä
-kotilieden ääressä.
-
-Jo astui sumuisesta suostaan Grendel hirviö, suuri kuin vuori, kohti
-uroiden kultaista salia saalista vainuten. Se tarttui rautaiseen
-ovenripaan, mursihen sisään ja seisoi lattialla silmät säihkyen
-kammottavaa tulta. Jo sieppasi se yhden joukosta, surmasi ja joi veren.
-Se astui lähemmäksi Beowulf sankaria ja tarttui häneen. Silloinpa
-Beowulf nousi äkisti ja iskeytyi jättiläiseen. Tämä ei ollut milloinkaan
-kokenut moista voimaa ja koetti paeta. Salissa nousi ryske ja telme,
-tanskalaiset säikkyneinä vapisivat, lavitsat liikkuivat liitoksistaan.
-Mutta Beowulf ei päästänyt otettaan. Silloin jättiläisen jänteet
-katkesivat, ja menetettyään toisen käsivartensa hän pääsi pakenemaan
-järven alaiseen luolaansa. Mutta Hroar piti juhlan Beowulfin kunniaksi,
-lahjoitti hänelle kultaisen lipun, kultaisen sotisovan ja kallisarvoisen
-miekan sekä ratsuja kahdeksan.
-
-Pitojen päätyttyä Beowulf sankari miehineen asettui tanskalaisten kera
-levolle. Mutta yöllä saapui jättiläisen äiti kostamaan poikansa
-puolesta. Ennen kuin uroot selvisivät hämmästyksestään, hän oli
-tart-tunut erääseen sankariin ja vienyt hänet mukanaan. Murheissaan
-Hroar valitti sankarin kuolemaa. Mutta Beowulf lohdutti häntä:
-
-»Älä murehdi, vanha ystävä, on parempi kostaa kuin huollen suruun
-vaipua! Kerran kohtaa kuolo itsekutakin; paras on voittaa mainetta, joka
-elää kautta aikojen. Nouse, valtias, etsikäämme Grendelin äiti, ja minä
-vannon, ettei hän voi lymytä minulta enempää maan alle kuin metsän
-korpeen tai meren syvyyksiin!»
-
-Järven pohjassa olevasta luolasta Beowulf löysi viimein jättiläisen
-äidin. Hirveä taistelu syntyi. Mutta se päättyi voitoksi sankarin
-väkevän. Jättiläisen miekan hän toi mukanaan ja antoi sen Hroar
-kuninkaalle. Iloiten kuningas ylisti nuoren sankarin mainetyötä, mutta
-muistutti samalla vakavasti elämän katoavaisuudesta näin sanoen:
-
-                                       On kukassaan
-                   miehuutes kotvan, mutt’ kohtapa kumoon
-                   voi taittaa tarmosi peitsi ja tauti,
-                   palava tuli tai pauhaava vesi,
-                   kaatava kalpa tai noutava nuoli
-                   tai iän taakka — tai silmies loisto
-                   pimentyy, peittyy; ja pianpa kuolo
-                   sulkee sun, soturi, ruhtovin sylin.
-
-
-● =Beda Venerabilis.= Mutta elipä tähän aikaan jo huomattava oppinutkin
-anglosaksien maassa: kristitty munkki _Bēda_ _Venerā´bilis_
-(»kunnianarvoinen»), josta tuli englantilaisen tieteen isä. Hän
-kirjoitti suuren joukon latinankielisiä kirjoja, joita keskiajan nuoriso
-kouluissa luki. Mutta hänen kuuluisin teoksensa on »Anglien kansan
-kirkkohistoria», jossa hän kuvailee heimonsa vaiheita Caesarin ajoista
-aina omaan aikaansa asti. Ilman tätä kirjaa tietomme anglosaksien
-varhaisemmista vaiheista olisivat monin verroin niukemmat.
-
-
-□ Viimeiseksi työkseen Beda käänsi Johanneksen evankeliumin anglosaksien
-kielelle. Kaksi viikkoa ennen pääsiäistä v. 735 hän sai vaikean
-tukehtumiskohtauksen, ja sen jälkeen hänellä oli kovia tuskia. Vaikka
-hän suuresti heikkeni, hän jatkoi työtään. Kun muut kehoittivat häntä
-säästämään voimiaan, hän vastasi: »Tahtoisin, ettei mikään asiani jäisi
-teille epäselväksi, kun kerran olen poissa.» Yöllä vasten helatorstaita
-hän saneli kuumeentapaisella innolla käännöstään. »Vielä puuttuu yksi
-luku», sanoi kirjuri. »Meidän täytyy jatkaa, ota kynäsi ja kirjoita!»,
-Beda kehoitti kuumeisena. Pienestä kammiosta ei kuulunut muuta kuin
-kynän rapinaa ja sairaan raskasta hengitystä. Ja yön pitkät hetket
-lyhenivät. »Nyt puuttuu vain pari riviä», kirjuri sanoi. »Kirjoita,
-kirjoita!» kuiskasi kuoleva. »Nyt koittaa uusi päivä, ja nyt on kaikki
-valmista», virkkoi nuorukainen. »Sinä sanot oikein, nyt koittaa uusi
-päivä, ja nyt on _kaikki_ täytetty. Kohota minut istualleni — auta minua
-rukousmatolle!»
-
-Oppilaat kantoivat mestarinsa rukousmatolle ristiinnaulitun kuvan eli
-_krusifiksin_ alle, jota aamunsarastuksesta kalpeneva hopealamppu
-valaisi. Polvistuneena Beda lauloi siinä heikolla äänellä: »Glō´ria in
-exce´lsīs Dĕ´ō» (= kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa), samoin kuin hän
-oli tehnyt joka päivä viidenkymmenen neljän vuoden kuluessa. Ääni petti
-vihdoin, laulu kuoli hänen huuliltaan, ja heikosti huokaisten vanhus
-vaipui oppilaittensa syliin.
-
-
-         SIVISTYKSEN RAPPEUTUMINEN ENTISEN LÄNSI-ROOMAN MAISSA.
-
-
-● =Kauppa ja teollisuus.= Se levoton sotatila, joka suurten germaanisten
-kansainvaellusten aikakaudella jatkuvasti vallitsi entisissä
-Länsi-Rooman maissa, vaikutti haitallisesti rauhallisten elinkeinojen
-harjoittamiseen. Enimmän kärsivät kauppa ja teollisuus. Raha katosi
-liikkeestä, ja maksun välineenä alettiin sen sijasta käyttää
-elintarvikkeita, kuten viljaa, öljyä, suolaa, karjaa ym. Tiet olivat
-monin paikoin rappiolla, sillat hävitetyt ja majapaikat tuhotut, joten
-liikenne pakostakin seisahtui, ja kauppiaat pelkäsivät lähettää
-tavaroitaan paikasta toiseen, koska ne milloin tahansa saattoivat joutua
-rosvojen saaliiksi. Se vähäinen kauppa, jota harjoitettiin, oli
-etupäässä juutalaisten hallussa. Kaupan rappeutuessa väkirikkaat
-kaupungit joutuivat häviölle.
-
-Samoin teollisuuskin taantui. Alhaisella sivistystasolla olevat
-germaanikansat eivät kaivanneet asumuksissaan eivätkä puvuissaan siroa
-kauneutta. Kotona omalla tilalla valmistettiin melkein kaikki, mitä
-tarvittiin. Kotivilloista ja kotipellavista tehtiin vaatteet,
-kotiohrista pantiin olut, kotiviljasta leivottiin leipä, kotikarjasta
-saatiin maito, voi ja liha. Kotona valmistettiin myös huone- ja
-tarvekalut. Näin ollen rahan käyttö supistui hyvin vähään. Ihmisten
-talous oli _luontoistaloutta_. Kaikkia tarve-esineitä ei kumminkaan
-voitu kotona valmistaa, vaan ne täytyi hankkia kauempaa joltakin
-ammattilaiselta. Ne olivat tavallisesti hyvin kalliita: soturin
-rintahaarniska maksoi kaksitoista kertaa enemmän kuin lehmä, ja
-kuolaimet maksoivat usein yhtä paljon kuin hevonen. Sepän ammatti olikin
-erikoisesti arvossa pidetty.
-
-
-● =Maanviljelys.= Levoton aika ei voinut olla otollinen
-maanviljelyksellekään; kumminkin germaanikansat edistyivät tämän
-elinkeinon harjoituksessa tullessaan likeisempään kosketukseen
-roomalaisten kanssa. Siirryttyään Germaniasta Länsi-Rooman entisiin
-maihin germaanit omaksuivat maanviljelyksen lopullisesti
-pääelinkeinokseen. He asettuivat nyt pysyväisille olinpaikoille ja
-oppivat roomalaisilta kehittyneempiä viljelystapoja, kuten maan
-lannoittamisen ja entistä paremman muokkaamisen. Valloitetuissa maissa
-suuri osa tiluksia jäi entisille omistajille, mutta osan ottivat
-germaanit. Ne jaettiin pikku tiloina germaanisotureille, mutta
-germaaniylimykset ottivat haltuunsa suurtiloja, joita sitten viljelivät
-orjien avulla, kuten roomalaisetkin.
-
-Orjia käytettiin kotiaskareissa, mutta toiset saivat maatilkun isännältä
-viljelläksensä. Siten kehittyi varsinaisesta orjuudesta sen lievempi
-muoto, _maaorjuus_. Ennen pitkää vapaat pikkutilain omistajatkin tulivat
-riippuvaisiksi suurtilallisista, he kun kaipasivat näinä rauhattomina
-aikoina mahtavaa suojelijaa. Täten katosivat vähitellen itsenäiset
-pikkutilat, ja niiden entiset omistajat muuttuivat hekin mahtavien
-naapurien maaorjiksi. Maaorjuus sai siis alkunsa kahdesta lähteestä,
-osittain varsinaisista orjista, osittain pikkutilallisista.
-
-
-● =Henkinen tila.= Kansainvaellusten ajan rauhattomissa oloissa
-_järjestys hävisi_ yhteiskunnasta, väkivalta ja sekasorto tulivat
-tilalle.
-
-Tieteitä ja taiteita ei pitkiin aikoihin harjoitettu samalla
-menestyksellä kuin muinoin Kreikassa ja Roomassa, _tietämättömyys_ ja
-_taikausko_ olivat yleiseen vallalla.
-
-Myös _tavat raaistuivat_. Veltostuneet roomalaiset, vaikka olivat
-germaaneja sivistyneempiä, omaksuivat näiden väkivaltaisen käytöstavan,
-ja germaanit vuorostaan rupesivat jäljittelemään roomalaisten monia
-paheellisia, turmeltuneita elintapoja. Eteläisten maiden luonto jo
-vaikutti herpaisevasti germaaneihin, jotka varhemmin olivat asuneet
-kylmemmän ja karumman luonnon ympäröiminä, mutta vielä enemmän ylellinen
-elämä ja aistilliset nautinnot. Avioliittoa ei enää pidetty kunniassa,
-vaan jollakin ylimyksellä saattoi olla yhtaikaa monta vaimoa ja niiden
-ohella vielä sivuvaimoja. Ylensyöminen ja väkijuomain liiallinen käyttö
-tulivat yleisiksi, niin että varakkaiden pidoissa toisinaan kaikki
-vieraat juopuneina uupuivat uneen. Raaka puhetapa, tappelut ja murhat
-olivat perin tavallisia kaikissa kansankerroksissa. Raakuus rehotti
-papistonkin keskuudessa. Niinpä kerrotaan erään piispan panettaneen
-papin, joka ei suostunut antamaan maataan hänelle, samaan ruumisarkkuun
-mätänevän ruumiin kanssa. Kirkoissakin, joiden tuli olla rauhoitettuja
-kaikelta väkivallalta ja vainottujenkin turvapaikkoja, tehtiin usein
-rikoksia, meluttiin ja tapeltiin.
-
-
-□ Erittäin kuuluisiksi väkivaltaisesta esiintymisestään on tullut kaksi
-frankkilaiskuningatarta, _Brunhilda_ ja _Fredegunda_, jotka elivät v:n
-600 tienoilla. Kaksi frankkilaiskuningasta, veljekset _Kilperik_ ja
-_Sigebert_, joista edellinen hallitsi Neustriaa (Länsi-Frankkia) ja
-jälkimmäinen Austrasiaa (Itä-Frankkia), naivat sisarukset, länsigoottien
-kuninkaan tyttäret, _Galsvinta_n ja _Brunhilda_n. Sigebert ja Brunhilda
-elivät sovussa keskenään, mutta Kilperik oli uskoton puolisolleen. Hän
-oli kyllä valallaan vannonut olevansa uskollinen goottilaiskuninkaan
-tyttärelle, mutta pian ilmestyi hoviin hänen entinen sivuvaimonsa
-_Fredegunda_. Tämän houkutuksesta Kilperik surmautti Galsvintan, joka
-turhaan oli pyrkinyt isänsä kotiin. Saatuaan sanoman sisarensa
-onnettomasta kohtalosta Brunhilda kehoitti puolisoaan kostamaan
-Kilperikille ja Fredegundalle. Ankara vaino ja kostosota alkoi Neustrian
-ja Austrasian välillä. Brunhildan ja Sigebertin puoli oli aluksi
-voitolla, mutta Fredegundan palkkaamat salamurhaajat tappoivat
-Sigebertin keskellä kansankokousta. Fredegundan raivo kääntyi nyt
-Kilperikiä kohtaan, joka sai surmansa nähtävästi hänen toimestaan.
-Kilperikin ja Galsvintan kaksi poikaa hän myös surmautti raivatakseen
-omalle pojalleen tien valtaistuimelle. Tyttärensä hän aikoi tappaa
-kuristamalla hänet arkun ja sen kannen väliin, mutta palvelija kiiruhti
-tytön hätähuudot kuultuaan apuun. Erään ylimyksen, joka tuli haastamaan
-häntä hänen julmista töistään vastuuseen, hän niinikään murhasi
-antamalla hänelle väkevällä myrkyllä sekoitettua viiniä. Brunhilda,
-jonka henkeä Fredegunda myös tavoitteli, raivosi loppuiällään samalla
-tavoin valtakunnassaan. Tikaria ja myrkkyä käytettiin ylimyksiä vastaan.
-Fredegunda eli vanhaksi ja kuoli luonnollisen kuoleman, mutta Brunhildan
-raivostuneet ylimykset luovuttivat Fredegundan pojalle, joka sidotti
-hänet villin hevosen häntään. Siten hän sai surmansa.
-
-
-                  ITÄ-ROOMA KANSAINVAELLUSTEN AIKANA.
-
-
-● =Itä-Rooma eli Kreikan keisarikunta.= Syrjässä suurten germaanisten
-kansainvaellusten valtaväylältä Itä-Rooma säilyi eheänä Länsi-Rooman
-kukistuessa ja pysyi voimassa vielä lähes tuhat vuotta, aina keskiajan
-lopulle. Itä-Rooman keisarikuntaa sanotaan usein myös _Kreikan_
-keisarikunnaksi; ja se nimi sille hyvin soveltuukin, koska kreikan kieli
-oli siellä vallitsevana: sillä kielellä toimitettiin jumalanpalvelus,
-sillä kirjoitettiin kirjat ja sitä virkamiehetkin käyttivät. Mutta tätä
-valtakuntaa on sanottu myös _bysanttilaiseksi_, koska sen pääkaupunki
-Konstantinopoli oli perustettu entisen kreikkalaisen siirtokunnan
-Byzantionin paikalle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 145._ Kilpa-ajot sirkuksessa.
-]
-
-Itä-Rooman keisarikunnan turvissa säilyi myöhemmillekin sukupolville
-kreikkalais-roomalainen sivistys: vanhat lait, tieteet, runous ja
-kuvaamataide. Siellä kukoistivat myös teollisuus ja kauppa.
-Konstantinopoli välitti yhteyttä idän ja lännen välillä, ollen samalla
-Euroopan etuvartiona Aasiaa vastaan; Kiinasta asti tuotiin sinne
-karavaaniteitse Aasian halki tavaroita, varsinkin silkkiä. Silkkiä
-ruvettiin viljelemään kotimaassakin, kun kaksi munkkia oli tuonut
-ontoissa sauvoissaan silk-kiäisperhosen munia Konstantinopoliin. Mutta
-kansa eli köyhyydessä ja tietämättömyydessä. Sitä rasittivat raskaat
-verot sekä maalla että kaupungeissa, ja virkamiehet tekivät usein
-vääryyttä, olivat mielivaltaisia ja puolueellisia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 146._ Bysanttilaisia sotilaita.
-]
-
-Keisarin valta oli rajaton, ja jokaisen, joka lähestyi häntä, oli
-itämaisen tavan mukaan osoitettava alamaista nöyryyttään heittäytymällä
-hänen jalkoihinsa. Kansaa hän tapasi _sirkusleikeissä_, joita
-Konstantinopolinkin keisarit yhä toimeenpanivat.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 147._ Justinianus seurueineen. Mosaiikkikuva Ravennassa.
-]
-
-
-● =Justinianus.= Kansainvaellusten aikana hallitsi Itä-Roomassa kuuluisa
-keisari _Justīniā´nus_ (527–565). Hän oli talonpojan poika Traakiasta,
-mutta kohosi kyvykkäänä nuorukaisena enonsa hovissa suureen arvoon ja
-vihdoin tämän kuoltua keisariksi. Puolisoksensa hän otti kyproslaisen
-villipetojen vartijan tyttären _Theodō´ran_, joka oli yhtä kuuluisa
-älystään kuin kauneudestaan ja usein neuvoillaan vaikutti ratkaisevasti
-hallitusasioihin. Justinianus tahtoi palauttaa Rooman valtakunnan
-entiselleen yhdistämällä germaanien valloittamat läntiset maat omaan
-valtakuntaansa. Hän lähetti oivalliset sotajoukkonsa taistelemaan
-_Pohjois-Afrikkaan_ vandaaleja vastaan. Heidät voitettiin helposti ja
-maa yhdistettiin Itä-Roomaan. Pitkällisten sotien jälkeen valloitettiin
-_Italia_ itägooteilta. Mutta Justinianuksen kuoltua nämä maat
-menetettiin jälleen: suurin osa Italiaa langobardeille ja Afrikka
-arabialaisille.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 148._ Sofian kirkko nykyisellään.
-]
-
-Tärkein Justinianuksen hallitustoimista oli suuren _lakikokoelman_
-toimittaminen. Se on latinankielinen ja tunnetaan nimellä _Corpus jūris
-cīvī´lis_. Siihen sisältyvät asianmukaisesti järjestettyinä tärkeimmät
-Rooman vanhoista laeista, jotka siihen saakka olivat olleet hajallaan ja
-vaikeasti käytettävinä, sekä myös lainoppineiden selityksiä ja
-Justinianuksen antamia asetuksia. Lisäksi se käsittää lainopin
-oppikirjan. Justinianuksen lakikokoelma on vielä nytkin useimmissa
-Euroopan maissa lainsäädännön pohjana.
-
-Toinen muistomerkki, joka on säilyttänyt Justinianuksen nimen kautta
-aikojen, on _Sofian kirkko_ Konstantinopolissa. Se on _bysanttilaisen_
-rakennustaiteen kuuluisin tuote.
-
-
-□ Bysanttilaisen rakennustaiteen huomattavimmat tunnusmerkit ovat ristin
-muotoinen pohjakaava ja korkealle kohoava pyöreä kupukatto eli _kupoli_,
-joka lepää holvikaarien varassa. Sofian kirkossa kupoli kaareutui 56
-metriä lattian yläpuolelle. Tämä kirkko ei ole ulkopuolelta erikoisen
-huomattava, mutta sisältä se on harvinaisen upea. Valo virtaa kirkkoon
-korkealla olevista tiheään asetetuista ikkunoista. Seinät olivat
-päällystetyt erivärisillä hohtavilla marmorilaatoilla, ja kultapohjalta
-loistivat _mosaiikkikuvat_, jotka esittivät pyhimyksiä ja enkeleitä ja
-jotka olivat taidokkaasti laaditut pienistä erivärisistä osasista.
-Kultaa, hopeata ja kalliita kiviä oli käytetty runsaasti, yksin alttarin
-koristamista varten 40,000 naulaa. Sofian kirkon komeus oli maankuulu,
-ja Justinianuksen kerrotaan sen valmistuttua huudahtaneen: »Olen
-voittanut sinutkin, Salomo!» — Bysanttilaisen rakennustaiteen vaikutus
-oli tuntuva Euroopassakin, varsinkin muutamissa Italian kaupungeissa ja
-Venäjällä. Pyhän Markuksen kirkko Veneziassa on siitä parhaana
-todistuksena.
-
-
-                    MUNKKILAISUUS JA LUOSTARIELÄMÄ.
-
-
-● =Erakot.= Jo varhain tavataan kristittyjen joukossa niitä, jotka
-karttoivat elämän nautintoja ja elivät naimattomina. Se käsitys tuli
-vallitsevaksi, että ruumis tarpeineen ja haluineen oli jotakin alhaista
-ja synnillistä ja että se oli esteenä ihmisen lähestyessä Jumalaa.
-Kieltäytymällä avioelämästä ja kiduttamalla ruumistaan ihminen lähestyi
-siveellistä ihannetta. Tällaista itsensä kiduttamista sanotaan
-askeesiksi (kreikk. a´skēsis = harjoitus) ja niitä, jotka sitä
-harjoittavat, _askeeteiksi_.
-
-Aluksi askeetit elivät seurakuntansa yhteydessä ja omaistensa parissa.
-Mutta kun seurakuntiin liittyi paljon nimikristittyjä, mikä vaikutti
-turmiollisesti niiden elämään, ja kun askeesin harjoitus kävi vaikeaksi
-toisten seurassa eläjälle, niin he läksivät kotoaan ja asettuivat
-yksinäisyyteen asumaan. Aluksi he oleskelivat kotiseutunsa lähistössä,
-mutta sitten he muuttivat kauas erämaahan. He saivat nimen _eremiitta_
-(erē´mos = autiomaa), mutta meidän kielessä heidän nimenään on _erakko_.
-Ensimmäinen kristitty erakko oli egyptiläinen _Antō´nios_, joka syntyi
-kolmannen vuosisadan keskivaiheilla Aleksandriassa ja saavutti
-harvinaisen korkean iän.
-
-
-□ Antoniuksen vanhemmat, jotka olivat kristittyjä, saattoivat kehua sekä
-ylhäisestä sukuperästään että rikkaudestaan. Mutta Antonios ei pannut
-sellaiselle arvoa. Hän tahtoi mieluummin elää »yksivakaisena miehenä
-majassaan». Ainoastaan kirkossa hän kävi ahkerasti vanhempainsa kanssa.
-Kun vanhemmat olivat kuolleet, Antonios, joka silloin oli noin 20 vuoden
-vanha, eräänä päivänä meni kirkkoon syviin mietteisiin vaipuneena. Hän
-ajatteli opetuslapsia, jotka olivat jättäneet kaikki seuratakseen
-mestariaan, ja ensimmäistä seurakuntaa, jossa kaikki oli yhteistä.
-Kirkossa hän kuuli luettavan Jeesuksen sanat rikkaalle nuorukaiselle:
-»Myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, ja sinulla on oleva
-aarre taivaassa!» Sanat vaikuttivat häneen niin, että hän myi perimänsä
-maatilan ja jakoi rahat köyhille. Vietettyään jonkin aikaa askeettista
-elämää kotikaupungissaan hän asettui erääseen hautaluolaan, jonne muuan
-ystävä toi hänelle leipää. Sieltä hän siirtyi suureen autiomaahan, jossa
-asui elämänsä loppuun saakka, saavuttaen pyhän miehen maineen ja
-herättäen lukemattomissa muissa halun seurata hänen esimerkkiään.
-
-Monet kristityt alkoivat nyt Antonioksen tavoin viettää erakkoelämää
-autiomaissa. Mutta Antiokiassa eli mies, _Simeon_ nimeltään, joka erosi
-maailmasta asettuen kaupungin edustalla olevan 18 metrin korkuisen
-pylvään päähän. Siinä hänen kerrotaan eläneen kolmattakymmentä vuotta,
-ja pylvään juurelle vaelsi joukoittain ihmisiä anomaan hänen
-siunaustaan. Erakon kuoltua asetettiin hänen kuvansa jonkinlaiseksi
-taikakaluksi kaikkialle itämaille, ja Simeon »pylväspyhimyksen» pylvään
-ympärille rakennettiin suuria rakennuksia, mm. majataloja niille
-ihmisille, jotka saapuivat pyhiinvaeltajina eli toivioretkeläisinä tälle
-pyhälle paikalle rukoilemaan.
-
-
-● =Luostarit.= Kun erakkoja ilmestyi autiomaihin runsaasti, niin että
-toisin paikoin oli erakkomaja erakkomajan vieressä, muodostui heidän
-kesken jonkinlaista yhdyselämää. Antonioksen maanmies, entinen
-pakanallinen sotilas _Pakum_, laati 4:nnen vuosisadan (300-luvun)
-alkupuolella muutamia sääntöjä eräälle erakkoryhmälle, joka asettui
-asumaan Niilin saarella olevan kylän raunioille. Näin syntyi ensimmäinen
-erakkoyhdistys eli _luostari_ (ruots. kloster, latin. claustrum =
-suljettu). Tällaisten yhdistysten jäseniä alettiin sanoa _munkeiksi_
-(kreikk. monakh´os = yksineläjä, erakko). Heidän esimiehensä sai nimen
-_apotti_, joka merkitsee »isää».
-
-Aluksi luostareissa asui yksinomaan miehiä. Mutta jo Pakumin kerrotaan
-perustaneen sisarelleen luostarin, ja pian kohosi itämailla yhteisiä
-asuntoja naisillekin. Naispuolisia luostarinasukkaita sanottiin
-_nunniksi_, joka nimi merkitsee »siveää» tai »pyhää»; naisluostarin
-johtajaa sanottiin _abbedissaksi_.
-
-Egyptistä luostarilaitos levisi nopeasti muuallekin itämaihin. Piispa
-_Basĭ´leios_ Vähässä-Aasiassa antoi sitten yhteisen luostarisäännön,
-jonka mukaan idän munkkien elämä järjestyi ja jota myöhemmin meidänkin
-maamme kreikkalais-katolisissa luostareissa on noudatettu.
-
-
-● =Pyhä Benedictus.= Kesti jonkin aikaa, ennen kuin munkkilaisuus
-juurtui länsimaille. Vasta kun _Benedi´ctus Nursialainen_ v. 529 perusti
-_Monte Cassī´non_ luostarin Italiaan, länsimaitten munkkilaisuus
-järjestyi vakaalle kannalle ja kohosi suureen historialliseen
-merkitykseen.
-
-
-□ Benedictus oli varhaisesta lapsuudestaan saakka vakavamielinen, ja
-koko elämänsä ajan hän halveksi maailmaa kuten kuihtunutta kukkaa. Hänet
-lähetettiin Roomaan oppimaan ajan korkeinta sivistystä, mutta
-nähdessään, kuinka moni opintoja harjoittaessaan hairahtui paheiden
-poluille, hän päätti erota maailmasta ja mennä yksinäisyyteen
-miettimään, miten parhaiten kelpaisi Jumalalle. Ei rakkaus nuoreen
-neitoon liioin voinut pidättää häntä, kun hän 18 vuoden iässä uskollisen
-imettäjänsä seuraamana lähti Abruzzein vuorille. Siellä legenda eli
-pyhimystaru tietää kertoa hänen tehneen ihmeellisiä töitä, ja siellä
-sielun vihollinen ilmestyi hänelle ihanan naisen muodossa vietelläkseen
-häntä syntiin ja paheeseen.
-
-Hän asettui erääseen jyrkässä kalliossa olevaan ahtaaseen luolaan.
-Kallion juurella syöksyy esiin vähäinen virta purkaakseen nopeasti
-kiitävän vedentulvansa Tiberiin. Eräs hurskas munkki, joka asui ylempänä
-samalla vuorenselänteellä, laski joka päivä nuoralla kehnon ateriansa
-jäännökset Benedictukselle. Virran vilpoisella vedellä hän sammutti
-janonsa. Jotkut paimenet, jotka ensin olivat pitäneet nahkaan puettua
-erakkoa petoeläimenä, kertoivat naapuriseuduilla siitä hengellisestä
-ruoasta, jota he saivat joka kerran, kun tulivat hänen luokseen.
-
-Legenda kertoo paikkakunnan papin käyttäytyneen ynseästi hurskaita
-erakkoja kohtaan, heidän maineensa kun herätti hänessä kateutta, ja
-Benedictus päätti vihdoin siirtyä toiselle paikkakunnalle. Hän lähti
-kauemmas etelään ja asettui Campaniaan, puolitiehen Rooman ja Napolin
-välille. Vuorelta oli viehättävä näköala Abruzzien jylhään
-kallioseutuun. Benedictuksen tullessa tähän paikkaan oli vuorella
-ikivanha Apollolle pyhitetty temppeli, ja seudun asukkaat kokoontuivat
-sinne uhraamaan pakanallisille jumalille. Hän muutti Apollon temppelin
-rukoushuoneeksi, ja asukkaat kerääntyivät pian vanhalle uhripaikalle
-kuuntelemaan evankeliumia ristiinnaulitusta Vapahtajasta. V. 529
-Benedictus rakensi tälle paikalle Monte Cassinon luostarin, josta tuli
-monien eri maissa olevien luostarien emäluostari. Hänen sisarensa
-asettui läheisyyteen asumaan, mutta hurskas veli ja hurskas sisar
-tapasivat toisensa vain kerran vuodessa ja silloin aina ulkopuolella
-luostaria, jonka kynnyksen yli ei yksikään nainen saanut astua.
-
-Legenda kertoo, että Benedictus myöhään eräänä iltana, seisoessaan siinä
-tornissa, jossa hänellä oli makuusijansa, ja hartaasti katsellessaan
-ulos yön pimeyteen, yhtäkkiä keksi ylhäältä tulevan, päivänvaloa
-kirkkaamman valon, »ja koko maailma, yhteen auringonsäteeseen koottuna,
-näyttäytyi hänen silmiinsä.» Tätä tapausta _benediktiinit_,
-Benedictuksen munkkikuntaan kuuluvat munkit, pitivät sitten todistuksena
-siitä, että heidän suuri munkki-isänsä oli aavistanut veljeskuntansa
-leviävän koko maailmaan, joka täyttyisi sen valosta.
-
-
-● Niitä ohjeita ja määräyksiä, joilla Benedictus järjesti munkkiensa
-elämän, sanotaan _Benedictuksen säännöksi_. Jokaisen, joka haluaa
-liittyä veljeskuntaan, tulee sitoutua sitä noudattamaan. Hänen tulee
-tehdä kolme munkkilupausta: hän lupaa 1) pysyä luostarissaan, 2) elää
-köyhänä ja naimattomana ja 3) olla apotille sekä luostarin laeille
-kuuliainen.
-
-
-□ Ken haluaa ruveta benediktiiniksi, hänen pitää neljä tai viisi päivää
-turhaan kolkuttaa luostarin portille, ja usein hänet käsketään tiuskivin
-sanoin menemään tiehensä. Kun hän viimein pääsee sisälle, hän ensin saa
-asua vierasmajassa, sitten noviisien eli uusikkojen huoneessa, jossa
-joku kokenut munkki pitää häntä visusti silmällä päästäkseen selville
-siitä, etsiikö hän todella Jumalaa ja onko hän taipuvainen
-kuuliaisuuteen ja altis kärsimään kaikenlaista vaivaa. Jos hän kahden
-kuukauden kuluttua yhä edelleen haluaa päästä munkiksi, luetaan hänelle
-se sääntö, jota hänen luostarissa on noudattaminen. Jos hän tätä sääntöä
-säikähtää, hän vielä voi palata maailmaan. Mutta jos hänellä on
-rohkeutta käydä eteenpäin luostarielämän tietä, viedään hänet jälleen
-uusikkojen huoneeseen. Puolen vuoden perästä hän saa uudelleen kuulla
-säännön, ja kun neljä kuukautta on tämän jälkeen kulunut, on koe- eli
-uusikkoaika, joka siis on kestänyt kokonaisen vuoden, päättynyt, ja
-hänelle luetaan sääntö kolmannen kerran. Jos hän yhä pysyy aikeessaan,
-hän siitä päivästä alkaen ei saa luostaria jättää eikä lakata
-noudattamasta säännön määräyksiä.
-
-Luostarissa ruhtinaan ja orjan pojat olivat samanarvoisia, ja munkeilla
-piti kaiken olla yhteistä, kuten ensimmäisellä seurakunnalla. Puku
-vaihteli olinpaikan ja vuodenajan mukaan. Säännöllisiä vaatekappaleita
-olivat paita ja kaapu, joka talvella oli vahvemmasta, kesällä ohuemmasta
-kankaasta; väriltään kaapu oli ensi aikoina valkea, sittemmin musta.
-Työssä ollessaan munkki piti kaavun päällä lyhyttä, mustaa, hihatonta
-päällysvaatetta. Jos hänen oli tehtävä hevosmatka, sai hän luostarin
-vaatevarastosta housut, jotka hänen kotiin palattuaan oli annettava
-takaisin pestyinä. Vuode laitettiin isohkoon makuuhuoneeseen, joka oli
-aina valaistuna. Vuoteen muodostivat matto, päänalus, lakana ja peite.
-Ruoka oli kehnoa, mutta ylellistä verrattuna idän erakkojen niukkaan
-ravintoon. Kukin munkki sai kaksi ruoka-annosta päivässä, ja jos
-luostarin puutarhasta riitti, myöskin hedelmiä ja vihanneksia
-jälkiruoaksi. Noihin kahteen jokapäiväiseen ruoka-annokseen kuului
-kalaa, munaa ja palkohedelmiä, myöhemmin silloin tällöin myös
-metsälinnun lihaa. Jokainen munkki sai niinikään päivittäin määrämitan
-viiniä. Ateriat olivat yhteisiä ja niiden aikana luettiin ääneen.
-Keittiössä jokainen veli palveli vuoroviikkonsa, ellei apotti häntä
-siitä muiden tointen takia vapauttanut.
-
-Päivä oli tarkasti jaettu työtä, hartautta ja lepoa varten. »Laiskuus on
-sielun vihollinen», sanotaan Benedictuksen säännössä, ja rukouksen ja
-työn säännöllinen vaihtelu sekä työajan järkiperäinen jako olivat sen
-vahvoja puolia. Osa päivää kului talousaskareihin, toinen puutarha- ja
-peltotöihin, ja työajan lomassa oli lepohetkiä ja jumalanpalveluksia.
-Viimeksimainittuja oli 8 vuorokaudessa, 7 päivällä ja 1 yöllä.
-
-Benediktiinit ovat tehneet suuren työn _lähetyssaarnaajina_
-levittäessään kristinuskoa monien pakanakansain keskuuteen.
-
-Ennen kaikkea he kuitenkin olivat loistavia esikuvia ja _hyväntekijöitä_
-ympäristöllensä. Minne he saapuivat »risteineen ja auroineen», siellä
-voitiin heidän vaikutuksensa havaita sekä maassa että kansassa. Ei
-yksikään matkustaja turhaan kolkuttanut luostarin porttia, sillä
-Benedictus oli opettanut munkkejaan ottamaan vieraan vastaan, niinkuin
-hän olisi Kristus. Benedictus teroitti munkkiensa mieliin, että heidän
-velvollisuutensa oli virvoittaa köyhiä, vaatettaa alastomia, käydä
-sairaiden luona ja haudata kuolleita. Sen tähden köyhät ja sairaat
-voivat turvallisesti käydä luostarissa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 149._ Luostarin piha.
-]
-
-Armeliaisuudentöiden kanssa rinnan tehtiin työtä _aineellisen
-sivistyksen_ palveluksessa. Benediktiinimunkit kaatoivat metsiä,
-kuivasivat soita, muuttivat nummia hedelmällisiksi vainioiksi ja
-viljelivät puutarhoja. Kun he suurimmaksi osaksi elivät kala- ja
-kasvisruoilla, niin he harrastivat varsinkin kalastusta ja
-puutarhanhoitoa. Mutta mehiläishoitokin menestyi luostareissa, ja
-Pohjois-Euroopan luostarien asukkaat vaihtoivat itselleen etelän
-munkeilta viiniä ja vahakynttilöitä. Useat munkit olivat myös taitavia
-käsityöläisiä.
-
-Lopuksi on mainittava luostarien vaikutus _henkisen sivistyksen_
-kohottamiseksi. Luostarista tuli tavallisesti koko seutunsa keskus, ei
-ainoastaan lähetysasema, vaan myös koulu. Ympäristön asukkaat veivät
-lapsensa munkkien luo, jotta nämä antaisivat heille opetusta lukemisessa
-ja kirjoittamisessa, vieläpä muissakin tiedoissa ja taidoissa. Aikojen
-kuluessa benediktiinit uhrasivat yhä enemmän voimia kirjalliseen
-työskentelyyn; he jäljensivät muinaisajan kirjailijain ynnä kirkkoisien
-käsikirjoituksia sekä sepittivät ajan tapahtumista laajoja kertomuksia
-(kronikoita) ja vuosikirjoja (annaaleja), joista on ollut mitä suurin
-hyöty myöhemmän ajan historiantutkimukselle. Ne veljet, joilla oli
-taiteellisia lahjoja, saivat työskennellä maalareina ja arkkitehteinä.
-
-Benediktiiniveljeskunnan rinnalla kaikki muut länsimaiden
-munkkiyhdistykset joutuivat varjoon. Tämän munkkikunnan sanotaan
-antaneen kirkolle 24 paavia, 200 kardinaalia, 1,600 arkkipiispaa, 1,600
-pyhimystä ja 16,000 kirjailijaa. Mutta tälle veljeskunnalle kävi
-kuitenkin samoin kuin myöhemmin monelle muulle: rikkaus ja valta
-tuottivat sille tuhon. Hempeät ja veltot elämäntavat sekä ylellisyys
-saivat valtaa benediktiinien keskuudessa. Kun toinen sukupolvi
-tarmokkaalla työllä oli hankkinut luostarille suotuisat elinehdot,
-seurasi sitä usein toinen, joka kerätyillä rikkauksilla eli
-suurellisesti. Luostarielämä saattoi myös synnyttää raskasmielisyyttä ja
-henkistä tylsyyttä. Muuan luostariveli kuvaa tällaista sieluntilaa näin:
-»Usein kun olet yksinäsi kammiossasi, valtaa sinut jonkinlainen
-toimettomuus, henkinen velttous ja sisäinen kyllästyminen. Olet
-vakavasti tyytymätön itseesi, olet taakkanna itsellesi. Sinulla ei enää
-ole sisäistä iloa, joka ennen teki sinut niin onnelliseksi; se makeus,
-joka sinussa ennen oli, on muuttunut karvaudeksi. Rikas kyynellähteesi
-on ehtynyt, hengellinen kevääsi on kuihtunut. Sielusi on särkynyt, eikä
-sinulla ole mitään keinoa, millä saada se levolliseksi. Lukeminen ei
-sinulle maistu; rukouksen makeus on ohi.»
-
-
-                           KIRKKO JÄRJESTYY.
-
-
-● =Rooma kristikunnan keskus.= Kun suuret germaanien kansainvaellukset
-panivat hajalle Länsi-Rooman valtakunnan, Rooma lopullisesti lakkasi
-olemasta maailman pääkaupunki. Mutta juuri samaan aikaan Rooma kohosi
-_kristikunnan pääkaupungiksi_, siksi paikaksi, josta kristinuskoa
-levitettiin yhä kauemmas pakanakansain keskuuteen ja josta koko
-länsimaista katolista kirkkoa voimakkaasti hallittiin. Siellä asui
-Rooman piispa, joka pyhän Pietarin seuraajana kohosi koko katolisen
-kristikunnan päämieheksi ja jota sanottiin _paaviksi_. Itämainen eli
-kreikkalais-katolinen kirkko sitä vastoin erkaantui yhä täydellisemmin
-lännen kirkosta ja Rooman paavien alaisuudesta, vaikka lopullinen
-kirkkokuntain ero tapahtui vasta paljon myöhemmin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 150._ Pyhän Pietarin tuoli Pietarin kirkossa Roomassa. Renkaat
-  kantotankoja varten.
-]
-
-
-● =Gregorius Suuri (590–604).= Kirkon sisäisen järjestyksen
-lujittamisessa ja sen ulkonaisen vallan vahvistamisessa oli paavi
-_Gregō´rius Suurella_ huomattavat ansiot.
-
-
-□ Gregorius oli ylhäistä roomalaista virkamiessukua. Hän sai hyvän
-kasvatuksen, ja vanhemmat toivoivat hänen saavuttavan mainetta
-valtion virkamiehenä. Hän kohosikin 35 vuoden ikäisenä Rooman
-kaupunginpäälliköksi, ja jonkin aikaa hänen nähtiin kulkevan
-kaduilla jalokivillä koristetussa silkkipuvussa. Mutta maallinen
-mahti, loisto ja komeus eivät viehättäneet häntä. Gregorius halusi
-yksinäisyyteen, ja isänsä kuoltua hän vetäytyi maatiloilleen
-Sisiliaan. Sinne hän perusti kuusi luostaria ja Roomassa
-sijaitsevaan taloonsa seitsemännen, jonne itsekin asettui munkkina
-elämään, noudattaen kuuluisan sukulaisensa, pyhän Benedictuksen,
-esimerkkiä. Mutta pian hänen oli jätettävä luostari, kun Rooman
-piispa nimitti hänet lähettilääkseen Konstantinopoliin, jossa hän
-oleskeli seitsemän vuotta, nauttien hovin suosiota ja arvonantoa.
-Kotiin palattuaan hän meni jälleen luostariin, jonka apotiksi hänet
-pian valittiin.
-
-V. 590 roomalaiset valitsivat hänet paaviksi. Kerrotaan, että Gregorius
-ensin kieltäytyi vastaanottamasta tätä ylhäistä virkaa, ja että hän
-pakeni kaupungista piileskellen metsässä kolme vuorokautta. Levottomina
-hänen paostaan roomalaiset etsivät häntä, ja säteilevän valkoinen
-kyyhkynen — niin tarina kertoo — lensi heidän edellään tietä osoittaen.
-Riemusaatossa he veivät piispansa kaupunkiin, jossa hänet juhlallisesti
-vihittiin Pietarin kirkossa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 151._ Gregorius Suuri.
-]
-
-Paaviksi tultuaan Gregorius säilytti lempeän ja armahtavaisen
-mielenlaatunsa. Niillä varoilla, joita hän sai paavillisista tiloista
-sekä omista perintötiloistaan, hänelle kävi mahdolliseksi antaa almuja
-köyhille, joista maallinen esivalta ei enää pitänyt huolta. Jokaisen
-kuukauden ensimmäisenä päivänä jaettiin kirkkojen ja luostarien
-esipihoilla tarvitseville viljaa, viiniä ja juustoa. Ennen kuin
-Gregorius maistoi hänen eteensä pantua ruokaa, hän otti siitä vähän ja
-käski viedä sen niille köyhille, jotka seisoivat hänen ovensa suussa.
-Kuultuaan kerran, että kerjäläinen oli kuollut nälkään Rooman kadulla,
-hän sulkeutui moneksi päiväksi huoneeseensa uskaltamatta lähestyä
-alttaria. Sellainen tapaus tuntui hänestä osoittavan, että kirkon varoja
-oli huonosti hoidettu. Vaikka hän oli kristikunnan päämies, kutsui hän
-itseään nimellä »Jumalan palvelijain palvelija» (lat. _servus servô´rum
-Dĕ´ī_).
-
-1) Paavin toimessa Gregorius osoitti harvinaista jäntevyyttä. _Paavin
-valta_ oli yhä kohoamassa. Italiassa toimitettiin tuskin ainoatakaan
-_piispan vaalia_, ennen kuin oltiin varmoja Gregoriuksen suostumuksesta,
-ja se käsitys pääsi vallalle, että piispalla piti olla virkaansa paavin
-hyväksyminen. Ennen pitkää paavi vahvisti kaikki piispat virkoihinsa.
-Niitä kirkon jäseniä vastaan, jotka eivät alistuneet paavin tahtoon, hän
-saattoi rangaistuskeinona käyttää _pannaa_ eli kirkonkirousta. Pannaan
-julistettu ei saanut käydä pyhällä ehtoollisella; häntä ei saatu vihkiä
-avioliittoon; hänen lapsiaan ei kastettu, ja jos hän pannanalaisena
-kuoli, niin häntä ei haudattu siunattuun maahan. Kirkonkirous saattoi
-kohdata kokonaisia seurakuntia, jopa koko valtakuntaakin. Sitä sanottiin
-silloin _interdiktiksi_. Interdiktiin julistetulla alueella lakkasivat
-kaikki kirkolliset toimitukset. Tällaisia rangaistuksia peläten ihmiset
-taipuivat paavin ja pappien määräyksiin.
-
-2) Gregorius järjesti katolisen _jumalanpalveluksen_ entistä
-loistavammaksi ja juhlallisemmaksi. Erittäin vaikuttavana osana oli
-_kirkkolaulu_, jonka Gregorius järjesti valikoimalla kirkkovuoden juhla-
-ja pyhäpäiviksi raamatusta laulettaviksi sopivia lauselmia. Sävelmät
-kehittyivät yhä juhlallisemmiksi. Kirkkokuoro esitti vaikeammat
-sävelmät. N. s. gregoriaaninen kirkkolaulu on meidän virsi- ja
-koraalilaulumme pohjana. Jumalanpalveluksen keskeisin toimitus oli
-Herran ehtoollinen, jota kaikkine siihen kuuluvine menoineen sanottiin
-_messuksi_.
-
-
-□ Jumalanpalveluksessa seurakuntalaiset seisoivat tai olivat polvillaan
-lattialla, sillä kirkoissa ei ollut penkkejä. Juhlallista valoa levisi
-kirkkoon vahakynttilöistä, joita paloi kattokruunuissa sekä pyhimysten
-kuvain eteen sijoitetuissa kynttiläjaloissa. Kirkon itäpäässä oli
-_alttari_, jolle koruompeleilla kirjailtu valkea liina oli levitetty.
-Alttarilla oli hopeinen _ehtoolliskalkki_ sekä astia pyhää _leipää_
-varten. Alttarin edessä seisoi pappi. Hänellä oli yllään valkea vaate,
-joka ulottui maahan asti, sekä polviin päättyvä kullalla kuvitettu
-messukasukka. Messussa pappi laskeutui polvilleen ja kohosi jälleen,
-kääntyi välistä seurakuntaan, välistä taas alttariin päin sekä pirskotti
-pyhää _vihkivettä_ seurakuntalaisten päälle. Hänen ympärillään
-kirkonpalvelijat heiluttivat _suitsutusastioita_, joista hyvänhajuista
-tuoksua levisi kirkkoon. Pappi luki latinankielisiä rukouksia, ja
-kuoripojat lauloivat. Sitten pieni kello kilisi, pappi otti pyhän astian
-alttarilta, kohotti sen ilmaan ja kehoitti läsnäolevia »ylentämään
-sydämensä». Hartaina seurakuntalaiset lankesivat polvilleen ja
-vastaanottivat pyhän ehtoollisen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 152._ Pyhäinjäännössäiliö.
-]
-
-
-● 3) Gregorius _opetti_, että herranehtoollisen nautitseminen on _uhri_,
-se on Kristuksen kärsimisen veretöntä uudistamista. »Joka kerran kun
-uhraamme Kristukselle hänen kärsimisensä uhria, toistamme me hänen
-kärsimistään omien syntiemme päästöksi.» Mutta pyhän sakramentin
-nauttimiseen tulee liittyä hyviä töitä, ihmisten on myös uhrattava
-Jumalalle maalliset etunsa ja aikeensa sekä sydämensä syntiset
-taipumukset.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 153._ Suitsutusastia.
-]
-
-Gregoriuksen käsityksen mukaan sielu ihmisen kuoltua joutui
-_kiirastulen_ vaivaan puhdistuakseen synneistä. Kumminkin saattoivat
-papit lieventää vainajan tuskia ja lyhentää puhdistusaikaa messuillaan.
-Tämä oppi tuotti sittemmin kirkolle ja luostareille suunnattomia
-rikkauksia, varakkaat henkilöt kun eläessään testamenttasivat
-omaisuutensa kirkolle, jotta papit ja munkit heidän kuoltuaan lukisivat
-sielumessuja heidän puolestaan.
-
-Oppi _pyhimyksistä_ ja _pyhäinjäännösten_ ihmeitä tekevästä voimasta
-juurtui tähän aikaan katoliseen kristi-kuntaan. Konstantinopolista
-palatessaan Gregorius toi mukanaan kallisarvoisina pyhäinjäännöksinä
-Andreaan ja Luukkaan käsivarret, ja paaviksi tultuaan hän lähetteli
-ruhtinaallisille henkilöille suuriarvoisimpina lahjoina Kristuksen
-ristin siruja.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 154._ Pyhäinjäännöslipas.
-]
-
-4) Gregorius harrasti myös innokkaasti _lähetystointa_. Hänen aikanaan
-_areiolaisuuden valta heikkeni_. Langobardit hylkäsivät sen ja jo
-aikaisemmin oli länsigoottien kuningas Espanjassa omaksunut katolisen
-opin. Gregorius niin ikään harrasti, niin kuin jo aikaisemmin on
-mainittu, _pakanain käännyttämistä_.
-
-
-● =Bonifatius.= Gregoriuksen kuoleman jälkeen alettiin levittää
-kristinuskoa nykyiseen Saksaan. Tämän maan varsinainen kääntäjä oli
-_Wynfrith_ [ui´nfriþ] eli _Bonifā´tius_, »saksalaisten apostoli». Hänen
-toimestaan kristinusko sai 8:nnen vuosisadan (700-luvun) alkupuolella
-lopullisen voiton Keski- ja Etelä-Saksassa. Lisäksi koko
-frankkilaisvaltio hänen toimestaan jaettiin hiippakuntiin, joiden
-piispat velvoitettiin kuuliaisuuteen paaville, ja luostareissa pantiin
-voimaan benediktiinisääntö. Täten torjuttiin vaara roomalais-katolisen
-kirkkokunnan hajoamisesta moneen kansalliskirkkoon. Bonifatiuksen
-itsensä paavi nimitti arkkipiispaksi.
-
-
-□ Bonifatius oli anglosaksilaisen maanviljelijän poika. Hän meni nuorena
-benediktiiniluostariin ja 30-vuotiaana hänet vihittiin papiksi. Hänet
-valtasi niin kuin niin monen muunkin luostariveljen vaellushalu, ja hän
-päätti lähteä ventovierasten joukkoon työskennelläkseen Jumalan
-valtakunnan leviämisen hyväksi ja pelastaakseen sielunsa.
-
-Hän lähti ensin friisien maahan vaikuttaakseen sikäläisten pakanain
-joukossa. Huomattuaan työnsä turhaksi hän teki matkan Roomaan, jossa
-vaihtoi alkuperäisen Wynfrith nimensä latinankieliseen Bonifatius nimeen
-ja saavutti paavin suosion. Kun paavi huomasi anglosaksilaisen munkin
-harvinaisen kyvyn, hän lähetti hänet taivuttamaan saksalaiset katolisen
-kirkon yhteyteen. Bonifatius lähti Thüringeniin aloittaen työn, jolla
-oli suuri merkitys kristinuskon ja katolisen kirkon leviämiselle.
-
-Ollessaan kahdeksannellakymmenennellä Bonifatius halusi jälleen lähteä
-lähetysmatkalle. Annettuaan piispan tehtävät eräälle oppilaalleen hän
-suuntasi matkansa Mainzista Reiniä pitkin friisien maahan nykyiseen
-Hollantiin. Siellä Bonifatius kärsi marttyyrikuoleman. Kun eräs
-pakanallinen friisi veti miekkansa piispaa vastaan, tämä piti
-evankeliumikirjaa päänsä suojana. Hän tahtoi, kuten legenda kertoo,
-kuolemassa suojata itseään tällä kirjalla, jonka lukeminen oli elämässä
-tuottanut hänelle iloa. Kuolettavasti haavoitettuna hän kehoitti
-seuralaisiaan herkeämään taistelusta.
-
-
-                         ISLAM JA ARABIALAISET
-
-
-● =Arabia ja beduiinit.= Arabialaiset, jotka kuuluvat seemiläiseen
-kansanryhmään, olivat aina 7:nnen vuosisadan alkuun asti eläneet omissa
-oloissaan vaikuttamatta varsinaisesti muiden kansojen kohtaloihin.
-Heidän maansa, laaja Arabian niemimaa, on suurimmaksi osaksi hiekkaista
-autiomaata, jossa vuorenharjanteet paikka paikoin katkaisevat tasaisen
-hiekka-aavikon yksitoikkoisuutta. Aurinko paahtaa kuumasti tätä
-muutoinkin kuivaa maata. Sade on harvinaista, ja kun joskus sataa, kuiva
-maa nielee nopeasti veden. Ainoastaan siellä täällä on keitaita, jotka
-tekevät ihmiselämän mahdolliseksi. Kasvisto on köyhä. Vain
-merenrannikkoseudut niemimaan lounaisosassa ovat hedelmällisiä. Siellä
-viihtyvät etelämaiden kasvit, sieltä saatiin jo vanhalla ajalla
-hajuaineita, siellä kasvaa taatelipalmu, ja se on myös kahvipensaan
-kotimaa.
-
-Maan luonto painoi leimansa kansaankin. Köyhänä se eleli autiomaassaan,
-mutta sen luonto oli tulinen kuin auringon polttava paahde. Se oli
-sotaista, kostonhimoista ja rosvoelämään taipuvaista. Mutta sillä oli
-myös suurenmoinen mielikuvitus, jolle öiset retket rannattomissa
-autiomaissa alati antoivat uutta lentoa. Värikkäitä satuja, arvoituksia
-ja tunnelmallisia runoja oli jo vanhoina aikoina syntynyt Arabiassa.
-Sellainen oli autiomaan kansa, _beduiinit_, joka oli suurin ja tärkein
-osa Arabian asukkaita. He elivät heimokunnittain päällikköjensä
-johdossa, käyden alituiseen sotaa toisia heimoja vastaan ja ryöstellen
-autiomaan halki kulkevia kauppakaravaaneja. Uskonnossakin vallitsi suuri
-hajanaisuus. Useimmat palvelivat aurinkoa, kuuta tai tähtiä; mutta
-juutalaisten ja kristittyjen uskonnollakin oli tunnustajia Arabiassa.
-Jonkinlaisena yhdyssiteenä oli pyhä _Kaaba_n temppeli _Mekan_
-kaupungissa, jonne Arabian heimot vuosittain saapuivat yhteistä juhlaa
-ja markkinoita pitämään. Kaabassa oli kuuluisa »musta kivi», tarun
-mukaan taivaasta pudonnut rubiini, joka ihmisten syntien tähden oli
-muuttunut mustaksi.
-
-
-● =Muhammed (570–632).= Nuo sotaiset, keskenään riitaisat heimot liitti
-yhdeksi kansaksi uuden uskonnon siteillä arabialaisten profeetta
-_Muhammed_.
-
-Muhammed (suom. = Korkeasti ylistetty) syntyi v. 570 Mekassa köyhistä
-vanhemmista, jotka kuuluivat arvokkaaseen kureišin heimoon. Menetettyään
-heti syntymänsä jälkeen isänsä ja 6-vuotiaana äitinsä Muhammed tuli
-setänsä ottopojaksi. Hän tottui aikaisin työhön, ja hänen tehtävänään
-oli lammas- ja vuohilaumain paimentaminen Mekan lähistössä olevilla
-laitumilla. Aikuiseksi tultuaan Muhammed joutui äveriään kauppiaanlesken
-_Khadīdža_n palvelukseen ja teki karavaanimatkoja kaukaisiin
-kaupunkeihin. Khadidža ihastui muhkeaan, haaveelliseen nuorukaiseen, ja
-hän meni naimisiin Muhammedin kanssa, vaikka olikin häntä 15 vuotta
-vanhempi. Avioliitto oli ikäerosta huolimatta onnellinen, ja Muhammed
-saavutti arvokkaan yhteiskunnallisen aseman ja taloudellisesti
-huolettoman elämän.
-
-Naimisiin mennessään Muhammed palveli vielä vanhoja pakanajumalia kuten
-useimmat muutkin mekkalaiset. Mutta sitten hän matkoillaan ja myös
-Mekassa, vieläpä omassa talossaan tutustui kristittyjen ja juutalaisten
-uskontoon. Hän muuttui mietiskeleväksi ja araksi. Usein hän vetäytyi
-kotoaan autiomaahan paastoamaan ja rukoilemaan. Tämä huononsi hänen
-lapsesta saakka heikkoa terveyttään. Hän vaipui toisinaan omituiseen
-hurmiotilaan, näki näkyjä ja kuuli ääniä, jotka kehoittivat häntä
-nousemaan kansansa profeetaksi.
-
-
-□ Eräänä kevätiltana Muhammed saapui tapansa mukaan Hira vuorelle
-rukoilemaan. Silloin hän näki näyn: enkeli tuli hänen luoksensa
-silkkikankainen kirja kädessään ja lausui: »Lue!» Muhammed vastusteli,
-mutta silloin enkeli tarttui häneen niin kovakouraisesti, että hän luuli
-viime hetkensä tulleen. Tämä uudistui kolmasti. Kolmannella kerralla
-Muhammed kysyi: »Mitä minun tulee lukea?» Enkeli lausui: »Lue tämä! Puhu
-nimessä Herran, joka loi ihmisen! Herrasi on ylevämielinen; hän opetti
-kynän avulla ihmisille, mitä he eivät ennen tienneet.»
-
-
-● Ankarien epäilysten jälkeen Muhammed tuli vakuuttuneeksi, että Jumala
-oli valinnut hänet profeetakseen ja saaden Khadidžalta vahvistusta tälle
-uskolleen hän päätti ruveta julistamaan uutta uskontoa. Hän oli silloin
-40 vuoden ikäinen.
-
-Harvat uskoivat häneen. Enimmät pilkkasivat »omatekoista» profeettaa, ja
-pian mekkalaiset, jotka pelkäsivät uuden uskonnon vähentävän
-pyhiinvaeltajain retkiä, joista heidän kaupunkinsa pääasiallisesti eli,
-rupesivat vainoamaan Muhammedia ja hänen kannattajiaan. Muhammed päätti
-silloin paeta _Medinaan_, joka kaupunki Mekan kilpailijana oli hänelle
-suosiollisempi.
-
-
-□ Muhammedin kiivaimmat vihamiehet olivat päättäneet yöllä tappaa hänet.
-He jo vartioitsivat profeetan taloa, kun enkeli Gabriel — niin Muhammed
-on itse kertonut — ilmoitti vaarasta, ja hänen onnistui pelastua. Hänen
-orpanansa _Alī_, joka oli hänen uskollisin kannattajansa, pukeutui
-profeetan viheriään vaippaan ja laskeutui hänen vuoteelleen sellaiseen
-paikkaan, josta vartioivat viholliset saattoivat nähdä hänet. Sillä
-välin kuin nämä lakkaamatta pitivät varalla tuota luultua profeettaa,
-Muhammed nousi talon vastaisella puolella erään muurin yli ja pakeni yön
-pimeyteen yhden ainoan miehen saattamana. Keskiyön aikaan profeetan
-viholliset tunkeutuivat hänen taloonsa ja löysivät Alin vaipuneena
-teeskenneltyyn uneen. He huomasivat pian juonen. Mutta antamatta Alin
-viivyttää itseänsä he lähtivät heti ajamaan takaa Muhammedia ja
-lupasivat hänen päästään sadan kamelin palkinnon.
-
-Pakolaiset olivat piiloutuneet erääseen Mekan ulkopuolella olevaan
-luolaan. Aamun koittaessa — niin taru kertoo — he kuulivat takaa-ajajien
-askelia ja ääniä ulkoa. »Meitä on vain kaksi», Muhammedin seuralainen
-virkkoi pelokkaana. »Niin», Muhammed vastasi, »mutta Jumala on
-kolmantena». Samassa hämähäkki kutoi verkkonsa luolan suulle.
-Takaa-ajajat, arvellen, ettei kukaan olisi voinut päästä luolaan
-rikkomatta verkkoa, poistuivat ja pakolaiset olivat pelastuneet.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 155._ Muhammed valloittaa erään linnan.
-]
-
-Muhammedin Medinassa olevat kannattajat olivat joka päivä, häntä
-odotellen, kulkeneet kaupungistaan kappaleen matkaa Mekkaan päin
-ottaakseen profeetan juhlallisesti vastaan. Kun hän nyt viimein saapui,
-vaeltaen polttavassa keskipäivän helteessä, ei yksikään ystävä ollut
-häntä vastassa. Hän antoi kamelinsa harhailla ympäri kaupunkia odottaen,
-missä se haluaisi levätä — siinä tahtoi profeetta asua. — Näin päättyi
-Muhammedin pako. Arabialaiset kutsuvat sitä nimellä _hidžra_. Heinäkuun
-16 p. v. 622, jolloin he arvelevat sen tapahtuneen, on heidän
-ajanlaskunsa lähtökohta.
-
-
-● Medinassa Muhammedin uskolaisten piiri nopeasti kasvoi, ja kun hän
-vähälukuisella joukolla saavutti voiton mekkalaisista, hän kohosi yhä
-enemmän arvossa. Kahdeksanvuotisen paon jäljestä Muhammed saapui
-voitokkaana Mekkaan, valloitti kaupungin ja särki epäjumalankuvat
-Kaabasta. »Totuus on tullut», sanottiin, »hävitköön valhe!» Muhammedin
-kuollessa (632) koko Arabia oli yhtyneenä yhdeksi valtakunnaksi yhteisen
-uskonnon siteellä.
-
-
-● =Islam.= Muhammedin perustamaa uskontoa sanotaan _islām_iksi joka
-merkitsee »antautumista» Jumalan tahtoon. Se on esitetty
-muhamettilaisten pyhässä kirjassa _koraanissa_, joka pantiin kokoon
-vasta profeetan kuoleman jälkeen. Islamia luodessaan Muhammed sai
-vaikutuksia, paitsi oman heimonsa pakanauskonnosta, juutalaisuudesta ja
-kristinuskosta. Islamin ydinlause on: »Ei ole muuta kuin yksi Jumala,
-_Allāh_, ja Muhammed on hänen profeettansa». Jumala, joka on
-iankaikkinen, on luonut taivaan ja maan ja antanut ihmisille
-kuolemattoman sielun. Profeettoja ovat olleet myös Aatami, Noa,
-Aabraham, Mooses ja Jeesus, mutta Muhammed on viimeinen ja kaikkia
-edeltäjiään suurempi — hän on »profetian sinetti». Viimeisenä päivänä
-_hyvä saa palkkansa, paha rangaistuksensa_. Tuomion tullessa ihmiset
-ovat kuin ilmassa leijaileva tomu: se, jonka vaakakuppi on hyvistä
-töistä raskas, pääsee viettämään ihanaa elämää paratiisissa, mutta jonka
-vaakakuppi on liian kevyt, se syöstään helvetin syvyyteen ja palavaan
-tuleen. Paratiisissa on siimestä, vilpoista vettä, maitoa ja säihkyvää
-viiniä, ja hurskaita odottavat iäti nuoret mustasilmäiset neitoset,
-jotka ovat »kuni vielä näkinkenkään kätketyt helmet». Ihminen ei voi
-välttää kohtaloaan, sillä sen Allah on ennakolta määrännyt
-(_fatalismi_).
-
-Yhtä tärkeätä kuin opinkappaleihin uskominen, on määrättyjen ulkonaisten
-menojen suorittaminen. On varsinkin viisi seikkaa, jotka Allahin
-silmissä ovat ansiokkaita: 1) sotiminen islamin puolesta; 2) rukous; 3)
-paasto; 4) almut; 5) pyhiinvaellusretki Mekkaan. Joka perjantai
-uskovaiset eli _muslimit_ kokoontuvat jumalanpalvelukseen _moskeijaan_,
-joksi muhamettilaisten temppeliä sanotaan.
-
-Koraani on muhamettilaisten lakikirjakin. Se kieltää muun muassa viinin
-nauttimisen. Sitä vastoin on monivaimoisuus sallittu, mutta enempää kuin
-neljä vaimoa ei uskovaisella saa olla; avioero on sallittu pienestäkin
-syystä. Ulkopuolella kotia tulee naisten esiintyä peitetyin kasvoin.
-Sitä talonosaa, jossa vaimot asuvat, sanotaan _haaremiksi_.
-
-Koraani (suom. »lukeminen») jakautuu 114 lukuun eli _sura_an, jotka ovat
-niin järjestetyt, että pisimmät ilmestykset ovat kirjan alussa, lyhimmät
-lopussa. Poikkeuksen tästä tekee ensimmäinen luku, jossa on seitsemän
-säettä ja jolla islamissa on Isä meidän rukouksen arvo ja asema. Se
-kuuluu: »Jumalan, armollisen armahtajan, nimessä! Kiitos Jumalalle,
-maailman herralle, armolliselle armahtajalle, tuomiopäivän valtiaalle!
-Sinua me palvelemme ja sinulta me rukoilemme apua. Johda meitä oikealle
-tielle, niitten tielle, joille olet hyvyyttä osoittanut, joita et vihaa
-ja jotka eivät ole eksyksissä!» Kullakin luvulla on oma nimensä, joka ei
-kumminkaan vähääkään ilmaise sen sisällystä. lystä. Niitä ovat esim.
-»lehmä», »tähti», »yö», »sarastus», »historia», »liittoutuneet».
-Esitystapa on usein runollisen lennokasta, vaikka se onkin
-suorasanaista. Koraani sisältää monta korkeata ajatusta, monta viisasta
-elämänohjetta, mutta myös monta siveellisesti arvotonta ja monta
-keskenään ristiriitaista kohtaa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 156._ Muhamettilaisten rukousasentoja.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 157._ Koraanin alkulehti.
-]
-
-2:sen suran 172:s värssy: »Ei hurskaus ole sitä, että käännätte kasvonne
-länteen tai itään; hurskas on se, joka uskoo Allahiin ja viimeiseen
-tuomioon ja enkeleihin ja kirjoituksiin ja profeettoihin ja joka
-rakkaudesta Häneen antaa rahansa omaisilleen, vaivaisille ja köyhille ja
-tien pojalle (matkaajalle) ja kerjäläisille ja vangeille; ja joka
-rukoilee rukouksensa ja maksaa veronsa köyhille; ja joka
-velvollisuutensa täyttää ja miehuullisena kestää onnettomuuden, hädän ja
-ahdistuksen aikana; hurskaita ovat ne, jotka ovat puhtaita, ne, jotka
-ovat Jumalaa pelkääväisiä.» — 265:s värssy: »Hyvä puhe ja anteeksianto
-on parempi kuin almu, jota seuraa väärä teko; ja Allah on rikas ja
-lempeä.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 158._ Arabialaisjoukko.
-]
-
-[Illustration: KALIFIEN VALTAKUNTA ennen hajoamista (noin 750)]
-
-
-● =»Pyhä sota» (632–732).= Muhammedin kuoltua hallitsivat
-valtakuntaa _kalifit_ (suom. = sijaiset), joiden hallussa oli sekä
-valtion ja sotaväen että uskonnon johto. Uuden uskonsa innostamina
-arabialaiset lähtivät pian valloitusretkille oman maansa
-ulkopuolelle. Ensin hyökättiin Itä-Rooman keisarikunnan omistamiin
-maihin, _Syyriaan_ ja _Palestiinaan_. Jerusalem valloitettiin ja
-Salomon temppelin paikalle rakennettiin muhammettilainen moskeija,
-jota suurimman valloittajakalifin nimen mukaan sanotaan »Omārin
-moskeijaksi». Pian hävitettiin myös _Persian_ valtakunta, ja kohta
-sen jälkeen arabialaiset ottivat haltuunsa _Egyptin_, edeten sieltä
-pitkin _Pohjois-Afrikan_ rannikkoa aina Atlantin merelle saakka.
-Konstantinopolia he ryhtyivät piirittämään, mutta käyttämällä
-»kreikkalaista tulta», joka paloi vedessäkin, saatiin arabialaiset
-karkotetuiksi, ja kaupunki pelastui. Mutta Pohjois-Afrikasta he
-hyökkäsivät päällikkönsä _Tarik_in johtamina v. 711 Pyreneitten
-niemimaahan, jossa laskivat länsigootit valtansa alle. Jatkoivatpa
-he matkaansa Pyreneitten yli frankkienkin maahan, mutta siellä
-heidät voitettiin _Poitiers_´n [puatje´] taistelussa v. 732, joten
-Eurooppa pelastui islamin vallalta. — Sata vuotta arabialaisten
-voittoretki oli kestänyt. Sinä aikana he olivat muodostaneet
-valtakunnan, johon kuului maita kolmesta maanosasta ja joka oli
-Aleksanteri Suurenkin valtakuntaa laajempi.
-
-Voitetut kansat saivat pitää uskontonsa muualla paitsi Arabiassa, jossa
-vierasta uskontoa ei sallittu. Mutta niiden tuli maksaa veroja
-voittajalle. Kenraalikuvernöörit hallitsivat kalifin nimessä eri
-maakuntia. Aluksi oli _Mekka_, tuo »pyhä kaupunki», arabialaisen
-maailmanvallan pääkaupunki. Sitten otettiin pääkaupungiksi Syyrian
-erämaan keitaalla sijaitseva _Damasko´s_, kunnes kalifit 8:nnen
-vuosisadan keskivaiheilla muuttivat hoveineen _Bagdā´d_iin Tigriin
-rannalle.
-
-
-● =Valtakunnan hajoaminen (732–1000).= Arabialaisten maailmanvalta ei
-tullut pitkälliseksi. Jo n. v. 750 Espanja irtausi itsenäiseasi
-valtioksi, jota pääkaupunkinsa mukaan sanottiin _Córdoba_n
-kalifikunnaksi. 10:nnellä vuosisadalla Egypti, Pohjois-Afrikka ja
-Sisiilia muodostuivat eri kalifikunnaksi, jonka pääkaupunki oli _Kairo._
-Aasiassakin syntyi eri valtioita. Niinpä _Persia_ irtaantui v:n 1000
-paikkeilla. _Bagdad_in kalifikunta oli tällöin vähäinen jäännös
-entisestä.
-
-Mutta valtakunnan hajoamisen jälkeen kukoisti kauan arabialainen
-sivistys, josta tuonnempana kerrotaan.
-
-
-                   II. Kaarle Suuri ja hänen aikansa.
-
-
-                        KAARLE SUURI (768–814).
-
-=Kaarle Suuren sukuperä.= Frankkilaisten taistellessa arabialaisia
-vastaan Poitiers´n taistelussa oli heidän johtajanaan
-frankkilaisvaltakunnan majordomus _Kaarle_, jolle voiton johdosta
-annettiin nimeksi _Martell_, s. o. »Vasara». Tähän aikaan majordomus oli
-frankkien todellinen hallitsija, sillä Klodovigin jälkeen
-merovinkikuninkaat olivat veltostuneet ja elivät enimmäkseen
-toimettomina maakartanoissaan. Kaarle Martellin poika _Pipin Lyhyt_
-syrjäytti viimeisen merovinkikuninkaan nousten itse valtaistuimelle.
-Pipinin poika oli _Kaarle_, joka historiassa on saanut »Suuren» nimen ja
-jonka mukaan koko sukua sanotaan _karolinkien_ suvuksi. Hän hallitsi
-frankkien valtakuntaa vv. 768–814.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 159._ Kaarle Suuri. Pieni pronssipatsas.
-]
-
-
-● =Kaarlen valloitukset.= Kaarle kävi hallitusaikanaan monta sotaa,
-joista toiset olivat hyvin pitkällisiä. Ensiksi hän kukisti Italian
-_langobardit_ turvatakseen paavin heidän hyökkäyksiltään. Jo Pipin Lyhyt
-oli käynyt sotaa langobardeja vastaan ja silloin muodostanut Rooman ja
-Ravennan ympäristöistä _Kirkkovaltion_, jota paavi hallitsi. Siten
-paavin _maallinen valta_ sai alkunsa. Kun langobardit uudelleen
-hätyyttelivät Kirkkovaltion alueita, niin Kaarle, noudattaen paavin
-kutsua, saapui Italiaan, kukisti langobardien vallan, vahvisti paavin
-oikeudet Kirkkovaltioon ja kruunautti itsensä Italian kuninkaaksi (774).
-
-Vuotta ennen Italian retkeänsä Kaarle aloitti sodan pakanallisia
-_saksilaisia_ vastaan, jotka asuivat Reinin ja Elben välillä. Yli 30
-vuoden tuo sitkeä kansa kävi vimmattua taistelua uskonsa ja vapautensa
-puolesta. Järjestelmällisellä sotataidolla ja ankarilla tuomioilla
-Kaarlen viimein onnistui lamauttaa sen vastarinta (804). Pyhät
-uhrilehdot hävitettiin, linnoitukset hajotettiin, ja niiden tilalle
-rakennettiin temppeleitä ja luostareja.
-
-Käyttäen hyväkseen maurilaisten keskinäisiä riitoja Kaarle marssi
-_Espanjaan_ ja valloitti maan melkein Ebroon saakka. Vielä Kaarle voitti
-Elben ja Oderin välillä asuvat _slaavit_ sekä pakotti _tanskalaiset_
-pysymään Eider-joen takana. Hän kukisti myös turkkilaisheimoiset
-_avaarit_, joten valtakunta levisi Unkarin tasangolle asti. Valloitusten
-jälkeen Kaarle Suuren valtakunta ulottui Atlantin merestä Oder-jokeen,
-Tiszaan ja Adrianmereen sekä Eider-joesta Napolin seuduille ja Ebroon.
-
-Näiden sotien aikana Kaarle oli tullut _Rooman keisariksi_. Hän oli v.
-800 saapunut Roomaan turvaamaan paavia vastustajain hyökkäyksiä vastaan.
-Kun Kaarle sitten joulupäivänä meni Pietarin kirkkoon harjoittamaan
-hartautta, paavi laski hänen päähänsä kultaisen keisarinkruunun
-läsnäolevien roomalaisten toivottaessa »pitkää ikää ja voittoa
-Kaarlelle, hurskaimmalle Augustukselle, Jumalan kruunaamalle, suurelle
-rauhaa rakastavalle keisarille».
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 160._ Sotilas Kaarle Suuren ajalta.
-]
-
-
-□ »=Rautainen Kaarle.=» Puolisen vuosisataa Kaarlen kuoleman jälkeen
-muuan munkki kirjoitti suusanallisen muistitiedon pohjalla seuraavan
-kuvauksen Kaarlen langobardiretkestä:
-
-»Langobardien kuningas _Dēsíde´rius_ päätti linnoitetussa Pavian
-kaupungissa ryhtyä vastustamaan voittamattoman Kaarlen etenemistä.
-Oli sattunut muutama vuosi aikaisemmin, että eräs ylhäinen
-frankkilaisruhtinas _Otker_ oli herättänyt vastaansa Kaarlen vihan
-ja sen takia paennut Desideriuksen turviin. Kuullessaan
-kauhistuttavan Kaarlen saapumisesta he nousivat korkeaan torniin,
-josta saattoi jo kaukaa nähdä lähestyvän vihollisen tulon. Kun
-kuormasto tuli näkyviin, Desiderius kysyi Otkerilta: ’Onko Kaarle
-tuossa joukossa?’ Otker vastasi: ’Ei vielä´. Mutta kun Desiderius
-näki eri kansoista kokoonpannut etujoukot, silloin hän virkkoi
-asiasta varmana Otkerille: ’Varmaan voittoisa Kaarle ratsastaa tuon
-joukon keskessä´. Tämä vastasi: ’Ei vieläkään´. Silloin
-langobardikuninkaan valtasi pelko, ja hän lausui: ’Mitä teemmekään,
-jos hän tuo mukanaan vielä suurempia joukkoja?’ Otker virkkoi:
-’Kohta olet näkevä hänen tulonsa. Miten meidän on käyvä, sitä en
-tiedä.’ Samassa tuli näkyviin tuo aina valpas henkivartiosto. ’Siinä
-on Kaarle´, Desiderius hätkähti. Mutta Otker virkkoi: ’Ei
-vieläkään´. Nyt saapuivat piispat, apotit ja muut hengelliset
-seurueineen. Nähtyään nämä ruhtinas sammalsi kuolonkalpeana:
-’Menkäämme alas ja kätkeytykäämme maan alle tämän pelottavan
-vihollisen näkyvistä!’ Mutta Otker, joka aikoinaan oli oppinut
-tuntemaan verrattoman Kaarlen voiman ja varustukset, lausui pelon
-valtaamana: ’Kun näet kedoilla rautaisen viljavainion törröttävän ja
-Pon ja Ticinon vierittävän tummia, raudanharmaita laineitaan
-kaupungin muureja vastaan, silloin voit odottaa Kaarlen lähestyvän´.
-Tuskin hän oli tämän sanonut, kun lännessä ja pohjoisessa alkoi
-näkyä kuin mustan pilven nousu, joka peloittavaan varjoon kätkee
-kirkkaimman päivän. Mutta kun Kaarle saapui lähemmäksi, niin aseiden
-välke hohti piiritetyille kuni päivä, joka heistä tuntui pimeämmältä
-kuin pimein yö. Silloinpa ilmestyi näkyviin hän itsekin, rautainen
-Kaarle, rautakypärä päässään, rautaisissa käsivarsivarusteissa,
-rinta ja leveät olkapäät rautahaarniskan peitossa; vasemmassa
-kädessä hänellä oli rautainen keihäs, sillä oikea oli aina valmis
-tarttumaan voittoisaan miekkaan. Reidet ja sääretkin olivat
-rautasuomusten peitossa. Kilpi oli niinikään pelkkää rautaa. Hänen
-hevosensakin hohti väriltään ja rohkeudeltaan raudalle. Näin
-varustettuja olivat kaikki, jotka kulkivat hänen edellään, jotka
-ratsastivat hänen sivullaan, kaikki, jotka tulivat hänen jäljessään.
-Rauta täytti tiet ja kedot.
-
-[Illustration: KAARLE SUUREN VALTAKUNTA ja Verdunin jako]
-
-Raudalle osoitti kunnioitustaan kauhun valtaama kansa. Rauta pani lujat
-muurit vapisemaan, ja nuorten rohkeus lamautui vanhusten raudan
-nähdessään. Tämän kaiken näki tornissa tähystelevä Otker, katsahti
-kerran ja lausui Desideriukselle: ’Katso, tuossa on hän, jonka tulosta
-olet niin innokkaasti tiedustellut.’ Näin sanoen hän lysähti
-tiedottomana kokoon.»
-
-
-□ =Satu Rolandista.= II:nnen vuosisadan jälkipuoliskolla syntyi
-Pohjois-Ranskassa kertovainen runoelma, _Rolandi´n_ [rolā´] _laulu_,
-johon aihe on saatu Kaarle Suuren Espanjan retkestä. Kaarlen palatessa
-hyökkäsivät vuoristokansat Pyreneitten Roncevaux-[rõsvo´] laaksossa
-jälkijoukon kimppuun ja tuhosivat sen. Silloin kaatui mm. Bretagnen
-kreivi Roland, jonka sankarillista rohkeutta laulussa erittäin
-ylistetään.
-
-Näin kertoo Rolandin laulu: Paluumatkalla Espanjasta syntyi frankkien
-leirissä _Roland_´in ja kiivasluontoisen kreivi _Ganelon_in [ganlõ´]
-kesken kiista siitä, kumpi veisi kuninkaan rauhanehdot Espanjan
-emiirille. Roland tarjoutui lähtemään, mutta kuningas ei tahtonut antaa
-näin vaarallista tointa kenellekään pääsankareista. Silloin Roland
-ehdotti kilpailijaansa Ganelonia. Suuttuneena tämä astui satulaan ja
-ratsasti leiristä. Emiirin hovissa Ganelon ilmaisi vihansa Roland´ia
-kohtaan, ja ilolla maurit tarjosivat hänelle kultaa ja kallisarvoisia
-aseita, kunhan hän vain kavaltaisi heille vihatun ja pelätyn Roland´in.
-Ganelon suostui ja mukanaan sata muulia täyteen sälytettyinä
-arabialaisten kullalla sekä kokonaiset kuormalliset komeita pukuja ja
-hohtavia aseita hän palasi frankkien leiriin tuoden kuninkaalleen sen
-sanoman, että maurit olivat hyväksyneet kaikki hänen rauhanehtonsa.
-Tyytyväisenä suuri kuningas puhallutti lähtömerkin, ja torvien iloisesti
-soidessa frankit järjestyivät kulkemaan kotiin. Heidän saavuttuaan
-Pyreneitten rinteille, ahtaaseen Roncevaux´n laaksoon, Ganelon ehdotti,
-että Roland saisi jälkijoukon päällikkyyden. Ehdotus hyväksyttiin, ja
-pääjoukko kulki eteenpäin kadoten pian pilvenkorkuisten vuorten taakse.
-
-Mutta Ganelonin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti maurit olivat
-asettuneet väijyksiin laaksoon ja karkasivat nyt esiin nopein ratsuin.
-Heidän lukemattomat joukkonsa täyttivät vuoret ja vuorisolat. Kaikkialla
-vilisi valkoisia haarniskoita, kiiltäviä kypäriä ja säkenöiviä
-käyräsäiliä.
-
-Roland´illa oli _Olifant_ [olifã´]-niminen norsunluinen torvi, jonka
-ääni kuului peninkulmien päähän, ja hänen ystävänsä _Olivier_
-[olivje´] kehoitti häntä siihen puhaltaen kutsumaan kuninkaan
-takaisin. Mutta ylpeänä Roland kieltäytyi sitä tekemästä; hän kutsui
-miehensä kokoon, astui ratsunsa selkään ja vyötti kupeelleen miekkansa
-_Durendal_in [dyrãda´l], jolla saattoi paaden kahdeksi halkaista.
-Urhoollinen arkkipiispa, joka ratsasti hänen rinnallaan, puhui
-frankkilaissankareille: »Tähän on kuninkaamme asettanut meidät, ja
-tässä me taistelemme ja kaadumme kristinuskon puolesta. Rukoilkaa siis
-Jumalalta armoa syntiemme tähden, että pyhinä marttyyreinä pääsisimme
-taivaan autuuteen!» Ja frankkien langettua polvilleen hän antoi heille
-synninpäästön ja kehoitti heitä, Jumalan armon saadakseen,
-taistelemaan uskottomia vastaan.
-
-Syttyi kiivas taistelu. Iskuja vaihdettiin kasvavalla tulisuudella, ja
-tuhansittain maureja kaatui tappotanterelle. Revittyjä lippuja,
-särjetyitä kypäriä, runneltuja ruumiita näkyi kaikkialla ruohikossa.
-Frankkien uljuus oli loistossaan. Ihastuneena piispa huudahti: »Koko
-maan piirissä ei ole kuningasta, jolla olisi miehuullisempia miehiä.
-Frankkien aikakirjat tietävät kauan kertoa, kuinka uljaita ovat sankarit
-suuren Kaarlen.»
-
-Mutta jo saivat maurilaiset lisäjoukkoja. Onni kääntyi, Olivier kaatui,
-ja pian taisteli Roland´in rinnalla vain piispa ja muutamia urheita
-sankareja, kaikki veren tahraamina. Piispan kehoituksesta Roland puhalsi
-torveensa kutsuakseen kuninkaansa kostamaan, ei auttamaan. Puhaltaessa
-ohimo repesi Roland´ilta ja veri purskahti hänen suustaan. Ääni kulki
-kuninkaan kuuluviin, ja Kaarle arvasi Roland´in olevan vaarassa. »Eipä
-olekaan», Ganelon vakuutti, »hän vain huvittelee jäniksen
-metsästyksellä». Pian kuului uusi torventoitotus. »Kavaltaja se, joka
-kieltää Roland´in olevan vaarassa!», kaikki huusivat, ja Ganelon
-vangittiin Kaarlen rientäessä harmistuneena sankarinsa avuksi.
-
-Mutta Roland tunsi loppunsa lähestyvän. Hän otti rakkaan miekkansa, löi
-sen terän kallioon, josta se särkymättä kalskahti takaisin, ja puhkesi
-lausumaan: »Surullinen on sinun kohtalosi, kelpo Durendal. En voi sinua
-enää suojata, meidän on erottava. Pelkuri älköön sinua milloinkaan
-kantako, ja niin kauan kuin elän, ei kukaan ole sinua minulta riistävä.
-Sinut omisti sankari, jonka vertaista ei ole oleva vapaassa frankkien
-maassa.» Hän asetti miekkansa ja torvensa päänsä alle ja paneutui
-kuolevana pinjapuun juurelle kasvot käännettyinä vihollisiin päin.
-
-Kostettuaan maurilaisille Roland´in kuoleman Kaarle palasi joukkoineen
-Aacheniin. Siellä nuori, ihana _Aude_ [õd] kysyi kuninkaalta: »Missä on
-Roland? Hän lupasi pyhästi ottaa minut vaimokseen.» Kyynelsilmin
-kuningas ilmoitti sankarin kuolleen ja tarjosi poikaansa neidolle
-puolisoksi. »Puheesi on kummallista», virkkoi Aude. »Jumala ja pyhät
-enkelit antakoot minun seurata kreivi Roland´ia hautaan!» Hän lausui
-näin ja vaipui kalveten kuolleena maahan.
-
-
-● =Sisäinen hallitus.= Kaarle ei ollut ainoastaan etevä sotapäällikkö,
-hän oli suuri ennen kaikkea rauhan toimissa. Hänen alituisena
-huolenpitonaan oli rauhan ja järjestyksen aikaansaaminen tuohon laajaan
-valtakuntaan. Sitä varten hän sääti monta viisasta _lakia_. Varsinkin
-jos ne koskivat koko valtakuntaa, hän esitti ne _valtiokokouksen_
-pohdittaviksi. Valtiokokouksia pidettiin kahdesti vuodessa, syksyisin ja
-keväisin. Niihin saapui maallisia ja hengellisiä ylimyksiä.
-Kevätkokouksessa tarkastettiin myös _sotaväki_. Aikaisemmin kaikki
-vapaat miehet olivat olleet velvolliset palvelemaan sotureina; nyt tämä
-velvollisuus kuului yksistään maanomistajille. Jos maaomaisuus oli
-pieni, yhtyi 3–4 tilallista yhdessä asettamaan sotamiehen, siten että
-yksi lähti sotamieheksi toisten hankkiessa aseet ja ruoan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 161._ Kaarle Suuren valtaistuin.
-]
-
-Mutta tärkeätä oli myös valvoa, että säädettyjä lakeja noudatettaisiin
-kaikkialla valtakunnassa. Kun valtakunta oli suuri, se oli hallintoa
-varten jaettuna piireihin, joissa kuninkaan asettama virkamies hoiti
-hallintoa. Näitä virkamiehiä sanottiin _kreiveiksi_. Heidän tehtävänään
-oli, paitsi yleinen hallinnon hoito, huolenpito kreivikunnassa olevista
-kuninkaan tiluksista ja verojen kokoaminen. Kreivi oli sitä paitsi
-tuomioistuimen esimies, ja sodan syttyessä hän toimi kreivikuntansa
-soturien päällikkönä.
-
-Mutta kreivienkin toimia kuningas vuosittain tarkastutti erityisillä
-_lähettiläskreiveillä_. Se olikin tarpeen, sillä usein kreivit
-harjoittivat laittomuutta kiskomalla liiallisia veroja sekä
-käyttäytymällä väkivaltaisesti. Tästä kansa sai valittaa
-lähettiläskreiville, jotka kuninkaan nimissä ryhtyivät asiaa tutkimaan
-ja korjaamaan.
-
-
-□ =Kapitulaarit.= Kaarle Suuren antamia lakeja ja asetuksia sanotaan
-_kapitulaareiksi_. Niitä on toista tuhatta, ja ne koskevat mitä
-erilaisimpia asioita. Milloin hän niissä vastustaa ylimystön paisuvaa
-valtaa turvaten pikkutilojen omistajia heidän oikeuksissaan, milloin
-kieltää kerjäämisen, milloin määrää kaupassa käytettävät mitat ja
-painot, milloin säätää ankaria rangaistuksia varkaudesta. Otamme tähän
-osan sitä kapitulaaria, joka v. 785 annettiin saksilaisten
-noudatettavaksi.
-
-»Ensiksi päätettiin, että Kristuksen kirkkojen, jotka Saksiin on
-rakennettu ja Jumalalle pyhitetty, ei tule olla vähemmän kunnioitettuja,
-vaan enemmän ja korkeammasti kuin epäjumalain temppelien.
-
-Jos ken pakenee kirkkoon turvaa etsien, niin älköön kukaan häntä
-väkivalloin ajako sieltä ulos, vaan hän olkoon rauhassa, kunnes
-tuomioistuin on hänet langettanut; ja Jumalan kunniaksi ja kirkon pyhäin
-kunnioittamiseksi lahjoitettakoon hänelle henki ja jäsenet. Mutta hän
-sovittakoon rikoksensa, siinä määrin kuin hänen voimassaan on ja
-tuomioistuin hänelle määrää, ja sitten hänet tuotakoon kuninkaan eteen,
-ja hän lähettäköön hänet sinne, minne armossaan suvaitsee.
-
-Jos ken tunkeutuu kirkkoon väkivaltaisesti ja sieltä jotakin ryöstää tai
-varastaa taikka sytyttää kirkon tuleen, niin kuolkoon kuolemalla.
-
-Jos ken halveksien kristinuskoa on pitämättä pyhää 40 päivän paastoa ja
-syö lihaa, niin kuolkoon kuolemalla. Kumminkin tutkikoon pappi, onko
-kukaties hätä saattanut hänet lihaa syömään.
-
-Jos ken tappaa piispan tai papin, niin häntä tuomittakoon kuolemaan.
-
-Jos ken pakanalliseen tapaan polttaa vainajan ruumiin tulella, niin
-hänet rangaistakoon kuolemalla.
-
-Jos ken surmaa isäntänsä tai emäntänsä, niin häntä rangaistakoon
-samoin.»
-
-
-● =Kaarlen toimet henkisen sivistyksen hyväksi.= Ennen on mainittu,
-kuinka alhaisella kannalla henkinen sivistys kansainvaellusten
-aikakaudella oli frankkien valtakunnassa samoin kuin muissakin entisen
-Länsi-Rooman maissa. Kaarle Suuri teki voitavansa saadakseen parannusta
-aikaan. Hänen oma opillinen sivistyksensä samoin kuin muidenkin sen ajan
-ruhtinaiden ja ylimysten oli puutteellinen, mutta hänessä asui elävä
-sivistysharrastus. Ikämiehenä hän harjoitteli uutterasti
-kirjoitustaitoa, ja vielä vanhoilla päivillä hän hallitustointensa
-lomassa opiskeli latinan ja kreikan kieltä. Hän suosi kirkkoa ja
-papistoa, sillä papit ja munkit olivat hänen auttajiaan henkisen
-sivistyksen levittämisessä. Hoviinsa Kaarle keräsi aikansa oppineimmat
-miehet. Kuuluisimmat heistä olivat frankkilainen _Einhard_, joka
-kirjoitti Kaarlen elämäkerran latinan kielellä, sekä oppinut
-anglosaksilainen munkki _Alkuin_, joka kirjoitti sarjan oivallisia
-oppikirjoja sekä järjesti _koulut_ Kaarlen valtakunnassa. Hän pani
-uuteen kuntoon hovissa olevan koulun ja hänen johdollaan perustettiin
-kaikkiin suurempiin kaupunkeihin ylempiä ja alempia kouluja. Luostarien
-yhteydessä toimivat _luostarikoulut_ ja tuomiokirkkojen yhteydessä
-_katedraali-_ eli _tuomiokoulut._ Niihin valmistettiin pääsymahdollisuus
-köyhänkin kansan lapsille. Opetusta saivat etupäässä papeiksi aikovat,
-mutta ns. »ulkokouluun» otettiin oppilaiksi muitakin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 162._ Syntiinlankeemus. Kuva Alkuinin raamatusta.
-]
-
-Aluksi opetettiin oppilaille luku- ja kirjoitustaito, hiukan laulua,
-luvunlaskua sekä latinan kielen alkeet. Pitemmälle menevässä opetuksessa
-pantiin oppimääräksi Rooman valtakunnan julkisten koulujen
-oppisuunnitelmasta lainatut _seitsemän vapaata taidetta_. Ne jakautuivat
-kahteen ryhmään. Ensimmäiseen, _kolmi-oppiin (trĭ´vium)_, kuuluivat
-grammatiikka, retoriikka ja dialektiikka (väittelytaito); toiseen,
-_nelioppiin (quadrĭ´vium)_, aritmetiikka, astronomia, musiikki ja
-geometria. Nämä opinnot suorittanut katsottiin kypsyneeksi syventymään
-pyhiin kirjoihin. — Kaarle tahtoi tehdä jokaisesta pappilasta koulun;
-ajattelipa hän koulupakolla toteuttaa yleisen _kansanopetuksenkin_. Tämä
-supistui kumminkin pääasiassa siihen, että papit velvoitettiin joka
-sunnuntai- ja juhlapäivä saarnaamaan kirkossa ja kansan käskettiin käydä
-ahkerasti jumalanpalveluksessa.
-
-
-□ Kaarle valvoi henkilökohtaisesti koulujen toimintaa, käyden
-tilaisuuden tarjoutuessa niitä tarkastamassa. Edellä mainittu St
-Gallenin munkki kertoo eräästä Kaarlen koulussa käynnistä seuraavaa:
-
-»Kun voittoisa Kaarle pitkän poissaolon jälkeen saapui Galliaan, hän
-kutsui luokseen pojat, jotka oli uskonut irlantilaiselle munkille ja
-käski heitä näyttämään kirjeitään ja vihkojaan. Käskyä noudattaen
-köyhemmät ja alempisäätyiset pojat toivat vihkonsa, jotka olivat yli
-kaiken odotuksen viisauden mausteilla makeoituja, mutta ylhäiset
-näyttivät tyhjää ja vallan arvotonta tavaraa. Mutta Kaarle, joka oli
-erittäin viisas keisari, teki ikuisen tuomarin tavoin: hän erotti hyvät
-työntekijät eroon, pani ne oikealle puolelleen ja lausui heille näin:
-»Kiitän teitä, poikani, hartaasti siitä, että voimainne mukaan olette
-koettaneet täyttää käskyni, joka tarkoittaa parastanne. Pyrkikää nyt
-täyttämään, mitä teiltä vielä puuttuu, niin minä olen antava teille
-ihania hiippakuntia ja luostareita ja olen aina pitävä teitä suuressa
-arvossa!» Tämän jälkeen hän kääntyi ankarana vasemmalla puolellansa
-oleviin, vavahdutti heidän omiatuntojaan leimuavin silmäyksin ja
-singahdutti heille pelottavan pilkallisesti, pikemmin jyristen kuin
-puhuen, seuraavat sanat: »Te ylhäissäätyiset, te ruhtinaiden pojat, te
-hienosteleva, korea väki, jotka luotatte ylhäiseen sukuperäänne ja
-rikkauksiinne, unohtaen minun määräykseni ja oman kunnianne, olette
-laiminlyöneet tieteet ja kuluttaneet aikanne ylellisyydessä, pelissä,
-laiskuudessa ja tyhjäntoimituksessa». Ja tämän sanottuaan hän kohotti
-ylvään päänsä ja voittamattoman nyrkkinsä kohti korkeutta ja ärjäisi
-ukkosen tavoin: »Taivaan nimessä! Minä en välitä teidän aatelisesta
-suvustanne ja kauniista ulkomuodostanne, olkoonpa että muut teitä
-ihaillen katselevat. Ja siitä saatte olla varmat: ellette nopeasti
-ahkeroiden korjaa, mitä olette tähän asti laiminlyöneet, niin Kaarlelta
-teillä ei ole mitään hyvää odotettavana.»
-
-
-● Kaarle suosi myös _runoutta_ ja _kuvaamataiteita_. Hänen toimestaan
-ruvettiin kokoamaan vanhoja sankarirunoja, ja etenkin Kaarlen
-lempikaupunkiin Aacheniin rakennettiin komeita kirkkoja ja palatseja.
-Kuuluisaksi on tullut bysanttilaiseen tyyliin rakennettu kupolikattoinen
-Aachenin tuomiokirkko, joka on säilynyt meidän aikaamme asti.
-
-
-□ =Kaarle Suuren elintavat.= Kaarle oli kookas ja muodoltaan ryhdikäs.
-Toimissaan hän oli nopea ja tarmokas, mutta samalla luonteeltaan kiivas.
-Einhard kertoo Kaarle Suuren elintavoista mm. seuraavaa:
-
-»Kaarle harjoitti alinomaa ratsastusta ja metsästystä, niin kuin hänen
-kansansa tapa oli; sillä ei ole helppo löytää toista kansaa, joka näissä
-taidoissa pystyisi kilpailemaan frankkien kanssa. Hän oli myös ahkera
-uimaan ja oli siinäkin niin taitava, ettei kukaan häntä voittanut.
-
-Kaarle pukeutui frankkilaiseen tapaan. Hänellä oli liinainen paita ja
-liinaiset alushousut ja niiden päällä silkkireunainen nuttu sekä housut.
-Sääriä peittivät siteet ja jalassa hänellä oli kengät. Talvella riippui
-hartioilta saukon- tai majavannahkainen turkki. Lisäksi oli hänellä
-sininen vaippa sekä sivullaan aina miekka, jonka kahva ja kannike olivat
-kullasta ja hopeasta. Juhlatiloissa tai ottaessaan vastaan vieraiden
-kansain lähettiläitä hän vyötti vyölleen jalokivillä koristetun miekan.
-Ulkolaisia vaatteita hän ei halunnut, olivatpa ne kuinka kauniita
-hyvänsä. Vain Roomassa hän pukeutui kerran paavi Hadrianuksen pyynnöstä
-ja toisen kerran paavi Leon pyynnöstä pitkään tunikaan, keisarivaippaan
-ja roomalaisiin jalkineisiin. Juhlatiloissa hänellä oli kullalla
-kirjailtu puku, jalokivillä koristetut kengät ja kultasoljella sidottu
-vaippa, päässä jalokivillä koristettu kultainen otsaripa. Muina päivinä
-hänen pukunsa ei suuresti eronnut tavallisesta kansanpuvusta.
-
-Ruoassa ja juomassa Kaarle noudatti kohtuutta, juomassa vieläkin
-suurempaa, sillä hän inhosi juoppoutta, lankesipa siihen kuka tahansa,
-puhumattakaan itsestään tai omaisistaan. Ruoassa hän ei voinut olla yhtä
-pidättyväinen, vaan valitti usein, että paastoaminen oli haitaksi hänen
-terveydelleen. Harvoin hän piti pitoja, vain joskus juhlain yhteydessä
-ja silloin suurelle seuralle. Jokapäiväiseen ateriaan kuului paitsi
-paistia neljä ruokalajia. Aterian aikana hän kuunteli mielellään
-musiikkia taikka hän luetti ääneen. Luettiin muinaisaikaisista
-tapahtumista ja sankareista taikka Augustinuksen kirjaa »Jumalan
-valtakunnasta». Päivällisen jälkeen hän riisuutui ja nukkui pari kolme
-tuntia. Öisin hän heräsi usein, jopa nousikin. Pukeutuessaan hän otti
-vastaan ystäviään, ratkaisipa usein tärkeitä riita-asioitakin.»
-
-
-                  KAROLINKISEN VALTAKUNNAN HAJOAMINEN.
-
-
-● =Ludvig Hurskas (814–840).= Kaarle Suuri oli muodostanut laajan
-valtakunnan ja luonut siihen sisäisen rauhan ja järjestyksen
-alamaistensa turvallisuuden ja hyvinvoinnin pohjaksi. Pysyväiseksi hän
-ei kumminkaan saanut luomaansa valtiojärjestystä, sillä kohta hänen
-kuoltuaan hajanaisuus ja turvattomuus pääsivät vallalle länsimaissa.
-Tuon laajan valtakunnan jatkuva koossapitäminen ei ollutkaan helppo
-tehtävä. Siihenhän kuului monta kansaa, joilla oli eri kieli sekä
-erilaiset tavat ja laitokset. Kukin kansa tahtoi saada oman kuninkaan,
-jokainen prinssi oman valtakunnan, ja suuret maanomistajat ja ylhäiset
-virkamiehet, haluttomina tottelemaan ketään, pyrkivät itsenäisiksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 163._ Ludvig Hurskas.
-]
-
-Kaarle Suuren kuoltua hänen ainoa elossa oleva poikansa _Ludvig_ peri
-valtakunnan. Hän oli hyväntahtoinen, hurskas ja tavoiltaan puhdas, jonka
-takia hän on saanutkin historiassa nimen _Hurskas_. Mutta hän oli
-samalla tarmoton ja heikko. Paavi laski keisarinkruunun hänen päähänsä
-niin kuin aiemmin hänen isänsä päähän, selittäen samalla sen _lahjaksi_,
-jonka kirkko antoi hallitsijalle saamiensa vapauksien ja oikeuksien
-hyvitykseksi.
-
-Poikainsa kanssa Ludvig oli alituiseen riidassa. Kahdesti he erottivat
-hänet valtaistuimeltakin, mutta paavin ja piispain avulla hänen onnistui
-saada valtansa takaisin.
-
-
-● =Verdunin sovinto v. 843.= Isän kuoltua veljekset riitaantuivat
-keskenään. Nuoremmat veljet, _Kaarle Kaljupää_ ja _Ludvig Saksalainen_,
-vaativat valtakuntaa jaettavaksi, mutta vanhin veli, _Lothar_, koetti
-pakottaa molempia toisia tunnustamaan hänet yliherrakseen. Seurauksena
-oli sota, jossa nuoremmat veljet voittivat. Sen päätyttyä tehtiin v. 843
-_Verdunin_ [verdö̃´] _sovinto_. Valtakunta jaettiin kolmeen osaan.
-Lothar sai Italian sekä kapean maakaistaleen Reinin länsipuolelta,
-Kaarle siitä länteen olevat maat eli Länsi-Frankin, Ludvig taas Reinin
-itäpuolella olevat maat eli Itä-Frankin. Länsi-Frankista muodostui
-sitten _Ranska_, jossa kelttiläiset, roomalaiset ja germaanit
-vuosisatain vieriessä sulautuivat ranskan kieltä puhuvaksi Ranskan
-kansaksi. Itä-Frankista muodostui _Saksa_, jossa asui puhdasta
-germaanista väestöä. Sen puhumaa kieltä sanotaan saksan kieleksi.
-Lotharin valtakunta hajaantui pian vielä kolmeen osaan: _Italiaan_,
-jossa entinen latinan kieli kehittyi italian kieleksi, _Lothringeniin_
-ja _Burgundiin_. Nämäkin jakautuivat vielä useihin pikku valtioihin.
-
-
-                            LÄÄNITYSLAITOS.
-
-[Illustration:
-
-  Säätyluokkien kehitys keskiajalla.
-]
-
-
-● =Läänityslaitoksen synty.= Niitä maatiloja, joita germaanit
-kansainvaellusten aikana ottivat haltuunsa, sanottiin _allodium_eiksi.
-Allodiumit olivat vapaan miehen täyttä omaisuutta. Kansainvaellusten
-jälkeisinä rauhattomina aikoina olivat varsinkin pienten allodiumien
-omistajat tukalassa tilassa, sillä he eivät voineet pitää puoliaan
-mahtavia ja väkivaltaisia naapureitaan vastaan. Useat pientilalliset
-antoivat sen tähden maansa jollekin naapurilleen päästäkseen hänen
-suojelukseensa. Varhaisempina aikoina heistä tavallisesti tuli
-suojelijansa maaorjia. Mutta myöhemmin, kun suurtilalliset keskinäisissä
-sodissaan rupesivat arabialaisten esikuvan mukaan käyttämään ratsuväkeä,
-he eivät tehneetkään suojaa etsiviä naapureitaan aina maaorjiksi, vaan
-antoivat heille usein joko entisen tilansa tai muita alueita _lääniksi_
-eli _beneficiumiksi_, jolloin läänin saaja sitoutui tekemään antajalle
-ratsupalvelusta. Maa-alue oli lääninantajan eli _senjöörin_ (lat.
-sĕ´nior = »vanhempi») omistama, mutta lääninsaajalla eli _vasallilla_
-(sanasta vassus = »orja») oli siihen käyttöoikeus. Varsinaisen
-viljelystyön suorittivat maaorjatalonpojat, sillä vasalli oli
-aatelisherra, jonka toimena oli vain sotiminen.
-
-Ennen pitkää rupesivat hallitsijatkin, jotka tarvitsivat sotiinsa
-ratsuväkeä, jakamaan läänejä. Vähitellen katosivat toisissa maissa
-kaikki allodiumit. Silloin syntyi käsitys, että kuningas omisti kaiken
-maan, joka oli jaettu monilukuisina lääneinä vasalleille.
-
-Karolinkilaisvaltakunnan hajotessa läänit, jotka aikaisemmin oli annettu
-määrävuosiksi, muuttuivat _perinnöllisiksi_. Tällöin niistä ruvettiin
-käyttämään nimeä _feodum_, jonka takia läänityslaitosta sanotaan myös
-_feodaalilaitokseksi_.
-
-Niitä vasalleja, jotka saivat lääninsä suoraan kuninkailta, sanottiin
-_kruununvasalleiksi_ eli _suurvasalleiksi_. He olivat herttuoita,
-kreivejä, piispoja ja apotteja. Nämä taas antoivat alueistaan pienempiä
-läänejä toisille henkilöille, alavasalleilleen. Alavasallitkin jakoivat
-usein vielä maansa lääneihin, joten heilläkin oli vasalleja. Sama
-henkilö oli siis usein yhtaikaa lääninherra ja vasalli. Saattoipa käydä
-niinkin, että lääninherra omassa vasallikunnassaan vastaanotti jonkin
-alueen, jolloin hän oli vasallinsa vasalli. Olipa itse Ranskan kuningas
-muun muassa erään apotin vasalli, koska hänellä oli lääninä luostarille
-kuuluva tila. Myös saattoi sama henkilö olla kahden tai useamman
-lääninherran vasalli.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 164._ Kuningas vastaanottaa vasallilupauksen.
-]
-
-
-□ =Lääninherra ja vasalli.= Kun lääninherra antoi läänin tulevalle
-vasallilleen, se tapahtui määrätyin menoin. Niitä oli kolme. Ensin
-lääninsaaja astui lääninantajan eteen, polvistui hänen jalkainsa
-juureen, laski molemmat kätensä hänen toiseen käteensä ja lupasi tulla
-_hänen miehekseen_. Sitä seurasi _vala_, jossa hän vannoi uskollisuutta
-ja kuuliaisuutta tulevalle herralleen. Sitten tapahtui _investituura_
-(»pukeminen», asuun pano), kun lääninherra antoi läänin vasallin
-haltuun, ojentaen hänelle tämän merkiksi hansikkaan, puunoksan, turpeen
-tai suuremmista lääneistä lipun.
-
-Vasallin tärkein velvollisuus oli _sotapalvelus_ ratsain. Sitä oli
-tehtävä vuosittain määräpäivät, tavallisesti 40 päivää vuodessa. Lisäksi
-tuli _hovipalvelus_: vasallin tuli kutsuttaessa saapua lääninherran
-hoviin, auttaa lääninherraa neuvoillansa sekä ottaa osaa lääninherran
-lääninoikeuden istuntoihin ja alistaa asiansa sen tuomittaviksi.
-Kuninkaan hovipäivistä kehittyivät myöhemmin säätykokoukset eli
-valtiopäivät. Varsinaisesti verovelvollinen vasalli ei ollut, mutta
-kumminkin hänen tuli _maksaa lunnaita_ lääninherransa vapauttamiseksi,
-jos tämä oli joutunut vankeuteen, sekä _suorittaa apurahoja_, kun
-lääninherran vanhin tytär meni naimisiin tai hänen vanhin poikansa
-lyötiin ritariksi. — Toiselta puolen tuli vasallin tarvittaessa saada
-lääninherralta apua ja turvaa, eikä lääniä saanut häneltä riistää, niin
-kauan kuin hän pysyi uskollisena.
-
-
-□ =Valtio hajanainen.= Läänityslaitoksen voimaan tultua valtio meni
-hajalleen. Kuninkaan herruus oli nimellinen. Hän oli kyllä ylin
-lääninherra, mutta todellinen hallitus- ja tuomiovalta oli kullakin
-lääninsaajalla omalla alueellaan. Nämä lääninherrat, joita esim.
-Ranskassa oli 10–20,000, olivat järkiään pikku kuninkaita. Tietenkään
-kaikki eivät olleet yhtä mahtavia. Herttua tai kreivi, jonka
-hallittavana oli muutamien satojen neliökilometrien laajuiset alueet
-sekä lukuisa joukko alavasalleja, jotka kuuluivat hänen
-ratsumiesjoukkoonsa, oli tietenkin mahtavampi kuin pieni paroni tai
-senjööri, jolla ei ollut valtansa alla kuin jokin määrä
-maaorjatalonpoikia. Mutta niin pitkälle kuin kunkin voimat riittivät,
-hän oli herra maallaan. Kilpailu oli suuri näiden mahtavain herrain
-kesken. Naapurit joutuivat vähän väliä sotiin, ja sangen tavallista oli
-sekin, että lääninherran ja vasallin välinen uskollisuudenside katkesi,
-jolloin tartuttiin aseisiin, koska mikään korkeampi mahti ei ollut sitä
-estämässä.
-
-
-● =Talonpojat.= Mahtavat herrat muodostivat erityisen säätyluokan,
-ratsumiesluokan, »vapaiden» säädyn. He asuivat varustetuissa linnoissa,
-liittivät ristimänimensä jälkeen lääninsä nimen ja sen eteen sanan _de_
-[də], englanniksi _of_ ja saksaksi _von_, joka vastaa meidän kielen -sta
-päätettä. Mutta alustalaiset, ollen ulkopuolella tätä »vapaiden»
-luokkaa, viljelivät _maaorjatalonpoikina_ heidän maataan, suorittivat
-heille veroja ja tekivät päivätöitä päätilalle eli kartanoon. Verojen
-runsauden ja päivätöiden luvun herra sai määrätä oman mielensä mukaan.
-Maaorja ei omistanut irtainta omaisuuttaankaan, vaan senkin herra
-saattoi milloin hyvänsä häneltä ottaa. Naittamisoikeuskin oli herralla.
-Kuitenkin maaorjuutta on katsottava edistykseksi ennen vallinneen
-orjuuden rinnalla.
-
-
-□ Alustalaisen piti jauhattaa viljansa herransa myllyssä, paistaa
-leipänsä hänen uunissaan, pusertaa viinirypäleensä hänen
-pusertimessaan — kaikki tietenkin veroa vastaan. Vaadittaessa hänen tuli
-antaa yösija herralle ja hänen seuralaisilleen. Herralla yksin oli
-oikeus metsästää kaikkina vuodenaikoina, ja usein hänen ja hänen
-seuralaistensa hevoset tallasivat talonpoikain kukoistavat viljapellot,
-mutta siitä hän ei joutunut vastuuseen. Kaikkia näitä talonpoikien
-velvollisuuksia sanotaan _feodaalirasituksiksi_.
-
-Seurauksena oli, että talonpojat elivät huonoissa oloissa. Maa tuli
-huonosti viljellyksi, ja sodat, joita herrat alituiseen kävivät,
-tuottivat paljon vauriota. Kadot olivat niinikään tavallisia, ja kun
-liikeyhteys teiden kehnouden ja kulkuneuvojen puutteellisuuden takia oli
-huono, ei tarpeen tullessa voitu saada viljaa varakkaammilta seuduilta.
-Kaupankäyntiäkin häiritsi yleinen turvattomuus sekä lisäksi rosvot,
-jotka vaanivat teiden varsilla. Linnanisännätkään eivät pitäneet
-rosvoilemista häpeällisenä. Nälkävuosia sattui usein, ja silloin kuoli
-kaikissa Euroopan maissa tuhansittain ihmisiä.
-
-Joskus talonpojat, vimmastuneina herrojensa mielivallasta, hyökkäsivät
-heidän kimppuunsa, raatelivat ja surmasivat heitä. Näin kävi, kun ei
-ollut esivaltaa, joka olisi suojellut kansalaisia vääryydeltä, eikä
-myöskään mitään voimaa, joka olisi ehkäissyt heidän hurjia tekojaan.
-Valtio- ja yhteiskuntasiteet olivat ratkenneet ja yksilöt jätetyt oman
-onnensa nojaan. Sellaisissa oloissa yhteiskunnan vähäväkiset kärsivät
-enimmän.
-
-
-                            VIIKINKIRETKET.
-
-
-● =Skandinavian muinaisuus.= Samaan aikaan kuin Länsi-Euroopan maat
-karolinkilaisvaltakunnan hajotessa ja läänityslaitoksen voimaan
-päästessä olivat heikkouden tilassa, saapui sinne Skandinaviasta, johon
-historiassa Ruotsin ja Norjan lisäksi Tanskakin luetaan, sodan-ja
-saaliinhaluisia miehiä polttamaan ja ryöstämään.
-
-Skandinavian germaanit olivat tähän aikaan vielä _pakanoita_.
-
-_Yhteiskuntalaitoksessa_ sitä vastoin tapahtui muutos, kun pikku
-kuninkaat kukistettiin ja heimot yhdistettiin saman kuninkaan
-hallittaviksi. Niin syntyi Skandinaviaan kolme kuningaskuntaa: Ruotsi,
-Norja ja Tanska, johon myös nykyinen Etelä-Ruotsi kuului.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 165._ Viikinkilaiva.
-]
-
-
-□ Sadut kertovat, että _Ruotsissa_ lopetti heimokuninkuuden jo 7:nnellä
-vuosisadalla (600-luvulla) Upsalan kuningas _Ingjald_. Hän piti pidot
-isänsä kuoleman johdosta ja kutsui niihin muut heimokuninkaat. Oli
-tapana, että poika, ennen kuin astui isänsä istuimelle, juoma-astia
-kädessä juhlallisesti lupasi suorittaa jonkin sankarityön ja vasta sen
-jälkeen joi maljansa pohjaan. Ingjald nousi, kohotti juomasarvensa ja
-vannoi laajentavansa valtakuntansa kahdenkertaiseksi joka ilmansuuntaan
-taikka sitten panevansa henkensä alttiiksi. Illalla, vieraiden maatessa
-humaltuneina, hän sytytti tuleen talon, jossa heimokuninkaat nukkuivat;
-ne, jotka pelastuivat palosta, hän hakkautti kuoliaiksi. Tämän-kaltaisia
-keinoja käyttäen hänen sanotaan surmauttaneen kaikkiaan 12 pikku
-kuningasta, »pettäen heidät viekkaasti rauhan ollessa, josta sai nimen
-_Illråde_» (»Pahaneuvo»).
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 166._ Muinaisskandinavialainen riimukivi kirjoituksineen.
-]
-
-_Norjassa_ yhdistämistyön suoritti kuningas _Harald_ 9:nnen vuosisadan
-(800-luvun) loppu-puoliskolla. Hänen sanotaan nuorena vannoneen, ettei
-leikkauttaisi tukkaansa, ennen kuin Norja oli kokonaan hänen
-hallittavanaan. Hän lähtikin sotaan pikku kuninkaita vastaan, voitti
-heidät ja taivutti ylhäiset miehet joko hyvällä tai pahalla valtansa
-alle. V. 872 hän sai voiton viimeisistäkin vastustajistaan. Nyt Norja
-oli hänen; hän leikkautti tukkansa, joka 10 vuotta oli saanut vapaasti
-kasvaa, ja sai nimen _Harfagri_ (»Kaunotukka»).
-
-Samoihin aikoihin tapahtui _Tanskankin_ yhdistäminen.
-
-
-● =Viiklnkiretket (800–1000).= Näihin aikoihin Skandinavian maat olivat
-vielä köyhiä, ja maanviljelys oli alkeellisella kannalla. Yhä
-lisääntyvän väestön oli vaikea saada kotona riittävää elatusta. Silloin
-monet lähtivät vieraisiin maihin ryöstösaalista etsimään. Tällainen
-elatuksen hankkiminen myös tyydytti pohjan-miesten, normannien, sotaista
-luonnetta, ja moni mahtava ylimyskin rupesi mielellään ryöstöretken
-johtajaksi. Näitä retkiä sanotaan _viikinkiretkiksi_. Skandinavian
-kansat tekivät niitä itään, etelään ja länteen melkein lakkaamatta n.
-vuodesta 800 n. vuoteen 1000.
-
-_Ruotsalaiset_ viikingit kulkivat etupäässä Itämeren ja Suomenlahden
-takaisiin maihin, Suomen sekä Viron- ja Liivinmaan rannikoille ja kauas
-nykyisen Venäjän sisäosiin. Matkasivatpa nuo rohkeat seikkailijat
-Venäjän jokia pitkin Mustalle merelle ja Konstantinopoliin, jopa
-Kaspianmerelle saakka. Näin he tulivat kosketukseen Itä-Rooman
-keisarikunnan ja arabialaisten kanssa ja toivat kotimaahansa hedelmiä ja
-kankaita sekä aseita ja jaloja metalleja. Ruotsin viikingit perustivat
-myös Ilmajärven rannalle 9:nnellä vuosisadalla Venäjän valtakunnan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 167._ Normannilaisia sotilaita.
-]
-
-_Norjalaiset_ purjehtivat pääasiassa länteen hävittäen ja valloittaen
-Britannian pohjoispuolella olevia saaria sekä Skotlannin ja Irlannin
-rannikoita. Toiset matkasivat Islantiin ja asettuivat sinne asumaan.
-Islannista jatkettiin matkaa Grönlantiin, jopa Pohjois-Amerikan
-itärannallekin.
-
-Islannissa viikinkipäälliköt miehineen jatkoivat vapaata
-sankari-elämäänsä. Pitkinä talvi-iltoina kuunneltiin hartaina jumalais-
-ja sankarirunoja sekä kertomuksia etevistä päälliköistä. Siten säilyi ja
-kehittyi Islannissa se kertovainen runosto, joka tunnetaan
-_Edda_-runojen nimellä ja joka on luonut valoa Skandinavian kansain
-muinaisuskontoon ja muinaisiin oloihin.
-
-[Illustration:
-
-  Viikinkiretket.
-]
-
-_Tanskalaiset_ suuntasivat kulkunsa yleensä Englannin, Saksan ja Ranskan
-rannikoille, purjehtivatpa he Välimerelle ja aina Napoliin saakka.
-Ranskan jokia pitkin he kulkivat syvälle sisämaahan, uskalsivatpa
-hyökätä varustetun pääkaupunginkin kimppuun.
-
-
-● Kesällä v. 885 kerrotaan suurten viikinki- eli normannijoukkojen taas
-kerran kulkeneen Seine-jokea ylös ja ryöstäen hävittäneen maata. Kun he
-syyskuussa ennättivät Pariisin edustalle, he ihmeeksensä huomasivat,
-että sen asukkaat eivät aikoneetkaan tällä kertaa päästää heitä
-kaupunkinsa sivuitse etemmäksi sisämaahan. Pariisi sijaitsi vielä siihen
-aikaan yksinomaan Seine-joen saaressa. Saaren ympärille oli äskettäin
-rakennettu uudet muurit, ja ne kaksi siltaa, jotka pohjoisessa ja
-etelässä johtivat joen rannoille, oli varustettu vahvoilla torneilla.
-Normannit vaativat, että heidät nyt niin kuin ennenkin päästettäisiin
-aluksineen vapaasti siltojen läpi, luvaten jättää kaupungin siitä
-hyvästä koskematta. Mutta Pariisin piispa vastasi, että hän ja kreivi
-_Odo_, joiden haltuun keisari oli kaupungin uskonut, aikoivat sitä
-miehuullisesti puolustaa.
-
-Tämä vastaus suututti normanneja. Jo seuraavana päivänä he ryntäsivät
-pohjoisen sillan tornia vastaan, ja kaksi päivää taisteltiin sitkeästi.
-Soturit, munkit ja papit kilvoittelivat urhoollisuudessa ja itse piispa
-haavoittui. Vihdoin ryntääjät ajettiin takaisin, ja heidän oli pakko
-ryhtyä säännölliseen piiritykseen. Sen kestäessä he valmistivat korkean
-liikkuvan hyökkäystornin, jonka vierittivät sillan päätä vastaan. He
-tekivät itselleen katoksia raaoista vuodista, yrittivät kaivamalla
-uurtaa sillan suojatornin perustukset ja päästivät palavia puulauttoja
-siltaa kohden. Mutta kaikki yritykset olivat turhia. Pariisilaisten
-miehuus pelasti sekä sillan että suojatornin, ja normannien täytyi
-polttaa kojeensa ja peräytyä leiriinsä. Kymmenen kuukautta leirissä
-oltuaan he viimein vetivät kevyet laivansa maalle, kuljettivat ne,
-kiertäen kaupunkia, ylisille vesille ja lähtivät hävittämään Burgundia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 168._ Viikinkiläismiekan kahva.
-]
-
-
-● Niin suuri oli Ranskassa viikinki-kauhu, että kirkoissa joka pyhä
-rukoiltiin: »Pohjanmiesten raivolta varjele meitä, laupias Herra
-Jumala!» Viimein maa pääsi heistä rauhaan siten, että erään heidän
-päällikkönsä _Rollo_n sallittiin (v. 911) asettua asumaan
-Pohjois-Ranskaan, jonka kuningas antoi hänelle lääniksi. Normanneista
-_Normandian_ maakunta sitten sai nimensä. Uudessa kotimaassaan normannit
-kääntyivät kristinuskoon ja omaksuivat ennen pitkää ranskan kielen ja
-ranskalaiset tavat.
-
-
-● =Alfred Suuri (871–901).= Englannissa viikingit saivat suuremman
-vallan kuin muissa länsimaissa, kunnes kuningas _Alfred_ vapautti maan
-joksikin aikaa tanskalaisherruudesta.
-
-Muutamia vuosia sen jälkeen kun Alfred 22-vuotiaana oli noussut
-valtaistuimelle, tanskalaiset viikingit saapuivat entistä lukuisampina
-hätyyttämään anglosakseja. Anglosaksit pitivät vastarintaa turhana, ja
-vuosia kesti, ennen kuin Alfred sai joukkonsa järjestetyiksi viikinkien
-kukistamiseksi.
-
-
-□ Epätoivo sydämessä nuori Alfred pakeni Lounais-Englantiin, jossa hän
-yksinäisenä ja valepukuun pukeutuneena harhaili kaukaisessa
-metsäseudussa. Hänen kansansa piti häntä jo kuolleena. Samaan aikaan
-tanskalaiset hävittivät maata, ja kaikkialla vallitsi laittomuus ja
-epäjärjestys. Masentuneet anglosaksit eivät tienneet, miten pääsisivät
-vapaiksi villeistä vieraistaan. Silloin Alfred näyttäytyi
-urhoollisimmille heistä, ja hänet otettiin ilomielin vastaan. Salaa
-lähetettiin sanoma kaikille, jotka vielä tahtoivat taistella vapauden
-puolesta, että he kokoontuisivat aseistettuina määrättyyn paikkaan.
-
-Sillä välin, niin tarina kertoo, Alfred kuningas asuskeli paimenmökissä,
-yhä pukeutuneena valepukuun, ettei ennen aikojaan tulisi ilmi. Siinä hän
-taas kerran istui lieden ääressä jousia ja nuolia vuoleskellen. Paimenen
-vaimo, joka paraikaa leipoi, pyysi häntä pitämään silmällä leipiä, jotka
-olivat uunissa paistumassa; hänen itsensä piti mennä hetkiseksi muihin
-toimiin. Mutta kuningas ajatteli enemmän kansansa pelastamista kuin
-leipien paistumista, ja vaimon palatessa leivät olivat palaneet. »Sinä
-laiskuri», vaimo suuttuneena huudahti lyöden häntä leipävartaalla,
-»leipäämme kyllä osaat syödä, mutta sitä paistamaan sinussa ei ole
-miestä». Samassa kuninkaan lähettiläät astuivat sisään tuoden sen
-sanoman, että anglosaksilaiset soturit jo olivat kokoontuneet ja
-odottivat vain kuningasta. Siten talonpoikaisvaimo sai tietää, ketä hän
-niin kovakouraisesti oli kohdellut. Vaimo säikähti, mutta kuningas
-kiitti hymysuin isäntäväkeänsä ja lähti sotajoukkoonsa, joka
-taisteluintoisena odotti häntä määräpaikassa.
-
-
-● Suuressa taistelussa Alfred viimein voitti viikingit. Heidän
-päällikkönsä suostui kastettavaksi kristinuskoon, mutta Englannin
-koillinen osa jäi heidän haltuunsa.
-
-Tämän jälkeen Alfred ryhtyi innokkaasti järjestämään maansa
-_hallitusta_. Sitä tehdessään hän säilytti entiset kansan vapautta
-turvaavat laitokset, sillä hänen periaatteensa oli, että »anglosaksien
-tulee olla vapaat, niin kuin heidän ajatuksensakin». Valtio oli jaettuna
-_kreivikuntiin_, joita johtivat _kreivit_ ja heidän apunaan _šeriffit_.
-Jokaisessa kreivikunnassa oli tuomioistuin, jonka paikkakunnan
-huomattavimmat maanomistajat muodostivat. Niistä on saanut alkunsa
-Englannin _valamiesoikeus_ (jury-oikeus).
-
-_Henkisestä sivistyksestä_ Alfred piti hyvää huolta. Häntä on siinä
-suhteessa verrattu Kaarle Suureen. Hän oli itse oppinut ja käänsi mm.
-latinankielisiä kirjoja anglosaksin kieleen. Luostareita rakennettiin
-sekä miehille että naisille; niihin perustettiin kouluja, ja Alfredin
-tarkoituksena, tosin saavuttamattomana, oli, että »koko kansan vapaa
-nuoriso, jolla siihen oli varoja, oli velvoitettava jotakin oppimaan
-sinä ikäkautena, jona sillä ei vielä ollut muuta tekemistä».
-
-
-● =Myöhempi tanskalaisvalta Englannissa (1013–1042).= Enemmän kuin sata
-vuotta Alfredin kuoleman jälkeen anglosaksien vapaus säilyi. Mutta
-11:nnen vuosisadan alussa tanskalaiset valloittivat heidän maansa
-jälleen. Kolmatta vuosikymmentä hallitsi Englantia Tanskan kuningas
-_Knuut Suuri_, joka samalla oli myös Norjan kuningas. Hän oli alussa
-julma ja ankara, mutta saatuaan valtansa vahvistetuksi hän osoittautui
-lempeäksi, sääti suopeita lakeja tai uudisti Alfred Suuren säätämiä eikä
-sallinut tanskalaisten sortaa anglosakseja. V. 1042 tanskalaisvalta
-päättyi, ja anglosaksit valitsivat kotimaisen kuninkaan.
-
-
-● =Ansgarius, Skandinavian apostoli.= Viikinkien julmat hävitys-retket
-herättivät Keski-Euroopan kansat ajattelemaan skandinavialaisten
-käännyttämistä kristinuskoon. Ludvig Hurskaan hallitessa
-benediktiinimunkki _Ansgarius_ ryhtyi saarnaamaan kristinuskoa näissä
-pohjoisissa maissa.
-
-
-□ Ansgarius oli kotoisin Pohjois-Ranskasta. Hän jäi aikaisin orvoksi ja
-joutui erääseen luostarikouluun kasvatettavaksi. Aluksi vallattomat
-leikit kiinnittivät enemmän hänen mieltänsä kuin koulutehtävät. Mutta
-eräänä yönä, niin pyhä taru kertoo, hän näki unessa joukon kauniita,
-valkeihin pukeutuneita naisia vaeltavan viheriällä niityllä. Muuan
-heistä oli muita ihanampi, ja hänellä oli kruunu päässä. Poika arvasi,
-että se oli Neitsyt Maria. Muiden joukosta hän tunsi äitinsä.
-Riemuissaan hän aikoi juosta äitinsä syliin. Mutta hän ei voinut
-liikahtaakaan paikaltaan: hän oli kiinni loassa, ja kuta enemmän hän
-ponnisteli irti päästäkseen, sitä syvemmälle hän vaipui. Silloin hän
-purskahti katkeraan itkuun. Mutta pyhä neitsyt kysyi häneltä:
-»Tahtoisitko mielelläsi tulla äitisi luo?» »Tahtoisin», poika nyyhkytti.
-»Silloin sinun on luovuttava», Maria virkkoi, »lapsellisesta
-vallattomuudestasi, sillä ei kukaan, joka sellaista rakastaa, pääse
-meidän seuraamme». Siitä hetkestä lähtien Ansgariuksesta tuli vakava
-lapsi. Hän lopetti sekä kujeet että leikitkin, luki ahkerasti ja rukoili
-usein. Kumppanit ihmettelivät sitä muutosta, joka hänessä oli
-tapahtunut.
-
-Jo 13-vuotiaana Ansgarius tuli munkiksi. Hän pukeutui munkkikaapuun,
-ajeli päälakensa paljaaksi ja lupasi uhrata elämänsä kokonaan Jumalalle.
-Tänä aikana muuan tapaus järkytti pahoin hänen mieltänsä. Hän sai
-kuulla, että keisari Kaarle Suuri, eräs maailman mahtavimpia valtiaita,
-oli kuollut. Ansgarius oli kerran poikasena nähnyt tuon mainion
-hallitsijan kaikessa loistossaan, ja hän tiesi, kuinka laajalle hänen
-valtansa ulottui. Hänestä näytti kuin ei keisarin vallalla ja voimalla
-ääriä olisikaan. Ja nyt tuo mahtava valtias oli poissa. Väkevämmin kuin
-ennen hän tunsi kaiken maallisen mahdin ja komeuden katoavaisuuden. Hän
-ajatteli omaa kuolemaansa, ja pelko valtasi hänen mielensä.
-
-Vanhemmaksi tultuaan Ansgarius alkoi kiihkeästi toivoa kerran saavansa
-kuolla marttyyrikuoleman kristinuskon puolesta. Se toivo tosin ei
-toteutunut, mutta rohkea pakanain apostoli hänestä kumminkin tuli.
-
-Eräänä päivänä keisari Ludvig Hurskas kutsutti Ansgariuksen luoksensa.
-Keisari tahtoi levittää kristinuskoa pohjoisten pakanain keskuuteen ja
-vapauttaa maansa rannikot heidän hävityksiltään. Hän kysyi
-Ansgariukselta, tahtoiko tämä lähteä kauas pohjoiseen saarnaamaan
-Jeesuksen evankeliumia pakanallisille tanskalaisille. Sellainen matka
-oli monen mielestä sama kuin varma kuolema, mutta Ansgariuksen mielen
-valtasi syvä ilo.
-
-
-● Ansgarius lähti ensin Tanskaan ja sieltä Ruotsiin. Svealaisten
-kuningas otti hänet ystävällisesti vastaan, sallien hänen esteettömästi
-saarnata uutta oppia, joka oikeus hänelle Tanskassakin oli suotu.
-Palavalla innolla sekä suurella taidolla Ansgarius osasi taivuttaa
-pakanallisia tanskalaisia ja ruotsalaisia luopumaan Odinin ja Thorin
-palveluksesta. Mutta pakanuutta hän ei kuitenkaan saanut tyyten
-hävitetyksi, siksi syvällä sen juuret olivat näidenkin kansain mielessä.
-Ansgarius kuoli v. 865. Vasta kolmisen sataa vuotta sen jälkeen, 12:nnen
-vuosisadan keskivaiheilla, voi sanoa Ruotsin lopullisesti muuttuneen
-kristityksi maaksi. Tanskaan ja Norjaan uusi usko juurtui jonkin verran
-aikaisemmin (n. v. 1000).
-
-
-                        III. Keisarit ja paavit.
-
-
-                              OTTO SUURI.
-
-
-● =Kuningas ja herttuat.= Karolinkisen suvun sammuessa Saksassa (v.
-911) tämä valtakunta oli jakautuneena _moneen lääniin_, joissa
-herttuat ja kreivit sangen itsenäisinä hallitsivat. Saksan
-huomattavimmat herttuakunnat olivat seuraavat: _Saksin_ herttuakunta
-Reinin ja Elben välillä, jossa jäykkä saksilainen heimo asui;
-_Schwabenin_ herttuakunta, joka käsitti nykyisen Württembergin ja
-Badenin; _Frankenin_ herttuakunta Mainin ympärillä, jossa Reinin
-itäpuolelle jääneet frankit asuivat, sekä _Baijerin_ herttuakunta,
-baijerilaisen heimon asuma-ala. Lotharin valtakunnan hajaannuttua
-kuului Saksaan myös _Ylä-_ ja _Ala-Lothringenin_ herttuakunnat. Eri
-herttuakuntain asujaimet olivat säilyttäneet omat lakinsa ja tapansa,
-ja he puhuivat kukin omaa kielimurrettansa. Tämä heimojen eroavaisuus
-höllensi yhteydentunnetta ja oli osaltansa itsenäistyttämässä
-herttuain asemaa. — Monet mahtavat kirkkoruhtinaat, piispat ja apotit,
-olivat arvossa, vallassa ja oikeuksissa kohonneet maallisten
-ruhtinaitten rinnalle heidän vertaisikseen. Mahtavimmat olivat
-_Mainz_in, _Trier_in ja _Köln_in arkkipiispat.
-
-[Illustration:
-
-  Saksan läänit.
-]
-
-Kuninkuus ei karolinkilaissuvun sammuttua ollut enää perinnöllinen, niin
-että kruunu ja hallitsijanvalta ilman muuta olisi mennyt perintönä
-isältä pojalle, vaan kuningas valittiin, joskin tavallisesti samasta
-suvusta. Vaalin toimittivat arvokkaimmat ruhtinaat, jotka sitä varten
-kokoontuivat _Frankfurt am Mainin_ kaupunkiin. Kuningas oli tosin
-valtakunnan päämies, mutta hänen valtansa oli useinkin varsin vähäinen.
-
-
-● =Vasallit kukistetaan.= _Saksilaisen suvun_ (919–1024) kuninkaista
-voimakkain oli _Otto I_ (936–973), joka on saanut nimen _Suuri_. Hän ei
-tyytynyt pelkkään kuninkaannimeen, vaan hän pyrki todella hallitsemaan
-valtakuntaa. Tässä pyrinnössä hänellä olikin menestystä. Niskoittelevat
-herttuat hän asevoimin pakotti kuuliaisiksi. Hän asetti myös tärkeimpien
-kirkonvirkain haltijat.
-
-
-● =Saksalaisuus leviää itään.= Tähän aikaan saksalaisuus levisi yhä
-kauemmas itään. Kansainvaellusten jälkeen _slaavilaisia_ kansoja asui
-Keski-Euroopassa aina Adrian mereen ja Elbe jokeen saakka lännessä. He
-olivat pakanoita ja sekä taloudellisessa että henkisessä sivistyksessä
-naapureitaan Saksan germaaneja jäljessä. Kirkon lähetystoimi ulotettiin
-heidänkin keskuuteensa, ja Saksan kuninkaat kannattivat sitä.
-Saksalaisia uudisasukkaita siirtyi näihin rajamaihin, jotka vähitellen
-saksalaistuivat. Näin Saksan valtakunta laajeni itään. Saksin
-itäpuolelle muodostui _Nordmark_, josta sitten Brandenburg sai alkunsa,
-ja Baijerin itäpuolelle _Ostmark_, joka oli Itävallan perusmaa. _Böömin_
-tšekkiläiset, jotka myös ovat slaaveja, pakotettiin niin ikään
-tunnustamaan Saksan keisarin yliherruutta, mutta kansallisuuttaan he
-eivät menettäneet. _Puolalaiset_, jotka asuivat Oderin ja Veikselin
-välissä, käännettiin kristinuskoon, mutta Saksan herruus ei siellä
-tullut pysyväiseksi. Otto Suuri voitti myös suomalais-ugrilaisen
-_magyarien_ [ma´djarit] kansan, joka n. v. 900 oli asettunut Unkariin ja
-sieltä teki ryöstöretkiä Saksan alueelle; mutta Saksan keisarin valta ei
-sielläkään jäänyt pysyväiseksi. Unkarissa pääsi kuitenkin kristinusko
-voitolle vuoden 1000 vaiheilla.
-
-
-● =Otto Suuri Italiassa.= Italiassa vallitsi karolinkilaisvaltakunnan
-hajottua vielä suurempi hajaannus ja sekasorto kuin Saksassa. Siellä
-asui kansainvaellusten ajoilta alkaen monta eri kansallisuutta, ja maa
-oli jakautuneena useaan eri ruhtinaskuntaan. Yhteistä hallitsijaa ei
-ollut, mutta kuninkaankruunusta kyllä monet kilpailivat. Silloin Otto
-Suuri saapui Italiaan järjestämään sekavia oloja, valloitti osan maata
-ja julistautui Italian kuninkaaksi. Myöhemmin (v. 962) paavi kruunasi
-hänet, niin kuin ennen oli tapahtunut Kaarle Suurelle, Rooman
-keisariksi. Siten sai alkunsa Saksan kuninkaiden keisarin arvo. Tavaksi
-tuli, että Saksan kuninkaaksi valittu matkusti Roomaan saamaan paavilta
-keisarinkruunun. Saksan valtakuntaa sanottiin »pyhäksi Rooman
-keisarikunnaksi». Keisarien Italian herruus aiheutti kumminkin paljon
-sotia ja selkkauksia estäen heitä lujasti kiinnittämästä huomiotaan
-Saksan asioihin.
-
-
-□ =Otto ja Adelheid.= _Adelheid_ oli Italian viimeisen
-karolinkilaiskuninkaan leski, vielä nuori ja kaunis. Muuan
-Pohjois-Italian kreivi _Berengar_, joka Paviassa oli huudattanut itsensä
-Italian kuninkaaksi, koetti taivuttaa Adelheidia poikansa puolisoksi,
-saadakseen siten karolinkien kruununvaatimukset omalle suvulleen. Kun
-Adelheid ei tähän suostunut, hän sai osakseen tylyä kohtelua ja viimein
-hänet pantiin vankeuteen.
-
-Garda järven rannalla olevassa linnassa Adelheid istui neljä kuukautta
-surussansa ja odotti pelastusta. Muuan hurskas pappi, joka ennen oli
-ollut hänen palveluksessaan, sääli hänen onnettomuuttaan. Hän kaivoi
-linnan muurin alitse salaisen käytävän, vapautti Adelheidin ja vei hänet
-pienessä veneessä Garda järven yli. Monta vaaraa kestettyään pakolaiset
-saapuivat Canossan lujaan linnaan, jonka muuan Berengarin vihamies
-omisti.
-
-Pian Berengar tuli sotajoukkoineen Canossaan ja rupesi piirittämään
-linnaa. Silloin Adelheid lähetti sanan Otolle, Saksan kuninkaalle,
-pyytäen häntä tulemaan Alppien yli auttamaan vainottua naista. Otto
-riensikin vasalleineen Italiaan. Pavia antautui, ja Berengar pakeni
-pelästyneenä erääseen syrjäiseen linnaan. Mutta Otto pyysi ihanaa
-Adelheidia puolisoksensa ja lähetti veljensä noutamaan häntä
-juhlallisesti Canossasta. Adelheid suostui, ja Paviassa vietettiin upeat
-häät. Kuninkaan voima loisti kuin auringon kirkkaus ja kuninkaallisen
-puolison lempeys kuin ihana valo.
-
-
-□ =Otto Suuri ja paavi.= Siihen aikaan kuin Otto Suuri kruunattiin
-keisariksi, oli paavina 21-vuotias nuorukainen, nimeltä _Johannes_. Tämä
-juopotteli päiväkaudet ikäistensä kanssa ja vietti muutoinkin
-paheellista elämää. Niin oli turmelus saanut valtaa kirkossa.
-
-Berengarin hätyyttäessä Kirkkovaltiotakin paavin oli pakko turvautua
-Otto kuninkaaseen. Kun Otto sitten voitokkaana saapui Roomaan, otettiin
-hänet juhlallisesti vastaan. Paavi suuteli ja kätteli häntä, ja yhdessä
-he menivät Pietarin kirkkoon hartautta harjoittamaan. Otto pelkäsi
-kumminkin petosta ja virkahti aseenkantajalleen: »Kun minä polvistun
-apostolin haudalle, on sinun koko aika pidettävä miekkasi pääni päällä,
-sillä minä tiedän edeltäjieni usein kokeneen, että roomalaiset ovat
-uskottomia.» Mitään pahaa ei kumminkaan tapahtunut, ja seuraavana
-sunnuntaina Otto kruunattiin keisariksi.
-
-Tuskin Otto oli poistunut Roomasta, kun paavi Johannes katui, että oli
-kruunannut hänet keisariksi, ja liittyi hänen vastustajiinsa. Kun Otto
-sitten saapui takaisin Roomaan, niin paavi säikahtyneenä pakeni
-Apenniinien vuoriseutuihin. Silloin keisari kristikunnan korkeimpana
-hallitsijana kutsui koolle Italian piispainkokouksen ja lähetti paaville
-näin kuuluvan kirjeen: »Otto, Rooman keisari ja Saksan kuningas,
-Johannes XII:lle, Rooman piispalle. Olen kysynyt piispoiltasi, miksi
-olet paennut minua Roomasta, ja olen saanut kuulla heiltä sinusta
-sellaisia asioita, että häpeän luetella niitä. Olet häpäissyt pääkirkon
-pidoilla ja noppapelillä, juonut paholaisen maljan ja huutanut avuksesi
-Juppiteria, Venusta ja muita pahoja henkiä. Sen tähden haastan sinut
-vastaamaan kokouksemme eteen Roomaan.» Kun paavi ei haastetta totellut,
-hänet julistettiin menettäneeksi virkansa ja toinen paavi valittiin
-hänen tilalleen.
-
-Keisarin lähdettyä Roomasta Johannes palasi ja ryhtyi jälleen paavin
-toimiin. Jonkin ajan kuluttua hän äkkiä kuoli, ja roomalaiset kuulivat
-kauhukseen, että pyhän Pietarin kelvoton seuraaja oli Herran
-ehtoollisetta mennyt ajasta iankaikkisuuteen.
-
-Turhaan Otto oli koettanut korottaa paaviutta rappiosta. Turmelus oli
-niin suuri, että sen poistamiseksi tarvittiin ennen kaikkea sisäinen
-uudistus.
-
-
-                      HENRIK IV JA GREGORIUS VII.
-
-
-● =Henrik IV ja simonia.= Otto Suuren kuoltua oli Saksan valtaistuimella
-vielä sarja saksilaissukuisia keisareita. Suvun sammuttua mahtavat
-suurvasallit korottivat valtaistuimelle Frankenin herttuan, ja
-_frankkilaiset_ keisarit hallitsivat sitten yhtä mittaa n. 100 vuotta
-(1024–1125). _Henrik IV_ (1056–1106) oli tämän suvun hallitsijoista
-kolmas. Hän oli isänsä kuollessa vasta 6-vuotias, ja huonon kasvatuksen
-takia hänestä tuli röyhkeä ja mielivaltainen kuningas.
-
-Henrik menetteli omavaltaisesti kirkkoakin koskevissa asioissa. Tavaksi
-oli tullut, että ruhtinaat asettivat virkoihin piispoja ja apotteja,
-näillä kun oli suuret läänit hallussansa. Saattoipa tapahtua niinkin,
-että virkoja myytiin rahasta, jolloin vallan kykenemättömät henkilöt
-pääsivät korkeihin kirkon virkoihin. Tätä väärinkäytöstä sanottiin
-_simoniaksi_, Apostolien teoissa mainitun Simonin mukaan, joka pyysi
-ostaa hengen lahjoja rahalla. Henrik IV:kin nimitti häikäilemättä
-henkilöitä piispanvirkoihin, harjoittipa simoniaakin. Mutta sitä ei
-Roomassa tahdottu sallia, ja niin Henrik joutui kiivaaseen taisteluun
-paavinistuimen kanssa.
-
-
-● =Gregorius VII ja kirkonuudistus.= Henrikin mahtava vastustaja oli
-paavi _Gregorius VII_ (1073–1085).
-
-
-□ _Hildebrand_ oli Gregoriuksen nimi ennen hänen paaviksi tuloaan. Hän
-oli syntyjään italialaisen paimenen poika. Varhain hän rupesi munkiksi
-Rooman benediktiiniluostariin. Jo munkkina hän näki läheltä kirkon
-silloisen alennustilan ja turmeluksen, ja hänessä heräsi halu tehdä
-jotakin olojen korjaamiseksi.
-
-Matkallaan Keski-Eurooppaan Hildebrand kävi Ranskassa ja oleskeli jonkin
-aikaa sikäläisessä _Cluny_n [klyni´] luostarissa. Tämän luostarin munkit
-noudattivat ankarampia sääntöjä kuin näihin aikoihin oli tavallista
-muissa luostareissa. Clunyn luostarista sai alkunsa uudistusliike, joka
-tarkoitti vallalle päässeiden kirkollisten epäkohtain poistamista.
-Niinpä vaadittiin, että simoniasta luovuttaisiin, että papit samoin kuin
-munkit eläisivät naimattomina ja että kirkon tuli käyttää omaisuutensa
-yksinomaan Jumalan kunnian kirkastamiseksi, esim. mahtaviin
-kirkkorakennuksiin ja kirkkojen taiteelliseen koristamiseen. Innokkaasti
-saarnattiin myös _jumalanrauhaa_. Ei kukaan saisi käyttää aseita enempää
-kuin kolmena arkipäivänä viikossa. Keskiviikkoillasta maanantaiaamuun,
-samoin kuin suurten kirkollisten juhlain aikana, tuli vallita
-jumalanrauhan.
-
-Hildebrandiin tämä uudistuspyrintö teki syvän vaikutuksen. Ennen pitkää
-hän sai tilaisuuden ruveta toimimaan sen toteuttamiseksi. Hänet
-määrättiin näet _kardinaaliksi_. Kardinaaleja olivat siihen aikaan
-Rooman pääkirkkojen papit ja lähimpäin hiippakuntain piispat, ja he
-muodostivat paavin _kuurian_ eli _neuvoskunnan_.
-
-
-● 1) Kardinaaliksi tultuaan Hildebrand sai aikaan muutoksen siinä
-tavassa, jolla paavit valittiin virkaansa Siihen asti oli Rooman
-aatelisilla ja Saksan keisarilla ollut suuri valta paavia valittaessa.
-Nyt päätettiin, että _paavin vaalin toimittivat kardinaalit_. Siten
-tahdottiin paavin asema tehdä riippumattomaksi maallisista
-vallanpitäjistä. 2) Jotenkin samoihin aikoihin paavi riitaantui
-Konstantinopolin piispan kanssa niin suuresti, että koko kirkko hajosi
-kahtia (v. 1054) _roomalais-katoliseen_ ja _kreikkalais-katoliseen_
-kirkkokuntaan.
-
-3) Kohta paaviksi tultuaan Gregorius VII — kuten Hildebrand nyt itseään
-sanoi — uudisti ankarassa muodossa _pappien naimattomuutta_ eli
-_selibaattia_ (lat. caelebs [kēlebs] — naimaton) koskevat aiemmat
-määräykset. 4) Samoin uudistettiin _simonian_ harjoittamista koskeva
-kielto. 5) Paavi pyrki myös asemansa lujittamiseksi taivuttamaan
-puolelleen Etelä-Italian normanneja, jotka vastikään olivat
-valloittaneet Italian eteläisen niemimaan ja Sisilian saaren sekä
-perustaneet oman valtakunnan, »_Molempain Sisiliain kuningaskunnan»_,
-jonka lääninherraksi paavi tunnustettiin. 6) Pian hän myös _kielsi
-maallikko-investituuran_, s. o. antoi määräyksen, että maalliset
-ruhtinaat eivät saaneet asettaa virkoihin hengellisiä; se oikeus kuului
-yksinomaan paaville ja kirkolle.
-
-
-● =Investituurariita.= Henrik IV ei ollut halukas tottelemaan paavin
-määräystä, joka uhkasi riistää suuren osan valtaa hänen käsistään. Ja
-Saksan piispat, jotka pelkäsivät maallisten etujen menetystä, rupesivat
-häntä kannattamaan.
-
-Gregorius päätti turvautua vastustajansa lannistamiseksi tehokkaaksi
-tunnettuun keinoon: hän julisti Henrikin pannaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 169._ Kuningas toimittaa piispan investituuran.
-]
-
-Pian näkyivät pannajulistuksen seuraukset. Piispa toisensa perästä
-luopui Henrikistä, ja ruhtinaat, joita hän oli mielivaltaisesti
-kohdellut, uhkasivat valita uuden kuninkaan, ellei paavi häntä pian
-päästäisi pannasta. Henrikin oli pakko nöyrtyä. Hän lähti
-Pohjois-Italiaan, jossa paavi Canossan linnassa silloin oleskeli.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 170._ Henrik IV Canossassa. »Kuningas rukoilee apottia ja pyytää
-  Mathildan apua.»
-]
-
-
-□ Henrik piti kohta riidan puhjetessa _Worms_issa piispain kokouksen,
-joka julisti Gregoriuksen menettäneeksi virkansa. Tuomion loppusanat
-kuuluivat: »Niin astu siis alas piispojemme kirouksien painamana ja
-tuomiomme langettamana; lähde siltä apostoliselta istuimelta, jonka olet
-itsellesi ryövännyt; Pietarin istuimelle on nouseva toinen, joka ei
-käytä uskontoa väkivallan verhona, vaan opettaa Pietarin väärentämätöntä
-oppia! Me, Henrik, Jumalan armosta kuningas, ja kaikki meidän piispamme
-sanomme sinulle: astu alas, astu alas!»
-
-Gregorius istui laskiaisena pääkirkossaan yli sadan italialaisen,
-ranskalaisen ja burgundilaisen piispan sekä suuren apotti- ja
-munkkijoukon ympäröimänä, kun Henrikin lähettiläät saapuivat hänen
-puheilleen. Eräs lähettiläs astui esiin ja ojensi hänelle kuninkaan
-kirjeen. Seurakuntaan kääntyen lähettiläs virkkoi: »Helluntaiksi saatte
-kuninkaaltani uuden paavin ja isän, sillä tämä ei ole mikään paavi, vaan
-raateleva susi». Muuan kardinaali huusi kiukustuneena: »Ottakaa hänet
-kiinni!» ja kaupunginpäällikkö veti miekkansa tupesta. Vaivoin Gregorius
-sai pelastetuksi lähettilään hengen. Mutta kuninkaalle hän vastasi
-singahduttamalla häntä vastaan pannajulistuksen.
-
-Muodoltaan pannajulistus oli juhlallinen rukous pyhälle Pietarille. Se
-kuului: »Pyhä Pietari, apostolien ruhtinas, kallista korvasi puoleeni,
-sitä rukoilen, kuule minua, palvelijaasi! Kirkkosi kunniaksi ja
-suojelukseksi, kaikkivaltiaan Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen
-nimessä, sinun valtuutuksesi voimasta riistän kuningas Henrikiltä,
-keisari Henrikin pojalta, joka kuulumattoman röyhkeästi on noussut sinun
-kirkkoasi vastaan, koko Saksan valtakunnan ja Italian hallituksen,
-vapautan kaikki kristityt siitä valasta, jonka he ovat hänelle
-vannoneet, ja määrään, ettei kukaan saa häntä kuninkaana palvella.»
-
-Nyt Henrik nöyrtyi. Puolisonsa, pienen poikansa ja muutamain uskollisten
-palvelijain seuraamana hän lähti Alppien yli Italiaan. Oli sydäntalvi.
-Noissa kapeissa vuortensolissa tiet olivat ummessa, kaikkialla oli
-vastassa jäätiköitä, jyrkänteitä ja pohjattomia kuiluja. Usein täytyi
-miesten ryömiä nelin kontin, kun taas kuningatarta ja hänen poikaansa
-häränvuotiin kiedottuina hinattiin jyrkänteitä alas. Mutta aika ei
-sallinut odottaa otollisempaa vuodenaikaa. Vaivalloisen matkan
-uuvuttamana kuningas Henrik vihdoin saapui perheineen Canossaan.
-
-Taru kertoo, että Henrik yksin laskettiin linnanpihalle. Raskas
-rautaportti kumahti kiinni hänen jälkeensä. Pihalla hänen täytyi riisua
-yltään kuninkaallinen pukunsa: avopäin ja paljain jaloin,
-katumuksentekijän karheaan villapaitaan pukeutuneena, hän tarinan mukaan
-seisoi kolme päivää aamusta iltaan paastoten linnanpihalla, kyyneliä
-vuodattaen ja rukoillen armahdusta. Mutta paavi katseli mielihyvin
-linnan ikkunasta, kuinka länsimaiden mahtavin hallitsija nöyrtyi hänen
-edessään. Muut linnassa olijat heltyivät ja pyysivät itkien armoa
-kuninkaalle. Yhä Gregorius pysyi taipumattomana. Vasta neljäntenä
-päivänä Henrik laskettiin sisälle. Itkien hän heittäytyi paavin
-jalkoihin ja pääsi vihdoin kovilla ehdoilla pannasta. — Itse asiassa hän
-lienee eräässä läheisessä kappelissa neuvotellut henkilöiden kanssa,
-jotka sitten puhuivat hänen puolestaan paaville.
-
-
-● Keisari palasi nyt Saksaan. Mutta taistelu alkoi uudestaan. Keisari
-marssi sotajoukkoineen Italiaan ja rupesi piirittämään Roomaa.
-Gregoriuksen oli lopulta pakko sulkeutua San Angelon [a´ndželo] linnaan,
-entiseen Hadrianus keisarin hautarakennukseen. Henrik valitutti uuden
-paavin, joka antoi hänelle keisarinkruunun. Keisarin lähdettyä Roomasta
-Etelä-Italian normannit saapuivat Gregoriuksen avuksi. Mutta kun nämä
-pahasti ryöstivät Roomaa, Gregorius ei rohjennut enää jäädä kaupunkiin,
-vaan pakeni normannien mukana Etelä-Italiaan, jossa hän kuoli (1085).
-Loppuun saakka vakuuttuneena asiansa oikeudesta hänen kerrotaan vähää
-ennen kuolemaansa lausuneen: »Olen rakastanut oikeutta ja vihannut
-vääryyttä, sen tähden kuolen maanpakolaisena.»
-
-
-● =Wormsin konkordaatti.= Taistelu jatkui Gregoriuksen kuoltua. Kun
-Henrik IV pariakymmentä vuotta myöhemmin kuoli, hänen poikansa
-vuorostaan jatkoi taistelua. Viimein v. 1122 saatiin aikaan sopimus,
-_Wormsin konkordaatti_. Siinä määrättiin, että pappien muodostama
-tuomiokapituli oli valitseva piispat; sen jälkeen paavi oli antava
-heille hengellisen vallan merkiksi sormuksen ja sauvan ja hallitsija
-maallisen vallan merkiksi valtikan. Taistelu ei siis päättynyt
-kummankaan taistelevan puolen voitoksi. Kiista keisarien ja paavien
-välillä ei tähän päättynytkään; Wormsin konkordaattia seurasi vain
-jonkinlainen välirauha.
-
-
-                          FREDRIK BARBAROSSA.
-
-
-● =Guelfit ja ghibelliinit.= Frankkilais-suvun sammuttua alkoi jälleen
-ankara kilvoittelu Saksan kuninkaankruunusta. Toisella puolella oli
-_Welf_ien suku, jonka hallussa olivat Baijerin ja Saksin herttuakunnat,
-toisella taas _Hohenstauf_ien suku, joka omisti Frankenin ja Schwabenin
-herttuakunnat. Kilpailu päättyi Hohenstaufien voittoon, joka suku sitten
-pysyi Saksan valtaistuimella toista sataa vuotta (1138–1254). Mutta
-senkin jälkeen Welfit ja Hohenstaufit olivat enimmäkseen
-vihollissuhteessa toisiinsa, ja kummallakin suvulla oli kannattajansa.
-Puoluejako siirtyi Saksasta Italiaan. Siellä sanottiin Welfien
-kannattajia _guelfeiksi_ [gelfit] ja Hohenstaufien kannattajia
-_ghibelliineiksi_ [gib-]. Myöhemmin Italiassa jälkimmäisellä nimellä
-ymmärrettiin keisarinvallan kannattajia ja edellisellä paavinvallan
-puolustajia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 171._ Fredrik Barbarossa. Kiveen hakattu korkokuva eräässä
-    Baijerin luostarissa.
-]
-
-
-● =Fredrik Barbarossan luonne.= Hohenstaufi-keisareista maineikkain oli
-_Fredrik I Barbarossa_ (1152–1190). Hänessä yhtyi uhkeaan ulkomuotoon
-monta arvokasta hengen lahjaa. Hänen kookas vartalonsa ja jäntevät
-jäsenensä, hänen korkea otsansa ja tuliset silmänsä herättivät
-jokaisessa, joka häntä lähestyi, rakkautta ja kunnioitusta. Hiusten
-vaalea väri, joka osoitti aitogermaanista syntyperää, oli parrassa
-saanut punertavan vivahduksen, jonka takia italialaiset antoivat hänelle
-nimen _Barbarossa_ (= Punaparta). Hänellä oli korkea käsitys
-hallitsijantehtävästä, ja hän tahtoi kohottaa keisariuden samaan arvoon
-kuin Kaarle Suuri aikanaan. Sitä tehdessään hänen täytyi taistella
-Pohjois-Italian kaupunkeja, paavia ja omia vasallejaan vastaan.
-
-
-● =Taistelut Lombardian kaupunkeja ja paavia vastaan.= Pohjois-Italian
-eli Lombardian kaupungit olivat näihin aikoihin suuresti edistyneet.
-Huomatuimmat olivat _Milano_, _Genova_ [džē´nova], _Venezia_ ja
-_Firenze_. Niissä kukoistivat kauppa ja teollisuus, ja taloudellisen
-hyvinvoinnin varassa niiden valtiollinen vapaus vaurastui. Henkinenkin
-sivistys alkoi niissä nousta oraalle. Vaikka ne nimellisesti tunnustivat
-jonkun piispan tai maallisen ruhtinaan herrakseen, niin todellisuudessa
-ne olivat itsenäisiä. Kaupunkien asukkaat valitsivat itse
-hallitusmiehensä, _konsulit_, ja päättivät kokouksissaan yhteisistä
-asioista. Kaupunkien ympärille rakennettiin lujat muurit, ja porvarit
-harjoittelivat aseiden käyttöä, niin että saattoivat puolustaa
-kaupunkiaan aatelisten ratsujoukkojen hyökkäyksiltä.
-
-Fredrik Barbarossa päätti hävittää kaupunkien itsenäisyyden ja vaati
-niitä suorittamaan veroa saksalaiseen tapaan. Kaupungit kieltäytyivät
-alistumasta hänen vaatimuksiinsa. Silloin keisari päätti pakottaa ne
-siihen asevoimin. Se oli kuitenkin vaikea tehtävä. Hän tosin saavutti
-voittoja, mutta pian kaupungit nousivat uuteen taisteluun. Lopulta hän
-valloitti Milanon ja hävitti suuren osan kaupunkia maan tasalle.
-
-
-□ Kaupungin hävityksestä Kölnin keisarikronikka kertoo seuraavaan
-tapaan: Kun nälänhätä uhkasi piiritettyä kaupunkia, oli sen pakko
-heittäytyä keisarin armoille. Eräänä aamuna kaupungin konsulit ja
-kaksikymmentä korkeasukuista aatelista, kullakin paljastettu miekka
-kaulassaan, vaelsivat keisarin leiriin ilmoittamaan kaupungin
-kaikkinensa alistuvan keisarin tahtoon. Kolme päivää myöhemmin saapuivat
-taas konsulit ja 300 kaupungin etevintä ritaria tuoden keisarille
-kaupungin avaimet sekä 36 tornin ja linnan liput. Seuraavana päivänä
-tuli kansa ja koko sotavoima, kuljettaen mukanaan lippuvaunuja, joiden
-maston huipussa liehui valkoinen lippu. Kansa heittäytyi valittaen
-maahan ja anoi armoa. Keisari katseli synkkänä ympärilleen
-kuunnellessaan puhetta, jolla muuan konsuli koetti lepyttää häntä.
-Viitaten kädellään hän käski kansan poistua lausuen, että se myöhemmin
-saisi kuulla lähemmin kohtalostaan.
-
-Päätökseksi tuli, että Milano uudistetun kapinan tähden oli kokonaan
-hävitettävä. Asukkaat saivat pitää henkensä ja irtaimen omaisuutensa,
-mutta heidän oli lähdettävä pois kaupungista. Kun väestö itkien ja
-valittaen oli poistunut rakkaasta kodistansa, alkoi hirveä hävitys.
-Monta päivää ja yötä katottomat pakolaiset saivat murheellisina
-katsella, kuinka tulenliekit ja savupatsaat nousivat heidän entisistä
-asunnoistaan. Ainoastaan kirkot ja vahvat kivitalot säilyivät tulen
-hävitykseltä. Kun palo oli sammunut, voittajat tarttuivat rauta-aseisiin
-ja rupesivat hävittämään kaupungin varustuksia. Muurit ja tornit
-murrettiin maahan, vallihaudat täytettiin. Muutaman päivän kuluessa tuo
-ennen niin kukoistava kaupunki oli muuttunut soraläjäksi, niin että moni
-sen aikaisemmista vihollisistakin säälien katsoi sen kohtaloa.
-
-
-● Fredrikin voitto ei tullut pysyväiseksi. Jonkin ajan kuluttua
-Lombardian kaupungit liittoutuivat keskenään, paavi kannatti heidän
-aikeitaan, ja _Legnano_n [lenjā´no] taistelussa he voittivat Fredrikin
-joukot (v. 1176). Kaupungit pysyivät itsenäisinä; keisarin lähettiläs
-vain nimellisesti vahvisti virkamiesten vaalit.
-
-
-● =Henrik Leijona.= Welfin suvun päämies oli tähän aikaan _Henrik
-Leijona_. Fredrik oli nuorena ruhtinaana rakentanut sovintoa Welfien
-kanssa ja antanut Henrikille aikaisemmin menetetyn Baijerin
-herttuakunnan takaisin. Kauan he elivät hyvässä sovussa. Mutta sitten
-Henrik kieltäytyi lähtemästä viimeiselle Italian retkelle, joten keisari
-joutuikin tappiolle taistellessaan Lombardian kaupunkeja vastaan.
-Italiasta palattuaan Fredrik rankaisi tottelematonta vasallia
-riistämällä häneltä molemmat herttuakunnat ja karkottamalla hänet
-maasta.
-
-
-● =Fredrikin loppuhallitus.= Fredrik Barbarossan viimeiset
-hallitusvuodet olivat rauhallisia. Hän eli sovinnossa sekä paavin että
-vasalliensa kanssa. Hänen onnistui lisätä sukunsa alueita solmimalla
-avioliitto poikansa _Henrikin_ sekä Molempain Sisiliain perijättären
-kesken. Fredrik Barbarossa kuoli Vähässä-Aasiassa, ollessaan
-ristiretkellä Jerusalemiin.
-
-
-                        HOHENSTAUFIEN PERIKATO.
-
-
-● =Paavi Innocentius III (1198–1216).= Fredrik Barbarossan kuoltua
-paavin valta oli yhä kohoamassa. Se oli korkeimmillaan _Innocentius
-III_:n aikana. Rohkeasti tämä julisti: »Totisesti, Kristuksen
-käskynhaltija on keskivaiheessa Jumalan ja ihmisten välillä, Jumalaa
-alempana, mutta ihmisiä ylempänä.» »Samoin kuin aurinko ja kuu ovat
-sijoitetut taivaalle, suurempi niistä valaisemaan päivää, pienempi yötä,
-samoin on kirkossa kaksi valtaa, paavinvalta, joka on suurempi, koska se
-pitää sieluista huolta, ja kuninkaan valta, joka on pienempi, koska sen
-ei ole huolehdittava muusta kuin ruumiista.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 172._ Innocentius III.
-]
-
-Pannaa ja interdiktiä käyttämällä voimakas paavi pakotti Euroopan
-ruhtinaat tottelemaan tahtoansa. Saipa hän Englannin kuninkaan
-luovuttamaan maansa paaville ja ottamaan sen häneltä lääninä takaisin.
-Kun Saksassa Welfit ja Hohenstaufit taasen taistelivat kruunusta, hän
-aluksi asettui Welfien puolelle. Mutta Welfien päästyä voitolle
-Innocentius antoikin kannatuksensa nuorelle Hohenstaufi-ruhtinaalle,
-edellä mainitun Henrikin pojalle _Fredrikille_, joka niin tuli Saksan
-keisariksi.
-
-
-● =Fredrik II (1215–1250).= Fredrik Barbarossan rinnalla on Fredrik II
-henkilöllisten ominaisuuksiensa ja hallitustointensa takia
-Hohenstaufi-keisareista huomattavin. Hän harrasti tieteitä ja taiteita,
-mutta ei laiminlyönyt hallitustehtäviäkään.
-
-Molempain Sisiliain kuningaskunnasta hän muodosti _ensimmäisen
-uudenaikaisen valtion_. 1) Hän hävitti tästä maasta mahtavain
-lääninherrain vallan kohoten melkein itsevaltiaaksi kuninkaaksi. 2)
-Erilaiset hallitustoimet hän antoi varta vasten valmistuneille
-virkamiehille. 3) Hän määräsi maksettaviksi säännölliset verot ja 4)
-piti palveluksessaan palkattua sotajoukkoa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 173._ Fredrik II:n keisarisinetti.
-]
-
-Mutta Saksan oloihin Fredrik ei suuresti puuttunut; siellä mahtavat
-suurvasallit tulivat kukin läänissään entistä itsenäisemmiksi.
-
-
-□ Fredrik oli kasvanut äitinsä perintömaassa, Molempain Sisiliain
-kuningaskunnassa, ja keisariksi tultuaankin hän mielellään oleskeli
-rakkaassa, ihanassa Palermossa. Siellä hän oli hankkinut hienon
-sivistyksen; pidetäänpä häntä eräänä aikansa oppineimpana miehenä. Hän
-kutsui luoksensa ajan kuuluisimmat ranskalaiset ja arabialaiset
-runoilijat sekä italialaiset ja juutalaiset oppineet, osoittaen heille
-uskontoon tai kansallisuuteen katsomatta suosiota. Itse hän osasi useita
-kieliä ja luki ahkerasti sekä Aristoteleen että arabialaisten
-ajattelijain teoksia. Luonnontieteisiinkin hän oli perehtynyt; hän
-keräili harvinaisia eläimiä ja avasi ihmisruumiita tutkiakseen
-ruoansulatusta. Salernon yliopisto tuli hänen aikanaan eteväksi
-opiskelupaikaksi lääketieteilijöille. »Tieteen tulee käydä rinnan lakien
-ja aseiden kanssa», sanotaan hänen lausuneen. Mutta tällaiset
-harrastukset sekä seurustelu vierasuskoisten kanssa saattoivat hänet
-munkkien ja pappien vihoihin. Ja kun Fredrik kirkkoa halveksien virkkoi,
-että »paaviuden pohjana on ihmisten typeryys», niin hän kohtasi paavin
-ja kirkon taholta suuttumusta ja vainoa.
-
-
-● =Taistelu paaveja vastaan.= Fredrik II oli aluksi ystävällisissä
-suhteissa paavinistuimen haltijoihin. Mutta ei kestänyt kauan, ennen
-kuin riita paavin ja keisarin välillä leimahti ilmi liekkiin, tuhoten
-lopulta koko Hohenstaufien suvun. Fredrikhän ei ollut mielipiteiltään
-kirkon ystävä. Sitä paitsi paavin maallinen valta oli alituiseen
-uhattuna, niin kauan kuin Hohenstaufit hallitsivat sekä Saksaa että
-Etelä-Italiaa.
-
-Fredrik oli aluksi voitolla taistellessaan samoin kuin isoisänsäkin
-paavia ja Pohjois-Italian kaupunkeja vastaan. Mutta kun paavinistuimelle
-nousi _Innocentius IV_ ja taistelu kävi entistä kiivaammaksi, hänen
-voimansa uupuivat.
-
-
-□ Fredrik virkkoi kyllä saatuaan tiedon paavin pannajulistuksesta:
-»Paavi on siis kirkonkokouksessaan pannut minut viralta ja ryöstänyt
-minulta kruunun. Mistä tämä rohkeus? Mistä moinen julkeus? Missä ovat
-kannettavat kalleuteni?» Kun ne tuotiin lippaissa ja lippaat hänen
-käskystään avattiin, hän virkkoi: »Katsokaammepa, ovatko kruununi vielä
-tallella!» Kun hän oli saanut yhden käteensä, hän pani sen päähänsä ja
-virkkoi jyrisevällä äänellä silmät säihkyen: »Vielä ovat kruununi
-tallella, ja ennen kuin ne menetän, on veri virtanaan vuotava.»
-
-Sillä välin Innocentius lähetti joukon kerjäläismunkkeja Saksaan ja
-Italiaan saarnaamaan kapinaa keisaria vastaan. Samaan aikaan hänen
-legaattinsa houkuttelivat kullalla ja hopealla kaupunkeja ja ruhtinaita
-luopumaan keisarista. Kaikkialla guelfit ja ghibelliinit taistelivat
-toisiaan vastaan. Fredrik ei taistellut yksin miekalla, vaan myös, mikä
-tähän aikaan oli harvinaista, kirjoituksilla. Hän lähetti kirjeitä
-Euroopan kuninkaille kehoittaen heitä tekemään liiton »rikasta kirkkoa
-vastaan, joka kurottaa kättänsä anastaakseen kaikkien hallitsijain
-kruunut». »Kuka on antanut papeille oikeuden», hän kysyy, »yllyttää
-kristittyjä aseisiin kristittyjä vastaan, pukeutua haarniskaan
-messupuvun sijasta ja kantaa miekkaa paimensauvan sijasta? Lähtivätkö
-Kristuksen opetuslapset sotaan päällikköinä ja lipun-kantajina? Mutta
-papit eivät enää olekaan paimenia, vaan raatelevia susia, jotka
-runtelevat Kristuksen kansaa.»
-
-
-● Kun Fredrikin lempipoika oli joutunut taistelussa vangiksi ja
-voittajat kieltäytyivät päästämästä häntä vapaaksi suurista
-lunnaistakaan, niin Fredrik murtui ja kuoli kesken taistelua. Sen
-jälkeen sota jatkui, kunnes viimeinen Hohenstaufi mestattiin Napolin
-torilla jouduttuaan ranskalaisen _Anjou_n [ãžū´] herttuan Kaarlen
-vangiksi, jonka paavi oli kutsunut Molempain Sisiliain hallitsijaksi.
-
-
-● =Saksan ja Italian tila.= Nuo monta vuosisataa kestäneet taistelut
-keisarien ja paavien välillä olivat painaneet syvät jäljet sekä Saksan
-että Italian valtiollisiin ja taloudellisiin oloihin. Saksa oli saanut
-henkisesti edistyneemmästä Italiasta sivistysvaikutuksia, mutta se pysyi
-valtiollisesti hajanaisena, kun hallitsijain huomio ja tarmo oli
-kiintyneenä Italiaan. Italia pysyi niin ikään hajanaisena guelfien ja
-ghibelliinien taistellessa keskenään. Taloudellisesti näistä sodista
-kärsi varsinkin Italia, jota raa´at saksalaiset soturit alinomaa
-hävittivät.
-
-
-                      IV. Ristiretket (1096–1270).
-
-
-                  ENSIMMÄINEN RISTIRETKI (1096–1099).
-
-
-● =»Pyhä maa.= Keskiajan kristittyjen uskonnonharjoituksessa oli
-ulkonaisilla seikoilla tärkeä merkitys. Ei ainoastaan rakennettu komeita
-kirkkoja ja pantu toimeen loistavia kirkollisia juhlakulkueita, vaan
-keräiltiin myös pyhinä pidettyjen vainajien jäännöksiä,
-_pyhäinjäännöksiä_, joilla luultiin olevan ihmeitä tekevä voima.
-Erittäin arvokkaina pidettiin _toivioretkiä_ sellaisille paikoille,
-joissa pyhät henkilöt olivat eläneet ja vaikuttaneet tai joissa he
-lepäsivät haudattuina. Sellainen paikka oli esim. Rooma, »pyhän isän»
-asuinkaupunki. Mutta sen voitti pyhyydessä se maa, jossa Jeesus,
-maailman vapahtaja, oli vaeltanut, ja se kaupunki, jossa hän oli
-kärsinyt ja kuollut ja jossa hän oli ollut haudattuna. Palestiina oli
-»pyhä maa», Jerusalem »pyhä kaupunki». Siellä oli autuaallista vaeltaa
-ja harjoittaa hartautta. Ja sinne lähti vuosittain tuhansia
-toivioretkeläisiä eli pyhiinvaeltajia kaikista Euroopan kristityistä
-maista.
-
-
-□ Pappi siunasi toivioretkeläiset heidän kotiseudullaan sekä pirskotti
-heidän päälleen vihkivettä. Valkoinen sauva kädessä, leveälierinen hattu
-päässä ja pitkä valkoinen kaapu nuoralla vyötettynä he läksivät
-matkalle, väliin yksinään, väliin suurissa joukoissa, usein paljain
-jaloin ja paastoten pitkin matkaa. Kristityt ottivat toivioretkeläiset
-mielellään majaansa ja antoivat köyhille almuja, mitä pidettiin
-Jumalalle otollisena tekona. Palestiinaan tultuaan he toimittivat
-rukouksensa noilla pyhillä paikoilla, Jerusalemissa, öljymäellä,
-Betlehemissä; sen jälkeen he palasivat kotiinsa.
-
-Monet lähtivät näille matkoille enemmän vaellus- ja seikkailunhalusta
-kuin uskonnollisesta innostuksesta. Usein kirkko myös määräsi
-toivioretken rangaistukseksi jostakin rikoksesta. Silloin saattoi
-tapahtua, että rangaistu ei itse lähtenytkään retkelle, vaan palkkasi
-jonkun toisen henkilön sen puolestansa tekemään. Näin toivioretki
-muuttui ansiotyöksi.
-
-[Illustration: WÄLIMEREN MAAT]
-
-
-● Arabialaiset, jotka olivat Palestiinan herroina, osoittivat suurta
-suvaitsevaisuutta kristittyjä toivioretkeläisiä kohtaan. Heillähän oli
-kristittyjen matkoista tuntuvia tuloja. Mutta kun _seldžukit_, muuan
-islaminuskoon kääntynyt turkkilainen heimo, pääsi 11:nnellä vuosisadalla
-valtaan Etu-Aasiassa, koitti kristityille toivioretkeläisille tukala
-aika. Heitä alettiin sortaa ja vainota.
-
-Toivioretkeläisten kertomukset heitä kohdanneista vainoista valoivat
-uutta uskonintoa Länsi-Euroopan kristittyjen mieleen: he paloivat
-halusta valloittaa »pyhän maan» vääräuskoisten käsistä.
-
-
-● »=Se on Jumalan tahto.=» Niinpä paavi _Urbanus II_ päätti ryhtyä
-toteuttamaan kauan suunniteltua Palestiinan valloitusta. _Clermont_´in
-[klermō´] kirkolliskokouksessa Ranskassa v. 1095 hän esitti asian
-»Jumalan valitsemalle ja rakastamalle frankkien kansalle». Vastaukseksi
-hänen innostuttavaan puheeseensa kuului kaikkialta: »_Se on Jumalan
-tahto_.»
-
-Papit ja maallikot ilmoittautuivat kilvan ottamaan osaa »pyhään maahan»
-tehtävään retkeen. He neulottivat päällysvaatteensa oikealle puolelle
-_punaisen ristin_ merkiksi siitä, että tekeillä olevasta sotaretkestä
-aiottiin _ristiretkeä_. Kirkko lupasi suojella ristiretkeläisten
-omaisuutta, ja kaikkia länsimaitten piispoja kehotettiin saarnaamaan
-ristiretkeä.
-
-
-□ Ei kukaan ristiretken saarnaajista voinut vetää vertoja _Amiens´in_
-[amjā´] _Pietarille_. Hän oli itse käynyt »pyhässä maassa» ja nähnyt,
-mitä kristityt saivat kärsiä. Ratsastaen laihan aasin selässä, avopäin
-ja paljain jaloin, pukeutuneena kuluneeseen munkkikaapuun ja pitäen
-ristiinnaulitun kuvaa kädessään hän matkusti läpi Pohjois- ja
-Keski-Ranskan ja puhui kansalle kirkoissa, toreilla ja maanteillä. Hänen
-kuihtunut muotonsa, palavat silmänsä, kiivaat liikkeensä ja tuliset
-saarnansa tekivät syvän vaikutuksen herkkämielisiin kuulijoihin. Ihmiset
-kunnioittivat Pietaria pyhimyksenä, tungeskelivat hänen ympärillään ja
-olivat onnellisia saadessaan suudella tai vain koskettaa hänen pukuansa
-taikka vain nykäistä hänen aasistaan karvoja, joita he tallettivat
-arvokkaina pyhäinjäännöksinä.
-
-
-● =Matka Jerusalemiin.= Ensimmäisen ristiretken osanottajat olivat
-enimmäkseen Ranskan ylimyksiä ja heidän alustalaisiaan. Heihin yhtyi
-joukko Etelä-Italian normanneja. Satoihin tuhansiin nousi retkeläisten
-luku. Pääjohtajana oli Ala-Lothringenin herttua _Bouillon_´in [būjō´]
-_Gottfried_. Kuljettiin maitse Unkarin kautta Konstantinopoliin, jossa
-kaikkien oli määrä yhtyä. Sieltä jatkettiin matkaa Vähän Aasian halki
-kohti Jerusalemia. Matkalla ristiretkeläiset valloittivat _Nī´kea_n ja
-_Antiokia_n kaupungit.
-
-
-● =Jerusalemin valloitus v. 1099.= Vaivalloisen matkan jälkeen
-ristijoukko viimein saapui Jerusalemin edustalle. Mutta joukko oli
-huvennut n. 20 000:een. Osa oli kuitenkin jätetty valloitettuihin
-kaupunkeihin suojelusväeksi. »Se on Jumalan tahto!» ja »Jerusalem!»
-huudahtelivat retkeläiset, kun »pyhä kaupunki» ensi kerran tuli
-näkyviin. He kurottivat käsiään, laskeutuivat polvilleen ja syleilivät
-maata. Moni riisui jalkineensa ja kulki avojaloin eteenpäin. Vuonna 1099
-Jerusalem valloitettiin väkirynnäköllä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 174 _Ristiritareita matkalla.
-]
-
-
-□ Kaupunki oli hyvin varustettu, ja sitä puolusti 40 000 miestä.
-Ristiretkeläisten täytyi, kun heidän ensimmäiset rynnäkkönsä oli
-torjuttu, malttaa mielensä ja ryhtyä varsinaiseen piiritykseen. Sillä
-aikaa kun rakennettiin ankaran suuria piiritystorneja, pidettiin
-ristijoukossa juhlallinen kulkue, sillä tahdottiin rukoillen ja
-hartautta harjoittaen puhdistautua synneistä ja huutaa Jumalaa avuksi
-väkirynnäkköön. Etupäässä kulkivat piispat ja papit juhlapuvussa, mutta
-paljain jaloin, korkealla kantaen ristejä, pyhäinjäännöksiä ja
-pyhimystenkuvia. Heitä seurasivat ritarit ja koko sotajoukko, paljain
-jaloin hekin, mutta täysissä varustuksissa, lippujen liehuessa ja
-torvien soidessa. Siten kristityt kulkivat saatossa Jerusalemin muurien
-ympäritse öljymäeltä Siionin portille, ja moni hurskas kristitty toivoi
-saman ihmeen uusiutuvan, joka muinoin oli tapahtunut Jerikossa. Mutta
-kaupungin muureilta muhamettilaiset huutelivat pilkkaavia herjasanoja
-kristityille, luullen heidän olevan epäjumalain palvelijoita, koska he
-kantoivat kuvia ja pyhäinjäännöksiä.
-
-Kun Jerusalem vihdoin valloitettiin, toimeenpantiin kaupungissa hirveä
-verilöyly. Eräs mukana ollut ranskalainen kronikoitsija kertoo siitä mm.
-seuraavaa: »Nähtiin merkillisiä asioita. Muhamettilaisista toiset
-lyötiin kuoliaiksi, mikä oli heille lievin kohtalo. Toisia kiusattiin
-ensin pitkän aikaa ja sitten viskattiin liekkeihin. Kaduilla oli
-kasoittain katkottuja päitä, käsiä ja jalkoja. Ihmiset kulkivat sekä
-jalan että ratsain ruumisläjien yli. Kaikki tämä oli kuitenkin verraten
-vähäpätöistä. Täytyy mainita se, mitä tapahtui Salomon temppelissä,
-jossa muhamettilaisilla oli tapana pitää jumalanpalveluksiaan.
-Temppelissä ja sen käytävässä kuljettiin ratsulla veressä, joka ulottui
-ratsastajan polviin ja hevosen suitsiin asti.»
-
-Tätä kristityt pitivät »ihmeellisenä Jumalan tuomiona». Murhatyöt
-suoritettuaan he menivät nöyrinä ja itkien, avojaloin ja aseettomina
-rukoilemaan pyhälle haudalle. Julmuus ja hartaus asuivat rinnakkain
-hyvässä sovussa heidän mielissään. Niin heikko oli heissä kristinuskon
-oikea henki.
-
-
-● =Jerusalemin kuningaskunta.= Valloittamistaan maista kristityt
-muodostivat pieniä ruhtinaskuntia. Tärkein oli _Jerusalemin
-kuningaskunta_, jonka ensimmäinen hallitsija, »pyhän haudan suojelija»,
-oli Bouillonin Gottfried. Länsimaiden läänityslaitos pantiin täälläkin
-voimaan. Jerusalemin kuningas oli kaikkien muiden ruhtinasten
-lääninherra. Pian syntyi kuitenkin eripuraisuutta läänien omistajain
-kesken. Se heikensi kristittyjen voimaa muhamettilaisia vastaan
-käydyissä jatkuvissa taisteluissa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 175._ Temppeliherra.
-]
-
-
-● =Hengelliset ritarikunnat.= Jerusalemin kuningaskunnan parhaana tukena
-olivat _hengelliset ritarikunnat_, joita täällä ristiretkien aikana
-perustettiin. Ensiksi perustettiin _johanniittain_ ritarikunta. Sitten
-syntyi _temppeliherrain_ ritarikunta, joka sai nimensä siitä, että
-heidän asuinpaikkansa oli likellä entistä Salomon temppeliä. Myöhemmin
-perustettiin _saksalainen_ ritarikunta. Ritarikuntain jäsenet vannoivat
-tavallisen munkkivalan ja lupasivat lisäksi taistella pyhän maan
-puolustamiseksi. Heidän päämiestänsä sanottiin _suurmestariksi_.
-Varsinkin temppeliherrain ritarikunta keräsi suunnattomia rikkauksia, se
-kun sai lahjoja ruhtinailta ja hurskailta ihmisiltä. Ei ainoastaan
-itämailla, vaan Euroopassakin, varsinkin Ranskassa, oli sillä runsaasti
-maaomaisuutta. Ritarien lukumäärä ritarikunnan ollessa mahtavimmillaan
-nousi 30 000:een.
-
-
-                         MYÖHEMMÄT RISTIRETKET.
-
-
-● =Jatkuva retkeläisvirta.= Lähes 200 vuotta ensimmäisestä
-risti-retkestä lukien kulki Euroopasta alinomainen ristiretkeläisten
-virta Palestiinaan ja sieltä takaisin. Enimmäkseen kuljettiin meritse
-Pohjois-Italian kaupungeista, jotka retkistä suuresti hyötyivät.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 176._ Venezialaisia laivoja toivioretkeläisiä kuljettamassa.
-]
-
-
-□ Venezian, Genovan ja Pisan laivurit ansaitsivat hyvät rahat
-retkeläisten kuljetuksella. Eräästä säilyneestä sopimuksesta saamme
-tietää, että matka meren yli Syyrian rannikolle maksoi lääniylimykselle
-valtavan summan, jolloin hänellä oli laivalla hyttipaikka. Aseenkantaja,
-joka matkusti kannella, maksoi n. kolmannen osan, tavallinen retkeläinen
-vielä vähemmän. Satamakaupungissa retkeläiset usein saivat odottaa
-viikkomääriä, ennen kuin tuli lähtöpäivä. Majapaikoissa ja kapakoissa
-elämä silloin oli vilkasta ja meluisaa. Merimatka kesti tavallisesti
-kuukauden. Mutta vastatuulet ja myrskyt usein hidastuttivat laivan
-kulkua. Mieluimmin matkustettiin niin likellä rantoja, ettei maa
-häipynyt näkyvistä. Myrskyn raivotessa papit rukoilivat ja panivat
-toimeen kulkueita Jumalan lepyttämiseksi.
-
-
-● =Neljäs ristiretki.= Toisinaan oli retkeläisten lukumäärä tavallista
-suurempi ja järjestys retkellä lujempi. Siksi puhutaan useista eri
-ristiretkistä. Seurauksiltaan erittäin huomattava oli _neljäs
-ristiretki_ (1202–1204).
-
-Kristityt olivat menettäneet Jerusalemin. He olivat turhaan yrittäneet
-valloittaa sitä takaisin. Paavi Innocentius III saarnautti silloin uutta
-ristiretkeä. Joukko ranskalaisia ritareita noudattikin paavin
-kehoitusta. He kokoontuivat Veneziaan purjehtiakseen sieltä »pyhälle
-maalle». Mutta venezialaisetpa ohjasivatkin laivat Konstantinopoliin,
-jossa ristiretkeläisten piti auttaa muuatta prinssiä taistelussa
-setäänsä vastaan, joka oli riistänyt valtikan hänen isältään. Karkotetun
-keisarin he asettivatkin jälleen valtaistuimelle, mutta kun eivät
-saaneet luvattua maksua, he valloittivat Konstantinopolin, ryöstivät
-kaupunkia ja ottivat koko valtakunnan haltuunsa. Itä-Rooman
-eurooppalaisista maista muodostettiin _Latinalainen keisarikunta_, jossa
-läänityslaitos saatettiin voimaan, mutta venezialaiset ottivat haltuunsa
-saaret ja rannikot. Puolen vuosisadan kuluttua Itä-Rooman keisarikunta
-palautui kuitenkin pääasiassa entiselleen.
-
-Tämänkin jälkeen tehtiin vielä useita ristiretkiä Palestiinaan. Mutta ne
-olivat jotenkin tuloksettomia. »Pyhä maa» joutui vähitellen uudestaan
-islaminuskoisten haltuun. V. 1270 kristityt menettivät viimeisenkin
-varustuksensa siellä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 177._ Kristuksen sotureita. Osa van Eyck-veljesten
-  maalaamaa alttarikaappia.
-  (Vrt. kuv. 223!)
-]
-
-
-● =Ristiretkiä Eurooppaan.= Samaan aikaan kuin Lännen kristityt
-taistelivat Palestiinassa, käytiin »pyhää sotaa» Espanjan
-muhamettilaisia vastaan, jotka työnnettiin yhä kauemmas etelään. Mutta
-käytiinpä myös ristisotaa Euroopan pakanallisia kansoja vastaan. Niinpä
-_ruotsalaiset_ tekivät 12:nnella ja 13:nnella vuosisadalla kolme
-ristiretkeä Suomeen, minkä johdosta tämä maa joutui Ruotsin yhteyteen.
-13:nnen vuosisadan alussa perustettu _kalpaveljesten_ hengellinen
-ritarikunta levitti miekalla valtaansa ja kristinuskoa Liivinmaan,
-Vironmaan ja Kuurinmaan asujainten keskuuteen. _Saksalainen_ ritarikunta
-taas käännytti Itämeren etelärannalla asuvat pakanalliset preussilaiset.
-
-
-● =Euroopan olot muuttuvat.= Vaikka Palestiina uudestaan joutui
-vääräuskoisten haltuun, ristiretket eivät kuitenkaan jääneet vaille
-seurauksia. Ne vaikuttivat uudistavasti Euroopan kansojen elämään, niin
-taloudellisiin kuin henkisiinkin oloihin.
-
-Varmaan voidaan laskea miljooniin niiden ihmisten lukumäärä, jotka noina
-vuosisatoina lähtivät toivioretkelle tai ristiretkelle Palestiinaan. He
-oppivat matkallaan tuntemaan uusia maita ja uusia kansoja, mikä oli
-omansa vaikuttamaan heihin herättävästi. Sekä Konstantinopolissa että
-Vähän-Aasian, Syyrian ja Egyptin kaupungeissa he tutustuivat
-sivistykseen, joka oli Länsi-Euroopan kansain silloista sivistystä
-tuntuvasti korkeammalla. Sekä retkien aikana että niiden jälkeen
-rauhallinen liikeyhteys idän ja lännen välillä vilkastui. Kaikki tämä
-sai aikaan, että niin kauppa ja teollisuus kuin tieteet ja taiteet
-alkoivat Euroopassa mitä kauneimmin versoa ja kukoistaa.
-
-
-                  =V. Ristiretkien ajan sivistysolot.=
-
-
-                         ARABIALAINEN SIVISTYS.
-
-
-● =Kauppa ja teollisuus.= Arabialaiset olivat vanhastaan innokkaita
-_kaupan_ harjoittajia. Mekan etevimmät suvut pitivät kauppa-ammattia
-arvossa, ja Muhammed itse kuului kauppiasten säätyyn. Karavaanit, joissa
-oli lukuisasti kameleja, »autiomaan laivoja», kuljettivat tavaroita
-autiomaiden halki seudusta seutuun.
-
-Arabialaisen maailmanvallan muodostuttua kauppa suuresti vilkastui.
-Arabialaiset kauppiaat välittivät tavaraliikettä Intiasta ja Kiinasta
-saakka Välimeren maihin, Venäjälle ja Pohjois-Eurooppaan asti.
-Kulkeutuipa arabialaisia tavaroita Venäjän jokia myöten Suomeen saakka.
-Egyptin Aleksandria oli Välimeren kaupan keskus, ja _Bagdā´d_issa
-yhtyivät monet vilkkaat karavaanitiet.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 178._ Arabialainen kypärä 12:nnelta vuosisadalta.
-]
-
-
-□ Bagdad kohosi suurimpaan loistoonsa vuoden 900 vaiheilla. Siellä oli
-komeita palatseja ja suihkulähteitä, 100,000 puutarhaa, 10,000
-moskeijaa, 600 kanavaa ja 100 Tigriin yli johtavaa siltaa. Joen rannalla
-oli lukemattomia pienempiä ja suurempia laivoja, joilla oli meritse
-tuotu Idän tavaroita. Kussakin kaupunginosassa oli oma katettu
-kauppakatunsa eli basaarinsa myymälöineen ja tavarasuojuksineen, mutta
-rikkaimmat olivat Tigriin rannalla. On laskettu Bagdadissa olleen 1200
-myymälää. Niissä oli kaupan kaikenlaisia itämaiden teollisuuden
-tuotteita, aseita, hienoja kulta- ja hopeakaluja, nahkatavaroita,
-kankaita ja mattoja.
-
-
-● Kaupan ohella kukoisti _teollisuus_. Siinä arabialaiset oppivat paljon
-persialaisilta. Kuuluisia olivat hienot damasti-, musliini- ja silkki
-_kankaat_ sekä komeat _matot_, joiden taiteikkaat kuviot ja loistavat
-värit hivelivät silmää. _Koristuksia_ käytettiin ja valmistettiin
-runsaasti. Erään kalifin puolisolla sanotaan olleen juhlatiloissa niin
-viljalti koristuksia puvussaan, ettei jaksanut seistä ilman nojaa.
-Kultasepän ja jalokiventahkoojan taito oli korkealle kehittynyt. Mutta
-myös raudasta valmistettiin erittäin kelvollisia ja aistikkaita
-esineitä, varsinkin _aseita_. _Paperin_ valmistuksen arabialaiset
-oppivat kiinalaisilta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 179._ Bagdadin basaarielämää.
-]
-
-
-● =Maanviljelys.= Tultuaan Niilin sekä Tigriin ja Eufratin
-joki-laaksoihin, jossa maanviljelystä vanhastaan menestyksellä
-harjoitettiin, arabialaiset kehittyivät eteviksi ja innokkaiksi
-maanviljelijöiksi. He oppivat keinotekoisen kastelumenetelmän, jota
-sitten ilahduttavalla menestyksellä käyttivät myöskin Espanjassa. Vielä
-meidän päivinämme käytetään Valenciassa niitä kastelulaitoksia, joita
-maurilaiset, Espanjan muhamettilaiset, sinne rakensivat. He alkoivat
-viljellä _riisiä_ Egyptissä, josta riisinviljelys sitten levisi
-Lombardiaan ja Espanjaan. _Sokeriruo´on_ viljelyksen, jonka he oppivat
-Intiasta, he toivat Sisiliaan. _Kahvin_, _puuvillan_ ja _hedelmäin_
-viljelys oli hyvällä kannalla, ja _kukkien_ hoito oli heidän
-mielityötään. Arabialaiset käyttivät itse runsaasti suitsutus- ja
-hajuaineita, mutta kauppasivat niitä muillekin kansoille.
-
-=Tieteet.= Varallisuuden lisääntyessä kohosi henkinenkin elämä
-rikkaaseen kukoistukseen. Tieteistä arabialaiset harjoittivat etenkin
-matematiikkaa, luonnontieteitä ja filosofiaa.
-
-_Matematiikan_ tutkimuksen alalta on mainittava algebra, mutta ennen
-kaikkea on arabialaisten ansiota nykyisen numerojärjestelmämme
-siirtäminen Intiasta Eurooppaan. Vähitellen se työnsi syrjään vanhan
-hankalan roomalaisen numerojärjestelmän.
-
-_Luonnontieteistä_ viljeltiin ensinnäkin a) _tähtitiedettä_.
-Arabialaiset astronomit harjoittivat myös tähdistä ennustamista eli
-_astrologiaa_, joka sitten levisi Eurooppaankin. Arabialaisilla
-tutkijoilla oli tähtitorneja, joista kaukoputkella tarkastettiin
-taivasta. Osasivatpa tähtitieteilijät valmistaa koneita, joiden avulla
-merenkulkijat laskivat taivaankappalten asennosta, millä leveys- ja
-pituusasteella he olivat. Myös b) _fysiikan_ alalla he tekivät
-keksintöjä. He käyttivät tavallisia kelloja ajan mittaamiseksi.
-Kiinalaisilta he oppivat tuntemaan kompassin. He harrastivat myös c)
-_kemiaa_ eli oikeammin _alkemiaa_ (kullan-valmistamista). He koettivat
-näet keksiä ns. »viisaitten kiveä», jonka avulla voisi epäjaloista
-metalleista valmistaa kultaa ja hopeaa ja jolla ikuinen nuoruus
-saavutettaisiin. Korkealle kehittyi d) _lääketiede_. Siihen aikaan, kun
-lääkäritoimi Euroopan kristityissä maissa oli parranajajain ja
-kylvettäjäin käsissä, oli arabialaisilla ammattitaitoisia lääkäreitä eri
-tauteja varten sekä monin paikoin oivallisia sairashuoneita.
-
-Huomatuimmat lääkärit olivat usein myös etevimpiä _filosofeja_.
-Tutkittiin ja selitettiin etenkin kreikkalaisen Aristoteleen teoksia.
-
-Arabialaisten rinnalla heidän keskuudessaan asuvat juutalaiset olivat
-taitavia tiedemiehiä, varsinkin lääkäreitä ja filosofeja.
-
-Tieteiden harjoittamista varten perustettiin _yliopistoja_.
-Arabialaisilla oli myös suuria _kirjastoja_. Niinpä mainitaan Córdoban
-kirjastossa olleen n. 600 000 kirjanidettä. _Luku_- ja _kirjoitustaito_
-olivat maurilaisten keskuudessa yleiseen tunnettuja.
-
-
-● =Runous.= Arabialaisen eepillisen runouden tuotteista on mainittava
-satukokoelma »Tuhat yksi yötä». Nämä sadut, jotka osoittavat etevää
-kertojakykyä sekä rikasta mielikuvitusta, on käännetty monille
-sivistyskielille. Arabialaiset sepittivät niin ikään kauniita
-tunnelmarunoja. Draamallinen runous oli sen sijaan heille vieras.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 180. _Alhambrasta.
-]
-
-
-● =Kuvaamataiteet.= Koraani kielsi ihmisruumiin kuvaamisen, jonka vuoksi
-kuvanveisto- ja maalaustaide jäivät kehittymättömälle kannalle. Sitä
-korkeammalle kohosi _rakennustaide_. Arabialaisten _palatsit ja
-moskeijat_ osoittavat kehittynyttä rakennustaitoa ja taiteellista
-aistia. Arabialaiseen rakennustaiteeseen on tuntuvasti vaikuttanut
-bysanttilainen tyyli. Sen tunnusmerkkejä ovat moskeijojen yhteydessä
-kohoavat kapeat _minareetit_, bysanttilainen kupukatto, sirot pylväät,
-hevosenkengän muotoiset kaariholvit sekä värikkäät kasvimuotoja ja
-kirjainmerkkejä kaavailevat koristeet, _arabeskit_. Valtaisimpia
-rakennustaiteen tuotteita on Córdoban moskeija, mutta ihanuudesta
-kuuluisammaksi on tullut Alhambran [ala´mbra] palatsi Granadassa
-lukemattomine saleineen, leijonapihoineen ynnä ruusu- ja
-myrttipensaineen.
-
-
-                          KAUPPA JA KAUPUNGIT.
-
-
-● =Tarpeet lisääntyvät.= Varhaisempana keskiaikana ihmiset tulivat
-yleensä toimeen niillä tuotteilla, joita valmistettiin omalla maatilalla
-tai likeisimmässä ympäristössä. Kauppa eli tavarainvaihto supistui näin
-ollen sangen vähään. Mutta vähä vähältä ihmisten tarpeet lisääntyivät.
-Alettiin kaivata moninaisempia ja hienommin valmistettuja tavaroita.
-Varsinkin sen jälkeen, kun Euroopan kansat ristiretkien aikana tulivat
-likeiseen kosketukseen kreikkalaisten ja arabialaisten kanssa ja oppivat
-tuntemaan heidän korkeammalle kehittyneet sivistysolonsa, heräsi heissä
-halu saada Idän tuotteita Eurooppaankin sekä pyrkimys valmistaa
-samantapaisia tuotteita kotimaassa. Näin kauppa ja teollisuus entistä
-nopeammin alkoivat edistyä.
-
-
-● =Kaupunkien synty.= Kaupan ja teollisuuden vilkastuessa kaupungit
-vaurastuivat. Entiset Rooman vallan aikaiset kaupungit, joita oli
-säilynyt etenkin Italiassa, kohosivat jälleen kukoistukseen, ja uusia
-perustettiin Euroopan eri maihin. Niitä syntyi tietenkin sellaisiin
-paikkoihin, jossa vanhastaan oli käyty kauppaa taikka joista oli helppo
-matkata vieraille seuduille. Suurten jokien varsille ja meren lahdelmiin
-kohosivat vauraimmat kaupungit. Samalla oli katsottava, että paikka oli
-turvallinen, koska ajat edelleen olivat levottomat ja ihmiset
-väkivaltaisia. Niinpä perustettiin kaupunki monesti jonkun mahtavan
-lääniylimyksen linnan lähistöön. Usein valittiin myös kaupungille paikka
-rauhoitetun kirkon tai luostarin likeltä. Tällainen paikka oli edullinen
-senkin takia, että sinne varsinkin suurina kirkollisina juhla-aikoina,
-»messuina», kerääntyi joukoittain ihmisiä, jotka ostivat ja myivät
-tavaroita: juhla-ajat olivat samalla markkina-aikoja.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 181._ Carcassonnen kaupunki Ranskassa.
-]
-
-
-● =Kaupunkien ulkomuoto.= Turvallisuuden takia täytyi kaupungit varustaa
-vahvoilla muureilla ja korkeilla torneilla.
-
-Tästä johtui, että keskiajan kaupungit yleensä olivat alaltaan pieniä ja
-ahtaita. Ne olivat myös likaisia ja pimeitä. Usein raivosi niissä
-kulkutauteja. Toisinaan tulipalo hävitti kokonaiset kaupungin-osat,
-varsinkin niissä kaupungeissa, joissa enimmät rakennukset olivat puusta
-ja sammutuskeinot huonot.
-
-
-□ Väkiluku keskiajan kaupungeissa ei ollut suuri. Kölnissä, joka oli
-Saksan suurin kaupunki, oli keskiajan lopussa 40,000 asukasta. Kumminkin
-mainitaan Alankomaiden suurten kaupunkien väkiluvun nousseen
-100,000:een, ja Pariisin asukasmäärän sanotaan olleen vuoden 1400
-paikkeilla 300 000.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 182._ Keskiaikaisia porvaristaloja pohjoissaksalaisessa
-    kaupungissa.
-]
-
-Kun kaikkien asukkaiden tuli asua muurien sisäpuolella, tila kävi
-ahtaaksi väkiluvun vähänkin lisääntyessä. Sen tähden rakennettiin talot
-korkeiksi. Italian ja Ranskan kaupungeissa ne olivat tavallisesti
-kivestä. Seinät olivat valkeiksi maalatut ja katot laakeat, niin että
-vilpoisina kesäiltoina perheen jäsenet saattoivat siellä joutohetkensä
-viettää. Saksan ja Pohjoismaiden kaupungeissa oli enimmäkseen
-puurakennuksia. Ne olivat usein korkeita ja suipot päädyt käännettyinä
-katuun päin. Ylemmät kerrokset rakennettiin alempia ulommaksi, niin että
-talojen välitse tuskin sai nähdä taivasta ollenkaan. Kahden vierekkäisen
-talon asukkaat saattoivat melkein kukottaa kätensä toisilleen. Kullakin
-varakkaalla porvarilla oli talonsa, ja kun ne rakennettiin ilman
-ennakolta valmistettua yhteistä suunnitelmaa vain paikan laadun mukaan,
-niin kadut tulivat ahtaiksi ja mutkaisiksi.
-
-Kussakin kaupungissa oli avoin tori. Sen keskellä oli kaupungin kaivo,
-jota tavallisesti koristi kaupungin suojeluspyhimyksen kuva. Torin
-varrella oli raatihuone, joka usein oli kaupungin komein rakennus.
-Siellä pitivät kaupungin virkamiehet kokouksiaan, mutta siellä viettivät
-usein myös varakkaat kauppiaat perhejuhliaan. Raatihuoneen kattoakin
-korkeammalle kohosivat monien kirkkojen tornit.
-
-Torin ja katujen varsilla olevat myymälät olivat enimmäkseen
-yksinkertaisia avonaisia suojia. Kauppias tavaroineen oli myymälän
-sisällä, mutta ostajat olivat ulkona alas lasketun luukun edessä
-kauppojaan tekemässä. Käsityöläiset asuivat useimmiten siten, että saman
-ammatin harjoittajat olivat saman kadun varrella. Sen vuoksi alettiin
-katuja sanoa seppien kaduksi, kankurien kaduksi, räätälien kaduksi,
-oluenpanijain kaduksi j. n. e. Italian kaupungeissa käsityöläiset usein
-tekivät työtä ulkosalla, mutta pohjoisemmissa maissa oli kullakin omat
-työhuoneensa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 183._ Ypernin kaupungin goottilaistyylinen raatihuone Belgiassa.
-]
-
-Puhtaus oli keskiajan kaupungeissa perin huonolla kannalla. Italiassa
-kadut oli katettu tiilillä tai kivilaatoilla, mutta muissa maissa ne
-yleensä olivat kiveämättömät. Sen takia ne poudalla hirveästi pölysivät,
-ja sateella ne olivat loan peitossa. Kaduille ja pihoille viskattiin
-taloista arvelematta lika-aineet, eikä niitä korjattu pois, vaan
-jätettiin siihen sateen huuhdottaviksi. Puhtaudesta huolehtivat siat,
-joita makaili talojen edustalla tai kuljeskeli pitkin katuja ruokaa
-etsien.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 184._ Kauppaholvi.
-]
-
-Yön aikaan kaupungissa oli pimeä, ellei sattunut kuu taivaalla
-kumottamaan. Katuja näet ei siihen aikaan valaistu. Ainoastaan milloin
-kuningas oli kaupungissa vieraana taikka suuri vaara oli uhkaamassa,
-piti jokaisen talon edustalla palaa lyhty. Ihmisten oli vallitsevan
-pimeyden takia pakko mennä aikaiseen maata ja nousta varhain aamulla
-töitänsä toimittamaan. Jos jonkun oli pakko pimeässä liikkua, jota hän
-rosvojen pelossa ei mielellään tehnyt, hänellä oli lyhty kädessä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 185._ Keskiaikainən asiakirja. (Kaupungin vapauskartta.)
-]
-
-
-● =Kaupunkien hallitus.= Oikeus perustaa kaupunkeja oli kuninkaiden
-ohella myös maallisilla ja hengellisillä ylimyksillä. Monet ylimykset
-käyttivät ahkerasti tätä oikeutta, koska he siten saattoivat lisätä
-tulojaan. He kantoivat veroja kaupunkien asukkailta ja ottivat tullia
-kauppiailta, jotka saapuivat niihin tavaroitaan myymään.
-
-Mutta mikäli kaupunkien varallisuus karttui, ne vapautuivat
-lääninherrain vallasta. Toiset ostivat vapauskirjan eli _kartan_, toiset
-hankkivat vapauden asevoimin. Tämän takia ja turvatakseen vastedeskin
-itsenäisyyttään kaupungeilla oli aseellisia joukkoja, niin kuin
-mainittiin Hohenstaufien ja Lombardian kaupunkien välisistä sodista
-kerrottaessa. Kun kuningasvaltakin useimmissa maissa oli heikko,
-kaupungit saivat jotenkin täydellisen _itsehallinnon_. Tulivatpa
-Lombardian kaupungit vallan itsenäisiksi.
-
-Kaupunkien asukkaat valitsivat omat virkamiehensä yhteisistä asioista
-huolehtimaan. Eri maissa virkamiesten arvonimet olivat erilaiset ja
-heidän tehtävänsäkään eivät aina olleet samat. Italiassa sanottiin heitä
-_konsuleiksi_. Saksassa ja Pohjoismaissa _pormestari_ ja _raati_ eli
-_neuvosto_ muodostivat kaupungin hallituksen, mutta myös kaupungin
-asukkaat eli porvarit saivat _raastuvan kokouksessa_ olla päättämässä
-tärkeimmistä asioista.
-
-
-● =Ammattikunnat.= Käsityönharjoittajat liittyivät _ammattikunniksi_,
-siten että saman ammatin harjoittajat kussakin kaupungissa muodostivat
-oman ammattikunnan. Ammattikunnan jäsenet jaettiin _oppipoikiin_,
-_kisälleihin_ ja _mestareihin_. Ammattikunnan johtajaa sanottiin
-_ammatinvanhimmaksi_. _Ammattisäännöissä_ oli määrätty, montako
-oppipoikaa ja kisälliä mestarilla sai olla. Ammattikunta valvoi myös
-tavarain laatua ja määräsi hinnat. Yksityisen ammattilaisen vapaus oli
-siis perin rajoitettu; mutta samalla hän oli taloudellisesti turvattu.
-Pian käsityöläiset kohosivat arvossa ja pääsivät osallisiksi kaupungin
-hallitukseen, jossa aluksi kauppiaat yksin vallitsivat.
-
-
-□ =Oppipojasta mestariksi.= Ammattikunnan ahtaissa rajoissa keskiajan
-käsityöläinen eli elämänsä. Nuorena hänet pantiin oppiin mestarille,
-joka määräsummasta opetti hänelle tarpeellisen ammattitaidon sekä antoi
-ruoan ja vaatteet. Todistajain, mieluimmin kahden mestarin läsnäollessa
-tehtiin tästä juhlallinen sopimus. Hän oli nyt _oppipoika_. Oppiajan
-pituus vaihteli jossain määrin, tavallisesti se oli 9–12 vuotta. Jos
-mestari kuoli ennen oppiajan päättymistä, oppipoika sai uuden mestarin.
-Voitiinpa hänet myydäkin mestarilta toiselle. Jos oppipoika karkasi,
-tuotiin hänet väkivalloin takaisin; jos karkaaminen uudistui kolmasti,
-niin hänet suljettiin ammattikunnasta, ja hänen tulevaisuutensa oli
-mennyttä. Mutta mestarillakin oli velvollisuutensa. Hänen tuli
-huolellisesti opettaa oppipoikaa sekä antaa hänelle riittävästi ravintoa
-ja vaatteita.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 186._ Ranskalaisia käsityöläisiä 14:nneltä vuosisadalta.
-]
-
-Kun oppiaika oli päättynyt, tuli oppipojasta _kisälli_. Kisälli sai
-työstään määrätyn palkan. Hänellä oli oikeus vaihtaa mestaria, jopa
-vaeltaa kaupungista kaupunkiin. Tätä oikeutta kisällit mielihalulla
-käyttivätkin. Heillä tuli kumminkin olla todistus edelliseltä mestarilta
-eivätkä he olleet oikeutettuja poistumaan työpaikoistaan, ennen kuin
-sovittu aika oli mennyt umpeen.
-
-Kun kisälli tahtoi tulla _mestariksi_, hänen myöhemmaltä keskiajalta
-alkaen tuli osoittaa taitonsa suorittamalla näyte, jota sanottiin
-_mestarinnäytteeksi_. Joskus häneltä vaadittiin lisäksi tutkinto, jossa
-hänen oli tehtävä selkoa ammattinsa ja työnsä perusteista. Sen jälkeen
-hänet otettiin juhlallisesti ammattikuntaan, ja hän vannoi ammattivalan
-luvaten kaikessa noudattaa ammattikuntansa sääntöjä.
-
-Ero mestarin ja kisällin välillä ei ollut suuri. Jokainen mestari oli
-itse kerran ollut kisälli. Mestari teki työtä samassa ahtaassa huoneessa
-kuin hänen kisällinsä ja oppipoikansakin, jakaen heidän kanssaan
-yhteiset ilot ja surut. Keskiajan lopulla juopa kumminkin leveni.
-Muutamat mestarit tulivat muita varakkaammiksi ja alkoivat harjoittaa
-ammattia monine kisälleineen ja oppipoikineen tehdasmaisesti.
-
-
-● =Kaupunkiyhtymät.= Keskiajan tärkeimmät kaupungit olivat seuraavat:
-
-     Italiassa:  _Amalfi_
-
-                 _Venezia_
-
-                 _Genova_
-
-                 _Pisa_
-
-                 _Firenze_
-
-                 _Milano_
-
-     Ranskassa:  _Marseille_ [marse´j]
-
-                 _Pariisi_
-
-  Alankomaissa:  _Gent_
-
-                 _Brügge_
-
-                 _Antwerpen_
-
-      Saksassa:  _Lübeck_
-
-                 _Hampuri_
-
-                 _Köln_
-
-                 _Danzig_
-
-   Englannissa:  _Lontoo_
-
- Pohjoismaissa:  _Visby_
-
-                 _Tukholma_
-
-                 _Bergen_
-
-                 _Tallinna_
-
-     Venäjällä:  _Novgorod._
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 187._ Rosvojoukko metsässä saaliinjaossa.
-]
-
-Useissa maissa kaupungit yhtyivät _liittokunniksi_ voidakseen paremmin
-valvoa kauppaetujaan. Se olikin tarpeen, sillä keskiajalla kauppiaalla
-oli elinkeinonsa harjoituksessa monta vaikeutta voitettavana. Maantiet
-olivat edelleen huonot, siltoja oli vähän ja rosvoja liikkui teiden
-varsilla kauppamatkueita väijymässä. Siksi kauppiaat kulkivat
-kaupungista toiseen mieluimmin suurissa joukoissa. Usein mahtavat
-lääninherratkin harjoittivat rosvousta sekä maanteiden että vesiväylien
-varsilla. Kuuluisaksi on tullut aatelisherrojen _ranta_-_oikeus_, jonka
-nojalla he ottivat haltuunsa haaksirikkoutuneiden laivojen tavarat.
-Haaksirikkoja taas sattui usein, kun ei ollut merikortteja, ei majakoita
-eikä luotseja. Lisäksi lääninherrat vaativat tulleja kauppiailta, jotka
-kuljettivat tavaroita heidän alueittensa läpi. Pitkällä matkalla
-kauppias joutui maksamaan tullin useita kertoja. On laskettu, että esim.
-Rhônejokea kuljettaessa oli maksettava 60 kertaa tulli.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 188._ Kauppamatkue lähdössä Lübeckin portilta.
-]
-
-Yhteen liittymällä kaupungit saattoivat ponnekkaammin toimia
-kauppateiden korjaamiseksi sekä etujensa valvomiseksi lääninherroja
-vastaan.
-
-Kuuluisin kaupunkiyhtymä oli Pohjois-Saksan _Hansa_. Se sai alkunsa
-vuoden 1100 paikkeilla ja pysyi voimassa kauas uudelle ajalle saakka. Se
-oli kukoistavimmillaan 14:nnellä ja 15:nnellä vuosisadalla, jolloin
-siihen kuului monta kymmentä kaupunkia, muun muassa Lübeck, Hampuri,
-Visby ja Tallinna. Rahalla ja sopimuksilla, myöhemmin myöskin sodalla
-Hansa hankki toisen kauppaoikeuden toisensa perästä: vapautuksia
-rantaoikeudesta, tullivapautta, pääsyn kaikille markkinapaikoille sekä
-kauppiailleen oikeuden kantaa aseita vieraissa maissa. Lopulta koko
-Itämeren ja Pohjanmeren kauppa tuli Hansan yksinoikeudeksi. Hansalla oli
-kauppakonttoreja Brüggessä, Lontoossa, Bergenissä ja Novgorodissa.
-Suomenkin kaupungeissa hansakauppiaat, »kestit», harjoittivat ahkerasti
-kauppaa. Eri kaupunkien edustajat kokoontuivat Lübeckiin
-_hansapäiville_, joilla yhteiset asiat ratkaistiin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 189_. Venezialainen kauppakaleeri 1400-luvulla.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 190_. Tavaroita lastataan jokimatkaa varten.
-]
-
-
-● =Kauppatavarat.= Keskiajan _kauppatavarat_ olivat etupäässä
-ylellisyystavaroita. Syyrian ja Egyptin kaupungeista Italian kauppiaat
-toivat itämaiden tuotteita: silkki- ja musliinikankaita, hienoja mattoja
-ja vaippoja, erilaisia koristeita sekä mausteita ja sokeria. Saksan ja
-Ranskan jokia pitkin kuljetettiin tavarat Alppien pohjoispuolella
-oleviin maihin. Paitsi kaukaisen Idän tavaroita kulki kaupassa Italian
-ja Alankomaiden kaupungeissa valmistettuja kankaita, Reinin ja Ranskan
-viinejä sekä Saksassa valmistettuja aseita. Englannista tuotiin villoja
-Alankomaiden kaupunkeihin kankaiksi valmistettaviksi. Norjan rannikoilta
-tuotiin silliä. Venäjältä saatiin vuotia ja meidän maastamme
-turkiseläinten nahkoja ja kaloja.
-
-
-● =Rahaliike.= Kaupan vilkastuessa _raha_ tuli yhä yleisemmin vaihdon
-välineeksi; luontoistaloudesta siirryttiin _rahatalouteen_. Rahan
-käyttäminen oli kumminkin hankalaa, koska liikkeessä oli monenlaista
-rahaa, esim. Ranskassa 80 eri lajia. Jokaisella feodaaliherralla oli
-näet oikeus lyödä rahaa. Sen vuoksi täytyi olla rahanvaihettajia. He
-olivat aluksi etupäässä juutalaisia, jotka samalla harjoittivat
-rahanlainausta korkoa vastaan. Mutta jo 13:nnella vuosisadalla Italian
-ja Etelä-Ranskan kauppiaat rupesivat harjoittamaan rahanlainausta, ja
-vuoden 1300 vaiheella sanotaan Firenzessä, joka keskiajan lopulla oli
-rahanlainausliikkeen keskus, olleen monta kymmentä _pankkia_. Ne
-lainasivat rahoja myös kuninkaille ja ruhtinaille Euroopan eri maihin.
-Pankkilaitos oli niin täydellisesti italialaisten käsissä, että kaikkia
-rahamiehiä sanottiin lombardilaisiksi ja pankkeja lombardilaitoksiksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 191._ Matkustava kauppias linnan portilla.
-]
-
-Vielä nykyäänkin useat rahaliikkeessä käytetyt sanat ovat
-italiankielestä saatuja.
-
-
-                               RITARISTO.
-
-
-● =Ritarit.= Ritarilla tarkoitettiin aikaisemmin aatelista
-ratsusotilasta. Mutta myöhemmin kaikki aatelismiehet eivät enää
-kohonneet ritareiksi. Ristiretkien aikana saavuttivat ritariarvon vain
-ne, jotka olivat saaneet _ritarikasvatuksen_ ja jotka sen jälkeen
-erikoisia menoja noudattaen oli _lyöty ritareiksi_.
-
-
-□ =Aatelispojasta ritariksi.= Elämänsä seitsemän ensimmäistä vuotta
-aatelispoika oli etupäässä naisten hoidossa. Hän oleskeli
-lastenkamarissa ja kulutti aikansa tavallisissa lastenleikeissä. Kun hän
-oli täyttänyt seitsemännen ikävuotensa, hän siirtyi miesten
-kasvatettavaksi. Kirjalliseen opetukseen ei nyt enempää kuin
-myöhemminkään yleensä pantu huomiota. Moni ritari ei osannut edes
-kirjoittaa.
-
-Urheilulla ja ruumiinharjoituksilla sitä vastoin oli tärkeä sija
-aatelispojan kasvatuksessa. Häntä opetettiin juoksemaan, kiipeämään ja
-uimaan, heittämään keihästä ja ampumaan nuolella, käyttämään miekkaa ja
-ohjaamaan hevosta. Näissä taidoissa hän kehittyi toisinaan ihmeteltävän
-pitkälle. Samalla häntä totutettiin hyvään ryhtiin ja kauniisiin
-ruumiinliikkeisiin, aivan kuin ennen muinoin Kreikassa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 192._ Englantilainen ritari. Veistokuva hauta-arkun
-  kannesta.
-]
-
-Mutta hänen tuli oppia myös hienoja käytöstapoja ja kohteliasta
-esiintymistä. Häntä totutettiin kaikissa tiloissa hillitsemään itseään.
-Tässä vaikeassa taidossa häntä opasti vanhempi ritari, monesti joku
-vieras, jonka perheeseen nuorukainen oli lähetetty kasvatettavaksi. Hän
-sai auttaa ritaria satulaan ja satulasta alas sekä palvella pöydässä ja
-makuusuojassa. Linnan rouvalle ja linnan neideille hänen tuli osoittaa
-kohteliasta palvelevaisuutta kaikissa tiloissa. Häntä sanottiin silloin
-_paašiksi_ eli hovipojaksi.
-
-Isommaksi vartuttuaan hänestä tuli _aseenkantaja_. Hän sai pitää huolta
-ritarin ratsuista sekä seurata häntä metsästysretkille ja turnajaisiin.
-Ja lopuksi hänet otettiin sotaretkellekin, jossa sotaiset urotyöt ja
-sankarimaine häntä odottivat. Aatelisnuorukaisen kasvatus oli päättynyt,
-hän oli valmis saamaan ritarilyönnin.
-
-_Ritariksi lyöminen_ tapahtui tavallisesti jossakin juhlatilaisuudessa,
-esim. ruhtinaallisissa häissä. Se tapahtui eri maissa ja eri aikoina eri
-tavalla. Aluksi siihen kuului vain lyönti miekanlappeella, minkä joku
-vanhempi ritari toimitti. Mutta myöhemmin, kun kirkko pyrki vaikutukseen
-tälläkin alalla, ritariksi lyömiseen kuului monta, osittain
-uskonnollista menoa. _Kylpy_, sielun ja ruumiin puhtauden vertauskuva,
-oli ensimmäinen valmistustoimi. Sitten ritariksi lyötävän tuli
-_paastota_ ja valvoa yö kirkossa. Aamulla hän tunnusti syntinsä ja sai
-papilta synninpäästön. Valkeihin vaatteisiin puettuna hänet saatettiin
-nyt alttarin luo, pappi luki rukouksen ja siunasi hänen miekkansa. Sen
-jälkeen joku vanha ritari _löi häntä miekan lappeella_ sanoen: »Teen
-sinut ritariksi nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.» Ritariksi lyöty
-teki _valan_ luvaten käyttää asettansa heikkojen ja sorrettujen
-puolesta. Sitten hänet puettiin _ritariasuun_: rautakypärään,
-rautapaitaan, rautasäärystimiin, rautakintaisiin ja kultaisiin
-kannustimiin. Miekka sidottiin hänen vyötäisilleen. Käteensä hän sai
-kilven, jossa oli suvun vaakunamerkki, tavallisesti leijonan, karhun,
-hirven, kotkan tai jonkin muun eläimen kuva.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 193._ Ritariksi pukeminen.
-]
-
-Kaikki aseenkantajat eivät kumminkaan tulleet ritareiksi. Siihen arvoon
-kohosivat enimmäkseen vain varakkaimmat ja ylhäisimmät sekä ne, jotka
-olivat erikoisesti kunnostautuneet.
-
-
-● =Ritarillisuus.= Ritarit muodostivat suljetun kansanluokan,
-_ritarisäädyn_. Säätyyn kuuluvat tunsivat läheistä yhteenkuuluvaisuutta;
-yhdistipä säätyside toisiinsa eri maidenkin eri kieliä puhuvat ritarit.
-Yhtä tarkasti he taas pyrkivät erottautumaan toisista kansanluokista.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 194._ Nainen ritarin suojeluksessa.
-]
-
-Ritarien keskuudessa kehittyi ominainen katsomustapa, joka jo kuvastuu
-ritariksi lyötäessä noudatetuista menoistakin. Ritarin tuli olla
-_rohkea_. Hän ei saanut suurimmankaan vaaran hetkellä paeta
-taistelusta; vaikka varma kuolema oli vastassa, tuli hänen komentaa
-ratsuansa eteenpäin. Ritarin tuli olla _uskollinen_ »Miehen
-velvollisuus on kärsiä herransa puolesta kaikkea, kuumaa ja kylmää,
-puutetta ja surua, tarpeen tullen uhrata henkensäkin», sanotaan
-Rolandin laulussa. Ritarilla tuli olla voimakas _kunniantunto_. Hän ei
-saanut »tahrata kilpeään» epärehellisellä menettelyllä, kunniattomilla
-teoilla. Ritarin tuli _kunnioittaa_ ja _palvella naista_. Naissydämen
-voittaminen oli melkein yhtä arvokasta kuin jonkin linnan tai maan
-valloittaminen. Vielä tuli ritarin olla an_telias_, antaa almuja
-kerjäläisille ja toivioretkeläisille sekä auttaa pulaan joutuneita
-säätyveljiään.
-
-Nämä ominaisuudet, joita sanotaan ritarihyveiksi, muodostavat
-ritari-ihanteen. Jos ritarilla oli nämä hyveet, pidettiin häntä
-_ritarillisena_.
-
-
-● =Ritarilinna.= Feodaaliherra asui perheineen ja palvelijoineen lujasti
-varustetussa asunnossa, jota sanottiin _ritarilinnaksi_. Se oli samalla
-kertaa asunto ja linna. Noina levottomina aikoina täytyi aatelisenkin
-olla alinomaa varuillaan vihollisen hyökkäystä vastaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 195._ Ritarilinna 13:nnella vuosisadalla.
-]
-
-
-□ Tavallisimmin sijaitsi linna, joka oli rakennettu harmaasta kivestä,
-korkealla kummulla tai kallion kielekkeellä, joka kohosi jyrkkänä ja
-jonne vain kaitainen tie johti. Sitä kiersi ympäriinsä veden täyttämä
-kaivanto, _vallihauta_. Vallihaudan sisäpuolella kohosi linnan
-_ympärysmuuri_, joka oli harjalla ja torneilla varustettu. Muurissa oli
-yksi ainoa aukko, jonka sulki paksuista, raudoitetuista tammilaudoista
-tehty _portti_. _Nostosilta_, joka vallihaudan ylitse johti
-porttiaukolle riippui rautavitjoista ja sen saattoi kohottaa ylös
-porttiholviin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 196._ Elämää keskiajan ritarilinnassa.
-]
-
-Ympärysmuurin sisäpuolella oli ensin avoin ala, _ulompi linnanpiha_. Sen
-takaa kohosi useita rakennuksia, joiden keskelle muodostui _sisempi
-linnanpiha_. Sieltä kohosi myös linnan _torni_ muita rakennuksia
-korkeammalle. Tornin sisäänkäytävä saattoi olla 10 metriä pihamaata
-korkeammalla, niin että sinne pääsi vain siirrettävillä tikapuilla.
-
-Tämmöisen linnan valloittaminen oli sen ajan aseilla vaikea tehtävä.
-Äkkirynnäköllä se oli miltei mahdotonta, jos linnan vartiosto oli
-valpas. Tikapuita pitkin saattoi yrittää kiivetä muurille. Mutta sieltä
-linnan puolustajat valoivat tulikuumaa vettä tai pikeä uhkarohkeitten
-niskaan. Heittokoneita, joilla viskattiin suuria kiviä muureja vastaan,
-sekä korkeita hyökkäystorneja myös käytettiin. Mutta useimmiten oli
-pakko turvautua linnan piiritykseen. Jos se saatiin tehokkaaksi ja jos
-sitä jatkettiin tarpeeksi kauan, oli linnan pakko antautua, ellei
-ulkoapäin tullut apua.
-
-_Asumuksena_ linna oli kolkko ja epämukava. Kun seinät olivat paksut ja
-ikkuna-aukot pieniä, pääsi huoneisiin niukalti valoa. Ne olivat pimeitä
-ja kosteita. Lasia ei ollut, vaan ikkunoissa käytettiin pergamenttia tai
-sarveislevyä; usein ikkuna-aukko suljettiin vain luukulla. Komein huone
-oli _ritarisali_, jossa ikkunat olivat suuremmat ja jonka seinille oli
-ripustettu kuvia ja vaakunoita. Siinä vietettiin suuret juhlat.
-
-_Huonekaluja_ oli vähän ja nekin enimmäkseen epämukavia. Pitkin seiniä
-oli raheja, joille oli levitetty peittoja ja patjoja, joten niillä
-saattoi nukkua. Suuria tuoleja oli joitakin sekä kaappeja ja isoja
-tammiarkkuja, joissa vaatteita säilytettiin. Työhuoneissa, joissa
-linnanrouva johti tyttäriensä ja palvelijoittensa töitä, oli rukkeja ja
-kangaspuita.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 197._ Saksalaisia naispukuja.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 198._ Ateria sekä ruokia ja pöytäkaluja.
-]
-
-Aatelisten _puku_ sitä vastoin oli komea, varsinkin sen jälkeen kun Idän
-tavaroita alkoi runsaammin saapua Eurooppaan. Ne valmistettiin
-hienoista, monivärisistä kankaista ja koristettiin soljilla ja muilla
-helyillä. Sekä miehillä että naisilla oli liinainen, villainen tai
-silkkinen paita. Sitten kuului miesten pukuun ruumiinmukaiset housut
-sekä mekko. Myöhemmin vaihdettiin mekko edestä napitettavaan takkiin,
-joka vaatekappale siis tuli käytäntöön keskiajan loppupuolella. Kylmänä
-vuodenaikana käytettiin turkkia ja juhlatilaisuuksissa hihatonta
-viittaa. Ylhäisillä naisilla oli paidan päällä väljä pukuvaate, joka
-vaihdettiin hameeseen ja röijyyn samoihin aikoihin kuin miehet alkoivat
-käyttää takkia. Talviaikana naisetkin käyttivät nahkavuorista
-päällysvaatetta. Naineilla naisilla oli pää katettuna, naimattomilla
-vain metallirengas tai seppele päässään. Jalassa oli sukat ja
-nauhakengät. Muutoin vaihtelivat muodit useasti. Toisinaan käytettiin
-litteäteräisiä »turpakenkiä», toisinaan suippokärkisiä »kärsäkenkiä».
-Välistä miehet letittivät partaansa kulta- ja hopealankoja, välistä
-ajoivat leukansa sileäksi. Joskus olivat hihat niin pitkät, että vain
-sormenpäitä näkyi, tai leikattiin vaatekangas kapeiksi suikaleiksi,
-joiden alta kirjava vuori näkyi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 199._ Haukkajahdilla.
-]
-
-_Aterioilla_ syötiin ja juotiin runsaasti. Erittäin haluttuja olivat
-liharuoat, jotka olivat runsaasti maustettuja. Paaston aikana oli pakko
-syödä kalaa. Paljon nautittiin olutta ja erilaisia viinejä varsinkin
-juhla-aterioilla. Silloin monet humaltuivat ja rupesivat meluamaan,
-syntyipä tappeluitakin. Veitsi ja lusikka olivat käytännössä, mutta
-haarukan sijasta käytettiin sormia.
-
-_Elämä_ ritarilinnassa oli yleensä yksitoikkoista, varsinkin naisväellä,
-joka vuodet läpeensä oleskeli kotosalla. Parhaana ajankuluttajana oli
-ahkera työ talouspuuhissa. Mutta vaihteluakin kaivattiin. Tervetulleita
-olivat sen vuoksi kiertävät _ritarilaulajat_, joita Ranskassa sanottiin
-_trubaduureiksi_. He lauloivat uljaista ritareista, heidän
-sankariteoistaan ja lemmenseikkailuistaan. Monet näistä laulajista
-olivat itsekin ritareja. Jollei tällaista huvia ollut tarjolla,
-pelattiin linnassa šakkia tai dammia taikka lyötiin korttia, jotka
-ajanvietteet oli arabialaisilta opittu. Hyvin usein lähdettiin
-_metsästysretkille_ mukana koirat ja kesytetyt haukat, joita oli
-opetettu lintuja pyydystämään. Suurimmat _juhlatilaisuudet_ olivat häät,
-joissa juhlallisten vihkiäisten jälkeen seurasi komeat juhla-ateriat,
-piiritanssit ja seuraleikit.
-
-
-● =Turnajaiset.= Suurten juhlatilaisuuksien yhteydessä pantiin usein
-toimeen aseleikit, joita sanottiin _turnajaisiksi_ ja joita varakkaat
-suurvasallit tuon tuostakin järjestivät.
-
-
-□ Kun turnauspäivä oli määrätty, linnanherra lähetti airuensa linnasta
-linnaan kutsumaan vieraita juhlaan. Samalla alettiin laittaa
-turnauskenttää tarpeelliseen kuntoon. Jokin soikea kenttä linnan
-lähistössä ympäröitiin aitauksella. Toiselle sivustalle rakennettiin
-katsojalava telttakattoineen, kukkaseppeleineen ja mattoineen. Siihen
-asettuivat jalosukuiset naiset upeissa puvuissaan sekä arvokkaimmat
-ritarit; keskellä seisoi linnanherra itse turnausta katselemassa.
-Vastaisella puolella, loitommalla tungeksi rahvas katseluhaluisin
-joukoin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 200._ Turnajaiset 13:nnella vuosisadalla.
-]
-
-Turnauspäivänä on linnassa eloa ja liikettä. Aseenkantajiensa auttamina
-ritarit pukevat ylleen varustuksensa. He ovat kiireestä kantapäähän
-raudan peitossa, kasvojakin suojelee kypärän silmikko, joten heidät
-tunnetaan vain kilpeen maalatusta vaakunasta. Hevosenkin pää sekä rinta
-ovat raudan peittämiä; koristettu satulaloimi liehuu taakse yli selän.
-
-Parittain ratsastavat turnaajat aitauksen sisään ja tekevät kierroksen
-kentän ympäri kohteliaasti tervehtien katselijoita. Ensin nuoret ritarit
-koettelevat voimiaan kaksinottelussa. Peitsi tanassa he ratsastavat
-täyttä laukkaa toisiaan vastaan, yrittäen työntää vastustajansa
-satulasta. Toiselta taistelijalta katkeaa peitsi, ja hän kaatuu
-taaksepäin; aseenkantajat ja ritarit rientävät hätään. Sillä välin
-toinen sukkelasti kääntää pystyyn kavahtaneen ratsunsa, ylpeänä suosion
-huudoista. Pian toinen pari karkaa samalla lailla vastakkain. Ratsujen
-loimet liehuvat, kypärätöyhdöt heiluvat, ja pari seuraa paria, kunnes
-airuet ilmoittavat leikin loppuneen ja yhteisottelun alkavan. Silloin
-kaikki ritarit järjestyvät kahteen joukkoon ja iskevät täyttä laukkaa
-yhteen, vaskirumpujen, säkkipillien ja torvien soidessa. Peitset
-taittuvat, kilvet kalahtavat yhteen, ratsut hirnuvat taisteluinnosta, ja
-meteliin hukkuvat haavoittuneiden tai hevostensa selästä kaatuneiden
-huudot. Kilpailua jatketaan, kunnes toiselta puolueelta niin monta
-ritaria on voitettu, että sen on pakko lakata taistelemasta. Airuet ja
-soittajat antavat silloin merkin, että turnaus on päättynyt siksi
-päiväksi, mutta sitä voidaan jatkaa seuraavina.
-
-Viimeiseksi tapahtuu palkinnon jako. Katselijain huutaessa suosiotaan
-voittajat ratsastavat lavan eteen, missä ritarinaiset istuvat. Sen
-naisen eteen, jonka värejä voittaja kantaa, hän laskee peitsensä, ja
-tämä saa ojentaa palkinnon ritarilleen. Voittajat saatetaan sitten
-linnan ritarisaliin, jossa turnajaiset päättyvät loistavaan juhlaan.
-
-
-                              TALONPOJAT.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 201._ Keskiajan neljä säätyä toimissaan.
-]
-
-
-● =Maanomistus.= Talonpojat olivat kaikissa Euroopan maissa kansan
-suurena enemmistönä. Vapaita talonpoikia, jotka itse omistivat
-viljelemänsä maan, oli Ruotsissa, Suomessa, Norjassa, Tirolissa ja
-Sveitsissä sekä muutamissa osissa Saksaa ja Englantia. Mutta suurimmassa
-osassa Eurooppaa talonpojat elivät _maaorjuudessa_. Aateliset
-tilanomistajat viljelivät itse ainoastaan osaa omistamaansa maata, ns.
-päätilaa; muun osan he antoivat talonpoikain viljeltäväksi, jotka
-suorittivat siitä veroa luonnontuotteina ja päivätöinä. Varsinkin
-päivätyöt päätilan viljelmillä olivat rasittavia ja niitä vaadittiin
-runsaammin kiireellisinä työaikoina, kylvön ja elonkorjuun tapahtuessa,
-jolloin talonpojan työvoimia olisi kipeimmin tarvittu omilla pelloilla.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 202._ Saksalaisia talonpoikia markkinoilla.
-  Dürerin puupiirros.
-]
-
-Ristiretkien aikana talonpoikien tila kävi yleensä paremmaksi. Kun raha
-tuli yleisemmin liikkeeseen, niin aateliset tilanomistajat mielellään
-ottivat veron rahana, jolloin rasittavat päivätyöt lakkasivat. Ranskassa
-monet talonpojat ostivat itsensä vapaiksi ja Englannissa maaorjuus
-kokonaan lakkasi.
-
-Tämä talonpoikain vapautuminen ei kuitenkaan saanut rauhassa jatkua.
-Keskiajan lopulla feodaaliherrat menettivät merkitystänsä
-sotilassäätynä, kun jalkaväki jälleen tuli tärkeäksi ja ruutia ruvettiin
-käyttämään. Silloin he kiinnittivät enemmän huomiota maanviljelykseen,
-hankkivat itselleen suuria tiloja ja rasittivat talonpoikia raskailla
-veroilla. Sen johdosta syntyi useissa maissa _talonpoikaiskapinoita_,
-mutta talonpoikain tila jäi pääasiassa entiselleen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 203._ Ritari talonpoikien ahdistamana.
-]
-
-
-● =Yhteisviljelys.= Metsä-ja laidunmaat olivat kylän yhteisiä, mutta
-peltomaa oli jaettu talojen kesken. Kumminkaan talon pellot eivät olleet
-yhtenä palstana, vaan monessa eri paikassa, sarka siellä, toinen täällä,
-toisten talojen peltopalstojen välissä. Niiden viljeleminen oli sen
-vuoksi hankalaa. Jokaisen talollisen täytyi aina sopia naapurinsa kanssa
-työajoista, joten hänen oli mahdotonta itsenäisesti ja vapaasti toimia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 204._ Maalaistöitä.
-]
-
-
-● =Viljelystavat.= Viljelystavoissa ei keskiajalla tapahtunut
-sanottavaa edistystä. _Kolmijakoisviljelys_ oli vallitsevana läpi koko
-keskiajan: viljelty maa-alue oli kolmena osana, joista yksi vuoroonsa
-kasvoi syysviljaa, yksi kevätviljaa, yhden ollessa kesantona.
-_Kaskenviljelystäkin_ harjoitettiin vielä monin paikoin Eurooppaa.
-_Maanmuokkaaminen_ oli yleensä kehnoa. Aura oli kömpelötekoinen ja
-niin raskas, että toisinaan oli neljäkin härkäparia sitä vetämässä.
-Auran lisäksi käytettiin äestä. Näin ollen sato oli vähäinen, ja
-sellaisina vuosina, joina sää oli epäsuotuisa, tuli kato. Kun viljan
-kuljettaminen muilta seuduilta oli ylen hankalaa, uhkasi talonpoikaa
-nälkäkuolema.
-
-_Karjanhoito_ oli edistyneimmällä kannalla alppimaissa ja alavilla
-niittymailla, kuten Alankomaissa. Lehmien ohella pidettiin paljon
-sikoja, jotka hakivat ravintonsa metsistä — arvioitiinpa metsän arvo sen
-mukaan, montako sikaa siitä voi saada ravintonsa. Alankomaissa ja
-Englannissa oli suuria lammaslaumoja. Härkä oli tavallisempi vetojuhta
-kuin hevonen, jota käytettiin etupäässä matkoilla sekä sotaratsuna.
-
-[Illustration]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 205 ja 206._ Englantilaista talonpoikaisväestöä.
-]
-
-
-● =Elintavat.= Kaikissa maissa oli talonpoikain _asunto_ sangen
-yksinkertainen. Se rakennettiin joko puusta tai savesta, ja siihen
-kuului iso tupa ja jokin pienempi huone. Toisin paikoin eläimet olivat
-saman katon alla kuin ihmiset, mutta toisin paikoin karja-huoneet
-rakennettiin erikseen. Ikkunoita ei ollut, vaan näiden sijasta
-neliskulmaisia aukkoja, jotka yöksi suljettiin luukuilla.
-
-_Huonekaluina_ oli karkeatekoinen suuri pöytä ja raheja sekä suuri
-kirstu, jossa säilytettiin kalliimpia tavaroita. _Puku_ valmistettiin
-kotona kudotusta kankaasta, johon langat oli kehrätty kotilampaiden
-villoista. Jos varallisuus salli, hankittiin myös heleänvärisiä
-ostovaatteita.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 207._ Talonpoikaiselämää Pariisin ulkopuolella.
-]
-
-Talonpojan _elämä_ kului enimmäkseen yhtämittaisessa, ahkerassa
-työnteossa. Naiset puuhasivat kotiaskareissa, miehet peltotöissä.
-Perhejuhlat ja kirkolliset juhlapäivät toivat kumminkin vaihtelua
-yksitoikkoiseen työnaherrukseen. Saksassa oli tapana viettää
-kevätjuhlaa, joka kirkon toimesta siirrettiin helluntaiksi. Silloin
-pystytettiin koivuja talon edustalle ja kylän keskelle pitkä riuku, joka
-juhlasaatossa oli tuotu metsästä ja kirjavilla nauhoilla koristettu. Sen
-ympärillä sitten tanssittiin piiritanssia. Juhannuksena poltettiin
-tulia, ja syksyllä elonkorjuun päätyttyä oli taas juhlia. Syöminen oli
-juhlissa tärkeintä. Mutta juhlaohjelmaan kuului myös monimutkaisia
-tansseja, ja usein pidettiin rajua, vallatonta menoa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 208._ Saksalainen talonpoikaistalo keskiajan lopulla. (Dürer:
-    Tuhlaajapoika.)
-]
-
-Ihmisten _henkinen näköpiiri_ oli keskiajalla yleensä ahdas. Varsinkin
-maaorjuudessa elävä talonpoika pysyi henkisesti kehittymättömänä. Hän ei
-tuntenut maailmasta juuri muuta kuin lähimmän ympäristönsä. Kirkko
-jumalanpalveluksineen oli hänen opettajansa. Mutta pappienkin puheet
-rajoittuivat etupäässä pyhimyskertomuksiin, jotka eivät vaikuttaneet
-valistavasti. Ne vain lisäsivät sitä taikauskoista ajatustapaa, joka oli
-vallalla keskiajan ihmisissä, jatkuen kauas uudellekin ajalle.
-
-
-                            KERJÄLÄISMUNKIT.
-
-
-● =Ylellisyys kirkon piirissä.= Ristiretkien aikana paavin ja kirkon
-valta oli korkeimmillaan. Kirkko vallitsi ihmisten mieliä kaikissa
-säätyluokissa. Pappi kastoi lapset, vihki pariskunnat avioliittoon ja
-hautasi vainajat siunaamaansa maahan. Mutta lisäksi kirkko siunasi
-ritarin miekan, antoi ammattikunnille suojeluspyhimyksen ja lahjoitteli
-pyhäinjäännöksiä ihmisten turvaksi ja suojaksi. Papit ja munkit antoivat
-opetuksen kouluissa, tieteellinen tutkimus samoin kuin taide oli heidän
-hoivissaan.
-
-Mutta kirkko keräsi myös suuria rikkauksia. Kaikkialla maksettiin
-kirkolle veroa, ja ihmiset tekivät sille lahjoituksia niin kuin
-aikaisemmin on kerrottu. Varsinkin ristiretkien aikana, jolloin
-taloudellinen elämä vilkastui, kirkon omaisuus suuresti eneni.
-Varallisuus oli omansa yhä lisäämään kirkon vaikutusvaltaa
-maallisissakin asioissa. Mutta se synnytti myös turmelusta. Kirkko alkoi
-yhä enemmän maallistua unohtaen ne korkeat hengelliset tehtävät, jotka
-sille alun perin kuuluivat. Tämä synnytti tyytymättömyyttä, ja moni
-harras uskonnollinen ihminen toivoi tässä kohden parannusta.
-
-
-● =Franciscus Assisilainen.= Aikaisemmin on kerrottu siitä
-uudistusliikkeestä, joka sai alkunsa Clunyn luostarista. Mutta siitä oli
-vain ajaksi apua; pian turmelus taas sai jalansijaa kirkon piirissä.
-Silloin italialainen _Franciscus_, jota syntymäkaupunkinsa Assisin
-mukaan sanotaan _Assisilaiseksi_, alkoi 1200-luvun alussa voimakkaasti
-saarnata _köyhyyttä_ ensiarvoisena kristillisenä hyveenä.
-
-
-□ Franciscuksen isä oli rikas kauppias. Pojasta kasvoi iloinen ja
-kevytmielinen nuorukainen, joka mielellään tahtoi herättää huomiota.
-20-vuotisena hän oli mukana syntymäkaupunkinsa tekemällä sotaretkellä
-muuatta naapurikaupunkia vastaan. Franciscus joutui sotavangiksi, mutta
-hän lohdutteli itseään sillä, että hän kerran vielä laskisi koko
-maailman jalkainsa alle. Kun paavi Innocentius III jonkin ajan kuluttua
-keräytti sotamiehiä joukkoonsa, Franciscus ilmoittautui toivoen
-kohoavansa »suureksi ruhtinaaksi». Hän hankki itselleen loistavat
-varustukset ja lähti matkalle. Mutta äkkiä hänessä tapahtui
-mielenmuutos. Hän lahjoittikin varustuksensa eräälle köyhälle ritarille
-ja palasi kotiin. Hän oli muuttunut mieleltään. Entisistä ystävistään
-hän ei välittänyt, kuljeskeli vain tuntikausia vuorilla ja laaksoissa.
-Kerran hän kuitenkin vielä pani toimeen kemut, ja hilpeät assisilaiset
-luulivat jo saaneensa hänet takaisin. Mutta kun kemujen loputtua seurue
-lähti meluten kulkemaan katuja, niin Franciscus vetäytyi syrjään.
-Toverit lähtivät häntä hakemaan ja tapasivat hänet syvissä mietteissä.
-Joku ystävistä huomautti Franciscuksen varmaan miettivän naimisiin
-menoa. Hän vastasi: »Oikein arvattu. Aion ottaa morsiamen, joka on
-jalompi ja kauniimpi kuin osaatte ajatellakaan.» Hän tarkoitti
-_köyhyyttä_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 209._ P. Franciscus saarnaa paavi Honorius III:lle.
-]
-
-Tästä alkaen Franciscus etsi vain niiden seuraa, jotka olivat joutuneet
-köyhyyteen ja vajonneet kurjuuteen monien sotien, tautien ja huonojen
-vuosien takia. Hän jakoi heille, mitä hänellä oli, ja lohdutti ja
-vahvisti heitä rakastavan sydämensä sanoilla. Hän ei karttanut
-spitaalitautistakaan, vaan antoi hänellekin hoitoa ja lohdutusta.
-
-Pian hän riitaantui isänsä kanssa ja ilmoitti luopuvansa kaikesta
-perinnöstään. Hänestä tuli vaeltava saarnaaja. Avojaloin, ilman sauvaa,
-pukeutuneena nuoralla vyötettyyn mekkoon hän kulki ihmisten parissa
-puhuen köyhyyden ja luonnon ihanuudesta. Hänen luonnonihailuansa kuvaa
-mainiosti hänen runollinen »Aurinkolaulunsa»:
-
-»Ole kiitetty, Herra ja kaikki Sinun luodut olentosi, ennen kaikkea
-armollinen veli aurinko, joka tuo meille päivän ja joka on osoitus Sinun
-valostasi!
-
-Ole kiitetty, Herra, sisar kuun ja tähtien takia; Sinä olet pannut ne
-taivaalle kirkkaina ja ihanina kimmeltämään!
-
-Ole kiitetty, Herra, kun annoit meille veli tuulen ja avaruuden ja
-pilvet sekä kirkkaan taivaan ja ilman, josta luodut olentosi saavat
-ravintoa!
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 210._ Franciscus ja Dominicus.
-]
-
-Ole kiitetty, Herra, kun annoit sisar veden, joka on niin hyödyllinen,
-nöyrä, hyvä ja puhdas!
-
-Ole kiitetty, Herra, kun annoit veli tulen, joka valaisee yön; se on
-kaunis ja iloinen, rohkea ja väkevä!
-
-Ole kiitetty. Herra, kun annoit äiti maan, joka meitä ylläpitää ja
-elättää, joka kasvattaa monenlaisia hedelmiä, värikkäitä kukkia ja
-ruohon!»
-
-
-● Monet ihastuivat Franciscuksen toimintaan ja yhtyivät häneen. Näin
-syntyi uusi munkkikunta, jota perustajansa nimen mukaan sanottiin
-_fransiskolaisveljeskunnaksi_. Harmaan pukunsa takia veljeskunnan
-jäseniä sanottiin myös _harmaiksi veljiksi_. _Kerjäläismunkeiksi_ heitä
-myös on sanottu, koska he elivät kerjuulla. Paavi vahvisti veljeskunnan
-säännöt antaen sen jäsenille luvan saarnata, lukea messua ja harjoittaa
-muuta sielunhoitoa kaikkialla. Pian fransiskolaiset perustivat joukon
-luostareita, etupäässä kaupunkeihin, ja saavuttivat suurta suosiota. He
-harjoittivat menestyksellä jumaluusopin tutkimusta ja olivat katolisen
-kirkon hyvänä tukena. Meidänkin maassamme oli veljeskunnalla
-luostareita.
-
-
-● =Dominikolaiset.= Samaan aikaan syntyi toinenkin kerjäläismunkkikunta:
-_dominikolaisveljet_, joita pukunsa takia sanottiin myös _mustiksi
-veljiksi_. Tämän veljeskunnan perustaja oli oppinut espanjalainen pappi
-_Dominī´cus_. Näihin aikoihin oli eri tahoilla ilmaantunut lahkolaisia,
-jotka esittivät kirkon opista poikkeavia mielipiteitä. Niinpä oli
-Etelä-Ranskassa syntynyt _albigensien_ lahkokunta, joka vaati kirkon
-palauttamista apostoliajan yksinkertaisiin oloihin. Dominicus pani
-elämänsä tehtäväksi katolisesta kirkosta luopuneiden »harhaoppisten»
-vastustamisen. Siinä tarkoituksessa hän perusti munkkikunnan, jolle
-paavi antoi vahvistuksen. Dominikolaiset elivät almuista ja kulkivat
-kansan seassa saarnaamassa. Mutta kaikkialla he etsivät harhaoppisia ja
-koettivat hyvällä taikka pahalla saada heidät palaamaan kirkon
-yhteyteen. Dominikolaisten parhaana aseena harhaoppisia vastaan oli
-_inkvisitiotuomioistuin_ (lat. inquisī´tio = tutkiminen). Sen eteen
-haastettiin, nimettömienkin ilmiantojen perusteella, jokainen, jota
-epäiltiin lahkolaiseksi. Käyttämällä julmia kidutuskeinoja
-dominikolaiset tuomarit koettivat saada syytettyä tunnustamaan
-rikollisuutensa. Ken nopeasti tunnusti ja ilmoitti katuvansa, voi
-toisinaan pelastaa henkensä. Useimmissa tapauksissa inkvisition uhrit
-polttoroviolla päättivät päivänsä.
-
-
-                                TIETEET.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 211._ Keskiajan opetusta.
-]
-
-
-● =Yliopistot.= Keskiajan ensimmäisinä vuosisatoina luostarien ja
-kirkkojen yhteyteen perustetut luostari- ja katedraalikoulut huolehtivat
-etupäässä papeiksi aikovien opillisesta sivistyksestä, kuten aikaisemmin
-on kerrottu. Nämä koulut säilyivät ristiretkien ajallakin, ja niitä
-perustettiin kaikkiin niihin maihin, joihin katolinen kirkko valtansa
-levitti. Mutta 12:nnella vuosisadalla syntyi korkeampia oppilaitoksia,
-_yliopistoja_, joissa opetus tavoitteli suurempia päämääriä.
-Kuuluisimmat olivat Pariisin, Bolognan ja Salernon yliopistot. Niissä
-harjoitettiin useita eri tieteitä, mutta Pariisin yliopistossa oli
-etualalla jumaluusoppi, Bolognassa lakitiede ja Salernossa lääketiede.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 212._ Professori luennoimassa.
-]
-
-Yliopisto sai alkunsa siten, että etevän opettajan ympärille kerääntyi
-lukuisa joukko oppilaita. Kun hän ei lopulta voinut pitää huolta
-kaikkien opetuksesta, ilmestyi hänen rinnalleen toisia opettajiksi
-valmistuneita, jotka myös saivat oikeuden opettaa. Lopuksi opettajat
-(lat. magister) oppilaineen liittyivät eräänlaiseksi opinharjoittajain
-ammattikunnaksi (_unive´rsitās magistrō´rum_ = opettajain yhdyskunta).
-Ne opettajat, jotka harjoittivat samaa tiedettä, liittyivät lähemmin
-toisiinsa ja muodostivat oppilaineen _tiedekunnan_. Tiedekuntia oli
-suurimmissa yliopistoissa neljä aivan kuin nykyisissäkin yliopistoissa:
-jumaluusopillinen, lakitieteellinen, lääketieteellinen ja taiteiden
-(seitsemän vapaan taiteen) tiedekunta. Oppilaat taas jakaantuivat
-kotiseutunsa perustuksella _kansakuntiin_, jotka vastasivat meidän
-yliopistomme osakuntia. Yliopistoa edusti sen päämieheksi valittu
-_rehtori_.
-
-
-□ =Koulupojasta tohtoriksi.= Keskiajalla ei pidetty ylioppilastutkintoa.
-Kuka hyvänsä saattoi ruveta yliopistossa opiskelemaan, kun vain sai
-maisterien joukosta opettajan. Kumminkin oli latinan kielen taito
-välttämätön, ja sääntönä oli, että yliopistoon saapunut oli sitä ennen
-suorittanut kotiseutunsa katedraalikoulun oppimäärän. Katedraalikoulussa
-hän oli _koulupoika_: istui permannolle levitetyillä pahnoilla ja
-kuunteli, mitä munkkipuvussa tuolilla istuva opettaja vitsa kädessä
-hänelle kertoi. Opiskeltuaan näin kolmisen vuotta ja opittuaan etupäässä
-latinan kieltä hän lähti, jos halua ja tilaisuutta oli, jatkamaan
-opinnoitaan yliopistossa. Hän saattoi tulla _ylioppilaaksi_ jo 13 tai 14
-vuoden ikäisenä, joskus nuorempanakin. Häntä sanottiin aluksi
-»beaaniksi», joka merkitsee samaa kuin nykyajan »keltanokka». Vanhemmat
-ylioppilaat pitivät beaaneja ankarassa kurissa, kohdellen heitä monesti
-kovakouraisesti. Beaanit ja iäkkäämmätkin ylioppilaat käyttäytyivät
-usein vallattomasti, jopa ilkivaltaisesti — meidänkin vanhassa
-virsikirjassamme valitettiin, kuinka »beaanit nyt elävät ilkiäst´».
-Tappelut kaduilla ja kapakoissa eivät olleet harvinaisia.
-
-Mutta ylioppilaan varsinainen tehtävä oli tietenkin opiskelu. Hän meni
-aluksi »taiteiden» tiedekuntaan, koska hän siellä sai tieteellisen opin
-alkeet. Hän kuunteli valitsemansa maisterin luentoja ja teki
-muistiinpanoja. Kun ylioppilas oli hankkinut tarpeelliset tiedot, hän
-sai suorittaa tutkinnon asianomaisille tutkijoille. Puolustettuaan vielä
-asettamaansa väitöslausetta opettajansa huomautuksia vastaan hän oli
-_baccalaureus_ eli _kandidaatti_. Erityisillä menoilla hänet voitiin
-sitten 21 vuotta täytettyään vihkiä _maisteriksi_, jolloin hän sai
-mustan pyöreän maisterinhatun päähänsä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 213._ Tohtorinvihkiäiset.
-]
-
-Hän saattoi nyt ruveta joko opettamaan taiteiden tiedekunnassa tai
-jatkamaan opintojaan jumaluusopillisessa, lainopillisessa tai
-lääkeopillisessa tiedekunnassa. Jos hän halusi tulla _jumaluusopin
-tohtoriksi_, täytyi hänen jatkaa opintojaan 15 vuotta.
-
-
-● =Jumaluusoppi.= Arvokkaimpana tieteenä pidettiin keskiajalla
-_jumaluusoppia_. Jumaluusoppi otti avukseen filosofian, ja koko tätä
-tutkimusalaa sanotaan usein _skolastiikaksi_ eli kouluviisaudeksi. Se
-otti tehtäväkseen järjen avulla todistaa kirkon hyväksymät oppilauselmat
-oikeiksi. Keskiajan kuuluisimmat jumaluusoppineet olivat Canterburyn
-arkkipiispa _Anselm_ (k. 1109), _Abélard_ [abelā´r] (k. 1142) sekä
-_Aqvinon Tuomas_ (k. 1274), joista Anselm ja Tuomas olivat italialaisia
-synnyltään, Abélard taas ranskalainen.
-
-
-□ Tuomas puolusti pontevasti katolisen kirkon käsitystä _leivän_ ja
-_viinin muuttumisesta_ pyhässä ehtoollisessa Kristuksen ruumiiksi ja
-vereksi. Sen vuoksi oli varovaisinta, että pappi yksin nautti
-ehtoollisviiniä, koska siitä ehtoollisvieraille jaettaessa saattoi
-läikkyä jokin pisara maahan. Hän puolusti myös oppia _anekaupasta_;
-paavilla oli muka oikeus jakamalla aneita päästää ihmiset heidän
-synneistään. Hän esitti edelleen suurella varmuudella, että paavi oli
-koko maailman _erehtymätön_ opettaja ja että hänellä oli oleva ehdoton
-herruus kirkossa. Suuresti aikalaiset ihailivat Tuomasta ja sanoivat
-häntä »enkelimäiseksi tohtoriksi». Vielä tänä päivänä katolinen kirkko
-pitää häntä uskon voittamattomana varustuksena.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 214._ Aqvinon Tuomas.
-]
-
-Kuuluisaksi tuli Abélardin rakkaus _Héloïse_en [eloï´z]. Tämä oli aluksi
-Abélardin oppilaana. Mutta heidän välilleen syntyi rakkaussuhde, joka
-päättyi onnettomasti, kun Abélard hengellisen säädyn miehenä ei voinut
-mennä julkiseen avioliittoon Héloïsen kanssa. Abélardin kehoituksesta
-Héloïse rupesi nunnaksi Pariisin lähellä olevaan luostariin, josta hän
-kirjoitti syvää rakkautta huokuvia kirjeitä Abélardille. Tämä vastasi
-niihin kylmästi sanoen katuvansa rakkauttaan ja kehoittaen Héloïsea
-tekemään samoin. Säilyneitä Abélardin kirjeitä pidetään kuitenkin hänen
-myöhemmin väärentäminään. Luultavasti alkuperäisissä oli sama ajatustapa
-kuin Héloïsenkin kirjeissä. Héloïse tuli sittemmin abbedissaksi
-Abélardin perustamaan luostariin, ja sen hautuumaahan heidät kuoltuaan
-haudattiin toistensa viereen.
-
-
-● =Muut tieteet.= Skolastisen jumaluusopin rinnalla alettiin innokkaasti
-harjoittaa _lakitiedettä_. Justinianuksen tunnetun lakikokoelman
-pohjalla tutkittiin _roomalaista oikeutta_, joka vaikutti, kuten kohta
-saamme nähdä, valtiollisten olojen kehitykseen kuningasvaltaiseen
-suuntaan. _Matematiikan_ ja _luonnontieteiden_ tutkimus sai virikettä
-arabialaisilta. Ne olivat kumminkin edelleen alhaisella kannalla.
-_Tähtitiede_ oli etupäässä tähdistä ennustamista ja _kemia_ yritystä
-muuttaa epäjalot metallit jaloiksi. _Maan-tieteelliset_ tiedot
-lisääntyivät, kun ristiretkillä ja kauppa-matkoilla opittiin paremmin
-tuntemaan vieraita maita ja kansoja. Kumminkin oli ihmisillä varsin
-hämärä käsitys etäisemmistä maista, esim. Intiasta, jossa kerrottiin
-tavattavan kaikenlaisia ihmeellisiä kasveja ja olentoja. _Lääketiede_
-oli niinikään alhaisella kannalla. Käsitys ihmisruumiista oli kovin
-puutteellinen. Niinpä luultiin aivojen kasvavan ja pienenevän kuun
-vaihdosten mukaisesti. Parhaita lääkeaineita oli sammakon ja rotan veri.
-Yleisenä parannuskeinona käytettiin suonen iskemistä. Kaikenlaiset
-loitsijat ja poppamiehet olivat ihmisten mielestä luotettavia tautien
-parantajia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 215._ Tähtitieteellinen luento 15. vuosisadalla.
-]
-
-
-□ Aqvinon Tuomas selittää maailmankaikkeuden tällaiseksi: Maa on
-maailmankaikkeuden keskus, Jerusalem maan keskuspaikka. Maan ympäri
-kiertävät liikkuvat taivaat: likinnä kiertotähtien, etäämpänä
-kiintotähtien ja kauimpana kristallitaivas. Niiden ulkopuolella on
-Jumalan liikkumaton taivas, autuaitten asuinpaikka.
-
-Eräässä ristiretkien aikana kirjoitetussa kirjassa on mm. tällainen
-kappale: »Maan eteläosissa on ihmeellisiä esineitä, ja erittäinkin ovat
-kivet eriskummallisia. Siellä on kivi, joka kasvaa ja pienenee joka
-kuukausi aivan niin kuin kuu. Siellä on myös kivi, joka tekee
-omistajansa näkymättömäksi; niin ikään kivi, jonka omistajan sanotaan
-voivan oleskella, missä haluaa. Vielä on siellä kivi, joka polttaa
-käteen otettaessa; jos pistää sen suuhunsa, niin saa tietää, mitä
-tapahtuu naapurin kotona. Muuan kivi on sellainen, että se joutuessaan
-neidon tai jonkun muun viattoman naisen käteen, kiiluu keltaiselta;
-mutta jos epäsiveellinen mies tai nainen ottaa sen käteensä, niin se käy
-harmaaksi. Siellä on myös hikoava kivi, ja siitä ovat kaikki jalokivet
-saaneet alkunsa.»
-
-
-                                RUNOUS.
-
-
-● =Nibelungenlaulu.= Aikaisemmin on mainittu keskiajan kuuluisista
-sankarirunoelmista Rolandin laulu ja Edda. Vuoden 1200 vaiheilla
-sepitettiin Etelä-Saksassa säilyneiden kansanrunojen pohjalla
-saksalaisten kansaneepos _Nibelungenlaulu_, jossa kerrotaan ihanan
-burgundilaisen prinsessan _Kriemhild_in ja alankomaalaisen
-kuninkaanpojan _Siegfried_in onnettomista kohtaloista.
-
-_Siegfried_, kuninkaanpoika Alankomaista, on kylpenyt voittamansa
-lohikäärmeen veressä, joka on tehnyt hänen ihonsa haavoittumattomaksi,
-yhtä kohtaa lukuunottamatta. Hän on myös taistellut Nibelungien
-kääpiökansaa vastaan saaden haltuunsa verrattoman Nibelungen-aarteen
-sekä näkymättömäksi tekevän viitan. Siegfried kuulee maineen
-_Kriemhild_in kauneudesta, päättää voittaa hänet morsiamekseen ja lähtee
-komeasti varustettuna Wormsiin, jossa Kriemhild asuu veljensä
-burgundilaiskuninkaan _Gunther_in luona.
-
-Wormsiin tultuaan Siegfried antautuu Guntherin palvelukseen ja osoittaa
-uljuuttaan sodassa saksilaisia ja tanskalaisia vastaan. Sotaretkeltä
-palattua vietetään 12-päiväiset juhlat, ja nyt Siegfried ensi kerran
-näkee Kriemhildin. Neito astuu kuin aamurusko pilvestä; kuin kuu tähtien
-joukosta hän loistaa muitten neitojen seasta. Tervehtäen sankaria hän
-astuu tämän rinnalle. Ei kevään eikä kesän kukkeimmillaan ollessa
-Siegfried ole ennen tuntenut sellaista riemua. Mutta Gunther ei anna
-sisartaan Siegfriedille puolisoksi, vaan vaatii tältä yhä uusia
-palveluksia.
-
-Vihdoin Siegfriedille tarjoutuu tilaisuus suorittaa uroteko, joka
-hankkii hänelle Guntherin suostumuksen.
-
-Kaukana merentakaisessa Islannissa hallitsee _Brunhilde_ kuningatar.
-Sen, joka mielii saavuttaa hänen rakkautensa, tulee voittaa hänet kiven-
-ja keihäänheitossa. Gunther haluaa saada hänet omakseen, mutta
-Brunhildellä on yliluonnolliset voimat, ja Gunther tietää joutuvansa
-tappiolle ottelussa hänen kanssaan. Hän turvautuu sen tähden Siegfriedin
-apuun. He lähtevät matkalle ja saapuvat Islantiin. Siegfried pukeutuu
-taikaviittaansa ja käy näkymättömänä Guntherin rinnalla kilpailuun
-Brunhilden kanssa. Kuningatar joutuu häviölle ja antaa kätensä ja maansa
-luulotellulle voittajalleen, Guntherille. Palataan Wormsiin, jossa
-vietetään kaksoishäät, sillä Siegfried saa ystävyytensä palkinnoksi
-Kriemhildin puolisokseen. Kuitenkin hänen täytyy lunnaiksi maksaa
-Nibelungenaarre, joka näin joutuu burgundilaiskuninkaan haltuun. Sen
-jälkeen Siegfried matkustaa puolisoineen Alankomaihin, jossa hän
-hallitsee onnellisena 10 vuotta.
-
-Saapuvatpa sitten Siegfried ja Kriemhild kerran kevätjuhlaan Wormsiin.
-Siellä syntyy kuningatarten kesken kiista heidän miestensä etevyydestä.
-Suuttuneena Brunhilde lausuu, että Kriemhild on orjan vaimo. Silloin
-Kriemhild ilmaisee salaisuuden: Siegfried se aikoinaan kilpaottelussa
-voitti Brunhilden eikä Gunther.
-
-Suuttunut Brunhilde päättää kostaa Siegfriedille, koska tämä ei ollut
-ottanut häntä puolisokseen, vaikka olikin voittanut hänet kilpailussa.
-Kostotyön hän jättää erään palvelijansa _Hagen_in suoritettavaksi. Tämä
-saa Kriemhildiltä viekkaasti urkituksi, mihin kohtaan Siegfriediä voi
-haavoittaa, ja eräällä metsästysretkellä hän lävistää takaapäin
-Siegfriedin, joka on kumartunut lähteestä juomaan.
-
-Kriemhildin suru on kuvaamaton, kun hän aamulla kirkkoon lähtiessään
-löytää puolisonsa ruumiin ovensa edestä, jonne ilkeä Hagen on sen
-laahannut ja heittänyt virumaan.
-
-Kriemhild puolestaan ei nyt ajattele muuta kuin kostoa. Voidakseen sen
-paremmin suorittaa hän suostuu menemään hunnilaiskuninkaan _Etzel_in
-puolisoksi. Jonkin ajan kuluttua hän taivuttaa miehensä kutsumaan
-burgundilaisruhtinaan muka vierailemaan hoviinsa. Pahaa aavistaen
-Gunther saapuu miehineen. Pian syntyy Kriemhildin ja Hagenin välillä
-sanakiista, joka muuttuu hirveäksi taisteluksi. Miehiä kaatuu molemmin
-puolin. Lopulta burgundeista on jäljellä vain Gunther ja Hagen. Hagen
-tuodaan sidottuna Kriemhildin eteen, ja kuningatar vaatii häneltä
-Nibelungenaarretta. Kun Hagen sanoo vannoneensa, ettei ilmaise sitä niin
-kauan kuin yksikin burgundilaiskuningas on elossa, niin Kriemhild
-hakkauttaa veljeltään pään poikki. Mutta nytpä vasta Hagen tahtookin
-salata aarteen: hän on ainoa, joka sen tietää. Kriemhild tempaa silloin
-miekan Hagenin vyöltä ja surmaa hänet omalla kädellään. Muuan vanha
-uros, Hagenin vastustaja, ei saata nähdä tällaisen kostamatta
-tapahtuvan: hän syöksyy kuningattaren kimppuun ja lyö hänetkin
-kuoliaaksi.
-
-Näin sai ylpeys, kateus ja kostonhalu alkuaan jalot ihmiset tuhoamaan
-toisensa.
-
-
-● =Trubaduurirunous.= Kauniissa, rikkaassa ja iloisessa Etelä-Ranskassa,
-jossa roomalainen sivistys säilyi läpi keskiajan myrskyjen ja henkisen
-pimeyden, virisi ristiretkien aikana eloon rikas _trubaduurirunous_.
-Sieltä se levisi Pohjois-Ranskaan ja naapurimaihin. _Trubaduurilla_
-tarkoitetaan runoilevaa ritaria. Usein sepittäjä itse esitti runonsa
-laulaen ja kielisoittimella säestäen, toisinaan taas erityiset laulajat
-»_jonglöörit_» (lat. joculā´tor = ilonpitäjä) kulkivat niitä
-esittämässä. Toisinaan trubaduuri innostu ylistämään taistelun huumaavaa
-telmettä, toisinaan hän taas leimuavan ivan ja pilkan terävillä aseilla
-hyökkäsi valtiollisten vastustajain kimppuun. Mutta yhtä usein
-trubaduuri lauloi rakastetun naisen ylistykseksi. Trubaduurirunous
-käsittää siis _sotalauluja_, valtiollisia _pilkkarunoja_ ja
-_lemmenlauluja_. Ranskan kuuluisin trubaduuri oli _Bertrand de Born_
-[bertrã´ dəbo´rn].
-
-
-□ Bertrand de Born otti innokkaasti osaa suurvasallien alinomaisiin
-taisteluihin. Usein hän siirtyi puolelta toiselle ja näyttää taistelleen
-vain taistelun itsensä takia. Kuvaavaa on, että hän vanhoilla päivillään
-rupesi munkiksi. Hänen taisteluintoaan kuvailee mainiosti tähän
-suomennettu runo.
-
-                     Kun etujoukko pakoon lyö
-                   kaikk’ eestään — se on riemunain —
-                   ja jälkeen vankka teräsvyö
-                   pääjoukkoin siirtyy marssivain.
-                     Ja ilo yhtä soma
-                   on nähdä tuho linnojen
-                   murtuissa lujain muurien,
-                     kun armeija on oma
-                   keskellä kentän avoimen
-                   suojassa hautain, paalujen.
-
-                     Ei vuodetta niin viehtävää,
-                   ei herkkua niin mieluista
-                   kuin käsky: _kimppuun iskekää!_
-                   ja ratsut väijyspaikasta
-                     miest’ ilman karkajavat.
-                   Soi huudot: _Apuun! Tännepäin!_
-                   Kaikk’ — ruhtinas tai renki — näin
-                     yl’ hautain kannustavat,
-                   ja monen peitsi ryntääjäin
-                   lyö kenttään, rinnan lävistäin.
-
-Hyvin tavallisia olivat tähän aikaan munkeista ja papeista laaditut
-pilkkalaulut. Ne osoittavat, kuinka kirkon arvo oli ihmisten silmissä
-laskemassa. Niinpä muuan trubaduuri laulaa näin:
-
-                     Mit’ ylemparvoinen,
-                     sen kerkeemp’ syntinen;
-                     mìt’ todentietävämpi
-                     sen valheensietävämpi;
-                     mit’ oudomp’ tiedon valossa,
-                     sit’ alttiimp’ himon palossa;
-                     mit’ ontomp’ alla rinta,
-                     sen hurskahampi pinta.
-                     Ei herjaa julkeempaa
-                     viel’ vastaan Jumalaa
-                     muut koskaan lingonneet
-                     kuin paavin joukkueet.
-
-
-● =Walther von der Vogelweide.= Saksalaisista laulurunoilijoista kohosi
-suurimpaan arvoon eteläsaksalainen _Walther von der Vogelweide_ vuoden
-1200 vaiheilla. Hän rakasti lämpimästi saksalaista isänmaataan ja oli
-keisarivallan ehdoton kannattaja. Runoissaan hän ylistää omaa maataan
-maailman ihanimmaksi maaksi, taistelee paaveja vastaan ja laulaa luonnon
-ja naisten kunniaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 216._ Walther von der Vogelweide.
-]
-
-
-□ »Elbestä Reiniin, Reinistä Unkariin vallitsevat jaloimmat tavat, mitä
-tunnen. Ken tahtoo nähdä kuntoa ja puhdasta mieltä, hän tulkoon meidän
-maahamme! Siellä ovat miehet kelpo miehiä, naiset ihania kuin
-enkelit.» — Eräässä runossa hän valittaa paavin rahanahneutta. Hän antaa
-paavin itsensä sanoa: »Saksalaiset saavat hellittää rahansa, koko heidän
-omaisuutensa kuuluu minulle, saksalainen hopea kuuluu minun
-italialaiseen arkkuuni. Kuulkaa, papit: syökää kananpaistia ja juokaa
-viiniä ja antakaa mokomain saksalaisten paastota!» — Kauan Walther sai
-vaeltaa pääsemättä oman katon alle asumaan. Kun sitten Fredrik II
-lahjoitti hänelle pienen läänityksen, niin hän puhkesi riemuissaan
-laulamaan: »Minulla on lääni, hurraa, minulla on lääni; jalo, antelias
-kuningas on pitänyt murheen minusta!»
-
-
-● =Graalin tarina.= Monet tämän ajan runoilijat käsittelivät runoissaan
-vanhaa tarinaa Graalista. _Graal_ oli keskiajan uskon mukaan se malja,
-josta Jeesus opetuslapsineen nautti viimeisen ehtoollisensa ja johon
-Joosef Arimathialainen kokosi ristiinnaulitun Vapahtajan veren. Tällä
-maljalla luultiin olevan erinomainen voima, jonka kuitenkin vain
-puhdassydämiset havaitsivat. Sitä luultiin säilytettävän kaukaisessa
-maassa, jossa hengelliset ritarit, Graalin kuningas etupäässä, sitä
-vartioivat. Siitä sepitti mm. saksalainen runoilija _Wolfram von
-Eschenbach_ _Parzival_-nimisen runoelman vuoden 1200 vaiheilla.
-
-
-□ _Parzival_ kuuluu, itse siitä tietämättään, Graal-kuninkaan sukuun.
-Hän kadottaa aikaisin isänsä, ja äiti tahtoo kasvattaa pojan kaukana
-maailmasta. Kerran nuorukainen saa kuulla vierailta ritareilta _Artus_
-kuninkaasta ja hänen hovistaan. Hänessä herää paikalla halu lähteä
-sinne, ja hän sanoo jäähyväiset surevalle äidilleen. Mutta äiti pukee
-hänet narrin kaapuun, jotta maailma pilkkaisi häntä ja hän haluaisi
-takaisin kotiin. Tästä huolimatta Parzival suoriutuu hyvin matkallaan ja
-saapuu Artus kuninkaan hoviin. Viisas _Gurnemanz_ opettaa hänelle
-ritarillista käytöstä, johon ennen kaikkea kuuluu, ettei saa kysellä
-liian paljon.
-
-Mentyään naimisiin kuningatar _Kondwiramur_in kanssa Parzival lähtee
-ritariretkelle. Hän tulee ihanaan linnaan, jossa vallitsee suuri suru.
-Mutta Parzival on vaiti, ei kysy mitään eikä ota osaa onnettomain
-suruun. Hän ei tiedä, että hän on Graalin linnassa ja että hänen
-tarvitsisi vain sanoa oikea sana saavuttaakseen korkeimman
-kuninkaallisen arvon. Kun hän ei kestä koetta, ajetaan hänet pois
-linnasta, ja kun hänet sittemmin aiotaan lyödä Artus kuninkaan
-ritariksi, ilmaantuu Graalin airut julistaen hänet siihen arvottomaksi.
-
-Nyt Parzival luopuu palvelemasta Jumalaansa, omaan sankarivoimaansa
-luottaen hän päättää anastaa toivomansa Graalin kuninkaan arvon. Hän ei
-tahdo nähdä vaimoaankaan, ennen kuin on päämääräänsä päässyt. Mutta
-turhaan. Vasta kun hän on uudelleen käynyt koulua, tällä kertaa hurskaan
-erakon luona, ja oppinut nöyryyttä ja katumusta, hänen onnistuu päästä
-Graal-linnan salaisuuden perille. Kovien koettelemusten ja nöyrän
-itsetuntemuksen kautta kulkee tie korkeimpaan. Graalin airut kutsuu
-hänet kuninkaan arvoon. Kondwiramur tulee hänen luokseen
-kaksoispoikineen, joista _Lohengrin_ on nouseva isänsä seuraajaksi
-korkeassa Graalin kuninkaan arvossa.
-
-
-                            KUVAAMATAITEET.
-
-
-● =Rakennustaide.= Kuvaamataiteista edistyi ennen muita _rakennustaide_.
-Rakennettiin varsinkin komeita, taiteellisesti arvokkaita kirkkoja.
-Aluksi oli vallalla _romaaninen_ rakennustyyli. Se kehittyi vuoden 1000
-vaiheilla vanhasta basilikamuodosta saavuttaen korkeimman kukoistuksensa
-12:nnella vuosisadalla. Tunnusmerkillisenä muotona oli _pyörökaari_,
-jota käytettiin oviaukoissa eli portaaleissa sekä ikkunoissa ja
-holvikatossa. Kirkon pääosan muodosti kuten basilikassakin _keskilaiva_,
-jonka molemmin puolin olivat pilarien erottamat matalammat _sivulaivat_.
-Etusivu oli länteen ja sen kohdalta kohosi yksi tahi kaksi _tornia_.
-
-Pohjois-Ranskassa kehkeysi 12:nnen vuosisadan keskivaiheilla uusi
-rakentamistapa, _goottilainen_ tyyli, leviten sieltä seuraavina aikoina
-Euroopan muihinkin maihin. Kaaret muodostuivat nyt suipoiksi, jonka
-tähden kirkkoa sanotaankin _suippokaariseksi_. Kapeat tornit näyttävät
-tavoittelevan taivasta. Koristelu on goottilaisessa kirkossa harvinaisen
-rikas ja yksityiskohtia myöten huolekkaasti suoritettu. Kuvapatsaat,
-joita runsaasti käytettiin, ovat korkean solakoita. Goottilaiset
-_katedraalit_ ovat rakennustaiteen todellisia mestariteoksia.
-
-
-□ Kuuluisimpia goottilaiskirkkoja ovat _Pariisin Nôtre-Dame_ [nōtr-da´m]
-eli Neitsyt Maarian kirkko sekä _Kölnin tuomiokirkko_. Edellisen
-päätyseinä upeine portaaleineen, jonka yläpuolella on kokonainen sarja
-Ranskan kuninkaitten kuvapatsaita sekä ihmeen kaunis pyöreä
-ruusu-ikkuna, tekee erinomaisen sopusuhtaisen ja taiteellisen
-vaikutuksen. Kölnin tuomiokirkko, jota rakennettiin yhteen menoon 250
-vuotta ja joka vasta meidän päivinämme lopullisesti valmistettiin, on
-keskiajan suurenmoisimpia rakennuksia. Se on 135 m pitkä ja sen tornit
-(160 m) ovat enemmän kuin kaksi kertaa niin korkeat kuin Helsingin
-Suurkirkko. Tällaiset rakennukset vaativat suunnattomia summia ja
-taitavia rakentajia. Mutta kirkko oli tähän aikaan rikas, ammattitaito
-oli korkealla, ja kaupunkien porvaristo oli sekä itsetietoista että
-uskonintoista. Paitsi kirkot rakennettiin myös _raatihuoneet_ (katso
-kuvaa 183!) ja _ammattikuntain talot_ goottilaiseen tyyliin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 217._ Mainzin katedraali. Romaanista tyyliä.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 218._ Kölnin tuomiokirkko Goottilaista tyyliä.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 219._ Fredrik Barbarossan keisarilinna Reinin varrella.
-  Romaanista tyyliä.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 220._ Rheimsin katedraali. Goottilaista tyyliä.
-]
-
-
-● =Kuvanveisto ja maalaus.= Rakennustaiteen yhteydessä kehittyi
-_kuvanveisto_kin, varsinkin goottilaisen tyylin valtaan päästyä, pysyen
-kuitenkin kokonaan rakennustaiteen palveluksessa. Jokainen vähänkin
-huomattavampi kirkko koristettiin runsaasti _kuvapatsailla_ ja
-_korkokuvilla_. (Katso kuvaa 237!) Ne eivät esittäneet yksinomaan
-raamatullisia henkilöitä ja tapahtumia, vaan kaikilla ihmisluokilla ja
-ammateilla on niissä edustajansa. Nôtre-Damen kirkkoa koristavat
-eläinkuvat ovat harvinaisen luontevia.
-
-_Maalaustaidekin_ oli edelleen, kuten aikaisemminkin keskiajalla,
-kirkollisen rakennustaiteen palveluksessa. Goottilaisella ajalla tuli
-_lasimaalaus_ kirkkojen ikkunoissa tärkeäksi; _alttaritauluja_ niin
-ikään maalattiin. Maalaustaiteen kuuluisin tuote oli alanko-maalaisten
-_van Eyck_ [fane´ik] veljesten vuoden 1400 vaiheilla maalaama _Gentin
-alttari_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 221._ Westminster Abbey sisältä.
-]
-
-Vielä keskiajan puolivälissä oli piirustustaito varsin alkeellisella
-kannalla. Maalaustaidetta harjoittavat munkit yrittivät vain piirtää
-kauniisti kaareutuvia viivoja eivätkä pitäneet näköisyyden
-aikaansaamista niinkään tärkeänä.
-
-Kun tällaisen taiteilijan piti maalata ihminen, hän saattoi tehdä pään
-yhtä suureksi kuin koko ruumiin tai hän venytti käsivarret nilkkoihin
-saakka. Sormet voivat olla puolen metrin pituiset; joskus niitä oli
-kuusi tai neljä. Perspektiivistä taiteilija ei ymmärtänyt mitään; hän ei
-siis käsittänyt, että esine näyttää sitä pienemmältä, kuta kauempana se
-on. Päinvastoin hän saattoi kuvata kauempana olevat esineet suuremmiksi
-kuin lähempänä olevat, jos hän jostain syystä piti edellisiä
-tärkeämpinä. Kun keskiajan taiteilija esim. tahtoi kuvata kuningasta
-hovinsa ympäröimänä, ei se riittänyt, että hän varusti kuninkaan
-kruunulla ja valtikalla, vaan hän teki hänet kahta kertaa suuremmaksi
-kuin muut henkilöt. Halpasäätyiset ihmiset taas kuvattiin aivan
-kääpiöiksi (katso esim. kuvaa 229!). Tavallista oli myös, että
-ratsastaja oli kahta kertaa suurempi kuin hevonen, jonka selässä hän
-istui (katso kuvia 146 ja 164!). Härät, jotka vetivät auraa, saattoivat
-olla ajajaan verrattuina kooltaan kuin lammaspari. Kun kuvattiin
-laivamatkaa, piirrettiin ihmiset niin suuriksi, että neljän tai viiden
-henkilön päät, jotka kurottautuivat yli laidan, olivat yhteensä saman
-kokoiset kuin koko laiva (katso kuvaa 176!); yksi ainoa mies on saman
-suuruinen kuin kokonainen linnantorni (katso kuvaa 234!).
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 222._ Kyntävä talonpoika.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 223._ Gentin alttari. (Vertaa kuvaan 177!)
-]
-
-Goottilaisen taidesuunnan päästessä valtaan maalaustaidekin melkoisesti
-kehittyi. Gentin alttaritaulu esimerkiksi on jo huomattava taideluoma.
-Alla olevassa kuvassa näkyy alttarikaapin sisäpuoli. Se käsittää
-kaikkiaan 12 eri kuvaa, ylärivissä 7 ja alarivissä 5. Ylärivissä näkyy
-keskellä Jumala ylhäisessä korkeudessaan. Hänen toisella puolellaan on
-neitsyt Maaria, toisella apostoli Johannes. Maarian vieressä on joukko
-laulavia enkeleitä ja Johanneksen toisella puolen pyhä Cecilia
-soittamassa urkuja enkelikuoron säestämänä. Äärimmäisinä ovat Aatamia ja
-Eevaa esittävät kuvat. Alarivissä näkyy keskellä Kristuksen uhrikuolema;
-Vapahtaja on kuvattuna karitsaksi. Tämän kuvan toisella puolen on kaksi
-ryhmää ristiretkeläisiä ja toisella kaksi ryhmää erakoita.
-
-
-                VI. Katolisen kirkon rappeutumisen aika.
-
-
-                 KUNINKAAN VALLAN KASVAMINEN RANSKASSA.
-
-
-● =Ranskan läänit.= Kun karolinkien hallitsijasuku sammui Ranskassa v.
-987, nousi valtaistuimelle _Capetinkien_ suku (987–1328), joka sai
-nimensä suvun ensimmäisestä kuninkaasta _Huugo Capet_´sta [kape´].
-Kuninkaan valta oli Ranskassakin vähäinen. Maa oli jakautuneena moniin
-isompiin ja pienempiin lääneihin, joiden haltijat vähän välittivät
-kuninkaasta. Hänen valtansa rajoittui aluksi melkein yksinomaan Pariisin
-ympärillä olevaan Francian eli _Isle de France_n [īldəfrā´s]
-kreivikuntaan, jonka capetingit omistivat. Kun Huugo Capet kysyi eräältä
-Etelä-Ranskan vasallilta: »Kuka sinut on tehnyt kreiviksi?», tämä
-vastasi kysymällä: »Kuka sinut on tehnyt kuninkaaksi?» Ranskan
-mahtavimmat lääninherrat olivat _Normandian_, _Aquitanian_ ja
-_Burgundin_ herttuat sekä _Flanderin_, _Champagnen_ [šāpa´nj] ja
-_Toulousen_ [tulū´z] kreivit.
-
-Ranskan suurvasallien valta kasvoi senkin johdosta, että Normandian
-herttua kohosi Englannin kuninkaaksi, josta kohta tarkemmin kerrotaan.
-Ranskalaissukuisilla Englannin kuninkailla oli yhteen aikaan kaksi
-kolmannesta Ranskan kuningaskuntaa lääninä, joten vasalli oli tuntuvasti
-lääninherraansa mahtavampi.
-
-
-● =Läänejä palautetaan.= Vähä vähältä kuninkaitten valta kuitenkin
-kasvoi. Capetinkikuninkaat ottivat välittömästi hallintoonsa ne läänit,
-joista vasallisuku sammui; niitä ei läänitetty uudelleen, kuten
-Saksassa. Mutta tilaisuuden tarjoutuessa kuninkaat turvautuivat
-väkivaltaankin vasallien kukistamiseksi. Niin teki _Filip II August_
-(1180–1223). Hän oli päättänyt kukistaa Englannin kuninkaiden vallan
-Ranskassa. Kauan hän kumminkin turhaan taisteli heitä vastaan. Mutta
-Juhana Maattoman ollessa Englannin kuninkaana Filip II August pääsi
-tarkoitustensa perille. Kun Juhana surmautti vanhemman veljensä pojan,
-jolla oli parempi oikeus kruunuun kuin hänellä, hänet tuomittiin
-menettäneeksi maansa. Jonkin ajan kuluttua Juhana yritti asevoimin saada
-takaisin menetetyt läänit, ja häntä auttoivat useat Pohjois-Ranskan
-vasallit. Mutta Filip II August voitti heidät _Bouvines_´in [buvi´n]
-taistelussa. Täten Englannin kuninkaat olivat menettäneet melkein kaikki
-ranskalaiset maansa, ja Pohjois-Ranskan vasallien mahtavuus oli
-murrettu. Pian sen jälkeen Filip II August pakotti Etelä-Ranskankin
-vasallit kuuliaisuuteen.
-
-[Illustration:
-
-  Ranskan huomattavimmat läänit.
-]
-
-
-□ Kuten aikaisemmin mainittiin, pääsi Etelä-Ranskassa näihin aikoihin
-lahkolaisuus vallalle. _Albi_n (albi´) kaupungin mukaan lahkolaisia
-sanottiin _albigenseiksi_. Näitä »kettuja vastaan, jotka hävittävät
-Herran viinimäkeä», paavi Innocentius lähetti joukoittain munkkeja,
-jotka innokkaasti saarnasivat harha-oppia eli kerettiläisyyttä vastaan.
-Mutta kun tämä ei auttanut, paavi turvautui mahtikeinoihinsa. Hän
-julisti Toulousen kreivin, joka oli ottanut kerettiläiset
-suojelukseensa, pannaan ja saarnautti ristiretkeä albigensien
-kukistamiseksi. Moni Pohjois-Ranskan vasalli lähtikin mielellään
-ryöstöretkelle rikkaaseen etelään, ja Ranskan kuningas käytti
-tilaisuutta hyväkseen laajentaakseen välittömiä alueitaan.
-
-Niin alkoivat albigensisodat, joissa kristityt taistelivat kristityitä
-vastaan. Ristijoukon etunenässä näkyi paavin lähettiläitä eli legaatteja
-sekä munkkeja ristiinnaulitun kuvat kädessä. Hävitys oli kauhea. Eräässä
-kaupungissa murhattiin 20 000 asukasta; 7 000 oli paennut erääseen
-kirkkoon, niistä useimmat katolilaisia. Heitä kehoitettiin luovuttamaan
-albigensit ristijoukolle, jolloin muut armahdettaisiin. Mutta he
-kieltäytyivät sitä tekemästä. »Hakatkaa heidät kaikki kuoliaiksi!»,
-huusi silloin paavin lähettiläs, »Herra kyllä tuntee omansa». Ne
-vangitut albigensit, jotka eivät luopuneet uskostaan, poltettiin
-roviolla, usein monta sataa yhdessä. Hirmutöiden kauhistuttamana etelän
-väestö, katolilaiset samoin kuin albigensit, teki raivokasta
-vastarintaa. Vihdoin albigensien vastustusvoima murtui. Toulousen kreivi
-menetti maansa, joka joutui Ranskan kuninkaalle. Pohjoisranskalaiset
-paronit asettuivat ryöstetyille tiluksille. Etelä-Ranskan vapaa sivistys
-oli saanut ankaran iskun, trubaduurien iloinen laulu oli vaiennut.
-
-
-● =Pariisin parlamentti.= Filip II August menetteli usein viekkaasti ja
-väkivaltaisesti toimiessaan kuninkaanvallan kohottamiseksi maassaan.
-Hänen pojanpoikansa _Ludvig IX Pyhä_ (1226–1270) pyrki rauhallisin ja
-rehellisin keinoin samoihin päämääriin.
-
-Vanhastaan oli Ranskassa suurvasallien tuomioistuin, jossa olivat
-tuomareina keskenään samanarvoiset ylimykset eli _päärit_ (lat. pārēs =
-»samanarvoiset»). Sitä sanottiin _päärien oikeudeksi_ ja siinä
-ratkaistiin ainoastaan kruununvasalleja koskevia oikeuskysymyksiä.
-Ludvig Pyhän hallitessa tämän tuomioistuimen jäseniksi alettiin ottaa
-porvarissäätyisiä lainoppineita, joita sanottiin _legisteiksi_ (lat.
-lex, lēgis = laki, lain). Siten alkuperäisestä vasallien
-tuomioistuimesta muodostui _Pariisin parlamentti_, joka nyt oli ylin
-kuninkaallinen oikeusistuin; siinä ratkaistiin muitakin kuin
-kruununvasalleja koskevia asioita.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 224._ Ludvig IX Pyhä valtaistuimella.
-]
-
-Legistit olivat tutkineet vanhaa _roomalaista oikeutta_ eli roomalaista
-lakia. Sen mukaan hallitsijalla oli valtiossa rajaton valta. Kun tämän
-periaatteen mukaisesti korkein tuomiovalta oli kuninkaalla, niin
-kaikkien feodaaliherrain tuli alistaa läänissään lausumansa tuomiot
-kuninkaallisen tuomioistuimen lopullisesti ratkaistaviksi. Siten
-kuninkaan valta tuntuvasti kasvoi niissäkin lääneissä, jotka vielä
-olivat lääninherrain hallussa.
-
-
-□ Ludvig Pyhä käytti kasvanutta valtaansa oikeudenmukaisesti. Erittäin
-hän koetti suojella köyhäin ja heikkojen oikeutta. Hänen elämäkertansa
-kirjoittaja kertoo, että hän kesän aikana usein istui linnan puistossa
-suuren tammen juurella oikeutta jakamassa. Sinne, niin hän arveli,
-köyhätkin paremmin uskaltavat tulla häntä puhuttelemaan. Pojalleen hän
-kirjoitti: »Jos rikas ja köyhä saapuvat tuomioistuimeesi, niin asetu
-mieluummin köyhän kuin rikkaan puolelle, kunnes olet päässyt totuuden
-perille! Jos joudut riitaan toisen kanssa, niin sinun on ennen kaikkea
-tehtävä niin kuin oikein on eikä kysyttävä, mikä olisi itsellesi
-edullista.» — Kun sanoma Ludvigin kuolemasta oli saapunut, kirjoitti
-muuan runoilija: »Oikeus ja vanhurskaus ovat kuolleet, kun se hyvä
-kuningas, se pyhä Jumalan mies kuoli. Kenen puoleen köyhä kansa voipi
-nyt valituksineen kääntyä, kun hyvä kuningas, joka sitä suuresti
-rakasti, on kuollut?»
-
-
-● =Valtiopäivät.= Filip II August ja Ludvig IX Pyhä olivat kukistaneet
-lääninherrain mahtavuuden; heidän jälkeläisensä _Filip IV Kaunis_
-(1285–1314) taisteli voitokkaasti paavia ja katolista kirkkoa vastaan.
-Puolta vuosisataa aikaisemmin paavi oli perin juurin kukistanut
-Hohenstaufien vastarinnan; nyt Ranskan kuningas pakotti tuon mahtavan
-kirkon päämiehen alistumaan tahtoonsa.
-
-Vanhastaan oli katolisella kirkolla kaksi tärkeätä etuoikeutta
-Ensiksikin oli kirkko omaisuuksineen _vapaa veroista_. Toiseksi kirkolla
-oli _oma tuomiovalta_: »hengellisen tuomiovallan» alaisia eivät olleet
-ainoastaan papit, joita maallinen tuomioistuin ei ensinkään saanut
-tuomita, vaan myöskin kirkon tiluksilla asuvat alustalaiset;
-haastettiinpa kaikki maallikot sellaisissa asioissa, jotka koskivat
-siveellisyyttä tai kirkollista järjestystä, hengellisen tuomioistuimen
-eteen.
-
-Ludvig Pyhä oli rajoittanut kirkon tuomiovaltaa. Filip IV Kaunis rupesi
-verottamaan kirkon omaisuutta. Mutta silloin hän joutui ankaraan riitaan
-paavi _Bonifatius VIII_:n kanssa, jolloin paavi joutui täydellisesti
-tappiolle.
-
-
-□ Bonifatius oli kopea ja vallanhimoinen ja vaati samaa arvoa ja valtaa
-kuin Innocentius aikoinaan. »Minä olen Cæsar, minä olen imperator!» hän
-kirjoitti Saksan keisarille. Kun Ranskan kuningas rupesi verottamaan
-kirkkoa, Bonifatius julkaisi paavillisen kirjeen eli bullan, jossa hän
-pannan uhalla kielsi hengellisiä paavin luvatta maksamasta veroa ja
-uhkasi samalla kirouksella jokaista, »ken ikinä hän lieneekin», joka
-kirkolle veroa määrää. Kotvaksi saatiin sovinto aikaan paavin ja
-kuninkaan kesken. Mutta pian riita syttyi uudelleen. Bonifatius julkaisi
-uuden bullan, jossa mm. sanottiin: »Niinkuin kirkko on yksi ainoa
-ruumis, niin sillä on myös yksi ainoa pää. On olemassa kaksi miekkaa,
-hengellinen ja maallinen. Toista käyttää kirkko, toista tosin kuninkaat,
-mutta ainoastaan kirkon hyväksi: maallisen miekan tulee olla
-hengelliselle alamainen. Hengellisellä vallalla on oikeus tuomita
-maallista, mutta Jumala yksin tuomitsee hengellisen vallan tekoja.
-Jokainen, joka vastustaa hengellistä valtaa, hän vastustaa Jumalaa.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 225._ Bonifatius VIII.
-]
-
-Bonifatius oli juuri aikeissa julistaa Filipin pannaan, kun hän joutui
-syntymäkaupungissaan, josta pannajulistus piti annettaman, pahoinpitelyn
-alaiseksi. Filip oli lähettänyt Roomaan lähettiläänsä, erään
-lainoppineen, ja tämä liittoutui paavin vastustajiin. Varhain eräänä
-aamuna he tunkeutuivat paavin asuntoon huutaen: »Kuolema paaville!
-Eläköön Ranskan kuningas!» Surmattuaan joukon paavin palvelijoita ja
-kannattajia he hyökkäsivät paljastetut miekat kädessä itse paavia
-vastaan. Mutta valtaistuimellaan istui Bonifatius juhlapuvussaan, pitäen
-Pietarin avaimia toisessa kädessään, kultaista ristiä toisessa, Vaikka
-hän jo oli 86 vuoden ikäinen, oli hänellä ylpeä ja kunnioitusta
-herättävä ryhti, ja hänet nähdessään sotamiehet vetäytyivät arasti
-taaksepäin. Mutta joukon johtaja astui paavia kohti, puhkesi solvauksiin
-tempasi hänet istuimelta ja löi häntä sotahansikkaalla kasvoihin. Paavi
-vangittiin. Pian kaupungin asukkaat kumminkin vapauttivat hänet, mutta
-muutaman päivän kuluttua Bonifatius kärsimästään loukkauksesta kuoli.
-
-
-● Kun Bonifatiuksen seuraaja paavinistuimella Filipin vaatimuksesta
-muutti asumaan Ranskaan paavin omistamaan _Avignon_in [avinjō´]
-kaupunkiin, paavit tulivat kokonaan riippuvaisiksi Ranskan kuninkaista.
-Tätä paavien nöyryytyksen aikaa (1309–1377) on sanottu paavien _Baabelin
-vankeudeksi_.
-
-Taistelussaan kirkkoa vastaan Filip IV Kaunis vetosi kaupunkien
-porvariston kannatukseen. Asemansa lujittamiseksi kuningas kutsui v.
-1302 aateliston, papiston ja porvariston edustajia valtiopäiville
-Pariisiin. Siten Ranskan _säätyvaltiopäivät_ saivat alkunsa.
-
-
-            ENGLANNIN KEHITYS PERUSTUSLAILLISEKSI VALTIOKSI.
-
-
-● =Vilhelm Valloittaja.= Tanskalaisvallan päätyttyä Englannissa nousi
-kotimainen mies kuninkaan istuimelle. Mutta pian maahan jälleen hyökkäsi
-vieras valloittaja. Normandian herttua _Vilhelm_ väitti, että Englannin
-kruunu oli luvattu hänelle. Kun sitä ei annettu hänelle suosiolla, hän
-päätti anastaa sen asevoimin. Saatuaan paavin kannatuksen aikeelleen hän
-kokosi Ranskasta suuren sotajoukon ja purjehti Kanaalin ylitse
-Englantiin. Hänen rautapukuiset ritarinsa voittivat huonommin aseistetut
-vastustajansa _Hastings_in [he´istiŋz] kentällä v. 1066 ja valtasivat
-maan.
-
-
-□ Taistelu alkoi aamun valjetessa. Muuan normannilainen ritari
-_Taillefer_, [te´iləfə̄] ratsasti ranskalaisten edellä laulaen
-kaikuvalla äänellä tunnettua laulua Kaarle Suuresta ja Roland´ista.
-Toisten yhtyessä lauluun saavuttiin anglosaksien leirille. Pian oli
-käymässä raivokas taistelu. Vilhelmin joukot taistelivat ratsain,
-pukeutuneina rautaan kiireestä kantapäähän. Mutta anglosaksilaiset
-jalkamiehet seisoivat järkkymättöminä, kilpi kilvessä, ja torjuivat
-hyökkäyksen kerta toisensa perästä. Silloin Vilhelm käytti viekkautta.
-Hän levitti miestensä keskuuteen huhun, että hän oli kaatunut. Monet
-kääntyivät jo pakoon, ja anglosaksit avasivat rivinsä ajaakseen heitä
-takaa. Mutta nyt herttua sieppasi kypärän päästänsä ja huusi: »Minä elän
-ja olen Jumalan avulla voittava!» Silloin normannit uudistivat
-hyökkäyksensä, tunkeutuivat anglosaksien auenneiden rivien läpi ja
-saavuttivat voiton. Ja Vilhelm sai nimen _Valloittaja_.
-
-
-● Vilhelmin mukana tuli maahan joukko normannilaisia ylimyksiä. Heidän
-haltuunsa joutui suurin osa anglosaksien maata, ja läänityslaitos
-pantiin täälläkin toimeen. Kuninkaan valta pysyi kumminkin lujempana
-kuin mannermaan valtioissa, sillä Vilhelm vaati kaikki alavasallitkin
-tekemään uskollisuuden valan kuninkaalle. Kuitenkin normannit
-muodostivat tästä lähtien Englannin mahtavan ylimysluokan, joka erosi
-anglosaksilaisesta kansasta sekä tapojensa että kielensäkin puolesta, ja
-kesti kauan, ennen kuin nämä kaksi kansallisuutta sulautuivat toisiinsa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 226._ Normannilaisritari.
-]
-
-
-● =Henrik II ja Tuomas Becket.= Normannilaisen suvun jälkeen sai
-Englannin kruunun _Henrik II_ (1154–1189), joka niinikään oli
-ranskalainen ylimys ja kuului _Plantagenet_in [pläntä´džinet] sukuun
-(1154–1485). Hänellä oli lääninä enemmän kuin kaksi kolmannesta Ranskan
-kuningaskuntaa, ja Englannissa hän kohotti kuninkuuden suureen voimaan.
-
-Henrik antoi feodaaliherroille erityistä maksua vastaan vapautuksen
-sotapalveluksesta. Maksua sanottiin _kilpiveroksi_. Verosta saaduilla
-varoilla hän palkkasi sotureita, jotka olivat taidoltaan parempia ja
-samalla luotettavampia kuin aatelissotilaat.
-
-Henrik tahtoi myös määrätä kirkon asioista. Hän nimitti piispoja ja
-julkaisi kirkkoa koskevia lakeja, joissa mm. säädettiin, että pappien
-rikosasioissa tuli vastata maallisissa tuomioistuimissa. Mutta silloin
-hän joutui taisteluun kirkon kanssa, jota Englannissa tähän aikaan
-ylimpänä edusti arkkipiispa _Tuomas Becket_ [be´kit]. Tässä taistelussa
-Henrik joutui tappiolle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 227._ Henrik II puolisoineen.
-]
-
-
-□ Becket oli aiemmin ollut kuninkaan palveluksessa, ja he olivat olleet
-hyviä ystäviä. Kuninkaan vaatimuksesta Becket oli arkkipiispaksikin
-nimitetty. Mutta tultuaan tähän korkeaan kirkolliseen virkaan Becket
-ryhtyi pontevasti puolustamaan kirkon etuja. Kun Henrik rupesi
-määräämään kirkon asioista, hän huomautti paavien tapaan: »Niinkuin
-kulta on halpaa lyijyä kalliimpaa, niin on hengellinen valta maallista
-valtaa arvokkaampi». Hän lähti Ranskaan, ja vasta monen vuoden kuluttua
-saatiin sovinto aikaan hänen ja Henrikin välillä. Arkkipiispa palasi nyt
-Englantiin, mutta asettui jyrkästi entiselle kannalleen. Suuttuneena
-kuningas lausui uhkauksia ja moitteita. »Minkälaisia raukkamaisia miehiä
-minulla onkaan, kun ei yksikään kykene hankkimaan kostoa tuolle
-uppiniskaiselle papille!», hän eräänä päivänä sanoi. Sen johdosta neljä
-hänen ritariaan surmasi Becketin itse kirkon alttarilla. Tämä luettiin
-kuninkaan syyksi. Henrikin oli pakko ruoskittaa itseänsä arkkipiispan
-haudalla sekä peruuttaa kirkkoa vastaan tähdätyt säännökset.
-
-
-● =Suuri vapauskirja.= Henrik II:n kuoltua hallitsi Englantia peräkkäin
-hänen kaksi poikaansa, joista nuorempi oli ennen mainittu _Juhana
-Maaton_, väkivaltainen ja kykenemätön ruhtinas. Jo ennen on kerrottu,
-kuinka hän menetti suurimman osan ranskalaisia alueitaan. Juhana joutui
-riitaan myöskin paavin kanssa. Hän nimitti mieleisensä miehen
-arkkipiispaksi, mutta paavi ei tätä hyväksynyt, vaan asetti virkaan
-toisen henkilön. Kun Juhana ei päästänyt uutta arkkipiispaa Englantiin
-ja uhkasi heitättää mereen koko maansa papiston, niin paavi julisti
-Juhanan pannaan ja koko maan interdiktiin. Silloin Juhana nöyrtyi: hän
-antoi maansa paaville, saaden sen lääninä takaisin. Englannin kuningas
-oli siis paavin vasalli.
-
-Mutta Juhana sai vastaansa maansa ylimyksetkin, joita hän oli kohdellut
-mielivaltaisesti. Yhtyivätpä toisilleen vihamieliset kansanainekset,
-normannilainen ja anglosaksilainen, yksimielisesti vaatimaan kuninkaan
-vallan rajoittamista selvillä lainsäännöksillä. Kuninkaan oli pakko
-taipua: v. 1215 hän alle-kirjoitti _Magna chartan_ [karta] eli _suuren
-vapauskirjan_, joka laski pohjan Englannin kansan vapaalle
-itsehallinnolle.
-
-Tästä lähtien _laki_ oli Englannissa määräämässä kuninkaankin
-toimivallasta. Hän ei saanut ottaa veroa ylimysten suostumuksetta, eikä
-hän saanut vangita vapaata englantilaista mielivaltaisesti. Laki, joka
-näin määrää kuninkaanvallan rajat, on _perustuslaki_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 228._ Henrik III.
-]
-
-
-□ Magna chartassa sanotaan mm.: »Mitään kilpiveroa tai
-läänivelvollisuutta älköön määrättäkö meidän kuningaskunnassamme ilman
-valtakuntamme yhteistä neuvonpidettä!» — »Raha-apuja ja kilpiveroa
-määrättäessä tahdomme me kuulla valtakuntamme yhteisen neuvonpiteen ja
-sitä varten kutsua koolle arkkipiispat, piispat, apotit, kreivit ja
-vapaaherrat lähettämällä kullekin kirjeen, ja sitä paitsi tahdomme
-virkamiestemme välityksellä kutsua kaikki muut vasallit koolle
-määräpäiväksi.» — »Ilman laillista, maan lakien mukaan langetettua
-tuomiota ei ketään vapaata miestä saa vangita, ei julistaa
-lainsuojattomaksi, ei karkottaa maasta eikä muutoin vahingoittaa:
-häneltä ei myöskään saa riistää omaisuutta.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 229._ Lordien huoneen istunto Edvard I:n aikana.
-]
-
-
-● =Englannin parlamentti.= Magna chartan mukaan verojen myöntäminen
-kuului hengellisille ja maallisille ylimyksille. Puolta vuosisataa
-myöhemmin alemmatkin kansanluokat tulivat tästä oikeudesta osallisiksi.
-Juhanan pojan _Henrik III_:n hallitessa syntyi näet jälleen riitoja
-hänen ja ylimysten välillä, kuningas kun määräsi mielin määrin veroja.
-Lopulta puhkesi kapina. Kuningas vangittiin, ja vastarinnan johtaja
-kutsui v. 1265 kokoon valtiopäivät eli _parlamentin_, jonne ylimysten
-lisäksi saapui myös aatelisten ja aatelittomien _maanomistajain_ ja
-_kaupunkien porvariston edustajia._ Täten muodostui ylimysten kokous
-kansaneduskunnaksi.
-
-On huomattava, että Ranskassa parlamentti oli ylituomioistuin,
-Englannissa kansaneduskunta.
-
-Henrik III:n poika _Edvard I_ piti voimassa Magna chartan säännökset.
-Hän kävi sotia _Wales_ia ja Skotlantia vastaan liittäen ensiksi mainitun
-maan Englannin kuningaskuntaan. Näihin sotiin hän tarvitsi varoja, mutta
-ne oli pyydettävä parlamentilta. Parlamentti kokoontui sangen usein ja
-sen toiminta alkoi vakaantua. Parlamentti jakaantui kahteen osastoon:
-_ylähuoneeseen_ ja _alahuoneeseen_. Ylähuoneen muodostivat hengelliset
-ja maalliset ylimykset, joita sanottiin _lordeiksi_ [lōd]. Alempi
-aatelisto sekä aatelittomat maaseudun ja kaupunkien valitut edustajat
-taas muodostivat alahuoneen.
-
-Alempana mainitun satavuotisen sodan aikana anglosaksit ja normannit
-sulautuivat toisiinsa yhdeksi eheäksi Englannin kansaksi. Samoin
-muodostui englannin kieli siten, että anglosaksien kieleen siirtyi
-paljon ranskalaisia sanoja.
-
-
-                           SATAVUOTINEN SOTA.
-
-
-● =Sodan aihe.= 14:nnen vuosisadan keskivaiheilla Englanti ja Ranska
-joutuivat keskenään sotaan, joka, välillä keskeytyen, kesti toista sataa
-vuotta (1339–1453). Siinä taisteltiin Ranskan kruunusta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 230._ Edvard III.
-]
-
-Kun capetinkisuvun vanhin miespuolinen haara sammui 1328, syntyi
-epätietoisuutta siitä, oliko kruunu menevä Filip IV Kauniin
-veljenpojalle, _Valois_´n [valua´] kreiville _Filipille_, vaiko hänen
-tyttärenpojalleen, Englannin kuninkaalle _Edvard III_:lle. Suurvasallit
-ratkaisivat asian Filipin eduksi. Näin nousi Ranskan valtaistuimelle
-_Valois_´n suku (1328–1589), joka siis oli capetinkisuvun sivuhaara.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 231._ Jousi- ja keihäsmies.
-]
-
-
-● =Crécyn taistelu (1346).= Edvard III päätti asevoimin anastaa Ranskan
-kruunun. Hän sai aikeelleen vilkasta kannatusta Englannissa, ja
-Alankomaiden porvarit, jotka saivat kutomoihinsa villat Englannista,
-menivät hänen puolelleen. Englannin väkiluku oli tosin Ranskan väkilukua
-pienempi, mutta Edvardin sotajoukko oli taistelukuntoisempi kuin
-Ranskan. Aatelisen ratsuväen lisäksi hänellä oli hyvin harjoitettua
-jalkaväkeä, josta toisilla oli aseina keihäät, toisilla hyvätekoiset
-jouset. Ja kaiken lisäksi hänellä oli _tykkejä_, joita nyt ensi kerran
-mainitaan taistelussa käytetyn. Tärkeintä oli kuitenkin se, että
-englantilaiset taistelivat säännöllisin joukoin, jotka suorittivat
-taisteluliikkeet komennuksen mukaan. Tämän taistelutavan he olivat
-oppineet sotiessaan Walesin ja Skotlannin kelttiläisiä vastaan. Ranskan
-sotajoukossa taistelivat aateliset ratsumiehet, jotka tosin olivat
-sotaanharjaantuneita, mutta joilta puuttui tarpeellinen järjestys ja
-kuri; kukin suoritti kamppailun oman harkintansa mukaan. Jousimiehiäkin
-oli, mutta ne eivät kyenneet kilpailemaan englantilaisten kanssa
-nopeudessa ja tarkkuudessa. Niinpä ranskalaiset kärsivät, vaikka heidän
-joukkonsa oli paljoa lukuisampi, täydellisen tappion _Crécy_n [kresi´]
-taistelussa Pohjois-Ranskassa v. 1346.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 232._ Heittokone.
-]
-
-
-□ Kuningas Filip tahtoi antaa sotamiestensä levätä ennen taistelun
-alkamista, koska he olivat marssineet aamusta asti sateessa. Mutta
-voitonvarmoina ranskalaiset ruhtinaat ja ritarit tahtoivat heti
-taistella. Kuningas suostui ja antoi genovalaisille jousimiehille, jotka
-olivat hänen palveluksessaan, käskyn hyökätä. Turhaan genovalaiset
-huusivat, että heidän jousenjänteensä olivat sateesta höltyneet — heidän
-täytyi rynnätä. Mutta pian he kääntyivät toivottomina pakoon, kun
-englantilaiset jousimiehet, jotka olivat pitäneet jousensa koteloissa,
-alkoivat ampua. »Nuo heittiöt», urhoolliset Ranskan ritarit huusivat
-omista jousimiehistään, »miksi he sulkevat meiltä tien?» »Hakatkaa ne
-maahan!» kuningas komensi. Ja sillä aikaa kuin ranskalaiset ritarit
-kävivät turvattomien jousimiesten kimppuun, englantilaiset lakkaamatta
-ampuivat joukkoon.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 233._ Musta prinssi.
-]
-
-Vihdoin ranskalainen ritarijoukko ratsasti rynnäkölle. Englantilaiset
-odottivat hyökkäystä tyynesti ja äänettöminä. Edvard oli asettanut
-joukkonsa mäen rinteelle kolmeen linjaan. Ritarit olivat astuneet maahan
-ratsujensa selästä ja taistelivat yhdessä jalkamiesten kanssa. Rintaman
-edustalle oli sijoitettu jousimiehet. Jouset olivat teräksestä ja niin
-raskaat, että ne oli viritettävä erityisellä vääntimellä. Ampujan
-vieressä oli sen takia hänen kumppanillaan leveä kilpi molempien
-suojana. Hyvällä jousella saattoi ampua puhki vahvan ritarivarustuksen.
-Toista linjaa johti kuninkaan 15-vuotias poika _Edvard_, jota tumman
-varustuksensa takia sanottiin mustaksi prinssiksi. Kolmannen linjan ja
-koko taistelun ylin johto oli kuninkaalla.
-
-Ranskan aatelin kiivaasta hyökkäyksestä englantilaisten jousimiesten
-rivit särkyivät. Musta prinssi joutui ahdinkoon ja pyysi isältään apua.
-»Onko poikani pudonnut hevosen selästä?» kuningas kysyi, »ja onko hän
-haavoittunut tai kuollut?» »Ei», sanantuoja vastasi, »viholliset ovat
-ylivoimallaan voittamaisillaan hänet.» Kuningas, joka paikaltaan näki,
-että prinssi hyvin saattoi suoriutua, vastasi: »Sitten hän ei saakaan
-apua. Olkoon päivän kunnia hänen, niin hän voipi ansaita
-ritarikannuksensa!» Tämä vastaus kiihotti prinssiä. Niin kuin muuri
-hänen lujat rivinsä vastustivat Ranskan ritariston hyökkäyksiä. Ja kun
-englantilaisten kolmaskin linja marssi rinnettä alas, oli heidän
-voittonsa täydellinen.
-
-
-● =Kansa kapinassa.= Crécyn taistelun jälkeen oli useita rauhan vuosia.
-Euroopassa raivosi silloin hirveä rutto, »_musta surma_», johon kuoli
-tuhansittain ihmisiä. Mutta kun ruton aika oli päättynyt, sota alkoi
-uudelleen. Ranskalaiset olivat nytkin häviöllä, vietiinpä heidän
-kuninkaansa vankina Englantiin.
-
-Silloin puhkesi Ranskassa kapina. Hallitusta johti kruunun-prinssi, jota
-sanottiin _daufin_iksi [dof̃ä´], koska hänellä oli Dauphinén [dofine´]
-maakunta lääninä. Porvaristo tahtoi supistaa kuninkaan valtaa, ja
-talonpojat, jotka sodan johdosta olivat paljon kärsineet, liittyivät
-joukoiksi ja kulkivat ryöstämässä ja polttamassa aatelin linnoja. Mutta
-kapina kukistettiin, ja olot jäivät entiselleen.
-
-
-● =Jeanne d´Arc.= Sota leimahti usean kerran ilmiliekkiin. Voitolla
-olivat milloin englantilaiset, milloin ranskalaiset. Näin kului
-ainaisissa levottomuuksissa 80 vuotta. Lopulta Ranskaa kohtasi suuri
-onnettomuus: kuningas tuli heikkomieliseksi, ja mahtavat suurvasallit
-jakautuivat kahteen keskenänsä vihamieliseen puolueeseen. Samaan aikaan
-englantilaiset uudistivat hyökkäyksensä. Kun _Kaarle VII_,
-heikkomielisen isänsä kuoltua, v. 1422 nousi valtaistuimelle, oli
-hänellä hallussaan ainoastaan Loire [luā´r]-joen eteläpuolella oleva osa
-maata. Mutta englantilaiset tahtoivat valloittaa koko Ranskan ja
-rupesivat piirittämään _Orleans_´in [orleã´] kaupunkia. Ranska näytti
-olevan hukassa, mutta silloin 17-vuotias talonpoikaistyttö _Jeanne
-d´Arc_ [žanda´rk] tuli maansa pelastajaksi.
-
-
-□ Kotiseudullaan Champagnessa Jeanne d´Arc oli kuullut kertomuksia vain
-sodista ja pyhimyksistä. Eräänä päivänä hän oli näkevinään suuren valon,
-ja ihana olento, jolla oli siivet, virkkoi hänelle: »Vapauta kuningas ja
-anna hänelle takaisin hänen maansa ja valtakuntansa!» Mutta tyttö
-vastasi: »Minä olen vain heikko tyttö enkä osaa johtaa aseellisia
-miehiä». Ääni vastasi taas: »Pyhimykset auttavat sinua». Vuosikausia hän
-kuuli näitä ääniä kertomatta niistä kenellekään. Vihdoin hän ilmoitti
-asiasta isälleen. Isä sanoi mieluummin hukuttavansa tyttärensä kuin
-päästävänsä hänet raakojen sotamiesten joukkoon. Sitten Jeanne kertoi
-asiasta eräälle upseerille. Tämäkin nuhteli häntä. Mutta tyttö oli
-itsepäinen. Hän lausui: »Lähden kuninkaan luo, vaikkapa jalkani
-kuluisivat polvia myöten.»
-
-Ja Jeanne lähti kuninkaan luo. Hän leikkasi lyhyeksi pitkän tukkansa,
-pukeutui miehen pukuun ja saapui onnellisesti siihen kaupunkiin, jossa
-kuningas oleskeli. Tuntematta ennakolta kuningasta Jeanne meni suoraan
-hänen luokseen, vaikka kuningas tavalliseen hovi-miehen pukuun
-pukeutuneena oli suuressa seurassa. »Jos annat minulle sotaväkeä, niin
-minä vapautan Orleans´in ja vien sinut kruunattavaksi Reimsiin», tyttö
-rohkeasti virkkoi kuninkaalle, »sillä Jumalan tahto on, että
-englantilaiset on karkotettava kotimaahansa ja että Ranska on oleva
-vapaa». Aluksi moni epäili, olisiko suostuttava tuon merkillisen
-talonpoikaistytön pyyntöön, mutta hänen älykkäät vastauksensa ja varma
-esiintymisensä herättivät luottamusta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 234._ Jeanne d´Arc erään linnan edustalla.
-]
-
-
-● Ranskalaiset pitivät Jeanne d´Arcia Jumalan lähettämänä pelastajana.
-Yleinen innostus syntyi. Tehtiin voimakkaita hyökkäyksiä englantilaisia
-vastaan. Vihollisten voima murtui. Orleans oli pelastettu, ja Jeanne
-d´Arc sai _Orleans´in neitsyen_ nimen. Sen jälkeen Kaarle VII vietiin
-Reimsiin kruunattavaksi.
-
-Jeanne d´Arc oli herättänyt ranskalaisissa yleisen isänmaallisen
-innostuksen ja lujittanut heidän itseluottamustaan. Heillä oli tämän
-jälkeen parempi menestys taistelussa. Ja kun sota päättyi (1453), ei
-Englannilla ollut Ranskan alueista jäljellä muuta kuin Calais´n
-kaupunki.
-
-
-□ Kun Jeanne d´Arc oli lupauksensa täyttänyt, hän tahtoi mennä kotiinsa.
-Mutta hänet houkuteltiin vielä jäämään sotajoukkoon. Silloin onni petti
-hänet. Hän joutui englantilaisten vangiksi. He syyttivät häntä
-noituudesta ja tuomitsivat hänet noitana elävältä poltettavaksi. Tuomio
-pantiin täytäntöön Rouen´in [ruã´] torilla v. 1431. Kun liekit jo
-ympäröivät häntä, vakuutti hän viattomuuttaan: »Äänet puhuivat minulle
-Jumalan luota, ne äänet eivät ole minua pettäneet.» Ja kun hänen päänsä
-kuoleman hetkellä vaipui rinnalle, niin hän huudahti: »Jeesus!» Mutta
-polttorovion ääressä seisoi tuhansia ihmisiä silmät kyynelissä.
-
-
-             SODAN JÄLKEINEN AIKA RANSKASSA JA ENGLANNISSA.
-
-
-● =Kuninkaan valta kasvaa Ranskassa.= Pitkällinen sota Englantia vastaan
-teki välttämättömäksi pitää sotajoukkoja alinomaa aseissa. Näin sai
-alkunsa _vakinainen sotajoukko_, joka oli kokonaan kuninkaan
-komennettavana. Siten kuningas tuli sodankäynnissä riippumattomaksi
-aatelisherroista. Samaan aikaan tulivat eräät _verot_, joita aluksi oli
-myönnetty sotatarkoituksiin, _pysyväisiksi_. Siten valtiopäiväin
-merkitys kuninkaan rinnalla väheni.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 235._ Ludvig XI.
-]
-
-Kaarle VII:n jälkeisen _Ludvig XI_:n hallitessa kuninkaan valta yhä
-kohosi, kun viimeinen mahtava suurvasalli, Burgundin herttua _Kaarle
-Rohkea_, kukistui. Kaarle omisti paitsi Burgundia useita muita alueita,
-niiden joukossa Alankomaat. Hänen tarkoituksensa oli muodostaa Ranskan
-ja Saksan välille itsenäinen kuningaskunta. Huolimatta Ludvig XI:n
-salaisesta vastarinnasta Kaarlella oli kauan menestystä aikeissaanXII:n
-salaisesta vastarinnasta Kaarlella oli kauan menestystä aikeissaan.
-Mutta kun hän yritti valloittaa Sveitsiä, kohtasi hän sitkeätä
-vastarintaa tuon vapaan kansan taholta, ja _Nancy_n [nãsi´] taistelussa
-hän kaatui (1477). Ludvig otti hänen maistaan _Burgundin herttuakunnan_,
-mutta Burgundin kreivikunnan eli _Franche-Comtén_ [frãškõte´] ja
-_Alankomaat_ sai Saksan keisari Maksimilian, joka oli naimisissa Kaarle
-Rohkean tyttären kanssa.
-
-Näin _kuninkaan valta_ oli Ranskassa vahvistumistaan vahvistunut.
-Lääniaateli oli masennettu, katolinen kirkko oli heikko, porvaristo
-kannatti kuningasta. Hänen käytettävänään oli pysyvä sotajoukko ja
-vakinainen vero.
-
-
-● =Sisällissota Englannissa.= Pian sen jälkeen kun 100-vuotinen sota oli
-päättynyt Englannin tappioksi, syttyi Englannissa sisällissota kahden
-kuninkaallisen sukuhaaran välillä, jotka taistelivat kuninkaan
-kruunusta. Molemmin puolin käytettiin satavuotisesta sodasta
-vapautuneita levottomia ammattisotilasjoukkoja. Sotaa sanotaan _ruusujen
-sodaksi_ (1455–1485), toisella sukuhaaralla, Lancasterin [lä´ŋkästə]
-suvulla, kun oli lipussaan punainen ruusu, toisella, Yorkin [jōk]
-suvulla, taas valkoinen ruusu. Kansa jakaantui kahtia sukujen mukaan.
-Sota oli ylen verinen, ja puolueet taistelivat vaihtelevalla onnella.
-Monta kammottavaa murhaa tehtiin itse kuningasperheessä. Viimein (1485)
-_Henrik VII Tudor_ [tjū´də], joka polveutui kummastakin taistelevasta
-suvusta, kohosi Englannin valtaistuimelle. _Tudorin suku_ hallitsi
-sitten Englantia enemmän kuin sata vuotta (1485–1603).
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 236._ Henrik VII.
-]
-
-Englannissakin oli _kuninkaan valta_ vahva keskiajan lopussa. Ruusujen
-sodassa oli kaatunut paljon ylhäisaatelia. Se vaikutti heikontavasti
-parlamentin ylähuoneeseen, joka tähän aikaan oli varsinaisena kuninkaan
-vallan vastapainona. Porvaristo oli kyllä taloudellisesti vaurastunut,
-mutta sen valtiollinen merkitys oli vielä suhteellisen vähäinen. Vasta
-uudella ajalla parlamentin alahuone kohosi Englannissa suureen
-merkitykseen.
-
-
-                           SAKSAN VALTAKUNTA.
-
-
-● =Nyrkkivallan aika.= Hohenstaufien kukistumista seurasi Saksassa
-täydellinen sekasorron eli _nyrkkivallan aika_ (1254–1273). Maassa oli
-kyllä kuninkaita, mutta heitä ei kukaan totellut. Mahtavat lääninherrat
-olivat pikku kuninkaita kukin alueellaan, ja alavasallitkin
-menettelivät, miten parhaaksi näkivät. Linnoistansa monet aatelisherrat
-harjoittivat suoranaista rosvousta ryöstellen rauhallisten kauppiaiden
-ja talonpoikain omaisuutta. Eikä kukaan heitä siitä rangaissut, sillä
-laki ja järjestys olivat maasta kadonneet.
-
-
-● =Rudolf Habsburgilainen.= Vihdoin kokoontui Saksan seitsemän etevintä
-hengellistä ja maallista ruhtinasta, joita sanottiin _vaaliruhtinaiksi_,
-valitsemaan maalle sellaista kuningasta, joka palauttaisi järjestyksen
-valtakuntaan. Valituksi tuli Habsburgin kreivi _Rudolf_ (1273–1291).
-Siten nousi valtaistuimelle kuuluisa _Habsburgin suku_. Se sai nimensä
-Sveitsissä sijaitsevasta Habsburgin linnasta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 237._ Rudolf, Habsburgin kreivi.
-]
-
-Rudolfilla oli valtaistuimelle noustessaan vähäiset tilukset, mutta hän
-laajensi ne pian varsin huomattaviksi. Kun Böömin kuningas ylpeästi
-kieltäytyi vannomasta läänivalaa vasta valitulle kuninkaalle, Rudolf
-aloitti sodan häntä vastaan ja anasti hänen maistaan _Itävallan_,
-_Steiermarkin_, _Kärntin_ ja _Krainin_. Ne jäivät sitten perinnöksi
-Habsburgin suvulle ja niitä sanottiin _Itävallan perintömaiksi_.
-
-Pontevasti Rudolf toimi myöskin järjestyksen ja sisällisen rauhan
-palauttamiseksi valtakuntaan. Hän ahdisteli lakkaamatta rosvoritareja,
-rankaisi heitä ankarasti ja hävitti heidän linnojansa.
-
-
-□ Thüringenissä Rudolfin sanotaan yhtenä vuotena hävittäneen
-seitsemättäkymmentä rosvolinnaa. Sen jälkeen hän puhdisti Reinin seudut.
-Siellä hän eräästä linnasta pelasti joukon kauppiaita, jotka
-rosvoritarit olivat ryöstäneet puti puhtaiksi ja joita he pitivät
-vangittuina kiskoakseen lunnaita heidän kotiseudultaan. Rudolf
-vangitutti ritarit ja tuomitsi heidät kaikki hirtettäviksi. Muuan
-kuninkaan seurueessa oleva aatelismies huomautti, että moinen rangaistus
-häpäisisi koko aatelissäätyä. Mutta Rudolf vastasi: »Aateli ei siitä
-kärsi häpeätä, sillä nämä eivät ole mitään ritareita, vaan varkaita,
-rosvoja ja murhamiehiä. He ovat käyneet rauhallisten kansalaisten
-kimppuun, rikkoneet maan rauhan ja pilkanneet tuomioistuimia. Oikea
-aateli pitää uskollisuutta kunniassa, harrastaa hyviä tapoja, ei tee
-kenellekään vääryyttä ja suojelee heikkoja.» Kun linna oli hävitetty
-maan tasalle, pystytettiin sen raunioille hirsipuut, joihin vangit
-ripustettiin. Vuoren laelle asetettiin marmoritaulu, johon piirrettiin
-hirtettyjen nimet ynnä seuraavat sanat: »Niin rankaisee Habsburgin
-Rudolf rauhanrikkojia, rosvoja ja murhamiehiä sukuun tai säätyyn
-katsomatta».
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 238._ Maksimilian I.
-]
-
-
-● =Maksimilian.= Rudolfin jälkeen oli Saksan keisarinistuimella
-erisukuisia ruhtinaita, kunnes v. 1437 kruunu joutui pysyväisesti
-Habsburgin suvulle. Keskiajan päättyessä oli valtaistuimella
-_Maksimilian I_, joka oli, kuten edellä on mainittu, naimisissa Kaarle
-Rohkean tyttären kanssa ja liitti valtakuntaansa _Alankomaat_ ja
-_Franche-Comtén_.
-
-
-● =Sveitsiläisten vapaustaistelu.= Rudolfin seuraajain aikana Itävallan
-habsburgilaiset herttuat koettivat alistaa valtaansa Sveitsin
-vuorimaiden vapaita talonpoikia. Herttua _Leopold_ päätti pakottaa
-talonpojat alamaisuuteen ja lähti loistavan ritarijoukon johdossa
-Sveitsiin. Mutta valppaat, vapautta rakastavat talonpojat olivat häntä
-vas tassa _Morgarien_in vuorisolassa Schwyzin kantonin rajalla. Siinä
-syntyi taistelu (1315), jossa Leopoldin ritarijoukko täydellisesti
-tuhottiin. Sveitsiläisillä oli kuten englantilaisillakin järjestyneet
-jalkaväkijoukot, jotka toimivat suunnitelmallisesti, jota vastoin
-Leopoldilla oli kurittomia ritarijoukkoja.
-
-[Illustration: EUROPA v. 1460 vaiheilla.]
-
-
-□ Sveitsiläisten vapaustaistelujen ajoilta kerrotaan mm. tarina
-urhoollisesta jousimiehestä _Wilhelm Tell_istä.
-
-Altdorfissa, Urin kantonissa, pidettiin markkinoita. Nöyryyttääkseen
-seudun asukkaita _Gessler_ vouti pystytti kaupungin torille pitkän
-riu´un, jonka päähän hän panetti Itävallan herttuan hatun. Jokaisen
-ohikulkijan tuli tervehtiä hattua yhtä kohteliaasti kuin itse Itävallan
-herttuaa. Monet olivat jo kulkeneet ohitse, uskaltamatta olla
-tervehtimättä, kun Wilhelm Tell, taluttaen pientä poikaansa kädestä,
-saapui torille ja astui hatun ohi tervehtimättä. Silloin sotamiehet,
-jotka lähimmässä kadunkulmassa vartioitsivat ohikulkijoita, vangitsivat
-hänet ja veivät hänet Gesslerin eteen.
-
-Gessler tuomitsi Teliin ampumaan omenan poikansa pään päältä. Tell,
-vaikka olikin tarkka jousimies, kalpeni ja pyysi päästä kokeesta. Mutta
-siihen ei suostuttu. Poikanen asetettiin, omena pään päällä, selin
-erästä puuta vastaan torin toiseen laitaan, kun Tell toisessa laidassa
-nosti joustaan. Nuoli suhahti ilmassa, ja palasina omena putosi maahan.
-Kansa riemuitsi, ja iloisena Tell syleili poikaansa, jolle ei ollut
-mitään vahinkoa tapahtunut. Samassa Gessler huomasi Tellin vyötäisillä
-toisen nuolen ja kysyi, kenelle se oli aiottu. Hetken epäröityään Tell
-vastasi synkästi: »Sinulle se oli aiottu, jos olisin tappanut lapseni.
-Ja se nuoli olisi varmasti osunut maaliin.» Suuttuneena Gessler panetti
-Tellin kahleisiin ja lähti viemään häntä Vierwaldstätter järven halki
-linnaansa.
-
-Mutta järvellä nousi ankara myrsky. Vene oli hukkumaisillaan, ja kaikki
-huusivat, että Tell, joka oli taitava purjehtija, yksin voi sen
-pelastaa. Silloin Gessler irroitutti Tellin kahleista ja asetti hänet
-peräsimeen. Tell ohjasi veneen lähelle rantaa, tarttui sitten äkkiä
-jouseensa ja hyppäsi kallion kielekkeelle, kadoten pian hämmästyneiden
-vihollisten näkyvistä.
-
-Gessler pääsi miehineen kumminkin onnellisesti maihin. Kun hän
-seuraavana päivänä ratsasti tietä pitkin linnaansa, sattui ahtaalla
-rotkotiellä nuoli hänen rintaansa, ja hän putosi hevosen selästä
-taaksepäin sotamiestensä syliin. Kuollessaan hän kädellään viittasi
-nuoleen ja virkkoi: »Se on Tellin nuoli, minä tunnen sen.» Samassa
-sotamiehet näkivät tuon rohkean jousimiehen nousevan väijytyspaikastaan
-ja katoavan puiden taakse. Vielä tänä päivänä on sillä kallion
-kielekkeellä, jolle Tell hyppäsi Gesslerin veneestä, nimenä »Teliin
-paasi».
-
-Leopoldin sanotaan uhanneen »kurittaa kapinoitsijat ja hevosillaan
-maahan tallata nuo röyhkeät talonpojat». Hänellä oli 2000–3000 miehen
-suuruinen ritarijoukko, kun talonpoikia oli 3000–4000. Viimeksi mainitut
-leiriytyivät ahtaan Morgartenin solan taakse: toisella puolen oli pieni
-sisäjärvi, toisella metsäinen vuori. He olivat varustautuneet
-tapparakeihäillä, sotakirveillä ja seipäillä. 50 miestä oli miehittänyt
-erään kallion kielekkeen, johon oli vaikea päästä. Sen reunalle he
-vierittivät joukon isoja kiviä ja puunrunkoja. Tuskin itävaltalaiset
-ratsumiehet olivat ratsastaneet ahtaaseen solaan, kun nuo viisikymmentä
-ylhäältäpäin vierittivät kiviä ja puunrunkoja heidän päällensä. Monta
-ritaria kuoli tai haavoittui, hevoset säikähtyivät. Syntyi yleinen
-sekasorto ja hämminki. Nyt solan suulla olevat sveitsiläiset tekivät
-hyökkäyksen, ja rautapukuiset ritarit kärsivät musertavan tappion.
-Toiset tungettiin järveen, jonne he hukkuivat, toiset putosivat
-satulasta voimatta raskaine varustuksineen liikkua paikaltaan, toiset
-kaatoi talonpoikain tapparakeihäs tai kirves. Leopold hädin tuskin
-pelastui pakenemalla. Näin Sveitsin vapaus pelastui; Morgartenin voittoa
-ei ole suotta sanottu »sveitsiläisten Marathoniksi».
-
-
-● Morgartenin voiton jälkeen kolme maakuntaa eli kantonia teki keskenään
-»ikuisen» _liiton_, luvaten yksissä voimin puolustaa vapauttaan.
-Myöhemmin liittoon yhtyi Sveitsin muitakin kantoneja. Se olikin tarpeen,
-sillä Habsburgit eivät luopuneet valtausaikeistaan, ennen kuin heidät
-oli uudestaan perin pohjin voitettu. Kun Kaarle Rohkeankin aiemmin
-mainittu yritys sveitsiläisten kukistamiseksi oli rauennut tyhjiin, niin
-Sveitsin talonpoikain vapaus oli turvattu. Keskiajan lopulla (1499)
-Habsburgit tunnustivat Sveitsin Itävallasta riippumattomaksi
-itsenäiseksi valtioksi, jolla kuitenkin oli keisari yliherranaan.
-
-Sveitsin vapaussodan aikana Habsburgit saivat _Tirolin_ liitetyksi
-perintömaihinsa.
-
-
-● =Kirkon hajaannus ja Juhana Hus.= Vuoden 1400 vaiheilla huomio alkoi
-kääntyä erikoisesti kirkon asioihin. Paavit olivat kauan asuneet
-Avignonissa ja olleet Ranskan kuninkaiden nöyriä käskyläisiä. Vihdoin
-Rooman kardinaalit valitsivat paaviksi italialaisen miehen, joka
-asettui Roomaan. Mutta Ranskassa valittiin toinen paavi Avignoniin.
-Näin oli katolisella kristikunnalla kaksi paavia, jotka kumpikin
-julistivat toisensa kannattajineen pannaan. Kirkolliskokouskaan ei
-voinut asiaa auttaa. Se kyllä tuomitsi kummankin paavin erotettavaksi,
-ja uusi valittiin tilalle. Mutta edelliset eivät totelleet
-kirkolliskokouksen päätöstä, joten kahden sijasta saatiin kolme
-paavia. Tämä sekaannuksen aika kesti useita vuosikymmeniä ja sitä
-sanotaan hajaannuksen eli _suuren skisman_ ajaksi. Se päättyi vasta
-_Konstanz_in kirkolliskokouksessa (1414–1418). Siellä päätettiin, että
-kirkolliskokous oli paavia ylempi. Sitten nuo kolme paavia erotettiin
-virasta ja tilalle valittiin uusi paavi.
-
-[Illustration:
-
-  Suuri skisma.
-]
-
-Täten kirkon ulkonainen yhteys saatiin aikaan. Mutta kirkon arvo oli
-pahasti kärsinyt. Kirkko oli sitä paitsi sisällisesti heikko, sillä
-ilmaantui henkilöitä, jotka arvostelivat sen oppia ja järjestystä ja
-perustivat lahkokuntia, jotka osoittivat tyytymättömyyttä kirkkoa
-kohtaan.
-
-Englannissa oli jo aikaisemmin, 14:nnen vuosisadan keskivaiheilla,
-kuuluisa yliopiston professori _Wycliff_ [ui´klif] arvostellut kirkon
-eräitä oppeja ja vaatinut, että Raamattu oli pantava uskonnon ylimmäksi
-ohjeeksi. Hän sai monta kannattajaa Englannissa; mutta muissakin maissa
-hänen mielipiteensä saavuttivat suosiota, ja uudistusliike jatkui kirkon
-vastarinnasta huolimatta. Tämän liikkeen pelkäämättömin johtaja oli
-böömiläinen talonpojanpoika _Juhana Hus_.
-
-Harhaoppisena Hus kutsuttiin Konstanzin kirkolliskokoukseen vastaamaan
-opistaan. Kirkolliskokous julisti Husin opit vääriksi, tahtoen
-väkivalloin tukahduttaa hänen johtamansa uskonnollisen uudistusliikkeen.
-Hus tuomittiin elävänä poltettavaksi.
-
-
-□ Hus oli professori samoin kuin Wycliff ja opetti Prahan yliopistossa.
-Mutta samalla hän saarnasi tšekin kielellä kaupungin kirkossa. Husin
-saarnoilla oli syvä vaikutus kuulijoihin, sillä hän oli etevä puhuja ja
-hänen sanoistaan virtasi syvän uskonnollisen vakaumuksen voima.
-Wycliffin tavoin hän hylkäsi eräät kirkon opit ja nousi pontevasti
-vastustamaan anekauppaa, jota kirkko tähän aikaan julkisesti harjoitti,
-niin että ihmisissä se käsitys pääsi valtaan, että rahalla voi ostaa
-synninpäästön. Hus samoin kuin Wycliff rupesi vastustamaan tätä
-väärinkäytöstä selittäen, että Jumalan armo annetaan katuvaiselle
-ilmaiseksi. Mutta seurauksena oli, että Hus julistettiin
-kirkonkiroukseen ja hänen täytyi paeta Prahasta. Kun Hus sitten
-kutsuttiin Konstanziin vastaamaan opistaan, monet ystävät varottivat
-häntä sinne menemästä. Mutta Husilla oli palava halu puhua vakaumuksensa
-puolesta. Pelottomasti hän puolustikin mielipiteitään, vedoten
-Raamattuun. Siitä huolimatta hänet julistettiin kerettiläiseksi ja
-tuomittiin poltettavaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 239._ Juhana Husin kuolema.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 240._ Husin muistoksi lyöty raha.
-]
-
-Kun tuomio lausuttiin Konstanzin tuomiokirkossa, oli Hus polvillaan
-rukoillen, kädet ylöspäin ojennettuina. Yltympäri kirkon penkeissä
-istuivat kokouksen jäsenet. Eräs piispa luki julki tuomion, jonka mukaan
-kaikki Husin kirjoitukset oli hävitettävä. Hus itse oli parantumattomana
-kerettiläisenä poltettava. Husin yltä riisuttiin nyt hänen papillinen
-pukunsa ja hänen päänsä ajeltiin paljaaksi. Muuan piispa lausui
-kiroussanat: »Kirkko on työntänyt sinut keskuudestaan. Me jätämme sinun
-ruumiisi maallisille virastoille, sinun sielusi perkeleelle.» »Ja minä»,
-Hus virkkoi tähän, »jätän sen Vapahtajani Kristuksen haltuun.» Hänen
-yllensä puettiin nyt tavallinen kerettiläispuku, väljä pitkäliepeinen
-viitta ja puolen metrin korkuinen paperilakki, johon oli kuvattu
-pahoja henkiä ja tulenliekkejä ja johon oli kirjoitettu:
-pääkerettiläinen. »Vapahtajani», Hus sanoi, »on minun tähteni kantanut
-orjantappurakruunua; ilolla kannan kerettiläiskruunua hänen pyhän
-totuutensa tähden.»
-
-Näin puettuna Hus vietiin roviolle, joka oli pystytetty Konstanzin
-torille. Kun rovio sytytettiin, Hus alkoi veisata virttä. Mutta tuuli
-ajoi savua ja tulenhehkua hänen kasvojansa vasten, niin että hän pian
-tukehtui. Kun rovio oli palanut loppuun, koottiin tuhka ja siroteltiin
-Rein-jokeen.
-
-
-● Kun Hus oli poltettu, Böömin _tšekit_, jotka olivat slaavilaista
-kansaa ja joiden kieltä ja kansallisia oikeuksia Hus oli puolustanut,
-nousivat kapinaan uskontonsa ja kansallisuutensa puolesta. Kapina
-kukistettiin kuitenkin ennen pitkää.
-
-
-                             ITALIAN OLOT.
-
-
-● =Valtiollinen hajanaisuus.= Keskiajan kahtena viimeisenä vuosisatana
-Italia kohosi yhä suurempaan taloudelliseen vaurauteen ja henkiseen
-kukoistukseen, mutta maa oli valtiollisesti hajalla. Saksan keisarien
-yritys saada Italia valtaansa oli lopullisesti epäonnistunut. Sen
-jälkeen ei liioin muodostunut yhtenäistä Italian valtiota Ranskan ja
-Englannin tapaan, vaan maa oli jakautuneena moneen pikku valtioon.
-Etelä-Italiassa oli _Napoli_n kuningaskunta, Keski-Italiassa
-_Kirkkovaltio_ ja _Firenze_, Pohjois-Italian valtioista olivat
-tärkeimmät _Milano_, _Venezia_ ja _Genova_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 241._ Kondottieri Colleonin muistomerkki Veneziassa.
-]
-
-Kaikkialla oli vilkasta valtiollista toimintaa. Kansa oli jakautuneena
-edelleen puolueisiin, guelfeihin ja ghibelliineihin, jotka kävivät
-keskenään kiivasta taistelua valtion ylivallasta. Tavallista oli, että
-voitolle päässyt puolue karkotti vastapuolueen johtavat miehet valtion
-piiristä. Niinpä kuuluisa firenzeläinen runoilija Dante, josta
-tuonnempana kerrotaan, vietti suuren osan elämäänsä maanpaossa. Sodan
-johto uskottiin palkkajoukkojen päälliköille, joita sanottiin
-_kondottiereiksi_. He taistelivat vain palkan takia ja menivät usein
-puolelta toiselle. Toisinaan he taas anastivat valtiossa yksinvallan,
-jota ylläpitivät asevoimin, menetellen usein ylen väkivaltaisesti.
-Yksinvaltiaita sanottiin sen tähden _tyranneiksi_, ja tällaisen
-hallitusmiehen murhaa pidettiin luvallisena, jopa ylistettävänä tekona.
-Tikarin ja myrkyn käyttäminen olikin hyvin tavallista tämän ajan
-Italiassa.
-
-Mutta monessa Italian valtiossa järjestettiin hallinto oivalliselle
-kannalle. Valtion palkkaamat virkamiehet hoitivat eri hallinnonaloja,
-kansalaisten maksettavaksi määrättiin vakinainen vero, valtiolle
-laadittiin tarkka tulo- ja menoarvio, ja hallitus piti velvollisuutenaan
-huolehtia elinkeinojen edistämisestä rakentamalla maanteitä,
-parantamalla satamia jne. Monet tyrannitkin osoittivat valpasta
-huolenpitoa alamaisten hyvinvoinnista ja olivat samalla
-väkivaltaisuudestaan huolimatta lämpimiä tieteen ja taiteen suosijoita.
-
-
-● =Napolin kuningaskunta.= Kaarle Anjoulainen, jonka paavi oli kutsunut
-karkottamaan Hohenstaufeja Molempain Sisiliain kuningaskunnasta, menetti
-pian Sisilian, joka joutui _Aragonia_lle. Etelä-Italiaa sanottiin tämän
-jälkeen _Napoli_n kuningaskunnaksi. Sekin liitettiin Aragoniaan v. 1504.
-
-
-● =Kirkkovaltio.= Paavien ollessa Avignonissa yritti muuan
-alhaissukuinen haaveilija _Cola di Rienzi_ uudistaa Rooman muinaisen
-tasavallan ja saada aikaan Italian yhteyden. Kaunopuheisuudellaan ja
-tulisella innostuksellaan hän sai kansan puolelleen ja hänestä tuli
-»tribuuni», jolla oli kaikki valta käsissään. Pian hän alkoi kumminkin
-käyttäytyä tyrannimaisesti, jolloin hänet kukistettiin ja tapettiin.
-Paavit hallitsivat Roomaan palattuaan jälleen Kirkkovaltiota, pitäen
-loistavaa hovia ja esiintyen anteliaina tieteiden ja taiteiden
-suosijoina. Heistä oli kuuluisimpia _Aleksanteri Borgia_ [bordža], joka
-häikäilemättä myi aneita saadakseen varoja tuhlaavaiseen elämäänsä,
-monille lapsilleen ja taideharrastuksiinsa.
-
-
-● =Firenze.= Firenze sai haltuunsa läheisen ympäristönsä
-kaupungit, mm. Pisan. Valtion johto oli kaupungin varakkailla
-teollisuudenharjoittajilla. Puolueet taistelivat ankarasti
-vallasta, ja runoilija Dante vertasi kaupunkia kuumetta
-sairastavaan henkilöön, joka saadakseen hiukankaan helpotusta
-heittelehti vuoteellaan kyljeltä toiselle. Kun guelfit, jotka
-olivat etupäässä porvarispuolue, pääsivät voitolle, tehtiin
-sellainen päätös, etteivät aateliset saisi valtionvirkoja;
-saadakseen täydet kansalaisoikeudet heidän tuli liittyä
-porvarillisiin ammattikuntiin. Määrättiinpä toisinaan, kuten
-muinoin Ateenassa, arvalla virkamiehiä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 242._ Lorenzo de’ Medici.
-]
-
-15:nnellä vuosisadalla valtion johto joutui varakkaalle ja lahjakkaalle
-_Medici_n [mē´ditši] kauppiassuvulle. Varsinkin _Lorenzo de’ Medici_,
-jota sanotaan »loistavaksi», esiintyi Perikleen tavoin yksinvaltiaana.
-Taiteiden harrastus oli silloin korkeimmillaan, ja Firenzessä vietettiin
-iloista, huoletonta elämää. Lorenzon kuoltua (1492) dominikaanimunkki
-_Savonarola_ [-rō´-], jonka uskonnollista mieltä muinaisaikaisen taiteen
-harrastus ja iloisten juhlain pito syvästi loukkasi, aloitti ankarat
-parannussaarnansa. Hetkeksi hän tempasi kansan puolelleen, mutta pian
-hän jälleen menetti sen suosion ja hänet poltettiin harhaoppisena. Valta
-joutui uudelleen Mediceille, jotka nyt nimellisestikin tulivat
-hallitseviksi herttuoiksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 243._ Savonarola.
-]
-
-
-● =Venezia.= Venezia kilpaili kauan Genovan kanssa kauppaherruudesta
-saaden voiton 14:nnen vuosisadan loppupuolella. Sillä oli sen jälkeen
-pitkät ajat kaupan ja meriliikkeen johto Välimerellä. 1) _Doge_ [dō´dže]
-(lat. dux = johtaja, herttua) edusti valtion päämiehenä tasavaltaa.
-Mutta varsinainen toimivalta oli 2) _neuvoskunnalla_, johon paitsi dogea
-kuului kuusi jäsentä. Lainsäätäjävalta oli ylimyssukujen jäsenistä
-kokoonpannulla 3) _suurella neuvostolla_. Näiden rinnalla toimi 4)
-_kymmenmiehistö_, jonka tehtävänä oli valvoa, että hallitusmuoto pysyi
-muuttumatta voimassa. Sen käytettävänä oli suuri joukko urkkijoita,
-jotka ilmiantoivat voimassa olevan valtiojärjestyksen vastustajat. Monet
-kansalaiset saivat kitua Venezian kammottavissa vankiloissa, joita
-lyijykattojensa takia sanottiin lyijykamareiksi. Lyijy teki vankilat
-talvella tavattoman kylmiksi, kesällä sietämättömän kuumiksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 244._ Dogen palatsi Veneziassa.
-]
-
-
-                      PYRENEITTEN NIEMIMAAN OLOT.
-
-
-● =Taistelu maureja vastaan.= Ristiretkien aikana ja niiden jälkeenkin
-Pyreneitten niemimaan kristityt jatkoivat herkeämätöntä taisteluaan sekä
-islaminuskoisia maureja että juutalaisia vastaan. Vähä vähältä he
-tunkivat vastustajansa yhä kauemmas etelään. Ratkaiseva voitto
-saavutettiin _Tolosa_n [-lo´-] luona v. 1212. Pian sen jälkeen
-valloitettiin _Córdoba_, jonka jälkeen maureilla oli hallussaan
-ainoastaan _Granada_ [-na´-] ympäristöineen.
-
-
-□ =Laulu el Cidistä.= Näissä taisteluissa tuli kuuluisaksi muuan
-kastilialainen ritari _Rodrigo Diaz_ [dia´þ], jota maurit sanoivat _el
-Cid_iksi [sid], herraksi. Hän riitaantui kuninkaansa kanssa ja
-karkotettiin maasta. Pian hän keräsi ympärilleen vapaajoukon ja ryhtyi
-omin päin käymään sotaa, taistellen milloin maureja, milloin kristittyjä
-vastaan. Hänen onnistui valloittaa Valencian [vale´nþia] kaupunki, jota
-hän piti hallussaan kuolemaansa asti.
-
-12:nnella vuosisadalla syntyi Diazin taistelujen pohjalla
-sankarirunoelma, _Laulu el Cidistä_, jossa ihastuksella kerrotaan hänen
-uroteoistaan ja ylistetään hänen vasalliuskollisuuttaan.
-
-
-● =Valtiollinen tila.= Taistelujen kestäessä muodostui Pyreneitten
-niemimaalle useita kristittyjä valtioita, joista tärkeimmiksi tulivat
-_Portugali_ länsirannikolla sekä _Kastilia_ keskellä maata ja _Aragonia_
-itärannikolla. Aateli oli sotaista ja väkivaltaista, ja kirkon
-vaikutusvalta kansaan kasvoi taisteluissa »uskottomia» vastaan. Mutta
-kaupunkien porvaritkin hankkivat aikaiseen itselleen oikeuksia: he
-saivat valita virkamiehensä ja heillä oli omia sotajoukkoja. Muodostuipa
-mainituissa valtioissa jo 12:nnella vuosisadalla, varhemmin kuin missään
-muualla, valtiopäivätkin, _cortes_, joilla hengelliset ja maalliset
-ylimykset, alempi aateli sekä kaupunkien porvarit olivat edustettuina.
-Ne säätivät lait, määräsivät verot, olipa niillä oikeus valvoa
-hallituksenkin toimia. Kuninkaan valta oli näin muodoin heikko, mutta se
-kohosi keskiajan lopulla.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 245._ Ferdinand.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 246._ Isabella.
-]
-
-
-● =Ferdinand ja Isabella.= Nykyinen Espanjan kuningaskunta sai alkunsa,
-kun Aragonian kuningas _Ferdinand_ ja Kastilian kuningatar _Isabella_
-solmivat avioliiton v. 1469. He olivat lahjakkaita ja tarmokkaita
-hallitsijoita.
-
-Heidän aikanaan a) _Espanja laajeni_. V. 1492 valloitettiin _Granada_,
-maurien viimeinen varustus, joten islamin valta, kestettyään lähes
-kahdeksan vuosisataa, lakkasi Espanjassa. Samana vuonna _Columbus_
-purjehti löytöretkelle Amerikkaan, pannen alulle Espanjan
-_siirtomaavallan_. Teollisuus ja kauppa alkoivat kukoistaa. Napoli
-liitettiin Espanjaan v. 1504. Espanjan menestykseen sotatanterella
-vaikutti _sotalaitoksen uudistus_. Sveitsiläisten esimerkin mukaan
-pantiin pääpaino jalkaväkeen, joka järjestettiin kolmeksi suureksi jopa
-20.000 miestä käsittäväksi neliöksi. Neliöiden keskustan muodostivat
-piikkimiehet ja tapparamiehet ja niitä reunustivat muskettimiehet. Nämä
-neliöt muodostivat kuin eläviä linnoituksia, joita vastaan
-ratsujoukkojen hyökkäykset kilpistyivät, tulivatpa miltä taholta
-tahansa.
-
-Samalla b) _kuninkaan valta kasvoi_. Kuninkaan neuvoskuntaan, jossa
-ennen oli ollut pelkästään suuraatelin jäseniä, kutsuttiin
-aatelittomiakin lakimiehiä, jotka alistuivat kuninkaan tahtoon. Kirkon
-tärkeimpiin virkoihin hallitsija nimitti hoitajat, ja kaupunkien
-itsehallintaoikeutta supistettiin. Valtiopäiväinkin arvo aleni: säädyt
-osoittivat lausunnoissaan suurta nöyryyttä, ja ne kutsuttiin koolle
-entistä harvemmin. Kuninkaan valtaa lisäsi myös se, että hallitsijan
-käytettävänä oli pysyvä sotajoukko ja vakinainen vero.
-
-Huolehtiessaan lujan kuninkuuden aikaansaamisesta Ferdinand ja Isabella
-koettivat saada voimaan myös c) _yhden ainoan uskonnon_ valtakunnissaan.
-Niin aloitettiin synkkä taistelu sekä vääräuskoisia että maureja
-vastaan. Katolisen kirkon kerettiläistuomioistuin, _inkvisitio_, toimi
-täällä hirvittävällä ankaruudella. Polttoroviot roihusivat, ja kymmenet
-tuhannet ihmisraukat saivat niillä uskonsa takia surmansa. Myöskin
-valtiollisesti epäillyt vedettiin inkvisition tuomittaviksi.
-
-
-□ =Autodafee.= Espanjan inkvisitio toimi kuninkaan nimittämän
-yli-inkvisiittorin johdossa. Hänellä oli kokonainen lauma ylempiä ja
-alempia apulaisia. Uskonnollisesti tai valtiollisesti epäilty tuotiin
-inkvisitiotuomioistuimen tutkittavaksi. Ellei hän tunnustanut
-syyllisyyttään, alettiin häntä kiduttaa varta vasten keksityillä
-kidutuskoneilla tai suljettiin hänet maanalaisiin vankikomeroihin
-nääntymään. Todistajiakin kidutettiin. Tämän takia moni puhui vasten
-parempaa tietoaan säästyäkseen hirveiltä kärsimyksiltä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 247._ Autodafee.
-]
-
-Rangaistuksena oli omaisuuden menetys tai elinkautinen vankeus taikka
-kuolema polttoroviolla. Polttaminen tapahtui usein suurten kirkollisten
-juhlain yhteydessä. Tuomioistuimen jäsenet sekä joukko maan ylimyksiä ja
-pappeja olivat saapuvilla, ja uteliaat kansanjoukot seisoivat ympärillä.
-Saapuipa toisinaan itse kuningaskin noihin juhlatilaisuuksiin, joiden
-nimenä oli _autodafee_ [fē], »uskontoimitus».
-
-Näin juurtui kansan mieleen yhä syvemmälle uskonnollinen kiihko, joka
-hävitti kaiken jalomman inhimillisen tunteen.
-
-
-                           POHJOIS-EUROOPPA.
-
-
-● =Tanska Valdemarien aikana (1157–1375).= Knuut Suuren kuoltua Tanska
-joutui pitkiksi ajoiksi valtiollisen heikkouden tilaan. Englanti ja
-Norja vapautuivat sen yliherruudesta, ja maassa oli verisiä
-valtaistuinriitoja. Sisäiset taistelut lakkasivat, kun _Valdemar Suuri_
-nousi valtaistuimelle v. 1157. Valdemarin ja hänen _seuraajansa_ _Knuut
-VI_:n aikana valloitettiin _Holstein_, _Mecklenburg_ ja _Pommeri_.
-Knuutin seuraaja _Valdemar Sejr_ (Voittaja) ylläpiti aluksi Tanskan
-mahtavuutta. Tekipä hän v. 1219 retken _Viroon_kin, valloitti maan ja
-pakotti virolaiset kasteeseen. Mutta myöhemmin Valdemar Sejr menetti
-Mecklenburgin ja Pommerin ja hänen kuoltuaan Viro luovutettiin v. 1346
-kalpaveljesten ritarikunnalle. Edellä mainittujen sotien aikana oli
-maassa muodostunut _aatelissääty_, kun varakkaat talonpojat olivat
-ruvenneet tekemään sotapalvelusta ratsain ja siten vähitellen kohonneet
-säätyveljiensä yläpuolelle. Samaan aikaan _katolinen kirkkokin_
-järjestyi Tanskassa. Maassa oli monta piispaa ja arkkipiispaa, ja kirkon
-omaisuus lisääntyi lisääntymistään. Papisto ja aatelisto saavuttivat
-kuninkaan rinnalla vaikutusta valtioasiain johdossa, kaupunkien
-_porvaristo_ sitä vastoin oli heikko, sillä kauppa oli melkein kokonaan
-Hansan hallussa.
-
-[Illustration:
-
-  Valdemarien valtakunta laajimmillaan.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 248._ Valdemar IV Atterdag.
-]
-
-Aluksi kuningas ja ylimykset pysyivät hyvässä sovussa, mutta Valdemar
-Sejrin kuoltua (1241) syntyi kiivaita riitoja kuninkaan ja ylimyskunnan
-välillä. Sen johdosta Tanska vaipui jälleen heikkouden tilaan. Sen
-kohotti siitä myöhemmin _Valdemar Atterdag_ kukistamalla suuraatelin
-vallan. Valdemar Atterdagin kuoltua joutui kruunu hänen tyttärelleen
-_Margareetalle_, josta tuli myös Norjan ja Ruotsin hallitsija.
-
-
-● =Norja.= Samoin kuin Tanskassa riehui Norjassakin kauan ankaroita
-valtaistuinriitoja, kun monet kuningassukuun kuuluvat prinssit,
-»kuninkaanalut», pyrkivät kannattajiensa avulla saamaan Norjan kruunun.
-Vasta 13:nnen vuosisadan alkupuolella taistelut taukosivat, ja maahan
-tuli sisäinen rauha. Norjan kruunu joutui joksikin aikaa Ruotsin
-Folkunga-kuninkaille, mutta v. 1380 Norja yhdistettiin vuosisadoiksi
-Tanskaan. Sisällisten riitain aikana Norjan _papisto_ kohosi suureen
-mahtavuuteen. Vaikutusvaltaista _aatelissäätyä_ Norjassa sitä vastoin ei
-muodostunut, ja _talonpojat_ pysyivät vapaina. _Kauppa_ oli Hansan
-hallussa.
-
-
-● =Ruotsi Folkungain hallitessa (1250–365).= Ruotsissakin oli sisällistä
-rauhattomuutta, kunnes Folkunga-suku nousi valtaistuimelle v. 1250.
-Suvun kantaisä oli _Birger-jaarli_, joka vanhimman poikansa _Valdemarin_
-nimessä hoiti hallitusta kuolemaansa asti. Heikon Valdemarin hänen
-nuorempi veljensä _Maunu Ladonlukko_ syöksi valtaistuimelta. Suvun
-viimeinen hallitsija oli _Maunu Liehakko_.
-
-Folkungain aikana _Suomen_ yhdistäminen valtakuntaan saatiin
-lopullisesti päätetyksi.
-
-Folkunga-suvun hallitsijat ovat muistettavat etenkin etevinä
-lainlaatijoina. Näihin aikoihin ei Ruotsin valtakunnalla ollut yhteistä
-lakia, vaan kussakin maakunnassa tuomittiin sen omien lakien mukaan.
-Tästä oli haittaa varsinkin sen jälkeen, kun liike eri maakuntien
-välillä vilkastui. Folkungat alkoivatkin säätää koko valtakunnalle
-yhteisiä lakeja. Birger-jaarli sääti _rauhanlait_, joissa kiellettiin
-tekemästä toisille väkivaltaa kirkoissa, käräjillä ja kodissa sekä
-kohtelemasta naisia väkivaltaisesti. Hän kielsi myös _raudankannon_.
-Siksi sanottiin vanhaa perinnäistapaa, että syytetyn oli todistettava
-syyllisyytensä tai syyttömyytensä kantamalla kuumaa rautaa käsissään tai
-kävelemällä avojaloin sitä pitkin. Joka suoritti kokeen vioittumatta,
-oli syytön. Katsottiin Jumalan tulleen hänelle avuksi. Maunu Liehakko
-_kielsi orjuuden_ Ruotsin valtakunnassa. Hän julkaisi myös v. 1347
-ensimmäisen _yleisen maanlain_, jota koko valtakunnan tuli noudattaa.
-
-Näihin aikoihin syntyi Ruotsissakin aatelinen säätyluokka, ns.
-_maallinen rälssi_. Syy sen syntymiseen oli sama kuin Tanskassakin ja
-muissa Euroopan maissa: valtakunta tarvitsi ratsumiesjoukkoja. Sen
-tähden Maunu Ladonlukko määräsi v. 1280, että kaikki, jotka palvelivat
-sotajoukossa ratsain, pääsivät vapaiksi veronmaksusta. Niin saattoivat
-tehdä vain varakkaammat tilalliset, joista siten muodostui
-rälssimiesluokka. Koska papistokin oli veroista vapaa, sanottiin sitä
-_hengelliseksi rälssiksi_. Maalliset ja hengelliset rälssimiehet
-muodostivat siten ylimysluokan. Heidän keskuudestaan kuninkaat
-valitsivat jäsenet _valtaneuvoskuntaan_, jolta kysyttiin neuvoa
-hallitusasioissa, ja he kokoontuivat kuninkaan kutsusta
-_herrainpäiville_, milloin erittäin tärkeitä asioita oli pohdittavina.
-Varsinaista läänityslaitosta ei Ruotsissa kumminkaan syntynyt, vaikka
-ylimyksillä toisinaan olikin suuret alat valtakunnan maata hallussaan ja
-vaikka he linnanisäntinä hoitivat hallintoa valtakunnan eri osissa.
-Siten Ruotsin talonpojat säilyivät vapaina maanomistajina.
-
-
-● =Kalmarin unionin aika (1397–1523).= Ruotsissakin ylimyskunta tuli
-pian mahtavaksi ja kävi kuninkaan vallalle vaaralliseksi. Saadakseen
-mielensä mukaan järjestää Ruotsin olot ylimykset tarjosivat kruunun
-Tanskan ja Norjan kuningattarelle _Margareetalle_ (1389–1412), joka
-kuitenkin vasten aatelisherrojen odotusta oli jäntevä nainen. Nyt oli
-Tanskalla, Ruotsilla ja Norjalla yhteinen hallitsija.
-
-Tehdäkseen näin syntyneen yhteyden pysyväiseksi Margareetta suunnitteli
-varsinaista _liittoa_ eli _unionia_ kolmen pohjoisen valtakunnan
-välille. Yhtyneinä ne olisivat voimakkaampia sekä Hansan että
-Pohjois-Saksan ruhtinaita vastaan. Asian toteuttamiseksi hän kutsui
-kaikista kolmesta valtakunnasta ylimyksiä _Kalmarin_ kaupunkiin v. 1397.
-Siellä solmittiin Kalmarin unioni. Sopimuksen mukaan kaikilla kolmella
-maalla oli oleva yhteinen hallitsija, mutta kutakin maata oli hallittava
-omien lakiensa mukaan ja omien virkamiestensä avulla.
-
-Margareetan viisaan ja jäntevän hallituksen aikana säilyi järjestys
-valtakunnassa. Mutta jo hänen seuraajansa _Eerik Pommerilaisen_
-hallitusaikana ruotsalaiset tulivat tyytymättömiksi. Kuninkaat asettivat
-Ruotsin linnoihin tanskalaisia ja saksalaisia vouteja, jotka pahasti
-sortivat kansaa. Viimein talonpojat nousivat _Engelbrekt
-Engelbrektinpojan_ johtamina kapinaan.
-
-Vapaussodan päätyttyä pidettiin v. 1435 _valtiopäivät_ Arbogassa, jonne
-kutsuttiin _maallisten_ ja _hengellisten rälssimiesten_ lisäksi
-kaupunkien _porvareita_ sekä muutamia _talonpoikia_. Siten
-säätyvaltiopäivät saivat Ruotsissa alkunsa. Engelbrekt valittiin
-»valtionhoitajaksi». Mutta hänet murhattiin jo seuraavana vuonna.
-
-Tuhoisa unioniriita jatkui tämän jälkeen lähes 90 vuotta. Ruotsissa
-syntyi kaksi puoluetta: _unionipuolue_ ja _kansallinen puolue_.
-Edellinen, johon maalliset ja hengelliset ylimykset kuuluivat, kannatti
-edelleen liittoa Tanskan kanssa, koska sille oli eduksi, että kuningas
-asui kaukana. Kansallinen puolue, johon talonpojat ja jotkut aateliset
-kuuluivat, halusi eroa Tanskasta ja täysin itsenäistä Ruotsia. Toisin
-ajoin tanskalaiset unionikuninkaat saivat Ruotsin haltuunsa; toisin
-ajoin oma kuningas tai valtionhoitaja hallitsi Ruotsia. Lopulta Tanskan
-kuningas _Kristian II Tyranni_ päätti kaikiksi ajoiksi musertaa
-ruotsalaisten vastarinnan ja pani toimeen hirveän _Tukholman verilöylyn_
-(1520), jossa monta kymmentä Ruotsin etevintä miestä sai surmansa. Mutta
-se oli omansa yllyttämään ruotsalaisia entistä kiivaampaan vastarintaan.
-_Kustaa Vaasa_, jonka isä oli toisten mukana surmattu, rupesi
-vapaussodan johtajaksi. V. 1523 tanskalaiset oli voitettu, ja Kustaa
-Vaasa valittiin kuninkaaksi.
-
-
-                           ITÄ-EUROOPAN OLOT.
-
-
-● =Itä-Euroopan kansat.= Euroopan itäisissä maissa asui useita eri
-kansoja. Enimmät niistä olivat 1) _slaaveja_. Ennen on jo mainittu, että
-heidän asuma-alansa vuoden 900 vaiheilla ulottui aina Elbeen saakka
-lännessä. Heitä olivat _puolalaiset_ ja _venäläiset_ Veikselin ja
-Dniepr-joen ympärillä ja Böömissä asuvat _tšekit_. Tonavan maissa
-etelässä asuivat _bulgarialaiset_ ja _serbialaiset_. Itämeren rannikolla
-Veikselistä Väinäjokeen asui 2) _liettualais-lättiläisiä_, joihin myös
-_preussilaiset_ kuuluivat ja jotka samoin kuin slaavilaiset ovat
-indo-eurooppalaisia kansoja. Pohjoisemmat maat, Viron- ja Inkerinmaa
-sekä Keski- ja Pohjois-Venäjän laajat alueet aina Volgaan ja sen
-syrjäjokeen Okahan [okā´] asti olivat 3) _suomensukuisten_ kansain
-hallussa. Tähän kansanheimoon kuuluivat myös _magyarit_ eli
-_unkarilaiset_. Nykyinen Etelä-Venäjä oli 4) _turkkilais-tataarilaisten_
-kansain asuttama.
-
-Näistä kohosivat keskiajalla pysyvään, huomattavaan valtiolliseen
-merkitykseen puolalaiset, venäläiset ja unkarilaiset.
-
-
-● =Puola.= Puolan valtakunta syntyi Oderin ja Veikselin välissä asuvain
-slaavilaisten heimojen liittyessä yhteisen hallitsijan johtoon,
-10:nnellä vuosisadalla tuotiin Saksasta kristinusko, joten puolalaiset
-joutuivat katolisen kirkon ja länsi-eurooppalaisen sivistyksen
-yhteyteen.
-
-Myöhemmin Puola sai vaarallisen kilpailijan _Saksalaisesta
-ritarikunnasta_, joka, kuten ennen on mainittu, alkoi käännyttää
-Itämeren etelärannikolla olevia pakanaheimoja, perustaen sinne samalla
-mahtavan hengellisen valtion. Aluksi ritarikunta oli Puolaa
-voimakkaampi, mutta suuressa _Tannenberg_in taistelussa v. 1410
-puolalaiset voittivat ritarikunnan joukot. Taistelua jatkui, kunnes
-ritarikunta 15:nnen vuosisadan keskivaiheilla luovutti Puolalle
-_Länsi-Preussin_, ja ritarikunnan suurmestari, joka vielä hallitsi
-_Itä-Preussia_, tunnusti Puolan kuninkaan yliherrakseen. Puola oli nyt
-Itä-Euroopan mahtavin valtio.
-
-
-● =Venäjä.= Vanhan aikakirjan mukaan viikinkipäällikkö _Rurik_ v. 862
-kohosi venäläisten hallitsijaksi ja asettui _Novgorodiin_. Hänen sukunsa
-jäi sitten pysyväisesti Venäjän valtaistuimelle. Rurikin seuraajat
-levittivät valtaansa etelään slaavilaisten heimojen keskuuteen. Pian
-tehtiin _Kiova_ hallituskaupungiksi, ja hallitsijat ottivat
-suuriruhtinaan arvonimen. Mutta Novgorod pysyi edelleen mahtavana
-kauppakaupunkina, josta sitten muodostui itsenäinen vapaavalta, »Suuri
-Novgorodin herra», niin kuin sen kansa sitä sanoi.
-
-_Vladimir Suuren_ hallitessa vuoden 1000 vaiheilla kristinusko levisi
-yli koko valtakunnan. Kreikasta tulleet papit sitä levittivät tuoden
-mukanaan kristillisen sivistyksen siemenet: kirkkoja ja luostareita
-perustettiin, kirjakieli ja kirjallisuus saivat alkunsa.
-_Kreikkalais-katolinen_ kirkko tuli Venäjällä vallitsevaksi, ja maa jäi
-siten yhä täydellisemmin länsi-eurooppalaisen sivistyspiirin
-ulkopuolelle.
-
-V. 1240 Venäjää kohtasi kova onnettomuus. Kun maa moniin keskenään
-riidassa oleviin ruhtinaskuntiin jakaantuneena oli heikko, Aasiasta
-tulleet _mongolit_ eli _tataarit_ alistivat sen valtaansa. Ainoastaan
-Novgorod säilytti vapautensa. Mongolien valtakunta oli _Džingis kaanin_
-perustama; se ulottui Isosta valtamerestä Saksan rajoille saakka. Kun
-valtakunta myöhemmin hajosi, Venäjälle siirtyneet tataarit muodostivat
-»_Kultaisen hordin_» (s. o. leirin) valtakunnan, jonka pääkaupunki
-_Sarai_ oli Volgan alajuoksun varrella. Maa oli edelleen jakautunut
-lukuisiin pikku ruhtinaskuntiin, joiden hallitsijat nöyrästi
-tavoittelivat kaanin suosiota. Vihdoin _Moskovan_ ruhtinaan onnistui
-saada suuriruhtinaan asema.
-
-
-□ Raskas aika koitti nyt Venäjän kansalle. Maa oli laajalti hävitetty,
-ja kansan täytyi entisten rasitustensa lisäksi suorittaa suuret verot
-kaanille, joka lähetti virkamiehensä niitä kantamaan. Usein
-veronkantajat tekivät julkeata väkivaltaa turvattomalle kansalle.
-Kansanlaulu kertoo:
-
-                 »Sata ruplaa ruhtinaalta otti,
-                 viisikymmentä vei pajarilta,
-                 talonpojalta vei viisi ruplaa,
-                 kell’ ei rahaa ollut, raastoi lapsen,
-                 kell’ ei lasta, siltä otti vaimon,
-                 kell’ ei naista, itsensä sen otti».
-
-Hädissään kansa nousi toisinaan kapinaankin. Mutta kapinaa seurasi
-verinen kosto ja kokonaisen seutukunnan hävitys. Ruhtinaat saivat pitää
-alueensa, mutta heidän täytyi totella kaanin käskyjä, käydä hänen
-luonansa, viedä lahjoja sekä muutoinkin osoittaa alamaisuuttansa.
-Myöhemmin ruhtinaat kokosivat verot ja maksoivat ne kaanille, jolloin
-kansan tila kävi helpommaksi. Ruhtinaat olivat edelleen eripuraisia
-keskenään, jokainen halusi suuriruhtinaan arvoa. Toinen toisensa
-jäljessä he ilmestyivät kaanin luo, panettelivat kilpailijaansa, vieläpä
-pestasivat mongolilaisjoukkojakin hätyyttääkseen toisiaan. Tämä oli
-kaaneille mieleen, sillä siten he paremmin voivat pitää ruhtinaat
-vallassaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 249._ Uskonnollinen juhlakulkue.
-]
-
-Kirkon etuja kaanit eivät loukanneet, sillä he tahtoivat pappien avulla
-pitää kansan kuuliaisena. Ja papisto juurruttikin kansaan sen ajatuksen,
-että hallitsijan käskyn totteleminen oli ihmisen korkein velvollisuus ja
-paras hyve, sen vastustaminen taas, olivatpa käskyt oikeita tai vääriä,
-pahin rikos.
-
-
-● Mongolien herruus kesti Venäjällä puolen kolmatta sataa vuotta
-(1240–1480). Se lakkasi vasta _Iivana III_:n hallitessa. Iivana teki
-myös lopun Novgorodin itsenäisyydestä.
-
-Moskovan suuriruhtinaat rupesivat käyttämään _tsaarin_, s. o. Caesarin,
-nimeä, jota Venäjällä aikaisemmin oli käytetty Itä-Rooman keisarin ja
-tataarien kaanin arvonimenä. Hänellä oli valtakunnassa rajaton valta;
-kuten itämaiden hallitsijoilla oli hänelläkin alamaisten omaisuus ja
-henki vallassaan.
-
-Ruhtinaanvallan rinnalle muodostui Venäjälläkin _aateli_, _pajarit_.
-Heitä kuului suuriruhtinaan _neuvoskuntaan_ eli _duumaan_, jonka neuvoa
-hallitsija kysyi tärkeissä asioissa, mutta jonka päätöksistä hän ei
-ollut riippuvainen. Venäjän kirkon päämies oli Konstantinopolin
-patriarkka. Maa joutui pajarien, kirkon ja valtion haltuun;
-_talonpojista_ tuli vuokramiehiä ja vähitellen maaorjia. Kansan elämässä
-oli paljon itämaista. Miehet pukeutuivat pitkään, leveähihaiseen
-kauhtanaan ja turbaanin kaltaiseen lakkiin. Naiset oleskelivat erillään
-omassa huoneessaan, eikä heidän suostumustaan kysytty avioliittoa
-solmittaessa.
-
-
-● =Unkari.= Tultuaan vuoden 900 tienoissa Karpatien yli ja otettuaan
-haltuunsa sen maan, joka heistä on saanut nimensä, unkarilaiset tekivät
-kauan ryöstöretkiä Keski- ja Etelä-Euroopan maihin. Mutta kun keisari
-Otto Suuri voitti perinpohjaisesti heidän joukkonsa (955) ja kun
-kristinusko vuoden 1000 vaiheilla levisi unkarilaisten keskuuteen,
-retket loppuivat ja kansa alkoi rauhassa viljellä maataan. Unkari oli
-jonkin aikaa vasallisuhteessa Saksan keisareihin, mutta vapautui pian ja
-pysyi sitten itsenäisenä koko keskiajan. Keskiajan lopulla turkkilaiset
-eli osmannit, joista kohta tulee puhe, rupesivat hätyyttämään Unkaria.
-Silloin alkoi pitkällinen taistelu näitä uusia »kristikunnan vihollisia»
-vastaan. Näissä sodissa kohosi maineeseen unkarilainen aatelismies
-_Hunyady_ [hu´njadi], jonka poika, soturikunnostaan ja sivistyksestään
-kuuluisa _Matias Corvī´nus_, valittiin Unkarin kuninkaaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 250._ Matias Corvinus.
-]
-
-
-                    ITÄ-ROOMAN KEISARIKUNNAN HÄVIÖ.
-
-
-● =Keisarikunta pienenee.= Jo arabialaiset valloittivat Itä-Rooman
-keisarikunnalta laajoja maita. Myöhemmin seldžukit ottivat suurimman
-osan Vähää-Aasiaa. Venezialaiset anastivat monta Välimeren saarta, ja
-neljännellä ristiretkellä hävitettiin koko keisarikunta, vaikkakin se
-pian jälleen uudistui. Mutta 1300-luvulla tuli Aasiasta turkkilainen
-kansa, joka teki lopun Itä-Rooman keisarikunnasta.
-
-
-● =Osmannit.= _Osmā´n_-nimisen sulttaaninsa eli päällikkönsä mukaan tätä
-kansaa sanottiin _osmanneiksi_. He tunnustivat islamin oppia. Aluksi he
-valloittivat Vähän-Aasian, mutta sieltä he tunkeutuivat Balkanin
-niemimaalle ja tekivät aluksi _Adrianopolin_ pääkaupungikseen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 251._ Kristittyjä vankeja turkkilaisleirissä.
-]
-
-
-● =Konstantinopolin valloitus.= V. 1453 vihdoin osmannien sulttaani
-_Muhammed II_ valloitti Konstantinopolin. Keisari _Constantinus XI_
-puolusti kaupunkia urhoollisesti. Mutta se voitettiin väkirynnäköllä ja
-tehtiin osmannien pääkaupungiksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 252._ Muhammed II.
-]
-
-
-□ Useita kuukausia turkkilaiset olivat piirittäneet Konstantinopolia ja
-tehneet rynnäkköjä sitä vastaan, mutta yhä kaupunki piti puoliaan
-urhokkaan keisarinsa johdolla. Vihdoin alkoi yleinen rynnäkkö. Kellot
-soivat kaupungissa, ja kirkoissa naiset, lapset ja vanhukset rukoilivat
-maaten kasvoillaan maassa. Kaikki asekuntoiset miehet olivat muureilla,
-ja keisari johti puolustusta. Kaksi ensimmäistä rynnäkköä torjuttiin,
-eikä turkkilaisten kolmaskaan hyökkäys onnistunut. Mutta sitten
-haavoittui genovalaisten apujoukkojen päällikkö, aiheuttaen hämmingin
-kristityissä puolustusjoukoissa. Sitä hyväkseen käyttäen turkkilaiset
-kiipesivät muurille ja syöksyivät kaupunkiin. Taistelu jatkui kaduilla.
-Constantinus taisteli jalan niin kuin halpa sotamies, kunnes kaatui
-tuntemattomana muiden joukkoon.
-
-Puolenpäivän aikaan taistelu oli lopussa. Turkkilaiset sotamiehet
-hajaantuivat ryöstämään kaupunkia. Mutta sulttaani kiiruhti Sofian
-kirkkoon. »Allah on taivaan ja maan valo», hän huudahti ja astui sisään.
-Kultaristi otettiin alas keskikuvun katolta ja puolikuu asetettiin
-tilalle. Sofian kirkko oli muuttunut muhamettilaiseksi moskeijaksi.
-
-
-                       VII. Uuden ajan sarastus.
-
-
-                     VARHAISRENESSANSSI ITALIASSA.
-
-
-● =Italia uuden sivistyksen maa.= Renessanssi on ranskan kielestä
-lainattu sana ja merkitsee _uudestaan syntymistä_ eli _elpymistä_.
-Historiassa renessanssilla ymmärretään sitä uutta sivistysliikettä, joka
-alkoi Italiassa muinaisen roomalaisen ja kreikkalaisen sivistyksen
-pohjalla 14:nnellä vuosisadalla ja, leviten muuhunkin Eurooppaan, jatkui
-15:nnellä ja 16:nnella vuosisadalla. Sen aikaisempaa vaihetta sanotaan
-_varhaisrenessanssiksi_.
-
-Antiikkinen eli Rooman ja Kreikan muinainen sivistys ei koskaan ollut
-Italiassa kokonaan unohtunut. Italian kaupungeissa, varsinkin Roomassa,
-monet rakennukset ja patsaat, vaikkakin enimmäkseen särkyneinä,
-muistuttivat entisestä suuruuden ajasta. Siellä säilyi myös moni
-roomalaisen tutkijan ja runoilijan teos. Olihan italian kielikin
-likeistä sukua latinalle, muinaisten roomalaisten kielelle. Elipä
-kansassa läpi vuosisatojen sukupolvesta sukupolveen henkisenä perintönä
-muisto niistä ajoista, jolloin Rooman senaatti ja Rooman keisarit
-hallitsivat maailmaa. Näiden muistojen innostuttamana Cola di Rienzi
-yritti uudistaa Rooman tasavallan ja kohottaa Italian sen muinaiseen
-suuruuteen.
-
-Italia oli myös lähellä Balkania, jossa muinainen kreikkalainen sivistys
-oli kukoistanut. Vähitellen opittiin kreikan kieli ja alettiin
-innokkaasti tutkia entisajan kreikkalaisten ajattelijain ja runoilijain
-teoksia.
-
-Näin syntyi Italiassa, jossa taloudellinenkin elämä tähän aikaan
-kukoisti, virkeä sivistysharrastus, ilmeten varsinkin vilkkaana tieteen
-ja taiteen harjoituksena.
-
-
-● =Runous ja tiede.= Italian ensimmäinen suuri kansankielinen runoilija
-oli _Dante_ (k. 1321), maailman kirjallisuuden mahtavimpia neroja.
-
-Danten kuuluisin teos on _Jumalallinen näytelmä_ (Divī´na Commē´dia). Se
-on ilmestyksen muotoon kirjoitettu runoelma, jonka runoilija sepitti
-maanpaossa ollessaan. Siinä on kolme laajaa osaa: Helvetti, Kiirastuli
-ja Paratiisi. Se onkin kuvaus helvetin kauhuista, kiirastulen vaivasta
-ja taivaan ilosta, niin kuin keskiajan ihmiset niitä kuvittelivat.
-Teoksesta huokuu voimakas runoilijahenki, ja se on rohkean ja rikkaan
-mielikuvituksen synnyttämä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 253._ Dante.
-]
-
-
-□ Dante oli ylhäistä firenzeläistä sukua. Hän näyttää saaneen
-huolellisen kasvatuksen ja tutustuneen perinpohjaisesti aikansa
-tieteeseen ja runouteen. Häntä miellyttivät suuresti vanhat latinalaiset
-runoilijat, varsinkin Vergilius. Varhain hän rupesi itsekin runoilemaan,
-sepittäen kauniita säkeitä rakkaudestaan nuoreen firenzeläiseen tyttöön,
-_Beatrice_en [beatri´tše]. Dante sekaantui myöskin valtiolliseen
-elämään, ja hänestä tuli vähitellen ghibelliini. Kiivaissa taisteluissa
-hänen kannattamansa puolue joutui tappiolle, ja hänet karkotettiin v.
-1302 syntymäkaupungistaan, jonne hän ei sen jälkeen enää milloinkaan
-saanut palata. Maanpakolaisena ja sairaana hän sitten kuljeskeli ympäri
-Italiaa. Elämänsä viime vuodet hän vietti Ravennassa, jossa kuoli v.
-1321.
-
-Jumalallisen näytelmän johtorunossa Dante kertoo, miten hän unissa näki
-eksyneensä synkkään laaksoon, josta turhaan pyrki valoisammille
-ilmoille. Häntä esti siitä pantteri, leijona ja naarassusi, kaikki eri
-syntien vertauskuvia. Viimein hän kohtasi Vergiliuksen, joka kertoi,
-että Danten nuoruuden lemmitty, varhain kuollut Beatrice, oli taivaasta
-huomannut runoilijan hädän, kiiruhtanut Manalaan ja sieltä lähettänyt
-Vergiliuksen runoilijalle oppaaksi. Mutta hänen oli kulkeminen noiden
-kolmen henkimaailman kautta.
-
-Dante saapui oppaineen ensin helvettiin. Se kuvataan keskiaikaisen
-käsitystavan mukaan suppilonmuotoiseksi kuiluksi. Sen pohjakärki on
-maapallon keskipisteessä suoraan Jerusalemin alla. Kuilu jakautuu useaan
-eri kehään eli piiriin, ja kuta alemmaksi tullaan, sitä ankarampia ovat
-vainajain tuskat. Portin kamanassa on kirjoitettuna seuraavat
-kammottavat sanat: »Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.»
-
-Portilta Dante aloitti vaelluksensa. Helvetin esipihassa hän kohtasi
-kastamattomia lapsia ja ylevämielisiä pakanoita. Dante antaa
-Vergiliuksen, jota hän kunnioittaen sanoo Mestariksi, selittää heidän
-kohtalonsa näin:
-
-                                                 »Et kysy,
-             keit’ ovat henget, jotka täällä näet?
-             Siis tiedä, ennen kuin sa eespäin astut,
-             nää ettei tehneet syntiä, mutt’ riitä
-             ei hyvät työnsä, koska kaste heiltä,
-             sun uskos pyhä tie ja portti, puuttuu.
-             Ne, jotka ennen Ristin aikaa eli,
-             osanneet palvella ei oikein Herraa;
-             ja minä itse olen niistä yksi.
-             Tuon puutteen tähden, emme syystä muusta
-             olemme tuomitut, mutt’ ainoastaan
-             toivotta ikävöimään iäisesti.»
-
-Dante jatkaa:
-
-              »Kun kuulin tuon, mun mieltäin tuska kiersi,
-              näät monta tunsin miestä arvokasta,
-              jotk’ empi partailla tään esipihan».
-
-Siellä Dante näki Homeroksen, siellä Horatiuksen ja Ovidiuksen sekä
-monta muuta maineikasta henkeä.
-
-Sitten matka jatkui ja tultiin helvetin eri piireihin. Siellä hän näki,
-miten iäti raivoava myrsky ajoi hillittömään irstailuun vaipuneita
-vainajia, miten sade, rakeet ja lumi pieksivät ahmatteja jne. Hän näki
-vilpillisiä virkamiehiä keitettävän piessä ja tyrannien uiskentelevan
-polttavassa verivirrassa. Raukeina ja horjuen kulkivat teeskentelijät
-puettuina raskaisiin lyijykaapuihin, jotka ulkoapäin loistivat kullalta.
-Hehkuvan kuumasta raudasta tehdyissä haudoissa makasivat kerettiläiset,
-jotka olivat hylänneet kirkon armonvälikappaleet. Heidän joukossaan oli
-Fredrik II. Ne, jotka olivat harjoittaneet simoniaa, seisoivat päällään
-maan sisässä; jalat vain pistivät näkyviin, ja niiden päällä paloi
-ikuinen tuli. Paavi Bonifatius VIII:lle oli sinne paikka valmistettu.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 254._ Dante ja Vergilius kolmannessa helvetin piirissä.
-]
-
-Kuilun pohjalla oli itse saatana, jolla oli kolme päätä. Yhdessä suussa,
-hirveiden hammasten välissä, oli Juudas, joka petti Jeesuksen,
-hengellisen vallan perustajan, ja toisissa Brutus ja Cassius, jotka
-olivat pettäneet Caesarin, keisarinvallan perustajan. Saatanan karvaista
-ruumista pitkin matkaajat kiipesivät ulos kuilusta. »Tulimme tuosta,
-jälleen näimme tähdet.»
-
-Matka jatkui sitten ylös kiirastulivuorelle, joka oli maapallon
-vastaisella puolella ja joka myös oli jaettu eri piireihin. Sen huipulla
-oli maallinen paratiisi, ihmeen ihana lehto, jossa leppoisat tuulet
-puhaltelivat. Vihdoin Dante saapuu oppaineen taivaan portille. Mutta
-siitäpä Vergilius ei voikaan häntä enää eteenpäin opastaa. Siellä tulee
-Dantea vastaan hänen nuoruuden rakastettunsa Beatrice, joka nyt
-saattelee häntä taivaasta taivaaseen. Sielläkin hän näkee monta
-kuu-luisaa henkilöä, kuten Aqvinon Tuomaan, Franciscus Assisilaisen ja
-Bouillonin Gottfriedin. Ylimmässä taivaassa, häikäisevässä valossa, ovat
-Neitsyt Maria ja kolmiyhteinen Jumala.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 255._ Petrarca.
-]
-
-
-● Toinen suuri italialainen runoilija oli _Petrarca_ (k. 1374),
-mainioitten lyyrillisten rakkausrunojen sepittäjä ja muinaisajan
-latinankielisen kirjallisuuden tutkija.
-
-Tieteelliset teokset Petrarca kirjoitti latinaksi. Käyttipä hän sitä
-joskus runoillessaankin. Mutta parhaiten ovat hänen runoilijamaineensa
-säilyttäneet hänen italiankieliset _Sonettinsa Lauralle_.
-
-
-□ Petrarcan isä oli firenzeläinen lainoppinut, joka eli karkotettuna
-syntymäkaupungistaan. Poika opiskeli isän toivomuksesta lakitiedettä,
-mutta antiikin kirjallisuus veti häntä vastustamattomasti puoleensa.
-Kerrotaan, että isä, huolestuneena poikansa herkeämättömästä vanhojen
-kirjailijain tutkimisesta, sieppasi kerran useita vanhoja niteitä ja
-paiskasi ne tuleen. Mutta kun hän näki poikansa kyynelet ja epätoivoisen
-katseen, hän heltyi ja pelasti tulesta Ciceron puheet ja Vergiliuksen
-runot.
-
-Täysi-ikäiseksi tultuaan Petrarca antautui kokonaan rakkaisiin
-opintoihinsa ja runoiluun. Hän vaelsi useissa Euroopan maissa, etsi
-vanhoja käsikirjoituksia ja keräsi ne kirjastoonsa. Ja hän pyysi
-kirjeissä ystäviään ja tuttaviaan tekemään samoin, antoi heille neuvoja,
-jopa rahaakin. Siten sai alkunsa innokas antiikkisten kirjateosten
-etsintä ja suuria kirjastoja muodostui vähitellen Firenzeen, Roomaan ja
-muuallekin. Löytämiään kirjoja Petrarca luki ja tutki ahkerasti. Hän
-oppi niitä ymmärtämään yhä paremmin, ja hänelle avautui muinaisajan
-maailma, joka oli niin erilainen kuin keskiajan. Siinä tuntui olevan
-enemmän vapautta, enemmän elämäniloa, enemmän ymmärtämystä kaikelle
-inhimilliselle.
-
-Kirjoituksissaan Petrarca rupesi muillekin selittämään noita muinaisajan
-kirjailijoita. Siten hänestä tuli oppinut kirjailija, ensimmäinen
-_humanisti_ (lat. homo = ihminen; humānum = inhimillinen). Niin
-nimitettiin myöhemminkin niitä oppineita, jotka tutkivat ja selittivät
-muinaisen Kreikan ja Rooman kirjallisuutta ja oloja.
-
-Petrarca saavutti aikalaistensa jakamattoman kunnioituksen, ja Rooman
-Capitolinuksella hänet seppelöitiin runoilijain kuninkaaksi.
-
-Laura oli Petrarcan nuoruuden lemmitty samoin kuin Beatrice Danten.
-Hänestä runoilija laulaa:
-
-              Niin ihanana vielä loistossansa
-              en nähnyt aurinkoa keväimen,
-              en sateen konsa lomaan pilvien
-              väikettä moista luovan kaarestansa
-
-              kuin hohde, min näin hänen kasvoillansa,
-              kun Amor taivutti mun ikeesen;
-              ei päällä maan — en puhu kerskuen —
-              vois’ mikään kilpailla tuon loisteen kanssa.
-
-              Näin Amorin, kun hymys silmin hän
-              niin sulosti, ett’ yöksi kaikki jääpi
-              muut näyt tuon rinnalla, min silloin näin.
-
-              Näin Amorin ja nuolen terävän,
-              min vielä polte rintaa kirveltääpi —
-              mutt’ sentään soisin taas sen näkeväin.
-
-
-● Italian kolmas suuri kirjailija varhaisemman renessanssin aikana oli
-_Boccaccio_ [bokka´tšo] (k. 1375). Hänkin oli innokas humanisti, mutta
-hänen mainioin teoksensa oli _Decamerō´ne_, sata jutelmaa sisältävä
-novellikokoelma. Sillä hän laski perustuksen italiankieliselle
-suorasanaiselle kirjallisuudelle, samoin kuin Dante ja Petrarca
-runokielelle.
-
-Boccacciokin oli firenzeläistä sukua, vaikka syntyi Pariisissa. Hän oli
-lainoppinut ja toimi jonkin aikaa valtiomiehenä. Pian hän kumminkin
-antautui kokonaan kirjallisiin harrastuksiin. Hänen toimestaan
-käännettiin Homeroksen runot latinaksi, joten kreikkalaiseen
-runouteenkin alettiin tutustua.
-
-
-□ »Decamerone» kirjansa Boccaccio kertoo syntyneen »mustan surman»
-aikana Firenzessä. Tuo hävittävä rutto raivosi hirveänä Firen-zessäkin.
-»Kuinka moni voimakas mies, kuinka moni ihana nainen, kuinka moni
-nuorukainen söikään aamulla omaistensa, tuttaviensa ja ystäväinsä
-seurassa, mutta illalla istui toisessa maailmassa esi-isäinsä parissa!»
-»Oli niitä, jotka arvelivat, että tautia voi vastustaa parhaiten
-elämällä kohtuullisesti, pidättäytymällä kaikesta ylellisyydestä. He
-muodostivat pieniä piirejä ja elivät erossa muista sulkeutuneina
-sellaisiin huoneisiin, joissa ei ollut ketään ruttoon sairastunutta. He
-söivät hienoimpia ruokia ja joivat parhaita viinejä, mutta ylen
-kohtuullisesti, kuuntelivat soittoa ja laulua, antautumatta keskusteluun
-kenenkään kanssa taudista ja kuolemasta. Toiset olivat vastakkaista
-mieltä pitäen viisaimpana syödä ja juoda mielin määrin, kulkea laulaen
-ja tanssien ja tyydyttää, mikäli mahdollista, kaikki halunsa. He
-kulkivat ravintolasta ravintolaan juoden ilman mittaa ja määrää.» Näin
-Boccaccio kirjoittaa kirjansa alkulauseessa. Hän kertoo, miten seurue,
-johon kuului seitsemän naista ja kolme miestä, lähti tautia pakoon
-erääseen kaupungin lähistössä olevaan maakartanoon. Siellä he viettivät
-10 päivää kertomalla juttuja toisilleen. Kukin kertoi jutelman päivässä,
-joten kymmenessä päivässä tuli kerrotuksi 100 jutelmaa. Siitä kirja sai
-nimensäkin (Decamerone = kymmenen päivää).
-
-Boccaccio sai kertomustensa aiheet eri tahoilta: suupuheina kulkeneista
-kaskuista, arabialaisista ja ranskalaisista tarinoista, vanhan ajan
-kirjailijain teoksista ym. Mutta Boccaccion tarkoitus on kumminkin antaa
-kuva oman aikansa elämästä. Erittäin purevasti hän pilkkaa pappien ja
-munkkien tietämättömyyttä ja siveellistä turmelusta sekä naisten
-kevytmielisyyttä.
-
-
-● =Kuvaamataiteet.= Kirjallisten harrastusten elpyessä heräsi eloon myös
-entistä vireämpi _kuvaamataiteiden_ harrastus. Siinäkin opittiin paljon
-muinaisajan eli antiikin taiteesta, jonka jäännöksiä ihaillen katseltiin
-ja kaikkialta, usein kuokka ja lapio kädessä, etsittiin. Noiden vanhojen
-taideteosten harras tarkkaaminen kehitti taiteilijain muotoaistia;
-jälleen ruvettiin ihailemaan luontoa ja ilomielin antauduttiin sen
-kuvaamiseen. Taiteilijat valtasi väkevä luomisinto, monet heistä eivät
-tyytyneet harjoittamaan yhtä taidealaa, vaan koettelivat voimiaan sekä
-arkkitehteinä että kuvanveistäjinä ja maalareina.
-
-_Rakennustaide_ synnytti muutamia mahtavia _kirkkoja_ sekä komeita
-_palatseja_, jotka eivät olleet goottilaistyylisiä, vaan erityistä
-_renessanssityyliä_. Kirkoissa tuli _basilika_-muoto käytäntöön, ja ne
-varustettiin usein mahtavalla _kupolilla_. Palatsit, joita kaupunkien,
-varsinkin Firenzen, varakkaat kauppiaat rakennuttivat asunnoikseen,
-olivat suuria ja jykeviä, linnamaisia. Ulkoseinät olivat sileitä, vailla
-koristelua: palatsin keskellä oli usein pylväsrivien kaunistama piha.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 256._ Palazzo Ricardi Firenzessä.
-]
-
-_Kuvanveisto_ muodostuu nyt täysin itsenäiseksi taiteenhaaraksi
-kehkeytyen jo varhaisrenessanssin ajalla kauniiseen kukoistukseen. Tämän
-ajan etevin kuvanveistäjä, italialaisen veistotaiteen varsinainen
-perustaja, oli _Donatello_ [te´l-]. Kotikaupungissaan Firenzessä, eläen
-Medicien suosiossa, hän loi monta todellista mestariteosta. Niistä on
-kuuluisimpia pronssinen _David_-patsas, joka siinäkin suhteessa on
-huomattava, että siinä ensi kerran antiikin taidekauden jälkeen ihminen
-esitetään täysin alastomana.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 257._ Donatello: David.
-]
-
-_Maalaustaide_ vapautuu niin ikään itsenäiseksi taiteeksi ja kohoo
-nopeasti ihmeelliseen rikkauteen ja loistoon. Varsinkin harrastettiin
-ns. _fresko_-maalausta (ital. ai fresco = tuoreelle pinnalle). Se
-tapahtuu siten, että seinä, johon kuva on maalattava, peitetään märällä
-laastilla, johon terävällä puikolla piirretään kuvan ääriviivat
-paperille tehdyn piirustuksen mukaan. Sitten suoritetaan itse maalaus
-nopeasti tuoreelle seinälle käyttämällä värejä, jotka yhtyvät
-muurilaastiin ja kuivuvat yhdessä sen kanssa. Näin syntyneet maalaukset,
-_freskot_, ovat hyvin kestäviä. Freskoja maalattiin sekä kirkkojen että
-palatsien seinille. Kankaalle maalattaessa käytettiin _tempera_värejä,
-jotka saatiin siten, että väriaineet liuotettiin munankeltuaiseen tai
-hunajaan. Vasta uuden ajan taitteessa tulivat Alankomaissa keksityt
-_öljy_värit käytäntöön.
-
-Monta etevää maalaria työskenteli Italian kaupungeissa jo
-varhaisrenessanssin aikana. Firenze oli maalaustaiteenkin ensimmäinen
-tyyssija. Siellä loi 15:nnen vuosisadan loppupuolella monet ihmeen
-ihanat kuvansa _Botticelli_ [bottitše´lli], joka oli varhaisrenessanssin
-etevimpiä maalareita. Hänen kuuluisimpia taulujaan on _Kevät_, jossa
-taiteilija esittää joukon solakoita nuoria naisia luonnon helmassa
-liikkuvina. Siinä kulkee Kevät kukkia sirotellen oranssipuiden alla, ja
-sulottaret pitävät karkeloaan kukkanurmella. Keskellä seisoo Venus
-mietteissään. — Pohjois-Italian lukuisissa ruhtinashoveissa oli myös
-monta etevää taiteilijaa. Heistä on ennen muita mainittava Mantovassa
-toiminut _Mantegna_ [mante´nja]. Hänen kuuluisimpia taulujaan on _Voiton
-madonna_, jossa Mantovan herttua rukoilee palavasti Neitsyt Mariaa, ja
-tämä siunaten laskee kätensä hänen ylitseen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 258._ Botticelli: Kevät.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 259._ Osa Mantegnan maalauksesta Voiton madonna.
-]
-
-
-                               KEKSINNÖT.
-
-
-● =Paperi.= Egyptiläisten käyttämä papyrus oli haurasta ja helposti
-särkyvää, myöhemmin keksitty pergamentti sangen kallista. Mutta
-keskiajan lopussa alettiin Euroopassa käyttää liinalumpuista
-valmistettua _paperia_, jonka käytäntöön otto suuresti halvensi kirjojen
-valmistamista. Paperin valmistamisen taito oli Kiinasta käsin
-arabialaisten välityksellä levinnyt Eurooppaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 260._ Juhana Gutenberg.
-]
-
-
-● =Kirjapainon keksiminen.= Keskiajan lopulla tehdyistä keksinnöistä oli
-_kirjapainon_ keksiminen tärkein.
-
-15:nnen vuosisadan alussa oli ruvettu valmistamaan pelikortteja ja
-pyhimysten kuvia leikkaamalla puulaatalle kohokuvia, jotka jäljennettiin
-paperille painamalla. Pian liitettiin pyhimysten kuviin myös selityksiä,
-jolloin kirjaimetkin leikattiin puuhun. Lopuksi leikattiin puulaatalle
-pelkästään kirjaimia ja siten ruvettiin entisten käsinkirjoitettujen
-kirjojen rinnalla valmistamaan kirjoja myös painamalla niitä
-puulaatoilla.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 261._ Kirjapaino.
-]
-
-Tämä oli kumminkin hankalaa, jokainen kirjansivu kun oli puulaatalle
-leikattava. Silloin _Juhana Gutenberg_ teki 15:nnen vuosisadan
-puolivälissä yksinkertaisen, mutta tärkeän keksinnön. Puulaattojen
-sijasta hän rupesi käyttämään metallista valmistettuja _irtonaisia
-kirjasimia_. Ne voitiin asetella eli _latoa_ rivi riviltä ja sivu
-sivulta tarpeen mukaiseen järjestykseen. Kun sitten tarpeellinen määrä
-sivuja oli valmiina, _painettiin_ ne paperille niin monena kappaleena
-kuin oli tarpeen. Sen jälkeen saatiin latous _purkaa_, ja kirjasimet
-voitiin latoa uuteen järjestykseen. Kirjan valmistaminen kävi silloin
-paljoa nopeammin, kirjat tulivat entistä huokeammiksi, niitä voitiin
-valmistaa suurissa määrin, ja ne levisivät paljoa laajemmalle kuin
-ennen. Siten kirjapainon keksiminen vaikutti edistävästi henkiseen
-sivistykseen.
-
-
-□ =Juhana Gutenberg.= Kirjapainotaidon maineikas keksijä oli
-saksalainen, syntyisin Mainzin kaupungista. Hän harjoitti nuoruudessaan
-taideteollisuutta, valmisti peilejä ja hioi timantteja sekä suoritti
-erilaisia metallitöitä. Keksittyään irtokirjasimet hän alkoi tehdä
-kokeita kirjain valmistamisessa. Kokeet kuluttivat hänen vähäiset
-varansa, joten hänen oli pakko etsiä henkilö, joka kiinnittäisi varoja
-uuteen yritykseen. Muuan varakas mainzilainen kultaseppä _Fust_, jolle
-Gutenberg kertoi keksinnöstään, rupesi hänen liikekumppanikseen antaen
-tarvittavat varat. Voitto jaettaisiin tasan. Työmiesten, jotka otettiin
-kirjapainoon, täytyi vannoa, etteivät kenellekään ilmaisisi uutta
-menettelytapaa. Ensimmäinen huomattava kirja, joka Gutenbergin painossa
-valmistettiin, oli latinankielinen Raamattu (v. 1455).
-
-Mutta Fust oli omanvoitonpyyteinen mies. Saatuaan kylläksi tietoa
-keksinnöstä hän vaati yhtäkkiä Gutenbergiltä rahojansa takaisin. Kun
-Gutenberg ei voinut niitä suorittaa, tuomittiin hänet luovuttamaan
-kirjapaino Fustille. Mutta jonkin ajan kuluttua syttyi Mainzissa suuri
-tulipalo, jossa kirjapaino paloi. Suuri keksijä kuoli köyhänä.
-
-Kirjapainon työmiehet hajaantuivat nyt ympäri Saksan ja perustivat uusia
-kirjapainoja. Saksasta Gutenbergin hyödyllinen keksintö levisi nopeasti
-muihinkin maihin. Vuoden 1500 vaiheilla oli kirjapainoja jo kaikkialla
-Euroopassa. Meidän maahamme perustettiin ensimmäinen kirjapaino
-kuitenkin vasta v. 1642.
-
-Uudet aatteet pääsivät nyt nopeammin leviämään, ja kansanvalistus rupesi
-kohoamaan.
-
-
-● =Ruuti.= Jo ennen kirjapainotaidon keksimistä ruvettiin käyttämään
-_ruutia_ ampuma-aseissa. Sekä kiinalaiset että bysanttilaiset ja
-arabialaiset tunsivat ruudintapaisia räjähtäviä aineita. Olipa niitä
-ristiretkien aikana käytetty taisteluissakin. Länsi-Euroopassa tavataan
-_tykkejä_ ensi kerran, kuten aikaisemmin on mainittu, Crécyn taistelussa
-(1346). Ne olivat aluksi kömpelötekoisia ja tavattoman raskaita, joten
-niitä oli vaikea kuljettaa. Vähän myöhemmin ruvettiin myös valmistamaan
-_pyssyjä_, joista kuula pantiin liikkeelle ruudin avulla. Pyssytkin
-olivat ensi aikoina niin raskaita, että niillä ammuttiin erityisen
-haarukan nojassa.
-
-Vähitellen uudet ampuma-aseet paranivat ja tulivat yleisesti käytäntöön.
-Silloin tapahtui muutos sodankäynnissä. Ritariratsujoukot ja varustetut
-linnat menettivät suuresti merkitystänsä; ne eivät pystyneet pitämään
-puoliaan uusia »tuliaseita» vastaan. Tykki- ja jalkaväki, jota
-hallitsijat valtion varoilla palkkasivat, tuli nyt sodassa
-ratkaisevaksi. Mutta samalla kun aatelin sotilaallinen arvo aleni,
-heikontui sen valtiollinenkin mahti.
-
-
-● =Kompassi.= Kompassin keksijää ei tunneta. Tiedetään vain että
-kiinalaiset käyttivät kompassia, aluksi maamatkoilla, sitten myös
-merimatkoilla, pitkiä ajanjaksoja, ennen kuin se Länsi-Euroopassa
-opittiin tuntemaan. Länsi-Euroopan kansat tutustuivat siihen 13:nnella
-vuosisadalla. Kompassi teki mahdolliseksi aavoilla ulapoilla
-purjehtimisen sekä suuret löytömatkat.
-
-
-                              LÖYTÖRETKET.
-
-
-● =Ensi löydöt.= Jo 14:nnellä vuosisadalla _italialaiset_, jotka olivat
-sen ajan etevimpiä merimiehiä, purjehtivat Välimereltä Atlantin merelle,
-jatkaen matkaa aina _Kanarian_ saarille, _Madeira_an ja _Azoreille_
-saakka, jotka nyt tulivat tunnetuiksi. Se kiihotti löytöretki-intoa. Yhä
-hartaammaksi kasvoi halu löytää meritie rikkaaseen Intiaan, josta niin
-monta kallisarvoista tavaraa oli saatavana, mutta joiden kuljetus Aasian
-halki oli kovin hankalaa.
-
-
-□ =Marco Polo.= Jo 13:nnen vuosisadan lopulla oli venezialainen
-kauppias _Marco Pōlo_ tehnyt matkan maitse Aasian itäosiin, käyden
-Kiinassa, Tibetissä ja Intiassa. Hän oli 17 vuotta mongolilaisen
-suurkaanin palveluksessa ja oppi hyvästi tuntemaan Kiinan silloiset
-olot. Kotiin palattuaan hän julkaisi matkakertomuksen »Maailman
-ihmeet», jossa hän ihastuneena kuvailee idän oloja. Siellä oli suuria
-ja vauraita kaupunkeja, kultaa ja silkkiä runsaasti, maantiet
-oivallisia ja paperiraha kaupan välineenä. Kaupungeissa oli
-katuvalaistus, ja järjestystä valvoivat poliisit, jotka samalla
-toimivat palosammutuskuntana. — Polon kertomusta luettiin ahkerasti,
-ja se lisäsi intoa löytää meritie noihin »ihmeiden maihin».
-
-[Illustration: LÖYTÖRETKIEN KARTTA]
-
-
-● =Meritie Intiaan.= 15:nnellä vuosisadalla _portugalilaiset_ alkoivat
-innokkaasti etsiä meritietä Intiaan purjehtimalla Afrikan ympäri.
-Prinssi _Henrik Merenkulkija_ lähetti retkikunnan toisensa jälkeen
-purjehtimaan pitkin Afrikan länsirannikkoa. Madeira ja Azorit löydettiin
-uudelleen. Vuosisadan puolivälissä saavuttiin Guinean lahteen, ja
-rannikolta tuotiin kotiin kultahiekkaa ja neekeriorjia. Se luulo, että
-täällä tukahduttavan kuumuuden ja kammottavien merihirviöiden takia
-olisi mahdoton purjehtia, oli osoittautunut vääräksi.
-
-V. 1486 _Bartholomeus Diaz_ [-ē´os diä´š] saapui Afrikan eteläkärkeen,
-jolle annettiin »Hyvän toivon niemen» nimi, koska nyt oli olemassa hyviä
-takeita Intiaan purjehtimisesta. 12 vuotta myöhemmin, v. 1498,
-onnistuikin _Vasco da Gama_n [gā´ma] purjehtia mainitun niemen ohitse ja
-saapua onnellisesti Etu-Intian läntiselle rannikolle, _Kalikut_in
-kaupunkiin. Tämän jälkeen toinen portugalilainen laivasto toisensa
-perästä lähti Intiaan, ja tuottava kauppa tämän etäisen, mutta rikkaan
-maan kanssa joutui suureksi osaksi portugalilaisten haltuun.
-
-
-● =Amerikan löytö.= Kuutta vuotta ennen Intian meritien löytöä tehtiin
-seurauksiltaan vieläkin merkillisempi löytömatka, joka johti
-eurooppalaiset aivan tuntemattomaan uuteen maanosaan. V. 1492
-_Kristoffer Columbus_ löysi _Amerikan_.
-
-
-□ Columbus syntyi Genovassa. Isä oli varaton villankehrääjä. Poika sai
-ainakin jonkin verran koulukasvatusta, mutta jo neljäntoista vuoden
-ikäisenä hän lähti merimatkoille, joilla hän nuoruutensa kulutti.
-Matkoilla hän kulki Englannissa ja luultavasti Islannissa asti. Viimein
-hän lähti Portugaliin, samoin kuin monet italialaiset purjehtijat ennen
-häntä, etsimään onneaan tämän meriliikettään laajentavan nuoren
-valtakunnan palveluksessa. Siellä hänessä rupesi kypsymään se ajatus,
-että _Intiaan saattoi päästä purjehtimalla suoraan länteen_.
-
-Tähän aikaan näet jo tiedettiin, että maa on _pallonmuotoinen_. Lisäksi
-luultiin, että maapallo oli verraten _pieni_. Siksi Columbuskin arveli,
-että matka Euroopasta Intiaan ei olisi varsin pitkä. Se käsitys oli mm.
-ajan ehkä etevimmällä maantieteen tuntijalla, firenzeläisellä lääkärillä
-_Toscanelli_lla [-ne´lli], joka piirsi Atlantin meren kartan ja
-kirjeessä Portugalin hallitukselle ehdotti läntistä merimatkaa Intiaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 262._ Kristoffer Columbus.
-]
-
-Niinpä Columbus esitti aikeensa Portugalin kuninkaalle. Mutta hänen
-ehdotuksensa hylättiin. Silloin hän lähti Espanjaan, jossa teki saman
-ehdotuksen Isabellalle. Kuningatar halusi kuulla varta vasten asetetun
-valiokunnan lausunnon asiasta. Se oli suorastaan masentava, ja Columbus
-joutui naurunalaiseksi. Innokas purjehtija päätti silloin lähteä
-Ranskaan, saadakseen sieltä avustusta aikeelleen. Mutta nyt Isabella oli
-vakuuttunut yrityksen suuresta merkityksestä, ja kun muut epäröivät,
-niin hän lupasi antaa pantiksi omat jalokivensä, ellei muutoin varoja
-saataisi. Columbus kutsuttiin matkaltaan takaisin ja hänen kanssaan
-tehtiin sopimus löytöretkestä.
-
-Elokuun 3 päivänä 1492 Columbuksen pieni laivasto nosti ankkurinsa ja
-lasketti meren ulapalle. Ilma oli lauhkea ja suopea. Purjehdittiin
-Kanarian saarten sivuitse ja saavuttiin pasaatituulten piiriin laivain
-kiitäessä herkeämättä länttä kohti. Kun näin oli purjehdittu
-viikkokausia, merimiehet kävivät levottomiksi: tällä tuulellahan ei
-päästäisi takaisin milloinkaan. Toiset pelkäsivät jouduttavan
-kiirastulivuorelle ja Jumalan rankaisevan julkeita purjehtijoita.
-Merilintuparvia lenteli silloin tällöin laivojen ympärillä, mutta ne
-katosivat jälleen, ja joka ilta aurinko laski ihanana ehyen vedenrajan
-taakse läntiselle taivaanrannalle. Ei merkkiäkään maasta.
-Rauhoittaakseen laivaväkeä Columbus ilmoitti kuljetun matkan joka päivä
-lyhyemmäksi kuin miksi oli sen laskenut. Hän osoitti järkähtämätöntä
-luottamusta ja vakuutti, että Jumalan avulla pian saavuttaisiin Intiaan.
-
-Lokakuun alussa nähtiin ensimmäiset todelliset merkit maan
-läheisyydestä. Raskaasti lentäviä lintuja matkasi lounatta kohti. Eräänä
-päivänä nähtiin vihantaa kaislaa ajelehtivan meressä. Eräästä toisesta
-laivasta tuotiin laudanpätkä sekä keppi, jossa oli ihmiskäden tekemiä
-leikkauksia. Laivoissa vallitsi nyt mitä suurin ilo. Illalla riippaluoti
-tavoitti pohjan. Ja kun Columbus tähysteli tarkasti eteenpäin, hän
-huomasi säännöttömästi liikkuvan valon taivaanrannalla. Muuan merimies
-huusi riemuissaan: »Maata, maata!» Kun kuu sitten nousi, ranta näkyi
-selvästi. Oli lokakuun 12 päivä. Columbus oli saapunut Amerikan
-saaristoon.
-
-
-● Kolmatta kuukautta kestäneen purjehduksen jälkeen Columbus oli päässyt
-Bahama-saaristoon _Guanahani_n saarelle, jolle suuri purjehtija
-riemuissaan antoi nimen _San Salvador_ [sansalvadō´r], »Pyhä Vapahtaja».
-Hän luuli tulleensa Intian edustalla oleville saarille, ja siinä uskossa
-hän kuolikin. Siksi saaria vieläkin sanotaan Länsi-Intian saariksi ja
-Amerikan alkuasukkaita intiaaneiksi. Matkaa jatkettiin vielä eteenpäin
-ja löydettiin _Cuba_ ja _Haiti_. Seuraavan vuoden alussa saavuttiin
-takaisin. Columbus sai kunnioittavan vastaanoton. Tämän jälkeen hän teki
-vielä kolme matkaa Amerikkaan, saapuen eräällä matkallaan Etelä-Amerikan
-manterellekin. Mutta iloa hänellä ei enää ollut löydöistään. Löytämiensä
-maiden varakuninkaana hänen piti huolehtia niiden hallinnosta. Se oli
-kumminkin vaikeata, espanjalaiset kun koettivat nopeasti koota
-määrättömiä rikkauksia ja sortivat alkuasukkaita. Columbus ei olisi sitä
-sallinut. Syntyi levottomuuksia, ja Espanjasta lähetettiin henkilö
-asioita tutkimaan. Hän vangitutti Columbuksen ja lähetti hänet kahleissa
-Espanjaan. Suuri löytömatkailija pääsi kyllä kohta vapaaksi, mutta
-entiseen asemaansa hän ei enää kohonnut. Masentuneena ja yksinäisenä
-Columbus kuoli v. 1506.
-
-Seuraavina vuosikymmeninä jatkettiin löytömatkoja Amerikkaan. Niinpä
-portugalilaiset saapuivat Brasiliaan ja valtasivat sen. V. 1522
-suoritettiin loppuun ensimmäinen maan ympäri purjehdus. Silloin kävi
-täysin selville, että maa on pallonmuotoinen ja että Columbus oli
-löytänyt uuden maanosan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 263._ Columbuksen laivat.
-]
-
-
-
-
-                                SISÄLLYS
-
-
- _Opettajalle_                                                         5
-
- _Esihistoriallinen aika_                                              9
-
- _Vanha aika_
-   I. _Itämaiset kansat_
-           Egyptiläiset                                               13
-           Babylonialaiset ja assyyrialaiset                          24
-           Länsiseemiläiset kansat                                    33
-           Persialaiset                                               37
-
-   II. _Kreikka_
-           Maa ja kansa                                               45
-           Uskonto                                                    47
-           Sparta ja Ateena                                           77
-           Persialaissodat                                            85
-           Perikles                                                   94
-           Kreikan taide                                              96
-           Kreikkalainen tiede                                       105
-           Kreikan pääelinkeinot                                     110
-           Kreikan rappeutuminen                                     114
-           Aleksanteri Suuri                                         123
-           Hellenistinen sivistys                                    128
-
-   III. _Rooma_
-           Maa ja kansat                                             132
-           Rooma kuningaskuntana                                     135
-           Patriisit ja plebeijit                                    143
-           Italian valloitus                                         149
-           Puunilaissodat                                            158
-           Suurten sotien jälkeen                                    166
-           Tasavallan rappeutuminen                                  179
-           Caesar                                                    186
-           Augustus                                                  192
-           Rooman sivistyksen kulta-aika                             197
-           Rooma keisarikuntana                                      212
-           Kristinusko valloittaa maailman                           220
-           Siirtyminen uuteen aikakauteen                            227
-
- _Keskiaika_
-   I. _Kansainvaellusten aika_
-           Germaanien muinaiset olot                                 229
-           Italia kansainvaellusten pyörteessä                       235
-           Frankkien valtakunnan synty                               241
-           Anglosaksit                                               246
-           Sivistyksen rappeutuminen entisen Länsi-Rooman maissa     249
-           Itä-Rooma kansainvaellusten aikana                        252
-           Munkkilaisuus ja luostarielämä                            255
-           Kirkko järjestyy                                          261
-           Islam ja arabialaiset                                     266
-
-   II. _Kaarle Suuri ja hänen aikansa_
-           Kaarle Suuri                                              273
-           Karolinkisen valtakunnan hajoaminen                       283
-           Läänityslaitos                                            285
-           Viikinkiretket                                            288
-
-   III. _Keisarit ja paavit_
-           Otto Suuri                                                296
-           Henrik IV ja Gregorius VII                                299
-           Fredrik Barbarossa                                        304
-           Hohenstaufien perikato                                    307
-
-   IV. _Ristiretket_
-           Ensimmäinen ristiretki                                    310
-           Myöhemmät ristiretket                                     315
-
-   V. _Ristiretkien ajan sivistysolot_
-           Arabialaisten sivistys                                    317
-           Kauppa ja kaupungit                                       321
-           Ritaristo                                                 330
-           Talonpojat                                                338
-           Kerjäläismunkit                                           343
-           Tieteet                                                   346
-           Runous                                                    351
-           Kuvaamataiteet                                            356
-
-   VI. _Katolisen kirkon rappeutumisen aika_
-           Kuninkaan vallan kasvaminen Ranskassa                     360
-           Englannin kehitys perustuslailliseksi valtioksi           365
-           Satavuotinen sota                                         370
-           Sodan jälkeinen aika Ranskassa ja Englannissa             375
-           Saksan valtakunta                                         376
-           Italian olot                                              384
-           Pyreneitten niemimaan olot                                387
-           Pohjois-Eurooppa                                          390
-           Itä-Euroopan olot                                         394
-           Itä-Rooman keisarikunnan häviö                            398
-
-   VII. _Uuden ajan sarastus_
-           Varhaisrenessanssi Italiassa                              400
-           Keksinnöt                                                 409
-           Löytöretket                                               412
-
-------------------------------------------------------------------------
-
-
-
-
-                          TRANSCRIBER’S NOTES
-
-
- 1. P. 81, changed “yranniksi” to “tyranniksi”.
- 2. P. 270, changed “odottavät” to “odottavat”.
- 3. P. 317, changed “Euroopan olot muuttuvat” to “● Euroopan olot
-      muuttuvat”.
- 4. P. 344, changed “imeleltään” to “mieleltään”.
- 5. Silently corrected obvious typographical errors and variations in
-      spelling.
- 6. Retained archaic, non-standard, and uncertain spellings as printed.
- 7. Enclosed italics font in _underscores_.
- 8. Enclosed bold font in =equals=.
- 9. Denoted superscripts by a caret before a single superscript
-      character.
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KESKIKOULUN YLEINEN HISTORIA ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/66322-0.zip b/old/66322-0.zip
deleted file mode 100644
index e1c1527..0000000
--- a/old/66322-0.zip
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h.zip b/old/66322-h.zip
deleted file mode 100644
index 6bb6ce2..0000000
--- a/old/66322-h.zip
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/66322-h.htm b/old/66322-h/66322-h.htm
deleted file mode 100644
index fd2fa7d..0000000
--- a/old/66322-h/66322-h.htm
+++ /dev/null
@@ -1,18417 +0,0 @@
-<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN"
-    "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd">
-<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="fi" lang="fi">
-  <head>
-    <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=UTF-8" />
-    <title>The Project Gutenberg eBook of Keskikoulun Yleinen Historia, Kirjoittaneet Oskari Mantere Ja Gunnar Sarva</title>
-    <link rel="coverpage" href="images/cover.jpg" />
-    <style type="text/css">
-       body { margin-left: 8%; margin-right: 10%; }
-       h1 { text-align: center; font-weight: bold; font-size: xx-large; }
-       h2 { text-align: center; font-weight: bold; font-size: x-large; }
-       h3 { text-align: center; font-weight: bold; font-size: large; }
-       h4 { text-align: center; font-weight: bold; font-size: 1.0em; }
-       .pageno { right: 1%; font-size: x-small; background-color: inherit; color: silver;
-               text-indent: 0em; text-align: right; position: absolute;
-               border: thin solid silver; padding: .1em .2em; font-style: normal;
-               font-variant: normal; font-weight: normal; text-decoration: none; }
-       p { text-indent: 0; margin-top: 0.5em; margin-bottom: 0.5em; text-align: justify; }
-       sup { vertical-align: top; font-size: 0.6em; }
-       .large { font-size: large; }
-       .xlarge { font-size: x-large; }
-       .small { font-size: small; }
-       .lg-container-b { text-align: center; }
-       .x-ebookmaker  .lg-container-b { clear: both; }
-       .lg-container-r { text-align: right; }
-       .x-ebookmaker  .lg-container-r { clear: both; }
-       .linegroup { display: inline-block; text-align: justify; }
-       .x-ebookmaker  .linegroup { display: block; margin-left: 1.5em; }
-       .linegroup .group { margin: 1em auto; }
-       .linegroup .line { text-indent: -3em; padding-left: 3em; }
-       div.linegroup > :first-child { margin-top: 0; }
-       .linegroup .in2 { padding-left: 4.0em; }
-       .linegroup .in24 { padding-left: 15.0em; }
-       .linegroup .in36 { padding-left: 21.0em; }
-       .linegroup .in4 { padding-left: 5.0em; }
-       .linegroup .in7 { padding-left: 6.5em; }
-       .dl_1 dd { text-align: justify; padding-top: .5em; margin-left: 2.5em;
-               text-indent: -1em; }
-       .dl_1 dt { float: left; clear: left; text-align: justify; width: 1.5em;
-               padding-top: .5em; padding-right: .5em; }
-       .dl_2 dd { text-align: justify; padding-top: .5em; margin-left: 2.7em;
-               text-indent: -1em; }
-       .dl_2 dt { float: left; clear: left; text-align: justify; width: 1.5em;
-               padding-top: .5em; padding-right: .5em; }
-       .dl_3 dd { text-align: justify; padding-top: .5em; margin-left: 8.5em;
-               text-indent: -1em; }
-       .dl_3 dt { float: left; clear: left; text-align: justify; width: 7.5em;
-               padding-top: .5em; padding-right: .5em; }
-       .ol_1 li {padding-left: 1em; text-indent: -1em; }
-       @media handheld { .dl_1 dt { float: left; clear: left; text-align: justify;
-               width: 1.5em; padding-top: .5em; padding-right: .5em; } }
-       @media handheld { .dl_2 dt { float: left; clear: left; text-align: justify;
-               width: 1.5em; padding-top: .5em; padding-right: .5em; } }
-       @media handheld { .dl_3 dt { float: left; clear: left; text-align: justify;
-               width: 7.5em; padding-top: .5em; padding-right: .5em; } }
-       dl.dl_1 { margin-top: .5em; margin-bottom: .5em; }
-       dl.dl_2 { margin-top: .5em; margin-bottom: .5em; }
-       dl.dl_3 { margin-top: .5em; margin-bottom: .5em; }
-       ol.ol_1 {padding-left: 0; margin-left: 2.78%; margin-top: .5em;
-               margin-bottom: .5em; list-style-type: decimal; }
-       em.gesperrt { font-style: normal; letter-spacing: 0.2em; margin-right: -0.2em; }
-       @media handheld { em.gesperrt { font-style: italic; letter-spacing: 0;
-               margin-right: 0;} }
-       div.footnote > :first-child { margin-top: 1em; }
-       div.footnote p { text-indent: 1em; margin-top: 0.25em; margin-bottom: 0.25em; }
-       div.pbb { page-break-before: always; }
-       hr.pb { border: none; border-bottom: thin solid; margin-bottom: 1em; }
-       .x-ebookmaker  hr.pb { display: none; }
-       .chapter { clear: both; page-break-before: always; }
-       .figcenter { clear: both; max-width: 100%; margin: 2em auto; text-align: center; }
-       div.figcenter p { text-align: center; text-indent: 0; }
-       .figcenter img { max-width: 100%; height: auto; }
-       .id001 { width:10%; }
-       .id002 { width:40%; }
-       .id003 { width:80%; }
-       .id004 { width:20%; }
-       .x-ebookmaker  .id001 { margin-left:45%; width:10%; }
-       .x-ebookmaker  .id002 { margin-left:30%; width:40%; }
-       .x-ebookmaker  .id003 { margin-left:10%; width:80%; }
-       .x-ebookmaker  .id004 { margin-left:40%; width:20%; }
-       .ic002 { width:100%; }
-       .ig001 { width:100%; }
-       .table0 { margin: auto; margin-top: 2em; margin-left: 0%; margin-right: 0%;
-               width: 100%; }
-       .nf-center { text-align: center; }
-       .nf-center-c0 { text-align: justify; margin: 0.5em 0; }
-       .c000 { margin-top: 0.5em; margin-bottom: 0.5em; }
-       .c001 { margin-top: 4em; }
-       .c002 { page-break-before: always; margin-top: 4em; }
-       .c003 { margin-top: 2em; }
-       .c004 { margin-top: 1em; }
-       .c005 { page-break-before:auto; margin-top: 4em; }
-       .c006 { margin-top: 2em; text-indent: 1em; margin-bottom: 0.25em; }
-       .c007 { text-indent: 1em; margin-top: 0.25em; margin-bottom: 0.25em; }
-       .c008 { border: none; border-bottom: thin solid; margin-top: 0.8em;
-               margin-bottom: 0.8em; margin-left: 35%; margin-right: 35%; width: 30%; }
-       .c009 { text-indent: 0; margin-top: 2em; margin-bottom: 0.25em; }
-       .c010 { page-break-before: auto; margin-top: 2em; }
-       .c011 { text-indent: 0; margin-top: 2em; font-size: .9em; margin-bottom: 0.25em; }
-       .c012 { font-size: .9em; text-indent: 1em; margin-top: 0.25em;
-               margin-bottom: 0.25em; }
-       .c013 { page-break-before: always; margin-top: 2em; }
-       .c014 { margin-top: 1em; text-indent: 1em; margin-bottom: 0.25em; }
-       .c015 { margin-top: 2em; font-size: .9em; text-indent: 1em; margin-bottom: 0.25em;
-               }
-       .c016 { margin-top: 1em; font-size: .9em; }
-       .c017 { text-indent: 0; font-size: .9em; margin-top: 0.25em; margin-bottom: 0.25em;
-               }
-       .c018 { text-decoration: none; }
-       .c019 { border: none; border-bottom: thin solid; width: 10%; margin-left: 0;
-               margin-top: 1em; text-align: justify; }
-       .c020 { font-size: .9em; }
-       .c021 { vertical-align: top; text-align: justify; text-indent: -1em;
-               padding-left: 1em; padding-right: 1em; }
-       .c022 { vertical-align: bottom; text-align: right; }
-       div.tnotes { padding-left:1em;padding-right:1em;background-color:#E3E4FA;
-              border:thin solid silver; margin:2em 10% 0 10%; font-family: Georgia, serif;
-               }
-       .covernote { visibility: hidden; display: none; }
-       div.tnotes p { text-align: justify; }
-       .x-ebookmaker .covernote { visibility: visible; display: block; }
-       p {line-height: 1.1em; }
-       .figcenter {font-size: .9em; page-break-inside: avoid; max-width: 100%; }
-       .x-ebookmaker .figcenter {max-height: 18em; width: auto; max-width: 100%;
-              page-break-before: always; }
-       p,div,.clear { clear: both; }
-       .footnote {font-size: .9em; }
-       div.footnote p {text-indent: 2em; margin-bottom: .5em; }
-       .chapter  { clear: both; page-break-before: always; }
-       .section { page-break-before: always; }
-       .ol_1 li {font-size: .9em; }
-       .x-ebookmaker .ol_1 li {padding-left: 1em; text-indent: 0em; }
-       body {font-family: Garamond, serif; text-align: justify; margin-left: 25%;
-               margin-right: 25%; font-size: 110%; }
-       table {font-size: .9em; padding: 1.5em .5em 1em; page-break-inside: avoid;
-               clear: both; }
-       div.titlepage {text-align: center; page-break-before: always;
-               page-break-after: always; }
-       div.titlepage p {text-align: center; text-indent: 0em; font-weight: bold;
-               line-height: 1.5; margin-top: 3em; }
-       .ph1 { text-indent: 0em; font-weight: bold; font-size: xx-large;
-               margin: .67em auto; page-break-before: always; }
-       .ph2 { text-indent: 0em; font-weight: bold; font-size: x-large; margin: .75em auto;
-               page-break-before: always; }
-       .x-ebookmaker p.dropcap:first-letter { float: left; }
-       .hieroglyphs {height: 2em; }
-       .illustration {height: 1.55em; }
-    </style>
-  </head>
-  <body>
-
-<div style='text-align:center; font-size:1.2em; font-weight:bold'>The Project Gutenberg eBook of Keskikoulun Yleinen Historia, by Oskari Mantere</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
-at <a href="https://www.gutenberg.org">www.gutenberg.org</a>. If you
-are not located in the United States, you will have to check the laws of the
-country where you are located before using this eBook.
-</div>
-
-<p style='display:block; margin-top:1em; margin-bottom:0; margin-left:2em; text-indent:-2em'>Title: Keskikoulun Yleinen Historia</p>
-<p style='display:block; margin-top:0; margin-bottom:1em; margin-left:2em; text-indent:0;'>Oppi- Ja Lukukirja Keski- Ja Tyttökouluille Sekä Seminaareille</p>
-
-<div style='display:block; margin-top:1em; margin-bottom:1em; margin-left:2em; text-indent:-2em'>Author: Oskari Mantere and Gunnar Sarva</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>Release Date: September 17, 2021 [eBook #66322]<br>
-[Most recently updated: November 26, 2022]</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>Language: Finnish</div>
-
-<div style='display:block; margin-left:2em; text-indent:-2em'>Produced by: Richard Tonsing, Eric Lehtonen, Sami Sieranoja and the Online Distributed Proofreading Team at https://www.pgdp.net</div>
-
-<div style='margin-top:2em; margin-bottom:4em'>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KESKIKOULUN YLEINEN HISTORIA ***</div>
-
-<div class='tnotes covernote'>
-
-<p class='c000'><strong>Transcriber’s Note:</strong></p>
-
-<p class='c000'>The cover image was created by the transcriber and is placed in the public domain.</p>
-
-</div>
-
-<div class='chapter ph1'>
-
-<div class='nf-center-c0'>
-<div class='nf-center c001'>
-    <div>KESKIKOULUN</div>
-    <div>YLEINEN HISTORIA</div>
-    <div>I</div>
-  </div>
-</div>
-
-</div>
-
-<div class='titlepage'>
-
-<div>
-  <h1 class='c002'><span class='xlarge'>KESKIKOULUN</span><br /> YLEINEN HISTORIA<br /> <br /> <span class='large'>OPPI- JA LUKUKIRJA</span><br /> <span class='small'>KESKI- JA TYTTÖKOULUILLE SEKÄ SEMINAAREILLE</span></h1>
-</div>
-
-<div class='nf-center-c0'>
-<div class='nf-center c003'>
-    <div><span class='small'>KIRJOITTANEET</span></div>
-    <div><span class='large'>OSKARI MANTERE <span class='small'>JA</span> GUNNAR SARVA</span></div>
-    <div class='c004'><span class='large'>VANHA JA KESKIAIKA</span></div>
-    <div class='c003'><span class='small'>KAHDESKYMMENESKOLMAS,</span></div>
-    <div><span class='small'>MUUTTAMATON PAINOS</span></div>
-  </div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id001'>
-<img src='images/i_title.jpg' alt='' class='ig001' />
-</div>
-
-<div class='nf-center-c0'>
-<div class='nf-center c003'>
-    <div><span class='small'>PORVOO ● HELSINKI</span></div>
-    <div>WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ</div>
-  </div>
-</div>
-
-</div>
-
-<div class='nf-center-c0'>
-<div class='nf-center c001'>
-    <div><span class='small'><i>Kouluhallituksen hyväksymä</i></span></div>
-    <div><span class='small'><i>syyskuun 9. päivänä 1915</i></span></div>
-    <div class='c003'><span class='small'>WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖN</span></div>
-    <div><span class='small'>KIRJAPAINOSSA PORVOOSSA 1960</span></div>
-  </div>
-</div>
-
-<div class='chapter'>
-  <span class='pageno' id='Page_5'>5</span>
-  <h2 class='c005'>OPETTAJALLE.</h2>
-</div>
-
-<p class='c006'><i>Täysiluokkaisten lyseoiden ja yhteiskoulujen keskiluokkia kuin myös
-tyttökouluja ja seminaareja varten on kauan kaivattu sopivaa yleisen
-historian oppikirjaa. J. R. Pallinin »Yleisen historian oppikirja» ei suppeutensa
-eikä yksipuolisen ainevalintansa takia pitkiin aikoihin ole
-tyydyttänyt oppikirjalle asetettavia vaatimuksia. B. Estlanderin paljon
-käytetty »Yleinen historia kertomuksittain» on lukukirjana oivallinen,
-mutta kaipaa täydennyksekseen oppikirjaa, joka lujemmin sitoo tapahtumain
-monisäikeiset langat. Muut yleisesti käytetyt oppikirjat ovat
-laaditut ylempien luokkien opetusta silmällä pitäen, joten niiden käyttäminen
-keskikoulu-asteella on ollut hankalaa.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Olemme näin ollen arvelleet poistavamme todellisen puutteen
-oppikirjatuotannossamme ryhtyessämme laatimaan esillä olevan »<strong>Keskikoulun
-Yleistä historiaa</strong>».</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Kirja on tarkoitettu käytettäväksi keskikouluissa sekä tyttökouluissa
-ja seminaareissa. Näissä opistoissa suoritettava historian oppimäärä
-lienee jotenkin yhtä laaja&thinsp;—&thinsp;joskin se toisissa tulee luetuksi perinpohjaisemmin
-kuin toisissa. Kun oppikirjaamme päätekstin ohella sisältyy
-sarja lukukappaleita, on niissä kouluissa, joissa tuntiluku on suurempi
-tai oppilaat henkisesti varttuneempia, mahdollista lisätä tarkemmin
-opittavaa ainesta sanotuista kappaleista.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Aineksen valinnassa olemme noudattaneet sitä mielestämme oikeata
-periaatetta, että ns. sivistyshistorialle on annettava oppikirjassa enemmän
-tilaa kuin tähän asti on ollut tavallista. Sotahistoriaa taas on supistettu.
-Kuitenkin on valtiollisten olojen kuvaus kaikkialla esityksen runkona.
-Erityistä huomiota on kiinnitetty runouden ja kuvaamataiteiden
-kehitykseen, jota sivistyselämän puolta näihin asti on varmaan liiaksi
-rajoitettu historian oppikirjoissa. Laajempaa sosiaalisten olojen
-kuvausta
-<span class='pageno' id='Page_6'>6</span>olemme sitä vastoin karttaneet, koska siihen kuuluvat asiat paremmin
-soveltuvat yläasteilla esitettäviksi oppilaiden ollessa varttuneempia.
-Kumminkin on kirjaamme otettu tärkeiden elinkeinojen kehitystä ja
-säätyluokkain tilaa koskevaa.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Yleensä on esitys pyritty keskittämään historiallisen kehityksen tärkeimpiin
-kohtiin. Paljon tapahtumain ja henkilöiden nimiä samoin
-kuin vuosilukuja on tämän takia jätetty pois, kun taas toisista asioista
-on puhuttu laajanlaisesti.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Täten esitys on myös pyritty saamaan havainnolliseksi. Havainnollisuutta
-lisännevät niinikään ne monet lukukappaleet, joita on sovitettu
-päätekstin väliin, mutta joita ei ole tarkoitettu läksyinä muistiinpantaviksi
-muuta kuin poikkeustapauksissa. Useat lukukappaleet ovat samalla
-näytteinä alkuperäisistä lähteistä. Samaa tarkoitusta varten on kirjaan
-pantu runsaanlaisesti kuvia ja karttoja.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Mitä muutoin esitystapaan tulee, olemme koettaneet tarkoin, vaikka
-lyhyesti selittää kaikki esille tulleet historialliset käsitteet, jottei oppilas
-jäisi epätietoiseksi siitä, mitä milläkin sanalla ymmärretään. Opettajan
-asia on tietenkin antaa lisäselityksiä, milloin ne osoittautuvat tarpeellisiksi.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Lopuksi pyydämme kiitollisuudella mainita, että lehtori K. O. Lindeqvist
-ja maisteri K. K. Aro ovat lukeneet suuren osan käsikirjoituksestamme
-ja tehneet meille useita arvokkaita huomautuksia.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Elokuussa 1915.</i></p>
-
-<div class='lg-container-r'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'><i><em class='gesperrt'>Tekijät.</em></i></div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<hr class='c008' />
-
-<p class='c007'><i>Vaikka läksykappaleet ovat painetut suuremmalla ja lukukappaleet
-pienemmällä kirjasinlajilla, on selvyyden vuoksi läksykappaleiden
-eteen painettu merkki ● ja lukukappaleiden alkuun □.</i></p>
-
-<div class='lg-container-r'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'><i><em class='gesperrt'>Kustantaja.</em></i></div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<div class='chapter'>
-  <span class='pageno' id='Page_7'>7</span>
-  <h2 class='c005'>Esihistoriallinen aika.</h2>
-</div>
-
-<p class='c006'>● <strong>Historia ja esihistoria.</strong> Kun historiantutkijat kirjoittavat esityksiä
-ihmiskunnan vaiheista, täytyy heidän ensin hankkia tarkkoja
-tietoja esitettävistä asioista. Nämä tiedot he saavat monella eri
-tavalla; tärkeimmät tietolähteet ovat <em class='gesperrt'>kirjoitukset</em>, joita kuvattavan
-aikakauden ihmiset ovat jättäneet jälkeensä. Näin saatuja
-<em class='gesperrt'>asiakirjoja</em> säilytetään <em class='gesperrt'>arkistoissa</em>, joissa tiedemiehet käyvät
-niitä tutkimassa. Historioitsijat ovat niiden perusteella kirjoittaneet
-teoksia, jotta muutkin ihmiset saisivat tietoja kansojen
-kohtaloista. Tällaista yhtäjaksoista esitystä ihmiskunnan vaiheista
-sanotaan <i>historiaksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Sitä aikaa, josta ei ole olemassa kirjoitettuja muistiinpanoja,
-sanotaan <i>esihistorialliseksi</i> eli <i>historiantakaiseksi</i> ajaksi.
-Siitäkin on ihmisten onnistunut saada tietoja. On näet löydetty
-maasta kaikenlaisia vanhoja, osaksi kivestä, osaksi metallista
-valmistettuja esineitä, vieläpä asuinpaikkojen jäännöksiä.
-Kivisiä muinaisesineitä sanoi kansa entiseen aikaan ukonnuoliksi,
-koska se uskoi, että ne olivat ylijumalan ampumia salamia,
-jotka olivat pudonneet maan päälle. Nykyään sen sijaan tiedetään,
-että ne ovat muinaiskansojen käyttämiä aseita ja tarvekaluja.
-Niitä on koottu <em class='gesperrt'>museoihin</em>, joissa <em class='gesperrt'>muinaistieteen</em> eli
-<em class='gesperrt'>arkeologian</em> tutkijat niitä tarkastavat saadakseen selville,
-minkälaisia elinkeinoja esihistorialliset kansat ovat harjoittaneet ja
-minkälaisissa oloissa muutoin eläneet.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_001.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 1.</i> Määrämuotoisia hakat-tuja kiviaseita.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kivikausi.</strong> Ihmisiä on elänyt maapallolla jo satoja tuhansia
-vuosia. Ensimmäiset ihmiset elivät perin kehittymätömissä
-oloissa. He valmistivat aseensa ja tarvekalunsa kivestä,
-<span class='pageno' id='Page_8'>8</span>jonka tähden tätä aikaa sanotaankin <i>kivikaudeksi</i>.
-Aluksi käytettiin kiviä sellaisina, kuin ne
-löydettiin maasta, mutta myöhemmin niistä toisilla
-kivillä lohkaistiin pois palasia, ja niin niille annettiin
-sellainen muoto, että niitä paremmin voitiin käyttää
-määrättyihin tarkoituksiin. Opittiinpa
-vihdoin hiomaan kiviaseita sileiksi
-ja kiertämään niihin luuputkella
-reikä, johon puinen varsi työnnettiin.
-Paitsi kivistä valmistettiin esineitä
-myös luusta ja puusta.</p>
-
-<p class='c007'>Aluksi kivikauden ihmiset eivät
-harjoittaneet muita elinkeinoja kuin
-metsästystä ja kalastusta. He asuivat
-luolissa ja verhosivat ruumiinsa eläinten nahoilla.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_002.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 2.</i> Hiottuja kiviaseita.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_9'>9</span>
-<img src='images/kuva_003.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 3.</i> Luolan seinään piirretty alkuhärän kuva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_004.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 4.</i> Hevosta esittävä norsunluinen veistos esihistorian ajoilta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_005.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva</i> 5. Kivinen nuolenkärki Amerikasta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div class='section'>
-
-<p class='c007'>Kivikauden loppuaikoina ihmiset oppivat jo hoitamaan karjaa
-ja viljelemään maata, käyttäen kivikuokkaa ja puista auraa. Silloin
-he myös rakensivat asunnoikseen hirsimajoja paalujen
-päälle järvelle. Paalulautalle johti vain kapea silta, joka vihollisen
-hyökätessä voitiin purkaa. Kankaiden kutominenkin oli jo
-silloin tunnettu, joten ihmisten ei enää
-tarvinnut käydä verhottuina eläinten
-nahkoihin. Osasivatpa he jo keittää
-ruokansa savesta valmistetuissa astioissa.</p>
-
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_006.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 6.</i> Paalukylä Sveitsistä (noin vuonna 1000 eKr.).</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Metallikausi.</strong> Kivikautta kesti kymmeniä tuhansia vuosia. Yhä moninaisemmiksi kasvoivat ihmisten tarpeet. Niitä oli lopulta vaikea
-kiviasein tyydyttää. Vihdoin, muutama tuhat vuotta ennen Kristuksen
-syntymää, keksittiin jossain Aasian puolella taito metallista
-<span class='pageno' id='Page_10'>10</span>valmistaa aseita ja tarvekaluja. Aluksi käytettiin raaka-aineena
-<em class='gesperrt'>pronssia</em>, joka on vasken ja tinan sekoitusta. Sitä aikakautta sanotaan
-<i>pronssikaudeksi</i>. Myöhemmin tunki kova ja kestävä <em class='gesperrt'>rauta</em>
-pronssin syrjään, ja silloin sai alkunsa <i>rautakausi</i>, jota vieläkin
-elämme.</p>
-
-<p class='c007'>Metallista voitiin valmistaa sellaisia esineitä, joihin kivi oli
-liian haurasta. Niinpä siitä taottiin miekkoja sota-aseiksi sekä sirppejä
-maanviljelyskaluiksi. Metallista valmistetut keihäänkärjet ja
-kirveet olivat myös tehokkaampia kuin kiviset. Lisäksi tehtiin
-metallista koristeita, kuten solkia, kaularenkaita ja riipuksia. Onpa
-löydetty näiltä ajoin jo lukkoneuloja ja parrannyhtämispihtejäkin.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_007.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 7.</i> Solki pronssikaudelta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_008.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 8.</i> Keihäänkärki rautakaudelta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sivistys kohoaa.</strong> Ihmiskunta kehittyi jo esihistoriallisella
-ajalla sangen korkealle sivistyskannalle. Varsinkin kun ihmiset
-oppivat viljelemään maata, kohosi sivistys ripeästi. Maanviljelijäin
-ei tarvinnut siirtyä paikasta toiseen, kuten metsästäjäin, kalastajain
-ja karjanhoitajain; siksi he voivat rakentaa itselleen pysyviä
-asuntoja ja tehdä elämäntapansa mukavammiksi. Asuen entistä
-tiheämmässä he joutuivat lähempään yhteyteen keskenään, joten
-naapurit voivat käyttää toistensa kokemuksia ja keksintöjä hyväkseen.
-Maanviljelijällä oli aikaa muihinkin harrastuksiin kuin työskentelyyn
-elämän ylläpitämiseksi. Näin siis sivistys kehittyi varsinkin
-sellaisissa seuduissa, joissa maanviljelys sai jalansijaa.</p>
-
-<div class='clear'>
-
-<p class='c007'>Sivistykseen luetaan kuuluvaksi:</p>
-
-  <dl class='dl_1'>
-    <dt>A.</dt>
-    <dd>Aineellinen sivistys eli elinkeinot.
-    </dd>
-    <dt>B.</dt>
-    <dd>Henkinen sivistys:
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Tieteet.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Taiteet.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>3. Uskonto.
-    </dd>
-    </dl>
-
-</div>
-
-<div class='chapter'>
-  <span class='pageno' id='Page_11'>11</span>
-  <h2 class='c005'>Vanha aika.<br /> <span class='large'>N. vuoteen 400 jKr.</span></h2>
-</div>
-
-<h3 class='c010'><strong>1. Itämaiset kansat.</strong></h3>
-
-<h4 class='c010'>EGYPTILÄISET.</h4>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_009.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 9.</i> Ramses II:ta esittävä kuvapatsas.</p>
-</div>
-</div>
-<p class='c009'>● <strong>Hallitsijat.</strong> Viljavassa <i>Niili</i>n laaksossa sijaitseva Egypti oli
-varhaisimpina aikoina jakautuneena moneen pieneen valtakuntaan.
-Mutta n. vuonna 3000 eKr. <i>Mena</i>-niminen kuningas yhdisti koko
-maan yhdeksi valtakunnaksi, jonka pääkaupungiksi tuli <i>Memfis</i>
-(egypt. Menofre). Memfiin hallitsijat olivat mahtavia miehiä. Alamaiset
-pitivät heitä jumalien poikina ja kutsuivat heitä arvonimellä
-<em class='gesperrt'>farao</em>, joka merkitsee »suuri talo»,
-sillä kuninkaalla oli lukuisa hoviväki,
-joka eli hänen palatsissaan. Faraon
-valta oli rajaton, niin että alamaisten
-henki ja omaisuus olivat
-hänen vallassaan. Egyptin hallitsija
-oli siis <em class='gesperrt'>rajaton yksinvaltias</em>
-eli <em class='gesperrt'>despootti</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Memfiin faraot ovat tulleet tunnetuiksi
-varsinkin <em class='gesperrt'>pyramidi</em>-rakennuksistaan.
-Nämä ovat suunnattoman
-suuria kivestä rakennettuja
-hautakammioita, jotka hallitsijat jo
-eläessään rakennuttivat itselleen.</p>
-
-<p class='c007'>Suurten pyramidien läheisyydessä
-on jättiläiskokoinen kuvapatsas,
-joka esittää ihmispäällä varustettua
-makaavaa leijonaa. Tämän suuren
-<em class='gesperrt'>sfinksin</em> sisässä on muutamia
-temppelikammioita.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_12'>12</span>
-<img src='images/map_egypti.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Egypti.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Aikojen kuluessa veltostuivat Memfiin faraot. Lopuksi he
-eivät enää kyenneet pitämään valtakuntaansa koossa, vaan se hajosi
-moneen osaan. Se pysyi sitten pirstoutuneena monta sataa vuotta,
-kunnes vihdoin <i>Teebe</i>n (egypt. Nē) hallitsijat sen jälleen yhdistivät.
-Teeben faraot olivat sotaisampia kuin Memfiin. Sotavaunuissa
-ajaen he johtivat joukkonsa voitosta voittoon. He valloittivat
-etelässä olevan <i>Aitiopia</i>n, ja idässä heidän valtakuntaansa
-kuului koko
-<i>Syyria</i> Eufrat jokeen
-saakka.</p>
-
-<p class='c007'>Tunnetuin Teeben
-faraoista oli <i>Ramses
-II</i> (egypt. Remssu),
-joka hallitsi vuoden
-1250 tienoissa
-eKr. Ramses ei
-ollut kuuluisa ainoastaan
-sotilaana, vaan
-myös rauhan toimissa.
-Teeben suojelusjumalalle,
-joka oli auttanut
-häntä kaikissa hänen
-yrityksissään, hän rakensi
-monta <em class='gesperrt'>temppeliä</em>.
-Kuuluisin
-on se, joka sijaitsi
-pääkaupungissa.</p>
-
-<p class='c007'>Ramses II:n kuoltua
-Egyptin mahtavuus
-nopeasti aleni.
-Vuonna 525 eKr.
-persialaiset vihdoin
-tekivät lopun maan
-itsenäisyydestä.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_13'>13</span><strong>Egyptin maa.</strong> Egyptin maa ei ole pinta-alaltaan suurempi kuin
-Viipurin lääni. Sen muodostaa kapea <em class='gesperrt'>Niilin</em> laakso, joka on yhtä
-pitkä kuin Suomi, mutta paikoitellen vain peninkulman tai parin levyinen.
-Niilin suupuolen ympärillä maa leviää laajaksi vesiperäiseksi
-suistomaaksi eli <em class='gesperrt'>deltaksi</em>. Koko Egypti on Niilin lahja. Maa
-olisi ympäröivän erämaan kaltaista, ellei Niili joka vuosi tulvisi yli
-äyräittensä ja toisi mukanaan hedelmällistä liejua, joka jää pelloille
-joen laskeutuessa tavalliseen uomaansa. Tulva alkaa kesäpäivänseisauksen
-(kesäk. 21 p:n) aikoihin; kolmen kuukauden kuluttua vesi on
-korkeimmillaan kattaen laajoja aloja kummaltakin puolen jokea;
-ja taas kolme kuukautta myöhemmin eli siis joulun tienoissa vesi on
-laskeutunut ennalleen. Ennen seuraavaa tulvaa saadaan maasta kaksi
-satoa. Silloin erämaasta puhaltava tuuli jo on peittänyt palmujen
-lehdet, pellot ja koko maan paksuun hiekkatomuun. Näyttää siltä
-kuin Egypti olisi muuttumaisillaan kellertäväksi hieta-aavikoksi.
-Juuri silloin tulva aikaa uudelleen.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_010.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 10.</i> Veden nostaminen säiliöstä vinttaamalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Tulvan aikana
-talonpoikain täytyi
-kastella niitä vainioita,
-joihin tulvavesi ei ulottunut.
-Vielä tulvan
-jälkeenkin kasteleminen
-tuotti paljon vaivaa,
-sillä Egyptissä
-voi olla vuosikymmeniä
-satamatta. Kastelemisen
-helpottamiseksi
-rakennettiin jo
-ammoisina aikoina kanavia,
-joihin Niilin vesi
-johdettiin; alemmista
-kanavista nostettiin
-vesi vinttilaitoksilla ylempiin, ja siten saatiin kosteutta levitetyksi
-aina autiomaan rajalle. Myöhemmin vesi Niilin tulviessa padottiin
-suureen <em class='gesperrt'>Moiris</em> järveen (egypt. Mruer), josta sitä kuivana aikana
-voitiin juoksuttaa pelloille.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_011.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 11.</i> Egyptiläisten kylvönteko.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_14'>14</span>Kohta tulvan asetuttua maa kynnettiin härkäparin vetämällä
-raskaalla puuauralla. Sitten kylvettiin siemen ja annettiin lammaslauman
-sotkea se maahan. Kun vilja oli tuleentunut, leikattiin
-se sirpillä, koottiin lyhteiksi ja kuljetettiin aasien selässä latoihin.
-Puiminen toimitettiin lehmillä, jotka polkivat jyvät irti tähkäpäistä.</p>
-
-<p class='c007'>□ <strong>Pyramidit.</strong> Egyptin <em class='gesperrt'>faraot</em> eli kuninkaat rakennuttivat pääkaupunkinsa
-<i>Memfiin</i> läheisyyteen itselleen suunnattoman suuria
-hautakammioita eli pyramideja, joita on kaikkiaan n. 70. Ne ovat
-neliskulmaisia, ylöspäin suippenevia kivisiä jättiläisrakennuksia.
-Suurimman kaikista pyramideista rakennutti kuningas <i>Khūfu</i>. Se
-on n. 140 m. korkea eli kaksi kertaa niin korkea kuin Suurkirkko
-Helsingissä torista mitattuna. Ja siihen on käytetty niin paljon
-kiviä, että niistä voitaisiin rakentaa ympäri koko Suomen neljän
-metrin korkuinen ja puolen metrin paksuinen muuri. Tarun mukaan
-tämän pyramidin rakentaminen kesti 30 vuotta, ja kuitenkin 100,000
-henkeä oli sitä rakentamassa. Kivet louhittiin vuoristosta ylempää
-Niilin itäpuolelta. Sieltä ne kuljetettiin vartavasten rakennettua tietä
-Niilin rannalle, sitten lautoilla jokea pitkin ja edelleen työmaalle, jossa
-ne suurilla vipulaitoksilla kohotettiin paikalleen. Keskellä pyramidia
-on Khufun hautakammio, johon pitkät käytävät johtavat. Kammiossa
-ja käytävissä kivet on niin kiiltäviksi hiottu, että tulisoihdut
-heijastuvat niihin, kun niitä kannetaan pyramidin läpi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_012.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 12.</i> Khufun pyramidi ja suuri sfinksi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_15'>15</span>□ <strong>Ramses II.</strong> Kuuluisin kaikista Egyptin faraoista oli <i>Ramses II</i>,
-joka oli taitava ja uljas sotapäällikkö.</p>
-
-<p class='c012'>Egyptiläiset eivät mielellään palvelleet sotamiehinä, vaan he
-tahtoivat harjoittaa rauhallisia elinkeinoja. Muuan egyptiläinen kirjuri
-kertoo sotilasammatin rasituksista seuraavasti: »Sotamiehen sotapalvelus
-on kovin vaivalloinen. Hänet suljetaan kasarmiin ja häntä
-lyödään ruumiiseen, kasvoihin ja päähän. Kun hän on palvellut oppivuotensa,
-kirjoitetaan hänet luetteloihin, ja hän saa kokea sodan
-vaivat ja vaarat. Hänet komennetaan kauas Syyriaan; hänen täytyy
-kiivetä yli kukkuloiden ja vuorten ja kantaa selässään ruokaa, leipää
-ja vettä, kunnes niska jäykistyy niinkuin aasilla ja selkä on taittumaisillaan.
-Hänen täytyy matkalla juoda haisevaa vettä ja tehdä vahtipalvelusta.
-Hän marssii vihollista vastaan jäsenet hervoksissa pelosta.
-Vihdoin hän sairastuu ja hänet lähetetään kotiin aasin selässä.»&thinsp;—&thinsp;Ramses
-palkkasikin parhaasta päästä neekereitä ja muita ympäristön
-asukkaita sotajoukkoonsa. Vain sotapäälliköt olivat egyptiläisiä.</p>
-
-<p class='c012'>Kerran Ramses lähti taistelemaan pohjoisesta hyökkääviä <i>heettiläisiä</i>
-vastaan. Syyriassa sotajoukot tapasivat toisensa. Kun Ramses
-lähestyi heettiläisten leiriä, saapui muutamia karkulaisia hänen luokseen
-ilmoittamaan, että heettiläiset pelästyneinä muka olivat lähteneet
-pakosalle egyptiläisten saapuessa. Mutta karkulaiset olivatkin heettiläiskuninkaan
-lähettämiä, sillä hän tahtoi saattaa egyptiläiset huolettomiksi.
-Kuultuaan karkulaisten sanoman Ramses kiiruhti muutamien
-valiojoukkojen kanssa ajamaan heettiläisiä takaa. Mutta nämä olivatkin
-asettuneet väijyksiin ja hyökkäsivät, Ramses kuninkaan saapuessa,
-esiin piilostaan ja ympäröitsivät hänet. Useimmat egyptiläiset
-tapettiin, mutta kuningas itse piti uljaasti puoliaan keskellä
-vihollisparvea, kunnes pääjoukot ehtivät hänelle avuksi. Silloin heettiläisten
-vuoro oli peräytyä. Kun vihdoin solmittiin rauha kuningasten
-kesken, suurempi osa Syyriaa jäi Egyptin haltuun.</p>
-
-<p class='c012'>Päätettyään onnellisesti sotaretkensä Ramses II rakennutti pääkaupunkiin
-<i>Teebe</i>en temppelin suojelusjumalansa <i>Ammon-Rē</i>n kunniaksi.
-Temppeliportille johtaa kuja, joka on reunustettu <em class='gesperrt'>sfinkseillä</em>.
-Nämä ovat leijonan ruumiilla ja ihmispäällä varustettuja
-patsaita. Itse portin edessä on kaksi hoikkaa neliskulmaista pylvästä
-eli <em class='gesperrt'>obeliskia</em>. Portin kummallakin puolen on leveät lipputangoilla
-varustetut tornit, <em class='gesperrt'>pylonit</em>. Sen takana on esikartanoita ja vihdoin
-<span class='pageno' id='Page_16'>16</span>puolihämärät temppelisalit. Rakennuksen keskellä on pilkkoisen
-pimeä huone, jossa on laiva ja siinä kultainen jumalankuva.</p>
-
-<p class='c012'>Temppelin edusta on koristettu kivisillä kuvapatsailla ja seinät
-maalauksilla. Kuvapatsaat esittävät jäykkinä istuvia ihmisiä, joilla
-aina on katse suoraan eteenpäin kääntyneenä, polvet yhteen puristettuina
-ja kädet lepäämässä polvien päällä. (Katso kuvaa 14!) Maalauksissa
-kuvataan egyptiläiset pitkiksi ja solakoiksi. Heidän päänsä ja
-jalkansa ovat sivulle päin käännetyt, mutta rinta on katsojaan päin.
-(Katso kuvia 11 ja 18!) Näistä kaavoista pidettiin niin ankarasti kiinni,
-että vain harva taiteilija uskalsi niistä poiketa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_013.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 13.</i> Kolme egyptiläistä jumalaa. (Osiris sekä hänen vaimonsa ja poikansa.)</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Uskonto.</strong> Egyptiläiset
-eivät uskoneet
-yhteen ainoaan Jumalaan,
-vaan palvelivat
-monia jumalia. Sellaista
-uskontoa sanotaan
-<em class='gesperrt'>monijumalaisuudeksi</em>
-eli
-<em class='gesperrt'>polyteismiksi</em>.
-Egyptiläiset uskoivat,
-että taivaankappaleet
-olivat jumalia. Mahtavin
-oli <i>Rē</i> eli auringon
-jumala. Kullakin
-kaupungilla oli sitä
-paitsi oma suojelusjumalansa.
-Pääkaupungin
-jumala oli
-muita mahtavampi.
-Kun Teebe oli
-tullut pääkaupungiksi
-Memfiin jälkeen,
-sen suojelusjumala,
-<i>Ammon</i> kohosi suureen arvoon. Vihdoin egyptiläiset alkoivat pitää
-Re jumalaa ja Ammonia samana olentona, jota he sanoivat nimellä
-<i>Ammon-Rē</i>. Hänen rinnallaan oli kuitenkin koko joukko vähäarvoisempia
-jumalia.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_17'>17</span>
-<img src='images/kuva_014.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 14.</i> Ammon.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Egyptiläiset uskoivat, että kukin jumala
-oli pyhittänyt itselleen erityisen eläinlajin,
-jonka ruumiiseen hän saattoi asettua
-asumaan. Niinpä oinas oli pyhitetty Ammonille,
-mutta Ren valitsema eläin oli sontiainen.
-Taiteilijat kuvasivat useasti jumalat heidän nimikkoeläintensä
-päällä varustetuiksi, ja hurskaat
-egyptiläiset osoittivat näille eläimille jumalallista
-kunnioitusta. Suurimmassa arvossa
-pidettiin <em class='gesperrt'>Ăpis</em> härkää (egypt. Hapi), joka
-oli pyhitetty <i>Osiris</i> jumalalle, kuoleman valtakunnan
-haltijalle.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_015.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 15.</i> Apis-härkä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Egyptiläiset uskoivat ihmissielun elävän
-senkin jälkeen, kun ruumis jo oli kuollut.
-Yhä edelleen sielu käytti entistä ruumistaan
-asuinsijanaan; jos siis ruumis mätäni, jäi sielu
-asuinsijaa vaille, ja sen täytyi turvattomana
-harhailla paikasta toiseen. Sen tähden egyptiläiset
-<em class='gesperrt'>palsamoivat</em> vainajan ruumiin, ettei
-se pääsisi mätänemään, ja veivät sen vasta
-sitten hautakammioon. Palsamoitua ihmisruumista
-sanotaan <em class='gesperrt'>muumioksi</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_016.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 16.</i> Palsamoiminen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Egyptissä kullakin kaupungilla oli oma jumalansa. Mahtavin kaikista
-jumalista oli <i>Ammon-Rē</i>, jolle Ramses II rakennutti suuren temppelin
-pääkaupunkiinsa Teebeen. Paitsi jumalia egyptiläiset palvelivat myös
-pyhiä eläimiä, kuten kissoja, koiria ja ibis-lintuja, joihin he luulivat
-jumalien sijoittuneen. Tärkein kaikista pyhistä eläimistä oli <i>Apis</i>
-härkä. Kreikkalainen historioitsija <i>Hērŏ´dotos</i>, joka itse kävi Egyptissä,
-kirjoitti eläintenpalveluksesta seuraavalla tavalla: »Apis on muutoin
-musta, mutta sillä on seuraavat merkit: otsassa kolmion muotoinen
-valkea täplä, selässä ikäänkuin kotkan kuva, hännässä kahdenlaatuisia
-karvoja, ja kielen alla kovakuoriaisen tapainen. Teeben asukkaat pitävät
-krokotiilejä erittäin pyhinä. He elättävät erästä erikoista krokotiiliä,
-joka on kesytetty; sen korviin he pistävät lasisia ja kultaisia
-korvarenkaita sekä sen etujalkoihin käätyjä ja antavat sille erityisiä
-ruokia ja uhrieläimiä. He vaalivat krokotiilejä mitä parhaiten
-niiden eläessä ja laskevat ne kuoltua pyhiin hautoihin. Niissä taloissa,
-joissa itsestään kuolee pyhä kissa, kaikki asujamet ajavat kulmakarvansa,
-<span class='pageno' id='Page_18'>18</span>mutta missä kuolee koira, koko ruumiinsa
-ja päänsä. Jos joku tappaa jonkin
-näistä eläimistä ja tekee sen tahallaan, on
-rangaistus siitä kuolema; jos hän tekee sen
-vastoin tahtoaan, hän kärsii sen rangaistuksen,
-jonka papit määräävät.»</p>
-
-<div  class='figcenter id004'>
-<img src='images/kuva_017.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 17.</i> Muumioarkun kansi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Koska egyptiläiset uskoivat, että sielu
-asui ruumiissa vielä kuolemankin jälkeen,
-heistä oli tärkeätä, että ruumis säilyi mätänemättä,
-niin ettei sielun tarvinnut asunnon
-puutteessa surkastua. Sen tähden vainajan
-ruumis <em class='gesperrt'>palsamoitiin</em> kohta kuoleman
-jälkeen. Palsamoimisesta Herodotos kertoo
-seuraavasti: »Palsamoitsijat tekevät terävällä
-kivellä leikkauksen pitkin kupeita ja ottavat
-sieltä ulos kaikki sisälmykset ja puhdistavat
-ne palmuviinillä ja survotuilla suitsutusaineilla.
-Kun he sitten ovat täyttäneet vatsaontelon
-mirhamilla ja muilla suitsutusaineilla,
-he jälleen ompelevat sen kiinni.
-Sen jälkeen he asettavat ruumiin lipeäsuolaan
-ja säilyttävät sitä siinä 70 päivää. Tämän
-jälkeen he pesevät vainajan, käärivät
-kokonaan ruumiin liinasta leikattuihin kaistaleihin
-ja sivelevät sitä hiukan kumilla,
-jota egyptiläiset enimmäkseen käyttävät
-liiman sijasta. Sitten he tekevät ihmisen
-näköisen puisen kuvan, jonka jälkeen he siihen
-sulkevat vainajan, ja sen tehtyään he
-panevat sen säilöön hautakammioon, asettaen
-sen seisomaan pystyyn seinää vastaan.»</p>
-
-<p class='c012'>Hautakammion seinille maalattiin orjia
-ja käsityöläisiä, joiden tuli palvella vainajaa.
-Määräpäivinä eloon jääneet omaiset toivat
-hänelle hautakammioon hänen mieliruokiaan
-ja kaikenlaisia tarvikkeita, joita
-luultiin hänen voivan vielä kuoltuaankin
-käyttää. Hautakammioon pantiin hänen
-mukaansa myös kuoleman kirja. Siinä selitettiin,
-miten ihmisen tuli toimia välttääkseen
-ne vaarat, jotka häntä kohtasivat
-kuoleman jälkeen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_19'>19</span>
-<img src='images/kuva_018.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 18.</i> Vainaja Osiriin edessä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Ajan pitkään ei ihmissielu kuitenkaan
-tyytynyt asumaan vainajien kaupungissa palsamoidussa ruumiissa. Se
-alkoi kaivata jumalien luo ja lähti pitkälle vaivalloiselle matkalle autuaiden
-asunnoille. Voitettuaan käärmeet, skorpionit ja vaanivat pedot
-vainaja joutui »kahdenkertaisen oikeuden» saliin suuren Osiriin eteen,
-joka istui valtaistuimellaan valtikka toisessa kädessä ja rangaistuksen
-ruoska toisessa 42 kuolemantuomarin ympäröimänä. Vainaja
-astui ylhäisen jumalan eteen ja sanoi: »Ylistetty ole sinä, suuri jumala,
-kahdenkertaisen totuuden herra! Minä tulen sinun luoksesi katsomaan
-sinun ihanuuttasi! Olen puhdas synneistä! En ole tehnyt sairaaksi; en
-ole itkettänyt; en ole tappanut; en ole vienyt jumalien uhrileivoksia;
-en ole tehnyt aviorikosta; en ole väärentänyt painomittoja; en ole
-tehnyt vääryyttä orvoille; en ole estänyt Niiliä tulvimasta. Olen tehnyt
-jumalille mieleen; olen isooville antanut leipää ja janooville vettä ja
-alastomille vaatteita. Suojelkaa siis minua, te kuolemantuomarit;
-älkää todistako minua vastaan suuren jumalan edessä! Sillä minulla
-on puhdas suu ja puhtaat kädet!» Silloin Osiris määräsi vainajan
-sydämen punnittavaksi totuuden vaa’alla, ja kirjurit merkitsivät painon
-tauluun. Jos havaittiin vainajan valehdelleen, ajettiin hänet takaisin
-kolkkoon hautakammioon. Mutta jos hänet huomattiin viattomaksi,
-pääsi hän autuaiden kedoille ihanien puiden vilpoisaan varjoon ja kirkkaiden
-purojen partaille. Taikka hän pääsi Ammon-Ren aurinkolaivassa
-joka päivä purjehtimaan poikki taivaankannen idästä länteen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_019.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 19.</i> Aurinkolaiva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_20'>20</span>● <strong>Hieroglyfikirjoitus.</strong> Egyptissä pidettiin kirjoitustaitoa erittäin
-suuressa arvossa. Ainoastaan papit ja »kirjurit» (virkamiehet) tunsivat
-kirjoitusmerkit, joita sanotaan <em class='gesperrt'>hieroglyfeiksi</em>; kansanmiesten
-silmissä ne olivat pyhiä taikakuvia. Hieroglyfikirjoituksilla
-koristettiin temppelien ja hautakammioiden seinät. Egyptiläiset
-käyttivät myös erästä paperintapaista kirjoitusainetta, jota he
-valmistivat <em class='gesperrt'>papyrus</em> kaislasta.</p>
-
-<p class='c007'>Hieroglyfikirjoitus oli alkujansa <em class='gesperrt'>kuvakirjoitusta</em>. Niinpä
-jäniksen kuva tarkoitti sanaa »jänis» egyptin kielellä. Koska kuitenkin
-on paljon sellaisia sanoja, esim. »totuus» ja »hyvä», joita ei voi kuvalla
-esittää, rupesivat egyptiläiset kullakin kuvalla merkitsemään määrättyä
-tavua. Niinpä jäniksen kuva tuli merkitsemään tavua <i>un</i>.
-Näin sai alkunsa <em class='gesperrt'>tavukirjoitus</em>. Joskus merkittiin kuvalla
-yhtä ainoata äännettä. Hieroglyfikirjoitus ei kuitenkaan koskaan
-päässyt kehittymään varsinaiseksi <em class='gesperrt'>äännekirjoitukseksi</em>, vaan
-käytettiin sekaisin sana-, tavu- ja äännemerkkejä.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_020.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 20.</i> Egyptiläinen kirjuri.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Egyptiläisistä hieroglyfeistä ovat useat meikäläiset kirjainmerkit
-kehittyneet. Niinpä pöllönkuvasta <img src='images/h_020a.jpg' alt='' class='hieroglyphs' />
-on kehittynyt ensin <img src='images/h_020b.jpg' alt='' class='hieroglyphs' />, sitten <img src='images/h_020c.jpg' alt='' class='hieroglyphs' />, sen
-jälkeen <img src='images/h_020d.jpg' alt='' class='hieroglyphs' />, ja kun tämä merkki vihdoin
-käännettiin kyljelleen, oli meidän
-M kirjaimemme valmis.</p>
-
-<p class='c007'>Kirjurit käyttivät kirjoitustaitoaan
-parhaasta päästä pöytäkirjojen, veroluettelojen
-ja muiden asiakirjojen laatimiseen.
-Mutta papit kirjoittivat rukouksia,
-virsiä ja maallisia runoja; olivatpa he
-sangen pitkälle edistyneet monen tieteenkin
-harjoittamisessa.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_21'>21</span>Egyptiläiset olivat varsinkin eteviä tähtitieteen eli <em class='gesperrt'>astronomian</em>
-tutkijoita. He osasivat laskea, että vuoteen sisältyi 365¼
-päivää; vuoden he jakoivat 12 kuukauteen.&thinsp;—&thinsp;He olivat myös lääkäreitä.
-Palsamoidessaan he olivat oppineet tuntemaan ihmisruumiin
-rakenteen, ja tauteja vastaan he käyttivät osittain yrteistä valmistettuja
-lääkkeitä, osittain loitsuja, jotka olivat runomittaisia rukouksia.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_021.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 21.</i> Linnustusta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Tavat.</strong> Egyptiläiset
-talonpojat
-olivat köyhiä.
-Heidän maatilansa
-olivat pieniä, ja
-kirjurit ahdistivat
-heitä kohtuuttomilla
-veroilla,
-piesten heitä säälittä
-taikka silpoen
-heidän korvansa
-tai huulensa,
-jolleivät
-he määräaikana
-kyenneet maksujansa suorittamaan. Sen sijaan ylhäissäätyiset elivät
-ylellisyydessä huvitellen metsästysretkillä tai pidoissa, joissa tarjottiin
-monenlaisia ruokia ja esitettiin soittoa ja tanssia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_022.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 22.</i> Egyptiläinen kantotuoli.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_22'>22</span>
-  <h4 class='c010'>BABYLONIALAISET JA ASSYYRIALAISET.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maan luonto.</strong> Kaksoisjokien maa muistuttaa jonkin verran
-Egyptiä. Niiliä vastaa täällä kaksi jokea, <em class='gesperrt'>Eufrat</em> ja <em class='gesperrt'>Tigris</em>,
-jotka nykyään yhteisen suuhaaran kautta laskevat <em class='gesperrt'>Persian
-lahteen</em>, mutta muinaisina aikoina kumpikin omalla
-tahollaan purkivat vetensä mereen. Myös Eufrat ja Tigris tulvivat
-vuosittain yli äyräittensä, mutta tulva oli täällä epäsäännöllisempi,
-ja sen tähden oli asukasten pakko paljoa enemmän turvautua keinotekoisiin
-kanaviin kuin Egyptissä. Maan eteläinen osa, jota asukkaat
-sanoivat nimellä <i>Sumer ja Akkad</i>, mutta joka on paremmin
-tunnettu kreikkalaisten antamalla <i>Babylonia</i>n nimellä, on maailman
-hedelmällisimpiä seutuja. Maanviljelijä voi saada jopa 200-kertaisenkin
-sadon, ja ohran lehdet tulevat neljän sormen levyisiksi.
-Nykyään on kanavien ylläpitämistä jo monta vuosisataa laiminlyöty,
-jonka tähden muinainen Babylonia on muuttunut miltei erämaaksi.
-Babylonian pohjoispuolella oli vuorinen <i>Aššur</i> eli kreikaksi
-<i>Assyyria</i>, joka tosin ei ollut yhtä hedelmällinen kuin eteläinen
-laakso, mutta jossa kansa sen sijaan oli voimakkaampaa ja karaistuneempaa.
-Babylonialaiset ja assyyrialaiset kuuluivat toiseen kansanrotuun
-kuin egyptiläiset. Jälkimmäiset olivat solakoita <em class='gesperrt'>haamilaisia</em>,
-edelliset tanakkarakenteisia <em class='gesperrt'>seemiläisiä</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_babylonian.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Babylonian ja Assyyrian maailmanvalta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_23'>23</span>● <strong>Sumerit.</strong> Vanhimpina aikoina asui Babyloniassa alkuperältään
-tuntematon <em class='gesperrt'>sumerien</em> kansa. Mutta n. vuonna 3000 eKr.
-Arabiasta tulleet seemiläiset valloittivat maan ja omaksuivat ennen
-pitkää sumerien korkealle kehittyneen sivistyksen. Kauimman
-aikaa sumerit säilyttivät itsenäisyytensä Babylonian eteläosassa
-eli Sumerissa, mutta myöhemmin he täälläkin sulautuivat valloittajiin.
-Babylonialaiset papit käyttivät sittemmin sumerin kieltä
-pyhänä kielenä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Vanhan Babylonian valtakunta.</strong> Seemiläisistä tulokkaista babylonialaiset
-kohosivat ensin sivistykseen, he kun elivät lähemmässä
-yhteydessä sumerien kanssa. Assyyrialaiset sen sijaan pysyivät
-kauan raakalaisina. Kuten Egypti oli Babyloniakin varhaisimpina
-aikoina jakautuneena moneen pieneen valtioon, mutta
-myöhemmin <i>Babylon</i> (babylonian kielellä Bābilu) paisui muita
-kaupunkivaltioita mahtavammaksi, ja Babylonin hallitsijat laskivat
-kaikki muut valtansa alle. Huomattavin babylonialainen kuningas
-oli <i>Hammurapi</i>, joka hallitsi n. v. 1950 eKr. Hammurapi
-oli maailman ensimmäisen lakiteoksen julkaisija. Hän nimittäin
-kootutti ja järjestytti vanhat lait ja hakkautti ne suureen kivipatsaaseen,
-jonka tiedemiehet meidän aikoinamme ovat löytäneet.</p>
-
-<p class='c011'>□ Eufrat ja Tigris jokien laaksossa asuivat <i>babylonialaiset</i> ja <i>assyyrialaiset</i>.
-Näistä ensinmainitut aikaisemmin kohosivat mahtavuuteen.
-Eräs heidän kuninkaansa <i>Hammurapi</i> julkaisi lakiteoksen, jonka hän
-kaiverrutti kahden metrin korkuiseen mustaan kivipatsaaseen ja
-joka on säilynyt meidän päiviimme saakka. Patsaan yläpäässä on
-korkokuva, joka esittää kuningasta vastaanottamassa lakitauluja
-auringon jumalalta. Korkokuvan alapuolelle on lakipykälät hakattu.</p>
-
-<p class='c012'>Hammurapin lait muistuttavat Mooseksen lakeja, joihin olemme
-tutustuneet Raamatusta, siinä, että rangaistusten tuli olla tarkalleen
-samanlaisia kuin rikokset. Jollei tämä käynyt päinsä, tuli niiden
-kohdata juuri sitä jäsentä, jolla rikos kulloinkin oli tehty. Tämä ilmenee
-esim. seuraavista Hammurapin kokoelman lakipykälistä.</p>
-
-<p class='c012'>  195 §. Jos poika lyö isäänsä, hakattakoon häneltä kädet poikki.</p>
-
-<p class='c012'>  196 §. Jos joku turmelee toiselta silmän, turmeltakoon häneltä silmä.</p>
-
-<p class='c012'>  197 §. Jos hän katkaisee toiselta luun, katkaistakoon häneltä luu.</p>
-
-<p class='c012'>  215 §. Jos lääkäri leikkausveitsellään leikkaa toiselle syvän haavan
-           ja parantaa hänet, saakoon 10 sekeliä (n. 170 g) hopeaa.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_24'>24</span>
-<img src='images/kuva_023.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 23.</i> Kuningas Hammurapi saa lait auringonjumalalta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>218 §. Jos lääkäri
-leikkausveitsellään
-leikkaa toiselle syvän
-haavan ja tappaa hänet,
-hakattakoon lääkäriltä
-kädet poikki.</p>
-
-<p class='c012'>229 §. Jos rakennusmestari
-rakentaa
-talon jollekulle eikä tee
-sitä lujaksi, vaan talo,
-jonka hän on rakentanut,
-luhistuu ja surmaa
-isännän, niin tapettakoon
-se rakennusmestari.</p>
-
-<p class='c012'>230 §. Jos talo
-luhistuessaan surmaa
-isännän pojan, niin tapettakoon
-siltä rakennusmestarilta
-poika.</p>
-
-<p class='c012'>231 §. Jos se surmaa
-isännän orjan, antakoon
-rakennusmestari
-hänelle toisen orjan
-sijaan.</p>
-
-<p class='c012'>Kuten yllä olevista
-esimerkeistä näkyy, olivat
-rangaistukset erittäin
-kovia. Kuolemantuomio oli tavallinen pienestäkin rikoksesta.
-Se, joka varasti tulipalon sattuessa, poltettiin. Jos vaimo syyttä
-suotta riiteli miehensä kanssa, hänet hukutettiin. Usein syyllinen seivästettiin.
-Tavallisia rangaistuksia olivat myös ruumiin silpomiset.</p>
-
-<p class='c012'>Hammurapin laeissa ei puhuta vain rikoksista ja niiden rankaisemisesta,
-vaan niissä määrätään myös, miten maata on viljeltävä, miten
-kanavia hoidettava, miten kauppaa käytävä jne. Kaikista näistä
-määräyksistä käy selville, että sivistys Hammurapin aikoina oli sangen
-korkea.</p>
-
-<p class='c012'>Useimmiten eivät rikkaat maanomistajat itse viljelleet maitaan,
-vaan heidän kartanonsa olivat pieninä palstoina vuokrattuina talonpojille,
-jotka vuosittain maksoivat isännälle sovitun viljamäärän
-vuokramaksuna. Vainioiden poikki juoksi kanava, jonka uoma oli
-korkeammalla kuin ympäröivät pellot. Siitä vuokraaja sai juoksuttaa
-vettä omalle palstalleen. Jokaisen talonpojan tuli huolehtia siitä,
-<span class='pageno' id='Page_25'>25</span>että aukko, josta vesi laskettiin pellolle, pysyi tiiviinä. Tästä asiasta
-määrää Hammurapin laki seuraavalla tavalla:</p>
-
-<p class='c012'>53 §. Jos joku leväperäisyydestä ei pidä kunnossa peltotoettaan,
-jos sitten hänen tokeeseensa syntyy repeämä ja koko vainio
-joutuu veden alle, niin se, jonka tokeeseen on syntynyt repeämä,
-korvatkoon laihon, jonka hän on saattanut häviöön.</p>
-
-<p class='c012'>Varsinkin kaupan Hammurapin lait osoittavat olleen kehittyneen.
-Huomaamme Babylonissa eläneen rikkaita pankkiireja,
-jotka lainasivat tavaroita tai jaloja metalleja välikauppiaille korkoa
-vastaan. Välikauppiaat tekivät sitten pitkiä karavaanimatkoja vieraisiin
-maihin myyden tuomiaan tavaroita ja ostaen toisia sijaan.</p>
-
-<p class='c012'>Karavaanimatkoillaan kauppiaat veivät ulkomaille hienoja kankaita
-ja mattoja sekä toivat vieraita tavaroita Intiasta ja Välimeren
-rannoilta saakka. Tavaroita ei maksettu rahalla, kuten meidän aikoinamme,
-vaan harjoitettiin <em class='gesperrt'>vaihtokauppaa</em>, s. o. tavarat vaihdettiin
-suorastaan toisiin. Vähitellen ruvettiin kuitenkin käyttämään
-hopeata arvonmittana ja kaupan välineenä; kauppiaalla oli karavaanimatkoillaan
-mukanaan vaaka, jolla punnittiin se hopeamäärä, joka
-annettiin maksuksi tavaroista, mutta leimattua rahaa ei vielä käytetty.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_024.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 24.</i> Bel-Marduk.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Niin tärkeä asema oli babylonialaisten kaupalla maailmassa, että
-muut kansat saivat heiltä niin pituus- kuin painomitat. Babylonialaisten
-pituusmitat, jotka oli lainattu
-ruumiinosista (syli, kyynärä, jalka,
-tuuma jne.), olivat meilläkin käytännössä
-ennen metrijärjestelmää.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_025.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 25.</i> Aššur.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Uskonto.</strong> Kaksoisjokien maassa
-asuvien seemiläisten uskonto oli
-polyteistinen aivan kuin egyptiläisten.
-Täälläkin oli jokaisella kaupungilla
-oma jumalansa, ja pääkaupungin
-jumala kohosi muita mahtavammaksi.
-Tärkeä oli Babylonin
-suojelusjumala <i>Bēl-Marduk</i>
-sekä myöhempinä aikoina assyyrialaisten
-kansallisjumala <i>Aššur.</i> Kuten
-Egyptissä palveltiin täälläkin sitä
-paitsi taivaankappaleita, ja aikojen
-kuluessa tämä uskontomuoto tulikin
-tärkeimmäksi. <i>Aurinko, kuu</i> ja <i>tähdet</i>
-<span class='pageno' id='Page_26'>26</span>olivat jumalallisia olentoja, jotka
-johtivat ihmisten kohtaloita. Ajateltiinpa
-myöhemmin Bēl-Mardukiakin tähtijumalaksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Nuolenpääkirjoitus.</strong> Jo vanhat sumerit
-osasivat kirjoittaa ja babylonialaiset
-oppivat kirjoitustaidon heiltä. Kirjoitus oli alkuaan kuvakirjoitusta,
-mutta jo varhaisina aikoina kirjoitusmerkit niin suuresti
-muuttuivat, ettei niissä enää voinut erottaa alkuperäisiä
-kuvia. Babylonialaisten maassa ei ollut kiviä, joihin kirjoitus olisi
-kaiverrettu; eivät he myöskään osanneet valmistaa papyrusta. He
-käyttivät sen tähden kirjoitusaineena savitauluja, joihin he kolmitahkoisella
-lyijykynän tapaisella puikolla painoivat kirjoitusmerkit.
-Puikon särmä jätti laattaan nuolenpään eli kiilan muotoisen jäljen,
-jonka tähden tätä kirjoitusta sanotaan <em class='gesperrt'>nuolenpää</em>- eli <em class='gesperrt'>kiilakirjoitukseksi</em>.
-Nuolenpääkirjoituksessa on sekaisin sana-, tavu- ja
-äännemerkkejä aivan kuin hieroglyfikirjoituksessakin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_026.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 26.</i> Nuolenpääkirjoitusta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Nuolenpäälaattoja on säilynyt sadoin tuhansin, ja niistä käy ilmi,
-että sumerit ja heidän jälkeensä babylonialaiset ovat harjoittaneet
-sekä tieteitä että runoutta.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_027.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva</i> 27. Gilgameš.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Babylonialaiset olivat taitavia tähtien tutkijoita. Temppelien
-torneista papit tarkastivat taivaan ilmiöitä ja tekivät monta huomattavaa
-havaintoa. He luulivat, että maapallo oli avaruuden keskus
-ja että maan ympäri kiersivät aurinko, kuu ja tähdet. He tunsivat
-viisi kiertotähteä, jotka he pyhittivät pääjumalille, sekä koko joukon
-kiintotähtiä. He jakoivat vuoden kuukausiin ja seitsenpäiväisiin viik-koihin.
-<span class='pageno' id='Page_27'>27</span>Kukin viikon päivä oli pyhitetty määrätylle jumalalle: sunnuntai
-auringolle, maanantai kuulle ja muut päivät kiertotähdille.
-Meidänkin viikonpäiväimme nimet vastaavat vanhoja babylonialaisia
-nimiä. He jakoivat vuorokauden 24 tuntiin sekä tunnit minuutteihin.
-Babylonialaisten tähtitieteeseen liittyi myös paljon taikauskoa.
-Koska aurinko, kuu ja kiertotähdet olivat
-jumalallisia olentoja, luultiin niiden
-vaikuttavan ihmisten elämään. Riippuen
-siitä, missä asennossa taivaankappaleet
-kulloinkin olivat toisiinsa,
-papit luulivat niistä voivansa
-ennustaa ihmisten kohtaloita. Tällaista
-tähdistä ennustamista sanotaan <em class='gesperrt'>astrologiaksi</em>,
-ja sekin levisi Babyloniasta
-muihin maihin; harjoitettiinpa
-astrologiaa vielä parisataa vuotta
-sitten meilläkin, ja taikauskoiset ihmiset
-pitävät vieläkin silmällä kuun
-vaiheita tai muita taivaan ilmiöitä
-järjestäessään työnsä.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Gilgameš-laulu.</strong> Babylonialaiset
-kertoivat ennen eläneen kuuluisan
-sankarin, nimeltään <i>Gilgameš</i>. Hänestä
-he sepittivät laulun, jossa
-kerrotaan hänen ihmeellisistä vaiheistaan.
-Gilgameš oli suuri ja voimakas
-kuningas, joka suoritti monta
-jaloa urotyötä. Hän tappoi muun
-muassa jumalien setrilehdosta hirviön
-ja uskalsi kapinoida itse jumaliakin
-vastaan. Kuuluisin hänen uroteoistaan
-oli hänen matkansa lännen
-maihin. Kun nimittäin Gilgamešin paras ystävä, voimakas ja urhoollinen
-<i>Endiku</i> kuoli, sankari tuli ajatelleeksi, että sama kohtalo
-kerran odotti häntä itseäänkin. Gilgameš pelkäsi kuitenkin kuolemaa
-ja päätti hankkia itselleen kuolemattomuuden. Koska hän ei
-tiennyt, miten hänen tuli menetellä päämääränsä saavuttamiseksi, hän
-lähti tiedustelemaan <i>Utnapištim</i>-nimiseltä kantaisältään, miten tämä
-aikoinaan oli saavuttanut iäisen elämän. Utnapištim oli ainoa ihminen,
-jolle jumalat olivat suoneet kuolemattomuuden lahjan, mutta
-hän asui kaukana lännen maissa.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_28'>28</span>Pelkäämättä Gilgameš lähti matkalle. Tiellä häntä kohtasivat
-monet vaikeudet. Hänen oli taisteltava skorpioni-ihmisiä vastaan ja
-ajoittain vaellettava pilkkoisessa pimeydessä, ja hän oli merihädässä kuoleman
-vesillä. Kun Gilgameš vihdoin saapui perille, otti Utnapištim
-hänet ystävällisesti vastaan, ja auliisti hän kertoi tulijalle, miten
-hänen itsensä oli onnistunut saavuttaa kuolemattomuus:</p>
-
-<p class='c012'>»Suurten jumalien mieleen johtui vedenpaisumuksen aikaansaaminen.
-He sanoivat minulle: ’Sinä Utnapištim, jumalien suosikki,
-rakenna nopeasti arkki! Halveksi omaisuuttasi ja pelasta henkesi!
-Ota laivaasi kaikenlaisia eläimiä!’ Minä rakensin arkin ja astuin
-siihen perheineni. Illalla pimeyden haltijat laskivat rankkasateen
-valloilleen. Taivaanrannalta nousi mustia pilviä, ukkonen jyrisi,
-suuret laivat särkyivät, ja jumalat istuivat alla päin, suljetuin huulin
-ja itkivät. Kuusi päivää ja yötä satoi lakkaamatta. Seitsemäntenä
-sade lakkasi, ja meri tyyntyi. Päästin silloin kyyhkysen
-vapaaksi. Kyyhkynen lensi pois, mutta palasi takaisin, sillä se ei
-löytänyt istumasijaa. Samoin teki pääskynen. Silloin päästin korpin
-vapaaksi. Se lensi pois, huomasi vesijättömaan, viipyi, nokki
-maata ja rääkyi eikä enää palannut. Nyt astuin ulos arkista. Jumalat
-saapuivat luokseni, tekivät minut kaltaiseksensa ja panivat minut
-asumaan kauas läntisiin maihin.»</p>
-
-<p class='c012'>Kuultuaan kertomuksen Gilgameš tiedusteli, miten hänkin saavuttaisi
-kuolemattomuuden. Utnapištim ilmoitti tuntevansa ainoastaan
-yhden keinon: Gilgamešin oli nukuttava yhtäjaksoisesti kuusi päivää
-ja seitsemän yötä. Gilgameš vaipuikin pitkän matkan uuvuttamana
-uneen, mutta hän heräsi kuitenkin ennen määräajan päättymistä.
-Tyhjin toimin oli hänen palattava omaan maahansa.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Gilgameš ei voinut saavuttaa kuolemattomuutta, heräsi
-hänessä halu oppia tuntemaan, minkälaista elämää ihmiset kuoltuaan
-Manalassa viettivät. Hänen rukouksistaan heltyneenä Manalan jumala
-avasi maan pintaan aukon, josta Endiku ilmaantui hänelle kertomaan
-vainajien elämästä. Ne, jotka olivat eläneet nuhteettomasti,
-oleskelivat vilpoisten vetten rannoilla yhtyneinä omaisiinsa ja sukulaisiinsa.
-Mutta ne, jotka olivat tehneet syntiä, viruivat rauhattomina
-ja nääntyneinä pitkin teitä petojen raadeltavina.</p>
-
-<p class='c012'>Lopetettuaan kertomuksensa Endiku taas laskeutui maan alle,
-ja aukko sulkeutui. Mutta Gilgameš hallitsi vielä monta vuotta viisaasti
-ja hurskaasti valtakuntaansa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Assyyria.</strong> Kuuma ilmanala ja hedelmällinen maanlaatu veltostuttivat
-vähitellen babylonialaisia, niin että he n. v. 700
-eKr. joutuivat voimakkaampien assyyrialaisten hallittaviksi. Assyyrialaiset,
-<span class='pageno' id='Page_29'>29</span>jotka olivat omaksuneet babylonialaisten sivistyksen, olivat
-sotaista ja urhoollista kansaa, ja he laskivat koko silloin tunnetun
-maailman valtansa alle, muodostaen siten ensimmäisen suuren
-<em class='gesperrt'>maailmanvallan</em>. Mahtavin Assyyrian hallitsijoista oli
-<i>Assurbanipal</i> (ass. Aššur-bāni-apli), jonka aikana Egyptikin kuului
-Assyyrian alusmaihin. Hänen aikanaan Assyyrian pääkaupunki <i>Ninive</i>
-(ass. Ninua) oli maailman suurin ja rikkain kaupunki.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_028.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 28.</i> Assyyrian kuningas leijonanajossa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_029.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 29.</i> Assyyrialainen piiritystorni.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Assyyrialaiset eivät olleet yhtä taitavia maanviljelijöitä ja kauppiaita
-kuin babylonialaiset. Eivät he myöskään harjoittaneet yhtä paljon tieteitä
-eivätkä sepittäneet sellaisia lauluja kuin nämä. Mutta he kehittivät
-sotataitoa ruveten käyttämään
-hevosia ratsuina sekä keksien piirityskoneita,
-kuten korkean puusta
-rakennetun piiritystornin, joka työnnettiin
-pyörillä muurien edustalle,
-sekä muurinsärkijän, ketjuilla telineestä
-riippuvan, päästä raudoitetun
-hirren.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_030.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 30.</i> Assyyrialainen temppeli, ennalleen suunniteltuna.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Sotaretkillään Assyyrian kuninkaat
-osoittivat kuulumatonta julmuutta.
-Kuta enemmän he teurastivat
-ihmisiä, sitä enemmän he
-kerskailivat. Eräskin kuningas kaiverrutti,
-valloitettuaan kaupungin,
-seuraavat sanat muistokiveen:
-»600 heidän soturiaan kaadoin
-aseilla, 3,000 vankia poltin
-<span class='pageno' id='Page_30'>30</span>tulessa; en jättänyt ketään
-eloon; kaupungin päämiehen
-otin elävänä vangiksi. Heidän
-ruumiinsa kasasin röykkiöiksi;
-heidän poikiaan ja
-tyttäriään poltin tulessa.
-Kaupungin päämieheltä nyljin
-nahan, levitin sen muurille.
-Kaupungin ryöstin,
-hävitin, tulella poltin.»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Uuden Babylonian
-valtakunta.</strong> Assyyriankaan
-mahtavuus ei kestänyt
-kauan. Parikymmentä vuotta Assurbanipalin kuoleman jälkeen
-eli n. v. 600 eKr. koko valtakunta hajosi. Silloin alkoi Babylonialle
-toinen suuruuden aika. Kuningas <i>Nebukadnesar</i> (bab.
-Nabū-kudurru-usur) laski valtansa alle koko läntisen puoliskon
-Assurbanipalin valtakuntaa. Lisäksi hän kaunisti Babylonin kaupunkia
-lukuisilla palatseilla ja temppeleillä.</p>
-
-<p class='c007'>Uuden Babylonian valtakunta oli vieläkin lyhytikäisempi
-kuin Assyyria. Jo v. 539 persialaiset valloittivat sen.</p>
-
-<p class='c011'>□ Assyyrialaisten veltostuttua heidän valtakuntansa kukistui. Uuden
-Babylonian hallitsija <i>Nebukadnesar</i> laski sen valtansa alle. Sitten
-Nebukadnesar teki monta muuta valloitusta; muun muassa hän valloitti
-Jerusalemin, niinkuin raamatunhistoriassa kerrotaan. Suuren osan
-hallitusaikaansa hän käytti kaunistaakseen valtakuntansa pääkaupunkia
-<i>Babylonia</i>, joka oli rakennettu kahden puolen Eufrat jokea neliön
-muotoon ja pinta-alaltaan oli kymmenen kertaa suurempi kuin Helsinki.
-Herodotoksen tiedonantojen mukaan koko kaupunkia ympäröi
-tiilistä rakennettu muuri, joka oli 25 metrin levyinen ja 100
-metrin korkuinen. Tämän muurin ympärillä oli vielä syvä vallihauta.
-»Itse kaupunki», Herodotos kertoo, »on täynnä kolmi- ja nelikerroksisia
-rakennuksia, ja sen läpi risteilee suoria katuja. Keskelle kaupunkia
-on rakennettu Bēl-Mardukin vaskiporttinen temppeli, joka
-on neliön muotoinen ja kultakin sivulta kilometrin pituinen. Keskellä
-temppeliä on neliskulmainen vahva torni, ja tämän tornin päällä
-on toinen kapeampi torni ja taas toinen sen päällä, aina kahdeksaan
-torniin saakka. Niihin johtavat portaat on tehty ulkopuolelta, ja
-nämä kiertävät kaikkien tornien ympäri.»</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_31'>31</span>Temppelien ja palatsien yhteydessä oli kuvapatsaita ja maalauksia.
-Babylonialaiset kuvapatsaat ovat yhtä kaavamaisia kuin
-egyptiläiset, mutta täällä olivat muodin vaatimukset toiset. Babylonialaiset
-rakastivat voimaa, ja sen tähden he eivät taideteoksissaan
-esittäneet solakoita ihmisiä, vaan hartevia, paksupohkeisia miehiä. Erittäin
-taitavia he olivat kuvaamaan voimakkaita leijonia tai härkiä.
-(Katso kuvia 27 ja 28!)</p>
-
-<h4 class='c010'>LÄNSISEEMILÄISET KANSAT.</h4>
-
-<p class='c009'>● Arabiasta tulleet seemiläiset eivät ottaneet haltuunsa ainoastaan
-kaksoisjokien maata, vaan he valloittivat myös lännempää
-<em class='gesperrt'>Syyrian</em> eli Välimeren rannikkoalueen. Täällä he hajaantuivat
-moneksi kansaksi ja perustivat useita pieniä valtioita, joista raamatunhistoriassa
-on tehty tarkemmin selkoa. Nämä kansat eivät
-ole tulleet tunnetuiksi sotaisista urotöistä, mutta muutamat niistä
-ovat saaneet mainetta toisella tavalla.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Foinikialaiset.</strong> Kapealla rantakaistaleella Libanonin ja Välimeren
-välillä asui kansa, joka hajaantuneena lukuisiin kaupunkivaltioihin
-oli vailla yhteistä nimeä, kunnes kreikkalaiset myöhemmin
-rupesivat sanomaan sitä <em class='gesperrt'>foinikialaisiksi</em>. Maanviljelys
-ei riittänyt elättämään Foinikian väestöä, koska hedelmällistä
-rantalaaksoa oli tuiki vähän ja suurin osa maata oli karua
-vuorenrinnettä. Senpä tähden asukkaat käänsivätkin huomionsa
-mereen, hakien sieltä elatuksensa. Aluksi he harjoittivat kalastusta
-rannikolla, mutta pian he oppivat laivoillaan kulkemaan etäisempiin
-seutuihin ryöstö- ja kaupparetkille.</p>
-
-<p class='c007'>Foinikian tärkeimmät kauppakaupungit olivat <i>Sīdōn</i> ja <i>Ty̆ros</i>
-(foin. Sor). Ne olivat kukoistavimmillaan vuoden 1000 tienoissa
-eKr.</p>
-
-<p class='c007'>Kauppansa helpottamiseksi foinikialaiset perustivat kauppa-paikkoja
-eli siirtokuntia kauppateittensä varsille. Etäisin näistä
-oli <i>Gaddir</i> (nykyinen Cadiz [kadi´þ]) Atlantin meren rannikolla, mutta
-mahtavin kaikista oli tyroslaisten Afrikan pohjoisrannikolle perustama
-<i>Karthā´go</i> (foin. Karth-Hadathā eli Uusikaupunki), joka perustettiin
-<span class='pageno' id='Page_32'>32</span>n. v. 800 eKr. ja vihdoin paisui emäkaupunkiaan mahtavammaksi.</p>
-
-<p class='c007'>Foinikialaiset olivat myös taitavia teollisuuden harjoittajia. He
-valmistivat lasiastioita, ja heidän purppuranväriset kankaansa olivat
-maailmankuuluja. Lasinvalmistuksen he olivat oppineet Egyptistä
-ja purppuravärjäyksen Babyloniasta.</p>
-
-<p class='c007'>Foinikialaiset käyttivät puhdasta äännekirjoitusta. Mutta
-tämänkin taidon he olivat oppineet eräältä naapurikansaltaan.</p>
-
-<p class='c007'>Foinikialaiset eivät siis itse sivistystä monipuolisesti kehittäneet,
-vaan saivat sen valmiina muilta kansoilta. Mutta he tutustuttivat
-kreikkalaiset Babylonian ja Egyptin sivistykseen, ja tämän
-takia heidän merkityksensä on sangen suuri.</p>
-
-<p class='c006'>Itämaiden taitavimmat kauppiaat olivat Välimeren rannalla asuvat
-<i>foinikialaiset</i>. He rakensivat laivansa Libanonin setrimetsistä
-saamistaan rakennusaineista. Laivat olivat soudettavia, mutta myötätuulessa
-käytettiin myös purjeita. Foinikialaiset eivät yleensä uskaltaneet
-lähteä aavaa merta purjehtimaan, vaan pysyttelivät rannikoilla
-vetäen laivansa yöksi maihin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_031.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 31.</i> Foinikialainen laiva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kauppamatkoillaan foinikialaiset kehittyivät vanhan ajan etevimmäksi
-merikansaksi. Heidän ensimmäiset retkensä ulottuivat vain
-Kypros saareen. Kyproksen asukkaat eivät aluksi tahtoneet laskea foinikialaisia
-maihin, mutta nämä tunkeutuivat saareen väkisin, ryöstivät
-laajalti seutua ja purjehtivat sitten takaisin. Myöhemmin he alkoivat
-<span class='pageno' id='Page_33'>33</span>harjoittaa kauppaa kyproslaisten kanssa, ostaen heiltä varsinkin vaskea,
-jota tavattiin runsaasti saarelta. Kyproksesta foinikialaiset jatkoivat
-purjehduksiaan Vähän Aasian rannikolle, Kreikkaan, Sisiliaan
-ja Pohjois-Afrikan rannikolle. Viimein he tulivat Gibraltarin [hibralta´r]
-salmeen, jota siihen aikaan pidettiin maailman äärimmäisenä rajana.
-He astuivat maihin Espanjassa ja löysivät sieltä sellaisen määrän hopeata,
-että jättivät sinne ankkurinsa ja muut tavaransa sekä
-valmistivat uudet hopeasta, voidakseen tuoda tätä kallista metallia
-enemmän kotiin. Purjehtivatpa he tuon luulotellun maailmanrajan
-toiselle puolelle Britanniaan saakka, jota he sanoivat »Tinasaariksi»
-sieltä saamansa metallin mukaan.&thinsp;—&thinsp;Mutta eivätpä foinikialaiset
-purjehtineet vain Välimerellä. Punaista merta myöten he kulkivat
-kauas etelään Afrikan itärannikkoa, tuoden palatessaan norsunluuta
-ja suitsutusaineita. Purjehtivatpa he kerran koko Afrikan
-ympäri, mikä retki kesti kolme vuotta. Myös karavaanimatkoja
-foinikialaiset tekivät etäisiin maihin. Kauppamatkoiltaan
-tuomansa tavarat he sitten myivät Babyloniaan ja
-Egyptiin.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_032.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 32.</i> Foinikialaisen rintakuva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Foinikialaiset olivat tavattoman viekkaita kauppiaita. Arvottomia
-helyjä vastaan he vaihtoivat itselleen kallisarvoisia tavaroita.
-Usein he hyökkäsivät asukasten kimppuun ja tekivät heistä orjia,
-jotka he sitten kuljettivat Babyloniin myytäviksi. Siitäpä syystä
-asukkaat eivät uskaltaneet tulla heidän puheilleen, vaan kauppa
-suoritettiin sangen kummallisella tavalla. Herodotos kertoo tästä asiasta
-seuraavasti: »Saavuttuaan vieraaseen maahan foinikialaiset ottavat
-esille tavaransa, asettavat ne riviin rannalle,
-astuvat laivoihinsa ja tekevät
-nuotion. Kun asukkaat näkevät sen savun,
-he tulevat meren rantaan; sitten he
-asettavat kultaa maksuksi tavaroista,
-jonka jälkeen he vetäytyvät pois. Silloin
-foinikialaiset astuvat maihin ja tulevat
-katselemaan. Jos kulta näyttää
-vastaavan tavaroiden arvoa, ottavat he
-sen ja lähtevät matkoihinsa. Mutta jos
-se ei sitä vastaa, nousevat he uudestaan
-aluksiinsa ja jäävät niihin odottamaan.
-Mutta asukkaat tulevat sinne ja asettavat
-heti lisäksi kultaa, kunnes saavat heidät
-tyydytetyiksi.»&thinsp;—&thinsp;Myöhemmin foinikialaiset
-alkoivat kauppaa tehdessään käyttää
-leimattua rahaa.</p>
-
-<p class='c007'>Foinikialaisten tärkein kauppakaupunki
-<span class='pageno' id='Page_34'>34</span>oli <i>Ty̆ros</i>, jonka rikkauksista Raamatussakin puhutaan. Kerran
-sanotaan Tyroksen kuningassuvun keskuudessa syntyneen riitaisuuksia.
-Henkensä pelastamiseksi nuori kuningatar <i>Dīdō</i> nousi satamassa
-olevaan laivaan ja pakeni länttä kohti. Hän laski seuralaisineen
-maihin Afrikan rannikolla. Siellä hän pyysi ostaa asukkailta maata,
-mutta nämä suostuivat myymään ainoastaan sellaisen maapalan, jonka
-hän voisi ympäröidä härän vuodalla, eikä ollenkaan enempää. Dido leikkautti
-silloin vuodan pitkiksi hihnoiksi ja ympäröi niillä sen kallioisen
-niemekkeen, johon sitten perustettiin <i>Karthāgo</i>n siirtokunta. Karthagosta
-kasvoi niin mahtava kauppakaupunki, että se vei voiton Tyroksestakin.
-Olipa se erääseen aikaan koko Välimeren tärkein kauppapaikka.</p>
-
-<p class='c007'>Monta muutakin siirtokuntaa foinikialaiset kauppansa helpottamiseksi
-perustivat, mutta ei mikään muu kohonnut niin mahtavaksi
-kuin Karthago.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_033.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 33.</i> Jerusalemin temppeli Kristuksen aikana.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Israelilaiset.</strong> Välimeren ja Jordanin vaiheilla asui toinen tärkeä
-länsiseemiläinen kansa, <em class='gesperrt'>israelilaiset</em> (<em class='gesperrt'>heprealaiset, juutalaiset</em>).
-Raamatunhistoriasta tiedämme, että tämä kansa
-joutui Egyptiin ja asuttuaan siellä muutamia vuosisatoja palasi
-<i>Mooseksen</i> johtamana luvattuun <i>Kanaan</i>in eli <i>Palestiina</i>n
-maahan. Aluksi israelilaiset eivät tahtoneet kuningasta, koska
-<span class='pageno' id='Page_35'>35</span>Jahve oli heidän hallitsijansa. Sellaista hallitusmuotoa, jolloin
-Jumalaa katsotaan valtakunnan hallitsijaksi ja papisto hallitsee
-hänen nimessään, sanotaan <em class='gesperrt'>teokraattiseksi</em>. Myöhemmin
-Israelin valtakunnasta kuitenkin tuli maallinen kuningaskunta.
-<i>Saul</i>in, <i>Daavid</i>in ja <i>Salomo</i>n hallitessa n. v. 1000 eKr. se oli laajimmillaan,
-ulottuen Sinaista Eufratiin saakka. Daavidin aikana tehtiin
-pääkaupungiksi <i>Jerusalem</i> (hepr. Jerūšālaim), johon Salomo rakennutti
-Jahvelle komean temppelin. Israelilaiset eivät kuitenkaan
-hekään tulleet valloittajina kuuluisiksi. Kohta Salomon kuoleman
-jälkeen valtakunta jakautui kahtia: <i>Israel</i>iin ja <i>Juuda</i>an, joista edellisen
-valloittivat assyyrialaiset, jälkimmäisen Nebukadnesar.</p>
-
-<p class='c007'>Israelilaisten merkitys on siinä, että heidän keskuudessaan
-<em class='gesperrt'>yksijumalaisuus</em> eli <em class='gesperrt'>monoteismi</em> pääsi kehittymään.
-Aluksi <i>Jahve</i> oli vain israelilaisten jumala, ja muilla kansoilla oli
-omat jumalansa, mutta myöhemmin profeetat nimenomaan opettivat,
-että Jahve oli yksi ja ainoa eikä hänen rinnallaan ollut muuta jumalaa
-olemassakaan. Juutalaisten keskuudessa syntyi myös <i>Jeesus
-Kristus</i>, joka kehitti tämän monoteistisen uskonnon vielä jalommaksi.</p>
-
-<h4 class='c010'>PERSIALAISET.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Heettiläiset.</strong> Toistaiseksi olemme puhuneet kahdesta kansanrodusta,
-haamilaisista ja seemiläisistä. Nyt on meidän tutustuttava
-kolmanteen, <em class='gesperrt'>arjalaiseen</em> eli <em class='gesperrt'>indo-eurooppalaiseen</em>.
-Se on paljoa laajemmalle levinnyt kuin molemmat edelliset. Siihen
-kuuluvat melkein kaikki Euroopan kansat ja sitä paitsi useat aasialaisetkin,
-kuten hindut. Indo-eurooppalaisiin kuuluivat mm. Vähän
-Aasian <em class='gesperrt'>heettiläiset</em>, joita vastaan Egyptin kuningas Ramses II
-taisteli. Heettiläisillä oli oma kuvakirjoituksensa, vaikka he myös
-käyttivät paljon nuolenpääkirjoitusta. Vuoden 1200 vaiheilla he perustivat
-suuren valtakunnan, joka käsitti koko Vähän Aasian ja ulottui
-lähelle Egyptin rajaa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Iraani.</strong> Arjalaisia olivat myös <em class='gesperrt'>persialaiset</em>, jotka asuivat muinaisessa
-<i>Iraani</i>ssa Tigris ja Indus jokien välillä. Tämä maa on täynnä
-vastakohtia. Päivä on lämmin ja herttainen, äkkiä yllättävä yö jäätävän
-kylmä. Paikoin on hedelmättömiä erämaita tai jylhiä vuoristoja,
-<span class='pageno' id='Page_36'>36</span>paikoin ihania laaksoja ruusutarhoineen sekä manteli- ja viiniköynnösistutuksineen.
-Erämaista puhaltavat polttavat tuulet ja vuorilta
-raivoisat lumimyrskyt, jotka uhkaavat laaksojen viljelystä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_persian.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Persian valtakunta laajimmillaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Uskonto.</strong> Iraanin luonto vaikutti uskontoon. Se muodostui
-<em class='gesperrt'>dualistiseksi</em>, s. o. uskottiin kahteen jumaluusolentoon,
-jotka olivat ainaisessa taistelussa keskenään. Hyvyyden jumala oli
-nimeltään <i>Ahuramazdā</i>, ja hänen valtakuntaansa kuuluivat kotieläimet
-ja hyödylliset kasvit sekä ahkerat ja rehelliset ihmiset. Pahuuden
-jumala taas oli <i>Angramainju</i>, jolle kuuluivat rikkaruohot
-ja petoeläimet sekä laiskat ja väärämieliset ihmiset. Kumpikin
-jumala lähetti henkiolentoja ihmisiä johtamaan, mutta
-ihmisten velvollisuus oli kuunnella hyvien suojelushenkien ääntä
-sekä muokkaamalla peltoja, hoitamalla karjaa ja rehellisellä elämänvaelluksella
-taistella Ahuramazdan valtakunnan puolesta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kyyros (560–529).</strong> Persian kuningas <i>Kyyros</i> (pers. Kūruš)
-oli lempeä mies, mutta samalla taitava sotapäällikkö. Ensin hän
-valloitti <em class='gesperrt'>Meedian</em> valtakunnan v. 550. Sitten hän kukisti
-<em class='gesperrt'>Lyydian</em> valtakunnan Vähässä Aasiassa ja vihdoin <em class='gesperrt'>Babyloniankin</em>
-(v. 539). Vanhoilla päivillään Kyyros lähti sotaretkelle
-Oksos joen pohjoispuolella asuvia kansoja vastaan, mutta
-tällä retkellä hän kuoli v. 529.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_37'>37</span>
-<img src='images/kuva_034.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 34.</i> Kyyros kuvattuna jumalaksi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kun muut itämaiden kansat alkoivat veltostua,
-muodostivat <i>persialaiset</i> laajan valtakunnan.
-Heidän maailmanvaltansa perustaja oli kuningas
-<i>Kyyros</i>, jonka elämästä kerrotaan monta
-kummallista tarinaa. Eräs näistä tekee selkoa siitä,
-miten Persia vapautui <i>Meedia</i>n ylivallasta. Kyyros
-oli muka Meedian viimeisen kuninkaan <i>Astyă´gēe</i>n
-tyttärenpoika. Astyages näki kerran unen, että
-hänen tyttärensä helmasta kasvoi puu, joka varjollaan
-peitti koko Etu-Aasian. Unenselittäjät
-sanoivat tämän merkitsevän, että tytär, joka oli
-persialaisen ylimyksen puoliso, oli synnyttävä
-pojan, joka kohoaisi koko Etu-Aasian hallitsijaksi.
-Koska Astyages pelkäsi, että tuo tyttärenpoika
-riistäisi häneltä kruunun, hän tuotti Kyyroksen
-luoksensa, kohta kun hän oli syntynyt, ja
-jätti hänet muutaman hoviherran tapettavaksi.
-Tämä ei kuitenkaan itse tahtonut murhatyötä
-suorittaa, vaan uskoi tehtävän eräälle paimenelle.
-Paimenelta oli vastikään kuollut lapsi, eikä
-hän hennonnut tappaa poikaa, vaan otti hänet omaksi kasvatikseen.</p>
-
-<p class='c012'>Kyyros jäi siis eloon ja varttui paimenten majassa vahvaksi ja
-kauniiksi pojaksi. Kun hän kerran oli leikkimässä muiden poikien
-kanssa, toiset valitsivat hänet kuninkaakseen. Hän antoi käskyjään,
-ja muut tottelivat häntä, mutta erään ylhäisen meedialaisen
-poika kieltäytyi noudattamasta kuninkaan määräystä. Silloin Kyyros
-käski toisten poikien antaa uppiniskaiselle selkäsaunan. Piesty
-valitti asiasta isälleen, ja tämä ilmoitti siitä kuninkaalle. Tuon meedialaisen
-ylimyksen korkean arvon takia Astyages päätti rangaista
-luultua paimenpoikaa. Hän kutsui paimenen poikineen luoksensa.
-Kyyroksen uljuus ja ulkomuoto herättivät kuitenkin Astyageessa
-epäilyksiä, ja pelästyneenä paimen tunnusti kuninkaalle
-Kyyroksen oikean sukuperän. Unenselittäjät rauhoittivat kuitenkin
-Astyagesta vakuuttamalla, että uni jo oli toteutunut, koska Kyyros
-leikissä oli ollut kuninkaana. Astyages lähetti sen tähden pojan hänen
-todellisten vanhempiensa luo Persiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Vaikka Astyages oli mielissään tyttärenpoikansa pelastumisesta,
-hän kuitenkin päätti rangaista tottelematonta hoviherraa, joka
-oli jättänyt pojan eloon. Hän kutsui hovilaisen aterialle, mutta valmistutti
-hänelle ruoaksi hänen oman poikansa. Kun muille vieraille
-tarjottiin lammaspaistia, annettiin hovilaiselle hänen tietämättään
-hänen oman poikansa lihaa. Aterian jälkeen Astyages kysyi;
-»Miltä ruoka maistui?»&thinsp;—&thinsp;»Sangen hyvältä», isä vastasi. Astyages
-ilmoitti hänelle, minkälaista otusta hän oli syönyt. Mutta hoviherra
-ei uskaltanut ilmaista suuttumustaan, vaan sanoi: »Kaikki, mitä
-kuningas tekee, on hyvää.»</p>
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_38'>38</span>
-<img src='images/map_kreikkalaismaailma.jpg' alt='KREIKKALAISMAAILMA PELOPONNESOLAISSODAN' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_40'>40</span>Mieheksi vartuttuaan Kyyros kerran käski persialaisten saapua
-luokseen sirpit mukanaan. Sitten hän pani heidät koko päiväksi raivaamaan
-orjantappuraketoa. Seuraavana päivänä persialaisten oli uudestaan
-tultava Kyyroksen luo, mutta nyt juhlavaatteissa. Tällä kertaa
-heille valmistettiin pidot, joissa tarjottiin maukkaita hedelmiä, viiniä
-ja raavaan lihaa. Illalla Kyyros kysyi, kumpi päivä oli ollut mieluisampi.
-Kaikki vastasivat yhdestä suusta: »Jälkimmäinen.» Silloin Kyyros
-sanoi: »Niin kauan kuin pysytte meedialaisten ikeen alla, täytyy
-teidän raataa niin kuin edellisenä päivänä, mutta jos seuraatte minua
-ja teette minut hallitsijaksenne, on jokainen päivä oleva jälkimmäisen
-kaltainen.» Persialaiset tarttuivatkin aseisiin, valitsivat Kyyroksen
-kuninkaakseen ja voittivat Astyageen.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_035.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 35.</i> Kroisos polttoroviolla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Merkillinen on myös kertomus <i>Lyydia</i>n
-valtakunnan kukistamisesta. Tämän maan
-kuninkaana oli <i>Kroisos</i>, joka oli maailman
-rikkain mies. Sattuipa kerran hänen pääkaupunkiinsa,
-joka oli nimeltään <i>Sardeis</i>, tulemaan
-kreikkalainen lainsäätäjä, <i>Sŏ´lōn</i>. Kroisos
-näytti vieraalleen kaikki aarteensa ja
-tiedusteli sitten, ketä hän piti onnellisimpana
-ihmisenä maailmassa. Solon vastasi:
-»Onnellisimpana pidän ateenalaista
-<em class='gesperrt'>Tellosta</em>. Hän eli kotikaupunkinsa ollessa
-kukoistavimmillaan. Hänellä oli hyviä
-lapsia, ja hän saavutti korkean iän.
-Vihdoin hän kaatui taistelussa isänmaan
-puolesta.» »Mutta ken», kysyi kuningas,
-»on häntä lähinnä mielestäsi onnellisin?» Silloin Solon ilmoitti nimeltä
-kaksi kreikkalaista nuorukaista, jotka vetivät äitinsä vaunuissa temppeliin,
-koska vetojuhtia ei ajoissa saatu laitumelta. Iloisena astui
-äiti temppelirakennukseen ja rukoili jumalia antamaan lapsille, mikä
-oli parasta maailmassa. Sillä aikaa nuorukaiset nukkuivat temppeliin
-ja kuolivat. Palatessaan poikiensa luo äiti ymmärsi, että ihmiselle oli
-parasta kuolla nuorena. Kuullessaan tämän Kroisos sanoi pahoillaan:
-»Etkö siis pidä minun onneani niinkään suurena kuin tavallisten
-ihmisten?» Mutta Solon vastasi: »Oi kuningas, ei ketään voi kiittää
-onnelliseksi ennen kuolemaansa.»</p>
-
-<p class='c012'>Muutamia vuosia tämän jälkeen Kroisos ryhtyi sotaan Kyyros
-kuningasta vastaan ja varusti suuren sotajoukon. Ennen kuin hän
-<span class='pageno' id='Page_41'>41</span>lähti liikkeelle, hän kuitenkin lähetti sanansaattajia <i>Delfo´in</i> ennustajapappien
-luo Kreikkaan tiedustelemaan yrityksen onnistumista.
-Täällä vastattiin hänen kysymykseensä: »Jos Kroisos menee
-<em class='gesperrt'>Hālys</em>
-joen yli, on hän hävittävä suuren valtakunnan.» Tästä vastauksesta
-Kroisos ilostui suuresti. Luullen voittavansa persialaiset hän marssitti
-joukkonsa Halys joen yli, joka oli hänen valtakuntansa itäisenä rajana.
-Mutta ennustus tarkoittikin sitä, että Kroisos oli hävittävä oman
-valtakuntansa. Hänen sotajoukkonsa voitettiin taistelussa, ja itse
-hän joutui vangiksi. Kyyros rakennutti rovion, jolle Kroisos kahlehdittuna
-asetettiin. Jo oli tuli sytytetty, kun Kroisos muisti Solonin
-sanat ja huusi kovalla äänellä: »Solon, Solon, Solon!» Kyyros
-ei ymmärtänyt tämän sanan merkitystä, mutta uteliaana hän otatti
-Kroisoksen alas roviolta tiedustellakseen häneltä asiaa. Kun Kyyros
-oli kuullut kuninkaan kertomuksen, hänen tuli sääli hänen onnettomuuttaan;
-hän lahjoitti hänelle hengen ja piti häntä sitten suuressa
-kunniassa.</p>
-
-<p class='c012'>Kymmenkunta vuotta Lyydian kukistumisen jälkeen Kyyros
-lähti valloittamaan Babylonian valtakuntaa. Babylonin kaupungin
-veltot asukkaat kuninkaineen luottivat Nebukadnesarin rakentamiin
-muureihin ja viettivät päivänsä iloisissa juhlissa ja juomingeissa,
-vaikka Kyyroksen joukot seisoivat kaupungin edustalla. Silloin papit
-veivät Kyyroksen miehille kaupungin avaimet.</p>
-
-<p class='c012'>Vielä vanhoilla päivillään Kyyros lähti sotaretkelle maan
-pohjoisrajalla asuvia raakalaiskansoja vastaan. Taistellessaan erästä
-kuningatarta vastaan hän kaatui. Kuningatar viskasi hänen
-päänsä verellä täytettyyn säkkiin, sanoen: »Juo nyt kylliksesi verikoira!»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Dareios.</strong> Kyyrosta seurasi valtaistuimella hänen poikansa
-<i>Kambȳ´sēs</i> (pers. Kãbudžija), joka valloitti Egyptin v. 525. Sen
-jälkeen tuli hallitsijaksi <i>Dāre´ios</i> (pers.
-Dārajavauš), joka laski muun
-muassa <i>Thraakian</i> ja <i>Makedonian</i> valtansa alle, mutta joka kuitenkin
-pääasiallisesti on tullut tunnetuksi laajan valtakuntansa järjestäjänä.
-Hän jakoi koko valtakunnan 23 maakuntaan, joita kutakin
-hallitsi <em class='gesperrt'>satraappi</em>. Jokaisen maakunnan maksettavaksi
-määrättiin vuotuinen vero maakunnan suuruuden mukaan; Babylonian,
-joka oli rikkain, oli maksettava kaksi kertaa enemmän
-kuin muiden maakuntien.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_42'>42</span>
-<img src='images/kuva_036.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 36.</i> Dareios saattajineen (jotka kantavat päivänvarjoa ja kärpäsviuhkaa).</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kyyros oli Persian valtakunnan
-perustaja, mutta hänen
-toinen seuraajansa <i>Dāre´ios</i>
-oli sen järjestäjä. Hän jakoi
-maan 23 maakuntaan,
-joita hallitsivat <em class='gesperrt'>satraapit</em>.
-Jotteivät he paisuisi liian mahtaviksi,
-oli heille jätetty vain
-verojen kanto ja hallituksen
-hoito. Sen sijaan maakunnan
-sotajoukot olivat erityisen sotapäällikön
-johdossa. Vielä oli
-satraapin rinnalla kuninkaallinen
-kirjuri, joka piti silmällä
-hänen toimintaansa ja
-antoi siitä sanan <em class='gesperrt'>suurkuninkaalle</em>.
-Dareios lähetti silloin
-tällöin erityisiä virkamiehiä,
-joita sanottiin »kuninkaan
-silmiksi», tarkastamaan maakuntien
-hallitusta. Jotta suurkuningas
-nopeasti saisi tietää,
-mitä kussakin osassa valtakuntaa
-tapahtui, rakennettiin teitä
-pääkaupungeista eri suunnille.
-Näistä oli kuuluisin se, joka kulki
-Sūsasta Sardeis kaupunkiin. Tavalliset
-matkustajat tarvitsivat
-tätä matkaa varten kolme kuukautta,
-mutta kuninkaallinen
-hevosposti toimitti viestin yhdessä
-viikossa. Hevospostista
-Herodotos kirjoitti seuraavasti:
-»Ei ole mitään kuolevaista
-olentoa, joka nopeammin
-tulisi perille kuin Persian kuninkaan sanansaattajat. Määrätyn
-välimatkan päähän toisistaan on sijoitettuna yhtä monta hevosta ja
-miestä, kuin koko matkaan menee päiviä, niin että hevonen ja mies
-on asetettu kutakin päivämatkaa kohti. Heitä ei estä lumi, ei rankkasade,
-ei helle eikä yö. Riennettyään määrämatkansa ensimmäinen jättää
-sanan toiselle, toinen taas kolmannelle. Sillä tavoin viesti kulkee,
-että toinen aina jättää sen toiselle.»</p>
-
-<p class='c012'>Helpottaakseen veronmaksua ja kauppaa Dareios leimautti
-<span class='pageno' id='Page_43'>43</span>kultarahoja, joita sanottiin <em class='gesperrt'>dareikeiksi</em> ja jotka arvoltaan olivat
-25 kultamarkkaa. Kaikkia aarteitaan hän ei kuitenkaan leimauttanut
-rahaksi, vaan Herodotos kertoo hänen säilyttäneen niitä seuraavalla
-tavalla: »Hän sulattaa ja valaa hopeansa ja kultansa saviruukkuihin
-ja täytettyään astian hän ottaa ympäriltä pois saven.
-Aina kun hän tarvitsee rahoja, menee hän aarrekammioonsa ja hakkaa
-metallista niin suuren kappaleen kuin kulloinkin on tarpeen.»</p>
-
-<h3 class='c013'>II. Kreikka.</h3>
-
-<h4 class='c010'>MAA JA KANSA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maa.</strong> Kreikka on pinta-alaltaan pieni. Verrattuna muuhun
-Eurooppaan se on kuin pikkusormi koko kämmenen rinnalla.
-Maata ympäröi kolmelta puolelta meri. Tässä se eroaa niistä
-maista, joihin aikaisemmin olemme tutustuneet; nehän olivat
-miltei järjestään mannervaltioita. Kreikan itäpuolella on saarekas
-<i>Aige´ia</i>n meri. Suuri <i>Kreeta</i>n saari erottaa Aigeian meren Välimerestä.
-Lähellä Kreikan rannikkoa on Kreetan kokoinen <i>Euboia</i>
-ja etelämpänä <i>A´igīna</i>n lahdessa <i>Salami´s</i> saari. Vastapäätä Aiginan
-lahtea on Kreikan länsirannikolla syvä <i>Korinthoksen</i> lahti. Aigeian
-meren täyttää <i>Kykladien</i> saariryhmä, johon kuuluu muun muassa
-pieni, mutta vanhalla ajalla kauppapaikkana ylen tärkeä <i>Dēlos.</i>
-Kreikan länsipuolella taas leviää <i>Joonia</i>n meri, jossa ovat <i>Joonia</i>n
-saaret, muun muassa pieni <i>Ithă´kā.</i> Kaikki nämä saaret ovat kallioisia,
-sillä ne ovat oikeastaan vedenalaisten vuoriharjanteiden
-huippuja.</p>
-
-<p class='c007'>Samoin kuin saaret on Kreikan mannerkin kauttaaltaan vuorista.
-Korkeat harjanteet ja jyrkät kukkulat sulkevat väliinsä kapeita
-ja pieniä, mutta viljavia ja ihania umpilaaksoja. Kaukana pohjoisessa
-on korkea <i>Ŏ´lympos</i> vuori. Etelämpänä on <i>Oita</i> vuoren
-ja meren välillä kuuluisa <i>Thermopy̆´lai</i>n sola. Vuoriniemekkeet
-pistävät kauas mereen, ja niiden väliin tunkeutuvat syvät merenlahdet.
-Sen tähden onkin Kreikan rannikko suhteettoman pitkä.
-<span class='pageno' id='Page_44'>44</span>Vaikka maa on pienempi kuin Portugali, on rannikko pitempi kuin
-Espanjan.</p>
-
-<p class='c007'>Maan ilmasto on ihana. Laaksoissa ei sada lunta kuin kerran
-kahdessakymmenessä vuodessa. Mutta meren läheisyys estää ilmaa
-myös liiaksi lämpenemästä. Ihmisten ei tarvitse ylenmäärin ponnistella
-elantonsa hankkimiseksi, mutta he eivät kuitenkaan pääse
-laiskistumaan ja veltostumaan kuten itämailla. Täten kreikkalaisista
-tuli toimelias ja sivistykseen pyrkivä kansa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Valtiot.</strong> Kreikan luonto vaikutti osaltaan sen, että valtiot
-täällä olivat pienempiä kuin itämailla. Kreikassa ei syntynyt
-laajoja yleisvaltioita, vaan jokainen umpilaakso, vieläpä jokainen
-kaupunki muodosti oman valtion. Toisinaan kyllä jokin mahtava
-kaupunkivaltio saattoi laskea valtansa alle lähimmät naapurit,
-mutta se ei silloinkaan päässyt paisumaan suurehkoa suomalaista
-pitäjää laajemmaksi.</p>
-
-<p class='c007'>Koko Kreikka jakautui kolmeen pääosaan. Nämä olivat <i>Pohjois-Kreikka</i>,
-<i>Keski-Kreikka</i> eli <i>Hella´s</i> sekä <i>Etelä-Kreikka</i> eli <i>Pelopo´nnēsos.</i>
-Pohjois-Kreikka jakautui kahteen osaan, vuoriseen
-<i>Ē´peirokseen</i> ja <i>Thessalia</i>n tasankomaahan, joissa kummassakin oli
-monta valtiota. Hellaassa oli kaksi huomattavaa maakuntaa: <i>Boiōtĭ´ā</i>
-ja <i>Attika</i>. Keskellä Boiotiaa oli tärkeä <i>Thēba</i>n kaupunki. Attikassa
-sijaitsi <i>Ateena</i>, joka oli laskenut koko tämän maakunnan valtansa
-alle. Peloponnesoksessa oli tärkein maakunta <i>Lakōnia</i>, jossa
-oli <i>Sparta</i>n kaupunki. Sparta oli valloittanut koko Lakonian,
-vieläpä muitakin Peloponnesoksen valtioita.</p>
-
-<p class='c007'>Aikojen kuluessa siirtyi kreikkalaisia muihinkin maihin asumaan.
-Näin syntyi lukuisia kreikkalaisia <em class='gesperrt'>siirtokuntia</em> Vähän-Aasian länsirannikolle,
-muun muassa rikas ja mahtava <i>Mi´lētos</i>. Myöskin Aigeian
-meren pohjoisrannikolla oli monta siirtokuntaa. Enimmän niitä
-kuitenkin perustettiin Etelä-Italiaan, jota ympäristön asukkaat sanoivatkin
-<i>Suur-Kreikaksi</i>. Sisiliassa heillä niinikään oli lukuisia
-siirtoloita. Näistä siirtokunnista olivat tärkeimmät <i>Tare´ntum</i> Etelä-Italiassa
-ja <i>Syrakusa</i> Sisiliassa.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_45'>45</span>● <strong>Heimot.</strong> Kreikan asukkaat olivat indo-eurooppalaista kansaa,
-joka kutsui itseään <em class='gesperrt'>helleeneiksi</em>. Eri heimot erosivat
-toisistaan tuntuvasti. Peloponnesoksen <em class='gesperrt'>doorilaiset</em> olivat
-jäykkiä, elämäntavoiltaan yksinkertaisia ja vanhoihin tapoihin kiintyneitä.
-Attikassa ja saarilla asuvat <em class='gesperrt'>joonialaiset</em> sen sijaan
-olivat vilkasta, sivistynyttä ja uudistushaluista kansaa.</p>
-
-<h4 class='c010'>USKONTO.</h4>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_037.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 37.</i> Zeus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Jumalat.</strong> Kreikkalaiset palvelivat
-useita jumalia. Heidän uskontonsa
-oli siis polyteistinen. Jumalat
-olivat heidän käsityksensä mukaan
-ihmisten kaltaisia sekä ulkomuodoltaan
-että luonteeltaan. Olipa heissä
-samoja heikkouksiakin kuin ihmisissä:
-he rakastivat ja vihasivat, olivat kateellisia,
-pettivät jne. Mutta monessa
-suhteessa he kuitenkin olivat ihmisiä
-etevämpiä. Niinpä he olivat <em class='gesperrt'>kuolemattomia</em>
-ja useimmat heistä olivat
-ikuisesti nuoria ja kauniita. He
-saattoivat silmänräpäyksessä siirtyä etäisimpiinkin
-seutuihin ja koska tahansa
-vaihtaa hahmoa. Mutta jumalienkin yläpuolella oli taipumaton
-<em class='gesperrt'>kohtalo</em>, jonka määräyksiä heidän oli pakko noudattaa.</p>
-
-<p class='c007'>Kreikkalaiset ajattelivat jumalien asuvan lumiharjaisella Olympos
-vuorella, joka kohosi Thessalian laaksosta äkkijyrkkänä huimaavaan
-korkeuteen. Siellä heillä oli linnansa, jossa he elivät iloisessa
-seurustelussa ja huveissa, syöden <em class='gesperrt'>ambrosiaa</em> ja juoden
-<em class='gesperrt'>nektaria</em>. Tärkeimmät kreikkalaisten jumalista olivat seuraavat
-kaksitoista:</p>
-
-<p class='c006'><i>Zeus</i>, taivaan ja ukkosen jumala.</p>
-
-<p class='c007'><i>Hē´rā</i>, Zeun puoliso, valtioiden suojelija.</p>
-
-<p class='c007'><i>Poseidō´n</i>, Zeun veli, meren jumala.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_46'>46</span><i>Hā´dēs</i>, Zeun veli, Manalan jumala.</p>
-
-<p class='c007'><i>Palla´s Athē´nē</i>, tieteiden ja sotataidon jumalatar.</p>
-
-<p class='c007'><i>Ā´rēs</i>, riehuvan taistelun jumala.</p>
-
-<p class='c007'><i>Foibos Apo´llōn</i>, valon jumala ja taiteiden suojelija.</p>
-
-<p class='c007'><i>Artemis</i>, metsästyksen jumalatar.</p>
-
-<p class='c007'><i>Afrodī´tē</i>, kauneuden jumalatar.</p>
-
-<p class='c007'><i>Hē´faistos</i>, tulen jumala.</p>
-
-<p class='c007'><i>Diŏ´nȳsos</i>, viinin ja sivistyksen jumala.</p>
-
-<p class='c007'><i>Hermē´s</i>, jumalien sanansaattaja sekä kauppiasten ja varkaiden
-suojelija.</p>
-
-<p class='c006'>Vanhempina aikoina kreikkalaiset kuvittelivat ihmisten kuolemantakaista
-elämää synkäksi ja ilottomaksi harhailemiseksi hämärässä
-Manalassa; varjoina vainajat siellä liikkuivat toisten varjojen
-parissa. Myöhemmin he arvelivat Manalassa olevan kaksi osaa;
-toisen nimi oli <i>Ēly̆´sion</i>, toisen <i>Tartaros</i>. Edelliseen joutuivat muinaisaikojen
-suuret sankarit sekä myöhempienkin aikojen ihmisistä
-ne, jotka elivät nuhteettomasti. Elysionin valoisilla kentillä he
-viettivät surutonta elämää. Tartaros taas oli ikuisen pimeyden vallassa.
-Siellä onnettomat rikoksentekijät viettivät kolkkoja ja ilottomia
-päiviä.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kreikkalaisten käsityksen mukaan oli ennen jumalia <em class='gesperrt'>titaanien</em>
-jättiläissuku hallinnut maailmaa. Eräs näitä oli <i>Krŏ´nos</i>. Hän oli
-synkkämielinen ja armoton mies, joka nieli omat lapsensa, kohta
-kun ne syntyivät, etteivät he voisi häntä vahingoittaa. Kronoksen
-vaimo oli tästä kovin suruissaan. Kun hän taaskin synnytti pojan,
-hän ei antanutkaan sitä miehelleen, vaan kääri kapaloihin kiven
-ja ojensi sen Kronoksen nieltäväksi. Poika kasvoi piilossa isältään.
-Vuohi elätti häntä maidollaan, ja mehiläiset toivat hänelle
-hunajaa. Pojasta kasvoi uljas nuorukainen, joka sai nimekseen
-<i>Zeus</i>. Hänestä tuli jumalien hallitsija. Mieheksi vartuttuaan Zeus
-ryhtyi taistelemaan Kronosta ja muita titaaneja vastaan. Taivas ja
-maa vapisivat, kun jumalat ja titaanit kamppailivat. Lopuksi jumalat
-pääsivät voitolle, ja titaanit syöstiin alas Manalan pimentoihin.
-Sen jälkeen Zeus rauhassa hallitsi jumalien keskuudessa. Hän oli tuuheapartainen,
-uljasryhtinen hallitsija, jonka päännyökkäys sai koko
-Olympoksen tärisemään. Hän istui valtaistuimellaan kimppu salamia
-kädessään ja kotka jalkainsa juuressa.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_47'>47</span>
-<img src='images/kuva_038.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 38.</i> Hera.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Zeun puoliso <i>Hē´rā</i> oli taivaan kuningatar.
-Kun hän matkusti, vetivät kirjavat
-riikinkukot hänen kullalle hohtavia vaunujaan.
-Hän oli kaunis ja ylpeä, ja kaikki
-jumalat kunnioittivat häntä. Mutta miehensä
-kanssa hän toisinaan joutui sanakiistaan,
-sillä hän oli mustasukkainen ja väitti Zeun
-liiaksi kiintyneen maallisiin naisiin.</p>
-
-<p class='c012'>Zeun veli, meren jumala <i>Poseidō´n</i>, ajoi
-hevosten tapaisien merieläimien vetämissä
-vaunuissa yli aaltojen kädessään kolmikärki,
-jolla hän hallitsi valtakuntaansa. Hänen
-ympärillään uiskentelivat lempeät merenneidot
-eli <em class='gesperrt'>nereidit</em>. Kun Poseidon
-suuttui, hän kosketti kolmikärjellään merta.
-Silloin laineet kohosivat uhkaavasti, tuuli
-kiihtyi, laivat särkyivät, ja meri tulvi yli
-äyräittensä. Mutta yhdellä ainoalla silmäyksellä
-hän taas taltutti kaikki luonnonvoimat.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_039.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 39.</i> Pallas Athene.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kolmas veli, <i>Hā´dēs</i>, hallitsi synkkää
-Manalaa, jonka <em class='gesperrt'>Styks</em> joki erotti elävien
-valtakunnasta. Virran yli kuljetti lauttamies
-<em class='gesperrt'>Khă´rōn</em> vainajien sielut, ja kuolemanvaltakunnan
-portilla vartioi kolmipäinen
-<em class='gesperrt'>Kerberos</em> koira.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_040.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 40.</i> Ares.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Hadeen puoliso oli <i>Persefŏ´nē</i>, jonka äiti
-oli hedelmällisyyden jumalatar <i>Dēmē´tēr</i>.
-Neitosena Persefone kerran kulki ystävättärineen
-niityllä poimien kukkasia ja solmien
-seppeleitä. Silloin avautui maa ja
-synkännäköinen, mustapartainen mies ajoi
-halkeamasta esiin sysimustien pärskyvien
-hevosten vetämissä vaunuissa. Se oli Hades,
-joka ryösti itselleen puolison keskeltä
-ilakoivaa neitoparvea. Demeter suri katkerasti
-kadonnutta tytärtään. Silloin hedelmällisyys
-katosi maailmasta ja nälänhätä uhkasi
-kaikkia ihmisiä. Vihdoin jumalienkin oli
-pakko sekaantua asiaan. Zeun välityksellä
-saatiin aikaan sovinto, jonka mukaan Persefone
-vietti ⅔ vuodesta äitinsä luona, mutta
-⅓ Manalan valtakunnassa. Aikaisin ke-väällä
-<span class='pageno' id='Page_48'>48</span>hän saapui Demeterin luo. Silloin
-tämä oli tyytyväinen ja levitti siunausta
-ympärilleen; kukat nousivat maasta, puut
-puhkesivat lehteen ja vilja kantoi hedelmää.
-Mutta syksyllä, kun Persefone
-palasi miehensä luo, Demeter surren vetäytyi
-yksinäisyyteen. Silloin kasvit kuihtuivat
-ja maa paljastui.</p>
-
-<p class='c012'>Tieteiden ja sotataidon jumalatar
-<i>Palla´s Athē´nē</i> oli Zeun tytär. Kerran
-ylijumala poti kovaa päänpakotusta. Silloin
-Hefaistos moukarillaan iski häntä
-otsaan, jolloin kaikkien jumalien hämmästykseksi
-Pallas Athene täysissä sotavarustuksissa
-puhkesi esiin isänsä päästä.
-Jumalattarella oli yllään panssari, joka
-oli kudottu käärmeistä ja lohikäärmeensuomuista.
-Keskellä panssaria oli hirveä
-Medūsan pää. Joka siihen uskalsi kääntää
-silmänsä, muuttui kohta kiveksi. Sodassa
-Pallas Athene antoi päälliköille
-hyviä neuvoja. Rauhan aikana hän
-auttoi ihmisiä kehittämään tieteitä ja
-rauhallisia elinkeinoja. Hänen nimikkoeläimensä oli viisautta edustava
-pöllö.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_041.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 41.</i> Foibos Apollon.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Riehuvan taistelun jumala <i>Ă´rēs</i> oli
-roteva ja voimakas jumala. Mielihyvällä
-hän heittäytyi taistelun tuoksinaan pukeutuneena
-kirkkaasti loistavaan vaskihaarniskaan.
-Voimistaan huolimatta hän aina
-joutui alakynteen taistellessaan Pallas
-Athenea vastaan, sillä hän kiivastui aina
-liiaksi sokeassa taisteluinnossaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_042.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 42.</i> Afrodite.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'><i>Foibos Apo´llōn</i> oli Zeun rakkain poika.
-Kirkkaana kevätpäivänä hän syntyi
-Delos saarella, ja hänestä tuli auringon ja
-valon ikuisesti nuori jumala. Kohta
-synnyttyään hän lähti taistelemaan pimeyden
-ja kylmyyden voimia vastaan
-kädessään jousi ja selässään viini. Tuottaakseen
-ihmisille iloa hän opetti heille
-laulun ja soittotaidon. Itse jumalatkin
-iloitsivat, kun kuulivat Foibos Apollonin
-<span class='pageno' id='Page_49'>49</span>soittavan lyyryänsä Olympoksen juhlissa. Hänen
-ympärilleen kerääntyivät silloin runottaret eli <em class='gesperrt'>muusat</em>,
-jotka hänen säestäessään lauloivat sankarien
-kuolemattomista uroteoista. Foibos Apollon oli varsinkin
-poikien ja nuorukaisten jumala, sillä hän
-rakasti voimakasta ja jaloluontoista nuorisoa ja
-iloitsi sen reippaista leikeistä ja rohkeasta mielenlaadusta.</p>
-
-<p class='c012'>Delfoissa oli suuri Foibos Apollonille pyhitetty
-temppeli. Se oli rakennettu vuorenrotkon ympärille,
-josta nousi huumaavia höyryjä. Rotkon päälle
-oli asetettu kolmijalkainen istuin, johon naispappi
-<em class='gesperrt'>Pȳthĭ´ā</em> asettui. Höyryjen vaikutuksesta hän
-menetti tajunsa, ja tässä tilassa hän lausui katkonaisia
-lauseita. Näistä houreisista sanoista saapuvilla
-olevat Foibos Apollonin papit rakensivat vastauksen,
-joka tavallisesti oli hyvinkin kaksimielinen,
-kuten huomasimme kertomuksessa kuningas Kroisoksesta.
-Foibos Apollonille oli pyhitetty laakeripuu
-ja lyyry.</p>
-
-<p class='c012'>Metsästyksen jumalatar <i>Artemis</i> oli Foibos Apollonin kaksoissisar.
-Hänen ajateltiin liikkuvan metsässä viitan liepeet kohotettuina polviin ja
-aran hirvenvasikan juostessa hänen rinnallaan. Hänen ympärillään hyörivät
-pukinjalkaiset metsänhaltijat <em class='gesperrt'>satyrit</em> sekä kauniit lehdonhaltijattaret
-<em class='gesperrt'>nymfit</em>. Kuten Foibos Apollon oli poikien, siten Artemis oli
-tyttöjen jumala. Hän oli heille viattoman sulon ja puhtaiden tapojen
-esikuva. Hänen juhlissaan tytöt lauloivat kauniita lauluja suojelusjumalattarensa
-kunniaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Aurinkoisena päivänä syntyi meren lumivalkoisesta vaahdosta kauneuden
-jumalatar <i>Afrodī´tē</i>. Rakkauden voimalla hän hallitsi jumalia
-ja ihmisiä, jopa metsän eläimiäkin, niin että ne liehakoiden ympäröivät
-häntä. Häntä palvelivat <em class='gesperrt'>sulottaret</em> ja <em class='gesperrt'>lemmenhaltijat</em>.
-Hänen poikansa <i>E´ros</i> lensi kevyin siivin jumalien ja ihmisten
-parissa haavoittaen heitä näkymättömillä nuolilla ja herättäen
-siten rakkautta heidän sydämessään.</p>
-
-<p class='c012'>Afrodite oli ihastunut erääseen <i>Adō´nis</i>-nimiseen nuorukaiseen.
-Yhdessä he saloja samoilivat, saalista ajoivat ja ilakoivat, kun vihainen
-metsäkarju hyökkäsi nuorukaisen kimppuun ja tappoi hänet.
-Jumalatar oli surusta murtumaisillaan ja lähti synkkään Manalaankin
-armastaan etsimään. Vihdoin Zeus heltyi. Hän salli nuorukaisen puolen
-vuotta, kevään ja kesän, viipyä lemmittynsä luona, mutta syys-ja talvikausiksi oli hänen palattava vainajien maille.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_50'>50</span>
-<img src='images/kuva_043.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 43.</i> Hermes.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Jumalattarista kaunein oli saanut
-puolisokseen jumalista rumimman, tulenjumalan
-<i>Hē´faistoksen</i>. Tämä ontui
-toisella jalallaan ja oli lyhytkasvuinen,
-pitkäpartainen mies. Hän viihtyi parhaiten
-pajassaan tultasyöksevien tulivuorien
-alla. Siellä hän valmisti jumalille, jopa
-toisinaan ihmisillekin, mitä taidokkaimpia
-koruesineitä.</p>
-
-<p class='c012'>Nuori ja kaunis <i>Diŏ´nȳsos</i> ajoi tiikerien
-vetämissä vaunuissa, viininlehvistä
-solmittu seppele päässään. Hänen vaunujensa
-ympärillä neitoset ja nuorukaiset
-tanssivat iloista, vallatonta tanssia.
-Dionysos lahjoitti ihmisille viiniköynnöksen
-ja opetti heitä rypäleistä
-pusertamaan säihkyvää viiniä. Kaikkialla,
-missä viinin jumala iloisen seurueensa
-saattamana matkasi, ihmiset
-oppivat käyttämään viiniköynnöksen antimia.
-Hän oli antelias ja lempeä niille,
-jotka tunnustivat hänet jumalakseen, mutta rankaisi säälimättä
-kaikkia, jotka uskalsivat häntä vastustaa. Hänen päihtyneet seuralaisensa
-syöksyivät, kohottaen vimman huutoja, heidän kimppuunsa
-ja repivät heidät palasiksi.</p>
-
-<p class='c012'><i>Hermē´en</i> kuvattiin lentävän läpi ilmojen siivekäs lakki
-päässä, siipikengät jalassa ja siivellinen sauva kädessä. Hän
-oli jumalien sanansaattaja, joka halukkaasti ja taitavasti suoritti
-heidän asiansa. Nopeammin kuin tuuli hän kiiti mihin
-osaan maapalloa tahansa varottamaan ja pelastamaan ihmisiä sekä
-ilmoittamaan heille jumalien määräyksiä. Ihmiset rakastivat häntä
-suuresti. Kauppiaat ja matkamiehet, jotka kulkivat kaduilla ja teillä,
-pyysivät hänen apuaan. Mutta Hermes oli myös viekkaiden
-varkaiden jumala; he luulivat hänen auttavan heitä heidän konnamaisissa
-toimissaan. Kohta syntymänsä jälkeen Hermes oli keksinyt
-lyyryn, virittämällä jänteitä kilpikonnan kuoren poikki. Hän lahjoitti
-kuitenkin soittimen vanhemmalle veljelleen Foibos Apollonille.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Oraakkelit.</strong> Usein jumalat valitsivat erikoisen paikan, jossa
-he ihmisille ennustivat tulevia asioita. Näin saatuja ennustuksia sanottiin
-<em class='gesperrt'>oraakkeli</em>lauseiksi. Kuuluisin oli Hellaassa sijaitseva
-<i>Delfo´i</i>n oraakkeli, jossa Foibos Apollon ilmoitti tahtonsa.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_51'>51</span>
-<img src='images/kuva_044.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 44.</i> Pythia.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_045.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 45.</i> Kreikkalaiset naiset tuovat uhria vainajalle.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Olympian juhlat.</strong> Kreikkalaiset
-palvelivat jumaliaan
-rakentamalla heille temppeleitä
-ja tarjoamalla uhreja
-sekä panemalla toimeen
-uskonnollisia juhlia. Jokaisella
-kaupungilla oli omat
-juhlansa. Mutta olipa sellaisiakin
-juhlatilaisuuksia, joihin
-saapui osanottajia kaikkialta,
-missä kreikkalaisia
-asui. Kuuluisimmat olivat
-ne yhteiset kilpaleikit,
-joita vietettiin joka neljäs
-vuosi <i>Oly´mpia</i>n kentällä Peloponnesoksen
-länsiosassa. Juhlakenttä
-oli pyhitetty Zeulle
-ja sinne oli rakennettu muhkea
-Zeun temppeli sekä sen
-viereen suuri alttari. Hieman
-syrjässä juhlakentältä olivat
-stādion eli kilparata, jossa
-katsojat seisten seurasivat kilpailujen
-suorittamista, sekä
-<em class='gesperrt'>hippo´drōmos</em> eli kilpa-ajorata.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_046.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 46.</i> Nuori voittaja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kreikkalaiset viettivät joka neljäs vuosi suuria urheilujuhlia
-Zeus jumalan kunniaksi <i>Oly´mpia</i>n kentällä Peloponnesoksella. Jo aikoja
-ennen kilpailujen alkamista osanottajat pitivät harjoituksia. Kun
-sitten määräaika lähestyi, tulvi kaikkialta kilpailijoita ja yleisöä
-juhlapaikalle. Olympian kisat kestivät viisi päivää. Ensimmäisenä
-suoritettiin suuret uhrit, ja niin kilpailutuomarit kuin kilpailijat
-vannoivat noudattavansa rehellisyyttä ja kilpailusääntöjä. Seuraavina
-päivinä pantiin itse kilpailut toimeen. Vanhimpina aikoina
-kiinnitettiin päähuomio <em class='gesperrt'>kilpajuoksuihin</em>, mutta myöhemmin
-<em class='gesperrt'>kilpa-ajot</em> herättivät enemmän mielenkiintoa. Loistavimman
-kunnian tuotti nelivaljaikolla voittaminen. Varsin vaarallisia olivat
-<span class='pageno' id='Page_52'>52</span>käänteet radan kummassakin päässä, sillä
-kukin ajaja koetti päästä niin läheltä merkkipylvästä
-kuin suinkin. Usein sattui yhteentörmäyksiä,
-jolloin vaunut kaatuivat,
-ja hevoset ja ajajat yhdessä rytäkässä
-kierivät pitkin kenttää.&thinsp;—&thinsp;Suosittuja
-olivat myös <em class='gesperrt'>viisiottelut</em>, jolloin
-oli peräkkäin viisi kilpailua: hyppy, keihäänheitto,
-juoksu, diskoksenheitto sekä
-paini; kunkin kilpailun jälkeen karsittiin
-huonoimmat pois, niin että painiin jäi
-vain kaksi osanottajaa jäljelle. Kilpailijat
-esiintyivät alastomina. Painijat voitelivat
-ruumiinsa öljyllä estääkseen vastustajaa
-saamasta hyvää otetta. Viimeisenä
-päivänä voittajat seppelöitiin öljypuun
-lehvin, ja airuet julistivat heidän
-nimensä, sukunsa ja kotikaupunkinsa.
-Öljypuuseppeleen voittaminen oli kreikkalaisten käsityksen mukaan
-miltei suurin kunnia, mikä saattoi tulla kuolevaisen osaksi. Kohdistuipa
-maine hänen kotikaupunkiinsakin. Juhlallisesti otettiin hänet
-siellä vastaan. Elämänsä loppuun saakka hän eli valtion kustannuksella
-ja hänellä oli kunniasija juhlakulkueissa.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_047.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 47.</i> Diskoksenheittäjä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Aikojen kuluessa myös tiedemiehet, runoilijat ja taiteilijat alkoivat
-keräytyä Olympian juhliin. Maalarit ja kuvanveistäjät asettivat
-tuotteensa näytteille, runoilijat lauloivat
-runonsa kansan kuultaviksi ja tiedemiehet
-lukivat julki kappaleita kirjoituksistaan.
-Heille ei kuitenkaan annettu
-palkintoja. Eräissä muualla pidetyissä
-kilpailutilaisuuksissa heitä sen
-sijaan palkittiin laakeriseppeleillä.</p>
-
-<p class='c012'>Näin kreikkalaiset koettivat kehittää
-sekä ruumistaan että sieluaan,
-niin että heistä tulisi kauniita ja
-sopusuhtaisia ihmisiä.</p>
-
-<p class='c012'>Niin suuressa arvossa pidettiin
-Olympian kisoja, että myöhemmin laskettiin
-niiden mukaan aikakin. Nelivuotisjaksoa
-kahden juhlan välillä sanottiin
-<em class='gesperrt'>olympiadiksi</em>. Ensimmäisen olympiadin
-ensimmäinen vuosi oli 776
-eKr.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_53'>53</span>
-<img src='images/kuva_048.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 48.</i> Homeros.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sankaritarusto.</strong> Kreikkalaiset
-uskoivat ennen vanhaan eläneen
-sankareita, jotka olivat tavallisia
-ihmisiä paljon uljaampia ja voimakkaampia.
-Sellaisia olivat <i>Perse´us</i>,
-<i>Hēraklē´s</i> ja <i>Thēse´us</i>. Kuuluisia
-ovat varsinkin ne tarut, joista
-tehdään selkoa <i>Īlia´s</i> ja <i>Odysse´iā</i>
-nimisissä runoelmissa; kreikkalaiset
-väittävät ne sokean <i>Hŏ´mēros</i>
-runoilijan sepittämiksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Psykhe.</strong> Kreetan saarella hallitsi
-kuningas, jolla oli kolme tytärtä.
-Nuorin heistä, nimeltä <i>Psȳkhē´</i>, oli
-kauniimpi muita; runoilijat vertasivatkin
-häntä Afrodite jumalattareen.
-Mutta Psykhen kauneus herätti jumalissa kateutta ja he
-antoivat hänen isälleen seuraavan määräyksen: »Vie tyttäresi korkeimman
-vuoren kukkulalle ja jätä hänet sinne yksin, sillä hän on
-määrätty puolisoksi hirviölle, joka siivillään liitelee yli maan ja nuolillaan
-voittaa jumalatkin! Ellet tottele, kohtaavat kauheimmat onnettomuudet
-maatasi.» Kuningas ja koko kansa suri jumalien määräystä,
-mutta Psykhe nousi nöyrästi vuoren kukkulalle.</p>
-
-<p class='c012'>Yöllä Psykhe kuuli ystävällisen äänen sanovan: »Heittäydy rohkeasti
-alas kalliolta! Minä olen Länsituuli, joka vien sinut uuteen
-kotiisi.» Hetken Psykhe epäröi, mutta sitten hän syöksyi kalliolta alas.
-Samassa hän menetti tajunnan. Herätessään hän huomasi olevansa
-loistavassa palatsissa, jossa oli upeita saleja ja vilpoisia puutarhoja.
-Näkymättömät palvelijat täyttivät kaikki hänen toivomuksensa.
-Yön koittaessa hän kuuli siipien havinaa, ja samassa ääni
-häneltä kysyi: »Miten on, Psykhe puolisoni, oletko tyytyväinen uuteen
-kotiisi? Mielelläni jäisin tänne seuraksesi, mutta sitä en voi
-tehdä. Päivin on minun hoidettava monia toimiani maailmassa. Mutta
-joka yö palaan sinun luoksesi kertomaan, mitä maailmassa tapahtuu.»
-Psykhe pyysi nyt saada nähdä miehensä kasvot, mutta tämä vastasi:
-»Mitä tahansa pyydät, sen sinulle annan, mutta tätä yhtä älä vaadi,
-sillä jumalat ovat määränneet, että meidän kohta on erottava, jos
-kerrankaan näet kasvoni!»</p>
-
-<p class='c012'>Kului jonkin aikaa, jolloin Psykhe oppi rakastamaan miestään,
-vaikkei hän koskaan nähnyt hänen kasvojaan, sillä he olivat vain öisin
-<span class='pageno' id='Page_54'>54</span>yhdessä. Päivin oli Psykhen ikävä komeassa linnassaan, ja sen tähden
-hän kerran pyysi mieheltään, että sisaret saisivat tulla häntä
-tervehtimään. Aluksi puoliso ei ollut siihen suostuvainen, mutta
-vihdoin hän myöntyi Psykhen rukouksiin. Länsituuli toi sisaret
-Psykhen luo hänen asuntoonsa. Sisaret kysyivät uteliaina, minkälainen
-hänen miehensä oli, mutta Psykhe ei voinut antaa heille vastausta.
-Silloin sisaret sanoivat: »Hän ei näyttäydy sinulle, koska hän on
-ruma. Varmaankin hänen silmänsä tuijottavat kuin tulikekäleet,
-verta tippuu hänen kielestään, ja hänen selässään on suuret lepakon
-siivet.» Sisarien sanat herättivät Psykhen uteliaisuuden, ja heidän
-lähdettyään hän päätti ottaa selkoa miehensä ulkonäöstä. Seuraavana
-yönä hän hiljaa nousi vuoteeltaan ja hiipi lamppu toisessa
-kädessä ja tikari toisessa miehensä luo. Mutta hän ei nähnytkään
-iljettävää hirviötä, vaan kauniin miehekkään nuorukaisen. Psykhe tunsi
-hänet. Se oli <i>Eros</i>, rakkauden jumala, joka rakkauden voimalla voitti
-sekä jumalat että ihmiset. Samassa Eros heräsi, näki Psykhen ja
-sanoi: »Onneton Psykhe, mitä sinä teet? Olen piilottanut sinut
-tänne äitini Afroditen vihalta. Mutta nyt meidän täytyy erota, sillä
-niin jumalat ovat säätäneet. Ainoastaan äitini saattaa taas yhdistää
-meidät, jos voit lepyttää hänet.» Näin sanoen Eros otti jousensa ja
-katosi. Samalla palatsi, jossa Psykhe oli elänyt, haihtui, ja hän istui
-yksin itkien avarassa maailmassa.</p>
-
-<p class='c012'>Alakuloisena Psykhe lähti etsimään Afroditen linnaa. Monien
-harhailujen jälkeen hän löysikin sen auringonpaisteiselta rinteeltä
-ruusupensaiden keskeltä. Afrodite otti hänet ilkkuen vastaan: »Siinäkö
-nyt olet, sinä ihana Psykhe, jota ihmiset väittävät kauniimmaksi
-kuin Afrodite. Miten minulla on kunnia vastaanottaa näin ylhäinen
-vieras?»&thinsp;—&thinsp;»Anna minulle takaisin puolisoni!», Psykhe kuiskasi. Afrodite
-määräsi hänelle silloin suoritettavaksi kolme vaikeata työtä
-ja lupasi mahdollisesti taipua hänen rukouksiinsa, jos hän selviytyisi
-niistä.</p>
-
-<p class='c012'>Ensimmäiseksi Psykhen tuli yhden päivän kuluessa noukkia erilleen
-ohra-, vehnä- ym. jyvät eräästä suuresta viljaläjästä keskeltä
-pihaa. Nähdessään, miten suuri keko oli, Psykhe kävi entistään alakuloisemmaksi,
-mutta hän ryhtyi kuitenkin kohta työhön. Silloin
-hän kuuli heikon äänen vierestään piipittävän: »Ehkäpä minä voin
-auttaa sinua?» Psykhe käänsi päätään ja näki pienen muurahaisen.
-Tämä jatkoi: »Olet kerran pelastanut henkeni. Nyt voin minä
-puolestani pelastaa sinut.» Samassa marssi kokonainen armeija pieniä
-muurahaisia esiin. Koko viljakeko näytti joutuvan liikkeeseen, ja ennen
-pitkää eri jyvälajit olivat kukin omassa läjässään. Kun Psykhe
-kiitti pientä auttajaansa, vastasi tämä: »Enpä olekaan mikään tavallinen
-muurahainen; nimeni on Ahkeruus.»</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_55'>55</span>Seuraavana päivänä Afrodite lähetti Psykhen ammentamaan
-vettä lähteestä, joka pulppusi kallionhalkeamasta. Lähteelle johtava
-tie oli kahden tultasyöksevän lohikäärmeen vartioima. Psykhe
-koetti kavuta lähteelle vastaiselta puolelta äkkijyrkkää vuorenrinnettä
-alas, mutta hän huomasi pian yrityksen mahdottomaksi. Silloin
-tuli hänen avukseen kotka, jonka poikaset hän oli pelastanut
-sähisevän käärmeen vallasta. Kotka tarttui ruukkuun kynsin, täytti
-sen vedellä ja toi sen takaisin Psykhelle.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Afrodite huomasi tämänkin työn tehdyksi, hän antoi Psykhelle
-rasian ja sanoi: »Vie tämä Manalaan ja hae Persefonelta sitä kauneusainetta,
-jota ainoastaan hän osaa valmistaa!» Psykhe lähti matkalle.
-Kuta lähemmäs Manalaan vievää aukkoa hän saapui, sitä kolkommaksi
-kävi luonto. Mustat kallionseinämät kohosivat joka puolella,
-ja hänen jalkansa haavoittuivat veriin terävistä kivistä. Juuri kun
-Psykhe epätoivo sydämessään oli astumaisillaan portista sisään, ilmaantui
-hänelle Hermes, jumalien sanansaattaja. »Kuule, Psykhe»,
-hän sanoi, »Eros on lähettänyt minut antamaan sinulle neuvoja matkalle
-kuolleiden valtakuntaan! Tässä on sinulle kaksi rahaa ja kaksi
-leipää. Mennessäsi ojenna toinen raha Kharonille, niin hän vie sinut
-yli Styks-joen. Toisella rannalla odottaa kolmipäinen Kerberos
-hyökätäkseen ulvoen sinun kimppuusi. Anna sille toinen leipä! Kun
-saavut Persefonen luo, ilmoita hänelle asiasi, niin hän täyttää rasian.
-Paluumatkalla annat jälleen leivän Kerberokselle ja rahan Kharonille.
-Mutta eräs asia paina mieleesi: älä millään ehdolla aukaise rasiaa!»
-Samassa Hermes katosi ja Psykhe astui päättävästi luolan
-aukosta sisään.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta luolan suulla Eros odotti Psykhen paluuta, sillä jumalat
-sallivat heidän taas yhtyä, jos Psykhe pääsisi palaamaan Manalasta.
-Levottomana suuntasi Eros katseensa pimeään käytävään, josta
-kuului kammottavaa mylvinää, kirkumista ja hätähuutoja. Vihdoin
-hän näki Psykhen kalman kalpeana horjuvin askelin laahautuvan
-aukkoa kohti. Jo hän luuli pitkän koetusajan olevan ohi, kun hän kauhukseen
-huomasi, että Psykhe, uteliaisuutensa voittamana, aukaisi
-rasian kannen. Samassa neitonen lyyhistyi kokoon, ja valkoinen
-sumu verhosi hänet. Eros hyökkäsi esiin, sulki hänet syliinsä ja
-kantoi hänet pois kuoleman usmasta.</p>
-
-<p class='c012'>Hetken kuluttua Psykhe aukaisi silmänsä. »Sinäkö siinä olet, Eros?»
-hän kuiskasi, »sain siis kuitenkin nähdä sinut ennen kuolemaani.»&thinsp;—&thinsp;»Eihän
-sinun enää tarvitsekaan kuolla», Eros vastasi, »äitini Afrodite
-on jo leppynyt, ja nyt sinä saat elää ikuisesti minun ja jumalien seurassa.»
-Sitten hän sitoi Psykhen selkään kaksi kirjavaa perhossiipeä,
-ja yhdessä he kohosivat kohti valoisia, kirkkaita avaruuksia, joissa
-autuaat jumalat elävät.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_56'>56</span>□ <strong>Faethon.</strong> Auringonjumala <i>Hē´lios</i> rakasti poikaansa <i>Fae´thōn</i>ia yli
-kaiken eikä voinut kieltää häneltä mitään. Kerran hän taas oli
-luvannut täyttää poikansa pyynnön, mitä tahansa tämä anoisikin.
-Faethon sanoi: »Anna minun huomenna ajaa loistavat auringonvaunusi
-yli taivaan kannen!» Helios pelästyi: »Et tiedä, mitä pyydät,
-poikani. Sinä vaadit sellaista, johon voimasi eivät riitä. Auringonhevoset
-ovat uljaita eivätkä jumalatkaan, muut kuin minä, kykene
-niitä ohjaamaan. Miten siis sinä, kuolevainen ihminen, siihen
-kykenisit?» Mutta Faethon pysyi vaatimuksessaan, ja Helios myöntyi.
-Yhdellä hyppäyksellä nuorukainen nousi vaunuihin. Hevoset kiitivät
-eteenpäin, aamun sumut haihtuivat ja koko maa oli avoinna hänen
-allaan.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta pian hevoset huomasivat, että vieras käsi hallitsi ohjaksia.
-Ne ravistivat niskaansa, pärskyivät ja nousivat takajaloilleen. Samassa
-ne poikkesivat radaltaan ja vaunut heittelehtivät puolelle ja
-toiselle. Pelästyneenä Faethon päästi ohjakset, mistä hevoset tulivat
-kahta hurjemmiksi ja kääntyivät maata kohti. Pilvet syttyivät palamaan,
-vuoret halkesivat, ruoho lakastui, neekerien iho kärventyi
-mustaksi, ja heidän maansa kuivui hiekkaiseksi autiomaaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Vihoissaan Zeus iski Faethonia salamallaan. Hän suistui vaunuista;
-pitkät hiukset ilmi liekissä hän putosi pyörryttävää vauhtia maan
-pinnalle, josta nymfit korjasivat hänen ruumiinsa ja hautasivat sen.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Danaos.</strong> Egyptissä eli aikoinaan kaksi veljestä <i>A´igyptos</i> ja <i>Danao´s</i>.
-Aigyptoksella oli 50 poikaa ja Danaoksella 50 tytärtä. Kun lapset olivat
-varttuneet aikuisiksi, Aigyptoksen pojat tahtoivat ottaa puolisoikseen
-Danaoksen tyttäret. Tähän ei Danaos kuitenkaan antanut suostumustaan,
-sillä hän oli riidassa veljensä kanssa. Kun pojat eivät
-välittäneet hänen kiellostaan, hän päätti paeta. Hän nousi tyttärineen
-laivaan ja lähti purjehtimaan Välimeren ulapoita. Matkailijat
-saapuivat Kreikkaan <i>Argoli´s</i> maakuntaan, jonka asukkaat ottivat
-Danaoksen kuninkaakseen. Danaos hallitsi valtakuntaansa viisaasti,
-rakennuttaen kanavia, joissa juoksutti vettä kuivan maan kastamiseksi,
-sekä linnoja maan puolustamiseksi ja temppeleitä jumalien
-kunniaksi. Mutta eipä aikaakaan, niin Aigyptoksen pojat saapuivat
-setänsä jäljessä Argoliiseen. Kun he yhä vaativat hänen tyttäriään
-puolisoikseen, Danaos ei uskaltanut kauemmin heitä vastustaa,
-vaan antoi suostumuksensa. Kuninkaan linnassa pidettiin nyt komeat
-häät. Mutta hääyönä tyttäret isänsä käskystä pistivät miehensä
-kuoliaiksi. Ainoastaan nuorin tyttäristä säästi puolisonsa ja auttoi
-häntä pakenemaan. Myöhemmin Danaos sopi vävynsä kanssa ja
-tämä peri valtakunnan appensa kuoltua. Hänestä polveutui kaksi
-Kreikan suurinta sankaria <i>Perse´us</i> ja <i>Hēraklē´s</i>.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_57'>57</span>Mutta jumalat eivät voineet tyynin mielin nähdä, miten Danaoksen
-tyttäret surmasivat sulhasensa, vaan rankaisivat heitä. Heidän täytyi
-Manalassa ikuisesti ammentaa vettä vuotavilla seuloilla.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_049.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 49.</i> Medusan pää.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Perseus.</strong> Jumalien kuningas, mahtava Zeus, joka hallitsi koko
-ilmakehää ja maapalloa, ihastui kauniiseen <i>Dană´ē</i> impeen, joka oli
-Danaoksen jälkeläisiä. Heille syntyi poika nimeltä <i>Perse´us.</i> Jonkin
-aikaa Perseuksen syntymän jälkeen äiti ja poika joutuivat erään ilkeämielisen
-kuninkaan luo. Kuningas oli vihamielinen varsinkin
-Perseus nuorukaiselle ja määräsi hänelle suoritettavaksi työn, joka
-oli niin vaarallinen, että hän toivoi Perseuksen siihen menehtyvän.
-Nuorukaisen tuli tappaa <i>Mĕ´dūsa</i> niminen <i>gorgoni.</i> Gorgonit olivat
-hirveitä naisolentoja, jotka asuivat kaukana lännen äärissä. Heidän
-tukkanaan oli kiemurtelevia
-käärmeitä ja heidän katseensa oli
-niin kauhea, että jokainen ihminen,
-jonka silmää se kohtasi,
-jäykistyi kivipatsaaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Perseus ei kuitenkaan säikähtänyt
-tehtävän vaikeutta. Reippain
-mielin hän lähti matkalle,
-vaikkei edes tietänyt, missä gorgonit
-asuivat. Mutta olipa kolme
-vanhaa noita-akkaa, joita sanottiin
-<i>graioiksi</i>. Heillä oli yhteensä vain
-yksi silmä ja yksi hammas, joita
-he vuorotellen käyttivät. He olivat
-gorgonien heimolaisia ja tiesivät heidän asuinsijansa, mutta eivät
-olleet juuri halukkaita sitä kuolevaisille ilmoittamaan. Heidän
-luoksensa Perseus ensimmäiseksi suuntasi kulkunsa. Viekkaasti
-hän sai heiltä anastetuksi heidän ainoan silmänsä ja hampaansa. »Enpä
-anna niitä teille takaisin, ennen kuin ilmoitatte, mistä tie gorgonien
-maahan kulkee», hän sanoi. Silloin ei auttanut graiojen muu kuin
-antaa vaadittu tieto. Sen lisäksi heidän oli pakko lainata hänelle
-viitta, joka teki käyttäjänsä näkymättömäksi, ja siipikengät, jotka
-kuljettivat miehensä muutamassa hetkessä läpi ilmojen.</p>
-
-<p class='c012'>Näin varustettuna Perseus lensi tuulen nopeudella gorgonien
-maahan. Mutta vaikein tehtävä oli vielä suoritettava. Oli tapettava
-Medusa häneen ollenkaan katsomatta, sillä Perseus ei halunnut muuttua
-kivipatsaaksi. Hitaasti hän hiipi selkä edellä gorgoneja kohti, kääriytyneenä
-näkymättömäksi tekevään taikaviittaan ja pitäen kirkasta kilpeään
-peilinä, johon gorgonien hirveät päät kuvastuivat. Onneksi gorgonit
-juuri olivat nukkumassa. Perseus paljasti miekkansa ja sivalsi, kasvot
-<span class='pageno' id='Page_58'>58</span>käännettyinä syrjään, Medusan pään poikki. Sitten hän kiiruusti
-survaisi sen laukkuunsa ja lähti pakenemaan. Medusan verisestä
-ruumiista hyppäsi esiin siivekäs <i>Pē´gasos</i> hevonen, joka vihaisesti
-pärskyen karkasi sankarin jälkeen. Mutta Perseus suisti rajun siipihevosen
-ja käytti sitä sitten ratsunaan.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Perseus oli kotimatkalla Medusan pää laukussaan, kohtasi
-häntä uusi seikkailu. Matkatessaan Aithiopian läpi hän näki ihmeen
-ihanan neitosen, joka oli kahlehdittuna meren ympäröimään kalliopaateen.
-Se oli <i>Andromĕ´dā</i> niminen kuninkaantytär. Kuningas oli
-uhrannut tyttärensä lepyttääkseen kammottavaa merihirviötä,
-joka hävitteli hänen maataan. Hirviö oli kytkenyt neidon rautakahleilla
-kallioon ja vartioi itse valppaana vankiaan lohkareen juurella.
-Perseus päätti vapauttaa Andromedan. Hän aukaisi laukkunsa,
-otti esiin Medusan pään ja ojensi sitä hirviötä kohti. Tuskin
-oli hirviö heittänyt silmäyksen taikapäähän, niin se jo jähmettyi liikkumattomaksi
-kallioksi. Pantuaan pään takaisin laukkuunsa Perseus
-riensi irroittamaan Andromedan kahleet. Prinsessasta tuli sitten
-hänen puolisonsa.</p>
-
-<p class='c012'>Kotiin palattuaan Perseus surukseen havaitsi, että hänen ilkeämielinen
-kasvattajansa oli kohdellut hänen äitiään Danaeta ylen
-huonosti ja häpeällisesti. Suuttuneena hän taas turvautui käärmepäähänsä
-ja muutti käden käänteessä kuninkaan ja koko hänen
-seurueensa kallionlohkareiksi. Sitten hän lähti äitinsä ja puolisonsa
-kera omaan syntymämaahansa Argoliiseen, jonka asukkaat tekivät
-hänet kuninkaakseen.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Herakles.</strong> <i>Hēraklē´s</i> sankarin äiti oli Perseun ja Andromedan
-jälkeläinen. Hänen isänsä oli itse Zeus. Poika kasvoi Argoliissa, ja
-hänestä kehittyi harvinaisen vahva ja urhoollinen nuorukainen. Mieheksi
-vartuttuaan hän kerran harhaili Argoliin metsissä. Siellä
-hän joutui tienhaaraan, jonne hän pysähtyi, epäröiden, kummalle
-suunnalle lähtisi astumaan. Silloin ilmestyi hänen eteensä kaksi jumalatarta.
-Toinen, joka oli muodoltaan ihana, astui arastelematta
-nuorukaisen luo ja lupasi hymysuin hänelle iloa ja nautintoja, jos
-hän seuraisi häntä. »Kuka olet?» kysyi Herakles. »Ystäväni», vastasi
-jumalatar, »nimeni on Huvitus.» Silloin katsahti Herakles toiseen jumalattareen.
-Hän ei ollut yhtä kaunis, mutta hänen kasvoistaan säteili
-rauhallisuus ja ystävällisyys. »Mihin sinä minut viet?» kysyi
-Herakles. »Minä olen Siveys», tämä vastasi, »jos minua seuraat, joudut
-työhön ja vaaroihin, mutta lupaan sinulle myös mainetta ja
-kiitosta jumalien ja ihmisten joukossa.» Tämän kuultuaan Herakles
-hylkäsi Huvituksen ja lähti seuraamaan Siveyden tietä.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_59'>59</span>
-<img src='images/kuva_050.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 50</i>. Herakles.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Herakles tulikin pian huomaamaan,
-minkälaisiin koetuksiin Siveys
-hänet kuljetti. Hän joutui erään
-pahansuovan kuninkaan palvelukseen,
-jolla oli oikeus määrätä hänelle kaksitoista
-mahdollisimman vaikeata työtä.</p>
-
-<p class='c012'>Ensimmäiseksi työkseen Herakles
-tappoi <i>Nemĕ´ān leijonan</i>, jota eivät
-mitkään nuolet voineet surmata, ne
-kun aina kilpistyivät sen paksusta
-turkista. Sankari lähti petoa etsimään
-toisessa kädessä jousi ja toisessa
-jykevä nuija, jonka hän oli
-valmistanut valtavasta öljypuunrungosta.
-Nähdessään leijonan Herakles
-ampui nuolen sen rintaan. Mutta
-tästä peto vain ärtyi, kyyristyi maahan
-ja hyökkäsi pitkin loikkauksin
-vainoojansa kimppuun. Silloin uros
-iski nuijallaan leijonaa päähän. Hetkeksi
-tämä kellahti nurin, mutta seuraavassa
-silmänräpäyksessä se taas
-ponnahti pystyyn. Nyt Herakles takaapäin
-kiersi kätensä sen kaulaan ja kuristi sitä niin voimakkaasti,
-että se tukehtuneena vaipui maahan. Sitten hän nylki leijonalta taljan,
-jota hän käytti vaippanaan.</p>
-
-<p class='c012'>Herakleen toinen urotyö oli <i>Lernan lohikäärmeen</i> tappaminen.
-Tämä oli satapäinen käärmeen muotoinen hirviö, joka söi suuhunsa
-kaikki ihmiset ja eläimet, jotka sattuivat sen tielle. Moni oli yrittänyt
-tappaa petoa, mutta kun siltä hakattiin pää poikki, kasvoi
-kohta kaksi uutta tilalle. Herakles lähti erään ystävänsä seuraamana
-taistelemaan petoa vastaan. Kun sankari koukkuisella
-miekallaan lipsahdutti pään poikki, kärvensi ystävä palavalla puunrungolla
-haavan sijaa, joten pää ei päässyt kasvamaan uudelleen. Saatuaan
-pedon tapetuksi Herakles karkaisi nuolensa sen mustissa
-mujuissa, saadakseen ne ehdottoman kuolettaviksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_051.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 51</i>. Herakles ampuu jousellaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Yhä uusia töitä kuningas keksi Herakleelle, toisen toistaan vaikeamman.
-Hänen yhdestoista työnsä oli kultaisten omenain noutaminen
-<i>Hesperidein puutarhasta</i>. Tämä sijaitsi kauimpana lännessä Afrikan
-rannikolla. Omenapuita hoiti neljä luonnotarta, joita sanottiin
-hesperideiksi, ja puutarhaa vartioitsi satapäinen lohikäärme, niin
-ettei ainoakaan kuolevainen voinut sitä lähestyä. Saapuessaan
-maailman äärimmäiselle läntiselle rajalle Herakles tapasi <i>A´tlās</i> jättiläisen,
-<span class='pageno' id='Page_60'>60</span>joka kannatti taivaan kantta
-hartioillaan. Herakles kysyi jättiläiseltä
-tietä kultaomenain puutarhaan.
-Atlas vastasi: »Sinun, kuolevaisen
-on mahdoton koskaan päästä
-sinne, mutta jos hetkeksi otat kantaaksesi
-taakkaani, haen sinulle
-omenat». Herakles suostui ehdotukseen
-ja otti taivaankannen hartioilleen.
-Atlaan onnistuikin tappaa
-lohikäärme ja noukkia omenat.
-Mutta nyt hän ei enää tahtonut
-asettua entisen taakkansa alle. Sankari
-turvautui silloin viekkauteen.
-Hän sanoi: »Minun ei auttane muu
-kuin jäädä tänne sinun sijaasi,
-mutta taivaankansi kahnaa kovasti
-olkapäätäni. Nostappa sentähden
-vähän syrjää, jotta voisin sijoittaa
-tyynyn väliin!» Jättiläinen täytti
-Herakleen pyynnön, mutta silloin tämä nopeasti livisti tiehensä vieden
-omenat mukanaan.</p>
-
-<p class='c012'>Viimeinen Herakleen töistä oli kaikista vaikein. Hänen tuli näet
-hakea Manalasta <i>Kerberos</i> koira. Tämä vartioi kuolemanvaltakunnan
-porttia. Sillä oli kolme päätä, joissa kussakin oli hirvittävä kita, ja
-sen selkäkarvat olivat sähiseviä käärmeitä. Herakles astui muutamasta
-rotkosta alas Manalan pimentoihin. Kun vainajien alakuloiset
-haamut näkivät sankarin lähestyvän valtava nuija kädessä ja leijonan
-talja hartioillaan, he pakenivat pelästyneinä Manalan mustimpiin sokkeloihin.
-Mutta Herakles astui synkän <i>Hades</i> jumalan eteen ja kertoi
-asiansa. Hades vastasi: »Annan sinun viedä koiran, jos paljain käsin
-saat sen haltuusi». Ankaran taistelun jälkeen sankari pääsi voitolle
-ja kuljetti koiran maan pinnalle. Päivänvalo häikäisi pedon silmiä,
-ja se ulvoi tuskasta, mutta Herakles ei hellittänyt lujaa otettaan.
-Kun kuningas näki kammottavan Kerberoksen edessään, veri pakeni
-hänen poskiltaan ja hiukset nousivat pystyyn hänen päälaellaan. Vapisevalla
-äänellä hän käski Herakleen kohta viedä sen takaisin Manalaan.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt Herakles pääsi vapaaksi orjuudestaan. Tämän jälkeen hän
-kävi monessa maassa ja suoritti monta ihailtavaa sankarityötä. Mutta
-vihdoin oli hänenkin kuolinhetkensä tullut. Kun hän vastaotetun
-vaimonsa <i>Dēiă´neira</i>n kanssa tuli joen partaalle, eräs <em class='gesperrt'>kentauri</em>
-tarjoutui kantamaan naisen joen poikki. Kentaureiksi sanottiin olentoja,
-joilla oli hevosen ruumis, mutta kaulan sijasta oli ihmis-vartalo.
-<span class='pageno' id='Page_61'>61</span>Joen toiselle rannalle päästyään kentauri aikoi ryöstää
-Deianeiran. Silloin Herakles ampui myrkytetyn nuolen ryöstäjään.
-Kuolinkamppailussaan tämä antoi Deianeiralle vaippansa käskien
-hänen käyttää sitä, jos miehen rakkaus sammuisi. Jonkin aikaa
-tämän tapauksen jälkeen Deianeira luuli miehensä mieltyneen toiseen
-naiseen ja ojensi hänelle kentaurin vaipan. Tuskin Herakles
-oli saanut sen yllensä, kun hän tunsi polttavaa kuoleman tuskaa
-suonissaan; kentaurin vaippa oli näet myrkytetty. Silloin Herakles
-rakennutti rovion, jossa hän poltti ruumiinsa, mutta kuolemattoman
-sielun Zeus otti jumalien luo.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Theseus.</strong> <i>Thēse´us</i> oli muinaisajan kuuluisimpia uroita. Hänen
-isänsä oli <i>Aige´us</i>, <em class='gesperrt'>Ateenan</em> kuningas. Mutta hänet kasvatettiin
-isoisänsä luona, joka asui Pelopo´nnēsoksen niemimaalla. Kun Theseus
-vielä oli pieni poika, kuuluisa Herakles kerran kävi vieraskäynnillä
-hänen isoisänsä luona. Theseus ja muutamat toiset pojat huomasivat
-leijonantaljan, jonka Herakles oli pannut syrjään. Luullen
-sitä todelliseksi leijonaksi muut pojat kauhuissaan juoksivat tiehensä,
-mutta Theseus hyökkäsi kirves kourassa luulotellun pedon
-kimppuun. Herakles kiitteli pojan urhoollisuutta ja ennusti hänestä
-suurta sankaria.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Theseus oli täyttänyt 16 vuotta, isoisä lähetti hänet kotiin
-Ateenaan. Kaikki kehoittivat häntä kulkemaan meritse, koska <i>Korinthoksen</i>
-kannaksella asui useita pahantekijöitä, jotka julmasti murhasivat
-kaikki matkamiehet. »Juuri sentähden matkustankin maitse»,
-Theseus sanoi, »sillä silloin voin tappaa pahantekijät ja siten saavuttaa
-hyvän maineen ihmisten keskuudessa.»</p>
-
-<p class='c012'>Ensimmäinen pahantekijä, jonka Theseus tapasi, oli <i>Sĭ´nis</i>. Tällä
-oli tapana taivuttaa yhteen kaksi honkaa. Jolleivät matkustajat
-kyenneet suorittamaan samaa temppua, hirtti hän heidät. Kun Theseus
-saapui, Sinis näytti hänelle taitoansa ja kehoitti häntäkin
-yrittämään. Sankari tarttui puihin ja taivutti ne vastakkain
-niin että latvat koskettivat toisiaan. Silloin julmuri pelästyi, sillä
-hän arvasi koston hetken olevan käsissä. Theseus kävikin hänen
-kurkkuunsa, sitoi hänet ja hirtti hänet samaan honkaan, johon hän
-aikoinaan oli tappanut monta viatonta matkamiestä.</p>
-
-<p class='c012'>Vaarallisin Theseun kohtaamista pahantekijöistä oli kuitenkin
-<i>Prokrustes</i> (Venyttäjä). Hänellä oli kaksi vuodetta, lyhyt ja pitkä.
-Kestittyään matkustavaiset kohteliaasti hän pyysi heitä lepäämään.
-Mutta lyhyet hän asetti pitkään vuoteeseen ja venytti heitä, kunnes
-he heittivät henkensä. Pitkät hän taas sijoitti lyhyeen vuoteeseen ja
-hakkasi poikki jäsenet, jotka ulottuivat sängyn pään yli. Kun Theseus
-saapui, Prokrustes tarjosi hänelle lyhyempää vuodetta. Mutta äkkiä hän
-<span class='pageno' id='Page_62'>62</span>tunsikin, että uros kävi häneen itseensä käsiksi ja kaatoi hänet vuoteeseen,
-oikaisi hänen jalkansa ja hakkasi ne poikki hänen omalla kirveellään.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Theseus saapui Ateenaan, isä otti hänet mielihyvällä vastaan.
-Mutta urosta odottivat kohta uudet seikkailut. Kreetan saarella eli
-<i>Mī´nōs</i> kuninkaan aikana julma <i>Mīnō´tauros</i> hirviö, joka oli puoleksi
-härkä, puoleksi ihminen. Se käytti ruokanaan ihmislihaa ja asuskeli
-sokkeloisessa <em class='gesperrt'>Labyrintissa</em>, josta ei kukaan, ken sinne oli
-joutunut, osannut ulos. Voitettuaan sodassa Ateenan Minos
-määräsi kaupungin maksamaan joka yhdeksäs vuosi seitsemän neitosta
-ja seitsemän nuorukaista Minotaurokselle ruoaksi. Kun Ateenan
-kuningas Aigeus taas kerran lähetti tuon ihmisveron, lähti hänen
-poikansa Theseus, isän estelyistä huolimatta, retkelle mukaan. Hän
-lupasi isälleen palatessaan nostaa alukseensa valkoisen purjeen mustan
-sijaan, jos hän onnellisesti suoriutuisi seikkailustaan.</p>
-
-<p class='c012'>Jonkin aikaa purjehdittuaan ulapoita Theseus saapui seuralaisineen
-Kreetan saareen. Siellä Minos kuninkaan tytär, ihana <i>Aria´dnē</i>,
-heti ihastui uljaaseen ja reippaaseen nuorukaiseen. Kun ihmisuhrit
-vietiin Labyrinttiin, Ariadne antoi salaisesti Theseulle lankakerän.
-Kenenkään huomaamatta uros kiinnitti langan toisen pään
-oven suuhun ja meni sitten rohkeasti Minotaurosta vastaan. Ilkeästi
-mylvien peto karkasi hänen kimppuunsa. Mutta Theseus paljasti
-miekkansa ja hakkasi ihmishärältä pään poikki. Sitten sankari palasi
-lankaa pitkin ovelle ja karkasi yöllä tovereineen koko saaresta.</p>
-
-<p class='c012'>Joka päivä vanha Aigeus oli kiivennyt korkealle kallioniemekkeelle
-tähystämään matkamiesten laivaa. Eräänä päivänä se vihdoin
-sinervänä pilkkuna näkyi taivaanrannalla. Aluksen lähestyessä Aigeus
-mielipahakseen huomasi laivan purjeet mustiksi, sillä iloissaan
-Theseus oli unohtanut vaihtaa ne valkoisiin. Epätoivon valtaamana
-vanha kuningas heittäytyi mereen, johon hukkui. Siitä alkaen muka
-kreikkalaiset sanoivat tätä merta Aigeian mereksi. Theseus suri isäänsä
-katkerasti, mutta kiitolliset ateenalaiset valitsivat urhoollisen pojan
-isänsä seuraajaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Orfeus.</strong> <i>Orfe´us</i> oli muinaisajan kuuluisin laulaja. Kun hän soitti
-lyyryänsä, koko luomakunta heltyi. Metsän leijonat laskeutuivat
-lumoutuneina hänen jalkojensa juureen, joet pysähtyivät uomassaan
-ja jykevät tammet kiskoutuivat irti juuristaan.</p>
-
-<p class='c012'>Kerran hänen puolisonsa karkeloi ystävättärineen nurmikolla.
-Silloin myrkyllinen käärme pisti naista jalkaan, ja hän kaatui kuoliaana
-maahan. Lohduttomana Orfeus harhaili maasta maahan. Vihdoin
-hän päätti lähteä Manalaan joko hakemaan puolisonsa sieltä
-pois tai jakamaan hänen kohtaloaan. Lyyry kädessä hän kulki Manalan
-portista sisään. Ankara Kharon kuljetti hänet Styksin yli. Kerberoksen
-<span class='pageno' id='Page_63'>63</span>hän nukutti lyyrynsä vienoilla sävelillä. Kun hän saapui synkkämielisen
-Hadeen ja vakavan Persefonen eteen, hän viritti lyyrynsä
-ja alkoi soittaa. Hän ajatteli vain kadottamaansa puolisoa, ja sävelet
-soivat kauniimmin kuin koskaan ennen. Vainajien verettömät
-haamut keräytyivät ihmetellen hänen ympärilleen, Persefone itki ja
-itse Hadeskin heltyi. »Hyvä on», sanoi Hades, »puolisosi saa seurata
-sinua takaisin elämään; mutta varo katsomasta taaksesi, ennen kuin
-olet saapunut maan päälle!» Kiitollisena Orfeus kiiruhti pois kohtaamatta
-mitään esteitä. Äkkiä hänet valtasi kauhea hätääntyminen;
-hän pelkäsi, ettei vaimo seurannutkaan häntä. Hän pysähtyi ja kuunteli
-tarkkaavaisesti. Hän huusi hänen nimeänsä. Ei mitään vastausta.
-Silloin hän kääntyi taakseen. Hänen puolisonsa oli aivan hänen takanaan.
-Mutta kun Orfeus kurotti kätensä, katosi vaimo varjona ikiajoiksi
-hänen silmistään.</p>
-
-<p class='c012'>Yksin Orfeus harhaili sen jälkeen maan päällä laulaen kaipaustaan,
-sillä Manalaan häntä ei enää toista kertaa elävänä päästetty.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Argonauttain retket.</strong> Boiotian maakunnassa eli kuningas, jolla oli
-kaksi lasta, poika <i>Friksos</i> ja tytär <i>He´llē</i>. Kun lasten äiti kuoli, solmi
-kuningas uuden avioliiton, mutta äitipuoli oli lapsille kovin ankara,
-jopa väijyi heidän henkeäänkin. Silloin lapset pakenivat kultavillaisen
-oinaan selässä. Oinas lensi halki ilman yli Aigeian meren. Kun
-tultiin sen salmen kohdalle, joka erottaa Euroopan Aasiasta, putosi
-Helle oinaan selästä ja hukkui. Siitä hetkestä sai salmi nimen <i>Hellē´spontos</i>
-(Hellen meri). Mutta Friksos jatkoi matkaa ja saapui
-<i>Kolkhi´s</i> maahan Mustan meren rannikolle. Siellä Friksos uhrasi kultavillaisen
-oinaan ja ripusti taljan sodanjumalan pyhään lehtoon. Kolkhiin
-kuningas vartioitti onnea tuottavaa taljaa hyvästi, ympäröi
-lehdon muurilla ja asetti portinvartijaksi tulta syöksevän lohikäärmeen.</p>
-
-<p class='c012'>Jonkin aikaa edellä kerrottujen tapausten jälkeen muuan vanha
-kuningas kuoli Thessalian maakunnassa jättäen jälkeensä kaksi poikaa.
-Näistä anasti nuorempi hallituksen ja karkotti vanhemman ynnä
-hänen poikansa <i>Iā´sōn</i>in maaseudulle. Kun Iason oli varttunut
-mieheksi, hänen setänsä päätti toimittaa hänet hengiltä. Hän teeskenteli
-ystävyyttä nuorukaiselle ja lupasi luovuttaa hänelle koko valtakunnan,
-jos hän toisi kultaisen taljan Kolkhiista.</p>
-
-<p class='c012'>Iason rakennutti tuota pikaa 50 airoparilla soudettavan laivan,
-joka sai nimekseen <i>Argō´</i>. Monet Kreikan sankareista saapuivat
-ottamaan matkaan osaa, muun muassa Herakles ja Theseus
-sekä Orfeus laulaja. Matkamiehiä sanottiin laivansa mukaan <em class='gesperrt'>argonautoiksi</em>.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_64'>64</span>Iasonin johtamina uroot lähtivät purjehtimaan Kolkhis maata
-kohti. Monta vaarallista seikkailua oli heillä matkan varrella kestettävänä.
-Muun muassa oli Mustan meren suussa <i>Symplēgă´dien kalliot</i>,
-jotka tavan takaa lyödä luskuttivat yhteen, niin että kaikki laivat murskautuivat.
-Matkaan liittyneen tietäjän neuvosta laskettiin ensin kyyhkynen
-lentämään kallioiden lomitse. Kun Symplegadit saivat siltä nutistetuksi
-vain pari peräsulkaa, urootkin uskalsivat lähteä matkaan.
-Laiva mennä suhahti vinhaa vauhtia, ja ainoastaan peräsin särkyi
-kallioiden väliin. Siitä päivästä seisoivat Symplegadit liikkumatta.
-Mutta Argo viillätti edelleen Mustalla merellä. Vihdoin uroot, monia
-seikkailuja koettuaan, laskivat maihin Kolkhiin rantaan.</p>
-
-<p class='c012'>Perille tultuaan Iason kohta lähti kuninkaan puheille ja ilmoitti
-tulleensa hakemaan kultaista taljaa. Kuningas lupasikin sen hänelle
-antaa, jos hän paljain käsin ottaisi kiinni tulta tuiskivan härkäparin
-ja sillä kyntäisi kyisen pellon. Vakoihin oli hänen sitten kylvettävä
-lohikäärmeen hampaita, joista kasvaisi uljaita miekkamiehiä. Nämä
-hänen lopuksi oli tapettava. Iason hämmästyi tehtävän vaikeutta.
-Mutta kuninkaan tytär <i>Mē´deia</i>, joka oli taitava velho, auttoi häntä
-pulasta, sillä hän oli rakastunut uljaaseen sankariin. Hän antoi Iasonille
-voidetta, joka suojeli häntä härkien polttavalta hengitykseltä
-ja vihaisilta potkauksilta sekä käärmeiden myrkyllisiltä pistoilta.
-Käyttäen tätä voidetta Iason sai suoritetuksi työnsä. Kun sitten lohikäärmeiden
-hampaista kasvoi esiin haarniskoituja jättiläisiä, Iason
-Medeian neuvosta heitti heidän keskelleen suurehkon kiven. Jättiläiset
-luulivat, että joku heidän omasta joukostaan oli tehnyt tämän
-ilkityön, hyökkäsivät suuttuneina toistensa kimppuun eivätkä
-herjenneet taistelemasta, ennen kuin viimeinenkin heistä oli saanut
-surmansa.</p>
-
-<p class='c012'>Vaikka Iason nyt oli suorittanut hänelle määrätyt työt, kuningas
-ei sittenkään antanut taljaa. Mutta Medeian avulla
-Iason sai lehtoa vartioivan lohikäärmeen uuvutetuksi uneen ja
-ryösti salaisesti taljan. Sitten hän pakeni tovereineen Argo laivassa
-Kolkhis maasta vieden mennessään Medeian ja hänen pienen veljensä.</p>
-
-<p class='c012'>Kun kuningas aamulla näki, mitä oli tapahtunut, hän lähti
-ajamaan pakenevia takaa. Jo hän oli saavuttamaisillaan heidät, mutta
-silloin Medeia leikkasi pienen veljensä palasiksi ja heitti kappaleet mereen.
-Kun isä huomasi poikansa jäsenien ajelehtivan aalloilla, valtasi
-hänet sanomaton suru. Hän keskeytti takaa-ajon kootakseen palaset
-ja haudatakseen pojan ruumiin. Mutta argonautat pääsivät pakenemaan,
-ja Iason kohosi, palattuaan Thessaliaan, setänsä valtaistuimelle.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_052.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 52.</i> Medeia.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Tantalos.</strong> <i>Tantalos</i> oli rikas ja mahtava kuningas, joka asui Vähässä
-Aasiassa. Jumalat rakastivat häntä enemmän kuin ketään muuta
-<span class='pageno' id='Page_65'>65</span>ihmistä ja antoivat hänelle runsaasti kaikkea maallista
-hyvää. Kutsuivatpa he hänet luokseen <i>O´lympos</i>
-vuorelle kultaiseen palatsiinsa ja antoivat hänen
-syödä heidän pöydässään ja ottaa osaa heidän neuvotteluihinsa.</p>
-
-<p class='c012'>Tällaista onnea Tantalos ei jaksanut kestää.
-Hän tuli ylimieliseksi ja piti itseään vihdoin jumalien
-veroisena. Hän ilmoitti ihmisille jumalien päätökset.
-Hän varasti jumalien ruokaa ja juomaa,
-<em class='gesperrt'>ambrosiaa</em> ja <em class='gesperrt'>nektaria</em>, ja antoi kuolevaisten
-maistaa kuolemattomien ravintoa. Röyhkeästi
-hän kielsi rikoksensa, tehden kerran toisensa
-jälkeen vääriä valoja. Pälkähtipä hänen päähänsä
-koetella, olivatko jumalat kaikkitietäviä. Hän teurastutti
-poikansa ja valmisti hänen jäsenensä jumalille
-ruoaksi. Mutta silloin jumalat suuttuivat. He
-kiehauttivat pojan jäsenet uudestaan, mutta päinvastaisessa
-järjestyksessä, ja herättivät hänet siten eloon.</p>
-
-<p class='c012'>Tantalosta kohtasi ankara kosto. Zeus syöksi
-hänet alas Manalaan ukkosen jyristessä ja salamien
-sinkoillessa. Kun Tantalos tointui huumauksestaan, hän huomasi
-seisovansa kaulaa myöten vedessä. Hän tunsi polttavaa janoa ja
-kumartui juodakseen kirkasta vettä. Mutta kuta syvemmälle hän
-kumartui, sitä enemmän vesi aleni, kunnes se katosi maahan. Kun hän
-nousi, vesi jälleen kohosi. Hänen takanaan lammikon rannalla kasvoi
-mitä ihanimpia hedelmäpuita, joiden oksat riippuivat hänen päänsä
-yli. Viheriäisten lehtien välissä näkyi meheviä omenia ja päärynöitä,
-kauniita viikunoita ja öljypuunhedelmiä. Kun Tantalos ojensi kätensä
-poimiakseen virvoittavia hedelmiä, oksat pakenivat hänen ylettyviltään.
-Tämän lisäksi suuri kallionlohkare alituisesti uhkasi vieriä hänen
-ylitseen. Täten jumalia uhmaava Tantalos sai osakseen tuskia, joista
-ei koskaan tullut loppua.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Troian sota.</strong> Kun Thessalian kuningas piti häitä merenjumalattaren
-kanssa, oli juhlaan kutsuttu kaikki jumalat, lukuunottamatta eripuraisuuden
-jumalatarta. Suuttuneena viimeksimainittu heitti ovenraosta
-hääsalin lattialle omenan, johon oli kirjoitettu: »Kauneimmalle».
-Heti joutuivat Zeun puoliso <i>Hera</i>, viisauden jumalatar <i>Pallas Athene</i>,
-ja kauneuden jumalatar <i>Afrodite</i> riitaan omenan omistamisesta. Kun
-he eivät voineet sopia, he päättivät lykätä asian ratkaisun <i>Pă´ris</i>-nimiselle
-kauneudestaan kuuluisalle nuorukaiselle, joka oli <em class='gesperrt'>Troian</em>
-kuninkaan <i>Priamoksen</i> poika. Tämä paimensi juuri isänsä karjalaumoja,
-kun jumalattaret saapuivat hänen luokseen. Itsekukin heistä koetti
-<span class='pageno' id='Page_66'>66</span>voittaa häntä lupauksilla puolelleen. Hera lupasi hänelle maailman
-herruuden, Pallas Athene viisauden lahjan ja Afrodite kauneimman naisen.
-Viimeinen tarjous oli Pariista arvokkain, jonka tähden hän antoi
-omenan Afroditelle. Palkinnoksi jumalatar johdatti hänet Spartaan,
-jossa prinssi ryösti kuningas <i>Menĕ´lāoksen</i> puolison, ihanan <i>Helenan</i>,
-joka oli kaunein kaikista naisista, ja pakeni hänen kanssaan Troiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Helenan ryöstö synnytti ankaraa suuttumusta koko Kreikassa. Kun
-kuningas Priamos kieltäytyi luovuttamasta Helenaa takaisin hänen miehelleen,
-kreikkalaiset vannoivat kostavansa ja varustivat suuren sotaretken
-Troiaan. Retken pääjohtaja oli Menelaoksen veli <i>Agame´mnōn</i>,
-<em class='gesperrt'>Mykenen</em> kuningas. Veljekset polveutuivat kuuluisasta Tantalos kuninkaasta
-ja olivat molemmat tunnettuja rohkeiksi ja uljaiksi sankareiksi.
-Agamemnon kutsui Kreikan mainioimmat uroot <em class='gesperrt'>Auli´s</em>-nimiseen
-satamaan Keski-Kreikkaan. Sinne saapui muun muassa viekas <i>Odysse´us</i>,
-<em class='gesperrt'>Ithă´kān</em> kuningas, ja urhoollisuudestaan kuuluisa <i>Akhille´us</i>.</p>
-
-<p class='c012'>Akhilleus oli Kreikan sankareista mainioin. Hän oli Thessalian
-kuninkaan ja merenjumalattaren poika. Hänen vielä lapsena
-ollessaan äiti kärvensi häntä lumotussa tulessa tehdäkseen
-hänet haavoittumattomaksi. Mutta kesken kaikkea isä tuli huoneeseen.
-Hän pelästyi ja kiskoi pojan vaimonsa käsistä. Liekit olivat
-kuitenkin jo tehneet Akhilleun haavoittumattomaksi, paitsi kantapäistä,
-joista äiti oli pitänyt kiinni.</p>
-
-<p class='c012'>Kun kaikki sankarit olivat keräytyneet Auliiseen, oli koolla 1,200
-laivaa ja 100,000 miestä. Mutta ei päästy lähtemään matkalle, sillä
-metsästyksen jumalatar Artemis kahlehti kaikki tuulet, niin että vallitsi
-herkeämätön tyven. Artemis oli näet suutuksissaan Agamemnoniin,
-joka oli tappanut hänelle pyhitetyn kauriin. Lepytysuhriksi Artemis
-vaati Agamemnonin tytärtä <i>Ifigĕ´neia</i>a. Neitonen houkuteltiin
-kreikkalaisten leiriin; ilmoitettiin näet, että Akhilleus muka tahtoi
-naida hänet. Jo oli Ifigeneia uhrialttarilla, ja miekka oli kohotettu
-hänen surmaamisekseen, kun jumalatar vihdoin leppyi. Hän
-laski sankan sumupilven alttarille, ja kun usva hetken kuluttua hälveni,
-oli Ifigeneian tilalla lumivalkoinen kauris. Kun se oli uhrattu, nousi
-suotuisa tuuli, ja retkeläiset lähtivät purjehtimaan yli Aigeian meren.</p>
-
-<p class='c012'><em class='gesperrt'>Troia</em> eli <em class='gesperrt'>Ilion</em> oli vahvasti varustettu kaupunki Vähän Aasian
-luoteisrannikolla. Se oli korkean muurin ja mahtavien tornien suojaama.
-Puolustusta johtivat kuningas Priamos itse ja hänen 50 poikaansa,
-joista urhoollisin oli <i>He´ktōr</i>, mutta pelkurimaisin Paris. Kreikkalaiset
-pystyttivät meren rantaan leirin, johon rakensivat puisia
-majoja. Taistelut suoritettiin kaupungin ja leirin välisellä tasangolla.
-Päälliköt taistelivat sotavaunuissa, sotilaat jalan. Hyökkäysaseina
-olivat heittokeihäät, miekat, jouset ja lingot, puolustusaseina kypärät,
-haarniskat, säärystimet ja kilvet.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_67'>67</span>
-<img src='images/kuva_053.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 53.</i> Akhilleus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Yhdeksän vuotta taisteltiin vaihtelevalla onnella. Mutta kymmenentenä
-tapahtui seikkoja, jotka johtivat ratkaiseviin tuloksiin.</p>
-
-<p class='c012'>Eräänä päivänä toimitettiin kreikkalaisten leirissä saaliin jakoa.
-Akhilleun osalle tuli muun muassa ihmeen kaunis orjatar. Jonkin
-ajan kuluttua Agamemnon riitaantui Akhilleun kanssa ja riisti
-hänen majastaan orjattaren. Tästä väärämielisestä teosta Akhilleus
-suuttui silmittömästi. Hän veti miekkansa hyökätäkseen Agamemnonin
-kimppuun, mutta hillitsi itsensä ja sanoi: »Tästä hetkestä lähtien
-en enää taistele kreikkalaisten riveissä. Kun näet Hektorin
-kaatavan väkeäsi, olet kerran katuva, että niin syvästi loukkasit
-jalointa kreikkalaista.» Sitten Akhilleus vetäytyi majaansa, jossa
-hän kulutti aikaansa laulamalla ja soittamalla. Mutta taisteluihin hän
-ei enää ottanut osaa. Ainoastaan hänen ystävänsä <i>Pa´troklos</i> uskalsi
-käydä häntä puhuttelemassa.</p>
-
-<p class='c012'>Muutamia päiviä tämän jälkeen kreikkalaiset ja troialaiset taas
-kohtasivat toisensa kaupungin edessä olevalla tasangolla. Troialaisten
-joukossa oli muiden mukana kaunis Paris, pukeutuneena kirjavaan
-pantterintaljaan. Hän astui ylpeästi rintaman eteen ja vaati rohkeinta
-kreikkalaista kanssansa ottelemaan. Kun Menelaos näki hänet, hän
-täysissä varustuksissa hyppäsi sotavaunuistaan ja hyökkäsi hänen
-<span class='pageno' id='Page_68'>68</span>kimppuunsa, niinkuin leijona metsäkauriin kimppuun. Paris pelästyi
-ja vetäytyi takaisin. Silloin Hektor huusi hänelle: »Sinä surkea mies,
-joka et uskalla otella sen vastustajasi kanssa, jolta niin miehuullisesti
-varastit puolison! Etkö näe, miten kreikkalaiset nauravat sinun pelkuruuttasi?»
-Tämän kuultuaan Paris päätti taistella Menelaosta
-vastaan. Hän sanoi veljelleen: »Se meistä, joka voittaa, saakoon
-Helenan ja kaikki hänen aarteensa! Mutta te muut pitäkää keskenänne
-rauhaa, ja kreikkalaiset matkustakoot takaisin maahansa!»</p>
-
-<p class='c012'>Iloisesti hämmästyen Hektor kuuli veljensä sanat. Hän astui
-rintaman eteen ja ilmoitti kaikuvalla äänellä kreikkalaisille Pariin päätöksen.
-Molemmat sotajoukot olivat tyytyväisiä tähän ratkaisuun,
-sillä kaikki halusivat hartaasti pitkällisen sodan päättymistä.</p>
-
-<p class='c012'>Hektor ja Odysseus mittasivat taistelupaikan ja panivat kaksi
-arpaa kypärään nähdäkseen, kumman oli aloitettava ottelu. Arpa
-lankesi Pariin eduksi. Tämä heitti keihäänsä, mutta se ponnahti takaisin
-Menelaoksen kilvestä tuottamatta vahinkoa. Silloin Menelaos
-kohotti keihäänsä, huusi Zeusta avukseen ja viskasi aseensa sellaisella
-voimalla, että se puhkaisi Pariin kilven ja haarniskan sekä
-raapaisi häntä ihoon. Sitten Menelaos hyökkäsi Pariiseen käsiksi,
-tarttui hänen kypäräänsä ja laahasi häntä perässään kreikkalaisten
-leiriä kohti. Huonosti olisi Pariin käynyt, ellei hänen suojelijansa
-Afrodite olisi rientänyt avuksi. Jumalatar katkaisi kypärähihnan ja
-lennätti suojattinsa tuulenpyörteessä takaisin Troiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Näin kaksintaistelu jäi ratkeamatta, ja sotaa oli yhä jatkettava.</p>
-
-<p class='c012'>Seuraavana päivänä kreikkalaiset ja troialaiset iskivät taaskin
-yhteen. Onni oli koko ajan troialaisten puolella. Kohta kahakan
-alussa Agamemnon haavoittui. Pian sen jälkeen myös Odysseus tuli
-kykenemättömäksi jatkamaan taistelua. Vihdoin troialaiset murtautuivat
-kreikkalaisten laivaleiriin, ja etumaisena Hektor sytytti laivoja
-palamaan.</p>
-
-<p class='c012'>Tällä välin Akhilleus istui yksin teltassaan. Silloin hänen ystävänsä
-Patroklos syöksyi sisään, kertoi kreikkalaisten hädästä ja
-pyysi lainata hänen sotavarustuksiansa; ehkäpä troialaiset silloin uskoisivat
-Akhilleun itsensä lähteneen taisteluun. Akhilleus suostui
-ystävänsä pyyntöön. Kun Patroklos ilmestyi sotakentälle, troialaiset
-todellakin luulivat Akhilleun itsensä lähteneen liikkeelle, ja kauhuissaan
-he pakenivat kaupunkiin. Uljas Hektor malttoi kuitenkin mielensä,
-asettui Patrokloksen tielle, ja tämä kaatui urhoollisen puolustuksen
-jälkeen.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Akhilleus kuuli sanoman ystävänsä kuolemasta, hän julmistui
-silmittömästi ja päätti verisesti kostaa. Seuraavana aamuna hän
-jätti telttansa, syöksi troialaisten kimppuun ja raivosi väsymättömällä
-murhakiihkolla heidän keskuudessaan.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_69'>69</span>Kun taistelu riehui Troian muurien edessä, oli Hektor kaupungissa
-jättämässä jäähyväisiä vaimolleen <i>Andromā´khēlle</i> ja pienelle pojalleen.
-Murheellisena Andromakhe tarttui miehensä käteen ja sanoi: »Uhkarohkeutesi
-riistää kerran sinulta hengen. Etkö ollenkaan sääli pientä
-poikaasi ja minua? Isäni ja seitsemän veljeäni on Akhilleus jo surmannut.
-Nyt vain sinä olet minulla jäljellä.»</p>
-
-<p class='c012'>Hektor vastasi: »Rakas vaimoni! Minäkin olen murheellinen.
-Mutta minun olisi hävettävä Troian miehiä ja naisia, jos pelkurimaisesti
-väistäisin taistelua. Tosin tiedän, että kerran koittaa se päivä,
-jolloin sortuu pyhä Ilion. Mutta ei mikään suru olisi minulle niin
-raskas kuin se, että sinut kuljetettaisiin orjana vieraaseen maahan.»</p>
-
-<p class='c012'>Sitten Hektor ojensi kätensä pientä poikaansa kohti. Mutta
-tämä pelkäsi isän hulmuavaa kypärätöyhtöä. Hymyillen Hektor
-otti kypärän päästään ja laski sen maahan. Tuuditellen pientä lastaan
-käsivarrellaan hän lausui:</p>
-
-<p class='c012'>»Zeus ja te muut jumalat, tän poikani suokaa
-Troiassa kunniahan isän verroin astua kerran,
-voimalla hallitakseen jalon Ilion uljasta kansaa,
-jotta viel’ lausuttais hänen taistosta tultua: ’Poika
-taattoans suuremp’ on.’ Veriset hän saakohon saaliit!»</p>
-
-<p class='c007'>Näin lausuen hän laski pojan äidin syliin. Sitten hän hellästi silitti
-vaimonsa päätä ja sanoi: »Älä murehdi, armas Andromakhe! Vastoin
-jumalien tahtoa ei kukaan voi minua tappaa.» Sen jälkeen hän pani
-kypärän päähänsä ja lähti taisteluun.</p>
-
-<p class='c007'>Ulkona kentällä Akhilleus ajoi troialaisia edellään. Vihdoin he
-kaikki pelon lyöminä pakenivat portista muurien suojaan. Hektor yksin
-piti puoliaan muurien edustalla. Nähdessään kuitenkin vastustajansa
-vaskiaseiden loistavan kuin nousevan auringon hän hämmentyi, hänen
-jalkansa vapisivat, ja hän kääntyi pakosalle. Mutta Akhilleus
-seurasi häntä kuin haukka ahdistettua kyyhkystä. Kolmasti Hektor
-kiersi Troian kaupungin, ja jumalat katselivat Olympoksesta taistelun
-menoa. Vihdoin Zeus, tiedustellen järkkymättömän kohtalon päätöstä,
-laski kultaiselle vaa´alle kaksi kuolonarpaa. Hektorin arpa
-painui syvälle Manalaa kohti. Samassa tuokiossa troialaisten suojelusjumala
-Foibos Apollon, joka oli avustanut Hektoria, väistyi hänen
-rinnaltaan, ja Akhilleun viereen ilmaantui Pallas Athene, kreikkalaisten
-suojelijatar. Nyt alkoi viimeinen ottelu. Hektor tempasi miekkansa
-ja syöksyi vihollista päin. Mutta Akhilleus huomasi vastustajansa
-haarniskassa aukon siinä paikassa, jossa solisluu ja lapaluu liittyvät
-toisiinsa. Siihen hän tähtäsi keihäällään ja työnsi sen niin voimakkaasti
-Hektorin kaulaan, että kärki tunkeutui ulos niskasta. Koristen
-Hektor kaatui maahan ja heitti henkensä. Akhilleus riisui
-<span class='pageno' id='Page_70'>70</span>hänen aseensa, pujotti hihnat hänen nilkkojensa läpi ja sitoi ne sotavaunuihinsa.
-Sitten hän laahasi ruumista jäljessään, niin että se
-kynti syvän vaon maahan. Vasta kun vanha Priamos polvillaan
-pyysi Akhilleulta poikaansa takaisin, uroon sydän suli, ja hän jätti
-vainajan isälle.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_054.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 54.</i> Akhilleun ja Hektorin kaksintaistelu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Vielä Hektorin kuoltua troialaiset pitivät urhoollisesti puoliaan.
-Kun kreikkalaisten ei muulla tavalla onnistunut saada kaupunkia
-haltuunsa, he viimein turvautuivat viekkauteen. Odysseun neuvosta
-he rakensivat suunnattoman suuren puuhevosen. Sen onttoon vatsaan
-nousivat heidän uljaimmat urhonsa kuten Menelaos ja Odysseus;
-toiset astuivat laivoihin ja olivat purjehtivinaan pois, mutta jäivät
-lähimmän saaren suojaan piileskelemään. Iloisina troialaiset tulvivat
-kaupungin porteista kedolle, mutta suuri oli heidän hämmästyksensä,
-kun he näkivät hevosen. Eräältä samana päivänä ottamaltaan sotavangilta
-he saivat tietää, että kreikkalaiset olivat rakentaneet hevosen
-muka jumalien kehoituksesta, jotta paluumatka onnistuisi hyvin.
-Mutta jos troialaiset saisivat hevosen eheänä kaupunkiinsa, silloin
-tuhoutuisi koko Kreikan sotajoukko. Kohta troialaiset päättivät
-kuljettaa puuhevosen muuriensa suojaan. Kun <i>Lāokŏ´ōn</i> pappi varotti
-maanmiehiänsä kreikkalaisten petokselta, nousi merestä kaksi hirveätä
-käärmettä, jotka pusersivat kuoliaiksi hänet ja hänen molemmat
-poikansa (ks. kuv. 86!). Näin rangaistiin Laokoonia siitä, että hän oli koettanut
-muuttaa kohtalon määräystä. Mutta troialaiset ryhtyivät
-oitis toimittamaan hevosta kaupunkiin. Se oli tosin niin iso, ettei se
-mahtunut portista sisään. Mutta pahaa aavistamatta Troian asukkaat
-repivät osan muuria ja saivat kuin saivatkin hevosen kaupunkiinsa.</p>
-
-<p class='c007'>Kun kaikki jo nukkuivat, haarniskapukuiset miehet laskeutuivat
-pimeästä piilostaan maahan. He hiipivät porttien luo, tappoivat vartijat
-ja avasivat raskaat ovet ulkopuolella odottaville tovereilleen.
-Sitten he sytyttivät rakennukset eri tahoilla palamaan. Liian myöhään
-troialaiset havaitsivat petoksen. Kaupunki oli jo ilmi tulessa.
-Useat saivat surmansa liekeissä, toiset tapettiin paetessaan. Koko
-uljas Troia tuhottiin, ja ani harva sen asukkaista pelasti henkensä.
-Iloisina kreikkalaiset seuraavana päivänä nousivat laivoihinsa, ja
-Menelaos vei Helenan jälleen Spartaan.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_71'>71</span>□ <strong>Odysseun harharetket.</strong> Paluumatkalla oli kreikkalaisten kestettävä
-monta vakavaa seikkailua. Ankarimmat koettelemukset tulivat
-Odysseun osalle. Kohta alussa myrsky viskasi hänen laivansa <em class='gesperrt'>kyklooppien</em>
-saareen, jonka jättiläiskokoisilla asukkailla oli vain yksi
-silmä keskellä otsaa. Odysseus lähti viinilekkerit ja eväspussit mukanaan
-kahdentoista kumppanin kera tutkimaan saarta. Retkeilijät
-saapuivat laakeripuiden suojaamalle luolalle. He astuivat rohkeasti
-sisään. Luolassa he näkivät maitoastioita ja juustokuppeja, mutta
-kyklooppi ei ollut itse kotona, sillä hän oli aina päivin paimentamassa
-vuohilaumaansa.</p>
-
-<p class='c012'>Kreikkalaisten parhaillaan aterioidessa jättiläinen kuitenkin palasi.
-Hän vieritti suuren kivimöhkäleen luolan suulle ja asettui sitten lypsämään
-vuohiaan. Samassa hän havaitsi muukalaiset. Hän sieppasi
-pari heistä, paiskasi heidät maahan kuin koiranpenikat, niin että
-veri ja aivot purskahtivat ympäri, sekä söi heidät suuhunsa luineen
-nahkoineen. Sitten julmuri paneutui pitkäkseen ja nukkui. Odysseus
-ei kuitenkaan uskaltanut tappaa häntä, koska luolan suulla oli
-suuri kallionlohkare. Seuraavana aamuna kyklooppi taas söi pari kreikkalaista
-sekä lähti sitten laitumelle sulkien visusti luolan suun. Päivän
-kuluessa Odysseus teroitti jättiläisen nuijan, joka oli veneen maston
-pituinen, ja kätki sen lantakasan alle.</p>
-
-<p class='c012'>Kun kyklooppi palasi illalla, hän taas söi julman ateriansa. Sen
-jälkeen Odysseus lähestyi häntä tarjoten astiallisen viiniä. Jättiläinen
-joi viinin yhdessä siemauksessa, ihastui juomaan ja tyhjensi astian
-vielä pari kertaa pahaa aavistamatta. Sitten hän tiedusteli Odysseun
-nimeä voidakseen vuorostaan antaa hänellekin vieraslahjan. Odysseus
-vastasi nimensä olevan Ei-kukaan. »Hyvä on», jättiläinen pilkallisesti
-sanoi, »Ei-kukaan on säästettävä viimeiseksi suupalaksi&thinsp;—&thinsp;se
-sinulle vieraslahjaksi!» Tämän sanottuaan kyklooppi viinin vaikutuksesta
-vaipui raskaaseen uneen. Nyt Odysseus toveriensa auttamana
-haki esiin nuijan ja työnsi sen kaikin voimin jättiläisen ainoaan silmään.
-Tuskasta kiljaisten tämä hypähti vuoteeltaan, mutta sokeana
-hän ei saanut kreikkalaisia käsiinsä. Toiset kykloopit tulivat kuitenkin,
-kun kuulivat hänen huutonsa, avuksi, mutta kun jättiläinen vain
-raivoissaan hoki: »Ei-kukaan tappaa minut!» he luulivat häntä hulluksi
-ja lähtivät tiehensä. Aamulla kun kyklooppi päästi vuohensa
-laitumelle, kreikkalaiset johtajansa neuvosta ripustautuivat vuohien
-vatsavilloihin. Kyklooppi istuutui luolan suulle ja tunnusteli vuohien
-selkäpuolta, mutta ei saanut ketään käsiinsä. Näin kreikkalaiset
-pääsivät livahtamaan vainoojaltaan.</p>
-
-<p class='c012'>Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa. Jonkin ajan kuluttua
-retkeilijät saapuivat pieneen saareen, jossa tuulten haltija <i>Aiolos</i> asui.
-Hän otti matkailijat ystävällisesti vastaan ja antoi heille lähtölahjaksi
-<span class='pageno' id='Page_72'>72</span>säkin, johon kaikki tuulet oli suljettu, lukuunottamatta leppoisasti
-puhaltelevaa länsituulta, joka kuljetti heidän aluksiaan. Matkalaiset
-lähestyivät jo Ithakan rantoja, kun uteliaat toverit Odysseun
-nukkuessa avasivat säkin, nähdäkseen siinä muka säilytettyjä aarteita.
-Silloin kaikki tuulet pääsivät valloilleen. Syntyi hirmumyrsky. Laiva
-toisensa jälkeen särkyi. Vasta kuuden vuorokauden kuluttua Odysseus
-vain yhdellä laivalla pelastui tuntemattomalle saarelle.</p>
-
-<p class='c012'>Toinnuttuaan merihädästä Odysseus lähetti toisen puolen miehistöstä
-tutkimaan saaren sisäosia. Retkeläiset eivät olleet kulkeneet
-pitkällekään, ennen kuin saapuivat <i>Ki´rkē</i>-nimisen noitavaimon linnalle.
-Heitä vastaan hyökkäsi lauma pelottavia leijonia, susia ja muita
-petoja. Aluksi miehet aikoivat paeta, mutta eläimet heiluttivat ystävällisesti
-häntäänsä ja katselivat heitä lempeästi. Ne olivat ihmisiä,
-jotka Kirke oli noitunut pedoiksi. Tulijat näkivät ikkunasta Kirken
-itsensä, joka oli kaunis kiharatukkainen nainen. Hän kutoi hienoa
-kiiltävää kudosta laulaen kirkkaalla ja kauniilla äänellä. Kun hän
-huomasi matkamiehet, avasi hän ystävällisesti portin ja pyysi heitä
-vieraikseen.</p>
-
-<p class='c012'>Kun oli tultu sisään, Kirke tarjosi kreikkalaisille viiniä, johon hän oli
-sekoittanut taikamehuja, ja kosketti heitä sitten sauvallaan. Kohta
-he tunsivat kankeiden harjaksien kasvavan selkäänsä sekä jalkojen
-ja käsien muuttuvan sorkiksi. Hetken kuluttua heidät röhkivinä
-sikoina suljettiin sikopahnaan.</p>
-
-<p class='c012'>Yksi ainoa miehistä, joka oli jäänyt portin ulkopuolelle, pelastui
-ja kiiruhti ilmoittamaan asiasta Odysseulle. Uros lähti silloin yksinään
-tutkimaan saarta. Matkalla hänelle ilmestyi jumalien sanansaattaja
-Hermes, joka antoi hänelle taikayrtin loitsujuomaa vastaan. Kun
-Odysseus saapui Kirken luo, tämä tarjosi hänelle viiniä samoin
-kuin hänen tovereilleenkin. Mutta juoma ei tuottanut sankarille
-vahinkoa. Nyt Kirke kosketti häntä sauvallaan ja sanoi: »Mene
-lättiin tovereittesi luo!» Mutta Odysseus veti miekkansa ja hyökkäsi
-naisen kimppuun. Silloin Kirke hätääntyneenä lankesi polvilleen
-rukoillen armoa. Odysseus pakotti hänet antamaan tovereille takaisin
-heidän ihmishahmonsa.</p>
-
-<p class='c012'>Tämän jälkeen Kirke osoitti paljon ystävyyttä Odysseulle ja
-hänen miehilleen. He viipyivät kokonaisen vuoden hänen vierainaan.
-Mutta vihdoin koti-ikävä pakotti heidät jatkamaan matkaansa. Kirke
-kertoi matkamiehille niistä vaaroista, jotka heitä kohtaisivat tiellä, ja
-neuvoi keinoja niiden välttämiseksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_055.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 55.</i> Odysseun laiva kulkee seireenien saaren ohi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kuten Kirke oli kertonut, kreikkalaiset ennen pitkää lähestyivät
-<i>seireenien</i> saarta. Nämä olivat lintujalkaisia neitoja, jotka
-ihanalla laulullaan houkuttelivat merimiehiä luokseen ja sitten raatelivat
-heidät palasiksi. Kirken neuvoa seuraten Odysseus tukki
-<span class='pageno' id='Page_73'>73</span>miestensä korvat vahapalasilla.
-Itse hän kuitenkin tahtoi
-kuunnella seireenien laulua.
-Sen tähden hän sidotti
-itsensä mastoon, kieltäen miehiään
-päästämästä nuoria, ennen
-kuin saari oli sivuutettu.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt miehet asettuivat
-soutamaan. Kohta seireenit
-aloittivat lumoavan laulunsa.
-»Oi, sinä suuresti ylistetty
-Odysseus, sinä Kreikan sankareista
-etevin», he lauloivat,
-»tule luoksemme ja kuuntele lauluamme! Troiasta ja kreikkalaisten
-kuuluisista urotöistä me kerromme, sillä me tiedämme kaikki, mitä
-tapahtuu maailmassa.» Silloin valtasi Odysseun sanomaton halu
-päästä seireenien luo. Hän rukoili miehiään irroittamaan köydet ja
-kääntämään laivan saarta kohti. Mutta he eivät kuulleet mitään.
-Vasta kun saari katosi taivaanrannalle, he vapauttivat Odysseun ja
-ottivat vahan korvistaan.</p>
-
-<p class='c012'>Tämän jälkeen laiva saapui kalliorantaiseen salmeen, jonka kummallakin
-puolen asui kauhea hirviö. Toisella rannalla asusti <i>Skylla</i>,
-joka rotkostaan kurotti kuusi käärmeentapaista kaulaa, siepaten
-ohi pyrkivästä veneestä ammottaviin kitoihinsa saaliin. Toisella
-puolen eli <i>Kharybdis</i>, joka hengittäessään särpi äärettömät vesimäärät
-pohjattomaan vatsaansa seuraavana hetkenä syöstäksensä
-ne suihkuna ilmoille. Odysseus tahtoi mieluummin kadottaa kuusi
-soutajaa kuin kaikkine miehineen hukkua ja käski sen tähden perämiehen
-laskea Skyllan puolelta salmea. Jo kuului Kharybdiin pyörteen
-pursutus. Kankeana kauhusta kaikkien silmät olivat suunnattuina
-tätä hirviötä kohti. Silloin Skylla kurotti ahnaat päänsä ja tempasi
-kuusi urhoollisinta miestä, jotka huitoen, potkien ja vihlovasti
-huutaen katosivat pedon nieluihin. Muiden kera Odysseus pääsi
-onnellisesti pakoon.</p>
-
-<p class='c012'>Eivätpä Odysseun vastoinkäymiset loppuneet vielä tähänkään.
-Monta seikkailua hänellä vielä oli kestettävänä maalla ja merellä.
-Viimein hän joutui niin vaikeaan myrskyyn, että hänen aluksensa
-särkyi ja kaikki hänen toverinsa hukkuivat. Aivan yksin Odysseus
-pelastui <em class='gesperrt'>Skheirian</em> saareen. Tuskin hän enää jaksoi seistä jaloillaan,
-ja suolainen merivesi juoksi nenästä ja suusta. Väsynein käsin
-hän kokosi hieman sammalia vuoteekseen, levitti lehviä päälleen
-ja vaipui sikeään uneen.</p>
-
-<p class='c012'>Skheirian kuninkaalla oli nuori ja kukoistava tytär, nimeltä <i>Nau</i>-<i>sikă´ā</i>.
-<span class='pageno' id='Page_74'>74</span>Tämä päätti lähteä vaatteita pesemään joen rantaan ja pyysi varhain
-aamulla isältään muuliparia vaatteiden kuljettamista varten.
-Saatuaan isän suostumuksen hän palvelijattarineen lähti matkalle.</p>
-
-<p class='c012'>Nausikaa ja muut tytöt sattuivat tulemaan vaatteiden pesuun
-juuri siihen paikkaan, jossa Odysseus nukkui. Sankari heräsi tyttöjen
-rupatukseen ja leikkiin sekä pallosillaoloon, nousi sammalvuoteeltaan
-ja lähestyi heitä. Hänen ruumiinsa oli mullassa ja sammalissa, tukka
-oli takkuinen ja katse nälästä raukea. Kirkaisten pakenivat Nausikaan
-toverit. Prinsessa yksin jäi rohkeana paikalleen. Odysseus kertoi
-hänelle haaksirikostaan ja pyysi kangastilkkua ruumiinsa verhoksi.
-Nausikaan tuli urosta sääli; hän kutsui palvelijansa takaisin, käski
-heidän antaa Odysseulle puhtaan puvun sekä jättää hänelle öljypullon,
-jotta sankari saisi voidella väsyneitä jäseniään.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Odysseus oli peseytynyt ja pukeutunut, hän seurasi Nausikaata
-kuninkaan luo. Tämä otti hänet hyvästi vastaan, toimitti hänen kunniakseen
-juhlaleikit sekä antoi hänen käytettäväkseen laivoja ja miehiä,
-jotka saattoivat kovia kokeneen sankarin hänen omaan valtakuntaansa,
-Ithakan saareen.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_056.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 56.</i> Penelope kankaansa ääressä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kymmenen vuotta harhailtuaan Odysseus vihdoin oli saapunut
-kuningaskuntaansa. Kotilinnassa oli sillä välin hänen
-uskollinen vaimonsa <i>Pēnelŏ´pē</i> häntä odottanut, hyläten kaikkien niiden
-röyhkeiden kosijoiden tarjoukset, jotka himoiten Odysseun
-omaisuutta tahtoivat
-saada hänet puolisokseen.
-Kun Odysseus
-saapui, pukeutuneena
-kerjäläiseksi, kosijat
-paraillaan olivat koolla
-syömässä Odysseun
-ruokaa ja kuluttamassa
-hänen tavaroitaan.
-Sankari ei ilmaissut itseään,
-vaan pyysi nöyrästi
-armopalaa. Mutta
-kosijat ajoivat hänet
-kovin sanoin luotaan.
-Sen jälkeen he ryhtyivät
-ahdistamaan kuningatarta, vaatien että hän vihdoinkin valitsisi
-jonkun heistä puolisokseen. Hän lupasikin lopulta ottaa sen miehekseen,
-joka jaksaisi jännittää Odysseun raskaan jousen sekä ampua sillä
-nuolen kahdentoista peräkkäin asetetun kirveen silmäin läpi. Turhaan
-ponnistelivat kosijat toinen toisensa jälkeen. Vihdoin pyysi kerjäläinen,
-että hänkin saisi koettaa. Hän tarttui voimakkain käsin
-<span class='pageno' id='Page_75'>75</span>tuohon tuttuun aseeseen, veti jänteen vireille ja suhisten lensi nuoli
-kirveensilmäin läpi. Hämmästyneinä kosijat katselivat häntä. Vasta
-nyt hän ilmaisi itsensä. Hänen poikansa <i>Tēlĕ´makhos</i> asettui hänen
-rinnalleen, ja kosijat saivat rangaistuksensa: he kaatuivat kaikki
-Odysseun nuolista ja Telemakhoksen peitsestä.</p>
-
-<h4 class='c010'>SPARTA JA ATEENA.</h4>
-
-<p class='c014'><strong>Hallitusmuodot.</strong> Tärkeimmät hallitusmuodot ryhmitetään seuraavalla
-tavalla:</p>
-
-  <dl class='dl_1'>
-    <dt>A.</dt>
-    <dd>Pappisvalta eli teokratia.
-    </dd>
-    <dt>B.</dt>
-    <dd>Yksinvalta eli monarkia.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Rajaton yksinvalta eli despotismi (itsevalta).
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Rajoitettu yksinvalta.
-    </dd>
-    <dt>C.</dt>
-    <dd>Tasavalta eli republiikki.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Ylimysvaltainen eli aristokraattinen tasavalta.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Kansanvaltainen eli demokraattinen tasavalta.
-    </dd>
-    </dl>
-
-<p class='c007'>Kuten aikaisemmin olemme lukeneet, oli israelilaisten keskuudessa
-varhaisempina aikoina vallalla teokraattinen hallitusmuoto.
-Useimpien muiden itämaisten valtioiden hallitusmuoto oli monarkkinen,
-vieläpä siten, että hallitsijalla oli rajaton valta.</p>
-
-<p class='c007'>Myös Kreikan valtioissa oli vanhempina aikoina monarkkinen
-hallitusmuoto, mutta hallitsijan valta oli niissä rajoitettu, sillä ylimyksillä
-ja alemmalla kansalla oli oikeus ottaa osaa hallituksen
-johtoon. Kreikan pikkuvaltioissa oli näin ollen kolme <i>valtioelintä</i>:
-1) <em class='gesperrt'>kuningas</em>, 2) ylimystön muodostama <em class='gesperrt'>neuvosto</em> sekä 3) <em class='gesperrt'>kansankokous</em>,
-johon vapaat täysikasvuiset miehet pääsivät.</p>
-
-<p class='c007'>Aikaa myöten kuninkaan valta yhä heikkeni, kunnes kuninkuus
-melkein kaikkialla lakkasi. Tärkeimmäksi valtioelimeksi muodostui
-silloin neuvosto, joten hallitusmuoto tuli aristokraattiseksi.</p>
-
-<p class='c007'>Muutamissa valtioissa alempi kansa myöhemmin kukisti ylimystön.
-Johtovalta siirtyi silloin neuvostolta kansankokoukselle,
-joten hallitusmuoto näissä valtioissa tuli demokraattiseksi.</p>
-
-<p class='c007'>Useimmat doorilaiset valtiot, kuten esim. Sparta, pysyivät
-aina ylimysvaltaisina; sitä vastoin useimmat joonialaiset valtiot,
-ennen muita Ateena, kehittyivät kansanvaltaisiksi.</p>
-
-<p class='c007'>Kreikan valtioissa oli siis kolme kehitysvaihetta, nimittäin:</p>
-
-<p class='c007'>a. Rajoitettu monarkia; vanhin hallitusmuoto.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_76'>76</span>
-<img src='images/i_spartan.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Spartan valtio.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>b. Aristokraattinen tasavalta; keskimmäinen kehitysvaihe, jolle
-useimmat doorilaiset valtiot jäivät.</p>
-
-<p class='c007'>c. Demokraattinen tasavalta; nuorin hallitusmuoto, joka tuli
-voimaan useimmissa joonialaisissa valtioissa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sparta.</strong> Lakonian väestö jakautui kolmeen kansanluokkaan,
-varsinaisiin <em class='gesperrt'>spartalaisiin</em>, <em class='gesperrt'>perioikkeihin</em> ja <em class='gesperrt'>helootteihin</em>
-eli orjiin. Helootit eivät olleet doorilaisia, vaan niiden
-kreikkalaisten jälkeläisiä, jotka pitivät hallussaan Lakoniaa, kun
-doorilaiset tunkeutuivat maahan pohjoisesta päin ja valloittivat
-sen. Ne alkuasukkaista, jotka eivät taistelussa kaatuneet, tehtiin
-valtion orjiksi. Perioikit kuuluivat luultavasti maan valloittajiin,
-mutta he olivat köyhiä ja vähäarvoisia talonpoikia, jotka maanjaossa
-olivat saaneet osallensa karut vuorenrinteet, joista he ankaralla
-työllä saivat niukan toimeentulonsa. He palvelivat Spartan
-sotajoukossa, mutta heillä ei ollut oikeutta ottaa osaa kansankokoukseen.
-Varsinaiset spartalaiset vihdoin muodostivat ylimysluokan,
-joka hallitsi valtiota.</p>
-
-<p class='c007'>Kaikki ylimyssuvut olivat keskenään samanarvoisia. Jottei
-toinen pääsisi paisumaan toista mahtavammaksi, oli viljavat laaksomaat
-jaettu yhtä suuriin palstoihin, joita ei saanut myydä eikä jakaa.
-<span class='pageno' id='Page_77'>77</span>Jokaisella spartalaisperheellä oli tällainen palsta hallussaan. Spartalaiset
-pitivät arvolleen alentavana itse hoitaa maatilojaan, mutta
-kullekin perheelle oli annettu määrätty luku helootteja, jotka suorittivat
-viljelystyöt. Näin sparttalaiset saattoivat toimeentulohuolista
-vapaina antautua yksinomaan valtion palvelukseen.</p>
-
-<p class='c007'>Spartan hallituksen johdossa oli <em class='gesperrt'>kaksi kuningasta</em>,
-jotka toimivat sotajoukon ylimpinä päällikköinä. Rauhan aikana
-heillä ei ollut paljon muuta tehtävää kuin johtaa jumalanpalvelusta,
-joten Sparta kuninkaistaan huolimatta itse asiassa oli
-tasavalta. Hallitusta hoiti <em class='gesperrt'>vanhain neuvosto</em> eli <em class='gesperrt'>gerūsĭ´ā</em>;
-sen muodosti 28 kokenutta miestä, jotka valittiin elinkaudeksi
-60 vuotta täyttäneiden vanhusten joukosta. Olipa vielä <em class='gesperrt'>kansankokous</em>,
-joka kokoontui kerran kuussa ja johon pääsi jokainen
-30 vuotta täyttänyt sparttalainen, mutta sillä oli ainoastaan
-vähän valtaa.</p>
-
-<p class='c007'>Kansankokouksella oli kyllä nimeksi oikeus lopullisesti päättää
-sodasta ja rauhasta, virkamiesten vaalista ym. tärkeistä asioista.
-Mutta kansalaiset eivät saaneet kokouksessa ollenkaan neuvotella
-ehdotuksista, ja äänestäminen tapahtui huutoäänestyksellä. Tästä
-syystä määräämisoikeus itse asiassa jäi neuvostolle, joka teki ehdotukset
-ja ratkaisi, mikä ehdotus oli saanut äänekkäimmät suosionosoitukset.</p>
-
-<p class='c007'>Spartalaiset muodostivat kateellisten perioikkien ja vihamielisten
-heloottien keskuudessa ikään kuin linnueen, jonka aina täytyi
-olla varuillaan hyökkäyksiä vastaan. Sen tähden kasvatettiin lapset
-varhaisimmasta nuoruudesta tottelevaisuuteen, viekkauteen ja urhoollisuuteen,
-niin että he tarpeen vaatiessa kykenisivät puolustamaan
-maataan. Vielä täysikasvuisiksi tultuaan sparttalaiset yhä
-elivät kuin sotaleirissä.</p>
-
-<p class='c007'>Spartalaiset saavuttivatkin tarkoituksensa. Spartasta tuli etevä
-sotilasvaltio, joka laski valtansa alle kokonaisia maakuntia. Kun
-useat Kreikan valtiot liittyivät yhteen taistellakseen yhteistä vihollista
-vastaan, oli kuin itsestään selvää, että ylijohto uskottiin Spartalle.
-Tällaista johtavaa asemaa kreikkalaiset sanoivat <em class='gesperrt'>hegemoniaksi</em>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ateena.</strong> Ateenan hallitusmuoto muuttui tasavaltaiseksi jo ammoisina
-aikoina. Kuten muualla Kreikassa niin täälläkin valta joutui ylimysten käsiin. Koska he kuitenkin sortivat kansaa velkaorjuudella
-ja julmilla laeilla, kansa alkoi käydä uppiniskaiseksi. Peläten
-vielä pahempaa ylimystö vihdoin suostui valitsemaan lainsäätäjän,
-joka muuttaisi hallitusmuodon ja lait kansalle edullisemmiksi
-ja lempeämmiksi. Lainlaatijaksi määrättiin v. 594 e. Kr. viisas,
-kansaa rakastava ja oikeudenmukainen ylimys nimeltä <i>Sŏ´lōn</i>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_78'>78</span>
-<img src='images/i_ateenan.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Ateenan valtio.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Solonin lakien mukaan oli hallituksen johdossa kuten ennenkin
-yhdeksän <em class='gesperrt'>arkonttia</em>, jotka valittiin vuodeksi kerrallaan.
-Näiden rinnalla oli <em class='gesperrt'>neljänsadan neuvosto</em>, johon kuului
-400 kansalaista. Neuvoskunta valmisti ehdotukset, jotka se sitten
-esitti <em class='gesperrt'>kansankokoukselle</em>. Tämä kokous, johon kaikki
-20 vuotta täyttäneet kansalaiset, niin köyhät kuin rikkaat, saivat
-ottaa osaa, päätti lopullisesti kaikista tärkeistä asioista.</p>
-
-<p class='c007'>Koko kansan Solon jakoi neljään luokkaan varallisuuden perusteella.
-Ylimpien luokkien kansalaisilla oli suuremmat oikeudet,
-mutta myös suuremmat velvollisuudet. Niinpä virkamiehet valittiin
-vain ylemmistä luokista. Sotapalvelusta suorittaessaan heidän
-toiselta puolen tuli hankkia omalla kustannuksellaan kalliimpia ja
-parempia aseita kuin alempiin luokkiin kuuluvien.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_79'>79</span>Jotteivät rikkaat voisi sortaa köyhiä, Solon kielsi ketään enää
-tekemästä toista ateenalaista velkaorjaksi. Ulkomaisia orjia ateenalaiset
-sen sijaan yhä saivat pitää.</p>
-
-<p class='c007'>Muutamia vuosikymmeniä sen jälkeen kun Solon oli säätänyt
-lakinsa, puolueriidat alkoivat Ateenassa uudestaan. Tätä käytti eräs
-lahjakas ylimys <i>Peisi´strātos</i> hyväkseen hankkiakseen itselleen
-itsevaltiuden. Hän asettui kansan puolelle omia säätyveljiään
-vastaan, otti rynnäköllä haltuunsa Ateenan linnan ja tuli siten
-<em class='gesperrt'>tyranniksi</em>.<a id='t81'></a> Tällä nimellä kreikkalaiset sanoivat sellaisia
-miehiä, jotka väkivallalla olivat anastaneet itsevaltiuden. Peisistratos
-oli hyvä ja lempeä hallitsija, joten hänen hallituskautensa
-oli Ateenalle onnellinen. Pian Peisistratoksen kuoleman jälkeen
-hänen poikansa karkotettiin, ja Ateenasta tuli taas tasavalta.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Sparta ja Ateena.</strong> Kreikan huomattavimmat valtiot olivat <i>Sparta</i>
-Peloponnesoksen niemimaalla ja <i>Ateena</i> Keski-Kreikassa. Edellisessä
-asui vakavaluontoisia ja sotaisia <em class='gesperrt'>doorilaisia</em>, jälkimmäisessä iloisia
-ja sivistystä harrastavia <em class='gesperrt'>joonialaisia</em>.</p>
-
-<p class='c012'>Spartassa hallitsi kaksi <em class='gesperrt'>kuningasta</em> yhtaikaa, mutta heillä
-ei ollut paljon sanottavaa, sillä valta oli melkein kokonaan <em class='gesperrt'>vanhain
-neuvoskunnalla</em>. Ateena oli sen sijaan <em class='gesperrt'>tasavalta</em>.
-Sielläkin oli neuvoskunta, mutta asioiden lopullinen ratkaisu oli kuitenkin
-<em class='gesperrt'>kansankokouksella</em>, johon kaikki vapaat miehet
-ottivat osaa.</p>
-
-<p class='c012'>Spartalaiset olivat vihamielisten kansojen ympäröimiä, ja sen
-tähden heidän aina täytyi olla varuillaan hyökkäyksiä vastaan. Heidän
-lakinsa olivat erittäin ankaria, sillä toivottiin, että he täten kehittyisivät
-uljaaksi sotilaskansaksi. Spartalaiset väittivät, että ne
-olivat <i>Lykū´rgos</i>-nimisen lainsäätäjän laatimia noin vuonna 800 e. Kr.
-mutta tämä henkilö on luultavasti tarunomainen.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_057.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 57.</i> Spartalainen tyttö juoksukilpailussa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Varsinkin lastenkasvatukseen kiinnitettiin suurta huomiota.
-Kreikkalainen historioitsija <i>Plū´tarkhos</i> kertoo spartalaisten lastenkasvatuksesta
-seuraavaan tapaan: »Kun poika syntyi, heimovanhimmat
-tarkastivat häntä huolellisesti. Jos hän oli vahva ja
-hyvin muodostunut, he käskivät vanhempien kasvattaa häntä; jos
-hän taas oli heikko ja muodoton, he määräsivät hänet heitettäväksi
-erääseen syvään vuorenrotkoon. Hoitajat eivät käyttäneet kapaloita,
-että jäsenet vapaasti kehittyisivät; he totuttivat lapsia syömään
-kaikkia ruokia, pitivät huolta siitä, etteivät he pelänneet yksinäisyydessä
-ja pimeässä, eivätkä sallineet mitään oikkuja tai porailemista.
-<span class='pageno' id='Page_80'>80</span>Kun pojat täyttivät 7
-vuotta, heidät pantiin asumaan ja
-syömään yhdessä ja heitä totutettiin
-leikkimään ja opiskelemaan yhdessä.
-Vanhemmat kansalaiset olivat usein
-läsnä heidän leikkiessään ja synnyttivät
-monesti riitoja, nähdäkseen, kuka
-oli peloton eikä epäröinyt ruveta
-tappelemaan vastustajansa kanssa.
-Varttuessaan pojat joutuivat yhä
-ankaramman kurin alaisiksi. He kävivät
-paljain jaloin ja leikkivät tavallisesti
-alasti. Heidän ruumiinsa oli
-likakerroksen peittämä. He makasivat
-yhdessä osastoittain kaisloilla,
-jotka he kokosivat joen rannalta.
-Kukin osasto sai itse valita esimiehekseen
-järkevimmän ja urhoollisimman
-20-vuotisista nuorukaisista. Tämä
-johti ohjattaviaan kilpataisteluissa
-sekä harjoitti heitä hankkimaan
-ruokaa. Kaiken ruokansa he varastivat.
-Joka keksittiin, sai ruoskaa,
-koska hän varastaessaan oli käyttäytynyt
-kömpelösti. Heidän ateriansa olivat aina niukat, jotta he oppisivat
-rohkeiksi ja viekkaiksi.»&thinsp;—&thinsp;Spartalaisia poikia opetettiin myös
-lausumaan ajatuksensa lyhyesti ja sattuvasti. Kerrankin eräs
-ateenalainen moitti spartalaisia tietämättömiksi. »Aivan oikein»,
-vastasi spartalainen, »sillä me olemme ainoat, jotka emme ole oppineet
-teiltä mitään pahaa.» Tällaisia vastauksia sanotaan vielä meidänkin
-aikoinamme <em class='gesperrt'>lakonisiksi</em>. Myös sotatansseja sekä soittoa
-ja laulua opetettiin pojille, jotta he sotaretkillä voisivat innostaa
-mieltänsä.</p>
-
-<p class='c015'>Kuuluisin sotalaulujen laatija oli <i>Tyrta´ios.</i> Hänen sepittämänsä
-on muun muassa seuraava laulu:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä sa urhona kaadut,</div>
-      <div class='line in2'>taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.</div>
-      <div class='line in2'>Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas!</div>
-      <div class='line in2'>Riemuiten, lastesi vuoks, uhriksi henkesi suo.</div>
-      <div class='line in2'>Eespäin voittaen siis, te sankarit vahvat ja nuoret;</div>
-      <div class='line in2'>väistymys mielestä pois, pelvosta tunnetta ei!</div>
-      <div class='line in2'><span class='pageno' id='Page_81'>81</span>Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston</div>
-      <div class='line in2'>nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.</div>
-      <div class='line in2'>Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä</div>
-      <div class='line in2'>kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.</div>
-      <div class='line in2'>Naisista kaunein, miehistä uljain aina hän olkoon;</div>
-      <div class='line in2'>taistossa kaatuen hän kaunis on, kuolossa myös!</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_058.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 58.</i> Kreikkalaisten nuorukaisten asetanssi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Spartalaiset tytöt kasvatettiin jotenkin samaan tapaan kuin pojat.
-Heistä piti tulla voimakkaita naisia, jotka synnyttäisivät Spartalle
-vahvoja ja terveitä poikia.</p>
-
-<p class='c012'>Täysikasvuisiksi tultuaan spartalaiset yhä elivät kuin sotaleirissä.
-He asuivat osastoittain yhdessä, pitivät yhteisiä aseharjoituksia ja
-aterioivat yhdessä. Eivät edes kuninkaat saaneet syödä itsekseen.
-Eräs kuningas pyysi kerran sotaretkeltä palattuaan lupaa aterioida
-kotona, mutta se virkamies, joka huolehti yhteisistä aterioista, antoi
-hänen pyyntöönsä kieltävän vastauksen. Kussakin pöydässä
-istui 14 henkeä. Kaikki lähettivät ateriaa varten kuukausittain säädetyn
-määrän vehnäjauhoja, viiniä, juustoa ja viikunoita. Ateriat
-olivat aivan yksinkertaisia; tavallinen ruokalaji oli »musta liemi»,
-joka oli valmistettu sianlihasta, verestä, etikasta ja suolasta. Jotteivät
-ihmiset voisi rikastua, määrättiin raha valmistettavaksi raudasta.
-Se oli niin raskasta, että tarvittiin härkäpari vetämään 50 000 markan
-suuruista summaa ja iso aitta sen säilyttämiseen. Ylellisyyden estämiseksi
-kiellettiin spartalaisia myös matkustamasta muihin maihin,
-sillä melkein kaikkialla muualla elettiin komeammin kuin siellä.
-Samoin kiellettiin muukalaisia saapumasta Spartaan.</p>
-
-<p class='c012'>Ateenassa olot olivat aivan toisenlaiset kuin Spartassa. Siellä
-<span class='pageno' id='Page_82'>82</span>eli viisas lainsäätäjä nimeltä <i>Sŏ´lōn</i>, jonka tehtäväksi v. 594 annettiin
-kirjoittaa lait Ateenan valtiolle.</p>
-
-<p class='c012'>Solon kuului erääseen Ateenan ylhäisimmistä suvuista, mutta
-hänen isänsä oli köyhtynyt eikä voinut antaa pojalleen säätynsä mukaista
-kasvatusta. Täysikasvuiseksi tultuaan Solon rupesi kauppiaaksi.
-Ateenassa ei nimittäin maanviljelys ollut pääelinkeinona
-kuten Spartassa, vaan täällä oli kaupalla ja teollisuudella tärkeämpi
-merkitys. Laajoilla kauppamatkoillaan Solon hankki hyvät tiedot
-sekä joltisenkin omaisuuden. Luonteeltaan hän oli ilomielinen ja ystävällinen.</p>
-
-<p class='c012'>Solon oli myös taitava runoilija. Runoissaan hän moitti ylimyksiä
-siitä, että he rasittivat kansaa, ja kehoitti heitä säälimään talonpoikien
-köyhyyttä. Eräässä runossa hän sanoo:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in36'>Me näämme</div>
-      <div class='line'>köyhiä laumoittain siirtyvän maastamme pois;</div>
-      <div class='line'>halvasti myytyinä, kahleissa, kunniatonta he tietään</div>
-      <div class='line'>kulkevat kurjuuteen, vastassa orjan ies.</div>
-      <div class='line'>Omat kaupunkilaiset, rikkauden himon orjat,</div>
-      <div class='line'>nuo tuhon tuojat on uljahan kaupungin,</div>
-      <div class='line'>kuin myös turmeltuneet kaikk’ kansanjohtajat, jotka</div>
-      <div class='line'>varmaan synneistään heelmät karvahat saa.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Vanhoilla päivillään Solon vielä kerran lähti pitkille merimatkoille.
-Retkillään hän muun muassa joutui Kroisos kuninkaan
-luo, jolloin sattui se keskustelu, josta aikaisemmin on ollut puhe. Tältä
-retkeltä palattuaan Solon iäkkäänä ja kaikkien kunnioittamana kuoli.</p>
-
-<p class='c012'>Kuten spartalaiset Solonkin kiinnitti paljon huomiota lastenkasvatukseen.
-Hän ei kuitenkaan tahtonut kehittää poikia yksinomaan
-sotilaiksi. Tosin oli välttämätöntä, että he tulivat karaistuneiksi ja
-voimakkaiksi, niin että saattoivat puolustaa isänmaatansa vihollisia
-vastaan. Mutta heidän piti lisäksi harjoittaa hengenlahjojaankin
-voidakseen täysikasvuisiksi tultuaan ottaa osaa kansankokoukseen
-ja tehdä maalle hyödyllisiä päätöksiä. Sen tähden pojat painiskelun,
-juoksun, keihäänheiton ja muiden ruumiinharjoitusten lisäksi saivat oppia
-lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja soittamaan. Kouluissa luettiin
-Homeroksen runoja ja totutettiin oppilaita pitämään puheita. Oppilaat
-eivät kuten Spartassa asuneet kasvatuslaitoksissa, vaan he saivat
-olla kotonaan ja kävivät vain päivittäin koulussa opiskelemassa, niin
-kuin meidänkin maassamme on tavallista. Kun pojat täyttivät 18
-vuotta, heidän varsinainen koulunkäyntinsä päättyi, ja silloin he
-olivat velvolliset kaksi vuotta tekemään sotapalvelusta. Asevelvollisuutensa
-suoritettuaan heidät luettiin aikuisiksi, mutta sodan syttyessä
-kaikki asekuntoiset miehet taas astuivat rintamaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_83'>83</span>
-<img src='images/kuva_059.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 59.</i> Kreikkalainen koulu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Tyttöjen kasvatuksesta
-ateenalaiset
-eivät huolehtineet yhtä
-hyvästi kuin spartalaiset.
-Ateenassa naiset
-elivät syrjäytetyssä asemassa,
-pitivät vain
-huolta kodista eivätkä
-edes julkisesti seurustelleet
-miesten kanssa.</p>
-
-<h4 class='c010'>PERSIALAISSODAT (500–449).</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Joonialaisten kapina
-(500–494).</strong> Kun
-Kyyros laski Lyydian
-valtansa alle, Vähän Aasian kreikkalaiset siirtokunnat joutuivat
-suurkuninkaan haltuun. Kreikkalaiset olivat kuitenkin tyytymätttömiä
-Dareioksen määräämiin veroihin ja hänen asettamiinsa hallitsijoihin.
-Ylpeinä omasta sivistyksestään he sitä paitsi halveksivat
-kaikkia muukalaisia, joita he sanoivat <em class='gesperrt'>barbaareiksi</em>. Vihdoin
-vuonna 500 e. Kr. siirtokunnat, Miletos ensimmäisenä, nousivat
-kapinaan Persiaa vastaan. Vaikka ne saivat apua Ateenasta, ne eivät
-kuitenkaan ajanpitkään jaksaneet puolustautua Persian ylivaltaa
-vastaan, vaan kuuden vuoden kuluttua kapina kukistettiin ja Miletos
-hävitettiin.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Marathonin taistelu (490).</strong> Dareios ei voinut unohtaa, että
-Ateena oli uskaltanut asettua häntä vastaan. Hän tahtoi rangaista
-tuota uhkarohkeata kääpiövaltiota sekä samalla valloittaa koko Kreikan.
-Vuonna 490 hän lähetti sotajoukon Aigeian meren yli Kreikkaan.
-Mutta ateenalaiset eivät kadottaneet rohkeuttansa, vaan lähtivät
-<i>Miltiă´dēen</i> johtamina vihollisia vastaan ja voittivat heidät
-<i>Marathō´n</i>in taistelussa.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_84'>84</span>□ Mahtava Persian valtakunta ja pieni Kreikka joutuivat kuningas
-Dareioksen aikana sotaan keskenään. Suurkuningas tahtoi näet
-rangaista ateenalaisia siitä, että he olivat avustaneet hänen kapinoivia
-alamaisiaan. Hän lähetti suuren sotajoukon Aigeian meren yli Attikan
-rannikolle, jossa se astui maihin <i>Marathō´n</i>in kylän luona.
-Kreikkalaiset historioitsijat väittävät persialaisia olleen 100,000
-miestä, mutta nykyajan tiedemiehet laskevat heitä olleen kaikkiaan
-ehkä 20,000. Ateenalaisia sitä vastoin oli n. 10,000. Ateenalaiset lähettivät
-nopeasti sanansaattajia Spartaan pyytämään sieltä apua. Spartalaiset
-ilmoittivatkin olevansa halukkaita avustamaan, mutta vasta 10
-päivän kuluttua, sillä heillä oli sellainen tapa, ettei sopinut kutsua
-kansankokousta ennen täyttäkuuta. Muutkaan Kreikan kaupungit
-eivät lähettäneet apua, lukuunottamatta pientä Plataiaa, josta saapui
-1000 miestä. Useat ateenalaisetkin epäilivät, tokko olisi ollenkaan
-ryhdyttävä taistelemaan, kun persialaisten ylivoima oli niin
-suuri. Mutta eräs heidän päällikkönsä <i>Miltiă´dēs</i> rohkaisi epäröiviä,
-ja niin päätettiin koettaa taisteluonnea. Taistelun kulusta Herodotos
-kertoo seuraavalla tavalla: »Kun Miltiades teki ateenalaisten
-rintaman yhtä pitkäksi kuin persialaisten, sen keskusta tuli
-vain muutaman rivin vahvuiseksi, joten sotajoukko siltä kohtaa
-oli varsin heikko, mutta kumpikin siipi oli vahvempi. Kun ateenalaiset
-olivat järjestäytyneet, he juoksujalkaa riensivät barbaareja
-vastaan. Persialaiset luulivat heidän olevan hulluja, kun näkivät
-heidän harvalukuisina, vieläpä juoksujalkaa kiiruhtavan suoraan turmioonsa.
-Mutta kun ateenalaiset olivat joutuneet käsikähmään
-barbaarien kanssa, he taistelivat maineikkaasti.&thinsp;—&thinsp;Marathonin kedolla
-taisteltiin kauan aikaa. Sotajoukon keskustassa barbaarit voittivat
-ja mursivat rintaman sekä ajoivat ateenalaisia takaa sisämaahan,
-mutta kummallakin sivustalla ateenalaiset voittivat. Ja voitettuaan
-he antoivat barbaarien paeta, mutta vetivät molemmat
-siipensä yhteen ja taistelivat niitä vastaan, jotka olivat murtaneet
-heidän keskustansa, ja ateenalaiset voittivat. Ja he seurasivat
-iskien persialaisia, kunnes saapuivat merenrantaan. Siellä he tarttuivat
-laivoihin ja vaativat tulta. Seitsemän laivaa kreikkalaiset saivat
-haltuunsa, mutta barbaarit työnsivät muut merille.»</p>
-
-<p class='c012'>Kärsittyään tappion persialaiset kiiruhtivat laivastollaan kiertämään
-Attikan etelänientä hävittääkseen Ateenan, ennen kuin sotajoukko
-ehtisi palata. Mutta ateenalaiset huomasivat ajoissa vihollisen
-aikeen ja kiiruhtivat pikamarssissa kaupunkiin. Muuan ateenalainen
-riensi ennen muita tuon neljän peninkulman matkan, ilmoittaakseen
-kansalaisilleen voitonsanoman. Perille päästyään hän hengästyneenä
-huusi: »Riemuitkaa, ateenalaiset, olemme voittaneet!»&thinsp;—&thinsp;ja
-näin huudettuaan hän kaatui kuoliaana maahan.&thinsp;—&thinsp;Meidän aikoinamme
-<span class='pageno' id='Page_85'>85</span>urheilijat kilpailuissaan useasti juoksevat juuri yhtä pitkän välimatkan
-kuin tuo ateenalainen pikajuoksija. Tämä kilpailulaji onkin nimeltään
-maratonjuoksu.</p>
-
-<p class='c012'>Marathonin voitosta oli ateenalaisten kiittäminen suurempaa
-isänmaanrakkauttaan, sillä persialaisten tuomat voitetut kansat taistelivat
-vain pakosta, jota vastoin kreikkalaiset tiesivät itsenäisyytensä
-olevan vaarassa. Ateenalaisten aseet ja varustukset osoittautuivat
-myöskin sopivammiksi kuin persialaisten. Heidän suojavarusteensa olivat
-<em class='gesperrt'>kypärä</em> ja <em class='gesperrt'>kilpi</em> sekä <em class='gesperrt'>haarniska</em> ja <em class='gesperrt'>säärystimet</em>.
-Hyökkäysaseinaan he käyttivät <em class='gesperrt'>miekkaa</em> ja <em class='gesperrt'>keihästä</em>. Persialaisten
-haarniskat olivat paljon yksinkertaisemmat kuin kreikkalaisten,
-ja heidän pääaseensa jousi ei ollut sanottavaksi hyödyksi,
-kun kreikkalaiset juoksujalkaa heittäytyivät käsikähmään.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_060.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 60.</i> Kreikkalaisia sotureja varustautumassa sota-asuun.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Marathonin taistelun jälkeen Miltiades aikoi kokonaan karkottaa
-persialaiset Aigeian mereltä. Ateenalaiset uskoivatkin laivastonsa
-hänen johtoonsa. Mutta Miltiades haavoittui, jonka takia hänen oli
-pakko palata Ateenaan. Täällä häntä syytettiin ateenalaisten pettämisestä.
-Pahasti sairaana hän ei voinut itse saapua oikeuden istuntoihin,
-mutta hänen ystävänsä puolustivat häntä parhaansa mukaan.
-Siitä huolimatta hänet tuomittiin syylliseksi ja määrättiin maksamaan
-sakkoa 20,000,000 markkaa. Kun hän ei voinut sitä tehdä, heitettiin
-hänet vankeuteen. Siellä hänen terveytensä huononi ja jonkin
-ajan kuluttua hän kuoli.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Themistokles.</strong> Marathonin taistelun jälkeen useimmat luulivat,
-että persialaisvaara oli ohi. Mutta Ateenassa oli kuitenkin eräs kansalainen,
-joka muita selvänäkoisempänä huomasi, etteivät persialaiset
-<span class='pageno' id='Page_86'>86</span>jättäisi yritystään kesken. Tämä kansalainen oli <i>Themistoklē´s</i>.
-Hän oli kunnianhimoinen mies, joka ei voinut sietää, että ketään
-muuta ylistettiin ennen häntä. Mutta hän rakasti myös isänmaataan
-ja halusi saavuttaa mainetta estämällä Ateenaa joutumasta
-persialaisten valtaan. Sen tähden hän taivutti ateenalaiset rakentamaan
-100 laivan suuruisen <em class='gesperrt'>laivaston</em> sekä perustamaan mainion
-<i>Peiraie´un</i> sataman. Ainoastaan merellä, niin selitti Themistokles,
-voisivat ateenalaiset torjua persialaiset.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_061.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 61.</i> Kreikkalainen sotalaiva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Miltiadeen kuoleman jälkeen <i>Themistoklē´s</i> oli Ateenan huomattavin
-kansalainen. Lapsena hän mieluummin työskenteli kuin
-leikki. Niihin tieteisiin ja taiteisiin, jotka olivat vain ylimysten
-huviksi, hän ei osoittanut harrastusta. Kun ystävät kerran laskivat
-hänestä leikkiä siitä syystä, että hän ei osannut soittaa lyyryä,
-hän vastasi: »Lyyryä kyllä en osaa soittaa, mutta antakaa minulle
-heikko kaupunki, niin teen sen pian vahvaksi ja voimakkaaksi!» Nuorukaisena
-hän harrasti puhetaitoa, koska hän ymmärsi, että hän täten
-voisi paljon vaikuttaa kansankokouksessa. Themistokleella oli niin
-hyvä muisti, että hän tiesi kaikkien Ateenan kansalaisten nimet.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Miltiades persialaissotien syttyessä tuli Ateenan johtajaksi
-ja saavutti kansalaisten suosion, Themistokles kävi synkkämieliseksi.
-Hän karttoi ystäviään, ja kun nämä tiedustelivat syytä tähän, hän
-vastasi, että Miltiadeen voitot riistivät häneltä unen.</p>
-
-<p class='c012'>Miltiadeen kuoleman jälkeen Themistokles ehdotti, että rakennettaisiin
-<span class='pageno' id='Page_87'>87</span>100 laivaa persialaisten uusien hyökkäyksien torjumiseksi.
-Tätä ehdotusta vastusti <i>Ariste´idēs</i>, joka rehellisyydellään oli saavuttanut
-yhtä paljon suosiota kuin Themistokles lahjakkuudellaan. Mutta
-Themistokles väitti, että Aristeides tavoitti kuninkaan arvoa, ja sai
-hänet sillä perusteella karkotetuksi. Tämän jälkeen Themistokleen
-ehdotus hyväksyttiin ilman vastustusta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Thermopylai ja Salamis (480).</strong> Themistokles olikin arvannut
-oikein. Saatuaan tiedon Marathonin tappiosta Dareios kohta alkoi
-valmistaa uutta retkeä. Hän tosin kuoli kesken varustuksiaan, mutta
-hänen poikansa <i>Kse´rksēs</i> (pers. Khšājaršā) jatkoi isänsä työtä, ja
-v. 480 hän lähti Sardeista liikkeelle mukanaan sotajoukko, suurempi
-kuin ainoallakaan hallitsijalla sitä ennen oli ollut.</p>
-
-<p class='c007'>Kun Kserkses laumoineen lähestyi Kreikkaa, useat valtiot
-lähettivät alamaisuuden merkiksi hänelle vettä ja maata. Toiset,
-etunenässä Sparta ja Ateena, kieltäytyivät sitä tekemästä. Lähtipä
-300 spartalaista uljaan kuninkaansa <i>Leōnĭ´dāan</i> johtamina kapeaan
-<i>Thermopy´lai</i>n solaan estämään persialaisten pääsyä varsinaiseen
-Hellaaseen. Urhean vastarinnan jälkeen he kaatuivat kaikki, ja
-Kserkses lähti samoilemaan etelää kohti.</p>
-
-<p class='c007'>Kserkseen laivasto oli rannikkoja pitkin seurannut maajoukkoja
-niiden tunkeutuessa yhä etelämmäksi. Thermopylain taistelun jälkeen
-koko Kreikan laivasto oli kerääntynyt Salamis saaren ja Attikan
-manteren väliseen kapeaan <i>Salamiin</i> salmeen. Siellä Persian laivasto
-yllätti sen, mutta taistelu päättyikin vastoin hyökkääjien odotuksia
-kreikkalaisten täydelliseen voittoon.</p>
-
-<p class='c011'>□ Themistokleen laivasto tuli pian hyvään käytäntöön. Persian kuningas
-<i>Kse´rksēs</i> varusti mahdottoman suuren sotajoukon, johon kreikkalaisten
-historioitsijoiden mukaan kuului 1,700,000 miestä jalkaväkeä
-sekä lisäksi ratsuväkeä ja suuri laivasto. Sitä paitsi seurasi
-joukkoa saman verran käsityöläisiä ja palvelijoita, joten koko armeijassa
-oli väkeä kuudetta miljoonaa. Sotajoukon miesluku saatiin muka
-selville siten, että 10,000 miestä sullottiin yhteen ja heidän ympärilleen
-tehtiin aitaus, joka ulottui vyötäisiin saakka. Sitten miehet astuivat
-ulos ja uusia marssi sijaan. Nykyajan historioitsijat laskevat
-kuitenkin Kserkseen sotajoukkoon kuuluneen vain noin 100,000 miestä.</p>
-
-<p class='c012'>Kreikkalaiset valtasi levottomuus, kun he kuulivat Kserkseen olevan
-tulossa. He lähettivät vakoojia ottamaan selville sotavoimien
-<span class='pageno' id='Page_88'>88</span>suuruutta. Vakoojat saatiin kiinni, mutta Kserkses kielsi tappamasta
-heitä. Sen sijaan oli heille näytettävä kaikki. Hämmästyksen ja kauhun
-valtaamina he palasivat Kreikkaan, jossa useat valtiot, vastarintaa
-ajattelemattakaan, antautuivat. Mutta Ateena ja Sparta sekä moniaat
-muut valtiot päättivät kaikesta huolimatta koetella sotaonnea.</p>
-
-<p class='c012'>Aluksi ne kreikkalaiset, jotka olivat päättäneet taistella, olivat
-erimielisiä siitä, missä ensimmäiseksi ryhdyttäisiin vastarintaan. Vihdoin
-sovittiin, että tämä tapahtuisi <i>Thermopy̆´lai</i>n kapeassa vuorisolassa.
-Sinne Spartan kuningas <i>Leōnĭ´dās</i> lähti 300 miehen kera odottamaan
-persialaisia.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Kserkses kuuli, että Leonidas aikoi tehdä hänelle vastarintaa,
-hän ei ottanut sitä uskoakseen, vaan rämähti nauramaan. Hän
-ei sen tähden antanutkaan taistelumerkkiä, vaan kirjoitti Leonidaalle:
-»Jätä minulle aseesi!» »Tule ottamaan ne!» oli lakoninen vastaus.
-Silloin Kserkses lähetti erään päälliköistään vakoilemaan, mitä spartalaiset
-tekivät. Palatessaan vakooja ilmoitti: »Toiset pitävät aseharjoituksia,
-toiset kiilloittavat aseitaan ja toiset harjaavat tukkaansa
-kuin lähteäkseen juhlaan». »Lähettäkää meedialaiset heidän kimppuunsa!»
-suurkuningas huusi kiukuissaan. Meedialaiset tekivät hyökkäyksen,
-mutta heidän oli pakko verissä päin vetäytyä takaisin.
-»Lähettäkää persialaiset nujertamaan heidät!» kuningas huusi uudestaan.
-Mutta persialaisten ei käynyt sen paremmin. Kaksi päivää
-spartalaiset kapealla solatiellä pitivät puoliaan itse »kuolemattomia»,
-s. o. kuninkaan henkivartiostoa, vastaan. Kolmantena kavaltaja, nimeltään
-<i>Efia´ltēs</i>, saapui kuninkaan luo ilmoittaen tuntevansa polun
-Oita vuoren harjanteen yli, josta persialaiset saattoivat hyökätä
-kreikkalaisten selkään. Yöllä persialainen sotaväenosasto lähti
-solapolkua myöten vuoren yli. Leonidaalla olisi vielä ollut aikaa paeta,
-mutta hän jäi paikalleen miestensä kanssa valmiina kuolemaan,
-sillä Spartan lait kielsivät sotilaita pakenemasta taistelutanterelta.
-Hetken kuluttua persialaiset ympäröivät taistelijat joka puolelta,
-mutta nämä puolustautuivat viimeiseen hengenvetoon saakka, taistellen
-kynsin hampain, kun miekat olivat katkenneet. Kaikki he
-kaatuivat rinnakkain siihen paikkaan, jossa olivat taistelun aloittaneet.&thinsp;—&thinsp;Myöhemmin
-kreikkalaiset pystyttivät heidän kunniakseen
-kivileijonan, johon oli kaiverrettu seuraava kirjoitus:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>»Vieras, Spartaan vie tämä viesti: me uinumme tässä,</div>
-      <div class='line'>täyttäen käskyä lain, maallemme uhrautuen!»</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Thermopylain taistelun jälkeen Persian sotajoukko tunkeutui
-Keski-Kreikkaan eli Hellaaseen. Kaupunkeja poltettiin ja niiden asukkaat
-tehtiin orjiksi. Kserkseen lähin päämäärä oli nyt Ateena. Tämän
-<span class='pageno' id='Page_89'>89</span>kaupungin asukkaat olivat ennen persialaisten tunkeutumista Hellaaseen
-kääntyneet Delfoin oraakkelin puoleen saadakseen neuvoja.
-Oraakkeli ilmoitti, että Ateenan suoja oli puisissa muureissa. Näiden
-sanojen Themistokles selitti tarkoittavan laivastoa. Hän saikin
-ateenalaiset taivutetuiksi jättämään kaupunkinsa autioksi. Naiset,
-lapset ja tavarat vietiin Salamis saareen, mutta miehet astuivat
-laivoihin. Samoihin aikoihin kreikkalaisten koko laivasto kokoontui
-Salamiin salmeen. Themistokles koetti taivuttaa yhtyneen laivaston
-päälliköitä täällä yrittämään ratkaisevaa taistelua. Kun hän ei
-saanut kaikkia päälliköitä suostumaan tuumaansa, vaan muutamat
-uhkasivat ensi tilassa purjehtia etelään suojellakseen Peloponnesosta,
-hän päätti turvautua salajuoneen. Hän lähetti uskotun
-orjan Kserkseelle ilmoittamaan, että Kreikan laivasto oli
-koolla Salamiin salmessa. Jos kuningas yhdellä iskulla tahtoi
-saada koko laivaston muserretuksi, tuli hänen viipymättä ryhtyä
-hyökkäykseen. Kserkses ihastui suuresti ja antoi laivastolleen käskyn
-hyökätä aamun valjetessa. Themistokles toimitti kuitenkin niin,
-että kreikkalaiset saivat tiedon suurkuninkaan aikeista.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_062.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 62.</i> Salamiin taistelu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kun siis persialaiset seuraavana aamuna päivän koittaessa hyökkäsivät,
-<span class='pageno' id='Page_90'>90</span>he eivät tavanneetkaan kreikkalaisia hämmentyneinä, kuten
-olivat toivoneet, vaan järjestyneinä taistelurintamaan. Helleenit
-kohottivat raikuvan sotahuudon: »Taisteluun, miehet, synnyinmaan,
-naistemme ja lastemme vapauden puolesta!» Myös persialaiset
-rohkaisivat toisiaan kehoitushuudoilla. Syntyi tulinen ottelu.
-Mutta persialaisten laivasto, joka oli koottu foinikialaisista ja
-egyptiläisistä laivoista, ei voinut alusten suuruuden takia vapaasti
-liikkua ahtaassa salmessa. Sen tähden kreikkalaisten kevyet alukset
-puskivat kokkapuskimillaan toisen vihollislaivan toisensa jälkeen upoksiin.
-Vihdoin Persian koko laivasto kääntyi pakosalle.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_063.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 63.</i> Themistokles.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kserkses itse istui kultaisella valtaistuimellaan Attikan rannikolla
-seuraten taistelun kulkua. Hänen vieressään
-seisoi kirjureita merkitsemässä tauluihin
-kunnostautuneiden persialaisten nimiä.
-Kun Kserkses huomasi, miten onnettomasti
-persialaisille taistelussa kävi, hän suutuksissaan
-hypähti kolme kertaa valtaistuimellaan.
-Taistelun jälkeen hän pelästyneenä
-palasi Aasiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Salamiin taistelun jälkeen Themistokles
-vielä teki monta palvelusta Ateenalle. Hänen
-kehoituksestaan ateenalaiset alkoivat
-rakentaa uutta muuria kaupunkinsa ympärille,
-vaikka spartalaiset kaikin keinoin
-koettivat sitä estää. Spartalaiset väittivät,
-että persialaiset muka saisivat tästä muurista
-suojaa, jos he uudestaan hyökkäisivät
-Kreikkaan. Oikea syy oli kuitenkin se,
-että he tahtoivat estää Ateenaa kohoamasta
-mahtavaksi. Themistokles kehoitti
-ateenalaisia pidättämään Spartan lähettiläitä, kunnes he olivat saaneet
-muurit niin korkeiksi, että ne voivat suojella kaupunkia. Itse hän matkusti
-Spartaan viivyttelemään ratkaisua. Ateenalaiset työskentelivät
-yötä päivää, käyttäen rakennusaineena mitä kiireessä vain käsiinsä
-saivat; he purkivat omat asumuksensa ja jumalien alttaritkin tätä
-tarkoitusta varten. Työ valmistuikin eivätkä spartalaiset enää tohtineet
-hätyyttää Ateenaa.</p>
-
-<p class='c012'>Themistokleella oli paljon kadehtijoita, jotka yllyttivät kansaa
-häntä vastaan, niin että hänet vihdoin ajettiin maanpakoon.
-Aluksi hän oleskeli Kreikassa, mutta kun hänen henkeään
-siellä vaanittiin, hän pakeni Persian suurkuninkaan luo. Kuningas otti
-hänet ystävällisesti vastaan, sillä hän toivoi hänen avullaan voivansa
-laskea koko Kreikan valtansa alle. Mutta kun kuningas vaati, että
-<span class='pageno' id='Page_91'>91</span>hän kavaltaisi isänmaansa, hän otti myrkkyä, sillä hän rakasti yhä
-Ateenaa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sodan loppuvaiheet.</strong> Salamiin taistelun jälkeen Kserkses ei vielä
-kokonaan heittänyt Kreikan valloittamista. Suuri osa sotajoukkoa
-jäi Thessaliaan talveksi, ja seuraavana keväänä (479) se hyökkäsi
-uudestaan Hellaaseen. Spartalaiset ja ateenalaiset kohtasivat yhdistynein
-voimin Spartan kuninkaan <i>Pausanĭ´āan</i> johtamina vihollisen
-<i>Plă´taia</i>n luona, jossa persialaiset lopullisesti voitettiin. Tämän
-jälkeen persialaiset jättivät Kreikan rauhaan.</p>
-
-<p class='c007'>Nyt oli kreikkalaisten vuoro hyökätä Persian alueelle.
-Hyökkäykset eivät enää tapahtuneet Spartan johdolla. Kun näet
-spartalaiset saivat selville, että heidän kuninkaansa Pausanias,
-Plataian voittaja, rupesi vehkeilemään persialaisten kanssa
-päästäkseen koko Kreikan satraapiksi, he tuomitsivat hänet
-kuolemaan ja vetäytyivät sen jälkeen pois sodasta, jottei vallan-
-ja kullanhimo pääsisi tarttumaan muihin kansalaisiin. Kreikkalaiset
-uskoivat silloin (477) hegemonian Ateenalle, joka laivojensa
-lukumäärän ja uhrautuvaisuutensa takia jo kauan olikin
-ansainnut sen. Muodostettiinpa varsinainen Ateenan johtama
-meriliitto. Jokainen liiton jäsen maksoi määrätyn summan laivojen
-rakentamiseksi. Liiton rahastoa säilytettiin Delos saarella.</p>
-
-<p class='c007'>Ateenalaiset hätyyttivät vielä kolme vuosikymmentä Persiaa
-sen omilla vesillä. Kun rauha vihdoin vuonna 449 palautui, täytyi
-persialaisten tunnustaa Vähän-Aasian kreikkalaiset siirtokunnat
-itsenäisiksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Salamiin taistelun jälkeen suurkuningas palasi Aasiaan, mutta
-suurin osa hänen sotajoukkoaan jäi Thessaliaan, josta se seuraavana
-vuonna <i>Mardŏ´nioksen</i> johtamana taas hyökkäsi Hellaaseen. Spartalaiset
-ja ateenalaiset lähtivät Mardoniosta vastaan kaikkine sotavoimineen.
-Ylipäällikkönä oli Spartan kuningas <i>Pausanĭ´ās</i>, ja ateenalaisia
-johti Aristeides. Kreikkalaiset asettuivat leiriin erään lähteen
-ympärille, jotta heiltä ei puuttuisi juomavettä. Mardonios sijoittui
-heitä vastapäätä. Näin sotajoukot seisoivat 10 päivää, sillä kumpikin
-epäröi aloittaa taistelua. Vihdoin persialaiset tekivät hyökkäyksen,
-jolloin saivat hävitetyksi kreikkalaisten lähteen. Pausanias aikoi silloin
-<span class='pageno' id='Page_92'>92</span>vetäytyä kauemmas, mutta eräs hänen alipäälliköistään piti enempää
-vitkastelua häpeällisenä ja aloitti taistelun. Spartalaiset seisoivat
-Persian pääjoukkoja vastassa. Niin kauan kuin Mardonios eli, taistelu
-pysyi ratkeamatta, mutta kun persialaisten ylipäällikkö oli kaatunut,
-hänen joukkonsa vetäytyivät erään vallituksen taa. Sen edustalla
-spartalaiset jäivät odottamaan ateenalaisia, jotka olivat tottuneempia
-piirittämään linnoituksia. Tällä välin ateenalaiset olivat
-ajaneet pakosalle persialaisten kreikkalaiset apujoukot. Nyt he liittyivät
-spartalaisiin ja anastivat vallituksen. Persialaisista pääsi vain
-muutama tuhat pakenemaan; kaikki muut kaatuivat.</p>
-
-<p class='c012'>Plataian voiton jälkeen Pausanias vapautti useita Vähän-Aasian
-siirtokuntia. Mutta menestyksestään hän kävi ylpeäksi ja alkoi hautoa
-suuria tuumia. Hän lähetti salaa kirjeen Kserkseelle, luvaten saattaa
-koko Kreikan Persian valtaan, jos suurkuningas tekisi hänet tämän
-maan satraapiksi. Hänen vehkeensä tulivat kuitenkin ilmi, ja hänet
-kutsuttiin kotiin. Täältä hän yhä jatkoi kirjeenvaihtoa Kserkseen
-kanssa. Jokaisessa kirjeessä hän pyysi Kserksestä tappamaan kirjeenkantajan,
-ettei kukaan voisi antaa häntä ilmi. Mutta muuan kirjeenkantaja
-alkoi epäillä kuningasta, koska ei kukaan aikaisemmista sanansaattajista
-ollut palannut. Hän aukaisi kirjeen, luki sen ja antoi
-sen sitten Spartan viranomaisille. Kun Pausanias huomasi sanansaattajan
-palanneen, hän kiiruhti erääseen temppeliin etsien suojaa
-alttarin juurelta. Spartalaiset eivät uskaltaneet loukata jumalan suojelusoikeutta.
-Silloin Pausaniaan vanha äiti kantoi kiven temppelin
-ovelle. Muut seurasivat esimerkkiä, ja pian oli sisäänkäytävä suljettu.
-Jonkin ajan kuluttua kuningas kuoli nälkään.</p>
-
-<h4 class='c010'>PERIKLES</h4>
-
-<p class='c009'>● Persialaissotien jälkeen Ateena oli Kreikan huomattavin valtio.
-Se ei ollut ainoastaan ulkonaisesti mahtavin, vaan myös tieteet ja
-taiteet sekä elinkeinot kohosivat siellä korkeammalle kuin muualla.
-Jo persialaissotien viimeisinä vuosina tuli Ateenan johtavaksi mieheksi
-<i>Periklē´s</i>, ja kaupungin nopea kehitys on luettava erittäinkin
-hänen ansiokseen.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_064.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 64.</i> Perikles.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <i>Periklē´s</i> oli ylhäissukuinen ja rikas, ja hänessä yhtyivät kreikkalaisten
-parhaat ominaisuudet. Hänellä oli ollut mitä etevimmät opettajat,
-<span class='pageno' id='Page_93'>93</span>ja sen tähden hänen tietonsa olivat
-perinpohjaiset. Hänen ollessaan kerran
-laivamatkalla sattui auringonpimennys.
-Perämies pelästyi ja oli ohjaamaisillaan
-laivan karille. Perikles yksin säilytti
-kylmäverisyytensä, otti viittansa ja heitti
-sen perämiehen kasvoille, kysyen: »Tuntuuko
-tämä sinusta pelottavalta?» »Ei
-lainkaan», vastasi toinen. »Miksi siis vapiset?»
-Perikles kysyi. »Eihän ole muuta
-erotusta minun viittani ja auringonpimennystä
-vaikuttavan seikan välillä kuin
-se, että pimennyksen aikaansaa paljoa
-suurempi kappale kuin minun viittani».</p>
-
-<p class='c012'>Perikles ei koskaan poikennut velvollisuuden
-tieltä ja käytti kaikki kykynsä hyödyttääkseen kansalaisiaan. Hän
-esiintyi vain harvoin kansankokouksessa, mutta kun hän joskus puhui, teki
-hän sen niin taitavasti, että hän aina voitti vastustajansa. »Hänellä on
-salama ja ukkonen kielessään», sanoivatkin ateenalaiset. Perikleen elämäntavat
-olivat yksinkertaiset. Kun valtion asiat eivät sitä vaatineet,
-hän harvoin poistui talostaan. Hänen luokseen tuli muutamia ystäviä,
-tavallisesti kirjailijoita tai tiedemiehiä, joiden kanssa hän seurusteli.
-Eivät edes hänen vihamiehensä voineet eksyttää häntä poikkeamaan
-tyyneyden ja arvokkuuden tieltä. Kerran eräs näistä seurasi häntä
-kadulla hänen asuntoonsa saakka koko ajan sättien häntä. Perikles
-ei vastannut hänelle sanaakaan. Mutta kun tultiin portille, Perikles
-käski erään orjistaan ottaa tulisoihdun ja saattaa kotiin tuon miehen,
-koska jo oli myöhä ja kadut olivat pimeät.</p>
-
-<p class='c012'>Perikleellä ei ollut mitään huomattavaa virka-asemaa, jonka
-nojalla hän olisi voinut esiintyä käskijänä. Mutta kansa luotti hänen
-rehellisyyteensä ja taitoonsa, ja hyväksyi aina hänen ehdotuksensa.
-Lisäksi kansa siitäkin syystä rakasti häntä, että hän rakennuttamalla
-komeita temppeleitä hankki työtä köyhille.</p>
-
-<p class='c009'>● Suurta valtaansa Perikles käytti yksinomaan kotikaupunkinsa
-hyödyksi. Hän laajensi Ateenan meriliittoa, niin että siihen tuli
-kuulumaan n. 300 valtiota. Liiton rahasto siirrettiin Delos saarelta
-Ateenaan, ja Perikles käytti empimättä liiton varoja Ateenan kaupungin
-omiin tarkoituksiin. Näin muodostui liittolaisista vähitellen
-alamaisia, joiden täytyi suorittaa Ateenalle määrätty veronsa. Useat
-liittolaiset yrittivät vapautua Ateenan holhouksesta, mutta asevoimin
-tyytymättömät pakotettiin alistumaan.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_94'>94</span>Erikoisen suurta suosiota Perikles osoitti tiedemiehille ja taiteilijoille.
-Heille annettiin virkoja ja heiltä tehtiin suuria tilauksia,
-joten melkein kaikki tämän ajan tiedemiehet ja taideniekat kerääntyivät
-Ateenaan.</p>
-
-<p class='c007'>Myös elinkeinojensa ja hyvinvointinsa puolesta Ateenasta
-Perikleen johtamana tuli Kreikan tärkein valtio.</p>
-
-<h4 class='c010'>KREIKAN TAIDE.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Eri taidelajit.</strong> Taiteet jaetaan kolmeen pääryhmään. Nämä
-ovat <em class='gesperrt'>kuvaamataiteet</em>, <em class='gesperrt'>säveltaide</em> eli <em class='gesperrt'>musiikki</em> ja
-<em class='gesperrt'>runous.</em> Pääryhmät jaetaan alaryhmiin seuraavalla tavalla:</p>
-
-  <dl class='dl_2'>
-    <dt>  A.</dt>
-    <dd>Kuvaamataiteet:
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Rakennustaide.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Kuvanveistotaide.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>3. Maalaustaide.
-    </dd>
-    <dt>  B.</dt>
-    <dd>Säveltaide.
-    </dd>
-    <dt>  C.</dt>
-    <dd>Runous:
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Eepillinen runous.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Lyyrillinen runous.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>3. Draamallinen runous.
-    </dd>
-    </dl>
-
-<p class='c007'><em class='gesperrt'>Eepillinen</em> eli <em class='gesperrt'>kertomarunous</em> esittää tapauksia.
-<em class='gesperrt'>Lyyrillisessä</em> eli <em class='gesperrt'>tunnelmarunoudessa</em> runoilija
-tekee selkoa suruistaan, rakkaudestaan tai muista tunteistaan. <em class='gesperrt'>Draamallinen</em>
-eli <em class='gesperrt'>näytelmärunous</em> on kirjoitettu vuoropuhelun
-muotoon ja sitä esitetään kuuntelijoille näyttelemällä.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_065.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 65.</i> Kreikkalaisten temppelien pohjapiirroksia.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuvaamataiteet.</strong> Kreikassa yksityisten
-talot olivat yksinkertaisia ja koruttomia.
-Sen sijaan tahdottiin kunnioittaa jumalia rakentamalla
-heille niin komeita ja kauniita
-rakennuksia kuin suinkin. Kaikki temppelit
-rakennettiin jotenkin samaan malliin. Itse
-<span class='pageno' id='Page_95'>95</span>temppelikammio oli suunnikkaan muotoinen. Sen eteen ja myöhemmin
-myös sivuille pystytettiin pylväsrivejä, joiden varaan katto rakennettiin.
-Varsinaisessa Kreikassa oli <em class='gesperrt'>doorilainen</em> temppeli tavallisin;
-Vähän-Aasian siirtokunnissa taas kehittyi <em class='gesperrt'>joonialainen</em> temppelimuoto.
-Edellinen oli yksinkertaisempi, jälkimmäinen enemmän
-koristettu. Varsinkin pylvään yläpää eli <em class='gesperrt'>kapiteeli</em> oli joonialaisessa
-temppelissä upeampi. Myöhemmin tuli käytäntöön <em class='gesperrt'>ko-rinthoslainen</em> temppelimuoto, jossa
-oli vieläkin runsaammin koristuksia kuin
-joonialaisessa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_066.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 66.</i> Pylväsmuodot.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_96'>96</span>
-<img src='images/kuva_067.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva</i> 67. Hautamuistomerkki.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Temppeleitä kaunistivat tavallisesti
-kuvanveistokset. <em class='gesperrt'>Kuvapatsaita</em> pystytettiin
-temppelikammioihin, päätykolmioihin
-tai temppelien edustalle. Katonreunukset
-koristettiin <em class='gesperrt'>korkokuvilla</em>.
-Myöhemmin pystytettiin kuvia muuallekin
-kuin temppelien läheisyyteen; Ateenassa
-esimerkiksi oli Hermeen tai muiden
-jumalien kuvia kaikissa kadunkulmissa.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_068.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 68.</i> Jumalia. Osa Parthenonin reunusveistoksista.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Vanhempina aikoina kuvanveistokset
-olivat kaavamaisia ja kömpelöitä, kuten
-Egyptissä ja Babyloniassa.
-Mutta kun taiteilijat
-Olympian juhlissa
-saivat tutkia alastomien
-urheilijoiden
-kauniiksi kehittyneitä
-ruumiita, heidän teoksensa
-tulivat luonnollisemmiksi.
-Perikleen
-aikoina kuvanveistotaide
-kehittyi niin korkealle,
-etteivät meidänkään
-aikamme taiteilijat
-osaa muovailla kauniimpia
-patsaita ja korkokuvia. Kreikan kuuluisimmat kuvanveistäjät
-olivat <i>Feidĭ´ās</i> sekä jonkin verran myöhemmin elänyt <i>Praksitĕ´lēs</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Temppelien seinille maalattiin kohtauksia jumalien elämästä.
-Maalauksissaan kreikkalaiset vanhempina aikoina eivät käyttäneet
-kuin neljää väriä: mustaa, valkeata, punaista ja keltaista. Valitettavasti
-ei meidän aikoihimme ole säilynyt kuin aivan vähäpätöisiä
-jälkiä kreikkalaisista maalauksista.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_97'>97</span>
-<img src='images/kuva_069.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 69.</i> Akropolis ennalleen suunniteltuna.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_070.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 70.</i> Parthenon nykyisessä kunnossaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Useimmat temppelit Perikles rakennutti <i>Akrŏ´polis</i> kukkulalle.
-Akropolis oli vuori, joka kohosi keskellä Ateenaa. Aikaisemmin se
-oli ollut kaupungin linnoituksena. Mutta kun Ateenaan persialaissotien
-jälkeen rakennettiin korkeat ja vahvat muurit, jotka ympäröivät
-kaupungin ja yhdistivät sen Peiraieun satamaan, ei enää tarvittu
-linnaa, ja silloin siitä tehtiin Ateenan juhlapaikka. Tarvittavat
-varat otettiin sen liiton rahastosta, jonka Ateena persialaissotien
-aikana oli solminut muiden merivaltojen kanssa. Perikleen ystävä
-<i>Feidĭ´ās</i> johti järjestämistöitä. Ensin hän laajensi kukkulan laen.
-Kallion juurelta muurattiin pystysuorat muurit, jotka olivat kukkulan
-korkuiset. Sitten täytettiin kukkulan ja muurien väli persialaisten
-hävittämien rakennusten ja särkemien kuvapatsaiden jätteillä,
-jotka tiedemiehet meidän aikoinamme taas ovat kaivaneet esiin. Ylös
-kukkulalle johtivat <em class='gesperrt'>propy̆´laiat</em>, marmoriset pylväistöllä katetut
-portaat. Kukkulan laella veti enimmän huomiota puoleensa Pallas
-Athenelle pyhitetty <em class='gesperrt'>Parthenō´nin</em> temppeli. Se rakennettiin doorilaiseen
-malliin ja oli kaikilta puolin pylväsrivin ympäröimä.
-Temppeliin tehtiin kolme kammiota. Takimmaiseen sijoitettiin suuri
-liiton rahasto, joka nousi meidän rahassamme moneen sataan miljoonaan.
-Keskellä oli suuri temppelisali. Sen ja sisäänkäytävän välissä
-oli eteinen.&thinsp;—&thinsp;Nykyään Akropolis on soraläjänä; alastomana
-ja puoleksi rappeutuneena Parthenon törröttää paikoillaan. Ne
-monet raakalaiskansat, joiden saaliina ihana Ateena myöhemmin on
-ollut, ovat ryöstäneet ja hävittäneet kaupunkia kukin vuorostaan.
-<span class='pageno' id='Page_98'>98</span>Viime vuosina sitä on
-kuitenkin ruvettu entisöimään.
-Sitä tehtäessä käytetään
-rakennusaineena ympärillä
-säilyneitä särkyneitä
-kiviä; missä ei niitä ole riittänyt,
-on käytetty hiukan
-erinäköistä ainetta, jotta
-katselijat näkisivät, mikä
-on alkuperäistä, mikä nyt
-pantua.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_071.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 71.</i> Parthenonin temppelin pohjapiirros.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Feidias veisti Parthenonin
-suureen temppelisaliin
-Pallas Athenen kuvan.
-(Katso kuv. 39!) Kasvot ja ruumiin
-näkyvät osat olivat norsunluuta,
-puku puhdasta kultaa. Kun mietittiin,
-mistä aineesta jumalattaren kuva tehtäisiin,
-Feidias ehdotti kansalle, että
-käytettäisiin marmoria eikä kultaa
-ja norsunluuta, jotta työ tulisi huokeammaksi.
-Mutta kaikki huusivat
-yhdestä suusta: »Ei marmorista,
-vaan kullasta ja norsunluusta!»
-Temppelin ulkopuolella oli toinen Pallas Athenen patsas, sekin
-Feidiaan tekemä, 20 metrin korkuinen ja pronssista valettu. Tämän
-patsaan keihäänkärki loisti kauas Aigeian merelle, ja sen mukaan
-merenkulkijat ohjasivat laivansa Peiraieun satamaan.&thinsp;—&thinsp;Feidiaan
-muista veistoksista on erikoisesti kuuluisa Olympian kentälle
-pystytetty 13 metrin korkuinen Zeus-patsas. Ylijumala istui
-rauhallisesti valtaistuimellaan, pää vähän alas painuneena kultainen
-viitta yllään ja erilaisista metalleista valmistettu valtikka kädessään.&thinsp;—&thinsp;Perikleellä
-oli mahtavia vihamiehiä Ateenassa. Mutta he eivät uskaltaneet
-tehdä syytöksiä häntä itseään vastaan, minkä takia he kävivät
-hänen ystäviensä kimppuun. Niinpä Feidiasta syytettiin siitä, että hän
-muka oli ottanut itselleen osan sitä kultaa, joka oli käytettävä jumalattaren
-kuvapatsaaseen. Perikles oli kuitenkin käskenyt Feidiaan valmistaa
-jumalattaren puvun siten, että se voitiin irroittaa patsaasta,
-sillä hänen tarkoituksensa oli, että kaupunki voisi käyttää kultakerrosta
-hädän hetkenä. Kun siis Feidiasta syytettiin, irroitettiin kulta
-patsaasta ja punnittiin. Tällöin Feidiaan syyttömyys kävi ilmi.
-Mutta silloin vihamiehet keksivät toisen syytöksen. Pallas Athenen
-kilpeen Feidias oli veistänyt useita henkilökuvia. Eräälle ukolle hän
-<span class='pageno' id='Page_99'>99</span>oli antanut omat kasvonpiirteensä; erään toisen hän oli veistänyt
-Perikleen näköiseksi. Tätä pidettiin jumalattaren pilkkaamisena.
-Feidias vangittiin ja kuoli jonkin ajan kuluttua myrkkyyn.</p>
-
-<p class='c012'>Muuan toinen taiteilija <i>Praksitĕ´lēs</i> kuvasi mieluimmin nuoria,
-notkeita, alastomia nuorukaisia ja neitosia. Olympian kentällä on
-vieläkin Praksiteleen veistämä Hermes samassa paikassa, jonne se
-taiteilijan aikana pystytettiin. Se on nähtävästi muovailtu jonkun
-Olympiassa voitonseppeleen saaneen urheilijan hyvästi muodostunut
-ruumis esikuvana. Jumala seisoo oikealla jalallaan, nojaten vasemmalla
-kyynärpäällään puuntynkään. Käsivarrellaan hän kantaa
-pientä Dionysos lasta, joka kurottaa kätensä viinirypäleterttua
-kohti. (Katso kuv. 43!)&thinsp;—&thinsp;Praksiteles veisti myös onnistuneita rintakuvia
-oman aikansa kuuluisista miehistä.</p>
-
-<p class='c012'>Maalaustaiteilijoiltakin Perikles teki tilauksia. Heidän taulunsa
-olivat yhtä taitavasti valmistettuja kuin kuvanveistäjien patsaat.
-Kaksi taiteilijaa pani kerran toimeen kilpailun. Toinen maalasi
-niin luonnollisen rypäletertun, että linnut lensivät maistamaan
-marjoja. Tämän jälkeen toi toinen taiteilija taulunsa nähtäväksi.
-Se oli peitetty hienolla verholla. »Otappa verho pois, että saan katsella
-tauluasi!», sanoi toveri. Mutta toinen vain naurahti, sillä verho
-oli juuri maalaus. Toinen taiteilijoista oli erehdyttänyt vain lintuja,
-mutta toinen ihmisiä.</p>
-
-<p class='c012'>Toisen kerran muuan taiteilija oli maalannut hevosen. Makedonian
-kuningas Aleksanteri Suuri sattui näkemään taulun. Kuningas
-ei erikoisemmin ymmärtänyt taidetta, mutta rupesi kuitenkin
-moittimaan maalausta. Lopuksi hän käski tuoda oman hevosensa
-vertailtavaksi. Kohta nähtyään taulun Aleksanterin hevonen
-hirnui. »Katsoppas», sanoi maalari, »hevosesi ymmärtää taidetta paremmin
-kuin sinä!»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Säveltaide.</strong> Soittokappalten esittämistä varten Perikles rakennutti
-Ateenaan <em class='gesperrt'>Ode´ion</em>-nimisen rakennuksen. Kreikkalaisten
-tärkeimmät soittimet olivat <em class='gesperrt'>kitara</em> eli <em class='gesperrt'>lyyry</em> sekä <em class='gesperrt'>huilu</em>,
-joilla säestettiin lauluja. Tavallisesti kreikkalaiset harjoittivat
-<em class='gesperrt'>kuoro</em>laulua, jolloin laulajat tahdin mukaisesti liikkuivat edes
-takaisin ikäänkuin hitaasti tanssien.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Eepillinen ja lyyrillinen runous.</strong> Eepillinen runous on kreikkalaisilla
-kaikista runouden lajeista vanhin. Parhaat eepilliset runoelmat
-ovat <i>Homeroksen laulut</i>, joista jo aikaisemmin on ollut puhe.</p>
-
-<p class='c007'>Myöskin lyyrillinen runous oli Kreikassa jo saavuttanut suurimman
-<span class='pageno' id='Page_100'>100</span>kukoistuksensa ennen Perikleen aikoja. Taitavia tunnelmarunojen
-sepittäjiä olivat <i>Tyrtaios</i>, joka kirjoitti innostuttavia sotalauluja,
-sekä <i>Solon</i>, joka kehoitti Ateenan ylimyksiä sääliväisemmin
-kohtelemaan köyhiä kansalaisia.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_072.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 72.</i> Tragediassa esiintyvä näyttelijä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Draamallinen runous.</strong> Perikleen aikana näytelmärunous kehittyi
-Ateenassa erittäin korkealle. Näytelmistä olivat toiset <em class='gesperrt'>murhenäytelmiä</em>
-eli <em class='gesperrt'>tragedioja</em>, toiset <em class='gesperrt'>huvinäytelmiä</em>
-eli <em class='gesperrt'>komedioja</em>. Tunnetuimmat
-murhenäytelmäin kirjoittajat olivat <i>Aiskhy̆´los</i>, <i>Sofoklē´s</i>
-ja <i>Eurīpĭ´dēs</i>. Huvinäytelmäin kirjoittajista
-on mainittava <i>Aristofă´nēs</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Murhenäytelmissä on vakavaluontoinen sisällys;
-kuvatut henkilöt joutuvat monien onnettomuuksien
-alaisiksi, ja vihdoin he aivan sortuvat
-kovaan kohtaloonsa.</p>
-
-<p class='c007'>Aristofanes koetti huvinäytelmissään saattaa
-kreikkalaisten huonot ominaisuudet naurunalaisiksi.
-Hän oli itse ylimyspuolueeseen kuuluva,
-ja sen tähden hän pilkkasi varsinkin kansanpuolueen
-johtajia, kutsuen näytelmäinsä henkilöitä
-heidän nimillään ja naamioittaen näyttelijät heidän
-näköisikseen.</p>
-
-<p class='c011'>□ Perikles rakennutti ensimmäisen <em class='gesperrt'>teatterin</em>
-Akropoliin juurelle Dionysos jumalan kunniaksi.
-Penkkirivit hakattiin kallioon puoliympyrän muotoon,
-niin että taempi rivi aina oli ylempänä kuin
-edellinen. Kattoa ei ollut, sillä Kreikassa harvoin sataa. Alimman
-penkkirivin edustalla oli puoliympyrän muotoinen avoin paikka,
-<em class='gesperrt'>orkhē´strā</em>, jossa <em class='gesperrt'>kuoro</em> lauloi ja tanssi. Orkhestran takana
-oli <em class='gesperrt'>näyttämö</em>, jolla näyttelijät esiintyivät. Takaseinä esitti rakennusta,
-jossa oli kolme ovea. Sen lisäksi voitiin käyttää erilaisia
-<em class='gesperrt'>kulisseja</em>. Näyttelijät pukeutuivat räikeävärisiin naamioihin ja
-korkeakorkoisiin kenkiin sekä komeihin miehen tai naisen pukuihin.
-Ainoastaan mieshenkilöt saivat esiintyä näyttelijöinä; naisten osia
-esittivät puolikasvuiset pojat. Koska katselijapaikat olivat etäällä,
-täytyi näyttelijäin puhua hitaasti ja kovalla äänellä.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_101'>101</span>
-<img src='images/kuva_073.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 73.</i> Kreikkalainen teatteri.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Eräs <i>Aiskhy̆´loksen</i> tunnetuimpia
-näytelmiä on nimeltään <em class='gesperrt'>Prometheus</em>.
-Siinä tehdään selkoa
-jumalien ja titaanien välisistä
-taisteluista. Eräs titaaneista nimeltä
-<i>Promēthe´us</i> asettui jumalien
-puolelle ja viisailla neuvoillaan
-hankki Zeulle voiton. Myöhemmin
-Prometheus kuitenkin joutui Zeun
-epäsuosioon. Järjestäessään valtakuntaansa
-Zeus oli aikonut hävittää
-kurjan ihmissuvun, luodakseen
-sen sijalle uuden. Ihmiset olivat näet näihin aikoihin vielä kovin
-alhaisella sivistyskannalla. He eivät tunteneet tulta eivätkä osanneet
-valmistaa ruokaansa, vaan söivät sen raakana kuin villipedot.
-Maata he myöskään eivät osanneet viljellä. Eipä heillä edes ollut
-hirsimajoja, vaan he elivät luolissa, joissa heitä kuhisi kuin muurahaisia.
-Mutta Prometheus pelasti surkean suvun, vieläpä varasti taivaasta
-tulen ja antoi sen ihmisille lahjaksi. Sitten hän opetti heille
-maanviljelyksen ja kesytti kotieläimet. Lopuksi hän antoi heille kirjoitus-
-ja laskutaidon. Suuttuneena Zeus määräsi titaanille hirveän
-rangaistuksen. Hän käski Hefaistoksen takoa hänet rautakahleilla
-Kaukasos vuoreen ja lähetti kotkansa ikuisesti nokkimaan onnettoman
-maksaa. Minkä kotka päivällä repi titaanin ruumiista, se
-yön aikana kasvoi jälleen ehjäksi. Tuhansia vuosia ihmiskunnan hyväntekijä
-jo oli kärsinyt rangaistustaan, kun vihdoin Herakles sankari
-hänet vapautti.</p>
-
-<p class='c012'><i>Sofoklē´en</i> etevin näytelmä on nimeltään <em class='gesperrt'>Kuningas Oidipus</em>.
-Aihe on otettu sankaritarustosta samoin kuin Prometheus
-näytelmän. Thebain kuningas <i>Lāios</i> ja hänen puolisonsa <i>Ioka´stē</i>
-saivat pojan, jolle antoivat nimeksi <i>Oidĭ´pūs</i>. Delfoin oraakkeli
-ilmoitti, että poika oli tappava isänsä ja ottava puolisokseen äitinsä.
-Välttääkseen tällaista rikosta vanhemmat panivat lapsen heitteille.
-Mutta armeliaat ihmiset löysivät pojan ja veivät hänet Peloponnesokseen.
-Vartuttuaan nuorukaiseksi Oidipus tiedusteli oraakkelilta
-tulevaisuuttaan. »Olet tappava isäsi ja naiva äitisi», vastaus kuului.
-Nyt Oidipus päätti jättää Peloponnesoksen, koska hän luuli olevansa
-sieltä kotoisin. Vaelluksillaan hän joutui Thebain alueelle. Tienhaarassa
-Laios kuningas tuli poikaansa vastaan. Miehet eivät
-tunteneet toisiaan, vaan joutuivat riitaan, jolloin Oidipus tappoi
-Laioksen. Suoritettuaan sen jälkeen suuria urotöitä Oidipus sai tekojensa
-palkinnoksi Iokasteen puolisokseen sekä Thebain kuninkuuden.
-Kaksikymmentä vuotta hän hallitsi onnellisesti ja taitavasti. Silloin
-<span class='pageno' id='Page_102'>102</span>puhkesi rutto. Delfoin oraakkeli ilmoitti ruton johtuvan siitä, että
-Laioksen murha vielä oli kostamatta. Kun ruvettiin ottamaan selkoa,
-kuka oli murhamies, kävi ilmi Oidipuksen syntyperä. Oidipus
-oli siis tehnyt vaikeita rikoksia, vaikka tietämättään; jumalat vaativat
-kostoa. Epätoivoissaan Iokaste riisti itseltään hengen hirttäytymällä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_074.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 74.</i> Koomillinen näytös.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Tään nähdessään mies parka tuskissansa</div>
-      <div class='line'>kiljaisi, päästi hirttopaulan irti&thinsp;—</div>
-      <div class='line'>naisraukan ruumis putos’&thinsp;—&thinsp;mutta</div>
-      <div class='line'>sitten tapahtui, mik’ oli nähdä kamalinta.</div>
-      <div class='line'>Hän kuollehelta kultasoljet riisti</div>
-      <div class='line'>sen vaatteista ja ylhäälle ne nostain</div>
-      <div class='line'>niill’ iski, pisti, viilsi silmiään.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Jumalien käskystä Thebain asukkaat ajoivat vanhan Oidipuksen
-kaupungistaan. Kirottuna hänen oli lähdettävä ankaraan maailmaan.
-<span class='pageno' id='Page_103'>103</span>Sokeata Oidipusta saattoi vaelluksilla hänen uskollinen tyttärensä
-<i>Antigŏ´nē</i>.</p>
-
-<p class='c012'>Eräs <i>Eurīpĭ´dēen</i> murhenäytelmistä on nimeltään <em class='gesperrt'>Medeia</em>.
-Siinä kerrotaan, miten <i>Iā´sōn</i> sankari hylkäsi puolisonsa <i>Mē´deia</i>n,
-solmiakseen avioliiton erään kuninkaantyttären kanssa. Medeia joutui
-silloin mustasukkaisuudesta raivoihinsa. Hän surmasi Iasonin uuden
-morsiamen ja apen, ja lopuksi hän päätti riistää hengen omilta
-pojiltaan saadakseen siten vielä täydellisemmin kostetuksi poikien
-isälle. Kun hän seisoi poikiensa edessä, tuntui kuitenkin työ liian vaikealta
-ja hän sanoi:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Voi mua! Miksi katsotte noin minuun,</div>
-      <div class='line'>noin hymyätte kerran viimeisen?</div>
-      <div class='line'>Oi kallis käsi! Oi armas kutripää!</div>
-      <div class='line'>Oi hento ruumis, huulten hellä henkäys!</div>
-      <div class='line'>Voi menkää! Jos ma teidät vielä näen,</div>
-      <div class='line'>niin tuskat tarmoltani voiman vie.</div>
-      <div class='line'>Ma tunnen, mitä kauhun tekoja</div>
-      <div class='line'>nyt täyttämähän käyn. Mutt’ miettimiset</div>
-      <div class='line'>ja säälin voittaa viha valtainen.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Itse poikien tappaminen tapahtuu näyttämön takana, mutta
-lasten valitushuudot kuuluvat ulos, ja naisiksi puettu kuoro lausuu
-ilmi kauhunsa ja inhonsa teon johdosta.</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Poika: Voi mua! Mitä teen ma? Veli armas!</div>
-      <div class='line in7'>Ma missä äidin käsist’ turvaa etsin?</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Kuoro: Äit’ onneton! Lapset vaikertaa.</div>
-      <div class='line in7'>Avuks’ jumalat! Voitteko tuota te kestää?</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Poika: Voi hätää! Apuun kautta jumalten!</div>
-      <div class='line in7'>Niin läheltä jo kuolon kalpa kiertää!</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Vasta sen jälkeen kuin Medeia jo on pahan rikostyönsä tehnyt,
-Iason rientää esiin pelastaakseen poikansa. Nyt on kuitenkin jo myöhäistä.
-Pääseepä Medeia vielä pakenemaan Iasonin käsistä.</p>
-
-<h4 class='c010'>KREIKKALAINEN TIEDE.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Filosofia.</strong> <em class='gesperrt'>Filosofia</em> eli viisaustiede käsittää kolme eri tieteenhaaraa:
-1) <em class='gesperrt'>metafysiikan</em>, 2) <em class='gesperrt'>siveysopin</em> eli <em class='gesperrt'>etiikan</em>
-ja 3) <em class='gesperrt'>sielutieteen</em> eli <em class='gesperrt'>psykologian</em>. Metafysiikka tutkii,
-<span class='pageno' id='Page_104'>104</span>miten maailma ja koko luomakunta on syntynyt ja minkälaisista
-osista se on kokoonpantu. Siveysoppi antaa ohjeita, joiden mukaan
-ihmisen tulee elää ja toimia. Sielutiede vihdoin koettaa selvittää,
-mikä sielu on ja miten se ajattelee, tuntee ja tahtoo.</p>
-
-<p class='c007'>Vanhemmat kreikkalaiset filosofit kiinnittivät huomionsa melkein
-yksinomaan metafysiikkaan. Eräs väitti, että aluksi oli olemassa
-vain yksi aine: vesi. Vedestä syntyi sitten muka tiivistymällä ja harventumalla
-maa ja ilma sekä kaikki, mitä maailmassa on. Toisen filosofin
-mielestä tuli oli se alkuaine, josta kaikki oli syntynyt. Vihdoin
-oppineet tulivat siihen lopputulokseen, että alkuaineita oli neljä: vesi,
-tuli, maa ja ilma.</p>
-
-<p class='c007'>Myöhemmin ilmestyi toinen ryhmä filosofeja, n. s. <em class='gesperrt'>sofistat</em>,
-jotka sanoivat, että oli mahdotonta tietää mitään maailman synnystä
-ja kokoonpanosta. Sen tähden he jättivät metafyysilliset kysymykset
-siksensä ja alkoivat tutkia siveysoppia. Useat heistä väittivät, ettei
-ihmisen tarvinnut välittää siitä, tekikö hän oikein vai väärin, kunhan
-vain hänen toimintansa tuotti hänelle hyötyä. He opettivat
-Ateenan nuorisolle näitä uusia oppejaan, ja sen tähden he maksua
-vastaan pitivät esitelmiä. Vakavammat kansalaiset eivät kuitenkaan
-hyväksyneet heidän oppejaan.</p>
-
-<p class='c007'>Sofistain vastustajien joukossa oli myös filosofi <i>Sōkră´tēs</i>, joka
-esiintyi Perikleen aikana. Sokrates tahtoi opettaa kansalaisilleen,
-miten he tulisivat onnellisiksi. Tähän on vain yksi keino Sokrateen
-mielestä. Ihmisen ei pidä työskennellä yksinomaan hankkiakseen itselleen
-etuja, vaan hänen tulee auttaa ja opastaa toisia sekä aina menetellä
-oikein. Se, joka tekee väärin, hänen on itsensä paha olla.</p>
-
-<p class='c007'>Sokrateen vihamiehet uskottelivat kansalle, että hän oli sofista
-ja että hän vietteli nuorisoa opeillaan. Siitä syystä Sokrates 70-vuotiaana
-haastettiin oikeuteen ja tuomittiin vuonna 399 kuolemaan.</p>
-
-<p class='c011'>□ <i>Sōkră´tēs</i> oli ammatiltaan kuvanveistäjä, mutta myöhemmin hän
-jätti tämän toimen omistaakseen kaiken aikansa ajattelemiseen ja
-muiden opettamiseen. Tavoiltaan hän oli tuiki yksinkertainen. Hänellä
-ei ollut ollenkaan alusvaatteita, vaan ainoastaan pitkä viitta, ja läpi
-vuoden hän kävi avojaloin. Hänen ruokansakin oli yksinkertaista,
-mutta hän ei kuitenkaan kiusannut ruumistaan liiallisella nälällä ja
-vilulla ja moitti oppilaitaankin, jos he niin tekivät.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_105'>105</span>
-<img src='images/kuva_075.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva</i> 75. Sokrates.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Luonteeltaan Sokrates oli kiivas,
-mutta hän piti tarkasti vaaria itsestään,
-niin että hän vähitellen voitti tämän
-virheen. Kun kerran eräs kansalainen
-vihoissaan löi häntä korvalle, hän vain
-sanoi hymyillen: »Kas, kun ei edeltäpäin
-voi arvata, milloin lakki olisi tarpeen».
-Sokrates täytti myös kaikki kansalaisvelvollisuutensa,
-ollen siinäkin kohden
-hyvä esikuva. Niinpä hän sotaretkillä
-urhoollisesti taisteli kotikaupunkinsa
-puolesta, vaikka ei välittänytkään
-julkisesta kiitoksesta. Hän ei pitänyt
-esitelmiä eikä ottanut maksua opetuksestaan.
-Missä tahansa hän tiesi ihmisiä
-olevan koolla, sinne hän suuntasi
-kulkunsa antautuakseen keskusteluun
-jokaisen kanssa, joka vain tahtoi häntä kuunnella. Aluksi keskustelu
-koski jokapäiväisiä asioita, mutta pian hän käänsi puheen sellaiselle
-alalle, että kuulijan täytyi syventyä milloin mihinkin kysymykseen.
-Muutamat suuttuivat Sokrateeseen, kun hän osoitti heille, miten pienet
-ja sekavat heidän tietonsa olivat; heistä hän sai leppymättömiä
-vihamiehiä. Mutta toiset olivat hänelle kiitollisia, kun hän avasi heidän
-silmänsä huomaamaan heidän tietämättömyytensä, ja he halusivat
-seurustelemalla opettajan kanssa päästä todellisen viisauden
-perille; nämä hänen oppilaansa rakastivat häntä sydämellisesti.</p>
-
-<p class='c012'>Kerran Sokrates tahtoi saattaa järkiinsä erään nuoren miehen, johon
-hän oli mieltynyt. Tämä pyrki nimittäin valtion johtomiesten joukkoon
-ja esiintyi ehtimiseen kansankokouksissa, vaikkei hän nuoruutensa
-tähden vielä ymmärtänyt hallitusasioita. Kun Sokrates kohtasi
-hänet kadulla, hän pysäytti hänet ja sanoi: »Onko aikomuksesi
-päästä johtavaksi mieheksi valtioomme?»&thinsp;—&thinsp;»Onpa niinkin, Sokrates.»&thinsp;—&thinsp;»No
-Zeus, sepä on mainiota», Sokrates sanoi, »silloin tuotat
-kunniaa isäsi huoneelle ja hyötyä isänmaallesi». Kun nuorukainen
-kuuli tämän, hän oli mielissään ja jäi kernaasti kuulemaan pitemmälti.
-Sokrates jatkoi: »Eikö ole ilmeistä, että sinun pitää myös hyödyttää
-valtiota, jos tahdot saada kunniata?»&thinsp;—&thinsp;»Onpa tietenkin.»&thinsp;—&thinsp;»No
-älä sitten, taivahisten nimessä, salaa tuumiasi, vaan sano, mistä aiot
-aloittaa hyvät työsi valtiota kohtaan!» Kun nuorukainen hämillään
-vaikeni, Sokrates jatkoi: »Kenties aiot koettaa tehdä valtiota entistä
-rikkaammaksi?»&thinsp;—&thinsp;»Niinpä kyllä.»&thinsp;—&thinsp;»Ja eiköhän rikastumiseen olisi
-tarpeen tulojen suureneminen?»&thinsp;—&thinsp;»Tietysti.»&thinsp;—&thinsp;»No ilmoitapas»,
-sanoi siihen Sokrates, »miten suuret valtion nykyiset tulot ovat, sillä
-<span class='pageno' id='Page_106'>106</span>tietysti olet tutkinut tämän seikan, jotta voisit täydentää, missä vajausta
-on?»&thinsp;—&thinsp;»Enpä, Zeus paratkoon, ole sitä vielä tutkinut.»&thinsp;—&thinsp;»Mutta
-annapas edes kuulla, mitkä ovat valtion menot; sillä totta kai on
-aikomuksesi saada turhat menot poistetuiksi.»&thinsp;—&thinsp;»Auta armias, enpä
-ole joutanut siitäkään vielä ottamaan selkoa.»&thinsp;—&thinsp;Näin jatkoi Sokrates
-kyselemistään, kunnes sai nuorukaisen ymmärtämään, että hän vielä
-oli liian nuori ja kokematon puuttuakseen valtion asioihin.</p>
-
-<p class='c012'>Sokrateen vihamiehet panettelivat häntä ja koettivat kaikin keinoin
-tehdä hänet naurun alaiseksi. Kun Sokrates ei tästä välittänyt,
-he syyttivät häntä jumalien halveksimisesta ja nuorison turmelemisesta.
-Hänet vietiin 70 vuoden vanhana tuomarien eteen. Nämä olisivat olleet
-taipuvaisia vapauttamaan hänet, jos hän olisi esiintynyt heidän mielensä
-mukaan. Mutta hän sanoi: »Joku voi ehkä sanoa: ’Etkö häpeä,
-Sokrates, että olet ruvennut puuhaamaan sellaisia asioita, jotka saattavat
-henkesi vaaraan?’ Tähän minä vain vastaan: ’Luuletko miehen,
-joka vähänkään pitää itseään arvossa, ajattelevan vaaroja ja elämää
-taikka kuolemaa? Ei, hän ei välitä muusta kuin siitä, mikä on
-oikein tai väärin ja tekeekö hän kunnon vai kehnon miehen tavoin!´»&thinsp;—&thinsp;Tästä
-puheesta tuomarit suuttuivat ja tuomitsivat hänet kuolemaan.</p>
-
-<p class='c012'>Sokrates sai viettää 30 päivää vankilassa, ennen kuin kuolemantuomio
-pantiin toimeen. Hänen ystävänsä ja oppilaansa toimittivat
-hänelle tilaisuuden paeta, mutta hän ei tahtonut rikkoa maansa lakeja.
-Päivä päivältä hän kävi yhä iloisemmaksi, rupesipa runoilemaankin.
-Oppilailleen, jotka vapaasti saivat käydä hänen luonaan, hän antoi
-hyviä neuvoja sekä lohdutti heitä heidän murheessaan. Viimeisenä
-päivänä oppilaat kokoontuivat vielä kerran vanhuksen ympärille.
-Eräs ystävistä kysyi, mitä oli tehtävä hänen ruumiilleen, kun hän
-oli kuollut. »Mitä tahdotte», Sokrates vastasi. Samassa katsoi hän
-heihin ja sanoi: »Te luulette, että ruumiini yhä on sama Sokrates,
-joka puhuu teidän kanssanne. Ruumistani haudattaessa ei sovi
-sanoa: Sokrates nostetaan paareille, sillä <em class='gesperrt'>minä</em> olen jo silloin
-aikoja asunut autuasten luona.»</p>
-
-<p class='c012'>Sokrateen viimeisistä hetkistä hänen oppilaansa <i>Plă´tōn</i> kertoo
-seuraavalla tavalla: »Kun oikeudenpalvelija toi myrkkymaljan sisään,
-Sokrates sanoi: ’Ystäväni! Sinä ymmärrät tällaisia asioita.
-Mitä minun siis on tehtävä?’ ’Ei mitään muuta´, mies sanoi, ’kuin
-juotava ja sitten käveltävä hieman, kunnes jalat tuntuvat painavan,
-sekä sitten asetuttava pitkäksesi. Sen jälkeen myrkky vaikuttaa.’
-Näin sanoen hän ojensi Sokrateelle maljan. Tämä otti sen vastaan
-iloisesti ja vitkastelematta; hän ei värissyt, ei kalvennut, ei muuttanut
-ilmettäkään, vaan nosti arvokkaasti maljan huulilleen ja tyhjensi
-sen rauhallisesti. Tähän saakka useimmat meistä olivat jotenkuten
-voineet pidättää kyyneliämme, mutta nähdessämme hänen
-<span class='pageno' id='Page_107'>107</span>tyhjentävän maljan, kyynelemme juoksivat virtanaan. Mutta Sokrates
-sanoi: ’Mitä te teette, kummalliset ihmiset? Ja kuitenkin lähetin
-pois vaimoni ja lapseni varta vasten, etteivät he panisi toimeen
-tällaista kohtausta. Ei, teidän täytyy osoittaa tyyneyttä ja miehuutta.’
-Kun kuulimme tämän, häpesimme ja pidätimme itkumme.
-Mutta Sokrates käveli edes takaisin, kunnes hän ilmoitti jalkansa käyvän
-painaviksi. Silloin hän asettui selälleen, sillä niin oli mies käskenyt.
-Oikeudenpalvelija tunnusteli lyhyin väliajoin hänen jalkojaan ja
-sääriään, kysyen, tunsiko hän mitään. Sokrates vastasi kieltävästi.
-Mies näytti meille, kuinka ruumis kylmeni, ja sanoi, että kaikki oli
-lopussa, kun kylmyys nousi sydämeen saakka. Jo se oli noussut vatsanpohjaan
-asti, kun Sokrates, jonka kasvot olivat peitetyt, kohotti
-verhoa ja sanoi: ’Olemme velkaa lääketaidon jumalalle kiitosuhrin,
-sillä nyt olen terve´. Hetken kuluttua Sokrates vähän liikahti, jonka
-jälkeen mies poisti verhon, ja Sokrateen silmät olivat kankeat.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_076.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 76.</i> Sokrates tyhjentää myrkkymaljan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● Sokrates ei kirjoittanut ajatuksiaan muistiin, mutta hänen oppilaansa
-<i>Plătōn</i> on antanut jälkimaailmalle tietoja hänestä ja hänen
-opistaan.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_108'>108</span>Platon oli kuuluisin Sokrateen oppilaista. Hän oli erittäin tietorikas
-ja lahjakas, joten hänen ympärilleen vuorostaan kertyi runsaasti
-oppilaita. Platon esitti oppinsa mainiosti kirjoitetuissa vuoropuheissa
-eli <em class='gesperrt'>dialogeissa</em>, joissa hän antoi Sokrateen väitellä
-jonkun sofistan tai muun henkilön kanssa suurista elämänkysymyksistä.
-Hänen välityksellään on myös säilynyt Sokrateen kuuluisa
-puolustuspuhe, jossa hän tuomareilleen koetti vakuuttaa viattomuuttaan,
-sekä edellä olleet tiedot Sokrateen viime hetkistä.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_077.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 77.</i> Herodotos.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Platonin oppilaista oli huomattavin <i>Aristotĕ´lēs</i>, joka oli yhtä
-perehtynyt kaikkiin tieteisiin.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Historia.</strong> Perikleen aikana eli Ateenassa
-Kreikan ensimmäinen varsinainen
-historiankirjoittaja <i>Hērŏ´dotos</i>, joka oli Vähästä
-Aasiasta kotoisin. Hän oli pitkillä
-ulkomaanmatkoilla tutustunut moneen
-kansaan, niiden elämään ja tapoihin.
-Suuressa historiateoksessaan hän antaa
-kuvauksia egyptiläisistä, babylonialaisista
-ja persialaisista. Tärkein osa hänen
-teostaan tekee kuitenkin selkoa persialaissodista.
-Herodotoksen historiateos on käännetty
-monelle kielelle, myös suomeksi.</p>
-
-<p class='c007'>Parikymmentä vuotta Herodotosta nuorempi oli <i>Thūkȳdĭ´dēs</i>,
-joka kirjoitti peloponnesolaissodista, joihin kohta saamme tutustua.
-Hän osasi erittäin taitavasti tehdä selkoa tapausten syistä ja seurauksista.</p>
-
-<h4 class='c010'>KREIKAN PÄÄELINKEINOT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Orjat.</strong> Jo vanhimpina aikoina kreikkalaiset halveksivat ruumiillista
-työtä. Maanviljelijää ja varsinkin käsityöläistä pidettiin
-vain vähäisessä arvossa. Myöhemmin vapaa mies ei enää
-millään ehdolla tahtonut antautua työläiseksi, vaan orjat suorittivat
-<span class='pageno' id='Page_109'>109</span>kaiken ruumiillisen työn. Ateenassa pidettiin kuitenkin
-ruumiillista työtä suuremmassa arvossa kuin muualla. Spartassa
-sen sijaan oli sotiminen, urheileminen ja valtion virkojen hoitaminen
-ainoa, mikä soveltui vapaalle miehelle.</p>
-
-<p class='c007'>Eri valtioissa kohdeltiin orjia eri tavalla. Spartassa heloottien
-asema oli kerrassaan sietämätön. Saivatpa Spartan nuorukaiset,
-harjoittautuakseen taisteluun, panna aika ajoin toimeen orjametsästyksiä.
-Ateenalaiset sen sijaan, jotka yleensäkin olivat lempeäluontoisia,
-kohtelivat orjiaan sangen hyvästi.&thinsp;—&thinsp;Orjan hinta oli jokseenkin
-yhtä suuri kuin vetojuhdan. Ateenassa maksettiin tavallisesta
-työorjasta kymmeniätuhansia markkoja.</p>
-
-<p class='c007'>Ruumiillisen työn ja työläisten halveksiminen oli Kreikalle onnettomuudeksi,
-sillä vähitellen kansa veltostui, niin ettei se muutamien
-vuosisatojen kuluttua enää kyennyt puolustautumaan vihollisten
-hyökkäyksiä vastaan, vaan kadotti vapautensa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maanviljelys.</strong> Elinkeinoista oli maanviljelys vanhin ja vähimmin
-halveksittu. Kuitenkin kreikkalaiset tässäkin työssä käyttivät
-pääasiallisesti orjia työntekijöinä. Muutamissa valtioissa, kuten
-Spartassa, maanviljelys aina pysyi tärkeimpänä elinkeinona. Mutta
-Attika oli karua, joten siellä toiset elinkeinot työnsivät maanviljelyksen
-syrjään. Nekin attikalaiset, jotka vielä pysyivät maanviljelijöinä,
-lakkasivat kasvattamasta viljaa ja hoitivat sen sijaan öljypuita
-ja viiniköynnöstä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Teollisuus.</strong> Kun maanviljelys ei enää elättänyt kaikkia Ateenan
-kansalaisia, alkoivat toiset harjoittaa käsitöitä. Käsityöläisetkin
-käyttivät parhaasta päästä orjia työntekijöinä. Tavallisesti
-käsityöläinen omisti neljä tai viisi orjaa, mutta jollakulla saattoi
-olla jopa parisataa, jolloin työpaja paisui suureksi tehtaaksi.
-Ateenalaiset käsityöläismestarit suorittivat työnsä erittäin hienosti
-ja taitavasti, niin että heidän valmistamansa tavarat olivat kuin
-parhaita taideteoksia. Tällaista arvokasta teollisuutta sanotaan
-<em class='gesperrt'>taideteollisuudeksi</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_110'>110</span>
-<img src='images/kuva_078.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 78.</i> Kreikkalainen koristellinen ruukku.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Varsinkin Ateenan savenvalajat
-olivat kuuluisia taidostaan. Heidän
-saviastioitaan ja savesta valmistamiaan
-pikku patsaita sanottiin <em class='gesperrt'>keramiikkaesineiksi</em>
-ja tällä nimellä sanotaan
-vieläkin taidokkaita savenvalantatöitä.</p>
-
-<p class='c007'>Ateenalaiset metallitavaratkin olivat
-suuressa arvossa ympäri Kreikkaa.
-Rikkailla ateenalaisilla rahamiehillä oli
-kaivoksia niin Attikassa kuin muualla.
-Näistä kaivoksista saatiin kultaa, hopeata
-ja muita metalleja, joista käsityöläiset
-valmistivat koruesineitä, kuten
-lamppuja ja peilejä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_079.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 79.</i> Maljakkojen valmistaminen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_111'>111</span>
-<img src='images/kuva_080.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 80.</i> Muinaiskreikkalaisia astiamaalauksia. Naisten askartelua.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kauppa.</strong> Teollisuutensa tuotteita
-ateenalaiset kuljettivat ympäri tunnettua maailmaa. Heidän saviastiansa
-olivat kaikkialla haluttua tavaraa ja hyvässä hinnassa.
-Myös metalliesineet menivät hyvästi kaupaksi. Lisäksi ateenalaiset
-lähettivät ulkomaille myytäväksi öljypuun hedelmistä puristettua
-öljyä. Sen sijaan oli Ateenaan tuotava muualta viljaa,
-jota ei saatu riittävästi omasta maasta. Tärkeä tuontitavara olivat
-myös orjat. Ateenasta tuli Kreikan tärkein kauppakaupunki, ja
-Peiraieuksen satama oli
-aina täynnä lähteviä ja tulevia
-laivoja. Aikojen kuluessa
-asettui Ateenaan
-ja olletikin Peiraieuksen satamakaupunkiin
-ulkomaalaisiakin
-kauppiaita, niin
-että niiden lukumäärä vihdoin
-nousi kymmeniin tuhansiin.
-Ateenalaiset antoivat
-muukalaisten vapaasti
-harjoittaa elinkeinojaan, mutta Ateenan kansalaisiksi he eivät
-päässeet.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Kuinka varakas ateenalainen vietti päivänsä.</strong> Kreikkalaisten
-asunnot olivat yksinkertaisia. Ne olivat miltei aina yksikerroksisia.
-Keskellä oli pylväskäytävän ympäröimä piha. Toisella puolen pihaa
-olivat miesten, toisella naisten huoneet.</p>
-
-<p class='c012'>Varakas ateenalainen jätti vuoteensa viimeistään auringon noustessa,
-minkä jälkeen hän hieroi ruumistansa öljyllä, pesi kasvonsa kylmällä
-vedellä, voiteli hyvänhajuisilla voiteilla nenänsä ja korvansa
-sekä rasvasi ja kampasi tukkansa. Naisetkin pitivät hyvää
-huolta ulkomuodostaan; he kähersivät hiuksensa ja sitoivat ne taidokkaihin
-solmuihin sekä käyttivät mielellään ihomaaleja. Ruumiinverhona
-käyttivät sekä miehet että naiset, joiden vaatekappaleet
-verraten vähän erosivat toisistaan, erilaisia viittoja, joista muutamat
-vain vaillinaisesti peittivät ruumiin. Jalkineina olivat sandaalit
-ilman sukkia. Päähinettä käytettiin vain matkoilla.</p>
-
-<p class='c012'>Aamuvalmistusten jälkeen mies lähti askareihinsa.</p>
-
-<p class='c012'>Auringon ollessa korkeimmillaan nautittiin yksinkertainen väliateria:
-keitettyjä vihanneksia, hunajaa sekä mietoa viiniä. Ruokapöydässä
-kreikkalaiset eivät istuneet, kuten nykyään on tapana,
-vaan makasivat lepovuoteilla nojaten vasempaan kyynärpäähän.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_081.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 81.</i> Kreikkalainen talo.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Vapaan miehen askareet olivat monenlaiset. Useilta veivät tieteelliset
-ja taiteelliset harrastukset paljon aikaa. Toiset taas riensivät
-virkojaan hoitamaan tai kansankokoukseen taikka keräytyivät muutoin
-torille tavatakseen tuttujaan ja jutellakseen heidän kanssaan
-päivän kysymyksistä. Torin ympärillä sijaitsivat rihkamapuodit, voidekaupat,
-kultasepänpajat ja muut tärkeät kauppaliikkeet. Monet
-kävivät tarkastamassa tehtaitaan, hoitivat kauppakirjeenvaihtoaan
-tai lähtivät maatilaansa katsomaan. Mutta olkoonpa, että ateenalaisella
-<span class='pageno' id='Page_112'>112</span>oli kuinka kiire tahansa,
-hän ei koskaan laiminlyönyt
-ruumiinharjoituksiaan. Jollei
-hänellä ollut aikaa lähteä metsästysretkille
-tai harjoituskentälle, yhdisti
-hän ruumiinhoidon muihin
-askareihinsa. Kun esim. tilanhaltija
-aamulla lähti kaupungista maatilalleen,
-suoritti hän tämän matkan
-jalan, ja tarkastettuaan töitä
-sekä annettuaan voutiorjalle tarpeelliset
-käskyt hän palasi kävellen,
-jopa useasti juosten, kaupunkiin.</p>
-
-<p class='c012'>Pääaterian edellä, joka syötiin
-vähän ennen auringon laskua,
-ateenalainen kylpi. Tämäkin
-ateria oli yleensä yksinkertainen;
-pääruokana oli nyt liha tai kala.
-Jos oli vieraita, valmistukset
-saattoivat kuitenkin olla jonkin
-verran ylellisemmät. Pidoissa
-miehet makasivat lepovuoteillaan seppelöidyin päin. Vieraitten
-huviksi esiintyi laulajia, soittajia, tanssijattaria ja temppujen tekijöitä,
-mutta useasti katsottiin mieluisammaksi keskustella filosofisista
-tai muista kysymyksistä.&thinsp;—&thinsp;Illalla orja saattoi isäntäänsä
-kotiin, valaisten pimeät kadut tulisoihdullaan.</p>
-
-<h4 class='c010'>KREIKAN RAPPEUTUMINEN.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Peloponnesolaissodat (431–404).</strong> Sparta ei ajan pitkään voinut
-tyynin mielin nähdä Ateenan vallan jatkuvaa kasvamista. Se
-odotti tilaisuutta hyökätäkseen Ateenan kimppuun. Kun se siis
-näki, miten Ateenan liittolaisten tyytymättömyys päivä päivältä
-kasvoi, se vihdoin uskalsi ryhtyä julki sotaan onnellista kilpailijaansa
-vastaan. Näin alkoivat <em class='gesperrt'>peloponnesolaissodat</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_082.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 82.</i> Alkibiades.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Ateenalla oli käytettävänään suuri liittolaislaivasto ja siis
-ehdoton ylivalta merellä. Tätä asemaansa se käytti hävittääkseen
-Peloponnesoksen rantamaita. Spartalla taas oli lujempi
-<span class='pageno' id='Page_113'>113</span>maasotajoukko. Tästä syystä ateenalaiset eivät uskaltaneet antautua
-maataisteluun, vaan kaikki Attikan talonpojat vetäytyivät
-Perikleen kehoituksesta Ateenan pitkien muurien suojaan, antaen
-spartalaisten mielin määrin hävittää maaseutua. Pian puhkesi
-kuitenkin Ateenassa tiheästi yhteen sullottujen asukasten keskuudessa
-rutto. Muiden muassa Perikles joutui ruton saaliiksi (429),
-ja silloin valta joutui arvottomien ja
-kykenemättömien kansankiihottajien käsiin.</p>
-
-<p class='c007'>Voitot ja tappiot vaihtelivat, ja
-vuosi vuodelta sota kävi kummaltakin
-puolelta yhä julmemmaksi. Vihdoin
-eräs kansanjohtaja <i>Alkibiă´dēs</i> sai ateenalaiset
-taivutetuiksi lähettämään suuren
-laivaston kukistamaan Spartalle ystävällistä
-Syrakusan kaupunkia, koska muka
-koko Välimeren kauppa näin joutuisi
-ateenalaisten käsiin. Retki Syrakusaa
-vastaan epäonnistui kuitenkin täydellisesti.
-Ateenan laivasto voitettiin perinpohjin ja koko heidän sotajoukkonsa
-tuhottiin (413).</p>
-
-<p class='c007'>Vielä tämänkin jälkeen sota jatkui vaihtelevalla onnella useita
-vuosia, kunnes spartalaisten päällikkö <i>Lȳ´sandros</i> voitti Ateenan
-laivaston <i>Aigospŏ´tamoi</i>n taistelussa (405) ja vihdoin valloitti itse
-Ateenan (404) sitkeän ja epätoivoisen vastarinnan jälkeen.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Alkibiades.</strong> Alkibiă´dēs herätti jo lapsena huomiota lahjakkuudellaan.
-Tuo kaunis ja vilkas poika oli sukkela ja kekseliäs puheissaan ja
-vastauksissaan sekä rohkea leikeissään, mutta hän oli myös ylimielinen
-ja röyhkeä. Vaikka hän keksi mitä pahimpia koiranjuonia, niin
-ateenalaiset pitivät sitä sittenkin hullunkurisena ja hauskana ja pilasivat
-hänet imartelullaan. Kerrankin Alkibiades löi vetoa, että hän
-sivaltaisi erästä kunnioitettua Ateenan kansalaista korvalle, ja sen
-hän tekikin julkisesti keskellä katua. Kaikki olivat tästä hävyttömyydestä
-kiihdyksissään. Mutta seuraavana päivänä Alkibiades meni
-tuon kansalaisen luo, kertoi vedostaan ja paljasti selkänsä piestäväksi.
-Kohta mies oli valmis suomaan anteeksi ja mieltyi Alkibiadeeseen
-vähässä ajassa niin suuresti, että antoi hänelle tyttärensä puolisoksi.
-<span class='pageno' id='Page_114'>114</span>Näin Alkibiadeesta tuli itsekäs ja kunnianhimoinen mies, joka ei välittänyt
-paljoa isänmaastaan, kunhan hänestä itsestään vain tuli kuuluisa
-ja mahtava mies. Jonkin aikaa Alkibiades kuului Sokrateen oppilaihin,
-mutta kun tuo suuri filosofi koetti kitkeä hänestä itsekkyyden
-rikkaruohon, hän alkoi välttää opettajaansa.</p>
-
-<p class='c012'>Pian Alkibiades pyrki johtavaan asemaan Ateenassa. Hän ehdotti
-laivaston lähettämistä valloittamaan Syrakusaa, ja ateenalaiset hyväksyivät
-hänen ehdotuksensa.</p>
-
-<p class='c012'>Alkibiades määrättiin Sisilian retken johtajaksi. Samoihin aikoihin
-kuin laivaston piti lähteä matkalle, särjettiin eräänä yönä Ateenan
-kadunkulmiin pystytetyt jumalain patsaat. Alkibiadesta epäiltiin
-tuon vallattomuuden tekijäksi, mutta hänen vihamiehensä eivät
-uskaltaneet syyttää häntä uskonnon loukkaamisesta, ennen kuin laivasto
-oli hyvän matkaa kotisatamasta. Kun Alkibiades Sisiliaan
-sai sanan oikeudenkäynnistä, hän pakeni Spartaan; ja saatuaan
-kuulla tulleensa kuolemaan tuomituksi hän huudahti: »Olen näyttävä
-heille, että vielä elän!» Retki Sisiliaan sai tämän jälkeen varsin onnettoman
-käänteen. Alkibiades yllytti Spartan hallitusta omaa isänmaataan
-Ateenaa vastaan. Spartalaiset toimittivatkin syrakusalaisten
-avuksi laivaston ja sotamiehiä. Monta tappiota kärsittyään
-oli ateenalaisten vihdoin antauduttava syrakusalaisten vangeiksi.
-Nämä lähettivät heidät orjina vuorikaivoksiinsa, joissa he nääntyivät
-kurjuuteen. Vain ani harva ateenalainen pääsi takaisin isänmaahansa.</p>
-
-<p class='c012'>Spartassa Alkibiades hämmästytti kaikkia omaksumalla uusien
-ystäviensä tavat. Hän söi heidän karkeata leipäänsä ja mustaa lientänsä
-niin suurella mielihalulla, ettei hän näyttänyt muuta ravintoa
-maistaneenkaan, ja ankariin ruumiinharjoituksiin hän antautui niin
-innokkaasti, että oli vaikeata tuntea häntä entiseksi nautinnonhaluiseksi
-ylimykseksi.</p>
-
-<p class='c012'>Jonkin ajan kuluttua rikkoutuivat kuitenkin hänen välinsä spartalaisten
-kanssa. Spartan hallitus aikoi jo salaisesti tappaa hänet.
-Mutta hän sai tiedon aikeesta ja pakeni Persian maaherran luo
-Vähään-Aasiaan. Täälläkin kaikki ihastuivat hänen hienoon käytöstapaansa
-ja lahjakkuuteensa. Helposti Alkibiades sai maaherran taivutetuksi
-auttamaan ateenalaisia, vaikka tämä aikaisemmin oli ollut
-liitossa Spartan kanssa.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt ateenalaiset unohtivat Alkibiadeen entisen petoksen. He kutsuivat
-hänet takaisin Ateenaan ja tekivät hänet jälleen sotajoukon ylipäälliköksi.
-Kohta sotaonni kääntyikin ateenalaisille suotuisaksi.
-He vapauttivat spartalaisten vallasta toisen saaren toisensa jälkeen.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta kansansuosio ei ollut missään sen epävarmempi kuin Ateenassa.
-Jo vuoden kuluttua Alkibiadeelta taas riistettiin ylipäällikkyys.
-<span class='pageno' id='Page_115'>115</span>Hän pakeni silloin Traakiaan, jonne hän jo aikaisemmin oli rakennuttanut
-itselleen huvilan.</p>
-
-<p class='c012'>Samoihin aikoihin, jolloin Alkibiades toisen kerran joutui ateenalaisten
-epäsuosioon, spartalaiset saivat oivan päällikön, nimeltä <i>Lȳ´sandros</i>.
-Hän sai useasti viekkaudella enemmän aikaan kuin urhoollisuudella;
-hänellä olikin tapana sanoa: »Mihin leijonanvuota ei riitä,
-siitä on jatkettava ketunnahalla». Kerran molemmat laivastot saapuivat
-toistensa lähistölle <i>Aigospŏ´tamoi</i>n puron suulle Hellespontoksen salmeen.
-Ateenalaiset asettivat aluksensa taistelujärjestykseen, mutta Lysandros
-pysytteli rannikon suojassa. Vakuuttuneina siitä, ettei hän uskaltanut
-antautua taisteluun, ateenalaiset nousivat maihin etsimään muonavaroja.
-Neljä päivää toistui sama näytelmä ja ateenalaiset kävivät
-päivä päivältä yhä huolettomammiksi. Alkibiades, joka oleskeli läheisyydessä,
-varotti ateenalaisten päällikköjä, mutta he vastasivat kopeasti:
-»Alkibiadeella ei ole enää mitään käskemistä». Viidentenä päivänä ateenalaiset
-eivät enää lainkaan välittäneet Lysandroksesta. Silloin hän
-äkkiarvaamatta hyökkäsi heidän kimppuunsa ja valtasi melkein kaikki
-laivat, ennen kuin ateenalaiset maalta ehtivät kiiruhtaa laivoihinsa.</p>
-
-<p class='c012'>Tämä taistelu ratkaisi sodan. Ateenalaisten oli sulkeutuminen
-pitkien muuriensa suojaan. Spartalaiset piirittivät kaupungin kaikilta
-puolilta. Vihdoin nälänhätä pakotti Ateenan antautumaan spartalaisten
-armoille. Huilujen soidessa täytyi ateenalaisten itsensä repiä
-pitkät muurit.</p>
-
-<p class='c012'>Spartalaiset eivät kuitenkaan olleet rauhallisia, niin kauan kuin
-Alkibiades eli, vaikka hän olikin muuttanut Vähään-Aasiaan. He lähettivät
-kaksi salamurhaajaa hänen kimppuunsa. Nämä eivät uskaltaneet
-ryhtyä julkisesti taistelemaan Alkibiadeen kanssa, vaan sytyttivät
-yöllä tuleen sen talon, jossa hän oleskeli. Kun Alkibiades heräsi ja syöksyi
-ulos tikari kädessä, he ampuivat hänet jousella v. 404, samana
-vuonna kuin Ateena kukistui.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Theban hegemonia (371–362).</strong> Ateenan kukistumisen jälkeen
-spartalaiset olivat herroina Kreikassa. Tosin Ateena jo seuraavana
-vuonna vapautui Spartan asettamasta hallituksesta, mutta se ei koskaan
-saavuttanut entistä mahtavuuttaan. Ja monessa muussa valtiossa
-spartalaiset hallitsivat mielensä mukaan. Theba oli eräs niistä kaupungeista,
-joihin Sparta keskellä rauhaa asetti vartioväkensä ja
-aristokraattisen hallituksen. Muutaman vuoden kuluttua murhattiin
-kuitenkin hallituksen jäsenet, vartioväki karkotettiin, ja kansa otti
-vallan käsiinsä. Kansan johtajana esiintyi <i>Epameinō´ndās</i>, joka
-tästä alkaen kuolemaansa saakka hallitsi Theban valtiota samalla
-tavalla kuin Perikles aikoinaan Ateenaa.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_116'>116</span>Epameinondas järjesti Theban sotajoukot uudella tavalla, niin
-että rintaman toisella sivulla oli kolmion muotoinen joukko, jossa oli
-50 miestä. Tämä »Epameinondaan vinorintama» syöksyi vihollisen
-rintaman keskustaa vasten ja halkaisi sen kahtia. Epameinondaan
-pääjoukko löi sitten ensin vihollisen toisen sivustan ja sen jälkeen
-toisen. Näin uudistettuaan sotajoukon Epameinondas kävi rohkeasti
-spartalaisia vastaan, voitti heidät <i>Leuktran</i> taistelussa (371) perinpohjaisesti
-ja hankki siten synnyinkaupungilleen Kreikan hegemonian.
-Samalla usko Spartan voittamattomuuteen oli järkytetty.</p>
-
-<p class='c007'>Theban ylivalta ei kuitenkaan kestänyt kauan. Sparta sai muodostetuksi
-suuren liittokunnan, jonka avustamana se uskalsi ryhtyä
-ratkaisevaan taisteluun <i>Mantĭ´neia</i>n luona (362). Tässäkin taistelussa
-thebalaiset voittivat, mutta he kärsivät samalla korvaamattoman
-tappion, sillä Epameinondas kaatui.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Epameinondas.</strong> Thebalainen Epameinondas polveutui jalosta,
-mutta köyhästä suvusta. Hänellä oli vain yksi viitta, ja kun sitä pestiin,
-oli hänen pysyteltävä kotona. Hänellä oli perinpohjaiset tiedot,
-mutta hän ei koskaan ylvästellyt niistä, minkä tähden sanottiin: »Ei
-kukaan ole milloinkaan ollut niin laajatietoinen ja puhunut tiedoistaan
-niin vähän». Hän ei koskaan tahtonut tehdä mitään väärää tai alhaista,
-ja totuutta hän piti niin suuressa arvossa, ettei pilallakaan valehdellut.
-Eräälle persialaiselle ylimykselle, joka suurkuninkaan nimessä
-tarjosi hänelle kultaa, hän sanoi: »Jos kuninkaalla on hyvät aikomukset
-kaupunkiamme kohtaan, niin kultasi ei ole tarpeen, mutta jos
-hänen tarkoituksensa ovat huonot, niin hän ei kullalla voi saada minua
-kavaltamaan isänmaatani. Joka tapauksessa tulee sinun kohta lähteä
-kaupungista, ettet viekoittele muita.»&thinsp;—&thinsp;Urheilemalla hän oli kehittänyt
-ruumiinsa notkeaksi ja vahvaksi, ja sodassa hän oli urhoollinen.
-Tämä rehellinen mies oli myös taitava sotapäällikkö. Hän voitti spartalaisetkin
-monessa taistelussa ja hankki johtovallan Kreikassa kotikaupungilleen
-Theballe. Vihdoin Sparta muodosti suuren liittokunnan
-Theban vastustamiseksi. Mutta Epameinondas voitti senkin <i>Mantĭ´neia</i>n
-taistelussa.</p>
-
-<p class='c012'>Epameinondas mursi mainitussa taistelussa jo vihollisten sotarintaman,
-kun keihäs lävisti hänen rintansa. Päällikkö kannettiin silloin syrjään.
-Lääkärit sanoivat hänen kuolevan heti, jos keihäs vedettiin ruumiista.
-Silloin Epameinondas pyysi, että se jätettäisiin paikoilleen, kunnes taistelu
-oli ratkaistu. Kun hän sitten kuuli thebailaisten voittaneen, hän
-irroitti keihään ruumiistaan ja sanoi: »Olen elänyt tarpeeksi, sillä kuolen
-<span class='pageno' id='Page_117'>117</span>voittamattomana». Kun hänen ystävänsä surivat sitä, ettei hän jättänyt
-jälkeensä poikaa heidän johtajakseen, hän vastasi: »Jätänhän
-kaksi kuolematonta tytärtä, Leuktran ja Mantineian voitot».</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Makedonian hegemonia.</strong> Makedonian kansa oli läheistä sukua
-kreikkalaisille. Jälkimmäisten veltostuessa makedonialaiset pysyivät
-karaistuneena talonpoikaiskansana. Mahtavaksi valtioksi Makedonia
-paisui vasta <i>Filippos II:n</i> aikana. Tämä mies oli nuoruudessaan elänyt
-panttivankina Thebassa Epameinondaan perheessä ja oli siellä oppinut
-huomaamaan kaksi asiaa, jotka olivat hänelle myöhemmin kuninkaana
-erittäin suureksi hyödyksi, nimittäin hyvin järjestetyn sotajoukon
-merkityksen ja kreikkalaisten tapainturmeluksen.</p>
-
-<p class='c007'>Hallitsijaksi tultuaan hän opetti raa´at maanmiehensä oivallisiksi
-sotamiehiksi; järjestettyinä <em class='gesperrt'>makedonialaiseksi falangiksi</em>
-he olivat voittamattomia. Makedonialaisen falangin muodosti
-16 peräkkäistä riviä. Kaikki sotilaat olivat aseistetut 7 metrin
-pituisilla peitsillä, jotka viiden ensimmäisen rivin miehet pitivät ojossa,
-niin että ne ulottuivat koko rintaman eteen, mutta seuraavien rivien
-sotilaat vinosti ylöspäin. Kun joku ensimmäisten rivien miehistä
-kaatui, laski kohta taempana oleva peitsensä ojoon, niin että vihollisella
-aina oli vastassaan taaja kärkirintama.</p>
-
-<p class='c007'>Sen jälkeen Filippos jakamalla auliisti lahjuksia hankki itselleen
-vahvan puolueen kaikissa Kreikan valtioissa. Kreikassa oli kuitenkin
-vielä muutamia ylevämielisiä henkilöitä, jotka huomasivat,
-että Filippos pyrki valtaamaan koko Kreikan. He käyttivät
-voimansa ja kykynsä maansa vapauden pelastamiseksi. Tällainen
-mies oli ateenalainen <i>Dēmosthĕ´nēs</i>, joka tulisilla puheillaan Filipposta
-ja hänen kätyreitään vastaan koetti jälleen herättää ateenalaisissa
-heidän isänmaanrakkautensa.</p>
-
-<p class='c007'>Demosthenes saikin puheillaan Ateenan kansan tarttumaan aseisiin.
-<i>Khairō´neia</i>n lähettyvillä syttyi ratkaiseva taistelu (338). Makedonialainen
-falangi oli kuitenkin voittamaton. Ateenalaiset
-ja heidän liittolaisensa pakenivat, ja Filippos tuli Kreikan herraksi.
-Kauan kuningas ei saanut vallastaan nauttia. Pari vuotta
-Khaironeian taistelun jälkeen (336) hänen makedonialaisten henkivartijainsa
-päällikkö murhasi hänet, ja valtakunta jäi hänen 20-vuotiaalle
-pojalleen <i>Aleksanterille</i>.</p>
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_118'>118</span>
-<img src='images/map_itamaat.jpg' alt='ITÄMAAT' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_120'>120</span>□ <strong>Filippos ja Demosthenes.</strong> Kreikkalaisten veltostuessa johtovalta
-siirtyi <em class='gesperrt'>Makedonialle</em> Kreikan pohjoispuolelle. Makedoniaa hallitsi
-silloin kuningas <i>Filippos</i>. Tämä tahtoi kokonaan vallata Kreikan
-ja sen tähden hän auliisti jakoi lahjuksia eri valtioiden
-johtaville miehille. Veltostuessaan kreikkalaiset olivat näet menettäneet
-entisen rehellisyytensä; Filippos kuninkaalla olikin tapana
-sanoa: »Kreikassa ei ole muuria niin korkeata, ettei kultakuormaa
-kantava aasi kapuaisi sen yli». Lahjuksillaan ja oivallisella sotajoukollaan,
-makedonialaisella falangilla, Filippos saikin kaupungin
-toisensa jälkeen valtaansa.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_083.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 83.</i> Demosthenes.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Ateenassa oli kuitenkin mies, joka suri Kreikan kohtaloa ja
-kaikin keinoin koetti kiihottaa kansalaisiaan Filipposta vastaan, nimittäin
-vanhan ajan kuuluisin puhuja <i>Dēmosthĕ´nēs</i>. Demosthenes oli saavuttanut
-puhujataidon vasta ankarien harjoitusten jälkeen. Hän tutki
-peilistä kasvojensa liikkeitä, kävi vastamäkeä
-vahvistaakseen keuhkojaan, piti puhuessaan
-pieniä kiviä suussaan tottuakseen
-lausumaan äänteet selvästi, keritsi puolen
-päätänsä estääkseen itseään harjoitusaikaan
-liikkumasta ihmisten parissa. Tällä rautaisella
-ahkeruudellaan hän kehittyi vanhan
-ajan etevimmäksi puhujaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Ja nyt hän ei lakannut kiihottamasta
-kansalaisiaan Filipposta vastaan ja herättämästä
-vanhaa rehellisyyttä eloon. Eräässä
-puheessaan hän muun muassa lausui: »Täytyy
-olla järjellisiä syitä siihen, että helleenit
-muinoin olivat valmiit puolustamaan
-vapauttaan ja nyt heittäytymään orjuuteen.
-Silloin, te Ateenan miehet, silloin oli kansan
-hengessä jotakin, joka nyt puuttuu, joka
-voitti Persian aarteet ja pelasti Hellaan
-vapauden. Mutta nyt, kun se on kadotettu,
-on kaikki häpeän tahraamaa, ja helleenien
-keskuudessa on se, minkä pitäisi
-olla alinna, tullut ylimmäksi. Ja mikä tuo
-seikka on? Se ei ole mitään sellaista,
-johon vaaditaan suuria tietoja, vaan se
-on sitä, että kaikki vihasivat niitä, jotka
-ottivat vastaan rahoja Kreikan vihollisilta. Nyt sen sijaan on kaikki
-myytävänä ikäänkuin torilla, ja tuodaan kaupaksi sellaista tavaraa,
-joka on Kreikan perikadon lähteenä. Ja mikä tämä tavara sitten on?
-Kateus, jos toinen on saanut itselleen lahjuksia hankituksi; naurun-hohotus,
-<span class='pageno' id='Page_121'>121</span>jos hän sen tunnustaa; välinpitämättömyys, jos hänet todistetaan
-syylliseksi. Sotalaivoja, miehistöä, rahaa, sotatarpeita ja mitä
-muuta tarvitaan kaupungin puolustamiseksi, sitä on kaikilla paljon
-enemmän nykyään kuin ennen; mutta kaikki tämä on hyödytöntä
-ja turhaa, koska se kaikki on kaupan.»</p>
-
-<p class='c012'>Vihdoin ateenalaiset nousivatkin aseisiin ja thebalaiset yhtyivät
-heihin. Molemmat sotivat urhoollisesti, mutta sittenkin he kärsivät
-vakavan tappion <i>Khairō´neia</i>n luona. Koko Kreikka oli nyt Filippoksen
-vallassa, lukuunottamatta Spartaa. Filippos kirjoitti spartalaisille:
-»Jos tulen Spartaan, ei yksikään teistä ole jäävä maahansa». Vastaukseksi
-spartalaiset kirjoittivat sanan: »Jos», eivätkä mitään muuta. Filippos
-ei elänyt kauan tämän tapauksen jälkeen. Kun hän parhaillaan
-vietti tyttärensä häitä, henkivartioston päällikkö murhasi hänet kostoksi
-eräästä hänen lausumastaan tuomiosta.</p>
-
-<p class='c012'>Demosthenes eli vielä toistakymmentä vuotta tämän jälkeen.
-Silloin hän uudestaan nostatti kreikkalaiset aseisiin Makedoniaa vastaan.
-Mutta tälläkin kertaa kapina epäonnistui ja Demosthenes joutui
-vihollisten käsiin. Silloin suuri puhuja alkoi pureskella kirjoitusruokoansa,
-johon hän oli kätkenyt väkevää myrkkyä.</p>
-
-<h4 class='c010'>ALEKSANTERI SUURI (336–323).</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Aleksanterin nuoruus.</strong> Filippos kasvatti poikaansa Aleksanteria
-kreikkalaiseen tapaan. Opettajaksi hän hankki Kreikan
-oppineimman miehen, filosofi Aristoteleen.
-Opettajansa johdolla Aleksanteri
-lueskeli Homeroksen lauluja
-ja ihastui niin tähän teokseen, että
-sotaretkilläänkin piti sitä mukanaan
-ja koko elämänsä koetti jäljitellä
-Homeroksen sankareita urhoollisuudessa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_084.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 84.</i> Aleksanteri Suuri.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Filippoksen kuoleman jälkeen tuli
-Makedonian kuninkaaksi <i>Aleksanteri</i>, liikanimeltä
-»Suuri». Jo nuorena Aleksanteri
-osoitti kiihkeätä halua urotöiden
-suorittamiseen. Kerran tarjottiin hänen
-isälleen kaunista, mutta hurjaa ratsua.
-<span class='pageno' id='Page_122'>122</span>Parhaat ratsastajat koettivat turhaan kesyttää sitä. Aleksanteri pyysi
-saada hänkin koettaa. Hän oli huomannut, että hevonen pelkäsi
-varjoaan, talutti sen tähden oriin vasten aurinkoa, antoi viittansa
-pudota maahan ja oli yhdellä hyppäyksellä sen selässä. Kuin nuoli
-ori lehahti kiitämään yli ketojen. Mutta eipä aikaakaan, niin
-Aleksanteri jo ratsasti takaisin säikähtyneiden hovilaisten luo, ja
-hevonen totteli säyseänä ratsastajan ohjausta. Iloisena isä huusi
-Aleksanterille: »Hae, poikaseni, toinen valtakunta! Makedonia on
-sinulle liian pieni.»&thinsp;—&thinsp;Kun Aleksanteri kuuli kerrottavan isänsä suurtöistä,
-hän sanoi huolissaan: »Voi kuitenkin, isäni valloittaa koko
-maailman eikä jätä minun tehtäväkseni mitään».</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_085.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 85.</i> Issoksen taistelu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Aleksanterin valloitukset (334–323).</strong> Filippos oli jo suunnitellut
-valloitusretkeä heikontuneeseen Persiaan. Tämän aikeen toteutti
-vasta Aleksanteri. Makedonialais-kreikkalainen sotajoukko mukanaan
-hän kulki Hellespontoksen yli, voitti suuren persialaisjoukon
-ja valloitti koko Vähän-Aasian. Persian kuningas <i>Dareios III</i>
-koetti tukkia häneltä tien Syyriaan, mutta Aleksanteri voitti hänet
-<i>Isso´s</i>-nimisen kaupungin luona ja anasti hänen leirinsä saaden
-vangiksi kuninkaan äidin, puolison ja useita lapsia. Tämän jälkeen
-Aleksanteri kulki etelää kohti valloittaen alueen toisensa jälkeen.
-Tyros teki ankaraa vastarintaa, mutta Egypti antautui vastustelematta.
-Dareios pyysi jo rauhaa tarjoten laajoja maa-alueita, mutta
-sai kieltävän vastauksen. Vielä kerran hän kokosi suuren sotajoukon,
-mutta Aleksanteri voitti senkin perinpohjin <i>Gaugă´mēla</i>n taistelussa.
-Nyt oli persialaisten vastarinta murrettu, koko valtakunta joutui
-<span class='pageno' id='Page_123'>123</span>Aleksanterin haltuun, ja Dareios kaatui salamurhaajan kädestä.
-Tämän jälkeen Aleksanteri teki retken Intiaan, valloittaen Indus
-joen ympäristön. Palattuaan hän alkoi järjestää valtakuntansa sisäisiä
-oloja. Aikainen kuolema katkaisi kuitenkin hänen toimintansa
-vuonna 323.</p>
-
-<p class='c011'>□ Hallitsijaksi tultuaan Aleksanteri päätti valloittaa koko Persian
-valtakunnan, joka persialaissotien jälkeen oli rappeutunut. Ennen
-kuin hän lähti matkaan, hän kävi Delfoissa tiedustelemassa ennustajapapeilta
-retken onnistumista. Pythia kieltäytyi kuitenkin ilmaisemasta
-jumalan tahtoa, koska Aleksanteri oli saapunut ennustamiseen sopimattomana
-päivänä. Silloin kuningas tarttui papitarta käsivarteen ja
-vei hänet hänen istuimelleen. Pythia huudahti suutahtaen: »Sinä olet vastustamaton,
-poikani». Kohta Aleksanteri päästi papittaren, vaatimatta
-pitempää vastausta, ja riensi sotajoukolleen ilmoittamaan,
-mitä Delfoissa hänelle oli ennustettu.</p>
-
-<p class='c012'>Sotaretkellään Aleksanteri osoittautui yleväluontoiseksi, lempeäksi
-ja jaloksi. Sattuipa esim. kerran, että kuningas hikisenä
-heittäytyi uimaan. Silloin hänet valtasi äkillinen vilustus, ja hän
-sairastui ankaraan kuumeeseen. Seuraavana päivänä oltiin jo huolissaan
-hänen hengestänsä. Hänen lääkärinsä valmisti voimakkaan
-lääkejuoman. Mutta muuan lääkärin kadehtijoista kirjoitti kuninkaalle
-varotuskirjeen, jossa ilmoitti lääkärin muka persialaisten lahjomana
-aikovan myrkyttää hänet. Kirjeen luettuaan Aleksanteri mitään
-virkkamatta ojensi sen lääkärilleen ja nautti sillä välin juoman.
-Hänen jalon luottamuksensa palkitsi pikainen paraneminen.</p>
-
-<p class='c012'>Sotaretkensä alussa Aleksanteri saapui muun muassa <i>Gordion</i>in
-kaupunkiin. Siellä oli vaunut, joiden hihnat olivat niin taidokkaasti
-yhteensolmitut, ettei kukaan niitä voinut aukaista. Vanha
-ennustus tiesi, että solmun avaaja oli tuleva koko Aasian herraksi.
-Aleksanteri koetti hetken selvittää solmua, mutta sitten
-hän veti miekkansa ja katkaisi hihnan, väittäen siten täyttäneensä
-ennustuksen.</p>
-
-<p class='c012'>Laskettuaan Vähän-Aasian valtansa alle Aleksanteri valloitti
-Syyrian ja Egyptin. Tällä välin Persian kuningas <i>Dareios III</i>
-kokosi viimeisen suuren sotajoukkonsa. <i>Gaugă´mēla</i>n luona tapahtui
-ratkaiseva taistelu. Jo aikaisemmin Dareios oli tarjonnut Aleksanterille
-edullisilla ehdoilla rauhaa. <i>Parmenĭ´ōn</i>, joka oli etevin
-Aleksanterin sotapäälliköistä, kehoitti häntä suostumaan ehtoihin.
-»Niin minä tekisin», hän sanoi, »jos olisin Aleksanteri».&thinsp;—&thinsp;»Niin minäkin»,
-vastasi Aleksanteri, »jos olisin Parmenion». Dareiokselle hän kirjoitti,
-että taivaallakin on vain yksi aurinko.&thinsp;—&thinsp;Kun kreikkalaiset sotapäälliköt
-<span class='pageno' id='Page_124'>124</span>näkivät persialaisten laumat Gaugamelan lakeuksilla, hämmästyivät
-he niiden suuruutta ja kehoittivat Aleksanteria yöllä tekemään
-äkkirynnäkön niitä vastaan. Mutta Aleksanteri vastasi: »En tahdo
-varastaa voittoa», ja aloitti taistelun vasta seuraavana päivänä.
-Persialaiset voitettiinkin perin juurin, ja Dareios pakeni valtakuntansa
-sisäosiin. Siellä eräs uskoton maaherra murhasi hänet, toivoen
-siten saavuttavansa Aleksanterin suosion. Mutta Aleksanteri
-ristiinnaulituttikin hänet hänen uskottomuutensa tähden.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt koko Persian valtakunta oli Aleksanterin vallassa. Aleksanteri
-ei kuitenkaan vielä ollut tyytyväinen, vaan lähti Intiaan. Erään
-joen takana oli muuan intialainen kuningas nimeltä <i>Pōros</i> sotaelefantteineen
-häntä vastassa. Kauan piti Poros uljaasti puoliaan, mutta
-eräänä pimeänä yönä Aleksanterin onnistui kulkea joen yli. Intialaiset
-voitettiin, ja Poros joutui vangiksi. Aleksanteri ihmetteli Poroksen
-komeutta ja uljasta käytöstä sekä kysyi häneltä: »Miten soisit itseäsi
-kohdeltavan?»&thinsp;—&thinsp;»Kuninkaana», Poros vastasi.&thinsp;—&thinsp;»Eikö sinulla ole
-muuta toivomusta?» Aleksanteri kysyi.&thinsp;—&thinsp;»Ei mitään», toinen lausui,
-»sana kuningas sisältää kaiken». Aleksanteri lahjoitti hänelle silloin
-takaisin kaikki hänen maansa, vieläpä laajensi hänen valtakuntaansa.</p>
-
-<p class='c012'>Aleksanteri olisi tahtonut jatkaa täältäkin edemmäs, mutta hänen
-sotamiehensä alkoivat napista, ja silloin hän palasi Babyloniin.</p>
-
-<p class='c012'>Ensimmäisinä sotavuosina Aleksanteri säilytti ne yksinkertaiset
-elintavat, joihin hän Makedoniassa oli tottunut, mutta mitä kauemmin
-hän sai nauttia Persian aarteista, sitä ylellisemmäksi ja komeammaksi
-hänen elämänsä kävi. Viimeisinä elinvuosinaan, jolloin hän
-asui komeassa Babylonissa, yksi ainoa ateria voi maksaa jopa omaisuuksia.
-Sotaretkillään hän kuitenkin saattoi, jos tarvittiin, kestää nälkää
-ja janoa yhtä uljaasti kuin halvin sotamies. Niinpä hän palatessaan
-Intian retkeltä kulki erään joukko-osaston kanssa Etelä-Iraanin
-autiomaiden kautta, jolloin sotamiehet veden puutteessa kärsivät
-sanomattomia vaikeuksia. Eräänä päivänä muutamat ratsumiehet
-vuoren rotkosta löysivät tilkan vettä ja toivat sen kypärässään kuninkaalle.
-Mutta kuningas sanoi: »Pitääkö minun yksin juoda?», ja
-kaatoi veden maahan. Kun sitten saavuttiin asutuille maille, alkoi
-toinen elämä. Silloin syötiin ja juotiin ylenmäärin.</p>
-
-<p class='c012'>Aleksanterin taipumus ylellisyyteen tuli näkyviin varsinkin siinä,
-että hän käytti kohtuuttomasti väkijuomia. Sotaretkillään hän kyllä
-tässäkin kelpasi muille esikuvaksi, mutta juhlapidoissa tuo vika tuli
-näkyviin. Päihtyneenä hän rakasti imartelua, saattoipa tehdä tekoja,
-joita myöhemmin katui. Niinpä hän eräissä pidoissa suuttui <i>Kleitos</i>
-ystäväänsä, joka kerran taistelussa oli pelastanut hänen henkensä.
-Ystävä, hänkin päissään, soimasi kuningasta hänen persialaisista
-tavoistaan ja itserakkaudestaan. Aleksanteri nousi synkkänä istuimeltaan,
-<span class='pageno' id='Page_125'>125</span>hänen silmänsä säihkyivät vihasta. Läsnäolijat koettivat
-saada Kleitosta vaikenemaan ja toimittivat hänet ulos salista. Hetken
-kuluttua Kleitos kuitenkin palasi ja soimasi Aleksanteria vielä kiivaammin.
-Mutta silloin Aleksanteri hypähti istuimeltaan, sieppasi
-henkivartijan kädestä keihään ja lävisti sillä ystävänsä. Kohta kun
-hän oli tehnyt tämän verityön, valtasi hänet katkera katumus, hän
-oli kolme vuorokautta nauttimatta ruokaa ja juomaa, ja vain vaivoin
-päälliköt saivat hänet taas näyttäytymään ihmisille. Tuollaisia
-väkivallantöitä sattui Aleksanterille vain harvoin; mutta hänen
-hallituksensa loppuaikoina, kun hänen elämänsä muutoinkin alkoi
-käydä epäsäännöllisemmäksi, ne kuitenkin joskus toistuivat.</p>
-
-<p class='c012'>Sotaretkelle lähtiessään Aleksanteri tahtoi lähinnä vain kostaa
-persialaisille kärsimykset, jotka Kserkses persialaissotien aikana oli
-tuottanut Kreikalle. Mutta kuta pitemmälle aika kului, sitä enemmän
-hän muutti suunnitelmaansa. Myöhemmin hänen tarkoituksensa oli
-sulattaa yhteen kaikki nuo eri kansallisuudet ja muodostaa suuri
-maailmanvalta. Sen tähden hän kohteli lempeästi voitettuja
-kansoja. Egyptissä hän julistautui Ammon-Ren pojaksi. Tällä
-hän osoitti, ettei hän tullut valloittajana, vaan että hän tahtoi olla
-Egyptin muinaisten faraoiden seuraaja. Persiassa hän otti neuvoskuntaansa
-persialaisia ylimyksiä, alkoi käyttää persialaista pukua ja
-osoitti muutoinkin suurta suosiota persialaisille. Niinpä hän heidänkin
-silmissään oli enemmän vapauttaja raskaista veroista kuin valloittaja.
-Makedonialaiset osoittivat usein tyytymättömyyttä kuninkaan
-persialaismielisyyteen, jonka tähden hän toisinaan lähetti suuria
-sotaväenosastoja takaisin Makedoniaan, kiittäen heitä hyvästä palveluksesta
-ja lahjoittaen heille melkoisia rahasummia.</p>
-
-<p class='c012'>Saadakseen makedonialaiset ja voitetut kansat paremmin sulautumaan
-toisiinsa Aleksanteri kehoitti sotamiehiään valitsemaan
-puolisonsa Aasian tyttäristä. Yhtenä ainoana päivänä hän täten
-solmitutti 10,000 avioliittoa. Itse hän näytti esimerkkiä, ottaen
-Dareioksen tyttären vaimokseen.</p>
-
-<p class='c012'>Kansojen lähentämistä toisiinsa tarkoitti myös kreikkalaisten
-siirtokuntain perustaminen valloitetulle alueelle. Kaikkiaan Aleksanteri
-lienee perustanut noin 70 kaupunkia, joista useilla oli
-hänen nimensä. Tärkeimmäksi muodostui ajan pitkään Egyptiin Niilin
-suulle rakennettu <i>Aleksa´ndria</i>. Kreikkalaisten siirtokuntien perustamista
-itämaille jatkui vielä Aleksanterin kuoleman jälkeen. Niissä
-kauppa ja teollisuus pian kohosivat korkealle kannalle.</p>
-
-<p class='c012'>Kerran Aleksanteri oli Babyloniassa ystäviensä seurassa viettänyt
-juomingeissa kokonaisen yön. Seuraavana päivänä hän sairastui ankaraan
-kuumeeseen, joka Babylonin lämpimässä ja kosteassa ilmanalassa
-on tavallista. Kymmenen päivää kesti kuumetta. Aluksi kuningas ei
-<span class='pageno' id='Page_126'>126</span>tahtonut sairaudestaan tietää, vaan kannatti itseään kantovuoteessa
-sotaväenkatselmukseen ja neuvotteli sotapäällikköjensä kanssa valtion
-asioista. Mutta päivä päivältä taudin valta kasvoi. Vihdoin
-kuningas makasi liikkumattomana vuoteellaan. Sotamiehet seisoivat
-henkeään pidätellen palatsin edustalla. Lopulta he kävivät levottomiksi
-ja lausuivat kiivaita uhkauksia kuninkaan ystäville,
-koska pelkäsivät heidän myrkyttävän hänet. Heidät laskettiin silloin
-sisään. Yksitellen he kulkivat varpaillaan hallitsijansa ohi, joka kalman
-kalpeana makasi vuoteellaan. Muutamat kuninkaan ystävistä
-tiedustelivat, kenen hän määräsi hallitsijaksi jälkeensä, koska häneltä
-ei jäänyt poikaa. »Arvokkaimman», kuningas vastasi hiljaisella äänellä.
-Pian sen jälkeen Aleksanteri kuoli 32 vuoden vanhana, hallittuaan
-lähes 13 vuotta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Aleksanterin seuraajat.</strong> Aleksanterin kuoleman jälkeen hänen
-sotapäällikkönsä joutuivat ilmi taisteluun keskenään. Jokainen heistä
-tahtoi saada osansa, ja niin valtakunta hajosi moneen pieneen
-valtioon. Tätä sisäistä sotaa kesti noin 50 vuotta, joiden kuluessa
-Aleksanterin valtakunnasta muodostui kolme päävaltiota: <i>Makedonia</i>
-Eurooppaan, <i>Syyria</i> Aasiaan ja <i>Egypti</i> Afrikkaan.</p>
-
-<p class='c007'>Makedonia, johon myös Kreikka kuului, pysyi itsenäisenä
-vuoteen 146 e. Kr., jolloin se joutui Rooman valtaan.</p>
-
-<p class='c007'>Syyria oli kaikista Aleksanterin jälkeisistä valtioista laajin,
-mutta se oli silti heikko. Ehtimiseen siitä lohkesi pois jokin maakunta,
-joka muodostui itsenäiseksi valtioksi. Näistä tytärvaltioista
-olivat tärkeimmät <em class='gesperrt'>Parthia</em>, <em class='gesperrt'>Pontos</em>, <em class='gesperrt'>Pergamos</em> ja <em class='gesperrt'>Palestiina.</em>
-Vuonna 64 e. Kr. roomalaiset laskivat Syyriankin
-valtansa alle.</p>
-
-<p class='c007'>Huomattavin Aleksanterin jälkeisistä valtioista oli Egypti,
-jonka <i>Ptolema´ios</i> sai osallensa. Egypti oli ajoittain sangen voimakas,
-ja sen hallitsijat suojelivat elinkeinoja ja kohottivat henkistä sivistystä.
-Vihdoin tämäkin maa v. 30 e. Kr. joutui roomalaisille.</p>
-
-<h4 class='c010'>HELLENISTINEN SIVISTYS.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Aleksandria.</strong> Aleksanterin elämä oli ollut lyhyt ja vielä lyhyempi
-hänen hallituskautensa, mutta hänen toiminnallaan oli kuitenkin
-<span class='pageno' id='Page_127'>127</span>pysyvät seuraukset. Hänen onnistui lähentää toisiinsa kreikkalaiset
-ja itämaiset kansat. He joutuivat liikesuhteisiin toistensa kanssa,
-joten elinkeinot nopeasti kehittyivät. Ja he tutustuivat toistensa
-henkiseen sivistykseen, joten myös tieteitten ja taiteitten
-alalla tapahtui huomattavaa edistystä. Tätä uutta sivistystä, joka pohjaltaan
-oli helleeninen, mutta johon itämaisuus on osaltaan vaikuttanut,
-sanotaan <em class='gesperrt'>hellenistiseksi sivistykseksi</em>. <i>Aleksa´ndria</i>,
-jonka ptolemaioslaiset hallitsijat tekivät pääkaupungikseen,
-oli tämän sivistyksen keskus.</p>
-
-<p class='c011'>□ Aleksandriassa oli pitkät, leveät ja suorat kadut, joiden varrelle
-rakennettiin komeita loistopalatseja. Sillä oli erinomainen satama,
-ja sen loistomajakka oli kuuluisa yli Välimeren. Aleksandriaan tuotiin
-tavaroita sekä meritse että maitse, jopa Arabiasta ja Intiasta
-saakka. Kaupungissa oli suuria lasi-, kangas- ja papyrustehtaita,
-joissa käytettiin parhaastaan vapaita työntekijöitä. Asukasluku
-nousi lähes kahteen miljoonaan; kreikkalaiset, egyptiläiset, neekerit,
-juutalaiset ja monet muut kansallisuudet olivat siellä edustettuina.
-Ja kaikki nämä ihmiset palvelivat sekaisin kreikkalaisia ja egyptiläisiä
-jumalia, jotka osittain sulautuivat toisiinsa; niinpä ei enää puhuttu
-Ammon-Resta, vaan <i>Zeus-Ammon</i>ista. Kansan huvittamiseksi
-hallitsijat panivat silloin tällöin toimeen suuria uskonnollisia juhlia,
-jotka komeudessa ja ylellisyydessä veivät voiton muinaisten itämaistenkin
-hallitsijoiden loistojuhlista. Eräässäkin juhlassa 600 miestä
-kantoi kukin jumalankuvaansa, jotka olivat purppuravaatteisiin verhotut.
-Lisäksi lukemattomat hovipojat kantoivat suitsutusaineita
-kultaisissa ja hopeisissa astioissa. Sitä paitsi talutettiin kulkueessa
-elefantteja, leijonia ja muita villejä eläimiä. Samaan juhlaan oli järjestetty
-luola, josta virtasi kaksi puroa, toinen viiniä ja toinen maitoa;
-niillä kansa sai sammuttaa janonsa.</p>
-
-<p class='c009'>● Ptolemaiokset tahtoivat tehdä Aleksandriasta sivistyksen keskuksen,
-ja sen tähden he perustivat sinne <i>Mūse´ion</i>-nimisen yliopiston
-jossa tiedemiehet saivat asunnon ja palkan.</p>
-
-<p class='c007'>Estääkseen muita hallitsijoita kilpailemasta kanssaan sivistyksen
-suosimisessa ptolemaiokset kielsivät papyruksen viennin maastaan. Silloin
-Pergamoksessa ruvettiin valmistamaan kirjoituspohjaa hienosta
-vasikan- tai lampaannahasta. Tällaista ainetta sanotaan <em class='gesperrt'>pergamentiksi</em>.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_128'>128</span>● <strong>Luonnontieteet.</strong> Hellenistisellä ajalla varsinkin luonnontieteet
-kohosivat kukoistukseen. Tärkeimmät luonnontieteet ryhmitetään
-seuraavalla tavalla:</p>
-
-  <dl class='dl_2'>
-    <dt>   A.</dt>
-    <dd>Luonnonoppi, joka käsittelee ilmiöitä, s.o. luonnossa tapahtuvia muutoksia ja liikkeitä.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Astronomia eli tähtitiede.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Fysiikka eli oppi sellaisista muutoksista, joissa aineen laatu ei muutu.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>3. Kemia eli oppi sellaisista muutoksista, joissa aineen laatu tulee toiseksi.
-    </dd>
-    <dt>   B.</dt>
-    <dd>Luonnonhistoria, joka käsittelee esineitä, varsinkin elollista luontoa.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Botaniikka eli kasvitiede.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Zoologia eli eläintiede.
-    </dd>
-    <dt>   C.</dt>
-    <dd>Maantiede.
-    </dd>
-    <dt>   D.</dt>
-    <dd>Lääketiede.
-    </dd>
-    </dl>
-
-<p class='c007'>Luonnonhistoriaa ei hellenistisellä ajalla vielä tutkittu, mutta
-sekä luonnonoppi, lukuunottamatta kemiaa, että maantiede ja lääketiede
-kohosivat huomattavasti. Tämä olikin luonnollista, koska
-itämailla juuri näitä tieteitä oli aikaisemminkin harrastettu.</p>
-
-<p class='c007'>Tähtitieteilijät oppivat tuntemaan yhä useampia tähtiä ja tähtisikermiä.
-Päästiin myös selville siitä, että maa oli pallon muotoinen.
-Esittivätpä jotkut oppineet sen mielipiteen, että maapallo
-oli vain tavallinen kiertotähti, joka liikkui akselinsa ja auringon
-ympäri. Tämä mielipide ei kuitenkaan saavuttanut kannatusta,
-sillä arveltiin, että edellisessä tapauksessa irtonaiset kappaleet kiertoliikkeen
-nopeuden takia olisivat repeytyneet irti ja jääneet jälkeen ja
-jälkimmäisessä tähtien keskinäinen asento eri vuodenaikoina olisi ollut
-erilainen, vaan tiedemiehet hyväksyivät <i>Ptolemaios</i>-nimisen oppineen
-katsantokannan, että maa oli avaruuden keskus ja aurinko kiersi
-maan ympäri.</p>
-
-<p class='c007'>Fysiikan tutkijoista oli kuuluisin <i>Arkhimē´dēs</i>, joka eli Sisiliassa.
-Hän keksi muun muassa joukon merkillisiä sotakoneita, joiden
-avulla Syrakusan asukkaat kauan aikaa pitivät puoliaan ylivoimaisia
-roomalaisia vastaan. Niinpä hän keksi muurin yli kurottautuvia
-vipulaitoksia, joista laskettiin rautakoukkuja vihollisten
-<span class='pageno' id='Page_129'>129</span>laivoihin; näillä nostettiin laivan toinen pää ilmaan, kunnes
-koko laiva keikahti kumoon.</p>
-
-<p class='c007'>Maantiedettä kehittivät kaupparetket, jotka vuosi vuodelta
-ulotettiin yhä etäisempiin seutuihin. Paljon pitemmälle kuin foinikialaiset
-kreikkalaiset eivät kuitenkaan matkoillaan kulkeneet.
-Idässä heidän laivansa purjehtivat Intiaan asti, pohjoisessa taas Britanniaan
-ja Skandinavian niemimaahan saakka. Skandinaviaa he
-sanoivat <i>Thulē</i>ksi.</p>
-
-<p class='c007'>Lääketiede sai kaikista luonnontieteistä enimmän vaikutuksia
-muinaisesta Egyptistä. Kreikkalaiset lääkärit rupesivat egyptiläisten
-palsamoitsijoiden tavoin avaamaan ruumiita, ja siten
-he saivat tarkkoja tietoja niiden rakenteesta. Niinpä päästiin
-selville hermoston olemassaolosta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Matematiikka.</strong> Hellenistisen ajan monista etevistä matematiikan
-tutkijoista on ensi sijassa mainittava <i>Eukle´idēs</i>, joka kirjoitti
-geometrian oppikirjan, mikä vielä satakunta vuotta takaperin oli
-käytännössä Suomenkin kouluissa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Filosofia.</strong> Filosofian alalla syntyi hellenistisellä aikakaudella kaksi
-huomattavaa oppisuuntaa: <em class='gesperrt'>stoalaisuus</em> ja <em class='gesperrt'>epikurolaisuus</em>,
-jotka molemmat kiinnittivät päähuomion siveysoppiin. Stoalaisuuden
-perustaja oli nimeltään <i>Zē´nōn</i>, epikurolaisuuden <i>Epĭ´kūros</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Stoalaiset opettivat, että ihmiset olivat onnellisia, jos he elivät
-yksinkertaisesti ja kohtuullisesti. Heidän tuli asettua kaikkien
-onnenvaihdoksien yläpuolelle; he eivät saaneet masentua vastoinkäymisestä,
-yhtä vähän kuin paisua myötäkäymisestä.</p>
-
-<p class='c007'>Epikurolaiset taas olivat sitä mieltä, että ihmisten tuli pyrkiä
-nauttimaan elämästä niin paljon kuin suinkin. Nauttimisella he eivät
-kuitenkaan tarkoittaneet ylensyömistä tai muita ruumiillisia nautintoja,
-vaan he ymmärsivät sillä ennen kaikkea terveyttä ja rauhallista
-elämää.</p>
-
-<p class='c007'>Yhtä vähän stoalaiset kuin epikurolaiset uskoivat vanhoihin
-kreikkalaisiin tai muihin pakanallisiin jumaliin. He eivät kuitenkaan
-tunteneet yksijumalaisuuttakaan. He luulivat, etteivät ihmiset mitään
-uskontoa tarvitsisi, vaan että filosofia riittäisi tyydyttämään uskonnollista
-tarvetta.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_130'>130</span>● <strong>Taiteet.</strong> Hellenistisen ajan taiteista oli kuvanveistotaide huomattavin.
-Se ei kuitenkaan ollut yhtä korkealla kannalla kuin Perikleen
-aikakaudella. Kuvanveistoksissa koetettiin, asettamalla esitettävät
-henkilöt väkinäisiin
-asentoihin, saada tulkituksi
-heidän tunteitaan ja mielentilojaan.
-Usein veistokset tehtiin
-luonnottoman suuriksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_086.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 86.</i> Laokoon.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Vieressä olevassa kuvassa
-esitetään kohtaus Troian sodasta.
-Kaksi valtavaa käärmettä
-kietoutuu Laokoonin ja
-hänen molempien poikiensa
-ympäri. Isä ponnistaa kaikki
-voimansa vapauttaakseen itsensä
-ja lapsensa hirviöiden
-puserruksesta, mutta turhaan.
-Hänen kasvonsa ovat tuskasta
-vääntyneet, hänen lihaksensa
-jännittyneet, mutta tuuma
-tuumalta on hänen annettava
-myöten. Pojat ovat hekin
-pelästyksissään, mutta heidän hennot jäsenensä eivät jaksa tehdä
-käärmeille yhtä ankaraa vastarintaa, ja sentähden he epätoivoissaan
-eivät edes yritäkään voimakkaasti puolustautua. Kuvanveistos on
-hellenistiseltä ajalta.</p>
-
-<h3 class='c013'>III. Rooma.</h3>
-<h4 class='c010'>MAA JA KANSAT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maa.</strong> Italiaa rajoittavat idässä <i>Adrian</i> meri, etelässä <i>Joonian</i>
-meri ja <i>Tarentumin</i> lahti sekä lännessä <i>Tyrrhēnan</i> meri. Sitä ympäröivät
-<i>Sisilia</i>n, <i>Sardinia</i>n ja <i>Korsika</i>n saaret. Italialla ymmärrettiin
-vanhalla ajalla vain itse niemimaata. Po-joen laaksoa mainittiin
-<span class='pageno' id='Page_131'>131</span>nimellä <i>Gallia cisalpī´na</i> eli Alppien <i>tämänpuoleinen Gallia</i> ja sen
-katsottiin kuuluvan läheisesti nykyiseen Ranskaan, joka oli nimeltään
-<i>Gallia transalpī´na</i> eli Alppien <i>tuonpuoleinen Gallia</i>. Niemimaan halki
-kulkevat korkeat <i>Apenniinit</i>, jotka muinoin olivat mahtavien tammimetsien
-peittämät. Niiden länsipuolella on joukko suoperäisiä laaksomaita
-ja tasankoja, joilla kullakin oli oma nimensä. Pohjoisimpana
-oli <i>Etrū´ria</i>, sitten seurasi <i>Lă´tium</i> ja eteläisimpänä oli <i>Campā´nia</i>.
-Apenniinien itäpuolella olevista maakunnista oli vuorinen <i>Samnium</i>
-tärkein. Rannikot ovat tasaiset ja hyvistä satamista köyhät,
-joten kauppa myöhään pääsi kehittymään. Maanviljelys pysyi kauan
-pääelinkeinona, mikä olikin luonnollista, kun ilmanala oli lauhkea ja
-maa hedelmällinen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kansat.</strong> Suurin osa niemimaata oli 1) <em class='gesperrt'>italialaisten</em> kansojen
-hallussa, joista huomattavimmat olivat Latiumin <em class='gesperrt'>latinalaiset</em>
-ja Samniumissa asuvat <em class='gesperrt'>samnilaiset</em>. Näiden lisäksi asui Italiassa
-joukko muitakin kansoja. 2) <em class='gesperrt'>Kreikkalaiset</em> olivat Etelä-Italiaan,
-jota sanottiin <i>Suur-Kreikaksi</i>, perustaneet useita siirtokuntia,
-muun muassa <i>Tarentumin</i>. Heidän hallussaan oli niin ikään
-koko itäosa Sisiliaa, jossa sijaitsi mahtava <i>Syrakusan</i> kaupunki.
-Muun osan Sisiliaa sekä Sardinian ja Korsikan rannikot olivat
-3) <em class='gesperrt'>karthagolaiset</em> alistaneet valtansa alle. Po-joen laaksossa
-asui 4) <em class='gesperrt'>kelttiläisiä</em>, joita roomalaiset sanoivat <em class='gesperrt'>gallialaisiksi</em>.
-Kaikki luetellut kansat olivat indo-eurooppalaisia tai seemiläisiä.
-Sen sijaan Etruriassa asuvien 5) <em class='gesperrt'>etruskien</em> sukuperä on tuntematon.</p>
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_132'>132</span>
-<img src='images/map_italia.jpg' alt='ITALIA ennen Rooman valloitusta.' class='ig001' />
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_133'>133</span>
-<img src='images/kuva_087.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 87.</i> Etruskilainen hauta-arkku.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Etruskit.</strong> Italian kansoista etruskit ensimmäiseksi saavuttivat
-jonkinlaisen sivistyksen. He olivat taitavia kauppamiehiä ja
-karthagolaisten kanssa he kilpailivat meriliikkeestä ja kauppaherruudesta
-Välimeren länsiosissa. Heidän rakennuksensa olivat
-taidokkaita; heiltä roomalaiset myöhemmin oppivat holvien rakentamisen.
-Kuvanveistotaiteen ja taideteollisuuden etruskit oppivat
-kreikkalaisilta ja jäljittelivät näitä niin hyvästi, että usein on
-vaikea erottaa etruskilaisia taide-esineitä kreikkalaisista. Tunsivatpa
-etruskit kirjoitustaidonkin, mutta nykyajan tiedemiehet eivät vielä
-ole oppineet ymmärtämään heidän kieltään. Etruskien maa oli
-jaettu moneen pieneen
-valtioon, jotka jo varhain,
-viimeiset n. v. 270 e. Kr.,
-joutuivat roomalaisten käsiin.
-Sen jälkeen etruskit
-latinalaistuivat nopeasti,
-niin että heidän kielensä jo
-Kristuksen syntymän aikoihin
-alkoi unohtua.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Latinalaiset.</strong> Latinalaiset
-olivat vanhimpina
-aikoina jakautuneet pieniin
-kaupunkivaltioihin, jotka muodostivat keskenään valtioliiton. Liiton
-johdossa oli aluksi <i>Alba Longa</i>n kaupunki, mutta myöhemmin
-kohosi tähän asemaan <i>Rooma</i>. Latinalaiset kaupunkivaltiot
-pysyivät sitten Rooman liittolaisina, kunnes ne v. 338 e. Kr.
-joutuivat täydellisesti Rooman valtaan.</p>
-
-<h4 class='c010'>ROOMA KUNINGASKUNTANA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooman perustaminen.</strong> Latiumin ja Etrurian rajalla <i>Tĭ´ber</i>-joen
-vasemmalla rannalla sijaitsi vanhan ajan merkillisin kaupunki
-Rooma. Se oli rakennettu seitsemälle kukkulalle, jonka takia sitä
-sanottiinkin »seitsemän kukkulan kaupungiksi». Kukkuloista tärkeimmät
-olivat <em class='gesperrt'>Capitōlī´nus</em>, <em class='gesperrt'>Palātī´nus</em> ja <em class='gesperrt'>Aventī´nus</em>;
-näiden välillä oli epäterveellinen suo. Milloin kaupunki
-perustettiin, siitä ei ole luotettavia tietoja. Roomalaiset historioitsijat
-väittivät, että sen oli muka rakentanut kuningas <i>Rōmulus</i> vuonna
-753 e. Kr.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Tarina Rooman perustamisesta.</strong> Troian hävityksestä pelastui vain
-ani harva. Näiden joukossa oli <i>Aeneas</i> [ēnē´as]-niminen urhoollinen
-sankari. Hän harhaili kauan tuntemattomilla vesillä, kunnes hän
-saapui Italiaan <em class='gesperrt'>Latiumin</em> maakuntaan, jossa asui <em class='gesperrt'>latinalais</em>-<em class='gesperrt'>ten</em>
-<span class='pageno' id='Page_134'>134</span>kansa. Sinne hänen poikansa perusti <em class='gesperrt'>Alba Longan</em>
-kaupungin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_088.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 88.</i> Romulus ja Remus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Neljäsataa vuotta Aeneaan kuoleman jälkeen <i>Nŭ´mitor</i>-niminen
-kuningas tuli Alba Longan hallitsijaksi. Hänet syöksi hänen nuorempi
-veljensä <i>Amŭ´lius</i> valtaistuimelta ruveten itse hallitsijaksi.
-Sen jälkeen Amulius karkotti Numitorin etäiseen maataloon, tapatti
-hänen poikansa ja vihitti hänen tyttärensä <i>Rhĕa Sylvia</i>n Vestan
-neitsyeksi, s. o. <em class='gesperrt'>Vesta</em> jumalattaren papittareksi, joka ei koskaan
-saanut solmia avioliittoa. Kerran kun Rhea Sylvia oli
-noutamassa vettä, ilmestyi hänelle sodan jumala <em class='gesperrt'>Mars</em>, joka
-otti hänet puolisokseen.
-Jonkin aikaa tämän jälkeen
-Rhea Sylvia sai kaksoset.
-Hänet tuomittiin
-silloin naimattomuuslupauksensa
-rikkomisesta
-kuolemaan, ja pojat asetettiin
-pajukopassa Tiber-jokeen.
-Lipuessaan hiljalleen
-jokea alas koppa tarttui
-viikunapuun oksaan.
-Sinne pojat olisivat kuolleet
-nälkään, ellei Marsin lähettämä
-naarassusi olisi saapunut
-paikalle, kantanut heitä luolaansa ja siellä imettänyt heitä.
-<em class='gesperrt'>Palātī´nus</em> kukkulalla asuva Amuliuksen paimen löysi kaksoset
-luolasta ja vei heidät kotiin vaimolleen, jolta juuri oli kuollut lapsi. Täällä
-<i>Rōmulus</i> ja <i>Rĕmus</i>, niin poikia nimitettiin, kasvoivat Amuliuksen paimenten
-joukossa. He varjelivat karjaa pedoilta ja rosvoilta ja
-kävivät usein tappelemassa <em class='gesperrt'>Aventī´nus</em> kukkulalla asuvien Numitorin
-paimenten kanssa. Kerran nämä saivat pojat vangeikseen
-ja veivät heidät Numitorin eteen, joka ihmetteli heidän reippauttaan
-ja sen johdosta alkoi tutkia heidän syntyperäänsä. Vihdoin kävi ilmi
-että nuorukaiset olivat Numitorin tyttärenpoikia. Romulus ja Remus
-kokosivat silloin joukon tovereita, tappoivat Amuliuksen ja tekivät
-jälleen Numitorin kuninkaaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Siihen paikkaan, jossa nuorukaiset olivat viettäneet lapsuusaikansa,
-he sitten perustivat Rooman kaupungin. Romulus kynti
-härällä vaon kaupungin ympäri neliskulmaan, ja vaosta käsin luotiin
-multavalli. Tämän piirin sisään rakennettiin mitättömiä olkikattoisia
-savimajoja. Kun veljesten kesken sittemmin tuli riita siitä, kenen
-mukaan kaupunkia nimitettäisiin ja kuka tulisi sen kuninkaaksi,
-Remus teki pilkkaa koko kaupungista, hypäten vallin yli. Silloin
-<span class='pageno' id='Page_135'>135</span>Romulus suutuksissaan tappoi hänet ja sanoi: »Käyköön samoin jokaiselle,
-joka hyppää tämän muurin yli!» Sen jälkeen sanottiin kaupunkia
-Romuluksen mukaan Roomaksi, ja hän tuli sen ensimmäiseksi kuninkaaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Saadakseen kaupunkiinsa asukkaita Romulus julisti sen turvapaikaksi,
-jossa kaikki vainotut, vieläpä pahantekijätkin, saivat suojaa.
-Näin kerääntyi Roomaan paljon miehiä, mutta naisista oli puute.
-Silloin Romulus pani toimeen uskonnollisen juhlan, johon naapurikansat
-kutsuttiin. Varsinkin tuli lukuisasti <em class='gesperrt'>sabiinilaisia</em>
-vaimoineen ja tyttärineen. Mutta keskellä juhlaa roomalaiset nuorukaiset,
-kuninkaan annettua merkin, syöksyivät vierastensa joukkoon,
-tempasivat kukin neitosensa sekä kantoivat hänet kaupunkiin. Ryöstetyt
-naiset leppyivät pian miehilleen, mutta heidän isänsä miettivät
-kostoa ja lähtivät sotaretkelle Roomaa vastaan. Kesken kahakkaa
-ryöstetyt sabiinittaret kuitenkin riensivät riiteleviä sovittamaan,
-ja niin saatiin rauha solmituksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Hallitusmuoto.</strong> Rooman vanhin hallitusmuoto oli rajoitettu
-yksinvalta. <em class='gesperrt'>Kuningas</em> oli ylimmäinen pappi, ylimmäinen tuomari
-ja ylimmäinen sotapäällikkö. Hänen rinnallaan johti valtiota neuvosto,
-jota sanottiin <em class='gesperrt'>senaatiksi</em>. Sen muodostivat vanhimmat ja
-kokeneimmat kansalaiset. Senaattorien lukumäärä vaihteli eri
-aikoina, kohoten tavallisesti muutamaan sataan. Tärkeissä asioissa
-kysyttiin vielä <em class='gesperrt'>kansankokouksen</em> mielipidettä aivan kuin
-Kreikassa. Kansankokoukseen pääsivät kaikki perheenisät.</p>
-
-<p class='c007'>Vanhimpina aikoina oli Roomassa kaksi kansanluokkaa.
-<em class='gesperrt'>Patriisit</em> olivat varakkaita ylimyksiä, jotka omistivat suurehkoja
-maatiloja Rooman ympäristössä. <em class='gesperrt'>Plebeijit</em> sen sijaan olivat
-köyhiä käsityöläisiä tai talonpoikia. Heillä ei ollut täysiä kansalaisoikeuksia;
-he eivät päässeet senaattiin, eivät saaneet solmia avioliittoja
-patriisien kanssa eivätkä käyttää äänioikeutta kansankokouksessa.</p>
-
-<p class='c007'>Kun kuninkaat ajan oloon alkoivat pelätä, että patriisit riistäisivät
-heiltä vallan, he syrjäyttivät vanhan kansankokouksen
-ja antoivat sen sijaan sotajoukon toimia kansankokouksena. Roomalainen
-sotajoukko oli kokoonpantu 100 miehen suuruisista
-osastoista eli <em class='gesperrt'>kenturioista</em>. Siitä syystä sanotaankin tätä uutta
-kokousta <em class='gesperrt'>kenturiakokoukseksi</em>. Aluksi kansalaiset kokoontuivat
-aseistettuina ikään kuin sotaan lähteäkseen, mutta myöhemmin
-<span class='pageno' id='Page_136'>136</span>jätettiin aseet kotiin ja kokoonnuttiin aivan rauhallisesti
-kuin kansankokoukseen ainakin. Koska plebeijitkin suorittivat sotapalvelusta,
-hekin siis saivat äänestää. Äänestäminen tosin toimitettiin
-niin, että patriiseilla yhä oli ratkaisuvalta. Plebeijit saivat
-kuitenkin ottaa osaa asioiden käsittelemiseen ja toistaiseksi he
-tyytyivät siihen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_089.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 89.</i> Cloaca maximan suu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooma kasvaa.</strong>
-Mitä enemmän
-Rooman väkiluku
-kasvoi ja
-mitä mahtavammaksi
-kaupunki
-kävi naapurivaltioiden
-rinnalla,
-sitä enemmän
-huolehdittiin
-myös sen ulkonäöstä.
-Ryhdyttiin
-suurenmoisiin
-rakennustöihin,
-joita enimmäkseen etruskilaiset arkkitehdit johtivat. Kukkuloiden
-välinen suo kuivattiin rakentamalla likaviemärejä, jotka suuren
-pääputken, <em class='gesperrt'>Cloā´ca mā´ximan</em>, kautta purkautuivat
-Tiberiin. Capitolinukselle rakennettiin Juppiter jumalalle suuri
-temppeli, jota sanottiin <em class='gesperrt'>Capitō´liumiksi</em>. Tämän kukkulan
-ja Palatinuksen välinen tasanko raivattiin toriksi, jota sanottiin
-<em class='gesperrt'>Fŏ´rumiksi</em>. Palatinuksen ja Aventinuksen väliin rakennettiin
-suuri soikea kilparata, <em class='gesperrt'>Circus mā´ximus</em>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuningasvalta kukistetaan.</strong> Kuninkaiden yritys lujittaa valtaansa
-plebeijien avulla epäonnistui. Päinvastoin senaatti syrjäytti yhä enemmän
-kuninkaat, joille lopuksi jäi vain erikoisten uskonnollisten
-menojen toimittaminen. Vihdoin Rooma muuttui <em class='gesperrt'>tasavallaksi</em>
-n. v. 500 e. Kr. Kuninkaan vallan vähetessä sotajoukon johto ja
-<span class='pageno' id='Page_137'>137</span>tuomio-oikeus joutuivat erikoisille vuodeksi kerrallaan valituille virkamiehille,
-joita sanottiin <em class='gesperrt'>praetoreiksi</em> [prētori]. Praetoreita
-oli kolme, ja he jakoivat vallan keskenään siten, että kaksi heistä
-toimi sotapäällikköinä ja kolmas istui oikeutta Forumilla. Myöhemmin
-sotapäällikköpraetoreita alettiin sanoa <em class='gesperrt'>konsuleiksi</em>, ja
-heistä tuli arvokkaampia virkamiehiä kuin tuomaripraetoreista, joiden
-lukumäärää suuresti lisättiin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_rooman_kaupunki.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Rooman kaupunki keisariajalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Horatiukset ja Curiatiukset.</strong> Roomassa oli tarinain mukaan kaikkiaan
-seitsemän kuningasta. Useimmat heistä olivat sotaisia hallitsijoita.
-Sellainen oli myös <i>Tullus Hostī´lius</i>, jonka aikana Rooma ja
-Alba Longa joutuivat sotaan keskenään. Kun sotajoukot kohtasivat
-toisensa, albalaisten päällikkö astui esiin ja sanoi: »Eikö ole hulluutta
-kahden heimolaiskansan vuodattaa toistensa verta? Ennen ratkaiskoon
-kaksintaistelu koko asian!»</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_138'>138</span>Kummassakin sotajoukossa palvelivat kolmoset, jotka iältään ja
-asekuntoisuudeltaan olivat toistensa veroiset. Roomalaiset kolmoset
-olivat nimeltään <i>Horā´tius</i> ja albalaiset <i>Curiā´tius</i>. Nämä suostuivat
-keskenään ratkaisemaan taistelun. Sotajoukot asettuivat aseettomina
-katselemaan taistelun kulkua. Kun sovittu merkki annettiin, veljeskolmikot
-hyökkäsivät toisiaan vastaan. Kauan ottelu oli ratkaisematta.
-Vihdoin kaksi Horatiusta vaipui kuolleena maahan, mutta myös Curiatiukset
-olivat pahasti haavoittuneet. Albalaiset kohottivat voimakkaan
-riemuhuudon, ja roomalaiset kadottivat jo kaiken toivonsa.
-Mutta viimeinen Horatius oli vielä haavoittumatta. Jotta hänen ei
-tarvitsisi taistella kaikkien vastustajiensa kanssa samalla kertaa,
-hän lähti pakenemaan. Juostuaan aimo matkan hän kääntyi ja huomasi,
-että takaa-ajajat olivat kaukana toisistaan, sillä jokainen heistä
-oli juossut niin kovaa kuin haavoiltaan jaksoi. Silloin Horatius karkasi
-lähimmän kimppuun ja sai hänet surmatuksi, ennen kuin seuraava
-ehti avuksi. Sitten hän voitti tämän ja vihdoin kolmannenkin veljen.
-Iloisina Rooman päälliköt kiiruhtivat eloon jääneen sankarin
-luo, syleilivät häntä ja tervehtivät häntä voittajana. Mutta albalaiset
-antautuivat roomalaisten valtaan.</p>
-
-<p class='c012'>Ylpeänä Horatius palasi kotiin kantaen kolmen voitetun Curiatiuksen
-sotapukuja. Portilla sisar tuli häntä vastaan. Tämä oli erään
-Curiatiuksen kihlattu morsian, ja nähdessään sulhonsa vaatteet, jotka
-hän itse oli ommellut, hän puhkesi äänekkäihin valituksiin. Tästä veli
-raivostui, paljasti miekkansa ja surmasi sisarensa huudahtaen: »Näin
-käyköön jokaiselle roomattarelle, joka suree vihollisen kuolemaa!»</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Kuningasten karkottaminen.</strong> n. v. 500 e. Kr. Rooman viimeinen
-kuningas <i>Tarqvĭ´nius Supe´rbus</i> oli julma ja vallanhimoinen mies,
-joka sorti sekä ylhäisiä että alhaisia. Eivätpä hänen omat sukulaisensakaan
-olleet turvassa hänen epäluuloltaan. Ainoastaan eräs hänen
-omaisistaan, nimeltä <i>Jūnius Brūtus</i>, osasi välttää hänen julmuuttaan
-tekeytymällä mielipuoleksi. Kun Tarqvinius vihdoin käytöksellään
-oli kiihottanut koko kansan vastaansa, Brutus katsoi toiminnan
-ajan tulleen. Hän piti <em class='gesperrt'>Fŏ´rumilla</em> tulisen puheen ja sai kansan
-tarttumaan aseisiin ja karkottamaan kuninkaan Roomasta.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt oli Rooma <em class='gesperrt'>tasavaltana</em>. Kansalaiset vannoivat pyhän
-valan, etteivät milloinkaan enää kärsisi yksinvaltaa keskuudessaan.
-Hallituksen johtoon asetettiin kaksi <em class='gesperrt'>konsulia</em>, jotka valittiin vuodeksi
-kerrallaan. Ensimmäisiksi konsuleiksi tulivat Junius Brutus ja
-muuan <i>Collātī´nus</i>, taitavaksi ja rohkeaksi tunnettu mies. Heidän
-aikanaan Tarqvinius yritti päästä uudelleen Rooman kuninkaaksi.
-Hän solmi salaliiton muutamien roomalaisten ylimysnuorukaisten
-kanssa, jotka lupasivat salaa avata hänelle kaupungin portin. Salaliitto
-<span class='pageno' id='Page_139'>139</span>saatiin kuitenkin paljastetuksi. Silloin havaittiin, että salaliittolaisten
-joukossa oli kaksi Brutuksen poikaa sekä kaksi Collatinuksen
-veljenpoikaa. Rikokselliset vietiin konsulien eteen, jotka istuivat
-Forumilla oikeutta. Ensin tuotiin Brutuksen pojat esiin. Isä lausui
-kuolemantuomion, ja vartijat panivat sen toimeen. Kun sitten Collatinuksen
-veljenpoikien vuoro tuli, setä tahtoi pelastaa heidän henkensä
-ja ehdotti maanpakoa. Mutta Brutuksen vaatimuksesta heidätkin
-mestattiin. Collatinus, joka oli pitänyt sukulaistensa henkeä
-suuremmassa arvossa kuin valtion lakeja, karkotettiin Roomasta.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt Tarqvinius ryhtyi puuhaamaan sotaa Roomaa vastaan.
-Eräs <em class='gesperrt'>etruskilaisten</em> kuningas <i>Porse´nna</i> lupasi hänelle apuaan ja
-marssi suuri sotajoukko muassaan Roomaa kohti. Jo yritti Porsenna
-hyökätä Tiberin yli johtavalle paalusillalle. Hämmästyneinä roomalaiset
-lähtivät pakosalle. Ainoastaan urhoollinen <i>Horātius Cocles</i>
-kahden toverin avustamana jäi sillan korvalle torjumaan vihollisten
-hyökkäystä, sillä aikaa kun silta revittiin heidän takanaan. Kun
-yksi lauta vain enää oli jäljellä, toverit riensivät sitä pitkin toiselle
-rannalle, mutta Horatius jäi yhä paikalleen. Vasta kuullessaan
-sillan romahduksen selkänsä takana hän hyppäsi varustukset
-yllään veteen ja ui onnellisesti joen yli.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_090.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 90.</i> Mucius Scaevola Porsennan leirissä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_140'>140</span>Huomattuaan Rooman valloittamisen äkkirynnäköllä mahdottomaksi
-Porsenna asettui lujaan leiriin estääkseen muonantuonnin kaupunkiin
-ja pakottaakseen sen nälällä antautumaan. Jalo ylimysnuorukainen
-<i>Mūcius</i> päätti silloin pelastaa kaupungin. Hän kätki tikarin
-viittansa laskoksiin ja hiipi salaisesti Porsennan leiriin. Koska hän ei
-tuntenut kuningasta, hän erehdyksessä hyökkäsi erään kirjurin kimppuun
-ja tappoi hänet. Läsnäolijat kohta vangitsivat Muciuksen ja
-veivät hänet kuninkaan eteen, joka alkoi tutkia nuorukaista. Pelottaakseen
-Porsennaa Mucius ilmoitti, että muka oli joukko muitakin nuorukaisia,
-jotka olivat luvanneet murhata hänet, jos ensimmäinen yritys
-epäonnistuisi. Kuningas pelästyi ja uhkasi polttaa Muciuksen, ellei
-hän kohta ilmaisisi salaliittolaisia. Mutta Mucius meni sanaa
-sanomatta tulen ääreen, paljasti oikean kätensä ja antoi kasvojaan
-räväyttämättä sen hiljakseen hiiltyä. Porsenna ihmetteli niin
-suuresti miehen rohkeutta, että lahjoitti hänelle vapauden. Mutta
-peläten roomalaisten väijytyksiä hän heitti piirityksen kesken ja lähti
-omaan maahansa. Tästä päivästä alkaen tuli Muciukselle kunniakas
-lisänimi <i>Scaevola</i> [skē´vola], joka merkitsee vasenkätistä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Uskonto.</strong> Roomalaisilla oli tavattoman suuri määrä jumalia,
-jotka olivat osittain naapureilta, vallankin etruskeilta, saatuja. Erikoinen
-jumala huolehti kehtolapsista, toinen opetti lapsia syömään ja
-juomaan, toinen taas kävelemään; jokaisessa elämänvaiheessa aina
-kuolinhetkeensä saakka ihminen saattoi turvautua yhä uusiin jumaliin.
-Jokaisella lähteellä ja vuorella, jokaisella talolla, ovella ja
-kotiliedellä, jokaisella puulajilla ja viljakasvilla oli oma jumalansa
-eli haltijansa. Mutta roomalaiset eivät tietäneet paljoa näistä jumalista;
-he eivät osanneet sanoa, minkä näköisiä he olivat, eivätkä he
-tunteneet heidän elämäntarinoitaan, niinkuin kreikkalaiset. He
-olivat tehneet ikään kuin sopimuksen jumalien kanssa; jos he rukoilivat
-määrätyt rukoukset tai uhrasivat määrätyt eläimet, niin jumalat
-olivat velvolliset heitä auttamaan määrätyissä toimissa; mutta jos
-he laiminlöivät velvollisuutensa jumalia kohtaan, niin nämäkään
-eivät auttaneet heitä. Huomattavimmat roomalaisten jumalista olivat
-taivaan jumala <i>Juppiter</i>, maanviljelyksen ja sodan jumala <i>Mars</i>
-sekä kotilieden jumalatar <i>Vesta</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Jokainen perheenisä saattoi itse uhrata jumalille, mutta sitä
-paitsi oli pappeja, jotka uhrasivat koko kansan puolesta. 1) Ylimmäiset
-papit muodostivat <em class='gesperrt'>pontifexien</em> pappiskunnan ja heidän tehtävänään
-<span class='pageno' id='Page_141'>141</span>oli huolehtia yleisestä
-jumalanpalveluksesta.
-Monella jumalalla oli
-sitä paitsi omat 2) <em class='gesperrt'>erikoispappinsa</em>.
-Sellaisia
-olivat esim. <em class='gesperrt'>Vestan
-neitsyet</em>, jotka vaalivat
-valtion pyhää liesitulta.
-Huomattava asema
-oli vielä 3) <em class='gesperrt'>ennustajapapeilla</em>,
-jotka erikoisten
-enteiden nojalla ilmoittivat,
-olivatko aiotut
-toimet jumalille mieluisia
-vaiko eivät. Ennustajapapeista
-olivat tärkeimpiä
-<em class='gesperrt'>augŭrit</em>, jotka ennustivat
-lintujen lennosta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_091.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 91.</i> Suovetaurilia, uhri, jossa jumalien kunniaksi teurastettiin karju, oinas ja sonni.</p>
-</div>
-</div>
-
-<h4 class='c010'>PATRIISIT JA PLEBEIJIT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Plebeijien asema huononee.</strong>
-Kuningasvallan lakatessa
-plebeijien asema
-kävi entistä vaikeammaksi.
-Patriisit riistivät nyt kaiken
-vallan itselleen. Plebeijit
-saivat tosin yhä olla läsnä kenturiakokouksissa, mutta
-praetoreiksi heidän ei sallittu päästä. Sotia käytiin entistä runsaammin,
-jonka vuoksi he köyhtymistään köyhtyivät. Kun patriisit
-olivat sotaretkillä, heidän orjansa huolehtivat maanviljelyksestä,
-mutta köyhillä plebeijeillä ei ollut varaa pitää orjia, ja sen
-tähden heidän pienet tilansa joutuivat rappiolle sotien aikana. Heidän
-<span class='pageno' id='Page_142'>142</span>oli siitä syystä pakko ottaa patriiseilta lainoja. Jolleivät
-he määräpäivänä voineet suorittaa velkaansa, he joutuivat velkaorjuuteen.
-Kaiken lisäksi vihollisilta anastetut pellot, jotka tehtiin
-<em class='gesperrt'>valtion maaksi</em>, jätettiin kaikki patriisien viljeltäviksi, joten
-plebeijit jäivät saaliista osattomiksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kansantribuunit.</strong> Vihdoin plebeijit rupesivat napisemaan ja
-olivat jo tarttumaisillaan aseisiin patriiseja vastaan. Silloin oli patriisien
-taipuminen, ja vähitellen plebeijit saivat toisen tärkeän oikeuden
-toisensa jälkeen. Ensimmäiseksi heille tehtiin se myönnytys,
-että kaupunginosien eli <em class='gesperrt'>trĭbuksien</em> päämiehet, jotka valittiin
-<em class='gesperrt'>tribuskokouksissa</em>, saivat kumota senaatin päätökset ja
-praetorien toimenpiteet. Näitä tribuksien päämiehiä sanottiin
-<em class='gesperrt'>kansantribuuneiksi</em>. Pitäessään jotain tehtyä päätöstä
-kansalle epäedullisena heidän ei tarvinnut kuin lausua <em class='gesperrt'>vĕ´tō</em> (kiellän),
-niin päätös menetti voimansa.</p>
-
-<p class='c011'>□ Jo kuningasvallan aikana oli Roomassa muodostunut kaksi kansanluokkaa,
-<em class='gesperrt'>patriisit</em> ja <em class='gesperrt'>plebeijit</em>. Patriisit olivat varakkaita
-maanviljelijöitä, ja heillä oli hallussaan valtion virat. Plebeijit taas
-olivat köyhiä käsityöläisiä tai pikkutilallisia, jotka eivät päässeet
-senaattiin eli neuvostoon eivätkä valtion virkoihin. Plebeijien
-taloudellinen tila oli huono, ja kun roomalaiset kävivät alinomaa
-sotia naapurikansoja vastaan, niin se huononi huononemistaan. Plebeijienkin
-täytyi näet tehdä sotapalvelusta, ja heidän sotaretkillä
-ollessaan pellot jäivät viljelemättä.</p>
-
-<p class='c012'>Kerran vihollisen uhatessa Roomaa syöksyi torille velkavankeudesta
-karannut sodassa kunnostautunut ja sen johdosta päällikön asemaan kohonnut
-plebeijisoturi, rääsyihin puettuna, tukka hajallaan ja rääkkäyksen
-verijäljet ruumiissa. Hän kertoi, että hän oli ottanut osaa lähes 30 taisteluun,
-jona aikana hänen talonsa oli ryöstetty ja poltettu, hänen oli täytynyt
-tehdä velkaa henkensä pitimiksi ja viimein velkamiehet olivat
-teljenneet hänet vankilaan, kun hän ei kyennyt velkaansa maksamaan.
-Nähdessään entisen urhoollisen päällikkönsä noin kurjassa tilassa plebeijit
-alkoivat nurista ja kieltäytyivät lähtemästä sotaan. Konsuli lupasi
-nyt huojentaa velkavankien tilaa. Plebeijit tyytyivät siihen ja lähtivät
-vihollista vastaan. Mutta sodan päätyttyä sama kurja tila uusiutui. Vihdoin
-plebeijien kärsivällisyys loppui.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_143'>143</span>Roomalaiset historioitsijat kertovatkin plebeijien ryhtyneen suorastaan
-kapinaan, ennen kuin patriisit tekivät myönnytyksiä. Eräänä
-päivänä, Rooman ollessa parhaillaan sodassa muuatta naapurikansaa
-vastaan, plebeijit marssivat kaupungista, sijoittuen <em class='gesperrt'>Pyhälle vuorelle</em>
-parin peninkulman päähän Roomasta. Sinne he aikoivat perustaa
-oman valtion. Pelästyneinä patriisit lähettivät kansan puheille
-<i>Menē´nius Agri´ppa</i>n johtaman lähetystön. Tämä plebeijien suosima
-ylimys kertoi kokoontuneelle kansalle seuraavan jutun: »Kerran
-kaikki ruumiin jäsenet tekivät kapinan vatsaa vastaan. Ne valittivat,
-että vatsa yksin suloisessa levossa nautti sen, mitä muut
-ahkeralla työllä ansaitsivat. Senpä tähden ne heittäytyivät toimettomiksi;
-kädet eivät vieneet ruokaa suuhun, hampaat eivät sitä purreet,
-ja kaikki muut jäsenet olivat samaten lakossa. Mutta kun vatsa
-ei enää saanut ravintoa, koko ruumis alkoi nääntyä, ja kaikki jäsenet
-heikkenivät. Silloin ne huomasivat vatsan merkityksen ja heittivät
-mielettömän tuumansa.»</p>
-
-<p class='c012'>Plebeijit ymmärsivät Meneniuksen vertauksen ja palasivat Roomaan.
-Kuitenkin patriisien täytyi tehdä heille eräitä myönnytyksiä.
-Velkavankien tuli päästä vapaiksi, eikä vast´edes saanut ketään velan
-tähden vangita. Lisäksi tuli plebeijien joka vuosi saada omissa
-kokouksissaan valita <i>kansantribuuneiksi</i> sanottuja virkamiehiä. Näiden
-tuli valvoa, ettei plebeijeille tehty vääryyttä. Kansantribuuneilla
-ei ollut kuten muilla Rooman virkamiehillä erityistä virkapukua,
-ja senaatissa asetettiin heille vain puinen penkki kokoushuoneen ovelle.
-Mutta heille annettiin tieto senaatin päätöksistä. Jos päätökset olivat
-heidän mielestään plebeijeille vahingolliset, niin he lausuivat vain
-sanan <i>vĕ´tō</i> (kiellän), ja ne olivat mitättömät. Samoin täytyi konsulien
-peruuttaa kansankokoukselle tekemänsä ehdotus, jos kansantribuuni
-lausui siitä veto-sanansa. Täten tribuunit saattoivat estää
-sotaväen kutsunnat ja veronkannon sekä muut hallitustoimet, jos
-ne tuottivat plebeijeille vahinkoa.</p>
-
-<p class='c012'>Tribuunit julistettiin loukkaamattomiksi. Jos joku teki heille
-väkivaltaa, niin hän joutui lainsuojattomaksi ja jumalain vihan alaiseksi.
-Heidän talonsa olivat avoinna yöt päivät, jotta plebeijit aina
-voisivat tulla pyytämään heidän suojelustaan. Virkavuotenaan he
-eivät saaneet poistua kaupungin muurien ulkopuolelle.</p>
-
-<p class='c012'>Tämän perästä plebeijit jatkoivat kansantribuunien johtamina
-taisteluaan patriiseja vastaan, kunnes saavuttivat samat oikeudet
-kuin patriiseilla oli.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Coriolanus.</strong> Pakosta eivätkä mielisuosiosta patriisit olivat myöntäneet
-plebeijeille oikeuden valita kansantribuuneja etujansa valvomaan.
-Moni patriisi tunsi ylpeää suuttumusta näitä uusia virkamiehiä kohtaan.
-<span class='pageno' id='Page_144'>144</span>Niiden joukossa oli rohkea ylimys, nimeltä <i>Coriolā´nus</i>. Hän oli
-taistellut urhoollisesti erästä viholliskansaa <em class='gesperrt'>volskeja</em> vastaan ja
-saavuttanut kansalaistensa kunnioituksen. Mutta Coriolanus oli tyly
-ja kova köyhälle kansalle. Kaikkein vähimmän hän saattoi kärsiä
-kansantribuuneja. Kun siis Roomassa vallitsi viljan puute ja varsinkin
-plebeijit näkivät nälkää, niin hän neuvoi senaattia, ettei se
-jakaisi viljaa, ennen kuin plebeijit olivat panneet viralta kansantribuuninsa
-ja lakkauttaneet koko toimen. Tämän johdosta hänen nauttimansa
-kunnioitus pian muuttui vihaksi. Vihdoin hänet karkotettiin maanpakoon
-Roomasta.</p>
-
-<p class='c012'>Loukkaantuneena Coriolanus vannoi kostavansa roomalaisille.
-Hän pakeni volskien, Rooman vihollisten, luo ja lupasi saattaa heidät
-voitolle taistelussa roomalaisia vastaan. Volskit valitsivat hänet päällikökseen
-ja hyökkäsivät hävittäen Rooman alueelle. Roomalaisille
-tuli hätä käteen, sillä he eivät olleet sotaan varustautuneita. Senaatti
-lähetti hätääntyneenä sanansaattajia anomaan Coriolanukselta rauhaa,
-luvaten juhlallisesti saattaa hänet kaikkiin entisiin oikeuksiinsa.
-Mutta Coriolanus ajoi lähettiläät pilkaten takaisin. Samalla tavalla
-hän kohteli pappeja, jotka pyhiin vaatteisiin puettuina ja kantaen
-pyhiä astioita saapuivat hänen puheilleen.</p>
-
-<p class='c012'>Silloin muutamia jalosukuisia roomalaisnaisia riensi Coriolanuksen
-äidin, vanhan <i>Vetū´ria</i>n luo pyytäen häntä lähtemään poikaansa
-taivuttamaan. Veturia lähtikin ottaen mukaansa Coriolanuksen puolison
-ja lapset. Vanha äiti lankesi polvilleen poikansa eteen, vuoroin
-rukoillen ja moittien. Kun äiti vihdoin vihastuneena kysyi,
-pitikö hänen olla isänmaanpetturin synnyttäjä, suli miehen sydän.
-Hän lankesi äitinsä kaulaan ja huudahti: »Oi, äiti, äiti! Rooman olet
-pelastanut, mutta poikasi menettänyt.»</p>
-
-<p class='c012'>Coriolanus antoi volskeille käskyn peräytyä, mutta suuttuneina
-he riistivät häneltä hengen.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Cincinnatus.</strong> Suuren vaaran uhatessa senaatti toisinaan valitsi
-<em class='gesperrt'>diktaattorin</em>, jolla oli rajaton valta. Ei kukaan kuitenkaan
-saanut olla diktaattorina kauemmin kuin kuusi kuukautta.</p>
-
-<p class='c012'>Kun roomalaiset olivat sodassa <em class='gesperrt'>aeqvejä</em> [ēkvit] vastaan, oli
-vihollisen onnistunut saartaa koko Rooman armeija konsuleineen.
-Ainoa, joka tässä hädässä tuntui voivan pelastaa kaupungin, oli <i>Cincinnā´tus</i>-niminen
-jaloluontoinen patriisi, ja senaatti nimitti hänet
-diktaattoriksi. Kun airuet saapuivat ilmoittamaan Cincinnatukselle
-asiasta, oli hän parhaillaan kyntämässä peltoaan. Cincinnatus muutti
-kiireellisesti pukua ja lähti sitten Roomaan. Koottuaan siellä olevat
-sotamiehet hän marssi vielä samana yönä aeqvejä vastaan, antaen
-kunkin miehen kuljettaa mukanaan kaksitoista vallituspaalua. Perille
-<span class='pageno' id='Page_145'>145</span>päästyään roomalaiset loivat multavallin aeqvien aseman ympäri
-ja vahvistivat vallin paaluilla. Samalla he kohottivat sotahuudon,
-jonka johdosta aeqvien piirittämä sotajoukonosasto teki
-hyökkäyksen. Ennen pitkää aeqvit, joita ahdistettiin kahdelta puolen,
-huomasivat asemansa niin vaikeaksi, että heidän oli antautuminen.
-Voitetun sotajoukon Cincinnatus pakotti kulkemaan ikeen alta.
-Asetettiin kaksi keihästä pystyyn maahan ja kolmas sidottiin
-vaakasuoraan niiden väliin, joten muodostui matala portti. Siitä täytyi vihollisten
-kumartuneina kulkea yksitellen läpi. Ikeen alta kulkeminen
-oli suurin häpeä, mikä saattoi tulla sotajoukon osaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_092.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 92.</i> Senaatin airuet ilmoittamassa Cincinnatukselle, että hänet on nimitetty diktaattoriksi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Lopetettuaan sodan näin nopeasti Cincinnatus 16 päivän kuluttua
-luopui diktaattorin vallasta ja palasi peltotöihinsä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kahdentoista taulun lait (449).</strong> Kansantribuunit ryhtyivät kohta
-tarmokkaaseen työhön kansan tilan parantamiseksi. Roomassa ei
-ollut tähän saakka kirjoitettuja lakeja, minkä tähden praetorit, jotka
-tuomitsivat vanhan perinnäistavan mukaan, saattoivat menetellä
-mielivaltaisesti. Kansantribuunit saivat aikaan sen, että lakien kirjoittamista
-<span class='pageno' id='Page_146'>146</span>varten valittiin kymmenen patriisia, joita sanottiin <em class='gesperrt'>dekemvireiksi</em>.
-Kahdessa vuodessa he suorittivat työnsä. Lait
-kaiverrettiin kahteentoista vaskitauluun, jotka asetettiin Forumille
-kaikkien nähtäviksi (449). Näitä lakeja sanottiin <em class='gesperrt'>kahdentoista
-taulun laeiksi</em>. Uudet lait myönsivät plebeijeille
-monta oikeutta, joita heillä ei aikaisemmin ollut. Niinpä ei ketään
-enää saanut tehdä velkojen tähden orjaksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Plebeijit saavuttavat täydellisen tasa-arvon.</strong> Lakien kirjoittamisen
-jälkeen kesti vielä pari sataa vuotta taisteluja säätyluokkien
-välillä. Vähä vähältä ylimysten oli tehtävä myönnytyksiä.
-Muun muassa poistettiin patriisien ja plebeijien välillä vallinnut
-aviokielto. Sen jälkeen plebeijit saivat oikeuden päästä konsuleiksi
-ja praetoreiksi sekä kaikkiin muihin valtion virkoihin. Hyvin
-suuresti plebeijien vaikutusvalta lisääntyi, kun tribuskokoukselle
-annettiin oikeus päättää koko kansaa koskevista asioista, sillä tässä
-kokouksessa äänestettiin pääluvun mukaan, joten plebeijeillä oli
-enemmistö. N. v. 280 e. Kr. plebeijit vihdoin olivat saavuttaneet
-melkein täydellisen tasa-arvon patriisien kanssa. Tämän jälkeen
-patriisit vielä säilyttivät yksinoikeutensa muutamiin pappisvirkoihin.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooman virkamiehet.</strong> Säätyriitain aikana Rooman valtakunta
-oli alueeltaan ja väkiluvultaan kasvanut niin suureksi, etteivät
-konsulit ja praetorit enää ehtineet suorittaa kaikkia tehtäviä, vaan
-heidän rinnalleen valittiin joukko muitakin virkamiehiä. Seuraavat
-olivat enin arvossa pidetyt:</p>
-
-<p class='c007'><i>Censorien</i> virka oli arvokkain ja siihen asetettiin vain entisiä
-konsuleja. Censorit valittiin joka viides vuosi. Heidän tehtävänään
-oli valvoa roomalaisten tapoja sekä jakaa kansalaiset kenturioihin ja
-nimittää senaattorit.</p>
-
-<p class='c007'><i>Konsulit</i> toimivat hallituksen johtajina ja sotajoukon päällikköinä.</p>
-
-<p class='c007'><i>Praetorit</i> olivat ylituomareita.</p>
-
-<p class='c007'><i>Kansantribuunit</i> olivat alemman kansan puoltomiehiä.</p>
-
-<p class='c007'><i>Aedilit</i> [ēdīli] panivat toimeen uskonnolliset juhlat ja yleiset
-huvit sekä valvoivat yleistä järjestystä.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_147'>147</span><i>Quaestorit</i> [kvēstori] olivat valtion rahastonhoitajia.</p>
-
-<p class='c007'>Kaikki luetellut virkamiehet paitsi kansantribuunit valittiin
-kenturiakokouksessa. Virka-aika kesti vain yhden vuoden; censorit
-valittiin kuitenkin pitemmäksi aikaa. Suuren vaaran uhatessa katsottiin
-tarpeelliseksi antaa kaikki valta yhdelle ainoalle miehelle.
-Silloin nimitettiin kuudeksi kuukaudeksi <i>diktaattori</i>, jolla oli rajaton
-valta.</p>
-
-<h4 class='c010'>ITALIAN VALLOITUS.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Gallialaisten retki (387).</strong> Sotaisat roomalaiset taistelivat yleensä
-menestyksellisesti naapureitaan vastaan. Mutta v. 387 he saivat
-vihollisen, joka oli heitäkin voimakkaampi. Silloin raa´at gallialaiset
-hyökkäsivät Pohjois-Italiasta etelää kohti. He voittivat
-Rooman sotajoukon, saivat haltuunsa kaupungin ja hävittivät
-sen. Capitolinuksella roomalaiset kuitenkin sitkeästi puolustautuivat,
-kunnes saivat vihollisen suurilla lunnailla lähtemään
-matkaansa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Keski-Italian valloitus.</strong> Gallialaisten lähdettyä kesti monta
-vuosikymmentä, ennen kuin Rooma oli uudestaan rakennettu, kivisellä
-muurilla ympäröity ja entiselleen voimistunut. Vähitellen se
-kuitenkin taas saattoi laskea vapautuneet kansat valtansa alle.
-Ruvettiinpa uusiakin valloituksia tekemään. <em class='gesperrt'>Latinalaiset</em>
-kukistettiin (v. 338) ja viimeiset <em class='gesperrt'>etruskilais</em>kaupungit valloitettiin
-(n. v. 270). Sitkeintä vastarintaa tekivät <em class='gesperrt'>samnilaiset</em>.
-Roomalaiset taistelivat heitä vastaan 30 vuotta ja kävivät kolme
-pitkää sotaa, ennen kuin he saivat samnilaisten vastarinnan murretuksi
-v. 290. Mutta silloin olikin koko Keski-Italia tämänpuoleisesta
-Galliasta Suur-Kreikkaan saakka Rooman hallussa.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Camillus.</strong> Porsennan ajoista alkaen roomalaiset lakkaamatta taistelivat
-etruskeja vastaan. Varsinkin <i>Vēji</i>-niminen etruskilaiskaupunki
-teki sitkeästi vastarintaa. Kymmenen vuotta roomalaiset turhaan
-piirittivät sitä. Vihdoin diktaattori <i>Cami´llus</i> kaivatti maanalaisen
-käytävän kaupungin muurin alitse. Sitä myöten sotamiehet
-<span class='pageno' id='Page_148'>148</span>tunkeutuivat Vejiin, valloittivat sen ja saivat suunnattoman saaliin.
-Kun Camillus voiton johdosta paisui sietämättömän ylpeäksi ja sitä
-paitsi otti omalle osalleen kohtuuttoman paljon saalista, roomalaiset
-suuttuivat häneen niin suuresti, että hänen oli lähteminen maanpakoon.
-Lähtiessään hän rukoili jumalia saattamaan Rooman niin
-suureen vaaraan, että kansan olisi pakko kutsua hänet takaisin.</p>
-
-<p class='c012'>Camilluksen toivomus toteutuikin ennen pitkää. Pohjois-Italiassa
-asuvat raa´at <em class='gesperrt'>gallialaiset</em> tekivät raivokkaan hyökkäyksen
-etelää kohti. Kun heiltä kysyttiin, millä oikeudella he tulivat
-vapaiden miesten maahan, he vastasivat ylpeästi: »Meillä on
-oikeus miekkamme kärjessä». Roomalaiset lähettivät sotajoukon
-heitä vastaan, mutta se voitettiin. Sitten viholliset ottivat itse Rooman
-kaupunginkin haltuunsa. Osa Rooman sotajoukkoa pelastui
-<i>Capitōlium</i>in linnaan keskelle Rooman kaupunkia, toinen osa pääsi
-pakenemaan kaupungista.</p>
-
-<p class='c012'>Kerrotaan 80 vanhan senaattorin ja papin kuolemaan vihkiytyneinä
-jääneen Forumille odottamaan gallialaisten tuloa. Gallialaiset
-hämmästyivät noita liikkumattomia harmaapäitä ukkoja, jotka
-istuivat loistavilla istuimillaan. He luulivat heitä ensin Rooman
-suojelusjumaliksi. Vihdoin eräs gallialaisista nykäisi muuatta pappia
-parrasta, nähdäkseen, oliko hänessä henkeä. Vihastunut pappi
-sivalsi häiritsijää sauvallaan korvalle. Silloin gallialaiset syöksyivät
-ukkojen kimppuun ja tappoivat heidät. Sen jälkeen he
-sytyttivät kaupungin, joka muutamissa tunneissa muuttui suitsuaviksi
-raunioiksi.</p>
-
-<p class='c012'>Pakoon päässeet roomalaiset ikävöivät hädässään Camillusta
-diktaattoriksi. Mutta siihen tarvittiin Capitoliumilla olevan
-senaatin suostumus, ja tämä kukkula oli gallialaisten piirittämä. Silloin
-eräs uskalikko otti hankkiakseen senaatin myöntymyksen.
-Hän hiipi salaa kukkulan juurelle ja kapusi onnellisesti ylös sen jyrkimmältä
-kohdalta, jonka gallialaiset olivat jättäneet vartioimatta.
-Senaatin suostumus mukanaan hän samaa tietä palasi sotajoukon luo.
-Gallialaiset kuitenkin huomasivat sanansaattajan jäljet. Eräänä
-pimeänä yönä he seurasivat hänen esimerkkiään. He olivat juuri
-pääsemäisillään kukkulan harjalle, kun pyhät hanhet nostivat kimakan
-huudon. Siitä roomalaiset heräsivät ja syöksivät viholliset alas
-syvyyteen.</p>
-
-<p class='c012'>Kun gallialaiset kuulivat Camilluksen olevan tulossa sotajoukkoineen,
-he ryhtyivät neuvotteluihin Capitoliumilla olevan senaatin
-kanssa. Roomalaiset, jotka kärsivät ankaraa nälänhätää, maksoivat
-suuren rahasumman päästäkseen vihollisistaan. Kultaa punnittaessa
-kerrotaan gallialaisten kuninkaan käyttäneen vääriä punnuksia. Roomalaiset
-<span class='pageno' id='Page_149'>149</span>valittivat tätä, mutta kuningas huudahti »vae victis!» [vē
-vi´ktīs] (voi voitettuja!) ja heitti vielä miekkansa punnusten lisäksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_093.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 93.</i> Gallialaiset punnitsemassa kulta-aarteita.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Curtius.</strong> Jonkin aikaa gallialaisten hyökkäyksen jälkeen puhkesi
-Roomassa hirvittävä rutto. Hätä tuli kahta suuremmaksi, kun sattui
-ankara maanjäristys, joka repi suuren halkeaman keskelle Forumia.
-Ennustajapapit <em class='gesperrt'>augŭrit</em> ilmoittivat halkeaman jälleen sulkeutuvan,
-jos siihen heitettäisiin, mitä kaupungissa oli voimakkainta.
-Silloin nuori Curtius täydessä sota-asussa istuutui ratsunsa selkään,
-vihkiytyi jumalille ja heittäytyi rohkeasti syvyyteen. Heti sulkeutui
-nielu hänen jälkeensä.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Manlius ja Decius.</strong> Kerran syntyi riita roomalaisten ja <em class='gesperrt'>latinalaisten</em>
-välillä. Jälkimmäiset tahtoivat ottaa osaa konsulien valitsemiseen,
-mutta siihen ylpeät roomalaiset eivät antaneet suostumustaan.
-Silloin alkoi sota latinalaisia vastaan. Rooman sotajoukon päällikkönä oli
-<i>Manlius</i>-niminen konsuli. Koska latinalaiset olivat taitavia sotilaita,
-oli järjestys ja kuri roomalaisten keskuudessa hyvin tarkka. Konsuli
-kielsi ketään yksityistä kuoleman uhalla antautumasta taisteluun
-ilman hänen määräystään. Eräänä päivänä Manliuksen poika lähti
-<span class='pageno' id='Page_150'>150</span>tiedusteluretkelle muutamien sotilaiden seurassa. Matkalla hän tapasi
-latinalaisen ratsuväenpäällikön, joka vaati häntä kaksintaisteluun. Nuori
-roomalainen katsoi häpeäksi paeta ja rupesi, unohtaen isänsä kiellon,
-taisteluun. Hän tappoi vastustajansa ja palasi riemuiten roomalaisten
-leiriin. Isä antoi pojalleen urhoollisuuden palkinnoksi seppeleen,
-mutta tottelemattomuudesta hän tuomitsi hänet kuolemaan. Turhaan
-sotamiehet rukoilivat hänen puolestaan. Konsuli tahtoi osoittaa,
-että laki oli kaikkia kansalaisia korkeampi, ja poika mestattiin.</p>
-
-<p class='c012'>Sitten konsulit veivät sotajoukon latinalaisia vastaan. Toista
-sotaväenosastoa johti konsuli Manlius, toista konsuli <i>Dĕcius</i>. Ennen
-taistelua molemmat konsulit teurastuttivat uhrieläimen. Uhripapit
-tarkastivat eläinten sisälmyksiä ja selittivät, että Manliuksen
-uhri oli jumalille kaikin puolin otollinen, mutta Deciuksen
-uhrieläimessä maksa oli viallinen. Siitä huolimatta Decius
-ilmoitti olevansa valmis taistelemaan, joten rynnättiin latinalaisia
-vastaan. Aluksi roomalaisten molemmat osastot taistelivat
-yhtä miehuullisesti, mutta pian Deciuksen rivit alkoivat horjua. Silloin
-Decius vihkiytyi kuolemaan. Hän huusi luokseen ylimmän papin,
-peitti tukkansa valkoisella liinalla, kohotti kätensä taivasta kohti ja
-rukoili: »Juppiter, isä Mars ja te kaikki elämän ja kuoleman jumalat,
-joiden vallassa me ja meidän vihollisemme ovat! Minä rukoilen
-teitä, sallikaa roomalaisten päästä taistelussa voitolle ja lähettäkää
-heidän vihollistensa yli kauhua ja kuolemaa! Minä vihin roomalaisten
-hyväksi itseni ja viholliset Manalan jumalille.» Sitten hän nousi
-ratsunsa selkään ja syöksyi keskelle vihollisjoukkoa. Latinalaiset
-säikähtivät kuolemaan vihkiytyneen uljasta hahmoa, ikäänkuin hän
-olisi levittänyt ruttotautia heidän keskelleen. Kun hän vihdoin nuolituiskun
-lävistämänä vaipui maahan, latinalaiset pelästyneinä lähtivät
-pakosalle. Samalla roomalaiset tekivät hyökkäyksen ja pääsivät
-taistelussa voitolle.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Pontius.</strong> Kun roomalaiset taistelivat <em class='gesperrt'>samnilaisia</em> vastaan,
-sattui kerran, että koko heidän sotajoukkonsa joutui saarroksiin <em class='gesperrt'>Caudiumin
-solaan</em>. Samnilaisten kuningas <i>Pontius</i> tiedusteli vanhalta
-kokeneelta isältään, miten hänen tuli kohdella vangiksi saamiaan
-roomalaisia. Isä vastasi: »Sinun tulee joko laskea heidät kaikki loukkaamattomina
-vapaiksi saavuttaaksesi heidän ystävyytensä tai tappaa
-heidät viimeistä miestä myöten, etteivät he voisi sinua vahingoittaa».
-Pontius ei kuitenkaan seurannut kumpaakaan neuvoa, vaan
-pani koko sotajoukon kulkemaan ikeen alta ja pakotti konsulin
-hyväksymään samnilaisille edullisen rauhan. Sitten hän päästi roomalaiset
-vapaiksi ja salli heidän palata kaupunkeihinsa.</p>
-
-<p class='c012'>Tämä tapaus herätti Roomassa paljon suuttumusta ja häpeää.
-<span class='pageno' id='Page_151'>151</span>Silloin konsuli ehdotti, että senaatti ei hyväksyisi hänen tekemäänsä
-rauhaa, vaan sitoisi hänet ja lähettäisi hänet takaisin Pontiukselle.
-Niin tehtiinkin. Mutta Pontius ei ollut tyytyväinen tähän
-ratkaisuun, vaan vaati, että koko roomalaisten sotajoukko palaisi
-takaisin Caudiumin solaan, jossa se oli ollut saarrettuna. Kun
-senaatti ei suostunut täyttämään vaatimusta, Pontius jalomielisesti
-vapautti konsulin ja päästi hänet kotiin.</p>
-
-<p class='c012'>Sen jälkeen taistelut alkoivat uudelleen ja roomalaiset pääsivät
-lopulta voitolle.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_094.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 94.</i> Väkirynnäkkö.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Roomalaisten sotataito.</strong> Samnilaissotien aikana roomalaisten
-sodankäyntitaito suuresti kehittyi. Kaikki Rooman kansalaiset, jotka
-olivat täyttäneet 17 vuotta, olivat asevelvollisia. Sotaretkiin he ottivat
-osaa 46:nteen ikävuoteen saakka, mutta senkin jälkeen he olivat
-velvollisia tarttumaan aseisiin kaupungin puolustukseksi. Vasta täytettyään
-60 vuotta he olivat sotapalveluksesta täysin vapaat.&thinsp;—&thinsp;Roomalaisen
-sotajoukon muodosti aluksi yksi, sittemmin kaksi tai useampikin
-<em class='gesperrt'>legioona</em>, joissa oli noin 4,000 miestä kussakin. Legioona taas
-jakautui pienempiin osastoihin, joita sanottiin kenturioiksi. Taisteluun
-ryhdyttäessä legioonan sotamiehet asettuivat kolmeen peräkkäiseen
-rintamaan. Ensimmäisessä rintamassa oli kukoistavia sotakelpoisia
-nuorukaisia, toisessa varttuneita miehiä ja kolmannessa juurevia
-sotauroita, joita sanottiin veteraaneiksi. Jos ensimmäisen rintaman
-miehet voitettiin, he peräytyivät toiseen rintamaan. Kolmannen rintaman
-miehet sen sijaan lepäsivät yhä asemillaan kilpi olallaan
-<span class='pageno' id='Page_152'>152</span>ja peitsen kanta maata vasten. Vasta jos toinenkin rintamarivi
-voitettiin, tuli sotauroiden vuoro. Edellisten rivien jäännökset
-liittyivät heihin ja nyt aloitettiin taistelu kolmannen kerran. Mutta
-vaikka viimeinenkin rintama kärsi tappion, ei sotajoukko silti ollut
-täydellisesti menetetty. Roomalaiset rakensivat aina, ennen kuin antautuivat
-kahakkaan, vahvan leirin jollekin mäen kummulle, ja voitettuina
-he vetäytyivät leirinsä suojaan, josta jatkoivat vastarintaa.</p>
-
-<p class='c012'>Roomalaisen sotamiehen hyökkäysaseet olivat kolmatta metriä
-pitkä <em class='gesperrt'>peitsi</em> sekä lyhyt <em class='gesperrt'>miekka</em>. Puolustusaseina hänellä oli
-<em class='gesperrt'>kypärä</em>, <em class='gesperrt'>nahkahaarniska</em>, <em class='gesperrt'>säärystimet</em> ja suuri neliskulmainen
-<em class='gesperrt'>kilpi.</em> Jokaista legioonaa seurasi joukko kevytaseisia,
-joilla oli lingot, jouset tai kevyet heittokeihäät. Sitä paitsi siihen kuului
-pieni ratsuväenosasto.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_095.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 95.</i> Sotamerkkejä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Roomalaiset olivat erittäin taitavia piirittäjiä. Heillä oli samanlaisia
-piirityskoneita kuin muinaisilla
-assyrialaisilla: <em class='gesperrt'>muurinsärkijöitä</em>
-ja <em class='gesperrt'>piiritystorneja</em>.
-Lisäksi
-he valmistivat muitakin piiritysvehkeitä,
-kuten esim, voimakkaita
-<em class='gesperrt'>heittokoneita</em>,
-joilla viskattiin suuria kivilohkareita
-piiritettyyn kaupunkiin.</p>
-
-<p class='c012'>Sotakuri oli erinomaisen ankara. Pieninkin tottelemattomuus
-rangaistiin kuolemalla.</p>
-
-<p class='c012'>Eri sotaväenosastoilla oli omat merkkinsä, joita kannettiin pitkien
-tankojen päässä. Tavallisin merkki oli vanhempina aikoina kämmenen
-kuva, myöhemmin kotka.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_096.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 96.</i> Triumfisaatto.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Taistelussa kunnostautuneille annettiin palkinnoksi kunniaseppeleitä.
-Suurin palkinto, mikä saattoi
-tulla päällikön osaksi, oli <em class='gesperrt'>triumfi</em>
-eli <em class='gesperrt'>riemusaatto</em>. Kun triumfin
-viettäjä saapui Roomaan, senaatti
-ja koko kansa olivat häntä vastassa
-portilla. Pitkässä kulkueessa
-kuljettiin läpi kaupungin triumfiportista
-»pyhää katua» Forumille
-ja sieltä edelleen Capitoliumiin,
-jossa sotapäällikkö uhrasi
-Juppiterille kiitosuhrin. Riemusaattueen
-etupäässä kulkivat senaattorit.
-<span class='pageno' id='Page_153'>153</span>Tämän jälkeen tulivat papit taluttaen uhrieläimiä. Sitten
-seurasi kantopaareja ja vaunuja, joissa kuljetettiin sotasaalis, tauluja,
-joihin voittajan urotyöt oli kaiverrettu, ja ylhäisiä sotavankeja. Vihdoin
-tuli triumfin viettäjä itse kullatuissa vaunuissa, neljän valkoisen
-hevosen vetämänä. Hänen yllään oli purppurainen viitta, ja orja
-piti laakeriseppelettä hänen päänsä päällä. Viimeisenä kulki sotajoukko
-laulaen ja kajahdutellen ylistyshuutoja. Kansa sirotti kukkia
-kaduille, ja koko kaupunki oli juhla-asussa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Tarentumin sota (280–270).</strong> Samnilaisten kukistumisen jälkeen
-tuli Suur-Kreikan vuoro. Kreikkalaiset olivat jo veltostuneet eivätkä
-sotilaina vetäneet vertoja roomalaisille. Siitä huolimatta <i>Tarentum</i>
-uskalsi rakentaa riitaa Rooman kanssa. Kun Rooma tämän johdosta
-julisti Tarentumille sodan, siirtokunta pyysi apua Epeiroksen kuninkaalta
-<i>Pyrrhokselta</i>. Tämä noudatti kernaasti tarentumilaisten kutsua
-ja purjehti joukkoineen Italiaan.&thinsp;—&thinsp;Nyt makedonialainen falangi ja
-roomalainen legioona ensi kerran iskivät yhteen. Kahdessa ensi taistelussa
-Pyrrhos voitti, sillä roomalaiset olivat tottumattomia taistelemaan
-sotaelefantteja vastaan. Hän menetti kuitenkin itse niin paljon
-väkeä, että huudahti onnentoivottajalle: »Vielä tällainen voitto, niin
-olemme hukassa!» Kolmannessa taistelussa <i>Beneve´ntum</i>in lähettyvillä
-sotaonni vaihtuikin. Roomalaiset ampuivat elefantteihin palavia, tervaisiin
-tappuroihin käärittyjä nuolia. Tämä synnytti epäjärjestystä
-Pyrrhoksen joukoissa. Illan tullen kuningas oli kärsinyt täydellisen
-tappion. Vuonna 272 Tarentumin oli antauduttava ja pari vuotta
-myöhemmin koko Suur-Kreikka oli alistettu Rooman valtaan.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Pyrrhos ja Fabricius.</strong> Kun roomalaiset olivat saaneet haltuunsa
-Keski-Italian, he päättivät valloittaa Italian niemimaan eteläisenkin
-osan. Siellä asui pääasiallisesti <em class='gesperrt'>kreikkalaisia</em>, jotka kaupallaan olivat
-rikastuneet, mutta olivat myös veltostuneita. Kun he joutuivat
-sotaan roomalaisia vastaan, he pyysivät avukseen kuningas <i>Pyrrhoksen</i>.
-Tämä oli aikaisemmin ottanut osaa niihin sotiin, joita Aleksanteri
-Suuren kuoltua sotapäälliköt kävivät keskenään. Tarentumilaiset
-uskottelivat Pyrrhokselle, että roomalaiset olivat raakalaiskansaa,
-barbaareja, jotka eivät kyenneet vastustamaan hyvin harjoitettuja
-sotajoukkoja ja elefantteja. Seikkailunhaluinen Pyrrhos lähti
-Italiaan, aikoen täällä hankkia samanlaista kuolematonta kunniaa
-kuin Aleksanteri Suuri aikoinaan Persian retkellä.
-<span class='pageno' id='Page_154'>154</span>Mutta jo ensi taistelussa Pyrrhos sai kokea, että tarentumilaisten
-kuvaus roomalaisista oli väärä. Rohkeina roomalaiset soturit asettuivat
-oivallisesti järjestettyyn taistelurintamaan. Katsellessaan tätä
-eräältä kukkulalta Pyrrhos virkkoi: »Noiden barbaarien sotarintama
-ei näytä niinkään barbaariselta». Kun taistelu alkoi, roomalaiset pelkäämättä
-kulkivat joen yli ja ryhtyivät hyökkäykseen. Seitsemän kertaa
-he ryntäsivät Pyrrhoksen sotajoukkoa vastaan syöstäkseen sen hajalle,
-mutta aina heidät työnnettiin takaisin. Viimein Pyrrhos komensi
-taisteluun oivallisen ratsuväkensä ja sotaelefanttinsa. Nähdessään
-nuo suuret eläimet, jotka selässään kantoivat sotilailla täytettyjä
-torneja, roomalaisten hevoset pelästyivät, ratsumiehet pakenivat hajallisina
-ryhminä, ja koko sotajoukko joutui epäjärjestykseen. Pyrrhos
-oli päässyt voitolle. Kun hän taistelun tauottua tarkasti taistelukenttää,
-hän huomasi kaikkien kaatuneiden roomalaisten makaavan
-päät viholliseen käsin. Tämän nähdessään Pyrrhos huudahti: »Jos
-olisin moisten soturien päällikkö, olisin jo kukistanut koko maailman».</p>
-
-<p class='c012'>Kerran vielä Pyrrhos voitti roomalaiset, mutta kolmannessa taistelussa
-hän kärsi musertavan tappion, ja Etelä-Italia joutui Roomalle
-v. 270 e. Kr.</p>
-
-<p class='c012'>Roomalaisten yksinkertaiset tavat ja horjumaton rehellisyys
-herättivät veltostuneissa kreikkalaisissa mitä suurinta kummastusta
-ja ihailua. Varsinkin senaattori <i>Fabrĭ´ciuksen</i> ylevä mielenlaatu teki
-Pyrrhokseen syvän vaikutuksen. Kerran Fabricius saapui kuninkaan
-leiriin keskustelemaan sotavankien vaihtamisesta. Tästä tapauksesta
-kreikkalainen historioitsija <i>Plū´tarkhos</i> kertoo seuraavasti: »Pyrrhos
-pyysi köyhää Fabriciusta ottamaan vastaan rahasumman ystävyyden
-merkiksi. Fabricius hylkäsi kuitenkin lahjan, ja kuningas jätti asian
-sillensä. Seuraavana päivänä hän käski asettaa suurimman sotaelefantin
-Fabriciuksen selän taakse verhon suojaan heidän keskustelunsa
-ajaksi. Niin tehtiinkin. Kuninkaan antaessa merkin
-vedettiin esirippu syrjään, ja samassa elefantti kammoksuttavasti
-rummuttaen kohotti kärsäänsä Fabriciuksen pään yli. Tämä kääntyi
-levollisesti Pyrrhoksen puoleen ja sanoi: ’Eläin vaikuttaa minuun
-tänään yhtä vähän kuin kulta eilen.’ Pyrrhos ei voinut tarpeeksi
-ihmetellä Fabriciuksen mielenlaatua. Hän pyysikin Fabriciusta jäämään
-luokseen sotapäälliköksi ja neuvonantajaksi. Mutta tämän kerrotaan
-vastanneen sävyisästi: ’Se ei olisi sinulle, kuningas, edullista.
-Sillä ne, jotka nyt ihailevat sinua, tahtoisivat, opittuaan tuntemaan
-minut, mieluummin minut kuninkaakseen kuin sinut.’ Pyrrhos ei
-loukkaantunut tästä lauseesta. Päinvastoin hän uskoi Fabriciukselle
-sotavankinsa, ja tämä lupasi lähettää ne takaisin, sitten kun ne olivat
-käyneet omaisiaan tervehtimässä. Heidät lähetettiin todellakin jonkin
-ajan kuluttua takaisin, ja senaatti määräsi kuolemantuomion
-<span class='pageno' id='Page_155'>155</span>jokaiselle, joka jäi kotiin.» Edelleen Plutarkhos kertoo, että Pyrrhoksen
-henkilääkäri tarjoutui Fabriciukselle myrkyttämään kuninkaan sopivasta
-palkkiosta, mutta Fabricius ei suostunut ehdotukseen, vaan
-lähetti lääkärin kirjeen Pyrrhokselle. Tämä rankaisi lääkäriä, mutta
-vapautti roomalaisille palkinnoksi kaikki sotavangit. Mutta roomalaiset
-eivät tahtoneet lunnaitta ottaa vastaan sotavankeja vihollisen
-suosionosoituksena, vaan vapauttivat vastalahjaksi yhtä suuren määrän
-kreikkalaisia sotavankeja.</p>
-
-<p class='c012'>Tarentumin sodan aikana Pyrrhos kerran lähetti erään etevän
-kreikkalaisen puhujan Roomaan keskustelemaan rauhasta. Kun
-puhuja saapui senaattiin, tuntui hänestä kuin hän olisi joutunut
-kuningasten kokoukseen, niin arvokkailta läsnäolijat näyttivät.
-Useat senaattorit lumoutuivat viekkaan kreikkalaisen puheesta ja
-olivat taipuvaisia suostumaan hänen tarjoukseensa. Silloin nousi
-vanhuuttaan sokea <i>Appius Claudius</i>, joka oli orjilla kannattanut
-itsensä tähän tärkeään kokoukseen, ja puhkesi sanomaan: »Tähän
-saakka olen surrut sokeuttani; nytpä tahtoisin olla kuurokin, ettei
-minun tarvitsisi kuulla teidän pelkurimaisia ehdotuksianne». Kun
-Appius oli lopettanut voimakkaan puheensa, kaikki olivat valmiit
-jatkamaan sotaa. Kreikkalaisen oli vietävä Pyrrhokselle sana, etteivät
-roomalaiset aikoneet keskustella rauhasta vihollisen kanssa, niin
-kauan kuin hän vielä oli Italiassa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_097.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 97.</i> <em class='gesperrt'>Via Appia</em> sekä takana Rooman kaupungin vesijohdonjäännöksiä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Miten Italiaa hallittiin.</strong> Roomalaiset olivat pienenä vähemmistönä
-kukistettujen kansojen keskuudessa. Sen tähden vaadittiin
-heiltä taitoa, että he voisivat pitää koko Italian alamaisuudessa.
-Heidän mielilauseensa oli: »Hajoita ja hallitse!»
-(dī´vide et i´mperā). Muutamat kaupungit, jotka olivat auttaneet
-roomalaisia heidän
-sotaretkillään, saivat mielensä
-mukaan järjestää
-sisäiset asiansa, mutta
-toisia pidettiin kovassa
-sorronalaisuudessa. Näin
-he synnyttivät eripuraisuutta
-ja kateutta voitettujen
-kesken, ja siten he
-saivat estetyksi liittokuntien
-muodostumisen ja
-yhteiset kapinayritykset.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_156'>156</span>Mutta käyttivätpä roomalaiset muitakin keinoja valtansa ylläpitämiseksi.
-Pitkin valtakuntaa perustettiin sotilassiirtoloita eli <em class='gesperrt'>kolonioita</em>,
-joihin muutti asumaan Rooman kansalaisia. Ja valtakunnan
-eri osat yhdistettiin toisiinsa lujilla <em class='gesperrt'>sotilasteillä</em>, jotka olivat
-niin hyvästi rakennetut, että ne osittain vielä tänä päivänä ovat
-käytännössä. Ensimmäinen ja huomattavin sotilastie oli Appius Claudiuksen
-rakennuttama Vĭa Appia, joka johti Roomasta etelään.&thinsp;—&thinsp;Näillä
-toimenpiteillä roomalaiset saivat lamautetuksi kaiken vastarinnan.
-Vähä vähältä naapurikansat sulautuivat roomalaisiin, ja
-vihdoin puhuttiin latinan kieltä yli koko Italian.</p>
-
-<h4 class='c010'>PUUNILAISSODAT (264–146).</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooma ja Karthago.</strong> Tarentumin sodan jälkeen oli Välimeren
-ympärillä viisi suurvaltaa: Egypti, Syyria, Makedonia, Karthā´go
-ja Rooma. Viimeksimainittu ei kuitenkaan tyytynyt jakamaan
-valtaa muiden kanssa, vaan se tahtoi saada koko tunnetun maailman
-hallittavakseen. Sen tähden oli sota muiden suurvaltojen kanssa
-välttämätön.</p>
-
-<p class='c007'>Ensimmäiseksi sota puhkesi Karthagon ja Rooman välillä. Karthago
-oli Aleksandrian rinnalla maailman rikkain kaupunki. Siellä
-oli suuria tehtaita. Kauppiasten karavaanit kulkivat kauas Afrikan
-sisämaahan ja heidän laivansa liikkuivat Välimeren kaikissa osissa.
-Kaupunki oli hallitusmuodoltaan tasavalta. Palkkajoukoillaan se
-oli vallannut Pohjois-Afrikan rannikon koko länsipuoliskon, osan
-Sardiniaa ja Korsikaa sekä läntisen Sisilian. Kun Roomakin tahtoi
-saada jalansijaa Sisiliassa, lännen molemmat suurvallat joutuivat
-ilmitaisteluun.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ensimmäinen puunilaissota (264–241).</strong> Roomalaiset sanoivat
-Karthagon asukkaita puunilaisiksi, ja sen tähden Karthagoa vastaan
-käytyjä sotia sanotaan <em class='gesperrt'>puunilaissodiksi</em>. Ensimmäinen
-näistä kesti yli 20 vuotta (264–241). Roomalaiset olivat tähän
-saakka taistelleet vain maajoukoilla, mutta nyt heidän täytyi hankkia
-<span class='pageno' id='Page_157'>157</span>laivasto. Suurin ponnistuksin he saivatkin sen rakennetuksi,
-voittivat Karthagon <i>Mylae</i>n [my̆´lē] taistelussa ja pakottivat
-sen rauhanteossa luovuttamaan Sisilian saaren, josta tehtiin Rooman
-ensimmäinen <em class='gesperrt'>maakunta</em> eli <em class='gesperrt'>provinssi</em>.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kun Italia oli valloitettu, roomalaiset rupesivat levittämään valtaansa
-Sisiliaan. Siellä he joutuivat taisteluun karthagolaisten eli
-puunilaisten kanssa. Niin alkoivat vuonna 264 e. Kr. <i>puunilaissodat</i>.</p>
-
-<p class='c012'>Karthagolaisilla oli suuria viisikantisia kolmensadan miehen soudettavia
-laivoja. Sen tähden he sanoivatkin ylpeästi: »Roomalaiset
-eivät uskalla pestä käsiään meressä pyytämättä meiltä lupaa.»
-Mutta maasotajoukon laita oli toinen. Siinä oli monenlaista väkeä;
-afrikkalaiset ratsastivat pienillä virkuilla hevosilla, joille he levittivät
-satulaksi leijonan taljan; gallialaiset heiluttivat suuria kahdella
-kädellä hoidettavia miekkojaan; saarien asukkaat viskasivat lyijykuulia
-lingoillaan. Mutta kaikki nämä joukot olivat pestattuja; karthagolaiset
-itse toimivat vain päällikköinä. Sen tähden maajoukko oli
-heikko verrattuna Rooman sotajoukkoon.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_098.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 98.</i> Roomalaisen kaksisoutuisen sotalaivan keula.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Roomalaiset ymmärsivät kuitenkin, että sota oli ratkaistava
-merellä, jonka tähden he päättivät hankkia itselleen laivaston. Mutta
-he olivat suuressa pulassa, kun eivät tienneet, minkä näköisiä sotalaivat
-olivat ja miten ne oli rakennettava. Silloin eräs karthagolainen
-laiva haaksirikkoutui Italian rannikolle. Roomalaiset ottivat
-sen mallikseen, ja sen mukaan he rakensivat toista sataa alusta. Tottumattomia
-kun olivat liikkumaan merellä, he eivät kuitenkaan saaneet
-laivastollaan sanottavia aikaan. Silloin he keksivät sellaisen keinon,
-että kiinnittivät kuhunkin
-laivaan laskusillan. Saapuessaan
-vihollislaivaston luo he
-laskivat laskusillat alas, niin
-että niiden päässä olevat terävät
-raudat iskeytyivät vihollislaivaan.
-Kun alukset
-olivat kytketyt yhteen, roomalaiset
-riensivät kaksi rinnan
-laskusiltaa pitkin vihollisten
-laivaan. Siten taistelu
-muuttui maataistelun kaltaiseksi.</p>
-
-<p class='c012'>Näin varustetulla laivastolla
-roomalaiset saivat
-<span class='pageno' id='Page_158'>158</span>voiton karthagolaisista, uskalsipa konsuli <i>Regulus</i> lähteä Afrikkaankin
-vihollista ahdistamaan. Hän valloitti siellä monta kaupunkia ja saapui
-vihdoin Karthagon edustalle. Mutta silloinpa sotaonni kääntyi. Reguluksen
-joukot voitettiin, ja hän itse joutui karthagolaisten vangiksi.</p>
-
-<p class='c012'>Kun karthagolaisilla ei kuitenkaan sodan jatkuessa ollut pysyvää
-menestystä, he olivat halukkaat rauhaan ja lähettivät Reguluksen
-Roomaan neuvottelemaan rauhasta sekä vankien vaihtamisesta.
-Lähtiessään hän vannoi palaavansa, jos hänen ei onnistuisi
-saada asiaa toimeen. Roomaan tultuaan Regulus, tietäen hyvin,
-mikä kova rangaistus häntä odottaisi, jos hän tyhjin toimin palaisi
-Karthagoon, kehoitti innokkaasti kansalaisiaan jatkamaan sotaa.
-Senaatti hylkäsikin rauhantarjouksen, ja Regulus palasi kuulematta
-omaistensa rukouksia Karthagoon, jossa hänet kertoman mukaan
-kidutettiin kuoliaaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Sodan päätyttyä roomalaiset saivat <i>Sisilian</i>, josta tuli Rooman
-<em class='gesperrt'>ensimmäinen maakunta</em>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Toinen puunilaissota (218–201).</strong> Muutamia vuosia ensimmäisen
-puunilaissodan jälkeen roomalaiset riistivät keskellä rauhaa Karthagolta
-Sardinian ja Korsikan, joista he tekivät toisen maakuntansa.
-Nämä tappiot eivät kuitenkaan sanottavasti heikentäneet Karthagoa,
-joka sen sijaan valtasi Pyreneitten niemimaan koko
-kaakkoisen osan. Täällä oli karthagolaisten päällikkönä taitava
-<i>Hannibal</i>, joka oli ottanut Rooman kukistamisen elämäntehtäväkseen.
-Kun Karthagon ahnaat kauppiaat eivät tahtoneet aloittaa
-sotaa, Hannibal hävitti erään Roomalle ystävällisen kaupungin Espanjassa,
-saaden täten roomalaiset julistamaan sodan. Näin alkoi
-<em class='gesperrt'>toinen puunilaissota</em> (218–201).</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_099.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 99.</i> Hannibal.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Roomalaiset aikoivat lähettää sotajoukon
-niin Afrikkaan kuin Espanjaan, mutta
-Hannibal sai tämän aikeen estetyksi itse
-rientämällä maitse Pyreneitten ja Alppien
-yli Italiaan, jonne hän saapui äkkiarvaamatta
-roomalaisten suureksi hämmästykseksi.
-Ne sotajoukot, jotka roomalaiset
-lähettivät häntä vastaan, hän voitti toisen
-toisensa jälkeen. Hätääntynyt senaatti nimitti
-diktaattorin, mutta tämänkään ei onnistunut
-voittaa Hannibalia.</p>
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_159'>159</span>□ Menetettyään Sisilian karthagolaiset etsivät korvausta Espanjasta.
-Sinne purjehti ylhäissukuinen <i>Hamilkar</i>, joka valloitti suuren osan tuota
-hopearikasta niemimaata. Hamilkarin lähtiessä Espanjaan hänen 9-vuotias
-poikansa <i>Hannibal</i> pyysi päästä isänsä mukaan sotaretkelle. Isä
-suostui poikansa pyyntöön, mutta vei hänet sitä ennen ylijumalan
-alttarin juurelle, jossa kehoitti häntä vannomaan, että hän ikuisesti
-vihaisi roomalaisia. Hannibal vannoi valan, jonka uskollisesti piti
-hamaan kuolemaansa saakka.</p>
-
-<p class='c012'>Isänsä ja lankonsa kuoltua Hannibal tuli Karthagon sotajoukkojen
-ylipäälliköksi. Hän oli silloin vasta 26 vuoden ikäinen, mutta
-kumminkin täysin tehtäväänsä kypsynyt. Vartaloltaan hän oli kookas
-ja ryhdikäs, hänellä oli terävä katse ja kauas kantava ääni. Ei
-mikään vaara voinut häntä pelottaa, ja hän oli karaistunut kestämään
-pakkasta ja hellettä, nälkää ja janoa. Yksinkertaiset elämäntavat
-ylläpitivät hänen kestävyyttään. Sivistyksessä hän oli parhaiden
-aikalaistensa tasalla, ja nerokkaasti hän osasi järjestää sekä
-sotaretket että valtioasiat. Sotamiehet rakastivat häntä kuin isää,
-ja päällikkönä hän etsii vertaistaan maailmanhistoriasta.</p>
-
-<p class='c012'>Uskollisena valalleen Hannibal rupesi tultuaan ylipäälliköksi
-rakentamaan riitaa roomalaisten kanssa. Hän valloitti Rooman liitossa
-olevan <i>Saguntum</i>in kaupungin. Tämän johdosta senaatti vaati
-Karthagon hallitusta luovuttamaan Hannibalin tai julistamaan sodan.
-Kun Karthagon neuvoskunta epäröi, niin Rooman lähettiläs kääri
-viittansa kokoon ja virkkoi: »Tässä on sota ja rauha, valitkaa!»
-Neuvoskunta vastasi: »Anna kumman tahdot!» »Olkoon sitten
-sota!» oli roomalaisen vastaus. Niin alkoi <i>toinen puunilaissota</i> v. 218.</p>
-
-<p class='c012'>Yllättääkseen vihollisen hänen omassa maassaan Hannibal päätti
-viedä Espanjassa olevat joukkonsa Gallian kautta ja Alppien yli
-Pohjois-Italiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Sotajoukon johdattaminen Alppien yli oli kumminkin vaikea,
-jopa uhkarohkea teko. Gallialaisten oppaiden saattamana Hannibal
-kulki Pienen S:t Bernhardin kautta. Syksy oli jo tulossa,
-ja korkeimmat solatiet alkoivat olla lumen peitossa. Lännestä
-noustaessa Alpit ovat suhteellisen loivat, joten itse nousu solaan
-ei tuottanut sanottavia vaikeuksia. Sitä enemmän häiritsivät vihamielisten
-vuoristokansojen salaväijytykset. Kun sotajoukko yhdeksän
-päivän jälkeen oli saapunut autiolle solaylänteelle Mont Blancin
-juurelle, sotilaat jo olivat lopen uupuneet. Rohkaistakseen heidän mieltään
-Hannibal vei heidät eräälle kielekkeelle, josta he näkivät vihannan
-Italian leviävän silmiensä eteen. Annettuaan sotajoukon jonkin
-verran levätä Hannibal ryhtyi laskeutumaan laaksoihin. Tämä
-oli paljon vaikeampaa kuin nousu vuorille, sillä Alpit viettävät jyrkästi
-Po joen laaksoon. Useasti miehet liukastuivat kapeilta po-luilta
-<span class='pageno' id='Page_160'>160</span>ja suistuivat suin päin syvyyteen. Jalkaväki tuli kuitenkin jotenkuten
-toimeen, mutta vaikeampi oli kuljettaa kuormastoa, ja kaikkein
-enimmän huolta tuottivat suuret ja kömpelöt sotaelefantit. Eräässä
-kohdassa oli kuljettava jyrkästi viettävän lumikentän poikki. Hanki
-ei kannattanut hevosia ja elefantteja, vaan ne vaipuivat kuin loukkuun
-eivätkä lopulta päässeet kulkemaan eteenpäin enempää kuin
-taaksepäinkään. Ihmisiä taas hanki kylläkin kannatti, mutta rinne
-oli niin jyrkkä, että jalkamiehet liukastuivat, ja aina kun pyrkivät
-polviensa varassa nousemaan pystyyn, he liukuivat vain alemmas.
-Suurella vaivalla saatiin rakennetuksi lumikentän yli tie, jota pitkin
-sotajoukko pääsi etenemään. Kaksi viikkoa kesti matka Alppien yli,
-ja sen aikana kolmas osa sotajoukkoa joutui hukkaan.</p>
-
-<p class='c012'>Hannibalin sotataito korvasi kuitenkin kärsityt tappiot. Hän
-sai istutetuksi sotamiehiinsä erinomaisen innostuksen ja alttiuden,
-antautumalla kaikkiin niihin kärsimyksiin kuin hekin; hän söi heidän
-yksinkertaista ruokaansa, marssi jalkaisin heidän rinnallaan
-ja nukkui taivasalla. Vihollisten asemat ja suunnitelmat hän ymmärsi
-saada selville vakoojien avulla. Ei kukaan vakoilussa vetänyt
-vertoja hänelle itselleen. Valepuvussa ja tekoparta leuassa hän kävi
-Italian kaupungeissa ja keskusteli sujuvalla latinan kielellä asukkaiden
-kanssa.</p>
-
-<p class='c012'>Roomalaiset lähettivät kolme suurta sotajoukkoa Hannibalia
-vastaan, mutta hän voitti ne kaikki. Diktaattoriksi valittu <i>Fă´bius
-Mā´ximus</i> ei uskaltanut antautua julkitaisteluun Hannibalin kanssa,
-vaan seurasi aina vihollisen kintereillä vaikeuttaen ruuan hankinnan
-ja tuottaen hänelle pienempiä vaurioita, missä saattoi. Fabiuksen
-omituinen sodankäyntitapa ei miellyttänyt roomalaisia, jotka alkoivat
-sanoa häntä »vitkastelijaksi» (Cunctā´tor).</p>
-
-<p class='c012'>Kerran oli Fabius saamaisillaan vangituksi koko Hannibalin
-sotajoukon. Oppaat veivät näet Hannibalin harhaan. Äkkiä hän huomasi
-olevansa suljettuna vuorien ympäröimään umpilaaksoon. Harjanteilla
-näkyi kaikilla puolin roomalaisia sotilaita. Mutta Hannibal sidotutti
-vitsakimppuja 2,000 naudan sarviin; yöllä sytytettiin vitsat palamaan
-ja mylvien naudat hyökkäsivät harjannetta ylös. Roomalaiset, jotka
-nähdessään nuo tulta syöksevät hirviöt luulivat itse hornan henkien
-olevan liikkeellä, aivan tyrmistyivät. Sitten kyllä selvisi, että kysymyksessä
-oli ihmisten keksimä sotajuoni, mutta luullen vihollisjoukon
-tekevän äkkirynnäkön he joka puolelta kiiruhtivat uhatulle kohdalle.
-Sillä välin Hannibalin joukot livistivät vastakkaiselta taholta tiehensä.</p>
-
-<p class='c009'>● Kun diktaattorin virka-aika oli kulunut umpeen, valittiin taas
-konsulit. Nämä päättivät vielä kerran koettaa sotaonnea. <i>Cannae</i>n
-<span class='pageno' id='Page_161'>161</span>[ka´nnē] taistelussa sotajoukot törmäsivät yhteen, mutta taaskin Hannibal
-sai loistavan voiton. Sotatanterella 70,000 roomalaista makasi
-kuolleena, niiden joukossa toinen konsuli ja 80 senaattoria. Nyt kaikki
-luulivat Hannibalin rientävän suoraan pääkaupunkia valloittamaan.
-Rooman valtasi suunnaton kauhu. Vielä vuosisatojen kuluttua
-asukkaat sanoivat toisilleen: »Hannibal on porttien edessä»
-(Hannibal ad po´rtās), kun odottivat suurta onnettomuutta. Hannibal
-ei kuitenkaan saapunut, vaan katsoi tarpeelliseksi ensin saada
-puolelleen Italian kansat.</p>
-
-<p class='c007'>Vaikka asema tuntui epätoivoiselta, roomalaiset eivät kuitenkaan
-lannistuneet. He ponnistivat viimeiset voimansa saadakseen
-vielä sotajoukon kokoon; orjia ja pahantekijöitäkin asetettiin riveihin.</p>
-
-<p class='c007'>Karthagon kauppiaat eivät puolestaan lähettäneet Hannibalille tarpeeksi
-apujoukkoja, koska pitivät tärkeämpänä jatkaa taistelua
-Espanjassa. Hannibalin joukot hupenivat päivä päivältä. Liittolaiset
-alkoivat luopua hänestä. Vihdoin hänen täytyi karvastelevalla
-mielellä vetäytyä Italian eteläisimpään niemimaahan, jonne hän
-varustautui niin lujasti, että hän vielä vuosikausia saattoi tehdä
-vastarintaa roomalaisille.</p>
-
-<p class='c007'>Tämän sodan roomalaisista sotapäälliköistä oli <i>Scīpio</i> onnekkain.
-Hannibalin taistellessa Italiassa hän valloitti Espanjan roomalaisille.
-Lähtipä hän vihdoin Afrikkaan hätyyttämään Karthagoa
-sen omilla tanterilla. Nyt vihdoinkin Karthagon kauppaylimyksille
-tuli hätä käteen. He lähettivät pikaisesti sanan Hannibalille
-Italiaan, että hänen viipymättä oli palattava Karthagoa puolustamaan.
-Hannibal noudatti käskyä. <i>Ză´ma</i>n luona sotajoukot iskivät
-yhteen. Verisen taistelun jälkeen roomalaiset saivat voiton. Karthagon
-oli pakko suostua rauhaan, joka lopetti sen mahtavuuden.
-Se luopui Espanjasta, joka tehtiin Rooman maakunnaksi,
-luovutti laivastonsa roomalaisille, lupasi olla ryhtymättä sotaan
-ilman Rooman suostumusta ja maksoi suunnattoman rahasumman.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Arkhimedes.</strong> Niiden kaupunkien joukossa, jotka olivat menneet
-Hannibalin puolelle hänen menestyksensä päivinä, oli Syrakusa.
-Sen tähden roomalaiset, kun sotaonni taas kääntyi heille suosiolliseksi,
-ryhtyivätkin kohta piirittämään tätä kaupunkia. Syrakusassa eli pu-heena
-<span class='pageno' id='Page_162'>162</span>olevaan aikaan etevä fysiikan tutkija <i>Arkhimē´dēs</i>. Hänen keksimillään
-sotakoneilla piti kaupunki kauan puoliaan. Kun roomalaisten
-laivat lähestyivät kaupungin muuria, niin sieltä hinattiin alas
-suurilla koukuilla varustettuja rautavitjoja; ne tarttuivat laivoihin,
-joiden perät kohotettiin konevoimalla ylös, keulain painuessa veden
-alle. Näitä koneita sanottiin »rautakäsiksi». Maan puolelle Arkhimedes
-asetti keksimiään heittokoneita, jotka viskasivat milloin
-nuoli- ja keihästuiskun, milloin mahdottoman isoja kivilohkareita.
-Niillä murskattiin muurinsärkijät ja tuhottiin miehet.</p>
-
-<p class='c012'>Näin Syrakusa piti puoliaan kolmatta vuotta. Vihdoin roomalaiset
-saivat sen ylläköllä valtaansa. Eräs roomalainen sotilas tunkeutui
-Arkhimedeen puutarhaan, jossa tutkija parhaillaan istui hiekkaan
-piirtämiensä mittausopillisten kuvioiden ääressä. Nähdessään
-vieraan tulevan Arkhimedes huusi: »Älä riko ympyröitäni!» Oppimaton
-sotilas ei kuitenkaan ymmärtänyt tällaista puhetta, vaan pisti
-suutuksissaan Arkhimedeen kuoliaaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Zaman taistelu. Hannibalin loppuvaiheet.</strong> Kauan Hannibal taisteli
-onnekkaasti roomalaisia vastaan, mutta heidän vastarintaansa
-hän ei voinut lopullisesti musertaa. Hävittyään he panivat pystyyn
-uusia legioonia, kun taas Hannibal ei saanut tarvittavia apujoukkoja
-Karthagosta. Vihdoin nuori, urhokas <i>Scīpio</i> lähti meren yli Afrikkaan
-ahdistaakseen vihollista sen omalla alueella. Silloin Hannibal sai
-käskyn saapua Karthagoa puolustamaan. Karvain mielin hän lähti
-Italiasta lausuen katkerana: »Eivät roomalaiset Hannibalia voittaneet,
-vaan Karthagon neuvoskunta.»</p>
-
-<p class='c012'>Hannibal tapasi vihollisen <i>Ză´ma</i>n luona, muutaman päivän matkan
-päässä Karthagosta. Hyvin tietäen, että ratkaiseva taistelu oli
-tulossa, ja tuntien sotavoimainsa heikkouden Hannibal halusi neuvotteluilla
-sopia vihollisen kanssa. Nuo aikansa suurimmat sotapäälliköt
-kohtasivat toisensa sotajoukkojensa nähden. Scipio oli nuori, kookas
-ja koko olennoltaan uljas; Hannibal taas monien rasitusten, huolien ja
-pettymysten vanhentama. Hetken kumpikin oli vaiti. Vihdoin Hannibal
-aloitti keskustelun. Muistuttaen sotaonnen häälyväisyydestä hän
-tarjosi rauhaa. Mutta kun sen ehdoksi pantiin karthagolaisten täydellinen
-antautuminen, Hannibal vetosi aseiden ratkaisuun. Taistelu
-alkoi. Nyt niinkuin ennenkin Hannibal johti joukkojansa erinomaisella
-päällikkötaidolla. Mutta hänen parhaat miehensä olivat
-kaatuneet Italiassa, ja uudet harjaantumattomat joukot eivät kyenneet
-pitämään puoliaan roomalaisten legioonain rynnätessä. Elefantit
-joutuivat hämmennyksiin, apujoukot pakenivat. Sotajoukkonsa tähteet
-Hannibal pelasti Karthagon muurien suojaan. Rauhan ehdot
-<span class='pageno' id='Page_163'>163</span>olivat kovat. Karthagon täytyi luopua Espanjasta, antaa viholliselle
-sotalaivansa, jotka Scipio poltti, sekä maksaa suunnaton rahasumma.</p>
-
-<p class='c012'>Rauhanteon jälkeen Hannibal väsymättä toimi kotikaupunkinsa
-vaurastuttamiseksi. Tämä herätti roomalaisissa pelkoa, ja he vaativat
-häntä jätettäväksi heidän käsiinsä. Silloin Hannibal katsoi parhaaksi
-paeta. Hän eli sitten itämaiden hoveissa, koettaen kaikkialla kiihottaa
-hallitsijoita Roomaa vastaan. Hän ei kuitenkaan ollut täällälään
-roomalaisten vainolta turvassa. Kun hän sai tietää, että hänet
-jo oli kavallettu vainoojilleen, hän otti myrkkyä, jota hänellä aina
-oli mukanaan. Hänen viimeiset sanansa olivat: »Tahdon päästää roomalaiset
-heidän pelostaan, koskeivät he voi antaa vanhan miehen
-kuolla rauhassa.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_100.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 100.</i> Scipio nuorempi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kolmas puunilaissota (149–146).</strong> Huolimatta tappioistaan
-ja ankarista rauhanehdoista Karthago vähitellen pääsi voimistumaan.
-Roomalaiset alkoivat pelätä, että se vielä kerran voisi
-käydä heille vaaralliseksi. Varsinkin eräs vanha <i>Că´to</i> niminen
-senaattori kiihotti roomalaisia tätä heidän kilpailijaansa vastaan.
-Lausuipa hän senaatin kokouksessa mielipiteensä
-mistä asiasta tahansa, niin aina hän lopetti
-puheensa sanoilla: »Muutoin olen sitä mieltä,
-että Karthago on hävitettävä.» Cato sai vihdoin
-roomalaiset julistamaan sodan kilpailijalleen.
-Karthagolaiset tahtoivat kuitenkin
-säilyttää rauhan millä hinnalla tahansa.
-Roomalaiset vaativat silloin kaupungin arvokkaimpia
-miehiä panttivangeiksi ja sitten kaikki
-kaupungissa olevat aseet. Karthagolaiset
-suostuivat molempiin vaatimuksiin. Mutta
-kun roomalaiset sen jälkeen määräsivät heidät
-hävittämään kaupunkinsa ja siirtämään sen
-puolitoista peninkulmaa sisämaahan, he
-päättivät mieluummin yrittää vastarintaa.
-Yötä päivää taottiin uusia aseita, ja
-orjat vapautettiin ja tehtiin kansalaisiksi. Kun roomalaiset kävivät
-ryntäämään, he ihmeekseen huomasivat, että heillä olikin
-edessään lujasti varustettu ja hyvin aseistettu kaupunki. Vasta kolmen
-<span class='pageno' id='Page_164'>164</span>vuoden piirityksen jälkeen <i>Scipio</i> nuoremman onnistui valloittaa
-Karthago. Useimmat asukkaat tapettiin; toiset joutuivat orjiksi. Itse
-kaupunki hävitettiin perustuksiaan myöten. Karthagolaisten valtiosta
-tehtiin <em class='gesperrt'>Afrikka</em>-niminen maakunta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Muita valloituksia.</strong> Puunilaissotien väliajoilla roomalaiset kävivät
-useita sotia muitakin naapureitaan vastaan. Ei mikään
-muu valtakunta kuitenkaan kyennyt tekemään niin ankaraa vastarintaa
-kuin Karthago. <em class='gesperrt'>Gallia cisalpina</em> kukistettiin aivan
-helposti. Jonkin verran työläämpi oli <em class='gesperrt'>Makedonian</em> ja siihen
-kuuluvan <em class='gesperrt'>Kreikan</em> anastaminen. Miekaniskutta saatiin miehitetyksi
-Pergamos, jota roomalaiset sanoivat <em class='gesperrt'>Aasiaksi</em>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maakuntien hallitus.</strong> Puunilaissotien jälkeen Rooman valtakuntaan
-kuului kolmenlaisia alueita: 1) Rooman kaupunki lähimpine
-ympäristöineen, 2) Italian voitetut kansat, joita sanottiin liittolaisiksi,
-sekä 3) Italian ulkopuolella olevat maakunnat, jotka n. v. 130
-e. Kr. olivat seuraavat: Sisilia, Sardinia, tämänpuoleinen Gallia,
-Espanja, Makedonia, Kreikka, Afrikka ja Aasia.</p>
-
-<p class='c007'>Maaherroiksi provinsseihin asetettiin entisiä konsuleita tai
-praetoreita ja heitä sanottiinkin sen tähden <em class='gesperrt'>prōkonsuleiksi</em>
-tai <em class='gesperrt'>prōpraetoreiksi</em>. He olivat virassa vain yhden vuoden,
-niin kuin muutkin tasavallan virkamiehet. Mutta virka-aikanaan
-heillä oli rajaton valta. Useimmat maaherrat olivat tunnottomia
-miehiä, jotka ajattelivat vain rikkauksien kokoamista, ja sen tähden
-he kiskoivat asukkailta suuria veroja ja vaativat heiltä lahjuksia,
-niin että varakkaimmatkin maakunnat muutamissa vuosikymmenissä
-köyhtyivät.</p>
-
-<h4 class='c010'>SUURTEN SOTIEN JÄLKEEN.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Roomalaiset tutustuvat kreikkalaiseen sivistykseen.</strong> Jo Tarentumin
-sodan aikoihin roomalaiset joutuivat kreikkalaisten yhteyteen.
-Mutta vasta Makedonian ja Kreikan valloituksen jälkeen
-kävi tavaksi, että ylhäiset roomalaiset lueskelivat kreikkalaisten
-<span class='pageno' id='Page_165'>165</span>runoilijoiden ja tiedemiesten teoksia ja jäljittelivät elämäntavoissaan
-kreikkalaisia.</p>
-
-<p class='c007'>Jotta lapset jo varhaisimmasta nuoruudestaan tutustuisivat
-kreikkalaiseen sivistykseen, rikkaat roomalaiset hankkivat heille
-kreikkalaisia orjia <em class='gesperrt'>kotiopettajiksi</em>. Toiset lähettivät lapsensa
-jonkun kaupunkiin asettuneen <em class='gesperrt'>grammatikuksen</em>
-luo, jolta he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan niin latinaa
-kuin kreikkaa. Myöhemmin
-oppilaat pääsivät
-puhuja- eli <em class='gesperrt'>rhētorikouluun</em>,
-jossa heille
-opetettiin pääasiallisesti puhetaitoa.
-Useat eivät tyytyneet
-tähänkään, vaan
-matkustivat <em class='gesperrt'>yliopistoihin</em>,
-Ateenaan tai Aleksandriaan,
-opintojaan täydentämään.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_101.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 101.</i> Roomalaisia vahatauluja ja piirtimiä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Näytelmäinkirjoittajat.</strong>
-Kun roomalaiset tutustuivat
-Kreikan kirjallisuuteen,
-heräsi heissä halu
-kirjoittaa latinankielisiäkin
-runoelmia. Rooman
-vanhemmista runoilijoista
-ovat varsinkin huvinäytelmien
-kirjoittajat <i>Plautus</i>
-ja <i>Terentius</i> kuuluisia. He
-jäljittelivät Kreikan kirjailijoita
-ja käänsivät suoraan näiden teoksista pitkiä otteita. Sen
-verran he kuitenkin muovailivat näytelmiä, että niissä esiintyvät
-henkilöt eivät olleet kreikkalaisten, vaan roomalaisten tapaisia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_102.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 102.</i> Kohtaus roomalaisessa koulussa Herculanumista löydetty maalaus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Uskonto.</strong> Yhteys kreikkalaisten kanssa vaikutti niin suuresti
-roomalaisten uskontoon, että he alkoivat ajatella jumaliaan ihmisten
-<span class='pageno' id='Page_166'>166</span>kaltaisiksi, kuten kreikkalaisetkin tekivät. Tällöin kreikkalaiset ja roomalaiset
-jumalat sulivat toisiinsa, niin että kutakin kreikkalaista
-jumaluusolentoa vastasi roomalainen.</p>
-
-<p class='c007'>Roomalaisetkin saivat 12 pääjumalaa:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'><i>Juppiter</i> = Zeus.</div>
-      <div class='line'><i>Jūno</i> = Hera.</div>
-      <div class='line'><i>Neptū´nus</i> = Poseidon.</div>
-      <div class='line'><i>Plūto</i> = Hades.</div>
-      <div class='line'><i>Mine´rva</i> = Pallas Athene.</div>
-      <div class='line'><i>Mars</i> = Ares.</div>
-      <div class='line'><i>Apo´llo</i> = Foibos Apollon.</div>
-      <div class='line'><i>Diā´na</i> = Artemis.</div>
-      <div class='line'><i>Vĕ´nus</i> = Afrodite.</div>
-      <div class='line'><i>Vulcā´nus</i> = Hefaistos.</div>
-      <div class='line'><i>Bacchus</i> = Dionysos.</div>
-      <div class='line'><i>Mercŭ´rius</i> = Hermes.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Mikäli Rooman valtakunta laajeni, ruvettiin muidenkin valloitettujen
-kansojen jumalia palvelemaan. Varsinkin itämaiset jumalat
-pääsivät pian kotiutumaan Roomaan.&thinsp;—&thinsp;Kuitenkin monet vanhat
-roomalaiset jumalat, kuten <i>Vesta</i>, yhä pysyivät suuressa
-arvossa.</p>
-
-<p class='c007'>Vieraita jumalia palveltiin usein riettailla juhlilla. Etenkin
-Bacchuksen kunniaksi vietetyt juhlat, <em class='gesperrt'>bakkanaalit</em>, herättivät
-kaikissa vakavissa kansalaisissa paheksumista. Näissä juhlissa
-roomalaiset nuorukaiset ja neitoset juopottelivat, jota paitsi pantiin
-toimeen kaikenlaisia siveettömiä menoja. Vihdoin täytyi Rooman
-senaatin kieltää bakkanaaliat.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooman säätyluokat.</strong> Suurten sotien aikana oli Roomassa kehittynyt
-uusi ylimysluokka, johon kuului niin patriisien kuin plebeijien
-jälkeläisiä. Näitä ylimyksiä, jotka olivat rikastuneet sodissa
-ryöstämästään saaliista, sanottiin <em class='gesperrt'>optimaateiksi</em>. Muiden
-kuin optimaattien oli vaikea, melkeinpä mahdoton, saada korkeita
-virkoja Roomassa, sillä rikkaat ylimykset jakoivat runsaasti lahjuksia
-kansalle ja saivat siten kansan äänestämään heitä avoinna
-oleviin virkoihin. Optimaatit kuluttivat suuria summia kansan
-lahjomiseen, mutta päästyään maaherroiksi provinsseihin he nopeasti taas
-rikastuivat harjoittamalla mitä röyhkeintä kiskomista.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_167'>167</span>
-<img src='images/i_rooman_saadyt.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Rooman säädyt.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Melkein yhtä rikkaita kuin optimaatit olivat roomalaiset <em class='gesperrt'>ritarit</em>.
-Nämä eivät pyrkineet virkoihin niin kuin optimaatit, vaan
-he olivat tehtailijoita, suurkauppiaita ja pankkiireja, jotka lainasivat
-rahoja muille korkeata korkoa vastaan. Ritarit vuokrasivat useasti
-maakuntain verot; he maksoivat etukäteen valtiolle määrätyn summan,
-jolloin he saivat oikeuden verojen kokoamiseen. Tällöin
-he kiskoivat enemmän kuin heille oikeastaan olisi tullut, rikastuen
-itse mahdottomasti, mutta lopen köyhdyttäen maakunnan.</p>
-
-<p class='c007'>Mikäli optimaatit ja ritarit rikastuivat, sikäli varsinainen talonpoikaiskansa
-köyhtyi. Yhtämittainen sotapalvelus esti kansaa
-hoitamasta maanviljelystään. Sitä paitsi maakunnista ruvettiin
-tuomaan entistä halvempaa viljaa. Köyhien kansalaisten ei enää
-kannattanut elää talonpoikina maaseudulla, vaan he myivät talonsa
-rikkaille ja siirtyivät Roomaan, jossa he elivät puutteenalaisina.
-Köyhillä kansalaisilla oli kuitenkin suuri merkitys, koska
-he kansankokouksessa valitsivat virkamiehet ja päättivät laeista.
-<span class='pageno' id='Page_168'>168</span>Sen tähden optimaatit antoivat heille almuja, valmistivat silloin tällöin
-julkisia aterioita ja muutoinkin heitä liehakoivat, saadakseen
-heidät äänestämään oman tahtonsa mukaan. Näin pääsi turmiollinen
-lahjomisjärjestelmä Roomassa vallalle.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_103.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 103.</i> Roomalainen talonpoika kyntämässä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Vielä huonompi oli <em class='gesperrt'>liittolaisten</em> asema. Hekin palvelivat
-sotajoukossa ja köyhtyivät samaten kuin roomalaiset talonpojat.
-Mutta heillä ei ollut äänioikeutta kansankokouksessa, ja sen tähden
-optimaatit eivät huolehtineet heistä, vaan antoivat heidän tulla toimeen,
-miten parhaiten taisivat.</p>
-
-<p class='c007'>Vielä vaikeampi kuin liittolaisten oli <em class='gesperrt'>maakuntalaisten</em>
-asema, heitä kun sekä optimaatit että ritarit nylkivät.</p>
-
-<p class='c007'>Kaikkein säälittävin oli kuitenkin <em class='gesperrt'>orjien</em> tila. Suurten sotien
-aikana orjien luku kasvoi suunnattomasti. Sotavangit, jotka
-yhdeltä ainoalta sotaretkeltä nousivat satoihin tuhansiin, joutuivat
-orjiksi, ja lisäksi ostettiin rauhan aikana orjia suurilta orjamarkkinoilta.
-Kuuluisimmat olivat Delos saaren markkinat, joilla
-myytiin päivittäin tuhansia orjia. Roomassa pidettiin orjia paljon
-enemmän kuin Kreikassa. Rikkailla optimaateilla saattoi olla
-niitä satoja, jopa tuhansiakin. Toiset toimivat palvelijoina ylimysten
-kaupunkiasunnoissa, toiset taas paimenina tai peltotyömiehinä
-maakartanoissa. Varsinkin viimeksimainittujen kohtalo
-oli surkea. Kahleet vyötäisillä ja jaloissa heidän täytyi päivin, raa´an
-<span class='pageno' id='Page_169'>169</span>voudin rääkkääminä, ahertaa pelloilla. Yöksi heidät sullottiin
-ahtaisiin, puoleksi maahan kaivettuihin kosteihin asumuksiin, joissa
-he ahtauden takia tuskin saivat tilaa nukkuakseen. Toisinaan orjat
-yrittivät nousta kapinaan, mutta heidät kukistettiin, ja heidän
-tilansa kävi vain entistä huonommaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_104.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 104.</i> Ylhäisen roomalaisen talo.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Tapainturmelus.</strong> Kun roomalaiset ylimykset tutustuivat veltostuneihin
-kreikkalaisiin ja vielä lisäksi lyhyessä ajassa saivat suunnattomia
-rikkauksia haltuunsa, niin heidän tapansa piankin turmeltuivat.
-Entinen rehellisyys, siveellisyys ja yksinkertaisuus katosivat.
-Sen sijaan he mielellään ottivat vastaan lahjuksia. Siveetön elämä pääsi
-vallalle, kuten mainittiin bakkanaaleista puhuttaessa. Ja määrätön
-ylellisyys ja nautinnonhalu tulivat yleisiksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Asunnot ja tavat.</strong> Rikkaitten roomalaisten asumukset olivat ulkoa
-jotenkin yksinkertaiset; niinpä ulkoseinät olivat ikkunattomat. Mutta
-<span class='pageno' id='Page_170'>170</span>sisältä ne olivat sitä ylellisemmin koristetut. Kun vieras pyrki taloon,
-hänen ensin oli kolkutettava ovessa riippuvalla kolkuttimella. Silloin
-ovenvartijana toimiva orja avasi tulijalle ja johti hänet <em class='gesperrt'>eteisen</em>
-kautta suureen saliin, jota sanottiin <em class='gesperrt'>atriumiksi</em>. Keskellä atriumin
-kattoa oli neliskulmainen <em class='gesperrt'>aukko</em>, josta päivänvalo pääsi huoneeseen.
-Aukon kohdalla oli lattiassa <em class='gesperrt'>sadeallas</em>, johon sadevesi
-kerääntyi. Lattia oli taidokkaasti kokoonpantu pienistä erivärisistä
-kivilaatoista, jotka muodostivat säännöllisiä kuvioita, vieläpä esittivät
-tapauksia. Tällaisia kivilaatoista kyhättyjä kuvia sanotaan <em class='gesperrt'>mosaiikeiksi</em>.
-Seinät peitettiin kallisarvoisilla verhoilla, marmorilohkareilla
-tai hopea- ja vaskilevyillä; useasti niissä myös oli
-kauniita seinämaalauksia. Atriumin
-kahden puolen oli vieras- ja
-muita pikkuhuoneita, jotka olivat
-pimeät sekä vain verhoilla erotetut
-atriumista. Perällä oli isännän
-<em class='gesperrt'>työhuone</em>, jossa hän säilytti
-tilikirjansa ja otti vastaan asioilla
-kävijöitä. Tämän huoneen vieressä
-oli kapea käytävä, josta talonväki
-kulki rakennuksen takaosiin.
-Työhuoneen ja käytävän toisella
-puolen oli <em class='gesperrt'>pylvässali</em>, joka
-ympäröi puutarhaa pensaistoineen,
-kukkalavoineen, suihkulähteineen
-ja marmoripatsaineen. Pylvässalin
-ympärillä oli makuu- ja ruokailuhuoneita
-sekä taempana keittiö, orjien
-työskentelyhuone, tallit ja muut
-taloushuoneet. Näidenkin takana
-saattoi vielä olla suuria avonaisia
-puistoja, joista oli näköala maaseudun
-vuorille.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_105.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 105.</i> Erään roomalaisen talon pohjapiirros.<br /><br />1. Eteinen; 2. Atrium; 3. Pikkuhuoneita; 4. Isännän työhuoneet; 5. Kirjasto; 6. Käytävä; 7. Pieni ruokailuhuone; 8. Pylvässali; 11. Makuuhuoneita; 12. Ruokasali; 13. Palvelijoiden työhuone; 15. Keittiö; 16. Ruokasäiliö; 18. Käytävä puutarhaan.&thinsp;—&thinsp;Tummalla merkityt huoneet ovat vuokrattuja puotihuoneistoja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Paitsi kaupunkitaloa oli rikkailla
-roomalaisilla vielä maakartanonsa
-sekä jossakin luonnonihanassa
-paikassa huvilansa, jonne
-he vetäytyivät kuumana vuodenaikana
-lepäämään. Niihinkin järjestettiin
-kirjastoja, kylpyhuoneita
-ja laajoja puutarhoja.</p>
-
-<p class='c012'>Huonekaluja roomalaisilla oli
-verraten vähän. Paikoin oli pieniä
-tuoleja ilman selkänojaa, toisin
-<span class='pageno' id='Page_171'>171</span>paikoin mukavia selkänojaisia istuimia. Lisäksi heillä oli suurehkoja
-pöytiä, joiden ääressä syötiin, sekä siellä täällä pienempiä
-koristepöytiä. Sitä paitsi oli makuulavitsoja, joita käytettiin osittain
-syötäessä&thinsp;—&thinsp;roomalaiset oppivat näet kreikkalaisilta syömään
-makaavassa asennossa&thinsp;—&thinsp;osittain yöllä nukuttaessa. Yöksi roomalaiset
-riisuivat kaikki vaatteensa, suojaten itseään kylmältä lakanoilla ja
-peitteillä. Huonekaluihin kuului edelleen kallisarvoisia hienosti valmistettuja
-lamppuja ja keramiikkaesineitä, jota paitsi huoneita koristivat
-kuvapatsaat.</p>
-
-<p class='c012'>Roomalaisilla oli jo vanhastaan erityinen kotipuku ja erityinen
-kyläilypuku, jota käytettiin kaduilla liikuttaessa sekä virastoissa ja
-kokouksissa. Kotipuku oli nimeltään <em class='gesperrt'>tŭ´nika</em>. Se oli hihaton mekon
-tapainen villavaate, joka ulottui polviin saakka ja oli vyöllä kiinnitetty.
-Housuja ei ollenkaan käytetty.&thinsp;—&thinsp;Naisten kotipuku oli jotenkin
-samanlainen, eroten vain siinä, että vaate ulottui nilkkaan
-saakka.&thinsp;—&thinsp;Lähtiessään kaupungille roomalainen otti tunikan lisäksi
-vielä <em class='gesperrt'>tŏ´gan</em>. Tämä oli pitkänomainen vaatekappale, joka taidokkaasti
-sovitettiin ruumiin ympäri. Se oli epämukava, ja vaadittiin
-paljon tottumusta siltä, joka liikkuessaan ei päästänyt sen laskoksia
-epäjärjestykseen. Korkeilla virkamiehillä oli togassaan purppurapäärme.&thinsp;—&thinsp;Naisten päällysvaate
-muistutti togaa.&thinsp;—&thinsp;Päähinettä ei
-käytetty kuin matkoilla. Jokapäiväisissä
-oloissa pidettiin sandaaleja,
-matkoilla kenkiä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_106.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 106.</i> Roomalainen nainen kävelypuvussa ja tyttö pukeutumassa kotivaippaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Ruoassa ja juomassa pääsi
-suurten sotien jälkeen hirveä ylellisyys
-valtaan. Pidoissa kilpailivat
-isännät kalliiden ja harvinaisten
-ruokien sekä hienojen viinien tarjoamisessa.
-Satakielen kielistä valmistettiin
-muhennosta, riikinkukon
-paisti höystettiin eräänlaisilla lihaviksi
-syötetyillä madoilla, sardiineista
-valmistettiin öljyssä säilykkeitä,
-hedelmiä ja vihanneksia tarjottiin
-runsaasti. Myöhemmin tavataan
-henkilöitä, jotka kesken ateriaa
-ottivat oksennuslääkkeitä voidakseen
-nauttia enemmän maukkaita
-ruokia. Palvelijat paloittelivat
-ruoat valmiiksi, ja sitten ne syötiin sormin.</p>
-
-<p class='c012'>Jos rikkaat roomalaiset elivät ylellisesti, ei sen sijaan köyhien
-asema ollut kadehdittava. Heidän kaupunginosassaan kadut olivat
-<span class='pageno' id='Page_172'>172</span>kapeat ja rakennukset kohosivat 6- tai 7-kerroksisina kummallakin
-puolen. Ne olivat huonosti rakennetut; tulvan sattuessa ne helposti
-hajosivat, ja tulipalot hävittivät vastustamattomasti, jos ne pääsivät
-valloille, kokonaisia kortteleja. Huoneet olivat pieniä, siisteyttä ei
-ymmärretty noudattaa, ja sen tähden kuolleisuus varsinkin lasten
-keskuudessa oli suuri. Päivät pitkään nuo köyhät kansalaiset vetelehtivät
-repaleisissa tunikoissaan kaduilla; vain öiksi he palasivat
-ummehtuneisiin asuntoihinsa. Heidän ravintonsa oli niukka; parhaassa
-tapauksessa leipä, suolavesi, sipuli ja öljy; useasti oli kuitenkin tyydyttävä
-vähempään. Siitäpä syystä optimaattien lahja-ateriat olivatkin
-juhlatilaisuuksia.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Cato.</strong> Roomassa oli monta kansalaista, jotka surivat vanhan
-roomalaisen kunnon katoamista ja koettivat keksiä parannuskeinoja
-valtaan päässeitä paheita ja epäkohtia vastaan. Näistä on ennen
-muita mainittava <i>Că´to</i>, sama mies, joka hiin innokkaasti kehoitti
-kansalaisiaan kolmanteen puunilaissotaan. Censorina ollessaan hän
-karkotti senaatista sellaiset jäsenet, jotka elivät ylellisesti, sakotti
-liiallisilla kalleuksilla koristettuja naisia, revitytti upeasti rakennettuja
-taloja ja osoitti muutoinkin tapaintuomarina erinomaisen
-jyrkkää ankaruutta. Cato väitti roomalaisten oppineen kaikki huonot
-tapansa kreikkalaisilta, ja sen tähden hän vastusti kreikkalaisen
-sivistyksen leviämistä Roomaan. Hänen ponnistuksensa
-tuottivat kuitenkin vain vähän tuloksia. Pian roomalaiset taas
-vaipuivat entistä suurempaan ylellisyyteen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Gracchukset.</strong> Aivan toisella tavalla kuin Cato koettivat uljaat
-<i>Gracchus</i> veljekset, <i>Tibĕ´rius</i> ja <i>Gājus</i>, muutamia vuosikymmeniä
-myöhemmin palauttaa vanhaa roomalaista kuntoa. Heidän mielestään
-suurin epäkohta oli siinä, että talonpoikaisväestö oli kadonnut
-maaseudulta ja kaikki maa oli joutunut optimaattien käsiin.
-He asettivat sen tähden elämäntehtäväkseen uuden talonpoikaisluokan
-luomisen. Nämä pyrkimykset olivat optimaateille vastenmielisiä,
-sillä he pelkäsivät kadottavansa virkansa ja rikkautensa,
-kun kansa ei enää ollut lahjottavissa. Gracchusten esiintyminen
-jakoi Rooman kansan kahteen puolueeseen. <em class='gesperrt'>Ylimys-</em> eli <em class='gesperrt'>senaatinpuolue</em>
-oli Gracchuksia vastaan, mutta <em class='gesperrt'>kansanpuolue</em>
-antoi heille kannatuksensa.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_173'>173</span>Ensin esiintyi Tiberius Gracchus. Tultuaan v. 133 e. Kr. kansantribuuniksi
-hän ehdotti peltolain, jonka mukaan ei kukaan roomalainen
-saanut pitää hallussaan enemmän kuin 1,000 auranalaa (2½
-km<sup>2</sup>) valtiomaata; loput oli jaettava pieninä maapalstoina Roomaan
-kerääntyneelle tilattomalle rahvaalle. Kansankokous hyväksyi ehdotuksen,
-mutta optimaatit nostivat Roomassa mellakan, jonka
-aikana Tiberius sai surmansa.</p>
-
-<p class='c007'>Veljen kohtalo ei pelottanut Gajus Gracchusta. Kun hänet
-v. 123 e. Kr. valittiin kansantribuuniksi, hän sai kansan
-uudestaan hyväksymään Tiberiuksen peltolain. Mutta lisäksi
-hän sai julkaistuksi monta muutakin kansalle mieluista lakia. Köyhälle
-kansalle ruvettin valtion kustannuksella jakamaan kuukausittain
-viljaa. Italiaan ja maakuntiin määrättiin perustettaviksi siirtokuntia,
-joihin vähävaraiset Rooman kansalaiset saivat muuttaa. Ansion
-hankkimiseksi vapaille kansalaisille rakennettiin Italiaan uusia
-teitä. Hän alensi senaatin valtaa. Niin suuri oli Gajuksen osaksi
-tullut kansanrakkaus, etteivät optimaatit uskaltaneet häntä vastustaa,
-vaan hän määräsi ja toimi melkein kuin itsevaltias.&thinsp;—&thinsp;Vihdoin
-Gajus kuitenkin teki kansankokoukselle ehdotuksen, jonka johdosta
-hän kadotti kansan suosion. Hän esitti näet, että liittolaisille
-myönnettäisiin kansalaisoikeus. Kateellinen kansa alkoi silloin pelätä,
-että sen asema kävisi huonommaksi, kun kansalaisten lukumäärä
-kasvaisi. Kun optimaatit huomasivat, että Gajus oli kadottanut
-kansan luottamuksen, he taaskin panivat toimeen metelin, ja
-siinä Gajus sai surmansa samaten kuin Tiberius aikaisemmin.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Gracchus-veljekset.</strong> Rooma oli puunilaissotien päätyttyä ulkonaisesti
-mahtava, mutta sen sisäistä voimaa heikensivät monet epäkohdat.
-Erittäin suurena haittana Rooman tasavallalle oli itsenäisen <em class='gesperrt'>talonpoikaisluokan
-häviäminen</em>. Aikaisemmin eli Italiassa
-lukuisa pikkutilallisten luokka, josta saatiin parhaat sotilaat armeijaan
-ja jonka keskuudessa tavat säilyivät puhtaina ja yksinkertaisina.
-Mutta pitkällisissä sodissa monet tilalliset kaatuivat taistelutanterilla,
-toiset taas köyhtyivät sotien jaloissa, niin että heidän oli pakko myydä
-tilansa varakkaille ylimyksille. Täten maa joutui muutamille harvoille,
-jotka omistivat <em class='gesperrt'>suuria kartanoita</em> ja teettivät työt orjilla.
-Olipa valtionmaakin, joka oli annettu vain vuokrapalstoina yksityisten
-viljeltäväksi, vähitellen joutunut ylimysten haltuun. Samalla
-<span class='pageno' id='Page_174'>174</span>alueella, jossa satakunta pikkutilallisen perhettä aiemmin oli saanut
-riittävän toimeentulon, eli nyt yksi ainoa rikas perhe orjineen. Entiset
-pikkutilalliset saapuivat laumoittain Roomaan, jossa he työttömänä
-köyhälistönä elivät rikasten armoilla. Maansa menetettyäänkin noilla
-entisillä tilallisilla oli kansalaisoikeudet: kansankokouksissa he valitsivat
-valtion virkamiehet ja päättivät uusista laeista. Saadakseen
-heidät äänestämään mielensä mukaan valtion johdossa olevat ylimykset
-jakoivat heille viljaa ja muita elintarpeita sekä panivat toimeen
-ilmaisia sirkushuveja. Täten valtion asioita ratkaistaessa pääsi
-useinkin se henkilö voitolle, joka parhaiten kykeni kestitsemään
-ja liehakoimaan pääkaupungin köyhälistöä, ajoipa hän kuinka itsekästä
-ja valtion menestykselle epäedullista asiaa tahansa.</p>
-
-<p class='c012'>Kaksi ylhäissukuista miestä, <i>Tibĕ´rius</i> ja <i>Gājus Gracchus</i>, uhrasi
-elämänsä tämän epäkohdan poistamiseksi.</p>
-
-<p class='c012'>Gracchusten isä, joka oli ollut ylhäisissä valtion viroissa, kuoli
-varhain jättäen jälkeensä mainitut kaksi poikaa. Poikain kasvatus
-jäi heidän äitinsä <i>Cornē´lia</i>n huoleksi. Tämä oli kuuluisan Scipion
-tytär. Scipiot olivat tunnettuja korkeasta sivistyksestään, ja Corneliakin
-oli Rooman jaloimpia ja sivistyneimpiä naisia. Kaiken aikansa
-hän omisti poikainsa kasvatukselle. Hän toimitti Kreikasta
-heille opettajia ja istutti heihin ylevän mielenlaadun ja isänmaallisen
-ajatustavan. Kun muut ylhäiset perheenemännät ylpeilivät jalokivistään
-ja muista koristuksistaan, Cornelia näytti heille poikiansa
-sanoen: »Tässä ovat minun kalleuteni». Veljesten tultua täysi-ikäisiksi
-äiti kehoitteli heitä etsimään mainetta valtion palveluksessa
-virkkaen: »Kuinka kauan minua vielä sanotaan Scipion tyttäreksi
-eikä Gracchusten äidiksi?»</p>
-
-<p class='c012'>Vanhin veli, <i>Tiberius</i>, noudatti ensiksi äidin kehoitusta. Hän tuli
-kansantribuuniksi vuodeksi 133. Silloin hän päätti saada toimeen
-korjauksen maanomistusoloissa.</p>
-
-<p class='c012'>Matkustaessaan halki Italian sotaretkelle Espanjaan Tiberius
-oli tehnyt sen surullisen huomion, että suuri osa Italian maaseutua
-oli autiona ja että orjat viljelivät peltoja, jotka aiemmin olivat olleet
-vapaiden pikkutilallisten omaisuutta. Hän ymmärsi, mikä vaara
-tässä uhkasi Rooman tasavaltaa, ja hänessä heräsi ajatus, että pikkutilallisluokka
-oli saatava uudelleen syntymään Italiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Kansantribuuniksi tultuaan Tiberius ehdotti, että entinen peltolaki,
-jonka mukaan ei kellään roomalaisella saisi olla valtionmaata
-enempää kuin 500 auranalaa (125 hehtaaria), pantaisiin uudelleen
-voimaan. Kuitenkin saisi perheenisä, jolla oli kaksi poikaa, kummankin
-osalle lisäksi 250 auranalaa. Jäljelle jäävä valtionmaa oli jaettava
-30 auranalan suuruisina palstoina köyhille kansalaisille ja italialaisille
-<span class='pageno' id='Page_175'>175</span>liittolaisille kohtuullista vuokraa vastaan; näitä palstoja ei saisi myydä,
-vaan niiden tuli kulkea perintönä suvussa.</p>
-
-<p class='c012'>Tiberius puolusti lakiehdotustaan loisteliaan kaunopuheisesti.
-»Italian pedoilla on luolansa ja pesänsä», hän kerran lausui, »mutta
-niillä miehillä, jotka vuodattavat verensä Italian puolesta, ei ole
-muuta omaisuutta kuin ilma ja valo. Sotapäälliköt valhettelevat, kun
-he ennen taistelua kehoittavat sotamiehiä taistelemaan isiensä hautojen
-ja kotiensa alttarien puolesta, sillä heillä ei ole isien hautakumpuja
-eikä omaa kotiliettä. Heitä sanotaan maailman herroiksi eivätkä he
-kuitenkaan saata sanoa yhtä ainoata maakokkaretta omakseen.»</p>
-
-<p class='c012'>Ylimykset vastustivat kiivaasti Tiberiuksen lakiehdotusta, mutta
-heidän vastustuksestaan huolimatta hän sai sen hyväksytyksi. Mutta
-lakia toimeenpantaessa syntyi uusia vaikeuksia. Oli muun muassa
-saatava selville, mikä oli valtion maata, mikä yksityisomaisuutta.
-Asiaa vaikeuttaakseen ja saadakseen lain toimeenpanon lykätyksi
-ylimykset kieltäytyivät näyttämästä maakirjojaan. Tästä kaikesta
-olikin seurauksena, ettei peltolain määräyksiä ennätetty saattaa voimaan
-Tiberiuksen virkavuotena. Haluamatta jättää aloittamaansa
-suurta yhteiskunnallista uudistusta keskeneräiseksi Tiberius pyrki
-kansantribuunin virkaan seuraavaksikin vuodeksi. Mutta tämä soti
-perinnäistapaa vastaan, sillä samaa henkilöä ei Roomassa valittu
-samaan virkaan kahdesti peräkkäin.</p>
-
-<p class='c012'>Vaali tapahtui Capitolinuksella Juppiterin temppelin edustalla.
-Samaan aikaan senaatti piti kokousta eräässä viereisessä temppelissä.
-Siellä lausuttiin kiivaita sanoja Tiberiusta vastaan, väittivätpä jotkut
-hänen pyrkivän kansan avulla yksinvaltaan. Konsulia kehoitettiin
-käyttämään väkivaltaa, jos hänet valittaisiin tribuuniksi. Siitä konsuli
-kuitenkin kieltäytyi. Silloin saapuvilla ollut ylimmäinen pappi nousi
-ja lausui vimmastuneena: »Kun valtion korkein virkamies pettää valtion,
-niin seuratkoot minua ne, jotka tahtovat pitää lait voimassa!»
-Näin sanoen hän ryntäsi ylimyskunnan etunenässä kansankokoukseen.
-Syntyi mellakka, jossa Tiberius ynnä 300 hänen puoluelaistaan sai surmansa.
-Illalla Gajus Gracchus pyysi saada haudata veljensä, mutta
-ylimykset eivät siihen suostuneet. He laahauttivat ruumiita pitkin
-katuja ja viskasivat ne sitten kuin mitkäkin pahantekijäin ruumiit
-Tiberiin.&thinsp;—&thinsp;Peltolain toimeenpanoa jatkettiin kumminkin jonkin aikaa.
-On laskettu, että lähes 100,000 kansalaista sai tällä tavoin maapalstan.</p>
-
-<p class='c012'>Kymmenen vuotta Tiberius Gracchuksen kuoleman jälkeen hänen
-veljensä <i>Gajus</i> tuli kansantribuuniksi. Gajuksen intohimoinen mieli
-paloi halusta kostaa ylimyksille hänen veljensä kuoleman sekä jatkaa
-hänen aloittamaansa uudistusta. Tulisella kaunopuheisuudella hän
-lumosi kuulijansa, saipa hän toisinaan vastustajansakin vuodattamaan
-kyyneliä.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_176'>176</span>Gajus pani päämääräkseen senaatin vallan kukistamisen. Siihen
-tarvittavan kansan suosion ja kannatuksen hän hankki alhaisolle
-edullisilla lakiehdotuksillaan. Tiberiuksen peltolaki hyväksyttiin
-uudelleen voimaan pantavaksi, köyhille kansalaisille päätettiin valtion
-välityksellä hankkia viljaa tavallista huokeampaan hintaan ja sekä
-Italiaan että maakuntiin oli perustettava siirtokuntia köyhälistöä
-varten. Nämä päätökset tehtiin kuulematta senaattia, jonka arvo
-täten näytti menneen. Gajus valittiin toiseksikin vuodeksi tribuuniksi,
-ja hän hallitsi Roomaa itsevaltiaan tavoin.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta pian hän sai kokea kansansuosion häälyväisyyttä. Kun
-hän ehdotti, että liittolaisille Italiassa annettaisiin kansalaisoikeudet,
-koska hän piti sitä kohtuullisena ja koska siten saisi lisää kannattajia,
-niin kansa kylmeni hänelle. Se oli haluton jakamaan kansalaisoikeuden
-tuottamia etuja muiden kanssa. Senaatti osasi ovelasti käyttää
-hyväkseen Gajuksen huonontunutta asemaa. Se teki kansankokouksessa
-alhaisolle paljon edullisempia esityksiä kuin Gracchus. Kun
-tämä ehdotti kahden siirtokunnan perustamista, ylimykset ehdottivat
-kahdentoista. Ajattelematon rahvas antoi pettää itseänsä eikä
-valinnut Gracchusta enää kolmatta kertaa tribuuniksi.</p>
-
-<p class='c012'>Voitonvarmana senaatti aikoi ryhtyä peruuttamaan Gracchuksen
-toimenpiteitä. Tästä tiedon saatuaan Gracchuksen puoluelaiset päättivät
-tehdä aseellista vastarintaa. Silloin senaatti julisti sotatilan ja
-antoi konsuleille toimeksi pitää huolta, ettei valtio kärsisi vahinkoa.
-Näin saamansa vallan suojassa toinen konsuli, joka oli Gracchuksen
-kiivas vastustaja, ryntäsi aseistettuine joukkoineen sille kukkulalle,
-jonne Gracchus puoluelaisineen oli asettunut. Syntyneessä metelissä
-konsulin joukot pääsivät voitolle, ja Gracchus kiiruhti pakoon Tiber-joen
-poikki. Joka talosta hänelle huudettiin: »Joudu, joudu!»,
-mutta kukaan ei tuonut hänelle hevosta eikä auttanut häntä. Hän
-pääsi viimein kostonjumalattarelle pyhitettyyn lehtoon. Sinne hän
-pysähtyi, ja siellä uskollinen orja pisti hänet miekalla kuoliaaksi, tappaen
-itsensä herransa ruumiin viereen. Yli 3000 kansalaista sai samalla
-surmansa, ja heidän omaisuutensa otettiin valtiolle. Corneliaa kiellettiin
-pitämästä surupukua. Hän vetäytyi erilleen ja eli maakartanossaan
-tiedemiesten seurassa.</p>
-
-<p class='c012'>Monta vuotta myöhemmin kansa, huomattuaan Gracchusten
-jalot tarkoitukset, pystytti heille kuvapatsaita. Corneliallekin pystytettiin
-muistopatsas, johon kirjotettiin: »Cornelia, Gracchusten äiti.»</p>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_177'>177</span>
-  <h4 class='c010'>TASAVALLAN RAPPEUTUMINEN.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Marius.</strong> Gajus Gracchuksen kuoltua peltolait
-joutuivat pian unhoon ja jo jaetut maat
-siirtyivät takaisin optimaateille. Nämä tunsivat
-asemansa nyt turvatuksi eivätkä sen
-tähden paljoa välittäneet valtion asioista, kunhan
-vain saivat rauhassa imeä rikkauksia maakunnista
-ja elää veltostuttavassa ylellisyydessä.
-Sotajoukon optimaatit päästivät vallan rappeutumaan.
-Sotamiehet tekivät mitä tahtoivat,
-ja vanha roomalainen urhoollisuus alkoi
-kadota.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_107.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 107.</i> Marius.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Onnettomuudeksi Rooma sattui näihin
-aikoihin saamaan kaksi vaarallista vihollista
-yhtaikaa. Etelässä <em class='gesperrt'>Numĭ´dian</em> kuningas <i>Jugu´rtha</i> aloitti sodan,
-ja pohjoisessa kaksi germaanista kansaa <em class='gesperrt'>kimbrit</em> ja <em class='gesperrt'>teutonit</em>
-hävittäen hyökkäsivät Rooman alueelle. Rooma oli voimaton
-näitä vihollisia vastaan. Numidiaan lähetetyt sotajoukot ottivat
-Jugurthalta lahjuksia ja pysyivät toimettomina. Kimbrejä ja
-teutoneja vastaan rientävät legioonat voitettiin.&thinsp;—&thinsp;Tässä pulassa
-esiintyi Rooman pelastajana alhaissäätyinen <i>Gajus Mărius</i>. Hän
-tuli Jugurthaa vastaan lähetetyn sotajoukon johtajaksi. Nyt Jugurtha
-voitettiin; hän joutui roomalaisten vangiksi ja kärsi vaikean
-nälkäkuoleman. Kun Jugurthan sota oli päättynyt v. 105 e. Kr.,
-Marius riensi germaaneja vastaan ja sai vihdoin heidätkin kukistetuiksi
-v. 101 e. Kr.</p>
-
-<p class='c007'>Kimbriläissodan jälkeen kansa toivoi, että Marius ryhtyisi
-Gracchusten tavoin parantamaan köyhän kansan tilaa. Marius ei
-kuitenkaan ymmärtänyt tällaisia asioita, ja sen tähden se maine, jonka
-hän sodillaan oli saanut, piankin hälveni.</p>
-
-<p class='c007'>Eipä hän enää taistelutanterellakaan esiintynyt yhtä voittoisana
-kuin aikaisemmin. Niinpä hän esim, ei saanut kukistetuksi
-<em class='gesperrt'>liittolaisia</em>, jotka turhaan vaadittuaan kansalaisoikeuksia
-vihdoin ryhtyivät julkikapinaan. Roomalaisten täytyi lopuksi
-taipua siihen, että kaikille Italian kansoille suotiin kansalaisoikeudet
-<span class='pageno' id='Page_178'>178</span>(v. 89 e. Kr.). Tämän jälkeen entiset liittolaiset nopeasti latinalaistuivat.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sulla.</strong> Edellä mainituissa sodissa oli Mariuksen alipäällikkönä
-<i>Sulla</i>-niminen optimaatti. Kun Mariuksen arvo alkoi aleta, Sulla
-ymmärsi kiinnittää kaikkien huomion itseensä. Vihdoin hän sai
-Mariuksen täydellisesti syrjäytetyksi. Kun näet oli lähetettävä
-sotajoukko kukistamaan <em class='gesperrt'>Pontoksen</em> kuningasta <i>Mitradă´tē</i>sta,
-joka oli aloittanut vaarallisen sodan Roomaa vastaan, Sulla
-sai aikaan sen, ettei retken johtajaksi määrättykään Mariusta,
-vaan ylipäällikkyys uskottiin hänelle itselleen.&thinsp;—&thinsp;Sullan ollessa
-Aasiassa taistelemassa Mitradatesta vastaan Marius kuitenkin anasti
-vallan Roomassa. Näin alkoi <i>ensimmäinen kansalaissota</i> (88–82).</p>
-
-<p class='c007'>Sulla päätti onnellisesti sodan Mitradatesta vastaan. Tämä suostui
-rauhaan v. 84 e. Kr., ja niin Sulla pääsi palaamaan Roomaan.
-Marius oli tosin jo kuollut Sullan saapuessa, mutta kansanpuolueen
-muut päälliköt voitettiin, ja Sulla julistettiin diktaattoriksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_108.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 108.</i> Sulla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Päästyään valtaan Sulla päätti ikipäiviksi masentaa kansanpuolueen.
-Sen tähden hän pani toimeen <em class='gesperrt'>prōskription</em>, s. o.
-laati murhaluettelon niistä henkilöistä, joiden hän pelkäsi voivan
-ajaa kansanpuolueen asiaa.
-Luetteloon merkityn sai kuka
-tahansa murhata; määrättiinpä
-palkkiokin tällaisen henkilön
-tappamisesta. Hänen omaisuutensa
-otettiin takavarikkoon ja
-myytiin julkisella huutokaupalla.
-Useat Sullan puoluelaisista rikastuivat
-ostamalla polkuhintaan
-luetteloon merkittyjen maatiloja.
-Lujittaakseen ylimyspuolueen
-asemaa Sulla supisti kansantribuunien
-veto-oikeutta ja lisäsi
-senaatin valtaa. Nyt oli optimaattien
-valta-asema hänen mielestään
-turvattu; sen tähden hän erosi
-<span class='pageno' id='Page_179'>179</span>diktaattorin toimesta ja vetäytyi huvilaansa, jossa kuoli jo seuraavana
-vuonna eroamisensa jälkeen (78 eKr.).</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Marius ja Sulla.</strong> Gracchusten kuoltua Marius ja Sulla olivat jonkin
-aikaa Rooman tunnetuimmat miehet. He olivat kunnianhimoisia
-ja kyvykkäitä, mutta heiltä puuttui Gracchusten jalot tarkoitusperät.</p>
-
-<p class='c012'><i>Marius</i> oli talonpojan poika. Hän ei osannut kreikkaa eikä muutoinkaan
-saanut sitä sivistystä, joka näihin aikoihin oli Rooman ylimysten
-keskuudessa tavallinen. Mutta hän oli palvellessaan yksinkertaisena
-sotamiehenä saavuttanut mainetta urhoollisuudellaan ja sotataidollaan.
-Sen tähden hän nopeasti kohosi arvosta toiseen. Huolimatta siitä,
-että hän oli nousukas, kansa valitsi hänet lopulta konsuliksi.</p>
-
-<p class='c012'>Mariuksen maineikkain teko oli kahden germaanikansan, <i>kimbrien</i>
-ja <i>teutonien</i>, kukistaminen. Nämä olivat jättiläiskokoista, keltatukkaista
-ja sinisilmäistä väkeä. Vaimoineen ja lapsineen he olivat
-lähteneet liikkeelle etsimään uusia kotisijoja. Roomassa sanoma heidän
-tulostaan tuotti niin suurta kauhua, ettei jälkeen gallialaisten ja
-Hannibalin aikojen sellaista tunnettu. Historioitsija Plutarkhos kirjoittaa
-heistä: »Heidän rohkeutensa ja urhoollisuutensa oli vastustamaton.
-Taistelussa he hyökkäsivät kuin tuli äkkiarvaamatta ja ylivoimaisesti,
-niin ettei kukaan saattanut kestää heidän rynnistystään;
-päinvastoin kaikki, jotka joutuivat heidän tielleen, sortuivat heidän
-jalkoihinsa. Useat suuret roomalaiset sotajoukot, joiden tuli suojella
-Alppien tuonpuoleista Galliaa, joutuivat päällikköineen häviölle ja
-hajoitettiin häpeällisesti.»</p>
-
-<p class='c012'>Marius ei voinut heti kuljettaa legiooniaan heitä vastaan, vaan
-hänen täytyi ensin järjestää koko sotajoukkonsa uudestaan. Aikaisemmin
-olivat kaikkein köyhimmät, jotka eivät itse voineet hankkia
-sotavarustuksiaan, olleet sotapalveluksesta vapaat. Marius sen
-sijaan pani kokoon joukkonsa melkein yksinomaan näistä varattomista
-kansalaisista. Alettiinpa vähitellen pestata sellaisiakin, joilla
-ei ollut kansalaisoikeutta. Kaikille maksettiin riittävä palkka. Näin
-tuli siis ensi kerran <em class='gesperrt'>pestattu</em> sotajoukko Roomassa käytäntöön.
-Uusia legiooniaan Marius ei kohta vienyt vihollista vastaan, vaan
-karaisi niitä kahden vuoden aikana ankarilla aseharjoituksilla, marsseilla
-ja linnoitustöillä. Silloin hän vihdoin oli valmis käymään germaanien
-kimppuun.</p>
-
-<p class='c012'>Viimeisestä kimbrien ja roomalaisten välisestä taistelusta Plutarkhos
-kertoo näin: »Kimbrit kahlehtivat yhteen ensimmäisen rivinsä
-miehet pitkillä ketjuilla, jotka kulkivat vyöstä vyöhön. Sitten he
-tekivät hyökkäyksen. Roomalaiset kuitenkin voittivat ja ajoivat
-<span class='pageno' id='Page_180'>180</span>pakenevat heidän varustuksilleen saakka, ja täällä avautui kamala
-näytelmä. Vaimot seisoivat mustiin puettuina vaunujen luona ja tappoivat
-pakolaiset ilman erotusta, niin hyvin miehensä kuin isänsä
-ja veljensä. Omin käsin he kuristivat lapsensa ja heittivät ne sitten
-pyörien alle ja vetojuhtien jalkoihin sekä surmasivat itsensä.»</p>
-
-<p class='c012'>Roomalainen historioitsija <i>Sallustius</i> antaa <i>Sulla</i>sta seuraavan
-kuvauksen: »Sulla oli ylimys, joka polveutui köyhtyneestä patriisisuvusta.
-Hänellä oli kreikan ja latinan kirjallisuudessa perinpohjaiset
-tiedot. Hän oli siveetön, mutta kunnianhimoinen. Hän rakasti
-ylellistä elämää, mutta huvitukset eivät estäneet häntä hänen toimistaan.
-Sulopuheinen, älykäs ja käytöstavaltaan kohtelias hän myös
-oli. Niinikään hän oli erittäin antelias.» Sullasta, joka liittyi senaatin
-puolueeseen, tuli Mariukselle voitokas kilpailija.</p>
-
-<p class='c012'><em class='gesperrt'>Pontoksen</em> valtakunnassa Vähässä-Aasiassa hallitsi tähän
-aikaan kuningas <i>Mitradă´tēs</i>, lahjakas ja vallanhimoinen mies. Hän
-rupesi laajentamaan valtakuntaansa ja valloitti Vähässä-Aasiassa
-olevia Roomankin maita, lähettipä hän jo sotajoukon Balkanin niemimaahankin.
-Silloin Rooma päätti aloittaa sodan Mitradatesta vastaan,
-ja senaatti määräsi sotajoukon päälliköksi Sullan. Mutta nytpä
-Marius alkoi vehkeillä häntä vastaan, saadakseen päätöksen kansan
-avulla kumotuksi. Silloin Sulla tuomitutti vastustajansa kuolemaan.
-Mariuksen oli suin päin paettava Roomasta Sullan lähettien
-takaa-ajamana. Kerran hän piiloutui erääseen suohon painautuen
-kaulaa myöten veteen. Mutta sotamiehet löysivät hänet ja veivät hänet
-lähimmän kaupungin vankilaan. Sinne lähetettiin eräs kimbriläisorja
-häntä tappamaan. Mutta Marius huusi jyrisevällä äänellä: »Orja,
-uskallatko tappaa Gajus Mariuksen?» Vapisten orja heitti miekan
-luotaan ja pakeni vankilasta. Siten Marius pelastui.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta kun Sulla legioonineen oli purjehtinut Kreikkaan, Marius
-palasi Roomaan. Kansa otti hänet riemuiten vastaan ja Marius esiintyi
-Roomassa kuin itsevaltias ikään. Hän eli kuitenkin alituisessa
-pelossa, että Sulla palaisi ja kostaisi hänelle. »Jalopeuran luolassa ei
-ole hyvä olla, vaikka jalopeura onkin poissa», kerrotaan hänen sanoneen.
-Pelon valtaamana hän nyt muuttui juomariksi ja julmuriksi.
-Sullan puoluelaisia ja ystäviä hän tapatti suurin määrin. Yli koko
-Italian ulotettiin verilöyly. Viimein Marius sairastui kuumeeseen.
-Vielä kuolinvuoteellaan hän houraili taistelevansa Sullaa vastaan.</p>
-
-<p class='c012'>Voitettuaan Mitradateen Sulla palasi armeijoineen Italiaan.
-Kansanpuolue oli koonnut suuren sotajoukon häntä vastaan, mutta
-sillä ei ollut kelvollista johtajaa. Sulla voitti vastustajansa useissa
-taisteluissa, saapui Roomaan ja rankaisi mitä julmimmin kansanpuolueen
-jäseniä heidän tekemästään vastarinnasta. Hän julkaisi
-<em class='gesperrt'>proskriptioluetteloissa</em> niiden henkilöiden nimet, jotka
-<span class='pageno' id='Page_181'>181</span>ken hyvänsä sai rangaistuksetta tappaa ja joiden omaisuus otettiin
-valtiolle. Heidän lapsensa ja jälkeläisensä julistettiin kelpaamattomiksi
-valtion virkoihin. Annettiinpa vielä palkintokin proskriboidun
-surmaamisesta. Pian oli surmattujen luku niin suuri, että
-muuan senaattori kysyi Sullalta: »Jättänetkö ketään eloon?» johon
-Sulla vastasi: »En tiedä sitä itsekään.» Moni tuli upporikkaaksi ostamalla
-halvalla surmattujen maatiloja tai muuta takavarikkoon otettua
-omaisuutta.</p>
-
-<p class='c012'>Tuhottuaan vastustajansa Sulla nimitytti itsensä diktaattoriksi.
-Hän sääti nyt useita lakeja, joiden tarkoituksena oli senaatin vallan
-lujittaminen. Sen jälkeen hän erosi valtiontoimista ja vetäytyi yksityiselämään.
-Hän muutti maaseudulla olevaan komeaan huvilaansa,
-jossa vietti samoin kuin ennen nuoruudessaan ylellistä ja kevytmielistä
-elämää näyttelijäin ja tanssijattarien seurassa. Siellä hän kuoli
-v. 78. Hänen ruumiinsa kannettiin kultaisilla paareilla suunnattomassa
-surusaatossa Roomaan, jossa se poltettiin Mars-kentällä. Kaksi
-tuhatta seppelettä kerrotaan lasketun hänen paariensa ääreen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Yksinvaltiuteen pyrkijät.</strong> Sulla erehtyi luullessaan, että hän
-ikipäiviksi oli turvannut ylimyspuolueen vallan. Ei kestänyt kuin
-muutamia vuosia hänen kuolemansa jälkeen, niin puolueriidat taas
-olivat täydessä vauhdissa. Monet vallanhimoiset kansalaiset unelmoivat
-diktaattorin valtaa, josta Sulla vapaaehtoisesti oli luopunut.
-He ymmärsivät kuitenkin, että yksinvaltius oli helpompi saavuttaa
-kansan kuin senaatin avulla. Sen tähden he kaikki liittyivät kansanpuolueeseen.</p>
-
-<p class='c007'>Eräs yksinvaltaan pyrkijöistä oli upporikas <i>Crassus</i>, joka Sullan
-proskriptioissa oli hankkinut kosolta sekä maakartanoita että kaupunkitaloja.
-Hän käytti suunnattomia rikkauksiaan kerätäkseen
-ympärilleen vahvan puolueen, jonka avulla pääsisi kohoamaan
-valtaan. Saipa hän sotaista mainettakin kukistamalla erään vaarallisen
-<em class='gesperrt'>orjakapinan</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Vielä onnekkaampi kuin Crassus oli <i>Pompē´jus</i>. Hän kukisti
-ensin Välimeren <em class='gesperrt'>merirosvot</em>, jotka häiritsivät viljankuljetusta
-Roomaan, ja voitti sitten <i>Mitradateen</i>, joka oli aloittanut
-uuden sodan Roomaa vastaan. Päätettyään Mitradateen sodan
-v. 64 e. Kr. Pompejus yhdisti maakuntina Rooman valtakuntaan
-<em class='gesperrt'>useimmat Vähän-Aasian maista</em> sekä lisäksi <em class='gesperrt'>Syyrian</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_182'>182</span>
-<img src='images/kuva_109.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 109.</i> Cicero pitämässä puhetta Catilinaa vastaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Enimmän levottomuutta herätti Roomassa kolmas yksinvallan
-tavoittelija <i>Catilī´na</i>. Tämä rappiolle joutunut ylimys muodosti
-laajan salaliiton, joka aikoi väkivaltaisesti kumota Rooman hallitusmuodon.
-Valpas konsuli <i>Cĭ´cero</i> sai kuitenkin hänen aikeensa ajoissa
-ilmi. Salaliittolaisten sotajoukkoa vastaan lähetettiin armeija, joka
-verisessä taistelussa pääsi voitolle. Taistelussa kaatui Catilinakin.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Catilinan salaliitto.</strong> Sallustius valittaa, että paha tapainturmelus
-Sullan aikoina oli päässyt vallalle Rooman ylimystön keskuudessa.
-»Kun kerran oli tultu niin pitkälle, että rikkaus tuotti kunniaa ja
-sitä seurasi maine, valta ja vaikutus, niin siveellinen voima kadotti
-kaiken viehätyksensä ja köyhyyttä ruvettiin pitämään häpeällisenä,
-epäitsekkyyttä pahansuopuutena. Näin nuoret roomalaiset muuttuivat
-rikkauksien johdosta ylellisiksi, itaroiksi ja ylimielisiksi. He nylkivät
-ja mässäyksissä taas kuluttivat, minkä olivat nylkeneet. He
-pitivät aina omat rikkautensa vähäisinä ja himoitsivat toisten omaisuutta.
-Heissä ei ollut säädyllisyyttä eikä häpeätä, ja he pitivät jumalallista
-ja inhimillistä oikeutta pilkkanaan.»</p>
-
-<p class='c012'>Tällainen mies oli myös <i>Catilīna</i>. Hän kuului erääseen arvokkaaseen
-optimaattisukuun, mutta oli juomingeissa, uhkapeleissä ja irstaassa
-<span class='pageno' id='Page_183'>183</span>elämässä tuhlannut omaisuutensa. Hänen ympärilleen keräytyi muita
-kevytmielisiä ylimysnuorukaisia. Aluksi nämä turmeltuneet miehet koettivat
-testamentinväärennyksillä, salamurhilla ja petoksilla
-hankkia varoja mässäysten jatkamiseen. Mutta kun heidän rikoksensa
-alkoivat käydä ilmi ja heidän ylellinen elämänsä vaati yhä
-uusia varoja, he olivat valmiit auttamaan Catilinaa hänen kumousyrityksissään.
-Sovittiin siitä, että Catilina oli tehtävä yksinvaltiaaksi,
-hänen vastustajansa merkittäisiin murhaluetteloihin ja salaliittolaiset
-jakaisivat keskenään valtion virat ja maakunnat.</p>
-
-<p class='c012'>Konsulina oli tähän aikaan <i>Cĭ´cero</i>, Rooman suurin kaunopuhuja.
-Puhetaitonsa, oppinsa ja rehellisyytensä takia hänen oli onnistunut
-kohota virkauralla aina ylimmälle asteelle saakka, vaikka hän ei
-kuulunut optimaatteihin, vaan ritarisäätyyn. Hänen silmämääränään
-oli tasavaltaisen hallitusmuodon pysyttäminen voimassa.
-Niinpä hän pontevasti esiintyi Catilinan ja hänen kannattajiensa kumousyrityksiä
-vastaan ja sai urkkijoiden avulla selkoa heidän salavehkeistään.
-Mutta kun hänellä ei ollut sitovia todistuksia heidän
-rikollisuudestaan, hän ei uskaltanut vangita heitä, vallankin kun
-salaliittolaisten joukossa oli useita senaattorejakin. Aluksi hän siis
-tyytyi siihen, että Forumilla ja senaatissa piti kiihkeitä puheita Catilinaa
-vastaan. Koska hän oli Rooman paras puhuja, hän saikin
-täten Catilinan epäluulon alaiseksi. Eräässä puheessaan hän puhkesi
-sanomaan: »Kuinka pitkälle, Catilina, käytätkään väärin kärsivällisyyttämme?
-Eikö ollenkaan käy tunnollesi kansan pelko, eikö
-se, että tätä paikkaa on täytynyt senaatin istuntoa varten suojella
-mitä voimakkaimmin? Eikö sekään, minkä voit lukea läsnäolijain
-kasvojen ilmeistä? Etkö huomaa, että kaikilla jo on tiedot salaliitostasi?
-Voi aikoja! Voi tapoja! Senaatti nämä asiat tietää, konsuli
-näkee; ja kuitenkin on tuo mies vielä hengissä! Hengissäkö vain?
-Ei; hän tulee vielä senaattiinkin, ottaa osaa yleisten asiain käsittelyyn
-ja samalla tarkastelee meitä katseellaan merkiten meidän joukostamme
-murhateuraansa. Jo aikoja sitten olisi sinut, Catilina, pitänyt
-konsulin määräyksestä viedä kuolemaan; sinuun itseesi olisi pitänyt
-ampua kaikki ne surman nuolet, joita sinä kaikkien meidän pään
-varalle jo pitkän aikaa olet teroitellut.»</p>
-
-<p class='c012'>Vihdoin Cicero sai riittäviä todistuksiakin. Muutamat maakuntalaiset,
-jotka kävivät Roomassa valittamassa maaherransa kiskomisesta,
-joutuivat tekemisiin Catilinan kanssa. Tämä lupasi parantaa
-heidän tilaansa, jos he nostattaisivat kansalaisensa häntä avustamaan
-tasavallan kukistamiseksi. Maakuntalaiset pyysivät Catilinalta kirjallisen
-sitoumuksen viedäkseen sen muka kansalaistensa nähtäväksi.
-Mutta he antoivatkin sen Cicerolle. Nyt oli Cicero asiastaan varma.
-Hän lähetti heti sotajoukon matkalle ja salaliittolaiset voitettiin.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_184'>184</span>Pontevan esiintymisensä johdosta Cicero sai kiitollisilta kansalaisilta
-nimen »isänmaan isä».</p>
-
-<h4 class='c010'>CAESAR.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Caesarin nuoruus.</strong> Crassus, Pompejus ja Catilina eivät onnistuneet
-yksinvaltaisissa pyrkimyksissään. Mutta heidän kilpailijansa
-<i>Gājus Jūlius Caesar</i> [kē´sar] oli heitä onnekkaampi. Tämä lahjakas
-ylimys liittyi jo nuorena kansanpuolueeseen. Aluksi hän ei tullut
-huomatuksi valtiollisessa elämässä, sillä hän huolehti parhaastaan
-opinnoistaan. Mutta kun hän astui julkisuuteen, hän piankin veti
-kaikkien huomion puoleensa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Gallian retki (58–51).</strong> Caesar hankki tavattomalla anteliaisuudella
-kansan suosion. Siitä huolimatta hän ymmärsi, ettei hänellä
-vielä ollut tarpeeksi mainetta voidakseen saavuttaa yksinvaltiutta.
-Hän liittyi sen tähden Crassukseen ja Pompejukseen solmien heidän
-kanssaan <em class='gesperrt'>ensimmäisen triumviraatin</em>
-(»kolmen miehen liiton») vuonna 60 e. Kr.
-Jokaisella triumvirillä oli niin paljon puoluelaisia,
-että heillä yhteensä oli ehdoton ylivalta
-kansankokouksessa. Ystäviensä avulla Caesar
-pääsi konsuliksi ja sitten tämänpuoleisen Gallian
-maaherraksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_110.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 110.</i> Gallialainen päällikkö.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Juuri tätä Caesar oli toivonut. Tuskin
-hän oli saapunut maakuntaansa, kun hän jo
-varusti sotajoukon ja lähti taistelemaan Gallia
-transalpinan kelttiläiskansoja vastaan. Taistelut
-kestivät kahdeksan vuotta (58–51), mutta
-silloin koko tuo laaja maa Reiniin saakka
-olikin saatettu Rooman valtaan.</p>
-
-<p class='c007'>Gallian sodassa Caesarin erinomainen sotapäälliköntaito
-tuli näkyviin. Hän sai ennen
-pitkää jalkeille kymmenen legioonaa, jotka olivat
-häneen niin kiintyneet, että jokainen sotilas
-oli valmis kuolemaan hänen puolestaan.
-<span class='pageno' id='Page_185'>185</span>Hän kohtelikin lempeästi miehiään, otti osaa heidän harjoituksiinsa,
-palkitsi heitä heidän kunnostautuessaan ja jakoi heidän kanssaan
-surut ja ilot. Mutta samalla hän vaati heiltä ehdotonta kuuliaisuutta.&thinsp;—&thinsp;Viholliset
-hän taas osasi hajoittaa ja tehdä keskenään
-eripuraisiksi. Näin hänellä aina oli vain muutamia heimoja erältään
-vastassaan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Toinen kansalaissota (49–45).</strong> Gallian sodan aikana triumviraatti
-Crassuksen kuoleman johdosta oli hajonnut. Sen jälkeen molempien
-jäljelle jääneiden triumvirien ystävyys pian kylmeni. Pompejus
-ei voinut sietää, että Caesaria ja hänen urotöitään aina kiiteltiin.
-Kateudessaan hän sai senaatin määräämään, että Caesarin
-oli luovuttava sotajoukostaan. Tähän ei Caesar kuitenkaan suostunut,
-vaan lähti v. 49 legioonainsa johdossa marssimaan Roomaa
-kohti.</p>
-
-<p class='c007'>Näin alkoi <i>toinen kansalaissota</i>. Pompejus ja useimmat senaattorit
-lähtivät Kreikkaan. Caesar seurasi heitä ja voitti Pompejuksen
-sotajoukon <i>Fa´rsāloksen</i> taistelussa. Pompejus pakeni silloin
-Egyptiin, jossa hänet murhattiin. Caesarin oli vielä tämänkin jälkeen
-pakko taistella tasavallan kannattajia vastaan ensin Egyptissä,
-sitten Vähässä-Aasiassa, sen jälkeen Afrikassa ja lopuksi Espanjassa.
-Vuonna 45 hän oli voittanut viimeisenkin vastustajansa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Caesar yksinvaltiaana.</strong> Saavutettuaan yksinvallan Caesar koetti
-lempeydellä taivuttaa kansan puolelleen. Vangitut vastustajansa
-hän päästi vapaiksi, kohottipa useita heistä virkoihinkin. Samalla
-hän uutterasti harrasti valtakunnan parasta; olletikin hän
-esti maaherroja sortamasta maakuntalaisia. Annettiinpa useille
-maakuntalaisille kansalaisoikeudet, esim. kaikille tämänpuoleisen
-Gallian asukkaille. Myös ajanlaskun uudistus oli valtakunnalle
-suureksi hyödyksi. Siihen saakka noudatettu ajanlasku oli sekava
-ja virheellinen. Caesar saattoi etevien matemaatikkojen avustamana
-voimaan <em class='gesperrt'>juliaanisen kalenterin</em>, joka oli käytännössä
-uudelle ajalle saakka. Sen mukaan lasketaan vuodessa olevan 365
-päivää; mutta joka neljäs vuosi on karkausvuosi, joka käsittää
-366 päivää.&thinsp;—&thinsp;Monet suunnitelmat jäivät Caesarilta kesken,
-<span class='pageno' id='Page_186'>186</span>koska hän vain lyhyen ajan ehti hoitaa hallitusta ennen
-kuolemaansa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Caesarin kuolema.</strong> Caesarin viisaasta ja lempeästä hallituksesta
-huolimatta oli Roomassa sellaisia henkilöitä, jotka eivät voineet
-unohtaa tasavaltaa. Varsinkin kun kävi ilmi, että Caesar pyrki
-kuninkaan nimeä omistamaan, hänen vihamiestensä luku lisääntyi.
-Nämä tekivät <i>Brūtuksen</i> ja <i>Cassiuksen</i> johtamina salaliiton Caesarin
-henkeä vastaan, ja vuonna 44 e. Kr. hänet murhattiin senaatin
-kokoussalissa.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Caesarin sukuperä ja luonne.</strong> Ei yksikään Rooman tasavallan
-valtiomiehistä kohonnut sellaiseen valtaan ja maineeseen kuin <i>Gajus
-Jūlius Caesar</i> [kē´sar]. Hän polveutui vanhasta patriisisuvusta, joka perhetarinain
-mukaan johti alkuperänsä itse troialaisen Aeneaan pojasta.
-Hän sai oivallisen kasvatuksen, oppi käyttäytymään miellyttävästi
-ja kehittyi eteväksi puhujaksi. Aikaisin Caesar joutui likeisiin suhteisiin
-kansanpuolueen johtajiin. Hänen tätinsä oli ollut Mariuksen puoliso,
-ja itse hän nai erään mainitun
-puolueen johtajan tyttären. Sulla,
-joka epäluuloisesti katseli kaikkia lahjakkaita
-kansanpuoluelaisia, kiinnitti huomionsa
-Caesariinkin ja vaati häntä luopumaan
-puolisostaan. Kun Caesar ei siihen
-suostunut, Sulla uhkasi julistaa hänet
-lainsuojattomaksi, mutta vaikutusvaltaisten
-ystäviensä välityksellä Caesarin
-onnistui saada armo. Sullan kerrotaan
-tällöin lausuneen: »Pitäkää hänet sitten,
-mutta kyllä hän saattaa monta patriisia
-perikatoon, sillä hänessä on enemmän
-kuin yksi Marius!» Caesar piti kuitenkin
-paraimpana paeta Roomasta. Hän kävi
-Vähässä-Aasiassa ja Kreikassa täydentäen
-ahkerasti opintojaan. Palattuaan
-Roomaan hän aluksi tyytyi näyttelemään ensi osaa seuraelämässä,
-pani toimeen pitoja, käytti runsaasti hajuvesiä ja voiteita, sepitti
-runoja ja eli iloisesti Rooman kevytmielisen nuorison parissa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_111.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 111.</i> Caesar.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kuitenkin Caesarin rinnassa jo näihin aikoihin eli hehkuva kunnianhimo
-ja pyrkimys esiintymään käskijänä. Sitä todistaa muun muassa
-pari pientä tapausta. Kerran hän tovereineen matkusti erään italialaisen
-<span class='pageno' id='Page_187'>187</span>pikkukaupungin läpi. Nousi kysymys, oliko täälläkin vallanhimoa
-niinkuin Roomassa. »Varmaankin», Caesar vastasi, »minä ainakin
-tahtoisin mieluummin olla ensimmäinen täällä kuin toinen Roomassa.»
-Toisen kerran hän joutui merirosvojen käsiin. He vaativat hänen
-hengestään korkeat lunnaat. Kun Caesar kuuli lunastussumman määrän,
-hän väheksyi sitä, ja vaati, että se oli korotettava kahdenkertaiseksi.
-Odottaessaan, että ystävät kokoaisivat summan, Caesar
-eli merirosvojen parissa, ikään kuin hän olisi ollut heidän herransa,
-käski heidän pysyä hiljaa, kun hän laskeutui nukkumaan, ja
-luki heille runojaan; elleivät he niitä kiittäneet, hän uhkasi ristiinnaulita
-heidät kaikki vapaaksi päästyään. Viimein tuotiin lunnaat.
-Tuskin Caesar olikaan vapaana, ennen kuin hän kokosi joukon, voitti
-merirosvot, otti rahat heiltä takaisin ja ristiinnaulitutti heidät.</p>
-
-<p class='c012'>Ruumiiltaan Caesar ei ollut tukeva, mutta hän oli sopusuhtaisesti
-kehittynyt. Hänellä oli kotkannenä ja mustat säihkyvät silmät. Myöhemmin
-hän kävi laihaksi, kalpeaksi ja kaljupäiseksi. Kivulloisuudestaan
-huolimatta hän oli tottunut kaikenlaisiin rasituksiin; muun
-muassa hän ratsasti ja ui mainiosti.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Triumviraatti. Kansalaissota.</strong> Pian Caesar jätti huvitukset antautuakseen
-valtiomiestoimiin. Hän yleni virka-asteissa, ja vuodeksi
-62 hänet määrättiin Espanjan maaherraksi. Hän oli silloin pahasti
-velkaantunut, sillä kansan suosion hankkimiseksi hän oli pannut toimeen
-komeita pitoja ja miekkailuleikkejä sekä jaellut viljaa ilmaiseksi.
-Kerrotaanpa hänen järjestämissään näytännöissä satojen
-miekkailijain esiintyneen hohtavan hopeisissa varustuksissa. Kun
-hän nyt oli aikeissa lähteä maakuntaansa, niin hänen velkojansa,
-arvatenkin hänen vastustajainsa yllyttäminä, eivät tahtoneet päästää
-häntä matkalle. Mutta silloin upporikas <i>Crassus</i> meni hänen
-puolestaan takuuseen suunnattomasta summasta. Caesar lähti Espanjaan,
-voitti siellä sotamainetta ja palasi vuoden kuluttua varakkaana
-miehenä takaisin Roomaan.</p>
-
-<p class='c012'>Hän pyrki nyt konsuliksi. Hän tulikin valituksi, sillä Crassus
-kannatti häntä ja samoin <i>Pompējus</i>, joka Sullan kuoleman jälkeen oli
-jonkin aikaa Rooman vaikutusvaltaisin mies ja joka onnekkailla
-sodilla oli kohonnut suureen maineeseen. Riitaannuttuaan senaatin
-kanssa Pompejus auttoi nyt kansanpuolueeseen kuuluvaa Caesaria
-valta-asemaan. Caesar yhtyi sitten likeisemmin näihin vaikutusvaltaisiin
-auttajiinsa tehden heidän kanssaan v. 60 e. Kr. <em class='gesperrt'>ensimmäisen
-triumviraatin</em> eli »kolmen miehen liiton». Tarkoituksena
-oli vallan hankkiminen liittoutuneiden käsiin. Seuraukset näkyivät
-pian. Senaatin ja Pompejuksen välinen riita saatiin ratkaistuksi
-Pompejuksen eduksi, kun taas Caesar sai kansalta Alppien
-tämänpuoleisen Gallian viideksi vuodeksi.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_188'>188</span>Konsulivuotensa päätyttyä Caesar lähti maakuntaansa. Sinne
-tultuaan hän ryhtyi vuosikausia kestäviin sotiin Alppien tuonpuoleisessa
-Galliassa asuvia kansoja vastaan ja liitti koko tuon laajan maan
-aina Atlantin merta, Englannin kanaalia ja Rein-jokea myöten
-Rooman alueisiin. Samalla hän hankki itselleen sotamainetta sekä
-uskollisen sotajoukon.</p>
-
-<p class='c012'>Pian Caesarin ja Pompejuksen välit alkoivat kylmetä. Tosin
-triumvirit v. 56 uudistivat liittonsa, jolloin Caesarille annettiin maaherrantoimi
-Galliassa uudelleen viideksi vuodeksi; Pompejus sai samalla
-maakunnakseen Espanjan ja Crassus Syyrian yhtä pitkäksi ajaksi.
-Mutta Crassuksen saatua surmansa Syyriassa Pompejus, jonka mielen
-Caesarin voitot täyttivät kateudella, alkoi lähestyä senaattia ja ylimyspuoluetta.
-Viimein hän rupesi toimimaan suorastaan Caesaria
-vastaan.</p>
-
-<p class='c012'>Caesar tahtoi maaherrakautensa päätyttyä päästä toistamiseen
-konsuliksi. Hän hankki kansankokoukselta luvan hakea konsulinvirkaa
-poissaolevana sekä pitää sotajoukkojensa päällikkyyden, kunnes hän
-astuisi konsulinvirkaan. Mutta senaatti ei suostunut siihen, vaan vaati
-Caesaria valtiokirouksen uhalla määräpäivänä luovuttamaan maakuntansa
-ja laskemaan sotajoukkonsa hajalleen. Mutta Caesar ei antanut
-pelottaa itseään. Saatuaan tiedon senaatin päätöksestä hän kulki
-joukkoineen maakuntansa rajajoen Rubiconin yli huudahtaen: »Arpa
-on heitetty», ja läheni Roomaa. Uusi kansalaissota oli alkanut.</p>
-
-<p class='c012'>Pompejus oli kehunut senaatissa, ettei hänen tarvinnut kuin polkaista
-jalallaan maahan, saadakseen sotajoukon koolle. Mutta kun
-Caesar Galliasta marssi Italian alueelle, Pompejuksen kansansuosio
-ja valta näyttäytyikin kovin mitättömäksi. Kaikkialta vapaaehtoisia
-riensi Caesarin riveihin, ja niin Pompejuksen oli suin päin paettava
-Kreikkaan. Tänne keräytyi hänen luokseen kevytmielisiä, ylellisyyteen
-tottuneita ylimysnuorukaisia. <i>Fa´rsāloksen</i> luona syntyi taistelu.
-Caesar tiesi, miten arkoja ylimykset olivat hienosta hipiästään, ja siksi
-hän käski sotamiesten lyödä heitä kasvoihin. Tätä ylimykset eivät
-sietäneet, vaan lähtivät pakosalle. Pompejuksen rikas leiri kaikkine
-aarteineen joutui Caesarin valtaan. Tästä asiasta Caesar kirjoittaa
-muistelmissaan: »Pompejuksen leiristä löydettiin lehtimajoja lepovuoteineen,
-suuri esiin pantu rahamäärä, telttoja, joissa maa oli ruohoturpeilla
-peitetty&thinsp;—&thinsp;olivatpa muutamat teltat murattiköynnöksillä
-katetut&thinsp;—&thinsp;ja paljon muuta, joka todisti määrätöntä ylellisyyttä ja
-ehdotonta voitonvarmuutta, koska he siksi vähän epäilivät taistelun
-tulosta, että saattoivat ajatella niin joutavia nautintoja.»</p>
-
-<p class='c012'>Kreikasta Pompejus pakeni meritse Egyptiin toivoen saavansa
-siellä turvaa maan hallitsijalta. Mutta maihin noustessaan hänet
-murhattiin kavalasti alaikäisen <i>Ptolemaios</i> kuninkaan holhoojain toimesta.
-<span class='pageno' id='Page_189'>189</span>Pian murhan jälkeen Caesar saapui pieni joukko mukanaan
-Aleksandriaan. Kun hänelle näytettiin Pompejuksen päätä, hän
-kääntyi inhoten pois ja katseli kyynelsilmin murhatun sinettisormusta.
-Pompejuksen murhaajat olivat toivoneet saavuttavansa Caesarin
-ystävyyden, mutta tämä asettikin valtaistuimelle kuninkaan sisaren
-<i>Cleopa´tra</i>n, joka kauneudellaan oli hänet hurmannut.</p>
-
-<p class='c012'>Egyptiin Caesar sai tiedon, että Mitradateen poika <i>Farnă´kēs</i> oli
-aloittanut sodan Roomaa vastaan. Hän kiiruhti Vähään-Aasiaan ja
-suoritti sodan viidessä päivässä, jonka takia saattoikin lakonisesti
-ilmoittaa senaatille: »Tulin, näin, voitin.»</p>
-
-<p class='c012'>Mutta vielä oli innokkaita tasavaltalaisia, jotka jatkoivat taistelua
-Caesaria vastaan käsittäen hänen voittonsa merkitsevän tasavallan
-häviötä.</p>
-
-<p class='c012'>Näiden joukossa oli <i>Cato</i> nuorempi. Hän oli nuoruudestaan
-alkaen osoittanut ylevämielistä ja taipumatonta luonnetta. Kun
-Caesar Afrikassa oli voittanut vastustajiensa suuren sotajoukon,
-Cato päätti riistää itseltään hengen, ettei hänen tarvitsisi nähdä tasavallan
-perikatoa. Keskustellessaan muutamien ystävien kanssa sielun
-kuolemattomuudesta Cato tuli lausuneeksi joitakin sanoja, joiden
-johdosta nämä pääsivät selville hänen aikeistaan. He yrittivät
-ottaa häneltä miekan, mutta Cato sai heidät luopumaan tästä.
-Sen jälkeen hän vielä hetken itsekseen lueskeli Platonin filosofista
-teosta sielun kuolemattomuudesta. Sitten hän paneutui nukkumaan,
-ja aamulla herätessään hän miekalla lävisti rintansa. Hänen poikansa
-ja palvelijansa riensivät saapuville ja hakivat lääkärin, joka sitoi
-haavan. Mutta virottuaan Cato repi siteet pois, ja vähän ajan
-kuluttua hän heitti henkensä. Kun Caesar kuuli Caton kuolemasta,
-hän huudahti: »Olet riistänyt minulta onnen lahjoittaa sinulle henkesi.»</p>
-
-<p class='c012'>Palattuaan Roomaan Caesar vietti triumfin eli riemusaaton, joka
-oli loistavin, mitä Roomassa siihen asti oli nähty. Sen yhteydessä hän
-pani toimeen suurenmoisia juhlia ja jakoi suunnattomia lahjoja. Alhaisoa
-ruokittiin 22,000 pöydässä ja sen huvittamiseksi järjestettiin
-eläin- ja gladiaattorileikkejä, joissa muun muassa nähtiin 400 jalopeuraa.
-Jokainen sotamies sai suurehkon summan, jokainen aliupseeri kaksin
-verroin ja upseerit nelinkertaisen summan. 150,000 köyhälle
-kansalaiselle annettiin niin ikään rahalahja, viljasta ja öljystä
-puhumattakaan.</p>
-
-<p class='c012'><strong>Caesarin kuolema.</strong> Caesar oli nyt Rooman todellinen yksinvaltias,
-vaikkei hänellä ollutkaan yksinvaltiaan nimeä. Sekä senaatti että
-kansankokous noudattivat hänen tahtoaan. Suurta valtaansa Caesar
-<span class='pageno' id='Page_190'>190</span>käytti valtion menestykseksi. Siitä huolimatta hänellä oli kiivaita
-vastustajia. Toiset kadehtivat hänen valtaansa, toiset surivat tasavallan
-häviötä. Viimein tehtiin hänen henkeänsä vastaan salaliitto,
-jonka johtajina olivat <i>Brūtus</i> ja <i>Cassius</i>.</p>
-
-<p class='c012'>Brutus oli jaloluontoinen mies ja Caesarin ystävä, mutta hän
-katsoi velvollisuudekseen vapauttaa maailman itsevaltiaasta. Cassius
-taas oli lahjakas, mutta luonteeltaan umpimielinen ja kateellinen.
-Sovittuna päivänä he muiden salaliittolaisten kanssa saapuivat senaatin
-istuntoon. Caesaria oli kyllä varotettu sinä päivänä kokoukseen
-menemästä, mutta hän ei tällaisia varotuksia ottanut huomioon.</p>
-
-<p class='c012'>Caesarin kuolemasta Plutarkhos kertoo seuraavasti: »Kun
-Caesar astui sisään, senaattorit kunnioittavasti nousivat seisomaan.
-Mutta Brutuksen ystävistä toiset asettuivat hänen istuimensa
-taakse, toiset taas menivät häntä vastaan muka tehdäkseen hänelle
-anomuksen. Caesar asettui istumaan ja hylkäsi esityksen.
-Silloin eräs salaliittolaisista tarttui kahden käden hänen togaansa ja
-veti sitä, niin että kaula paljastui. Tämä oli sovittu hyökkäysmerkki.
-<i>Casca</i> iski ensimmäiseksi haavan niskaan, mutta se ei ollut kuolettava.
-Caesar kääntyi ja tarttui tikariin lujasti. Molemmat huusivat
-samaan aikaan, haavoitettu latinaksi: »Kirottu Casca, mitä sinä
-teet?» ja viimeksimainittu kreikaksi: »Veli, tule minulle avuksi!»
-Samassa kaikki salaliittolaiset paljastivat tikarinsa, sillä oli päätetty,
-että jokainen ottaisi osaa murhatyöhön. Siitä syystä Brutuskin iski
-yhden iskun Caesarin kupeeseen. Caesar puolustautui hetken muita
-vastaan, mutta nähtyään Brutuksen paljastettu tikari kädessä hän
-huudahti: »Sinäkin, Brutus!», veti togan päänsä yli ja antautui kohtaloonsa
-vastustamatta.</p>
-
-<h4 class='c010'>AUGUSTUS.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Octavianus ja Antonius.</strong> Ne, jotka luulivat murhaamalla
-Caesarin pelastavansa tasavallan, pettyivät. Hänen kuolemansa
-jälkeen ilmestyi uusia yksinvallan tavoittelijoita. Ensin eräs Caesarin
-sotapäälliköistä <i>Antō´nius</i> sai vallan. Mutta hänelle tuli
-vaarallinen kilpailija Caesarin ottopojasta <i>Octāviā´nuksesta</i>, joka
-oli vasta kahdeksantoistavuotias, mutta erittäin vallanhimoinen
-ja valtioviisas. Aluksi Octavianus taisteli Antoniusta vastaan,
-mutta ennen pitkää hän huomasi viisaammaksi solmia hänen sekä
-<i>Lě´piduksen</i> kanssa&thinsp;—&thinsp;hänkin Caesarin vanha asetoveri&thinsp;—&thinsp;<em class='gesperrt'>toi</em>-<em class='gesperrt'>sen
-<span class='pageno' id='Page_191'>191</span>triumviraatin</em> v. 43. Triumvirit panivat laajoja proskriptioita
-toimeen raivatakseen vastustajansa tieltään. Tällöin vanha
-Cicerokin sai surmansa.</p>
-
-<p class='c007'>Vielä olivat elossa Brutus ja Cassius, jotka Caesarin murhan
-jälkeen olivat lähteneet itäisiin provinsseihin ja siellä koonneet suuren
-sotajoukon. Heitä vastaan lähtivät nyt Octavianus ja Antonius,
-jotka voittivat heidät kahdessa <i>Fĭ´lippoi</i>n taistelussa. Silloin
-ensin Cassius ja sitten Brutus riistivät henkensä.</p>
-
-<p class='c007'>Ennen pitkää erotettiin Lepidus triumviraatista ja molemmat
-toiset jakoivat valtakunnan keskenään, niin että Octavianus sai
-länsimaat ja Antonius itämaat. Octavianus hallitsi taitavasti niitä
-maakuntia, jotka hän oli saanut osalleen, mutta Antonius vietti
-itämailla kevytmielistä elämää huveissa ja ylellisyydessä Egyptin
-nuoren kuningattaren <i>Cleopatra</i>n kanssa.</p>
-
-<p class='c007'>Vallanhimoinen Octavianus ei ajan pitkään tyytynyt läntisiin
-maakuntiin, vaan halusi saada Antoniuksenkin osuuden huostaansa.
-Antoniuksen kevytmielisestä elämästä ja huonosta hallituksesta
-hän sai sopivan sodan aiheen. <i>A´ktion</i>in luona suoritettiin v. 31
-e. Kr. ratkaiseva meritaistelu, joka päättyi Octavianuksen voittoon.
-Antonius ja Cleopatra pakenivat taistelusta Egyptiin, jossa riistivät
-henkensä. Silloin Egypti joutui Rooman valtaan v. 30 e. Kr.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Antonius ja Cleopatra.</strong> Caesarin kuoltua hänen alipäällikkönsä
-<i>Antō´nius</i> ja hänen sukulaisensa <i>Octāviā´nus</i> jakoivat vallan keskenään.
-Octavianuksen haltuun tulivat länsimaat, kun taas Antonius
-sai valtakunnan itäisen puoliskon hallittavakseen. Ensiksimainittu,
-joka oli yhtä tarmokas kuin vallanhimoinen, hoiti oivallisesti hallitustoimia,
-mutta Antonius heittäytyi Cleopatran seurassa päättömiin
-huvituksiin ja nautintoihin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_112.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 112.</i> Cleopatra.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Cleopatra oli viisas, mutta turhamainen ja
-vallanhimoinen nainen. Kauneudellaan hän sai
-Antoniuksen niin kokonaan lumoihinsa, että tämä
-unohti hallitustoimet ja ajatteli vain keinoja
-mielistelläkseen Cleopatraa. Päivät kuluivat toinen
-toisensa jälkeen yhtämittaisissa huveissa ja
-juhlissa. Kerran he löivät vedon, kumpi pitäisi
-kalliimmat pidot. Antonius hankki juhlapöytään
-itämaiden kaikki herkut. Cleopatra sen sijaan
-<span class='pageno' id='Page_192'>192</span>tarjosi aivan yksinkertaisia ruokia, mutta lopuksi hän ojensi
-Antoniukselle maljan, jossa oli etikkaan liuotettu monen miljoonan
-arvoinen helmi.&thinsp;—&thinsp;Kerran tuli Antoniuksen keittiöön vieras
-ja näki kahdeksan metsäkarjua vartaissa paistumassa. Hän arveli
-ihmeissään Antoniuksella varmaankin olevan paljon vieraita luonaan.
-»Ei suinkaan», keittäjä sanoi, »ainoastaan 12; mutta nämä karjut on
-pantu toinen toistansa myöhemmin paistumaan, että voisimme valita
-niistä maukkaimman sinä hetkenä, jolloin herramme suvaitsee aloittaa
-aterian.»&thinsp;—&thinsp;Välistä Antonius ja Cleopatra huvittelivat kalastamalla.
-Antoniuksella oli huono kalaonni, mutta hän käski sukeltajan
-kiinnittää koukkuun suuria lihavia kaloja. Cleopatra huomasi petoksen
-ja lähetti oman sukeltajansa mereen. Kun Antonius taas
-nosti ongen, oli koukussa suuri suolattu kala kaukaisilta vesiltä. Kaikki
-läsnäolijat purskahtivat nauramaan. Antonius punastui, mutta Cleopatra
-sanoi sukkelasti: »Anna meidän, pikkuruhtinasten, onkia kaloja;
-pyydystä sinä maita, kuninkaita ja kansoja!»</p>
-
-<p class='c012'>Muutamien vuosien kuluttua Octavianuksen ja Antoniuksen
-suhde rikkoutui. <i>Aktion</i>in meritaistelussa v. 31 e. Kr. Octavianus
-pääsi voitolle ja perusti sen jälkeen Rooman keisarivallan. <i>Augustuksen</i>
-nimellä hän on tunnettu Rooman ensimmäisenä
-keisarina.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_113.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 113.</i> Antonius.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Aktionin tappion jälkeen Cleopatra aikoi hylätä
-Antoniuksen pyrkiäkseen Octavianuksen
-ystäväksi. Hän kätkeytyi Antoniukselta ja
-levitti huhun olevansa muka kuollut. Tämä
-sanoma koski Antoniukseen niin kovasti, että
-hän syöksyi miekkaansa. Kohta hän kuitenkin
-sai kuulla Cleopatran vielä olevankin elossa.
-Hän kannatutti itsensä silloin Cleopatran luo.
-Mutta tämä osoittautui ynseäksi, ja hylättynä Antonius heitti henkensä
-Cleopatran jalkojen juureen. Kuningatar luuli nyt voivansa lumota
-Octavianuksen yhtä helposti kuin aikaisemmin hänen kilpailijansa.
-Nuori sankari pysyi kuitenkin kylmänä, vangitutti Cleopatran ja käski
-säilyttää häntä Roomassa vietettävää triumfia varten. Kun Cleopatra
-huomasi erehtyneensä laskelmissaan, hän hankki erään talonpojan
-välityksellä kaksi myrkyllistä käärmettä ja antoi niiden purra rintaansa.
-Ennen kuolemaansa hän lähetti Octavianukselle kirjeen,
-jossa pyysi tulla haudatuksi Antoniuksen viereen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Octavianus keisarina (31 e. Kr.-14 j. Kr.).</strong> Aktionin meritaistelun
-jälkeen Octavianus oli Rooman valtakunnan itsevaltainen
-hallitsija. Hän ei kuitenkaan ottanut diktaattorin tai kuninkaan
-<span class='pageno' id='Page_193'>193</span>arvonimeä, koska hän tiesi kansan niitä
-vihaavan. Hän käytti kasvatusisänsä
-nimeä <em class='gesperrt'>Caesar</em>, ja siitä on
-aikojen kuluessa muodostunut sana
-<em class='gesperrt'>keisari</em>. Senaatti antoi hänelle kunnianimen
-<i>Augu´stus</i>, joka merkitsee
-kunnianarvoinen. Tällä nimellä hän keisariksi
-tultuaan on eniten tunnettu. Mutta
-vaikka hän ei paljoa välittänyt arvonimistä
-ja ulkonaisesta loistosta, hän
-kuitenkin osasi hankkia itselleen kaiken
-vallan. Hän valitutti itsensä
-kaikkiin korkeihin virkoihin, kuten
-<em class='gesperrt'>censoriksi</em>, <em class='gesperrt'>konsuliksi</em>, <em class='gesperrt'>kansantribuuniksi</em>
-ja <em class='gesperrt'>ylimmäiseksi
-papiksi</em> sekä sotajoukon ylipäälliköksi
-eli <em class='gesperrt'>imperaattoriksi</em>.
-Kansankokous kadotti nyt merkityksensä, mutta senaattia Augustus
-piti arvossa, kuunnellen mielellään kokeneiden senaattorien neuvoja.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_114.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 114. </i>Augustuksen marmoripatsas.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Alkuaan Augustus oli kova ja kostonhimoinen. Mutta tultuaan
-yksinvaltiaaksi hän muutti käytöksensä. Hän pakottautui hillitsemään
-vihaansa ja armahtamaan vihollisiaan sekä oli ystävällinen
-ja hyväntahtoinen kaikille. Augustus eli yksinkertaisesti.
-Hänellä ei ollut hovia, vaan hän seurusteli muiden kanssa, ikään
-kuin he olisivat olleet hänen vertaisiaan. Myöhempien aikojen silmissä
-Augustus oli hyvän yksinvaltiaan perikuva. Kun hän
-kuoli, luultiin jumalien kohottaneen hänet vertaisenaan taivaaseen,
-ja senaatti määräsi, että häntä oli palveltava jumalana yli koko
-valtakunnan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rajojen turvaaminen.</strong> Augustus oli rauhaa rakastava hallitsija.
-Hänen mielestään valtakunta jo oli riittävän suuri. Mutta sillä ei
-kaikkialla ollut luonnollisia rajoja. Kaikki Augustuksen sodat tarkoittivat
-niiden hankkimista. Tärkeimmät hänen valloituksistaan
-olivat <em class='gesperrt'>Alppimaat</em>, joiden liittäminen Rooman valtakuntaan
-teki Tonavan pitkin pituuttaan rajajoeksi pohjoisia raakalaiskansoja
-<span class='pageno' id='Page_194'>194</span>vastaan. Germanian rajana pysyi yhä edelleen Rein. Idässä
-valtakunta ulottui Eufratiin, etelässä Aitiopiaan ja Saharaan, lännessä
-Atlantin mereen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_115.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 115.</i> Ryhmä praetoriaaneja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Valtakunnan turvaamiseksi rakennettiin
-pitkin rajoja vahvoja linnoituksia
-ja pitkiä valleja, joiden suojassa
-vihollishyökkäykset voitiin torjua.
-Järjestipä Augustus vakituisen armeijan,
-johon kuului 300,000 miestä.
-Tämä sotavoima oli jaettu 30 legioonaan,
-jotka sijoitettiin vahvoihin ololeireihin
-rajamaakuntiin. Niistä ovat useat nykyiset
-kaupungit, kuten Köln ja Wien,
-syntyneet.&thinsp;—&thinsp;Paitsi mainittuja joukkoja,
-oli keisarilla vielä henkivartiosto, <em class='gesperrt'>praetoriaanit</em>
-[prē-], Roomassa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maakuntien hallitus.</strong> Caesarin tavoin
-Augustuskin koetti lieventää niitä rasituksia,
-jotka painoivat maakuntalaisia. Jotteivät
-maaherrat enää voisi harjoittaa kiskomista,
-annettiin heille määrätty palkka,
-jota paitsi heidän toimintaansa tarkasti valvottiin.</p>
-
-<p class='c007'>Kaupan helpottamiseksi rakennettiin
-kaikkialle maakuntiin hyviä teitä ja siltoja.
-Näin valtakunnan alamaiset joutuivat vilkkaaseen
-yhteyteen toistensa kanssa. Tämä
-seikka, kuten myös roomalaisten sotajoukkojen
-sijoittaminen rajamaakuntiin, oli omiaan
-sulattamaan eri kansat toisiinsa. Valtakunnan
-länsiosissa latinan kieli työnsi kaikki
-muut syrjään, itäisissä maakunnissa taas kreikan
-kieli.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_116.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 116.</i> Roomalainen peninkulmapatsas keisariajalta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_195'>195</span>
-  <h4 class='c010'>ROOMAN SIVISTYKSEN KULTA-AIKA.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kulta-aika.</strong> Tasavallan loppuaikoina ja keisarikauden alussa
-Rooman sivistys oli korkeimmillaan. Roomalaiset sanoivat tätä ajanjaksoa
-sivistyksen <em class='gesperrt'>kulta-ajaksi</em>. Keisari Augustus avusti
-kirjailijoita ja taiteilijoita runsaasti. Useat hänen ystävistään
-ja neuvonantajistaan seurasivat hänen esimerkkiään. Varsinkin
-<i>Maecenas</i> [mēkē´nās] on tullut kuuluisaksi sivistysharrastuksistaan.
-Vielä meidän päivinämme sanotaan anteliasta tieteen- ja taiteen-suosijaa
-»mesenaatiksi».</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Tiede.</strong> Roomalaiset eivät olleet yhtä eteviä tiedemiehiä kuin
-kreikkalaiset. Parhaasta päästä he ilman muuta vain hyväksyivät
-sen, mitä kreikkalaiset opettivat. Vain harvojen tieteiden alalla he
-esittivät jotakin uutta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_117.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 117.</i> Cicero.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kulta-ajan kuuluisin <i>filosofi</i> oli
-<i>Cicero</i>, joka sitä paitsi oli tunnettu
-etevänä kaunopuhujana. Hän tuli kuuluisaksi
-varsinkin niistä puheista, jotka
-hän piti Catilinaa vastaan.</p>
-
-<p class='c007'>Toinen tieteenhaara, joka tällä aikakaudella
-saavutti korkean kukoistuksen
-Roomassa, oli <i>historia</i>. <i>Sallu´stius</i> kirjoitti
-Jugurthan sodasta ja Catilinan salaliitosta.
-<i>Caesar</i> julkaisi muistiinpanoja retkestään
-Galliaan ja toisesta kansalaissodasta.
-<i>Līvius</i> kirjoitti toista sataa nidosta
-käsittävän teoksen Rooman valtakunnan
-vaiheista kaupungin perustamisesta alkaen
-keisari Augustuksen aikoihin asti.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Runous.</strong> Rooman sivistyksen kulta-aikoina ei elänyt sellaisia
-tunnettuja näytelmänkirjoittajia kuin puunilaissotien loppuaikoina.
-Sen sijaan on tältä ajalta mainittava muutamia eteviä eepillisiä ja lyyrillisiä
-runoilijoita, jotka kirjoittivat kreikkalaisten esikuvien mukaan.
-<span class='pageno' id='Page_196'>196</span><i>Vergĭ´lius</i> kirjoitti muun
-muassa kuuluisan kertomarunon
-nimeltä <em class='gesperrt'>Aeneis</em> [ēnē´is].
-<i>Horā´tius</i> sepitti joukon tunnelmarunoja,
-joissa hän ylisti rauhallista
-maalaiselämää sekä kiitti hyväntekijöitään
-Augustusta ja Maecenasta.
-<i>Ōvĭ´diuksen</i> runokokoelmista
-on tunnetuin <em class='gesperrt'>Metamorfō´ses</em>-niminen
-sikermä, jossa kerrotaan
-kreikkalaisten tarujen mukaan
-tapauksista, jolloin tarunomaiset
-henkilöt ovat muuttuneet
-luontokappaleiksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_118.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 118.</i> Vergilius kahden runottaren seurassa. (Mosaiikki.)</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Kirjallisuuden kulta-aika.</strong> Keisari Augustuksen aikana eli Roomassa
-monta etevää runoilijaa. Kuuluisimmat olivat <i>Vergĭ´lius</i>, <i>Horātius</i>
-ja <i>Ōvĭ´dius.</i></p>
-
-<p class='c012'><i>Vergilius</i> kertoo Aeneis runoelmassa <i>Aeneas</i> [ēnē´ās] (kreik. Aine´ias)
-sankarin harharetkistä. Aeneas oli troialainen uros, joka Hektorin rinnalla
-erittäin urhoollisesti taisteli kreikkalaisia vastaan Troian sodan aikana.
-Troian palossa hän pääsi pakenemaan sortuvasta kaupungista, kantaen
-selässään vanhaa isäänsä ja taluttaen kädestä pientä <i>Jūlius</i> poikaansa.
-Rannassa hän tapasi joukon muita pakolaisia, astui heidän
-kanssaan laivoihin ja lähti etsimään uutta isänmaata. Äitinsä Venus
-jumalattaren suojaamana hän pelastui monesta vaarasta sekä saapui
-vihdoin Karthagoon, jossa <i>Dīdō</i> kuningatar hallitsi. Dido otti sankarin
-ystävällisesti vastaan. Kokonaisen vuoden Aeneas viipyi hänen
-luonaan. Kun uros vihdoin jumalien käskystä valmistautui jatkamaan
-matkaansa, kuningatar, joka oli suuresti ihastunut häneen, tuli
-aivan lohduttomaksi. Aeneaan ei kuitenkaan auttanut muu kuin
-totella jumalien käskyä. Silloin Dido suruissaan rakennutti rovion
-ja poltatti itsensä, sillä hän ei tahtonut elää ilman Aeneasta. Tämä
-jatkoi sillä välin harhailujaan. Vihdoin hän saapui Latiumin rannalle,
-jonne jumalat sallivat hänen pysähtyä. Hänen poikansa Julius
-perusti Alba Longan kaupungin ja tuli sen ensimmäiseksi kuninkaaksi.
-Hänestä polveutuivat Romulus ja Remus, Rooman kaupungin perustajat.
-Aeneaasta johtivat myös Julius suvun jäsenet juurensa. Siitäpä
-syystä oli Gajus Julius Caesarin ottopoikakin keisari Augustus
-muka tämän sankarin jälkeläisiä.</p>
-
-<p class='c012'>Runoilija <i>Horatius</i> oli mielipiteiltään epikurolainen. Hänen mielestään
-<span class='pageno' id='Page_197'>197</span>ihmisen ei tule tavoitella rikkauksia, kunniavirkoja ja sotaisia
-urotöitä, vaan hänen pitää nauttia elämästä vetäytymällä maalaiselämän
-rauhaan. Siellä hän saa kenenkään häiritsemättä tutkia filosofiaa
-tai muita tieteitä, sepittää omaksi ja ystäviensä huviksi runoja
-tai istuutua varjoisan puun juurelle kitaraansa soittamaan.
-Eräässä runossa, jonka hän kirjoitti ystävälleen Licĭ´niukselle, hän
-kiitteli tätä siitä kohtuudesta, jota hän noudatti, kun hän rehellisellä
-ja ahkeralla työllä torjui köyhyyden, mutta ei kuitenkaan
-ahnaasti heittäytynyt rikkauksien kokoamiseen. Runossa hän sanoo
-seuraavalla tavalla:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Elinohjees on, Licinius, oiva,</div>
-      <div class='line in2'>kun et temmeltäin pyri aavain myrskyyn,</div>
-      <div class='line in2'>etkä, väistääkses sitä, luovi rantaa</div>
-      <div class='line in2'>keskellä  luotoin.</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Ken se kultaiseen tasasuhtaan suostuu,</div>
-      <div class='line in2'>loat välttää hän lahotöllin kurjan,</div>
-      <div class='line in2'>avosilmin myös salit suuret, joita</div>
-      <div class='line in2'>karsaus katsoo.</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Elä uljain päin, ota miesnä vastaan</div>
-      <div class='line in2'>ajan ahdingot;&thinsp;—&thinsp;ja jos tuuli liian</div>
-      <div class='line in2'>kävi myötäiseks, ole viisas, reivaa</div>
-      <div class='line in2'>paisuvat purjeet!</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'><i>Ovidiuksen</i> Metamorfoses-kokoelmassa on runo nimeltään <em class='gesperrt'>Ekho
-ja Narkissos.</em> Runoelmassa kerrotaan ihmeen kauniista <i>Narkissos</i>
-nuorukaisesta. Eräänä päivänä puhelias luonnotar <i>Ēkhō´</i>
-eli <i>Kaiku</i> näki Narkissoksen hirviä metsästämässä, ja kohta hänessä
-syttyi sammumaton rakkaus tuohon kauniiseen nuorukaiseen. Hän
-olisi tahtonut puhutella lemmittyään, mutta kohtalo oli määrännyt,
-ettei Kaiku koskaan saanut aloittaa puhelua ihmisten kanssa, vaan
-ainoastaan vastata heidän kysymyksiinsä.</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Kerran retkillään Narkissos metsähän eksyi,</div>
-      <div class='line in2'>huus´, huhus toisille: »Hoi, tääll’ oon!» Heti vastasi Ekho:</div>
-      <div class='line in2'>»Tääll’ oon!» Kummastellen joka suunnalle katseli poika.</div>
-      <div class='line in2'>»Hoi, tule tänne!» hän huus; soi vastaus: »Oi, tule tänne!»</div>
-      <div class='line in2'>Taakseen katsehen loi Narkissos. »Miks mua kartat?»</div>
-      <div class='line in2'>vihdoin virkkoi hän, mutt’ sai sanat taas samat vastaan.</div>
-      <div class='line in2'>Pitkitti Narkissos vain, Kaiun leikistä pettyin:</div>
-      <div class='line in2'>»Toisemme kohdatkaamme!» ja tuskin vastaus koskaan</div>
-      <div class='line in2'>riemuisammin raikuu kuin tähän taas sama pyyntö.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_198'>198</span>
-<img src='images/map_rooman_valtakunta.jpg' alt='ROOMAN VALTAKUNTA' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c017'><span class='pageno' id='Page_200'>200</span>Nyt Ekho riensi Narkissoksen luo tahtoen syleillä häntä, mutta kun
-nuorukainen näki luonnottaren, hän karkotti hänet suuttuen luotaan.
-Tämän tapauksen johdosta Ekho suri niin, että ruumis kuihtui ja
-katosi. Ääni vain jäi jäljelle. Sen kuulemme usein vielä nytkin, kun
-huudahdamme metsään.&thinsp;—&thinsp;Mutta eipä käynyt Narkissoksen sen
-paremmin. Kerran hän väsyneenä heittäytyi lepäämään metsän siimekseen
-hopeankirkkaan lähteen partaalle. Janoaan sammuttaakseen
-hän kallistui lähteen yli juomaan. Silloin hän näki veden kalvossa
-ihanat kasvot. Hän ei ymmärtänyt niitä omaksi kuvakseen, vaan
-jäi ihastuneena tuijottamaan noihin säihkyviin silmiin, voimatta kääntää
-katsettaan muualle. Siinä hän istui istumistaan, räväyttämättä
-silmää ja liikuttamatta jäsentä. Vihdoin hän alkoi surkastua;
-uupuen kallistui pää nurmikolle, silmät painuivat umpeen, ja
-henki pakeni rinnasta. Seuraavana aamuna oli jäljellä vain vaalean
-kellertävä kukka, jonka hohtavan valkeat terälehdet kurottautuivat
-auringon valoa kohti. Narkissoksesta oli tullut ihana narsissi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_119.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 119.</i>Forum, suunniteltuna semmoiseksi kuin se oli keisariaikana.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuvaamataiteet.</strong> Italiasta on löydetty koko joukko kuvanveistoksia
-ja joitakin seinämaalauksiakin. Niistä ovat paraiten
-onnistuneet roomalaisia esittävät muotokuvat. (Roomalaisia korkokuvia
-<span class='pageno' id='Page_201'>201</span>ovat esim. kuv. 103 ja 115, rintakuvia taas esim. kuv.
-99 ja 117).</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_120.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 120.</i> Roomalainen koulu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Rakennustaiteenkin alalla roomalaiset ovat paljon oppineet
-kreikkalaisilta. <em class='gesperrt'>Pylväiden</em> runsas käyttäminen esim. on laina
-Kreikasta. Etruskeilta he taas oppivat <em class='gesperrt'>holvien</em> rakentamisen,
-minkä tähden heidän rakennuksissaan tavataan holvikaaria, joita
-kreikkalaiset alkuaan eivät käyttäneet. Usein he vielä päättivät
-rakennuksensa suurella <em class='gesperrt'>kuvulla</em> eli <em class='gesperrt'>kupolilla</em>.&thinsp;—&thinsp;Roomalaisilla
-oli useammanlaisia julkisia rakennuksia kuin kreikkalaisilla.</p>
-
-<p class='c007'><i>Temppelit</i> olivat yleensä paljoa suuremmat kuin Kreikassa.
-Tunnetuin kaikista Rooman temppeleistä oli Augustuksen rakentama
-<i>Pāntheon</i>, »kaikkien jumalien temppeli».</p>
-
-<p class='c007'><i>Basilikat</i> olivat pitkänomaisia nelinurkkaisia rakennuksia, joissa
-tuomioistuimet pitivät istuntonsa ja joihin ritarit keräytyivät keskustelemaan
-tavarain hinnoista ja muista liikeasioista. Myöhemmin
-kristityt alkoivat pitää kokouksiaan niissä, joten niistä vähitellen
-tuli kristillisiä kirkkoja.</p>
-
-<p class='c007'><i>Amfiteatterit</i> olivat soikion muotoisia rakennuksia eläintaisteluja
-varten. Ne muistuttivat kahta yhteenrakennettua teatteria. Keskellä
-oli hiekoitettu <em class='gesperrt'>areena</em>, jossa taistelut suoritettiin, ja kaikilla
-<span class='pageno' id='Page_202'>202</span>puolilla kohosivat istumarivit, yleten yhä taustaa kohti. Tunnetuin
-amfiteatteri oli Rooman <i>Colossē´um</i>, joka rakennettiin muutamia
-vuosikymmeniä Augustuksen kuoleman jälkeen.</p>
-
-<p class='c007'><i>Sirkuksia</i> eli kilpa-ajoratoja rakennettiin muihinkin kaupunkeihin
-kuin Roomaan. <i>Circus
-maximus</i> koristettiin entistä
-muhkeammaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_121.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 121.</i> Roomalaisen vesijohdon rauniot.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kylpylaitokset eli <i>thermit</i>
-tulivat keisariajalla
-Rooman ja muidenkin kaupunkien
-upeimmiksi rakennuksiksi.
-Ne olivat alaltaan
-niin laajat, että ne
-käsittäisivät kokonaisia kaupunginosia
-meikäläisissä
-kaupungeissa.</p>
-
-<p class='c007'>Vesijohdot eli <i>aqvaeduktit</i>
-[akvēduktit] johtivat jopa
-monien peninkulmien takaa Roomaan
-raikasta ja terveellistä vettä
-suuriin vesisäiliöihin, joista asukkaat
-saivat sitä noutaa. Vesijohtokanavat
-kulkivat usein korkeiden
-holvitettujen siltarakenteiden
-päällä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_122.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 122. </i>Triumfikaari.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'><i>Triumfikaaret</i> olivat kunniaportteja,
-joiden läpi triumfin
-viettäjät seurueineen ajoivat.
-Ne olivat korkokuvilla ja kirjoituksilla
-koristetut.</p>
-
-<p class='c007'><i>Hautarakennukset</i> olivat toisinaan
-palatsien kokoisia. Niinpä
-keisari Hadrianuksen hautarakennus
-myöhemmin voitiin sisustaa
-linnoitukseksi. Pienemmätkin hautarakennukset olivat upeita.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_203'>203</span>□ <strong>Roomalaisten huvitukset.</strong> Kreikkalaiset olivat hartaita näyttämötaiteen
-ystäviä. Roomalaiset katselivat mieluummin miekkailijoita.
-Miekkailuja ja eläintaisteluja toimeenpantiin varta vasten
-rakennetussa <i>Colossē´um</i>issa, jossa oli istumasijoja 50,000 hengelle.
-Areena oli erotettu katsojapaikoista leveällä kanavalla, jonka yli pedot
-eivät päässeet hyppäämään. Areenan
-toisessa päässä oli keisarin aitio sekä sen
-molemmin puolin Vestan neitsyiden
-ja ulkomaisten lähettilästen aitiot.
-Näiden jälkeen seurasivat senaattorien
-penkkirivit. Niiden takana oli ritarien
-istumapaikat ja sitten muun yleisön.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_123.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 123.</i> Hadrianuksen hautamuistomerkki Roomassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Toisinaan tuotiin areenalle villieläimiä:
-leijonia, tiikereitä, sarvikuonoja,
-elefantteja jne., jotka taistelivat keskenään.
-Joskus pantiin toimeen suuria
-metsästyksiä, jolloin tapettiin joukoittain
-kirahveja, strutseja, gaselleja ym.
-eläimiä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_124.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 124.</i> Rooman Colosseum.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Mutta eipä tyydytty vain eläintaisteluihin.
-Myöskin ihmiset
-mittelivät voimiaan
-areenalla. Rotevia
-orjia, joita sanottiin <em class='gesperrt'>gladiaattoreiksi</em>,
-harjoitettiin erityisissä gladiaattorikouluissa
-vartavasten näitä voimanäytöksiä
-varten. Ennen kuin gladiaattorit
-ryhtyivät keskenään
-taistelemaan, he pysähtyivät
-keisarin aition
-eteen ja huusivat: »Terve,
-keisari, kuolemaan menevät
-tervehtivät sinua!»
-Muutamat gladiaattorit olivat
-olevinaan kalamiehiä;
-heillä ei ollut muita aseita kuin verkko ja pitkä kolmikärki. Toiset
-olivat sotilaiksi pukeutuneet; heillä oli haarniska, kilpi ja lyhyt miekka.
-Välistä kokonaiset gladiaattoriryhmät taistelivat keskenään. Ennen
-kuin voittaja antoi vastustajalleen kuoliniskun, hän loi katseensa
-yleisöön. Jos yleisö tahtoi pelastaa voitetun, se käänsi peukalonsa
-ylös. Tavallisesti roomalaiset kuitenkin osoittivat maata kohti, ja silloin
-<span class='pageno' id='Page_204'>204</span>voittaja upotti miekkansa toisen rintaan. Tämän jälkeen tuli
-Manalan lauttamieheksi pukeutunut palvelija, joka hehkuvalla raudalla
-koetteli makaavan haavoja. Jollei tämä mitenkään hätkähtänyt,
-hän oli kuollut. Silloin lauttamies iski häneen koukun ja laahasi hänet
-ulos areenalta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_125.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 125.</i> Roomalaiset kilpa-ajot.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Useasti suljettiin pahantekijöitä areenalle petojen raadeltaviksi
-Ärsytetyt villihärät, verenhimoiset tiikerit tai muut villieläimet päästettiin
-heidän kimppuunsa. Myöhemmin annettiin monesti kristittyjenkin
-täten kärsiä tuskallinen kuolema.</p>
-
-<p class='c012'>Keisariajalla kilpa-ajotilaisuudet <i>sirkuksissa</i> muuttuivat paljon meluisammiksi
-kuin aikaisemmin. Yleisö oli jakautuneena eri puolueihin, sinisiin,
-viheriäisiin jne. ajajien käyttämien pukujen mukaan. Ennen
-kilpa-ajoja lyötiin vetoa siitä, kuka voittaisi. Kun ajajat sitten lähenivät
-päämääräänsä, katsojat innoissaan nousivat paikoiltaan, huusivat
-ja huitoivat käsiään. Häviävän puolueen ystävät puhkesivat
-kirouksiin, toiset huusivat heille pilkkasanoja, ja melu sirkuksessa
-oli suunnaton.</p>
-
-<p class='c012'>Vanhan ajan lopussa alettiin sirkuksessa esittää muutakin
-kuin kilpa-ajoja. Nuoralla tanssijat, temppujen tekijät, villieläinten
-kesyttäjät, tanssijattaret ym. esiintyivät toinen toisensa jälkeen.
-<span class='pageno' id='Page_205'>205</span>Roomalaiset rakastivat ylenmäärin <i>kylpyjä</i> ja he vetelehtivät kylpylaitoksissa
-eli thermeissä päivät päästään.</p>
-
-<p class='c012'>Rikkailla roomalaisilla oli suuret kylpylät oman palatsinsa yhteydessä,
-mutta köyhemmät käyttivät julkisia kylpylaitoksia. Nämä olivat
-kauniisti, jopa ylellisesti sisustetut marmoripylväillä, mosaiikkilattioilla
-ja kalliilla taidemaalauksilla. Thermeissä oli liuta valtion orjia,
-joista toiset toimivat lämmittäjinä, toiset vartioivat kylpijöiden vaatteita
-ja toiset hieroivat heitä hyvänhajuisilla öljyillä. Ennen kylpyä
-useimmat harjoittivat urheilua kylpylaitoksen yhteydessä olevilla suurilla
-urheilukentillä. Tämän jälkeen he heittäytyivät suuriin uima-altaisiin,
-joissa oli kuumaa, haaleata tai kylmää vettä, mitä vain kukin halusi.
-Useat kulkivat vuoron perään altaalta altaalle. Kuumaa vettä ei kuitenkaan
-ollut kaikkina vuorokauden aikoina saatavissa, vaan kuuman kylvyn
-aika ilmoitettiin kellonsoitolla. Muutamat eivät ollenkaan käyttäneet
-uima-altaita, vaan ottivat mieluummin ammekylpyjä. Toiset taas
-olivat ihastuneita hiotuskylpyihin. Jokainen voi valita, mikä hänelle
-oli mieluisinta.&thinsp;—&thinsp;Olipa kylpylaitosten yhteydessä vielä luentosaleja,
-joissa oppineet pitivät esitelmiä ja runoilijat lukivat julki teoksiaan.
-Toisin paikoin oli amfiteattereja tai teattereja, toisaalla taas
-kirjastoja. Useat roomalaiset viettivät puolet päivästään thermeissä.
-Vähitellen niistä tuli vetelehtimispaikkoja, jotka olivat omiaan veltostuttamaan
-roomalaisia.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Miten ylhäinen roomalainen vietti päivänsä.</strong> Kaikki roomalaiset,
-rikkaat niinkuin köyhätkin, nousivat päivän sarastaessa. Pukeuduttuaan
-tunikaansa isäntä kokosi perheensä ja palvelijansa kotijumalien
-pyhäkköön, lausui lyhyen rukouksen sekä uhrasi hyppysellisen
-jyviä. Atriumiin kokoontui sillä välin joukko odottavaa väkeä. Toisinaan
-siellä oli joku isännän säätytovereista, joka toivotti hänelle
-onnea virkanimityksen tai muun merkkitapauksen johdosta. Mutta
-parhaasta päästä nuo odottajat olivat <em class='gesperrt'>klienttejä</em>. Roomassa oli
-tapana, että rikkaat keräsivät ympärilleen köyhiä kansalaisia, jotka
-taputtivat käsiään heidän puheilleen, seurasivat heitä heidän kulkiessaan
-kaduilla ja tekivät heille muitakin palveluksia. Näitä kansalaisia
-sanottiin klienteiksi. Heidän isäntänsä antoivat heille vastalahjaksi
-vanhoja vaatteita, kutsuivat heidät silloin tällöin aterialle
-jne.&thinsp;—&thinsp;Isäntä lähti nyt atriumiin, vaihtoi muutamia sanoja klienttiensä
-kanssa sekä vetäytyi sitten työhuoneeseensa tarkastamaan tilikirjojaan,
-neuvottelemaan kartanoittensa hoitajien kanssa sekä suorittamaan
-muita esiintyviä askareita. Kaikki tämä kulutti pari tuntia.</p>
-
-<p class='c012'>Syötyään kevyen aterian: viiniin kastettua leipää, hunajaa ja
-taateleita ylimys otti togan yllensä ja lähti kaupungille orjien ja klienttien
-saattamana. Jos hänellä oli pitkä matka kuljettavana, hän kannatti
-<span class='pageno' id='Page_206'>206</span>itseään kantotuolissa. Milloin hänellä oli oikeusjuttu ajettavana,
-hän lähti johonkin Forumin varrella olevaan basilikaan antamaan
-selityksensä praetorille. Tasavallan aikana hän useasti kävi
-kansankokouksessa, mutta keisarikaudella se enää tapahtui harvoin.
-Senaatin kokouksissa hän sen sijaan kävi yhä edelleen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_126.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 126.</i> Roomalaista katuelämää.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Noin kello 12 ylimys palasi kotiinsa suurusta syömään. Ateria
-käsitti lihaa, vihanneksia, hedelmiä ja viiniä. Nyt hän tavallisesti
-piti lyhyen ruokalevon. Sitten seurasi ruumiinharjoituksia joko kotona
-tai harjoituskentällä ulkona kaupungissa. Sen jälkeen tuli kylpy,
-jonka varakkaimmat ottivat kotona, muut yleisissä kylpylaitoksissa.
-Myöhään iltapäivällä nautittiin pääateria, joka vastasi meidän päivällistämme.
-Se oli useasti kallis ja ylellinen. Jos oli vieraita, voitiin
-pitoja jatkaa kauan aterian jälkeen. Mutta tavallisissa oloissa roomalainen
-pani aikaisin levolle, sillä valaistus oli niin huono, ettei haluttanut
-istua iltaisin ylhäällä.</p>
-
-<p class='c012'>Naisten asema oli Roomassa paljon parempi kuin Kreikassa.
-Naiset eivät ainoastaan huolehtineet taloudesta, vaan he ottivat miesten
-kanssa osaa seuraelämään, olipa monella naisella vaikutusvaltaa
-valtion hallinnossakin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_207'>207</span>
-<img src='images/kuva_127.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 127.</i> Pompejin häviö.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Vesuviuksen purkautuminen.</strong> Roomalaisten elämästä sekä heidän
-rakennuksistaan ja yleensä koko heidän sivistyksestään on saatu
-tarkkoja tietoja erään surullisen tapauksen johdosta, joka sattui
-vuonna 79 j. Kr. Silloin purkautui Vesuvius, joka kauan aikaa
-oli ollut sammuksissa, haudaten allensa kolme kaupunkia, niiden
-joukossa <i>Pompē´ji</i>n. Purkautuminen tapahtui niin äkkiä, etteivät
-ihmiset päässeet pakenemaan, vaan laava ja tuhka yllätti monet
-keskellä heidän jokapäiväisiä toimiaan. Vesuviuksen purkauksesta
-roomalainen kirjailija <i>Plī´nius</i> nuorempi on antanut historioitsija Tacitukselle
-osoitetussa kirjeessä omiin näkemiinsä perustuvan kertomuksen.
-Hän asui äiteineen tuon tuhoisan luonnonmullistuksen tapahtuessa
-enonsa, kuuluisan luonnontutkijan Plinius vanhemman huvilassa,
-joka sijaitsi Napolin lahden rannalla. Näin hän kertoo:</p>
-
-<p class='c012'>Kello 1:n ajoissa i. p. äitini ilmoitti enolle, että oli näkyvissä
-suuri, oudonmuotoinen pilvi. Eno oli juuri ottanut aurinkokylvyn
-ja sen jälkeen kylmän kylvyn ja aterioituaan ruvennut jatkamaan
-tutkimuksiaan. Tämän kuultuaan hän pyysi sandaalinsa ja
-kapusi paikalle, josta saattoi hyvästi tarkastaa tuota merkillistä
-ilmiötä.</p>
-
-<p class='c012'>Pilvi kohosi joltakin vuorenkukkulalta, joka myöhemmin tunnettiin
-<span class='pageno' id='Page_208'>208</span>Vesuviukseksi, ja muistutti lähinnä puuta, joka ylhäällä haaraantui
-moneksi oksaksi. Se oli aika ajoin valkoinen, toisinaan lianvärinen
-ja kirjava, mikäli se kulloinkin lennätti muassaan maata ja tuhkaa.</p>
-
-<p class='c012'>Koska enoni oli luonnontutkija, tuntui hänestä tämä ilmiö mielenkiintoiselta
-ja lähemmän tutkimisen arvoiselta. Hän panetti kuntoon
-purjealuksen ja oli juuri lähdössä, kun saapui kirje eräältä
-Vesuviuksen juurella asuvalta roomattarelta. Uhkaavasta vaarasta
-pelästyneenä tämä pyysi enoani pelastamaan hänet meritse, koska
-se oli ainoa mahdollinen pakotie.</p>
-
-<p class='c012'>Enoni antoi nelisoutuisten lähteä matkaan ja kiiruhti pelastamaan
-ei ainoastaan kirjeen lähettäjää, vaan lukemattomia ihmisiä,
-joita rannikon luonnonihanuus oli houkutellut sinne asumaan. Hän
-riensi sinne, mistä muut pakenivat, ja purjehti suoraan kohti vaaraa,
-niin vapaana pelosta, että saneli muistiin merkittäväksi kaikki havaitsemansa
-onnettoman ilmiön vaihdokset.</p>
-
-<p class='c012'>Jo satoi tuhkaa laivoille, sitä lämpimämpää ja tiheämpää, mitä
-lähemmäksi tultiin, pian myös hohkakiveä sekä mustia, palaneita, tulen
-halkaisemia kiviä. Vuorelta syöksyvät kivilohkareet estivät maihin
-nousun. Hetken epäröityään hän virkkoi perämiehelleen:
-»Rohkea rokan syöpi» ja kehoitti ohjaamaan vähän syrjemmäksi,
-likellä olevaa <i>Stabiæ</i>n (stă´biē) kaupunkia kohden, jossa muuan hänen
-ystävänsä asui. Sielläkin oli vaara jo silmien edessä, ja enoni ystävä
-oli valmis lähtemään pakoon. Maihin noustuaan eno syleili ja lohdutti
-ystäväänsä, jonka jälkeen hän aterioitsi ja paneutui tyynenä
-levolle.</p>
-
-<p class='c012'>Sillä välin kohosi Vesuviukselta monesta kohdin valtavia liekkejä ja
-korkeita tulipatsaita, jotka yön pimeydessä näyttivät vielä kirkkaammilta.
-Pian alkoi sen talon pihalle, jossa
-enoni nukkui, kerääntyä niin paljon tuhkaa
-ja hohkakiveä, että kotvan kuluttua olisi
-makuuhuoneesta ollut mahdoton päästä
-ulos. Hänet herätettiin, ja hän yhtyi
-toisten seuraan, jotka olivat valvoneet
-koko yön.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_128.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 128.</i> Leipuri Paquius Proculus ja hänen vaimonsa.<br />Pompejista löydetty maalaus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Muualla oli jo päivä, mutta täällä oli
-yö, mustempi ja synkempi kaikkia öitä.
-Päätettiin neuvottelun jälkeen lähteä pakosalle,
-ja pakenijat sitoivat patjoja päälaelleen
-saadakseen suojaa putoilevia kiviä
-vastaan. Rannalla kohtasi heitä raivoisa
-vastatuuli, liekit lähenivät ja rikin haju
-täytti ilman. Toiset pakenivat kiireisesti,
-mutta enoni lankesi pitkäkseen ja pyysi
-<span class='pageno' id='Page_209'>209</span>ehtimiseen raikasta vettä. Kahden palvelijan tukemana hän nousi,
-mutta kaatui taas maahan luullakseni paksun savun tukahduttamana.
-Myöhemmin löydettiin hänen vammaton ruumiinsa puettuna
-samoihin vaatteisiin, jotka hänellä oli ollut yllään. Se muistutti
-enemmän nukkuvaa kuin kuollutta.</p>
-
-<p class='c012'>Näin Plinius kirjeessään Tacitukselle. Eräässä toisessa kirjeessä hän
-täydentää kuvaustaan, mainiten etäämpänäkin tulivuoresta maan huojuneen
-siihen määrään, että vaunut eivät pysyneet paikoillaan, vaikka
-kivillä tuettiin niiden pyöriä. Meri vetäytyi loitolle rannoilta. Ihmiset
-pakenivat huutaen ja valittaen, ja moni luuli ikuisen yön jo tulleen.
-Tuhkaa satoi niin tiheään, että sitä täytyi vähä väliä pudistaa
-pois vaatteistaan, ettei hautautuisi sen alle. Kun ilma lopulta seestyi
-ja aurinko pääsi valaisemaan maisemaa, niin näkyivät hirvittävän
-tuhon jäljet: koko seutu oli paksun tuhkakerroksen, ikään kuin luminietoksen,
-peitossa. Ja lähellä Vesuviusta oli kokonaista kolme kaupunkia
-tuhka- ja soraläjäin alle hautautuneina.</p>
-
-<p class='c012'>1700 vuotta Pompeji oli hautautuneena tuhkaan, mutta kun
-kerran 1700-luvulla kaivettiin perustusta taloa varten, työmiehet
-saivat esiin pylvään kauniisti koristetun pään. Kun he jatkoivat
-kaivauksia, paljastui kokonainen teatteri. Nykyjään useimmat kadut
-on avattu. Rakennukset ovat hyvästi säilyneet; seinien maalaukset
-ja porttien päällä olevat kirjoitukset näkyvät selvästi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_129.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 129.</i> Roomalaisia rahoja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Elinkeinot.</strong> Augustuksen ja seuraavien keisarien aikana vallinnut
-rauha oli omiaan kohottamaan
-elinkeinoja. <i>Maanviljelys</i>
-kehittyi varsinkin Afrikan ja Aasian
-provinsseissa. <i>Teollisuus</i> muodostui
-yhä enemmän suurteollisuudeksi.
-Sadat orjat työskentelivät suurissa
-leipomoissa, jalkinetyöpajoissa ja
-muissa tehtaissa. <i>Kauppa</i> kohosi
-ennen aavistamattomaan kukoistukseen.
-Rooman rinnalla oli
-monta muutakin mahtavaa kauppakaupunkia,
-ennen muita Aleksandria
-ja Antiokia. Kaikkialle perustettiin
-hyviä satamia ja oivallisia
-teitä. Valtakunta sai järjestetyn postilaitoksen.
-Rahat sekä pituus- ja
-<span class='pageno' id='Page_210'>210</span>painomitat määrättiin yhtäläisiksi valtakunnan kaikissa osissa. Rooman
-yleisimmäksi rahaksi tuli <em class='gesperrt'>sestertsi</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Tärkein Rooman tuontitavaroista oli <em class='gesperrt'>vilja</em>. Kaikki ihmiset tarvitsivat
-leipää, ja sadoilletuhansille jaettiin viljaa ilmaiseksi. Vilja tuotiin
-Rooman satamakaupunkiin <i>Ostia</i>an, josta se pienemmillä
-aluksilla kuljetettiin valtion ja yksityisten aittoihin Roomaan.
-Mutta Roomaan tuotiin paljon muitakin <em class='gesperrt'>ruokatavaroita</em>,
-kuten lihaa, juustoa, kalaa, hunajaa, hedelmiä, öljyä ja viiniä. Edelleen
-tuotiin <em class='gesperrt'>rakennusaineita</em>, puuta ja marmoria. Lisäksi
-tuli purppurakankaita Foinikiasta, nahkoja Mustan meren rantamilta,
-hopeata, tinaa ym. metalleja Espanjasta, norsunluuta Afrikasta
-jne. Rooman kauppiaat kävivät Intiassa ja Ceylonissa saakka.
-Heidän karavaaninsa tunkeutuivat kauas Aitiopiaan ja Saharan
-keitaisiin. Mustan meren satamissa he joutuivat tekemisiin niin monen
-kansallisuuden kanssa, että tarvitsivat toista sataa tulkkia.</p>
-
-<h4 class='c010'>ROOMA KEISARIKUNTANA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Juliaaniset ja flaaviset keisarit.</strong> Augustukselta ei jäänyt poikaa,
-joten keisarinarvo joutui hänen poikapuolelleen <i>Tiberiukselle</i>,
-jonka suku yli 50 vuoden pysyi vallassa. Nämä <i>juliaaniset</i>
-keisarit (14–68) olivat julmia ja luulevaisia hallitsijoita, joista toiset
-tuntuvat suorastaan huvikseen panneen toimeen ihmisteurastuksia.
-Juliaanisista keisareista viimeinen oli <i>Nĕ´ro</i>, jonka aikana tulipalo
-hävitti Rooman. Kun kansa epäili keisaria sen sytyttäjäksi,
-hän syytti kristittyjä ja pani toimeen ensimmäisen kristittyjen vainon.</p>
-
-<p class='c007'>Neron kuoleman jälkeen sotajoukko valitsi keisariksi <i>Flā´vius
-Vespāsiā´nuksen</i>, joka oli kunnollinen ja voimakas hallitsija. Hän
-rakennutti Roomaan Colosseumin, pani alulle Britannian valloittamisen,
-teki Palestiinasta maakunnan ja hävitti Jerusalemin. Vespasianuksen
-suku eli <i>flaaviset</i> keisarit hallitsivat lähes 30 vuotta
-(69–96). Heidän aikanaan tapahtui Vesuviuksen tuhoisa purkautuminen.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_211'>211</span>□ <strong>Caligula ja Nero.</strong> Augustuksen jälkeen hallitsi Roomaa monta
-kunnotonta keisaria. Mielettömin kaikista oli <i>Calĭ´gula</i>,
-joka esiintyi enemmän pahankurisen pojan kuin järkevän hallitsijan tavoin.
-Hän julisti itsensä ensin Venus jumalattareksi ja sitten Juppiteriksi.
-Useilta Juppiterin-patsailta hän hakkautti pään poikki, asettaen oman
-kuvansa entiseen runkoon. Mielihevoselleen hän rakennutti komean
-palatsin; hevosen seimi oli norsunluuta, ja peitteenä sillä oli purppuraloimi.
-Ajattelipa keisari jo hevosen valituttamista konsuliksi.
-Kerran Caligula rakennutti sillan, jonka yli hän itse ensin ratsasti,
-kutsuen kansaa seuraamaan hallitsijaansa. Silta oli
-kuitenkin rakennettu siten, että se hajosi suuren taakan alla. Keisari katseli
-nautinnokseen, miten veteen joutuneet ihmiset kamppailivat
-kuolemaa vastaan. Suuttuessaan kerran roomalaisiin Caligula lausui
-toivomuksen, että koko kansalla olisi vain yksi pää, niin että se
-yhdellä iskulla voitaisiin katkaista.</p>
-
-<p class='c012'>Keisari <i>Nĕ´ro</i>n ensimmäiset hallitusvuodet olivat Roomalle varsin
-onnelliset. Hän uskoi hallitustoimet kyvykkäille neuvonantajille,
-jotka lievensivät veroja ja valvoivat maaherrain hallintoa maakunnissa.
-Nero itse kulutti aikansa huvituksissa ja nautinnoissa. Hän esiintyi
-milloin ajajana sirkuksessa, milloin taas kitaransoittajana tai
-laulajana teatterissa, jossa palkatut henkilöt taputtivat hänelle
-käsiään. Luullen olevansa suuri taiteilija hän kärsi sen ylenkatseen,
-jonka julkinen näyttämöllä esiintyminen hänelle tuotti, sillä roomalaiset
-pitivät sitä vapaalle miehelle tuiki sopimattomana. Tekipä hän
-myöhemmin matkan Kreikkaankin, jossa otti osaa olympialaisiin kisoihin
-saaden kaikki palkinnot, vaikka oli pudonnut kilpa-ajovaunuista.</p>
-
-<p class='c012'>Valta turmeli heikkoluonteisen Neron; turhamainen taiteenharrastaja
-muuttui julmaksi tyranniksi, joka säälimättä surmautti kaikki
-epäluulonalaiset, yksinpä lähimmät omaisensa. Surmansa saaneiden
-joukossa oli hänen oma äitinsäkin. Viekkaasti Nero lähetti hänet
-merelle laivassa, joka oli niin rakennettu, että se ulapalle tultuaan
-hajosi. Kun äiti tästä huolimatta pelastui uimalla, poika lähetti
-erityiset murhaajat hänen kotiinsa. Kaksi puolisoansa hän niinikään
-surmautti, ja jalon opettajansa hän pakotti tekemään itsemurhan,
-valiten sen jälkeen neuvonantajikseen onnenonkijoita, jotka olivat
-valmiit noudattamaan jokaista hänen oikkuaan ja ylistämään hänen
-järjettömimpiä tekojaan.</p>
-
-<p class='c012'>Hänen hallituksensa loppupuolella syttyi (v. 64 j. Kr.) Roomassa
-tulipalo, jossa suurin osa kaupunkia paloi poroksi ja tuhannet
-ihmiset saivat surmansa. Pian levisi huhu, että Nero oli tulipalon
-sytyttänyt. Kerrottiin, että hän pukeutuneena kitaransoittajan pukuun,
-laakeriseppele päässään oli palatsinsa parvekkeelta ihaillut tulipaloa
-<span class='pageno' id='Page_212'>212</span>ja laulanut laulua Troian häviöstä. Puhdistuakseen epäilyksistä Nero
-syytti kristittyjä, jonka johdosta alkoi ensimmäinen kristittyjen vaino.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_130.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 130.</i> Nero ihailemassa Rooman paloa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Palon jälkeen kaupunki rakennettiin entistä komeammaksi. Itselleen
-keisari rakennutti suunnattoman suuren palatsin, jota sanottiin
-»Neron kultaiseksi taloksi». Huoneet välkkyivät kullasta ja helmistä,
-ja rakennuksen yhteydessä oli pihoja ja pylväskäytäviä, vieläpä lammikoita,
-lehtoja ja niittyjäkin. Palatsin valmistuttua keisarin kerrotaan
-sanoneen: »Vihdoinkin saan asua ihmisiksi».</p>
-
-<p class='c012'>Mutta kansa tuskastui lopulta Neron julmuuksiin ja tuhlaukseen.
-Legioonat tekivät kapinan ja marssivat Roomaan. Silloin keisarin
-ystävät ja palvelijat luopuivat hänestä, ja valepukuun pukeutuneena hän
-pakeni Roomasta. Päästyään erääseen kaupungin lähistössä olevaan
-maataloon hän piiloutui lammikon kaislikkoon. Mutta kun takaa-ajajat
-lähestyivät, hän työnsi tikarin rintaansa. »Minkä taiteilijan
-maailma minussa kadottaakaan!» olivat hänen viimeiset sanansa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maakuntakeisarit (98–180).</strong> Flaavisen suvun sammuessa
-roomalaiset jo olivat niin veltostuneet, ettei heistä enää ollut kunnollisiksi
-hallitsijoiksi. Siitä syystä pääsikin valtaistuimelle kohoamaan
-<span class='pageno' id='Page_213'>213</span>sarja voimakkaita <i>maakuntakeisareita</i>,
-joiden hallitusaika oli koko keisarikauden
-onnellisin. Ensimmäinen
-maakuntakeisareista oli <i>Trajā´nus</i>, jonka
-hallitessa valtakunta saavutti suurimman
-laajuutensa. Hänen aikanaan oli
-Roomalla kaksi mahtavaa naapuria,
-daakialaiset Tonavan pohjoispuolella ja
-parthialaiset idässä. Heitä vastaan Trajanus
-lähti taistelemaan, voitti ensin daakialaiset
-ja teki <em class='gesperrt'>Daakian</em> provinssiksi
-sekä riisti sen jälkeen parthialaisilta <em class='gesperrt'>Armenian</em>
-ja <em class='gesperrt'>Assyyrian</em>, joista
-niin ikään tehtiin maakuntia. Mutta
-Trajanus piti myös huolta Rooman
-kansasta. Varsinkin hänen <em class='gesperrt'>hyväntekeväisyys</em> toimintansa
-oli suurenmoinen. Roomaan perustettiin
-orpolastenkoteja, vaivaistaloja ja sairaaloita, joissa kaikkien
-hyljeksimät huono-osaiset saivat tyyssijan. Niin ikään Trajanus
-suosi <em class='gesperrt'>sivistystä</em>, kaunisti Roomaa monella ihanalla loistorakennuksella
-sekä avusti kirjailijoita ja tiedemiehiä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_rooman_valtakunta_laajimmillaan.jpg' alt='Rooman valtakunta laajimmillaan' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Rooman valtakunta laajimmillaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_131.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 131.</i> Trajanus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_214'>214</span>
-<img src='images/i_rooman_valtakunta_verrattuna.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Rooman valtakunta verrattuna laajuudeltaan vanhan ajan muihin suurvaltoihin.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Trajanuksen seuraaja <i>Hadriā´nus</i>
-oli rauhaa rakastava
-mies. Sen tähden
-hän luovutti parthialaisille
-takaisin osan
-niitä maita, jotka
-Trajanus oli heiltä
-valloittanut. Hadrianus
-ei viihtynyt kauan
-yhdessä paikassa,
-vaan oli alati matkoilla
-maakunnissa.
-Useimmiten hän
-kulki ilman monia
-saattajia, jopa toisinaan
-jalkaisin ja valepuvussa. Kaikkialla hän otti selville, miten
-virkamiehet hoitivat tehtäviään, rankaisi ankarasti petollisia virkailijoita
-ja poisti epäkohtia, missä vain niitä havaitsi. Kaupunkeja
-hän koristi palatseilla, kuten Roomaa suurella hautarakennuksellaan
-(Katso kuv. 123!).</p>
-
-<p class='c007'>Viimeinen maakuntakeisari <i>Marcus Aurē´lius</i> on tunnettu filosofisena
-kirjailijana ja taitavana sotapäällikkönä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sivistyksen hopeakausi.</strong> Maakuntakeisarien aikana eli joukko
-eteviä roomalaisia kirjailijoita, niin runoilijoita kuin tiedemiehiä.
-Myöhempien sukupolvien roomalaiset sanoivatkin tätä aikaa sivistyksen
-<em class='gesperrt'>hopea-ajaksi</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Varsinkin ansaitsee mainitsemista kaksi <i>historioitsijaa</i>, joista
-toinen, <i>Tă´citus</i>, kirjoitti Rooman keisariajan historian latinan kielellä,
-toinen, <i>Plū´tarkhos</i>, jätti jälkeensä vanhan ajan kuuluisimpien
-miesten kreikankieliset elämäkerrat.</p>
-
-<p class='c007'>Eräässä historioitsija Tacituksen teoksessa mainitaan ensi kerran
-nimi <em class='gesperrt'>fe´nni</em>, suomalaiset. Tästä kansasta Tacitus kirjoittaa seuraavasti:
-»Fennien raakuus on erinomaisen suuri ja heidän köyhyytensä
-inhottava: ei aseita, ei hevosia eikä asuntoja ole heillä; heidän ravintonaan
-on metsänriista, heidän pukunaan taljat, heidän vuoteenaan
-<span class='pageno' id='Page_215'>215</span>maa; heidän ainoa turvansa on nuolissa, joita he raudan puutteessa varustavat
-luukärjillä. Ja sama metsästys elättää yhdellä lailla miehet ja
-vaimot; sillä jälkimmäiset seuraavat kaikkialla mukana ja vaativat
-saaliista osansa. Eikä ole lapsillakaan muuta suojaa petoja ja sadetta
-vastaan kuin jonkinlainen vitsakota; tänne palaavat nuorukaiset,
-tämä on vanhusten turvapaikka. Mutta tätä elämää he pitävät onnellisempana
-kuin hikoilla pelloilla, vaivaantua talonpuuhissa tai toivon
-ja pelon vaiheilla ajatella omaa ja muiden omaisuutta; välittämättä
-ihmisistä, välittämättä jumalista he ovat saavuttaneet vaikeimman
-asian, ettei heillä ole edes toivomisen tarvetta.»</p>
-
-<p class='c007'>Nykyajan tiedemiehet arvelevat, että Tacitus on saanut vääriä
-tietoja suomalaisista, sillä he olivat epäilemättä tähän aikaan korkeammalla
-kehityskannalla kuin Tacituksen mainitsema kansa. Ehkäpä
-hänen kuvauksensa tarkoittaakin lappalaisia.</p>
-
-<p class='c009'>● Tämän ajan <i>filosofeista</i> useimmat liittyivät joko <i>stoalaiseen</i>
-tai <i>epikurolaiseen</i> koulukuntaan. Varsinkin oli monta lahjakasta
-stoalaista filosofia. Niistä mainittakoon keisari Neron opettaja
-<i>Sĕ´neca</i> sekä viimeinen maakuntakeisari <i>Marcus Aurē´lius</i>.</p>
-
-<p class='c011'>□ Stoalainen filosofia oli aikojen kuluessa kehittynyt yhä ihmisystävällisemmäksi.
-Niinpä teroitettiin kaikkien ihmisten samanarvoisuutta.
-Se ikään kuin raivasi tietä kristinuskolle. Voimakkaasti
-korostettiin myös asettumista kaikkien onnenvaihdosten yläpuolelle.
-Jos olot muodostuivat sellaisiksi, ettei ihminen voinut elää vakaumuksensa
-mukaisesti, tuli hänen vapaaehtoisesti luopua elämästään surmaamalla
-itsensä. Monet jalot roomalaiset seurasivatkin viimeksimainittua
-neuvoa, kuten esim. Cato nuorempi ja Brutus.</p>
-
-<p class='c012'>Filosofi Senecan ihmisystävällisyys käy ilmi esim. siitä, että
-hän piti orjuutta epäoikeutettuna ja vastusti gladiaattorileikkejä.
-Eräässä kirjeessään hän sanoi: »Sattumalta jouduin gladiaattorinäytäntöön.
-Odotin jotain hauskaa, sukkelaa ja virkistävää. Päinvastoin!
-Näytännöstä oli leikki kaukana; siellä vain tapettiin ihmisiä.
-Taistelijoilla ei ollut mitään suojuksia; koko ruumis oli iskuille altis
-eikä kertaakaan isketty harhaan. Taistelevia odotti kuolema. Miekka
-ja tuli olivat toimessa, ja sitä kesti, kunnes tanner oli tyhjä. Palaamme
-tällaisista näytännöistä ahnaampina, turhamaisempina, ylellisempinä,
-vieläpä julmempina ja epäinhimillisempinä.»</p>
-
-<p class='c012'>Marcus Aurelius on jättänyt jälkeensä kokoelman mietelmiä.
-Eräässä hän vaatii ihmisrakkautta seuraavin sanoin: »Sano itsellesi
-aamupuhteessa: tänään joudun tekemisiin uteliaan, kiittämättömän,
-röyhkeän, petollisen, kateellisen ja jörön ihmisen kanssa! Kaikki
-nämä viat johtuvat siitä, ettei hän tiedä erotusta hyvän ja pahan
-<span class='pageno' id='Page_216'>216</span>välillä. Minä sen sijaan olen selvästi oppinut huomaamaan, että hyvä
-on kaunista ja paha rumaa. Sen tähden ei kukaan voi minua vahingoittaa,
-sillä minä en anna houkutella itseäni rumaan. Siitä syystä
-en myöskään voi suuttua minulle sukua olevaan olentoon ja häntä
-vihata, sillä olemme luodut yhteiseen työhön aivan samalla tavalla
-kuin molemmat jalat, kädet, silmät tai leuat.»</p>
-
-<p class='c009'>● Roomalaiset olivat oppineet kreikkalaisilta kaikki muut tieteensä,
-mutta oli kuitenkin eräs, jonka he itse loivat. Se oli <i>lakitiede</i>.
-Kun Rooman valtakunnan alue polvi polvelta kasvoi, kahdentoista
-taulun lait eivät riittäneet pitkällekään; ne olivat aiotut
-pienelle kaupunkivaltiolle, ja Roomasta oli tullut suuri maailmanvalta.
-Myöhemmin olikin välttämätöntä julkaista yhä uusia lakeja.
-Tasavallan aikana päättivät niistä osittain <em class='gesperrt'>kenturiakokous</em>,
-osittain <em class='gesperrt'>tribuskokous</em>, osittain vihdoin <em class='gesperrt'>senaatti</em>. Keisarivallan
-aikana taas <em class='gesperrt'>keisarit</em> antoivat asetuksia. Kaikkia näitä
-lakeja kokoilivat, järjestivät ja selittivät <em class='gesperrt'>lainoppineet</em>. Heidän
-selityksiään pidettiin niin suuressa arvossa, että keisarit vihdoin
-määräsivät ne lain veroisiksi; jos jostakin seikasta ei ollut lakimääräystä
-olemassa, mutta tunnettu lainoppinut oli lausunut siitä mielipiteensä,
-tuli tuomarin ratkaista asia annetun selityksen mukaisesti.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sotilasväkivallan aika (180–284).</strong> Maakuntakeisarien jälkeen
-Rooman valtakunta alkoi nopeasti rappeutua. Henkivartiosto asetti
-ja erotti keisareita mielensä mukaan, mennen kerran julkeudessa
-niin pitkälle, että möi huutokaupalla keisarin arvon. Toisinaan oli
-monta keisaria samalla kertaa, joten koko valtakunta oli hajoamaisillaan.
-Kaikeksi onnettomuudeksi Rooma sai näihin aikoihin
-kaksi vaarallista vihollista. Idässä <em class='gesperrt'>persialaiset</em> perustivat
-voimakkaan valtakunnan. Ja pohjoisessa <em class='gesperrt'>germaanit</em> muodostivat
-suuria liittokuntia. Roomalaiset itse olivat jo veltostuneet, ja heidän
-sotajoukossaan oli parhaasta päästä barbaareja. Näin ollen roomalaisten
-täytyi tehdä kummallekin viholliselle erinäisiä aluemyönnytyksiä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooman viimeinen kukoistus (284–395).</strong> Keisari <i>Dioclētiā´nus</i>
-teki lopun sotilasväkivallan ajasta. Hän huomasi, ettei Augustuksen
-laatima hallitusmuoto enää kyennyt pitämään valtakuntaa koossa ja
-<span class='pageno' id='Page_217'>217</span>sen tähden hän pani alulle hallitusmuodon muutoksen. Uudistuksen
-toteutti lopullisesti <i>Constantī´nus</i> Suuri (312–337).</p>
-
-<p class='c007'>Uuden hallitusmuodon mukaan keisarilla oli rajaton yksinvalta,
-aivan kuin itämaisilla hallitsijoilla aikaisemmin. Keisaria
-avustivat hallituksessa <em class='gesperrt'>ministerit</em>. Kullakin ministerillä oli
-erityinen hallinnonhaara, josta hän piti huolta; eräs hoiti valtion rahastoa,
-toinen huolehti sotajoukosta, kolmas valmisti lakiehdotukset
-jne. Jokaisella ministerillä oli virastonsa, joka
-avusti häntä hänen työssään.&thinsp;—&thinsp;Hallintoa varten koko valtakunta
-oli jaettu neljään osaan, joissa kussakin oli oma päämiehensä,
-<em class='gesperrt'>prefekti</em>. Prefektien alueet oli jaettu piirikuntiin, joiden
-johtajat olivat prefektien valvonnan alaisia. Samaten piirikunnat
-oli jaettu pienempiin alueisiin. Alempi virkamies oli
-aina vastuussa ylemmälle ja kaikkein ylimmät olivat suorastaan
-keisarille vastuussa. Koko valtakunta oli kuin suuri kone, jonka
-keisarit panivat käyntiin.</p>
-
-<p class='c007'>Keisari Constantinus oli kristityille suosiollinen eikä enää viihtynyt
-Roomassa, jossa oli paljon pakanoita ja jossa myös liiaksi
-muisteltiin entistä vapaampaa hallitusmuotoa. Hän perusti uuden
-pääkaupungin Bosporoksen rannalle muinaisen <i>Byza´ntion</i>in paikalle.
-Kaupunki sai nimekseen Uusi Rooma, mutta kansa sanoi
-sitä <i>Konstantinopoliksi</i> eli Constantinuksen kaupungiksi, ja sitä
-nimeä käytetään vielä meidän päivinämme, vaikka turkkilaiset
-nykyisin ovat ristineet sen Istanbuliksi. Kaupunkia koristettiin
-upeilla loistorakennuksilla, ja ennen pitkää se oli yhtä komea kuin
-Rooma, vieläpä komeampikin.</p>
-
-<p class='c007'>Diocletianuksen ja Constantinuksen uudistukset tuottivat valtakunnalle
-viimeisen kukoistuksen. Ulkoiset viholliset eivät saaneet
-siltä riistetyksi alueita ja sisäisesti järjestys pysyi yllä. Mutta tätä
-kukoistusta kesti vain satakunta vuotta. Varsinkin tuli aikaa
-voittaen näkyviin pyrkimys hajaantumiseen. Valtakunnan itäosissa
-puhuttiin kreikkaa ja länsiosissa latinaa, ja molemmat puoliskot
-vieraantuivat toisistaan. Kun vihdoin voimakas keisari <i>Theodŏ´sius</i>
-kuoli v. 395, valtakunta lopullisesti jakautui kahtia: <i>Itä-Rooman</i>
-ja <i>Länsi-Rooman</i> keisarikuntiin.</p>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_218'>218</span>
-  <h4 class='c010'>KRISTINUSKO VALLOITTAA MAAILMAN.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Pakanauskonnot rappeutuvat.</strong> Tasavallan loppuaikoina sivistyneet
-lakkasivat uskomasta jumaliin. Kreikassa usko jo aikoja sitten
-oli hälvennyt, ja Kreikasta uskonnottomuus siirtyi Roomaan. Toiset
-hakivat lohdutusta filosofiasta, mutta filosofiakaan ei voinut kaikkia
-tyydyttää, vaan monet kaipasivat uutta jalompaa uskontoa.</p>
-
-<p class='c007'>Alhainen kansa luotti yhä vanhoihin jumaliin. Mutta
-he eivät rakastaneet, vaan pelkäsivät niitä. Siksi he mielellään
-vaihtoivat ne vieraisiin jumaliin. Varsinkin itämaiden
-uskonnot salaperäisine menoineen saivat Roomassa monta tunnustajaa.
-Mutta eivätpä vieraatkaan jumalat ajan pitkään voineet antaa
-lohdutusta. Ihmisten sydämiin jäi yhä sammumaton kaipuu.</p>
-
-<p class='c007'>Roomalaiset olivat uskonnon asioissa hyvin suvaitsevaisia.
-Jokainen sai palvella sitä jumalaa, jota hän piti oikeana. Erään
-vaatimuksen he kuitenkin asettivat kaikille ihmisille. Omien jumaliensa
-ohessa heidän tuli palvella myös Rooman valtakunnan
-keisareita. Keisarit julistettiin jo eläessään jumaliksi, heidän kuvapatsaansa
-pystytettiin temppeleihin ja kaikkien ihmisten oli
-uhrattava niille. Joka ei palvellut keisareita jumalina, hän osoitti
-sillä halveksimista ja vihamielisyyttä Rooman valtakuntaa kohtaan,
-ja hän oli muka vaarallinen henkilö, joka oli kuolemalla
-rangaistava.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kristinusko syntyy.</strong> Juuri kun ihmiset enimmän kaipasivat
-uutta lohdullista oppia, syntyi uskonto, joka saattoi ihmismieltä
-tyydyttää, syntyi <i>kristinusko</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Kristinuskoa saarnattiin aluksi vain juutalaisten keskuudessa,
-jotka olivat hajaantuneet Rooman valtakunnan kaikkiin osiin. Apostoli
-<i>Paavalin</i> ajoista pakanoitakin otettiin kristillisiin seurakuntiin.
-Köyhät ja sorronalaiset ottivat riemulla vastaan uuden opin, sillä se
-lupasi heille kuoleman jälkeen <em class='gesperrt'>uuden elämän</em>, jossa ei ollut
-kärsimyksiä eikä erotusta köyhän ja rikkaan, orjan ja herran
-välillä. Paljon vaikutti myös se, että kristittyjen Jumala oli <em class='gesperrt'>rakkauden</em>
-Jumala, joka ei tahtonut ketään rangaista eikä työntänyt
-ketään luotaan, vaan otti vastaan jokaisen, joka vilpittömin mielin
-etsi häneltä turvaa. Useita miellytti kristittyjen harjoittama <em class='gesperrt'>hyvän</em>-<em class='gesperrt'>tekeväisyys</em>,
-<span class='pageno' id='Page_219'>219</span>he kun auttoivat toinen toistaan, vieläpä holhosivat
-vihamiehiäänkin, milloin nämä olivat avun tarpeessa.</p>
-
-<p class='c007'>Syntyi kristittyjä seurakuntia kaikkialle valtakuntaan, jopa itse
-Roomaankin. Nopeimmin kristittyjen lukumäärä kasvoi Vähässä-Aasiassa.
-Erittäin suureksi hyödyksi lähetystyössä oli se seikka,
-että Rooman valtakunnassa oli hyvät tiet ja säännöllinen laivakulku
-ja että kaikkialla valtakunnassa ymmärrettiin kreikkaa ja latinaa.
-Olipa kristittyjen vainoaminenkin omiaan levittämään uutta uskontoa.
-Kun näet pakanat näkivät, miten alttiisti kristityt antautuivat
-kuolemaan uskonsa puolesta, he tulivat vakuuttuneiksi, että tämä
-oppi oli oikea.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Vainot.</strong> Kristinuskon leviäminen ei saanut tapahtua ilman
-vastarintaa. Kristityt eivät voineet muita uskontoja tunnustavien
-tavoin osoittaa keisarien kuvapatsaille jumalallista kunnioitusta.
-Sen tähden heitä alettiin pitää Rooman valtakunnan vihollisina.
-Kuta voimakkaampi keisari oli ja kuta paremmin hän hoiti
-valtakuntaansa, sitä selvemmin hän huomasi, että kristityt erosivat
-muista ihmisistä, ja sitä enemmän hän pelkäsi, että he olisivat
-vaarallisia Rooman valtakunnan eheydelle. Sen tähden Rooman
-parhaimmat keisarit vainosivat kristittyjä. Keisari Neron vaino
-tosin johtui vain siitä, että keisari koetti itse puhdistua Rooman palon
-aiheuttamista epäluuloista syyttämällä kristittyjä, mutta niin Trajanus
-kuin Marcus Aurelius vainosivat kristittyjä syystä, että pitivät
-heitä valtiolle vaarallisina. Niitä kristittyjä, jotka uskon tähden
-joutuivat vainon alaisiksi, sanottiin <i>marttyyreiksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Aluksi virkamiehet eivät etsimällä etsineet kristittyjä, vaan
-rankaisivat vain silloin, kun kristityitä heille ilmiannettiin. Mutta
-n. v. 250 julkaistiin määräys, joka velvoitti virkamiehiä kaikissa
-valtakunnan osissa ottamaan selville, ketkä tunnustivat kristinuskoa.
-Tämän johdosta vainot, jotka aikaisemmin olivat olleet
-ikään kuin satunnaisia, tulivat yleisiksi.</p>
-
-<p class='c007'>Vaikein oli se vaino, jonka keisari Diocletianus n. v. 300 pani
-toimeen, mutta se oli myös viimeinen.</p>
-
-<p class='c011'>□ Keisari Neron vainosta kertoo Tacitus, joka itse halveksi kristittyjä,
-seuraavasti: »Ei millään keinolla saatu vaikenemaan huhua,
-jonka mukaan tulipalo oli keisarin käskystä aikaansaatu. Senpä vuoksi
-<span class='pageno' id='Page_220'>220</span>Nero, tukahduttaakseen kulkupuheet, itse keksi syyllisiä ja rankaisi
-heitä mahdollisimman julmalla tavalla. Ne olivat niitä riettaudesta
-vihattuja, joita rahvas sanoo kristityiksi. Tämä nimitys johtuu eräästä
-Kristuksesta, joka kärsi kuolemanrangaistuksen Pontius Pilātuksen
-toimesta. Ensinnä kiinnipannut ja sitten tavaton paljous heidän
-ilmiantamiaan havaittiin tutkittaessa ei juuri murhapolttoon syypäiksi,
-mutta sitä enemmän koko ihmissuvun vihaajiksi. Ja kuolemaantuomittuja
-päälle päätteeksi kidutettiin keisarin huvitukseksi;
-niinpä heitettiin heitä, puettuina petojen nahkoihin, koirien raadeltaviksi
-tai naulittiin ristinpuihin tai sytytettiin, kun päivä oli mennyt
-mailleen, palamaan yövalaisuksi. Tälle näytelmälle Nero avasi
-puutarhansa, ja siellä vietettiin sirkusjuhlaa, Nero kilpa-ajajan puvussa
-itse ajaen tai seisoen pienissä vaunuissa.»</p>
-
-<p class='c012'>Keisari Trajanuksen vainosta antaa selvän kuvan hänen kirjeenvaihtonsa
-aiemmin mainitun kirjailijan maaherra <i>Plī´nius</i> nuoremman
-kanssa. Kun Rooman laissa ei vielä ollut minkäänlaisia kristittyjen
-kohtelemista koskevia säännöksiä, Plinius oli ymmällä, mitä
-hänen tuli tehdä pakottaakseen kristittyjä uhraamaan keisarien kuvapatsaille.
-Hän päätti sen tähden pyytää keisarilta tarkempia toimintaohjeita.
-Kirjeessään hän muun muassa sanoi: »Toistaiseksi olen menetellyt
-seuraavalla tavalla niitä henkilöitä kohtaan, joita on ilmiannettu
-kristittyinä. Olen kysynyt heiltä, ovatko he kristittyjä. Jos he tämän
-ovat myöntäneet, olen kysynyt heiltä saman asian toisen ja kolmannen
-kerran, uhaten heitä kuolemanrangaistuksella. Jos he ovat pysyneet
-tunnustuksessaan, olen lähettänyt heidät kuolemaan. Ne, jotka
-kielsivät olevansa tai olleensa kristittyjä, katsoin velvollisuudekseni
-vapauttaa, jos he rukoilivat jumalia saneluni mukaan ja uhrasivat
-suitsutusta ja viiniä sinun kuvallesi, jonka tätä tarkoitusta varten olin
-asettanut jumalankuvien joukkoon, sekä sen lisäksi kirosivat Kristuksen;
-näihin tekoihin eivät näet taipune ne, jotka todellisesti ovat
-kristittyjä. He vakuuttivat, että koko heidän hairahduksensa oli siinä,
-että he määrättynä päivänä<a id='r1' /><a href='#f1' class='c018'><sup>[1]</sup></a> olivat kokoontuneet ennen auringonnousua
-laulamaan laulun Kristukselle ikään kuin jumalalle ja vannomaan valan,
-jossa eivät suinkaan sitoutuneet tekemään mitään rikosta, vaan
-olemaan varastamatta ja ryöstämättä, aviorikosta tekemättä ja sanaansa
-rikkomatta<a id='r2' /><a href='#f2' class='c018'><sup>[2]</sup></a>. Sen jälkeen he olivat eronneet kokoontuakseen uudelleen
-yhteiselle aterialle. Olen kiduttanut paria heidän orjattaristaan päästäkseni
-totuuden perille. Mutte en ole huomannut muuta kuin
-nurjaa, suunnatonta taikauskoa. Sen tähden olen lopettanut tutkimukset
-ja kiiruhdan pyytämään sinulta neuvoa.» Hyväksyen maaherran
-menettelyn Trajanus antoi seuraavan ohjeen: »Kristittyjä ei
-ole ryhdyttävä hakemaan, mutta jos heidät ilmiannetaan ja todistetaan
-<span class='pageno' id='Page_221'>221</span>syyllisiksi, on heitä rangaistava, kuitenkin niin, että se, joka
-kieltää olevansa kristitty ja teossa sen osoittaa palvomalla jumaliamme,
-saakoon palkaksi katumuksestaan rikoksensa anteeksi.»</p>
-
-<hr class='c019' />
-<div class='footnote c020' id='f1'>
-<p class='c007'><a href='#r1'>1</a>. Sunnuntaina.</p>
-</div>
-
-<div class='footnote c020' id='f2'>
-<p class='c007'><a href='#r2'>2</a>. Mooseksen kymmenen käskyä.</p>
-</div>
-
-<p class='c012'>Marcus Aureliuksen ajoilta on seuraava tapaus, jonka eräs Gallian
-seurakunta kertoo kirjeessä Aasian seurakunnille. »Kun muut kristityt
-olivat kärsineet amfiteatterissa marttyyrikuoleman, vietiin viimeisenä
-Blandī´na-niminen nuori nainen sekä 15-vuotias kristitty
-poika areenalle. Heidät laahattiin pakanallisen alttarin ääreen uhraamaan
-jumalille, mutta he kieltäytyivät sitä tekemästä. Katselijat
-puhkesivat raivokkaisiin huutoihin. Blandina kehoitti poikaa näyttämään
-pakanoille, mitä usko Jeesukseen Kristukseen saa aikaan.
-Poika kärsi lujana ja kuoli kidutuksiin. Viimeiseksi kulki Blandina,
-ikään kuin onnellinen äiti, joka on nähnyt lastensa voittavan, verisen
-areenan yli. Hän näytti ikävöivän yhtymistä omaisiinsa. Hänet ruoskittiin,
-heitettiin villien eläinten eteen, piinattiin hehkuvassa rautatuolissa.
-Vihdoin hänet käärittiin verkkoon ja heitettiin raivoavan
-härän eteen, joka viskasi hänet ilmaan kerran toisensa jälkeen. Mutta
-Blandina ei tuntenut kärsimyksiä, sillä hän luotti uskoonsa ja kääntyi
-palavissa rukouksissa Kristuksen puoleen. Vihdoin hän heitti henkensä.»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kristinusko pääsee voitolle.</strong> Ei kestänyt kauan viimeisen vainon
-jälkeen, ennen kuin kristinuskon asema Rooman valtakunnassa
-vakaantui. Keisari <i>Constantinus</i> Suuri oli valtioviisas hallitsija,
-joka ymmärsi, ettei kristinusko enää ollut tukahdutettavissa, ja sen
-tähden hänen mielestänsä oli edullisempaa voittaa kristitty kirkko
-puolelleen. Hän antoi kristityille kohta hallitsijaksi tultuaan <em class='gesperrt'>uskonvapauden</em>.
-Myöhemmin hän lakkaamatta työskenteli
-kristinuskon levittämiseksi valtakunnassa; hän rakensi kirkkoja,
-antoi papeille verovapauden, määräsi auringonpäivän (sunnuntain)
-pyhäpäiväksi ja otti ristinmerkin sotalippuihinsa. Constantinus itse
-pysyi kuitenkin pakanana; vasta kuolinvuoteellaan hän kastatti
-itsensä.</p>
-
-<p class='c011'>□ Keisari <i>Constantinuksen</i> hallitessa kristinusko vakaantui Rooman
-valtakunnassa. Hänen pyrkiessään hallitukseen oli useita vallantavoittelijoita.
-Kun hän lähti taistelemaan erästä kilpailijaansa vastaan, kerrotaan
-hänen nähneen omituisen näyn. Päiväsydännä näkyi keskellä
-taivasta kirkkaasti loistava risti, jonka ympärillä oli kirjoitus:
-»Tällä merkillä olet voittava!» Siitä hetkestä Constantinus otti ristinmerkin
-lippuihinsa. Lipputangon nenässä oli kultainen, jalokivillä
-<span class='pageno' id='Page_222'>222</span>varustettu
-seppele, jonka sisässä
-nähtiin Kristus-nimen
-kaksi
-kreikkalaista alkukirjainta
-(XP) yhteenkirjoitettuina <img src='images/i224.jpg' class='illustration' alt='' />.
-Tätä merkkiä
-sanotaan Kristuksen
-monogrammiksi.
-Itse lipun
-muodosti purppurainen kangas, jossa oli keisarin kuva. Tämä lippu
-taistelumerkkinään Constantinus voitti kaikki vastustajansa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_132.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 132.</i> Constantinuksen lippuja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● Constantinuksen jälkeen
-melkein kaikki hallitsijat olivat
-kristittyjä. Vihdoin
-keisari <i>Theodosius</i> v. 380
-kielsi tunnustamasta muuta
-uskontoa kuin kristinuskoa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_133.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 133.</i> Kristuksen kuvalla ja monogrammeilla varustettu lamppu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kristinusko maallistuu.</strong>
-Se suosio, jonka kristinusko
-sai osakseen myöhempien
-keisarien puolelta, ja kristittyjen
-luvun nopea kasvaminen
-ei ollut kristilliselle
-kirkolle yksinomaan hyödyksi,
-vaan siitä oli myös
-vahingollisia seurauksia.</p>
-
-<p class='c007'>1) Monet henkilöt, jotka
-eivät olleet mieleltään kristittyjä,
-liittyivät kirkkoon
-saavuttaakseen keisarin suosion,
-joten <em class='gesperrt'>ulkokultaisuus</em> pääsi vallalle.</p>
-
-<p class='c007'>2) Nimikristityt noudattivat pakanallisia pitämyksiään, ja heidän
-<span class='pageno' id='Page_223'>223</span>mielipiteensäkin olivat monessa kohden pakanallisia. Heistä nämä
-epäkohdat tarttuivat muihin, joten kirkko sekä oppinsa että menojensa
-puolesta <em class='gesperrt'>pakanallistui</em>. Niinpä ruvettiin kristillisessä
-kirkossa palvelemaan hurskaita ihmisiä pyhimyksinä, jotka tulivat
-entisten pakanallisten jumalien tilalle. Pakanallista alkuperää oli myös
-suitsutusten käyttäminen ja juhlakulkueiden toimeenpaneminen.</p>
-
-<p class='c007'>3) Kun kirkolle keräytyi suuria rikkauksia lahjoituksista ja kun
-hallintomiehet mielellään kysyivät neuvoa kokeneilta seurakunnan
-johtajilta, pääsivät vähitellen <em class='gesperrt'>ahneus</em> ja <em class='gesperrt'>vallanhimo</em> kirkossa
-juurtumaan.</p>
-
-<p class='c007'>4) Kaikki seurakunnan jäsenet eivät enää olleet samanarvoisia,
-vaan papit erosivat erikoiseksi <em class='gesperrt'>hengelliseksi säädyksi</em>.
-Hengellistenkin keskuudessa muutamat paisuivat toisia mahtavammiksi
-ja saivat heidät johdettavikseen. Näitä mahtavampia
-pappeja sanottiin <em class='gesperrt'>piispoiksi</em>. Aikaa voittaen vielä piispojenkin
-yläpuolelle kohosi <em class='gesperrt'>arkkipiispoja</em>. Ja vanhan ajan lopussa
-olivat <em class='gesperrt'>patriarkat</em> vielä näitäkin mahtavammat.</p>
-
-<p class='c007'>5) Jo aikaisin pääsivät myös <em class='gesperrt'>oppiriidat</em> vallalle kristillisessä
-kirkossa. Kun tahdottiin tarkasti määritellä, millaisiin opinkappaleihin
-kristittyjen tuli uskoa, ilmeni erimielisyyksiä. Nämä koetettiin
-sovittaa yleisissä <em class='gesperrt'>kirkolliskokouksissa</em>, mutta
-kaikki eivät tyytyneet kokouksen päätökseen, vaan pysyivät lujasti
-<em class='gesperrt'>harhaopissaan</em>. Kirkolle vaarallisin harhaoppi oli <i>areiolaisuus</i>,
-joka väitti, ettei Kristus ollut samaa olemusta kuin Jumala, vaan
-että Jumala oli luonut hänet.</p>
-
-<p class='c007'>Vaikka kirkko maallistui, sen vaikutus kuitenkin oli hyödyllinen.
-Se jatkoi yhä armeliaisuustyötään, huolehtien orvoista,
-sairaista ja vainotuista. Se lievensi orjien kohtaloa ja saattoi
-ruumiillisen työn taas arvoon.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kristillinen tiede.</strong> Jo varhain esiintyi miehiä, jotka tutkivat ja
-järjestivät kristinuskon opinkappaleita. Näin syntyi kristillinen
-<em class='gesperrt'>teologia</em> eli jumaluusoppi, jonka tieteen vanhimpia harjoittajia
-sanotaan <em class='gesperrt'>kirkkoisiksi</em>. Etevin vanhan ajan jumaluusoppineista
-oli nimeltään <i>Augustī´nus</i>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_224'>224</span>
-<img src='images/kuva_134.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 134.</i> Basilika 300-luvulta. Sisäkuva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kristillinen taide.</strong> Kun
-kristinusko sai yhä vankempaa
-jalansijaa Rooman valtakunnassa,
-taiteetkin joutuivat
-kristillisen kirkon palvelukseen.
-Runoilijat sepittivät
-virsiä, arkkitehdit rakensivat
-kirkkoja, ja kuvanveistäjät
-ja maalarit koristivat pyhiä
-paikkoja kristillisaiheisilla kuvilla.</p>
-
-<p class='c007'>Tämänaikaisista virsistä
-on ennen muita kuuluisa niin sanottu <i>Ambrŏ´siuksen</i> kiitosvirsi, joka
-tavataan nykyisessä suomalaisessakin virsikirjassa (n:o 394). Se alkaa
-sanoilla: »Sua, Luoja, kiitämme, sun etees lankeemme. Sua, Isä iankaikkinen,
-maan piiri kiittää riemuiten, soi sulle taivaan kanteleet, ja juhlii
-enkeljoukkueet, ei lakkaa laulu serafein, soi aina äänet keruubein: on
-pyhä Jumala, on pyhä Jumala, on pyhä Jumala, Herramme Sebaot.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_135.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 135.</i> Hauta katakombeissa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Ensimmäiset kristilliset kirkot
-olivat, kuten aikaisemmin on mainittu,
-roomalaisia basilikoita, ja siitä
-syystä kirkot monta vuosisataa
-rakennettiin basilikan muotoon.
-Pakanuuden aikana kansa kokoontui
-temppelin ulkopuolelle, sillä sisäpuoli
-oli tarkoitettu pääasiallisesti
-pappeja varten. Sen vuoksi koristettiin
-temppeleitä ulkopuolelta
-ainakin yhtä paljon kuin sisältä.
-Kristillinen seurakunta vietti jumalanpalveluksen
-temppelin sisässä.
-Siksi sisusta tuli pääasiaksi
-ja ulkomuodosta huolehdittiin
-vähemmän. Kun ulkoa astuttiin
-basilikaan, oli ensimmäisenä
-<em class='gesperrt'>atrium</em>, jonka keskellä oli
-kaivo, mistä tulijat saivat vettä
-puhdistuakseen. Täällä katumuksentekijät
-seisoivat anoen uskovaisia
-pitämään esirukouksia heidän
-<span class='pageno' id='Page_225'>225</span>puolestaan. Atriumista tultiin
-itse kirkkoon, jonka kaksi
-pylväsriviä erotti kolmeen osastoon
-eli <em class='gesperrt'>laivaan.</em> Keskilaiva
-oli sivulaivoja korkeampi. Kirkon
-toisessa päässä oli muutamaa
-porrasta ylempänä <em class='gesperrt'>kuori</em> ja
-<em class='gesperrt'>alttari</em>. Alttarin takana oli
-<em class='gesperrt'>piispanistuin</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Omituisia rakennustaiteen tuotteita
-varhaiskristilliseltä ajalta
-ovat hautakäytävät. Kaupunkien
-ulkopuolelle rakennettiin pitkiä
-maanalaisia käytäviä, joiden seinissä
-oleviin lokeroihin ruumiit
-haudattiin. Näistä hautakäytävistä
-ovat kuuluisimmat Rooman
-<i>katakombit</i>, jotka on koristettu
-seinämaalauksilla. Niissä tavataan
-myös korkokuvin koristettuja kivisiä
-ruumisarkkuja.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_136.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 136.</i> Hyvä paimen. Marmoriveistos 200-luvulta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Aluksi kristityt välttivät kuvaamasta
-Kristusta. Maalauksissa oli
-hänen tilallaan hänen monogramminsa.
-Myös kalaa käytettiin Kristuksen
-vertauskuvana. Myöhemmin
-kuvattiin Kristusta kauniiksi
-nuorukaiseksi; usein hänet esitettiin
-hyväksi paimeneksi, joka
-kantoi lammasta olallaan.</p>
-
-<h4 class='c010'>SIIRTYMINEN UUTEEN AIKAKAUTEEN.</h4>
-
-<p class='c014'>Vuoden 400 tienoilla tapahtui
-Euroopan kansain oloissa muutoksia,
-jotka johtivat historian kehityksen uudelle uralle.</p>
-
-<p class='c007'>Ensinnäkin <em class='gesperrt'>kristinusko</em>, joka vuosisatoja oli taistellut pakanuutta
-vastaan, pääsi Rooman valtakunnassa lopullisesti voitolle,
-ja kristityt seurakunnat yhtyivät yhteisen johdon alaisina <em class='gesperrt'>katoliseksi
-kirkoksi</em>.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_226'>226</span>Samaan aikaan laaja <em class='gesperrt'>Rooman valtakunta jakaantui
-kahtia</em>, eikä kestänyt kauan, ennen kuin toinen näistä valtakunnista,
-Länsi-Rooma, meni hajalle rajoilla asuvien kansain
-hyökätessä sen alueelle.</p>
-
-<p class='c007'><em class='gesperrt'>Uudet kansat</em>, joista seuraavan aikakauden historiassa
-puhutaan, astuivat nyt historian näyttämölle, omaksuivat
-vähitellen kreikkalais-roomalaisen sivistyksen ja kehittivät sitä
-edelleen. Näin <em class='gesperrt'>sivistyksen piiri laajeni</em> entistä avarammaksi.</p>
-
-<p class='c007'>Vanha aika oli päättynyt, keskiaika oli alkamassa.</p>
-
-<div class='chapter'>
-  <span class='pageno' id='Page_227'>227</span>
-  <h2 class='c005'><strong>Keskiaika.</strong><br /> N. v:sta 400 n. v:een 1500 j. Kr.</h2>
-</div>
-<h3 class='c010'><strong>I. Kansainvaellusten aika.</strong></h3>
-
-<h4 class='c010'>GERMAANIEN MUINAISET OLOT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Germaanien aiemmat asuinpaikat.</strong> Niitä kansoja, jotka v:n 400
-tienoilla tunkeutuivat Tonavan ja Reinin yli Rooman valtakunnan
-alueille ja vähitellen anastivat sen maat, sanotaan yhteisellä nimellä
-<i>germaaneiksi</i>. Germaanit olivat indo-eurooppalaista kansaa niin
-kuin kreikkalaiset ja roomalaiset, joista he kuitenkin erosivat sekä
-kieleltään että ulkomuodoltaan. He olivat näitä kookkaampia, vaaleaverisiä
-ja sinisilmäisiä.</p>
-
-<p class='c007'>Caesarin aikoina germaanit asuivat nykyisessä Saksassa ja
-Tanskassa sekä Norjan ja Ruotsin eteläosissa. Nämä maat olivat
-silloin toisen näköisiä kuin nykyään. Kaikkialla kasvoi jylhää metsää,
-jossa alkuhärät, karhut ja sudet majailivat. Vuolaat virrat halkoivat
-maata, ja niiden välillä oli Pohjois-Saksassa ylipääsemättömiä
-soita. Vain sieltä täältä metsän keskeltä pilkotti vähäinen viljelty
-maa-ala tai ryhmä pienoisia puumajoja.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Germaanien elinkeinot ja tavat.</strong> Germaanit harjoittivat metsästyksen
-ja kalastuksen ohella karjanhoitoa, osasivatpa jo maatakin
-viljellä. Heidän maanviljelyksensä oli kumminkin hyvin puutteellista,
-he kun eivät ymmärtäneet syvältä muokata maata tai
-lannoittaa sitä. He kaatoivat kasken, polttivat sen ja kylvivät siemenen
-tuhkaan. Kun vilja oli korjattu ja ruoho syöty laitumelta,
-he muuttivat uusille asuinpaikoille. Muuttaessaan he veivät usein
-talonsakin mukanaan, sillä ne olivat keveitä puusta rakennettuja
-majoja. Kaupunkeja ei ollut ollenkaan, ja kylätkin olivat pieniä.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_228'>228</span>Germaanit eivät vielä olleet järjestyneet valtioksi, kuten kreikkalaiset
-ja roomalaiset. Kumminkin sukulaisuussiteet ja taistelu yhteisiä
-vihollisia vastaan yhdistivät ihmisiä toisiinsa. Perheet, jotka
-polveutuivat samasta kantaisästä, muodostivat <em class='gesperrt'>suvun</em>. Saman
-suvun jäsenet pysyttelivät lapsineen samoilla asuinpaikoilla, viljelivät
-yhdessä maata ja yhdessä taistelivat vihollista vastaan. Jos
-joku suvun jäsen surmattiin, oli suvun velvollisuus kostaa hänen
-kuolemansa. Sitä sanotaan <em class='gesperrt'>verikostoksi</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_137.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 137.</i> Germaanikylä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Suvut liittyivät vähitellen yhteisen päällikön johdossa <em class='gesperrt'>heimoiksi</em>.
-Vuoden 200 tienoilla useat heimot yhtyivät <em class='gesperrt'>liittokunniksi</em>.
-Niinpä muodostuivat eri liittokunniksi nykyisessä
-Hollannissa asuvat <i>frankit</i>, Pohjanmeren etelärannalla majailevat
-<i>saksit</i> sekä Itämeren ja Tonavan alajuoksun välillä asustavat <i>gootit</i>,
-joista idempänä asuvia sanottiin itägooteiksi, lännempänä asuvia
-länsigooteiksi.</p>
-
-<p class='c007'>Kansan johtajana oli <em class='gesperrt'>kuningas</em>. Hänen valtansa oli kumminkin
-vähäinen, sillä yhteiset asiat, kuten kysymys sodasta ja
-rauhasta sekä maan jakamisesta, päätettiin <em class='gesperrt'>käräjissä</em>, joihin
-kaikki perheenisät saivat ottaa osaa. Niissä ratkaistiin myös
-henkilöiden väliset riita-asiat. Sodan johto oli hallitsijan tärkein
-tehtävä. Toisinaan ei valittu lainkaan kuningasta. Silloin asetettiin
-sotaan lähdettäessä <em class='gesperrt'>herttua</em> sotajoukon johtajaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_229'>229</span>
-<img src='images/kuva_138.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 138.</i> Germaaniperhe.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kuningas valittiin tavallisesti vanhasta arvoon kohonneesta
-suvusta. Vaali tapahtui kansankokouksessa eli käräjillä, jotka pidettiin
-taivasalla metsän aukeamassa tai avoimella niityllä. Siellä ei
-äänestetty samalla tavoin kuin nykyajan kokouksissa, vaan hyväksyminen
-ilmaistiin lyömällä kilpiin, vastustus äänekkäällä murinalla.
-Valittu kuningas nostettiin kilvelle, häntä tervehdittiin raikuvin huudoin
-ja hänelle annettiin keihäs saavutetun arvon merkiksi. Se sopikin
-germaanikuninkaalle paremmin kuin kruunu tai muu koriste,
-koska hän ennen kaikkea oli sotapäällikkö. Hän oli nyt ensimmäinen
-mies käräjillä, ja hän saattoi paljonkin vaikuttaa asiain menoon, jos
-hän pyrki edistämään yhteistä hyvää. Mutta kansan tahtoa vastaan
-hän ei mahtanut mitään, sillä asiain ratkaisu oli kansan käsissä.</p>
-
-<p class='c012'>Valloitetusta maasta ja sotasaaliista germaanikuningas sai suuremman
-osan kuin muut. Siksi hän saattoi ylläpitää <em class='gesperrt'>aseellista
-seuruetta</em>, jota heidän kielellään sanottiin »hirdiksi». Siihen kuului
-noin pari sataa harjaantunutta soturia. He vannoivat kuninkaalle
-uskollisuuden valan, saivat häneltä aseet, söivät hänen pöydässään
-ja asuivat hänen talossaan. Heillä itsellään ei ollut vaimoa eikä lapsia,
-ei taloa eikä tannerta. Yhteiset ateriat syötiin suuressa salissa. Silloin
-juteltiin äänekkäästi; milloin laskettiin pilapuheita, milloin keskusteltiin
-vakavasti; vanhimmat urhot kertoivat muinaisista mittelöistä,
-ja runoilijat lauloivat maineikkaista sankareista ja sankari-teoista.
-<span class='pageno' id='Page_230'>230</span>Iltaisin he usein istuivat myöhään yöhön oluthaarikkain ääressä,
-ja silloin saattoi toinen loukata toista, niin että tartuttiin aseisiin.
-Yöksi jäi muutamia saliin. Istuimet työnnettiin seinille, ja miehet
-heittäytyivät lattialle eläinten nahat peittoina. Jos aika oli epävarma,
-he nukkuivat kilpi ja kypärä, haarniska ja keihäs sivullaan,
-valmiina hyökkäämään vaaran uhatessa. He seurasivat kuningasta
-kansankokoukseen, matkoille ja sotaretkille. Jos kuningas kaatui
-taistelussa, niin he halusivat kiihkeästi kostaa hänen kuolemansa tai
-kaatua hänen viereensä taistelutanterelle. Jos hän joutui vangiksi
-tai hänet karkotettiin maasta, niin he seurasivat häntä vankeuteen ja
-maanpakoon. Mutta ne, jotka jäivät henkiin päällikön kaatuessa,
-nostivat hänet korkealle roviolle, jolla hänet poltettiin ratsuineen ja
-varustuksineen, koirineen ja haukkoineen. Sitten luotiin paikalle
-mahtava hautakumpu, jonka ympäri miehet laulaen ja ääneen huutaen
-ratsastivat. Mutta jos hän oli merikansan kuningas, niin hänen
-ruumiinsa pantiin laivaan maston juurelle aseineen ja koristuksineen;
-pään ympäri ommeltiin lippu, sitten köydet, jotka sitoivat laivan rantaan,
-irroitettiin ja vainaja lähetettiin meren syliin, josta jumalat
-saivat ottaa hänet luoksensa.</p>
-
-<p class='c009'>● Germaanienkaan keskuudessa kaikki eivät olleet samanarvoisia:
-<em class='gesperrt'>vapaiden</em> rinnalla oli myös epävapaita eli <em class='gesperrt'>orjia</em>. Orjaa kohdeltiin
-tylysti, ja omistaja sai, jos halusi, tappaakin hänet. Orjat
-ja naiset tekivät kaikki raskaimmat työt, hoitivat karjan ja viljelivät
-pellot; vapaa germaanimies piti tällaisia töitä arvolleen sopimattomina.
-Metsästys ja sodankäynti olivat hänen mielitoimiaan.
-Joutoaikansa hän kulutti arpapelissä tai juomingeissa.</p>
-
-<p class='c007'>Veron maksaminen, joka roomalaisille keisarivallan aikana oli
-käynyt ylen rasittavaksi, oli germaaneille tuntematon; vapaat miehet
-pitivät sitä orjuuden merkkinä. Mutta valtion hoitoon ei varoja
-tarvittukaan, kun ei ollut virkamiehiä, vaan kukin hoiti itse asiansa,
-ja <em class='gesperrt'>sotapalvelus</em> oli jokaisen vapaan miehen velvollisuus.</p>
-
-<p class='c011'>□ Perheenisä oli perheensä päämies ja hallitsi sitä kuin kuningas
-valtakuntaansa. Vaimo oli hänen alamaisensa ja palvelijansa. Häneltä
-vaadittiin ehdotonta uskollisuutta miestään kohtaan. Jos hän
-teki itsensä syypääksi aviorikokseen, mies kutsui koko sukunsa koolle,
-riisui sen nähden vaimonsa alasti, leikkasi hänen tukkansa ja karkotti
-hänet ruoskan lyönneillä talostaan ja koko kylästä. Siveysrikokset
-olivat harvinaisia, sillä yleinen katsantotapa tuomitsi ne ankarasti.
-Uskollista ja kelpo vaimoa kohdeltiin kunnioituksella, ja mies antoi
-<span class='pageno' id='Page_231'>231</span>arvoa hänen neuvoillensa. Sodassa vaimot olivat usein mukana, ja
-taisteluissa he huudoillaan kiihottivat miesten urhoollisuutta, ottivatpa
-itsekin toisinaan osaa taisteluun. Uskoivatpa germaanit, että
-naisessa oli jotain yliluonnollista, että hän saattoi nähdä tulevaisia
-asioita ja tapahtumia. Muutamia naisia kunnioitettiin sen vuoksi
-jumalallisina olentoina.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_139.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 139.</i> Germaanien käräjät.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Germaanien uskonto.</strong> Germaanien muinainen <em class='gesperrt'>uskonto</em> oli
-heidän sotaisen luonteensa mukainen. Se oli alkuaan luonnonvoimien
-palvelemista. Pääjumala oli <i>Wodan</i> eli <i>Odin</i>. Hän antoi sodassa
-onnea, ja hänen luokseen <i>Walhalla</i>an pääsivät taistelussa kaatuneet
-urhoolliset miehet. Sielläkin he yhtä mittaa ottelevat ja
-juovat kuohuvaa simaa. Ukkosen jumala oli <i>Donar</i> eli <i>Thor</i>. Salamat
-olivat hänen nuoliaan, ja kun hän vaunuineen ajoi taivaan
-kantta, syntyi pelottava jyrinä. Naisjumalia olivat <i>Freija</i>, rakkauden
-jumala, sekä kaunis ja siveä <i>Hulda</i>, joka kulkiessaan talviöinä
-kylvi lumen maahan. <em class='gesperrt'>Valkyyriat</em> taas ratsastivat taistelun
-telmeessä kiihottaen soturien intoa sekä kantaen kaatuneita
-<span class='pageno' id='Page_232'>232</span>sankareita Wodanin luokse Walhallaan. Vielä oli lukematon joukko
-ylempiä ja alempia jumaluusolentoja. Vuorissa, lehdoissa, lähteissä
-ja noroissa, järvissä ja joissa asui haltijoita ja henkiä. Maan alla ja
-vuorenrotkoissakin oli <em class='gesperrt'>kääpiöitä</em> ja <em class='gesperrt'>tonttuja, näkkejä</em>
-ja <em class='gesperrt'>keijukaisia</em>. Niiden vastakohtana olivat <em class='gesperrt'>jättiläiset</em>,
-jotka asuivat ihmisten kammona erämaissa. Temppeleitä germaaneilla
-ei ollut, vaan he palvelivat jumaliaan pyhissä lehdoissa,
-niinkuin meidänkin pakanalliset esi-isämme, uhrein ja rukouksin.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Germaanit saavat vaikutteita roomalaisilta ja kreikkalaisilta.</strong>
-Germaanit joutuivat keisariajalla yhä vilkkaampaan yhteyteen roomalaisten
-ja kreikkalaisten kanssa. Reinin ja
-Tonavan rannoille roomalaiset perustivat
-leiripaikkoja ja uudisasumuksia, ja germaanien
-ja roomalaisten kesken syntyi kauppayhteys,
-joka vuosien vieriessä vilkastumistaan
-vilkastui. Kreikkalais-roomalaisen sivistyksen
-siemenet kylvettiin tällöin germaanien maahan.
-Niinpä he oppivat kreikkalaisilta kirjoitustaidon;
-heidän kirjoitustaan sanotaan <em class='gesperrt'>riimukirjoitukseksi</em>.
-Riimukirjaimet eivät
-ole pyöreitä, vaan melkein järkiään
-teräväkulmaisia. Tämä johtuu siitä, että germaanit pergamentin ja
-papyruksen puutteessa leikkasivat kirjaimet puuhun tai hakkasivat
-ne kiviin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_140.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 140.</i> Germaaninen koruraha riimukirjoituksineen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Roomalaisten kauppiaiden, käsityöläisten ja sotilaiden mukana
-<em class='gesperrt'>kristinuskokin</em> alkoi tulla tunnetuksi germaanien keskuudessa.
-Jo ennen kuin germaaniheimot saapuivat Rooman valtakunnan
-alueelle, olivat toiset niistä omaksuneet uuden uskon ja
-tunnustivat areiolaisten oppia. Niinpä »goottien Mooses» <em class='gesperrt'>Wulfila</em>
-alkoi neljännen vuosisadan keskivaiheilla saarnata kristinoppia länsigooteille.
-Wulfilan kuolematon teko oli Raamatun kääntäminen
-gootin kielelle.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Germaanit pyrkivät Rooman alueelle.</strong> Kuta enemmän germaanien
-luku lisääntyi, sitä vaikeampi heidän oli tulla toimeen
-<span class='pageno' id='Page_233'>233</span>kaskenpoltolla entisessä kotimaassaan. Heidän mielensä paloi »etelän
-ihanaan maahan», jonka rikkaista kaupungeista ja aaltoilevista
-viljavainioista he olivat kuulleet kerrottavan. Toisinaan kokonaiset
-heimot, miehet, vaimot ja lapset, matkasivat kohti Rooman valtakunnan
-rajoja. Tiet olivat silloin täynnä kansaa. Miehet kulkivat
-edellä ratsujen selässä, vaimot ja lapset seurasivat jäljessä härkien,
-aasien tai hevosten vetämissä vankkureissa, joissa myös omaisuus
-ja ryöstetty saalis kuljetettiin. Jo Mariuksen aikana teutonit ja
-kimbrit yrittivät tunkeutua Italiaan asettuakseen sinne asumaan,
-mutta heidät voitettiin ja karkotettiin takaisin. Caesar teki Galliasta
-kaksi retkeä germaanien maahan herättääkseen heissä kunnioitusta
-Rooman valtaa kohtaan. Keisariajalla roomalaiset ja germaanit
-törmäsivät usein vastakkain. Vielä roomalaiset edistyneemmän sotataitonsa
-takia olivat voimakkaammat, ja usein heidän legioonissaan
-urhoollisia germaanejakin taisteli palkkasotureina omia heimolaisiaan
-vastaan. Mutta v:n 400 tienoilla germaanit heittäytyivät Tonavaa ja
-Reiniä vastaan niin monilukuisina ja niin valtavalla voimalla, että
-Rooman legioonain oli pakko väistyä heidän tieltään.</p>
-
-<p class='c007'><i>Suuri germaaninen kansainvaellus</i> oli alkamassa.</p>
-
-<h4 class='c010'>ITALIA KANSAINVAELLUSTEN PYÖRTEESSÄ.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Hunnit.</strong> Suurten kansainvaellusten lähtökohtana oli <i>hunnien</i>,
-erään mongolisen raakalaiskansan, hyökkäys Eurooppaan.</p>
-
-<p class='c011'>□ Hunnit saapuivat neljännellä vuosisadalla Kaspian meren pohjoispuolitse
-Itä-Eurooppaan, asettuen joksikin aikaa Kaakkois-Venäjän
-aroille. Heidän ulkomuotonsa kuvataan kammottavan rumaksi:
-heillä oli leveät kasvot, hyvin ulkonevat poskiluut, pienet silmät,
-suuret korvat ja litteä nenä. Ravinnokseen he käyttivät kasvien
-juuria ja raakaa lihaa, joka tehtiin mureaksi siten, että se ratsastettaessa
-pidettiin satulan alla. Vaatteitaan he eivät milloinkaan
-muuttaneet eivätkä pesseet, vaan pitivät niitä siksi, kunnes ne
-repaleina putosivat päältä. Miehet olivat aina hevosen selässä:
-siinä he söivät ja joivat, siinä he nukkuivatkin. Taistelussa hunnit
-olivat pelottavia: hirveästi huutaen he ratsastivat hajallisina joukkoina
-päin vihollista kadotakseen samassa näkymättömiin, kunnes
-<span class='pageno' id='Page_234'>234</span>uudistivat hyökkäyksen. Kaukaa he ampuivat teräviä luukärkisiä
-nuolia, mutta lähelle tultuaan he taistelivat miekoin. Jos he saivat
-voiton, niin he useinkin surmasivat kaikki viholliset ja hävittivät
-kaiken, mikä eteen sattui.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Länsigootit.</strong> Hunnit eivät kauan tyytyneet asumaan Venäjän
-aroilla, jonne aluksi olivat asettuneet. He halusivat lännen rikkaampiin
-maihin, joista maine oli levinnyt heidänkin keskuuteensa.
-V. 375 he hyökkäsivät goottien kimppuun. <i>Itägootit</i> joutuivat
-vuosikymmeniksi heidän valtansa alaisiksi; <i>länsigootit</i> pakenivat.
-He saivat Itä-Rooman keisarilta luvan asettua Tonavan eteläpuolelle,
-nykyiseen Bulgariaan. Keisari Theodosius lupasi maksaa heille palkkaakin,
-jos he puolustaisivat valtakunnan rajaa muiden kansojen
-hyökkäyksiltä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_141.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 141.</i> Alarikin sinetti. Kaiverrettu<br />jalokivi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Parikymmentä vuotta länsigootit pysyivätkin
-rauhallisina uudessa kotimaassaan. Mutta sitten he
-lähtivät jälleen liikkeelle, matkan määränä Italia. Heidän
-johtajanaan oli nyt nuori, mainetta ja sankaritekoja
-tavoitteleva <i>Alarik</i> kuningas. Ensi yritys tunkeutua
-Italiaan epäonnistui. Mutta jonkin vuoden
-kuluttua Alarik gootteineen saapui uudestaan, ja v.
-410 täytyi Rooman, tuon mahtavan maailmankaupungin,
-jota Pyrrhos ja Hannibal turhaan olivat yrittäneet
-valloittaa, antautua goottien armoille. »Mitä
-tiheämmässä ruoho kasvaa, sitä helpompi sitä on niittää», Alarik oli
-sanonut, kun häntä pelotettiin Rooman väen paljoudella. Gootit
-olivat nyt valtiaina siinä kaupungissa, jossa germaanit ennen muinoin
-sotavankeina kulkivat keisarien riemusaatossa; ja ylhäiset
-roomalaiset, joiden esivanhemmat olivat sirkuksessa huvikseen katselleet
-germaanimiekkailijain taistelua joko toisiaan tai villipetoja
-vastaan, tarjosivat gooteille kultamaljoista viiniä. Rooman
-silloinen keisari <i>Honō´rius</i> oleskeli toimetonna lujasti linnoitetussa
-<i>Ravennassa</i> ja kulutti aikaansa hoitamalla siipikarjaa.</p>
-
-<p class='c007'>Ryöstettyään kaupunkia kolme päivää gootit jatkoivat kuninkaansa
-johtamina matkaansa etelään Roomasta. Jo mietti Alarik
-uusia valloitusretkiä, kun hän äkkiä kuoli.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_235'>235</span>□ Pyhä Pietari&thinsp;—&thinsp;niin kansa sanoi&thinsp;—&thinsp;oli rangaissut Alarikia Rooman
-ryöstöstä. Surren gootit valmistivat sankarilleen kuninkaallisen
-haudan. He johtivat seudulla kulkevan pienen joen urastaan ja muurasivat
-sen tyhjään uomaan hautakammion. Sinne vietiin Alarik
-hevosen selässä istuen, täysissä sotavarustuksissa sekä kuninkaallisessa
-asussa, ja kaikki hänen aarteensa hänen mukanaan. Sitten hauta
-muurattiin umpeen ja joki johdettiin takaisin entiseen uraansa. Orjat,
-jotka olivat toimittaneet työn, surmattiin, jottei kukaan saisi tietoa
-siitä paikasta, jossa suuri länsigoottien kuningas aarteineen lepäsi.</p>
-
-<p class='c009'>● Alarikin kuoltua länsigootit lähtivät Italiasta ja vaelsivat Etelä-Galliaan.
-Sinne he perustivat v. 419 valtakunnan, joka sittemmin
-laajeni niin, että siihen kuului koko Pyreneitten niemimaa. Siellä
-he hallitsivat lähes 300 vuotta ja omaksuivat vähitellen roomalaisten
-sivistyksen ja kielen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Vandaalit.</strong> Niihin aikoihin, jolloin länsigootit hyökkäsivät Italiaan,
-kutsuttiin Rooman legioonat pois Reinin varsilta puolustamaan
-tätä valtakunnan päämaata. Mutta silloinpa monet germaanikansat
-pääsivät joen poikki Galliaan ja anastivat kaikki Rooman läntiset
-maakunnat. Näitä kansoja olivat myös <i>vandaalit</i>. Vandaalit kulkivat
-Gallian halki Pyreneitten niemimaahan jo ennen kuin länsigootit
-sinne tulivat. Viimein he menivät salmen poikki Pohjois-Afrikkaan,
-jonne perustivat lyhytikäisen valtakunnan. Sieltä he meren yli
-saapuivat hävitysretkelle Italiaan ja ryöstivät Roomaa parin viikon
-ajan mitä julmimmalla tavalla. Useissa kielissä merkitsee sana
-»vandalismi» vieläkin raakaa hävittämistä. Pohjois-Afrikassa vandaalit
-pian veltostuivat ja menettivät n. 100 vuoden kuluttua maansa
-<i>Itä-Rooman</i> keisarille. Pian he hävisivät jäljettömiin.</p>
-
-<p class='c011'>□ »Kaikista tuntemistani kansoista&thinsp;—&thinsp;muuan roomalainen kirjailija
-lausuu&thinsp;—&thinsp;on vandaalien kansa turmeltunein. Valloitettuaan Afrikan
-he rupesivat ottamaan päivittäin lämpimiä kylpyjä, kattamaan pöytänsä
-hienoimmilla herkuilla, mitä maa ja meri saattoi tarjota. He
-pukeutuivat silkkiin ja koristivat itseään lukuisilla kultahelyillä.
-Päivänsä he kuluttivat teattereissa, kilpa-ajoissa ja sentapaisissa leikeissä,
-mutta heidän mielitoimenaan oli metsästys. Tanssijat, ilveilijät,
-näyttelijät ja soittajat, sanalla sanoen kaikki, jotka osasivat tarjota
-silmälle ja korvalle nautintoa, saapuivat heidän luokseen kuin kotiinsa.
-<span class='pageno' id='Page_236'>236</span>Taloja ympäröivät komeat puutarhat lähteineen ja pensaineen. He rakastivat
-juominkeja ja irstasta elämää.» Mutta sepä olikin heidän tuhonsa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Attila.</strong> Majailtuaan noin 70 vuotta Tiszan [tĭsa] ja Tonavan
-välisillä tasangoilla nykyisessä Unkarissa hunnit lähtivät jälleen
-liikkeelle. Heidän kuninkaansa oli <i>Attila</i>, joka kopeasti vaati Länsi-Rooman
-keisarilta puolta hänen valtakuntaansa.</p>
-
-<p class='c011'>□ Hunnilaisylimykset olivat tähän aikaan jo omaksuneet roomalaisten
-loistokkaan ulkonaisen esiintymisen. Heillä oli kullalla ja hopealla
-koristetut vaatteet, ja he söivät kulta- ja hopea-astioista herkkuruokia.
-Mutta Attila käyttäytyi toisin. Hän pukeutui yksinkertaiseen pukuun;
-hänen ruoka- ja juoma-astiansa olivat puusta, ja liha oli hänen tärkein
-ruokansa. Hän tahtoi näet säilyttää hunnien vanhat tavat. Puisella
-istuimella hän otti vastaan Itä-Rooman keisarin lähettilään, joka
-hunnien oloista on näkemänsä perustuksella kertonut. Hänen sodankäyntinsä
-oli raakaa kuin hunnien konsanaan. Kerskuen hän nimitti
-itseään »Jumalan vitsaksi», ja ylvästellen hävittämiskyvyllään hänen
-kerrotaan sanoneen: »Ei kasva ruoho siinä, mihin Attilan hevonen
-on tallannut.»</p>
-
-<p class='c009'>● Hävittäen kylät ja kaupungit Attila saapui laumoineen Reinin
-yli Galliaan. Monen germaanikansankin oli pakko taistella
-hänen joukoissaan. Tuho näytti uhkaavan koko länsiroomalaista
-sivistystä. Mutta onneksi Rooman maaherra sai Gallian germaanit
-taistelemaan yksissä voimin roomalaisten kanssa Attilaa vastaan.
-Ja <i>Katalaunisten</i> kentällä Seinen yläjuoksun rannalla hänet perin
-pohjin voitettiin (v. 451).</p>
-
-<p class='c007'>Seuraavana vuonna Attila teki hyökkäyksen Italiaan. Murhaten
-ja ryöstäen hänen hurjat soturinsa samosivat Pohjois-Italiaan
-aikoen hyökätä Roomaa vastaan, jonka asukkaat pelkäsivät perikatonsa
-lähenevän. Mutta Rooman silloinen piispa meni keisarin
-lähettiläiden kanssa Attilan leiriin ja taivutti hänet, lahjoja ja veroakin
-lupaamalla, kääntymään takaisin. Attila palasi Unkariin, jossa hän
-pian sen jälkeen kuoli. Silloin hunnien valtakunta hajosi, ja orjuutetut
-kansat, niiden joukossa itägootit, vapautuivat.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Itägootit.</strong> Vandaalit ja hunnit olivat ainoastaan ryöstäneet Italiaa;
-itägootit sitä vastoin ottivat sen joksikin aikaa haltuunsa.
-<span class='pageno' id='Page_237'>237</span>Kun he kuninkaansa <i>Te´odorik</i>in (488–526) johdossa saapuivat
-(v. 488) tähän kaikkien germaanikansain ihailemaan maahan, hallitsi
-siellä entinen germaaninen palkkasoturien päällikkö <i>Odovakar</i>.
-Hän oli v. 476 syössyt valtaistuimelta <em class='gesperrt'>Länsi-Rooman
-viimeisen keisarin</em> <i>Rōmulus Augu´stuluksen</i>, jonka jälkeen
-palkkasoturit huusivat hänet kuninkaaksi. Kaksitoista vuotta Odovakar
-hallitsi yksin Italiaa ennen itägoottien tuloa. Sen jälkeen
-Odovakar ja Teodorik jonkin aikaa hallitsivat yhdessä. Mutta sitten
-Teodorik surmasi eräissä pidoissa Odovakarin ja kohosi yksin Italian
-valtiaaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Teodorik hankki itselleen vallan tekemällä julman rikoksen.
-Mutta hänen kunniakseen on mainittava, että hän käytti valtaansa
-hallittaviensa eduksi. Teodorik oli sivistyneempi kuin useimmat muut
-germaanikuninkaat. Hän oli nuorena oleskellut Konstantinopolin
-hovissa panttivankina ja siellä oppinut roomalaista sivistystä ja valtiotaitoa.</p>
-
-<p class='c012'>Hallitsijaksi tultuaan Teodorik vaati, että maassa noudatettaisiin
-lakia ja <em class='gesperrt'>oikeutta</em>. »Ken loukkaa oikeutta, hän tekee vääryyttä minulle»,
-kerrotaan hänen sanoneen. Ja usein hän lausui tahtovansa suojella
-vähäväkisiä suurten ja mahtavain väkivallalta. Germaanikansojen
-keskuudessa oli ollut tapana, että itsekukin puolusti oikeuttaan
-ja asevoimin kosti sille, jolta oli kärsinyt vääryyttä. Teodorik
-kielsi näin tekemästä. Tuomioistuimilla vain oli oikeus rangaista
-rikollista lain mukaan. Eräille germaaneille, jotka asuivat Tonavan
-pohjoispuolella ja jotka tunnustivat hänet hallitsijakseen, hän kirjoitti
-kerran: »Minä pyydän, että taistelette vihollista vastaan ettekä
-keskenänne. Miksi tartutte aseeseen, kun teillä on oikeamielinen
-tuomari? On väärin nousta sukulaistansa vastaan; hänen puolestaan
-tulisi mieluummin kunnialla kuolla. Tehkää niinkuin gootit
-tekevät: he saattavat kyllä taistella vieraissa, mutta kotona he elävät
-rauhassa!»</p>
-
-<p class='c012'><em class='gesperrt'>Uskonnoltaan</em> Teodorik oli areiolainen, mutta toisuskoiset olivat
-hänestä yhtä hyviä alamaisia. »Minä en saata pakottaa ihmistä uskomaan
-toisin kuin hän itse tahtoo», oli hänen tapana sanoa. Juutalaisillekin
-hän soi lain turvan. »Jos tahdomme olla sivistyneitä ihmisiä,
-emme voi menetellä väärin niitä kohtaan, jotka vielä vaeltavat pimeyden
-tiellä», hän sanoi. Hänen hallitessaan ei ketään vainottu
-uskonnon takia.</p>
-
-<p class='c012'>Teodorik oli peloton soturi, mutta hän rakasti <em class='gesperrt'>rauhaa</em> enemmän
-kuin sotaa. »Jokaisen valtakunnan tulee kaivaten toivoa rauhaa»,
-<span class='pageno' id='Page_238'>238</span>hän sanoi. »Sillä siitä kaikki hyötyvät. Rauha on hyvien toimien
-äiti. Se lahjoittaa ihmisille monenkaltaista onnea, se enentää varallisuutta,
-se edistää sivistystä. Se, joka ei halua rauhaa, ei ymmärrä,
-mikä on hyvää ja hyödyllistä.»&thinsp;—&thinsp;»Toiset kuninkaat huvittelevat
-ryöstämällä kaupunkeja; he kokoovat suunnattomat saaliit. Minä
-puolestani tahdon valtani sellaiseksi, että voitetut kansat eivät huomaisi
-olevansa kukistettuja.» Niin turvalliset olivat olot Italiassa,
-että kauppiaat voivat säilyttää kultansa ja hopeansa ulkosalla yhtä
-varmasti kuin muulloin lujissa linnoissa, ja pelotta saattoi jokainen
-hoitaa tehtäviään, olipa yö taikka päivä. Kaupunkien muuriaukkoihin
-ei ollut tarpeen rakentaa portteja, ja entisetkin portit saivat
-olla auki.</p>
-
-<p class='c012'>Teodorik tahtoi käyttää rauhan ajan herättääkseen eloon Rooman
-entisen <em class='gesperrt'>sivistyselämän</em>. Teitä, jotka olivat joutuneet rappiolle,
-parannettiin, ja autioiksi jääneet pellot otettiin uudelleen viljeltäviksi.
-Hän kutsutti kuvanveistäjiä ja maalaajia pääkaupunkiinsa Ravennaan,
-jonne hän rakennutti kauniita kirkkoja ja muita taloja. Ja hän
-käytti suuria summia vanhojen rakennusten ja veistosten korjaamiseen.
-Hän keräsi ympärilleen laulajia ja näyttelijöitä, runoilijoita ja
-oppineita. <i>Boë´thius</i> kirjoitti tähän aikaan »Filosofian antamasta lohdutuksesta»,
-josta tuli haluttu hartauskirja vuosisadoiksi. Siinä hän
-m. m. lausuu: »Maallinen onni vaihtuu; pysyvästi hyvää on yksin
-elämä Jumalassa. Huono ihminen on orja, ja ihminen rankaisee kovimmin
-itseään tekemällä pahaa. Mutta hyvä ihminen on vapaa,
-ja hän omistaa onnen, jota kukaan ei voi häneltä riistää.»</p>
-
-<p class='c012'>Tämän kirjansa Boëthius kirjoitti vankeudessa, jonne hän oli
-joutunut aiheettomasti syytettynä petollisesta vehkeilystä Konstantinopolin
-hovin kanssa. Ehtimättä kirjoittaa teostaan loppuun hänet
-tuomittiin kuolemaan ja mestattiin. Tämmöinen teko himmensi sitä
-lempeyden mainetta, jonka Teodorik oli itselleen hankkinut. Hän
-kuolikin omantunnon vaivaamana v. 526. Satoja vuosia hänen kuolemansa
-jälkeen germaanikansat kertoivat vielä tarinoita urhoollisesta
-sankarista »Bernin Didrikistä», s. o. Veronan Teodorikista.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Langobardit.</strong> Noin 30 vuotta Teodorikin kuoleman jälkeen
-itägootit menettivät maansa <i>Itä-Roomalle</i>, mutta pian saapui Italiaan
-uusi germaanikansa, <i>langobardit</i> (568), joista Lombardia on saanut
-nimensä. He ottivat haltuunsa melkein koko Pohjois- ja Keski-Italian
-ja hallitsivat maata enemmän kuin 200 vuotta.</p>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_239'>239</span>
-  <h4 class='c010'>FRANKKIEN VALTAKUNNAN SYNTY.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Klodovig (481–511).</strong> Uudet germaanivaltakunnat olivat enimmäkseen
-lyhytikäisiä. Elinvoimaisin oli <i>frankkien</i> valtakunta Galliassa.</p>
-
-<p class='c007'>Viidennellä vuosisadalla Gallia oli jakautunut neljän eri
-kansan kesken. 1) <i>Frankit</i>, jotka vielä palvelivat vanhoja pakanajumaliaan
-ja olivat tavoiltaan raakoja, olivat vähitellen siirtyneet
-Reinin yli Koillis-Galliaan
-eli nykyisen Ranskan
-koillisosaan ja jääneet
-sinne asumaan. 2) Heistä
-länteen Loire-jokeen
-saakka oli maa itsenäiseksi
-hallitsijaksi kohonneen
-Rooman entisen
-maaherran hallussa. 3)
-Loire-joen etelärannalta
-alkoivat länsigoottien
-maat. 4) Rhône-joen
-laaksossa Gallian kaakkoiskulmassa
-asuivat
-<i>burgundit</i>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_142.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 142.</i> Frankkilaispäällikkö.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_143.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 143.</i> Frankkilaissotilas.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Frankkien asuma-ala
-oli varsin ahdas, ja
-he olivat jakautuneina
-moneen pieneen heimoon,
-joilla kullakin oli
-oma kuninkaansa. Muuan
-tällainen heimokuningas
-oli <i>Klodovig</i>, joka
-oli merovinkien sukua. Hän oli frankkien kuninkaana samaan aikaan
-kuin Teodorik hallitsi Italiassa.</p>
-
-<p class='c007'>Klodovig oli sivistymätön, petollinen ja julma, mutta samalla
-tarmokas ja ovela. Frankkien valtakunta laajeni suuresti hänen
-aikanaan. Ensiksi hän valloitti tuon viimeisen jäännöksen Länsi-Roomasta,
-otti Pariisinkin haltuunsa ja teki sen pääkaupungikseen.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_240'>240</span>□ Klodovig voitti roomalaiset Soissons´in [suasõ´] kaupungin pohjoispuolella.
-Oli saatu paljon ryöstösaalista, joka oli jaettava miesten
-kesken germaanien tavan mukaan arvalla. Ryöstettyjen kalleuksien
-joukossa oli muuan kaunis kirkonastia, jonka kuningas oli
-luvannut toimittaa kirkolle takaisin, jos se sattuisi lankeamaan
-hänen osalleen. Ennen arvanheittoa kuningas pyysi miehiltään astiaa.
-Toiset suostuivatkin pyyntöön, mutta muuan frankkilainen löi uhkamielisesti
-tapparallansa astian rikki huudahtaen: »Sinun ei pidä muuta
-saaman kuin mikä oikeuden mukaan osaksesi tulee!» Kaikki hämmästyivät.
-Mutta kuningas tukahdutti vihansa ja mietti kostoa.</p>
-
-<p class='c012'>Kun sotajoukko ensi kerran tämän jälkeen kokoontui aseiden
-katselmukseen, niin Klodovig, rivejä pitkin kulkiessaan, huomasi,
-että sillä miehellä, joka Soissons´issa oli lyönyt astian rikki, ei ollut
-aseet tarpeenmukaisessa kunnossa. Kuningas nuhteli miestä, sieppasi
-tapparan hänen kädestään ja paiskasi sen maahan. Kun mies kumartui
-ottaakseen aseensa ylös, kuningas äkisti kohotti miekkansa ja löi
-sillä miehen pään halki, sanoen: »Näinpä sinäkin teit kirkonastialle
-Soissons´issa». Mies makasi kuolleena maassa, mutta uskaltamatta
-nurista kuningasta vastaan muut lähtivät hänen käskyään noudattaen
-kotiinsa.</p>
-
-<p class='c009'>● Vuosikymmen näiden tapausten jälkeen Klodovig voitti
-keskisen Reinin varrella asuvat <i>alemannit</i>, jolloin hän <em class='gesperrt'>kastatti
-itsensä kristinuskoon</em>. Hän oli useita vuosia ollut
-naimisissa kristityn burgundilaisprinsessan kanssa, jonka kertomuksia
-Jeesuksen elämästä ja kärsimyksistä hän hartaasti kuunteli.
-Kun hän sitten eräässä taistelussa oli joutumaisillaan tappiolle,
-hän kutsui avuksensa puolisonsa Jumalaa, luvaten ruveta häntä
-palvelemaan, jos saisi voiton. Sotaonni kääntyi&thinsp;—&thinsp;niin kerrotaan&thinsp;—&thinsp;frankit
-voittivat, ja Klodovig sekä joukko frankkilaisia kastatti
-itsensä.</p>
-
-<p class='c011'>□ <i>Reims</i>in [rä̃s] piispa toimitti kasteen Reimsin tuomiokirkossa.
-Kadut olivat koristetut maalatuilla tapeteilla, kun Klodovig valkeaan
-kastepukuun puettujen ylimysten saattamana saapui kirkolle,
-joka myös oli ihanimmalla tavalla koristettu. Kun ovet
-avattiin ja frankit tunsivat pappien heiluttamista suitsutusastioista
-lähtevän hyvän tuoksun, niin he luulivat hengittävänsä paratiisin
-ilmaa. Ilmi ihastuneena Klodovig kysyi piispalta, joka astui
-hänen rinnallaan: »Pyhä isä, onko tämä se taivaan valtakunta, josta
-olette minulle kertonut?» »Ei», piispa vastasi, »tämä on vain tie, joka
-sinne viepi.» Kun kuningas oli lausunut uskontunnustuksensa, kastettiin
-hänet kastemaljassa, voideltiin pyhällä öljyllä ja siunattiin
-ristinmerkillä. Ja piispa lausui hänelle: »Kumarru ja kunnioita
-sitä, jota ennen olet vainonnut, ja vainoa sitä, jota ennen olet
-kunnioittanut!» Sitten kastettiin Klodovigin kaksi sisarta ja neljättä
-tuhatta frankkilaista. Taru kertoo, että kastetta toimitettaessa
-kyyhkynen toi taivaasta voidetta, jolla Klodovig voideltiin,
-ja enkeli liljoilla kirjaillun lipun. Siitä pitäen kruunattiin kaikki
-frankkilaiset ja myöhemmin Ranskan kuninkaat Reimsissä ja voideltiin
-pyhällä öljyllä; ja sotaretkillään he käyttivät liljakoristeista lippua.
-Mutta kauan kesti, ennen kuin kristinusko tunkeutui syvemmälle
-frankkien mieliin.</p>
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_241'>241</span>
-<img src='images/map_germanilaiset.jpg' alt='GERMANILAISET VALTAKUNNAT vuonna 526' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_242'>242</span>● Useimmat muut germaanikansat tunnustivat areiolaista oppia,
-mutta frankit yhtyivät katoliseen kirkkoon. Siten he saavuttivat
-katolisuskoisen roomalaisväestön ja papiston suosion, kun taas
-areiolaisia vihattiin vääräuskoisina. Gallian väestö näki mielellään,
-että frankkien valta levisi yhä laajemmalle. Pian Klodovig pakotti
-burgundien kuninkaan suorittamaan veroa, ja länsigooteilta hän
-valloitti Etelä-Gallian Garonne jokeen asti.</p>
-
-<p class='c007'>Näin frankit olivat saaneet haltuunsa melkein koko Gallian.
-Samalla Klodovig oli raivannut tieltään frankkilaisheimojen muut
-kuninkaat, niin että hän elämänsä lopulla oli yksin frankkien hallitsijana.</p>
-
-<p class='c011'>□ Muuan noita frankkilaiskuninkaita, Klodovigin entinen liittolainen,
-oli heikko ja huonojen tapojensa takia alamaistensa halveksima.
-Klodovig sai puolellensa muutamia hänen miehiänsä lahjoittamalla
-heille kullatusta vaskesta tehtyjä koristeita, joiden hän uskotteli
-olevan puhdasta kultaa. He vangitsivat kuninkaan ja hänen veljensä
-ja veivät heidät Klodovigin eteen. »Miksi olet», Klodovig virkkoi
-kuninkaalle, »tuottanut häpeätä suvullemme antamalla sitoa itsesi?
-Parempi sinun olisi ollut kuolla.» Samassa hän tapparallaan surmasi
-kuninkaan. Veljelle hän sanoi: »Jos olisit auttanut veljeäsi, ei häntä
-olisi sidottu», jonka sanottuaan hän löi hänetkin kuoliaaksi. Kun sitten
-kavaltajat, havaittuaan saaneensa väärennettyjä koristeita, tulivat
-siitä valittamaan, Klodovig kylmästi virkkoi: »Vääristä töistä annetaan
-väärää kultaa. Saatte olla iloiset, etten kavalluksestanne ole
-rääkkäyttänyt teitä kuoliaiksi.»</p>
-
-<p class='c012'>Samantapaista kavaluutta Klodovig käytti muitakin sukulaiskuninkaita
-kohtaan. <i>Tours</i>´in [tūr] arkkipiispa <i>Gregō´rius</i>, joka kirjoitti
-<span class='pageno' id='Page_243'>243</span>frankkien historian, kertoo näistä tapahtumista sangen avomielisesti,
-mutta siitä huolimatta hän lisää: »Täten Jumala laski joka päivä
-hänen vihollisensa hänen jalkainsa juureen ja laajensi hänen valtaansa,
-sillä hän vaelsi puhtaana sydämestään hänen tietään ja teki mitä
-Herralle oli otollista». Ja kirkko antoi hänelle nimen »kristillinen
-majesteetti». Niin löyhä oli sen ajan kirkonmiestenkin siveellinen tunto.</p>
-
-<p class='c012'>Kauan Klodovig ei saanut nauttia rikoksilla hankkimastaan vallasta.
-Hän kuoli Pariisissa ainoastaan 45 vuoden vanhana.</p>
-
-<p class='c009'>● Klodovigin kuoltua hänen jälkeisensä merovinkikuninkaat
-hallitsivat vielä 2½ vuosisataa frankkien maassa. Mutta vähitellen
-he irstaassa elämässä veltostuivat siihen määrään, etteivät kyenneet
-ollenkaan käyttämään kuninkaan valtaa, joka joutui ylimmälle
-hovivirkamiehelle, <i>hovimestarille</i> eli <i>mājordomūkselle</i>. Tämä sulki
-lopuksi viimeisen merovinkikuninkaan luostariin ja nousi itse valtaistuimelle.
-Sinä aikana frankkilaiset sulautuivat yhä enemmän Gallian
-roomalaiseen väestöön, omaksuen pääasiassa sen kielenkin. Näin
-sai alkunsa nykyinen Ranskan kansa ja muodostui uusi roomalaisperäinen
-eli <em class='gesperrt'>romaaninen</em> kieli, ranskan kieli.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_144.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 144.</i> Merovinkilaiskartano. Piirretty säilyneiden kuvausten perusteella.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_244'>244</span>
-  <h4 class='c010'>ANGLOSAKSIT.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Britannian kelttiläiset.</strong> Keisariajalla roomalaiset ulottivat valtansa
-Galliasta salmen yli Britanniaankin. Siellä asui kelttiläistä
-kansaa, samaa, jonka roomalaiset olivat jo aikaisemmin laskeneet
-valtansa alle Galliassa ja Espanjassa. Roomalainen sivistys ja latinan
-kieli eivät päässeet oikein kotiutumaan tähän kaukaiseen maahan,
-ja kristinuskokin saapui sinne myöhään. Mutta uusi usko alkoi
-kumminkin vaikutuksensa jo roomalaisvallan aikana, ja varsinkin
-Irlannin kelttiläisistä tuli hartaita kristityitä, jotka sitten innokkaina
-lähetyssaarnaajina levittivät kristinuskoa muidenkin kansain keskuuteen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Anglosaksit.</strong> Irlanti säilyikin rauhassa kansainvaellusten myrskyiltä;
-mutta Englanti sai uudet asukkaat. Sinne saapui n. v. 450
-nykyisestä Luoteis-Saksasta kaksi germaanisukuista kansaa, anglit
-ja saksit, joita yhteisesti sanotaan <i>anglosakseiksi</i> (Englanti =
-»anglien maa»). He anastivat maat, muodostaen monta pientä kuningaskuntaa,
-ja kelttiläinen väestö pakeni Walesin [ue´lz] vuoristoon
-taikka Englannin kanaalin yli Bretagnen [brəta´nj] niemimaahan.</p>
-
-<p class='c007'>Palveltuaan noin puolentoista vuosisataa Odinia ja Thoria anglosaksitkin
-saivat tiedon <em class='gesperrt'>kristinuskosta</em>, ja n. v. 600 he
-kääntyivät uuteen uskoon. Uuden opin levittäjistä on mainittava
-ennen muita benediktiinimunkki <i>Augustī´nus</i>, josta sitten tuli
-Canterburyn [kä´ntə̄bəri] arkkipiispa.</p>
-
-<p class='c011'>□ Anglosaksien käännyttämistä kristinuskoon harrasti innokkaasti
-silloinen Rooman paavi Gregorius Suuri. Tarina kertoo, että Gregorius,
-ollessaan vielä munkkina, näki Rooman torilla muutamia vaaleaverisiä
-nuorukaisia orjiksi myötävien joukossa. Kummastellen heidän
-vaaleata tukkaansa ja vaaleahkoa ihonväriään hän tiedusteli heidän
-syntyperäänsä. Kuultuaan heidän olevan pakanallisia angleja Britanniasta
-hän virkkoi: »Kuinka surullista, että ihmiset, joilla on enkelien
-nimi ja ulkomuoto, kuuluvat pimeyden ruhtinaan valtakuntaan!»</p>
-
-<p class='c012'>Gregorius aikoi itse lähteä lähetysmatkalle Britanniaan. Se aie
-jäi häneltä kumminkin toteuttamatta. Mutta paaviksi tultuaan hän
-sai aikaan, että joukko munkkeja Augustinuksen johdossa lähti saarnaamaan
-uutta oppia anglosakseille. Muuan heidän kuninkaansa
-<span class='pageno' id='Page_245'>245</span>ottikin lähetyssaarnaajat ystävällisesti vastaan sallien heidän harjoittaa
-käännytystyötä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Beowulf-laulu.</strong> Vaikka anglosaksit olivatkin ottaneet kristillisen
-kasteen, säilyi heissä kauan sotainen into. Sitä todistaa muun ohessa
-vielä tallella oleva anglosaksilainen runoteos. Siinä kerrotaan <i>Beowulf</i>
-sankarista ja hänen urotöistään. Näin kertoo vanha tarina:</p>
-
-<p class='c011'>□ <i>Hroar</i>, Tanskan kuningas, istui korkeassa ja koristetussa salissaan
-ja piti pitoja miehilleen runoilijain laulaessa. Mutta syvällä järven
-pohjassa asui <i>Grendel</i> jättiläinen, ihmisten vihollinen. Yöllä hän saapui
-vedellisestä luolastaan, astui saliin ja tarttui uroiden nukkuessa
-erääseen heistä vieden hänet mukanaan. Ja niin hän teki seuraavinakin
-öinä.</p>
-
-<p class='c012'>Nuori <i>Beowulf</i> sai sanoman anglosaksien maahan tästä onnettomuudesta.
-Hän oli kaikkia ikäisiään väkevämpi. Viidentoista nuoren
-sankarin kera hän purjehti Tanskaan ja haastoi taisteluun tuon
-yöllisen hirviön. Hroar otti hänet iloisesti vastaan, ja illan tullen
-tanskalaiset asettuivat levolle, mutta Beowulf miehineen jäi saliin
-odottamaan jättiläisen tuloa.</p>
-
-<p class='c012'>Nuori sankari riisui yltään rautapaitansa ja kypärinsä sekä koristetun
-miekkansa. Aseettomana, käsivoimin hän halusi taistella jättiläisen
-kanssa. Niin hän heittäytyi pitkäkseen lavitsalle ja hänen viereensä
-moni muu merisankari. Ei kukaan uskonut saavansa enää
-lämmitellä kotilieden ääressä.</p>
-
-<p class='c012'>Jo astui sumuisesta suostaan Grendel hirviö, suuri kuin vuori,
-kohti uroiden kultaista salia saalista vainuten. Se tarttui rautaiseen
-ovenripaan, mursihen sisään ja seisoi lattialla silmät säihkyen kammottavaa
-tulta. Jo sieppasi se yhden joukosta, surmasi ja joi veren.
-Se astui lähemmäksi Beowulf sankaria ja tarttui häneen. Silloinpa Beowulf
-nousi äkisti ja iskeytyi jättiläiseen. Tämä ei ollut milloinkaan
-kokenut moista voimaa ja koetti paeta. Salissa nousi ryske ja telme,
-tanskalaiset säikkyneinä vapisivat, lavitsat liikkuivat liitoksistaan.
-Mutta Beowulf ei päästänyt otettaan. Silloin jättiläisen jänteet katkesivat,
-ja menetettyään toisen käsivartensa hän pääsi pakenemaan
-järven alaiseen luolaansa. Mutta Hroar piti juhlan Beowulfin kunniaksi,
-lahjoitti hänelle kultaisen lipun, kultaisen sotisovan ja kallisarvoisen
-miekan sekä ratsuja kahdeksan.</p>
-
-<p class='c012'>Pitojen päätyttyä Beowulf sankari miehineen asettui tanskalaisten
-kera levolle. Mutta yöllä saapui jättiläisen äiti kostamaan poikansa
-puolesta. Ennen kuin uroot selvisivät hämmästyksestään, hän oli tart-tunut
-<span class='pageno' id='Page_246'>246</span>erääseen sankariin ja vienyt hänet mukanaan. Murheissaan Hroar
-valitti sankarin kuolemaa. Mutta Beowulf lohdutti häntä:</p>
-
-<p class='c012'>»Älä murehdi, vanha ystävä, on parempi kostaa kuin huollen
-suruun vaipua! Kerran kohtaa kuolo itsekutakin; paras on voittaa
-mainetta, joka elää kautta aikojen. Nouse, valtias, etsikäämme Grendelin
-äiti, ja minä vannon, ettei hän voi lymytä minulta enempää
-maan alle kuin metsän korpeen tai meren syvyyksiin!»</p>
-
-<p class='c012'>Järven pohjassa olevasta luolasta Beowulf löysi viimein jättiläisen
-äidin. Hirveä taistelu syntyi. Mutta se päättyi voitoksi sankarin
-väkevän. Jättiläisen miekan hän toi mukanaan ja antoi
-sen Hroar kuninkaalle. Iloiten kuningas ylisti nuoren sankarin mainetyötä,
-mutta muistutti samalla vakavasti elämän katoavaisuudesta
-näin sanoen:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in24'>On kukassaan</div>
-      <div class='line in4'>miehuutes kotvan, mutt’ kohtapa kumoon</div>
-      <div class='line in4'>voi taittaa tarmosi peitsi ja tauti,</div>
-      <div class='line in4'>palava tuli tai pauhaava vesi,</div>
-      <div class='line in4'>kaatava kalpa tai noutava nuoli</div>
-      <div class='line in4'>tai iän taakka&thinsp;—&thinsp;tai silmies loisto</div>
-      <div class='line in4'>pimentyy, peittyy; ja pianpa kuolo</div>
-      <div class='line in4'>sulkee sun, soturi, ruhtovin sylin.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Beda Venerabilis.</strong> Mutta elipä tähän aikaan jo huomattava oppinutkin
-anglosaksien maassa: kristitty munkki <i>Bēda</i> <em class='gesperrt'>Venerā´bilis</em>
-(»kunnianarvoinen»), josta tuli englantilaisen tieteen isä. Hän kirjoitti
-suuren joukon latinankielisiä kirjoja, joita keskiajan nuoriso kouluissa
-luki. Mutta hänen kuuluisin teoksensa on »Anglien kansan
-kirkkohistoria», jossa hän kuvailee heimonsa vaiheita Caesarin ajoista
-aina omaan aikaansa asti. Ilman tätä kirjaa tietomme anglosaksien
-varhaisemmista vaiheista olisivat monin verroin niukemmat.</p>
-
-<p class='c011'>□ Viimeiseksi työkseen Beda käänsi Johanneksen evankeliumin
-anglosaksien kielelle. Kaksi viikkoa ennen pääsiäistä v. 735 hän sai
-vaikean tukehtumiskohtauksen, ja sen jälkeen hänellä oli kovia tuskia.
-Vaikka hän suuresti heikkeni, hän jatkoi työtään. Kun muut
-kehoittivat häntä säästämään voimiaan, hän vastasi: »Tahtoisin,
-ettei mikään asiani jäisi teille epäselväksi, kun kerran olen poissa.»
-Yöllä vasten helatorstaita hän saneli kuumeentapaisella innolla käännöstään.
-»Vielä puuttuu yksi luku», sanoi kirjuri. »Meidän täytyy
-jatkaa, ota kynäsi ja kirjoita!», Beda kehoitti kuumeisena. Pienestä
-kammiosta ei kuulunut muuta kuin kynän rapinaa ja sairaan
-<span class='pageno' id='Page_247'>247</span>raskasta hengitystä. Ja yön pitkät hetket lyhenivät. »Nyt puuttuu
-vain pari riviä», kirjuri sanoi. »Kirjoita, kirjoita!» kuiskasi kuoleva.
-»Nyt koittaa uusi päivä, ja nyt on kaikki valmista», virkkoi nuorukainen.
-»Sinä sanot oikein, nyt koittaa uusi päivä, ja nyt on <em class='gesperrt'>kaikki</em>
-täytetty. Kohota minut istualleni&thinsp;—&thinsp;auta minua rukousmatolle!»</p>
-
-<p class='c012'>Oppilaat kantoivat mestarinsa rukousmatolle ristiinnaulitun kuvan
-eli <em class='gesperrt'>krusifiksin</em> alle, jota aamunsarastuksesta kalpeneva hopealamppu
-valaisi. Polvistuneena Beda lauloi siinä heikolla äänellä:
-»Glō´ria in exce´lsīs Dĕ´ō» (= kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa),
-samoin kuin hän oli tehnyt joka päivä viidenkymmenen neljän vuoden
-kuluessa. Ääni petti vihdoin, laulu kuoli hänen huuliltaan, ja
-heikosti huokaisten vanhus vaipui oppilaittensa syliin.</p>
-
-<h4 class='c010'>SIVISTYKSEN RAPPEUTUMINEN ENTISEN LÄNSI-ROOMAN MAISSA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kauppa ja teollisuus.</strong> Se levoton sotatila, joka suurten germaanisten
-kansainvaellusten aikakaudella jatkuvasti vallitsi entisissä
-Länsi-Rooman maissa, vaikutti haitallisesti rauhallisten elinkeinojen
-harjoittamiseen. Enimmän kärsivät kauppa ja teollisuus. Raha katosi
-liikkeestä, ja maksun välineenä alettiin sen sijasta käyttää elintarvikkeita,
-kuten viljaa, öljyä, suolaa, karjaa ym. Tiet olivat monin
-paikoin rappiolla, sillat hävitetyt ja majapaikat tuhotut, joten liikenne
-pakostakin seisahtui, ja kauppiaat pelkäsivät lähettää tavaroitaan
-paikasta toiseen, koska ne milloin tahansa saattoivat joutua rosvojen
-saaliiksi. Se vähäinen kauppa, jota harjoitettiin, oli etupäässä
-juutalaisten hallussa. Kaupan rappeutuessa väkirikkaat kaupungit
-joutuivat häviölle.</p>
-
-<p class='c007'>Samoin teollisuuskin taantui. Alhaisella sivistystasolla olevat germaanikansat
-eivät kaivanneet asumuksissaan eivätkä puvuissaan siroa
-kauneutta. Kotona omalla tilalla valmistettiin melkein kaikki, mitä
-tarvittiin. Kotivilloista ja kotipellavista tehtiin vaatteet, kotiohrista
-pantiin olut, kotiviljasta leivottiin leipä, kotikarjasta saatiin maito, voi
-ja liha. Kotona valmistettiin myös huone- ja tarvekalut. Näin ollen
-rahan käyttö supistui hyvin vähään. Ihmisten talous oli <em class='gesperrt'>luontoistaloutta</em>.
-Kaikkia tarve-esineitä ei kumminkaan voitu kotona valmistaa,
-<span class='pageno' id='Page_248'>248</span>vaan ne täytyi hankkia kauempaa joltakin ammattilaiselta. Ne
-olivat tavallisesti hyvin kalliita: soturin rintahaarniska maksoi kaksitoista
-kertaa enemmän kuin lehmä, ja kuolaimet maksoivat usein yhtä
-paljon kuin hevonen. Sepän ammatti olikin erikoisesti arvossa pidetty.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maanviljelys.</strong> Levoton aika ei voinut olla otollinen maanviljelyksellekään;
-kumminkin germaanikansat edistyivät tämän elinkeinon
-harjoituksessa tullessaan likeisempään kosketukseen roomalaisten
-kanssa. Siirryttyään Germaniasta Länsi-Rooman entisiin
-maihin germaanit omaksuivat maanviljelyksen lopullisesti pääelinkeinokseen.
-He asettuivat nyt pysyväisille olinpaikoille ja oppivat
-roomalaisilta kehittyneempiä viljelystapoja, kuten maan lannoittamisen
-ja entistä paremman muokkaamisen. Valloitetuissa maissa
-suuri osa tiluksia jäi entisille omistajille, mutta osan ottivat germaanit.
-Ne jaettiin pikku tiloina germaanisotureille, mutta germaaniylimykset
-ottivat haltuunsa suurtiloja, joita sitten viljelivät orjien
-avulla, kuten roomalaisetkin.</p>
-
-<p class='c007'>Orjia käytettiin kotiaskareissa, mutta toiset saivat maatilkun
-isännältä viljelläksensä. Siten kehittyi varsinaisesta orjuudesta sen
-lievempi muoto, <i>maaorjuus</i>. Ennen pitkää vapaat pikkutilain omistajatkin
-tulivat riippuvaisiksi suurtilallisista, he kun kaipasivat
-näinä rauhattomina aikoina mahtavaa suojelijaa. Täten katosivat
-vähitellen itsenäiset pikkutilat, ja niiden entiset omistajat muuttuivat
-hekin mahtavien naapurien maaorjiksi. Maaorjuus sai siis alkunsa
-kahdesta lähteestä, osittain varsinaisista orjista, osittain pikkutilallisista.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Henkinen tila.</strong> Kansainvaellusten ajan rauhattomissa oloissa
-<em class='gesperrt'>järjestys hävisi</em> yhteiskunnasta, väkivalta ja sekasorto tulivat
-tilalle.</p>
-
-<p class='c007'>Tieteitä ja taiteita ei pitkiin aikoihin harjoitettu samalla menestyksellä
-kuin muinoin Kreikassa ja Roomassa, <em class='gesperrt'>tietämättömyys</em>
-ja <em class='gesperrt'>taikausko</em> olivat yleiseen vallalla.</p>
-
-<p class='c007'>Myös <em class='gesperrt'>tavat raaistuivat</em>. Veltostuneet roomalaiset, vaikka
-olivat germaaneja sivistyneempiä, omaksuivat näiden väkivaltaisen
-käytöstavan, ja germaanit vuorostaan rupesivat jäljittelemään roomalaisten
-monia paheellisia, turmeltuneita elintapoja. Eteläisten maiden
-<span class='pageno' id='Page_249'>249</span>luonto jo vaikutti herpaisevasti germaaneihin, jotka varhemmin olivat
-asuneet kylmemmän ja karumman luonnon ympäröiminä, mutta vielä
-enemmän ylellinen elämä ja aistilliset nautinnot. Avioliittoa ei enää
-pidetty kunniassa, vaan jollakin ylimyksellä saattoi olla yhtaikaa
-monta vaimoa ja niiden ohella vielä sivuvaimoja. Ylensyöminen
-ja väkijuomain liiallinen käyttö tulivat yleisiksi, niin että varakkaiden
-pidoissa toisinaan kaikki vieraat juopuneina uupuivat
-uneen. Raaka puhetapa, tappelut ja murhat olivat perin tavallisia
-kaikissa kansankerroksissa. Raakuus rehotti papistonkin keskuudessa.
-Niinpä kerrotaan erään piispan panettaneen papin, joka
-ei suostunut antamaan maataan hänelle, samaan ruumisarkkuun
-mätänevän ruumiin kanssa. Kirkoissakin, joiden tuli olla rauhoitettuja
-kaikelta väkivallalta ja vainottujenkin turvapaikkoja, tehtiin
-usein rikoksia, meluttiin ja tapeltiin.</p>
-
-<p class='c011'>□ Erittäin kuuluisiksi väkivaltaisesta esiintymisestään on tullut
-kaksi frankkilaiskuningatarta, <i>Brunhilda</i> ja <i>Fredegunda</i>, jotka elivät
-v:n 600 tienoilla. Kaksi frankkilaiskuningasta, veljekset <i>Kilperik</i> ja
-<i>Sigebert</i>, joista edellinen hallitsi Neustriaa (Länsi-Frankkia) ja jälkimmäinen
-Austrasiaa (Itä-Frankkia), naivat sisarukset, länsigoottien
-kuninkaan tyttäret, <i>Galsvinta</i>n ja <i>Brunhilda</i>n. Sigebert ja Brunhilda
-elivät sovussa keskenään, mutta Kilperik oli uskoton puolisolleen. Hän
-oli kyllä valallaan vannonut olevansa uskollinen goottilaiskuninkaan
-tyttärelle, mutta pian ilmestyi hoviin hänen entinen sivuvaimonsa
-<i>Fredegunda</i>. Tämän houkutuksesta Kilperik surmautti Galsvintan, joka
-turhaan oli pyrkinyt isänsä kotiin. Saatuaan sanoman sisarensa onnettomasta
-kohtalosta Brunhilda kehoitti puolisoaan kostamaan
-Kilperikille ja Fredegundalle. Ankara vaino ja kostosota alkoi Neustrian
-ja Austrasian välillä. Brunhildan ja Sigebertin puoli oli
-aluksi voitolla, mutta Fredegundan palkkaamat salamurhaajat
-tappoivat Sigebertin keskellä kansankokousta. Fredegundan raivo
-kääntyi nyt Kilperikiä kohtaan, joka sai surmansa nähtävästi
-hänen toimestaan. Kilperikin ja Galsvintan kaksi poikaa hän myös
-surmautti raivatakseen omalle pojalleen tien valtaistuimelle. Tyttärensä
-hän aikoi tappaa kuristamalla hänet arkun ja sen kannen väliin,
-mutta palvelija kiiruhti tytön hätähuudot kuultuaan apuun. Erään
-ylimyksen, joka tuli haastamaan häntä hänen julmista töistään vastuuseen,
-hän niinikään murhasi antamalla hänelle väkevällä myrkyllä
-sekoitettua viiniä. Brunhilda, jonka henkeä Fredegunda myös
-tavoitteli, raivosi loppuiällään samalla tavoin valtakunnassaan. Tikaria
-<span class='pageno' id='Page_250'>250</span>ja myrkkyä käytettiin ylimyksiä vastaan. Fredegunda eli vanhaksi ja
-kuoli luonnollisen kuoleman, mutta Brunhildan raivostuneet ylimykset
-luovuttivat Fredegundan pojalle, joka sidotti hänet villin hevosen
-häntään. Siten hän sai surmansa.</p>
-
-<h4 class='c010'>ITÄ-ROOMA KANSAINVAELLUSTEN AIKANA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Itä-Rooma eli Kreikan keisarikunta.</strong> Syrjässä suurten germaanisten
-kansainvaellusten valtaväylältä Itä-Rooma säilyi eheänä
-Länsi-Rooman kukistuessa ja pysyi voimassa vielä lähes tuhat vuotta,
-aina keskiajan lopulle. Itä-Rooman keisarikuntaa sanotaan usein
-myös <i>Kreikan</i> keisarikunnaksi; ja se nimi sille hyvin soveltuukin,
-koska kreikan kieli oli siellä vallitsevana: sillä kielellä toimitettiin
-jumalanpalvelus, sillä kirjoitettiin kirjat ja sitä virkamiehetkin
-käyttivät. Mutta tätä valtakuntaa on sanottu myös <i>bysanttilaiseksi</i>,
-koska sen pääkaupunki Konstantinopoli oli perustettu entisen
-kreikkalaisen siirtokunnan Byzantionin paikalle.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_145.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 145.</i> Kilpa-ajot sirkuksessa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Itä-Rooman keisarikunnan
-turvissa säilyi myöhemmillekin
-sukupolville
-kreikkalais-roomalainen sivistys:
-vanhat lait, tieteet,
-runous ja kuvaamataide.
-Siellä kukoistivat myös
-teollisuus ja kauppa. Konstantinopoli
-välitti yhteyttä
-idän ja lännen välillä, ollen
-samalla Euroopan etuvartiona
-Aasiaa vastaan;
-Kiinasta asti tuotiin sinne
-karavaaniteitse Aasian halki
-tavaroita, varsinkin silkkiä.
-Silkkiä ruvettiin viljelemään
-kotimaassakin, kun
-kaksi munkkia oli tuonut
-ontoissa sauvoissaan silk-kiäisperhosen
-<span class='pageno' id='Page_251'>251</span>munia
-Konstantinopoliin.
-Mutta kansa
-eli köyhyydessä ja
-tietämättömyydessä.
-Sitä rasittivat
-raskaat verot sekä
-maalla että kaupungeissa,
-ja virkamiehet
-tekivät usein
-vääryyttä, olivat
-mielivaltaisia ja
-puolueellisia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_146.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 146.</i> Bysanttilaisia sotilaita.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Keisarin valta
-oli rajaton, ja jokaisen,
-joka lähestyi
-häntä, oli itämaisen tavan mukaan osoitettava alamaista nöyryyttään
-heittäytymällä hänen jalkoihinsa. Kansaa hän tapasi <em class='gesperrt'>sirkusleikeissä</em>,
-joita Konstantinopolinkin keisarit yhä toimeenpanivat.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_147.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 147.</i> Justinianus seurueineen. Mosaiikkikuva Ravennassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Justinianus.</strong> Kansainvaellusten aikana hallitsi Itä-Roomassa
-kuuluisa keisari <i>Justīniā´nus</i> (527–565). Hän oli talonpojan poika
-Traakiasta, mutta kohosi kyvykkäänä nuorukaisena enonsa hovissa
-suureen arvoon ja vihdoin
-tämän kuoltua keisariksi.
-Puolisoksensa hän otti kyproslaisen
-villipetojen vartijan
-tyttären <i>Theodō´ran</i>,
-joka oli yhtä kuuluisa älystään
-kuin kauneudestaan
-ja usein neuvoillaan vaikutti
-ratkaisevasti hallitusasioihin.
-Justinianus
-tahtoi palauttaa Rooman
-valtakunnan entiselleen yhdistämällä
-<span class='pageno' id='Page_252'>252</span>germaanien valloittamat läntiset maat omaan valtakuntaansa.
-Hän lähetti oivalliset sotajoukkonsa taistelemaan <em class='gesperrt'>Pohjois-Afrikkaan</em>
-vandaaleja vastaan. Heidät voitettiin helposti ja
-maa yhdistettiin Itä-Roomaan. Pitkällisten sotien jälkeen valloitettiin
-<em class='gesperrt'>Italia</em> itägooteilta. Mutta Justinianuksen kuoltua nämä maat
-menetettiin jälleen: suurin osa Italiaa langobardeille ja Afrikka
-arabialaisille.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_148.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 148.</i> Sofian kirkko nykyisellään.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Tärkein Justinianuksen hallitustoimista oli suuren <em class='gesperrt'>lakikokoelman</em>
-toimittaminen. Se on latinankielinen ja tunnetaan nimellä
-<i>Corpus jūris cīvī´lis</i>. Siihen sisältyvät asianmukaisesti järjestettyinä
-tärkeimmät Rooman vanhoista laeista, jotka siihen saakka olivat
-olleet hajallaan ja vaikeasti käytettävinä, sekä myös lainoppineiden
-selityksiä ja Justinianuksen antamia asetuksia. Lisäksi
-se käsittää lainopin oppikirjan. Justinianuksen lakikokoelma
-on vielä nytkin useimmissa Euroopan maissa lainsäädännön
-pohjana.</p>
-
-<p class='c007'>Toinen muistomerkki, joka on säilyttänyt Justinianuksen nimen
-<span class='pageno' id='Page_253'>253</span>kautta aikojen, on <i>Sofian kirkko</i> Konstantinopolissa. Se on <em class='gesperrt'>bysanttilaisen</em>
-rakennustaiteen kuuluisin tuote.</p>
-
-<p class='c011'>□ Bysanttilaisen rakennustaiteen huomattavimmat tunnusmerkit ovat
-ristin muotoinen pohjakaava ja korkealle kohoava pyöreä kupukatto
-eli <em class='gesperrt'>kupoli</em>, joka lepää holvikaarien varassa. Sofian kirkossa kupoli
-kaareutui 56 metriä lattian yläpuolelle. Tämä kirkko ei ole ulkopuolelta
-erikoisen huomattava, mutta sisältä se on harvinaisen upea.
-Valo virtaa kirkkoon korkealla olevista tiheään asetetuista ikkunoista.
-Seinät olivat päällystetyt erivärisillä hohtavilla marmorilaatoilla,
-ja kultapohjalta loistivat <em class='gesperrt'>mosaiikkikuvat</em>, jotka esittivät
-pyhimyksiä ja enkeleitä ja jotka olivat taidokkaasti laaditut
-pienistä erivärisistä osasista. Kultaa, hopeata ja kalliita kiviä oli
-käytetty runsaasti, yksin alttarin koristamista varten 40,000 naulaa.
-Sofian kirkon komeus oli maankuulu, ja Justinianuksen kerrotaan
-sen valmistuttua huudahtaneen: »Olen voittanut sinutkin, Salomo!»&thinsp;—
-Bysanttilaisen rakennustaiteen vaikutus oli tuntuva Euroopassakin,
-varsinkin muutamissa Italian kaupungeissa ja Venäjällä. Pyhän
-Markuksen kirkko Veneziassa on siitä parhaana todistuksena.</p>
-
-<h4 class='c010'>MUNKKILAISUUS JA LUOSTARIELÄMÄ.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Erakot.</strong> Jo varhain tavataan kristittyjen joukossa niitä, jotka
-karttoivat elämän nautintoja ja elivät naimattomina. Se käsitys
-tuli vallitsevaksi, että ruumis tarpeineen ja haluineen oli jotakin
-alhaista ja synnillistä ja että se oli esteenä ihmisen lähestyessä Jumalaa.
-Kieltäytymällä avioelämästä ja kiduttamalla ruumistaan
-ihminen lähestyi siveellistä ihannetta. Tällaista itsensä kiduttamista
-sanotaan askeesiksi (kreikk. a´skēsis = harjoitus) ja niitä, jotka sitä
-harjoittavat, <i>askeeteiksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Aluksi askeetit elivät seurakuntansa yhteydessä ja omaistensa
-parissa. Mutta kun seurakuntiin liittyi paljon nimikristittyjä, mikä
-vaikutti turmiollisesti niiden elämään, ja kun askeesin harjoitus kävi
-vaikeaksi toisten seurassa eläjälle, niin he läksivät kotoaan ja asettuivat
-yksinäisyyteen asumaan. Aluksi he oleskelivat kotiseutunsa
-lähistössä, mutta sitten he muuttivat kauas erämaahan. He saivat
-nimen <i>eremiitta</i> (erē´mos = autiomaa), mutta meidän kielessä heidän
-<span class='pageno' id='Page_254'>254</span>nimenään on <i>erakko</i>. Ensimmäinen kristitty erakko oli egyptiläinen
-<i>Antō´nios</i>, joka syntyi kolmannen vuosisadan keskivaiheilla Aleksandriassa
-ja saavutti harvinaisen korkean iän.</p>
-
-<p class='c011'>□ Antoniuksen vanhemmat, jotka olivat kristittyjä, saattoivat kehua
-sekä ylhäisestä sukuperästään että rikkaudestaan. Mutta Antonios ei
-pannut sellaiselle arvoa. Hän tahtoi mieluummin elää »yksivakaisena
-miehenä majassaan». Ainoastaan kirkossa hän kävi ahkerasti vanhempainsa
-kanssa. Kun vanhemmat olivat kuolleet, Antonios, joka
-silloin oli noin 20 vuoden vanha, eräänä päivänä meni kirkkoon syviin
-mietteisiin vaipuneena. Hän ajatteli opetuslapsia, jotka olivat jättäneet
-kaikki seuratakseen mestariaan, ja ensimmäistä seurakuntaa,
-jossa kaikki oli yhteistä. Kirkossa hän kuuli luettavan Jeesuksen
-sanat rikkaalle nuorukaiselle: »Myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna
-köyhille, ja sinulla on oleva aarre taivaassa!» Sanat vaikuttivat häneen
-niin, että hän myi perimänsä maatilan ja jakoi rahat köyhille. Vietettyään
-jonkin aikaa askeettista elämää kotikaupungissaan hän
-asettui erääseen hautaluolaan, jonne muuan ystävä toi hänelle leipää.
-Sieltä hän siirtyi suureen autiomaahan, jossa asui elämänsä loppuun
-saakka, saavuttaen pyhän miehen maineen ja herättäen lukemattomissa
-muissa halun seurata hänen esimerkkiään.</p>
-
-<p class='c012'>Monet kristityt alkoivat nyt Antonioksen tavoin viettää erakkoelämää
-autiomaissa. Mutta Antiokiassa eli mies, <i>Simeon</i> nimeltään,
-joka erosi maailmasta asettuen kaupungin edustalla olevan 18 metrin
-korkuisen pylvään päähän. Siinä hänen kerrotaan eläneen kolmattakymmentä
-vuotta, ja pylvään juurelle vaelsi joukoittain ihmisiä anomaan
-hänen siunaustaan. Erakon kuoltua asetettiin hänen kuvansa
-jonkinlaiseksi taikakaluksi kaikkialle itämaille, ja Simeon »pylväspyhimyksen»
-pylvään ympärille rakennettiin suuria rakennuksia, mm.
-majataloja niille ihmisille, jotka saapuivat pyhiinvaeltajina eli
-toivioretkeläisinä tälle pyhälle paikalle rukoilemaan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Luostarit.</strong> Kun erakkoja ilmestyi autiomaihin runsaasti, niin että
-toisin paikoin oli erakkomaja erakkomajan vieressä, muodostui heidän
-kesken jonkinlaista yhdyselämää. Antonioksen maanmies, entinen
-pakanallinen sotilas <i>Pakum</i>, laati 4:nnen vuosisadan (300-luvun)
-alkupuolella muutamia sääntöjä eräälle erakkoryhmälle, joka asettui
-asumaan Niilin saarella olevan kylän raunioille. Näin syntyi
-ensimmäinen erakkoyhdistys eli <i>luostari</i> (ruots. kloster, latin. claustrum
-= suljettu). Tällaisten yhdistysten jäseniä alettiin sanoa <i>munkeiksi</i>
-<span class='pageno' id='Page_255'>255</span>(kreikk. monakh´os = yksineläjä, erakko). Heidän esimiehensä
-sai nimen <i>apotti</i>, joka merkitsee »isää».</p>
-
-<p class='c007'>Aluksi luostareissa asui yksinomaan miehiä. Mutta jo Pakumin
-kerrotaan perustaneen sisarelleen luostarin, ja pian kohosi itämailla
-yhteisiä asuntoja naisillekin. Naispuolisia luostarinasukkaita sanottiin
-<i>nunniksi</i>, joka nimi merkitsee »siveää» tai »pyhää»; naisluostarin
-johtajaa sanottiin <i>abbedissaksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Egyptistä luostarilaitos levisi nopeasti muuallekin itämaihin.
-Piispa <i>Basĭ´leios</i> Vähässä-Aasiassa antoi sitten yhteisen luostarisäännön,
-jonka mukaan idän munkkien elämä järjestyi ja jota myöhemmin
-meidänkin maamme kreikkalais-katolisissa luostareissa on
-noudatettu.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Pyhä Benedictus.</strong> Kesti jonkin aikaa, ennen kuin munkkilaisuus
-juurtui länsimaille. Vasta kun <i>Benedi´ctus Nursialainen</i> v. 529
-perusti <i>Monte Cassī´non</i> luostarin Italiaan, länsimaitten munkkilaisuus
-järjestyi vakaalle kannalle ja kohosi suureen historialliseen
-merkitykseen.</p>
-
-<p class='c011'>□ Benedictus oli varhaisesta lapsuudestaan saakka vakavamielinen,
-ja koko elämänsä ajan hän halveksi maailmaa kuten kuihtunutta
-kukkaa. Hänet lähetettiin Roomaan oppimaan ajan korkeinta
-sivistystä, mutta nähdessään, kuinka moni opintoja harjoittaessaan
-hairahtui paheiden poluille, hän päätti erota maailmasta ja mennä
-yksinäisyyteen miettimään, miten parhaiten kelpaisi Jumalalle. Ei
-rakkaus nuoreen neitoon liioin voinut pidättää häntä, kun hän 18
-vuoden iässä uskollisen imettäjänsä seuraamana lähti Abruzzein vuorille.
-Siellä legenda eli pyhimystaru tietää kertoa hänen tehneen ihmeellisiä
-töitä, ja siellä sielun vihollinen ilmestyi hänelle ihanan naisen
-muodossa vietelläkseen häntä syntiin ja paheeseen.</p>
-
-<p class='c012'>Hän asettui erääseen jyrkässä kalliossa olevaan ahtaaseen luolaan.
-Kallion juurella syöksyy esiin vähäinen virta purkaakseen nopeasti
-kiitävän vedentulvansa Tiberiin. Eräs hurskas munkki, joka asui
-ylempänä samalla vuorenselänteellä, laski joka päivä nuoralla kehnon
-ateriansa jäännökset Benedictukselle. Virran vilpoisella vedellä
-hän sammutti janonsa. Jotkut paimenet, jotka ensin olivat pitäneet
-nahkaan puettua erakkoa petoeläimenä, kertoivat naapuriseuduilla
-siitä hengellisestä ruoasta, jota he saivat joka kerran, kun tulivat hänen
-luokseen.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_256'>256</span>Legenda kertoo paikkakunnan papin käyttäytyneen ynseästi
-hurskaita erakkoja kohtaan, heidän maineensa kun herätti hänessä
-kateutta, ja Benedictus päätti vihdoin siirtyä toiselle paikkakunnalle.
-Hän lähti kauemmas etelään ja asettui Campaniaan, puolitiehen Rooman
-ja Napolin välille. Vuorelta oli viehättävä näköala Abruzzien
-jylhään kallioseutuun. Benedictuksen tullessa tähän paikkaan oli
-vuorella ikivanha Apollolle pyhitetty temppeli, ja seudun asukkaat
-kokoontuivat sinne uhraamaan pakanallisille jumalille. Hän muutti
-Apollon temppelin rukoushuoneeksi, ja asukkaat kerääntyivät pian
-vanhalle uhripaikalle kuuntelemaan evankeliumia ristiinnaulitusta
-Vapahtajasta. V. 529 Benedictus rakensi tälle paikalle Monte Cassinon
-luostarin, josta tuli monien eri maissa olevien luostarien emäluostari.
-Hänen sisarensa asettui läheisyyteen asumaan, mutta hurskas veli
-ja hurskas sisar tapasivat toisensa vain kerran vuodessa ja silloin
-aina ulkopuolella luostaria, jonka kynnyksen yli ei yksikään nainen
-saanut astua.</p>
-
-<p class='c012'>Legenda kertoo, että Benedictus myöhään eräänä iltana, seisoessaan
-siinä tornissa, jossa hänellä oli makuusijansa, ja hartaasti
-katsellessaan ulos yön pimeyteen, yhtäkkiä keksi ylhäältä tulevan,
-päivänvaloa kirkkaamman valon, »ja koko maailma, yhteen
-auringonsäteeseen koottuna, näyttäytyi hänen silmiinsä.» Tätä tapausta <em class='gesperrt'>benediktiinit</em>,
-Benedictuksen munkkikuntaan kuuluvat munkit, pitivät
-sitten todistuksena siitä, että heidän suuri munkki-isänsä oli aavistanut
-veljeskuntansa leviävän koko maailmaan, joka täyttyisi sen valosta.</p>
-
-<p class='c009'>● Niitä ohjeita ja määräyksiä, joilla Benedictus järjesti munkkiensa
-elämän, sanotaan <em class='gesperrt'>Benedictuksen säännöksi</em>.
-Jokaisen, joka haluaa liittyä veljeskuntaan, tulee sitoutua sitä noudattamaan.
-Hänen tulee tehdä kolme munkkilupausta: hän lupaa
-1) pysyä luostarissaan, 2) elää köyhänä ja naimattomana ja 3) olla
-apotille sekä luostarin laeille kuuliainen.</p>
-
-<p class='c011'>□ Ken haluaa ruveta benediktiiniksi, hänen pitää neljä tai viisi päivää
-turhaan kolkuttaa luostarin portille, ja usein hänet käsketään tiuskivin
-sanoin menemään tiehensä. Kun hän viimein pääsee sisälle,
-hän ensin saa asua vierasmajassa, sitten noviisien eli uusikkojen
-huoneessa, jossa joku kokenut munkki pitää häntä visusti silmällä
-päästäkseen selville siitä, etsiikö hän todella Jumalaa ja onko hän taipuvainen
-kuuliaisuuteen ja altis kärsimään kaikenlaista vaivaa. Jos
-hän kahden kuukauden kuluttua yhä edelleen haluaa päästä munkiksi,
-luetaan hänelle se sääntö, jota hänen luostarissa on noudattaminen.
-Jos hän tätä sääntöä säikähtää, hän vielä voi palata maailmaan. Mutta
-<span class='pageno' id='Page_257'>257</span>jos hänellä on rohkeutta käydä eteenpäin luostarielämän tietä,
-viedään hänet jälleen uusikkojen huoneeseen. Puolen vuoden perästä
-hän saa uudelleen kuulla säännön, ja kun neljä kuukautta on tämän
-jälkeen kulunut, on koe- eli uusikkoaika, joka siis on kestänyt kokonaisen
-vuoden, päättynyt, ja hänelle luetaan sääntö kolmannen kerran.
-Jos hän yhä pysyy aikeessaan, hän siitä päivästä alkaen ei saa luostaria
-jättää eikä lakata noudattamasta säännön määräyksiä.</p>
-
-<p class='c012'>Luostarissa ruhtinaan ja orjan pojat olivat samanarvoisia, ja munkeilla
-piti kaiken olla yhteistä, kuten ensimmäisellä seurakunnalla. Puku
-vaihteli olinpaikan ja vuodenajan mukaan. Säännöllisiä vaatekappaleita
-olivat paita ja kaapu, joka talvella oli vahvemmasta, kesällä
-ohuemmasta kankaasta; väriltään kaapu oli ensi aikoina valkea, sittemmin
-musta. Työssä ollessaan munkki piti kaavun päällä lyhyttä,
-mustaa, hihatonta päällysvaatetta. Jos hänen oli tehtävä hevosmatka,
-sai hän luostarin vaatevarastosta housut, jotka hänen kotiin palattuaan
-oli annettava takaisin pestyinä. Vuode laitettiin isohkoon makuuhuoneeseen,
-joka oli aina valaistuna. Vuoteen muodostivat matto,
-päänalus, lakana ja peite. Ruoka oli kehnoa, mutta ylellistä verrattuna
-idän erakkojen niukkaan ravintoon. Kukin munkki sai kaksi
-ruoka-annosta päivässä, ja jos luostarin puutarhasta riitti, myöskin
-hedelmiä ja vihanneksia jälkiruoaksi. Noihin kahteen jokapäiväiseen
-ruoka-annokseen kuului kalaa, munaa ja palkohedelmiä, myöhemmin
-silloin tällöin myös metsälinnun lihaa. Jokainen munkki sai niinikään
-päivittäin määrämitan viiniä. Ateriat olivat yhteisiä ja niiden aikana
-luettiin ääneen. Keittiössä jokainen veli palveli vuoroviikkonsa, ellei
-apotti häntä siitä muiden tointen takia vapauttanut.</p>
-
-<p class='c012'>Päivä oli tarkasti jaettu työtä, hartautta ja lepoa varten. »Laiskuus
-on sielun vihollinen», sanotaan Benedictuksen säännössä, ja rukouksen
-ja työn säännöllinen vaihtelu sekä työajan järkiperäinen jako
-olivat sen vahvoja puolia. Osa päivää kului talousaskareihin, toinen
-puutarha- ja peltotöihin, ja työajan lomassa oli lepohetkiä ja jumalanpalveluksia.
-Viimeksimainittuja oli 8 vuorokaudessa, 7 päivällä ja 1 yöllä.</p>
-
-<p class='c012'>Benediktiinit ovat tehneet suuren työn <em class='gesperrt'>lähetyssaarnaajina</em>
-levittäessään kristinuskoa monien pakanakansain keskuuteen.</p>
-
-<p class='c012'>Ennen kaikkea he kuitenkin olivat loistavia esikuvia ja <em class='gesperrt'>hyväntekijöitä</em>
-ympäristöllensä. Minne he saapuivat »risteineen ja
-auroineen», siellä voitiin heidän vaikutuksensa havaita sekä maassa
-että kansassa. Ei yksikään matkustaja turhaan kolkuttanut luostarin
-porttia, sillä Benedictus oli opettanut munkkejaan ottamaan vieraan
-vastaan, niinkuin hän olisi Kristus. Benedictus teroitti munkkiensa
-mieliin, että heidän velvollisuutensa oli virvoittaa köyhiä, vaatettaa
-alastomia, käydä sairaiden luona ja haudata kuolleita. Sen tähden
-köyhät ja sairaat voivat turvallisesti käydä luostarissa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_258'>258</span>
-<img src='images/kuva_149.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 149.</i> Luostarin piha.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Armeliaisuudentöiden kanssa rinnan tehtiin työtä <em class='gesperrt'>aineellisen
-sivistyksen</em> palveluksessa. Benediktiinimunkit kaatoivat metsiä,
-kuivasivat soita, muuttivat nummia hedelmällisiksi vainioiksi ja
-viljelivät puutarhoja. Kun he suurimmaksi osaksi elivät kala- ja
-kasvisruoilla, niin he harrastivat varsinkin kalastusta ja puutarhanhoitoa.
-Mutta mehiläishoitokin menestyi luostareissa, ja Pohjois-Euroopan
-luostarien asukkaat vaihtoivat itselleen etelän munkeilta viiniä
-ja vahakynttilöitä. Useat munkit olivat myös taitavia käsityöläisiä.</p>
-
-<p class='c012'>Lopuksi on mainittava luostarien vaikutus <em class='gesperrt'>henkisen sivistyksen</em>
-kohottamiseksi. Luostarista tuli tavallisesti koko seutunsa
-keskus, ei ainoastaan lähetysasema, vaan myös koulu. Ympäristön
-asukkaat veivät lapsensa munkkien luo, jotta nämä antaisivat heille
-opetusta lukemisessa ja kirjoittamisessa, vieläpä muissakin tiedoissa
-ja taidoissa. Aikojen kuluessa benediktiinit uhrasivat yhä enemmän
-voimia kirjalliseen työskentelyyn; he jäljensivät muinaisajan kirjailijain
-ynnä kirkkoisien käsikirjoituksia sekä sepittivät ajan tapahtumista
-laajoja kertomuksia (kronikoita) ja vuosikirjoja (annaaleja),
-joista on ollut mitä suurin hyöty myöhemmän ajan historiantutkimukselle.
-Ne veljet, joilla oli taiteellisia lahjoja, saivat työskennellä
-maalareina ja arkkitehteinä.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_259'>259</span>Benediktiiniveljeskunnan rinnalla kaikki muut länsimaiden munkkiyhdistykset
-joutuivat varjoon. Tämän munkkikunnan sanotaan antaneen
-kirkolle 24 paavia, 200 kardinaalia, 1,600 arkkipiispaa, 1,600
-pyhimystä ja 16,000 kirjailijaa. Mutta tälle veljeskunnalle kävi kuitenkin
-samoin kuin myöhemmin monelle muulle: rikkaus ja valta
-tuottivat sille tuhon. Hempeät ja veltot elämäntavat sekä ylellisyys
-saivat valtaa benediktiinien keskuudessa. Kun toinen sukupolvi tarmokkaalla
-työllä oli hankkinut luostarille suotuisat elinehdot, seurasi
-sitä usein toinen, joka kerätyillä rikkauksilla eli suurellisesti. Luostarielämä
-saattoi myös synnyttää raskasmielisyyttä ja henkistä tylsyyttä.
-Muuan luostariveli kuvaa tällaista sieluntilaa näin: »Usein
-kun olet yksinäsi kammiossasi, valtaa sinut jonkinlainen toimettomuus,
-henkinen velttous ja sisäinen kyllästyminen. Olet vakavasti tyytymätön
-itseesi, olet taakkanna itsellesi. Sinulla ei enää ole sisäistä
-iloa, joka ennen teki sinut niin onnelliseksi; se makeus, joka sinussa
-ennen oli, on muuttunut karvaudeksi. Rikas kyynellähteesi on ehtynyt,
-hengellinen kevääsi on kuihtunut. Sielusi on särkynyt, eikä
-sinulla ole mitään keinoa, millä saada se levolliseksi. Lukeminen ei
-sinulle maistu; rukouksen makeus on ohi.»</p>
-
-<h4 class='c010'>KIRKKO JÄRJESTYY.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooma kristikunnan keskus.</strong> Kun suuret germaanien kansainvaellukset
-panivat hajalle Länsi-Rooman valtakunnan, Rooma
-lopullisesti lakkasi olemasta maailman pääkaupunki. Mutta juuri
-samaan aikaan Rooma kohosi <em class='gesperrt'>kristikunnan pääkaupungiksi</em>,
-siksi paikaksi, josta kristinuskoa levitettiin yhä kauemmas
-pakanakansain keskuuteen ja josta
-koko länsimaista katolista kirkkoa
-voimakkaasti hallittiin. Siellä asui
-Rooman piispa, joka pyhän Pietarin
-seuraajana kohosi koko katolisen
-kristikunnan päämieheksi ja jota sanottiin
-<i>paaviksi</i>. Itämainen eli kreikkalais-katolinen
-kirkko sitä vastoin
-erkaantui yhä täydellisemmin lännen
-kirkosta ja Rooman paavien alaisuudesta,
-vaikka lopullinen kirkkokuntain ero tapahtui vasta paljon
-myöhemmin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_150.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 150.</i> Pyhän Pietarin tuoli Pietarin kirkossa Roomassa. Renkaat<br />kantotankoja varten.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_260'>260</span>● <strong>Gregorius Suuri (590–604).</strong> Kirkon sisäisen järjestyksen
-lujittamisessa ja sen ulkonaisen vallan vahvistamisessa oli paavi
-<i>Gregō´rius Suurella</i> huomattavat ansiot.</p>
-
-<p class='c011'>□ Gregorius oli ylhäistä roomalaista virkamiessukua. Hän sai hyvän
-kasvatuksen, ja vanhemmat toivoivat hänen saavuttavan mainetta
-valtion virkamiehenä. Hän kohosikin 35 vuoden ikäisenä Rooman
-kaupunginpäälliköksi, ja jonkin aikaa hänen nähtiin kulkevan kaduilla
-jalokivillä koristetussa silkkipuvussa. Mutta maallinen mahti,
-loisto ja komeus eivät viehättäneet häntä. Gregorius halusi yksinäisyyteen,
-ja isänsä kuoltua hän vetäytyi maatiloilleen Sisiliaan.
-Sinne hän perusti kuusi luostaria ja Roomassa sijaitsevaan taloonsa
-seitsemännen, jonne itsekin asettui munkkina elämään, noudattaen
-kuuluisan sukulaisensa, pyhän Benedictuksen, esimerkkiä. Mutta
-pian hänen oli jätettävä luostari, kun Rooman piispa nimitti hänet
-lähettilääkseen Konstantinopoliin, jossa hän oleskeli seitsemän vuotta,
-nauttien hovin suosiota ja arvonantoa. Kotiin palattuaan hän meni
-jälleen luostariin, jonka apotiksi hänet pian valittiin.</p>
-
-<p class='c012'>V. 590 roomalaiset valitsivat hänet
-paaviksi. Kerrotaan, että Gregorius ensin
-kieltäytyi vastaanottamasta tätä ylhäistä
-virkaa, ja että hän pakeni kaupungista
-piileskellen metsässä kolme vuorokautta.
-Levottomina hänen paostaan roomalaiset
-etsivät häntä, ja säteilevän valkoinen
-kyyhkynen&thinsp;—&thinsp;niin tarina kertoo&thinsp;—&thinsp;lensi
-heidän edellään tietä osoittaen. Riemusaatossa
-he veivät piispansa kaupunkiin,
-jossa hänet juhlallisesti vihittiin Pietarin
-kirkossa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_151.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 151.</i> Gregorius Suuri.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Paaviksi tultuaan Gregorius säilytti
-lempeän ja armahtavaisen mielenlaatunsa.
-Niillä varoilla, joita hän sai paavillisista
-tiloista sekä omista perintötiloistaan,
-hänelle kävi mahdolliseksi antaa
-almuja köyhille, joista maallinen esivalta
-ei enää pitänyt huolta. Jokaisen kuukauden
-ensimmäisenä päivänä jaettiin
-kirkkojen ja luostarien esipihoilla tarvitseville viljaa, viiniä ja juustoa.
-Ennen kuin Gregorius maistoi hänen eteensä pantua ruokaa, hän otti
-siitä vähän ja käski viedä sen niille köyhille, jotka seisoivat hänen
-ovensa suussa. Kuultuaan kerran, että kerjäläinen oli kuollut nälkään
-Rooman kadulla, hän sulkeutui moneksi päiväksi huoneeseensa
-<span class='pageno' id='Page_261'>261</span>uskaltamatta lähestyä alttaria. Sellainen tapaus tuntui hänestä osoittavan,
-että kirkon varoja oli huonosti hoidettu. Vaikka hän oli
-kristikunnan päämies, kutsui hän itseään nimellä »Jumalan palvelijain
-palvelija» (lat. <i>servus servô´rum Dĕ´ī</i>).</p>
-
-<p class='c012'>1) Paavin toimessa Gregorius osoitti harvinaista jäntevyyttä. <i>Paavin
-valta</i> oli yhä kohoamassa. Italiassa toimitettiin tuskin ainoatakaan
-<em class='gesperrt'>piispan vaalia</em>, ennen kuin oltiin varmoja Gregoriuksen
-suostumuksesta, ja se käsitys pääsi vallalle, että piispalla piti olla
-virkaansa paavin hyväksyminen. Ennen pitkää paavi vahvisti
-kaikki piispat virkoihinsa. Niitä kirkon jäseniä vastaan, jotka eivät
-alistuneet paavin tahtoon, hän saattoi rangaistuskeinona käyttää
-<em class='gesperrt'>pannaa</em> eli kirkonkirousta. Pannaan julistettu ei saanut käydä
-pyhällä ehtoollisella; häntä ei saatu vihkiä avioliittoon; hänen lapsiaan
-ei kastettu, ja jos hän pannanalaisena kuoli, niin häntä ei
-haudattu siunattuun maahan. Kirkonkirous saattoi kohdata kokonaisia
-seurakuntia, jopa koko valtakuntaakin. Sitä sanottiin silloin
-<em class='gesperrt'>interdiktiksi</em>. Interdiktiin julistetulla alueella lakkasivat kaikki
-kirkolliset toimitukset. Tällaisia rangaistuksia peläten ihmiset taipuivat
-paavin ja pappien määräyksiin.</p>
-
-<p class='c012'>2) Gregorius järjesti katolisen <i>jumalanpalveluksen</i> entistä loistavammaksi
-ja juhlallisemmaksi. Erittäin vaikuttavana osana oli
-<em class='gesperrt'>kirkkolaulu</em>, jonka Gregorius järjesti valikoimalla kirkkovuoden
-juhla- ja pyhäpäiviksi raamatusta laulettaviksi sopivia lauselmia.
-Sävelmät kehittyivät yhä juhlallisemmiksi. Kirkkokuoro
-esitti vaikeammat sävelmät. N. s. gregoriaaninen kirkkolaulu on
-meidän virsi- ja koraalilaulumme pohjana. Jumalanpalveluksen
-keskeisin toimitus oli Herran ehtoollinen, jota kaikkine siihen kuuluvine
-menoineen sanottiin <em class='gesperrt'>messuksi</em>.</p>
-
-<p class='c011'>□ Jumalanpalveluksessa seurakuntalaiset seisoivat tai olivat polvillaan
-lattialla, sillä kirkoissa ei ollut penkkejä. Juhlallista valoa levisi
-kirkkoon vahakynttilöistä, joita paloi kattokruunuissa sekä pyhimysten
-kuvain eteen sijoitetuissa kynttiläjaloissa. Kirkon itäpäässä oli
-<em class='gesperrt'>alttari</em>, jolle koruompeleilla kirjailtu valkea liina oli levitetty.
-Alttarilla oli hopeinen <em class='gesperrt'>ehtoolliskalkki</em> sekä astia pyhää <em class='gesperrt'>leipää</em>
-varten. Alttarin edessä seisoi pappi. Hänellä oli yllään valkea
-<span class='pageno' id='Page_262'>262</span>vaate, joka ulottui maahan asti, sekä
-polviin päättyvä kullalla kuvitettu messukasukka.
-Messussa pappi laskeutui
-polvilleen ja kohosi jälleen, kääntyi välistä
-seurakuntaan, välistä taas alttariin
-päin sekä pirskotti pyhää <em class='gesperrt'>vihkivettä</em>
-seurakuntalaisten päälle. Hänen
-ympärillään kirkonpalvelijat heiluttivat
-<em class='gesperrt'>suitsutusastioita</em>, joista hyvänhajuista
-tuoksua levisi kirkkoon. Pappi
-luki latinankielisiä rukouksia, ja kuoripojat
-lauloivat. Sitten pieni kello kilisi,
-pappi otti pyhän astian alttarilta, kohotti
-sen ilmaan ja kehoitti läsnäolevia »ylentämään sydämensä». Hartaina
-seurakuntalaiset lankesivat polvilleen ja vastaanottivat pyhän ehtoollisen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_152.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 152.</i> Pyhäinjäännössäiliö.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● 3) Gregorius <i>opetti</i>, että herranehtoollisen nautitseminen
-on <em class='gesperrt'>uhri</em>, se on Kristuksen kärsimisen
-veretöntä uudistamista. »Joka kerran kun
-uhraamme Kristukselle hänen kärsimisensä
-uhria, toistamme me hänen kärsimistään omien
-syntiemme päästöksi.» Mutta pyhän sakramentin
-nauttimiseen tulee liittyä hyviä töitä, ihmisten
-on myös uhrattava Jumalalle maalliset etunsa
-ja aikeensa sekä sydämensä syntiset taipumukset.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_153.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 153.</i> Suitsutusastia.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Gregoriuksen käsityksen mukaan sielu ihmisen
-kuoltua joutui <em class='gesperrt'>kiirastulen</em> vaivaan
-puhdistuakseen synneistä. Kumminkin saattoivat
-papit lieventää vainajan tuskia ja lyhentää
-puhdistusaikaa messuillaan. Tämä oppi tuotti
-sittemmin kirkolle ja luostareille suunnattomia
-rikkauksia, varakkaat henkilöt kun eläessään
-testamenttasivat omaisuutensa kirkolle, jotta
-papit ja munkit heidän kuoltuaan lukisivat sielumessuja
-heidän puolestaan.</p>
-
-<p class='c007'>Oppi <em class='gesperrt'>pyhimyksistä</em> ja <em class='gesperrt'>pyhäinjäännösten</em> ihmeitä
-tekevästä voimasta juurtui tähän aikaan katoliseen kristi-kuntaan.
-<span class='pageno' id='Page_263'>263</span>Konstantinopolista palatessaan Gregorius toi mukanaan
-kallisarvoisina pyhäinjäännöksinä Andreaan ja Luukkaan käsivarret,
-ja paaviksi tultuaan hän lähetteli
-ruhtinaallisille henkilöille
-suuriarvoisimpina lahjoina
-Kristuksen ristin siruja.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_154.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 154.</i> Pyhäinjäännöslipas.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>4) Gregorius harrasti myös
-innokkaasti <i>lähetystointa</i>.
-Hänen aikanaan <em class='gesperrt'>areiolaisuuden
-valta heikkeni</em>. Langobardit hylkäsivät
-sen ja jo aikaisemmin
-oli länsigoottien kuningas
-Espanjassa omaksunut
-katolisen opin. Gregorius
-niin ikään harrasti, niin kuin jo aikaisemmin on mainittu, <em class='gesperrt'>pakanain
-käännyttämistä</em>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Bonifatius.</strong> Gregoriuksen kuoleman jälkeen alettiin levittää kristinuskoa
-nykyiseen Saksaan. Tämän maan varsinainen kääntäjä oli
-<i>Wynfrith</i> [ui´nfriþ] eli <i>Bonifā´tius</i>, »saksalaisten apostoli». Hänen toimestaan
-kristinusko sai 8:nnen vuosisadan (700-luvun) alkupuolella
-lopullisen voiton Keski- ja Etelä-Saksassa. Lisäksi koko frankkilaisvaltio
-hänen toimestaan jaettiin hiippakuntiin, joiden piispat velvoitettiin
-kuuliaisuuteen paaville, ja luostareissa pantiin voimaan
-benediktiinisääntö. Täten torjuttiin vaara roomalais-katolisen kirkkokunnan
-hajoamisesta moneen kansalliskirkkoon. Bonifatiuksen itsensä
-paavi nimitti arkkipiispaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Bonifatius oli anglosaksilaisen maanviljelijän poika. Hän meni
-nuorena benediktiiniluostariin ja 30-vuotiaana hänet vihittiin papiksi.
-Hänet valtasi niin kuin niin monen muunkin luostariveljen vaellushalu,
-ja hän päätti lähteä ventovierasten joukkoon työskennelläkseen
-Jumalan valtakunnan leviämisen hyväksi ja pelastaakseen sielunsa.</p>
-
-<p class='c012'>Hän lähti ensin friisien maahan vaikuttaakseen sikäläisten pakanain
-joukossa. Huomattuaan työnsä turhaksi hän teki matkan Roomaan,
-jossa vaihtoi alkuperäisen Wynfrith nimensä latinankieliseen Bonifatius
-<span class='pageno' id='Page_264'>264</span>nimeen ja saavutti paavin suosion. Kun paavi huomasi
-anglosaksilaisen munkin harvinaisen kyvyn, hän lähetti hänet taivuttamaan
-saksalaiset katolisen kirkon yhteyteen. Bonifatius lähti Thüringeniin
-aloittaen työn, jolla oli suuri merkitys kristinuskon ja katolisen kirkon
-leviämiselle.</p>
-
-<p class='c012'>Ollessaan kahdeksannellakymmenennellä Bonifatius halusi jälleen
-lähteä lähetysmatkalle. Annettuaan piispan tehtävät eräälle oppilaalleen
-hän suuntasi matkansa Mainzista Reiniä pitkin friisien maahan
-nykyiseen Hollantiin. Siellä Bonifatius kärsi marttyyrikuoleman.
-Kun eräs pakanallinen friisi veti miekkansa piispaa
-vastaan, tämä piti evankeliumikirjaa päänsä suojana. Hän tahtoi,
-kuten legenda kertoo, kuolemassa suojata itseään tällä kirjalla,
-jonka lukeminen oli elämässä tuottanut hänelle iloa. Kuolettavasti
-haavoitettuna hän kehoitti seuralaisiaan herkeämään taistelusta.</p>
-
-<h4 class='c010'>ISLAM JA ARABIALAISET</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Arabia ja beduiinit.</strong> Arabialaiset, jotka kuuluvat seemiläiseen
-kansanryhmään, olivat aina 7:nnen vuosisadan alkuun asti eläneet
-omissa oloissaan vaikuttamatta varsinaisesti muiden kansojen
-kohtaloihin. Heidän maansa, laaja Arabian niemimaa, on suurimmaksi
-osaksi hiekkaista autiomaata, jossa vuorenharjanteet paikka
-paikoin katkaisevat tasaisen hiekka-aavikon yksitoikkoisuutta. Aurinko
-paahtaa kuumasti tätä muutoinkin kuivaa maata. Sade on
-harvinaista, ja kun joskus sataa, kuiva maa nielee nopeasti veden.
-Ainoastaan siellä täällä on keitaita, jotka tekevät ihmiselämän
-mahdolliseksi. Kasvisto on köyhä. Vain merenrannikkoseudut
-niemimaan lounaisosassa ovat hedelmällisiä. Siellä viihtyvät
-etelämaiden kasvit, sieltä saatiin jo vanhalla ajalla hajuaineita, siellä
-kasvaa taatelipalmu, ja se on myös kahvipensaan kotimaa.</p>
-
-<p class='c007'>Maan luonto painoi leimansa kansaankin. Köyhänä se eleli
-autiomaassaan, mutta sen luonto oli tulinen kuin auringon polttava
-paahde. Se oli sotaista, kostonhimoista ja rosvoelämään taipuvaista.
-Mutta sillä oli myös suurenmoinen mielikuvitus, jolle öiset retket
-rannattomissa autiomaissa alati antoivat uutta lentoa. Värikkäitä
-satuja, arvoituksia ja tunnelmallisia runoja oli jo vanhoina aikoina
-<span class='pageno' id='Page_265'>265</span>syntynyt Arabiassa. Sellainen oli autiomaan kansa, <i>beduiinit</i>, joka
-oli suurin ja tärkein osa Arabian asukkaita. He elivät heimokunnittain
-päällikköjensä johdossa, käyden alituiseen sotaa toisia heimoja
-vastaan ja ryöstellen autiomaan halki kulkevia kauppakaravaaneja.
-Uskonnossakin vallitsi suuri hajanaisuus. Useimmat palvelivat
-aurinkoa, kuuta tai tähtiä; mutta juutalaisten ja kristittyjen uskonnollakin
-oli tunnustajia Arabiassa. Jonkinlaisena yhdyssiteenä oli
-pyhä <i>Kaaba</i>n temppeli <em class='gesperrt'>Mekan</em> kaupungissa, jonne Arabian
-heimot vuosittain saapuivat yhteistä juhlaa ja markkinoita pitämään.
-Kaabassa oli kuuluisa »musta kivi», tarun mukaan taivaasta
-pudonnut rubiini, joka ihmisten syntien tähden oli muuttunut
-mustaksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Muhammed (570–632).</strong> Nuo sotaiset, keskenään riitaisat heimot
-liitti yhdeksi kansaksi uuden uskonnon siteillä arabialaisten
-profeetta <i>Muhammed</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Muhammed (suom. = Korkeasti ylistetty) syntyi v. 570 Mekassa
-köyhistä vanhemmista, jotka kuuluivat arvokkaaseen kureišin heimoon.
-Menetettyään heti syntymänsä jälkeen isänsä ja 6-vuotiaana
-äitinsä Muhammed tuli setänsä ottopojaksi. Hän tottui aikaisin
-työhön, ja hänen tehtävänään oli lammas- ja vuohilaumain paimentaminen
-Mekan lähistössä olevilla laitumilla. Aikuiseksi tultuaan
-Muhammed joutui äveriään kauppiaanlesken <i>Khadīdža</i>n palvelukseen
-ja teki karavaanimatkoja kaukaisiin kaupunkeihin. Khadidža
-ihastui muhkeaan, haaveelliseen nuorukaiseen, ja hän meni
-naimisiin Muhammedin kanssa, vaikka olikin häntä 15 vuotta vanhempi.
-Avioliitto oli ikäerosta huolimatta onnellinen, ja Muhammed
-saavutti arvokkaan yhteiskunnallisen aseman ja taloudellisesti
-huolettoman elämän.</p>
-
-<p class='c007'>Naimisiin mennessään Muhammed palveli vielä vanhoja pakanajumalia
-kuten useimmat muutkin mekkalaiset. Mutta sitten hän
-matkoillaan ja myös Mekassa, vieläpä omassa talossaan tutustui
-kristittyjen ja juutalaisten uskontoon. Hän muuttui mietiskeleväksi
-ja araksi. Usein hän vetäytyi kotoaan autiomaahan paastoamaan
-ja rukoilemaan. Tämä huononsi hänen lapsesta saakka heikkoa
-terveyttään. Hän vaipui toisinaan omituiseen hurmiotilaan,
-<span class='pageno' id='Page_266'>266</span>näki näkyjä ja kuuli ääniä, jotka kehoittivat häntä nousemaan kansansa
-profeetaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Eräänä kevätiltana Muhammed saapui tapansa mukaan Hira
-vuorelle rukoilemaan. Silloin hän näki näyn: enkeli tuli hänen luoksensa
-silkkikankainen kirja kädessään ja lausui: »Lue!» Muhammed
-vastusteli, mutta silloin enkeli tarttui häneen niin kovakouraisesti,
-että hän luuli viime hetkensä tulleen. Tämä uudistui kolmasti.
-Kolmannella kerralla Muhammed kysyi: »Mitä minun tulee lukea?»
-Enkeli lausui: »Lue tämä! Puhu nimessä Herran, joka loi ihmisen!
-Herrasi on ylevämielinen; hän opetti kynän avulla ihmisille, mitä he
-eivät ennen tienneet.»</p>
-
-<p class='c009'>● Ankarien epäilysten jälkeen Muhammed tuli vakuuttuneeksi,
-että Jumala oli valinnut hänet profeetakseen ja saaden Khadidžalta
-vahvistusta tälle uskolleen hän päätti ruveta julistamaan uutta uskontoa.
-Hän oli silloin 40 vuoden ikäinen.</p>
-
-<p class='c007'>Harvat uskoivat häneen. Enimmät pilkkasivat »omatekoista»
-profeettaa, ja pian mekkalaiset, jotka pelkäsivät uuden uskonnon
-vähentävän pyhiinvaeltajain retkiä, joista heidän kaupunkinsa pääasiallisesti
-eli, rupesivat vainoamaan Muhammedia ja hänen kannattajiaan.
-Muhammed päätti silloin paeta <em class='gesperrt'>Medinaan</em>, joka
-kaupunki Mekan kilpailijana oli hänelle suosiollisempi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Muhammedin kiivaimmat vihamiehet olivat päättäneet yöllä
-tappaa hänet. He jo vartioitsivat profeetan taloa, kun enkeli Gabriel&thinsp;—&thinsp;niin
-Muhammed on itse kertonut&thinsp;—&thinsp;ilmoitti vaarasta, ja hänen
-onnistui pelastua. Hänen orpanansa <i>Alī</i>, joka oli hänen uskollisin
-kannattajansa, pukeutui profeetan viheriään vaippaan ja laskeutui
-hänen vuoteelleen sellaiseen paikkaan, josta vartioivat viholliset saattoivat
-nähdä hänet. Sillä välin kuin nämä lakkaamatta pitivät varalla
-tuota luultua profeettaa, Muhammed nousi talon vastaisella puolella
-erään muurin yli ja pakeni yön pimeyteen yhden ainoan miehen
-saattamana. Keskiyön aikaan profeetan viholliset tunkeutuivat hänen
-taloonsa ja löysivät Alin vaipuneena teeskenneltyyn uneen. He huomasivat
-pian juonen. Mutta antamatta Alin viivyttää itseänsä he
-lähtivät heti ajamaan takaa Muhammedia ja lupasivat hänen päästään
-sadan kamelin palkinnon.</p>
-
-<p class='c012'>Pakolaiset olivat piiloutuneet erääseen Mekan ulkopuolella olevaan
-luolaan. Aamun koittaessa&thinsp;—&thinsp;niin taru kertoo&thinsp;—&thinsp;he kuulivat
-<span class='pageno' id='Page_267'>267</span>takaa-ajajien askelia ja ääniä ulkoa. »Meitä on vain kaksi», Muhammedin
-seuralainen virkkoi pelokkaana. »Niin», Muhammed vastasi,
-»mutta Jumala on kolmantena». Samassa hämähäkki kutoi verkkonsa
-luolan suulle. Takaa-ajajat, arvellen, ettei kukaan olisi voinut päästä
-luolaan rikkomatta verkkoa, poistuivat ja pakolaiset olivat pelastuneet.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_155.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 155.</i> Muhammed valloittaa erään linnan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Muhammedin Medinassa olevat kannattajat olivat joka päivä,
-häntä odotellen, kulkeneet kaupungistaan kappaleen matkaa Mekkaan
-päin ottaakseen profeetan juhlallisesti vastaan. Kun hän nyt
-viimein saapui, vaeltaen polttavassa keskipäivän helteessä, ei yksikään
-ystävä ollut häntä vastassa. Hän antoi kamelinsa harhailla ympäri
-kaupunkia odottaen, missä se haluaisi levätä&thinsp;—&thinsp;siinä tahtoi profeetta
-asua.&thinsp;—&thinsp;Näin päättyi Muhammedin pako. Arabialaiset kutsuvat
-sitä nimellä <i>hidžra</i>. Heinäkuun 16 p. v. 622, jolloin he arvelevat sen
-tapahtuneen, on heidän ajanlaskunsa lähtökohta.</p>
-
-<p class='c009'>● Medinassa Muhammedin uskolaisten piiri nopeasti kasvoi, ja
-kun hän vähälukuisella joukolla saavutti voiton mekkalaisista,
-hän kohosi yhä enemmän arvossa. Kahdeksanvuotisen paon jäljestä
-Muhammed saapui voitokkaana Mekkaan, valloitti kaupungin ja
-särki epäjumalankuvat Kaabasta. »Totuus on tullut», sanottiin,
-»hävitköön valhe!» Muhammedin kuollessa (632) koko Arabia
-oli yhtyneenä yhdeksi valtakunnaksi yhteisen uskonnon siteellä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Islam.</strong> Muhammedin perustamaa uskontoa sanotaan <i>islām</i>iksi
-joka merkitsee »antautumista» Jumalan tahtoon. Se on esitetty
-muhamettilaisten pyhässä kirjassa <i>koraanissa</i>, joka pantiin kokoon
-<span class='pageno' id='Page_268'>268</span>vasta profeetan kuoleman jälkeen. Islamia luodessaan Muhammed
-sai vaikutuksia, paitsi oman heimonsa pakanauskonnosta, juutalaisuudesta
-ja kristinuskosta. Islamin ydinlause on: »Ei ole muuta
-kuin yksi Jumala, <em class='gesperrt'>Allāh</em>, ja Muhammed on hänen profeettansa».
-Jumala, joka on iankaikkinen, on luonut taivaan ja maan ja antanut
-ihmisille kuolemattoman sielun. Profeettoja ovat olleet myös Aatami,
-Noa, Aabraham, Mooses ja Jeesus, mutta Muhammed on viimeinen ja
-kaikkia edeltäjiään suurempi&thinsp;—&thinsp;hän on »profetian sinetti». Viimeisenä
-päivänä <em class='gesperrt'>hyvä saa palkkansa, paha rangaistuksensa</em>.
-Tuomion tullessa ihmiset ovat kuin ilmassa leijaileva tomu:
-se, jonka vaakakuppi on hyvistä töistä raskas, pääsee viettämään
-ihanaa elämää paratiisissa, mutta jonka vaakakuppi on liian kevyt, se
-syöstään helvetin syvyyteen ja palavaan tuleen. Paratiisissa on siimestä,
-vilpoista vettä, maitoa ja säihkyvää viiniä, ja hurskaita odottavat<a id='t270'></a>
-iäti nuoret mustasilmäiset neitoset, jotka ovat »kuni vielä näkinkenkään
-kätketyt helmet». Ihminen ei voi välttää kohtaloaan, sillä sen
-Allah on ennakolta määrännyt (<em class='gesperrt'>fatalismi</em>).</p>
-
-<p class='c007'>Yhtä tärkeätä kuin opinkappaleihin uskominen, on määrättyjen
-ulkonaisten menojen suorittaminen. On varsinkin viisi seikkaa,
-jotka Allahin silmissä ovat ansiokkaita: 1) sotiminen islamin puolesta;
-2) rukous; 3) paasto; 4) almut; 5) pyhiinvaellusretki Mekkaan.
-Joka perjantai uskovaiset eli <i>muslimit</i> kokoontuvat jumalanpalvelukseen
-<i>moskeijaan</i>, joksi muhamettilaisten temppeliä sanotaan.</p>
-
-<p class='c007'>Koraani on muhamettilaisten lakikirjakin. Se kieltää muun
-muassa viinin nauttimisen. Sitä vastoin on monivaimoisuus sallittu,
-mutta enempää kuin neljä vaimoa ei uskovaisella saa olla; avioero on
-sallittu pienestäkin syystä. Ulkopuolella kotia tulee naisten esiintyä
-peitetyin kasvoin. Sitä talonosaa, jossa vaimot asuvat, sanotaan
-<em class='gesperrt'>haaremiksi</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Koraani (suom. »lukeminen») jakautuu 114 lukuun eli <i>sura</i>an,
-jotka ovat niin järjestetyt, että pisimmät ilmestykset ovat kirjan
-alussa, lyhimmät lopussa. Poikkeuksen tästä tekee ensimmäinen
-luku, jossa on seitsemän säettä ja jolla islamissa on Isä meidän
-rukouksen arvo ja asema. Se kuuluu: »Jumalan, armollisen armahtajan,
-nimessä! Kiitos Jumalalle, maailman herralle, armolliselle armahtajalle,
-tuomiopäivän valtiaalle! Sinua me palvelemme ja sinulta
-<span class='pageno' id='Page_269'>269</span>me rukoilemme apua. Johda
-meitä oikealle tielle,
-niitten tielle, joille olet
-hyvyyttä osoittanut, joita
-et vihaa ja jotka eivät ole
-eksyksissä!» Kullakin luvulla
-on oma nimensä,
-joka ei kumminkaan vähääkään
-ilmaise sen sisällystä.
-lystä. Niitä ovat esim.
-»lehmä», »tähti», »yö», »sarastus»,
-»historia», »liittoutuneet». Esitystapa on usein runollisen
-lennokasta, vaikka se onkin suorasanaista. Koraani sisältää monta korkeata
-ajatusta, monta viisasta elämänohjetta, mutta myös monta siveellisesti
-arvotonta ja monta keskenään ristiriitaista kohtaa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_156.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 156.</i> Muhamettilaisten rukousasentoja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_157.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 157.</i> Koraanin alkulehti.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>2:sen suran 172:s värssy: »Ei hurskaus ole sitä, että käännätte
-kasvonne länteen tai itään; hurskas on se, joka uskoo Allahiin ja viimeiseen
-tuomioon ja enkeleihin ja kirjoituksiin ja profeettoihin ja joka
-rakkaudesta Häneen antaa rahansa omaisilleen, vaivaisille ja köyhille
-ja tien pojalle (matkaajalle) ja kerjäläisille ja vangeille; ja joka rukoilee
-rukouksensa ja maksaa veronsa köyhille; ja joka velvollisuutensa
-täyttää ja miehuullisena kestää onnettomuuden, hädän
-ja ahdistuksen aikana; hurskaita ovat ne, jotka ovat puhtaita,
-<span class='pageno' id='Page_270'>270</span>ne, jotka ovat Jumalaa pelkääväisiä.»&thinsp;—&thinsp;265:s
-värssy: »Hyvä
-puhe ja anteeksianto on parempi
-kuin almu, jota seuraa väärä
-teko; ja Allah on rikas ja lempeä.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_158.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 158.</i> Arabialaisjoukko.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_kalifien.jpg' alt='KALIFIEN VALTAKUNTA ennen hajoamista (noin 750)' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>»Pyhä sota» (632–732).</strong> Muhammedin
-kuoltua hallitsivat valtakuntaa
-<i>kalifit</i> (suom. = sijaiset),
-joiden hallussa oli sekä valtion ja
-sotaväen että uskonnon johto. Uuden
-uskonsa innostamina arabialaiset lähtivät pian valloitusretkille
-oman maansa ulkopuolelle.
-Ensin hyökättiin Itä-Rooman keisarikunnan omistamiin maihin, <i>Syyriaan</i>
-ja <i>Palestiinaan</i>. Jerusalem valloitettiin ja Salomon temppelin
-paikalle rakennettiin muhammettilainen moskeija, jota suurimman valloittajakalifin
-nimen mukaan sanotaan »Omārin moskeijaksi». Pian
-hävitettiin myös <i>Persian</i> valtakunta, ja kohta sen jälkeen arabialaiset
-ottivat haltuunsa <i>Egyptin</i>, edeten sieltä pitkin <i>Pohjois-Afrikan</i> rannikkoa
-aina Atlantin merelle saakka. Konstantinopolia he ryhtyivät piirittämään,
-mutta käyttämällä »kreikkalaista tulta», joka paloi vedessäkin,
-saatiin arabialaiset karkotetuiksi, ja kaupunki pelastui. Mutta Pohjois-Afrikasta
-he hyökkäsivät päällikkönsä <i>Tarik</i>in johtamina v. 711
-Pyreneitten niemimaahan, jossa laskivat länsigootit valtansa alle. Jatkoivatpa
-he matkaansa Pyreneitten yli frankkienkin maahan, mutta
-<span class='pageno' id='Page_271'>271</span>siellä heidät voitettiin <i>Poitiers</i>´n [puatje´] taistelussa v. 732, joten
-Eurooppa pelastui islamin vallalta.&thinsp;—&thinsp;Sata vuotta arabialaisten voittoretki
-oli kestänyt. Sinä aikana he olivat muodostaneet valtakunnan,
-johon kuului maita kolmesta maanosasta ja joka oli Aleksanteri
-Suurenkin valtakuntaa laajempi.</p>
-
-<p class='c007'>Voitetut kansat saivat pitää uskontonsa muualla paitsi Arabiassa,
-jossa vierasta uskontoa ei sallittu. Mutta niiden tuli maksaa
-veroja voittajalle. Kenraalikuvernöörit hallitsivat kalifin nimessä
-eri maakuntia. Aluksi oli <i>Mekka</i>, tuo »pyhä kaupunki», arabialaisen
-maailmanvallan pääkaupunki. Sitten otettiin pääkaupungiksi Syyrian
-erämaan keitaalla sijaitseva <i>Damasko´s</i>, kunnes kalifit 8:nnen vuosisadan
-keskivaiheilla muuttivat hoveineen <i>Bagdā´d</i>iin Tigriin rannalle.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Valtakunnan hajoaminen (732–1000).</strong> Arabialaisten maailmanvalta
-ei tullut pitkälliseksi. Jo n. v. 750 Espanja irtausi itsenäiseasi
-valtioksi, jota pääkaupunkinsa mukaan sanottiin <i>Córdoba</i>n kalifikunnaksi.
-10:nnellä vuosisadalla Egypti, Pohjois-Afrikka ja Sisiilia
-muodostuivat eri kalifikunnaksi, jonka pääkaupunki oli <i>Kairo.</i> Aasiassakin
-syntyi eri valtioita. Niinpä <i>Persia</i> irtaantui v:n 1000 paikkeilla.
-<i>Bagdad</i>in kalifikunta oli tällöin vähäinen jäännös entisestä.</p>
-
-<p class='c007'>Mutta valtakunnan hajoamisen jälkeen kukoisti kauan arabialainen
-sivistys, josta tuonnempana kerrotaan.</p>
-
-<h3 class='c013'>II. Kaarle Suuri ja hänen aikansa.</h3>
-<h4 class='c010'>KAARLE SUURI (768–814).</h4>
-
-<p class='c014'><strong>Kaarle Suuren sukuperä.</strong> Frankkilaisten taistellessa arabialaisia
-vastaan Poitiers´n taistelussa oli heidän johtajanaan frankkilaisvaltakunnan
-majordomus <i>Kaarle</i>, jolle voiton johdosta annettiin
-nimeksi <i>Martell</i>, s. o. »Vasara». Tähän aikaan majordomus oli
-frankkien todellinen hallitsija, sillä Klodovigin jälkeen merovinkikuninkaat
-olivat veltostuneet ja elivät enimmäkseen toimettomina
-maakartanoissaan. Kaarle Martellin poika <i>Pipin Lyhyt</i> syrjäytti
-<span class='pageno' id='Page_272'>272</span>viimeisen merovinkikuninkaan nousten
-itse valtaistuimelle. Pipinin poika oli
-<i>Kaarle</i>, joka historiassa on saanut
-»Suuren» nimen ja jonka mukaan
-koko sukua sanotaan <i>karolinkien</i> suvuksi.
-Hän hallitsi frankkien valtakuntaa
-vv. 768–814.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_159.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 159.</i> Kaarle Suuri. Pieni pronssipatsas.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kaarlen valloitukset.</strong> Kaarle kävi
-hallitusaikanaan monta sotaa, joista
-toiset olivat hyvin pitkällisiä. Ensiksi
-hän kukisti Italian <i>langobardit</i>
-turvatakseen paavin heidän hyökkäyksiltään.
-Jo Pipin Lyhyt oli käynyt
-sotaa langobardeja vastaan ja silloin
-muodostanut Rooman ja Ravennan
-ympäristöistä <i>Kirkkovaltion</i>, jota paavi hallitsi. Siten paavin <em class='gesperrt'>maallinen
-valta</em> sai alkunsa. Kun langobardit uudelleen hätyyttelivät
-Kirkkovaltion alueita, niin Kaarle, noudattaen paavin kutsua,
-saapui Italiaan, kukisti langobardien vallan, vahvisti paavin oikeudet
-Kirkkovaltioon ja kruunautti itsensä Italian kuninkaaksi (774).</p>
-
-<p class='c007'>Vuotta ennen Italian retkeänsä Kaarle aloitti sodan pakanallisia
-<i>saksilaisia</i> vastaan, jotka asuivat Reinin ja Elben välillä. Yli
-30 vuoden tuo sitkeä kansa kävi vimmattua taistelua uskonsa ja vapautensa
-puolesta. Järjestelmällisellä sotataidolla ja ankarilla tuomioilla
-Kaarlen viimein onnistui lamauttaa sen vastarinta (804).
-Pyhät uhrilehdot hävitettiin, linnoitukset hajotettiin, ja niiden tilalle
-rakennettiin temppeleitä ja luostareja.</p>
-
-<p class='c007'>Käyttäen hyväkseen maurilaisten keskinäisiä riitoja Kaarle
-marssi <i>Espanjaan</i> ja valloitti maan melkein Ebroon saakka. Vielä
-Kaarle voitti Elben ja Oderin välillä asuvat <i>slaavit</i> sekä pakotti
-<i>tanskalaiset</i> pysymään Eider-joen takana. Hän kukisti myös
-turkkilaisheimoiset <i>avaarit</i>, joten valtakunta levisi Unkarin
-tasangolle asti. Valloitusten jälkeen Kaarle Suuren valtakunta
-ulottui Atlantin merestä Oder-jokeen, Tiszaan ja Adrianmereen sekä
-Eider-joesta Napolin seuduille ja Ebroon.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_273'>273</span>Näiden sotien aikana Kaarle oli tullut
-<i>Rooman keisariksi</i>. Hän oli v. 800 saapunut
-Roomaan turvaamaan paavia vastustajain
-hyökkäyksiä vastaan. Kun Kaarle sitten
-joulupäivänä meni Pietarin kirkkoon harjoittamaan
-hartautta, paavi laski hänen
-päähänsä kultaisen keisarinkruunun läsnäolevien
-roomalaisten toivottaessa »pitkää ikää ja
-voittoa Kaarlelle, hurskaimmalle Augustukselle,
-Jumalan kruunaamalle, suurelle rauhaa
-rakastavalle keisarille».</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_160.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 160.</i> Sotilas Kaarle Suuren ajalta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ »<strong>Rautainen Kaarle.</strong>» Puolisen vuosisataa
-Kaarlen kuoleman jälkeen muuan munkki
-kirjoitti suusanallisen muistitiedon pohjalla
-seuraavan kuvauksen Kaarlen langobardiretkestä:</p>
-
-<p class='c012'>»Langobardien kuningas <i>Dēsíde´rius</i> päätti
-linnoitetussa Pavian kaupungissa ryhtyä vastustamaan
-voittamattoman Kaarlen etenemistä.
-Oli sattunut muutama vuosi aikaisemmin, että
-eräs ylhäinen frankkilaisruhtinas <i>Otker</i> oli herättänyt
-vastaansa Kaarlen vihan ja sen takia
-paennut Desideriuksen turviin. Kuullessaan kauhistuttavan Kaarlen
-saapumisesta he nousivat korkeaan torniin, josta saattoi jo kaukaa nähdä
-lähestyvän vihollisen tulon. Kun kuormasto tuli näkyviin,
-Desiderius kysyi Otkerilta: ’Onko Kaarle tuossa joukossa?’ Otker vastasi:
-’Ei vielä´. Mutta kun Desiderius näki eri kansoista kokoonpannut
-etujoukot, silloin hän virkkoi asiasta varmana Otkerille: ’Varmaan
-voittoisa Kaarle ratsastaa tuon joukon keskessä´. Tämä vastasi: ’Ei
-vieläkään´. Silloin langobardikuninkaan valtasi pelko, ja hän lausui:
-’Mitä teemmekään, jos hän tuo mukanaan vielä suurempia joukkoja?’
-Otker virkkoi: ’Kohta olet näkevä hänen tulonsa. Miten meidän on
-käyvä, sitä en tiedä.’ Samassa tuli näkyviin tuo aina valpas henkivartiosto.
-’Siinä on Kaarle´, Desiderius hätkähti. Mutta Otker
-virkkoi: ’Ei vieläkään´. Nyt saapuivat piispat, apotit ja muut hengelliset
-seurueineen. Nähtyään nämä ruhtinas sammalsi kuolonkalpeana:
-’Menkäämme alas ja kätkeytykäämme maan alle tämän pelottavan
-vihollisen näkyvistä!’ Mutta Otker, joka aikoinaan oli oppinut tuntemaan
-verrattoman Kaarlen voiman ja varustukset, lausui pelon valtaamana:
-<span class='pageno' id='Page_274'>274</span>’Kun näet kedoilla rautaisen viljavainion törröttävän ja
-Pon ja Ticinon vierittävän tummia, raudanharmaita laineitaan
-kaupungin muureja vastaan, silloin voit odottaa Kaarlen lähestyvän´.
-Tuskin hän oli tämän sanonut, kun lännessä ja pohjoisessa alkoi näkyä
-kuin mustan pilven nousu, joka peloittavaan varjoon kätkee kirkkaimman
-päivän. Mutta kun Kaarle saapui lähemmäksi, niin aseiden
-välke hohti piiritetyille kuni päivä, joka heistä tuntui pimeämmältä
-kuin pimein yö. Silloinpa ilmestyi näkyviin hän itsekin, rautainen
-Kaarle, rautakypärä päässään, rautaisissa käsivarsivarusteissa, rinta
-ja leveät olkapäät rautahaarniskan peitossa; vasemmassa kädessä
-hänellä oli rautainen keihäs, sillä oikea oli aina valmis tarttumaan
-voittoisaan miekkaan. Reidet ja sääretkin olivat rautasuomusten
-peitossa. Kilpi oli niinikään pelkkää rautaa. Hänen hevosensakin
-hohti väriltään ja rohkeudeltaan raudalle. Näin varustettuja olivat
-kaikki, jotka kulkivat hänen edellään, jotka ratsastivat hänen sivullaan,
-kaikki, jotka tulivat hänen jäljessään. Rauta täytti tiet ja kedot.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_kaarle.jpg' alt='KAARLE SUUREN VALTAKUNTA ja Verdunin jako' class='ig001' />
-</div>
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_275'>275</span>Raudalle osoitti kunnioitustaan kauhun valtaama kansa. Rauta pani
-lujat muurit vapisemaan, ja nuorten rohkeus lamautui vanhusten
-raudan nähdessään. Tämän kaiken näki tornissa tähystelevä Otker,
-katsahti kerran ja lausui Desideriukselle: ’Katso, tuossa on hän, jonka
-tulosta olet niin innokkaasti tiedustellut.’ Näin sanoen hän lysähti
-tiedottomana kokoon.»</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Satu Rolandista.</strong> II:nnen vuosisadan jälkipuoliskolla syntyi Pohjois-Ranskassa
-kertovainen runoelma, <i>Rolandi´n</i> [rolā´] <i>laulu</i>, johon
-aihe on saatu Kaarle Suuren Espanjan retkestä. Kaarlen palatessa hyökkäsivät
-vuoristokansat Pyreneitten Roncevaux-[rõsvo´] laaksossa jälkijoukon
-kimppuun ja tuhosivat sen. Silloin kaatui mm. Bretagnen
-kreivi Roland, jonka sankarillista rohkeutta laulussa erittäin ylistetään.</p>
-
-<p class='c012'>Näin kertoo Rolandin laulu: Paluumatkalla Espanjasta syntyi
-frankkien leirissä <i>Roland</i>´in ja kiivasluontoisen kreivi <i>Ganelon</i>in
-[ganlõ´] kesken kiista siitä, kumpi veisi kuninkaan rauhanehdot Espanjan
-emiirille. Roland tarjoutui lähtemään, mutta kuningas ei
-tahtonut antaa näin vaarallista tointa kenellekään pääsankareista.
-Silloin Roland ehdotti kilpailijaansa Ganelonia. Suuttuneena tämä astui
-satulaan ja ratsasti leiristä. Emiirin hovissa Ganelon ilmaisi vihansa
-Roland´ia kohtaan, ja ilolla maurit tarjosivat hänelle kultaa ja kallisarvoisia
-aseita, kunhan hän vain kavaltaisi heille vihatun ja pelätyn
-Roland´in. Ganelon suostui ja mukanaan sata muulia täyteen
-sälytettyinä arabialaisten kullalla sekä kokonaiset kuormalliset komeita
-pukuja ja hohtavia aseita hän palasi frankkien leiriin tuoden
-kuninkaalleen sen sanoman, että maurit olivat hyväksyneet kaikki
-hänen rauhanehtonsa. Tyytyväisenä suuri kuningas puhallutti lähtömerkin,
-ja torvien iloisesti soidessa frankit järjestyivät kulkemaan kotiin.
-Heidän saavuttuaan Pyreneitten rinteille, ahtaaseen Roncevaux´n
-laaksoon, Ganelon ehdotti, että Roland saisi jälkijoukon päällikkyyden.
-Ehdotus hyväksyttiin, ja pääjoukko kulki eteenpäin kadoten pian
-pilvenkorkuisten vuorten taakse.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta Ganelonin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti maurit
-olivat asettuneet väijyksiin laaksoon ja karkasivat nyt esiin nopein
-ratsuin. Heidän lukemattomat joukkonsa täyttivät vuoret ja
-vuorisolat. Kaikkialla vilisi valkoisia haarniskoita, kiiltäviä kypäriä
-ja säkenöiviä käyräsäiliä.</p>
-
-<p class='c012'>Roland´illa oli <i>Olifant</i> [olifã´]-niminen norsunluinen torvi, jonka
-ääni kuului peninkulmien päähän, ja hänen ystävänsä <i>Olivier</i>
-[olivje´] kehoitti häntä siihen puhaltaen kutsumaan kuninkaan takaisin.
-Mutta ylpeänä Roland kieltäytyi sitä tekemästä; hän kutsui
-miehensä kokoon, astui ratsunsa selkään ja vyötti kupeelleen miekkansa
-<i>Durendal</i>in [dyrãda´l], jolla saattoi paaden kahdeksi halkaista.
-<span class='pageno' id='Page_276'>276</span>Urhoollinen arkkipiispa, joka ratsasti hänen rinnallaan, puhui frankkilaissankareille:
-»Tähän on kuninkaamme asettanut meidät, ja tässä
-me taistelemme ja kaadumme kristinuskon puolesta. Rukoilkaa siis
-Jumalalta armoa syntiemme tähden, että pyhinä marttyyreinä pääsisimme
-taivaan autuuteen!» Ja frankkien langettua polvilleen hän antoi
-heille synninpäästön ja kehoitti heitä, Jumalan armon saadakseen,
-taistelemaan uskottomia vastaan.</p>
-
-<p class='c012'>Syttyi kiivas taistelu. Iskuja vaihdettiin kasvavalla tulisuudella,
-ja tuhansittain maureja kaatui tappotanterelle. Revittyjä lippuja,
-särjetyitä kypäriä, runneltuja ruumiita näkyi kaikkialla ruohikossa.
-Frankkien uljuus oli loistossaan. Ihastuneena piispa huudahti: »Koko
-maan piirissä ei ole kuningasta, jolla olisi miehuullisempia miehiä.
-Frankkien aikakirjat tietävät kauan kertoa, kuinka uljaita ovat sankarit
-suuren Kaarlen.»</p>
-
-<p class='c012'>Mutta jo saivat maurilaiset lisäjoukkoja. Onni kääntyi, Olivier
-kaatui, ja pian taisteli Roland´in rinnalla vain piispa ja muutamia
-urheita sankareja, kaikki veren tahraamina. Piispan kehoituksesta
-Roland puhalsi torveensa kutsuakseen kuninkaansa kostamaan,
-ei auttamaan. Puhaltaessa ohimo repesi Roland´ilta ja veri purskahti
-hänen suustaan. Ääni kulki kuninkaan kuuluviin, ja Kaarle arvasi
-Roland´in olevan vaarassa. »Eipä olekaan», Ganelon vakuutti, »hän
-vain huvittelee jäniksen metsästyksellä». Pian kuului uusi torventoitotus.
-»Kavaltaja se, joka kieltää Roland´in olevan vaarassa!»,
-kaikki huusivat, ja Ganelon vangittiin Kaarlen rientäessä harmistuneena
-sankarinsa avuksi.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta Roland tunsi loppunsa lähestyvän. Hän otti rakkaan
-miekkansa, löi sen terän kallioon, josta se särkymättä kalskahti
-takaisin, ja puhkesi lausumaan: »Surullinen on sinun kohtalosi, kelpo
-Durendal. En voi sinua enää suojata, meidän on erottava. Pelkuri
-älköön sinua milloinkaan kantako, ja niin kauan kuin elän, ei kukaan
-ole sinua minulta riistävä. Sinut omisti sankari, jonka vertaista ei
-ole oleva vapaassa frankkien maassa.» Hän asetti miekkansa ja torvensa
-päänsä alle ja paneutui kuolevana pinjapuun juurelle kasvot
-käännettyinä vihollisiin päin.</p>
-
-<p class='c012'>Kostettuaan maurilaisille Roland´in kuoleman Kaarle palasi
-joukkoineen Aacheniin. Siellä nuori, ihana <i>Aude</i> [õd] kysyi kuninkaalta:
-»Missä on Roland? Hän lupasi pyhästi ottaa minut vaimokseen.»
-Kyynelsilmin kuningas ilmoitti sankarin kuolleen ja tarjosi
-poikaansa neidolle puolisoksi. »Puheesi on kummallista», virkkoi
-Aude. »Jumala ja pyhät enkelit antakoot minun seurata kreivi Roland´ia
-hautaan!» Hän lausui näin ja vaipui kalveten kuolleena maahan.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_277'>277</span>● <strong>Sisäinen hallitus.</strong> Kaarle ei ollut ainoastaan etevä sotapäällikkö,
-hän oli suuri ennen kaikkea rauhan toimissa. Hänen alituisena
-huolenpitonaan oli rauhan ja järjestyksen aikaansaaminen
-tuohon laajaan valtakuntaan. Sitä varten hän sääti monta viisasta
-<em class='gesperrt'>lakia</em>. Varsinkin jos ne koskivat koko valtakuntaa, hän esitti
-ne <em class='gesperrt'>valtiokokouksen</em> pohdittaviksi. Valtiokokouksia pidettiin
-kahdesti vuodessa, syksyisin ja keväisin. Niihin saapui maallisia
-ja hengellisiä ylimyksiä. Kevätkokouksessa tarkastettiin myös
-<em class='gesperrt'>sotaväki</em>. Aikaisemmin kaikki vapaat miehet olivat olleet velvolliset
-palvelemaan sotureina; nyt tämä velvollisuus kuului yksistään
-maanomistajille. Jos maaomaisuus
-oli pieni, yhtyi 3–4 tilallista yhdessä
-asettamaan sotamiehen, siten että yksi
-lähti sotamieheksi toisten hankkiessa
-aseet ja ruoan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_161.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 161.</i> Kaarle Suuren valtaistuin.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Mutta tärkeätä oli myös valvoa, että
-säädettyjä lakeja noudatettaisiin kaikkialla
-valtakunnassa. Kun valtakunta
-oli suuri, se oli hallintoa varten jaettuna
-piireihin, joissa kuninkaan asettama virkamies hoiti hallintoa. Näitä
-virkamiehiä sanottiin <em class='gesperrt'>kreiveiksi</em>. Heidän tehtävänään oli,
-paitsi yleinen hallinnon hoito, huolenpito kreivikunnassa olevista
-kuninkaan tiluksista ja verojen kokoaminen. Kreivi oli sitä paitsi
-tuomioistuimen esimies, ja sodan syttyessä hän toimi kreivikuntansa
-soturien päällikkönä.</p>
-
-<p class='c007'>Mutta kreivienkin toimia kuningas vuosittain tarkastutti erityisillä
-<em class='gesperrt'>lähettiläskreiveillä</em>. Se olikin tarpeen, sillä usein
-kreivit harjoittivat laittomuutta kiskomalla liiallisia veroja sekä
-käyttäytymällä väkivaltaisesti. Tästä kansa sai valittaa lähettiläskreiville,
-jotka kuninkaan nimissä ryhtyivät asiaa tutkimaan
-ja korjaamaan.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Kapitulaarit.</strong> Kaarle Suuren antamia lakeja ja asetuksia sanotaan
-<i>kapitulaareiksi</i>. Niitä on toista tuhatta, ja ne koskevat mitä erilaisimpia
-asioita. Milloin hän niissä vastustaa ylimystön paisuvaa valtaa
-turvaten pikkutilojen omistajia heidän oikeuksissaan, milloin kieltää
-kerjäämisen, milloin määrää kaupassa käytettävät mitat ja painot, milloin
-<span class='pageno' id='Page_278'>278</span>säätää ankaria rangaistuksia varkaudesta. Otamme tähän osan
-sitä kapitulaaria, joka v. 785 annettiin saksilaisten noudatettavaksi.</p>
-
-<p class='c012'>»Ensiksi päätettiin, että Kristuksen kirkkojen, jotka Saksiin on
-rakennettu ja Jumalalle pyhitetty, ei tule olla vähemmän kunnioitettuja,
-vaan enemmän ja korkeammasti kuin epäjumalain temppelien.</p>
-
-<p class='c012'>Jos ken pakenee kirkkoon turvaa etsien, niin älköön kukaan
-häntä väkivalloin ajako sieltä ulos, vaan hän olkoon rauhassa, kunnes
-tuomioistuin on hänet langettanut; ja Jumalan kunniaksi ja kirkon
-pyhäin kunnioittamiseksi lahjoitettakoon hänelle henki ja jäsenet.
-Mutta hän sovittakoon rikoksensa, siinä määrin kuin hänen voimassaan
-on ja tuomioistuin hänelle määrää, ja sitten hänet tuotakoon kuninkaan
-eteen, ja hän lähettäköön hänet sinne, minne armossaan suvaitsee.</p>
-
-<p class='c012'>Jos ken tunkeutuu kirkkoon väkivaltaisesti ja sieltä jotakin ryöstää
-tai varastaa taikka sytyttää kirkon tuleen, niin kuolkoon kuolemalla.</p>
-
-<p class='c012'>Jos ken halveksien kristinuskoa on pitämättä pyhää 40 päivän
-paastoa ja syö lihaa, niin kuolkoon kuolemalla. Kumminkin tutkikoon
-pappi, onko kukaties hätä saattanut hänet lihaa syömään.</p>
-
-<p class='c012'>Jos ken tappaa piispan tai papin, niin häntä tuomittakoon kuolemaan.</p>
-
-<p class='c012'>Jos ken pakanalliseen tapaan polttaa vainajan ruumiin tulella,
-niin hänet rangaistakoon kuolemalla.</p>
-
-<p class='c012'>Jos ken surmaa isäntänsä tai emäntänsä, niin häntä rangaistakoon
-samoin.»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kaarlen toimet henkisen sivistyksen hyväksi.</strong> Ennen on
-mainittu, kuinka alhaisella kannalla henkinen sivistys kansainvaellusten
-aikakaudella oli frankkien valtakunnassa samoin kuin
-muissakin entisen Länsi-Rooman maissa. Kaarle Suuri teki voitavansa
-saadakseen parannusta aikaan. Hänen oma opillinen sivistyksensä
-samoin kuin muidenkin sen ajan ruhtinaiden ja ylimysten
-oli puutteellinen, mutta hänessä asui elävä sivistysharrastus.
-Ikämiehenä hän harjoitteli uutterasti kirjoitustaitoa, ja
-vielä vanhoilla päivillä hän hallitustointensa lomassa opiskeli latinan
-ja kreikan kieltä. Hän suosi kirkkoa ja papistoa, sillä papit ja munkit
-olivat hänen auttajiaan henkisen sivistyksen levittämisessä. Hoviinsa
-Kaarle keräsi aikansa oppineimmat miehet. Kuuluisimmat
-heistä olivat frankkilainen <i>Einhard</i>, joka kirjoitti Kaarlen elämäkerran
-latinan kielellä, sekä oppinut anglosaksilainen munkki <i>Alkuin</i>,
-joka kirjoitti sarjan oivallisia oppikirjoja sekä järjesti <em class='gesperrt'>koulut</em>
-<span class='pageno' id='Page_279'>279</span>Kaarlen valtakunnassa.
-Hän pani uuteen
-kuntoon hovissa
-olevan koulun
-ja hänen johdollaan
-perustettiin kaikkiin
-suurempiin kaupunkeihin
-ylempiä
-ja alempia kouluja.
-Luostarien yhteydessä
-toimivat <i>luostarikoulut</i>
-ja tuomiokirkkojen yhteydessä
-<i>katedraali-</i> eli <i>tuomiokoulut.</i> Niihin valmistettiin pääsymahdollisuus
-köyhänkin kansan lapsille. Opetusta saivat etupäässä
-papeiksi aikovat, mutta ns. »ulkokouluun» otettiin oppilaiksi
-muitakin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_162.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 162.</i> Syntiinlankeemus. Kuva Alkuinin raamatusta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Aluksi opetettiin oppilaille luku- ja kirjoitustaito, hiukan
-laulua, luvunlaskua sekä latinan kielen alkeet. Pitemmälle menevässä
-opetuksessa pantiin oppimääräksi Rooman valtakunnan julkisten
-koulujen oppisuunnitelmasta lainatut <em class='gesperrt'>seitsemän vapaata
-taidetta</em>. Ne jakautuivat kahteen ryhmään. Ensimmäiseen,
-<i>kolmi-oppiin (trĭ´vium)</i>, kuuluivat grammatiikka, retoriikka
-ja dialektiikka (väittelytaito); toiseen, <i>nelioppiin (quadrĭ´vium)</i>,
-aritmetiikka, astronomia, musiikki ja geometria. Nämä opinnot
-suorittanut katsottiin kypsyneeksi syventymään pyhiin kirjoihin.&thinsp;—&thinsp;Kaarle
-tahtoi tehdä jokaisesta pappilasta koulun; ajattelipa hän
-koulupakolla toteuttaa yleisen <em class='gesperrt'>kansanopetuksenkin</em>. Tämä
-supistui kumminkin pääasiassa siihen, että papit velvoitettiin joka
-sunnuntai- ja juhlapäivä saarnaamaan kirkossa ja kansan käskettiin
-käydä ahkerasti jumalanpalveluksessa.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kaarle valvoi henkilökohtaisesti koulujen toimintaa, käyden
-tilaisuuden tarjoutuessa niitä tarkastamassa. Edellä mainittu St Gallenin
-munkki kertoo eräästä Kaarlen koulussa käynnistä seuraavaa:</p>
-
-<p class='c012'>»Kun voittoisa Kaarle pitkän poissaolon jälkeen saapui Galliaan,
-hän kutsui luokseen pojat, jotka oli uskonut irlantilaiselle munkille
-<span class='pageno' id='Page_280'>280</span>ja käski heitä näyttämään kirjeitään ja vihkojaan. Käskyä noudattaen
-köyhemmät ja alempisäätyiset pojat toivat vihkonsa, jotka olivat yli
-kaiken odotuksen viisauden mausteilla makeoituja, mutta ylhäiset
-näyttivät tyhjää ja vallan arvotonta tavaraa. Mutta Kaarle, joka oli
-erittäin viisas keisari, teki ikuisen tuomarin tavoin: hän erotti hyvät
-työntekijät eroon, pani ne oikealle puolelleen ja lausui heille näin: »Kiitän
-teitä, poikani, hartaasti siitä, että voimainne mukaan olette koettaneet
-täyttää käskyni, joka tarkoittaa parastanne. Pyrkikää nyt
-täyttämään, mitä teiltä vielä puuttuu, niin minä olen antava teille
-ihania hiippakuntia ja luostareita ja olen aina pitävä teitä suuressa
-arvossa!» Tämän jälkeen hän kääntyi ankarana vasemmalla puolellansa
-oleviin, vavahdutti heidän omiatuntojaan leimuavin silmäyksin
-ja singahdutti heille pelottavan pilkallisesti, pikemmin jyristen kuin puhuen,
-seuraavat sanat: »Te ylhäissäätyiset, te ruhtinaiden pojat, te hienosteleva,
-korea väki, jotka luotatte ylhäiseen sukuperäänne ja rikkauksiinne,
-unohtaen minun määräykseni ja oman kunnianne, olette laiminlyöneet
-tieteet ja kuluttaneet aikanne ylellisyydessä, pelissä, laiskuudessa
-ja tyhjäntoimituksessa». Ja tämän sanottuaan hän kohotti
-ylvään päänsä ja voittamattoman nyrkkinsä kohti korkeutta ja ärjäisi
-ukkosen tavoin: »Taivaan nimessä! Minä en välitä teidän aatelisesta
-suvustanne ja kauniista ulkomuodostanne, olkoonpa että muut
-teitä ihaillen katselevat. Ja siitä saatte olla varmat: ellette nopeasti
-ahkeroiden korjaa, mitä olette tähän asti laiminlyöneet, niin Kaarlelta
-teillä ei ole mitään hyvää odotettavana.»</p>
-
-<p class='c009'>● Kaarle suosi myös <i>runoutta</i> ja <i>kuvaamataiteita</i>. Hänen toimestaan
-ruvettiin kokoamaan vanhoja sankarirunoja, ja etenkin Kaarlen
-lempikaupunkiin Aacheniin rakennettiin komeita kirkkoja ja
-palatseja. Kuuluisaksi on tullut bysanttilaiseen tyyliin rakennettu
-kupolikattoinen Aachenin tuomiokirkko, joka on säilynyt meidän
-aikaamme asti.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Kaarle Suuren elintavat.</strong> Kaarle oli kookas ja muodoltaan ryhdikäs.
-Toimissaan hän oli nopea ja tarmokas, mutta samalla luonteeltaan
-kiivas. Einhard kertoo Kaarle Suuren elintavoista mm.
-seuraavaa:</p>
-
-<p class='c012'>»Kaarle harjoitti alinomaa ratsastusta ja metsästystä, niin kuin
-hänen kansansa tapa oli; sillä ei ole helppo löytää toista kansaa, joka
-näissä taidoissa pystyisi kilpailemaan frankkien kanssa. Hän oli myös
-ahkera uimaan ja oli siinäkin niin taitava, ettei kukaan häntä voittanut.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_281'>281</span>Kaarle pukeutui frankkilaiseen tapaan. Hänellä oli liinainen
-paita ja liinaiset alushousut ja niiden päällä silkkireunainen nuttu
-sekä housut. Sääriä peittivät siteet ja jalassa hänellä oli kengät.
-Talvella riippui hartioilta saukon- tai majavannahkainen turkki.
-Lisäksi oli hänellä sininen vaippa sekä sivullaan aina miekka, jonka
-kahva ja kannike olivat kullasta ja hopeasta. Juhlatiloissa tai ottaessaan
-vastaan vieraiden kansain lähettiläitä hän vyötti vyölleen jalokivillä
-koristetun miekan. Ulkolaisia vaatteita hän ei halunnut, olivatpa
-ne kuinka kauniita hyvänsä. Vain Roomassa hän pukeutui
-kerran paavi Hadrianuksen pyynnöstä ja toisen kerran paavi Leon
-pyynnöstä pitkään tunikaan, keisarivaippaan ja roomalaisiin jalkineisiin.
-Juhlatiloissa hänellä oli kullalla kirjailtu puku, jalokivillä koristetut
-kengät ja kultasoljella sidottu vaippa, päässä jalokivillä koristettu
-kultainen otsaripa. Muina päivinä hänen pukunsa ei suuresti
-eronnut tavallisesta kansanpuvusta.</p>
-
-<p class='c012'>Ruoassa ja juomassa Kaarle noudatti kohtuutta, juomassa vieläkin
-suurempaa, sillä hän inhosi juoppoutta, lankesipa siihen kuka
-tahansa, puhumattakaan itsestään tai omaisistaan. Ruoassa hän ei
-voinut olla yhtä pidättyväinen, vaan valitti usein, että paastoaminen
-oli haitaksi hänen terveydelleen. Harvoin hän piti pitoja, vain
-joskus juhlain yhteydessä ja silloin suurelle seuralle. Jokapäiväiseen
-ateriaan kuului paitsi paistia neljä ruokalajia. Aterian aikana hän
-kuunteli mielellään musiikkia taikka hän luetti ääneen. Luettiin
-muinaisaikaisista tapahtumista ja sankareista taikka Augustinuksen
-kirjaa »Jumalan valtakunnasta». Päivällisen jälkeen hän riisuutui
-ja nukkui pari kolme tuntia. Öisin hän heräsi usein, jopa nousikin.
-Pukeutuessaan hän otti vastaan ystäviään, ratkaisipa usein tärkeitä
-riita-asioitakin.»</p>
-
-<h4 class='c010'>KAROLINKISEN VALTAKUNNAN HAJOAMINEN.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ludvig Hurskas (814–840).</strong> Kaarle Suuri oli muodostanut
-laajan valtakunnan ja luonut siihen sisäisen rauhan ja järjestyksen
-alamaistensa turvallisuuden ja hyvinvoinnin pohjaksi. Pysyväiseksi
-hän ei kumminkaan saanut luomaansa valtiojärjestystä, sillä kohta
-hänen kuoltuaan hajanaisuus ja turvattomuus pääsivät vallalle länsimaissa.
-Tuon laajan valtakunnan jatkuva koossapitäminen ei ollutkaan
-helppo tehtävä. Siihenhän kuului monta kansaa, joilla oli
-eri kieli sekä erilaiset tavat ja laitokset. Kukin kansa tahtoi
-<span class='pageno' id='Page_282'>282</span>saada oman kuninkaan, jokainen
-prinssi oman valtakunnan,
-ja suuret maanomistajat ja ylhäiset
-virkamiehet, haluttomina
-tottelemaan ketään, pyrkivät itsenäisiksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_163.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 163.</i> Ludvig Hurskas.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kaarle Suuren kuoltua hänen
-ainoa elossa oleva poikansa
-<i>Ludvig</i> peri valtakunnan. Hän oli
-hyväntahtoinen, hurskas ja tavoiltaan
-puhdas, jonka takia hän
-on saanutkin historiassa nimen
-<i>Hurskas</i>. Mutta hän oli samalla
-tarmoton ja heikko. Paavi laski
-keisarinkruunun hänen päähänsä
-niin kuin aiemmin hänen isänsä
-päähän, selittäen samalla sen
-<em class='gesperrt'>lahjaksi</em>, jonka kirkko antoi
-hallitsijalle saamiensa vapauksien ja oikeuksien hyvitykseksi.</p>
-
-<p class='c007'>Poikainsa kanssa Ludvig oli alituiseen riidassa. Kahdesti he
-erottivat hänet valtaistuimeltakin, mutta paavin ja piispain avulla
-hänen onnistui saada valtansa takaisin.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Verdunin sovinto v. 843.</strong> Isän kuoltua veljekset riitaantuivat
-keskenään. Nuoremmat veljet, <i>Kaarle Kaljupää</i> ja <i>Ludvig Saksalainen</i>,
-vaativat valtakuntaa jaettavaksi, mutta vanhin veli, <i>Lothar</i>,
-koetti pakottaa molempia toisia tunnustamaan hänet yliherrakseen. Seurauksena
-oli sota, jossa nuoremmat veljet voittivat. Sen päätyttyä
-tehtiin v. 843 <i>Verdunin</i> [verdö̃´] <i>sovinto</i>. Valtakunta jaettiin kolmeen
-osaan. Lothar sai Italian sekä kapean maakaistaleen Reinin
-länsipuolelta, Kaarle siitä länteen olevat maat eli Länsi-Frankin,
-Ludvig taas Reinin itäpuolella olevat maat eli Itä-Frankin. Länsi-Frankista
-muodostui sitten <i>Ranska</i>, jossa kelttiläiset, roomalaiset
-ja germaanit vuosisatain vieriessä sulautuivat ranskan kieltä puhuvaksi
-Ranskan kansaksi. Itä-Frankista muodostui <i>Saksa</i>, jossa
-asui puhdasta germaanista väestöä. Sen puhumaa kieltä sanotaan
-<span class='pageno' id='Page_283'>283</span>saksan kieleksi. Lotharin valtakunta hajaantui pian vielä kolmeen
-osaan: <i>Italiaan</i>, jossa entinen latinan kieli kehittyi italian kieleksi,
-<em class='gesperrt'>Lothringeniin</em> ja <em class='gesperrt'>Burgundiin</em>. Nämäkin jakautuivat vielä
-useihin pikku valtioihin.</p>
-
-<h4 class='c010'>LÄÄNITYSLAITOS.</h4>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/i_saatyluokkien.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Säätyluokkien kehitys keskiajalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Läänityslaitoksen synty.</strong> Niitä maatiloja, joita germaanit
-kansainvaellusten aikana ottivat haltuunsa, sanottiin <i>allodium</i>eiksi.
-Allodiumit olivat vapaan miehen täyttä omaisuutta. Kansainvaellusten
-jälkeisinä rauhattomina aikoina olivat varsinkin pienten
-allodiumien omistajat tukalassa tilassa, sillä he eivät voineet
-pitää puoliaan mahtavia ja väkivaltaisia naapureitaan vastaan.
-Useat pientilalliset antoivat sen tähden maansa jollekin
-naapurilleen päästäkseen hänen suojelukseensa. Varhaisempina
-aikoina heistä tavallisesti tuli suojelijansa maaorjia. Mutta
-myöhemmin, kun suurtilalliset keskinäisissä sodissaan rupesivat
-arabialaisten esikuvan mukaan käyttämään ratsuväkeä, he eivät
-tehneetkään suojaa etsiviä naapureitaan aina maaorjiksi, vaan antoivat
-heille usein joko entisen tilansa tai muita alueita <em class='gesperrt'>lääniksi</em>
-eli <em class='gesperrt'>beneficiumiksi</em>, jolloin läänin saaja sitoutui tekemään
-antajalle ratsupalvelusta. Maa-alue oli lääninantajan eli <i>senjöörin</i>
-(lat. sĕ´nior = »vanhempi») omistama, mutta lääninsaajalla eli <i>vasallilla</i>
-(sanasta vassus = »orja») oli siihen käyttöoikeus. Varsinaisen
-<span class='pageno' id='Page_284'>284</span>viljelystyön suorittivat maaorjatalonpojat, sillä vasalli oli aatelisherra,
-jonka toimena oli vain sotiminen.</p>
-
-<p class='c007'>Ennen pitkää rupesivat hallitsijatkin, jotka tarvitsivat sotiinsa
-ratsuväkeä, jakamaan läänejä. Vähitellen katosivat toisissa maissa
-kaikki allodiumit. Silloin syntyi käsitys, että kuningas omisti kaiken
-maan, joka oli jaettu monilukuisina lääneinä vasalleille.</p>
-
-<p class='c007'>Karolinkilaisvaltakunnan hajotessa läänit, jotka aikaisemmin
-oli annettu määrävuosiksi, muuttuivat <em class='gesperrt'>perinnöllisiksi</em>. Tällöin
-niistä ruvettiin käyttämään nimeä <i>feodum</i>, jonka takia läänityslaitosta
-sanotaan myös <i>feodaalilaitokseksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Niitä vasalleja, jotka saivat lääninsä suoraan kuninkailta, sanottiin
-<em class='gesperrt'>kruununvasalleiksi</em> eli <em class='gesperrt'>suurvasalleiksi</em>. He
-olivat herttuoita, kreivejä, piispoja ja apotteja. Nämä taas antoivat
-alueistaan pienempiä läänejä toisille henkilöille, alavasalleilleen.
-Alavasallitkin jakoivat usein vielä maansa lääneihin, joten heilläkin
-oli vasalleja. Sama henkilö oli siis usein yhtaikaa lääninherra ja
-vasalli. Saattoipa käydä niinkin, että lääninherra omassa vasallikunnassaan
-vastaanotti jonkin alueen, jolloin hän oli vasallinsa vasalli.
-Olipa itse Ranskan kuningas muun muassa erään apotin vasalli,
-koska hänellä oli lääninä luostarille kuuluva tila. Myös saattoi sama
-henkilö olla kahden tai useamman lääninherran vasalli.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_164.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 164.</i> Kuningas vastaanottaa vasallilupauksen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Lääninherra ja vasalli.</strong> Kun lääninherra antoi läänin tulevalle vasallilleen,
-se tapahtui määrätyin menoin. Niitä oli kolme. Ensin
-lääninsaaja astui lääninantajan
-eteen, polvistui hänen
-jalkainsa juureen, laski molemmat
-kätensä hänen toiseen käteensä
-ja lupasi tulla <em class='gesperrt'>hänen miehekseen</em>.
-Sitä seurasi <em class='gesperrt'>vala</em>,
-jossa hän vannoi
-uskollisuutta ja kuuliaisuutta
-tulevalle herralleen.
-Sitten tapahtui <em class='gesperrt'>investituura</em>
-(»pukeminen», asuun
-pano), kun lääninherra antoi
-läänin vasallin haltuun, ojentaen hänelle tämän merkiksi hansikkaan,
-puunoksan, turpeen tai suuremmista lääneistä lipun.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_285'>285</span>Vasallin tärkein velvollisuus oli <em class='gesperrt'>sotapalvelus</em> ratsain. Sitä
-oli tehtävä vuosittain määräpäivät, tavallisesti 40 päivää vuodessa.
-Lisäksi tuli <em class='gesperrt'>hovipalvelus</em>: vasallin tuli kutsuttaessa saapua
-lääninherran hoviin, auttaa lääninherraa neuvoillansa sekä ottaa osaa
-lääninherran lääninoikeuden istuntoihin ja alistaa asiansa sen tuomittaviksi.
-Kuninkaan hovipäivistä kehittyivät myöhemmin säätykokoukset
-eli valtiopäivät. Varsinaisesti verovelvollinen vasalli ei
-ollut, mutta kumminkin hänen tuli <em class='gesperrt'>maksaa lunnaita</em> lääninherransa
-vapauttamiseksi, jos tämä oli joutunut vankeuteen, sekä
-<em class='gesperrt'>suorittaa apurahoja</em>, kun lääninherran vanhin tytär meni
-naimisiin tai hänen vanhin poikansa lyötiin ritariksi.&thinsp;—&thinsp;Toiselta puolen
-tuli vasallin tarvittaessa saada lääninherralta apua ja turvaa, eikä
-lääniä saanut häneltä riistää, niin kauan kuin hän pysyi uskollisena.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Valtio hajanainen.</strong> Läänityslaitoksen voimaan tultua valtio meni
-hajalleen. Kuninkaan herruus oli nimellinen. Hän oli kyllä ylin lääninherra,
-mutta todellinen hallitus- ja tuomiovalta oli kullakin lääninsaajalla
-omalla alueellaan. Nämä lääninherrat, joita esim. Ranskassa
-oli 10–20,000, olivat järkiään pikku kuninkaita. Tietenkään kaikki
-eivät olleet yhtä mahtavia. Herttua tai kreivi, jonka hallittavana
-oli muutamien satojen neliökilometrien laajuiset alueet sekä lukuisa
-joukko alavasalleja, jotka kuuluivat hänen ratsumiesjoukkoonsa, oli
-tietenkin mahtavampi kuin pieni paroni tai senjööri, jolla ei ollut
-valtansa alla kuin jokin määrä maaorjatalonpoikia. Mutta niin pitkälle
-kuin kunkin voimat riittivät, hän oli herra maallaan. Kilpailu
-oli suuri näiden mahtavain herrain kesken. Naapurit joutuivat vähän
-väliä sotiin, ja sangen tavallista oli sekin, että lääninherran ja vasallin
-välinen uskollisuudenside katkesi, jolloin tartuttiin aseisiin, koska
-mikään korkeampi mahti ei ollut sitä estämässä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Talonpojat.</strong> Mahtavat herrat muodostivat erityisen säätyluokan,
-ratsumiesluokan, »vapaiden» säädyn. He asuivat varustetuissa
-linnoissa, liittivät ristimänimensä jälkeen lääninsä nimen ja
-sen eteen sanan <i>de</i> [də], englanniksi <i>of</i> ja saksaksi <i>von</i>, joka vastaa
-meidän kielen -sta päätettä. Mutta alustalaiset, ollen ulkopuolella
-tätä »vapaiden» luokkaa, viljelivät <i>maaorjatalonpoikina</i> heidän maataan,
-suorittivat heille veroja ja tekivät päivätöitä päätilalle eli kartanoon.
-Verojen runsauden ja päivätöiden luvun herra sai määrätä
-oman mielensä mukaan. Maaorja ei omistanut irtainta omaisuuttaankaan,
-vaan senkin herra saattoi milloin hyvänsä häneltä ottaa.
-<span class='pageno' id='Page_286'>286</span>Naittamisoikeuskin oli herralla. Kuitenkin maaorjuutta on katsottava
-edistykseksi ennen vallinneen orjuuden rinnalla.</p>
-
-<p class='c011'>□ Alustalaisen piti jauhattaa viljansa herransa myllyssä, paistaa
-leipänsä hänen uunissaan, pusertaa viinirypäleensä hänen pusertimessaan&thinsp;—&thinsp;kaikki
-tietenkin veroa vastaan. Vaadittaessa hänen
-tuli antaa yösija herralle ja hänen seuralaisilleen. Herralla yksin oli
-oikeus metsästää kaikkina vuodenaikoina, ja usein hänen ja hänen
-seuralaistensa hevoset tallasivat talonpoikain kukoistavat viljapellot,
-mutta siitä hän ei joutunut vastuuseen. Kaikkia näitä talonpoikien
-velvollisuuksia sanotaan <i>feodaalirasituksiksi</i>.</p>
-
-<p class='c012'>Seurauksena oli, että talonpojat elivät huonoissa oloissa. Maa
-tuli huonosti viljellyksi, ja sodat, joita herrat alituiseen kävivät, tuottivat
-paljon vauriota. Kadot olivat niinikään tavallisia, ja kun liikeyhteys
-teiden kehnouden ja kulkuneuvojen puutteellisuuden takia oli
-huono, ei tarpeen tullessa voitu saada viljaa varakkaammilta seuduilta.
-Kaupankäyntiäkin häiritsi yleinen turvattomuus sekä lisäksi rosvot,
-jotka vaanivat teiden varsilla. Linnanisännätkään eivät pitäneet
-rosvoilemista häpeällisenä. Nälkävuosia sattui usein, ja silloin kuoli
-kaikissa Euroopan maissa tuhansittain ihmisiä.</p>
-
-<p class='c012'>Joskus talonpojat, vimmastuneina herrojensa mielivallasta, hyökkäsivät
-heidän kimppuunsa, raatelivat ja surmasivat heitä. Näin kävi,
-kun ei ollut esivaltaa, joka olisi suojellut kansalaisia vääryydeltä,
-eikä myöskään mitään voimaa, joka olisi ehkäissyt heidän hurjia
-tekojaan. Valtio- ja yhteiskuntasiteet olivat ratkenneet ja yksilöt jätetyt
-oman onnensa nojaan. Sellaisissa oloissa yhteiskunnan vähäväkiset
-kärsivät enimmän.</p>
-
-<h4 class='c010'>VIIKINKIRETKET.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Skandinavian muinaisuus.</strong> Samaan aikaan kuin Länsi-Euroopan
-maat karolinkilaisvaltakunnan hajotessa ja läänityslaitoksen voimaan
-päästessä olivat heikkouden tilassa, saapui sinne Skandinaviasta,
-johon historiassa Ruotsin ja Norjan lisäksi Tanskakin luetaan, sodan-ja
-saaliinhaluisia miehiä polttamaan ja ryöstämään.</p>
-
-<p class='c007'>Skandinavian germaanit olivat tähän aikaan vielä <em class='gesperrt'>pakanoita</em>.</p>
-
-<p class='c007'><em class='gesperrt'>Yhteiskuntalaitoksessa</em> sitä vastoin tapahtui
-muutos, kun pikku kuninkaat kukistettiin ja heimot yhdistettiin
-saman kuninkaan hallittaviksi. Niin syntyi Skandinaviaan
-<span class='pageno' id='Page_287'>287</span>kolme kuningaskuntaa:
-Ruotsi, Norja ja Tanska,
-johon myös nykyinen
-Etelä-Ruotsi kuului.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_165.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 165.</i> Viikinkilaiva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Sadut kertovat, että <i>Ruotsissa</i>
-lopetti heimokuninkuuden
-jo 7:nnellä vuosisadalla
-(600-luvulla) Upsalan
-kuningas <i>Ingjald</i>. Hän piti
-pidot isänsä kuoleman johdosta
-ja kutsui niihin muut
-heimokuninkaat. Oli tapana,
-että poika, ennen kuin astui isänsä istuimelle, juoma-astia kädessä
-juhlallisesti lupasi suorittaa jonkin sankarityön ja vasta sen jälkeen
-joi maljansa pohjaan. Ingjald nousi, kohotti juomasarvensa ja vannoi
-laajentavansa valtakuntansa kahdenkertaiseksi joka ilmansuuntaan
-taikka sitten panevansa henkensä alttiiksi. Illalla, vieraiden
-maatessa humaltuneina, hän sytytti tuleen talon, jossa heimokuninkaat
-nukkuivat; ne, jotka pelastuivat palosta, hän hakkautti
-kuoliaiksi. Tämän-kaltaisia
-keinoja käyttäen hänen
-sanotaan surmauttaneen
-kaikkiaan 12 pikku kuningasta,
-»pettäen heidät viekkaasti rauhan
-ollessa, josta sai nimen
-<i>Illråde</i>» (»Pahaneuvo»).</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_166.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 166.</i> Muinaisskandinavialainen riimukivi kirjoituksineen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'><i>Norjassa</i> yhdistämistyön
-suoritti kuningas <i>Harald</i> 9:nnen
-vuosisadan (800-luvun) loppu-puoliskolla.
-Hänen sanotaan
-nuorena vannoneen, ettei leikkauttaisi
-tukkaansa, ennen kuin
-Norja oli kokonaan hänen
-hallittavanaan. Hän lähtikin
-sotaan pikku kuninkaita vastaan,
-voitti heidät ja taivutti
-ylhäiset miehet joko hyvällä
-tai pahalla valtansa alle. V.
-872 hän sai voiton viimeisistäkin
-vastustajistaan. Nyt
-Norja oli hänen; hän leikkautti
-<span class='pageno' id='Page_288'>288</span>tukkansa, joka 10 vuotta oli saanut vapaasti kasvaa,
-ja sai nimen <i>Harfagri</i> (»Kaunotukka»).</p>
-
-<p class='c012'>Samoihin aikoihin tapahtui <i>Tanskankin</i> yhdistäminen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Viiklnkiretket (800–1000).</strong> Näihin aikoihin Skandinavian
-maat olivat vielä köyhiä, ja maanviljelys oli alkeellisella kannalla.
-Yhä lisääntyvän väestön oli vaikea saada kotona riittävää
-elatusta. Silloin monet lähtivät vieraisiin maihin ryöstösaalista
-etsimään. Tällainen elatuksen hankkiminen myös tyydytti pohjan-miesten,
-normannien, sotaista luonnetta, ja moni mahtava ylimyskin
-rupesi mielellään ryöstöretken johtajaksi. Näitä retkiä
-sanotaan <i>viikinkiretkiksi</i>. Skandinavian kansat tekivät niitä itään,
-etelään ja länteen melkein lakkaamatta n. vuodesta 800 n. vuoteen
-1000.</p>
-
-<p class='c007'><i>Ruotsalaiset</i> viikingit kulkivat etupäässä Itämeren ja Suomenlahden
-takaisiin maihin, Suomen sekä Viron- ja Liivinmaan rannikoille
-ja kauas nykyisen Venäjän sisäosiin. Matkasivatpa nuo rohkeat
-seikkailijat Venäjän jokia pitkin Mustalle merelle ja Konstantinopoliin,
-jopa Kaspianmerelle
-saakka. Näin he tulivat
-kosketukseen Itä-Rooman
-keisarikunnan ja arabialaisten
-kanssa ja toivat kotimaahansa
-hedelmiä ja kankaita
-sekä aseita ja jaloja
-metalleja. Ruotsin viikingit
-perustivat myös Ilmajärven
-rannalle 9:nnellä vuosisadalla
-Venäjän valtakunnan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_167.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 167.</i> Normannilaisia sotilaita.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'><i>Norjalaiset</i> purjehtivat
-pääasiassa länteen hävittäen ja valloittaen Britannian pohjoispuolella
-olevia saaria sekä Skotlannin ja Irlannin rannikoita. Toiset matkasivat
-Islantiin ja asettuivat sinne asumaan. Islannista jatkettiin
-matkaa Grönlantiin, jopa Pohjois-Amerikan itärannallekin.</p>
-
-<p class='c007'>Islannissa viikinkipäälliköt miehineen jatkoivat vapaata sankari-elämäänsä.
-Pitkinä talvi-iltoina kuunneltiin hartaina jumalais- ja
-<span class='pageno' id='Page_289'>289</span>sankarirunoja sekä kertomuksia etevistä päälliköistä. Siten säilyi
-ja kehittyi Islannissa se kertovainen runosto, joka tunnetaan <i>Edda</i>-runojen
-nimellä ja joka on luonut valoa Skandinavian
-kansain muinaisuskontoon ja muinaisiin oloihin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_viikinkiretket.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Viikinkiretket.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'><i>Tanskalaiset</i> suuntasivat kulkunsa yleensä Englannin, Saksan ja
-Ranskan rannikoille, purjehtivatpa he Välimerelle ja aina Napoliin
-saakka. Ranskan jokia pitkin he kulkivat syvälle sisämaahan,
-uskalsivatpa hyökätä varustetun pääkaupunginkin kimppuun.</p>
-
-<p class='c009'>● Kesällä v. 885 kerrotaan suurten viikinki- eli normannijoukkojen
-taas kerran kulkeneen Seine-jokea ylös ja ryöstäen hävittäneen
-maata. Kun he syyskuussa ennättivät Pariisin edustalle, he
-ihmeeksensä huomasivat, että sen asukkaat eivät aikoneetkaan tällä
-kertaa päästää heitä kaupunkinsa sivuitse etemmäksi sisämaahan.
-Pariisi sijaitsi vielä siihen aikaan yksinomaan Seine-joen saaressa.
-Saaren ympärille oli äskettäin rakennettu uudet muurit, ja ne kaksi
-siltaa, jotka pohjoisessa ja etelässä johtivat joen rannoille, oli varustettu
-vahvoilla torneilla. Normannit vaativat, että heidät nyt niin
-kuin ennenkin päästettäisiin aluksineen vapaasti siltojen läpi, luvaten
-jättää kaupungin siitä hyvästä koskematta. Mutta Pariisin piispa
-vastasi, että hän ja kreivi <i>Odo</i>, joiden haltuun keisari oli kaupungin
-uskonut, aikoivat sitä miehuullisesti puolustaa.</p>
-
-<p class='c007'>Tämä vastaus suututti normanneja. Jo seuraavana päivänä he
-ryntäsivät pohjoisen sillan tornia vastaan, ja kaksi päivää taisteltiin
-sitkeästi. Soturit, munkit ja papit kilvoittelivat urhoollisuudessa
-<span class='pageno' id='Page_290'>290</span>ja itse piispa haavoittui. Vihdoin ryntääjät
-ajettiin takaisin, ja heidän oli pakko
-ryhtyä säännölliseen piiritykseen. Sen
-kestäessä he valmistivat korkean liikkuvan
-hyökkäystornin, jonka vierittivät sillan
-päätä vastaan. He tekivät itselleen
-katoksia raaoista vuodista, yrittivät kaivamalla
-uurtaa sillan suojatornin perustukset
-ja päästivät palavia puulauttoja siltaa
-kohden. Mutta kaikki yritykset olivat
-turhia. Pariisilaisten miehuus pelasti sekä
-sillan että suojatornin, ja normannien
-täytyi polttaa kojeensa ja peräytyä leiriinsä.
-Kymmenen kuukautta leirissä
-oltuaan he viimein vetivät kevyet laivansa
-maalle, kuljettivat ne, kiertäen
-kaupunkia, ylisille vesille ja lähtivät
-hävittämään Burgundia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_168.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 168.</i> Viikinkiläismiekan kahva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● Niin suuri oli Ranskassa viikinki-kauhu,
-että kirkoissa joka pyhä rukoiltiin:
-»Pohjanmiesten raivolta varjele
-meitä, laupias Herra Jumala!» Viimein maa pääsi heistä rauhaan
-siten, että erään heidän päällikkönsä <i>Rollo</i>n sallittiin (v. 911) asettua
-asumaan Pohjois-Ranskaan, jonka kuningas antoi hänelle lääniksi.
-Normanneista <em class='gesperrt'>Normandian</em> maakunta sitten sai nimensä.
-Uudessa kotimaassaan normannit kääntyivät kristinuskoon ja
-omaksuivat ennen pitkää ranskan kielen ja ranskalaiset tavat.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Alfred Suuri (871–901).</strong> Englannissa viikingit saivat suuremman
-vallan kuin muissa länsimaissa, kunnes kuningas <i>Alfred</i> vapautti
-maan joksikin aikaa tanskalaisherruudesta.</p>
-
-<p class='c007'>Muutamia vuosia sen jälkeen kun Alfred 22-vuotiaana oli noussut
-valtaistuimelle, tanskalaiset viikingit saapuivat entistä lukuisampina
-hätyyttämään anglosakseja. Anglosaksit pitivät vastarintaa
-turhana, ja vuosia kesti, ennen kuin Alfred sai joukkonsa
-järjestetyiksi viikinkien kukistamiseksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Epätoivo sydämessä nuori Alfred pakeni Lounais-Englantiin,
-jossa hän yksinäisenä ja valepukuun pukeutuneena harhaili kaukaisessa
-<span class='pageno' id='Page_291'>291</span>metsäseudussa. Hänen kansansa piti häntä jo kuolleena. Samaan
-aikaan tanskalaiset hävittivät maata, ja kaikkialla vallitsi laittomuus
-ja epäjärjestys. Masentuneet anglosaksit eivät tienneet, miten pääsisivät
-vapaiksi villeistä vieraistaan. Silloin Alfred näyttäytyi urhoollisimmille
-heistä, ja hänet otettiin ilomielin vastaan. Salaa lähetettiin
-sanoma kaikille, jotka vielä tahtoivat taistella vapauden puolesta,
-että he kokoontuisivat aseistettuina määrättyyn paikkaan.</p>
-
-<p class='c012'>Sillä välin, niin tarina kertoo, Alfred kuningas asuskeli paimenmökissä,
-yhä pukeutuneena valepukuun, ettei ennen aikojaan tulisi ilmi.
-Siinä hän taas kerran istui lieden ääressä jousia ja nuolia vuoleskellen.
-Paimenen vaimo, joka paraikaa leipoi, pyysi häntä pitämään silmällä
-leipiä, jotka olivat uunissa paistumassa; hänen itsensä piti mennä
-hetkiseksi muihin toimiin. Mutta kuningas ajatteli enemmän kansansa
-pelastamista kuin leipien paistumista, ja vaimon palatessa leivät
-olivat palaneet. »Sinä laiskuri», vaimo suuttuneena huudahti lyöden
-häntä leipävartaalla, »leipäämme kyllä osaat syödä, mutta sitä
-paistamaan sinussa ei ole miestä». Samassa kuninkaan lähettiläät astuivat
-sisään tuoden sen sanoman, että anglosaksilaiset soturit jo olivat
-kokoontuneet ja odottivat vain kuningasta. Siten talonpoikaisvaimo
-sai tietää, ketä hän niin kovakouraisesti oli kohdellut. Vaimo säikähti,
-mutta kuningas kiitti hymysuin isäntäväkeänsä ja lähti sotajoukkoonsa,
-joka taisteluintoisena odotti häntä määräpaikassa.</p>
-
-<p class='c009'>● Suuressa taistelussa Alfred viimein voitti viikingit. Heidän
-päällikkönsä suostui kastettavaksi kristinuskoon, mutta Englannin
-koillinen osa jäi heidän haltuunsa.</p>
-
-<p class='c007'>Tämän jälkeen Alfred ryhtyi innokkaasti järjestämään maansa
-<em class='gesperrt'>hallitusta</em>. Sitä tehdessään hän säilytti entiset kansan vapautta
-turvaavat laitokset, sillä hänen periaatteensa oli, että »anglosaksien
-tulee olla vapaat, niin kuin heidän ajatuksensakin». Valtio oli jaettuna
-<i>kreivikuntiin</i>, joita johtivat <i>kreivit</i> ja heidän apunaan <i>šeriffit</i>.
-Jokaisessa kreivikunnassa oli tuomioistuin, jonka paikkakunnan
-huomattavimmat maanomistajat muodostivat. Niistä on
-saanut alkunsa Englannin <i>valamiesoikeus</i> (jury-oikeus).</p>
-
-<p class='c007'><em class='gesperrt'>Henkisestä sivistyksestä</em> Alfred piti hyvää huolta.
-Häntä on siinä suhteessa verrattu Kaarle Suureen. Hän oli itse
-oppinut ja käänsi mm. latinankielisiä kirjoja anglosaksin kieleen.
-Luostareita rakennettiin sekä miehille että naisille; niihin perustettiin
-kouluja, ja Alfredin tarkoituksena, tosin saavuttamattomana,
-<span class='pageno' id='Page_292'>292</span>oli, että »koko kansan vapaa nuoriso, jolla siihen oli varoja, oli velvoitettava
-jotakin oppimaan sinä ikäkautena, jona sillä ei vielä ollut
-muuta tekemistä».</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Myöhempi tanskalaisvalta Englannissa (1013–1042).</strong> Enemmän
-kuin sata vuotta Alfredin kuoleman jälkeen anglosaksien vapaus säilyi.
-Mutta 11:nnen vuosisadan alussa tanskalaiset valloittivat heidän maansa
-jälleen. Kolmatta vuosikymmentä hallitsi Englantia Tanskan kuningas
-<i>Knuut Suuri</i>, joka samalla oli myös Norjan kuningas. Hän
-oli alussa julma ja ankara, mutta saatuaan valtansa vahvistetuksi
-hän osoittautui lempeäksi, sääti suopeita lakeja tai uudisti Alfred
-Suuren säätämiä eikä sallinut tanskalaisten sortaa anglosakseja.
-V. 1042 tanskalaisvalta päättyi, ja anglosaksit valitsivat kotimaisen
-kuninkaan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ansgarius, Skandinavian apostoli.</strong> Viikinkien julmat hävitys-retket
-herättivät Keski-Euroopan kansat ajattelemaan skandinavialaisten
-käännyttämistä kristinuskoon. Ludvig Hurskaan hallitessa
-benediktiinimunkki <i>Ansgarius</i> ryhtyi saarnaamaan kristinuskoa
-näissä pohjoisissa maissa.</p>
-
-<p class='c011'>□ Ansgarius oli kotoisin Pohjois-Ranskasta. Hän jäi aikaisin orvoksi
-ja joutui erääseen luostarikouluun kasvatettavaksi. Aluksi vallattomat
-leikit kiinnittivät enemmän hänen mieltänsä kuin koulutehtävät.
-Mutta eräänä yönä, niin pyhä taru kertoo, hän näki unessa joukon kauniita,
-valkeihin pukeutuneita naisia vaeltavan viheriällä niityllä. Muuan
-heistä oli muita ihanampi, ja hänellä oli kruunu päässä. Poika arvasi,
-että se oli Neitsyt Maria. Muiden joukosta hän tunsi äitinsä. Riemuissaan
-hän aikoi juosta äitinsä syliin. Mutta hän ei voinut liikahtaakaan
-paikaltaan: hän oli kiinni loassa, ja kuta enemmän hän ponnisteli
-irti päästäkseen, sitä syvemmälle hän vaipui. Silloin hän purskahti
-katkeraan itkuun. Mutta pyhä neitsyt kysyi häneltä: »Tahtoisitko
-mielelläsi tulla äitisi luo?» »Tahtoisin», poika nyyhkytti. »Silloin
-sinun on luovuttava», Maria virkkoi, »lapsellisesta vallattomuudestasi,
-sillä ei kukaan, joka sellaista rakastaa, pääse meidän seuraamme».
-Siitä hetkestä lähtien Ansgariuksesta tuli vakava lapsi.
-Hän lopetti sekä kujeet että leikitkin, luki ahkerasti ja rukoili usein.
-Kumppanit ihmettelivät sitä muutosta, joka hänessä oli tapahtunut.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_293'>293</span>Jo 13-vuotiaana Ansgarius tuli munkiksi. Hän pukeutui munkkikaapuun,
-ajeli päälakensa paljaaksi ja lupasi uhrata elämänsä kokonaan
-Jumalalle. Tänä aikana muuan tapaus järkytti pahoin hänen
-mieltänsä. Hän sai kuulla, että keisari Kaarle Suuri, eräs maailman
-mahtavimpia valtiaita, oli kuollut. Ansgarius oli kerran poikasena
-nähnyt tuon mainion hallitsijan kaikessa loistossaan, ja hän tiesi,
-kuinka laajalle hänen valtansa ulottui. Hänestä näytti kuin ei keisarin
-vallalla ja voimalla ääriä olisikaan. Ja nyt tuo mahtava valtias
-oli poissa. Väkevämmin kuin ennen hän tunsi kaiken maallisen mahdin
-ja komeuden katoavaisuuden. Hän ajatteli omaa kuolemaansa,
-ja pelko valtasi hänen mielensä.</p>
-
-<p class='c012'>Vanhemmaksi tultuaan Ansgarius alkoi kiihkeästi toivoa kerran
-saavansa kuolla marttyyrikuoleman kristinuskon puolesta. Se toivo
-tosin ei toteutunut, mutta rohkea pakanain apostoli hänestä kumminkin
-tuli.</p>
-
-<p class='c012'>Eräänä päivänä keisari Ludvig Hurskas kutsutti Ansgariuksen
-luoksensa. Keisari tahtoi levittää kristinuskoa pohjoisten pakanain
-keskuuteen ja vapauttaa maansa rannikot heidän hävityksiltään.
-Hän kysyi Ansgariukselta, tahtoiko tämä lähteä kauas pohjoiseen
-saarnaamaan Jeesuksen evankeliumia pakanallisille tanskalaisille. Sellainen
-matka oli monen mielestä sama kuin varma kuolema, mutta
-Ansgariuksen mielen valtasi syvä ilo.</p>
-
-<p class='c009'>● Ansgarius lähti ensin Tanskaan ja sieltä Ruotsiin. Svealaisten
-kuningas otti hänet ystävällisesti vastaan, sallien hänen esteettömästi
-saarnata uutta oppia, joka oikeus hänelle Tanskassakin oli
-suotu. Palavalla innolla sekä suurella taidolla Ansgarius osasi taivuttaa
-pakanallisia tanskalaisia ja ruotsalaisia luopumaan Odinin ja
-Thorin palveluksesta. Mutta pakanuutta hän ei kuitenkaan saanut
-tyyten hävitetyksi, siksi syvällä sen juuret olivat näidenkin kansain
-mielessä. Ansgarius kuoli v. 865. Vasta kolmisen sataa vuotta
-sen jälkeen, 12:nnen vuosisadan keskivaiheilla, voi sanoa Ruotsin
-lopullisesti muuttuneen kristityksi maaksi. Tanskaan ja Norjaan
-uusi usko juurtui jonkin verran aikaisemmin (n. v. 1000).</p>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_294'>294</span>
-  <h3 class='c013'>III. Keisarit ja paavit.</h3>
-</div>
-
-<h4 class='c010'>OTTO SUURI.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuningas ja herttuat.</strong> Karolinkisen suvun sammuessa Saksassa
-(v. 911) tämä valtakunta oli jakautuneena <em class='gesperrt'>moneen lääniin</em>,
-joissa herttuat ja kreivit sangen itsenäisinä hallitsivat. Saksan
-huomattavimmat herttuakunnat olivat seuraavat: <i>Saksin</i> herttuakunta
-Reinin ja Elben välillä, jossa jäykkä saksilainen heimo
-asui; <i>Schwabenin</i> herttuakunta, joka käsitti nykyisen Württembergin
-ja Badenin; <i>Frankenin</i> herttuakunta Mainin ympärillä, jossa
-Reinin itäpuolelle jääneet frankit asuivat, sekä <i>Baijerin</i> herttuakunta,
-baijerilaisen heimon asuma-ala. Lotharin valtakunnan hajaannuttua
-kuului Saksaan myös <i>Ylä-</i> ja <i>Ala-Lothringenin</i> herttuakunnat.
-Eri herttuakuntain asujaimet olivat säilyttäneet omat lakinsa ja tapansa,
-ja he puhuivat kukin omaa kielimurrettansa. Tämä heimojen
-eroavaisuus höllensi yhteydentunnetta ja oli osaltansa itsenäistyttämässä
-herttuain asemaa.&thinsp;—&thinsp;Monet mahtavat kirkkoruhtinaat,
-piispat ja apotit, olivat arvossa, vallassa ja oikeuksissa kohonneet
-maallisten ruhtinaitten rinnalle heidän vertaisikseen. Mahtavimmat
-olivat <i>Mainz</i>in, <i>Trier</i>in ja <i>Köln</i>in arkkipiispat.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_saksan.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Saksan läänit.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kuninkuus ei karolinkilaissuvun
-sammuttua
-ollut enää perinnöllinen,
-niin että kruunu ja hallitsijanvalta
-ilman muuta
-olisi mennyt perintönä
-isältä pojalle, vaan kuningas
-valittiin, joskin
-tavallisesti samasta suvusta.
-Vaalin toimittivat
-arvokkaimmat ruhtinaat,
-jotka sitä varten
-kokoontuivat <em class='gesperrt'>Frankfurt
-am Mainin</em>
-kaupunkiin. Kuningas
-<span class='pageno' id='Page_295'>295</span>oli tosin valtakunnan päämies, mutta hänen valtansa oli useinkin
-varsin vähäinen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Vasallit kukistetaan.</strong> <em class='gesperrt'>Saksilaisen suvun</em> (919–1024)
-kuninkaista voimakkain oli <i>Otto I</i> (936–973), joka on saanut nimen
-<i>Suuri</i>. Hän ei tyytynyt pelkkään kuninkaannimeen, vaan hän pyrki
-todella hallitsemaan valtakuntaa. Tässä pyrinnössä hänellä olikin menestystä.
-Niskoittelevat herttuat hän asevoimin pakotti kuuliaisiksi.
-Hän asetti myös tärkeimpien kirkonvirkain haltijat.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Saksalaisuus leviää itään.</strong> Tähän aikaan saksalaisuus levisi
-yhä kauemmas itään. Kansainvaellusten jälkeen <i>slaavilaisia</i>
-kansoja asui Keski-Euroopassa aina Adrian mereen ja Elbe jokeen
-saakka lännessä. He olivat pakanoita ja sekä taloudellisessa että
-henkisessä sivistyksessä naapureitaan Saksan germaaneja jäljessä.
-Kirkon lähetystoimi ulotettiin heidänkin keskuuteensa, ja Saksan
-kuninkaat kannattivat sitä. Saksalaisia uudisasukkaita siirtyi näihin
-rajamaihin, jotka vähitellen saksalaistuivat. Näin Saksan valtakunta
-laajeni itään. Saksin itäpuolelle muodostui <i>Nordmark</i>, josta sitten
-Brandenburg sai alkunsa, ja Baijerin itäpuolelle <i>Ostmark</i>, joka
-oli Itävallan perusmaa. <i>Böömin</i> tšekkiläiset, jotka myös ovat
-slaaveja, pakotettiin niin ikään tunnustamaan Saksan keisarin yliherruutta,
-mutta kansallisuuttaan he eivät menettäneet. <i>Puolalaiset</i>,
-jotka asuivat Oderin ja Veikselin välissä, käännettiin kristinuskoon,
-mutta Saksan herruus ei siellä tullut pysyväiseksi. Otto Suuri
-voitti myös suomalais-ugrilaisen <i>magyarien</i> [ma´djarit] kansan,
-joka n. v. 900 oli asettunut Unkariin ja sieltä teki ryöstöretkiä
-Saksan alueelle; mutta Saksan keisarin valta ei sielläkään jäänyt
-pysyväiseksi. Unkarissa pääsi kuitenkin kristinusko voitolle
-vuoden 1000 vaiheilla.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Otto Suuri Italiassa.</strong> Italiassa vallitsi karolinkilaisvaltakunnan
-hajottua vielä suurempi hajaannus ja sekasorto kuin Saksassa. Siellä
-asui kansainvaellusten ajoilta alkaen monta eri kansallisuutta, ja
-maa oli jakautuneena useaan eri ruhtinaskuntaan. Yhteistä hallitsijaa
-ei ollut, mutta kuninkaankruunusta kyllä monet kilpailivat.
-Silloin Otto Suuri saapui Italiaan järjestämään sekavia oloja, valloitti
-<span class='pageno' id='Page_296'>296</span>osan maata ja julistautui Italian kuninkaaksi. Myöhemmin
-(v. 962) paavi kruunasi hänet, niin kuin ennen oli tapahtunut Kaarle
-Suurelle, Rooman keisariksi. Siten sai alkunsa Saksan kuninkaiden
-keisarin arvo. Tavaksi tuli, että Saksan kuninkaaksi
-valittu matkusti Roomaan saamaan paavilta keisarinkruunun. Saksan
-valtakuntaa sanottiin »pyhäksi Rooman keisarikunnaksi». Keisarien
-Italian herruus aiheutti kumminkin paljon sotia ja selkkauksia estäen
-heitä lujasti kiinnittämästä huomiotaan Saksan asioihin.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Otto ja Adelheid.</strong> <i>Adelheid</i> oli Italian viimeisen karolinkilaiskuninkaan
-leski, vielä nuori ja kaunis. Muuan Pohjois-Italian kreivi
-<i>Berengar</i>, joka Paviassa oli huudattanut itsensä Italian kuninkaaksi,
-koetti taivuttaa Adelheidia poikansa puolisoksi, saadakseen siten
-karolinkien kruununvaatimukset omalle suvulleen. Kun Adelheid
-ei tähän suostunut, hän sai osakseen tylyä kohtelua ja viimein
-hänet pantiin vankeuteen.</p>
-
-<p class='c012'>Garda järven rannalla olevassa linnassa Adelheid istui neljä kuukautta
-surussansa ja odotti pelastusta. Muuan hurskas pappi, joka
-ennen oli ollut hänen palveluksessaan, sääli hänen onnettomuuttaan.
-Hän kaivoi linnan muurin alitse salaisen käytävän, vapautti
-Adelheidin ja vei hänet pienessä veneessä Garda järven yli. Monta
-vaaraa kestettyään pakolaiset saapuivat Canossan lujaan linnaan,
-jonka muuan Berengarin vihamies omisti.</p>
-
-<p class='c012'>Pian Berengar tuli sotajoukkoineen Canossaan ja rupesi piirittämään
-linnaa. Silloin Adelheid lähetti sanan Otolle, Saksan kuninkaalle,
-pyytäen häntä tulemaan Alppien yli auttamaan vainottua
-naista. Otto riensikin vasalleineen Italiaan. Pavia antautui, ja Berengar
-pakeni pelästyneenä erääseen syrjäiseen linnaan. Mutta Otto
-pyysi ihanaa Adelheidia puolisoksensa ja lähetti veljensä noutamaan
-häntä juhlallisesti Canossasta. Adelheid suostui, ja Paviassa vietettiin
-upeat häät. Kuninkaan voima loisti kuin auringon kirkkaus ja
-kuninkaallisen puolison lempeys kuin ihana valo.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Otto Suuri ja paavi.</strong> Siihen aikaan kuin Otto Suuri kruunattiin
-keisariksi, oli paavina 21-vuotias nuorukainen, nimeltä <i>Johannes</i>.
-Tämä juopotteli päiväkaudet ikäistensä kanssa ja vietti muutoinkin
-paheellista elämää. Niin oli turmelus saanut valtaa kirkossa.</p>
-
-<p class='c012'>Berengarin hätyyttäessä Kirkkovaltiotakin paavin oli pakko
-turvautua Otto kuninkaaseen. Kun Otto sitten voitokkaana saapui
-Roomaan, otettiin hänet juhlallisesti vastaan. Paavi suuteli ja kätteli
-häntä, ja yhdessä he menivät Pietarin kirkkoon hartautta harjoittamaan.
-<span class='pageno' id='Page_297'>297</span>Otto pelkäsi kumminkin petosta ja virkahti aseenkantajalleen:
-»Kun minä polvistun apostolin haudalle, on sinun koko
-aika pidettävä miekkasi pääni päällä, sillä minä tiedän edeltäjieni usein
-kokeneen, että roomalaiset ovat uskottomia.» Mitään pahaa ei kumminkaan
-tapahtunut, ja seuraavana sunnuntaina Otto kruunattiin
-keisariksi.</p>
-
-<p class='c012'>Tuskin Otto oli poistunut Roomasta, kun paavi Johannes katui,
-että oli kruunannut hänet keisariksi, ja liittyi hänen vastustajiinsa.
-Kun Otto sitten saapui takaisin Roomaan, niin paavi säikahtyneenä
-pakeni Apenniinien vuoriseutuihin. Silloin keisari kristikunnan korkeimpana
-hallitsijana kutsui koolle Italian piispainkokouksen ja lähetti
-paaville näin kuuluvan kirjeen: »Otto, Rooman keisari ja Saksan
-kuningas, Johannes XII:lle, Rooman piispalle. Olen kysynyt piispoiltasi,
-miksi olet paennut minua Roomasta, ja olen saanut kuulla
-heiltä sinusta sellaisia asioita, että häpeän luetella niitä. Olet häpäissyt
-pääkirkon pidoilla ja noppapelillä, juonut paholaisen maljan ja
-huutanut avuksesi Juppiteria, Venusta ja muita pahoja henkiä. Sen
-tähden haastan sinut vastaamaan kokouksemme eteen Roomaan.»
-Kun paavi ei haastetta totellut, hänet julistettiin menettäneeksi
-virkansa ja toinen paavi valittiin hänen tilalleen.</p>
-
-<p class='c012'>Keisarin lähdettyä Roomasta Johannes palasi ja ryhtyi jälleen
-paavin toimiin. Jonkin ajan kuluttua hän äkkiä kuoli, ja
-roomalaiset kuulivat kauhukseen, että pyhän Pietarin kelvoton seuraaja
-oli Herran ehtoollisetta mennyt ajasta iankaikkisuuteen.</p>
-
-<p class='c012'>Turhaan Otto oli koettanut korottaa paaviutta rappiosta. Turmelus
-oli niin suuri, että sen poistamiseksi tarvittiin ennen kaikkea
-sisäinen uudistus.</p>
-
-<h4 class='c010'>HENRIK IV JA GREGORIUS VII.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Henrik IV ja simonia.</strong> Otto Suuren kuoltua oli Saksan valtaistuimella
-vielä sarja saksilaissukuisia keisareita. Suvun sammuttua
-mahtavat suurvasallit korottivat valtaistuimelle Frankenin herttuan,
-ja <em class='gesperrt'>frankkilaiset</em> keisarit hallitsivat sitten yhtä mittaa
-n. 100 vuotta (1024–1125). <i>Henrik IV</i> (1056–1106) oli tämän
-suvun hallitsijoista kolmas. Hän oli isänsä kuollessa vasta 6-vuotias,
-ja huonon kasvatuksen takia hänestä tuli röyhkeä ja mielivaltainen
-kuningas.</p>
-
-<p class='c007'>Henrik menetteli omavaltaisesti kirkkoakin koskevissa asioissa.
-Tavaksi oli tullut, että ruhtinaat asettivat virkoihin piispoja ja apotteja,
-<span class='pageno' id='Page_298'>298</span>näillä kun oli suuret läänit hallussansa. Saattoipa tapahtua
-niinkin, että virkoja myytiin rahasta, jolloin vallan kykenemättömät
-henkilöt pääsivät korkeihin kirkon virkoihin. Tätä väärinkäytöstä
-sanottiin <i>simoniaksi</i>, Apostolien teoissa mainitun Simonin
-mukaan, joka pyysi ostaa hengen lahjoja rahalla. Henrik IV:kin
-nimitti häikäilemättä henkilöitä piispanvirkoihin, harjoittipa simoniaakin.
-Mutta sitä ei Roomassa tahdottu sallia, ja niin Henrik
-joutui kiivaaseen taisteluun paavinistuimen kanssa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Gregorius VII ja kirkonuudistus.</strong> Henrikin mahtava vastustaja
-oli paavi <i>Gregorius VII</i> (1073–1085).</p>
-
-<p class='c011'>□ <i>Hildebrand</i> oli Gregoriuksen nimi ennen hänen paaviksi tuloaan.
-Hän oli syntyjään italialaisen paimenen poika. Varhain hän rupesi
-munkiksi Rooman benediktiiniluostariin. Jo munkkina hän näki
-läheltä kirkon silloisen alennustilan ja turmeluksen, ja hänessä heräsi
-halu tehdä jotakin olojen korjaamiseksi.</p>
-
-<p class='c012'>Matkallaan Keski-Eurooppaan Hildebrand kävi Ranskassa ja
-oleskeli jonkin aikaa sikäläisessä <i>Cluny</i>n [klyni´] luostarissa. Tämän
-luostarin munkit noudattivat ankarampia sääntöjä kuin näihin aikoihin
-oli tavallista muissa luostareissa. Clunyn luostarista sai alkunsa
-uudistusliike, joka tarkoitti vallalle päässeiden kirkollisten epäkohtain
-poistamista. Niinpä vaadittiin, että simoniasta luovuttaisiin, että
-papit samoin kuin munkit eläisivät naimattomina ja että kirkon tuli
-käyttää omaisuutensa yksinomaan Jumalan kunnian kirkastamiseksi,
-esim. mahtaviin kirkkorakennuksiin ja kirkkojen taiteelliseen koristamiseen.
-Innokkaasti saarnattiin myös <em class='gesperrt'>jumalanrauhaa</em>.
-Ei kukaan saisi käyttää aseita enempää kuin kolmena arkipäivänä
-viikossa. Keskiviikkoillasta maanantaiaamuun, samoin kuin suurten
-kirkollisten juhlain aikana, tuli vallita jumalanrauhan.</p>
-
-<p class='c012'>Hildebrandiin tämä uudistuspyrintö teki syvän vaikutuksen.
-Ennen pitkää hän sai tilaisuuden ruveta toimimaan sen toteuttamiseksi.
-Hänet määrättiin näet <em class='gesperrt'>kardinaaliksi</em>. Kardinaaleja
-olivat siihen aikaan Rooman pääkirkkojen papit ja lähimpäin hiippakuntain
-piispat, ja he muodostivat paavin <em class='gesperrt'>kuurian</em> eli <em class='gesperrt'>neuvoskunnan</em>.</p>
-
-<p class='c009'>● 1) Kardinaaliksi tultuaan Hildebrand sai aikaan muutoksen siinä
-tavassa, jolla paavit valittiin virkaansa Siihen asti oli Rooman
-aatelisilla ja Saksan keisarilla ollut suuri valta paavia valittaessa. Nyt
-päätettiin, että <em class='gesperrt'>paavin vaalin toimittivat kardinaalit</em>.
-<span class='pageno' id='Page_299'>299</span>Siten tahdottiin paavin asema tehdä riippumattomaksi
-maallisista vallanpitäjistä. 2) Jotenkin samoihin aikoihin paavi riitaantui
-Konstantinopolin piispan kanssa niin suuresti, että koko kirkko
-hajosi kahtia (v. 1054) <em class='gesperrt'>roomalais-katoliseen</em> ja <em class='gesperrt'>kreikkalais-katoliseen</em>
-kirkkokuntaan.</p>
-
-<p class='c007'>3) Kohta paaviksi tultuaan Gregorius VII&thinsp;—&thinsp;kuten Hildebrand
-nyt itseään sanoi&thinsp;—&thinsp;uudisti ankarassa muodossa <em class='gesperrt'>pappien naimattomuutta</em>
-eli <em class='gesperrt'>selibaattia</em> (lat. caelebs [kēlebs]&thinsp;—&thinsp;naimaton)
-koskevat aiemmat määräykset. 4) Samoin uudistettiin <em class='gesperrt'>simonian</em>
-harjoittamista koskeva kielto. 5) Paavi pyrki myös asemansa
-lujittamiseksi taivuttamaan puolelleen Etelä-Italian normanneja, jotka
-vastikään olivat valloittaneet Italian eteläisen niemimaan ja Sisilian
-saaren sekä perustaneet oman valtakunnan, »<i>Molempain Sisiliain
-kuningaskunnan»</i>, jonka lääninherraksi paavi tunnustettiin. 6) Pian hän
-myös <em class='gesperrt'>kielsi maallikko-investituuran</em>, s. o. antoi
-määräyksen, että maalliset ruhtinaat eivät saaneet asettaa virkoihin
-hengellisiä; se oikeus kuului yksinomaan paaville ja kirkolle.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Investituurariita.</strong> Henrik
-IV ei ollut halukas tottelemaan
-paavin määräystä,
-joka uhkasi riistää suuren
-osan valtaa hänen käsistään.
-Ja Saksan piispat, jotka pelkäsivät
-maallisten etujen
-menetystä, rupesivat häntä
-kannattamaan.</p>
-
-<p class='c007'>Gregorius päätti turvautua
-vastustajansa lannistamiseksi
-tehokkaaksi
-tunnettuun keinoon: hän
-julisti Henrikin pannaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_169.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 169.</i> Kuningas toimittaa piispan investituuran.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Pian näkyivät pannajulistuksen
-seuraukset. Piispa
-toisensa perästä luopui
-Henrikistä, ja ruhtinaat,
-<span class='pageno' id='Page_300'>300</span>joita hän oli mielivaltaisesti
-kohdellut, uhkasivat valita uuden
-kuninkaan, ellei paavi häntä pian
-päästäisi pannasta. Henrikin oli
-pakko nöyrtyä. Hän lähti Pohjois-Italiaan,
-jossa paavi Canossan
-linnassa silloin oleskeli.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_170.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 170.</i> Henrik IV Canossassa. »Kuningas rukoilee apottia ja pyytää<br />Mathildan apua.»</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Henrik piti kohta riidan puhjetessa
-<i>Worms</i>issa piispain kokouksen,
-joka julisti Gregoriuksen menettäneeksi
-virkansa. Tuomion
-loppusanat kuuluivat: »Niin astu
-siis alas piispojemme kirouksien
-painamana ja tuomiomme langettamana;
-lähde siltä apostoliselta
-istuimelta, jonka olet itsellesi ryövännyt;
-Pietarin istuimelle on nouseva
-toinen, joka ei käytä uskontoa
-väkivallan verhona, vaan
-opettaa Pietarin väärentämätöntä
-oppia! Me, Henrik, Jumalan
-armosta kuningas, ja kaikki meidän piispamme sanomme sinulle:
-astu alas, astu alas!»</p>
-
-<p class='c012'>Gregorius istui laskiaisena pääkirkossaan yli sadan italialaisen,
-ranskalaisen ja burgundilaisen piispan sekä suuren apotti- ja munkkijoukon
-ympäröimänä, kun Henrikin lähettiläät saapuivat hänen puheilleen.
-Eräs lähettiläs astui esiin ja ojensi hänelle kuninkaan kirjeen.
-Seurakuntaan kääntyen lähettiläs virkkoi: »Helluntaiksi saatte
-kuninkaaltani uuden paavin ja isän, sillä tämä ei ole mikään paavi,
-vaan raateleva susi». Muuan kardinaali huusi kiukustuneena: »Ottakaa
-hänet kiinni!» ja kaupunginpäällikkö veti miekkansa tupesta.
-Vaivoin Gregorius sai pelastetuksi lähettilään hengen. Mutta
-kuninkaalle hän vastasi singahduttamalla häntä vastaan pannajulistuksen.</p>
-
-<p class='c012'>Muodoltaan pannajulistus oli juhlallinen rukous pyhälle Pietarille.
-Se kuului: »Pyhä Pietari, apostolien ruhtinas, kallista korvasi
-puoleeni, sitä rukoilen, kuule minua, palvelijaasi! Kirkkosi kunniaksi
-ja suojelukseksi, kaikkivaltiaan Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän
-Hengen nimessä, sinun valtuutuksesi voimasta riistän kuningas Henrikiltä,
-keisari Henrikin pojalta, joka kuulumattoman röyhkeästi on
-noussut sinun kirkkoasi vastaan, koko Saksan valtakunnan ja Italian
-<span class='pageno' id='Page_301'>301</span>hallituksen, vapautan kaikki kristityt siitä valasta, jonka he ovat
-hänelle vannoneet, ja määrään, ettei kukaan saa häntä kuninkaana
-palvella.»</p>
-
-<p class='c012'>Nyt Henrik nöyrtyi. Puolisonsa, pienen poikansa ja muutamain
-uskollisten palvelijain seuraamana hän lähti Alppien yli Italiaan. Oli
-sydäntalvi. Noissa kapeissa vuortensolissa tiet olivat ummessa, kaikkialla
-oli vastassa jäätiköitä, jyrkänteitä ja pohjattomia kuiluja. Usein
-täytyi miesten ryömiä nelin kontin, kun taas kuningatarta ja hänen
-poikaansa häränvuotiin kiedottuina hinattiin jyrkänteitä alas. Mutta
-aika ei sallinut odottaa otollisempaa vuodenaikaa. Vaivalloisen
-matkan uuvuttamana kuningas Henrik vihdoin saapui perheineen
-Canossaan.</p>
-
-<p class='c012'>Taru kertoo, että Henrik yksin laskettiin linnanpihalle. Raskas
-rautaportti kumahti kiinni hänen jälkeensä. Pihalla hänen täytyi
-riisua yltään kuninkaallinen pukunsa: avopäin ja paljain jaloin, katumuksentekijän
-karheaan villapaitaan pukeutuneena, hän tarinan mukaan
-seisoi kolme päivää aamusta iltaan paastoten linnanpihalla, kyyneliä
-vuodattaen ja rukoillen armahdusta. Mutta paavi katseli mielihyvin
-linnan ikkunasta, kuinka länsimaiden mahtavin hallitsija
-nöyrtyi hänen edessään. Muut linnassa olijat heltyivät ja pyysivät
-itkien armoa kuninkaalle. Yhä Gregorius pysyi taipumattomana.
-Vasta neljäntenä päivänä Henrik laskettiin sisälle. Itkien hän
-heittäytyi paavin jalkoihin ja pääsi vihdoin kovilla ehdoilla pannasta.&thinsp;—&thinsp;Itse
-asiassa hän lienee eräässä läheisessä kappelissa neuvotellut
-henkilöiden kanssa, jotka sitten puhuivat hänen puolestaan
-paaville.</p>
-
-<p class='c009'>● Keisari palasi nyt Saksaan. Mutta taistelu alkoi uudestaan.
-Keisari marssi sotajoukkoineen Italiaan ja rupesi piirittämään
-Roomaa. Gregoriuksen oli lopulta pakko sulkeutua San Angelon
-[a´ndželo] linnaan, entiseen Hadrianus keisarin hautarakennukseen.
-Henrik valitutti uuden paavin, joka antoi hänelle keisarinkruunun.
-Keisarin lähdettyä Roomasta Etelä-Italian normannit
-saapuivat Gregoriuksen avuksi. Mutta kun nämä pahasti ryöstivät
-Roomaa, Gregorius ei rohjennut enää jäädä kaupunkiin,
-vaan pakeni normannien mukana Etelä-Italiaan, jossa hän kuoli
-(1085). Loppuun saakka vakuuttuneena asiansa oikeudesta hänen
-kerrotaan vähää ennen kuolemaansa lausuneen: »Olen rakastanut
-oikeutta ja vihannut vääryyttä, sen tähden kuolen maanpakolaisena.»</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_302'>302</span>● <strong>Wormsin konkordaatti.</strong> Taistelu jatkui Gregoriuksen kuoltua.
-Kun Henrik IV pariakymmentä vuotta myöhemmin kuoli, hänen
-poikansa vuorostaan jatkoi taistelua. Viimein v. 1122 saatiin
-aikaan sopimus, <i>Wormsin konkordaatti</i>. Siinä määrättiin, että pappien
-muodostama tuomiokapituli oli valitseva piispat; sen jälkeen paavi
-oli antava heille hengellisen vallan merkiksi sormuksen ja sauvan
-ja hallitsija maallisen vallan merkiksi valtikan. Taistelu ei siis päättynyt
-kummankaan taistelevan puolen voitoksi. Kiista keisarien ja
-paavien välillä ei tähän päättynytkään; Wormsin konkordaattia
-seurasi vain jonkinlainen välirauha.</p>
-
-<h4 class='c010'>FREDRIK BARBAROSSA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Guelfit ja ghibelliinit.</strong> Frankkilais-suvun sammuttua
-alkoi jälleen ankara kilvoittelu Saksan kuninkaankruunusta.
-Toisella puolella oli <i>Welf</i>ien suku,
-jonka hallussa olivat Baijerin ja Saksin herttuakunnat,
-toisella taas <i>Hohenstauf</i>ien suku, joka omisti
-Frankenin ja Schwabenin herttuakunnat. Kilpailu
-päättyi Hohenstaufien voittoon, joka suku sitten
-pysyi Saksan valtaistuimella toista sataa vuotta
-(1138–1254). Mutta senkin jälkeen Welfit ja
-Hohenstaufit olivat enimmäkseen vihollissuhteessa
-toisiinsa, ja kummallakin suvulla oli kannattajansa.
-Puoluejako siirtyi Saksasta Italiaan.
-Siellä sanottiin Welfien kannattajia <i>guelfeiksi</i>
-[gelfit] ja Hohenstaufien kannattajia <i>ghibelliineiksi</i>
-[gib-]. Myöhemmin Italiassa jälkimmäisellä
-nimellä ymmärrettiin keisarinvallan kannattajia ja
-edellisellä paavinvallan puolustajia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_171.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 171.</i> Fredrik Barbarossa. Kiveen hakattu korkokuva eräässä Baijerin luostarissa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Fredrik Barbarossan luonne.</strong> Hohenstaufi-keisareista
-maineikkain oli <i>Fredrik I Barbarossa</i>
-(1152–1190). Hänessä yhtyi uhkeaan ulkomuotoon
-monta arvokasta hengen lahjaa. Hänen kookas vartalonsa
-<span class='pageno' id='Page_303'>303</span>ja jäntevät jäsenensä, hänen korkea otsansa ja tuliset silmänsä
-herättivät jokaisessa, joka häntä lähestyi, rakkautta ja kunnioitusta.
-Hiusten vaalea väri, joka osoitti aitogermaanista syntyperää,
-oli parrassa saanut punertavan vivahduksen, jonka takia
-italialaiset antoivat hänelle nimen <em class='gesperrt'>Barbarossa</em> (= Punaparta).
-Hänellä oli korkea käsitys hallitsijantehtävästä, ja hän tahtoi kohottaa
-keisariuden samaan arvoon kuin Kaarle Suuri aikanaan. Sitä
-tehdessään hänen täytyi taistella Pohjois-Italian kaupunkeja, paavia
-ja omia vasallejaan vastaan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Taistelut Lombardian kaupunkeja ja paavia vastaan.</strong> Pohjois-Italian
-eli Lombardian kaupungit olivat näihin aikoihin suuresti
-edistyneet. Huomatuimmat olivat <i>Milano</i>, <i>Genova</i> [džē´nova], <i>Venezia</i>
-ja <i>Firenze</i>. Niissä kukoistivat kauppa ja teollisuus, ja taloudellisen
-hyvinvoinnin varassa niiden valtiollinen vapaus vaurastui.
-Henkinenkin sivistys alkoi niissä nousta oraalle. Vaikka ne nimellisesti
-tunnustivat jonkun piispan tai maallisen ruhtinaan herrakseen,
-niin todellisuudessa ne olivat itsenäisiä. Kaupunkien asukkaat
-valitsivat itse hallitusmiehensä, <em class='gesperrt'>konsulit</em>, ja päättivät kokouksissaan
-yhteisistä asioista. Kaupunkien ympärille rakennettiin lujat
-muurit, ja porvarit harjoittelivat aseiden käyttöä, niin että saattoivat
-puolustaa kaupunkiaan aatelisten ratsujoukkojen hyökkäyksiltä.</p>
-
-<p class='c007'>Fredrik Barbarossa päätti hävittää kaupunkien itsenäisyyden
-ja vaati niitä suorittamaan veroa saksalaiseen tapaan. Kaupungit
-kieltäytyivät alistumasta hänen vaatimuksiinsa. Silloin keisari
-päätti pakottaa ne siihen asevoimin. Se oli kuitenkin vaikea
-tehtävä. Hän tosin saavutti voittoja, mutta pian kaupungit nousivat
-uuteen taisteluun. Lopulta hän valloitti Milanon ja hävitti suuren
-osan kaupunkia maan tasalle.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kaupungin hävityksestä Kölnin keisarikronikka kertoo seuraavaan
-tapaan: Kun nälänhätä uhkasi piiritettyä kaupunkia, oli sen
-pakko heittäytyä keisarin armoille. Eräänä aamuna kaupungin konsulit
-ja kaksikymmentä korkeasukuista aatelista, kullakin paljastettu
-miekka kaulassaan, vaelsivat keisarin leiriin ilmoittamaan kaupungin
-kaikkinensa alistuvan keisarin tahtoon. Kolme päivää myöhemmin
-<span class='pageno' id='Page_304'>304</span>saapuivat taas konsulit ja 300 kaupungin etevintä ritaria tuoden keisarille
-kaupungin avaimet sekä 36 tornin ja linnan liput. Seuraavana
-päivänä tuli kansa ja koko sotavoima, kuljettaen mukanaan lippuvaunuja,
-joiden maston huipussa liehui valkoinen lippu. Kansa heittäytyi
-valittaen maahan ja anoi armoa. Keisari katseli synkkänä
-ympärilleen kuunnellessaan puhetta, jolla muuan konsuli koetti lepyttää
-häntä. Viitaten kädellään hän käski kansan poistua lausuen,
-että se myöhemmin saisi kuulla lähemmin kohtalostaan.</p>
-
-<p class='c012'>Päätökseksi tuli, että Milano uudistetun kapinan tähden oli kokonaan
-hävitettävä. Asukkaat saivat pitää henkensä ja irtaimen
-omaisuutensa, mutta heidän oli lähdettävä pois kaupungista. Kun
-väestö itkien ja valittaen oli poistunut rakkaasta kodistansa, alkoi
-hirveä hävitys. Monta päivää ja yötä katottomat pakolaiset saivat
-murheellisina katsella, kuinka tulenliekit ja savupatsaat nousivat
-heidän entisistä asunnoistaan. Ainoastaan kirkot ja vahvat kivitalot
-säilyivät tulen hävitykseltä. Kun palo oli sammunut, voittajat
-tarttuivat rauta-aseisiin ja rupesivat hävittämään kaupungin varustuksia.
-Muurit ja tornit murrettiin maahan, vallihaudat täytettiin.
-Muutaman päivän kuluessa tuo ennen niin kukoistava kaupunki oli
-muuttunut soraläjäksi, niin että moni sen aikaisemmista vihollisistakin
-säälien katsoi sen kohtaloa.</p>
-
-<p class='c009'>● Fredrikin voitto ei tullut pysyväiseksi. Jonkin ajan kuluttua
-Lombardian kaupungit liittoutuivat keskenään, paavi kannatti
-heidän aikeitaan, ja <i>Legnano</i>n [lenjā´no] taistelussa he voittivat Fredrikin
-joukot (v. 1176). Kaupungit pysyivät itsenäisinä; keisarin
-lähettiläs vain nimellisesti vahvisti virkamiesten vaalit.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Henrik Leijona.</strong> Welfin suvun päämies oli tähän aikaan <i>Henrik
-Leijona</i>. Fredrik oli nuorena ruhtinaana rakentanut sovintoa Welfien
-kanssa ja antanut Henrikille aikaisemmin menetetyn Baijerin
-herttuakunnan takaisin. Kauan he elivät hyvässä sovussa. Mutta
-sitten Henrik kieltäytyi lähtemästä viimeiselle Italian retkelle,
-joten keisari joutuikin tappiolle taistellessaan Lombardian kaupunkeja
-vastaan. Italiasta palattuaan Fredrik rankaisi tottelematonta
-vasallia riistämällä häneltä molemmat herttuakunnat ja
-karkottamalla hänet maasta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Fredrikin loppuhallitus.</strong> Fredrik Barbarossan viimeiset hallitusvuodet
-olivat rauhallisia. Hän eli sovinnossa sekä paavin että vasalliensa
-<span class='pageno' id='Page_305'>305</span>kanssa. Hänen onnistui lisätä sukunsa alueita solmimalla
-avioliitto poikansa <i>Henrikin</i> sekä Molempain Sisiliain perijättären
-kesken. Fredrik Barbarossa kuoli Vähässä-Aasiassa, ollessaan ristiretkellä
-Jerusalemiin.</p>
-
-<h4 class='c010'>HOHENSTAUFIEN PERIKATO.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Paavi Innocentius III (1198–1216).</strong> Fredrik Barbarossan kuoltua
-paavin valta oli yhä kohoamassa. Se oli korkeimmillaan <i>Innocentius
-III</i>:n aikana. Rohkeasti tämä julisti:
-»Totisesti, Kristuksen käskynhaltija on
-keskivaiheessa Jumalan ja ihmisten välillä,
-Jumalaa alempana, mutta ihmisiä
-ylempänä.» »Samoin kuin aurinko ja kuu
-ovat sijoitetut taivaalle, suurempi niistä
-valaisemaan päivää, pienempi yötä, samoin
-on kirkossa kaksi valtaa, paavinvalta,
-joka on suurempi, koska se pitää
-sieluista huolta, ja kuninkaan valta, joka
-on pienempi, koska sen ei ole huolehdittava
-muusta kuin ruumiista.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_172.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 172.</i> Innocentius III.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Pannaa ja interdiktiä käyttämällä
-voimakas paavi pakotti Euroopan ruhtinaat
-tottelemaan tahtoansa. Saipa hän Englannin kuninkaan luovuttamaan
-maansa paaville ja ottamaan sen häneltä lääninä takaisin.
-Kun Saksassa Welfit ja Hohenstaufit taasen taistelivat kruunusta,
-hän aluksi asettui Welfien puolelle. Mutta Welfien päästyä
-voitolle Innocentius antoikin kannatuksensa nuorelle Hohenstaufi-ruhtinaalle,
-edellä mainitun Henrikin pojalle <i>Fredrikille</i>, joka niin
-tuli Saksan keisariksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Fredrik II (1215–1250).</strong> Fredrik Barbarossan rinnalla on
-Fredrik II henkilöllisten ominaisuuksiensa ja hallitustointensa takia
-Hohenstaufi-keisareista huomattavin. Hän harrasti tieteitä ja taiteita,
-mutta ei laiminlyönyt hallitustehtäviäkään.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_306'>306</span>Molempain Sisiliain kuningaskunnasta
-hän muodosti <i>ensimmäisen uudenaikaisen
-valtion</i>. 1) Hän hävitti tästä
-maasta mahtavain lääninherrain vallan
-kohoten melkein itsevaltiaaksi kuninkaaksi.
-2) Erilaiset hallitustoimet hän
-antoi varta vasten valmistuneille virkamiehille.
-3) Hän määräsi maksettaviksi
-säännölliset verot ja 4) piti palveluksessaan
-palkattua sotajoukkoa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_173.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 173.</i> Fredrik II:n keisarisinetti.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Mutta Saksan oloihin Fredrik ei suuresti
-puuttunut; siellä mahtavat suurvasallit
-tulivat kukin läänissään entistä itsenäisemmiksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Fredrik oli kasvanut äitinsä perintömaassa, Molempain Sisiliain
-kuningaskunnassa, ja keisariksi tultuaankin hän mielellään oleskeli
-rakkaassa, ihanassa Palermossa. Siellä hän oli hankkinut hienon
-sivistyksen; pidetäänpä häntä eräänä aikansa oppineimpana miehenä.
-Hän kutsui luoksensa ajan kuuluisimmat ranskalaiset ja arabialaiset
-runoilijat sekä italialaiset ja juutalaiset oppineet, osoittaen heille uskontoon
-tai kansallisuuteen katsomatta suosiota. Itse hän osasi useita
-kieliä ja luki ahkerasti sekä Aristoteleen että arabialaisten ajattelijain
-teoksia. Luonnontieteisiinkin hän oli perehtynyt; hän keräili
-harvinaisia eläimiä ja avasi ihmisruumiita tutkiakseen ruoansulatusta.
-Salernon yliopisto tuli hänen aikanaan eteväksi opiskelupaikaksi
-lääketieteilijöille. »Tieteen tulee käydä rinnan lakien ja aseiden
-kanssa», sanotaan hänen lausuneen. Mutta tällaiset harrastukset
-sekä seurustelu vierasuskoisten kanssa saattoivat hänet munkkien ja
-pappien vihoihin. Ja kun Fredrik kirkkoa halveksien virkkoi, että
-»paaviuden pohjana on ihmisten typeryys», niin hän kohtasi paavin
-ja kirkon taholta suuttumusta ja vainoa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Taistelu paaveja vastaan.</strong> Fredrik II oli aluksi ystävällisissä
-suhteissa paavinistuimen haltijoihin. Mutta ei kestänyt kauan,
-ennen kuin riita paavin ja keisarin välillä leimahti ilmi liekkiin, tuhoten
-lopulta koko Hohenstaufien suvun. Fredrikhän ei ollut mielipiteiltään
-kirkon ystävä. Sitä paitsi paavin maallinen valta oli alituiseen
-uhattuna, niin kauan kuin Hohenstaufit hallitsivat sekä Saksaa
-että Etelä-Italiaa.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_307'>307</span>Fredrik oli aluksi voitolla taistellessaan samoin kuin isoisänsäkin
-paavia ja Pohjois-Italian kaupunkeja vastaan. Mutta kun
-paavinistuimelle nousi <i>Innocentius IV</i> ja taistelu kävi entistä kiivaammaksi,
-hänen voimansa uupuivat.</p>
-
-<p class='c011'>□ Fredrik virkkoi kyllä saatuaan tiedon paavin pannajulistuksesta:
-»Paavi on siis kirkonkokouksessaan pannut minut viralta ja ryöstänyt
-minulta kruunun. Mistä tämä rohkeus? Mistä moinen julkeus? Missä
-ovat kannettavat kalleuteni?» Kun ne tuotiin lippaissa ja lippaat
-hänen käskystään avattiin, hän virkkoi: »Katsokaammepa, ovatko
-kruununi vielä tallella!» Kun hän oli saanut yhden käteensä, hän
-pani sen päähänsä ja virkkoi jyrisevällä äänellä silmät säihkyen: »Vielä
-ovat kruununi tallella, ja ennen kuin ne menetän, on veri virtanaan
-vuotava.»</p>
-
-<p class='c012'>Sillä välin Innocentius lähetti joukon kerjäläismunkkeja Saksaan ja
-Italiaan saarnaamaan kapinaa keisaria vastaan. Samaan aikaan hänen
-legaattinsa houkuttelivat kullalla ja hopealla kaupunkeja ja ruhtinaita
-luopumaan keisarista. Kaikkialla guelfit ja ghibelliinit taistelivat
-toisiaan vastaan. Fredrik ei taistellut yksin miekalla, vaan myös,
-mikä tähän aikaan oli harvinaista, kirjoituksilla. Hän lähetti kirjeitä
-Euroopan kuninkaille kehoittaen heitä tekemään liiton »rikasta kirkkoa
-vastaan, joka kurottaa kättänsä anastaakseen kaikkien hallitsijain
-kruunut». »Kuka on antanut papeille oikeuden», hän kysyy,
-»yllyttää kristittyjä aseisiin kristittyjä vastaan, pukeutua haarniskaan
-messupuvun sijasta ja kantaa miekkaa paimensauvan sijasta?
-Lähtivätkö Kristuksen opetuslapset sotaan päällikköinä ja lipun-kantajina?
-Mutta papit eivät enää olekaan paimenia, vaan raatelevia
-susia, jotka runtelevat Kristuksen kansaa.»</p>
-
-<p class='c009'>● Kun Fredrikin lempipoika oli joutunut taistelussa vangiksi
-ja voittajat kieltäytyivät päästämästä häntä vapaaksi suurista lunnaistakaan,
-niin Fredrik murtui ja kuoli kesken taistelua. Sen jälkeen
-sota jatkui, kunnes viimeinen Hohenstaufi mestattiin Napolin torilla
-jouduttuaan ranskalaisen <i>Anjou</i>n [ãžū´] herttuan Kaarlen
-vangiksi, jonka paavi oli kutsunut Molempain Sisiliain hallitsijaksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Saksan ja Italian tila.</strong> Nuo monta vuosisataa kestäneet taistelut
-keisarien ja paavien välillä olivat painaneet syvät jäljet sekä
-Saksan että Italian valtiollisiin ja taloudellisiin oloihin. Saksa oli
-saanut henkisesti edistyneemmästä Italiasta sivistysvaikutuksia,
-mutta se pysyi valtiollisesti hajanaisena, kun hallitsijain huomio
-<span class='pageno' id='Page_308'>308</span>ja tarmo oli kiintyneenä Italiaan. Italia pysyi niin ikään hajanaisena
-guelfien ja ghibelliinien taistellessa keskenään. Taloudellisesti
-näistä sodista kärsi varsinkin Italia, jota raa´at saksalaiset soturit
-alinomaa hävittivät.</p>
-
-<h3 class='c013'>IV. Ristiretket (1096–1270).</h3>
-<h4 class='c010'>ENSIMMÄINEN RISTIRETKI (1096–1099).</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>»Pyhä maa.</strong> Keskiajan kristittyjen uskonnonharjoituksessa
-oli ulkonaisilla seikoilla tärkeä merkitys. Ei ainoastaan rakennettu
-komeita kirkkoja ja pantu toimeen loistavia kirkollisia juhlakulkueita,
-vaan keräiltiin myös pyhinä pidettyjen vainajien jäännöksiä, <em class='gesperrt'>pyhäinjäännöksiä</em>,
-joilla luultiin olevan ihmeitä tekevä voima.
-Erittäin arvokkaina pidettiin <em class='gesperrt'>toivioretkiä</em> sellaisille paikoille,
-joissa pyhät henkilöt olivat eläneet ja vaikuttaneet tai joissa
-he lepäsivät haudattuina. Sellainen paikka oli esim. Rooma, »pyhän
-isän» asuinkaupunki. Mutta sen voitti pyhyydessä se maa, jossa
-Jeesus, maailman vapahtaja, oli vaeltanut, ja se kaupunki, jossa
-hän oli kärsinyt ja kuollut ja jossa hän oli ollut haudattuna. Palestiina
-oli »pyhä maa», Jerusalem »pyhä kaupunki». Siellä oli autuaallista
-vaeltaa ja harjoittaa hartautta. Ja sinne lähti vuosittain tuhansia
-toivioretkeläisiä eli pyhiinvaeltajia kaikista Euroopan kristityistä
-maista.</p>
-
-<p class='c011'>□ Pappi siunasi toivioretkeläiset heidän kotiseudullaan sekä pirskotti
-heidän päälleen vihkivettä. Valkoinen sauva kädessä, leveälierinen
-hattu päässä ja pitkä valkoinen kaapu nuoralla vyötettynä
-he läksivät matkalle, väliin yksinään, väliin suurissa joukoissa,
-usein paljain jaloin ja paastoten pitkin matkaa. Kristityt ottivat
-toivioretkeläiset mielellään majaansa ja antoivat köyhille almuja,
-mitä pidettiin Jumalalle otollisena tekona. Palestiinaan tultuaan
-he toimittivat rukouksensa noilla pyhillä paikoilla, Jerusalemissa,
-öljymäellä, Betlehemissä; sen jälkeen he palasivat kotiinsa.</p>
-
-<p class='c012'>Monet lähtivät näille matkoille enemmän vaellus- ja seikkailunhalusta
-kuin uskonnollisesta innostuksesta. Usein kirkko myös määräsi
-toivioretken rangaistukseksi jostakin rikoksesta. Silloin saattoi
-tapahtua, että rangaistu ei itse lähtenytkään retkelle, vaan palkkasi
-jonkun toisen henkilön sen puolestansa tekemään. Näin toivioretki
-muuttui ansiotyöksi.</p>
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_309'>309</span>
-<img src='images/map_walimeren.jpg' alt='WALIMEREN MAAT' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_310'>310</span>● Arabialaiset, jotka olivat Palestiinan herroina, osoittivat suurta
-suvaitsevaisuutta kristittyjä toivioretkeläisiä kohtaan. Heillähän oli
-kristittyjen matkoista tuntuvia tuloja. Mutta kun <i>seldžukit</i>, muuan
-islaminuskoon kääntynyt turkkilainen heimo, pääsi 11:nnellä vuosisadalla
-valtaan Etu-Aasiassa, koitti kristityille toivioretkeläisille
-tukala aika. Heitä alettiin sortaa ja vainota.</p>
-
-<p class='c007'>Toivioretkeläisten kertomukset heitä kohdanneista vainoista valoivat
-uutta uskonintoa Länsi-Euroopan kristittyjen mieleen: he
-paloivat halusta valloittaa »pyhän maan» vääräuskoisten käsistä.</p>
-
-<p class='c009'>● »<strong>Se on Jumalan tahto.</strong>» Niinpä paavi <i>Urbanus II</i> päätti ryhtyä
-toteuttamaan kauan suunniteltua Palestiinan valloitusta. <i>Clermont</i>´in
-[klermō´] kirkolliskokouksessa Ranskassa v. 1095 hän esitti asian
-»Jumalan valitsemalle ja rakastamalle frankkien kansalle». Vastaukseksi
-hänen innostuttavaan puheeseensa kuului kaikkialta: »<em class='gesperrt'>Se on
-Jumalan tahto</em>.»</p>
-
-<p class='c007'>Papit ja maallikot ilmoittautuivat kilvan ottamaan osaa »pyhään
-maahan» tehtävään retkeen. He neulottivat päällysvaatteensa oikealle
-puolelle <em class='gesperrt'>punaisen ristin</em> merkiksi siitä, että tekeillä olevasta
-sotaretkestä aiottiin <em class='gesperrt'>ristiretkeä</em>. Kirkko lupasi suojella
-ristiretkeläisten omaisuutta, ja kaikkia länsimaitten piispoja kehotettiin
-saarnaamaan ristiretkeä.</p>
-
-<p class='c011'>□ Ei kukaan ristiretken saarnaajista voinut vetää vertoja <i>Amiens´in</i>
-[amjā´] <i>Pietarille</i>. Hän oli itse käynyt »pyhässä maassa» ja nähnyt,
-mitä kristityt saivat kärsiä. Ratsastaen laihan aasin selässä, avopäin
-ja paljain jaloin, pukeutuneena kuluneeseen munkkikaapuun ja pitäen
-ristiinnaulitun kuvaa kädessään hän matkusti läpi Pohjois- ja Keski-Ranskan
-ja puhui kansalle kirkoissa, toreilla ja maanteillä. Hänen
-kuihtunut muotonsa, palavat silmänsä, kiivaat liikkeensä ja tuliset
-saarnansa tekivät syvän vaikutuksen herkkämielisiin kuulijoihin.
-Ihmiset kunnioittivat Pietaria pyhimyksenä, tungeskelivat hänen
-ympärillään ja olivat onnellisia saadessaan suudella tai vain koskettaa
-<span class='pageno' id='Page_311'>311</span>hänen pukuansa taikka vain nykäistä hänen aasistaan karvoja,
-joita he tallettivat arvokkaina pyhäinjäännöksinä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Matka Jerusalemiin.</strong> Ensimmäisen ristiretken osanottajat olivat
-enimmäkseen Ranskan ylimyksiä ja heidän alustalaisiaan. Heihin
-yhtyi joukko Etelä-Italian normanneja. Satoihin tuhansiin nousi retkeläisten
-luku. Pääjohtajana oli Ala-Lothringenin herttua <i>Bouillon</i>´in
-[būjō´] <i>Gottfried</i>. Kuljettiin maitse Unkarin kautta Konstantinopoliin,
-jossa kaikkien oli määrä yhtyä. Sieltä jatkettiin matkaa
-Vähän Aasian halki kohti Jerusalemia. Matkalla ristiretkeläiset
-valloittivat <i>Nī´kea</i>n ja <i>Antiokia</i>n kaupungit.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Jerusalemin valloitus v. 1099.</strong> Vaivalloisen
-matkan jälkeen ristijoukko viimein
-saapui Jerusalemin edustalle. Mutta
-joukko oli huvennut n. 20 000:een. Osa
-oli kuitenkin jätetty valloitettuihin kaupunkeihin
-suojelusväeksi. »Se on Jumalan
-tahto!» ja »Jerusalem!» huudahtelivat
-retkeläiset, kun »pyhä kaupunki»
-ensi kerran tuli näkyviin. He kurottivat
-käsiään, laskeutuivat polvilleen ja syleilivät
-maata. Moni riisui jalkineensa ja kulki avojaloin eteenpäin.
-Vuonna 1099 Jerusalem valloitettiin väkirynnäköllä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_174.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 174 </i>Ristiritareita matkalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kaupunki oli hyvin varustettu, ja sitä puolusti 40 000 miestä.
-Ristiretkeläisten täytyi, kun heidän ensimmäiset rynnäkkönsä oli torjuttu,
-malttaa mielensä ja ryhtyä varsinaiseen piiritykseen. Sillä
-aikaa kun rakennettiin ankaran suuria piiritystorneja, pidettiin ristijoukossa
-juhlallinen kulkue, sillä tahdottiin rukoillen ja hartautta
-harjoittaen puhdistautua synneistä ja huutaa Jumalaa avuksi väkirynnäkköön.
-Etupäässä kulkivat piispat ja papit juhlapuvussa, mutta
-paljain jaloin, korkealla kantaen ristejä, pyhäinjäännöksiä ja pyhimystenkuvia.
-Heitä seurasivat ritarit ja koko sotajoukko, paljain
-jaloin hekin, mutta täysissä varustuksissa, lippujen liehuessa ja torvien
-soidessa. Siten kristityt kulkivat saatossa Jerusalemin muurien
-ympäritse öljymäeltä Siionin portille, ja moni hurskas kristitty toivoi
-saman ihmeen uusiutuvan, joka muinoin oli tapahtunut Jerikossa.
-<span class='pageno' id='Page_312'>312</span>Mutta kaupungin muureilta muhamettilaiset huutelivat pilkkaavia
-herjasanoja kristityille, luullen heidän olevan epäjumalain palvelijoita,
-koska he kantoivat kuvia ja pyhäinjäännöksiä.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Jerusalem vihdoin valloitettiin, toimeenpantiin kaupungissa
-hirveä verilöyly. Eräs mukana ollut ranskalainen kronikoitsija kertoo
-siitä mm. seuraavaa: »Nähtiin merkillisiä asioita. Muhamettilaisista
-toiset lyötiin kuoliaiksi, mikä oli heille lievin kohtalo. Toisia
-kiusattiin ensin pitkän aikaa ja sitten viskattiin liekkeihin. Kaduilla
-oli kasoittain katkottuja päitä, käsiä ja jalkoja. Ihmiset kulkivat
-sekä jalan että ratsain ruumisläjien yli. Kaikki tämä oli kuitenkin
-verraten vähäpätöistä. Täytyy mainita se, mitä tapahtui Salomon
-temppelissä, jossa muhamettilaisilla oli tapana pitää jumalanpalveluksiaan.
-Temppelissä ja sen käytävässä kuljettiin ratsulla veressä,
-joka ulottui ratsastajan polviin ja hevosen suitsiin asti.»</p>
-
-<p class='c012'>Tätä kristityt pitivät »ihmeellisenä Jumalan tuomiona». Murhatyöt
-suoritettuaan he menivät nöyrinä ja itkien, avojaloin ja aseettomina
-rukoilemaan pyhälle haudalle. Julmuus ja hartaus asuivat
-rinnakkain hyvässä sovussa heidän mielissään. Niin heikko oli heissä
-kristinuskon oikea henki.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Jerusalemin kuningaskunta.</strong> Valloittamistaan maista kristityt
-muodostivat pieniä ruhtinaskuntia. Tärkein oli <i>Jerusalemin kuningaskunta</i>,
-jonka ensimmäinen hallitsija, »pyhän haudan suojelija»,
-oli Bouillonin Gottfried. Länsimaiden läänityslaitos pantiin täälläkin
-voimaan. Jerusalemin kuningas oli kaikkien muiden ruhtinasten
-lääninherra. Pian syntyi kuitenkin eripuraisuutta läänien omistajain
-kesken. Se heikensi kristittyjen voimaa muhamettilaisia vastaan
-käydyissä jatkuvissa taisteluissa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_175.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 175.</i> Temppeliherra.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Hengelliset ritarikunnat.</strong> Jerusalemin
-kuningaskunnan parhaana
-tukena olivat <i>hengelliset ritarikunnat</i>,
-joita täällä ristiretkien
-aikana perustettiin. Ensiksi perustettiin
-<i>johanniittain</i> ritarikunta.
-Sitten syntyi <i>temppeliherrain</i>
-ritarikunta, joka sai nimensä siitä,
-että heidän asuinpaikkansa oli likellä
-entistä Salomon temppeliä.
-<span class='pageno' id='Page_313'>313</span>Myöhemmin perustettiin <i>saksalainen</i> ritarikunta. Ritarikuntain jäsenet
-vannoivat tavallisen munkkivalan ja lupasivat lisäksi taistella pyhän
-maan puolustamiseksi. Heidän päämiestänsä sanottiin <em class='gesperrt'>suurmestariksi</em>.
-Varsinkin temppeliherrain ritarikunta keräsi suunnattomia
-rikkauksia, se kun sai lahjoja ruhtinailta ja hurskailta ihmisiltä.
-Ei ainoastaan itämailla, vaan Euroopassakin, varsinkin Ranskassa,
-oli sillä runsaasti maaomaisuutta. Ritarien lukumäärä ritarikunnan
-ollessa mahtavimmillaan nousi 30 000:een.</p>
-
-<h4 class='c010'>MYÖHEMMÄT RISTIRETKET.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Jatkuva retkeläisvirta.</strong> Lähes 200 vuotta ensimmäisestä risti-retkestä
-lukien kulki Euroopasta alinomainen ristiretkeläisten virta
-Palestiinaan ja sieltä takaisin. Enimmäkseen kuljettiin meritse
-Pohjois-Italian kaupungeista, jotka retkistä suuresti hyötyivät.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_176.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 176.</i> Venezialaisia laivoja toivioretkeläisiä kuljettamassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Venezian, Genovan ja Pisan
-laivurit ansaitsivat hyvät rahat
-retkeläisten kuljetuksella. Eräästä
-säilyneestä sopimuksesta saamme
-tietää, että matka meren yli Syyrian
-rannikolle maksoi lääniylimykselle
-valtavan summan, jolloin
-hänellä oli laivalla hyttipaikka.
-Aseenkantaja, joka matkusti kannella,
-maksoi n. kolmannen osan,
-tavallinen retkeläinen vielä vähemmän.
-Satamakaupungissa retkeläiset
-usein saivat odottaa viikkomääriä,
-ennen kuin tuli lähtöpäivä.
-Majapaikoissa ja kapakoissa elämä silloin oli vilkasta ja meluisaa.
-Merimatka kesti tavallisesti kuukauden. Mutta vastatuulet ja myrskyt
-usein hidastuttivat laivan kulkua. Mieluimmin matkustettiin niin
-likellä rantoja, ettei maa häipynyt näkyvistä. Myrskyn raivotessa
-papit rukoilivat ja panivat toimeen kulkueita Jumalan lepyttämiseksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Neljäs ristiretki.</strong> Toisinaan oli retkeläisten lukumäärä tavallista
-suurempi ja järjestys retkellä lujempi. Siksi puhutaan useista eri
-<span class='pageno' id='Page_314'>314</span>ristiretkistä. Seurauksiltaan erittäin huomattava oli <i>neljäs ristiretki</i>
-(1202–1204).</p>
-
-<p class='c007'>Kristityt olivat menettäneet Jerusalemin. He olivat turhaan yrittäneet
-valloittaa sitä takaisin. Paavi Innocentius III saarnautti silloin
-uutta ristiretkeä. Joukko ranskalaisia ritareita noudattikin paavin
-kehoitusta. He kokoontuivat Veneziaan purjehtiakseen sieltä »pyhälle
-maalle». Mutta venezialaisetpa ohjasivatkin laivat Konstantinopoliin,
-jossa ristiretkeläisten piti auttaa muuatta
-prinssiä taistelussa setäänsä vastaan,
-joka oli riistänyt valtikan hänen isältään.
-Karkotetun keisarin he asettivatkin
-jälleen valtaistuimelle, mutta
-kun eivät saaneet luvattua maksua, he
-valloittivat Konstantinopolin, ryöstivät
-kaupunkia ja ottivat koko valtakunnan
-haltuunsa. Itä-Rooman eurooppalaisista
-maista muodostettiin <i>Latinalainen
-keisarikunta</i>, jossa läänityslaitos saatettiin
-voimaan, mutta venezialaiset
-ottivat haltuunsa saaret ja rannikot.
-Puolen vuosisadan kuluttua Itä-Rooman
-keisarikunta palautui kuitenkin
-pääasiassa entiselleen.</p>
-
-<p class='c007'>Tämänkin jälkeen tehtiin vielä
-useita ristiretkiä Palestiinaan. Mutta
-ne olivat jotenkin tuloksettomia. »Pyhä
-maa» joutui vähitellen uudestaan islaminuskoisten
-haltuun. V. 1270 kristityt
-menettivät viimeisenkin varustuksensa
-siellä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_177.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 177.</i> Kristuksen sotureita. Osa van Eyck-veljesten<br />maalaamaa alttarikaappia.<br />(Vrt. kuv. 223!)</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ristiretkiä Eurooppaan.</strong> Samaan
-aikaan kuin Lännen kristityt taistelivat
-Palestiinassa, käytiin »pyhää sotaa»
-Espanjan muhamettilaisia vastaan,
-jotka työnnettiin yhä kauemmas etelään.
-<span class='pageno' id='Page_315'>315</span>Mutta käytiinpä myös ristisotaa Euroopan pakanallisia kansoja
-vastaan. Niinpä <i>ruotsalaiset</i> tekivät 12:nnella ja 13:nnella vuosisadalla
-kolme ristiretkeä Suomeen, minkä johdosta tämä maa joutui Ruotsin
-yhteyteen. 13:nnen vuosisadan alussa perustettu <i>kalpaveljesten</i>
-hengellinen ritarikunta levitti miekalla valtaansa ja kristinuskoa
-Liivinmaan, Vironmaan ja Kuurinmaan asujainten keskuuteen.
-<i>Saksalainen</i> ritarikunta taas käännytti Itämeren etelärannalla asuvat
-pakanalliset preussilaiset.</p>
-
-<p class='c009'>●<a id='t317'></a> <strong>Euroopan olot muuttuvat.</strong> Vaikka Palestiina uudestaan joutui
-vääräuskoisten haltuun, ristiretket eivät kuitenkaan jääneet vaille
-seurauksia. Ne vaikuttivat uudistavasti Euroopan kansojen elämään,
-niin taloudellisiin kuin henkisiinkin oloihin.</p>
-
-<p class='c007'>Varmaan voidaan laskea miljooniin niiden ihmisten lukumäärä,
-jotka noina vuosisatoina lähtivät toivioretkelle tai ristiretkelle Palestiinaan.
-He oppivat matkallaan tuntemaan uusia maita ja uusia
-kansoja, mikä oli omansa vaikuttamaan heihin herättävästi.
-Sekä Konstantinopolissa että Vähän-Aasian, Syyrian ja Egyptin
-kaupungeissa he tutustuivat sivistykseen, joka oli Länsi-Euroopan
-kansain silloista sivistystä tuntuvasti korkeammalla. Sekä retkien
-aikana että niiden jälkeen rauhallinen liikeyhteys idän ja lännen
-välillä vilkastui. Kaikki tämä sai aikaan, että niin kauppa ja teollisuus
-kuin tieteet ja taiteet alkoivat Euroopassa mitä kauneimmin
-versoa ja kukoistaa.</p>
-
-<h3 class='c013'><strong>V. Ristiretkien ajan sivistysolot.</strong></h3>
-<h4 class='c010'>ARABIALAINEN SIVISTYS.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kauppa ja teollisuus.</strong> Arabialaiset olivat vanhastaan innokkaita
-<i>kaupan</i> harjoittajia. Mekan etevimmät suvut pitivät kauppa-ammattia
-arvossa, ja Muhammed itse kuului kauppiasten säätyyn. Karavaanit,
-joissa oli lukuisasti kameleja, »autiomaan laivoja», kuljettivat
-<span class='pageno' id='Page_316'>316</span>tavaroita autiomaiden halki seudusta
-seutuun.</p>
-
-<p class='c007'>Arabialaisen maailmanvallan muodostuttua
-kauppa suuresti vilkastui.
-Arabialaiset kauppiaat välittivät tavaraliikettä
-Intiasta ja Kiinasta saakka Välimeren
-maihin, Venäjälle ja Pohjois-Eurooppaan
-asti. Kulkeutuipa arabialaisia
-tavaroita Venäjän jokia myöten
-Suomeen saakka. Egyptin Aleksandria
-oli Välimeren kaupan keskus, ja
-<i>Bagdā´d</i>issa yhtyivät monet vilkkaat
-karavaanitiet.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_178.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 178.</i> Arabialainen kypärä 12:nnelta vuosisadalta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Bagdad kohosi suurimpaan loistoonsa
-vuoden 900 vaiheilla. Siellä oli komeita
-palatseja ja suihkulähteitä, 100,000 puutarhaa,
-10,000 moskeijaa, 600 kanavaa
-ja 100 Tigriin yli johtavaa siltaa. Joen
-rannalla oli lukemattomia pienempiä ja
-suurempia laivoja, joilla oli meritse tuotu
-Idän tavaroita. Kussakin kaupunginosassa
-oli oma katettu kauppakatunsa eli
-basaarinsa myymälöineen ja tavarasuojuksineen, mutta rikkaimmat
-olivat Tigriin rannalla. On laskettu Bagdadissa olleen 1200 myymälää.
-Niissä oli kaupan kaikenlaisia itämaiden teollisuuden tuotteita, aseita,
-hienoja kulta- ja hopeakaluja, nahkatavaroita, kankaita ja mattoja.</p>
-
-<p class='c009'>● Kaupan ohella kukoisti <i>teollisuus</i>. Siinä arabialaiset oppivat
-paljon persialaisilta. Kuuluisia olivat hienot damasti-, musliini- ja
-silkki <em class='gesperrt'>kankaat</em> sekä komeat <em class='gesperrt'>matot</em>, joiden taiteikkaat
-kuviot ja loistavat värit hivelivät silmää. <em class='gesperrt'>Koristuksia</em> käytettiin
-ja valmistettiin runsaasti. Erään kalifin puolisolla sanotaan
-olleen juhlatiloissa niin viljalti koristuksia puvussaan, ettei jaksanut
-seistä ilman nojaa. Kultasepän ja jalokiventahkoojan taito oli korkealle
-kehittynyt. Mutta myös raudasta valmistettiin erittäin kelvollisia
-ja aistikkaita esineitä, varsinkin <em class='gesperrt'>aseita</em>. <em class='gesperrt'>Paperin</em> valmistuksen
-arabialaiset oppivat kiinalaisilta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_317'>317</span>
-<img src='images/kuva_179.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 179.</i> Bagdadin basaarielämää.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maanviljelys.</strong> Tultuaan Niilin sekä Tigriin ja Eufratin joki-laaksoihin,
-jossa maanviljelystä vanhastaan menestyksellä harjoitettiin,
-arabialaiset kehittyivät eteviksi ja innokkaiksi maanviljelijöiksi.
-He oppivat keinotekoisen kastelumenetelmän, jota sitten
-ilahduttavalla menestyksellä käyttivät myöskin Espanjassa. Vielä
-meidän päivinämme käytetään Valenciassa niitä kastelulaitoksia,
-joita maurilaiset, Espanjan muhamettilaiset, sinne rakensivat.
-He alkoivat viljellä <em class='gesperrt'>riisiä</em> Egyptissä, josta riisinviljelys
-sitten levisi Lombardiaan ja Espanjaan. <em class='gesperrt'>Sokeriruo´on</em> viljelyksen,
-jonka he oppivat Intiasta, he toivat Sisiliaan. <em class='gesperrt'>Kahvin</em>, <em class='gesperrt'>puuvillan</em>
-ja <em class='gesperrt'>hedelmäin</em> viljelys oli hyvällä kannalla, ja <em class='gesperrt'>kukkien</em>
-hoito oli heidän mielityötään. Arabialaiset käyttivät itse runsaasti
-suitsutus- ja hajuaineita, mutta kauppasivat niitä muillekin kansoille.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_318'>318</span><strong>Tieteet.</strong> Varallisuuden lisääntyessä kohosi henkinenkin elämä
-rikkaaseen kukoistukseen. Tieteistä arabialaiset harjoittivat etenkin
-matematiikkaa, luonnontieteitä ja filosofiaa.</p>
-
-<p class='c007'><i>Matematiikan</i> tutkimuksen alalta on mainittava algebra,
-mutta ennen kaikkea on arabialaisten ansiota nykyisen numerojärjestelmämme
-siirtäminen Intiasta Eurooppaan. Vähitellen
-se työnsi syrjään vanhan hankalan roomalaisen numerojärjestelmän.</p>
-
-<p class='c007'><i>Luonnontieteistä</i> viljeltiin ensinnäkin a) <em class='gesperrt'>tähtitiedettä</em>.
-Arabialaiset astronomit harjoittivat myös tähdistä ennustamista
-eli <em class='gesperrt'>astrologiaa</em>, joka sitten levisi Eurooppaankin.
-Arabialaisilla tutkijoilla oli tähtitorneja, joista kaukoputkella
-tarkastettiin taivasta. Osasivatpa tähtitieteilijät valmistaa koneita,
-joiden avulla merenkulkijat laskivat taivaankappalten asennosta,
-millä leveys- ja pituusasteella he olivat. Myös b) <em class='gesperrt'>fysiikan</em>
-alalla he tekivät keksintöjä. He käyttivät tavallisia kelloja ajan
-mittaamiseksi. Kiinalaisilta he oppivat tuntemaan kompassin. He
-harrastivat myös c) <em class='gesperrt'>kemiaa</em> eli oikeammin <em class='gesperrt'>alkemiaa</em> (kullan-valmistamista).
-He koettivat näet keksiä ns. »viisaitten kiveä», jonka
-avulla voisi epäjaloista metalleista valmistaa kultaa ja hopeaa ja jolla
-ikuinen nuoruus saavutettaisiin. Korkealle kehittyi d) <em class='gesperrt'>lääketiede</em>.
-Siihen aikaan, kun lääkäritoimi Euroopan kristityissä maissa oli parranajajain
-ja kylvettäjäin käsissä, oli arabialaisilla ammattitaitoisia
-lääkäreitä eri tauteja varten sekä monin paikoin oivallisia sairashuoneita.</p>
-
-<p class='c007'>Huomatuimmat lääkärit olivat usein myös etevimpiä <i>filosofeja</i>.
-Tutkittiin ja selitettiin etenkin kreikkalaisen Aristoteleen teoksia.</p>
-
-<p class='c007'>Arabialaisten rinnalla heidän keskuudessaan asuvat juutalaiset
-olivat taitavia tiedemiehiä, varsinkin lääkäreitä ja filosofeja.</p>
-
-<p class='c007'>Tieteiden harjoittamista varten perustettiin <em class='gesperrt'>yliopistoja</em>.
-Arabialaisilla oli myös suuria <em class='gesperrt'>kirjastoja</em>. Niinpä mainitaan
-Córdoban kirjastossa olleen n. 600 000 kirjanidettä. <em class='gesperrt'>Luku</em>- ja
-<em class='gesperrt'>kirjoitustaito</em> olivat maurilaisten keskuudessa yleiseen tunnettuja.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Runous.</strong> Arabialaisen eepillisen runouden tuotteista on mainittava
-satukokoelma »Tuhat yksi yötä». Nämä sadut, jotka osoittavat
-etevää kertojakykyä sekä rikasta mielikuvitusta, on käännetty
-<span class='pageno' id='Page_319'>319</span>monille sivistyskielille. Arabialaiset sepittivät
-niin ikään kauniita tunnelmarunoja.
-Draamallinen runous oli sen sijaan
-heille vieras.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_180.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 180. </i>Alhambrasta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuvaamataiteet.</strong> Koraani kielsi
-ihmisruumiin kuvaamisen, jonka vuoksi
-kuvanveisto- ja maalaustaide jäivät kehittymättömälle
-kannalle. Sitä korkeammalle
-kohosi <i>rakennustaide</i>. Arabialaisten
-<em class='gesperrt'>palatsit ja moskeijat</em> osoittavat
-kehittynyttä rakennustaitoa ja taiteellista
-aistia. Arabialaiseen rakennustaiteeseen
-on tuntuvasti vaikuttanut bysanttilainen
-tyyli. Sen tunnusmerkkejä ovat moskeijojen yhteydessä kohoavat
-kapeat <em class='gesperrt'>minareetit</em>, bysanttilainen kupukatto, sirot pylväät,
-hevosenkengän muotoiset kaariholvit sekä värikkäät kasvimuotoja
-ja kirjainmerkkejä kaavailevat koristeet, <em class='gesperrt'>arabeskit</em>. Valtaisimpia
-rakennustaiteen tuotteita on Córdoban moskeija, mutta ihanuudesta
-kuuluisammaksi on tullut Alhambran [ala´mbra] palatsi Granadassa
-lukemattomine saleineen, leijonapihoineen ynnä ruusu- ja myrttipensaineen.</p>
-
-<h4 class='c010'>KAUPPA JA KAUPUNGIT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Tarpeet lisääntyvät.</strong> Varhaisempana keskiaikana ihmiset tulivat
-yleensä toimeen niillä tuotteilla, joita valmistettiin omalla maatilalla
-tai likeisimmässä ympäristössä. Kauppa eli tavarainvaihto
-supistui näin ollen sangen vähään. Mutta vähä vähältä ihmisten
-tarpeet lisääntyivät. Alettiin kaivata moninaisempia ja hienommin
-valmistettuja tavaroita. Varsinkin sen jälkeen, kun Euroopan kansat
-ristiretkien aikana tulivat likeiseen kosketukseen kreikkalaisten ja
-arabialaisten kanssa ja oppivat tuntemaan heidän korkeammalle kehittyneet
-sivistysolonsa, heräsi heissä halu saada Idän tuotteita Eurooppaankin
-sekä pyrkimys valmistaa samantapaisia tuotteita kotimaassa.
-Näin kauppa ja teollisuus entistä nopeammin alkoivat edistyä.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_320'>320</span>● <strong>Kaupunkien synty.</strong> Kaupan ja teollisuuden vilkastuessa kaupungit
-vaurastuivat. Entiset Rooman vallan aikaiset kaupungit,
-joita oli säilynyt etenkin Italiassa, kohosivat jälleen kukoistukseen,
-ja uusia perustettiin Euroopan eri maihin. Niitä syntyi
-tietenkin sellaisiin paikkoihin, jossa vanhastaan oli käyty kauppaa
-taikka joista oli helppo matkata vieraille seuduille. Suurten jokien
-varsille ja meren lahdelmiin kohosivat vauraimmat kaupungit.
-Samalla oli katsottava, että paikka oli turvallinen, koska ajat edelleen
-olivat levottomat ja ihmiset väkivaltaisia. Niinpä perustettiin
-kaupunki monesti jonkun mahtavan lääniylimyksen linnan lähistöön.
-Usein valittiin myös kaupungille paikka rauhoitetun kirkon
-tai luostarin likeltä. Tällainen paikka oli edullinen senkin takia, että
-sinne varsinkin suurina kirkollisina juhla-aikoina, »messuina», kerääntyi
-joukoittain ihmisiä, jotka ostivat ja myivät tavaroita: juhla-ajat
-olivat samalla markkina-aikoja.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_181.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 181.</i> Carcassonnen kaupunki Ranskassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kaupunkien ulkomuoto.</strong> Turvallisuuden takia täytyi kaupungit
-varustaa vahvoilla muureilla ja korkeilla torneilla.</p>
-
-<p class='c007'>Tästä johtui, että keskiajan kaupungit yleensä olivat alaltaan
-pieniä ja ahtaita. Ne olivat myös likaisia ja pimeitä. Usein raivosi
-niissä kulkutauteja. Toisinaan tulipalo hävitti kokonaiset kaupungin-osat,
-varsinkin niissä kaupungeissa, joissa enimmät rakennukset
-olivat puusta ja sammutuskeinot huonot.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_321'>321</span>□ Väkiluku keskiajan kaupungeissa
-ei ollut suuri. Kölnissä,
-joka oli Saksan suurin kaupunki,
-oli keskiajan lopussa
-40,000 asukasta. Kumminkin
-mainitaan Alankomaiden suurten
-kaupunkien väkiluvun nousseen
-100,000:een, ja Pariisin
-asukasmäärän sanotaan olleen
-vuoden 1400 paikkeilla 300 000.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_182.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 182.</i> Keskiaikaisia porvaristaloja pohjoissaksalaisessa kaupungissa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kun kaikkien asukkaiden
-tuli asua muurien sisäpuolella,
-tila kävi ahtaaksi väkiluvun vähänkin
-lisääntyessä. Sen tähden
-rakennettiin talot korkeiksi.
-Italian ja Ranskan kaupungeissa
-ne olivat tavallisesti kivestä. Seinät
-olivat valkeiksi maalatut
-ja katot laakeat, niin että vilpoisina
-kesäiltoina perheen jäsenet
-saattoivat siellä joutohetkensä
-viettää. Saksan ja Pohjoismaiden
-kaupungeissa oli enimmäkseen
-puurakennuksia. Ne
-olivat usein korkeita ja suipot
-päädyt käännettyinä katuun päin. Ylemmät kerrokset rakennettiin
-alempia ulommaksi, niin että talojen välitse tuskin sai nähdä taivasta
-ollenkaan. Kahden vierekkäisen talon asukkaat saattoivat melkein kukottaa
-kätensä toisilleen. Kullakin varakkaalla porvarilla oli talonsa, ja
-kun ne rakennettiin ilman ennakolta valmistettua yhteistä suunnitelmaa
-vain paikan laadun mukaan, niin kadut tulivat ahtaiksi ja mutkaisiksi.</p>
-
-<p class='c012'>Kussakin kaupungissa oli avoin tori. Sen keskellä oli kaupungin
-kaivo, jota tavallisesti koristi kaupungin suojeluspyhimyksen kuva.
-Torin varrella oli raatihuone, joka usein oli kaupungin komein rakennus.
-Siellä pitivät kaupungin virkamiehet kokouksiaan, mutta siellä
-viettivät usein myös varakkaat kauppiaat perhejuhliaan. Raatihuoneen
-kattoakin korkeammalle kohosivat monien kirkkojen tornit.</p>
-
-<p class='c012'>Torin ja katujen varsilla olevat myymälät olivat enimmäkseen
-yksinkertaisia avonaisia suojia. Kauppias tavaroineen oli myymälän
-sisällä, mutta ostajat olivat ulkona alas lasketun luukun edessä kauppojaan
-tekemässä. Käsityöläiset asuivat useimmiten siten, että saman
-ammatin harjoittajat olivat saman kadun varrella. Sen vuoksi alettiin
-<span class='pageno' id='Page_322'>322</span>katuja sanoa seppien kaduksi, kankurien kaduksi, räätälien kaduksi,
-oluenpanijain kaduksi j. n. e. Italian kaupungeissa käsityöläiset usein
-tekivät työtä ulkosalla, mutta pohjoisemmissa maissa oli kullakin
-omat työhuoneensa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_183.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 183.</i> Ypernin kaupungin goottilaistyylinen raatihuone Belgiassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Puhtaus oli keskiajan kaupungeissa perin huonolla kannalla.
-Italiassa kadut oli katettu tiilillä tai kivilaatoilla, mutta muissa
-maissa ne yleensä olivat kiveämättömät. Sen takia ne poudalla
-hirveästi pölysivät, ja sateella ne olivat loan peitossa. Kaduille ja
-pihoille viskattiin taloista arvelematta lika-aineet, eikä niitä korjattu
-pois, vaan jätettiin siihen sateen huuhdottaviksi.
-Puhtaudesta huolehtivat siat,
-joita makaili talojen edustalla tai kuljeskeli
-pitkin katuja ruokaa etsien.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_184.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 184.</i> Kauppaholvi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Yön aikaan kaupungissa oli pimeä,
-ellei sattunut kuu taivaalla kumottamaan.
-Katuja näet ei siihen aikaan valaistu.
-Ainoastaan milloin kuningas oli kaupungissa
-vieraana taikka suuri vaara oli uhkaamassa,
-piti jokaisen talon edustalla
-palaa lyhty. Ihmisten oli vallitsevan pimeyden
-takia pakko mennä aikaiseen
-<span class='pageno' id='Page_323'>323</span>maata ja nousta varhain aamulla töitänsä toimittamaan. Jos jonkun
-oli pakko pimeässä liikkua, jota hän rosvojen pelossa ei mielellään
-tehnyt, hänellä oli lyhty kädessä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_185.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 185.</i> Keskiaikainən asiakirja. (Kaupungin vapauskartta.)</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kaupunkien hallitus.</strong> Oikeus perustaa
-kaupunkeja oli kuninkaiden ohella
-myös maallisilla ja hengellisillä ylimyksillä.
-Monet ylimykset käyttivät ahkerasti
-tätä oikeutta, koska he siten saattoivat
-lisätä tulojaan. He kantoivat veroja
-kaupunkien asukkailta ja ottivat tullia
-kauppiailta, jotka saapuivat niihin tavaroitaan
-myymään.</p>
-
-<p class='c007'>Mutta mikäli kaupunkien varallisuus
-karttui, ne vapautuivat lääninherrain
-vallasta. Toiset ostivat vapauskirjan
-eli <em class='gesperrt'>kartan</em>, toiset hankkivat
-vapauden asevoimin. Tämän takia ja
-turvatakseen vastedeskin itsenäisyyttään
-kaupungeilla oli aseellisia joukkoja, niin
-kuin mainittiin Hohenstaufien ja Lombardian kaupunkien välisistä
-sodista kerrottaessa. Kun kuningasvaltakin useimmissa maissa oli
-heikko, kaupungit saivat jotenkin täydellisen <em class='gesperrt'>itsehallinnon</em>.
-Tulivatpa Lombardian kaupungit vallan itsenäisiksi.</p>
-
-<p class='c007'>Kaupunkien asukkaat valitsivat omat virkamiehensä yhteisistä
-asioista huolehtimaan. Eri maissa virkamiesten arvonimet olivat erilaiset
-ja heidän tehtävänsäkään eivät aina olleet samat. Italiassa sanottiin
-heitä <i>konsuleiksi</i>. Saksassa ja Pohjoismaissa <i>pormestari</i> ja
-<i>raati</i> eli <i>neuvosto</i> muodostivat kaupungin hallituksen, mutta myös
-kaupungin asukkaat eli porvarit saivat <i>raastuvan kokouksessa</i> olla
-päättämässä tärkeimmistä asioista.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ammattikunnat.</strong> Käsityönharjoittajat liittyivät <i>ammattikunniksi</i>,
-siten että saman ammatin harjoittajat kussakin kaupungissa muodostivat
-oman ammattikunnan. Ammattikunnan jäsenet jaettiin
-<em class='gesperrt'>oppipoikiin</em>, <em class='gesperrt'>kisälleihin</em> ja <em class='gesperrt'>mestareihin</em>. Ammattikunnan
-<span class='pageno' id='Page_324'>324</span>johtajaa sanottiin <em class='gesperrt'>ammatinvanhimmaksi</em>. <em class='gesperrt'>Ammattisäännöissä</em>
-oli määrätty, montako oppipoikaa ja kisälliä
-mestarilla sai olla. Ammattikunta valvoi myös tavarain laatua ja
-määräsi hinnat. Yksityisen ammattilaisen vapaus oli siis perin rajoitettu;
-mutta samalla hän oli taloudellisesti turvattu. Pian käsityöläiset
-kohosivat arvossa ja pääsivät osallisiksi kaupungin hallitukseen,
-jossa aluksi kauppiaat yksin vallitsivat.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Oppipojasta mestariksi.</strong> Ammattikunnan ahtaissa rajoissa keskiajan
-käsityöläinen eli elämänsä. Nuorena hänet pantiin oppiin mestarille,
-joka määräsummasta opetti hänelle tarpeellisen ammattitaidon
-sekä antoi ruoan ja vaatteet. Todistajain, mieluimmin kahden
-mestarin läsnäollessa tehtiin tästä
-juhlallinen sopimus. Hän oli nyt
-<em class='gesperrt'>oppipoika</em>. Oppiajan pituus
-vaihteli jossain määrin, tavallisesti
-se oli 9–12 vuotta. Jos mestari
-kuoli ennen oppiajan päättymistä,
-oppipoika sai uuden mestarin. Voitiinpa
-hänet myydäkin mestarilta
-toiselle. Jos oppipoika karkasi,
-tuotiin hänet väkivalloin takaisin;
-jos karkaaminen uudistui kolmasti,
-niin hänet suljettiin ammattikunnasta,
-ja hänen tulevaisuutensa
-oli mennyttä. Mutta mestarillakin
-oli velvollisuutensa. Hänen
-tuli huolellisesti opettaa oppipoikaa sekä antaa hänelle riittävästi
-ravintoa ja vaatteita.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_186.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 186.</i> Ranskalaisia käsityöläisiä 14:nneltä vuosisadalta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kun oppiaika oli päättynyt, tuli oppipojasta <em class='gesperrt'>kisälli</em>. Kisälli
-sai työstään määrätyn palkan. Hänellä oli oikeus vaihtaa mestaria,
-jopa vaeltaa kaupungista kaupunkiin. Tätä oikeutta kisällit mielihalulla
-käyttivätkin. Heillä tuli kumminkin olla todistus edelliseltä
-mestarilta eivätkä he olleet oikeutettuja poistumaan työpaikoistaan,
-ennen kuin sovittu aika oli mennyt umpeen.</p>
-
-<p class='c012'>Kun kisälli tahtoi tulla <em class='gesperrt'>mestariksi</em>, hänen myöhemmaltä keskiajalta
-alkaen tuli osoittaa taitonsa suorittamalla näyte, jota sanottiin
-<em class='gesperrt'>mestarinnäytteeksi</em>. Joskus häneltä vaadittiin lisäksi tutkinto,
-jossa hänen oli tehtävä selkoa ammattinsa ja työnsä perusteista. Sen
-jälkeen hänet otettiin juhlallisesti ammattikuntaan, ja hän vannoi
-ammattivalan luvaten kaikessa noudattaa ammattikuntansa sääntöjä.</p>
-
-<p class='c012'>Ero mestarin ja kisällin välillä ei ollut suuri. Jokainen mestari
-<span class='pageno' id='Page_325'>325</span>oli itse kerran ollut kisälli. Mestari teki työtä samassa ahtaassa huoneessa
-kuin hänen kisällinsä ja oppipoikansakin, jakaen heidän kanssaan
-yhteiset ilot ja surut. Keskiajan lopulla juopa kumminkin leveni.
-Muutamat mestarit tulivat muita varakkaammiksi ja alkoivat harjoittaa
-ammattia monine kisälleineen ja oppipoikineen tehdasmaisesti.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kaupunkiyhtymät.</strong> Keskiajan tärkeimmät kaupungit olivat
-seuraavat:</p>
-
-  <dl class='dl_3'>
-    <dt>    Italiassa:</dt>
-    <dd><i>Amalfi</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Venezia</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Genova</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Pisa</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Firenze</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Milano</i>
-    </dd>
-    <dt>    Ranskassa:</dt>
-    <dd><i>Marseille</i> [marse´j]
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Pariisi</i>
-    </dd>
-    <dt> Alankomaissa:</dt>
-    <dd><i>Gent</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Brügge</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Antwerpen</i>
-    </dd>
-    <dt>     Saksassa:</dt>
-    <dd><i>Lübeck</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Hampuri</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Köln</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Danzig</i>
-    </dd>
-    <dt>  Englannissa:</dt>
-    <dd><i>Lontoo</i>
-    </dd>
-    <dt>Pohjoismaissa:</dt>
-    <dd><i>Visby</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Tukholma</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Bergen</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Tallinna</i>
-    </dd>
-    <dt>    Venäjällä:</dt>
-    <dd><i>Novgorod.</i>
-    </dd>
-    </dl>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_187.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 187.</i> Rosvojoukko metsässä saaliinjaossa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Useissa maissa kaupungit yhtyivät <i>liittokunniksi</i> voidakseen
-paremmin valvoa kauppaetujaan. Se olikin tarpeen, sillä keskiajalla
-<span class='pageno' id='Page_326'>326</span>kauppiaalla oli elinkeinonsa harjoituksessa monta vaikeutta
-voitettavana. Maantiet olivat edelleen huonot, siltoja oli vähän
-ja rosvoja liikkui teiden varsilla kauppamatkueita väijymässä.
-Siksi kauppiaat kulkivat kaupungista toiseen mieluimmin suurissa
-joukoissa. Usein mahtavat lääninherratkin harjoittivat rosvousta
-sekä maanteiden että vesiväylien varsilla. Kuuluisaksi on tullut
-aatelisherrojen <em class='gesperrt'>ranta</em>-<em class='gesperrt'>oikeus</em>, jonka nojalla he ottivat haltuunsa
-haaksirikkoutuneiden laivojen tavarat. Haaksirikkoja taas
-sattui usein, kun ei ollut merikortteja, ei majakoita eikä luotseja.
-Lisäksi lääninherrat vaativat tulleja kauppiailta, jotka kuljettivat
-tavaroita heidän alueittensa läpi. Pitkällä matkalla kauppias joutui
-maksamaan tullin useita kertoja. On laskettu, että esim. Rhônejokea
-kuljettaessa oli maksettava 60 kertaa tulli.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_188.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 188.</i> Kauppamatkue lähdössä Lübeckin portilta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Yhteen liittymällä kaupungit saattoivat ponnekkaammin toimia
-kauppateiden korjaamiseksi sekä etujensa valvomiseksi lääninherroja
-vastaan.</p>
-
-<p class='c007'>Kuuluisin kaupunkiyhtymä oli Pohjois-Saksan <i>Hansa</i>. Se
-sai alkunsa vuoden 1100 paikkeilla ja pysyi voimassa kauas uudelle
-ajalle saakka. Se oli kukoistavimmillaan 14:nnellä ja 15:nnellä vuosisadalla,
-jolloin siihen kuului monta kymmentä kaupunkia, muun
-muassa Lübeck, Hampuri, Visby ja Tallinna. Rahalla ja sopimuksilla,
-<span class='pageno' id='Page_327'>327</span>myöhemmin myöskin sodalla Hansa hankki toisen kauppaoikeuden
-toisensa perästä: vapautuksia rantaoikeudesta, tullivapautta,
-pääsyn kaikille markkinapaikoille sekä kauppiailleen oikeuden kantaa
-aseita vieraissa maissa. Lopulta koko Itämeren ja Pohjanmeren
-kauppa tuli Hansan yksinoikeudeksi. Hansalla oli kauppakonttoreja
-Brüggessä, Lontoossa, Bergenissä ja Novgorodissa. Suomenkin
-kaupungeissa hansakauppiaat, »kestit», harjoittivat ahkerasti
-kauppaa. Eri kaupunkien edustajat kokoontuivat Lübeckiin <em class='gesperrt'>hansapäiville</em>,
-joilla yhteiset asiat ratkaistiin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_189.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 189</i>. Venezialainen kauppakaleeri 1400-luvulla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_190.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 190</i>. Tavaroita lastataan jokimatkaa varten.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kauppatavarat.</strong> Keskiajan <i>kauppatavarat</i>
-olivat etupäässä ylellisyystavaroita.
-Syyrian ja Egyptin kaupungeista
-Italian kauppiaat toivat itämaiden tuotteita:
-silkki- ja musliinikankaita, hienoja
-mattoja ja vaippoja, erilaisia koristeita
-sekä mausteita ja sokeria. Saksan ja
-Ranskan jokia pitkin kuljetettiin tavarat
-Alppien pohjoispuolella oleviin
-maihin. Paitsi kaukaisen Idän tavaroita
-kulki kaupassa Italian ja Alankomaiden
-kaupungeissa valmistettuja kankaita,
-<span class='pageno' id='Page_328'>328</span>Reinin ja Ranskan viinejä sekä Saksassa valmistettuja aseita.
-Englannista tuotiin villoja Alankomaiden kaupunkeihin kankaiksi
-valmistettaviksi. Norjan rannikoilta tuotiin silliä. Venäjältä saatiin
-vuotia ja meidän maastamme turkiseläinten nahkoja ja kaloja.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rahaliike.</strong> Kaupan vilkastuessa <i>raha</i> tuli yhä yleisemmin
-vaihdon välineeksi; luontoistaloudesta siirryttiin <em class='gesperrt'>rahatalouteen</em>.
-Rahan käyttäminen oli kumminkin hankalaa, koska
-liikkeessä oli monenlaista rahaa, esim. Ranskassa 80 eri lajia.
-Jokaisella feodaaliherralla oli näet oikeus lyödä rahaa. Sen vuoksi
-täytyi olla rahanvaihettajia. He olivat aluksi etupäässä juutalaisia,
-jotka samalla harjoittivat rahanlainausta korkoa vastaan.
-Mutta jo 13:nnella vuosisadalla Italian ja Etelä-Ranskan kauppiaat
-rupesivat harjoittamaan
-rahanlainausta, ja vuoden 1300
-vaiheella sanotaan Firenzessä, joka
-keskiajan lopulla oli rahanlainausliikkeen
-keskus, olleen monta kymmentä
-<em class='gesperrt'>pankkia</em>. Ne lainasivat
-rahoja myös kuninkaille ja ruhtinaille
-Euroopan eri maihin. Pankkilaitos
-oli niin täydellisesti italialaisten
-käsissä, että kaikkia rahamiehiä
-sanottiin lombardilaisiksi
-ja pankkeja lombardilaitoksiksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_191.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 191.</i> Matkustava kauppias linnan portilla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Vielä nykyäänkin useat rahaliikkeessä
-käytetyt sanat ovat
-italiankielestä saatuja.</p>
-
-<h4 class='c010'>RITARISTO.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ritarit.</strong> Ritarilla tarkoitettiin aikaisemmin aatelista ratsusotilasta.
-Mutta myöhemmin kaikki aatelismiehet eivät enää kohonneet
-ritareiksi. Ristiretkien aikana saavuttivat ritariarvon vain ne, jotka
-olivat saaneet <em class='gesperrt'>ritarikasvatuksen</em> ja jotka sen jälkeen erikoisia
-menoja noudattaen oli <em class='gesperrt'>lyöty ritareiksi</em>.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_329'>329</span>□ <strong>Aatelispojasta ritariksi.</strong> Elämänsä seitsemän ensimmäistä
-vuotta aatelispoika oli etupäässä naisten
-hoidossa. Hän oleskeli lastenkamarissa ja kulutti
-aikansa tavallisissa lastenleikeissä. Kun hän oli täyttänyt
-seitsemännen ikävuotensa, hän siirtyi miesten
-kasvatettavaksi. Kirjalliseen opetukseen ei nyt
-enempää kuin myöhemminkään yleensä pantu huomiota.
-Moni ritari ei osannut edes kirjoittaa.</p>
-
-<p class='c012'>Urheilulla ja ruumiinharjoituksilla sitä vastoin
-oli tärkeä sija aatelispojan kasvatuksessa. Häntä
-opetettiin juoksemaan, kiipeämään ja uimaan, heittämään
-keihästä ja ampumaan nuolella, käyttämään
-miekkaa ja ohjaamaan hevosta. Näissä taidoissa hän
-kehittyi toisinaan ihmeteltävän pitkälle. Samalla
-häntä totutettiin hyvään ryhtiin ja kauniisiin ruumiinliikkeisiin,
-aivan kuin ennen muinoin Kreikassa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_192.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 192.</i> Englantilainen ritari. Veistokuva hauta-arkun<br />kannesta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Mutta hänen tuli oppia myös hienoja käytöstapoja
-ja kohteliasta esiintymistä. Häntä totutettiin
-kaikissa tiloissa hillitsemään itseään. Tässä vaikeassa
-taidossa häntä opasti vanhempi ritari, monesti
-joku vieras, jonka perheeseen nuorukainen oli
-lähetetty kasvatettavaksi. Hän sai auttaa ritaria
-satulaan ja satulasta alas sekä palvella pöydässä ja
-makuusuojassa. Linnan rouvalle ja linnan neideille hänen tuli osoittaa
-kohteliasta palvelevaisuutta kaikissa tiloissa. Häntä sanottiin
-silloin <i>paašiksi</i> eli hovipojaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Isommaksi vartuttuaan hänestä tuli <i>aseenkantaja</i>. Hän sai pitää
-huolta ritarin ratsuista sekä seurata häntä metsästysretkille ja turnajaisiin.
-Ja lopuksi hänet otettiin sotaretkellekin, jossa sotaiset urotyöt
-ja sankarimaine häntä odottivat. Aatelisnuorukaisen kasvatus oli
-päättynyt, hän oli valmis saamaan ritarilyönnin.</p>
-
-<p class='c012'><i>Ritariksi lyöminen</i> tapahtui tavallisesti jossakin juhlatilaisuudessa,
-esim. ruhtinaallisissa häissä. Se tapahtui eri maissa ja eri aikoina eri
-tavalla. Aluksi siihen kuului vain lyönti miekanlappeella, minkä joku vanhempi
-ritari toimitti. Mutta myöhemmin, kun kirkko pyrki vaikutukseen
-tälläkin alalla, ritariksi lyömiseen kuului monta, osittain uskonnollista
-menoa. <em class='gesperrt'>Kylpy</em>, sielun ja ruumiin puhtauden vertauskuva,
-oli ensimmäinen valmistustoimi. Sitten ritariksi lyötävän tuli <em class='gesperrt'>paastota</em>
-ja valvoa yö kirkossa. Aamulla hän tunnusti syntinsä ja sai
-papilta synninpäästön. Valkeihin vaatteisiin puettuna hänet saatettiin
-nyt alttarin luo, pappi luki rukouksen ja siunasi hänen miekkansa.
-Sen jälkeen joku vanha ritari <em class='gesperrt'>löi häntä miekan lappeella</em>
-sanoen: »Teen sinut ritariksi nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.»
-<span class='pageno' id='Page_330'>330</span>Ritariksi lyöty teki
-<em class='gesperrt'>valan</em> luvaten käyttää
-asettansa heikkojen ja sorrettujen
-puolesta. Sitten
-hänet puettiin <em class='gesperrt'>ritariasuun</em>:
-rautakypärään,
-rautapaitaan, rautasäärystimiin,
-rautakintaisiin ja kultaisiin
-kannustimiin. Miekka
-sidottiin hänen vyötäisilleen.
-Käteensä hän sai kilven,
-jossa oli suvun vaakunamerkki, tavallisesti leijonan, karhun, hirven,
-kotkan tai jonkin muun eläimen kuva.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_193.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 193.</i> Ritariksi pukeminen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kaikki aseenkantajat eivät kumminkaan tulleet ritareiksi. Siihen
-arvoon kohosivat enimmäkseen vain varakkaimmat ja ylhäisimmät
-sekä ne, jotka olivat erikoisesti kunnostautuneet.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ritarillisuus.</strong> Ritarit muodostivat suljetun kansanluokan, <i>ritarisäädyn</i>.
-Säätyyn kuuluvat tunsivat läheistä yhteenkuuluvaisuutta;
-yhdistipä säätyside toisiinsa eri maidenkin eri kieliä puhuvat ritarit.
-Yhtä tarkasti he taas pyrkivät erottautumaan toisista kansanluokista.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_194.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 194.</i> Nainen ritarin suojeluksessa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Ritarien keskuudessa kehittyi ominainen katsomustapa, joka
-jo kuvastuu ritariksi lyötäessä noudatetuista menoistakin. Ritarin
-tuli olla <em class='gesperrt'>rohkea</em>. Hän ei saanut suurimmankaan vaaran hetkellä
-paeta taistelusta; vaikka varma kuolema oli vastassa, tuli hänen komentaa
-ratsuansa eteenpäin. Ritarin tuli olla <em class='gesperrt'>uskollinen</em>
-»Miehen velvollisuus on kärsiä herransa puolesta kaikkea, kuumaa
-ja kylmää, puutetta ja surua, tarpeen tullen uhrata henkensäkin»,
-sanotaan Rolandin laulussa. Ritarilla tuli olla voimakas <em class='gesperrt'>kunniantunto</em>.
-Hän ei saanut »tahrata
-kilpeään» epärehellisellä
-menettelyllä, kunniattomilla
-teoilla. Ritarin tuli <em class='gesperrt'>kunnioittaa</em>
-ja <em class='gesperrt'>palvella
-naista</em>. Naissydämen voittaminen
-oli melkein yhtä
-arvokasta kuin jonkin linnan
-tai maan valloittaminen.
-Vielä tuli ritarin olla an<em class='gesperrt'>telias</em>,
-<span class='pageno' id='Page_331'>331</span>antaa almuja
-kerjäläisille ja toivioretkeläisille
-sekä auttaa pulaan joutuneita
-säätyveljiään.</p>
-
-<p class='c007'>Nämä ominaisuudet,
-joita sanotaan
-ritarihyveiksi, muodostavat
-ritari-ihanteen. Jos ritarilla oli
-nämä hyveet, pidettiin
-häntä <i>ritarillisena</i>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ritarilinna.</strong> Feodaaliherra asui perheineen ja
-palvelijoineen lujasti varustetussa asunnossa, jota sanottiin
-<i>ritarilinnaksi</i>. Se
-oli samalla kertaa
-asunto ja linna. Noina levottomina aikoina täytyi aatelisenkin olla
-alinomaa varuillaan vihollisen hyökkäystä
-vastaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_195.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 195.</i> Ritarilinna 13:nnella vuosisadalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Tavallisimmin sijaitsi linna, joka oli rakennettu harmaasta kivestä,
-korkealla kummulla tai kallion kielekkeellä, joka kohosi jyrkkänä
-ja jonne vain kaitainen tie johti. Sitä kiersi ympäriinsä veden
-täyttämä kaivanto, <em class='gesperrt'>vallihauta</em>. Vallihaudan sisäpuolella kohosi
-linnan <em class='gesperrt'>ympärysmuuri</em>, joka oli harjalla ja torneilla varustettu.
-Muurissa oli yksi ainoa aukko, jonka sulki paksuista, raudoitetuista
-tammilaudoista tehty <em class='gesperrt'>portti</em>. <em class='gesperrt'>Nostosilta</em>, joka vallihaudan
-ylitse johti porttiaukolle riippui rautavitjoista ja sen saattoi kohottaa
-ylös porttiholviin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_332'>332</span>
-<img src='images/kuva_196.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 196.</i> Elämää keskiajan ritarilinnassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Ympärysmuurin sisäpuolella oli ensin avoin ala, <em class='gesperrt'>ulompi linnanpiha</em>.
-Sen takaa kohosi useita rakennuksia, joiden keskelle
-muodostui <em class='gesperrt'>sisempi linnanpiha</em>. Sieltä kohosi myös linnan
-<em class='gesperrt'>torni</em> muita rakennuksia korkeammalle. Tornin sisäänkäytävä
-saattoi olla 10 metriä pihamaata korkeammalla, niin että sinne pääsi
-vain siirrettävillä tikapuilla.</p>
-
-<p class='c012'>Tämmöisen linnan valloittaminen oli sen ajan aseilla vaikea tehtävä.
-Äkkirynnäköllä se oli miltei mahdotonta, jos linnan vartiosto
-oli valpas. Tikapuita pitkin saattoi yrittää kiivetä muurille. Mutta
-sieltä linnan puolustajat valoivat tulikuumaa vettä tai pikeä uhkarohkeitten
-niskaan. Heittokoneita, joilla viskattiin suuria kiviä muureja
-vastaan, sekä korkeita hyökkäystorneja myös käytettiin. Mutta
-useimmiten oli pakko turvautua linnan piiritykseen. Jos se saatiin
-tehokkaaksi ja jos sitä jatkettiin tarpeeksi kauan, oli linnan pakko
-antautua, ellei ulkoapäin tullut apua.</p>
-
-<p class='c012'><em class='gesperrt'>Asumuksena</em> linna oli kolkko ja epämukava. Kun seinät
-olivat paksut ja ikkuna-aukot pieniä, pääsi huoneisiin niukalti valoa.
-Ne olivat pimeitä ja kosteita. Lasia ei ollut, vaan ikkunoissa käytettiin
-pergamenttia tai sarveislevyä; usein ikkuna-aukko suljettiin
-vain luukulla. Komein huone oli <em class='gesperrt'>ritarisali</em>, jossa ikkunat olivat
-suuremmat ja jonka seinille oli ripustettu kuvia ja vaakunoita.
-Siinä vietettiin suuret juhlat.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_333'>333</span><em class='gesperrt'>Huonekaluja</em> oli vähän
-ja nekin enimmäkseen epämukavia.
-Pitkin seiniä oli raheja, joille oli
-levitetty peittoja ja patjoja, joten
-niillä saattoi nukkua. Suuria tuoleja
-oli joitakin sekä kaappeja ja
-isoja tammiarkkuja, joissa vaatteita
-säilytettiin. Työhuoneissa, joissa
-linnanrouva johti tyttäriensä ja
-palvelijoittensa töitä, oli rukkeja ja
-kangaspuita.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_197.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 197.</i> Saksalaisia naispukuja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_198.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 198.</i> Ateria sekä ruokia ja pöytäkaluja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Aatelisten <em class='gesperrt'>puku</em> sitä vastoin
-oli komea, varsinkin sen jälkeen
-kun Idän tavaroita alkoi runsaammin
-saapua Eurooppaan. Ne valmistettiin
-hienoista, monivärisistä
-kankaista ja koristettiin soljilla
-ja muilla helyillä. Sekä miehillä että naisilla oli liinainen, villainen
-tai silkkinen paita. Sitten kuului miesten pukuun ruumiinmukaiset
-housut sekä mekko. Myöhemmin vaihdettiin mekko edestä napitettavaan
-takkiin, joka vaatekappale siis tuli käytäntöön keskiajan loppupuolella.
-Kylmänä vuodenaikana käytettiin turkkia ja juhlatilaisuuksissa
-hihatonta viittaa. Ylhäisillä naisilla oli paidan päällä väljä
-pukuvaate, joka vaihdettiin hameeseen ja röijyyn samoihin aikoihin
-kuin miehet alkoivat käyttää takkia. Talviaikana naisetkin
-käyttivät nahkavuorista päällysvaatetta. Naineilla naisilla oli pää katettuna,
-naimattomilla vain metallirengas tai seppele päässään. Jalassa
-oli sukat ja nauhakengät. Muutoin vaihtelivat muodit useasti. Toisinaan
-käytettiin litteäteräisiä »turpakenkiä», toisinaan suippokärkisiä
-<span class='pageno' id='Page_334'>334</span>»kärsäkenkiä». Välistä miehet letittivät
-partaansa kulta- ja hopealankoja,
-välistä ajoivat leukansa sileäksi.
-Joskus olivat hihat niin pitkät,
-että vain sormenpäitä näkyi, tai
-leikattiin vaatekangas kapeiksi suikaleiksi,
-joiden alta kirjava vuori
-näkyi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_199.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 199.</i> Haukkajahdilla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'><em class='gesperrt'>Aterioilla</em> syötiin ja juotiin
-runsaasti. Erittäin haluttuja olivat
-liharuoat, jotka olivat runsaasti
-maustettuja. Paaston aikana oli pakko
-syödä kalaa. Paljon nautittiin olutta
-ja erilaisia viinejä varsinkin juhla-aterioilla.
-Silloin monet humaltuivat
-ja rupesivat meluamaan, syntyipä
-tappeluitakin. Veitsi ja lusikka olivat
-käytännössä, mutta haarukan sijasta
-käytettiin sormia.</p>
-
-<p class='c012'><em class='gesperrt'>Elämä</em> ritarilinnassa oli yleensä yksitoikkoista, varsinkin naisväellä,
-joka vuodet läpeensä oleskeli kotosalla. Parhaana ajankuluttajana
-oli ahkera työ talouspuuhissa. Mutta vaihteluakin kaivattiin.
-Tervetulleita olivat sen vuoksi kiertävät <i>ritarilaulajat</i>, joita Ranskassa
-sanottiin <em class='gesperrt'>trubaduureiksi</em>. He lauloivat uljaista ritareista,
-heidän sankariteoistaan ja lemmenseikkailuistaan. Monet
-näistä laulajista olivat itsekin ritareja. Jollei tällaista huvia ollut
-tarjolla, pelattiin linnassa šakkia tai dammia taikka lyötiin korttia,
-jotka ajanvietteet oli arabialaisilta opittu. Hyvin usein lähdettiin
-<em class='gesperrt'>metsästysretkille</em> mukana koirat ja kesytetyt haukat,
-joita oli opetettu lintuja pyydystämään. Suurimmat <em class='gesperrt'>juhlatilaisuudet</em>
-olivat häät, joissa juhlallisten vihkiäisten jälkeen
-seurasi komeat juhla-ateriat, piiritanssit ja seuraleikit.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Turnajaiset.</strong> Suurten juhlatilaisuuksien yhteydessä pantiin
-usein toimeen aseleikit, joita sanottiin <i>turnajaisiksi</i> ja joita varakkaat
-suurvasallit tuon tuostakin järjestivät.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kun turnauspäivä oli määrätty, linnanherra lähetti airuensa linnasta
-linnaan kutsumaan vieraita juhlaan. Samalla alettiin laittaa
-turnauskenttää tarpeelliseen kuntoon. Jokin soikea kenttä linnan
-lähistössä ympäröitiin aitauksella. Toiselle sivustalle rakennettiin
-katsojalava telttakattoineen, kukkaseppeleineen ja mattoineen. Siihen
-asettuivat jalosukuiset naiset upeissa puvuissaan sekä arvokkaimmat
-<span class='pageno' id='Page_335'>335</span>ritarit; keskellä seisoi linnanherra itse turnausta katselemassa. Vastaisella
-puolella, loitommalla tungeksi rahvas katseluhaluisin joukoin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_200.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 200.</i> Turnajaiset 13:nnella vuosisadalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Turnauspäivänä on linnassa eloa ja liikettä. Aseenkantajiensa
-auttamina ritarit pukevat ylleen varustuksensa. He ovat kiireestä
-kantapäähän raudan peitossa, kasvojakin suojelee kypärän silmikko,
-joten heidät tunnetaan vain kilpeen maalatusta vaakunasta.
-Hevosenkin pää sekä rinta ovat raudan peittämiä; koristettu satulaloimi
-liehuu taakse yli selän.</p>
-
-<p class='c012'>Parittain ratsastavat turnaajat aitauksen sisään ja tekevät kierroksen
-kentän ympäri kohteliaasti tervehtien katselijoita. Ensin nuoret
-ritarit koettelevat voimiaan kaksinottelussa. Peitsi tanassa he ratsastavat
-täyttä laukkaa toisiaan vastaan, yrittäen työntää vastustajansa
-satulasta. Toiselta taistelijalta katkeaa peitsi, ja hän kaatuu taaksepäin;
-aseenkantajat ja ritarit rientävät hätään. Sillä välin toinen
-sukkelasti kääntää pystyyn kavahtaneen ratsunsa, ylpeänä suosion
-huudoista. Pian toinen pari karkaa samalla lailla vastakkain. Ratsujen
-loimet liehuvat, kypärätöyhdöt heiluvat, ja pari seuraa paria,
-kunnes airuet ilmoittavat leikin loppuneen ja yhteisottelun alkavan.
-Silloin kaikki ritarit järjestyvät kahteen joukkoon ja iskevät täyttä
-<span class='pageno' id='Page_336'>336</span>laukkaa yhteen, vaskirumpujen, säkkipillien ja torvien soidessa. Peitset
-taittuvat, kilvet kalahtavat yhteen, ratsut hirnuvat taisteluinnosta,
-ja meteliin hukkuvat haavoittuneiden tai hevostensa selästä
-kaatuneiden huudot. Kilpailua jatketaan, kunnes toiselta puolueelta
-niin monta ritaria on voitettu, että sen on pakko lakata taistelemasta.
-Airuet ja soittajat antavat silloin merkin, että turnaus
-on päättynyt siksi päiväksi, mutta sitä voidaan jatkaa seuraavina.</p>
-
-<p class='c012'>Viimeiseksi tapahtuu palkinnon jako. Katselijain huutaessa suosiotaan
-voittajat ratsastavat lavan eteen, missä ritarinaiset istuvat.
-Sen naisen eteen, jonka värejä voittaja kantaa, hän laskee peitsensä,
-ja tämä saa ojentaa palkinnon ritarilleen. Voittajat saatetaan sitten
-linnan ritarisaliin, jossa turnajaiset päättyvät loistavaan juhlaan.</p>
-
-<h4 class='c010'>TALONPOJAT.</h4>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_201.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 201.</i> Keskiajan neljä säätyä toimissaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maanomistus.</strong> Talonpojat olivat kaikissa Euroopan maissa kansan
-suurena enemmistönä. Vapaita talonpoikia, jotka itse omistivat
-viljelemänsä maan, oli Ruotsissa, Suomessa, Norjassa, Tirolissa
-ja Sveitsissä sekä muutamissa osissa Saksaa ja Englantia. Mutta
-suurimmassa osassa Eurooppaa talonpojat elivät <i>maaorjuudessa</i>.
-<span class='pageno' id='Page_337'>337</span>Aateliset tilanomistajat viljelivät itse ainoastaan
-osaa omistamaansa maata, ns.
-päätilaa; muun osan he antoivat talonpoikain
-viljeltäväksi, jotka suorittivat siitä
-veroa luonnontuotteina ja päivätöinä.
-Varsinkin päivätyöt päätilan viljelmillä
-olivat rasittavia ja niitä vaadittiin runsaammin
-kiireellisinä työaikoina, kylvön
-ja elonkorjuun tapahtuessa, jolloin talonpojan
-työvoimia olisi kipeimmin tarvittu
-omilla pelloilla.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_202.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 202.</i> Saksalaisia talonpoikia markkinoilla.<br />Dürerin puupiirros.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Ristiretkien aikana talonpoikien tila
-kävi yleensä paremmaksi. Kun raha tuli
-yleisemmin liikkeeseen, niin aateliset tilanomistajat
-mielellään ottivat veron rahana,
-jolloin rasittavat päivätyöt lakkasivat. Ranskassa monet talonpojat
-ostivat itsensä vapaiksi ja Englannissa maaorjuus kokonaan
-lakkasi.</p>
-
-<p class='c007'>Tämä talonpoikain vapautuminen ei kuitenkaan saanut rauhassa
-jatkua. Keskiajan lopulla feodaaliherrat menettivät merkitystänsä sotilassäätynä,
-kun jalkaväki jälleen tuli tärkeäksi ja ruutia ruvettiin käyttämään.
-Silloin he kiinnittivät enemmän huomiota maanviljelykseen,
-hankkivat itselleen suuria tiloja ja rasittivat talonpoikia raskailla
-veroilla. Sen johdosta syntyi useissa maissa <em class='gesperrt'>talonpoikaiskapinoita</em>,
-mutta talonpoikain tila jäi pääasiassa entiselleen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_203.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 203.</i> Ritari talonpoikien ahdistamana.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Yhteisviljelys.</strong> Metsä-ja
-laidunmaat olivat kylän
-yhteisiä, mutta peltomaa oli
-jaettu talojen kesken. Kumminkaan
-talon pellot eivät
-olleet yhtenä palstana, vaan
-monessa eri paikassa, sarka
-siellä, toinen täällä, toisten talojen
-peltopalstojen välissä.
-Niiden viljeleminen oli sen
-<span class='pageno' id='Page_338'>338</span>vuoksi hankalaa. Jokaisen talollisen täytyi aina sopia naapurinsa
-kanssa työajoista, joten hänen oli mahdotonta itsenäisesti ja vapaasti
-toimia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_204.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 204.</i> Maalaistöitä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Viljelystavat.</strong> Viljelystavoissa ei keskiajalla tapahtunut sanottavaa
-edistystä. <em class='gesperrt'>Kolmijakoisviljelys</em> oli vallitsevana läpi
-koko keskiajan: viljelty maa-alue oli kolmena osana, joista yksi vuoroonsa
-kasvoi syysviljaa, yksi kevätviljaa, yhden ollessa kesantona.
-<em class='gesperrt'>Kaskenviljelystäkin</em> harjoitettiin vielä monin paikoin
-Eurooppaa. <em class='gesperrt'>Maanmuokkaaminen</em> oli yleensä kehnoa. Aura
-oli kömpelötekoinen ja niin raskas, että toisinaan oli neljäkin härkäparia
-sitä vetämässä. Auran lisäksi käytettiin äestä. Näin ollen sato
-oli vähäinen, ja sellaisina vuosina, joina sää oli epäsuotuisa, tuli
-kato. Kun viljan kuljettaminen muilta seuduilta oli ylen hankalaa,
-uhkasi talonpoikaa nälkäkuolema.</p>
-
-<p class='c007'><em class='gesperrt'>Karjanhoito</em> oli edistyneimmällä kannalla alppimaissa ja
-alavilla niittymailla, kuten Alankomaissa. Lehmien ohella pidettiin
-paljon sikoja, jotka hakivat ravintonsa metsistä&thinsp;—&thinsp;arvioitiinpa
-metsän arvo sen mukaan, montako sikaa siitä voi saada ravintonsa.
-<span class='pageno' id='Page_339'>339</span>Alankomaissa
-ja Englannissa oli suuria
-lammaslaumoja.
-Härkä oli tavallisempi
-vetojuhta kuin hevonen,
-jota käytettiin etupäässä
-matkoilla sekä
-sotaratsuna.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_205.jpg' alt='' class='ig001' />
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_206.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 205 ja 206.</i> Englantilaista talonpoikaisväestöä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Elintavat.</strong> Kaikissa maissa oli talonpoikain <i>asunto</i> sangen
-yksinkertainen. Se rakennettiin joko puusta tai savesta, ja siihen
-kuului iso tupa ja jokin pienempi
-huone. Toisin paikoin eläimet olivat
-saman katon alla kuin ihmiset,
-mutta toisin paikoin karja-huoneet
-rakennettiin erikseen.
-Ikkunoita ei ollut, vaan näiden
-sijasta neliskulmaisia aukkoja,
-jotka yöksi suljettiin luukuilla.</p>
-
-<p class='c007'><i>Huonekaluina</i> oli karkeatekoinen
-suuri pöytä ja raheja sekä suuri
-kirstu, jossa säilytettiin kalliimpia
-tavaroita. <i>Puku</i> valmistettiin kotona
-kudotusta kankaasta, johon
-langat oli kehrätty kotilampaiden
-villoista. Jos varallisuus salli, hankittiin
-myös heleänvärisiä ostovaatteita.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_207.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 207.</i> Talonpoikaiselämää Pariisin ulkopuolella.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Talonpojan <i>elämä</i> kului enimmäkseen
-yhtämittaisessa, ahkerassa
-<span class='pageno' id='Page_340'>340</span>työnteossa. Naiset puuhasivat kotiaskareissa, miehet peltotöissä. Perhejuhlat
-ja kirkolliset juhlapäivät toivat kumminkin vaihtelua yksitoikkoiseen
-työnaherrukseen. Saksassa oli tapana viettää kevätjuhlaa,
-joka kirkon toimesta siirrettiin helluntaiksi. Silloin pystytettiin
-koivuja talon edustalle ja kylän keskelle pitkä riuku, joka juhlasaatossa
-oli tuotu metsästä ja kirjavilla nauhoilla koristettu. Sen ympärillä
-sitten tanssittiin piiritanssia. Juhannuksena poltettiin tulia, ja
-syksyllä elonkorjuun päätyttyä oli taas juhlia. Syöminen oli juhlissa
-tärkeintä. Mutta juhlaohjelmaan kuului myös monimutkaisia tansseja,
-ja usein pidettiin rajua, vallatonta menoa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_208.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 208.</i> Saksalainen talonpoikaistalo keskiajan lopulla. (Dürer: Tuhlaajapoika.)</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Ihmisten <i>henkinen näköpiiri</i> oli keskiajalla yleensä ahdas. Varsinkin
-maaorjuudessa elävä talonpoika pysyi henkisesti kehittymättömänä.
-Hän ei tuntenut maailmasta juuri muuta kuin lähimmän
-<span class='pageno' id='Page_341'>341</span>ympäristönsä. Kirkko jumalanpalveluksineen oli hänen opettajansa.
-Mutta pappienkin puheet rajoittuivat etupäässä pyhimyskertomuksiin,
-jotka eivät vaikuttaneet valistavasti. Ne vain lisäsivät sitä taikauskoista
-ajatustapaa, joka oli vallalla keskiajan ihmisissä, jatkuen
-kauas uudellekin ajalle.</p>
-
-<h4 class='c010'>KERJÄLÄISMUNKIT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ylellisyys kirkon piirissä.</strong> Ristiretkien aikana paavin ja kirkon
-valta oli korkeimmillaan. Kirkko vallitsi ihmisten mieliä kaikissa
-säätyluokissa. Pappi kastoi lapset, vihki pariskunnat avioliittoon
-ja hautasi vainajat siunaamaansa maahan. Mutta lisäksi
-kirkko siunasi ritarin miekan, antoi ammattikunnille suojeluspyhimyksen
-ja lahjoitteli pyhäinjäännöksiä ihmisten turvaksi ja suojaksi.
-Papit ja munkit antoivat opetuksen kouluissa, tieteellinen tutkimus
-samoin kuin taide oli heidän hoivissaan.</p>
-
-<p class='c007'>Mutta kirkko keräsi myös suuria rikkauksia. Kaikkialla maksettiin
-kirkolle veroa, ja ihmiset tekivät sille lahjoituksia niin
-kuin aikaisemmin on kerrottu. Varsinkin ristiretkien aikana, jolloin
-taloudellinen elämä vilkastui, kirkon omaisuus suuresti eneni.
-Varallisuus oli omansa yhä lisäämään kirkon vaikutusvaltaa maallisissakin
-asioissa. Mutta se synnytti myös turmelusta. Kirkko
-alkoi yhä enemmän maallistua unohtaen ne korkeat hengelliset
-tehtävät, jotka sille alun perin kuuluivat. Tämä synnytti
-tyytymättömyyttä, ja moni harras uskonnollinen ihminen toivoi tässä
-kohden parannusta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Franciscus Assisilainen.</strong> Aikaisemmin on kerrottu siitä uudistusliikkeestä,
-joka sai alkunsa Clunyn luostarista. Mutta siitä oli vain
-ajaksi apua; pian turmelus taas sai jalansijaa kirkon piirissä.
-Silloin italialainen <i>Franciscus</i>, jota syntymäkaupunkinsa Assisin
-mukaan sanotaan <i>Assisilaiseksi</i>, alkoi 1200-luvun alussa voimakkaasti
-saarnata <em class='gesperrt'>köyhyyttä</em> ensiarvoisena kristillisenä hyveenä.</p>
-
-<p class='c011'>□ Franciscuksen isä oli rikas kauppias. Pojasta kasvoi iloinen
-ja kevytmielinen nuorukainen, joka mielellään tahtoi herättää
-huomiota. 20-vuotisena hän oli mukana syntymäkaupunkinsa tekemällä
-sotaretkellä muuatta naapurikaupunkia vastaan. Franciscus
-joutui sotavangiksi, mutta hän lohdutteli itseään sillä, että hän
-<span class='pageno' id='Page_342'>342</span>kerran vielä laskisi koko maailman
-jalkainsa alle. Kun paavi
-Innocentius III jonkin ajan kuluttua
-keräytti sotamiehiä joukkoonsa,
-Franciscus ilmoittautui
-toivoen kohoavansa »suureksi ruhtinaaksi».
-Hän hankki itselleen
-loistavat varustukset ja lähti
-matkalle. Mutta äkkiä hänessä
-tapahtui mielenmuutos. Hän lahjoittikin
-varustuksensa eräälle
-köyhälle ritarille ja palasi kotiin.
-Hän oli muuttunut mieleltään.<a id='t344'></a>
-Entisistä ystävistään hän
-ei välittänyt, kuljeskeli vain
-tuntikausia vuorilla ja laaksoissa.
-Kerran hän kuitenkin vielä
-pani toimeen kemut, ja hilpeät assisilaiset luulivat jo saaneensa
-hänet takaisin. Mutta kun kemujen loputtua seurue
-lähti meluten kulkemaan katuja, niin Franciscus vetäytyi syrjään.
-Toverit lähtivät häntä hakemaan ja tapasivat hänet syvissä mietteissä.
-Joku ystävistä huomautti Franciscuksen varmaan miettivän naimisiin
-menoa. Hän vastasi: »Oikein arvattu. Aion ottaa morsiamen,
-joka on jalompi ja kauniimpi kuin osaatte ajatellakaan.» Hän tarkoitti
-<em class='gesperrt'>köyhyyttä</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_209.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 209.</i> P. Franciscus saarnaa paavi Honorius III:lle.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Tästä alkaen Franciscus etsi vain niiden seuraa, jotka olivat
-joutuneet köyhyyteen ja vajonneet kurjuuteen monien sotien, tautien
-ja huonojen vuosien takia. Hän jakoi heille, mitä hänellä oli, ja lohdutti
-ja vahvisti heitä rakastavan sydämensä sanoilla. Hän ei karttanut
-spitaalitautistakaan, vaan antoi hänellekin hoitoa ja lohdutusta.</p>
-
-<p class='c012'>Pian hän riitaantui isänsä kanssa ja ilmoitti luopuvansa kaikesta
-perinnöstään. Hänestä tuli vaeltava saarnaaja. Avojaloin, ilman sauvaa,
-pukeutuneena nuoralla vyötettyyn mekkoon hän kulki ihmisten
-parissa puhuen köyhyyden ja luonnon ihanuudesta. Hänen luonnonihailuansa
-kuvaa mainiosti hänen runollinen »Aurinkolaulunsa»:</p>
-
-<p class='c012'>»Ole kiitetty, Herra ja kaikki Sinun luodut olentosi, ennen kaikkea
-armollinen veli aurinko, joka tuo meille päivän ja joka on osoitus
-Sinun valostasi!</p>
-
-<p class='c012'>Ole kiitetty, Herra, sisar kuun ja tähtien takia; Sinä olet pannut
-ne taivaalle kirkkaina ja ihanina kimmeltämään!</p>
-
-<p class='c012'>Ole kiitetty, Herra, kun annoit meille veli tuulen ja avaruuden ja
-pilvet sekä kirkkaan taivaan ja ilman, josta luodut olentosi saavat
-ravintoa!</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_343'>343</span>
-<img src='images/kuva_210.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 210.</i> Franciscus ja Dominicus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Ole kiitetty, Herra, kun annoit sisar veden, joka on niin hyödyllinen,
-nöyrä, hyvä ja puhdas!</p>
-
-<p class='c012'>Ole kiitetty, Herra, kun annoit veli tulen, joka valaisee yön; se
-on kaunis ja iloinen, rohkea ja väkevä!</p>
-
-<p class='c012'>Ole kiitetty. Herra, kun annoit äiti maan, joka meitä ylläpitää
-ja elättää, joka kasvattaa monenlaisia hedelmiä, värikkäitä kukkia
-ja ruohon!»</p>
-
-<p class='c009'>● Monet ihastuivat Franciscuksen toimintaan ja yhtyivät häneen.
-Näin syntyi uusi munkkikunta, jota perustajansa nimen mukaan
-sanottiin <i>fransiskolaisveljeskunnaksi</i>. Harmaan pukunsa takia veljeskunnan
-jäseniä sanottiin myös <i>harmaiksi veljiksi</i>. <i>Kerjäläismunkeiksi</i>
-heitä myös on sanottu, koska he elivät kerjuulla. Paavi vahvisti
-veljeskunnan säännöt antaen sen jäsenille luvan saarnata, lukea messua
-ja harjoittaa muuta sielunhoitoa kaikkialla. Pian fransiskolaiset perustivat
-joukon luostareita, etupäässä kaupunkeihin, ja saavuttivat
-suurta suosiota. He harjoittivat menestyksellä jumaluusopin tutkimusta
-ja olivat katolisen kirkon hyvänä tukena. Meidänkin maassamme
-oli veljeskunnalla luostareita.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Dominikolaiset.</strong> Samaan aikaan syntyi toinenkin kerjäläismunkkikunta:
-<i>dominikolaisveljet</i>, joita pukunsa takia sanottiin
-<span class='pageno' id='Page_344'>344</span>myös <i>mustiksi veljiksi</i>. Tämän veljeskunnan perustaja oli oppinut
-espanjalainen pappi <i>Dominī´cus</i>. Näihin aikoihin oli eri tahoilla
-ilmaantunut lahkolaisia, jotka esittivät kirkon opista poikkeavia
-mielipiteitä. Niinpä oli Etelä-Ranskassa syntynyt <em class='gesperrt'>albigensien</em>
-lahkokunta, joka vaati kirkon palauttamista apostoliajan yksinkertaisiin
-oloihin. Dominicus pani elämänsä tehtäväksi katolisesta
-kirkosta luopuneiden »harhaoppisten» vastustamisen. Siinä tarkoituksessa
-hän perusti munkkikunnan, jolle paavi antoi vahvistuksen.
-Dominikolaiset elivät almuista ja kulkivat kansan seassa saarnaamassa.
-Mutta kaikkialla he etsivät harhaoppisia ja koettivat hyvällä
-taikka pahalla saada heidät palaamaan kirkon yhteyteen. Dominikolaisten
-parhaana aseena harhaoppisia vastaan oli <i>inkvisitiotuomioistuin</i>
-(lat. inquisī´tio = tutkiminen). Sen eteen haastettiin, nimettömienkin
-ilmiantojen perusteella, jokainen, jota epäiltiin lahkolaiseksi.
-Käyttämällä julmia kidutuskeinoja dominikolaiset tuomarit koettivat
-saada syytettyä tunnustamaan rikollisuutensa. Ken nopeasti tunnusti
-ja ilmoitti katuvansa, voi toisinaan pelastaa henkensä. Useimmissa
-tapauksissa inkvisition uhrit polttoroviolla päättivät päivänsä.</p>
-
-<h4 class='c010'>TIETEET.</h4>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_211.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 211.</i> Keskiajan opetusta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Yliopistot.</strong> Keskiajan ensimmäisinä vuosisatoina luostarien ja
-kirkkojen yhteyteen perustetut luostari- ja katedraalikoulut huolehtivat
-etupäässä papeiksi aikovien opillisesta
-sivistyksestä, kuten aikaisemmin
-on kerrottu. Nämä koulut säilyivät ristiretkien
-ajallakin, ja niitä perustettiin
-kaikkiin niihin maihin, joihin katolinen
-kirkko valtansa levitti. Mutta 12:nnella
-vuosisadalla syntyi korkeampia oppilaitoksia,
-<em class='gesperrt'>yliopistoja</em>, joissa opetus
-tavoitteli suurempia päämääriä. Kuuluisimmat
-olivat Pariisin, Bolognan ja
-Salernon yliopistot. Niissä harjoitettiin
-useita eri tieteitä, mutta Pariisin yliopistossa
-oli etualalla jumaluusoppi, Bolognassa
-<span class='pageno' id='Page_345'>345</span>lakitiede ja Salernossa
-lääketiede.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_212.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 212.</i> Professori luennoimassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Yliopisto sai alkunsa
-siten, että etevän
-opettajan ympärille kerääntyi
-lukuisa joukko
-oppilaita. Kun hän ei
-lopulta voinut pitää
-huolta kaikkien opetuksesta,
-ilmestyi hänen
-rinnalleen toisia opettajiksi valmistuneita, jotka myös saivat oikeuden
-opettaa. Lopuksi opettajat (lat. magister) oppilaineen
-liittyivät eräänlaiseksi opinharjoittajain ammattikunnaksi (<i>unive´rsitās
-magistrō´rum</i> = opettajain yhdyskunta). Ne opettajat, jotka
-harjoittivat samaa tiedettä, liittyivät lähemmin toisiinsa ja
-muodostivat oppilaineen <em class='gesperrt'>tiedekunnan</em>. Tiedekuntia oli suurimmissa
-yliopistoissa neljä aivan kuin nykyisissäkin yliopistoissa: jumaluusopillinen,
-lakitieteellinen, lääketieteellinen ja taiteiden (seitsemän
-vapaan taiteen) tiedekunta. Oppilaat taas jakaantuivat kotiseutunsa
-perustuksella <em class='gesperrt'>kansakuntiin</em>, jotka vastasivat meidän
-yliopistomme osakuntia. Yliopistoa edusti sen päämieheksi valittu
-<em class='gesperrt'>rehtori</em>.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Koulupojasta tohtoriksi.</strong> Keskiajalla ei pidetty ylioppilastutkintoa.
-Kuka hyvänsä saattoi ruveta yliopistossa opiskelemaan, kun vain
-sai maisterien joukosta opettajan. Kumminkin oli latinan kielen taito
-välttämätön, ja sääntönä oli, että yliopistoon saapunut oli sitä ennen
-suorittanut kotiseutunsa katedraalikoulun oppimäärän. Katedraalikoulussa
-hän oli <em class='gesperrt'>koulupoika</em>: istui permannolle levitetyillä pahnoilla
-ja kuunteli, mitä munkkipuvussa tuolilla istuva opettaja vitsa kädessä
-hänelle kertoi. Opiskeltuaan näin kolmisen vuotta ja opittuaan etupäässä
-latinan kieltä hän lähti, jos halua ja tilaisuutta oli, jatkamaan
-opinnoitaan yliopistossa. Hän saattoi tulla <em class='gesperrt'>ylioppilaaksi</em> jo 13 tai 14
-vuoden ikäisenä, joskus nuorempanakin. Häntä sanottiin aluksi »beaaniksi»,
-joka merkitsee samaa kuin nykyajan »keltanokka». Vanhemmat
-ylioppilaat pitivät beaaneja ankarassa kurissa, kohdellen heitä monesti
-kovakouraisesti. Beaanit ja iäkkäämmätkin ylioppilaat käyttäytyivät
-usein vallattomasti, jopa ilkivaltaisesti&thinsp;—&thinsp;meidänkin vanhassa virsikirjassamme
-<span class='pageno' id='Page_346'>346</span>valitettiin, kuinka »beaanit nyt elävät ilkiäst´». Tappelut
-kaduilla ja kapakoissa eivät olleet harvinaisia.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta ylioppilaan varsinainen tehtävä oli tietenkin opiskelu.
-Hän meni aluksi »taiteiden» tiedekuntaan, koska hän siellä sai tieteellisen
-opin alkeet. Hän kuunteli valitsemansa maisterin luentoja ja teki
-muistiinpanoja. Kun ylioppilas oli hankkinut tarpeelliset tiedot, hän
-sai suorittaa tutkinnon asianomaisille tutkijoille. Puolustettuaan vielä
-asettamaansa väitöslausetta
-opettajansa
-huomautuksia
-vastaan hän oli
-<em class='gesperrt'>baccalaureus</em> eli
-<em class='gesperrt'>kandidaatti</em>.
-Erityisillä menoilla
-hänet voitiin sitten
-21 vuotta täytettyään
-vihkiä <em class='gesperrt'>maisteriksi</em>,
-jolloin
-hän sai mustan pyöreän
-maisterinhatun
-päähänsä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_213.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 213.</i> Tohtorinvihkiäiset.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Hän saattoi nyt
-ruveta joko opettamaan
-taiteiden tiedekunnassa tai jatkamaan opintojaan jumaluusopillisessa,
-lainopillisessa tai lääkeopillisessa tiedekunnassa. Jos hän
-halusi tulla <em class='gesperrt'>jumaluusopin tohtoriksi</em>, täytyi hänen jatkaa
-opintojaan 15 vuotta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Jumaluusoppi.</strong> Arvokkaimpana tieteenä pidettiin keskiajalla
-<i>jumaluusoppia</i>. Jumaluusoppi otti avukseen filosofian, ja koko
-tätä tutkimusalaa sanotaan usein <i>skolastiikaksi</i> eli kouluviisaudeksi.
-Se otti tehtäväkseen järjen avulla todistaa kirkon hyväksymät
-oppilauselmat oikeiksi. Keskiajan kuuluisimmat jumaluusoppineet
-olivat Canterburyn arkkipiispa <i>Anselm</i> (k. 1109), <i>Abélard</i>
-[abelā´r] (k. 1142) sekä <i>Aqvinon Tuomas</i> (k. 1274), joista Anselm
-ja Tuomas olivat italialaisia synnyltään, Abélard taas ranskalainen.</p>
-
-<p class='c011'>□ Tuomas puolusti pontevasti katolisen kirkon käsitystä <em class='gesperrt'>leivän</em>
-ja <em class='gesperrt'>viinin muuttumisesta</em> pyhässä ehtoollisessa Kristuksen
-ruumiiksi ja vereksi. Sen vuoksi oli varovaisinta, että pappi yksin
-<span class='pageno' id='Page_347'>347</span>nautti ehtoollisviiniä, koska
-siitä ehtoollisvieraille jaettaessa
-saattoi läikkyä jokin
-pisara maahan. Hän puolusti
-myös oppia <em class='gesperrt'>anekaupasta</em>;
-paavilla oli muka oikeus
-jakamalla aneita päästää
-ihmiset heidän synneistään.
-Hän esitti edelleen suurella
-varmuudella, että paavi oli
-koko maailman <em class='gesperrt'>erehtymätön</em>
-opettaja ja että
-hänellä oli oleva ehdoton
-herruus kirkossa. Suuresti
-aikalaiset ihailivat Tuomasta
-ja sanoivat häntä »enkelimäiseksi
-tohtoriksi». Vielä
-tänä päivänä katolinen kirkko
-pitää häntä uskon voittamattomana
-varustuksena.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_214.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 214.</i> Aqvinon Tuomas.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kuuluisaksi tuli Abélardin
-rakkaus <i>Héloïse</i>en [eloï´z].
-Tämä oli aluksi Abélardin
-oppilaana. Mutta heidän välilleen
-syntyi rakkaussuhde,
-joka päättyi onnettomasti, kun Abélard hengellisen säädyn miehenä ei
-voinut mennä julkiseen avioliittoon Héloïsen kanssa. Abélardin kehoituksesta
-Héloïse rupesi nunnaksi Pariisin lähellä olevaan luostariin, josta
-hän kirjoitti syvää rakkautta huokuvia kirjeitä Abélardille. Tämä vastasi
-niihin kylmästi sanoen katuvansa rakkauttaan ja kehoittaen Héloïsea
-tekemään samoin. Säilyneitä Abélardin kirjeitä pidetään kuitenkin hänen
-myöhemmin väärentäminään. Luultavasti alkuperäisissä oli sama ajatustapa
-kuin Héloïsenkin kirjeissä. Héloïse tuli sittemmin abbedissaksi
-Abélardin perustamaan luostariin, ja sen hautuumaahan heidät kuoltuaan
-haudattiin toistensa viereen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Muut tieteet.</strong> Skolastisen jumaluusopin rinnalla alettiin innokkaasti
-harjoittaa <i>lakitiedettä</i>. Justinianuksen tunnetun lakikokoelman
-pohjalla tutkittiin <em class='gesperrt'>roomalaista oikeutta</em>, joka vaikutti,
-kuten kohta saamme nähdä, valtiollisten olojen kehitykseen
-kuningasvaltaiseen suuntaan. <i>Matematiikan</i> ja <i>luonnontieteiden</i>
-tutkimus sai virikettä arabialaisilta. Ne olivat kumminkin edelleen
-<span class='pageno' id='Page_348'>348</span>alhaisella kannalla. <em class='gesperrt'>Tähtitiede</em> oli etupäässä tähdistä ennustamista
-ja <em class='gesperrt'>kemia</em> yritystä muuttaa epäjalot metallit jaloiksi. <em class='gesperrt'>Maan-tieteelliset</em>
-tiedot lisääntyivät, kun ristiretkillä ja kauppa-matkoilla
-opittiin paremmin tuntemaan vieraita maita ja kansoja.
-Kumminkin oli ihmisillä varsin hämärä käsitys etäisemmistä maista,
-esim. Intiasta, jossa kerrottiin
-tavattavan kaikenlaisia ihmeellisiä
-kasveja ja olentoja. <em class='gesperrt'>Lääketiede</em>
-oli niinikään alhaisella
-kannalla. Käsitys ihmisruumiista
-oli kovin puutteellinen. Niinpä
-luultiin aivojen kasvavan ja pienenevän
-kuun vaihdosten mukaisesti.
-Parhaita lääkeaineita oli
-sammakon ja rotan veri. Yleisenä
-parannuskeinona käytettiin suonen
-iskemistä. Kaikenlaiset loitsijat
-ja poppamiehet olivat ihmisten
-mielestä luotettavia tautien
-parantajia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_215.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 215.</i> Tähtitieteellinen luento 15. vuosisadalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Aqvinon Tuomas selittää maailmankaikkeuden
-tällaiseksi: Maa
-on maailmankaikkeuden keskus,
-Jerusalem maan keskuspaikka. Maan ympäri kiertävät liikkuvat
-taivaat: likinnä kiertotähtien, etäämpänä kiintotähtien ja kauimpana
-kristallitaivas. Niiden ulkopuolella on Jumalan liikkumaton taivas,
-autuaitten asuinpaikka.</p>
-
-<p class='c012'>Eräässä ristiretkien aikana kirjoitetussa kirjassa on mm. tällainen
-kappale: »Maan eteläosissa on ihmeellisiä esineitä, ja erittäinkin ovat
-kivet eriskummallisia. Siellä on kivi, joka kasvaa ja pienenee joka kuukausi
-aivan niin kuin kuu. Siellä on myös kivi, joka tekee omistajansa
-näkymättömäksi; niin ikään kivi, jonka omistajan sanotaan voivan oleskella,
-missä haluaa. Vielä on siellä kivi, joka polttaa käteen otettaessa;
-jos pistää sen suuhunsa, niin saa tietää, mitä tapahtuu naapurin kotona.
-Muuan kivi on sellainen, että se joutuessaan neidon tai jonkun muun
-viattoman naisen käteen, kiiluu keltaiselta; mutta jos epäsiveellinen
-mies tai nainen ottaa sen käteensä, niin se käy harmaaksi. Siellä on
-myös hikoava kivi, ja siitä ovat kaikki jalokivet saaneet alkunsa.»</p>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_349'>349</span>
-  <h4 class='c010'>RUNOUS.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Nibelungenlaulu.</strong> Aikaisemmin on mainittu keskiajan kuuluisista
-sankarirunoelmista Rolandin laulu ja Edda. Vuoden 1200 vaiheilla
-sepitettiin Etelä-Saksassa säilyneiden kansanrunojen pohjalla saksalaisten
-kansaneepos <em class='gesperrt'>Nibelungenlaulu</em>, jossa kerrotaan ihanan
-burgundilaisen prinsessan <i>Kriemhild</i>in ja alankomaalaisen kuninkaanpojan
-<i>Siegfried</i>in onnettomista kohtaloista.</p>
-
-<p class='c007'><i>Siegfried</i>, kuninkaanpoika Alankomaista, on kylpenyt voittamansa
-lohikäärmeen veressä, joka on tehnyt hänen ihonsa haavoittumattomaksi,
-yhtä kohtaa lukuunottamatta. Hän on myös taistellut Nibelungien
-kääpiökansaa vastaan saaden haltuunsa verrattoman Nibelungen-aarteen
-sekä näkymättömäksi tekevän viitan. Siegfried kuulee
-maineen <i>Kriemhild</i>in kauneudesta, päättää voittaa hänet morsiamekseen
-ja lähtee komeasti varustettuna Wormsiin, jossa Kriemhild asuu
-veljensä burgundilaiskuninkaan <i>Gunther</i>in luona.</p>
-
-<p class='c007'>Wormsiin tultuaan Siegfried antautuu Guntherin palvelukseen ja
-osoittaa uljuuttaan sodassa saksilaisia ja tanskalaisia vastaan. Sotaretkeltä
-palattua vietetään 12-päiväiset juhlat, ja nyt Siegfried ensi
-kerran näkee Kriemhildin. Neito astuu kuin aamurusko pilvestä;
-kuin kuu tähtien joukosta hän loistaa muitten neitojen seasta. Tervehtäen
-sankaria hän astuu tämän rinnalle. Ei kevään eikä kesän
-kukkeimmillaan ollessa Siegfried ole ennen tuntenut sellaista riemua.
-Mutta Gunther ei anna sisartaan Siegfriedille puolisoksi, vaan vaatii
-tältä yhä uusia palveluksia.</p>
-
-<p class='c007'>Vihdoin Siegfriedille tarjoutuu tilaisuus suorittaa uroteko, joka
-hankkii hänelle Guntherin suostumuksen.</p>
-
-<p class='c007'>Kaukana merentakaisessa Islannissa hallitsee <i>Brunhilde</i> kuningatar.
-Sen, joka mielii saavuttaa hänen rakkautensa, tulee voittaa
-hänet kiven- ja keihäänheitossa. Gunther haluaa saada hänet omakseen,
-mutta Brunhildellä on yliluonnolliset voimat, ja Gunther tietää
-joutuvansa tappiolle ottelussa hänen kanssaan. Hän turvautuu sen
-tähden Siegfriedin apuun. He lähtevät matkalle ja saapuvat Islantiin.
-Siegfried pukeutuu taikaviittaansa ja käy näkymättömänä Guntherin
-rinnalla kilpailuun Brunhilden kanssa. Kuningatar joutuu häviölle
-ja antaa kätensä ja maansa luulotellulle voittajalleen, Guntherille.
-Palataan Wormsiin, jossa vietetään kaksoishäät, sillä Siegfried saa
-ystävyytensä palkinnoksi Kriemhildin puolisokseen. Kuitenkin
-hänen täytyy lunnaiksi maksaa Nibelungenaarre, joka näin joutuu
-burgundilaiskuninkaan haltuun. Sen jälkeen Siegfried matkustaa
-puolisoineen Alankomaihin, jossa hän hallitsee onnellisena 10 vuotta.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_350'>350</span>Saapuvatpa sitten Siegfried ja Kriemhild kerran kevätjuhlaan
-Wormsiin. Siellä syntyy kuningatarten kesken kiista heidän miestensä
-etevyydestä. Suuttuneena Brunhilde lausuu, että Kriemhild on orjan
-vaimo. Silloin Kriemhild ilmaisee salaisuuden: Siegfried se aikoinaan
-kilpaottelussa voitti Brunhilden eikä Gunther.</p>
-
-<p class='c007'>Suuttunut Brunhilde päättää kostaa Siegfriedille, koska tämä
-ei ollut ottanut häntä puolisokseen, vaikka olikin voittanut hänet
-kilpailussa. Kostotyön hän jättää erään palvelijansa <i>Hagen</i>in suoritettavaksi.
-Tämä saa Kriemhildiltä viekkaasti urkituksi, mihin
-kohtaan Siegfriediä voi haavoittaa, ja eräällä metsästysretkellä hän
-lävistää takaapäin Siegfriedin, joka on kumartunut lähteestä juomaan.</p>
-
-<p class='c007'>Kriemhildin suru on kuvaamaton, kun hän aamulla kirkkoon
-lähtiessään löytää puolisonsa ruumiin ovensa edestä, jonne ilkeä Hagen
-on sen laahannut ja heittänyt virumaan.</p>
-
-<p class='c007'>Kriemhild puolestaan ei nyt ajattele muuta kuin kostoa. Voidakseen
-sen paremmin suorittaa hän suostuu menemään hunnilaiskuninkaan <i>Etzel</i>in
-puolisoksi. Jonkin ajan kuluttua hän taivuttaa miehensä kutsumaan
-burgundilaisruhtinaan muka vierailemaan hoviinsa. Pahaa aavistaen
-Gunther saapuu miehineen. Pian syntyy Kriemhildin ja Hagenin välillä
-sanakiista, joka muuttuu hirveäksi taisteluksi. Miehiä kaatuu
-molemmin puolin. Lopulta burgundeista on jäljellä vain Gunther
-ja Hagen. Hagen tuodaan sidottuna Kriemhildin eteen, ja kuningatar
-vaatii häneltä Nibelungenaarretta. Kun Hagen sanoo vannoneensa,
-ettei ilmaise sitä niin kauan kuin yksikin burgundilaiskuningas on
-elossa, niin Kriemhild hakkauttaa veljeltään pään poikki. Mutta
-nytpä vasta Hagen tahtookin salata aarteen: hän on ainoa, joka sen
-tietää. Kriemhild tempaa silloin miekan Hagenin vyöltä ja surmaa
-hänet omalla kädellään. Muuan vanha uros, Hagenin vastustaja, ei
-saata nähdä tällaisen kostamatta tapahtuvan: hän syöksyy kuningattaren
-kimppuun ja lyö hänetkin kuoliaaksi.</p>
-
-<p class='c007'>Näin sai ylpeys, kateus ja kostonhalu alkuaan jalot ihmiset tuhoamaan
-toisensa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Trubaduurirunous.</strong> Kauniissa, rikkaassa ja iloisessa
-Etelä-Ranskassa, jossa roomalainen sivistys säilyi läpi keskiajan
-myrskyjen ja henkisen pimeyden, virisi ristiretkien aikana eloon rikas
-<i>trubaduurirunous</i>. Sieltä se levisi Pohjois-Ranskaan ja naapurimaihin.
-<em class='gesperrt'>Trubaduurilla</em> tarkoitetaan runoilevaa ritaria. Usein
-sepittäjä itse esitti runonsa laulaen ja kielisoittimella säestäen, toisinaan
-taas erityiset laulajat »<em class='gesperrt'>jonglöörit</em>» (lat. joculā´tor = ilonpitäjä)
-kulkivat niitä esittämässä. Toisinaan trubaduuri innostu ylistämään
-<span class='pageno' id='Page_351'>351</span>taistelun huumaavaa telmettä, toisinaan hän taas leimuavan
-ivan ja pilkan terävillä aseilla hyökkäsi valtiollisten vastustajain
-kimppuun. Mutta yhtä usein trubaduuri lauloi rakastetun
-naisen ylistykseksi. Trubaduurirunous käsittää siis <em class='gesperrt'>sotalauluja</em>,
-valtiollisia <em class='gesperrt'>pilkkarunoja</em> ja <em class='gesperrt'>lemmenlauluja</em>.
-Ranskan kuuluisin trubaduuri oli <i>Bertrand de Born</i> [bertrã´
-dəbo´rn].</p>
-
-<p class='c011'>□ Bertrand de Born otti innokkaasti osaa suurvasallien alinomaisiin
-taisteluihin. Usein hän siirtyi puolelta toiselle ja näyttää taistelleen
-vain taistelun itsensä takia. Kuvaavaa on, että hän vanhoilla
-päivillään rupesi munkiksi. Hänen taisteluintoaan kuvailee mainiosti
-tähän suomennettu runo.</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Kun etujoukko pakoon lyö</div>
-      <div class='line'>kaikk’ eestään&thinsp;—&thinsp;se on riemunain&thinsp;—</div>
-      <div class='line'>ja jälkeen vankka teräsvyö</div>
-      <div class='line'>pääjoukkoin siirtyy marssivain.</div>
-      <div class='line in2'>Ja ilo yhtä soma</div>
-      <div class='line'>on nähdä tuho linnojen</div>
-      <div class='line'>murtuissa lujain muurien,</div>
-      <div class='line in2'>kun armeija on oma</div>
-      <div class='line'>keskellä kentän avoimen</div>
-      <div class='line'>suojassa hautain, paalujen.</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Ei vuodetta niin viehtävää,</div>
-      <div class='line'>ei herkkua niin mieluista</div>
-      <div class='line'>kuin käsky: <i>kimppuun iskekää!</i></div>
-      <div class='line'>ja ratsut väijyspaikasta</div>
-      <div class='line in2'>miest’ ilman karkajavat.</div>
-      <div class='line'>Soi huudot: <i>Apuun! Tännepäin!</i></div>
-      <div class='line'>Kaikk’&thinsp;—&thinsp;ruhtinas tai renki&thinsp;—&thinsp;näin</div>
-      <div class='line in2'>yl’ hautain kannustavat,</div>
-      <div class='line'>ja monen peitsi ryntääjäin</div>
-      <div class='line'>lyö kenttään, rinnan lävistäin.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Hyvin tavallisia olivat tähän aikaan munkeista ja papeista laaditut
-pilkkalaulut. Ne osoittavat, kuinka kirkon arvo oli ihmisten
-silmissä laskemassa. Niinpä muuan trubaduuri laulaa näin:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Mit’ ylemparvoinen,</div>
-      <div class='line'>sen kerkeemp’ syntinen;</div>
-      <div class='line'><span class='pageno' id='Page_352'>352</span>mìt’ todentietävämpi</div>
-      <div class='line'>sen valheensietävämpi;</div>
-      <div class='line'>mit’ oudomp’ tiedon valossa,</div>
-      <div class='line'>sit’ alttiimp’ himon palossa;</div>
-      <div class='line'>mit’ ontomp’ alla rinta,</div>
-      <div class='line'>sen hurskahampi pinta.</div>
-      <div class='line'>Ei herjaa julkeempaa</div>
-      <div class='line'>viel’ vastaan Jumalaa</div>
-      <div class='line'>muut koskaan lingonneet</div>
-      <div class='line'>kuin paavin joukkueet.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Walther von der Vogelweide.</strong> Saksalaisista
-laulurunoilijoista kohosi suurimpaan arvoon eteläsaksalainen
-<i>Walther von der
-Vogelweide</i> vuoden 1200
-vaiheilla. Hän rakasti
-lämpimästi saksalaista isänmaataan ja oli keisarivallan
-ehdoton kannattaja. Runoissaan hän ylistää omaa
-maataan maailman ihanimmaksi maaksi, taistelee paaveja vastaan ja
-laulaa luonnon ja naisten kunniaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_216.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 216.</i> Walther von der Vogelweide.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ »Elbestä Reiniin, Reinistä Unkariin vallitsevat
-jaloimmat tavat, mitä tunnen. Ken tahtoo nähdä
-kuntoa ja puhdasta mieltä,
-hän tulkoon meidän maahamme!
-Siellä ovat miehet kelpo miehiä, naiset ihania kuin enkelit.»&thinsp;—&thinsp;Eräässä
-runossa hän valittaa paavin
-rahanahneutta. Hän antaa
-paavin itsensä sanoa: »Saksalaiset saavat hellittää rahansa, koko
-heidän omaisuutensa kuuluu minulle, saksalainen hopea kuuluu minun
-italialaiseen arkkuuni. Kuulkaa, papit: syökää kananpaistia ja juokaa
-viiniä ja antakaa mokomain saksalaisten paastota!»&thinsp;—&thinsp;Kauan Walther
-sai vaeltaa pääsemättä oman katon alle asumaan. Kun sitten Fredrik
-<span class='pageno' id='Page_353'>353</span>II lahjoitti hänelle pienen läänityksen, niin hän puhkesi riemuissaan
-laulamaan: »Minulla on lääni, hurraa, minulla on lääni; jalo, antelias
-kuningas on pitänyt murheen minusta!»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Graalin tarina.</strong> Monet tämän ajan runoilijat käsittelivät runoissaan
-vanhaa tarinaa Graalista. <em class='gesperrt'>Graal</em> oli keskiajan uskon mukaan
-se malja, josta Jeesus opetuslapsineen nautti viimeisen ehtoollisensa
-ja johon Joosef Arimathialainen kokosi ristiinnaulitun Vapahtajan
-veren. Tällä maljalla luultiin olevan erinomainen voima, jonka
-kuitenkin vain puhdassydämiset havaitsivat. Sitä luultiin säilytettävän
-kaukaisessa maassa, jossa hengelliset ritarit, Graalin kuningas
-etupäässä, sitä vartioivat. Siitä sepitti mm. saksalainen runoilija
-<i>Wolfram von Eschenbach</i> <em class='gesperrt'>Parzival</em>-nimisen runoelman vuoden
-1200 vaiheilla.</p>
-
-<p class='c011'>□ <i>Parzival</i> kuuluu, itse siitä tietämättään, Graal-kuninkaan sukuun.
-Hän kadottaa aikaisin isänsä, ja äiti tahtoo kasvattaa pojan kaukana
-maailmasta. Kerran nuorukainen saa kuulla vierailta ritareilta <i>Artus</i>
-kuninkaasta ja hänen hovistaan. Hänessä herää paikalla halu lähteä
-sinne, ja hän sanoo jäähyväiset surevalle äidilleen. Mutta äiti pukee
-hänet narrin kaapuun, jotta maailma pilkkaisi häntä ja hän haluaisi
-takaisin kotiin. Tästä huolimatta Parzival suoriutuu hyvin matkallaan
-ja saapuu Artus kuninkaan hoviin. Viisas <i>Gurnemanz</i> opettaa hänelle
-ritarillista käytöstä, johon ennen kaikkea kuuluu, ettei saa kysellä
-liian paljon.</p>
-
-<p class='c012'>Mentyään naimisiin kuningatar <i>Kondwiramur</i>in kanssa Parzival
-lähtee ritariretkelle. Hän tulee ihanaan linnaan, jossa vallitsee suuri
-suru. Mutta Parzival on vaiti, ei kysy mitään eikä ota osaa onnettomain
-suruun. Hän ei tiedä, että hän on Graalin linnassa ja että hänen
-tarvitsisi vain sanoa oikea sana saavuttaakseen korkeimman kuninkaallisen
-arvon. Kun hän ei kestä koetta, ajetaan hänet pois linnasta,
-ja kun hänet sittemmin aiotaan lyödä Artus kuninkaan ritariksi, ilmaantuu
-Graalin airut julistaen hänet siihen arvottomaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt Parzival luopuu palvelemasta Jumalaansa, omaan sankarivoimaansa
-luottaen hän päättää anastaa toivomansa Graalin kuninkaan
-arvon. Hän ei tahdo nähdä vaimoaankaan, ennen kuin on päämääräänsä
-päässyt. Mutta turhaan. Vasta kun hän on uudelleen käynyt
-koulua, tällä kertaa hurskaan erakon luona, ja oppinut nöyryyttä ja
-katumusta, hänen onnistuu päästä Graal-linnan salaisuuden perille.
-Kovien koettelemusten ja nöyrän itsetuntemuksen kautta kulkee tie
-korkeimpaan. Graalin airut kutsuu hänet kuninkaan arvoon. Kondwiramur
-<span class='pageno' id='Page_354'>354</span>tulee hänen luokseen kaksoispoikineen, joista <i>Lohengrin</i> on
-nouseva isänsä seuraajaksi korkeassa Graalin kuninkaan arvossa.</p>
-
-<h4 class='c010'>KUVAAMATAITEET.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rakennustaide.</strong> Kuvaamataiteista edistyi ennen muita <i>rakennustaide</i>.
-Rakennettiin varsinkin komeita, taiteellisesti arvokkaita
-kirkkoja. Aluksi oli vallalla <i>romaaninen</i> rakennustyyli. Se
-kehittyi vuoden 1000 vaiheilla vanhasta basilikamuodosta saavuttaen
-korkeimman kukoistuksensa 12:nnella vuosisadalla. Tunnusmerkillisenä
-muotona oli <i>pyörökaari</i>, jota käytettiin oviaukoissa eli
-portaaleissa sekä ikkunoissa ja holvikatossa. Kirkon pääosan muodosti
-kuten basilikassakin <em class='gesperrt'>keskilaiva</em>, jonka molemmin puolin
-olivat pilarien erottamat matalammat <em class='gesperrt'>sivulaivat</em>. Etusivu
-oli länteen ja sen kohdalta kohosi yksi tahi kaksi <em class='gesperrt'>tornia</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Pohjois-Ranskassa kehkeysi 12:nnen vuosisadan keskivaiheilla
-uusi rakentamistapa, <i>goottilainen</i> tyyli, leviten sieltä seuraavina
-aikoina Euroopan muihinkin maihin. Kaaret muodostuivat nyt
-suipoiksi, jonka tähden kirkkoa sanotaankin <i>suippokaariseksi</i>.
-Kapeat tornit näyttävät tavoittelevan taivasta. Koristelu on goottilaisessa
-kirkossa harvinaisen rikas ja yksityiskohtia myöten huolekkaasti
-suoritettu. Kuvapatsaat, joita runsaasti käytettiin, ovat
-korkean solakoita. Goottilaiset <em class='gesperrt'>katedraalit</em> ovat rakennustaiteen
-todellisia mestariteoksia.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kuuluisimpia goottilaiskirkkoja ovat <i>Pariisin Nôtre-Dame</i> [nōtr-da´m]
-eli Neitsyt Maarian kirkko sekä <i>Kölnin tuomiokirkko</i>. Edellisen
-päätyseinä upeine portaaleineen, jonka yläpuolella on kokonainen
-sarja Ranskan kuninkaitten kuvapatsaita sekä ihmeen kaunis pyöreä
-ruusu-ikkuna, tekee erinomaisen sopusuhtaisen ja taiteellisen vaikutuksen.
-Kölnin tuomiokirkko, jota rakennettiin yhteen menoon 250
-vuotta ja joka vasta meidän päivinämme lopullisesti valmistettiin,
-on keskiajan suurenmoisimpia rakennuksia. Se on 135 m pitkä ja sen
-tornit (160 m) ovat enemmän kuin kaksi kertaa niin korkeat kuin
-Helsingin Suurkirkko. Tällaiset rakennukset vaativat suunnattomia
-summia ja taitavia rakentajia. Mutta kirkko oli tähän aikaan
-rikas, ammattitaito oli korkealla, ja kaupunkien porvaristo oli sekä
-itsetietoista että uskonintoista. Paitsi kirkot rakennettiin myös <em class='gesperrt'>raatihuoneet</em>
-(katso kuvaa 183!) ja <em class='gesperrt'>ammattikuntain talot</em> goottilaiseen
-tyyliin.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_355'>355</span>
-<img src='images/kuva_217.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 217.</i> Mainzin katedraali. Romaanista tyyliä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_218.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 218.</i> Kölnin tuomiokirkko Goottilaista tyyliä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_219.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 219.</i> Fredrik Barbarossan keisarilinna Reinin varrella.<br />Romaanista tyyliä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_220.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 220.</i> Rheimsin katedraali. Goottilaista tyyliä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_356'>356</span>● <strong>Kuvanveisto ja maalaus.</strong> Rakennustaiteen yhteydessä kehittyi
-<i>kuvanveisto</i>kin, varsinkin goottilaisen tyylin valtaan päästyä, pysyen
-kuitenkin kokonaan rakennustaiteen palveluksessa. Jokainen
-vähänkin huomattavampi kirkko koristettiin runsaasti <em class='gesperrt'>kuvapatsailla</em>
-ja <em class='gesperrt'>korkokuvilla</em>. (Katso kuvaa 237!) Ne eivät esittäneet
-yksinomaan raamatullisia henkilöitä ja tapahtumia, vaan kaikilla ihmisluokilla
-ja ammateilla on niissä
-edustajansa. Nôtre-Damen kirkkoa
-koristavat eläinkuvat ovat
-harvinaisen luontevia.</p>
-
-<p class='c007'><i>Maalaustaidekin</i> oli edelleen,
-kuten aikaisemminkin keskiajalla,
-kirkollisen rakennustaiteen palveluksessa.
-Goottilaisella ajalla tuli
-<em class='gesperrt'>lasimaalaus</em> kirkkojen ikkunoissa
-tärkeäksi; <em class='gesperrt'>alttaritauluja</em>
-niin ikään maalattiin. Maalaustaiteen
-kuuluisin tuote oli alanko-maalaisten
-<i>van Eyck</i> [fane´ik]
-veljesten vuoden 1400 vaiheilla
-maalaama <em class='gesperrt'>Gentin alttari</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_221.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 221.</i> Westminster Abbey sisältä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Vielä keskiajan puolivälissä
-oli piirustustaito varsin alkeellisella
-kannalla. Maalaustaidetta
-harjoittavat munkit yrittivät vain
-piirtää kauniisti kaareutuvia viivoja eivätkä pitäneet näköisyyden aikaansaamista
-niinkään tärkeänä.</p>
-
-<p class='c007'>Kun tällaisen taiteilijan piti maalata ihminen, hän saattoi tehdä
-pään yhtä suureksi kuin koko ruumiin tai hän venytti käsivarret nilkkoihin
-saakka. Sormet voivat olla puolen metrin pituiset; joskus niitä
-oli kuusi tai neljä. Perspektiivistä taiteilija ei ymmärtänyt mitään;
-hän ei siis käsittänyt, että esine näyttää sitä pienemmältä, kuta
-kauempana se on. Päinvastoin hän saattoi kuvata kauempana olevat
-esineet suuremmiksi kuin lähempänä olevat, jos hän jostain syystä
-piti edellisiä tärkeämpinä. Kun keskiajan taiteilija esim. tahtoi kuvata
-kuningasta hovinsa ympäröimänä, ei se riittänyt, että hän varusti
-kuninkaan kruunulla ja valtikalla, vaan hän teki hänet kahta
-kertaa suuremmaksi kuin muut henkilöt. Halpasäätyiset ihmiset taas
-<span class='pageno' id='Page_357'>357</span>kuvattiin aivan kääpiöiksi
-(katso esim. kuvaa 229!).
-Tavallista oli myös, että
-ratsastaja oli kahta kertaa
-suurempi kuin hevonen,
-jonka selässä hän istui
-(katso kuvia 146 ja 164!).
-Härät, jotka vetivät auraa,
-saattoivat olla ajajaan verrattuina
-kooltaan kuin lammaspari. Kun kuvattiin laivamatkaa, piirrettiin
-ihmiset niin suuriksi, että neljän tai viiden henkilön päät, jotka kurottautuivat
-yli laidan, olivat yhteensä saman kokoiset kuin koko laiva
-(katso kuvaa 176!); yksi ainoa mies on saman suuruinen kuin kokonainen
-linnantorni (katso kuvaa 234!).</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_222.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 222.</i> Kyntävä talonpoika.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_223.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 223.</i> Gentin alttari. (Vertaa kuvaan 177!)</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Goottilaisen taidesuunnan päästessä valtaan maalaustaidekin
-melkoisesti kehittyi. Gentin alttaritaulu esimerkiksi on jo huomattava
-taideluoma. Alla olevassa kuvassa näkyy alttarikaapin sisäpuoli. Se
-käsittää kaikkiaan 12 eri kuvaa, ylärivissä 7 ja alarivissä 5. Ylärivissä
-näkyy keskellä Jumala ylhäisessä korkeudessaan. Hänen toisella
-puolellaan on neitsyt Maaria, toisella apostoli Johannes. Maarian
-vieressä on joukko laulavia enkeleitä ja Johanneksen toisella puolen
-<span class='pageno' id='Page_358'>358</span>pyhä Cecilia soittamassa urkuja enkelikuoron säestämänä. Äärimmäisinä
-ovat Aatamia ja Eevaa esittävät kuvat. Alarivissä näkyy keskellä
-Kristuksen uhrikuolema; Vapahtaja on kuvattuna karitsaksi.
-Tämän kuvan toisella puolen on kaksi ryhmää ristiretkeläisiä ja toisella
-kaksi ryhmää erakoita.</p>
-
-<h3 class='c013'>VI. Katolisen kirkon rappeutumisen aika.</h3>
-<h4 class='c010'>KUNINKAAN VALLAN KASVAMINEN RANSKASSA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ranskan läänit.</strong> Kun karolinkien hallitsijasuku sammui Ranskassa
-v. 987, nousi valtaistuimelle <i>Capetinkien</i> suku (987–1328),
-joka sai nimensä suvun ensimmäisestä kuninkaasta <i>Huugo Capet</i>´sta
-[kape´]. Kuninkaan valta oli Ranskassakin vähäinen. Maa oli
-jakautuneena moniin isompiin ja pienempiin lääneihin, joiden haltijat
-vähän välittivät kuninkaasta. Hänen valtansa rajoittui aluksi
-melkein yksinomaan Pariisin ympärillä olevaan Francian eli <i>Isle de
-France</i>n [īldəfrā´s] kreivikuntaan, jonka capetingit omistivat. Kun
-Huugo Capet kysyi eräältä Etelä-Ranskan vasallilta: »Kuka sinut on
-tehnyt kreiviksi?», tämä vastasi kysymällä: »Kuka sinut on tehnyt
-kuninkaaksi?» Ranskan mahtavimmat lääninherrat olivat <i>Normandian</i>,
-<i>Aquitanian</i> ja <i>Burgundin</i> herttuat sekä <i>Flanderin</i>, <i>Champagnen</i>
-[šāpa´nj] ja <i>Toulousen</i> [tulū´z] kreivit.</p>
-
-<p class='c007'>Ranskan suurvasallien valta kasvoi senkin johdosta, että Normandian
-herttua kohosi Englannin kuninkaaksi, josta kohta tarkemmin
-kerrotaan. Ranskalaissukuisilla Englannin kuninkailla oli
-yhteen aikaan kaksi kolmannesta Ranskan kuningaskuntaa lääninä,
-joten vasalli oli tuntuvasti lääninherraansa mahtavampi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Läänejä palautetaan.</strong> Vähä vähältä kuninkaitten valta kuitenkin
-kasvoi. Capetinkikuninkaat ottivat välittömästi hallintoonsa ne
-läänit, joista vasallisuku sammui; niitä ei läänitetty uudelleen, kuten
-Saksassa. Mutta tilaisuuden tarjoutuessa kuninkaat turvautuivat
-väkivaltaankin vasallien kukistamiseksi. Niin teki <i>Filip II August</i>
-(1180–1223). Hän oli päättänyt kukistaa Englannin kuninkaiden
-<span class='pageno' id='Page_359'>359</span>vallan Ranskassa. Kauan hän
-kumminkin turhaan taisteli
-heitä vastaan. Mutta Juhana
-Maattoman ollessa Englannin
-kuninkaana Filip II August
-pääsi tarkoitustensa perille.
-Kun Juhana surmautti vanhemman
-veljensä pojan, jolla
-oli parempi oikeus kruunuun
-kuin hänellä, hänet tuomittiin
-menettäneeksi maansa. Jonkin
-ajan kuluttua Juhana yritti
-asevoimin saada takaisin menetetyt
-läänit, ja häntä auttoivat
-useat Pohjois-Ranskan
-vasallit. Mutta Filip II August
-voitti heidät <i>Bouvines</i>´in
-[buvi´n] taistelussa. Täten
-Englannin kuninkaat olivat menettäneet melkein kaikki ranskalaiset
-maansa, ja Pohjois-Ranskan vasallien mahtavuus oli murrettu. Pian
-sen jälkeen Filip II August pakotti Etelä-Ranskankin vasallit
-kuuliaisuuteen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_ranskan.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Ranskan huomattavimmat läänit.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kuten aikaisemmin mainittiin, pääsi Etelä-Ranskassa näihin
-aikoihin lahkolaisuus vallalle. <i>Albi</i>n (albi´) kaupungin mukaan lahkolaisia
-sanottiin <i>albigenseiksi</i>. Näitä »kettuja vastaan, jotka hävittävät
-Herran viinimäkeä», paavi Innocentius lähetti joukoittain munkkeja,
-jotka innokkaasti saarnasivat harha-oppia eli kerettiläisyyttä
-vastaan. Mutta kun tämä ei auttanut, paavi turvautui mahtikeinoihinsa.
-Hän julisti Toulousen kreivin, joka oli ottanut kerettiläiset
-suojelukseensa, pannaan ja saarnautti ristiretkeä albigensien
-kukistamiseksi. Moni Pohjois-Ranskan vasalli lähtikin mielellään
-ryöstöretkelle rikkaaseen etelään, ja Ranskan kuningas käytti tilaisuutta
-hyväkseen laajentaakseen välittömiä alueitaan.</p>
-
-<p class='c012'>Niin alkoivat albigensisodat, joissa kristityt taistelivat kristityitä
-vastaan. Ristijoukon etunenässä näkyi paavin lähettiläitä eli legaatteja
-sekä munkkeja ristiinnaulitun kuvat kädessä. Hävitys oli kauhea.
-Eräässä kaupungissa murhattiin 20 000 asukasta; 7 000 oli paennut
-erääseen kirkkoon, niistä useimmat katolilaisia. Heitä kehoitettiin luovuttamaan
-<span class='pageno' id='Page_360'>360</span>albigensit ristijoukolle, jolloin muut armahdettaisiin.
-Mutta he kieltäytyivät sitä tekemästä. »Hakatkaa heidät kaikki kuoliaiksi!»,
-huusi silloin paavin lähettiläs, »Herra kyllä tuntee omansa».
-Ne vangitut albigensit, jotka eivät luopuneet uskostaan, poltettiin
-roviolla, usein monta sataa yhdessä. Hirmutöiden kauhistuttamana
-etelän väestö, katolilaiset samoin kuin albigensit, teki raivokasta vastarintaa.
-Vihdoin albigensien vastustusvoima murtui. Toulousen kreivi
-menetti maansa, joka joutui Ranskan kuninkaalle. Pohjoisranskalaiset
-paronit asettuivat ryöstetyille tiluksille. Etelä-Ranskan vapaa sivistys
-oli saanut ankaran iskun, trubaduurien iloinen laulu oli vaiennut.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Pariisin parlamentti.</strong> Filip II August menetteli usein viekkaasti
-ja väkivaltaisesti toimiessaan kuninkaanvallan kohottamiseksi maassaan.
-Hänen pojanpoikansa <i>Ludvig IX Pyhä</i> (1226–1270) pyrki
-rauhallisin ja rehellisin keinoin samoihin päämääriin.</p>
-
-<p class='c007'>Vanhastaan oli Ranskassa suurvasallien tuomioistuin, jossa olivat
-tuomareina keskenään samanarvoiset
-ylimykset eli <em class='gesperrt'>päärit</em>
-(lat. pārēs = »samanarvoiset»).
-Sitä sanottiin <i>päärien oikeudeksi</i>
-ja siinä ratkaistiin
-ainoastaan kruununvasalleja
-koskevia oikeuskysymyksiä.
-Ludvig Pyhän hallitessa tämän
-tuomioistuimen jäseniksi
-alettiin ottaa porvarissäätyisiä
-lainoppineita, joita sanottiin
-<i>legisteiksi</i> (lat. lex, lēgis
-= laki, lain). Siten alkuperäisestä
-vasallien tuomioistuimesta
-muodostui <i>Pariisin
-parlamentti</i>, joka nyt oli ylin
-kuninkaallinen oikeusistuin;
-siinä ratkaistiin muitakin kuin
-kruununvasalleja koskevia
-asioita.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_224.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 224.</i> Ludvig IX Pyhä valtaistuimella.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Legistit olivat tutkineet vanhaa <em class='gesperrt'>roomalaista oikeutta</em>
-eli roomalaista lakia. Sen mukaan hallitsijalla oli valtiossa rajaton
-<span class='pageno' id='Page_361'>361</span>valta. Kun tämän periaatteen mukaisesti korkein tuomiovalta oli
-kuninkaalla, niin kaikkien feodaaliherrain tuli alistaa läänissään
-lausumansa tuomiot kuninkaallisen tuomioistuimen lopullisesti ratkaistaviksi.
-Siten kuninkaan valta tuntuvasti kasvoi niissäkin lääneissä,
-jotka vielä olivat lääninherrain hallussa.</p>
-
-<p class='c011'>□ Ludvig Pyhä käytti kasvanutta valtaansa oikeudenmukaisesti.
-Erittäin hän koetti suojella köyhäin ja heikkojen oikeutta. Hänen
-elämäkertansa kirjoittaja kertoo, että hän kesän aikana usein istui
-linnan puistossa suuren tammen juurella oikeutta jakamassa. Sinne,
-niin hän arveli, köyhätkin paremmin uskaltavat tulla häntä puhuttelemaan.
-Pojalleen hän kirjoitti: »Jos rikas ja köyhä saapuvat tuomioistuimeesi,
-niin asetu mieluummin köyhän kuin rikkaan puolelle,
-kunnes olet päässyt totuuden perille! Jos joudut riitaan toisen kanssa,
-niin sinun on ennen kaikkea tehtävä niin kuin oikein on eikä kysyttävä,
-mikä olisi itsellesi edullista.»&thinsp;—&thinsp;Kun sanoma Ludvigin kuolemasta
-oli saapunut, kirjoitti muuan runoilija: »Oikeus ja vanhurskaus
-ovat kuolleet, kun se hyvä kuningas, se pyhä Jumalan mies kuoli.
-Kenen puoleen köyhä kansa voipi nyt valituksineen kääntyä, kun
-hyvä kuningas, joka sitä suuresti rakasti, on kuollut?»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Valtiopäivät.</strong> Filip II August ja Ludvig IX Pyhä olivat kukistaneet
-lääninherrain mahtavuuden; heidän jälkeläisensä <i>Filip IV
-Kaunis</i> (1285–1314) taisteli voitokkaasti paavia ja katolista kirkkoa
-vastaan. Puolta vuosisataa aikaisemmin paavi oli perin juurin kukistanut
-Hohenstaufien vastarinnan; nyt Ranskan kuningas pakotti
-tuon mahtavan kirkon päämiehen alistumaan tahtoonsa.</p>
-
-<p class='c007'>Vanhastaan oli katolisella kirkolla kaksi tärkeätä etuoikeutta
-Ensiksikin oli kirkko omaisuuksineen <em class='gesperrt'>vapaa veroista</em>. Toiseksi
-kirkolla oli <em class='gesperrt'>oma tuomiovalta</em>: »hengellisen tuomiovallan»
-alaisia eivät olleet ainoastaan papit, joita maallinen tuomioistuin
-ei ensinkään saanut tuomita, vaan myöskin kirkon tiluksilla
-asuvat alustalaiset; haastettiinpa kaikki maallikot sellaisissa asioissa,
-jotka koskivat siveellisyyttä tai kirkollista järjestystä, hengellisen
-tuomioistuimen eteen.</p>
-
-<p class='c007'>Ludvig Pyhä oli rajoittanut kirkon tuomiovaltaa. Filip IV
-Kaunis rupesi verottamaan kirkon omaisuutta. Mutta silloin hän
-joutui ankaraan riitaan paavi <i>Bonifatius VIII</i>:n kanssa, jolloin
-paavi joutui täydellisesti tappiolle.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_362'>362</span>□ Bonifatius oli kopea ja vallanhimoinen ja vaati samaa arvoa ja
-valtaa kuin Innocentius aikoinaan. »Minä olen Cæsar, minä olen imperator!»
-hän kirjoitti Saksan keisarille. Kun Ranskan kuningas
-rupesi verottamaan kirkkoa, Bonifatius julkaisi paavillisen kirjeen
-eli bullan, jossa hän pannan uhalla kielsi hengellisiä paavin luvatta maksamasta
-veroa ja uhkasi samalla kirouksella jokaista, »ken ikinä hän
-lieneekin», joka kirkolle veroa määrää. Kotvaksi saatiin sovinto aikaan
-paavin ja kuninkaan kesken. Mutta pian riita syttyi uudelleen. Bonifatius
-julkaisi uuden bullan, jossa mm. sanottiin: »Niinkuin kirkko
-on yksi ainoa ruumis, niin sillä on myös yksi ainoa pää. On olemassa
-kaksi miekkaa, hengellinen ja maallinen. Toista käyttää kirkko, toista
-tosin kuninkaat, mutta ainoastaan kirkon hyväksi: maallisen miekan
-tulee olla hengelliselle alamainen. Hengellisellä vallalla on oikeus
-tuomita maallista, mutta Jumala yksin tuomitsee hengellisen vallan
-tekoja. Jokainen, joka vastustaa hengellistä valtaa, hän vastustaa
-Jumalaa.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_225.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 225.</i> Bonifatius VIII.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Bonifatius oli juuri aikeissa
-julistaa Filipin pannaan,
-kun hän joutui syntymäkaupungissaan,
-josta pannajulistus
-piti annettaman,
-pahoinpitelyn alaiseksi. Filip
-oli lähettänyt Roomaan lähettiläänsä,
-erään lainoppineen,
-ja tämä liittoutui paavin
-vastustajiin. Varhain
-eräänä aamuna he tunkeutuivat
-paavin asuntoon huutaen:
-»Kuolema paaville! Eläköön
-Ranskan kuningas!» Surmattuaan
-joukon paavin palvelijoita
-ja kannattajia he
-hyökkäsivät paljastetut miekat
-kädessä itse paavia vastaan.
-Mutta valtaistuimellaan
-istui Bonifatius juhlapuvussaan,
-pitäen Pietarin avaimia
-toisessa kädessään, kultaista
-ristiä toisessa, Vaikka hän
-jo oli 86 vuoden ikäinen, oli
-hänellä ylpeä ja kunnioitusta
-herättävä ryhti, ja hänet nähdessään sotamiehet vetäytyivät arasti taaksepäin.
-Mutta joukon johtaja astui paavia kohti, puhkesi solvauksiin
-<span class='pageno' id='Page_363'>363</span>tempasi hänet istuimelta ja löi häntä sotahansikkaalla kasvoihin. Paavi
-vangittiin. Pian kaupungin asukkaat kumminkin vapauttivat hänet, mutta
-muutaman päivän kuluttua Bonifatius kärsimästään loukkauksesta kuoli.</p>
-
-<p class='c009'>● Kun Bonifatiuksen seuraaja paavinistuimella Filipin vaatimuksesta
-muutti asumaan Ranskaan paavin omistamaan <i>Avignon</i>in
-[avinjō´] kaupunkiin, paavit tulivat kokonaan riippuvaisiksi Ranskan
-kuninkaista. Tätä paavien nöyryytyksen aikaa (1309–1377)
-on sanottu paavien <i>Baabelin vankeudeksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Taistelussaan kirkkoa vastaan Filip IV Kaunis vetosi kaupunkien
-porvariston kannatukseen. Asemansa lujittamiseksi kuningas
-kutsui v. 1302 aateliston, papiston ja porvariston edustajia valtiopäiville
-Pariisiin. Siten Ranskan <i>säätyvaltiopäivät</i> saivat alkunsa.</p>
-
-<h4 class='c010'>ENGLANNIN KEHITYS PERUSTUSLAILLISEKSI VALTIOKSI.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Vilhelm Valloittaja.</strong> Tanskalaisvallan päätyttyä Englannissa
-nousi kotimainen mies kuninkaan istuimelle. Mutta pian maahan
-jälleen hyökkäsi vieras valloittaja. Normandian herttua <i>Vilhelm</i>
-väitti, että Englannin kruunu oli luvattu hänelle. Kun sitä ei annettu
-hänelle suosiolla, hän päätti anastaa sen asevoimin. Saatuaan paavin
-kannatuksen aikeelleen hän kokosi Ranskasta suuren sotajoukon ja
-purjehti Kanaalin ylitse Englantiin. Hänen rautapukuiset ritarinsa
-voittivat huonommin aseistetut vastustajansa <i>Hastings</i>in [he´istiŋz]
-kentällä v. 1066 ja valtasivat maan.</p>
-
-<p class='c011'>□ Taistelu alkoi aamun valjetessa. Muuan normannilainen ritari <i>Taillefer</i>,
-[te´iləfə̄] ratsasti ranskalaisten edellä laulaen kaikuvalla äänellä tunnettua
-laulua Kaarle Suuresta ja Roland´ista. Toisten yhtyessä lauluun
-saavuttiin anglosaksien leirille. Pian oli käymässä raivokas taistelu.
-Vilhelmin joukot taistelivat ratsain, pukeutuneina rautaan kiireestä kantapäähän.
-Mutta anglosaksilaiset jalkamiehet seisoivat järkkymättöminä,
-kilpi kilvessä, ja torjuivat hyökkäyksen kerta toisensa perästä.
-Silloin Vilhelm käytti viekkautta. Hän levitti miestensä keskuuteen
-huhun, että hän oli kaatunut. Monet kääntyivät jo pakoon, ja anglosaksit
-avasivat rivinsä ajaakseen heitä takaa. Mutta nyt herttua
-sieppasi kypärän päästänsä ja huusi: »Minä elän ja olen Jumalan
-avulla voittava!» Silloin normannit uudistivat hyökkäyksensä, tunkeutuivat
-<span class='pageno' id='Page_364'>364</span>anglosaksien auenneiden
-rivien läpi ja saavuttivat voiton.
-Ja Vilhelm sai nimen
-<i>Valloittaja</i>.</p>
-
-<p class='c009'>● Vilhelmin mukana tuli
-maahan joukko normannilaisia
-ylimyksiä. Heidän haltuunsa
-joutui suurin osa anglosaksien
-maata, ja läänityslaitos pantiin
-täälläkin toimeen. Kuninkaan
-valta pysyi kumminkin lujempana
-kuin mannermaan valtioissa,
-sillä Vilhelm vaati kaikki
-alavasallitkin tekemään uskollisuuden
-valan kuninkaalle.
-Kuitenkin normannit muodostivat
-tästä lähtien Englannin
-mahtavan ylimysluokan,
-joka erosi anglosaksilaisesta
-kansasta sekä tapojensa että
-kielensäkin puolesta, ja kesti kauan, ennen kuin nämä kaksi kansallisuutta
-sulautuivat toisiinsa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_226.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 226.</i> Normannilaisritari.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Henrik II ja Tuomas Becket.</strong> Normannilaisen suvun jälkeen
-sai Englannin kruunun <i>Henrik II</i> (1154–1189), joka niinikään
-oli ranskalainen ylimys ja kuului <i>Plantagenet</i>in [pläntä´džinet]
-sukuun (1154–1485). Hänellä oli lääninä enemmän kuin kaksi
-kolmannesta Ranskan kuningaskuntaa, ja Englannissa hän kohotti
-kuninkuuden suureen voimaan.</p>
-
-<p class='c007'>Henrik antoi feodaaliherroille erityistä maksua vastaan vapautuksen
-sotapalveluksesta. Maksua sanottiin <em class='gesperrt'>kilpiveroksi</em>.
-Verosta saaduilla varoilla hän palkkasi sotureita, jotka olivat taidoltaan
-parempia ja samalla luotettavampia kuin aatelissotilaat.</p>
-
-<p class='c007'>Henrik tahtoi myös määrätä kirkon asioista. Hän nimitti
-piispoja ja julkaisi kirkkoa koskevia lakeja, joissa mm. säädettiin,
-että pappien rikosasioissa tuli vastata maallisissa tuomioistuimissa.
-<span class='pageno' id='Page_365'>365</span>Mutta silloin hän joutui taisteluun kirkon kanssa, jota Englannissa
-tähän aikaan ylimpänä edusti arkkipiispa <i>Tuomas Becket</i> [be´kit].
-Tässä taistelussa Henrik joutui tappiolle.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_227.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 227.</i> Henrik II puolisoineen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Becket oli aiemmin ollut kuninkaan palveluksessa, ja he olivat
-olleet hyviä ystäviä. Kuninkaan vaatimuksesta Becket oli arkkipiispaksikin
-nimitetty. Mutta tultuaan tähän korkeaan kirkolliseen
-virkaan Becket ryhtyi pontevasti puolustamaan kirkon etuja. Kun
-Henrik rupesi määräämään kirkon asioista, hän huomautti paavien
-tapaan: »Niinkuin kulta on halpaa lyijyä kalliimpaa, niin on hengellinen
-valta maallista valtaa arvokkaampi». Hän lähti Ranskaan,
-ja vasta monen vuoden kuluttua saatiin sovinto aikaan hänen ja Henrikin
-välillä. Arkkipiispa palasi nyt Englantiin, mutta asettui jyrkästi
-entiselle kannalleen. Suuttuneena kuningas lausui uhkauksia ja moitteita.
-»Minkälaisia raukkamaisia miehiä minulla onkaan, kun ei yksikään
-kykene hankkimaan kostoa tuolle uppiniskaiselle papille!», hän
-eräänä päivänä sanoi. Sen johdosta neljä hänen ritariaan surmasi
-Becketin itse kirkon alttarilla. Tämä luettiin kuninkaan syyksi. Henrikin
-oli pakko ruoskittaa itseänsä arkkipiispan haudalla sekä
-peruuttaa kirkkoa vastaan tähdätyt säännökset.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Suuri vapauskirja.</strong> Henrik II:n kuoltua hallitsi Englantia peräkkäin
-hänen kaksi poikaansa, joista nuorempi oli ennen mainittu
-<i>Juhana Maaton</i>, väkivaltainen ja kykenemätön ruhtinas. Jo ennen
-on kerrottu, kuinka hän menetti suurimman osan ranskalaisia alueitaan.
-<span class='pageno' id='Page_366'>366</span>Juhana joutui riitaan myöskin paavin kanssa. Hän nimitti
-mieleisensä miehen arkkipiispaksi, mutta paavi ei tätä hyväksynyt,
-vaan asetti virkaan toisen henkilön. Kun Juhana ei päästänyt uutta
-arkkipiispaa Englantiin ja uhkasi heitättää mereen koko maansa
-papiston, niin paavi julisti Juhanan pannaan ja koko maan
-interdiktiin. Silloin Juhana nöyrtyi: hän antoi
-maansa paaville, saaden sen lääninä takaisin.
-Englannin kuningas oli siis paavin vasalli.</p>
-
-<p class='c007'>Mutta Juhana sai vastaansa maansa ylimyksetkin,
-joita hän oli kohdellut mielivaltaisesti.
-Yhtyivätpä toisilleen vihamieliset
-kansanainekset, normannilainen ja anglosaksilainen,
-yksimielisesti vaatimaan kuninkaan
-vallan rajoittamista selvillä lainsäännöksillä.
-Kuninkaan oli pakko taipua: v. 1215 hän alle-kirjoitti
-<i>Magna chartan</i> [karta] eli <i>suuren vapauskirjan</i>,
-joka laski pohjan Englannin kansan
-vapaalle itsehallinnolle.</p>
-
-<p class='c007'>Tästä lähtien <i>laki</i> oli Englannissa
-määräämässä kuninkaankin toimivallasta.
-Hän ei saanut ottaa veroa ylimysten suostumuksetta,
-eikä hän saanut vangita vapaata
-englantilaista mielivaltaisesti. Laki, joka
-näin määrää kuninkaanvallan rajat, on <i>perustuslaki</i>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_228.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 228.</i> Henrik III.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Magna chartassa sanotaan mm.: »Mitään
-kilpiveroa tai läänivelvollisuutta älköön määrättäkö
-meidän kuningaskunnassamme ilman
-valtakuntamme yhteistä neuvonpidettä!»&thinsp;—&thinsp;»Raha-apuja
-ja kilpiveroa määrättäessä tahdomme me kuulla valtakuntamme
-yhteisen neuvonpiteen ja sitä varten kutsua koolle arkkipiispat,
-piispat, apotit, kreivit ja vapaaherrat lähettämällä kullekin
-kirjeen, ja sitä paitsi tahdomme virkamiestemme välityksellä kutsua
-kaikki muut vasallit koolle määräpäiväksi.»&thinsp;—&thinsp;»Ilman laillista, maan
-lakien mukaan langetettua tuomiota ei ketään vapaata miestä saa vangita,
-ei julistaa lainsuojattomaksi, ei karkottaa maasta eikä muutoin
-vahingoittaa: häneltä ei myöskään saa riistää omaisuutta.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_367'>367</span>
-<img src='images/kuva_229.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 229.</i> Lordien huoneen istunto Edvard I:n aikana.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Englannin parlamentti.</strong> Magna chartan mukaan verojen myöntäminen
-kuului hengellisille ja maallisille ylimyksille. Puolta vuosisataa
-myöhemmin alemmatkin kansanluokat tulivat tästä oikeudesta
-osallisiksi. Juhanan pojan <i>Henrik III</i>:n hallitessa syntyi näet
-jälleen riitoja hänen ja ylimysten välillä, kuningas kun määräsi mielin
-määrin veroja. Lopulta puhkesi kapina. Kuningas vangittiin,
-ja vastarinnan johtaja kutsui v. 1265 kokoon valtiopäivät eli <i>parlamentin</i>,
-jonne ylimysten lisäksi saapui myös aatelisten ja aatelittomien
-<em class='gesperrt'>maanomistajain</em> ja <em class='gesperrt'>kaupunkien porvariston edustajia.</em>
-Täten muodostui ylimysten kokous kansaneduskunnaksi.</p>
-
-<p class='c007'>On huomattava, että Ranskassa parlamentti oli ylituomioistuin,
-Englannissa kansaneduskunta.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_368'>368</span>Henrik III:n poika <i>Edvard I</i> piti voimassa Magna chartan
-säännökset. Hän kävi sotia <i>Wales</i>ia ja Skotlantia vastaan liittäen
-ensiksi mainitun maan Englannin kuningaskuntaan. Näihin
-sotiin hän tarvitsi varoja, mutta ne oli pyydettävä parlamentilta.
-Parlamentti kokoontui sangen usein ja sen toiminta alkoi vakaantua.
-Parlamentti jakaantui kahteen osastoon: <i>ylähuoneeseen</i> ja <i>alahuoneeseen</i>.
-Ylähuoneen muodostivat hengelliset ja maalliset ylimykset,
-joita sanottiin <i>lordeiksi</i> [lōd]. Alempi aatelisto sekä aatelittomat
-maaseudun ja kaupunkien valitut edustajat taas muodostivat
-alahuoneen.</p>
-
-<p class='c007'>Alempana mainitun satavuotisen sodan aikana anglosaksit ja normannit
-sulautuivat toisiinsa yhdeksi eheäksi Englannin kansaksi.
-Samoin muodostui englannin kieli siten, että anglosaksien kieleen
-siirtyi paljon ranskalaisia sanoja.</p>
-
-<h4 class='c010'>SATAVUOTINEN SOTA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sodan aihe.</strong> 14:nnen vuosisadan
-keskivaiheilla Englanti ja
-Ranska joutuivat keskenään sotaan,
-joka, välillä keskeytyen, kesti
-toista sataa vuotta (1339–1453).
-Siinä taisteltiin Ranskan kruunusta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_230.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 230.</i> Edvard III.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kun capetinkisuvun vanhin
-miespuolinen haara sammui 1328,
-syntyi epätietoisuutta siitä, oliko
-kruunu menevä Filip IV Kauniin
-veljenpojalle, <i>Valois</i>´n [valua´]
-kreiville <i>Filipille</i>, vaiko hänen
-tyttärenpojalleen, Englannin kuninkaalle
-<i>Edvard III</i>:lle. Suurvasallit
-ratkaisivat asian Filipin
-eduksi. Näin nousi Ranskan
-valtaistuimelle <i>Valois</i>´n suku (1328–1589),
-joka siis oli capetinkisuvun sivuhaara.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_369'>369</span>
-<img src='images/kuva_231.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 231.</i> Jousi- ja keihäsmies.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Crécyn taistelu (1346).</strong>
-Edvard III päätti asevoimin
-anastaa Ranskan kruunun.
-Hän sai aikeelleen
-vilkasta kannatusta Englannissa,
-ja Alankomaiden
-porvarit, jotka saivat kutomoihinsa
-villat Englannista,
-menivät hänen puolelleen.
-Englannin väkiluku oli tosin
-Ranskan väkilukua pienempi,
-mutta Edvardin
-sotajoukko oli taistelukuntoisempi
-kuin Ranskan.
-Aatelisen ratsuväen lisäksi
-hänellä oli hyvin harjoitettua
-jalkaväkeä, josta toisilla
-oli aseina keihäät, toisilla
-hyvätekoiset jouset. Ja
-kaiken lisäksi hänellä oli
-<em class='gesperrt'>tykkejä</em>, joita nyt ensi kerran mainitaan taistelussa käytetyn.
-Tärkeintä oli kuitenkin se, että englantilaiset taistelivat säännöllisin
-joukoin, jotka suorittivat taisteluliikkeet komennuksen mukaan. Tämän
-taistelutavan he olivat oppineet sotiessaan Walesin ja Skotlannin kelttiläisiä
-vastaan. Ranskan sotajoukossa taistelivat aateliset ratsumiehet,
-jotka tosin olivat sotaanharjaantuneita, mutta joilta puuttui tarpeellinen
-järjestys ja kuri; kukin suoritti kamppailun oman harkintansa mukaan.
-Jousimiehiäkin oli, mutta ne eivät kyenneet kilpailemaan englantilaisten
-kanssa nopeudessa ja tarkkuudessa. Niinpä ranskalaiset
-kärsivät, vaikka heidän joukkonsa oli paljoa lukuisampi, täydellisen
-tappion <i>Crécy</i>n [kresi´] taistelussa Pohjois-Ranskassa v. 1346.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_232.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 232.</i> Heittokone.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kuningas Filip tahtoi antaa sotamiestensä levätä ennen taistelun
-alkamista, koska he olivat marssineet aamusta asti sateessa. Mutta
-voitonvarmoina ranskalaiset ruhtinaat ja ritarit tahtoivat heti taistella.
-Kuningas suostui ja antoi genovalaisille jousimiehille, jotka olivat
-hänen palveluksessaan, käskyn hyökätä. Turhaan genovalaiset huusivat,
-<span class='pageno' id='Page_370'>370</span>että heidän jousenjänteensä olivat
-sateesta höltyneet&thinsp;—&thinsp;heidän täytyi rynnätä.
-Mutta pian he kääntyivät toivottomina
-pakoon, kun englantilaiset jousimiehet, jotka
-olivat pitäneet jousensa koteloissa, alkoivat
-ampua. »Nuo heittiöt», urhoolliset
-Ranskan ritarit huusivat omista jousimiehistään,
-»miksi he sulkevat meiltä tien?»
-»Hakatkaa ne maahan!» kuningas komensi.
-Ja sillä aikaa kuin ranskalaiset
-ritarit kävivät turvattomien jousimiesten
-kimppuun, englantilaiset lakkaamatta
-ampuivat joukkoon.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_233.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 233.</i> Musta prinssi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Vihdoin ranskalainen ritarijoukko ratsasti
-rynnäkölle. Englantilaiset odottivat
-hyökkäystä tyynesti ja äänettöminä. Edvard
-oli asettanut joukkonsa mäen rinteelle
-kolmeen linjaan. Ritarit olivat astuneet
-maahan ratsujensa selästä ja taistelivat
-yhdessä jalkamiesten kanssa. Rintaman
-edustalle oli sijoitettu jousimiehet. Jouset
-olivat teräksestä ja niin raskaat, että ne oli
-viritettävä erityisellä vääntimellä. Ampujan
-vieressä oli sen takia hänen kumppanillaan leveä kilpi molempien
-suojana. Hyvällä jousella saattoi ampua puhki vahvan ritarivarustuksen.
-Toista linjaa johti kuninkaan 15-vuotias poika <i>Edvard</i>,
-jota tumman varustuksensa takia sanottiin mustaksi prinssiksi. Kolmannen
-linjan ja koko taistelun ylin johto oli kuninkaalla.</p>
-
-<p class='c012'>Ranskan aatelin kiivaasta hyökkäyksestä englantilaisten jousimiesten
-rivit särkyivät. Musta prinssi joutui ahdinkoon ja pyysi isältään
-apua. »Onko poikani pudonnut hevosen selästä?» kuningas kysyi,
-»ja onko hän haavoittunut tai kuollut?» »Ei», sanantuoja vastasi,
-»viholliset ovat ylivoimallaan voittamaisillaan hänet.» Kuningas,
-joka paikaltaan näki, että prinssi hyvin saattoi suoriutua, vastasi:
-»Sitten hän ei saakaan apua. Olkoon päivän kunnia hänen, niin hän
-voipi ansaita ritarikannuksensa!» Tämä vastaus kiihotti prinssiä.
-Niin kuin muuri hänen lujat rivinsä vastustivat Ranskan ritariston
-hyökkäyksiä. Ja kun englantilaisten kolmaskin linja marssi rinnettä
-alas, oli heidän voittonsa täydellinen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kansa kapinassa.</strong> Crécyn taistelun jälkeen oli useita rauhan
-vuosia. Euroopassa raivosi silloin hirveä rutto, »<em class='gesperrt'>musta surma</em>»,
-johon kuoli tuhansittain ihmisiä. Mutta kun ruton aika oli päättynyt,
-<span class='pageno' id='Page_371'>371</span>sota alkoi uudelleen. Ranskalaiset olivat nytkin häviöllä, vietiinpä
-heidän kuninkaansa vankina Englantiin.</p>
-
-<p class='c007'>Silloin puhkesi Ranskassa kapina. Hallitusta johti kruunun-prinssi,
-jota sanottiin <i>daufin</i>iksi [dof̃ä´], koska hänellä oli Dauphinén
-[dofine´] maakunta lääninä. Porvaristo tahtoi supistaa kuninkaan
-valtaa, ja talonpojat, jotka sodan johdosta olivat paljon kärsineet,
-liittyivät joukoiksi ja kulkivat ryöstämässä ja polttamassa aatelin
-linnoja. Mutta kapina kukistettiin, ja olot jäivät entiselleen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Jeanne d´Arc.</strong> Sota leimahti usean kerran ilmiliekkiin. Voitolla
-olivat milloin englantilaiset, milloin ranskalaiset. Näin kului ainaisissa
-levottomuuksissa 80 vuotta. Lopulta Ranskaa kohtasi suuri onnettomuus:
-kuningas tuli heikkomieliseksi, ja mahtavat suurvasallit jakautuivat
-kahteen keskenänsä vihamieliseen puolueeseen. Samaan aikaan
-englantilaiset uudistivat hyökkäyksensä. Kun <i>Kaarle VII</i>, heikkomielisen
-isänsä kuoltua, v. 1422 nousi valtaistuimelle, oli hänellä
-hallussaan ainoastaan Loire [luā´r]-joen eteläpuolella oleva osa
-maata. Mutta englantilaiset tahtoivat valloittaa koko Ranskan ja
-rupesivat piirittämään <i>Orleans</i>´in [orleã´] kaupunkia. Ranska näytti
-olevan hukassa, mutta silloin 17-vuotias talonpoikaistyttö <i>Jeanne
-d´Arc</i> [žanda´rk] tuli maansa pelastajaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kotiseudullaan Champagnessa Jeanne d´Arc oli kuullut kertomuksia
-vain sodista ja pyhimyksistä. Eräänä päivänä hän oli näkevinään
-suuren valon, ja ihana olento, jolla oli siivet, virkkoi hänelle:
-»Vapauta kuningas ja anna hänelle takaisin hänen maansa ja valtakuntansa!»
-Mutta tyttö vastasi: »Minä olen vain heikko tyttö enkä
-osaa johtaa aseellisia miehiä». Ääni vastasi taas: »Pyhimykset auttavat
-sinua». Vuosikausia hän kuuli näitä ääniä kertomatta niistä
-kenellekään. Vihdoin hän ilmoitti asiasta isälleen. Isä sanoi mieluummin
-hukuttavansa tyttärensä kuin päästävänsä hänet raakojen sotamiesten
-joukkoon. Sitten Jeanne kertoi asiasta eräälle upseerille.
-Tämäkin nuhteli häntä. Mutta tyttö oli itsepäinen. Hän lausui:
-»Lähden kuninkaan luo, vaikkapa jalkani kuluisivat polvia myöten.»</p>
-
-<p class='c012'>Ja Jeanne lähti kuninkaan luo. Hän leikkasi lyhyeksi pitkän
-tukkansa, pukeutui miehen pukuun ja saapui onnellisesti siihen kaupunkiin,
-jossa kuningas oleskeli. Tuntematta ennakolta kuningasta
-Jeanne meni suoraan hänen luokseen, vaikka kuningas tavalliseen hovi-miehen
-pukuun pukeutuneena oli suuressa seurassa. »Jos annat minulle
-sotaväkeä, niin minä vapautan Orleans´in ja vien sinut kruunattavaksi
-<span class='pageno' id='Page_372'>372</span>Reimsiin», tyttö rohkeasti virkkoi kuninkaalle, »sillä Jumalan tahto
-on, että englantilaiset on karkotettava kotimaahansa ja että Ranska
-on oleva vapaa». Aluksi moni epäili, olisiko suostuttava tuon merkillisen
-talonpoikaistytön pyyntöön, mutta hänen älykkäät vastauksensa
-ja varma esiintymisensä herättivät luottamusta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_234.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 234.</i> Jeanne d´Arc erään linnan edustalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● Ranskalaiset pitivät Jeanne d´Arcia Jumalan lähettämänä pelastajana.
-Yleinen innostus syntyi. Tehtiin voimakkaita hyökkäyksiä
-englantilaisia vastaan. Vihollisten voima murtui. Orleans oli pelastettu,
-ja Jeanne d´Arc sai <i>Orleans´in neitsyen</i> nimen. Sen jälkeen
-Kaarle VII vietiin Reimsiin kruunattavaksi.</p>
-
-<p class='c007'>Jeanne d´Arc oli herättänyt ranskalaisissa yleisen isänmaallisen
-innostuksen ja lujittanut heidän itseluottamustaan. Heillä oli tämän
-jälkeen parempi menestys taistelussa. Ja kun sota päättyi (1453),
-ei Englannilla ollut Ranskan alueista jäljellä muuta kuin Calais´n
-kaupunki.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kun Jeanne d´Arc oli lupauksensa täyttänyt, hän tahtoi mennä
-kotiinsa. Mutta hänet houkuteltiin vielä jäämään sotajoukkoon. Silloin
-onni petti hänet. Hän joutui englantilaisten vangiksi. He syyttivät
-<span class='pageno' id='Page_373'>373</span>häntä noituudesta ja tuomitsivat hänet noitana elävältä poltettavaksi.
-Tuomio pantiin täytäntöön Rouen´in [ruã´] torilla v. 1431.
-Kun liekit jo ympäröivät häntä, vakuutti hän viattomuuttaan: »Äänet
-puhuivat minulle Jumalan luota, ne äänet eivät ole minua pettäneet.»
-Ja kun hänen päänsä kuoleman hetkellä vaipui rinnalle, niin hän
-huudahti: »Jeesus!» Mutta polttorovion ääressä seisoi tuhansia ihmisiä
-silmät kyynelissä.</p>
-
-<h4 class='c010'>SODAN JÄLKEINEN AIKA RANSKASSA JA ENGLANNISSA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuninkaan valta kasvaa Ranskassa.</strong> Pitkällinen sota Englantia
-vastaan teki välttämättömäksi pitää sotajoukkoja alinomaa
-aseissa. Näin sai alkunsa <em class='gesperrt'>vakinainen sotajoukko</em>, joka oli
-kokonaan kuninkaan komennettavana.
-Siten kuningas tuli sodankäynnissä
-riippumattomaksi aatelisherroista. Samaan
-aikaan tulivat eräät <em class='gesperrt'>verot</em>,
-joita aluksi oli myönnetty sotatarkoituksiin,
-<em class='gesperrt'>pysyväisiksi</em>. Siten
-valtiopäiväin merkitys kuninkaan rinnalla
-väheni.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_235.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 235.</i> Ludvig XI.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kaarle VII:n jälkeisen <i>Ludvig
-XI</i>:n hallitessa kuninkaan valta yhä kohosi,
-kun viimeinen mahtava suurvasalli,
-Burgundin herttua <i>Kaarle
-Rohkea</i>, kukistui. Kaarle omisti paitsi
-Burgundia useita muita alueita, niiden
-joukossa Alankomaat. Hänen tarkoituksensa oli muodostaa Ranskan
-ja Saksan välille itsenäinen kuningaskunta. Huolimatta Ludvig
-XI:n salaisesta vastarinnasta Kaarlella oli kauan menestystä aikeissaanXII:n salaisesta vastarinnasta Kaarlella oli kauan menestystä aikeissaan.
-Mutta kun hän yritti valloittaa Sveitsiä, kohtasi hän sitkeätä
-vastarintaa tuon vapaan kansan taholta, ja <i>Nancy</i>n [nãsi´]
-taistelussa hän kaatui (1477). Ludvig otti hänen maistaan
-<em class='gesperrt'>Burgundin herttuakunnan</em>, mutta Burgundin kreivikunnan
-eli <em class='gesperrt'>Franche-Comtén</em> [frãškõte´] ja <em class='gesperrt'>Alankomaat</em> sai Saksan
-keisari Maksimilian, joka oli naimisissa Kaarle Rohkean tyttären kanssa.</p>
-
-<p class='c007'>Näin <i>kuninkaan valta</i> oli Ranskassa vahvistumistaan vahvistunut.
-<span class='pageno' id='Page_374'>374</span>Lääniaateli oli masennettu, katolinen kirkko oli heikko,
-porvaristo kannatti kuningasta. Hänen käytettävänään oli pysyvä
-sotajoukko ja vakinainen vero.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sisällissota Englannissa.</strong> Pian sen jälkeen kun 100-vuotinen
-sota oli päättynyt Englannin tappioksi, syttyi Englannissa sisällissota
-kahden kuninkaallisen sukuhaaran välillä, jotka taistelivat
-kuninkaan kruunusta. Molemmin puolin käytettiin satavuotisesta sodasta
-vapautuneita levottomia ammattisotilasjoukkoja. Sotaa sanotaan
-<i>ruusujen sodaksi</i> (1455–1485), toisella sukuhaaralla, Lancasterin
-[lä´ŋkästə] suvulla, kun oli lipussaan punainen ruusu, toisella,
-Yorkin [jōk] suvulla, taas valkoinen ruusu. Kansa jakaantui kahtia sukujen
-mukaan. Sota oli ylen verinen, ja puolueet taistelivat vaihtelevalla
-onnella. Monta kammottavaa murhaa tehtiin itse kuningasperheessä.
-Viimein (1485) <i>Henrik VII
-Tudor</i> [tjū´də], joka polveutui kummastakin
-taistelevasta suvusta, kohosi Englannin
-valtaistuimelle. <i>Tudorin suku</i> hallitsi sitten
-Englantia enemmän kuin sata vuotta
-(1485–1603).</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_236.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 236.</i> Henrik VII.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Englannissakin oli <i>kuninkaan valta</i>
-vahva keskiajan lopussa. Ruusujen sodassa
-oli kaatunut paljon ylhäisaatelia. Se
-vaikutti heikontavasti parlamentin ylähuoneeseen,
-joka tähän aikaan oli varsinaisena
-kuninkaan vallan vastapainona.
-Porvaristo oli kyllä taloudellisesti vaurastunut,
-mutta sen valtiollinen merkitys oli
-vielä suhteellisen vähäinen. Vasta uudella ajalla parlamentin alahuone
-kohosi Englannissa suureen merkitykseen.</p>
-
-<h4 class='c010'>SAKSAN VALTAKUNTA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Nyrkkivallan aika.</strong> Hohenstaufien kukistumista seurasi Saksassa
-täydellinen sekasorron eli <i>nyrkkivallan aika</i> (1254–1273).
-Maassa oli kyllä kuninkaita, mutta heitä ei kukaan totellut. Mahtavat
-lääninherrat olivat pikku kuninkaita kukin alueellaan, ja alavasallitkin
-<span class='pageno' id='Page_375'>375</span>menettelivät, miten parhaaksi näkivät. Linnoistansa monet aatelisherrat
-harjoittivat suoranaista rosvousta ryöstellen rauhallisten kauppiaiden
-ja talonpoikain omaisuutta. Eikä kukaan heitä siitä rangaissut,
-sillä laki ja
-järjestys olivat maasta
-kadonneet.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rudolf Habsburgilainen.</strong>
-Vihdoin kokoontui
-Saksan seitsemän
-etevintä hengellistä
-ja maallista ruhtinasta,
-joita sanottiin
-<em class='gesperrt'>vaaliruhtinaiksi</em>,
-valitsemaan maalle
-sellaista kuningasta, joka
-palauttaisi järjestyksen
-valtakuntaan. Valituksi
-tuli Habsburgin
-kreivi <i>Rudolf</i> (1273–1291).
-Siten nousi valtaistuimelle
-kuuluisa
-<i>Habsburgin suku</i>. Se
-sai nimensä Sveitsissä
-sijaitsevasta Habsburgin
-linnasta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_237.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 237.</i> Rudolf, Habsburgin kreivi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Rudolfilla oli valtaistuimelle
-noustessaan vähäiset tilukset, mutta hän laajensi ne pian
-varsin huomattaviksi. Kun Böömin kuningas ylpeästi kieltäytyi
-vannomasta läänivalaa vasta valitulle kuninkaalle, Rudolf aloitti
-sodan häntä vastaan ja anasti hänen maistaan <i>Itävallan</i>, <i>Steiermarkin</i>,
-<i>Kärntin</i> ja <i>Krainin</i>. Ne jäivät sitten perinnöksi Habsburgin
-suvulle ja niitä sanottiin <em class='gesperrt'>Itävallan perintömaiksi</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Pontevasti Rudolf toimi myöskin järjestyksen ja sisällisen
-rauhan palauttamiseksi valtakuntaan. Hän ahdisteli lakkaamatta
-rosvoritareja, rankaisi heitä ankarasti ja hävitti heidän linnojansa.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_376'>376</span>□ Thüringenissä Rudolfin sanotaan yhtenä vuotena hävittäneen
-seitsemättäkymmentä rosvolinnaa. Sen jälkeen hän puhdisti Reinin
-seudut. Siellä hän eräästä linnasta pelasti joukon kauppiaita, jotka
-rosvoritarit olivat ryöstäneet puti puhtaiksi ja joita he pitivät vangittuina
-kiskoakseen lunnaita heidän kotiseudultaan. Rudolf vangitutti ritarit
-ja tuomitsi heidät kaikki hirtettäviksi. Muuan kuninkaan seurueessa
-oleva aatelismies huomautti, että moinen rangaistus häpäisisi koko
-aatelissäätyä. Mutta Rudolf vastasi: »Aateli ei siitä kärsi häpeätä,
-sillä nämä eivät ole mitään ritareita, vaan varkaita, rosvoja ja murhamiehiä.
-He ovat käyneet rauhallisten kansalaisten kimppuun, rikkoneet
-maan rauhan ja pilkanneet tuomioistuimia. Oikea aateli pitää
-uskollisuutta kunniassa, harrastaa hyviä tapoja, ei tee kenellekään
-vääryyttä ja suojelee heikkoja.» Kun linna oli hävitetty maan tasalle,
-pystytettiin sen raunioille hirsipuut, joihin vangit ripustettiin. Vuoren
-laelle asetettiin marmoritaulu, johon piirrettiin
-hirtettyjen nimet ynnä seuraavat sanat:
-»Niin rankaisee Habsburgin Rudolf rauhanrikkojia,
-rosvoja ja murhamiehiä sukuun tai
-säätyyn katsomatta».</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_238.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 238.</i> Maksimilian I.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maksimilian.</strong> Rudolfin jälkeen oli Saksan
-keisarinistuimella erisukuisia ruhtinaita,
-kunnes v. 1437 kruunu joutui pysyväisesti
-Habsburgin suvulle. Keskiajan päättyessä oli
-valtaistuimella <i>Maksimilian I</i>, joka oli, kuten
-edellä on mainittu, naimisissa Kaarle Rohkean
-tyttären kanssa ja liitti valtakuntaansa
-<i>Alankomaat</i> ja <i>Franche-Comtén</i>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sveitsiläisten vapaustaistelu.</strong> Rudolfin seuraajain aikana Itävallan
-habsburgilaiset herttuat koettivat alistaa valtaansa Sveitsin vuorimaiden
-vapaita talonpoikia. Herttua <i>Leopold</i> päätti pakottaa talonpojat
-alamaisuuteen ja lähti loistavan ritarijoukon johdossa Sveitsiin.
-Mutta valppaat, vapautta rakastavat talonpojat olivat häntä vas
-tassa <i>Morgarien</i>in vuorisolassa Schwyzin kantonin rajalla. Siinä syntyi
-taistelu (1315), jossa Leopoldin ritarijoukko täydellisesti tuhottiin.
-Sveitsiläisillä oli kuten englantilaisillakin järjestyneet jalkaväkijoukot,
-jotka toimivat suunnitelmallisesti, jota vastoin Leopoldilla oli kurittomia
-ritarijoukkoja.</p>
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_377'>377</span>
-<img src='images/map_europa.jpg' alt='EUROPA v. 1460 vaiheilla.' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_378'>378</span>□ Sveitsiläisten vapaustaistelujen ajoilta kerrotaan mm. tarina urhoollisesta
-jousimiehestä <i>Wilhelm Tell</i>istä.</p>
-
-<p class='c012'>Altdorfissa, Urin kantonissa, pidettiin markkinoita. Nöyryyttääkseen
-seudun asukkaita <i>Gessler</i> vouti pystytti kaupungin torille
-pitkän riu´un, jonka päähän hän panetti Itävallan herttuan hatun. Jokaisen
-ohikulkijan tuli tervehtiä hattua yhtä kohteliaasti kuin itse Itävallan
-herttuaa. Monet olivat jo kulkeneet ohitse, uskaltamatta olla
-tervehtimättä, kun Wilhelm Tell, taluttaen pientä poikaansa kädestä,
-saapui torille ja astui hatun ohi tervehtimättä. Silloin sotamiehet,
-jotka lähimmässä kadunkulmassa vartioitsivat ohikulkijoita, vangitsivat
-hänet ja veivät hänet Gesslerin eteen.</p>
-
-<p class='c012'>Gessler tuomitsi Teliin ampumaan omenan poikansa pään päältä.
-Tell, vaikka olikin tarkka jousimies, kalpeni ja pyysi päästä kokeesta.
-Mutta siihen ei suostuttu. Poikanen asetettiin, omena pään päällä,
-selin erästä puuta vastaan torin toiseen laitaan, kun Tell toisessa laidassa
-nosti joustaan. Nuoli suhahti ilmassa, ja palasina omena putosi
-maahan. Kansa riemuitsi, ja iloisena Tell syleili poikaansa, jolle ei ollut
-mitään vahinkoa tapahtunut. Samassa Gessler huomasi Tellin vyötäisillä
-toisen nuolen ja kysyi, kenelle se oli aiottu. Hetken epäröityään
-Tell vastasi synkästi: »Sinulle se oli aiottu, jos olisin tappanut
-lapseni. Ja se nuoli olisi varmasti osunut maaliin.» Suuttuneena Gessler
-panetti Tellin kahleisiin ja lähti viemään häntä Vierwaldstätter
-järven halki linnaansa.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta järvellä nousi ankara myrsky. Vene oli hukkumaisillaan,
-ja kaikki huusivat, että Tell, joka oli taitava purjehtija, yksin voi sen
-pelastaa. Silloin Gessler irroitutti Tellin kahleista ja asetti hänet
-peräsimeen. Tell ohjasi veneen lähelle rantaa, tarttui sitten äkkiä
-jouseensa ja hyppäsi kallion kielekkeelle, kadoten pian hämmästyneiden
-vihollisten näkyvistä.</p>
-
-<p class='c012'>Gessler pääsi miehineen kumminkin onnellisesti maihin. Kun
-hän seuraavana päivänä ratsasti tietä pitkin linnaansa, sattui ahtaalla
-rotkotiellä nuoli hänen rintaansa, ja hän putosi hevosen selästä taaksepäin
-sotamiestensä syliin. Kuollessaan hän kädellään viittasi nuoleen
-ja virkkoi: »Se on Tellin nuoli, minä tunnen sen.» Samassa sotamiehet
-näkivät tuon rohkean jousimiehen nousevan väijytyspaikastaan
-ja katoavan puiden taakse. Vielä tänä päivänä on sillä
-kallion kielekkeellä, jolle Tell hyppäsi Gesslerin veneestä, nimenä »Teliin
-paasi».</p>
-
-<p class='c012'>Leopoldin sanotaan uhanneen »kurittaa kapinoitsijat ja hevosillaan
-maahan tallata nuo röyhkeät talonpojat». Hänellä oli 2000–3000
-miehen suuruinen ritarijoukko, kun talonpoikia oli 3000–4000. Viimeksi
-mainitut leiriytyivät ahtaan Morgartenin solan taakse: toisella puolen
-oli pieni sisäjärvi, toisella metsäinen vuori. He olivat varustautuneet
-<span class='pageno' id='Page_379'>379</span>tapparakeihäillä, sotakirveillä ja seipäillä. 50 miestä oli miehittänyt
-erään kallion kielekkeen, johon oli vaikea päästä. Sen reunalle he
-vierittivät joukon isoja kiviä ja puunrunkoja. Tuskin itävaltalaiset
-ratsumiehet olivat ratsastaneet ahtaaseen solaan, kun nuo viisikymmentä
-ylhäältäpäin vierittivät kiviä ja puunrunkoja heidän
-päällensä. Monta ritaria kuoli tai haavoittui, hevoset säikähtyivät.
-Syntyi yleinen sekasorto ja hämminki. Nyt solan suulla olevat sveitsiläiset
-tekivät hyökkäyksen, ja rautapukuiset ritarit kärsivät musertavan
-tappion. Toiset tungettiin järveen, jonne he hukkuivat, toiset
-putosivat satulasta voimatta raskaine varustuksineen liikkua paikaltaan,
-toiset kaatoi talonpoikain tapparakeihäs tai kirves. Leopold
-hädin tuskin pelastui pakenemalla. Näin Sveitsin vapaus pelastui;
-Morgartenin voittoa ei ole suotta sanottu »sveitsiläisten Marathoniksi».</p>
-
-<p class='c009'>● Morgartenin voiton jälkeen kolme maakuntaa eli kantonia teki
-keskenään »ikuisen» <i>liiton</i>, luvaten yksissä voimin puolustaa vapauttaan.
-Myöhemmin liittoon yhtyi Sveitsin muitakin kantoneja.
-Se olikin tarpeen, sillä Habsburgit eivät luopuneet valtausaikeistaan,
-ennen kuin heidät oli uudestaan perin pohjin voitettu. Kun Kaarle
-Rohkeankin aiemmin mainittu yritys sveitsiläisten kukistamiseksi
-oli rauennut tyhjiin, niin Sveitsin talonpoikain vapaus oli turvattu.
-Keskiajan lopulla (1499) Habsburgit tunnustivat Sveitsin Itävallasta
-riippumattomaksi itsenäiseksi valtioksi, jolla kuitenkin oli keisari
-yliherranaan.</p>
-
-<p class='c007'>Sveitsin vapaussodan aikana Habsburgit saivat <i>Tirolin</i> liitetyksi
-perintömaihinsa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kirkon hajaannus ja Juhana Hus.</strong> Vuoden 1400 vaiheilla
-huomio alkoi kääntyä erikoisesti kirkon asioihin. Paavit olivat
-kauan asuneet Avignonissa ja olleet Ranskan kuninkaiden nöyriä
-käskyläisiä. Vihdoin Rooman kardinaalit valitsivat paaviksi italialaisen
-miehen, joka asettui Roomaan. Mutta Ranskassa valittiin toinen
-paavi Avignoniin. Näin oli katolisella kristikunnalla kaksi paavia,
-jotka kumpikin julistivat toisensa kannattajineen pannaan. Kirkolliskokouskaan
-ei voinut asiaa auttaa. Se kyllä tuomitsi kummankin
-paavin erotettavaksi, ja uusi valittiin tilalle. Mutta edelliset eivät
-totelleet kirkolliskokouksen päätöstä, joten kahden sijasta saatiin
-kolme paavia. Tämä sekaannuksen aika kesti useita vuosikymmeniä
-ja sitä sanotaan hajaannuksen eli <i>suuren skisman</i> ajaksi. Se päättyi
-<span class='pageno' id='Page_380'>380</span>vasta <i>Konstanz</i>in kirkolliskokouksessa (1414–1418).
-Siellä päätettiin, että kirkolliskokous
-oli paavia ylempi.
-Sitten nuo kolme paavia
-erotettiin virasta ja tilalle
-valittiin uusi paavi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_suuri.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Suuri skisma.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Täten kirkon ulkonainen
-yhteys saatiin aikaan. Mutta
-kirkon arvo oli pahasti kärsinyt.
-Kirkko oli sitä paitsi
-sisällisesti heikko, sillä
-ilmaantui henkilöitä, jotka
-arvostelivat sen oppia ja järjestystä
-ja perustivat lahkokuntia,
-jotka osoittivat tyytymättömyyttä
-kirkkoa kohtaan.</p>
-
-<p class='c007'>Englannissa oli jo aikaisemmin, 14:nnen vuosisadan keskivaiheilla,
-kuuluisa yliopiston professori <i>Wycliff</i> [ui´klif] arvostellut
-kirkon eräitä oppeja ja vaatinut, että Raamattu oli pantava uskonnon
-ylimmäksi ohjeeksi. Hän sai monta kannattajaa Englannissa; mutta
-muissakin maissa hänen mielipiteensä saavuttivat suosiota, ja uudistusliike
-jatkui kirkon vastarinnasta huolimatta. Tämän liikkeen
-pelkäämättömin johtaja oli böömiläinen talonpojanpoika <i>Juhana Hus</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Harhaoppisena Hus kutsuttiin Konstanzin kirkolliskokoukseen
-vastaamaan opistaan. Kirkolliskokous julisti Husin opit vääriksi,
-tahtoen väkivalloin tukahduttaa hänen johtamansa uskonnollisen uudistusliikkeen.
-Hus tuomittiin elävänä poltettavaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Hus oli professori samoin kuin Wycliff ja opetti Prahan yliopistossa.
-Mutta samalla hän saarnasi tšekin kielellä kaupungin kirkossa.
-Husin saarnoilla oli syvä vaikutus kuulijoihin, sillä hän oli
-etevä puhuja ja hänen sanoistaan virtasi syvän uskonnollisen vakaumuksen
-voima. Wycliffin tavoin hän hylkäsi eräät kirkon opit ja
-nousi pontevasti vastustamaan anekauppaa, jota kirkko tähän aikaan
-julkisesti harjoitti, niin että ihmisissä se käsitys pääsi valtaan, että
-<span class='pageno' id='Page_381'>381</span>rahalla voi ostaa synninpäästön.
-Hus samoin kuin Wycliff
-rupesi vastustamaan tätä
-väärinkäytöstä selittäen, että
-Jumalan armo annetaan katuvaiselle
-ilmaiseksi. Mutta
-seurauksena oli, että Hus
-julistettiin kirkonkiroukseen
-ja hänen täytyi paeta Prahasta.
-Kun Hus sitten kutsuttiin
-Konstanziin vastaamaan
-opistaan, monet ystävät
-varottivat häntä sinne
-menemästä. Mutta Husilla
-oli palava halu puhua vakaumuksensa
-puolesta. Pelottomasti
-hän puolustikin mielipiteitään,
-vedoten Raamattuun.
-Siitä huolimatta hänet
-julistettiin kerettiläiseksi
-ja tuomittiin poltettavaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_239.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 239.</i> Juhana Husin kuolema.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_240.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 240.</i> Husin muistoksi lyöty raha.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kun tuomio lausuttiin Konstanzin tuomiokirkossa, oli Hus polvillaan
-rukoillen, kädet ylöspäin ojennettuina. Yltympäri kirkon
-penkeissä istuivat kokouksen jäsenet. Eräs piispa luki julki tuomion,
-jonka mukaan kaikki Husin kirjoitukset oli hävitettävä. Hus itse
-oli parantumattomana kerettiläisenä poltettava. Husin yltä riisuttiin
-nyt hänen papillinen pukunsa ja hänen päänsä ajeltiin paljaaksi.
-Muuan piispa lausui kiroussanat: »Kirkko on työntänyt sinut keskuudestaan.
-Me jätämme sinun ruumiisi maallisille virastoille, sinun
-<span class='pageno' id='Page_382'>382</span>sielusi perkeleelle.» »Ja minä», Hus virkkoi tähän, »jätän sen Vapahtajani
-Kristuksen haltuun.» Hänen yllensä puettiin nyt tavallinen
-kerettiläispuku, väljä pitkäliepeinen viitta ja puolen metrin korkuinen
-paperilakki, johon oli kuvattu pahoja henkiä ja tulenliekkejä ja
-johon oli kirjoitettu: pääkerettiläinen. »Vapahtajani», Hus sanoi, »on
-minun tähteni kantanut orjantappurakruunua; ilolla kannan kerettiläiskruunua
-hänen pyhän totuutensa tähden.»</p>
-
-<p class='c012'>Näin puettuna Hus vietiin roviolle, joka oli pystytetty Konstanzin
-torille. Kun rovio sytytettiin, Hus alkoi veisata virttä. Mutta
-tuuli ajoi savua ja tulenhehkua hänen kasvojansa vasten, niin että
-hän pian tukehtui. Kun rovio oli palanut loppuun, koottiin tuhka
-ja siroteltiin Rein-jokeen.</p>
-
-<p class='c009'>● Kun Hus oli poltettu, Böömin <i>tšekit</i>, jotka olivat slaavilaista
-kansaa ja joiden kieltä ja kansallisia oikeuksia Hus oli puolustanut,
-nousivat kapinaan uskontonsa ja kansallisuutensa puolesta. Kapina
-kukistettiin kuitenkin ennen pitkää.</p>
-
-<h4 class='c010'>ITALIAN OLOT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Valtiollinen hajanaisuus.</strong> Keskiajan kahtena viimeisenä vuosisatana
-Italia kohosi yhä suurempaan taloudelliseen vaurauteen ja
-henkiseen kukoistukseen, mutta maa oli valtiollisesti hajalla. Saksan
-keisarien yritys saada Italia valtaansa oli lopullisesti epäonnistunut.
-Sen jälkeen ei liioin muodostunut yhtenäistä Italian valtiota Ranskan
-ja Englannin tapaan, vaan maa oli jakautuneena
-moneen pikku valtioon. Etelä-Italiassa
-oli <i>Napoli</i>n kuningaskunta,
-Keski-Italiassa <i>Kirkkovaltio</i> ja <i>Firenze</i>,
-Pohjois-Italian valtioista olivat tärkeimmät
-<i>Milano</i>, <i>Venezia</i> ja <i>Genova</i>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_241.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 241.</i> Kondottieri Colleonin muistomerkki Veneziassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kaikkialla oli vilkasta valtiollista
-toimintaa. Kansa oli jakautuneena edelleen
-puolueisiin, guelfeihin ja ghibelliineihin,
-jotka kävivät keskenään kiivasta
-taistelua valtion ylivallasta. Tavallista
-oli, että voitolle päässyt puolue karkotti
-vastapuolueen johtavat miehet valtion
-<span class='pageno' id='Page_383'>383</span>piiristä. Niinpä kuuluisa firenzeläinen runoilija Dante, josta tuonnempana
-kerrotaan, vietti suuren osan elämäänsä maanpaossa. Sodan
-johto uskottiin palkkajoukkojen päälliköille, joita sanottiin <i>kondottiereiksi</i>.
-He taistelivat vain palkan takia ja menivät usein puolelta toiselle.
-Toisinaan he taas anastivat valtiossa yksinvallan, jota ylläpitivät
-asevoimin, menetellen usein ylen väkivaltaisesti. Yksinvaltiaita
-sanottiin sen tähden <i>tyranneiksi</i>, ja tällaisen hallitusmiehen
-murhaa pidettiin luvallisena, jopa ylistettävänä tekona. Tikarin ja
-myrkyn käyttäminen olikin hyvin tavallista tämän ajan Italiassa.</p>
-
-<p class='c007'>Mutta monessa Italian valtiossa järjestettiin hallinto oivalliselle
-kannalle. Valtion palkkaamat virkamiehet hoitivat eri hallinnonaloja,
-kansalaisten maksettavaksi määrättiin vakinainen vero, valtiolle
-laadittiin tarkka tulo- ja menoarvio, ja hallitus piti velvollisuutenaan
-huolehtia elinkeinojen edistämisestä rakentamalla maanteitä,
-parantamalla satamia jne. Monet tyrannitkin osoittivat
-valpasta huolenpitoa alamaisten hyvinvoinnista ja olivat samalla
-väkivaltaisuudestaan huolimatta lämpimiä tieteen ja taiteen
-suosijoita.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Napolin kuningaskunta.</strong> Kaarle Anjoulainen, jonka paavi oli kutsunut
-karkottamaan Hohenstaufeja Molempain Sisiliain kuningaskunnasta,
-menetti pian Sisilian, joka joutui <i>Aragonia</i>lle. Etelä-Italiaa
-sanottiin tämän jälkeen <i>Napoli</i>n kuningaskunnaksi. Sekin liitettiin
-Aragoniaan v. 1504.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kirkkovaltio.</strong> Paavien ollessa Avignonissa yritti muuan alhaissukuinen
-haaveilija <i>Cola di Rienzi</i> uudistaa Rooman muinaisen
-tasavallan ja saada aikaan Italian yhteyden. Kaunopuheisuudellaan
-ja tulisella innostuksellaan hän sai kansan puolelleen ja hänestä tuli
-»tribuuni», jolla oli kaikki valta käsissään. Pian hän alkoi kumminkin
-käyttäytyä tyrannimaisesti, jolloin hänet kukistettiin ja tapettiin.
-Paavit hallitsivat Roomaan palattuaan jälleen Kirkkovaltiota, pitäen
-loistavaa hovia ja esiintyen anteliaina tieteiden ja taiteiden suosijoina.
-Heistä oli kuuluisimpia <i>Aleksanteri Borgia</i> [bordža], joka
-häikäilemättä myi aneita saadakseen varoja tuhlaavaiseen elämäänsä,
-monille lapsilleen ja taideharrastuksiinsa.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_384'>384</span>● <strong>Firenze.</strong> Firenze sai haltuunsa läheisen
-ympäristönsä kaupungit, mm. Pisan.
-Valtion johto oli kaupungin varakkailla
-teollisuudenharjoittajilla. Puolueet taistelivat
-ankarasti vallasta, ja runoilija Dante
-vertasi kaupunkia kuumetta sairastavaan
-henkilöön, joka saadakseen hiukankaan
-helpotusta heittelehti vuoteellaan kyljeltä
-toiselle. Kun guelfit, jotka olivat
-etupäässä porvarispuolue, pääsivät voitolle,
-tehtiin sellainen päätös, etteivät
-aateliset saisi valtionvirkoja; saadakseen
-täydet kansalaisoikeudet heidän tuli liittyä
-porvarillisiin ammattikuntiin. Määrättiinpä
-toisinaan, kuten muinoin Ateenassa,
-arvalla virkamiehiä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_242.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 242.</i> Lorenzo de’ Medici.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>15:nnellä vuosisadalla valtion johto joutui varakkaalle ja lahjakkaalle
-<i>Medici</i>n [mē´ditši] kauppiassuvulle. Varsinkin <i>Lorenzo
-de’ Medici</i>, jota sanotaan »loistavaksi», esiintyi Perikleen tavoin
-yksinvaltiaana. Taiteiden harrastus oli silloin korkeimmillaan, ja
-Firenzessä vietettiin iloista, huoletonta elämää. Lorenzon kuoltua
-(1492) dominikaanimunkki <i>Savonarola</i> [-rō´-], jonka uskonnollista
-mieltä muinaisaikaisen taiteen harrastus ja iloisten juhlain pito
-syvästi loukkasi, aloitti ankarat parannussaarnansa. Hetkeksi hän
-tempasi kansan puolelleen, mutta pian hän jälleen menetti sen
-suosion ja hänet poltettiin harhaoppisena. Valta joutui uudelleen
-Mediceille, jotka nyt nimellisestikin tulivat
-hallitseviksi herttuoiksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_243.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 243.</i> Savonarola.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Venezia.</strong> Venezia kilpaili kauan Genovan
-kanssa kauppaherruudesta saaden voiton 14:nnen
-vuosisadan loppupuolella. Sillä oli sen jälkeen
-pitkät ajat kaupan ja meriliikkeen johto Välimerellä.
-1) <em class='gesperrt'>Doge</em> [dō´dže] (lat. dux = johtaja,
-herttua) edusti valtion päämiehenä tasavaltaa.
-Mutta varsinainen toimivalta oli 2) <em class='gesperrt'>neuvoskunnalla</em>,
-<span class='pageno' id='Page_385'>385</span>johon paitsi dogea
-kuului kuusi jäsentä. Lainsäätäjävalta
-oli ylimyssukujen
-jäsenistä kokoonpannulla
-3) <em class='gesperrt'>suurella neuvostolla</em>.
-Näiden rinnalla toimi
-4) <em class='gesperrt'>kymmenmiehistö</em>, jonka
-tehtävänä oli valvoa, että
-hallitusmuoto pysyi muuttumatta
-voimassa. Sen käytettävänä
-oli suuri joukko urkkijoita,
-jotka ilmiantoivat voimassa olevan valtiojärjestyksen vastustajat.
-Monet kansalaiset saivat kitua Venezian kammottavissa vankiloissa,
-joita lyijykattojensa takia sanottiin lyijykamareiksi. Lyijy teki vankilat
-talvella tavattoman kylmiksi, kesällä sietämättömän kuumiksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_244.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 244.</i> Dogen palatsi Veneziassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<h4 class='c010'>PYRENEITTEN NIEMIMAAN OLOT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Taistelu maureja vastaan.</strong> Ristiretkien aikana ja niiden jälkeenkin
-Pyreneitten niemimaan kristityt jatkoivat herkeämätöntä taisteluaan
-sekä islaminuskoisia maureja että juutalaisia vastaan. Vähä
-vähältä he tunkivat vastustajansa yhä kauemmas etelään. Ratkaiseva
-voitto saavutettiin <i>Tolosa</i>n [-lo´-] luona v. 1212. Pian sen jälkeen
-valloitettiin <i>Córdoba</i>, jonka jälkeen maureilla oli hallussaan
-ainoastaan <i>Granada</i> [-na´-] ympäristöineen.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Laulu el Cidistä.</strong> Näissä taisteluissa tuli kuuluisaksi muuan kastilialainen
-ritari <i>Rodrigo Diaz</i> [dia´þ], jota maurit sanoivat <i>el Cid</i>iksi
-[sid], herraksi. Hän riitaantui kuninkaansa kanssa ja karkotettiin
-maasta. Pian hän keräsi ympärilleen vapaajoukon ja ryhtyi omin
-päin käymään sotaa, taistellen milloin maureja, milloin kristittyjä
-vastaan. Hänen onnistui valloittaa Valencian [vale´nþia] kaupunki,
-jota hän piti hallussaan kuolemaansa asti.</p>
-
-<p class='c012'>12:nnella vuosisadalla syntyi Diazin taistelujen pohjalla sankarirunoelma,
-<em class='gesperrt'>Laulu el Cidistä</em>, jossa ihastuksella kerrotaan hänen
-uroteoistaan ja ylistetään hänen vasalliuskollisuuttaan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Valtiollinen tila.</strong> Taistelujen kestäessä muodostui Pyreneitten
-niemimaalle useita kristittyjä valtioita, joista tärkeimmiksi tulivat
-<span class='pageno' id='Page_386'>386</span><i>Portugali</i> länsirannikolla sekä <i>Kastilia</i> keskellä maata ja <i>Aragonia</i>
-itärannikolla. Aateli oli sotaista ja väkivaltaista, ja kirkon
-vaikutusvalta kansaan kasvoi taisteluissa »uskottomia» vastaan.
-Mutta kaupunkien porvaritkin hankkivat aikaiseen itselleen oikeuksia:
-he saivat valita virkamiehensä ja heillä oli omia sotajoukkoja.
-Muodostuipa mainituissa valtioissa jo 12:nnella vuosisadalla,
-varhemmin kuin missään muualla, valtiopäivätkin, <i>cortes</i>,
-joilla hengelliset ja maalliset ylimykset, alempi aateli sekä
-kaupunkien porvarit olivat edustettuina. Ne säätivät lait, määräsivät
-verot, olipa niillä oikeus valvoa hallituksenkin toimia. Kuninkaan
-valta oli näin muodoin heikko, mutta se kohosi keskiajan lopulla.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_245.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 245.</i> Ferdinand.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_246.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 246.</i> Isabella.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ferdinand ja Isabella.</strong> Nykyinen Espanjan kuningaskunta
-sai alkunsa, kun Aragonian kuningas <i>Ferdinand</i> ja Kastilian kuningatar
-<span class='pageno' id='Page_387'>387</span><i>Isabella</i> solmivat avioliiton v. 1469. He olivat lahjakkaita
-ja tarmokkaita hallitsijoita.</p>
-
-<p class='c007'>Heidän aikanaan a) <em class='gesperrt'>Espanja laajeni</em>. V. 1492 valloitettiin
-<i>Granada</i>, maurien viimeinen varustus, joten islamin valta, kestettyään
-lähes kahdeksan vuosisataa, lakkasi Espanjassa. Samana
-vuonna <i>Columbus</i> purjehti löytöretkelle Amerikkaan, pannen alulle
-Espanjan <em class='gesperrt'>siirtomaavallan</em>. Teollisuus ja kauppa alkoivat
-kukoistaa. Napoli liitettiin Espanjaan v. 1504. Espanjan menestykseen
-sotatanterella vaikutti <i>sotalaitoksen uudistus</i>. Sveitsiläisten esimerkin
-mukaan pantiin pääpaino jalkaväkeen, joka järjestettiin kolmeksi
-suureksi jopa 20.000 miestä käsittäväksi neliöksi. Neliöiden
-keskustan muodostivat piikkimiehet ja tapparamiehet ja niitä reunustivat
-muskettimiehet. Nämä neliöt muodostivat kuin eläviä
-linnoituksia, joita vastaan ratsujoukkojen hyökkäykset kilpistyivät,
-tulivatpa miltä taholta tahansa.</p>
-
-<p class='c007'>Samalla b) <em class='gesperrt'>kuninkaan valta kasvoi</em>. Kuninkaan neuvoskuntaan,
-jossa ennen oli ollut pelkästään suuraatelin jäseniä, kutsuttiin
-aatelittomiakin lakimiehiä, jotka alistuivat kuninkaan tahtoon. Kirkon
-tärkeimpiin virkoihin hallitsija nimitti hoitajat, ja kaupunkien itsehallintaoikeutta
-supistettiin. Valtiopäiväinkin arvo aleni: säädyt
-osoittivat lausunnoissaan suurta nöyryyttä, ja ne kutsuttiin koolle
-entistä harvemmin. Kuninkaan valtaa lisäsi myös se, että hallitsijan
-käytettävänä oli pysyvä sotajoukko ja vakinainen vero.</p>
-
-<p class='c007'>Huolehtiessaan lujan kuninkuuden aikaansaamisesta Ferdinand ja
-Isabella koettivat saada voimaan myös c) <em class='gesperrt'>yhden ainoan uskonnon</em>
-valtakunnissaan. Niin aloitettiin synkkä taistelu sekä vääräuskoisia
-että maureja vastaan. Katolisen kirkon kerettiläistuomioistuin,
-<i>inkvisitio</i>, toimi täällä hirvittävällä ankaruudella. Polttoroviot
-roihusivat, ja kymmenet tuhannet ihmisraukat saivat niillä uskonsa
-takia surmansa. Myöskin valtiollisesti epäillyt vedettiin inkvisition
-tuomittaviksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Autodafee.</strong> Espanjan inkvisitio toimi kuninkaan nimittämän
-yli-inkvisiittorin johdossa. Hänellä oli kokonainen lauma ylempiä ja
-alempia apulaisia. Uskonnollisesti tai valtiollisesti epäilty tuotiin
-inkvisitiotuomioistuimen tutkittavaksi. Ellei hän tunnustanut syyllisyyttään,
-alettiin häntä kiduttaa varta vasten keksityillä kidutuskoneilla
-<span class='pageno' id='Page_388'>388</span>tai suljettiin
-hänet maanalaisiin
-vankikomeroihin
-nääntymään.
-Todistajiakin
-kidutettiin.
-Tämän takia moni
-puhui vasten parempaa
-tietoaan
-säästyäkseen hirveiltä
-kärsimyksiltä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_247.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 247.</i> Autodafee.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Rangaistuksena
-oli omaisuuden
-menetys tai
-elinkautinen vankeus
-taikka kuolema
-polttoroviolla.
-Polttaminen tapahtui
-usein suurten
-kirkollisten
-juhlain yhteydessä.
-Tuomioistuimen
-jäsenet sekä
-joukko maan ylimyksiä
-ja pappeja
-olivat saapuvilla,
-ja uteliaat kansanjoukot
-seisoivat
-ympärillä. Saapuipa
-toisinaan itse
-kuningaskin noihin
-juhlatilaisuuksiin,
-joiden nimenä
-oli <i>autodafee</i> [fē],
-»uskontoimitus».</p>
-
-<p class='c012'>Näin juurtui kansan mieleen yhä syvemmälle uskonnollinen kiihko,
-joka hävitti kaiken jalomman inhimillisen tunteen.</p>
-
-<h4 class='c010'>POHJOIS-EUROOPPA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Tanska Valdemarien aikana (1157–1375).</strong> Knuut Suuren
-kuoltua Tanska joutui pitkiksi ajoiksi valtiollisen heikkouden
-<span class='pageno' id='Page_389'>389</span>tilaan. Englanti ja Norja
-vapautuivat sen yliherruudesta,
-ja maassa oli
-verisiä valtaistuinriitoja.
-Sisäiset taistelut
-lakkasivat, kun <i>Valdemar
-Suuri</i> nousi valtaistuimelle
-v. 1157. Valdemarin
-ja hänen <em class='gesperrt'>seuraajansa</em>
-<i>Knuut VI</i>:n
-aikana valloitettiin
-<em class='gesperrt'>Holstein</em>, <em class='gesperrt'>Mecklenburg</em>
-ja <em class='gesperrt'>Pommeri</em>.
-Knuutin seuraaja <i>Valdemar
-Sejr</i> (Voittaja)
-ylläpiti aluksi Tanskan mahtavuutta. Tekipä hän v. 1219 retken <i>Viroon</i>kin,
-valloitti maan ja pakotti virolaiset kasteeseen. Mutta myöhemmin
-Valdemar Sejr menetti Mecklenburgin ja Pommerin ja hänen
-kuoltuaan Viro luovutettiin v. 1346 kalpaveljesten ritarikunnalle.
-Edellä mainittujen sotien aikana oli maassa muodostunut <i>aatelissääty</i>,
-kun varakkaat talonpojat olivat ruvenneet tekemään sotapalvelusta
-ratsain ja siten vähitellen
-kohonneet säätyveljiensä yläpuolelle.
-Samaan aikaan <i>katolinen
-kirkkokin</i> järjestyi Tanskassa.
-Maassa oli monta piispaa ja arkkipiispaa,
-ja kirkon omaisuus lisääntyi
-lisääntymistään. Papisto ja
-aatelisto saavuttivat kuninkaan rinnalla
-vaikutusta valtioasiain johdossa,
-kaupunkien <i>porvaristo</i> sitä
-vastoin oli heikko, sillä kauppa oli
-melkein kokonaan Hansan hallussa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_valdemarien.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Valdemarien valtakunta laajimmillaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_248.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 248.</i> Valdemar IV Atterdag.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Aluksi kuningas ja ylimykset
-pysyivät hyvässä sovussa, mutta
-Valdemar Sejrin kuoltua (1241)
-<span class='pageno' id='Page_390'>390</span>syntyi kiivaita riitoja kuninkaan ja ylimyskunnan välillä. Sen johdosta
-Tanska vaipui jälleen heikkouden tilaan. Sen kohotti siitä
-myöhemmin <i>Valdemar Atterdag</i> kukistamalla suuraatelin vallan.
-Valdemar Atterdagin kuoltua joutui kruunu hänen tyttärelleen
-<i>Margareetalle</i>, josta tuli myös Norjan ja Ruotsin hallitsija.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Norja.</strong> Samoin kuin Tanskassa riehui Norjassakin kauan ankaroita
-valtaistuinriitoja, kun monet kuningassukuun kuuluvat prinssit,
-»kuninkaanalut», pyrkivät kannattajiensa avulla saamaan Norjan
-kruunun. Vasta 13:nnen vuosisadan alkupuolella taistelut taukosivat,
-ja maahan tuli sisäinen rauha. Norjan kruunu joutui joksikin
-aikaa Ruotsin Folkunga-kuninkaille, mutta v. 1380 Norja yhdistettiin
-vuosisadoiksi Tanskaan. Sisällisten riitain aikana Norjan <i>papisto</i>
-kohosi suureen mahtavuuteen. Vaikutusvaltaista <i>aatelissäätyä</i> Norjassa
-sitä vastoin ei muodostunut, ja <i>talonpojat</i> pysyivät vapaina.
-<em class='gesperrt'>Kauppa</em> oli Hansan hallussa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ruotsi Folkungain hallitessa (1250–365).</strong> Ruotsissakin oli
-sisällistä rauhattomuutta, kunnes Folkunga-suku nousi valtaistuimelle
-v. 1250. Suvun kantaisä oli <i>Birger-jaarli</i>, joka vanhimman
-poikansa <i>Valdemarin</i> nimessä hoiti hallitusta kuolemaansa asti. Heikon
-Valdemarin hänen nuorempi veljensä <i>Maunu Ladonlukko</i> syöksi
-valtaistuimelta. Suvun viimeinen hallitsija oli <i>Maunu Liehakko</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Folkungain aikana <em class='gesperrt'>Suomen</em> yhdistäminen valtakuntaan saatiin
-lopullisesti päätetyksi.</p>
-
-<p class='c007'>Folkunga-suvun hallitsijat ovat muistettavat etenkin etevinä lainlaatijoina.
-Näihin aikoihin ei Ruotsin valtakunnalla ollut yhteistä lakia,
-vaan kussakin maakunnassa tuomittiin sen omien lakien mukaan. Tästä
-oli haittaa varsinkin sen jälkeen, kun liike eri maakuntien välillä
-vilkastui. Folkungat alkoivatkin säätää koko valtakunnalle yhteisiä
-lakeja. Birger-jaarli sääti <em class='gesperrt'>rauhanlait</em>, joissa kiellettiin tekemästä
-toisille väkivaltaa kirkoissa, käräjillä ja kodissa sekä kohtelemasta
-naisia väkivaltaisesti. Hän kielsi myös <em class='gesperrt'>raudankannon</em>.
-Siksi sanottiin vanhaa perinnäistapaa, että syytetyn oli todistettava
-syyllisyytensä tai syyttömyytensä kantamalla kuumaa
-rautaa käsissään tai kävelemällä avojaloin sitä pitkin. Joka suoritti
-kokeen vioittumatta, oli syytön. Katsottiin Jumalan tulleen hänelle
-<span class='pageno' id='Page_391'>391</span>avuksi. Maunu Liehakko <em class='gesperrt'>kielsi orjuuden</em> Ruotsin valtakunnassa.
-Hän julkaisi myös v. 1347 ensimmäisen <em class='gesperrt'>yleisen
-maanlain</em>, jota koko valtakunnan tuli noudattaa.</p>
-
-<p class='c007'>Näihin aikoihin syntyi Ruotsissakin aatelinen säätyluokka, ns.
-<i>maallinen rälssi</i>. Syy sen syntymiseen oli sama kuin Tanskassakin
-ja muissa Euroopan maissa: valtakunta tarvitsi ratsumiesjoukkoja.
-Sen tähden Maunu Ladonlukko määräsi v. 1280, että kaikki, jotka
-palvelivat sotajoukossa ratsain, pääsivät vapaiksi veronmaksusta.
-Niin saattoivat tehdä vain varakkaammat tilalliset, joista siten muodostui
-rälssimiesluokka. Koska papistokin oli veroista vapaa, sanottiin
-sitä <i>hengelliseksi rälssiksi</i>. Maalliset ja hengelliset rälssimiehet
-muodostivat siten ylimysluokan. Heidän keskuudestaan
-kuninkaat valitsivat jäsenet <i>valtaneuvoskuntaan</i>, jolta kysyttiin
-neuvoa hallitusasioissa, ja he kokoontuivat kuninkaan kutsusta <i>herrainpäiville</i>,
-milloin erittäin tärkeitä asioita oli pohdittavina.
-Varsinaista läänityslaitosta ei Ruotsissa kumminkaan syntynyt, vaikka
-ylimyksillä toisinaan olikin suuret alat valtakunnan maata hallussaan
-ja vaikka he linnanisäntinä hoitivat hallintoa valtakunnan eri
-osissa. Siten Ruotsin talonpojat säilyivät vapaina maanomistajina.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kalmarin unionin aika (1397–1523).</strong> Ruotsissakin ylimyskunta
-tuli pian mahtavaksi ja kävi kuninkaan vallalle vaaralliseksi.
-Saadakseen mielensä mukaan järjestää Ruotsin olot ylimykset tarjosivat
-kruunun Tanskan ja Norjan kuningattarelle <i>Margareetalle</i> (1389–1412),
-joka kuitenkin vasten aatelisherrojen odotusta oli jäntevä
-nainen. Nyt oli Tanskalla, Ruotsilla ja Norjalla yhteinen hallitsija.</p>
-
-<p class='c007'>Tehdäkseen näin syntyneen yhteyden pysyväiseksi Margareetta
-suunnitteli varsinaista <i>liittoa</i> eli <i>unionia</i> kolmen pohjoisen valtakunnan
-välille. Yhtyneinä ne olisivat voimakkaampia sekä Hansan
-että Pohjois-Saksan ruhtinaita vastaan. Asian toteuttamiseksi hän
-kutsui kaikista kolmesta valtakunnasta ylimyksiä <i>Kalmarin</i> kaupunkiin
-v. 1397. Siellä solmittiin Kalmarin unioni. Sopimuksen
-mukaan kaikilla kolmella maalla oli oleva yhteinen hallitsija, mutta
-kutakin maata oli hallittava omien lakiensa mukaan ja omien virkamiestensä
-avulla.</p>
-
-<p class='c007'>Margareetan viisaan ja jäntevän hallituksen aikana säilyi järjestys
-<span class='pageno' id='Page_392'>392</span>valtakunnassa. Mutta jo hänen seuraajansa <i>Eerik Pommerilaisen</i>
-hallitusaikana ruotsalaiset tulivat tyytymättömiksi. Kuninkaat
-asettivat Ruotsin linnoihin tanskalaisia ja saksalaisia vouteja, jotka
-pahasti sortivat kansaa. Viimein talonpojat nousivat <i>Engelbrekt
-Engelbrektinpojan</i> johtamina kapinaan.</p>
-
-<p class='c007'>Vapaussodan päätyttyä pidettiin v. 1435 <i>valtiopäivät</i> Arbogassa,
-jonne kutsuttiin <em class='gesperrt'>maallisten</em> ja <em class='gesperrt'>hengellisten rälssimiesten</em>
-lisäksi kaupunkien <em class='gesperrt'>porvareita</em> sekä muutamia <em class='gesperrt'>talonpoikia</em>.
-Siten säätyvaltiopäivät saivat Ruotsissa alkunsa.
-Engelbrekt valittiin »valtionhoitajaksi». Mutta hänet murhattiin jo
-seuraavana vuonna.</p>
-
-<p class='c007'>Tuhoisa unioniriita jatkui tämän jälkeen lähes 90 vuotta. Ruotsissa
-syntyi kaksi puoluetta: <em class='gesperrt'>unionipuolue</em> ja <em class='gesperrt'>kansallinen
-puolue</em>. Edellinen, johon maalliset ja hengelliset ylimykset
-kuuluivat, kannatti edelleen liittoa Tanskan kanssa, koska sille
-oli eduksi, että kuningas asui kaukana. Kansallinen puolue, johon
-talonpojat ja jotkut aateliset kuuluivat, halusi eroa Tanskasta ja
-täysin itsenäistä Ruotsia. Toisin ajoin tanskalaiset unionikuninkaat
-saivat Ruotsin haltuunsa; toisin ajoin oma kuningas tai valtionhoitaja
-hallitsi Ruotsia. Lopulta Tanskan kuningas <i>Kristian
-II Tyranni</i> päätti kaikiksi ajoiksi musertaa ruotsalaisten vastarinnan
-ja pani toimeen hirveän <i>Tukholman verilöylyn</i> (1520), jossa
-monta kymmentä Ruotsin etevintä miestä sai surmansa. Mutta se
-oli omansa yllyttämään ruotsalaisia entistä kiivaampaan vastarintaan.
-<i>Kustaa Vaasa</i>, jonka isä oli toisten mukana surmattu, rupesi
-vapaussodan johtajaksi. V. 1523 tanskalaiset oli voitettu, ja Kustaa
-Vaasa valittiin kuninkaaksi.</p>
-
-<h4 class='c010'>ITÄ-EUROOPAN OLOT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Itä-Euroopan kansat.</strong> Euroopan itäisissä maissa asui useita
-eri kansoja. Enimmät niistä olivat 1) <i>slaaveja</i>. Ennen on jo mainittu,
-että heidän asuma-alansa vuoden 900 vaiheilla ulottui aina Elbeen
-saakka lännessä. Heitä olivat <em class='gesperrt'>puolalaiset</em> ja <em class='gesperrt'>venäläiset</em>
-Veikselin ja Dniepr-joen ympärillä ja Böömissä asuvat <em class='gesperrt'>tšekit</em>.
-Tonavan maissa etelässä asuivat <em class='gesperrt'>bulgarialaiset</em> ja
-<span class='pageno' id='Page_393'>393</span><em class='gesperrt'>serbialaiset</em>. Itämeren rannikolla Veikselistä Väinäjokeen
-asui 2) <i>liettualais-lättiläisiä</i>, joihin myös <em class='gesperrt'>preussilaiset</em> kuuluivat
-ja jotka samoin kuin slaavilaiset ovat indo-eurooppalaisia kansoja.
-Pohjoisemmat maat, Viron- ja Inkerinmaa sekä Keski- ja
-Pohjois-Venäjän laajat alueet aina Volgaan ja sen syrjäjokeen
-Okahan [okā´] asti olivat 3) <i>suomensukuisten</i> kansain hallussa. Tähän
-kansanheimoon kuuluivat myös <em class='gesperrt'>magyarit</em> eli <em class='gesperrt'>unkarilaiset</em>.
-Nykyinen Etelä-Venäjä oli 4) <i>turkkilais-tataarilaisten</i> kansain asuttama.</p>
-
-<p class='c007'>Näistä kohosivat keskiajalla pysyvään, huomattavaan valtiolliseen
-merkitykseen puolalaiset, venäläiset ja unkarilaiset.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Puola.</strong> Puolan valtakunta syntyi Oderin ja Veikselin välissä asuvain
-slaavilaisten heimojen liittyessä yhteisen hallitsijan johtoon, 10:nnellä
-vuosisadalla tuotiin Saksasta kristinusko, joten puolalaiset joutuivat
-katolisen kirkon ja länsi-eurooppalaisen sivistyksen yhteyteen.</p>
-
-<p class='c007'>Myöhemmin Puola sai vaarallisen kilpailijan <i>Saksalaisesta
-ritarikunnasta</i>, joka, kuten ennen on mainittu, alkoi käännyttää
-Itämeren etelärannikolla olevia pakanaheimoja, perustaen sinne
-samalla mahtavan hengellisen valtion. Aluksi ritarikunta oli Puolaa
-voimakkaampi, mutta suuressa <i>Tannenberg</i>in taistelussa v. 1410
-puolalaiset voittivat ritarikunnan joukot. Taistelua jatkui, kunnes
-ritarikunta 15:nnen vuosisadan keskivaiheilla luovutti Puolalle
-<em class='gesperrt'>Länsi-Preussin</em>, ja ritarikunnan suurmestari, joka vielä hallitsi
-<em class='gesperrt'>Itä-Preussia</em>, tunnusti Puolan kuninkaan yliherrakseen. Puola
-oli nyt Itä-Euroopan mahtavin valtio.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Venäjä.</strong> Vanhan aikakirjan mukaan viikinkipäällikkö <i>Rurik</i>
-v. 862 kohosi venäläisten hallitsijaksi ja asettui <i>Novgorodiin</i>. Hänen
-sukunsa jäi sitten pysyväisesti Venäjän valtaistuimelle. Rurikin
-seuraajat levittivät valtaansa etelään slaavilaisten heimojen keskuuteen.
-Pian tehtiin <i>Kiova</i> hallituskaupungiksi, ja hallitsijat
-ottivat suuriruhtinaan arvonimen. Mutta Novgorod pysyi
-edelleen mahtavana kauppakaupunkina, josta sitten muodostui
-itsenäinen vapaavalta, »Suuri Novgorodin herra», niin kuin sen
-kansa sitä sanoi.</p>
-
-<p class='c007'><i>Vladimir Suuren</i> hallitessa vuoden 1000 vaiheilla kristinusko
-levisi yli koko valtakunnan. Kreikasta tulleet papit sitä levittivät
-<span class='pageno' id='Page_394'>394</span>tuoden mukanaan kristillisen sivistyksen siemenet: kirkkoja ja
-luostareita perustettiin, kirjakieli ja kirjallisuus saivat alkunsa.
-<em class='gesperrt'>Kreikkalais-katolinen</em> kirkko tuli Venäjällä vallitsevaksi,
-ja maa jäi siten yhä täydellisemmin länsi-eurooppalaisen sivistyspiirin
-ulkopuolelle.</p>
-
-<p class='c007'>V. 1240 Venäjää kohtasi kova onnettomuus. Kun maa moniin
-keskenään riidassa oleviin ruhtinaskuntiin jakaantuneena oli heikko,
-Aasiasta tulleet <i>mongolit</i> eli <i>tataarit</i> alistivat sen valtaansa. Ainoastaan
-Novgorod säilytti vapautensa. Mongolien valtakunta oli <i>Džingis
-kaanin</i> perustama; se ulottui Isosta valtamerestä Saksan rajoille saakka.
-Kun valtakunta myöhemmin hajosi, Venäjälle siirtyneet tataarit
-muodostivat »<em class='gesperrt'>Kultaisen hordin</em>» (s. o. leirin) valtakunnan,
-jonka pääkaupunki <i>Sarai</i> oli Volgan alajuoksun varrella. Maa oli
-edelleen jakautunut lukuisiin pikku ruhtinaskuntiin, joiden hallitsijat
-nöyrästi tavoittelivat kaanin suosiota. Vihdoin <i>Moskovan</i> ruhtinaan
-onnistui saada suuriruhtinaan asema.</p>
-
-<p class='c011'>□ Raskas aika koitti nyt Venäjän kansalle. Maa oli laajalti hävitetty,
-ja kansan täytyi entisten rasitustensa lisäksi suorittaa suuret
-verot kaanille, joka lähetti virkamiehensä niitä kantamaan. Usein
-veronkantajat tekivät julkeata väkivaltaa turvattomalle kansalle.
-Kansanlaulu kertoo:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>»Sata ruplaa ruhtinaalta otti,</div>
-      <div class='line'>viisikymmentä vei pajarilta,</div>
-      <div class='line'>talonpojalta vei viisi ruplaa,</div>
-      <div class='line'>kell’ ei rahaa ollut, raastoi lapsen,</div>
-      <div class='line'>kell’ ei lasta, siltä otti vaimon,</div>
-      <div class='line'>kell’ ei naista, itsensä sen otti».</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c017'>Hädissään kansa nousi toisinaan kapinaankin. Mutta kapinaa seurasi
-verinen kosto ja kokonaisen seutukunnan hävitys. Ruhtinaat
-saivat pitää alueensa, mutta heidän täytyi totella kaanin käskyjä,
-käydä hänen luonansa, viedä lahjoja sekä muutoinkin osoittaa alamaisuuttansa.
-Myöhemmin ruhtinaat kokosivat verot ja maksoivat
-ne kaanille, jolloin kansan tila kävi helpommaksi. Ruhtinaat olivat
-edelleen eripuraisia keskenään, jokainen halusi suuriruhtinaan arvoa.
-Toinen toisensa jäljessä he ilmestyivät kaanin luo, panettelivat kilpailijaansa,
-vieläpä pestasivat mongolilaisjoukkojakin hätyyttääkseen toisiaan.
-Tämä oli kaaneille mieleen, sillä siten he paremmin voivat
-pitää ruhtinaat vallassaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_395'>395</span>
-<img src='images/kuva_249.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 249.</i> Uskonnollinen juhlakulkue.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kirkon etuja kaanit eivät loukanneet, sillä he tahtoivat pappien
-avulla pitää kansan kuuliaisena. Ja papisto juurruttikin kansaan
-sen ajatuksen, että hallitsijan käskyn totteleminen oli ihmisen korkein
-velvollisuus ja paras hyve, sen vastustaminen taas, olivatpa
-käskyt oikeita tai vääriä, pahin rikos.</p>
-
-<p class='c009'>● Mongolien herruus kesti Venäjällä puolen kolmatta sataa vuotta
-(1240–1480). Se lakkasi vasta <i>Iivana III</i>:n hallitessa. Iivana
-teki myös lopun Novgorodin itsenäisyydestä.</p>
-
-<p class='c007'>Moskovan suuriruhtinaat rupesivat käyttämään <em class='gesperrt'>tsaarin</em>,
-s. o. Caesarin, nimeä, jota Venäjällä aikaisemmin oli käytetty Itä-Rooman
-keisarin ja tataarien kaanin arvonimenä. Hänellä oli valtakunnassa
-rajaton valta; kuten itämaiden hallitsijoilla oli hänelläkin
-alamaisten omaisuus ja henki vallassaan.</p>
-
-<p class='c007'>Ruhtinaanvallan rinnalle muodostui Venäjälläkin <em class='gesperrt'>aateli</em>,
-<em class='gesperrt'>pajarit</em>. Heitä kuului suuriruhtinaan <i>neuvoskuntaan</i> eli <i>duumaan</i>,
-jonka neuvoa hallitsija kysyi tärkeissä asioissa, mutta jonka päätöksistä
-hän ei ollut riippuvainen. Venäjän kirkon päämies oli Konstantinopolin
-patriarkka. Maa joutui pajarien, kirkon ja valtion haltuun;
-<em class='gesperrt'>talonpojista</em> tuli vuokramiehiä ja vähitellen maaorjia.
-Kansan elämässä oli paljon itämaista. Miehet pukeutuivat
-pitkään, leveähihaiseen kauhtanaan ja turbaanin kaltaiseen
-lakkiin. Naiset oleskelivat erillään omassa huoneessaan, eikä heidän
-suostumustaan kysytty avioliittoa solmittaessa.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_396'>396</span>● <strong>Unkari.</strong> Tultuaan vuoden 900
-tienoissa Karpatien yli ja otettuaan
-haltuunsa sen maan, joka heistä
-on saanut nimensä, unkarilaiset
-tekivät kauan ryöstöretkiä Keski-
-ja Etelä-Euroopan maihin. Mutta
-kun keisari Otto Suuri voitti perinpohjaisesti
-heidän joukkonsa (955)
-ja kun kristinusko vuoden 1000
-vaiheilla levisi unkarilaisten keskuuteen,
-retket loppuivat ja kansa alkoi
-rauhassa viljellä maataan. Unkari oli
-jonkin aikaa vasallisuhteessa Saksan
-keisareihin, mutta vapautui pian ja
-pysyi sitten itsenäisenä koko keskiajan.
-Keskiajan lopulla turkkilaiset eli osmannit, joista kohta tulee
-puhe, rupesivat hätyyttämään Unkaria. Silloin alkoi pitkällinen
-taistelu näitä uusia »kristikunnan vihollisia» vastaan. Näissä sodissa
-kohosi maineeseen unkarilainen aatelismies <i>Hunyady</i> [hu´njadi],
-jonka poika, soturikunnostaan ja sivistyksestään kuuluisa <i>Matias
-Corvī´nus</i>, valittiin Unkarin kuninkaaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_250.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 250.</i> Matias Corvinus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<h4 class='c010'>ITÄ-ROOMAN KEISARIKUNNAN HÄVIÖ.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Keisarikunta pienenee.</strong> Jo arabialaiset valloittivat Itä-Rooman
-keisarikunnalta laajoja maita. Myöhemmin seldžukit ottivat suurimman
-osan Vähää-Aasiaa. Venezialaiset anastivat monta Välimeren
-saarta, ja neljännellä ristiretkellä hävitettiin koko keisarikunta,
-vaikkakin se pian jälleen uudistui. Mutta 1300-luvulla
-tuli Aasiasta turkkilainen kansa, joka teki lopun Itä-Rooman keisarikunnasta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Osmannit.</strong> <i>Osmā´n</i>-nimisen sulttaaninsa eli päällikkönsä mukaan
-tätä kansaa sanottiin <em class='gesperrt'>osmanneiksi</em>. He tunnustivat islamin
-<span class='pageno' id='Page_397'>397</span>oppia. Aluksi he valloittivat Vähän-Aasian, mutta sieltä he tunkeutuivat
-Balkanin niemimaalle ja tekivät aluksi <i>Adrianopolin</i> pääkaupungikseen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_251.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 251.</i> Kristittyjä vankeja turkkilaisleirissä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Konstantinopolin valloitus.</strong> V. 1453 vihdoin osmannien
-sulttaani <i>Muhammed II</i> valloitti Konstantinopolin. Keisari
-<i>Constantinus XI</i> puolusti
-kaupunkia urhoollisesti.
-Mutta se voitettiin väkirynnäköllä
-ja tehtiin osmannien
-pääkaupungiksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_252.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 252.</i> Muhammed II.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Useita kuukausia turkkilaiset
-olivat piirittäneet Konstantinopolia
-ja tehneet rynnäkköjä
-sitä vastaan, mutta
-yhä kaupunki piti puoliaan
-urhokkaan keisarinsa johdolla.
-Vihdoin alkoi yleinen
-rynnäkkö. Kellot soivat
-kaupungissa, ja kirkoissa naiset,
-lapset ja vanhukset rukoilivat
-maaten kasvoillaan
-<span class='pageno' id='Page_398'>398</span>maassa. Kaikki asekuntoiset miehet olivat muureilla, ja keisari johti
-puolustusta. Kaksi ensimmäistä rynnäkköä torjuttiin, eikä turkkilaisten
-kolmaskaan hyökkäys onnistunut. Mutta sitten haavoittui genovalaisten
-apujoukkojen päällikkö, aiheuttaen hämmingin kristityissä puolustusjoukoissa.
-Sitä hyväkseen käyttäen turkkilaiset kiipesivät muurille
-ja syöksyivät kaupunkiin. Taistelu jatkui kaduilla. Constantinus
-taisteli jalan niin kuin halpa sotamies, kunnes kaatui tuntemattomana
-muiden joukkoon.</p>
-
-<p class='c012'>Puolenpäivän aikaan taistelu oli lopussa. Turkkilaiset sotamiehet
-hajaantuivat ryöstämään kaupunkia. Mutta sulttaani kiiruhti
-Sofian kirkkoon. »Allah on taivaan ja maan valo», hän huudahti ja
-astui sisään. Kultaristi otettiin alas keskikuvun katolta ja puolikuu
-asetettiin tilalle. Sofian kirkko oli muuttunut muhamettilaiseksi
-moskeijaksi.</p>
-
-<h3 class='c013'>VII. Uuden ajan sarastus.</h3>
-<h4 class='c010'>VARHAISRENESSANSSI ITALIASSA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Italia uuden sivistyksen maa.</strong> Renessanssi on ranskan kielestä
-lainattu sana ja merkitsee <em class='gesperrt'>uudestaan syntymistä</em> eli
-<em class='gesperrt'>elpymistä</em>. Historiassa renessanssilla ymmärretään sitä uutta
-sivistysliikettä, joka alkoi Italiassa muinaisen roomalaisen ja kreikkalaisen
-sivistyksen pohjalla 14:nnellä vuosisadalla ja, leviten muuhunkin
-Eurooppaan, jatkui 15:nnellä ja 16:nnella vuosisadalla. Sen
-aikaisempaa vaihetta sanotaan <i>varhaisrenessanssiksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Antiikkinen eli Rooman ja Kreikan muinainen sivistys ei koskaan
-ollut Italiassa kokonaan unohtunut. Italian kaupungeissa,
-varsinkin Roomassa, monet rakennukset ja patsaat, vaikkakin enimmäkseen
-särkyneinä, muistuttivat entisestä suuruuden ajasta. Siellä
-säilyi myös moni roomalaisen tutkijan ja runoilijan teos. Olihan
-italian kielikin likeistä sukua latinalle, muinaisten roomalaisten kielelle.
-Elipä kansassa läpi vuosisatojen sukupolvesta sukupolveen
-henkisenä perintönä muisto niistä ajoista, jolloin Rooman senaatti
-ja Rooman keisarit hallitsivat maailmaa. Näiden muistojen innostuttamana
-Cola di Rienzi yritti uudistaa Rooman tasavallan ja kohottaa
-Italian sen muinaiseen suuruuteen.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_399'>399</span>Italia oli myös lähellä Balkania, jossa muinainen kreikkalainen
-sivistys oli kukoistanut. Vähitellen opittiin kreikan kieli ja alettiin
-innokkaasti tutkia entisajan kreikkalaisten ajattelijain ja runoilijain
-teoksia.</p>
-
-<p class='c007'>Näin syntyi Italiassa, jossa taloudellinenkin elämä tähän aikaan
-kukoisti, virkeä sivistysharrastus, ilmeten varsinkin vilkkaana
-tieteen ja taiteen harjoituksena.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Runous ja tiede.</strong> Italian ensimmäinen
-suuri kansankielinen runoilija oli
-<i>Dante</i> (k. 1321), maailman kirjallisuuden
-mahtavimpia neroja.</p>
-
-<p class='c007'>Danten kuuluisin teos on <em class='gesperrt'>Jumalallinen
-näytelmä</em> (Divī´na Commē´dia).
-Se on ilmestyksen muotoon
-kirjoitettu runoelma, jonka runoilija
-sepitti maanpaossa ollessaan. Siinä
-on kolme laajaa osaa: Helvetti, Kiirastuli
-ja Paratiisi. Se onkin kuvaus
-helvetin kauhuista, kiirastulen vaivasta
-ja taivaan ilosta, niin kuin keskiajan
-ihmiset niitä kuvittelivat. Teoksesta huokuu voimakas runoilijahenki,
-ja se on rohkean ja rikkaan mielikuvituksen synnyttämä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_253.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 253.</i> Dante.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Dante oli ylhäistä firenzeläistä sukua. Hän näyttää saaneen
-huolellisen kasvatuksen ja tutustuneen perinpohjaisesti aikansa
-tieteeseen ja runouteen. Häntä miellyttivät suuresti
-vanhat latinalaiset runoilijat, varsinkin Vergilius. Varhain hän rupesi
-itsekin runoilemaan, sepittäen kauniita säkeitä rakkaudestaan nuoreen
-firenzeläiseen tyttöön, <i>Beatrice</i>en [beatri´tše]. Dante sekaantui
-myöskin valtiolliseen elämään, ja hänestä tuli vähitellen ghibelliini.
-Kiivaissa taisteluissa hänen kannattamansa puolue joutui
-tappiolle, ja hänet karkotettiin v. 1302 syntymäkaupungistaan,
-jonne hän ei sen jälkeen enää milloinkaan saanut palata. Maanpakolaisena
-ja sairaana hän sitten kuljeskeli ympäri Italiaa. Elämänsä viime
-vuodet hän vietti Ravennassa, jossa kuoli v. 1321.</p>
-
-<p class='c012'>Jumalallisen näytelmän johtorunossa Dante kertoo, miten hän
-unissa näki eksyneensä synkkään laaksoon, josta turhaan pyrki valoisammille
-<span class='pageno' id='Page_400'>400</span>ilmoille. Häntä esti siitä pantteri, leijona ja naarassusi,
-kaikki eri syntien vertauskuvia. Viimein hän kohtasi Vergiliuksen,
-joka kertoi, että Danten nuoruuden lemmitty, varhain kuollut Beatrice,
-oli taivaasta huomannut runoilijan hädän, kiiruhtanut Manalaan
-ja sieltä lähettänyt Vergiliuksen runoilijalle oppaaksi. Mutta hänen oli
-kulkeminen noiden kolmen henkimaailman kautta.</p>
-
-<p class='c012'>Dante saapui oppaineen ensin helvettiin. Se kuvataan keskiaikaisen
-käsitystavan mukaan suppilonmuotoiseksi kuiluksi. Sen
-pohjakärki on maapallon keskipisteessä suoraan Jerusalemin alla.
-Kuilu jakautuu useaan eri kehään eli piiriin, ja kuta alemmaksi tullaan,
-sitä ankarampia ovat vainajain tuskat. Portin kamanassa on
-kirjoitettuna seuraavat kammottavat sanat: »Ken tästä käy, saa kaiken
-toivon heittää.»</p>
-
-<p class='c012'>Portilta Dante aloitti vaelluksensa. Helvetin esipihassa hän kohtasi
-kastamattomia lapsia ja ylevämielisiä pakanoita. Dante antaa
-Vergiliuksen, jota hän kunnioittaen sanoo Mestariksi, selittää heidän
-kohtalonsa näin:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in36'>»Et kysy,</div>
-      <div class='line'>keit’ ovat henget, jotka täällä näet?</div>
-      <div class='line'>Siis tiedä, ennen kuin sa eespäin astut,</div>
-      <div class='line'>nää ettei tehneet syntiä, mutt’ riitä</div>
-      <div class='line'>ei hyvät työnsä, koska kaste heiltä,</div>
-      <div class='line'>sun uskos pyhä tie ja portti, puuttuu.</div>
-      <div class='line'>Ne, jotka ennen Ristin aikaa eli,</div>
-      <div class='line'>osanneet palvella ei oikein Herraa;</div>
-      <div class='line'>ja minä itse olen niistä yksi.</div>
-      <div class='line'>Tuon puutteen tähden, emme syystä muusta</div>
-      <div class='line'>olemme tuomitut, mutt’ ainoastaan</div>
-      <div class='line'>toivotta ikävöimään iäisesti.»</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c017'>Dante jatkaa:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>»Kun kuulin tuon, mun mieltäin tuska kiersi,</div>
-      <div class='line'>näät monta tunsin miestä arvokasta,</div>
-      <div class='line'>jotk’ empi partailla tään esipihan».</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Siellä Dante näki Homeroksen, siellä Horatiuksen ja Ovidiuksen
-sekä monta muuta maineikasta henkeä.</p>
-
-<p class='c012'>Sitten matka jatkui ja tultiin helvetin eri piireihin. Siellä hän
-näki, miten iäti raivoava myrsky ajoi hillittömään irstailuun vaipuneita
-<span class='pageno' id='Page_401'>401</span>vainajia, miten sade, rakeet ja lumi pieksivät ahmatteja jne.
-Hän näki vilpillisiä virkamiehiä keitettävän piessä ja tyrannien uiskentelevan
-polttavassa verivirrassa. Raukeina ja horjuen kulkivat
-teeskentelijät puettuina raskaisiin lyijykaapuihin, jotka ulkoapäin
-loistivat kullalta. Hehkuvan kuumasta raudasta tehdyissä haudoissa
-makasivat kerettiläiset, jotka olivat hylänneet kirkon armonvälikappaleet.
-Heidän joukossaan oli Fredrik II. Ne, jotka olivat harjoittaneet
-simoniaa, seisoivat päällään maan sisässä; jalat vain pistivät
-näkyviin, ja niiden päällä paloi ikuinen tuli. Paavi Bonifatius
-VIII:lle oli sinne paikka valmistettu.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_254.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 254.</i> Dante ja Vergilius kolmannessa helvetin piirissä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kuilun pohjalla oli itse saatana, jolla oli kolme päätä. Yhdessä
-suussa, hirveiden hammasten välissä, oli Juudas, joka petti Jeesuksen,
-hengellisen vallan perustajan, ja toisissa Brutus ja Cassius, jotka
-olivat pettäneet Caesarin, keisarinvallan perustajan. Saatanan karvaista
-ruumista pitkin matkaajat kiipesivät ulos kuilusta. »Tulimme
-tuosta, jälleen näimme tähdet.»</p>
-
-<p class='c012'>Matka jatkui sitten ylös kiirastulivuorelle, joka oli maapallon
-vastaisella puolella ja joka myös oli jaettu eri piireihin. Sen huipulla
-oli maallinen paratiisi, ihmeen ihana lehto, jossa leppoisat tuulet puhaltelivat.
-Vihdoin Dante saapuu oppaineen taivaan portille. Mutta
-siitäpä Vergilius ei voikaan häntä enää eteenpäin opastaa. Siellä tulee
-Dantea vastaan hänen nuoruuden rakastettunsa Beatrice, joka nyt
-saattelee häntä taivaasta taivaaseen. Sielläkin hän näkee monta kuu-luisaa
-<span class='pageno' id='Page_402'>402</span>henkilöä, kuten Aqvinon Tuomaan, Franciscus Assisilaisen ja
-Bouillonin Gottfriedin. Ylimmässä taivaassa, häikäisevässä valossa,
-ovat Neitsyt Maria ja kolmiyhteinen Jumala.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_255.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 255.</i> Petrarca.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● Toinen suuri italialainen runoilija oli
-<i>Petrarca</i> (k. 1374), mainioitten lyyrillisten
-rakkausrunojen sepittäjä ja muinaisajan
-latinankielisen kirjallisuuden
-tutkija.</p>
-
-<p class='c007'>Tieteelliset teokset Petrarca kirjoitti
-latinaksi. Käyttipä hän sitä joskus
-runoillessaankin. Mutta parhaiten ovat
-hänen runoilijamaineensa säilyttäneet
-hänen italiankieliset <em class='gesperrt'>Sonettinsa
-Lauralle</em>.</p>
-
-<p class='c011'>□ Petrarcan isä oli firenzeläinen lainoppinut,
-joka eli karkotettuna syntymäkaupungistaan.
-Poika opiskeli isän
-toivomuksesta lakitiedettä, mutta antiikin
-kirjallisuus veti häntä vastustamattomasti puoleensa. Kerrotaan,
-että isä, huolestuneena poikansa herkeämättömästä vanhojen
-kirjailijain tutkimisesta, sieppasi kerran useita vanhoja niteitä
-ja paiskasi ne tuleen. Mutta kun hän näki poikansa kyynelet ja
-epätoivoisen katseen, hän heltyi ja pelasti tulesta Ciceron puheet
-ja Vergiliuksen runot.</p>
-
-<p class='c012'>Täysi-ikäiseksi tultuaan Petrarca antautui kokonaan rakkaisiin
-opintoihinsa ja runoiluun. Hän vaelsi useissa Euroopan maissa, etsi
-vanhoja käsikirjoituksia ja keräsi ne kirjastoonsa. Ja hän pyysi kirjeissä
-ystäviään ja tuttaviaan tekemään samoin, antoi heille neuvoja,
-jopa rahaakin. Siten sai alkunsa innokas antiikkisten kirjateosten
-etsintä ja suuria kirjastoja muodostui vähitellen Firenzeen, Roomaan
-ja muuallekin. Löytämiään kirjoja Petrarca luki ja tutki ahkerasti.
-Hän oppi niitä ymmärtämään yhä paremmin, ja hänelle avautui muinaisajan
-maailma, joka oli niin erilainen kuin keskiajan. Siinä
-tuntui olevan enemmän vapautta, enemmän elämäniloa, enemmän
-ymmärtämystä kaikelle inhimilliselle.</p>
-
-<p class='c012'>Kirjoituksissaan Petrarca rupesi muillekin selittämään noita muinaisajan
-kirjailijoita. Siten hänestä tuli oppinut kirjailija, ensimmäinen
-<span class='pageno' id='Page_403'>403</span><i>humanisti</i> (lat. homo = ihminen; humānum = inhimillinen).
-Niin nimitettiin myöhemminkin niitä oppineita, jotka tutkivat
-ja selittivät muinaisen Kreikan ja Rooman kirjallisuutta ja
-oloja.</p>
-
-<p class='c012'>Petrarca saavutti aikalaistensa jakamattoman kunnioituksen, ja
-Rooman Capitolinuksella hänet seppelöitiin runoilijain kuninkaaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Laura oli Petrarcan nuoruuden lemmitty samoin kuin Beatrice
-Danten. Hänestä runoilija laulaa:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Niin ihanana vielä loistossansa</div>
-      <div class='line'>en nähnyt aurinkoa keväimen,</div>
-      <div class='line'>en sateen konsa lomaan pilvien</div>
-      <div class='line'>väikettä moista luovan kaarestansa</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>kuin hohde, min näin hänen kasvoillansa,</div>
-      <div class='line'>kun Amor taivutti mun ikeesen;</div>
-      <div class='line'>ei päällä maan&thinsp;—&thinsp;en puhu kerskuen&thinsp;—</div>
-      <div class='line'>vois’ mikään kilpailla tuon loisteen kanssa.</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Näin Amorin, kun hymys silmin hän</div>
-      <div class='line'>niin sulosti, ett’ yöksi kaikki jääpi</div>
-      <div class='line'>muut näyt tuon rinnalla, min silloin näin.</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Näin Amorin ja nuolen terävän,</div>
-      <div class='line'>min vielä polte rintaa kirveltääpi&thinsp;—</div>
-      <div class='line'>mutt’ sentään soisin taas sen näkeväin.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● Italian kolmas suuri kirjailija varhaisemman renessanssin aikana
-oli <i>Boccaccio</i> [bokka´tšo] (k. 1375). Hänkin oli innokas humanisti,
-mutta hänen mainioin teoksensa oli <em class='gesperrt'>Decamerō´ne</em>, sata jutelmaa
-sisältävä novellikokoelma. Sillä hän laski perustuksen italiankieliselle
-suorasanaiselle kirjallisuudelle, samoin kuin Dante ja Petrarca
-runokielelle.</p>
-
-<p class='c007'>Boccacciokin oli firenzeläistä sukua, vaikka syntyi Pariisissa.
-Hän oli lainoppinut ja toimi jonkin aikaa valtiomiehenä. Pian
-hän kumminkin antautui kokonaan kirjallisiin harrastuksiin. Hänen
-toimestaan käännettiin Homeroksen runot latinaksi, joten kreikkalaiseen
-runouteenkin alettiin tutustua.</p>
-
-<p class='c011'>□ »Decamerone» kirjansa Boccaccio kertoo syntyneen »mustan surman»
-aikana Firenzessä. Tuo hävittävä rutto raivosi hirveänä Firen-zessäkin.
-<span class='pageno' id='Page_404'>404</span>»Kuinka moni voimakas mies, kuinka moni ihana nainen,
-kuinka moni nuorukainen söikään aamulla omaistensa, tuttaviensa
-ja ystäväinsä seurassa, mutta illalla istui toisessa maailmassa esi-isäinsä
-parissa!» »Oli niitä, jotka arvelivat, että tautia voi vastustaa
-parhaiten elämällä kohtuullisesti, pidättäytymällä kaikesta ylellisyydestä.
-He muodostivat pieniä piirejä ja elivät erossa muista sulkeutuneina sellaisiin
-huoneisiin, joissa ei ollut ketään ruttoon sairastunutta.
-He söivät hienoimpia ruokia ja joivat parhaita viinejä, mutta ylen
-kohtuullisesti, kuuntelivat soittoa ja laulua, antautumatta keskusteluun
-kenenkään kanssa taudista ja kuolemasta. Toiset olivat vastakkaista
-mieltä pitäen viisaimpana syödä ja juoda mielin määrin, kulkea
-laulaen ja tanssien ja tyydyttää, mikäli mahdollista, kaikki halunsa.
-He kulkivat ravintolasta ravintolaan juoden ilman mittaa ja määrää.»
-Näin Boccaccio kirjoittaa kirjansa alkulauseessa. Hän kertoo, miten
-seurue, johon kuului seitsemän naista ja kolme miestä, lähti tautia
-pakoon erääseen kaupungin lähistössä olevaan maakartanoon. Siellä
-he viettivät 10 päivää kertomalla juttuja toisilleen. Kukin kertoi
-jutelman päivässä, joten kymmenessä päivässä tuli kerrotuksi
-100 jutelmaa. Siitä kirja sai nimensäkin (Decamerone = kymmenen
-päivää).</p>
-
-<p class='c012'>Boccaccio sai kertomustensa aiheet eri tahoilta: suupuheina kulkeneista
-kaskuista, arabialaisista ja ranskalaisista tarinoista, vanhan
-ajan kirjailijain teoksista ym. Mutta Boccaccion tarkoitus on kumminkin
-antaa kuva oman aikansa elämästä. Erittäin purevasti hän
-pilkkaa pappien ja munkkien tietämättömyyttä ja siveellistä turmelusta
-sekä naisten kevytmielisyyttä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuvaamataiteet.</strong> Kirjallisten harrastusten elpyessä heräsi eloon
-myös entistä vireämpi <i>kuvaamataiteiden</i> harrastus. Siinäkin opittiin
-paljon muinaisajan eli antiikin taiteesta, jonka jäännöksiä ihaillen
-katseltiin ja kaikkialta, usein kuokka ja lapio kädessä, etsittiin.
-Noiden vanhojen taideteosten harras tarkkaaminen kehitti taiteilijain
-muotoaistia; jälleen ruvettiin ihailemaan luontoa ja ilomielin
-antauduttiin sen kuvaamiseen. Taiteilijat valtasi väkevä luomisinto,
-monet heistä eivät tyytyneet harjoittamaan yhtä taidealaa, vaan
-koettelivat voimiaan sekä arkkitehteinä että kuvanveistäjinä ja maalareina.</p>
-
-<p class='c007'><i>Rakennustaide</i> synnytti muutamia mahtavia <em class='gesperrt'>kirkkoja</em> sekä
-komeita <em class='gesperrt'>palatseja</em>, jotka eivät olleet goottilaistyylisiä, vaan
-erityistä <i>renessanssityyliä</i>. Kirkoissa tuli <em class='gesperrt'>basilika</em>-muoto käytäntöön,
-<span class='pageno' id='Page_405'>405</span>ja ne varustettiin usein mahtavalla <em class='gesperrt'>kupolilla</em>. Palatsit,
-joita kaupunkien, varsinkin Firenzen, varakkaat kauppiaat
-rakennuttivat asunnoikseen, olivat suuria ja jykeviä, linnamaisia.
-Ulkoseinät olivat sileitä, vailla koristelua: palatsin keskellä oli
-usein pylväsrivien kaunistama piha.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_256.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 256.</i> Palazzo Ricardi Firenzessä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'><i>Kuvanveisto</i> muodostuu nyt täysin itsenäiseksi taiteenhaaraksi
-kehkeytyen jo varhaisrenessanssin ajalla kauniiseen kukoistukseen.
-Tämän ajan etevin kuvanveistäjä, italialaisen veistotaiteen varsinainen
-perustaja, oli <i>Donatello</i> [te´l-]. Kotikaupungissaan Firenzessä, eläen
-Medicien suosiossa, hän loi monta todellista mestariteosta. Niistä
-on kuuluisimpia pronssinen <em class='gesperrt'>David</em>-patsas, joka siinäkin suhteessa
-<span class='pageno' id='Page_406'>406</span>on huomattava, että siinä ensi kerran
-antiikin taidekauden jälkeen ihminen
-esitetään täysin alastomana.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_257.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 257.</i> Donatello: David.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'><i>Maalaustaide</i> vapautuu niin ikään
-itsenäiseksi taiteeksi ja kohoo nopeasti
-ihmeelliseen rikkauteen ja loistoon.
-Varsinkin harrastettiin ns. <i>fresko</i>-maalausta
-(ital. ai fresco = tuoreelle
-pinnalle). Se tapahtuu siten, että
-seinä, johon kuva on maalattava, peitetään
-märällä laastilla, johon terävällä
-puikolla piirretään kuvan ääriviivat
-paperille tehdyn piirustuksen mukaan.
-Sitten suoritetaan itse maalaus nopeasti
-tuoreelle seinälle käyttämällä
-värejä, jotka yhtyvät muurilaastiin ja
-kuivuvat yhdessä sen kanssa. Näin
-syntyneet maalaukset, <em class='gesperrt'>freskot</em>, ovat
-hyvin kestäviä. Freskoja maalattiin
-sekä kirkkojen että palatsien seinille.
-Kankaalle maalattaessa käytettiin <i>tempera</i>värejä,
-jotka saatiin siten, että
-väriaineet liuotettiin munankeltuaiseen
-tai hunajaan. Vasta uuden ajan
-taitteessa tulivat Alankomaissa keksityt
-<i>öljy</i>värit käytäntöön.</p>
-
-<p class='c007'>Monta etevää maalaria työskenteli
-Italian kaupungeissa jo varhaisrenessanssin aikana. Firenze oli
-maalaustaiteenkin ensimmäinen tyyssija. Siellä loi 15:nnen vuosisadan
-loppupuolella monet ihmeen ihanat kuvansa <i>Botticelli</i>
-[bottitše´lli], joka oli varhaisrenessanssin etevimpiä maalareita.
-Hänen kuuluisimpia taulujaan on <em class='gesperrt'>Kevät</em>, jossa taiteilija esittää
-joukon solakoita nuoria naisia luonnon helmassa liikkuvina. Siinä
-kulkee Kevät kukkia sirotellen oranssipuiden alla, ja sulottaret
-pitävät karkeloaan kukkanurmella. Keskellä seisoo Venus mietteissään.&thinsp;—&thinsp;Pohjois-Italian
-lukuisissa ruhtinashoveissa oli myös monta
-<span class='pageno' id='Page_407'>407</span>etevää taiteilijaa. Heistä on ennen muita
-mainittava Mantovassa toiminut <i>Mantegna</i>
-[mante´nja]. Hänen kuuluisimpia taulujaan
-on <em class='gesperrt'>Voiton madonna</em>,
-jossa Mantovan herttua rukoilee palavasti
-Neitsyt Mariaa, ja tämä siunaten
-laskee kätensä hänen ylitseen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_258.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 258.</i> Botticelli: Kevät.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_259.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 259.</i> Osa Mantegnan maalauksesta Voiton madonna.</p>
-</div>
-</div>
-
-<h4 class='c010'>KEKSINNÖT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Paperi.</strong> Egyptiläisten käyttämä papyrus
-oli haurasta ja helposti särkyvää,
-myöhemmin keksitty pergamentti sangen
-kallista. Mutta keskiajan lopussa alettiin
-Euroopassa käyttää liinalumpuista valmistettua
-<i>paperia</i>, jonka käytäntöön otto
-suuresti halvensi kirjojen valmistamista.
-<span class='pageno' id='Page_408'>408</span>Paperin valmistamisen taito oli Kiinasta
-käsin arabialaisten välityksellä levinnyt
-Eurooppaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_260.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 260.</i> Juhana Gutenberg.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kirjapainon keksiminen.</strong> Keskiajan
-lopulla tehdyistä keksinnöistä oli <i>kirjapainon</i>
-keksiminen tärkein.</p>
-
-<p class='c007'>15:nnen vuosisadan alussa oli ruvettu
-valmistamaan pelikortteja ja pyhimysten
-kuvia leikkaamalla puulaatalle
-kohokuvia, jotka jäljennettiin paperille
-painamalla. Pian liitettiin pyhimysten
-kuviin myös selityksiä, jolloin kirjaimetkin
-leikattiin puuhun. Lopuksi leikattiin puulaatalle pelkästään
-kirjaimia ja siten ruvettiin entisten käsinkirjoitettujen kirjojen rinnalla
-valmistamaan kirjoja myös painamalla niitä puulaatoilla.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_261.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 261.</i> Kirjapaino.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Tämä oli kumminkin hankalaa, jokainen kirjansivu kun oli
-puulaatalle leikattava. Silloin
-<i>Juhana Gutenberg</i> teki
-15:nnen vuosisadan puolivälissä
-yksinkertaisen,
-mutta tärkeän keksinnön.
-Puulaattojen sijasta hän
-rupesi käyttämään metallista
-valmistettuja <em class='gesperrt'>irtonaisia
-kirjasimia</em>.
-Ne voitiin asetella eli <em class='gesperrt'>latoa</em>
-rivi riviltä ja sivu
-sivulta tarpeen mukaiseen
-järjestykseen. Kun sitten
-tarpeellinen määrä sivuja
-oli valmiina, <em class='gesperrt'>painettiin</em>
-ne paperille niin monena
-kappaleena kuin oli tarpeen.
-Sen jälkeen saatiin
-latous <em class='gesperrt'>purkaa</em>, ja kirjasimet
-<span class='pageno' id='Page_409'>409</span>voitiin latoa uuteen järjestykseen. Kirjan valmistaminen
-kävi silloin paljoa nopeammin, kirjat tulivat entistä huokeammiksi,
-niitä voitiin valmistaa suurissa määrin, ja ne levisivät paljoa laajemmalle
-kuin ennen. Siten kirjapainon keksiminen vaikutti edistävästi
-henkiseen sivistykseen.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Juhana Gutenberg.</strong> Kirjapainotaidon maineikas keksijä oli saksalainen,
-syntyisin Mainzin kaupungista. Hän harjoitti nuoruudessaan taideteollisuutta,
-valmisti peilejä ja hioi timantteja sekä suoritti erilaisia metallitöitä.
-Keksittyään irtokirjasimet hän alkoi tehdä kokeita kirjain
-valmistamisessa. Kokeet kuluttivat hänen vähäiset varansa, joten
-hänen oli pakko etsiä henkilö, joka kiinnittäisi varoja uuteen yritykseen.
-Muuan varakas mainzilainen kultaseppä <i>Fust</i>, jolle Gutenberg
-kertoi keksinnöstään, rupesi hänen liikekumppanikseen antaen
-tarvittavat varat. Voitto jaettaisiin tasan. Työmiesten, jotka otettiin
-kirjapainoon, täytyi vannoa, etteivät kenellekään ilmaisisi uutta
-menettelytapaa. Ensimmäinen huomattava kirja, joka Gutenbergin
-painossa valmistettiin, oli latinankielinen Raamattu (v. 1455).</p>
-
-<p class='c012'>Mutta Fust oli omanvoitonpyyteinen mies. Saatuaan kylläksi
-tietoa keksinnöstä hän vaati yhtäkkiä Gutenbergiltä rahojansa takaisin.
-Kun Gutenberg ei voinut niitä suorittaa, tuomittiin hänet luovuttamaan
-kirjapaino Fustille. Mutta jonkin ajan kuluttua syttyi Mainzissa
-suuri tulipalo, jossa kirjapaino paloi. Suuri keksijä kuoli köyhänä.</p>
-
-<p class='c012'>Kirjapainon työmiehet hajaantuivat nyt ympäri Saksan ja perustivat
-uusia kirjapainoja. Saksasta Gutenbergin hyödyllinen keksintö
-levisi nopeasti muihinkin maihin. Vuoden 1500 vaiheilla oli kirjapainoja
-jo kaikkialla Euroopassa. Meidän maahamme perustettiin
-ensimmäinen kirjapaino kuitenkin vasta v. 1642.</p>
-
-<p class='c012'>Uudet aatteet pääsivät nyt nopeammin leviämään, ja kansanvalistus
-rupesi kohoamaan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ruuti.</strong> Jo ennen kirjapainotaidon keksimistä ruvettiin käyttämään
-<i>ruutia</i> ampuma-aseissa. Sekä kiinalaiset että bysanttilaiset ja
-arabialaiset tunsivat ruudintapaisia räjähtäviä aineita. Olipa niitä
-ristiretkien aikana käytetty taisteluissakin. Länsi-Euroopassa tavataan
-<em class='gesperrt'>tykkejä</em> ensi kerran, kuten aikaisemmin on mainittu, Crécyn
-taistelussa (1346). Ne olivat aluksi kömpelötekoisia ja tavattoman
-raskaita, joten niitä oli vaikea kuljettaa. Vähän myöhemmin ruvettiin
-myös valmistamaan <em class='gesperrt'>pyssyjä</em>, joista kuula pantiin liikkeelle
-<span class='pageno' id='Page_410'>410</span>ruudin avulla. Pyssytkin olivat ensi aikoina niin raskaita, että
-niillä ammuttiin erityisen haarukan nojassa.</p>
-
-<p class='c007'>Vähitellen uudet ampuma-aseet paranivat ja tulivat yleisesti
-käytäntöön. Silloin tapahtui muutos sodankäynnissä. Ritariratsujoukot
-ja varustetut linnat menettivät suuresti merkitystänsä;
-ne eivät pystyneet pitämään puoliaan uusia »tuliaseita» vastaan.
-Tykki- ja jalkaväki, jota hallitsijat valtion varoilla palkkasivat, tuli
-nyt sodassa ratkaisevaksi. Mutta samalla kun aatelin sotilaallinen
-arvo aleni, heikontui sen valtiollinenkin mahti.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kompassi.</strong> Kompassin keksijää ei tunneta. Tiedetään vain
-että kiinalaiset käyttivät kompassia, aluksi maamatkoilla, sitten
-myös merimatkoilla, pitkiä ajanjaksoja, ennen kuin se Länsi-Euroopassa
-opittiin tuntemaan. Länsi-Euroopan kansat tutustuivat siihen
-13:nnella vuosisadalla. Kompassi teki mahdolliseksi aavoilla ulapoilla
-purjehtimisen sekä suuret löytömatkat.</p>
-
-<h4 class='c010'>LÖYTÖRETKET.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ensi löydöt.</strong> Jo 14:nnellä vuosisadalla <em class='gesperrt'>italialaiset</em>, jotka
-olivat sen ajan etevimpiä merimiehiä, purjehtivat Välimereltä
-Atlantin merelle, jatkaen matkaa aina <i>Kanarian</i> saarille, <i>Madeira</i>an
-ja <i>Azoreille</i> saakka, jotka nyt tulivat tunnetuiksi. Se kiihotti löytöretki-intoa.
-Yhä hartaammaksi kasvoi halu löytää meritie rikkaaseen
-Intiaan, josta niin monta kallisarvoista tavaraa oli saatavana, mutta
-joiden kuljetus Aasian halki oli kovin hankalaa.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Marco Polo.</strong> Jo 13:nnen vuosisadan lopulla oli venezialainen
-kauppias <i>Marco Pōlo</i> tehnyt matkan maitse Aasian itäosiin, käyden
-Kiinassa, Tibetissä ja Intiassa. Hän oli 17 vuotta mongolilaisen suurkaanin
-palveluksessa ja oppi hyvästi tuntemaan Kiinan silloiset olot.
-Kotiin palattuaan hän julkaisi matkakertomuksen »Maailman ihmeet»,
-jossa hän ihastuneena kuvailee idän oloja. Siellä oli suuria ja vauraita
-kaupunkeja, kultaa ja silkkiä runsaasti, maantiet oivallisia ja paperiraha
-kaupan välineenä. Kaupungeissa oli katuvalaistus, ja järjestystä
-valvoivat poliisit, jotka samalla toimivat palosammutuskuntana.&thinsp;—&thinsp;Polon
-kertomusta luettiin ahkerasti, ja se lisäsi intoa löytää meritie
-noihin »ihmeiden maihin».</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_411'>411</span>
-<img src='images/map_loytoretkien.jpg' alt='LOYTORETKIEN KARTTA' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_412'>412</span>● <strong>Meritie Intiaan.</strong> 15:nnellä vuosisadalla <em class='gesperrt'>portugalilaiset</em>
-alkoivat innokkaasti etsiä meritietä Intiaan purjehtimalla Afrikan
-ympäri. Prinssi <i>Henrik Merenkulkija</i> lähetti retkikunnan toisensa
-jälkeen purjehtimaan pitkin Afrikan länsirannikkoa. Madeira
-ja Azorit löydettiin uudelleen. Vuosisadan puolivälissä saavuttiin
-Guinean lahteen, ja rannikolta tuotiin kotiin kultahiekkaa ja
-neekeriorjia. Se luulo, että täällä tukahduttavan kuumuuden ja
-kammottavien merihirviöiden takia olisi mahdoton purjehtia, oli
-osoittautunut vääräksi.</p>
-
-<p class='c007'>V. 1486 <i>Bartholomeus Diaz</i> [-ē´os diä´š] saapui Afrikan eteläkärkeen,
-jolle annettiin »Hyvän toivon niemen» nimi, koska nyt
-oli olemassa hyviä takeita Intiaan purjehtimisesta. 12 vuotta myöhemmin,
-v. 1498, onnistuikin <i>Vasco da Gama</i>n [gā´ma] purjehtia
-mainitun niemen ohitse ja saapua onnellisesti Etu-Intian läntiselle
-rannikolle, <i>Kalikut</i>in kaupunkiin. Tämän jälkeen toinen portugalilainen
-laivasto toisensa perästä lähti Intiaan, ja tuottava kauppa tämän
-etäisen, mutta rikkaan maan kanssa joutui suureksi osaksi
-portugalilaisten haltuun.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Amerikan löytö.</strong> Kuutta vuotta ennen Intian meritien löytöä
-tehtiin seurauksiltaan vieläkin merkillisempi löytömatka, joka johti
-eurooppalaiset aivan tuntemattomaan uuteen maanosaan. V. 1492
-<i>Kristoffer Columbus</i> löysi <i>Amerikan</i>.</p>
-
-<p class='c011'>□ Columbus syntyi Genovassa. Isä oli varaton villankehrääjä.
-Poika sai ainakin jonkin verran koulukasvatusta, mutta jo neljäntoista
-vuoden ikäisenä hän lähti merimatkoille, joilla hän nuoruutensa
-kulutti. Matkoilla hän kulki Englannissa ja luultavasti Islannissa
-asti. Viimein hän lähti Portugaliin, samoin kuin monet italialaiset
-purjehtijat ennen häntä, etsimään onneaan tämän meriliikettään laajentavan
-nuoren valtakunnan palveluksessa. Siellä hänessä rupesi
-kypsymään se ajatus, että <em class='gesperrt'>Intiaan saattoi päästä purjehtimalla
-suoraan länteen</em>.</p>
-
-<p class='c012'>Tähän aikaan näet jo tiedettiin, että maa on <em class='gesperrt'>pallonmuotoinen</em>.
-Lisäksi luultiin, että maapallo oli verraten <em class='gesperrt'>pieni</em>. Siksi
-Columbuskin arveli, että matka Euroopasta Intiaan ei olisi varsin
-pitkä. Se käsitys oli mm. ajan ehkä etevimmällä maantieteen tuntijalla,
-firenzeläisellä lääkärillä <i>Toscanelli</i>lla [-ne´lli], joka piirsi
-<span class='pageno' id='Page_413'>413</span>Atlantin meren kartan ja kirjeessä Portugalin
-hallitukselle ehdotti läntistä merimatkaa
-Intiaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_262.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 262.</i> Kristoffer Columbus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Niinpä Columbus esitti aikeensa Portugalin
-kuninkaalle. Mutta hänen ehdotuksensa
-hylättiin. Silloin hän lähti Espanjaan,
-jossa teki saman ehdotuksen Isabellalle.
-Kuningatar halusi kuulla varta vasten asetetun
-valiokunnan lausunnon asiasta. Se oli
-suorastaan masentava, ja Columbus joutui
-naurunalaiseksi. Innokas purjehtija päätti
-silloin lähteä Ranskaan, saadakseen sieltä
-avustusta aikeelleen. Mutta nyt Isabella
-oli vakuuttunut yrityksen suuresta merkityksestä,
-ja kun muut epäröivät, niin hän
-lupasi antaa pantiksi omat jalokivensä, ellei muutoin varoja saataisi.
-Columbus kutsuttiin matkaltaan takaisin ja hänen kanssaan tehtiin
-sopimus löytöretkestä.</p>
-
-<p class='c012'>Elokuun 3 päivänä 1492 Columbuksen pieni laivasto nosti ankkurinsa
-ja lasketti meren ulapalle. Ilma oli lauhkea ja suopea. Purjehdittiin
-Kanarian saarten sivuitse ja saavuttiin pasaatituulten piiriin
-laivain kiitäessä herkeämättä länttä kohti. Kun näin oli purjehdittu
-viikkokausia, merimiehet kävivät levottomiksi: tällä tuulellahan ei
-päästäisi takaisin milloinkaan. Toiset pelkäsivät jouduttavan kiirastulivuorelle
-ja Jumalan rankaisevan julkeita purjehtijoita. Merilintuparvia
-lenteli silloin tällöin laivojen ympärillä, mutta ne katosivat
-jälleen, ja joka ilta aurinko laski ihanana ehyen vedenrajan taakse
-läntiselle taivaanrannalle. Ei merkkiäkään maasta. Rauhoittaakseen
-laivaväkeä Columbus ilmoitti kuljetun matkan joka päivä lyhyemmäksi
-kuin miksi oli sen laskenut. Hän osoitti järkähtämätöntä luottamusta
-ja vakuutti, että Jumalan avulla pian saavuttaisiin Intiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Lokakuun alussa nähtiin ensimmäiset todelliset merkit maan läheisyydestä.
-Raskaasti lentäviä lintuja matkasi lounatta kohti. Eräänä
-päivänä nähtiin vihantaa kaislaa ajelehtivan meressä. Eräästä toisesta
-laivasta tuotiin laudanpätkä sekä keppi, jossa oli ihmiskäden
-tekemiä leikkauksia. Laivoissa vallitsi nyt mitä suurin ilo. Illalla
-riippaluoti tavoitti pohjan. Ja kun Columbus tähysteli tarkasti eteenpäin,
-hän huomasi säännöttömästi liikkuvan valon taivaanrannalla.
-Muuan merimies huusi riemuissaan: »Maata, maata!» Kun kuu sitten
-nousi, ranta näkyi selvästi. Oli lokakuun 12 päivä. Columbus oli
-saapunut Amerikan saaristoon.</p>
-
-<p class='c009'>● Kolmatta kuukautta kestäneen purjehduksen jälkeen Columbus
-oli päässyt Bahama-saaristoon <i>Guanahani</i>n saarelle, jolle suuri purjehtija
-<span class='pageno' id='Page_414'>414</span>riemuissaan antoi nimen <i>San Salvador</i> [sansalvadō´r], »Pyhä Vapahtaja».
-Hän luuli tulleensa Intian edustalla oleville saarille, ja siinä
-uskossa hän kuolikin. Siksi saaria vieläkin sanotaan Länsi-Intian
-saariksi ja Amerikan alkuasukkaita intiaaneiksi. Matkaa jatkettiin
-vielä eteenpäin ja löydettiin <i>Cuba</i> ja <i>Haiti</i>. Seuraavan vuoden
-alussa saavuttiin takaisin. Columbus sai kunnioittavan vastaanoton.
-Tämän jälkeen hän teki vielä kolme matkaa Amerikkaan,
-saapuen eräällä matkallaan Etelä-Amerikan manterellekin. Mutta
-iloa hänellä ei enää ollut löydöistään. Löytämiensä maiden varakuninkaana
-hänen piti huolehtia niiden hallinnosta. Se oli kumminkin
-vaikeata, espanjalaiset kun koettivat nopeasti koota määrättömiä
-rikkauksia ja sortivat alkuasukkaita. Columbus ei olisi sitä
-sallinut. Syntyi levottomuuksia, ja Espanjasta lähetettiin henkilö
-asioita tutkimaan. Hän vangitutti Columbuksen ja lähetti hänet
-kahleissa Espanjaan. Suuri löytömatkailija pääsi kyllä kohta vapaaksi,
-mutta entiseen asemaansa hän ei enää kohonnut. Masentuneena
-ja yksinäisenä Columbus kuoli v. 1506.</p>
-
-<p class='c007'>Seuraavina vuosikymmeninä jatkettiin löytömatkoja Amerikkaan.
-Niinpä portugalilaiset saapuivat Brasiliaan ja valtasivat sen.
-V. 1522 suoritettiin loppuun ensimmäinen maan ympäri purjehdus.
-Silloin kävi täysin selville, että maa on pallonmuotoinen ja että
-Columbus oli löytänyt uuden maanosan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_263.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 263.</i> Columbuksen laivat.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div class='chapter'>
-  <span class='pageno' id='Page_415'>415</span>
-  <h2 class='c005'>SISÄLLYS</h2>
-</div>
-<table class='table0' summary='SISÄLLYS'>
-<colgroup>
-<col width='1%' />
-<col width='10%' />
-<col width='83%' />
-<col width='4%' />
-</colgroup>
-  <tr>
-    <td class='c021' colspan='3'><i>Opettajalle</i></td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_5'>5</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td colspan='4'>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021' colspan='3'><em class='gesperrt'>Esihistoriallinen aika</em></td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_9'>9</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td colspan='4'>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021' colspan='3'><em class='gesperrt'>Vanha aika</em></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>I. <i>Itämaiset kansat</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Egyptiläiset</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_13'>13</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Babylonialaiset ja assyyrialaiset</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_24'>24</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Länsiseemiläiset kansat</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_33'>33</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Persialaiset</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_37'>37</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td colspan='4'>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>II. <i>Kreikka</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Maa ja kansa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_45'>45</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Uskonto</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_47'>47</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Sparta ja Ateena</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_77'>77</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Persialaissodat</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_85'>85</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Perikles</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_94'>94</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kreikan taide</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_96'>96</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kreikkalainen tiede</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_105'>105</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kreikan pääelinkeinot</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_110'>110</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kreikan rappeutuminen</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_114'>114</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Aleksanteri Suuri</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_123'>123</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Hellenistinen sivistys</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_128'>128</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td colspan='4'>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>III. <i>Rooma</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Maa ja kansat</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_132'>132</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Rooma kuningaskuntana</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_135'>135</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Patriisit ja plebeijit</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_143'>143</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Italian valloitus</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_149'>149</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Puunilaissodat</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_158'>158</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Suurten sotien jälkeen</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_166'>166</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Tasavallan rappeutuminen</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_179'>179</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Caesar</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_186'>186</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Augustus</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_192'>192</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Rooman sivistyksen kulta-aika</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_197'>197</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Rooma keisarikuntana</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_212'>212</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kristinusko valloittaa maailman</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_220'>220</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Siirtyminen uuteen aikakauteen</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_227'>227</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td colspan='4'>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021' colspan='3'><span class='pageno' id='Page_416'>416</span><em class='gesperrt'>Keskiaika</em></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>I. <i>Kansainvaellusten aika</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Germaanien muinaiset olot</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_229'>229</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Italia kansainvaellusten pyörteessä</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_235'>235</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Frankkien valtakunnan synty</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_241'>241</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Anglosaksit</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_246'>246</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Sivistyksen rappeutuminen entisen Länsi-Rooman maissa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_249'>249</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Itä-Rooma kansainvaellusten aikana</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_252'>252</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Munkkilaisuus ja luostarielämä</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_255'>255</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kirkko järjestyy</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_261'>261</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Islam ja arabialaiset</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_266'>266</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td colspan='4'>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>II. <i>Kaarle Suuri ja hänen aikansa</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kaarle Suuri</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_273'>273</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Karolinkisen valtakunnan hajoaminen</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_283'>283</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Läänityslaitos</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_285'>285</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Viikinkiretket</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_288'>288</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td colspan='4'>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>III. <i>Keisarit ja paavit</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Otto Suuri</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_296'>296</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Henrik IV ja Gregorius VII</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_299'>299</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Fredrik Barbarossa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_304'>304</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Hohenstaufien perikato</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_307'>307</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td colspan='4'>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>IV. <i>Ristiretket</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Ensimmäinen ristiretki</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_310'>310</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Myöhemmät ristiretket</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_315'>315</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td colspan='4'>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>V. <i>Ristiretkien ajan sivistysolot</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Arabialaisten sivistys</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_317'>317</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kauppa ja kaupungit</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_321'>321</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Ritaristo</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_330'>330</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Talonpojat</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_338'>338</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kerjäläismunkit</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_343'>343</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Tieteet</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_346'>346</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Runous</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_351'>351</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kuvaamataiteet</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_356'>356</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td colspan='4'>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>VI. <i>Katolisen kirkon rappeutumisen aika</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kuninkaan vallan kasvaminen Ranskassa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_360'>360</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Englannin kehitys perustuslailliseksi valtioksi</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_365'>365</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Satavuotinen sota</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_370'>370</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Sodan jälkeinen aika Ranskassa ja Englannissa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_375'>375</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Saksan valtakunta</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_376'>376</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Italian olot</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_384'>384</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Pyreneitten niemimaan olot</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_387'>387</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Pohjois-Eurooppa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_390'>390</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'><span class='pageno' id='Page_417'>417</span>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Itä-Euroopan olot</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_394'>394</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Itä-Rooman keisarikunnan häviö</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_398'>398</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td colspan='4'>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>VII. <i>Uuden ajan sarastus</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Varhaisrenessanssi Italiassa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_400'>400</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Keksinnöt</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_409'>409</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Löytöretket</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_412'>412</a></td>
-  </tr>
-</table>
-
-<div class='pbb'>
- <hr class='pb c004' />
-</div>
-<div class='tnotes x-ebookmaker'>
-
-<div class='chapter ph2'>
-
-<div class='nf-center-c0'>
-<div class='nf-center c001'>
-    <div>TRANSCRIBER’S NOTES</div>
-  </div>
-</div>
-
-</div>
-
- <ol class='ol_1 c003'>
-    <li>P. <a href='#t81'>81</a>, changed “yranniksi”  to “tyranniksi”.
-
-    </li>
-    <li>P. <a href='#t270'>270</a>, changed “odottavät” to “odottavat”.
-
-    </li>
-    <li>P. <a href='#t317'>317</a>, changed “Euroopan olot muuttuvat”  to “● Euroopan olot muuttuvat”.
-
-    </li>
-    <li>P. <a href='#t344'>344</a>, changed “imeleltään” to “mieleltään”.
-
-    </li>
-    <li>Silently corrected obvious typographical errors and variations in spelling.
-
-    </li>
-    <li>Retained archaic, non-standard, and uncertain spellings as printed.
-    </li>
-  </ol>
-
-</div>
-
-<div style='display:block; margin-top:4em'>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KESKIKOULUN YLEINEN HISTORIA ***</div>
-<div style='text-align:left'>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Updated editions will replace the previous one&#8212;the old editions will
-be renamed.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg&#8482; electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG&#8482;
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-</div>
-
-<div style='margin:0.83em 0; font-size:1.1em; text-align:center'>START: FULL LICENSE<br />
-<span style='font-size:smaller'>THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE<br />
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK</span>
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-To protect the Project Gutenberg&#8482; mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase &#8220;Project
-Gutenberg&#8221;), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg&#8482; License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-</div>
-
-<div style='display:block; font-size:1.1em; margin:1em 0; font-weight:bold'>
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg&#8482; electronic works
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg&#8482;
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg&#8482; electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg&#8482; electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
-or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.B. &#8220;Project Gutenberg&#8221; is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg&#8482; electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg&#8482; electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg&#8482;
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (&#8220;the
-Foundation&#8221; or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg&#8482; electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg&#8482; mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg&#8482;
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg&#8482; name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg&#8482; License when
-you share it without charge with others.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg&#8482; work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg&#8482; License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg&#8482; work (any work
-on which the phrase &#8220;Project Gutenberg&#8221; appears, or with which the
-phrase &#8220;Project Gutenberg&#8221; is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-</div>
-
-<blockquote>
-  <div style='display:block; margin:1em 0'>
-    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
-    at <a href="https://www.gutenberg.org">www.gutenberg.org</a>. If you
-    are not located in the United States, you will have to check the laws
-    of the country where you are located before using this eBook.
-  </div>
-</blockquote>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg&#8482; electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase &#8220;Project
-Gutenberg&#8221; associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg&#8482;
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg&#8482; electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg&#8482; License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg&#8482;
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg&#8482;.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg&#8482; License.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg&#8482; work in a format
-other than &#8220;Plain Vanilla ASCII&#8221; or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg&#8482; website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original &#8220;Plain
-Vanilla ASCII&#8221; or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg&#8482; License as specified in paragraph 1.E.1.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg&#8482; works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg&#8482; electronic works
-provided that:
-</div>
-
-<div style='margin-left:0.7em;'>
-    <div style='text-indent:-0.7em'>
-        &bull; You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-        the use of Project Gutenberg&#8482; works calculated using the method
-        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-        to the owner of the Project Gutenberg&#8482; trademark, but he has
-        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-        within 60 days following each date on which you prepare (or are
-        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-        Section 4, &#8220;Information about donations to the Project Gutenberg
-        Literary Archive Foundation.&#8221;
-    </div>
-
-    <div style='text-indent:-0.7em'>
-        &bull; You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg&#8482;
-        License. You must require such a user to return or destroy all
-        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg&#8482;
-        works.
-    </div>
-
-    <div style='text-indent:-0.7em'>
-        &bull; You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-        receipt of the work.
-    </div>
-
-    <div style='text-indent:-0.7em'>
-        &bull; You comply with all other terms of this agreement for free
-        distribution of Project Gutenberg&#8482; works.
-    </div>
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg&#8482; electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg&#8482; trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg&#8482; collection. Despite these efforts, Project Gutenberg&#8482;
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain &#8220;Defects,&#8221; such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the &#8220;Right
-of Replacement or Refund&#8221; described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg&#8482; trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg&#8482; electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you &#8216;AS-IS&#8217;, WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg&#8482; electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg&#8482;
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg&#8482; work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg&#8482; work, and (c) any
-Defect you cause.
-</div>
-
-<div style='display:block; font-size:1.1em; margin:1em 0; font-weight:bold'>
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg&#8482;
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Project Gutenberg&#8482; is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg&#8482;&#8217;s
-goals and ensuring that the Project Gutenberg&#8482; collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg&#8482; and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
-</div>
-
-<div style='display:block; font-size:1.1em; margin:1em 0; font-weight:bold'>
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation&#8217;s EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state&#8217;s laws.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-The Foundation&#8217;s business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation&#8217;s website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-</div>
-
-<div style='display:block; font-size:1.1em; margin:1em 0; font-weight:bold'>
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Project Gutenberg&#8482; depends upon and cannot survive without widespread
-public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
-visit <a href="https://www.gutenberg.org/donate/">www.gutenberg.org/donate</a>.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-</div>
-
-<div style='display:block; font-size:1.1em; margin:1em 0; font-weight:bold'>
-Section 5. General Information About Project Gutenberg&#8482; electronic works
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg&#8482; concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg&#8482; eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Project Gutenberg&#8482; eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: <a href="https://www.gutenberg.org">www.gutenberg.org</a>.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-This website includes information about Project Gutenberg&#8482;,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-</div>
-
-</div>
-
-</body>
-</html>
diff --git a/old/66322-h/images/cover.jpg b/old/66322-h/images/cover.jpg
deleted file mode 100644
index 30cc30f..0000000
--- a/old/66322-h/images/cover.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/h_020a.jpg b/old/66322-h/images/h_020a.jpg
deleted file mode 100644
index 69a7463..0000000
--- a/old/66322-h/images/h_020a.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/h_020b.jpg b/old/66322-h/images/h_020b.jpg
deleted file mode 100644
index 23ed1f8..0000000
--- a/old/66322-h/images/h_020b.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/h_020c.jpg b/old/66322-h/images/h_020c.jpg
deleted file mode 100644
index 74e185e..0000000
--- a/old/66322-h/images/h_020c.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/h_020d.jpg b/old/66322-h/images/h_020d.jpg
deleted file mode 100644
index b845032..0000000
--- a/old/66322-h/images/h_020d.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/i224.jpg b/old/66322-h/images/i224.jpg
deleted file mode 100644
index 7973578..0000000
--- a/old/66322-h/images/i224.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/i_ateenan.jpg b/old/66322-h/images/i_ateenan.jpg
deleted file mode 100644
index a4998c9..0000000
--- a/old/66322-h/images/i_ateenan.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/i_rooman_saadyt.jpg b/old/66322-h/images/i_rooman_saadyt.jpg
deleted file mode 100644
index 3ee7666..0000000
--- a/old/66322-h/images/i_rooman_saadyt.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/i_rooman_säädyt.jpg b/old/66322-h/images/i_rooman_säädyt.jpg
deleted file mode 100644
index 3ee7666..0000000
--- a/old/66322-h/images/i_rooman_säädyt.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/i_rooman_valtakunta_verrattuna.jpg b/old/66322-h/images/i_rooman_valtakunta_verrattuna.jpg
deleted file mode 100644
index 2bfa7b8..0000000
--- a/old/66322-h/images/i_rooman_valtakunta_verrattuna.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/i_saatyluokkien.jpg b/old/66322-h/images/i_saatyluokkien.jpg
deleted file mode 100644
index 20c0d64..0000000
--- a/old/66322-h/images/i_saatyluokkien.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/i_spartan.jpg b/old/66322-h/images/i_spartan.jpg
deleted file mode 100644
index d7fdc9a..0000000
--- a/old/66322-h/images/i_spartan.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/i_säätyluokkien.jpg b/old/66322-h/images/i_säätyluokkien.jpg
deleted file mode 100644
index 20c0d64..0000000
--- a/old/66322-h/images/i_säätyluokkien.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/i_title.jpg b/old/66322-h/images/i_title.jpg
deleted file mode 100644
index 6e6873c..0000000
--- a/old/66322-h/images/i_title.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_001.jpg b/old/66322-h/images/kuva_001.jpg
deleted file mode 100644
index 4ecbaec..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_001.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_002.jpg b/old/66322-h/images/kuva_002.jpg
deleted file mode 100644
index 034a8de..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_002.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_003.jpg b/old/66322-h/images/kuva_003.jpg
deleted file mode 100644
index 6db9ff1..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_003.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_004.jpg b/old/66322-h/images/kuva_004.jpg
deleted file mode 100644
index 358ceda..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_004.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_005.jpg b/old/66322-h/images/kuva_005.jpg
deleted file mode 100644
index a1da870..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_005.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_006.jpg b/old/66322-h/images/kuva_006.jpg
deleted file mode 100644
index 9e987b8..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_006.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_007.jpg b/old/66322-h/images/kuva_007.jpg
deleted file mode 100644
index e51fec3..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_007.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_008.jpg b/old/66322-h/images/kuva_008.jpg
deleted file mode 100644
index 78d27e9..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_008.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_009.jpg b/old/66322-h/images/kuva_009.jpg
deleted file mode 100644
index ed15efc..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_009.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_010.jpg b/old/66322-h/images/kuva_010.jpg
deleted file mode 100644
index 3be70e2..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_010.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_011.jpg b/old/66322-h/images/kuva_011.jpg
deleted file mode 100644
index 9987226..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_011.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_012.jpg b/old/66322-h/images/kuva_012.jpg
deleted file mode 100644
index 01884ad..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_012.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_013.jpg b/old/66322-h/images/kuva_013.jpg
deleted file mode 100644
index ec5b3f7..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_013.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_014.jpg b/old/66322-h/images/kuva_014.jpg
deleted file mode 100644
index b4c0b6b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_014.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_015.jpg b/old/66322-h/images/kuva_015.jpg
deleted file mode 100644
index cf1c9fb..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_015.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_016.jpg b/old/66322-h/images/kuva_016.jpg
deleted file mode 100644
index fdc78fc..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_016.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_017.jpg b/old/66322-h/images/kuva_017.jpg
deleted file mode 100644
index 9e4f0e2..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_017.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_018.jpg b/old/66322-h/images/kuva_018.jpg
deleted file mode 100644
index 7b98b48..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_018.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_019.jpg b/old/66322-h/images/kuva_019.jpg
deleted file mode 100644
index 97cd34c..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_019.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_020.jpg b/old/66322-h/images/kuva_020.jpg
deleted file mode 100644
index e50f7e1..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_020.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_021.jpg b/old/66322-h/images/kuva_021.jpg
deleted file mode 100644
index 82d10cd..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_021.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_022.jpg b/old/66322-h/images/kuva_022.jpg
deleted file mode 100644
index e12042d..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_022.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_023.jpg b/old/66322-h/images/kuva_023.jpg
deleted file mode 100644
index a8d2585..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_023.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_024.jpg b/old/66322-h/images/kuva_024.jpg
deleted file mode 100644
index e04bc2b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_024.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_025.jpg b/old/66322-h/images/kuva_025.jpg
deleted file mode 100644
index a4b9073..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_025.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_026.jpg b/old/66322-h/images/kuva_026.jpg
deleted file mode 100644
index cb05ab9..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_026.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_027.jpg b/old/66322-h/images/kuva_027.jpg
deleted file mode 100644
index 4818a7d..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_027.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_028.jpg b/old/66322-h/images/kuva_028.jpg
deleted file mode 100644
index a0a694b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_028.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_029.jpg b/old/66322-h/images/kuva_029.jpg
deleted file mode 100644
index 9cd731b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_029.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_030.jpg b/old/66322-h/images/kuva_030.jpg
deleted file mode 100644
index 52665f6..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_030.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_031.jpg b/old/66322-h/images/kuva_031.jpg
deleted file mode 100644
index 8e35957..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_031.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_032.jpg b/old/66322-h/images/kuva_032.jpg
deleted file mode 100644
index 5904345..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_032.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_033.jpg b/old/66322-h/images/kuva_033.jpg
deleted file mode 100644
index 24518f3..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_033.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_034.jpg b/old/66322-h/images/kuva_034.jpg
deleted file mode 100644
index f704159..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_034.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_035.jpg b/old/66322-h/images/kuva_035.jpg
deleted file mode 100644
index a9587f6..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_035.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_036.jpg b/old/66322-h/images/kuva_036.jpg
deleted file mode 100644
index 4aac875..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_036.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_037.jpg b/old/66322-h/images/kuva_037.jpg
deleted file mode 100644
index e3046c8..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_037.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_038.jpg b/old/66322-h/images/kuva_038.jpg
deleted file mode 100644
index 65d5874..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_038.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_039.jpg b/old/66322-h/images/kuva_039.jpg
deleted file mode 100644
index b29aa66..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_039.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_040.jpg b/old/66322-h/images/kuva_040.jpg
deleted file mode 100644
index eda1dca..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_040.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_041.jpg b/old/66322-h/images/kuva_041.jpg
deleted file mode 100644
index 5071809..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_041.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_042.jpg b/old/66322-h/images/kuva_042.jpg
deleted file mode 100644
index e13bdc7..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_042.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_043.jpg b/old/66322-h/images/kuva_043.jpg
deleted file mode 100644
index b21d9b8..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_043.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_044.jpg b/old/66322-h/images/kuva_044.jpg
deleted file mode 100644
index 5ad1953..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_044.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_045.jpg b/old/66322-h/images/kuva_045.jpg
deleted file mode 100644
index aeb83ff..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_045.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_046.jpg b/old/66322-h/images/kuva_046.jpg
deleted file mode 100644
index 8166862..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_046.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_047.jpg b/old/66322-h/images/kuva_047.jpg
deleted file mode 100644
index 273177a..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_047.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_048.jpg b/old/66322-h/images/kuva_048.jpg
deleted file mode 100644
index 8cc184c..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_048.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_049.jpg b/old/66322-h/images/kuva_049.jpg
deleted file mode 100644
index 34b5afb..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_049.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_050.jpg b/old/66322-h/images/kuva_050.jpg
deleted file mode 100644
index 6241262..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_050.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_051.jpg b/old/66322-h/images/kuva_051.jpg
deleted file mode 100644
index f87b3a5..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_051.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_052.jpg b/old/66322-h/images/kuva_052.jpg
deleted file mode 100644
index 2ab2cef..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_052.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_053.jpg b/old/66322-h/images/kuva_053.jpg
deleted file mode 100644
index 012d156..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_053.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_054.jpg b/old/66322-h/images/kuva_054.jpg
deleted file mode 100644
index c4f78e2..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_054.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_055.jpg b/old/66322-h/images/kuva_055.jpg
deleted file mode 100644
index b05bfdf..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_055.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_056.jpg b/old/66322-h/images/kuva_056.jpg
deleted file mode 100644
index 9cad2ea..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_056.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_057.jpg b/old/66322-h/images/kuva_057.jpg
deleted file mode 100644
index ed54d2f..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_057.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_058.jpg b/old/66322-h/images/kuva_058.jpg
deleted file mode 100644
index df07655..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_058.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_059.jpg b/old/66322-h/images/kuva_059.jpg
deleted file mode 100644
index 2a90cee..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_059.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_060.jpg b/old/66322-h/images/kuva_060.jpg
deleted file mode 100644
index e620840..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_060.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_061.jpg b/old/66322-h/images/kuva_061.jpg
deleted file mode 100644
index 2d84454..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_061.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_062.jpg b/old/66322-h/images/kuva_062.jpg
deleted file mode 100644
index c7152d7..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_062.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_063.jpg b/old/66322-h/images/kuva_063.jpg
deleted file mode 100644
index 8940b3d..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_063.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_064.jpg b/old/66322-h/images/kuva_064.jpg
deleted file mode 100644
index 075d0b6..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_064.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_065.jpg b/old/66322-h/images/kuva_065.jpg
deleted file mode 100644
index 328fcee..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_065.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_066.jpg b/old/66322-h/images/kuva_066.jpg
deleted file mode 100644
index 88b190e..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_066.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_067.jpg b/old/66322-h/images/kuva_067.jpg
deleted file mode 100644
index 168776d..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_067.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_068.jpg b/old/66322-h/images/kuva_068.jpg
deleted file mode 100644
index f5950c2..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_068.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_069.jpg b/old/66322-h/images/kuva_069.jpg
deleted file mode 100644
index 69e1ba4..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_069.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_070.jpg b/old/66322-h/images/kuva_070.jpg
deleted file mode 100644
index ca16ed7..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_070.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_071.jpg b/old/66322-h/images/kuva_071.jpg
deleted file mode 100644
index 739ad1a..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_071.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_072.jpg b/old/66322-h/images/kuva_072.jpg
deleted file mode 100644
index 4ddb0ac..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_072.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_073.jpg b/old/66322-h/images/kuva_073.jpg
deleted file mode 100644
index ddd42b4..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_073.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_074.jpg b/old/66322-h/images/kuva_074.jpg
deleted file mode 100644
index 4850076..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_074.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_075.jpg b/old/66322-h/images/kuva_075.jpg
deleted file mode 100644
index 471758f..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_075.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_076.jpg b/old/66322-h/images/kuva_076.jpg
deleted file mode 100644
index 743e1f1..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_076.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_077.jpg b/old/66322-h/images/kuva_077.jpg
deleted file mode 100644
index 71b9e17..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_077.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_078.jpg b/old/66322-h/images/kuva_078.jpg
deleted file mode 100644
index 33a37b0..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_078.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_079.jpg b/old/66322-h/images/kuva_079.jpg
deleted file mode 100644
index e40e21d..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_079.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_080.jpg b/old/66322-h/images/kuva_080.jpg
deleted file mode 100644
index 7ed5c2d..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_080.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_081.jpg b/old/66322-h/images/kuva_081.jpg
deleted file mode 100644
index b4d13cd..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_081.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_082.jpg b/old/66322-h/images/kuva_082.jpg
deleted file mode 100644
index 465a3f6..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_082.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_083.jpg b/old/66322-h/images/kuva_083.jpg
deleted file mode 100644
index 339b819..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_083.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_084.jpg b/old/66322-h/images/kuva_084.jpg
deleted file mode 100644
index ae9a097..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_084.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_085.jpg b/old/66322-h/images/kuva_085.jpg
deleted file mode 100644
index 85bd0c9..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_085.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_086.jpg b/old/66322-h/images/kuva_086.jpg
deleted file mode 100644
index 6843f74..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_086.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_087.jpg b/old/66322-h/images/kuva_087.jpg
deleted file mode 100644
index 0f8ad61..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_087.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_088.jpg b/old/66322-h/images/kuva_088.jpg
deleted file mode 100644
index 8df96b7..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_088.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_089.jpg b/old/66322-h/images/kuva_089.jpg
deleted file mode 100644
index d5fb59a..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_089.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_090.jpg b/old/66322-h/images/kuva_090.jpg
deleted file mode 100644
index 3573e94..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_090.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_091.jpg b/old/66322-h/images/kuva_091.jpg
deleted file mode 100644
index bc60c5b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_091.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_092.jpg b/old/66322-h/images/kuva_092.jpg
deleted file mode 100644
index 9f6f4ec..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_092.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_093.jpg b/old/66322-h/images/kuva_093.jpg
deleted file mode 100644
index b591e38..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_093.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_094.jpg b/old/66322-h/images/kuva_094.jpg
deleted file mode 100644
index f18e436..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_094.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_095.jpg b/old/66322-h/images/kuva_095.jpg
deleted file mode 100644
index b631788..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_095.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_096.jpg b/old/66322-h/images/kuva_096.jpg
deleted file mode 100644
index db7128a..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_096.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_097.jpg b/old/66322-h/images/kuva_097.jpg
deleted file mode 100644
index 1ce9f2a..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_097.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_098.jpg b/old/66322-h/images/kuva_098.jpg
deleted file mode 100644
index b2703b2..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_098.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_099.jpg b/old/66322-h/images/kuva_099.jpg
deleted file mode 100644
index 58b634e..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_099.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_100.jpg b/old/66322-h/images/kuva_100.jpg
deleted file mode 100644
index e1165c0..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_100.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_101.jpg b/old/66322-h/images/kuva_101.jpg
deleted file mode 100644
index 6883b27..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_101.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_102.jpg b/old/66322-h/images/kuva_102.jpg
deleted file mode 100644
index 7002d13..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_102.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_103.jpg b/old/66322-h/images/kuva_103.jpg
deleted file mode 100644
index d475686..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_103.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_104.jpg b/old/66322-h/images/kuva_104.jpg
deleted file mode 100644
index faa8a30..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_104.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_105.jpg b/old/66322-h/images/kuva_105.jpg
deleted file mode 100644
index d269c1b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_105.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_106.jpg b/old/66322-h/images/kuva_106.jpg
deleted file mode 100644
index cd6c0cf..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_106.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_107.jpg b/old/66322-h/images/kuva_107.jpg
deleted file mode 100644
index 29e77f7..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_107.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_108.jpg b/old/66322-h/images/kuva_108.jpg
deleted file mode 100644
index 3f01361..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_108.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_109.jpg b/old/66322-h/images/kuva_109.jpg
deleted file mode 100644
index fd956c5..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_109.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_110.jpg b/old/66322-h/images/kuva_110.jpg
deleted file mode 100644
index 298905b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_110.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_111.jpg b/old/66322-h/images/kuva_111.jpg
deleted file mode 100644
index 8201126..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_111.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_112.jpg b/old/66322-h/images/kuva_112.jpg
deleted file mode 100644
index eb62274..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_112.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_113.jpg b/old/66322-h/images/kuva_113.jpg
deleted file mode 100644
index 3f77c78..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_113.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_114.jpg b/old/66322-h/images/kuva_114.jpg
deleted file mode 100644
index 86b162f..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_114.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_115.jpg b/old/66322-h/images/kuva_115.jpg
deleted file mode 100644
index 0fb67e5..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_115.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_116.jpg b/old/66322-h/images/kuva_116.jpg
deleted file mode 100644
index c0d2d95..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_116.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_117.jpg b/old/66322-h/images/kuva_117.jpg
deleted file mode 100644
index ca99fde..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_117.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_118.jpg b/old/66322-h/images/kuva_118.jpg
deleted file mode 100644
index 7b46129..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_118.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_119.jpg b/old/66322-h/images/kuva_119.jpg
deleted file mode 100644
index 58740bb..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_119.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_120.jpg b/old/66322-h/images/kuva_120.jpg
deleted file mode 100644
index cfbf132..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_120.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_121.jpg b/old/66322-h/images/kuva_121.jpg
deleted file mode 100644
index dfc1dbf..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_121.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_122.jpg b/old/66322-h/images/kuva_122.jpg
deleted file mode 100644
index 148587b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_122.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_123.jpg b/old/66322-h/images/kuva_123.jpg
deleted file mode 100644
index 7825739..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_123.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_124.jpg b/old/66322-h/images/kuva_124.jpg
deleted file mode 100644
index 42d3111..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_124.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_125.jpg b/old/66322-h/images/kuva_125.jpg
deleted file mode 100644
index 408b9af..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_125.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_126.jpg b/old/66322-h/images/kuva_126.jpg
deleted file mode 100644
index 07aab4d..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_126.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_127.jpg b/old/66322-h/images/kuva_127.jpg
deleted file mode 100644
index 5b00b7a..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_127.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_128.jpg b/old/66322-h/images/kuva_128.jpg
deleted file mode 100644
index 47be54f..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_128.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_129.jpg b/old/66322-h/images/kuva_129.jpg
deleted file mode 100644
index a6b3150..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_129.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_130.jpg b/old/66322-h/images/kuva_130.jpg
deleted file mode 100644
index 1f1dec5..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_130.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_131.jpg b/old/66322-h/images/kuva_131.jpg
deleted file mode 100644
index 91e9129..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_131.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_132.jpg b/old/66322-h/images/kuva_132.jpg
deleted file mode 100644
index 1c8cd04..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_132.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_133.jpg b/old/66322-h/images/kuva_133.jpg
deleted file mode 100644
index d3b1157..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_133.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_134.jpg b/old/66322-h/images/kuva_134.jpg
deleted file mode 100644
index 37a69ba..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_134.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_135.jpg b/old/66322-h/images/kuva_135.jpg
deleted file mode 100644
index a0d2528..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_135.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_136.jpg b/old/66322-h/images/kuva_136.jpg
deleted file mode 100644
index f0a0eb9..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_136.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_137.jpg b/old/66322-h/images/kuva_137.jpg
deleted file mode 100644
index aa0e1e0..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_137.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_138.jpg b/old/66322-h/images/kuva_138.jpg
deleted file mode 100644
index f55f13f..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_138.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_139.jpg b/old/66322-h/images/kuva_139.jpg
deleted file mode 100644
index 57c85fa..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_139.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_140.jpg b/old/66322-h/images/kuva_140.jpg
deleted file mode 100644
index dc6ee04..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_140.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_141.jpg b/old/66322-h/images/kuva_141.jpg
deleted file mode 100644
index d85bd4d..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_141.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_142.jpg b/old/66322-h/images/kuva_142.jpg
deleted file mode 100644
index 95497a6..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_142.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_143.jpg b/old/66322-h/images/kuva_143.jpg
deleted file mode 100644
index aca0193..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_143.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_144.jpg b/old/66322-h/images/kuva_144.jpg
deleted file mode 100644
index a6b8db0..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_144.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_145.jpg b/old/66322-h/images/kuva_145.jpg
deleted file mode 100644
index c43414b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_145.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_146.jpg b/old/66322-h/images/kuva_146.jpg
deleted file mode 100644
index a4521ba..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_146.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_147.jpg b/old/66322-h/images/kuva_147.jpg
deleted file mode 100644
index 8a84c4b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_147.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_148.jpg b/old/66322-h/images/kuva_148.jpg
deleted file mode 100644
index 872bf33..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_148.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_149.jpg b/old/66322-h/images/kuva_149.jpg
deleted file mode 100644
index 69ab57b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_149.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_150.jpg b/old/66322-h/images/kuva_150.jpg
deleted file mode 100644
index 9c0c652..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_150.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_151.jpg b/old/66322-h/images/kuva_151.jpg
deleted file mode 100644
index d88d8ee..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_151.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_152.jpg b/old/66322-h/images/kuva_152.jpg
deleted file mode 100644
index bea1d77..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_152.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_153.jpg b/old/66322-h/images/kuva_153.jpg
deleted file mode 100644
index 249aa21..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_153.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_154.jpg b/old/66322-h/images/kuva_154.jpg
deleted file mode 100644
index cba41c2..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_154.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_155.jpg b/old/66322-h/images/kuva_155.jpg
deleted file mode 100644
index 7de3c82..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_155.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_156.jpg b/old/66322-h/images/kuva_156.jpg
deleted file mode 100644
index fcd4efd..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_156.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_157.jpg b/old/66322-h/images/kuva_157.jpg
deleted file mode 100644
index c10728d..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_157.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_158.jpg b/old/66322-h/images/kuva_158.jpg
deleted file mode 100644
index 6306caa..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_158.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_159.jpg b/old/66322-h/images/kuva_159.jpg
deleted file mode 100644
index fe41dd1..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_159.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_160.jpg b/old/66322-h/images/kuva_160.jpg
deleted file mode 100644
index 807c780..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_160.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_161.jpg b/old/66322-h/images/kuva_161.jpg
deleted file mode 100644
index cf080b4..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_161.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_162.jpg b/old/66322-h/images/kuva_162.jpg
deleted file mode 100644
index 7f40700..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_162.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_163.jpg b/old/66322-h/images/kuva_163.jpg
deleted file mode 100644
index bc401c1..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_163.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_164.jpg b/old/66322-h/images/kuva_164.jpg
deleted file mode 100644
index fc62b9d..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_164.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_165.jpg b/old/66322-h/images/kuva_165.jpg
deleted file mode 100644
index 063849b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_165.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_166.jpg b/old/66322-h/images/kuva_166.jpg
deleted file mode 100644
index 1e11a8b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_166.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_167.jpg b/old/66322-h/images/kuva_167.jpg
deleted file mode 100644
index 15a3799..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_167.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_168.jpg b/old/66322-h/images/kuva_168.jpg
deleted file mode 100644
index de0c68f..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_168.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_169.jpg b/old/66322-h/images/kuva_169.jpg
deleted file mode 100644
index 0b4cfa0..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_169.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_170.jpg b/old/66322-h/images/kuva_170.jpg
deleted file mode 100644
index 5c237dc..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_170.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_171.jpg b/old/66322-h/images/kuva_171.jpg
deleted file mode 100644
index 962c284..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_171.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_172.jpg b/old/66322-h/images/kuva_172.jpg
deleted file mode 100644
index e44f094..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_172.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_173.jpg b/old/66322-h/images/kuva_173.jpg
deleted file mode 100644
index 183e549..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_173.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_174.jpg b/old/66322-h/images/kuva_174.jpg
deleted file mode 100644
index 5d49c28..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_174.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_175.jpg b/old/66322-h/images/kuva_175.jpg
deleted file mode 100644
index 244cfc5..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_175.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_176.jpg b/old/66322-h/images/kuva_176.jpg
deleted file mode 100644
index 2f96442..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_176.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_177.jpg b/old/66322-h/images/kuva_177.jpg
deleted file mode 100644
index 337011b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_177.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_178.jpg b/old/66322-h/images/kuva_178.jpg
deleted file mode 100644
index 4711dd6..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_178.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_179.jpg b/old/66322-h/images/kuva_179.jpg
deleted file mode 100644
index 3e84015..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_179.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_180.jpg b/old/66322-h/images/kuva_180.jpg
deleted file mode 100644
index bad83ea..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_180.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_181.jpg b/old/66322-h/images/kuva_181.jpg
deleted file mode 100644
index 56c4332..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_181.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_182.jpg b/old/66322-h/images/kuva_182.jpg
deleted file mode 100644
index 2dd8188..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_182.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_183.jpg b/old/66322-h/images/kuva_183.jpg
deleted file mode 100644
index 1babb74..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_183.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_184.jpg b/old/66322-h/images/kuva_184.jpg
deleted file mode 100644
index 6833b94..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_184.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_185.jpg b/old/66322-h/images/kuva_185.jpg
deleted file mode 100644
index 9802721..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_185.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_186.jpg b/old/66322-h/images/kuva_186.jpg
deleted file mode 100644
index 9df3970..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_186.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_187.jpg b/old/66322-h/images/kuva_187.jpg
deleted file mode 100644
index 2583068..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_187.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_188.jpg b/old/66322-h/images/kuva_188.jpg
deleted file mode 100644
index c4635e3..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_188.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_189.jpg b/old/66322-h/images/kuva_189.jpg
deleted file mode 100644
index df67081..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_189.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_190.jpg b/old/66322-h/images/kuva_190.jpg
deleted file mode 100644
index dec8ade..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_190.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_191.jpg b/old/66322-h/images/kuva_191.jpg
deleted file mode 100644
index 87f3dca..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_191.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_192.jpg b/old/66322-h/images/kuva_192.jpg
deleted file mode 100644
index 2d9adc0..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_192.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_193.jpg b/old/66322-h/images/kuva_193.jpg
deleted file mode 100644
index 153616c..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_193.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_194.jpg b/old/66322-h/images/kuva_194.jpg
deleted file mode 100644
index 3bc0954..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_194.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_195.jpg b/old/66322-h/images/kuva_195.jpg
deleted file mode 100644
index c4e4859..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_195.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_196.jpg b/old/66322-h/images/kuva_196.jpg
deleted file mode 100644
index e1d3b2e..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_196.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_197.jpg b/old/66322-h/images/kuva_197.jpg
deleted file mode 100644
index fa7920e..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_197.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_198.jpg b/old/66322-h/images/kuva_198.jpg
deleted file mode 100644
index 977dc34..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_198.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_199.jpg b/old/66322-h/images/kuva_199.jpg
deleted file mode 100644
index 6015d49..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_199.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_200.jpg b/old/66322-h/images/kuva_200.jpg
deleted file mode 100644
index 8a8d6ee..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_200.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_201.jpg b/old/66322-h/images/kuva_201.jpg
deleted file mode 100644
index 24f66c6..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_201.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_202.jpg b/old/66322-h/images/kuva_202.jpg
deleted file mode 100644
index 19ecaa9..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_202.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_203.jpg b/old/66322-h/images/kuva_203.jpg
deleted file mode 100644
index 489b15f..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_203.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_204.jpg b/old/66322-h/images/kuva_204.jpg
deleted file mode 100644
index 5d1de19..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_204.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_205.jpg b/old/66322-h/images/kuva_205.jpg
deleted file mode 100644
index 33e16f3..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_205.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_206.jpg b/old/66322-h/images/kuva_206.jpg
deleted file mode 100644
index d2679e5..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_206.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_207.jpg b/old/66322-h/images/kuva_207.jpg
deleted file mode 100644
index 389cf7f..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_207.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_208.jpg b/old/66322-h/images/kuva_208.jpg
deleted file mode 100644
index 85ba518..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_208.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_209.jpg b/old/66322-h/images/kuva_209.jpg
deleted file mode 100644
index 9905da5..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_209.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_210.jpg b/old/66322-h/images/kuva_210.jpg
deleted file mode 100644
index bd0df81..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_210.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_211.jpg b/old/66322-h/images/kuva_211.jpg
deleted file mode 100644
index 446e41c..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_211.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_212.jpg b/old/66322-h/images/kuva_212.jpg
deleted file mode 100644
index aa8928b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_212.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_213.jpg b/old/66322-h/images/kuva_213.jpg
deleted file mode 100644
index cf3c520..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_213.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_214.jpg b/old/66322-h/images/kuva_214.jpg
deleted file mode 100644
index 935ea3a..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_214.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_215.jpg b/old/66322-h/images/kuva_215.jpg
deleted file mode 100644
index bea8f4c..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_215.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_216.jpg b/old/66322-h/images/kuva_216.jpg
deleted file mode 100644
index fbb9855..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_216.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_217.jpg b/old/66322-h/images/kuva_217.jpg
deleted file mode 100644
index 799d087..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_217.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_218.jpg b/old/66322-h/images/kuva_218.jpg
deleted file mode 100644
index c8abd1e..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_218.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_219.jpg b/old/66322-h/images/kuva_219.jpg
deleted file mode 100644
index 8723d87..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_219.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_220.jpg b/old/66322-h/images/kuva_220.jpg
deleted file mode 100644
index 93b7d59..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_220.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_221.jpg b/old/66322-h/images/kuva_221.jpg
deleted file mode 100644
index 67c542a..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_221.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_222.jpg b/old/66322-h/images/kuva_222.jpg
deleted file mode 100644
index 60d165f..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_222.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_223.jpg b/old/66322-h/images/kuva_223.jpg
deleted file mode 100644
index fd18ea2..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_223.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_224.jpg b/old/66322-h/images/kuva_224.jpg
deleted file mode 100644
index 2236f00..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_224.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_225.jpg b/old/66322-h/images/kuva_225.jpg
deleted file mode 100644
index 7c3966f..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_225.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_226.jpg b/old/66322-h/images/kuva_226.jpg
deleted file mode 100644
index 4a0ca1c..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_226.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_227.jpg b/old/66322-h/images/kuva_227.jpg
deleted file mode 100644
index 1a23ee2..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_227.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_228.jpg b/old/66322-h/images/kuva_228.jpg
deleted file mode 100644
index daac909..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_228.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_229.jpg b/old/66322-h/images/kuva_229.jpg
deleted file mode 100644
index fed67e0..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_229.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_230.jpg b/old/66322-h/images/kuva_230.jpg
deleted file mode 100644
index ceb47b0..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_230.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_231.jpg b/old/66322-h/images/kuva_231.jpg
deleted file mode 100644
index 905ecbc..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_231.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_232.jpg b/old/66322-h/images/kuva_232.jpg
deleted file mode 100644
index c8ff3f9..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_232.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_233.jpg b/old/66322-h/images/kuva_233.jpg
deleted file mode 100644
index 693de33..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_233.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_234.jpg b/old/66322-h/images/kuva_234.jpg
deleted file mode 100644
index d0f0ea7..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_234.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_235.jpg b/old/66322-h/images/kuva_235.jpg
deleted file mode 100644
index 7605304..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_235.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_236.jpg b/old/66322-h/images/kuva_236.jpg
deleted file mode 100644
index 9e9017b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_236.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_237.jpg b/old/66322-h/images/kuva_237.jpg
deleted file mode 100644
index c1f57b7..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_237.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_238.jpg b/old/66322-h/images/kuva_238.jpg
deleted file mode 100644
index f6a8f7b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_238.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_239.jpg b/old/66322-h/images/kuva_239.jpg
deleted file mode 100644
index 28891f2..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_239.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_240.jpg b/old/66322-h/images/kuva_240.jpg
deleted file mode 100644
index d53cfe4..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_240.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_241.jpg b/old/66322-h/images/kuva_241.jpg
deleted file mode 100644
index 9abe921..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_241.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_242.jpg b/old/66322-h/images/kuva_242.jpg
deleted file mode 100644
index 0742b14..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_242.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_243.jpg b/old/66322-h/images/kuva_243.jpg
deleted file mode 100644
index 90acde4..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_243.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_244.jpg b/old/66322-h/images/kuva_244.jpg
deleted file mode 100644
index 78ab45a..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_244.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_245.jpg b/old/66322-h/images/kuva_245.jpg
deleted file mode 100644
index a66e494..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_245.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_246.jpg b/old/66322-h/images/kuva_246.jpg
deleted file mode 100644
index 1eecac6..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_246.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_247.jpg b/old/66322-h/images/kuva_247.jpg
deleted file mode 100644
index 44b8453..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_247.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_248.jpg b/old/66322-h/images/kuva_248.jpg
deleted file mode 100644
index 7490753..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_248.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_249.jpg b/old/66322-h/images/kuva_249.jpg
deleted file mode 100644
index f92ebae..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_249.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_250.jpg b/old/66322-h/images/kuva_250.jpg
deleted file mode 100644
index 4fb4763..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_250.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_251.jpg b/old/66322-h/images/kuva_251.jpg
deleted file mode 100644
index 62ff279..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_251.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_252.jpg b/old/66322-h/images/kuva_252.jpg
deleted file mode 100644
index a401968..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_252.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_253.jpg b/old/66322-h/images/kuva_253.jpg
deleted file mode 100644
index 85c822c..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_253.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_254.jpg b/old/66322-h/images/kuva_254.jpg
deleted file mode 100644
index efb86f0..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_254.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_255.jpg b/old/66322-h/images/kuva_255.jpg
deleted file mode 100644
index 23d3226..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_255.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_256.jpg b/old/66322-h/images/kuva_256.jpg
deleted file mode 100644
index ddc97c5..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_256.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_257.jpg b/old/66322-h/images/kuva_257.jpg
deleted file mode 100644
index c3c0b5c..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_257.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_258.jpg b/old/66322-h/images/kuva_258.jpg
deleted file mode 100644
index abc0f9b..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_258.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_259.jpg b/old/66322-h/images/kuva_259.jpg
deleted file mode 100644
index ff51dac..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_259.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_260.jpg b/old/66322-h/images/kuva_260.jpg
deleted file mode 100644
index daa5633..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_260.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_261.jpg b/old/66322-h/images/kuva_261.jpg
deleted file mode 100644
index f7a5220..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_261.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_262.jpg b/old/66322-h/images/kuva_262.jpg
deleted file mode 100644
index 3fceca3..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_262.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/kuva_263.jpg b/old/66322-h/images/kuva_263.jpg
deleted file mode 100644
index bc223dc..0000000
--- a/old/66322-h/images/kuva_263.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_babylonian.jpg b/old/66322-h/images/map_babylonian.jpg
deleted file mode 100644
index fa5584b..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_babylonian.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_egypti.jpg b/old/66322-h/images/map_egypti.jpg
deleted file mode 100644
index 7c3059a..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_egypti.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_europa.jpg b/old/66322-h/images/map_europa.jpg
deleted file mode 100644
index 9062cbf..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_europa.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_germanilaiset.jpg b/old/66322-h/images/map_germanilaiset.jpg
deleted file mode 100644
index 174455e..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_germanilaiset.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_italia.jpg b/old/66322-h/images/map_italia.jpg
deleted file mode 100644
index c3cb0c0..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_italia.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_itamaat.jpg b/old/66322-h/images/map_itamaat.jpg
deleted file mode 100644
index 3de6412..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_itamaat.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_kaarle.jpg b/old/66322-h/images/map_kaarle.jpg
deleted file mode 100644
index 41b0c7b..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_kaarle.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_kalifien.jpg b/old/66322-h/images/map_kalifien.jpg
deleted file mode 100644
index fc9edd7..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_kalifien.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_kreikkalaismaailma.jpg b/old/66322-h/images/map_kreikkalaismaailma.jpg
deleted file mode 100644
index 2612b70..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_kreikkalaismaailma.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_loytoretkien.jpg b/old/66322-h/images/map_loytoretkien.jpg
deleted file mode 100644
index 92827ab..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_loytoretkien.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_persian.jpg b/old/66322-h/images/map_persian.jpg
deleted file mode 100644
index 3fc343e..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_persian.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_ranskan.jpg b/old/66322-h/images/map_ranskan.jpg
deleted file mode 100644
index 73fe7c7..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_ranskan.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_rooman_kaupunki.jpg b/old/66322-h/images/map_rooman_kaupunki.jpg
deleted file mode 100644
index 2211325..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_rooman_kaupunki.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_rooman_valtakunta.jpg b/old/66322-h/images/map_rooman_valtakunta.jpg
deleted file mode 100644
index 436eba6..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_rooman_valtakunta.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_rooman_valtakunta_laajimmillaan.jpg b/old/66322-h/images/map_rooman_valtakunta_laajimmillaan.jpg
deleted file mode 100644
index f1289cb..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_rooman_valtakunta_laajimmillaan.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_saksan.jpg b/old/66322-h/images/map_saksan.jpg
deleted file mode 100644
index e7eeb9f..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_saksan.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_suuri.jpg b/old/66322-h/images/map_suuri.jpg
deleted file mode 100644
index 019bbae..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_suuri.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_valdemarien.jpg b/old/66322-h/images/map_valdemarien.jpg
deleted file mode 100644
index 6edd67d..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_valdemarien.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_viikinkiretket.jpg b/old/66322-h/images/map_viikinkiretket.jpg
deleted file mode 100644
index fe6766c..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_viikinkiretket.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/66322-h/images/map_walimeren.jpg b/old/66322-h/images/map_walimeren.jpg
deleted file mode 100644
index 66cb30a..0000000
--- a/old/66322-h/images/map_walimeren.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-0.txt b/old/old/2021-09-17-66322-0.txt
deleted file mode 100644
index 570b943..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,15800 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Keskikoulun Yleinen Historia, by Oskari
-Mantere
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Keskikoulun Yleinen Historia
-       Oppi- Ja Lukukirja Keski- Ja Tyttökouluille Sekä Seminaareille
-
-Author: Oskari Mantere
-        Gunnar Sarva
-
-Release Date: September 17, 2021 [eBook #66322]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-Produced by: Richard Tonsing, Eric Lehtonen, Sami Sieranoja and the Online
-             Distributed Proofreading Team at https://www.pgdp.net
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KESKIKOULUN YLEINEN HISTORIA ***
-
-
-
-
-                              KESKIKOULUN
-                            YLEINEN HISTORIA
-                                   I
-
-
-
-
-                              KESKIKOULUN
-                            YLEINEN HISTORIA
-
-                           OPPI- JA LUKUKIRJA
-              KESKI- JA TYTTÖKOULUILLE SEKÄ SEMINAAREILLE
-
-
-                             KIRJOITTANEET
-                     OSKARI MANTERE JA GUNNAR SARVA
-
-                           VANHA JA KESKIAIKA
-
-
-                         KAHDESKYMMENESKOLMAS,
-                           MUUTTAMATON PAINOS
-
-
-[Illustration]
-
-                           PORVOO ● HELSINKI
-                      WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ
-
-
-
-
-                      _Kouluhallituksen hyväksymä
-                       syyskuun 9. päivänä 1915_
-
-
-                     WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖN
-                      KIRJAPAINOSSA PORVOOSSA 1960
-
-
-
-
-                              OPETTAJALLE.
-
-
-_Täysiluokkaisten lyseoiden ja yhteiskoulujen keskiluokkia kuin myös
-tyttökouluja ja seminaareja varten on kauan kaivattu sopivaa yleisen
-historian oppikirjaa. J. R. Pallinin »Yleisen historian oppikirja» ei
-suppeutensa eikä yksipuolisen ainevalintansa takia pitkiin aikoihin ole
-tyydyttänyt oppikirjalle asetettavia vaatimuksia. B. Estlanderin paljon
-käytetty »Yleinen historia kertomuksittain» on lukukirjana oivallinen,
-mutta kaipaa täydennyksekseen oppikirjaa, joka lujemmin sitoo
-tapahtumain monisäikeiset langat. Muut yleisesti käytetyt oppikirjat
-ovat laaditut ylempien luokkien opetusta silmällä pitäen, joten niiden
-käyttäminen keskikoulu-asteella on ollut hankalaa._
-
-_Olemme näin ollen arvelleet poistavamme todellisen puutteen
-oppikirjatuotannossamme ryhtyessämme laatimaan esillä olevan
-»=Keskikoulun Yleistä historiaa=»._
-
-_Kirja on tarkoitettu käytettäväksi keskikouluissa sekä tyttökouluissa
-ja seminaareissa. Näissä opistoissa suoritettava historian oppimäärä
-lienee jotenkin yhtä laaja — joskin se toisissa tulee luetuksi
-perinpohjaisemmin kuin toisissa. Kun oppikirjaamme päätekstin ohella
-sisältyy sarja lukukappaleita, on niissä kouluissa, joissa tuntiluku on
-suurempi tai oppilaat henkisesti varttuneempia, mahdollista lisätä
-tarkemmin opittavaa ainesta sanotuista kappaleista._
-
-_Aineksen valinnassa olemme noudattaneet sitä mielestämme oikeata
-periaatetta, että ns. sivistyshistorialle on annettava oppikirjassa
-enemmän tilaa kuin tähän asti on ollut tavallista. Sotahistoriaa taas on
-supistettu. Kuitenkin on valtiollisten olojen kuvaus kaikkialla
-esityksen runkona. Erityistä huomiota on kiinnitetty runouden ja
-kuvaamataiteiden kehitykseen, jota sivistyselämän puolta näihin asti on
-varmaan liiaksi rajoitettu historian oppikirjoissa. Laajempaa
-sosiaalisten olojen kuvausta olemme sitä vastoin karttaneet, koska
-siihen kuuluvat asiat paremmin soveltuvat yläasteilla esitettäviksi
-oppilaiden ollessa varttuneempia. Kumminkin on kirjaamme otettu
-tärkeiden elinkeinojen kehitystä ja säätyluokkain tilaa koskevaa._
-
-_Yleensä on esitys pyritty keskittämään historiallisen kehityksen
-tärkeimpiin kohtiin. Paljon tapahtumain ja henkilöiden nimiä samoin kuin
-vuosilukuja on tämän takia jätetty pois, kun taas toisista asioista on
-puhuttu laajanlaisesti._
-
-_Täten esitys on myös pyritty saamaan havainnolliseksi.
-Havainnollisuutta lisännevät niinikään ne monet lukukappaleet, joita on
-sovitettu päätekstin väliin, mutta joita ei ole tarkoitettu läksyinä
-muistiinpantaviksi muuta kuin poikkeustapauksissa. Useat lukukappaleet
-ovat samalla näytteinä alkuperäisistä lähteistä. Samaa tarkoitusta
-varten on kirjaan pantu runsaanlaisesti kuvia ja karttoja._
-
-_Mitä muutoin esitystapaan tulee, olemme koettaneet tarkoin, vaikka
-lyhyesti selittää kaikki esille tulleet historialliset käsitteet, jottei
-oppilas jäisi epätietoiseksi siitä, mitä milläkin sanalla ymmärretään.
-Opettajan asia on tietenkin antaa lisäselityksiä, milloin ne
-osoittautuvat tarpeellisiksi._
-
-_Lopuksi pyydämme kiitollisuudella mainita, että lehtori K. O.
-Lindeqvist ja maisteri K. K. Aro ovat lukeneet suuren osan
-käsikirjoituksestamme ja tehneet meille useita arvokkaita huomautuksia._
-
-_Elokuussa 1915._
-
-                                                            __Tekijät.__
-
-                  *       *       *       *       *
-
-_Vaikka läksykappaleet ovat painetut suuremmalla ja lukukappaleet
-pienemmällä kirjasinlajilla, on selvyyden vuoksi läksykappaleiden eteen
-painettu merkki ● ja lukukappaleiden alkuun □._
-
-                                                         __Kustantaja.__
-
-
-
-
-                        Esihistoriallinen aika.
-
-
-● =Historia ja esihistoria.= Kun historiantutkijat kirjoittavat
-esityksiä ihmiskunnan vaiheista, täytyy heidän ensin hankkia tarkkoja
-tietoja esitettävistä asioista. Nämä tiedot he saavat monella eri
-tavalla; tärkeimmät tietolähteet ovat _kirjoitukset_, joita kuvattavan
-aikakauden ihmiset ovat jättäneet jälkeensä. Näin saatuja _asiakirjoja_
-säilytetään _arkistoissa_, joissa tiedemiehet käyvät niitä tutkimassa.
-Historioitsijat ovat niiden perusteella kirjoittaneet teoksia, jotta
-muutkin ihmiset saisivat tietoja kansojen kohtaloista. Tällaista
-yhtäjaksoista esitystä ihmiskunnan vaiheista sanotaan _historiaksi_.
-
-Sitä aikaa, josta ei ole olemassa kirjoitettuja muistiinpanoja, sanotaan
-_esihistorialliseksi_ eli _historiantakaiseksi_ ajaksi. Siitäkin on
-ihmisten onnistunut saada tietoja. On näet löydetty maasta kaikenlaisia
-vanhoja, osaksi kivestä, osaksi metallista valmistettuja esineitä,
-vieläpä asuinpaikkojen jäännöksiä. Kivisiä muinaisesineitä sanoi kansa
-entiseen aikaan ukonnuoliksi, koska se uskoi, että ne olivat ylijumalan
-ampumia salamia, jotka olivat pudonneet maan päälle. Nykyään sen sijaan
-tiedetään, että ne ovat muinaiskansojen käyttämiä aseita ja tarvekaluja.
-Niitä on koottu _museoihin_, joissa _muinaistieteen_ eli _arkeologian_
-tutkijat niitä tarkastavat saadakseen selville, minkälaisia elinkeinoja
-esihistorialliset kansat ovat harjoittaneet ja minkälaisissa oloissa
-muutoin eläneet.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 1._ Määrämuotoisia hakat-tuja kiviaseita.
-]
-
-
-● =Kivikausi.= Ihmisiä on elänyt maapallolla jo satoja tuhansia vuosia.
-Ensimmäiset ihmiset elivät perin kehittymätömissä oloissa. He
-valmistivat aseensa ja tarvekalunsa kivestä, jonka tähden tätä aikaa
-sanotaankin _kivikaudeksi_. Aluksi käytettiin kiviä sellaisina, kuin ne
-löydettiin maasta, mutta myöhemmin niistä toisilla kivillä lohkaistiin
-pois palasia, ja niin niille annettiin sellainen muoto, että niitä
-paremmin voitiin käyttää määrättyihin tarkoituksiin. Opittiinpa vihdoin
-hiomaan kiviaseita sileiksi ja kiertämään niihin luuputkella reikä,
-johon puinen varsi työnnettiin. Paitsi kivistä valmistettiin esineitä
-myös luusta ja puusta.
-
-Aluksi kivikauden ihmiset eivät harjoittaneet muita elinkeinoja kuin
-metsästystä ja kalastusta. He asuivat luolissa ja verhosivat ruumiinsa
-eläinten nahoilla.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 2._ Hiottuja kiviaseita.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 3._ Luolan seinään piirretty alkuhärän kuva.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 4._ Hevosta esittävä norsunluinen veistos esihistorian ajoilta.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva_ 5. Kivinen nuolenkärki Amerikasta.
-]
-
-Kivikauden loppuaikoina ihmiset oppivat jo hoitamaan karjaa ja
-viljelemään maata, käyttäen kivikuokkaa ja puista auraa. Silloin he myös
-rakensivat asunnoikseen hirsimajoja paalujen päälle järvelle.
-Paalulautalle johti vain kapea silta, joka vihollisen hyökätessä voitiin
-purkaa. Kankaiden kutominenkin oli jo silloin tunnettu, joten ihmisten
-ei enää tarvinnut käydä verhottuina eläinten nahkoihin. Osasivatpa he jo
-keittää ruokansa savesta valmistetuissa astioissa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 6._ Paalukylä Sveitsistä (noin vuonna 1000 eKr.).
-]
-
-
-● =Metallikausi.= Kivikautta kesti kymmeniä tuhansia vuosia. Yhä
-moninaisemmiksi kasvoivat ihmisten tarpeet. Niitä oli lopulta vaikea
-kiviasein tyydyttää. Vihdoin, muutama tuhat vuotta ennen Kristuksen
-syntymää, keksittiin jossain Aasian puolella taito metallista valmistaa
-aseita ja tarvekaluja. Aluksi käytettiin raaka-aineena _pronssia_, joka
-on vasken ja tinan sekoitusta. Sitä aikakautta sanotaan
-_pronssikaudeksi_. Myöhemmin tunki kova ja kestävä _rauta_ pronssin
-syrjään, ja silloin sai alkunsa _rautakausi_, jota vieläkin elämme.
-
-Metallista voitiin valmistaa sellaisia esineitä, joihin kivi oli liian
-haurasta. Niinpä siitä taottiin miekkoja sota-aseiksi sekä sirppejä
-maanviljelyskaluiksi. Metallista valmistetut keihäänkärjet ja kirveet
-olivat myös tehokkaampia kuin kiviset. Lisäksi tehtiin metallista
-koristeita, kuten solkia, kaularenkaita ja riipuksia. Onpa löydetty
-näiltä ajoin jo lukkoneuloja ja parrannyhtämispihtejäkin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 7._ Solki pronssikaudelta.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 8._ Keihäänkärki rautakaudelta.
-]
-
-
-● =Sivistys kohoaa.= Ihmiskunta kehittyi jo esihistoriallisella ajalla
-sangen korkealle sivistyskannalle. Varsinkin kun ihmiset oppivat
-viljelemään maata, kohosi sivistys ripeästi. Maanviljelijäin ei
-tarvinnut siirtyä paikasta toiseen, kuten metsästäjäin, kalastajain ja
-karjanhoitajain; siksi he voivat rakentaa itselleen pysyviä asuntoja ja
-tehdä elämäntapansa mukavammiksi. Asuen entistä tiheämmässä he joutuivat
-lähempään yhteyteen keskenään, joten naapurit voivat käyttää toistensa
-kokemuksia ja keksintöjä hyväkseen. Maanviljelijällä oli aikaa muihinkin
-harrastuksiin kuin työskentelyyn elämän ylläpitämiseksi. Näin siis
-sivistys kehittyi varsinkin sellaisissa seuduissa, joissa maanviljelys
-sai jalansijaa.
-
-Sivistykseen luetaan kuuluvaksi:
-
- A.  Aineellinen sivistys eli elinkeinot.
-
- B.  Henkinen sivistys:
-
-     1. Tieteet.
-
-     2. Taiteet.
-
-     3. Uskonto.
-
-
-
-
-                              Vanha aika.
-                          N. vuoteen 400 jKr.
-
-
-                         =1. Itämaiset kansat.=
-
-
-                             EGYPTILÄISET.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 9._ Ramses II:ta esittävä kuvapatsas.
-]
-
-
-● =Hallitsijat.= Viljavassa _Niili_n laaksossa sijaitseva Egypti oli
-varhaisimpina aikoina jakautuneena moneen pieneen valtakuntaan. Mutta n.
-vuonna 3000 eKr. _Mena_-niminen kuningas yhdisti koko maan yhdeksi
-valtakunnaksi, jonka pääkaupungiksi tuli _Memfis_ (egypt. Menofre).
-Memfiin hallitsijat olivat mahtavia miehiä. Alamaiset pitivät heitä
-jumalien poikina ja kutsuivat heitä arvonimellä _farao_, joka merkitsee
-»suuri talo», sillä kuninkaalla oli lukuisa hoviväki, joka eli hänen
-palatsissaan. Faraon valta oli rajaton, niin että alamaisten henki ja
-omaisuus olivat hänen vallassaan. Egyptin hallitsija oli siis _rajaton
-yksinvaltias_ eli _despootti_.
-
-Memfiin faraot ovat tulleet tunnetuiksi varsinkin
-_pyramidi_-rakennuksistaan. Nämä ovat suunnattoman suuria kivestä
-rakennettuja hautakammioita, jotka hallitsijat jo eläessään
-rakennuttivat itselleen.
-
-Suurten pyramidien läheisyydessä on jättiläiskokoinen kuvapatsas, joka
-esittää ihmispäällä varustettua makaavaa leijonaa. Tämän suuren
-_sfinksin_ sisässä on muutamia temppelikammioita.
-
-[Illustration:
-
-  Egypti.
-]
-
-Aikojen kuluessa veltostuivat Memfiin faraot. Lopuksi he eivät enää
-kyenneet pitämään valtakuntaansa koossa, vaan se hajosi moneen osaan. Se
-pysyi sitten pirstoutuneena monta sataa vuotta, kunnes vihdoin _Teebe_n
-(egypt. Nē) hallitsijat sen jälleen yhdistivät. Teeben faraot olivat
-sotaisampia kuin Memfiin. Sotavaunuissa ajaen he johtivat joukkonsa
-voitosta voittoon. He valloittivat etelässä olevan _Aitiopia_n, ja
-idässä heidän valtakuntaansa kuului koko _Syyria_ Eufrat jokeen saakka.
-
-Tunnetuin Teeben faraoista oli _Ramses II_ (egypt. Remssu), joka
-hallitsi vuoden 1250 tienoissa eKr. Ramses ei ollut kuuluisa ainoastaan
-sotilaana, vaan myös rauhan toimissa. Teeben suojelusjumalalle, joka oli
-auttanut häntä kaikissa hänen yrityksissään, hän rakensi monta
-_temppeliä_. Kuuluisin on se, joka sijaitsi pääkaupungissa.
-
-Ramses II:n kuoltua Egyptin mahtavuus nopeasti aleni. Vuonna 525 eKr.
-persialaiset vihdoin tekivät lopun maan itsenäisyydestä.
-
-=Egyptin maa.= Egyptin maa ei ole pinta-alaltaan suurempi kuin Viipurin
-lääni. Sen muodostaa kapea _Niilin_ laakso, joka on yhtä pitkä kuin
-Suomi, mutta paikoitellen vain peninkulman tai parin levyinen. Niilin
-suupuolen ympärillä maa leviää laajaksi vesiperäiseksi suistomaaksi eli
-_deltaksi_. Koko Egypti on Niilin lahja. Maa olisi ympäröivän erämaan
-kaltaista, ellei Niili joka vuosi tulvisi yli äyräittensä ja toisi
-mukanaan hedelmällistä liejua, joka jää pelloille joen laskeutuessa
-tavalliseen uomaansa. Tulva alkaa kesäpäivänseisauksen (kesäk. 21 p:n)
-aikoihin; kolmen kuukauden kuluttua vesi on korkeimmillaan kattaen
-laajoja aloja kummaltakin puolen jokea; ja taas kolme kuukautta
-myöhemmin eli siis joulun tienoissa vesi on laskeutunut ennalleen. Ennen
-seuraavaa tulvaa saadaan maasta kaksi satoa. Silloin erämaasta puhaltava
-tuuli jo on peittänyt palmujen lehdet, pellot ja koko maan paksuun
-hiekkatomuun. Näyttää siltä kuin Egypti olisi muuttumaisillaan
-kellertäväksi hieta-aavikoksi. Juuri silloin tulva aikaa uudelleen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 10._ Veden nostaminen säiliöstä vinttaamalla.
-]
-
-Tulvan aikana talonpoikain täytyi kastella niitä vainioita, joihin
-tulvavesi ei ulottunut. Vielä tulvan jälkeenkin kasteleminen tuotti
-paljon vaivaa, sillä Egyptissä voi olla vuosikymmeniä satamatta.
-Kastelemisen helpottamiseksi rakennettiin jo ammoisina aikoina kanavia,
-joihin Niilin vesi johdettiin; alemmista kanavista nostettiin vesi
-vinttilaitoksilla ylempiin, ja siten saatiin kosteutta levitetyksi aina
-autiomaan rajalle. Myöhemmin vesi Niilin tulviessa padottiin suureen
-_Moiris_ järveen (egypt. Mruer), josta sitä kuivana aikana voitiin
-juoksuttaa pelloille.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 11._ Egyptiläisten kylvönteko.
-]
-
-Kohta tulvan asetuttua maa kynnettiin härkäparin vetämällä raskaalla
-puuauralla. Sitten kylvettiin siemen ja annettiin lammaslauman sotkea se
-maahan. Kun vilja oli tuleentunut, leikattiin se sirpillä, koottiin
-lyhteiksi ja kuljetettiin aasien selässä latoihin. Puiminen toimitettiin
-lehmillä, jotka polkivat jyvät irti tähkäpäistä.
-
-□ =Pyramidit.= Egyptin _faraot_ eli kuninkaat rakennuttivat
-pääkaupunkinsa _Memfiin_ läheisyyteen itselleen suunnattoman suuria
-hautakammioita eli pyramideja, joita on kaikkiaan n. 70. Ne ovat
-neliskulmaisia, ylöspäin suippenevia kivisiä jättiläisrakennuksia.
-Suurimman kaikista pyramideista rakennutti kuningas _Khūfu_. Se on n.
-140 m. korkea eli kaksi kertaa niin korkea kuin Suurkirkko Helsingissä
-torista mitattuna. Ja siihen on käytetty niin paljon kiviä, että niistä
-voitaisiin rakentaa ympäri koko Suomen neljän metrin korkuinen ja puolen
-metrin paksuinen muuri. Tarun mukaan tämän pyramidin rakentaminen kesti
-30 vuotta, ja kuitenkin 100,000 henkeä oli sitä rakentamassa. Kivet
-louhittiin vuoristosta ylempää Niilin itäpuolelta. Sieltä ne
-kuljetettiin vartavasten rakennettua tietä Niilin rannalle, sitten
-lautoilla jokea pitkin ja edelleen työmaalle, jossa ne suurilla
-vipulaitoksilla kohotettiin paikalleen. Keskellä pyramidia on Khufun
-hautakammio, johon pitkät käytävät johtavat. Kammiossa ja käytävissä
-kivet on niin kiiltäviksi hiottu, että tulisoihdut heijastuvat niihin,
-kun niitä kannetaan pyramidin läpi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 12._ Khufun pyramidi ja suuri sfinksi.
-]
-
-
-□ =Ramses II.= Kuuluisin kaikista Egyptin faraoista oli _Ramses II_,
-joka oli taitava ja uljas sotapäällikkö.
-
-Egyptiläiset eivät mielellään palvelleet sotamiehinä, vaan he tahtoivat
-harjoittaa rauhallisia elinkeinoja. Muuan egyptiläinen kirjuri kertoo
-sotilasammatin rasituksista seuraavasti: »Sotamiehen sotapalvelus on
-kovin vaivalloinen. Hänet suljetaan kasarmiin ja häntä lyödään
-ruumiiseen, kasvoihin ja päähän. Kun hän on palvellut oppivuotensa,
-kirjoitetaan hänet luetteloihin, ja hän saa kokea sodan vaivat ja
-vaarat. Hänet komennetaan kauas Syyriaan; hänen täytyy kiivetä yli
-kukkuloiden ja vuorten ja kantaa selässään ruokaa, leipää ja vettä,
-kunnes niska jäykistyy niinkuin aasilla ja selkä on taittumaisillaan.
-Hänen täytyy matkalla juoda haisevaa vettä ja tehdä vahtipalvelusta. Hän
-marssii vihollista vastaan jäsenet hervoksissa pelosta. Vihdoin hän
-sairastuu ja hänet lähetetään kotiin aasin selässä.» — Ramses
-palkkasikin parhaasta päästä neekereitä ja muita ympäristön asukkaita
-sotajoukkoonsa. Vain sotapäälliköt olivat egyptiläisiä.
-
-Kerran Ramses lähti taistelemaan pohjoisesta hyökkääviä _heettiläisiä_
-vastaan. Syyriassa sotajoukot tapasivat toisensa. Kun Ramses lähestyi
-heettiläisten leiriä, saapui muutamia karkulaisia hänen luokseen
-ilmoittamaan, että heettiläiset pelästyneinä muka olivat lähteneet
-pakosalle egyptiläisten saapuessa. Mutta karkulaiset olivatkin
-heettiläiskuninkaan lähettämiä, sillä hän tahtoi saattaa egyptiläiset
-huolettomiksi. Kuultuaan karkulaisten sanoman Ramses kiiruhti muutamien
-valiojoukkojen kanssa ajamaan heettiläisiä takaa. Mutta nämä olivatkin
-asettuneet väijyksiin ja hyökkäsivät, Ramses kuninkaan saapuessa, esiin
-piilostaan ja ympäröitsivät hänet. Useimmat egyptiläiset tapettiin,
-mutta kuningas itse piti uljaasti puoliaan keskellä vihollisparvea,
-kunnes pääjoukot ehtivät hänelle avuksi. Silloin heettiläisten vuoro oli
-peräytyä. Kun vihdoin solmittiin rauha kuningasten kesken, suurempi osa
-Syyriaa jäi Egyptin haltuun.
-
-Päätettyään onnellisesti sotaretkensä Ramses II rakennutti pääkaupunkiin
-_Teebe_en temppelin suojelusjumalansa _Ammon-Rē_n kunniaksi.
-Temppeliportille johtaa kuja, joka on reunustettu _sfinkseillä_. Nämä
-ovat leijonan ruumiilla ja ihmispäällä varustettuja patsaita. Itse
-portin edessä on kaksi hoikkaa neliskulmaista pylvästä eli _obeliskia_.
-Portin kummallakin puolen on leveät lipputangoilla varustetut tornit,
-_pylonit_. Sen takana on esikartanoita ja vihdoin puolihämärät
-temppelisalit. Rakennuksen keskellä on pilkkoisen pimeä huone, jossa on
-laiva ja siinä kultainen jumalankuva.
-
-Temppelin edusta on koristettu kivisillä kuvapatsailla ja seinät
-maalauksilla. Kuvapatsaat esittävät jäykkinä istuvia ihmisiä, joilla
-aina on katse suoraan eteenpäin kääntyneenä, polvet yhteen puristettuina
-ja kädet lepäämässä polvien päällä. (Katso kuvaa 14!) Maalauksissa
-kuvataan egyptiläiset pitkiksi ja solakoiksi. Heidän päänsä ja jalkansa
-ovat sivulle päin käännetyt, mutta rinta on katsojaan päin. (Katso kuvia
-11 ja 18!) Näistä kaavoista pidettiin niin ankarasti kiinni, että vain
-harva taiteilija uskalsi niistä poiketa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 13._ Kolme egyptiläistä jumalaa. (Osiris sekä hänen vaimonsa ja
-    poikansa.)
-]
-
-
-● =Uskonto.= Egyptiläiset eivät uskoneet yhteen ainoaan Jumalaan,
-vaan palvelivat monia jumalia. Sellaista uskontoa sanotaan
-_monijumalaisuudeksi_ eli _polyteismiksi_. Egyptiläiset uskoivat,
-että taivaankappaleet olivat jumalia. Mahtavin oli _Rē_ eli auringon
-jumala. Kullakin kaupungilla oli sitä paitsi oma suojelusjumalansa.
-Pääkaupungin jumala oli muita mahtavampi. Kun Teebe oli tullut
-pääkaupungiksi Memfiin jälkeen, sen suojelusjumala, _Ammon_ kohosi
-suureen arvoon. Vihdoin egyptiläiset alkoivat pitää Re jumalaa ja
-Ammonia samana olentona, jota he sanoivat nimellä _Ammon-Rē_. Hänen
-rinnallaan oli kuitenkin koko joukko vähäarvoisempia jumalia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 14._ Ammon.
-]
-
-Egyptiläiset uskoivat, että kukin jumala oli pyhittänyt itselleen
-erityisen eläinlajin, jonka ruumiiseen hän saattoi asettua asumaan.
-Niinpä oinas oli pyhitetty Ammonille, mutta Ren valitsema eläin oli
-sontiainen. Taiteilijat kuvasivat useasti jumalat heidän
-nimikkoeläintensä päällä varustetuiksi, ja hurskaat egyptiläiset
-osoittivat näille eläimille jumalallista kunnioitusta. Suurimmassa
-arvossa pidettiin _Ăpis_ härkää (egypt. Hapi), joka oli pyhitetty
-_Osiris_ jumalalle, kuoleman valtakunnan haltijalle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 15._ Apis-härkä.
-]
-
-Egyptiläiset uskoivat ihmissielun elävän senkin jälkeen, kun ruumis jo
-oli kuollut. Yhä edelleen sielu käytti entistä ruumistaan asuinsijanaan;
-jos siis ruumis mätäni, jäi sielu asuinsijaa vaille, ja sen täytyi
-turvattomana harhailla paikasta toiseen. Sen tähden egyptiläiset
-_palsamoivat_ vainajan ruumiin, ettei se pääsisi mätänemään, ja veivät
-sen vasta sitten hautakammioon. Palsamoitua ihmisruumista sanotaan
-_muumioksi_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 16._ Palsamoiminen.
-]
-
-
-□ Egyptissä kullakin kaupungilla oli oma jumalansa. Mahtavin kaikista
-jumalista oli _Ammon-Rē_, jolle Ramses II rakennutti suuren temppelin
-pääkaupunkiinsa Teebeen. Paitsi jumalia egyptiläiset palvelivat myös
-pyhiä eläimiä, kuten kissoja, koiria ja ibis-lintuja, joihin he luulivat
-jumalien sijoittuneen. Tärkein kaikista pyhistä eläimistä oli _Apis_
-härkä. Kreikkalainen historioitsija _Hērŏ´dotos_, joka itse kävi
-Egyptissä, kirjoitti eläintenpalveluksesta seuraavalla tavalla: »Apis on
-muutoin musta, mutta sillä on seuraavat merkit: otsassa kolmion
-muotoinen valkea täplä, selässä ikäänkuin kotkan kuva, hännässä
-kahdenlaatuisia karvoja, ja kielen alla kovakuoriaisen tapainen. Teeben
-asukkaat pitävät krokotiilejä erittäin pyhinä. He elättävät erästä
-erikoista krokotiiliä, joka on kesytetty; sen korviin he pistävät
-lasisia ja kultaisia korvarenkaita sekä sen etujalkoihin käätyjä ja
-antavat sille erityisiä ruokia ja uhrieläimiä. He vaalivat krokotiilejä
-mitä parhaiten niiden eläessä ja laskevat ne kuoltua pyhiin hautoihin.
-Niissä taloissa, joissa itsestään kuolee pyhä kissa, kaikki asujamet
-ajavat kulmakarvansa, mutta missä kuolee koira, koko ruumiinsa ja
-päänsä. Jos joku tappaa jonkin näistä eläimistä ja tekee sen tahallaan,
-on rangaistus siitä kuolema; jos hän tekee sen vastoin tahtoaan, hän
-kärsii sen rangaistuksen, jonka papit määräävät.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 17._ Muumioarkun kansi.
-]
-
-Koska egyptiläiset uskoivat, että sielu asui ruumiissa vielä kuolemankin
-jälkeen, heistä oli tärkeätä, että ruumis säilyi mätänemättä, niin ettei
-sielun tarvinnut asunnon puutteessa surkastua. Sen tähden vainajan
-ruumis _palsamoitiin_ kohta kuoleman jälkeen. Palsamoimisesta Herodotos
-kertoo seuraavasti: »Palsamoitsijat tekevät terävällä kivellä
-leikkauksen pitkin kupeita ja ottavat sieltä ulos kaikki sisälmykset ja
-puhdistavat ne palmuviinillä ja survotuilla suitsutusaineilla. Kun he
-sitten ovat täyttäneet vatsaontelon mirhamilla ja muilla
-suitsutusaineilla, he jälleen ompelevat sen kiinni. Sen jälkeen he
-asettavat ruumiin lipeäsuolaan ja säilyttävät sitä siinä 70 päivää.
-Tämän jälkeen he pesevät vainajan, käärivät kokonaan ruumiin liinasta
-leikattuihin kaistaleihin ja sivelevät sitä hiukan kumilla, jota
-egyptiläiset enimmäkseen käyttävät liiman sijasta. Sitten he tekevät
-ihmisen näköisen puisen kuvan, jonka jälkeen he siihen sulkevat
-vainajan, ja sen tehtyään he panevat sen säilöön hautakammioon, asettaen
-sen seisomaan pystyyn seinää vastaan.»
-
-Hautakammion seinille maalattiin orjia ja käsityöläisiä, joiden tuli
-palvella vainajaa. Määräpäivinä eloon jääneet omaiset toivat hänelle
-hautakammioon hänen mieliruokiaan ja kaikenlaisia tarvikkeita, joita
-luultiin hänen voivan vielä kuoltuaankin käyttää. Hautakammioon pantiin
-hänen mukaansa myös kuoleman kirja. Siinä selitettiin, miten ihmisen
-tuli toimia välttääkseen ne vaarat, jotka häntä kohtasivat kuoleman
-jälkeen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 18._ Vainaja Osiriin edessä.
-]
-
-Ajan pitkään ei ihmissielu kuitenkaan tyytynyt asumaan vainajien
-kaupungissa palsamoidussa ruumiissa. Se alkoi kaivata jumalien luo ja
-lähti pitkälle vaivalloiselle matkalle autuaiden asunnoille. Voitettuaan
-käärmeet, skorpionit ja vaanivat pedot vainaja joutui »kahdenkertaisen
-oikeuden» saliin suuren Osiriin eteen, joka istui valtaistuimellaan
-valtikka toisessa kädessä ja rangaistuksen ruoska toisessa 42
-kuolemantuomarin ympäröimänä. Vainaja astui ylhäisen jumalan eteen ja
-sanoi: »Ylistetty ole sinä, suuri jumala, kahdenkertaisen totuuden
-herra! Minä tulen sinun luoksesi katsomaan sinun ihanuuttasi! Olen
-puhdas synneistä! En ole tehnyt sairaaksi; en ole itkettänyt; en ole
-tappanut; en ole vienyt jumalien uhrileivoksia; en ole tehnyt
-aviorikosta; en ole väärentänyt painomittoja; en ole tehnyt vääryyttä
-orvoille; en ole estänyt Niiliä tulvimasta. Olen tehnyt jumalille
-mieleen; olen isooville antanut leipää ja janooville vettä ja
-alastomille vaatteita. Suojelkaa siis minua, te kuolemantuomarit; älkää
-todistako minua vastaan suuren jumalan edessä! Sillä minulla on puhdas
-suu ja puhtaat kädet!» Silloin Osiris määräsi vainajan sydämen
-punnittavaksi totuuden vaa’alla, ja kirjurit merkitsivät painon tauluun.
-Jos havaittiin vainajan valehdelleen, ajettiin hänet takaisin kolkkoon
-hautakammioon. Mutta jos hänet huomattiin viattomaksi, pääsi hän
-autuaiden kedoille ihanien puiden vilpoisaan varjoon ja kirkkaiden
-purojen partaille. Taikka hän pääsi Ammon-Ren aurinkolaivassa joka päivä
-purjehtimaan poikki taivaankannen idästä länteen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 19._ Aurinkolaiva.
-]
-
-
-● =Hieroglyfikirjoitus.= Egyptissä pidettiin kirjoitustaitoa erittäin
-suuressa arvossa. Ainoastaan papit ja »kirjurit» (virkamiehet) tunsivat
-kirjoitusmerkit, joita sanotaan _hieroglyfeiksi_; kansanmiesten silmissä
-ne olivat pyhiä taikakuvia. Hieroglyfikirjoituksilla koristettiin
-temppelien ja hautakammioiden seinät. Egyptiläiset käyttivät myös erästä
-paperintapaista kirjoitusainetta, jota he valmistivat _papyrus_
-kaislasta.
-
-Hieroglyfikirjoitus oli alkujansa _kuvakirjoitusta_. Niinpä jäniksen
-kuva tarkoitti sanaa »jänis» egyptin kielellä. Koska kuitenkin on paljon
-sellaisia sanoja, esim. »totuus» ja »hyvä», joita ei voi kuvalla
-esittää, rupesivat egyptiläiset kullakin kuvalla merkitsemään määrättyä
-tavua. Niinpä jäniksen kuva tuli merkitsemään tavua _un_. Näin sai
-alkunsa _tavukirjoitus_. Joskus merkittiin kuvalla yhtä ainoata
-äännettä. Hieroglyfikirjoitus ei kuitenkaan koskaan päässyt kehittymään
-varsinaiseksi _äännekirjoitukseksi_, vaan käytettiin sekaisin sana-,
-tavu- ja äännemerkkejä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 20._ Egyptiläinen kirjuri.
-]
-
-Egyptiläisistä hieroglyfeistä ovat useat meikäläiset kirjainmerkit
-kehittyneet. Niinpä pöllönkuvasta [Hieroglyphs] on kehittynyt ensin
-[Hieroglyphs], sitten [Hieroglyphs], sen jälkeen [Hieroglyphs], ja kun
-tämä merkki vihdoin käännettiin kyljelleen, oli meidän M kirjaimemme
-valmis.
-
-Kirjurit käyttivät kirjoitustaitoaan parhaasta päästä pöytäkirjojen,
-veroluettelojen ja muiden asiakirjojen laatimiseen. Mutta papit
-kirjoittivat rukouksia, virsiä ja maallisia runoja; olivatpa he sangen
-pitkälle edistyneet monen tieteenkin harjoittamisessa.
-
-Egyptiläiset olivat varsinkin eteviä tähtitieteen eli _astronomian_
-tutkijoita. He osasivat laskea, että vuoteen sisältyi 365¼ päivää;
-vuoden he jakoivat 12 kuukauteen. — He olivat myös lääkäreitä.
-Palsamoidessaan he olivat oppineet tuntemaan ihmisruumiin rakenteen, ja
-tauteja vastaan he käyttivät osittain yrteistä valmistettuja lääkkeitä,
-osittain loitsuja, jotka olivat runomittaisia rukouksia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 21._ Linnustusta.
-]
-
-
-● =Tavat.= Egyptiläiset talonpojat olivat köyhiä. Heidän maatilansa
-olivat pieniä, ja kirjurit ahdistivat heitä kohtuuttomilla veroilla,
-piesten heitä säälittä taikka silpoen heidän korvansa tai huulensa,
-jolleivät he määräaikana kyenneet maksujansa suorittamaan. Sen sijaan
-ylhäissäätyiset elivät ylellisyydessä huvitellen metsästysretkillä tai
-pidoissa, joissa tarjottiin monenlaisia ruokia ja esitettiin soittoa ja
-tanssia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 22._ Egyptiläinen kantotuoli.
-]
-
-
-                   BABYLONIALAISET JA ASSYYRIALAISET.
-
-
-● =Maan luonto.= Kaksoisjokien maa muistuttaa jonkin verran Egyptiä.
-Niiliä vastaa täällä kaksi jokea, _Eufrat_ ja _Tigris_, jotka nykyään
-yhteisen suuhaaran kautta laskevat _Persian lahteen_, mutta muinaisina
-aikoina kumpikin omalla tahollaan purkivat vetensä mereen. Myös Eufrat
-ja Tigris tulvivat vuosittain yli äyräittensä, mutta tulva oli täällä
-epäsäännöllisempi, ja sen tähden oli asukasten pakko paljoa enemmän
-turvautua keinotekoisiin kanaviin kuin Egyptissä. Maan eteläinen osa,
-jota asukkaat sanoivat nimellä _Sumer ja Akkad_, mutta joka on
-paremmin tunnettu kreikkalaisten antamalla _Babylonia_n nimellä, on
-maailman hedelmällisimpiä seutuja. Maanviljelijä voi saada jopa
-200-kertaisenkin sadon, ja ohran lehdet tulevat neljän sormen
-levyisiksi. Nykyään on kanavien ylläpitämistä jo monta vuosisataa
-laiminlyöty, jonka tähden muinainen Babylonia on muuttunut miltei
-erämaaksi. Babylonian pohjoispuolella oli vuorinen _Aššur_ eli
-kreikaksi _Assyyria_, joka tosin ei ollut yhtä hedelmällinen kuin
-eteläinen laakso, mutta jossa kansa sen sijaan oli voimakkaampaa ja
-karaistuneempaa. Babylonialaiset ja assyyrialaiset kuuluivat toiseen
-kansanrotuun kuin egyptiläiset. Jälkimmäiset olivat solakoita
-_haamilaisia_, edelliset tanakkarakenteisia _seemiläisiä_.
-
-[Illustration:
-
-  Babylonian ja Assyyrian maailmanvalta.
-]
-
-
-● =Sumerit.= Vanhimpina aikoina asui Babyloniassa alkuperältään
-tuntematon _sumerien_ kansa. Mutta n. vuonna 3000 eKr. Arabiasta tulleet
-seemiläiset valloittivat maan ja omaksuivat ennen pitkää sumerien
-korkealle kehittyneen sivistyksen. Kauimman aikaa sumerit säilyttivät
-itsenäisyytensä Babylonian eteläosassa eli Sumerissa, mutta myöhemmin he
-täälläkin sulautuivat valloittajiin. Babylonialaiset papit käyttivät
-sittemmin sumerin kieltä pyhänä kielenä.
-
-
-● =Vanhan Babylonian valtakunta.= Seemiläisistä tulokkaista
-babylonialaiset kohosivat ensin sivistykseen, he kun elivät lähemmässä
-yhteydessä sumerien kanssa. Assyyrialaiset sen sijaan pysyivät kauan
-raakalaisina. Kuten Egypti oli Babyloniakin varhaisimpina aikoina
-jakautuneena moneen pieneen valtioon, mutta myöhemmin _Babylon_
-(babylonian kielellä Bābilu) paisui muita kaupunkivaltioita
-mahtavammaksi, ja Babylonin hallitsijat laskivat kaikki muut valtansa
-alle. Huomattavin babylonialainen kuningas oli _Hammurapi_, joka
-hallitsi n. v. 1950 eKr. Hammurapi oli maailman ensimmäisen lakiteoksen
-julkaisija. Hän nimittäin kootutti ja järjestytti vanhat lait ja
-hakkautti ne suureen kivipatsaaseen, jonka tiedemiehet meidän aikoinamme
-ovat löytäneet.
-
-
-□ Eufrat ja Tigris jokien laaksossa asuivat _babylonialaiset_ ja
-_assyyrialaiset_. Näistä ensinmainitut aikaisemmin kohosivat
-mahtavuuteen. Eräs heidän kuninkaansa _Hammurapi_ julkaisi lakiteoksen,
-jonka hän kaiverrutti kahden metrin korkuiseen mustaan kivipatsaaseen ja
-joka on säilynyt meidän päiviimme saakka. Patsaan yläpäässä on
-korkokuva, joka esittää kuningasta vastaanottamassa lakitauluja auringon
-jumalalta. Korkokuvan alapuolelle on lakipykälät hakattu.
-
-Hammurapin lait muistuttavat Mooseksen lakeja, joihin olemme tutustuneet
-Raamatusta, siinä, että rangaistusten tuli olla tarkalleen samanlaisia
-kuin rikokset. Jollei tämä käynyt päinsä, tuli niiden kohdata juuri sitä
-jäsentä, jolla rikos kulloinkin oli tehty. Tämä ilmenee esim.
-seuraavista Hammurapin kokoelman lakipykälistä.
-
-  195 §. Jos poika lyö isäänsä, hakattakoon häneltä kädet poikki.
-
-  196 §. Jos joku turmelee toiselta silmän, turmeltakoon häneltä silmä.
-
-  197 §. Jos hän katkaisee toiselta luun, katkaistakoon häneltä luu.
-
-  215 §. Jos lääkäri leikkausveitsellään leikkaa toiselle syvän haavan
-ja parantaa hänet, saakoon 10 sekeliä (n. 170 g) hopeaa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 23._ Kuningas Hammurapi saa lait auringonjumalalta.
-]
-
-218 §. Jos lääkäri leikkausveitsellään leikkaa toiselle syvän haavan ja
-tappaa hänet, hakattakoon lääkäriltä kädet poikki.
-
-229 §. Jos rakennusmestari rakentaa talon jollekulle eikä tee sitä
-lujaksi, vaan talo, jonka hän on rakentanut, luhistuu ja surmaa isännän,
-niin tapettakoon se rakennusmestari.
-
-230 §. Jos talo luhistuessaan surmaa isännän pojan, niin tapettakoon
-siltä rakennusmestarilta poika.
-
-231 §. Jos se surmaa isännän orjan, antakoon rakennusmestari hänelle
-toisen orjan sijaan.
-
-Kuten yllä olevista esimerkeistä näkyy, olivat rangaistukset erittäin
-kovia. Kuolemantuomio oli tavallinen pienestäkin rikoksesta. Se, joka
-varasti tulipalon sattuessa, poltettiin. Jos vaimo syyttä suotta riiteli
-miehensä kanssa, hänet hukutettiin. Usein syyllinen seivästettiin.
-Tavallisia rangaistuksia olivat myös ruumiin silpomiset.
-
-Hammurapin laeissa ei puhuta vain rikoksista ja niiden rankaisemisesta,
-vaan niissä määrätään myös, miten maata on viljeltävä, miten kanavia
-hoidettava, miten kauppaa käytävä jne. Kaikista näistä määräyksistä käy
-selville, että sivistys Hammurapin aikoina oli sangen korkea.
-
-Useimmiten eivät rikkaat maanomistajat itse viljelleet maitaan, vaan
-heidän kartanonsa olivat pieninä palstoina vuokrattuina talonpojille,
-jotka vuosittain maksoivat isännälle sovitun viljamäärän vuokramaksuna.
-Vainioiden poikki juoksi kanava, jonka uoma oli korkeammalla kuin
-ympäröivät pellot. Siitä vuokraaja sai juoksuttaa vettä omalle
-palstalleen. Jokaisen talonpojan tuli huolehtia siitä, että aukko, josta
-vesi laskettiin pellolle, pysyi tiiviinä. Tästä asiasta määrää
-Hammurapin laki seuraavalla tavalla:
-
-53 §. Jos joku leväperäisyydestä ei pidä kunnossa peltotoettaan, jos
-sitten hänen tokeeseensa syntyy repeämä ja koko vainio joutuu veden
-alle, niin se, jonka tokeeseen on syntynyt repeämä, korvatkoon laihon,
-jonka hän on saattanut häviöön.
-
-Varsinkin kaupan Hammurapin lait osoittavat olleen kehittyneen.
-Huomaamme Babylonissa eläneen rikkaita pankkiireja, jotka lainasivat
-tavaroita tai jaloja metalleja välikauppiaille korkoa vastaan.
-Välikauppiaat tekivät sitten pitkiä karavaanimatkoja vieraisiin maihin
-myyden tuomiaan tavaroita ja ostaen toisia sijaan.
-
-Karavaanimatkoillaan kauppiaat veivät ulkomaille hienoja kankaita ja
-mattoja sekä toivat vieraita tavaroita Intiasta ja Välimeren rannoilta
-saakka. Tavaroita ei maksettu rahalla, kuten meidän aikoinamme, vaan
-harjoitettiin _vaihtokauppaa_, s. o. tavarat vaihdettiin suorastaan
-toisiin. Vähitellen ruvettiin kuitenkin käyttämään hopeata arvonmittana
-ja kaupan välineenä; kauppiaalla oli karavaanimatkoillaan mukanaan
-vaaka, jolla punnittiin se hopeamäärä, joka annettiin maksuksi
-tavaroista, mutta leimattua rahaa ei vielä käytetty.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 24._ Bel-Marduk.
-]
-
-Niin tärkeä asema oli babylonialaisten kaupalla maailmassa, että muut
-kansat saivat heiltä niin pituus- kuin painomitat. Babylonialaisten
-pituusmitat, jotka oli lainattu ruumiinosista (syli, kyynärä, jalka,
-tuuma jne.), olivat meilläkin käytännössä ennen metrijärjestelmää.
-
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 25._ Aššur.
-]
-
-● =Uskonto.= Kaksoisjokien maassa asuvien seemiläisten uskonto oli
-polyteistinen aivan kuin egyptiläisten. Täälläkin oli jokaisella
-kaupungilla oma jumalansa, ja pääkaupungin jumala kohosi muita
-mahtavammaksi. Tärkeä oli Babylonin suojelusjumala _Bēl-Marduk_ sekä
-myöhempinä aikoina assyyrialaisten kansallisjumala _Aššur._ Kuten
-Egyptissä palveltiin täälläkin sitä paitsi taivaankappaleita, ja aikojen
-kuluessa tämä uskontomuoto tulikin tärkeimmäksi. _Aurinko, kuu_ ja
-_tähdet_ olivat jumalallisia olentoja, jotka johtivat ihmisten
-kohtaloita. Ajateltiinpa myöhemmin Bēl-Mardukiakin tähtijumalaksi.
-
-
-● =Nuolenpääkirjoitus.= Jo vanhat sumerit osasivat kirjoittaa ja
-babylonialaiset oppivat kirjoitustaidon heiltä. Kirjoitus oli alkuaan
-kuvakirjoitusta, mutta jo varhaisina aikoina kirjoitusmerkit niin
-suuresti muuttuivat, ettei niissä enää voinut erottaa alkuperäisiä
-kuvia. Babylonialaisten maassa ei ollut kiviä, joihin kirjoitus olisi
-kaiverrettu; eivät he myöskään osanneet valmistaa papyrusta. He
-käyttivät sen tähden kirjoitusaineena savitauluja, joihin he
-kolmitahkoisella lyijykynän tapaisella puikolla painoivat
-kirjoitusmerkit. Puikon särmä jätti laattaan nuolenpään eli kiilan
-muotoisen jäljen, jonka tähden tätä kirjoitusta sanotaan _nuolenpää_-
-eli _kiilakirjoitukseksi_. Nuolenpääkirjoituksessa on sekaisin sana-,
-tavu- ja äännemerkkejä aivan kuin hieroglyfikirjoituksessakin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 26._ Nuolenpääkirjoitusta.
-]
-
-Nuolenpäälaattoja on säilynyt sadoin tuhansin, ja niistä käy ilmi, että
-sumerit ja heidän jälkeensä babylonialaiset ovat harjoittaneet sekä
-tieteitä että runoutta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva_ 27. Gilgameš.
-]
-
-
-□ Babylonialaiset olivat taitavia tähtien tutkijoita. Temppelien
-torneista papit tarkastivat taivaan ilmiöitä ja tekivät monta
-huomattavaa havaintoa. He luulivat, että maapallo oli avaruuden keskus
-ja että maan ympäri kiersivät aurinko, kuu ja tähdet. He tunsivat viisi
-kiertotähteä, jotka he pyhittivät pääjumalille, sekä koko joukon
-kiintotähtiä. He jakoivat vuoden kuukausiin ja seitsenpäiväisiin
-viik-koihin. Kukin viikon päivä oli pyhitetty määrätylle jumalalle:
-sunnuntai auringolle, maanantai kuulle ja muut päivät kiertotähdille.
-Meidänkin viikonpäiväimme nimet vastaavat vanhoja babylonialaisia nimiä.
-He jakoivat vuorokauden 24 tuntiin sekä tunnit minuutteihin.
-Babylonialaisten tähtitieteeseen liittyi myös paljon taikauskoa. Koska
-aurinko, kuu ja kiertotähdet olivat jumalallisia olentoja, luultiin
-niiden vaikuttavan ihmisten elämään. Riippuen siitä, missä asennossa
-taivaankappaleet kulloinkin olivat toisiinsa, papit luulivat niistä
-voivansa ennustaa ihmisten kohtaloita. Tällaista tähdistä ennustamista
-sanotaan _astrologiaksi_, ja sekin levisi Babyloniasta muihin maihin;
-harjoitettiinpa astrologiaa vielä parisataa vuotta sitten meilläkin, ja
-taikauskoiset ihmiset pitävät vieläkin silmällä kuun vaiheita tai muita
-taivaan ilmiöitä järjestäessään työnsä.
-
-
-□ =Gilgameš-laulu.= Babylonialaiset kertoivat ennen eläneen kuuluisan
-sankarin, nimeltään _Gilgameš_. Hänestä he sepittivät laulun, jossa
-kerrotaan hänen ihmeellisistä vaiheistaan. Gilgameš oli suuri ja
-voimakas kuningas, joka suoritti monta jaloa urotyötä. Hän tappoi muun
-muassa jumalien setrilehdosta hirviön ja uskalsi kapinoida itse
-jumaliakin vastaan. Kuuluisin hänen uroteoistaan oli hänen matkansa
-lännen maihin. Kun nimittäin Gilgamešin paras ystävä, voimakas ja
-urhoollinen _Endiku_ kuoli, sankari tuli ajatelleeksi, että sama kohtalo
-kerran odotti häntä itseäänkin. Gilgameš pelkäsi kuitenkin kuolemaa ja
-päätti hankkia itselleen kuolemattomuuden. Koska hän ei tiennyt, miten
-hänen tuli menetellä päämääränsä saavuttamiseksi, hän lähti
-tiedustelemaan _Utnapištim_-nimiseltä kantaisältään, miten tämä
-aikoinaan oli saavuttanut iäisen elämän. Utnapištim oli ainoa ihminen,
-jolle jumalat olivat suoneet kuolemattomuuden lahjan, mutta hän asui
-kaukana lännen maissa.
-
-Pelkäämättä Gilgameš lähti matkalle. Tiellä häntä kohtasivat monet
-vaikeudet. Hänen oli taisteltava skorpioni-ihmisiä vastaan ja ajoittain
-vaellettava pilkkoisessa pimeydessä, ja hän oli merihädässä kuoleman
-vesillä. Kun Gilgameš vihdoin saapui perille, otti Utnapištim hänet
-ystävällisesti vastaan, ja auliisti hän kertoi tulijalle, miten hänen
-itsensä oli onnistunut saavuttaa kuolemattomuus:
-
-»Suurten jumalien mieleen johtui vedenpaisumuksen aikaansaaminen. He
-sanoivat minulle: ’Sinä Utnapištim, jumalien suosikki, rakenna nopeasti
-arkki! Halveksi omaisuuttasi ja pelasta henkesi! Ota laivaasi
-kaikenlaisia eläimiä!’ Minä rakensin arkin ja astuin siihen perheineni.
-Illalla pimeyden haltijat laskivat rankkasateen valloilleen.
-Taivaanrannalta nousi mustia pilviä, ukkonen jyrisi, suuret laivat
-särkyivät, ja jumalat istuivat alla päin, suljetuin huulin ja itkivät.
-Kuusi päivää ja yötä satoi lakkaamatta. Seitsemäntenä sade lakkasi, ja
-meri tyyntyi. Päästin silloin kyyhkysen vapaaksi. Kyyhkynen lensi pois,
-mutta palasi takaisin, sillä se ei löytänyt istumasijaa. Samoin teki
-pääskynen. Silloin päästin korpin vapaaksi. Se lensi pois, huomasi
-vesijättömaan, viipyi, nokki maata ja rääkyi eikä enää palannut. Nyt
-astuin ulos arkista. Jumalat saapuivat luokseni, tekivät minut
-kaltaiseksensa ja panivat minut asumaan kauas läntisiin maihin.»
-
-Kuultuaan kertomuksen Gilgameš tiedusteli, miten hänkin saavuttaisi
-kuolemattomuuden. Utnapištim ilmoitti tuntevansa ainoastaan yhden
-keinon: Gilgamešin oli nukuttava yhtäjaksoisesti kuusi päivää ja
-seitsemän yötä. Gilgameš vaipuikin pitkän matkan uuvuttamana uneen,
-mutta hän heräsi kuitenkin ennen määräajan päättymistä. Tyhjin toimin
-oli hänen palattava omaan maahansa.
-
-Kun Gilgameš ei voinut saavuttaa kuolemattomuutta, heräsi hänessä halu
-oppia tuntemaan, minkälaista elämää ihmiset kuoltuaan Manalassa
-viettivät. Hänen rukouksistaan heltyneenä Manalan jumala avasi maan
-pintaan aukon, josta Endiku ilmaantui hänelle kertomaan vainajien
-elämästä. Ne, jotka olivat eläneet nuhteettomasti, oleskelivat
-vilpoisten vetten rannoilla yhtyneinä omaisiinsa ja sukulaisiinsa. Mutta
-ne, jotka olivat tehneet syntiä, viruivat rauhattomina ja nääntyneinä
-pitkin teitä petojen raadeltavina.
-
-Lopetettuaan kertomuksensa Endiku taas laskeutui maan alle, ja aukko
-sulkeutui. Mutta Gilgameš hallitsi vielä monta vuotta viisaasti ja
-hurskaasti valtakuntaansa.
-
-
-● =Assyyria.= Kuuma ilmanala ja hedelmällinen maanlaatu veltostuttivat
-vähitellen babylonialaisia, niin että he n. v. 700 eKr. joutuivat
-voimakkaampien assyyrialaisten hallittaviksi. Assyyrialaiset, jotka
-olivat omaksuneet babylonialaisten sivistyksen, olivat sotaista ja
-urhoollista kansaa, ja he laskivat koko silloin tunnetun maailman
-valtansa alle, muodostaen siten ensimmäisen suuren _maailmanvallan_.
-Mahtavin Assyyrian hallitsijoista oli _Assurbanipal_ (ass.
-Aššur-bāni-apli), jonka aikana Egyptikin kuului Assyyrian alusmaihin.
-Hänen aikanaan Assyyrian pääkaupunki _Ninive_ (ass. Ninua) oli maailman
-suurin ja rikkain kaupunki.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 28._ Assyyrian kuningas leijonanajossa.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 29._ Assyyrialainen piiritystorni.
-]
-
-
-  □ Assyyrialaiset eivät olleet yhtä taitavia maanviljelijöitä ja
-  kauppiaita kuin babylonialaiset. Eivät he myöskään harjoittaneet yhtä
-  paljon tieteitä eivätkä sepittäneet sellaisia lauluja kuin nämä. Mutta
-  he kehittivät sotataitoa ruveten käyttämään hevosia ratsuina sekä
-  keksien piirityskoneita, kuten korkean puusta rakennetun
-  piiritystornin, joka työnnettiin pyörillä muurien edustalle, sekä
-  muurinsärkijän, ketjuilla telineestä riippuvan, päästä raudoitetun
-  hirren.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 30._ Assyyrialainen temppeli, ennalleen suunniteltuna.
-]
-
-  Sotaretkillään Assyyrian kuninkaat osoittivat kuulumatonta julmuutta.
-  Kuta enemmän he teurastivat ihmisiä, sitä enemmän he kerskailivat.
-  Eräskin kuningas kaiverrutti, valloitettuaan kaupungin, seuraavat
-  sanat muistokiveen: »600 heidän soturiaan kaadoin aseilla, 3,000
-  vankia poltin tulessa; en jättänyt ketään eloon; kaupungin päämiehen
-  otin elävänä vangiksi. Heidän ruumiinsa kasasin röykkiöiksi; heidän
-  poikiaan ja tyttäriään poltin tulessa. Kaupungin päämieheltä nyljin
-  nahan, levitin sen muurille. Kaupungin ryöstin, hävitin, tulella
-  poltin.»
-
-
-● =Uuden Babylonian valtakunta.= Assyyriankaan mahtavuus ei kestänyt
-kauan. Parikymmentä vuotta Assurbanipalin kuoleman jälkeen eli n. v. 600
-eKr. koko valtakunta hajosi. Silloin alkoi Babylonialle toinen suuruuden
-aika. Kuningas _Nebukadnesar_ (bab. Nabū-kudurru-usur) laski valtansa
-alle koko läntisen puoliskon Assurbanipalin valtakuntaa. Lisäksi hän
-kaunisti Babylonin kaupunkia lukuisilla palatseilla ja temppeleillä.
-
-Uuden Babylonian valtakunta oli vieläkin lyhytikäisempi kuin Assyyria.
-Jo v. 539 persialaiset valloittivat sen.
-
-
-  □ Assyyrialaisten veltostuttua heidän valtakuntansa kukistui. Uuden
-  Babylonian hallitsija _Nebukadnesar_ laski sen valtansa alle. Sitten
-  Nebukadnesar teki monta muuta valloitusta; muun muassa hän valloitti
-  Jerusalemin, niinkuin raamatunhistoriassa kerrotaan. Suuren osan
-  hallitusaikaansa hän käytti kaunistaakseen valtakuntansa pääkaupunkia
-  _Babylonia_, joka oli rakennettu kahden puolen Eufrat jokea neliön
-  muotoon ja pinta-alaltaan oli kymmenen kertaa suurempi kuin Helsinki.
-  Herodotoksen tiedonantojen mukaan koko kaupunkia ympäröi tiilistä
-  rakennettu muuri, joka oli 25 metrin levyinen ja 100 metrin korkuinen.
-  Tämän muurin ympärillä oli vielä syvä vallihauta. »Itse kaupunki»,
-  Herodotos kertoo, »on täynnä kolmi- ja nelikerroksisia rakennuksia, ja
-  sen läpi risteilee suoria katuja. Keskelle kaupunkia on rakennettu
-  Bēl-Mardukin vaskiporttinen temppeli, joka on neliön muotoinen ja
-  kultakin sivulta kilometrin pituinen. Keskellä temppeliä on
-  neliskulmainen vahva torni, ja tämän tornin päällä on toinen kapeampi
-  torni ja taas toinen sen päällä, aina kahdeksaan torniin saakka.
-  Niihin johtavat portaat on tehty ulkopuolelta, ja nämä kiertävät
-  kaikkien tornien ympäri.»
-
-  Temppelien ja palatsien yhteydessä oli kuvapatsaita ja maalauksia.
-  Babylonialaiset kuvapatsaat ovat yhtä kaavamaisia kuin egyptiläiset,
-  mutta täällä olivat muodin vaatimukset toiset. Babylonialaiset
-  rakastivat voimaa, ja sen tähden he eivät taideteoksissaan esittäneet
-  solakoita ihmisiä, vaan hartevia, paksupohkeisia miehiä. Erittäin
-  taitavia he olivat kuvaamaan voimakkaita leijonia tai härkiä. (Katso
-  kuvia 27 ja 28!)
-
-
-                        LÄNSISEEMILÄISET KANSAT.
-
-
-● Arabiasta tulleet seemiläiset eivät ottaneet haltuunsa ainoastaan
-kaksoisjokien maata, vaan he valloittivat myös lännempää _Syyrian_ eli
-Välimeren rannikkoalueen. Täällä he hajaantuivat moneksi kansaksi ja
-perustivat useita pieniä valtioita, joista raamatunhistoriassa on tehty
-tarkemmin selkoa. Nämä kansat eivät ole tulleet tunnetuiksi sotaisista
-urotöistä, mutta muutamat niistä ovat saaneet mainetta toisella tavalla.
-
-
-● =Foinikialaiset.= Kapealla rantakaistaleella Libanonin ja Välimeren
-välillä asui kansa, joka hajaantuneena lukuisiin kaupunkivaltioihin oli
-vailla yhteistä nimeä, kunnes kreikkalaiset myöhemmin rupesivat sanomaan
-sitä _foinikialaisiksi_. Maanviljelys ei riittänyt elättämään Foinikian
-väestöä, koska hedelmällistä rantalaaksoa oli tuiki vähän ja suurin osa
-maata oli karua vuorenrinnettä. Senpä tähden asukkaat käänsivätkin
-huomionsa mereen, hakien sieltä elatuksensa. Aluksi he harjoittivat
-kalastusta rannikolla, mutta pian he oppivat laivoillaan kulkemaan
-etäisempiin seutuihin ryöstö- ja kaupparetkille.
-
-Foinikian tärkeimmät kauppakaupungit olivat _Sīdōn_ ja _Ty̆ros_ (foin.
-Sor). Ne olivat kukoistavimmillaan vuoden 1000 tienoissa eKr.
-
-Kauppansa helpottamiseksi foinikialaiset perustivat kauppa-paikkoja eli
-siirtokuntia kauppateittensä varsille. Etäisin näistä oli _Gaddir_
-(nykyinen Cadiz [kadi´þ]) Atlantin meren rannikolla, mutta mahtavin
-kaikista oli tyroslaisten Afrikan pohjoisrannikolle perustama
-_Karthā´go_ (foin. Karth-Hadathā eli Uusikaupunki), joka perustettiin n.
-v. 800 eKr. ja vihdoin paisui emäkaupunkiaan mahtavammaksi.
-
-Foinikialaiset olivat myös taitavia teollisuuden harjoittajia. He
-valmistivat lasiastioita, ja heidän purppuranväriset kankaansa olivat
-maailmankuuluja. Lasinvalmistuksen he olivat oppineet Egyptistä ja
-purppuravärjäyksen Babyloniasta.
-
-Foinikialaiset käyttivät puhdasta äännekirjoitusta. Mutta tämänkin
-taidon he olivat oppineet eräältä naapurikansaltaan.
-
-Foinikialaiset eivät siis itse sivistystä monipuolisesti kehittäneet,
-vaan saivat sen valmiina muilta kansoilta. Mutta he tutustuttivat
-kreikkalaiset Babylonian ja Egyptin sivistykseen, ja tämän takia heidän
-merkityksensä on sangen suuri.
-
-
-Itämaiden taitavimmat kauppiaat olivat Välimeren rannalla asuvat
-_foinikialaiset_. He rakensivat laivansa Libanonin setrimetsistä
-saamistaan rakennusaineista. Laivat olivat soudettavia, mutta
-myötätuulessa käytettiin myös purjeita. Foinikialaiset eivät yleensä
-uskaltaneet lähteä aavaa merta purjehtimaan, vaan pysyttelivät
-rannikoilla vetäen laivansa yöksi maihin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 31._ Foinikialainen laiva.
-]
-
-Kauppamatkoillaan foinikialaiset kehittyivät vanhan ajan etevimmäksi
-merikansaksi. Heidän ensimmäiset retkensä ulottuivat vain Kypros
-saareen. Kyproksen asukkaat eivät aluksi tahtoneet laskea foinikialaisia
-maihin, mutta nämä tunkeutuivat saareen väkisin, ryöstivät laajalti
-seutua ja purjehtivat sitten takaisin. Myöhemmin he alkoivat harjoittaa
-kauppaa kyproslaisten kanssa, ostaen heiltä varsinkin vaskea, jota
-tavattiin runsaasti saarelta. Kyproksesta foinikialaiset jatkoivat
-purjehduksiaan Vähän Aasian rannikolle, Kreikkaan, Sisiliaan ja
-Pohjois-Afrikan rannikolle. Viimein he tulivat Gibraltarin [hibralta´r]
-salmeen, jota siihen aikaan pidettiin maailman äärimmäisenä rajana. He
-astuivat maihin Espanjassa ja löysivät sieltä sellaisen määrän hopeata,
-että jättivät sinne ankkurinsa ja muut tavaransa sekä valmistivat uudet
-hopeasta, voidakseen tuoda tätä kallista metallia enemmän kotiin.
-Purjehtivatpa he tuon luulotellun maailmanrajan toiselle puolelle
-Britanniaan saakka, jota he sanoivat »Tinasaariksi» sieltä saamansa
-metallin mukaan. — Mutta eivätpä foinikialaiset purjehtineet vain
-Välimerellä. Punaista merta myöten he kulkivat kauas etelään Afrikan
-itärannikkoa, tuoden palatessaan norsunluuta ja suitsutusaineita.
-Purjehtivatpa he kerran koko Afrikan ympäri, mikä retki kesti kolme
-vuotta. Myös karavaanimatkoja foinikialaiset tekivät etäisiin maihin.
-Kauppamatkoiltaan tuomansa tavarat he sitten myivät Babyloniaan ja
-Egyptiin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 32._ Foinikialaisen rintakuva.
-]
-
-Foinikialaiset olivat tavattoman viekkaita kauppiaita. Arvottomia
-helyjä vastaan he vaihtoivat itselleen kallisarvoisia tavaroita. Usein
-he hyökkäsivät asukasten kimppuun ja tekivät heistä orjia, jotka he
-sitten kuljettivat Babyloniin myytäviksi. Siitäpä syystä asukkaat
-eivät uskaltaneet tulla heidän puheilleen, vaan kauppa suoritettiin
-sangen kummallisella tavalla. Herodotos kertoo tästä asiasta
-seuraavasti: »Saavuttuaan vieraaseen maahan foinikialaiset ottavat
-esille tavaransa, asettavat ne riviin rannalle, astuvat laivoihinsa ja
-tekevät nuotion. Kun asukkaat näkevät sen savun, he tulevat meren
-rantaan; sitten he asettavat kultaa maksuksi tavaroista, jonka jälkeen
-he vetäytyvät pois. Silloin foinikialaiset astuvat maihin ja tulevat
-katselemaan. Jos kulta näyttää vastaavan tavaroiden arvoa, ottavat he
-sen ja lähtevät matkoihinsa. Mutta jos se ei sitä vastaa, nousevat he
-uudestaan aluksiinsa ja jäävät niihin odottamaan. Mutta asukkaat
-tulevat sinne ja asettavat heti lisäksi kultaa, kunnes saavat heidät
-tyydytetyiksi.» — Myöhemmin foinikialaiset alkoivat kauppaa tehdessään
-käyttää leimattua rahaa.
-
-Foinikialaisten tärkein kauppakaupunki oli _Ty̆ros_, jonka rikkauksista
-Raamatussakin puhutaan. Kerran sanotaan Tyroksen kuningassuvun
-keskuudessa syntyneen riitaisuuksia. Henkensä pelastamiseksi nuori
-kuningatar _Dīdō_ nousi satamassa olevaan laivaan ja pakeni länttä
-kohti. Hän laski seuralaisineen maihin Afrikan rannikolla. Siellä hän
-pyysi ostaa asukkailta maata, mutta nämä suostuivat myymään ainoastaan
-sellaisen maapalan, jonka hän voisi ympäröidä härän vuodalla, eikä
-ollenkaan enempää. Dido leikkautti silloin vuodan pitkiksi hihnoiksi ja
-ympäröi niillä sen kallioisen niemekkeen, johon sitten perustettiin
-_Karthāgo_n siirtokunta. Karthagosta kasvoi niin mahtava kauppakaupunki,
-että se vei voiton Tyroksestakin. Olipa se erääseen aikaan koko
-Välimeren tärkein kauppapaikka.
-
-Monta muutakin siirtokuntaa foinikialaiset kauppansa helpottamiseksi
-perustivat, mutta ei mikään muu kohonnut niin mahtavaksi kuin Karthago.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 33._ Jerusalemin temppeli Kristuksen aikana.
-]
-
-
-● =Israelilaiset.= Välimeren ja Jordanin vaiheilla asui toinen tärkeä
-länsiseemiläinen kansa, _israelilaiset_ (_heprealaiset, juutalaiset_).
-Raamatunhistoriasta tiedämme, että tämä kansa joutui Egyptiin ja
-asuttuaan siellä muutamia vuosisatoja palasi _Mooseksen_ johtamana
-luvattuun _Kanaan_in eli _Palestiina_n maahan. Aluksi israelilaiset
-eivät tahtoneet kuningasta, koska Jahve oli heidän hallitsijansa.
-Sellaista hallitusmuotoa, jolloin Jumalaa katsotaan valtakunnan
-hallitsijaksi ja papisto hallitsee hänen nimessään, sanotaan
-_teokraattiseksi_. Myöhemmin Israelin valtakunnasta kuitenkin tuli
-maallinen kuningaskunta. _Saul_in, _Daavid_in ja _Salomo_n hallitessa n.
-v. 1000 eKr. se oli laajimmillaan, ulottuen Sinaista Eufratiin saakka.
-Daavidin aikana tehtiin pääkaupungiksi _Jerusalem_ (hepr. Jerūšālaim),
-johon Salomo rakennutti Jahvelle komean temppelin. Israelilaiset eivät
-kuitenkaan hekään tulleet valloittajina kuuluisiksi. Kohta Salomon
-kuoleman jälkeen valtakunta jakautui kahtia: _Israel_iin ja _Juuda_an,
-joista edellisen valloittivat assyyrialaiset, jälkimmäisen Nebukadnesar.
-
-Israelilaisten merkitys on siinä, että heidän keskuudessaan
-_yksijumalaisuus_ eli _monoteismi_ pääsi kehittymään. Aluksi _Jahve_ oli
-vain israelilaisten jumala, ja muilla kansoilla oli omat jumalansa,
-mutta myöhemmin profeetat nimenomaan opettivat, että Jahve oli yksi ja
-ainoa eikä hänen rinnallaan ollut muuta jumalaa olemassakaan.
-Juutalaisten keskuudessa syntyi myös _Jeesus Kristus_, joka kehitti
-tämän monoteistisen uskonnon vielä jalommaksi.
-
-
-                             PERSIALAISET.
-
-
-● =Heettiläiset.= Toistaiseksi olemme puhuneet kahdesta
-kansanrodusta, haamilaisista ja seemiläisistä. Nyt on meidän
-tutustuttava kolmanteen, _arjalaiseen_ eli _indo-eurooppalaiseen_.
-Se on paljoa laajemmalle levinnyt kuin molemmat edelliset. Siihen
-kuuluvat melkein kaikki Euroopan kansat ja sitä paitsi useat
-aasialaisetkin, kuten hindut. Indo-eurooppalaisiin kuuluivat mm.
-Vähän Aasian _heettiläiset_, joita vastaan Egyptin kuningas Ramses
-II taisteli. Heettiläisillä oli oma kuvakirjoituksensa, vaikka he
-myös käyttivät paljon nuolenpääkirjoitusta. Vuoden 1200 vaiheilla he
-perustivat suuren valtakunnan, joka käsitti koko Vähän Aasian ja
-ulottui lähelle Egyptin rajaa.
-
-
-● =Iraani.= Arjalaisia olivat myös _persialaiset_, jotka asuivat
-muinaisessa _Iraani_ssa Tigris ja Indus jokien välillä. Tämä maa on
-täynnä vastakohtia. Päivä on lämmin ja herttainen, äkkiä yllättävä yö
-jäätävän kylmä. Paikoin on hedelmättömiä erämaita tai jylhiä vuoristoja,
-paikoin ihania laaksoja ruusutarhoineen sekä manteli- ja
-viiniköynnösistutuksineen. Erämaista puhaltavat polttavat tuulet ja
-vuorilta raivoisat lumimyrskyt, jotka uhkaavat laaksojen viljelystä.
-
-[Illustration:
-
-  Persian valtakunta laajimmillaan.
-]
-
-
-● =Uskonto.= Iraanin luonto vaikutti uskontoon. Se muodostui
-_dualistiseksi_, s. o. uskottiin kahteen jumaluusolentoon, jotka olivat
-ainaisessa taistelussa keskenään. Hyvyyden jumala oli nimeltään
-_Ahuramazdā_, ja hänen valtakuntaansa kuuluivat kotieläimet ja
-hyödylliset kasvit sekä ahkerat ja rehelliset ihmiset. Pahuuden jumala
-taas oli _Angramainju_, jolle kuuluivat rikkaruohot ja petoeläimet sekä
-laiskat ja väärämieliset ihmiset. Kumpikin jumala lähetti henkiolentoja
-ihmisiä johtamaan, mutta ihmisten velvollisuus oli kuunnella hyvien
-suojelushenkien ääntä sekä muokkaamalla peltoja, hoitamalla karjaa ja
-rehellisellä elämänvaelluksella taistella Ahuramazdan valtakunnan
-puolesta.
-
-
-● =Kyyros (560–529).= Persian kuningas _Kyyros_ (pers. Kūruš) oli lempeä
-mies, mutta samalla taitava sotapäällikkö. Ensin hän valloitti _Meedian_
-valtakunnan v. 550. Sitten hän kukisti _Lyydian_ valtakunnan Vähässä
-Aasiassa ja vihdoin _Babyloniankin_ (v. 539). Vanhoilla päivillään
-Kyyros lähti sotaretkelle Oksos joen pohjoispuolella asuvia kansoja
-vastaan, mutta tällä retkellä hän kuoli v. 529.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 34._ Kyyros kuvattuna jumalaksi.
-]
-
-
-□ Kun muut itämaiden kansat alkoivat veltostua, muodostivat
-_persialaiset_ laajan valtakunnan. Heidän maailmanvaltansa perustaja oli
-kuningas _Kyyros_, jonka elämästä kerrotaan monta kummallista tarinaa.
-Eräs näistä tekee selkoa siitä, miten Persia vapautui _Meedia_n
-ylivallasta. Kyyros oli muka Meedian viimeisen kuninkaan _Astyă´gēe_n
-tyttärenpoika. Astyages näki kerran unen, että hänen tyttärensä helmasta
-kasvoi puu, joka varjollaan peitti koko Etu-Aasian. Unenselittäjät
-sanoivat tämän merkitsevän, että tytär, joka oli persialaisen ylimyksen
-puoliso, oli synnyttävä pojan, joka kohoaisi koko Etu-Aasian
-hallitsijaksi. Koska Astyages pelkäsi, että tuo tyttärenpoika riistäisi
-häneltä kruunun, hän tuotti Kyyroksen luoksensa, kohta kun hän oli
-syntynyt, ja jätti hänet muutaman hoviherran tapettavaksi. Tämä ei
-kuitenkaan itse tahtonut murhatyötä suorittaa, vaan uskoi tehtävän
-eräälle paimenelle. Paimenelta oli vastikään kuollut lapsi, eikä hän
-hennonnut tappaa poikaa, vaan otti hänet omaksi kasvatikseen.
-
-Kyyros jäi siis eloon ja varttui paimenten majassa vahvaksi ja kauniiksi
-pojaksi. Kun hän kerran oli leikkimässä muiden poikien kanssa, toiset
-valitsivat hänet kuninkaakseen. Hän antoi käskyjään, ja muut tottelivat
-häntä, mutta erään ylhäisen meedialaisen poika kieltäytyi noudattamasta
-kuninkaan määräystä. Silloin Kyyros käski toisten poikien antaa
-uppiniskaiselle selkäsaunan. Piesty valitti asiasta isälleen, ja tämä
-ilmoitti siitä kuninkaalle. Tuon meedialaisen ylimyksen korkean arvon
-takia Astyages päätti rangaista luultua paimenpoikaa. Hän kutsui
-paimenen poikineen luoksensa. Kyyroksen uljuus ja ulkomuoto herättivät
-kuitenkin Astyageessa epäilyksiä, ja pelästyneenä paimen tunnusti
-kuninkaalle Kyyroksen oikean sukuperän. Unenselittäjät rauhoittivat
-kuitenkin Astyagesta vakuuttamalla, että uni jo oli toteutunut, koska
-Kyyros leikissä oli ollut kuninkaana. Astyages lähetti sen tähden pojan
-hänen todellisten vanhempiensa luo Persiaan.
-
-Vaikka Astyages oli mielissään tyttärenpoikansa pelastumisesta, hän
-kuitenkin päätti rangaista tottelematonta hoviherraa, joka oli jättänyt
-pojan eloon. Hän kutsui hovilaisen aterialle, mutta valmistutti hänelle
-ruoaksi hänen oman poikansa. Kun muille vieraille tarjottiin
-lammaspaistia, annettiin hovilaiselle hänen tietämättään hänen oman
-poikansa lihaa. Aterian jälkeen Astyages kysyi; »Miltä ruoka
-maistui?» — »Sangen hyvältä», isä vastasi. Astyages ilmoitti hänelle,
-minkälaista otusta hän oli syönyt. Mutta hoviherra ei uskaltanut
-ilmaista suuttumustaan, vaan sanoi: »Kaikki, mitä kuningas tekee, on
-hyvää.»
-
-[Illustration: KREIKKALAISMAAILMA PELOPONNESOLAISSODAN]
-
-Mieheksi vartuttuaan Kyyros kerran käski persialaisten saapua luokseen
-sirpit mukanaan. Sitten hän pani heidät koko päiväksi raivaamaan
-orjantappuraketoa. Seuraavana päivänä persialaisten oli uudestaan
-tultava Kyyroksen luo, mutta nyt juhlavaatteissa. Tällä kertaa heille
-valmistettiin pidot, joissa tarjottiin maukkaita hedelmiä, viiniä ja
-raavaan lihaa. Illalla Kyyros kysyi, kumpi päivä oli ollut mieluisampi.
-Kaikki vastasivat yhdestä suusta: »Jälkimmäinen.» Silloin Kyyros sanoi:
-»Niin kauan kuin pysytte meedialaisten ikeen alla, täytyy teidän raataa
-niin kuin edellisenä päivänä, mutta jos seuraatte minua ja teette minut
-hallitsijaksenne, on jokainen päivä oleva jälkimmäisen kaltainen.»
-Persialaiset tarttuivatkin aseisiin, valitsivat Kyyroksen kuninkaakseen
-ja voittivat Astyageen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 35._ Kroisos polttoroviolla.
-]
-
-Merkillinen on myös kertomus _Lyydia_n valtakunnan kukistamisesta. Tämän
-maan kuninkaana oli _Kroisos_, joka oli maailman rikkain mies. Sattuipa
-kerran hänen pääkaupunkiinsa, joka oli nimeltään _Sardeis_, tulemaan
-kreikkalainen lainsäätäjä, _Sŏ´lōn_. Kroisos näytti vieraalleen kaikki
-aarteensa ja tiedusteli sitten, ketä hän piti onnellisimpana ihmisenä
-maailmassa. Solon vastasi: »Onnellisimpana pidän ateenalaista
-_Tellosta_. Hän eli kotikaupunkinsa ollessa kukoistavimmillaan. Hänellä
-oli hyviä lapsia, ja hän saavutti korkean iän. Vihdoin hän kaatui
-taistelussa isänmaan puolesta.» »Mutta ken», kysyi kuningas, »on häntä
-lähinnä mielestäsi onnellisin?» Silloin Solon ilmoitti nimeltä kaksi
-kreikkalaista nuorukaista, jotka vetivät äitinsä vaunuissa temppeliin,
-koska vetojuhtia ei ajoissa saatu laitumelta. Iloisena astui äiti
-temppelirakennukseen ja rukoili jumalia antamaan lapsille, mikä oli
-parasta maailmassa. Sillä aikaa nuorukaiset nukkuivat temppeliin ja
-kuolivat. Palatessaan poikiensa luo äiti ymmärsi, että ihmiselle oli
-parasta kuolla nuorena. Kuullessaan tämän Kroisos sanoi pahoillaan:
-»Etkö siis pidä minun onneani niinkään suurena kuin tavallisten
-ihmisten?» Mutta Solon vastasi: »Oi kuningas, ei ketään voi kiittää
-onnelliseksi ennen kuolemaansa.»
-
-Muutamia vuosia tämän jälkeen Kroisos ryhtyi sotaan Kyyros kuningasta
-vastaan ja varusti suuren sotajoukon. Ennen kuin hän lähti liikkeelle,
-hän kuitenkin lähetti sanansaattajia _Delfo´in_ ennustajapappien luo
-Kreikkaan tiedustelemaan yrityksen onnistumista. Täällä vastattiin hänen
-kysymykseensä: »Jos Kroisos menee _Hālys_ joen yli, on hän hävittävä
-suuren valtakunnan.» Tästä vastauksesta Kroisos ilostui suuresti.
-Luullen voittavansa persialaiset hän marssitti joukkonsa Halys joen yli,
-joka oli hänen valtakuntansa itäisenä rajana. Mutta ennustus
-tarkoittikin sitä, että Kroisos oli hävittävä oman valtakuntansa. Hänen
-sotajoukkonsa voitettiin taistelussa, ja itse hän joutui vangiksi.
-Kyyros rakennutti rovion, jolle Kroisos kahlehdittuna asetettiin. Jo oli
-tuli sytytetty, kun Kroisos muisti Solonin sanat ja huusi kovalla
-äänellä: »Solon, Solon, Solon!» Kyyros ei ymmärtänyt tämän sanan
-merkitystä, mutta uteliaana hän otatti Kroisoksen alas roviolta
-tiedustellakseen häneltä asiaa. Kun Kyyros oli kuullut kuninkaan
-kertomuksen, hänen tuli sääli hänen onnettomuuttaan; hän lahjoitti
-hänelle hengen ja piti häntä sitten suuressa kunniassa.
-
-Kymmenkunta vuotta Lyydian kukistumisen jälkeen Kyyros lähti
-valloittamaan Babylonian valtakuntaa. Babylonin kaupungin veltot
-asukkaat kuninkaineen luottivat Nebukadnesarin rakentamiin muureihin ja
-viettivät päivänsä iloisissa juhlissa ja juomingeissa, vaikka Kyyroksen
-joukot seisoivat kaupungin edustalla. Silloin papit veivät Kyyroksen
-miehille kaupungin avaimet.
-
-Vielä vanhoilla päivillään Kyyros lähti sotaretkelle maan pohjoisrajalla
-asuvia raakalaiskansoja vastaan. Taistellessaan erästä kuningatarta
-vastaan hän kaatui. Kuningatar viskasi hänen päänsä verellä täytettyyn
-säkkiin, sanoen: »Juo nyt kylliksesi verikoira!»
-
-
-● =Dareios.= Kyyrosta seurasi valtaistuimella hänen poikansa _Kambȳ´sēs_
-(pers. Kãbudžija), joka valloitti Egyptin v. 525. Sen jälkeen tuli
-hallitsijaksi _Dāre´ios_ (pers. Dārajavauš), joka laski muun muassa
-_Thraakian_ ja _Makedonian_ valtansa alle, mutta joka kuitenkin
-pääasiallisesti on tullut tunnetuksi laajan valtakuntansa järjestäjänä.
-Hän jakoi koko valtakunnan 23 maakuntaan, joita kutakin hallitsi
-_satraappi_. Jokaisen maakunnan maksettavaksi määrättiin vuotuinen vero
-maakunnan suuruuden mukaan; Babylonian, joka oli rikkain, oli maksettava
-kaksi kertaa enemmän kuin muiden maakuntien.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 36._ Dareios saattajineen (jotka kantavat päivänvarjoa ja
-    kärpäsviuhkaa).
-]
-
-
-□ Kyyros oli Persian valtakunnan perustaja, mutta hänen toinen
-seuraajansa _Dāre´ios_ oli sen järjestäjä. Hän jakoi maan 23 maakuntaan,
-joita hallitsivat _satraapit_. Jotteivät he paisuisi liian mahtaviksi,
-oli heille jätetty vain verojen kanto ja hallituksen hoito. Sen sijaan
-maakunnan sotajoukot olivat erityisen sotapäällikön johdossa. Vielä oli
-satraapin rinnalla kuninkaallinen kirjuri, joka piti silmällä hänen
-toimintaansa ja antoi siitä sanan _suurkuninkaalle_. Dareios lähetti
-silloin tällöin erityisiä virkamiehiä, joita sanottiin »kuninkaan
-silmiksi», tarkastamaan maakuntien hallitusta. Jotta suurkuningas
-nopeasti saisi tietää, mitä kussakin osassa valtakuntaa tapahtui,
-rakennettiin teitä pääkaupungeista eri suunnille. Näistä oli kuuluisin
-se, joka kulki Sūsasta Sardeis kaupunkiin. Tavalliset matkustajat
-tarvitsivat tätä matkaa varten kolme kuukautta, mutta kuninkaallinen
-hevosposti toimitti viestin yhdessä viikossa. Hevospostista Herodotos
-kirjoitti seuraavasti: »Ei ole mitään kuolevaista olentoa, joka
-nopeammin tulisi perille kuin Persian kuninkaan sanansaattajat. Määrätyn
-välimatkan päähän toisistaan on sijoitettuna yhtä monta hevosta ja
-miestä, kuin koko matkaan menee päiviä, niin että hevonen ja mies on
-asetettu kutakin päivämatkaa kohti. Heitä ei estä lumi, ei rankkasade,
-ei helle eikä yö. Riennettyään määrämatkansa ensimmäinen jättää sanan
-toiselle, toinen taas kolmannelle. Sillä tavoin viesti kulkee, että
-toinen aina jättää sen toiselle.»
-
-Helpottaakseen veronmaksua ja kauppaa Dareios leimautti kultarahoja,
-joita sanottiin _dareikeiksi_ ja jotka arvoltaan olivat 25 kultamarkkaa.
-Kaikkia aarteitaan hän ei kuitenkaan leimauttanut rahaksi, vaan
-Herodotos kertoo hänen säilyttäneen niitä seuraavalla tavalla: »Hän
-sulattaa ja valaa hopeansa ja kultansa saviruukkuihin ja täytettyään
-astian hän ottaa ympäriltä pois saven. Aina kun hän tarvitsee rahoja,
-menee hän aarrekammioonsa ja hakkaa metallista niin suuren kappaleen
-kuin kulloinkin on tarpeen.»
-
-
-                              II. Kreikka.
-
-
-                             MAA JA KANSA.
-
-
-● =Maa.= Kreikka on pinta-alaltaan pieni. Verrattuna muuhun Eurooppaan
-se on kuin pikkusormi koko kämmenen rinnalla. Maata ympäröi kolmelta
-puolelta meri. Tässä se eroaa niistä maista, joihin aikaisemmin olemme
-tutustuneet; nehän olivat miltei järjestään mannervaltioita. Kreikan
-itäpuolella on saarekas _Aige´ia_n meri. Suuri _Kreeta_n saari erottaa
-Aigeian meren Välimerestä. Lähellä Kreikan rannikkoa on Kreetan kokoinen
-_Euboia_ ja etelämpänä _A´igīna_n lahdessa _Salami´s_ saari. Vastapäätä
-Aiginan lahtea on Kreikan länsirannikolla syvä _Korinthoksen_ lahti.
-Aigeian meren täyttää _Kykladien_ saariryhmä, johon kuuluu muun muassa
-pieni, mutta vanhalla ajalla kauppapaikkana ylen tärkeä _Dēlos._ Kreikan
-länsipuolella taas leviää _Joonia_n meri, jossa ovat _Joonia_n saaret,
-muun muassa pieni _Ithă´kā._ Kaikki nämä saaret ovat kallioisia, sillä
-ne ovat oikeastaan vedenalaisten vuoriharjanteiden huippuja.
-
-Samoin kuin saaret on Kreikan mannerkin kauttaaltaan vuorista. Korkeat
-harjanteet ja jyrkät kukkulat sulkevat väliinsä kapeita ja pieniä, mutta
-viljavia ja ihania umpilaaksoja. Kaukana pohjoisessa on korkea
-_Ŏ´lympos_ vuori. Etelämpänä on _Oita_ vuoren ja meren välillä kuuluisa
-_Thermopy̆´lai_n sola. Vuoriniemekkeet pistävät kauas mereen, ja niiden
-väliin tunkeutuvat syvät merenlahdet. Sen tähden onkin Kreikan rannikko
-suhteettoman pitkä. Vaikka maa on pienempi kuin Portugali, on rannikko
-pitempi kuin Espanjan.
-
-Maan ilmasto on ihana. Laaksoissa ei sada lunta kuin kerran
-kahdessakymmenessä vuodessa. Mutta meren läheisyys estää ilmaa myös
-liiaksi lämpenemästä. Ihmisten ei tarvitse ylenmäärin ponnistella
-elantonsa hankkimiseksi, mutta he eivät kuitenkaan pääse laiskistumaan
-ja veltostumaan kuten itämailla. Täten kreikkalaisista tuli toimelias ja
-sivistykseen pyrkivä kansa.
-
-
-● =Valtiot.= Kreikan luonto vaikutti osaltaan sen, että valtiot täällä
-olivat pienempiä kuin itämailla. Kreikassa ei syntynyt laajoja
-yleisvaltioita, vaan jokainen umpilaakso, vieläpä jokainen kaupunki
-muodosti oman valtion. Toisinaan kyllä jokin mahtava kaupunkivaltio
-saattoi laskea valtansa alle lähimmät naapurit, mutta se ei silloinkaan
-päässyt paisumaan suurehkoa suomalaista pitäjää laajemmaksi.
-
-Koko Kreikka jakautui kolmeen pääosaan. Nämä olivat _Pohjois-Kreikka_,
-_Keski-Kreikka_ eli _Hella´s_ sekä _Etelä-Kreikka_ eli _Pelopo´nnēsos._
-Pohjois-Kreikka jakautui kahteen osaan, vuoriseen _Ē´peirokseen_ ja
-_Thessalia_n tasankomaahan, joissa kummassakin oli monta valtiota.
-Hellaassa oli kaksi huomattavaa maakuntaa: _Boiōtĭ´ā_ ja _Attika_.
-Keskellä Boiotiaa oli tärkeä _Thēba_n kaupunki. Attikassa sijaitsi
-_Ateena_, joka oli laskenut koko tämän maakunnan valtansa alle.
-Peloponnesoksessa oli tärkein maakunta _Lakōnia_, jossa oli _Sparta_n
-kaupunki. Sparta oli valloittanut koko Lakonian, vieläpä muitakin
-Peloponnesoksen valtioita.
-
-Aikojen kuluessa siirtyi kreikkalaisia muihinkin maihin asumaan. Näin
-syntyi lukuisia kreikkalaisia _siirtokuntia_ Vähän-Aasian
-länsirannikolle, muun muassa rikas ja mahtava _Mi´lētos_. Myöskin
-Aigeian meren pohjoisrannikolla oli monta siirtokuntaa. Enimmän niitä
-kuitenkin perustettiin Etelä-Italiaan, jota ympäristön asukkaat
-sanoivatkin _Suur-Kreikaksi_. Sisiliassa heillä niinikään oli lukuisia
-siirtoloita. Näistä siirtokunnista olivat tärkeimmät _Tare´ntum_
-Etelä-Italiassa ja _Syrakusa_ Sisiliassa.
-
-
-● =Heimot.= Kreikan asukkaat olivat indo-eurooppalaista kansaa, joka
-kutsui itseään _helleeneiksi_. Eri heimot erosivat toisistaan
-tuntuvasti. Peloponnesoksen _doorilaiset_ olivat jäykkiä,
-elämäntavoiltaan yksinkertaisia ja vanhoihin tapoihin kiintyneitä.
-Attikassa ja saarilla asuvat _joonialaiset_ sen sijaan olivat vilkasta,
-sivistynyttä ja uudistushaluista kansaa.
-
-
-                                USKONTO.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 37._ Zeus.
-]
-
-
-● =Jumalat.= Kreikkalaiset palvelivat useita jumalia. Heidän uskontonsa
-oli siis polyteistinen. Jumalat olivat heidän käsityksensä mukaan
-ihmisten kaltaisia sekä ulkomuodoltaan että luonteeltaan. Olipa heissä
-samoja heikkouksiakin kuin ihmisissä: he rakastivat ja vihasivat, olivat
-kateellisia, pettivät jne. Mutta monessa suhteessa he kuitenkin olivat
-ihmisiä etevämpiä. Niinpä he olivat _kuolemattomia_ ja useimmat heistä
-olivat ikuisesti nuoria ja kauniita. He saattoivat silmänräpäyksessä
-siirtyä etäisimpiinkin seutuihin ja koska tahansa vaihtaa hahmoa. Mutta
-jumalienkin yläpuolella oli taipumaton _kohtalo_, jonka määräyksiä
-heidän oli pakko noudattaa.
-
-Kreikkalaiset ajattelivat jumalien asuvan lumiharjaisella Olympos
-vuorella, joka kohosi Thessalian laaksosta äkkijyrkkänä huimaavaan
-korkeuteen. Siellä heillä oli linnansa, jossa he elivät iloisessa
-seurustelussa ja huveissa, syöden _ambrosiaa_ ja juoden _nektaria_.
-Tärkeimmät kreikkalaisten jumalista olivat seuraavat kaksitoista:
-
-
-_Zeus_, taivaan ja ukkosen jumala.
-
-_Hē´rā_, Zeun puoliso, valtioiden suojelija.
-
-_Poseidō´n_, Zeun veli, meren jumala.
-
-_Hā´dēs_, Zeun veli, Manalan jumala.
-
-_Palla´s Athē´nē_, tieteiden ja sotataidon jumalatar.
-
-_Ā´rēs_, riehuvan taistelun jumala.
-
-_Foibos Apo´llōn_, valon jumala ja taiteiden suojelija.
-
-_Artemis_, metsästyksen jumalatar.
-
-_Afrodī´tē_, kauneuden jumalatar.
-
-_Hē´faistos_, tulen jumala.
-
-_Diŏ´nȳsos_, viinin ja sivistyksen jumala.
-
-_Hermē´s_, jumalien sanansaattaja sekä kauppiasten ja varkaiden
-suojelija.
-
-
-Vanhempina aikoina kreikkalaiset kuvittelivat ihmisten kuolemantakaista
-elämää synkäksi ja ilottomaksi harhailemiseksi hämärässä Manalassa;
-varjoina vainajat siellä liikkuivat toisten varjojen parissa. Myöhemmin
-he arvelivat Manalassa olevan kaksi osaa; toisen nimi oli _Ēly̆´sion_,
-toisen _Tartaros_. Edelliseen joutuivat muinaisaikojen suuret sankarit
-sekä myöhempienkin aikojen ihmisistä ne, jotka elivät nuhteettomasti.
-Elysionin valoisilla kentillä he viettivät surutonta elämää. Tartaros
-taas oli ikuisen pimeyden vallassa. Siellä onnettomat rikoksentekijät
-viettivät kolkkoja ja ilottomia päiviä.
-
-
-□ Kreikkalaisten käsityksen mukaan oli ennen jumalia _titaanien_
-jättiläissuku hallinnut maailmaa. Eräs näitä oli _Krŏ´nos_. Hän oli
-synkkämielinen ja armoton mies, joka nieli omat lapsensa, kohta kun ne
-syntyivät, etteivät he voisi häntä vahingoittaa. Kronoksen vaimo oli
-tästä kovin suruissaan. Kun hän taaskin synnytti pojan, hän ei
-antanutkaan sitä miehelleen, vaan kääri kapaloihin kiven ja ojensi sen
-Kronoksen nieltäväksi. Poika kasvoi piilossa isältään. Vuohi elätti
-häntä maidollaan, ja mehiläiset toivat hänelle hunajaa. Pojasta kasvoi
-uljas nuorukainen, joka sai nimekseen _Zeus_. Hänestä tuli jumalien
-hallitsija. Mieheksi vartuttuaan Zeus ryhtyi taistelemaan Kronosta ja
-muita titaaneja vastaan. Taivas ja maa vapisivat, kun jumalat ja
-titaanit kamppailivat. Lopuksi jumalat pääsivät voitolle, ja titaanit
-syöstiin alas Manalan pimentoihin. Sen jälkeen Zeus rauhassa hallitsi
-jumalien keskuudessa. Hän oli tuuheapartainen, uljasryhtinen hallitsija,
-jonka päännyökkäys sai koko Olympoksen tärisemään. Hän istui
-valtaistuimellaan kimppu salamia kädessään ja kotka jalkainsa juuressa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 38._ Hera.
-]
-
-Zeun puoliso _Hē´rā_ oli taivaan kuningatar. Kun hän matkusti, vetivät
-kirjavat riikinkukot hänen kullalle hohtavia vaunujaan. Hän oli kaunis
-ja ylpeä, ja kaikki jumalat kunnioittivat häntä. Mutta miehensä kanssa
-hän toisinaan joutui sanakiistaan, sillä hän oli mustasukkainen ja
-väitti Zeun liiaksi kiintyneen maallisiin naisiin.
-
-Zeun veli, meren jumala _Poseidō´n_, ajoi hevosten tapaisien
-merieläimien vetämissä vaunuissa yli aaltojen kädessään kolmikärki,
-jolla hän hallitsi valtakuntaansa. Hänen ympärillään uiskentelivat
-lempeät merenneidot eli _nereidit_. Kun Poseidon suuttui, hän kosketti
-kolmikärjellään merta. Silloin laineet kohosivat uhkaavasti, tuuli
-kiihtyi, laivat särkyivät, ja meri tulvi yli äyräittensä. Mutta yhdellä
-ainoalla silmäyksellä hän taas taltutti kaikki luonnonvoimat.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 39._ Pallas Athene.
-]
-
-Kolmas veli, _Hā´dēs_, hallitsi synkkää Manalaa, jonka _Styks_ joki
-erotti elävien valtakunnasta. Virran yli kuljetti lauttamies _Khă´rōn_
-vainajien sielut, ja kuolemanvaltakunnan portilla vartioi kolmipäinen
-_Kerberos_ koira.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 40._ Ares.
-]
-
-Hadeen puoliso oli _Persefŏ´nē_, jonka äiti oli hedelmällisyyden
-jumalatar _Dēmē´tēr_. Neitosena Persefone kerran kulki ystävättärineen
-niityllä poimien kukkasia ja solmien seppeleitä. Silloin avautui maa ja
-synkännäköinen, mustapartainen mies ajoi halkeamasta esiin sysimustien
-pärskyvien hevosten vetämissä vaunuissa. Se oli Hades, joka ryösti
-itselleen puolison keskeltä ilakoivaa neitoparvea. Demeter suri
-katkerasti kadonnutta tytärtään. Silloin hedelmällisyys katosi
-maailmasta ja nälänhätä uhkasi kaikkia ihmisiä. Vihdoin jumalienkin oli
-pakko sekaantua asiaan. Zeun välityksellä saatiin aikaan sovinto, jonka
-mukaan Persefone vietti ⅔ vuodesta äitinsä luona, mutta ⅓ Manalan
-valtakunnassa. Aikaisin ke-väällä hän saapui Demeterin luo. Silloin tämä
-oli tyytyväinen ja levitti siunausta ympärilleen; kukat nousivat maasta,
-puut puhkesivat lehteen ja vilja kantoi hedelmää. Mutta syksyllä, kun
-Persefone palasi miehensä luo, Demeter surren vetäytyi yksinäisyyteen.
-Silloin kasvit kuihtuivat ja maa paljastui.
-
-Tieteiden ja sotataidon jumalatar _Palla´s Athē´nē_ oli Zeun tytär.
-Kerran ylijumala poti kovaa päänpakotusta. Silloin Hefaistos
-moukarillaan iski häntä otsaan, jolloin kaikkien jumalien hämmästykseksi
-Pallas Athene täysissä sotavarustuksissa puhkesi esiin isänsä päästä.
-Jumalattarella oli yllään panssari, joka oli kudottu käärmeistä ja
-lohikäärmeensuomuista. Keskellä panssaria oli hirveä Medūsan pää. Joka
-siihen uskalsi kääntää silmänsä, muuttui kohta kiveksi. Sodassa Pallas
-Athene antoi päälliköille hyviä neuvoja. Rauhan aikana hän auttoi
-ihmisiä kehittämään tieteitä ja rauhallisia elinkeinoja. Hänen
-nimikkoeläimensä oli viisautta edustava pöllö.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 41._ Foibos Apollon.
-]
-
-Riehuvan taistelun jumala _Ă´rēs_ oli roteva ja voimakas jumala.
-Mielihyvällä hän heittäytyi taistelun tuoksinaan pukeutuneena kirkkaasti
-loistavaan vaskihaarniskaan. Voimistaan huolimatta hän aina joutui
-alakynteen taistellessaan Pallas Athenea vastaan, sillä hän kiivastui
-aina liiaksi sokeassa taisteluinnossaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 42._ Afrodite.
-]
-
-_Foibos Apo´llōn_ oli Zeun rakkain poika. Kirkkaana kevätpäivänä hän
-syntyi Delos saarella, ja hänestä tuli auringon ja valon ikuisesti nuori
-jumala. Kohta synnyttyään hän lähti taistelemaan pimeyden ja kylmyyden
-voimia vastaan kädessään jousi ja selässään viini. Tuottaakseen
-ihmisille iloa hän opetti heille laulun ja soittotaidon. Itse jumalatkin
-iloitsivat, kun kuulivat Foibos Apollonin soittavan lyyryänsä Olympoksen
-juhlissa. Hänen ympärilleen kerääntyivät silloin runottaret eli
-_muusat_, jotka hänen säestäessään lauloivat sankarien kuolemattomista
-uroteoista. Foibos Apollon oli varsinkin poikien ja nuorukaisten jumala,
-sillä hän rakasti voimakasta ja jaloluontoista nuorisoa ja iloitsi sen
-reippaista leikeistä ja rohkeasta mielenlaadusta.
-
-Delfoissa oli suuri Foibos Apollonille pyhitetty temppeli. Se oli
-rakennettu vuorenrotkon ympärille, josta nousi huumaavia höyryjä. Rotkon
-päälle oli asetettu kolmijalkainen istuin, johon naispappi _Pȳthĭ´ā_
-asettui. Höyryjen vaikutuksesta hän menetti tajunsa, ja tässä tilassa
-hän lausui katkonaisia lauseita. Näistä houreisista sanoista saapuvilla
-olevat Foibos Apollonin papit rakensivat vastauksen, joka tavallisesti
-oli hyvinkin kaksimielinen, kuten huomasimme kertomuksessa kuningas
-Kroisoksesta. Foibos Apollonille oli pyhitetty laakeripuu ja lyyry.
-
-Metsästyksen jumalatar _Artemis_ oli Foibos Apollonin kaksoissisar.
-Hänen ajateltiin liikkuvan metsässä viitan liepeet kohotettuina polviin
-ja aran hirvenvasikan juostessa hänen rinnallaan. Hänen ympärillään
-hyörivät pukinjalkaiset metsänhaltijat _satyrit_ sekä kauniit
-lehdonhaltijattaret _nymfit_. Kuten Foibos Apollon oli poikien, siten
-Artemis oli tyttöjen jumala. Hän oli heille viattoman sulon ja puhtaiden
-tapojen esikuva. Hänen juhlissaan tytöt lauloivat kauniita lauluja
-suojelusjumalattarensa kunniaksi.
-
-Aurinkoisena päivänä syntyi meren lumivalkoisesta vaahdosta kauneuden
-jumalatar _Afrodī´tē_. Rakkauden voimalla hän hallitsi jumalia ja
-ihmisiä, jopa metsän eläimiäkin, niin että ne liehakoiden ympäröivät
-häntä. Häntä palvelivat _sulottaret_ ja _lemmenhaltijat_. Hänen poikansa
-_E´ros_ lensi kevyin siivin jumalien ja ihmisten parissa haavoittaen
-heitä näkymättömillä nuolilla ja herättäen siten rakkautta heidän
-sydämessään.
-
-Afrodite oli ihastunut erääseen _Adō´nis_-nimiseen nuorukaiseen. Yhdessä
-he saloja samoilivat, saalista ajoivat ja ilakoivat, kun vihainen
-metsäkarju hyökkäsi nuorukaisen kimppuun ja tappoi hänet. Jumalatar oli
-surusta murtumaisillaan ja lähti synkkään Manalaankin armastaan
-etsimään. Vihdoin Zeus heltyi. Hän salli nuorukaisen puolen vuotta,
-kevään ja kesän, viipyä lemmittynsä luona, mutta syys-ja talvikausiksi
-oli hänen palattava vainajien maille.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 43._ Hermes.
-]
-
-Jumalattarista kaunein oli saanut puolisokseen jumalista rumimman,
-tulenjumalan _Hē´faistoksen_. Tämä ontui toisella jalallaan ja oli
-lyhytkasvuinen, pitkäpartainen mies. Hän viihtyi parhaiten pajassaan
-tultasyöksevien tulivuorien alla. Siellä hän valmisti jumalille, jopa
-toisinaan ihmisillekin, mitä taidokkaimpia koruesineitä.
-
-Nuori ja kaunis _Diŏ´nȳsos_ ajoi tiikerien vetämissä vaunuissa,
-viininlehvistä solmittu seppele päässään. Hänen vaunujensa ympärillä
-neitoset ja nuorukaiset tanssivat iloista, vallatonta tanssia. Dionysos
-lahjoitti ihmisille viiniköynnöksen ja opetti heitä rypäleistä
-pusertamaan säihkyvää viiniä. Kaikkialla, missä viinin jumala iloisen
-seurueensa saattamana matkasi, ihmiset oppivat käyttämään
-viiniköynnöksen antimia. Hän oli antelias ja lempeä niille, jotka
-tunnustivat hänet jumalakseen, mutta rankaisi säälimättä kaikkia, jotka
-uskalsivat häntä vastustaa. Hänen päihtyneet seuralaisensa syöksyivät,
-kohottaen vimman huutoja, heidän kimppuunsa ja repivät heidät palasiksi.
-
-_Hermē´en_ kuvattiin lentävän läpi ilmojen siivekäs lakki päässä,
-siipikengät jalassa ja siivellinen sauva kädessä. Hän oli jumalien
-sanansaattaja, joka halukkaasti ja taitavasti suoritti heidän asiansa.
-Nopeammin kuin tuuli hän kiiti mihin osaan maapalloa tahansa varottamaan
-ja pelastamaan ihmisiä sekä ilmoittamaan heille jumalien määräyksiä.
-Ihmiset rakastivat häntä suuresti. Kauppiaat ja matkamiehet, jotka
-kulkivat kaduilla ja teillä, pyysivät hänen apuaan. Mutta Hermes oli
-myös viekkaiden varkaiden jumala; he luulivat hänen auttavan heitä
-heidän konnamaisissa toimissaan. Kohta syntymänsä jälkeen Hermes oli
-keksinyt lyyryn, virittämällä jänteitä kilpikonnan kuoren poikki. Hän
-lahjoitti kuitenkin soittimen vanhemmalle veljelleen Foibos Apollonille.
-
-
-● =Oraakkelit.= Usein jumalat valitsivat erikoisen paikan, jossa he
-ihmisille ennustivat tulevia asioita. Näin saatuja ennustuksia sanottiin
-_oraakkeli_lauseiksi. Kuuluisin oli Hellaassa sijaitseva _Delfo´i_n
-oraakkeli, jossa Foibos Apollon ilmoitti tahtonsa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 44._ Pythia.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 45._ Kreikkalaiset naiset tuovat uhria vainajalle.
-]
-
-
-● =Olympian juhlat.= Kreikkalaiset palvelivat jumaliaan rakentamalla
-heille temppeleitä ja tarjoamalla uhreja sekä panemalla toimeen
-uskonnollisia juhlia. Jokaisella kaupungilla oli omat juhlansa. Mutta
-olipa sellaisiakin juhlatilaisuuksia, joihin saapui osanottajia
-kaikkialta, missä kreikkalaisia asui. Kuuluisimmat olivat ne yhteiset
-kilpaleikit, joita vietettiin joka neljäs vuosi _Oly´mpia_n kentällä
-Peloponnesoksen länsiosassa. Juhlakenttä oli pyhitetty Zeulle ja sinne
-oli rakennettu muhkea Zeun temppeli sekä sen viereen suuri alttari.
-Hieman syrjässä juhlakentältä olivat stādion eli kilparata, jossa
-katsojat seisten seurasivat kilpailujen suorittamista, sekä
-_hippo´drōmos_ eli kilpa-ajorata.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 46._ Nuori voittaja.
-]
-
-
-□ Kreikkalaiset viettivät joka neljäs vuosi suuria urheilujuhlia
-Zeus jumalan kunniaksi _Oly´mpia_n kentällä Peloponnesoksella. Jo
-aikoja ennen kilpailujen alkamista osanottajat pitivät harjoituksia.
-Kun sitten määräaika lähestyi, tulvi kaikkialta kilpailijoita ja
-yleisöä juhlapaikalle. Olympian kisat kestivät viisi päivää.
-Ensimmäisenä suoritettiin suuret uhrit, ja niin kilpailutuomarit
-kuin kilpailijat vannoivat noudattavansa rehellisyyttä ja
-kilpailusääntöjä. Seuraavina päivinä pantiin itse kilpailut toimeen.
-Vanhimpina aikoina kiinnitettiin päähuomio _kilpajuoksuihin_, mutta
-myöhemmin _kilpa-ajot_ herättivät enemmän mielenkiintoa.
-Loistavimman kunnian tuotti nelivaljaikolla voittaminen. Varsin
-vaarallisia olivat käänteet radan kummassakin päässä, sillä kukin
-ajaja koetti päästä niin läheltä merkkipylvästä kuin suinkin. Usein
-sattui yhteentörmäyksiä, jolloin vaunut kaatuivat, ja hevoset ja
-ajajat yhdessä rytäkässä kierivät pitkin kenttää. — Suosittuja
-olivat myös _viisiottelut_, jolloin oli peräkkäin viisi kilpailua:
-hyppy, keihäänheitto, juoksu, diskoksenheitto sekä paini; kunkin
-kilpailun jälkeen karsittiin huonoimmat pois, niin että painiin jäi
-vain kaksi osanottajaa jäljelle. Kilpailijat esiintyivät alastomina.
-Painijat voitelivat ruumiinsa öljyllä estääkseen vastustajaa
-saamasta hyvää otetta. Viimeisenä päivänä voittajat seppelöitiin
-öljypuun lehvin, ja airuet julistivat heidän nimensä, sukunsa ja
-kotikaupunkinsa. Öljypuuseppeleen voittaminen oli kreikkalaisten
-käsityksen mukaan miltei suurin kunnia, mikä saattoi tulla
-kuolevaisen osaksi. Kohdistuipa maine hänen kotikaupunkiinsakin.
-Juhlallisesti otettiin hänet siellä vastaan. Elämänsä loppuun saakka
-hän eli valtion kustannuksella ja hänellä oli kunniasija
-juhlakulkueissa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 47._ Diskoksenheittäjä.
-]
-
-Aikojen kuluessa myös tiedemiehet, runoilijat ja taiteilijat alkoivat
-keräytyä Olympian juhliin. Maalarit ja kuvanveistäjät asettivat
-tuotteensa näytteille, runoilijat lauloivat runonsa kansan kuultaviksi
-ja tiedemiehet lukivat julki kappaleita kirjoituksistaan. Heille ei
-kuitenkaan annettu palkintoja. Eräissä muualla pidetyissä
-kilpailutilaisuuksissa heitä sen sijaan palkittiin laakeriseppeleillä.
-
-Näin kreikkalaiset koettivat kehittää sekä ruumistaan että sieluaan,
-niin että heistä tulisi kauniita ja sopusuhtaisia ihmisiä.
-
-Niin suuressa arvossa pidettiin Olympian kisoja, että myöhemmin
-laskettiin niiden mukaan aikakin. Nelivuotisjaksoa kahden juhlan välillä
-sanottiin _olympiadiksi_. Ensimmäisen olympiadin ensimmäinen vuosi oli
-776 eKr.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 48._ Homeros.
-]
-
-
-● =Sankaritarusto.= Kreikkalaiset uskoivat ennen vanhaan eläneen
-sankareita, jotka olivat tavallisia ihmisiä paljon uljaampia ja
-voimakkaampia. Sellaisia olivat _Perse´us_, _Hēraklē´s_ ja _Thēse´us_.
-Kuuluisia ovat varsinkin ne tarut, joista tehdään selkoa _Īlia´s_ ja
-_Odysse´iā_ nimisissä runoelmissa; kreikkalaiset väittävät ne sokean
-_Hŏ´mēros_ runoilijan sepittämiksi.
-
-
-□ =Psykhe.= Kreetan saarella hallitsi kuningas, jolla oli kolme tytärtä.
-Nuorin heistä, nimeltä _Psȳkhē´_, oli kauniimpi muita; runoilijat
-vertasivatkin häntä Afrodite jumalattareen. Mutta Psykhen kauneus
-herätti jumalissa kateutta ja he antoivat hänen isälleen seuraavan
-määräyksen: »Vie tyttäresi korkeimman vuoren kukkulalle ja jätä hänet
-sinne yksin, sillä hän on määrätty puolisoksi hirviölle, joka siivillään
-liitelee yli maan ja nuolillaan voittaa jumalatkin! Ellet tottele,
-kohtaavat kauheimmat onnettomuudet maatasi.» Kuningas ja koko kansa suri
-jumalien määräystä, mutta Psykhe nousi nöyrästi vuoren kukkulalle.
-
-Yöllä Psykhe kuuli ystävällisen äänen sanovan: »Heittäydy rohkeasti alas
-kalliolta! Minä olen Länsituuli, joka vien sinut uuteen kotiisi.» Hetken
-Psykhe epäröi, mutta sitten hän syöksyi kalliolta alas. Samassa hän
-menetti tajunnan. Herätessään hän huomasi olevansa loistavassa
-palatsissa, jossa oli upeita saleja ja vilpoisia puutarhoja.
-Näkymättömät palvelijat täyttivät kaikki hänen toivomuksensa. Yön
-koittaessa hän kuuli siipien havinaa, ja samassa ääni häneltä kysyi:
-»Miten on, Psykhe puolisoni, oletko tyytyväinen uuteen kotiisi?
-Mielelläni jäisin tänne seuraksesi, mutta sitä en voi tehdä. Päivin on
-minun hoidettava monia toimiani maailmassa. Mutta joka yö palaan sinun
-luoksesi kertomaan, mitä maailmassa tapahtuu.» Psykhe pyysi nyt saada
-nähdä miehensä kasvot, mutta tämä vastasi: »Mitä tahansa pyydät, sen
-sinulle annan, mutta tätä yhtä älä vaadi, sillä jumalat ovat määränneet,
-että meidän kohta on erottava, jos kerrankaan näet kasvoni!»
-
-Kului jonkin aikaa, jolloin Psykhe oppi rakastamaan miestään, vaikkei
-hän koskaan nähnyt hänen kasvojaan, sillä he olivat vain öisin yhdessä.
-Päivin oli Psykhen ikävä komeassa linnassaan, ja sen tähden hän kerran
-pyysi mieheltään, että sisaret saisivat tulla häntä tervehtimään. Aluksi
-puoliso ei ollut siihen suostuvainen, mutta vihdoin hän myöntyi Psykhen
-rukouksiin. Länsituuli toi sisaret Psykhen luo hänen asuntoonsa. Sisaret
-kysyivät uteliaina, minkälainen hänen miehensä oli, mutta Psykhe ei
-voinut antaa heille vastausta. Silloin sisaret sanoivat: »Hän ei
-näyttäydy sinulle, koska hän on ruma. Varmaankin hänen silmänsä
-tuijottavat kuin tulikekäleet, verta tippuu hänen kielestään, ja hänen
-selässään on suuret lepakon siivet.» Sisarien sanat herättivät Psykhen
-uteliaisuuden, ja heidän lähdettyään hän päätti ottaa selkoa miehensä
-ulkonäöstä. Seuraavana yönä hän hiljaa nousi vuoteeltaan ja hiipi lamppu
-toisessa kädessä ja tikari toisessa miehensä luo. Mutta hän ei
-nähnytkään iljettävää hirviötä, vaan kauniin miehekkään nuorukaisen.
-Psykhe tunsi hänet. Se oli _Eros_, rakkauden jumala, joka rakkauden
-voimalla voitti sekä jumalat että ihmiset. Samassa Eros heräsi, näki
-Psykhen ja sanoi: »Onneton Psykhe, mitä sinä teet? Olen piilottanut
-sinut tänne äitini Afroditen vihalta. Mutta nyt meidän täytyy erota,
-sillä niin jumalat ovat säätäneet. Ainoastaan äitini saattaa taas
-yhdistää meidät, jos voit lepyttää hänet.» Näin sanoen Eros otti
-jousensa ja katosi. Samalla palatsi, jossa Psykhe oli elänyt, haihtui,
-ja hän istui yksin itkien avarassa maailmassa.
-
-Alakuloisena Psykhe lähti etsimään Afroditen linnaa. Monien harhailujen
-jälkeen hän löysikin sen auringonpaisteiselta rinteeltä ruusupensaiden
-keskeltä. Afrodite otti hänet ilkkuen vastaan: »Siinäkö nyt olet, sinä
-ihana Psykhe, jota ihmiset väittävät kauniimmaksi kuin Afrodite. Miten
-minulla on kunnia vastaanottaa näin ylhäinen vieras?» — »Anna minulle
-takaisin puolisoni!», Psykhe kuiskasi. Afrodite määräsi hänelle silloin
-suoritettavaksi kolme vaikeata työtä ja lupasi mahdollisesti taipua
-hänen rukouksiinsa, jos hän selviytyisi niistä.
-
-Ensimmäiseksi Psykhen tuli yhden päivän kuluessa noukkia erilleen ohra-,
-vehnä- ym. jyvät eräästä suuresta viljaläjästä keskeltä pihaa.
-Nähdessään, miten suuri keko oli, Psykhe kävi entistään
-alakuloisemmaksi, mutta hän ryhtyi kuitenkin kohta työhön. Silloin hän
-kuuli heikon äänen vierestään piipittävän: »Ehkäpä minä voin auttaa
-sinua?» Psykhe käänsi päätään ja näki pienen muurahaisen. Tämä jatkoi:
-»Olet kerran pelastanut henkeni. Nyt voin minä puolestani pelastaa
-sinut.» Samassa marssi kokonainen armeija pieniä muurahaisia esiin. Koko
-viljakeko näytti joutuvan liikkeeseen, ja ennen pitkää eri jyvälajit
-olivat kukin omassa läjässään. Kun Psykhe kiitti pientä auttajaansa,
-vastasi tämä: »Enpä olekaan mikään tavallinen muurahainen; nimeni on
-Ahkeruus.»
-
-Seuraavana päivänä Afrodite lähetti Psykhen ammentamaan vettä lähteestä,
-joka pulppusi kallionhalkeamasta. Lähteelle johtava tie oli kahden
-tultasyöksevän lohikäärmeen vartioima. Psykhe koetti kavuta lähteelle
-vastaiselta puolelta äkkijyrkkää vuorenrinnettä alas, mutta hän huomasi
-pian yrityksen mahdottomaksi. Silloin tuli hänen avukseen kotka, jonka
-poikaset hän oli pelastanut sähisevän käärmeen vallasta. Kotka tarttui
-ruukkuun kynsin, täytti sen vedellä ja toi sen takaisin Psykhelle.
-
-Kun Afrodite huomasi tämänkin työn tehdyksi, hän antoi Psykhelle rasian
-ja sanoi: »Vie tämä Manalaan ja hae Persefonelta sitä kauneusainetta,
-jota ainoastaan hän osaa valmistaa!» Psykhe lähti matkalle. Kuta
-lähemmäs Manalaan vievää aukkoa hän saapui, sitä kolkommaksi kävi
-luonto. Mustat kallionseinämät kohosivat joka puolella, ja hänen
-jalkansa haavoittuivat veriin terävistä kivistä. Juuri kun Psykhe
-epätoivo sydämessään oli astumaisillaan portista sisään, ilmaantui
-hänelle Hermes, jumalien sanansaattaja. »Kuule, Psykhe», hän sanoi,
-»Eros on lähettänyt minut antamaan sinulle neuvoja matkalle kuolleiden
-valtakuntaan! Tässä on sinulle kaksi rahaa ja kaksi leipää. Mennessäsi
-ojenna toinen raha Kharonille, niin hän vie sinut yli Styks-joen.
-Toisella rannalla odottaa kolmipäinen Kerberos hyökätäkseen ulvoen sinun
-kimppuusi. Anna sille toinen leipä! Kun saavut Persefonen luo, ilmoita
-hänelle asiasi, niin hän täyttää rasian. Paluumatkalla annat jälleen
-leivän Kerberokselle ja rahan Kharonille. Mutta eräs asia paina
-mieleesi: älä millään ehdolla aukaise rasiaa!» Samassa Hermes katosi ja
-Psykhe astui päättävästi luolan aukosta sisään.
-
-Mutta luolan suulla Eros odotti Psykhen paluuta, sillä jumalat sallivat
-heidän taas yhtyä, jos Psykhe pääsisi palaamaan Manalasta. Levottomana
-suuntasi Eros katseensa pimeään käytävään, josta kuului kammottavaa
-mylvinää, kirkumista ja hätähuutoja. Vihdoin hän näki Psykhen kalman
-kalpeana horjuvin askelin laahautuvan aukkoa kohti. Jo hän luuli pitkän
-koetusajan olevan ohi, kun hän kauhukseen huomasi, että Psykhe,
-uteliaisuutensa voittamana, aukaisi rasian kannen. Samassa neitonen
-lyyhistyi kokoon, ja valkoinen sumu verhosi hänet. Eros hyökkäsi esiin,
-sulki hänet syliinsä ja kantoi hänet pois kuoleman usmasta.
-
-Hetken kuluttua Psykhe aukaisi silmänsä. »Sinäkö siinä olet, Eros?» hän
-kuiskasi, »sain siis kuitenkin nähdä sinut ennen kuolemaani.» — »Eihän
-sinun enää tarvitsekaan kuolla», Eros vastasi, »äitini Afrodite on jo
-leppynyt, ja nyt sinä saat elää ikuisesti minun ja jumalien seurassa.»
-Sitten hän sitoi Psykhen selkään kaksi kirjavaa perhossiipeä, ja yhdessä
-he kohosivat kohti valoisia, kirkkaita avaruuksia, joissa autuaat
-jumalat elävät.
-
-
-□ =Faethon.= Auringonjumala _Hē´lios_ rakasti poikaansa _Fae´thōn_ia yli
-kaiken eikä voinut kieltää häneltä mitään. Kerran hän taas oli luvannut
-täyttää poikansa pyynnön, mitä tahansa tämä anoisikin. Faethon sanoi:
-»Anna minun huomenna ajaa loistavat auringonvaunusi yli taivaan kannen!»
-Helios pelästyi: »Et tiedä, mitä pyydät, poikani. Sinä vaadit sellaista,
-johon voimasi eivät riitä. Auringonhevoset ovat uljaita eivätkä
-jumalatkaan, muut kuin minä, kykene niitä ohjaamaan. Miten siis sinä,
-kuolevainen ihminen, siihen kykenisit?» Mutta Faethon pysyi
-vaatimuksessaan, ja Helios myöntyi. Yhdellä hyppäyksellä nuorukainen
-nousi vaunuihin. Hevoset kiitivät eteenpäin, aamun sumut haihtuivat ja
-koko maa oli avoinna hänen allaan.
-
-Mutta pian hevoset huomasivat, että vieras käsi hallitsi ohjaksia. Ne
-ravistivat niskaansa, pärskyivät ja nousivat takajaloilleen. Samassa ne
-poikkesivat radaltaan ja vaunut heittelehtivät puolelle ja toiselle.
-Pelästyneenä Faethon päästi ohjakset, mistä hevoset tulivat kahta
-hurjemmiksi ja kääntyivät maata kohti. Pilvet syttyivät palamaan, vuoret
-halkesivat, ruoho lakastui, neekerien iho kärventyi mustaksi, ja heidän
-maansa kuivui hiekkaiseksi autiomaaksi.
-
-Vihoissaan Zeus iski Faethonia salamallaan. Hän suistui vaunuista;
-pitkät hiukset ilmi liekissä hän putosi pyörryttävää vauhtia maan
-pinnalle, josta nymfit korjasivat hänen ruumiinsa ja hautasivat sen.
-
-
-□ =Danaos.= Egyptissä eli aikoinaan kaksi veljestä _A´igyptos_ ja
-_Danao´s_. Aigyptoksella oli 50 poikaa ja Danaoksella 50 tytärtä. Kun
-lapset olivat varttuneet aikuisiksi, Aigyptoksen pojat tahtoivat ottaa
-puolisoikseen Danaoksen tyttäret. Tähän ei Danaos kuitenkaan antanut
-suostumustaan, sillä hän oli riidassa veljensä kanssa. Kun pojat eivät
-välittäneet hänen kiellostaan, hän päätti paeta. Hän nousi tyttärineen
-laivaan ja lähti purjehtimaan Välimeren ulapoita. Matkailijat saapuivat
-Kreikkaan _Argoli´s_ maakuntaan, jonka asukkaat ottivat Danaoksen
-kuninkaakseen. Danaos hallitsi valtakuntaansa viisaasti, rakennuttaen
-kanavia, joissa juoksutti vettä kuivan maan kastamiseksi, sekä linnoja
-maan puolustamiseksi ja temppeleitä jumalien kunniaksi. Mutta eipä
-aikaakaan, niin Aigyptoksen pojat saapuivat setänsä jäljessä
-Argoliiseen. Kun he yhä vaativat hänen tyttäriään puolisoikseen, Danaos
-ei uskaltanut kauemmin heitä vastustaa, vaan antoi suostumuksensa.
-Kuninkaan linnassa pidettiin nyt komeat häät. Mutta hääyönä tyttäret
-isänsä käskystä pistivät miehensä kuoliaiksi. Ainoastaan nuorin
-tyttäristä säästi puolisonsa ja auttoi häntä pakenemaan. Myöhemmin
-Danaos sopi vävynsä kanssa ja tämä peri valtakunnan appensa kuoltua.
-Hänestä polveutui kaksi Kreikan suurinta sankaria _Perse´us_ ja
-_Hēraklē´s_.
-
-Mutta jumalat eivät voineet tyynin mielin nähdä, miten Danaoksen
-tyttäret surmasivat sulhasensa, vaan rankaisivat heitä. Heidän täytyi
-Manalassa ikuisesti ammentaa vettä vuotavilla seuloilla.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 49._ Medusan pää.
-]
-
-
-□ =Perseus.= Jumalien kuningas, mahtava Zeus, joka hallitsi koko
-ilmakehää ja maapalloa, ihastui kauniiseen _Dană´ē_ impeen, joka oli
-Danaoksen jälkeläisiä. Heille syntyi poika nimeltä _Perse´us._ Jonkin
-aikaa Perseuksen syntymän jälkeen äiti ja poika joutuivat erään
-ilkeämielisen kuninkaan luo. Kuningas oli vihamielinen varsinkin Perseus
-nuorukaiselle ja määräsi hänelle suoritettavaksi työn, joka oli niin
-vaarallinen, että hän toivoi Perseuksen siihen menehtyvän. Nuorukaisen
-tuli tappaa _Mĕ´dūsa_ niminen _gorgoni._ Gorgonit olivat hirveitä
-naisolentoja, jotka asuivat kaukana lännen äärissä. Heidän tukkanaan oli
-kiemurtelevia käärmeitä ja heidän katseensa oli niin kauhea, että
-jokainen ihminen, jonka silmää se kohtasi, jäykistyi kivipatsaaksi.
-
-Perseus ei kuitenkaan säikähtänyt tehtävän vaikeutta. Reippain mielin
-hän lähti matkalle, vaikkei edes tietänyt, missä gorgonit asuivat. Mutta
-olipa kolme vanhaa noita-akkaa, joita sanottiin _graioiksi_. Heillä oli
-yhteensä vain yksi silmä ja yksi hammas, joita he vuorotellen käyttivät.
-He olivat gorgonien heimolaisia ja tiesivät heidän asuinsijansa, mutta
-eivät olleet juuri halukkaita sitä kuolevaisille ilmoittamaan. Heidän
-luoksensa Perseus ensimmäiseksi suuntasi kulkunsa. Viekkaasti hän sai
-heiltä anastetuksi heidän ainoan silmänsä ja hampaansa. »Enpä anna niitä
-teille takaisin, ennen kuin ilmoitatte, mistä tie gorgonien maahan
-kulkee», hän sanoi. Silloin ei auttanut graiojen muu kuin antaa vaadittu
-tieto. Sen lisäksi heidän oli pakko lainata hänelle viitta, joka teki
-käyttäjänsä näkymättömäksi, ja siipikengät, jotka kuljettivat miehensä
-muutamassa hetkessä läpi ilmojen.
-
-Näin varustettuna Perseus lensi tuulen nopeudella gorgonien maahan.
-Mutta vaikein tehtävä oli vielä suoritettava. Oli tapettava Medusa
-häneen ollenkaan katsomatta, sillä Perseus ei halunnut muuttua
-kivipatsaaksi. Hitaasti hän hiipi selkä edellä gorgoneja kohti,
-kääriytyneenä näkymättömäksi tekevään taikaviittaan ja pitäen kirkasta
-kilpeään peilinä, johon gorgonien hirveät päät kuvastuivat. Onneksi
-gorgonit juuri olivat nukkumassa. Perseus paljasti miekkansa ja sivalsi,
-kasvot käännettyinä syrjään, Medusan pään poikki. Sitten hän kiiruusti
-survaisi sen laukkuunsa ja lähti pakenemaan. Medusan verisestä ruumiista
-hyppäsi esiin siivekäs _Pē´gasos_ hevonen, joka vihaisesti pärskyen
-karkasi sankarin jälkeen. Mutta Perseus suisti rajun siipihevosen ja
-käytti sitä sitten ratsunaan.
-
-Kun Perseus oli kotimatkalla Medusan pää laukussaan, kohtasi häntä uusi
-seikkailu. Matkatessaan Aithiopian läpi hän näki ihmeen ihanan neitosen,
-joka oli kahlehdittuna meren ympäröimään kalliopaateen. Se oli
-_Andromĕ´dā_ niminen kuninkaantytär. Kuningas oli uhrannut tyttärensä
-lepyttääkseen kammottavaa merihirviötä, joka hävitteli hänen maataan.
-Hirviö oli kytkenyt neidon rautakahleilla kallioon ja vartioi itse
-valppaana vankiaan lohkareen juurella. Perseus päätti vapauttaa
-Andromedan. Hän aukaisi laukkunsa, otti esiin Medusan pään ja ojensi
-sitä hirviötä kohti. Tuskin oli hirviö heittänyt silmäyksen taikapäähän,
-niin se jo jähmettyi liikkumattomaksi kallioksi. Pantuaan pään takaisin
-laukkuunsa Perseus riensi irroittamaan Andromedan kahleet. Prinsessasta
-tuli sitten hänen puolisonsa.
-
-Kotiin palattuaan Perseus surukseen havaitsi, että hänen ilkeämielinen
-kasvattajansa oli kohdellut hänen äitiään Danaeta ylen huonosti ja
-häpeällisesti. Suuttuneena hän taas turvautui käärmepäähänsä ja muutti
-käden käänteessä kuninkaan ja koko hänen seurueensa kallionlohkareiksi.
-Sitten hän lähti äitinsä ja puolisonsa kera omaan syntymämaahansa
-Argoliiseen, jonka asukkaat tekivät hänet kuninkaakseen.
-
-
-□ =Herakles.= _Hēraklē´s_ sankarin äiti oli Perseun ja Andromedan
-jälkeläinen. Hänen isänsä oli itse Zeus. Poika kasvoi Argoliissa, ja
-hänestä kehittyi harvinaisen vahva ja urhoollinen nuorukainen. Mieheksi
-vartuttuaan hän kerran harhaili Argoliin metsissä. Siellä hän joutui
-tienhaaraan, jonne hän pysähtyi, epäröiden, kummalle suunnalle lähtisi
-astumaan. Silloin ilmestyi hänen eteensä kaksi jumalatarta. Toinen, joka
-oli muodoltaan ihana, astui arastelematta nuorukaisen luo ja lupasi
-hymysuin hänelle iloa ja nautintoja, jos hän seuraisi häntä. »Kuka
-olet?» kysyi Herakles. »Ystäväni», vastasi jumalatar, »nimeni on
-Huvitus.» Silloin katsahti Herakles toiseen jumalattareen. Hän ei ollut
-yhtä kaunis, mutta hänen kasvoistaan säteili rauhallisuus ja
-ystävällisyys. »Mihin sinä minut viet?» kysyi Herakles. »Minä olen
-Siveys», tämä vastasi, »jos minua seuraat, joudut työhön ja vaaroihin,
-mutta lupaan sinulle myös mainetta ja kiitosta jumalien ja ihmisten
-joukossa.» Tämän kuultuaan Herakles hylkäsi Huvituksen ja lähti
-seuraamaan Siveyden tietä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 50_. Herakles.
-]
-
-Herakles tulikin pian huomaamaan, minkälaisiin koetuksiin Siveys hänet
-kuljetti. Hän joutui erään pahansuovan kuninkaan palvelukseen, jolla oli
-oikeus määrätä hänelle kaksitoista mahdollisimman vaikeata työtä.
-
-Ensimmäiseksi työkseen Herakles tappoi _Nemĕ´ān leijonan_, jota eivät
-mitkään nuolet voineet surmata, ne kun aina kilpistyivät sen paksusta
-turkista. Sankari lähti petoa etsimään toisessa kädessä jousi ja
-toisessa jykevä nuija, jonka hän oli valmistanut valtavasta
-öljypuunrungosta. Nähdessään leijonan Herakles ampui nuolen sen rintaan.
-Mutta tästä peto vain ärtyi, kyyristyi maahan ja hyökkäsi pitkin
-loikkauksin vainoojansa kimppuun. Silloin uros iski nuijallaan leijonaa
-päähän. Hetkeksi tämä kellahti nurin, mutta seuraavassa
-silmänräpäyksessä se taas ponnahti pystyyn. Nyt Herakles takaapäin
-kiersi kätensä sen kaulaan ja kuristi sitä niin voimakkaasti, että se
-tukehtuneena vaipui maahan. Sitten hän nylki leijonalta taljan, jota hän
-käytti vaippanaan.
-
-Herakleen toinen urotyö oli _Lernan lohikäärmeen_ tappaminen. Tämä oli
-satapäinen käärmeen muotoinen hirviö, joka söi suuhunsa kaikki ihmiset
-ja eläimet, jotka sattuivat sen tielle. Moni oli yrittänyt tappaa petoa,
-mutta kun siltä hakattiin pää poikki, kasvoi kohta kaksi uutta tilalle.
-Herakles lähti erään ystävänsä seuraamana taistelemaan petoa vastaan.
-Kun sankari koukkuisella miekallaan lipsahdutti pään poikki, kärvensi
-ystävä palavalla puunrungolla haavan sijaa, joten pää ei päässyt
-kasvamaan uudelleen. Saatuaan pedon tapetuksi Herakles karkaisi nuolensa
-sen mustissa mujuissa, saadakseen ne ehdottoman kuolettaviksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 51_. Herakles ampuu jousellaan.
-]
-
-Yhä uusia töitä kuningas keksi Herakleelle, toisen toistaan vaikeamman.
-Hänen yhdestoista työnsä oli kultaisten omenain noutaminen _Hesperidein
-puutarhasta_. Tämä sijaitsi kauimpana lännessä Afrikan rannikolla.
-Omenapuita hoiti neljä luonnotarta, joita sanottiin hesperideiksi, ja
-puutarhaa vartioitsi satapäinen lohikäärme, niin ettei ainoakaan
-kuolevainen voinut sitä lähestyä. Saapuessaan maailman äärimmäiselle
-läntiselle rajalle Herakles tapasi _A´tlās_ jättiläisen, joka kannatti
-taivaan kantta hartioillaan. Herakles kysyi jättiläiseltä tietä
-kultaomenain puutarhaan. Atlas vastasi: »Sinun, kuolevaisen on mahdoton
-koskaan päästä sinne, mutta jos hetkeksi otat kantaaksesi taakkaani,
-haen sinulle omenat». Herakles suostui ehdotukseen ja otti taivaankannen
-hartioilleen. Atlaan onnistuikin tappaa lohikäärme ja noukkia omenat.
-Mutta nyt hän ei enää tahtonut asettua entisen taakkansa alle. Sankari
-turvautui silloin viekkauteen. Hän sanoi: »Minun ei auttane muu kuin
-jäädä tänne sinun sijaasi, mutta taivaankansi kahnaa kovasti
-olkapäätäni. Nostappa sentähden vähän syrjää, jotta voisin sijoittaa
-tyynyn väliin!» Jättiläinen täytti Herakleen pyynnön, mutta silloin tämä
-nopeasti livisti tiehensä vieden omenat mukanaan.
-
-Viimeinen Herakleen töistä oli kaikista vaikein. Hänen tuli näet hakea
-Manalasta _Kerberos_ koira. Tämä vartioi kuolemanvaltakunnan porttia.
-Sillä oli kolme päätä, joissa kussakin oli hirvittävä kita, ja sen
-selkäkarvat olivat sähiseviä käärmeitä. Herakles astui muutamasta
-rotkosta alas Manalan pimentoihin. Kun vainajien alakuloiset haamut
-näkivät sankarin lähestyvän valtava nuija kädessä ja leijonan talja
-hartioillaan, he pakenivat pelästyneinä Manalan mustimpiin sokkeloihin.
-Mutta Herakles astui synkän _Hades_ jumalan eteen ja kertoi asiansa.
-Hades vastasi: »Annan sinun viedä koiran, jos paljain käsin saat sen
-haltuusi». Ankaran taistelun jälkeen sankari pääsi voitolle ja kuljetti
-koiran maan pinnalle. Päivänvalo häikäisi pedon silmiä, ja se ulvoi
-tuskasta, mutta Herakles ei hellittänyt lujaa otettaan. Kun kuningas
-näki kammottavan Kerberoksen edessään, veri pakeni hänen poskiltaan ja
-hiukset nousivat pystyyn hänen päälaellaan. Vapisevalla äänellä hän
-käski Herakleen kohta viedä sen takaisin Manalaan.
-
-Nyt Herakles pääsi vapaaksi orjuudestaan. Tämän jälkeen hän kävi monessa
-maassa ja suoritti monta ihailtavaa sankarityötä. Mutta vihdoin oli
-hänenkin kuolinhetkensä tullut. Kun hän vastaotetun vaimonsa
-_Dēiă´neira_n kanssa tuli joen partaalle, eräs _kentauri_ tarjoutui
-kantamaan naisen joen poikki. Kentaureiksi sanottiin olentoja, joilla
-oli hevosen ruumis, mutta kaulan sijasta oli ihmis-vartalo. Joen
-toiselle rannalle päästyään kentauri aikoi ryöstää Deianeiran. Silloin
-Herakles ampui myrkytetyn nuolen ryöstäjään. Kuolinkamppailussaan tämä
-antoi Deianeiralle vaippansa käskien hänen käyttää sitä, jos miehen
-rakkaus sammuisi. Jonkin aikaa tämän tapauksen jälkeen Deianeira luuli
-miehensä mieltyneen toiseen naiseen ja ojensi hänelle kentaurin vaipan.
-Tuskin Herakles oli saanut sen yllensä, kun hän tunsi polttavaa kuoleman
-tuskaa suonissaan; kentaurin vaippa oli näet myrkytetty. Silloin
-Herakles rakennutti rovion, jossa hän poltti ruumiinsa, mutta
-kuolemattoman sielun Zeus otti jumalien luo.
-
-
-□ =Theseus.= _Thēse´us_ oli muinaisajan kuuluisimpia uroita. Hänen
-isänsä oli _Aige´us_, _Ateenan_ kuningas. Mutta hänet kasvatettiin
-isoisänsä luona, joka asui Pelopo´nnēsoksen niemimaalla. Kun Theseus
-vielä oli pieni poika, kuuluisa Herakles kerran kävi vieraskäynnillä
-hänen isoisänsä luona. Theseus ja muutamat toiset pojat huomasivat
-leijonantaljan, jonka Herakles oli pannut syrjään. Luullen sitä
-todelliseksi leijonaksi muut pojat kauhuissaan juoksivat tiehensä, mutta
-Theseus hyökkäsi kirves kourassa luulotellun pedon kimppuun. Herakles
-kiitteli pojan urhoollisuutta ja ennusti hänestä suurta sankaria.
-
-Kun Theseus oli täyttänyt 16 vuotta, isoisä lähetti hänet kotiin
-Ateenaan. Kaikki kehoittivat häntä kulkemaan meritse, koska
-_Korinthoksen_ kannaksella asui useita pahantekijöitä, jotka julmasti
-murhasivat kaikki matkamiehet. »Juuri sentähden matkustankin maitse»,
-Theseus sanoi, »sillä silloin voin tappaa pahantekijät ja siten
-saavuttaa hyvän maineen ihmisten keskuudessa.»
-
-Ensimmäinen pahantekijä, jonka Theseus tapasi, oli _Sĭ´nis_. Tällä oli
-tapana taivuttaa yhteen kaksi honkaa. Jolleivät matkustajat kyenneet
-suorittamaan samaa temppua, hirtti hän heidät. Kun Theseus saapui, Sinis
-näytti hänelle taitoansa ja kehoitti häntäkin yrittämään. Sankari
-tarttui puihin ja taivutti ne vastakkain niin että latvat koskettivat
-toisiaan. Silloin julmuri pelästyi, sillä hän arvasi koston hetken
-olevan käsissä. Theseus kävikin hänen kurkkuunsa, sitoi hänet ja hirtti
-hänet samaan honkaan, johon hän aikoinaan oli tappanut monta viatonta
-matkamiestä.
-
-Vaarallisin Theseun kohtaamista pahantekijöistä oli kuitenkin
-_Prokrustes_ (Venyttäjä). Hänellä oli kaksi vuodetta, lyhyt ja pitkä.
-Kestittyään matkustavaiset kohteliaasti hän pyysi heitä lepäämään. Mutta
-lyhyet hän asetti pitkään vuoteeseen ja venytti heitä, kunnes he
-heittivät henkensä. Pitkät hän taas sijoitti lyhyeen vuoteeseen ja
-hakkasi poikki jäsenet, jotka ulottuivat sängyn pään yli. Kun Theseus
-saapui, Prokrustes tarjosi hänelle lyhyempää vuodetta. Mutta äkkiä hän
-tunsikin, että uros kävi häneen itseensä käsiksi ja kaatoi hänet
-vuoteeseen, oikaisi hänen jalkansa ja hakkasi ne poikki hänen omalla
-kirveellään.
-
-Kun Theseus saapui Ateenaan, isä otti hänet mielihyvällä vastaan. Mutta
-urosta odottivat kohta uudet seikkailut. Kreetan saarella eli _Mī´nōs_
-kuninkaan aikana julma _Mīnō´tauros_ hirviö, joka oli puoleksi härkä,
-puoleksi ihminen. Se käytti ruokanaan ihmislihaa ja asuskeli
-sokkeloisessa _Labyrintissa_, josta ei kukaan, ken sinne oli joutunut,
-osannut ulos. Voitettuaan sodassa Ateenan Minos määräsi kaupungin
-maksamaan joka yhdeksäs vuosi seitsemän neitosta ja seitsemän
-nuorukaista Minotaurokselle ruoaksi. Kun Ateenan kuningas Aigeus taas
-kerran lähetti tuon ihmisveron, lähti hänen poikansa Theseus, isän
-estelyistä huolimatta, retkelle mukaan. Hän lupasi isälleen palatessaan
-nostaa alukseensa valkoisen purjeen mustan sijaan, jos hän onnellisesti
-suoriutuisi seikkailustaan.
-
-Jonkin aikaa purjehdittuaan ulapoita Theseus saapui seuralaisineen
-Kreetan saareen. Siellä Minos kuninkaan tytär, ihana _Aria´dnē_, heti
-ihastui uljaaseen ja reippaaseen nuorukaiseen. Kun ihmisuhrit vietiin
-Labyrinttiin, Ariadne antoi salaisesti Theseulle lankakerän. Kenenkään
-huomaamatta uros kiinnitti langan toisen pään oven suuhun ja meni sitten
-rohkeasti Minotaurosta vastaan. Ilkeästi mylvien peto karkasi hänen
-kimppuunsa. Mutta Theseus paljasti miekkansa ja hakkasi ihmishärältä
-pään poikki. Sitten sankari palasi lankaa pitkin ovelle ja karkasi yöllä
-tovereineen koko saaresta.
-
-Joka päivä vanha Aigeus oli kiivennyt korkealle kallioniemekkeelle
-tähystämään matkamiesten laivaa. Eräänä päivänä se vihdoin sinervänä
-pilkkuna näkyi taivaanrannalla. Aluksen lähestyessä Aigeus
-mielipahakseen huomasi laivan purjeet mustiksi, sillä iloissaan Theseus
-oli unohtanut vaihtaa ne valkoisiin. Epätoivon valtaamana vanha kuningas
-heittäytyi mereen, johon hukkui. Siitä alkaen muka kreikkalaiset
-sanoivat tätä merta Aigeian mereksi. Theseus suri isäänsä katkerasti,
-mutta kiitolliset ateenalaiset valitsivat urhoollisen pojan isänsä
-seuraajaksi.
-
-
-□ =Orfeus.= _Orfe´us_ oli muinaisajan kuuluisin laulaja. Kun hän soitti
-lyyryänsä, koko luomakunta heltyi. Metsän leijonat laskeutuivat
-lumoutuneina hänen jalkojensa juureen, joet pysähtyivät uomassaan ja
-jykevät tammet kiskoutuivat irti juuristaan.
-
-Kerran hänen puolisonsa karkeloi ystävättärineen nurmikolla. Silloin
-myrkyllinen käärme pisti naista jalkaan, ja hän kaatui kuoliaana maahan.
-Lohduttomana Orfeus harhaili maasta maahan. Vihdoin hän päätti lähteä
-Manalaan joko hakemaan puolisonsa sieltä pois tai jakamaan hänen
-kohtaloaan. Lyyry kädessä hän kulki Manalan portista sisään. Ankara
-Kharon kuljetti hänet Styksin yli. Kerberoksen hän nukutti lyyrynsä
-vienoilla sävelillä. Kun hän saapui synkkämielisen Hadeen ja vakavan
-Persefonen eteen, hän viritti lyyrynsä ja alkoi soittaa. Hän ajatteli
-vain kadottamaansa puolisoa, ja sävelet soivat kauniimmin kuin koskaan
-ennen. Vainajien verettömät haamut keräytyivät ihmetellen hänen
-ympärilleen, Persefone itki ja itse Hadeskin heltyi. »Hyvä on», sanoi
-Hades, »puolisosi saa seurata sinua takaisin elämään; mutta varo
-katsomasta taaksesi, ennen kuin olet saapunut maan päälle!» Kiitollisena
-Orfeus kiiruhti pois kohtaamatta mitään esteitä. Äkkiä hänet valtasi
-kauhea hätääntyminen; hän pelkäsi, ettei vaimo seurannutkaan häntä. Hän
-pysähtyi ja kuunteli tarkkaavaisesti. Hän huusi hänen nimeänsä. Ei
-mitään vastausta. Silloin hän kääntyi taakseen. Hänen puolisonsa oli
-aivan hänen takanaan. Mutta kun Orfeus kurotti kätensä, katosi vaimo
-varjona ikiajoiksi hänen silmistään.
-
-Yksin Orfeus harhaili sen jälkeen maan päällä laulaen kaipaustaan, sillä
-Manalaan häntä ei enää toista kertaa elävänä päästetty.
-
-
-□ =Argonauttain retket.= Boiotian maakunnassa eli kuningas, jolla oli
-kaksi lasta, poika _Friksos_ ja tytär _He´llē_. Kun lasten äiti kuoli,
-solmi kuningas uuden avioliiton, mutta äitipuoli oli lapsille kovin
-ankara, jopa väijyi heidän henkeäänkin. Silloin lapset pakenivat
-kultavillaisen oinaan selässä. Oinas lensi halki ilman yli Aigeian
-meren. Kun tultiin sen salmen kohdalle, joka erottaa Euroopan Aasiasta,
-putosi Helle oinaan selästä ja hukkui. Siitä hetkestä sai salmi nimen
-_Hellē´spontos_ (Hellen meri). Mutta Friksos jatkoi matkaa ja saapui
-_Kolkhi´s_ maahan Mustan meren rannikolle. Siellä Friksos uhrasi
-kultavillaisen oinaan ja ripusti taljan sodanjumalan pyhään lehtoon.
-Kolkhiin kuningas vartioitti onnea tuottavaa taljaa hyvästi, ympäröi
-lehdon muurilla ja asetti portinvartijaksi tulta syöksevän lohikäärmeen.
-
-Jonkin aikaa edellä kerrottujen tapausten jälkeen muuan vanha kuningas
-kuoli Thessalian maakunnassa jättäen jälkeensä kaksi poikaa. Näistä
-anasti nuorempi hallituksen ja karkotti vanhemman ynnä hänen poikansa
-_Iā´sōn_in maaseudulle. Kun Iason oli varttunut mieheksi, hänen setänsä
-päätti toimittaa hänet hengiltä. Hän teeskenteli ystävyyttä
-nuorukaiselle ja lupasi luovuttaa hänelle koko valtakunnan, jos hän
-toisi kultaisen taljan Kolkhiista.
-
-Iason rakennutti tuota pikaa 50 airoparilla soudettavan laivan, joka sai
-nimekseen _Argō´_. Monet Kreikan sankareista saapuivat ottamaan matkaan
-osaa, muun muassa Herakles ja Theseus sekä Orfeus laulaja. Matkamiehiä
-sanottiin laivansa mukaan _argonautoiksi_.
-
-Iasonin johtamina uroot lähtivät purjehtimaan Kolkhis maata kohti. Monta
-vaarallista seikkailua oli heillä matkan varrella kestettävänä. Muun
-muassa oli Mustan meren suussa _Symplēgă´dien kalliot_, jotka tavan
-takaa lyödä luskuttivat yhteen, niin että kaikki laivat murskautuivat.
-Matkaan liittyneen tietäjän neuvosta laskettiin ensin kyyhkynen
-lentämään kallioiden lomitse. Kun Symplegadit saivat siltä nutistetuksi
-vain pari peräsulkaa, urootkin uskalsivat lähteä matkaan. Laiva mennä
-suhahti vinhaa vauhtia, ja ainoastaan peräsin särkyi kallioiden väliin.
-Siitä päivästä seisoivat Symplegadit liikkumatta. Mutta Argo viillätti
-edelleen Mustalla merellä. Vihdoin uroot, monia seikkailuja koettuaan,
-laskivat maihin Kolkhiin rantaan.
-
-Perille tultuaan Iason kohta lähti kuninkaan puheille ja ilmoitti
-tulleensa hakemaan kultaista taljaa. Kuningas lupasikin sen hänelle
-antaa, jos hän paljain käsin ottaisi kiinni tulta tuiskivan härkäparin
-ja sillä kyntäisi kyisen pellon. Vakoihin oli hänen sitten kylvettävä
-lohikäärmeen hampaita, joista kasvaisi uljaita miekkamiehiä. Nämä hänen
-lopuksi oli tapettava. Iason hämmästyi tehtävän vaikeutta. Mutta
-kuninkaan tytär _Mē´deia_, joka oli taitava velho, auttoi häntä pulasta,
-sillä hän oli rakastunut uljaaseen sankariin. Hän antoi Iasonille
-voidetta, joka suojeli häntä härkien polttavalta hengitykseltä ja
-vihaisilta potkauksilta sekä käärmeiden myrkyllisiltä pistoilta.
-Käyttäen tätä voidetta Iason sai suoritetuksi työnsä. Kun sitten
-lohikäärmeiden hampaista kasvoi esiin haarniskoituja jättiläisiä, Iason
-Medeian neuvosta heitti heidän keskelleen suurehkon kiven. Jättiläiset
-luulivat, että joku heidän omasta joukostaan oli tehnyt tämän ilkityön,
-hyökkäsivät suuttuneina toistensa kimppuun eivätkä herjenneet
-taistelemasta, ennen kuin viimeinenkin heistä oli saanut surmansa.
-
-Vaikka Iason nyt oli suorittanut hänelle määrätyt työt, kuningas ei
-sittenkään antanut taljaa. Mutta Medeian avulla Iason sai lehtoa
-vartioivan lohikäärmeen uuvutetuksi uneen ja ryösti salaisesti taljan.
-Sitten hän pakeni tovereineen Argo laivassa Kolkhis maasta vieden
-mennessään Medeian ja hänen pienen veljensä.
-
-Kun kuningas aamulla näki, mitä oli tapahtunut, hän lähti ajamaan
-pakenevia takaa. Jo hän oli saavuttamaisillaan heidät, mutta silloin
-Medeia leikkasi pienen veljensä palasiksi ja heitti kappaleet mereen.
-Kun isä huomasi poikansa jäsenien ajelehtivan aalloilla, valtasi hänet
-sanomaton suru. Hän keskeytti takaa-ajon kootakseen palaset ja
-haudatakseen pojan ruumiin. Mutta argonautat pääsivät pakenemaan, ja
-Iason kohosi, palattuaan Thessaliaan, setänsä valtaistuimelle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 52._ Medeia.
-]
-
-
-□ =Tantalos.= _Tantalos_ oli rikas ja mahtava kuningas, joka asui
-Vähässä Aasiassa. Jumalat rakastivat häntä enemmän kuin ketään muuta
-ihmistä ja antoivat hänelle runsaasti kaikkea maallista hyvää.
-Kutsuivatpa he hänet luokseen _O´lympos_ vuorelle kultaiseen palatsiinsa
-ja antoivat hänen syödä heidän pöydässään ja ottaa osaa heidän
-neuvotteluihinsa.
-
-Tällaista onnea Tantalos ei jaksanut kestää. Hän tuli ylimieliseksi ja
-piti itseään vihdoin jumalien veroisena. Hän ilmoitti ihmisille jumalien
-päätökset. Hän varasti jumalien ruokaa ja juomaa, _ambrosiaa_ ja
-_nektaria_, ja antoi kuolevaisten maistaa kuolemattomien ravintoa.
-Röyhkeästi hän kielsi rikoksensa, tehden kerran toisensa jälkeen vääriä
-valoja. Pälkähtipä hänen päähänsä koetella, olivatko jumalat
-kaikkitietäviä. Hän teurastutti poikansa ja valmisti hänen jäsenensä
-jumalille ruoaksi. Mutta silloin jumalat suuttuivat. He kiehauttivat
-pojan jäsenet uudestaan, mutta päinvastaisessa järjestyksessä, ja
-herättivät hänet siten eloon.
-
-Tantalosta kohtasi ankara kosto. Zeus syöksi hänet alas Manalaan ukkosen
-jyristessä ja salamien sinkoillessa. Kun Tantalos tointui
-huumauksestaan, hän huomasi seisovansa kaulaa myöten vedessä. Hän tunsi
-polttavaa janoa ja kumartui juodakseen kirkasta vettä. Mutta kuta
-syvemmälle hän kumartui, sitä enemmän vesi aleni, kunnes se katosi
-maahan. Kun hän nousi, vesi jälleen kohosi. Hänen takanaan lammikon
-rannalla kasvoi mitä ihanimpia hedelmäpuita, joiden oksat riippuivat
-hänen päänsä yli. Viheriäisten lehtien välissä näkyi meheviä omenia ja
-päärynöitä, kauniita viikunoita ja öljypuunhedelmiä. Kun Tantalos ojensi
-kätensä poimiakseen virvoittavia hedelmiä, oksat pakenivat hänen
-ylettyviltään. Tämän lisäksi suuri kallionlohkare alituisesti uhkasi
-vieriä hänen ylitseen. Täten jumalia uhmaava Tantalos sai osakseen
-tuskia, joista ei koskaan tullut loppua.
-
-
-□ =Troian sota.= Kun Thessalian kuningas piti häitä merenjumalattaren
-kanssa, oli juhlaan kutsuttu kaikki jumalat, lukuunottamatta
-eripuraisuuden jumalatarta. Suuttuneena viimeksimainittu heitti
-ovenraosta hääsalin lattialle omenan, johon oli kirjoitettu:
-»Kauneimmalle». Heti joutuivat Zeun puoliso _Hera_, viisauden jumalatar
-_Pallas Athene_, ja kauneuden jumalatar _Afrodite_ riitaan omenan
-omistamisesta. Kun he eivät voineet sopia, he päättivät lykätä asian
-ratkaisun _Pă´ris_-nimiselle kauneudestaan kuuluisalle nuorukaiselle,
-joka oli _Troian_ kuninkaan _Priamoksen_ poika. Tämä paimensi juuri
-isänsä karjalaumoja, kun jumalattaret saapuivat hänen luokseen.
-Itsekukin heistä koetti voittaa häntä lupauksilla puolelleen. Hera
-lupasi hänelle maailman herruuden, Pallas Athene viisauden lahjan ja
-Afrodite kauneimman naisen. Viimeinen tarjous oli Pariista arvokkain,
-jonka tähden hän antoi omenan Afroditelle. Palkinnoksi jumalatar
-johdatti hänet Spartaan, jossa prinssi ryösti kuningas _Menĕ´lāoksen_
-puolison, ihanan _Helenan_, joka oli kaunein kaikista naisista, ja
-pakeni hänen kanssaan Troiaan.
-
-Helenan ryöstö synnytti ankaraa suuttumusta koko Kreikassa. Kun kuningas
-Priamos kieltäytyi luovuttamasta Helenaa takaisin hänen miehelleen,
-kreikkalaiset vannoivat kostavansa ja varustivat suuren sotaretken
-Troiaan. Retken pääjohtaja oli Menelaoksen veli _Agame´mnōn_, _Mykenen_
-kuningas. Veljekset polveutuivat kuuluisasta Tantalos kuninkaasta ja
-olivat molemmat tunnettuja rohkeiksi ja uljaiksi sankareiksi. Agamemnon
-kutsui Kreikan mainioimmat uroot _Auli´s_-nimiseen satamaan
-Keski-Kreikkaan. Sinne saapui muun muassa viekas _Odysse´us_, _Ithă´kān_
-kuningas, ja urhoollisuudestaan kuuluisa _Akhille´us_.
-
-Akhilleus oli Kreikan sankareista mainioin. Hän oli Thessalian kuninkaan
-ja merenjumalattaren poika. Hänen vielä lapsena ollessaan äiti kärvensi
-häntä lumotussa tulessa tehdäkseen hänet haavoittumattomaksi. Mutta
-kesken kaikkea isä tuli huoneeseen. Hän pelästyi ja kiskoi pojan
-vaimonsa käsistä. Liekit olivat kuitenkin jo tehneet Akhilleun
-haavoittumattomaksi, paitsi kantapäistä, joista äiti oli pitänyt kiinni.
-
-Kun kaikki sankarit olivat keräytyneet Auliiseen, oli koolla 1,200
-laivaa ja 100,000 miestä. Mutta ei päästy lähtemään matkalle, sillä
-metsästyksen jumalatar Artemis kahlehti kaikki tuulet, niin että
-vallitsi herkeämätön tyven. Artemis oli näet suutuksissaan Agamemnoniin,
-joka oli tappanut hänelle pyhitetyn kauriin. Lepytysuhriksi Artemis
-vaati Agamemnonin tytärtä _Ifigĕ´neia_a. Neitonen houkuteltiin
-kreikkalaisten leiriin; ilmoitettiin näet, että Akhilleus muka tahtoi
-naida hänet. Jo oli Ifigeneia uhrialttarilla, ja miekka oli kohotettu
-hänen surmaamisekseen, kun jumalatar vihdoin leppyi. Hän laski sankan
-sumupilven alttarille, ja kun usva hetken kuluttua hälveni, oli
-Ifigeneian tilalla lumivalkoinen kauris. Kun se oli uhrattu, nousi
-suotuisa tuuli, ja retkeläiset lähtivät purjehtimaan yli Aigeian meren.
-
-_Troia_ eli _Ilion_ oli vahvasti varustettu kaupunki Vähän Aasian
-luoteisrannikolla. Se oli korkean muurin ja mahtavien tornien suojaama.
-Puolustusta johtivat kuningas Priamos itse ja hänen 50 poikaansa, joista
-urhoollisin oli _He´ktōr_, mutta pelkurimaisin Paris. Kreikkalaiset
-pystyttivät meren rantaan leirin, johon rakensivat puisia majoja.
-Taistelut suoritettiin kaupungin ja leirin välisellä tasangolla.
-Päälliköt taistelivat sotavaunuissa, sotilaat jalan. Hyökkäysaseina
-olivat heittokeihäät, miekat, jouset ja lingot, puolustusaseina kypärät,
-haarniskat, säärystimet ja kilvet.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 53._ Akhilleus.
-]
-
-Yhdeksän vuotta taisteltiin vaihtelevalla onnella. Mutta kymmenentenä
-tapahtui seikkoja, jotka johtivat ratkaiseviin tuloksiin.
-
-Eräänä päivänä toimitettiin kreikkalaisten leirissä saaliin jakoa.
-Akhilleun osalle tuli muun muassa ihmeen kaunis orjatar. Jonkin ajan
-kuluttua Agamemnon riitaantui Akhilleun kanssa ja riisti hänen majastaan
-orjattaren. Tästä väärämielisestä teosta Akhilleus suuttui
-silmittömästi. Hän veti miekkansa hyökätäkseen Agamemnonin kimppuun,
-mutta hillitsi itsensä ja sanoi: »Tästä hetkestä lähtien en enää
-taistele kreikkalaisten riveissä. Kun näet Hektorin kaatavan väkeäsi,
-olet kerran katuva, että niin syvästi loukkasit jalointa kreikkalaista.»
-Sitten Akhilleus vetäytyi majaansa, jossa hän kulutti aikaansa
-laulamalla ja soittamalla. Mutta taisteluihin hän ei enää ottanut osaa.
-Ainoastaan hänen ystävänsä _Pa´troklos_ uskalsi käydä häntä
-puhuttelemassa.
-
-Muutamia päiviä tämän jälkeen kreikkalaiset ja troialaiset taas
-kohtasivat toisensa kaupungin edessä olevalla tasangolla. Troialaisten
-joukossa oli muiden mukana kaunis Paris, pukeutuneena kirjavaan
-pantterintaljaan. Hän astui ylpeästi rintaman eteen ja vaati rohkeinta
-kreikkalaista kanssansa ottelemaan. Kun Menelaos näki hänet, hän
-täysissä varustuksissa hyppäsi sotavaunuistaan ja hyökkäsi hänen
-kimppuunsa, niinkuin leijona metsäkauriin kimppuun. Paris pelästyi ja
-vetäytyi takaisin. Silloin Hektor huusi hänelle: »Sinä surkea mies, joka
-et uskalla otella sen vastustajasi kanssa, jolta niin miehuullisesti
-varastit puolison! Etkö näe, miten kreikkalaiset nauravat sinun
-pelkuruuttasi?» Tämän kuultuaan Paris päätti taistella Menelaosta
-vastaan. Hän sanoi veljelleen: »Se meistä, joka voittaa, saakoon Helenan
-ja kaikki hänen aarteensa! Mutta te muut pitäkää keskenänne rauhaa, ja
-kreikkalaiset matkustakoot takaisin maahansa!»
-
-Iloisesti hämmästyen Hektor kuuli veljensä sanat. Hän astui rintaman
-eteen ja ilmoitti kaikuvalla äänellä kreikkalaisille Pariin päätöksen.
-Molemmat sotajoukot olivat tyytyväisiä tähän ratkaisuun, sillä kaikki
-halusivat hartaasti pitkällisen sodan päättymistä.
-
-Hektor ja Odysseus mittasivat taistelupaikan ja panivat kaksi arpaa
-kypärään nähdäkseen, kumman oli aloitettava ottelu. Arpa lankesi Pariin
-eduksi. Tämä heitti keihäänsä, mutta se ponnahti takaisin Menelaoksen
-kilvestä tuottamatta vahinkoa. Silloin Menelaos kohotti keihäänsä, huusi
-Zeusta avukseen ja viskasi aseensa sellaisella voimalla, että se
-puhkaisi Pariin kilven ja haarniskan sekä raapaisi häntä ihoon. Sitten
-Menelaos hyökkäsi Pariiseen käsiksi, tarttui hänen kypäräänsä ja laahasi
-häntä perässään kreikkalaisten leiriä kohti. Huonosti olisi Pariin
-käynyt, ellei hänen suojelijansa Afrodite olisi rientänyt avuksi.
-Jumalatar katkaisi kypärähihnan ja lennätti suojattinsa tuulenpyörteessä
-takaisin Troiaan.
-
-Näin kaksintaistelu jäi ratkeamatta, ja sotaa oli yhä jatkettava.
-
-Seuraavana päivänä kreikkalaiset ja troialaiset iskivät taaskin yhteen.
-Onni oli koko ajan troialaisten puolella. Kohta kahakan alussa Agamemnon
-haavoittui. Pian sen jälkeen myös Odysseus tuli kykenemättömäksi
-jatkamaan taistelua. Vihdoin troialaiset murtautuivat kreikkalaisten
-laivaleiriin, ja etumaisena Hektor sytytti laivoja palamaan.
-
-Tällä välin Akhilleus istui yksin teltassaan. Silloin hänen ystävänsä
-Patroklos syöksyi sisään, kertoi kreikkalaisten hädästä ja pyysi lainata
-hänen sotavarustuksiansa; ehkäpä troialaiset silloin uskoisivat
-Akhilleun itsensä lähteneen taisteluun. Akhilleus suostui ystävänsä
-pyyntöön. Kun Patroklos ilmestyi sotakentälle, troialaiset todellakin
-luulivat Akhilleun itsensä lähteneen liikkeelle, ja kauhuissaan he
-pakenivat kaupunkiin. Uljas Hektor malttoi kuitenkin mielensä, asettui
-Patrokloksen tielle, ja tämä kaatui urhoollisen puolustuksen jälkeen.
-
-Kun Akhilleus kuuli sanoman ystävänsä kuolemasta, hän julmistui
-silmittömästi ja päätti verisesti kostaa. Seuraavana aamuna hän jätti
-telttansa, syöksi troialaisten kimppuun ja raivosi väsymättömällä
-murhakiihkolla heidän keskuudessaan.
-
-Kun taistelu riehui Troian muurien edessä, oli Hektor kaupungissa
-jättämässä jäähyväisiä vaimolleen _Andromā´khēlle_ ja pienelle
-pojalleen. Murheellisena Andromakhe tarttui miehensä käteen ja sanoi:
-»Uhkarohkeutesi riistää kerran sinulta hengen. Etkö ollenkaan sääli
-pientä poikaasi ja minua? Isäni ja seitsemän veljeäni on Akhilleus jo
-surmannut. Nyt vain sinä olet minulla jäljellä.»
-
-Hektor vastasi: »Rakas vaimoni! Minäkin olen murheellinen. Mutta minun
-olisi hävettävä Troian miehiä ja naisia, jos pelkurimaisesti väistäisin
-taistelua. Tosin tiedän, että kerran koittaa se päivä, jolloin sortuu
-pyhä Ilion. Mutta ei mikään suru olisi minulle niin raskas kuin se, että
-sinut kuljetettaisiin orjana vieraaseen maahan.»
-
-Sitten Hektor ojensi kätensä pientä poikaansa kohti. Mutta tämä pelkäsi
-isän hulmuavaa kypärätöyhtöä. Hymyillen Hektor otti kypärän päästään ja
-laski sen maahan. Tuuditellen pientä lastaan käsivarrellaan hän lausui:
-
-  »Zeus ja te muut jumalat, tän poikani suokaa Troiassa kunniahan isän
-  verroin astua kerran, voimalla hallitakseen jalon Ilion uljasta
-  kansaa, jotta viel’ lausuttais hänen taistosta tultua: ’Poika
-  taattoans suuremp’ on.’ Veriset hän saakohon saaliit!»
-
-Näin lausuen hän laski pojan äidin syliin. Sitten hän hellästi silitti
-vaimonsa päätä ja sanoi: »Älä murehdi, armas Andromakhe! Vastoin
-jumalien tahtoa ei kukaan voi minua tappaa.» Sen jälkeen hän pani
-kypärän päähänsä ja lähti taisteluun.
-
-Ulkona kentällä Akhilleus ajoi troialaisia edellään. Vihdoin he kaikki
-pelon lyöminä pakenivat portista muurien suojaan. Hektor yksin piti
-puoliaan muurien edustalla. Nähdessään kuitenkin vastustajansa
-vaskiaseiden loistavan kuin nousevan auringon hän hämmentyi, hänen
-jalkansa vapisivat, ja hän kääntyi pakosalle. Mutta Akhilleus seurasi
-häntä kuin haukka ahdistettua kyyhkystä. Kolmasti Hektor kiersi Troian
-kaupungin, ja jumalat katselivat Olympoksesta taistelun menoa. Vihdoin
-Zeus, tiedustellen järkkymättömän kohtalon päätöstä, laski kultaiselle
-vaa´alle kaksi kuolonarpaa. Hektorin arpa painui syvälle Manalaa kohti.
-Samassa tuokiossa troialaisten suojelusjumala Foibos Apollon, joka oli
-avustanut Hektoria, väistyi hänen rinnaltaan, ja Akhilleun viereen
-ilmaantui Pallas Athene, kreikkalaisten suojelijatar. Nyt alkoi
-viimeinen ottelu. Hektor tempasi miekkansa ja syöksyi vihollista päin.
-Mutta Akhilleus huomasi vastustajansa haarniskassa aukon siinä paikassa,
-jossa solisluu ja lapaluu liittyvät toisiinsa. Siihen hän tähtäsi
-keihäällään ja työnsi sen niin voimakkaasti Hektorin kaulaan, että kärki
-tunkeutui ulos niskasta. Koristen Hektor kaatui maahan ja heitti
-henkensä. Akhilleus riisui hänen aseensa, pujotti hihnat hänen
-nilkkojensa läpi ja sitoi ne sotavaunuihinsa. Sitten hän laahasi
-ruumista jäljessään, niin että se kynti syvän vaon maahan. Vasta kun
-vanha Priamos polvillaan pyysi Akhilleulta poikaansa takaisin, uroon
-sydän suli, ja hän jätti vainajan isälle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 54._ Akhilleun ja Hektorin kaksintaistelu.
-]
-
-Vielä Hektorin kuoltua troialaiset pitivät urhoollisesti puoliaan. Kun
-kreikkalaisten ei muulla tavalla onnistunut saada kaupunkia haltuunsa,
-he viimein turvautuivat viekkauteen. Odysseun neuvosta he rakensivat
-suunnattoman suuren puuhevosen. Sen onttoon vatsaan nousivat heidän
-uljaimmat urhonsa kuten Menelaos ja Odysseus; toiset astuivat laivoihin
-ja olivat purjehtivinaan pois, mutta jäivät lähimmän saaren suojaan
-piileskelemään. Iloisina troialaiset tulvivat kaupungin porteista
-kedolle, mutta suuri oli heidän hämmästyksensä, kun he näkivät hevosen.
-Eräältä samana päivänä ottamaltaan sotavangilta he saivat tietää, että
-kreikkalaiset olivat rakentaneet hevosen muka jumalien kehoituksesta,
-jotta paluumatka onnistuisi hyvin. Mutta jos troialaiset saisivat
-hevosen eheänä kaupunkiinsa, silloin tuhoutuisi koko Kreikan sotajoukko.
-Kohta troialaiset päättivät kuljettaa puuhevosen muuriensa suojaan. Kun
-_Lāokŏ´ōn_ pappi varotti maanmiehiänsä kreikkalaisten petokselta, nousi
-merestä kaksi hirveätä käärmettä, jotka pusersivat kuoliaiksi hänet ja
-hänen molemmat poikansa (ks. kuv. 86!). Näin rangaistiin Laokoonia
-siitä, että hän oli koettanut muuttaa kohtalon määräystä. Mutta
-troialaiset ryhtyivät oitis toimittamaan hevosta kaupunkiin. Se oli
-tosin niin iso, ettei se mahtunut portista sisään. Mutta pahaa
-aavistamatta Troian asukkaat repivät osan muuria ja saivat kuin
-saivatkin hevosen kaupunkiinsa.
-
-Kun kaikki jo nukkuivat, haarniskapukuiset miehet laskeutuivat pimeästä
-piilostaan maahan. He hiipivät porttien luo, tappoivat vartijat ja
-avasivat raskaat ovet ulkopuolella odottaville tovereilleen. Sitten he
-sytyttivät rakennukset eri tahoilla palamaan. Liian myöhään troialaiset
-havaitsivat petoksen. Kaupunki oli jo ilmi tulessa. Useat saivat
-surmansa liekeissä, toiset tapettiin paetessaan. Koko uljas Troia
-tuhottiin, ja ani harva sen asukkaista pelasti henkensä. Iloisina
-kreikkalaiset seuraavana päivänä nousivat laivoihinsa, ja Menelaos vei
-Helenan jälleen Spartaan.
-
-
-□ =Odysseun harharetket.= Paluumatkalla oli kreikkalaisten kestettävä
-monta vakavaa seikkailua. Ankarimmat koettelemukset tulivat Odysseun
-osalle. Kohta alussa myrsky viskasi hänen laivansa _kyklooppien_
-saareen, jonka jättiläiskokoisilla asukkailla oli vain yksi silmä
-keskellä otsaa. Odysseus lähti viinilekkerit ja eväspussit mukanaan
-kahdentoista kumppanin kera tutkimaan saarta. Retkeilijät saapuivat
-laakeripuiden suojaamalle luolalle. He astuivat rohkeasti sisään.
-Luolassa he näkivät maitoastioita ja juustokuppeja, mutta kyklooppi ei
-ollut itse kotona, sillä hän oli aina päivin paimentamassa
-vuohilaumaansa.
-
-Kreikkalaisten parhaillaan aterioidessa jättiläinen kuitenkin palasi.
-Hän vieritti suuren kivimöhkäleen luolan suulle ja asettui sitten
-lypsämään vuohiaan. Samassa hän havaitsi muukalaiset. Hän sieppasi pari
-heistä, paiskasi heidät maahan kuin koiranpenikat, niin että veri ja
-aivot purskahtivat ympäri, sekä söi heidät suuhunsa luineen nahkoineen.
-Sitten julmuri paneutui pitkäkseen ja nukkui. Odysseus ei kuitenkaan
-uskaltanut tappaa häntä, koska luolan suulla oli suuri kallionlohkare.
-Seuraavana aamuna kyklooppi taas söi pari kreikkalaista sekä lähti
-sitten laitumelle sulkien visusti luolan suun. Päivän kuluessa Odysseus
-teroitti jättiläisen nuijan, joka oli veneen maston pituinen, ja kätki
-sen lantakasan alle.
-
-Kun kyklooppi palasi illalla, hän taas söi julman ateriansa. Sen jälkeen
-Odysseus lähestyi häntä tarjoten astiallisen viiniä. Jättiläinen joi
-viinin yhdessä siemauksessa, ihastui juomaan ja tyhjensi astian vielä
-pari kertaa pahaa aavistamatta. Sitten hän tiedusteli Odysseun nimeä
-voidakseen vuorostaan antaa hänellekin vieraslahjan. Odysseus vastasi
-nimensä olevan Ei-kukaan. »Hyvä on», jättiläinen pilkallisesti sanoi,
-»Ei-kukaan on säästettävä viimeiseksi suupalaksi — se sinulle
-vieraslahjaksi!» Tämän sanottuaan kyklooppi viinin vaikutuksesta vaipui
-raskaaseen uneen. Nyt Odysseus toveriensa auttamana haki esiin nuijan ja
-työnsi sen kaikin voimin jättiläisen ainoaan silmään. Tuskasta
-kiljaisten tämä hypähti vuoteeltaan, mutta sokeana hän ei saanut
-kreikkalaisia käsiinsä. Toiset kykloopit tulivat kuitenkin, kun kuulivat
-hänen huutonsa, avuksi, mutta kun jättiläinen vain raivoissaan hoki:
-»Ei-kukaan tappaa minut!» he luulivat häntä hulluksi ja lähtivät
-tiehensä. Aamulla kun kyklooppi päästi vuohensa laitumelle,
-kreikkalaiset johtajansa neuvosta ripustautuivat vuohien vatsavilloihin.
-Kyklooppi istuutui luolan suulle ja tunnusteli vuohien selkäpuolta,
-mutta ei saanut ketään käsiinsä. Näin kreikkalaiset pääsivät livahtamaan
-vainoojaltaan.
-
-Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa. Jonkin ajan kuluttua retkeilijät
-saapuivat pieneen saareen, jossa tuulten haltija _Aiolos_ asui. Hän otti
-matkailijat ystävällisesti vastaan ja antoi heille lähtölahjaksi säkin,
-johon kaikki tuulet oli suljettu, lukuunottamatta leppoisasti
-puhaltelevaa länsituulta, joka kuljetti heidän aluksiaan. Matkalaiset
-lähestyivät jo Ithakan rantoja, kun uteliaat toverit Odysseun nukkuessa
-avasivat säkin, nähdäkseen siinä muka säilytettyjä aarteita. Silloin
-kaikki tuulet pääsivät valloilleen. Syntyi hirmumyrsky. Laiva toisensa
-jälkeen särkyi. Vasta kuuden vuorokauden kuluttua Odysseus vain yhdellä
-laivalla pelastui tuntemattomalle saarelle.
-
-Toinnuttuaan merihädästä Odysseus lähetti toisen puolen miehistöstä
-tutkimaan saaren sisäosia. Retkeläiset eivät olleet kulkeneet
-pitkällekään, ennen kuin saapuivat _Ki´rkē_-nimisen noitavaimon
-linnalle. Heitä vastaan hyökkäsi lauma pelottavia leijonia, susia ja
-muita petoja. Aluksi miehet aikoivat paeta, mutta eläimet heiluttivat
-ystävällisesti häntäänsä ja katselivat heitä lempeästi. Ne olivat
-ihmisiä, jotka Kirke oli noitunut pedoiksi. Tulijat näkivät ikkunasta
-Kirken itsensä, joka oli kaunis kiharatukkainen nainen. Hän kutoi hienoa
-kiiltävää kudosta laulaen kirkkaalla ja kauniilla äänellä. Kun hän
-huomasi matkamiehet, avasi hän ystävällisesti portin ja pyysi heitä
-vieraikseen.
-
-Kun oli tultu sisään, Kirke tarjosi kreikkalaisille viiniä, johon hän
-oli sekoittanut taikamehuja, ja kosketti heitä sitten sauvallaan. Kohta
-he tunsivat kankeiden harjaksien kasvavan selkäänsä sekä jalkojen ja
-käsien muuttuvan sorkiksi. Hetken kuluttua heidät röhkivinä sikoina
-suljettiin sikopahnaan.
-
-Yksi ainoa miehistä, joka oli jäänyt portin ulkopuolelle, pelastui ja
-kiiruhti ilmoittamaan asiasta Odysseulle. Uros lähti silloin yksinään
-tutkimaan saarta. Matkalla hänelle ilmestyi jumalien sanansaattaja
-Hermes, joka antoi hänelle taikayrtin loitsujuomaa vastaan. Kun Odysseus
-saapui Kirken luo, tämä tarjosi hänelle viiniä samoin kuin hänen
-tovereilleenkin. Mutta juoma ei tuottanut sankarille vahinkoa. Nyt Kirke
-kosketti häntä sauvallaan ja sanoi: »Mene lättiin tovereittesi luo!»
-Mutta Odysseus veti miekkansa ja hyökkäsi naisen kimppuun. Silloin Kirke
-hätääntyneenä lankesi polvilleen rukoillen armoa. Odysseus pakotti hänet
-antamaan tovereille takaisin heidän ihmishahmonsa.
-
-Tämän jälkeen Kirke osoitti paljon ystävyyttä Odysseulle ja hänen
-miehilleen. He viipyivät kokonaisen vuoden hänen vierainaan. Mutta
-vihdoin koti-ikävä pakotti heidät jatkamaan matkaansa. Kirke kertoi
-matkamiehille niistä vaaroista, jotka heitä kohtaisivat tiellä, ja
-neuvoi keinoja niiden välttämiseksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 55._ Odysseun laiva kulkee seireenien saaren ohi.
-]
-
-Kuten Kirke oli kertonut, kreikkalaiset ennen pitkää lähestyivät
-_seireenien_ saarta. Nämä olivat lintujalkaisia neitoja, jotka ihanalla
-laulullaan houkuttelivat merimiehiä luokseen ja sitten raatelivat heidät
-palasiksi. Kirken neuvoa seuraten Odysseus tukki miestensä korvat
-vahapalasilla. Itse hän kuitenkin tahtoi kuunnella seireenien laulua.
-Sen tähden hän sidotti itsensä mastoon, kieltäen miehiään päästämästä
-nuoria, ennen kuin saari oli sivuutettu.
-
-Nyt miehet asettuivat soutamaan. Kohta seireenit aloittivat lumoavan
-laulunsa. »Oi, sinä suuresti ylistetty Odysseus, sinä Kreikan
-sankareista etevin», he lauloivat, »tule luoksemme ja kuuntele
-lauluamme! Troiasta ja kreikkalaisten kuuluisista urotöistä me kerromme,
-sillä me tiedämme kaikki, mitä tapahtuu maailmassa.» Silloin valtasi
-Odysseun sanomaton halu päästä seireenien luo. Hän rukoili miehiään
-irroittamaan köydet ja kääntämään laivan saarta kohti. Mutta he eivät
-kuulleet mitään. Vasta kun saari katosi taivaanrannalle, he vapauttivat
-Odysseun ja ottivat vahan korvistaan.
-
-Tämän jälkeen laiva saapui kalliorantaiseen salmeen, jonka kummallakin
-puolen asui kauhea hirviö. Toisella rannalla asusti _Skylla_, joka
-rotkostaan kurotti kuusi käärmeentapaista kaulaa, siepaten ohi
-pyrkivästä veneestä ammottaviin kitoihinsa saaliin. Toisella puolen eli
-_Kharybdis_, joka hengittäessään särpi äärettömät vesimäärät
-pohjattomaan vatsaansa seuraavana hetkenä syöstäksensä ne suihkuna
-ilmoille. Odysseus tahtoi mieluummin kadottaa kuusi soutajaa kuin
-kaikkine miehineen hukkua ja käski sen tähden perämiehen laskea Skyllan
-puolelta salmea. Jo kuului Kharybdiin pyörteen pursutus. Kankeana
-kauhusta kaikkien silmät olivat suunnattuina tätä hirviötä kohti.
-Silloin Skylla kurotti ahnaat päänsä ja tempasi kuusi urhoollisinta
-miestä, jotka huitoen, potkien ja vihlovasti huutaen katosivat pedon
-nieluihin. Muiden kera Odysseus pääsi onnellisesti pakoon.
-
-Eivätpä Odysseun vastoinkäymiset loppuneet vielä tähänkään. Monta
-seikkailua hänellä vielä oli kestettävänä maalla ja merellä. Viimein hän
-joutui niin vaikeaan myrskyyn, että hänen aluksensa särkyi ja kaikki
-hänen toverinsa hukkuivat. Aivan yksin Odysseus pelastui _Skheirian_
-saareen. Tuskin hän enää jaksoi seistä jaloillaan, ja suolainen merivesi
-juoksi nenästä ja suusta. Väsynein käsin hän kokosi hieman sammalia
-vuoteekseen, levitti lehviä päälleen ja vaipui sikeään uneen.
-
-Skheirian kuninkaalla oli nuori ja kukoistava tytär, nimeltä
-_Nau_-_sikă´ā_. Tämä päätti lähteä vaatteita pesemään joen rantaan ja
-pyysi varhain aamulla isältään muuliparia vaatteiden kuljettamista
-varten. Saatuaan isän suostumuksen hän palvelijattarineen lähti
-matkalle.
-
-Nausikaa ja muut tytöt sattuivat tulemaan vaatteiden pesuun juuri siihen
-paikkaan, jossa Odysseus nukkui. Sankari heräsi tyttöjen rupatukseen ja
-leikkiin sekä pallosillaoloon, nousi sammalvuoteeltaan ja lähestyi
-heitä. Hänen ruumiinsa oli mullassa ja sammalissa, tukka oli takkuinen
-ja katse nälästä raukea. Kirkaisten pakenivat Nausikaan toverit.
-Prinsessa yksin jäi rohkeana paikalleen. Odysseus kertoi hänelle
-haaksirikostaan ja pyysi kangastilkkua ruumiinsa verhoksi. Nausikaan
-tuli urosta sääli; hän kutsui palvelijansa takaisin, käski heidän antaa
-Odysseulle puhtaan puvun sekä jättää hänelle öljypullon, jotta sankari
-saisi voidella väsyneitä jäseniään.
-
-Kun Odysseus oli peseytynyt ja pukeutunut, hän seurasi Nausikaata
-kuninkaan luo. Tämä otti hänet hyvästi vastaan, toimitti hänen
-kunniakseen juhlaleikit sekä antoi hänen käytettäväkseen laivoja ja
-miehiä, jotka saattoivat kovia kokeneen sankarin hänen omaan
-valtakuntaansa, Ithakan saareen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 56._ Penelope kankaansa ääressä.
-]
-
-Kymmenen vuotta harhailtuaan Odysseus vihdoin oli saapunut
-kuningaskuntaansa. Kotilinnassa oli sillä välin hänen uskollinen
-vaimonsa _Pēnelŏ´pē_ häntä odottanut, hyläten kaikkien niiden röyhkeiden
-kosijoiden tarjoukset, jotka himoiten Odysseun omaisuutta tahtoivat
-saada hänet puolisokseen. Kun Odysseus saapui, pukeutuneena
-kerjäläiseksi, kosijat paraillaan olivat koolla syömässä Odysseun ruokaa
-ja kuluttamassa hänen tavaroitaan. Sankari ei ilmaissut itseään, vaan
-pyysi nöyrästi armopalaa. Mutta kosijat ajoivat hänet kovin sanoin
-luotaan. Sen jälkeen he ryhtyivät ahdistamaan kuningatarta, vaatien että
-hän vihdoinkin valitsisi jonkun heistä puolisokseen. Hän lupasikin
-lopulta ottaa sen miehekseen, joka jaksaisi jännittää Odysseun raskaan
-jousen sekä ampua sillä nuolen kahdentoista peräkkäin asetetun kirveen
-silmäin läpi. Turhaan ponnistelivat kosijat toinen toisensa jälkeen.
-Vihdoin pyysi kerjäläinen, että hänkin saisi koettaa. Hän tarttui
-voimakkain käsin tuohon tuttuun aseeseen, veti jänteen vireille ja
-suhisten lensi nuoli kirveensilmäin läpi. Hämmästyneinä kosijat
-katselivat häntä. Vasta nyt hän ilmaisi itsensä. Hänen poikansa
-_Tēlĕ´makhos_ asettui hänen rinnalleen, ja kosijat saivat
-rangaistuksensa: he kaatuivat kaikki Odysseun nuolista ja Telemakhoksen
-peitsestä.
-
-
-                           SPARTA JA ATEENA.
-
-=Hallitusmuodot.= Tärkeimmät hallitusmuodot ryhmitetään seuraavalla
-tavalla:
-
- A.  Pappisvalta eli teokratia.
-
- B.  Yksinvalta eli monarkia.
-
-     1. Rajaton yksinvalta eli despotismi (itsevalta).
-
-     2. Rajoitettu yksinvalta.
-
- C.  Tasavalta eli republiikki.
-
-     1. Ylimysvaltainen eli aristokraattinen tasavalta.
-
-     2. Kansanvaltainen eli demokraattinen tasavalta.
-
-Kuten aikaisemmin olemme lukeneet, oli israelilaisten keskuudessa
-varhaisempina aikoina vallalla teokraattinen hallitusmuoto. Useimpien
-muiden itämaisten valtioiden hallitusmuoto oli monarkkinen, vieläpä
-siten, että hallitsijalla oli rajaton valta.
-
-Myös Kreikan valtioissa oli vanhempina aikoina monarkkinen
-hallitusmuoto, mutta hallitsijan valta oli niissä rajoitettu, sillä
-ylimyksillä ja alemmalla kansalla oli oikeus ottaa osaa hallituksen
-johtoon. Kreikan pikkuvaltioissa oli näin ollen kolme _valtioelintä_: 1)
-_kuningas_, 2) ylimystön muodostama _neuvosto_ sekä 3) _kansankokous_,
-johon vapaat täysikasvuiset miehet pääsivät.
-
-Aikaa myöten kuninkaan valta yhä heikkeni, kunnes kuninkuus melkein
-kaikkialla lakkasi. Tärkeimmäksi valtioelimeksi muodostui silloin
-neuvosto, joten hallitusmuoto tuli aristokraattiseksi.
-
-Muutamissa valtioissa alempi kansa myöhemmin kukisti ylimystön.
-Johtovalta siirtyi silloin neuvostolta kansankokoukselle, joten
-hallitusmuoto näissä valtioissa tuli demokraattiseksi.
-
-Useimmat doorilaiset valtiot, kuten esim. Sparta, pysyivät aina
-ylimysvaltaisina; sitä vastoin useimmat joonialaiset valtiot, ennen
-muita Ateena, kehittyivät kansanvaltaisiksi.
-
-Kreikan valtioissa oli siis kolme kehitysvaihetta, nimittäin:
-
-a. Rajoitettu monarkia; vanhin hallitusmuoto.
-
-[Illustration:
-
-                          ___________________
-                         ╱                   ╲
-                     ╱                           ╲
-                ╱            =SPARTALAISET=           ╲
-             ╱                ------------               ╲
-             │        2 kuningasta  []Sotapäällikkyys    │
-             │                      │                    │
-             │                 ----------                │
-             │ 28 jäsentä,     │ GERUSIA │  Asioiden     │
-             │   yli 60 vuotta -----------    valmistus  │
-             │                       │                   │
-             │       ----------------------------------  │
-             │       │         KANSANKOKOUS           │  │
-             │       │ Yli 30-vuotiaat, huutoäänestys │  │
-             │       ----------------------------------  │
-             ---------------------------------------------
-             ---------------------------------------------
-             │              P E R I O I K I T            │
-             │           Pakollinen sotapalvelus         │
-             ---------------------------------------------
-             │               H E L O O T I T             │
-             ---------------------------------------------
-
-Spartan valtio.]
-
-b. Aristokraattinen tasavalta; keskimmäinen kehitysvaihe, jolle useimmat
-doorilaiset valtiot jäivät.
-
-c. Demokraattinen tasavalta; nuorin hallitusmuoto, joka tuli voimaan
-useimmissa joonialaisissa valtioissa.
-
-
-● =Sparta.= Lakonian väestö jakautui kolmeen kansanluokkaan,
-varsinaisiin _spartalaisiin_, _perioikkeihin_ ja _helootteihin_ eli
-orjiin. Helootit eivät olleet doorilaisia, vaan niiden kreikkalaisten
-jälkeläisiä, jotka pitivät hallussaan Lakoniaa, kun doorilaiset
-tunkeutuivat maahan pohjoisesta päin ja valloittivat sen. Ne
-alkuasukkaista, jotka eivät taistelussa kaatuneet, tehtiin valtion
-orjiksi. Perioikit kuuluivat luultavasti maan valloittajiin, mutta he
-olivat köyhiä ja vähäarvoisia talonpoikia, jotka maanjaossa olivat
-saaneet osallensa karut vuorenrinteet, joista he ankaralla työllä saivat
-niukan toimeentulonsa. He palvelivat Spartan sotajoukossa, mutta heillä
-ei ollut oikeutta ottaa osaa kansankokoukseen. Varsinaiset spartalaiset
-vihdoin muodostivat ylimysluokan, joka hallitsi valtiota.
-
-Kaikki ylimyssuvut olivat keskenään samanarvoisia. Jottei toinen pääsisi
-paisumaan toista mahtavammaksi, oli viljavat laaksomaat jaettu yhtä
-suuriin palstoihin, joita ei saanut myydä eikä jakaa. Jokaisella
-spartalaisperheellä oli tällainen palsta hallussaan. Spartalaiset
-pitivät arvolleen alentavana itse hoitaa maatilojaan, mutta kullekin
-perheelle oli annettu määrätty luku helootteja, jotka suorittivat
-viljelystyöt. Näin sparttalaiset saattoivat toimeentulohuolista vapaina
-antautua yksinomaan valtion palvelukseen.
-
-Spartan hallituksen johdossa oli _kaksi kuningasta_, jotka toimivat
-sotajoukon ylimpinä päällikköinä. Rauhan aikana heillä ei ollut paljon
-muuta tehtävää kuin johtaa jumalanpalvelusta, joten Sparta kuninkaistaan
-huolimatta itse asiassa oli tasavalta. Hallitusta hoiti _vanhain
-neuvosto_ eli _gerūsĭ´ā_; sen muodosti 28 kokenutta miestä, jotka
-valittiin elinkaudeksi 60 vuotta täyttäneiden vanhusten joukosta. Olipa
-vielä _kansankokous_, joka kokoontui kerran kuussa ja johon pääsi
-jokainen 30 vuotta täyttänyt sparttalainen, mutta sillä oli ainoastaan
-vähän valtaa.
-
-Kansankokouksella oli kyllä nimeksi oikeus lopullisesti päättää sodasta
-ja rauhasta, virkamiesten vaalista ym. tärkeistä asioista. Mutta
-kansalaiset eivät saaneet kokouksessa ollenkaan neuvotella ehdotuksista,
-ja äänestäminen tapahtui huutoäänestyksellä. Tästä syystä
-määräämisoikeus itse asiassa jäi neuvostolle, joka teki ehdotukset ja
-ratkaisi, mikä ehdotus oli saanut äänekkäimmät suosionosoitukset.
-
-Spartalaiset muodostivat kateellisten perioikkien ja vihamielisten
-heloottien keskuudessa ikään kuin linnueen, jonka aina täytyi olla
-varuillaan hyökkäyksiä vastaan. Sen tähden kasvatettiin lapset
-varhaisimmasta nuoruudesta tottelevaisuuteen, viekkauteen ja
-urhoollisuuteen, niin että he tarpeen vaatiessa kykenisivät puolustamaan
-maataan. Vielä täysikasvuisiksi tultuaan sparttalaiset yhä elivät kuin
-sotaleirissä.
-
-Spartalaiset saavuttivatkin tarkoituksensa. Spartasta tuli etevä
-sotilasvaltio, joka laski valtansa alle kokonaisia maakuntia. Kun useat
-Kreikan valtiot liittyivät yhteen taistellakseen yhteistä vihollista
-vastaan, oli kuin itsestään selvää, että ylijohto uskottiin Spartalle.
-Tällaista johtavaa asemaa kreikkalaiset sanoivat _hegemoniaksi_.
-
-
-● =Ateena.= Ateenan hallitusmuoto muuttui tasavaltaiseksi jo ammoisina
-aikoina. Kuten muualla Kreikassa niin täälläkin valta joutui ylimysten
-käsiin. Koska he kuitenkin sortivat kansaa velkaorjuudella ja julmilla
-laeilla, kansa alkoi käydä uppiniskaiseksi. Peläten vielä pahempaa
-ylimystö vihdoin suostui valitsemaan lainsäätäjän, joka muuttaisi
-hallitusmuodon ja lait kansalle edullisemmiksi ja lempeämmiksi.
-Lainlaatijaksi määrättiin v. 594 e. Kr. viisas, kansaa rakastava ja
-oikeudenmukainen ylimys nimeltä _Sŏ´lōn_.
-
-[Illustration:
-
-                  ╱-----------------------------------╲
-           ╱              Yhdeksän arkonttia.                ╲
-    ╱---------------------------------------------------------------╲
-   │               400:n neuvosto  Asioiden valmistelu               │
-   ------------------------------------------------------------------│
-   │                          Kansankokous                           │
-   │                                                                 │
-   │                 Keskustelu- ja päättämisoikeus                  │
-   │                         Yli 20-vuotiaat                         │
-   -------------------------------------------------------------------
-   │ Suurtilalliset  │  Tilalliset  │   Talonpojat   │   Työläiset   │
-   │                 │              │                │               │
-   │              Virkamiehiksi kelpaavia                            │
-   │                 │              │                │               │
-   │      Sotapalvelus ratsain      │ Sotapalvelus   │ Sotapalvelus  │
-   │                 │              │ raskasaseisina │ kevytaseisina │
-   -------------------------------------------------------------------
- -------------------------------------------------------------------------
-                              │ O R J A T │
- -------------------------------------------------------------------------
-
-Ateenan valtio.
-
-Solonin lakien mukaan oli hallituksen johdossa kuten ennenkin yhdeksän
-_arkonttia_, jotka valittiin vuodeksi kerrallaan. Näiden rinnalla oli
-_neljänsadan neuvosto_, johon kuului 400 kansalaista. Neuvoskunta
-valmisti ehdotukset, jotka se sitten esitti _kansankokoukselle_. Tämä
-kokous, johon kaikki 20 vuotta täyttäneet kansalaiset, niin köyhät kuin
-rikkaat, saivat ottaa osaa, päätti lopullisesti kaikista tärkeistä
-asioista.
-
-Koko kansan Solon jakoi neljään luokkaan varallisuuden perusteella.
-Ylimpien luokkien kansalaisilla oli suuremmat oikeudet, mutta myös
-suuremmat velvollisuudet. Niinpä virkamiehet valittiin vain ylemmistä
-luokista. Sotapalvelusta suorittaessaan heidän toiselta puolen tuli
-hankkia omalla kustannuksellaan kalliimpia ja parempia aseita kuin
-alempiin luokkiin kuuluvien.
-
-Jotteivät rikkaat voisi sortaa köyhiä, Solon kielsi ketään enää
-tekemästä toista ateenalaista velkaorjaksi. Ulkomaisia orjia
-ateenalaiset sen sijaan yhä saivat pitää.
-
-Muutamia vuosikymmeniä sen jälkeen kun Solon oli säätänyt lakinsa,
-puolueriidat alkoivat Ateenassa uudestaan. Tätä käytti eräs lahjakas
-ylimys _Peisi´strātos_ hyväkseen hankkiakseen itselleen itsevaltiuden.
-Hän asettui kansan puolelle omia säätyveljiään vastaan, otti rynnäköllä
-haltuunsa Ateenan linnan ja tuli siten _tyranniksi_. Tällä nimellä
-kreikkalaiset sanoivat sellaisia miehiä, jotka väkivallalla olivat
-anastaneet itsevaltiuden. Peisistratos oli hyvä ja lempeä hallitsija,
-joten hänen hallituskautensa oli Ateenalle onnellinen. Pian
-Peisistratoksen kuoleman jälkeen hänen poikansa karkotettiin, ja
-Ateenasta tuli taas tasavalta.
-
-
-□ =Sparta ja Ateena.= Kreikan huomattavimmat valtiot olivat _Sparta_
-Peloponnesoksen niemimaalla ja _Ateena_ Keski-Kreikassa. Edellisessä
-asui vakavaluontoisia ja sotaisia _doorilaisia_, jälkimmäisessä iloisia
-ja sivistystä harrastavia _joonialaisia_.
-
-Spartassa hallitsi kaksi _kuningasta_ yhtaikaa, mutta heillä ei ollut
-paljon sanottavaa, sillä valta oli melkein kokonaan _vanhain
-neuvoskunnalla_. Ateena oli sen sijaan _tasavalta_. Sielläkin oli
-neuvoskunta, mutta asioiden lopullinen ratkaisu oli kuitenkin
-_kansankokouksella_, johon kaikki vapaat miehet ottivat osaa.
-
-Spartalaiset olivat vihamielisten kansojen ympäröimiä, ja sen tähden
-heidän aina täytyi olla varuillaan hyökkäyksiä vastaan. Heidän lakinsa
-olivat erittäin ankaria, sillä toivottiin, että he täten kehittyisivät
-uljaaksi sotilaskansaksi. Spartalaiset väittivät, että ne olivat
-_Lykū´rgos_-nimisen lainsäätäjän laatimia noin vuonna 800 e. Kr. mutta
-tämä henkilö on luultavasti tarunomainen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 57._ Spartalainen tyttö juoksukilpailussa.
-]
-
-Varsinkin lastenkasvatukseen kiinnitettiin suurta huomiota.
-Kreikkalainen historioitsija _Plū´tarkhos_ kertoo spartalaisten
-lastenkasvatuksesta seuraavaan tapaan: »Kun poika syntyi, heimovanhimmat
-tarkastivat häntä huolellisesti. Jos hän oli vahva ja hyvin muodostunut,
-he käskivät vanhempien kasvattaa häntä; jos hän taas oli heikko ja
-muodoton, he määräsivät hänet heitettäväksi erääseen syvään
-vuorenrotkoon. Hoitajat eivät käyttäneet kapaloita, että jäsenet
-vapaasti kehittyisivät; he totuttivat lapsia syömään kaikkia ruokia,
-pitivät huolta siitä, etteivät he pelänneet yksinäisyydessä ja pimeässä,
-eivätkä sallineet mitään oikkuja tai porailemista. Kun pojat täyttivät 7
-vuotta, heidät pantiin asumaan ja syömään yhdessä ja heitä totutettiin
-leikkimään ja opiskelemaan yhdessä. Vanhemmat kansalaiset olivat usein
-läsnä heidän leikkiessään ja synnyttivät monesti riitoja, nähdäkseen,
-kuka oli peloton eikä epäröinyt ruveta tappelemaan vastustajansa kanssa.
-Varttuessaan pojat joutuivat yhä ankaramman kurin alaisiksi. He kävivät
-paljain jaloin ja leikkivät tavallisesti alasti. Heidän ruumiinsa oli
-likakerroksen peittämä. He makasivat yhdessä osastoittain kaisloilla,
-jotka he kokosivat joen rannalta. Kukin osasto sai itse valita
-esimiehekseen järkevimmän ja urhoollisimman 20-vuotisista nuorukaisista.
-Tämä johti ohjattaviaan kilpataisteluissa sekä harjoitti heitä
-hankkimaan ruokaa. Kaiken ruokansa he varastivat. Joka keksittiin, sai
-ruoskaa, koska hän varastaessaan oli käyttäytynyt kömpelösti. Heidän
-ateriansa olivat aina niukat, jotta he oppisivat rohkeiksi ja
-viekkaiksi.» — Spartalaisia poikia opetettiin myös lausumaan ajatuksensa
-lyhyesti ja sattuvasti. Kerrankin eräs ateenalainen moitti spartalaisia
-tietämättömiksi. »Aivan oikein», vastasi spartalainen, »sillä me olemme
-ainoat, jotka emme ole oppineet teiltä mitään pahaa.» Tällaisia
-vastauksia sanotaan vielä meidänkin aikoinamme _lakonisiksi_. Myös
-sotatansseja sekä soittoa ja laulua opetettiin pojille, jotta he
-sotaretkillä voisivat innostaa mieltänsä.
-
-
-Kuuluisin sotalaulujen laatija oli _Tyrta´ios._ Hänen sepittämänsä on
-muun muassa seuraava laulu:
-
-          Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä sa urhona kaadut,
-          taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.
-          Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas!
-          Riemuiten, lastesi vuoks, uhriksi henkesi suo.
-          Eespäin voittaen siis, te sankarit vahvat ja nuoret;
-          väistymys mielestä pois, pelvosta tunnetta ei!
-          Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
-          nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.
-          Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
-          kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
-          Naisista kaunein, miehistä uljain aina hän olkoon;
-          taistossa kaatuen hän kaunis on, kuolossa myös!
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 58._ Kreikkalaisten nuorukaisten asetanssi.
-]
-
-Spartalaiset tytöt kasvatettiin jotenkin samaan tapaan kuin pojat.
-Heistä piti tulla voimakkaita naisia, jotka synnyttäisivät Spartalle
-vahvoja ja terveitä poikia.
-
-Täysikasvuisiksi tultuaan spartalaiset yhä elivät kuin sotaleirissä. He
-asuivat osastoittain yhdessä, pitivät yhteisiä aseharjoituksia ja
-aterioivat yhdessä. Eivät edes kuninkaat saaneet syödä itsekseen. Eräs
-kuningas pyysi kerran sotaretkeltä palattuaan lupaa aterioida kotona,
-mutta se virkamies, joka huolehti yhteisistä aterioista, antoi hänen
-pyyntöönsä kieltävän vastauksen. Kussakin pöydässä istui 14 henkeä.
-Kaikki lähettivät ateriaa varten kuukausittain säädetyn määrän
-vehnäjauhoja, viiniä, juustoa ja viikunoita. Ateriat olivat aivan
-yksinkertaisia; tavallinen ruokalaji oli »musta liemi», joka oli
-valmistettu sianlihasta, verestä, etikasta ja suolasta. Jotteivät
-ihmiset voisi rikastua, määrättiin raha valmistettavaksi raudasta. Se
-oli niin raskasta, että tarvittiin härkäpari vetämään 50 000 markan
-suuruista summaa ja iso aitta sen säilyttämiseen. Ylellisyyden
-estämiseksi kiellettiin spartalaisia myös matkustamasta muihin maihin,
-sillä melkein kaikkialla muualla elettiin komeammin kuin siellä. Samoin
-kiellettiin muukalaisia saapumasta Spartaan.
-
-Ateenassa olot olivat aivan toisenlaiset kuin Spartassa. Siellä eli
-viisas lainsäätäjä nimeltä _Sŏ´lōn_, jonka tehtäväksi v. 594 annettiin
-kirjoittaa lait Ateenan valtiolle.
-
-Solon kuului erääseen Ateenan ylhäisimmistä suvuista, mutta hänen isänsä
-oli köyhtynyt eikä voinut antaa pojalleen säätynsä mukaista kasvatusta.
-Täysikasvuiseksi tultuaan Solon rupesi kauppiaaksi. Ateenassa ei
-nimittäin maanviljelys ollut pääelinkeinona kuten Spartassa, vaan täällä
-oli kaupalla ja teollisuudella tärkeämpi merkitys. Laajoilla
-kauppamatkoillaan Solon hankki hyvät tiedot sekä joltisenkin omaisuuden.
-Luonteeltaan hän oli ilomielinen ja ystävällinen.
-
-Solon oli myös taitava runoilija. Runoissaan hän moitti ylimyksiä siitä,
-että he rasittivat kansaa, ja kehoitti heitä säälimään talonpoikien
-köyhyyttä. Eräässä runossa hän sanoo:
-
-                                              Me näämme
-          köyhiä laumoittain siirtyvän maastamme pois;
-          halvasti myytyinä, kahleissa, kunniatonta he tietään
-          kulkevat kurjuuteen, vastassa orjan ies.
-          Omat kaupunkilaiset, rikkauden himon orjat,
-          nuo tuhon tuojat on uljahan kaupungin,
-          kuin myös turmeltuneet kaikk’ kansanjohtajat, jotka
-          varmaan synneistään heelmät karvahat saa.
-
-Vanhoilla päivillään Solon vielä kerran lähti pitkille merimatkoille.
-Retkillään hän muun muassa joutui Kroisos kuninkaan luo, jolloin sattui
-se keskustelu, josta aikaisemmin on ollut puhe. Tältä retkeltä
-palattuaan Solon iäkkäänä ja kaikkien kunnioittamana kuoli.
-
-Kuten spartalaiset Solonkin kiinnitti paljon huomiota
-lastenkasvatukseen. Hän ei kuitenkaan tahtonut kehittää poikia
-yksinomaan sotilaiksi. Tosin oli välttämätöntä, että he tulivat
-karaistuneiksi ja voimakkaiksi, niin että saattoivat puolustaa
-isänmaatansa vihollisia vastaan. Mutta heidän piti lisäksi harjoittaa
-hengenlahjojaankin voidakseen täysikasvuisiksi tultuaan ottaa osaa
-kansankokoukseen ja tehdä maalle hyödyllisiä päätöksiä. Sen tähden pojat
-painiskelun, juoksun, keihäänheiton ja muiden ruumiinharjoitusten
-lisäksi saivat oppia lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja soittamaan.
-Kouluissa luettiin Homeroksen runoja ja totutettiin oppilaita pitämään
-puheita. Oppilaat eivät kuten Spartassa asuneet kasvatuslaitoksissa,
-vaan he saivat olla kotonaan ja kävivät vain päivittäin koulussa
-opiskelemassa, niin kuin meidänkin maassamme on tavallista. Kun pojat
-täyttivät 18 vuotta, heidän varsinainen koulunkäyntinsä päättyi, ja
-silloin he olivat velvolliset kaksi vuotta tekemään sotapalvelusta.
-Asevelvollisuutensa suoritettuaan heidät luettiin aikuisiksi, mutta
-sodan syttyessä kaikki asekuntoiset miehet taas astuivat rintamaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 59._ Kreikkalainen koulu.
-]
-
-Tyttöjen kasvatuksesta ateenalaiset eivät huolehtineet yhtä hyvästi kuin
-spartalaiset. Ateenassa naiset elivät syrjäytetyssä asemassa, pitivät
-vain huolta kodista eivätkä edes julkisesti seurustelleet miesten
-kanssa.
-
-
-                       PERSIALAISSODAT (500–449).
-
-
-● =Joonialaisten kapina (500–494).= Kun Kyyros laski Lyydian valtansa
-alle, Vähän Aasian kreikkalaiset siirtokunnat joutuivat suurkuninkaan
-haltuun. Kreikkalaiset olivat kuitenkin tyytymätttömiä Dareioksen
-määräämiin veroihin ja hänen asettamiinsa hallitsijoihin. Ylpeinä omasta
-sivistyksestään he sitä paitsi halveksivat kaikkia muukalaisia, joita he
-sanoivat _barbaareiksi_. Vihdoin vuonna 500 e. Kr. siirtokunnat, Miletos
-ensimmäisenä, nousivat kapinaan Persiaa vastaan. Vaikka ne saivat apua
-Ateenasta, ne eivät kuitenkaan ajanpitkään jaksaneet puolustautua
-Persian ylivaltaa vastaan, vaan kuuden vuoden kuluttua kapina
-kukistettiin ja Miletos hävitettiin.
-
-
-● =Marathonin taistelu (490).= Dareios ei voinut unohtaa, että Ateena
-oli uskaltanut asettua häntä vastaan. Hän tahtoi rangaista tuota
-uhkarohkeata kääpiövaltiota sekä samalla valloittaa koko Kreikan. Vuonna
-490 hän lähetti sotajoukon Aigeian meren yli Kreikkaan. Mutta
-ateenalaiset eivät kadottaneet rohkeuttansa, vaan lähtivät _Miltiă´dēen_
-johtamina vihollisia vastaan ja voittivat heidät _Marathō´n_in
-taistelussa.
-
-
-□ Mahtava Persian valtakunta ja pieni Kreikka joutuivat kuningas
-Dareioksen aikana sotaan keskenään. Suurkuningas tahtoi näet rangaista
-ateenalaisia siitä, että he olivat avustaneet hänen kapinoivia
-alamaisiaan. Hän lähetti suuren sotajoukon Aigeian meren yli Attikan
-rannikolle, jossa se astui maihin _Marathō´n_in kylän luona.
-Kreikkalaiset historioitsijat väittävät persialaisia olleen 100,000
-miestä, mutta nykyajan tiedemiehet laskevat heitä olleen kaikkiaan
-ehkä 20,000. Ateenalaisia sitä vastoin oli n. 10,000. Ateenalaiset
-lähettivät nopeasti sanansaattajia Spartaan pyytämään sieltä apua.
-Spartalaiset ilmoittivatkin olevansa halukkaita avustamaan, mutta
-vasta 10 päivän kuluttua, sillä heillä oli sellainen tapa, ettei
-sopinut kutsua kansankokousta ennen täyttäkuuta. Muutkaan Kreikan
-kaupungit eivät lähettäneet apua, lukuunottamatta pientä Plataiaa,
-josta saapui 1000 miestä. Useat ateenalaisetkin epäilivät, tokko olisi
-ollenkaan ryhdyttävä taistelemaan, kun persialaisten ylivoima oli niin
-suuri. Mutta eräs heidän päällikkönsä _Miltiă´dēs_ rohkaisi epäröiviä,
-ja niin päätettiin koettaa taisteluonnea. Taistelun kulusta Herodotos
-kertoo seuraavalla tavalla: »Kun Miltiades teki ateenalaisten rintaman
-yhtä pitkäksi kuin persialaisten, sen keskusta tuli vain muutaman
-rivin vahvuiseksi, joten sotajoukko siltä kohtaa oli varsin heikko,
-mutta kumpikin siipi oli vahvempi. Kun ateenalaiset olivat
-järjestäytyneet, he juoksujalkaa riensivät barbaareja vastaan.
-Persialaiset luulivat heidän olevan hulluja, kun näkivät heidän
-harvalukuisina, vieläpä juoksujalkaa kiiruhtavan suoraan turmioonsa.
-Mutta kun ateenalaiset olivat joutuneet käsikähmään barbaarien kanssa,
-he taistelivat maineikkaasti. — Marathonin kedolla taisteltiin kauan
-aikaa. Sotajoukon keskustassa barbaarit voittivat ja mursivat rintaman
-sekä ajoivat ateenalaisia takaa sisämaahan, mutta kummallakin
-sivustalla ateenalaiset voittivat. Ja voitettuaan he antoivat
-barbaarien paeta, mutta vetivät molemmat siipensä yhteen ja
-taistelivat niitä vastaan, jotka olivat murtaneet heidän keskustansa,
-ja ateenalaiset voittivat. Ja he seurasivat iskien persialaisia,
-kunnes saapuivat merenrantaan. Siellä he tarttuivat laivoihin ja
-vaativat tulta. Seitsemän laivaa kreikkalaiset saivat haltuunsa, mutta
-barbaarit työnsivät muut merille.»
-
-Kärsittyään tappion persialaiset kiiruhtivat laivastollaan kiertämään
-Attikan etelänientä hävittääkseen Ateenan, ennen kuin sotajoukko ehtisi
-palata. Mutta ateenalaiset huomasivat ajoissa vihollisen aikeen ja
-kiiruhtivat pikamarssissa kaupunkiin. Muuan ateenalainen riensi ennen
-muita tuon neljän peninkulman matkan, ilmoittaakseen kansalaisilleen
-voitonsanoman. Perille päästyään hän hengästyneenä huusi: »Riemuitkaa,
-ateenalaiset, olemme voittaneet!» — ja näin huudettuaan hän kaatui
-kuoliaana maahan. — Meidän aikoinamme urheilijat kilpailuissaan useasti
-juoksevat juuri yhtä pitkän välimatkan kuin tuo ateenalainen
-pikajuoksija. Tämä kilpailulaji onkin nimeltään maratonjuoksu.
-
-Marathonin voitosta oli ateenalaisten kiittäminen suurempaa
-isänmaanrakkauttaan, sillä persialaisten tuomat voitetut kansat
-taistelivat vain pakosta, jota vastoin kreikkalaiset tiesivät
-itsenäisyytensä olevan vaarassa. Ateenalaisten aseet ja varustukset
-osoittautuivat myöskin sopivammiksi kuin persialaisten. Heidän
-suojavarusteensa olivat _kypärä_ ja _kilpi_ sekä _haarniska_ ja
-_säärystimet_. Hyökkäysaseinaan he käyttivät _miekkaa_ ja _keihästä_.
-Persialaisten haarniskat olivat paljon yksinkertaisemmat kuin
-kreikkalaisten, ja heidän pääaseensa jousi ei ollut sanottavaksi
-hyödyksi, kun kreikkalaiset juoksujalkaa heittäytyivät käsikähmään.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 60._ Kreikkalaisia sotureja varustautumassa sota-asuun.
-]
-
-Marathonin taistelun jälkeen Miltiades aikoi kokonaan karkottaa
-persialaiset Aigeian mereltä. Ateenalaiset uskoivatkin laivastonsa hänen
-johtoonsa. Mutta Miltiades haavoittui, jonka takia hänen oli pakko
-palata Ateenaan. Täällä häntä syytettiin ateenalaisten pettämisestä.
-Pahasti sairaana hän ei voinut itse saapua oikeuden istuntoihin, mutta
-hänen ystävänsä puolustivat häntä parhaansa mukaan. Siitä huolimatta
-hänet tuomittiin syylliseksi ja määrättiin maksamaan sakkoa 20,000,000
-markkaa. Kun hän ei voinut sitä tehdä, heitettiin hänet vankeuteen.
-Siellä hänen terveytensä huononi ja jonkin ajan kuluttua hän kuoli.
-
-
-● =Themistokles.= Marathonin taistelun jälkeen useimmat luulivat, että
-persialaisvaara oli ohi. Mutta Ateenassa oli kuitenkin eräs kansalainen,
-joka muita selvänäkoisempänä huomasi, etteivät persialaiset jättäisi
-yritystään kesken. Tämä kansalainen oli _Themistoklē´s_. Hän oli
-kunnianhimoinen mies, joka ei voinut sietää, että ketään muuta
-ylistettiin ennen häntä. Mutta hän rakasti myös isänmaataan ja halusi
-saavuttaa mainetta estämällä Ateenaa joutumasta persialaisten valtaan.
-Sen tähden hän taivutti ateenalaiset rakentamaan 100 laivan suuruisen
-_laivaston_ sekä perustamaan mainion _Peiraie´un_ sataman. Ainoastaan
-merellä, niin selitti Themistokles, voisivat ateenalaiset torjua
-persialaiset.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 61._ Kreikkalainen sotalaiva.
-]
-
-
-□ Miltiadeen kuoleman jälkeen _Themistoklē´s_ oli Ateenan huomattavin
-kansalainen. Lapsena hän mieluummin työskenteli kuin leikki. Niihin
-tieteisiin ja taiteisiin, jotka olivat vain ylimysten huviksi, hän ei
-osoittanut harrastusta. Kun ystävät kerran laskivat hänestä leikkiä
-siitä syystä, että hän ei osannut soittaa lyyryä, hän vastasi: »Lyyryä
-kyllä en osaa soittaa, mutta antakaa minulle heikko kaupunki, niin teen
-sen pian vahvaksi ja voimakkaaksi!» Nuorukaisena hän harrasti
-puhetaitoa, koska hän ymmärsi, että hän täten voisi paljon vaikuttaa
-kansankokouksessa. Themistokleella oli niin hyvä muisti, että hän tiesi
-kaikkien Ateenan kansalaisten nimet.
-
-Kun Miltiades persialaissotien syttyessä tuli Ateenan johtajaksi ja
-saavutti kansalaisten suosion, Themistokles kävi synkkämieliseksi. Hän
-karttoi ystäviään, ja kun nämä tiedustelivat syytä tähän, hän vastasi,
-että Miltiadeen voitot riistivät häneltä unen.
-
-Miltiadeen kuoleman jälkeen Themistokles ehdotti, että rakennettaisiin
-100 laivaa persialaisten uusien hyökkäyksien torjumiseksi. Tätä
-ehdotusta vastusti _Ariste´idēs_, joka rehellisyydellään oli saavuttanut
-yhtä paljon suosiota kuin Themistokles lahjakkuudellaan. Mutta
-Themistokles väitti, että Aristeides tavoitti kuninkaan arvoa, ja sai
-hänet sillä perusteella karkotetuksi. Tämän jälkeen Themistokleen
-ehdotus hyväksyttiin ilman vastustusta.
-
-
-● =Thermopylai ja Salamis (480).= Themistokles olikin arvannut oikein.
-Saatuaan tiedon Marathonin tappiosta Dareios kohta alkoi valmistaa uutta
-retkeä. Hän tosin kuoli kesken varustuksiaan, mutta hänen poikansa
-_Kse´rksēs_ (pers. Khšājaršā) jatkoi isänsä työtä, ja v. 480 hän lähti
-Sardeista liikkeelle mukanaan sotajoukko, suurempi kuin ainoallakaan
-hallitsijalla sitä ennen oli ollut.
-
-Kun Kserkses laumoineen lähestyi Kreikkaa, useat valtiot lähettivät
-alamaisuuden merkiksi hänelle vettä ja maata. Toiset, etunenässä Sparta
-ja Ateena, kieltäytyivät sitä tekemästä. Lähtipä 300 spartalaista uljaan
-kuninkaansa _Leōnĭ´dāan_ johtamina kapeaan _Thermopy´lai_n solaan
-estämään persialaisten pääsyä varsinaiseen Hellaaseen. Urhean
-vastarinnan jälkeen he kaatuivat kaikki, ja Kserkses lähti samoilemaan
-etelää kohti.
-
-Kserkseen laivasto oli rannikkoja pitkin seurannut maajoukkoja niiden
-tunkeutuessa yhä etelämmäksi. Thermopylain taistelun jälkeen koko
-Kreikan laivasto oli kerääntynyt Salamis saaren ja Attikan manteren
-väliseen kapeaan _Salamiin_ salmeen. Siellä Persian laivasto yllätti
-sen, mutta taistelu päättyikin vastoin hyökkääjien odotuksia
-kreikkalaisten täydelliseen voittoon.
-
-
-□ Themistokleen laivasto tuli pian hyvään käytäntöön. Persian kuningas
-_Kse´rksēs_ varusti mahdottoman suuren sotajoukon, johon kreikkalaisten
-historioitsijoiden mukaan kuului 1,700,000 miestä jalkaväkeä sekä
-lisäksi ratsuväkeä ja suuri laivasto. Sitä paitsi seurasi joukkoa saman
-verran käsityöläisiä ja palvelijoita, joten koko armeijassa oli väkeä
-kuudetta miljoonaa. Sotajoukon miesluku saatiin muka selville siten,
-että 10,000 miestä sullottiin yhteen ja heidän ympärilleen tehtiin
-aitaus, joka ulottui vyötäisiin saakka. Sitten miehet astuivat ulos ja
-uusia marssi sijaan. Nykyajan historioitsijat laskevat kuitenkin
-Kserkseen sotajoukkoon kuuluneen vain noin 100,000 miestä.
-
-Kreikkalaiset valtasi levottomuus, kun he kuulivat Kserkseen olevan
-tulossa. He lähettivät vakoojia ottamaan selville sotavoimien suuruutta.
-Vakoojat saatiin kiinni, mutta Kserkses kielsi tappamasta heitä. Sen
-sijaan oli heille näytettävä kaikki. Hämmästyksen ja kauhun valtaamina
-he palasivat Kreikkaan, jossa useat valtiot, vastarintaa
-ajattelemattakaan, antautuivat. Mutta Ateena ja Sparta sekä moniaat muut
-valtiot päättivät kaikesta huolimatta koetella sotaonnea.
-
-Aluksi ne kreikkalaiset, jotka olivat päättäneet taistella, olivat
-erimielisiä siitä, missä ensimmäiseksi ryhdyttäisiin vastarintaan.
-Vihdoin sovittiin, että tämä tapahtuisi _Thermopy̆´lai_n kapeassa
-vuorisolassa. Sinne Spartan kuningas _Leōnĭ´dās_ lähti 300 miehen kera
-odottamaan persialaisia.
-
-Kun Kserkses kuuli, että Leonidas aikoi tehdä hänelle vastarintaa, hän
-ei ottanut sitä uskoakseen, vaan rämähti nauramaan. Hän ei sen tähden
-antanutkaan taistelumerkkiä, vaan kirjoitti Leonidaalle: »Jätä minulle
-aseesi!» »Tule ottamaan ne!» oli lakoninen vastaus. Silloin Kserkses
-lähetti erään päälliköistään vakoilemaan, mitä spartalaiset tekivät.
-Palatessaan vakooja ilmoitti: »Toiset pitävät aseharjoituksia, toiset
-kiilloittavat aseitaan ja toiset harjaavat tukkaansa kuin lähteäkseen
-juhlaan». »Lähettäkää meedialaiset heidän kimppuunsa!» suurkuningas
-huusi kiukuissaan. Meedialaiset tekivät hyökkäyksen, mutta heidän oli
-pakko verissä päin vetäytyä takaisin. »Lähettäkää persialaiset
-nujertamaan heidät!» kuningas huusi uudestaan. Mutta persialaisten ei
-käynyt sen paremmin. Kaksi päivää spartalaiset kapealla solatiellä
-pitivät puoliaan itse »kuolemattomia», s. o. kuninkaan henkivartiostoa,
-vastaan. Kolmantena kavaltaja, nimeltään _Efia´ltēs_, saapui kuninkaan
-luo ilmoittaen tuntevansa polun Oita vuoren harjanteen yli, josta
-persialaiset saattoivat hyökätä kreikkalaisten selkään. Yöllä
-persialainen sotaväenosasto lähti solapolkua myöten vuoren yli.
-Leonidaalla olisi vielä ollut aikaa paeta, mutta hän jäi paikalleen
-miestensä kanssa valmiina kuolemaan, sillä Spartan lait kielsivät
-sotilaita pakenemasta taistelutanterelta. Hetken kuluttua persialaiset
-ympäröivät taistelijat joka puolelta, mutta nämä puolustautuivat
-viimeiseen hengenvetoon saakka, taistellen kynsin hampain, kun miekat
-olivat katkenneet. Kaikki he kaatuivat rinnakkain siihen paikkaan, jossa
-olivat taistelun aloittaneet. — Myöhemmin kreikkalaiset pystyttivät
-heidän kunniakseen kivileijonan, johon oli kaiverrettu seuraava
-kirjoitus:
-
-          »Vieras, Spartaan vie tämä viesti: me uinumme tässä,
-          täyttäen käskyä lain, maallemme uhrautuen!»
-
-Thermopylain taistelun jälkeen Persian sotajoukko tunkeutui
-Keski-Kreikkaan eli Hellaaseen. Kaupunkeja poltettiin ja niiden asukkaat
-tehtiin orjiksi. Kserkseen lähin päämäärä oli nyt Ateena. Tämän
-kaupungin asukkaat olivat ennen persialaisten tunkeutumista Hellaaseen
-kääntyneet Delfoin oraakkelin puoleen saadakseen neuvoja. Oraakkeli
-ilmoitti, että Ateenan suoja oli puisissa muureissa. Näiden sanojen
-Themistokles selitti tarkoittavan laivastoa. Hän saikin ateenalaiset
-taivutetuiksi jättämään kaupunkinsa autioksi. Naiset, lapset ja tavarat
-vietiin Salamis saareen, mutta miehet astuivat laivoihin. Samoihin
-aikoihin kreikkalaisten koko laivasto kokoontui Salamiin salmeen.
-Themistokles koetti taivuttaa yhtyneen laivaston päälliköitä täällä
-yrittämään ratkaisevaa taistelua. Kun hän ei saanut kaikkia päälliköitä
-suostumaan tuumaansa, vaan muutamat uhkasivat ensi tilassa purjehtia
-etelään suojellakseen Peloponnesosta, hän päätti turvautua salajuoneen.
-Hän lähetti uskotun orjan Kserkseelle ilmoittamaan, että Kreikan
-laivasto oli koolla Salamiin salmessa. Jos kuningas yhdellä iskulla
-tahtoi saada koko laivaston muserretuksi, tuli hänen viipymättä ryhtyä
-hyökkäykseen. Kserkses ihastui suuresti ja antoi laivastolleen käskyn
-hyökätä aamun valjetessa. Themistokles toimitti kuitenkin niin, että
-kreikkalaiset saivat tiedon suurkuninkaan aikeista.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 62._ Salamiin taistelu.
-]
-
-Kun siis persialaiset seuraavana aamuna päivän koittaessa hyökkäsivät,
-he eivät tavanneetkaan kreikkalaisia hämmentyneinä, kuten olivat
-toivoneet, vaan järjestyneinä taistelurintamaan. Helleenit kohottivat
-raikuvan sotahuudon: »Taisteluun, miehet, synnyinmaan, naistemme ja
-lastemme vapauden puolesta!» Myös persialaiset rohkaisivat toisiaan
-kehoitushuudoilla. Syntyi tulinen ottelu. Mutta persialaisten laivasto,
-joka oli koottu foinikialaisista ja egyptiläisistä laivoista, ei voinut
-alusten suuruuden takia vapaasti liikkua ahtaassa salmessa. Sen tähden
-kreikkalaisten kevyet alukset puskivat kokkapuskimillaan toisen
-vihollislaivan toisensa jälkeen upoksiin. Vihdoin Persian koko laivasto
-kääntyi pakosalle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 63._ Themistokles.
-]
-
-Kserkses itse istui kultaisella valtaistuimellaan Attikan rannikolla
-seuraten taistelun kulkua. Hänen vieressään seisoi kirjureita
-merkitsemässä tauluihin kunnostautuneiden persialaisten nimiä. Kun
-Kserkses huomasi, miten onnettomasti persialaisille taistelussa kävi,
-hän suutuksissaan hypähti kolme kertaa valtaistuimellaan. Taistelun
-jälkeen hän pelästyneenä palasi Aasiaan.
-
-Salamiin taistelun jälkeen Themistokles vielä teki monta palvelusta
-Ateenalle. Hänen kehoituksestaan ateenalaiset alkoivat rakentaa uutta
-muuria kaupunkinsa ympärille, vaikka spartalaiset kaikin keinoin
-koettivat sitä estää. Spartalaiset väittivät, että persialaiset muka
-saisivat tästä muurista suojaa, jos he uudestaan hyökkäisivät Kreikkaan.
-Oikea syy oli kuitenkin se, että he tahtoivat estää Ateenaa kohoamasta
-mahtavaksi. Themistokles kehoitti ateenalaisia pidättämään Spartan
-lähettiläitä, kunnes he olivat saaneet muurit niin korkeiksi, että ne
-voivat suojella kaupunkia. Itse hän matkusti Spartaan viivyttelemään
-ratkaisua. Ateenalaiset työskentelivät yötä päivää, käyttäen
-rakennusaineena mitä kiireessä vain käsiinsä saivat; he purkivat omat
-asumuksensa ja jumalien alttaritkin tätä tarkoitusta varten. Työ
-valmistuikin eivätkä spartalaiset enää tohtineet hätyyttää Ateenaa.
-
-Themistokleella oli paljon kadehtijoita, jotka yllyttivät kansaa häntä
-vastaan, niin että hänet vihdoin ajettiin maanpakoon. Aluksi hän
-oleskeli Kreikassa, mutta kun hänen henkeään siellä vaanittiin, hän
-pakeni Persian suurkuninkaan luo. Kuningas otti hänet ystävällisesti
-vastaan, sillä hän toivoi hänen avullaan voivansa laskea koko Kreikan
-valtansa alle. Mutta kun kuningas vaati, että hän kavaltaisi isänmaansa,
-hän otti myrkkyä, sillä hän rakasti yhä Ateenaa.
-
-
-● =Sodan loppuvaiheet.= Salamiin taistelun jälkeen Kserkses ei vielä
-kokonaan heittänyt Kreikan valloittamista. Suuri osa sotajoukkoa jäi
-Thessaliaan talveksi, ja seuraavana keväänä (479) se hyökkäsi uudestaan
-Hellaaseen. Spartalaiset ja ateenalaiset kohtasivat yhdistynein voimin
-Spartan kuninkaan _Pausanĭ´āan_ johtamina vihollisen _Plă´taia_n luona,
-jossa persialaiset lopullisesti voitettiin. Tämän jälkeen persialaiset
-jättivät Kreikan rauhaan.
-
-Nyt oli kreikkalaisten vuoro hyökätä Persian alueelle. Hyökkäykset eivät
-enää tapahtuneet Spartan johdolla. Kun näet spartalaiset saivat
-selville, että heidän kuninkaansa Pausanias, Plataian voittaja, rupesi
-vehkeilemään persialaisten kanssa päästäkseen koko Kreikan satraapiksi,
-he tuomitsivat hänet kuolemaan ja vetäytyivät sen jälkeen pois sodasta,
-jottei vallan- ja kullanhimo pääsisi tarttumaan muihin kansalaisiin.
-Kreikkalaiset uskoivat silloin (477) hegemonian Ateenalle, joka
-laivojensa lukumäärän ja uhrautuvaisuutensa takia jo kauan olikin
-ansainnut sen. Muodostettiinpa varsinainen Ateenan johtama meriliitto.
-Jokainen liiton jäsen maksoi määrätyn summan laivojen rakentamiseksi.
-Liiton rahastoa säilytettiin Delos saarella.
-
-Ateenalaiset hätyyttivät vielä kolme vuosikymmentä Persiaa sen omilla
-vesillä. Kun rauha vihdoin vuonna 449 palautui, täytyi persialaisten
-tunnustaa Vähän-Aasian kreikkalaiset siirtokunnat itsenäisiksi.
-
-
-□ Salamiin taistelun jälkeen suurkuningas palasi Aasiaan, mutta suurin
-osa hänen sotajoukkoaan jäi Thessaliaan, josta se seuraavana vuonna
-_Mardŏ´nioksen_ johtamana taas hyökkäsi Hellaaseen. Spartalaiset ja
-ateenalaiset lähtivät Mardoniosta vastaan kaikkine sotavoimineen.
-Ylipäällikkönä oli Spartan kuningas _Pausanĭ´ās_, ja ateenalaisia johti
-Aristeides. Kreikkalaiset asettuivat leiriin erään lähteen ympärille,
-jotta heiltä ei puuttuisi juomavettä. Mardonios sijoittui heitä
-vastapäätä. Näin sotajoukot seisoivat 10 päivää, sillä kumpikin epäröi
-aloittaa taistelua. Vihdoin persialaiset tekivät hyökkäyksen, jolloin
-saivat hävitetyksi kreikkalaisten lähteen. Pausanias aikoi silloin
-vetäytyä kauemmas, mutta eräs hänen alipäälliköistään piti enempää
-vitkastelua häpeällisenä ja aloitti taistelun. Spartalaiset seisoivat
-Persian pääjoukkoja vastassa. Niin kauan kuin Mardonios eli, taistelu
-pysyi ratkeamatta, mutta kun persialaisten ylipäällikkö oli kaatunut,
-hänen joukkonsa vetäytyivät erään vallituksen taa. Sen edustalla
-spartalaiset jäivät odottamaan ateenalaisia, jotka olivat tottuneempia
-piirittämään linnoituksia. Tällä välin ateenalaiset olivat ajaneet
-pakosalle persialaisten kreikkalaiset apujoukot. Nyt he liittyivät
-spartalaisiin ja anastivat vallituksen. Persialaisista pääsi vain
-muutama tuhat pakenemaan; kaikki muut kaatuivat.
-
-Plataian voiton jälkeen Pausanias vapautti useita Vähän-Aasian
-siirtokuntia. Mutta menestyksestään hän kävi ylpeäksi ja alkoi hautoa
-suuria tuumia. Hän lähetti salaa kirjeen Kserkseelle, luvaten saattaa
-koko Kreikan Persian valtaan, jos suurkuningas tekisi hänet tämän maan
-satraapiksi. Hänen vehkeensä tulivat kuitenkin ilmi, ja hänet kutsuttiin
-kotiin. Täältä hän yhä jatkoi kirjeenvaihtoa Kserkseen kanssa.
-Jokaisessa kirjeessä hän pyysi Kserksestä tappamaan kirjeenkantajan,
-ettei kukaan voisi antaa häntä ilmi. Mutta muuan kirjeenkantaja alkoi
-epäillä kuningasta, koska ei kukaan aikaisemmista sanansaattajista ollut
-palannut. Hän aukaisi kirjeen, luki sen ja antoi sen sitten Spartan
-viranomaisille. Kun Pausanias huomasi sanansaattajan palanneen, hän
-kiiruhti erääseen temppeliin etsien suojaa alttarin juurelta.
-Spartalaiset eivät uskaltaneet loukata jumalan suojelusoikeutta. Silloin
-Pausaniaan vanha äiti kantoi kiven temppelin ovelle. Muut seurasivat
-esimerkkiä, ja pian oli sisäänkäytävä suljettu. Jonkin ajan kuluttua
-kuningas kuoli nälkään.
-
-
-                                PERIKLES
-
-
-● Persialaissotien jälkeen Ateena oli Kreikan huomattavin valtio. Se ei
-ollut ainoastaan ulkonaisesti mahtavin, vaan myös tieteet ja taiteet
-sekä elinkeinot kohosivat siellä korkeammalle kuin muualla. Jo
-persialaissotien viimeisinä vuosina tuli Ateenan johtavaksi mieheksi
-_Periklē´s_, ja kaupungin nopea kehitys on luettava erittäinkin hänen
-ansiokseen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 64._ Perikles.
-]
-
-
-□ _Periklē´s_ oli ylhäissukuinen ja rikas, ja hänessä yhtyivät
-kreikkalaisten parhaat ominaisuudet. Hänellä oli ollut mitä etevimmät
-opettajat, ja sen tähden hänen tietonsa olivat perinpohjaiset. Hänen
-ollessaan kerran laivamatkalla sattui auringonpimennys. Perämies
-pelästyi ja oli ohjaamaisillaan laivan karille. Perikles yksin säilytti
-kylmäverisyytensä, otti viittansa ja heitti sen perämiehen kasvoille,
-kysyen: »Tuntuuko tämä sinusta pelottavalta?» »Ei lainkaan», vastasi
-toinen. »Miksi siis vapiset?» Perikles kysyi. »Eihän ole muuta erotusta
-minun viittani ja auringonpimennystä vaikuttavan seikan välillä kuin se,
-että pimennyksen aikaansaa paljoa suurempi kappale kuin minun viittani».
-
-Perikles ei koskaan poikennut velvollisuuden tieltä ja käytti kaikki
-kykynsä hyödyttääkseen kansalaisiaan. Hän esiintyi vain harvoin
-kansankokouksessa, mutta kun hän joskus puhui, teki hän sen niin
-taitavasti, että hän aina voitti vastustajansa. »Hänellä on salama ja
-ukkonen kielessään», sanoivatkin ateenalaiset. Perikleen elämäntavat
-olivat yksinkertaiset. Kun valtion asiat eivät sitä vaatineet, hän
-harvoin poistui talostaan. Hänen luokseen tuli muutamia ystäviä,
-tavallisesti kirjailijoita tai tiedemiehiä, joiden kanssa hän
-seurusteli. Eivät edes hänen vihamiehensä voineet eksyttää häntä
-poikkeamaan tyyneyden ja arvokkuuden tieltä. Kerran eräs näistä seurasi
-häntä kadulla hänen asuntoonsa saakka koko ajan sättien häntä. Perikles
-ei vastannut hänelle sanaakaan. Mutta kun tultiin portille, Perikles
-käski erään orjistaan ottaa tulisoihdun ja saattaa kotiin tuon miehen,
-koska jo oli myöhä ja kadut olivat pimeät.
-
-Perikleellä ei ollut mitään huomattavaa virka-asemaa, jonka nojalla hän
-olisi voinut esiintyä käskijänä. Mutta kansa luotti hänen
-rehellisyyteensä ja taitoonsa, ja hyväksyi aina hänen ehdotuksensa.
-Lisäksi kansa siitäkin syystä rakasti häntä, että hän rakennuttamalla
-komeita temppeleitä hankki työtä köyhille.
-
-
-● Suurta valtaansa Perikles käytti yksinomaan kotikaupunkinsa hyödyksi.
-Hän laajensi Ateenan meriliittoa, niin että siihen tuli kuulumaan n. 300
-valtiota. Liiton rahasto siirrettiin Delos saarelta Ateenaan, ja
-Perikles käytti empimättä liiton varoja Ateenan kaupungin omiin
-tarkoituksiin. Näin muodostui liittolaisista vähitellen alamaisia,
-joiden täytyi suorittaa Ateenalle määrätty veronsa. Useat liittolaiset
-yrittivät vapautua Ateenan holhouksesta, mutta asevoimin tyytymättömät
-pakotettiin alistumaan.
-
-Erikoisen suurta suosiota Perikles osoitti tiedemiehille ja
-taiteilijoille. Heille annettiin virkoja ja heiltä tehtiin suuria
-tilauksia, joten melkein kaikki tämän ajan tiedemiehet ja taideniekat
-kerääntyivät Ateenaan.
-
-Myös elinkeinojensa ja hyvinvointinsa puolesta Ateenasta Perikleen
-johtamana tuli Kreikan tärkein valtio.
-
-
-                             KREIKAN TAIDE.
-
-
-● =Eri taidelajit.= Taiteet jaetaan kolmeen pääryhmään. Nämä ovat
-_kuvaamataiteet_, _säveltaide_ eli _musiikki_ ja _runous._ Pääryhmät
-jaetaan alaryhmiin seuraavalla tavalla:
-
-   A. Kuvaamataiteet:
-
-     1. Rakennustaide.
-
-     2. Kuvanveistotaide.
-
-     3. Maalaustaide.
-
-   B. Säveltaide.
-
-   C. Runous:
-
-     1. Eepillinen runous.
-
-     2. Lyyrillinen runous.
-
-     3. Draamallinen runous.
-
-_Eepillinen_ eli _kertomarunous_ esittää tapauksia. _Lyyrillisessä_ eli
-_tunnelmarunoudessa_ runoilija tekee selkoa suruistaan, rakkaudestaan
-tai muista tunteistaan. _Draamallinen_ eli _näytelmärunous_ on
-kirjoitettu vuoropuhelun muotoon ja sitä esitetään kuuntelijoille
-näyttelemällä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 65._ Kreikkalaisten temppelien pohjapiirroksia.
-]
-
-
-● =Kuvaamataiteet.= Kreikassa yksityisten talot olivat yksinkertaisia ja
-koruttomia. Sen sijaan tahdottiin kunnioittaa jumalia rakentamalla
-heille niin komeita ja kauniita rakennuksia kuin suinkin. Kaikki
-temppelit rakennettiin jotenkin samaan malliin. Itse temppelikammio oli
-suunnikkaan muotoinen. Sen eteen ja myöhemmin myös sivuille pystytettiin
-pylväsrivejä, joiden varaan katto rakennettiin. Varsinaisessa Kreikassa
-oli _doorilainen_ temppeli tavallisin; Vähän-Aasian siirtokunnissa taas
-kehittyi _joonialainen_ temppelimuoto. Edellinen oli yksinkertaisempi,
-jälkimmäinen enemmän koristettu. Varsinkin pylvään yläpää eli
-_kapiteeli_ oli joonialaisessa temppelissä upeampi. Myöhemmin tuli
-käytäntöön _ko-rinthoslainen_ temppelimuoto, jossa oli vieläkin
-runsaammin koristuksia kuin joonialaisessa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 66._ Pylväsmuodot.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva_ 67. Hautamuistomerkki.
-]
-
-Temppeleitä kaunistivat tavallisesti kuvanveistokset. _Kuvapatsaita_
-pystytettiin temppelikammioihin, päätykolmioihin tai temppelien
-edustalle. Katonreunukset koristettiin _korkokuvilla_. Myöhemmin
-pystytettiin kuvia muuallekin kuin temppelien läheisyyteen; Ateenassa
-esimerkiksi oli Hermeen tai muiden jumalien kuvia kaikissa
-kadunkulmissa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 68._ Jumalia. Osa Parthenonin reunusveistoksista.
-]
-
-Vanhempina aikoina kuvanveistokset olivat kaavamaisia ja kömpelöitä,
-kuten Egyptissä ja Babyloniassa. Mutta kun taiteilijat Olympian juhlissa
-saivat tutkia alastomien urheilijoiden kauniiksi kehittyneitä ruumiita,
-heidän teoksensa tulivat luonnollisemmiksi. Perikleen aikoina
-kuvanveistotaide kehittyi niin korkealle, etteivät meidänkään aikamme
-taiteilijat osaa muovailla kauniimpia patsaita ja korkokuvia. Kreikan
-kuuluisimmat kuvanveistäjät olivat _Feidĭ´ās_ sekä jonkin verran
-myöhemmin elänyt _Praksitĕ´lēs_.
-
-Temppelien seinille maalattiin kohtauksia jumalien elämästä.
-Maalauksissaan kreikkalaiset vanhempina aikoina eivät käyttäneet kuin
-neljää väriä: mustaa, valkeata, punaista ja keltaista. Valitettavasti ei
-meidän aikoihimme ole säilynyt kuin aivan vähäpätöisiä jälkiä
-kreikkalaisista maalauksista.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 69._ Akropolis ennalleen suunniteltuna.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 70._ Parthenon nykyisessä kunnossaan.
-]
-
-
-□ Useimmat temppelit Perikles rakennutti _Akrŏ´polis_ kukkulalle.
-Akropolis oli vuori, joka kohosi keskellä Ateenaa. Aikaisemmin se oli
-ollut kaupungin linnoituksena. Mutta kun Ateenaan persialaissotien
-jälkeen rakennettiin korkeat ja vahvat muurit, jotka ympäröivät
-kaupungin ja yhdistivät sen Peiraieun satamaan, ei enää tarvittu linnaa,
-ja silloin siitä tehtiin Ateenan juhlapaikka. Tarvittavat varat otettiin
-sen liiton rahastosta, jonka Ateena persialaissotien aikana oli solminut
-muiden merivaltojen kanssa. Perikleen ystävä _Feidĭ´ās_ johti
-järjestämistöitä. Ensin hän laajensi kukkulan laen. Kallion juurelta
-muurattiin pystysuorat muurit, jotka olivat kukkulan korkuiset. Sitten
-täytettiin kukkulan ja muurien väli persialaisten hävittämien
-rakennusten ja särkemien kuvapatsaiden jätteillä, jotka tiedemiehet
-meidän aikoinamme taas ovat kaivaneet esiin. Ylös kukkulalle johtivat
-_propy̆´laiat_, marmoriset pylväistöllä katetut portaat. Kukkulan laella
-veti enimmän huomiota puoleensa Pallas Athenelle pyhitetty
-_Parthenō´nin_ temppeli. Se rakennettiin doorilaiseen malliin ja oli
-kaikilta puolin pylväsrivin ympäröimä. Temppeliin tehtiin kolme
-kammiota. Takimmaiseen sijoitettiin suuri liiton rahasto, joka nousi
-meidän rahassamme moneen sataan miljoonaan. Keskellä oli suuri
-temppelisali. Sen ja sisäänkäytävän välissä oli eteinen. — Nykyään
-Akropolis on soraläjänä; alastomana ja puoleksi rappeutuneena Parthenon
-törröttää paikoillaan. Ne monet raakalaiskansat, joiden saaliina ihana
-Ateena myöhemmin on ollut, ovat ryöstäneet ja hävittäneet kaupunkia
-kukin vuorostaan. Viime vuosina sitä on kuitenkin ruvettu entisöimään.
-Sitä tehtäessä käytetään rakennusaineena ympärillä säilyneitä särkyneitä
-kiviä; missä ei niitä ole riittänyt, on käytetty hiukan erinäköistä
-ainetta, jotta katselijat näkisivät, mikä on alkuperäistä, mikä nyt
-pantua.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 71._ Parthenonin temppelin pohjapiirros.
-]
-
-Feidias veisti Parthenonin suureen temppelisaliin Pallas Athenen kuvan.
-(Katso kuv. 39!) Kasvot ja ruumiin näkyvät osat olivat norsunluuta, puku
-puhdasta kultaa. Kun mietittiin, mistä aineesta jumalattaren kuva
-tehtäisiin, Feidias ehdotti kansalle, että käytettäisiin marmoria eikä
-kultaa ja norsunluuta, jotta työ tulisi huokeammaksi. Mutta kaikki
-huusivat yhdestä suusta: »Ei marmorista, vaan kullasta ja norsunluusta!»
-Temppelin ulkopuolella oli toinen Pallas Athenen patsas, sekin Feidiaan
-tekemä, 20 metrin korkuinen ja pronssista valettu. Tämän patsaan
-keihäänkärki loisti kauas Aigeian merelle, ja sen mukaan merenkulkijat
-ohjasivat laivansa Peiraieun satamaan. — Feidiaan muista veistoksista on
-erikoisesti kuuluisa Olympian kentälle pystytetty 13 metrin korkuinen
-Zeus-patsas. Ylijumala istui rauhallisesti valtaistuimellaan, pää vähän
-alas painuneena kultainen viitta yllään ja erilaisista metalleista
-valmistettu valtikka kädessään. — Perikleellä oli mahtavia vihamiehiä
-Ateenassa. Mutta he eivät uskaltaneet tehdä syytöksiä häntä itseään
-vastaan, minkä takia he kävivät hänen ystäviensä kimppuun. Niinpä
-Feidiasta syytettiin siitä, että hän muka oli ottanut itselleen osan
-sitä kultaa, joka oli käytettävä jumalattaren kuvapatsaaseen. Perikles
-oli kuitenkin käskenyt Feidiaan valmistaa jumalattaren puvun siten, että
-se voitiin irroittaa patsaasta, sillä hänen tarkoituksensa oli, että
-kaupunki voisi käyttää kultakerrosta hädän hetkenä. Kun siis Feidiasta
-syytettiin, irroitettiin kulta patsaasta ja punnittiin. Tällöin Feidiaan
-syyttömyys kävi ilmi. Mutta silloin vihamiehet keksivät toisen
-syytöksen. Pallas Athenen kilpeen Feidias oli veistänyt useita
-henkilökuvia. Eräälle ukolle hän oli antanut omat kasvonpiirteensä;
-erään toisen hän oli veistänyt Perikleen näköiseksi. Tätä pidettiin
-jumalattaren pilkkaamisena. Feidias vangittiin ja kuoli jonkin ajan
-kuluttua myrkkyyn.
-
-Muuan toinen taiteilija _Praksitĕ´lēs_ kuvasi mieluimmin nuoria,
-notkeita, alastomia nuorukaisia ja neitosia. Olympian kentällä on
-vieläkin Praksiteleen veistämä Hermes samassa paikassa, jonne se
-taiteilijan aikana pystytettiin. Se on nähtävästi muovailtu jonkun
-Olympiassa voitonseppeleen saaneen urheilijan hyvästi muodostunut ruumis
-esikuvana. Jumala seisoo oikealla jalallaan, nojaten vasemmalla
-kyynärpäällään puuntynkään. Käsivarrellaan hän kantaa pientä Dionysos
-lasta, joka kurottaa kätensä viinirypäleterttua kohti. (Katso kuv.
-43!) — Praksiteles veisti myös onnistuneita rintakuvia oman aikansa
-kuuluisista miehistä.
-
-Maalaustaiteilijoiltakin Perikles teki tilauksia. Heidän taulunsa olivat
-yhtä taitavasti valmistettuja kuin kuvanveistäjien patsaat. Kaksi
-taiteilijaa pani kerran toimeen kilpailun. Toinen maalasi niin
-luonnollisen rypäletertun, että linnut lensivät maistamaan marjoja.
-Tämän jälkeen toi toinen taiteilija taulunsa nähtäväksi. Se oli peitetty
-hienolla verholla. »Otappa verho pois, että saan katsella tauluasi!»,
-sanoi toveri. Mutta toinen vain naurahti, sillä verho oli juuri maalaus.
-Toinen taiteilijoista oli erehdyttänyt vain lintuja, mutta toinen
-ihmisiä.
-
-Toisen kerran muuan taiteilija oli maalannut hevosen. Makedonian
-kuningas Aleksanteri Suuri sattui näkemään taulun. Kuningas ei
-erikoisemmin ymmärtänyt taidetta, mutta rupesi kuitenkin moittimaan
-maalausta. Lopuksi hän käski tuoda oman hevosensa vertailtavaksi. Kohta
-nähtyään taulun Aleksanterin hevonen hirnui. »Katsoppas», sanoi maalari,
-»hevosesi ymmärtää taidetta paremmin kuin sinä!»
-
-
-● =Säveltaide.= Soittokappalten esittämistä varten Perikles rakennutti
-Ateenaan _Ode´ion_-nimisen rakennuksen. Kreikkalaisten tärkeimmät
-soittimet olivat _kitara_ eli _lyyry_ sekä _huilu_, joilla säestettiin
-lauluja. Tavallisesti kreikkalaiset harjoittivat _kuoro_laulua, jolloin
-laulajat tahdin mukaisesti liikkuivat edes takaisin ikäänkuin hitaasti
-tanssien.
-
-
-● =Eepillinen ja lyyrillinen runous.= Eepillinen runous on
-kreikkalaisilla kaikista runouden lajeista vanhin. Parhaat eepilliset
-runoelmat ovat _Homeroksen laulut_, joista jo aikaisemmin on ollut puhe.
-
-Myöskin lyyrillinen runous oli Kreikassa jo saavuttanut suurimman
-kukoistuksensa ennen Perikleen aikoja. Taitavia tunnelmarunojen
-sepittäjiä olivat _Tyrtaios_, joka kirjoitti innostuttavia sotalauluja,
-sekä _Solon_, joka kehoitti Ateenan ylimyksiä sääliväisemmin kohtelemaan
-köyhiä kansalaisia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 72._ Tragediassa esiintyvä näyttelijä.
-]
-
-
-● =Draamallinen runous.= Perikleen aikana näytelmärunous kehittyi
-Ateenassa erittäin korkealle. Näytelmistä olivat toiset _murhenäytelmiä_
-eli _tragedioja_, toiset _huvinäytelmiä_ eli _komedioja_. Tunnetuimmat
-murhenäytelmäin kirjoittajat olivat _Aiskhy̆´los_, _Sofoklē´s_ ja
-_Eurīpĭ´dēs_. Huvinäytelmäin kirjoittajista on mainittava
-_Aristofă´nēs_.
-
-Murhenäytelmissä on vakavaluontoinen sisällys; kuvatut henkilöt joutuvat
-monien onnettomuuksien alaisiksi, ja vihdoin he aivan sortuvat kovaan
-kohtaloonsa.
-
-Aristofanes koetti huvinäytelmissään saattaa kreikkalaisten huonot
-ominaisuudet naurunalaisiksi. Hän oli itse ylimyspuolueeseen kuuluva, ja
-sen tähden hän pilkkasi varsinkin kansanpuolueen johtajia, kutsuen
-näytelmäinsä henkilöitä heidän nimillään ja naamioittaen näyttelijät
-heidän näköisikseen.
-
-
-□ Perikles rakennutti ensimmäisen _teatterin_ Akropoliin juurelle
-Dionysos jumalan kunniaksi. Penkkirivit hakattiin kallioon puoliympyrän
-muotoon, niin että taempi rivi aina oli ylempänä kuin edellinen. Kattoa
-ei ollut, sillä Kreikassa harvoin sataa. Alimman penkkirivin edustalla
-oli puoliympyrän muotoinen avoin paikka, _orkhē´strā_, jossa _kuoro_
-lauloi ja tanssi. Orkhestran takana oli _näyttämö_, jolla näyttelijät
-esiintyivät. Takaseinä esitti rakennusta, jossa oli kolme ovea. Sen
-lisäksi voitiin käyttää erilaisia _kulisseja_. Näyttelijät pukeutuivat
-räikeävärisiin naamioihin ja korkeakorkoisiin kenkiin sekä komeihin
-miehen tai naisen pukuihin. Ainoastaan mieshenkilöt saivat esiintyä
-näyttelijöinä; naisten osia esittivät puolikasvuiset pojat. Koska
-katselijapaikat olivat etäällä, täytyi näyttelijäin puhua hitaasti ja
-kovalla äänellä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 73._ Kreikkalainen teatteri.
-]
-
-Eräs _Aiskhy̆´loksen_ tunnetuimpia näytelmiä on nimeltään _Prometheus_.
-Siinä tehdään selkoa jumalien ja titaanien välisistä taisteluista. Eräs
-titaaneista nimeltä _Promēthe´us_ asettui jumalien puolelle ja viisailla
-neuvoillaan hankki Zeulle voiton. Myöhemmin Prometheus kuitenkin joutui
-Zeun epäsuosioon. Järjestäessään valtakuntaansa Zeus oli aikonut
-hävittää kurjan ihmissuvun, luodakseen sen sijalle uuden. Ihmiset olivat
-näet näihin aikoihin vielä kovin alhaisella sivistyskannalla. He eivät
-tunteneet tulta eivätkä osanneet valmistaa ruokaansa, vaan söivät sen
-raakana kuin villipedot. Maata he myöskään eivät osanneet viljellä. Eipä
-heillä edes ollut hirsimajoja, vaan he elivät luolissa, joissa heitä
-kuhisi kuin muurahaisia. Mutta Prometheus pelasti surkean suvun, vieläpä
-varasti taivaasta tulen ja antoi sen ihmisille lahjaksi. Sitten hän
-opetti heille maanviljelyksen ja kesytti kotieläimet. Lopuksi hän antoi
-heille kirjoitus- ja laskutaidon. Suuttuneena Zeus määräsi titaanille
-hirveän rangaistuksen. Hän käski Hefaistoksen takoa hänet rautakahleilla
-Kaukasos vuoreen ja lähetti kotkansa ikuisesti nokkimaan onnettoman
-maksaa. Minkä kotka päivällä repi titaanin ruumiista, se yön aikana
-kasvoi jälleen ehjäksi. Tuhansia vuosia ihmiskunnan hyväntekijä jo oli
-kärsinyt rangaistustaan, kun vihdoin Herakles sankari hänet vapautti.
-
-_Sofoklē´en_ etevin näytelmä on nimeltään _Kuningas Oidipus_. Aihe on
-otettu sankaritarustosta samoin kuin Prometheus näytelmän. Thebain
-kuningas _Lāios_ ja hänen puolisonsa _Ioka´stē_ saivat pojan, jolle
-antoivat nimeksi _Oidĭ´pūs_. Delfoin oraakkeli ilmoitti, että poika oli
-tappava isänsä ja ottava puolisokseen äitinsä. Välttääkseen tällaista
-rikosta vanhemmat panivat lapsen heitteille. Mutta armeliaat ihmiset
-löysivät pojan ja veivät hänet Peloponnesokseen. Vartuttuaan
-nuorukaiseksi Oidipus tiedusteli oraakkelilta tulevaisuuttaan. »Olet
-tappava isäsi ja naiva äitisi», vastaus kuului. Nyt Oidipus päätti
-jättää Peloponnesoksen, koska hän luuli olevansa sieltä kotoisin.
-Vaelluksillaan hän joutui Thebain alueelle. Tienhaarassa Laios kuningas
-tuli poikaansa vastaan. Miehet eivät tunteneet toisiaan, vaan joutuivat
-riitaan, jolloin Oidipus tappoi Laioksen. Suoritettuaan sen jälkeen
-suuria urotöitä Oidipus sai tekojensa palkinnoksi Iokasteen puolisokseen
-sekä Thebain kuninkuuden. Kaksikymmentä vuotta hän hallitsi onnellisesti
-ja taitavasti. Silloin puhkesi rutto. Delfoin oraakkeli ilmoitti ruton
-johtuvan siitä, että Laioksen murha vielä oli kostamatta. Kun ruvettiin
-ottamaan selkoa, kuka oli murhamies, kävi ilmi Oidipuksen syntyperä.
-Oidipus oli siis tehnyt vaikeita rikoksia, vaikka tietämättään; jumalat
-vaativat kostoa. Epätoivoissaan Iokaste riisti itseltään hengen
-hirttäytymällä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 74._ Koomillinen näytös.
-]
-
-               Tään nähdessään mies parka tuskissansa
-               kiljaisi, päästi hirttopaulan irti —
-               naisraukan ruumis putos’ — mutta
-               sitten tapahtui, mik’ oli nähdä kamalinta.
-               Hän kuollehelta kultasoljet riisti
-               sen vaatteista ja ylhäälle ne nostain
-               niill’ iski, pisti, viilsi silmiään.
-
-Jumalien käskystä Thebain asukkaat ajoivat vanhan Oidipuksen
-kaupungistaan. Kirottuna hänen oli lähdettävä ankaraan maailmaan.
-Sokeata Oidipusta saattoi vaelluksilla hänen uskollinen tyttärensä
-_Antigŏ´nē_.
-
-Eräs _Eurīpĭ´dēen_ murhenäytelmistä on nimeltään _Medeia_. Siinä
-kerrotaan, miten _Iā´sōn_ sankari hylkäsi puolisonsa _Mē´deia_n,
-solmiakseen avioliiton erään kuninkaantyttären kanssa. Medeia joutui
-silloin mustasukkaisuudesta raivoihinsa. Hän surmasi Iasonin uuden
-morsiamen ja apen, ja lopuksi hän päätti riistää hengen omilta pojiltaan
-saadakseen siten vielä täydellisemmin kostetuksi poikien isälle. Kun hän
-seisoi poikiensa edessä, tuntui kuitenkin työ liian vaikealta ja hän
-sanoi:
-
-                Voi mua! Miksi katsotte noin minuun,
-                noin hymyätte kerran viimeisen?
-                Oi kallis käsi! Oi armas kutripää!
-                Oi hento ruumis, huulten hellä henkäys!
-                Voi menkää! Jos ma teidät vielä näen,
-                niin tuskat tarmoltani voiman vie.
-                Ma tunnen, mitä kauhun tekoja
-                nyt täyttämähän käyn. Mutt’ miettimiset
-                ja säälin voittaa viha valtainen.
-
-Itse poikien tappaminen tapahtuu näyttämön takana, mutta lasten
-valitushuudot kuuluvat ulos, ja naisiksi puettu kuoro lausuu ilmi
-kauhunsa ja inhonsa teon johdosta.
-
-            Poika: Voi mua! Mitä teen ma? Veli armas!
-                   Ma missä äidin käsist’ turvaa etsin?
-
-            Kuoro: Äit’ onneton! Lapset vaikertaa.
-                   Avuks’ jumalat! Voitteko tuota te kestää?
-
-            Poika: Voi hätää! Apuun kautta jumalten!
-                   Niin läheltä jo kuolon kalpa kiertää!
-
-Vasta sen jälkeen kuin Medeia jo on pahan rikostyönsä tehnyt, Iason
-rientää esiin pelastaakseen poikansa. Nyt on kuitenkin jo myöhäistä.
-Pääseepä Medeia vielä pakenemaan Iasonin käsistä.
-
-
-                          KREIKKALAINEN TIEDE.
-
-
-● =Filosofia.= _Filosofia_ eli viisaustiede käsittää kolme eri
-tieteenhaaraa: 1) _metafysiikan_, 2) _siveysopin_ eli _etiikan_ ja 3)
-_sielutieteen_ eli _psykologian_. Metafysiikka tutkii, miten maailma ja
-koko luomakunta on syntynyt ja minkälaisista osista se on kokoonpantu.
-Siveysoppi antaa ohjeita, joiden mukaan ihmisen tulee elää ja toimia.
-Sielutiede vihdoin koettaa selvittää, mikä sielu on ja miten se
-ajattelee, tuntee ja tahtoo.
-
-Vanhemmat kreikkalaiset filosofit kiinnittivät huomionsa melkein
-yksinomaan metafysiikkaan. Eräs väitti, että aluksi oli olemassa vain
-yksi aine: vesi. Vedestä syntyi sitten muka tiivistymällä ja
-harventumalla maa ja ilma sekä kaikki, mitä maailmassa on. Toisen
-filosofin mielestä tuli oli se alkuaine, josta kaikki oli syntynyt.
-Vihdoin oppineet tulivat siihen lopputulokseen, että alkuaineita oli
-neljä: vesi, tuli, maa ja ilma.
-
-Myöhemmin ilmestyi toinen ryhmä filosofeja, n. s. _sofistat_, jotka
-sanoivat, että oli mahdotonta tietää mitään maailman synnystä ja
-kokoonpanosta. Sen tähden he jättivät metafyysilliset kysymykset
-siksensä ja alkoivat tutkia siveysoppia. Useat heistä väittivät, ettei
-ihmisen tarvinnut välittää siitä, tekikö hän oikein vai väärin, kunhan
-vain hänen toimintansa tuotti hänelle hyötyä. He opettivat Ateenan
-nuorisolle näitä uusia oppejaan, ja sen tähden he maksua vastaan pitivät
-esitelmiä. Vakavammat kansalaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet heidän
-oppejaan.
-
-Sofistain vastustajien joukossa oli myös filosofi _Sōkră´tēs_, joka
-esiintyi Perikleen aikana. Sokrates tahtoi opettaa kansalaisilleen,
-miten he tulisivat onnellisiksi. Tähän on vain yksi keino Sokrateen
-mielestä. Ihmisen ei pidä työskennellä yksinomaan hankkiakseen itselleen
-etuja, vaan hänen tulee auttaa ja opastaa toisia sekä aina menetellä
-oikein. Se, joka tekee väärin, hänen on itsensä paha olla.
-
-Sokrateen vihamiehet uskottelivat kansalle, että hän oli sofista ja että
-hän vietteli nuorisoa opeillaan. Siitä syystä Sokrates 70-vuotiaana
-haastettiin oikeuteen ja tuomittiin vuonna 399 kuolemaan.
-
-
-□ _Sōkră´tēs_ oli ammatiltaan kuvanveistäjä, mutta myöhemmin hän jätti
-tämän toimen omistaakseen kaiken aikansa ajattelemiseen ja muiden
-opettamiseen. Tavoiltaan hän oli tuiki yksinkertainen. Hänellä ei ollut
-ollenkaan alusvaatteita, vaan ainoastaan pitkä viitta, ja läpi vuoden
-hän kävi avojaloin. Hänen ruokansakin oli yksinkertaista, mutta hän ei
-kuitenkaan kiusannut ruumistaan liiallisella nälällä ja vilulla ja
-moitti oppilaitaankin, jos he niin tekivät.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva_ 75. Sokrates.
-]
-
-Luonteeltaan Sokrates oli kiivas, mutta hän piti tarkasti vaaria
-itsestään, niin että hän vähitellen voitti tämän virheen. Kun kerran
-eräs kansalainen vihoissaan löi häntä korvalle, hän vain sanoi
-hymyillen: »Kas, kun ei edeltäpäin voi arvata, milloin lakki olisi
-tarpeen». Sokrates täytti myös kaikki kansalaisvelvollisuutensa, ollen
-siinäkin kohden hyvä esikuva. Niinpä hän sotaretkillä urhoollisesti
-taisteli kotikaupunkinsa puolesta, vaikka ei välittänytkään julkisesta
-kiitoksesta. Hän ei pitänyt esitelmiä eikä ottanut maksua opetuksestaan.
-Missä tahansa hän tiesi ihmisiä olevan koolla, sinne hän suuntasi
-kulkunsa antautuakseen keskusteluun jokaisen kanssa, joka vain tahtoi
-häntä kuunnella. Aluksi keskustelu koski jokapäiväisiä asioita, mutta
-pian hän käänsi puheen sellaiselle alalle, että kuulijan täytyi syventyä
-milloin mihinkin kysymykseen. Muutamat suuttuivat Sokrateeseen, kun hän
-osoitti heille, miten pienet ja sekavat heidän tietonsa olivat; heistä
-hän sai leppymättömiä vihamiehiä. Mutta toiset olivat hänelle
-kiitollisia, kun hän avasi heidän silmänsä huomaamaan heidän
-tietämättömyytensä, ja he halusivat seurustelemalla opettajan kanssa
-päästä todellisen viisauden perille; nämä hänen oppilaansa rakastivat
-häntä sydämellisesti.
-
-Kerran Sokrates tahtoi saattaa järkiinsä erään nuoren miehen, johon hän
-oli mieltynyt. Tämä pyrki nimittäin valtion johtomiesten joukkoon ja
-esiintyi ehtimiseen kansankokouksissa, vaikkei hän nuoruutensa tähden
-vielä ymmärtänyt hallitusasioita. Kun Sokrates kohtasi hänet kadulla,
-hän pysäytti hänet ja sanoi: »Onko aikomuksesi päästä johtavaksi
-mieheksi valtioomme?» — »Onpa niinkin, Sokrates.» — »No Zeus, sepä on
-mainiota», Sokrates sanoi, »silloin tuotat kunniaa isäsi huoneelle ja
-hyötyä isänmaallesi». Kun nuorukainen kuuli tämän, hän oli mielissään ja
-jäi kernaasti kuulemaan pitemmälti. Sokrates jatkoi: »Eikö ole ilmeistä,
-että sinun pitää myös hyödyttää valtiota, jos tahdot saada
-kunniata?» — »Onpa tietenkin.» — »No älä sitten, taivahisten nimessä,
-salaa tuumiasi, vaan sano, mistä aiot aloittaa hyvät työsi valtiota
-kohtaan!» Kun nuorukainen hämillään vaikeni, Sokrates jatkoi: »Kenties
-aiot koettaa tehdä valtiota entistä rikkaammaksi?» — »Niinpä
-kyllä.» — »Ja eiköhän rikastumiseen olisi tarpeen tulojen
-suureneminen?» — »Tietysti.» — »No ilmoitapas», sanoi siihen Sokrates,
-»miten suuret valtion nykyiset tulot ovat, sillä tietysti olet tutkinut
-tämän seikan, jotta voisit täydentää, missä vajausta on?» — »Enpä, Zeus
-paratkoon, ole sitä vielä tutkinut.» — »Mutta annapas edes kuulla, mitkä
-ovat valtion menot; sillä totta kai on aikomuksesi saada turhat menot
-poistetuiksi.» — »Auta armias, enpä ole joutanut siitäkään vielä
-ottamaan selkoa.» — Näin jatkoi Sokrates kyselemistään, kunnes sai
-nuorukaisen ymmärtämään, että hän vielä oli liian nuori ja kokematon
-puuttuakseen valtion asioihin.
-
-Sokrateen vihamiehet panettelivat häntä ja koettivat kaikin keinoin
-tehdä hänet naurun alaiseksi. Kun Sokrates ei tästä välittänyt, he
-syyttivät häntä jumalien halveksimisesta ja nuorison turmelemisesta.
-Hänet vietiin 70 vuoden vanhana tuomarien eteen. Nämä olisivat olleet
-taipuvaisia vapauttamaan hänet, jos hän olisi esiintynyt heidän mielensä
-mukaan. Mutta hän sanoi: »Joku voi ehkä sanoa: ’Etkö häpeä, Sokrates,
-että olet ruvennut puuhaamaan sellaisia asioita, jotka saattavat henkesi
-vaaraan?’ Tähän minä vain vastaan: ’Luuletko miehen, joka vähänkään
-pitää itseään arvossa, ajattelevan vaaroja ja elämää taikka kuolemaa?
-Ei, hän ei välitä muusta kuin siitä, mikä on oikein tai väärin ja
-tekeekö hän kunnon vai kehnon miehen tavoin!´» — Tästä puheesta tuomarit
-suuttuivat ja tuomitsivat hänet kuolemaan.
-
-Sokrates sai viettää 30 päivää vankilassa, ennen kuin kuolemantuomio
-pantiin toimeen. Hänen ystävänsä ja oppilaansa toimittivat hänelle
-tilaisuuden paeta, mutta hän ei tahtonut rikkoa maansa lakeja. Päivä
-päivältä hän kävi yhä iloisemmaksi, rupesipa runoilemaankin.
-Oppilailleen, jotka vapaasti saivat käydä hänen luonaan, hän antoi hyviä
-neuvoja sekä lohdutti heitä heidän murheessaan. Viimeisenä päivänä
-oppilaat kokoontuivat vielä kerran vanhuksen ympärille. Eräs ystävistä
-kysyi, mitä oli tehtävä hänen ruumiilleen, kun hän oli kuollut. »Mitä
-tahdotte», Sokrates vastasi. Samassa katsoi hän heihin ja sanoi: »Te
-luulette, että ruumiini yhä on sama Sokrates, joka puhuu teidän
-kanssanne. Ruumistani haudattaessa ei sovi sanoa: Sokrates nostetaan
-paareille, sillä _minä_ olen jo silloin aikoja asunut autuasten luona.»
-
-Sokrateen viimeisistä hetkistä hänen oppilaansa _Plă´tōn_ kertoo
-seuraavalla tavalla: »Kun oikeudenpalvelija toi myrkkymaljan sisään,
-Sokrates sanoi: ’Ystäväni! Sinä ymmärrät tällaisia asioita. Mitä minun
-siis on tehtävä?’ ’Ei mitään muuta´, mies sanoi, ’kuin juotava ja sitten
-käveltävä hieman, kunnes jalat tuntuvat painavan, sekä sitten asetuttava
-pitkäksesi. Sen jälkeen myrkky vaikuttaa.’ Näin sanoen hän ojensi
-Sokrateelle maljan. Tämä otti sen vastaan iloisesti ja vitkastelematta;
-hän ei värissyt, ei kalvennut, ei muuttanut ilmettäkään, vaan nosti
-arvokkaasti maljan huulilleen ja tyhjensi sen rauhallisesti. Tähän
-saakka useimmat meistä olivat jotenkuten voineet pidättää kyyneliämme,
-mutta nähdessämme hänen tyhjentävän maljan, kyynelemme juoksivat
-virtanaan. Mutta Sokrates sanoi: ’Mitä te teette, kummalliset ihmiset?
-Ja kuitenkin lähetin pois vaimoni ja lapseni varta vasten, etteivät he
-panisi toimeen tällaista kohtausta. Ei, teidän täytyy osoittaa tyyneyttä
-ja miehuutta.’ Kun kuulimme tämän, häpesimme ja pidätimme itkumme. Mutta
-Sokrates käveli edes takaisin, kunnes hän ilmoitti jalkansa käyvän
-painaviksi. Silloin hän asettui selälleen, sillä niin oli mies käskenyt.
-Oikeudenpalvelija tunnusteli lyhyin väliajoin hänen jalkojaan ja
-sääriään, kysyen, tunsiko hän mitään. Sokrates vastasi kieltävästi. Mies
-näytti meille, kuinka ruumis kylmeni, ja sanoi, että kaikki oli lopussa,
-kun kylmyys nousi sydämeen saakka. Jo se oli noussut vatsanpohjaan asti,
-kun Sokrates, jonka kasvot olivat peitetyt, kohotti verhoa ja sanoi:
-’Olemme velkaa lääketaidon jumalalle kiitosuhrin, sillä nyt olen terve´.
-Hetken kuluttua Sokrates vähän liikahti, jonka jälkeen mies poisti
-verhon, ja Sokrateen silmät olivat kankeat.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 76._ Sokrates tyhjentää myrkkymaljan.
-]
-
-
-● Sokrates ei kirjoittanut ajatuksiaan muistiin, mutta hänen oppilaansa
-_Plătōn_ on antanut jälkimaailmalle tietoja hänestä ja hänen opistaan.
-
-Platon oli kuuluisin Sokrateen oppilaista. Hän oli erittäin tietorikas
-ja lahjakas, joten hänen ympärilleen vuorostaan kertyi runsaasti
-oppilaita. Platon esitti oppinsa mainiosti kirjoitetuissa vuoropuheissa
-eli _dialogeissa_, joissa hän antoi Sokrateen väitellä jonkun sofistan
-tai muun henkilön kanssa suurista elämänkysymyksistä. Hänen
-välityksellään on myös säilynyt Sokrateen kuuluisa puolustuspuhe, jossa
-hän tuomareilleen koetti vakuuttaa viattomuuttaan, sekä edellä olleet
-tiedot Sokrateen viime hetkistä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 77._ Herodotos.
-]
-
-Platonin oppilaista oli huomattavin _Aristotĕ´lēs_, joka oli yhtä
-perehtynyt kaikkiin tieteisiin.
-
-
-● =Historia.= Perikleen aikana eli Ateenassa Kreikan ensimmäinen
-varsinainen historiankirjoittaja _Hērŏ´dotos_, joka oli Vähästä Aasiasta
-kotoisin. Hän oli pitkillä ulkomaanmatkoilla tutustunut moneen kansaan,
-niiden elämään ja tapoihin. Suuressa historiateoksessaan hän antaa
-kuvauksia egyptiläisistä, babylonialaisista ja persialaisista. Tärkein
-osa hänen teostaan tekee kuitenkin selkoa persialaissodista.
-Herodotoksen historiateos on käännetty monelle kielelle, myös suomeksi.
-
-Parikymmentä vuotta Herodotosta nuorempi oli _Thūkȳdĭ´dēs_, joka
-kirjoitti peloponnesolaissodista, joihin kohta saamme tutustua. Hän
-osasi erittäin taitavasti tehdä selkoa tapausten syistä ja seurauksista.
-
-
-                         KREIKAN PÄÄELINKEINOT.
-
-
-● =Orjat.= Jo vanhimpina aikoina kreikkalaiset halveksivat ruumiillista
-työtä. Maanviljelijää ja varsinkin käsityöläistä pidettiin vain
-vähäisessä arvossa. Myöhemmin vapaa mies ei enää millään ehdolla
-tahtonut antautua työläiseksi, vaan orjat suorittivat kaiken
-ruumiillisen työn. Ateenassa pidettiin kuitenkin ruumiillista työtä
-suuremmassa arvossa kuin muualla. Spartassa sen sijaan oli sotiminen,
-urheileminen ja valtion virkojen hoitaminen ainoa, mikä soveltui
-vapaalle miehelle.
-
-Eri valtioissa kohdeltiin orjia eri tavalla. Spartassa heloottien asema
-oli kerrassaan sietämätön. Saivatpa Spartan nuorukaiset,
-harjoittautuakseen taisteluun, panna aika ajoin toimeen
-orjametsästyksiä. Ateenalaiset sen sijaan, jotka yleensäkin olivat
-lempeäluontoisia, kohtelivat orjiaan sangen hyvästi. — Orjan hinta oli
-jokseenkin yhtä suuri kuin vetojuhdan. Ateenassa maksettiin tavallisesta
-työorjasta kymmeniätuhansia markkoja.
-
-Ruumiillisen työn ja työläisten halveksiminen oli Kreikalle
-onnettomuudeksi, sillä vähitellen kansa veltostui, niin ettei se
-muutamien vuosisatojen kuluttua enää kyennyt puolustautumaan vihollisten
-hyökkäyksiä vastaan, vaan kadotti vapautensa.
-
-
-● =Maanviljelys.= Elinkeinoista oli maanviljelys vanhin ja vähimmin
-halveksittu. Kuitenkin kreikkalaiset tässäkin työssä käyttivät
-pääasiallisesti orjia työntekijöinä. Muutamissa valtioissa, kuten
-Spartassa, maanviljelys aina pysyi tärkeimpänä elinkeinona. Mutta Attika
-oli karua, joten siellä toiset elinkeinot työnsivät maanviljelyksen
-syrjään. Nekin attikalaiset, jotka vielä pysyivät maanviljelijöinä,
-lakkasivat kasvattamasta viljaa ja hoitivat sen sijaan öljypuita ja
-viiniköynnöstä.
-
-
-● =Teollisuus.= Kun maanviljelys ei enää elättänyt kaikkia Ateenan
-kansalaisia, alkoivat toiset harjoittaa käsitöitä. Käsityöläisetkin
-käyttivät parhaasta päästä orjia työntekijöinä. Tavallisesti
-käsityöläinen omisti neljä tai viisi orjaa, mutta jollakulla saattoi
-olla jopa parisataa, jolloin työpaja paisui suureksi tehtaaksi.
-Ateenalaiset käsityöläismestarit suorittivat työnsä erittäin hienosti ja
-taitavasti, niin että heidän valmistamansa tavarat olivat kuin parhaita
-taideteoksia. Tällaista arvokasta teollisuutta sanotaan
-_taideteollisuudeksi_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 78._ Kreikkalainen koristellinen ruukku.
-]
-
-Varsinkin Ateenan savenvalajat olivat kuuluisia taidostaan. Heidän
-saviastioitaan ja savesta valmistamiaan pikku patsaita sanottiin
-_keramiikkaesineiksi_ ja tällä nimellä sanotaan vieläkin taidokkaita
-savenvalantatöitä.
-
-Ateenalaiset metallitavaratkin olivat suuressa arvossa ympäri Kreikkaa.
-Rikkailla ateenalaisilla rahamiehillä oli kaivoksia niin Attikassa kuin
-muualla. Näistä kaivoksista saatiin kultaa, hopeata ja muita metalleja,
-joista käsityöläiset valmistivat koruesineitä, kuten lamppuja ja
-peilejä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 79._ Maljakkojen valmistaminen.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 80._ Muinaiskreikkalaisia astiamaalauksia. Naisten askartelua.
-]
-
-
-● =Kauppa.= Teollisuutensa tuotteita ateenalaiset kuljettivat ympäri
-tunnettua maailmaa. Heidän saviastiansa olivat kaikkialla haluttua
-tavaraa ja hyvässä hinnassa. Myös metalliesineet menivät hyvästi
-kaupaksi. Lisäksi ateenalaiset lähettivät ulkomaille myytäväksi öljypuun
-hedelmistä puristettua öljyä. Sen sijaan oli Ateenaan tuotava muualta
-viljaa, jota ei saatu riittävästi omasta maasta. Tärkeä tuontitavara
-olivat myös orjat. Ateenasta tuli Kreikan tärkein kauppakaupunki, ja
-Peiraieuksen satama oli aina täynnä lähteviä ja tulevia laivoja. Aikojen
-kuluessa asettui Ateenaan ja olletikin Peiraieuksen satamakaupunkiin
-ulkomaalaisiakin kauppiaita, niin että niiden lukumäärä vihdoin nousi
-kymmeniin tuhansiin. Ateenalaiset antoivat muukalaisten vapaasti
-harjoittaa elinkeinojaan, mutta Ateenan kansalaisiksi he eivät päässeet.
-
-
-□ =Kuinka varakas ateenalainen vietti päivänsä.= Kreikkalaisten asunnot
-olivat yksinkertaisia. Ne olivat miltei aina yksikerroksisia. Keskellä
-oli pylväskäytävän ympäröimä piha. Toisella puolen pihaa olivat miesten,
-toisella naisten huoneet.
-
-Varakas ateenalainen jätti vuoteensa viimeistään auringon noustessa,
-minkä jälkeen hän hieroi ruumistansa öljyllä, pesi kasvonsa kylmällä
-vedellä, voiteli hyvänhajuisilla voiteilla nenänsä ja korvansa sekä
-rasvasi ja kampasi tukkansa. Naisetkin pitivät hyvää huolta
-ulkomuodostaan; he kähersivät hiuksensa ja sitoivat ne taidokkaihin
-solmuihin sekä käyttivät mielellään ihomaaleja. Ruumiinverhona käyttivät
-sekä miehet että naiset, joiden vaatekappaleet verraten vähän erosivat
-toisistaan, erilaisia viittoja, joista muutamat vain vaillinaisesti
-peittivät ruumiin. Jalkineina olivat sandaalit ilman sukkia. Päähinettä
-käytettiin vain matkoilla.
-
-Aamuvalmistusten jälkeen mies lähti askareihinsa.
-
-Auringon ollessa korkeimmillaan nautittiin yksinkertainen väliateria:
-keitettyjä vihanneksia, hunajaa sekä mietoa viiniä. Ruokapöydässä
-kreikkalaiset eivät istuneet, kuten nykyään on tapana, vaan makasivat
-lepovuoteilla nojaten vasempaan kyynärpäähän.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 81._ Kreikkalainen talo.
-]
-
-Vapaan miehen askareet olivat monenlaiset. Useilta veivät tieteelliset
-ja taiteelliset harrastukset paljon aikaa. Toiset taas riensivät
-virkojaan hoitamaan tai kansankokoukseen taikka keräytyivät muutoin
-torille tavatakseen tuttujaan ja jutellakseen heidän kanssaan päivän
-kysymyksistä. Torin ympärillä sijaitsivat rihkamapuodit, voidekaupat,
-kultasepänpajat ja muut tärkeät kauppaliikkeet. Monet kävivät
-tarkastamassa tehtaitaan, hoitivat kauppakirjeenvaihtoaan tai lähtivät
-maatilaansa katsomaan. Mutta olkoonpa, että ateenalaisella oli kuinka
-kiire tahansa, hän ei koskaan laiminlyönyt ruumiinharjoituksiaan. Jollei
-hänellä ollut aikaa lähteä metsästysretkille tai harjoituskentälle,
-yhdisti hän ruumiinhoidon muihin askareihinsa. Kun esim. tilanhaltija
-aamulla lähti kaupungista maatilalleen, suoritti hän tämän matkan jalan,
-ja tarkastettuaan töitä sekä annettuaan voutiorjalle tarpeelliset käskyt
-hän palasi kävellen, jopa useasti juosten, kaupunkiin.
-
-Pääaterian edellä, joka syötiin vähän ennen auringon laskua,
-ateenalainen kylpi. Tämäkin ateria oli yleensä yksinkertainen;
-pääruokana oli nyt liha tai kala. Jos oli vieraita, valmistukset
-saattoivat kuitenkin olla jonkin verran ylellisemmät. Pidoissa miehet
-makasivat lepovuoteillaan seppelöidyin päin. Vieraitten huviksi esiintyi
-laulajia, soittajia, tanssijattaria ja temppujen tekijöitä, mutta
-useasti katsottiin mieluisammaksi keskustella filosofisista tai muista
-kysymyksistä. — Illalla orja saattoi isäntäänsä kotiin, valaisten pimeät
-kadut tulisoihdullaan.
-
-
-                         KREIKAN RAPPEUTUMINEN.
-
-
-● =Peloponnesolaissodat (431–404).= Sparta ei ajan pitkään voinut tyynin
-mielin nähdä Ateenan vallan jatkuvaa kasvamista. Se odotti tilaisuutta
-hyökätäkseen Ateenan kimppuun. Kun se siis näki, miten Ateenan
-liittolaisten tyytymättömyys päivä päivältä kasvoi, se vihdoin uskalsi
-ryhtyä julki sotaan onnellista kilpailijaansa vastaan. Näin alkoivat
-_peloponnesolaissodat_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 82._ Alkibiades.
-]
-
-Ateenalla oli käytettävänään suuri liittolaislaivasto ja siis ehdoton
-ylivalta merellä. Tätä asemaansa se käytti hävittääkseen
-Peloponnesoksen rantamaita. Spartalla taas oli lujempi maasotajoukko.
-Tästä syystä ateenalaiset eivät uskaltaneet antautua maataisteluun,
-vaan kaikki Attikan talonpojat vetäytyivät Perikleen kehoituksesta
-Ateenan pitkien muurien suojaan, antaen spartalaisten mielin määrin
-hävittää maaseutua. Pian puhkesi kuitenkin Ateenassa tiheästi yhteen
-sullottujen asukasten keskuudessa rutto. Muiden muassa Perikles joutui
-ruton saaliiksi (429), ja silloin valta joutui arvottomien ja
-kykenemättömien kansankiihottajien käsiin.
-
-Voitot ja tappiot vaihtelivat, ja vuosi vuodelta sota kävi kummaltakin
-puolelta yhä julmemmaksi. Vihdoin eräs kansanjohtaja _Alkibiă´dēs_ sai
-ateenalaiset taivutetuiksi lähettämään suuren laivaston kukistamaan
-Spartalle ystävällistä Syrakusan kaupunkia, koska muka koko Välimeren
-kauppa näin joutuisi ateenalaisten käsiin. Retki Syrakusaa vastaan
-epäonnistui kuitenkin täydellisesti. Ateenan laivasto voitettiin
-perinpohjin ja koko heidän sotajoukkonsa tuhottiin (413).
-
-Vielä tämänkin jälkeen sota jatkui vaihtelevalla onnella useita vuosia,
-kunnes spartalaisten päällikkö _Lȳ´sandros_ voitti Ateenan laivaston
-_Aigospŏ´tamoi_n taistelussa (405) ja vihdoin valloitti itse Ateenan
-(404) sitkeän ja epätoivoisen vastarinnan jälkeen.
-
-
-□ =Alkibiades.= Alkibiă´dēs herätti jo lapsena huomiota
-lahjakkuudellaan. Tuo kaunis ja vilkas poika oli sukkela ja kekseliäs
-puheissaan ja vastauksissaan sekä rohkea leikeissään, mutta hän oli myös
-ylimielinen ja röyhkeä. Vaikka hän keksi mitä pahimpia koiranjuonia,
-niin ateenalaiset pitivät sitä sittenkin hullunkurisena ja hauskana ja
-pilasivat hänet imartelullaan. Kerrankin Alkibiades löi vetoa, että hän
-sivaltaisi erästä kunnioitettua Ateenan kansalaista korvalle, ja sen hän
-tekikin julkisesti keskellä katua. Kaikki olivat tästä hävyttömyydestä
-kiihdyksissään. Mutta seuraavana päivänä Alkibiades meni tuon
-kansalaisen luo, kertoi vedostaan ja paljasti selkänsä piestäväksi.
-Kohta mies oli valmis suomaan anteeksi ja mieltyi Alkibiadeeseen vähässä
-ajassa niin suuresti, että antoi hänelle tyttärensä puolisoksi. Näin
-Alkibiadeesta tuli itsekäs ja kunnianhimoinen mies, joka ei välittänyt
-paljoa isänmaastaan, kunhan hänestä itsestään vain tuli kuuluisa ja
-mahtava mies. Jonkin aikaa Alkibiades kuului Sokrateen oppilaihin, mutta
-kun tuo suuri filosofi koetti kitkeä hänestä itsekkyyden rikkaruohon,
-hän alkoi välttää opettajaansa.
-
-Pian Alkibiades pyrki johtavaan asemaan Ateenassa. Hän ehdotti laivaston
-lähettämistä valloittamaan Syrakusaa, ja ateenalaiset hyväksyivät hänen
-ehdotuksensa.
-
-Alkibiades määrättiin Sisilian retken johtajaksi. Samoihin aikoihin kuin
-laivaston piti lähteä matkalle, särjettiin eräänä yönä Ateenan
-kadunkulmiin pystytetyt jumalain patsaat. Alkibiadesta epäiltiin tuon
-vallattomuuden tekijäksi, mutta hänen vihamiehensä eivät uskaltaneet
-syyttää häntä uskonnon loukkaamisesta, ennen kuin laivasto oli hyvän
-matkaa kotisatamasta. Kun Alkibiades Sisiliaan sai sanan
-oikeudenkäynnistä, hän pakeni Spartaan; ja saatuaan kuulla tulleensa
-kuolemaan tuomituksi hän huudahti: »Olen näyttävä heille, että vielä
-elän!» Retki Sisiliaan sai tämän jälkeen varsin onnettoman käänteen.
-Alkibiades yllytti Spartan hallitusta omaa isänmaataan Ateenaa vastaan.
-Spartalaiset toimittivatkin syrakusalaisten avuksi laivaston ja
-sotamiehiä. Monta tappiota kärsittyään oli ateenalaisten vihdoin
-antauduttava syrakusalaisten vangeiksi. Nämä lähettivät heidät orjina
-vuorikaivoksiinsa, joissa he nääntyivät kurjuuteen. Vain ani harva
-ateenalainen pääsi takaisin isänmaahansa.
-
-Spartassa Alkibiades hämmästytti kaikkia omaksumalla uusien
-ystäviensä tavat. Hän söi heidän karkeata leipäänsä ja mustaa
-lientänsä niin suurella mielihalulla, ettei hän näyttänyt muuta
-ravintoa maistaneenkaan, ja ankariin ruumiinharjoituksiin hän
-antautui niin innokkaasti, että oli vaikeata tuntea häntä entiseksi
-nautinnonhaluiseksi ylimykseksi.
-
-Jonkin ajan kuluttua rikkoutuivat kuitenkin hänen välinsä spartalaisten
-kanssa. Spartan hallitus aikoi jo salaisesti tappaa hänet. Mutta hän sai
-tiedon aikeesta ja pakeni Persian maaherran luo Vähään-Aasiaan.
-Täälläkin kaikki ihastuivat hänen hienoon käytöstapaansa ja
-lahjakkuuteensa. Helposti Alkibiades sai maaherran taivutetuksi
-auttamaan ateenalaisia, vaikka tämä aikaisemmin oli ollut liitossa
-Spartan kanssa.
-
-Nyt ateenalaiset unohtivat Alkibiadeen entisen petoksen. He kutsuivat
-hänet takaisin Ateenaan ja tekivät hänet jälleen sotajoukon
-ylipäälliköksi. Kohta sotaonni kääntyikin ateenalaisille suotuisaksi. He
-vapauttivat spartalaisten vallasta toisen saaren toisensa jälkeen.
-
-Mutta kansansuosio ei ollut missään sen epävarmempi kuin Ateenassa. Jo
-vuoden kuluttua Alkibiadeelta taas riistettiin ylipäällikkyys. Hän
-pakeni silloin Traakiaan, jonne hän jo aikaisemmin oli rakennuttanut
-itselleen huvilan.
-
-Samoihin aikoihin, jolloin Alkibiades toisen kerran joutui ateenalaisten
-epäsuosioon, spartalaiset saivat oivan päällikön, nimeltä _Lȳ´sandros_.
-Hän sai useasti viekkaudella enemmän aikaan kuin urhoollisuudella;
-hänellä olikin tapana sanoa: »Mihin leijonanvuota ei riitä, siitä on
-jatkettava ketunnahalla». Kerran molemmat laivastot saapuivat toistensa
-lähistölle _Aigospŏ´tamoi_n puron suulle Hellespontoksen salmeen.
-Ateenalaiset asettivat aluksensa taistelujärjestykseen, mutta Lysandros
-pysytteli rannikon suojassa. Vakuuttuneina siitä, ettei hän uskaltanut
-antautua taisteluun, ateenalaiset nousivat maihin etsimään muonavaroja.
-Neljä päivää toistui sama näytelmä ja ateenalaiset kävivät päivä
-päivältä yhä huolettomammiksi. Alkibiades, joka oleskeli läheisyydessä,
-varotti ateenalaisten päällikköjä, mutta he vastasivat kopeasti:
-»Alkibiadeella ei ole enää mitään käskemistä». Viidentenä päivänä
-ateenalaiset eivät enää lainkaan välittäneet Lysandroksesta. Silloin hän
-äkkiarvaamatta hyökkäsi heidän kimppuunsa ja valtasi melkein kaikki
-laivat, ennen kuin ateenalaiset maalta ehtivät kiiruhtaa laivoihinsa.
-
-Tämä taistelu ratkaisi sodan. Ateenalaisten oli sulkeutuminen pitkien
-muuriensa suojaan. Spartalaiset piirittivät kaupungin kaikilta puolilta.
-Vihdoin nälänhätä pakotti Ateenan antautumaan spartalaisten armoille.
-Huilujen soidessa täytyi ateenalaisten itsensä repiä pitkät muurit.
-
-Spartalaiset eivät kuitenkaan olleet rauhallisia, niin kauan kuin
-Alkibiades eli, vaikka hän olikin muuttanut Vähään-Aasiaan. He
-lähettivät kaksi salamurhaajaa hänen kimppuunsa. Nämä eivät uskaltaneet
-ryhtyä julkisesti taistelemaan Alkibiadeen kanssa, vaan sytyttivät yöllä
-tuleen sen talon, jossa hän oleskeli. Kun Alkibiades heräsi ja syöksyi
-ulos tikari kädessä, he ampuivat hänet jousella v. 404, samana vuonna
-kuin Ateena kukistui.
-
-
-● =Theban hegemonia (371–362).= Ateenan kukistumisen jälkeen
-spartalaiset olivat herroina Kreikassa. Tosin Ateena jo seuraavana
-vuonna vapautui Spartan asettamasta hallituksesta, mutta se ei koskaan
-saavuttanut entistä mahtavuuttaan. Ja monessa muussa valtiossa
-spartalaiset hallitsivat mielensä mukaan. Theba oli eräs niistä
-kaupungeista, joihin Sparta keskellä rauhaa asetti vartioväkensä ja
-aristokraattisen hallituksen. Muutaman vuoden kuluttua murhattiin
-kuitenkin hallituksen jäsenet, vartioväki karkotettiin, ja kansa otti
-vallan käsiinsä. Kansan johtajana esiintyi _Epameinō´ndās_, joka tästä
-alkaen kuolemaansa saakka hallitsi Theban valtiota samalla tavalla kuin
-Perikles aikoinaan Ateenaa.
-
-Epameinondas järjesti Theban sotajoukot uudella tavalla, niin että
-rintaman toisella sivulla oli kolmion muotoinen joukko, jossa oli 50
-miestä. Tämä »Epameinondaan vinorintama» syöksyi vihollisen rintaman
-keskustaa vasten ja halkaisi sen kahtia. Epameinondaan pääjoukko löi
-sitten ensin vihollisen toisen sivustan ja sen jälkeen toisen. Näin
-uudistettuaan sotajoukon Epameinondas kävi rohkeasti spartalaisia
-vastaan, voitti heidät _Leuktran_ taistelussa (371) perinpohjaisesti ja
-hankki siten synnyinkaupungilleen Kreikan hegemonian. Samalla usko
-Spartan voittamattomuuteen oli järkytetty.
-
-Theban ylivalta ei kuitenkaan kestänyt kauan. Sparta sai muodostetuksi
-suuren liittokunnan, jonka avustamana se uskalsi ryhtyä ratkaisevaan
-taisteluun _Mantĭ´neia_n luona (362). Tässäkin taistelussa thebalaiset
-voittivat, mutta he kärsivät samalla korvaamattoman tappion, sillä
-Epameinondas kaatui.
-
-
-□ =Epameinondas.= Thebalainen Epameinondas polveutui jalosta, mutta
-köyhästä suvusta. Hänellä oli vain yksi viitta, ja kun sitä pestiin, oli
-hänen pysyteltävä kotona. Hänellä oli perinpohjaiset tiedot, mutta hän
-ei koskaan ylvästellyt niistä, minkä tähden sanottiin: »Ei kukaan ole
-milloinkaan ollut niin laajatietoinen ja puhunut tiedoistaan niin
-vähän». Hän ei koskaan tahtonut tehdä mitään väärää tai alhaista, ja
-totuutta hän piti niin suuressa arvossa, ettei pilallakaan valehdellut.
-Eräälle persialaiselle ylimykselle, joka suurkuninkaan nimessä tarjosi
-hänelle kultaa, hän sanoi: »Jos kuninkaalla on hyvät aikomukset
-kaupunkiamme kohtaan, niin kultasi ei ole tarpeen, mutta jos hänen
-tarkoituksensa ovat huonot, niin hän ei kullalla voi saada minua
-kavaltamaan isänmaatani. Joka tapauksessa tulee sinun kohta lähteä
-kaupungista, ettet viekoittele muita.» — Urheilemalla hän oli kehittänyt
-ruumiinsa notkeaksi ja vahvaksi, ja sodassa hän oli urhoollinen. Tämä
-rehellinen mies oli myös taitava sotapäällikkö. Hän voitti
-spartalaisetkin monessa taistelussa ja hankki johtovallan Kreikassa
-kotikaupungilleen Theballe. Vihdoin Sparta muodosti suuren liittokunnan
-Theban vastustamiseksi. Mutta Epameinondas voitti senkin _Mantĭ´neia_n
-taistelussa.
-
-Epameinondas mursi mainitussa taistelussa jo vihollisten sotarintaman,
-kun keihäs lävisti hänen rintansa. Päällikkö kannettiin silloin syrjään.
-Lääkärit sanoivat hänen kuolevan heti, jos keihäs vedettiin ruumiista.
-Silloin Epameinondas pyysi, että se jätettäisiin paikoilleen, kunnes
-taistelu oli ratkaistu. Kun hän sitten kuuli thebailaisten voittaneen,
-hän irroitti keihään ruumiistaan ja sanoi: »Olen elänyt tarpeeksi, sillä
-kuolen voittamattomana». Kun hänen ystävänsä surivat sitä, ettei hän
-jättänyt jälkeensä poikaa heidän johtajakseen, hän vastasi: »Jätänhän
-kaksi kuolematonta tytärtä, Leuktran ja Mantineian voitot».
-
-
-● =Makedonian hegemonia.= Makedonian kansa oli läheistä sukua
-kreikkalaisille. Jälkimmäisten veltostuessa makedonialaiset pysyivät
-karaistuneena talonpoikaiskansana. Mahtavaksi valtioksi Makedonia paisui
-vasta _Filippos II:n_ aikana. Tämä mies oli nuoruudessaan elänyt
-panttivankina Thebassa Epameinondaan perheessä ja oli siellä oppinut
-huomaamaan kaksi asiaa, jotka olivat hänelle myöhemmin kuninkaana
-erittäin suureksi hyödyksi, nimittäin hyvin järjestetyn sotajoukon
-merkityksen ja kreikkalaisten tapainturmeluksen.
-
-Hallitsijaksi tultuaan hän opetti raa´at maanmiehensä oivallisiksi
-sotamiehiksi; järjestettyinä _makedonialaiseksi falangiksi_ he olivat
-voittamattomia. Makedonialaisen falangin muodosti 16 peräkkäistä riviä.
-Kaikki sotilaat olivat aseistetut 7 metrin pituisilla peitsillä, jotka
-viiden ensimmäisen rivin miehet pitivät ojossa, niin että ne ulottuivat
-koko rintaman eteen, mutta seuraavien rivien sotilaat vinosti ylöspäin.
-Kun joku ensimmäisten rivien miehistä kaatui, laski kohta taempana oleva
-peitsensä ojoon, niin että vihollisella aina oli vastassaan taaja
-kärkirintama.
-
-Sen jälkeen Filippos jakamalla auliisti lahjuksia hankki itselleen
-vahvan puolueen kaikissa Kreikan valtioissa. Kreikassa oli kuitenkin
-vielä muutamia ylevämielisiä henkilöitä, jotka huomasivat, että Filippos
-pyrki valtaamaan koko Kreikan. He käyttivät voimansa ja kykynsä maansa
-vapauden pelastamiseksi. Tällainen mies oli ateenalainen _Dēmosthĕ´nēs_,
-joka tulisilla puheillaan Filipposta ja hänen kätyreitään vastaan koetti
-jälleen herättää ateenalaisissa heidän isänmaanrakkautensa.
-
-Demosthenes saikin puheillaan Ateenan kansan tarttumaan aseisiin.
-_Khairō´neia_n lähettyvillä syttyi ratkaiseva taistelu (338).
-Makedonialainen falangi oli kuitenkin voittamaton. Ateenalaiset ja
-heidän liittolaisensa pakenivat, ja Filippos tuli Kreikan herraksi.
-Kauan kuningas ei saanut vallastaan nauttia. Pari vuotta Khaironeian
-taistelun jälkeen (336) hänen makedonialaisten henkivartijainsa
-päällikkö murhasi hänet, ja valtakunta jäi hänen 20-vuotiaalle pojalleen
-_Aleksanterille_.
-
-[Illustration: ITÄMAAT]
-
-
-□ =Filippos ja Demosthenes.= Kreikkalaisten veltostuessa johtovalta
-siirtyi _Makedonialle_ Kreikan pohjoispuolelle. Makedoniaa hallitsi
-silloin kuningas _Filippos_. Tämä tahtoi kokonaan vallata Kreikan ja sen
-tähden hän auliisti jakoi lahjuksia eri valtioiden johtaville miehille.
-Veltostuessaan kreikkalaiset olivat näet menettäneet entisen
-rehellisyytensä; Filippos kuninkaalla olikin tapana sanoa: »Kreikassa ei
-ole muuria niin korkeata, ettei kultakuormaa kantava aasi kapuaisi sen
-yli». Lahjuksillaan ja oivallisella sotajoukollaan, makedonialaisella
-falangilla, Filippos saikin kaupungin toisensa jälkeen valtaansa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 83._ Demosthenes.
-]
-
-Ateenassa oli kuitenkin mies, joka suri Kreikan kohtaloa ja kaikin
-keinoin koetti kiihottaa kansalaisiaan Filipposta vastaan, nimittäin
-vanhan ajan kuuluisin puhuja _Dēmosthĕ´nēs_. Demosthenes oli saavuttanut
-puhujataidon vasta ankarien harjoitusten jälkeen. Hän tutki peilistä
-kasvojensa liikkeitä, kävi vastamäkeä vahvistaakseen keuhkojaan, piti
-puhuessaan pieniä kiviä suussaan tottuakseen lausumaan äänteet selvästi,
-keritsi puolen päätänsä estääkseen itseään harjoitusaikaan liikkumasta
-ihmisten parissa. Tällä rautaisella ahkeruudellaan hän kehittyi vanhan
-ajan etevimmäksi puhujaksi.
-
-Ja nyt hän ei lakannut kiihottamasta kansalaisiaan Filipposta vastaan ja
-herättämästä vanhaa rehellisyyttä eloon. Eräässä puheessaan hän muun
-muassa lausui: »Täytyy olla järjellisiä syitä siihen, että helleenit
-muinoin olivat valmiit puolustamaan vapauttaan ja nyt heittäytymään
-orjuuteen. Silloin, te Ateenan miehet, silloin oli kansan hengessä
-jotakin, joka nyt puuttuu, joka voitti Persian aarteet ja pelasti
-Hellaan vapauden. Mutta nyt, kun se on kadotettu, on kaikki häpeän
-tahraamaa, ja helleenien keskuudessa on se, minkä pitäisi olla alinna,
-tullut ylimmäksi. Ja mikä tuo seikka on? Se ei ole mitään sellaista,
-johon vaaditaan suuria tietoja, vaan se on sitä, että kaikki vihasivat
-niitä, jotka ottivat vastaan rahoja Kreikan vihollisilta. Nyt sen sijaan
-on kaikki myytävänä ikäänkuin torilla, ja tuodaan kaupaksi sellaista
-tavaraa, joka on Kreikan perikadon lähteenä. Ja mikä tämä tavara sitten
-on? Kateus, jos toinen on saanut itselleen lahjuksia hankituksi;
-naurun-hohotus, jos hän sen tunnustaa; välinpitämättömyys, jos hänet
-todistetaan syylliseksi. Sotalaivoja, miehistöä, rahaa, sotatarpeita ja
-mitä muuta tarvitaan kaupungin puolustamiseksi, sitä on kaikilla paljon
-enemmän nykyään kuin ennen; mutta kaikki tämä on hyödytöntä ja turhaa,
-koska se kaikki on kaupan.»
-
-Vihdoin ateenalaiset nousivatkin aseisiin ja thebalaiset yhtyivät
-heihin. Molemmat sotivat urhoollisesti, mutta sittenkin he kärsivät
-vakavan tappion _Khairō´neia_n luona. Koko Kreikka oli nyt Filippoksen
-vallassa, lukuunottamatta Spartaa. Filippos kirjoitti spartalaisille:
-»Jos tulen Spartaan, ei yksikään teistä ole jäävä maahansa».
-Vastaukseksi spartalaiset kirjoittivat sanan: »Jos», eivätkä mitään
-muuta. Filippos ei elänyt kauan tämän tapauksen jälkeen. Kun hän
-parhaillaan vietti tyttärensä häitä, henkivartioston päällikkö murhasi
-hänet kostoksi eräästä hänen lausumastaan tuomiosta.
-
-Demosthenes eli vielä toistakymmentä vuotta tämän jälkeen. Silloin hän
-uudestaan nostatti kreikkalaiset aseisiin Makedoniaa vastaan. Mutta
-tälläkin kertaa kapina epäonnistui ja Demosthenes joutui vihollisten
-käsiin. Silloin suuri puhuja alkoi pureskella kirjoitusruokoansa, johon
-hän oli kätkenyt väkevää myrkkyä.
-
-
-                      ALEKSANTERI SUURI (336–323).
-
-
-● =Aleksanterin nuoruus.= Filippos kasvatti poikaansa Aleksanteria
-kreikkalaiseen tapaan. Opettajaksi hän hankki Kreikan oppineimman
-miehen, filosofi Aristoteleen. Opettajansa johdolla Aleksanteri lueskeli
-Homeroksen lauluja ja ihastui niin tähän teokseen, että
-sotaretkilläänkin piti sitä mukanaan ja koko elämänsä koetti jäljitellä
-Homeroksen sankareita urhoollisuudessa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 84._ Aleksanteri Suuri.
-]
-
-
-□ Filippoksen kuoleman jälkeen tuli Makedonian kuninkaaksi
-_Aleksanteri_, liikanimeltä »Suuri». Jo nuorena Aleksanteri osoitti
-kiihkeätä halua urotöiden suorittamiseen. Kerran tarjottiin hänen
-isälleen kaunista, mutta hurjaa ratsua. Parhaat ratsastajat koettivat
-turhaan kesyttää sitä. Aleksanteri pyysi saada hänkin koettaa. Hän oli
-huomannut, että hevonen pelkäsi varjoaan, talutti sen tähden oriin
-vasten aurinkoa, antoi viittansa pudota maahan ja oli yhdellä
-hyppäyksellä sen selässä. Kuin nuoli ori lehahti kiitämään yli ketojen.
-Mutta eipä aikaakaan, niin Aleksanteri jo ratsasti takaisin
-säikähtyneiden hovilaisten luo, ja hevonen totteli säyseänä ratsastajan
-ohjausta. Iloisena isä huusi Aleksanterille: »Hae, poikaseni, toinen
-valtakunta! Makedonia on sinulle liian pieni.» — Kun Aleksanteri kuuli
-kerrottavan isänsä suurtöistä, hän sanoi huolissaan: »Voi kuitenkin,
-isäni valloittaa koko maailman eikä jätä minun tehtäväkseni mitään».
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 85._ Issoksen taistelu.
-]
-
-
-● =Aleksanterin valloitukset (334–323).= Filippos oli jo suunnitellut
-valloitusretkeä heikontuneeseen Persiaan. Tämän aikeen toteutti vasta
-Aleksanteri. Makedonialais-kreikkalainen sotajoukko mukanaan hän kulki
-Hellespontoksen yli, voitti suuren persialaisjoukon ja valloitti koko
-Vähän-Aasian. Persian kuningas _Dareios III_ koetti tukkia häneltä tien
-Syyriaan, mutta Aleksanteri voitti hänet _Isso´s_-nimisen kaupungin
-luona ja anasti hänen leirinsä saaden vangiksi kuninkaan äidin, puolison
-ja useita lapsia. Tämän jälkeen Aleksanteri kulki etelää kohti
-valloittaen alueen toisensa jälkeen. Tyros teki ankaraa vastarintaa,
-mutta Egypti antautui vastustelematta. Dareios pyysi jo rauhaa tarjoten
-laajoja maa-alueita, mutta sai kieltävän vastauksen. Vielä kerran hän
-kokosi suuren sotajoukon, mutta Aleksanteri voitti senkin perinpohjin
-_Gaugă´mēla_n taistelussa. Nyt oli persialaisten vastarinta murrettu,
-koko valtakunta joutui Aleksanterin haltuun, ja Dareios kaatui
-salamurhaajan kädestä. Tämän jälkeen Aleksanteri teki retken Intiaan,
-valloittaen Indus joen ympäristön. Palattuaan hän alkoi järjestää
-valtakuntansa sisäisiä oloja. Aikainen kuolema katkaisi kuitenkin hänen
-toimintansa vuonna 323.
-
-
-□ Hallitsijaksi tultuaan Aleksanteri päätti valloittaa koko Persian
-valtakunnan, joka persialaissotien jälkeen oli rappeutunut. Ennen kuin
-hän lähti matkaan, hän kävi Delfoissa tiedustelemassa ennustajapapeilta
-retken onnistumista. Pythia kieltäytyi kuitenkin ilmaisemasta jumalan
-tahtoa, koska Aleksanteri oli saapunut ennustamiseen sopimattomana
-päivänä. Silloin kuningas tarttui papitarta käsivarteen ja vei hänet
-hänen istuimelleen. Pythia huudahti suutahtaen: »Sinä olet
-vastustamaton, poikani». Kohta Aleksanteri päästi papittaren, vaatimatta
-pitempää vastausta, ja riensi sotajoukolleen ilmoittamaan, mitä
-Delfoissa hänelle oli ennustettu.
-
-Sotaretkellään Aleksanteri osoittautui yleväluontoiseksi, lempeäksi ja
-jaloksi. Sattuipa esim. kerran, että kuningas hikisenä heittäytyi
-uimaan. Silloin hänet valtasi äkillinen vilustus, ja hän sairastui
-ankaraan kuumeeseen. Seuraavana päivänä oltiin jo huolissaan hänen
-hengestänsä. Hänen lääkärinsä valmisti voimakkaan lääkejuoman. Mutta
-muuan lääkärin kadehtijoista kirjoitti kuninkaalle varotuskirjeen, jossa
-ilmoitti lääkärin muka persialaisten lahjomana aikovan myrkyttää hänet.
-Kirjeen luettuaan Aleksanteri mitään virkkamatta ojensi sen lääkärilleen
-ja nautti sillä välin juoman. Hänen jalon luottamuksensa palkitsi
-pikainen paraneminen.
-
-Sotaretkensä alussa Aleksanteri saapui muun muassa _Gordion_in
-kaupunkiin. Siellä oli vaunut, joiden hihnat olivat niin taidokkaasti
-yhteensolmitut, ettei kukaan niitä voinut aukaista. Vanha ennustus
-tiesi, että solmun avaaja oli tuleva koko Aasian herraksi. Aleksanteri
-koetti hetken selvittää solmua, mutta sitten hän veti miekkansa ja
-katkaisi hihnan, väittäen siten täyttäneensä ennustuksen.
-
-Laskettuaan Vähän-Aasian valtansa alle Aleksanteri valloitti Syyrian ja
-Egyptin. Tällä välin Persian kuningas _Dareios III_ kokosi viimeisen
-suuren sotajoukkonsa. _Gaugă´mēla_n luona tapahtui ratkaiseva taistelu.
-Jo aikaisemmin Dareios oli tarjonnut Aleksanterille edullisilla ehdoilla
-rauhaa. _Parmenĭ´ōn_, joka oli etevin Aleksanterin sotapäälliköistä,
-kehoitti häntä suostumaan ehtoihin. »Niin minä tekisin», hän sanoi, »jos
-olisin Aleksanteri». — »Niin minäkin», vastasi Aleksanteri, »jos olisin
-Parmenion». Dareiokselle hän kirjoitti, että taivaallakin on vain yksi
-aurinko. — Kun kreikkalaiset sotapäälliköt näkivät persialaisten laumat
-Gaugamelan lakeuksilla, hämmästyivät he niiden suuruutta ja kehoittivat
-Aleksanteria yöllä tekemään äkkirynnäkön niitä vastaan. Mutta
-Aleksanteri vastasi: »En tahdo varastaa voittoa», ja aloitti taistelun
-vasta seuraavana päivänä. Persialaiset voitettiinkin perin juurin, ja
-Dareios pakeni valtakuntansa sisäosiin. Siellä eräs uskoton maaherra
-murhasi hänet, toivoen siten saavuttavansa Aleksanterin suosion. Mutta
-Aleksanteri ristiinnaulituttikin hänet hänen uskottomuutensa tähden.
-
-Nyt koko Persian valtakunta oli Aleksanterin vallassa. Aleksanteri ei
-kuitenkaan vielä ollut tyytyväinen, vaan lähti Intiaan. Erään joen
-takana oli muuan intialainen kuningas nimeltä _Pōros_ sotaelefantteineen
-häntä vastassa. Kauan piti Poros uljaasti puoliaan, mutta eräänä pimeänä
-yönä Aleksanterin onnistui kulkea joen yli. Intialaiset voitettiin, ja
-Poros joutui vangiksi. Aleksanteri ihmetteli Poroksen komeutta ja
-uljasta käytöstä sekä kysyi häneltä: »Miten soisit itseäsi
-kohdeltavan?» — »Kuninkaana», Poros vastasi. — »Eikö sinulla ole muuta
-toivomusta?» Aleksanteri kysyi. — »Ei mitään», toinen lausui, »sana
-kuningas sisältää kaiken». Aleksanteri lahjoitti hänelle silloin
-takaisin kaikki hänen maansa, vieläpä laajensi hänen valtakuntaansa.
-
-Aleksanteri olisi tahtonut jatkaa täältäkin edemmäs, mutta hänen
-sotamiehensä alkoivat napista, ja silloin hän palasi Babyloniin.
-
-Ensimmäisinä sotavuosina Aleksanteri säilytti ne yksinkertaiset
-elintavat, joihin hän Makedoniassa oli tottunut, mutta mitä kauemmin hän
-sai nauttia Persian aarteista, sitä ylellisemmäksi ja komeammaksi hänen
-elämänsä kävi. Viimeisinä elinvuosinaan, jolloin hän asui komeassa
-Babylonissa, yksi ainoa ateria voi maksaa jopa omaisuuksia.
-Sotaretkillään hän kuitenkin saattoi, jos tarvittiin, kestää nälkää ja
-janoa yhtä uljaasti kuin halvin sotamies. Niinpä hän palatessaan Intian
-retkeltä kulki erään joukko-osaston kanssa Etelä-Iraanin autiomaiden
-kautta, jolloin sotamiehet veden puutteessa kärsivät sanomattomia
-vaikeuksia. Eräänä päivänä muutamat ratsumiehet vuoren rotkosta löysivät
-tilkan vettä ja toivat sen kypärässään kuninkaalle. Mutta kuningas
-sanoi: »Pitääkö minun yksin juoda?», ja kaatoi veden maahan. Kun sitten
-saavuttiin asutuille maille, alkoi toinen elämä. Silloin syötiin ja
-juotiin ylenmäärin.
-
-Aleksanterin taipumus ylellisyyteen tuli näkyviin varsinkin siinä, että
-hän käytti kohtuuttomasti väkijuomia. Sotaretkillään hän kyllä tässäkin
-kelpasi muille esikuvaksi, mutta juhlapidoissa tuo vika tuli näkyviin.
-Päihtyneenä hän rakasti imartelua, saattoipa tehdä tekoja, joita
-myöhemmin katui. Niinpä hän eräissä pidoissa suuttui _Kleitos_
-ystäväänsä, joka kerran taistelussa oli pelastanut hänen henkensä.
-Ystävä, hänkin päissään, soimasi kuningasta hänen persialaisista
-tavoistaan ja itserakkaudestaan. Aleksanteri nousi synkkänä
-istuimeltaan, hänen silmänsä säihkyivät vihasta. Läsnäolijat koettivat
-saada Kleitosta vaikenemaan ja toimittivat hänet ulos salista. Hetken
-kuluttua Kleitos kuitenkin palasi ja soimasi Aleksanteria vielä
-kiivaammin. Mutta silloin Aleksanteri hypähti istuimeltaan, sieppasi
-henkivartijan kädestä keihään ja lävisti sillä ystävänsä. Kohta kun hän
-oli tehnyt tämän verityön, valtasi hänet katkera katumus, hän oli kolme
-vuorokautta nauttimatta ruokaa ja juomaa, ja vain vaivoin päälliköt
-saivat hänet taas näyttäytymään ihmisille. Tuollaisia väkivallantöitä
-sattui Aleksanterille vain harvoin; mutta hänen hallituksensa
-loppuaikoina, kun hänen elämänsä muutoinkin alkoi käydä
-epäsäännöllisemmäksi, ne kuitenkin joskus toistuivat.
-
-Sotaretkelle lähtiessään Aleksanteri tahtoi lähinnä vain kostaa
-persialaisille kärsimykset, jotka Kserkses persialaissotien aikana oli
-tuottanut Kreikalle. Mutta kuta pitemmälle aika kului, sitä enemmän hän
-muutti suunnitelmaansa. Myöhemmin hänen tarkoituksensa oli sulattaa
-yhteen kaikki nuo eri kansallisuudet ja muodostaa suuri maailmanvalta.
-Sen tähden hän kohteli lempeästi voitettuja kansoja. Egyptissä hän
-julistautui Ammon-Ren pojaksi. Tällä hän osoitti, ettei hän tullut
-valloittajana, vaan että hän tahtoi olla Egyptin muinaisten faraoiden
-seuraaja. Persiassa hän otti neuvoskuntaansa persialaisia ylimyksiä,
-alkoi käyttää persialaista pukua ja osoitti muutoinkin suurta suosiota
-persialaisille. Niinpä hän heidänkin silmissään oli enemmän vapauttaja
-raskaista veroista kuin valloittaja. Makedonialaiset osoittivat usein
-tyytymättömyyttä kuninkaan persialaismielisyyteen, jonka tähden hän
-toisinaan lähetti suuria sotaväenosastoja takaisin Makedoniaan, kiittäen
-heitä hyvästä palveluksesta ja lahjoittaen heille melkoisia rahasummia.
-
-Saadakseen makedonialaiset ja voitetut kansat paremmin sulautumaan
-toisiinsa Aleksanteri kehoitti sotamiehiään valitsemaan puolisonsa
-Aasian tyttäristä. Yhtenä ainoana päivänä hän täten solmitutti 10,000
-avioliittoa. Itse hän näytti esimerkkiä, ottaen Dareioksen tyttären
-vaimokseen.
-
-Kansojen lähentämistä toisiinsa tarkoitti myös kreikkalaisten
-siirtokuntain perustaminen valloitetulle alueelle. Kaikkiaan Aleksanteri
-lienee perustanut noin 70 kaupunkia, joista useilla oli hänen nimensä.
-Tärkeimmäksi muodostui ajan pitkään Egyptiin Niilin suulle rakennettu
-_Aleksa´ndria_. Kreikkalaisten siirtokuntien perustamista itämaille
-jatkui vielä Aleksanterin kuoleman jälkeen. Niissä kauppa ja teollisuus
-pian kohosivat korkealle kannalle.
-
-Kerran Aleksanteri oli Babyloniassa ystäviensä seurassa viettänyt
-juomingeissa kokonaisen yön. Seuraavana päivänä hän sairastui ankaraan
-kuumeeseen, joka Babylonin lämpimässä ja kosteassa ilmanalassa on
-tavallista. Kymmenen päivää kesti kuumetta. Aluksi kuningas ei tahtonut
-sairaudestaan tietää, vaan kannatti itseään kantovuoteessa
-sotaväenkatselmukseen ja neuvotteli sotapäällikköjensä kanssa valtion
-asioista. Mutta päivä päivältä taudin valta kasvoi. Vihdoin kuningas
-makasi liikkumattomana vuoteellaan. Sotamiehet seisoivat henkeään
-pidätellen palatsin edustalla. Lopulta he kävivät levottomiksi ja
-lausuivat kiivaita uhkauksia kuninkaan ystäville, koska pelkäsivät
-heidän myrkyttävän hänet. Heidät laskettiin silloin sisään. Yksitellen
-he kulkivat varpaillaan hallitsijansa ohi, joka kalman kalpeana makasi
-vuoteellaan. Muutamat kuninkaan ystävistä tiedustelivat, kenen hän
-määräsi hallitsijaksi jälkeensä, koska häneltä ei jäänyt poikaa.
-»Arvokkaimman», kuningas vastasi hiljaisella äänellä. Pian sen jälkeen
-Aleksanteri kuoli 32 vuoden vanhana, hallittuaan lähes 13 vuotta.
-
-
-● =Aleksanterin seuraajat.= Aleksanterin kuoleman jälkeen hänen
-sotapäällikkönsä joutuivat ilmi taisteluun keskenään. Jokainen heistä
-tahtoi saada osansa, ja niin valtakunta hajosi moneen pieneen valtioon.
-Tätä sisäistä sotaa kesti noin 50 vuotta, joiden kuluessa Aleksanterin
-valtakunnasta muodostui kolme päävaltiota: _Makedonia_ Eurooppaan,
-_Syyria_ Aasiaan ja _Egypti_ Afrikkaan.
-
-Makedonia, johon myös Kreikka kuului, pysyi itsenäisenä vuoteen 146 e.
-Kr., jolloin se joutui Rooman valtaan.
-
-Syyria oli kaikista Aleksanterin jälkeisistä valtioista laajin, mutta se
-oli silti heikko. Ehtimiseen siitä lohkesi pois jokin maakunta, joka
-muodostui itsenäiseksi valtioksi. Näistä tytärvaltioista olivat
-tärkeimmät _Parthia_, _Pontos_, _Pergamos_ ja _Palestiina._ Vuonna 64 e.
-Kr. roomalaiset laskivat Syyriankin valtansa alle.
-
-Huomattavin Aleksanterin jälkeisistä valtioista oli Egypti, jonka
-_Ptolema´ios_ sai osallensa. Egypti oli ajoittain sangen voimakas, ja
-sen hallitsijat suojelivat elinkeinoja ja kohottivat henkistä
-sivistystä. Vihdoin tämäkin maa v. 30 e. Kr. joutui roomalaisille.
-
-
-                        HELLENISTINEN SIVISTYS.
-
-
-● =Aleksandria.= Aleksanterin elämä oli ollut lyhyt ja vielä lyhyempi
-hänen hallituskautensa, mutta hänen toiminnallaan oli kuitenkin pysyvät
-seuraukset. Hänen onnistui lähentää toisiinsa kreikkalaiset ja itämaiset
-kansat. He joutuivat liikesuhteisiin toistensa kanssa, joten elinkeinot
-nopeasti kehittyivät. Ja he tutustuivat toistensa henkiseen
-sivistykseen, joten myös tieteitten ja taiteitten alalla tapahtui
-huomattavaa edistystä. Tätä uutta sivistystä, joka pohjaltaan oli
-helleeninen, mutta johon itämaisuus on osaltaan vaikuttanut, sanotaan
-_hellenistiseksi sivistykseksi_. _Aleksa´ndria_, jonka ptolemaioslaiset
-hallitsijat tekivät pääkaupungikseen, oli tämän sivistyksen keskus.
-
-
-□ Aleksandriassa oli pitkät, leveät ja suorat kadut, joiden varrelle
-rakennettiin komeita loistopalatseja. Sillä oli erinomainen satama, ja
-sen loistomajakka oli kuuluisa yli Välimeren. Aleksandriaan tuotiin
-tavaroita sekä meritse että maitse, jopa Arabiasta ja Intiasta saakka.
-Kaupungissa oli suuria lasi-, kangas- ja papyrustehtaita, joissa
-käytettiin parhaastaan vapaita työntekijöitä. Asukasluku nousi lähes
-kahteen miljoonaan; kreikkalaiset, egyptiläiset, neekerit, juutalaiset
-ja monet muut kansallisuudet olivat siellä edustettuina. Ja kaikki nämä
-ihmiset palvelivat sekaisin kreikkalaisia ja egyptiläisiä jumalia, jotka
-osittain sulautuivat toisiinsa; niinpä ei enää puhuttu Ammon-Resta, vaan
-_Zeus-Ammon_ista. Kansan huvittamiseksi hallitsijat panivat silloin
-tällöin toimeen suuria uskonnollisia juhlia, jotka komeudessa ja
-ylellisyydessä veivät voiton muinaisten itämaistenkin hallitsijoiden
-loistojuhlista. Eräässäkin juhlassa 600 miestä kantoi kukin
-jumalankuvaansa, jotka olivat purppuravaatteisiin verhotut. Lisäksi
-lukemattomat hovipojat kantoivat suitsutusaineita kultaisissa ja
-hopeisissa astioissa. Sitä paitsi talutettiin kulkueessa elefantteja,
-leijonia ja muita villejä eläimiä. Samaan juhlaan oli järjestetty luola,
-josta virtasi kaksi puroa, toinen viiniä ja toinen maitoa; niillä kansa
-sai sammuttaa janonsa.
-
-
-● Ptolemaiokset tahtoivat tehdä Aleksandriasta sivistyksen keskuksen, ja
-sen tähden he perustivat sinne _Mūse´ion_-nimisen yliopiston jossa
-tiedemiehet saivat asunnon ja palkan.
-
-Estääkseen muita hallitsijoita kilpailemasta kanssaan sivistyksen
-suosimisessa ptolemaiokset kielsivät papyruksen viennin maastaan.
-Silloin Pergamoksessa ruvettiin valmistamaan kirjoituspohjaa hienosta
-vasikan- tai lampaannahasta. Tällaista ainetta sanotaan _pergamentiksi_.
-
-
-● =Luonnontieteet.= Hellenistisellä ajalla varsinkin luonnontieteet
-kohosivat kukoistukseen. Tärkeimmät luonnontieteet ryhmitetään
-seuraavalla tavalla:
-
-    A. Luonnonoppi, joka käsittelee ilmiöitä, s.o. luonnossa tapahtuvia
-       muutoksia ja liikkeitä.
-
-     1. Astronomia eli tähtitiede.
-
-     2. Fysiikka eli oppi sellaisista muutoksista, joissa aineen laatu
-       ei muutu.
-
-     3. Kemia eli oppi sellaisista muutoksista, joissa aineen laatu
-       tulee toiseksi.
-
-    B. Luonnonhistoria, joka käsittelee esineitä, varsinkin elollista
-       luontoa.
-
-     1. Botaniikka eli kasvitiede.
-
-     2. Zoologia eli eläintiede.
-
-    C. Maantiede.
-
-    D. Lääketiede.
-
-Luonnonhistoriaa ei hellenistisellä ajalla vielä tutkittu, mutta sekä
-luonnonoppi, lukuunottamatta kemiaa, että maantiede ja lääketiede
-kohosivat huomattavasti. Tämä olikin luonnollista, koska itämailla juuri
-näitä tieteitä oli aikaisemminkin harrastettu.
-
-Tähtitieteilijät oppivat tuntemaan yhä useampia tähtiä ja tähtisikermiä.
-Päästiin myös selville siitä, että maa oli pallon muotoinen. Esittivätpä
-jotkut oppineet sen mielipiteen, että maapallo oli vain tavallinen
-kiertotähti, joka liikkui akselinsa ja auringon ympäri. Tämä mielipide
-ei kuitenkaan saavuttanut kannatusta, sillä arveltiin, että edellisessä
-tapauksessa irtonaiset kappaleet kiertoliikkeen nopeuden takia olisivat
-repeytyneet irti ja jääneet jälkeen ja jälkimmäisessä tähtien
-keskinäinen asento eri vuodenaikoina olisi ollut erilainen, vaan
-tiedemiehet hyväksyivät _Ptolemaios_-nimisen oppineen katsantokannan,
-että maa oli avaruuden keskus ja aurinko kiersi maan ympäri.
-
-Fysiikan tutkijoista oli kuuluisin _Arkhimē´dēs_, joka eli Sisiliassa.
-Hän keksi muun muassa joukon merkillisiä sotakoneita, joiden avulla
-Syrakusan asukkaat kauan aikaa pitivät puoliaan ylivoimaisia roomalaisia
-vastaan. Niinpä hän keksi muurin yli kurottautuvia vipulaitoksia, joista
-laskettiin rautakoukkuja vihollisten laivoihin; näillä nostettiin laivan
-toinen pää ilmaan, kunnes koko laiva keikahti kumoon.
-
-Maantiedettä kehittivät kaupparetket, jotka vuosi vuodelta ulotettiin
-yhä etäisempiin seutuihin. Paljon pitemmälle kuin foinikialaiset
-kreikkalaiset eivät kuitenkaan matkoillaan kulkeneet. Idässä heidän
-laivansa purjehtivat Intiaan asti, pohjoisessa taas Britanniaan ja
-Skandinavian niemimaahan saakka. Skandinaviaa he sanoivat _Thulē_ksi.
-
-Lääketiede sai kaikista luonnontieteistä enimmän vaikutuksia muinaisesta
-Egyptistä. Kreikkalaiset lääkärit rupesivat egyptiläisten
-palsamoitsijoiden tavoin avaamaan ruumiita, ja siten he saivat tarkkoja
-tietoja niiden rakenteesta. Niinpä päästiin selville hermoston
-olemassaolosta.
-
-
-● =Matematiikka.= Hellenistisen ajan monista etevistä matematiikan
-tutkijoista on ensi sijassa mainittava _Eukle´idēs_, joka kirjoitti
-geometrian oppikirjan, mikä vielä satakunta vuotta takaperin oli
-käytännössä Suomenkin kouluissa.
-
-
-● =Filosofia.= Filosofian alalla syntyi hellenistisellä aikakaudella
-kaksi huomattavaa oppisuuntaa: _stoalaisuus_ ja _epikurolaisuus_, jotka
-molemmat kiinnittivät päähuomion siveysoppiin. Stoalaisuuden perustaja
-oli nimeltään _Zē´nōn_, epikurolaisuuden _Epĭ´kūros_.
-
-Stoalaiset opettivat, että ihmiset olivat onnellisia, jos he elivät
-yksinkertaisesti ja kohtuullisesti. Heidän tuli asettua kaikkien
-onnenvaihdoksien yläpuolelle; he eivät saaneet masentua
-vastoinkäymisestä, yhtä vähän kuin paisua myötäkäymisestä.
-
-Epikurolaiset taas olivat sitä mieltä, että ihmisten tuli pyrkiä
-nauttimaan elämästä niin paljon kuin suinkin. Nauttimisella he eivät
-kuitenkaan tarkoittaneet ylensyömistä tai muita ruumiillisia nautintoja,
-vaan he ymmärsivät sillä ennen kaikkea terveyttä ja rauhallista elämää.
-
-Yhtä vähän stoalaiset kuin epikurolaiset uskoivat vanhoihin
-kreikkalaisiin tai muihin pakanallisiin jumaliin. He eivät kuitenkaan
-tunteneet yksijumalaisuuttakaan. He luulivat, etteivät ihmiset mitään
-uskontoa tarvitsisi, vaan että filosofia riittäisi tyydyttämään
-uskonnollista tarvetta.
-
-
-● =Taiteet.= Hellenistisen ajan taiteista oli kuvanveistotaide
-huomattavin. Se ei kuitenkaan ollut yhtä korkealla kannalla kuin
-Perikleen aikakaudella. Kuvanveistoksissa koetettiin, asettamalla
-esitettävät henkilöt väkinäisiin asentoihin, saada tulkituksi heidän
-tunteitaan ja mielentilojaan. Usein veistokset tehtiin luonnottoman
-suuriksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 86._ Laokoon.
-]
-
-Vieressä olevassa kuvassa esitetään kohtaus Troian sodasta. Kaksi
-valtavaa käärmettä kietoutuu Laokoonin ja hänen molempien poikiensa
-ympäri. Isä ponnistaa kaikki voimansa vapauttaakseen itsensä ja lapsensa
-hirviöiden puserruksesta, mutta turhaan. Hänen kasvonsa ovat tuskasta
-vääntyneet, hänen lihaksensa jännittyneet, mutta tuuma tuumalta on hänen
-annettava myöten. Pojat ovat hekin pelästyksissään, mutta heidän hennot
-jäsenensä eivät jaksa tehdä käärmeille yhtä ankaraa vastarintaa, ja
-sentähden he epätoivoissaan eivät edes yritäkään voimakkaasti
-puolustautua. Kuvanveistos on hellenistiseltä ajalta.
-
-
-                              III. Rooma.
-
-
-                             MAA JA KANSAT.
-
-
-● =Maa.= Italiaa rajoittavat idässä _Adrian_ meri, etelässä _Joonian_
-meri ja _Tarentumin_ lahti sekä lännessä _Tyrrhēnan_ meri. Sitä
-ympäröivät _Sisilia_n, _Sardinia_n ja _Korsika_n saaret. Italialla
-ymmärrettiin vanhalla ajalla vain itse niemimaata. Po-joen laaksoa
-mainittiin nimellä _Gallia cisalpī´na_ eli Alppien _tämänpuoleinen
-Gallia_ ja sen katsottiin kuuluvan läheisesti nykyiseen Ranskaan, joka
-oli nimeltään _Gallia transalpī´na_ eli Alppien _tuonpuoleinen Gallia_.
-Niemimaan halki kulkevat korkeat _Apenniinit_, jotka muinoin olivat
-mahtavien tammimetsien peittämät. Niiden länsipuolella on joukko
-suoperäisiä laaksomaita ja tasankoja, joilla kullakin oli oma nimensä.
-Pohjoisimpana oli _Etrū´ria_, sitten seurasi _Lă´tium_ ja eteläisimpänä
-oli _Campā´nia_. Apenniinien itäpuolella olevista maakunnista oli
-vuorinen _Samnium_ tärkein. Rannikot ovat tasaiset ja hyvistä satamista
-köyhät, joten kauppa myöhään pääsi kehittymään. Maanviljelys pysyi kauan
-pääelinkeinona, mikä olikin luonnollista, kun ilmanala oli lauhkea ja
-maa hedelmällinen.
-
-
-● =Kansat.= Suurin osa niemimaata oli 1) _italialaisten_ kansojen
-hallussa, joista huomattavimmat olivat Latiumin _latinalaiset_ ja
-Samniumissa asuvat _samnilaiset_. Näiden lisäksi asui Italiassa joukko
-muitakin kansoja. 2) _Kreikkalaiset_ olivat Etelä-Italiaan, jota
-sanottiin _Suur-Kreikaksi_, perustaneet useita siirtokuntia, muun muassa
-_Tarentumin_. Heidän hallussaan oli niin ikään koko itäosa Sisiliaa,
-jossa sijaitsi mahtava _Syrakusan_ kaupunki. Muun osan Sisiliaa sekä
-Sardinian ja Korsikan rannikot olivat 3) _karthagolaiset_ alistaneet
-valtansa alle. Po-joen laaksossa asui 4) _kelttiläisiä_, joita
-roomalaiset sanoivat _gallialaisiksi_. Kaikki luetellut kansat olivat
-indo-eurooppalaisia tai seemiläisiä. Sen sijaan Etruriassa asuvien 5)
-_etruskien_ sukuperä on tuntematon.
-
-[Illustration: ITALIA ennen Rooman valloitusta.]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 87._ Etruskilainen hauta-arkku.
-]
-
-
-● =Etruskit.= Italian kansoista etruskit ensimmäiseksi saavuttivat
-jonkinlaisen sivistyksen. He olivat taitavia kauppamiehiä ja
-karthagolaisten kanssa he kilpailivat meriliikkeestä ja
-kauppaherruudesta Välimeren länsiosissa. Heidän rakennuksensa olivat
-taidokkaita; heiltä roomalaiset myöhemmin oppivat holvien rakentamisen.
-Kuvanveistotaiteen ja taideteollisuuden etruskit oppivat kreikkalaisilta
-ja jäljittelivät näitä niin hyvästi, että usein on vaikea erottaa
-etruskilaisia taide-esineitä kreikkalaisista. Tunsivatpa etruskit
-kirjoitustaidonkin, mutta nykyajan tiedemiehet eivät vielä ole oppineet
-ymmärtämään heidän kieltään. Etruskien maa oli jaettu moneen pieneen
-valtioon, jotka jo varhain, viimeiset n. v. 270 e. Kr., joutuivat
-roomalaisten käsiin. Sen jälkeen etruskit latinalaistuivat nopeasti,
-niin että heidän kielensä jo Kristuksen syntymän aikoihin alkoi unohtua.
-
-
-● =Latinalaiset.= Latinalaiset olivat vanhimpina aikoina jakautuneet
-pieniin kaupunkivaltioihin, jotka muodostivat keskenään valtioliiton.
-Liiton johdossa oli aluksi _Alba Longa_n kaupunki, mutta myöhemmin
-kohosi tähän asemaan _Rooma_. Latinalaiset kaupunkivaltiot pysyivät
-sitten Rooman liittolaisina, kunnes ne v. 338 e. Kr. joutuivat
-täydellisesti Rooman valtaan.
-
-
-                         ROOMA KUNINGASKUNTANA.
-
-
-● =Rooman perustaminen.= Latiumin ja Etrurian rajalla _Tĭ´ber_-joen
-vasemmalla rannalla sijaitsi vanhan ajan merkillisin kaupunki Rooma. Se
-oli rakennettu seitsemälle kukkulalle, jonka takia sitä sanottiinkin
-»seitsemän kukkulan kaupungiksi». Kukkuloista tärkeimmät olivat
-_Capitōlī´nus_, _Palātī´nus_ ja _Aventī´nus_; näiden välillä oli
-epäterveellinen suo. Milloin kaupunki perustettiin, siitä ei ole
-luotettavia tietoja. Roomalaiset historioitsijat väittivät, että sen oli
-muka rakentanut kuningas _Rōmulus_ vuonna 753 e. Kr.
-
-
-□ =Tarina Rooman perustamisesta.= Troian hävityksestä pelastui vain ani
-harva. Näiden joukossa oli _Aeneas_ [ēnē´as]-niminen urhoollinen
-sankari. Hän harhaili kauan tuntemattomilla vesillä, kunnes hän saapui
-Italiaan _Latiumin_ maakuntaan, jossa asui _latinalais_-_ten_ kansa.
-Sinne hänen poikansa perusti _Alba Longan_ kaupungin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 88._ Romulus ja Remus.
-]
-
-Neljäsataa vuotta Aeneaan kuoleman jälkeen _Nŭ´mitor_-niminen kuningas
-tuli Alba Longan hallitsijaksi. Hänet syöksi hänen nuorempi veljensä
-_Amŭ´lius_ valtaistuimelta ruveten itse hallitsijaksi. Sen jälkeen
-Amulius karkotti Numitorin etäiseen maataloon, tapatti hänen poikansa
-ja vihitti hänen tyttärensä _Rhĕa Sylvia_n Vestan neitsyeksi, s. o.
-_Vesta_ jumalattaren papittareksi, joka ei koskaan saanut solmia
-avioliittoa. Kerran kun Rhea Sylvia oli noutamassa vettä, ilmestyi
-hänelle sodan jumala _Mars_, joka otti hänet puolisokseen. Jonkin
-aikaa tämän jälkeen Rhea Sylvia sai kaksoset. Hänet tuomittiin silloin
-naimattomuuslupauksensa rikkomisesta kuolemaan, ja pojat asetettiin
-pajukopassa Tiber-jokeen. Lipuessaan hiljalleen jokea alas koppa
-tarttui viikunapuun oksaan. Sinne pojat olisivat kuolleet nälkään,
-ellei Marsin lähettämä naarassusi olisi saapunut paikalle, kantanut
-heitä luolaansa ja siellä imettänyt heitä. _Palātī´nus_ kukkulalla
-asuva Amuliuksen paimen löysi kaksoset luolasta ja vei heidät kotiin
-vaimolleen, jolta juuri oli kuollut lapsi. Täällä _Rōmulus_ ja
-_Rĕmus_, niin poikia nimitettiin, kasvoivat Amuliuksen paimenten
-joukossa. He varjelivat karjaa pedoilta ja rosvoilta ja kävivät usein
-tappelemassa _Aventī´nus_ kukkulalla asuvien Numitorin paimenten
-kanssa. Kerran nämä saivat pojat vangeikseen ja veivät heidät
-Numitorin eteen, joka ihmetteli heidän reippauttaan ja sen johdosta
-alkoi tutkia heidän syntyperäänsä. Vihdoin kävi ilmi että nuorukaiset
-olivat Numitorin tyttärenpoikia. Romulus ja Remus kokosivat silloin
-joukon tovereita, tappoivat Amuliuksen ja tekivät jälleen Numitorin
-kuninkaaksi.
-
-Siihen paikkaan, jossa nuorukaiset olivat viettäneet lapsuusaikansa, he
-sitten perustivat Rooman kaupungin. Romulus kynti härällä vaon kaupungin
-ympäri neliskulmaan, ja vaosta käsin luotiin multavalli. Tämän piirin
-sisään rakennettiin mitättömiä olkikattoisia savimajoja. Kun veljesten
-kesken sittemmin tuli riita siitä, kenen mukaan kaupunkia nimitettäisiin
-ja kuka tulisi sen kuninkaaksi, Remus teki pilkkaa koko kaupungista,
-hypäten vallin yli. Silloin Romulus suutuksissaan tappoi hänet ja sanoi:
-»Käyköön samoin jokaiselle, joka hyppää tämän muurin yli!» Sen jälkeen
-sanottiin kaupunkia Romuluksen mukaan Roomaksi, ja hän tuli sen
-ensimmäiseksi kuninkaaksi.
-
-Saadakseen kaupunkiinsa asukkaita Romulus julisti sen turvapaikaksi,
-jossa kaikki vainotut, vieläpä pahantekijätkin, saivat suojaa. Näin
-kerääntyi Roomaan paljon miehiä, mutta naisista oli puute. Silloin
-Romulus pani toimeen uskonnollisen juhlan, johon naapurikansat
-kutsuttiin. Varsinkin tuli lukuisasti _sabiinilaisia_ vaimoineen ja
-tyttärineen. Mutta keskellä juhlaa roomalaiset nuorukaiset, kuninkaan
-annettua merkin, syöksyivät vierastensa joukkoon, tempasivat kukin
-neitosensa sekä kantoivat hänet kaupunkiin. Ryöstetyt naiset leppyivät
-pian miehilleen, mutta heidän isänsä miettivät kostoa ja lähtivät
-sotaretkelle Roomaa vastaan. Kesken kahakkaa ryöstetyt sabiinittaret
-kuitenkin riensivät riiteleviä sovittamaan, ja niin saatiin rauha
-solmituksi.
-
-
-● =Hallitusmuoto.= Rooman vanhin hallitusmuoto oli rajoitettu
-yksinvalta. _Kuningas_ oli ylimmäinen pappi, ylimmäinen tuomari ja
-ylimmäinen sotapäällikkö. Hänen rinnallaan johti valtiota neuvosto, jota
-sanottiin _senaatiksi_. Sen muodostivat vanhimmat ja kokeneimmat
-kansalaiset. Senaattorien lukumäärä vaihteli eri aikoina, kohoten
-tavallisesti muutamaan sataan. Tärkeissä asioissa kysyttiin vielä
-_kansankokouksen_ mielipidettä aivan kuin Kreikassa. Kansankokoukseen
-pääsivät kaikki perheenisät.
-
-Vanhimpina aikoina oli Roomassa kaksi kansanluokkaa. _Patriisit_ olivat
-varakkaita ylimyksiä, jotka omistivat suurehkoja maatiloja Rooman
-ympäristössä. _Plebeijit_ sen sijaan olivat köyhiä käsityöläisiä tai
-talonpoikia. Heillä ei ollut täysiä kansalaisoikeuksia; he eivät
-päässeet senaattiin, eivät saaneet solmia avioliittoja patriisien kanssa
-eivätkä käyttää äänioikeutta kansankokouksessa.
-
-Kun kuninkaat ajan oloon alkoivat pelätä, että patriisit riistäisivät
-heiltä vallan, he syrjäyttivät vanhan kansankokouksen ja antoivat sen
-sijaan sotajoukon toimia kansankokouksena. Roomalainen sotajoukko oli
-kokoonpantu 100 miehen suuruisista osastoista eli _kenturioista_. Siitä
-syystä sanotaankin tätä uutta kokousta _kenturiakokoukseksi_. Aluksi
-kansalaiset kokoontuivat aseistettuina ikään kuin sotaan lähteäkseen,
-mutta myöhemmin jätettiin aseet kotiin ja kokoonnuttiin aivan
-rauhallisesti kuin kansankokoukseen ainakin. Koska plebeijitkin
-suorittivat sotapalvelusta, hekin siis saivat äänestää. Äänestäminen
-tosin toimitettiin niin, että patriiseilla yhä oli ratkaisuvalta.
-Plebeijit saivat kuitenkin ottaa osaa asioiden käsittelemiseen ja
-toistaiseksi he tyytyivät siihen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 89._ Cloaca maximan suu.
-]
-
-
-● =Rooma kasvaa.= Mitä enemmän Rooman väkiluku kasvoi ja mitä
-mahtavammaksi kaupunki kävi naapurivaltioiden rinnalla, sitä enemmän
-huolehdittiin myös sen ulkonäöstä. Ryhdyttiin suurenmoisiin
-rakennustöihin, joita enimmäkseen etruskilaiset arkkitehdit johtivat.
-Kukkuloiden välinen suo kuivattiin rakentamalla likaviemärejä, jotka
-suuren pääputken, _Cloā´ca mā´ximan_, kautta purkautuivat Tiberiin.
-Capitolinukselle rakennettiin Juppiter jumalalle suuri temppeli, jota
-sanottiin _Capitō´liumiksi_. Tämän kukkulan ja Palatinuksen välinen
-tasanko raivattiin toriksi, jota sanottiin _Fŏ´rumiksi_. Palatinuksen ja
-Aventinuksen väliin rakennettiin suuri soikea kilparata, _Circus
-mā´ximus_.
-
-
-● =Kuningasvalta kukistetaan.= Kuninkaiden yritys lujittaa valtaansa
-plebeijien avulla epäonnistui. Päinvastoin senaatti syrjäytti yhä
-enemmän kuninkaat, joille lopuksi jäi vain erikoisten uskonnollisten
-menojen toimittaminen. Vihdoin Rooma muuttui _tasavallaksi_ n. v. 500 e.
-Kr. Kuninkaan vallan vähetessä sotajoukon johto ja tuomio-oikeus
-joutuivat erikoisille vuodeksi kerrallaan valituille virkamiehille,
-joita sanottiin _praetoreiksi_ [prētori]. Praetoreita oli kolme, ja he
-jakoivat vallan keskenään siten, että kaksi heistä toimi
-sotapäällikköinä ja kolmas istui oikeutta Forumilla. Myöhemmin
-sotapäällikköpraetoreita alettiin sanoa _konsuleiksi_, ja heistä tuli
-arvokkaampia virkamiehiä kuin tuomaripraetoreista, joiden lukumäärää
-suuresti lisättiin.
-
-[Illustration:
-
-  Rooman kaupunki keisariajalla.
-]
-
-
-□ =Horatiukset ja Curiatiukset.= Roomassa oli tarinain mukaan kaikkiaan
-seitsemän kuningasta. Useimmat heistä olivat sotaisia hallitsijoita.
-Sellainen oli myös _Tullus Hostī´lius_, jonka aikana Rooma ja Alba Longa
-joutuivat sotaan keskenään. Kun sotajoukot kohtasivat toisensa,
-albalaisten päällikkö astui esiin ja sanoi: »Eikö ole hulluutta kahden
-heimolaiskansan vuodattaa toistensa verta? Ennen ratkaiskoon
-kaksintaistelu koko asian!»
-
-Kummassakin sotajoukossa palvelivat kolmoset, jotka iältään ja
-asekuntoisuudeltaan olivat toistensa veroiset. Roomalaiset kolmoset
-olivat nimeltään _Horā´tius_ ja albalaiset _Curiā´tius_. Nämä suostuivat
-keskenään ratkaisemaan taistelun. Sotajoukot asettuivat aseettomina
-katselemaan taistelun kulkua. Kun sovittu merkki annettiin,
-veljeskolmikot hyökkäsivät toisiaan vastaan. Kauan ottelu oli
-ratkaisematta. Vihdoin kaksi Horatiusta vaipui kuolleena maahan, mutta
-myös Curiatiukset olivat pahasti haavoittuneet. Albalaiset kohottivat
-voimakkaan riemuhuudon, ja roomalaiset kadottivat jo kaiken toivonsa.
-Mutta viimeinen Horatius oli vielä haavoittumatta. Jotta hänen ei
-tarvitsisi taistella kaikkien vastustajiensa kanssa samalla kertaa, hän
-lähti pakenemaan. Juostuaan aimo matkan hän kääntyi ja huomasi, että
-takaa-ajajat olivat kaukana toisistaan, sillä jokainen heistä oli
-juossut niin kovaa kuin haavoiltaan jaksoi. Silloin Horatius karkasi
-lähimmän kimppuun ja sai hänet surmatuksi, ennen kuin seuraava ehti
-avuksi. Sitten hän voitti tämän ja vihdoin kolmannenkin veljen. Iloisina
-Rooman päälliköt kiiruhtivat eloon jääneen sankarin luo, syleilivät
-häntä ja tervehtivät häntä voittajana. Mutta albalaiset antautuivat
-roomalaisten valtaan.
-
-Ylpeänä Horatius palasi kotiin kantaen kolmen voitetun Curiatiuksen
-sotapukuja. Portilla sisar tuli häntä vastaan. Tämä oli erään
-Curiatiuksen kihlattu morsian, ja nähdessään sulhonsa vaatteet, jotka
-hän itse oli ommellut, hän puhkesi äänekkäihin valituksiin. Tästä veli
-raivostui, paljasti miekkansa ja surmasi sisarensa huudahtaen: »Näin
-käyköön jokaiselle roomattarelle, joka suree vihollisen kuolemaa!»
-
-
-□ =Kuningasten karkottaminen.= n. v. 500 e. Kr. Rooman viimeinen
-kuningas _Tarqvĭ´nius Supe´rbus_ oli julma ja vallanhimoinen mies, joka
-sorti sekä ylhäisiä että alhaisia. Eivätpä hänen omat sukulaisensakaan
-olleet turvassa hänen epäluuloltaan. Ainoastaan eräs hänen omaisistaan,
-nimeltä _Jūnius Brūtus_, osasi välttää hänen julmuuttaan tekeytymällä
-mielipuoleksi. Kun Tarqvinius vihdoin käytöksellään oli kiihottanut koko
-kansan vastaansa, Brutus katsoi toiminnan ajan tulleen. Hän piti
-_Fŏ´rumilla_ tulisen puheen ja sai kansan tarttumaan aseisiin ja
-karkottamaan kuninkaan Roomasta.
-
-Nyt oli Rooma _tasavaltana_. Kansalaiset vannoivat pyhän valan, etteivät
-milloinkaan enää kärsisi yksinvaltaa keskuudessaan. Hallituksen johtoon
-asetettiin kaksi _konsulia_, jotka valittiin vuodeksi kerrallaan.
-Ensimmäisiksi konsuleiksi tulivat Junius Brutus ja muuan _Collātī´nus_,
-taitavaksi ja rohkeaksi tunnettu mies. Heidän aikanaan Tarqvinius yritti
-päästä uudelleen Rooman kuninkaaksi. Hän solmi salaliiton muutamien
-roomalaisten ylimysnuorukaisten kanssa, jotka lupasivat salaa avata
-hänelle kaupungin portin. Salaliitto saatiin kuitenkin paljastetuksi.
-Silloin havaittiin, että salaliittolaisten joukossa oli kaksi Brutuksen
-poikaa sekä kaksi Collatinuksen veljenpoikaa. Rikokselliset vietiin
-konsulien eteen, jotka istuivat Forumilla oikeutta. Ensin tuotiin
-Brutuksen pojat esiin. Isä lausui kuolemantuomion, ja vartijat panivat
-sen toimeen. Kun sitten Collatinuksen veljenpoikien vuoro tuli, setä
-tahtoi pelastaa heidän henkensä ja ehdotti maanpakoa. Mutta Brutuksen
-vaatimuksesta heidätkin mestattiin. Collatinus, joka oli pitänyt
-sukulaistensa henkeä suuremmassa arvossa kuin valtion lakeja,
-karkotettiin Roomasta.
-
-Nyt Tarqvinius ryhtyi puuhaamaan sotaa Roomaa vastaan. Eräs
-_etruskilaisten_ kuningas _Porse´nna_ lupasi hänelle apuaan ja marssi
-suuri sotajoukko muassaan Roomaa kohti. Jo yritti Porsenna hyökätä
-Tiberin yli johtavalle paalusillalle. Hämmästyneinä roomalaiset lähtivät
-pakosalle. Ainoastaan urhoollinen _Horātius Cocles_ kahden toverin
-avustamana jäi sillan korvalle torjumaan vihollisten hyökkäystä, sillä
-aikaa kun silta revittiin heidän takanaan. Kun yksi lauta vain enää oli
-jäljellä, toverit riensivät sitä pitkin toiselle rannalle, mutta
-Horatius jäi yhä paikalleen. Vasta kuullessaan sillan romahduksen
-selkänsä takana hän hyppäsi varustukset yllään veteen ja ui onnellisesti
-joen yli.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 90._ Mucius Scaevola Porsennan leirissä.
-]
-
-Huomattuaan Rooman valloittamisen äkkirynnäköllä mahdottomaksi Porsenna
-asettui lujaan leiriin estääkseen muonantuonnin kaupunkiin ja
-pakottaakseen sen nälällä antautumaan. Jalo ylimysnuorukainen _Mūcius_
-päätti silloin pelastaa kaupungin. Hän kätki tikarin viittansa
-laskoksiin ja hiipi salaisesti Porsennan leiriin. Koska hän ei tuntenut
-kuningasta, hän erehdyksessä hyökkäsi erään kirjurin kimppuun ja tappoi
-hänet. Läsnäolijat kohta vangitsivat Muciuksen ja veivät hänet kuninkaan
-eteen, joka alkoi tutkia nuorukaista. Pelottaakseen Porsennaa Mucius
-ilmoitti, että muka oli joukko muitakin nuorukaisia, jotka olivat
-luvanneet murhata hänet, jos ensimmäinen yritys epäonnistuisi. Kuningas
-pelästyi ja uhkasi polttaa Muciuksen, ellei hän kohta ilmaisisi
-salaliittolaisia. Mutta Mucius meni sanaa sanomatta tulen ääreen,
-paljasti oikean kätensä ja antoi kasvojaan räväyttämättä sen hiljakseen
-hiiltyä. Porsenna ihmetteli niin suuresti miehen rohkeutta, että
-lahjoitti hänelle vapauden. Mutta peläten roomalaisten väijytyksiä hän
-heitti piirityksen kesken ja lähti omaan maahansa. Tästä päivästä alkaen
-tuli Muciukselle kunniakas lisänimi _Scaevola_ [skē´vola], joka
-merkitsee vasenkätistä.
-
-
-● =Uskonto.= Roomalaisilla oli tavattoman suuri määrä jumalia, jotka
-olivat osittain naapureilta, vallankin etruskeilta, saatuja. Erikoinen
-jumala huolehti kehtolapsista, toinen opetti lapsia syömään ja juomaan,
-toinen taas kävelemään; jokaisessa elämänvaiheessa aina kuolinhetkeensä
-saakka ihminen saattoi turvautua yhä uusiin jumaliin. Jokaisella
-lähteellä ja vuorella, jokaisella talolla, ovella ja kotiliedellä,
-jokaisella puulajilla ja viljakasvilla oli oma jumalansa eli haltijansa.
-Mutta roomalaiset eivät tietäneet paljoa näistä jumalista; he eivät
-osanneet sanoa, minkä näköisiä he olivat, eivätkä he tunteneet heidän
-elämäntarinoitaan, niinkuin kreikkalaiset. He olivat tehneet ikään kuin
-sopimuksen jumalien kanssa; jos he rukoilivat määrätyt rukoukset tai
-uhrasivat määrätyt eläimet, niin jumalat olivat velvolliset heitä
-auttamaan määrätyissä toimissa; mutta jos he laiminlöivät
-velvollisuutensa jumalia kohtaan, niin nämäkään eivät auttaneet heitä.
-Huomattavimmat roomalaisten jumalista olivat taivaan jumala _Juppiter_,
-maanviljelyksen ja sodan jumala _Mars_ sekä kotilieden jumalatar
-_Vesta_.
-
-Jokainen perheenisä saattoi itse uhrata jumalille, mutta sitä paitsi oli
-pappeja, jotka uhrasivat koko kansan puolesta. 1) Ylimmäiset papit
-muodostivat _pontifexien_ pappiskunnan ja heidän tehtävänään oli
-huolehtia yleisestä jumalanpalveluksesta. Monella jumalalla oli sitä
-paitsi omat 2) _erikoispappinsa_. Sellaisia olivat esim. _Vestan
-neitsyet_, jotka vaalivat valtion pyhää liesitulta. Huomattava asema oli
-vielä 3) _ennustajapapeilla_, jotka erikoisten enteiden nojalla
-ilmoittivat, olivatko aiotut toimet jumalille mieluisia vaiko eivät.
-Ennustajapapeista olivat tärkeimpiä _augŭrit_, jotka ennustivat lintujen
-lennosta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 91._ Suovetaurilia, uhri, jossa jumalien kunniaksi teurastettiin
-    karju, oinas ja sonni.
-]
-
-
-                        PATRIISIT JA PLEBEIJIT.
-
-
-● =Plebeijien asema huononee.= Kuningasvallan lakatessa plebeijien asema
-kävi entistä vaikeammaksi. Patriisit riistivät nyt kaiken vallan
-itselleen. Plebeijit saivat tosin yhä olla läsnä kenturiakokouksissa,
-mutta praetoreiksi heidän ei sallittu päästä. Sotia käytiin entistä
-runsaammin, jonka vuoksi he köyhtymistään köyhtyivät. Kun patriisit
-olivat sotaretkillä, heidän orjansa huolehtivat maanviljelyksestä, mutta
-köyhillä plebeijeillä ei ollut varaa pitää orjia, ja sen tähden heidän
-pienet tilansa joutuivat rappiolle sotien aikana. Heidän oli siitä
-syystä pakko ottaa patriiseilta lainoja. Jolleivät he määräpäivänä
-voineet suorittaa velkaansa, he joutuivat velkaorjuuteen. Kaiken lisäksi
-vihollisilta anastetut pellot, jotka tehtiin _valtion maaksi_, jätettiin
-kaikki patriisien viljeltäviksi, joten plebeijit jäivät saaliista
-osattomiksi.
-
-
-● =Kansantribuunit.= Vihdoin plebeijit rupesivat napisemaan ja olivat jo
-tarttumaisillaan aseisiin patriiseja vastaan. Silloin oli patriisien
-taipuminen, ja vähitellen plebeijit saivat toisen tärkeän oikeuden
-toisensa jälkeen. Ensimmäiseksi heille tehtiin se myönnytys, että
-kaupunginosien eli _trĭbuksien_ päämiehet, jotka valittiin
-_tribuskokouksissa_, saivat kumota senaatin päätökset ja praetorien
-toimenpiteet. Näitä tribuksien päämiehiä sanottiin _kansantribuuneiksi_.
-Pitäessään jotain tehtyä päätöstä kansalle epäedullisena heidän ei
-tarvinnut kuin lausua _vĕ´tō_ (kiellän), niin päätös menetti voimansa.
-
-
-□ Jo kuningasvallan aikana oli Roomassa muodostunut kaksi kansanluokkaa,
-_patriisit_ ja _plebeijit_. Patriisit olivat varakkaita
-maanviljelijöitä, ja heillä oli hallussaan valtion virat. Plebeijit taas
-olivat köyhiä käsityöläisiä tai pikkutilallisia, jotka eivät päässeet
-senaattiin eli neuvostoon eivätkä valtion virkoihin. Plebeijien
-taloudellinen tila oli huono, ja kun roomalaiset kävivät alinomaa sotia
-naapurikansoja vastaan, niin se huononi huononemistaan. Plebeijienkin
-täytyi näet tehdä sotapalvelusta, ja heidän sotaretkillä ollessaan
-pellot jäivät viljelemättä.
-
-Kerran vihollisen uhatessa Roomaa syöksyi torille velkavankeudesta
-karannut sodassa kunnostautunut ja sen johdosta päällikön asemaan
-kohonnut plebeijisoturi, rääsyihin puettuna, tukka hajallaan ja
-rääkkäyksen verijäljet ruumiissa. Hän kertoi, että hän oli ottanut osaa
-lähes 30 taisteluun, jona aikana hänen talonsa oli ryöstetty ja
-poltettu, hänen oli täytynyt tehdä velkaa henkensä pitimiksi ja viimein
-velkamiehet olivat teljenneet hänet vankilaan, kun hän ei kyennyt
-velkaansa maksamaan. Nähdessään entisen urhoollisen päällikkönsä noin
-kurjassa tilassa plebeijit alkoivat nurista ja kieltäytyivät lähtemästä
-sotaan. Konsuli lupasi nyt huojentaa velkavankien tilaa. Plebeijit
-tyytyivät siihen ja lähtivät vihollista vastaan. Mutta sodan päätyttyä
-sama kurja tila uusiutui. Vihdoin plebeijien kärsivällisyys loppui.
-
-Roomalaiset historioitsijat kertovatkin plebeijien ryhtyneen suorastaan
-kapinaan, ennen kuin patriisit tekivät myönnytyksiä. Eräänä päivänä,
-Rooman ollessa parhaillaan sodassa muuatta naapurikansaa vastaan,
-plebeijit marssivat kaupungista, sijoittuen _Pyhälle vuorelle_ parin
-peninkulman päähän Roomasta. Sinne he aikoivat perustaa oman valtion.
-Pelästyneinä patriisit lähettivät kansan puheille _Menē´nius Agri´ppa_n
-johtaman lähetystön. Tämä plebeijien suosima ylimys kertoi
-kokoontuneelle kansalle seuraavan jutun: »Kerran kaikki ruumiin jäsenet
-tekivät kapinan vatsaa vastaan. Ne valittivat, että vatsa yksin
-suloisessa levossa nautti sen, mitä muut ahkeralla työllä ansaitsivat.
-Senpä tähden ne heittäytyivät toimettomiksi; kädet eivät vieneet ruokaa
-suuhun, hampaat eivät sitä purreet, ja kaikki muut jäsenet olivat
-samaten lakossa. Mutta kun vatsa ei enää saanut ravintoa, koko ruumis
-alkoi nääntyä, ja kaikki jäsenet heikkenivät. Silloin ne huomasivat
-vatsan merkityksen ja heittivät mielettömän tuumansa.»
-
-Plebeijit ymmärsivät Meneniuksen vertauksen ja palasivat Roomaan.
-Kuitenkin patriisien täytyi tehdä heille eräitä myönnytyksiä.
-Velkavankien tuli päästä vapaiksi, eikä vast´edes saanut ketään velan
-tähden vangita. Lisäksi tuli plebeijien joka vuosi saada omissa
-kokouksissaan valita _kansantribuuneiksi_ sanottuja virkamiehiä. Näiden
-tuli valvoa, ettei plebeijeille tehty vääryyttä. Kansantribuuneilla ei
-ollut kuten muilla Rooman virkamiehillä erityistä virkapukua, ja
-senaatissa asetettiin heille vain puinen penkki kokoushuoneen ovelle.
-Mutta heille annettiin tieto senaatin päätöksistä. Jos päätökset olivat
-heidän mielestään plebeijeille vahingolliset, niin he lausuivat vain
-sanan _vĕ´tō_ (kiellän), ja ne olivat mitättömät. Samoin täytyi
-konsulien peruuttaa kansankokoukselle tekemänsä ehdotus, jos
-kansantribuuni lausui siitä veto-sanansa. Täten tribuunit saattoivat
-estää sotaväen kutsunnat ja veronkannon sekä muut hallitustoimet, jos ne
-tuottivat plebeijeille vahinkoa.
-
-Tribuunit julistettiin loukkaamattomiksi. Jos joku teki heille
-väkivaltaa, niin hän joutui lainsuojattomaksi ja jumalain vihan
-alaiseksi. Heidän talonsa olivat avoinna yöt päivät, jotta plebeijit
-aina voisivat tulla pyytämään heidän suojelustaan. Virkavuotenaan he
-eivät saaneet poistua kaupungin muurien ulkopuolelle.
-
-Tämän perästä plebeijit jatkoivat kansantribuunien johtamina taisteluaan
-patriiseja vastaan, kunnes saavuttivat samat oikeudet kuin patriiseilla
-oli.
-
-
-□ =Coriolanus.= Pakosta eivätkä mielisuosiosta patriisit olivat
-myöntäneet plebeijeille oikeuden valita kansantribuuneja etujansa
-valvomaan. Moni patriisi tunsi ylpeää suuttumusta näitä uusia
-virkamiehiä kohtaan. Niiden joukossa oli rohkea ylimys, nimeltä
-_Coriolā´nus_. Hän oli taistellut urhoollisesti erästä viholliskansaa
-_volskeja_ vastaan ja saavuttanut kansalaistensa kunnioituksen. Mutta
-Coriolanus oli tyly ja kova köyhälle kansalle. Kaikkein vähimmän hän
-saattoi kärsiä kansantribuuneja. Kun siis Roomassa vallitsi viljan puute
-ja varsinkin plebeijit näkivät nälkää, niin hän neuvoi senaattia, ettei
-se jakaisi viljaa, ennen kuin plebeijit olivat panneet viralta
-kansantribuuninsa ja lakkauttaneet koko toimen. Tämän johdosta hänen
-nauttimansa kunnioitus pian muuttui vihaksi. Vihdoin hänet karkotettiin
-maanpakoon Roomasta.
-
-Loukkaantuneena Coriolanus vannoi kostavansa roomalaisille. Hän pakeni
-volskien, Rooman vihollisten, luo ja lupasi saattaa heidät voitolle
-taistelussa roomalaisia vastaan. Volskit valitsivat hänet päällikökseen
-ja hyökkäsivät hävittäen Rooman alueelle. Roomalaisille tuli hätä
-käteen, sillä he eivät olleet sotaan varustautuneita. Senaatti lähetti
-hätääntyneenä sanansaattajia anomaan Coriolanukselta rauhaa, luvaten
-juhlallisesti saattaa hänet kaikkiin entisiin oikeuksiinsa. Mutta
-Coriolanus ajoi lähettiläät pilkaten takaisin. Samalla tavalla hän
-kohteli pappeja, jotka pyhiin vaatteisiin puettuina ja kantaen pyhiä
-astioita saapuivat hänen puheilleen.
-
-Silloin muutamia jalosukuisia roomalaisnaisia riensi Coriolanuksen
-äidin, vanhan _Vetū´ria_n luo pyytäen häntä lähtemään poikaansa
-taivuttamaan. Veturia lähtikin ottaen mukaansa Coriolanuksen puolison ja
-lapset. Vanha äiti lankesi polvilleen poikansa eteen, vuoroin rukoillen
-ja moittien. Kun äiti vihdoin vihastuneena kysyi, pitikö hänen olla
-isänmaanpetturin synnyttäjä, suli miehen sydän. Hän lankesi äitinsä
-kaulaan ja huudahti: »Oi, äiti, äiti! Rooman olet pelastanut, mutta
-poikasi menettänyt.»
-
-Coriolanus antoi volskeille käskyn peräytyä, mutta suuttuneina he
-riistivät häneltä hengen.
-
-
-□ =Cincinnatus.= Suuren vaaran uhatessa senaatti toisinaan valitsi
-_diktaattorin_, jolla oli rajaton valta. Ei kukaan kuitenkaan saanut
-olla diktaattorina kauemmin kuin kuusi kuukautta.
-
-Kun roomalaiset olivat sodassa _aeqvejä_ [ēkvit] vastaan, oli vihollisen
-onnistunut saartaa koko Rooman armeija konsuleineen. Ainoa, joka tässä
-hädässä tuntui voivan pelastaa kaupungin, oli _Cincinnā´tus_-niminen
-jaloluontoinen patriisi, ja senaatti nimitti hänet diktaattoriksi. Kun
-airuet saapuivat ilmoittamaan Cincinnatukselle asiasta, oli hän
-parhaillaan kyntämässä peltoaan. Cincinnatus muutti kiireellisesti pukua
-ja lähti sitten Roomaan. Koottuaan siellä olevat sotamiehet hän marssi
-vielä samana yönä aeqvejä vastaan, antaen kunkin miehen kuljettaa
-mukanaan kaksitoista vallituspaalua. Perille päästyään roomalaiset
-loivat multavallin aeqvien aseman ympäri ja vahvistivat vallin
-paaluilla. Samalla he kohottivat sotahuudon, jonka johdosta aeqvien
-piirittämä sotajoukonosasto teki hyökkäyksen. Ennen pitkää aeqvit, joita
-ahdistettiin kahdelta puolen, huomasivat asemansa niin vaikeaksi, että
-heidän oli antautuminen. Voitetun sotajoukon Cincinnatus pakotti
-kulkemaan ikeen alta. Asetettiin kaksi keihästä pystyyn maahan ja kolmas
-sidottiin vaakasuoraan niiden väliin, joten muodostui matala portti.
-Siitä täytyi vihollisten kumartuneina kulkea yksitellen läpi. Ikeen alta
-kulkeminen oli suurin häpeä, mikä saattoi tulla sotajoukon osaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 92._ Senaatin airuet ilmoittamassa Cincinnatukselle, että hänet
-    on nimitetty diktaattoriksi.
-]
-
-Lopetettuaan sodan näin nopeasti Cincinnatus 16 päivän kuluttua luopui
-diktaattorin vallasta ja palasi peltotöihinsä.
-
-
-● =Kahdentoista taulun lait (449).= Kansantribuunit ryhtyivät kohta
-tarmokkaaseen työhön kansan tilan parantamiseksi. Roomassa ei ollut
-tähän saakka kirjoitettuja lakeja, minkä tähden praetorit, jotka
-tuomitsivat vanhan perinnäistavan mukaan, saattoivat menetellä
-mielivaltaisesti. Kansantribuunit saivat aikaan sen, että lakien
-kirjoittamista varten valittiin kymmenen patriisia, joita sanottiin
-_dekemvireiksi_. Kahdessa vuodessa he suorittivat työnsä. Lait
-kaiverrettiin kahteentoista vaskitauluun, jotka asetettiin Forumille
-kaikkien nähtäviksi (449). Näitä lakeja sanottiin _kahdentoista taulun
-laeiksi_. Uudet lait myönsivät plebeijeille monta oikeutta, joita heillä
-ei aikaisemmin ollut. Niinpä ei ketään enää saanut tehdä velkojen tähden
-orjaksi.
-
-
-● =Plebeijit saavuttavat täydellisen tasa-arvon.= Lakien kirjoittamisen
-jälkeen kesti vielä pari sataa vuotta taisteluja säätyluokkien välillä.
-Vähä vähältä ylimysten oli tehtävä myönnytyksiä. Muun muassa poistettiin
-patriisien ja plebeijien välillä vallinnut aviokielto. Sen jälkeen
-plebeijit saivat oikeuden päästä konsuleiksi ja praetoreiksi sekä
-kaikkiin muihin valtion virkoihin. Hyvin suuresti plebeijien
-vaikutusvalta lisääntyi, kun tribuskokoukselle annettiin oikeus päättää
-koko kansaa koskevista asioista, sillä tässä kokouksessa äänestettiin
-pääluvun mukaan, joten plebeijeillä oli enemmistö. N. v. 280 e. Kr.
-plebeijit vihdoin olivat saavuttaneet melkein täydellisen tasa-arvon
-patriisien kanssa. Tämän jälkeen patriisit vielä säilyttivät
-yksinoikeutensa muutamiin pappisvirkoihin.
-
-
-● =Rooman virkamiehet.= Säätyriitain aikana Rooman valtakunta oli
-alueeltaan ja väkiluvultaan kasvanut niin suureksi, etteivät konsulit ja
-praetorit enää ehtineet suorittaa kaikkia tehtäviä, vaan heidän
-rinnalleen valittiin joukko muitakin virkamiehiä. Seuraavat olivat enin
-arvossa pidetyt:
-
-_Censorien_ virka oli arvokkain ja siihen asetettiin vain entisiä
-konsuleja. Censorit valittiin joka viides vuosi. Heidän tehtävänään oli
-valvoa roomalaisten tapoja sekä jakaa kansalaiset kenturioihin ja
-nimittää senaattorit.
-
-_Konsulit_ toimivat hallituksen johtajina ja sotajoukon päällikköinä.
-
-_Praetorit_ olivat ylituomareita.
-
-_Kansantribuunit_ olivat alemman kansan puoltomiehiä.
-
-_Aedilit_ [ēdīli] panivat toimeen uskonnolliset juhlat ja yleiset huvit
-sekä valvoivat yleistä järjestystä.
-
-_Quaestorit_ [kvēstori] olivat valtion rahastonhoitajia.
-
-Kaikki luetellut virkamiehet paitsi kansantribuunit valittiin
-kenturiakokouksessa. Virka-aika kesti vain yhden vuoden; censorit
-valittiin kuitenkin pitemmäksi aikaa. Suuren vaaran uhatessa katsottiin
-tarpeelliseksi antaa kaikki valta yhdelle ainoalle miehelle. Silloin
-nimitettiin kuudeksi kuukaudeksi _diktaattori_, jolla oli rajaton valta.
-
-
-                           ITALIAN VALLOITUS.
-
-
-● =Gallialaisten retki (387).= Sotaisat roomalaiset taistelivat yleensä
-menestyksellisesti naapureitaan vastaan. Mutta v. 387 he saivat
-vihollisen, joka oli heitäkin voimakkaampi. Silloin raa´at gallialaiset
-hyökkäsivät Pohjois-Italiasta etelää kohti. He voittivat Rooman
-sotajoukon, saivat haltuunsa kaupungin ja hävittivät sen.
-Capitolinuksella roomalaiset kuitenkin sitkeästi puolustautuivat, kunnes
-saivat vihollisen suurilla lunnailla lähtemään matkaansa.
-
-
-● =Keski-Italian valloitus.= Gallialaisten lähdettyä kesti monta
-vuosikymmentä, ennen kuin Rooma oli uudestaan rakennettu, kivisellä
-muurilla ympäröity ja entiselleen voimistunut. Vähitellen se kuitenkin
-taas saattoi laskea vapautuneet kansat valtansa alle. Ruvettiinpa
-uusiakin valloituksia tekemään. _Latinalaiset_ kukistettiin (v. 338) ja
-viimeiset _etruskilais_kaupungit valloitettiin (n. v. 270). Sitkeintä
-vastarintaa tekivät _samnilaiset_. Roomalaiset taistelivat heitä vastaan
-30 vuotta ja kävivät kolme pitkää sotaa, ennen kuin he saivat
-samnilaisten vastarinnan murretuksi v. 290. Mutta silloin olikin koko
-Keski-Italia tämänpuoleisesta Galliasta Suur-Kreikkaan saakka Rooman
-hallussa.
-
-
-□ =Camillus.= Porsennan ajoista alkaen roomalaiset lakkaamatta
-taistelivat etruskeja vastaan. Varsinkin _Vēji_-niminen
-etruskilaiskaupunki teki sitkeästi vastarintaa. Kymmenen vuotta
-roomalaiset turhaan piirittivät sitä. Vihdoin diktaattori _Cami´llus_
-kaivatti maanalaisen käytävän kaupungin muurin alitse. Sitä myöten
-sotamiehet tunkeutuivat Vejiin, valloittivat sen ja saivat suunnattoman
-saaliin. Kun Camillus voiton johdosta paisui sietämättömän ylpeäksi ja
-sitä paitsi otti omalle osalleen kohtuuttoman paljon saalista,
-roomalaiset suuttuivat häneen niin suuresti, että hänen oli lähteminen
-maanpakoon. Lähtiessään hän rukoili jumalia saattamaan Rooman niin
-suureen vaaraan, että kansan olisi pakko kutsua hänet takaisin.
-
-Camilluksen toivomus toteutuikin ennen pitkää. Pohjois-Italiassa asuvat
-raa´at _gallialaiset_ tekivät raivokkaan hyökkäyksen etelää kohti. Kun
-heiltä kysyttiin, millä oikeudella he tulivat vapaiden miesten maahan,
-he vastasivat ylpeästi: »Meillä on oikeus miekkamme kärjessä».
-Roomalaiset lähettivät sotajoukon heitä vastaan, mutta se voitettiin.
-Sitten viholliset ottivat itse Rooman kaupunginkin haltuunsa. Osa Rooman
-sotajoukkoa pelastui _Capitōlium_in linnaan keskelle Rooman kaupunkia,
-toinen osa pääsi pakenemaan kaupungista.
-
-Kerrotaan 80 vanhan senaattorin ja papin kuolemaan vihkiytyneinä jääneen
-Forumille odottamaan gallialaisten tuloa. Gallialaiset hämmästyivät
-noita liikkumattomia harmaapäitä ukkoja, jotka istuivat loistavilla
-istuimillaan. He luulivat heitä ensin Rooman suojelusjumaliksi. Vihdoin
-eräs gallialaisista nykäisi muuatta pappia parrasta, nähdäkseen, oliko
-hänessä henkeä. Vihastunut pappi sivalsi häiritsijää sauvallaan
-korvalle. Silloin gallialaiset syöksyivät ukkojen kimppuun ja tappoivat
-heidät. Sen jälkeen he sytyttivät kaupungin, joka muutamissa tunneissa
-muuttui suitsuaviksi raunioiksi.
-
-Pakoon päässeet roomalaiset ikävöivät hädässään Camillusta
-diktaattoriksi. Mutta siihen tarvittiin Capitoliumilla olevan senaatin
-suostumus, ja tämä kukkula oli gallialaisten piirittämä. Silloin eräs
-uskalikko otti hankkiakseen senaatin myöntymyksen. Hän hiipi salaa
-kukkulan juurelle ja kapusi onnellisesti ylös sen jyrkimmältä kohdalta,
-jonka gallialaiset olivat jättäneet vartioimatta. Senaatin suostumus
-mukanaan hän samaa tietä palasi sotajoukon luo. Gallialaiset kuitenkin
-huomasivat sanansaattajan jäljet. Eräänä pimeänä yönä he seurasivat
-hänen esimerkkiään. He olivat juuri pääsemäisillään kukkulan harjalle,
-kun pyhät hanhet nostivat kimakan huudon. Siitä roomalaiset heräsivät ja
-syöksivät viholliset alas syvyyteen.
-
-Kun gallialaiset kuulivat Camilluksen olevan tulossa sotajoukkoineen, he
-ryhtyivät neuvotteluihin Capitoliumilla olevan senaatin kanssa.
-Roomalaiset, jotka kärsivät ankaraa nälänhätää, maksoivat suuren
-rahasumman päästäkseen vihollisistaan. Kultaa punnittaessa kerrotaan
-gallialaisten kuninkaan käyttäneen vääriä punnuksia. Roomalaiset
-valittivat tätä, mutta kuningas huudahti »vae victis!» [vē vi´ktīs] (voi
-voitettuja!) ja heitti vielä miekkansa punnusten lisäksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 93._ Gallialaiset punnitsemassa kulta-aarteita.
-]
-
-
-□ =Curtius.= Jonkin aikaa gallialaisten hyökkäyksen jälkeen puhkesi
-Roomassa hirvittävä rutto. Hätä tuli kahta suuremmaksi, kun sattui
-ankara maanjäristys, joka repi suuren halkeaman keskelle Forumia.
-Ennustajapapit _augŭrit_ ilmoittivat halkeaman jälleen sulkeutuvan, jos
-siihen heitettäisiin, mitä kaupungissa oli voimakkainta. Silloin nuori
-Curtius täydessä sota-asussa istuutui ratsunsa selkään, vihkiytyi
-jumalille ja heittäytyi rohkeasti syvyyteen. Heti sulkeutui nielu hänen
-jälkeensä.
-
-
-□ =Manlius ja Decius.= Kerran syntyi riita roomalaisten ja
-_latinalaisten_ välillä. Jälkimmäiset tahtoivat ottaa osaa konsulien
-valitsemiseen, mutta siihen ylpeät roomalaiset eivät antaneet
-suostumustaan. Silloin alkoi sota latinalaisia vastaan. Rooman
-sotajoukon päällikkönä oli _Manlius_-niminen konsuli. Koska latinalaiset
-olivat taitavia sotilaita, oli järjestys ja kuri roomalaisten
-keskuudessa hyvin tarkka. Konsuli kielsi ketään yksityistä kuoleman
-uhalla antautumasta taisteluun ilman hänen määräystään. Eräänä päivänä
-Manliuksen poika lähti tiedusteluretkelle muutamien sotilaiden seurassa.
-Matkalla hän tapasi latinalaisen ratsuväenpäällikön, joka vaati häntä
-kaksintaisteluun. Nuori roomalainen katsoi häpeäksi paeta ja rupesi,
-unohtaen isänsä kiellon, taisteluun. Hän tappoi vastustajansa ja palasi
-riemuiten roomalaisten leiriin. Isä antoi pojalleen urhoollisuuden
-palkinnoksi seppeleen, mutta tottelemattomuudesta hän tuomitsi hänet
-kuolemaan. Turhaan sotamiehet rukoilivat hänen puolestaan. Konsuli
-tahtoi osoittaa, että laki oli kaikkia kansalaisia korkeampi, ja poika
-mestattiin.
-
-Sitten konsulit veivät sotajoukon latinalaisia vastaan. Toista
-sotaväenosastoa johti konsuli Manlius, toista konsuli _Dĕcius_. Ennen
-taistelua molemmat konsulit teurastuttivat uhrieläimen. Uhripapit
-tarkastivat eläinten sisälmyksiä ja selittivät, että Manliuksen uhri oli
-jumalille kaikin puolin otollinen, mutta Deciuksen uhrieläimessä maksa
-oli viallinen. Siitä huolimatta Decius ilmoitti olevansa valmis
-taistelemaan, joten rynnättiin latinalaisia vastaan. Aluksi roomalaisten
-molemmat osastot taistelivat yhtä miehuullisesti, mutta pian Deciuksen
-rivit alkoivat horjua. Silloin Decius vihkiytyi kuolemaan. Hän huusi
-luokseen ylimmän papin, peitti tukkansa valkoisella liinalla, kohotti
-kätensä taivasta kohti ja rukoili: »Juppiter, isä Mars ja te kaikki
-elämän ja kuoleman jumalat, joiden vallassa me ja meidän vihollisemme
-ovat! Minä rukoilen teitä, sallikaa roomalaisten päästä taistelussa
-voitolle ja lähettäkää heidän vihollistensa yli kauhua ja kuolemaa! Minä
-vihin roomalaisten hyväksi itseni ja viholliset Manalan jumalille.»
-Sitten hän nousi ratsunsa selkään ja syöksyi keskelle vihollisjoukkoa.
-Latinalaiset säikähtivät kuolemaan vihkiytyneen uljasta hahmoa,
-ikäänkuin hän olisi levittänyt ruttotautia heidän keskelleen. Kun hän
-vihdoin nuolituiskun lävistämänä vaipui maahan, latinalaiset
-pelästyneinä lähtivät pakosalle. Samalla roomalaiset tekivät hyökkäyksen
-ja pääsivät taistelussa voitolle.
-
-
-□ =Pontius.= Kun roomalaiset taistelivat _samnilaisia_ vastaan, sattui
-kerran, että koko heidän sotajoukkonsa joutui saarroksiin _Caudiumin
-solaan_. Samnilaisten kuningas _Pontius_ tiedusteli vanhalta kokeneelta
-isältään, miten hänen tuli kohdella vangiksi saamiaan roomalaisia. Isä
-vastasi: »Sinun tulee joko laskea heidät kaikki loukkaamattomina
-vapaiksi saavuttaaksesi heidän ystävyytensä tai tappaa heidät viimeistä
-miestä myöten, etteivät he voisi sinua vahingoittaa». Pontius ei
-kuitenkaan seurannut kumpaakaan neuvoa, vaan pani koko sotajoukon
-kulkemaan ikeen alta ja pakotti konsulin hyväksymään samnilaisille
-edullisen rauhan. Sitten hän päästi roomalaiset vapaiksi ja salli heidän
-palata kaupunkeihinsa.
-
-Tämä tapaus herätti Roomassa paljon suuttumusta ja häpeää. Silloin
-konsuli ehdotti, että senaatti ei hyväksyisi hänen tekemäänsä rauhaa,
-vaan sitoisi hänet ja lähettäisi hänet takaisin Pontiukselle. Niin
-tehtiinkin. Mutta Pontius ei ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun, vaan
-vaati, että koko roomalaisten sotajoukko palaisi takaisin Caudiumin
-solaan, jossa se oli ollut saarrettuna. Kun senaatti ei suostunut
-täyttämään vaatimusta, Pontius jalomielisesti vapautti konsulin ja
-päästi hänet kotiin.
-
-Sen jälkeen taistelut alkoivat uudelleen ja roomalaiset pääsivät lopulta
-voitolle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 94._ Väkirynnäkkö.
-]
-
-
-□ =Roomalaisten sotataito.= Samnilaissotien aikana roomalaisten
-sodankäyntitaito suuresti kehittyi. Kaikki Rooman kansalaiset, jotka
-olivat täyttäneet 17 vuotta, olivat asevelvollisia. Sotaretkiin he
-ottivat osaa 46:nteen ikävuoteen saakka, mutta senkin jälkeen he olivat
-velvollisia tarttumaan aseisiin kaupungin puolustukseksi. Vasta
-täytettyään 60 vuotta he olivat sotapalveluksesta täysin
-vapaat. — Roomalaisen sotajoukon muodosti aluksi yksi, sittemmin kaksi
-tai useampikin _legioona_, joissa oli noin 4,000 miestä kussakin.
-Legioona taas jakautui pienempiin osastoihin, joita sanottiin
-kenturioiksi. Taisteluun ryhdyttäessä legioonan sotamiehet asettuivat
-kolmeen peräkkäiseen rintamaan. Ensimmäisessä rintamassa oli kukoistavia
-sotakelpoisia nuorukaisia, toisessa varttuneita miehiä ja kolmannessa
-juurevia sotauroita, joita sanottiin veteraaneiksi. Jos ensimmäisen
-rintaman miehet voitettiin, he peräytyivät toiseen rintamaan. Kolmannen
-rintaman miehet sen sijaan lepäsivät yhä asemillaan kilpi olallaan ja
-peitsen kanta maata vasten. Vasta jos toinenkin rintamarivi voitettiin,
-tuli sotauroiden vuoro. Edellisten rivien jäännökset liittyivät heihin
-ja nyt aloitettiin taistelu kolmannen kerran. Mutta vaikka viimeinenkin
-rintama kärsi tappion, ei sotajoukko silti ollut täydellisesti
-menetetty. Roomalaiset rakensivat aina, ennen kuin antautuivat
-kahakkaan, vahvan leirin jollekin mäen kummulle, ja voitettuina he
-vetäytyivät leirinsä suojaan, josta jatkoivat vastarintaa.
-
-Roomalaisen sotamiehen hyökkäysaseet olivat kolmatta metriä pitkä
-_peitsi_ sekä lyhyt _miekka_. Puolustusaseina hänellä oli _kypärä_,
-_nahkahaarniska_, _säärystimet_ ja suuri neliskulmainen _kilpi._
-Jokaista legioonaa seurasi joukko kevytaseisia, joilla oli lingot,
-jouset tai kevyet heittokeihäät. Sitä paitsi siihen kuului pieni
-ratsuväenosasto.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 95._ Sotamerkkejä.
-]
-
-Roomalaiset olivat erittäin taitavia piirittäjiä. Heillä oli samanlaisia
-piirityskoneita kuin muinaisilla assyrialaisilla: _muurinsärkijöitä_ ja
-_piiritystorneja_. Lisäksi he valmistivat muitakin piiritysvehkeitä,
-kuten esim, voimakkaita _heittokoneita_, joilla viskattiin suuria
-kivilohkareita piiritettyyn kaupunkiin.
-
-Sotakuri oli erinomaisen ankara. Pieninkin tottelemattomuus rangaistiin
-kuolemalla.
-
-Eri sotaväenosastoilla oli omat merkkinsä, joita kannettiin pitkien
-tankojen päässä. Tavallisin merkki oli vanhempina aikoina kämmenen kuva,
-myöhemmin kotka.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 96._ Triumfisaatto.
-]
-
-Taistelussa kunnostautuneille annettiin palkinnoksi kunniaseppeleitä.
-Suurin palkinto, mikä saattoi tulla päällikön osaksi, oli _triumfi_ eli
-_riemusaatto_. Kun triumfin viettäjä saapui Roomaan, senaatti ja koko
-kansa olivat häntä vastassa portilla. Pitkässä kulkueessa kuljettiin
-läpi kaupungin triumfiportista »pyhää katua» Forumille ja sieltä
-edelleen Capitoliumiin, jossa sotapäällikkö uhrasi Juppiterille
-kiitosuhrin. Riemusaattueen etupäässä kulkivat senaattorit. Tämän
-jälkeen tulivat papit taluttaen uhrieläimiä. Sitten seurasi kantopaareja
-ja vaunuja, joissa kuljetettiin sotasaalis, tauluja, joihin voittajan
-urotyöt oli kaiverrettu, ja ylhäisiä sotavankeja. Vihdoin tuli triumfin
-viettäjä itse kullatuissa vaunuissa, neljän valkoisen hevosen vetämänä.
-Hänen yllään oli purppurainen viitta, ja orja piti laakeriseppelettä
-hänen päänsä päällä. Viimeisenä kulki sotajoukko laulaen ja
-kajahdutellen ylistyshuutoja. Kansa sirotti kukkia kaduille, ja koko
-kaupunki oli juhla-asussa.
-
-
-● =Tarentumin sota (280–270).= Samnilaisten kukistumisen jälkeen tuli
-Suur-Kreikan vuoro. Kreikkalaiset olivat jo veltostuneet eivätkä
-sotilaina vetäneet vertoja roomalaisille. Siitä huolimatta _Tarentum_
-uskalsi rakentaa riitaa Rooman kanssa. Kun Rooma tämän johdosta julisti
-Tarentumille sodan, siirtokunta pyysi apua Epeiroksen kuninkaalta
-_Pyrrhokselta_. Tämä noudatti kernaasti tarentumilaisten kutsua ja
-purjehti joukkoineen Italiaan. — Nyt makedonialainen falangi ja
-roomalainen legioona ensi kerran iskivät yhteen. Kahdessa ensi
-taistelussa Pyrrhos voitti, sillä roomalaiset olivat tottumattomia
-taistelemaan sotaelefantteja vastaan. Hän menetti kuitenkin itse niin
-paljon väkeä, että huudahti onnentoivottajalle: »Vielä tällainen voitto,
-niin olemme hukassa!» Kolmannessa taistelussa _Beneve´ntum_in
-lähettyvillä sotaonni vaihtuikin. Roomalaiset ampuivat elefantteihin
-palavia, tervaisiin tappuroihin käärittyjä nuolia. Tämä synnytti
-epäjärjestystä Pyrrhoksen joukoissa. Illan tullen kuningas oli kärsinyt
-täydellisen tappion. Vuonna 272 Tarentumin oli antauduttava ja pari
-vuotta myöhemmin koko Suur-Kreikka oli alistettu Rooman valtaan.
-
-
-□ =Pyrrhos ja Fabricius.= Kun roomalaiset olivat saaneet haltuunsa
-Keski-Italian, he päättivät valloittaa Italian niemimaan eteläisenkin
-osan. Siellä asui pääasiallisesti _kreikkalaisia_, jotka kaupallaan
-olivat rikastuneet, mutta olivat myös veltostuneita. Kun he joutuivat
-sotaan roomalaisia vastaan, he pyysivät avukseen kuningas _Pyrrhoksen_.
-Tämä oli aikaisemmin ottanut osaa niihin sotiin, joita Aleksanteri
-Suuren kuoltua sotapäälliköt kävivät keskenään. Tarentumilaiset
-uskottelivat Pyrrhokselle, että roomalaiset olivat raakalaiskansaa,
-barbaareja, jotka eivät kyenneet vastustamaan hyvin harjoitettuja
-sotajoukkoja ja elefantteja. Seikkailunhaluinen Pyrrhos lähti Italiaan,
-aikoen täällä hankkia samanlaista kuolematonta kunniaa kuin Aleksanteri
-Suuri aikoinaan Persian retkellä. Mutta jo ensi taistelussa Pyrrhos sai
-kokea, että tarentumilaisten kuvaus roomalaisista oli väärä. Rohkeina
-roomalaiset soturit asettuivat oivallisesti järjestettyyn
-taistelurintamaan. Katsellessaan tätä eräältä kukkulalta Pyrrhos
-virkkoi: »Noiden barbaarien sotarintama ei näytä niinkään
-barbaariselta». Kun taistelu alkoi, roomalaiset pelkäämättä kulkivat
-joen yli ja ryhtyivät hyökkäykseen. Seitsemän kertaa he ryntäsivät
-Pyrrhoksen sotajoukkoa vastaan syöstäkseen sen hajalle, mutta aina
-heidät työnnettiin takaisin. Viimein Pyrrhos komensi taisteluun
-oivallisen ratsuväkensä ja sotaelefanttinsa. Nähdessään nuo suuret
-eläimet, jotka selässään kantoivat sotilailla täytettyjä torneja,
-roomalaisten hevoset pelästyivät, ratsumiehet pakenivat hajallisina
-ryhminä, ja koko sotajoukko joutui epäjärjestykseen. Pyrrhos oli päässyt
-voitolle. Kun hän taistelun tauottua tarkasti taistelukenttää, hän
-huomasi kaikkien kaatuneiden roomalaisten makaavan päät viholliseen
-käsin. Tämän nähdessään Pyrrhos huudahti: »Jos olisin moisten soturien
-päällikkö, olisin jo kukistanut koko maailman».
-
-Kerran vielä Pyrrhos voitti roomalaiset, mutta kolmannessa taistelussa
-hän kärsi musertavan tappion, ja Etelä-Italia joutui Roomalle v. 270 e.
-Kr.
-
-Roomalaisten yksinkertaiset tavat ja horjumaton rehellisyys herättivät
-veltostuneissa kreikkalaisissa mitä suurinta kummastusta ja ihailua.
-Varsinkin senaattori _Fabrĭ´ciuksen_ ylevä mielenlaatu teki Pyrrhokseen
-syvän vaikutuksen. Kerran Fabricius saapui kuninkaan leiriin
-keskustelemaan sotavankien vaihtamisesta. Tästä tapauksesta
-kreikkalainen historioitsija _Plū´tarkhos_ kertoo seuraavasti: »Pyrrhos
-pyysi köyhää Fabriciusta ottamaan vastaan rahasumman ystävyyden
-merkiksi. Fabricius hylkäsi kuitenkin lahjan, ja kuningas jätti asian
-sillensä. Seuraavana päivänä hän käski asettaa suurimman sotaelefantin
-Fabriciuksen selän taakse verhon suojaan heidän keskustelunsa ajaksi.
-Niin tehtiinkin. Kuninkaan antaessa merkin vedettiin esirippu syrjään,
-ja samassa elefantti kammoksuttavasti rummuttaen kohotti kärsäänsä
-Fabriciuksen pään yli. Tämä kääntyi levollisesti Pyrrhoksen puoleen ja
-sanoi: ’Eläin vaikuttaa minuun tänään yhtä vähän kuin kulta eilen.’
-Pyrrhos ei voinut tarpeeksi ihmetellä Fabriciuksen mielenlaatua. Hän
-pyysikin Fabriciusta jäämään luokseen sotapäälliköksi ja
-neuvonantajaksi. Mutta tämän kerrotaan vastanneen sävyisästi: ’Se ei
-olisi sinulle, kuningas, edullista. Sillä ne, jotka nyt ihailevat sinua,
-tahtoisivat, opittuaan tuntemaan minut, mieluummin minut kuninkaakseen
-kuin sinut.’ Pyrrhos ei loukkaantunut tästä lauseesta. Päinvastoin hän
-uskoi Fabriciukselle sotavankinsa, ja tämä lupasi lähettää ne takaisin,
-sitten kun ne olivat käyneet omaisiaan tervehtimässä. Heidät lähetettiin
-todellakin jonkin ajan kuluttua takaisin, ja senaatti määräsi
-kuolemantuomion jokaiselle, joka jäi kotiin.» Edelleen Plutarkhos
-kertoo, että Pyrrhoksen henkilääkäri tarjoutui Fabriciukselle
-myrkyttämään kuninkaan sopivasta palkkiosta, mutta Fabricius ei
-suostunut ehdotukseen, vaan lähetti lääkärin kirjeen Pyrrhokselle. Tämä
-rankaisi lääkäriä, mutta vapautti roomalaisille palkinnoksi kaikki
-sotavangit. Mutta roomalaiset eivät tahtoneet lunnaitta ottaa vastaan
-sotavankeja vihollisen suosionosoituksena, vaan vapauttivat
-vastalahjaksi yhtä suuren määrän kreikkalaisia sotavankeja.
-
-Tarentumin sodan aikana Pyrrhos kerran lähetti erään etevän
-kreikkalaisen puhujan Roomaan keskustelemaan rauhasta. Kun puhuja saapui
-senaattiin, tuntui hänestä kuin hän olisi joutunut kuningasten
-kokoukseen, niin arvokkailta läsnäolijat näyttivät. Useat senaattorit
-lumoutuivat viekkaan kreikkalaisen puheesta ja olivat taipuvaisia
-suostumaan hänen tarjoukseensa. Silloin nousi vanhuuttaan sokea _Appius
-Claudius_, joka oli orjilla kannattanut itsensä tähän tärkeään
-kokoukseen, ja puhkesi sanomaan: »Tähän saakka olen surrut sokeuttani;
-nytpä tahtoisin olla kuurokin, ettei minun tarvitsisi kuulla teidän
-pelkurimaisia ehdotuksianne». Kun Appius oli lopettanut voimakkaan
-puheensa, kaikki olivat valmiit jatkamaan sotaa. Kreikkalaisen oli
-vietävä Pyrrhokselle sana, etteivät roomalaiset aikoneet keskustella
-rauhasta vihollisen kanssa, niin kauan kuin hän vielä oli Italiassa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 97._ _Via Appia_ sekä takana Rooman kaupungin
-    vesijohdonjäännöksiä.
-]
-
-
-● =Miten Italiaa hallittiin.= Roomalaiset olivat pienenä vähemmistönä
-kukistettujen kansojen keskuudessa. Sen tähden vaadittiin heiltä taitoa,
-että he voisivat pitää koko Italian alamaisuudessa. Heidän
-mielilauseensa oli: »Hajoita ja hallitse!» (dī´vide et i´mperā).
-Muutamat kaupungit, jotka olivat auttaneet roomalaisia heidän
-sotaretkillään, saivat mielensä mukaan järjestää sisäiset asiansa, mutta
-toisia pidettiin kovassa sorronalaisuudessa. Näin he synnyttivät
-eripuraisuutta ja kateutta voitettujen kesken, ja siten he saivat
-estetyksi liittokuntien muodostumisen ja yhteiset kapinayritykset.
-
-Mutta käyttivätpä roomalaiset muitakin keinoja valtansa ylläpitämiseksi.
-Pitkin valtakuntaa perustettiin sotilassiirtoloita eli _kolonioita_,
-joihin muutti asumaan Rooman kansalaisia. Ja valtakunnan eri osat
-yhdistettiin toisiinsa lujilla _sotilasteillä_, jotka olivat niin
-hyvästi rakennetut, että ne osittain vielä tänä päivänä ovat
-käytännössä. Ensimmäinen ja huomattavin sotilastie oli Appius
-Claudiuksen rakennuttama Vĭa Appia, joka johti Roomasta
-etelään. — Näillä toimenpiteillä roomalaiset saivat lamautetuksi kaiken
-vastarinnan. Vähä vähältä naapurikansat sulautuivat roomalaisiin, ja
-vihdoin puhuttiin latinan kieltä yli koko Italian.
-
-
-                       PUUNILAISSODAT (264–146).
-
-
-● =Rooma ja Karthago.= Tarentumin sodan jälkeen oli Välimeren ympärillä
-viisi suurvaltaa: Egypti, Syyria, Makedonia, Karthā´go ja Rooma.
-Viimeksimainittu ei kuitenkaan tyytynyt jakamaan valtaa muiden kanssa,
-vaan se tahtoi saada koko tunnetun maailman hallittavakseen. Sen tähden
-oli sota muiden suurvaltojen kanssa välttämätön.
-
-Ensimmäiseksi sota puhkesi Karthagon ja Rooman välillä. Karthago oli
-Aleksandrian rinnalla maailman rikkain kaupunki. Siellä oli suuria
-tehtaita. Kauppiasten karavaanit kulkivat kauas Afrikan sisämaahan ja
-heidän laivansa liikkuivat Välimeren kaikissa osissa. Kaupunki oli
-hallitusmuodoltaan tasavalta. Palkkajoukoillaan se oli vallannut
-Pohjois-Afrikan rannikon koko länsipuoliskon, osan Sardiniaa ja Korsikaa
-sekä läntisen Sisilian. Kun Roomakin tahtoi saada jalansijaa Sisiliassa,
-lännen molemmat suurvallat joutuivat ilmitaisteluun.
-
-
-● =Ensimmäinen puunilaissota (264–241).= Roomalaiset sanoivat Karthagon
-asukkaita puunilaisiksi, ja sen tähden Karthagoa vastaan käytyjä sotia
-sanotaan _puunilaissodiksi_. Ensimmäinen näistä kesti yli 20 vuotta
-(264–241). Roomalaiset olivat tähän saakka taistelleet vain
-maajoukoilla, mutta nyt heidän täytyi hankkia laivasto. Suurin
-ponnistuksin he saivatkin sen rakennetuksi, voittivat Karthagon _Mylae_n
-[my̆´lē] taistelussa ja pakottivat sen rauhanteossa luovuttamaan
-Sisilian saaren, josta tehtiin Rooman ensimmäinen _maakunta_ eli
-_provinssi_.
-
-
-□ Kun Italia oli valloitettu, roomalaiset rupesivat levittämään
-valtaansa Sisiliaan. Siellä he joutuivat taisteluun karthagolaisten eli
-puunilaisten kanssa. Niin alkoivat vuonna 264 e. Kr. _puunilaissodat_.
-
-Karthagolaisilla oli suuria viisikantisia kolmensadan miehen soudettavia
-laivoja. Sen tähden he sanoivatkin ylpeästi: »Roomalaiset eivät uskalla
-pestä käsiään meressä pyytämättä meiltä lupaa.» Mutta maasotajoukon
-laita oli toinen. Siinä oli monenlaista väkeä; afrikkalaiset ratsastivat
-pienillä virkuilla hevosilla, joille he levittivät satulaksi leijonan
-taljan; gallialaiset heiluttivat suuria kahdella kädellä hoidettavia
-miekkojaan; saarien asukkaat viskasivat lyijykuulia lingoillaan. Mutta
-kaikki nämä joukot olivat pestattuja; karthagolaiset itse toimivat vain
-päällikköinä. Sen tähden maajoukko oli heikko verrattuna Rooman
-sotajoukkoon.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 98._ Roomalaisen kaksisoutuisen sotalaivan keula.
-]
-
-Roomalaiset ymmärsivät kuitenkin, että sota oli ratkaistava merellä,
-jonka tähden he päättivät hankkia itselleen laivaston. Mutta he olivat
-suuressa pulassa, kun eivät tienneet, minkä näköisiä sotalaivat olivat
-ja miten ne oli rakennettava. Silloin eräs karthagolainen laiva
-haaksirikkoutui Italian rannikolle. Roomalaiset ottivat sen mallikseen,
-ja sen mukaan he rakensivat toista sataa alusta. Tottumattomia kun
-olivat liikkumaan merellä, he eivät kuitenkaan saaneet laivastollaan
-sanottavia aikaan. Silloin he keksivät sellaisen keinon, että
-kiinnittivät kuhunkin laivaan laskusillan. Saapuessaan vihollislaivaston
-luo he laskivat laskusillat alas, niin että niiden päässä olevat terävät
-raudat iskeytyivät vihollislaivaan. Kun alukset olivat kytketyt yhteen,
-roomalaiset riensivät kaksi rinnan laskusiltaa pitkin vihollisten
-laivaan. Siten taistelu muuttui maataistelun kaltaiseksi.
-
-Näin varustetulla laivastolla roomalaiset saivat voiton
-karthagolaisista, uskalsipa konsuli _Regulus_ lähteä Afrikkaankin
-vihollista ahdistamaan. Hän valloitti siellä monta kaupunkia ja saapui
-vihdoin Karthagon edustalle. Mutta silloinpa sotaonni kääntyi.
-Reguluksen joukot voitettiin, ja hän itse joutui karthagolaisten
-vangiksi.
-
-Kun karthagolaisilla ei kuitenkaan sodan jatkuessa ollut pysyvää
-menestystä, he olivat halukkaat rauhaan ja lähettivät Reguluksen Roomaan
-neuvottelemaan rauhasta sekä vankien vaihtamisesta. Lähtiessään hän
-vannoi palaavansa, jos hänen ei onnistuisi saada asiaa toimeen. Roomaan
-tultuaan Regulus, tietäen hyvin, mikä kova rangaistus häntä odottaisi,
-jos hän tyhjin toimin palaisi Karthagoon, kehoitti innokkaasti
-kansalaisiaan jatkamaan sotaa. Senaatti hylkäsikin rauhantarjouksen, ja
-Regulus palasi kuulematta omaistensa rukouksia Karthagoon, jossa hänet
-kertoman mukaan kidutettiin kuoliaaksi.
-
-Sodan päätyttyä roomalaiset saivat _Sisilian_, josta tuli Rooman
-_ensimmäinen maakunta_.
-
-
-● =Toinen puunilaissota (218–201).= Muutamia vuosia ensimmäisen
-puunilaissodan jälkeen roomalaiset riistivät keskellä rauhaa Karthagolta
-Sardinian ja Korsikan, joista he tekivät toisen maakuntansa. Nämä
-tappiot eivät kuitenkaan sanottavasti heikentäneet Karthagoa, joka sen
-sijaan valtasi Pyreneitten niemimaan koko kaakkoisen osan. Täällä oli
-karthagolaisten päällikkönä taitava _Hannibal_, joka oli ottanut Rooman
-kukistamisen elämäntehtäväkseen. Kun Karthagon ahnaat kauppiaat eivät
-tahtoneet aloittaa sotaa, Hannibal hävitti erään Roomalle ystävällisen
-kaupungin Espanjassa, saaden täten roomalaiset julistamaan sodan. Näin
-alkoi _toinen puunilaissota_ (218–201).
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 99._ Hannibal.
-]
-
-Roomalaiset aikoivat lähettää sotajoukon niin Afrikkaan kuin Espanjaan,
-mutta Hannibal sai tämän aikeen estetyksi itse rientämällä maitse
-Pyreneitten ja Alppien yli Italiaan, jonne hän saapui äkkiarvaamatta
-roomalaisten suureksi hämmästykseksi. Ne sotajoukot, jotka roomalaiset
-lähettivät häntä vastaan, hän voitti toisen toisensa jälkeen.
-Hätääntynyt senaatti nimitti diktaattorin, mutta tämänkään ei onnistunut
-voittaa Hannibalia.
-
-
-□ Menetettyään Sisilian karthagolaiset etsivät korvausta Espanjasta.
-Sinne purjehti ylhäissukuinen _Hamilkar_, joka valloitti suuren osan
-tuota hopearikasta niemimaata. Hamilkarin lähtiessä Espanjaan hänen
-9-vuotias poikansa _Hannibal_ pyysi päästä isänsä mukaan sotaretkelle.
-Isä suostui poikansa pyyntöön, mutta vei hänet sitä ennen ylijumalan
-alttarin juurelle, jossa kehoitti häntä vannomaan, että hän ikuisesti
-vihaisi roomalaisia. Hannibal vannoi valan, jonka uskollisesti piti
-hamaan kuolemaansa saakka.
-
-Isänsä ja lankonsa kuoltua Hannibal tuli Karthagon sotajoukkojen
-ylipäälliköksi. Hän oli silloin vasta 26 vuoden ikäinen, mutta kumminkin
-täysin tehtäväänsä kypsynyt. Vartaloltaan hän oli kookas ja ryhdikäs,
-hänellä oli terävä katse ja kauas kantava ääni. Ei mikään vaara voinut
-häntä pelottaa, ja hän oli karaistunut kestämään pakkasta ja hellettä,
-nälkää ja janoa. Yksinkertaiset elämäntavat ylläpitivät hänen
-kestävyyttään. Sivistyksessä hän oli parhaiden aikalaistensa tasalla, ja
-nerokkaasti hän osasi järjestää sekä sotaretket että valtioasiat.
-Sotamiehet rakastivat häntä kuin isää, ja päällikkönä hän etsii
-vertaistaan maailmanhistoriasta.
-
-Uskollisena valalleen Hannibal rupesi tultuaan ylipäälliköksi
-rakentamaan riitaa roomalaisten kanssa. Hän valloitti Rooman liitossa
-olevan _Saguntum_in kaupungin. Tämän johdosta senaatti vaati Karthagon
-hallitusta luovuttamaan Hannibalin tai julistamaan sodan. Kun Karthagon
-neuvoskunta epäröi, niin Rooman lähettiläs kääri viittansa kokoon ja
-virkkoi: »Tässä on sota ja rauha, valitkaa!» Neuvoskunta vastasi: »Anna
-kumman tahdot!» »Olkoon sitten sota!» oli roomalaisen vastaus. Niin
-alkoi _toinen puunilaissota_ v. 218.
-
-Yllättääkseen vihollisen hänen omassa maassaan Hannibal päätti viedä
-Espanjassa olevat joukkonsa Gallian kautta ja Alppien yli
-Pohjois-Italiaan.
-
-Sotajoukon johdattaminen Alppien yli oli kumminkin vaikea, jopa
-uhkarohkea teko. Gallialaisten oppaiden saattamana Hannibal kulki Pienen
-S:t Bernhardin kautta. Syksy oli jo tulossa, ja korkeimmat solatiet
-alkoivat olla lumen peitossa. Lännestä noustaessa Alpit ovat
-suhteellisen loivat, joten itse nousu solaan ei tuottanut sanottavia
-vaikeuksia. Sitä enemmän häiritsivät vihamielisten vuoristokansojen
-salaväijytykset. Kun sotajoukko yhdeksän päivän jälkeen oli saapunut
-autiolle solaylänteelle Mont Blancin juurelle, sotilaat jo olivat lopen
-uupuneet. Rohkaistakseen heidän mieltään Hannibal vei heidät eräälle
-kielekkeelle, josta he näkivät vihannan Italian leviävän silmiensä
-eteen. Annettuaan sotajoukon jonkin verran levätä Hannibal ryhtyi
-laskeutumaan laaksoihin. Tämä oli paljon vaikeampaa kuin nousu vuorille,
-sillä Alpit viettävät jyrkästi Po joen laaksoon. Useasti miehet
-liukastuivat kapeilta po-luilta ja suistuivat suin päin syvyyteen.
-Jalkaväki tuli kuitenkin jotenkuten toimeen, mutta vaikeampi oli
-kuljettaa kuormastoa, ja kaikkein enimmän huolta tuottivat suuret ja
-kömpelöt sotaelefantit. Eräässä kohdassa oli kuljettava jyrkästi
-viettävän lumikentän poikki. Hanki ei kannattanut hevosia ja
-elefantteja, vaan ne vaipuivat kuin loukkuun eivätkä lopulta päässeet
-kulkemaan eteenpäin enempää kuin taaksepäinkään. Ihmisiä taas hanki
-kylläkin kannatti, mutta rinne oli niin jyrkkä, että jalkamiehet
-liukastuivat, ja aina kun pyrkivät polviensa varassa nousemaan pystyyn,
-he liukuivat vain alemmas. Suurella vaivalla saatiin rakennetuksi
-lumikentän yli tie, jota pitkin sotajoukko pääsi etenemään. Kaksi
-viikkoa kesti matka Alppien yli, ja sen aikana kolmas osa sotajoukkoa
-joutui hukkaan.
-
-Hannibalin sotataito korvasi kuitenkin kärsityt tappiot. Hän sai
-istutetuksi sotamiehiinsä erinomaisen innostuksen ja alttiuden,
-antautumalla kaikkiin niihin kärsimyksiin kuin hekin; hän söi heidän
-yksinkertaista ruokaansa, marssi jalkaisin heidän rinnallaan ja nukkui
-taivasalla. Vihollisten asemat ja suunnitelmat hän ymmärsi saada
-selville vakoojien avulla. Ei kukaan vakoilussa vetänyt vertoja hänelle
-itselleen. Valepuvussa ja tekoparta leuassa hän kävi Italian
-kaupungeissa ja keskusteli sujuvalla latinan kielellä asukkaiden kanssa.
-
-Roomalaiset lähettivät kolme suurta sotajoukkoa Hannibalia vastaan,
-mutta hän voitti ne kaikki. Diktaattoriksi valittu _Fă´bius Mā´ximus_ ei
-uskaltanut antautua julkitaisteluun Hannibalin kanssa, vaan seurasi aina
-vihollisen kintereillä vaikeuttaen ruuan hankinnan ja tuottaen hänelle
-pienempiä vaurioita, missä saattoi. Fabiuksen omituinen sodankäyntitapa
-ei miellyttänyt roomalaisia, jotka alkoivat sanoa häntä
-»vitkastelijaksi» (Cunctā´tor).
-
-Kerran oli Fabius saamaisillaan vangituksi koko Hannibalin sotajoukon.
-Oppaat veivät näet Hannibalin harhaan. Äkkiä hän huomasi olevansa
-suljettuna vuorien ympäröimään umpilaaksoon. Harjanteilla näkyi kaikilla
-puolin roomalaisia sotilaita. Mutta Hannibal sidotutti vitsakimppuja
-2,000 naudan sarviin; yöllä sytytettiin vitsat palamaan ja mylvien
-naudat hyökkäsivät harjannetta ylös. Roomalaiset, jotka nähdessään nuo
-tulta syöksevät hirviöt luulivat itse hornan henkien olevan liikkeellä,
-aivan tyrmistyivät. Sitten kyllä selvisi, että kysymyksessä oli ihmisten
-keksimä sotajuoni, mutta luullen vihollisjoukon tekevän äkkirynnäkön he
-joka puolelta kiiruhtivat uhatulle kohdalle. Sillä välin Hannibalin
-joukot livistivät vastakkaiselta taholta tiehensä.
-
-
-● Kun diktaattorin virka-aika oli kulunut umpeen, valittiin taas
-konsulit. Nämä päättivät vielä kerran koettaa sotaonnea. _Cannae_n
-[ka´nnē] taistelussa sotajoukot törmäsivät yhteen, mutta taaskin
-Hannibal sai loistavan voiton. Sotatanterella 70,000 roomalaista makasi
-kuolleena, niiden joukossa toinen konsuli ja 80 senaattoria. Nyt kaikki
-luulivat Hannibalin rientävän suoraan pääkaupunkia valloittamaan. Rooman
-valtasi suunnaton kauhu. Vielä vuosisatojen kuluttua asukkaat sanoivat
-toisilleen: »Hannibal on porttien edessä» (Hannibal ad po´rtās), kun
-odottivat suurta onnettomuutta. Hannibal ei kuitenkaan saapunut, vaan
-katsoi tarpeelliseksi ensin saada puolelleen Italian kansat.
-
-Vaikka asema tuntui epätoivoiselta, roomalaiset eivät kuitenkaan
-lannistuneet. He ponnistivat viimeiset voimansa saadakseen vielä
-sotajoukon kokoon; orjia ja pahantekijöitäkin asetettiin riveihin.
-
-Karthagon kauppiaat eivät puolestaan lähettäneet Hannibalille tarpeeksi
-apujoukkoja, koska pitivät tärkeämpänä jatkaa taistelua Espanjassa.
-Hannibalin joukot hupenivat päivä päivältä. Liittolaiset alkoivat luopua
-hänestä. Vihdoin hänen täytyi karvastelevalla mielellä vetäytyä Italian
-eteläisimpään niemimaahan, jonne hän varustautui niin lujasti, että hän
-vielä vuosikausia saattoi tehdä vastarintaa roomalaisille.
-
-Tämän sodan roomalaisista sotapäälliköistä oli _Scīpio_ onnekkain.
-Hannibalin taistellessa Italiassa hän valloitti Espanjan roomalaisille.
-Lähtipä hän vihdoin Afrikkaan hätyyttämään Karthagoa sen omilla
-tanterilla. Nyt vihdoinkin Karthagon kauppaylimyksille tuli hätä käteen.
-He lähettivät pikaisesti sanan Hannibalille Italiaan, että hänen
-viipymättä oli palattava Karthagoa puolustamaan. Hannibal noudatti
-käskyä. _Ză´ma_n luona sotajoukot iskivät yhteen. Verisen taistelun
-jälkeen roomalaiset saivat voiton. Karthagon oli pakko suostua rauhaan,
-joka lopetti sen mahtavuuden. Se luopui Espanjasta, joka tehtiin Rooman
-maakunnaksi, luovutti laivastonsa roomalaisille, lupasi olla ryhtymättä
-sotaan ilman Rooman suostumusta ja maksoi suunnattoman rahasumman.
-
-
-□ =Arkhimedes.= Niiden kaupunkien joukossa, jotka olivat menneet
-Hannibalin puolelle hänen menestyksensä päivinä, oli Syrakusa. Sen
-tähden roomalaiset, kun sotaonni taas kääntyi heille suosiolliseksi,
-ryhtyivätkin kohta piirittämään tätä kaupunkia. Syrakusassa eli pu-heena
-olevaan aikaan etevä fysiikan tutkija _Arkhimē´dēs_. Hänen keksimillään
-sotakoneilla piti kaupunki kauan puoliaan. Kun roomalaisten laivat
-lähestyivät kaupungin muuria, niin sieltä hinattiin alas suurilla
-koukuilla varustettuja rautavitjoja; ne tarttuivat laivoihin, joiden
-perät kohotettiin konevoimalla ylös, keulain painuessa veden alle. Näitä
-koneita sanottiin »rautakäsiksi». Maan puolelle Arkhimedes asetti
-keksimiään heittokoneita, jotka viskasivat milloin nuoli- ja
-keihästuiskun, milloin mahdottoman isoja kivilohkareita. Niillä
-murskattiin muurinsärkijät ja tuhottiin miehet.
-
-Näin Syrakusa piti puoliaan kolmatta vuotta. Vihdoin roomalaiset saivat
-sen ylläköllä valtaansa. Eräs roomalainen sotilas tunkeutui Arkhimedeen
-puutarhaan, jossa tutkija parhaillaan istui hiekkaan piirtämiensä
-mittausopillisten kuvioiden ääressä. Nähdessään vieraan tulevan
-Arkhimedes huusi: »Älä riko ympyröitäni!» Oppimaton sotilas ei
-kuitenkaan ymmärtänyt tällaista puhetta, vaan pisti suutuksissaan
-Arkhimedeen kuoliaaksi.
-
-
-□ =Zaman taistelu. Hannibalin loppuvaiheet.= Kauan Hannibal taisteli
-onnekkaasti roomalaisia vastaan, mutta heidän vastarintaansa hän ei
-voinut lopullisesti musertaa. Hävittyään he panivat pystyyn uusia
-legioonia, kun taas Hannibal ei saanut tarvittavia apujoukkoja
-Karthagosta. Vihdoin nuori, urhokas _Scīpio_ lähti meren yli Afrikkaan
-ahdistaakseen vihollista sen omalla alueella. Silloin Hannibal sai
-käskyn saapua Karthagoa puolustamaan. Karvain mielin hän lähti Italiasta
-lausuen katkerana: »Eivät roomalaiset Hannibalia voittaneet, vaan
-Karthagon neuvoskunta.»
-
-Hannibal tapasi vihollisen _Ză´ma_n luona, muutaman päivän matkan päässä
-Karthagosta. Hyvin tietäen, että ratkaiseva taistelu oli tulossa, ja
-tuntien sotavoimainsa heikkouden Hannibal halusi neuvotteluilla sopia
-vihollisen kanssa. Nuo aikansa suurimmat sotapäälliköt kohtasivat
-toisensa sotajoukkojensa nähden. Scipio oli nuori, kookas ja koko
-olennoltaan uljas; Hannibal taas monien rasitusten, huolien ja
-pettymysten vanhentama. Hetken kumpikin oli vaiti. Vihdoin Hannibal
-aloitti keskustelun. Muistuttaen sotaonnen häälyväisyydestä hän tarjosi
-rauhaa. Mutta kun sen ehdoksi pantiin karthagolaisten täydellinen
-antautuminen, Hannibal vetosi aseiden ratkaisuun. Taistelu alkoi. Nyt
-niinkuin ennenkin Hannibal johti joukkojansa erinomaisella
-päällikkötaidolla. Mutta hänen parhaat miehensä olivat kaatuneet
-Italiassa, ja uudet harjaantumattomat joukot eivät kyenneet pitämään
-puoliaan roomalaisten legioonain rynnätessä. Elefantit joutuivat
-hämmennyksiin, apujoukot pakenivat. Sotajoukkonsa tähteet Hannibal
-pelasti Karthagon muurien suojaan. Rauhan ehdot olivat kovat. Karthagon
-täytyi luopua Espanjasta, antaa viholliselle sotalaivansa, jotka Scipio
-poltti, sekä maksaa suunnaton rahasumma.
-
-Rauhanteon jälkeen Hannibal väsymättä toimi kotikaupunkinsa
-vaurastuttamiseksi. Tämä herätti roomalaisissa pelkoa, ja he vaativat
-häntä jätettäväksi heidän käsiinsä. Silloin Hannibal katsoi parhaaksi
-paeta. Hän eli sitten itämaiden hoveissa, koettaen kaikkialla kiihottaa
-hallitsijoita Roomaa vastaan. Hän ei kuitenkaan ollut täällälään
-roomalaisten vainolta turvassa. Kun hän sai tietää, että hänet jo oli
-kavallettu vainoojilleen, hän otti myrkkyä, jota hänellä aina oli
-mukanaan. Hänen viimeiset sanansa olivat: »Tahdon päästää roomalaiset
-heidän pelostaan, koskeivät he voi antaa vanhan miehen kuolla rauhassa.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 100._ Scipio nuorempi.
-]
-
-
-● =Kolmas puunilaissota (149–146).= Huolimatta tappioistaan ja ankarista
-rauhanehdoista Karthago vähitellen pääsi voimistumaan. Roomalaiset
-alkoivat pelätä, että se vielä kerran voisi käydä heille vaaralliseksi.
-Varsinkin eräs vanha _Că´to_ niminen senaattori kiihotti roomalaisia
-tätä heidän kilpailijaansa vastaan. Lausuipa hän senaatin kokouksessa
-mielipiteensä mistä asiasta tahansa, niin aina hän lopetti puheensa
-sanoilla: »Muutoin olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä.» Cato
-sai vihdoin roomalaiset julistamaan sodan kilpailijalleen.
-Karthagolaiset tahtoivat kuitenkin säilyttää rauhan millä hinnalla
-tahansa. Roomalaiset vaativat silloin kaupungin arvokkaimpia miehiä
-panttivangeiksi ja sitten kaikki kaupungissa olevat aseet.
-Karthagolaiset suostuivat molempiin vaatimuksiin. Mutta kun roomalaiset
-sen jälkeen määräsivät heidät hävittämään kaupunkinsa ja siirtämään sen
-puolitoista peninkulmaa sisämaahan, he päättivät mieluummin yrittää
-vastarintaa. Yötä päivää taottiin uusia aseita, ja orjat vapautettiin ja
-tehtiin kansalaisiksi. Kun roomalaiset kävivät ryntäämään, he ihmeekseen
-huomasivat, että heillä olikin edessään lujasti varustettu ja hyvin
-aseistettu kaupunki. Vasta kolmen vuoden piirityksen jälkeen _Scipio_
-nuoremman onnistui valloittaa Karthago. Useimmat asukkaat tapettiin;
-toiset joutuivat orjiksi. Itse kaupunki hävitettiin perustuksiaan
-myöten. Karthagolaisten valtiosta tehtiin _Afrikka_-niminen maakunta.
-
-
-● =Muita valloituksia.= Puunilaissotien väliajoilla roomalaiset kävivät
-useita sotia muitakin naapureitaan vastaan. Ei mikään muu valtakunta
-kuitenkaan kyennyt tekemään niin ankaraa vastarintaa kuin Karthago.
-_Gallia cisalpina_ kukistettiin aivan helposti. Jonkin verran työläämpi
-oli _Makedonian_ ja siihen kuuluvan _Kreikan_ anastaminen. Miekaniskutta
-saatiin miehitetyksi Pergamos, jota roomalaiset sanoivat _Aasiaksi_.
-
-
-● =Maakuntien hallitus.= Puunilaissotien jälkeen Rooman valtakuntaan
-kuului kolmenlaisia alueita: 1) Rooman kaupunki lähimpine
-ympäristöineen, 2) Italian voitetut kansat, joita sanottiin
-liittolaisiksi, sekä 3) Italian ulkopuolella olevat maakunnat, jotka n.
-v. 130 e. Kr. olivat seuraavat: Sisilia, Sardinia, tämänpuoleinen
-Gallia, Espanja, Makedonia, Kreikka, Afrikka ja Aasia.
-
-Maaherroiksi provinsseihin asetettiin entisiä konsuleita tai praetoreita
-ja heitä sanottiinkin sen tähden _prōkonsuleiksi_ tai _prōpraetoreiksi_.
-He olivat virassa vain yhden vuoden, niin kuin muutkin tasavallan
-virkamiehet. Mutta virka-aikanaan heillä oli rajaton valta. Useimmat
-maaherrat olivat tunnottomia miehiä, jotka ajattelivat vain rikkauksien
-kokoamista, ja sen tähden he kiskoivat asukkailta suuria veroja ja
-vaativat heiltä lahjuksia, niin että varakkaimmatkin maakunnat
-muutamissa vuosikymmenissä köyhtyivät.
-
-
-                        SUURTEN SOTIEN JÄLKEEN.
-
-
-● =Roomalaiset tutustuvat kreikkalaiseen sivistykseen.= Jo Tarentumin
-sodan aikoihin roomalaiset joutuivat kreikkalaisten yhteyteen. Mutta
-vasta Makedonian ja Kreikan valloituksen jälkeen kävi tavaksi, että
-ylhäiset roomalaiset lueskelivat kreikkalaisten runoilijoiden ja
-tiedemiesten teoksia ja jäljittelivät elämäntavoissaan kreikkalaisia.
-
-Jotta lapset jo varhaisimmasta nuoruudestaan tutustuisivat
-kreikkalaiseen sivistykseen, rikkaat roomalaiset hankkivat heille
-kreikkalaisia orjia _kotiopettajiksi_. Toiset lähettivät lapsensa jonkun
-kaupunkiin asettuneen _grammatikuksen_ luo, jolta he oppivat lukemaan ja
-kirjoittamaan niin latinaa kuin kreikkaa. Myöhemmin oppilaat pääsivät
-puhuja- eli _rhētorikouluun_, jossa heille opetettiin pääasiallisesti
-puhetaitoa. Useat eivät tyytyneet tähänkään, vaan matkustivat
-_yliopistoihin_, Ateenaan tai Aleksandriaan, opintojaan täydentämään.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 101._ Roomalaisia vahatauluja ja piirtimiä.
-]
-
-
-● =Näytelmäinkirjoittajat.= Kun roomalaiset tutustuivat Kreikan
-kirjallisuuteen, heräsi heissä halu kirjoittaa latinankielisiäkin
-runoelmia. Rooman vanhemmista runoilijoista ovat varsinkin
-huvinäytelmien kirjoittajat _Plautus_ ja _Terentius_ kuuluisia. He
-jäljittelivät Kreikan kirjailijoita ja käänsivät suoraan näiden
-teoksista pitkiä otteita. Sen verran he kuitenkin muovailivat näytelmiä,
-että niissä esiintyvät henkilöt eivät olleet kreikkalaisten, vaan
-roomalaisten tapaisia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 102._ Kohtaus roomalaisessa koulussa Herculanumista löydetty
-    maalaus.
-]
-
-
-● =Uskonto.= Yhteys kreikkalaisten kanssa vaikutti niin suuresti
-roomalaisten uskontoon, että he alkoivat ajatella jumaliaan ihmisten
-kaltaisiksi, kuten kreikkalaisetkin tekivät. Tällöin kreikkalaiset ja
-roomalaiset jumalat sulivat toisiinsa, niin että kutakin kreikkalaista
-jumaluusolentoa vastasi roomalainen.
-
-Roomalaisetkin saivat 12 pääjumalaa:
-
-                      _Juppiter_ = Zeus.
-                      _Jūno_ = Hera.
-                      _Neptū´nus_ = Poseidon.
-                      _Plūto_ = Hades.
-                      _Mine´rva_ = Pallas Athene.
-                      _Mars_ = Ares.
-                      _Apo´llo_ = Foibos Apollon.
-                      _Diā´na_ = Artemis.
-                      _Vĕ´nus_ = Afrodite.
-                      _Vulcā´nus_ = Hefaistos.
-                      _Bacchus_ = Dionysos.
-                      _Mercŭ´rius_ = Hermes.
-
-Mikäli Rooman valtakunta laajeni, ruvettiin muidenkin valloitettujen
-kansojen jumalia palvelemaan. Varsinkin itämaiset jumalat pääsivät pian
-kotiutumaan Roomaan. — Kuitenkin monet vanhat roomalaiset jumalat, kuten
-_Vesta_, yhä pysyivät suuressa arvossa.
-
-Vieraita jumalia palveltiin usein riettailla juhlilla. Etenkin
-Bacchuksen kunniaksi vietetyt juhlat, _bakkanaalit_, herättivät kaikissa
-vakavissa kansalaisissa paheksumista. Näissä juhlissa roomalaiset
-nuorukaiset ja neitoset juopottelivat, jota paitsi pantiin toimeen
-kaikenlaisia siveettömiä menoja. Vihdoin täytyi Rooman senaatin kieltää
-bakkanaaliat.
-
-
-● =Rooman säätyluokat.= Suurten sotien aikana oli Roomassa kehittynyt
-uusi ylimysluokka, johon kuului niin patriisien kuin plebeijien
-jälkeläisiä. Näitä ylimyksiä, jotka olivat rikastuneet sodissa
-ryöstämästään saaliista, sanottiin _optimaateiksi_. Muiden kuin
-optimaattien oli vaikea, melkeinpä mahdoton, saada korkeita virkoja
-Roomassa, sillä rikkaat ylimykset jakoivat runsaasti lahjuksia kansalle
-ja saivat siten kansan äänestämään heitä avoinna oleviin virkoihin.
-Optimaatit kuluttivat suuria summia kansan lahjomiseen, mutta päästyään
-maaherroiksi provinsseihin he nopeasti taas rikastuivat harjoittamalla
-mitä röyhkeintä kiskomista.
-
-[Illustration:
-
- ┌─────────────────────────────────────────┬─────────────┬──────────────┐
- │                                         │   Vapaita   │  Itsenäisiä  │
- │               ROOMALAISET               │   Italian   │   kansoja    │
- │                                         │   kansoja   │   Italian    │
- │                                         │             │ ulkopuolella │
- ├─────────────┬───────────────────────────┼─────────────┼──────────────┤
- │  Patriisit  │         Plebeijit         │             │              │
- │ Sukuaateli  │                           │             │              │
- ├─────────────┼─────────────┬─────────────┼─────────────┼──────────────┤
- │ Optimaatit  │   Ritarit   │ Talonpojat  │             │              │
- │             │             │             │Liittolaiset │Maakuntalaiset│
- │Virka-aateli │ Raha-aateli │   Köyhät    │             │              │
- │             │             │ kansalaiset │             │              │
- ├─────────────┴─────────────┴─────────────┴─────────────┴──────────────┤
- │                              O R J A T                               │
- └──────────────────────────────────────────────────────────────────────┘
-
-Rooman säädyt.]
-
-Melkein yhtä rikkaita kuin optimaatit olivat roomalaiset _ritarit_. Nämä
-eivät pyrkineet virkoihin niin kuin optimaatit, vaan he olivat
-tehtailijoita, suurkauppiaita ja pankkiireja, jotka lainasivat rahoja
-muille korkeata korkoa vastaan. Ritarit vuokrasivat useasti maakuntain
-verot; he maksoivat etukäteen valtiolle määrätyn summan, jolloin he
-saivat oikeuden verojen kokoamiseen. Tällöin he kiskoivat enemmän kuin
-heille oikeastaan olisi tullut, rikastuen itse mahdottomasti, mutta
-lopen köyhdyttäen maakunnan.
-
-Mikäli optimaatit ja ritarit rikastuivat, sikäli varsinainen
-talonpoikaiskansa köyhtyi. Yhtämittainen sotapalvelus esti kansaa
-hoitamasta maanviljelystään. Sitä paitsi maakunnista ruvettiin tuomaan
-entistä halvempaa viljaa. Köyhien kansalaisten ei enää kannattanut elää
-talonpoikina maaseudulla, vaan he myivät talonsa rikkaille ja siirtyivät
-Roomaan, jossa he elivät puutteenalaisina. Köyhillä kansalaisilla oli
-kuitenkin suuri merkitys, koska he kansankokouksessa valitsivat
-virkamiehet ja päättivät laeista. Sen tähden optimaatit antoivat heille
-almuja, valmistivat silloin tällöin julkisia aterioita ja muutoinkin
-heitä liehakoivat, saadakseen heidät äänestämään oman tahtonsa mukaan.
-Näin pääsi turmiollinen lahjomisjärjestelmä Roomassa vallalle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 103._ Roomalainen talonpoika kyntämässä.
-]
-
-Vielä huonompi oli _liittolaisten_ asema. Hekin palvelivat sotajoukossa
-ja köyhtyivät samaten kuin roomalaiset talonpojat. Mutta heillä ei ollut
-äänioikeutta kansankokouksessa, ja sen tähden optimaatit eivät
-huolehtineet heistä, vaan antoivat heidän tulla toimeen, miten parhaiten
-taisivat.
-
-Vielä vaikeampi kuin liittolaisten oli _maakuntalaisten_ asema, heitä
-kun sekä optimaatit että ritarit nylkivät.
-
-Kaikkein säälittävin oli kuitenkin _orjien_ tila. Suurten sotien aikana
-orjien luku kasvoi suunnattomasti. Sotavangit, jotka yhdeltä ainoalta
-sotaretkeltä nousivat satoihin tuhansiin, joutuivat orjiksi, ja lisäksi
-ostettiin rauhan aikana orjia suurilta orjamarkkinoilta. Kuuluisimmat
-olivat Delos saaren markkinat, joilla myytiin päivittäin tuhansia orjia.
-Roomassa pidettiin orjia paljon enemmän kuin Kreikassa. Rikkailla
-optimaateilla saattoi olla niitä satoja, jopa tuhansiakin. Toiset
-toimivat palvelijoina ylimysten kaupunkiasunnoissa, toiset taas
-paimenina tai peltotyömiehinä maakartanoissa. Varsinkin
-viimeksimainittujen kohtalo oli surkea. Kahleet vyötäisillä ja jaloissa
-heidän täytyi päivin, raa´an voudin rääkkääminä, ahertaa pelloilla.
-Yöksi heidät sullottiin ahtaisiin, puoleksi maahan kaivettuihin
-kosteihin asumuksiin, joissa he ahtauden takia tuskin saivat tilaa
-nukkuakseen. Toisinaan orjat yrittivät nousta kapinaan, mutta heidät
-kukistettiin, ja heidän tilansa kävi vain entistä huonommaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 104._ Ylhäisen roomalaisen talo.
-]
-
-
-● =Tapainturmelus.= Kun roomalaiset ylimykset tutustuivat veltostuneihin
-kreikkalaisiin ja vielä lisäksi lyhyessä ajassa saivat suunnattomia
-rikkauksia haltuunsa, niin heidän tapansa piankin turmeltuivat. Entinen
-rehellisyys, siveellisyys ja yksinkertaisuus katosivat. Sen sijaan he
-mielellään ottivat vastaan lahjuksia. Siveetön elämä pääsi vallalle,
-kuten mainittiin bakkanaaleista puhuttaessa. Ja määrätön ylellisyys ja
-nautinnonhalu tulivat yleisiksi.
-
-
-□ =Asunnot ja tavat.= Rikkaitten roomalaisten asumukset olivat ulkoa
-jotenkin yksinkertaiset; niinpä ulkoseinät olivat ikkunattomat. Mutta
-sisältä ne olivat sitä ylellisemmin koristetut. Kun vieras pyrki taloon,
-hänen ensin oli kolkutettava ovessa riippuvalla kolkuttimella. Silloin
-ovenvartijana toimiva orja avasi tulijalle ja johti hänet _eteisen_
-kautta suureen saliin, jota sanottiin _atriumiksi_. Keskellä atriumin
-kattoa oli neliskulmainen _aukko_, josta päivänvalo pääsi huoneeseen.
-Aukon kohdalla oli lattiassa _sadeallas_, johon sadevesi kerääntyi.
-Lattia oli taidokkaasti kokoonpantu pienistä erivärisistä kivilaatoista,
-jotka muodostivat säännöllisiä kuvioita, vieläpä esittivät tapauksia.
-Tällaisia kivilaatoista kyhättyjä kuvia sanotaan _mosaiikeiksi_. Seinät
-peitettiin kallisarvoisilla verhoilla, marmorilohkareilla tai hopea- ja
-vaskilevyillä; useasti niissä myös oli kauniita seinämaalauksia.
-Atriumin kahden puolen oli vieras- ja muita pikkuhuoneita, jotka olivat
-pimeät sekä vain verhoilla erotetut atriumista. Perällä oli isännän
-_työhuone_, jossa hän säilytti tilikirjansa ja otti vastaan asioilla
-kävijöitä. Tämän huoneen vieressä oli kapea käytävä, josta talonväki
-kulki rakennuksen takaosiin. Työhuoneen ja käytävän toisella puolen oli
-_pylvässali_, joka ympäröi puutarhaa pensaistoineen, kukkalavoineen,
-suihkulähteineen ja marmoripatsaineen. Pylvässalin ympärillä oli makuu-
-ja ruokailuhuoneita sekä taempana keittiö, orjien työskentelyhuone,
-tallit ja muut taloushuoneet. Näidenkin takana saattoi vielä olla suuria
-avonaisia puistoja, joista oli näköala maaseudun vuorille.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 105._ Erään roomalaisen talon pohjapiirros.
-
-  1. Eteinen; 2. Atrium; 3. Pikkuhuoneita; 4. Isännän työhuoneet; 5.
-    Kirjasto; 6. Käytävä; 7. Pieni ruokailuhuone; 8. Pylvässali; 11.
-    Makuuhuoneita; 12. Ruokasali; 13. Palvelijoiden työhuone; 15.
-    Keittiö; 16. Ruokasäiliö; 18. Käytävä puutarhaan. — Tummalla
-    merkityt huoneet ovat vuokrattuja puotihuoneistoja.
-]
-
-Paitsi kaupunkitaloa oli rikkailla roomalaisilla vielä maakartanonsa
-sekä jossakin luonnonihanassa paikassa huvilansa, jonne he vetäytyivät
-kuumana vuodenaikana lepäämään. Niihinkin järjestettiin kirjastoja,
-kylpyhuoneita ja laajoja puutarhoja.
-
-Huonekaluja roomalaisilla oli verraten vähän. Paikoin oli pieniä tuoleja
-ilman selkänojaa, toisin paikoin mukavia selkänojaisia istuimia. Lisäksi
-heillä oli suurehkoja pöytiä, joiden ääressä syötiin, sekä siellä täällä
-pienempiä koristepöytiä. Sitä paitsi oli makuulavitsoja, joita
-käytettiin osittain syötäessä — roomalaiset oppivat näet kreikkalaisilta
-syömään makaavassa asennossa — osittain yöllä nukuttaessa. Yöksi
-roomalaiset riisuivat kaikki vaatteensa, suojaten itseään kylmältä
-lakanoilla ja peitteillä. Huonekaluihin kuului edelleen kallisarvoisia
-hienosti valmistettuja lamppuja ja keramiikkaesineitä, jota paitsi
-huoneita koristivat kuvapatsaat.
-
-Roomalaisilla oli jo vanhastaan erityinen kotipuku ja erityinen
-kyläilypuku, jota käytettiin kaduilla liikuttaessa sekä virastoissa ja
-kokouksissa. Kotipuku oli nimeltään _tŭ´nika_. Se oli hihaton mekon
-tapainen villavaate, joka ulottui polviin saakka ja oli vyöllä
-kiinnitetty. Housuja ei ollenkaan käytetty. — Naisten kotipuku oli
-jotenkin samanlainen, eroten vain siinä, että vaate ulottui nilkkaan
-saakka. — Lähtiessään kaupungille roomalainen otti tunikan lisäksi vielä
-_tŏ´gan_. Tämä oli pitkänomainen vaatekappale, joka taidokkaasti
-sovitettiin ruumiin ympäri. Se oli epämukava, ja vaadittiin paljon
-tottumusta siltä, joka liikkuessaan ei päästänyt sen laskoksia
-epäjärjestykseen. Korkeilla virkamiehillä oli togassaan
-purppurapäärme. — Naisten päällysvaate muistutti togaa. — Päähinettä ei
-käytetty kuin matkoilla. Jokapäiväisissä oloissa pidettiin sandaaleja,
-matkoilla kenkiä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 106._ Roomalainen nainen kävelypuvussa ja tyttö pukeutumassa
-    kotivaippaan.
-]
-
-Ruoassa ja juomassa pääsi suurten sotien jälkeen hirveä ylellisyys
-valtaan. Pidoissa kilpailivat isännät kalliiden ja harvinaisten ruokien
-sekä hienojen viinien tarjoamisessa. Satakielen kielistä valmistettiin
-muhennosta, riikinkukon paisti höystettiin eräänlaisilla lihaviksi
-syötetyillä madoilla, sardiineista valmistettiin öljyssä säilykkeitä,
-hedelmiä ja vihanneksia tarjottiin runsaasti. Myöhemmin tavataan
-henkilöitä, jotka kesken ateriaa ottivat oksennuslääkkeitä voidakseen
-nauttia enemmän maukkaita ruokia. Palvelijat paloittelivat ruoat
-valmiiksi, ja sitten ne syötiin sormin.
-
-Jos rikkaat roomalaiset elivät ylellisesti, ei sen sijaan köyhien asema
-ollut kadehdittava. Heidän kaupunginosassaan kadut olivat kapeat ja
-rakennukset kohosivat 6- tai 7-kerroksisina kummallakin puolen. Ne
-olivat huonosti rakennetut; tulvan sattuessa ne helposti hajosivat, ja
-tulipalot hävittivät vastustamattomasti, jos ne pääsivät valloille,
-kokonaisia kortteleja. Huoneet olivat pieniä, siisteyttä ei ymmärretty
-noudattaa, ja sen tähden kuolleisuus varsinkin lasten keskuudessa oli
-suuri. Päivät pitkään nuo köyhät kansalaiset vetelehtivät repaleisissa
-tunikoissaan kaduilla; vain öiksi he palasivat ummehtuneisiin
-asuntoihinsa. Heidän ravintonsa oli niukka; parhaassa tapauksessa leipä,
-suolavesi, sipuli ja öljy; useasti oli kuitenkin tyydyttävä vähempään.
-Siitäpä syystä optimaattien lahja-ateriat olivatkin juhlatilaisuuksia.
-
-
-● =Cato.= Roomassa oli monta kansalaista, jotka surivat vanhan
-roomalaisen kunnon katoamista ja koettivat keksiä parannuskeinoja
-valtaan päässeitä paheita ja epäkohtia vastaan. Näistä on ennen muita
-mainittava _Că´to_, sama mies, joka hiin innokkaasti kehoitti
-kansalaisiaan kolmanteen puunilaissotaan. Censorina ollessaan hän
-karkotti senaatista sellaiset jäsenet, jotka elivät ylellisesti, sakotti
-liiallisilla kalleuksilla koristettuja naisia, revitytti upeasti
-rakennettuja taloja ja osoitti muutoinkin tapaintuomarina erinomaisen
-jyrkkää ankaruutta. Cato väitti roomalaisten oppineen kaikki huonot
-tapansa kreikkalaisilta, ja sen tähden hän vastusti kreikkalaisen
-sivistyksen leviämistä Roomaan. Hänen ponnistuksensa tuottivat kuitenkin
-vain vähän tuloksia. Pian roomalaiset taas vaipuivat entistä suurempaan
-ylellisyyteen.
-
-
-● =Gracchukset.= Aivan toisella tavalla kuin Cato koettivat uljaat
-_Gracchus_ veljekset, _Tibĕ´rius_ ja _Gājus_, muutamia vuosikymmeniä
-myöhemmin palauttaa vanhaa roomalaista kuntoa. Heidän mielestään suurin
-epäkohta oli siinä, että talonpoikaisväestö oli kadonnut maaseudulta ja
-kaikki maa oli joutunut optimaattien käsiin. He asettivat sen tähden
-elämäntehtäväkseen uuden talonpoikaisluokan luomisen. Nämä pyrkimykset
-olivat optimaateille vastenmielisiä, sillä he pelkäsivät kadottavansa
-virkansa ja rikkautensa, kun kansa ei enää ollut lahjottavissa.
-Gracchusten esiintyminen jakoi Rooman kansan kahteen puolueeseen.
-_Ylimys-_ eli _senaatinpuolue_ oli Gracchuksia vastaan, mutta
-_kansanpuolue_ antoi heille kannatuksensa.
-
-Ensin esiintyi Tiberius Gracchus. Tultuaan v. 133 e. Kr.
-kansantribuuniksi hän ehdotti peltolain, jonka mukaan ei kukaan
-roomalainen saanut pitää hallussaan enemmän kuin 1,000 auranalaa (2½
-km^2) valtiomaata; loput oli jaettava pieninä maapalstoina Roomaan
-kerääntyneelle tilattomalle rahvaalle. Kansankokous hyväksyi ehdotuksen,
-mutta optimaatit nostivat Roomassa mellakan, jonka aikana Tiberius sai
-surmansa.
-
-Veljen kohtalo ei pelottanut Gajus Gracchusta. Kun hänet v. 123 e. Kr.
-valittiin kansantribuuniksi, hän sai kansan uudestaan hyväksymään
-Tiberiuksen peltolain. Mutta lisäksi hän sai julkaistuksi monta muutakin
-kansalle mieluista lakia. Köyhälle kansalle ruvettin valtion
-kustannuksella jakamaan kuukausittain viljaa. Italiaan ja maakuntiin
-määrättiin perustettaviksi siirtokuntia, joihin vähävaraiset Rooman
-kansalaiset saivat muuttaa. Ansion hankkimiseksi vapaille kansalaisille
-rakennettiin Italiaan uusia teitä. Hän alensi senaatin valtaa. Niin
-suuri oli Gajuksen osaksi tullut kansanrakkaus, etteivät optimaatit
-uskaltaneet häntä vastustaa, vaan hän määräsi ja toimi melkein kuin
-itsevaltias. — Vihdoin Gajus kuitenkin teki kansankokoukselle
-ehdotuksen, jonka johdosta hän kadotti kansan suosion. Hän esitti näet,
-että liittolaisille myönnettäisiin kansalaisoikeus. Kateellinen kansa
-alkoi silloin pelätä, että sen asema kävisi huonommaksi, kun
-kansalaisten lukumäärä kasvaisi. Kun optimaatit huomasivat, että Gajus
-oli kadottanut kansan luottamuksen, he taaskin panivat toimeen metelin,
-ja siinä Gajus sai surmansa samaten kuin Tiberius aikaisemmin.
-
-
-□ =Gracchus-veljekset.= Rooma oli puunilaissotien päätyttyä ulkonaisesti
-mahtava, mutta sen sisäistä voimaa heikensivät monet epäkohdat. Erittäin
-suurena haittana Rooman tasavallalle oli itsenäisen _talonpoikaisluokan
-häviäminen_. Aikaisemmin eli Italiassa lukuisa pikkutilallisten luokka,
-josta saatiin parhaat sotilaat armeijaan ja jonka keskuudessa tavat
-säilyivät puhtaina ja yksinkertaisina. Mutta pitkällisissä sodissa monet
-tilalliset kaatuivat taistelutanterilla, toiset taas köyhtyivät sotien
-jaloissa, niin että heidän oli pakko myydä tilansa varakkaille
-ylimyksille. Täten maa joutui muutamille harvoille, jotka omistivat
-_suuria kartanoita_ ja teettivät työt orjilla. Olipa valtionmaakin, joka
-oli annettu vain vuokrapalstoina yksityisten viljeltäväksi, vähitellen
-joutunut ylimysten haltuun. Samalla alueella, jossa satakunta
-pikkutilallisen perhettä aiemmin oli saanut riittävän toimeentulon, eli
-nyt yksi ainoa rikas perhe orjineen. Entiset pikkutilalliset saapuivat
-laumoittain Roomaan, jossa he työttömänä köyhälistönä elivät rikasten
-armoilla. Maansa menetettyäänkin noilla entisillä tilallisilla oli
-kansalaisoikeudet: kansankokouksissa he valitsivat valtion virkamiehet
-ja päättivät uusista laeista. Saadakseen heidät äänestämään mielensä
-mukaan valtion johdossa olevat ylimykset jakoivat heille viljaa ja muita
-elintarpeita sekä panivat toimeen ilmaisia sirkushuveja. Täten valtion
-asioita ratkaistaessa pääsi useinkin se henkilö voitolle, joka parhaiten
-kykeni kestitsemään ja liehakoimaan pääkaupungin köyhälistöä, ajoipa hän
-kuinka itsekästä ja valtion menestykselle epäedullista asiaa tahansa.
-
-Kaksi ylhäissukuista miestä, _Tibĕ´rius_ ja _Gājus Gracchus_, uhrasi
-elämänsä tämän epäkohdan poistamiseksi.
-
-Gracchusten isä, joka oli ollut ylhäisissä valtion viroissa, kuoli
-varhain jättäen jälkeensä mainitut kaksi poikaa. Poikain kasvatus jäi
-heidän äitinsä _Cornē´lia_n huoleksi. Tämä oli kuuluisan Scipion tytär.
-Scipiot olivat tunnettuja korkeasta sivistyksestään, ja Corneliakin oli
-Rooman jaloimpia ja sivistyneimpiä naisia. Kaiken aikansa hän omisti
-poikainsa kasvatukselle. Hän toimitti Kreikasta heille opettajia ja
-istutti heihin ylevän mielenlaadun ja isänmaallisen ajatustavan. Kun
-muut ylhäiset perheenemännät ylpeilivät jalokivistään ja muista
-koristuksistaan, Cornelia näytti heille poikiansa sanoen: »Tässä ovat
-minun kalleuteni». Veljesten tultua täysi-ikäisiksi äiti kehoitteli
-heitä etsimään mainetta valtion palveluksessa virkkaen: »Kuinka kauan
-minua vielä sanotaan Scipion tyttäreksi eikä Gracchusten äidiksi?»
-
-Vanhin veli, _Tiberius_, noudatti ensiksi äidin kehoitusta. Hän tuli
-kansantribuuniksi vuodeksi 133. Silloin hän päätti saada toimeen
-korjauksen maanomistusoloissa.
-
-Matkustaessaan halki Italian sotaretkelle Espanjaan Tiberius oli tehnyt
-sen surullisen huomion, että suuri osa Italian maaseutua oli autiona ja
-että orjat viljelivät peltoja, jotka aiemmin olivat olleet vapaiden
-pikkutilallisten omaisuutta. Hän ymmärsi, mikä vaara tässä uhkasi Rooman
-tasavaltaa, ja hänessä heräsi ajatus, että pikkutilallisluokka oli
-saatava uudelleen syntymään Italiaan.
-
-Kansantribuuniksi tultuaan Tiberius ehdotti, että entinen peltolaki,
-jonka mukaan ei kellään roomalaisella saisi olla valtionmaata enempää
-kuin 500 auranalaa (125 hehtaaria), pantaisiin uudelleen voimaan.
-Kuitenkin saisi perheenisä, jolla oli kaksi poikaa, kummankin osalle
-lisäksi 250 auranalaa. Jäljelle jäävä valtionmaa oli jaettava 30
-auranalan suuruisina palstoina köyhille kansalaisille ja italialaisille
-liittolaisille kohtuullista vuokraa vastaan; näitä palstoja ei saisi
-myydä, vaan niiden tuli kulkea perintönä suvussa.
-
-Tiberius puolusti lakiehdotustaan loisteliaan kaunopuheisesti. »Italian
-pedoilla on luolansa ja pesänsä», hän kerran lausui, »mutta niillä
-miehillä, jotka vuodattavat verensä Italian puolesta, ei ole muuta
-omaisuutta kuin ilma ja valo. Sotapäälliköt valhettelevat, kun he ennen
-taistelua kehoittavat sotamiehiä taistelemaan isiensä hautojen ja
-kotiensa alttarien puolesta, sillä heillä ei ole isien hautakumpuja eikä
-omaa kotiliettä. Heitä sanotaan maailman herroiksi eivätkä he kuitenkaan
-saata sanoa yhtä ainoata maakokkaretta omakseen.»
-
-Ylimykset vastustivat kiivaasti Tiberiuksen lakiehdotusta, mutta heidän
-vastustuksestaan huolimatta hän sai sen hyväksytyksi. Mutta lakia
-toimeenpantaessa syntyi uusia vaikeuksia. Oli muun muassa saatava
-selville, mikä oli valtion maata, mikä yksityisomaisuutta. Asiaa
-vaikeuttaakseen ja saadakseen lain toimeenpanon lykätyksi ylimykset
-kieltäytyivät näyttämästä maakirjojaan. Tästä kaikesta olikin
-seurauksena, ettei peltolain määräyksiä ennätetty saattaa voimaan
-Tiberiuksen virkavuotena. Haluamatta jättää aloittamaansa suurta
-yhteiskunnallista uudistusta keskeneräiseksi Tiberius pyrki
-kansantribuunin virkaan seuraavaksikin vuodeksi. Mutta tämä soti
-perinnäistapaa vastaan, sillä samaa henkilöä ei Roomassa valittu samaan
-virkaan kahdesti peräkkäin.
-
-Vaali tapahtui Capitolinuksella Juppiterin temppelin edustalla. Samaan
-aikaan senaatti piti kokousta eräässä viereisessä temppelissä. Siellä
-lausuttiin kiivaita sanoja Tiberiusta vastaan, väittivätpä jotkut hänen
-pyrkivän kansan avulla yksinvaltaan. Konsulia kehoitettiin käyttämään
-väkivaltaa, jos hänet valittaisiin tribuuniksi. Siitä konsuli kuitenkin
-kieltäytyi. Silloin saapuvilla ollut ylimmäinen pappi nousi ja lausui
-vimmastuneena: »Kun valtion korkein virkamies pettää valtion, niin
-seuratkoot minua ne, jotka tahtovat pitää lait voimassa!» Näin sanoen
-hän ryntäsi ylimyskunnan etunenässä kansankokoukseen. Syntyi mellakka,
-jossa Tiberius ynnä 300 hänen puoluelaistaan sai surmansa. Illalla Gajus
-Gracchus pyysi saada haudata veljensä, mutta ylimykset eivät siihen
-suostuneet. He laahauttivat ruumiita pitkin katuja ja viskasivat ne
-sitten kuin mitkäkin pahantekijäin ruumiit Tiberiin. — Peltolain
-toimeenpanoa jatkettiin kumminkin jonkin aikaa. On laskettu, että lähes
-100,000 kansalaista sai tällä tavoin maapalstan.
-
-Kymmenen vuotta Tiberius Gracchuksen kuoleman jälkeen hänen veljensä
-_Gajus_ tuli kansantribuuniksi. Gajuksen intohimoinen mieli paloi
-halusta kostaa ylimyksille hänen veljensä kuoleman sekä jatkaa hänen
-aloittamaansa uudistusta. Tulisella kaunopuheisuudella hän lumosi
-kuulijansa, saipa hän toisinaan vastustajansakin vuodattamaan kyyneliä.
-
-Gajus pani päämääräkseen senaatin vallan kukistamisen. Siihen
-tarvittavan kansan suosion ja kannatuksen hän hankki alhaisolle
-edullisilla lakiehdotuksillaan. Tiberiuksen peltolaki hyväksyttiin
-uudelleen voimaan pantavaksi, köyhille kansalaisille päätettiin valtion
-välityksellä hankkia viljaa tavallista huokeampaan hintaan ja sekä
-Italiaan että maakuntiin oli perustettava siirtokuntia köyhälistöä
-varten. Nämä päätökset tehtiin kuulematta senaattia, jonka arvo täten
-näytti menneen. Gajus valittiin toiseksikin vuodeksi tribuuniksi, ja hän
-hallitsi Roomaa itsevaltiaan tavoin.
-
-Mutta pian hän sai kokea kansansuosion häälyväisyyttä. Kun hän ehdotti,
-että liittolaisille Italiassa annettaisiin kansalaisoikeudet, koska hän
-piti sitä kohtuullisena ja koska siten saisi lisää kannattajia, niin
-kansa kylmeni hänelle. Se oli haluton jakamaan kansalaisoikeuden
-tuottamia etuja muiden kanssa. Senaatti osasi ovelasti käyttää hyväkseen
-Gajuksen huonontunutta asemaa. Se teki kansankokouksessa alhaisolle
-paljon edullisempia esityksiä kuin Gracchus. Kun tämä ehdotti kahden
-siirtokunnan perustamista, ylimykset ehdottivat kahdentoista.
-Ajattelematon rahvas antoi pettää itseänsä eikä valinnut Gracchusta enää
-kolmatta kertaa tribuuniksi.
-
-Voitonvarmana senaatti aikoi ryhtyä peruuttamaan Gracchuksen
-toimenpiteitä. Tästä tiedon saatuaan Gracchuksen puoluelaiset päättivät
-tehdä aseellista vastarintaa. Silloin senaatti julisti sotatilan ja
-antoi konsuleille toimeksi pitää huolta, ettei valtio kärsisi vahinkoa.
-Näin saamansa vallan suojassa toinen konsuli, joka oli Gracchuksen
-kiivas vastustaja, ryntäsi aseistettuine joukkoineen sille kukkulalle,
-jonne Gracchus puoluelaisineen oli asettunut. Syntyneessä metelissä
-konsulin joukot pääsivät voitolle, ja Gracchus kiiruhti pakoon
-Tiber-joen poikki. Joka talosta hänelle huudettiin: »Joudu, joudu!»,
-mutta kukaan ei tuonut hänelle hevosta eikä auttanut häntä. Hän pääsi
-viimein kostonjumalattarelle pyhitettyyn lehtoon. Sinne hän pysähtyi, ja
-siellä uskollinen orja pisti hänet miekalla kuoliaaksi, tappaen itsensä
-herransa ruumiin viereen. Yli 3000 kansalaista sai samalla surmansa, ja
-heidän omaisuutensa otettiin valtiolle. Corneliaa kiellettiin pitämästä
-surupukua. Hän vetäytyi erilleen ja eli maakartanossaan tiedemiesten
-seurassa.
-
-Monta vuotta myöhemmin kansa, huomattuaan Gracchusten jalot
-tarkoitukset, pystytti heille kuvapatsaita. Corneliallekin pystytettiin
-muistopatsas, johon kirjotettiin: »Cornelia, Gracchusten äiti.»
-
-
-                       TASAVALLAN RAPPEUTUMINEN.
-
-
-● =Marius.= Gajus Gracchuksen kuoltua peltolait joutuivat pian unhoon ja
-jo jaetut maat siirtyivät takaisin optimaateille. Nämä tunsivat asemansa
-nyt turvatuksi eivätkä sen tähden paljoa välittäneet valtion asioista,
-kunhan vain saivat rauhassa imeä rikkauksia maakunnista ja elää
-veltostuttavassa ylellisyydessä. Sotajoukon optimaatit päästivät vallan
-rappeutumaan. Sotamiehet tekivät mitä tahtoivat, ja vanha roomalainen
-urhoollisuus alkoi kadota.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 107._ Marius.
-]
-
-Onnettomuudeksi Rooma sattui näihin aikoihin saamaan kaksi vaarallista
-vihollista yhtaikaa. Etelässä _Numĭ´dian_ kuningas _Jugu´rtha_ aloitti
-sodan, ja pohjoisessa kaksi germaanista kansaa _kimbrit_ ja _teutonit_
-hävittäen hyökkäsivät Rooman alueelle. Rooma oli voimaton näitä
-vihollisia vastaan. Numidiaan lähetetyt sotajoukot ottivat Jugurthalta
-lahjuksia ja pysyivät toimettomina. Kimbrejä ja teutoneja vastaan
-rientävät legioonat voitettiin. — Tässä pulassa esiintyi Rooman
-pelastajana alhaissäätyinen _Gajus Mărius_. Hän tuli Jugurthaa vastaan
-lähetetyn sotajoukon johtajaksi. Nyt Jugurtha voitettiin; hän joutui
-roomalaisten vangiksi ja kärsi vaikean nälkäkuoleman. Kun Jugurthan sota
-oli päättynyt v. 105 e. Kr., Marius riensi germaaneja vastaan ja sai
-vihdoin heidätkin kukistetuiksi v. 101 e. Kr.
-
-Kimbriläissodan jälkeen kansa toivoi, että Marius ryhtyisi Gracchusten
-tavoin parantamaan köyhän kansan tilaa. Marius ei kuitenkaan ymmärtänyt
-tällaisia asioita, ja sen tähden se maine, jonka hän sodillaan oli
-saanut, piankin hälveni.
-
-Eipä hän enää taistelutanterellakaan esiintynyt yhtä voittoisana kuin
-aikaisemmin. Niinpä hän esim, ei saanut kukistetuksi _liittolaisia_,
-jotka turhaan vaadittuaan kansalaisoikeuksia vihdoin ryhtyivät
-julkikapinaan. Roomalaisten täytyi lopuksi taipua siihen, että kaikille
-Italian kansoille suotiin kansalaisoikeudet (v. 89 e. Kr.). Tämän
-jälkeen entiset liittolaiset nopeasti latinalaistuivat.
-
-
-● =Sulla.= Edellä mainituissa sodissa oli Mariuksen alipäällikkönä
-_Sulla_-niminen optimaatti. Kun Mariuksen arvo alkoi aleta, Sulla
-ymmärsi kiinnittää kaikkien huomion itseensä. Vihdoin hän sai Mariuksen
-täydellisesti syrjäytetyksi. Kun näet oli lähetettävä sotajoukko
-kukistamaan _Pontoksen_ kuningasta _Mitradă´tē_sta, joka oli aloittanut
-vaarallisen sodan Roomaa vastaan, Sulla sai aikaan sen, ettei retken
-johtajaksi määrättykään Mariusta, vaan ylipäällikkyys uskottiin hänelle
-itselleen. — Sullan ollessa Aasiassa taistelemassa Mitradatesta vastaan
-Marius kuitenkin anasti vallan Roomassa. Näin alkoi _ensimmäinen
-kansalaissota_ (88–82).
-
-Sulla päätti onnellisesti sodan Mitradatesta vastaan. Tämä suostui
-rauhaan v. 84 e. Kr., ja niin Sulla pääsi palaamaan Roomaan. Marius oli
-tosin jo kuollut Sullan saapuessa, mutta kansanpuolueen muut päälliköt
-voitettiin, ja Sulla julistettiin diktaattoriksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 108._ Sulla.
-]
-
-Päästyään valtaan Sulla päätti ikipäiviksi masentaa kansanpuolueen. Sen
-tähden hän pani toimeen _prōskription_, s. o. laati murhaluettelon
-niistä henkilöistä, joiden hän pelkäsi voivan ajaa kansanpuolueen asiaa.
-Luetteloon merkityn sai kuka tahansa murhata; määrättiinpä palkkiokin
-tällaisen henkilön tappamisesta. Hänen omaisuutensa otettiin
-takavarikkoon ja myytiin julkisella huutokaupalla. Useat Sullan
-puoluelaisista rikastuivat ostamalla polkuhintaan luetteloon merkittyjen
-maatiloja. Lujittaakseen ylimyspuolueen asemaa Sulla supisti
-kansantribuunien veto-oikeutta ja lisäsi senaatin valtaa. Nyt oli
-optimaattien valta-asema hänen mielestään turvattu; sen tähden hän erosi
-diktaattorin toimesta ja vetäytyi huvilaansa, jossa kuoli jo seuraavana
-vuonna eroamisensa jälkeen (78 eKr.).
-
-
-□ =Marius ja Sulla.= Gracchusten kuoltua Marius ja Sulla olivat jonkin
-aikaa Rooman tunnetuimmat miehet. He olivat kunnianhimoisia ja
-kyvykkäitä, mutta heiltä puuttui Gracchusten jalot tarkoitusperät.
-
-_Marius_ oli talonpojan poika. Hän ei osannut kreikkaa eikä muutoinkaan
-saanut sitä sivistystä, joka näihin aikoihin oli Rooman ylimysten
-keskuudessa tavallinen. Mutta hän oli palvellessaan yksinkertaisena
-sotamiehenä saavuttanut mainetta urhoollisuudellaan ja sotataidollaan.
-Sen tähden hän nopeasti kohosi arvosta toiseen. Huolimatta siitä, että
-hän oli nousukas, kansa valitsi hänet lopulta konsuliksi.
-
-Mariuksen maineikkain teko oli kahden germaanikansan, _kimbrien_ ja
-_teutonien_, kukistaminen. Nämä olivat jättiläiskokoista, keltatukkaista
-ja sinisilmäistä väkeä. Vaimoineen ja lapsineen he olivat lähteneet
-liikkeelle etsimään uusia kotisijoja. Roomassa sanoma heidän tulostaan
-tuotti niin suurta kauhua, ettei jälkeen gallialaisten ja Hannibalin
-aikojen sellaista tunnettu. Historioitsija Plutarkhos kirjoittaa heistä:
-»Heidän rohkeutensa ja urhoollisuutensa oli vastustamaton. Taistelussa
-he hyökkäsivät kuin tuli äkkiarvaamatta ja ylivoimaisesti, niin ettei
-kukaan saattanut kestää heidän rynnistystään; päinvastoin kaikki, jotka
-joutuivat heidän tielleen, sortuivat heidän jalkoihinsa. Useat suuret
-roomalaiset sotajoukot, joiden tuli suojella Alppien tuonpuoleista
-Galliaa, joutuivat päällikköineen häviölle ja hajoitettiin
-häpeällisesti.»
-
-Marius ei voinut heti kuljettaa legiooniaan heitä vastaan, vaan hänen
-täytyi ensin järjestää koko sotajoukkonsa uudestaan. Aikaisemmin olivat
-kaikkein köyhimmät, jotka eivät itse voineet hankkia sotavarustuksiaan,
-olleet sotapalveluksesta vapaat. Marius sen sijaan pani kokoon joukkonsa
-melkein yksinomaan näistä varattomista kansalaisista. Alettiinpa
-vähitellen pestata sellaisiakin, joilla ei ollut kansalaisoikeutta.
-Kaikille maksettiin riittävä palkka. Näin tuli siis ensi kerran
-_pestattu_ sotajoukko Roomassa käytäntöön. Uusia legiooniaan Marius ei
-kohta vienyt vihollista vastaan, vaan karaisi niitä kahden vuoden aikana
-ankarilla aseharjoituksilla, marsseilla ja linnoitustöillä. Silloin hän
-vihdoin oli valmis käymään germaanien kimppuun.
-
-Viimeisestä kimbrien ja roomalaisten välisestä taistelusta Plutarkhos
-kertoo näin: »Kimbrit kahlehtivat yhteen ensimmäisen rivinsä miehet
-pitkillä ketjuilla, jotka kulkivat vyöstä vyöhön. Sitten he tekivät
-hyökkäyksen. Roomalaiset kuitenkin voittivat ja ajoivat pakenevat heidän
-varustuksilleen saakka, ja täällä avautui kamala näytelmä. Vaimot
-seisoivat mustiin puettuina vaunujen luona ja tappoivat pakolaiset ilman
-erotusta, niin hyvin miehensä kuin isänsä ja veljensä. Omin käsin he
-kuristivat lapsensa ja heittivät ne sitten pyörien alle ja vetojuhtien
-jalkoihin sekä surmasivat itsensä.»
-
-Roomalainen historioitsija _Sallustius_ antaa _Sulla_sta seuraavan
-kuvauksen: »Sulla oli ylimys, joka polveutui köyhtyneestä
-patriisisuvusta. Hänellä oli kreikan ja latinan kirjallisuudessa
-perinpohjaiset tiedot. Hän oli siveetön, mutta kunnianhimoinen. Hän
-rakasti ylellistä elämää, mutta huvitukset eivät estäneet häntä hänen
-toimistaan. Sulopuheinen, älykäs ja käytöstavaltaan kohtelias hän myös
-oli. Niinikään hän oli erittäin antelias.» Sullasta, joka liittyi
-senaatin puolueeseen, tuli Mariukselle voitokas kilpailija.
-
-_Pontoksen_ valtakunnassa Vähässä-Aasiassa hallitsi tähän aikaan
-kuningas _Mitradă´tēs_, lahjakas ja vallanhimoinen mies. Hän rupesi
-laajentamaan valtakuntaansa ja valloitti Vähässä-Aasiassa olevia
-Roomankin maita, lähettipä hän jo sotajoukon Balkanin niemimaahankin.
-Silloin Rooma päätti aloittaa sodan Mitradatesta vastaan, ja senaatti
-määräsi sotajoukon päälliköksi Sullan. Mutta nytpä Marius alkoi
-vehkeillä häntä vastaan, saadakseen päätöksen kansan avulla kumotuksi.
-Silloin Sulla tuomitutti vastustajansa kuolemaan. Mariuksen oli suin
-päin paettava Roomasta Sullan lähettien takaa-ajamana. Kerran hän
-piiloutui erääseen suohon painautuen kaulaa myöten veteen. Mutta
-sotamiehet löysivät hänet ja veivät hänet lähimmän kaupungin vankilaan.
-Sinne lähetettiin eräs kimbriläisorja häntä tappamaan. Mutta Marius
-huusi jyrisevällä äänellä: »Orja, uskallatko tappaa Gajus Mariuksen?»
-Vapisten orja heitti miekan luotaan ja pakeni vankilasta. Siten Marius
-pelastui.
-
-Mutta kun Sulla legioonineen oli purjehtinut Kreikkaan, Marius palasi
-Roomaan. Kansa otti hänet riemuiten vastaan ja Marius esiintyi Roomassa
-kuin itsevaltias ikään. Hän eli kuitenkin alituisessa pelossa, että
-Sulla palaisi ja kostaisi hänelle. »Jalopeuran luolassa ei ole hyvä
-olla, vaikka jalopeura onkin poissa», kerrotaan hänen sanoneen. Pelon
-valtaamana hän nyt muuttui juomariksi ja julmuriksi. Sullan puoluelaisia
-ja ystäviä hän tapatti suurin määrin. Yli koko Italian ulotettiin
-verilöyly. Viimein Marius sairastui kuumeeseen. Vielä kuolinvuoteellaan
-hän houraili taistelevansa Sullaa vastaan.
-
-Voitettuaan Mitradateen Sulla palasi armeijoineen Italiaan. Kansanpuolue
-oli koonnut suuren sotajoukon häntä vastaan, mutta sillä ei ollut
-kelvollista johtajaa. Sulla voitti vastustajansa useissa taisteluissa,
-saapui Roomaan ja rankaisi mitä julmimmin kansanpuolueen jäseniä heidän
-tekemästään vastarinnasta. Hän julkaisi _proskriptioluetteloissa_ niiden
-henkilöiden nimet, jotka ken hyvänsä sai rangaistuksetta tappaa ja
-joiden omaisuus otettiin valtiolle. Heidän lapsensa ja jälkeläisensä
-julistettiin kelpaamattomiksi valtion virkoihin. Annettiinpa vielä
-palkintokin proskriboidun surmaamisesta. Pian oli surmattujen luku niin
-suuri, että muuan senaattori kysyi Sullalta: »Jättänetkö ketään eloon?»
-johon Sulla vastasi: »En tiedä sitä itsekään.» Moni tuli upporikkaaksi
-ostamalla halvalla surmattujen maatiloja tai muuta takavarikkoon otettua
-omaisuutta.
-
-Tuhottuaan vastustajansa Sulla nimitytti itsensä diktaattoriksi. Hän
-sääti nyt useita lakeja, joiden tarkoituksena oli senaatin vallan
-lujittaminen. Sen jälkeen hän erosi valtiontoimista ja vetäytyi
-yksityiselämään. Hän muutti maaseudulla olevaan komeaan huvilaansa,
-jossa vietti samoin kuin ennen nuoruudessaan ylellistä ja kevytmielistä
-elämää näyttelijäin ja tanssijattarien seurassa. Siellä hän kuoli v. 78.
-Hänen ruumiinsa kannettiin kultaisilla paareilla suunnattomassa
-surusaatossa Roomaan, jossa se poltettiin Mars-kentällä. Kaksi tuhatta
-seppelettä kerrotaan lasketun hänen paariensa ääreen.
-
-
-● =Yksinvaltiuteen pyrkijät.= Sulla erehtyi luullessaan, että hän
-ikipäiviksi oli turvannut ylimyspuolueen vallan. Ei kestänyt kuin
-muutamia vuosia hänen kuolemansa jälkeen, niin puolueriidat taas olivat
-täydessä vauhdissa. Monet vallanhimoiset kansalaiset unelmoivat
-diktaattorin valtaa, josta Sulla vapaaehtoisesti oli luopunut. He
-ymmärsivät kuitenkin, että yksinvaltius oli helpompi saavuttaa kansan
-kuin senaatin avulla. Sen tähden he kaikki liittyivät kansanpuolueeseen.
-
-Eräs yksinvaltaan pyrkijöistä oli upporikas _Crassus_, joka Sullan
-proskriptioissa oli hankkinut kosolta sekä maakartanoita että
-kaupunkitaloja. Hän käytti suunnattomia rikkauksiaan kerätäkseen
-ympärilleen vahvan puolueen, jonka avulla pääsisi kohoamaan valtaan.
-Saipa hän sotaista mainettakin kukistamalla erään vaarallisen
-_orjakapinan_.
-
-Vielä onnekkaampi kuin Crassus oli _Pompē´jus_. Hän kukisti ensin
-Välimeren _merirosvot_, jotka häiritsivät viljankuljetusta Roomaan, ja
-voitti sitten _Mitradateen_, joka oli aloittanut uuden sodan Roomaa
-vastaan. Päätettyään Mitradateen sodan v. 64 e. Kr. Pompejus yhdisti
-maakuntina Rooman valtakuntaan _useimmat Vähän-Aasian maista_ sekä
-lisäksi _Syyrian_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 109._ Cicero pitämässä puhetta Catilinaa vastaan.
-]
-
-Enimmän levottomuutta herätti Roomassa kolmas yksinvallan tavoittelija
-_Catilī´na_. Tämä rappiolle joutunut ylimys muodosti laajan salaliiton,
-joka aikoi väkivaltaisesti kumota Rooman hallitusmuodon. Valpas konsuli
-_Cĭ´cero_ sai kuitenkin hänen aikeensa ajoissa ilmi. Salaliittolaisten
-sotajoukkoa vastaan lähetettiin armeija, joka verisessä taistelussa
-pääsi voitolle. Taistelussa kaatui Catilinakin.
-
-
-□ =Catilinan salaliitto.= Sallustius valittaa, että paha tapainturmelus
-Sullan aikoina oli päässyt vallalle Rooman ylimystön keskuudessa. »Kun
-kerran oli tultu niin pitkälle, että rikkaus tuotti kunniaa ja sitä
-seurasi maine, valta ja vaikutus, niin siveellinen voima kadotti kaiken
-viehätyksensä ja köyhyyttä ruvettiin pitämään häpeällisenä,
-epäitsekkyyttä pahansuopuutena. Näin nuoret roomalaiset muuttuivat
-rikkauksien johdosta ylellisiksi, itaroiksi ja ylimielisiksi. He
-nylkivät ja mässäyksissä taas kuluttivat, minkä olivat nylkeneet. He
-pitivät aina omat rikkautensa vähäisinä ja himoitsivat toisten
-omaisuutta. Heissä ei ollut säädyllisyyttä eikä häpeätä, ja he pitivät
-jumalallista ja inhimillistä oikeutta pilkkanaan.»
-
-Tällainen mies oli myös _Catilīna_. Hän kuului erääseen arvokkaaseen
-optimaattisukuun, mutta oli juomingeissa, uhkapeleissä ja irstaassa
-elämässä tuhlannut omaisuutensa. Hänen ympärilleen keräytyi muita
-kevytmielisiä ylimysnuorukaisia. Aluksi nämä turmeltuneet miehet
-koettivat testamentinväärennyksillä, salamurhilla ja petoksilla hankkia
-varoja mässäysten jatkamiseen. Mutta kun heidän rikoksensa alkoivat
-käydä ilmi ja heidän ylellinen elämänsä vaati yhä uusia varoja, he
-olivat valmiit auttamaan Catilinaa hänen kumousyrityksissään. Sovittiin
-siitä, että Catilina oli tehtävä yksinvaltiaaksi, hänen vastustajansa
-merkittäisiin murhaluetteloihin ja salaliittolaiset jakaisivat keskenään
-valtion virat ja maakunnat.
-
-Konsulina oli tähän aikaan _Cĭ´cero_, Rooman suurin kaunopuhuja.
-Puhetaitonsa, oppinsa ja rehellisyytensä takia hänen oli onnistunut
-kohota virkauralla aina ylimmälle asteelle saakka, vaikka hän ei
-kuulunut optimaatteihin, vaan ritarisäätyyn. Hänen silmämääränään oli
-tasavaltaisen hallitusmuodon pysyttäminen voimassa. Niinpä hän
-pontevasti esiintyi Catilinan ja hänen kannattajiensa kumousyrityksiä
-vastaan ja sai urkkijoiden avulla selkoa heidän salavehkeistään. Mutta
-kun hänellä ei ollut sitovia todistuksia heidän rikollisuudestaan, hän
-ei uskaltanut vangita heitä, vallankin kun salaliittolaisten joukossa
-oli useita senaattorejakin. Aluksi hän siis tyytyi siihen, että
-Forumilla ja senaatissa piti kiihkeitä puheita Catilinaa vastaan. Koska
-hän oli Rooman paras puhuja, hän saikin täten Catilinan epäluulon
-alaiseksi. Eräässä puheessaan hän puhkesi sanomaan: »Kuinka pitkälle,
-Catilina, käytätkään väärin kärsivällisyyttämme? Eikö ollenkaan käy
-tunnollesi kansan pelko, eikö se, että tätä paikkaa on täytynyt senaatin
-istuntoa varten suojella mitä voimakkaimmin? Eikö sekään, minkä voit
-lukea läsnäolijain kasvojen ilmeistä? Etkö huomaa, että kaikilla jo on
-tiedot salaliitostasi? Voi aikoja! Voi tapoja! Senaatti nämä asiat
-tietää, konsuli näkee; ja kuitenkin on tuo mies vielä hengissä!
-Hengissäkö vain? Ei; hän tulee vielä senaattiinkin, ottaa osaa yleisten
-asiain käsittelyyn ja samalla tarkastelee meitä katseellaan merkiten
-meidän joukostamme murhateuraansa. Jo aikoja sitten olisi sinut,
-Catilina, pitänyt konsulin määräyksestä viedä kuolemaan; sinuun itseesi
-olisi pitänyt ampua kaikki ne surman nuolet, joita sinä kaikkien meidän
-pään varalle jo pitkän aikaa olet teroitellut.»
-
-Vihdoin Cicero sai riittäviä todistuksiakin. Muutamat maakuntalaiset,
-jotka kävivät Roomassa valittamassa maaherransa kiskomisesta, joutuivat
-tekemisiin Catilinan kanssa. Tämä lupasi parantaa heidän tilaansa, jos
-he nostattaisivat kansalaisensa häntä avustamaan tasavallan
-kukistamiseksi. Maakuntalaiset pyysivät Catilinalta kirjallisen
-sitoumuksen viedäkseen sen muka kansalaistensa nähtäväksi. Mutta he
-antoivatkin sen Cicerolle. Nyt oli Cicero asiastaan varma. Hän lähetti
-heti sotajoukon matkalle ja salaliittolaiset voitettiin.
-
-Pontevan esiintymisensä johdosta Cicero sai kiitollisilta kansalaisilta
-nimen »isänmaan isä».
-
-
-                                CAESAR.
-
-
-● =Caesarin nuoruus.= Crassus, Pompejus ja Catilina eivät onnistuneet
-yksinvaltaisissa pyrkimyksissään. Mutta heidän kilpailijansa _Gājus
-Jūlius Caesar_ [kē´sar] oli heitä onnekkaampi. Tämä lahjakas ylimys
-liittyi jo nuorena kansanpuolueeseen. Aluksi hän ei tullut huomatuksi
-valtiollisessa elämässä, sillä hän huolehti parhaastaan opinnoistaan.
-Mutta kun hän astui julkisuuteen, hän piankin veti kaikkien huomion
-puoleensa.
-
-
-● =Gallian retki (58–51).= Caesar hankki tavattomalla anteliaisuudella
-kansan suosion. Siitä huolimatta hän ymmärsi, ettei hänellä vielä ollut
-tarpeeksi mainetta voidakseen saavuttaa yksinvaltiutta. Hän liittyi sen
-tähden Crassukseen ja Pompejukseen solmien heidän kanssaan _ensimmäisen
-triumviraatin_ (»kolmen miehen liiton») vuonna 60 e. Kr. Jokaisella
-triumvirillä oli niin paljon puoluelaisia, että heillä yhteensä oli
-ehdoton ylivalta kansankokouksessa. Ystäviensä avulla Caesar pääsi
-konsuliksi ja sitten tämänpuoleisen Gallian maaherraksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 110._ Gallialainen päällikkö.
-]
-
-Juuri tätä Caesar oli toivonut. Tuskin hän oli saapunut maakuntaansa,
-kun hän jo varusti sotajoukon ja lähti taistelemaan Gallia transalpinan
-kelttiläiskansoja vastaan. Taistelut kestivät kahdeksan vuotta (58–51),
-mutta silloin koko tuo laaja maa Reiniin saakka olikin saatettu Rooman
-valtaan.
-
-Gallian sodassa Caesarin erinomainen sotapäälliköntaito tuli näkyviin.
-Hän sai ennen pitkää jalkeille kymmenen legioonaa, jotka olivat häneen
-niin kiintyneet, että jokainen sotilas oli valmis kuolemaan hänen
-puolestaan. Hän kohtelikin lempeästi miehiään, otti osaa heidän
-harjoituksiinsa, palkitsi heitä heidän kunnostautuessaan ja jakoi heidän
-kanssaan surut ja ilot. Mutta samalla hän vaati heiltä ehdotonta
-kuuliaisuutta. — Viholliset hän taas osasi hajoittaa ja tehdä keskenään
-eripuraisiksi. Näin hänellä aina oli vain muutamia heimoja erältään
-vastassaan.
-
-
-● =Toinen kansalaissota (49–45).= Gallian sodan aikana triumviraatti
-Crassuksen kuoleman johdosta oli hajonnut. Sen jälkeen molempien
-jäljelle jääneiden triumvirien ystävyys pian kylmeni. Pompejus ei voinut
-sietää, että Caesaria ja hänen urotöitään aina kiiteltiin. Kateudessaan
-hän sai senaatin määräämään, että Caesarin oli luovuttava
-sotajoukostaan. Tähän ei Caesar kuitenkaan suostunut, vaan lähti v. 49
-legioonainsa johdossa marssimaan Roomaa kohti.
-
-Näin alkoi _toinen kansalaissota_. Pompejus ja useimmat senaattorit
-lähtivät Kreikkaan. Caesar seurasi heitä ja voitti Pompejuksen
-sotajoukon _Fa´rsāloksen_ taistelussa. Pompejus pakeni silloin Egyptiin,
-jossa hänet murhattiin. Caesarin oli vielä tämänkin jälkeen pakko
-taistella tasavallan kannattajia vastaan ensin Egyptissä, sitten
-Vähässä-Aasiassa, sen jälkeen Afrikassa ja lopuksi Espanjassa. Vuonna 45
-hän oli voittanut viimeisenkin vastustajansa.
-
-
-● =Caesar yksinvaltiaana.= Saavutettuaan yksinvallan Caesar koetti
-lempeydellä taivuttaa kansan puolelleen. Vangitut vastustajansa hän
-päästi vapaiksi, kohottipa useita heistä virkoihinkin. Samalla hän
-uutterasti harrasti valtakunnan parasta; olletikin hän esti maaherroja
-sortamasta maakuntalaisia. Annettiinpa useille maakuntalaisille
-kansalaisoikeudet, esim. kaikille tämänpuoleisen Gallian asukkaille.
-Myös ajanlaskun uudistus oli valtakunnalle suureksi hyödyksi. Siihen
-saakka noudatettu ajanlasku oli sekava ja virheellinen. Caesar saattoi
-etevien matemaatikkojen avustamana voimaan _juliaanisen kalenterin_,
-joka oli käytännössä uudelle ajalle saakka. Sen mukaan lasketaan
-vuodessa olevan 365 päivää; mutta joka neljäs vuosi on karkausvuosi,
-joka käsittää 366 päivää. — Monet suunnitelmat jäivät Caesarilta kesken,
-koska hän vain lyhyen ajan ehti hoitaa hallitusta ennen kuolemaansa.
-
-
-● =Caesarin kuolema.= Caesarin viisaasta ja lempeästä hallituksesta
-huolimatta oli Roomassa sellaisia henkilöitä, jotka eivät voineet
-unohtaa tasavaltaa. Varsinkin kun kävi ilmi, että Caesar pyrki kuninkaan
-nimeä omistamaan, hänen vihamiestensä luku lisääntyi. Nämä tekivät
-_Brūtuksen_ ja _Cassiuksen_ johtamina salaliiton Caesarin henkeä
-vastaan, ja vuonna 44 e. Kr. hänet murhattiin senaatin kokoussalissa.
-
-
-□ =Caesarin sukuperä ja luonne.= Ei yksikään Rooman tasavallan
-valtiomiehistä kohonnut sellaiseen valtaan ja maineeseen kuin _Gajus
-Jūlius Caesar_ [kē´sar]. Hän polveutui vanhasta patriisisuvusta, joka
-perhetarinain mukaan johti alkuperänsä itse troialaisen Aeneaan pojasta.
-Hän sai oivallisen kasvatuksen, oppi käyttäytymään miellyttävästi ja
-kehittyi eteväksi puhujaksi. Aikaisin Caesar joutui likeisiin suhteisiin
-kansanpuolueen johtajiin. Hänen tätinsä oli ollut Mariuksen puoliso, ja
-itse hän nai erään mainitun puolueen johtajan tyttären. Sulla, joka
-epäluuloisesti katseli kaikkia lahjakkaita kansanpuoluelaisia, kiinnitti
-huomionsa Caesariinkin ja vaati häntä luopumaan puolisostaan. Kun Caesar
-ei siihen suostunut, Sulla uhkasi julistaa hänet lainsuojattomaksi,
-mutta vaikutusvaltaisten ystäviensä välityksellä Caesarin onnistui saada
-armo. Sullan kerrotaan tällöin lausuneen: »Pitäkää hänet sitten, mutta
-kyllä hän saattaa monta patriisia perikatoon, sillä hänessä on enemmän
-kuin yksi Marius!» Caesar piti kuitenkin paraimpana paeta Roomasta. Hän
-kävi Vähässä-Aasiassa ja Kreikassa täydentäen ahkerasti opintojaan.
-Palattuaan Roomaan hän aluksi tyytyi näyttelemään ensi osaa
-seuraelämässä, pani toimeen pitoja, käytti runsaasti hajuvesiä ja
-voiteita, sepitti runoja ja eli iloisesti Rooman kevytmielisen nuorison
-parissa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 111._ Caesar.
-]
-
-Kuitenkin Caesarin rinnassa jo näihin aikoihin eli hehkuva kunnianhimo
-ja pyrkimys esiintymään käskijänä. Sitä todistaa muun muassa pari pientä
-tapausta. Kerran hän tovereineen matkusti erään italialaisen
-pikkukaupungin läpi. Nousi kysymys, oliko täälläkin vallanhimoa niinkuin
-Roomassa. »Varmaankin», Caesar vastasi, »minä ainakin tahtoisin
-mieluummin olla ensimmäinen täällä kuin toinen Roomassa.» Toisen kerran
-hän joutui merirosvojen käsiin. He vaativat hänen hengestään korkeat
-lunnaat. Kun Caesar kuuli lunastussumman määrän, hän väheksyi sitä, ja
-vaati, että se oli korotettava kahdenkertaiseksi. Odottaessaan, että
-ystävät kokoaisivat summan, Caesar eli merirosvojen parissa, ikään kuin
-hän olisi ollut heidän herransa, käski heidän pysyä hiljaa, kun hän
-laskeutui nukkumaan, ja luki heille runojaan; elleivät he niitä
-kiittäneet, hän uhkasi ristiinnaulita heidät kaikki vapaaksi päästyään.
-Viimein tuotiin lunnaat. Tuskin Caesar olikaan vapaana, ennen kuin hän
-kokosi joukon, voitti merirosvot, otti rahat heiltä takaisin ja
-ristiinnaulitutti heidät.
-
-Ruumiiltaan Caesar ei ollut tukeva, mutta hän oli sopusuhtaisesti
-kehittynyt. Hänellä oli kotkannenä ja mustat säihkyvät silmät. Myöhemmin
-hän kävi laihaksi, kalpeaksi ja kaljupäiseksi. Kivulloisuudestaan
-huolimatta hän oli tottunut kaikenlaisiin rasituksiin; muun muassa hän
-ratsasti ja ui mainiosti.
-
-
-□ =Triumviraatti. Kansalaissota.= Pian Caesar jätti huvitukset
-antautuakseen valtiomiestoimiin. Hän yleni virka-asteissa, ja vuodeksi
-62 hänet määrättiin Espanjan maaherraksi. Hän oli silloin pahasti
-velkaantunut, sillä kansan suosion hankkimiseksi hän oli pannut toimeen
-komeita pitoja ja miekkailuleikkejä sekä jaellut viljaa ilmaiseksi.
-Kerrotaanpa hänen järjestämissään näytännöissä satojen miekkailijain
-esiintyneen hohtavan hopeisissa varustuksissa. Kun hän nyt oli aikeissa
-lähteä maakuntaansa, niin hänen velkojansa, arvatenkin hänen
-vastustajainsa yllyttäminä, eivät tahtoneet päästää häntä matkalle.
-Mutta silloin upporikas _Crassus_ meni hänen puolestaan takuuseen
-suunnattomasta summasta. Caesar lähti Espanjaan, voitti siellä
-sotamainetta ja palasi vuoden kuluttua varakkaana miehenä takaisin
-Roomaan.
-
-Hän pyrki nyt konsuliksi. Hän tulikin valituksi, sillä Crassus kannatti
-häntä ja samoin _Pompējus_, joka Sullan kuoleman jälkeen oli jonkin
-aikaa Rooman vaikutusvaltaisin mies ja joka onnekkailla sodilla oli
-kohonnut suureen maineeseen. Riitaannuttuaan senaatin kanssa Pompejus
-auttoi nyt kansanpuolueeseen kuuluvaa Caesaria valta-asemaan. Caesar
-yhtyi sitten likeisemmin näihin vaikutusvaltaisiin auttajiinsa tehden
-heidän kanssaan v. 60 e. Kr. _ensimmäisen triumviraatin_ eli »kolmen
-miehen liiton». Tarkoituksena oli vallan hankkiminen liittoutuneiden
-käsiin. Seuraukset näkyivät pian. Senaatin ja Pompejuksen välinen riita
-saatiin ratkaistuksi Pompejuksen eduksi, kun taas Caesar sai kansalta
-Alppien tämänpuoleisen Gallian viideksi vuodeksi.
-
-Konsulivuotensa päätyttyä Caesar lähti maakuntaansa. Sinne tultuaan hän
-ryhtyi vuosikausia kestäviin sotiin Alppien tuonpuoleisessa Galliassa
-asuvia kansoja vastaan ja liitti koko tuon laajan maan aina Atlantin
-merta, Englannin kanaalia ja Rein-jokea myöten Rooman alueisiin. Samalla
-hän hankki itselleen sotamainetta sekä uskollisen sotajoukon.
-
-Pian Caesarin ja Pompejuksen välit alkoivat kylmetä. Tosin triumvirit v.
-56 uudistivat liittonsa, jolloin Caesarille annettiin maaherrantoimi
-Galliassa uudelleen viideksi vuodeksi; Pompejus sai samalla
-maakunnakseen Espanjan ja Crassus Syyrian yhtä pitkäksi ajaksi. Mutta
-Crassuksen saatua surmansa Syyriassa Pompejus, jonka mielen Caesarin
-voitot täyttivät kateudella, alkoi lähestyä senaattia ja
-ylimyspuoluetta. Viimein hän rupesi toimimaan suorastaan Caesaria
-vastaan.
-
-Caesar tahtoi maaherrakautensa päätyttyä päästä toistamiseen konsuliksi.
-Hän hankki kansankokoukselta luvan hakea konsulinvirkaa poissaolevana
-sekä pitää sotajoukkojensa päällikkyyden, kunnes hän astuisi
-konsulinvirkaan. Mutta senaatti ei suostunut siihen, vaan vaati Caesaria
-valtiokirouksen uhalla määräpäivänä luovuttamaan maakuntansa ja
-laskemaan sotajoukkonsa hajalleen. Mutta Caesar ei antanut pelottaa
-itseään. Saatuaan tiedon senaatin päätöksestä hän kulki joukkoineen
-maakuntansa rajajoen Rubiconin yli huudahtaen: »Arpa on heitetty», ja
-läheni Roomaa. Uusi kansalaissota oli alkanut.
-
-Pompejus oli kehunut senaatissa, ettei hänen tarvinnut kuin polkaista
-jalallaan maahan, saadakseen sotajoukon koolle. Mutta kun Caesar
-Galliasta marssi Italian alueelle, Pompejuksen kansansuosio ja valta
-näyttäytyikin kovin mitättömäksi. Kaikkialta vapaaehtoisia riensi
-Caesarin riveihin, ja niin Pompejuksen oli suin päin paettava Kreikkaan.
-Tänne keräytyi hänen luokseen kevytmielisiä, ylellisyyteen tottuneita
-ylimysnuorukaisia. _Fa´rsāloksen_ luona syntyi taistelu. Caesar tiesi,
-miten arkoja ylimykset olivat hienosta hipiästään, ja siksi hän käski
-sotamiesten lyödä heitä kasvoihin. Tätä ylimykset eivät sietäneet, vaan
-lähtivät pakosalle. Pompejuksen rikas leiri kaikkine aarteineen joutui
-Caesarin valtaan. Tästä asiasta Caesar kirjoittaa muistelmissaan:
-»Pompejuksen leiristä löydettiin lehtimajoja lepovuoteineen, suuri esiin
-pantu rahamäärä, telttoja, joissa maa oli ruohoturpeilla
-peitetty — olivatpa muutamat teltat murattiköynnöksillä katetut — ja
-paljon muuta, joka todisti määrätöntä ylellisyyttä ja ehdotonta
-voitonvarmuutta, koska he siksi vähän epäilivät taistelun tulosta, että
-saattoivat ajatella niin joutavia nautintoja.»
-
-Kreikasta Pompejus pakeni meritse Egyptiin toivoen saavansa siellä
-turvaa maan hallitsijalta. Mutta maihin noustessaan hänet murhattiin
-kavalasti alaikäisen _Ptolemaios_ kuninkaan holhoojain toimesta. Pian
-murhan jälkeen Caesar saapui pieni joukko mukanaan Aleksandriaan. Kun
-hänelle näytettiin Pompejuksen päätä, hän kääntyi inhoten pois ja
-katseli kyynelsilmin murhatun sinettisormusta. Pompejuksen murhaajat
-olivat toivoneet saavuttavansa Caesarin ystävyyden, mutta tämä asettikin
-valtaistuimelle kuninkaan sisaren _Cleopa´tra_n, joka kauneudellaan oli
-hänet hurmannut.
-
-Egyptiin Caesar sai tiedon, että Mitradateen poika _Farnă´kēs_ oli
-aloittanut sodan Roomaa vastaan. Hän kiiruhti Vähään-Aasiaan ja suoritti
-sodan viidessä päivässä, jonka takia saattoikin lakonisesti ilmoittaa
-senaatille: »Tulin, näin, voitin.»
-
-Mutta vielä oli innokkaita tasavaltalaisia, jotka jatkoivat taistelua
-Caesaria vastaan käsittäen hänen voittonsa merkitsevän tasavallan
-häviötä.
-
-Näiden joukossa oli _Cato_ nuorempi. Hän oli nuoruudestaan alkaen
-osoittanut ylevämielistä ja taipumatonta luonnetta. Kun Caesar Afrikassa
-oli voittanut vastustajiensa suuren sotajoukon, Cato päätti riistää
-itseltään hengen, ettei hänen tarvitsisi nähdä tasavallan perikatoa.
-Keskustellessaan muutamien ystävien kanssa sielun kuolemattomuudesta
-Cato tuli lausuneeksi joitakin sanoja, joiden johdosta nämä pääsivät
-selville hänen aikeistaan. He yrittivät ottaa häneltä miekan, mutta Cato
-sai heidät luopumaan tästä. Sen jälkeen hän vielä hetken itsekseen
-lueskeli Platonin filosofista teosta sielun kuolemattomuudesta. Sitten
-hän paneutui nukkumaan, ja aamulla herätessään hän miekalla lävisti
-rintansa. Hänen poikansa ja palvelijansa riensivät saapuville ja hakivat
-lääkärin, joka sitoi haavan. Mutta virottuaan Cato repi siteet pois, ja
-vähän ajan kuluttua hän heitti henkensä. Kun Caesar kuuli Caton
-kuolemasta, hän huudahti: »Olet riistänyt minulta onnen lahjoittaa
-sinulle henkesi.»
-
-Palattuaan Roomaan Caesar vietti triumfin eli riemusaaton, joka oli
-loistavin, mitä Roomassa siihen asti oli nähty. Sen yhteydessä hän pani
-toimeen suurenmoisia juhlia ja jakoi suunnattomia lahjoja. Alhaisoa
-ruokittiin 22,000 pöydässä ja sen huvittamiseksi järjestettiin eläin- ja
-gladiaattorileikkejä, joissa muun muassa nähtiin 400 jalopeuraa.
-Jokainen sotamies sai suurehkon summan, jokainen aliupseeri kaksin
-verroin ja upseerit nelinkertaisen summan. 150,000 köyhälle
-kansalaiselle annettiin niin ikään rahalahja, viljasta ja öljystä
-puhumattakaan.
-
-=Caesarin kuolema.= Caesar oli nyt Rooman todellinen yksinvaltias,
-vaikkei hänellä ollutkaan yksinvaltiaan nimeä. Sekä senaatti että
-kansankokous noudattivat hänen tahtoaan. Suurta valtaansa Caesar käytti
-valtion menestykseksi. Siitä huolimatta hänellä oli kiivaita
-vastustajia. Toiset kadehtivat hänen valtaansa, toiset surivat
-tasavallan häviötä. Viimein tehtiin hänen henkeänsä vastaan salaliitto,
-jonka johtajina olivat _Brūtus_ ja _Cassius_.
-
-Brutus oli jaloluontoinen mies ja Caesarin ystävä, mutta hän katsoi
-velvollisuudekseen vapauttaa maailman itsevaltiaasta. Cassius taas oli
-lahjakas, mutta luonteeltaan umpimielinen ja kateellinen. Sovittuna
-päivänä he muiden salaliittolaisten kanssa saapuivat senaatin istuntoon.
-Caesaria oli kyllä varotettu sinä päivänä kokoukseen menemästä, mutta
-hän ei tällaisia varotuksia ottanut huomioon.
-
-Caesarin kuolemasta Plutarkhos kertoo seuraavasti: »Kun Caesar astui
-sisään, senaattorit kunnioittavasti nousivat seisomaan. Mutta Brutuksen
-ystävistä toiset asettuivat hänen istuimensa taakse, toiset taas menivät
-häntä vastaan muka tehdäkseen hänelle anomuksen. Caesar asettui istumaan
-ja hylkäsi esityksen. Silloin eräs salaliittolaisista tarttui kahden
-käden hänen togaansa ja veti sitä, niin että kaula paljastui. Tämä oli
-sovittu hyökkäysmerkki. _Casca_ iski ensimmäiseksi haavan niskaan, mutta
-se ei ollut kuolettava. Caesar kääntyi ja tarttui tikariin lujasti.
-Molemmat huusivat samaan aikaan, haavoitettu latinaksi: »Kirottu Casca,
-mitä sinä teet?» ja viimeksimainittu kreikaksi: »Veli, tule minulle
-avuksi!» Samassa kaikki salaliittolaiset paljastivat tikarinsa, sillä
-oli päätetty, että jokainen ottaisi osaa murhatyöhön. Siitä syystä
-Brutuskin iski yhden iskun Caesarin kupeeseen. Caesar puolustautui
-hetken muita vastaan, mutta nähtyään Brutuksen paljastettu tikari
-kädessä hän huudahti: »Sinäkin, Brutus!», veti togan päänsä yli ja
-antautui kohtaloonsa vastustamatta.
-
-
-                               AUGUSTUS.
-
-
-● =Octavianus ja Antonius.= Ne, jotka luulivat murhaamalla Caesarin
-pelastavansa tasavallan, pettyivät. Hänen kuolemansa jälkeen ilmestyi
-uusia yksinvallan tavoittelijoita. Ensin eräs Caesarin sotapäälliköistä
-_Antō´nius_ sai vallan. Mutta hänelle tuli vaarallinen kilpailija
-Caesarin ottopojasta _Octāviā´nuksesta_, joka oli vasta
-kahdeksantoistavuotias, mutta erittäin vallanhimoinen ja valtioviisas.
-Aluksi Octavianus taisteli Antoniusta vastaan, mutta ennen pitkää hän
-huomasi viisaammaksi solmia hänen sekä _Lě´piduksen_ kanssa — hänkin
-Caesarin vanha asetoveri — _toi_-_sen triumviraatin_ v. 43. Triumvirit
-panivat laajoja proskriptioita toimeen raivatakseen vastustajansa
-tieltään. Tällöin vanha Cicerokin sai surmansa.
-
-Vielä olivat elossa Brutus ja Cassius, jotka Caesarin murhan jälkeen
-olivat lähteneet itäisiin provinsseihin ja siellä koonneet suuren
-sotajoukon. Heitä vastaan lähtivät nyt Octavianus ja Antonius, jotka
-voittivat heidät kahdessa _Fĭ´lippoi_n taistelussa. Silloin ensin
-Cassius ja sitten Brutus riistivät henkensä.
-
-Ennen pitkää erotettiin Lepidus triumviraatista ja molemmat toiset
-jakoivat valtakunnan keskenään, niin että Octavianus sai länsimaat ja
-Antonius itämaat. Octavianus hallitsi taitavasti niitä maakuntia, jotka
-hän oli saanut osalleen, mutta Antonius vietti itämailla kevytmielistä
-elämää huveissa ja ylellisyydessä Egyptin nuoren kuningattaren
-_Cleopatra_n kanssa.
-
-Vallanhimoinen Octavianus ei ajan pitkään tyytynyt läntisiin maakuntiin,
-vaan halusi saada Antoniuksenkin osuuden huostaansa. Antoniuksen
-kevytmielisestä elämästä ja huonosta hallituksesta hän sai sopivan sodan
-aiheen. _A´ktion_in luona suoritettiin v. 31 e. Kr. ratkaiseva
-meritaistelu, joka päättyi Octavianuksen voittoon. Antonius ja Cleopatra
-pakenivat taistelusta Egyptiin, jossa riistivät henkensä. Silloin Egypti
-joutui Rooman valtaan v. 30 e. Kr.
-
-
-□ =Antonius ja Cleopatra.= Caesarin kuoltua hänen alipäällikkönsä
-_Antō´nius_ ja hänen sukulaisensa _Octāviā´nus_ jakoivat vallan
-keskenään. Octavianuksen haltuun tulivat länsimaat, kun taas Antonius
-sai valtakunnan itäisen puoliskon hallittavakseen. Ensiksimainittu, joka
-oli yhtä tarmokas kuin vallanhimoinen, hoiti oivallisesti
-hallitustoimia, mutta Antonius heittäytyi Cleopatran seurassa päättömiin
-huvituksiin ja nautintoihin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 112._ Cleopatra.
-]
-
-Cleopatra oli viisas, mutta turhamainen ja vallanhimoinen nainen.
-Kauneudellaan hän sai Antoniuksen niin kokonaan lumoihinsa, että tämä
-unohti hallitustoimet ja ajatteli vain keinoja mielistelläkseen
-Cleopatraa. Päivät kuluivat toinen toisensa jälkeen yhtämittaisissa
-huveissa ja juhlissa. Kerran he löivät vedon, kumpi pitäisi kalliimmat
-pidot. Antonius hankki juhlapöytään itämaiden kaikki herkut. Cleopatra
-sen sijaan tarjosi aivan yksinkertaisia ruokia, mutta lopuksi hän ojensi
-Antoniukselle maljan, jossa oli etikkaan liuotettu monen miljoonan
-arvoinen helmi. — Kerran tuli Antoniuksen keittiöön vieras ja näki
-kahdeksan metsäkarjua vartaissa paistumassa. Hän arveli ihmeissään
-Antoniuksella varmaankin olevan paljon vieraita luonaan. »Ei suinkaan»,
-keittäjä sanoi, »ainoastaan 12; mutta nämä karjut on pantu toinen
-toistansa myöhemmin paistumaan, että voisimme valita niistä maukkaimman
-sinä hetkenä, jolloin herramme suvaitsee aloittaa aterian.» — Välistä
-Antonius ja Cleopatra huvittelivat kalastamalla. Antoniuksella oli huono
-kalaonni, mutta hän käski sukeltajan kiinnittää koukkuun suuria lihavia
-kaloja. Cleopatra huomasi petoksen ja lähetti oman sukeltajansa mereen.
-Kun Antonius taas nosti ongen, oli koukussa suuri suolattu kala
-kaukaisilta vesiltä. Kaikki läsnäolijat purskahtivat nauramaan. Antonius
-punastui, mutta Cleopatra sanoi sukkelasti: »Anna meidän,
-pikkuruhtinasten, onkia kaloja; pyydystä sinä maita, kuninkaita ja
-kansoja!»
-
-Muutamien vuosien kuluttua Octavianuksen ja Antoniuksen suhde rikkoutui.
-_Aktion_in meritaistelussa v. 31 e. Kr. Octavianus pääsi voitolle ja
-perusti sen jälkeen Rooman keisarivallan. _Augustuksen_ nimellä hän on
-tunnettu Rooman ensimmäisenä keisarina.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 113._ Antonius.
-]
-
-Aktionin tappion jälkeen Cleopatra aikoi hylätä Antoniuksen pyrkiäkseen
-Octavianuksen ystäväksi. Hän kätkeytyi Antoniukselta ja levitti huhun
-olevansa muka kuollut. Tämä sanoma koski Antoniukseen niin kovasti, että
-hän syöksyi miekkaansa. Kohta hän kuitenkin sai kuulla Cleopatran vielä
-olevankin elossa. Hän kannatutti itsensä silloin Cleopatran luo. Mutta
-tämä osoittautui ynseäksi, ja hylättynä Antonius heitti henkensä
-Cleopatran jalkojen juureen. Kuningatar luuli nyt voivansa lumota
-Octavianuksen yhtä helposti kuin aikaisemmin hänen kilpailijansa. Nuori
-sankari pysyi kuitenkin kylmänä, vangitutti Cleopatran ja käski
-säilyttää häntä Roomassa vietettävää triumfia varten. Kun Cleopatra
-huomasi erehtyneensä laskelmissaan, hän hankki erään talonpojan
-välityksellä kaksi myrkyllistä käärmettä ja antoi niiden purra
-rintaansa. Ennen kuolemaansa hän lähetti Octavianukselle kirjeen, jossa
-pyysi tulla haudatuksi Antoniuksen viereen.
-
-
-● =Octavianus keisarina (31 e. Kr.-14 j. Kr.).= Aktionin meritaistelun
-jälkeen Octavianus oli Rooman valtakunnan itsevaltainen hallitsija.
-Hän ei kuitenkaan ottanut diktaattorin tai kuninkaan arvonimeä, koska
-hän tiesi kansan niitä vihaavan. Hän käytti kasvatusisänsä nimeä
-_Caesar_, ja siitä on aikojen kuluessa muodostunut sana _keisari_.
-Senaatti antoi hänelle kunnianimen _Augu´stus_, joka merkitsee
-kunnianarvoinen. Tällä nimellä hän keisariksi tultuaan on eniten
-tunnettu. Mutta vaikka hän ei paljoa välittänyt arvonimistä ja
-ulkonaisesta loistosta, hän kuitenkin osasi hankkia itselleen kaiken
-vallan. Hän valitutti itsensä kaikkiin korkeihin virkoihin, kuten
-_censoriksi_, _konsuliksi_, _kansantribuuniksi_ ja _ylimmäiseksi
-papiksi_ sekä sotajoukon ylipäälliköksi eli _imperaattoriksi_.
-Kansankokous kadotti nyt merkityksensä, mutta senaattia Augustus piti
-arvossa, kuunnellen mielellään kokeneiden senaattorien neuvoja.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 114. _Augustuksen marmoripatsas.
-]
-
-Alkuaan Augustus oli kova ja kostonhimoinen. Mutta tultuaan
-yksinvaltiaaksi hän muutti käytöksensä. Hän pakottautui hillitsemään
-vihaansa ja armahtamaan vihollisiaan sekä oli ystävällinen ja
-hyväntahtoinen kaikille. Augustus eli yksinkertaisesti. Hänellä ei ollut
-hovia, vaan hän seurusteli muiden kanssa, ikään kuin he olisivat olleet
-hänen vertaisiaan. Myöhempien aikojen silmissä Augustus oli hyvän
-yksinvaltiaan perikuva. Kun hän kuoli, luultiin jumalien kohottaneen
-hänet vertaisenaan taivaaseen, ja senaatti määräsi, että häntä oli
-palveltava jumalana yli koko valtakunnan.
-
-
-● =Rajojen turvaaminen.= Augustus oli rauhaa rakastava hallitsija. Hänen
-mielestään valtakunta jo oli riittävän suuri. Mutta sillä ei kaikkialla
-ollut luonnollisia rajoja. Kaikki Augustuksen sodat tarkoittivat niiden
-hankkimista. Tärkeimmät hänen valloituksistaan olivat _Alppimaat_,
-joiden liittäminen Rooman valtakuntaan teki Tonavan pitkin pituuttaan
-rajajoeksi pohjoisia raakalaiskansoja vastaan. Germanian rajana pysyi
-yhä edelleen Rein. Idässä valtakunta ulottui Eufratiin, etelässä
-Aitiopiaan ja Saharaan, lännessä Atlantin mereen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 115._ Ryhmä praetoriaaneja.
-]
-
-Valtakunnan turvaamiseksi rakennettiin pitkin rajoja vahvoja
-linnoituksia ja pitkiä valleja, joiden suojassa vihollishyökkäykset
-voitiin torjua. Järjestipä Augustus vakituisen armeijan, johon kuului
-300,000 miestä. Tämä sotavoima oli jaettu 30 legioonaan, jotka
-sijoitettiin vahvoihin ololeireihin rajamaakuntiin. Niistä ovat useat
-nykyiset kaupungit, kuten Köln ja Wien, syntyneet. — Paitsi mainittuja
-joukkoja, oli keisarilla vielä henkivartiosto, _praetoriaanit_ [prē-],
-Roomassa.
-
-
-● =Maakuntien hallitus.= Caesarin tavoin Augustuskin koetti lieventää
-niitä rasituksia, jotka painoivat maakuntalaisia. Jotteivät maaherrat
-enää voisi harjoittaa kiskomista, annettiin heille määrätty palkka, jota
-paitsi heidän toimintaansa tarkasti valvottiin.
-
-Kaupan helpottamiseksi rakennettiin kaikkialle maakuntiin hyviä teitä ja
-siltoja. Näin valtakunnan alamaiset joutuivat vilkkaaseen yhteyteen
-toistensa kanssa. Tämä seikka, kuten myös roomalaisten sotajoukkojen
-sijoittaminen rajamaakuntiin, oli omiaan sulattamaan eri kansat
-toisiinsa. Valtakunnan länsiosissa latinan kieli työnsi kaikki muut
-syrjään, itäisissä maakunnissa taas kreikan kieli.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 116._ Roomalainen peninkulmapatsas keisariajalta.
-]
-
-
-                     ROOMAN SIVISTYKSEN KULTA-AIKA.
-
-
-● =Kulta-aika.= Tasavallan loppuaikoina ja keisarikauden alussa Rooman
-sivistys oli korkeimmillaan. Roomalaiset sanoivat tätä ajanjaksoa
-sivistyksen _kulta-ajaksi_. Keisari Augustus avusti kirjailijoita ja
-taiteilijoita runsaasti. Useat hänen ystävistään ja neuvonantajistaan
-seurasivat hänen esimerkkiään. Varsinkin _Maecenas_ [mēkē´nās] on tullut
-kuuluisaksi sivistysharrastuksistaan. Vielä meidän päivinämme sanotaan
-anteliasta tieteen- ja taiteen-suosijaa »mesenaatiksi».
-
-
-● =Tiede.= Roomalaiset eivät olleet yhtä eteviä tiedemiehiä kuin
-kreikkalaiset. Parhaasta päästä he ilman muuta vain hyväksyivät sen,
-mitä kreikkalaiset opettivat. Vain harvojen tieteiden alalla he
-esittivät jotakin uutta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 117._ Cicero.
-]
-
-Kulta-ajan kuuluisin _filosofi_ oli _Cicero_, joka sitä paitsi oli
-tunnettu etevänä kaunopuhujana. Hän tuli kuuluisaksi varsinkin niistä
-puheista, jotka hän piti Catilinaa vastaan.
-
-Toinen tieteenhaara, joka tällä aikakaudella saavutti korkean
-kukoistuksen Roomassa, oli _historia_. _Sallu´stius_ kirjoitti Jugurthan
-sodasta ja Catilinan salaliitosta. _Caesar_ julkaisi muistiinpanoja
-retkestään Galliaan ja toisesta kansalaissodasta. _Līvius_ kirjoitti
-toista sataa nidosta käsittävän teoksen Rooman valtakunnan vaiheista
-kaupungin perustamisesta alkaen keisari Augustuksen aikoihin asti.
-
-
-● =Runous.= Rooman sivistyksen kulta-aikoina ei elänyt sellaisia
-tunnettuja näytelmänkirjoittajia kuin puunilaissotien loppuaikoina. Sen
-sijaan on tältä ajalta mainittava muutamia eteviä eepillisiä ja
-lyyrillisiä runoilijoita, jotka kirjoittivat kreikkalaisten esikuvien
-mukaan. _Vergĭ´lius_ kirjoitti muun muassa kuuluisan kertomarunon
-nimeltä _Aeneis_ [ēnē´is]. _Horā´tius_ sepitti joukon tunnelmarunoja,
-joissa hän ylisti rauhallista maalaiselämää sekä kiitti hyväntekijöitään
-Augustusta ja Maecenasta. _Ōvĭ´diuksen_ runokokoelmista on tunnetuin
-_Metamorfō´ses_-niminen sikermä, jossa kerrotaan kreikkalaisten tarujen
-mukaan tapauksista, jolloin tarunomaiset henkilöt ovat muuttuneet
-luontokappaleiksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 118._ Vergilius kahden runottaren seurassa. (Mosaiikki.)
-]
-
-
-□ =Kirjallisuuden kulta-aika.= Keisari Augustuksen aikana eli Roomassa
-monta etevää runoilijaa. Kuuluisimmat olivat _Vergĭ´lius_, _Horātius_ ja
-_Ōvĭ´dius._
-
-_Vergilius_ kertoo Aeneis runoelmassa _Aeneas_ [ēnē´ās] (kreik.
-Aine´ias) sankarin harharetkistä. Aeneas oli troialainen uros, joka
-Hektorin rinnalla erittäin urhoollisesti taisteli kreikkalaisia vastaan
-Troian sodan aikana. Troian palossa hän pääsi pakenemaan sortuvasta
-kaupungista, kantaen selässään vanhaa isäänsä ja taluttaen kädestä
-pientä _Jūlius_ poikaansa. Rannassa hän tapasi joukon muita pakolaisia,
-astui heidän kanssaan laivoihin ja lähti etsimään uutta isänmaata.
-Äitinsä Venus jumalattaren suojaamana hän pelastui monesta vaarasta sekä
-saapui vihdoin Karthagoon, jossa _Dīdō_ kuningatar hallitsi. Dido otti
-sankarin ystävällisesti vastaan. Kokonaisen vuoden Aeneas viipyi hänen
-luonaan. Kun uros vihdoin jumalien käskystä valmistautui jatkamaan
-matkaansa, kuningatar, joka oli suuresti ihastunut häneen, tuli aivan
-lohduttomaksi. Aeneaan ei kuitenkaan auttanut muu kuin totella jumalien
-käskyä. Silloin Dido suruissaan rakennutti rovion ja poltatti itsensä,
-sillä hän ei tahtonut elää ilman Aeneasta. Tämä jatkoi sillä välin
-harhailujaan. Vihdoin hän saapui Latiumin rannalle, jonne jumalat
-sallivat hänen pysähtyä. Hänen poikansa Julius perusti Alba Longan
-kaupungin ja tuli sen ensimmäiseksi kuninkaaksi. Hänestä polveutuivat
-Romulus ja Remus, Rooman kaupungin perustajat. Aeneaasta johtivat myös
-Julius suvun jäsenet juurensa. Siitäpä syystä oli Gajus Julius Caesarin
-ottopoikakin keisari Augustus muka tämän sankarin jälkeläisiä.
-
-Runoilija _Horatius_ oli mielipiteiltään epikurolainen. Hänen mielestään
-ihmisen ei tule tavoitella rikkauksia, kunniavirkoja ja sotaisia
-urotöitä, vaan hänen pitää nauttia elämästä vetäytymällä maalaiselämän
-rauhaan. Siellä hän saa kenenkään häiritsemättä tutkia filosofiaa tai
-muita tieteitä, sepittää omaksi ja ystäviensä huviksi runoja tai
-istuutua varjoisan puun juurelle kitaraansa soittamaan. Eräässä runossa,
-jonka hän kirjoitti ystävälleen Licĭ´niukselle, hän kiitteli tätä siitä
-kohtuudesta, jota hän noudatti, kun hän rehellisellä ja ahkeralla työllä
-torjui köyhyyden, mutta ei kuitenkaan ahnaasti heittäytynyt rikkauksien
-kokoamiseen. Runossa hän sanoo seuraavalla tavalla:
-
-                 Elinohjees on, Licinius, oiva,
-                 kun et temmeltäin pyri aavain myrskyyn,
-                 etkä, väistääkses sitä, luovi rantaa
-                 keskellä  luotoin.
-
-                 Ken se kultaiseen tasasuhtaan suostuu,
-                 loat välttää hän lahotöllin kurjan,
-                 avosilmin myös salit suuret, joita
-                 karsaus katsoo.
-
-                 Elä uljain päin, ota miesnä vastaan
-                 ajan ahdingot; — ja jos tuuli liian
-                 kävi myötäiseks, ole viisas, reivaa
-                 paisuvat purjeet!
-
-_Ovidiuksen_ Metamorfoses-kokoelmassa on runo nimeltään _Ekho ja
-Narkissos._ Runoelmassa kerrotaan ihmeen kauniista _Narkissos_
-nuorukaisesta. Eräänä päivänä puhelias luonnotar _Ēkhō´_ eli _Kaiku_
-näki Narkissoksen hirviä metsästämässä, ja kohta hänessä syttyi
-sammumaton rakkaus tuohon kauniiseen nuorukaiseen. Hän olisi tahtonut
-puhutella lemmittyään, mutta kohtalo oli määrännyt, ettei Kaiku koskaan
-saanut aloittaa puhelua ihmisten kanssa, vaan ainoastaan vastata heidän
-kysymyksiinsä.
-
-       Kerran retkillään Narkissos metsähän eksyi,
-       huus´, huhus toisille: »Hoi, tääll’ oon!» Heti vastasi Ekho:
-       »Tääll’ oon!» Kummastellen joka suunnalle katseli poika.
-       »Hoi, tule tänne!» hän huus; soi vastaus: »Oi, tule tänne!»
-       Taakseen katsehen loi Narkissos. »Miks mua kartat?»
-       vihdoin virkkoi hän, mutt’ sai sanat taas samat vastaan.
-       Pitkitti Narkissos vain, Kaiun leikistä pettyin:
-       »Toisemme kohdatkaamme!» ja tuskin vastaus koskaan
-       riemuisammin raikuu kuin tähän taas sama pyyntö.
-
-[Illustration: ROOMAN VALTAKUNTA]
-
-Nyt Ekho riensi Narkissoksen luo tahtoen syleillä häntä, mutta kun
-nuorukainen näki luonnottaren, hän karkotti hänet suuttuen luotaan.
-Tämän tapauksen johdosta Ekho suri niin, että ruumis kuihtui ja katosi.
-Ääni vain jäi jäljelle. Sen kuulemme usein vielä nytkin, kun huudahdamme
-metsään. — Mutta eipä käynyt Narkissoksen sen paremmin. Kerran hän
-väsyneenä heittäytyi lepäämään metsän siimekseen hopeankirkkaan lähteen
-partaalle. Janoaan sammuttaakseen hän kallistui lähteen yli juomaan.
-Silloin hän näki veden kalvossa ihanat kasvot. Hän ei ymmärtänyt niitä
-omaksi kuvakseen, vaan jäi ihastuneena tuijottamaan noihin säihkyviin
-silmiin, voimatta kääntää katsettaan muualle. Siinä hän istui
-istumistaan, räväyttämättä silmää ja liikuttamatta jäsentä. Vihdoin hän
-alkoi surkastua; uupuen kallistui pää nurmikolle, silmät painuivat
-umpeen, ja henki pakeni rinnasta. Seuraavana aamuna oli jäljellä vain
-vaalean kellertävä kukka, jonka hohtavan valkeat terälehdet
-kurottautuivat auringon valoa kohti. Narkissoksesta oli tullut ihana
-narsissi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 119._Forum, suunniteltuna semmoiseksi kuin se oli keisariaikana.
-]
-
-
-● =Kuvaamataiteet.= Italiasta on löydetty koko joukko kuvanveistoksia ja
-joitakin seinämaalauksiakin. Niistä ovat paraiten onnistuneet
-roomalaisia esittävät muotokuvat. (Roomalaisia korkokuvia ovat esim.
-kuv. 103 ja 115, rintakuvia taas esim. kuv. 99 ja 117).
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 120._ Roomalainen koulu.
-]
-
-Rakennustaiteenkin alalla roomalaiset ovat paljon oppineet
-kreikkalaisilta. _Pylväiden_ runsas käyttäminen esim. on laina
-Kreikasta. Etruskeilta he taas oppivat _holvien_ rakentamisen, minkä
-tähden heidän rakennuksissaan tavataan holvikaaria, joita kreikkalaiset
-alkuaan eivät käyttäneet. Usein he vielä päättivät rakennuksensa
-suurella _kuvulla_ eli _kupolilla_. — Roomalaisilla oli useammanlaisia
-julkisia rakennuksia kuin kreikkalaisilla.
-
-_Temppelit_ olivat yleensä paljoa suuremmat kuin Kreikassa. Tunnetuin
-kaikista Rooman temppeleistä oli Augustuksen rakentama _Pāntheon_,
-»kaikkien jumalien temppeli».
-
-_Basilikat_ olivat pitkänomaisia nelinurkkaisia rakennuksia, joissa
-tuomioistuimet pitivät istuntonsa ja joihin ritarit keräytyivät
-keskustelemaan tavarain hinnoista ja muista liikeasioista. Myöhemmin
-kristityt alkoivat pitää kokouksiaan niissä, joten niistä vähitellen
-tuli kristillisiä kirkkoja.
-
-_Amfiteatterit_ olivat soikion muotoisia rakennuksia eläintaisteluja
-varten. Ne muistuttivat kahta yhteenrakennettua teatteria. Keskellä oli
-hiekoitettu _areena_, jossa taistelut suoritettiin, ja kaikilla puolilla
-kohosivat istumarivit, yleten yhä taustaa kohti. Tunnetuin amfiteatteri
-oli Rooman _Colossē´um_, joka rakennettiin muutamia vuosikymmeniä
-Augustuksen kuoleman jälkeen.
-
-_Sirkuksia_ eli kilpa-ajoratoja rakennettiin muihinkin kaupunkeihin kuin
-Roomaan. _Circus maximus_ koristettiin entistä muhkeammaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 121._ Roomalaisen vesijohdon rauniot.
-]
-
-Kylpylaitokset eli _thermit_ tulivat keisariajalla Rooman ja muidenkin
-kaupunkien upeimmiksi rakennuksiksi. Ne olivat alaltaan niin laajat,
-että ne käsittäisivät kokonaisia kaupunginosia meikäläisissä
-kaupungeissa.
-
-Vesijohdot eli _aqvaeduktit_ [akvēduktit] johtivat jopa monien
-peninkulmien takaa Roomaan raikasta ja terveellistä vettä suuriin
-vesisäiliöihin, joista asukkaat saivat sitä noutaa. Vesijohtokanavat
-kulkivat usein korkeiden holvitettujen siltarakenteiden päällä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 122. _Triumfikaari.
-]
-
-_Triumfikaaret_ olivat kunniaportteja, joiden läpi triumfin viettäjät
-seurueineen ajoivat. Ne olivat korkokuvilla ja kirjoituksilla
-koristetut.
-
-_Hautarakennukset_ olivat toisinaan palatsien kokoisia. Niinpä keisari
-Hadrianuksen hautarakennus myöhemmin voitiin sisustaa linnoitukseksi.
-Pienemmätkin hautarakennukset olivat upeita.
-
-
-□ =Roomalaisten huvitukset.= Kreikkalaiset olivat hartaita
-näyttämötaiteen ystäviä. Roomalaiset katselivat mieluummin
-miekkailijoita. Miekkailuja ja eläintaisteluja toimeenpantiin varta
-vasten rakennetussa _Colossē´um_issa, jossa oli istumasijoja 50,000
-hengelle. Areena oli erotettu katsojapaikoista leveällä kanavalla, jonka
-yli pedot eivät päässeet hyppäämään. Areenan toisessa päässä oli
-keisarin aitio sekä sen molemmin puolin Vestan neitsyiden ja ulkomaisten
-lähettilästen aitiot. Näiden jälkeen seurasivat senaattorien
-penkkirivit. Niiden takana oli ritarien istumapaikat ja sitten muun
-yleisön.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 123._ Hadrianuksen hautamuistomerkki Roomassa.
-]
-
-Toisinaan tuotiin areenalle villieläimiä: leijonia, tiikereitä,
-sarvikuonoja, elefantteja jne., jotka taistelivat keskenään. Joskus
-pantiin toimeen suuria metsästyksiä, jolloin tapettiin joukoittain
-kirahveja, strutseja, gaselleja ym. eläimiä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 124._ Rooman Colosseum.
-]
-
-Mutta eipä tyydytty vain eläintaisteluihin. Myöskin ihmiset mittelivät
-voimiaan areenalla. Rotevia orjia, joita sanottiin _gladiaattoreiksi_,
-harjoitettiin erityisissä gladiaattorikouluissa vartavasten näitä
-voimanäytöksiä varten. Ennen kuin gladiaattorit ryhtyivät keskenään
-taistelemaan, he pysähtyivät keisarin aition eteen ja huusivat: »Terve,
-keisari, kuolemaan menevät tervehtivät sinua!» Muutamat gladiaattorit
-olivat olevinaan kalamiehiä; heillä ei ollut muita aseita kuin verkko ja
-pitkä kolmikärki. Toiset olivat sotilaiksi pukeutuneet; heillä oli
-haarniska, kilpi ja lyhyt miekka. Välistä kokonaiset gladiaattoriryhmät
-taistelivat keskenään. Ennen kuin voittaja antoi vastustajalleen
-kuoliniskun, hän loi katseensa yleisöön. Jos yleisö tahtoi pelastaa
-voitetun, se käänsi peukalonsa ylös. Tavallisesti roomalaiset kuitenkin
-osoittivat maata kohti, ja silloin voittaja upotti miekkansa toisen
-rintaan. Tämän jälkeen tuli Manalan lauttamieheksi pukeutunut palvelija,
-joka hehkuvalla raudalla koetteli makaavan haavoja. Jollei tämä
-mitenkään hätkähtänyt, hän oli kuollut. Silloin lauttamies iski häneen
-koukun ja laahasi hänet ulos areenalta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 125._ Roomalaiset kilpa-ajot.
-]
-
-Useasti suljettiin pahantekijöitä areenalle petojen raadeltaviksi
-Ärsytetyt villihärät, verenhimoiset tiikerit tai muut villieläimet
-päästettiin heidän kimppuunsa. Myöhemmin annettiin monesti
-kristittyjenkin täten kärsiä tuskallinen kuolema.
-
-Keisariajalla kilpa-ajotilaisuudet _sirkuksissa_ muuttuivat paljon
-meluisammiksi kuin aikaisemmin. Yleisö oli jakautuneena eri puolueihin,
-sinisiin, viheriäisiin jne. ajajien käyttämien pukujen mukaan. Ennen
-kilpa-ajoja lyötiin vetoa siitä, kuka voittaisi. Kun ajajat sitten
-lähenivät päämääräänsä, katsojat innoissaan nousivat paikoiltaan,
-huusivat ja huitoivat käsiään. Häviävän puolueen ystävät puhkesivat
-kirouksiin, toiset huusivat heille pilkkasanoja, ja melu sirkuksessa oli
-suunnaton.
-
-Vanhan ajan lopussa alettiin sirkuksessa esittää muutakin kuin
-kilpa-ajoja. Nuoralla tanssijat, temppujen tekijät, villieläinten
-kesyttäjät, tanssijattaret ym. esiintyivät toinen toisensa jälkeen.
-Roomalaiset rakastivat ylenmäärin _kylpyjä_ ja he vetelehtivät
-kylpylaitoksissa eli thermeissä päivät päästään.
-
-Rikkailla roomalaisilla oli suuret kylpylät oman palatsinsa yhteydessä,
-mutta köyhemmät käyttivät julkisia kylpylaitoksia. Nämä olivat
-kauniisti, jopa ylellisesti sisustetut marmoripylväillä,
-mosaiikkilattioilla ja kalliilla taidemaalauksilla. Thermeissä oli liuta
-valtion orjia, joista toiset toimivat lämmittäjinä, toiset vartioivat
-kylpijöiden vaatteita ja toiset hieroivat heitä hyvänhajuisilla
-öljyillä. Ennen kylpyä useimmat harjoittivat urheilua kylpylaitoksen
-yhteydessä olevilla suurilla urheilukentillä. Tämän jälkeen he
-heittäytyivät suuriin uima-altaisiin, joissa oli kuumaa, haaleata tai
-kylmää vettä, mitä vain kukin halusi. Useat kulkivat vuoron perään
-altaalta altaalle. Kuumaa vettä ei kuitenkaan ollut kaikkina vuorokauden
-aikoina saatavissa, vaan kuuman kylvyn aika ilmoitettiin kellonsoitolla.
-Muutamat eivät ollenkaan käyttäneet uima-altaita, vaan ottivat
-mieluummin ammekylpyjä. Toiset taas olivat ihastuneita hiotuskylpyihin.
-Jokainen voi valita, mikä hänelle oli mieluisinta. — Olipa
-kylpylaitosten yhteydessä vielä luentosaleja, joissa oppineet pitivät
-esitelmiä ja runoilijat lukivat julki teoksiaan. Toisin paikoin oli
-amfiteattereja tai teattereja, toisaalla taas kirjastoja. Useat
-roomalaiset viettivät puolet päivästään thermeissä. Vähitellen niistä
-tuli vetelehtimispaikkoja, jotka olivat omiaan veltostuttamaan
-roomalaisia.
-
-
-□ =Miten ylhäinen roomalainen vietti päivänsä.= Kaikki roomalaiset,
-rikkaat niinkuin köyhätkin, nousivat päivän sarastaessa. Pukeuduttuaan
-tunikaansa isäntä kokosi perheensä ja palvelijansa kotijumalien
-pyhäkköön, lausui lyhyen rukouksen sekä uhrasi hyppysellisen jyviä.
-Atriumiin kokoontui sillä välin joukko odottavaa väkeä. Toisinaan siellä
-oli joku isännän säätytovereista, joka toivotti hänelle onnea
-virkanimityksen tai muun merkkitapauksen johdosta. Mutta parhaasta
-päästä nuo odottajat olivat _klienttejä_. Roomassa oli tapana, että
-rikkaat keräsivät ympärilleen köyhiä kansalaisia, jotka taputtivat
-käsiään heidän puheilleen, seurasivat heitä heidän kulkiessaan kaduilla
-ja tekivät heille muitakin palveluksia. Näitä kansalaisia sanottiin
-klienteiksi. Heidän isäntänsä antoivat heille vastalahjaksi vanhoja
-vaatteita, kutsuivat heidät silloin tällöin aterialle jne. — Isäntä
-lähti nyt atriumiin, vaihtoi muutamia sanoja klienttiensä kanssa sekä
-vetäytyi sitten työhuoneeseensa tarkastamaan tilikirjojaan,
-neuvottelemaan kartanoittensa hoitajien kanssa sekä suorittamaan muita
-esiintyviä askareita. Kaikki tämä kulutti pari tuntia.
-
-Syötyään kevyen aterian: viiniin kastettua leipää, hunajaa ja taateleita
-ylimys otti togan yllensä ja lähti kaupungille orjien ja klienttien
-saattamana. Jos hänellä oli pitkä matka kuljettavana, hän kannatti
-itseään kantotuolissa. Milloin hänellä oli oikeusjuttu ajettavana, hän
-lähti johonkin Forumin varrella olevaan basilikaan antamaan selityksensä
-praetorille. Tasavallan aikana hän useasti kävi kansankokouksessa, mutta
-keisarikaudella se enää tapahtui harvoin. Senaatin kokouksissa hän sen
-sijaan kävi yhä edelleen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 126._ Roomalaista katuelämää.
-]
-
-Noin kello 12 ylimys palasi kotiinsa suurusta syömään. Ateria käsitti
-lihaa, vihanneksia, hedelmiä ja viiniä. Nyt hän tavallisesti piti lyhyen
-ruokalevon. Sitten seurasi ruumiinharjoituksia joko kotona tai
-harjoituskentällä ulkona kaupungissa. Sen jälkeen tuli kylpy, jonka
-varakkaimmat ottivat kotona, muut yleisissä kylpylaitoksissa. Myöhään
-iltapäivällä nautittiin pääateria, joka vastasi meidän päivällistämme.
-Se oli useasti kallis ja ylellinen. Jos oli vieraita, voitiin pitoja
-jatkaa kauan aterian jälkeen. Mutta tavallisissa oloissa roomalainen
-pani aikaisin levolle, sillä valaistus oli niin huono, ettei haluttanut
-istua iltaisin ylhäällä.
-
-Naisten asema oli Roomassa paljon parempi kuin Kreikassa. Naiset eivät
-ainoastaan huolehtineet taloudesta, vaan he ottivat miesten kanssa osaa
-seuraelämään, olipa monella naisella vaikutusvaltaa valtion
-hallinnossakin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 127._ Pompejin häviö.
-]
-
-
-□ =Vesuviuksen purkautuminen.= Roomalaisten elämästä sekä heidän
-rakennuksistaan ja yleensä koko heidän sivistyksestään on saatu tarkkoja
-tietoja erään surullisen tapauksen johdosta, joka sattui vuonna 79 j.
-Kr. Silloin purkautui Vesuvius, joka kauan aikaa oli ollut sammuksissa,
-haudaten allensa kolme kaupunkia, niiden joukossa _Pompē´ji_n.
-Purkautuminen tapahtui niin äkkiä, etteivät ihmiset päässeet pakenemaan,
-vaan laava ja tuhka yllätti monet keskellä heidän jokapäiväisiä
-toimiaan. Vesuviuksen purkauksesta roomalainen kirjailija _Plī´nius_
-nuorempi on antanut historioitsija Tacitukselle osoitetussa kirjeessä
-omiin näkemiinsä perustuvan kertomuksen. Hän asui äiteineen tuon
-tuhoisan luonnonmullistuksen tapahtuessa enonsa, kuuluisan
-luonnontutkijan Plinius vanhemman huvilassa, joka sijaitsi Napolin
-lahden rannalla. Näin hän kertoo:
-
-Kello 1:n ajoissa i. p. äitini ilmoitti enolle, että oli näkyvissä
-suuri, oudonmuotoinen pilvi. Eno oli juuri ottanut aurinkokylvyn ja sen
-jälkeen kylmän kylvyn ja aterioituaan ruvennut jatkamaan tutkimuksiaan.
-Tämän kuultuaan hän pyysi sandaalinsa ja kapusi paikalle, josta saattoi
-hyvästi tarkastaa tuota merkillistä ilmiötä.
-
-Pilvi kohosi joltakin vuorenkukkulalta, joka myöhemmin tunnettiin
-Vesuviukseksi, ja muistutti lähinnä puuta, joka ylhäällä haaraantui
-moneksi oksaksi. Se oli aika ajoin valkoinen, toisinaan lianvärinen ja
-kirjava, mikäli se kulloinkin lennätti muassaan maata ja tuhkaa.
-
-Koska enoni oli luonnontutkija, tuntui hänestä tämä ilmiö
-mielenkiintoiselta ja lähemmän tutkimisen arvoiselta. Hän panetti
-kuntoon purjealuksen ja oli juuri lähdössä, kun saapui kirje eräältä
-Vesuviuksen juurella asuvalta roomattarelta. Uhkaavasta vaarasta
-pelästyneenä tämä pyysi enoani pelastamaan hänet meritse, koska se oli
-ainoa mahdollinen pakotie.
-
-Enoni antoi nelisoutuisten lähteä matkaan ja kiiruhti pelastamaan ei
-ainoastaan kirjeen lähettäjää, vaan lukemattomia ihmisiä, joita rannikon
-luonnonihanuus oli houkutellut sinne asumaan. Hän riensi sinne, mistä
-muut pakenivat, ja purjehti suoraan kohti vaaraa, niin vapaana pelosta,
-että saneli muistiin merkittäväksi kaikki havaitsemansa onnettoman
-ilmiön vaihdokset.
-
-Jo satoi tuhkaa laivoille, sitä lämpimämpää ja tiheämpää, mitä
-lähemmäksi tultiin, pian myös hohkakiveä sekä mustia, palaneita, tulen
-halkaisemia kiviä. Vuorelta syöksyvät kivilohkareet estivät maihin
-nousun. Hetken epäröityään hän virkkoi perämiehelleen: »Rohkea rokan
-syöpi» ja kehoitti ohjaamaan vähän syrjemmäksi, likellä olevaa _Stabiæ_n
-(stă´biē) kaupunkia kohden, jossa muuan hänen ystävänsä asui. Sielläkin
-oli vaara jo silmien edessä, ja enoni ystävä oli valmis lähtemään
-pakoon. Maihin noustuaan eno syleili ja lohdutti ystäväänsä, jonka
-jälkeen hän aterioitsi ja paneutui tyynenä levolle.
-
-Sillä välin kohosi Vesuviukselta monesta kohdin valtavia liekkejä ja
-korkeita tulipatsaita, jotka yön pimeydessä näyttivät vielä
-kirkkaammilta. Pian alkoi sen talon pihalle, jossa enoni nukkui,
-kerääntyä niin paljon tuhkaa ja hohkakiveä, että kotvan kuluttua olisi
-makuuhuoneesta ollut mahdoton päästä ulos. Hänet herätettiin, ja hän
-yhtyi toisten seuraan, jotka olivat valvoneet koko yön.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 128._ Leipuri Paquius Proculus ja hänen vaimonsa.
-  Pompejista löydetty maalaus.
-]
-
-Muualla oli jo päivä, mutta täällä oli yö, mustempi ja synkempi kaikkia
-öitä. Päätettiin neuvottelun jälkeen lähteä pakosalle, ja pakenijat
-sitoivat patjoja päälaelleen saadakseen suojaa putoilevia kiviä vastaan.
-Rannalla kohtasi heitä raivoisa vastatuuli, liekit lähenivät ja rikin
-haju täytti ilman. Toiset pakenivat kiireisesti, mutta enoni lankesi
-pitkäkseen ja pyysi ehtimiseen raikasta vettä. Kahden palvelijan
-tukemana hän nousi, mutta kaatui taas maahan luullakseni paksun savun
-tukahduttamana. Myöhemmin löydettiin hänen vammaton ruumiinsa puettuna
-samoihin vaatteisiin, jotka hänellä oli ollut yllään. Se muistutti
-enemmän nukkuvaa kuin kuollutta.
-
-Näin Plinius kirjeessään Tacitukselle. Eräässä toisessa kirjeessä hän
-täydentää kuvaustaan, mainiten etäämpänäkin tulivuoresta maan huojuneen
-siihen määrään, että vaunut eivät pysyneet paikoillaan, vaikka kivillä
-tuettiin niiden pyöriä. Meri vetäytyi loitolle rannoilta. Ihmiset
-pakenivat huutaen ja valittaen, ja moni luuli ikuisen yön jo tulleen.
-Tuhkaa satoi niin tiheään, että sitä täytyi vähä väliä pudistaa pois
-vaatteistaan, ettei hautautuisi sen alle. Kun ilma lopulta seestyi ja
-aurinko pääsi valaisemaan maisemaa, niin näkyivät hirvittävän tuhon
-jäljet: koko seutu oli paksun tuhkakerroksen, ikään kuin luminietoksen,
-peitossa. Ja lähellä Vesuviusta oli kokonaista kolme kaupunkia tuhka- ja
-soraläjäin alle hautautuneina.
-
-1700 vuotta Pompeji oli hautautuneena tuhkaan, mutta kun kerran
-1700-luvulla kaivettiin perustusta taloa varten, työmiehet saivat esiin
-pylvään kauniisti koristetun pään. Kun he jatkoivat kaivauksia,
-paljastui kokonainen teatteri. Nykyjään useimmat kadut on avattu.
-Rakennukset ovat hyvästi säilyneet; seinien maalaukset ja porttien
-päällä olevat kirjoitukset näkyvät selvästi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 129._ Roomalaisia rahoja.
-]
-
-
-● =Elinkeinot.= Augustuksen ja seuraavien keisarien aikana vallinnut
-rauha oli omiaan kohottamaan elinkeinoja. _Maanviljelys_ kehittyi
-varsinkin Afrikan ja Aasian provinsseissa. _Teollisuus_ muodostui yhä
-enemmän suurteollisuudeksi. Sadat orjat työskentelivät suurissa
-leipomoissa, jalkinetyöpajoissa ja muissa tehtaissa. _Kauppa_ kohosi
-ennen aavistamattomaan kukoistukseen. Rooman rinnalla oli monta muutakin
-mahtavaa kauppakaupunkia, ennen muita Aleksandria ja Antiokia.
-Kaikkialle perustettiin hyviä satamia ja oivallisia teitä. Valtakunta
-sai järjestetyn postilaitoksen. Rahat sekä pituus- ja painomitat
-määrättiin yhtäläisiksi valtakunnan kaikissa osissa. Rooman yleisimmäksi
-rahaksi tuli _sestertsi_.
-
-Tärkein Rooman tuontitavaroista oli _vilja_. Kaikki ihmiset tarvitsivat
-leipää, ja sadoilletuhansille jaettiin viljaa ilmaiseksi. Vilja tuotiin
-Rooman satamakaupunkiin _Ostia_an, josta se pienemmillä aluksilla
-kuljetettiin valtion ja yksityisten aittoihin Roomaan. Mutta Roomaan
-tuotiin paljon muitakin _ruokatavaroita_, kuten lihaa, juustoa, kalaa,
-hunajaa, hedelmiä, öljyä ja viiniä. Edelleen tuotiin _rakennusaineita_,
-puuta ja marmoria. Lisäksi tuli purppurakankaita Foinikiasta, nahkoja
-Mustan meren rantamilta, hopeata, tinaa ym. metalleja Espanjasta,
-norsunluuta Afrikasta jne. Rooman kauppiaat kävivät Intiassa ja
-Ceylonissa saakka. Heidän karavaaninsa tunkeutuivat kauas Aitiopiaan ja
-Saharan keitaisiin. Mustan meren satamissa he joutuivat tekemisiin niin
-monen kansallisuuden kanssa, että tarvitsivat toista sataa tulkkia.
-
-
-                         ROOMA KEISARIKUNTANA.
-
-
-● =Juliaaniset ja flaaviset keisarit.= Augustukselta ei jäänyt poikaa,
-joten keisarinarvo joutui hänen poikapuolelleen _Tiberiukselle_, jonka
-suku yli 50 vuoden pysyi vallassa. Nämä _juliaaniset_ keisarit (14–68)
-olivat julmia ja luulevaisia hallitsijoita, joista toiset tuntuvat
-suorastaan huvikseen panneen toimeen ihmisteurastuksia. Juliaanisista
-keisareista viimeinen oli _Nĕ´ro_, jonka aikana tulipalo hävitti Rooman.
-Kun kansa epäili keisaria sen sytyttäjäksi, hän syytti kristittyjä ja
-pani toimeen ensimmäisen kristittyjen vainon.
-
-Neron kuoleman jälkeen sotajoukko valitsi keisariksi _Flā´vius
-Vespāsiā´nuksen_, joka oli kunnollinen ja voimakas hallitsija. Hän
-rakennutti Roomaan Colosseumin, pani alulle Britannian valloittamisen,
-teki Palestiinasta maakunnan ja hävitti Jerusalemin. Vespasianuksen suku
-eli _flaaviset_ keisarit hallitsivat lähes 30 vuotta (69–96). Heidän
-aikanaan tapahtui Vesuviuksen tuhoisa purkautuminen.
-
-
-□ =Caligula ja Nero.= Augustuksen jälkeen hallitsi Roomaa monta
-kunnotonta keisaria. Mielettömin kaikista oli _Calĭ´gula_, joka esiintyi
-enemmän pahankurisen pojan kuin järkevän hallitsijan tavoin. Hän julisti
-itsensä ensin Venus jumalattareksi ja sitten Juppiteriksi. Useilta
-Juppiterin-patsailta hän hakkautti pään poikki, asettaen oman kuvansa
-entiseen runkoon. Mielihevoselleen hän rakennutti komean palatsin;
-hevosen seimi oli norsunluuta, ja peitteenä sillä oli purppuraloimi.
-Ajattelipa keisari jo hevosen valituttamista konsuliksi. Kerran Caligula
-rakennutti sillan, jonka yli hän itse ensin ratsasti, kutsuen kansaa
-seuraamaan hallitsijaansa. Silta oli kuitenkin rakennettu siten, että se
-hajosi suuren taakan alla. Keisari katseli nautinnokseen, miten veteen
-joutuneet ihmiset kamppailivat kuolemaa vastaan. Suuttuessaan kerran
-roomalaisiin Caligula lausui toivomuksen, että koko kansalla olisi vain
-yksi pää, niin että se yhdellä iskulla voitaisiin katkaista.
-
-Keisari _Nĕ´ro_n ensimmäiset hallitusvuodet olivat Roomalle varsin
-onnelliset. Hän uskoi hallitustoimet kyvykkäille neuvonantajille, jotka
-lievensivät veroja ja valvoivat maaherrain hallintoa maakunnissa. Nero
-itse kulutti aikansa huvituksissa ja nautinnoissa. Hän esiintyi milloin
-ajajana sirkuksessa, milloin taas kitaransoittajana tai laulajana
-teatterissa, jossa palkatut henkilöt taputtivat hänelle käsiään. Luullen
-olevansa suuri taiteilija hän kärsi sen ylenkatseen, jonka julkinen
-näyttämöllä esiintyminen hänelle tuotti, sillä roomalaiset pitivät sitä
-vapaalle miehelle tuiki sopimattomana. Tekipä hän myöhemmin matkan
-Kreikkaankin, jossa otti osaa olympialaisiin kisoihin saaden kaikki
-palkinnot, vaikka oli pudonnut kilpa-ajovaunuista.
-
-Valta turmeli heikkoluonteisen Neron; turhamainen taiteenharrastaja
-muuttui julmaksi tyranniksi, joka säälimättä surmautti kaikki
-epäluulonalaiset, yksinpä lähimmät omaisensa. Surmansa saaneiden
-joukossa oli hänen oma äitinsäkin. Viekkaasti Nero lähetti hänet merelle
-laivassa, joka oli niin rakennettu, että se ulapalle tultuaan hajosi.
-Kun äiti tästä huolimatta pelastui uimalla, poika lähetti erityiset
-murhaajat hänen kotiinsa. Kaksi puolisoansa hän niinikään surmautti, ja
-jalon opettajansa hän pakotti tekemään itsemurhan, valiten sen jälkeen
-neuvonantajikseen onnenonkijoita, jotka olivat valmiit noudattamaan
-jokaista hänen oikkuaan ja ylistämään hänen järjettömimpiä tekojaan.
-
-Hänen hallituksensa loppupuolella syttyi (v. 64 j. Kr.) Roomassa
-tulipalo, jossa suurin osa kaupunkia paloi poroksi ja tuhannet ihmiset
-saivat surmansa. Pian levisi huhu, että Nero oli tulipalon sytyttänyt.
-Kerrottiin, että hän pukeutuneena kitaransoittajan pukuun,
-laakeriseppele päässään oli palatsinsa parvekkeelta ihaillut tulipaloa
-ja laulanut laulua Troian häviöstä. Puhdistuakseen epäilyksistä Nero
-syytti kristittyjä, jonka johdosta alkoi ensimmäinen kristittyjen vaino.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 130._ Nero ihailemassa Rooman paloa.
-]
-
-Palon jälkeen kaupunki rakennettiin entistä komeammaksi. Itselleen
-keisari rakennutti suunnattoman suuren palatsin, jota sanottiin »Neron
-kultaiseksi taloksi». Huoneet välkkyivät kullasta ja helmistä, ja
-rakennuksen yhteydessä oli pihoja ja pylväskäytäviä, vieläpä lammikoita,
-lehtoja ja niittyjäkin. Palatsin valmistuttua keisarin kerrotaan
-sanoneen: »Vihdoinkin saan asua ihmisiksi».
-
-Mutta kansa tuskastui lopulta Neron julmuuksiin ja tuhlaukseen.
-Legioonat tekivät kapinan ja marssivat Roomaan. Silloin keisarin ystävät
-ja palvelijat luopuivat hänestä, ja valepukuun pukeutuneena hän pakeni
-Roomasta. Päästyään erääseen kaupungin lähistössä olevaan maataloon hän
-piiloutui lammikon kaislikkoon. Mutta kun takaa-ajajat lähestyivät, hän
-työnsi tikarin rintaansa. »Minkä taiteilijan maailma minussa
-kadottaakaan!» olivat hänen viimeiset sanansa.
-
-
-● =Maakuntakeisarit (98–180).= Flaavisen suvun sammuessa roomalaiset jo
-olivat niin veltostuneet, ettei heistä enää ollut kunnollisiksi
-hallitsijoiksi. Siitä syystä pääsikin valtaistuimelle kohoamaan sarja
-voimakkaita _maakuntakeisareita_, joiden hallitusaika oli koko
-keisarikauden onnellisin. Ensimmäinen maakuntakeisareista oli
-_Trajā´nus_, jonka hallitessa valtakunta saavutti suurimman laajuutensa.
-Hänen aikanaan oli Roomalla kaksi mahtavaa naapuria, daakialaiset
-Tonavan pohjoispuolella ja parthialaiset idässä. Heitä vastaan Trajanus
-lähti taistelemaan, voitti ensin daakialaiset ja teki _Daakian_
-provinssiksi sekä riisti sen jälkeen parthialaisilta _Armenian_ ja
-_Assyyrian_, joista niin ikään tehtiin maakuntia. Mutta Trajanus piti
-myös huolta Rooman kansasta. Varsinkin hänen _hyväntekeväisyys_
-toimintansa oli suurenmoinen. Roomaan perustettiin orpolastenkoteja,
-vaivaistaloja ja sairaaloita, joissa kaikkien hyljeksimät huono-osaiset
-saivat tyyssijan. Niin ikään Trajanus suosi _sivistystä_, kaunisti
-Roomaa monella ihanalla loistorakennuksella sekä avusti kirjailijoita ja
-tiedemiehiä.
-
-[Illustration:
-
-  Rooman valtakunta laajimmillaan.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 131._ Trajanus.
-]
-
-[Illustration:
-
-  Rooman valtakunta verrattuna laajuudeltaan vanhan ajan muihin
-    suurvaltoihin.
-]
-
-Trajanuksen seuraaja _Hadriā´nus_ oli rauhaa rakastava mies. Sen tähden
-hän luovutti parthialaisille takaisin osan niitä maita, jotka Trajanus
-oli heiltä valloittanut. Hadrianus ei viihtynyt kauan yhdessä paikassa,
-vaan oli alati matkoilla maakunnissa. Useimmiten hän kulki ilman monia
-saattajia, jopa toisinaan jalkaisin ja valepuvussa. Kaikkialla hän otti
-selville, miten virkamiehet hoitivat tehtäviään, rankaisi ankarasti
-petollisia virkailijoita ja poisti epäkohtia, missä vain niitä havaitsi.
-Kaupunkeja hän koristi palatseilla, kuten Roomaa suurella
-hautarakennuksellaan (Katso kuv. 123!).
-
-Viimeinen maakuntakeisari _Marcus Aurē´lius_ on tunnettu filosofisena
-kirjailijana ja taitavana sotapäällikkönä.
-
-
-● =Sivistyksen hopeakausi.= Maakuntakeisarien aikana eli joukko eteviä
-roomalaisia kirjailijoita, niin runoilijoita kuin tiedemiehiä.
-Myöhempien sukupolvien roomalaiset sanoivatkin tätä aikaa sivistyksen
-_hopea-ajaksi_.
-
-Varsinkin ansaitsee mainitsemista kaksi _historioitsijaa_, joista
-toinen, _Tă´citus_, kirjoitti Rooman keisariajan historian latinan
-kielellä, toinen, _Plū´tarkhos_, jätti jälkeensä vanhan ajan
-kuuluisimpien miesten kreikankieliset elämäkerrat.
-
-Eräässä historioitsija Tacituksen teoksessa mainitaan ensi kerran nimi
-_fe´nni_, suomalaiset. Tästä kansasta Tacitus kirjoittaa seuraavasti:
-»Fennien raakuus on erinomaisen suuri ja heidän köyhyytensä inhottava:
-ei aseita, ei hevosia eikä asuntoja ole heillä; heidän ravintonaan on
-metsänriista, heidän pukunaan taljat, heidän vuoteenaan maa; heidän
-ainoa turvansa on nuolissa, joita he raudan puutteessa varustavat
-luukärjillä. Ja sama metsästys elättää yhdellä lailla miehet ja vaimot;
-sillä jälkimmäiset seuraavat kaikkialla mukana ja vaativat saaliista
-osansa. Eikä ole lapsillakaan muuta suojaa petoja ja sadetta vastaan
-kuin jonkinlainen vitsakota; tänne palaavat nuorukaiset, tämä on
-vanhusten turvapaikka. Mutta tätä elämää he pitävät onnellisempana kuin
-hikoilla pelloilla, vaivaantua talonpuuhissa tai toivon ja pelon
-vaiheilla ajatella omaa ja muiden omaisuutta; välittämättä ihmisistä,
-välittämättä jumalista he ovat saavuttaneet vaikeimman asian, ettei
-heillä ole edes toivomisen tarvetta.»
-
-Nykyajan tiedemiehet arvelevat, että Tacitus on saanut vääriä tietoja
-suomalaisista, sillä he olivat epäilemättä tähän aikaan korkeammalla
-kehityskannalla kuin Tacituksen mainitsema kansa. Ehkäpä hänen
-kuvauksensa tarkoittaakin lappalaisia.
-
-
-● Tämän ajan _filosofeista_ useimmat liittyivät joko _stoalaiseen_ tai
-_epikurolaiseen_ koulukuntaan. Varsinkin oli monta lahjakasta stoalaista
-filosofia. Niistä mainittakoon keisari Neron opettaja _Sĕ´neca_ sekä
-viimeinen maakuntakeisari _Marcus Aurē´lius_.
-
-
-□ Stoalainen filosofia oli aikojen kuluessa kehittynyt yhä
-ihmisystävällisemmäksi. Niinpä teroitettiin kaikkien ihmisten
-samanarvoisuutta. Se ikään kuin raivasi tietä kristinuskolle.
-Voimakkaasti korostettiin myös asettumista kaikkien onnenvaihdosten
-yläpuolelle. Jos olot muodostuivat sellaisiksi, ettei ihminen voinut
-elää vakaumuksensa mukaisesti, tuli hänen vapaaehtoisesti luopua
-elämästään surmaamalla itsensä. Monet jalot roomalaiset seurasivatkin
-viimeksimainittua neuvoa, kuten esim. Cato nuorempi ja Brutus.
-
-Filosofi Senecan ihmisystävällisyys käy ilmi esim. siitä, että hän piti
-orjuutta epäoikeutettuna ja vastusti gladiaattorileikkejä. Eräässä
-kirjeessään hän sanoi: »Sattumalta jouduin gladiaattorinäytäntöön.
-Odotin jotain hauskaa, sukkelaa ja virkistävää. Päinvastoin! Näytännöstä
-oli leikki kaukana; siellä vain tapettiin ihmisiä. Taistelijoilla ei
-ollut mitään suojuksia; koko ruumis oli iskuille altis eikä kertaakaan
-isketty harhaan. Taistelevia odotti kuolema. Miekka ja tuli olivat
-toimessa, ja sitä kesti, kunnes tanner oli tyhjä. Palaamme tällaisista
-näytännöistä ahnaampina, turhamaisempina, ylellisempinä, vieläpä
-julmempina ja epäinhimillisempinä.»
-
-Marcus Aurelius on jättänyt jälkeensä kokoelman mietelmiä. Eräässä hän
-vaatii ihmisrakkautta seuraavin sanoin: »Sano itsellesi aamupuhteessa:
-tänään joudun tekemisiin uteliaan, kiittämättömän, röyhkeän, petollisen,
-kateellisen ja jörön ihmisen kanssa! Kaikki nämä viat johtuvat siitä,
-ettei hän tiedä erotusta hyvän ja pahan välillä. Minä sen sijaan olen
-selvästi oppinut huomaamaan, että hyvä on kaunista ja paha rumaa. Sen
-tähden ei kukaan voi minua vahingoittaa, sillä minä en anna houkutella
-itseäni rumaan. Siitä syystä en myöskään voi suuttua minulle sukua
-olevaan olentoon ja häntä vihata, sillä olemme luodut yhteiseen työhön
-aivan samalla tavalla kuin molemmat jalat, kädet, silmät tai leuat.»
-
-
-● Roomalaiset olivat oppineet kreikkalaisilta kaikki muut tieteensä,
-mutta oli kuitenkin eräs, jonka he itse loivat. Se oli _lakitiede_. Kun
-Rooman valtakunnan alue polvi polvelta kasvoi, kahdentoista taulun lait
-eivät riittäneet pitkällekään; ne olivat aiotut pienelle
-kaupunkivaltiolle, ja Roomasta oli tullut suuri maailmanvalta. Myöhemmin
-olikin välttämätöntä julkaista yhä uusia lakeja. Tasavallan aikana
-päättivät niistä osittain _kenturiakokous_, osittain _tribuskokous_,
-osittain vihdoin _senaatti_. Keisarivallan aikana taas _keisarit_
-antoivat asetuksia. Kaikkia näitä lakeja kokoilivat, järjestivät ja
-selittivät _lainoppineet_. Heidän selityksiään pidettiin niin suuressa
-arvossa, että keisarit vihdoin määräsivät ne lain veroisiksi; jos
-jostakin seikasta ei ollut lakimääräystä olemassa, mutta tunnettu
-lainoppinut oli lausunut siitä mielipiteensä, tuli tuomarin ratkaista
-asia annetun selityksen mukaisesti.
-
-
-● =Sotilasväkivallan aika (180–284).= Maakuntakeisarien jälkeen Rooman
-valtakunta alkoi nopeasti rappeutua. Henkivartiosto asetti ja erotti
-keisareita mielensä mukaan, mennen kerran julkeudessa niin pitkälle,
-että möi huutokaupalla keisarin arvon. Toisinaan oli monta keisaria
-samalla kertaa, joten koko valtakunta oli hajoamaisillaan. Kaikeksi
-onnettomuudeksi Rooma sai näihin aikoihin kaksi vaarallista vihollista.
-Idässä _persialaiset_ perustivat voimakkaan valtakunnan. Ja pohjoisessa
-_germaanit_ muodostivat suuria liittokuntia. Roomalaiset itse olivat jo
-veltostuneet, ja heidän sotajoukossaan oli parhaasta päästä barbaareja.
-Näin ollen roomalaisten täytyi tehdä kummallekin viholliselle erinäisiä
-aluemyönnytyksiä.
-
-
-● =Rooman viimeinen kukoistus (284–395).= Keisari _Dioclētiā´nus_ teki
-lopun sotilasväkivallan ajasta. Hän huomasi, ettei Augustuksen laatima
-hallitusmuoto enää kyennyt pitämään valtakuntaa koossa ja sen tähden hän
-pani alulle hallitusmuodon muutoksen. Uudistuksen toteutti lopullisesti
-_Constantī´nus_ Suuri (312–337).
-
-Uuden hallitusmuodon mukaan keisarilla oli rajaton yksinvalta, aivan
-kuin itämaisilla hallitsijoilla aikaisemmin. Keisaria avustivat
-hallituksessa _ministerit_. Kullakin ministerillä oli erityinen
-hallinnonhaara, josta hän piti huolta; eräs hoiti valtion rahastoa,
-toinen huolehti sotajoukosta, kolmas valmisti lakiehdotukset jne.
-Jokaisella ministerillä oli virastonsa, joka avusti häntä hänen
-työssään. — Hallintoa varten koko valtakunta oli jaettu neljään osaan,
-joissa kussakin oli oma päämiehensä, _prefekti_. Prefektien alueet oli
-jaettu piirikuntiin, joiden johtajat olivat prefektien valvonnan
-alaisia. Samaten piirikunnat oli jaettu pienempiin alueisiin. Alempi
-virkamies oli aina vastuussa ylemmälle ja kaikkein ylimmät olivat
-suorastaan keisarille vastuussa. Koko valtakunta oli kuin suuri kone,
-jonka keisarit panivat käyntiin.
-
-Keisari Constantinus oli kristityille suosiollinen eikä enää viihtynyt
-Roomassa, jossa oli paljon pakanoita ja jossa myös liiaksi muisteltiin
-entistä vapaampaa hallitusmuotoa. Hän perusti uuden pääkaupungin
-Bosporoksen rannalle muinaisen _Byza´ntion_in paikalle. Kaupunki sai
-nimekseen Uusi Rooma, mutta kansa sanoi sitä _Konstantinopoliksi_ eli
-Constantinuksen kaupungiksi, ja sitä nimeä käytetään vielä meidän
-päivinämme, vaikka turkkilaiset nykyisin ovat ristineet sen
-Istanbuliksi. Kaupunkia koristettiin upeilla loistorakennuksilla, ja
-ennen pitkää se oli yhtä komea kuin Rooma, vieläpä komeampikin.
-
-Diocletianuksen ja Constantinuksen uudistukset tuottivat valtakunnalle
-viimeisen kukoistuksen. Ulkoiset viholliset eivät saaneet siltä
-riistetyksi alueita ja sisäisesti järjestys pysyi yllä. Mutta tätä
-kukoistusta kesti vain satakunta vuotta. Varsinkin tuli aikaa voittaen
-näkyviin pyrkimys hajaantumiseen. Valtakunnan itäosissa puhuttiin
-kreikkaa ja länsiosissa latinaa, ja molemmat puoliskot vieraantuivat
-toisistaan. Kun vihdoin voimakas keisari _Theodŏ´sius_ kuoli v. 395,
-valtakunta lopullisesti jakautui kahtia: _Itä-Rooman_ ja _Länsi-Rooman_
-keisarikuntiin.
-
-
-                    KRISTINUSKO VALLOITTAA MAAILMAN.
-
-
-● =Pakanauskonnot rappeutuvat.= Tasavallan loppuaikoina sivistyneet
-lakkasivat uskomasta jumaliin. Kreikassa usko jo aikoja sitten oli
-hälvennyt, ja Kreikasta uskonnottomuus siirtyi Roomaan. Toiset hakivat
-lohdutusta filosofiasta, mutta filosofiakaan ei voinut kaikkia
-tyydyttää, vaan monet kaipasivat uutta jalompaa uskontoa.
-
-Alhainen kansa luotti yhä vanhoihin jumaliin. Mutta he eivät
-rakastaneet, vaan pelkäsivät niitä. Siksi he mielellään vaihtoivat ne
-vieraisiin jumaliin. Varsinkin itämaiden uskonnot salaperäisine
-menoineen saivat Roomassa monta tunnustajaa. Mutta eivätpä vieraatkaan
-jumalat ajan pitkään voineet antaa lohdutusta. Ihmisten sydämiin jäi yhä
-sammumaton kaipuu.
-
-Roomalaiset olivat uskonnon asioissa hyvin suvaitsevaisia. Jokainen sai
-palvella sitä jumalaa, jota hän piti oikeana. Erään vaatimuksen he
-kuitenkin asettivat kaikille ihmisille. Omien jumaliensa ohessa heidän
-tuli palvella myös Rooman valtakunnan keisareita. Keisarit julistettiin
-jo eläessään jumaliksi, heidän kuvapatsaansa pystytettiin temppeleihin
-ja kaikkien ihmisten oli uhrattava niille. Joka ei palvellut keisareita
-jumalina, hän osoitti sillä halveksimista ja vihamielisyyttä Rooman
-valtakuntaa kohtaan, ja hän oli muka vaarallinen henkilö, joka oli
-kuolemalla rangaistava.
-
-
-● =Kristinusko syntyy.= Juuri kun ihmiset enimmän kaipasivat uutta
-lohdullista oppia, syntyi uskonto, joka saattoi ihmismieltä tyydyttää,
-syntyi _kristinusko_.
-
-Kristinuskoa saarnattiin aluksi vain juutalaisten keskuudessa, jotka
-olivat hajaantuneet Rooman valtakunnan kaikkiin osiin. Apostoli
-_Paavalin_ ajoista pakanoitakin otettiin kristillisiin seurakuntiin.
-Köyhät ja sorronalaiset ottivat riemulla vastaan uuden opin, sillä se
-lupasi heille kuoleman jälkeen _uuden elämän_, jossa ei ollut
-kärsimyksiä eikä erotusta köyhän ja rikkaan, orjan ja herran välillä.
-Paljon vaikutti myös se, että kristittyjen Jumala oli _rakkauden_
-Jumala, joka ei tahtonut ketään rangaista eikä työntänyt ketään luotaan,
-vaan otti vastaan jokaisen, joka vilpittömin mielin etsi häneltä turvaa.
-Useita miellytti kristittyjen harjoittama _hyvän_-_tekeväisyys_, he kun
-auttoivat toinen toistaan, vieläpä holhosivat vihamiehiäänkin, milloin
-nämä olivat avun tarpeessa.
-
-Syntyi kristittyjä seurakuntia kaikkialle valtakuntaan, jopa itse
-Roomaankin. Nopeimmin kristittyjen lukumäärä kasvoi Vähässä-Aasiassa.
-Erittäin suureksi hyödyksi lähetystyössä oli se seikka, että Rooman
-valtakunnassa oli hyvät tiet ja säännöllinen laivakulku ja että
-kaikkialla valtakunnassa ymmärrettiin kreikkaa ja latinaa. Olipa
-kristittyjen vainoaminenkin omiaan levittämään uutta uskontoa. Kun näet
-pakanat näkivät, miten alttiisti kristityt antautuivat kuolemaan uskonsa
-puolesta, he tulivat vakuuttuneiksi, että tämä oppi oli oikea.
-
-
-● =Vainot.= Kristinuskon leviäminen ei saanut tapahtua ilman
-vastarintaa. Kristityt eivät voineet muita uskontoja tunnustavien tavoin
-osoittaa keisarien kuvapatsaille jumalallista kunnioitusta. Sen tähden
-heitä alettiin pitää Rooman valtakunnan vihollisina. Kuta voimakkaampi
-keisari oli ja kuta paremmin hän hoiti valtakuntaansa, sitä selvemmin
-hän huomasi, että kristityt erosivat muista ihmisistä, ja sitä enemmän
-hän pelkäsi, että he olisivat vaarallisia Rooman valtakunnan eheydelle.
-Sen tähden Rooman parhaimmat keisarit vainosivat kristittyjä. Keisari
-Neron vaino tosin johtui vain siitä, että keisari koetti itse puhdistua
-Rooman palon aiheuttamista epäluuloista syyttämällä kristittyjä, mutta
-niin Trajanus kuin Marcus Aurelius vainosivat kristittyjä syystä, että
-pitivät heitä valtiolle vaarallisina. Niitä kristittyjä, jotka uskon
-tähden joutuivat vainon alaisiksi, sanottiin _marttyyreiksi_.
-
-Aluksi virkamiehet eivät etsimällä etsineet kristittyjä, vaan
-rankaisivat vain silloin, kun kristityitä heille ilmiannettiin. Mutta n.
-v. 250 julkaistiin määräys, joka velvoitti virkamiehiä kaikissa
-valtakunnan osissa ottamaan selville, ketkä tunnustivat kristinuskoa.
-Tämän johdosta vainot, jotka aikaisemmin olivat olleet ikään kuin
-satunnaisia, tulivat yleisiksi.
-
-Vaikein oli se vaino, jonka keisari Diocletianus n. v. 300 pani toimeen,
-mutta se oli myös viimeinen.
-
-
-□ Keisari Neron vainosta kertoo Tacitus, joka itse halveksi kristittyjä,
-seuraavasti: »Ei millään keinolla saatu vaikenemaan huhua, jonka mukaan
-tulipalo oli keisarin käskystä aikaansaatu. Senpä vuoksi Nero,
-tukahduttaakseen kulkupuheet, itse keksi syyllisiä ja rankaisi heitä
-mahdollisimman julmalla tavalla. Ne olivat niitä riettaudesta vihattuja,
-joita rahvas sanoo kristityiksi. Tämä nimitys johtuu eräästä
-Kristuksesta, joka kärsi kuolemanrangaistuksen Pontius Pilātuksen
-toimesta. Ensinnä kiinnipannut ja sitten tavaton paljous heidän
-ilmiantamiaan havaittiin tutkittaessa ei juuri murhapolttoon syypäiksi,
-mutta sitä enemmän koko ihmissuvun vihaajiksi. Ja kuolemaantuomittuja
-päälle päätteeksi kidutettiin keisarin huvitukseksi; niinpä heitettiin
-heitä, puettuina petojen nahkoihin, koirien raadeltaviksi tai naulittiin
-ristinpuihin tai sytytettiin, kun päivä oli mennyt mailleen, palamaan
-yövalaisuksi. Tälle näytelmälle Nero avasi puutarhansa, ja siellä
-vietettiin sirkusjuhlaa, Nero kilpa-ajajan puvussa itse ajaen tai
-seisoen pienissä vaunuissa.»
-
-Keisari Trajanuksen vainosta antaa selvän kuvan hänen kirjeenvaihtonsa
-aiemmin mainitun kirjailijan maaherra _Plī´nius_ nuoremman kanssa. Kun
-Rooman laissa ei vielä ollut minkäänlaisia kristittyjen kohtelemista
-koskevia säännöksiä, Plinius oli ymmällä, mitä hänen tuli tehdä
-pakottaakseen kristittyjä uhraamaan keisarien kuvapatsaille. Hän päätti
-sen tähden pyytää keisarilta tarkempia toimintaohjeita. Kirjeessään hän
-muun muassa sanoi: »Toistaiseksi olen menetellyt seuraavalla tavalla
-niitä henkilöitä kohtaan, joita on ilmiannettu kristittyinä. Olen
-kysynyt heiltä, ovatko he kristittyjä. Jos he tämän ovat myöntäneet,
-olen kysynyt heiltä saman asian toisen ja kolmannen kerran, uhaten heitä
-kuolemanrangaistuksella. Jos he ovat pysyneet tunnustuksessaan, olen
-lähettänyt heidät kuolemaan. Ne, jotka kielsivät olevansa tai olleensa
-kristittyjä, katsoin velvollisuudekseni vapauttaa, jos he rukoilivat
-jumalia saneluni mukaan ja uhrasivat suitsutusta ja viiniä sinun
-kuvallesi, jonka tätä tarkoitusta varten olin asettanut jumalankuvien
-joukkoon, sekä sen lisäksi kirosivat Kristuksen; näihin tekoihin eivät
-näet taipune ne, jotka todellisesti ovat kristittyjä. He vakuuttivat,
-että koko heidän hairahduksensa oli siinä, että he määrättynä päivänä[1]
-olivat kokoontuneet ennen auringonnousua laulamaan laulun Kristukselle
-ikään kuin jumalalle ja vannomaan valan, jossa eivät suinkaan
-sitoutuneet tekemään mitään rikosta, vaan olemaan varastamatta ja
-ryöstämättä, aviorikosta tekemättä ja sanaansa rikkomatta[2]. Sen
-jälkeen he olivat eronneet kokoontuakseen uudelleen yhteiselle
-aterialle. Olen kiduttanut paria heidän orjattaristaan päästäkseni
-totuuden perille. Mutte en ole huomannut muuta kuin nurjaa, suunnatonta
-taikauskoa. Sen tähden olen lopettanut tutkimukset ja kiiruhdan
-pyytämään sinulta neuvoa.» Hyväksyen maaherran menettelyn Trajanus antoi
-seuraavan ohjeen: »Kristittyjä ei ole ryhdyttävä hakemaan, mutta jos
-heidät ilmiannetaan ja todistetaan syyllisiksi, on heitä rangaistava,
-kuitenkin niin, että se, joka kieltää olevansa kristitty ja teossa sen
-osoittaa palvomalla jumaliamme, saakoon palkaksi katumuksestaan
-rikoksensa anteeksi.»
-
------
-
-Alaviitteet 1:
-
-  Sunnuntaina.
-
-Alaviitteet 2:
-
-  Mooseksen kymmenen käskyä.
-
-Marcus Aureliuksen ajoilta on seuraava tapaus, jonka eräs Gallian
-seurakunta kertoo kirjeessä Aasian seurakunnille. »Kun muut kristityt
-olivat kärsineet amfiteatterissa marttyyrikuoleman, vietiin viimeisenä
-Blandī´na-niminen nuori nainen sekä 15-vuotias kristitty poika
-areenalle. Heidät laahattiin pakanallisen alttarin ääreen uhraamaan
-jumalille, mutta he kieltäytyivät sitä tekemästä. Katselijat puhkesivat
-raivokkaisiin huutoihin. Blandina kehoitti poikaa näyttämään pakanoille,
-mitä usko Jeesukseen Kristukseen saa aikaan. Poika kärsi lujana ja kuoli
-kidutuksiin. Viimeiseksi kulki Blandina, ikään kuin onnellinen äiti,
-joka on nähnyt lastensa voittavan, verisen areenan yli. Hän näytti
-ikävöivän yhtymistä omaisiinsa. Hänet ruoskittiin, heitettiin villien
-eläinten eteen, piinattiin hehkuvassa rautatuolissa. Vihdoin hänet
-käärittiin verkkoon ja heitettiin raivoavan härän eteen, joka viskasi
-hänet ilmaan kerran toisensa jälkeen. Mutta Blandina ei tuntenut
-kärsimyksiä, sillä hän luotti uskoonsa ja kääntyi palavissa rukouksissa
-Kristuksen puoleen. Vihdoin hän heitti henkensä.»
-
-
-● =Kristinusko pääsee voitolle.= Ei kestänyt kauan viimeisen vainon
-jälkeen, ennen kuin kristinuskon asema Rooman valtakunnassa vakaantui.
-Keisari _Constantinus_ Suuri oli valtioviisas hallitsija, joka ymmärsi,
-ettei kristinusko enää ollut tukahdutettavissa, ja sen tähden hänen
-mielestänsä oli edullisempaa voittaa kristitty kirkko puolelleen. Hän
-antoi kristityille kohta hallitsijaksi tultuaan _uskonvapauden_.
-Myöhemmin hän lakkaamatta työskenteli kristinuskon levittämiseksi
-valtakunnassa; hän rakensi kirkkoja, antoi papeille verovapauden,
-määräsi auringonpäivän (sunnuntain) pyhäpäiväksi ja otti ristinmerkin
-sotalippuihinsa. Constantinus itse pysyi kuitenkin pakanana; vasta
-kuolinvuoteellaan hän kastatti itsensä.
-
-
-□ Keisari _Constantinuksen_ hallitessa kristinusko vakaantui Rooman
-valtakunnassa. Hänen pyrkiessään hallitukseen oli useita
-vallantavoittelijoita. Kun hän lähti taistelemaan erästä kilpailijaansa
-vastaan, kerrotaan hänen nähneen omituisen näyn. Päiväsydännä näkyi
-keskellä taivasta kirkkaasti loistava risti, jonka ympärillä oli
-kirjoitus: »Tällä merkillä olet voittava!» Siitä hetkestä Constantinus
-otti ristinmerkin lippuihinsa. Lipputangon nenässä oli kultainen,
-jalokivillä varustettu seppele, jonka sisässä nähtiin Kristus-nimen
-kaksi kreikkalaista alkukirjainta (XP) yhteenkirjoitettuina [Symbol].
-Tätä merkkiä sanotaan Kristuksen monogrammiksi. Itse lipun muodosti
-purppurainen kangas, jossa oli keisarin kuva. Tämä lippu
-taistelumerkkinään Constantinus voitti kaikki vastustajansa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 132._ Constantinuksen lippuja.
-]
-
-
-● Constantinuksen jälkeen melkein kaikki hallitsijat olivat kristittyjä.
-Vihdoin keisari _Theodosius_ v. 380 kielsi tunnustamasta muuta uskontoa
-kuin kristinuskoa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 133._ Kristuksen kuvalla ja monogrammeilla varustettu lamppu.
-]
-
-
-● =Kristinusko maallistuu.= Se suosio, jonka kristinusko sai osakseen
-myöhempien keisarien puolelta, ja kristittyjen luvun nopea kasvaminen ei
-ollut kristilliselle kirkolle yksinomaan hyödyksi, vaan siitä oli myös
-vahingollisia seurauksia.
-
-1) Monet henkilöt, jotka eivät olleet mieleltään kristittyjä, liittyivät
-kirkkoon saavuttaakseen keisarin suosion, joten _ulkokultaisuus_ pääsi
-vallalle.
-
-2) Nimikristityt noudattivat pakanallisia pitämyksiään, ja heidän
-mielipiteensäkin olivat monessa kohden pakanallisia. Heistä nämä
-epäkohdat tarttuivat muihin, joten kirkko sekä oppinsa että menojensa
-puolesta _pakanallistui_. Niinpä ruvettiin kristillisessä kirkossa
-palvelemaan hurskaita ihmisiä pyhimyksinä, jotka tulivat entisten
-pakanallisten jumalien tilalle. Pakanallista alkuperää oli myös
-suitsutusten käyttäminen ja juhlakulkueiden toimeenpaneminen.
-
-3) Kun kirkolle keräytyi suuria rikkauksia lahjoituksista ja kun
-hallintomiehet mielellään kysyivät neuvoa kokeneilta seurakunnan
-johtajilta, pääsivät vähitellen _ahneus_ ja _vallanhimo_ kirkossa
-juurtumaan.
-
-4) Kaikki seurakunnan jäsenet eivät enää olleet samanarvoisia, vaan
-papit erosivat erikoiseksi _hengelliseksi säädyksi_. Hengellistenkin
-keskuudessa muutamat paisuivat toisia mahtavammiksi ja saivat heidät
-johdettavikseen. Näitä mahtavampia pappeja sanottiin _piispoiksi_. Aikaa
-voittaen vielä piispojenkin yläpuolelle kohosi _arkkipiispoja_. Ja
-vanhan ajan lopussa olivat _patriarkat_ vielä näitäkin mahtavammat.
-
-5) Jo aikaisin pääsivät myös _oppiriidat_ vallalle kristillisessä
-kirkossa. Kun tahdottiin tarkasti määritellä, millaisiin opinkappaleihin
-kristittyjen tuli uskoa, ilmeni erimielisyyksiä. Nämä koetettiin
-sovittaa yleisissä _kirkolliskokouksissa_, mutta kaikki eivät tyytyneet
-kokouksen päätökseen, vaan pysyivät lujasti _harhaopissaan_. Kirkolle
-vaarallisin harhaoppi oli _areiolaisuus_, joka väitti, ettei Kristus
-ollut samaa olemusta kuin Jumala, vaan että Jumala oli luonut hänet.
-
-Vaikka kirkko maallistui, sen vaikutus kuitenkin oli hyödyllinen. Se
-jatkoi yhä armeliaisuustyötään, huolehtien orvoista, sairaista ja
-vainotuista. Se lievensi orjien kohtaloa ja saattoi ruumiillisen työn
-taas arvoon.
-
-
-● =Kristillinen tiede.= Jo varhain esiintyi miehiä, jotka tutkivat ja
-järjestivät kristinuskon opinkappaleita. Näin syntyi kristillinen
-_teologia_ eli jumaluusoppi, jonka tieteen vanhimpia harjoittajia
-sanotaan _kirkkoisiksi_. Etevin vanhan ajan jumaluusoppineista oli
-nimeltään _Augustī´nus_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 134._ Basilika 300-luvulta. Sisäkuva.
-]
-
-
-● =Kristillinen taide.= Kun kristinusko sai yhä vankempaa jalansijaa
-Rooman valtakunnassa, taiteetkin joutuivat kristillisen kirkon
-palvelukseen. Runoilijat sepittivät virsiä, arkkitehdit rakensivat
-kirkkoja, ja kuvanveistäjät ja maalarit koristivat pyhiä paikkoja
-kristillisaiheisilla kuvilla.
-
-Tämänaikaisista virsistä on ennen muita kuuluisa niin sanottu
-_Ambrŏ´siuksen_ kiitosvirsi, joka tavataan nykyisessä suomalaisessakin
-virsikirjassa (n:o 394). Se alkaa sanoilla: »Sua, Luoja, kiitämme, sun
-etees lankeemme. Sua, Isä iankaikkinen, maan piiri kiittää riemuiten,
-soi sulle taivaan kanteleet, ja juhlii enkeljoukkueet, ei lakkaa laulu
-serafein, soi aina äänet keruubein: on pyhä Jumala, on pyhä Jumala, on
-pyhä Jumala, Herramme Sebaot.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 135._ Hauta katakombeissa.
-]
-
-Ensimmäiset kristilliset kirkot olivat, kuten aikaisemmin on mainittu,
-roomalaisia basilikoita, ja siitä syystä kirkot monta vuosisataa
-rakennettiin basilikan muotoon. Pakanuuden aikana kansa kokoontui
-temppelin ulkopuolelle, sillä sisäpuoli oli tarkoitettu pääasiallisesti
-pappeja varten. Sen vuoksi koristettiin temppeleitä ulkopuolelta ainakin
-yhtä paljon kuin sisältä. Kristillinen seurakunta vietti
-jumalanpalveluksen temppelin sisässä. Siksi sisusta tuli pääasiaksi ja
-ulkomuodosta huolehdittiin vähemmän. Kun ulkoa astuttiin basilikaan, oli
-ensimmäisenä _atrium_, jonka keskellä oli kaivo, mistä tulijat saivat
-vettä puhdistuakseen. Täällä katumuksentekijät seisoivat anoen
-uskovaisia pitämään esirukouksia heidän puolestaan. Atriumista tultiin
-itse kirkkoon, jonka kaksi pylväsriviä erotti kolmeen osastoon eli
-_laivaan._ Keskilaiva oli sivulaivoja korkeampi. Kirkon toisessa päässä
-oli muutamaa porrasta ylempänä _kuori_ ja _alttari_. Alttarin takana oli
-_piispanistuin_.
-
-Omituisia rakennustaiteen tuotteita varhaiskristilliseltä ajalta ovat
-hautakäytävät. Kaupunkien ulkopuolelle rakennettiin pitkiä maanalaisia
-käytäviä, joiden seinissä oleviin lokeroihin ruumiit haudattiin. Näistä
-hautakäytävistä ovat kuuluisimmat Rooman _katakombit_, jotka on
-koristettu seinämaalauksilla. Niissä tavataan myös korkokuvin
-koristettuja kivisiä ruumisarkkuja.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 136._ Hyvä paimen. Marmoriveistos 200-luvulta.
-]
-
-Aluksi kristityt välttivät kuvaamasta Kristusta. Maalauksissa oli hänen
-tilallaan hänen monogramminsa. Myös kalaa käytettiin Kristuksen
-vertauskuvana. Myöhemmin kuvattiin Kristusta kauniiksi nuorukaiseksi;
-usein hänet esitettiin hyväksi paimeneksi, joka kantoi lammasta
-olallaan.
-
-
-                    SIIRTYMINEN UUTEEN AIKAKAUTEEN.
-
-Vuoden 400 tienoilla tapahtui Euroopan kansain oloissa muutoksia, jotka
-johtivat historian kehityksen uudelle uralle.
-
-Ensinnäkin _kristinusko_, joka vuosisatoja oli taistellut pakanuutta
-vastaan, pääsi Rooman valtakunnassa lopullisesti voitolle, ja kristityt
-seurakunnat yhtyivät yhteisen johdon alaisina _katoliseksi kirkoksi_.
-
-Samaan aikaan laaja _Rooman valtakunta jakaantui kahtia_, eikä kestänyt
-kauan, ennen kuin toinen näistä valtakunnista, Länsi-Rooma, meni hajalle
-rajoilla asuvien kansain hyökätessä sen alueelle.
-
-_Uudet kansat_, joista seuraavan aikakauden historiassa puhutaan,
-astuivat nyt historian näyttämölle, omaksuivat vähitellen
-kreikkalais-roomalaisen sivistyksen ja kehittivät sitä edelleen. Näin
-_sivistyksen piiri laajeni_ entistä avarammaksi.
-
-Vanha aika oli päättynyt, keskiaika oli alkamassa.
-
-
-
-
-                              =Keskiaika.=
-                   N. v:sta 400 n. v:een 1500 j. Kr.
-
-
-                      =I. Kansainvaellusten aika.=
-
-
-                       GERMAANIEN MUINAISET OLOT.
-
-
-● =Germaanien aiemmat asuinpaikat.= Niitä kansoja, jotka v:n 400
-tienoilla tunkeutuivat Tonavan ja Reinin yli Rooman valtakunnan alueille
-ja vähitellen anastivat sen maat, sanotaan yhteisellä nimellä
-_germaaneiksi_. Germaanit olivat indo-eurooppalaista kansaa niin kuin
-kreikkalaiset ja roomalaiset, joista he kuitenkin erosivat sekä
-kieleltään että ulkomuodoltaan. He olivat näitä kookkaampia,
-vaaleaverisiä ja sinisilmäisiä.
-
-Caesarin aikoina germaanit asuivat nykyisessä Saksassa ja Tanskassa sekä
-Norjan ja Ruotsin eteläosissa. Nämä maat olivat silloin toisen näköisiä
-kuin nykyään. Kaikkialla kasvoi jylhää metsää, jossa alkuhärät, karhut
-ja sudet majailivat. Vuolaat virrat halkoivat maata, ja niiden välillä
-oli Pohjois-Saksassa ylipääsemättömiä soita. Vain sieltä täältä metsän
-keskeltä pilkotti vähäinen viljelty maa-ala tai ryhmä pienoisia
-puumajoja.
-
-
-● =Germaanien elinkeinot ja tavat.= Germaanit harjoittivat metsästyksen
-ja kalastuksen ohella karjanhoitoa, osasivatpa jo maatakin viljellä.
-Heidän maanviljelyksensä oli kumminkin hyvin puutteellista, he kun eivät
-ymmärtäneet syvältä muokata maata tai lannoittaa sitä. He kaatoivat
-kasken, polttivat sen ja kylvivät siemenen tuhkaan. Kun vilja oli
-korjattu ja ruoho syöty laitumelta, he muuttivat uusille asuinpaikoille.
-Muuttaessaan he veivät usein talonsakin mukanaan, sillä ne olivat
-keveitä puusta rakennettuja majoja. Kaupunkeja ei ollut ollenkaan, ja
-kylätkin olivat pieniä.
-
-Germaanit eivät vielä olleet järjestyneet valtioksi, kuten kreikkalaiset
-ja roomalaiset. Kumminkin sukulaisuussiteet ja taistelu yhteisiä
-vihollisia vastaan yhdistivät ihmisiä toisiinsa. Perheet, jotka
-polveutuivat samasta kantaisästä, muodostivat _suvun_. Saman suvun
-jäsenet pysyttelivät lapsineen samoilla asuinpaikoilla, viljelivät
-yhdessä maata ja yhdessä taistelivat vihollista vastaan. Jos joku suvun
-jäsen surmattiin, oli suvun velvollisuus kostaa hänen kuolemansa. Sitä
-sanotaan _verikostoksi_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 137._ Germaanikylä.
-]
-
-Suvut liittyivät vähitellen yhteisen päällikön johdossa _heimoiksi_.
-Vuoden 200 tienoilla useat heimot yhtyivät _liittokunniksi_. Niinpä
-muodostuivat eri liittokunniksi nykyisessä Hollannissa asuvat _frankit_,
-Pohjanmeren etelärannalla majailevat _saksit_ sekä Itämeren ja Tonavan
-alajuoksun välillä asustavat _gootit_, joista idempänä asuvia sanottiin
-itägooteiksi, lännempänä asuvia länsigooteiksi.
-
-Kansan johtajana oli _kuningas_. Hänen valtansa oli kumminkin vähäinen,
-sillä yhteiset asiat, kuten kysymys sodasta ja rauhasta sekä maan
-jakamisesta, päätettiin _käräjissä_, joihin kaikki perheenisät saivat
-ottaa osaa. Niissä ratkaistiin myös henkilöiden väliset riita-asiat.
-Sodan johto oli hallitsijan tärkein tehtävä. Toisinaan ei valittu
-lainkaan kuningasta. Silloin asetettiin sotaan lähdettäessä _herttua_
-sotajoukon johtajaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 138._ Germaaniperhe.
-]
-
-
-□ Kuningas valittiin tavallisesti vanhasta arvoon kohonneesta suvusta.
-Vaali tapahtui kansankokouksessa eli käräjillä, jotka pidettiin
-taivasalla metsän aukeamassa tai avoimella niityllä. Siellä ei
-äänestetty samalla tavoin kuin nykyajan kokouksissa, vaan hyväksyminen
-ilmaistiin lyömällä kilpiin, vastustus äänekkäällä murinalla. Valittu
-kuningas nostettiin kilvelle, häntä tervehdittiin raikuvin huudoin ja
-hänelle annettiin keihäs saavutetun arvon merkiksi. Se sopikin
-germaanikuninkaalle paremmin kuin kruunu tai muu koriste, koska hän
-ennen kaikkea oli sotapäällikkö. Hän oli nyt ensimmäinen mies käräjillä,
-ja hän saattoi paljonkin vaikuttaa asiain menoon, jos hän pyrki
-edistämään yhteistä hyvää. Mutta kansan tahtoa vastaan hän ei mahtanut
-mitään, sillä asiain ratkaisu oli kansan käsissä.
-
-Valloitetusta maasta ja sotasaaliista germaanikuningas sai suuremman
-osan kuin muut. Siksi hän saattoi ylläpitää _aseellista seuruetta_, jota
-heidän kielellään sanottiin »hirdiksi». Siihen kuului noin pari sataa
-harjaantunutta soturia. He vannoivat kuninkaalle uskollisuuden valan,
-saivat häneltä aseet, söivät hänen pöydässään ja asuivat hänen
-talossaan. Heillä itsellään ei ollut vaimoa eikä lapsia, ei taloa eikä
-tannerta. Yhteiset ateriat syötiin suuressa salissa. Silloin juteltiin
-äänekkäästi; milloin laskettiin pilapuheita, milloin keskusteltiin
-vakavasti; vanhimmat urhot kertoivat muinaisista mittelöistä, ja
-runoilijat lauloivat maineikkaista sankareista ja sankari-teoista.
-Iltaisin he usein istuivat myöhään yöhön oluthaarikkain ääressä, ja
-silloin saattoi toinen loukata toista, niin että tartuttiin aseisiin.
-Yöksi jäi muutamia saliin. Istuimet työnnettiin seinille, ja miehet
-heittäytyivät lattialle eläinten nahat peittoina. Jos aika oli epävarma,
-he nukkuivat kilpi ja kypärä, haarniska ja keihäs sivullaan, valmiina
-hyökkäämään vaaran uhatessa. He seurasivat kuningasta kansankokoukseen,
-matkoille ja sotaretkille. Jos kuningas kaatui taistelussa, niin he
-halusivat kiihkeästi kostaa hänen kuolemansa tai kaatua hänen viereensä
-taistelutanterelle. Jos hän joutui vangiksi tai hänet karkotettiin
-maasta, niin he seurasivat häntä vankeuteen ja maanpakoon. Mutta ne,
-jotka jäivät henkiin päällikön kaatuessa, nostivat hänet korkealle
-roviolle, jolla hänet poltettiin ratsuineen ja varustuksineen, koirineen
-ja haukkoineen. Sitten luotiin paikalle mahtava hautakumpu, jonka ympäri
-miehet laulaen ja ääneen huutaen ratsastivat. Mutta jos hän oli
-merikansan kuningas, niin hänen ruumiinsa pantiin laivaan maston
-juurelle aseineen ja koristuksineen; pään ympäri ommeltiin lippu, sitten
-köydet, jotka sitoivat laivan rantaan, irroitettiin ja vainaja
-lähetettiin meren syliin, josta jumalat saivat ottaa hänet luoksensa.
-
-
-● Germaanienkaan keskuudessa kaikki eivät olleet samanarvoisia:
-_vapaiden_ rinnalla oli myös epävapaita eli _orjia_. Orjaa kohdeltiin
-tylysti, ja omistaja sai, jos halusi, tappaakin hänet. Orjat ja naiset
-tekivät kaikki raskaimmat työt, hoitivat karjan ja viljelivät pellot;
-vapaa germaanimies piti tällaisia töitä arvolleen sopimattomina.
-Metsästys ja sodankäynti olivat hänen mielitoimiaan. Joutoaikansa hän
-kulutti arpapelissä tai juomingeissa.
-
-Veron maksaminen, joka roomalaisille keisarivallan aikana oli käynyt
-ylen rasittavaksi, oli germaaneille tuntematon; vapaat miehet pitivät
-sitä orjuuden merkkinä. Mutta valtion hoitoon ei varoja tarvittukaan,
-kun ei ollut virkamiehiä, vaan kukin hoiti itse asiansa, ja
-_sotapalvelus_ oli jokaisen vapaan miehen velvollisuus.
-
-
-□ Perheenisä oli perheensä päämies ja hallitsi sitä kuin kuningas
-valtakuntaansa. Vaimo oli hänen alamaisensa ja palvelijansa. Häneltä
-vaadittiin ehdotonta uskollisuutta miestään kohtaan. Jos hän teki
-itsensä syypääksi aviorikokseen, mies kutsui koko sukunsa koolle, riisui
-sen nähden vaimonsa alasti, leikkasi hänen tukkansa ja karkotti hänet
-ruoskan lyönneillä talostaan ja koko kylästä. Siveysrikokset olivat
-harvinaisia, sillä yleinen katsantotapa tuomitsi ne ankarasti.
-Uskollista ja kelpo vaimoa kohdeltiin kunnioituksella, ja mies antoi
-arvoa hänen neuvoillensa. Sodassa vaimot olivat usein mukana, ja
-taisteluissa he huudoillaan kiihottivat miesten urhoollisuutta,
-ottivatpa itsekin toisinaan osaa taisteluun. Uskoivatpa germaanit, että
-naisessa oli jotain yliluonnollista, että hän saattoi nähdä tulevaisia
-asioita ja tapahtumia. Muutamia naisia kunnioitettiin sen vuoksi
-jumalallisina olentoina.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 139._ Germaanien käräjät.
-]
-
-
-● =Germaanien uskonto.= Germaanien muinainen _uskonto_ oli heidän
-sotaisen luonteensa mukainen. Se oli alkuaan luonnonvoimien
-palvelemista. Pääjumala oli _Wodan_ eli _Odin_. Hän antoi sodassa onnea,
-ja hänen luokseen _Walhalla_an pääsivät taistelussa kaatuneet
-urhoolliset miehet. Sielläkin he yhtä mittaa ottelevat ja juovat
-kuohuvaa simaa. Ukkosen jumala oli _Donar_ eli _Thor_. Salamat olivat
-hänen nuoliaan, ja kun hän vaunuineen ajoi taivaan kantta, syntyi
-pelottava jyrinä. Naisjumalia olivat _Freija_, rakkauden jumala, sekä
-kaunis ja siveä _Hulda_, joka kulkiessaan talviöinä kylvi lumen maahan.
-_Valkyyriat_ taas ratsastivat taistelun telmeessä kiihottaen soturien
-intoa sekä kantaen kaatuneita sankareita Wodanin luokse Walhallaan.
-Vielä oli lukematon joukko ylempiä ja alempia jumaluusolentoja.
-Vuorissa, lehdoissa, lähteissä ja noroissa, järvissä ja joissa asui
-haltijoita ja henkiä. Maan alla ja vuorenrotkoissakin oli _kääpiöitä_ ja
-_tonttuja, näkkejä_ ja _keijukaisia_. Niiden vastakohtana olivat
-_jättiläiset_, jotka asuivat ihmisten kammona erämaissa. Temppeleitä
-germaaneilla ei ollut, vaan he palvelivat jumaliaan pyhissä lehdoissa,
-niinkuin meidänkin pakanalliset esi-isämme, uhrein ja rukouksin.
-
-
-● =Germaanit saavat vaikutteita roomalaisilta ja kreikkalaisilta.=
-Germaanit joutuivat keisariajalla yhä vilkkaampaan yhteyteen
-roomalaisten ja kreikkalaisten kanssa. Reinin ja Tonavan rannoille
-roomalaiset perustivat leiripaikkoja ja uudisasumuksia, ja germaanien ja
-roomalaisten kesken syntyi kauppayhteys, joka vuosien vieriessä
-vilkastumistaan vilkastui. Kreikkalais-roomalaisen sivistyksen siemenet
-kylvettiin tällöin germaanien maahan. Niinpä he oppivat kreikkalaisilta
-kirjoitustaidon; heidän kirjoitustaan sanotaan _riimukirjoitukseksi_.
-Riimukirjaimet eivät ole pyöreitä, vaan melkein järkiään
-teräväkulmaisia. Tämä johtuu siitä, että germaanit pergamentin ja
-papyruksen puutteessa leikkasivat kirjaimet puuhun tai hakkasivat ne
-kiviin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 140._ Germaaninen koruraha riimukirjoituksineen.
-]
-
-Roomalaisten kauppiaiden, käsityöläisten ja sotilaiden mukana
-_kristinuskokin_ alkoi tulla tunnetuksi germaanien keskuudessa. Jo ennen
-kuin germaaniheimot saapuivat Rooman valtakunnan alueelle, olivat toiset
-niistä omaksuneet uuden uskon ja tunnustivat areiolaisten oppia. Niinpä
-»goottien Mooses» _Wulfila_ alkoi neljännen vuosisadan keskivaiheilla
-saarnata kristinoppia länsigooteille. Wulfilan kuolematon teko oli
-Raamatun kääntäminen gootin kielelle.
-
-
-● =Germaanit pyrkivät Rooman alueelle.= Kuta enemmän germaanien luku
-lisääntyi, sitä vaikeampi heidän oli tulla toimeen kaskenpoltolla
-entisessä kotimaassaan. Heidän mielensä paloi »etelän ihanaan maahan»,
-jonka rikkaista kaupungeista ja aaltoilevista viljavainioista he olivat
-kuulleet kerrottavan. Toisinaan kokonaiset heimot, miehet, vaimot ja
-lapset, matkasivat kohti Rooman valtakunnan rajoja. Tiet olivat silloin
-täynnä kansaa. Miehet kulkivat edellä ratsujen selässä, vaimot ja lapset
-seurasivat jäljessä härkien, aasien tai hevosten vetämissä vankkureissa,
-joissa myös omaisuus ja ryöstetty saalis kuljetettiin. Jo Mariuksen
-aikana teutonit ja kimbrit yrittivät tunkeutua Italiaan asettuakseen
-sinne asumaan, mutta heidät voitettiin ja karkotettiin takaisin. Caesar
-teki Galliasta kaksi retkeä germaanien maahan herättääkseen heissä
-kunnioitusta Rooman valtaa kohtaan. Keisariajalla roomalaiset ja
-germaanit törmäsivät usein vastakkain. Vielä roomalaiset edistyneemmän
-sotataitonsa takia olivat voimakkaammat, ja usein heidän legioonissaan
-urhoollisia germaanejakin taisteli palkkasotureina omia heimolaisiaan
-vastaan. Mutta v:n 400 tienoilla germaanit heittäytyivät Tonavaa ja
-Reiniä vastaan niin monilukuisina ja niin valtavalla voimalla, että
-Rooman legioonain oli pakko väistyä heidän tieltään.
-
-_Suuri germaaninen kansainvaellus_ oli alkamassa.
-
-
-                  ITALIA KANSAINVAELLUSTEN PYÖRTEESSÄ.
-
-
-● =Hunnit.= Suurten kansainvaellusten lähtökohtana oli _hunnien_, erään
-mongolisen raakalaiskansan, hyökkäys Eurooppaan.
-
-
-□ Hunnit saapuivat neljännellä vuosisadalla Kaspian meren
-pohjoispuolitse Itä-Eurooppaan, asettuen joksikin aikaa Kaakkois-Venäjän
-aroille. Heidän ulkomuotonsa kuvataan kammottavan rumaksi: heillä oli
-leveät kasvot, hyvin ulkonevat poskiluut, pienet silmät, suuret korvat
-ja litteä nenä. Ravinnokseen he käyttivät kasvien juuria ja raakaa
-lihaa, joka tehtiin mureaksi siten, että se ratsastettaessa pidettiin
-satulan alla. Vaatteitaan he eivät milloinkaan muuttaneet eivätkä
-pesseet, vaan pitivät niitä siksi, kunnes ne repaleina putosivat päältä.
-Miehet olivat aina hevosen selässä: siinä he söivät ja joivat, siinä he
-nukkuivatkin. Taistelussa hunnit olivat pelottavia: hirveästi huutaen he
-ratsastivat hajallisina joukkoina päin vihollista kadotakseen samassa
-näkymättömiin, kunnes uudistivat hyökkäyksen. Kaukaa he ampuivat teräviä
-luukärkisiä nuolia, mutta lähelle tultuaan he taistelivat miekoin. Jos
-he saivat voiton, niin he useinkin surmasivat kaikki viholliset ja
-hävittivät kaiken, mikä eteen sattui.
-
-
-● =Länsigootit.= Hunnit eivät kauan tyytyneet asumaan Venäjän aroilla,
-jonne aluksi olivat asettuneet. He halusivat lännen rikkaampiin maihin,
-joista maine oli levinnyt heidänkin keskuuteensa. V. 375 he hyökkäsivät
-goottien kimppuun. _Itägootit_ joutuivat vuosikymmeniksi heidän valtansa
-alaisiksi; _länsigootit_ pakenivat. He saivat Itä-Rooman keisarilta
-luvan asettua Tonavan eteläpuolelle, nykyiseen Bulgariaan. Keisari
-Theodosius lupasi maksaa heille palkkaakin, jos he puolustaisivat
-valtakunnan rajaa muiden kansojen hyökkäyksiltä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 141._ Alarikin sinetti. Kaiverrettu
-  jalokivi.
-]
-
-Parikymmentä vuotta länsigootit pysyivätkin rauhallisina uudessa
-kotimaassaan. Mutta sitten he lähtivät jälleen liikkeelle, matkan
-määränä Italia. Heidän johtajanaan oli nyt nuori, mainetta ja
-sankaritekoja tavoitteleva _Alarik_ kuningas. Ensi yritys tunkeutua
-Italiaan epäonnistui. Mutta jonkin vuoden kuluttua Alarik gootteineen
-saapui uudestaan, ja v. 410 täytyi Rooman, tuon mahtavan
-maailmankaupungin, jota Pyrrhos ja Hannibal turhaan olivat yrittäneet
-valloittaa, antautua goottien armoille. »Mitä tiheämmässä ruoho kasvaa,
-sitä helpompi sitä on niittää», Alarik oli sanonut, kun häntä
-pelotettiin Rooman väen paljoudella. Gootit olivat nyt valtiaina siinä
-kaupungissa, jossa germaanit ennen muinoin sotavankeina kulkivat
-keisarien riemusaatossa; ja ylhäiset roomalaiset, joiden esivanhemmat
-olivat sirkuksessa huvikseen katselleet germaanimiekkailijain taistelua
-joko toisiaan tai villipetoja vastaan, tarjosivat gooteille
-kultamaljoista viiniä. Rooman silloinen keisari _Honō´rius_ oleskeli
-toimetonna lujasti linnoitetussa _Ravennassa_ ja kulutti aikaansa
-hoitamalla siipikarjaa.
-
-Ryöstettyään kaupunkia kolme päivää gootit jatkoivat kuninkaansa
-johtamina matkaansa etelään Roomasta. Jo mietti Alarik uusia
-valloitusretkiä, kun hän äkkiä kuoli.
-
-
-□ Pyhä Pietari — niin kansa sanoi — oli rangaissut Alarikia Rooman
-ryöstöstä. Surren gootit valmistivat sankarilleen kuninkaallisen haudan.
-He johtivat seudulla kulkevan pienen joen urastaan ja muurasivat sen
-tyhjään uomaan hautakammion. Sinne vietiin Alarik hevosen selässä
-istuen, täysissä sotavarustuksissa sekä kuninkaallisessa asussa, ja
-kaikki hänen aarteensa hänen mukanaan. Sitten hauta muurattiin umpeen ja
-joki johdettiin takaisin entiseen uraansa. Orjat, jotka olivat
-toimittaneet työn, surmattiin, jottei kukaan saisi tietoa siitä
-paikasta, jossa suuri länsigoottien kuningas aarteineen lepäsi.
-
-
-● Alarikin kuoltua länsigootit lähtivät Italiasta ja vaelsivat
-Etelä-Galliaan. Sinne he perustivat v. 419 valtakunnan, joka sittemmin
-laajeni niin, että siihen kuului koko Pyreneitten niemimaa. Siellä he
-hallitsivat lähes 300 vuotta ja omaksuivat vähitellen roomalaisten
-sivistyksen ja kielen.
-
-
-● =Vandaalit.= Niihin aikoihin, jolloin länsigootit hyökkäsivät
-Italiaan, kutsuttiin Rooman legioonat pois Reinin varsilta puolustamaan
-tätä valtakunnan päämaata. Mutta silloinpa monet germaanikansat pääsivät
-joen poikki Galliaan ja anastivat kaikki Rooman läntiset maakunnat.
-Näitä kansoja olivat myös _vandaalit_. Vandaalit kulkivat Gallian halki
-Pyreneitten niemimaahan jo ennen kuin länsigootit sinne tulivat. Viimein
-he menivät salmen poikki Pohjois-Afrikkaan, jonne perustivat
-lyhytikäisen valtakunnan. Sieltä he meren yli saapuivat hävitysretkelle
-Italiaan ja ryöstivät Roomaa parin viikon ajan mitä julmimmalla tavalla.
-Useissa kielissä merkitsee sana »vandalismi» vieläkin raakaa
-hävittämistä. Pohjois-Afrikassa vandaalit pian veltostuivat ja
-menettivät n. 100 vuoden kuluttua maansa _Itä-Rooman_ keisarille. Pian
-he hävisivät jäljettömiin.
-
-
-□ »Kaikista tuntemistani kansoista — muuan roomalainen kirjailija
-lausuu — on vandaalien kansa turmeltunein. Valloitettuaan Afrikan he
-rupesivat ottamaan päivittäin lämpimiä kylpyjä, kattamaan pöytänsä
-hienoimmilla herkuilla, mitä maa ja meri saattoi tarjota. He pukeutuivat
-silkkiin ja koristivat itseään lukuisilla kultahelyillä. Päivänsä he
-kuluttivat teattereissa, kilpa-ajoissa ja sentapaisissa leikeissä, mutta
-heidän mielitoimenaan oli metsästys. Tanssijat, ilveilijät, näyttelijät
-ja soittajat, sanalla sanoen kaikki, jotka osasivat tarjota silmälle ja
-korvalle nautintoa, saapuivat heidän luokseen kuin kotiinsa. Taloja
-ympäröivät komeat puutarhat lähteineen ja pensaineen. He rakastivat
-juominkeja ja irstasta elämää.» Mutta sepä olikin heidän tuhonsa.
-
-
-● =Attila.= Majailtuaan noin 70 vuotta Tiszan [tĭsa] ja Tonavan
-välisillä tasangoilla nykyisessä Unkarissa hunnit lähtivät jälleen
-liikkeelle. Heidän kuninkaansa oli _Attila_, joka kopeasti vaati
-Länsi-Rooman keisarilta puolta hänen valtakuntaansa.
-
-
-□ Hunnilaisylimykset olivat tähän aikaan jo omaksuneet roomalaisten
-loistokkaan ulkonaisen esiintymisen. Heillä oli kullalla ja hopealla
-koristetut vaatteet, ja he söivät kulta- ja hopea-astioista
-herkkuruokia. Mutta Attila käyttäytyi toisin. Hän pukeutui
-yksinkertaiseen pukuun; hänen ruoka- ja juoma-astiansa olivat puusta, ja
-liha oli hänen tärkein ruokansa. Hän tahtoi näet säilyttää hunnien
-vanhat tavat. Puisella istuimella hän otti vastaan Itä-Rooman keisarin
-lähettilään, joka hunnien oloista on näkemänsä perustuksella kertonut.
-Hänen sodankäyntinsä oli raakaa kuin hunnien konsanaan. Kerskuen hän
-nimitti itseään »Jumalan vitsaksi», ja ylvästellen hävittämiskyvyllään
-hänen kerrotaan sanoneen: »Ei kasva ruoho siinä, mihin Attilan hevonen
-on tallannut.»
-
-
-● Hävittäen kylät ja kaupungit Attila saapui laumoineen Reinin yli
-Galliaan. Monen germaanikansankin oli pakko taistella hänen joukoissaan.
-Tuho näytti uhkaavan koko länsiroomalaista sivistystä. Mutta onneksi
-Rooman maaherra sai Gallian germaanit taistelemaan yksissä voimin
-roomalaisten kanssa Attilaa vastaan. Ja _Katalaunisten_ kentällä Seinen
-yläjuoksun rannalla hänet perin pohjin voitettiin (v. 451).
-
-Seuraavana vuonna Attila teki hyökkäyksen Italiaan. Murhaten ja ryöstäen
-hänen hurjat soturinsa samosivat Pohjois-Italiaan aikoen hyökätä Roomaa
-vastaan, jonka asukkaat pelkäsivät perikatonsa lähenevän. Mutta Rooman
-silloinen piispa meni keisarin lähettiläiden kanssa Attilan leiriin ja
-taivutti hänet, lahjoja ja veroakin lupaamalla, kääntymään takaisin.
-Attila palasi Unkariin, jossa hän pian sen jälkeen kuoli. Silloin
-hunnien valtakunta hajosi, ja orjuutetut kansat, niiden joukossa
-itägootit, vapautuivat.
-
-
-● =Itägootit.= Vandaalit ja hunnit olivat ainoastaan ryöstäneet Italiaa;
-itägootit sitä vastoin ottivat sen joksikin aikaa haltuunsa. Kun he
-kuninkaansa _Te´odorik_in (488–526) johdossa saapuivat (v. 488) tähän
-kaikkien germaanikansain ihailemaan maahan, hallitsi siellä entinen
-germaaninen palkkasoturien päällikkö _Odovakar_. Hän oli v. 476 syössyt
-valtaistuimelta _Länsi-Rooman viimeisen keisarin_ _Rōmulus
-Augu´stuluksen_, jonka jälkeen palkkasoturit huusivat hänet kuninkaaksi.
-Kaksitoista vuotta Odovakar hallitsi yksin Italiaa ennen itägoottien
-tuloa. Sen jälkeen Odovakar ja Teodorik jonkin aikaa hallitsivat
-yhdessä. Mutta sitten Teodorik surmasi eräissä pidoissa Odovakarin ja
-kohosi yksin Italian valtiaaksi.
-
-
-□ Teodorik hankki itselleen vallan tekemällä julman rikoksen. Mutta
-hänen kunniakseen on mainittava, että hän käytti valtaansa
-hallittaviensa eduksi. Teodorik oli sivistyneempi kuin useimmat muut
-germaanikuninkaat. Hän oli nuorena oleskellut Konstantinopolin hovissa
-panttivankina ja siellä oppinut roomalaista sivistystä ja valtiotaitoa.
-
-Hallitsijaksi tultuaan Teodorik vaati, että maassa noudatettaisiin lakia
-ja _oikeutta_. »Ken loukkaa oikeutta, hän tekee vääryyttä minulle»,
-kerrotaan hänen sanoneen. Ja usein hän lausui tahtovansa suojella
-vähäväkisiä suurten ja mahtavain väkivallalta. Germaanikansojen
-keskuudessa oli ollut tapana, että itsekukin puolusti oikeuttaan ja
-asevoimin kosti sille, jolta oli kärsinyt vääryyttä. Teodorik kielsi
-näin tekemästä. Tuomioistuimilla vain oli oikeus rangaista rikollista
-lain mukaan. Eräille germaaneille, jotka asuivat Tonavan pohjoispuolella
-ja jotka tunnustivat hänet hallitsijakseen, hän kirjoitti kerran: »Minä
-pyydän, että taistelette vihollista vastaan ettekä keskenänne. Miksi
-tartutte aseeseen, kun teillä on oikeamielinen tuomari? On väärin nousta
-sukulaistansa vastaan; hänen puolestaan tulisi mieluummin kunnialla
-kuolla. Tehkää niinkuin gootit tekevät: he saattavat kyllä taistella
-vieraissa, mutta kotona he elävät rauhassa!»
-
-_Uskonnoltaan_ Teodorik oli areiolainen, mutta toisuskoiset olivat
-hänestä yhtä hyviä alamaisia. »Minä en saata pakottaa ihmistä uskomaan
-toisin kuin hän itse tahtoo», oli hänen tapana sanoa. Juutalaisillekin
-hän soi lain turvan. »Jos tahdomme olla sivistyneitä ihmisiä, emme voi
-menetellä väärin niitä kohtaan, jotka vielä vaeltavat pimeyden tiellä»,
-hän sanoi. Hänen hallitessaan ei ketään vainottu uskonnon takia.
-
-Teodorik oli peloton soturi, mutta hän rakasti _rauhaa_ enemmän kuin
-sotaa. »Jokaisen valtakunnan tulee kaivaten toivoa rauhaa», hän sanoi.
-»Sillä siitä kaikki hyötyvät. Rauha on hyvien toimien äiti. Se
-lahjoittaa ihmisille monenkaltaista onnea, se enentää varallisuutta, se
-edistää sivistystä. Se, joka ei halua rauhaa, ei ymmärrä, mikä on hyvää
-ja hyödyllistä.» — »Toiset kuninkaat huvittelevat ryöstämällä
-kaupunkeja; he kokoovat suunnattomat saaliit. Minä puolestani tahdon
-valtani sellaiseksi, että voitetut kansat eivät huomaisi olevansa
-kukistettuja.» Niin turvalliset olivat olot Italiassa, että kauppiaat
-voivat säilyttää kultansa ja hopeansa ulkosalla yhtä varmasti kuin
-muulloin lujissa linnoissa, ja pelotta saattoi jokainen hoitaa
-tehtäviään, olipa yö taikka päivä. Kaupunkien muuriaukkoihin ei ollut
-tarpeen rakentaa portteja, ja entisetkin portit saivat olla auki.
-
-Teodorik tahtoi käyttää rauhan ajan herättääkseen eloon Rooman entisen
-_sivistyselämän_. Teitä, jotka olivat joutuneet rappiolle, parannettiin,
-ja autioiksi jääneet pellot otettiin uudelleen viljeltäviksi. Hän
-kutsutti kuvanveistäjiä ja maalaajia pääkaupunkiinsa Ravennaan, jonne
-hän rakennutti kauniita kirkkoja ja muita taloja. Ja hän käytti suuria
-summia vanhojen rakennusten ja veistosten korjaamiseen. Hän keräsi
-ympärilleen laulajia ja näyttelijöitä, runoilijoita ja oppineita.
-_Boë´thius_ kirjoitti tähän aikaan »Filosofian antamasta lohdutuksesta»,
-josta tuli haluttu hartauskirja vuosisadoiksi. Siinä hän m. m. lausuu:
-»Maallinen onni vaihtuu; pysyvästi hyvää on yksin elämä Jumalassa. Huono
-ihminen on orja, ja ihminen rankaisee kovimmin itseään tekemällä pahaa.
-Mutta hyvä ihminen on vapaa, ja hän omistaa onnen, jota kukaan ei voi
-häneltä riistää.»
-
-Tämän kirjansa Boëthius kirjoitti vankeudessa, jonne hän oli joutunut
-aiheettomasti syytettynä petollisesta vehkeilystä Konstantinopolin hovin
-kanssa. Ehtimättä kirjoittaa teostaan loppuun hänet tuomittiin kuolemaan
-ja mestattiin. Tämmöinen teko himmensi sitä lempeyden mainetta, jonka
-Teodorik oli itselleen hankkinut. Hän kuolikin omantunnon vaivaamana v.
-526. Satoja vuosia hänen kuolemansa jälkeen germaanikansat kertoivat
-vielä tarinoita urhoollisesta sankarista »Bernin Didrikistä», s. o.
-Veronan Teodorikista.
-
-
-● =Langobardit.= Noin 30 vuotta Teodorikin kuoleman jälkeen itägootit
-menettivät maansa _Itä-Roomalle_, mutta pian saapui Italiaan uusi
-germaanikansa, _langobardit_ (568), joista Lombardia on saanut nimensä.
-He ottivat haltuunsa melkein koko Pohjois- ja Keski-Italian ja
-hallitsivat maata enemmän kuin 200 vuotta.
-
-
-                      FRANKKIEN VALTAKUNNAN SYNTY.
-
-
-● =Klodovig (481–511).= Uudet germaanivaltakunnat olivat enimmäkseen
-lyhytikäisiä. Elinvoimaisin oli _frankkien_ valtakunta Galliassa.
-
-Viidennellä vuosisadalla Gallia oli jakautunut neljän eri kansan kesken.
-1) _Frankit_, jotka vielä palvelivat vanhoja pakanajumaliaan ja olivat
-tavoiltaan raakoja, olivat vähitellen siirtyneet Reinin yli
-Koillis-Galliaan eli nykyisen Ranskan koillisosaan ja jääneet sinne
-asumaan. 2) Heistä länteen Loire-jokeen saakka oli maa itsenäiseksi
-hallitsijaksi kohonneen Rooman entisen maaherran hallussa. 3) Loire-joen
-etelärannalta alkoivat länsigoottien maat. 4) Rhône-joen laaksossa
-Gallian kaakkoiskulmassa asuivat _burgundit_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 142._ Frankkilaispäällikkö.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 143._ Frankkilaissotilas.
-]
-
-Frankkien asuma-ala oli varsin ahdas, ja he olivat jakautuneina moneen
-pieneen heimoon, joilla kullakin oli oma kuninkaansa. Muuan tällainen
-heimokuningas oli _Klodovig_, joka oli merovinkien sukua. Hän oli
-frankkien kuninkaana samaan aikaan kuin Teodorik hallitsi Italiassa.
-
-Klodovig oli sivistymätön, petollinen ja julma, mutta samalla tarmokas
-ja ovela. Frankkien valtakunta laajeni suuresti hänen aikanaan. Ensiksi
-hän valloitti tuon viimeisen jäännöksen Länsi-Roomasta, otti Pariisinkin
-haltuunsa ja teki sen pääkaupungikseen.
-
-
-□ Klodovig voitti roomalaiset Soissons´in [suasõ´] kaupungin
-pohjoispuolella. Oli saatu paljon ryöstösaalista, joka oli jaettava
-miesten kesken germaanien tavan mukaan arvalla. Ryöstettyjen kalleuksien
-joukossa oli muuan kaunis kirkonastia, jonka kuningas oli luvannut
-toimittaa kirkolle takaisin, jos se sattuisi lankeamaan hänen osalleen.
-Ennen arvanheittoa kuningas pyysi miehiltään astiaa. Toiset
-suostuivatkin pyyntöön, mutta muuan frankkilainen löi uhkamielisesti
-tapparallansa astian rikki huudahtaen: »Sinun ei pidä muuta saaman kuin
-mikä oikeuden mukaan osaksesi tulee!» Kaikki hämmästyivät. Mutta
-kuningas tukahdutti vihansa ja mietti kostoa.
-
-Kun sotajoukko ensi kerran tämän jälkeen kokoontui aseiden
-katselmukseen, niin Klodovig, rivejä pitkin kulkiessaan, huomasi, että
-sillä miehellä, joka Soissons´issa oli lyönyt astian rikki, ei ollut
-aseet tarpeenmukaisessa kunnossa. Kuningas nuhteli miestä, sieppasi
-tapparan hänen kädestään ja paiskasi sen maahan. Kun mies kumartui
-ottaakseen aseensa ylös, kuningas äkisti kohotti miekkansa ja löi sillä
-miehen pään halki, sanoen: »Näinpä sinäkin teit kirkonastialle
-Soissons´issa». Mies makasi kuolleena maassa, mutta uskaltamatta nurista
-kuningasta vastaan muut lähtivät hänen käskyään noudattaen kotiinsa.
-
-
-● Vuosikymmen näiden tapausten jälkeen Klodovig voitti keskisen Reinin
-varrella asuvat _alemannit_, jolloin hän _kastatti itsensä
-kristinuskoon_. Hän oli useita vuosia ollut naimisissa kristityn
-burgundilaisprinsessan kanssa, jonka kertomuksia Jeesuksen elämästä ja
-kärsimyksistä hän hartaasti kuunteli. Kun hän sitten eräässä taistelussa
-oli joutumaisillaan tappiolle, hän kutsui avuksensa puolisonsa Jumalaa,
-luvaten ruveta häntä palvelemaan, jos saisi voiton. Sotaonni
-kääntyi — niin kerrotaan — frankit voittivat, ja Klodovig sekä joukko
-frankkilaisia kastatti itsensä.
-
-
-□ _Reims_in [rä̃s] piispa toimitti kasteen Reimsin tuomiokirkossa. Kadut
-olivat koristetut maalatuilla tapeteilla, kun Klodovig valkeaan
-kastepukuun puettujen ylimysten saattamana saapui kirkolle, joka myös
-oli ihanimmalla tavalla koristettu. Kun ovet avattiin ja frankit
-tunsivat pappien heiluttamista suitsutusastioista lähtevän hyvän
-tuoksun, niin he luulivat hengittävänsä paratiisin ilmaa. Ilmi
-ihastuneena Klodovig kysyi piispalta, joka astui hänen rinnallaan: »Pyhä
-isä, onko tämä se taivaan valtakunta, josta olette minulle kertonut?»
-»Ei», piispa vastasi, »tämä on vain tie, joka sinne viepi.» Kun kuningas
-oli lausunut uskontunnustuksensa, kastettiin hänet kastemaljassa,
-voideltiin pyhällä öljyllä ja siunattiin ristinmerkillä. Ja piispa
-lausui hänelle: »Kumarru ja kunnioita sitä, jota ennen olet vainonnut,
-ja vainoa sitä, jota ennen olet kunnioittanut!» Sitten kastettiin
-Klodovigin kaksi sisarta ja neljättä tuhatta frankkilaista. Taru kertoo,
-että kastetta toimitettaessa kyyhkynen toi taivaasta voidetta, jolla
-Klodovig voideltiin, ja enkeli liljoilla kirjaillun lipun. Siitä pitäen
-kruunattiin kaikki frankkilaiset ja myöhemmin Ranskan kuninkaat
-Reimsissä ja voideltiin pyhällä öljyllä; ja sotaretkillään he käyttivät
-liljakoristeista lippua. Mutta kauan kesti, ennen kuin kristinusko
-tunkeutui syvemmälle frankkien mieliin.
-
-[Illustration: GERMANILAISET VALTAKUNNAT vuonna 526]
-
-
-● Useimmat muut germaanikansat tunnustivat areiolaista oppia, mutta
-frankit yhtyivät katoliseen kirkkoon. Siten he saavuttivat
-katolisuskoisen roomalaisväestön ja papiston suosion, kun taas
-areiolaisia vihattiin vääräuskoisina. Gallian väestö näki mielellään,
-että frankkien valta levisi yhä laajemmalle. Pian Klodovig pakotti
-burgundien kuninkaan suorittamaan veroa, ja länsigooteilta hän valloitti
-Etelä-Gallian Garonne jokeen asti.
-
-Näin frankit olivat saaneet haltuunsa melkein koko Gallian. Samalla
-Klodovig oli raivannut tieltään frankkilaisheimojen muut kuninkaat, niin
-että hän elämänsä lopulla oli yksin frankkien hallitsijana.
-
-
-□ Muuan noita frankkilaiskuninkaita, Klodovigin entinen liittolainen,
-oli heikko ja huonojen tapojensa takia alamaistensa halveksima. Klodovig
-sai puolellensa muutamia hänen miehiänsä lahjoittamalla heille
-kullatusta vaskesta tehtyjä koristeita, joiden hän uskotteli olevan
-puhdasta kultaa. He vangitsivat kuninkaan ja hänen veljensä ja veivät
-heidät Klodovigin eteen. »Miksi olet», Klodovig virkkoi kuninkaalle,
-»tuottanut häpeätä suvullemme antamalla sitoa itsesi? Parempi sinun
-olisi ollut kuolla.» Samassa hän tapparallaan surmasi kuninkaan.
-Veljelle hän sanoi: »Jos olisit auttanut veljeäsi, ei häntä olisi
-sidottu», jonka sanottuaan hän löi hänetkin kuoliaaksi. Kun sitten
-kavaltajat, havaittuaan saaneensa väärennettyjä koristeita, tulivat
-siitä valittamaan, Klodovig kylmästi virkkoi: »Vääristä töistä annetaan
-väärää kultaa. Saatte olla iloiset, etten kavalluksestanne ole
-rääkkäyttänyt teitä kuoliaiksi.»
-
-Samantapaista kavaluutta Klodovig käytti muitakin sukulaiskuninkaita
-kohtaan. _Tours_´in [tūr] arkkipiispa _Gregō´rius_, joka kirjoitti
-frankkien historian, kertoo näistä tapahtumista sangen avomielisesti,
-mutta siitä huolimatta hän lisää: »Täten Jumala laski joka päivä hänen
-vihollisensa hänen jalkainsa juureen ja laajensi hänen valtaansa, sillä
-hän vaelsi puhtaana sydämestään hänen tietään ja teki mitä Herralle oli
-otollista». Ja kirkko antoi hänelle nimen »kristillinen majesteetti».
-Niin löyhä oli sen ajan kirkonmiestenkin siveellinen tunto.
-
-Kauan Klodovig ei saanut nauttia rikoksilla hankkimastaan vallasta. Hän
-kuoli Pariisissa ainoastaan 45 vuoden vanhana.
-
-
-● Klodovigin kuoltua hänen jälkeisensä merovinkikuninkaat hallitsivat
-vielä 2½ vuosisataa frankkien maassa. Mutta vähitellen he irstaassa
-elämässä veltostuivat siihen määrään, etteivät kyenneet ollenkaan
-käyttämään kuninkaan valtaa, joka joutui ylimmälle hovivirkamiehelle,
-_hovimestarille_ eli _mājordomūkselle_. Tämä sulki lopuksi viimeisen
-merovinkikuninkaan luostariin ja nousi itse valtaistuimelle. Sinä aikana
-frankkilaiset sulautuivat yhä enemmän Gallian roomalaiseen väestöön,
-omaksuen pääasiassa sen kielenkin. Näin sai alkunsa nykyinen Ranskan
-kansa ja muodostui uusi roomalaisperäinen eli _romaaninen_ kieli,
-ranskan kieli.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 144._ Merovinkilaiskartano. Piirretty säilyneiden kuvausten
-    perusteella.
-]
-
-
-                              ANGLOSAKSIT.
-
-
-● =Britannian kelttiläiset.= Keisariajalla roomalaiset ulottivat
-valtansa Galliasta salmen yli Britanniaankin. Siellä asui kelttiläistä
-kansaa, samaa, jonka roomalaiset olivat jo aikaisemmin laskeneet
-valtansa alle Galliassa ja Espanjassa. Roomalainen sivistys ja latinan
-kieli eivät päässeet oikein kotiutumaan tähän kaukaiseen maahan, ja
-kristinuskokin saapui sinne myöhään. Mutta uusi usko alkoi kumminkin
-vaikutuksensa jo roomalaisvallan aikana, ja varsinkin Irlannin
-kelttiläisistä tuli hartaita kristityitä, jotka sitten innokkaina
-lähetyssaarnaajina levittivät kristinuskoa muidenkin kansain keskuuteen.
-
-
-● =Anglosaksit.= Irlanti säilyikin rauhassa kansainvaellusten
-myrskyiltä; mutta Englanti sai uudet asukkaat. Sinne saapui n. v. 450
-nykyisestä Luoteis-Saksasta kaksi germaanisukuista kansaa, anglit ja
-saksit, joita yhteisesti sanotaan _anglosakseiksi_ (Englanti = »anglien
-maa»). He anastivat maat, muodostaen monta pientä kuningaskuntaa, ja
-kelttiläinen väestö pakeni Walesin [ue´lz] vuoristoon taikka Englannin
-kanaalin yli Bretagnen [brəta´nj] niemimaahan.
-
-Palveltuaan noin puolentoista vuosisataa Odinia ja Thoria anglosaksitkin
-saivat tiedon _kristinuskosta_, ja n. v. 600 he kääntyivät uuteen
-uskoon. Uuden opin levittäjistä on mainittava ennen muita
-benediktiinimunkki _Augustī´nus_, josta sitten tuli Canterburyn
-[kä´ntə̄bəri] arkkipiispa.
-
-
-□ Anglosaksien käännyttämistä kristinuskoon harrasti innokkaasti
-silloinen Rooman paavi Gregorius Suuri. Tarina kertoo, että Gregorius,
-ollessaan vielä munkkina, näki Rooman torilla muutamia vaaleaverisiä
-nuorukaisia orjiksi myötävien joukossa. Kummastellen heidän vaaleata
-tukkaansa ja vaaleahkoa ihonväriään hän tiedusteli heidän syntyperäänsä.
-Kuultuaan heidän olevan pakanallisia angleja Britanniasta hän virkkoi:
-»Kuinka surullista, että ihmiset, joilla on enkelien nimi ja ulkomuoto,
-kuuluvat pimeyden ruhtinaan valtakuntaan!»
-
-Gregorius aikoi itse lähteä lähetysmatkalle Britanniaan. Se aie jäi
-häneltä kumminkin toteuttamatta. Mutta paaviksi tultuaan hän sai aikaan,
-että joukko munkkeja Augustinuksen johdossa lähti saarnaamaan uutta
-oppia anglosakseille. Muuan heidän kuninkaansa ottikin lähetyssaarnaajat
-ystävällisesti vastaan sallien heidän harjoittaa käännytystyötä.
-
-
-● =Beowulf-laulu.= Vaikka anglosaksit olivatkin ottaneet kristillisen
-kasteen, säilyi heissä kauan sotainen into. Sitä todistaa muun ohessa
-vielä tallella oleva anglosaksilainen runoteos. Siinä kerrotaan
-_Beowulf_ sankarista ja hänen urotöistään. Näin kertoo vanha tarina:
-
-
-□ _Hroar_, Tanskan kuningas, istui korkeassa ja koristetussa salissaan
-ja piti pitoja miehilleen runoilijain laulaessa. Mutta syvällä järven
-pohjassa asui _Grendel_ jättiläinen, ihmisten vihollinen. Yöllä hän
-saapui vedellisestä luolastaan, astui saliin ja tarttui uroiden
-nukkuessa erääseen heistä vieden hänet mukanaan. Ja niin hän teki
-seuraavinakin öinä.
-
-Nuori _Beowulf_ sai sanoman anglosaksien maahan tästä onnettomuudesta.
-Hän oli kaikkia ikäisiään väkevämpi. Viidentoista nuoren sankarin kera
-hän purjehti Tanskaan ja haastoi taisteluun tuon yöllisen hirviön. Hroar
-otti hänet iloisesti vastaan, ja illan tullen tanskalaiset asettuivat
-levolle, mutta Beowulf miehineen jäi saliin odottamaan jättiläisen
-tuloa.
-
-Nuori sankari riisui yltään rautapaitansa ja kypärinsä sekä koristetun
-miekkansa. Aseettomana, käsivoimin hän halusi taistella jättiläisen
-kanssa. Niin hän heittäytyi pitkäkseen lavitsalle ja hänen viereensä
-moni muu merisankari. Ei kukaan uskonut saavansa enää lämmitellä
-kotilieden ääressä.
-
-Jo astui sumuisesta suostaan Grendel hirviö, suuri kuin vuori, kohti
-uroiden kultaista salia saalista vainuten. Se tarttui rautaiseen
-ovenripaan, mursihen sisään ja seisoi lattialla silmät säihkyen
-kammottavaa tulta. Jo sieppasi se yhden joukosta, surmasi ja joi veren.
-Se astui lähemmäksi Beowulf sankaria ja tarttui häneen. Silloinpa
-Beowulf nousi äkisti ja iskeytyi jättiläiseen. Tämä ei ollut milloinkaan
-kokenut moista voimaa ja koetti paeta. Salissa nousi ryske ja telme,
-tanskalaiset säikkyneinä vapisivat, lavitsat liikkuivat liitoksistaan.
-Mutta Beowulf ei päästänyt otettaan. Silloin jättiläisen jänteet
-katkesivat, ja menetettyään toisen käsivartensa hän pääsi pakenemaan
-järven alaiseen luolaansa. Mutta Hroar piti juhlan Beowulfin kunniaksi,
-lahjoitti hänelle kultaisen lipun, kultaisen sotisovan ja kallisarvoisen
-miekan sekä ratsuja kahdeksan.
-
-Pitojen päätyttyä Beowulf sankari miehineen asettui tanskalaisten kera
-levolle. Mutta yöllä saapui jättiläisen äiti kostamaan poikansa
-puolesta. Ennen kuin uroot selvisivät hämmästyksestään, hän oli
-tart-tunut erääseen sankariin ja vienyt hänet mukanaan. Murheissaan
-Hroar valitti sankarin kuolemaa. Mutta Beowulf lohdutti häntä:
-
-»Älä murehdi, vanha ystävä, on parempi kostaa kuin huollen suruun
-vaipua! Kerran kohtaa kuolo itsekutakin; paras on voittaa mainetta, joka
-elää kautta aikojen. Nouse, valtias, etsikäämme Grendelin äiti, ja minä
-vannon, ettei hän voi lymytä minulta enempää maan alle kuin metsän
-korpeen tai meren syvyyksiin!»
-
-Järven pohjassa olevasta luolasta Beowulf löysi viimein jättiläisen
-äidin. Hirveä taistelu syntyi. Mutta se päättyi voitoksi sankarin
-väkevän. Jättiläisen miekan hän toi mukanaan ja antoi sen Hroar
-kuninkaalle. Iloiten kuningas ylisti nuoren sankarin mainetyötä, mutta
-muistutti samalla vakavasti elämän katoavaisuudesta näin sanoen:
-
-                                       On kukassaan
-                   miehuutes kotvan, mutt’ kohtapa kumoon
-                   voi taittaa tarmosi peitsi ja tauti,
-                   palava tuli tai pauhaava vesi,
-                   kaatava kalpa tai noutava nuoli
-                   tai iän taakka — tai silmies loisto
-                   pimentyy, peittyy; ja pianpa kuolo
-                   sulkee sun, soturi, ruhtovin sylin.
-
-
-● =Beda Venerabilis.= Mutta elipä tähän aikaan jo huomattava oppinutkin
-anglosaksien maassa: kristitty munkki _Bēda_ _Venerā´bilis_
-(»kunnianarvoinen»), josta tuli englantilaisen tieteen isä. Hän
-kirjoitti suuren joukon latinankielisiä kirjoja, joita keskiajan nuoriso
-kouluissa luki. Mutta hänen kuuluisin teoksensa on »Anglien kansan
-kirkkohistoria», jossa hän kuvailee heimonsa vaiheita Caesarin ajoista
-aina omaan aikaansa asti. Ilman tätä kirjaa tietomme anglosaksien
-varhaisemmista vaiheista olisivat monin verroin niukemmat.
-
-
-□ Viimeiseksi työkseen Beda käänsi Johanneksen evankeliumin anglosaksien
-kielelle. Kaksi viikkoa ennen pääsiäistä v. 735 hän sai vaikean
-tukehtumiskohtauksen, ja sen jälkeen hänellä oli kovia tuskia. Vaikka
-hän suuresti heikkeni, hän jatkoi työtään. Kun muut kehoittivat häntä
-säästämään voimiaan, hän vastasi: »Tahtoisin, ettei mikään asiani jäisi
-teille epäselväksi, kun kerran olen poissa.» Yöllä vasten helatorstaita
-hän saneli kuumeentapaisella innolla käännöstään. »Vielä puuttuu yksi
-luku», sanoi kirjuri. »Meidän täytyy jatkaa, ota kynäsi ja kirjoita!»,
-Beda kehoitti kuumeisena. Pienestä kammiosta ei kuulunut muuta kuin
-kynän rapinaa ja sairaan raskasta hengitystä. Ja yön pitkät hetket
-lyhenivät. »Nyt puuttuu vain pari riviä», kirjuri sanoi. »Kirjoita,
-kirjoita!» kuiskasi kuoleva. »Nyt koittaa uusi päivä, ja nyt on kaikki
-valmista», virkkoi nuorukainen. »Sinä sanot oikein, nyt koittaa uusi
-päivä, ja nyt on _kaikki_ täytetty. Kohota minut istualleni — auta minua
-rukousmatolle!»
-
-Oppilaat kantoivat mestarinsa rukousmatolle ristiinnaulitun kuvan eli
-_krusifiksin_ alle, jota aamunsarastuksesta kalpeneva hopealamppu
-valaisi. Polvistuneena Beda lauloi siinä heikolla äänellä: »Glō´ria in
-exce´lsīs Dĕ´ō» (= kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa), samoin kuin hän
-oli tehnyt joka päivä viidenkymmenen neljän vuoden kuluessa. Ääni petti
-vihdoin, laulu kuoli hänen huuliltaan, ja heikosti huokaisten vanhus
-vaipui oppilaittensa syliin.
-
-
-         SIVISTYKSEN RAPPEUTUMINEN ENTISEN LÄNSI-ROOMAN MAISSA.
-
-
-● =Kauppa ja teollisuus.= Se levoton sotatila, joka suurten germaanisten
-kansainvaellusten aikakaudella jatkuvasti vallitsi entisissä
-Länsi-Rooman maissa, vaikutti haitallisesti rauhallisten elinkeinojen
-harjoittamiseen. Enimmän kärsivät kauppa ja teollisuus. Raha katosi
-liikkeestä, ja maksun välineenä alettiin sen sijasta käyttää
-elintarvikkeita, kuten viljaa, öljyä, suolaa, karjaa ym. Tiet olivat
-monin paikoin rappiolla, sillat hävitetyt ja majapaikat tuhotut, joten
-liikenne pakostakin seisahtui, ja kauppiaat pelkäsivät lähettää
-tavaroitaan paikasta toiseen, koska ne milloin tahansa saattoivat joutua
-rosvojen saaliiksi. Se vähäinen kauppa, jota harjoitettiin, oli
-etupäässä juutalaisten hallussa. Kaupan rappeutuessa väkirikkaat
-kaupungit joutuivat häviölle.
-
-Samoin teollisuuskin taantui. Alhaisella sivistystasolla olevat
-germaanikansat eivät kaivanneet asumuksissaan eivätkä puvuissaan siroa
-kauneutta. Kotona omalla tilalla valmistettiin melkein kaikki, mitä
-tarvittiin. Kotivilloista ja kotipellavista tehtiin vaatteet,
-kotiohrista pantiin olut, kotiviljasta leivottiin leipä, kotikarjasta
-saatiin maito, voi ja liha. Kotona valmistettiin myös huone- ja
-tarvekalut. Näin ollen rahan käyttö supistui hyvin vähään. Ihmisten
-talous oli _luontoistaloutta_. Kaikkia tarve-esineitä ei kumminkaan
-voitu kotona valmistaa, vaan ne täytyi hankkia kauempaa joltakin
-ammattilaiselta. Ne olivat tavallisesti hyvin kalliita: soturin
-rintahaarniska maksoi kaksitoista kertaa enemmän kuin lehmä, ja
-kuolaimet maksoivat usein yhtä paljon kuin hevonen. Sepän ammatti olikin
-erikoisesti arvossa pidetty.
-
-
-● =Maanviljelys.= Levoton aika ei voinut olla otollinen
-maanviljelyksellekään; kumminkin germaanikansat edistyivät tämän
-elinkeinon harjoituksessa tullessaan likeisempään kosketukseen
-roomalaisten kanssa. Siirryttyään Germaniasta Länsi-Rooman entisiin
-maihin germaanit omaksuivat maanviljelyksen lopullisesti
-pääelinkeinokseen. He asettuivat nyt pysyväisille olinpaikoille ja
-oppivat roomalaisilta kehittyneempiä viljelystapoja, kuten maan
-lannoittamisen ja entistä paremman muokkaamisen. Valloitetuissa maissa
-suuri osa tiluksia jäi entisille omistajille, mutta osan ottivat
-germaanit. Ne jaettiin pikku tiloina germaanisotureille, mutta
-germaaniylimykset ottivat haltuunsa suurtiloja, joita sitten viljelivät
-orjien avulla, kuten roomalaisetkin.
-
-Orjia käytettiin kotiaskareissa, mutta toiset saivat maatilkun isännältä
-viljelläksensä. Siten kehittyi varsinaisesta orjuudesta sen lievempi
-muoto, _maaorjuus_. Ennen pitkää vapaat pikkutilain omistajatkin tulivat
-riippuvaisiksi suurtilallisista, he kun kaipasivat näinä rauhattomina
-aikoina mahtavaa suojelijaa. Täten katosivat vähitellen itsenäiset
-pikkutilat, ja niiden entiset omistajat muuttuivat hekin mahtavien
-naapurien maaorjiksi. Maaorjuus sai siis alkunsa kahdesta lähteestä,
-osittain varsinaisista orjista, osittain pikkutilallisista.
-
-
-● =Henkinen tila.= Kansainvaellusten ajan rauhattomissa oloissa
-_järjestys hävisi_ yhteiskunnasta, väkivalta ja sekasorto tulivat
-tilalle.
-
-Tieteitä ja taiteita ei pitkiin aikoihin harjoitettu samalla
-menestyksellä kuin muinoin Kreikassa ja Roomassa, _tietämättömyys_ ja
-_taikausko_ olivat yleiseen vallalla.
-
-Myös _tavat raaistuivat_. Veltostuneet roomalaiset, vaikka olivat
-germaaneja sivistyneempiä, omaksuivat näiden väkivaltaisen käytöstavan,
-ja germaanit vuorostaan rupesivat jäljittelemään roomalaisten monia
-paheellisia, turmeltuneita elintapoja. Eteläisten maiden luonto jo
-vaikutti herpaisevasti germaaneihin, jotka varhemmin olivat asuneet
-kylmemmän ja karumman luonnon ympäröiminä, mutta vielä enemmän ylellinen
-elämä ja aistilliset nautinnot. Avioliittoa ei enää pidetty kunniassa,
-vaan jollakin ylimyksellä saattoi olla yhtaikaa monta vaimoa ja niiden
-ohella vielä sivuvaimoja. Ylensyöminen ja väkijuomain liiallinen käyttö
-tulivat yleisiksi, niin että varakkaiden pidoissa toisinaan kaikki
-vieraat juopuneina uupuivat uneen. Raaka puhetapa, tappelut ja murhat
-olivat perin tavallisia kaikissa kansankerroksissa. Raakuus rehotti
-papistonkin keskuudessa. Niinpä kerrotaan erään piispan panettaneen
-papin, joka ei suostunut antamaan maataan hänelle, samaan ruumisarkkuun
-mätänevän ruumiin kanssa. Kirkoissakin, joiden tuli olla rauhoitettuja
-kaikelta väkivallalta ja vainottujenkin turvapaikkoja, tehtiin usein
-rikoksia, meluttiin ja tapeltiin.
-
-
-□ Erittäin kuuluisiksi väkivaltaisesta esiintymisestään on tullut kaksi
-frankkilaiskuningatarta, _Brunhilda_ ja _Fredegunda_, jotka elivät v:n
-600 tienoilla. Kaksi frankkilaiskuningasta, veljekset _Kilperik_ ja
-_Sigebert_, joista edellinen hallitsi Neustriaa (Länsi-Frankkia) ja
-jälkimmäinen Austrasiaa (Itä-Frankkia), naivat sisarukset, länsigoottien
-kuninkaan tyttäret, _Galsvinta_n ja _Brunhilda_n. Sigebert ja Brunhilda
-elivät sovussa keskenään, mutta Kilperik oli uskoton puolisolleen. Hän
-oli kyllä valallaan vannonut olevansa uskollinen goottilaiskuninkaan
-tyttärelle, mutta pian ilmestyi hoviin hänen entinen sivuvaimonsa
-_Fredegunda_. Tämän houkutuksesta Kilperik surmautti Galsvintan, joka
-turhaan oli pyrkinyt isänsä kotiin. Saatuaan sanoman sisarensa
-onnettomasta kohtalosta Brunhilda kehoitti puolisoaan kostamaan
-Kilperikille ja Fredegundalle. Ankara vaino ja kostosota alkoi Neustrian
-ja Austrasian välillä. Brunhildan ja Sigebertin puoli oli aluksi
-voitolla, mutta Fredegundan palkkaamat salamurhaajat tappoivat
-Sigebertin keskellä kansankokousta. Fredegundan raivo kääntyi nyt
-Kilperikiä kohtaan, joka sai surmansa nähtävästi hänen toimestaan.
-Kilperikin ja Galsvintan kaksi poikaa hän myös surmautti raivatakseen
-omalle pojalleen tien valtaistuimelle. Tyttärensä hän aikoi tappaa
-kuristamalla hänet arkun ja sen kannen väliin, mutta palvelija kiiruhti
-tytön hätähuudot kuultuaan apuun. Erään ylimyksen, joka tuli haastamaan
-häntä hänen julmista töistään vastuuseen, hän niinikään murhasi
-antamalla hänelle väkevällä myrkyllä sekoitettua viiniä. Brunhilda,
-jonka henkeä Fredegunda myös tavoitteli, raivosi loppuiällään samalla
-tavoin valtakunnassaan. Tikaria ja myrkkyä käytettiin ylimyksiä vastaan.
-Fredegunda eli vanhaksi ja kuoli luonnollisen kuoleman, mutta Brunhildan
-raivostuneet ylimykset luovuttivat Fredegundan pojalle, joka sidotti
-hänet villin hevosen häntään. Siten hän sai surmansa.
-
-
-                  ITÄ-ROOMA KANSAINVAELLUSTEN AIKANA.
-
-
-● =Itä-Rooma eli Kreikan keisarikunta.= Syrjässä suurten germaanisten
-kansainvaellusten valtaväylältä Itä-Rooma säilyi eheänä Länsi-Rooman
-kukistuessa ja pysyi voimassa vielä lähes tuhat vuotta, aina keskiajan
-lopulle. Itä-Rooman keisarikuntaa sanotaan usein myös _Kreikan_
-keisarikunnaksi; ja se nimi sille hyvin soveltuukin, koska kreikan kieli
-oli siellä vallitsevana: sillä kielellä toimitettiin jumalanpalvelus,
-sillä kirjoitettiin kirjat ja sitä virkamiehetkin käyttivät. Mutta tätä
-valtakuntaa on sanottu myös _bysanttilaiseksi_, koska sen pääkaupunki
-Konstantinopoli oli perustettu entisen kreikkalaisen siirtokunnan
-Byzantionin paikalle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 145._ Kilpa-ajot sirkuksessa.
-]
-
-Itä-Rooman keisarikunnan turvissa säilyi myöhemmillekin sukupolville
-kreikkalais-roomalainen sivistys: vanhat lait, tieteet, runous ja
-kuvaamataide. Siellä kukoistivat myös teollisuus ja kauppa.
-Konstantinopoli välitti yhteyttä idän ja lännen välillä, ollen samalla
-Euroopan etuvartiona Aasiaa vastaan; Kiinasta asti tuotiin sinne
-karavaaniteitse Aasian halki tavaroita, varsinkin silkkiä. Silkkiä
-ruvettiin viljelemään kotimaassakin, kun kaksi munkkia oli tuonut
-ontoissa sauvoissaan silk-kiäisperhosen munia Konstantinopoliin. Mutta
-kansa eli köyhyydessä ja tietämättömyydessä. Sitä rasittivat raskaat
-verot sekä maalla että kaupungeissa, ja virkamiehet tekivät usein
-vääryyttä, olivat mielivaltaisia ja puolueellisia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 146._ Bysanttilaisia sotilaita.
-]
-
-Keisarin valta oli rajaton, ja jokaisen, joka lähestyi häntä, oli
-itämaisen tavan mukaan osoitettava alamaista nöyryyttään heittäytymällä
-hänen jalkoihinsa. Kansaa hän tapasi _sirkusleikeissä_, joita
-Konstantinopolinkin keisarit yhä toimeenpanivat.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 147._ Justinianus seurueineen. Mosaiikkikuva Ravennassa.
-]
-
-
-● =Justinianus.= Kansainvaellusten aikana hallitsi Itä-Roomassa kuuluisa
-keisari _Justīniā´nus_ (527–565). Hän oli talonpojan poika Traakiasta,
-mutta kohosi kyvykkäänä nuorukaisena enonsa hovissa suureen arvoon ja
-vihdoin tämän kuoltua keisariksi. Puolisoksensa hän otti kyproslaisen
-villipetojen vartijan tyttären _Theodō´ran_, joka oli yhtä kuuluisa
-älystään kuin kauneudestaan ja usein neuvoillaan vaikutti ratkaisevasti
-hallitusasioihin. Justinianus tahtoi palauttaa Rooman valtakunnan
-entiselleen yhdistämällä germaanien valloittamat läntiset maat omaan
-valtakuntaansa. Hän lähetti oivalliset sotajoukkonsa taistelemaan
-_Pohjois-Afrikkaan_ vandaaleja vastaan. Heidät voitettiin helposti ja
-maa yhdistettiin Itä-Roomaan. Pitkällisten sotien jälkeen valloitettiin
-_Italia_ itägooteilta. Mutta Justinianuksen kuoltua nämä maat
-menetettiin jälleen: suurin osa Italiaa langobardeille ja Afrikka
-arabialaisille.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 148._ Sofian kirkko nykyisellään.
-]
-
-Tärkein Justinianuksen hallitustoimista oli suuren _lakikokoelman_
-toimittaminen. Se on latinankielinen ja tunnetaan nimellä _Corpus jūris
-cīvī´lis_. Siihen sisältyvät asianmukaisesti järjestettyinä tärkeimmät
-Rooman vanhoista laeista, jotka siihen saakka olivat olleet hajallaan ja
-vaikeasti käytettävinä, sekä myös lainoppineiden selityksiä ja
-Justinianuksen antamia asetuksia. Lisäksi se käsittää lainopin
-oppikirjan. Justinianuksen lakikokoelma on vielä nytkin useimmissa
-Euroopan maissa lainsäädännön pohjana.
-
-Toinen muistomerkki, joka on säilyttänyt Justinianuksen nimen kautta
-aikojen, on _Sofian kirkko_ Konstantinopolissa. Se on _bysanttilaisen_
-rakennustaiteen kuuluisin tuote.
-
-
-□ Bysanttilaisen rakennustaiteen huomattavimmat tunnusmerkit ovat ristin
-muotoinen pohjakaava ja korkealle kohoava pyöreä kupukatto eli _kupoli_,
-joka lepää holvikaarien varassa. Sofian kirkossa kupoli kaareutui 56
-metriä lattian yläpuolelle. Tämä kirkko ei ole ulkopuolelta erikoisen
-huomattava, mutta sisältä se on harvinaisen upea. Valo virtaa kirkkoon
-korkealla olevista tiheään asetetuista ikkunoista. Seinät olivat
-päällystetyt erivärisillä hohtavilla marmorilaatoilla, ja kultapohjalta
-loistivat _mosaiikkikuvat_, jotka esittivät pyhimyksiä ja enkeleitä ja
-jotka olivat taidokkaasti laaditut pienistä erivärisistä osasista.
-Kultaa, hopeata ja kalliita kiviä oli käytetty runsaasti, yksin alttarin
-koristamista varten 40,000 naulaa. Sofian kirkon komeus oli maankuulu,
-ja Justinianuksen kerrotaan sen valmistuttua huudahtaneen: »Olen
-voittanut sinutkin, Salomo!» — Bysanttilaisen rakennustaiteen vaikutus
-oli tuntuva Euroopassakin, varsinkin muutamissa Italian kaupungeissa ja
-Venäjällä. Pyhän Markuksen kirkko Veneziassa on siitä parhaana
-todistuksena.
-
-
-                    MUNKKILAISUUS JA LUOSTARIELÄMÄ.
-
-
-● =Erakot.= Jo varhain tavataan kristittyjen joukossa niitä, jotka
-karttoivat elämän nautintoja ja elivät naimattomina. Se käsitys tuli
-vallitsevaksi, että ruumis tarpeineen ja haluineen oli jotakin alhaista
-ja synnillistä ja että se oli esteenä ihmisen lähestyessä Jumalaa.
-Kieltäytymällä avioelämästä ja kiduttamalla ruumistaan ihminen lähestyi
-siveellistä ihannetta. Tällaista itsensä kiduttamista sanotaan
-askeesiksi (kreikk. a´skēsis = harjoitus) ja niitä, jotka sitä
-harjoittavat, _askeeteiksi_.
-
-Aluksi askeetit elivät seurakuntansa yhteydessä ja omaistensa parissa.
-Mutta kun seurakuntiin liittyi paljon nimikristittyjä, mikä vaikutti
-turmiollisesti niiden elämään, ja kun askeesin harjoitus kävi vaikeaksi
-toisten seurassa eläjälle, niin he läksivät kotoaan ja asettuivat
-yksinäisyyteen asumaan. Aluksi he oleskelivat kotiseutunsa lähistössä,
-mutta sitten he muuttivat kauas erämaahan. He saivat nimen _eremiitta_
-(erē´mos = autiomaa), mutta meidän kielessä heidän nimenään on _erakko_.
-Ensimmäinen kristitty erakko oli egyptiläinen _Antō´nios_, joka syntyi
-kolmannen vuosisadan keskivaiheilla Aleksandriassa ja saavutti
-harvinaisen korkean iän.
-
-
-□ Antoniuksen vanhemmat, jotka olivat kristittyjä, saattoivat kehua sekä
-ylhäisestä sukuperästään että rikkaudestaan. Mutta Antonios ei pannut
-sellaiselle arvoa. Hän tahtoi mieluummin elää »yksivakaisena miehenä
-majassaan». Ainoastaan kirkossa hän kävi ahkerasti vanhempainsa kanssa.
-Kun vanhemmat olivat kuolleet, Antonios, joka silloin oli noin 20 vuoden
-vanha, eräänä päivänä meni kirkkoon syviin mietteisiin vaipuneena. Hän
-ajatteli opetuslapsia, jotka olivat jättäneet kaikki seuratakseen
-mestariaan, ja ensimmäistä seurakuntaa, jossa kaikki oli yhteistä.
-Kirkossa hän kuuli luettavan Jeesuksen sanat rikkaalle nuorukaiselle:
-»Myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, ja sinulla on oleva
-aarre taivaassa!» Sanat vaikuttivat häneen niin, että hän myi perimänsä
-maatilan ja jakoi rahat köyhille. Vietettyään jonkin aikaa askeettista
-elämää kotikaupungissaan hän asettui erääseen hautaluolaan, jonne muuan
-ystävä toi hänelle leipää. Sieltä hän siirtyi suureen autiomaahan, jossa
-asui elämänsä loppuun saakka, saavuttaen pyhän miehen maineen ja
-herättäen lukemattomissa muissa halun seurata hänen esimerkkiään.
-
-Monet kristityt alkoivat nyt Antonioksen tavoin viettää erakkoelämää
-autiomaissa. Mutta Antiokiassa eli mies, _Simeon_ nimeltään, joka erosi
-maailmasta asettuen kaupungin edustalla olevan 18 metrin korkuisen
-pylvään päähän. Siinä hänen kerrotaan eläneen kolmattakymmentä vuotta,
-ja pylvään juurelle vaelsi joukoittain ihmisiä anomaan hänen
-siunaustaan. Erakon kuoltua asetettiin hänen kuvansa jonkinlaiseksi
-taikakaluksi kaikkialle itämaille, ja Simeon »pylväspyhimyksen» pylvään
-ympärille rakennettiin suuria rakennuksia, mm. majataloja niille
-ihmisille, jotka saapuivat pyhiinvaeltajina eli toivioretkeläisinä tälle
-pyhälle paikalle rukoilemaan.
-
-
-● =Luostarit.= Kun erakkoja ilmestyi autiomaihin runsaasti, niin että
-toisin paikoin oli erakkomaja erakkomajan vieressä, muodostui heidän
-kesken jonkinlaista yhdyselämää. Antonioksen maanmies, entinen
-pakanallinen sotilas _Pakum_, laati 4:nnen vuosisadan (300-luvun)
-alkupuolella muutamia sääntöjä eräälle erakkoryhmälle, joka asettui
-asumaan Niilin saarella olevan kylän raunioille. Näin syntyi ensimmäinen
-erakkoyhdistys eli _luostari_ (ruots. kloster, latin. claustrum =
-suljettu). Tällaisten yhdistysten jäseniä alettiin sanoa _munkeiksi_
-(kreikk. monakh´os = yksineläjä, erakko). Heidän esimiehensä sai nimen
-_apotti_, joka merkitsee »isää».
-
-Aluksi luostareissa asui yksinomaan miehiä. Mutta jo Pakumin kerrotaan
-perustaneen sisarelleen luostarin, ja pian kohosi itämailla yhteisiä
-asuntoja naisillekin. Naispuolisia luostarinasukkaita sanottiin
-_nunniksi_, joka nimi merkitsee »siveää» tai »pyhää»; naisluostarin
-johtajaa sanottiin _abbedissaksi_.
-
-Egyptistä luostarilaitos levisi nopeasti muuallekin itämaihin. Piispa
-_Basĭ´leios_ Vähässä-Aasiassa antoi sitten yhteisen luostarisäännön,
-jonka mukaan idän munkkien elämä järjestyi ja jota myöhemmin meidänkin
-maamme kreikkalais-katolisissa luostareissa on noudatettu.
-
-
-● =Pyhä Benedictus.= Kesti jonkin aikaa, ennen kuin munkkilaisuus
-juurtui länsimaille. Vasta kun _Benedi´ctus Nursialainen_ v. 529 perusti
-_Monte Cassī´non_ luostarin Italiaan, länsimaitten munkkilaisuus
-järjestyi vakaalle kannalle ja kohosi suureen historialliseen
-merkitykseen.
-
-
-□ Benedictus oli varhaisesta lapsuudestaan saakka vakavamielinen, ja
-koko elämänsä ajan hän halveksi maailmaa kuten kuihtunutta kukkaa. Hänet
-lähetettiin Roomaan oppimaan ajan korkeinta sivistystä, mutta
-nähdessään, kuinka moni opintoja harjoittaessaan hairahtui paheiden
-poluille, hän päätti erota maailmasta ja mennä yksinäisyyteen
-miettimään, miten parhaiten kelpaisi Jumalalle. Ei rakkaus nuoreen
-neitoon liioin voinut pidättää häntä, kun hän 18 vuoden iässä uskollisen
-imettäjänsä seuraamana lähti Abruzzein vuorille. Siellä legenda eli
-pyhimystaru tietää kertoa hänen tehneen ihmeellisiä töitä, ja siellä
-sielun vihollinen ilmestyi hänelle ihanan naisen muodossa vietelläkseen
-häntä syntiin ja paheeseen.
-
-Hän asettui erääseen jyrkässä kalliossa olevaan ahtaaseen luolaan.
-Kallion juurella syöksyy esiin vähäinen virta purkaakseen nopeasti
-kiitävän vedentulvansa Tiberiin. Eräs hurskas munkki, joka asui ylempänä
-samalla vuorenselänteellä, laski joka päivä nuoralla kehnon ateriansa
-jäännökset Benedictukselle. Virran vilpoisella vedellä hän sammutti
-janonsa. Jotkut paimenet, jotka ensin olivat pitäneet nahkaan puettua
-erakkoa petoeläimenä, kertoivat naapuriseuduilla siitä hengellisestä
-ruoasta, jota he saivat joka kerran, kun tulivat hänen luokseen.
-
-Legenda kertoo paikkakunnan papin käyttäytyneen ynseästi hurskaita
-erakkoja kohtaan, heidän maineensa kun herätti hänessä kateutta, ja
-Benedictus päätti vihdoin siirtyä toiselle paikkakunnalle. Hän lähti
-kauemmas etelään ja asettui Campaniaan, puolitiehen Rooman ja Napolin
-välille. Vuorelta oli viehättävä näköala Abruzzien jylhään
-kallioseutuun. Benedictuksen tullessa tähän paikkaan oli vuorella
-ikivanha Apollolle pyhitetty temppeli, ja seudun asukkaat kokoontuivat
-sinne uhraamaan pakanallisille jumalille. Hän muutti Apollon temppelin
-rukoushuoneeksi, ja asukkaat kerääntyivät pian vanhalle uhripaikalle
-kuuntelemaan evankeliumia ristiinnaulitusta Vapahtajasta. V. 529
-Benedictus rakensi tälle paikalle Monte Cassinon luostarin, josta tuli
-monien eri maissa olevien luostarien emäluostari. Hänen sisarensa
-asettui läheisyyteen asumaan, mutta hurskas veli ja hurskas sisar
-tapasivat toisensa vain kerran vuodessa ja silloin aina ulkopuolella
-luostaria, jonka kynnyksen yli ei yksikään nainen saanut astua.
-
-Legenda kertoo, että Benedictus myöhään eräänä iltana, seisoessaan siinä
-tornissa, jossa hänellä oli makuusijansa, ja hartaasti katsellessaan
-ulos yön pimeyteen, yhtäkkiä keksi ylhäältä tulevan, päivänvaloa
-kirkkaamman valon, »ja koko maailma, yhteen auringonsäteeseen koottuna,
-näyttäytyi hänen silmiinsä.» Tätä tapausta _benediktiinit_,
-Benedictuksen munkkikuntaan kuuluvat munkit, pitivät sitten todistuksena
-siitä, että heidän suuri munkki-isänsä oli aavistanut veljeskuntansa
-leviävän koko maailmaan, joka täyttyisi sen valosta.
-
-
-● Niitä ohjeita ja määräyksiä, joilla Benedictus järjesti munkkiensa
-elämän, sanotaan _Benedictuksen säännöksi_. Jokaisen, joka haluaa
-liittyä veljeskuntaan, tulee sitoutua sitä noudattamaan. Hänen tulee
-tehdä kolme munkkilupausta: hän lupaa 1) pysyä luostarissaan, 2) elää
-köyhänä ja naimattomana ja 3) olla apotille sekä luostarin laeille
-kuuliainen.
-
-
-□ Ken haluaa ruveta benediktiiniksi, hänen pitää neljä tai viisi päivää
-turhaan kolkuttaa luostarin portille, ja usein hänet käsketään tiuskivin
-sanoin menemään tiehensä. Kun hän viimein pääsee sisälle, hän ensin saa
-asua vierasmajassa, sitten noviisien eli uusikkojen huoneessa, jossa
-joku kokenut munkki pitää häntä visusti silmällä päästäkseen selville
-siitä, etsiikö hän todella Jumalaa ja onko hän taipuvainen
-kuuliaisuuteen ja altis kärsimään kaikenlaista vaivaa. Jos hän kahden
-kuukauden kuluttua yhä edelleen haluaa päästä munkiksi, luetaan hänelle
-se sääntö, jota hänen luostarissa on noudattaminen. Jos hän tätä sääntöä
-säikähtää, hän vielä voi palata maailmaan. Mutta jos hänellä on
-rohkeutta käydä eteenpäin luostarielämän tietä, viedään hänet jälleen
-uusikkojen huoneeseen. Puolen vuoden perästä hän saa uudelleen kuulla
-säännön, ja kun neljä kuukautta on tämän jälkeen kulunut, on koe- eli
-uusikkoaika, joka siis on kestänyt kokonaisen vuoden, päättynyt, ja
-hänelle luetaan sääntö kolmannen kerran. Jos hän yhä pysyy aikeessaan,
-hän siitä päivästä alkaen ei saa luostaria jättää eikä lakata
-noudattamasta säännön määräyksiä.
-
-Luostarissa ruhtinaan ja orjan pojat olivat samanarvoisia, ja munkeilla
-piti kaiken olla yhteistä, kuten ensimmäisellä seurakunnalla. Puku
-vaihteli olinpaikan ja vuodenajan mukaan. Säännöllisiä vaatekappaleita
-olivat paita ja kaapu, joka talvella oli vahvemmasta, kesällä ohuemmasta
-kankaasta; väriltään kaapu oli ensi aikoina valkea, sittemmin musta.
-Työssä ollessaan munkki piti kaavun päällä lyhyttä, mustaa, hihatonta
-päällysvaatetta. Jos hänen oli tehtävä hevosmatka, sai hän luostarin
-vaatevarastosta housut, jotka hänen kotiin palattuaan oli annettava
-takaisin pestyinä. Vuode laitettiin isohkoon makuuhuoneeseen, joka oli
-aina valaistuna. Vuoteen muodostivat matto, päänalus, lakana ja peite.
-Ruoka oli kehnoa, mutta ylellistä verrattuna idän erakkojen niukkaan
-ravintoon. Kukin munkki sai kaksi ruoka-annosta päivässä, ja jos
-luostarin puutarhasta riitti, myöskin hedelmiä ja vihanneksia
-jälkiruoaksi. Noihin kahteen jokapäiväiseen ruoka-annokseen kuului
-kalaa, munaa ja palkohedelmiä, myöhemmin silloin tällöin myös
-metsälinnun lihaa. Jokainen munkki sai niinikään päivittäin määrämitan
-viiniä. Ateriat olivat yhteisiä ja niiden aikana luettiin ääneen.
-Keittiössä jokainen veli palveli vuoroviikkonsa, ellei apotti häntä
-siitä muiden tointen takia vapauttanut.
-
-Päivä oli tarkasti jaettu työtä, hartautta ja lepoa varten. »Laiskuus on
-sielun vihollinen», sanotaan Benedictuksen säännössä, ja rukouksen ja
-työn säännöllinen vaihtelu sekä työajan järkiperäinen jako olivat sen
-vahvoja puolia. Osa päivää kului talousaskareihin, toinen puutarha- ja
-peltotöihin, ja työajan lomassa oli lepohetkiä ja jumalanpalveluksia.
-Viimeksimainittuja oli 8 vuorokaudessa, 7 päivällä ja 1 yöllä.
-
-Benediktiinit ovat tehneet suuren työn _lähetyssaarnaajina_
-levittäessään kristinuskoa monien pakanakansain keskuuteen.
-
-Ennen kaikkea he kuitenkin olivat loistavia esikuvia ja _hyväntekijöitä_
-ympäristöllensä. Minne he saapuivat »risteineen ja auroineen», siellä
-voitiin heidän vaikutuksensa havaita sekä maassa että kansassa. Ei
-yksikään matkustaja turhaan kolkuttanut luostarin porttia, sillä
-Benedictus oli opettanut munkkejaan ottamaan vieraan vastaan, niinkuin
-hän olisi Kristus. Benedictus teroitti munkkiensa mieliin, että heidän
-velvollisuutensa oli virvoittaa köyhiä, vaatettaa alastomia, käydä
-sairaiden luona ja haudata kuolleita. Sen tähden köyhät ja sairaat
-voivat turvallisesti käydä luostarissa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 149._ Luostarin piha.
-]
-
-Armeliaisuudentöiden kanssa rinnan tehtiin työtä _aineellisen
-sivistyksen_ palveluksessa. Benediktiinimunkit kaatoivat metsiä,
-kuivasivat soita, muuttivat nummia hedelmällisiksi vainioiksi ja
-viljelivät puutarhoja. Kun he suurimmaksi osaksi elivät kala- ja
-kasvisruoilla, niin he harrastivat varsinkin kalastusta ja
-puutarhanhoitoa. Mutta mehiläishoitokin menestyi luostareissa, ja
-Pohjois-Euroopan luostarien asukkaat vaihtoivat itselleen etelän
-munkeilta viiniä ja vahakynttilöitä. Useat munkit olivat myös taitavia
-käsityöläisiä.
-
-Lopuksi on mainittava luostarien vaikutus _henkisen sivistyksen_
-kohottamiseksi. Luostarista tuli tavallisesti koko seutunsa keskus, ei
-ainoastaan lähetysasema, vaan myös koulu. Ympäristön asukkaat veivät
-lapsensa munkkien luo, jotta nämä antaisivat heille opetusta lukemisessa
-ja kirjoittamisessa, vieläpä muissakin tiedoissa ja taidoissa. Aikojen
-kuluessa benediktiinit uhrasivat yhä enemmän voimia kirjalliseen
-työskentelyyn; he jäljensivät muinaisajan kirjailijain ynnä kirkkoisien
-käsikirjoituksia sekä sepittivät ajan tapahtumista laajoja kertomuksia
-(kronikoita) ja vuosikirjoja (annaaleja), joista on ollut mitä suurin
-hyöty myöhemmän ajan historiantutkimukselle. Ne veljet, joilla oli
-taiteellisia lahjoja, saivat työskennellä maalareina ja arkkitehteinä.
-
-Benediktiiniveljeskunnan rinnalla kaikki muut länsimaiden
-munkkiyhdistykset joutuivat varjoon. Tämän munkkikunnan sanotaan
-antaneen kirkolle 24 paavia, 200 kardinaalia, 1,600 arkkipiispaa, 1,600
-pyhimystä ja 16,000 kirjailijaa. Mutta tälle veljeskunnalle kävi
-kuitenkin samoin kuin myöhemmin monelle muulle: rikkaus ja valta
-tuottivat sille tuhon. Hempeät ja veltot elämäntavat sekä ylellisyys
-saivat valtaa benediktiinien keskuudessa. Kun toinen sukupolvi
-tarmokkaalla työllä oli hankkinut luostarille suotuisat elinehdot,
-seurasi sitä usein toinen, joka kerätyillä rikkauksilla eli
-suurellisesti. Luostarielämä saattoi myös synnyttää raskasmielisyyttä ja
-henkistä tylsyyttä. Muuan luostariveli kuvaa tällaista sieluntilaa näin:
-»Usein kun olet yksinäsi kammiossasi, valtaa sinut jonkinlainen
-toimettomuus, henkinen velttous ja sisäinen kyllästyminen. Olet
-vakavasti tyytymätön itseesi, olet taakkanna itsellesi. Sinulla ei enää
-ole sisäistä iloa, joka ennen teki sinut niin onnelliseksi; se makeus,
-joka sinussa ennen oli, on muuttunut karvaudeksi. Rikas kyynellähteesi
-on ehtynyt, hengellinen kevääsi on kuihtunut. Sielusi on särkynyt, eikä
-sinulla ole mitään keinoa, millä saada se levolliseksi. Lukeminen ei
-sinulle maistu; rukouksen makeus on ohi.»
-
-
-                           KIRKKO JÄRJESTYY.
-
-
-● =Rooma kristikunnan keskus.= Kun suuret germaanien kansainvaellukset
-panivat hajalle Länsi-Rooman valtakunnan, Rooma lopullisesti lakkasi
-olemasta maailman pääkaupunki. Mutta juuri samaan aikaan Rooma kohosi
-_kristikunnan pääkaupungiksi_, siksi paikaksi, josta kristinuskoa
-levitettiin yhä kauemmas pakanakansain keskuuteen ja josta koko
-länsimaista katolista kirkkoa voimakkaasti hallittiin. Siellä asui
-Rooman piispa, joka pyhän Pietarin seuraajana kohosi koko katolisen
-kristikunnan päämieheksi ja jota sanottiin _paaviksi_. Itämainen eli
-kreikkalais-katolinen kirkko sitä vastoin erkaantui yhä täydellisemmin
-lännen kirkosta ja Rooman paavien alaisuudesta, vaikka lopullinen
-kirkkokuntain ero tapahtui vasta paljon myöhemmin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 150._ Pyhän Pietarin tuoli Pietarin kirkossa Roomassa. Renkaat
-  kantotankoja varten.
-]
-
-
-● =Gregorius Suuri (590–604).= Kirkon sisäisen järjestyksen
-lujittamisessa ja sen ulkonaisen vallan vahvistamisessa oli paavi
-_Gregō´rius Suurella_ huomattavat ansiot.
-
-
-□ Gregorius oli ylhäistä roomalaista virkamiessukua. Hän sai hyvän
-kasvatuksen, ja vanhemmat toivoivat hänen saavuttavan mainetta
-valtion virkamiehenä. Hän kohosikin 35 vuoden ikäisenä Rooman
-kaupunginpäälliköksi, ja jonkin aikaa hänen nähtiin kulkevan
-kaduilla jalokivillä koristetussa silkkipuvussa. Mutta maallinen
-mahti, loisto ja komeus eivät viehättäneet häntä. Gregorius halusi
-yksinäisyyteen, ja isänsä kuoltua hän vetäytyi maatiloilleen
-Sisiliaan. Sinne hän perusti kuusi luostaria ja Roomassa
-sijaitsevaan taloonsa seitsemännen, jonne itsekin asettui munkkina
-elämään, noudattaen kuuluisan sukulaisensa, pyhän Benedictuksen,
-esimerkkiä. Mutta pian hänen oli jätettävä luostari, kun Rooman
-piispa nimitti hänet lähettilääkseen Konstantinopoliin, jossa hän
-oleskeli seitsemän vuotta, nauttien hovin suosiota ja arvonantoa.
-Kotiin palattuaan hän meni jälleen luostariin, jonka apotiksi hänet
-pian valittiin.
-
-V. 590 roomalaiset valitsivat hänet paaviksi. Kerrotaan, että Gregorius
-ensin kieltäytyi vastaanottamasta tätä ylhäistä virkaa, ja että hän
-pakeni kaupungista piileskellen metsässä kolme vuorokautta. Levottomina
-hänen paostaan roomalaiset etsivät häntä, ja säteilevän valkoinen
-kyyhkynen — niin tarina kertoo — lensi heidän edellään tietä osoittaen.
-Riemusaatossa he veivät piispansa kaupunkiin, jossa hänet juhlallisesti
-vihittiin Pietarin kirkossa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 151._ Gregorius Suuri.
-]
-
-Paaviksi tultuaan Gregorius säilytti lempeän ja armahtavaisen
-mielenlaatunsa. Niillä varoilla, joita hän sai paavillisista tiloista
-sekä omista perintötiloistaan, hänelle kävi mahdolliseksi antaa almuja
-köyhille, joista maallinen esivalta ei enää pitänyt huolta. Jokaisen
-kuukauden ensimmäisenä päivänä jaettiin kirkkojen ja luostarien
-esipihoilla tarvitseville viljaa, viiniä ja juustoa. Ennen kuin
-Gregorius maistoi hänen eteensä pantua ruokaa, hän otti siitä vähän ja
-käski viedä sen niille köyhille, jotka seisoivat hänen ovensa suussa.
-Kuultuaan kerran, että kerjäläinen oli kuollut nälkään Rooman kadulla,
-hän sulkeutui moneksi päiväksi huoneeseensa uskaltamatta lähestyä
-alttaria. Sellainen tapaus tuntui hänestä osoittavan, että kirkon varoja
-oli huonosti hoidettu. Vaikka hän oli kristikunnan päämies, kutsui hän
-itseään nimellä »Jumalan palvelijain palvelija» (lat. _servus servô´rum
-Dĕ´ī_).
-
-1) Paavin toimessa Gregorius osoitti harvinaista jäntevyyttä. _Paavin
-valta_ oli yhä kohoamassa. Italiassa toimitettiin tuskin ainoatakaan
-_piispan vaalia_, ennen kuin oltiin varmoja Gregoriuksen suostumuksesta,
-ja se käsitys pääsi vallalle, että piispalla piti olla virkaansa paavin
-hyväksyminen. Ennen pitkää paavi vahvisti kaikki piispat virkoihinsa.
-Niitä kirkon jäseniä vastaan, jotka eivät alistuneet paavin tahtoon, hän
-saattoi rangaistuskeinona käyttää _pannaa_ eli kirkonkirousta. Pannaan
-julistettu ei saanut käydä pyhällä ehtoollisella; häntä ei saatu vihkiä
-avioliittoon; hänen lapsiaan ei kastettu, ja jos hän pannanalaisena
-kuoli, niin häntä ei haudattu siunattuun maahan. Kirkonkirous saattoi
-kohdata kokonaisia seurakuntia, jopa koko valtakuntaakin. Sitä sanottiin
-silloin _interdiktiksi_. Interdiktiin julistetulla alueella lakkasivat
-kaikki kirkolliset toimitukset. Tällaisia rangaistuksia peläten ihmiset
-taipuivat paavin ja pappien määräyksiin.
-
-2) Gregorius järjesti katolisen _jumalanpalveluksen_ entistä
-loistavammaksi ja juhlallisemmaksi. Erittäin vaikuttavana osana oli
-_kirkkolaulu_, jonka Gregorius järjesti valikoimalla kirkkovuoden juhla-
-ja pyhäpäiviksi raamatusta laulettaviksi sopivia lauselmia. Sävelmät
-kehittyivät yhä juhlallisemmiksi. Kirkkokuoro esitti vaikeammat
-sävelmät. N. s. gregoriaaninen kirkkolaulu on meidän virsi- ja
-koraalilaulumme pohjana. Jumalanpalveluksen keskeisin toimitus oli
-Herran ehtoollinen, jota kaikkine siihen kuuluvine menoineen sanottiin
-_messuksi_.
-
-
-□ Jumalanpalveluksessa seurakuntalaiset seisoivat tai olivat polvillaan
-lattialla, sillä kirkoissa ei ollut penkkejä. Juhlallista valoa levisi
-kirkkoon vahakynttilöistä, joita paloi kattokruunuissa sekä pyhimysten
-kuvain eteen sijoitetuissa kynttiläjaloissa. Kirkon itäpäässä oli
-_alttari_, jolle koruompeleilla kirjailtu valkea liina oli levitetty.
-Alttarilla oli hopeinen _ehtoolliskalkki_ sekä astia pyhää _leipää_
-varten. Alttarin edessä seisoi pappi. Hänellä oli yllään valkea vaate,
-joka ulottui maahan asti, sekä polviin päättyvä kullalla kuvitettu
-messukasukka. Messussa pappi laskeutui polvilleen ja kohosi jälleen,
-kääntyi välistä seurakuntaan, välistä taas alttariin päin sekä pirskotti
-pyhää _vihkivettä_ seurakuntalaisten päälle. Hänen ympärillään
-kirkonpalvelijat heiluttivat _suitsutusastioita_, joista hyvänhajuista
-tuoksua levisi kirkkoon. Pappi luki latinankielisiä rukouksia, ja
-kuoripojat lauloivat. Sitten pieni kello kilisi, pappi otti pyhän astian
-alttarilta, kohotti sen ilmaan ja kehoitti läsnäolevia »ylentämään
-sydämensä». Hartaina seurakuntalaiset lankesivat polvilleen ja
-vastaanottivat pyhän ehtoollisen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 152._ Pyhäinjäännössäiliö.
-]
-
-
-● 3) Gregorius _opetti_, että herranehtoollisen nautitseminen on _uhri_,
-se on Kristuksen kärsimisen veretöntä uudistamista. »Joka kerran kun
-uhraamme Kristukselle hänen kärsimisensä uhria, toistamme me hänen
-kärsimistään omien syntiemme päästöksi.» Mutta pyhän sakramentin
-nauttimiseen tulee liittyä hyviä töitä, ihmisten on myös uhrattava
-Jumalalle maalliset etunsa ja aikeensa sekä sydämensä syntiset
-taipumukset.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 153._ Suitsutusastia.
-]
-
-Gregoriuksen käsityksen mukaan sielu ihmisen kuoltua joutui
-_kiirastulen_ vaivaan puhdistuakseen synneistä. Kumminkin saattoivat
-papit lieventää vainajan tuskia ja lyhentää puhdistusaikaa messuillaan.
-Tämä oppi tuotti sittemmin kirkolle ja luostareille suunnattomia
-rikkauksia, varakkaat henkilöt kun eläessään testamenttasivat
-omaisuutensa kirkolle, jotta papit ja munkit heidän kuoltuaan lukisivat
-sielumessuja heidän puolestaan.
-
-Oppi _pyhimyksistä_ ja _pyhäinjäännösten_ ihmeitä tekevästä voimasta
-juurtui tähän aikaan katoliseen kristi-kuntaan. Konstantinopolista
-palatessaan Gregorius toi mukanaan kallisarvoisina pyhäinjäännöksinä
-Andreaan ja Luukkaan käsivarret, ja paaviksi tultuaan hän lähetteli
-ruhtinaallisille henkilöille suuriarvoisimpina lahjoina Kristuksen
-ristin siruja.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 154._ Pyhäinjäännöslipas.
-]
-
-4) Gregorius harrasti myös innokkaasti _lähetystointa_. Hänen aikanaan
-_areiolaisuuden valta heikkeni_. Langobardit hylkäsivät sen ja jo
-aikaisemmin oli länsigoottien kuningas Espanjassa omaksunut katolisen
-opin. Gregorius niin ikään harrasti, niin kuin jo aikaisemmin on
-mainittu, _pakanain käännyttämistä_.
-
-
-● =Bonifatius.= Gregoriuksen kuoleman jälkeen alettiin levittää
-kristinuskoa nykyiseen Saksaan. Tämän maan varsinainen kääntäjä oli
-_Wynfrith_ [ui´nfriþ] eli _Bonifā´tius_, »saksalaisten apostoli». Hänen
-toimestaan kristinusko sai 8:nnen vuosisadan (700-luvun) alkupuolella
-lopullisen voiton Keski- ja Etelä-Saksassa. Lisäksi koko
-frankkilaisvaltio hänen toimestaan jaettiin hiippakuntiin, joiden
-piispat velvoitettiin kuuliaisuuteen paaville, ja luostareissa pantiin
-voimaan benediktiinisääntö. Täten torjuttiin vaara roomalais-katolisen
-kirkkokunnan hajoamisesta moneen kansalliskirkkoon. Bonifatiuksen
-itsensä paavi nimitti arkkipiispaksi.
-
-
-□ Bonifatius oli anglosaksilaisen maanviljelijän poika. Hän meni nuorena
-benediktiiniluostariin ja 30-vuotiaana hänet vihittiin papiksi. Hänet
-valtasi niin kuin niin monen muunkin luostariveljen vaellushalu, ja hän
-päätti lähteä ventovierasten joukkoon työskennelläkseen Jumalan
-valtakunnan leviämisen hyväksi ja pelastaakseen sielunsa.
-
-Hän lähti ensin friisien maahan vaikuttaakseen sikäläisten pakanain
-joukossa. Huomattuaan työnsä turhaksi hän teki matkan Roomaan, jossa
-vaihtoi alkuperäisen Wynfrith nimensä latinankieliseen Bonifatius nimeen
-ja saavutti paavin suosion. Kun paavi huomasi anglosaksilaisen munkin
-harvinaisen kyvyn, hän lähetti hänet taivuttamaan saksalaiset katolisen
-kirkon yhteyteen. Bonifatius lähti Thüringeniin aloittaen työn, jolla
-oli suuri merkitys kristinuskon ja katolisen kirkon leviämiselle.
-
-Ollessaan kahdeksannellakymmenennellä Bonifatius halusi jälleen lähteä
-lähetysmatkalle. Annettuaan piispan tehtävät eräälle oppilaalleen hän
-suuntasi matkansa Mainzista Reiniä pitkin friisien maahan nykyiseen
-Hollantiin. Siellä Bonifatius kärsi marttyyrikuoleman. Kun eräs
-pakanallinen friisi veti miekkansa piispaa vastaan, tämä piti
-evankeliumikirjaa päänsä suojana. Hän tahtoi, kuten legenda kertoo,
-kuolemassa suojata itseään tällä kirjalla, jonka lukeminen oli elämässä
-tuottanut hänelle iloa. Kuolettavasti haavoitettuna hän kehoitti
-seuralaisiaan herkeämään taistelusta.
-
-
-                         ISLAM JA ARABIALAISET
-
-
-● =Arabia ja beduiinit.= Arabialaiset, jotka kuuluvat seemiläiseen
-kansanryhmään, olivat aina 7:nnen vuosisadan alkuun asti eläneet omissa
-oloissaan vaikuttamatta varsinaisesti muiden kansojen kohtaloihin.
-Heidän maansa, laaja Arabian niemimaa, on suurimmaksi osaksi hiekkaista
-autiomaata, jossa vuorenharjanteet paikka paikoin katkaisevat tasaisen
-hiekka-aavikon yksitoikkoisuutta. Aurinko paahtaa kuumasti tätä
-muutoinkin kuivaa maata. Sade on harvinaista, ja kun joskus sataa, kuiva
-maa nielee nopeasti veden. Ainoastaan siellä täällä on keitaita, jotka
-tekevät ihmiselämän mahdolliseksi. Kasvisto on köyhä. Vain
-merenrannikkoseudut niemimaan lounaisosassa ovat hedelmällisiä. Siellä
-viihtyvät etelämaiden kasvit, sieltä saatiin jo vanhalla ajalla
-hajuaineita, siellä kasvaa taatelipalmu, ja se on myös kahvipensaan
-kotimaa.
-
-Maan luonto painoi leimansa kansaankin. Köyhänä se eleli autiomaassaan,
-mutta sen luonto oli tulinen kuin auringon polttava paahde. Se oli
-sotaista, kostonhimoista ja rosvoelämään taipuvaista. Mutta sillä oli
-myös suurenmoinen mielikuvitus, jolle öiset retket rannattomissa
-autiomaissa alati antoivat uutta lentoa. Värikkäitä satuja, arvoituksia
-ja tunnelmallisia runoja oli jo vanhoina aikoina syntynyt Arabiassa.
-Sellainen oli autiomaan kansa, _beduiinit_, joka oli suurin ja tärkein
-osa Arabian asukkaita. He elivät heimokunnittain päällikköjensä
-johdossa, käyden alituiseen sotaa toisia heimoja vastaan ja ryöstellen
-autiomaan halki kulkevia kauppakaravaaneja. Uskonnossakin vallitsi suuri
-hajanaisuus. Useimmat palvelivat aurinkoa, kuuta tai tähtiä; mutta
-juutalaisten ja kristittyjen uskonnollakin oli tunnustajia Arabiassa.
-Jonkinlaisena yhdyssiteenä oli pyhä _Kaaba_n temppeli _Mekan_
-kaupungissa, jonne Arabian heimot vuosittain saapuivat yhteistä juhlaa
-ja markkinoita pitämään. Kaabassa oli kuuluisa »musta kivi», tarun
-mukaan taivaasta pudonnut rubiini, joka ihmisten syntien tähden oli
-muuttunut mustaksi.
-
-
-● =Muhammed (570–632).= Nuo sotaiset, keskenään riitaisat heimot liitti
-yhdeksi kansaksi uuden uskonnon siteillä arabialaisten profeetta
-_Muhammed_.
-
-Muhammed (suom. = Korkeasti ylistetty) syntyi v. 570 Mekassa köyhistä
-vanhemmista, jotka kuuluivat arvokkaaseen kureišin heimoon. Menetettyään
-heti syntymänsä jälkeen isänsä ja 6-vuotiaana äitinsä Muhammed tuli
-setänsä ottopojaksi. Hän tottui aikaisin työhön, ja hänen tehtävänään
-oli lammas- ja vuohilaumain paimentaminen Mekan lähistössä olevilla
-laitumilla. Aikuiseksi tultuaan Muhammed joutui äveriään kauppiaanlesken
-_Khadīdža_n palvelukseen ja teki karavaanimatkoja kaukaisiin
-kaupunkeihin. Khadidža ihastui muhkeaan, haaveelliseen nuorukaiseen, ja
-hän meni naimisiin Muhammedin kanssa, vaikka olikin häntä 15 vuotta
-vanhempi. Avioliitto oli ikäerosta huolimatta onnellinen, ja Muhammed
-saavutti arvokkaan yhteiskunnallisen aseman ja taloudellisesti
-huolettoman elämän.
-
-Naimisiin mennessään Muhammed palveli vielä vanhoja pakanajumalia kuten
-useimmat muutkin mekkalaiset. Mutta sitten hän matkoillaan ja myös
-Mekassa, vieläpä omassa talossaan tutustui kristittyjen ja juutalaisten
-uskontoon. Hän muuttui mietiskeleväksi ja araksi. Usein hän vetäytyi
-kotoaan autiomaahan paastoamaan ja rukoilemaan. Tämä huononsi hänen
-lapsesta saakka heikkoa terveyttään. Hän vaipui toisinaan omituiseen
-hurmiotilaan, näki näkyjä ja kuuli ääniä, jotka kehoittivat häntä
-nousemaan kansansa profeetaksi.
-
-
-□ Eräänä kevätiltana Muhammed saapui tapansa mukaan Hira vuorelle
-rukoilemaan. Silloin hän näki näyn: enkeli tuli hänen luoksensa
-silkkikankainen kirja kädessään ja lausui: »Lue!» Muhammed vastusteli,
-mutta silloin enkeli tarttui häneen niin kovakouraisesti, että hän luuli
-viime hetkensä tulleen. Tämä uudistui kolmasti. Kolmannella kerralla
-Muhammed kysyi: »Mitä minun tulee lukea?» Enkeli lausui: »Lue tämä! Puhu
-nimessä Herran, joka loi ihmisen! Herrasi on ylevämielinen; hän opetti
-kynän avulla ihmisille, mitä he eivät ennen tienneet.»
-
-
-● Ankarien epäilysten jälkeen Muhammed tuli vakuuttuneeksi, että Jumala
-oli valinnut hänet profeetakseen ja saaden Khadidžalta vahvistusta tälle
-uskolleen hän päätti ruveta julistamaan uutta uskontoa. Hän oli silloin
-40 vuoden ikäinen.
-
-Harvat uskoivat häneen. Enimmät pilkkasivat »omatekoista» profeettaa, ja
-pian mekkalaiset, jotka pelkäsivät uuden uskonnon vähentävän
-pyhiinvaeltajain retkiä, joista heidän kaupunkinsa pääasiallisesti eli,
-rupesivat vainoamaan Muhammedia ja hänen kannattajiaan. Muhammed päätti
-silloin paeta _Medinaan_, joka kaupunki Mekan kilpailijana oli hänelle
-suosiollisempi.
-
-
-□ Muhammedin kiivaimmat vihamiehet olivat päättäneet yöllä tappaa hänet.
-He jo vartioitsivat profeetan taloa, kun enkeli Gabriel — niin Muhammed
-on itse kertonut — ilmoitti vaarasta, ja hänen onnistui pelastua. Hänen
-orpanansa _Alī_, joka oli hänen uskollisin kannattajansa, pukeutui
-profeetan viheriään vaippaan ja laskeutui hänen vuoteelleen sellaiseen
-paikkaan, josta vartioivat viholliset saattoivat nähdä hänet. Sillä
-välin kuin nämä lakkaamatta pitivät varalla tuota luultua profeettaa,
-Muhammed nousi talon vastaisella puolella erään muurin yli ja pakeni yön
-pimeyteen yhden ainoan miehen saattamana. Keskiyön aikaan profeetan
-viholliset tunkeutuivat hänen taloonsa ja löysivät Alin vaipuneena
-teeskenneltyyn uneen. He huomasivat pian juonen. Mutta antamatta Alin
-viivyttää itseänsä he lähtivät heti ajamaan takaa Muhammedia ja
-lupasivat hänen päästään sadan kamelin palkinnon.
-
-Pakolaiset olivat piiloutuneet erääseen Mekan ulkopuolella olevaan
-luolaan. Aamun koittaessa — niin taru kertoo — he kuulivat takaa-ajajien
-askelia ja ääniä ulkoa. »Meitä on vain kaksi», Muhammedin seuralainen
-virkkoi pelokkaana. »Niin», Muhammed vastasi, »mutta Jumala on
-kolmantena». Samassa hämähäkki kutoi verkkonsa luolan suulle.
-Takaa-ajajat, arvellen, ettei kukaan olisi voinut päästä luolaan
-rikkomatta verkkoa, poistuivat ja pakolaiset olivat pelastuneet.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 155._ Muhammed valloittaa erään linnan.
-]
-
-Muhammedin Medinassa olevat kannattajat olivat joka päivä, häntä
-odotellen, kulkeneet kaupungistaan kappaleen matkaa Mekkaan päin
-ottaakseen profeetan juhlallisesti vastaan. Kun hän nyt viimein saapui,
-vaeltaen polttavassa keskipäivän helteessä, ei yksikään ystävä ollut
-häntä vastassa. Hän antoi kamelinsa harhailla ympäri kaupunkia odottaen,
-missä se haluaisi levätä — siinä tahtoi profeetta asua. — Näin päättyi
-Muhammedin pako. Arabialaiset kutsuvat sitä nimellä _hidžra_. Heinäkuun
-16 p. v. 622, jolloin he arvelevat sen tapahtuneen, on heidän
-ajanlaskunsa lähtökohta.
-
-
-● Medinassa Muhammedin uskolaisten piiri nopeasti kasvoi, ja kun hän
-vähälukuisella joukolla saavutti voiton mekkalaisista, hän kohosi yhä
-enemmän arvossa. Kahdeksanvuotisen paon jäljestä Muhammed saapui
-voitokkaana Mekkaan, valloitti kaupungin ja särki epäjumalankuvat
-Kaabasta. »Totuus on tullut», sanottiin, »hävitköön valhe!» Muhammedin
-kuollessa (632) koko Arabia oli yhtyneenä yhdeksi valtakunnaksi yhteisen
-uskonnon siteellä.
-
-
-● =Islam.= Muhammedin perustamaa uskontoa sanotaan _islām_iksi joka
-merkitsee »antautumista» Jumalan tahtoon. Se on esitetty
-muhamettilaisten pyhässä kirjassa _koraanissa_, joka pantiin kokoon
-vasta profeetan kuoleman jälkeen. Islamia luodessaan Muhammed sai
-vaikutuksia, paitsi oman heimonsa pakanauskonnosta, juutalaisuudesta ja
-kristinuskosta. Islamin ydinlause on: »Ei ole muuta kuin yksi Jumala,
-_Allāh_, ja Muhammed on hänen profeettansa». Jumala, joka on
-iankaikkinen, on luonut taivaan ja maan ja antanut ihmisille
-kuolemattoman sielun. Profeettoja ovat olleet myös Aatami, Noa,
-Aabraham, Mooses ja Jeesus, mutta Muhammed on viimeinen ja kaikkia
-edeltäjiään suurempi — hän on »profetian sinetti». Viimeisenä päivänä
-_hyvä saa palkkansa, paha rangaistuksensa_. Tuomion tullessa ihmiset
-ovat kuin ilmassa leijaileva tomu: se, jonka vaakakuppi on hyvistä
-töistä raskas, pääsee viettämään ihanaa elämää paratiisissa, mutta jonka
-vaakakuppi on liian kevyt, se syöstään helvetin syvyyteen ja palavaan
-tuleen. Paratiisissa on siimestä, vilpoista vettä, maitoa ja säihkyvää
-viiniä, ja hurskaita odottavat iäti nuoret mustasilmäiset neitoset,
-jotka ovat »kuni vielä näkinkenkään kätketyt helmet». Ihminen ei voi
-välttää kohtaloaan, sillä sen Allah on ennakolta määrännyt
-(_fatalismi_).
-
-Yhtä tärkeätä kuin opinkappaleihin uskominen, on määrättyjen ulkonaisten
-menojen suorittaminen. On varsinkin viisi seikkaa, jotka Allahin
-silmissä ovat ansiokkaita: 1) sotiminen islamin puolesta; 2) rukous; 3)
-paasto; 4) almut; 5) pyhiinvaellusretki Mekkaan. Joka perjantai
-uskovaiset eli _muslimit_ kokoontuvat jumalanpalvelukseen _moskeijaan_,
-joksi muhamettilaisten temppeliä sanotaan.
-
-Koraani on muhamettilaisten lakikirjakin. Se kieltää muun muassa viinin
-nauttimisen. Sitä vastoin on monivaimoisuus sallittu, mutta enempää kuin
-neljä vaimoa ei uskovaisella saa olla; avioero on sallittu pienestäkin
-syystä. Ulkopuolella kotia tulee naisten esiintyä peitetyin kasvoin.
-Sitä talonosaa, jossa vaimot asuvat, sanotaan _haaremiksi_.
-
-Koraani (suom. »lukeminen») jakautuu 114 lukuun eli _sura_an, jotka ovat
-niin järjestetyt, että pisimmät ilmestykset ovat kirjan alussa, lyhimmät
-lopussa. Poikkeuksen tästä tekee ensimmäinen luku, jossa on seitsemän
-säettä ja jolla islamissa on Isä meidän rukouksen arvo ja asema. Se
-kuuluu: »Jumalan, armollisen armahtajan, nimessä! Kiitos Jumalalle,
-maailman herralle, armolliselle armahtajalle, tuomiopäivän valtiaalle!
-Sinua me palvelemme ja sinulta me rukoilemme apua. Johda meitä oikealle
-tielle, niitten tielle, joille olet hyvyyttä osoittanut, joita et vihaa
-ja jotka eivät ole eksyksissä!» Kullakin luvulla on oma nimensä, joka ei
-kumminkaan vähääkään ilmaise sen sisällystä. lystä. Niitä ovat esim.
-»lehmä», »tähti», »yö», »sarastus», »historia», »liittoutuneet».
-Esitystapa on usein runollisen lennokasta, vaikka se onkin
-suorasanaista. Koraani sisältää monta korkeata ajatusta, monta viisasta
-elämänohjetta, mutta myös monta siveellisesti arvotonta ja monta
-keskenään ristiriitaista kohtaa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 156._ Muhamettilaisten rukousasentoja.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 157._ Koraanin alkulehti.
-]
-
-2:sen suran 172:s värssy: »Ei hurskaus ole sitä, että käännätte kasvonne
-länteen tai itään; hurskas on se, joka uskoo Allahiin ja viimeiseen
-tuomioon ja enkeleihin ja kirjoituksiin ja profeettoihin ja joka
-rakkaudesta Häneen antaa rahansa omaisilleen, vaivaisille ja köyhille ja
-tien pojalle (matkaajalle) ja kerjäläisille ja vangeille; ja joka
-rukoilee rukouksensa ja maksaa veronsa köyhille; ja joka
-velvollisuutensa täyttää ja miehuullisena kestää onnettomuuden, hädän ja
-ahdistuksen aikana; hurskaita ovat ne, jotka ovat puhtaita, ne, jotka
-ovat Jumalaa pelkääväisiä.» — 265:s värssy: »Hyvä puhe ja anteeksianto
-on parempi kuin almu, jota seuraa väärä teko; ja Allah on rikas ja
-lempeä.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 158._ Arabialaisjoukko.
-]
-
-[Illustration: KALIFIEN VALTAKUNTA ennen hajoamista (noin 750)]
-
-
-● =»Pyhä sota» (632–732).= Muhammedin kuoltua hallitsivat
-valtakuntaa _kalifit_ (suom. = sijaiset), joiden hallussa oli sekä
-valtion ja sotaväen että uskonnon johto. Uuden uskonsa innostamina
-arabialaiset lähtivät pian valloitusretkille oman maansa
-ulkopuolelle. Ensin hyökättiin Itä-Rooman keisarikunnan omistamiin
-maihin, _Syyriaan_ ja _Palestiinaan_. Jerusalem valloitettiin ja
-Salomon temppelin paikalle rakennettiin muhammettilainen moskeija,
-jota suurimman valloittajakalifin nimen mukaan sanotaan »Omārin
-moskeijaksi». Pian hävitettiin myös _Persian_ valtakunta, ja kohta
-sen jälkeen arabialaiset ottivat haltuunsa _Egyptin_, edeten sieltä
-pitkin _Pohjois-Afrikan_ rannikkoa aina Atlantin merelle saakka.
-Konstantinopolia he ryhtyivät piirittämään, mutta käyttämällä
-»kreikkalaista tulta», joka paloi vedessäkin, saatiin arabialaiset
-karkotetuiksi, ja kaupunki pelastui. Mutta Pohjois-Afrikasta he
-hyökkäsivät päällikkönsä _Tarik_in johtamina v. 711 Pyreneitten
-niemimaahan, jossa laskivat länsigootit valtansa alle. Jatkoivatpa
-he matkaansa Pyreneitten yli frankkienkin maahan, mutta siellä
-heidät voitettiin _Poitiers_´n [puatje´] taistelussa v. 732, joten
-Eurooppa pelastui islamin vallalta. — Sata vuotta arabialaisten
-voittoretki oli kestänyt. Sinä aikana he olivat muodostaneet
-valtakunnan, johon kuului maita kolmesta maanosasta ja joka oli
-Aleksanteri Suurenkin valtakuntaa laajempi.
-
-Voitetut kansat saivat pitää uskontonsa muualla paitsi Arabiassa, jossa
-vierasta uskontoa ei sallittu. Mutta niiden tuli maksaa veroja
-voittajalle. Kenraalikuvernöörit hallitsivat kalifin nimessä eri
-maakuntia. Aluksi oli _Mekka_, tuo »pyhä kaupunki», arabialaisen
-maailmanvallan pääkaupunki. Sitten otettiin pääkaupungiksi Syyrian
-erämaan keitaalla sijaitseva _Damasko´s_, kunnes kalifit 8:nnen
-vuosisadan keskivaiheilla muuttivat hoveineen _Bagdā´d_iin Tigriin
-rannalle.
-
-
-● =Valtakunnan hajoaminen (732–1000).= Arabialaisten maailmanvalta ei
-tullut pitkälliseksi. Jo n. v. 750 Espanja irtausi itsenäiseasi
-valtioksi, jota pääkaupunkinsa mukaan sanottiin _Córdoba_n
-kalifikunnaksi. 10:nnellä vuosisadalla Egypti, Pohjois-Afrikka ja
-Sisiilia muodostuivat eri kalifikunnaksi, jonka pääkaupunki oli _Kairo._
-Aasiassakin syntyi eri valtioita. Niinpä _Persia_ irtaantui v:n 1000
-paikkeilla. _Bagdad_in kalifikunta oli tällöin vähäinen jäännös
-entisestä.
-
-Mutta valtakunnan hajoamisen jälkeen kukoisti kauan arabialainen
-sivistys, josta tuonnempana kerrotaan.
-
-
-                   II. Kaarle Suuri ja hänen aikansa.
-
-
-                        KAARLE SUURI (768–814).
-
-=Kaarle Suuren sukuperä.= Frankkilaisten taistellessa arabialaisia
-vastaan Poitiers´n taistelussa oli heidän johtajanaan
-frankkilaisvaltakunnan majordomus _Kaarle_, jolle voiton johdosta
-annettiin nimeksi _Martell_, s. o. »Vasara». Tähän aikaan majordomus oli
-frankkien todellinen hallitsija, sillä Klodovigin jälkeen
-merovinkikuninkaat olivat veltostuneet ja elivät enimmäkseen
-toimettomina maakartanoissaan. Kaarle Martellin poika _Pipin Lyhyt_
-syrjäytti viimeisen merovinkikuninkaan nousten itse valtaistuimelle.
-Pipinin poika oli _Kaarle_, joka historiassa on saanut »Suuren» nimen ja
-jonka mukaan koko sukua sanotaan _karolinkien_ suvuksi. Hän hallitsi
-frankkien valtakuntaa vv. 768–814.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 159._ Kaarle Suuri. Pieni pronssipatsas.
-]
-
-
-● =Kaarlen valloitukset.= Kaarle kävi hallitusaikanaan monta sotaa,
-joista toiset olivat hyvin pitkällisiä. Ensiksi hän kukisti Italian
-_langobardit_ turvatakseen paavin heidän hyökkäyksiltään. Jo Pipin Lyhyt
-oli käynyt sotaa langobardeja vastaan ja silloin muodostanut Rooman ja
-Ravennan ympäristöistä _Kirkkovaltion_, jota paavi hallitsi. Siten
-paavin _maallinen valta_ sai alkunsa. Kun langobardit uudelleen
-hätyyttelivät Kirkkovaltion alueita, niin Kaarle, noudattaen paavin
-kutsua, saapui Italiaan, kukisti langobardien vallan, vahvisti paavin
-oikeudet Kirkkovaltioon ja kruunautti itsensä Italian kuninkaaksi (774).
-
-Vuotta ennen Italian retkeänsä Kaarle aloitti sodan pakanallisia
-_saksilaisia_ vastaan, jotka asuivat Reinin ja Elben välillä. Yli 30
-vuoden tuo sitkeä kansa kävi vimmattua taistelua uskonsa ja vapautensa
-puolesta. Järjestelmällisellä sotataidolla ja ankarilla tuomioilla
-Kaarlen viimein onnistui lamauttaa sen vastarinta (804). Pyhät
-uhrilehdot hävitettiin, linnoitukset hajotettiin, ja niiden tilalle
-rakennettiin temppeleitä ja luostareja.
-
-Käyttäen hyväkseen maurilaisten keskinäisiä riitoja Kaarle marssi
-_Espanjaan_ ja valloitti maan melkein Ebroon saakka. Vielä Kaarle voitti
-Elben ja Oderin välillä asuvat _slaavit_ sekä pakotti _tanskalaiset_
-pysymään Eider-joen takana. Hän kukisti myös turkkilaisheimoiset
-_avaarit_, joten valtakunta levisi Unkarin tasangolle asti. Valloitusten
-jälkeen Kaarle Suuren valtakunta ulottui Atlantin merestä Oder-jokeen,
-Tiszaan ja Adrianmereen sekä Eider-joesta Napolin seuduille ja Ebroon.
-
-Näiden sotien aikana Kaarle oli tullut _Rooman keisariksi_. Hän oli v.
-800 saapunut Roomaan turvaamaan paavia vastustajain hyökkäyksiä vastaan.
-Kun Kaarle sitten joulupäivänä meni Pietarin kirkkoon harjoittamaan
-hartautta, paavi laski hänen päähänsä kultaisen keisarinkruunun
-läsnäolevien roomalaisten toivottaessa »pitkää ikää ja voittoa
-Kaarlelle, hurskaimmalle Augustukselle, Jumalan kruunaamalle, suurelle
-rauhaa rakastavalle keisarille».
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 160._ Sotilas Kaarle Suuren ajalta.
-]
-
-
-□ »=Rautainen Kaarle.=» Puolisen vuosisataa Kaarlen kuoleman jälkeen
-muuan munkki kirjoitti suusanallisen muistitiedon pohjalla seuraavan
-kuvauksen Kaarlen langobardiretkestä:
-
-»Langobardien kuningas _Dēsíde´rius_ päätti linnoitetussa Pavian
-kaupungissa ryhtyä vastustamaan voittamattoman Kaarlen etenemistä.
-Oli sattunut muutama vuosi aikaisemmin, että eräs ylhäinen
-frankkilaisruhtinas _Otker_ oli herättänyt vastaansa Kaarlen vihan
-ja sen takia paennut Desideriuksen turviin. Kuullessaan
-kauhistuttavan Kaarlen saapumisesta he nousivat korkeaan torniin,
-josta saattoi jo kaukaa nähdä lähestyvän vihollisen tulon. Kun
-kuormasto tuli näkyviin, Desiderius kysyi Otkerilta: ’Onko Kaarle
-tuossa joukossa?’ Otker vastasi: ’Ei vielä´. Mutta kun Desiderius
-näki eri kansoista kokoonpannut etujoukot, silloin hän virkkoi
-asiasta varmana Otkerille: ’Varmaan voittoisa Kaarle ratsastaa tuon
-joukon keskessä´. Tämä vastasi: ’Ei vieläkään´. Silloin
-langobardikuninkaan valtasi pelko, ja hän lausui: ’Mitä teemmekään,
-jos hän tuo mukanaan vielä suurempia joukkoja?’ Otker virkkoi:
-’Kohta olet näkevä hänen tulonsa. Miten meidän on käyvä, sitä en
-tiedä.’ Samassa tuli näkyviin tuo aina valpas henkivartiosto. ’Siinä
-on Kaarle´, Desiderius hätkähti. Mutta Otker virkkoi: ’Ei
-vieläkään´. Nyt saapuivat piispat, apotit ja muut hengelliset
-seurueineen. Nähtyään nämä ruhtinas sammalsi kuolonkalpeana:
-’Menkäämme alas ja kätkeytykäämme maan alle tämän pelottavan
-vihollisen näkyvistä!’ Mutta Otker, joka aikoinaan oli oppinut
-tuntemaan verrattoman Kaarlen voiman ja varustukset, lausui pelon
-valtaamana: ’Kun näet kedoilla rautaisen viljavainion törröttävän ja
-Pon ja Ticinon vierittävän tummia, raudanharmaita laineitaan
-kaupungin muureja vastaan, silloin voit odottaa Kaarlen lähestyvän´.
-Tuskin hän oli tämän sanonut, kun lännessä ja pohjoisessa alkoi
-näkyä kuin mustan pilven nousu, joka peloittavaan varjoon kätkee
-kirkkaimman päivän. Mutta kun Kaarle saapui lähemmäksi, niin aseiden
-välke hohti piiritetyille kuni päivä, joka heistä tuntui pimeämmältä
-kuin pimein yö. Silloinpa ilmestyi näkyviin hän itsekin, rautainen
-Kaarle, rautakypärä päässään, rautaisissa käsivarsivarusteissa,
-rinta ja leveät olkapäät rautahaarniskan peitossa; vasemmassa
-kädessä hänellä oli rautainen keihäs, sillä oikea oli aina valmis
-tarttumaan voittoisaan miekkaan. Reidet ja sääretkin olivat
-rautasuomusten peitossa. Kilpi oli niinikään pelkkää rautaa. Hänen
-hevosensakin hohti väriltään ja rohkeudeltaan raudalle. Näin
-varustettuja olivat kaikki, jotka kulkivat hänen edellään, jotka
-ratsastivat hänen sivullaan, kaikki, jotka tulivat hänen jäljessään.
-Rauta täytti tiet ja kedot.
-
-[Illustration: KAARLE SUUREN VALTAKUNTA ja Verdunin jako]
-
-Raudalle osoitti kunnioitustaan kauhun valtaama kansa. Rauta pani lujat
-muurit vapisemaan, ja nuorten rohkeus lamautui vanhusten raudan
-nähdessään. Tämän kaiken näki tornissa tähystelevä Otker, katsahti
-kerran ja lausui Desideriukselle: ’Katso, tuossa on hän, jonka tulosta
-olet niin innokkaasti tiedustellut.’ Näin sanoen hän lysähti
-tiedottomana kokoon.»
-
-
-□ =Satu Rolandista.= II:nnen vuosisadan jälkipuoliskolla syntyi
-Pohjois-Ranskassa kertovainen runoelma, _Rolandi´n_ [rolā´] _laulu_,
-johon aihe on saatu Kaarle Suuren Espanjan retkestä. Kaarlen palatessa
-hyökkäsivät vuoristokansat Pyreneitten Roncevaux-[rõsvo´] laaksossa
-jälkijoukon kimppuun ja tuhosivat sen. Silloin kaatui mm. Bretagnen
-kreivi Roland, jonka sankarillista rohkeutta laulussa erittäin
-ylistetään.
-
-Näin kertoo Rolandin laulu: Paluumatkalla Espanjasta syntyi frankkien
-leirissä _Roland_´in ja kiivasluontoisen kreivi _Ganelon_in [ganlõ´]
-kesken kiista siitä, kumpi veisi kuninkaan rauhanehdot Espanjan
-emiirille. Roland tarjoutui lähtemään, mutta kuningas ei tahtonut antaa
-näin vaarallista tointa kenellekään pääsankareista. Silloin Roland
-ehdotti kilpailijaansa Ganelonia. Suuttuneena tämä astui satulaan ja
-ratsasti leiristä. Emiirin hovissa Ganelon ilmaisi vihansa Roland´ia
-kohtaan, ja ilolla maurit tarjosivat hänelle kultaa ja kallisarvoisia
-aseita, kunhan hän vain kavaltaisi heille vihatun ja pelätyn Roland´in.
-Ganelon suostui ja mukanaan sata muulia täyteen sälytettyinä
-arabialaisten kullalla sekä kokonaiset kuormalliset komeita pukuja ja
-hohtavia aseita hän palasi frankkien leiriin tuoden kuninkaalleen sen
-sanoman, että maurit olivat hyväksyneet kaikki hänen rauhanehtonsa.
-Tyytyväisenä suuri kuningas puhallutti lähtömerkin, ja torvien iloisesti
-soidessa frankit järjestyivät kulkemaan kotiin. Heidän saavuttuaan
-Pyreneitten rinteille, ahtaaseen Roncevaux´n laaksoon, Ganelon ehdotti,
-että Roland saisi jälkijoukon päällikkyyden. Ehdotus hyväksyttiin, ja
-pääjoukko kulki eteenpäin kadoten pian pilvenkorkuisten vuorten taakse.
-
-Mutta Ganelonin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti maurit olivat
-asettuneet väijyksiin laaksoon ja karkasivat nyt esiin nopein ratsuin.
-Heidän lukemattomat joukkonsa täyttivät vuoret ja vuorisolat. Kaikkialla
-vilisi valkoisia haarniskoita, kiiltäviä kypäriä ja säkenöiviä
-käyräsäiliä.
-
-Roland´illa oli _Olifant_ [olifã´]-niminen norsunluinen torvi, jonka
-ääni kuului peninkulmien päähän, ja hänen ystävänsä _Olivier_
-[olivje´] kehoitti häntä siihen puhaltaen kutsumaan kuninkaan
-takaisin. Mutta ylpeänä Roland kieltäytyi sitä tekemästä; hän kutsui
-miehensä kokoon, astui ratsunsa selkään ja vyötti kupeelleen miekkansa
-_Durendal_in [dyrãda´l], jolla saattoi paaden kahdeksi halkaista.
-Urhoollinen arkkipiispa, joka ratsasti hänen rinnallaan, puhui
-frankkilaissankareille: »Tähän on kuninkaamme asettanut meidät, ja
-tässä me taistelemme ja kaadumme kristinuskon puolesta. Rukoilkaa siis
-Jumalalta armoa syntiemme tähden, että pyhinä marttyyreinä pääsisimme
-taivaan autuuteen!» Ja frankkien langettua polvilleen hän antoi heille
-synninpäästön ja kehoitti heitä, Jumalan armon saadakseen,
-taistelemaan uskottomia vastaan.
-
-Syttyi kiivas taistelu. Iskuja vaihdettiin kasvavalla tulisuudella, ja
-tuhansittain maureja kaatui tappotanterelle. Revittyjä lippuja,
-särjetyitä kypäriä, runneltuja ruumiita näkyi kaikkialla ruohikossa.
-Frankkien uljuus oli loistossaan. Ihastuneena piispa huudahti: »Koko
-maan piirissä ei ole kuningasta, jolla olisi miehuullisempia miehiä.
-Frankkien aikakirjat tietävät kauan kertoa, kuinka uljaita ovat sankarit
-suuren Kaarlen.»
-
-Mutta jo saivat maurilaiset lisäjoukkoja. Onni kääntyi, Olivier kaatui,
-ja pian taisteli Roland´in rinnalla vain piispa ja muutamia urheita
-sankareja, kaikki veren tahraamina. Piispan kehoituksesta Roland puhalsi
-torveensa kutsuakseen kuninkaansa kostamaan, ei auttamaan. Puhaltaessa
-ohimo repesi Roland´ilta ja veri purskahti hänen suustaan. Ääni kulki
-kuninkaan kuuluviin, ja Kaarle arvasi Roland´in olevan vaarassa. »Eipä
-olekaan», Ganelon vakuutti, »hän vain huvittelee jäniksen
-metsästyksellä». Pian kuului uusi torventoitotus. »Kavaltaja se, joka
-kieltää Roland´in olevan vaarassa!», kaikki huusivat, ja Ganelon
-vangittiin Kaarlen rientäessä harmistuneena sankarinsa avuksi.
-
-Mutta Roland tunsi loppunsa lähestyvän. Hän otti rakkaan miekkansa, löi
-sen terän kallioon, josta se särkymättä kalskahti takaisin, ja puhkesi
-lausumaan: »Surullinen on sinun kohtalosi, kelpo Durendal. En voi sinua
-enää suojata, meidän on erottava. Pelkuri älköön sinua milloinkaan
-kantako, ja niin kauan kuin elän, ei kukaan ole sinua minulta riistävä.
-Sinut omisti sankari, jonka vertaista ei ole oleva vapaassa frankkien
-maassa.» Hän asetti miekkansa ja torvensa päänsä alle ja paneutui
-kuolevana pinjapuun juurelle kasvot käännettyinä vihollisiin päin.
-
-Kostettuaan maurilaisille Roland´in kuoleman Kaarle palasi joukkoineen
-Aacheniin. Siellä nuori, ihana _Aude_ [õd] kysyi kuninkaalta: »Missä on
-Roland? Hän lupasi pyhästi ottaa minut vaimokseen.» Kyynelsilmin
-kuningas ilmoitti sankarin kuolleen ja tarjosi poikaansa neidolle
-puolisoksi. »Puheesi on kummallista», virkkoi Aude. »Jumala ja pyhät
-enkelit antakoot minun seurata kreivi Roland´ia hautaan!» Hän lausui
-näin ja vaipui kalveten kuolleena maahan.
-
-
-● =Sisäinen hallitus.= Kaarle ei ollut ainoastaan etevä sotapäällikkö,
-hän oli suuri ennen kaikkea rauhan toimissa. Hänen alituisena
-huolenpitonaan oli rauhan ja järjestyksen aikaansaaminen tuohon laajaan
-valtakuntaan. Sitä varten hän sääti monta viisasta _lakia_. Varsinkin
-jos ne koskivat koko valtakuntaa, hän esitti ne _valtiokokouksen_
-pohdittaviksi. Valtiokokouksia pidettiin kahdesti vuodessa, syksyisin ja
-keväisin. Niihin saapui maallisia ja hengellisiä ylimyksiä.
-Kevätkokouksessa tarkastettiin myös _sotaväki_. Aikaisemmin kaikki
-vapaat miehet olivat olleet velvolliset palvelemaan sotureina; nyt tämä
-velvollisuus kuului yksistään maanomistajille. Jos maaomaisuus oli
-pieni, yhtyi 3–4 tilallista yhdessä asettamaan sotamiehen, siten että
-yksi lähti sotamieheksi toisten hankkiessa aseet ja ruoan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 161._ Kaarle Suuren valtaistuin.
-]
-
-Mutta tärkeätä oli myös valvoa, että säädettyjä lakeja noudatettaisiin
-kaikkialla valtakunnassa. Kun valtakunta oli suuri, se oli hallintoa
-varten jaettuna piireihin, joissa kuninkaan asettama virkamies hoiti
-hallintoa. Näitä virkamiehiä sanottiin _kreiveiksi_. Heidän tehtävänään
-oli, paitsi yleinen hallinnon hoito, huolenpito kreivikunnassa olevista
-kuninkaan tiluksista ja verojen kokoaminen. Kreivi oli sitä paitsi
-tuomioistuimen esimies, ja sodan syttyessä hän toimi kreivikuntansa
-soturien päällikkönä.
-
-Mutta kreivienkin toimia kuningas vuosittain tarkastutti erityisillä
-_lähettiläskreiveillä_. Se olikin tarpeen, sillä usein kreivit
-harjoittivat laittomuutta kiskomalla liiallisia veroja sekä
-käyttäytymällä väkivaltaisesti. Tästä kansa sai valittaa
-lähettiläskreiville, jotka kuninkaan nimissä ryhtyivät asiaa tutkimaan
-ja korjaamaan.
-
-
-□ =Kapitulaarit.= Kaarle Suuren antamia lakeja ja asetuksia sanotaan
-_kapitulaareiksi_. Niitä on toista tuhatta, ja ne koskevat mitä
-erilaisimpia asioita. Milloin hän niissä vastustaa ylimystön paisuvaa
-valtaa turvaten pikkutilojen omistajia heidän oikeuksissaan, milloin
-kieltää kerjäämisen, milloin määrää kaupassa käytettävät mitat ja
-painot, milloin säätää ankaria rangaistuksia varkaudesta. Otamme tähän
-osan sitä kapitulaaria, joka v. 785 annettiin saksilaisten
-noudatettavaksi.
-
-»Ensiksi päätettiin, että Kristuksen kirkkojen, jotka Saksiin on
-rakennettu ja Jumalalle pyhitetty, ei tule olla vähemmän kunnioitettuja,
-vaan enemmän ja korkeammasti kuin epäjumalain temppelien.
-
-Jos ken pakenee kirkkoon turvaa etsien, niin älköön kukaan häntä
-väkivalloin ajako sieltä ulos, vaan hän olkoon rauhassa, kunnes
-tuomioistuin on hänet langettanut; ja Jumalan kunniaksi ja kirkon pyhäin
-kunnioittamiseksi lahjoitettakoon hänelle henki ja jäsenet. Mutta hän
-sovittakoon rikoksensa, siinä määrin kuin hänen voimassaan on ja
-tuomioistuin hänelle määrää, ja sitten hänet tuotakoon kuninkaan eteen,
-ja hän lähettäköön hänet sinne, minne armossaan suvaitsee.
-
-Jos ken tunkeutuu kirkkoon väkivaltaisesti ja sieltä jotakin ryöstää tai
-varastaa taikka sytyttää kirkon tuleen, niin kuolkoon kuolemalla.
-
-Jos ken halveksien kristinuskoa on pitämättä pyhää 40 päivän paastoa ja
-syö lihaa, niin kuolkoon kuolemalla. Kumminkin tutkikoon pappi, onko
-kukaties hätä saattanut hänet lihaa syömään.
-
-Jos ken tappaa piispan tai papin, niin häntä tuomittakoon kuolemaan.
-
-Jos ken pakanalliseen tapaan polttaa vainajan ruumiin tulella, niin
-hänet rangaistakoon kuolemalla.
-
-Jos ken surmaa isäntänsä tai emäntänsä, niin häntä rangaistakoon
-samoin.»
-
-
-● =Kaarlen toimet henkisen sivistyksen hyväksi.= Ennen on mainittu,
-kuinka alhaisella kannalla henkinen sivistys kansainvaellusten
-aikakaudella oli frankkien valtakunnassa samoin kuin muissakin entisen
-Länsi-Rooman maissa. Kaarle Suuri teki voitavansa saadakseen parannusta
-aikaan. Hänen oma opillinen sivistyksensä samoin kuin muidenkin sen ajan
-ruhtinaiden ja ylimysten oli puutteellinen, mutta hänessä asui elävä
-sivistysharrastus. Ikämiehenä hän harjoitteli uutterasti
-kirjoitustaitoa, ja vielä vanhoilla päivillä hän hallitustointensa
-lomassa opiskeli latinan ja kreikan kieltä. Hän suosi kirkkoa ja
-papistoa, sillä papit ja munkit olivat hänen auttajiaan henkisen
-sivistyksen levittämisessä. Hoviinsa Kaarle keräsi aikansa oppineimmat
-miehet. Kuuluisimmat heistä olivat frankkilainen _Einhard_, joka
-kirjoitti Kaarlen elämäkerran latinan kielellä, sekä oppinut
-anglosaksilainen munkki _Alkuin_, joka kirjoitti sarjan oivallisia
-oppikirjoja sekä järjesti _koulut_ Kaarlen valtakunnassa. Hän pani
-uuteen kuntoon hovissa olevan koulun ja hänen johdollaan perustettiin
-kaikkiin suurempiin kaupunkeihin ylempiä ja alempia kouluja. Luostarien
-yhteydessä toimivat _luostarikoulut_ ja tuomiokirkkojen yhteydessä
-_katedraali-_ eli _tuomiokoulut._ Niihin valmistettiin pääsymahdollisuus
-köyhänkin kansan lapsille. Opetusta saivat etupäässä papeiksi aikovat,
-mutta ns. »ulkokouluun» otettiin oppilaiksi muitakin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 162._ Syntiinlankeemus. Kuva Alkuinin raamatusta.
-]
-
-Aluksi opetettiin oppilaille luku- ja kirjoitustaito, hiukan laulua,
-luvunlaskua sekä latinan kielen alkeet. Pitemmälle menevässä opetuksessa
-pantiin oppimääräksi Rooman valtakunnan julkisten koulujen
-oppisuunnitelmasta lainatut _seitsemän vapaata taidetta_. Ne jakautuivat
-kahteen ryhmään. Ensimmäiseen, _kolmi-oppiin (trĭ´vium)_, kuuluivat
-grammatiikka, retoriikka ja dialektiikka (väittelytaito); toiseen,
-_nelioppiin (quadrĭ´vium)_, aritmetiikka, astronomia, musiikki ja
-geometria. Nämä opinnot suorittanut katsottiin kypsyneeksi syventymään
-pyhiin kirjoihin. — Kaarle tahtoi tehdä jokaisesta pappilasta koulun;
-ajattelipa hän koulupakolla toteuttaa yleisen _kansanopetuksenkin_. Tämä
-supistui kumminkin pääasiassa siihen, että papit velvoitettiin joka
-sunnuntai- ja juhlapäivä saarnaamaan kirkossa ja kansan käskettiin käydä
-ahkerasti jumalanpalveluksessa.
-
-
-□ Kaarle valvoi henkilökohtaisesti koulujen toimintaa, käyden
-tilaisuuden tarjoutuessa niitä tarkastamassa. Edellä mainittu St
-Gallenin munkki kertoo eräästä Kaarlen koulussa käynnistä seuraavaa:
-
-»Kun voittoisa Kaarle pitkän poissaolon jälkeen saapui Galliaan, hän
-kutsui luokseen pojat, jotka oli uskonut irlantilaiselle munkille ja
-käski heitä näyttämään kirjeitään ja vihkojaan. Käskyä noudattaen
-köyhemmät ja alempisäätyiset pojat toivat vihkonsa, jotka olivat yli
-kaiken odotuksen viisauden mausteilla makeoituja, mutta ylhäiset
-näyttivät tyhjää ja vallan arvotonta tavaraa. Mutta Kaarle, joka oli
-erittäin viisas keisari, teki ikuisen tuomarin tavoin: hän erotti hyvät
-työntekijät eroon, pani ne oikealle puolelleen ja lausui heille näin:
-»Kiitän teitä, poikani, hartaasti siitä, että voimainne mukaan olette
-koettaneet täyttää käskyni, joka tarkoittaa parastanne. Pyrkikää nyt
-täyttämään, mitä teiltä vielä puuttuu, niin minä olen antava teille
-ihania hiippakuntia ja luostareita ja olen aina pitävä teitä suuressa
-arvossa!» Tämän jälkeen hän kääntyi ankarana vasemmalla puolellansa
-oleviin, vavahdutti heidän omiatuntojaan leimuavin silmäyksin ja
-singahdutti heille pelottavan pilkallisesti, pikemmin jyristen kuin
-puhuen, seuraavat sanat: »Te ylhäissäätyiset, te ruhtinaiden pojat, te
-hienosteleva, korea väki, jotka luotatte ylhäiseen sukuperäänne ja
-rikkauksiinne, unohtaen minun määräykseni ja oman kunnianne, olette
-laiminlyöneet tieteet ja kuluttaneet aikanne ylellisyydessä, pelissä,
-laiskuudessa ja tyhjäntoimituksessa». Ja tämän sanottuaan hän kohotti
-ylvään päänsä ja voittamattoman nyrkkinsä kohti korkeutta ja ärjäisi
-ukkosen tavoin: »Taivaan nimessä! Minä en välitä teidän aatelisesta
-suvustanne ja kauniista ulkomuodostanne, olkoonpa että muut teitä
-ihaillen katselevat. Ja siitä saatte olla varmat: ellette nopeasti
-ahkeroiden korjaa, mitä olette tähän asti laiminlyöneet, niin Kaarlelta
-teillä ei ole mitään hyvää odotettavana.»
-
-
-● Kaarle suosi myös _runoutta_ ja _kuvaamataiteita_. Hänen toimestaan
-ruvettiin kokoamaan vanhoja sankarirunoja, ja etenkin Kaarlen
-lempikaupunkiin Aacheniin rakennettiin komeita kirkkoja ja palatseja.
-Kuuluisaksi on tullut bysanttilaiseen tyyliin rakennettu kupolikattoinen
-Aachenin tuomiokirkko, joka on säilynyt meidän aikaamme asti.
-
-
-□ =Kaarle Suuren elintavat.= Kaarle oli kookas ja muodoltaan ryhdikäs.
-Toimissaan hän oli nopea ja tarmokas, mutta samalla luonteeltaan kiivas.
-Einhard kertoo Kaarle Suuren elintavoista mm. seuraavaa:
-
-»Kaarle harjoitti alinomaa ratsastusta ja metsästystä, niin kuin hänen
-kansansa tapa oli; sillä ei ole helppo löytää toista kansaa, joka näissä
-taidoissa pystyisi kilpailemaan frankkien kanssa. Hän oli myös ahkera
-uimaan ja oli siinäkin niin taitava, ettei kukaan häntä voittanut.
-
-Kaarle pukeutui frankkilaiseen tapaan. Hänellä oli liinainen paita ja
-liinaiset alushousut ja niiden päällä silkkireunainen nuttu sekä housut.
-Sääriä peittivät siteet ja jalassa hänellä oli kengät. Talvella riippui
-hartioilta saukon- tai majavannahkainen turkki. Lisäksi oli hänellä
-sininen vaippa sekä sivullaan aina miekka, jonka kahva ja kannike olivat
-kullasta ja hopeasta. Juhlatiloissa tai ottaessaan vastaan vieraiden
-kansain lähettiläitä hän vyötti vyölleen jalokivillä koristetun miekan.
-Ulkolaisia vaatteita hän ei halunnut, olivatpa ne kuinka kauniita
-hyvänsä. Vain Roomassa hän pukeutui kerran paavi Hadrianuksen pyynnöstä
-ja toisen kerran paavi Leon pyynnöstä pitkään tunikaan, keisarivaippaan
-ja roomalaisiin jalkineisiin. Juhlatiloissa hänellä oli kullalla
-kirjailtu puku, jalokivillä koristetut kengät ja kultasoljella sidottu
-vaippa, päässä jalokivillä koristettu kultainen otsaripa. Muina päivinä
-hänen pukunsa ei suuresti eronnut tavallisesta kansanpuvusta.
-
-Ruoassa ja juomassa Kaarle noudatti kohtuutta, juomassa vieläkin
-suurempaa, sillä hän inhosi juoppoutta, lankesipa siihen kuka tahansa,
-puhumattakaan itsestään tai omaisistaan. Ruoassa hän ei voinut olla yhtä
-pidättyväinen, vaan valitti usein, että paastoaminen oli haitaksi hänen
-terveydelleen. Harvoin hän piti pitoja, vain joskus juhlain yhteydessä
-ja silloin suurelle seuralle. Jokapäiväiseen ateriaan kuului paitsi
-paistia neljä ruokalajia. Aterian aikana hän kuunteli mielellään
-musiikkia taikka hän luetti ääneen. Luettiin muinaisaikaisista
-tapahtumista ja sankareista taikka Augustinuksen kirjaa »Jumalan
-valtakunnasta». Päivällisen jälkeen hän riisuutui ja nukkui pari kolme
-tuntia. Öisin hän heräsi usein, jopa nousikin. Pukeutuessaan hän otti
-vastaan ystäviään, ratkaisipa usein tärkeitä riita-asioitakin.»
-
-
-                  KAROLINKISEN VALTAKUNNAN HAJOAMINEN.
-
-
-● =Ludvig Hurskas (814–840).= Kaarle Suuri oli muodostanut laajan
-valtakunnan ja luonut siihen sisäisen rauhan ja järjestyksen
-alamaistensa turvallisuuden ja hyvinvoinnin pohjaksi. Pysyväiseksi hän
-ei kumminkaan saanut luomaansa valtiojärjestystä, sillä kohta hänen
-kuoltuaan hajanaisuus ja turvattomuus pääsivät vallalle länsimaissa.
-Tuon laajan valtakunnan jatkuva koossapitäminen ei ollutkaan helppo
-tehtävä. Siihenhän kuului monta kansaa, joilla oli eri kieli sekä
-erilaiset tavat ja laitokset. Kukin kansa tahtoi saada oman kuninkaan,
-jokainen prinssi oman valtakunnan, ja suuret maanomistajat ja ylhäiset
-virkamiehet, haluttomina tottelemaan ketään, pyrkivät itsenäisiksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 163._ Ludvig Hurskas.
-]
-
-Kaarle Suuren kuoltua hänen ainoa elossa oleva poikansa _Ludvig_ peri
-valtakunnan. Hän oli hyväntahtoinen, hurskas ja tavoiltaan puhdas, jonka
-takia hän on saanutkin historiassa nimen _Hurskas_. Mutta hän oli
-samalla tarmoton ja heikko. Paavi laski keisarinkruunun hänen päähänsä
-niin kuin aiemmin hänen isänsä päähän, selittäen samalla sen _lahjaksi_,
-jonka kirkko antoi hallitsijalle saamiensa vapauksien ja oikeuksien
-hyvitykseksi.
-
-Poikainsa kanssa Ludvig oli alituiseen riidassa. Kahdesti he erottivat
-hänet valtaistuimeltakin, mutta paavin ja piispain avulla hänen onnistui
-saada valtansa takaisin.
-
-
-● =Verdunin sovinto v. 843.= Isän kuoltua veljekset riitaantuivat
-keskenään. Nuoremmat veljet, _Kaarle Kaljupää_ ja _Ludvig Saksalainen_,
-vaativat valtakuntaa jaettavaksi, mutta vanhin veli, _Lothar_, koetti
-pakottaa molempia toisia tunnustamaan hänet yliherrakseen. Seurauksena
-oli sota, jossa nuoremmat veljet voittivat. Sen päätyttyä tehtiin v. 843
-_Verdunin_ [verdö̃´] _sovinto_. Valtakunta jaettiin kolmeen osaan.
-Lothar sai Italian sekä kapean maakaistaleen Reinin länsipuolelta,
-Kaarle siitä länteen olevat maat eli Länsi-Frankin, Ludvig taas Reinin
-itäpuolella olevat maat eli Itä-Frankin. Länsi-Frankista muodostui
-sitten _Ranska_, jossa kelttiläiset, roomalaiset ja germaanit
-vuosisatain vieriessä sulautuivat ranskan kieltä puhuvaksi Ranskan
-kansaksi. Itä-Frankista muodostui _Saksa_, jossa asui puhdasta
-germaanista väestöä. Sen puhumaa kieltä sanotaan saksan kieleksi.
-Lotharin valtakunta hajaantui pian vielä kolmeen osaan: _Italiaan_,
-jossa entinen latinan kieli kehittyi italian kieleksi, _Lothringeniin_
-ja _Burgundiin_. Nämäkin jakautuivat vielä useihin pikku valtioihin.
-
-
-                            LÄÄNITYSLAITOS.
-
-[Illustration:
-
-  Säätyluokkien kehitys keskiajalla.
-]
-
-
-● =Läänityslaitoksen synty.= Niitä maatiloja, joita germaanit
-kansainvaellusten aikana ottivat haltuunsa, sanottiin _allodium_eiksi.
-Allodiumit olivat vapaan miehen täyttä omaisuutta. Kansainvaellusten
-jälkeisinä rauhattomina aikoina olivat varsinkin pienten allodiumien
-omistajat tukalassa tilassa, sillä he eivät voineet pitää puoliaan
-mahtavia ja väkivaltaisia naapureitaan vastaan. Useat pientilalliset
-antoivat sen tähden maansa jollekin naapurilleen päästäkseen hänen
-suojelukseensa. Varhaisempina aikoina heistä tavallisesti tuli
-suojelijansa maaorjia. Mutta myöhemmin, kun suurtilalliset keskinäisissä
-sodissaan rupesivat arabialaisten esikuvan mukaan käyttämään ratsuväkeä,
-he eivät tehneetkään suojaa etsiviä naapureitaan aina maaorjiksi, vaan
-antoivat heille usein joko entisen tilansa tai muita alueita _lääniksi_
-eli _beneficiumiksi_, jolloin läänin saaja sitoutui tekemään antajalle
-ratsupalvelusta. Maa-alue oli lääninantajan eli _senjöörin_ (lat.
-sĕ´nior = »vanhempi») omistama, mutta lääninsaajalla eli _vasallilla_
-(sanasta vassus = »orja») oli siihen käyttöoikeus. Varsinaisen
-viljelystyön suorittivat maaorjatalonpojat, sillä vasalli oli
-aatelisherra, jonka toimena oli vain sotiminen.
-
-Ennen pitkää rupesivat hallitsijatkin, jotka tarvitsivat sotiinsa
-ratsuväkeä, jakamaan läänejä. Vähitellen katosivat toisissa maissa
-kaikki allodiumit. Silloin syntyi käsitys, että kuningas omisti kaiken
-maan, joka oli jaettu monilukuisina lääneinä vasalleille.
-
-Karolinkilaisvaltakunnan hajotessa läänit, jotka aikaisemmin oli annettu
-määrävuosiksi, muuttuivat _perinnöllisiksi_. Tällöin niistä ruvettiin
-käyttämään nimeä _feodum_, jonka takia läänityslaitosta sanotaan myös
-_feodaalilaitokseksi_.
-
-Niitä vasalleja, jotka saivat lääninsä suoraan kuninkailta, sanottiin
-_kruununvasalleiksi_ eli _suurvasalleiksi_. He olivat herttuoita,
-kreivejä, piispoja ja apotteja. Nämä taas antoivat alueistaan pienempiä
-läänejä toisille henkilöille, alavasalleilleen. Alavasallitkin jakoivat
-usein vielä maansa lääneihin, joten heilläkin oli vasalleja. Sama
-henkilö oli siis usein yhtaikaa lääninherra ja vasalli. Saattoipa käydä
-niinkin, että lääninherra omassa vasallikunnassaan vastaanotti jonkin
-alueen, jolloin hän oli vasallinsa vasalli. Olipa itse Ranskan kuningas
-muun muassa erään apotin vasalli, koska hänellä oli lääninä luostarille
-kuuluva tila. Myös saattoi sama henkilö olla kahden tai useamman
-lääninherran vasalli.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 164._ Kuningas vastaanottaa vasallilupauksen.
-]
-
-
-□ =Lääninherra ja vasalli.= Kun lääninherra antoi läänin tulevalle
-vasallilleen, se tapahtui määrätyin menoin. Niitä oli kolme. Ensin
-lääninsaaja astui lääninantajan eteen, polvistui hänen jalkainsa
-juureen, laski molemmat kätensä hänen toiseen käteensä ja lupasi tulla
-_hänen miehekseen_. Sitä seurasi _vala_, jossa hän vannoi uskollisuutta
-ja kuuliaisuutta tulevalle herralleen. Sitten tapahtui _investituura_
-(»pukeminen», asuun pano), kun lääninherra antoi läänin vasallin
-haltuun, ojentaen hänelle tämän merkiksi hansikkaan, puunoksan, turpeen
-tai suuremmista lääneistä lipun.
-
-Vasallin tärkein velvollisuus oli _sotapalvelus_ ratsain. Sitä oli
-tehtävä vuosittain määräpäivät, tavallisesti 40 päivää vuodessa. Lisäksi
-tuli _hovipalvelus_: vasallin tuli kutsuttaessa saapua lääninherran
-hoviin, auttaa lääninherraa neuvoillansa sekä ottaa osaa lääninherran
-lääninoikeuden istuntoihin ja alistaa asiansa sen tuomittaviksi.
-Kuninkaan hovipäivistä kehittyivät myöhemmin säätykokoukset eli
-valtiopäivät. Varsinaisesti verovelvollinen vasalli ei ollut, mutta
-kumminkin hänen tuli _maksaa lunnaita_ lääninherransa vapauttamiseksi,
-jos tämä oli joutunut vankeuteen, sekä _suorittaa apurahoja_, kun
-lääninherran vanhin tytär meni naimisiin tai hänen vanhin poikansa
-lyötiin ritariksi. — Toiselta puolen tuli vasallin tarvittaessa saada
-lääninherralta apua ja turvaa, eikä lääniä saanut häneltä riistää, niin
-kauan kuin hän pysyi uskollisena.
-
-
-□ =Valtio hajanainen.= Läänityslaitoksen voimaan tultua valtio meni
-hajalleen. Kuninkaan herruus oli nimellinen. Hän oli kyllä ylin
-lääninherra, mutta todellinen hallitus- ja tuomiovalta oli kullakin
-lääninsaajalla omalla alueellaan. Nämä lääninherrat, joita esim.
-Ranskassa oli 10–20,000, olivat järkiään pikku kuninkaita. Tietenkään
-kaikki eivät olleet yhtä mahtavia. Herttua tai kreivi, jonka
-hallittavana oli muutamien satojen neliökilometrien laajuiset alueet
-sekä lukuisa joukko alavasalleja, jotka kuuluivat hänen
-ratsumiesjoukkoonsa, oli tietenkin mahtavampi kuin pieni paroni tai
-senjööri, jolla ei ollut valtansa alla kuin jokin määrä
-maaorjatalonpoikia. Mutta niin pitkälle kuin kunkin voimat riittivät,
-hän oli herra maallaan. Kilpailu oli suuri näiden mahtavain herrain
-kesken. Naapurit joutuivat vähän väliä sotiin, ja sangen tavallista oli
-sekin, että lääninherran ja vasallin välinen uskollisuudenside katkesi,
-jolloin tartuttiin aseisiin, koska mikään korkeampi mahti ei ollut sitä
-estämässä.
-
-
-● =Talonpojat.= Mahtavat herrat muodostivat erityisen säätyluokan,
-ratsumiesluokan, »vapaiden» säädyn. He asuivat varustetuissa linnoissa,
-liittivät ristimänimensä jälkeen lääninsä nimen ja sen eteen sanan _de_
-[də], englanniksi _of_ ja saksaksi _von_, joka vastaa meidän kielen -sta
-päätettä. Mutta alustalaiset, ollen ulkopuolella tätä »vapaiden»
-luokkaa, viljelivät _maaorjatalonpoikina_ heidän maataan, suorittivat
-heille veroja ja tekivät päivätöitä päätilalle eli kartanoon. Verojen
-runsauden ja päivätöiden luvun herra sai määrätä oman mielensä mukaan.
-Maaorja ei omistanut irtainta omaisuuttaankaan, vaan senkin herra
-saattoi milloin hyvänsä häneltä ottaa. Naittamisoikeuskin oli herralla.
-Kuitenkin maaorjuutta on katsottava edistykseksi ennen vallinneen
-orjuuden rinnalla.
-
-
-□ Alustalaisen piti jauhattaa viljansa herransa myllyssä, paistaa
-leipänsä hänen uunissaan, pusertaa viinirypäleensä hänen
-pusertimessaan — kaikki tietenkin veroa vastaan. Vaadittaessa hänen tuli
-antaa yösija herralle ja hänen seuralaisilleen. Herralla yksin oli
-oikeus metsästää kaikkina vuodenaikoina, ja usein hänen ja hänen
-seuralaistensa hevoset tallasivat talonpoikain kukoistavat viljapellot,
-mutta siitä hän ei joutunut vastuuseen. Kaikkia näitä talonpoikien
-velvollisuuksia sanotaan _feodaalirasituksiksi_.
-
-Seurauksena oli, että talonpojat elivät huonoissa oloissa. Maa tuli
-huonosti viljellyksi, ja sodat, joita herrat alituiseen kävivät,
-tuottivat paljon vauriota. Kadot olivat niinikään tavallisia, ja kun
-liikeyhteys teiden kehnouden ja kulkuneuvojen puutteellisuuden takia oli
-huono, ei tarpeen tullessa voitu saada viljaa varakkaammilta seuduilta.
-Kaupankäyntiäkin häiritsi yleinen turvattomuus sekä lisäksi rosvot,
-jotka vaanivat teiden varsilla. Linnanisännätkään eivät pitäneet
-rosvoilemista häpeällisenä. Nälkävuosia sattui usein, ja silloin kuoli
-kaikissa Euroopan maissa tuhansittain ihmisiä.
-
-Joskus talonpojat, vimmastuneina herrojensa mielivallasta, hyökkäsivät
-heidän kimppuunsa, raatelivat ja surmasivat heitä. Näin kävi, kun ei
-ollut esivaltaa, joka olisi suojellut kansalaisia vääryydeltä, eikä
-myöskään mitään voimaa, joka olisi ehkäissyt heidän hurjia tekojaan.
-Valtio- ja yhteiskuntasiteet olivat ratkenneet ja yksilöt jätetyt oman
-onnensa nojaan. Sellaisissa oloissa yhteiskunnan vähäväkiset kärsivät
-enimmän.
-
-
-                            VIIKINKIRETKET.
-
-
-● =Skandinavian muinaisuus.= Samaan aikaan kuin Länsi-Euroopan maat
-karolinkilaisvaltakunnan hajotessa ja läänityslaitoksen voimaan
-päästessä olivat heikkouden tilassa, saapui sinne Skandinaviasta, johon
-historiassa Ruotsin ja Norjan lisäksi Tanskakin luetaan, sodan-ja
-saaliinhaluisia miehiä polttamaan ja ryöstämään.
-
-Skandinavian germaanit olivat tähän aikaan vielä _pakanoita_.
-
-_Yhteiskuntalaitoksessa_ sitä vastoin tapahtui muutos, kun pikku
-kuninkaat kukistettiin ja heimot yhdistettiin saman kuninkaan
-hallittaviksi. Niin syntyi Skandinaviaan kolme kuningaskuntaa: Ruotsi,
-Norja ja Tanska, johon myös nykyinen Etelä-Ruotsi kuului.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 165._ Viikinkilaiva.
-]
-
-
-□ Sadut kertovat, että _Ruotsissa_ lopetti heimokuninkuuden jo 7:nnellä
-vuosisadalla (600-luvulla) Upsalan kuningas _Ingjald_. Hän piti pidot
-isänsä kuoleman johdosta ja kutsui niihin muut heimokuninkaat. Oli
-tapana, että poika, ennen kuin astui isänsä istuimelle, juoma-astia
-kädessä juhlallisesti lupasi suorittaa jonkin sankarityön ja vasta sen
-jälkeen joi maljansa pohjaan. Ingjald nousi, kohotti juomasarvensa ja
-vannoi laajentavansa valtakuntansa kahdenkertaiseksi joka ilmansuuntaan
-taikka sitten panevansa henkensä alttiiksi. Illalla, vieraiden maatessa
-humaltuneina, hän sytytti tuleen talon, jossa heimokuninkaat nukkuivat;
-ne, jotka pelastuivat palosta, hän hakkautti kuoliaiksi. Tämän-kaltaisia
-keinoja käyttäen hänen sanotaan surmauttaneen kaikkiaan 12 pikku
-kuningasta, »pettäen heidät viekkaasti rauhan ollessa, josta sai nimen
-_Illråde_» (»Pahaneuvo»).
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 166._ Muinaisskandinavialainen riimukivi kirjoituksineen.
-]
-
-_Norjassa_ yhdistämistyön suoritti kuningas _Harald_ 9:nnen vuosisadan
-(800-luvun) loppu-puoliskolla. Hänen sanotaan nuorena vannoneen, ettei
-leikkauttaisi tukkaansa, ennen kuin Norja oli kokonaan hänen
-hallittavanaan. Hän lähtikin sotaan pikku kuninkaita vastaan, voitti
-heidät ja taivutti ylhäiset miehet joko hyvällä tai pahalla valtansa
-alle. V. 872 hän sai voiton viimeisistäkin vastustajistaan. Nyt Norja
-oli hänen; hän leikkautti tukkansa, joka 10 vuotta oli saanut vapaasti
-kasvaa, ja sai nimen _Harfagri_ (»Kaunotukka»).
-
-Samoihin aikoihin tapahtui _Tanskankin_ yhdistäminen.
-
-
-● =Viiklnkiretket (800–1000).= Näihin aikoihin Skandinavian maat olivat
-vielä köyhiä, ja maanviljelys oli alkeellisella kannalla. Yhä
-lisääntyvän väestön oli vaikea saada kotona riittävää elatusta. Silloin
-monet lähtivät vieraisiin maihin ryöstösaalista etsimään. Tällainen
-elatuksen hankkiminen myös tyydytti pohjan-miesten, normannien, sotaista
-luonnetta, ja moni mahtava ylimyskin rupesi mielellään ryöstöretken
-johtajaksi. Näitä retkiä sanotaan _viikinkiretkiksi_. Skandinavian
-kansat tekivät niitä itään, etelään ja länteen melkein lakkaamatta n.
-vuodesta 800 n. vuoteen 1000.
-
-_Ruotsalaiset_ viikingit kulkivat etupäässä Itämeren ja Suomenlahden
-takaisiin maihin, Suomen sekä Viron- ja Liivinmaan rannikoille ja kauas
-nykyisen Venäjän sisäosiin. Matkasivatpa nuo rohkeat seikkailijat
-Venäjän jokia pitkin Mustalle merelle ja Konstantinopoliin, jopa
-Kaspianmerelle saakka. Näin he tulivat kosketukseen Itä-Rooman
-keisarikunnan ja arabialaisten kanssa ja toivat kotimaahansa hedelmiä ja
-kankaita sekä aseita ja jaloja metalleja. Ruotsin viikingit perustivat
-myös Ilmajärven rannalle 9:nnellä vuosisadalla Venäjän valtakunnan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 167._ Normannilaisia sotilaita.
-]
-
-_Norjalaiset_ purjehtivat pääasiassa länteen hävittäen ja valloittaen
-Britannian pohjoispuolella olevia saaria sekä Skotlannin ja Irlannin
-rannikoita. Toiset matkasivat Islantiin ja asettuivat sinne asumaan.
-Islannista jatkettiin matkaa Grönlantiin, jopa Pohjois-Amerikan
-itärannallekin.
-
-Islannissa viikinkipäälliköt miehineen jatkoivat vapaata
-sankari-elämäänsä. Pitkinä talvi-iltoina kuunneltiin hartaina jumalais-
-ja sankarirunoja sekä kertomuksia etevistä päälliköistä. Siten säilyi ja
-kehittyi Islannissa se kertovainen runosto, joka tunnetaan
-_Edda_-runojen nimellä ja joka on luonut valoa Skandinavian kansain
-muinaisuskontoon ja muinaisiin oloihin.
-
-[Illustration:
-
-  Viikinkiretket.
-]
-
-_Tanskalaiset_ suuntasivat kulkunsa yleensä Englannin, Saksan ja Ranskan
-rannikoille, purjehtivatpa he Välimerelle ja aina Napoliin saakka.
-Ranskan jokia pitkin he kulkivat syvälle sisämaahan, uskalsivatpa
-hyökätä varustetun pääkaupunginkin kimppuun.
-
-
-● Kesällä v. 885 kerrotaan suurten viikinki- eli normannijoukkojen taas
-kerran kulkeneen Seine-jokea ylös ja ryöstäen hävittäneen maata. Kun he
-syyskuussa ennättivät Pariisin edustalle, he ihmeeksensä huomasivat,
-että sen asukkaat eivät aikoneetkaan tällä kertaa päästää heitä
-kaupunkinsa sivuitse etemmäksi sisämaahan. Pariisi sijaitsi vielä siihen
-aikaan yksinomaan Seine-joen saaressa. Saaren ympärille oli äskettäin
-rakennettu uudet muurit, ja ne kaksi siltaa, jotka pohjoisessa ja
-etelässä johtivat joen rannoille, oli varustettu vahvoilla torneilla.
-Normannit vaativat, että heidät nyt niin kuin ennenkin päästettäisiin
-aluksineen vapaasti siltojen läpi, luvaten jättää kaupungin siitä
-hyvästä koskematta. Mutta Pariisin piispa vastasi, että hän ja kreivi
-_Odo_, joiden haltuun keisari oli kaupungin uskonut, aikoivat sitä
-miehuullisesti puolustaa.
-
-Tämä vastaus suututti normanneja. Jo seuraavana päivänä he ryntäsivät
-pohjoisen sillan tornia vastaan, ja kaksi päivää taisteltiin sitkeästi.
-Soturit, munkit ja papit kilvoittelivat urhoollisuudessa ja itse piispa
-haavoittui. Vihdoin ryntääjät ajettiin takaisin, ja heidän oli pakko
-ryhtyä säännölliseen piiritykseen. Sen kestäessä he valmistivat korkean
-liikkuvan hyökkäystornin, jonka vierittivät sillan päätä vastaan. He
-tekivät itselleen katoksia raaoista vuodista, yrittivät kaivamalla
-uurtaa sillan suojatornin perustukset ja päästivät palavia puulauttoja
-siltaa kohden. Mutta kaikki yritykset olivat turhia. Pariisilaisten
-miehuus pelasti sekä sillan että suojatornin, ja normannien täytyi
-polttaa kojeensa ja peräytyä leiriinsä. Kymmenen kuukautta leirissä
-oltuaan he viimein vetivät kevyet laivansa maalle, kuljettivat ne,
-kiertäen kaupunkia, ylisille vesille ja lähtivät hävittämään Burgundia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 168._ Viikinkiläismiekan kahva.
-]
-
-
-● Niin suuri oli Ranskassa viikinki-kauhu, että kirkoissa joka pyhä
-rukoiltiin: »Pohjanmiesten raivolta varjele meitä, laupias Herra
-Jumala!» Viimein maa pääsi heistä rauhaan siten, että erään heidän
-päällikkönsä _Rollo_n sallittiin (v. 911) asettua asumaan
-Pohjois-Ranskaan, jonka kuningas antoi hänelle lääniksi. Normanneista
-_Normandian_ maakunta sitten sai nimensä. Uudessa kotimaassaan normannit
-kääntyivät kristinuskoon ja omaksuivat ennen pitkää ranskan kielen ja
-ranskalaiset tavat.
-
-
-● =Alfred Suuri (871–901).= Englannissa viikingit saivat suuremman
-vallan kuin muissa länsimaissa, kunnes kuningas _Alfred_ vapautti maan
-joksikin aikaa tanskalaisherruudesta.
-
-Muutamia vuosia sen jälkeen kun Alfred 22-vuotiaana oli noussut
-valtaistuimelle, tanskalaiset viikingit saapuivat entistä lukuisampina
-hätyyttämään anglosakseja. Anglosaksit pitivät vastarintaa turhana, ja
-vuosia kesti, ennen kuin Alfred sai joukkonsa järjestetyiksi viikinkien
-kukistamiseksi.
-
-
-□ Epätoivo sydämessä nuori Alfred pakeni Lounais-Englantiin, jossa hän
-yksinäisenä ja valepukuun pukeutuneena harhaili kaukaisessa
-metsäseudussa. Hänen kansansa piti häntä jo kuolleena. Samaan aikaan
-tanskalaiset hävittivät maata, ja kaikkialla vallitsi laittomuus ja
-epäjärjestys. Masentuneet anglosaksit eivät tienneet, miten pääsisivät
-vapaiksi villeistä vieraistaan. Silloin Alfred näyttäytyi
-urhoollisimmille heistä, ja hänet otettiin ilomielin vastaan. Salaa
-lähetettiin sanoma kaikille, jotka vielä tahtoivat taistella vapauden
-puolesta, että he kokoontuisivat aseistettuina määrättyyn paikkaan.
-
-Sillä välin, niin tarina kertoo, Alfred kuningas asuskeli paimenmökissä,
-yhä pukeutuneena valepukuun, ettei ennen aikojaan tulisi ilmi. Siinä hän
-taas kerran istui lieden ääressä jousia ja nuolia vuoleskellen. Paimenen
-vaimo, joka paraikaa leipoi, pyysi häntä pitämään silmällä leipiä, jotka
-olivat uunissa paistumassa; hänen itsensä piti mennä hetkiseksi muihin
-toimiin. Mutta kuningas ajatteli enemmän kansansa pelastamista kuin
-leipien paistumista, ja vaimon palatessa leivät olivat palaneet. »Sinä
-laiskuri», vaimo suuttuneena huudahti lyöden häntä leipävartaalla,
-»leipäämme kyllä osaat syödä, mutta sitä paistamaan sinussa ei ole
-miestä». Samassa kuninkaan lähettiläät astuivat sisään tuoden sen
-sanoman, että anglosaksilaiset soturit jo olivat kokoontuneet ja
-odottivat vain kuningasta. Siten talonpoikaisvaimo sai tietää, ketä hän
-niin kovakouraisesti oli kohdellut. Vaimo säikähti, mutta kuningas
-kiitti hymysuin isäntäväkeänsä ja lähti sotajoukkoonsa, joka
-taisteluintoisena odotti häntä määräpaikassa.
-
-
-● Suuressa taistelussa Alfred viimein voitti viikingit. Heidän
-päällikkönsä suostui kastettavaksi kristinuskoon, mutta Englannin
-koillinen osa jäi heidän haltuunsa.
-
-Tämän jälkeen Alfred ryhtyi innokkaasti järjestämään maansa
-_hallitusta_. Sitä tehdessään hän säilytti entiset kansan vapautta
-turvaavat laitokset, sillä hänen periaatteensa oli, että »anglosaksien
-tulee olla vapaat, niin kuin heidän ajatuksensakin». Valtio oli jaettuna
-_kreivikuntiin_, joita johtivat _kreivit_ ja heidän apunaan _šeriffit_.
-Jokaisessa kreivikunnassa oli tuomioistuin, jonka paikkakunnan
-huomattavimmat maanomistajat muodostivat. Niistä on saanut alkunsa
-Englannin _valamiesoikeus_ (jury-oikeus).
-
-_Henkisestä sivistyksestä_ Alfred piti hyvää huolta. Häntä on siinä
-suhteessa verrattu Kaarle Suureen. Hän oli itse oppinut ja käänsi mm.
-latinankielisiä kirjoja anglosaksin kieleen. Luostareita rakennettiin
-sekä miehille että naisille; niihin perustettiin kouluja, ja Alfredin
-tarkoituksena, tosin saavuttamattomana, oli, että »koko kansan vapaa
-nuoriso, jolla siihen oli varoja, oli velvoitettava jotakin oppimaan
-sinä ikäkautena, jona sillä ei vielä ollut muuta tekemistä».
-
-
-● =Myöhempi tanskalaisvalta Englannissa (1013–1042).= Enemmän kuin sata
-vuotta Alfredin kuoleman jälkeen anglosaksien vapaus säilyi. Mutta
-11:nnen vuosisadan alussa tanskalaiset valloittivat heidän maansa
-jälleen. Kolmatta vuosikymmentä hallitsi Englantia Tanskan kuningas
-_Knuut Suuri_, joka samalla oli myös Norjan kuningas. Hän oli alussa
-julma ja ankara, mutta saatuaan valtansa vahvistetuksi hän osoittautui
-lempeäksi, sääti suopeita lakeja tai uudisti Alfred Suuren säätämiä eikä
-sallinut tanskalaisten sortaa anglosakseja. V. 1042 tanskalaisvalta
-päättyi, ja anglosaksit valitsivat kotimaisen kuninkaan.
-
-
-● =Ansgarius, Skandinavian apostoli.= Viikinkien julmat hävitys-retket
-herättivät Keski-Euroopan kansat ajattelemaan skandinavialaisten
-käännyttämistä kristinuskoon. Ludvig Hurskaan hallitessa
-benediktiinimunkki _Ansgarius_ ryhtyi saarnaamaan kristinuskoa näissä
-pohjoisissa maissa.
-
-
-□ Ansgarius oli kotoisin Pohjois-Ranskasta. Hän jäi aikaisin orvoksi ja
-joutui erääseen luostarikouluun kasvatettavaksi. Aluksi vallattomat
-leikit kiinnittivät enemmän hänen mieltänsä kuin koulutehtävät. Mutta
-eräänä yönä, niin pyhä taru kertoo, hän näki unessa joukon kauniita,
-valkeihin pukeutuneita naisia vaeltavan viheriällä niityllä. Muuan
-heistä oli muita ihanampi, ja hänellä oli kruunu päässä. Poika arvasi,
-että se oli Neitsyt Maria. Muiden joukosta hän tunsi äitinsä.
-Riemuissaan hän aikoi juosta äitinsä syliin. Mutta hän ei voinut
-liikahtaakaan paikaltaan: hän oli kiinni loassa, ja kuta enemmän hän
-ponnisteli irti päästäkseen, sitä syvemmälle hän vaipui. Silloin hän
-purskahti katkeraan itkuun. Mutta pyhä neitsyt kysyi häneltä:
-»Tahtoisitko mielelläsi tulla äitisi luo?» »Tahtoisin», poika nyyhkytti.
-»Silloin sinun on luovuttava», Maria virkkoi, »lapsellisesta
-vallattomuudestasi, sillä ei kukaan, joka sellaista rakastaa, pääse
-meidän seuraamme». Siitä hetkestä lähtien Ansgariuksesta tuli vakava
-lapsi. Hän lopetti sekä kujeet että leikitkin, luki ahkerasti ja rukoili
-usein. Kumppanit ihmettelivät sitä muutosta, joka hänessä oli
-tapahtunut.
-
-Jo 13-vuotiaana Ansgarius tuli munkiksi. Hän pukeutui munkkikaapuun,
-ajeli päälakensa paljaaksi ja lupasi uhrata elämänsä kokonaan Jumalalle.
-Tänä aikana muuan tapaus järkytti pahoin hänen mieltänsä. Hän sai
-kuulla, että keisari Kaarle Suuri, eräs maailman mahtavimpia valtiaita,
-oli kuollut. Ansgarius oli kerran poikasena nähnyt tuon mainion
-hallitsijan kaikessa loistossaan, ja hän tiesi, kuinka laajalle hänen
-valtansa ulottui. Hänestä näytti kuin ei keisarin vallalla ja voimalla
-ääriä olisikaan. Ja nyt tuo mahtava valtias oli poissa. Väkevämmin kuin
-ennen hän tunsi kaiken maallisen mahdin ja komeuden katoavaisuuden. Hän
-ajatteli omaa kuolemaansa, ja pelko valtasi hänen mielensä.
-
-Vanhemmaksi tultuaan Ansgarius alkoi kiihkeästi toivoa kerran saavansa
-kuolla marttyyrikuoleman kristinuskon puolesta. Se toivo tosin ei
-toteutunut, mutta rohkea pakanain apostoli hänestä kumminkin tuli.
-
-Eräänä päivänä keisari Ludvig Hurskas kutsutti Ansgariuksen luoksensa.
-Keisari tahtoi levittää kristinuskoa pohjoisten pakanain keskuuteen ja
-vapauttaa maansa rannikot heidän hävityksiltään. Hän kysyi
-Ansgariukselta, tahtoiko tämä lähteä kauas pohjoiseen saarnaamaan
-Jeesuksen evankeliumia pakanallisille tanskalaisille. Sellainen matka
-oli monen mielestä sama kuin varma kuolema, mutta Ansgariuksen mielen
-valtasi syvä ilo.
-
-
-● Ansgarius lähti ensin Tanskaan ja sieltä Ruotsiin. Svealaisten
-kuningas otti hänet ystävällisesti vastaan, sallien hänen esteettömästi
-saarnata uutta oppia, joka oikeus hänelle Tanskassakin oli suotu.
-Palavalla innolla sekä suurella taidolla Ansgarius osasi taivuttaa
-pakanallisia tanskalaisia ja ruotsalaisia luopumaan Odinin ja Thorin
-palveluksesta. Mutta pakanuutta hän ei kuitenkaan saanut tyyten
-hävitetyksi, siksi syvällä sen juuret olivat näidenkin kansain mielessä.
-Ansgarius kuoli v. 865. Vasta kolmisen sataa vuotta sen jälkeen, 12:nnen
-vuosisadan keskivaiheilla, voi sanoa Ruotsin lopullisesti muuttuneen
-kristityksi maaksi. Tanskaan ja Norjaan uusi usko juurtui jonkin verran
-aikaisemmin (n. v. 1000).
-
-
-                        III. Keisarit ja paavit.
-
-
-                              OTTO SUURI.
-
-
-● =Kuningas ja herttuat.= Karolinkisen suvun sammuessa Saksassa (v.
-911) tämä valtakunta oli jakautuneena _moneen lääniin_, joissa
-herttuat ja kreivit sangen itsenäisinä hallitsivat. Saksan
-huomattavimmat herttuakunnat olivat seuraavat: _Saksin_ herttuakunta
-Reinin ja Elben välillä, jossa jäykkä saksilainen heimo asui;
-_Schwabenin_ herttuakunta, joka käsitti nykyisen Württembergin ja
-Badenin; _Frankenin_ herttuakunta Mainin ympärillä, jossa Reinin
-itäpuolelle jääneet frankit asuivat, sekä _Baijerin_ herttuakunta,
-baijerilaisen heimon asuma-ala. Lotharin valtakunnan hajaannuttua
-kuului Saksaan myös _Ylä-_ ja _Ala-Lothringenin_ herttuakunnat. Eri
-herttuakuntain asujaimet olivat säilyttäneet omat lakinsa ja tapansa,
-ja he puhuivat kukin omaa kielimurrettansa. Tämä heimojen eroavaisuus
-höllensi yhteydentunnetta ja oli osaltansa itsenäistyttämässä
-herttuain asemaa. — Monet mahtavat kirkkoruhtinaat, piispat ja apotit,
-olivat arvossa, vallassa ja oikeuksissa kohonneet maallisten
-ruhtinaitten rinnalle heidän vertaisikseen. Mahtavimmat olivat
-_Mainz_in, _Trier_in ja _Köln_in arkkipiispat.
-
-[Illustration:
-
-  Saksan läänit.
-]
-
-Kuninkuus ei karolinkilaissuvun sammuttua ollut enää perinnöllinen, niin
-että kruunu ja hallitsijanvalta ilman muuta olisi mennyt perintönä
-isältä pojalle, vaan kuningas valittiin, joskin tavallisesti samasta
-suvusta. Vaalin toimittivat arvokkaimmat ruhtinaat, jotka sitä varten
-kokoontuivat _Frankfurt am Mainin_ kaupunkiin. Kuningas oli tosin
-valtakunnan päämies, mutta hänen valtansa oli useinkin varsin vähäinen.
-
-
-● =Vasallit kukistetaan.= _Saksilaisen suvun_ (919–1024) kuninkaista
-voimakkain oli _Otto I_ (936–973), joka on saanut nimen _Suuri_. Hän ei
-tyytynyt pelkkään kuninkaannimeen, vaan hän pyrki todella hallitsemaan
-valtakuntaa. Tässä pyrinnössä hänellä olikin menestystä. Niskoittelevat
-herttuat hän asevoimin pakotti kuuliaisiksi. Hän asetti myös tärkeimpien
-kirkonvirkain haltijat.
-
-
-● =Saksalaisuus leviää itään.= Tähän aikaan saksalaisuus levisi yhä
-kauemmas itään. Kansainvaellusten jälkeen _slaavilaisia_ kansoja asui
-Keski-Euroopassa aina Adrian mereen ja Elbe jokeen saakka lännessä. He
-olivat pakanoita ja sekä taloudellisessa että henkisessä sivistyksessä
-naapureitaan Saksan germaaneja jäljessä. Kirkon lähetystoimi ulotettiin
-heidänkin keskuuteensa, ja Saksan kuninkaat kannattivat sitä.
-Saksalaisia uudisasukkaita siirtyi näihin rajamaihin, jotka vähitellen
-saksalaistuivat. Näin Saksan valtakunta laajeni itään. Saksin
-itäpuolelle muodostui _Nordmark_, josta sitten Brandenburg sai alkunsa,
-ja Baijerin itäpuolelle _Ostmark_, joka oli Itävallan perusmaa. _Böömin_
-tšekkiläiset, jotka myös ovat slaaveja, pakotettiin niin ikään
-tunnustamaan Saksan keisarin yliherruutta, mutta kansallisuuttaan he
-eivät menettäneet. _Puolalaiset_, jotka asuivat Oderin ja Veikselin
-välissä, käännettiin kristinuskoon, mutta Saksan herruus ei siellä
-tullut pysyväiseksi. Otto Suuri voitti myös suomalais-ugrilaisen
-_magyarien_ [ma´djarit] kansan, joka n. v. 900 oli asettunut Unkariin ja
-sieltä teki ryöstöretkiä Saksan alueelle; mutta Saksan keisarin valta ei
-sielläkään jäänyt pysyväiseksi. Unkarissa pääsi kuitenkin kristinusko
-voitolle vuoden 1000 vaiheilla.
-
-
-● =Otto Suuri Italiassa.= Italiassa vallitsi karolinkilaisvaltakunnan
-hajottua vielä suurempi hajaannus ja sekasorto kuin Saksassa. Siellä
-asui kansainvaellusten ajoilta alkaen monta eri kansallisuutta, ja maa
-oli jakautuneena useaan eri ruhtinaskuntaan. Yhteistä hallitsijaa ei
-ollut, mutta kuninkaankruunusta kyllä monet kilpailivat. Silloin Otto
-Suuri saapui Italiaan järjestämään sekavia oloja, valloitti osan maata
-ja julistautui Italian kuninkaaksi. Myöhemmin (v. 962) paavi kruunasi
-hänet, niin kuin ennen oli tapahtunut Kaarle Suurelle, Rooman
-keisariksi. Siten sai alkunsa Saksan kuninkaiden keisarin arvo. Tavaksi
-tuli, että Saksan kuninkaaksi valittu matkusti Roomaan saamaan paavilta
-keisarinkruunun. Saksan valtakuntaa sanottiin »pyhäksi Rooman
-keisarikunnaksi». Keisarien Italian herruus aiheutti kumminkin paljon
-sotia ja selkkauksia estäen heitä lujasti kiinnittämästä huomiotaan
-Saksan asioihin.
-
-
-□ =Otto ja Adelheid.= _Adelheid_ oli Italian viimeisen
-karolinkilaiskuninkaan leski, vielä nuori ja kaunis. Muuan
-Pohjois-Italian kreivi _Berengar_, joka Paviassa oli huudattanut itsensä
-Italian kuninkaaksi, koetti taivuttaa Adelheidia poikansa puolisoksi,
-saadakseen siten karolinkien kruununvaatimukset omalle suvulleen. Kun
-Adelheid ei tähän suostunut, hän sai osakseen tylyä kohtelua ja viimein
-hänet pantiin vankeuteen.
-
-Garda järven rannalla olevassa linnassa Adelheid istui neljä kuukautta
-surussansa ja odotti pelastusta. Muuan hurskas pappi, joka ennen oli
-ollut hänen palveluksessaan, sääli hänen onnettomuuttaan. Hän kaivoi
-linnan muurin alitse salaisen käytävän, vapautti Adelheidin ja vei hänet
-pienessä veneessä Garda järven yli. Monta vaaraa kestettyään pakolaiset
-saapuivat Canossan lujaan linnaan, jonka muuan Berengarin vihamies
-omisti.
-
-Pian Berengar tuli sotajoukkoineen Canossaan ja rupesi piirittämään
-linnaa. Silloin Adelheid lähetti sanan Otolle, Saksan kuninkaalle,
-pyytäen häntä tulemaan Alppien yli auttamaan vainottua naista. Otto
-riensikin vasalleineen Italiaan. Pavia antautui, ja Berengar pakeni
-pelästyneenä erääseen syrjäiseen linnaan. Mutta Otto pyysi ihanaa
-Adelheidia puolisoksensa ja lähetti veljensä noutamaan häntä
-juhlallisesti Canossasta. Adelheid suostui, ja Paviassa vietettiin upeat
-häät. Kuninkaan voima loisti kuin auringon kirkkaus ja kuninkaallisen
-puolison lempeys kuin ihana valo.
-
-
-□ =Otto Suuri ja paavi.= Siihen aikaan kuin Otto Suuri kruunattiin
-keisariksi, oli paavina 21-vuotias nuorukainen, nimeltä _Johannes_. Tämä
-juopotteli päiväkaudet ikäistensä kanssa ja vietti muutoinkin
-paheellista elämää. Niin oli turmelus saanut valtaa kirkossa.
-
-Berengarin hätyyttäessä Kirkkovaltiotakin paavin oli pakko turvautua
-Otto kuninkaaseen. Kun Otto sitten voitokkaana saapui Roomaan, otettiin
-hänet juhlallisesti vastaan. Paavi suuteli ja kätteli häntä, ja yhdessä
-he menivät Pietarin kirkkoon hartautta harjoittamaan. Otto pelkäsi
-kumminkin petosta ja virkahti aseenkantajalleen: »Kun minä polvistun
-apostolin haudalle, on sinun koko aika pidettävä miekkasi pääni päällä,
-sillä minä tiedän edeltäjieni usein kokeneen, että roomalaiset ovat
-uskottomia.» Mitään pahaa ei kumminkaan tapahtunut, ja seuraavana
-sunnuntaina Otto kruunattiin keisariksi.
-
-Tuskin Otto oli poistunut Roomasta, kun paavi Johannes katui, että oli
-kruunannut hänet keisariksi, ja liittyi hänen vastustajiinsa. Kun Otto
-sitten saapui takaisin Roomaan, niin paavi säikahtyneenä pakeni
-Apenniinien vuoriseutuihin. Silloin keisari kristikunnan korkeimpana
-hallitsijana kutsui koolle Italian piispainkokouksen ja lähetti paaville
-näin kuuluvan kirjeen: »Otto, Rooman keisari ja Saksan kuningas,
-Johannes XII:lle, Rooman piispalle. Olen kysynyt piispoiltasi, miksi
-olet paennut minua Roomasta, ja olen saanut kuulla heiltä sinusta
-sellaisia asioita, että häpeän luetella niitä. Olet häpäissyt pääkirkon
-pidoilla ja noppapelillä, juonut paholaisen maljan ja huutanut avuksesi
-Juppiteria, Venusta ja muita pahoja henkiä. Sen tähden haastan sinut
-vastaamaan kokouksemme eteen Roomaan.» Kun paavi ei haastetta totellut,
-hänet julistettiin menettäneeksi virkansa ja toinen paavi valittiin
-hänen tilalleen.
-
-Keisarin lähdettyä Roomasta Johannes palasi ja ryhtyi jälleen paavin
-toimiin. Jonkin ajan kuluttua hän äkkiä kuoli, ja roomalaiset kuulivat
-kauhukseen, että pyhän Pietarin kelvoton seuraaja oli Herran
-ehtoollisetta mennyt ajasta iankaikkisuuteen.
-
-Turhaan Otto oli koettanut korottaa paaviutta rappiosta. Turmelus oli
-niin suuri, että sen poistamiseksi tarvittiin ennen kaikkea sisäinen
-uudistus.
-
-
-                      HENRIK IV JA GREGORIUS VII.
-
-
-● =Henrik IV ja simonia.= Otto Suuren kuoltua oli Saksan valtaistuimella
-vielä sarja saksilaissukuisia keisareita. Suvun sammuttua mahtavat
-suurvasallit korottivat valtaistuimelle Frankenin herttuan, ja
-_frankkilaiset_ keisarit hallitsivat sitten yhtä mittaa n. 100 vuotta
-(1024–1125). _Henrik IV_ (1056–1106) oli tämän suvun hallitsijoista
-kolmas. Hän oli isänsä kuollessa vasta 6-vuotias, ja huonon kasvatuksen
-takia hänestä tuli röyhkeä ja mielivaltainen kuningas.
-
-Henrik menetteli omavaltaisesti kirkkoakin koskevissa asioissa. Tavaksi
-oli tullut, että ruhtinaat asettivat virkoihin piispoja ja apotteja,
-näillä kun oli suuret läänit hallussansa. Saattoipa tapahtua niinkin,
-että virkoja myytiin rahasta, jolloin vallan kykenemättömät henkilöt
-pääsivät korkeihin kirkon virkoihin. Tätä väärinkäytöstä sanottiin
-_simoniaksi_, Apostolien teoissa mainitun Simonin mukaan, joka pyysi
-ostaa hengen lahjoja rahalla. Henrik IV:kin nimitti häikäilemättä
-henkilöitä piispanvirkoihin, harjoittipa simoniaakin. Mutta sitä ei
-Roomassa tahdottu sallia, ja niin Henrik joutui kiivaaseen taisteluun
-paavinistuimen kanssa.
-
-
-● =Gregorius VII ja kirkonuudistus.= Henrikin mahtava vastustaja oli
-paavi _Gregorius VII_ (1073–1085).
-
-
-□ _Hildebrand_ oli Gregoriuksen nimi ennen hänen paaviksi tuloaan. Hän
-oli syntyjään italialaisen paimenen poika. Varhain hän rupesi munkiksi
-Rooman benediktiiniluostariin. Jo munkkina hän näki läheltä kirkon
-silloisen alennustilan ja turmeluksen, ja hänessä heräsi halu tehdä
-jotakin olojen korjaamiseksi.
-
-Matkallaan Keski-Eurooppaan Hildebrand kävi Ranskassa ja oleskeli jonkin
-aikaa sikäläisessä _Cluny_n [klyni´] luostarissa. Tämän luostarin munkit
-noudattivat ankarampia sääntöjä kuin näihin aikoihin oli tavallista
-muissa luostareissa. Clunyn luostarista sai alkunsa uudistusliike, joka
-tarkoitti vallalle päässeiden kirkollisten epäkohtain poistamista.
-Niinpä vaadittiin, että simoniasta luovuttaisiin, että papit samoin kuin
-munkit eläisivät naimattomina ja että kirkon tuli käyttää omaisuutensa
-yksinomaan Jumalan kunnian kirkastamiseksi, esim. mahtaviin
-kirkkorakennuksiin ja kirkkojen taiteelliseen koristamiseen. Innokkaasti
-saarnattiin myös _jumalanrauhaa_. Ei kukaan saisi käyttää aseita enempää
-kuin kolmena arkipäivänä viikossa. Keskiviikkoillasta maanantaiaamuun,
-samoin kuin suurten kirkollisten juhlain aikana, tuli vallita
-jumalanrauhan.
-
-Hildebrandiin tämä uudistuspyrintö teki syvän vaikutuksen. Ennen pitkää
-hän sai tilaisuuden ruveta toimimaan sen toteuttamiseksi. Hänet
-määrättiin näet _kardinaaliksi_. Kardinaaleja olivat siihen aikaan
-Rooman pääkirkkojen papit ja lähimpäin hiippakuntain piispat, ja he
-muodostivat paavin _kuurian_ eli _neuvoskunnan_.
-
-
-● 1) Kardinaaliksi tultuaan Hildebrand sai aikaan muutoksen siinä
-tavassa, jolla paavit valittiin virkaansa Siihen asti oli Rooman
-aatelisilla ja Saksan keisarilla ollut suuri valta paavia valittaessa.
-Nyt päätettiin, että _paavin vaalin toimittivat kardinaalit_. Siten
-tahdottiin paavin asema tehdä riippumattomaksi maallisista
-vallanpitäjistä. 2) Jotenkin samoihin aikoihin paavi riitaantui
-Konstantinopolin piispan kanssa niin suuresti, että koko kirkko hajosi
-kahtia (v. 1054) _roomalais-katoliseen_ ja _kreikkalais-katoliseen_
-kirkkokuntaan.
-
-3) Kohta paaviksi tultuaan Gregorius VII — kuten Hildebrand nyt itseään
-sanoi — uudisti ankarassa muodossa _pappien naimattomuutta_ eli
-_selibaattia_ (lat. caelebs [kēlebs] — naimaton) koskevat aiemmat
-määräykset. 4) Samoin uudistettiin _simonian_ harjoittamista koskeva
-kielto. 5) Paavi pyrki myös asemansa lujittamiseksi taivuttamaan
-puolelleen Etelä-Italian normanneja, jotka vastikään olivat
-valloittaneet Italian eteläisen niemimaan ja Sisilian saaren sekä
-perustaneet oman valtakunnan, »_Molempain Sisiliain kuningaskunnan»_,
-jonka lääninherraksi paavi tunnustettiin. 6) Pian hän myös _kielsi
-maallikko-investituuran_, s. o. antoi määräyksen, että maalliset
-ruhtinaat eivät saaneet asettaa virkoihin hengellisiä; se oikeus kuului
-yksinomaan paaville ja kirkolle.
-
-
-● =Investituurariita.= Henrik IV ei ollut halukas tottelemaan paavin
-määräystä, joka uhkasi riistää suuren osan valtaa hänen käsistään. Ja
-Saksan piispat, jotka pelkäsivät maallisten etujen menetystä, rupesivat
-häntä kannattamaan.
-
-Gregorius päätti turvautua vastustajansa lannistamiseksi tehokkaaksi
-tunnettuun keinoon: hän julisti Henrikin pannaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 169._ Kuningas toimittaa piispan investituuran.
-]
-
-Pian näkyivät pannajulistuksen seuraukset. Piispa toisensa perästä
-luopui Henrikistä, ja ruhtinaat, joita hän oli mielivaltaisesti
-kohdellut, uhkasivat valita uuden kuninkaan, ellei paavi häntä pian
-päästäisi pannasta. Henrikin oli pakko nöyrtyä. Hän lähti
-Pohjois-Italiaan, jossa paavi Canossan linnassa silloin oleskeli.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 170._ Henrik IV Canossassa. »Kuningas rukoilee apottia ja pyytää
-  Mathildan apua.»
-]
-
-
-□ Henrik piti kohta riidan puhjetessa _Worms_issa piispain kokouksen,
-joka julisti Gregoriuksen menettäneeksi virkansa. Tuomion loppusanat
-kuuluivat: »Niin astu siis alas piispojemme kirouksien painamana ja
-tuomiomme langettamana; lähde siltä apostoliselta istuimelta, jonka olet
-itsellesi ryövännyt; Pietarin istuimelle on nouseva toinen, joka ei
-käytä uskontoa väkivallan verhona, vaan opettaa Pietarin väärentämätöntä
-oppia! Me, Henrik, Jumalan armosta kuningas, ja kaikki meidän piispamme
-sanomme sinulle: astu alas, astu alas!»
-
-Gregorius istui laskiaisena pääkirkossaan yli sadan italialaisen,
-ranskalaisen ja burgundilaisen piispan sekä suuren apotti- ja
-munkkijoukon ympäröimänä, kun Henrikin lähettiläät saapuivat hänen
-puheilleen. Eräs lähettiläs astui esiin ja ojensi hänelle kuninkaan
-kirjeen. Seurakuntaan kääntyen lähettiläs virkkoi: »Helluntaiksi saatte
-kuninkaaltani uuden paavin ja isän, sillä tämä ei ole mikään paavi, vaan
-raateleva susi». Muuan kardinaali huusi kiukustuneena: »Ottakaa hänet
-kiinni!» ja kaupunginpäällikkö veti miekkansa tupesta. Vaivoin Gregorius
-sai pelastetuksi lähettilään hengen. Mutta kuninkaalle hän vastasi
-singahduttamalla häntä vastaan pannajulistuksen.
-
-Muodoltaan pannajulistus oli juhlallinen rukous pyhälle Pietarille. Se
-kuului: »Pyhä Pietari, apostolien ruhtinas, kallista korvasi puoleeni,
-sitä rukoilen, kuule minua, palvelijaasi! Kirkkosi kunniaksi ja
-suojelukseksi, kaikkivaltiaan Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen
-nimessä, sinun valtuutuksesi voimasta riistän kuningas Henrikiltä,
-keisari Henrikin pojalta, joka kuulumattoman röyhkeästi on noussut sinun
-kirkkoasi vastaan, koko Saksan valtakunnan ja Italian hallituksen,
-vapautan kaikki kristityt siitä valasta, jonka he ovat hänelle
-vannoneet, ja määrään, ettei kukaan saa häntä kuninkaana palvella.»
-
-Nyt Henrik nöyrtyi. Puolisonsa, pienen poikansa ja muutamain uskollisten
-palvelijain seuraamana hän lähti Alppien yli Italiaan. Oli sydäntalvi.
-Noissa kapeissa vuortensolissa tiet olivat ummessa, kaikkialla oli
-vastassa jäätiköitä, jyrkänteitä ja pohjattomia kuiluja. Usein täytyi
-miesten ryömiä nelin kontin, kun taas kuningatarta ja hänen poikaansa
-häränvuotiin kiedottuina hinattiin jyrkänteitä alas. Mutta aika ei
-sallinut odottaa otollisempaa vuodenaikaa. Vaivalloisen matkan
-uuvuttamana kuningas Henrik vihdoin saapui perheineen Canossaan.
-
-Taru kertoo, että Henrik yksin laskettiin linnanpihalle. Raskas
-rautaportti kumahti kiinni hänen jälkeensä. Pihalla hänen täytyi riisua
-yltään kuninkaallinen pukunsa: avopäin ja paljain jaloin,
-katumuksentekijän karheaan villapaitaan pukeutuneena, hän tarinan mukaan
-seisoi kolme päivää aamusta iltaan paastoten linnanpihalla, kyyneliä
-vuodattaen ja rukoillen armahdusta. Mutta paavi katseli mielihyvin
-linnan ikkunasta, kuinka länsimaiden mahtavin hallitsija nöyrtyi hänen
-edessään. Muut linnassa olijat heltyivät ja pyysivät itkien armoa
-kuninkaalle. Yhä Gregorius pysyi taipumattomana. Vasta neljäntenä
-päivänä Henrik laskettiin sisälle. Itkien hän heittäytyi paavin
-jalkoihin ja pääsi vihdoin kovilla ehdoilla pannasta. — Itse asiassa hän
-lienee eräässä läheisessä kappelissa neuvotellut henkilöiden kanssa,
-jotka sitten puhuivat hänen puolestaan paaville.
-
-
-● Keisari palasi nyt Saksaan. Mutta taistelu alkoi uudestaan. Keisari
-marssi sotajoukkoineen Italiaan ja rupesi piirittämään Roomaa.
-Gregoriuksen oli lopulta pakko sulkeutua San Angelon [a´ndželo] linnaan,
-entiseen Hadrianus keisarin hautarakennukseen. Henrik valitutti uuden
-paavin, joka antoi hänelle keisarinkruunun. Keisarin lähdettyä Roomasta
-Etelä-Italian normannit saapuivat Gregoriuksen avuksi. Mutta kun nämä
-pahasti ryöstivät Roomaa, Gregorius ei rohjennut enää jäädä kaupunkiin,
-vaan pakeni normannien mukana Etelä-Italiaan, jossa hän kuoli (1085).
-Loppuun saakka vakuuttuneena asiansa oikeudesta hänen kerrotaan vähää
-ennen kuolemaansa lausuneen: »Olen rakastanut oikeutta ja vihannut
-vääryyttä, sen tähden kuolen maanpakolaisena.»
-
-
-● =Wormsin konkordaatti.= Taistelu jatkui Gregoriuksen kuoltua. Kun
-Henrik IV pariakymmentä vuotta myöhemmin kuoli, hänen poikansa
-vuorostaan jatkoi taistelua. Viimein v. 1122 saatiin aikaan sopimus,
-_Wormsin konkordaatti_. Siinä määrättiin, että pappien muodostama
-tuomiokapituli oli valitseva piispat; sen jälkeen paavi oli antava
-heille hengellisen vallan merkiksi sormuksen ja sauvan ja hallitsija
-maallisen vallan merkiksi valtikan. Taistelu ei siis päättynyt
-kummankaan taistelevan puolen voitoksi. Kiista keisarien ja paavien
-välillä ei tähän päättynytkään; Wormsin konkordaattia seurasi vain
-jonkinlainen välirauha.
-
-
-                          FREDRIK BARBAROSSA.
-
-
-● =Guelfit ja ghibelliinit.= Frankkilais-suvun sammuttua alkoi jälleen
-ankara kilvoittelu Saksan kuninkaankruunusta. Toisella puolella oli
-_Welf_ien suku, jonka hallussa olivat Baijerin ja Saksin herttuakunnat,
-toisella taas _Hohenstauf_ien suku, joka omisti Frankenin ja Schwabenin
-herttuakunnat. Kilpailu päättyi Hohenstaufien voittoon, joka suku sitten
-pysyi Saksan valtaistuimella toista sataa vuotta (1138–1254). Mutta
-senkin jälkeen Welfit ja Hohenstaufit olivat enimmäkseen
-vihollissuhteessa toisiinsa, ja kummallakin suvulla oli kannattajansa.
-Puoluejako siirtyi Saksasta Italiaan. Siellä sanottiin Welfien
-kannattajia _guelfeiksi_ [gelfit] ja Hohenstaufien kannattajia
-_ghibelliineiksi_ [gib-]. Myöhemmin Italiassa jälkimmäisellä nimellä
-ymmärrettiin keisarinvallan kannattajia ja edellisellä paavinvallan
-puolustajia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 171._ Fredrik Barbarossa. Kiveen hakattu korkokuva eräässä
-    Baijerin luostarissa.
-]
-
-
-● =Fredrik Barbarossan luonne.= Hohenstaufi-keisareista maineikkain oli
-_Fredrik I Barbarossa_ (1152–1190). Hänessä yhtyi uhkeaan ulkomuotoon
-monta arvokasta hengen lahjaa. Hänen kookas vartalonsa ja jäntevät
-jäsenensä, hänen korkea otsansa ja tuliset silmänsä herättivät
-jokaisessa, joka häntä lähestyi, rakkautta ja kunnioitusta. Hiusten
-vaalea väri, joka osoitti aitogermaanista syntyperää, oli parrassa
-saanut punertavan vivahduksen, jonka takia italialaiset antoivat hänelle
-nimen _Barbarossa_ (= Punaparta). Hänellä oli korkea käsitys
-hallitsijantehtävästä, ja hän tahtoi kohottaa keisariuden samaan arvoon
-kuin Kaarle Suuri aikanaan. Sitä tehdessään hänen täytyi taistella
-Pohjois-Italian kaupunkeja, paavia ja omia vasallejaan vastaan.
-
-
-● =Taistelut Lombardian kaupunkeja ja paavia vastaan.= Pohjois-Italian
-eli Lombardian kaupungit olivat näihin aikoihin suuresti edistyneet.
-Huomatuimmat olivat _Milano_, _Genova_ [džē´nova], _Venezia_ ja
-_Firenze_. Niissä kukoistivat kauppa ja teollisuus, ja taloudellisen
-hyvinvoinnin varassa niiden valtiollinen vapaus vaurastui. Henkinenkin
-sivistys alkoi niissä nousta oraalle. Vaikka ne nimellisesti tunnustivat
-jonkun piispan tai maallisen ruhtinaan herrakseen, niin todellisuudessa
-ne olivat itsenäisiä. Kaupunkien asukkaat valitsivat itse
-hallitusmiehensä, _konsulit_, ja päättivät kokouksissaan yhteisistä
-asioista. Kaupunkien ympärille rakennettiin lujat muurit, ja porvarit
-harjoittelivat aseiden käyttöä, niin että saattoivat puolustaa
-kaupunkiaan aatelisten ratsujoukkojen hyökkäyksiltä.
-
-Fredrik Barbarossa päätti hävittää kaupunkien itsenäisyyden ja vaati
-niitä suorittamaan veroa saksalaiseen tapaan. Kaupungit kieltäytyivät
-alistumasta hänen vaatimuksiinsa. Silloin keisari päätti pakottaa ne
-siihen asevoimin. Se oli kuitenkin vaikea tehtävä. Hän tosin saavutti
-voittoja, mutta pian kaupungit nousivat uuteen taisteluun. Lopulta hän
-valloitti Milanon ja hävitti suuren osan kaupunkia maan tasalle.
-
-
-□ Kaupungin hävityksestä Kölnin keisarikronikka kertoo seuraavaan
-tapaan: Kun nälänhätä uhkasi piiritettyä kaupunkia, oli sen pakko
-heittäytyä keisarin armoille. Eräänä aamuna kaupungin konsulit ja
-kaksikymmentä korkeasukuista aatelista, kullakin paljastettu miekka
-kaulassaan, vaelsivat keisarin leiriin ilmoittamaan kaupungin
-kaikkinensa alistuvan keisarin tahtoon. Kolme päivää myöhemmin saapuivat
-taas konsulit ja 300 kaupungin etevintä ritaria tuoden keisarille
-kaupungin avaimet sekä 36 tornin ja linnan liput. Seuraavana päivänä
-tuli kansa ja koko sotavoima, kuljettaen mukanaan lippuvaunuja, joiden
-maston huipussa liehui valkoinen lippu. Kansa heittäytyi valittaen
-maahan ja anoi armoa. Keisari katseli synkkänä ympärilleen
-kuunnellessaan puhetta, jolla muuan konsuli koetti lepyttää häntä.
-Viitaten kädellään hän käski kansan poistua lausuen, että se myöhemmin
-saisi kuulla lähemmin kohtalostaan.
-
-Päätökseksi tuli, että Milano uudistetun kapinan tähden oli kokonaan
-hävitettävä. Asukkaat saivat pitää henkensä ja irtaimen omaisuutensa,
-mutta heidän oli lähdettävä pois kaupungista. Kun väestö itkien ja
-valittaen oli poistunut rakkaasta kodistansa, alkoi hirveä hävitys.
-Monta päivää ja yötä katottomat pakolaiset saivat murheellisina
-katsella, kuinka tulenliekit ja savupatsaat nousivat heidän entisistä
-asunnoistaan. Ainoastaan kirkot ja vahvat kivitalot säilyivät tulen
-hävitykseltä. Kun palo oli sammunut, voittajat tarttuivat rauta-aseisiin
-ja rupesivat hävittämään kaupungin varustuksia. Muurit ja tornit
-murrettiin maahan, vallihaudat täytettiin. Muutaman päivän kuluessa tuo
-ennen niin kukoistava kaupunki oli muuttunut soraläjäksi, niin että moni
-sen aikaisemmista vihollisistakin säälien katsoi sen kohtaloa.
-
-
-● Fredrikin voitto ei tullut pysyväiseksi. Jonkin ajan kuluttua
-Lombardian kaupungit liittoutuivat keskenään, paavi kannatti heidän
-aikeitaan, ja _Legnano_n [lenjā´no] taistelussa he voittivat Fredrikin
-joukot (v. 1176). Kaupungit pysyivät itsenäisinä; keisarin lähettiläs
-vain nimellisesti vahvisti virkamiesten vaalit.
-
-
-● =Henrik Leijona.= Welfin suvun päämies oli tähän aikaan _Henrik
-Leijona_. Fredrik oli nuorena ruhtinaana rakentanut sovintoa Welfien
-kanssa ja antanut Henrikille aikaisemmin menetetyn Baijerin
-herttuakunnan takaisin. Kauan he elivät hyvässä sovussa. Mutta sitten
-Henrik kieltäytyi lähtemästä viimeiselle Italian retkelle, joten keisari
-joutuikin tappiolle taistellessaan Lombardian kaupunkeja vastaan.
-Italiasta palattuaan Fredrik rankaisi tottelematonta vasallia
-riistämällä häneltä molemmat herttuakunnat ja karkottamalla hänet
-maasta.
-
-
-● =Fredrikin loppuhallitus.= Fredrik Barbarossan viimeiset
-hallitusvuodet olivat rauhallisia. Hän eli sovinnossa sekä paavin että
-vasalliensa kanssa. Hänen onnistui lisätä sukunsa alueita solmimalla
-avioliitto poikansa _Henrikin_ sekä Molempain Sisiliain perijättären
-kesken. Fredrik Barbarossa kuoli Vähässä-Aasiassa, ollessaan
-ristiretkellä Jerusalemiin.
-
-
-                        HOHENSTAUFIEN PERIKATO.
-
-
-● =Paavi Innocentius III (1198–1216).= Fredrik Barbarossan kuoltua
-paavin valta oli yhä kohoamassa. Se oli korkeimmillaan _Innocentius
-III_:n aikana. Rohkeasti tämä julisti: »Totisesti, Kristuksen
-käskynhaltija on keskivaiheessa Jumalan ja ihmisten välillä, Jumalaa
-alempana, mutta ihmisiä ylempänä.» »Samoin kuin aurinko ja kuu ovat
-sijoitetut taivaalle, suurempi niistä valaisemaan päivää, pienempi yötä,
-samoin on kirkossa kaksi valtaa, paavinvalta, joka on suurempi, koska se
-pitää sieluista huolta, ja kuninkaan valta, joka on pienempi, koska sen
-ei ole huolehdittava muusta kuin ruumiista.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 172._ Innocentius III.
-]
-
-Pannaa ja interdiktiä käyttämällä voimakas paavi pakotti Euroopan
-ruhtinaat tottelemaan tahtoansa. Saipa hän Englannin kuninkaan
-luovuttamaan maansa paaville ja ottamaan sen häneltä lääninä takaisin.
-Kun Saksassa Welfit ja Hohenstaufit taasen taistelivat kruunusta, hän
-aluksi asettui Welfien puolelle. Mutta Welfien päästyä voitolle
-Innocentius antoikin kannatuksensa nuorelle Hohenstaufi-ruhtinaalle,
-edellä mainitun Henrikin pojalle _Fredrikille_, joka niin tuli Saksan
-keisariksi.
-
-
-● =Fredrik II (1215–1250).= Fredrik Barbarossan rinnalla on Fredrik II
-henkilöllisten ominaisuuksiensa ja hallitustointensa takia
-Hohenstaufi-keisareista huomattavin. Hän harrasti tieteitä ja taiteita,
-mutta ei laiminlyönyt hallitustehtäviäkään.
-
-Molempain Sisiliain kuningaskunnasta hän muodosti _ensimmäisen
-uudenaikaisen valtion_. 1) Hän hävitti tästä maasta mahtavain
-lääninherrain vallan kohoten melkein itsevaltiaaksi kuninkaaksi. 2)
-Erilaiset hallitustoimet hän antoi varta vasten valmistuneille
-virkamiehille. 3) Hän määräsi maksettaviksi säännölliset verot ja 4)
-piti palveluksessaan palkattua sotajoukkoa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 173._ Fredrik II:n keisarisinetti.
-]
-
-Mutta Saksan oloihin Fredrik ei suuresti puuttunut; siellä mahtavat
-suurvasallit tulivat kukin läänissään entistä itsenäisemmiksi.
-
-
-□ Fredrik oli kasvanut äitinsä perintömaassa, Molempain Sisiliain
-kuningaskunnassa, ja keisariksi tultuaankin hän mielellään oleskeli
-rakkaassa, ihanassa Palermossa. Siellä hän oli hankkinut hienon
-sivistyksen; pidetäänpä häntä eräänä aikansa oppineimpana miehenä. Hän
-kutsui luoksensa ajan kuuluisimmat ranskalaiset ja arabialaiset
-runoilijat sekä italialaiset ja juutalaiset oppineet, osoittaen heille
-uskontoon tai kansallisuuteen katsomatta suosiota. Itse hän osasi useita
-kieliä ja luki ahkerasti sekä Aristoteleen että arabialaisten
-ajattelijain teoksia. Luonnontieteisiinkin hän oli perehtynyt; hän
-keräili harvinaisia eläimiä ja avasi ihmisruumiita tutkiakseen
-ruoansulatusta. Salernon yliopisto tuli hänen aikanaan eteväksi
-opiskelupaikaksi lääketieteilijöille. »Tieteen tulee käydä rinnan lakien
-ja aseiden kanssa», sanotaan hänen lausuneen. Mutta tällaiset
-harrastukset sekä seurustelu vierasuskoisten kanssa saattoivat hänet
-munkkien ja pappien vihoihin. Ja kun Fredrik kirkkoa halveksien virkkoi,
-että »paaviuden pohjana on ihmisten typeryys», niin hän kohtasi paavin
-ja kirkon taholta suuttumusta ja vainoa.
-
-
-● =Taistelu paaveja vastaan.= Fredrik II oli aluksi ystävällisissä
-suhteissa paavinistuimen haltijoihin. Mutta ei kestänyt kauan, ennen
-kuin riita paavin ja keisarin välillä leimahti ilmi liekkiin, tuhoten
-lopulta koko Hohenstaufien suvun. Fredrikhän ei ollut mielipiteiltään
-kirkon ystävä. Sitä paitsi paavin maallinen valta oli alituiseen
-uhattuna, niin kauan kuin Hohenstaufit hallitsivat sekä Saksaa että
-Etelä-Italiaa.
-
-Fredrik oli aluksi voitolla taistellessaan samoin kuin isoisänsäkin
-paavia ja Pohjois-Italian kaupunkeja vastaan. Mutta kun paavinistuimelle
-nousi _Innocentius IV_ ja taistelu kävi entistä kiivaammaksi, hänen
-voimansa uupuivat.
-
-
-□ Fredrik virkkoi kyllä saatuaan tiedon paavin pannajulistuksesta:
-»Paavi on siis kirkonkokouksessaan pannut minut viralta ja ryöstänyt
-minulta kruunun. Mistä tämä rohkeus? Mistä moinen julkeus? Missä ovat
-kannettavat kalleuteni?» Kun ne tuotiin lippaissa ja lippaat hänen
-käskystään avattiin, hän virkkoi: »Katsokaammepa, ovatko kruununi vielä
-tallella!» Kun hän oli saanut yhden käteensä, hän pani sen päähänsä ja
-virkkoi jyrisevällä äänellä silmät säihkyen: »Vielä ovat kruununi
-tallella, ja ennen kuin ne menetän, on veri virtanaan vuotava.»
-
-Sillä välin Innocentius lähetti joukon kerjäläismunkkeja Saksaan ja
-Italiaan saarnaamaan kapinaa keisaria vastaan. Samaan aikaan hänen
-legaattinsa houkuttelivat kullalla ja hopealla kaupunkeja ja ruhtinaita
-luopumaan keisarista. Kaikkialla guelfit ja ghibelliinit taistelivat
-toisiaan vastaan. Fredrik ei taistellut yksin miekalla, vaan myös, mikä
-tähän aikaan oli harvinaista, kirjoituksilla. Hän lähetti kirjeitä
-Euroopan kuninkaille kehoittaen heitä tekemään liiton »rikasta kirkkoa
-vastaan, joka kurottaa kättänsä anastaakseen kaikkien hallitsijain
-kruunut». »Kuka on antanut papeille oikeuden», hän kysyy, »yllyttää
-kristittyjä aseisiin kristittyjä vastaan, pukeutua haarniskaan
-messupuvun sijasta ja kantaa miekkaa paimensauvan sijasta? Lähtivätkö
-Kristuksen opetuslapset sotaan päällikköinä ja lipun-kantajina? Mutta
-papit eivät enää olekaan paimenia, vaan raatelevia susia, jotka
-runtelevat Kristuksen kansaa.»
-
-
-● Kun Fredrikin lempipoika oli joutunut taistelussa vangiksi ja
-voittajat kieltäytyivät päästämästä häntä vapaaksi suurista
-lunnaistakaan, niin Fredrik murtui ja kuoli kesken taistelua. Sen
-jälkeen sota jatkui, kunnes viimeinen Hohenstaufi mestattiin Napolin
-torilla jouduttuaan ranskalaisen _Anjou_n [ãžū´] herttuan Kaarlen
-vangiksi, jonka paavi oli kutsunut Molempain Sisiliain hallitsijaksi.
-
-
-● =Saksan ja Italian tila.= Nuo monta vuosisataa kestäneet taistelut
-keisarien ja paavien välillä olivat painaneet syvät jäljet sekä Saksan
-että Italian valtiollisiin ja taloudellisiin oloihin. Saksa oli saanut
-henkisesti edistyneemmästä Italiasta sivistysvaikutuksia, mutta se pysyi
-valtiollisesti hajanaisena, kun hallitsijain huomio ja tarmo oli
-kiintyneenä Italiaan. Italia pysyi niin ikään hajanaisena guelfien ja
-ghibelliinien taistellessa keskenään. Taloudellisesti näistä sodista
-kärsi varsinkin Italia, jota raa´at saksalaiset soturit alinomaa
-hävittivät.
-
-
-                      IV. Ristiretket (1096–1270).
-
-
-                  ENSIMMÄINEN RISTIRETKI (1096–1099).
-
-
-● =»Pyhä maa.= Keskiajan kristittyjen uskonnonharjoituksessa oli
-ulkonaisilla seikoilla tärkeä merkitys. Ei ainoastaan rakennettu komeita
-kirkkoja ja pantu toimeen loistavia kirkollisia juhlakulkueita, vaan
-keräiltiin myös pyhinä pidettyjen vainajien jäännöksiä,
-_pyhäinjäännöksiä_, joilla luultiin olevan ihmeitä tekevä voima.
-Erittäin arvokkaina pidettiin _toivioretkiä_ sellaisille paikoille,
-joissa pyhät henkilöt olivat eläneet ja vaikuttaneet tai joissa he
-lepäsivät haudattuina. Sellainen paikka oli esim. Rooma, »pyhän isän»
-asuinkaupunki. Mutta sen voitti pyhyydessä se maa, jossa Jeesus,
-maailman vapahtaja, oli vaeltanut, ja se kaupunki, jossa hän oli
-kärsinyt ja kuollut ja jossa hän oli ollut haudattuna. Palestiina oli
-»pyhä maa», Jerusalem »pyhä kaupunki». Siellä oli autuaallista vaeltaa
-ja harjoittaa hartautta. Ja sinne lähti vuosittain tuhansia
-toivioretkeläisiä eli pyhiinvaeltajia kaikista Euroopan kristityistä
-maista.
-
-
-□ Pappi siunasi toivioretkeläiset heidän kotiseudullaan sekä pirskotti
-heidän päälleen vihkivettä. Valkoinen sauva kädessä, leveälierinen hattu
-päässä ja pitkä valkoinen kaapu nuoralla vyötettynä he läksivät
-matkalle, väliin yksinään, väliin suurissa joukoissa, usein paljain
-jaloin ja paastoten pitkin matkaa. Kristityt ottivat toivioretkeläiset
-mielellään majaansa ja antoivat köyhille almuja, mitä pidettiin
-Jumalalle otollisena tekona. Palestiinaan tultuaan he toimittivat
-rukouksensa noilla pyhillä paikoilla, Jerusalemissa, öljymäellä,
-Betlehemissä; sen jälkeen he palasivat kotiinsa.
-
-Monet lähtivät näille matkoille enemmän vaellus- ja seikkailunhalusta
-kuin uskonnollisesta innostuksesta. Usein kirkko myös määräsi
-toivioretken rangaistukseksi jostakin rikoksesta. Silloin saattoi
-tapahtua, että rangaistu ei itse lähtenytkään retkelle, vaan palkkasi
-jonkun toisen henkilön sen puolestansa tekemään. Näin toivioretki
-muuttui ansiotyöksi.
-
-[Illustration: WÄLIMEREN MAAT]
-
-
-● Arabialaiset, jotka olivat Palestiinan herroina, osoittivat suurta
-suvaitsevaisuutta kristittyjä toivioretkeläisiä kohtaan. Heillähän oli
-kristittyjen matkoista tuntuvia tuloja. Mutta kun _seldžukit_, muuan
-islaminuskoon kääntynyt turkkilainen heimo, pääsi 11:nnellä vuosisadalla
-valtaan Etu-Aasiassa, koitti kristityille toivioretkeläisille tukala
-aika. Heitä alettiin sortaa ja vainota.
-
-Toivioretkeläisten kertomukset heitä kohdanneista vainoista valoivat
-uutta uskonintoa Länsi-Euroopan kristittyjen mieleen: he paloivat
-halusta valloittaa »pyhän maan» vääräuskoisten käsistä.
-
-
-● »=Se on Jumalan tahto.=» Niinpä paavi _Urbanus II_ päätti ryhtyä
-toteuttamaan kauan suunniteltua Palestiinan valloitusta. _Clermont_´in
-[klermō´] kirkolliskokouksessa Ranskassa v. 1095 hän esitti asian
-»Jumalan valitsemalle ja rakastamalle frankkien kansalle». Vastaukseksi
-hänen innostuttavaan puheeseensa kuului kaikkialta: »_Se on Jumalan
-tahto_.»
-
-Papit ja maallikot ilmoittautuivat kilvan ottamaan osaa »pyhään maahan»
-tehtävään retkeen. He neulottivat päällysvaatteensa oikealle puolelle
-_punaisen ristin_ merkiksi siitä, että tekeillä olevasta sotaretkestä
-aiottiin _ristiretkeä_. Kirkko lupasi suojella ristiretkeläisten
-omaisuutta, ja kaikkia länsimaitten piispoja kehotettiin saarnaamaan
-ristiretkeä.
-
-
-□ Ei kukaan ristiretken saarnaajista voinut vetää vertoja _Amiens´in_
-[amjā´] _Pietarille_. Hän oli itse käynyt »pyhässä maassa» ja nähnyt,
-mitä kristityt saivat kärsiä. Ratsastaen laihan aasin selässä, avopäin
-ja paljain jaloin, pukeutuneena kuluneeseen munkkikaapuun ja pitäen
-ristiinnaulitun kuvaa kädessään hän matkusti läpi Pohjois- ja
-Keski-Ranskan ja puhui kansalle kirkoissa, toreilla ja maanteillä. Hänen
-kuihtunut muotonsa, palavat silmänsä, kiivaat liikkeensä ja tuliset
-saarnansa tekivät syvän vaikutuksen herkkämielisiin kuulijoihin. Ihmiset
-kunnioittivat Pietaria pyhimyksenä, tungeskelivat hänen ympärillään ja
-olivat onnellisia saadessaan suudella tai vain koskettaa hänen pukuansa
-taikka vain nykäistä hänen aasistaan karvoja, joita he tallettivat
-arvokkaina pyhäinjäännöksinä.
-
-
-● =Matka Jerusalemiin.= Ensimmäisen ristiretken osanottajat olivat
-enimmäkseen Ranskan ylimyksiä ja heidän alustalaisiaan. Heihin yhtyi
-joukko Etelä-Italian normanneja. Satoihin tuhansiin nousi retkeläisten
-luku. Pääjohtajana oli Ala-Lothringenin herttua _Bouillon_´in [būjō´]
-_Gottfried_. Kuljettiin maitse Unkarin kautta Konstantinopoliin, jossa
-kaikkien oli määrä yhtyä. Sieltä jatkettiin matkaa Vähän Aasian halki
-kohti Jerusalemia. Matkalla ristiretkeläiset valloittivat _Nī´kea_n ja
-_Antiokia_n kaupungit.
-
-
-● =Jerusalemin valloitus v. 1099.= Vaivalloisen matkan jälkeen
-ristijoukko viimein saapui Jerusalemin edustalle. Mutta joukko oli
-huvennut n. 20 000:een. Osa oli kuitenkin jätetty valloitettuihin
-kaupunkeihin suojelusväeksi. »Se on Jumalan tahto!» ja »Jerusalem!»
-huudahtelivat retkeläiset, kun »pyhä kaupunki» ensi kerran tuli
-näkyviin. He kurottivat käsiään, laskeutuivat polvilleen ja syleilivät
-maata. Moni riisui jalkineensa ja kulki avojaloin eteenpäin. Vuonna 1099
-Jerusalem valloitettiin väkirynnäköllä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 174 _Ristiritareita matkalla.
-]
-
-
-□ Kaupunki oli hyvin varustettu, ja sitä puolusti 40 000 miestä.
-Ristiretkeläisten täytyi, kun heidän ensimmäiset rynnäkkönsä oli
-torjuttu, malttaa mielensä ja ryhtyä varsinaiseen piiritykseen. Sillä
-aikaa kun rakennettiin ankaran suuria piiritystorneja, pidettiin
-ristijoukossa juhlallinen kulkue, sillä tahdottiin rukoillen ja
-hartautta harjoittaen puhdistautua synneistä ja huutaa Jumalaa avuksi
-väkirynnäkköön. Etupäässä kulkivat piispat ja papit juhlapuvussa, mutta
-paljain jaloin, korkealla kantaen ristejä, pyhäinjäännöksiä ja
-pyhimystenkuvia. Heitä seurasivat ritarit ja koko sotajoukko, paljain
-jaloin hekin, mutta täysissä varustuksissa, lippujen liehuessa ja
-torvien soidessa. Siten kristityt kulkivat saatossa Jerusalemin muurien
-ympäritse öljymäeltä Siionin portille, ja moni hurskas kristitty toivoi
-saman ihmeen uusiutuvan, joka muinoin oli tapahtunut Jerikossa. Mutta
-kaupungin muureilta muhamettilaiset huutelivat pilkkaavia herjasanoja
-kristityille, luullen heidän olevan epäjumalain palvelijoita, koska he
-kantoivat kuvia ja pyhäinjäännöksiä.
-
-Kun Jerusalem vihdoin valloitettiin, toimeenpantiin kaupungissa hirveä
-verilöyly. Eräs mukana ollut ranskalainen kronikoitsija kertoo siitä mm.
-seuraavaa: »Nähtiin merkillisiä asioita. Muhamettilaisista toiset
-lyötiin kuoliaiksi, mikä oli heille lievin kohtalo. Toisia kiusattiin
-ensin pitkän aikaa ja sitten viskattiin liekkeihin. Kaduilla oli
-kasoittain katkottuja päitä, käsiä ja jalkoja. Ihmiset kulkivat sekä
-jalan että ratsain ruumisläjien yli. Kaikki tämä oli kuitenkin verraten
-vähäpätöistä. Täytyy mainita se, mitä tapahtui Salomon temppelissä,
-jossa muhamettilaisilla oli tapana pitää jumalanpalveluksiaan.
-Temppelissä ja sen käytävässä kuljettiin ratsulla veressä, joka ulottui
-ratsastajan polviin ja hevosen suitsiin asti.»
-
-Tätä kristityt pitivät »ihmeellisenä Jumalan tuomiona». Murhatyöt
-suoritettuaan he menivät nöyrinä ja itkien, avojaloin ja aseettomina
-rukoilemaan pyhälle haudalle. Julmuus ja hartaus asuivat rinnakkain
-hyvässä sovussa heidän mielissään. Niin heikko oli heissä kristinuskon
-oikea henki.
-
-
-● =Jerusalemin kuningaskunta.= Valloittamistaan maista kristityt
-muodostivat pieniä ruhtinaskuntia. Tärkein oli _Jerusalemin
-kuningaskunta_, jonka ensimmäinen hallitsija, »pyhän haudan suojelija»,
-oli Bouillonin Gottfried. Länsimaiden läänityslaitos pantiin täälläkin
-voimaan. Jerusalemin kuningas oli kaikkien muiden ruhtinasten
-lääninherra. Pian syntyi kuitenkin eripuraisuutta läänien omistajain
-kesken. Se heikensi kristittyjen voimaa muhamettilaisia vastaan
-käydyissä jatkuvissa taisteluissa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 175._ Temppeliherra.
-]
-
-
-● =Hengelliset ritarikunnat.= Jerusalemin kuningaskunnan parhaana tukena
-olivat _hengelliset ritarikunnat_, joita täällä ristiretkien aikana
-perustettiin. Ensiksi perustettiin _johanniittain_ ritarikunta. Sitten
-syntyi _temppeliherrain_ ritarikunta, joka sai nimensä siitä, että
-heidän asuinpaikkansa oli likellä entistä Salomon temppeliä. Myöhemmin
-perustettiin _saksalainen_ ritarikunta. Ritarikuntain jäsenet vannoivat
-tavallisen munkkivalan ja lupasivat lisäksi taistella pyhän maan
-puolustamiseksi. Heidän päämiestänsä sanottiin _suurmestariksi_.
-Varsinkin temppeliherrain ritarikunta keräsi suunnattomia rikkauksia, se
-kun sai lahjoja ruhtinailta ja hurskailta ihmisiltä. Ei ainoastaan
-itämailla, vaan Euroopassakin, varsinkin Ranskassa, oli sillä runsaasti
-maaomaisuutta. Ritarien lukumäärä ritarikunnan ollessa mahtavimmillaan
-nousi 30 000:een.
-
-
-                         MYÖHEMMÄT RISTIRETKET.
-
-
-● =Jatkuva retkeläisvirta.= Lähes 200 vuotta ensimmäisestä
-risti-retkestä lukien kulki Euroopasta alinomainen ristiretkeläisten
-virta Palestiinaan ja sieltä takaisin. Enimmäkseen kuljettiin meritse
-Pohjois-Italian kaupungeista, jotka retkistä suuresti hyötyivät.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 176._ Venezialaisia laivoja toivioretkeläisiä kuljettamassa.
-]
-
-
-□ Venezian, Genovan ja Pisan laivurit ansaitsivat hyvät rahat
-retkeläisten kuljetuksella. Eräästä säilyneestä sopimuksesta saamme
-tietää, että matka meren yli Syyrian rannikolle maksoi lääniylimykselle
-valtavan summan, jolloin hänellä oli laivalla hyttipaikka. Aseenkantaja,
-joka matkusti kannella, maksoi n. kolmannen osan, tavallinen retkeläinen
-vielä vähemmän. Satamakaupungissa retkeläiset usein saivat odottaa
-viikkomääriä, ennen kuin tuli lähtöpäivä. Majapaikoissa ja kapakoissa
-elämä silloin oli vilkasta ja meluisaa. Merimatka kesti tavallisesti
-kuukauden. Mutta vastatuulet ja myrskyt usein hidastuttivat laivan
-kulkua. Mieluimmin matkustettiin niin likellä rantoja, ettei maa
-häipynyt näkyvistä. Myrskyn raivotessa papit rukoilivat ja panivat
-toimeen kulkueita Jumalan lepyttämiseksi.
-
-
-● =Neljäs ristiretki.= Toisinaan oli retkeläisten lukumäärä tavallista
-suurempi ja järjestys retkellä lujempi. Siksi puhutaan useista eri
-ristiretkistä. Seurauksiltaan erittäin huomattava oli _neljäs
-ristiretki_ (1202–1204).
-
-Kristityt olivat menettäneet Jerusalemin. He olivat turhaan yrittäneet
-valloittaa sitä takaisin. Paavi Innocentius III saarnautti silloin uutta
-ristiretkeä. Joukko ranskalaisia ritareita noudattikin paavin
-kehoitusta. He kokoontuivat Veneziaan purjehtiakseen sieltä »pyhälle
-maalle». Mutta venezialaisetpa ohjasivatkin laivat Konstantinopoliin,
-jossa ristiretkeläisten piti auttaa muuatta prinssiä taistelussa
-setäänsä vastaan, joka oli riistänyt valtikan hänen isältään. Karkotetun
-keisarin he asettivatkin jälleen valtaistuimelle, mutta kun eivät
-saaneet luvattua maksua, he valloittivat Konstantinopolin, ryöstivät
-kaupunkia ja ottivat koko valtakunnan haltuunsa. Itä-Rooman
-eurooppalaisista maista muodostettiin _Latinalainen keisarikunta_, jossa
-läänityslaitos saatettiin voimaan, mutta venezialaiset ottivat haltuunsa
-saaret ja rannikot. Puolen vuosisadan kuluttua Itä-Rooman keisarikunta
-palautui kuitenkin pääasiassa entiselleen.
-
-Tämänkin jälkeen tehtiin vielä useita ristiretkiä Palestiinaan. Mutta ne
-olivat jotenkin tuloksettomia. »Pyhä maa» joutui vähitellen uudestaan
-islaminuskoisten haltuun. V. 1270 kristityt menettivät viimeisenkin
-varustuksensa siellä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 177._ Kristuksen sotureita. Osa van Eyck-veljesten
-  maalaamaa alttarikaappia.
-  (Vrt. kuv. 223!)
-]
-
-
-● =Ristiretkiä Eurooppaan.= Samaan aikaan kuin Lännen kristityt
-taistelivat Palestiinassa, käytiin »pyhää sotaa» Espanjan
-muhamettilaisia vastaan, jotka työnnettiin yhä kauemmas etelään. Mutta
-käytiinpä myös ristisotaa Euroopan pakanallisia kansoja vastaan. Niinpä
-_ruotsalaiset_ tekivät 12:nnella ja 13:nnella vuosisadalla kolme
-ristiretkeä Suomeen, minkä johdosta tämä maa joutui Ruotsin yhteyteen.
-13:nnen vuosisadan alussa perustettu _kalpaveljesten_ hengellinen
-ritarikunta levitti miekalla valtaansa ja kristinuskoa Liivinmaan,
-Vironmaan ja Kuurinmaan asujainten keskuuteen. _Saksalainen_ ritarikunta
-taas käännytti Itämeren etelärannalla asuvat pakanalliset preussilaiset.
-
-
-● =Euroopan olot muuttuvat.= Vaikka Palestiina uudestaan joutui
-vääräuskoisten haltuun, ristiretket eivät kuitenkaan jääneet vaille
-seurauksia. Ne vaikuttivat uudistavasti Euroopan kansojen elämään, niin
-taloudellisiin kuin henkisiinkin oloihin.
-
-Varmaan voidaan laskea miljooniin niiden ihmisten lukumäärä, jotka noina
-vuosisatoina lähtivät toivioretkelle tai ristiretkelle Palestiinaan. He
-oppivat matkallaan tuntemaan uusia maita ja uusia kansoja, mikä oli
-omansa vaikuttamaan heihin herättävästi. Sekä Konstantinopolissa että
-Vähän-Aasian, Syyrian ja Egyptin kaupungeissa he tutustuivat
-sivistykseen, joka oli Länsi-Euroopan kansain silloista sivistystä
-tuntuvasti korkeammalla. Sekä retkien aikana että niiden jälkeen
-rauhallinen liikeyhteys idän ja lännen välillä vilkastui. Kaikki tämä
-sai aikaan, että niin kauppa ja teollisuus kuin tieteet ja taiteet
-alkoivat Euroopassa mitä kauneimmin versoa ja kukoistaa.
-
-
-                  =V. Ristiretkien ajan sivistysolot.=
-
-
-                         ARABIALAINEN SIVISTYS.
-
-
-● =Kauppa ja teollisuus.= Arabialaiset olivat vanhastaan innokkaita
-_kaupan_ harjoittajia. Mekan etevimmät suvut pitivät kauppa-ammattia
-arvossa, ja Muhammed itse kuului kauppiasten säätyyn. Karavaanit, joissa
-oli lukuisasti kameleja, »autiomaan laivoja», kuljettivat tavaroita
-autiomaiden halki seudusta seutuun.
-
-Arabialaisen maailmanvallan muodostuttua kauppa suuresti vilkastui.
-Arabialaiset kauppiaat välittivät tavaraliikettä Intiasta ja Kiinasta
-saakka Välimeren maihin, Venäjälle ja Pohjois-Eurooppaan asti.
-Kulkeutuipa arabialaisia tavaroita Venäjän jokia myöten Suomeen saakka.
-Egyptin Aleksandria oli Välimeren kaupan keskus, ja _Bagdā´d_issa
-yhtyivät monet vilkkaat karavaanitiet.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 178._ Arabialainen kypärä 12:nnelta vuosisadalta.
-]
-
-
-□ Bagdad kohosi suurimpaan loistoonsa vuoden 900 vaiheilla. Siellä oli
-komeita palatseja ja suihkulähteitä, 100,000 puutarhaa, 10,000
-moskeijaa, 600 kanavaa ja 100 Tigriin yli johtavaa siltaa. Joen rannalla
-oli lukemattomia pienempiä ja suurempia laivoja, joilla oli meritse
-tuotu Idän tavaroita. Kussakin kaupunginosassa oli oma katettu
-kauppakatunsa eli basaarinsa myymälöineen ja tavarasuojuksineen, mutta
-rikkaimmat olivat Tigriin rannalla. On laskettu Bagdadissa olleen 1200
-myymälää. Niissä oli kaupan kaikenlaisia itämaiden teollisuuden
-tuotteita, aseita, hienoja kulta- ja hopeakaluja, nahkatavaroita,
-kankaita ja mattoja.
-
-
-● Kaupan ohella kukoisti _teollisuus_. Siinä arabialaiset oppivat paljon
-persialaisilta. Kuuluisia olivat hienot damasti-, musliini- ja silkki
-_kankaat_ sekä komeat _matot_, joiden taiteikkaat kuviot ja loistavat
-värit hivelivät silmää. _Koristuksia_ käytettiin ja valmistettiin
-runsaasti. Erään kalifin puolisolla sanotaan olleen juhlatiloissa niin
-viljalti koristuksia puvussaan, ettei jaksanut seistä ilman nojaa.
-Kultasepän ja jalokiventahkoojan taito oli korkealle kehittynyt. Mutta
-myös raudasta valmistettiin erittäin kelvollisia ja aistikkaita
-esineitä, varsinkin _aseita_. _Paperin_ valmistuksen arabialaiset
-oppivat kiinalaisilta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 179._ Bagdadin basaarielämää.
-]
-
-
-● =Maanviljelys.= Tultuaan Niilin sekä Tigriin ja Eufratin
-joki-laaksoihin, jossa maanviljelystä vanhastaan menestyksellä
-harjoitettiin, arabialaiset kehittyivät eteviksi ja innokkaiksi
-maanviljelijöiksi. He oppivat keinotekoisen kastelumenetelmän, jota
-sitten ilahduttavalla menestyksellä käyttivät myöskin Espanjassa. Vielä
-meidän päivinämme käytetään Valenciassa niitä kastelulaitoksia, joita
-maurilaiset, Espanjan muhamettilaiset, sinne rakensivat. He alkoivat
-viljellä _riisiä_ Egyptissä, josta riisinviljelys sitten levisi
-Lombardiaan ja Espanjaan. _Sokeriruo´on_ viljelyksen, jonka he oppivat
-Intiasta, he toivat Sisiliaan. _Kahvin_, _puuvillan_ ja _hedelmäin_
-viljelys oli hyvällä kannalla, ja _kukkien_ hoito oli heidän
-mielityötään. Arabialaiset käyttivät itse runsaasti suitsutus- ja
-hajuaineita, mutta kauppasivat niitä muillekin kansoille.
-
-=Tieteet.= Varallisuuden lisääntyessä kohosi henkinenkin elämä
-rikkaaseen kukoistukseen. Tieteistä arabialaiset harjoittivat etenkin
-matematiikkaa, luonnontieteitä ja filosofiaa.
-
-_Matematiikan_ tutkimuksen alalta on mainittava algebra, mutta ennen
-kaikkea on arabialaisten ansiota nykyisen numerojärjestelmämme
-siirtäminen Intiasta Eurooppaan. Vähitellen se työnsi syrjään vanhan
-hankalan roomalaisen numerojärjestelmän.
-
-_Luonnontieteistä_ viljeltiin ensinnäkin a) _tähtitiedettä_.
-Arabialaiset astronomit harjoittivat myös tähdistä ennustamista eli
-_astrologiaa_, joka sitten levisi Eurooppaankin. Arabialaisilla
-tutkijoilla oli tähtitorneja, joista kaukoputkella tarkastettiin
-taivasta. Osasivatpa tähtitieteilijät valmistaa koneita, joiden avulla
-merenkulkijat laskivat taivaankappalten asennosta, millä leveys- ja
-pituusasteella he olivat. Myös b) _fysiikan_ alalla he tekivät
-keksintöjä. He käyttivät tavallisia kelloja ajan mittaamiseksi.
-Kiinalaisilta he oppivat tuntemaan kompassin. He harrastivat myös c)
-_kemiaa_ eli oikeammin _alkemiaa_ (kullan-valmistamista). He koettivat
-näet keksiä ns. »viisaitten kiveä», jonka avulla voisi epäjaloista
-metalleista valmistaa kultaa ja hopeaa ja jolla ikuinen nuoruus
-saavutettaisiin. Korkealle kehittyi d) _lääketiede_. Siihen aikaan, kun
-lääkäritoimi Euroopan kristityissä maissa oli parranajajain ja
-kylvettäjäin käsissä, oli arabialaisilla ammattitaitoisia lääkäreitä eri
-tauteja varten sekä monin paikoin oivallisia sairashuoneita.
-
-Huomatuimmat lääkärit olivat usein myös etevimpiä _filosofeja_.
-Tutkittiin ja selitettiin etenkin kreikkalaisen Aristoteleen teoksia.
-
-Arabialaisten rinnalla heidän keskuudessaan asuvat juutalaiset olivat
-taitavia tiedemiehiä, varsinkin lääkäreitä ja filosofeja.
-
-Tieteiden harjoittamista varten perustettiin _yliopistoja_.
-Arabialaisilla oli myös suuria _kirjastoja_. Niinpä mainitaan Córdoban
-kirjastossa olleen n. 600 000 kirjanidettä. _Luku_- ja _kirjoitustaito_
-olivat maurilaisten keskuudessa yleiseen tunnettuja.
-
-
-● =Runous.= Arabialaisen eepillisen runouden tuotteista on mainittava
-satukokoelma »Tuhat yksi yötä». Nämä sadut, jotka osoittavat etevää
-kertojakykyä sekä rikasta mielikuvitusta, on käännetty monille
-sivistyskielille. Arabialaiset sepittivät niin ikään kauniita
-tunnelmarunoja. Draamallinen runous oli sen sijaan heille vieras.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 180. _Alhambrasta.
-]
-
-
-● =Kuvaamataiteet.= Koraani kielsi ihmisruumiin kuvaamisen, jonka vuoksi
-kuvanveisto- ja maalaustaide jäivät kehittymättömälle kannalle. Sitä
-korkeammalle kohosi _rakennustaide_. Arabialaisten _palatsit ja
-moskeijat_ osoittavat kehittynyttä rakennustaitoa ja taiteellista
-aistia. Arabialaiseen rakennustaiteeseen on tuntuvasti vaikuttanut
-bysanttilainen tyyli. Sen tunnusmerkkejä ovat moskeijojen yhteydessä
-kohoavat kapeat _minareetit_, bysanttilainen kupukatto, sirot pylväät,
-hevosenkengän muotoiset kaariholvit sekä värikkäät kasvimuotoja ja
-kirjainmerkkejä kaavailevat koristeet, _arabeskit_. Valtaisimpia
-rakennustaiteen tuotteita on Córdoban moskeija, mutta ihanuudesta
-kuuluisammaksi on tullut Alhambran [ala´mbra] palatsi Granadassa
-lukemattomine saleineen, leijonapihoineen ynnä ruusu- ja
-myrttipensaineen.
-
-
-                          KAUPPA JA KAUPUNGIT.
-
-
-● =Tarpeet lisääntyvät.= Varhaisempana keskiaikana ihmiset tulivat
-yleensä toimeen niillä tuotteilla, joita valmistettiin omalla maatilalla
-tai likeisimmässä ympäristössä. Kauppa eli tavarainvaihto supistui näin
-ollen sangen vähään. Mutta vähä vähältä ihmisten tarpeet lisääntyivät.
-Alettiin kaivata moninaisempia ja hienommin valmistettuja tavaroita.
-Varsinkin sen jälkeen, kun Euroopan kansat ristiretkien aikana tulivat
-likeiseen kosketukseen kreikkalaisten ja arabialaisten kanssa ja oppivat
-tuntemaan heidän korkeammalle kehittyneet sivistysolonsa, heräsi heissä
-halu saada Idän tuotteita Eurooppaankin sekä pyrkimys valmistaa
-samantapaisia tuotteita kotimaassa. Näin kauppa ja teollisuus entistä
-nopeammin alkoivat edistyä.
-
-
-● =Kaupunkien synty.= Kaupan ja teollisuuden vilkastuessa kaupungit
-vaurastuivat. Entiset Rooman vallan aikaiset kaupungit, joita oli
-säilynyt etenkin Italiassa, kohosivat jälleen kukoistukseen, ja uusia
-perustettiin Euroopan eri maihin. Niitä syntyi tietenkin sellaisiin
-paikkoihin, jossa vanhastaan oli käyty kauppaa taikka joista oli helppo
-matkata vieraille seuduille. Suurten jokien varsille ja meren lahdelmiin
-kohosivat vauraimmat kaupungit. Samalla oli katsottava, että paikka oli
-turvallinen, koska ajat edelleen olivat levottomat ja ihmiset
-väkivaltaisia. Niinpä perustettiin kaupunki monesti jonkun mahtavan
-lääniylimyksen linnan lähistöön. Usein valittiin myös kaupungille paikka
-rauhoitetun kirkon tai luostarin likeltä. Tällainen paikka oli edullinen
-senkin takia, että sinne varsinkin suurina kirkollisina juhla-aikoina,
-»messuina», kerääntyi joukoittain ihmisiä, jotka ostivat ja myivät
-tavaroita: juhla-ajat olivat samalla markkina-aikoja.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 181._ Carcassonnen kaupunki Ranskassa.
-]
-
-
-● =Kaupunkien ulkomuoto.= Turvallisuuden takia täytyi kaupungit varustaa
-vahvoilla muureilla ja korkeilla torneilla.
-
-Tästä johtui, että keskiajan kaupungit yleensä olivat alaltaan pieniä ja
-ahtaita. Ne olivat myös likaisia ja pimeitä. Usein raivosi niissä
-kulkutauteja. Toisinaan tulipalo hävitti kokonaiset kaupungin-osat,
-varsinkin niissä kaupungeissa, joissa enimmät rakennukset olivat puusta
-ja sammutuskeinot huonot.
-
-
-□ Väkiluku keskiajan kaupungeissa ei ollut suuri. Kölnissä, joka oli
-Saksan suurin kaupunki, oli keskiajan lopussa 40,000 asukasta. Kumminkin
-mainitaan Alankomaiden suurten kaupunkien väkiluvun nousseen
-100,000:een, ja Pariisin asukasmäärän sanotaan olleen vuoden 1400
-paikkeilla 300 000.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 182._ Keskiaikaisia porvaristaloja pohjoissaksalaisessa
-    kaupungissa.
-]
-
-Kun kaikkien asukkaiden tuli asua muurien sisäpuolella, tila kävi
-ahtaaksi väkiluvun vähänkin lisääntyessä. Sen tähden rakennettiin talot
-korkeiksi. Italian ja Ranskan kaupungeissa ne olivat tavallisesti
-kivestä. Seinät olivat valkeiksi maalatut ja katot laakeat, niin että
-vilpoisina kesäiltoina perheen jäsenet saattoivat siellä joutohetkensä
-viettää. Saksan ja Pohjoismaiden kaupungeissa oli enimmäkseen
-puurakennuksia. Ne olivat usein korkeita ja suipot päädyt käännettyinä
-katuun päin. Ylemmät kerrokset rakennettiin alempia ulommaksi, niin että
-talojen välitse tuskin sai nähdä taivasta ollenkaan. Kahden vierekkäisen
-talon asukkaat saattoivat melkein kukottaa kätensä toisilleen. Kullakin
-varakkaalla porvarilla oli talonsa, ja kun ne rakennettiin ilman
-ennakolta valmistettua yhteistä suunnitelmaa vain paikan laadun mukaan,
-niin kadut tulivat ahtaiksi ja mutkaisiksi.
-
-Kussakin kaupungissa oli avoin tori. Sen keskellä oli kaupungin kaivo,
-jota tavallisesti koristi kaupungin suojeluspyhimyksen kuva. Torin
-varrella oli raatihuone, joka usein oli kaupungin komein rakennus.
-Siellä pitivät kaupungin virkamiehet kokouksiaan, mutta siellä viettivät
-usein myös varakkaat kauppiaat perhejuhliaan. Raatihuoneen kattoakin
-korkeammalle kohosivat monien kirkkojen tornit.
-
-Torin ja katujen varsilla olevat myymälät olivat enimmäkseen
-yksinkertaisia avonaisia suojia. Kauppias tavaroineen oli myymälän
-sisällä, mutta ostajat olivat ulkona alas lasketun luukun edessä
-kauppojaan tekemässä. Käsityöläiset asuivat useimmiten siten, että saman
-ammatin harjoittajat olivat saman kadun varrella. Sen vuoksi alettiin
-katuja sanoa seppien kaduksi, kankurien kaduksi, räätälien kaduksi,
-oluenpanijain kaduksi j. n. e. Italian kaupungeissa käsityöläiset usein
-tekivät työtä ulkosalla, mutta pohjoisemmissa maissa oli kullakin omat
-työhuoneensa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 183._ Ypernin kaupungin goottilaistyylinen raatihuone Belgiassa.
-]
-
-Puhtaus oli keskiajan kaupungeissa perin huonolla kannalla. Italiassa
-kadut oli katettu tiilillä tai kivilaatoilla, mutta muissa maissa ne
-yleensä olivat kiveämättömät. Sen takia ne poudalla hirveästi pölysivät,
-ja sateella ne olivat loan peitossa. Kaduille ja pihoille viskattiin
-taloista arvelematta lika-aineet, eikä niitä korjattu pois, vaan
-jätettiin siihen sateen huuhdottaviksi. Puhtaudesta huolehtivat siat,
-joita makaili talojen edustalla tai kuljeskeli pitkin katuja ruokaa
-etsien.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 184._ Kauppaholvi.
-]
-
-Yön aikaan kaupungissa oli pimeä, ellei sattunut kuu taivaalla
-kumottamaan. Katuja näet ei siihen aikaan valaistu. Ainoastaan milloin
-kuningas oli kaupungissa vieraana taikka suuri vaara oli uhkaamassa,
-piti jokaisen talon edustalla palaa lyhty. Ihmisten oli vallitsevan
-pimeyden takia pakko mennä aikaiseen maata ja nousta varhain aamulla
-töitänsä toimittamaan. Jos jonkun oli pakko pimeässä liikkua, jota hän
-rosvojen pelossa ei mielellään tehnyt, hänellä oli lyhty kädessä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 185._ Keskiaikainən asiakirja. (Kaupungin vapauskartta.)
-]
-
-
-● =Kaupunkien hallitus.= Oikeus perustaa kaupunkeja oli kuninkaiden
-ohella myös maallisilla ja hengellisillä ylimyksillä. Monet ylimykset
-käyttivät ahkerasti tätä oikeutta, koska he siten saattoivat lisätä
-tulojaan. He kantoivat veroja kaupunkien asukkailta ja ottivat tullia
-kauppiailta, jotka saapuivat niihin tavaroitaan myymään.
-
-Mutta mikäli kaupunkien varallisuus karttui, ne vapautuivat
-lääninherrain vallasta. Toiset ostivat vapauskirjan eli _kartan_, toiset
-hankkivat vapauden asevoimin. Tämän takia ja turvatakseen vastedeskin
-itsenäisyyttään kaupungeilla oli aseellisia joukkoja, niin kuin
-mainittiin Hohenstaufien ja Lombardian kaupunkien välisistä sodista
-kerrottaessa. Kun kuningasvaltakin useimmissa maissa oli heikko,
-kaupungit saivat jotenkin täydellisen _itsehallinnon_. Tulivatpa
-Lombardian kaupungit vallan itsenäisiksi.
-
-Kaupunkien asukkaat valitsivat omat virkamiehensä yhteisistä asioista
-huolehtimaan. Eri maissa virkamiesten arvonimet olivat erilaiset ja
-heidän tehtävänsäkään eivät aina olleet samat. Italiassa sanottiin heitä
-_konsuleiksi_. Saksassa ja Pohjoismaissa _pormestari_ ja _raati_ eli
-_neuvosto_ muodostivat kaupungin hallituksen, mutta myös kaupungin
-asukkaat eli porvarit saivat _raastuvan kokouksessa_ olla päättämässä
-tärkeimmistä asioista.
-
-
-● =Ammattikunnat.= Käsityönharjoittajat liittyivät _ammattikunniksi_,
-siten että saman ammatin harjoittajat kussakin kaupungissa muodostivat
-oman ammattikunnan. Ammattikunnan jäsenet jaettiin _oppipoikiin_,
-_kisälleihin_ ja _mestareihin_. Ammattikunnan johtajaa sanottiin
-_ammatinvanhimmaksi_. _Ammattisäännöissä_ oli määrätty, montako
-oppipoikaa ja kisälliä mestarilla sai olla. Ammattikunta valvoi myös
-tavarain laatua ja määräsi hinnat. Yksityisen ammattilaisen vapaus oli
-siis perin rajoitettu; mutta samalla hän oli taloudellisesti turvattu.
-Pian käsityöläiset kohosivat arvossa ja pääsivät osallisiksi kaupungin
-hallitukseen, jossa aluksi kauppiaat yksin vallitsivat.
-
-
-□ =Oppipojasta mestariksi.= Ammattikunnan ahtaissa rajoissa keskiajan
-käsityöläinen eli elämänsä. Nuorena hänet pantiin oppiin mestarille,
-joka määräsummasta opetti hänelle tarpeellisen ammattitaidon sekä antoi
-ruoan ja vaatteet. Todistajain, mieluimmin kahden mestarin läsnäollessa
-tehtiin tästä juhlallinen sopimus. Hän oli nyt _oppipoika_. Oppiajan
-pituus vaihteli jossain määrin, tavallisesti se oli 9–12 vuotta. Jos
-mestari kuoli ennen oppiajan päättymistä, oppipoika sai uuden mestarin.
-Voitiinpa hänet myydäkin mestarilta toiselle. Jos oppipoika karkasi,
-tuotiin hänet väkivalloin takaisin; jos karkaaminen uudistui kolmasti,
-niin hänet suljettiin ammattikunnasta, ja hänen tulevaisuutensa oli
-mennyttä. Mutta mestarillakin oli velvollisuutensa. Hänen tuli
-huolellisesti opettaa oppipoikaa sekä antaa hänelle riittävästi ravintoa
-ja vaatteita.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 186._ Ranskalaisia käsityöläisiä 14:nneltä vuosisadalta.
-]
-
-Kun oppiaika oli päättynyt, tuli oppipojasta _kisälli_. Kisälli sai
-työstään määrätyn palkan. Hänellä oli oikeus vaihtaa mestaria, jopa
-vaeltaa kaupungista kaupunkiin. Tätä oikeutta kisällit mielihalulla
-käyttivätkin. Heillä tuli kumminkin olla todistus edelliseltä mestarilta
-eivätkä he olleet oikeutettuja poistumaan työpaikoistaan, ennen kuin
-sovittu aika oli mennyt umpeen.
-
-Kun kisälli tahtoi tulla _mestariksi_, hänen myöhemmaltä keskiajalta
-alkaen tuli osoittaa taitonsa suorittamalla näyte, jota sanottiin
-_mestarinnäytteeksi_. Joskus häneltä vaadittiin lisäksi tutkinto, jossa
-hänen oli tehtävä selkoa ammattinsa ja työnsä perusteista. Sen jälkeen
-hänet otettiin juhlallisesti ammattikuntaan, ja hän vannoi ammattivalan
-luvaten kaikessa noudattaa ammattikuntansa sääntöjä.
-
-Ero mestarin ja kisällin välillä ei ollut suuri. Jokainen mestari oli
-itse kerran ollut kisälli. Mestari teki työtä samassa ahtaassa huoneessa
-kuin hänen kisällinsä ja oppipoikansakin, jakaen heidän kanssaan
-yhteiset ilot ja surut. Keskiajan lopulla juopa kumminkin leveni.
-Muutamat mestarit tulivat muita varakkaammiksi ja alkoivat harjoittaa
-ammattia monine kisälleineen ja oppipoikineen tehdasmaisesti.
-
-
-● =Kaupunkiyhtymät.= Keskiajan tärkeimmät kaupungit olivat seuraavat:
-
-     Italiassa:  _Amalfi_
-
-                 _Venezia_
-
-                 _Genova_
-
-                 _Pisa_
-
-                 _Firenze_
-
-                 _Milano_
-
-     Ranskassa:  _Marseille_ [marse´j]
-
-                 _Pariisi_
-
-  Alankomaissa:  _Gent_
-
-                 _Brügge_
-
-                 _Antwerpen_
-
-      Saksassa:  _Lübeck_
-
-                 _Hampuri_
-
-                 _Köln_
-
-                 _Danzig_
-
-   Englannissa:  _Lontoo_
-
- Pohjoismaissa:  _Visby_
-
-                 _Tukholma_
-
-                 _Bergen_
-
-                 _Tallinna_
-
-     Venäjällä:  _Novgorod._
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 187._ Rosvojoukko metsässä saaliinjaossa.
-]
-
-Useissa maissa kaupungit yhtyivät _liittokunniksi_ voidakseen paremmin
-valvoa kauppaetujaan. Se olikin tarpeen, sillä keskiajalla kauppiaalla
-oli elinkeinonsa harjoituksessa monta vaikeutta voitettavana. Maantiet
-olivat edelleen huonot, siltoja oli vähän ja rosvoja liikkui teiden
-varsilla kauppamatkueita väijymässä. Siksi kauppiaat kulkivat
-kaupungista toiseen mieluimmin suurissa joukoissa. Usein mahtavat
-lääninherratkin harjoittivat rosvousta sekä maanteiden että vesiväylien
-varsilla. Kuuluisaksi on tullut aatelisherrojen _ranta_-_oikeus_, jonka
-nojalla he ottivat haltuunsa haaksirikkoutuneiden laivojen tavarat.
-Haaksirikkoja taas sattui usein, kun ei ollut merikortteja, ei majakoita
-eikä luotseja. Lisäksi lääninherrat vaativat tulleja kauppiailta, jotka
-kuljettivat tavaroita heidän alueittensa läpi. Pitkällä matkalla
-kauppias joutui maksamaan tullin useita kertoja. On laskettu, että esim.
-Rhônejokea kuljettaessa oli maksettava 60 kertaa tulli.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 188._ Kauppamatkue lähdössä Lübeckin portilta.
-]
-
-Yhteen liittymällä kaupungit saattoivat ponnekkaammin toimia
-kauppateiden korjaamiseksi sekä etujensa valvomiseksi lääninherroja
-vastaan.
-
-Kuuluisin kaupunkiyhtymä oli Pohjois-Saksan _Hansa_. Se sai alkunsa
-vuoden 1100 paikkeilla ja pysyi voimassa kauas uudelle ajalle saakka. Se
-oli kukoistavimmillaan 14:nnellä ja 15:nnellä vuosisadalla, jolloin
-siihen kuului monta kymmentä kaupunkia, muun muassa Lübeck, Hampuri,
-Visby ja Tallinna. Rahalla ja sopimuksilla, myöhemmin myöskin sodalla
-Hansa hankki toisen kauppaoikeuden toisensa perästä: vapautuksia
-rantaoikeudesta, tullivapautta, pääsyn kaikille markkinapaikoille sekä
-kauppiailleen oikeuden kantaa aseita vieraissa maissa. Lopulta koko
-Itämeren ja Pohjanmeren kauppa tuli Hansan yksinoikeudeksi. Hansalla oli
-kauppakonttoreja Brüggessä, Lontoossa, Bergenissä ja Novgorodissa.
-Suomenkin kaupungeissa hansakauppiaat, »kestit», harjoittivat ahkerasti
-kauppaa. Eri kaupunkien edustajat kokoontuivat Lübeckiin
-_hansapäiville_, joilla yhteiset asiat ratkaistiin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 189_. Venezialainen kauppakaleeri 1400-luvulla.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 190_. Tavaroita lastataan jokimatkaa varten.
-]
-
-
-● =Kauppatavarat.= Keskiajan _kauppatavarat_ olivat etupäässä
-ylellisyystavaroita. Syyrian ja Egyptin kaupungeista Italian kauppiaat
-toivat itämaiden tuotteita: silkki- ja musliinikankaita, hienoja mattoja
-ja vaippoja, erilaisia koristeita sekä mausteita ja sokeria. Saksan ja
-Ranskan jokia pitkin kuljetettiin tavarat Alppien pohjoispuolella
-oleviin maihin. Paitsi kaukaisen Idän tavaroita kulki kaupassa Italian
-ja Alankomaiden kaupungeissa valmistettuja kankaita, Reinin ja Ranskan
-viinejä sekä Saksassa valmistettuja aseita. Englannista tuotiin villoja
-Alankomaiden kaupunkeihin kankaiksi valmistettaviksi. Norjan rannikoilta
-tuotiin silliä. Venäjältä saatiin vuotia ja meidän maastamme
-turkiseläinten nahkoja ja kaloja.
-
-
-● =Rahaliike.= Kaupan vilkastuessa _raha_ tuli yhä yleisemmin vaihdon
-välineeksi; luontoistaloudesta siirryttiin _rahatalouteen_. Rahan
-käyttäminen oli kumminkin hankalaa, koska liikkeessä oli monenlaista
-rahaa, esim. Ranskassa 80 eri lajia. Jokaisella feodaaliherralla oli
-näet oikeus lyödä rahaa. Sen vuoksi täytyi olla rahanvaihettajia. He
-olivat aluksi etupäässä juutalaisia, jotka samalla harjoittivat
-rahanlainausta korkoa vastaan. Mutta jo 13:nnella vuosisadalla Italian
-ja Etelä-Ranskan kauppiaat rupesivat harjoittamaan rahanlainausta, ja
-vuoden 1300 vaiheella sanotaan Firenzessä, joka keskiajan lopulla oli
-rahanlainausliikkeen keskus, olleen monta kymmentä _pankkia_. Ne
-lainasivat rahoja myös kuninkaille ja ruhtinaille Euroopan eri maihin.
-Pankkilaitos oli niin täydellisesti italialaisten käsissä, että kaikkia
-rahamiehiä sanottiin lombardilaisiksi ja pankkeja lombardilaitoksiksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 191._ Matkustava kauppias linnan portilla.
-]
-
-Vielä nykyäänkin useat rahaliikkeessä käytetyt sanat ovat
-italiankielestä saatuja.
-
-
-                               RITARISTO.
-
-
-● =Ritarit.= Ritarilla tarkoitettiin aikaisemmin aatelista
-ratsusotilasta. Mutta myöhemmin kaikki aatelismiehet eivät enää
-kohonneet ritareiksi. Ristiretkien aikana saavuttivat ritariarvon vain
-ne, jotka olivat saaneet _ritarikasvatuksen_ ja jotka sen jälkeen
-erikoisia menoja noudattaen oli _lyöty ritareiksi_.
-
-
-□ =Aatelispojasta ritariksi.= Elämänsä seitsemän ensimmäistä vuotta
-aatelispoika oli etupäässä naisten hoidossa. Hän oleskeli
-lastenkamarissa ja kulutti aikansa tavallisissa lastenleikeissä. Kun hän
-oli täyttänyt seitsemännen ikävuotensa, hän siirtyi miesten
-kasvatettavaksi. Kirjalliseen opetukseen ei nyt enempää kuin
-myöhemminkään yleensä pantu huomiota. Moni ritari ei osannut edes
-kirjoittaa.
-
-Urheilulla ja ruumiinharjoituksilla sitä vastoin oli tärkeä sija
-aatelispojan kasvatuksessa. Häntä opetettiin juoksemaan, kiipeämään ja
-uimaan, heittämään keihästä ja ampumaan nuolella, käyttämään miekkaa ja
-ohjaamaan hevosta. Näissä taidoissa hän kehittyi toisinaan ihmeteltävän
-pitkälle. Samalla häntä totutettiin hyvään ryhtiin ja kauniisiin
-ruumiinliikkeisiin, aivan kuin ennen muinoin Kreikassa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 192._ Englantilainen ritari. Veistokuva hauta-arkun
-  kannesta.
-]
-
-Mutta hänen tuli oppia myös hienoja käytöstapoja ja kohteliasta
-esiintymistä. Häntä totutettiin kaikissa tiloissa hillitsemään itseään.
-Tässä vaikeassa taidossa häntä opasti vanhempi ritari, monesti joku
-vieras, jonka perheeseen nuorukainen oli lähetetty kasvatettavaksi. Hän
-sai auttaa ritaria satulaan ja satulasta alas sekä palvella pöydässä ja
-makuusuojassa. Linnan rouvalle ja linnan neideille hänen tuli osoittaa
-kohteliasta palvelevaisuutta kaikissa tiloissa. Häntä sanottiin silloin
-_paašiksi_ eli hovipojaksi.
-
-Isommaksi vartuttuaan hänestä tuli _aseenkantaja_. Hän sai pitää huolta
-ritarin ratsuista sekä seurata häntä metsästysretkille ja turnajaisiin.
-Ja lopuksi hänet otettiin sotaretkellekin, jossa sotaiset urotyöt ja
-sankarimaine häntä odottivat. Aatelisnuorukaisen kasvatus oli päättynyt,
-hän oli valmis saamaan ritarilyönnin.
-
-_Ritariksi lyöminen_ tapahtui tavallisesti jossakin juhlatilaisuudessa,
-esim. ruhtinaallisissa häissä. Se tapahtui eri maissa ja eri aikoina eri
-tavalla. Aluksi siihen kuului vain lyönti miekanlappeella, minkä joku
-vanhempi ritari toimitti. Mutta myöhemmin, kun kirkko pyrki vaikutukseen
-tälläkin alalla, ritariksi lyömiseen kuului monta, osittain
-uskonnollista menoa. _Kylpy_, sielun ja ruumiin puhtauden vertauskuva,
-oli ensimmäinen valmistustoimi. Sitten ritariksi lyötävän tuli
-_paastota_ ja valvoa yö kirkossa. Aamulla hän tunnusti syntinsä ja sai
-papilta synninpäästön. Valkeihin vaatteisiin puettuna hänet saatettiin
-nyt alttarin luo, pappi luki rukouksen ja siunasi hänen miekkansa. Sen
-jälkeen joku vanha ritari _löi häntä miekan lappeella_ sanoen: »Teen
-sinut ritariksi nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.» Ritariksi lyöty
-teki _valan_ luvaten käyttää asettansa heikkojen ja sorrettujen
-puolesta. Sitten hänet puettiin _ritariasuun_: rautakypärään,
-rautapaitaan, rautasäärystimiin, rautakintaisiin ja kultaisiin
-kannustimiin. Miekka sidottiin hänen vyötäisilleen. Käteensä hän sai
-kilven, jossa oli suvun vaakunamerkki, tavallisesti leijonan, karhun,
-hirven, kotkan tai jonkin muun eläimen kuva.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 193._ Ritariksi pukeminen.
-]
-
-Kaikki aseenkantajat eivät kumminkaan tulleet ritareiksi. Siihen arvoon
-kohosivat enimmäkseen vain varakkaimmat ja ylhäisimmät sekä ne, jotka
-olivat erikoisesti kunnostautuneet.
-
-
-● =Ritarillisuus.= Ritarit muodostivat suljetun kansanluokan,
-_ritarisäädyn_. Säätyyn kuuluvat tunsivat läheistä yhteenkuuluvaisuutta;
-yhdistipä säätyside toisiinsa eri maidenkin eri kieliä puhuvat ritarit.
-Yhtä tarkasti he taas pyrkivät erottautumaan toisista kansanluokista.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 194._ Nainen ritarin suojeluksessa.
-]
-
-Ritarien keskuudessa kehittyi ominainen katsomustapa, joka jo kuvastuu
-ritariksi lyötäessä noudatetuista menoistakin. Ritarin tuli olla
-_rohkea_. Hän ei saanut suurimmankaan vaaran hetkellä paeta
-taistelusta; vaikka varma kuolema oli vastassa, tuli hänen komentaa
-ratsuansa eteenpäin. Ritarin tuli olla _uskollinen_ »Miehen
-velvollisuus on kärsiä herransa puolesta kaikkea, kuumaa ja kylmää,
-puutetta ja surua, tarpeen tullen uhrata henkensäkin», sanotaan
-Rolandin laulussa. Ritarilla tuli olla voimakas _kunniantunto_. Hän ei
-saanut »tahrata kilpeään» epärehellisellä menettelyllä, kunniattomilla
-teoilla. Ritarin tuli _kunnioittaa_ ja _palvella naista_. Naissydämen
-voittaminen oli melkein yhtä arvokasta kuin jonkin linnan tai maan
-valloittaminen. Vielä tuli ritarin olla an_telias_, antaa almuja
-kerjäläisille ja toivioretkeläisille sekä auttaa pulaan joutuneita
-säätyveljiään.
-
-Nämä ominaisuudet, joita sanotaan ritarihyveiksi, muodostavat
-ritari-ihanteen. Jos ritarilla oli nämä hyveet, pidettiin häntä
-_ritarillisena_.
-
-
-● =Ritarilinna.= Feodaaliherra asui perheineen ja palvelijoineen lujasti
-varustetussa asunnossa, jota sanottiin _ritarilinnaksi_. Se oli samalla
-kertaa asunto ja linna. Noina levottomina aikoina täytyi aatelisenkin
-olla alinomaa varuillaan vihollisen hyökkäystä vastaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 195._ Ritarilinna 13:nnella vuosisadalla.
-]
-
-
-□ Tavallisimmin sijaitsi linna, joka oli rakennettu harmaasta kivestä,
-korkealla kummulla tai kallion kielekkeellä, joka kohosi jyrkkänä ja
-jonne vain kaitainen tie johti. Sitä kiersi ympäriinsä veden täyttämä
-kaivanto, _vallihauta_. Vallihaudan sisäpuolella kohosi linnan
-_ympärysmuuri_, joka oli harjalla ja torneilla varustettu. Muurissa oli
-yksi ainoa aukko, jonka sulki paksuista, raudoitetuista tammilaudoista
-tehty _portti_. _Nostosilta_, joka vallihaudan ylitse johti
-porttiaukolle riippui rautavitjoista ja sen saattoi kohottaa ylös
-porttiholviin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 196._ Elämää keskiajan ritarilinnassa.
-]
-
-Ympärysmuurin sisäpuolella oli ensin avoin ala, _ulompi linnanpiha_. Sen
-takaa kohosi useita rakennuksia, joiden keskelle muodostui _sisempi
-linnanpiha_. Sieltä kohosi myös linnan _torni_ muita rakennuksia
-korkeammalle. Tornin sisäänkäytävä saattoi olla 10 metriä pihamaata
-korkeammalla, niin että sinne pääsi vain siirrettävillä tikapuilla.
-
-Tämmöisen linnan valloittaminen oli sen ajan aseilla vaikea tehtävä.
-Äkkirynnäköllä se oli miltei mahdotonta, jos linnan vartiosto oli
-valpas. Tikapuita pitkin saattoi yrittää kiivetä muurille. Mutta sieltä
-linnan puolustajat valoivat tulikuumaa vettä tai pikeä uhkarohkeitten
-niskaan. Heittokoneita, joilla viskattiin suuria kiviä muureja vastaan,
-sekä korkeita hyökkäystorneja myös käytettiin. Mutta useimmiten oli
-pakko turvautua linnan piiritykseen. Jos se saatiin tehokkaaksi ja jos
-sitä jatkettiin tarpeeksi kauan, oli linnan pakko antautua, ellei
-ulkoapäin tullut apua.
-
-_Asumuksena_ linna oli kolkko ja epämukava. Kun seinät olivat paksut ja
-ikkuna-aukot pieniä, pääsi huoneisiin niukalti valoa. Ne olivat pimeitä
-ja kosteita. Lasia ei ollut, vaan ikkunoissa käytettiin pergamenttia tai
-sarveislevyä; usein ikkuna-aukko suljettiin vain luukulla. Komein huone
-oli _ritarisali_, jossa ikkunat olivat suuremmat ja jonka seinille oli
-ripustettu kuvia ja vaakunoita. Siinä vietettiin suuret juhlat.
-
-_Huonekaluja_ oli vähän ja nekin enimmäkseen epämukavia. Pitkin seiniä
-oli raheja, joille oli levitetty peittoja ja patjoja, joten niillä
-saattoi nukkua. Suuria tuoleja oli joitakin sekä kaappeja ja isoja
-tammiarkkuja, joissa vaatteita säilytettiin. Työhuoneissa, joissa
-linnanrouva johti tyttäriensä ja palvelijoittensa töitä, oli rukkeja ja
-kangaspuita.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 197._ Saksalaisia naispukuja.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 198._ Ateria sekä ruokia ja pöytäkaluja.
-]
-
-Aatelisten _puku_ sitä vastoin oli komea, varsinkin sen jälkeen kun Idän
-tavaroita alkoi runsaammin saapua Eurooppaan. Ne valmistettiin
-hienoista, monivärisistä kankaista ja koristettiin soljilla ja muilla
-helyillä. Sekä miehillä että naisilla oli liinainen, villainen tai
-silkkinen paita. Sitten kuului miesten pukuun ruumiinmukaiset housut
-sekä mekko. Myöhemmin vaihdettiin mekko edestä napitettavaan takkiin,
-joka vaatekappale siis tuli käytäntöön keskiajan loppupuolella. Kylmänä
-vuodenaikana käytettiin turkkia ja juhlatilaisuuksissa hihatonta
-viittaa. Ylhäisillä naisilla oli paidan päällä väljä pukuvaate, joka
-vaihdettiin hameeseen ja röijyyn samoihin aikoihin kuin miehet alkoivat
-käyttää takkia. Talviaikana naisetkin käyttivät nahkavuorista
-päällysvaatetta. Naineilla naisilla oli pää katettuna, naimattomilla
-vain metallirengas tai seppele päässään. Jalassa oli sukat ja
-nauhakengät. Muutoin vaihtelivat muodit useasti. Toisinaan käytettiin
-litteäteräisiä »turpakenkiä», toisinaan suippokärkisiä »kärsäkenkiä».
-Välistä miehet letittivät partaansa kulta- ja hopealankoja, välistä
-ajoivat leukansa sileäksi. Joskus olivat hihat niin pitkät, että vain
-sormenpäitä näkyi, tai leikattiin vaatekangas kapeiksi suikaleiksi,
-joiden alta kirjava vuori näkyi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 199._ Haukkajahdilla.
-]
-
-_Aterioilla_ syötiin ja juotiin runsaasti. Erittäin haluttuja olivat
-liharuoat, jotka olivat runsaasti maustettuja. Paaston aikana oli pakko
-syödä kalaa. Paljon nautittiin olutta ja erilaisia viinejä varsinkin
-juhla-aterioilla. Silloin monet humaltuivat ja rupesivat meluamaan,
-syntyipä tappeluitakin. Veitsi ja lusikka olivat käytännössä, mutta
-haarukan sijasta käytettiin sormia.
-
-_Elämä_ ritarilinnassa oli yleensä yksitoikkoista, varsinkin naisväellä,
-joka vuodet läpeensä oleskeli kotosalla. Parhaana ajankuluttajana oli
-ahkera työ talouspuuhissa. Mutta vaihteluakin kaivattiin. Tervetulleita
-olivat sen vuoksi kiertävät _ritarilaulajat_, joita Ranskassa sanottiin
-_trubaduureiksi_. He lauloivat uljaista ritareista, heidän
-sankariteoistaan ja lemmenseikkailuistaan. Monet näistä laulajista
-olivat itsekin ritareja. Jollei tällaista huvia ollut tarjolla,
-pelattiin linnassa šakkia tai dammia taikka lyötiin korttia, jotka
-ajanvietteet oli arabialaisilta opittu. Hyvin usein lähdettiin
-_metsästysretkille_ mukana koirat ja kesytetyt haukat, joita oli
-opetettu lintuja pyydystämään. Suurimmat _juhlatilaisuudet_ olivat häät,
-joissa juhlallisten vihkiäisten jälkeen seurasi komeat juhla-ateriat,
-piiritanssit ja seuraleikit.
-
-
-● =Turnajaiset.= Suurten juhlatilaisuuksien yhteydessä pantiin usein
-toimeen aseleikit, joita sanottiin _turnajaisiksi_ ja joita varakkaat
-suurvasallit tuon tuostakin järjestivät.
-
-
-□ Kun turnauspäivä oli määrätty, linnanherra lähetti airuensa linnasta
-linnaan kutsumaan vieraita juhlaan. Samalla alettiin laittaa
-turnauskenttää tarpeelliseen kuntoon. Jokin soikea kenttä linnan
-lähistössä ympäröitiin aitauksella. Toiselle sivustalle rakennettiin
-katsojalava telttakattoineen, kukkaseppeleineen ja mattoineen. Siihen
-asettuivat jalosukuiset naiset upeissa puvuissaan sekä arvokkaimmat
-ritarit; keskellä seisoi linnanherra itse turnausta katselemassa.
-Vastaisella puolella, loitommalla tungeksi rahvas katseluhaluisin
-joukoin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 200._ Turnajaiset 13:nnella vuosisadalla.
-]
-
-Turnauspäivänä on linnassa eloa ja liikettä. Aseenkantajiensa auttamina
-ritarit pukevat ylleen varustuksensa. He ovat kiireestä kantapäähän
-raudan peitossa, kasvojakin suojelee kypärän silmikko, joten heidät
-tunnetaan vain kilpeen maalatusta vaakunasta. Hevosenkin pää sekä rinta
-ovat raudan peittämiä; koristettu satulaloimi liehuu taakse yli selän.
-
-Parittain ratsastavat turnaajat aitauksen sisään ja tekevät kierroksen
-kentän ympäri kohteliaasti tervehtien katselijoita. Ensin nuoret ritarit
-koettelevat voimiaan kaksinottelussa. Peitsi tanassa he ratsastavat
-täyttä laukkaa toisiaan vastaan, yrittäen työntää vastustajansa
-satulasta. Toiselta taistelijalta katkeaa peitsi, ja hän kaatuu
-taaksepäin; aseenkantajat ja ritarit rientävät hätään. Sillä välin
-toinen sukkelasti kääntää pystyyn kavahtaneen ratsunsa, ylpeänä suosion
-huudoista. Pian toinen pari karkaa samalla lailla vastakkain. Ratsujen
-loimet liehuvat, kypärätöyhdöt heiluvat, ja pari seuraa paria, kunnes
-airuet ilmoittavat leikin loppuneen ja yhteisottelun alkavan. Silloin
-kaikki ritarit järjestyvät kahteen joukkoon ja iskevät täyttä laukkaa
-yhteen, vaskirumpujen, säkkipillien ja torvien soidessa. Peitset
-taittuvat, kilvet kalahtavat yhteen, ratsut hirnuvat taisteluinnosta, ja
-meteliin hukkuvat haavoittuneiden tai hevostensa selästä kaatuneiden
-huudot. Kilpailua jatketaan, kunnes toiselta puolueelta niin monta
-ritaria on voitettu, että sen on pakko lakata taistelemasta. Airuet ja
-soittajat antavat silloin merkin, että turnaus on päättynyt siksi
-päiväksi, mutta sitä voidaan jatkaa seuraavina.
-
-Viimeiseksi tapahtuu palkinnon jako. Katselijain huutaessa suosiotaan
-voittajat ratsastavat lavan eteen, missä ritarinaiset istuvat. Sen
-naisen eteen, jonka värejä voittaja kantaa, hän laskee peitsensä, ja
-tämä saa ojentaa palkinnon ritarilleen. Voittajat saatetaan sitten
-linnan ritarisaliin, jossa turnajaiset päättyvät loistavaan juhlaan.
-
-
-                              TALONPOJAT.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 201._ Keskiajan neljä säätyä toimissaan.
-]
-
-
-● =Maanomistus.= Talonpojat olivat kaikissa Euroopan maissa kansan
-suurena enemmistönä. Vapaita talonpoikia, jotka itse omistivat
-viljelemänsä maan, oli Ruotsissa, Suomessa, Norjassa, Tirolissa ja
-Sveitsissä sekä muutamissa osissa Saksaa ja Englantia. Mutta suurimmassa
-osassa Eurooppaa talonpojat elivät _maaorjuudessa_. Aateliset
-tilanomistajat viljelivät itse ainoastaan osaa omistamaansa maata, ns.
-päätilaa; muun osan he antoivat talonpoikain viljeltäväksi, jotka
-suorittivat siitä veroa luonnontuotteina ja päivätöinä. Varsinkin
-päivätyöt päätilan viljelmillä olivat rasittavia ja niitä vaadittiin
-runsaammin kiireellisinä työaikoina, kylvön ja elonkorjuun tapahtuessa,
-jolloin talonpojan työvoimia olisi kipeimmin tarvittu omilla pelloilla.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 202._ Saksalaisia talonpoikia markkinoilla.
-  Dürerin puupiirros.
-]
-
-Ristiretkien aikana talonpoikien tila kävi yleensä paremmaksi. Kun raha
-tuli yleisemmin liikkeeseen, niin aateliset tilanomistajat mielellään
-ottivat veron rahana, jolloin rasittavat päivätyöt lakkasivat. Ranskassa
-monet talonpojat ostivat itsensä vapaiksi ja Englannissa maaorjuus
-kokonaan lakkasi.
-
-Tämä talonpoikain vapautuminen ei kuitenkaan saanut rauhassa jatkua.
-Keskiajan lopulla feodaaliherrat menettivät merkitystänsä
-sotilassäätynä, kun jalkaväki jälleen tuli tärkeäksi ja ruutia ruvettiin
-käyttämään. Silloin he kiinnittivät enemmän huomiota maanviljelykseen,
-hankkivat itselleen suuria tiloja ja rasittivat talonpoikia raskailla
-veroilla. Sen johdosta syntyi useissa maissa _talonpoikaiskapinoita_,
-mutta talonpoikain tila jäi pääasiassa entiselleen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 203._ Ritari talonpoikien ahdistamana.
-]
-
-
-● =Yhteisviljelys.= Metsä-ja laidunmaat olivat kylän yhteisiä, mutta
-peltomaa oli jaettu talojen kesken. Kumminkaan talon pellot eivät olleet
-yhtenä palstana, vaan monessa eri paikassa, sarka siellä, toinen täällä,
-toisten talojen peltopalstojen välissä. Niiden viljeleminen oli sen
-vuoksi hankalaa. Jokaisen talollisen täytyi aina sopia naapurinsa kanssa
-työajoista, joten hänen oli mahdotonta itsenäisesti ja vapaasti toimia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 204._ Maalaistöitä.
-]
-
-
-● =Viljelystavat.= Viljelystavoissa ei keskiajalla tapahtunut
-sanottavaa edistystä. _Kolmijakoisviljelys_ oli vallitsevana läpi koko
-keskiajan: viljelty maa-alue oli kolmena osana, joista yksi vuoroonsa
-kasvoi syysviljaa, yksi kevätviljaa, yhden ollessa kesantona.
-_Kaskenviljelystäkin_ harjoitettiin vielä monin paikoin Eurooppaa.
-_Maanmuokkaaminen_ oli yleensä kehnoa. Aura oli kömpelötekoinen ja
-niin raskas, että toisinaan oli neljäkin härkäparia sitä vetämässä.
-Auran lisäksi käytettiin äestä. Näin ollen sato oli vähäinen, ja
-sellaisina vuosina, joina sää oli epäsuotuisa, tuli kato. Kun viljan
-kuljettaminen muilta seuduilta oli ylen hankalaa, uhkasi talonpoikaa
-nälkäkuolema.
-
-_Karjanhoito_ oli edistyneimmällä kannalla alppimaissa ja alavilla
-niittymailla, kuten Alankomaissa. Lehmien ohella pidettiin paljon
-sikoja, jotka hakivat ravintonsa metsistä — arvioitiinpa metsän arvo sen
-mukaan, montako sikaa siitä voi saada ravintonsa. Alankomaissa ja
-Englannissa oli suuria lammaslaumoja. Härkä oli tavallisempi vetojuhta
-kuin hevonen, jota käytettiin etupäässä matkoilla sekä sotaratsuna.
-
-[Illustration]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 205 ja 206._ Englantilaista talonpoikaisväestöä.
-]
-
-
-● =Elintavat.= Kaikissa maissa oli talonpoikain _asunto_ sangen
-yksinkertainen. Se rakennettiin joko puusta tai savesta, ja siihen
-kuului iso tupa ja jokin pienempi huone. Toisin paikoin eläimet olivat
-saman katon alla kuin ihmiset, mutta toisin paikoin karja-huoneet
-rakennettiin erikseen. Ikkunoita ei ollut, vaan näiden sijasta
-neliskulmaisia aukkoja, jotka yöksi suljettiin luukuilla.
-
-_Huonekaluina_ oli karkeatekoinen suuri pöytä ja raheja sekä suuri
-kirstu, jossa säilytettiin kalliimpia tavaroita. _Puku_ valmistettiin
-kotona kudotusta kankaasta, johon langat oli kehrätty kotilampaiden
-villoista. Jos varallisuus salli, hankittiin myös heleänvärisiä
-ostovaatteita.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 207._ Talonpoikaiselämää Pariisin ulkopuolella.
-]
-
-Talonpojan _elämä_ kului enimmäkseen yhtämittaisessa, ahkerassa
-työnteossa. Naiset puuhasivat kotiaskareissa, miehet peltotöissä.
-Perhejuhlat ja kirkolliset juhlapäivät toivat kumminkin vaihtelua
-yksitoikkoiseen työnaherrukseen. Saksassa oli tapana viettää
-kevätjuhlaa, joka kirkon toimesta siirrettiin helluntaiksi. Silloin
-pystytettiin koivuja talon edustalle ja kylän keskelle pitkä riuku, joka
-juhlasaatossa oli tuotu metsästä ja kirjavilla nauhoilla koristettu. Sen
-ympärillä sitten tanssittiin piiritanssia. Juhannuksena poltettiin
-tulia, ja syksyllä elonkorjuun päätyttyä oli taas juhlia. Syöminen oli
-juhlissa tärkeintä. Mutta juhlaohjelmaan kuului myös monimutkaisia
-tansseja, ja usein pidettiin rajua, vallatonta menoa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 208._ Saksalainen talonpoikaistalo keskiajan lopulla. (Dürer:
-    Tuhlaajapoika.)
-]
-
-Ihmisten _henkinen näköpiiri_ oli keskiajalla yleensä ahdas. Varsinkin
-maaorjuudessa elävä talonpoika pysyi henkisesti kehittymättömänä. Hän ei
-tuntenut maailmasta juuri muuta kuin lähimmän ympäristönsä. Kirkko
-jumalanpalveluksineen oli hänen opettajansa. Mutta pappienkin puheet
-rajoittuivat etupäässä pyhimyskertomuksiin, jotka eivät vaikuttaneet
-valistavasti. Ne vain lisäsivät sitä taikauskoista ajatustapaa, joka oli
-vallalla keskiajan ihmisissä, jatkuen kauas uudellekin ajalle.
-
-
-                            KERJÄLÄISMUNKIT.
-
-
-● =Ylellisyys kirkon piirissä.= Ristiretkien aikana paavin ja kirkon
-valta oli korkeimmillaan. Kirkko vallitsi ihmisten mieliä kaikissa
-säätyluokissa. Pappi kastoi lapset, vihki pariskunnat avioliittoon ja
-hautasi vainajat siunaamaansa maahan. Mutta lisäksi kirkko siunasi
-ritarin miekan, antoi ammattikunnille suojeluspyhimyksen ja lahjoitteli
-pyhäinjäännöksiä ihmisten turvaksi ja suojaksi. Papit ja munkit antoivat
-opetuksen kouluissa, tieteellinen tutkimus samoin kuin taide oli heidän
-hoivissaan.
-
-Mutta kirkko keräsi myös suuria rikkauksia. Kaikkialla maksettiin
-kirkolle veroa, ja ihmiset tekivät sille lahjoituksia niin kuin
-aikaisemmin on kerrottu. Varsinkin ristiretkien aikana, jolloin
-taloudellinen elämä vilkastui, kirkon omaisuus suuresti eneni.
-Varallisuus oli omansa yhä lisäämään kirkon vaikutusvaltaa
-maallisissakin asioissa. Mutta se synnytti myös turmelusta. Kirkko alkoi
-yhä enemmän maallistua unohtaen ne korkeat hengelliset tehtävät, jotka
-sille alun perin kuuluivat. Tämä synnytti tyytymättömyyttä, ja moni
-harras uskonnollinen ihminen toivoi tässä kohden parannusta.
-
-
-● =Franciscus Assisilainen.= Aikaisemmin on kerrottu siitä
-uudistusliikkeestä, joka sai alkunsa Clunyn luostarista. Mutta siitä oli
-vain ajaksi apua; pian turmelus taas sai jalansijaa kirkon piirissä.
-Silloin italialainen _Franciscus_, jota syntymäkaupunkinsa Assisin
-mukaan sanotaan _Assisilaiseksi_, alkoi 1200-luvun alussa voimakkaasti
-saarnata _köyhyyttä_ ensiarvoisena kristillisenä hyveenä.
-
-
-□ Franciscuksen isä oli rikas kauppias. Pojasta kasvoi iloinen ja
-kevytmielinen nuorukainen, joka mielellään tahtoi herättää huomiota.
-20-vuotisena hän oli mukana syntymäkaupunkinsa tekemällä sotaretkellä
-muuatta naapurikaupunkia vastaan. Franciscus joutui sotavangiksi, mutta
-hän lohdutteli itseään sillä, että hän kerran vielä laskisi koko
-maailman jalkainsa alle. Kun paavi Innocentius III jonkin ajan kuluttua
-keräytti sotamiehiä joukkoonsa, Franciscus ilmoittautui toivoen
-kohoavansa »suureksi ruhtinaaksi». Hän hankki itselleen loistavat
-varustukset ja lähti matkalle. Mutta äkkiä hänessä tapahtui
-mielenmuutos. Hän lahjoittikin varustuksensa eräälle köyhälle ritarille
-ja palasi kotiin. Hän oli muuttunut mieleltään. Entisistä ystävistään
-hän ei välittänyt, kuljeskeli vain tuntikausia vuorilla ja laaksoissa.
-Kerran hän kuitenkin vielä pani toimeen kemut, ja hilpeät assisilaiset
-luulivat jo saaneensa hänet takaisin. Mutta kun kemujen loputtua seurue
-lähti meluten kulkemaan katuja, niin Franciscus vetäytyi syrjään.
-Toverit lähtivät häntä hakemaan ja tapasivat hänet syvissä mietteissä.
-Joku ystävistä huomautti Franciscuksen varmaan miettivän naimisiin
-menoa. Hän vastasi: »Oikein arvattu. Aion ottaa morsiamen, joka on
-jalompi ja kauniimpi kuin osaatte ajatellakaan.» Hän tarkoitti
-_köyhyyttä_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 209._ P. Franciscus saarnaa paavi Honorius III:lle.
-]
-
-Tästä alkaen Franciscus etsi vain niiden seuraa, jotka olivat joutuneet
-köyhyyteen ja vajonneet kurjuuteen monien sotien, tautien ja huonojen
-vuosien takia. Hän jakoi heille, mitä hänellä oli, ja lohdutti ja
-vahvisti heitä rakastavan sydämensä sanoilla. Hän ei karttanut
-spitaalitautistakaan, vaan antoi hänellekin hoitoa ja lohdutusta.
-
-Pian hän riitaantui isänsä kanssa ja ilmoitti luopuvansa kaikesta
-perinnöstään. Hänestä tuli vaeltava saarnaaja. Avojaloin, ilman sauvaa,
-pukeutuneena nuoralla vyötettyyn mekkoon hän kulki ihmisten parissa
-puhuen köyhyyden ja luonnon ihanuudesta. Hänen luonnonihailuansa kuvaa
-mainiosti hänen runollinen »Aurinkolaulunsa»:
-
-»Ole kiitetty, Herra ja kaikki Sinun luodut olentosi, ennen kaikkea
-armollinen veli aurinko, joka tuo meille päivän ja joka on osoitus Sinun
-valostasi!
-
-Ole kiitetty, Herra, sisar kuun ja tähtien takia; Sinä olet pannut ne
-taivaalle kirkkaina ja ihanina kimmeltämään!
-
-Ole kiitetty, Herra, kun annoit meille veli tuulen ja avaruuden ja
-pilvet sekä kirkkaan taivaan ja ilman, josta luodut olentosi saavat
-ravintoa!
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 210._ Franciscus ja Dominicus.
-]
-
-Ole kiitetty, Herra, kun annoit sisar veden, joka on niin hyödyllinen,
-nöyrä, hyvä ja puhdas!
-
-Ole kiitetty, Herra, kun annoit veli tulen, joka valaisee yön; se on
-kaunis ja iloinen, rohkea ja väkevä!
-
-Ole kiitetty. Herra, kun annoit äiti maan, joka meitä ylläpitää ja
-elättää, joka kasvattaa monenlaisia hedelmiä, värikkäitä kukkia ja
-ruohon!»
-
-
-● Monet ihastuivat Franciscuksen toimintaan ja yhtyivät häneen. Näin
-syntyi uusi munkkikunta, jota perustajansa nimen mukaan sanottiin
-_fransiskolaisveljeskunnaksi_. Harmaan pukunsa takia veljeskunnan
-jäseniä sanottiin myös _harmaiksi veljiksi_. _Kerjäläismunkeiksi_ heitä
-myös on sanottu, koska he elivät kerjuulla. Paavi vahvisti veljeskunnan
-säännöt antaen sen jäsenille luvan saarnata, lukea messua ja harjoittaa
-muuta sielunhoitoa kaikkialla. Pian fransiskolaiset perustivat joukon
-luostareita, etupäässä kaupunkeihin, ja saavuttivat suurta suosiota. He
-harjoittivat menestyksellä jumaluusopin tutkimusta ja olivat katolisen
-kirkon hyvänä tukena. Meidänkin maassamme oli veljeskunnalla
-luostareita.
-
-
-● =Dominikolaiset.= Samaan aikaan syntyi toinenkin kerjäläismunkkikunta:
-_dominikolaisveljet_, joita pukunsa takia sanottiin myös _mustiksi
-veljiksi_. Tämän veljeskunnan perustaja oli oppinut espanjalainen pappi
-_Dominī´cus_. Näihin aikoihin oli eri tahoilla ilmaantunut lahkolaisia,
-jotka esittivät kirkon opista poikkeavia mielipiteitä. Niinpä oli
-Etelä-Ranskassa syntynyt _albigensien_ lahkokunta, joka vaati kirkon
-palauttamista apostoliajan yksinkertaisiin oloihin. Dominicus pani
-elämänsä tehtäväksi katolisesta kirkosta luopuneiden »harhaoppisten»
-vastustamisen. Siinä tarkoituksessa hän perusti munkkikunnan, jolle
-paavi antoi vahvistuksen. Dominikolaiset elivät almuista ja kulkivat
-kansan seassa saarnaamassa. Mutta kaikkialla he etsivät harhaoppisia ja
-koettivat hyvällä taikka pahalla saada heidät palaamaan kirkon
-yhteyteen. Dominikolaisten parhaana aseena harhaoppisia vastaan oli
-_inkvisitiotuomioistuin_ (lat. inquisī´tio = tutkiminen). Sen eteen
-haastettiin, nimettömienkin ilmiantojen perusteella, jokainen, jota
-epäiltiin lahkolaiseksi. Käyttämällä julmia kidutuskeinoja
-dominikolaiset tuomarit koettivat saada syytettyä tunnustamaan
-rikollisuutensa. Ken nopeasti tunnusti ja ilmoitti katuvansa, voi
-toisinaan pelastaa henkensä. Useimmissa tapauksissa inkvisition uhrit
-polttoroviolla päättivät päivänsä.
-
-
-                                TIETEET.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 211._ Keskiajan opetusta.
-]
-
-
-● =Yliopistot.= Keskiajan ensimmäisinä vuosisatoina luostarien ja
-kirkkojen yhteyteen perustetut luostari- ja katedraalikoulut huolehtivat
-etupäässä papeiksi aikovien opillisesta sivistyksestä, kuten aikaisemmin
-on kerrottu. Nämä koulut säilyivät ristiretkien ajallakin, ja niitä
-perustettiin kaikkiin niihin maihin, joihin katolinen kirkko valtansa
-levitti. Mutta 12:nnella vuosisadalla syntyi korkeampia oppilaitoksia,
-_yliopistoja_, joissa opetus tavoitteli suurempia päämääriä.
-Kuuluisimmat olivat Pariisin, Bolognan ja Salernon yliopistot. Niissä
-harjoitettiin useita eri tieteitä, mutta Pariisin yliopistossa oli
-etualalla jumaluusoppi, Bolognassa lakitiede ja Salernossa lääketiede.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 212._ Professori luennoimassa.
-]
-
-Yliopisto sai alkunsa siten, että etevän opettajan ympärille kerääntyi
-lukuisa joukko oppilaita. Kun hän ei lopulta voinut pitää huolta
-kaikkien opetuksesta, ilmestyi hänen rinnalleen toisia opettajiksi
-valmistuneita, jotka myös saivat oikeuden opettaa. Lopuksi opettajat
-(lat. magister) oppilaineen liittyivät eräänlaiseksi opinharjoittajain
-ammattikunnaksi (_unive´rsitās magistrō´rum_ = opettajain yhdyskunta).
-Ne opettajat, jotka harjoittivat samaa tiedettä, liittyivät lähemmin
-toisiinsa ja muodostivat oppilaineen _tiedekunnan_. Tiedekuntia oli
-suurimmissa yliopistoissa neljä aivan kuin nykyisissäkin yliopistoissa:
-jumaluusopillinen, lakitieteellinen, lääketieteellinen ja taiteiden
-(seitsemän vapaan taiteen) tiedekunta. Oppilaat taas jakaantuivat
-kotiseutunsa perustuksella _kansakuntiin_, jotka vastasivat meidän
-yliopistomme osakuntia. Yliopistoa edusti sen päämieheksi valittu
-_rehtori_.
-
-
-□ =Koulupojasta tohtoriksi.= Keskiajalla ei pidetty ylioppilastutkintoa.
-Kuka hyvänsä saattoi ruveta yliopistossa opiskelemaan, kun vain sai
-maisterien joukosta opettajan. Kumminkin oli latinan kielen taito
-välttämätön, ja sääntönä oli, että yliopistoon saapunut oli sitä ennen
-suorittanut kotiseutunsa katedraalikoulun oppimäärän. Katedraalikoulussa
-hän oli _koulupoika_: istui permannolle levitetyillä pahnoilla ja
-kuunteli, mitä munkkipuvussa tuolilla istuva opettaja vitsa kädessä
-hänelle kertoi. Opiskeltuaan näin kolmisen vuotta ja opittuaan etupäässä
-latinan kieltä hän lähti, jos halua ja tilaisuutta oli, jatkamaan
-opinnoitaan yliopistossa. Hän saattoi tulla _ylioppilaaksi_ jo 13 tai 14
-vuoden ikäisenä, joskus nuorempanakin. Häntä sanottiin aluksi
-»beaaniksi», joka merkitsee samaa kuin nykyajan »keltanokka». Vanhemmat
-ylioppilaat pitivät beaaneja ankarassa kurissa, kohdellen heitä monesti
-kovakouraisesti. Beaanit ja iäkkäämmätkin ylioppilaat käyttäytyivät
-usein vallattomasti, jopa ilkivaltaisesti — meidänkin vanhassa
-virsikirjassamme valitettiin, kuinka »beaanit nyt elävät ilkiäst´».
-Tappelut kaduilla ja kapakoissa eivät olleet harvinaisia.
-
-Mutta ylioppilaan varsinainen tehtävä oli tietenkin opiskelu. Hän meni
-aluksi »taiteiden» tiedekuntaan, koska hän siellä sai tieteellisen opin
-alkeet. Hän kuunteli valitsemansa maisterin luentoja ja teki
-muistiinpanoja. Kun ylioppilas oli hankkinut tarpeelliset tiedot, hän
-sai suorittaa tutkinnon asianomaisille tutkijoille. Puolustettuaan vielä
-asettamaansa väitöslausetta opettajansa huomautuksia vastaan hän oli
-_baccalaureus_ eli _kandidaatti_. Erityisillä menoilla hänet voitiin
-sitten 21 vuotta täytettyään vihkiä _maisteriksi_, jolloin hän sai
-mustan pyöreän maisterinhatun päähänsä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 213._ Tohtorinvihkiäiset.
-]
-
-Hän saattoi nyt ruveta joko opettamaan taiteiden tiedekunnassa tai
-jatkamaan opintojaan jumaluusopillisessa, lainopillisessa tai
-lääkeopillisessa tiedekunnassa. Jos hän halusi tulla _jumaluusopin
-tohtoriksi_, täytyi hänen jatkaa opintojaan 15 vuotta.
-
-
-● =Jumaluusoppi.= Arvokkaimpana tieteenä pidettiin keskiajalla
-_jumaluusoppia_. Jumaluusoppi otti avukseen filosofian, ja koko tätä
-tutkimusalaa sanotaan usein _skolastiikaksi_ eli kouluviisaudeksi. Se
-otti tehtäväkseen järjen avulla todistaa kirkon hyväksymät oppilauselmat
-oikeiksi. Keskiajan kuuluisimmat jumaluusoppineet olivat Canterburyn
-arkkipiispa _Anselm_ (k. 1109), _Abélard_ [abelā´r] (k. 1142) sekä
-_Aqvinon Tuomas_ (k. 1274), joista Anselm ja Tuomas olivat italialaisia
-synnyltään, Abélard taas ranskalainen.
-
-
-□ Tuomas puolusti pontevasti katolisen kirkon käsitystä _leivän_ ja
-_viinin muuttumisesta_ pyhässä ehtoollisessa Kristuksen ruumiiksi ja
-vereksi. Sen vuoksi oli varovaisinta, että pappi yksin nautti
-ehtoollisviiniä, koska siitä ehtoollisvieraille jaettaessa saattoi
-läikkyä jokin pisara maahan. Hän puolusti myös oppia _anekaupasta_;
-paavilla oli muka oikeus jakamalla aneita päästää ihmiset heidän
-synneistään. Hän esitti edelleen suurella varmuudella, että paavi oli
-koko maailman _erehtymätön_ opettaja ja että hänellä oli oleva ehdoton
-herruus kirkossa. Suuresti aikalaiset ihailivat Tuomasta ja sanoivat
-häntä »enkelimäiseksi tohtoriksi». Vielä tänä päivänä katolinen kirkko
-pitää häntä uskon voittamattomana varustuksena.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 214._ Aqvinon Tuomas.
-]
-
-Kuuluisaksi tuli Abélardin rakkaus _Héloïse_en [eloï´z]. Tämä oli aluksi
-Abélardin oppilaana. Mutta heidän välilleen syntyi rakkaussuhde, joka
-päättyi onnettomasti, kun Abélard hengellisen säädyn miehenä ei voinut
-mennä julkiseen avioliittoon Héloïsen kanssa. Abélardin kehoituksesta
-Héloïse rupesi nunnaksi Pariisin lähellä olevaan luostariin, josta hän
-kirjoitti syvää rakkautta huokuvia kirjeitä Abélardille. Tämä vastasi
-niihin kylmästi sanoen katuvansa rakkauttaan ja kehoittaen Héloïsea
-tekemään samoin. Säilyneitä Abélardin kirjeitä pidetään kuitenkin hänen
-myöhemmin väärentäminään. Luultavasti alkuperäisissä oli sama ajatustapa
-kuin Héloïsenkin kirjeissä. Héloïse tuli sittemmin abbedissaksi
-Abélardin perustamaan luostariin, ja sen hautuumaahan heidät kuoltuaan
-haudattiin toistensa viereen.
-
-
-● =Muut tieteet.= Skolastisen jumaluusopin rinnalla alettiin innokkaasti
-harjoittaa _lakitiedettä_. Justinianuksen tunnetun lakikokoelman
-pohjalla tutkittiin _roomalaista oikeutta_, joka vaikutti, kuten kohta
-saamme nähdä, valtiollisten olojen kehitykseen kuningasvaltaiseen
-suuntaan. _Matematiikan_ ja _luonnontieteiden_ tutkimus sai virikettä
-arabialaisilta. Ne olivat kumminkin edelleen alhaisella kannalla.
-_Tähtitiede_ oli etupäässä tähdistä ennustamista ja _kemia_ yritystä
-muuttaa epäjalot metallit jaloiksi. _Maan-tieteelliset_ tiedot
-lisääntyivät, kun ristiretkillä ja kauppa-matkoilla opittiin paremmin
-tuntemaan vieraita maita ja kansoja. Kumminkin oli ihmisillä varsin
-hämärä käsitys etäisemmistä maista, esim. Intiasta, jossa kerrottiin
-tavattavan kaikenlaisia ihmeellisiä kasveja ja olentoja. _Lääketiede_
-oli niinikään alhaisella kannalla. Käsitys ihmisruumiista oli kovin
-puutteellinen. Niinpä luultiin aivojen kasvavan ja pienenevän kuun
-vaihdosten mukaisesti. Parhaita lääkeaineita oli sammakon ja rotan veri.
-Yleisenä parannuskeinona käytettiin suonen iskemistä. Kaikenlaiset
-loitsijat ja poppamiehet olivat ihmisten mielestä luotettavia tautien
-parantajia.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 215._ Tähtitieteellinen luento 15. vuosisadalla.
-]
-
-
-□ Aqvinon Tuomas selittää maailmankaikkeuden tällaiseksi: Maa on
-maailmankaikkeuden keskus, Jerusalem maan keskuspaikka. Maan ympäri
-kiertävät liikkuvat taivaat: likinnä kiertotähtien, etäämpänä
-kiintotähtien ja kauimpana kristallitaivas. Niiden ulkopuolella on
-Jumalan liikkumaton taivas, autuaitten asuinpaikka.
-
-Eräässä ristiretkien aikana kirjoitetussa kirjassa on mm. tällainen
-kappale: »Maan eteläosissa on ihmeellisiä esineitä, ja erittäinkin ovat
-kivet eriskummallisia. Siellä on kivi, joka kasvaa ja pienenee joka
-kuukausi aivan niin kuin kuu. Siellä on myös kivi, joka tekee
-omistajansa näkymättömäksi; niin ikään kivi, jonka omistajan sanotaan
-voivan oleskella, missä haluaa. Vielä on siellä kivi, joka polttaa
-käteen otettaessa; jos pistää sen suuhunsa, niin saa tietää, mitä
-tapahtuu naapurin kotona. Muuan kivi on sellainen, että se joutuessaan
-neidon tai jonkun muun viattoman naisen käteen, kiiluu keltaiselta;
-mutta jos epäsiveellinen mies tai nainen ottaa sen käteensä, niin se käy
-harmaaksi. Siellä on myös hikoava kivi, ja siitä ovat kaikki jalokivet
-saaneet alkunsa.»
-
-
-                                RUNOUS.
-
-
-● =Nibelungenlaulu.= Aikaisemmin on mainittu keskiajan kuuluisista
-sankarirunoelmista Rolandin laulu ja Edda. Vuoden 1200 vaiheilla
-sepitettiin Etelä-Saksassa säilyneiden kansanrunojen pohjalla
-saksalaisten kansaneepos _Nibelungenlaulu_, jossa kerrotaan ihanan
-burgundilaisen prinsessan _Kriemhild_in ja alankomaalaisen
-kuninkaanpojan _Siegfried_in onnettomista kohtaloista.
-
-_Siegfried_, kuninkaanpoika Alankomaista, on kylpenyt voittamansa
-lohikäärmeen veressä, joka on tehnyt hänen ihonsa haavoittumattomaksi,
-yhtä kohtaa lukuunottamatta. Hän on myös taistellut Nibelungien
-kääpiökansaa vastaan saaden haltuunsa verrattoman Nibelungen-aarteen
-sekä näkymättömäksi tekevän viitan. Siegfried kuulee maineen
-_Kriemhild_in kauneudesta, päättää voittaa hänet morsiamekseen ja lähtee
-komeasti varustettuna Wormsiin, jossa Kriemhild asuu veljensä
-burgundilaiskuninkaan _Gunther_in luona.
-
-Wormsiin tultuaan Siegfried antautuu Guntherin palvelukseen ja osoittaa
-uljuuttaan sodassa saksilaisia ja tanskalaisia vastaan. Sotaretkeltä
-palattua vietetään 12-päiväiset juhlat, ja nyt Siegfried ensi kerran
-näkee Kriemhildin. Neito astuu kuin aamurusko pilvestä; kuin kuu tähtien
-joukosta hän loistaa muitten neitojen seasta. Tervehtäen sankaria hän
-astuu tämän rinnalle. Ei kevään eikä kesän kukkeimmillaan ollessa
-Siegfried ole ennen tuntenut sellaista riemua. Mutta Gunther ei anna
-sisartaan Siegfriedille puolisoksi, vaan vaatii tältä yhä uusia
-palveluksia.
-
-Vihdoin Siegfriedille tarjoutuu tilaisuus suorittaa uroteko, joka
-hankkii hänelle Guntherin suostumuksen.
-
-Kaukana merentakaisessa Islannissa hallitsee _Brunhilde_ kuningatar.
-Sen, joka mielii saavuttaa hänen rakkautensa, tulee voittaa hänet kiven-
-ja keihäänheitossa. Gunther haluaa saada hänet omakseen, mutta
-Brunhildellä on yliluonnolliset voimat, ja Gunther tietää joutuvansa
-tappiolle ottelussa hänen kanssaan. Hän turvautuu sen tähden Siegfriedin
-apuun. He lähtevät matkalle ja saapuvat Islantiin. Siegfried pukeutuu
-taikaviittaansa ja käy näkymättömänä Guntherin rinnalla kilpailuun
-Brunhilden kanssa. Kuningatar joutuu häviölle ja antaa kätensä ja maansa
-luulotellulle voittajalleen, Guntherille. Palataan Wormsiin, jossa
-vietetään kaksoishäät, sillä Siegfried saa ystävyytensä palkinnoksi
-Kriemhildin puolisokseen. Kuitenkin hänen täytyy lunnaiksi maksaa
-Nibelungenaarre, joka näin joutuu burgundilaiskuninkaan haltuun. Sen
-jälkeen Siegfried matkustaa puolisoineen Alankomaihin, jossa hän
-hallitsee onnellisena 10 vuotta.
-
-Saapuvatpa sitten Siegfried ja Kriemhild kerran kevätjuhlaan Wormsiin.
-Siellä syntyy kuningatarten kesken kiista heidän miestensä etevyydestä.
-Suuttuneena Brunhilde lausuu, että Kriemhild on orjan vaimo. Silloin
-Kriemhild ilmaisee salaisuuden: Siegfried se aikoinaan kilpaottelussa
-voitti Brunhilden eikä Gunther.
-
-Suuttunut Brunhilde päättää kostaa Siegfriedille, koska tämä ei ollut
-ottanut häntä puolisokseen, vaikka olikin voittanut hänet kilpailussa.
-Kostotyön hän jättää erään palvelijansa _Hagen_in suoritettavaksi. Tämä
-saa Kriemhildiltä viekkaasti urkituksi, mihin kohtaan Siegfriediä voi
-haavoittaa, ja eräällä metsästysretkellä hän lävistää takaapäin
-Siegfriedin, joka on kumartunut lähteestä juomaan.
-
-Kriemhildin suru on kuvaamaton, kun hän aamulla kirkkoon lähtiessään
-löytää puolisonsa ruumiin ovensa edestä, jonne ilkeä Hagen on sen
-laahannut ja heittänyt virumaan.
-
-Kriemhild puolestaan ei nyt ajattele muuta kuin kostoa. Voidakseen sen
-paremmin suorittaa hän suostuu menemään hunnilaiskuninkaan _Etzel_in
-puolisoksi. Jonkin ajan kuluttua hän taivuttaa miehensä kutsumaan
-burgundilaisruhtinaan muka vierailemaan hoviinsa. Pahaa aavistaen
-Gunther saapuu miehineen. Pian syntyy Kriemhildin ja Hagenin välillä
-sanakiista, joka muuttuu hirveäksi taisteluksi. Miehiä kaatuu molemmin
-puolin. Lopulta burgundeista on jäljellä vain Gunther ja Hagen. Hagen
-tuodaan sidottuna Kriemhildin eteen, ja kuningatar vaatii häneltä
-Nibelungenaarretta. Kun Hagen sanoo vannoneensa, ettei ilmaise sitä niin
-kauan kuin yksikin burgundilaiskuningas on elossa, niin Kriemhild
-hakkauttaa veljeltään pään poikki. Mutta nytpä vasta Hagen tahtookin
-salata aarteen: hän on ainoa, joka sen tietää. Kriemhild tempaa silloin
-miekan Hagenin vyöltä ja surmaa hänet omalla kädellään. Muuan vanha
-uros, Hagenin vastustaja, ei saata nähdä tällaisen kostamatta
-tapahtuvan: hän syöksyy kuningattaren kimppuun ja lyö hänetkin
-kuoliaaksi.
-
-Näin sai ylpeys, kateus ja kostonhalu alkuaan jalot ihmiset tuhoamaan
-toisensa.
-
-
-● =Trubaduurirunous.= Kauniissa, rikkaassa ja iloisessa Etelä-Ranskassa,
-jossa roomalainen sivistys säilyi läpi keskiajan myrskyjen ja henkisen
-pimeyden, virisi ristiretkien aikana eloon rikas _trubaduurirunous_.
-Sieltä se levisi Pohjois-Ranskaan ja naapurimaihin. _Trubaduurilla_
-tarkoitetaan runoilevaa ritaria. Usein sepittäjä itse esitti runonsa
-laulaen ja kielisoittimella säestäen, toisinaan taas erityiset laulajat
-»_jonglöörit_» (lat. joculā´tor = ilonpitäjä) kulkivat niitä
-esittämässä. Toisinaan trubaduuri innostu ylistämään taistelun huumaavaa
-telmettä, toisinaan hän taas leimuavan ivan ja pilkan terävillä aseilla
-hyökkäsi valtiollisten vastustajain kimppuun. Mutta yhtä usein
-trubaduuri lauloi rakastetun naisen ylistykseksi. Trubaduurirunous
-käsittää siis _sotalauluja_, valtiollisia _pilkkarunoja_ ja
-_lemmenlauluja_. Ranskan kuuluisin trubaduuri oli _Bertrand de Born_
-[bertrã´ dəbo´rn].
-
-
-□ Bertrand de Born otti innokkaasti osaa suurvasallien alinomaisiin
-taisteluihin. Usein hän siirtyi puolelta toiselle ja näyttää taistelleen
-vain taistelun itsensä takia. Kuvaavaa on, että hän vanhoilla päivillään
-rupesi munkiksi. Hänen taisteluintoaan kuvailee mainiosti tähän
-suomennettu runo.
-
-                     Kun etujoukko pakoon lyö
-                   kaikk’ eestään — se on riemunain —
-                   ja jälkeen vankka teräsvyö
-                   pääjoukkoin siirtyy marssivain.
-                     Ja ilo yhtä soma
-                   on nähdä tuho linnojen
-                   murtuissa lujain muurien,
-                     kun armeija on oma
-                   keskellä kentän avoimen
-                   suojassa hautain, paalujen.
-
-                     Ei vuodetta niin viehtävää,
-                   ei herkkua niin mieluista
-                   kuin käsky: _kimppuun iskekää!_
-                   ja ratsut väijyspaikasta
-                     miest’ ilman karkajavat.
-                   Soi huudot: _Apuun! Tännepäin!_
-                   Kaikk’ — ruhtinas tai renki — näin
-                     yl’ hautain kannustavat,
-                   ja monen peitsi ryntääjäin
-                   lyö kenttään, rinnan lävistäin.
-
-Hyvin tavallisia olivat tähän aikaan munkeista ja papeista laaditut
-pilkkalaulut. Ne osoittavat, kuinka kirkon arvo oli ihmisten silmissä
-laskemassa. Niinpä muuan trubaduuri laulaa näin:
-
-                     Mit’ ylemparvoinen,
-                     sen kerkeemp’ syntinen;
-                     mìt’ todentietävämpi
-                     sen valheensietävämpi;
-                     mit’ oudomp’ tiedon valossa,
-                     sit’ alttiimp’ himon palossa;
-                     mit’ ontomp’ alla rinta,
-                     sen hurskahampi pinta.
-                     Ei herjaa julkeempaa
-                     viel’ vastaan Jumalaa
-                     muut koskaan lingonneet
-                     kuin paavin joukkueet.
-
-
-● =Walther von der Vogelweide.= Saksalaisista laulurunoilijoista kohosi
-suurimpaan arvoon eteläsaksalainen _Walther von der Vogelweide_ vuoden
-1200 vaiheilla. Hän rakasti lämpimästi saksalaista isänmaataan ja oli
-keisarivallan ehdoton kannattaja. Runoissaan hän ylistää omaa maataan
-maailman ihanimmaksi maaksi, taistelee paaveja vastaan ja laulaa luonnon
-ja naisten kunniaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 216._ Walther von der Vogelweide.
-]
-
-
-□ »Elbestä Reiniin, Reinistä Unkariin vallitsevat jaloimmat tavat, mitä
-tunnen. Ken tahtoo nähdä kuntoa ja puhdasta mieltä, hän tulkoon meidän
-maahamme! Siellä ovat miehet kelpo miehiä, naiset ihania kuin
-enkelit.» — Eräässä runossa hän valittaa paavin rahanahneutta. Hän antaa
-paavin itsensä sanoa: »Saksalaiset saavat hellittää rahansa, koko heidän
-omaisuutensa kuuluu minulle, saksalainen hopea kuuluu minun
-italialaiseen arkkuuni. Kuulkaa, papit: syökää kananpaistia ja juokaa
-viiniä ja antakaa mokomain saksalaisten paastota!» — Kauan Walther sai
-vaeltaa pääsemättä oman katon alle asumaan. Kun sitten Fredrik II
-lahjoitti hänelle pienen läänityksen, niin hän puhkesi riemuissaan
-laulamaan: »Minulla on lääni, hurraa, minulla on lääni; jalo, antelias
-kuningas on pitänyt murheen minusta!»
-
-
-● =Graalin tarina.= Monet tämän ajan runoilijat käsittelivät runoissaan
-vanhaa tarinaa Graalista. _Graal_ oli keskiajan uskon mukaan se malja,
-josta Jeesus opetuslapsineen nautti viimeisen ehtoollisensa ja johon
-Joosef Arimathialainen kokosi ristiinnaulitun Vapahtajan veren. Tällä
-maljalla luultiin olevan erinomainen voima, jonka kuitenkin vain
-puhdassydämiset havaitsivat. Sitä luultiin säilytettävän kaukaisessa
-maassa, jossa hengelliset ritarit, Graalin kuningas etupäässä, sitä
-vartioivat. Siitä sepitti mm. saksalainen runoilija _Wolfram von
-Eschenbach_ _Parzival_-nimisen runoelman vuoden 1200 vaiheilla.
-
-
-□ _Parzival_ kuuluu, itse siitä tietämättään, Graal-kuninkaan sukuun.
-Hän kadottaa aikaisin isänsä, ja äiti tahtoo kasvattaa pojan kaukana
-maailmasta. Kerran nuorukainen saa kuulla vierailta ritareilta _Artus_
-kuninkaasta ja hänen hovistaan. Hänessä herää paikalla halu lähteä
-sinne, ja hän sanoo jäähyväiset surevalle äidilleen. Mutta äiti pukee
-hänet narrin kaapuun, jotta maailma pilkkaisi häntä ja hän haluaisi
-takaisin kotiin. Tästä huolimatta Parzival suoriutuu hyvin matkallaan ja
-saapuu Artus kuninkaan hoviin. Viisas _Gurnemanz_ opettaa hänelle
-ritarillista käytöstä, johon ennen kaikkea kuuluu, ettei saa kysellä
-liian paljon.
-
-Mentyään naimisiin kuningatar _Kondwiramur_in kanssa Parzival lähtee
-ritariretkelle. Hän tulee ihanaan linnaan, jossa vallitsee suuri suru.
-Mutta Parzival on vaiti, ei kysy mitään eikä ota osaa onnettomain
-suruun. Hän ei tiedä, että hän on Graalin linnassa ja että hänen
-tarvitsisi vain sanoa oikea sana saavuttaakseen korkeimman
-kuninkaallisen arvon. Kun hän ei kestä koetta, ajetaan hänet pois
-linnasta, ja kun hänet sittemmin aiotaan lyödä Artus kuninkaan
-ritariksi, ilmaantuu Graalin airut julistaen hänet siihen arvottomaksi.
-
-Nyt Parzival luopuu palvelemasta Jumalaansa, omaan sankarivoimaansa
-luottaen hän päättää anastaa toivomansa Graalin kuninkaan arvon. Hän ei
-tahdo nähdä vaimoaankaan, ennen kuin on päämääräänsä päässyt. Mutta
-turhaan. Vasta kun hän on uudelleen käynyt koulua, tällä kertaa hurskaan
-erakon luona, ja oppinut nöyryyttä ja katumusta, hänen onnistuu päästä
-Graal-linnan salaisuuden perille. Kovien koettelemusten ja nöyrän
-itsetuntemuksen kautta kulkee tie korkeimpaan. Graalin airut kutsuu
-hänet kuninkaan arvoon. Kondwiramur tulee hänen luokseen
-kaksoispoikineen, joista _Lohengrin_ on nouseva isänsä seuraajaksi
-korkeassa Graalin kuninkaan arvossa.
-
-
-                            KUVAAMATAITEET.
-
-
-● =Rakennustaide.= Kuvaamataiteista edistyi ennen muita _rakennustaide_.
-Rakennettiin varsinkin komeita, taiteellisesti arvokkaita kirkkoja.
-Aluksi oli vallalla _romaaninen_ rakennustyyli. Se kehittyi vuoden 1000
-vaiheilla vanhasta basilikamuodosta saavuttaen korkeimman kukoistuksensa
-12:nnella vuosisadalla. Tunnusmerkillisenä muotona oli _pyörökaari_,
-jota käytettiin oviaukoissa eli portaaleissa sekä ikkunoissa ja
-holvikatossa. Kirkon pääosan muodosti kuten basilikassakin _keskilaiva_,
-jonka molemmin puolin olivat pilarien erottamat matalammat _sivulaivat_.
-Etusivu oli länteen ja sen kohdalta kohosi yksi tahi kaksi _tornia_.
-
-Pohjois-Ranskassa kehkeysi 12:nnen vuosisadan keskivaiheilla uusi
-rakentamistapa, _goottilainen_ tyyli, leviten sieltä seuraavina aikoina
-Euroopan muihinkin maihin. Kaaret muodostuivat nyt suipoiksi, jonka
-tähden kirkkoa sanotaankin _suippokaariseksi_. Kapeat tornit näyttävät
-tavoittelevan taivasta. Koristelu on goottilaisessa kirkossa harvinaisen
-rikas ja yksityiskohtia myöten huolekkaasti suoritettu. Kuvapatsaat,
-joita runsaasti käytettiin, ovat korkean solakoita. Goottilaiset
-_katedraalit_ ovat rakennustaiteen todellisia mestariteoksia.
-
-
-□ Kuuluisimpia goottilaiskirkkoja ovat _Pariisin Nôtre-Dame_ [nōtr-da´m]
-eli Neitsyt Maarian kirkko sekä _Kölnin tuomiokirkko_. Edellisen
-päätyseinä upeine portaaleineen, jonka yläpuolella on kokonainen sarja
-Ranskan kuninkaitten kuvapatsaita sekä ihmeen kaunis pyöreä
-ruusu-ikkuna, tekee erinomaisen sopusuhtaisen ja taiteellisen
-vaikutuksen. Kölnin tuomiokirkko, jota rakennettiin yhteen menoon 250
-vuotta ja joka vasta meidän päivinämme lopullisesti valmistettiin, on
-keskiajan suurenmoisimpia rakennuksia. Se on 135 m pitkä ja sen tornit
-(160 m) ovat enemmän kuin kaksi kertaa niin korkeat kuin Helsingin
-Suurkirkko. Tällaiset rakennukset vaativat suunnattomia summia ja
-taitavia rakentajia. Mutta kirkko oli tähän aikaan rikas, ammattitaito
-oli korkealla, ja kaupunkien porvaristo oli sekä itsetietoista että
-uskonintoista. Paitsi kirkot rakennettiin myös _raatihuoneet_ (katso
-kuvaa 183!) ja _ammattikuntain talot_ goottilaiseen tyyliin.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 217._ Mainzin katedraali. Romaanista tyyliä.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 218._ Kölnin tuomiokirkko Goottilaista tyyliä.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 219._ Fredrik Barbarossan keisarilinna Reinin varrella.
-  Romaanista tyyliä.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 220._ Rheimsin katedraali. Goottilaista tyyliä.
-]
-
-
-● =Kuvanveisto ja maalaus.= Rakennustaiteen yhteydessä kehittyi
-_kuvanveisto_kin, varsinkin goottilaisen tyylin valtaan päästyä, pysyen
-kuitenkin kokonaan rakennustaiteen palveluksessa. Jokainen vähänkin
-huomattavampi kirkko koristettiin runsaasti _kuvapatsailla_ ja
-_korkokuvilla_. (Katso kuvaa 237!) Ne eivät esittäneet yksinomaan
-raamatullisia henkilöitä ja tapahtumia, vaan kaikilla ihmisluokilla ja
-ammateilla on niissä edustajansa. Nôtre-Damen kirkkoa koristavat
-eläinkuvat ovat harvinaisen luontevia.
-
-_Maalaustaidekin_ oli edelleen, kuten aikaisemminkin keskiajalla,
-kirkollisen rakennustaiteen palveluksessa. Goottilaisella ajalla tuli
-_lasimaalaus_ kirkkojen ikkunoissa tärkeäksi; _alttaritauluja_ niin
-ikään maalattiin. Maalaustaiteen kuuluisin tuote oli alanko-maalaisten
-_van Eyck_ [fane´ik] veljesten vuoden 1400 vaiheilla maalaama _Gentin
-alttari_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 221._ Westminster Abbey sisältä.
-]
-
-Vielä keskiajan puolivälissä oli piirustustaito varsin alkeellisella
-kannalla. Maalaustaidetta harjoittavat munkit yrittivät vain piirtää
-kauniisti kaareutuvia viivoja eivätkä pitäneet näköisyyden
-aikaansaamista niinkään tärkeänä.
-
-Kun tällaisen taiteilijan piti maalata ihminen, hän saattoi tehdä pään
-yhtä suureksi kuin koko ruumiin tai hän venytti käsivarret nilkkoihin
-saakka. Sormet voivat olla puolen metrin pituiset; joskus niitä oli
-kuusi tai neljä. Perspektiivistä taiteilija ei ymmärtänyt mitään; hän ei
-siis käsittänyt, että esine näyttää sitä pienemmältä, kuta kauempana se
-on. Päinvastoin hän saattoi kuvata kauempana olevat esineet suuremmiksi
-kuin lähempänä olevat, jos hän jostain syystä piti edellisiä
-tärkeämpinä. Kun keskiajan taiteilija esim. tahtoi kuvata kuningasta
-hovinsa ympäröimänä, ei se riittänyt, että hän varusti kuninkaan
-kruunulla ja valtikalla, vaan hän teki hänet kahta kertaa suuremmaksi
-kuin muut henkilöt. Halpasäätyiset ihmiset taas kuvattiin aivan
-kääpiöiksi (katso esim. kuvaa 229!). Tavallista oli myös, että
-ratsastaja oli kahta kertaa suurempi kuin hevonen, jonka selässä hän
-istui (katso kuvia 146 ja 164!). Härät, jotka vetivät auraa, saattoivat
-olla ajajaan verrattuina kooltaan kuin lammaspari. Kun kuvattiin
-laivamatkaa, piirrettiin ihmiset niin suuriksi, että neljän tai viiden
-henkilön päät, jotka kurottautuivat yli laidan, olivat yhteensä saman
-kokoiset kuin koko laiva (katso kuvaa 176!); yksi ainoa mies on saman
-suuruinen kuin kokonainen linnantorni (katso kuvaa 234!).
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 222._ Kyntävä talonpoika.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 223._ Gentin alttari. (Vertaa kuvaan 177!)
-]
-
-Goottilaisen taidesuunnan päästessä valtaan maalaustaidekin melkoisesti
-kehittyi. Gentin alttaritaulu esimerkiksi on jo huomattava taideluoma.
-Alla olevassa kuvassa näkyy alttarikaapin sisäpuoli. Se käsittää
-kaikkiaan 12 eri kuvaa, ylärivissä 7 ja alarivissä 5. Ylärivissä näkyy
-keskellä Jumala ylhäisessä korkeudessaan. Hänen toisella puolellaan on
-neitsyt Maaria, toisella apostoli Johannes. Maarian vieressä on joukko
-laulavia enkeleitä ja Johanneksen toisella puolen pyhä Cecilia
-soittamassa urkuja enkelikuoron säestämänä. Äärimmäisinä ovat Aatamia ja
-Eevaa esittävät kuvat. Alarivissä näkyy keskellä Kristuksen uhrikuolema;
-Vapahtaja on kuvattuna karitsaksi. Tämän kuvan toisella puolen on kaksi
-ryhmää ristiretkeläisiä ja toisella kaksi ryhmää erakoita.
-
-
-                VI. Katolisen kirkon rappeutumisen aika.
-
-
-                 KUNINKAAN VALLAN KASVAMINEN RANSKASSA.
-
-
-● =Ranskan läänit.= Kun karolinkien hallitsijasuku sammui Ranskassa v.
-987, nousi valtaistuimelle _Capetinkien_ suku (987–1328), joka sai
-nimensä suvun ensimmäisestä kuninkaasta _Huugo Capet_´sta [kape´].
-Kuninkaan valta oli Ranskassakin vähäinen. Maa oli jakautuneena moniin
-isompiin ja pienempiin lääneihin, joiden haltijat vähän välittivät
-kuninkaasta. Hänen valtansa rajoittui aluksi melkein yksinomaan Pariisin
-ympärillä olevaan Francian eli _Isle de France_n [īldəfrā´s]
-kreivikuntaan, jonka capetingit omistivat. Kun Huugo Capet kysyi eräältä
-Etelä-Ranskan vasallilta: »Kuka sinut on tehnyt kreiviksi?», tämä
-vastasi kysymällä: »Kuka sinut on tehnyt kuninkaaksi?» Ranskan
-mahtavimmat lääninherrat olivat _Normandian_, _Aquitanian_ ja
-_Burgundin_ herttuat sekä _Flanderin_, _Champagnen_ [šāpa´nj] ja
-_Toulousen_ [tulū´z] kreivit.
-
-Ranskan suurvasallien valta kasvoi senkin johdosta, että Normandian
-herttua kohosi Englannin kuninkaaksi, josta kohta tarkemmin kerrotaan.
-Ranskalaissukuisilla Englannin kuninkailla oli yhteen aikaan kaksi
-kolmannesta Ranskan kuningaskuntaa lääninä, joten vasalli oli tuntuvasti
-lääninherraansa mahtavampi.
-
-
-● =Läänejä palautetaan.= Vähä vähältä kuninkaitten valta kuitenkin
-kasvoi. Capetinkikuninkaat ottivat välittömästi hallintoonsa ne läänit,
-joista vasallisuku sammui; niitä ei läänitetty uudelleen, kuten
-Saksassa. Mutta tilaisuuden tarjoutuessa kuninkaat turvautuivat
-väkivaltaankin vasallien kukistamiseksi. Niin teki _Filip II August_
-(1180–1223). Hän oli päättänyt kukistaa Englannin kuninkaiden vallan
-Ranskassa. Kauan hän kumminkin turhaan taisteli heitä vastaan. Mutta
-Juhana Maattoman ollessa Englannin kuninkaana Filip II August pääsi
-tarkoitustensa perille. Kun Juhana surmautti vanhemman veljensä pojan,
-jolla oli parempi oikeus kruunuun kuin hänellä, hänet tuomittiin
-menettäneeksi maansa. Jonkin ajan kuluttua Juhana yritti asevoimin saada
-takaisin menetetyt läänit, ja häntä auttoivat useat Pohjois-Ranskan
-vasallit. Mutta Filip II August voitti heidät _Bouvines_´in [buvi´n]
-taistelussa. Täten Englannin kuninkaat olivat menettäneet melkein kaikki
-ranskalaiset maansa, ja Pohjois-Ranskan vasallien mahtavuus oli
-murrettu. Pian sen jälkeen Filip II August pakotti Etelä-Ranskankin
-vasallit kuuliaisuuteen.
-
-[Illustration:
-
-  Ranskan huomattavimmat läänit.
-]
-
-
-□ Kuten aikaisemmin mainittiin, pääsi Etelä-Ranskassa näihin aikoihin
-lahkolaisuus vallalle. _Albi_n (albi´) kaupungin mukaan lahkolaisia
-sanottiin _albigenseiksi_. Näitä »kettuja vastaan, jotka hävittävät
-Herran viinimäkeä», paavi Innocentius lähetti joukoittain munkkeja,
-jotka innokkaasti saarnasivat harha-oppia eli kerettiläisyyttä vastaan.
-Mutta kun tämä ei auttanut, paavi turvautui mahtikeinoihinsa. Hän
-julisti Toulousen kreivin, joka oli ottanut kerettiläiset
-suojelukseensa, pannaan ja saarnautti ristiretkeä albigensien
-kukistamiseksi. Moni Pohjois-Ranskan vasalli lähtikin mielellään
-ryöstöretkelle rikkaaseen etelään, ja Ranskan kuningas käytti
-tilaisuutta hyväkseen laajentaakseen välittömiä alueitaan.
-
-Niin alkoivat albigensisodat, joissa kristityt taistelivat kristityitä
-vastaan. Ristijoukon etunenässä näkyi paavin lähettiläitä eli legaatteja
-sekä munkkeja ristiinnaulitun kuvat kädessä. Hävitys oli kauhea. Eräässä
-kaupungissa murhattiin 20 000 asukasta; 7 000 oli paennut erääseen
-kirkkoon, niistä useimmat katolilaisia. Heitä kehoitettiin luovuttamaan
-albigensit ristijoukolle, jolloin muut armahdettaisiin. Mutta he
-kieltäytyivät sitä tekemästä. »Hakatkaa heidät kaikki kuoliaiksi!»,
-huusi silloin paavin lähettiläs, »Herra kyllä tuntee omansa». Ne
-vangitut albigensit, jotka eivät luopuneet uskostaan, poltettiin
-roviolla, usein monta sataa yhdessä. Hirmutöiden kauhistuttamana etelän
-väestö, katolilaiset samoin kuin albigensit, teki raivokasta
-vastarintaa. Vihdoin albigensien vastustusvoima murtui. Toulousen kreivi
-menetti maansa, joka joutui Ranskan kuninkaalle. Pohjoisranskalaiset
-paronit asettuivat ryöstetyille tiluksille. Etelä-Ranskan vapaa sivistys
-oli saanut ankaran iskun, trubaduurien iloinen laulu oli vaiennut.
-
-
-● =Pariisin parlamentti.= Filip II August menetteli usein viekkaasti ja
-väkivaltaisesti toimiessaan kuninkaanvallan kohottamiseksi maassaan.
-Hänen pojanpoikansa _Ludvig IX Pyhä_ (1226–1270) pyrki rauhallisin ja
-rehellisin keinoin samoihin päämääriin.
-
-Vanhastaan oli Ranskassa suurvasallien tuomioistuin, jossa olivat
-tuomareina keskenään samanarvoiset ylimykset eli _päärit_ (lat. pārēs =
-»samanarvoiset»). Sitä sanottiin _päärien oikeudeksi_ ja siinä
-ratkaistiin ainoastaan kruununvasalleja koskevia oikeuskysymyksiä.
-Ludvig Pyhän hallitessa tämän tuomioistuimen jäseniksi alettiin ottaa
-porvarissäätyisiä lainoppineita, joita sanottiin _legisteiksi_ (lat.
-lex, lēgis = laki, lain). Siten alkuperäisestä vasallien
-tuomioistuimesta muodostui _Pariisin parlamentti_, joka nyt oli ylin
-kuninkaallinen oikeusistuin; siinä ratkaistiin muitakin kuin
-kruununvasalleja koskevia asioita.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 224._ Ludvig IX Pyhä valtaistuimella.
-]
-
-Legistit olivat tutkineet vanhaa _roomalaista oikeutta_ eli roomalaista
-lakia. Sen mukaan hallitsijalla oli valtiossa rajaton valta. Kun tämän
-periaatteen mukaisesti korkein tuomiovalta oli kuninkaalla, niin
-kaikkien feodaaliherrain tuli alistaa läänissään lausumansa tuomiot
-kuninkaallisen tuomioistuimen lopullisesti ratkaistaviksi. Siten
-kuninkaan valta tuntuvasti kasvoi niissäkin lääneissä, jotka vielä
-olivat lääninherrain hallussa.
-
-
-□ Ludvig Pyhä käytti kasvanutta valtaansa oikeudenmukaisesti. Erittäin
-hän koetti suojella köyhäin ja heikkojen oikeutta. Hänen elämäkertansa
-kirjoittaja kertoo, että hän kesän aikana usein istui linnan puistossa
-suuren tammen juurella oikeutta jakamassa. Sinne, niin hän arveli,
-köyhätkin paremmin uskaltavat tulla häntä puhuttelemaan. Pojalleen hän
-kirjoitti: »Jos rikas ja köyhä saapuvat tuomioistuimeesi, niin asetu
-mieluummin köyhän kuin rikkaan puolelle, kunnes olet päässyt totuuden
-perille! Jos joudut riitaan toisen kanssa, niin sinun on ennen kaikkea
-tehtävä niin kuin oikein on eikä kysyttävä, mikä olisi itsellesi
-edullista.» — Kun sanoma Ludvigin kuolemasta oli saapunut, kirjoitti
-muuan runoilija: »Oikeus ja vanhurskaus ovat kuolleet, kun se hyvä
-kuningas, se pyhä Jumalan mies kuoli. Kenen puoleen köyhä kansa voipi
-nyt valituksineen kääntyä, kun hyvä kuningas, joka sitä suuresti
-rakasti, on kuollut?»
-
-
-● =Valtiopäivät.= Filip II August ja Ludvig IX Pyhä olivat kukistaneet
-lääninherrain mahtavuuden; heidän jälkeläisensä _Filip IV Kaunis_
-(1285–1314) taisteli voitokkaasti paavia ja katolista kirkkoa vastaan.
-Puolta vuosisataa aikaisemmin paavi oli perin juurin kukistanut
-Hohenstaufien vastarinnan; nyt Ranskan kuningas pakotti tuon mahtavan
-kirkon päämiehen alistumaan tahtoonsa.
-
-Vanhastaan oli katolisella kirkolla kaksi tärkeätä etuoikeutta
-Ensiksikin oli kirkko omaisuuksineen _vapaa veroista_. Toiseksi kirkolla
-oli _oma tuomiovalta_: »hengellisen tuomiovallan» alaisia eivät olleet
-ainoastaan papit, joita maallinen tuomioistuin ei ensinkään saanut
-tuomita, vaan myöskin kirkon tiluksilla asuvat alustalaiset;
-haastettiinpa kaikki maallikot sellaisissa asioissa, jotka koskivat
-siveellisyyttä tai kirkollista järjestystä, hengellisen tuomioistuimen
-eteen.
-
-Ludvig Pyhä oli rajoittanut kirkon tuomiovaltaa. Filip IV Kaunis rupesi
-verottamaan kirkon omaisuutta. Mutta silloin hän joutui ankaraan riitaan
-paavi _Bonifatius VIII_:n kanssa, jolloin paavi joutui täydellisesti
-tappiolle.
-
-
-□ Bonifatius oli kopea ja vallanhimoinen ja vaati samaa arvoa ja valtaa
-kuin Innocentius aikoinaan. »Minä olen Cæsar, minä olen imperator!» hän
-kirjoitti Saksan keisarille. Kun Ranskan kuningas rupesi verottamaan
-kirkkoa, Bonifatius julkaisi paavillisen kirjeen eli bullan, jossa hän
-pannan uhalla kielsi hengellisiä paavin luvatta maksamasta veroa ja
-uhkasi samalla kirouksella jokaista, »ken ikinä hän lieneekin», joka
-kirkolle veroa määrää. Kotvaksi saatiin sovinto aikaan paavin ja
-kuninkaan kesken. Mutta pian riita syttyi uudelleen. Bonifatius julkaisi
-uuden bullan, jossa mm. sanottiin: »Niinkuin kirkko on yksi ainoa
-ruumis, niin sillä on myös yksi ainoa pää. On olemassa kaksi miekkaa,
-hengellinen ja maallinen. Toista käyttää kirkko, toista tosin kuninkaat,
-mutta ainoastaan kirkon hyväksi: maallisen miekan tulee olla
-hengelliselle alamainen. Hengellisellä vallalla on oikeus tuomita
-maallista, mutta Jumala yksin tuomitsee hengellisen vallan tekoja.
-Jokainen, joka vastustaa hengellistä valtaa, hän vastustaa Jumalaa.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 225._ Bonifatius VIII.
-]
-
-Bonifatius oli juuri aikeissa julistaa Filipin pannaan, kun hän joutui
-syntymäkaupungissaan, josta pannajulistus piti annettaman, pahoinpitelyn
-alaiseksi. Filip oli lähettänyt Roomaan lähettiläänsä, erään
-lainoppineen, ja tämä liittoutui paavin vastustajiin. Varhain eräänä
-aamuna he tunkeutuivat paavin asuntoon huutaen: »Kuolema paaville!
-Eläköön Ranskan kuningas!» Surmattuaan joukon paavin palvelijoita ja
-kannattajia he hyökkäsivät paljastetut miekat kädessä itse paavia
-vastaan. Mutta valtaistuimellaan istui Bonifatius juhlapuvussaan, pitäen
-Pietarin avaimia toisessa kädessään, kultaista ristiä toisessa, Vaikka
-hän jo oli 86 vuoden ikäinen, oli hänellä ylpeä ja kunnioitusta
-herättävä ryhti, ja hänet nähdessään sotamiehet vetäytyivät arasti
-taaksepäin. Mutta joukon johtaja astui paavia kohti, puhkesi solvauksiin
-tempasi hänet istuimelta ja löi häntä sotahansikkaalla kasvoihin. Paavi
-vangittiin. Pian kaupungin asukkaat kumminkin vapauttivat hänet, mutta
-muutaman päivän kuluttua Bonifatius kärsimästään loukkauksesta kuoli.
-
-
-● Kun Bonifatiuksen seuraaja paavinistuimella Filipin vaatimuksesta
-muutti asumaan Ranskaan paavin omistamaan _Avignon_in [avinjō´]
-kaupunkiin, paavit tulivat kokonaan riippuvaisiksi Ranskan kuninkaista.
-Tätä paavien nöyryytyksen aikaa (1309–1377) on sanottu paavien _Baabelin
-vankeudeksi_.
-
-Taistelussaan kirkkoa vastaan Filip IV Kaunis vetosi kaupunkien
-porvariston kannatukseen. Asemansa lujittamiseksi kuningas kutsui v.
-1302 aateliston, papiston ja porvariston edustajia valtiopäiville
-Pariisiin. Siten Ranskan _säätyvaltiopäivät_ saivat alkunsa.
-
-
-            ENGLANNIN KEHITYS PERUSTUSLAILLISEKSI VALTIOKSI.
-
-
-● =Vilhelm Valloittaja.= Tanskalaisvallan päätyttyä Englannissa nousi
-kotimainen mies kuninkaan istuimelle. Mutta pian maahan jälleen hyökkäsi
-vieras valloittaja. Normandian herttua _Vilhelm_ väitti, että Englannin
-kruunu oli luvattu hänelle. Kun sitä ei annettu hänelle suosiolla, hän
-päätti anastaa sen asevoimin. Saatuaan paavin kannatuksen aikeelleen hän
-kokosi Ranskasta suuren sotajoukon ja purjehti Kanaalin ylitse
-Englantiin. Hänen rautapukuiset ritarinsa voittivat huonommin aseistetut
-vastustajansa _Hastings_in [he´istiŋz] kentällä v. 1066 ja valtasivat
-maan.
-
-
-□ Taistelu alkoi aamun valjetessa. Muuan normannilainen ritari
-_Taillefer_, [te´iləfə̄] ratsasti ranskalaisten edellä laulaen
-kaikuvalla äänellä tunnettua laulua Kaarle Suuresta ja Roland´ista.
-Toisten yhtyessä lauluun saavuttiin anglosaksien leirille. Pian oli
-käymässä raivokas taistelu. Vilhelmin joukot taistelivat ratsain,
-pukeutuneina rautaan kiireestä kantapäähän. Mutta anglosaksilaiset
-jalkamiehet seisoivat järkkymättöminä, kilpi kilvessä, ja torjuivat
-hyökkäyksen kerta toisensa perästä. Silloin Vilhelm käytti viekkautta.
-Hän levitti miestensä keskuuteen huhun, että hän oli kaatunut. Monet
-kääntyivät jo pakoon, ja anglosaksit avasivat rivinsä ajaakseen heitä
-takaa. Mutta nyt herttua sieppasi kypärän päästänsä ja huusi: »Minä elän
-ja olen Jumalan avulla voittava!» Silloin normannit uudistivat
-hyökkäyksensä, tunkeutuivat anglosaksien auenneiden rivien läpi ja
-saavuttivat voiton. Ja Vilhelm sai nimen _Valloittaja_.
-
-
-● Vilhelmin mukana tuli maahan joukko normannilaisia ylimyksiä. Heidän
-haltuunsa joutui suurin osa anglosaksien maata, ja läänityslaitos
-pantiin täälläkin toimeen. Kuninkaan valta pysyi kumminkin lujempana
-kuin mannermaan valtioissa, sillä Vilhelm vaati kaikki alavasallitkin
-tekemään uskollisuuden valan kuninkaalle. Kuitenkin normannit
-muodostivat tästä lähtien Englannin mahtavan ylimysluokan, joka erosi
-anglosaksilaisesta kansasta sekä tapojensa että kielensäkin puolesta, ja
-kesti kauan, ennen kuin nämä kaksi kansallisuutta sulautuivat toisiinsa.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 226._ Normannilaisritari.
-]
-
-
-● =Henrik II ja Tuomas Becket.= Normannilaisen suvun jälkeen sai
-Englannin kruunun _Henrik II_ (1154–1189), joka niinikään oli
-ranskalainen ylimys ja kuului _Plantagenet_in [pläntä´džinet] sukuun
-(1154–1485). Hänellä oli lääninä enemmän kuin kaksi kolmannesta Ranskan
-kuningaskuntaa, ja Englannissa hän kohotti kuninkuuden suureen voimaan.
-
-Henrik antoi feodaaliherroille erityistä maksua vastaan vapautuksen
-sotapalveluksesta. Maksua sanottiin _kilpiveroksi_. Verosta saaduilla
-varoilla hän palkkasi sotureita, jotka olivat taidoltaan parempia ja
-samalla luotettavampia kuin aatelissotilaat.
-
-Henrik tahtoi myös määrätä kirkon asioista. Hän nimitti piispoja ja
-julkaisi kirkkoa koskevia lakeja, joissa mm. säädettiin, että pappien
-rikosasioissa tuli vastata maallisissa tuomioistuimissa. Mutta silloin
-hän joutui taisteluun kirkon kanssa, jota Englannissa tähän aikaan
-ylimpänä edusti arkkipiispa _Tuomas Becket_ [be´kit]. Tässä taistelussa
-Henrik joutui tappiolle.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 227._ Henrik II puolisoineen.
-]
-
-
-□ Becket oli aiemmin ollut kuninkaan palveluksessa, ja he olivat olleet
-hyviä ystäviä. Kuninkaan vaatimuksesta Becket oli arkkipiispaksikin
-nimitetty. Mutta tultuaan tähän korkeaan kirkolliseen virkaan Becket
-ryhtyi pontevasti puolustamaan kirkon etuja. Kun Henrik rupesi
-määräämään kirkon asioista, hän huomautti paavien tapaan: »Niinkuin
-kulta on halpaa lyijyä kalliimpaa, niin on hengellinen valta maallista
-valtaa arvokkaampi». Hän lähti Ranskaan, ja vasta monen vuoden kuluttua
-saatiin sovinto aikaan hänen ja Henrikin välillä. Arkkipiispa palasi nyt
-Englantiin, mutta asettui jyrkästi entiselle kannalleen. Suuttuneena
-kuningas lausui uhkauksia ja moitteita. »Minkälaisia raukkamaisia miehiä
-minulla onkaan, kun ei yksikään kykene hankkimaan kostoa tuolle
-uppiniskaiselle papille!», hän eräänä päivänä sanoi. Sen johdosta neljä
-hänen ritariaan surmasi Becketin itse kirkon alttarilla. Tämä luettiin
-kuninkaan syyksi. Henrikin oli pakko ruoskittaa itseänsä arkkipiispan
-haudalla sekä peruuttaa kirkkoa vastaan tähdätyt säännökset.
-
-
-● =Suuri vapauskirja.= Henrik II:n kuoltua hallitsi Englantia peräkkäin
-hänen kaksi poikaansa, joista nuorempi oli ennen mainittu _Juhana
-Maaton_, väkivaltainen ja kykenemätön ruhtinas. Jo ennen on kerrottu,
-kuinka hän menetti suurimman osan ranskalaisia alueitaan. Juhana joutui
-riitaan myöskin paavin kanssa. Hän nimitti mieleisensä miehen
-arkkipiispaksi, mutta paavi ei tätä hyväksynyt, vaan asetti virkaan
-toisen henkilön. Kun Juhana ei päästänyt uutta arkkipiispaa Englantiin
-ja uhkasi heitättää mereen koko maansa papiston, niin paavi julisti
-Juhanan pannaan ja koko maan interdiktiin. Silloin Juhana nöyrtyi: hän
-antoi maansa paaville, saaden sen lääninä takaisin. Englannin kuningas
-oli siis paavin vasalli.
-
-Mutta Juhana sai vastaansa maansa ylimyksetkin, joita hän oli kohdellut
-mielivaltaisesti. Yhtyivätpä toisilleen vihamieliset kansanainekset,
-normannilainen ja anglosaksilainen, yksimielisesti vaatimaan kuninkaan
-vallan rajoittamista selvillä lainsäännöksillä. Kuninkaan oli pakko
-taipua: v. 1215 hän alle-kirjoitti _Magna chartan_ [karta] eli _suuren
-vapauskirjan_, joka laski pohjan Englannin kansan vapaalle
-itsehallinnolle.
-
-Tästä lähtien _laki_ oli Englannissa määräämässä kuninkaankin
-toimivallasta. Hän ei saanut ottaa veroa ylimysten suostumuksetta, eikä
-hän saanut vangita vapaata englantilaista mielivaltaisesti. Laki, joka
-näin määrää kuninkaanvallan rajat, on _perustuslaki_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 228._ Henrik III.
-]
-
-
-□ Magna chartassa sanotaan mm.: »Mitään kilpiveroa tai
-läänivelvollisuutta älköön määrättäkö meidän kuningaskunnassamme ilman
-valtakuntamme yhteistä neuvonpidettä!» — »Raha-apuja ja kilpiveroa
-määrättäessä tahdomme me kuulla valtakuntamme yhteisen neuvonpiteen ja
-sitä varten kutsua koolle arkkipiispat, piispat, apotit, kreivit ja
-vapaaherrat lähettämällä kullekin kirjeen, ja sitä paitsi tahdomme
-virkamiestemme välityksellä kutsua kaikki muut vasallit koolle
-määräpäiväksi.» — »Ilman laillista, maan lakien mukaan langetettua
-tuomiota ei ketään vapaata miestä saa vangita, ei julistaa
-lainsuojattomaksi, ei karkottaa maasta eikä muutoin vahingoittaa:
-häneltä ei myöskään saa riistää omaisuutta.»
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 229._ Lordien huoneen istunto Edvard I:n aikana.
-]
-
-
-● =Englannin parlamentti.= Magna chartan mukaan verojen myöntäminen
-kuului hengellisille ja maallisille ylimyksille. Puolta vuosisataa
-myöhemmin alemmatkin kansanluokat tulivat tästä oikeudesta osallisiksi.
-Juhanan pojan _Henrik III_:n hallitessa syntyi näet jälleen riitoja
-hänen ja ylimysten välillä, kuningas kun määräsi mielin määrin veroja.
-Lopulta puhkesi kapina. Kuningas vangittiin, ja vastarinnan johtaja
-kutsui v. 1265 kokoon valtiopäivät eli _parlamentin_, jonne ylimysten
-lisäksi saapui myös aatelisten ja aatelittomien _maanomistajain_ ja
-_kaupunkien porvariston edustajia._ Täten muodostui ylimysten kokous
-kansaneduskunnaksi.
-
-On huomattava, että Ranskassa parlamentti oli ylituomioistuin,
-Englannissa kansaneduskunta.
-
-Henrik III:n poika _Edvard I_ piti voimassa Magna chartan säännökset.
-Hän kävi sotia _Wales_ia ja Skotlantia vastaan liittäen ensiksi mainitun
-maan Englannin kuningaskuntaan. Näihin sotiin hän tarvitsi varoja, mutta
-ne oli pyydettävä parlamentilta. Parlamentti kokoontui sangen usein ja
-sen toiminta alkoi vakaantua. Parlamentti jakaantui kahteen osastoon:
-_ylähuoneeseen_ ja _alahuoneeseen_. Ylähuoneen muodostivat hengelliset
-ja maalliset ylimykset, joita sanottiin _lordeiksi_ [lōd]. Alempi
-aatelisto sekä aatelittomat maaseudun ja kaupunkien valitut edustajat
-taas muodostivat alahuoneen.
-
-Alempana mainitun satavuotisen sodan aikana anglosaksit ja normannit
-sulautuivat toisiinsa yhdeksi eheäksi Englannin kansaksi. Samoin
-muodostui englannin kieli siten, että anglosaksien kieleen siirtyi
-paljon ranskalaisia sanoja.
-
-
-                           SATAVUOTINEN SOTA.
-
-
-● =Sodan aihe.= 14:nnen vuosisadan keskivaiheilla Englanti ja Ranska
-joutuivat keskenään sotaan, joka, välillä keskeytyen, kesti toista sataa
-vuotta (1339–1453). Siinä taisteltiin Ranskan kruunusta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 230._ Edvard III.
-]
-
-Kun capetinkisuvun vanhin miespuolinen haara sammui 1328, syntyi
-epätietoisuutta siitä, oliko kruunu menevä Filip IV Kauniin
-veljenpojalle, _Valois_´n [valua´] kreiville _Filipille_, vaiko hänen
-tyttärenpojalleen, Englannin kuninkaalle _Edvard III_:lle. Suurvasallit
-ratkaisivat asian Filipin eduksi. Näin nousi Ranskan valtaistuimelle
-_Valois_´n suku (1328–1589), joka siis oli capetinkisuvun sivuhaara.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 231._ Jousi- ja keihäsmies.
-]
-
-
-● =Crécyn taistelu (1346).= Edvard III päätti asevoimin anastaa Ranskan
-kruunun. Hän sai aikeelleen vilkasta kannatusta Englannissa, ja
-Alankomaiden porvarit, jotka saivat kutomoihinsa villat Englannista,
-menivät hänen puolelleen. Englannin väkiluku oli tosin Ranskan väkilukua
-pienempi, mutta Edvardin sotajoukko oli taistelukuntoisempi kuin
-Ranskan. Aatelisen ratsuväen lisäksi hänellä oli hyvin harjoitettua
-jalkaväkeä, josta toisilla oli aseina keihäät, toisilla hyvätekoiset
-jouset. Ja kaiken lisäksi hänellä oli _tykkejä_, joita nyt ensi kerran
-mainitaan taistelussa käytetyn. Tärkeintä oli kuitenkin se, että
-englantilaiset taistelivat säännöllisin joukoin, jotka suorittivat
-taisteluliikkeet komennuksen mukaan. Tämän taistelutavan he olivat
-oppineet sotiessaan Walesin ja Skotlannin kelttiläisiä vastaan. Ranskan
-sotajoukossa taistelivat aateliset ratsumiehet, jotka tosin olivat
-sotaanharjaantuneita, mutta joilta puuttui tarpeellinen järjestys ja
-kuri; kukin suoritti kamppailun oman harkintansa mukaan. Jousimiehiäkin
-oli, mutta ne eivät kyenneet kilpailemaan englantilaisten kanssa
-nopeudessa ja tarkkuudessa. Niinpä ranskalaiset kärsivät, vaikka heidän
-joukkonsa oli paljoa lukuisampi, täydellisen tappion _Crécy_n [kresi´]
-taistelussa Pohjois-Ranskassa v. 1346.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 232._ Heittokone.
-]
-
-
-□ Kuningas Filip tahtoi antaa sotamiestensä levätä ennen taistelun
-alkamista, koska he olivat marssineet aamusta asti sateessa. Mutta
-voitonvarmoina ranskalaiset ruhtinaat ja ritarit tahtoivat heti
-taistella. Kuningas suostui ja antoi genovalaisille jousimiehille, jotka
-olivat hänen palveluksessaan, käskyn hyökätä. Turhaan genovalaiset
-huusivat, että heidän jousenjänteensä olivat sateesta höltyneet — heidän
-täytyi rynnätä. Mutta pian he kääntyivät toivottomina pakoon, kun
-englantilaiset jousimiehet, jotka olivat pitäneet jousensa koteloissa,
-alkoivat ampua. »Nuo heittiöt», urhoolliset Ranskan ritarit huusivat
-omista jousimiehistään, »miksi he sulkevat meiltä tien?» »Hakatkaa ne
-maahan!» kuningas komensi. Ja sillä aikaa kuin ranskalaiset ritarit
-kävivät turvattomien jousimiesten kimppuun, englantilaiset lakkaamatta
-ampuivat joukkoon.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 233._ Musta prinssi.
-]
-
-Vihdoin ranskalainen ritarijoukko ratsasti rynnäkölle. Englantilaiset
-odottivat hyökkäystä tyynesti ja äänettöminä. Edvard oli asettanut
-joukkonsa mäen rinteelle kolmeen linjaan. Ritarit olivat astuneet maahan
-ratsujensa selästä ja taistelivat yhdessä jalkamiesten kanssa. Rintaman
-edustalle oli sijoitettu jousimiehet. Jouset olivat teräksestä ja niin
-raskaat, että ne oli viritettävä erityisellä vääntimellä. Ampujan
-vieressä oli sen takia hänen kumppanillaan leveä kilpi molempien
-suojana. Hyvällä jousella saattoi ampua puhki vahvan ritarivarustuksen.
-Toista linjaa johti kuninkaan 15-vuotias poika _Edvard_, jota tumman
-varustuksensa takia sanottiin mustaksi prinssiksi. Kolmannen linjan ja
-koko taistelun ylin johto oli kuninkaalla.
-
-Ranskan aatelin kiivaasta hyökkäyksestä englantilaisten jousimiesten
-rivit särkyivät. Musta prinssi joutui ahdinkoon ja pyysi isältään apua.
-»Onko poikani pudonnut hevosen selästä?» kuningas kysyi, »ja onko hän
-haavoittunut tai kuollut?» »Ei», sanantuoja vastasi, »viholliset ovat
-ylivoimallaan voittamaisillaan hänet.» Kuningas, joka paikaltaan näki,
-että prinssi hyvin saattoi suoriutua, vastasi: »Sitten hän ei saakaan
-apua. Olkoon päivän kunnia hänen, niin hän voipi ansaita
-ritarikannuksensa!» Tämä vastaus kiihotti prinssiä. Niin kuin muuri
-hänen lujat rivinsä vastustivat Ranskan ritariston hyökkäyksiä. Ja kun
-englantilaisten kolmaskin linja marssi rinnettä alas, oli heidän
-voittonsa täydellinen.
-
-
-● =Kansa kapinassa.= Crécyn taistelun jälkeen oli useita rauhan vuosia.
-Euroopassa raivosi silloin hirveä rutto, »_musta surma_», johon kuoli
-tuhansittain ihmisiä. Mutta kun ruton aika oli päättynyt, sota alkoi
-uudelleen. Ranskalaiset olivat nytkin häviöllä, vietiinpä heidän
-kuninkaansa vankina Englantiin.
-
-Silloin puhkesi Ranskassa kapina. Hallitusta johti kruunun-prinssi, jota
-sanottiin _daufin_iksi [dof̃ä´], koska hänellä oli Dauphinén [dofine´]
-maakunta lääninä. Porvaristo tahtoi supistaa kuninkaan valtaa, ja
-talonpojat, jotka sodan johdosta olivat paljon kärsineet, liittyivät
-joukoiksi ja kulkivat ryöstämässä ja polttamassa aatelin linnoja. Mutta
-kapina kukistettiin, ja olot jäivät entiselleen.
-
-
-● =Jeanne d´Arc.= Sota leimahti usean kerran ilmiliekkiin. Voitolla
-olivat milloin englantilaiset, milloin ranskalaiset. Näin kului
-ainaisissa levottomuuksissa 80 vuotta. Lopulta Ranskaa kohtasi suuri
-onnettomuus: kuningas tuli heikkomieliseksi, ja mahtavat suurvasallit
-jakautuivat kahteen keskenänsä vihamieliseen puolueeseen. Samaan aikaan
-englantilaiset uudistivat hyökkäyksensä. Kun _Kaarle VII_,
-heikkomielisen isänsä kuoltua, v. 1422 nousi valtaistuimelle, oli
-hänellä hallussaan ainoastaan Loire [luā´r]-joen eteläpuolella oleva osa
-maata. Mutta englantilaiset tahtoivat valloittaa koko Ranskan ja
-rupesivat piirittämään _Orleans_´in [orleã´] kaupunkia. Ranska näytti
-olevan hukassa, mutta silloin 17-vuotias talonpoikaistyttö _Jeanne
-d´Arc_ [žanda´rk] tuli maansa pelastajaksi.
-
-
-□ Kotiseudullaan Champagnessa Jeanne d´Arc oli kuullut kertomuksia vain
-sodista ja pyhimyksistä. Eräänä päivänä hän oli näkevinään suuren valon,
-ja ihana olento, jolla oli siivet, virkkoi hänelle: »Vapauta kuningas ja
-anna hänelle takaisin hänen maansa ja valtakuntansa!» Mutta tyttö
-vastasi: »Minä olen vain heikko tyttö enkä osaa johtaa aseellisia
-miehiä». Ääni vastasi taas: »Pyhimykset auttavat sinua». Vuosikausia hän
-kuuli näitä ääniä kertomatta niistä kenellekään. Vihdoin hän ilmoitti
-asiasta isälleen. Isä sanoi mieluummin hukuttavansa tyttärensä kuin
-päästävänsä hänet raakojen sotamiesten joukkoon. Sitten Jeanne kertoi
-asiasta eräälle upseerille. Tämäkin nuhteli häntä. Mutta tyttö oli
-itsepäinen. Hän lausui: »Lähden kuninkaan luo, vaikkapa jalkani
-kuluisivat polvia myöten.»
-
-Ja Jeanne lähti kuninkaan luo. Hän leikkasi lyhyeksi pitkän tukkansa,
-pukeutui miehen pukuun ja saapui onnellisesti siihen kaupunkiin, jossa
-kuningas oleskeli. Tuntematta ennakolta kuningasta Jeanne meni suoraan
-hänen luokseen, vaikka kuningas tavalliseen hovi-miehen pukuun
-pukeutuneena oli suuressa seurassa. »Jos annat minulle sotaväkeä, niin
-minä vapautan Orleans´in ja vien sinut kruunattavaksi Reimsiin», tyttö
-rohkeasti virkkoi kuninkaalle, »sillä Jumalan tahto on, että
-englantilaiset on karkotettava kotimaahansa ja että Ranska on oleva
-vapaa». Aluksi moni epäili, olisiko suostuttava tuon merkillisen
-talonpoikaistytön pyyntöön, mutta hänen älykkäät vastauksensa ja varma
-esiintymisensä herättivät luottamusta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 234._ Jeanne d´Arc erään linnan edustalla.
-]
-
-
-● Ranskalaiset pitivät Jeanne d´Arcia Jumalan lähettämänä pelastajana.
-Yleinen innostus syntyi. Tehtiin voimakkaita hyökkäyksiä englantilaisia
-vastaan. Vihollisten voima murtui. Orleans oli pelastettu, ja Jeanne
-d´Arc sai _Orleans´in neitsyen_ nimen. Sen jälkeen Kaarle VII vietiin
-Reimsiin kruunattavaksi.
-
-Jeanne d´Arc oli herättänyt ranskalaisissa yleisen isänmaallisen
-innostuksen ja lujittanut heidän itseluottamustaan. Heillä oli tämän
-jälkeen parempi menestys taistelussa. Ja kun sota päättyi (1453), ei
-Englannilla ollut Ranskan alueista jäljellä muuta kuin Calais´n
-kaupunki.
-
-
-□ Kun Jeanne d´Arc oli lupauksensa täyttänyt, hän tahtoi mennä kotiinsa.
-Mutta hänet houkuteltiin vielä jäämään sotajoukkoon. Silloin onni petti
-hänet. Hän joutui englantilaisten vangiksi. He syyttivät häntä
-noituudesta ja tuomitsivat hänet noitana elävältä poltettavaksi. Tuomio
-pantiin täytäntöön Rouen´in [ruã´] torilla v. 1431. Kun liekit jo
-ympäröivät häntä, vakuutti hän viattomuuttaan: »Äänet puhuivat minulle
-Jumalan luota, ne äänet eivät ole minua pettäneet.» Ja kun hänen päänsä
-kuoleman hetkellä vaipui rinnalle, niin hän huudahti: »Jeesus!» Mutta
-polttorovion ääressä seisoi tuhansia ihmisiä silmät kyynelissä.
-
-
-             SODAN JÄLKEINEN AIKA RANSKASSA JA ENGLANNISSA.
-
-
-● =Kuninkaan valta kasvaa Ranskassa.= Pitkällinen sota Englantia vastaan
-teki välttämättömäksi pitää sotajoukkoja alinomaa aseissa. Näin sai
-alkunsa _vakinainen sotajoukko_, joka oli kokonaan kuninkaan
-komennettavana. Siten kuningas tuli sodankäynnissä riippumattomaksi
-aatelisherroista. Samaan aikaan tulivat eräät _verot_, joita aluksi oli
-myönnetty sotatarkoituksiin, _pysyväisiksi_. Siten valtiopäiväin
-merkitys kuninkaan rinnalla väheni.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 235._ Ludvig XI.
-]
-
-Kaarle VII:n jälkeisen _Ludvig XI_:n hallitessa kuninkaan valta yhä
-kohosi, kun viimeinen mahtava suurvasalli, Burgundin herttua _Kaarle
-Rohkea_, kukistui. Kaarle omisti paitsi Burgundia useita muita alueita,
-niiden joukossa Alankomaat. Hänen tarkoituksensa oli muodostaa Ranskan
-ja Saksan välille itsenäinen kuningaskunta. Huolimatta Ludvig XI:n
-salaisesta vastarinnasta Kaarlella oli kauan menestystä aikeissaanXII:n
-salaisesta vastarinnasta Kaarlella oli kauan menestystä aikeissaan.
-Mutta kun hän yritti valloittaa Sveitsiä, kohtasi hän sitkeätä
-vastarintaa tuon vapaan kansan taholta, ja _Nancy_n [nãsi´] taistelussa
-hän kaatui (1477). Ludvig otti hänen maistaan _Burgundin herttuakunnan_,
-mutta Burgundin kreivikunnan eli _Franche-Comtén_ [frãškõte´] ja
-_Alankomaat_ sai Saksan keisari Maksimilian, joka oli naimisissa Kaarle
-Rohkean tyttären kanssa.
-
-Näin _kuninkaan valta_ oli Ranskassa vahvistumistaan vahvistunut.
-Lääniaateli oli masennettu, katolinen kirkko oli heikko, porvaristo
-kannatti kuningasta. Hänen käytettävänään oli pysyvä sotajoukko ja
-vakinainen vero.
-
-
-● =Sisällissota Englannissa.= Pian sen jälkeen kun 100-vuotinen sota oli
-päättynyt Englannin tappioksi, syttyi Englannissa sisällissota kahden
-kuninkaallisen sukuhaaran välillä, jotka taistelivat kuninkaan
-kruunusta. Molemmin puolin käytettiin satavuotisesta sodasta
-vapautuneita levottomia ammattisotilasjoukkoja. Sotaa sanotaan _ruusujen
-sodaksi_ (1455–1485), toisella sukuhaaralla, Lancasterin [lä´ŋkästə]
-suvulla, kun oli lipussaan punainen ruusu, toisella, Yorkin [jōk]
-suvulla, taas valkoinen ruusu. Kansa jakaantui kahtia sukujen mukaan.
-Sota oli ylen verinen, ja puolueet taistelivat vaihtelevalla onnella.
-Monta kammottavaa murhaa tehtiin itse kuningasperheessä. Viimein (1485)
-_Henrik VII Tudor_ [tjū´də], joka polveutui kummastakin taistelevasta
-suvusta, kohosi Englannin valtaistuimelle. _Tudorin suku_ hallitsi
-sitten Englantia enemmän kuin sata vuotta (1485–1603).
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 236._ Henrik VII.
-]
-
-Englannissakin oli _kuninkaan valta_ vahva keskiajan lopussa. Ruusujen
-sodassa oli kaatunut paljon ylhäisaatelia. Se vaikutti heikontavasti
-parlamentin ylähuoneeseen, joka tähän aikaan oli varsinaisena kuninkaan
-vallan vastapainona. Porvaristo oli kyllä taloudellisesti vaurastunut,
-mutta sen valtiollinen merkitys oli vielä suhteellisen vähäinen. Vasta
-uudella ajalla parlamentin alahuone kohosi Englannissa suureen
-merkitykseen.
-
-
-                           SAKSAN VALTAKUNTA.
-
-
-● =Nyrkkivallan aika.= Hohenstaufien kukistumista seurasi Saksassa
-täydellinen sekasorron eli _nyrkkivallan aika_ (1254–1273). Maassa oli
-kyllä kuninkaita, mutta heitä ei kukaan totellut. Mahtavat lääninherrat
-olivat pikku kuninkaita kukin alueellaan, ja alavasallitkin
-menettelivät, miten parhaaksi näkivät. Linnoistansa monet aatelisherrat
-harjoittivat suoranaista rosvousta ryöstellen rauhallisten kauppiaiden
-ja talonpoikain omaisuutta. Eikä kukaan heitä siitä rangaissut, sillä
-laki ja järjestys olivat maasta kadonneet.
-
-
-● =Rudolf Habsburgilainen.= Vihdoin kokoontui Saksan seitsemän etevintä
-hengellistä ja maallista ruhtinasta, joita sanottiin _vaaliruhtinaiksi_,
-valitsemaan maalle sellaista kuningasta, joka palauttaisi järjestyksen
-valtakuntaan. Valituksi tuli Habsburgin kreivi _Rudolf_ (1273–1291).
-Siten nousi valtaistuimelle kuuluisa _Habsburgin suku_. Se sai nimensä
-Sveitsissä sijaitsevasta Habsburgin linnasta.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 237._ Rudolf, Habsburgin kreivi.
-]
-
-Rudolfilla oli valtaistuimelle noustessaan vähäiset tilukset, mutta hän
-laajensi ne pian varsin huomattaviksi. Kun Böömin kuningas ylpeästi
-kieltäytyi vannomasta läänivalaa vasta valitulle kuninkaalle, Rudolf
-aloitti sodan häntä vastaan ja anasti hänen maistaan _Itävallan_,
-_Steiermarkin_, _Kärntin_ ja _Krainin_. Ne jäivät sitten perinnöksi
-Habsburgin suvulle ja niitä sanottiin _Itävallan perintömaiksi_.
-
-Pontevasti Rudolf toimi myöskin järjestyksen ja sisällisen rauhan
-palauttamiseksi valtakuntaan. Hän ahdisteli lakkaamatta rosvoritareja,
-rankaisi heitä ankarasti ja hävitti heidän linnojansa.
-
-
-□ Thüringenissä Rudolfin sanotaan yhtenä vuotena hävittäneen
-seitsemättäkymmentä rosvolinnaa. Sen jälkeen hän puhdisti Reinin seudut.
-Siellä hän eräästä linnasta pelasti joukon kauppiaita, jotka
-rosvoritarit olivat ryöstäneet puti puhtaiksi ja joita he pitivät
-vangittuina kiskoakseen lunnaita heidän kotiseudultaan. Rudolf
-vangitutti ritarit ja tuomitsi heidät kaikki hirtettäviksi. Muuan
-kuninkaan seurueessa oleva aatelismies huomautti, että moinen rangaistus
-häpäisisi koko aatelissäätyä. Mutta Rudolf vastasi: »Aateli ei siitä
-kärsi häpeätä, sillä nämä eivät ole mitään ritareita, vaan varkaita,
-rosvoja ja murhamiehiä. He ovat käyneet rauhallisten kansalaisten
-kimppuun, rikkoneet maan rauhan ja pilkanneet tuomioistuimia. Oikea
-aateli pitää uskollisuutta kunniassa, harrastaa hyviä tapoja, ei tee
-kenellekään vääryyttä ja suojelee heikkoja.» Kun linna oli hävitetty
-maan tasalle, pystytettiin sen raunioille hirsipuut, joihin vangit
-ripustettiin. Vuoren laelle asetettiin marmoritaulu, johon piirrettiin
-hirtettyjen nimet ynnä seuraavat sanat: »Niin rankaisee Habsburgin
-Rudolf rauhanrikkojia, rosvoja ja murhamiehiä sukuun tai säätyyn
-katsomatta».
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 238._ Maksimilian I.
-]
-
-
-● =Maksimilian.= Rudolfin jälkeen oli Saksan keisarinistuimella
-erisukuisia ruhtinaita, kunnes v. 1437 kruunu joutui pysyväisesti
-Habsburgin suvulle. Keskiajan päättyessä oli valtaistuimella
-_Maksimilian I_, joka oli, kuten edellä on mainittu, naimisissa Kaarle
-Rohkean tyttären kanssa ja liitti valtakuntaansa _Alankomaat_ ja
-_Franche-Comtén_.
-
-
-● =Sveitsiläisten vapaustaistelu.= Rudolfin seuraajain aikana Itävallan
-habsburgilaiset herttuat koettivat alistaa valtaansa Sveitsin
-vuorimaiden vapaita talonpoikia. Herttua _Leopold_ päätti pakottaa
-talonpojat alamaisuuteen ja lähti loistavan ritarijoukon johdossa
-Sveitsiin. Mutta valppaat, vapautta rakastavat talonpojat olivat häntä
-vas tassa _Morgarien_in vuorisolassa Schwyzin kantonin rajalla. Siinä
-syntyi taistelu (1315), jossa Leopoldin ritarijoukko täydellisesti
-tuhottiin. Sveitsiläisillä oli kuten englantilaisillakin järjestyneet
-jalkaväkijoukot, jotka toimivat suunnitelmallisesti, jota vastoin
-Leopoldilla oli kurittomia ritarijoukkoja.
-
-[Illustration: EUROPA v. 1460 vaiheilla.]
-
-
-□ Sveitsiläisten vapaustaistelujen ajoilta kerrotaan mm. tarina
-urhoollisesta jousimiehestä _Wilhelm Tell_istä.
-
-Altdorfissa, Urin kantonissa, pidettiin markkinoita. Nöyryyttääkseen
-seudun asukkaita _Gessler_ vouti pystytti kaupungin torille pitkän
-riu´un, jonka päähän hän panetti Itävallan herttuan hatun. Jokaisen
-ohikulkijan tuli tervehtiä hattua yhtä kohteliaasti kuin itse Itävallan
-herttuaa. Monet olivat jo kulkeneet ohitse, uskaltamatta olla
-tervehtimättä, kun Wilhelm Tell, taluttaen pientä poikaansa kädestä,
-saapui torille ja astui hatun ohi tervehtimättä. Silloin sotamiehet,
-jotka lähimmässä kadunkulmassa vartioitsivat ohikulkijoita, vangitsivat
-hänet ja veivät hänet Gesslerin eteen.
-
-Gessler tuomitsi Teliin ampumaan omenan poikansa pään päältä. Tell,
-vaikka olikin tarkka jousimies, kalpeni ja pyysi päästä kokeesta. Mutta
-siihen ei suostuttu. Poikanen asetettiin, omena pään päällä, selin
-erästä puuta vastaan torin toiseen laitaan, kun Tell toisessa laidassa
-nosti joustaan. Nuoli suhahti ilmassa, ja palasina omena putosi maahan.
-Kansa riemuitsi, ja iloisena Tell syleili poikaansa, jolle ei ollut
-mitään vahinkoa tapahtunut. Samassa Gessler huomasi Tellin vyötäisillä
-toisen nuolen ja kysyi, kenelle se oli aiottu. Hetken epäröityään Tell
-vastasi synkästi: »Sinulle se oli aiottu, jos olisin tappanut lapseni.
-Ja se nuoli olisi varmasti osunut maaliin.» Suuttuneena Gessler panetti
-Tellin kahleisiin ja lähti viemään häntä Vierwaldstätter järven halki
-linnaansa.
-
-Mutta järvellä nousi ankara myrsky. Vene oli hukkumaisillaan, ja kaikki
-huusivat, että Tell, joka oli taitava purjehtija, yksin voi sen
-pelastaa. Silloin Gessler irroitutti Tellin kahleista ja asetti hänet
-peräsimeen. Tell ohjasi veneen lähelle rantaa, tarttui sitten äkkiä
-jouseensa ja hyppäsi kallion kielekkeelle, kadoten pian hämmästyneiden
-vihollisten näkyvistä.
-
-Gessler pääsi miehineen kumminkin onnellisesti maihin. Kun hän
-seuraavana päivänä ratsasti tietä pitkin linnaansa, sattui ahtaalla
-rotkotiellä nuoli hänen rintaansa, ja hän putosi hevosen selästä
-taaksepäin sotamiestensä syliin. Kuollessaan hän kädellään viittasi
-nuoleen ja virkkoi: »Se on Tellin nuoli, minä tunnen sen.» Samassa
-sotamiehet näkivät tuon rohkean jousimiehen nousevan väijytyspaikastaan
-ja katoavan puiden taakse. Vielä tänä päivänä on sillä kallion
-kielekkeellä, jolle Tell hyppäsi Gesslerin veneestä, nimenä »Teliin
-paasi».
-
-Leopoldin sanotaan uhanneen »kurittaa kapinoitsijat ja hevosillaan
-maahan tallata nuo röyhkeät talonpojat». Hänellä oli 2000–3000 miehen
-suuruinen ritarijoukko, kun talonpoikia oli 3000–4000. Viimeksi mainitut
-leiriytyivät ahtaan Morgartenin solan taakse: toisella puolen oli pieni
-sisäjärvi, toisella metsäinen vuori. He olivat varustautuneet
-tapparakeihäillä, sotakirveillä ja seipäillä. 50 miestä oli miehittänyt
-erään kallion kielekkeen, johon oli vaikea päästä. Sen reunalle he
-vierittivät joukon isoja kiviä ja puunrunkoja. Tuskin itävaltalaiset
-ratsumiehet olivat ratsastaneet ahtaaseen solaan, kun nuo viisikymmentä
-ylhäältäpäin vierittivät kiviä ja puunrunkoja heidän päällensä. Monta
-ritaria kuoli tai haavoittui, hevoset säikähtyivät. Syntyi yleinen
-sekasorto ja hämminki. Nyt solan suulla olevat sveitsiläiset tekivät
-hyökkäyksen, ja rautapukuiset ritarit kärsivät musertavan tappion.
-Toiset tungettiin järveen, jonne he hukkuivat, toiset putosivat
-satulasta voimatta raskaine varustuksineen liikkua paikaltaan, toiset
-kaatoi talonpoikain tapparakeihäs tai kirves. Leopold hädin tuskin
-pelastui pakenemalla. Näin Sveitsin vapaus pelastui; Morgartenin voittoa
-ei ole suotta sanottu »sveitsiläisten Marathoniksi».
-
-
-● Morgartenin voiton jälkeen kolme maakuntaa eli kantonia teki keskenään
-»ikuisen» _liiton_, luvaten yksissä voimin puolustaa vapauttaan.
-Myöhemmin liittoon yhtyi Sveitsin muitakin kantoneja. Se olikin tarpeen,
-sillä Habsburgit eivät luopuneet valtausaikeistaan, ennen kuin heidät
-oli uudestaan perin pohjin voitettu. Kun Kaarle Rohkeankin aiemmin
-mainittu yritys sveitsiläisten kukistamiseksi oli rauennut tyhjiin, niin
-Sveitsin talonpoikain vapaus oli turvattu. Keskiajan lopulla (1499)
-Habsburgit tunnustivat Sveitsin Itävallasta riippumattomaksi
-itsenäiseksi valtioksi, jolla kuitenkin oli keisari yliherranaan.
-
-Sveitsin vapaussodan aikana Habsburgit saivat _Tirolin_ liitetyksi
-perintömaihinsa.
-
-
-● =Kirkon hajaannus ja Juhana Hus.= Vuoden 1400 vaiheilla huomio alkoi
-kääntyä erikoisesti kirkon asioihin. Paavit olivat kauan asuneet
-Avignonissa ja olleet Ranskan kuninkaiden nöyriä käskyläisiä. Vihdoin
-Rooman kardinaalit valitsivat paaviksi italialaisen miehen, joka
-asettui Roomaan. Mutta Ranskassa valittiin toinen paavi Avignoniin.
-Näin oli katolisella kristikunnalla kaksi paavia, jotka kumpikin
-julistivat toisensa kannattajineen pannaan. Kirkolliskokouskaan ei
-voinut asiaa auttaa. Se kyllä tuomitsi kummankin paavin erotettavaksi,
-ja uusi valittiin tilalle. Mutta edelliset eivät totelleet
-kirkolliskokouksen päätöstä, joten kahden sijasta saatiin kolme
-paavia. Tämä sekaannuksen aika kesti useita vuosikymmeniä ja sitä
-sanotaan hajaannuksen eli _suuren skisman_ ajaksi. Se päättyi vasta
-_Konstanz_in kirkolliskokouksessa (1414–1418). Siellä päätettiin, että
-kirkolliskokous oli paavia ylempi. Sitten nuo kolme paavia erotettiin
-virasta ja tilalle valittiin uusi paavi.
-
-[Illustration:
-
-  Suuri skisma.
-]
-
-Täten kirkon ulkonainen yhteys saatiin aikaan. Mutta kirkon arvo oli
-pahasti kärsinyt. Kirkko oli sitä paitsi sisällisesti heikko, sillä
-ilmaantui henkilöitä, jotka arvostelivat sen oppia ja järjestystä ja
-perustivat lahkokuntia, jotka osoittivat tyytymättömyyttä kirkkoa
-kohtaan.
-
-Englannissa oli jo aikaisemmin, 14:nnen vuosisadan keskivaiheilla,
-kuuluisa yliopiston professori _Wycliff_ [ui´klif] arvostellut kirkon
-eräitä oppeja ja vaatinut, että Raamattu oli pantava uskonnon ylimmäksi
-ohjeeksi. Hän sai monta kannattajaa Englannissa; mutta muissakin maissa
-hänen mielipiteensä saavuttivat suosiota, ja uudistusliike jatkui kirkon
-vastarinnasta huolimatta. Tämän liikkeen pelkäämättömin johtaja oli
-böömiläinen talonpojanpoika _Juhana Hus_.
-
-Harhaoppisena Hus kutsuttiin Konstanzin kirkolliskokoukseen vastaamaan
-opistaan. Kirkolliskokous julisti Husin opit vääriksi, tahtoen
-väkivalloin tukahduttaa hänen johtamansa uskonnollisen uudistusliikkeen.
-Hus tuomittiin elävänä poltettavaksi.
-
-
-□ Hus oli professori samoin kuin Wycliff ja opetti Prahan yliopistossa.
-Mutta samalla hän saarnasi tšekin kielellä kaupungin kirkossa. Husin
-saarnoilla oli syvä vaikutus kuulijoihin, sillä hän oli etevä puhuja ja
-hänen sanoistaan virtasi syvän uskonnollisen vakaumuksen voima.
-Wycliffin tavoin hän hylkäsi eräät kirkon opit ja nousi pontevasti
-vastustamaan anekauppaa, jota kirkko tähän aikaan julkisesti harjoitti,
-niin että ihmisissä se käsitys pääsi valtaan, että rahalla voi ostaa
-synninpäästön. Hus samoin kuin Wycliff rupesi vastustamaan tätä
-väärinkäytöstä selittäen, että Jumalan armo annetaan katuvaiselle
-ilmaiseksi. Mutta seurauksena oli, että Hus julistettiin
-kirkonkiroukseen ja hänen täytyi paeta Prahasta. Kun Hus sitten
-kutsuttiin Konstanziin vastaamaan opistaan, monet ystävät varottivat
-häntä sinne menemästä. Mutta Husilla oli palava halu puhua vakaumuksensa
-puolesta. Pelottomasti hän puolustikin mielipiteitään, vedoten
-Raamattuun. Siitä huolimatta hänet julistettiin kerettiläiseksi ja
-tuomittiin poltettavaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 239._ Juhana Husin kuolema.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 240._ Husin muistoksi lyöty raha.
-]
-
-Kun tuomio lausuttiin Konstanzin tuomiokirkossa, oli Hus polvillaan
-rukoillen, kädet ylöspäin ojennettuina. Yltympäri kirkon penkeissä
-istuivat kokouksen jäsenet. Eräs piispa luki julki tuomion, jonka mukaan
-kaikki Husin kirjoitukset oli hävitettävä. Hus itse oli parantumattomana
-kerettiläisenä poltettava. Husin yltä riisuttiin nyt hänen papillinen
-pukunsa ja hänen päänsä ajeltiin paljaaksi. Muuan piispa lausui
-kiroussanat: »Kirkko on työntänyt sinut keskuudestaan. Me jätämme sinun
-ruumiisi maallisille virastoille, sinun sielusi perkeleelle.» »Ja minä»,
-Hus virkkoi tähän, »jätän sen Vapahtajani Kristuksen haltuun.» Hänen
-yllensä puettiin nyt tavallinen kerettiläispuku, väljä pitkäliepeinen
-viitta ja puolen metrin korkuinen paperilakki, johon oli kuvattu
-pahoja henkiä ja tulenliekkejä ja johon oli kirjoitettu:
-pääkerettiläinen. »Vapahtajani», Hus sanoi, »on minun tähteni kantanut
-orjantappurakruunua; ilolla kannan kerettiläiskruunua hänen pyhän
-totuutensa tähden.»
-
-Näin puettuna Hus vietiin roviolle, joka oli pystytetty Konstanzin
-torille. Kun rovio sytytettiin, Hus alkoi veisata virttä. Mutta tuuli
-ajoi savua ja tulenhehkua hänen kasvojansa vasten, niin että hän pian
-tukehtui. Kun rovio oli palanut loppuun, koottiin tuhka ja siroteltiin
-Rein-jokeen.
-
-
-● Kun Hus oli poltettu, Böömin _tšekit_, jotka olivat slaavilaista
-kansaa ja joiden kieltä ja kansallisia oikeuksia Hus oli puolustanut,
-nousivat kapinaan uskontonsa ja kansallisuutensa puolesta. Kapina
-kukistettiin kuitenkin ennen pitkää.
-
-
-                             ITALIAN OLOT.
-
-
-● =Valtiollinen hajanaisuus.= Keskiajan kahtena viimeisenä vuosisatana
-Italia kohosi yhä suurempaan taloudelliseen vaurauteen ja henkiseen
-kukoistukseen, mutta maa oli valtiollisesti hajalla. Saksan keisarien
-yritys saada Italia valtaansa oli lopullisesti epäonnistunut. Sen
-jälkeen ei liioin muodostunut yhtenäistä Italian valtiota Ranskan ja
-Englannin tapaan, vaan maa oli jakautuneena moneen pikku valtioon.
-Etelä-Italiassa oli _Napoli_n kuningaskunta, Keski-Italiassa
-_Kirkkovaltio_ ja _Firenze_, Pohjois-Italian valtioista olivat
-tärkeimmät _Milano_, _Venezia_ ja _Genova_.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 241._ Kondottieri Colleonin muistomerkki Veneziassa.
-]
-
-Kaikkialla oli vilkasta valtiollista toimintaa. Kansa oli jakautuneena
-edelleen puolueisiin, guelfeihin ja ghibelliineihin, jotka kävivät
-keskenään kiivasta taistelua valtion ylivallasta. Tavallista oli, että
-voitolle päässyt puolue karkotti vastapuolueen johtavat miehet valtion
-piiristä. Niinpä kuuluisa firenzeläinen runoilija Dante, josta
-tuonnempana kerrotaan, vietti suuren osan elämäänsä maanpaossa. Sodan
-johto uskottiin palkkajoukkojen päälliköille, joita sanottiin
-_kondottiereiksi_. He taistelivat vain palkan takia ja menivät usein
-puolelta toiselle. Toisinaan he taas anastivat valtiossa yksinvallan,
-jota ylläpitivät asevoimin, menetellen usein ylen väkivaltaisesti.
-Yksinvaltiaita sanottiin sen tähden _tyranneiksi_, ja tällaisen
-hallitusmiehen murhaa pidettiin luvallisena, jopa ylistettävänä tekona.
-Tikarin ja myrkyn käyttäminen olikin hyvin tavallista tämän ajan
-Italiassa.
-
-Mutta monessa Italian valtiossa järjestettiin hallinto oivalliselle
-kannalle. Valtion palkkaamat virkamiehet hoitivat eri hallinnonaloja,
-kansalaisten maksettavaksi määrättiin vakinainen vero, valtiolle
-laadittiin tarkka tulo- ja menoarvio, ja hallitus piti velvollisuutenaan
-huolehtia elinkeinojen edistämisestä rakentamalla maanteitä,
-parantamalla satamia jne. Monet tyrannitkin osoittivat valpasta
-huolenpitoa alamaisten hyvinvoinnista ja olivat samalla
-väkivaltaisuudestaan huolimatta lämpimiä tieteen ja taiteen suosijoita.
-
-
-● =Napolin kuningaskunta.= Kaarle Anjoulainen, jonka paavi oli kutsunut
-karkottamaan Hohenstaufeja Molempain Sisiliain kuningaskunnasta, menetti
-pian Sisilian, joka joutui _Aragonia_lle. Etelä-Italiaa sanottiin tämän
-jälkeen _Napoli_n kuningaskunnaksi. Sekin liitettiin Aragoniaan v. 1504.
-
-
-● =Kirkkovaltio.= Paavien ollessa Avignonissa yritti muuan
-alhaissukuinen haaveilija _Cola di Rienzi_ uudistaa Rooman muinaisen
-tasavallan ja saada aikaan Italian yhteyden. Kaunopuheisuudellaan ja
-tulisella innostuksellaan hän sai kansan puolelleen ja hänestä tuli
-»tribuuni», jolla oli kaikki valta käsissään. Pian hän alkoi kumminkin
-käyttäytyä tyrannimaisesti, jolloin hänet kukistettiin ja tapettiin.
-Paavit hallitsivat Roomaan palattuaan jälleen Kirkkovaltiota, pitäen
-loistavaa hovia ja esiintyen anteliaina tieteiden ja taiteiden
-suosijoina. Heistä oli kuuluisimpia _Aleksanteri Borgia_ [bordža], joka
-häikäilemättä myi aneita saadakseen varoja tuhlaavaiseen elämäänsä,
-monille lapsilleen ja taideharrastuksiinsa.
-
-
-● =Firenze.= Firenze sai haltuunsa läheisen ympäristönsä
-kaupungit, mm. Pisan. Valtion johto oli kaupungin varakkailla
-teollisuudenharjoittajilla. Puolueet taistelivat ankarasti
-vallasta, ja runoilija Dante vertasi kaupunkia kuumetta
-sairastavaan henkilöön, joka saadakseen hiukankaan helpotusta
-heittelehti vuoteellaan kyljeltä toiselle. Kun guelfit, jotka
-olivat etupäässä porvarispuolue, pääsivät voitolle, tehtiin
-sellainen päätös, etteivät aateliset saisi valtionvirkoja;
-saadakseen täydet kansalaisoikeudet heidän tuli liittyä
-porvarillisiin ammattikuntiin. Määrättiinpä toisinaan, kuten
-muinoin Ateenassa, arvalla virkamiehiä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 242._ Lorenzo de’ Medici.
-]
-
-15:nnellä vuosisadalla valtion johto joutui varakkaalle ja lahjakkaalle
-_Medici_n [mē´ditši] kauppiassuvulle. Varsinkin _Lorenzo de’ Medici_,
-jota sanotaan »loistavaksi», esiintyi Perikleen tavoin yksinvaltiaana.
-Taiteiden harrastus oli silloin korkeimmillaan, ja Firenzessä vietettiin
-iloista, huoletonta elämää. Lorenzon kuoltua (1492) dominikaanimunkki
-_Savonarola_ [-rō´-], jonka uskonnollista mieltä muinaisaikaisen taiteen
-harrastus ja iloisten juhlain pito syvästi loukkasi, aloitti ankarat
-parannussaarnansa. Hetkeksi hän tempasi kansan puolelleen, mutta pian
-hän jälleen menetti sen suosion ja hänet poltettiin harhaoppisena. Valta
-joutui uudelleen Mediceille, jotka nyt nimellisestikin tulivat
-hallitseviksi herttuoiksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 243._ Savonarola.
-]
-
-
-● =Venezia.= Venezia kilpaili kauan Genovan kanssa kauppaherruudesta
-saaden voiton 14:nnen vuosisadan loppupuolella. Sillä oli sen jälkeen
-pitkät ajat kaupan ja meriliikkeen johto Välimerellä. 1) _Doge_ [dō´dže]
-(lat. dux = johtaja, herttua) edusti valtion päämiehenä tasavaltaa.
-Mutta varsinainen toimivalta oli 2) _neuvoskunnalla_, johon paitsi dogea
-kuului kuusi jäsentä. Lainsäätäjävalta oli ylimyssukujen jäsenistä
-kokoonpannulla 3) _suurella neuvostolla_. Näiden rinnalla toimi 4)
-_kymmenmiehistö_, jonka tehtävänä oli valvoa, että hallitusmuoto pysyi
-muuttumatta voimassa. Sen käytettävänä oli suuri joukko urkkijoita,
-jotka ilmiantoivat voimassa olevan valtiojärjestyksen vastustajat. Monet
-kansalaiset saivat kitua Venezian kammottavissa vankiloissa, joita
-lyijykattojensa takia sanottiin lyijykamareiksi. Lyijy teki vankilat
-talvella tavattoman kylmiksi, kesällä sietämättömän kuumiksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 244._ Dogen palatsi Veneziassa.
-]
-
-
-                      PYRENEITTEN NIEMIMAAN OLOT.
-
-
-● =Taistelu maureja vastaan.= Ristiretkien aikana ja niiden jälkeenkin
-Pyreneitten niemimaan kristityt jatkoivat herkeämätöntä taisteluaan sekä
-islaminuskoisia maureja että juutalaisia vastaan. Vähä vähältä he
-tunkivat vastustajansa yhä kauemmas etelään. Ratkaiseva voitto
-saavutettiin _Tolosa_n [-lo´-] luona v. 1212. Pian sen jälkeen
-valloitettiin _Córdoba_, jonka jälkeen maureilla oli hallussaan
-ainoastaan _Granada_ [-na´-] ympäristöineen.
-
-
-□ =Laulu el Cidistä.= Näissä taisteluissa tuli kuuluisaksi muuan
-kastilialainen ritari _Rodrigo Diaz_ [dia´þ], jota maurit sanoivat _el
-Cid_iksi [sid], herraksi. Hän riitaantui kuninkaansa kanssa ja
-karkotettiin maasta. Pian hän keräsi ympärilleen vapaajoukon ja ryhtyi
-omin päin käymään sotaa, taistellen milloin maureja, milloin kristittyjä
-vastaan. Hänen onnistui valloittaa Valencian [vale´nþia] kaupunki, jota
-hän piti hallussaan kuolemaansa asti.
-
-12:nnella vuosisadalla syntyi Diazin taistelujen pohjalla
-sankarirunoelma, _Laulu el Cidistä_, jossa ihastuksella kerrotaan hänen
-uroteoistaan ja ylistetään hänen vasalliuskollisuuttaan.
-
-
-● =Valtiollinen tila.= Taistelujen kestäessä muodostui Pyreneitten
-niemimaalle useita kristittyjä valtioita, joista tärkeimmiksi tulivat
-_Portugali_ länsirannikolla sekä _Kastilia_ keskellä maata ja _Aragonia_
-itärannikolla. Aateli oli sotaista ja väkivaltaista, ja kirkon
-vaikutusvalta kansaan kasvoi taisteluissa »uskottomia» vastaan. Mutta
-kaupunkien porvaritkin hankkivat aikaiseen itselleen oikeuksia: he
-saivat valita virkamiehensä ja heillä oli omia sotajoukkoja. Muodostuipa
-mainituissa valtioissa jo 12:nnella vuosisadalla, varhemmin kuin missään
-muualla, valtiopäivätkin, _cortes_, joilla hengelliset ja maalliset
-ylimykset, alempi aateli sekä kaupunkien porvarit olivat edustettuina.
-Ne säätivät lait, määräsivät verot, olipa niillä oikeus valvoa
-hallituksenkin toimia. Kuninkaan valta oli näin muodoin heikko, mutta se
-kohosi keskiajan lopulla.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 245._ Ferdinand.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 246._ Isabella.
-]
-
-
-● =Ferdinand ja Isabella.= Nykyinen Espanjan kuningaskunta sai alkunsa,
-kun Aragonian kuningas _Ferdinand_ ja Kastilian kuningatar _Isabella_
-solmivat avioliiton v. 1469. He olivat lahjakkaita ja tarmokkaita
-hallitsijoita.
-
-Heidän aikanaan a) _Espanja laajeni_. V. 1492 valloitettiin _Granada_,
-maurien viimeinen varustus, joten islamin valta, kestettyään lähes
-kahdeksan vuosisataa, lakkasi Espanjassa. Samana vuonna _Columbus_
-purjehti löytöretkelle Amerikkaan, pannen alulle Espanjan
-_siirtomaavallan_. Teollisuus ja kauppa alkoivat kukoistaa. Napoli
-liitettiin Espanjaan v. 1504. Espanjan menestykseen sotatanterella
-vaikutti _sotalaitoksen uudistus_. Sveitsiläisten esimerkin mukaan
-pantiin pääpaino jalkaväkeen, joka järjestettiin kolmeksi suureksi jopa
-20.000 miestä käsittäväksi neliöksi. Neliöiden keskustan muodostivat
-piikkimiehet ja tapparamiehet ja niitä reunustivat muskettimiehet. Nämä
-neliöt muodostivat kuin eläviä linnoituksia, joita vastaan
-ratsujoukkojen hyökkäykset kilpistyivät, tulivatpa miltä taholta
-tahansa.
-
-Samalla b) _kuninkaan valta kasvoi_. Kuninkaan neuvoskuntaan, jossa
-ennen oli ollut pelkästään suuraatelin jäseniä, kutsuttiin
-aatelittomiakin lakimiehiä, jotka alistuivat kuninkaan tahtoon. Kirkon
-tärkeimpiin virkoihin hallitsija nimitti hoitajat, ja kaupunkien
-itsehallintaoikeutta supistettiin. Valtiopäiväinkin arvo aleni: säädyt
-osoittivat lausunnoissaan suurta nöyryyttä, ja ne kutsuttiin koolle
-entistä harvemmin. Kuninkaan valtaa lisäsi myös se, että hallitsijan
-käytettävänä oli pysyvä sotajoukko ja vakinainen vero.
-
-Huolehtiessaan lujan kuninkuuden aikaansaamisesta Ferdinand ja Isabella
-koettivat saada voimaan myös c) _yhden ainoan uskonnon_ valtakunnissaan.
-Niin aloitettiin synkkä taistelu sekä vääräuskoisia että maureja
-vastaan. Katolisen kirkon kerettiläistuomioistuin, _inkvisitio_, toimi
-täällä hirvittävällä ankaruudella. Polttoroviot roihusivat, ja kymmenet
-tuhannet ihmisraukat saivat niillä uskonsa takia surmansa. Myöskin
-valtiollisesti epäillyt vedettiin inkvisition tuomittaviksi.
-
-
-□ =Autodafee.= Espanjan inkvisitio toimi kuninkaan nimittämän
-yli-inkvisiittorin johdossa. Hänellä oli kokonainen lauma ylempiä ja
-alempia apulaisia. Uskonnollisesti tai valtiollisesti epäilty tuotiin
-inkvisitiotuomioistuimen tutkittavaksi. Ellei hän tunnustanut
-syyllisyyttään, alettiin häntä kiduttaa varta vasten keksityillä
-kidutuskoneilla tai suljettiin hänet maanalaisiin vankikomeroihin
-nääntymään. Todistajiakin kidutettiin. Tämän takia moni puhui vasten
-parempaa tietoaan säästyäkseen hirveiltä kärsimyksiltä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 247._ Autodafee.
-]
-
-Rangaistuksena oli omaisuuden menetys tai elinkautinen vankeus taikka
-kuolema polttoroviolla. Polttaminen tapahtui usein suurten kirkollisten
-juhlain yhteydessä. Tuomioistuimen jäsenet sekä joukko maan ylimyksiä ja
-pappeja olivat saapuvilla, ja uteliaat kansanjoukot seisoivat ympärillä.
-Saapuipa toisinaan itse kuningaskin noihin juhlatilaisuuksiin, joiden
-nimenä oli _autodafee_ [fē], »uskontoimitus».
-
-Näin juurtui kansan mieleen yhä syvemmälle uskonnollinen kiihko, joka
-hävitti kaiken jalomman inhimillisen tunteen.
-
-
-                           POHJOIS-EUROOPPA.
-
-
-● =Tanska Valdemarien aikana (1157–1375).= Knuut Suuren kuoltua Tanska
-joutui pitkiksi ajoiksi valtiollisen heikkouden tilaan. Englanti ja
-Norja vapautuivat sen yliherruudesta, ja maassa oli verisiä
-valtaistuinriitoja. Sisäiset taistelut lakkasivat, kun _Valdemar Suuri_
-nousi valtaistuimelle v. 1157. Valdemarin ja hänen _seuraajansa_ _Knuut
-VI_:n aikana valloitettiin _Holstein_, _Mecklenburg_ ja _Pommeri_.
-Knuutin seuraaja _Valdemar Sejr_ (Voittaja) ylläpiti aluksi Tanskan
-mahtavuutta. Tekipä hän v. 1219 retken _Viroon_kin, valloitti maan ja
-pakotti virolaiset kasteeseen. Mutta myöhemmin Valdemar Sejr menetti
-Mecklenburgin ja Pommerin ja hänen kuoltuaan Viro luovutettiin v. 1346
-kalpaveljesten ritarikunnalle. Edellä mainittujen sotien aikana oli
-maassa muodostunut _aatelissääty_, kun varakkaat talonpojat olivat
-ruvenneet tekemään sotapalvelusta ratsain ja siten vähitellen kohonneet
-säätyveljiensä yläpuolelle. Samaan aikaan _katolinen kirkkokin_
-järjestyi Tanskassa. Maassa oli monta piispaa ja arkkipiispaa, ja kirkon
-omaisuus lisääntyi lisääntymistään. Papisto ja aatelisto saavuttivat
-kuninkaan rinnalla vaikutusta valtioasiain johdossa, kaupunkien
-_porvaristo_ sitä vastoin oli heikko, sillä kauppa oli melkein kokonaan
-Hansan hallussa.
-
-[Illustration:
-
-  Valdemarien valtakunta laajimmillaan.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 248._ Valdemar IV Atterdag.
-]
-
-Aluksi kuningas ja ylimykset pysyivät hyvässä sovussa, mutta Valdemar
-Sejrin kuoltua (1241) syntyi kiivaita riitoja kuninkaan ja ylimyskunnan
-välillä. Sen johdosta Tanska vaipui jälleen heikkouden tilaan. Sen
-kohotti siitä myöhemmin _Valdemar Atterdag_ kukistamalla suuraatelin
-vallan. Valdemar Atterdagin kuoltua joutui kruunu hänen tyttärelleen
-_Margareetalle_, josta tuli myös Norjan ja Ruotsin hallitsija.
-
-
-● =Norja.= Samoin kuin Tanskassa riehui Norjassakin kauan ankaroita
-valtaistuinriitoja, kun monet kuningassukuun kuuluvat prinssit,
-»kuninkaanalut», pyrkivät kannattajiensa avulla saamaan Norjan kruunun.
-Vasta 13:nnen vuosisadan alkupuolella taistelut taukosivat, ja maahan
-tuli sisäinen rauha. Norjan kruunu joutui joksikin aikaa Ruotsin
-Folkunga-kuninkaille, mutta v. 1380 Norja yhdistettiin vuosisadoiksi
-Tanskaan. Sisällisten riitain aikana Norjan _papisto_ kohosi suureen
-mahtavuuteen. Vaikutusvaltaista _aatelissäätyä_ Norjassa sitä vastoin ei
-muodostunut, ja _talonpojat_ pysyivät vapaina. _Kauppa_ oli Hansan
-hallussa.
-
-
-● =Ruotsi Folkungain hallitessa (1250–365).= Ruotsissakin oli sisällistä
-rauhattomuutta, kunnes Folkunga-suku nousi valtaistuimelle v. 1250.
-Suvun kantaisä oli _Birger-jaarli_, joka vanhimman poikansa _Valdemarin_
-nimessä hoiti hallitusta kuolemaansa asti. Heikon Valdemarin hänen
-nuorempi veljensä _Maunu Ladonlukko_ syöksi valtaistuimelta. Suvun
-viimeinen hallitsija oli _Maunu Liehakko_.
-
-Folkungain aikana _Suomen_ yhdistäminen valtakuntaan saatiin
-lopullisesti päätetyksi.
-
-Folkunga-suvun hallitsijat ovat muistettavat etenkin etevinä
-lainlaatijoina. Näihin aikoihin ei Ruotsin valtakunnalla ollut yhteistä
-lakia, vaan kussakin maakunnassa tuomittiin sen omien lakien mukaan.
-Tästä oli haittaa varsinkin sen jälkeen, kun liike eri maakuntien
-välillä vilkastui. Folkungat alkoivatkin säätää koko valtakunnalle
-yhteisiä lakeja. Birger-jaarli sääti _rauhanlait_, joissa kiellettiin
-tekemästä toisille väkivaltaa kirkoissa, käräjillä ja kodissa sekä
-kohtelemasta naisia väkivaltaisesti. Hän kielsi myös _raudankannon_.
-Siksi sanottiin vanhaa perinnäistapaa, että syytetyn oli todistettava
-syyllisyytensä tai syyttömyytensä kantamalla kuumaa rautaa käsissään tai
-kävelemällä avojaloin sitä pitkin. Joka suoritti kokeen vioittumatta,
-oli syytön. Katsottiin Jumalan tulleen hänelle avuksi. Maunu Liehakko
-_kielsi orjuuden_ Ruotsin valtakunnassa. Hän julkaisi myös v. 1347
-ensimmäisen _yleisen maanlain_, jota koko valtakunnan tuli noudattaa.
-
-Näihin aikoihin syntyi Ruotsissakin aatelinen säätyluokka, ns.
-_maallinen rälssi_. Syy sen syntymiseen oli sama kuin Tanskassakin ja
-muissa Euroopan maissa: valtakunta tarvitsi ratsumiesjoukkoja. Sen
-tähden Maunu Ladonlukko määräsi v. 1280, että kaikki, jotka palvelivat
-sotajoukossa ratsain, pääsivät vapaiksi veronmaksusta. Niin saattoivat
-tehdä vain varakkaammat tilalliset, joista siten muodostui
-rälssimiesluokka. Koska papistokin oli veroista vapaa, sanottiin sitä
-_hengelliseksi rälssiksi_. Maalliset ja hengelliset rälssimiehet
-muodostivat siten ylimysluokan. Heidän keskuudestaan kuninkaat
-valitsivat jäsenet _valtaneuvoskuntaan_, jolta kysyttiin neuvoa
-hallitusasioissa, ja he kokoontuivat kuninkaan kutsusta
-_herrainpäiville_, milloin erittäin tärkeitä asioita oli pohdittavina.
-Varsinaista läänityslaitosta ei Ruotsissa kumminkaan syntynyt, vaikka
-ylimyksillä toisinaan olikin suuret alat valtakunnan maata hallussaan ja
-vaikka he linnanisäntinä hoitivat hallintoa valtakunnan eri osissa.
-Siten Ruotsin talonpojat säilyivät vapaina maanomistajina.
-
-
-● =Kalmarin unionin aika (1397–1523).= Ruotsissakin ylimyskunta tuli
-pian mahtavaksi ja kävi kuninkaan vallalle vaaralliseksi. Saadakseen
-mielensä mukaan järjestää Ruotsin olot ylimykset tarjosivat kruunun
-Tanskan ja Norjan kuningattarelle _Margareetalle_ (1389–1412), joka
-kuitenkin vasten aatelisherrojen odotusta oli jäntevä nainen. Nyt oli
-Tanskalla, Ruotsilla ja Norjalla yhteinen hallitsija.
-
-Tehdäkseen näin syntyneen yhteyden pysyväiseksi Margareetta suunnitteli
-varsinaista _liittoa_ eli _unionia_ kolmen pohjoisen valtakunnan
-välille. Yhtyneinä ne olisivat voimakkaampia sekä Hansan että
-Pohjois-Saksan ruhtinaita vastaan. Asian toteuttamiseksi hän kutsui
-kaikista kolmesta valtakunnasta ylimyksiä _Kalmarin_ kaupunkiin v. 1397.
-Siellä solmittiin Kalmarin unioni. Sopimuksen mukaan kaikilla kolmella
-maalla oli oleva yhteinen hallitsija, mutta kutakin maata oli hallittava
-omien lakiensa mukaan ja omien virkamiestensä avulla.
-
-Margareetan viisaan ja jäntevän hallituksen aikana säilyi järjestys
-valtakunnassa. Mutta jo hänen seuraajansa _Eerik Pommerilaisen_
-hallitusaikana ruotsalaiset tulivat tyytymättömiksi. Kuninkaat asettivat
-Ruotsin linnoihin tanskalaisia ja saksalaisia vouteja, jotka pahasti
-sortivat kansaa. Viimein talonpojat nousivat _Engelbrekt
-Engelbrektinpojan_ johtamina kapinaan.
-
-Vapaussodan päätyttyä pidettiin v. 1435 _valtiopäivät_ Arbogassa, jonne
-kutsuttiin _maallisten_ ja _hengellisten rälssimiesten_ lisäksi
-kaupunkien _porvareita_ sekä muutamia _talonpoikia_. Siten
-säätyvaltiopäivät saivat Ruotsissa alkunsa. Engelbrekt valittiin
-»valtionhoitajaksi». Mutta hänet murhattiin jo seuraavana vuonna.
-
-Tuhoisa unioniriita jatkui tämän jälkeen lähes 90 vuotta. Ruotsissa
-syntyi kaksi puoluetta: _unionipuolue_ ja _kansallinen puolue_.
-Edellinen, johon maalliset ja hengelliset ylimykset kuuluivat, kannatti
-edelleen liittoa Tanskan kanssa, koska sille oli eduksi, että kuningas
-asui kaukana. Kansallinen puolue, johon talonpojat ja jotkut aateliset
-kuuluivat, halusi eroa Tanskasta ja täysin itsenäistä Ruotsia. Toisin
-ajoin tanskalaiset unionikuninkaat saivat Ruotsin haltuunsa; toisin
-ajoin oma kuningas tai valtionhoitaja hallitsi Ruotsia. Lopulta Tanskan
-kuningas _Kristian II Tyranni_ päätti kaikiksi ajoiksi musertaa
-ruotsalaisten vastarinnan ja pani toimeen hirveän _Tukholman verilöylyn_
-(1520), jossa monta kymmentä Ruotsin etevintä miestä sai surmansa. Mutta
-se oli omansa yllyttämään ruotsalaisia entistä kiivaampaan vastarintaan.
-_Kustaa Vaasa_, jonka isä oli toisten mukana surmattu, rupesi
-vapaussodan johtajaksi. V. 1523 tanskalaiset oli voitettu, ja Kustaa
-Vaasa valittiin kuninkaaksi.
-
-
-                           ITÄ-EUROOPAN OLOT.
-
-
-● =Itä-Euroopan kansat.= Euroopan itäisissä maissa asui useita eri
-kansoja. Enimmät niistä olivat 1) _slaaveja_. Ennen on jo mainittu, että
-heidän asuma-alansa vuoden 900 vaiheilla ulottui aina Elbeen saakka
-lännessä. Heitä olivat _puolalaiset_ ja _venäläiset_ Veikselin ja
-Dniepr-joen ympärillä ja Böömissä asuvat _tšekit_. Tonavan maissa
-etelässä asuivat _bulgarialaiset_ ja _serbialaiset_. Itämeren rannikolla
-Veikselistä Väinäjokeen asui 2) _liettualais-lättiläisiä_, joihin myös
-_preussilaiset_ kuuluivat ja jotka samoin kuin slaavilaiset ovat
-indo-eurooppalaisia kansoja. Pohjoisemmat maat, Viron- ja Inkerinmaa
-sekä Keski- ja Pohjois-Venäjän laajat alueet aina Volgaan ja sen
-syrjäjokeen Okahan [okā´] asti olivat 3) _suomensukuisten_ kansain
-hallussa. Tähän kansanheimoon kuuluivat myös _magyarit_ eli
-_unkarilaiset_. Nykyinen Etelä-Venäjä oli 4) _turkkilais-tataarilaisten_
-kansain asuttama.
-
-Näistä kohosivat keskiajalla pysyvään, huomattavaan valtiolliseen
-merkitykseen puolalaiset, venäläiset ja unkarilaiset.
-
-
-● =Puola.= Puolan valtakunta syntyi Oderin ja Veikselin välissä asuvain
-slaavilaisten heimojen liittyessä yhteisen hallitsijan johtoon,
-10:nnellä vuosisadalla tuotiin Saksasta kristinusko, joten puolalaiset
-joutuivat katolisen kirkon ja länsi-eurooppalaisen sivistyksen
-yhteyteen.
-
-Myöhemmin Puola sai vaarallisen kilpailijan _Saksalaisesta
-ritarikunnasta_, joka, kuten ennen on mainittu, alkoi käännyttää
-Itämeren etelärannikolla olevia pakanaheimoja, perustaen sinne samalla
-mahtavan hengellisen valtion. Aluksi ritarikunta oli Puolaa
-voimakkaampi, mutta suuressa _Tannenberg_in taistelussa v. 1410
-puolalaiset voittivat ritarikunnan joukot. Taistelua jatkui, kunnes
-ritarikunta 15:nnen vuosisadan keskivaiheilla luovutti Puolalle
-_Länsi-Preussin_, ja ritarikunnan suurmestari, joka vielä hallitsi
-_Itä-Preussia_, tunnusti Puolan kuninkaan yliherrakseen. Puola oli nyt
-Itä-Euroopan mahtavin valtio.
-
-
-● =Venäjä.= Vanhan aikakirjan mukaan viikinkipäällikkö _Rurik_ v. 862
-kohosi venäläisten hallitsijaksi ja asettui _Novgorodiin_. Hänen sukunsa
-jäi sitten pysyväisesti Venäjän valtaistuimelle. Rurikin seuraajat
-levittivät valtaansa etelään slaavilaisten heimojen keskuuteen. Pian
-tehtiin _Kiova_ hallituskaupungiksi, ja hallitsijat ottivat
-suuriruhtinaan arvonimen. Mutta Novgorod pysyi edelleen mahtavana
-kauppakaupunkina, josta sitten muodostui itsenäinen vapaavalta, »Suuri
-Novgorodin herra», niin kuin sen kansa sitä sanoi.
-
-_Vladimir Suuren_ hallitessa vuoden 1000 vaiheilla kristinusko levisi
-yli koko valtakunnan. Kreikasta tulleet papit sitä levittivät tuoden
-mukanaan kristillisen sivistyksen siemenet: kirkkoja ja luostareita
-perustettiin, kirjakieli ja kirjallisuus saivat alkunsa.
-_Kreikkalais-katolinen_ kirkko tuli Venäjällä vallitsevaksi, ja maa jäi
-siten yhä täydellisemmin länsi-eurooppalaisen sivistyspiirin
-ulkopuolelle.
-
-V. 1240 Venäjää kohtasi kova onnettomuus. Kun maa moniin keskenään
-riidassa oleviin ruhtinaskuntiin jakaantuneena oli heikko, Aasiasta
-tulleet _mongolit_ eli _tataarit_ alistivat sen valtaansa. Ainoastaan
-Novgorod säilytti vapautensa. Mongolien valtakunta oli _Džingis kaanin_
-perustama; se ulottui Isosta valtamerestä Saksan rajoille saakka. Kun
-valtakunta myöhemmin hajosi, Venäjälle siirtyneet tataarit muodostivat
-»_Kultaisen hordin_» (s. o. leirin) valtakunnan, jonka pääkaupunki
-_Sarai_ oli Volgan alajuoksun varrella. Maa oli edelleen jakautunut
-lukuisiin pikku ruhtinaskuntiin, joiden hallitsijat nöyrästi
-tavoittelivat kaanin suosiota. Vihdoin _Moskovan_ ruhtinaan onnistui
-saada suuriruhtinaan asema.
-
-
-□ Raskas aika koitti nyt Venäjän kansalle. Maa oli laajalti hävitetty,
-ja kansan täytyi entisten rasitustensa lisäksi suorittaa suuret verot
-kaanille, joka lähetti virkamiehensä niitä kantamaan. Usein
-veronkantajat tekivät julkeata väkivaltaa turvattomalle kansalle.
-Kansanlaulu kertoo:
-
-                 »Sata ruplaa ruhtinaalta otti,
-                 viisikymmentä vei pajarilta,
-                 talonpojalta vei viisi ruplaa,
-                 kell’ ei rahaa ollut, raastoi lapsen,
-                 kell’ ei lasta, siltä otti vaimon,
-                 kell’ ei naista, itsensä sen otti».
-
-Hädissään kansa nousi toisinaan kapinaankin. Mutta kapinaa seurasi
-verinen kosto ja kokonaisen seutukunnan hävitys. Ruhtinaat saivat pitää
-alueensa, mutta heidän täytyi totella kaanin käskyjä, käydä hänen
-luonansa, viedä lahjoja sekä muutoinkin osoittaa alamaisuuttansa.
-Myöhemmin ruhtinaat kokosivat verot ja maksoivat ne kaanille, jolloin
-kansan tila kävi helpommaksi. Ruhtinaat olivat edelleen eripuraisia
-keskenään, jokainen halusi suuriruhtinaan arvoa. Toinen toisensa
-jäljessä he ilmestyivät kaanin luo, panettelivat kilpailijaansa, vieläpä
-pestasivat mongolilaisjoukkojakin hätyyttääkseen toisiaan. Tämä oli
-kaaneille mieleen, sillä siten he paremmin voivat pitää ruhtinaat
-vallassaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 249._ Uskonnollinen juhlakulkue.
-]
-
-Kirkon etuja kaanit eivät loukanneet, sillä he tahtoivat pappien avulla
-pitää kansan kuuliaisena. Ja papisto juurruttikin kansaan sen ajatuksen,
-että hallitsijan käskyn totteleminen oli ihmisen korkein velvollisuus ja
-paras hyve, sen vastustaminen taas, olivatpa käskyt oikeita tai vääriä,
-pahin rikos.
-
-
-● Mongolien herruus kesti Venäjällä puolen kolmatta sataa vuotta
-(1240–1480). Se lakkasi vasta _Iivana III_:n hallitessa. Iivana teki
-myös lopun Novgorodin itsenäisyydestä.
-
-Moskovan suuriruhtinaat rupesivat käyttämään _tsaarin_, s. o. Caesarin,
-nimeä, jota Venäjällä aikaisemmin oli käytetty Itä-Rooman keisarin ja
-tataarien kaanin arvonimenä. Hänellä oli valtakunnassa rajaton valta;
-kuten itämaiden hallitsijoilla oli hänelläkin alamaisten omaisuus ja
-henki vallassaan.
-
-Ruhtinaanvallan rinnalle muodostui Venäjälläkin _aateli_, _pajarit_.
-Heitä kuului suuriruhtinaan _neuvoskuntaan_ eli _duumaan_, jonka neuvoa
-hallitsija kysyi tärkeissä asioissa, mutta jonka päätöksistä hän ei
-ollut riippuvainen. Venäjän kirkon päämies oli Konstantinopolin
-patriarkka. Maa joutui pajarien, kirkon ja valtion haltuun;
-_talonpojista_ tuli vuokramiehiä ja vähitellen maaorjia. Kansan elämässä
-oli paljon itämaista. Miehet pukeutuivat pitkään, leveähihaiseen
-kauhtanaan ja turbaanin kaltaiseen lakkiin. Naiset oleskelivat erillään
-omassa huoneessaan, eikä heidän suostumustaan kysytty avioliittoa
-solmittaessa.
-
-
-● =Unkari.= Tultuaan vuoden 900 tienoissa Karpatien yli ja otettuaan
-haltuunsa sen maan, joka heistä on saanut nimensä, unkarilaiset tekivät
-kauan ryöstöretkiä Keski- ja Etelä-Euroopan maihin. Mutta kun keisari
-Otto Suuri voitti perinpohjaisesti heidän joukkonsa (955) ja kun
-kristinusko vuoden 1000 vaiheilla levisi unkarilaisten keskuuteen,
-retket loppuivat ja kansa alkoi rauhassa viljellä maataan. Unkari oli
-jonkin aikaa vasallisuhteessa Saksan keisareihin, mutta vapautui pian ja
-pysyi sitten itsenäisenä koko keskiajan. Keskiajan lopulla turkkilaiset
-eli osmannit, joista kohta tulee puhe, rupesivat hätyyttämään Unkaria.
-Silloin alkoi pitkällinen taistelu näitä uusia »kristikunnan vihollisia»
-vastaan. Näissä sodissa kohosi maineeseen unkarilainen aatelismies
-_Hunyady_ [hu´njadi], jonka poika, soturikunnostaan ja sivistyksestään
-kuuluisa _Matias Corvī´nus_, valittiin Unkarin kuninkaaksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 250._ Matias Corvinus.
-]
-
-
-                    ITÄ-ROOMAN KEISARIKUNNAN HÄVIÖ.
-
-
-● =Keisarikunta pienenee.= Jo arabialaiset valloittivat Itä-Rooman
-keisarikunnalta laajoja maita. Myöhemmin seldžukit ottivat suurimman
-osan Vähää-Aasiaa. Venezialaiset anastivat monta Välimeren saarta, ja
-neljännellä ristiretkellä hävitettiin koko keisarikunta, vaikkakin se
-pian jälleen uudistui. Mutta 1300-luvulla tuli Aasiasta turkkilainen
-kansa, joka teki lopun Itä-Rooman keisarikunnasta.
-
-
-● =Osmannit.= _Osmā´n_-nimisen sulttaaninsa eli päällikkönsä mukaan tätä
-kansaa sanottiin _osmanneiksi_. He tunnustivat islamin oppia. Aluksi he
-valloittivat Vähän-Aasian, mutta sieltä he tunkeutuivat Balkanin
-niemimaalle ja tekivät aluksi _Adrianopolin_ pääkaupungikseen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 251._ Kristittyjä vankeja turkkilaisleirissä.
-]
-
-
-● =Konstantinopolin valloitus.= V. 1453 vihdoin osmannien sulttaani
-_Muhammed II_ valloitti Konstantinopolin. Keisari _Constantinus XI_
-puolusti kaupunkia urhoollisesti. Mutta se voitettiin väkirynnäköllä ja
-tehtiin osmannien pääkaupungiksi.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 252._ Muhammed II.
-]
-
-
-□ Useita kuukausia turkkilaiset olivat piirittäneet Konstantinopolia ja
-tehneet rynnäkköjä sitä vastaan, mutta yhä kaupunki piti puoliaan
-urhokkaan keisarinsa johdolla. Vihdoin alkoi yleinen rynnäkkö. Kellot
-soivat kaupungissa, ja kirkoissa naiset, lapset ja vanhukset rukoilivat
-maaten kasvoillaan maassa. Kaikki asekuntoiset miehet olivat muureilla,
-ja keisari johti puolustusta. Kaksi ensimmäistä rynnäkköä torjuttiin,
-eikä turkkilaisten kolmaskaan hyökkäys onnistunut. Mutta sitten
-haavoittui genovalaisten apujoukkojen päällikkö, aiheuttaen hämmingin
-kristityissä puolustusjoukoissa. Sitä hyväkseen käyttäen turkkilaiset
-kiipesivät muurille ja syöksyivät kaupunkiin. Taistelu jatkui kaduilla.
-Constantinus taisteli jalan niin kuin halpa sotamies, kunnes kaatui
-tuntemattomana muiden joukkoon.
-
-Puolenpäivän aikaan taistelu oli lopussa. Turkkilaiset sotamiehet
-hajaantuivat ryöstämään kaupunkia. Mutta sulttaani kiiruhti Sofian
-kirkkoon. »Allah on taivaan ja maan valo», hän huudahti ja astui sisään.
-Kultaristi otettiin alas keskikuvun katolta ja puolikuu asetettiin
-tilalle. Sofian kirkko oli muuttunut muhamettilaiseksi moskeijaksi.
-
-
-                       VII. Uuden ajan sarastus.
-
-
-                     VARHAISRENESSANSSI ITALIASSA.
-
-
-● =Italia uuden sivistyksen maa.= Renessanssi on ranskan kielestä
-lainattu sana ja merkitsee _uudestaan syntymistä_ eli _elpymistä_.
-Historiassa renessanssilla ymmärretään sitä uutta sivistysliikettä, joka
-alkoi Italiassa muinaisen roomalaisen ja kreikkalaisen sivistyksen
-pohjalla 14:nnellä vuosisadalla ja, leviten muuhunkin Eurooppaan, jatkui
-15:nnellä ja 16:nnella vuosisadalla. Sen aikaisempaa vaihetta sanotaan
-_varhaisrenessanssiksi_.
-
-Antiikkinen eli Rooman ja Kreikan muinainen sivistys ei koskaan ollut
-Italiassa kokonaan unohtunut. Italian kaupungeissa, varsinkin Roomassa,
-monet rakennukset ja patsaat, vaikkakin enimmäkseen särkyneinä,
-muistuttivat entisestä suuruuden ajasta. Siellä säilyi myös moni
-roomalaisen tutkijan ja runoilijan teos. Olihan italian kielikin
-likeistä sukua latinalle, muinaisten roomalaisten kielelle. Elipä
-kansassa läpi vuosisatojen sukupolvesta sukupolveen henkisenä perintönä
-muisto niistä ajoista, jolloin Rooman senaatti ja Rooman keisarit
-hallitsivat maailmaa. Näiden muistojen innostuttamana Cola di Rienzi
-yritti uudistaa Rooman tasavallan ja kohottaa Italian sen muinaiseen
-suuruuteen.
-
-Italia oli myös lähellä Balkania, jossa muinainen kreikkalainen sivistys
-oli kukoistanut. Vähitellen opittiin kreikan kieli ja alettiin
-innokkaasti tutkia entisajan kreikkalaisten ajattelijain ja runoilijain
-teoksia.
-
-Näin syntyi Italiassa, jossa taloudellinenkin elämä tähän aikaan
-kukoisti, virkeä sivistysharrastus, ilmeten varsinkin vilkkaana tieteen
-ja taiteen harjoituksena.
-
-
-● =Runous ja tiede.= Italian ensimmäinen suuri kansankielinen runoilija
-oli _Dante_ (k. 1321), maailman kirjallisuuden mahtavimpia neroja.
-
-Danten kuuluisin teos on _Jumalallinen näytelmä_ (Divī´na Commē´dia). Se
-on ilmestyksen muotoon kirjoitettu runoelma, jonka runoilija sepitti
-maanpaossa ollessaan. Siinä on kolme laajaa osaa: Helvetti, Kiirastuli
-ja Paratiisi. Se onkin kuvaus helvetin kauhuista, kiirastulen vaivasta
-ja taivaan ilosta, niin kuin keskiajan ihmiset niitä kuvittelivat.
-Teoksesta huokuu voimakas runoilijahenki, ja se on rohkean ja rikkaan
-mielikuvituksen synnyttämä.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 253._ Dante.
-]
-
-
-□ Dante oli ylhäistä firenzeläistä sukua. Hän näyttää saaneen
-huolellisen kasvatuksen ja tutustuneen perinpohjaisesti aikansa
-tieteeseen ja runouteen. Häntä miellyttivät suuresti vanhat latinalaiset
-runoilijat, varsinkin Vergilius. Varhain hän rupesi itsekin runoilemaan,
-sepittäen kauniita säkeitä rakkaudestaan nuoreen firenzeläiseen tyttöön,
-_Beatrice_en [beatri´tše]. Dante sekaantui myöskin valtiolliseen
-elämään, ja hänestä tuli vähitellen ghibelliini. Kiivaissa taisteluissa
-hänen kannattamansa puolue joutui tappiolle, ja hänet karkotettiin v.
-1302 syntymäkaupungistaan, jonne hän ei sen jälkeen enää milloinkaan
-saanut palata. Maanpakolaisena ja sairaana hän sitten kuljeskeli ympäri
-Italiaa. Elämänsä viime vuodet hän vietti Ravennassa, jossa kuoli v.
-1321.
-
-Jumalallisen näytelmän johtorunossa Dante kertoo, miten hän unissa näki
-eksyneensä synkkään laaksoon, josta turhaan pyrki valoisammille
-ilmoille. Häntä esti siitä pantteri, leijona ja naarassusi, kaikki eri
-syntien vertauskuvia. Viimein hän kohtasi Vergiliuksen, joka kertoi,
-että Danten nuoruuden lemmitty, varhain kuollut Beatrice, oli taivaasta
-huomannut runoilijan hädän, kiiruhtanut Manalaan ja sieltä lähettänyt
-Vergiliuksen runoilijalle oppaaksi. Mutta hänen oli kulkeminen noiden
-kolmen henkimaailman kautta.
-
-Dante saapui oppaineen ensin helvettiin. Se kuvataan keskiaikaisen
-käsitystavan mukaan suppilonmuotoiseksi kuiluksi. Sen pohjakärki on
-maapallon keskipisteessä suoraan Jerusalemin alla. Kuilu jakautuu useaan
-eri kehään eli piiriin, ja kuta alemmaksi tullaan, sitä ankarampia ovat
-vainajain tuskat. Portin kamanassa on kirjoitettuna seuraavat
-kammottavat sanat: »Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.»
-
-Portilta Dante aloitti vaelluksensa. Helvetin esipihassa hän kohtasi
-kastamattomia lapsia ja ylevämielisiä pakanoita. Dante antaa
-Vergiliuksen, jota hän kunnioittaen sanoo Mestariksi, selittää heidän
-kohtalonsa näin:
-
-                                                 »Et kysy,
-             keit’ ovat henget, jotka täällä näet?
-             Siis tiedä, ennen kuin sa eespäin astut,
-             nää ettei tehneet syntiä, mutt’ riitä
-             ei hyvät työnsä, koska kaste heiltä,
-             sun uskos pyhä tie ja portti, puuttuu.
-             Ne, jotka ennen Ristin aikaa eli,
-             osanneet palvella ei oikein Herraa;
-             ja minä itse olen niistä yksi.
-             Tuon puutteen tähden, emme syystä muusta
-             olemme tuomitut, mutt’ ainoastaan
-             toivotta ikävöimään iäisesti.»
-
-Dante jatkaa:
-
-              »Kun kuulin tuon, mun mieltäin tuska kiersi,
-              näät monta tunsin miestä arvokasta,
-              jotk’ empi partailla tään esipihan».
-
-Siellä Dante näki Homeroksen, siellä Horatiuksen ja Ovidiuksen sekä
-monta muuta maineikasta henkeä.
-
-Sitten matka jatkui ja tultiin helvetin eri piireihin. Siellä hän näki,
-miten iäti raivoava myrsky ajoi hillittömään irstailuun vaipuneita
-vainajia, miten sade, rakeet ja lumi pieksivät ahmatteja jne. Hän näki
-vilpillisiä virkamiehiä keitettävän piessä ja tyrannien uiskentelevan
-polttavassa verivirrassa. Raukeina ja horjuen kulkivat teeskentelijät
-puettuina raskaisiin lyijykaapuihin, jotka ulkoapäin loistivat kullalta.
-Hehkuvan kuumasta raudasta tehdyissä haudoissa makasivat kerettiläiset,
-jotka olivat hylänneet kirkon armonvälikappaleet. Heidän joukossaan oli
-Fredrik II. Ne, jotka olivat harjoittaneet simoniaa, seisoivat päällään
-maan sisässä; jalat vain pistivät näkyviin, ja niiden päällä paloi
-ikuinen tuli. Paavi Bonifatius VIII:lle oli sinne paikka valmistettu.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 254._ Dante ja Vergilius kolmannessa helvetin piirissä.
-]
-
-Kuilun pohjalla oli itse saatana, jolla oli kolme päätä. Yhdessä suussa,
-hirveiden hammasten välissä, oli Juudas, joka petti Jeesuksen,
-hengellisen vallan perustajan, ja toisissa Brutus ja Cassius, jotka
-olivat pettäneet Caesarin, keisarinvallan perustajan. Saatanan karvaista
-ruumista pitkin matkaajat kiipesivät ulos kuilusta. »Tulimme tuosta,
-jälleen näimme tähdet.»
-
-Matka jatkui sitten ylös kiirastulivuorelle, joka oli maapallon
-vastaisella puolella ja joka myös oli jaettu eri piireihin. Sen huipulla
-oli maallinen paratiisi, ihmeen ihana lehto, jossa leppoisat tuulet
-puhaltelivat. Vihdoin Dante saapuu oppaineen taivaan portille. Mutta
-siitäpä Vergilius ei voikaan häntä enää eteenpäin opastaa. Siellä tulee
-Dantea vastaan hänen nuoruuden rakastettunsa Beatrice, joka nyt
-saattelee häntä taivaasta taivaaseen. Sielläkin hän näkee monta
-kuu-luisaa henkilöä, kuten Aqvinon Tuomaan, Franciscus Assisilaisen ja
-Bouillonin Gottfriedin. Ylimmässä taivaassa, häikäisevässä valossa, ovat
-Neitsyt Maria ja kolmiyhteinen Jumala.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 255._ Petrarca.
-]
-
-
-● Toinen suuri italialainen runoilija oli _Petrarca_ (k. 1374),
-mainioitten lyyrillisten rakkausrunojen sepittäjä ja muinaisajan
-latinankielisen kirjallisuuden tutkija.
-
-Tieteelliset teokset Petrarca kirjoitti latinaksi. Käyttipä hän sitä
-joskus runoillessaankin. Mutta parhaiten ovat hänen runoilijamaineensa
-säilyttäneet hänen italiankieliset _Sonettinsa Lauralle_.
-
-
-□ Petrarcan isä oli firenzeläinen lainoppinut, joka eli karkotettuna
-syntymäkaupungistaan. Poika opiskeli isän toivomuksesta lakitiedettä,
-mutta antiikin kirjallisuus veti häntä vastustamattomasti puoleensa.
-Kerrotaan, että isä, huolestuneena poikansa herkeämättömästä vanhojen
-kirjailijain tutkimisesta, sieppasi kerran useita vanhoja niteitä ja
-paiskasi ne tuleen. Mutta kun hän näki poikansa kyynelet ja epätoivoisen
-katseen, hän heltyi ja pelasti tulesta Ciceron puheet ja Vergiliuksen
-runot.
-
-Täysi-ikäiseksi tultuaan Petrarca antautui kokonaan rakkaisiin
-opintoihinsa ja runoiluun. Hän vaelsi useissa Euroopan maissa, etsi
-vanhoja käsikirjoituksia ja keräsi ne kirjastoonsa. Ja hän pyysi
-kirjeissä ystäviään ja tuttaviaan tekemään samoin, antoi heille neuvoja,
-jopa rahaakin. Siten sai alkunsa innokas antiikkisten kirjateosten
-etsintä ja suuria kirjastoja muodostui vähitellen Firenzeen, Roomaan ja
-muuallekin. Löytämiään kirjoja Petrarca luki ja tutki ahkerasti. Hän
-oppi niitä ymmärtämään yhä paremmin, ja hänelle avautui muinaisajan
-maailma, joka oli niin erilainen kuin keskiajan. Siinä tuntui olevan
-enemmän vapautta, enemmän elämäniloa, enemmän ymmärtämystä kaikelle
-inhimilliselle.
-
-Kirjoituksissaan Petrarca rupesi muillekin selittämään noita muinaisajan
-kirjailijoita. Siten hänestä tuli oppinut kirjailija, ensimmäinen
-_humanisti_ (lat. homo = ihminen; humānum = inhimillinen). Niin
-nimitettiin myöhemminkin niitä oppineita, jotka tutkivat ja selittivät
-muinaisen Kreikan ja Rooman kirjallisuutta ja oloja.
-
-Petrarca saavutti aikalaistensa jakamattoman kunnioituksen, ja Rooman
-Capitolinuksella hänet seppelöitiin runoilijain kuninkaaksi.
-
-Laura oli Petrarcan nuoruuden lemmitty samoin kuin Beatrice Danten.
-Hänestä runoilija laulaa:
-
-              Niin ihanana vielä loistossansa
-              en nähnyt aurinkoa keväimen,
-              en sateen konsa lomaan pilvien
-              väikettä moista luovan kaarestansa
-
-              kuin hohde, min näin hänen kasvoillansa,
-              kun Amor taivutti mun ikeesen;
-              ei päällä maan — en puhu kerskuen —
-              vois’ mikään kilpailla tuon loisteen kanssa.
-
-              Näin Amorin, kun hymys silmin hän
-              niin sulosti, ett’ yöksi kaikki jääpi
-              muut näyt tuon rinnalla, min silloin näin.
-
-              Näin Amorin ja nuolen terävän,
-              min vielä polte rintaa kirveltääpi —
-              mutt’ sentään soisin taas sen näkeväin.
-
-
-● Italian kolmas suuri kirjailija varhaisemman renessanssin aikana oli
-_Boccaccio_ [bokka´tšo] (k. 1375). Hänkin oli innokas humanisti, mutta
-hänen mainioin teoksensa oli _Decamerō´ne_, sata jutelmaa sisältävä
-novellikokoelma. Sillä hän laski perustuksen italiankieliselle
-suorasanaiselle kirjallisuudelle, samoin kuin Dante ja Petrarca
-runokielelle.
-
-Boccacciokin oli firenzeläistä sukua, vaikka syntyi Pariisissa. Hän oli
-lainoppinut ja toimi jonkin aikaa valtiomiehenä. Pian hän kumminkin
-antautui kokonaan kirjallisiin harrastuksiin. Hänen toimestaan
-käännettiin Homeroksen runot latinaksi, joten kreikkalaiseen
-runouteenkin alettiin tutustua.
-
-
-□ »Decamerone» kirjansa Boccaccio kertoo syntyneen »mustan surman»
-aikana Firenzessä. Tuo hävittävä rutto raivosi hirveänä Firen-zessäkin.
-»Kuinka moni voimakas mies, kuinka moni ihana nainen, kuinka moni
-nuorukainen söikään aamulla omaistensa, tuttaviensa ja ystäväinsä
-seurassa, mutta illalla istui toisessa maailmassa esi-isäinsä parissa!»
-»Oli niitä, jotka arvelivat, että tautia voi vastustaa parhaiten
-elämällä kohtuullisesti, pidättäytymällä kaikesta ylellisyydestä. He
-muodostivat pieniä piirejä ja elivät erossa muista sulkeutuneina
-sellaisiin huoneisiin, joissa ei ollut ketään ruttoon sairastunutta. He
-söivät hienoimpia ruokia ja joivat parhaita viinejä, mutta ylen
-kohtuullisesti, kuuntelivat soittoa ja laulua, antautumatta keskusteluun
-kenenkään kanssa taudista ja kuolemasta. Toiset olivat vastakkaista
-mieltä pitäen viisaimpana syödä ja juoda mielin määrin, kulkea laulaen
-ja tanssien ja tyydyttää, mikäli mahdollista, kaikki halunsa. He
-kulkivat ravintolasta ravintolaan juoden ilman mittaa ja määrää.» Näin
-Boccaccio kirjoittaa kirjansa alkulauseessa. Hän kertoo, miten seurue,
-johon kuului seitsemän naista ja kolme miestä, lähti tautia pakoon
-erääseen kaupungin lähistössä olevaan maakartanoon. Siellä he viettivät
-10 päivää kertomalla juttuja toisilleen. Kukin kertoi jutelman päivässä,
-joten kymmenessä päivässä tuli kerrotuksi 100 jutelmaa. Siitä kirja sai
-nimensäkin (Decamerone = kymmenen päivää).
-
-Boccaccio sai kertomustensa aiheet eri tahoilta: suupuheina kulkeneista
-kaskuista, arabialaisista ja ranskalaisista tarinoista, vanhan ajan
-kirjailijain teoksista ym. Mutta Boccaccion tarkoitus on kumminkin antaa
-kuva oman aikansa elämästä. Erittäin purevasti hän pilkkaa pappien ja
-munkkien tietämättömyyttä ja siveellistä turmelusta sekä naisten
-kevytmielisyyttä.
-
-
-● =Kuvaamataiteet.= Kirjallisten harrastusten elpyessä heräsi eloon myös
-entistä vireämpi _kuvaamataiteiden_ harrastus. Siinäkin opittiin paljon
-muinaisajan eli antiikin taiteesta, jonka jäännöksiä ihaillen katseltiin
-ja kaikkialta, usein kuokka ja lapio kädessä, etsittiin. Noiden vanhojen
-taideteosten harras tarkkaaminen kehitti taiteilijain muotoaistia;
-jälleen ruvettiin ihailemaan luontoa ja ilomielin antauduttiin sen
-kuvaamiseen. Taiteilijat valtasi väkevä luomisinto, monet heistä eivät
-tyytyneet harjoittamaan yhtä taidealaa, vaan koettelivat voimiaan sekä
-arkkitehteinä että kuvanveistäjinä ja maalareina.
-
-_Rakennustaide_ synnytti muutamia mahtavia _kirkkoja_ sekä komeita
-_palatseja_, jotka eivät olleet goottilaistyylisiä, vaan erityistä
-_renessanssityyliä_. Kirkoissa tuli _basilika_-muoto käytäntöön, ja ne
-varustettiin usein mahtavalla _kupolilla_. Palatsit, joita kaupunkien,
-varsinkin Firenzen, varakkaat kauppiaat rakennuttivat asunnoikseen,
-olivat suuria ja jykeviä, linnamaisia. Ulkoseinät olivat sileitä, vailla
-koristelua: palatsin keskellä oli usein pylväsrivien kaunistama piha.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 256._ Palazzo Ricardi Firenzessä.
-]
-
-_Kuvanveisto_ muodostuu nyt täysin itsenäiseksi taiteenhaaraksi
-kehkeytyen jo varhaisrenessanssin ajalla kauniiseen kukoistukseen. Tämän
-ajan etevin kuvanveistäjä, italialaisen veistotaiteen varsinainen
-perustaja, oli _Donatello_ [te´l-]. Kotikaupungissaan Firenzessä, eläen
-Medicien suosiossa, hän loi monta todellista mestariteosta. Niistä on
-kuuluisimpia pronssinen _David_-patsas, joka siinäkin suhteessa on
-huomattava, että siinä ensi kerran antiikin taidekauden jälkeen ihminen
-esitetään täysin alastomana.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 257._ Donatello: David.
-]
-
-_Maalaustaide_ vapautuu niin ikään itsenäiseksi taiteeksi ja kohoo
-nopeasti ihmeelliseen rikkauteen ja loistoon. Varsinkin harrastettiin
-ns. _fresko_-maalausta (ital. ai fresco = tuoreelle pinnalle). Se
-tapahtuu siten, että seinä, johon kuva on maalattava, peitetään märällä
-laastilla, johon terävällä puikolla piirretään kuvan ääriviivat
-paperille tehdyn piirustuksen mukaan. Sitten suoritetaan itse maalaus
-nopeasti tuoreelle seinälle käyttämällä värejä, jotka yhtyvät
-muurilaastiin ja kuivuvat yhdessä sen kanssa. Näin syntyneet maalaukset,
-_freskot_, ovat hyvin kestäviä. Freskoja maalattiin sekä kirkkojen että
-palatsien seinille. Kankaalle maalattaessa käytettiin _tempera_värejä,
-jotka saatiin siten, että väriaineet liuotettiin munankeltuaiseen tai
-hunajaan. Vasta uuden ajan taitteessa tulivat Alankomaissa keksityt
-_öljy_värit käytäntöön.
-
-Monta etevää maalaria työskenteli Italian kaupungeissa jo
-varhaisrenessanssin aikana. Firenze oli maalaustaiteenkin ensimmäinen
-tyyssija. Siellä loi 15:nnen vuosisadan loppupuolella monet ihmeen
-ihanat kuvansa _Botticelli_ [bottitše´lli], joka oli varhaisrenessanssin
-etevimpiä maalareita. Hänen kuuluisimpia taulujaan on _Kevät_, jossa
-taiteilija esittää joukon solakoita nuoria naisia luonnon helmassa
-liikkuvina. Siinä kulkee Kevät kukkia sirotellen oranssipuiden alla, ja
-sulottaret pitävät karkeloaan kukkanurmella. Keskellä seisoo Venus
-mietteissään. — Pohjois-Italian lukuisissa ruhtinashoveissa oli myös
-monta etevää taiteilijaa. Heistä on ennen muita mainittava Mantovassa
-toiminut _Mantegna_ [mante´nja]. Hänen kuuluisimpia taulujaan on _Voiton
-madonna_, jossa Mantovan herttua rukoilee palavasti Neitsyt Mariaa, ja
-tämä siunaten laskee kätensä hänen ylitseen.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 258._ Botticelli: Kevät.
-]
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 259._ Osa Mantegnan maalauksesta Voiton madonna.
-]
-
-
-                               KEKSINNÖT.
-
-
-● =Paperi.= Egyptiläisten käyttämä papyrus oli haurasta ja helposti
-särkyvää, myöhemmin keksitty pergamentti sangen kallista. Mutta
-keskiajan lopussa alettiin Euroopassa käyttää liinalumpuista
-valmistettua _paperia_, jonka käytäntöön otto suuresti halvensi kirjojen
-valmistamista. Paperin valmistamisen taito oli Kiinasta käsin
-arabialaisten välityksellä levinnyt Eurooppaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 260._ Juhana Gutenberg.
-]
-
-
-● =Kirjapainon keksiminen.= Keskiajan lopulla tehdyistä keksinnöistä oli
-_kirjapainon_ keksiminen tärkein.
-
-15:nnen vuosisadan alussa oli ruvettu valmistamaan pelikortteja ja
-pyhimysten kuvia leikkaamalla puulaatalle kohokuvia, jotka jäljennettiin
-paperille painamalla. Pian liitettiin pyhimysten kuviin myös selityksiä,
-jolloin kirjaimetkin leikattiin puuhun. Lopuksi leikattiin puulaatalle
-pelkästään kirjaimia ja siten ruvettiin entisten käsinkirjoitettujen
-kirjojen rinnalla valmistamaan kirjoja myös painamalla niitä
-puulaatoilla.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 261._ Kirjapaino.
-]
-
-Tämä oli kumminkin hankalaa, jokainen kirjansivu kun oli puulaatalle
-leikattava. Silloin _Juhana Gutenberg_ teki 15:nnen vuosisadan
-puolivälissä yksinkertaisen, mutta tärkeän keksinnön. Puulaattojen
-sijasta hän rupesi käyttämään metallista valmistettuja _irtonaisia
-kirjasimia_. Ne voitiin asetella eli _latoa_ rivi riviltä ja sivu
-sivulta tarpeen mukaiseen järjestykseen. Kun sitten tarpeellinen määrä
-sivuja oli valmiina, _painettiin_ ne paperille niin monena kappaleena
-kuin oli tarpeen. Sen jälkeen saatiin latous _purkaa_, ja kirjasimet
-voitiin latoa uuteen järjestykseen. Kirjan valmistaminen kävi silloin
-paljoa nopeammin, kirjat tulivat entistä huokeammiksi, niitä voitiin
-valmistaa suurissa määrin, ja ne levisivät paljoa laajemmalle kuin
-ennen. Siten kirjapainon keksiminen vaikutti edistävästi henkiseen
-sivistykseen.
-
-
-□ =Juhana Gutenberg.= Kirjapainotaidon maineikas keksijä oli
-saksalainen, syntyisin Mainzin kaupungista. Hän harjoitti nuoruudessaan
-taideteollisuutta, valmisti peilejä ja hioi timantteja sekä suoritti
-erilaisia metallitöitä. Keksittyään irtokirjasimet hän alkoi tehdä
-kokeita kirjain valmistamisessa. Kokeet kuluttivat hänen vähäiset
-varansa, joten hänen oli pakko etsiä henkilö, joka kiinnittäisi varoja
-uuteen yritykseen. Muuan varakas mainzilainen kultaseppä _Fust_, jolle
-Gutenberg kertoi keksinnöstään, rupesi hänen liikekumppanikseen antaen
-tarvittavat varat. Voitto jaettaisiin tasan. Työmiesten, jotka otettiin
-kirjapainoon, täytyi vannoa, etteivät kenellekään ilmaisisi uutta
-menettelytapaa. Ensimmäinen huomattava kirja, joka Gutenbergin painossa
-valmistettiin, oli latinankielinen Raamattu (v. 1455).
-
-Mutta Fust oli omanvoitonpyyteinen mies. Saatuaan kylläksi tietoa
-keksinnöstä hän vaati yhtäkkiä Gutenbergiltä rahojansa takaisin. Kun
-Gutenberg ei voinut niitä suorittaa, tuomittiin hänet luovuttamaan
-kirjapaino Fustille. Mutta jonkin ajan kuluttua syttyi Mainzissa suuri
-tulipalo, jossa kirjapaino paloi. Suuri keksijä kuoli köyhänä.
-
-Kirjapainon työmiehet hajaantuivat nyt ympäri Saksan ja perustivat uusia
-kirjapainoja. Saksasta Gutenbergin hyödyllinen keksintö levisi nopeasti
-muihinkin maihin. Vuoden 1500 vaiheilla oli kirjapainoja jo kaikkialla
-Euroopassa. Meidän maahamme perustettiin ensimmäinen kirjapaino
-kuitenkin vasta v. 1642.
-
-Uudet aatteet pääsivät nyt nopeammin leviämään, ja kansanvalistus rupesi
-kohoamaan.
-
-
-● =Ruuti.= Jo ennen kirjapainotaidon keksimistä ruvettiin käyttämään
-_ruutia_ ampuma-aseissa. Sekä kiinalaiset että bysanttilaiset ja
-arabialaiset tunsivat ruudintapaisia räjähtäviä aineita. Olipa niitä
-ristiretkien aikana käytetty taisteluissakin. Länsi-Euroopassa tavataan
-_tykkejä_ ensi kerran, kuten aikaisemmin on mainittu, Crécyn taistelussa
-(1346). Ne olivat aluksi kömpelötekoisia ja tavattoman raskaita, joten
-niitä oli vaikea kuljettaa. Vähän myöhemmin ruvettiin myös valmistamaan
-_pyssyjä_, joista kuula pantiin liikkeelle ruudin avulla. Pyssytkin
-olivat ensi aikoina niin raskaita, että niillä ammuttiin erityisen
-haarukan nojassa.
-
-Vähitellen uudet ampuma-aseet paranivat ja tulivat yleisesti käytäntöön.
-Silloin tapahtui muutos sodankäynnissä. Ritariratsujoukot ja varustetut
-linnat menettivät suuresti merkitystänsä; ne eivät pystyneet pitämään
-puoliaan uusia »tuliaseita» vastaan. Tykki- ja jalkaväki, jota
-hallitsijat valtion varoilla palkkasivat, tuli nyt sodassa
-ratkaisevaksi. Mutta samalla kun aatelin sotilaallinen arvo aleni,
-heikontui sen valtiollinenkin mahti.
-
-
-● =Kompassi.= Kompassin keksijää ei tunneta. Tiedetään vain että
-kiinalaiset käyttivät kompassia, aluksi maamatkoilla, sitten myös
-merimatkoilla, pitkiä ajanjaksoja, ennen kuin se Länsi-Euroopassa
-opittiin tuntemaan. Länsi-Euroopan kansat tutustuivat siihen 13:nnella
-vuosisadalla. Kompassi teki mahdolliseksi aavoilla ulapoilla
-purjehtimisen sekä suuret löytömatkat.
-
-
-                              LÖYTÖRETKET.
-
-
-● =Ensi löydöt.= Jo 14:nnellä vuosisadalla _italialaiset_, jotka olivat
-sen ajan etevimpiä merimiehiä, purjehtivat Välimereltä Atlantin merelle,
-jatkaen matkaa aina _Kanarian_ saarille, _Madeira_an ja _Azoreille_
-saakka, jotka nyt tulivat tunnetuiksi. Se kiihotti löytöretki-intoa. Yhä
-hartaammaksi kasvoi halu löytää meritie rikkaaseen Intiaan, josta niin
-monta kallisarvoista tavaraa oli saatavana, mutta joiden kuljetus Aasian
-halki oli kovin hankalaa.
-
-
-□ =Marco Polo.= Jo 13:nnen vuosisadan lopulla oli venezialainen
-kauppias _Marco Pōlo_ tehnyt matkan maitse Aasian itäosiin, käyden
-Kiinassa, Tibetissä ja Intiassa. Hän oli 17 vuotta mongolilaisen
-suurkaanin palveluksessa ja oppi hyvästi tuntemaan Kiinan silloiset
-olot. Kotiin palattuaan hän julkaisi matkakertomuksen »Maailman
-ihmeet», jossa hän ihastuneena kuvailee idän oloja. Siellä oli suuria
-ja vauraita kaupunkeja, kultaa ja silkkiä runsaasti, maantiet
-oivallisia ja paperiraha kaupan välineenä. Kaupungeissa oli
-katuvalaistus, ja järjestystä valvoivat poliisit, jotka samalla
-toimivat palosammutuskuntana. — Polon kertomusta luettiin ahkerasti,
-ja se lisäsi intoa löytää meritie noihin »ihmeiden maihin».
-
-[Illustration: LÖYTÖRETKIEN KARTTA]
-
-
-● =Meritie Intiaan.= 15:nnellä vuosisadalla _portugalilaiset_ alkoivat
-innokkaasti etsiä meritietä Intiaan purjehtimalla Afrikan ympäri.
-Prinssi _Henrik Merenkulkija_ lähetti retkikunnan toisensa jälkeen
-purjehtimaan pitkin Afrikan länsirannikkoa. Madeira ja Azorit löydettiin
-uudelleen. Vuosisadan puolivälissä saavuttiin Guinean lahteen, ja
-rannikolta tuotiin kotiin kultahiekkaa ja neekeriorjia. Se luulo, että
-täällä tukahduttavan kuumuuden ja kammottavien merihirviöiden takia
-olisi mahdoton purjehtia, oli osoittautunut vääräksi.
-
-V. 1486 _Bartholomeus Diaz_ [-ē´os diä´š] saapui Afrikan eteläkärkeen,
-jolle annettiin »Hyvän toivon niemen» nimi, koska nyt oli olemassa hyviä
-takeita Intiaan purjehtimisesta. 12 vuotta myöhemmin, v. 1498,
-onnistuikin _Vasco da Gama_n [gā´ma] purjehtia mainitun niemen ohitse ja
-saapua onnellisesti Etu-Intian läntiselle rannikolle, _Kalikut_in
-kaupunkiin. Tämän jälkeen toinen portugalilainen laivasto toisensa
-perästä lähti Intiaan, ja tuottava kauppa tämän etäisen, mutta rikkaan
-maan kanssa joutui suureksi osaksi portugalilaisten haltuun.
-
-
-● =Amerikan löytö.= Kuutta vuotta ennen Intian meritien löytöä tehtiin
-seurauksiltaan vieläkin merkillisempi löytömatka, joka johti
-eurooppalaiset aivan tuntemattomaan uuteen maanosaan. V. 1492
-_Kristoffer Columbus_ löysi _Amerikan_.
-
-
-□ Columbus syntyi Genovassa. Isä oli varaton villankehrääjä. Poika sai
-ainakin jonkin verran koulukasvatusta, mutta jo neljäntoista vuoden
-ikäisenä hän lähti merimatkoille, joilla hän nuoruutensa kulutti.
-Matkoilla hän kulki Englannissa ja luultavasti Islannissa asti. Viimein
-hän lähti Portugaliin, samoin kuin monet italialaiset purjehtijat ennen
-häntä, etsimään onneaan tämän meriliikettään laajentavan nuoren
-valtakunnan palveluksessa. Siellä hänessä rupesi kypsymään se ajatus,
-että _Intiaan saattoi päästä purjehtimalla suoraan länteen_.
-
-Tähän aikaan näet jo tiedettiin, että maa on _pallonmuotoinen_. Lisäksi
-luultiin, että maapallo oli verraten _pieni_. Siksi Columbuskin arveli,
-että matka Euroopasta Intiaan ei olisi varsin pitkä. Se käsitys oli mm.
-ajan ehkä etevimmällä maantieteen tuntijalla, firenzeläisellä lääkärillä
-_Toscanelli_lla [-ne´lli], joka piirsi Atlantin meren kartan ja
-kirjeessä Portugalin hallitukselle ehdotti läntistä merimatkaa Intiaan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 262._ Kristoffer Columbus.
-]
-
-Niinpä Columbus esitti aikeensa Portugalin kuninkaalle. Mutta hänen
-ehdotuksensa hylättiin. Silloin hän lähti Espanjaan, jossa teki saman
-ehdotuksen Isabellalle. Kuningatar halusi kuulla varta vasten asetetun
-valiokunnan lausunnon asiasta. Se oli suorastaan masentava, ja Columbus
-joutui naurunalaiseksi. Innokas purjehtija päätti silloin lähteä
-Ranskaan, saadakseen sieltä avustusta aikeelleen. Mutta nyt Isabella oli
-vakuuttunut yrityksen suuresta merkityksestä, ja kun muut epäröivät,
-niin hän lupasi antaa pantiksi omat jalokivensä, ellei muutoin varoja
-saataisi. Columbus kutsuttiin matkaltaan takaisin ja hänen kanssaan
-tehtiin sopimus löytöretkestä.
-
-Elokuun 3 päivänä 1492 Columbuksen pieni laivasto nosti ankkurinsa ja
-lasketti meren ulapalle. Ilma oli lauhkea ja suopea. Purjehdittiin
-Kanarian saarten sivuitse ja saavuttiin pasaatituulten piiriin laivain
-kiitäessä herkeämättä länttä kohti. Kun näin oli purjehdittu
-viikkokausia, merimiehet kävivät levottomiksi: tällä tuulellahan ei
-päästäisi takaisin milloinkaan. Toiset pelkäsivät jouduttavan
-kiirastulivuorelle ja Jumalan rankaisevan julkeita purjehtijoita.
-Merilintuparvia lenteli silloin tällöin laivojen ympärillä, mutta ne
-katosivat jälleen, ja joka ilta aurinko laski ihanana ehyen vedenrajan
-taakse läntiselle taivaanrannalle. Ei merkkiäkään maasta.
-Rauhoittaakseen laivaväkeä Columbus ilmoitti kuljetun matkan joka päivä
-lyhyemmäksi kuin miksi oli sen laskenut. Hän osoitti järkähtämätöntä
-luottamusta ja vakuutti, että Jumalan avulla pian saavuttaisiin Intiaan.
-
-Lokakuun alussa nähtiin ensimmäiset todelliset merkit maan
-läheisyydestä. Raskaasti lentäviä lintuja matkasi lounatta kohti. Eräänä
-päivänä nähtiin vihantaa kaislaa ajelehtivan meressä. Eräästä toisesta
-laivasta tuotiin laudanpätkä sekä keppi, jossa oli ihmiskäden tekemiä
-leikkauksia. Laivoissa vallitsi nyt mitä suurin ilo. Illalla riippaluoti
-tavoitti pohjan. Ja kun Columbus tähysteli tarkasti eteenpäin, hän
-huomasi säännöttömästi liikkuvan valon taivaanrannalla. Muuan merimies
-huusi riemuissaan: »Maata, maata!» Kun kuu sitten nousi, ranta näkyi
-selvästi. Oli lokakuun 12 päivä. Columbus oli saapunut Amerikan
-saaristoon.
-
-
-● Kolmatta kuukautta kestäneen purjehduksen jälkeen Columbus oli päässyt
-Bahama-saaristoon _Guanahani_n saarelle, jolle suuri purjehtija
-riemuissaan antoi nimen _San Salvador_ [sansalvadō´r], »Pyhä Vapahtaja».
-Hän luuli tulleensa Intian edustalla oleville saarille, ja siinä uskossa
-hän kuolikin. Siksi saaria vieläkin sanotaan Länsi-Intian saariksi ja
-Amerikan alkuasukkaita intiaaneiksi. Matkaa jatkettiin vielä eteenpäin
-ja löydettiin _Cuba_ ja _Haiti_. Seuraavan vuoden alussa saavuttiin
-takaisin. Columbus sai kunnioittavan vastaanoton. Tämän jälkeen hän teki
-vielä kolme matkaa Amerikkaan, saapuen eräällä matkallaan Etelä-Amerikan
-manterellekin. Mutta iloa hänellä ei enää ollut löydöistään. Löytämiensä
-maiden varakuninkaana hänen piti huolehtia niiden hallinnosta. Se oli
-kumminkin vaikeata, espanjalaiset kun koettivat nopeasti koota
-määrättömiä rikkauksia ja sortivat alkuasukkaita. Columbus ei olisi sitä
-sallinut. Syntyi levottomuuksia, ja Espanjasta lähetettiin henkilö
-asioita tutkimaan. Hän vangitutti Columbuksen ja lähetti hänet kahleissa
-Espanjaan. Suuri löytömatkailija pääsi kyllä kohta vapaaksi, mutta
-entiseen asemaansa hän ei enää kohonnut. Masentuneena ja yksinäisenä
-Columbus kuoli v. 1506.
-
-Seuraavina vuosikymmeninä jatkettiin löytömatkoja Amerikkaan. Niinpä
-portugalilaiset saapuivat Brasiliaan ja valtasivat sen. V. 1522
-suoritettiin loppuun ensimmäinen maan ympäri purjehdus. Silloin kävi
-täysin selville, että maa on pallonmuotoinen ja että Columbus oli
-löytänyt uuden maanosan.
-
-[Illustration:
-
-  _Kuva 263._ Columbuksen laivat.
-]
-
-
-
-
-                                SISÄLLYS
-
-
- _Opettajalle_                                                         5
-
- _Esihistoriallinen aika_                                              9
-
- _Vanha aika_
-   I. _Itämaiset kansat_
-           Egyptiläiset                                               13
-           Babylonialaiset ja assyyrialaiset                          24
-           Länsiseemiläiset kansat                                    33
-           Persialaiset                                               37
-
-   II. _Kreikka_
-           Maa ja kansa                                               45
-           Uskonto                                                    47
-           Sparta ja Ateena                                           77
-           Persialaissodat                                            85
-           Perikles                                                   94
-           Kreikan taide                                              96
-           Kreikkalainen tiede                                       105
-           Kreikan pääelinkeinot                                     110
-           Kreikan rappeutuminen                                     114
-           Aleksanteri Suuri                                         123
-           Hellenistinen sivistys                                    128
-
-   III. _Rooma_
-           Maa ja kansat                                             132
-           Rooma kuningaskuntana                                     135
-           Patriisit ja plebeijit                                    143
-           Italian valloitus                                         149
-           Puunilaissodat                                            158
-           Suurten sotien jälkeen                                    166
-           Tasavallan rappeutuminen                                  179
-           Caesar                                                    186
-           Augustus                                                  192
-           Rooman sivistyksen kulta-aika                             197
-           Rooma keisarikuntana                                      212
-           Kristinusko valloittaa maailman                           220
-           Siirtyminen uuteen aikakauteen                            227
-
- _Keskiaika_
-   I. _Kansainvaellusten aika_
-           Germaanien muinaiset olot                                 229
-           Italia kansainvaellusten pyörteessä                       235
-           Frankkien valtakunnan synty                               241
-           Anglosaksit                                               246
-           Sivistyksen rappeutuminen entisen Länsi-Rooman maissa     249
-           Itä-Rooma kansainvaellusten aikana                        252
-           Munkkilaisuus ja luostarielämä                            255
-           Kirkko järjestyy                                          261
-           Islam ja arabialaiset                                     266
-
-   II. _Kaarle Suuri ja hänen aikansa_
-           Kaarle Suuri                                              273
-           Karolinkisen valtakunnan hajoaminen                       283
-           Läänityslaitos                                            285
-           Viikinkiretket                                            288
-
-   III. _Keisarit ja paavit_
-           Otto Suuri                                                296
-           Henrik IV ja Gregorius VII                                299
-           Fredrik Barbarossa                                        304
-           Hohenstaufien perikato                                    307
-
-   IV. _Ristiretket_
-           Ensimmäinen ristiretki                                    310
-           Myöhemmät ristiretket                                     315
-
-   V. _Ristiretkien ajan sivistysolot_
-           Arabialaisten sivistys                                    317
-           Kauppa ja kaupungit                                       321
-           Ritaristo                                                 330
-           Talonpojat                                                338
-           Kerjäläismunkit                                           343
-           Tieteet                                                   346
-           Runous                                                    351
-           Kuvaamataiteet                                            356
-
-   VI. _Katolisen kirkon rappeutumisen aika_
-           Kuninkaan vallan kasvaminen Ranskassa                     360
-           Englannin kehitys perustuslailliseksi valtioksi           365
-           Satavuotinen sota                                         370
-           Sodan jälkeinen aika Ranskassa ja Englannissa             375
-           Saksan valtakunta                                         376
-           Italian olot                                              384
-           Pyreneitten niemimaan olot                                387
-           Pohjois-Eurooppa                                          390
-           Itä-Euroopan olot                                         394
-           Itä-Rooman keisarikunnan häviö                            398
-
-   VII. _Uuden ajan sarastus_
-           Varhaisrenessanssi Italiassa                              400
-           Keksinnöt                                                 409
-           Löytöretket                                               412
-
-------------------------------------------------------------------------
-
-
-
-
-                          TRANSCRIBER’S NOTES
-
-
- 1. P. 81, changed “yranniksi” to “tyranniksi”.
- 2. P. 270, changed “odottavät” to “odottavat”.
- 3. P. 317, changed “Euroopan olot muuttuvat” to “● Euroopan olot
-      muuttuvat”.
- 4. P. 344, changed “imeleltään” to “mieleltään”.
- 5. Silently corrected obvious typographical errors and variations in
-      spelling.
- 6. Retained archaic, non-standard, and uncertain spellings as printed.
- 7. Enclosed italics font in _underscores_.
- 8. Enclosed bold font in =equals=.
- 9. Denoted superscripts by a caret before a single superscript
-      character.
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KESKIKOULUN YLEINEN HISTORIA ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-0.zip b/old/old/2021-09-17-66322-0.zip
deleted file mode 100644
index 820b72f..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-0.zip
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h.zip b/old/old/2021-09-17-66322-h.zip
deleted file mode 100644
index a25e70e..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h.zip
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/66322-h.htm b/old/old/2021-09-17-66322-h/66322-h.htm
deleted file mode 100644
index 8e642f6..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/66322-h.htm
+++ /dev/null
@@ -1,18418 +0,0 @@
-<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN"
-    "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd">
-<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="fi" lang="fi">
-  <head>
-    <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=UTF-8" />
-    <title>The Project Gutenberg eBook of Keskikoulun Yleinen Historia, Kirjoittaneet Oskari Mantere Ja Gunnar Sarva</title>
-    <link rel="coverpage" href="images/cover.jpg" />
-    <style type="text/css">
-       body { margin-left: 8%; margin-right: 10%; }
-       h1 { text-align: center; font-weight: bold; font-size: xx-large; }
-       h2 { text-align: center; font-weight: bold; font-size: x-large; }
-       h3 { text-align: center; font-weight: bold; font-size: large; }
-       h4 { text-align: center; font-weight: bold; font-size: 1.0em; }
-       .pageno { right: 1%; font-size: x-small; background-color: inherit; color: silver; 
-               text-indent: 0em; text-align: right; position: absolute; 
-               border: thin solid silver; padding: .1em .2em; font-style: normal; 
-               font-variant: normal; font-weight: normal; text-decoration: none; }
-       p { text-indent: 0; margin-top: 0.5em; margin-bottom: 0.5em; text-align: justify; }
-       sup { vertical-align: top; font-size: 0.6em; }
-       .large { font-size: large; }
-       .xlarge { font-size: x-large; }
-       .small { font-size: small; }
-       .lg-container-b { text-align: center; }
-       .x-ebookmaker  .lg-container-b { clear: both; } 
-       .lg-container-r { text-align: right; }
-       .x-ebookmaker  .lg-container-r { clear: both; } 
-       .linegroup { display: inline-block; text-align: justify; }
-       .x-ebookmaker  .linegroup { display: block; margin-left: 1.5em; } 
-       .linegroup .group { margin: 1em auto; }
-       .linegroup .line { text-indent: -3em; padding-left: 3em; }
-       div.linegroup > :first-child { margin-top: 0; }
-       .linegroup .in2 { padding-left: 4.0em; }
-       .linegroup .in24 { padding-left: 15.0em; }
-       .linegroup .in36 { padding-left: 21.0em; }
-       .linegroup .in4 { padding-left: 5.0em; }
-       .linegroup .in7 { padding-left: 6.5em; }
-       .dl_1 dd { text-align: justify; padding-top: .5em; margin-left: 2.5em;
-               text-indent: -1em; }
-       .dl_1 dt { float: left; clear: left; text-align: justify; width: 1.5em;
-               padding-top: .5em; padding-right: .5em; }
-       .dl_2 dd { text-align: justify; padding-top: .5em; margin-left: 2.7em;
-               text-indent: -1em; }
-       .dl_2 dt { float: left; clear: left; text-align: justify; width: 1.5em;
-               padding-top: .5em; padding-right: .5em; }
-       .dl_3 dd { text-align: justify; padding-top: .5em; margin-left: 8.5em;
-               text-indent: -1em; }
-       .dl_3 dt { float: left; clear: left; text-align: justify; width: 7.5em;
-               padding-top: .5em; padding-right: .5em; }
-       .ol_1 li {padding-left: 1em; text-indent: -1em; }
-       @media handheld { .dl_1 dt { float: left; clear: left; text-align: justify;
-               width: 1.5em; padding-top: .5em; padding-right: .5em; } }
-       @media handheld { .dl_2 dt { float: left; clear: left; text-align: justify;
-               width: 1.5em; padding-top: .5em; padding-right: .5em; } }
-       @media handheld { .dl_3 dt { float: left; clear: left; text-align: justify;
-               width: 7.5em; padding-top: .5em; padding-right: .5em; } }
-       dl.dl_1 { margin-top: .5em; margin-bottom: .5em; }
-       dl.dl_2 { margin-top: .5em; margin-bottom: .5em; }
-       dl.dl_3 { margin-top: .5em; margin-bottom: .5em; }
-       ol.ol_1 {padding-left: 0; margin-left: 2.78%; margin-top: .5em;
-               margin-bottom: .5em; list-style-type: decimal; }
-       em.gesperrt { font-style: normal; letter-spacing: 0.2em; margin-right: -0.2em; }
-       @media handheld { em.gesperrt { font-style: italic; letter-spacing: 0;
-               margin-right: 0;} }
-       div.footnote > :first-child { margin-top: 1em; }
-       div.footnote p { text-indent: 1em; margin-top: 0.25em; margin-bottom: 0.25em; }
-       div.pbb { page-break-before: always; }
-       hr.pb { border: none; border-bottom: thin solid; margin-bottom: 1em; }
-       .x-ebookmaker  hr.pb { display: none; } 
-       .chapter { clear: both; page-break-before: always; }
-       .figcenter { clear: both; max-width: 100%; margin: 2em auto; text-align: center; }
-       div.figcenter p { text-align: center; text-indent: 0; }
-       .figcenter img { max-width: 100%; height: auto; }
-       .id001 { width:10%; }
-       .id002 { width:40%; }
-       .id003 { width:80%; }
-       .id004 { width:20%; }
-       .x-ebookmaker  .id001 { margin-left:45%; width:10%; } 
-       .x-ebookmaker  .id002 { margin-left:30%; width:40%; } 
-       .x-ebookmaker  .id003 { margin-left:10%; width:80%; } 
-       .x-ebookmaker  .id004 { margin-left:40%; width:20%; } 
-       .ic002 { width:100%; } 
-       .ig001 { width:100%; } 
-       .table0 { margin: auto; margin-top: 2em; margin-left: 0%; margin-right: 0%;
-               width: 100%; }
-       .nf-center { text-align: center; }
-       .nf-center-c0 { text-align: justify; margin: 0.5em 0; }
-       .c000 { margin-top: 0.5em; margin-bottom: 0.5em; }
-       .c001 { margin-top: 4em; }
-       .c002 { page-break-before: always; margin-top: 4em; }
-       .c003 { margin-top: 2em; }
-       .c004 { margin-top: 1em; }
-       .c005 { page-break-before:auto; margin-top: 4em; }
-       .c006 { margin-top: 2em; text-indent: 1em; margin-bottom: 0.25em; }
-       .c007 { text-indent: 1em; margin-top: 0.25em; margin-bottom: 0.25em; }
-       .c008 { border: none; border-bottom: thin solid; margin-top: 0.8em;
-               margin-bottom: 0.8em; margin-left: 35%; margin-right: 35%; width: 30%; }
-       .c009 { text-indent: 0; margin-top: 2em; margin-bottom: 0.25em; }
-       .c010 { page-break-before: auto; margin-top: 2em; }
-       .c011 { text-indent: 0; margin-top: 2em; font-size: .9em; margin-bottom: 0.25em; }
-       .c012 { font-size: .9em; text-indent: 1em; margin-top: 0.25em;
-               margin-bottom: 0.25em; }
-       .c013 { page-break-before: always; margin-top: 2em; }
-       .c014 { margin-top: 1em; text-indent: 1em; margin-bottom: 0.25em; }
-       .c015 { margin-top: 2em; font-size: .9em; text-indent: 1em; margin-bottom: 0.25em;
-               }
-       .c016 { margin-top: 1em; font-size: .9em; }
-       .c017 { text-indent: 0; font-size: .9em; margin-top: 0.25em; margin-bottom: 0.25em;
-               }
-       .c018 { text-decoration: none; }
-       .c019 { border: none; border-bottom: thin solid; width: 10%; margin-left: 0;
-               margin-top: 1em; text-align: justify; }
-       .c020 { font-size: .9em; }
-       .c021 { vertical-align: top; text-align: justify; text-indent: -1em;
-               padding-left: 1em; padding-right: 1em; }
-       .c022 { vertical-align: bottom; text-align: right; }
-       div.tnotes { padding-left:1em;padding-right:1em;background-color:#E3E4FA;
-              border:thin solid silver; margin:2em 10% 0 10%; font-family: Georgia, serif;
-               }
-       .covernote { visibility: hidden; display: none; }
-       div.tnotes p { text-align: justify; }
-       .x-ebookmaker .covernote { visibility: visible; display: block; }
-       p {line-height: 1.1em; }
-       .figcenter {font-size: .9em; page-break-inside: avoid; max-width: 100%; }
-       .x-ebookmaker .figcenter {max-height: 18em; width: auto; max-width: 100%;
-              page-break-before: always; }
-       p,div,.clear { clear: both; }
-       .footnote {font-size: .9em; }
-       div.footnote p {text-indent: 2em; margin-bottom: .5em; }
-       .chapter  { clear: both; page-break-before: always; }
-       .section { page-break-before: always; }
-       .ol_1 li {font-size: .9em; }
-       .x-ebookmaker .ol_1 li {padding-left: 1em; text-indent: 0em; }
-       body {font-family: Garamond, serif; text-align: justify; margin-left: 25%;
-               margin-right: 25%; font-size: 110%; }
-       table {font-size: .9em; padding: 1.5em .5em 1em; page-break-inside: avoid;
-               clear: both; }
-       div.titlepage {text-align: center; page-break-before: always;
-               page-break-after: always; }
-       div.titlepage p {text-align: center; text-indent: 0em; font-weight: bold;
-               line-height: 1.5; margin-top: 3em; }
-       .ph1 { text-indent: 0em; font-weight: bold; font-size: xx-large;
-               margin: .67em auto; page-break-before: always; }
-       .ph2 { text-indent: 0em; font-weight: bold; font-size: x-large; margin: .75em auto;
-               page-break-before: always; }
-       .x-ebookmaker p.dropcap:first-letter { float: left; }
-       .hieroglyphs {height: 2em; }
-       .illustration {height: 1.55em; }
-    </style>
-  </head>
-  <body>   
-
-<div style='text-align:center; font-size:1.2em; font-weight:bold'>The Project Gutenberg eBook of Keskikoulun Yleinen Historia, by Oskari Mantere</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
-at <a href="https://www.gutenberg.org">www.gutenberg.org</a>. If you
-are not located in the United States, you will have to check the laws of the
-country where you are located before using this eBook.
-</div>
-
-<p style='display:block; margin-top:1em; margin-bottom:0; margin-left:2em; text-indent:-2em'>Title: Keskikoulun Yleinen Historia</p>
-<p style='display:block; margin-top:0; margin-bottom:1em; margin-left:2em; text-indent:0;'>Oppi- Ja Lukukirja Keski- Ja Tyttökouluille Sekä Seminaareille</p>
-
-<div style='display:block; margin-top:1em; margin-bottom:1em; margin-left:2em; text-indent:-2em'>Author: Oskari Mantere and Gunnar Sarva</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>Release Date: September 17, 2021 [eBook #66322]</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>Language: Finnish</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>Character set encoding: UTF-8</div>
-
-<div style='display:block; margin-left:2em; text-indent:-2em'>Produced by: Richard Tonsing, Eric Lehtonen, Sami Sieranoja and the Online Distributed Proofreading Team at https://www.pgdp.net</div>
-
-<div style='margin-top:2em; margin-bottom:4em'>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KESKIKOULUN YLEINEN HISTORIA ***</div>
-
-<div class='tnotes covernote'>
-
-<p class='c000'><strong>Transcriber’s Note:</strong></p>
-
-<p class='c000'>The cover image was created by the transcriber and is placed in the public domain.</p>
-
-</div>
-
-<div class='chapter ph1'>
-
-<div class='nf-center-c0'>
-<div class='nf-center c001'>
-    <div>KESKIKOULUN</div>
-    <div>YLEINEN HISTORIA</div>
-    <div>I</div>
-  </div>
-</div>
-
-</div>
-
-<div class='titlepage'>
-
-<div>
-  <h1 class='c002'><span class='xlarge'>KESKIKOULUN</span><br /> YLEINEN HISTORIA<br /> <br /> <span class='large'>OPPI- JA LUKUKIRJA</span><br /> <span class='small'>KESKI- JA TYTTÖKOULUILLE SEKÄ SEMINAAREILLE</span></h1>
-</div>
-
-<div class='nf-center-c0'>
-<div class='nf-center c003'>
-    <div><span class='small'>KIRJOITTANEET</span></div>
-    <div><span class='large'>OSKARI MANTERE <span class='small'>JA</span> GUNNAR SARVA</span></div>
-    <div class='c004'><span class='large'>VANHA JA KESKIAIKA</span></div>
-    <div class='c003'><span class='small'>KAHDESKYMMENESKOLMAS,</span></div>
-    <div><span class='small'>MUUTTAMATON PAINOS</span></div>
-  </div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id001'>
-<img src='images/i_title.jpg' alt='' class='ig001' />
-</div>
-
-<div class='nf-center-c0'>
-<div class='nf-center c003'>
-    <div><span class='small'>PORVOO ● HELSINKI</span></div>
-    <div>WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ</div>
-  </div>
-</div>
-
-</div>
-
-<div class='nf-center-c0'>
-<div class='nf-center c001'>
-    <div><span class='small'><i>Kouluhallituksen hyväksymä</i></span></div>
-    <div><span class='small'><i>syyskuun 9. päivänä 1915</i></span></div>
-    <div class='c003'><span class='small'>WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖN</span></div>
-    <div><span class='small'>KIRJAPAINOSSA PORVOOSSA 1960</span></div>
-  </div>
-</div>
-
-<div class='chapter'>
-  <span class='pageno' id='Page_5'>5</span>
-  <h2 class='c005'>OPETTAJALLE.</h2>
-</div>
-
-<p class='c006'><i>Täysiluokkaisten lyseoiden ja yhteiskoulujen keskiluokkia kuin myös
-tyttökouluja ja seminaareja varten on kauan kaivattu sopivaa yleisen
-historian oppikirjaa. J. R. Pallinin »Yleisen historian oppikirja» ei suppeutensa
-eikä yksipuolisen ainevalintansa takia pitkiin aikoihin ole
-tyydyttänyt oppikirjalle asetettavia vaatimuksia. B. Estlanderin paljon
-käytetty »Yleinen historia kertomuksittain» on lukukirjana oivallinen,
-mutta kaipaa täydennyksekseen oppikirjaa, joka lujemmin sitoo tapahtumain
-monisäikeiset langat. Muut yleisesti käytetyt oppikirjat ovat
-laaditut ylempien luokkien opetusta silmällä pitäen, joten niiden käyttäminen
-keskikoulu-asteella on ollut hankalaa.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Olemme näin ollen arvelleet poistavamme todellisen puutteen
-oppikirjatuotannossamme ryhtyessämme laatimaan esillä olevan »<strong>Keskikoulun
-Yleistä historiaa</strong>».</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Kirja on tarkoitettu käytettäväksi keskikouluissa sekä tyttökouluissa
-ja seminaareissa. Näissä opistoissa suoritettava historian oppimäärä
-lienee jotenkin yhtä laaja&thinsp;—&thinsp;joskin se toisissa tulee luetuksi perinpohjaisemmin
-kuin toisissa. Kun oppikirjaamme päätekstin ohella sisältyy
-sarja lukukappaleita, on niissä kouluissa, joissa tuntiluku on suurempi
-tai oppilaat henkisesti varttuneempia, mahdollista lisätä tarkemmin
-opittavaa ainesta sanotuista kappaleista.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Aineksen valinnassa olemme noudattaneet sitä mielestämme oikeata
-periaatetta, että ns. sivistyshistorialle on annettava oppikirjassa enemmän
-tilaa kuin tähän asti on ollut tavallista. Sotahistoriaa taas on supistettu.
-Kuitenkin on valtiollisten olojen kuvaus kaikkialla esityksen runkona.
-Erityistä huomiota on kiinnitetty runouden ja kuvaamataiteiden
-kehitykseen, jota sivistyselämän puolta näihin asti on varmaan liiaksi
-rajoitettu historian oppikirjoissa. Laajempaa sosiaalisten olojen
-kuvausta
-<span class='pageno' id='Page_6'>6</span>olemme sitä vastoin karttaneet, koska siihen kuuluvat asiat paremmin
-soveltuvat yläasteilla esitettäviksi oppilaiden ollessa varttuneempia.
-Kumminkin on kirjaamme otettu tärkeiden elinkeinojen kehitystä ja
-säätyluokkain tilaa koskevaa.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Yleensä on esitys pyritty keskittämään historiallisen kehityksen tärkeimpiin
-kohtiin. Paljon tapahtumain ja henkilöiden nimiä samoin
-kuin vuosilukuja on tämän takia jätetty pois, kun taas toisista asioista
-on puhuttu laajanlaisesti.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Täten esitys on myös pyritty saamaan havainnolliseksi. Havainnollisuutta
-lisännevät niinikään ne monet lukukappaleet, joita on sovitettu
-päätekstin väliin, mutta joita ei ole tarkoitettu läksyinä muistiinpantaviksi
-muuta kuin poikkeustapauksissa. Useat lukukappaleet ovat samalla
-näytteinä alkuperäisistä lähteistä. Samaa tarkoitusta varten on kirjaan
-pantu runsaanlaisesti kuvia ja karttoja.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Mitä muutoin esitystapaan tulee, olemme koettaneet tarkoin, vaikka
-lyhyesti selittää kaikki esille tulleet historialliset käsitteet, jottei oppilas
-jäisi epätietoiseksi siitä, mitä milläkin sanalla ymmärretään. Opettajan
-asia on tietenkin antaa lisäselityksiä, milloin ne osoittautuvat tarpeellisiksi.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Lopuksi pyydämme kiitollisuudella mainita, että lehtori K. O. Lindeqvist
-ja maisteri K. K. Aro ovat lukeneet suuren osan käsikirjoituksestamme
-ja tehneet meille useita arvokkaita huomautuksia.</i></p>
-
-<p class='c007'><i>Elokuussa 1915.</i></p>
-
-<div class='lg-container-r'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'><i><em class='gesperrt'>Tekijät.</em></i></div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<hr class='c008' />
-
-<p class='c007'><i>Vaikka läksykappaleet ovat painetut suuremmalla ja lukukappaleet
-pienemmällä kirjasinlajilla, on selvyyden vuoksi läksykappaleiden
-eteen painettu merkki ● ja lukukappaleiden alkuun □.</i></p>
-
-<div class='lg-container-r'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'><i><em class='gesperrt'>Kustantaja.</em></i></div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<div class='chapter'>
-  <span class='pageno' id='Page_7'>7</span>
-  <h2 class='c005'>Esihistoriallinen aika.</h2>
-</div>
-
-<p class='c006'>● <strong>Historia ja esihistoria.</strong> Kun historiantutkijat kirjoittavat esityksiä
-ihmiskunnan vaiheista, täytyy heidän ensin hankkia tarkkoja
-tietoja esitettävistä asioista. Nämä tiedot he saavat monella eri
-tavalla; tärkeimmät tietolähteet ovat <em class='gesperrt'>kirjoitukset</em>, joita kuvattavan
-aikakauden ihmiset ovat jättäneet jälkeensä. Näin saatuja
-<em class='gesperrt'>asiakirjoja</em> säilytetään <em class='gesperrt'>arkistoissa</em>, joissa tiedemiehet käyvät
-niitä tutkimassa. Historioitsijat ovat niiden perusteella kirjoittaneet
-teoksia, jotta muutkin ihmiset saisivat tietoja kansojen
-kohtaloista. Tällaista yhtäjaksoista esitystä ihmiskunnan vaiheista
-sanotaan <i>historiaksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Sitä aikaa, josta ei ole olemassa kirjoitettuja muistiinpanoja,
-sanotaan <i>esihistorialliseksi</i> eli <i>historiantakaiseksi</i> ajaksi.
-Siitäkin on ihmisten onnistunut saada tietoja. On näet löydetty
-maasta kaikenlaisia vanhoja, osaksi kivestä, osaksi metallista
-valmistettuja esineitä, vieläpä asuinpaikkojen jäännöksiä.
-Kivisiä muinaisesineitä sanoi kansa entiseen aikaan ukonnuoliksi,
-koska se uskoi, että ne olivat ylijumalan ampumia salamia,
-jotka olivat pudonneet maan päälle. Nykyään sen sijaan tiedetään,
-että ne ovat muinaiskansojen käyttämiä aseita ja tarvekaluja.
-Niitä on koottu <em class='gesperrt'>museoihin</em>, joissa <em class='gesperrt'>muinaistieteen</em> eli
-<em class='gesperrt'>arkeologian</em> tutkijat niitä tarkastavat saadakseen selville,
-minkälaisia elinkeinoja esihistorialliset kansat ovat harjoittaneet ja
-minkälaisissa oloissa muutoin eläneet.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_001.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 1.</i> Määrämuotoisia hakat-tuja kiviaseita.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kivikausi.</strong> Ihmisiä on elänyt maapallolla jo satoja tuhansia
-vuosia. Ensimmäiset ihmiset elivät perin kehittymätömissä
-oloissa. He valmistivat aseensa ja tarvekalunsa kivestä,
-<span class='pageno' id='Page_8'>8</span>jonka tähden tätä aikaa sanotaankin <i>kivikaudeksi</i>.
-Aluksi käytettiin kiviä sellaisina, kuin ne
-löydettiin maasta, mutta myöhemmin niistä toisilla
-kivillä lohkaistiin pois palasia, ja niin niille annettiin
-sellainen muoto, että niitä paremmin voitiin käyttää
-määrättyihin tarkoituksiin. Opittiinpa
-vihdoin hiomaan kiviaseita sileiksi
-ja kiertämään niihin luuputkella
-reikä, johon puinen varsi työnnettiin.
-Paitsi kivistä valmistettiin esineitä
-myös luusta ja puusta.</p>
-
-<p class='c007'>Aluksi kivikauden ihmiset eivät
-harjoittaneet muita elinkeinoja kuin
-metsästystä ja kalastusta. He asuivat
-luolissa ja verhosivat ruumiinsa eläinten nahoilla.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_002.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 2.</i> Hiottuja kiviaseita.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_9'>9</span>
-<img src='images/kuva_003.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 3.</i> Luolan seinään piirretty alkuhärän kuva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_004.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 4.</i> Hevosta esittävä norsunluinen veistos esihistorian ajoilta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_005.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva</i> 5. Kivinen nuolenkärki Amerikasta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div class='section'>
-
-<p class='c007'>Kivikauden loppuaikoina ihmiset oppivat jo hoitamaan karjaa
-ja viljelemään maata, käyttäen kivikuokkaa ja puista auraa. Silloin
-he myös rakensivat asunnoikseen hirsimajoja paalujen
-päälle järvelle. Paalulautalle johti vain kapea silta, joka vihollisen
-hyökätessä voitiin purkaa. Kankaiden kutominenkin oli jo
-silloin tunnettu, joten ihmisten ei enää
-tarvinnut käydä verhottuina eläinten
-nahkoihin. Osasivatpa he jo keittää
-ruokansa savesta valmistetuissa astioissa.</p>
-
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_006.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 6.</i> Paalukylä Sveitsistä (noin vuonna 1000 eKr.).</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Metallikausi.</strong> Kivikautta kesti kymmeniä tuhansia vuosia. Yhä moninaisemmiksi kasvoivat ihmisten tarpeet. Niitä oli lopulta vaikea
-kiviasein tyydyttää. Vihdoin, muutama tuhat vuotta ennen Kristuksen
-syntymää, keksittiin jossain Aasian puolella taito metallista
-<span class='pageno' id='Page_10'>10</span>valmistaa aseita ja tarvekaluja. Aluksi käytettiin raaka-aineena
-<em class='gesperrt'>pronssia</em>, joka on vasken ja tinan sekoitusta. Sitä aikakautta sanotaan
-<i>pronssikaudeksi</i>. Myöhemmin tunki kova ja kestävä <em class='gesperrt'>rauta</em>
-pronssin syrjään, ja silloin sai alkunsa <i>rautakausi</i>, jota vieläkin
-elämme.</p>
-
-<p class='c007'>Metallista voitiin valmistaa sellaisia esineitä, joihin kivi oli
-liian haurasta. Niinpä siitä taottiin miekkoja sota-aseiksi sekä sirppejä
-maanviljelyskaluiksi. Metallista valmistetut keihäänkärjet ja
-kirveet olivat myös tehokkaampia kuin kiviset. Lisäksi tehtiin
-metallista koristeita, kuten solkia, kaularenkaita ja riipuksia. Onpa
-löydetty näiltä ajoin jo lukkoneuloja ja parrannyhtämispihtejäkin.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_007.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 7.</i> Solki pronssikaudelta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_008.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 8.</i> Keihäänkärki rautakaudelta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sivistys kohoaa.</strong> Ihmiskunta kehittyi jo esihistoriallisella
-ajalla sangen korkealle sivistyskannalle. Varsinkin kun ihmiset
-oppivat viljelemään maata, kohosi sivistys ripeästi. Maanviljelijäin
-ei tarvinnut siirtyä paikasta toiseen, kuten metsästäjäin, kalastajain
-ja karjanhoitajain; siksi he voivat rakentaa itselleen pysyviä
-asuntoja ja tehdä elämäntapansa mukavammiksi. Asuen entistä
-tiheämmässä he joutuivat lähempään yhteyteen keskenään, joten
-naapurit voivat käyttää toistensa kokemuksia ja keksintöjä hyväkseen.
-Maanviljelijällä oli aikaa muihinkin harrastuksiin kuin työskentelyyn
-elämän ylläpitämiseksi. Näin siis sivistys kehittyi varsinkin
-sellaisissa seuduissa, joissa maanviljelys sai jalansijaa.</p>
-
-<div class='clear'>
-
-<p class='c007'>Sivistykseen luetaan kuuluvaksi:</p>
-
-  <dl class='dl_1'>
-    <dt>A.</dt>
-    <dd>Aineellinen sivistys eli elinkeinot.
-    </dd>
-    <dt>B.</dt>
-    <dd>Henkinen sivistys:
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Tieteet.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Taiteet.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>3. Uskonto.
-    </dd>
-    </dl>
-
-</div>
-
-<div class='chapter'>
-  <span class='pageno' id='Page_11'>11</span>
-  <h2 class='c005'>Vanha aika.<br /> <span class='large'>N. vuoteen 400 jKr.</span></h2>
-</div>
-
-<h3 class='c010'><strong>1. Itämaiset kansat.</strong></h3>
-
-<h4 class='c010'>EGYPTILÄISET.</h4>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_009.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 9.</i> Ramses II:ta esittävä kuvapatsas.</p>
-</div>
-</div>
-<p class='c009'>● <strong>Hallitsijat.</strong> Viljavassa <i>Niili</i>n laaksossa sijaitseva Egypti oli
-varhaisimpina aikoina jakautuneena moneen pieneen valtakuntaan.
-Mutta n. vuonna 3000 eKr. <i>Mena</i>-niminen kuningas yhdisti koko
-maan yhdeksi valtakunnaksi, jonka pääkaupungiksi tuli <i>Memfis</i>
-(egypt. Menofre). Memfiin hallitsijat olivat mahtavia miehiä. Alamaiset
-pitivät heitä jumalien poikina ja kutsuivat heitä arvonimellä
-<em class='gesperrt'>farao</em>, joka merkitsee »suuri talo»,
-sillä kuninkaalla oli lukuisa hoviväki,
-joka eli hänen palatsissaan. Faraon
-valta oli rajaton, niin että alamaisten
-henki ja omaisuus olivat
-hänen vallassaan. Egyptin hallitsija
-oli siis <em class='gesperrt'>rajaton yksinvaltias</em>
-eli <em class='gesperrt'>despootti</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Memfiin faraot ovat tulleet tunnetuiksi
-varsinkin <em class='gesperrt'>pyramidi</em>-rakennuksistaan.
-Nämä ovat suunnattoman
-suuria kivestä rakennettuja
-hautakammioita, jotka hallitsijat jo
-eläessään rakennuttivat itselleen.</p>
-
-<p class='c007'>Suurten pyramidien läheisyydessä
-on jättiläiskokoinen kuvapatsas,
-joka esittää ihmispäällä varustettua
-makaavaa leijonaa. Tämän suuren
-<em class='gesperrt'>sfinksin</em> sisässä on muutamia
-temppelikammioita.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_12'>12</span>
-<img src='images/map_egypti.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Egypti.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Aikojen kuluessa veltostuivat Memfiin faraot. Lopuksi he
-eivät enää kyenneet pitämään valtakuntaansa koossa, vaan se hajosi
-moneen osaan. Se pysyi sitten pirstoutuneena monta sataa vuotta,
-kunnes vihdoin <i>Teebe</i>n (egypt. Nē) hallitsijat sen jälleen yhdistivät.
-Teeben faraot olivat sotaisampia kuin Memfiin. Sotavaunuissa
-ajaen he johtivat joukkonsa voitosta voittoon. He valloittivat
-etelässä olevan <i>Aitiopia</i>n, ja idässä heidän valtakuntaansa
-kuului koko
-<i>Syyria</i> Eufrat jokeen
-saakka.</p>
-
-<p class='c007'>Tunnetuin Teeben
-faraoista oli <i>Ramses
-II</i> (egypt. Remssu),
-joka hallitsi vuoden
-1250 tienoissa
-eKr. Ramses ei
-ollut kuuluisa ainoastaan
-sotilaana, vaan
-myös rauhan toimissa.
-Teeben suojelusjumalalle,
-joka oli auttanut
-häntä kaikissa hänen
-yrityksissään, hän rakensi
-monta <em class='gesperrt'>temppeliä</em>.
-Kuuluisin
-on se, joka sijaitsi
-pääkaupungissa.</p>
-
-<p class='c007'>Ramses II:n kuoltua
-Egyptin mahtavuus
-nopeasti aleni.
-Vuonna 525 eKr.
-persialaiset vihdoin
-tekivät lopun maan
-itsenäisyydestä.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_13'>13</span><strong>Egyptin maa.</strong> Egyptin maa ei ole pinta-alaltaan suurempi kuin
-Viipurin lääni. Sen muodostaa kapea <em class='gesperrt'>Niilin</em> laakso, joka on yhtä
-pitkä kuin Suomi, mutta paikoitellen vain peninkulman tai parin levyinen.
-Niilin suupuolen ympärillä maa leviää laajaksi vesiperäiseksi
-suistomaaksi eli <em class='gesperrt'>deltaksi</em>. Koko Egypti on Niilin lahja. Maa
-olisi ympäröivän erämaan kaltaista, ellei Niili joka vuosi tulvisi yli
-äyräittensä ja toisi mukanaan hedelmällistä liejua, joka jää pelloille
-joen laskeutuessa tavalliseen uomaansa. Tulva alkaa kesäpäivänseisauksen
-(kesäk. 21 p:n) aikoihin; kolmen kuukauden kuluttua vesi on
-korkeimmillaan kattaen laajoja aloja kummaltakin puolen jokea;
-ja taas kolme kuukautta myöhemmin eli siis joulun tienoissa vesi on
-laskeutunut ennalleen. Ennen seuraavaa tulvaa saadaan maasta kaksi
-satoa. Silloin erämaasta puhaltava tuuli jo on peittänyt palmujen
-lehdet, pellot ja koko maan paksuun hiekkatomuun. Näyttää siltä
-kuin Egypti olisi muuttumaisillaan kellertäväksi hieta-aavikoksi.
-Juuri silloin tulva aikaa uudelleen.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_010.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 10.</i> Veden nostaminen säiliöstä vinttaamalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Tulvan aikana
-talonpoikain täytyi
-kastella niitä vainioita,
-joihin tulvavesi ei ulottunut.
-Vielä tulvan
-jälkeenkin kasteleminen
-tuotti paljon vaivaa,
-sillä Egyptissä
-voi olla vuosikymmeniä
-satamatta. Kastelemisen
-helpottamiseksi
-rakennettiin jo
-ammoisina aikoina kanavia,
-joihin Niilin vesi
-johdettiin; alemmista
-kanavista nostettiin
-vesi vinttilaitoksilla ylempiin, ja siten saatiin kosteutta levitetyksi
-aina autiomaan rajalle. Myöhemmin vesi Niilin tulviessa padottiin
-suureen <em class='gesperrt'>Moiris</em> järveen (egypt. Mruer), josta sitä kuivana aikana
-voitiin juoksuttaa pelloille.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_011.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 11.</i> Egyptiläisten kylvönteko.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_14'>14</span>Kohta tulvan asetuttua maa kynnettiin härkäparin vetämällä
-raskaalla puuauralla. Sitten kylvettiin siemen ja annettiin lammaslauman
-sotkea se maahan. Kun vilja oli tuleentunut, leikattiin
-se sirpillä, koottiin lyhteiksi ja kuljetettiin aasien selässä latoihin.
-Puiminen toimitettiin lehmillä, jotka polkivat jyvät irti tähkäpäistä.</p>
-
-<p class='c007'>□ <strong>Pyramidit.</strong> Egyptin <em class='gesperrt'>faraot</em> eli kuninkaat rakennuttivat pääkaupunkinsa
-<i>Memfiin</i> läheisyyteen itselleen suunnattoman suuria
-hautakammioita eli pyramideja, joita on kaikkiaan n. 70. Ne ovat
-neliskulmaisia, ylöspäin suippenevia kivisiä jättiläisrakennuksia.
-Suurimman kaikista pyramideista rakennutti kuningas <i>Khūfu</i>. Se
-on n. 140 m. korkea eli kaksi kertaa niin korkea kuin Suurkirkko
-Helsingissä torista mitattuna. Ja siihen on käytetty niin paljon
-kiviä, että niistä voitaisiin rakentaa ympäri koko Suomen neljän
-metrin korkuinen ja puolen metrin paksuinen muuri. Tarun mukaan
-tämän pyramidin rakentaminen kesti 30 vuotta, ja kuitenkin 100,000
-henkeä oli sitä rakentamassa. Kivet louhittiin vuoristosta ylempää
-Niilin itäpuolelta. Sieltä ne kuljetettiin vartavasten rakennettua tietä
-Niilin rannalle, sitten lautoilla jokea pitkin ja edelleen työmaalle, jossa
-ne suurilla vipulaitoksilla kohotettiin paikalleen. Keskellä pyramidia
-on Khufun hautakammio, johon pitkät käytävät johtavat. Kammiossa
-ja käytävissä kivet on niin kiiltäviksi hiottu, että tulisoihdut
-heijastuvat niihin, kun niitä kannetaan pyramidin läpi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_012.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 12.</i> Khufun pyramidi ja suuri sfinksi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_15'>15</span>□ <strong>Ramses II.</strong> Kuuluisin kaikista Egyptin faraoista oli <i>Ramses II</i>,
-joka oli taitava ja uljas sotapäällikkö.</p>
-
-<p class='c012'>Egyptiläiset eivät mielellään palvelleet sotamiehinä, vaan he
-tahtoivat harjoittaa rauhallisia elinkeinoja. Muuan egyptiläinen kirjuri
-kertoo sotilasammatin rasituksista seuraavasti: »Sotamiehen sotapalvelus
-on kovin vaivalloinen. Hänet suljetaan kasarmiin ja häntä
-lyödään ruumiiseen, kasvoihin ja päähän. Kun hän on palvellut oppivuotensa,
-kirjoitetaan hänet luetteloihin, ja hän saa kokea sodan
-vaivat ja vaarat. Hänet komennetaan kauas Syyriaan; hänen täytyy
-kiivetä yli kukkuloiden ja vuorten ja kantaa selässään ruokaa, leipää
-ja vettä, kunnes niska jäykistyy niinkuin aasilla ja selkä on taittumaisillaan.
-Hänen täytyy matkalla juoda haisevaa vettä ja tehdä vahtipalvelusta.
-Hän marssii vihollista vastaan jäsenet hervoksissa pelosta.
-Vihdoin hän sairastuu ja hänet lähetetään kotiin aasin selässä.»&thinsp;—&thinsp;Ramses
-palkkasikin parhaasta päästä neekereitä ja muita ympäristön
-asukkaita sotajoukkoonsa. Vain sotapäälliköt olivat egyptiläisiä.</p>
-
-<p class='c012'>Kerran Ramses lähti taistelemaan pohjoisesta hyökkääviä <i>heettiläisiä</i>
-vastaan. Syyriassa sotajoukot tapasivat toisensa. Kun Ramses
-lähestyi heettiläisten leiriä, saapui muutamia karkulaisia hänen luokseen
-ilmoittamaan, että heettiläiset pelästyneinä muka olivat lähteneet
-pakosalle egyptiläisten saapuessa. Mutta karkulaiset olivatkin heettiläiskuninkaan
-lähettämiä, sillä hän tahtoi saattaa egyptiläiset huolettomiksi.
-Kuultuaan karkulaisten sanoman Ramses kiiruhti muutamien
-valiojoukkojen kanssa ajamaan heettiläisiä takaa. Mutta nämä olivatkin
-asettuneet väijyksiin ja hyökkäsivät, Ramses kuninkaan saapuessa,
-esiin piilostaan ja ympäröitsivät hänet. Useimmat egyptiläiset
-tapettiin, mutta kuningas itse piti uljaasti puoliaan keskellä
-vihollisparvea, kunnes pääjoukot ehtivät hänelle avuksi. Silloin heettiläisten
-vuoro oli peräytyä. Kun vihdoin solmittiin rauha kuningasten
-kesken, suurempi osa Syyriaa jäi Egyptin haltuun.</p>
-
-<p class='c012'>Päätettyään onnellisesti sotaretkensä Ramses II rakennutti pääkaupunkiin
-<i>Teebe</i>en temppelin suojelusjumalansa <i>Ammon-Rē</i>n kunniaksi.
-Temppeliportille johtaa kuja, joka on reunustettu <em class='gesperrt'>sfinkseillä</em>.
-Nämä ovat leijonan ruumiilla ja ihmispäällä varustettuja
-patsaita. Itse portin edessä on kaksi hoikkaa neliskulmaista pylvästä
-eli <em class='gesperrt'>obeliskia</em>. Portin kummallakin puolen on leveät lipputangoilla
-varustetut tornit, <em class='gesperrt'>pylonit</em>. Sen takana on esikartanoita ja vihdoin
-<span class='pageno' id='Page_16'>16</span>puolihämärät temppelisalit. Rakennuksen keskellä on pilkkoisen
-pimeä huone, jossa on laiva ja siinä kultainen jumalankuva.</p>
-
-<p class='c012'>Temppelin edusta on koristettu kivisillä kuvapatsailla ja seinät
-maalauksilla. Kuvapatsaat esittävät jäykkinä istuvia ihmisiä, joilla
-aina on katse suoraan eteenpäin kääntyneenä, polvet yhteen puristettuina
-ja kädet lepäämässä polvien päällä. (Katso kuvaa 14!) Maalauksissa
-kuvataan egyptiläiset pitkiksi ja solakoiksi. Heidän päänsä ja
-jalkansa ovat sivulle päin käännetyt, mutta rinta on katsojaan päin.
-(Katso kuvia 11 ja 18!) Näistä kaavoista pidettiin niin ankarasti kiinni,
-että vain harva taiteilija uskalsi niistä poiketa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_013.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 13.</i> Kolme egyptiläistä jumalaa. (Osiris sekä hänen vaimonsa ja poikansa.)</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Uskonto.</strong> Egyptiläiset
-eivät uskoneet
-yhteen ainoaan Jumalaan,
-vaan palvelivat
-monia jumalia. Sellaista
-uskontoa sanotaan
-<em class='gesperrt'>monijumalaisuudeksi</em>
-eli
-<em class='gesperrt'>polyteismiksi</em>.
-Egyptiläiset uskoivat,
-että taivaankappaleet
-olivat jumalia. Mahtavin
-oli <i>Rē</i> eli auringon
-jumala. Kullakin
-kaupungilla oli sitä
-paitsi oma suojelusjumalansa.
-Pääkaupungin
-jumala oli
-muita mahtavampi.
-Kun Teebe oli
-tullut pääkaupungiksi
-Memfiin jälkeen,
-sen suojelusjumala,
-<i>Ammon</i> kohosi suureen arvoon. Vihdoin egyptiläiset alkoivat pitää
-Re jumalaa ja Ammonia samana olentona, jota he sanoivat nimellä
-<i>Ammon-Rē</i>. Hänen rinnallaan oli kuitenkin koko joukko vähäarvoisempia
-jumalia.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_17'>17</span>
-<img src='images/kuva_014.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 14.</i> Ammon.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Egyptiläiset uskoivat, että kukin jumala
-oli pyhittänyt itselleen erityisen eläinlajin,
-jonka ruumiiseen hän saattoi asettua
-asumaan. Niinpä oinas oli pyhitetty Ammonille,
-mutta Ren valitsema eläin oli sontiainen.
-Taiteilijat kuvasivat useasti jumalat heidän nimikkoeläintensä
-päällä varustetuiksi, ja hurskaat
-egyptiläiset osoittivat näille eläimille jumalallista
-kunnioitusta. Suurimmassa arvossa
-pidettiin <em class='gesperrt'>Ăpis</em> härkää (egypt. Hapi), joka
-oli pyhitetty <i>Osiris</i> jumalalle, kuoleman valtakunnan
-haltijalle.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_015.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 15.</i> Apis-härkä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Egyptiläiset uskoivat ihmissielun elävän
-senkin jälkeen, kun ruumis jo oli kuollut.
-Yhä edelleen sielu käytti entistä ruumistaan
-asuinsijanaan; jos siis ruumis mätäni, jäi sielu
-asuinsijaa vaille, ja sen täytyi turvattomana
-harhailla paikasta toiseen. Sen tähden egyptiläiset
-<em class='gesperrt'>palsamoivat</em> vainajan ruumiin, ettei
-se pääsisi mätänemään, ja veivät sen vasta
-sitten hautakammioon. Palsamoitua ihmisruumista
-sanotaan <em class='gesperrt'>muumioksi</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_016.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 16.</i> Palsamoiminen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Egyptissä kullakin kaupungilla oli oma jumalansa. Mahtavin kaikista
-jumalista oli <i>Ammon-Rē</i>, jolle Ramses II rakennutti suuren temppelin
-pääkaupunkiinsa Teebeen. Paitsi jumalia egyptiläiset palvelivat myös
-pyhiä eläimiä, kuten kissoja, koiria ja ibis-lintuja, joihin he luulivat
-jumalien sijoittuneen. Tärkein kaikista pyhistä eläimistä oli <i>Apis</i>
-härkä. Kreikkalainen historioitsija <i>Hērŏ´dotos</i>, joka itse kävi Egyptissä,
-kirjoitti eläintenpalveluksesta seuraavalla tavalla: »Apis on muutoin
-musta, mutta sillä on seuraavat merkit: otsassa kolmion muotoinen
-valkea täplä, selässä ikäänkuin kotkan kuva, hännässä kahdenlaatuisia
-karvoja, ja kielen alla kovakuoriaisen tapainen. Teeben asukkaat pitävät
-krokotiilejä erittäin pyhinä. He elättävät erästä erikoista krokotiiliä,
-joka on kesytetty; sen korviin he pistävät lasisia ja kultaisia
-korvarenkaita sekä sen etujalkoihin käätyjä ja antavat sille erityisiä
-ruokia ja uhrieläimiä. He vaalivat krokotiilejä mitä parhaiten
-niiden eläessä ja laskevat ne kuoltua pyhiin hautoihin. Niissä taloissa,
-joissa itsestään kuolee pyhä kissa, kaikki asujamet ajavat kulmakarvansa,
-<span class='pageno' id='Page_18'>18</span>mutta missä kuolee koira, koko ruumiinsa
-ja päänsä. Jos joku tappaa jonkin
-näistä eläimistä ja tekee sen tahallaan, on
-rangaistus siitä kuolema; jos hän tekee sen
-vastoin tahtoaan, hän kärsii sen rangaistuksen,
-jonka papit määräävät.»</p>
-
-<div  class='figcenter id004'>
-<img src='images/kuva_017.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 17.</i> Muumioarkun kansi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Koska egyptiläiset uskoivat, että sielu
-asui ruumiissa vielä kuolemankin jälkeen,
-heistä oli tärkeätä, että ruumis säilyi mätänemättä,
-niin ettei sielun tarvinnut asunnon
-puutteessa surkastua. Sen tähden vainajan
-ruumis <em class='gesperrt'>palsamoitiin</em> kohta kuoleman
-jälkeen. Palsamoimisesta Herodotos kertoo
-seuraavasti: »Palsamoitsijat tekevät terävällä
-kivellä leikkauksen pitkin kupeita ja ottavat
-sieltä ulos kaikki sisälmykset ja puhdistavat
-ne palmuviinillä ja survotuilla suitsutusaineilla.
-Kun he sitten ovat täyttäneet vatsaontelon
-mirhamilla ja muilla suitsutusaineilla,
-he jälleen ompelevat sen kiinni.
-Sen jälkeen he asettavat ruumiin lipeäsuolaan
-ja säilyttävät sitä siinä 70 päivää. Tämän
-jälkeen he pesevät vainajan, käärivät
-kokonaan ruumiin liinasta leikattuihin kaistaleihin
-ja sivelevät sitä hiukan kumilla,
-jota egyptiläiset enimmäkseen käyttävät
-liiman sijasta. Sitten he tekevät ihmisen
-näköisen puisen kuvan, jonka jälkeen he siihen
-sulkevat vainajan, ja sen tehtyään he
-panevat sen säilöön hautakammioon, asettaen
-sen seisomaan pystyyn seinää vastaan.»</p>
-
-<p class='c012'>Hautakammion seinille maalattiin orjia
-ja käsityöläisiä, joiden tuli palvella vainajaa.
-Määräpäivinä eloon jääneet omaiset toivat
-hänelle hautakammioon hänen mieliruokiaan
-ja kaikenlaisia tarvikkeita, joita
-luultiin hänen voivan vielä kuoltuaankin
-käyttää. Hautakammioon pantiin hänen
-mukaansa myös kuoleman kirja. Siinä selitettiin,
-miten ihmisen tuli toimia välttääkseen
-ne vaarat, jotka häntä kohtasivat
-kuoleman jälkeen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_19'>19</span>
-<img src='images/kuva_018.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 18.</i> Vainaja Osiriin edessä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Ajan pitkään ei ihmissielu kuitenkaan
-tyytynyt asumaan vainajien kaupungissa palsamoidussa ruumiissa. Se
-alkoi kaivata jumalien luo ja lähti pitkälle vaivalloiselle matkalle autuaiden
-asunnoille. Voitettuaan käärmeet, skorpionit ja vaanivat pedot
-vainaja joutui »kahdenkertaisen oikeuden» saliin suuren Osiriin eteen,
-joka istui valtaistuimellaan valtikka toisessa kädessä ja rangaistuksen
-ruoska toisessa 42 kuolemantuomarin ympäröimänä. Vainaja
-astui ylhäisen jumalan eteen ja sanoi: »Ylistetty ole sinä, suuri jumala,
-kahdenkertaisen totuuden herra! Minä tulen sinun luoksesi katsomaan
-sinun ihanuuttasi! Olen puhdas synneistä! En ole tehnyt sairaaksi; en
-ole itkettänyt; en ole tappanut; en ole vienyt jumalien uhrileivoksia;
-en ole tehnyt aviorikosta; en ole väärentänyt painomittoja; en ole
-tehnyt vääryyttä orvoille; en ole estänyt Niiliä tulvimasta. Olen tehnyt
-jumalille mieleen; olen isooville antanut leipää ja janooville vettä ja
-alastomille vaatteita. Suojelkaa siis minua, te kuolemantuomarit;
-älkää todistako minua vastaan suuren jumalan edessä! Sillä minulla
-on puhdas suu ja puhtaat kädet!» Silloin Osiris määräsi vainajan
-sydämen punnittavaksi totuuden vaa’alla, ja kirjurit merkitsivät painon
-tauluun. Jos havaittiin vainajan valehdelleen, ajettiin hänet takaisin
-kolkkoon hautakammioon. Mutta jos hänet huomattiin viattomaksi,
-pääsi hän autuaiden kedoille ihanien puiden vilpoisaan varjoon ja kirkkaiden
-purojen partaille. Taikka hän pääsi Ammon-Ren aurinkolaivassa
-joka päivä purjehtimaan poikki taivaankannen idästä länteen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_019.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 19.</i> Aurinkolaiva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_20'>20</span>● <strong>Hieroglyfikirjoitus.</strong> Egyptissä pidettiin kirjoitustaitoa erittäin
-suuressa arvossa. Ainoastaan papit ja »kirjurit» (virkamiehet) tunsivat
-kirjoitusmerkit, joita sanotaan <em class='gesperrt'>hieroglyfeiksi</em>; kansanmiesten
-silmissä ne olivat pyhiä taikakuvia. Hieroglyfikirjoituksilla
-koristettiin temppelien ja hautakammioiden seinät. Egyptiläiset
-käyttivät myös erästä paperintapaista kirjoitusainetta, jota he
-valmistivat <em class='gesperrt'>papyrus</em> kaislasta.</p>
-
-<p class='c007'>Hieroglyfikirjoitus oli alkujansa <em class='gesperrt'>kuvakirjoitusta</em>. Niinpä
-jäniksen kuva tarkoitti sanaa »jänis» egyptin kielellä. Koska kuitenkin
-on paljon sellaisia sanoja, esim. »totuus» ja »hyvä», joita ei voi kuvalla
-esittää, rupesivat egyptiläiset kullakin kuvalla merkitsemään määrättyä
-tavua. Niinpä jäniksen kuva tuli merkitsemään tavua <i>un</i>.
-Näin sai alkunsa <em class='gesperrt'>tavukirjoitus</em>. Joskus merkittiin kuvalla
-yhtä ainoata äännettä. Hieroglyfikirjoitus ei kuitenkaan koskaan
-päässyt kehittymään varsinaiseksi <em class='gesperrt'>äännekirjoitukseksi</em>, vaan
-käytettiin sekaisin sana-, tavu- ja äännemerkkejä.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_020.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 20.</i> Egyptiläinen kirjuri.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Egyptiläisistä hieroglyfeistä ovat useat meikäläiset kirjainmerkit
-kehittyneet. Niinpä pöllönkuvasta <img src='images/h_020a.jpg' alt='' class='hieroglyphs' />
-on kehittynyt ensin <img src='images/h_020b.jpg' alt='' class='hieroglyphs' />, sitten <img src='images/h_020c.jpg' alt='' class='hieroglyphs' />, sen
-jälkeen <img src='images/h_020d.jpg' alt='' class='hieroglyphs' />, ja kun tämä merkki vihdoin
-käännettiin kyljelleen, oli meidän
-M kirjaimemme valmis.</p>
-
-<p class='c007'>Kirjurit käyttivät kirjoitustaitoaan
-parhaasta päästä pöytäkirjojen, veroluettelojen
-ja muiden asiakirjojen laatimiseen.
-Mutta papit kirjoittivat rukouksia,
-virsiä ja maallisia runoja; olivatpa he
-sangen pitkälle edistyneet monen tieteenkin
-harjoittamisessa.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_21'>21</span>Egyptiläiset olivat varsinkin eteviä tähtitieteen eli <em class='gesperrt'>astronomian</em>
-tutkijoita. He osasivat laskea, että vuoteen sisältyi 365¼
-päivää; vuoden he jakoivat 12 kuukauteen.&thinsp;—&thinsp;He olivat myös lääkäreitä.
-Palsamoidessaan he olivat oppineet tuntemaan ihmisruumiin
-rakenteen, ja tauteja vastaan he käyttivät osittain yrteistä valmistettuja
-lääkkeitä, osittain loitsuja, jotka olivat runomittaisia rukouksia.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_021.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 21.</i> Linnustusta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Tavat.</strong> Egyptiläiset
-talonpojat
-olivat köyhiä.
-Heidän maatilansa
-olivat pieniä, ja
-kirjurit ahdistivat
-heitä kohtuuttomilla
-veroilla,
-piesten heitä säälittä
-taikka silpoen
-heidän korvansa
-tai huulensa,
-jolleivät
-he määräaikana
-kyenneet maksujansa suorittamaan. Sen sijaan ylhäissäätyiset elivät
-ylellisyydessä huvitellen metsästysretkillä tai pidoissa, joissa tarjottiin
-monenlaisia ruokia ja esitettiin soittoa ja tanssia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_022.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 22.</i> Egyptiläinen kantotuoli.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_22'>22</span>
-  <h4 class='c010'>BABYLONIALAISET JA ASSYYRIALAISET.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maan luonto.</strong> Kaksoisjokien maa muistuttaa jonkin verran
-Egyptiä. Niiliä vastaa täällä kaksi jokea, <em class='gesperrt'>Eufrat</em> ja <em class='gesperrt'>Tigris</em>,
-jotka nykyään yhteisen suuhaaran kautta laskevat <em class='gesperrt'>Persian
-lahteen</em>, mutta muinaisina aikoina kumpikin omalla
-tahollaan purkivat vetensä mereen. Myös Eufrat ja Tigris tulvivat
-vuosittain yli äyräittensä, mutta tulva oli täällä epäsäännöllisempi,
-ja sen tähden oli asukasten pakko paljoa enemmän turvautua keinotekoisiin
-kanaviin kuin Egyptissä. Maan eteläinen osa, jota asukkaat
-sanoivat nimellä <i>Sumer ja Akkad</i>, mutta joka on paremmin
-tunnettu kreikkalaisten antamalla <i>Babylonia</i>n nimellä, on maailman
-hedelmällisimpiä seutuja. Maanviljelijä voi saada jopa 200-kertaisenkin
-sadon, ja ohran lehdet tulevat neljän sormen levyisiksi.
-Nykyään on kanavien ylläpitämistä jo monta vuosisataa laiminlyöty,
-jonka tähden muinainen Babylonia on muuttunut miltei erämaaksi.
-Babylonian pohjoispuolella oli vuorinen <i>Aššur</i> eli kreikaksi
-<i>Assyyria</i>, joka tosin ei ollut yhtä hedelmällinen kuin eteläinen
-laakso, mutta jossa kansa sen sijaan oli voimakkaampaa ja karaistuneempaa.
-Babylonialaiset ja assyyrialaiset kuuluivat toiseen kansanrotuun
-kuin egyptiläiset. Jälkimmäiset olivat solakoita <em class='gesperrt'>haamilaisia</em>,
-edelliset tanakkarakenteisia <em class='gesperrt'>seemiläisiä</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_babylonian.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Babylonian ja Assyyrian maailmanvalta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_23'>23</span>● <strong>Sumerit.</strong> Vanhimpina aikoina asui Babyloniassa alkuperältään
-tuntematon <em class='gesperrt'>sumerien</em> kansa. Mutta n. vuonna 3000 eKr.
-Arabiasta tulleet seemiläiset valloittivat maan ja omaksuivat ennen
-pitkää sumerien korkealle kehittyneen sivistyksen. Kauimman
-aikaa sumerit säilyttivät itsenäisyytensä Babylonian eteläosassa
-eli Sumerissa, mutta myöhemmin he täälläkin sulautuivat valloittajiin.
-Babylonialaiset papit käyttivät sittemmin sumerin kieltä
-pyhänä kielenä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Vanhan Babylonian valtakunta.</strong> Seemiläisistä tulokkaista babylonialaiset
-kohosivat ensin sivistykseen, he kun elivät lähemmässä
-yhteydessä sumerien kanssa. Assyyrialaiset sen sijaan pysyivät
-kauan raakalaisina. Kuten Egypti oli Babyloniakin varhaisimpina
-aikoina jakautuneena moneen pieneen valtioon, mutta
-myöhemmin <i>Babylon</i> (babylonian kielellä Bābilu) paisui muita
-kaupunkivaltioita mahtavammaksi, ja Babylonin hallitsijat laskivat
-kaikki muut valtansa alle. Huomattavin babylonialainen kuningas
-oli <i>Hammurapi</i>, joka hallitsi n. v. 1950 eKr. Hammurapi
-oli maailman ensimmäisen lakiteoksen julkaisija. Hän nimittäin
-kootutti ja järjestytti vanhat lait ja hakkautti ne suureen kivipatsaaseen,
-jonka tiedemiehet meidän aikoinamme ovat löytäneet.</p>
-
-<p class='c011'>□ Eufrat ja Tigris jokien laaksossa asuivat <i>babylonialaiset</i> ja <i>assyyrialaiset</i>.
-Näistä ensinmainitut aikaisemmin kohosivat mahtavuuteen.
-Eräs heidän kuninkaansa <i>Hammurapi</i> julkaisi lakiteoksen, jonka hän
-kaiverrutti kahden metrin korkuiseen mustaan kivipatsaaseen ja
-joka on säilynyt meidän päiviimme saakka. Patsaan yläpäässä on
-korkokuva, joka esittää kuningasta vastaanottamassa lakitauluja
-auringon jumalalta. Korkokuvan alapuolelle on lakipykälät hakattu.</p>
-
-<p class='c012'>Hammurapin lait muistuttavat Mooseksen lakeja, joihin olemme
-tutustuneet Raamatusta, siinä, että rangaistusten tuli olla tarkalleen
-samanlaisia kuin rikokset. Jollei tämä käynyt päinsä, tuli niiden
-kohdata juuri sitä jäsentä, jolla rikos kulloinkin oli tehty. Tämä ilmenee
-esim. seuraavista Hammurapin kokoelman lakipykälistä.</p>
-
-<p class='c012'>  195 §. Jos poika lyö isäänsä, hakattakoon häneltä kädet poikki.</p>
-
-<p class='c012'>  196 §. Jos joku turmelee toiselta silmän, turmeltakoon häneltä silmä.</p>
-
-<p class='c012'>  197 §. Jos hän katkaisee toiselta luun, katkaistakoon häneltä luu.</p>
-
-<p class='c012'>  215 §. Jos lääkäri leikkausveitsellään leikkaa toiselle syvän haavan
-           ja parantaa hänet, saakoon 10 sekeliä (n. 170 g) hopeaa.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_24'>24</span>
-<img src='images/kuva_023.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 23.</i> Kuningas Hammurapi saa lait auringonjumalalta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>218 §. Jos lääkäri
-leikkausveitsellään
-leikkaa toiselle syvän
-haavan ja tappaa hänet,
-hakattakoon lääkäriltä
-kädet poikki.</p>
-
-<p class='c012'>229 §. Jos rakennusmestari
-rakentaa
-talon jollekulle eikä tee
-sitä lujaksi, vaan talo,
-jonka hän on rakentanut,
-luhistuu ja surmaa
-isännän, niin tapettakoon
-se rakennusmestari.</p>
-
-<p class='c012'>230 §. Jos talo
-luhistuessaan surmaa
-isännän pojan, niin tapettakoon
-siltä rakennusmestarilta
-poika.</p>
-
-<p class='c012'>231 §. Jos se surmaa
-isännän orjan, antakoon
-rakennusmestari
-hänelle toisen orjan
-sijaan.</p>
-
-<p class='c012'>Kuten yllä olevista
-esimerkeistä näkyy, olivat
-rangaistukset erittäin
-kovia. Kuolemantuomio oli tavallinen pienestäkin rikoksesta.
-Se, joka varasti tulipalon sattuessa, poltettiin. Jos vaimo syyttä
-suotta riiteli miehensä kanssa, hänet hukutettiin. Usein syyllinen seivästettiin.
-Tavallisia rangaistuksia olivat myös ruumiin silpomiset.</p>
-
-<p class='c012'>Hammurapin laeissa ei puhuta vain rikoksista ja niiden rankaisemisesta,
-vaan niissä määrätään myös, miten maata on viljeltävä, miten
-kanavia hoidettava, miten kauppaa käytävä jne. Kaikista näistä
-määräyksistä käy selville, että sivistys Hammurapin aikoina oli sangen
-korkea.</p>
-
-<p class='c012'>Useimmiten eivät rikkaat maanomistajat itse viljelleet maitaan,
-vaan heidän kartanonsa olivat pieninä palstoina vuokrattuina talonpojille,
-jotka vuosittain maksoivat isännälle sovitun viljamäärän
-vuokramaksuna. Vainioiden poikki juoksi kanava, jonka uoma oli
-korkeammalla kuin ympäröivät pellot. Siitä vuokraaja sai juoksuttaa
-vettä omalle palstalleen. Jokaisen talonpojan tuli huolehtia siitä,
-<span class='pageno' id='Page_25'>25</span>että aukko, josta vesi laskettiin pellolle, pysyi tiiviinä. Tästä asiasta
-määrää Hammurapin laki seuraavalla tavalla:</p>
-
-<p class='c012'>53 §. Jos joku leväperäisyydestä ei pidä kunnossa peltotoettaan,
-jos sitten hänen tokeeseensa syntyy repeämä ja koko vainio
-joutuu veden alle, niin se, jonka tokeeseen on syntynyt repeämä,
-korvatkoon laihon, jonka hän on saattanut häviöön.</p>
-
-<p class='c012'>Varsinkin kaupan Hammurapin lait osoittavat olleen kehittyneen.
-Huomaamme Babylonissa eläneen rikkaita pankkiireja,
-jotka lainasivat tavaroita tai jaloja metalleja välikauppiaille korkoa
-vastaan. Välikauppiaat tekivät sitten pitkiä karavaanimatkoja vieraisiin
-maihin myyden tuomiaan tavaroita ja ostaen toisia sijaan.</p>
-
-<p class='c012'>Karavaanimatkoillaan kauppiaat veivät ulkomaille hienoja kankaita
-ja mattoja sekä toivat vieraita tavaroita Intiasta ja Välimeren
-rannoilta saakka. Tavaroita ei maksettu rahalla, kuten meidän aikoinamme,
-vaan harjoitettiin <em class='gesperrt'>vaihtokauppaa</em>, s. o. tavarat vaihdettiin
-suorastaan toisiin. Vähitellen ruvettiin kuitenkin käyttämään
-hopeata arvonmittana ja kaupan välineenä; kauppiaalla oli karavaanimatkoillaan
-mukanaan vaaka, jolla punnittiin se hopeamäärä, joka
-annettiin maksuksi tavaroista, mutta leimattua rahaa ei vielä käytetty.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_024.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 24.</i> Bel-Marduk.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Niin tärkeä asema oli babylonialaisten kaupalla maailmassa, että
-muut kansat saivat heiltä niin pituus- kuin painomitat. Babylonialaisten
-pituusmitat, jotka oli lainattu
-ruumiinosista (syli, kyynärä, jalka,
-tuuma jne.), olivat meilläkin käytännössä
-ennen metrijärjestelmää.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_025.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 25.</i> Aššur.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Uskonto.</strong> Kaksoisjokien maassa
-asuvien seemiläisten uskonto oli
-polyteistinen aivan kuin egyptiläisten.
-Täälläkin oli jokaisella kaupungilla
-oma jumalansa, ja pääkaupungin
-jumala kohosi muita mahtavammaksi.
-Tärkeä oli Babylonin
-suojelusjumala <i>Bēl-Marduk</i>
-sekä myöhempinä aikoina assyyrialaisten
-kansallisjumala <i>Aššur.</i> Kuten
-Egyptissä palveltiin täälläkin sitä
-paitsi taivaankappaleita, ja aikojen
-kuluessa tämä uskontomuoto tulikin
-tärkeimmäksi. <i>Aurinko, kuu</i> ja <i>tähdet</i>
-<span class='pageno' id='Page_26'>26</span>olivat jumalallisia olentoja, jotka
-johtivat ihmisten kohtaloita. Ajateltiinpa
-myöhemmin Bēl-Mardukiakin tähtijumalaksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Nuolenpääkirjoitus.</strong> Jo vanhat sumerit
-osasivat kirjoittaa ja babylonialaiset
-oppivat kirjoitustaidon heiltä. Kirjoitus oli alkuaan kuvakirjoitusta,
-mutta jo varhaisina aikoina kirjoitusmerkit niin suuresti
-muuttuivat, ettei niissä enää voinut erottaa alkuperäisiä
-kuvia. Babylonialaisten maassa ei ollut kiviä, joihin kirjoitus olisi
-kaiverrettu; eivät he myöskään osanneet valmistaa papyrusta. He
-käyttivät sen tähden kirjoitusaineena savitauluja, joihin he kolmitahkoisella
-lyijykynän tapaisella puikolla painoivat kirjoitusmerkit.
-Puikon särmä jätti laattaan nuolenpään eli kiilan muotoisen jäljen,
-jonka tähden tätä kirjoitusta sanotaan <em class='gesperrt'>nuolenpää</em>- eli <em class='gesperrt'>kiilakirjoitukseksi</em>.
-Nuolenpääkirjoituksessa on sekaisin sana-, tavu- ja
-äännemerkkejä aivan kuin hieroglyfikirjoituksessakin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_026.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 26.</i> Nuolenpääkirjoitusta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Nuolenpäälaattoja on säilynyt sadoin tuhansin, ja niistä käy ilmi,
-että sumerit ja heidän jälkeensä babylonialaiset ovat harjoittaneet
-sekä tieteitä että runoutta.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_027.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva</i> 27. Gilgameš.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Babylonialaiset olivat taitavia tähtien tutkijoita. Temppelien
-torneista papit tarkastivat taivaan ilmiöitä ja tekivät monta huomattavaa
-havaintoa. He luulivat, että maapallo oli avaruuden keskus
-ja että maan ympäri kiersivät aurinko, kuu ja tähdet. He tunsivat
-viisi kiertotähteä, jotka he pyhittivät pääjumalille, sekä koko joukon
-kiintotähtiä. He jakoivat vuoden kuukausiin ja seitsenpäiväisiin viik-koihin.
-<span class='pageno' id='Page_27'>27</span>Kukin viikon päivä oli pyhitetty määrätylle jumalalle: sunnuntai
-auringolle, maanantai kuulle ja muut päivät kiertotähdille.
-Meidänkin viikonpäiväimme nimet vastaavat vanhoja babylonialaisia
-nimiä. He jakoivat vuorokauden 24 tuntiin sekä tunnit minuutteihin.
-Babylonialaisten tähtitieteeseen liittyi myös paljon taikauskoa.
-Koska aurinko, kuu ja kiertotähdet olivat
-jumalallisia olentoja, luultiin niiden
-vaikuttavan ihmisten elämään. Riippuen
-siitä, missä asennossa taivaankappaleet
-kulloinkin olivat toisiinsa,
-papit luulivat niistä voivansa
-ennustaa ihmisten kohtaloita. Tällaista
-tähdistä ennustamista sanotaan <em class='gesperrt'>astrologiaksi</em>,
-ja sekin levisi Babyloniasta
-muihin maihin; harjoitettiinpa
-astrologiaa vielä parisataa vuotta
-sitten meilläkin, ja taikauskoiset ihmiset
-pitävät vieläkin silmällä kuun
-vaiheita tai muita taivaan ilmiöitä
-järjestäessään työnsä.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Gilgameš-laulu.</strong> Babylonialaiset
-kertoivat ennen eläneen kuuluisan
-sankarin, nimeltään <i>Gilgameš</i>. Hänestä
-he sepittivät laulun, jossa
-kerrotaan hänen ihmeellisistä vaiheistaan.
-Gilgameš oli suuri ja voimakas
-kuningas, joka suoritti monta
-jaloa urotyötä. Hän tappoi muun
-muassa jumalien setrilehdosta hirviön
-ja uskalsi kapinoida itse jumaliakin
-vastaan. Kuuluisin hänen uroteoistaan
-oli hänen matkansa lännen
-maihin. Kun nimittäin Gilgamešin paras ystävä, voimakas ja urhoollinen
-<i>Endiku</i> kuoli, sankari tuli ajatelleeksi, että sama kohtalo
-kerran odotti häntä itseäänkin. Gilgameš pelkäsi kuitenkin kuolemaa
-ja päätti hankkia itselleen kuolemattomuuden. Koska hän ei
-tiennyt, miten hänen tuli menetellä päämääränsä saavuttamiseksi, hän
-lähti tiedustelemaan <i>Utnapištim</i>-nimiseltä kantaisältään, miten tämä
-aikoinaan oli saavuttanut iäisen elämän. Utnapištim oli ainoa ihminen,
-jolle jumalat olivat suoneet kuolemattomuuden lahjan, mutta
-hän asui kaukana lännen maissa.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_28'>28</span>Pelkäämättä Gilgameš lähti matkalle. Tiellä häntä kohtasivat
-monet vaikeudet. Hänen oli taisteltava skorpioni-ihmisiä vastaan ja
-ajoittain vaellettava pilkkoisessa pimeydessä, ja hän oli merihädässä kuoleman
-vesillä. Kun Gilgameš vihdoin saapui perille, otti Utnapištim
-hänet ystävällisesti vastaan, ja auliisti hän kertoi tulijalle, miten
-hänen itsensä oli onnistunut saavuttaa kuolemattomuus:</p>
-
-<p class='c012'>»Suurten jumalien mieleen johtui vedenpaisumuksen aikaansaaminen.
-He sanoivat minulle: ’Sinä Utnapištim, jumalien suosikki,
-rakenna nopeasti arkki! Halveksi omaisuuttasi ja pelasta henkesi!
-Ota laivaasi kaikenlaisia eläimiä!’ Minä rakensin arkin ja astuin
-siihen perheineni. Illalla pimeyden haltijat laskivat rankkasateen
-valloilleen. Taivaanrannalta nousi mustia pilviä, ukkonen jyrisi,
-suuret laivat särkyivät, ja jumalat istuivat alla päin, suljetuin huulin
-ja itkivät. Kuusi päivää ja yötä satoi lakkaamatta. Seitsemäntenä
-sade lakkasi, ja meri tyyntyi. Päästin silloin kyyhkysen
-vapaaksi. Kyyhkynen lensi pois, mutta palasi takaisin, sillä se ei
-löytänyt istumasijaa. Samoin teki pääskynen. Silloin päästin korpin
-vapaaksi. Se lensi pois, huomasi vesijättömaan, viipyi, nokki
-maata ja rääkyi eikä enää palannut. Nyt astuin ulos arkista. Jumalat
-saapuivat luokseni, tekivät minut kaltaiseksensa ja panivat minut
-asumaan kauas läntisiin maihin.»</p>
-
-<p class='c012'>Kuultuaan kertomuksen Gilgameš tiedusteli, miten hänkin saavuttaisi
-kuolemattomuuden. Utnapištim ilmoitti tuntevansa ainoastaan
-yhden keinon: Gilgamešin oli nukuttava yhtäjaksoisesti kuusi päivää
-ja seitsemän yötä. Gilgameš vaipuikin pitkän matkan uuvuttamana
-uneen, mutta hän heräsi kuitenkin ennen määräajan päättymistä.
-Tyhjin toimin oli hänen palattava omaan maahansa.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Gilgameš ei voinut saavuttaa kuolemattomuutta, heräsi
-hänessä halu oppia tuntemaan, minkälaista elämää ihmiset kuoltuaan
-Manalassa viettivät. Hänen rukouksistaan heltyneenä Manalan jumala
-avasi maan pintaan aukon, josta Endiku ilmaantui hänelle kertomaan
-vainajien elämästä. Ne, jotka olivat eläneet nuhteettomasti,
-oleskelivat vilpoisten vetten rannoilla yhtyneinä omaisiinsa ja sukulaisiinsa.
-Mutta ne, jotka olivat tehneet syntiä, viruivat rauhattomina
-ja nääntyneinä pitkin teitä petojen raadeltavina.</p>
-
-<p class='c012'>Lopetettuaan kertomuksensa Endiku taas laskeutui maan alle,
-ja aukko sulkeutui. Mutta Gilgameš hallitsi vielä monta vuotta viisaasti
-ja hurskaasti valtakuntaansa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Assyyria.</strong> Kuuma ilmanala ja hedelmällinen maanlaatu veltostuttivat
-vähitellen babylonialaisia, niin että he n. v. 700
-eKr. joutuivat voimakkaampien assyyrialaisten hallittaviksi. Assyyrialaiset,
-<span class='pageno' id='Page_29'>29</span>jotka olivat omaksuneet babylonialaisten sivistyksen, olivat
-sotaista ja urhoollista kansaa, ja he laskivat koko silloin tunnetun
-maailman valtansa alle, muodostaen siten ensimmäisen suuren
-<em class='gesperrt'>maailmanvallan</em>. Mahtavin Assyyrian hallitsijoista oli
-<i>Assurbanipal</i> (ass. Aššur-bāni-apli), jonka aikana Egyptikin kuului
-Assyyrian alusmaihin. Hänen aikanaan Assyyrian pääkaupunki <i>Ninive</i>
-(ass. Ninua) oli maailman suurin ja rikkain kaupunki.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_028.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 28.</i> Assyyrian kuningas leijonanajossa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_029.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 29.</i> Assyyrialainen piiritystorni.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Assyyrialaiset eivät olleet yhtä taitavia maanviljelijöitä ja kauppiaita
-kuin babylonialaiset. Eivät he myöskään harjoittaneet yhtä paljon tieteitä
-eivätkä sepittäneet sellaisia lauluja kuin nämä. Mutta he kehittivät
-sotataitoa ruveten käyttämään
-hevosia ratsuina sekä keksien piirityskoneita,
-kuten korkean puusta
-rakennetun piiritystornin, joka työnnettiin
-pyörillä muurien edustalle,
-sekä muurinsärkijän, ketjuilla telineestä
-riippuvan, päästä raudoitetun
-hirren.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_030.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 30.</i> Assyyrialainen temppeli, ennalleen suunniteltuna.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Sotaretkillään Assyyrian kuninkaat
-osoittivat kuulumatonta julmuutta.
-Kuta enemmän he teurastivat
-ihmisiä, sitä enemmän he
-kerskailivat. Eräskin kuningas kaiverrutti,
-valloitettuaan kaupungin,
-seuraavat sanat muistokiveen:
-»600 heidän soturiaan kaadoin
-aseilla, 3,000 vankia poltin
-<span class='pageno' id='Page_30'>30</span>tulessa; en jättänyt ketään
-eloon; kaupungin päämiehen
-otin elävänä vangiksi. Heidän
-ruumiinsa kasasin röykkiöiksi;
-heidän poikiaan ja
-tyttäriään poltin tulessa.
-Kaupungin päämieheltä nyljin
-nahan, levitin sen muurille.
-Kaupungin ryöstin,
-hävitin, tulella poltin.»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Uuden Babylonian
-valtakunta.</strong> Assyyriankaan
-mahtavuus ei kestänyt
-kauan. Parikymmentä vuotta Assurbanipalin kuoleman jälkeen
-eli n. v. 600 eKr. koko valtakunta hajosi. Silloin alkoi Babylonialle
-toinen suuruuden aika. Kuningas <i>Nebukadnesar</i> (bab.
-Nabū-kudurru-usur) laski valtansa alle koko läntisen puoliskon
-Assurbanipalin valtakuntaa. Lisäksi hän kaunisti Babylonin kaupunkia
-lukuisilla palatseilla ja temppeleillä.</p>
-
-<p class='c007'>Uuden Babylonian valtakunta oli vieläkin lyhytikäisempi
-kuin Assyyria. Jo v. 539 persialaiset valloittivat sen.</p>
-
-<p class='c011'>□ Assyyrialaisten veltostuttua heidän valtakuntansa kukistui. Uuden
-Babylonian hallitsija <i>Nebukadnesar</i> laski sen valtansa alle. Sitten
-Nebukadnesar teki monta muuta valloitusta; muun muassa hän valloitti
-Jerusalemin, niinkuin raamatunhistoriassa kerrotaan. Suuren osan
-hallitusaikaansa hän käytti kaunistaakseen valtakuntansa pääkaupunkia
-<i>Babylonia</i>, joka oli rakennettu kahden puolen Eufrat jokea neliön
-muotoon ja pinta-alaltaan oli kymmenen kertaa suurempi kuin Helsinki.
-Herodotoksen tiedonantojen mukaan koko kaupunkia ympäröi
-tiilistä rakennettu muuri, joka oli 25 metrin levyinen ja 100
-metrin korkuinen. Tämän muurin ympärillä oli vielä syvä vallihauta.
-»Itse kaupunki», Herodotos kertoo, »on täynnä kolmi- ja nelikerroksisia
-rakennuksia, ja sen läpi risteilee suoria katuja. Keskelle kaupunkia
-on rakennettu Bēl-Mardukin vaskiporttinen temppeli, joka
-on neliön muotoinen ja kultakin sivulta kilometrin pituinen. Keskellä
-temppeliä on neliskulmainen vahva torni, ja tämän tornin päällä
-on toinen kapeampi torni ja taas toinen sen päällä, aina kahdeksaan
-torniin saakka. Niihin johtavat portaat on tehty ulkopuolelta, ja
-nämä kiertävät kaikkien tornien ympäri.»</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_31'>31</span>Temppelien ja palatsien yhteydessä oli kuvapatsaita ja maalauksia.
-Babylonialaiset kuvapatsaat ovat yhtä kaavamaisia kuin
-egyptiläiset, mutta täällä olivat muodin vaatimukset toiset. Babylonialaiset
-rakastivat voimaa, ja sen tähden he eivät taideteoksissaan
-esittäneet solakoita ihmisiä, vaan hartevia, paksupohkeisia miehiä. Erittäin
-taitavia he olivat kuvaamaan voimakkaita leijonia tai härkiä.
-(Katso kuvia 27 ja 28!)</p>
-
-<h4 class='c010'>LÄNSISEEMILÄISET KANSAT.</h4>
-
-<p class='c009'>● Arabiasta tulleet seemiläiset eivät ottaneet haltuunsa ainoastaan
-kaksoisjokien maata, vaan he valloittivat myös lännempää
-<em class='gesperrt'>Syyrian</em> eli Välimeren rannikkoalueen. Täällä he hajaantuivat
-moneksi kansaksi ja perustivat useita pieniä valtioita, joista raamatunhistoriassa
-on tehty tarkemmin selkoa. Nämä kansat eivät
-ole tulleet tunnetuiksi sotaisista urotöistä, mutta muutamat niistä
-ovat saaneet mainetta toisella tavalla.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Foinikialaiset.</strong> Kapealla rantakaistaleella Libanonin ja Välimeren
-välillä asui kansa, joka hajaantuneena lukuisiin kaupunkivaltioihin
-oli vailla yhteistä nimeä, kunnes kreikkalaiset myöhemmin
-rupesivat sanomaan sitä <em class='gesperrt'>foinikialaisiksi</em>. Maanviljelys
-ei riittänyt elättämään Foinikian väestöä, koska hedelmällistä
-rantalaaksoa oli tuiki vähän ja suurin osa maata oli karua
-vuorenrinnettä. Senpä tähden asukkaat käänsivätkin huomionsa
-mereen, hakien sieltä elatuksensa. Aluksi he harjoittivat kalastusta
-rannikolla, mutta pian he oppivat laivoillaan kulkemaan etäisempiin
-seutuihin ryöstö- ja kaupparetkille.</p>
-
-<p class='c007'>Foinikian tärkeimmät kauppakaupungit olivat <i>Sīdōn</i> ja <i>Ty̆ros</i>
-(foin. Sor). Ne olivat kukoistavimmillaan vuoden 1000 tienoissa
-eKr.</p>
-
-<p class='c007'>Kauppansa helpottamiseksi foinikialaiset perustivat kauppa-paikkoja
-eli siirtokuntia kauppateittensä varsille. Etäisin näistä
-oli <i>Gaddir</i> (nykyinen Cadiz [kadi´þ]) Atlantin meren rannikolla, mutta
-mahtavin kaikista oli tyroslaisten Afrikan pohjoisrannikolle perustama
-<i>Karthā´go</i> (foin. Karth-Hadathā eli Uusikaupunki), joka perustettiin
-<span class='pageno' id='Page_32'>32</span>n. v. 800 eKr. ja vihdoin paisui emäkaupunkiaan mahtavammaksi.</p>
-
-<p class='c007'>Foinikialaiset olivat myös taitavia teollisuuden harjoittajia. He
-valmistivat lasiastioita, ja heidän purppuranväriset kankaansa olivat
-maailmankuuluja. Lasinvalmistuksen he olivat oppineet Egyptistä
-ja purppuravärjäyksen Babyloniasta.</p>
-
-<p class='c007'>Foinikialaiset käyttivät puhdasta äännekirjoitusta. Mutta
-tämänkin taidon he olivat oppineet eräältä naapurikansaltaan.</p>
-
-<p class='c007'>Foinikialaiset eivät siis itse sivistystä monipuolisesti kehittäneet,
-vaan saivat sen valmiina muilta kansoilta. Mutta he tutustuttivat
-kreikkalaiset Babylonian ja Egyptin sivistykseen, ja tämän
-takia heidän merkityksensä on sangen suuri.</p>
-
-<p class='c006'>Itämaiden taitavimmat kauppiaat olivat Välimeren rannalla asuvat
-<i>foinikialaiset</i>. He rakensivat laivansa Libanonin setrimetsistä
-saamistaan rakennusaineista. Laivat olivat soudettavia, mutta myötätuulessa
-käytettiin myös purjeita. Foinikialaiset eivät yleensä uskaltaneet
-lähteä aavaa merta purjehtimaan, vaan pysyttelivät rannikoilla
-vetäen laivansa yöksi maihin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_031.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 31.</i> Foinikialainen laiva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kauppamatkoillaan foinikialaiset kehittyivät vanhan ajan etevimmäksi
-merikansaksi. Heidän ensimmäiset retkensä ulottuivat vain
-Kypros saareen. Kyproksen asukkaat eivät aluksi tahtoneet laskea foinikialaisia
-maihin, mutta nämä tunkeutuivat saareen väkisin, ryöstivät
-laajalti seutua ja purjehtivat sitten takaisin. Myöhemmin he alkoivat
-<span class='pageno' id='Page_33'>33</span>harjoittaa kauppaa kyproslaisten kanssa, ostaen heiltä varsinkin vaskea,
-jota tavattiin runsaasti saarelta. Kyproksesta foinikialaiset jatkoivat
-purjehduksiaan Vähän Aasian rannikolle, Kreikkaan, Sisiliaan
-ja Pohjois-Afrikan rannikolle. Viimein he tulivat Gibraltarin [hibralta´r]
-salmeen, jota siihen aikaan pidettiin maailman äärimmäisenä rajana.
-He astuivat maihin Espanjassa ja löysivät sieltä sellaisen määrän hopeata,
-että jättivät sinne ankkurinsa ja muut tavaransa sekä
-valmistivat uudet hopeasta, voidakseen tuoda tätä kallista metallia
-enemmän kotiin. Purjehtivatpa he tuon luulotellun maailmanrajan
-toiselle puolelle Britanniaan saakka, jota he sanoivat »Tinasaariksi»
-sieltä saamansa metallin mukaan.&thinsp;—&thinsp;Mutta eivätpä foinikialaiset
-purjehtineet vain Välimerellä. Punaista merta myöten he kulkivat
-kauas etelään Afrikan itärannikkoa, tuoden palatessaan norsunluuta
-ja suitsutusaineita. Purjehtivatpa he kerran koko Afrikan
-ympäri, mikä retki kesti kolme vuotta. Myös karavaanimatkoja
-foinikialaiset tekivät etäisiin maihin. Kauppamatkoiltaan
-tuomansa tavarat he sitten myivät Babyloniaan ja
-Egyptiin.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_032.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 32.</i> Foinikialaisen rintakuva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Foinikialaiset olivat tavattoman viekkaita kauppiaita. Arvottomia
-helyjä vastaan he vaihtoivat itselleen kallisarvoisia tavaroita.
-Usein he hyökkäsivät asukasten kimppuun ja tekivät heistä orjia,
-jotka he sitten kuljettivat Babyloniin myytäviksi. Siitäpä syystä
-asukkaat eivät uskaltaneet tulla heidän puheilleen, vaan kauppa
-suoritettiin sangen kummallisella tavalla. Herodotos kertoo tästä asiasta
-seuraavasti: »Saavuttuaan vieraaseen maahan foinikialaiset ottavat
-esille tavaransa, asettavat ne riviin rannalle,
-astuvat laivoihinsa ja tekevät
-nuotion. Kun asukkaat näkevät sen savun,
-he tulevat meren rantaan; sitten he
-asettavat kultaa maksuksi tavaroista,
-jonka jälkeen he vetäytyvät pois. Silloin
-foinikialaiset astuvat maihin ja tulevat
-katselemaan. Jos kulta näyttää
-vastaavan tavaroiden arvoa, ottavat he
-sen ja lähtevät matkoihinsa. Mutta jos
-se ei sitä vastaa, nousevat he uudestaan
-aluksiinsa ja jäävät niihin odottamaan.
-Mutta asukkaat tulevat sinne ja asettavat
-heti lisäksi kultaa, kunnes saavat heidät
-tyydytetyiksi.»&thinsp;—&thinsp;Myöhemmin foinikialaiset
-alkoivat kauppaa tehdessään käyttää
-leimattua rahaa.</p>
-
-<p class='c007'>Foinikialaisten tärkein kauppakaupunki
-<span class='pageno' id='Page_34'>34</span>oli <i>Ty̆ros</i>, jonka rikkauksista Raamatussakin puhutaan. Kerran
-sanotaan Tyroksen kuningassuvun keskuudessa syntyneen riitaisuuksia.
-Henkensä pelastamiseksi nuori kuningatar <i>Dīdō</i> nousi satamassa
-olevaan laivaan ja pakeni länttä kohti. Hän laski seuralaisineen
-maihin Afrikan rannikolla. Siellä hän pyysi ostaa asukkailta maata,
-mutta nämä suostuivat myymään ainoastaan sellaisen maapalan, jonka
-hän voisi ympäröidä härän vuodalla, eikä ollenkaan enempää. Dido leikkautti
-silloin vuodan pitkiksi hihnoiksi ja ympäröi niillä sen kallioisen
-niemekkeen, johon sitten perustettiin <i>Karthāgo</i>n siirtokunta. Karthagosta
-kasvoi niin mahtava kauppakaupunki, että se vei voiton Tyroksestakin.
-Olipa se erääseen aikaan koko Välimeren tärkein kauppapaikka.</p>
-
-<p class='c007'>Monta muutakin siirtokuntaa foinikialaiset kauppansa helpottamiseksi
-perustivat, mutta ei mikään muu kohonnut niin mahtavaksi
-kuin Karthago.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_033.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 33.</i> Jerusalemin temppeli Kristuksen aikana.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Israelilaiset.</strong> Välimeren ja Jordanin vaiheilla asui toinen tärkeä
-länsiseemiläinen kansa, <em class='gesperrt'>israelilaiset</em> (<em class='gesperrt'>heprealaiset, juutalaiset</em>).
-Raamatunhistoriasta tiedämme, että tämä kansa
-joutui Egyptiin ja asuttuaan siellä muutamia vuosisatoja palasi
-<i>Mooseksen</i> johtamana luvattuun <i>Kanaan</i>in eli <i>Palestiina</i>n
-maahan. Aluksi israelilaiset eivät tahtoneet kuningasta, koska
-<span class='pageno' id='Page_35'>35</span>Jahve oli heidän hallitsijansa. Sellaista hallitusmuotoa, jolloin
-Jumalaa katsotaan valtakunnan hallitsijaksi ja papisto hallitsee
-hänen nimessään, sanotaan <em class='gesperrt'>teokraattiseksi</em>. Myöhemmin
-Israelin valtakunnasta kuitenkin tuli maallinen kuningaskunta.
-<i>Saul</i>in, <i>Daavid</i>in ja <i>Salomo</i>n hallitessa n. v. 1000 eKr. se oli laajimmillaan,
-ulottuen Sinaista Eufratiin saakka. Daavidin aikana tehtiin
-pääkaupungiksi <i>Jerusalem</i> (hepr. Jerūšālaim), johon Salomo rakennutti
-Jahvelle komean temppelin. Israelilaiset eivät kuitenkaan
-hekään tulleet valloittajina kuuluisiksi. Kohta Salomon kuoleman
-jälkeen valtakunta jakautui kahtia: <i>Israel</i>iin ja <i>Juuda</i>an, joista edellisen
-valloittivat assyyrialaiset, jälkimmäisen Nebukadnesar.</p>
-
-<p class='c007'>Israelilaisten merkitys on siinä, että heidän keskuudessaan
-<em class='gesperrt'>yksijumalaisuus</em> eli <em class='gesperrt'>monoteismi</em> pääsi kehittymään.
-Aluksi <i>Jahve</i> oli vain israelilaisten jumala, ja muilla kansoilla oli
-omat jumalansa, mutta myöhemmin profeetat nimenomaan opettivat,
-että Jahve oli yksi ja ainoa eikä hänen rinnallaan ollut muuta jumalaa
-olemassakaan. Juutalaisten keskuudessa syntyi myös <i>Jeesus
-Kristus</i>, joka kehitti tämän monoteistisen uskonnon vielä jalommaksi.</p>
-
-<h4 class='c010'>PERSIALAISET.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Heettiläiset.</strong> Toistaiseksi olemme puhuneet kahdesta kansanrodusta,
-haamilaisista ja seemiläisistä. Nyt on meidän tutustuttava
-kolmanteen, <em class='gesperrt'>arjalaiseen</em> eli <em class='gesperrt'>indo-eurooppalaiseen</em>.
-Se on paljoa laajemmalle levinnyt kuin molemmat edelliset. Siihen
-kuuluvat melkein kaikki Euroopan kansat ja sitä paitsi useat aasialaisetkin,
-kuten hindut. Indo-eurooppalaisiin kuuluivat mm. Vähän
-Aasian <em class='gesperrt'>heettiläiset</em>, joita vastaan Egyptin kuningas Ramses II
-taisteli. Heettiläisillä oli oma kuvakirjoituksensa, vaikka he myös
-käyttivät paljon nuolenpääkirjoitusta. Vuoden 1200 vaiheilla he perustivat
-suuren valtakunnan, joka käsitti koko Vähän Aasian ja ulottui
-lähelle Egyptin rajaa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Iraani.</strong> Arjalaisia olivat myös <em class='gesperrt'>persialaiset</em>, jotka asuivat muinaisessa
-<i>Iraani</i>ssa Tigris ja Indus jokien välillä. Tämä maa on täynnä
-vastakohtia. Päivä on lämmin ja herttainen, äkkiä yllättävä yö jäätävän
-kylmä. Paikoin on hedelmättömiä erämaita tai jylhiä vuoristoja,
-<span class='pageno' id='Page_36'>36</span>paikoin ihania laaksoja ruusutarhoineen sekä manteli- ja viiniköynnösistutuksineen.
-Erämaista puhaltavat polttavat tuulet ja vuorilta
-raivoisat lumimyrskyt, jotka uhkaavat laaksojen viljelystä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_persian.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Persian valtakunta laajimmillaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Uskonto.</strong> Iraanin luonto vaikutti uskontoon. Se muodostui
-<em class='gesperrt'>dualistiseksi</em>, s. o. uskottiin kahteen jumaluusolentoon,
-jotka olivat ainaisessa taistelussa keskenään. Hyvyyden jumala oli
-nimeltään <i>Ahuramazdā</i>, ja hänen valtakuntaansa kuuluivat kotieläimet
-ja hyödylliset kasvit sekä ahkerat ja rehelliset ihmiset. Pahuuden
-jumala taas oli <i>Angramainju</i>, jolle kuuluivat rikkaruohot
-ja petoeläimet sekä laiskat ja väärämieliset ihmiset. Kumpikin
-jumala lähetti henkiolentoja ihmisiä johtamaan, mutta
-ihmisten velvollisuus oli kuunnella hyvien suojelushenkien ääntä
-sekä muokkaamalla peltoja, hoitamalla karjaa ja rehellisellä elämänvaelluksella
-taistella Ahuramazdan valtakunnan puolesta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kyyros (560–529).</strong> Persian kuningas <i>Kyyros</i> (pers. Kūruš)
-oli lempeä mies, mutta samalla taitava sotapäällikkö. Ensin hän
-valloitti <em class='gesperrt'>Meedian</em> valtakunnan v. 550. Sitten hän kukisti
-<em class='gesperrt'>Lyydian</em> valtakunnan Vähässä Aasiassa ja vihdoin <em class='gesperrt'>Babyloniankin</em>
-(v. 539). Vanhoilla päivillään Kyyros lähti sotaretkelle
-Oksos joen pohjoispuolella asuvia kansoja vastaan, mutta
-tällä retkellä hän kuoli v. 529.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_37'>37</span>
-<img src='images/kuva_034.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 34.</i> Kyyros kuvattuna jumalaksi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kun muut itämaiden kansat alkoivat veltostua,
-muodostivat <i>persialaiset</i> laajan valtakunnan.
-Heidän maailmanvaltansa perustaja oli kuningas
-<i>Kyyros</i>, jonka elämästä kerrotaan monta
-kummallista tarinaa. Eräs näistä tekee selkoa siitä,
-miten Persia vapautui <i>Meedia</i>n ylivallasta. Kyyros
-oli muka Meedian viimeisen kuninkaan <i>Astyă´gēe</i>n
-tyttärenpoika. Astyages näki kerran unen, että
-hänen tyttärensä helmasta kasvoi puu, joka varjollaan
-peitti koko Etu-Aasian. Unenselittäjät
-sanoivat tämän merkitsevän, että tytär, joka oli
-persialaisen ylimyksen puoliso, oli synnyttävä
-pojan, joka kohoaisi koko Etu-Aasian hallitsijaksi.
-Koska Astyages pelkäsi, että tuo tyttärenpoika
-riistäisi häneltä kruunun, hän tuotti Kyyroksen
-luoksensa, kohta kun hän oli syntynyt, ja
-jätti hänet muutaman hoviherran tapettavaksi.
-Tämä ei kuitenkaan itse tahtonut murhatyötä
-suorittaa, vaan uskoi tehtävän eräälle paimenelle.
-Paimenelta oli vastikään kuollut lapsi, eikä
-hän hennonnut tappaa poikaa, vaan otti hänet omaksi kasvatikseen.</p>
-
-<p class='c012'>Kyyros jäi siis eloon ja varttui paimenten majassa vahvaksi ja
-kauniiksi pojaksi. Kun hän kerran oli leikkimässä muiden poikien
-kanssa, toiset valitsivat hänet kuninkaakseen. Hän antoi käskyjään,
-ja muut tottelivat häntä, mutta erään ylhäisen meedialaisen
-poika kieltäytyi noudattamasta kuninkaan määräystä. Silloin Kyyros
-käski toisten poikien antaa uppiniskaiselle selkäsaunan. Piesty
-valitti asiasta isälleen, ja tämä ilmoitti siitä kuninkaalle. Tuon meedialaisen
-ylimyksen korkean arvon takia Astyages päätti rangaista
-luultua paimenpoikaa. Hän kutsui paimenen poikineen luoksensa.
-Kyyroksen uljuus ja ulkomuoto herättivät kuitenkin Astyageessa
-epäilyksiä, ja pelästyneenä paimen tunnusti kuninkaalle
-Kyyroksen oikean sukuperän. Unenselittäjät rauhoittivat kuitenkin
-Astyagesta vakuuttamalla, että uni jo oli toteutunut, koska Kyyros
-leikissä oli ollut kuninkaana. Astyages lähetti sen tähden pojan hänen
-todellisten vanhempiensa luo Persiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Vaikka Astyages oli mielissään tyttärenpoikansa pelastumisesta,
-hän kuitenkin päätti rangaista tottelematonta hoviherraa, joka
-oli jättänyt pojan eloon. Hän kutsui hovilaisen aterialle, mutta valmistutti
-hänelle ruoaksi hänen oman poikansa. Kun muille vieraille
-tarjottiin lammaspaistia, annettiin hovilaiselle hänen tietämättään
-hänen oman poikansa lihaa. Aterian jälkeen Astyages kysyi;
-»Miltä ruoka maistui?»&thinsp;—&thinsp;»Sangen hyvältä», isä vastasi. Astyages
-ilmoitti hänelle, minkälaista otusta hän oli syönyt. Mutta hoviherra
-ei uskaltanut ilmaista suuttumustaan, vaan sanoi: »Kaikki, mitä
-kuningas tekee, on hyvää.»</p>
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_38'>38</span>
-<img src='images/map_kreikkalaismaailma.jpg' alt='KREIKKALAISMAAILMA PELOPONNESOLAISSODAN' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_40'>40</span>Mieheksi vartuttuaan Kyyros kerran käski persialaisten saapua
-luokseen sirpit mukanaan. Sitten hän pani heidät koko päiväksi raivaamaan
-orjantappuraketoa. Seuraavana päivänä persialaisten oli uudestaan
-tultava Kyyroksen luo, mutta nyt juhlavaatteissa. Tällä kertaa
-heille valmistettiin pidot, joissa tarjottiin maukkaita hedelmiä, viiniä
-ja raavaan lihaa. Illalla Kyyros kysyi, kumpi päivä oli ollut mieluisampi.
-Kaikki vastasivat yhdestä suusta: »Jälkimmäinen.» Silloin Kyyros
-sanoi: »Niin kauan kuin pysytte meedialaisten ikeen alla, täytyy
-teidän raataa niin kuin edellisenä päivänä, mutta jos seuraatte minua
-ja teette minut hallitsijaksenne, on jokainen päivä oleva jälkimmäisen
-kaltainen.» Persialaiset tarttuivatkin aseisiin, valitsivat Kyyroksen
-kuninkaakseen ja voittivat Astyageen.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_035.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 35.</i> Kroisos polttoroviolla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Merkillinen on myös kertomus <i>Lyydia</i>n
-valtakunnan kukistamisesta. Tämän maan
-kuninkaana oli <i>Kroisos</i>, joka oli maailman
-rikkain mies. Sattuipa kerran hänen pääkaupunkiinsa,
-joka oli nimeltään <i>Sardeis</i>, tulemaan
-kreikkalainen lainsäätäjä, <i>Sŏ´lōn</i>. Kroisos
-näytti vieraalleen kaikki aarteensa ja
-tiedusteli sitten, ketä hän piti onnellisimpana
-ihmisenä maailmassa. Solon vastasi:
-»Onnellisimpana pidän ateenalaista
-<em class='gesperrt'>Tellosta</em>. Hän eli kotikaupunkinsa ollessa
-kukoistavimmillaan. Hänellä oli hyviä
-lapsia, ja hän saavutti korkean iän.
-Vihdoin hän kaatui taistelussa isänmaan
-puolesta.» »Mutta ken», kysyi kuningas,
-»on häntä lähinnä mielestäsi onnellisin?» Silloin Solon ilmoitti nimeltä
-kaksi kreikkalaista nuorukaista, jotka vetivät äitinsä vaunuissa temppeliin,
-koska vetojuhtia ei ajoissa saatu laitumelta. Iloisena astui
-äiti temppelirakennukseen ja rukoili jumalia antamaan lapsille, mikä
-oli parasta maailmassa. Sillä aikaa nuorukaiset nukkuivat temppeliin
-ja kuolivat. Palatessaan poikiensa luo äiti ymmärsi, että ihmiselle oli
-parasta kuolla nuorena. Kuullessaan tämän Kroisos sanoi pahoillaan:
-»Etkö siis pidä minun onneani niinkään suurena kuin tavallisten
-ihmisten?» Mutta Solon vastasi: »Oi kuningas, ei ketään voi kiittää
-onnelliseksi ennen kuolemaansa.»</p>
-
-<p class='c012'>Muutamia vuosia tämän jälkeen Kroisos ryhtyi sotaan Kyyros
-kuningasta vastaan ja varusti suuren sotajoukon. Ennen kuin hän
-<span class='pageno' id='Page_41'>41</span>lähti liikkeelle, hän kuitenkin lähetti sanansaattajia <i>Delfo´in</i> ennustajapappien
-luo Kreikkaan tiedustelemaan yrityksen onnistumista.
-Täällä vastattiin hänen kysymykseensä: »Jos Kroisos menee
-<em class='gesperrt'>Hālys</em>
-joen yli, on hän hävittävä suuren valtakunnan.» Tästä vastauksesta
-Kroisos ilostui suuresti. Luullen voittavansa persialaiset hän marssitti
-joukkonsa Halys joen yli, joka oli hänen valtakuntansa itäisenä rajana.
-Mutta ennustus tarkoittikin sitä, että Kroisos oli hävittävä oman
-valtakuntansa. Hänen sotajoukkonsa voitettiin taistelussa, ja itse
-hän joutui vangiksi. Kyyros rakennutti rovion, jolle Kroisos kahlehdittuna
-asetettiin. Jo oli tuli sytytetty, kun Kroisos muisti Solonin
-sanat ja huusi kovalla äänellä: »Solon, Solon, Solon!» Kyyros
-ei ymmärtänyt tämän sanan merkitystä, mutta uteliaana hän otatti
-Kroisoksen alas roviolta tiedustellakseen häneltä asiaa. Kun Kyyros
-oli kuullut kuninkaan kertomuksen, hänen tuli sääli hänen onnettomuuttaan;
-hän lahjoitti hänelle hengen ja piti häntä sitten suuressa
-kunniassa.</p>
-
-<p class='c012'>Kymmenkunta vuotta Lyydian kukistumisen jälkeen Kyyros
-lähti valloittamaan Babylonian valtakuntaa. Babylonin kaupungin
-veltot asukkaat kuninkaineen luottivat Nebukadnesarin rakentamiin
-muureihin ja viettivät päivänsä iloisissa juhlissa ja juomingeissa,
-vaikka Kyyroksen joukot seisoivat kaupungin edustalla. Silloin papit
-veivät Kyyroksen miehille kaupungin avaimet.</p>
-
-<p class='c012'>Vielä vanhoilla päivillään Kyyros lähti sotaretkelle maan
-pohjoisrajalla asuvia raakalaiskansoja vastaan. Taistellessaan erästä
-kuningatarta vastaan hän kaatui. Kuningatar viskasi hänen
-päänsä verellä täytettyyn säkkiin, sanoen: »Juo nyt kylliksesi verikoira!»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Dareios.</strong> Kyyrosta seurasi valtaistuimella hänen poikansa
-<i>Kambȳ´sēs</i> (pers. Kãbudžija), joka valloitti Egyptin v. 525. Sen
-jälkeen tuli hallitsijaksi <i>Dāre´ios</i> (pers.
-Dārajavauš), joka laski muun
-muassa <i>Thraakian</i> ja <i>Makedonian</i> valtansa alle, mutta joka kuitenkin
-pääasiallisesti on tullut tunnetuksi laajan valtakuntansa järjestäjänä.
-Hän jakoi koko valtakunnan 23 maakuntaan, joita kutakin
-hallitsi <em class='gesperrt'>satraappi</em>. Jokaisen maakunnan maksettavaksi
-määrättiin vuotuinen vero maakunnan suuruuden mukaan; Babylonian,
-joka oli rikkain, oli maksettava kaksi kertaa enemmän
-kuin muiden maakuntien.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_42'>42</span>
-<img src='images/kuva_036.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 36.</i> Dareios saattajineen (jotka kantavat päivänvarjoa ja kärpäsviuhkaa).</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kyyros oli Persian valtakunnan
-perustaja, mutta hänen
-toinen seuraajansa <i>Dāre´ios</i>
-oli sen järjestäjä. Hän jakoi
-maan 23 maakuntaan,
-joita hallitsivat <em class='gesperrt'>satraapit</em>.
-Jotteivät he paisuisi liian mahtaviksi,
-oli heille jätetty vain
-verojen kanto ja hallituksen
-hoito. Sen sijaan maakunnan
-sotajoukot olivat erityisen sotapäällikön
-johdossa. Vielä oli
-satraapin rinnalla kuninkaallinen
-kirjuri, joka piti silmällä
-hänen toimintaansa ja
-antoi siitä sanan <em class='gesperrt'>suurkuninkaalle</em>.
-Dareios lähetti silloin
-tällöin erityisiä virkamiehiä,
-joita sanottiin »kuninkaan
-silmiksi», tarkastamaan maakuntien
-hallitusta. Jotta suurkuningas
-nopeasti saisi tietää,
-mitä kussakin osassa valtakuntaa
-tapahtui, rakennettiin teitä
-pääkaupungeista eri suunnille.
-Näistä oli kuuluisin se, joka kulki
-Sūsasta Sardeis kaupunkiin. Tavalliset
-matkustajat tarvitsivat
-tätä matkaa varten kolme kuukautta,
-mutta kuninkaallinen
-hevosposti toimitti viestin yhdessä
-viikossa. Hevospostista
-Herodotos kirjoitti seuraavasti:
-»Ei ole mitään kuolevaista
-olentoa, joka nopeammin
-tulisi perille kuin Persian kuninkaan sanansaattajat. Määrätyn
-välimatkan päähän toisistaan on sijoitettuna yhtä monta hevosta ja
-miestä, kuin koko matkaan menee päiviä, niin että hevonen ja mies
-on asetettu kutakin päivämatkaa kohti. Heitä ei estä lumi, ei rankkasade,
-ei helle eikä yö. Riennettyään määrämatkansa ensimmäinen jättää
-sanan toiselle, toinen taas kolmannelle. Sillä tavoin viesti kulkee,
-että toinen aina jättää sen toiselle.»</p>
-
-<p class='c012'>Helpottaakseen veronmaksua ja kauppaa Dareios leimautti
-<span class='pageno' id='Page_43'>43</span>kultarahoja, joita sanottiin <em class='gesperrt'>dareikeiksi</em> ja jotka arvoltaan olivat
-25 kultamarkkaa. Kaikkia aarteitaan hän ei kuitenkaan leimauttanut
-rahaksi, vaan Herodotos kertoo hänen säilyttäneen niitä seuraavalla
-tavalla: »Hän sulattaa ja valaa hopeansa ja kultansa saviruukkuihin
-ja täytettyään astian hän ottaa ympäriltä pois saven.
-Aina kun hän tarvitsee rahoja, menee hän aarrekammioonsa ja hakkaa
-metallista niin suuren kappaleen kuin kulloinkin on tarpeen.»</p>
-
-<h3 class='c013'>II. Kreikka.</h3>
-
-<h4 class='c010'>MAA JA KANSA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maa.</strong> Kreikka on pinta-alaltaan pieni. Verrattuna muuhun
-Eurooppaan se on kuin pikkusormi koko kämmenen rinnalla.
-Maata ympäröi kolmelta puolelta meri. Tässä se eroaa niistä
-maista, joihin aikaisemmin olemme tutustuneet; nehän olivat
-miltei järjestään mannervaltioita. Kreikan itäpuolella on saarekas
-<i>Aige´ia</i>n meri. Suuri <i>Kreeta</i>n saari erottaa Aigeian meren Välimerestä.
-Lähellä Kreikan rannikkoa on Kreetan kokoinen <i>Euboia</i>
-ja etelämpänä <i>A´igīna</i>n lahdessa <i>Salami´s</i> saari. Vastapäätä Aiginan
-lahtea on Kreikan länsirannikolla syvä <i>Korinthoksen</i> lahti. Aigeian
-meren täyttää <i>Kykladien</i> saariryhmä, johon kuuluu muun muassa
-pieni, mutta vanhalla ajalla kauppapaikkana ylen tärkeä <i>Dēlos.</i>
-Kreikan länsipuolella taas leviää <i>Joonia</i>n meri, jossa ovat <i>Joonia</i>n
-saaret, muun muassa pieni <i>Ithă´kā.</i> Kaikki nämä saaret ovat kallioisia,
-sillä ne ovat oikeastaan vedenalaisten vuoriharjanteiden
-huippuja.</p>
-
-<p class='c007'>Samoin kuin saaret on Kreikan mannerkin kauttaaltaan vuorista.
-Korkeat harjanteet ja jyrkät kukkulat sulkevat väliinsä kapeita
-ja pieniä, mutta viljavia ja ihania umpilaaksoja. Kaukana pohjoisessa
-on korkea <i>Ŏ´lympos</i> vuori. Etelämpänä on <i>Oita</i> vuoren
-ja meren välillä kuuluisa <i>Thermopy̆´lai</i>n sola. Vuoriniemekkeet
-pistävät kauas mereen, ja niiden väliin tunkeutuvat syvät merenlahdet.
-Sen tähden onkin Kreikan rannikko suhteettoman pitkä.
-<span class='pageno' id='Page_44'>44</span>Vaikka maa on pienempi kuin Portugali, on rannikko pitempi kuin
-Espanjan.</p>
-
-<p class='c007'>Maan ilmasto on ihana. Laaksoissa ei sada lunta kuin kerran
-kahdessakymmenessä vuodessa. Mutta meren läheisyys estää ilmaa
-myös liiaksi lämpenemästä. Ihmisten ei tarvitse ylenmäärin ponnistella
-elantonsa hankkimiseksi, mutta he eivät kuitenkaan pääse
-laiskistumaan ja veltostumaan kuten itämailla. Täten kreikkalaisista
-tuli toimelias ja sivistykseen pyrkivä kansa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Valtiot.</strong> Kreikan luonto vaikutti osaltaan sen, että valtiot
-täällä olivat pienempiä kuin itämailla. Kreikassa ei syntynyt
-laajoja yleisvaltioita, vaan jokainen umpilaakso, vieläpä jokainen
-kaupunki muodosti oman valtion. Toisinaan kyllä jokin mahtava
-kaupunkivaltio saattoi laskea valtansa alle lähimmät naapurit,
-mutta se ei silloinkaan päässyt paisumaan suurehkoa suomalaista
-pitäjää laajemmaksi.</p>
-
-<p class='c007'>Koko Kreikka jakautui kolmeen pääosaan. Nämä olivat <i>Pohjois-Kreikka</i>,
-<i>Keski-Kreikka</i> eli <i>Hella´s</i> sekä <i>Etelä-Kreikka</i> eli <i>Pelopo´nnēsos.</i>
-Pohjois-Kreikka jakautui kahteen osaan, vuoriseen
-<i>Ē´peirokseen</i> ja <i>Thessalia</i>n tasankomaahan, joissa kummassakin oli
-monta valtiota. Hellaassa oli kaksi huomattavaa maakuntaa: <i>Boiōtĭ´ā</i>
-ja <i>Attika</i>. Keskellä Boiotiaa oli tärkeä <i>Thēba</i>n kaupunki. Attikassa
-sijaitsi <i>Ateena</i>, joka oli laskenut koko tämän maakunnan valtansa
-alle. Peloponnesoksessa oli tärkein maakunta <i>Lakōnia</i>, jossa
-oli <i>Sparta</i>n kaupunki. Sparta oli valloittanut koko Lakonian,
-vieläpä muitakin Peloponnesoksen valtioita.</p>
-
-<p class='c007'>Aikojen kuluessa siirtyi kreikkalaisia muihinkin maihin asumaan.
-Näin syntyi lukuisia kreikkalaisia <em class='gesperrt'>siirtokuntia</em> Vähän-Aasian länsirannikolle,
-muun muassa rikas ja mahtava <i>Mi´lētos</i>. Myöskin Aigeian
-meren pohjoisrannikolla oli monta siirtokuntaa. Enimmän niitä
-kuitenkin perustettiin Etelä-Italiaan, jota ympäristön asukkaat sanoivatkin
-<i>Suur-Kreikaksi</i>. Sisiliassa heillä niinikään oli lukuisia
-siirtoloita. Näistä siirtokunnista olivat tärkeimmät <i>Tare´ntum</i> Etelä-Italiassa
-ja <i>Syrakusa</i> Sisiliassa.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_45'>45</span>● <strong>Heimot.</strong> Kreikan asukkaat olivat indo-eurooppalaista kansaa,
-joka kutsui itseään <em class='gesperrt'>helleeneiksi</em>. Eri heimot erosivat
-toisistaan tuntuvasti. Peloponnesoksen <em class='gesperrt'>doorilaiset</em> olivat
-jäykkiä, elämäntavoiltaan yksinkertaisia ja vanhoihin tapoihin kiintyneitä.
-Attikassa ja saarilla asuvat <em class='gesperrt'>joonialaiset</em> sen sijaan
-olivat vilkasta, sivistynyttä ja uudistushaluista kansaa.</p>
-
-<h4 class='c010'>USKONTO.</h4>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_037.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 37.</i> Zeus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Jumalat.</strong> Kreikkalaiset palvelivat
-useita jumalia. Heidän uskontonsa
-oli siis polyteistinen. Jumalat
-olivat heidän käsityksensä mukaan
-ihmisten kaltaisia sekä ulkomuodoltaan
-että luonteeltaan. Olipa heissä
-samoja heikkouksiakin kuin ihmisissä:
-he rakastivat ja vihasivat, olivat kateellisia,
-pettivät jne. Mutta monessa
-suhteessa he kuitenkin olivat ihmisiä
-etevämpiä. Niinpä he olivat <em class='gesperrt'>kuolemattomia</em>
-ja useimmat heistä olivat
-ikuisesti nuoria ja kauniita. He
-saattoivat silmänräpäyksessä siirtyä etäisimpiinkin
-seutuihin ja koska tahansa
-vaihtaa hahmoa. Mutta jumalienkin yläpuolella oli taipumaton
-<em class='gesperrt'>kohtalo</em>, jonka määräyksiä heidän oli pakko noudattaa.</p>
-
-<p class='c007'>Kreikkalaiset ajattelivat jumalien asuvan lumiharjaisella Olympos
-vuorella, joka kohosi Thessalian laaksosta äkkijyrkkänä huimaavaan
-korkeuteen. Siellä heillä oli linnansa, jossa he elivät iloisessa
-seurustelussa ja huveissa, syöden <em class='gesperrt'>ambrosiaa</em> ja juoden
-<em class='gesperrt'>nektaria</em>. Tärkeimmät kreikkalaisten jumalista olivat seuraavat
-kaksitoista:</p>
-
-<p class='c006'><i>Zeus</i>, taivaan ja ukkosen jumala.</p>
-
-<p class='c007'><i>Hē´rā</i>, Zeun puoliso, valtioiden suojelija.</p>
-
-<p class='c007'><i>Poseidō´n</i>, Zeun veli, meren jumala.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_46'>46</span><i>Hā´dēs</i>, Zeun veli, Manalan jumala.</p>
-
-<p class='c007'><i>Palla´s Athē´nē</i>, tieteiden ja sotataidon jumalatar.</p>
-
-<p class='c007'><i>Ā´rēs</i>, riehuvan taistelun jumala.</p>
-
-<p class='c007'><i>Foibos Apo´llōn</i>, valon jumala ja taiteiden suojelija.</p>
-
-<p class='c007'><i>Artemis</i>, metsästyksen jumalatar.</p>
-
-<p class='c007'><i>Afrodī´tē</i>, kauneuden jumalatar.</p>
-
-<p class='c007'><i>Hē´faistos</i>, tulen jumala.</p>
-
-<p class='c007'><i>Diŏ´nȳsos</i>, viinin ja sivistyksen jumala.</p>
-
-<p class='c007'><i>Hermē´s</i>, jumalien sanansaattaja sekä kauppiasten ja varkaiden
-suojelija.</p>
-
-<p class='c006'>Vanhempina aikoina kreikkalaiset kuvittelivat ihmisten kuolemantakaista
-elämää synkäksi ja ilottomaksi harhailemiseksi hämärässä
-Manalassa; varjoina vainajat siellä liikkuivat toisten varjojen
-parissa. Myöhemmin he arvelivat Manalassa olevan kaksi osaa;
-toisen nimi oli <i>Ēly̆´sion</i>, toisen <i>Tartaros</i>. Edelliseen joutuivat muinaisaikojen
-suuret sankarit sekä myöhempienkin aikojen ihmisistä
-ne, jotka elivät nuhteettomasti. Elysionin valoisilla kentillä he
-viettivät surutonta elämää. Tartaros taas oli ikuisen pimeyden vallassa.
-Siellä onnettomat rikoksentekijät viettivät kolkkoja ja ilottomia
-päiviä.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kreikkalaisten käsityksen mukaan oli ennen jumalia <em class='gesperrt'>titaanien</em>
-jättiläissuku hallinnut maailmaa. Eräs näitä oli <i>Krŏ´nos</i>. Hän oli
-synkkämielinen ja armoton mies, joka nieli omat lapsensa, kohta
-kun ne syntyivät, etteivät he voisi häntä vahingoittaa. Kronoksen
-vaimo oli tästä kovin suruissaan. Kun hän taaskin synnytti pojan,
-hän ei antanutkaan sitä miehelleen, vaan kääri kapaloihin kiven
-ja ojensi sen Kronoksen nieltäväksi. Poika kasvoi piilossa isältään.
-Vuohi elätti häntä maidollaan, ja mehiläiset toivat hänelle
-hunajaa. Pojasta kasvoi uljas nuorukainen, joka sai nimekseen
-<i>Zeus</i>. Hänestä tuli jumalien hallitsija. Mieheksi vartuttuaan Zeus
-ryhtyi taistelemaan Kronosta ja muita titaaneja vastaan. Taivas ja
-maa vapisivat, kun jumalat ja titaanit kamppailivat. Lopuksi jumalat
-pääsivät voitolle, ja titaanit syöstiin alas Manalan pimentoihin.
-Sen jälkeen Zeus rauhassa hallitsi jumalien keskuudessa. Hän oli tuuheapartainen,
-uljasryhtinen hallitsija, jonka päännyökkäys sai koko
-Olympoksen tärisemään. Hän istui valtaistuimellaan kimppu salamia
-kädessään ja kotka jalkainsa juuressa.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_47'>47</span>
-<img src='images/kuva_038.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 38.</i> Hera.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Zeun puoliso <i>Hē´rā</i> oli taivaan kuningatar.
-Kun hän matkusti, vetivät kirjavat
-riikinkukot hänen kullalle hohtavia vaunujaan.
-Hän oli kaunis ja ylpeä, ja kaikki
-jumalat kunnioittivat häntä. Mutta miehensä
-kanssa hän toisinaan joutui sanakiistaan,
-sillä hän oli mustasukkainen ja väitti Zeun
-liiaksi kiintyneen maallisiin naisiin.</p>
-
-<p class='c012'>Zeun veli, meren jumala <i>Poseidō´n</i>, ajoi
-hevosten tapaisien merieläimien vetämissä
-vaunuissa yli aaltojen kädessään kolmikärki,
-jolla hän hallitsi valtakuntaansa. Hänen
-ympärillään uiskentelivat lempeät merenneidot
-eli <em class='gesperrt'>nereidit</em>. Kun Poseidon
-suuttui, hän kosketti kolmikärjellään merta.
-Silloin laineet kohosivat uhkaavasti, tuuli
-kiihtyi, laivat särkyivät, ja meri tulvi yli
-äyräittensä. Mutta yhdellä ainoalla silmäyksellä
-hän taas taltutti kaikki luonnonvoimat.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_039.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 39.</i> Pallas Athene.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kolmas veli, <i>Hā´dēs</i>, hallitsi synkkää
-Manalaa, jonka <em class='gesperrt'>Styks</em> joki erotti elävien
-valtakunnasta. Virran yli kuljetti lauttamies
-<em class='gesperrt'>Khă´rōn</em> vainajien sielut, ja kuolemanvaltakunnan
-portilla vartioi kolmipäinen
-<em class='gesperrt'>Kerberos</em> koira.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_040.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 40.</i> Ares.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Hadeen puoliso oli <i>Persefŏ´nē</i>, jonka äiti
-oli hedelmällisyyden jumalatar <i>Dēmē´tēr</i>.
-Neitosena Persefone kerran kulki ystävättärineen
-niityllä poimien kukkasia ja solmien
-seppeleitä. Silloin avautui maa ja
-synkännäköinen, mustapartainen mies ajoi
-halkeamasta esiin sysimustien pärskyvien
-hevosten vetämissä vaunuissa. Se oli Hades,
-joka ryösti itselleen puolison keskeltä
-ilakoivaa neitoparvea. Demeter suri katkerasti
-kadonnutta tytärtään. Silloin hedelmällisyys
-katosi maailmasta ja nälänhätä uhkasi
-kaikkia ihmisiä. Vihdoin jumalienkin oli
-pakko sekaantua asiaan. Zeun välityksellä
-saatiin aikaan sovinto, jonka mukaan Persefone
-vietti ⅔ vuodesta äitinsä luona, mutta
-⅓ Manalan valtakunnassa. Aikaisin ke-väällä
-<span class='pageno' id='Page_48'>48</span>hän saapui Demeterin luo. Silloin
-tämä oli tyytyväinen ja levitti siunausta
-ympärilleen; kukat nousivat maasta, puut
-puhkesivat lehteen ja vilja kantoi hedelmää.
-Mutta syksyllä, kun Persefone
-palasi miehensä luo, Demeter surren vetäytyi
-yksinäisyyteen. Silloin kasvit kuihtuivat
-ja maa paljastui.</p>
-
-<p class='c012'>Tieteiden ja sotataidon jumalatar
-<i>Palla´s Athē´nē</i> oli Zeun tytär. Kerran
-ylijumala poti kovaa päänpakotusta. Silloin
-Hefaistos moukarillaan iski häntä
-otsaan, jolloin kaikkien jumalien hämmästykseksi
-Pallas Athene täysissä sotavarustuksissa
-puhkesi esiin isänsä päästä.
-Jumalattarella oli yllään panssari, joka
-oli kudottu käärmeistä ja lohikäärmeensuomuista.
-Keskellä panssaria oli hirveä
-Medūsan pää. Joka siihen uskalsi kääntää
-silmänsä, muuttui kohta kiveksi. Sodassa
-Pallas Athene antoi päälliköille
-hyviä neuvoja. Rauhan aikana hän
-auttoi ihmisiä kehittämään tieteitä ja
-rauhallisia elinkeinoja. Hänen nimikkoeläimensä oli viisautta edustava
-pöllö.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_041.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 41.</i> Foibos Apollon.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Riehuvan taistelun jumala <i>Ă´rēs</i> oli
-roteva ja voimakas jumala. Mielihyvällä
-hän heittäytyi taistelun tuoksinaan pukeutuneena
-kirkkaasti loistavaan vaskihaarniskaan.
-Voimistaan huolimatta hän aina
-joutui alakynteen taistellessaan Pallas
-Athenea vastaan, sillä hän kiivastui aina
-liiaksi sokeassa taisteluinnossaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_042.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 42.</i> Afrodite.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'><i>Foibos Apo´llōn</i> oli Zeun rakkain poika.
-Kirkkaana kevätpäivänä hän syntyi
-Delos saarella, ja hänestä tuli auringon ja
-valon ikuisesti nuori jumala. Kohta
-synnyttyään hän lähti taistelemaan pimeyden
-ja kylmyyden voimia vastaan
-kädessään jousi ja selässään viini. Tuottaakseen
-ihmisille iloa hän opetti heille
-laulun ja soittotaidon. Itse jumalatkin
-iloitsivat, kun kuulivat Foibos Apollonin
-<span class='pageno' id='Page_49'>49</span>soittavan lyyryänsä Olympoksen juhlissa. Hänen
-ympärilleen kerääntyivät silloin runottaret eli <em class='gesperrt'>muusat</em>,
-jotka hänen säestäessään lauloivat sankarien
-kuolemattomista uroteoista. Foibos Apollon oli varsinkin
-poikien ja nuorukaisten jumala, sillä hän
-rakasti voimakasta ja jaloluontoista nuorisoa ja
-iloitsi sen reippaista leikeistä ja rohkeasta mielenlaadusta.</p>
-
-<p class='c012'>Delfoissa oli suuri Foibos Apollonille pyhitetty
-temppeli. Se oli rakennettu vuorenrotkon ympärille,
-josta nousi huumaavia höyryjä. Rotkon päälle
-oli asetettu kolmijalkainen istuin, johon naispappi
-<em class='gesperrt'>Pȳthĭ´ā</em> asettui. Höyryjen vaikutuksesta hän
-menetti tajunsa, ja tässä tilassa hän lausui katkonaisia
-lauseita. Näistä houreisista sanoista saapuvilla
-olevat Foibos Apollonin papit rakensivat vastauksen,
-joka tavallisesti oli hyvinkin kaksimielinen,
-kuten huomasimme kertomuksessa kuningas Kroisoksesta.
-Foibos Apollonille oli pyhitetty laakeripuu
-ja lyyry.</p>
-
-<p class='c012'>Metsästyksen jumalatar <i>Artemis</i> oli Foibos Apollonin kaksoissisar.
-Hänen ajateltiin liikkuvan metsässä viitan liepeet kohotettuina polviin ja
-aran hirvenvasikan juostessa hänen rinnallaan. Hänen ympärillään hyörivät
-pukinjalkaiset metsänhaltijat <em class='gesperrt'>satyrit</em> sekä kauniit lehdonhaltijattaret
-<em class='gesperrt'>nymfit</em>. Kuten Foibos Apollon oli poikien, siten Artemis oli
-tyttöjen jumala. Hän oli heille viattoman sulon ja puhtaiden tapojen
-esikuva. Hänen juhlissaan tytöt lauloivat kauniita lauluja suojelusjumalattarensa
-kunniaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Aurinkoisena päivänä syntyi meren lumivalkoisesta vaahdosta kauneuden
-jumalatar <i>Afrodī´tē</i>. Rakkauden voimalla hän hallitsi jumalia
-ja ihmisiä, jopa metsän eläimiäkin, niin että ne liehakoiden ympäröivät
-häntä. Häntä palvelivat <em class='gesperrt'>sulottaret</em> ja <em class='gesperrt'>lemmenhaltijat</em>.
-Hänen poikansa <i>E´ros</i> lensi kevyin siivin jumalien ja ihmisten
-parissa haavoittaen heitä näkymättömillä nuolilla ja herättäen
-siten rakkautta heidän sydämessään.</p>
-
-<p class='c012'>Afrodite oli ihastunut erääseen <i>Adō´nis</i>-nimiseen nuorukaiseen.
-Yhdessä he saloja samoilivat, saalista ajoivat ja ilakoivat, kun vihainen
-metsäkarju hyökkäsi nuorukaisen kimppuun ja tappoi hänet.
-Jumalatar oli surusta murtumaisillaan ja lähti synkkään Manalaankin
-armastaan etsimään. Vihdoin Zeus heltyi. Hän salli nuorukaisen puolen
-vuotta, kevään ja kesän, viipyä lemmittynsä luona, mutta syys-ja talvikausiksi oli hänen palattava vainajien maille.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_50'>50</span>
-<img src='images/kuva_043.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 43.</i> Hermes.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Jumalattarista kaunein oli saanut
-puolisokseen jumalista rumimman, tulenjumalan
-<i>Hē´faistoksen</i>. Tämä ontui
-toisella jalallaan ja oli lyhytkasvuinen,
-pitkäpartainen mies. Hän viihtyi parhaiten
-pajassaan tultasyöksevien tulivuorien
-alla. Siellä hän valmisti jumalille, jopa
-toisinaan ihmisillekin, mitä taidokkaimpia
-koruesineitä.</p>
-
-<p class='c012'>Nuori ja kaunis <i>Diŏ´nȳsos</i> ajoi tiikerien
-vetämissä vaunuissa, viininlehvistä
-solmittu seppele päässään. Hänen vaunujensa
-ympärillä neitoset ja nuorukaiset
-tanssivat iloista, vallatonta tanssia.
-Dionysos lahjoitti ihmisille viiniköynnöksen
-ja opetti heitä rypäleistä
-pusertamaan säihkyvää viiniä. Kaikkialla,
-missä viinin jumala iloisen seurueensa
-saattamana matkasi, ihmiset
-oppivat käyttämään viiniköynnöksen antimia.
-Hän oli antelias ja lempeä niille,
-jotka tunnustivat hänet jumalakseen, mutta rankaisi säälimättä
-kaikkia, jotka uskalsivat häntä vastustaa. Hänen päihtyneet seuralaisensa
-syöksyivät, kohottaen vimman huutoja, heidän kimppuunsa
-ja repivät heidät palasiksi.</p>
-
-<p class='c012'><i>Hermē´en</i> kuvattiin lentävän läpi ilmojen siivekäs lakki
-päässä, siipikengät jalassa ja siivellinen sauva kädessä. Hän
-oli jumalien sanansaattaja, joka halukkaasti ja taitavasti suoritti
-heidän asiansa. Nopeammin kuin tuuli hän kiiti mihin
-osaan maapalloa tahansa varottamaan ja pelastamaan ihmisiä sekä
-ilmoittamaan heille jumalien määräyksiä. Ihmiset rakastivat häntä
-suuresti. Kauppiaat ja matkamiehet, jotka kulkivat kaduilla ja teillä,
-pyysivät hänen apuaan. Mutta Hermes oli myös viekkaiden
-varkaiden jumala; he luulivat hänen auttavan heitä heidän konnamaisissa
-toimissaan. Kohta syntymänsä jälkeen Hermes oli keksinyt
-lyyryn, virittämällä jänteitä kilpikonnan kuoren poikki. Hän lahjoitti
-kuitenkin soittimen vanhemmalle veljelleen Foibos Apollonille.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Oraakkelit.</strong> Usein jumalat valitsivat erikoisen paikan, jossa
-he ihmisille ennustivat tulevia asioita. Näin saatuja ennustuksia sanottiin
-<em class='gesperrt'>oraakkeli</em>lauseiksi. Kuuluisin oli Hellaassa sijaitseva
-<i>Delfo´i</i>n oraakkeli, jossa Foibos Apollon ilmoitti tahtonsa.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_51'>51</span>
-<img src='images/kuva_044.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 44.</i> Pythia.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_045.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 45.</i> Kreikkalaiset naiset tuovat uhria vainajalle.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Olympian juhlat.</strong> Kreikkalaiset
-palvelivat jumaliaan
-rakentamalla heille temppeleitä
-ja tarjoamalla uhreja
-sekä panemalla toimeen
-uskonnollisia juhlia. Jokaisella
-kaupungilla oli omat
-juhlansa. Mutta olipa sellaisiakin
-juhlatilaisuuksia, joihin
-saapui osanottajia kaikkialta,
-missä kreikkalaisia
-asui. Kuuluisimmat olivat
-ne yhteiset kilpaleikit,
-joita vietettiin joka neljäs
-vuosi <i>Oly´mpia</i>n kentällä Peloponnesoksen
-länsiosassa. Juhlakenttä
-oli pyhitetty Zeulle
-ja sinne oli rakennettu muhkea
-Zeun temppeli sekä sen
-viereen suuri alttari. Hieman
-syrjässä juhlakentältä olivat
-stādion eli kilparata, jossa
-katsojat seisten seurasivat kilpailujen
-suorittamista, sekä
-<em class='gesperrt'>hippo´drōmos</em> eli kilpa-ajorata.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_046.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 46.</i> Nuori voittaja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kreikkalaiset viettivät joka neljäs vuosi suuria urheilujuhlia
-Zeus jumalan kunniaksi <i>Oly´mpia</i>n kentällä Peloponnesoksella. Jo aikoja
-ennen kilpailujen alkamista osanottajat pitivät harjoituksia. Kun
-sitten määräaika lähestyi, tulvi kaikkialta kilpailijoita ja yleisöä
-juhlapaikalle. Olympian kisat kestivät viisi päivää. Ensimmäisenä
-suoritettiin suuret uhrit, ja niin kilpailutuomarit kuin kilpailijat
-vannoivat noudattavansa rehellisyyttä ja kilpailusääntöjä. Seuraavina
-päivinä pantiin itse kilpailut toimeen. Vanhimpina aikoina
-kiinnitettiin päähuomio <em class='gesperrt'>kilpajuoksuihin</em>, mutta myöhemmin
-<em class='gesperrt'>kilpa-ajot</em> herättivät enemmän mielenkiintoa. Loistavimman
-kunnian tuotti nelivaljaikolla voittaminen. Varsin vaarallisia olivat
-<span class='pageno' id='Page_52'>52</span>käänteet radan kummassakin päässä, sillä
-kukin ajaja koetti päästä niin läheltä merkkipylvästä
-kuin suinkin. Usein sattui yhteentörmäyksiä,
-jolloin vaunut kaatuivat,
-ja hevoset ja ajajat yhdessä rytäkässä
-kierivät pitkin kenttää.&thinsp;—&thinsp;Suosittuja
-olivat myös <em class='gesperrt'>viisiottelut</em>, jolloin
-oli peräkkäin viisi kilpailua: hyppy, keihäänheitto,
-juoksu, diskoksenheitto sekä
-paini; kunkin kilpailun jälkeen karsittiin
-huonoimmat pois, niin että painiin jäi
-vain kaksi osanottajaa jäljelle. Kilpailijat
-esiintyivät alastomina. Painijat voitelivat
-ruumiinsa öljyllä estääkseen vastustajaa
-saamasta hyvää otetta. Viimeisenä
-päivänä voittajat seppelöitiin öljypuun
-lehvin, ja airuet julistivat heidän
-nimensä, sukunsa ja kotikaupunkinsa.
-Öljypuuseppeleen voittaminen oli kreikkalaisten käsityksen mukaan
-miltei suurin kunnia, mikä saattoi tulla kuolevaisen osaksi. Kohdistuipa
-maine hänen kotikaupunkiinsakin. Juhlallisesti otettiin hänet
-siellä vastaan. Elämänsä loppuun saakka hän eli valtion kustannuksella
-ja hänellä oli kunniasija juhlakulkueissa.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_047.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 47.</i> Diskoksenheittäjä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Aikojen kuluessa myös tiedemiehet, runoilijat ja taiteilijat alkoivat
-keräytyä Olympian juhliin. Maalarit ja kuvanveistäjät asettivat
-tuotteensa näytteille, runoilijat lauloivat
-runonsa kansan kuultaviksi ja tiedemiehet
-lukivat julki kappaleita kirjoituksistaan.
-Heille ei kuitenkaan annettu
-palkintoja. Eräissä muualla pidetyissä
-kilpailutilaisuuksissa heitä sen
-sijaan palkittiin laakeriseppeleillä.</p>
-
-<p class='c012'>Näin kreikkalaiset koettivat kehittää
-sekä ruumistaan että sieluaan,
-niin että heistä tulisi kauniita ja
-sopusuhtaisia ihmisiä.</p>
-
-<p class='c012'>Niin suuressa arvossa pidettiin
-Olympian kisoja, että myöhemmin laskettiin
-niiden mukaan aikakin. Nelivuotisjaksoa
-kahden juhlan välillä sanottiin
-<em class='gesperrt'>olympiadiksi</em>. Ensimmäisen olympiadin
-ensimmäinen vuosi oli 776
-eKr.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_53'>53</span>
-<img src='images/kuva_048.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 48.</i> Homeros.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sankaritarusto.</strong> Kreikkalaiset
-uskoivat ennen vanhaan eläneen
-sankareita, jotka olivat tavallisia
-ihmisiä paljon uljaampia ja voimakkaampia.
-Sellaisia olivat <i>Perse´us</i>,
-<i>Hēraklē´s</i> ja <i>Thēse´us</i>. Kuuluisia
-ovat varsinkin ne tarut, joista
-tehdään selkoa <i>Īlia´s</i> ja <i>Odysse´iā</i>
-nimisissä runoelmissa; kreikkalaiset
-väittävät ne sokean <i>Hŏ´mēros</i>
-runoilijan sepittämiksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Psykhe.</strong> Kreetan saarella hallitsi
-kuningas, jolla oli kolme tytärtä.
-Nuorin heistä, nimeltä <i>Psȳkhē´</i>, oli
-kauniimpi muita; runoilijat vertasivatkin
-häntä Afrodite jumalattareen.
-Mutta Psykhen kauneus herätti jumalissa kateutta ja he
-antoivat hänen isälleen seuraavan määräyksen: »Vie tyttäresi korkeimman
-vuoren kukkulalle ja jätä hänet sinne yksin, sillä hän on
-määrätty puolisoksi hirviölle, joka siivillään liitelee yli maan ja nuolillaan
-voittaa jumalatkin! Ellet tottele, kohtaavat kauheimmat onnettomuudet
-maatasi.» Kuningas ja koko kansa suri jumalien määräystä,
-mutta Psykhe nousi nöyrästi vuoren kukkulalle.</p>
-
-<p class='c012'>Yöllä Psykhe kuuli ystävällisen äänen sanovan: »Heittäydy rohkeasti
-alas kalliolta! Minä olen Länsituuli, joka vien sinut uuteen
-kotiisi.» Hetken Psykhe epäröi, mutta sitten hän syöksyi kalliolta alas.
-Samassa hän menetti tajunnan. Herätessään hän huomasi olevansa
-loistavassa palatsissa, jossa oli upeita saleja ja vilpoisia puutarhoja.
-Näkymättömät palvelijat täyttivät kaikki hänen toivomuksensa.
-Yön koittaessa hän kuuli siipien havinaa, ja samassa ääni
-häneltä kysyi: »Miten on, Psykhe puolisoni, oletko tyytyväinen uuteen
-kotiisi? Mielelläni jäisin tänne seuraksesi, mutta sitä en voi
-tehdä. Päivin on minun hoidettava monia toimiani maailmassa. Mutta
-joka yö palaan sinun luoksesi kertomaan, mitä maailmassa tapahtuu.»
-Psykhe pyysi nyt saada nähdä miehensä kasvot, mutta tämä vastasi:
-»Mitä tahansa pyydät, sen sinulle annan, mutta tätä yhtä älä vaadi,
-sillä jumalat ovat määränneet, että meidän kohta on erottava, jos
-kerrankaan näet kasvoni!»</p>
-
-<p class='c012'>Kului jonkin aikaa, jolloin Psykhe oppi rakastamaan miestään,
-vaikkei hän koskaan nähnyt hänen kasvojaan, sillä he olivat vain öisin
-<span class='pageno' id='Page_54'>54</span>yhdessä. Päivin oli Psykhen ikävä komeassa linnassaan, ja sen tähden
-hän kerran pyysi mieheltään, että sisaret saisivat tulla häntä
-tervehtimään. Aluksi puoliso ei ollut siihen suostuvainen, mutta
-vihdoin hän myöntyi Psykhen rukouksiin. Länsituuli toi sisaret
-Psykhen luo hänen asuntoonsa. Sisaret kysyivät uteliaina, minkälainen
-hänen miehensä oli, mutta Psykhe ei voinut antaa heille vastausta.
-Silloin sisaret sanoivat: »Hän ei näyttäydy sinulle, koska hän on
-ruma. Varmaankin hänen silmänsä tuijottavat kuin tulikekäleet,
-verta tippuu hänen kielestään, ja hänen selässään on suuret lepakon
-siivet.» Sisarien sanat herättivät Psykhen uteliaisuuden, ja heidän
-lähdettyään hän päätti ottaa selkoa miehensä ulkonäöstä. Seuraavana
-yönä hän hiljaa nousi vuoteeltaan ja hiipi lamppu toisessa
-kädessä ja tikari toisessa miehensä luo. Mutta hän ei nähnytkään
-iljettävää hirviötä, vaan kauniin miehekkään nuorukaisen. Psykhe tunsi
-hänet. Se oli <i>Eros</i>, rakkauden jumala, joka rakkauden voimalla voitti
-sekä jumalat että ihmiset. Samassa Eros heräsi, näki Psykhen ja
-sanoi: »Onneton Psykhe, mitä sinä teet? Olen piilottanut sinut
-tänne äitini Afroditen vihalta. Mutta nyt meidän täytyy erota, sillä
-niin jumalat ovat säätäneet. Ainoastaan äitini saattaa taas yhdistää
-meidät, jos voit lepyttää hänet.» Näin sanoen Eros otti jousensa ja
-katosi. Samalla palatsi, jossa Psykhe oli elänyt, haihtui, ja hän istui
-yksin itkien avarassa maailmassa.</p>
-
-<p class='c012'>Alakuloisena Psykhe lähti etsimään Afroditen linnaa. Monien
-harhailujen jälkeen hän löysikin sen auringonpaisteiselta rinteeltä
-ruusupensaiden keskeltä. Afrodite otti hänet ilkkuen vastaan: »Siinäkö
-nyt olet, sinä ihana Psykhe, jota ihmiset väittävät kauniimmaksi
-kuin Afrodite. Miten minulla on kunnia vastaanottaa näin ylhäinen
-vieras?»&thinsp;—&thinsp;»Anna minulle takaisin puolisoni!», Psykhe kuiskasi. Afrodite
-määräsi hänelle silloin suoritettavaksi kolme vaikeata työtä
-ja lupasi mahdollisesti taipua hänen rukouksiinsa, jos hän selviytyisi
-niistä.</p>
-
-<p class='c012'>Ensimmäiseksi Psykhen tuli yhden päivän kuluessa noukkia erilleen
-ohra-, vehnä- ym. jyvät eräästä suuresta viljaläjästä keskeltä
-pihaa. Nähdessään, miten suuri keko oli, Psykhe kävi entistään alakuloisemmaksi,
-mutta hän ryhtyi kuitenkin kohta työhön. Silloin
-hän kuuli heikon äänen vierestään piipittävän: »Ehkäpä minä voin
-auttaa sinua?» Psykhe käänsi päätään ja näki pienen muurahaisen.
-Tämä jatkoi: »Olet kerran pelastanut henkeni. Nyt voin minä
-puolestani pelastaa sinut.» Samassa marssi kokonainen armeija pieniä
-muurahaisia esiin. Koko viljakeko näytti joutuvan liikkeeseen, ja ennen
-pitkää eri jyvälajit olivat kukin omassa läjässään. Kun Psykhe
-kiitti pientä auttajaansa, vastasi tämä: »Enpä olekaan mikään tavallinen
-muurahainen; nimeni on Ahkeruus.»</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_55'>55</span>Seuraavana päivänä Afrodite lähetti Psykhen ammentamaan
-vettä lähteestä, joka pulppusi kallionhalkeamasta. Lähteelle johtava
-tie oli kahden tultasyöksevän lohikäärmeen vartioima. Psykhe
-koetti kavuta lähteelle vastaiselta puolelta äkkijyrkkää vuorenrinnettä
-alas, mutta hän huomasi pian yrityksen mahdottomaksi. Silloin
-tuli hänen avukseen kotka, jonka poikaset hän oli pelastanut
-sähisevän käärmeen vallasta. Kotka tarttui ruukkuun kynsin, täytti
-sen vedellä ja toi sen takaisin Psykhelle.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Afrodite huomasi tämänkin työn tehdyksi, hän antoi Psykhelle
-rasian ja sanoi: »Vie tämä Manalaan ja hae Persefonelta sitä kauneusainetta,
-jota ainoastaan hän osaa valmistaa!» Psykhe lähti matkalle.
-Kuta lähemmäs Manalaan vievää aukkoa hän saapui, sitä kolkommaksi
-kävi luonto. Mustat kallionseinämät kohosivat joka puolella,
-ja hänen jalkansa haavoittuivat veriin terävistä kivistä. Juuri kun
-Psykhe epätoivo sydämessään oli astumaisillaan portista sisään, ilmaantui
-hänelle Hermes, jumalien sanansaattaja. »Kuule, Psykhe»,
-hän sanoi, »Eros on lähettänyt minut antamaan sinulle neuvoja matkalle
-kuolleiden valtakuntaan! Tässä on sinulle kaksi rahaa ja kaksi
-leipää. Mennessäsi ojenna toinen raha Kharonille, niin hän vie sinut
-yli Styks-joen. Toisella rannalla odottaa kolmipäinen Kerberos
-hyökätäkseen ulvoen sinun kimppuusi. Anna sille toinen leipä! Kun
-saavut Persefonen luo, ilmoita hänelle asiasi, niin hän täyttää rasian.
-Paluumatkalla annat jälleen leivän Kerberokselle ja rahan Kharonille.
-Mutta eräs asia paina mieleesi: älä millään ehdolla aukaise rasiaa!»
-Samassa Hermes katosi ja Psykhe astui päättävästi luolan
-aukosta sisään.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta luolan suulla Eros odotti Psykhen paluuta, sillä jumalat
-sallivat heidän taas yhtyä, jos Psykhe pääsisi palaamaan Manalasta.
-Levottomana suuntasi Eros katseensa pimeään käytävään, josta
-kuului kammottavaa mylvinää, kirkumista ja hätähuutoja. Vihdoin
-hän näki Psykhen kalman kalpeana horjuvin askelin laahautuvan
-aukkoa kohti. Jo hän luuli pitkän koetusajan olevan ohi, kun hän kauhukseen
-huomasi, että Psykhe, uteliaisuutensa voittamana, aukaisi
-rasian kannen. Samassa neitonen lyyhistyi kokoon, ja valkoinen
-sumu verhosi hänet. Eros hyökkäsi esiin, sulki hänet syliinsä ja
-kantoi hänet pois kuoleman usmasta.</p>
-
-<p class='c012'>Hetken kuluttua Psykhe aukaisi silmänsä. »Sinäkö siinä olet, Eros?»
-hän kuiskasi, »sain siis kuitenkin nähdä sinut ennen kuolemaani.»&thinsp;—&thinsp;»Eihän
-sinun enää tarvitsekaan kuolla», Eros vastasi, »äitini Afrodite
-on jo leppynyt, ja nyt sinä saat elää ikuisesti minun ja jumalien seurassa.»
-Sitten hän sitoi Psykhen selkään kaksi kirjavaa perhossiipeä,
-ja yhdessä he kohosivat kohti valoisia, kirkkaita avaruuksia, joissa
-autuaat jumalat elävät.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_56'>56</span>□ <strong>Faethon.</strong> Auringonjumala <i>Hē´lios</i> rakasti poikaansa <i>Fae´thōn</i>ia yli
-kaiken eikä voinut kieltää häneltä mitään. Kerran hän taas oli
-luvannut täyttää poikansa pyynnön, mitä tahansa tämä anoisikin.
-Faethon sanoi: »Anna minun huomenna ajaa loistavat auringonvaunusi
-yli taivaan kannen!» Helios pelästyi: »Et tiedä, mitä pyydät,
-poikani. Sinä vaadit sellaista, johon voimasi eivät riitä. Auringonhevoset
-ovat uljaita eivätkä jumalatkaan, muut kuin minä, kykene
-niitä ohjaamaan. Miten siis sinä, kuolevainen ihminen, siihen
-kykenisit?» Mutta Faethon pysyi vaatimuksessaan, ja Helios myöntyi.
-Yhdellä hyppäyksellä nuorukainen nousi vaunuihin. Hevoset kiitivät
-eteenpäin, aamun sumut haihtuivat ja koko maa oli avoinna hänen
-allaan.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta pian hevoset huomasivat, että vieras käsi hallitsi ohjaksia.
-Ne ravistivat niskaansa, pärskyivät ja nousivat takajaloilleen. Samassa
-ne poikkesivat radaltaan ja vaunut heittelehtivät puolelle ja
-toiselle. Pelästyneenä Faethon päästi ohjakset, mistä hevoset tulivat
-kahta hurjemmiksi ja kääntyivät maata kohti. Pilvet syttyivät palamaan,
-vuoret halkesivat, ruoho lakastui, neekerien iho kärventyi
-mustaksi, ja heidän maansa kuivui hiekkaiseksi autiomaaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Vihoissaan Zeus iski Faethonia salamallaan. Hän suistui vaunuista;
-pitkät hiukset ilmi liekissä hän putosi pyörryttävää vauhtia maan
-pinnalle, josta nymfit korjasivat hänen ruumiinsa ja hautasivat sen.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Danaos.</strong> Egyptissä eli aikoinaan kaksi veljestä <i>A´igyptos</i> ja <i>Danao´s</i>.
-Aigyptoksella oli 50 poikaa ja Danaoksella 50 tytärtä. Kun lapset olivat
-varttuneet aikuisiksi, Aigyptoksen pojat tahtoivat ottaa puolisoikseen
-Danaoksen tyttäret. Tähän ei Danaos kuitenkaan antanut suostumustaan,
-sillä hän oli riidassa veljensä kanssa. Kun pojat eivät
-välittäneet hänen kiellostaan, hän päätti paeta. Hän nousi tyttärineen
-laivaan ja lähti purjehtimaan Välimeren ulapoita. Matkailijat
-saapuivat Kreikkaan <i>Argoli´s</i> maakuntaan, jonka asukkaat ottivat
-Danaoksen kuninkaakseen. Danaos hallitsi valtakuntaansa viisaasti,
-rakennuttaen kanavia, joissa juoksutti vettä kuivan maan kastamiseksi,
-sekä linnoja maan puolustamiseksi ja temppeleitä jumalien
-kunniaksi. Mutta eipä aikaakaan, niin Aigyptoksen pojat saapuivat
-setänsä jäljessä Argoliiseen. Kun he yhä vaativat hänen tyttäriään
-puolisoikseen, Danaos ei uskaltanut kauemmin heitä vastustaa,
-vaan antoi suostumuksensa. Kuninkaan linnassa pidettiin nyt komeat
-häät. Mutta hääyönä tyttäret isänsä käskystä pistivät miehensä
-kuoliaiksi. Ainoastaan nuorin tyttäristä säästi puolisonsa ja auttoi
-häntä pakenemaan. Myöhemmin Danaos sopi vävynsä kanssa ja
-tämä peri valtakunnan appensa kuoltua. Hänestä polveutui kaksi
-Kreikan suurinta sankaria <i>Perse´us</i> ja <i>Hēraklē´s</i>.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_57'>57</span>Mutta jumalat eivät voineet tyynin mielin nähdä, miten Danaoksen
-tyttäret surmasivat sulhasensa, vaan rankaisivat heitä. Heidän täytyi
-Manalassa ikuisesti ammentaa vettä vuotavilla seuloilla.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_049.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 49.</i> Medusan pää.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Perseus.</strong> Jumalien kuningas, mahtava Zeus, joka hallitsi koko
-ilmakehää ja maapalloa, ihastui kauniiseen <i>Dană´ē</i> impeen, joka oli
-Danaoksen jälkeläisiä. Heille syntyi poika nimeltä <i>Perse´us.</i> Jonkin
-aikaa Perseuksen syntymän jälkeen äiti ja poika joutuivat erään ilkeämielisen
-kuninkaan luo. Kuningas oli vihamielinen varsinkin
-Perseus nuorukaiselle ja määräsi hänelle suoritettavaksi työn, joka
-oli niin vaarallinen, että hän toivoi Perseuksen siihen menehtyvän.
-Nuorukaisen tuli tappaa <i>Mĕ´dūsa</i> niminen <i>gorgoni.</i> Gorgonit olivat
-hirveitä naisolentoja, jotka asuivat kaukana lännen äärissä. Heidän
-tukkanaan oli kiemurtelevia
-käärmeitä ja heidän katseensa oli
-niin kauhea, että jokainen ihminen,
-jonka silmää se kohtasi,
-jäykistyi kivipatsaaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Perseus ei kuitenkaan säikähtänyt
-tehtävän vaikeutta. Reippain
-mielin hän lähti matkalle,
-vaikkei edes tietänyt, missä gorgonit
-asuivat. Mutta olipa kolme
-vanhaa noita-akkaa, joita sanottiin
-<i>graioiksi</i>. Heillä oli yhteensä vain
-yksi silmä ja yksi hammas, joita
-he vuorotellen käyttivät. He olivat
-gorgonien heimolaisia ja tiesivät heidän asuinsijansa, mutta eivät
-olleet juuri halukkaita sitä kuolevaisille ilmoittamaan. Heidän
-luoksensa Perseus ensimmäiseksi suuntasi kulkunsa. Viekkaasti
-hän sai heiltä anastetuksi heidän ainoan silmänsä ja hampaansa. »Enpä
-anna niitä teille takaisin, ennen kuin ilmoitatte, mistä tie gorgonien
-maahan kulkee», hän sanoi. Silloin ei auttanut graiojen muu kuin
-antaa vaadittu tieto. Sen lisäksi heidän oli pakko lainata hänelle
-viitta, joka teki käyttäjänsä näkymättömäksi, ja siipikengät, jotka
-kuljettivat miehensä muutamassa hetkessä läpi ilmojen.</p>
-
-<p class='c012'>Näin varustettuna Perseus lensi tuulen nopeudella gorgonien
-maahan. Mutta vaikein tehtävä oli vielä suoritettava. Oli tapettava
-Medusa häneen ollenkaan katsomatta, sillä Perseus ei halunnut muuttua
-kivipatsaaksi. Hitaasti hän hiipi selkä edellä gorgoneja kohti, kääriytyneenä
-näkymättömäksi tekevään taikaviittaan ja pitäen kirkasta kilpeään
-peilinä, johon gorgonien hirveät päät kuvastuivat. Onneksi gorgonit
-juuri olivat nukkumassa. Perseus paljasti miekkansa ja sivalsi, kasvot
-<span class='pageno' id='Page_58'>58</span>käännettyinä syrjään, Medusan pään poikki. Sitten hän kiiruusti
-survaisi sen laukkuunsa ja lähti pakenemaan. Medusan verisestä
-ruumiista hyppäsi esiin siivekäs <i>Pē´gasos</i> hevonen, joka vihaisesti
-pärskyen karkasi sankarin jälkeen. Mutta Perseus suisti rajun siipihevosen
-ja käytti sitä sitten ratsunaan.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Perseus oli kotimatkalla Medusan pää laukussaan, kohtasi
-häntä uusi seikkailu. Matkatessaan Aithiopian läpi hän näki ihmeen
-ihanan neitosen, joka oli kahlehdittuna meren ympäröimään kalliopaateen.
-Se oli <i>Andromĕ´dā</i> niminen kuninkaantytär. Kuningas oli
-uhrannut tyttärensä lepyttääkseen kammottavaa merihirviötä,
-joka hävitteli hänen maataan. Hirviö oli kytkenyt neidon rautakahleilla
-kallioon ja vartioi itse valppaana vankiaan lohkareen juurella.
-Perseus päätti vapauttaa Andromedan. Hän aukaisi laukkunsa,
-otti esiin Medusan pään ja ojensi sitä hirviötä kohti. Tuskin
-oli hirviö heittänyt silmäyksen taikapäähän, niin se jo jähmettyi liikkumattomaksi
-kallioksi. Pantuaan pään takaisin laukkuunsa Perseus
-riensi irroittamaan Andromedan kahleet. Prinsessasta tuli sitten
-hänen puolisonsa.</p>
-
-<p class='c012'>Kotiin palattuaan Perseus surukseen havaitsi, että hänen ilkeämielinen
-kasvattajansa oli kohdellut hänen äitiään Danaeta ylen
-huonosti ja häpeällisesti. Suuttuneena hän taas turvautui käärmepäähänsä
-ja muutti käden käänteessä kuninkaan ja koko hänen
-seurueensa kallionlohkareiksi. Sitten hän lähti äitinsä ja puolisonsa
-kera omaan syntymämaahansa Argoliiseen, jonka asukkaat tekivät
-hänet kuninkaakseen.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Herakles.</strong> <i>Hēraklē´s</i> sankarin äiti oli Perseun ja Andromedan
-jälkeläinen. Hänen isänsä oli itse Zeus. Poika kasvoi Argoliissa, ja
-hänestä kehittyi harvinaisen vahva ja urhoollinen nuorukainen. Mieheksi
-vartuttuaan hän kerran harhaili Argoliin metsissä. Siellä
-hän joutui tienhaaraan, jonne hän pysähtyi, epäröiden, kummalle
-suunnalle lähtisi astumaan. Silloin ilmestyi hänen eteensä kaksi jumalatarta.
-Toinen, joka oli muodoltaan ihana, astui arastelematta
-nuorukaisen luo ja lupasi hymysuin hänelle iloa ja nautintoja, jos
-hän seuraisi häntä. »Kuka olet?» kysyi Herakles. »Ystäväni», vastasi
-jumalatar, »nimeni on Huvitus.» Silloin katsahti Herakles toiseen jumalattareen.
-Hän ei ollut yhtä kaunis, mutta hänen kasvoistaan säteili
-rauhallisuus ja ystävällisyys. »Mihin sinä minut viet?» kysyi
-Herakles. »Minä olen Siveys», tämä vastasi, »jos minua seuraat, joudut
-työhön ja vaaroihin, mutta lupaan sinulle myös mainetta ja
-kiitosta jumalien ja ihmisten joukossa.» Tämän kuultuaan Herakles
-hylkäsi Huvituksen ja lähti seuraamaan Siveyden tietä.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_59'>59</span>
-<img src='images/kuva_050.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 50</i>. Herakles.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Herakles tulikin pian huomaamaan,
-minkälaisiin koetuksiin Siveys
-hänet kuljetti. Hän joutui erään
-pahansuovan kuninkaan palvelukseen,
-jolla oli oikeus määrätä hänelle kaksitoista
-mahdollisimman vaikeata työtä.</p>
-
-<p class='c012'>Ensimmäiseksi työkseen Herakles
-tappoi <i>Nemĕ´ān leijonan</i>, jota eivät
-mitkään nuolet voineet surmata, ne
-kun aina kilpistyivät sen paksusta
-turkista. Sankari lähti petoa etsimään
-toisessa kädessä jousi ja toisessa
-jykevä nuija, jonka hän oli
-valmistanut valtavasta öljypuunrungosta.
-Nähdessään leijonan Herakles
-ampui nuolen sen rintaan. Mutta
-tästä peto vain ärtyi, kyyristyi maahan
-ja hyökkäsi pitkin loikkauksin
-vainoojansa kimppuun. Silloin uros
-iski nuijallaan leijonaa päähän. Hetkeksi
-tämä kellahti nurin, mutta seuraavassa
-silmänräpäyksessä se taas
-ponnahti pystyyn. Nyt Herakles takaapäin
-kiersi kätensä sen kaulaan ja kuristi sitä niin voimakkaasti,
-että se tukehtuneena vaipui maahan. Sitten hän nylki leijonalta taljan,
-jota hän käytti vaippanaan.</p>
-
-<p class='c012'>Herakleen toinen urotyö oli <i>Lernan lohikäärmeen</i> tappaminen.
-Tämä oli satapäinen käärmeen muotoinen hirviö, joka söi suuhunsa
-kaikki ihmiset ja eläimet, jotka sattuivat sen tielle. Moni oli yrittänyt
-tappaa petoa, mutta kun siltä hakattiin pää poikki, kasvoi
-kohta kaksi uutta tilalle. Herakles lähti erään ystävänsä seuraamana
-taistelemaan petoa vastaan. Kun sankari koukkuisella
-miekallaan lipsahdutti pään poikki, kärvensi ystävä palavalla puunrungolla
-haavan sijaa, joten pää ei päässyt kasvamaan uudelleen. Saatuaan
-pedon tapetuksi Herakles karkaisi nuolensa sen mustissa
-mujuissa, saadakseen ne ehdottoman kuolettaviksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_051.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 51</i>. Herakles ampuu jousellaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Yhä uusia töitä kuningas keksi Herakleelle, toisen toistaan vaikeamman.
-Hänen yhdestoista työnsä oli kultaisten omenain noutaminen
-<i>Hesperidein puutarhasta</i>. Tämä sijaitsi kauimpana lännessä Afrikan
-rannikolla. Omenapuita hoiti neljä luonnotarta, joita sanottiin
-hesperideiksi, ja puutarhaa vartioitsi satapäinen lohikäärme, niin
-ettei ainoakaan kuolevainen voinut sitä lähestyä. Saapuessaan
-maailman äärimmäiselle läntiselle rajalle Herakles tapasi <i>A´tlās</i> jättiläisen,
-<span class='pageno' id='Page_60'>60</span>joka kannatti taivaan kantta
-hartioillaan. Herakles kysyi jättiläiseltä
-tietä kultaomenain puutarhaan.
-Atlas vastasi: »Sinun, kuolevaisen
-on mahdoton koskaan päästä
-sinne, mutta jos hetkeksi otat kantaaksesi
-taakkaani, haen sinulle
-omenat». Herakles suostui ehdotukseen
-ja otti taivaankannen hartioilleen.
-Atlaan onnistuikin tappaa
-lohikäärme ja noukkia omenat.
-Mutta nyt hän ei enää tahtonut
-asettua entisen taakkansa alle. Sankari
-turvautui silloin viekkauteen.
-Hän sanoi: »Minun ei auttane muu
-kuin jäädä tänne sinun sijaasi,
-mutta taivaankansi kahnaa kovasti
-olkapäätäni. Nostappa sentähden
-vähän syrjää, jotta voisin sijoittaa
-tyynyn väliin!» Jättiläinen täytti
-Herakleen pyynnön, mutta silloin tämä nopeasti livisti tiehensä vieden
-omenat mukanaan.</p>
-
-<p class='c012'>Viimeinen Herakleen töistä oli kaikista vaikein. Hänen tuli näet
-hakea Manalasta <i>Kerberos</i> koira. Tämä vartioi kuolemanvaltakunnan
-porttia. Sillä oli kolme päätä, joissa kussakin oli hirvittävä kita, ja
-sen selkäkarvat olivat sähiseviä käärmeitä. Herakles astui muutamasta
-rotkosta alas Manalan pimentoihin. Kun vainajien alakuloiset
-haamut näkivät sankarin lähestyvän valtava nuija kädessä ja leijonan
-talja hartioillaan, he pakenivat pelästyneinä Manalan mustimpiin sokkeloihin.
-Mutta Herakles astui synkän <i>Hades</i> jumalan eteen ja kertoi
-asiansa. Hades vastasi: »Annan sinun viedä koiran, jos paljain käsin
-saat sen haltuusi». Ankaran taistelun jälkeen sankari pääsi voitolle
-ja kuljetti koiran maan pinnalle. Päivänvalo häikäisi pedon silmiä,
-ja se ulvoi tuskasta, mutta Herakles ei hellittänyt lujaa otettaan.
-Kun kuningas näki kammottavan Kerberoksen edessään, veri pakeni
-hänen poskiltaan ja hiukset nousivat pystyyn hänen päälaellaan. Vapisevalla
-äänellä hän käski Herakleen kohta viedä sen takaisin Manalaan.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt Herakles pääsi vapaaksi orjuudestaan. Tämän jälkeen hän
-kävi monessa maassa ja suoritti monta ihailtavaa sankarityötä. Mutta
-vihdoin oli hänenkin kuolinhetkensä tullut. Kun hän vastaotetun
-vaimonsa <i>Dēiă´neira</i>n kanssa tuli joen partaalle, eräs <em class='gesperrt'>kentauri</em>
-tarjoutui kantamaan naisen joen poikki. Kentaureiksi sanottiin olentoja,
-joilla oli hevosen ruumis, mutta kaulan sijasta oli ihmis-vartalo.
-<span class='pageno' id='Page_61'>61</span>Joen toiselle rannalle päästyään kentauri aikoi ryöstää
-Deianeiran. Silloin Herakles ampui myrkytetyn nuolen ryöstäjään.
-Kuolinkamppailussaan tämä antoi Deianeiralle vaippansa käskien
-hänen käyttää sitä, jos miehen rakkaus sammuisi. Jonkin aikaa
-tämän tapauksen jälkeen Deianeira luuli miehensä mieltyneen toiseen
-naiseen ja ojensi hänelle kentaurin vaipan. Tuskin Herakles
-oli saanut sen yllensä, kun hän tunsi polttavaa kuoleman tuskaa
-suonissaan; kentaurin vaippa oli näet myrkytetty. Silloin Herakles
-rakennutti rovion, jossa hän poltti ruumiinsa, mutta kuolemattoman
-sielun Zeus otti jumalien luo.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Theseus.</strong> <i>Thēse´us</i> oli muinaisajan kuuluisimpia uroita. Hänen
-isänsä oli <i>Aige´us</i>, <em class='gesperrt'>Ateenan</em> kuningas. Mutta hänet kasvatettiin
-isoisänsä luona, joka asui Pelopo´nnēsoksen niemimaalla. Kun Theseus
-vielä oli pieni poika, kuuluisa Herakles kerran kävi vieraskäynnillä
-hänen isoisänsä luona. Theseus ja muutamat toiset pojat huomasivat
-leijonantaljan, jonka Herakles oli pannut syrjään. Luullen
-sitä todelliseksi leijonaksi muut pojat kauhuissaan juoksivat tiehensä,
-mutta Theseus hyökkäsi kirves kourassa luulotellun pedon
-kimppuun. Herakles kiitteli pojan urhoollisuutta ja ennusti hänestä
-suurta sankaria.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Theseus oli täyttänyt 16 vuotta, isoisä lähetti hänet kotiin
-Ateenaan. Kaikki kehoittivat häntä kulkemaan meritse, koska <i>Korinthoksen</i>
-kannaksella asui useita pahantekijöitä, jotka julmasti murhasivat
-kaikki matkamiehet. »Juuri sentähden matkustankin maitse»,
-Theseus sanoi, »sillä silloin voin tappaa pahantekijät ja siten saavuttaa
-hyvän maineen ihmisten keskuudessa.»</p>
-
-<p class='c012'>Ensimmäinen pahantekijä, jonka Theseus tapasi, oli <i>Sĭ´nis</i>. Tällä
-oli tapana taivuttaa yhteen kaksi honkaa. Jolleivät matkustajat
-kyenneet suorittamaan samaa temppua, hirtti hän heidät. Kun Theseus
-saapui, Sinis näytti hänelle taitoansa ja kehoitti häntäkin
-yrittämään. Sankari tarttui puihin ja taivutti ne vastakkain
-niin että latvat koskettivat toisiaan. Silloin julmuri pelästyi, sillä
-hän arvasi koston hetken olevan käsissä. Theseus kävikin hänen
-kurkkuunsa, sitoi hänet ja hirtti hänet samaan honkaan, johon hän
-aikoinaan oli tappanut monta viatonta matkamiestä.</p>
-
-<p class='c012'>Vaarallisin Theseun kohtaamista pahantekijöistä oli kuitenkin
-<i>Prokrustes</i> (Venyttäjä). Hänellä oli kaksi vuodetta, lyhyt ja pitkä.
-Kestittyään matkustavaiset kohteliaasti hän pyysi heitä lepäämään.
-Mutta lyhyet hän asetti pitkään vuoteeseen ja venytti heitä, kunnes
-he heittivät henkensä. Pitkät hän taas sijoitti lyhyeen vuoteeseen ja
-hakkasi poikki jäsenet, jotka ulottuivat sängyn pään yli. Kun Theseus
-saapui, Prokrustes tarjosi hänelle lyhyempää vuodetta. Mutta äkkiä hän
-<span class='pageno' id='Page_62'>62</span>tunsikin, että uros kävi häneen itseensä käsiksi ja kaatoi hänet vuoteeseen,
-oikaisi hänen jalkansa ja hakkasi ne poikki hänen omalla kirveellään.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Theseus saapui Ateenaan, isä otti hänet mielihyvällä vastaan.
-Mutta urosta odottivat kohta uudet seikkailut. Kreetan saarella eli
-<i>Mī´nōs</i> kuninkaan aikana julma <i>Mīnō´tauros</i> hirviö, joka oli puoleksi
-härkä, puoleksi ihminen. Se käytti ruokanaan ihmislihaa ja asuskeli
-sokkeloisessa <em class='gesperrt'>Labyrintissa</em>, josta ei kukaan, ken sinne oli
-joutunut, osannut ulos. Voitettuaan sodassa Ateenan Minos
-määräsi kaupungin maksamaan joka yhdeksäs vuosi seitsemän neitosta
-ja seitsemän nuorukaista Minotaurokselle ruoaksi. Kun Ateenan
-kuningas Aigeus taas kerran lähetti tuon ihmisveron, lähti hänen
-poikansa Theseus, isän estelyistä huolimatta, retkelle mukaan. Hän
-lupasi isälleen palatessaan nostaa alukseensa valkoisen purjeen mustan
-sijaan, jos hän onnellisesti suoriutuisi seikkailustaan.</p>
-
-<p class='c012'>Jonkin aikaa purjehdittuaan ulapoita Theseus saapui seuralaisineen
-Kreetan saareen. Siellä Minos kuninkaan tytär, ihana <i>Aria´dnē</i>,
-heti ihastui uljaaseen ja reippaaseen nuorukaiseen. Kun ihmisuhrit
-vietiin Labyrinttiin, Ariadne antoi salaisesti Theseulle lankakerän.
-Kenenkään huomaamatta uros kiinnitti langan toisen pään
-oven suuhun ja meni sitten rohkeasti Minotaurosta vastaan. Ilkeästi
-mylvien peto karkasi hänen kimppuunsa. Mutta Theseus paljasti
-miekkansa ja hakkasi ihmishärältä pään poikki. Sitten sankari palasi
-lankaa pitkin ovelle ja karkasi yöllä tovereineen koko saaresta.</p>
-
-<p class='c012'>Joka päivä vanha Aigeus oli kiivennyt korkealle kallioniemekkeelle
-tähystämään matkamiesten laivaa. Eräänä päivänä se vihdoin
-sinervänä pilkkuna näkyi taivaanrannalla. Aluksen lähestyessä Aigeus
-mielipahakseen huomasi laivan purjeet mustiksi, sillä iloissaan
-Theseus oli unohtanut vaihtaa ne valkoisiin. Epätoivon valtaamana
-vanha kuningas heittäytyi mereen, johon hukkui. Siitä alkaen muka
-kreikkalaiset sanoivat tätä merta Aigeian mereksi. Theseus suri isäänsä
-katkerasti, mutta kiitolliset ateenalaiset valitsivat urhoollisen pojan
-isänsä seuraajaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Orfeus.</strong> <i>Orfe´us</i> oli muinaisajan kuuluisin laulaja. Kun hän soitti
-lyyryänsä, koko luomakunta heltyi. Metsän leijonat laskeutuivat
-lumoutuneina hänen jalkojensa juureen, joet pysähtyivät uomassaan
-ja jykevät tammet kiskoutuivat irti juuristaan.</p>
-
-<p class='c012'>Kerran hänen puolisonsa karkeloi ystävättärineen nurmikolla.
-Silloin myrkyllinen käärme pisti naista jalkaan, ja hän kaatui kuoliaana
-maahan. Lohduttomana Orfeus harhaili maasta maahan. Vihdoin
-hän päätti lähteä Manalaan joko hakemaan puolisonsa sieltä
-pois tai jakamaan hänen kohtaloaan. Lyyry kädessä hän kulki Manalan
-portista sisään. Ankara Kharon kuljetti hänet Styksin yli. Kerberoksen
-<span class='pageno' id='Page_63'>63</span>hän nukutti lyyrynsä vienoilla sävelillä. Kun hän saapui synkkämielisen
-Hadeen ja vakavan Persefonen eteen, hän viritti lyyrynsä
-ja alkoi soittaa. Hän ajatteli vain kadottamaansa puolisoa, ja sävelet
-soivat kauniimmin kuin koskaan ennen. Vainajien verettömät
-haamut keräytyivät ihmetellen hänen ympärilleen, Persefone itki ja
-itse Hadeskin heltyi. »Hyvä on», sanoi Hades, »puolisosi saa seurata
-sinua takaisin elämään; mutta varo katsomasta taaksesi, ennen kuin
-olet saapunut maan päälle!» Kiitollisena Orfeus kiiruhti pois kohtaamatta
-mitään esteitä. Äkkiä hänet valtasi kauhea hätääntyminen;
-hän pelkäsi, ettei vaimo seurannutkaan häntä. Hän pysähtyi ja kuunteli
-tarkkaavaisesti. Hän huusi hänen nimeänsä. Ei mitään vastausta.
-Silloin hän kääntyi taakseen. Hänen puolisonsa oli aivan hänen takanaan.
-Mutta kun Orfeus kurotti kätensä, katosi vaimo varjona ikiajoiksi
-hänen silmistään.</p>
-
-<p class='c012'>Yksin Orfeus harhaili sen jälkeen maan päällä laulaen kaipaustaan,
-sillä Manalaan häntä ei enää toista kertaa elävänä päästetty.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Argonauttain retket.</strong> Boiotian maakunnassa eli kuningas, jolla oli
-kaksi lasta, poika <i>Friksos</i> ja tytär <i>He´llē</i>. Kun lasten äiti kuoli, solmi
-kuningas uuden avioliiton, mutta äitipuoli oli lapsille kovin ankara,
-jopa väijyi heidän henkeäänkin. Silloin lapset pakenivat kultavillaisen
-oinaan selässä. Oinas lensi halki ilman yli Aigeian meren. Kun
-tultiin sen salmen kohdalle, joka erottaa Euroopan Aasiasta, putosi
-Helle oinaan selästä ja hukkui. Siitä hetkestä sai salmi nimen <i>Hellē´spontos</i>
-(Hellen meri). Mutta Friksos jatkoi matkaa ja saapui
-<i>Kolkhi´s</i> maahan Mustan meren rannikolle. Siellä Friksos uhrasi kultavillaisen
-oinaan ja ripusti taljan sodanjumalan pyhään lehtoon. Kolkhiin
-kuningas vartioitti onnea tuottavaa taljaa hyvästi, ympäröi
-lehdon muurilla ja asetti portinvartijaksi tulta syöksevän lohikäärmeen.</p>
-
-<p class='c012'>Jonkin aikaa edellä kerrottujen tapausten jälkeen muuan vanha
-kuningas kuoli Thessalian maakunnassa jättäen jälkeensä kaksi poikaa.
-Näistä anasti nuorempi hallituksen ja karkotti vanhemman ynnä
-hänen poikansa <i>Iā´sōn</i>in maaseudulle. Kun Iason oli varttunut
-mieheksi, hänen setänsä päätti toimittaa hänet hengiltä. Hän teeskenteli
-ystävyyttä nuorukaiselle ja lupasi luovuttaa hänelle koko valtakunnan,
-jos hän toisi kultaisen taljan Kolkhiista.</p>
-
-<p class='c012'>Iason rakennutti tuota pikaa 50 airoparilla soudettavan laivan,
-joka sai nimekseen <i>Argō´</i>. Monet Kreikan sankareista saapuivat
-ottamaan matkaan osaa, muun muassa Herakles ja Theseus
-sekä Orfeus laulaja. Matkamiehiä sanottiin laivansa mukaan <em class='gesperrt'>argonautoiksi</em>.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_64'>64</span>Iasonin johtamina uroot lähtivät purjehtimaan Kolkhis maata
-kohti. Monta vaarallista seikkailua oli heillä matkan varrella kestettävänä.
-Muun muassa oli Mustan meren suussa <i>Symplēgă´dien kalliot</i>,
-jotka tavan takaa lyödä luskuttivat yhteen, niin että kaikki laivat murskautuivat.
-Matkaan liittyneen tietäjän neuvosta laskettiin ensin kyyhkynen
-lentämään kallioiden lomitse. Kun Symplegadit saivat siltä nutistetuksi
-vain pari peräsulkaa, urootkin uskalsivat lähteä matkaan.
-Laiva mennä suhahti vinhaa vauhtia, ja ainoastaan peräsin särkyi
-kallioiden väliin. Siitä päivästä seisoivat Symplegadit liikkumatta.
-Mutta Argo viillätti edelleen Mustalla merellä. Vihdoin uroot, monia
-seikkailuja koettuaan, laskivat maihin Kolkhiin rantaan.</p>
-
-<p class='c012'>Perille tultuaan Iason kohta lähti kuninkaan puheille ja ilmoitti
-tulleensa hakemaan kultaista taljaa. Kuningas lupasikin sen hänelle
-antaa, jos hän paljain käsin ottaisi kiinni tulta tuiskivan härkäparin
-ja sillä kyntäisi kyisen pellon. Vakoihin oli hänen sitten kylvettävä
-lohikäärmeen hampaita, joista kasvaisi uljaita miekkamiehiä. Nämä
-hänen lopuksi oli tapettava. Iason hämmästyi tehtävän vaikeutta.
-Mutta kuninkaan tytär <i>Mē´deia</i>, joka oli taitava velho, auttoi häntä
-pulasta, sillä hän oli rakastunut uljaaseen sankariin. Hän antoi Iasonille
-voidetta, joka suojeli häntä härkien polttavalta hengitykseltä
-ja vihaisilta potkauksilta sekä käärmeiden myrkyllisiltä pistoilta.
-Käyttäen tätä voidetta Iason sai suoritetuksi työnsä. Kun sitten lohikäärmeiden
-hampaista kasvoi esiin haarniskoituja jättiläisiä, Iason
-Medeian neuvosta heitti heidän keskelleen suurehkon kiven. Jättiläiset
-luulivat, että joku heidän omasta joukostaan oli tehnyt tämän
-ilkityön, hyökkäsivät suuttuneina toistensa kimppuun eivätkä
-herjenneet taistelemasta, ennen kuin viimeinenkin heistä oli saanut
-surmansa.</p>
-
-<p class='c012'>Vaikka Iason nyt oli suorittanut hänelle määrätyt työt, kuningas
-ei sittenkään antanut taljaa. Mutta Medeian avulla
-Iason sai lehtoa vartioivan lohikäärmeen uuvutetuksi uneen ja
-ryösti salaisesti taljan. Sitten hän pakeni tovereineen Argo laivassa
-Kolkhis maasta vieden mennessään Medeian ja hänen pienen veljensä.</p>
-
-<p class='c012'>Kun kuningas aamulla näki, mitä oli tapahtunut, hän lähti
-ajamaan pakenevia takaa. Jo hän oli saavuttamaisillaan heidät, mutta
-silloin Medeia leikkasi pienen veljensä palasiksi ja heitti kappaleet mereen.
-Kun isä huomasi poikansa jäsenien ajelehtivan aalloilla, valtasi
-hänet sanomaton suru. Hän keskeytti takaa-ajon kootakseen palaset
-ja haudatakseen pojan ruumiin. Mutta argonautat pääsivät pakenemaan,
-ja Iason kohosi, palattuaan Thessaliaan, setänsä valtaistuimelle.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_052.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 52.</i> Medeia.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Tantalos.</strong> <i>Tantalos</i> oli rikas ja mahtava kuningas, joka asui Vähässä
-Aasiassa. Jumalat rakastivat häntä enemmän kuin ketään muuta
-<span class='pageno' id='Page_65'>65</span>ihmistä ja antoivat hänelle runsaasti kaikkea maallista
-hyvää. Kutsuivatpa he hänet luokseen <i>O´lympos</i>
-vuorelle kultaiseen palatsiinsa ja antoivat hänen
-syödä heidän pöydässään ja ottaa osaa heidän neuvotteluihinsa.</p>
-
-<p class='c012'>Tällaista onnea Tantalos ei jaksanut kestää.
-Hän tuli ylimieliseksi ja piti itseään vihdoin jumalien
-veroisena. Hän ilmoitti ihmisille jumalien päätökset.
-Hän varasti jumalien ruokaa ja juomaa,
-<em class='gesperrt'>ambrosiaa</em> ja <em class='gesperrt'>nektaria</em>, ja antoi kuolevaisten
-maistaa kuolemattomien ravintoa. Röyhkeästi
-hän kielsi rikoksensa, tehden kerran toisensa
-jälkeen vääriä valoja. Pälkähtipä hänen päähänsä
-koetella, olivatko jumalat kaikkitietäviä. Hän teurastutti
-poikansa ja valmisti hänen jäsenensä jumalille
-ruoaksi. Mutta silloin jumalat suuttuivat. He
-kiehauttivat pojan jäsenet uudestaan, mutta päinvastaisessa
-järjestyksessä, ja herättivät hänet siten eloon.</p>
-
-<p class='c012'>Tantalosta kohtasi ankara kosto. Zeus syöksi
-hänet alas Manalaan ukkosen jyristessä ja salamien
-sinkoillessa. Kun Tantalos tointui huumauksestaan, hän huomasi
-seisovansa kaulaa myöten vedessä. Hän tunsi polttavaa janoa ja
-kumartui juodakseen kirkasta vettä. Mutta kuta syvemmälle hän
-kumartui, sitä enemmän vesi aleni, kunnes se katosi maahan. Kun hän
-nousi, vesi jälleen kohosi. Hänen takanaan lammikon rannalla kasvoi
-mitä ihanimpia hedelmäpuita, joiden oksat riippuivat hänen päänsä
-yli. Viheriäisten lehtien välissä näkyi meheviä omenia ja päärynöitä,
-kauniita viikunoita ja öljypuunhedelmiä. Kun Tantalos ojensi kätensä
-poimiakseen virvoittavia hedelmiä, oksat pakenivat hänen ylettyviltään.
-Tämän lisäksi suuri kallionlohkare alituisesti uhkasi vieriä hänen
-ylitseen. Täten jumalia uhmaava Tantalos sai osakseen tuskia, joista
-ei koskaan tullut loppua.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Troian sota.</strong> Kun Thessalian kuningas piti häitä merenjumalattaren
-kanssa, oli juhlaan kutsuttu kaikki jumalat, lukuunottamatta eripuraisuuden
-jumalatarta. Suuttuneena viimeksimainittu heitti ovenraosta
-hääsalin lattialle omenan, johon oli kirjoitettu: »Kauneimmalle».
-Heti joutuivat Zeun puoliso <i>Hera</i>, viisauden jumalatar <i>Pallas Athene</i>,
-ja kauneuden jumalatar <i>Afrodite</i> riitaan omenan omistamisesta. Kun
-he eivät voineet sopia, he päättivät lykätä asian ratkaisun <i>Pă´ris</i>-nimiselle
-kauneudestaan kuuluisalle nuorukaiselle, joka oli <em class='gesperrt'>Troian</em>
-kuninkaan <i>Priamoksen</i> poika. Tämä paimensi juuri isänsä karjalaumoja,
-kun jumalattaret saapuivat hänen luokseen. Itsekukin heistä koetti
-<span class='pageno' id='Page_66'>66</span>voittaa häntä lupauksilla puolelleen. Hera lupasi hänelle maailman
-herruuden, Pallas Athene viisauden lahjan ja Afrodite kauneimman naisen.
-Viimeinen tarjous oli Pariista arvokkain, jonka tähden hän antoi
-omenan Afroditelle. Palkinnoksi jumalatar johdatti hänet Spartaan,
-jossa prinssi ryösti kuningas <i>Menĕ´lāoksen</i> puolison, ihanan <i>Helenan</i>,
-joka oli kaunein kaikista naisista, ja pakeni hänen kanssaan Troiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Helenan ryöstö synnytti ankaraa suuttumusta koko Kreikassa. Kun
-kuningas Priamos kieltäytyi luovuttamasta Helenaa takaisin hänen miehelleen,
-kreikkalaiset vannoivat kostavansa ja varustivat suuren sotaretken
-Troiaan. Retken pääjohtaja oli Menelaoksen veli <i>Agame´mnōn</i>,
-<em class='gesperrt'>Mykenen</em> kuningas. Veljekset polveutuivat kuuluisasta Tantalos kuninkaasta
-ja olivat molemmat tunnettuja rohkeiksi ja uljaiksi sankareiksi.
-Agamemnon kutsui Kreikan mainioimmat uroot <em class='gesperrt'>Auli´s</em>-nimiseen
-satamaan Keski-Kreikkaan. Sinne saapui muun muassa viekas <i>Odysse´us</i>,
-<em class='gesperrt'>Ithă´kān</em> kuningas, ja urhoollisuudestaan kuuluisa <i>Akhille´us</i>.</p>
-
-<p class='c012'>Akhilleus oli Kreikan sankareista mainioin. Hän oli Thessalian
-kuninkaan ja merenjumalattaren poika. Hänen vielä lapsena
-ollessaan äiti kärvensi häntä lumotussa tulessa tehdäkseen
-hänet haavoittumattomaksi. Mutta kesken kaikkea isä tuli huoneeseen.
-Hän pelästyi ja kiskoi pojan vaimonsa käsistä. Liekit olivat
-kuitenkin jo tehneet Akhilleun haavoittumattomaksi, paitsi kantapäistä,
-joista äiti oli pitänyt kiinni.</p>
-
-<p class='c012'>Kun kaikki sankarit olivat keräytyneet Auliiseen, oli koolla 1,200
-laivaa ja 100,000 miestä. Mutta ei päästy lähtemään matkalle, sillä
-metsästyksen jumalatar Artemis kahlehti kaikki tuulet, niin että vallitsi
-herkeämätön tyven. Artemis oli näet suutuksissaan Agamemnoniin,
-joka oli tappanut hänelle pyhitetyn kauriin. Lepytysuhriksi Artemis
-vaati Agamemnonin tytärtä <i>Ifigĕ´neia</i>a. Neitonen houkuteltiin
-kreikkalaisten leiriin; ilmoitettiin näet, että Akhilleus muka tahtoi
-naida hänet. Jo oli Ifigeneia uhrialttarilla, ja miekka oli kohotettu
-hänen surmaamisekseen, kun jumalatar vihdoin leppyi. Hän
-laski sankan sumupilven alttarille, ja kun usva hetken kuluttua hälveni,
-oli Ifigeneian tilalla lumivalkoinen kauris. Kun se oli uhrattu, nousi
-suotuisa tuuli, ja retkeläiset lähtivät purjehtimaan yli Aigeian meren.</p>
-
-<p class='c012'><em class='gesperrt'>Troia</em> eli <em class='gesperrt'>Ilion</em> oli vahvasti varustettu kaupunki Vähän Aasian
-luoteisrannikolla. Se oli korkean muurin ja mahtavien tornien suojaama.
-Puolustusta johtivat kuningas Priamos itse ja hänen 50 poikaansa,
-joista urhoollisin oli <i>He´ktōr</i>, mutta pelkurimaisin Paris. Kreikkalaiset
-pystyttivät meren rantaan leirin, johon rakensivat puisia
-majoja. Taistelut suoritettiin kaupungin ja leirin välisellä tasangolla.
-Päälliköt taistelivat sotavaunuissa, sotilaat jalan. Hyökkäysaseina
-olivat heittokeihäät, miekat, jouset ja lingot, puolustusaseina kypärät,
-haarniskat, säärystimet ja kilvet.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_67'>67</span>
-<img src='images/kuva_053.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 53.</i> Akhilleus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Yhdeksän vuotta taisteltiin vaihtelevalla onnella. Mutta kymmenentenä
-tapahtui seikkoja, jotka johtivat ratkaiseviin tuloksiin.</p>
-
-<p class='c012'>Eräänä päivänä toimitettiin kreikkalaisten leirissä saaliin jakoa.
-Akhilleun osalle tuli muun muassa ihmeen kaunis orjatar. Jonkin
-ajan kuluttua Agamemnon riitaantui Akhilleun kanssa ja riisti
-hänen majastaan orjattaren. Tästä väärämielisestä teosta Akhilleus
-suuttui silmittömästi. Hän veti miekkansa hyökätäkseen Agamemnonin
-kimppuun, mutta hillitsi itsensä ja sanoi: »Tästä hetkestä lähtien
-en enää taistele kreikkalaisten riveissä. Kun näet Hektorin
-kaatavan väkeäsi, olet kerran katuva, että niin syvästi loukkasit
-jalointa kreikkalaista.» Sitten Akhilleus vetäytyi majaansa, jossa
-hän kulutti aikaansa laulamalla ja soittamalla. Mutta taisteluihin hän
-ei enää ottanut osaa. Ainoastaan hänen ystävänsä <i>Pa´troklos</i> uskalsi
-käydä häntä puhuttelemassa.</p>
-
-<p class='c012'>Muutamia päiviä tämän jälkeen kreikkalaiset ja troialaiset taas
-kohtasivat toisensa kaupungin edessä olevalla tasangolla. Troialaisten
-joukossa oli muiden mukana kaunis Paris, pukeutuneena kirjavaan
-pantterintaljaan. Hän astui ylpeästi rintaman eteen ja vaati rohkeinta
-kreikkalaista kanssansa ottelemaan. Kun Menelaos näki hänet, hän
-täysissä varustuksissa hyppäsi sotavaunuistaan ja hyökkäsi hänen
-<span class='pageno' id='Page_68'>68</span>kimppuunsa, niinkuin leijona metsäkauriin kimppuun. Paris pelästyi
-ja vetäytyi takaisin. Silloin Hektor huusi hänelle: »Sinä surkea mies,
-joka et uskalla otella sen vastustajasi kanssa, jolta niin miehuullisesti
-varastit puolison! Etkö näe, miten kreikkalaiset nauravat sinun pelkuruuttasi?»
-Tämän kuultuaan Paris päätti taistella Menelaosta
-vastaan. Hän sanoi veljelleen: »Se meistä, joka voittaa, saakoon
-Helenan ja kaikki hänen aarteensa! Mutta te muut pitäkää keskenänne
-rauhaa, ja kreikkalaiset matkustakoot takaisin maahansa!»</p>
-
-<p class='c012'>Iloisesti hämmästyen Hektor kuuli veljensä sanat. Hän astui
-rintaman eteen ja ilmoitti kaikuvalla äänellä kreikkalaisille Pariin päätöksen.
-Molemmat sotajoukot olivat tyytyväisiä tähän ratkaisuun,
-sillä kaikki halusivat hartaasti pitkällisen sodan päättymistä.</p>
-
-<p class='c012'>Hektor ja Odysseus mittasivat taistelupaikan ja panivat kaksi
-arpaa kypärään nähdäkseen, kumman oli aloitettava ottelu. Arpa
-lankesi Pariin eduksi. Tämä heitti keihäänsä, mutta se ponnahti takaisin
-Menelaoksen kilvestä tuottamatta vahinkoa. Silloin Menelaos
-kohotti keihäänsä, huusi Zeusta avukseen ja viskasi aseensa sellaisella
-voimalla, että se puhkaisi Pariin kilven ja haarniskan sekä
-raapaisi häntä ihoon. Sitten Menelaos hyökkäsi Pariiseen käsiksi,
-tarttui hänen kypäräänsä ja laahasi häntä perässään kreikkalaisten
-leiriä kohti. Huonosti olisi Pariin käynyt, ellei hänen suojelijansa
-Afrodite olisi rientänyt avuksi. Jumalatar katkaisi kypärähihnan ja
-lennätti suojattinsa tuulenpyörteessä takaisin Troiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Näin kaksintaistelu jäi ratkeamatta, ja sotaa oli yhä jatkettava.</p>
-
-<p class='c012'>Seuraavana päivänä kreikkalaiset ja troialaiset iskivät taaskin
-yhteen. Onni oli koko ajan troialaisten puolella. Kohta kahakan
-alussa Agamemnon haavoittui. Pian sen jälkeen myös Odysseus tuli
-kykenemättömäksi jatkamaan taistelua. Vihdoin troialaiset murtautuivat
-kreikkalaisten laivaleiriin, ja etumaisena Hektor sytytti laivoja
-palamaan.</p>
-
-<p class='c012'>Tällä välin Akhilleus istui yksin teltassaan. Silloin hänen ystävänsä
-Patroklos syöksyi sisään, kertoi kreikkalaisten hädästä ja
-pyysi lainata hänen sotavarustuksiansa; ehkäpä troialaiset silloin uskoisivat
-Akhilleun itsensä lähteneen taisteluun. Akhilleus suostui
-ystävänsä pyyntöön. Kun Patroklos ilmestyi sotakentälle, troialaiset
-todellakin luulivat Akhilleun itsensä lähteneen liikkeelle, ja kauhuissaan
-he pakenivat kaupunkiin. Uljas Hektor malttoi kuitenkin mielensä,
-asettui Patrokloksen tielle, ja tämä kaatui urhoollisen puolustuksen
-jälkeen.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Akhilleus kuuli sanoman ystävänsä kuolemasta, hän julmistui
-silmittömästi ja päätti verisesti kostaa. Seuraavana aamuna hän
-jätti telttansa, syöksi troialaisten kimppuun ja raivosi väsymättömällä
-murhakiihkolla heidän keskuudessaan.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_69'>69</span>Kun taistelu riehui Troian muurien edessä, oli Hektor kaupungissa
-jättämässä jäähyväisiä vaimolleen <i>Andromā´khēlle</i> ja pienelle pojalleen.
-Murheellisena Andromakhe tarttui miehensä käteen ja sanoi: »Uhkarohkeutesi
-riistää kerran sinulta hengen. Etkö ollenkaan sääli pientä
-poikaasi ja minua? Isäni ja seitsemän veljeäni on Akhilleus jo surmannut.
-Nyt vain sinä olet minulla jäljellä.»</p>
-
-<p class='c012'>Hektor vastasi: »Rakas vaimoni! Minäkin olen murheellinen.
-Mutta minun olisi hävettävä Troian miehiä ja naisia, jos pelkurimaisesti
-väistäisin taistelua. Tosin tiedän, että kerran koittaa se päivä,
-jolloin sortuu pyhä Ilion. Mutta ei mikään suru olisi minulle niin
-raskas kuin se, että sinut kuljetettaisiin orjana vieraaseen maahan.»</p>
-
-<p class='c012'>Sitten Hektor ojensi kätensä pientä poikaansa kohti. Mutta
-tämä pelkäsi isän hulmuavaa kypärätöyhtöä. Hymyillen Hektor
-otti kypärän päästään ja laski sen maahan. Tuuditellen pientä lastaan
-käsivarrellaan hän lausui:</p>
-
-<p class='c012'>»Zeus ja te muut jumalat, tän poikani suokaa
-Troiassa kunniahan isän verroin astua kerran,
-voimalla hallitakseen jalon Ilion uljasta kansaa,
-jotta viel’ lausuttais hänen taistosta tultua: ’Poika
-taattoans suuremp’ on.’ Veriset hän saakohon saaliit!»</p>
-
-<p class='c007'>Näin lausuen hän laski pojan äidin syliin. Sitten hän hellästi silitti
-vaimonsa päätä ja sanoi: »Älä murehdi, armas Andromakhe! Vastoin
-jumalien tahtoa ei kukaan voi minua tappaa.» Sen jälkeen hän pani
-kypärän päähänsä ja lähti taisteluun.</p>
-
-<p class='c007'>Ulkona kentällä Akhilleus ajoi troialaisia edellään. Vihdoin he
-kaikki pelon lyöminä pakenivat portista muurien suojaan. Hektor yksin
-piti puoliaan muurien edustalla. Nähdessään kuitenkin vastustajansa
-vaskiaseiden loistavan kuin nousevan auringon hän hämmentyi, hänen
-jalkansa vapisivat, ja hän kääntyi pakosalle. Mutta Akhilleus
-seurasi häntä kuin haukka ahdistettua kyyhkystä. Kolmasti Hektor
-kiersi Troian kaupungin, ja jumalat katselivat Olympoksesta taistelun
-menoa. Vihdoin Zeus, tiedustellen järkkymättömän kohtalon päätöstä,
-laski kultaiselle vaa´alle kaksi kuolonarpaa. Hektorin arpa
-painui syvälle Manalaa kohti. Samassa tuokiossa troialaisten suojelusjumala
-Foibos Apollon, joka oli avustanut Hektoria, väistyi hänen
-rinnaltaan, ja Akhilleun viereen ilmaantui Pallas Athene, kreikkalaisten
-suojelijatar. Nyt alkoi viimeinen ottelu. Hektor tempasi miekkansa
-ja syöksyi vihollista päin. Mutta Akhilleus huomasi vastustajansa
-haarniskassa aukon siinä paikassa, jossa solisluu ja lapaluu liittyvät
-toisiinsa. Siihen hän tähtäsi keihäällään ja työnsi sen niin voimakkaasti
-Hektorin kaulaan, että kärki tunkeutui ulos niskasta. Koristen
-Hektor kaatui maahan ja heitti henkensä. Akhilleus riisui
-<span class='pageno' id='Page_70'>70</span>hänen aseensa, pujotti hihnat hänen nilkkojensa läpi ja sitoi ne sotavaunuihinsa.
-Sitten hän laahasi ruumista jäljessään, niin että se
-kynti syvän vaon maahan. Vasta kun vanha Priamos polvillaan
-pyysi Akhilleulta poikaansa takaisin, uroon sydän suli, ja hän jätti
-vainajan isälle.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_054.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 54.</i> Akhilleun ja Hektorin kaksintaistelu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Vielä Hektorin kuoltua troialaiset pitivät urhoollisesti puoliaan.
-Kun kreikkalaisten ei muulla tavalla onnistunut saada kaupunkia
-haltuunsa, he viimein turvautuivat viekkauteen. Odysseun neuvosta
-he rakensivat suunnattoman suuren puuhevosen. Sen onttoon vatsaan
-nousivat heidän uljaimmat urhonsa kuten Menelaos ja Odysseus;
-toiset astuivat laivoihin ja olivat purjehtivinaan pois, mutta jäivät
-lähimmän saaren suojaan piileskelemään. Iloisina troialaiset tulvivat
-kaupungin porteista kedolle, mutta suuri oli heidän hämmästyksensä,
-kun he näkivät hevosen. Eräältä samana päivänä ottamaltaan sotavangilta
-he saivat tietää, että kreikkalaiset olivat rakentaneet hevosen
-muka jumalien kehoituksesta, jotta paluumatka onnistuisi hyvin.
-Mutta jos troialaiset saisivat hevosen eheänä kaupunkiinsa, silloin
-tuhoutuisi koko Kreikan sotajoukko. Kohta troialaiset päättivät
-kuljettaa puuhevosen muuriensa suojaan. Kun <i>Lāokŏ´ōn</i> pappi varotti
-maanmiehiänsä kreikkalaisten petokselta, nousi merestä kaksi hirveätä
-käärmettä, jotka pusersivat kuoliaiksi hänet ja hänen molemmat
-poikansa (ks. kuv. 86!). Näin rangaistiin Laokoonia siitä, että hän oli koettanut
-muuttaa kohtalon määräystä. Mutta troialaiset ryhtyivät
-oitis toimittamaan hevosta kaupunkiin. Se oli tosin niin iso, ettei se
-mahtunut portista sisään. Mutta pahaa aavistamatta Troian asukkaat
-repivät osan muuria ja saivat kuin saivatkin hevosen kaupunkiinsa.</p>
-
-<p class='c007'>Kun kaikki jo nukkuivat, haarniskapukuiset miehet laskeutuivat
-pimeästä piilostaan maahan. He hiipivät porttien luo, tappoivat vartijat
-ja avasivat raskaat ovet ulkopuolella odottaville tovereilleen.
-Sitten he sytyttivät rakennukset eri tahoilla palamaan. Liian myöhään
-troialaiset havaitsivat petoksen. Kaupunki oli jo ilmi tulessa.
-Useat saivat surmansa liekeissä, toiset tapettiin paetessaan. Koko
-uljas Troia tuhottiin, ja ani harva sen asukkaista pelasti henkensä.
-Iloisina kreikkalaiset seuraavana päivänä nousivat laivoihinsa, ja
-Menelaos vei Helenan jälleen Spartaan.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_71'>71</span>□ <strong>Odysseun harharetket.</strong> Paluumatkalla oli kreikkalaisten kestettävä
-monta vakavaa seikkailua. Ankarimmat koettelemukset tulivat
-Odysseun osalle. Kohta alussa myrsky viskasi hänen laivansa <em class='gesperrt'>kyklooppien</em>
-saareen, jonka jättiläiskokoisilla asukkailla oli vain yksi
-silmä keskellä otsaa. Odysseus lähti viinilekkerit ja eväspussit mukanaan
-kahdentoista kumppanin kera tutkimaan saarta. Retkeilijät
-saapuivat laakeripuiden suojaamalle luolalle. He astuivat rohkeasti
-sisään. Luolassa he näkivät maitoastioita ja juustokuppeja, mutta
-kyklooppi ei ollut itse kotona, sillä hän oli aina päivin paimentamassa
-vuohilaumaansa.</p>
-
-<p class='c012'>Kreikkalaisten parhaillaan aterioidessa jättiläinen kuitenkin palasi.
-Hän vieritti suuren kivimöhkäleen luolan suulle ja asettui sitten lypsämään
-vuohiaan. Samassa hän havaitsi muukalaiset. Hän sieppasi
-pari heistä, paiskasi heidät maahan kuin koiranpenikat, niin että
-veri ja aivot purskahtivat ympäri, sekä söi heidät suuhunsa luineen
-nahkoineen. Sitten julmuri paneutui pitkäkseen ja nukkui. Odysseus
-ei kuitenkaan uskaltanut tappaa häntä, koska luolan suulla oli
-suuri kallionlohkare. Seuraavana aamuna kyklooppi taas söi pari kreikkalaista
-sekä lähti sitten laitumelle sulkien visusti luolan suun. Päivän
-kuluessa Odysseus teroitti jättiläisen nuijan, joka oli veneen maston
-pituinen, ja kätki sen lantakasan alle.</p>
-
-<p class='c012'>Kun kyklooppi palasi illalla, hän taas söi julman ateriansa. Sen
-jälkeen Odysseus lähestyi häntä tarjoten astiallisen viiniä. Jättiläinen
-joi viinin yhdessä siemauksessa, ihastui juomaan ja tyhjensi astian
-vielä pari kertaa pahaa aavistamatta. Sitten hän tiedusteli Odysseun
-nimeä voidakseen vuorostaan antaa hänellekin vieraslahjan. Odysseus
-vastasi nimensä olevan Ei-kukaan. »Hyvä on», jättiläinen pilkallisesti
-sanoi, »Ei-kukaan on säästettävä viimeiseksi suupalaksi&thinsp;—&thinsp;se
-sinulle vieraslahjaksi!» Tämän sanottuaan kyklooppi viinin vaikutuksesta
-vaipui raskaaseen uneen. Nyt Odysseus toveriensa auttamana
-haki esiin nuijan ja työnsi sen kaikin voimin jättiläisen ainoaan silmään.
-Tuskasta kiljaisten tämä hypähti vuoteeltaan, mutta sokeana
-hän ei saanut kreikkalaisia käsiinsä. Toiset kykloopit tulivat kuitenkin,
-kun kuulivat hänen huutonsa, avuksi, mutta kun jättiläinen vain
-raivoissaan hoki: »Ei-kukaan tappaa minut!» he luulivat häntä hulluksi
-ja lähtivät tiehensä. Aamulla kun kyklooppi päästi vuohensa
-laitumelle, kreikkalaiset johtajansa neuvosta ripustautuivat vuohien
-vatsavilloihin. Kyklooppi istuutui luolan suulle ja tunnusteli vuohien
-selkäpuolta, mutta ei saanut ketään käsiinsä. Näin kreikkalaiset
-pääsivät livahtamaan vainoojaltaan.</p>
-
-<p class='c012'>Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa. Jonkin ajan kuluttua
-retkeilijät saapuivat pieneen saareen, jossa tuulten haltija <i>Aiolos</i> asui.
-Hän otti matkailijat ystävällisesti vastaan ja antoi heille lähtölahjaksi
-<span class='pageno' id='Page_72'>72</span>säkin, johon kaikki tuulet oli suljettu, lukuunottamatta leppoisasti
-puhaltelevaa länsituulta, joka kuljetti heidän aluksiaan. Matkalaiset
-lähestyivät jo Ithakan rantoja, kun uteliaat toverit Odysseun
-nukkuessa avasivat säkin, nähdäkseen siinä muka säilytettyjä aarteita.
-Silloin kaikki tuulet pääsivät valloilleen. Syntyi hirmumyrsky. Laiva
-toisensa jälkeen särkyi. Vasta kuuden vuorokauden kuluttua Odysseus
-vain yhdellä laivalla pelastui tuntemattomalle saarelle.</p>
-
-<p class='c012'>Toinnuttuaan merihädästä Odysseus lähetti toisen puolen miehistöstä
-tutkimaan saaren sisäosia. Retkeläiset eivät olleet kulkeneet
-pitkällekään, ennen kuin saapuivat <i>Ki´rkē</i>-nimisen noitavaimon linnalle.
-Heitä vastaan hyökkäsi lauma pelottavia leijonia, susia ja muita
-petoja. Aluksi miehet aikoivat paeta, mutta eläimet heiluttivat ystävällisesti
-häntäänsä ja katselivat heitä lempeästi. Ne olivat ihmisiä,
-jotka Kirke oli noitunut pedoiksi. Tulijat näkivät ikkunasta Kirken
-itsensä, joka oli kaunis kiharatukkainen nainen. Hän kutoi hienoa
-kiiltävää kudosta laulaen kirkkaalla ja kauniilla äänellä. Kun hän
-huomasi matkamiehet, avasi hän ystävällisesti portin ja pyysi heitä
-vieraikseen.</p>
-
-<p class='c012'>Kun oli tultu sisään, Kirke tarjosi kreikkalaisille viiniä, johon hän oli
-sekoittanut taikamehuja, ja kosketti heitä sitten sauvallaan. Kohta
-he tunsivat kankeiden harjaksien kasvavan selkäänsä sekä jalkojen
-ja käsien muuttuvan sorkiksi. Hetken kuluttua heidät röhkivinä
-sikoina suljettiin sikopahnaan.</p>
-
-<p class='c012'>Yksi ainoa miehistä, joka oli jäänyt portin ulkopuolelle, pelastui
-ja kiiruhti ilmoittamaan asiasta Odysseulle. Uros lähti silloin yksinään
-tutkimaan saarta. Matkalla hänelle ilmestyi jumalien sanansaattaja
-Hermes, joka antoi hänelle taikayrtin loitsujuomaa vastaan. Kun
-Odysseus saapui Kirken luo, tämä tarjosi hänelle viiniä samoin
-kuin hänen tovereilleenkin. Mutta juoma ei tuottanut sankarille
-vahinkoa. Nyt Kirke kosketti häntä sauvallaan ja sanoi: »Mene
-lättiin tovereittesi luo!» Mutta Odysseus veti miekkansa ja hyökkäsi
-naisen kimppuun. Silloin Kirke hätääntyneenä lankesi polvilleen
-rukoillen armoa. Odysseus pakotti hänet antamaan tovereille takaisin
-heidän ihmishahmonsa.</p>
-
-<p class='c012'>Tämän jälkeen Kirke osoitti paljon ystävyyttä Odysseulle ja
-hänen miehilleen. He viipyivät kokonaisen vuoden hänen vierainaan.
-Mutta vihdoin koti-ikävä pakotti heidät jatkamaan matkaansa. Kirke
-kertoi matkamiehille niistä vaaroista, jotka heitä kohtaisivat tiellä, ja
-neuvoi keinoja niiden välttämiseksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_055.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 55.</i> Odysseun laiva kulkee seireenien saaren ohi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kuten Kirke oli kertonut, kreikkalaiset ennen pitkää lähestyivät
-<i>seireenien</i> saarta. Nämä olivat lintujalkaisia neitoja, jotka
-ihanalla laulullaan houkuttelivat merimiehiä luokseen ja sitten raatelivat
-heidät palasiksi. Kirken neuvoa seuraten Odysseus tukki
-<span class='pageno' id='Page_73'>73</span>miestensä korvat vahapalasilla.
-Itse hän kuitenkin tahtoi
-kuunnella seireenien laulua.
-Sen tähden hän sidotti
-itsensä mastoon, kieltäen miehiään
-päästämästä nuoria, ennen
-kuin saari oli sivuutettu.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt miehet asettuivat
-soutamaan. Kohta seireenit
-aloittivat lumoavan laulunsa.
-»Oi, sinä suuresti ylistetty
-Odysseus, sinä Kreikan sankareista
-etevin», he lauloivat,
-»tule luoksemme ja kuuntele lauluamme! Troiasta ja kreikkalaisten
-kuuluisista urotöistä me kerromme, sillä me tiedämme kaikki, mitä
-tapahtuu maailmassa.» Silloin valtasi Odysseun sanomaton halu
-päästä seireenien luo. Hän rukoili miehiään irroittamaan köydet ja
-kääntämään laivan saarta kohti. Mutta he eivät kuulleet mitään.
-Vasta kun saari katosi taivaanrannalle, he vapauttivat Odysseun ja
-ottivat vahan korvistaan.</p>
-
-<p class='c012'>Tämän jälkeen laiva saapui kalliorantaiseen salmeen, jonka kummallakin
-puolen asui kauhea hirviö. Toisella rannalla asusti <i>Skylla</i>,
-joka rotkostaan kurotti kuusi käärmeentapaista kaulaa, siepaten
-ohi pyrkivästä veneestä ammottaviin kitoihinsa saaliin. Toisella
-puolen eli <i>Kharybdis</i>, joka hengittäessään särpi äärettömät vesimäärät
-pohjattomaan vatsaansa seuraavana hetkenä syöstäksensä
-ne suihkuna ilmoille. Odysseus tahtoi mieluummin kadottaa kuusi
-soutajaa kuin kaikkine miehineen hukkua ja käski sen tähden perämiehen
-laskea Skyllan puolelta salmea. Jo kuului Kharybdiin pyörteen
-pursutus. Kankeana kauhusta kaikkien silmät olivat suunnattuina
-tätä hirviötä kohti. Silloin Skylla kurotti ahnaat päänsä ja tempasi
-kuusi urhoollisinta miestä, jotka huitoen, potkien ja vihlovasti
-huutaen katosivat pedon nieluihin. Muiden kera Odysseus pääsi
-onnellisesti pakoon.</p>
-
-<p class='c012'>Eivätpä Odysseun vastoinkäymiset loppuneet vielä tähänkään.
-Monta seikkailua hänellä vielä oli kestettävänä maalla ja merellä.
-Viimein hän joutui niin vaikeaan myrskyyn, että hänen aluksensa
-särkyi ja kaikki hänen toverinsa hukkuivat. Aivan yksin Odysseus
-pelastui <em class='gesperrt'>Skheirian</em> saareen. Tuskin hän enää jaksoi seistä jaloillaan,
-ja suolainen merivesi juoksi nenästä ja suusta. Väsynein käsin
-hän kokosi hieman sammalia vuoteekseen, levitti lehviä päälleen
-ja vaipui sikeään uneen.</p>
-
-<p class='c012'>Skheirian kuninkaalla oli nuori ja kukoistava tytär, nimeltä <i>Nau</i>-<i>sikă´ā</i>.
-<span class='pageno' id='Page_74'>74</span>Tämä päätti lähteä vaatteita pesemään joen rantaan ja pyysi varhain
-aamulla isältään muuliparia vaatteiden kuljettamista varten.
-Saatuaan isän suostumuksen hän palvelijattarineen lähti matkalle.</p>
-
-<p class='c012'>Nausikaa ja muut tytöt sattuivat tulemaan vaatteiden pesuun
-juuri siihen paikkaan, jossa Odysseus nukkui. Sankari heräsi tyttöjen
-rupatukseen ja leikkiin sekä pallosillaoloon, nousi sammalvuoteeltaan
-ja lähestyi heitä. Hänen ruumiinsa oli mullassa ja sammalissa, tukka
-oli takkuinen ja katse nälästä raukea. Kirkaisten pakenivat Nausikaan
-toverit. Prinsessa yksin jäi rohkeana paikalleen. Odysseus kertoi
-hänelle haaksirikostaan ja pyysi kangastilkkua ruumiinsa verhoksi.
-Nausikaan tuli urosta sääli; hän kutsui palvelijansa takaisin, käski
-heidän antaa Odysseulle puhtaan puvun sekä jättää hänelle öljypullon,
-jotta sankari saisi voidella väsyneitä jäseniään.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Odysseus oli peseytynyt ja pukeutunut, hän seurasi Nausikaata
-kuninkaan luo. Tämä otti hänet hyvästi vastaan, toimitti hänen kunniakseen
-juhlaleikit sekä antoi hänen käytettäväkseen laivoja ja miehiä,
-jotka saattoivat kovia kokeneen sankarin hänen omaan valtakuntaansa,
-Ithakan saareen.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_056.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 56.</i> Penelope kankaansa ääressä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kymmenen vuotta harhailtuaan Odysseus vihdoin oli saapunut
-kuningaskuntaansa. Kotilinnassa oli sillä välin hänen
-uskollinen vaimonsa <i>Pēnelŏ´pē</i> häntä odottanut, hyläten kaikkien niiden
-röyhkeiden kosijoiden tarjoukset, jotka himoiten Odysseun
-omaisuutta tahtoivat
-saada hänet puolisokseen.
-Kun Odysseus
-saapui, pukeutuneena
-kerjäläiseksi, kosijat
-paraillaan olivat koolla
-syömässä Odysseun
-ruokaa ja kuluttamassa
-hänen tavaroitaan.
-Sankari ei ilmaissut itseään,
-vaan pyysi nöyrästi
-armopalaa. Mutta
-kosijat ajoivat hänet
-kovin sanoin luotaan.
-Sen jälkeen he ryhtyivät
-ahdistamaan kuningatarta, vaatien että hän vihdoinkin valitsisi
-jonkun heistä puolisokseen. Hän lupasikin lopulta ottaa sen miehekseen,
-joka jaksaisi jännittää Odysseun raskaan jousen sekä ampua sillä
-nuolen kahdentoista peräkkäin asetetun kirveen silmäin läpi. Turhaan
-ponnistelivat kosijat toinen toisensa jälkeen. Vihdoin pyysi kerjäläinen,
-että hänkin saisi koettaa. Hän tarttui voimakkain käsin
-<span class='pageno' id='Page_75'>75</span>tuohon tuttuun aseeseen, veti jänteen vireille ja suhisten lensi nuoli
-kirveensilmäin läpi. Hämmästyneinä kosijat katselivat häntä. Vasta
-nyt hän ilmaisi itsensä. Hänen poikansa <i>Tēlĕ´makhos</i> asettui hänen
-rinnalleen, ja kosijat saivat rangaistuksensa: he kaatuivat kaikki
-Odysseun nuolista ja Telemakhoksen peitsestä.</p>
-
-<h4 class='c010'>SPARTA JA ATEENA.</h4>
-
-<p class='c014'><strong>Hallitusmuodot.</strong> Tärkeimmät hallitusmuodot ryhmitetään seuraavalla
-tavalla:</p>
-
-  <dl class='dl_1'>
-    <dt>A.</dt>
-    <dd>Pappisvalta eli teokratia.
-    </dd>
-    <dt>B.</dt>
-    <dd>Yksinvalta eli monarkia.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Rajaton yksinvalta eli despotismi (itsevalta).
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Rajoitettu yksinvalta.
-    </dd>
-    <dt>C.</dt>
-    <dd>Tasavalta eli republiikki.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Ylimysvaltainen eli aristokraattinen tasavalta.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Kansanvaltainen eli demokraattinen tasavalta.
-    </dd>
-    </dl>
-
-<p class='c007'>Kuten aikaisemmin olemme lukeneet, oli israelilaisten keskuudessa
-varhaisempina aikoina vallalla teokraattinen hallitusmuoto.
-Useimpien muiden itämaisten valtioiden hallitusmuoto oli monarkkinen,
-vieläpä siten, että hallitsijalla oli rajaton valta.</p>
-
-<p class='c007'>Myös Kreikan valtioissa oli vanhempina aikoina monarkkinen
-hallitusmuoto, mutta hallitsijan valta oli niissä rajoitettu, sillä ylimyksillä
-ja alemmalla kansalla oli oikeus ottaa osaa hallituksen
-johtoon. Kreikan pikkuvaltioissa oli näin ollen kolme <i>valtioelintä</i>:
-1) <em class='gesperrt'>kuningas</em>, 2) ylimystön muodostama <em class='gesperrt'>neuvosto</em> sekä 3) <em class='gesperrt'>kansankokous</em>,
-johon vapaat täysikasvuiset miehet pääsivät.</p>
-
-<p class='c007'>Aikaa myöten kuninkaan valta yhä heikkeni, kunnes kuninkuus
-melkein kaikkialla lakkasi. Tärkeimmäksi valtioelimeksi muodostui
-silloin neuvosto, joten hallitusmuoto tuli aristokraattiseksi.</p>
-
-<p class='c007'>Muutamissa valtioissa alempi kansa myöhemmin kukisti ylimystön.
-Johtovalta siirtyi silloin neuvostolta kansankokoukselle,
-joten hallitusmuoto näissä valtioissa tuli demokraattiseksi.</p>
-
-<p class='c007'>Useimmat doorilaiset valtiot, kuten esim. Sparta, pysyivät
-aina ylimysvaltaisina; sitä vastoin useimmat joonialaiset valtiot,
-ennen muita Ateena, kehittyivät kansanvaltaisiksi.</p>
-
-<p class='c007'>Kreikan valtioissa oli siis kolme kehitysvaihetta, nimittäin:</p>
-
-<p class='c007'>a. Rajoitettu monarkia; vanhin hallitusmuoto.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_76'>76</span>
-<img src='images/i_spartan.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Spartan valtio.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>b. Aristokraattinen tasavalta; keskimmäinen kehitysvaihe, jolle
-useimmat doorilaiset valtiot jäivät.</p>
-
-<p class='c007'>c. Demokraattinen tasavalta; nuorin hallitusmuoto, joka tuli
-voimaan useimmissa joonialaisissa valtioissa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sparta.</strong> Lakonian väestö jakautui kolmeen kansanluokkaan,
-varsinaisiin <em class='gesperrt'>spartalaisiin</em>, <em class='gesperrt'>perioikkeihin</em> ja <em class='gesperrt'>helootteihin</em>
-eli orjiin. Helootit eivät olleet doorilaisia, vaan niiden
-kreikkalaisten jälkeläisiä, jotka pitivät hallussaan Lakoniaa, kun
-doorilaiset tunkeutuivat maahan pohjoisesta päin ja valloittivat
-sen. Ne alkuasukkaista, jotka eivät taistelussa kaatuneet, tehtiin
-valtion orjiksi. Perioikit kuuluivat luultavasti maan valloittajiin,
-mutta he olivat köyhiä ja vähäarvoisia talonpoikia, jotka maanjaossa
-olivat saaneet osallensa karut vuorenrinteet, joista he ankaralla
-työllä saivat niukan toimeentulonsa. He palvelivat Spartan
-sotajoukossa, mutta heillä ei ollut oikeutta ottaa osaa kansankokoukseen.
-Varsinaiset spartalaiset vihdoin muodostivat ylimysluokan,
-joka hallitsi valtiota.</p>
-
-<p class='c007'>Kaikki ylimyssuvut olivat keskenään samanarvoisia. Jottei
-toinen pääsisi paisumaan toista mahtavammaksi, oli viljavat laaksomaat
-jaettu yhtä suuriin palstoihin, joita ei saanut myydä eikä jakaa.
-<span class='pageno' id='Page_77'>77</span>Jokaisella spartalaisperheellä oli tällainen palsta hallussaan. Spartalaiset
-pitivät arvolleen alentavana itse hoitaa maatilojaan, mutta
-kullekin perheelle oli annettu määrätty luku helootteja, jotka suorittivat
-viljelystyöt. Näin sparttalaiset saattoivat toimeentulohuolista
-vapaina antautua yksinomaan valtion palvelukseen.</p>
-
-<p class='c007'>Spartan hallituksen johdossa oli <em class='gesperrt'>kaksi kuningasta</em>,
-jotka toimivat sotajoukon ylimpinä päällikköinä. Rauhan aikana
-heillä ei ollut paljon muuta tehtävää kuin johtaa jumalanpalvelusta,
-joten Sparta kuninkaistaan huolimatta itse asiassa oli
-tasavalta. Hallitusta hoiti <em class='gesperrt'>vanhain neuvosto</em> eli <em class='gesperrt'>gerūsĭ´ā</em>;
-sen muodosti 28 kokenutta miestä, jotka valittiin elinkaudeksi
-60 vuotta täyttäneiden vanhusten joukosta. Olipa vielä <em class='gesperrt'>kansankokous</em>,
-joka kokoontui kerran kuussa ja johon pääsi jokainen
-30 vuotta täyttänyt sparttalainen, mutta sillä oli ainoastaan
-vähän valtaa.</p>
-
-<p class='c007'>Kansankokouksella oli kyllä nimeksi oikeus lopullisesti päättää
-sodasta ja rauhasta, virkamiesten vaalista ym. tärkeistä asioista.
-Mutta kansalaiset eivät saaneet kokouksessa ollenkaan neuvotella
-ehdotuksista, ja äänestäminen tapahtui huutoäänestyksellä. Tästä
-syystä määräämisoikeus itse asiassa jäi neuvostolle, joka teki ehdotukset
-ja ratkaisi, mikä ehdotus oli saanut äänekkäimmät suosionosoitukset.</p>
-
-<p class='c007'>Spartalaiset muodostivat kateellisten perioikkien ja vihamielisten
-heloottien keskuudessa ikään kuin linnueen, jonka aina täytyi
-olla varuillaan hyökkäyksiä vastaan. Sen tähden kasvatettiin lapset
-varhaisimmasta nuoruudesta tottelevaisuuteen, viekkauteen ja urhoollisuuteen,
-niin että he tarpeen vaatiessa kykenisivät puolustamaan
-maataan. Vielä täysikasvuisiksi tultuaan sparttalaiset yhä
-elivät kuin sotaleirissä.</p>
-
-<p class='c007'>Spartalaiset saavuttivatkin tarkoituksensa. Spartasta tuli etevä
-sotilasvaltio, joka laski valtansa alle kokonaisia maakuntia. Kun
-useat Kreikan valtiot liittyivät yhteen taistellakseen yhteistä vihollista
-vastaan, oli kuin itsestään selvää, että ylijohto uskottiin Spartalle.
-Tällaista johtavaa asemaa kreikkalaiset sanoivat <em class='gesperrt'>hegemoniaksi</em>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ateena.</strong> Ateenan hallitusmuoto muuttui tasavaltaiseksi jo ammoisina
-aikoina. Kuten muualla Kreikassa niin täälläkin valta joutui ylimysten käsiin. Koska he kuitenkin sortivat kansaa velkaorjuudella
-ja julmilla laeilla, kansa alkoi käydä uppiniskaiseksi. Peläten
-vielä pahempaa ylimystö vihdoin suostui valitsemaan lainsäätäjän,
-joka muuttaisi hallitusmuodon ja lait kansalle edullisemmiksi
-ja lempeämmiksi. Lainlaatijaksi määrättiin v. 594 e. Kr. viisas,
-kansaa rakastava ja oikeudenmukainen ylimys nimeltä <i>Sŏ´lōn</i>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_78'>78</span>
-<img src='images/i_ateenan.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Ateenan valtio.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Solonin lakien mukaan oli hallituksen johdossa kuten ennenkin
-yhdeksän <em class='gesperrt'>arkonttia</em>, jotka valittiin vuodeksi kerrallaan.
-Näiden rinnalla oli <em class='gesperrt'>neljänsadan neuvosto</em>, johon kuului
-400 kansalaista. Neuvoskunta valmisti ehdotukset, jotka se sitten
-esitti <em class='gesperrt'>kansankokoukselle</em>. Tämä kokous, johon kaikki
-20 vuotta täyttäneet kansalaiset, niin köyhät kuin rikkaat, saivat
-ottaa osaa, päätti lopullisesti kaikista tärkeistä asioista.</p>
-
-<p class='c007'>Koko kansan Solon jakoi neljään luokkaan varallisuuden perusteella.
-Ylimpien luokkien kansalaisilla oli suuremmat oikeudet,
-mutta myös suuremmat velvollisuudet. Niinpä virkamiehet valittiin
-vain ylemmistä luokista. Sotapalvelusta suorittaessaan heidän
-toiselta puolen tuli hankkia omalla kustannuksellaan kalliimpia ja
-parempia aseita kuin alempiin luokkiin kuuluvien.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_79'>79</span>Jotteivät rikkaat voisi sortaa köyhiä, Solon kielsi ketään enää
-tekemästä toista ateenalaista velkaorjaksi. Ulkomaisia orjia ateenalaiset
-sen sijaan yhä saivat pitää.</p>
-
-<p class='c007'>Muutamia vuosikymmeniä sen jälkeen kun Solon oli säätänyt
-lakinsa, puolueriidat alkoivat Ateenassa uudestaan. Tätä käytti eräs
-lahjakas ylimys <i>Peisi´strātos</i> hyväkseen hankkiakseen itselleen
-itsevaltiuden. Hän asettui kansan puolelle omia säätyveljiään
-vastaan, otti rynnäköllä haltuunsa Ateenan linnan ja tuli siten
-<em class='gesperrt'>tyranniksi</em>.<a id='t81'></a> Tällä nimellä kreikkalaiset sanoivat sellaisia
-miehiä, jotka väkivallalla olivat anastaneet itsevaltiuden. Peisistratos
-oli hyvä ja lempeä hallitsija, joten hänen hallituskautensa
-oli Ateenalle onnellinen. Pian Peisistratoksen kuoleman jälkeen
-hänen poikansa karkotettiin, ja Ateenasta tuli taas tasavalta.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Sparta ja Ateena.</strong> Kreikan huomattavimmat valtiot olivat <i>Sparta</i>
-Peloponnesoksen niemimaalla ja <i>Ateena</i> Keski-Kreikassa. Edellisessä
-asui vakavaluontoisia ja sotaisia <em class='gesperrt'>doorilaisia</em>, jälkimmäisessä iloisia
-ja sivistystä harrastavia <em class='gesperrt'>joonialaisia</em>.</p>
-
-<p class='c012'>Spartassa hallitsi kaksi <em class='gesperrt'>kuningasta</em> yhtaikaa, mutta heillä
-ei ollut paljon sanottavaa, sillä valta oli melkein kokonaan <em class='gesperrt'>vanhain
-neuvoskunnalla</em>. Ateena oli sen sijaan <em class='gesperrt'>tasavalta</em>.
-Sielläkin oli neuvoskunta, mutta asioiden lopullinen ratkaisu oli kuitenkin
-<em class='gesperrt'>kansankokouksella</em>, johon kaikki vapaat miehet
-ottivat osaa.</p>
-
-<p class='c012'>Spartalaiset olivat vihamielisten kansojen ympäröimiä, ja sen
-tähden heidän aina täytyi olla varuillaan hyökkäyksiä vastaan. Heidän
-lakinsa olivat erittäin ankaria, sillä toivottiin, että he täten kehittyisivät
-uljaaksi sotilaskansaksi. Spartalaiset väittivät, että ne
-olivat <i>Lykū´rgos</i>-nimisen lainsäätäjän laatimia noin vuonna 800 e. Kr.
-mutta tämä henkilö on luultavasti tarunomainen.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_057.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 57.</i> Spartalainen tyttö juoksukilpailussa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Varsinkin lastenkasvatukseen kiinnitettiin suurta huomiota.
-Kreikkalainen historioitsija <i>Plū´tarkhos</i> kertoo spartalaisten lastenkasvatuksesta
-seuraavaan tapaan: »Kun poika syntyi, heimovanhimmat
-tarkastivat häntä huolellisesti. Jos hän oli vahva ja
-hyvin muodostunut, he käskivät vanhempien kasvattaa häntä; jos
-hän taas oli heikko ja muodoton, he määräsivät hänet heitettäväksi
-erääseen syvään vuorenrotkoon. Hoitajat eivät käyttäneet kapaloita,
-että jäsenet vapaasti kehittyisivät; he totuttivat lapsia syömään
-kaikkia ruokia, pitivät huolta siitä, etteivät he pelänneet yksinäisyydessä
-ja pimeässä, eivätkä sallineet mitään oikkuja tai porailemista.
-<span class='pageno' id='Page_80'>80</span>Kun pojat täyttivät 7
-vuotta, heidät pantiin asumaan ja
-syömään yhdessä ja heitä totutettiin
-leikkimään ja opiskelemaan yhdessä.
-Vanhemmat kansalaiset olivat usein
-läsnä heidän leikkiessään ja synnyttivät
-monesti riitoja, nähdäkseen, kuka
-oli peloton eikä epäröinyt ruveta
-tappelemaan vastustajansa kanssa.
-Varttuessaan pojat joutuivat yhä
-ankaramman kurin alaisiksi. He kävivät
-paljain jaloin ja leikkivät tavallisesti
-alasti. Heidän ruumiinsa oli
-likakerroksen peittämä. He makasivat
-yhdessä osastoittain kaisloilla,
-jotka he kokosivat joen rannalta.
-Kukin osasto sai itse valita esimiehekseen
-järkevimmän ja urhoollisimman
-20-vuotisista nuorukaisista. Tämä
-johti ohjattaviaan kilpataisteluissa
-sekä harjoitti heitä hankkimaan
-ruokaa. Kaiken ruokansa he varastivat.
-Joka keksittiin, sai ruoskaa,
-koska hän varastaessaan oli käyttäytynyt
-kömpelösti. Heidän ateriansa olivat aina niukat, jotta he oppisivat
-rohkeiksi ja viekkaiksi.»&thinsp;—&thinsp;Spartalaisia poikia opetettiin myös
-lausumaan ajatuksensa lyhyesti ja sattuvasti. Kerrankin eräs
-ateenalainen moitti spartalaisia tietämättömiksi. »Aivan oikein»,
-vastasi spartalainen, »sillä me olemme ainoat, jotka emme ole oppineet
-teiltä mitään pahaa.» Tällaisia vastauksia sanotaan vielä meidänkin
-aikoinamme <em class='gesperrt'>lakonisiksi</em>. Myös sotatansseja sekä soittoa
-ja laulua opetettiin pojille, jotta he sotaretkillä voisivat innostaa
-mieltänsä.</p>
-
-<p class='c015'>Kuuluisin sotalaulujen laatija oli <i>Tyrta´ios.</i> Hänen sepittämänsä
-on muun muassa seuraava laulu:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä sa urhona kaadut,</div>
-      <div class='line in2'>taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.</div>
-      <div class='line in2'>Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas!</div>
-      <div class='line in2'>Riemuiten, lastesi vuoks, uhriksi henkesi suo.</div>
-      <div class='line in2'>Eespäin voittaen siis, te sankarit vahvat ja nuoret;</div>
-      <div class='line in2'>väistymys mielestä pois, pelvosta tunnetta ei!</div>
-      <div class='line in2'><span class='pageno' id='Page_81'>81</span>Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston</div>
-      <div class='line in2'>nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.</div>
-      <div class='line in2'>Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä</div>
-      <div class='line in2'>kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.</div>
-      <div class='line in2'>Naisista kaunein, miehistä uljain aina hän olkoon;</div>
-      <div class='line in2'>taistossa kaatuen hän kaunis on, kuolossa myös!</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_058.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 58.</i> Kreikkalaisten nuorukaisten asetanssi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Spartalaiset tytöt kasvatettiin jotenkin samaan tapaan kuin pojat.
-Heistä piti tulla voimakkaita naisia, jotka synnyttäisivät Spartalle
-vahvoja ja terveitä poikia.</p>
-
-<p class='c012'>Täysikasvuisiksi tultuaan spartalaiset yhä elivät kuin sotaleirissä.
-He asuivat osastoittain yhdessä, pitivät yhteisiä aseharjoituksia ja
-aterioivat yhdessä. Eivät edes kuninkaat saaneet syödä itsekseen.
-Eräs kuningas pyysi kerran sotaretkeltä palattuaan lupaa aterioida
-kotona, mutta se virkamies, joka huolehti yhteisistä aterioista, antoi
-hänen pyyntöönsä kieltävän vastauksen. Kussakin pöydässä
-istui 14 henkeä. Kaikki lähettivät ateriaa varten kuukausittain säädetyn
-määrän vehnäjauhoja, viiniä, juustoa ja viikunoita. Ateriat
-olivat aivan yksinkertaisia; tavallinen ruokalaji oli »musta liemi»,
-joka oli valmistettu sianlihasta, verestä, etikasta ja suolasta. Jotteivät
-ihmiset voisi rikastua, määrättiin raha valmistettavaksi raudasta.
-Se oli niin raskasta, että tarvittiin härkäpari vetämään 50 000 markan
-suuruista summaa ja iso aitta sen säilyttämiseen. Ylellisyyden estämiseksi
-kiellettiin spartalaisia myös matkustamasta muihin maihin,
-sillä melkein kaikkialla muualla elettiin komeammin kuin siellä.
-Samoin kiellettiin muukalaisia saapumasta Spartaan.</p>
-
-<p class='c012'>Ateenassa olot olivat aivan toisenlaiset kuin Spartassa. Siellä
-<span class='pageno' id='Page_82'>82</span>eli viisas lainsäätäjä nimeltä <i>Sŏ´lōn</i>, jonka tehtäväksi v. 594 annettiin
-kirjoittaa lait Ateenan valtiolle.</p>
-
-<p class='c012'>Solon kuului erääseen Ateenan ylhäisimmistä suvuista, mutta
-hänen isänsä oli köyhtynyt eikä voinut antaa pojalleen säätynsä mukaista
-kasvatusta. Täysikasvuiseksi tultuaan Solon rupesi kauppiaaksi.
-Ateenassa ei nimittäin maanviljelys ollut pääelinkeinona
-kuten Spartassa, vaan täällä oli kaupalla ja teollisuudella tärkeämpi
-merkitys. Laajoilla kauppamatkoillaan Solon hankki hyvät tiedot
-sekä joltisenkin omaisuuden. Luonteeltaan hän oli ilomielinen ja ystävällinen.</p>
-
-<p class='c012'>Solon oli myös taitava runoilija. Runoissaan hän moitti ylimyksiä
-siitä, että he rasittivat kansaa, ja kehoitti heitä säälimään talonpoikien
-köyhyyttä. Eräässä runossa hän sanoo:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in36'>Me näämme</div>
-      <div class='line'>köyhiä laumoittain siirtyvän maastamme pois;</div>
-      <div class='line'>halvasti myytyinä, kahleissa, kunniatonta he tietään</div>
-      <div class='line'>kulkevat kurjuuteen, vastassa orjan ies.</div>
-      <div class='line'>Omat kaupunkilaiset, rikkauden himon orjat,</div>
-      <div class='line'>nuo tuhon tuojat on uljahan kaupungin,</div>
-      <div class='line'>kuin myös turmeltuneet kaikk’ kansanjohtajat, jotka</div>
-      <div class='line'>varmaan synneistään heelmät karvahat saa.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Vanhoilla päivillään Solon vielä kerran lähti pitkille merimatkoille.
-Retkillään hän muun muassa joutui Kroisos kuninkaan
-luo, jolloin sattui se keskustelu, josta aikaisemmin on ollut puhe. Tältä
-retkeltä palattuaan Solon iäkkäänä ja kaikkien kunnioittamana kuoli.</p>
-
-<p class='c012'>Kuten spartalaiset Solonkin kiinnitti paljon huomiota lastenkasvatukseen.
-Hän ei kuitenkaan tahtonut kehittää poikia yksinomaan
-sotilaiksi. Tosin oli välttämätöntä, että he tulivat karaistuneiksi ja
-voimakkaiksi, niin että saattoivat puolustaa isänmaatansa vihollisia
-vastaan. Mutta heidän piti lisäksi harjoittaa hengenlahjojaankin
-voidakseen täysikasvuisiksi tultuaan ottaa osaa kansankokoukseen
-ja tehdä maalle hyödyllisiä päätöksiä. Sen tähden pojat painiskelun,
-juoksun, keihäänheiton ja muiden ruumiinharjoitusten lisäksi saivat oppia
-lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja soittamaan. Kouluissa luettiin
-Homeroksen runoja ja totutettiin oppilaita pitämään puheita. Oppilaat
-eivät kuten Spartassa asuneet kasvatuslaitoksissa, vaan he saivat
-olla kotonaan ja kävivät vain päivittäin koulussa opiskelemassa, niin
-kuin meidänkin maassamme on tavallista. Kun pojat täyttivät 18
-vuotta, heidän varsinainen koulunkäyntinsä päättyi, ja silloin he
-olivat velvolliset kaksi vuotta tekemään sotapalvelusta. Asevelvollisuutensa
-suoritettuaan heidät luettiin aikuisiksi, mutta sodan syttyessä
-kaikki asekuntoiset miehet taas astuivat rintamaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_83'>83</span>
-<img src='images/kuva_059.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 59.</i> Kreikkalainen koulu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Tyttöjen kasvatuksesta
-ateenalaiset
-eivät huolehtineet yhtä
-hyvästi kuin spartalaiset.
-Ateenassa naiset
-elivät syrjäytetyssä asemassa,
-pitivät vain
-huolta kodista eivätkä
-edes julkisesti seurustelleet
-miesten kanssa.</p>
-
-<h4 class='c010'>PERSIALAISSODAT (500–449).</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Joonialaisten kapina
-(500–494).</strong> Kun
-Kyyros laski Lyydian
-valtansa alle, Vähän Aasian kreikkalaiset siirtokunnat joutuivat
-suurkuninkaan haltuun. Kreikkalaiset olivat kuitenkin tyytymätttömiä
-Dareioksen määräämiin veroihin ja hänen asettamiinsa hallitsijoihin.
-Ylpeinä omasta sivistyksestään he sitä paitsi halveksivat
-kaikkia muukalaisia, joita he sanoivat <em class='gesperrt'>barbaareiksi</em>. Vihdoin
-vuonna 500 e. Kr. siirtokunnat, Miletos ensimmäisenä, nousivat
-kapinaan Persiaa vastaan. Vaikka ne saivat apua Ateenasta, ne eivät
-kuitenkaan ajanpitkään jaksaneet puolustautua Persian ylivaltaa
-vastaan, vaan kuuden vuoden kuluttua kapina kukistettiin ja Miletos
-hävitettiin.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Marathonin taistelu (490).</strong> Dareios ei voinut unohtaa, että
-Ateena oli uskaltanut asettua häntä vastaan. Hän tahtoi rangaista
-tuota uhkarohkeata kääpiövaltiota sekä samalla valloittaa koko Kreikan.
-Vuonna 490 hän lähetti sotajoukon Aigeian meren yli Kreikkaan.
-Mutta ateenalaiset eivät kadottaneet rohkeuttansa, vaan lähtivät
-<i>Miltiă´dēen</i> johtamina vihollisia vastaan ja voittivat heidät
-<i>Marathō´n</i>in taistelussa.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_84'>84</span>□ Mahtava Persian valtakunta ja pieni Kreikka joutuivat kuningas
-Dareioksen aikana sotaan keskenään. Suurkuningas tahtoi näet
-rangaista ateenalaisia siitä, että he olivat avustaneet hänen kapinoivia
-alamaisiaan. Hän lähetti suuren sotajoukon Aigeian meren yli Attikan
-rannikolle, jossa se astui maihin <i>Marathō´n</i>in kylän luona.
-Kreikkalaiset historioitsijat väittävät persialaisia olleen 100,000
-miestä, mutta nykyajan tiedemiehet laskevat heitä olleen kaikkiaan
-ehkä 20,000. Ateenalaisia sitä vastoin oli n. 10,000. Ateenalaiset lähettivät
-nopeasti sanansaattajia Spartaan pyytämään sieltä apua. Spartalaiset
-ilmoittivatkin olevansa halukkaita avustamaan, mutta vasta 10
-päivän kuluttua, sillä heillä oli sellainen tapa, ettei sopinut kutsua
-kansankokousta ennen täyttäkuuta. Muutkaan Kreikan kaupungit
-eivät lähettäneet apua, lukuunottamatta pientä Plataiaa, josta saapui
-1000 miestä. Useat ateenalaisetkin epäilivät, tokko olisi ollenkaan
-ryhdyttävä taistelemaan, kun persialaisten ylivoima oli niin
-suuri. Mutta eräs heidän päällikkönsä <i>Miltiă´dēs</i> rohkaisi epäröiviä,
-ja niin päätettiin koettaa taisteluonnea. Taistelun kulusta Herodotos
-kertoo seuraavalla tavalla: »Kun Miltiades teki ateenalaisten
-rintaman yhtä pitkäksi kuin persialaisten, sen keskusta tuli
-vain muutaman rivin vahvuiseksi, joten sotajoukko siltä kohtaa
-oli varsin heikko, mutta kumpikin siipi oli vahvempi. Kun ateenalaiset
-olivat järjestäytyneet, he juoksujalkaa riensivät barbaareja
-vastaan. Persialaiset luulivat heidän olevan hulluja, kun näkivät
-heidän harvalukuisina, vieläpä juoksujalkaa kiiruhtavan suoraan turmioonsa.
-Mutta kun ateenalaiset olivat joutuneet käsikähmään
-barbaarien kanssa, he taistelivat maineikkaasti.&thinsp;—&thinsp;Marathonin kedolla
-taisteltiin kauan aikaa. Sotajoukon keskustassa barbaarit voittivat
-ja mursivat rintaman sekä ajoivat ateenalaisia takaa sisämaahan,
-mutta kummallakin sivustalla ateenalaiset voittivat. Ja voitettuaan
-he antoivat barbaarien paeta, mutta vetivät molemmat
-siipensä yhteen ja taistelivat niitä vastaan, jotka olivat murtaneet
-heidän keskustansa, ja ateenalaiset voittivat. Ja he seurasivat
-iskien persialaisia, kunnes saapuivat merenrantaan. Siellä he tarttuivat
-laivoihin ja vaativat tulta. Seitsemän laivaa kreikkalaiset saivat
-haltuunsa, mutta barbaarit työnsivät muut merille.»</p>
-
-<p class='c012'>Kärsittyään tappion persialaiset kiiruhtivat laivastollaan kiertämään
-Attikan etelänientä hävittääkseen Ateenan, ennen kuin sotajoukko
-ehtisi palata. Mutta ateenalaiset huomasivat ajoissa vihollisen
-aikeen ja kiiruhtivat pikamarssissa kaupunkiin. Muuan ateenalainen
-riensi ennen muita tuon neljän peninkulman matkan, ilmoittaakseen
-kansalaisilleen voitonsanoman. Perille päästyään hän hengästyneenä
-huusi: »Riemuitkaa, ateenalaiset, olemme voittaneet!»&thinsp;—&thinsp;ja
-näin huudettuaan hän kaatui kuoliaana maahan.&thinsp;—&thinsp;Meidän aikoinamme
-<span class='pageno' id='Page_85'>85</span>urheilijat kilpailuissaan useasti juoksevat juuri yhtä pitkän välimatkan
-kuin tuo ateenalainen pikajuoksija. Tämä kilpailulaji onkin nimeltään
-maratonjuoksu.</p>
-
-<p class='c012'>Marathonin voitosta oli ateenalaisten kiittäminen suurempaa
-isänmaanrakkauttaan, sillä persialaisten tuomat voitetut kansat taistelivat
-vain pakosta, jota vastoin kreikkalaiset tiesivät itsenäisyytensä
-olevan vaarassa. Ateenalaisten aseet ja varustukset osoittautuivat
-myöskin sopivammiksi kuin persialaisten. Heidän suojavarusteensa olivat
-<em class='gesperrt'>kypärä</em> ja <em class='gesperrt'>kilpi</em> sekä <em class='gesperrt'>haarniska</em> ja <em class='gesperrt'>säärystimet</em>.
-Hyökkäysaseinaan he käyttivät <em class='gesperrt'>miekkaa</em> ja <em class='gesperrt'>keihästä</em>. Persialaisten
-haarniskat olivat paljon yksinkertaisemmat kuin kreikkalaisten,
-ja heidän pääaseensa jousi ei ollut sanottavaksi hyödyksi,
-kun kreikkalaiset juoksujalkaa heittäytyivät käsikähmään.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_060.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 60.</i> Kreikkalaisia sotureja varustautumassa sota-asuun.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Marathonin taistelun jälkeen Miltiades aikoi kokonaan karkottaa
-persialaiset Aigeian mereltä. Ateenalaiset uskoivatkin laivastonsa
-hänen johtoonsa. Mutta Miltiades haavoittui, jonka takia hänen oli
-pakko palata Ateenaan. Täällä häntä syytettiin ateenalaisten pettämisestä.
-Pahasti sairaana hän ei voinut itse saapua oikeuden istuntoihin,
-mutta hänen ystävänsä puolustivat häntä parhaansa mukaan.
-Siitä huolimatta hänet tuomittiin syylliseksi ja määrättiin maksamaan
-sakkoa 20,000,000 markkaa. Kun hän ei voinut sitä tehdä, heitettiin
-hänet vankeuteen. Siellä hänen terveytensä huononi ja jonkin
-ajan kuluttua hän kuoli.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Themistokles.</strong> Marathonin taistelun jälkeen useimmat luulivat,
-että persialaisvaara oli ohi. Mutta Ateenassa oli kuitenkin eräs kansalainen,
-joka muita selvänäkoisempänä huomasi, etteivät persialaiset
-<span class='pageno' id='Page_86'>86</span>jättäisi yritystään kesken. Tämä kansalainen oli <i>Themistoklē´s</i>.
-Hän oli kunnianhimoinen mies, joka ei voinut sietää, että ketään
-muuta ylistettiin ennen häntä. Mutta hän rakasti myös isänmaataan
-ja halusi saavuttaa mainetta estämällä Ateenaa joutumasta
-persialaisten valtaan. Sen tähden hän taivutti ateenalaiset rakentamaan
-100 laivan suuruisen <em class='gesperrt'>laivaston</em> sekä perustamaan mainion
-<i>Peiraie´un</i> sataman. Ainoastaan merellä, niin selitti Themistokles,
-voisivat ateenalaiset torjua persialaiset.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_061.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 61.</i> Kreikkalainen sotalaiva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Miltiadeen kuoleman jälkeen <i>Themistoklē´s</i> oli Ateenan huomattavin
-kansalainen. Lapsena hän mieluummin työskenteli kuin
-leikki. Niihin tieteisiin ja taiteisiin, jotka olivat vain ylimysten
-huviksi, hän ei osoittanut harrastusta. Kun ystävät kerran laskivat
-hänestä leikkiä siitä syystä, että hän ei osannut soittaa lyyryä,
-hän vastasi: »Lyyryä kyllä en osaa soittaa, mutta antakaa minulle
-heikko kaupunki, niin teen sen pian vahvaksi ja voimakkaaksi!» Nuorukaisena
-hän harrasti puhetaitoa, koska hän ymmärsi, että hän täten
-voisi paljon vaikuttaa kansankokouksessa. Themistokleella oli niin
-hyvä muisti, että hän tiesi kaikkien Ateenan kansalaisten nimet.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Miltiades persialaissotien syttyessä tuli Ateenan johtajaksi
-ja saavutti kansalaisten suosion, Themistokles kävi synkkämieliseksi.
-Hän karttoi ystäviään, ja kun nämä tiedustelivat syytä tähän, hän
-vastasi, että Miltiadeen voitot riistivät häneltä unen.</p>
-
-<p class='c012'>Miltiadeen kuoleman jälkeen Themistokles ehdotti, että rakennettaisiin
-<span class='pageno' id='Page_87'>87</span>100 laivaa persialaisten uusien hyökkäyksien torjumiseksi.
-Tätä ehdotusta vastusti <i>Ariste´idēs</i>, joka rehellisyydellään oli saavuttanut
-yhtä paljon suosiota kuin Themistokles lahjakkuudellaan. Mutta
-Themistokles väitti, että Aristeides tavoitti kuninkaan arvoa, ja sai
-hänet sillä perusteella karkotetuksi. Tämän jälkeen Themistokleen
-ehdotus hyväksyttiin ilman vastustusta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Thermopylai ja Salamis (480).</strong> Themistokles olikin arvannut
-oikein. Saatuaan tiedon Marathonin tappiosta Dareios kohta alkoi
-valmistaa uutta retkeä. Hän tosin kuoli kesken varustuksiaan, mutta
-hänen poikansa <i>Kse´rksēs</i> (pers. Khšājaršā) jatkoi isänsä työtä, ja
-v. 480 hän lähti Sardeista liikkeelle mukanaan sotajoukko, suurempi
-kuin ainoallakaan hallitsijalla sitä ennen oli ollut.</p>
-
-<p class='c007'>Kun Kserkses laumoineen lähestyi Kreikkaa, useat valtiot
-lähettivät alamaisuuden merkiksi hänelle vettä ja maata. Toiset,
-etunenässä Sparta ja Ateena, kieltäytyivät sitä tekemästä. Lähtipä
-300 spartalaista uljaan kuninkaansa <i>Leōnĭ´dāan</i> johtamina kapeaan
-<i>Thermopy´lai</i>n solaan estämään persialaisten pääsyä varsinaiseen
-Hellaaseen. Urhean vastarinnan jälkeen he kaatuivat kaikki, ja
-Kserkses lähti samoilemaan etelää kohti.</p>
-
-<p class='c007'>Kserkseen laivasto oli rannikkoja pitkin seurannut maajoukkoja
-niiden tunkeutuessa yhä etelämmäksi. Thermopylain taistelun jälkeen
-koko Kreikan laivasto oli kerääntynyt Salamis saaren ja Attikan
-manteren väliseen kapeaan <i>Salamiin</i> salmeen. Siellä Persian laivasto
-yllätti sen, mutta taistelu päättyikin vastoin hyökkääjien odotuksia
-kreikkalaisten täydelliseen voittoon.</p>
-
-<p class='c011'>□ Themistokleen laivasto tuli pian hyvään käytäntöön. Persian kuningas
-<i>Kse´rksēs</i> varusti mahdottoman suuren sotajoukon, johon kreikkalaisten
-historioitsijoiden mukaan kuului 1,700,000 miestä jalkaväkeä
-sekä lisäksi ratsuväkeä ja suuri laivasto. Sitä paitsi seurasi
-joukkoa saman verran käsityöläisiä ja palvelijoita, joten koko armeijassa
-oli väkeä kuudetta miljoonaa. Sotajoukon miesluku saatiin muka
-selville siten, että 10,000 miestä sullottiin yhteen ja heidän ympärilleen
-tehtiin aitaus, joka ulottui vyötäisiin saakka. Sitten miehet astuivat
-ulos ja uusia marssi sijaan. Nykyajan historioitsijat laskevat
-kuitenkin Kserkseen sotajoukkoon kuuluneen vain noin 100,000 miestä.</p>
-
-<p class='c012'>Kreikkalaiset valtasi levottomuus, kun he kuulivat Kserkseen olevan
-tulossa. He lähettivät vakoojia ottamaan selville sotavoimien
-<span class='pageno' id='Page_88'>88</span>suuruutta. Vakoojat saatiin kiinni, mutta Kserkses kielsi tappamasta
-heitä. Sen sijaan oli heille näytettävä kaikki. Hämmästyksen ja kauhun
-valtaamina he palasivat Kreikkaan, jossa useat valtiot, vastarintaa
-ajattelemattakaan, antautuivat. Mutta Ateena ja Sparta sekä moniaat
-muut valtiot päättivät kaikesta huolimatta koetella sotaonnea.</p>
-
-<p class='c012'>Aluksi ne kreikkalaiset, jotka olivat päättäneet taistella, olivat
-erimielisiä siitä, missä ensimmäiseksi ryhdyttäisiin vastarintaan. Vihdoin
-sovittiin, että tämä tapahtuisi <i>Thermopy̆´lai</i>n kapeassa vuorisolassa.
-Sinne Spartan kuningas <i>Leōnĭ´dās</i> lähti 300 miehen kera odottamaan
-persialaisia.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Kserkses kuuli, että Leonidas aikoi tehdä hänelle vastarintaa,
-hän ei ottanut sitä uskoakseen, vaan rämähti nauramaan. Hän
-ei sen tähden antanutkaan taistelumerkkiä, vaan kirjoitti Leonidaalle:
-»Jätä minulle aseesi!» »Tule ottamaan ne!» oli lakoninen vastaus.
-Silloin Kserkses lähetti erään päälliköistään vakoilemaan, mitä spartalaiset
-tekivät. Palatessaan vakooja ilmoitti: »Toiset pitävät aseharjoituksia,
-toiset kiilloittavat aseitaan ja toiset harjaavat tukkaansa
-kuin lähteäkseen juhlaan». »Lähettäkää meedialaiset heidän kimppuunsa!»
-suurkuningas huusi kiukuissaan. Meedialaiset tekivät hyökkäyksen,
-mutta heidän oli pakko verissä päin vetäytyä takaisin.
-»Lähettäkää persialaiset nujertamaan heidät!» kuningas huusi uudestaan.
-Mutta persialaisten ei käynyt sen paremmin. Kaksi päivää
-spartalaiset kapealla solatiellä pitivät puoliaan itse »kuolemattomia»,
-s. o. kuninkaan henkivartiostoa, vastaan. Kolmantena kavaltaja, nimeltään
-<i>Efia´ltēs</i>, saapui kuninkaan luo ilmoittaen tuntevansa polun
-Oita vuoren harjanteen yli, josta persialaiset saattoivat hyökätä
-kreikkalaisten selkään. Yöllä persialainen sotaväenosasto lähti
-solapolkua myöten vuoren yli. Leonidaalla olisi vielä ollut aikaa paeta,
-mutta hän jäi paikalleen miestensä kanssa valmiina kuolemaan,
-sillä Spartan lait kielsivät sotilaita pakenemasta taistelutanterelta.
-Hetken kuluttua persialaiset ympäröivät taistelijat joka puolelta,
-mutta nämä puolustautuivat viimeiseen hengenvetoon saakka, taistellen
-kynsin hampain, kun miekat olivat katkenneet. Kaikki he
-kaatuivat rinnakkain siihen paikkaan, jossa olivat taistelun aloittaneet.&thinsp;—&thinsp;Myöhemmin
-kreikkalaiset pystyttivät heidän kunniakseen
-kivileijonan, johon oli kaiverrettu seuraava kirjoitus:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>»Vieras, Spartaan vie tämä viesti: me uinumme tässä,</div>
-      <div class='line'>täyttäen käskyä lain, maallemme uhrautuen!»</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Thermopylain taistelun jälkeen Persian sotajoukko tunkeutui
-Keski-Kreikkaan eli Hellaaseen. Kaupunkeja poltettiin ja niiden asukkaat
-tehtiin orjiksi. Kserkseen lähin päämäärä oli nyt Ateena. Tämän
-<span class='pageno' id='Page_89'>89</span>kaupungin asukkaat olivat ennen persialaisten tunkeutumista Hellaaseen
-kääntyneet Delfoin oraakkelin puoleen saadakseen neuvoja.
-Oraakkeli ilmoitti, että Ateenan suoja oli puisissa muureissa. Näiden
-sanojen Themistokles selitti tarkoittavan laivastoa. Hän saikin
-ateenalaiset taivutetuiksi jättämään kaupunkinsa autioksi. Naiset,
-lapset ja tavarat vietiin Salamis saareen, mutta miehet astuivat
-laivoihin. Samoihin aikoihin kreikkalaisten koko laivasto kokoontui
-Salamiin salmeen. Themistokles koetti taivuttaa yhtyneen laivaston
-päälliköitä täällä yrittämään ratkaisevaa taistelua. Kun hän ei
-saanut kaikkia päälliköitä suostumaan tuumaansa, vaan muutamat
-uhkasivat ensi tilassa purjehtia etelään suojellakseen Peloponnesosta,
-hän päätti turvautua salajuoneen. Hän lähetti uskotun
-orjan Kserkseelle ilmoittamaan, että Kreikan laivasto oli
-koolla Salamiin salmessa. Jos kuningas yhdellä iskulla tahtoi
-saada koko laivaston muserretuksi, tuli hänen viipymättä ryhtyä
-hyökkäykseen. Kserkses ihastui suuresti ja antoi laivastolleen käskyn
-hyökätä aamun valjetessa. Themistokles toimitti kuitenkin niin,
-että kreikkalaiset saivat tiedon suurkuninkaan aikeista.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_062.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 62.</i> Salamiin taistelu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kun siis persialaiset seuraavana aamuna päivän koittaessa hyökkäsivät,
-<span class='pageno' id='Page_90'>90</span>he eivät tavanneetkaan kreikkalaisia hämmentyneinä, kuten
-olivat toivoneet, vaan järjestyneinä taistelurintamaan. Helleenit
-kohottivat raikuvan sotahuudon: »Taisteluun, miehet, synnyinmaan,
-naistemme ja lastemme vapauden puolesta!» Myös persialaiset
-rohkaisivat toisiaan kehoitushuudoilla. Syntyi tulinen ottelu.
-Mutta persialaisten laivasto, joka oli koottu foinikialaisista ja
-egyptiläisistä laivoista, ei voinut alusten suuruuden takia vapaasti
-liikkua ahtaassa salmessa. Sen tähden kreikkalaisten kevyet alukset
-puskivat kokkapuskimillaan toisen vihollislaivan toisensa jälkeen upoksiin.
-Vihdoin Persian koko laivasto kääntyi pakosalle.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_063.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 63.</i> Themistokles.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kserkses itse istui kultaisella valtaistuimellaan Attikan rannikolla
-seuraten taistelun kulkua. Hänen vieressään
-seisoi kirjureita merkitsemässä tauluihin
-kunnostautuneiden persialaisten nimiä.
-Kun Kserkses huomasi, miten onnettomasti
-persialaisille taistelussa kävi, hän suutuksissaan
-hypähti kolme kertaa valtaistuimellaan.
-Taistelun jälkeen hän pelästyneenä
-palasi Aasiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Salamiin taistelun jälkeen Themistokles
-vielä teki monta palvelusta Ateenalle. Hänen
-kehoituksestaan ateenalaiset alkoivat
-rakentaa uutta muuria kaupunkinsa ympärille,
-vaikka spartalaiset kaikin keinoin
-koettivat sitä estää. Spartalaiset väittivät,
-että persialaiset muka saisivat tästä muurista
-suojaa, jos he uudestaan hyökkäisivät
-Kreikkaan. Oikea syy oli kuitenkin se,
-että he tahtoivat estää Ateenaa kohoamasta
-mahtavaksi. Themistokles kehoitti
-ateenalaisia pidättämään Spartan lähettiläitä, kunnes he olivat saaneet
-muurit niin korkeiksi, että ne voivat suojella kaupunkia. Itse hän matkusti
-Spartaan viivyttelemään ratkaisua. Ateenalaiset työskentelivät
-yötä päivää, käyttäen rakennusaineena mitä kiireessä vain käsiinsä
-saivat; he purkivat omat asumuksensa ja jumalien alttaritkin tätä
-tarkoitusta varten. Työ valmistuikin eivätkä spartalaiset enää tohtineet
-hätyyttää Ateenaa.</p>
-
-<p class='c012'>Themistokleella oli paljon kadehtijoita, jotka yllyttivät kansaa
-häntä vastaan, niin että hänet vihdoin ajettiin maanpakoon.
-Aluksi hän oleskeli Kreikassa, mutta kun hänen henkeään
-siellä vaanittiin, hän pakeni Persian suurkuninkaan luo. Kuningas otti
-hänet ystävällisesti vastaan, sillä hän toivoi hänen avullaan voivansa
-laskea koko Kreikan valtansa alle. Mutta kun kuningas vaati, että
-<span class='pageno' id='Page_91'>91</span>hän kavaltaisi isänmaansa, hän otti myrkkyä, sillä hän rakasti yhä
-Ateenaa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sodan loppuvaiheet.</strong> Salamiin taistelun jälkeen Kserkses ei vielä
-kokonaan heittänyt Kreikan valloittamista. Suuri osa sotajoukkoa
-jäi Thessaliaan talveksi, ja seuraavana keväänä (479) se hyökkäsi
-uudestaan Hellaaseen. Spartalaiset ja ateenalaiset kohtasivat yhdistynein
-voimin Spartan kuninkaan <i>Pausanĭ´āan</i> johtamina vihollisen
-<i>Plă´taia</i>n luona, jossa persialaiset lopullisesti voitettiin. Tämän
-jälkeen persialaiset jättivät Kreikan rauhaan.</p>
-
-<p class='c007'>Nyt oli kreikkalaisten vuoro hyökätä Persian alueelle.
-Hyökkäykset eivät enää tapahtuneet Spartan johdolla. Kun näet
-spartalaiset saivat selville, että heidän kuninkaansa Pausanias,
-Plataian voittaja, rupesi vehkeilemään persialaisten kanssa
-päästäkseen koko Kreikan satraapiksi, he tuomitsivat hänet
-kuolemaan ja vetäytyivät sen jälkeen pois sodasta, jottei vallan-
-ja kullanhimo pääsisi tarttumaan muihin kansalaisiin. Kreikkalaiset
-uskoivat silloin (477) hegemonian Ateenalle, joka laivojensa
-lukumäärän ja uhrautuvaisuutensa takia jo kauan olikin
-ansainnut sen. Muodostettiinpa varsinainen Ateenan johtama
-meriliitto. Jokainen liiton jäsen maksoi määrätyn summan laivojen
-rakentamiseksi. Liiton rahastoa säilytettiin Delos saarella.</p>
-
-<p class='c007'>Ateenalaiset hätyyttivät vielä kolme vuosikymmentä Persiaa
-sen omilla vesillä. Kun rauha vihdoin vuonna 449 palautui, täytyi
-persialaisten tunnustaa Vähän-Aasian kreikkalaiset siirtokunnat
-itsenäisiksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Salamiin taistelun jälkeen suurkuningas palasi Aasiaan, mutta
-suurin osa hänen sotajoukkoaan jäi Thessaliaan, josta se seuraavana
-vuonna <i>Mardŏ´nioksen</i> johtamana taas hyökkäsi Hellaaseen. Spartalaiset
-ja ateenalaiset lähtivät Mardoniosta vastaan kaikkine sotavoimineen.
-Ylipäällikkönä oli Spartan kuningas <i>Pausanĭ´ās</i>, ja ateenalaisia
-johti Aristeides. Kreikkalaiset asettuivat leiriin erään lähteen
-ympärille, jotta heiltä ei puuttuisi juomavettä. Mardonios sijoittui
-heitä vastapäätä. Näin sotajoukot seisoivat 10 päivää, sillä kumpikin
-epäröi aloittaa taistelua. Vihdoin persialaiset tekivät hyökkäyksen,
-jolloin saivat hävitetyksi kreikkalaisten lähteen. Pausanias aikoi silloin
-<span class='pageno' id='Page_92'>92</span>vetäytyä kauemmas, mutta eräs hänen alipäälliköistään piti enempää
-vitkastelua häpeällisenä ja aloitti taistelun. Spartalaiset seisoivat
-Persian pääjoukkoja vastassa. Niin kauan kuin Mardonios eli, taistelu
-pysyi ratkeamatta, mutta kun persialaisten ylipäällikkö oli kaatunut,
-hänen joukkonsa vetäytyivät erään vallituksen taa. Sen edustalla
-spartalaiset jäivät odottamaan ateenalaisia, jotka olivat tottuneempia
-piirittämään linnoituksia. Tällä välin ateenalaiset olivat
-ajaneet pakosalle persialaisten kreikkalaiset apujoukot. Nyt he liittyivät
-spartalaisiin ja anastivat vallituksen. Persialaisista pääsi vain
-muutama tuhat pakenemaan; kaikki muut kaatuivat.</p>
-
-<p class='c012'>Plataian voiton jälkeen Pausanias vapautti useita Vähän-Aasian
-siirtokuntia. Mutta menestyksestään hän kävi ylpeäksi ja alkoi hautoa
-suuria tuumia. Hän lähetti salaa kirjeen Kserkseelle, luvaten saattaa
-koko Kreikan Persian valtaan, jos suurkuningas tekisi hänet tämän
-maan satraapiksi. Hänen vehkeensä tulivat kuitenkin ilmi, ja hänet
-kutsuttiin kotiin. Täältä hän yhä jatkoi kirjeenvaihtoa Kserkseen
-kanssa. Jokaisessa kirjeessä hän pyysi Kserksestä tappamaan kirjeenkantajan,
-ettei kukaan voisi antaa häntä ilmi. Mutta muuan kirjeenkantaja
-alkoi epäillä kuningasta, koska ei kukaan aikaisemmista sanansaattajista
-ollut palannut. Hän aukaisi kirjeen, luki sen ja antoi
-sen sitten Spartan viranomaisille. Kun Pausanias huomasi sanansaattajan
-palanneen, hän kiiruhti erääseen temppeliin etsien suojaa
-alttarin juurelta. Spartalaiset eivät uskaltaneet loukata jumalan suojelusoikeutta.
-Silloin Pausaniaan vanha äiti kantoi kiven temppelin
-ovelle. Muut seurasivat esimerkkiä, ja pian oli sisäänkäytävä suljettu.
-Jonkin ajan kuluttua kuningas kuoli nälkään.</p>
-
-<h4 class='c010'>PERIKLES</h4>
-
-<p class='c009'>● Persialaissotien jälkeen Ateena oli Kreikan huomattavin valtio.
-Se ei ollut ainoastaan ulkonaisesti mahtavin, vaan myös tieteet ja
-taiteet sekä elinkeinot kohosivat siellä korkeammalle kuin muualla.
-Jo persialaissotien viimeisinä vuosina tuli Ateenan johtavaksi mieheksi
-<i>Periklē´s</i>, ja kaupungin nopea kehitys on luettava erittäinkin
-hänen ansiokseen.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_064.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 64.</i> Perikles.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <i>Periklē´s</i> oli ylhäissukuinen ja rikas, ja hänessä yhtyivät kreikkalaisten
-parhaat ominaisuudet. Hänellä oli ollut mitä etevimmät opettajat,
-<span class='pageno' id='Page_93'>93</span>ja sen tähden hänen tietonsa olivat
-perinpohjaiset. Hänen ollessaan kerran
-laivamatkalla sattui auringonpimennys.
-Perämies pelästyi ja oli ohjaamaisillaan
-laivan karille. Perikles yksin säilytti
-kylmäverisyytensä, otti viittansa ja heitti
-sen perämiehen kasvoille, kysyen: »Tuntuuko
-tämä sinusta pelottavalta?» »Ei
-lainkaan», vastasi toinen. »Miksi siis vapiset?»
-Perikles kysyi. »Eihän ole muuta
-erotusta minun viittani ja auringonpimennystä
-vaikuttavan seikan välillä kuin
-se, että pimennyksen aikaansaa paljoa
-suurempi kappale kuin minun viittani».</p>
-
-<p class='c012'>Perikles ei koskaan poikennut velvollisuuden
-tieltä ja käytti kaikki kykynsä hyödyttääkseen kansalaisiaan. Hän
-esiintyi vain harvoin kansankokouksessa, mutta kun hän joskus puhui, teki
-hän sen niin taitavasti, että hän aina voitti vastustajansa. »Hänellä on
-salama ja ukkonen kielessään», sanoivatkin ateenalaiset. Perikleen elämäntavat
-olivat yksinkertaiset. Kun valtion asiat eivät sitä vaatineet,
-hän harvoin poistui talostaan. Hänen luokseen tuli muutamia ystäviä,
-tavallisesti kirjailijoita tai tiedemiehiä, joiden kanssa hän seurusteli.
-Eivät edes hänen vihamiehensä voineet eksyttää häntä poikkeamaan
-tyyneyden ja arvokkuuden tieltä. Kerran eräs näistä seurasi häntä
-kadulla hänen asuntoonsa saakka koko ajan sättien häntä. Perikles
-ei vastannut hänelle sanaakaan. Mutta kun tultiin portille, Perikles
-käski erään orjistaan ottaa tulisoihdun ja saattaa kotiin tuon miehen,
-koska jo oli myöhä ja kadut olivat pimeät.</p>
-
-<p class='c012'>Perikleellä ei ollut mitään huomattavaa virka-asemaa, jonka
-nojalla hän olisi voinut esiintyä käskijänä. Mutta kansa luotti hänen
-rehellisyyteensä ja taitoonsa, ja hyväksyi aina hänen ehdotuksensa.
-Lisäksi kansa siitäkin syystä rakasti häntä, että hän rakennuttamalla
-komeita temppeleitä hankki työtä köyhille.</p>
-
-<p class='c009'>● Suurta valtaansa Perikles käytti yksinomaan kotikaupunkinsa
-hyödyksi. Hän laajensi Ateenan meriliittoa, niin että siihen tuli
-kuulumaan n. 300 valtiota. Liiton rahasto siirrettiin Delos saarelta
-Ateenaan, ja Perikles käytti empimättä liiton varoja Ateenan kaupungin
-omiin tarkoituksiin. Näin muodostui liittolaisista vähitellen
-alamaisia, joiden täytyi suorittaa Ateenalle määrätty veronsa. Useat
-liittolaiset yrittivät vapautua Ateenan holhouksesta, mutta asevoimin
-tyytymättömät pakotettiin alistumaan.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_94'>94</span>Erikoisen suurta suosiota Perikles osoitti tiedemiehille ja taiteilijoille.
-Heille annettiin virkoja ja heiltä tehtiin suuria tilauksia,
-joten melkein kaikki tämän ajan tiedemiehet ja taideniekat kerääntyivät
-Ateenaan.</p>
-
-<p class='c007'>Myös elinkeinojensa ja hyvinvointinsa puolesta Ateenasta
-Perikleen johtamana tuli Kreikan tärkein valtio.</p>
-
-<h4 class='c010'>KREIKAN TAIDE.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Eri taidelajit.</strong> Taiteet jaetaan kolmeen pääryhmään. Nämä
-ovat <em class='gesperrt'>kuvaamataiteet</em>, <em class='gesperrt'>säveltaide</em> eli <em class='gesperrt'>musiikki</em> ja
-<em class='gesperrt'>runous.</em> Pääryhmät jaetaan alaryhmiin seuraavalla tavalla:</p>
-
-  <dl class='dl_2'>
-    <dt>  A.</dt>
-    <dd>Kuvaamataiteet:
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Rakennustaide.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Kuvanveistotaide.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>3. Maalaustaide.
-    </dd>
-    <dt>  B.</dt>
-    <dd>Säveltaide.
-    </dd>
-    <dt>  C.</dt>
-    <dd>Runous:
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Eepillinen runous.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Lyyrillinen runous.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>3. Draamallinen runous.
-    </dd>
-    </dl>
-
-<p class='c007'><em class='gesperrt'>Eepillinen</em> eli <em class='gesperrt'>kertomarunous</em> esittää tapauksia.
-<em class='gesperrt'>Lyyrillisessä</em> eli <em class='gesperrt'>tunnelmarunoudessa</em> runoilija
-tekee selkoa suruistaan, rakkaudestaan tai muista tunteistaan. <em class='gesperrt'>Draamallinen</em>
-eli <em class='gesperrt'>näytelmärunous</em> on kirjoitettu vuoropuhelun
-muotoon ja sitä esitetään kuuntelijoille näyttelemällä.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_065.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 65.</i> Kreikkalaisten temppelien pohjapiirroksia.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuvaamataiteet.</strong> Kreikassa yksityisten
-talot olivat yksinkertaisia ja koruttomia.
-Sen sijaan tahdottiin kunnioittaa jumalia rakentamalla
-heille niin komeita ja kauniita
-rakennuksia kuin suinkin. Kaikki temppelit
-rakennettiin jotenkin samaan malliin. Itse
-<span class='pageno' id='Page_95'>95</span>temppelikammio oli suunnikkaan muotoinen. Sen eteen ja myöhemmin
-myös sivuille pystytettiin pylväsrivejä, joiden varaan katto rakennettiin.
-Varsinaisessa Kreikassa oli <em class='gesperrt'>doorilainen</em> temppeli tavallisin;
-Vähän-Aasian siirtokunnissa taas kehittyi <em class='gesperrt'>joonialainen</em> temppelimuoto.
-Edellinen oli yksinkertaisempi, jälkimmäinen enemmän
-koristettu. Varsinkin pylvään yläpää eli <em class='gesperrt'>kapiteeli</em> oli joonialaisessa
-temppelissä upeampi. Myöhemmin tuli käytäntöön <em class='gesperrt'>ko-rinthoslainen</em> temppelimuoto, jossa
-oli vieläkin runsaammin koristuksia kuin
-joonialaisessa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_066.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 66.</i> Pylväsmuodot.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_96'>96</span>
-<img src='images/kuva_067.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva</i> 67. Hautamuistomerkki.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Temppeleitä kaunistivat tavallisesti
-kuvanveistokset. <em class='gesperrt'>Kuvapatsaita</em> pystytettiin
-temppelikammioihin, päätykolmioihin
-tai temppelien edustalle. Katonreunukset
-koristettiin <em class='gesperrt'>korkokuvilla</em>.
-Myöhemmin pystytettiin kuvia muuallekin
-kuin temppelien läheisyyteen; Ateenassa
-esimerkiksi oli Hermeen tai muiden
-jumalien kuvia kaikissa kadunkulmissa.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_068.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 68.</i> Jumalia. Osa Parthenonin reunusveistoksista.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Vanhempina aikoina kuvanveistokset
-olivat kaavamaisia ja kömpelöitä, kuten
-Egyptissä ja Babyloniassa.
-Mutta kun taiteilijat
-Olympian juhlissa
-saivat tutkia alastomien
-urheilijoiden
-kauniiksi kehittyneitä
-ruumiita, heidän teoksensa
-tulivat luonnollisemmiksi.
-Perikleen
-aikoina kuvanveistotaide
-kehittyi niin korkealle,
-etteivät meidänkään
-aikamme taiteilijat
-osaa muovailla kauniimpia
-patsaita ja korkokuvia. Kreikan kuuluisimmat kuvanveistäjät
-olivat <i>Feidĭ´ās</i> sekä jonkin verran myöhemmin elänyt <i>Praksitĕ´lēs</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Temppelien seinille maalattiin kohtauksia jumalien elämästä.
-Maalauksissaan kreikkalaiset vanhempina aikoina eivät käyttäneet
-kuin neljää väriä: mustaa, valkeata, punaista ja keltaista. Valitettavasti
-ei meidän aikoihimme ole säilynyt kuin aivan vähäpätöisiä
-jälkiä kreikkalaisista maalauksista.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_97'>97</span>
-<img src='images/kuva_069.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 69.</i> Akropolis ennalleen suunniteltuna.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_070.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 70.</i> Parthenon nykyisessä kunnossaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Useimmat temppelit Perikles rakennutti <i>Akrŏ´polis</i> kukkulalle.
-Akropolis oli vuori, joka kohosi keskellä Ateenaa. Aikaisemmin se
-oli ollut kaupungin linnoituksena. Mutta kun Ateenaan persialaissotien
-jälkeen rakennettiin korkeat ja vahvat muurit, jotka ympäröivät
-kaupungin ja yhdistivät sen Peiraieun satamaan, ei enää tarvittu
-linnaa, ja silloin siitä tehtiin Ateenan juhlapaikka. Tarvittavat
-varat otettiin sen liiton rahastosta, jonka Ateena persialaissotien
-aikana oli solminut muiden merivaltojen kanssa. Perikleen ystävä
-<i>Feidĭ´ās</i> johti järjestämistöitä. Ensin hän laajensi kukkulan laen.
-Kallion juurelta muurattiin pystysuorat muurit, jotka olivat kukkulan
-korkuiset. Sitten täytettiin kukkulan ja muurien väli persialaisten
-hävittämien rakennusten ja särkemien kuvapatsaiden jätteillä,
-jotka tiedemiehet meidän aikoinamme taas ovat kaivaneet esiin. Ylös
-kukkulalle johtivat <em class='gesperrt'>propy̆´laiat</em>, marmoriset pylväistöllä katetut
-portaat. Kukkulan laella veti enimmän huomiota puoleensa Pallas
-Athenelle pyhitetty <em class='gesperrt'>Parthenō´nin</em> temppeli. Se rakennettiin doorilaiseen
-malliin ja oli kaikilta puolin pylväsrivin ympäröimä.
-Temppeliin tehtiin kolme kammiota. Takimmaiseen sijoitettiin suuri
-liiton rahasto, joka nousi meidän rahassamme moneen sataan miljoonaan.
-Keskellä oli suuri temppelisali. Sen ja sisäänkäytävän välissä
-oli eteinen.&thinsp;—&thinsp;Nykyään Akropolis on soraläjänä; alastomana
-ja puoleksi rappeutuneena Parthenon törröttää paikoillaan. Ne
-monet raakalaiskansat, joiden saaliina ihana Ateena myöhemmin on
-ollut, ovat ryöstäneet ja hävittäneet kaupunkia kukin vuorostaan.
-<span class='pageno' id='Page_98'>98</span>Viime vuosina sitä on
-kuitenkin ruvettu entisöimään.
-Sitä tehtäessä käytetään
-rakennusaineena ympärillä
-säilyneitä särkyneitä
-kiviä; missä ei niitä ole riittänyt,
-on käytetty hiukan
-erinäköistä ainetta, jotta
-katselijat näkisivät, mikä
-on alkuperäistä, mikä nyt
-pantua.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_071.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 71.</i> Parthenonin temppelin pohjapiirros.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Feidias veisti Parthenonin
-suureen temppelisaliin
-Pallas Athenen kuvan.
-(Katso kuv. 39!) Kasvot ja ruumiin
-näkyvät osat olivat norsunluuta,
-puku puhdasta kultaa. Kun mietittiin,
-mistä aineesta jumalattaren kuva tehtäisiin,
-Feidias ehdotti kansalle, että
-käytettäisiin marmoria eikä kultaa
-ja norsunluuta, jotta työ tulisi huokeammaksi.
-Mutta kaikki huusivat
-yhdestä suusta: »Ei marmorista,
-vaan kullasta ja norsunluusta!»
-Temppelin ulkopuolella oli toinen Pallas Athenen patsas, sekin
-Feidiaan tekemä, 20 metrin korkuinen ja pronssista valettu. Tämän
-patsaan keihäänkärki loisti kauas Aigeian merelle, ja sen mukaan
-merenkulkijat ohjasivat laivansa Peiraieun satamaan.&thinsp;—&thinsp;Feidiaan
-muista veistoksista on erikoisesti kuuluisa Olympian kentälle
-pystytetty 13 metrin korkuinen Zeus-patsas. Ylijumala istui
-rauhallisesti valtaistuimellaan, pää vähän alas painuneena kultainen
-viitta yllään ja erilaisista metalleista valmistettu valtikka kädessään.&thinsp;—&thinsp;Perikleellä
-oli mahtavia vihamiehiä Ateenassa. Mutta he eivät uskaltaneet
-tehdä syytöksiä häntä itseään vastaan, minkä takia he kävivät
-hänen ystäviensä kimppuun. Niinpä Feidiasta syytettiin siitä, että hän
-muka oli ottanut itselleen osan sitä kultaa, joka oli käytettävä jumalattaren
-kuvapatsaaseen. Perikles oli kuitenkin käskenyt Feidiaan valmistaa
-jumalattaren puvun siten, että se voitiin irroittaa patsaasta,
-sillä hänen tarkoituksensa oli, että kaupunki voisi käyttää kultakerrosta
-hädän hetkenä. Kun siis Feidiasta syytettiin, irroitettiin kulta
-patsaasta ja punnittiin. Tällöin Feidiaan syyttömyys kävi ilmi.
-Mutta silloin vihamiehet keksivät toisen syytöksen. Pallas Athenen
-kilpeen Feidias oli veistänyt useita henkilökuvia. Eräälle ukolle hän
-<span class='pageno' id='Page_99'>99</span>oli antanut omat kasvonpiirteensä; erään toisen hän oli veistänyt
-Perikleen näköiseksi. Tätä pidettiin jumalattaren pilkkaamisena.
-Feidias vangittiin ja kuoli jonkin ajan kuluttua myrkkyyn.</p>
-
-<p class='c012'>Muuan toinen taiteilija <i>Praksitĕ´lēs</i> kuvasi mieluimmin nuoria,
-notkeita, alastomia nuorukaisia ja neitosia. Olympian kentällä on
-vieläkin Praksiteleen veistämä Hermes samassa paikassa, jonne se
-taiteilijan aikana pystytettiin. Se on nähtävästi muovailtu jonkun
-Olympiassa voitonseppeleen saaneen urheilijan hyvästi muodostunut
-ruumis esikuvana. Jumala seisoo oikealla jalallaan, nojaten vasemmalla
-kyynärpäällään puuntynkään. Käsivarrellaan hän kantaa
-pientä Dionysos lasta, joka kurottaa kätensä viinirypäleterttua
-kohti. (Katso kuv. 43!)&thinsp;—&thinsp;Praksiteles veisti myös onnistuneita rintakuvia
-oman aikansa kuuluisista miehistä.</p>
-
-<p class='c012'>Maalaustaiteilijoiltakin Perikles teki tilauksia. Heidän taulunsa
-olivat yhtä taitavasti valmistettuja kuin kuvanveistäjien patsaat.
-Kaksi taiteilijaa pani kerran toimeen kilpailun. Toinen maalasi
-niin luonnollisen rypäletertun, että linnut lensivät maistamaan
-marjoja. Tämän jälkeen toi toinen taiteilija taulunsa nähtäväksi.
-Se oli peitetty hienolla verholla. »Otappa verho pois, että saan katsella
-tauluasi!», sanoi toveri. Mutta toinen vain naurahti, sillä verho
-oli juuri maalaus. Toinen taiteilijoista oli erehdyttänyt vain lintuja,
-mutta toinen ihmisiä.</p>
-
-<p class='c012'>Toisen kerran muuan taiteilija oli maalannut hevosen. Makedonian
-kuningas Aleksanteri Suuri sattui näkemään taulun. Kuningas
-ei erikoisemmin ymmärtänyt taidetta, mutta rupesi kuitenkin
-moittimaan maalausta. Lopuksi hän käski tuoda oman hevosensa
-vertailtavaksi. Kohta nähtyään taulun Aleksanterin hevonen
-hirnui. »Katsoppas», sanoi maalari, »hevosesi ymmärtää taidetta paremmin
-kuin sinä!»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Säveltaide.</strong> Soittokappalten esittämistä varten Perikles rakennutti
-Ateenaan <em class='gesperrt'>Ode´ion</em>-nimisen rakennuksen. Kreikkalaisten
-tärkeimmät soittimet olivat <em class='gesperrt'>kitara</em> eli <em class='gesperrt'>lyyry</em> sekä <em class='gesperrt'>huilu</em>,
-joilla säestettiin lauluja. Tavallisesti kreikkalaiset harjoittivat
-<em class='gesperrt'>kuoro</em>laulua, jolloin laulajat tahdin mukaisesti liikkuivat edes
-takaisin ikäänkuin hitaasti tanssien.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Eepillinen ja lyyrillinen runous.</strong> Eepillinen runous on kreikkalaisilla
-kaikista runouden lajeista vanhin. Parhaat eepilliset runoelmat
-ovat <i>Homeroksen laulut</i>, joista jo aikaisemmin on ollut puhe.</p>
-
-<p class='c007'>Myöskin lyyrillinen runous oli Kreikassa jo saavuttanut suurimman
-<span class='pageno' id='Page_100'>100</span>kukoistuksensa ennen Perikleen aikoja. Taitavia tunnelmarunojen
-sepittäjiä olivat <i>Tyrtaios</i>, joka kirjoitti innostuttavia sotalauluja,
-sekä <i>Solon</i>, joka kehoitti Ateenan ylimyksiä sääliväisemmin
-kohtelemaan köyhiä kansalaisia.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_072.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 72.</i> Tragediassa esiintyvä näyttelijä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Draamallinen runous.</strong> Perikleen aikana näytelmärunous kehittyi
-Ateenassa erittäin korkealle. Näytelmistä olivat toiset <em class='gesperrt'>murhenäytelmiä</em>
-eli <em class='gesperrt'>tragedioja</em>, toiset <em class='gesperrt'>huvinäytelmiä</em>
-eli <em class='gesperrt'>komedioja</em>. Tunnetuimmat
-murhenäytelmäin kirjoittajat olivat <i>Aiskhy̆´los</i>, <i>Sofoklē´s</i>
-ja <i>Eurīpĭ´dēs</i>. Huvinäytelmäin kirjoittajista
-on mainittava <i>Aristofă´nēs</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Murhenäytelmissä on vakavaluontoinen sisällys;
-kuvatut henkilöt joutuvat monien onnettomuuksien
-alaisiksi, ja vihdoin he aivan sortuvat
-kovaan kohtaloonsa.</p>
-
-<p class='c007'>Aristofanes koetti huvinäytelmissään saattaa
-kreikkalaisten huonot ominaisuudet naurunalaisiksi.
-Hän oli itse ylimyspuolueeseen kuuluva,
-ja sen tähden hän pilkkasi varsinkin kansanpuolueen
-johtajia, kutsuen näytelmäinsä henkilöitä
-heidän nimillään ja naamioittaen näyttelijät heidän
-näköisikseen.</p>
-
-<p class='c011'>□ Perikles rakennutti ensimmäisen <em class='gesperrt'>teatterin</em>
-Akropoliin juurelle Dionysos jumalan kunniaksi.
-Penkkirivit hakattiin kallioon puoliympyrän muotoon,
-niin että taempi rivi aina oli ylempänä kuin
-edellinen. Kattoa ei ollut, sillä Kreikassa harvoin sataa. Alimman
-penkkirivin edustalla oli puoliympyrän muotoinen avoin paikka,
-<em class='gesperrt'>orkhē´strā</em>, jossa <em class='gesperrt'>kuoro</em> lauloi ja tanssi. Orkhestran takana
-oli <em class='gesperrt'>näyttämö</em>, jolla näyttelijät esiintyivät. Takaseinä esitti rakennusta,
-jossa oli kolme ovea. Sen lisäksi voitiin käyttää erilaisia
-<em class='gesperrt'>kulisseja</em>. Näyttelijät pukeutuivat räikeävärisiin naamioihin ja
-korkeakorkoisiin kenkiin sekä komeihin miehen tai naisen pukuihin.
-Ainoastaan mieshenkilöt saivat esiintyä näyttelijöinä; naisten osia
-esittivät puolikasvuiset pojat. Koska katselijapaikat olivat etäällä,
-täytyi näyttelijäin puhua hitaasti ja kovalla äänellä.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_101'>101</span>
-<img src='images/kuva_073.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 73.</i> Kreikkalainen teatteri.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Eräs <i>Aiskhy̆´loksen</i> tunnetuimpia
-näytelmiä on nimeltään <em class='gesperrt'>Prometheus</em>.
-Siinä tehdään selkoa
-jumalien ja titaanien välisistä
-taisteluista. Eräs titaaneista nimeltä
-<i>Promēthe´us</i> asettui jumalien
-puolelle ja viisailla neuvoillaan
-hankki Zeulle voiton. Myöhemmin
-Prometheus kuitenkin joutui Zeun
-epäsuosioon. Järjestäessään valtakuntaansa
-Zeus oli aikonut hävittää
-kurjan ihmissuvun, luodakseen
-sen sijalle uuden. Ihmiset olivat näet näihin aikoihin vielä kovin
-alhaisella sivistyskannalla. He eivät tunteneet tulta eivätkä osanneet
-valmistaa ruokaansa, vaan söivät sen raakana kuin villipedot.
-Maata he myöskään eivät osanneet viljellä. Eipä heillä edes ollut
-hirsimajoja, vaan he elivät luolissa, joissa heitä kuhisi kuin muurahaisia.
-Mutta Prometheus pelasti surkean suvun, vieläpä varasti taivaasta
-tulen ja antoi sen ihmisille lahjaksi. Sitten hän opetti heille
-maanviljelyksen ja kesytti kotieläimet. Lopuksi hän antoi heille kirjoitus-
-ja laskutaidon. Suuttuneena Zeus määräsi titaanille hirveän
-rangaistuksen. Hän käski Hefaistoksen takoa hänet rautakahleilla
-Kaukasos vuoreen ja lähetti kotkansa ikuisesti nokkimaan onnettoman
-maksaa. Minkä kotka päivällä repi titaanin ruumiista, se
-yön aikana kasvoi jälleen ehjäksi. Tuhansia vuosia ihmiskunnan hyväntekijä
-jo oli kärsinyt rangaistustaan, kun vihdoin Herakles sankari
-hänet vapautti.</p>
-
-<p class='c012'><i>Sofoklē´en</i> etevin näytelmä on nimeltään <em class='gesperrt'>Kuningas Oidipus</em>.
-Aihe on otettu sankaritarustosta samoin kuin Prometheus
-näytelmän. Thebain kuningas <i>Lāios</i> ja hänen puolisonsa <i>Ioka´stē</i>
-saivat pojan, jolle antoivat nimeksi <i>Oidĭ´pūs</i>. Delfoin oraakkeli
-ilmoitti, että poika oli tappava isänsä ja ottava puolisokseen äitinsä.
-Välttääkseen tällaista rikosta vanhemmat panivat lapsen heitteille.
-Mutta armeliaat ihmiset löysivät pojan ja veivät hänet Peloponnesokseen.
-Vartuttuaan nuorukaiseksi Oidipus tiedusteli oraakkelilta
-tulevaisuuttaan. »Olet tappava isäsi ja naiva äitisi», vastaus kuului.
-Nyt Oidipus päätti jättää Peloponnesoksen, koska hän luuli olevansa
-sieltä kotoisin. Vaelluksillaan hän joutui Thebain alueelle. Tienhaarassa
-Laios kuningas tuli poikaansa vastaan. Miehet eivät
-tunteneet toisiaan, vaan joutuivat riitaan, jolloin Oidipus tappoi
-Laioksen. Suoritettuaan sen jälkeen suuria urotöitä Oidipus sai tekojensa
-palkinnoksi Iokasteen puolisokseen sekä Thebain kuninkuuden.
-Kaksikymmentä vuotta hän hallitsi onnellisesti ja taitavasti. Silloin
-<span class='pageno' id='Page_102'>102</span>puhkesi rutto. Delfoin oraakkeli ilmoitti ruton johtuvan siitä, että
-Laioksen murha vielä oli kostamatta. Kun ruvettiin ottamaan selkoa,
-kuka oli murhamies, kävi ilmi Oidipuksen syntyperä. Oidipus
-oli siis tehnyt vaikeita rikoksia, vaikka tietämättään; jumalat vaativat
-kostoa. Epätoivoissaan Iokaste riisti itseltään hengen hirttäytymällä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_074.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 74.</i> Koomillinen näytös.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Tään nähdessään mies parka tuskissansa</div>
-      <div class='line'>kiljaisi, päästi hirttopaulan irti&thinsp;—</div>
-      <div class='line'>naisraukan ruumis putos’&thinsp;—&thinsp;mutta</div>
-      <div class='line'>sitten tapahtui, mik’ oli nähdä kamalinta.</div>
-      <div class='line'>Hän kuollehelta kultasoljet riisti</div>
-      <div class='line'>sen vaatteista ja ylhäälle ne nostain</div>
-      <div class='line'>niill’ iski, pisti, viilsi silmiään.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Jumalien käskystä Thebain asukkaat ajoivat vanhan Oidipuksen
-kaupungistaan. Kirottuna hänen oli lähdettävä ankaraan maailmaan.
-<span class='pageno' id='Page_103'>103</span>Sokeata Oidipusta saattoi vaelluksilla hänen uskollinen tyttärensä
-<i>Antigŏ´nē</i>.</p>
-
-<p class='c012'>Eräs <i>Eurīpĭ´dēen</i> murhenäytelmistä on nimeltään <em class='gesperrt'>Medeia</em>.
-Siinä kerrotaan, miten <i>Iā´sōn</i> sankari hylkäsi puolisonsa <i>Mē´deia</i>n,
-solmiakseen avioliiton erään kuninkaantyttären kanssa. Medeia joutui
-silloin mustasukkaisuudesta raivoihinsa. Hän surmasi Iasonin uuden
-morsiamen ja apen, ja lopuksi hän päätti riistää hengen omilta
-pojiltaan saadakseen siten vielä täydellisemmin kostetuksi poikien
-isälle. Kun hän seisoi poikiensa edessä, tuntui kuitenkin työ liian vaikealta
-ja hän sanoi:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Voi mua! Miksi katsotte noin minuun,</div>
-      <div class='line'>noin hymyätte kerran viimeisen?</div>
-      <div class='line'>Oi kallis käsi! Oi armas kutripää!</div>
-      <div class='line'>Oi hento ruumis, huulten hellä henkäys!</div>
-      <div class='line'>Voi menkää! Jos ma teidät vielä näen,</div>
-      <div class='line'>niin tuskat tarmoltani voiman vie.</div>
-      <div class='line'>Ma tunnen, mitä kauhun tekoja</div>
-      <div class='line'>nyt täyttämähän käyn. Mutt’ miettimiset</div>
-      <div class='line'>ja säälin voittaa viha valtainen.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Itse poikien tappaminen tapahtuu näyttämön takana, mutta
-lasten valitushuudot kuuluvat ulos, ja naisiksi puettu kuoro lausuu
-ilmi kauhunsa ja inhonsa teon johdosta.</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Poika: Voi mua! Mitä teen ma? Veli armas!</div>
-      <div class='line in7'>Ma missä äidin käsist’ turvaa etsin?</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Kuoro: Äit’ onneton! Lapset vaikertaa.</div>
-      <div class='line in7'>Avuks’ jumalat! Voitteko tuota te kestää?</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Poika: Voi hätää! Apuun kautta jumalten!</div>
-      <div class='line in7'>Niin läheltä jo kuolon kalpa kiertää!</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Vasta sen jälkeen kuin Medeia jo on pahan rikostyönsä tehnyt,
-Iason rientää esiin pelastaakseen poikansa. Nyt on kuitenkin jo myöhäistä.
-Pääseepä Medeia vielä pakenemaan Iasonin käsistä.</p>
-
-<h4 class='c010'>KREIKKALAINEN TIEDE.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Filosofia.</strong> <em class='gesperrt'>Filosofia</em> eli viisaustiede käsittää kolme eri tieteenhaaraa:
-1) <em class='gesperrt'>metafysiikan</em>, 2) <em class='gesperrt'>siveysopin</em> eli <em class='gesperrt'>etiikan</em>
-ja 3) <em class='gesperrt'>sielutieteen</em> eli <em class='gesperrt'>psykologian</em>. Metafysiikka tutkii,
-<span class='pageno' id='Page_104'>104</span>miten maailma ja koko luomakunta on syntynyt ja minkälaisista
-osista se on kokoonpantu. Siveysoppi antaa ohjeita, joiden mukaan
-ihmisen tulee elää ja toimia. Sielutiede vihdoin koettaa selvittää,
-mikä sielu on ja miten se ajattelee, tuntee ja tahtoo.</p>
-
-<p class='c007'>Vanhemmat kreikkalaiset filosofit kiinnittivät huomionsa melkein
-yksinomaan metafysiikkaan. Eräs väitti, että aluksi oli olemassa
-vain yksi aine: vesi. Vedestä syntyi sitten muka tiivistymällä ja harventumalla
-maa ja ilma sekä kaikki, mitä maailmassa on. Toisen filosofin
-mielestä tuli oli se alkuaine, josta kaikki oli syntynyt. Vihdoin
-oppineet tulivat siihen lopputulokseen, että alkuaineita oli neljä: vesi,
-tuli, maa ja ilma.</p>
-
-<p class='c007'>Myöhemmin ilmestyi toinen ryhmä filosofeja, n. s. <em class='gesperrt'>sofistat</em>,
-jotka sanoivat, että oli mahdotonta tietää mitään maailman synnystä
-ja kokoonpanosta. Sen tähden he jättivät metafyysilliset kysymykset
-siksensä ja alkoivat tutkia siveysoppia. Useat heistä väittivät, ettei
-ihmisen tarvinnut välittää siitä, tekikö hän oikein vai väärin, kunhan
-vain hänen toimintansa tuotti hänelle hyötyä. He opettivat
-Ateenan nuorisolle näitä uusia oppejaan, ja sen tähden he maksua
-vastaan pitivät esitelmiä. Vakavammat kansalaiset eivät kuitenkaan
-hyväksyneet heidän oppejaan.</p>
-
-<p class='c007'>Sofistain vastustajien joukossa oli myös filosofi <i>Sōkră´tēs</i>, joka
-esiintyi Perikleen aikana. Sokrates tahtoi opettaa kansalaisilleen,
-miten he tulisivat onnellisiksi. Tähän on vain yksi keino Sokrateen
-mielestä. Ihmisen ei pidä työskennellä yksinomaan hankkiakseen itselleen
-etuja, vaan hänen tulee auttaa ja opastaa toisia sekä aina menetellä
-oikein. Se, joka tekee väärin, hänen on itsensä paha olla.</p>
-
-<p class='c007'>Sokrateen vihamiehet uskottelivat kansalle, että hän oli sofista
-ja että hän vietteli nuorisoa opeillaan. Siitä syystä Sokrates 70-vuotiaana
-haastettiin oikeuteen ja tuomittiin vuonna 399 kuolemaan.</p>
-
-<p class='c011'>□ <i>Sōkră´tēs</i> oli ammatiltaan kuvanveistäjä, mutta myöhemmin hän
-jätti tämän toimen omistaakseen kaiken aikansa ajattelemiseen ja
-muiden opettamiseen. Tavoiltaan hän oli tuiki yksinkertainen. Hänellä
-ei ollut ollenkaan alusvaatteita, vaan ainoastaan pitkä viitta, ja läpi
-vuoden hän kävi avojaloin. Hänen ruokansakin oli yksinkertaista,
-mutta hän ei kuitenkaan kiusannut ruumistaan liiallisella nälällä ja
-vilulla ja moitti oppilaitaankin, jos he niin tekivät.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_105'>105</span>
-<img src='images/kuva_075.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva</i> 75. Sokrates.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Luonteeltaan Sokrates oli kiivas,
-mutta hän piti tarkasti vaaria itsestään,
-niin että hän vähitellen voitti tämän
-virheen. Kun kerran eräs kansalainen
-vihoissaan löi häntä korvalle, hän vain
-sanoi hymyillen: »Kas, kun ei edeltäpäin
-voi arvata, milloin lakki olisi tarpeen».
-Sokrates täytti myös kaikki kansalaisvelvollisuutensa,
-ollen siinäkin kohden
-hyvä esikuva. Niinpä hän sotaretkillä
-urhoollisesti taisteli kotikaupunkinsa
-puolesta, vaikka ei välittänytkään
-julkisesta kiitoksesta. Hän ei pitänyt
-esitelmiä eikä ottanut maksua opetuksestaan.
-Missä tahansa hän tiesi ihmisiä
-olevan koolla, sinne hän suuntasi
-kulkunsa antautuakseen keskusteluun
-jokaisen kanssa, joka vain tahtoi häntä kuunnella. Aluksi keskustelu
-koski jokapäiväisiä asioita, mutta pian hän käänsi puheen sellaiselle
-alalle, että kuulijan täytyi syventyä milloin mihinkin kysymykseen.
-Muutamat suuttuivat Sokrateeseen, kun hän osoitti heille, miten pienet
-ja sekavat heidän tietonsa olivat; heistä hän sai leppymättömiä
-vihamiehiä. Mutta toiset olivat hänelle kiitollisia, kun hän avasi heidän
-silmänsä huomaamaan heidän tietämättömyytensä, ja he halusivat
-seurustelemalla opettajan kanssa päästä todellisen viisauden
-perille; nämä hänen oppilaansa rakastivat häntä sydämellisesti.</p>
-
-<p class='c012'>Kerran Sokrates tahtoi saattaa järkiinsä erään nuoren miehen, johon
-hän oli mieltynyt. Tämä pyrki nimittäin valtion johtomiesten joukkoon
-ja esiintyi ehtimiseen kansankokouksissa, vaikkei hän nuoruutensa
-tähden vielä ymmärtänyt hallitusasioita. Kun Sokrates kohtasi
-hänet kadulla, hän pysäytti hänet ja sanoi: »Onko aikomuksesi
-päästä johtavaksi mieheksi valtioomme?»&thinsp;—&thinsp;»Onpa niinkin, Sokrates.»&thinsp;—&thinsp;»No
-Zeus, sepä on mainiota», Sokrates sanoi, »silloin tuotat
-kunniaa isäsi huoneelle ja hyötyä isänmaallesi». Kun nuorukainen
-kuuli tämän, hän oli mielissään ja jäi kernaasti kuulemaan pitemmälti.
-Sokrates jatkoi: »Eikö ole ilmeistä, että sinun pitää myös hyödyttää
-valtiota, jos tahdot saada kunniata?»&thinsp;—&thinsp;»Onpa tietenkin.»&thinsp;—&thinsp;»No
-älä sitten, taivahisten nimessä, salaa tuumiasi, vaan sano, mistä aiot
-aloittaa hyvät työsi valtiota kohtaan!» Kun nuorukainen hämillään
-vaikeni, Sokrates jatkoi: »Kenties aiot koettaa tehdä valtiota entistä
-rikkaammaksi?»&thinsp;—&thinsp;»Niinpä kyllä.»&thinsp;—&thinsp;»Ja eiköhän rikastumiseen olisi
-tarpeen tulojen suureneminen?»&thinsp;—&thinsp;»Tietysti.»&thinsp;—&thinsp;»No ilmoitapas»,
-sanoi siihen Sokrates, »miten suuret valtion nykyiset tulot ovat, sillä
-<span class='pageno' id='Page_106'>106</span>tietysti olet tutkinut tämän seikan, jotta voisit täydentää, missä vajausta
-on?»&thinsp;—&thinsp;»Enpä, Zeus paratkoon, ole sitä vielä tutkinut.»&thinsp;—&thinsp;»Mutta
-annapas edes kuulla, mitkä ovat valtion menot; sillä totta kai on
-aikomuksesi saada turhat menot poistetuiksi.»&thinsp;—&thinsp;»Auta armias, enpä
-ole joutanut siitäkään vielä ottamaan selkoa.»&thinsp;—&thinsp;Näin jatkoi Sokrates
-kyselemistään, kunnes sai nuorukaisen ymmärtämään, että hän vielä
-oli liian nuori ja kokematon puuttuakseen valtion asioihin.</p>
-
-<p class='c012'>Sokrateen vihamiehet panettelivat häntä ja koettivat kaikin keinoin
-tehdä hänet naurun alaiseksi. Kun Sokrates ei tästä välittänyt,
-he syyttivät häntä jumalien halveksimisesta ja nuorison turmelemisesta.
-Hänet vietiin 70 vuoden vanhana tuomarien eteen. Nämä olisivat olleet
-taipuvaisia vapauttamaan hänet, jos hän olisi esiintynyt heidän mielensä
-mukaan. Mutta hän sanoi: »Joku voi ehkä sanoa: ’Etkö häpeä,
-Sokrates, että olet ruvennut puuhaamaan sellaisia asioita, jotka saattavat
-henkesi vaaraan?’ Tähän minä vain vastaan: ’Luuletko miehen,
-joka vähänkään pitää itseään arvossa, ajattelevan vaaroja ja elämää
-taikka kuolemaa? Ei, hän ei välitä muusta kuin siitä, mikä on
-oikein tai väärin ja tekeekö hän kunnon vai kehnon miehen tavoin!´»&thinsp;—&thinsp;Tästä
-puheesta tuomarit suuttuivat ja tuomitsivat hänet kuolemaan.</p>
-
-<p class='c012'>Sokrates sai viettää 30 päivää vankilassa, ennen kuin kuolemantuomio
-pantiin toimeen. Hänen ystävänsä ja oppilaansa toimittivat
-hänelle tilaisuuden paeta, mutta hän ei tahtonut rikkoa maansa lakeja.
-Päivä päivältä hän kävi yhä iloisemmaksi, rupesipa runoilemaankin.
-Oppilailleen, jotka vapaasti saivat käydä hänen luonaan, hän antoi
-hyviä neuvoja sekä lohdutti heitä heidän murheessaan. Viimeisenä
-päivänä oppilaat kokoontuivat vielä kerran vanhuksen ympärille.
-Eräs ystävistä kysyi, mitä oli tehtävä hänen ruumiilleen, kun hän
-oli kuollut. »Mitä tahdotte», Sokrates vastasi. Samassa katsoi hän
-heihin ja sanoi: »Te luulette, että ruumiini yhä on sama Sokrates,
-joka puhuu teidän kanssanne. Ruumistani haudattaessa ei sovi
-sanoa: Sokrates nostetaan paareille, sillä <em class='gesperrt'>minä</em> olen jo silloin
-aikoja asunut autuasten luona.»</p>
-
-<p class='c012'>Sokrateen viimeisistä hetkistä hänen oppilaansa <i>Plă´tōn</i> kertoo
-seuraavalla tavalla: »Kun oikeudenpalvelija toi myrkkymaljan sisään,
-Sokrates sanoi: ’Ystäväni! Sinä ymmärrät tällaisia asioita.
-Mitä minun siis on tehtävä?’ ’Ei mitään muuta´, mies sanoi, ’kuin
-juotava ja sitten käveltävä hieman, kunnes jalat tuntuvat painavan,
-sekä sitten asetuttava pitkäksesi. Sen jälkeen myrkky vaikuttaa.’
-Näin sanoen hän ojensi Sokrateelle maljan. Tämä otti sen vastaan
-iloisesti ja vitkastelematta; hän ei värissyt, ei kalvennut, ei muuttanut
-ilmettäkään, vaan nosti arvokkaasti maljan huulilleen ja tyhjensi
-sen rauhallisesti. Tähän saakka useimmat meistä olivat jotenkuten
-voineet pidättää kyyneliämme, mutta nähdessämme hänen
-<span class='pageno' id='Page_107'>107</span>tyhjentävän maljan, kyynelemme juoksivat virtanaan. Mutta Sokrates
-sanoi: ’Mitä te teette, kummalliset ihmiset? Ja kuitenkin lähetin
-pois vaimoni ja lapseni varta vasten, etteivät he panisi toimeen
-tällaista kohtausta. Ei, teidän täytyy osoittaa tyyneyttä ja miehuutta.’
-Kun kuulimme tämän, häpesimme ja pidätimme itkumme.
-Mutta Sokrates käveli edes takaisin, kunnes hän ilmoitti jalkansa käyvän
-painaviksi. Silloin hän asettui selälleen, sillä niin oli mies käskenyt.
-Oikeudenpalvelija tunnusteli lyhyin väliajoin hänen jalkojaan ja
-sääriään, kysyen, tunsiko hän mitään. Sokrates vastasi kieltävästi.
-Mies näytti meille, kuinka ruumis kylmeni, ja sanoi, että kaikki oli
-lopussa, kun kylmyys nousi sydämeen saakka. Jo se oli noussut vatsanpohjaan
-asti, kun Sokrates, jonka kasvot olivat peitetyt, kohotti
-verhoa ja sanoi: ’Olemme velkaa lääketaidon jumalalle kiitosuhrin,
-sillä nyt olen terve´. Hetken kuluttua Sokrates vähän liikahti, jonka
-jälkeen mies poisti verhon, ja Sokrateen silmät olivat kankeat.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_076.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 76.</i> Sokrates tyhjentää myrkkymaljan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● Sokrates ei kirjoittanut ajatuksiaan muistiin, mutta hänen oppilaansa
-<i>Plătōn</i> on antanut jälkimaailmalle tietoja hänestä ja hänen
-opistaan.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_108'>108</span>Platon oli kuuluisin Sokrateen oppilaista. Hän oli erittäin tietorikas
-ja lahjakas, joten hänen ympärilleen vuorostaan kertyi runsaasti
-oppilaita. Platon esitti oppinsa mainiosti kirjoitetuissa vuoropuheissa
-eli <em class='gesperrt'>dialogeissa</em>, joissa hän antoi Sokrateen väitellä
-jonkun sofistan tai muun henkilön kanssa suurista elämänkysymyksistä.
-Hänen välityksellään on myös säilynyt Sokrateen kuuluisa
-puolustuspuhe, jossa hän tuomareilleen koetti vakuuttaa viattomuuttaan,
-sekä edellä olleet tiedot Sokrateen viime hetkistä.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_077.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 77.</i> Herodotos.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Platonin oppilaista oli huomattavin <i>Aristotĕ´lēs</i>, joka oli yhtä
-perehtynyt kaikkiin tieteisiin.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Historia.</strong> Perikleen aikana eli Ateenassa
-Kreikan ensimmäinen varsinainen
-historiankirjoittaja <i>Hērŏ´dotos</i>, joka oli Vähästä
-Aasiasta kotoisin. Hän oli pitkillä
-ulkomaanmatkoilla tutustunut moneen
-kansaan, niiden elämään ja tapoihin.
-Suuressa historiateoksessaan hän antaa
-kuvauksia egyptiläisistä, babylonialaisista
-ja persialaisista. Tärkein osa hänen
-teostaan tekee kuitenkin selkoa persialaissodista.
-Herodotoksen historiateos on käännetty
-monelle kielelle, myös suomeksi.</p>
-
-<p class='c007'>Parikymmentä vuotta Herodotosta nuorempi oli <i>Thūkȳdĭ´dēs</i>,
-joka kirjoitti peloponnesolaissodista, joihin kohta saamme tutustua.
-Hän osasi erittäin taitavasti tehdä selkoa tapausten syistä ja seurauksista.</p>
-
-<h4 class='c010'>KREIKAN PÄÄELINKEINOT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Orjat.</strong> Jo vanhimpina aikoina kreikkalaiset halveksivat ruumiillista
-työtä. Maanviljelijää ja varsinkin käsityöläistä pidettiin
-vain vähäisessä arvossa. Myöhemmin vapaa mies ei enää
-millään ehdolla tahtonut antautua työläiseksi, vaan orjat suorittivat
-<span class='pageno' id='Page_109'>109</span>kaiken ruumiillisen työn. Ateenassa pidettiin kuitenkin
-ruumiillista työtä suuremmassa arvossa kuin muualla. Spartassa
-sen sijaan oli sotiminen, urheileminen ja valtion virkojen hoitaminen
-ainoa, mikä soveltui vapaalle miehelle.</p>
-
-<p class='c007'>Eri valtioissa kohdeltiin orjia eri tavalla. Spartassa heloottien
-asema oli kerrassaan sietämätön. Saivatpa Spartan nuorukaiset,
-harjoittautuakseen taisteluun, panna aika ajoin toimeen orjametsästyksiä.
-Ateenalaiset sen sijaan, jotka yleensäkin olivat lempeäluontoisia,
-kohtelivat orjiaan sangen hyvästi.&thinsp;—&thinsp;Orjan hinta oli jokseenkin
-yhtä suuri kuin vetojuhdan. Ateenassa maksettiin tavallisesta
-työorjasta kymmeniätuhansia markkoja.</p>
-
-<p class='c007'>Ruumiillisen työn ja työläisten halveksiminen oli Kreikalle onnettomuudeksi,
-sillä vähitellen kansa veltostui, niin ettei se muutamien
-vuosisatojen kuluttua enää kyennyt puolustautumaan vihollisten
-hyökkäyksiä vastaan, vaan kadotti vapautensa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maanviljelys.</strong> Elinkeinoista oli maanviljelys vanhin ja vähimmin
-halveksittu. Kuitenkin kreikkalaiset tässäkin työssä käyttivät
-pääasiallisesti orjia työntekijöinä. Muutamissa valtioissa, kuten
-Spartassa, maanviljelys aina pysyi tärkeimpänä elinkeinona. Mutta
-Attika oli karua, joten siellä toiset elinkeinot työnsivät maanviljelyksen
-syrjään. Nekin attikalaiset, jotka vielä pysyivät maanviljelijöinä,
-lakkasivat kasvattamasta viljaa ja hoitivat sen sijaan öljypuita
-ja viiniköynnöstä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Teollisuus.</strong> Kun maanviljelys ei enää elättänyt kaikkia Ateenan
-kansalaisia, alkoivat toiset harjoittaa käsitöitä. Käsityöläisetkin
-käyttivät parhaasta päästä orjia työntekijöinä. Tavallisesti
-käsityöläinen omisti neljä tai viisi orjaa, mutta jollakulla saattoi
-olla jopa parisataa, jolloin työpaja paisui suureksi tehtaaksi.
-Ateenalaiset käsityöläismestarit suorittivat työnsä erittäin hienosti
-ja taitavasti, niin että heidän valmistamansa tavarat olivat kuin
-parhaita taideteoksia. Tällaista arvokasta teollisuutta sanotaan
-<em class='gesperrt'>taideteollisuudeksi</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_110'>110</span>
-<img src='images/kuva_078.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 78.</i> Kreikkalainen koristellinen ruukku.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Varsinkin Ateenan savenvalajat
-olivat kuuluisia taidostaan. Heidän
-saviastioitaan ja savesta valmistamiaan
-pikku patsaita sanottiin <em class='gesperrt'>keramiikkaesineiksi</em>
-ja tällä nimellä sanotaan
-vieläkin taidokkaita savenvalantatöitä.</p>
-
-<p class='c007'>Ateenalaiset metallitavaratkin olivat
-suuressa arvossa ympäri Kreikkaa.
-Rikkailla ateenalaisilla rahamiehillä oli
-kaivoksia niin Attikassa kuin muualla.
-Näistä kaivoksista saatiin kultaa, hopeata
-ja muita metalleja, joista käsityöläiset
-valmistivat koruesineitä, kuten
-lamppuja ja peilejä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_079.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 79.</i> Maljakkojen valmistaminen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_111'>111</span>
-<img src='images/kuva_080.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 80.</i> Muinaiskreikkalaisia astiamaalauksia. Naisten askartelua.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kauppa.</strong> Teollisuutensa tuotteita
-ateenalaiset kuljettivat ympäri tunnettua maailmaa. Heidän saviastiansa
-olivat kaikkialla haluttua tavaraa ja hyvässä hinnassa.
-Myös metalliesineet menivät hyvästi kaupaksi. Lisäksi ateenalaiset
-lähettivät ulkomaille myytäväksi öljypuun hedelmistä puristettua
-öljyä. Sen sijaan oli Ateenaan tuotava muualta viljaa,
-jota ei saatu riittävästi omasta maasta. Tärkeä tuontitavara olivat
-myös orjat. Ateenasta tuli Kreikan tärkein kauppakaupunki, ja
-Peiraieuksen satama oli
-aina täynnä lähteviä ja tulevia
-laivoja. Aikojen kuluessa
-asettui Ateenaan
-ja olletikin Peiraieuksen satamakaupunkiin
-ulkomaalaisiakin
-kauppiaita, niin
-että niiden lukumäärä vihdoin
-nousi kymmeniin tuhansiin.
-Ateenalaiset antoivat
-muukalaisten vapaasti
-harjoittaa elinkeinojaan, mutta Ateenan kansalaisiksi he eivät
-päässeet.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Kuinka varakas ateenalainen vietti päivänsä.</strong> Kreikkalaisten
-asunnot olivat yksinkertaisia. Ne olivat miltei aina yksikerroksisia.
-Keskellä oli pylväskäytävän ympäröimä piha. Toisella puolen pihaa
-olivat miesten, toisella naisten huoneet.</p>
-
-<p class='c012'>Varakas ateenalainen jätti vuoteensa viimeistään auringon noustessa,
-minkä jälkeen hän hieroi ruumistansa öljyllä, pesi kasvonsa kylmällä
-vedellä, voiteli hyvänhajuisilla voiteilla nenänsä ja korvansa
-sekä rasvasi ja kampasi tukkansa. Naisetkin pitivät hyvää
-huolta ulkomuodostaan; he kähersivät hiuksensa ja sitoivat ne taidokkaihin
-solmuihin sekä käyttivät mielellään ihomaaleja. Ruumiinverhona
-käyttivät sekä miehet että naiset, joiden vaatekappaleet
-verraten vähän erosivat toisistaan, erilaisia viittoja, joista muutamat
-vain vaillinaisesti peittivät ruumiin. Jalkineina olivat sandaalit
-ilman sukkia. Päähinettä käytettiin vain matkoilla.</p>
-
-<p class='c012'>Aamuvalmistusten jälkeen mies lähti askareihinsa.</p>
-
-<p class='c012'>Auringon ollessa korkeimmillaan nautittiin yksinkertainen väliateria:
-keitettyjä vihanneksia, hunajaa sekä mietoa viiniä. Ruokapöydässä
-kreikkalaiset eivät istuneet, kuten nykyään on tapana,
-vaan makasivat lepovuoteilla nojaten vasempaan kyynärpäähän.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_081.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 81.</i> Kreikkalainen talo.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Vapaan miehen askareet olivat monenlaiset. Useilta veivät tieteelliset
-ja taiteelliset harrastukset paljon aikaa. Toiset taas riensivät
-virkojaan hoitamaan tai kansankokoukseen taikka keräytyivät muutoin
-torille tavatakseen tuttujaan ja jutellakseen heidän kanssaan
-päivän kysymyksistä. Torin ympärillä sijaitsivat rihkamapuodit, voidekaupat,
-kultasepänpajat ja muut tärkeät kauppaliikkeet. Monet
-kävivät tarkastamassa tehtaitaan, hoitivat kauppakirjeenvaihtoaan
-tai lähtivät maatilaansa katsomaan. Mutta olkoonpa, että ateenalaisella
-<span class='pageno' id='Page_112'>112</span>oli kuinka kiire tahansa,
-hän ei koskaan laiminlyönyt
-ruumiinharjoituksiaan. Jollei
-hänellä ollut aikaa lähteä metsästysretkille
-tai harjoituskentälle, yhdisti
-hän ruumiinhoidon muihin
-askareihinsa. Kun esim. tilanhaltija
-aamulla lähti kaupungista maatilalleen,
-suoritti hän tämän matkan
-jalan, ja tarkastettuaan töitä
-sekä annettuaan voutiorjalle tarpeelliset
-käskyt hän palasi kävellen,
-jopa useasti juosten, kaupunkiin.</p>
-
-<p class='c012'>Pääaterian edellä, joka syötiin
-vähän ennen auringon laskua,
-ateenalainen kylpi. Tämäkin
-ateria oli yleensä yksinkertainen;
-pääruokana oli nyt liha tai kala.
-Jos oli vieraita, valmistukset
-saattoivat kuitenkin olla jonkin
-verran ylellisemmät. Pidoissa
-miehet makasivat lepovuoteillaan seppelöidyin päin. Vieraitten
-huviksi esiintyi laulajia, soittajia, tanssijattaria ja temppujen tekijöitä,
-mutta useasti katsottiin mieluisammaksi keskustella filosofisista
-tai muista kysymyksistä.&thinsp;—&thinsp;Illalla orja saattoi isäntäänsä
-kotiin, valaisten pimeät kadut tulisoihdullaan.</p>
-
-<h4 class='c010'>KREIKAN RAPPEUTUMINEN.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Peloponnesolaissodat (431–404).</strong> Sparta ei ajan pitkään voinut
-tyynin mielin nähdä Ateenan vallan jatkuvaa kasvamista. Se
-odotti tilaisuutta hyökätäkseen Ateenan kimppuun. Kun se siis
-näki, miten Ateenan liittolaisten tyytymättömyys päivä päivältä
-kasvoi, se vihdoin uskalsi ryhtyä julki sotaan onnellista kilpailijaansa
-vastaan. Näin alkoivat <em class='gesperrt'>peloponnesolaissodat</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_082.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 82.</i> Alkibiades.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Ateenalla oli käytettävänään suuri liittolaislaivasto ja siis
-ehdoton ylivalta merellä. Tätä asemaansa se käytti hävittääkseen
-Peloponnesoksen rantamaita. Spartalla taas oli lujempi
-<span class='pageno' id='Page_113'>113</span>maasotajoukko. Tästä syystä ateenalaiset eivät uskaltaneet antautua
-maataisteluun, vaan kaikki Attikan talonpojat vetäytyivät
-Perikleen kehoituksesta Ateenan pitkien muurien suojaan, antaen
-spartalaisten mielin määrin hävittää maaseutua. Pian puhkesi
-kuitenkin Ateenassa tiheästi yhteen sullottujen asukasten keskuudessa
-rutto. Muiden muassa Perikles joutui ruton saaliiksi (429),
-ja silloin valta joutui arvottomien ja
-kykenemättömien kansankiihottajien käsiin.</p>
-
-<p class='c007'>Voitot ja tappiot vaihtelivat, ja
-vuosi vuodelta sota kävi kummaltakin
-puolelta yhä julmemmaksi. Vihdoin
-eräs kansanjohtaja <i>Alkibiă´dēs</i> sai ateenalaiset
-taivutetuiksi lähettämään suuren
-laivaston kukistamaan Spartalle ystävällistä
-Syrakusan kaupunkia, koska muka
-koko Välimeren kauppa näin joutuisi
-ateenalaisten käsiin. Retki Syrakusaa
-vastaan epäonnistui kuitenkin täydellisesti.
-Ateenan laivasto voitettiin perinpohjin ja koko heidän sotajoukkonsa
-tuhottiin (413).</p>
-
-<p class='c007'>Vielä tämänkin jälkeen sota jatkui vaihtelevalla onnella useita
-vuosia, kunnes spartalaisten päällikkö <i>Lȳ´sandros</i> voitti Ateenan
-laivaston <i>Aigospŏ´tamoi</i>n taistelussa (405) ja vihdoin valloitti itse
-Ateenan (404) sitkeän ja epätoivoisen vastarinnan jälkeen.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Alkibiades.</strong> Alkibiă´dēs herätti jo lapsena huomiota lahjakkuudellaan.
-Tuo kaunis ja vilkas poika oli sukkela ja kekseliäs puheissaan ja
-vastauksissaan sekä rohkea leikeissään, mutta hän oli myös ylimielinen
-ja röyhkeä. Vaikka hän keksi mitä pahimpia koiranjuonia, niin
-ateenalaiset pitivät sitä sittenkin hullunkurisena ja hauskana ja pilasivat
-hänet imartelullaan. Kerrankin Alkibiades löi vetoa, että hän
-sivaltaisi erästä kunnioitettua Ateenan kansalaista korvalle, ja sen
-hän tekikin julkisesti keskellä katua. Kaikki olivat tästä hävyttömyydestä
-kiihdyksissään. Mutta seuraavana päivänä Alkibiades meni
-tuon kansalaisen luo, kertoi vedostaan ja paljasti selkänsä piestäväksi.
-Kohta mies oli valmis suomaan anteeksi ja mieltyi Alkibiadeeseen
-vähässä ajassa niin suuresti, että antoi hänelle tyttärensä puolisoksi.
-<span class='pageno' id='Page_114'>114</span>Näin Alkibiadeesta tuli itsekäs ja kunnianhimoinen mies, joka ei välittänyt
-paljoa isänmaastaan, kunhan hänestä itsestään vain tuli kuuluisa
-ja mahtava mies. Jonkin aikaa Alkibiades kuului Sokrateen oppilaihin,
-mutta kun tuo suuri filosofi koetti kitkeä hänestä itsekkyyden
-rikkaruohon, hän alkoi välttää opettajaansa.</p>
-
-<p class='c012'>Pian Alkibiades pyrki johtavaan asemaan Ateenassa. Hän ehdotti
-laivaston lähettämistä valloittamaan Syrakusaa, ja ateenalaiset hyväksyivät
-hänen ehdotuksensa.</p>
-
-<p class='c012'>Alkibiades määrättiin Sisilian retken johtajaksi. Samoihin aikoihin
-kuin laivaston piti lähteä matkalle, särjettiin eräänä yönä Ateenan
-kadunkulmiin pystytetyt jumalain patsaat. Alkibiadesta epäiltiin
-tuon vallattomuuden tekijäksi, mutta hänen vihamiehensä eivät
-uskaltaneet syyttää häntä uskonnon loukkaamisesta, ennen kuin laivasto
-oli hyvän matkaa kotisatamasta. Kun Alkibiades Sisiliaan
-sai sanan oikeudenkäynnistä, hän pakeni Spartaan; ja saatuaan
-kuulla tulleensa kuolemaan tuomituksi hän huudahti: »Olen näyttävä
-heille, että vielä elän!» Retki Sisiliaan sai tämän jälkeen varsin onnettoman
-käänteen. Alkibiades yllytti Spartan hallitusta omaa isänmaataan
-Ateenaa vastaan. Spartalaiset toimittivatkin syrakusalaisten
-avuksi laivaston ja sotamiehiä. Monta tappiota kärsittyään
-oli ateenalaisten vihdoin antauduttava syrakusalaisten vangeiksi.
-Nämä lähettivät heidät orjina vuorikaivoksiinsa, joissa he nääntyivät
-kurjuuteen. Vain ani harva ateenalainen pääsi takaisin isänmaahansa.</p>
-
-<p class='c012'>Spartassa Alkibiades hämmästytti kaikkia omaksumalla uusien
-ystäviensä tavat. Hän söi heidän karkeata leipäänsä ja mustaa lientänsä
-niin suurella mielihalulla, ettei hän näyttänyt muuta ravintoa
-maistaneenkaan, ja ankariin ruumiinharjoituksiin hän antautui niin
-innokkaasti, että oli vaikeata tuntea häntä entiseksi nautinnonhaluiseksi
-ylimykseksi.</p>
-
-<p class='c012'>Jonkin ajan kuluttua rikkoutuivat kuitenkin hänen välinsä spartalaisten
-kanssa. Spartan hallitus aikoi jo salaisesti tappaa hänet.
-Mutta hän sai tiedon aikeesta ja pakeni Persian maaherran luo
-Vähään-Aasiaan. Täälläkin kaikki ihastuivat hänen hienoon käytöstapaansa
-ja lahjakkuuteensa. Helposti Alkibiades sai maaherran taivutetuksi
-auttamaan ateenalaisia, vaikka tämä aikaisemmin oli ollut
-liitossa Spartan kanssa.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt ateenalaiset unohtivat Alkibiadeen entisen petoksen. He kutsuivat
-hänet takaisin Ateenaan ja tekivät hänet jälleen sotajoukon ylipäälliköksi.
-Kohta sotaonni kääntyikin ateenalaisille suotuisaksi.
-He vapauttivat spartalaisten vallasta toisen saaren toisensa jälkeen.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta kansansuosio ei ollut missään sen epävarmempi kuin Ateenassa.
-Jo vuoden kuluttua Alkibiadeelta taas riistettiin ylipäällikkyys.
-<span class='pageno' id='Page_115'>115</span>Hän pakeni silloin Traakiaan, jonne hän jo aikaisemmin oli rakennuttanut
-itselleen huvilan.</p>
-
-<p class='c012'>Samoihin aikoihin, jolloin Alkibiades toisen kerran joutui ateenalaisten
-epäsuosioon, spartalaiset saivat oivan päällikön, nimeltä <i>Lȳ´sandros</i>.
-Hän sai useasti viekkaudella enemmän aikaan kuin urhoollisuudella;
-hänellä olikin tapana sanoa: »Mihin leijonanvuota ei riitä,
-siitä on jatkettava ketunnahalla». Kerran molemmat laivastot saapuivat
-toistensa lähistölle <i>Aigospŏ´tamoi</i>n puron suulle Hellespontoksen salmeen.
-Ateenalaiset asettivat aluksensa taistelujärjestykseen, mutta Lysandros
-pysytteli rannikon suojassa. Vakuuttuneina siitä, ettei hän uskaltanut
-antautua taisteluun, ateenalaiset nousivat maihin etsimään muonavaroja.
-Neljä päivää toistui sama näytelmä ja ateenalaiset kävivät
-päivä päivältä yhä huolettomammiksi. Alkibiades, joka oleskeli läheisyydessä,
-varotti ateenalaisten päällikköjä, mutta he vastasivat kopeasti:
-»Alkibiadeella ei ole enää mitään käskemistä». Viidentenä päivänä ateenalaiset
-eivät enää lainkaan välittäneet Lysandroksesta. Silloin hän
-äkkiarvaamatta hyökkäsi heidän kimppuunsa ja valtasi melkein kaikki
-laivat, ennen kuin ateenalaiset maalta ehtivät kiiruhtaa laivoihinsa.</p>
-
-<p class='c012'>Tämä taistelu ratkaisi sodan. Ateenalaisten oli sulkeutuminen
-pitkien muuriensa suojaan. Spartalaiset piirittivät kaupungin kaikilta
-puolilta. Vihdoin nälänhätä pakotti Ateenan antautumaan spartalaisten
-armoille. Huilujen soidessa täytyi ateenalaisten itsensä repiä
-pitkät muurit.</p>
-
-<p class='c012'>Spartalaiset eivät kuitenkaan olleet rauhallisia, niin kauan kuin
-Alkibiades eli, vaikka hän olikin muuttanut Vähään-Aasiaan. He lähettivät
-kaksi salamurhaajaa hänen kimppuunsa. Nämä eivät uskaltaneet
-ryhtyä julkisesti taistelemaan Alkibiadeen kanssa, vaan sytyttivät
-yöllä tuleen sen talon, jossa hän oleskeli. Kun Alkibiades heräsi ja syöksyi
-ulos tikari kädessä, he ampuivat hänet jousella v. 404, samana
-vuonna kuin Ateena kukistui.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Theban hegemonia (371–362).</strong> Ateenan kukistumisen jälkeen
-spartalaiset olivat herroina Kreikassa. Tosin Ateena jo seuraavana
-vuonna vapautui Spartan asettamasta hallituksesta, mutta se ei koskaan
-saavuttanut entistä mahtavuuttaan. Ja monessa muussa valtiossa
-spartalaiset hallitsivat mielensä mukaan. Theba oli eräs niistä kaupungeista,
-joihin Sparta keskellä rauhaa asetti vartioväkensä ja
-aristokraattisen hallituksen. Muutaman vuoden kuluttua murhattiin
-kuitenkin hallituksen jäsenet, vartioväki karkotettiin, ja kansa otti
-vallan käsiinsä. Kansan johtajana esiintyi <i>Epameinō´ndās</i>, joka
-tästä alkaen kuolemaansa saakka hallitsi Theban valtiota samalla
-tavalla kuin Perikles aikoinaan Ateenaa.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_116'>116</span>Epameinondas järjesti Theban sotajoukot uudella tavalla, niin
-että rintaman toisella sivulla oli kolmion muotoinen joukko, jossa oli
-50 miestä. Tämä »Epameinondaan vinorintama» syöksyi vihollisen
-rintaman keskustaa vasten ja halkaisi sen kahtia. Epameinondaan
-pääjoukko löi sitten ensin vihollisen toisen sivustan ja sen jälkeen
-toisen. Näin uudistettuaan sotajoukon Epameinondas kävi rohkeasti
-spartalaisia vastaan, voitti heidät <i>Leuktran</i> taistelussa (371) perinpohjaisesti
-ja hankki siten synnyinkaupungilleen Kreikan hegemonian.
-Samalla usko Spartan voittamattomuuteen oli järkytetty.</p>
-
-<p class='c007'>Theban ylivalta ei kuitenkaan kestänyt kauan. Sparta sai muodostetuksi
-suuren liittokunnan, jonka avustamana se uskalsi ryhtyä
-ratkaisevaan taisteluun <i>Mantĭ´neia</i>n luona (362). Tässäkin taistelussa
-thebalaiset voittivat, mutta he kärsivät samalla korvaamattoman
-tappion, sillä Epameinondas kaatui.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Epameinondas.</strong> Thebalainen Epameinondas polveutui jalosta,
-mutta köyhästä suvusta. Hänellä oli vain yksi viitta, ja kun sitä pestiin,
-oli hänen pysyteltävä kotona. Hänellä oli perinpohjaiset tiedot,
-mutta hän ei koskaan ylvästellyt niistä, minkä tähden sanottiin: »Ei
-kukaan ole milloinkaan ollut niin laajatietoinen ja puhunut tiedoistaan
-niin vähän». Hän ei koskaan tahtonut tehdä mitään väärää tai alhaista,
-ja totuutta hän piti niin suuressa arvossa, ettei pilallakaan valehdellut.
-Eräälle persialaiselle ylimykselle, joka suurkuninkaan nimessä
-tarjosi hänelle kultaa, hän sanoi: »Jos kuninkaalla on hyvät aikomukset
-kaupunkiamme kohtaan, niin kultasi ei ole tarpeen, mutta jos
-hänen tarkoituksensa ovat huonot, niin hän ei kullalla voi saada minua
-kavaltamaan isänmaatani. Joka tapauksessa tulee sinun kohta lähteä
-kaupungista, ettet viekoittele muita.»&thinsp;—&thinsp;Urheilemalla hän oli kehittänyt
-ruumiinsa notkeaksi ja vahvaksi, ja sodassa hän oli urhoollinen.
-Tämä rehellinen mies oli myös taitava sotapäällikkö. Hän voitti spartalaisetkin
-monessa taistelussa ja hankki johtovallan Kreikassa kotikaupungilleen
-Theballe. Vihdoin Sparta muodosti suuren liittokunnan
-Theban vastustamiseksi. Mutta Epameinondas voitti senkin <i>Mantĭ´neia</i>n
-taistelussa.</p>
-
-<p class='c012'>Epameinondas mursi mainitussa taistelussa jo vihollisten sotarintaman,
-kun keihäs lävisti hänen rintansa. Päällikkö kannettiin silloin syrjään.
-Lääkärit sanoivat hänen kuolevan heti, jos keihäs vedettiin ruumiista.
-Silloin Epameinondas pyysi, että se jätettäisiin paikoilleen, kunnes taistelu
-oli ratkaistu. Kun hän sitten kuuli thebailaisten voittaneen, hän
-irroitti keihään ruumiistaan ja sanoi: »Olen elänyt tarpeeksi, sillä kuolen
-<span class='pageno' id='Page_117'>117</span>voittamattomana». Kun hänen ystävänsä surivat sitä, ettei hän jättänyt
-jälkeensä poikaa heidän johtajakseen, hän vastasi: »Jätänhän
-kaksi kuolematonta tytärtä, Leuktran ja Mantineian voitot».</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Makedonian hegemonia.</strong> Makedonian kansa oli läheistä sukua
-kreikkalaisille. Jälkimmäisten veltostuessa makedonialaiset pysyivät
-karaistuneena talonpoikaiskansana. Mahtavaksi valtioksi Makedonia
-paisui vasta <i>Filippos II:n</i> aikana. Tämä mies oli nuoruudessaan elänyt
-panttivankina Thebassa Epameinondaan perheessä ja oli siellä oppinut
-huomaamaan kaksi asiaa, jotka olivat hänelle myöhemmin kuninkaana
-erittäin suureksi hyödyksi, nimittäin hyvin järjestetyn sotajoukon
-merkityksen ja kreikkalaisten tapainturmeluksen.</p>
-
-<p class='c007'>Hallitsijaksi tultuaan hän opetti raa´at maanmiehensä oivallisiksi
-sotamiehiksi; järjestettyinä <em class='gesperrt'>makedonialaiseksi falangiksi</em>
-he olivat voittamattomia. Makedonialaisen falangin muodosti
-16 peräkkäistä riviä. Kaikki sotilaat olivat aseistetut 7 metrin
-pituisilla peitsillä, jotka viiden ensimmäisen rivin miehet pitivät ojossa,
-niin että ne ulottuivat koko rintaman eteen, mutta seuraavien rivien
-sotilaat vinosti ylöspäin. Kun joku ensimmäisten rivien miehistä
-kaatui, laski kohta taempana oleva peitsensä ojoon, niin että vihollisella
-aina oli vastassaan taaja kärkirintama.</p>
-
-<p class='c007'>Sen jälkeen Filippos jakamalla auliisti lahjuksia hankki itselleen
-vahvan puolueen kaikissa Kreikan valtioissa. Kreikassa oli kuitenkin
-vielä muutamia ylevämielisiä henkilöitä, jotka huomasivat,
-että Filippos pyrki valtaamaan koko Kreikan. He käyttivät
-voimansa ja kykynsä maansa vapauden pelastamiseksi. Tällainen
-mies oli ateenalainen <i>Dēmosthĕ´nēs</i>, joka tulisilla puheillaan Filipposta
-ja hänen kätyreitään vastaan koetti jälleen herättää ateenalaisissa
-heidän isänmaanrakkautensa.</p>
-
-<p class='c007'>Demosthenes saikin puheillaan Ateenan kansan tarttumaan aseisiin.
-<i>Khairō´neia</i>n lähettyvillä syttyi ratkaiseva taistelu (338). Makedonialainen
-falangi oli kuitenkin voittamaton. Ateenalaiset
-ja heidän liittolaisensa pakenivat, ja Filippos tuli Kreikan herraksi.
-Kauan kuningas ei saanut vallastaan nauttia. Pari vuotta
-Khaironeian taistelun jälkeen (336) hänen makedonialaisten henkivartijainsa
-päällikkö murhasi hänet, ja valtakunta jäi hänen 20-vuotiaalle
-pojalleen <i>Aleksanterille</i>.</p>
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_118'>118</span>
-<img src='images/map_itamaat.jpg' alt='ITÄMAAT' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_120'>120</span>□ <strong>Filippos ja Demosthenes.</strong> Kreikkalaisten veltostuessa johtovalta
-siirtyi <em class='gesperrt'>Makedonialle</em> Kreikan pohjoispuolelle. Makedoniaa hallitsi
-silloin kuningas <i>Filippos</i>. Tämä tahtoi kokonaan vallata Kreikan
-ja sen tähden hän auliisti jakoi lahjuksia eri valtioiden
-johtaville miehille. Veltostuessaan kreikkalaiset olivat näet menettäneet
-entisen rehellisyytensä; Filippos kuninkaalla olikin tapana
-sanoa: »Kreikassa ei ole muuria niin korkeata, ettei kultakuormaa
-kantava aasi kapuaisi sen yli». Lahjuksillaan ja oivallisella sotajoukollaan,
-makedonialaisella falangilla, Filippos saikin kaupungin
-toisensa jälkeen valtaansa.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_083.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 83.</i> Demosthenes.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Ateenassa oli kuitenkin mies, joka suri Kreikan kohtaloa ja
-kaikin keinoin koetti kiihottaa kansalaisiaan Filipposta vastaan, nimittäin
-vanhan ajan kuuluisin puhuja <i>Dēmosthĕ´nēs</i>. Demosthenes oli saavuttanut
-puhujataidon vasta ankarien harjoitusten jälkeen. Hän tutki
-peilistä kasvojensa liikkeitä, kävi vastamäkeä
-vahvistaakseen keuhkojaan, piti puhuessaan
-pieniä kiviä suussaan tottuakseen
-lausumaan äänteet selvästi, keritsi puolen
-päätänsä estääkseen itseään harjoitusaikaan
-liikkumasta ihmisten parissa. Tällä rautaisella
-ahkeruudellaan hän kehittyi vanhan
-ajan etevimmäksi puhujaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Ja nyt hän ei lakannut kiihottamasta
-kansalaisiaan Filipposta vastaan ja herättämästä
-vanhaa rehellisyyttä eloon. Eräässä
-puheessaan hän muun muassa lausui: »Täytyy
-olla järjellisiä syitä siihen, että helleenit
-muinoin olivat valmiit puolustamaan
-vapauttaan ja nyt heittäytymään orjuuteen.
-Silloin, te Ateenan miehet, silloin oli kansan
-hengessä jotakin, joka nyt puuttuu, joka
-voitti Persian aarteet ja pelasti Hellaan
-vapauden. Mutta nyt, kun se on kadotettu,
-on kaikki häpeän tahraamaa, ja helleenien
-keskuudessa on se, minkä pitäisi
-olla alinna, tullut ylimmäksi. Ja mikä tuo
-seikka on? Se ei ole mitään sellaista,
-johon vaaditaan suuria tietoja, vaan se
-on sitä, että kaikki vihasivat niitä, jotka
-ottivat vastaan rahoja Kreikan vihollisilta. Nyt sen sijaan on kaikki
-myytävänä ikäänkuin torilla, ja tuodaan kaupaksi sellaista tavaraa,
-joka on Kreikan perikadon lähteenä. Ja mikä tämä tavara sitten on?
-Kateus, jos toinen on saanut itselleen lahjuksia hankituksi; naurun-hohotus,
-<span class='pageno' id='Page_121'>121</span>jos hän sen tunnustaa; välinpitämättömyys, jos hänet todistetaan
-syylliseksi. Sotalaivoja, miehistöä, rahaa, sotatarpeita ja mitä
-muuta tarvitaan kaupungin puolustamiseksi, sitä on kaikilla paljon
-enemmän nykyään kuin ennen; mutta kaikki tämä on hyödytöntä
-ja turhaa, koska se kaikki on kaupan.»</p>
-
-<p class='c012'>Vihdoin ateenalaiset nousivatkin aseisiin ja thebalaiset yhtyivät
-heihin. Molemmat sotivat urhoollisesti, mutta sittenkin he kärsivät
-vakavan tappion <i>Khairō´neia</i>n luona. Koko Kreikka oli nyt Filippoksen
-vallassa, lukuunottamatta Spartaa. Filippos kirjoitti spartalaisille:
-»Jos tulen Spartaan, ei yksikään teistä ole jäävä maahansa». Vastaukseksi
-spartalaiset kirjoittivat sanan: »Jos», eivätkä mitään muuta. Filippos
-ei elänyt kauan tämän tapauksen jälkeen. Kun hän parhaillaan
-vietti tyttärensä häitä, henkivartioston päällikkö murhasi hänet kostoksi
-eräästä hänen lausumastaan tuomiosta.</p>
-
-<p class='c012'>Demosthenes eli vielä toistakymmentä vuotta tämän jälkeen.
-Silloin hän uudestaan nostatti kreikkalaiset aseisiin Makedoniaa vastaan.
-Mutta tälläkin kertaa kapina epäonnistui ja Demosthenes joutui
-vihollisten käsiin. Silloin suuri puhuja alkoi pureskella kirjoitusruokoansa,
-johon hän oli kätkenyt väkevää myrkkyä.</p>
-
-<h4 class='c010'>ALEKSANTERI SUURI (336–323).</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Aleksanterin nuoruus.</strong> Filippos kasvatti poikaansa Aleksanteria
-kreikkalaiseen tapaan. Opettajaksi hän hankki Kreikan
-oppineimman miehen, filosofi Aristoteleen.
-Opettajansa johdolla Aleksanteri
-lueskeli Homeroksen lauluja
-ja ihastui niin tähän teokseen, että
-sotaretkilläänkin piti sitä mukanaan
-ja koko elämänsä koetti jäljitellä
-Homeroksen sankareita urhoollisuudessa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_084.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 84.</i> Aleksanteri Suuri.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Filippoksen kuoleman jälkeen tuli
-Makedonian kuninkaaksi <i>Aleksanteri</i>, liikanimeltä
-»Suuri». Jo nuorena Aleksanteri
-osoitti kiihkeätä halua urotöiden
-suorittamiseen. Kerran tarjottiin hänen
-isälleen kaunista, mutta hurjaa ratsua.
-<span class='pageno' id='Page_122'>122</span>Parhaat ratsastajat koettivat turhaan kesyttää sitä. Aleksanteri pyysi
-saada hänkin koettaa. Hän oli huomannut, että hevonen pelkäsi
-varjoaan, talutti sen tähden oriin vasten aurinkoa, antoi viittansa
-pudota maahan ja oli yhdellä hyppäyksellä sen selässä. Kuin nuoli
-ori lehahti kiitämään yli ketojen. Mutta eipä aikaakaan, niin
-Aleksanteri jo ratsasti takaisin säikähtyneiden hovilaisten luo, ja
-hevonen totteli säyseänä ratsastajan ohjausta. Iloisena isä huusi
-Aleksanterille: »Hae, poikaseni, toinen valtakunta! Makedonia on
-sinulle liian pieni.»&thinsp;—&thinsp;Kun Aleksanteri kuuli kerrottavan isänsä suurtöistä,
-hän sanoi huolissaan: »Voi kuitenkin, isäni valloittaa koko
-maailman eikä jätä minun tehtäväkseni mitään».</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_085.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 85.</i> Issoksen taistelu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Aleksanterin valloitukset (334–323).</strong> Filippos oli jo suunnitellut
-valloitusretkeä heikontuneeseen Persiaan. Tämän aikeen toteutti
-vasta Aleksanteri. Makedonialais-kreikkalainen sotajoukko mukanaan
-hän kulki Hellespontoksen yli, voitti suuren persialaisjoukon
-ja valloitti koko Vähän-Aasian. Persian kuningas <i>Dareios III</i>
-koetti tukkia häneltä tien Syyriaan, mutta Aleksanteri voitti hänet
-<i>Isso´s</i>-nimisen kaupungin luona ja anasti hänen leirinsä saaden
-vangiksi kuninkaan äidin, puolison ja useita lapsia. Tämän jälkeen
-Aleksanteri kulki etelää kohti valloittaen alueen toisensa jälkeen.
-Tyros teki ankaraa vastarintaa, mutta Egypti antautui vastustelematta.
-Dareios pyysi jo rauhaa tarjoten laajoja maa-alueita, mutta
-sai kieltävän vastauksen. Vielä kerran hän kokosi suuren sotajoukon,
-mutta Aleksanteri voitti senkin perinpohjin <i>Gaugă´mēla</i>n taistelussa.
-Nyt oli persialaisten vastarinta murrettu, koko valtakunta joutui
-<span class='pageno' id='Page_123'>123</span>Aleksanterin haltuun, ja Dareios kaatui salamurhaajan kädestä.
-Tämän jälkeen Aleksanteri teki retken Intiaan, valloittaen Indus
-joen ympäristön. Palattuaan hän alkoi järjestää valtakuntansa sisäisiä
-oloja. Aikainen kuolema katkaisi kuitenkin hänen toimintansa
-vuonna 323.</p>
-
-<p class='c011'>□ Hallitsijaksi tultuaan Aleksanteri päätti valloittaa koko Persian
-valtakunnan, joka persialaissotien jälkeen oli rappeutunut. Ennen
-kuin hän lähti matkaan, hän kävi Delfoissa tiedustelemassa ennustajapapeilta
-retken onnistumista. Pythia kieltäytyi kuitenkin ilmaisemasta
-jumalan tahtoa, koska Aleksanteri oli saapunut ennustamiseen sopimattomana
-päivänä. Silloin kuningas tarttui papitarta käsivarteen ja
-vei hänet hänen istuimelleen. Pythia huudahti suutahtaen: »Sinä olet vastustamaton,
-poikani». Kohta Aleksanteri päästi papittaren, vaatimatta
-pitempää vastausta, ja riensi sotajoukolleen ilmoittamaan,
-mitä Delfoissa hänelle oli ennustettu.</p>
-
-<p class='c012'>Sotaretkellään Aleksanteri osoittautui yleväluontoiseksi, lempeäksi
-ja jaloksi. Sattuipa esim. kerran, että kuningas hikisenä
-heittäytyi uimaan. Silloin hänet valtasi äkillinen vilustus, ja hän
-sairastui ankaraan kuumeeseen. Seuraavana päivänä oltiin jo huolissaan
-hänen hengestänsä. Hänen lääkärinsä valmisti voimakkaan
-lääkejuoman. Mutta muuan lääkärin kadehtijoista kirjoitti kuninkaalle
-varotuskirjeen, jossa ilmoitti lääkärin muka persialaisten lahjomana
-aikovan myrkyttää hänet. Kirjeen luettuaan Aleksanteri mitään
-virkkamatta ojensi sen lääkärilleen ja nautti sillä välin juoman.
-Hänen jalon luottamuksensa palkitsi pikainen paraneminen.</p>
-
-<p class='c012'>Sotaretkensä alussa Aleksanteri saapui muun muassa <i>Gordion</i>in
-kaupunkiin. Siellä oli vaunut, joiden hihnat olivat niin taidokkaasti
-yhteensolmitut, ettei kukaan niitä voinut aukaista. Vanha
-ennustus tiesi, että solmun avaaja oli tuleva koko Aasian herraksi.
-Aleksanteri koetti hetken selvittää solmua, mutta sitten
-hän veti miekkansa ja katkaisi hihnan, väittäen siten täyttäneensä
-ennustuksen.</p>
-
-<p class='c012'>Laskettuaan Vähän-Aasian valtansa alle Aleksanteri valloitti
-Syyrian ja Egyptin. Tällä välin Persian kuningas <i>Dareios III</i>
-kokosi viimeisen suuren sotajoukkonsa. <i>Gaugă´mēla</i>n luona tapahtui
-ratkaiseva taistelu. Jo aikaisemmin Dareios oli tarjonnut Aleksanterille
-edullisilla ehdoilla rauhaa. <i>Parmenĭ´ōn</i>, joka oli etevin
-Aleksanterin sotapäälliköistä, kehoitti häntä suostumaan ehtoihin.
-»Niin minä tekisin», hän sanoi, »jos olisin Aleksanteri».&thinsp;—&thinsp;»Niin minäkin»,
-vastasi Aleksanteri, »jos olisin Parmenion». Dareiokselle hän kirjoitti,
-että taivaallakin on vain yksi aurinko.&thinsp;—&thinsp;Kun kreikkalaiset sotapäälliköt
-<span class='pageno' id='Page_124'>124</span>näkivät persialaisten laumat Gaugamelan lakeuksilla, hämmästyivät
-he niiden suuruutta ja kehoittivat Aleksanteria yöllä tekemään
-äkkirynnäkön niitä vastaan. Mutta Aleksanteri vastasi: »En tahdo
-varastaa voittoa», ja aloitti taistelun vasta seuraavana päivänä.
-Persialaiset voitettiinkin perin juurin, ja Dareios pakeni valtakuntansa
-sisäosiin. Siellä eräs uskoton maaherra murhasi hänet, toivoen
-siten saavuttavansa Aleksanterin suosion. Mutta Aleksanteri
-ristiinnaulituttikin hänet hänen uskottomuutensa tähden.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt koko Persian valtakunta oli Aleksanterin vallassa. Aleksanteri
-ei kuitenkaan vielä ollut tyytyväinen, vaan lähti Intiaan. Erään
-joen takana oli muuan intialainen kuningas nimeltä <i>Pōros</i> sotaelefantteineen
-häntä vastassa. Kauan piti Poros uljaasti puoliaan, mutta
-eräänä pimeänä yönä Aleksanterin onnistui kulkea joen yli. Intialaiset
-voitettiin, ja Poros joutui vangiksi. Aleksanteri ihmetteli Poroksen
-komeutta ja uljasta käytöstä sekä kysyi häneltä: »Miten soisit itseäsi
-kohdeltavan?»&thinsp;—&thinsp;»Kuninkaana», Poros vastasi.&thinsp;—&thinsp;»Eikö sinulla ole
-muuta toivomusta?» Aleksanteri kysyi.&thinsp;—&thinsp;»Ei mitään», toinen lausui,
-»sana kuningas sisältää kaiken». Aleksanteri lahjoitti hänelle silloin
-takaisin kaikki hänen maansa, vieläpä laajensi hänen valtakuntaansa.</p>
-
-<p class='c012'>Aleksanteri olisi tahtonut jatkaa täältäkin edemmäs, mutta hänen
-sotamiehensä alkoivat napista, ja silloin hän palasi Babyloniin.</p>
-
-<p class='c012'>Ensimmäisinä sotavuosina Aleksanteri säilytti ne yksinkertaiset
-elintavat, joihin hän Makedoniassa oli tottunut, mutta mitä kauemmin
-hän sai nauttia Persian aarteista, sitä ylellisemmäksi ja komeammaksi
-hänen elämänsä kävi. Viimeisinä elinvuosinaan, jolloin hän
-asui komeassa Babylonissa, yksi ainoa ateria voi maksaa jopa omaisuuksia.
-Sotaretkillään hän kuitenkin saattoi, jos tarvittiin, kestää nälkää
-ja janoa yhtä uljaasti kuin halvin sotamies. Niinpä hän palatessaan
-Intian retkeltä kulki erään joukko-osaston kanssa Etelä-Iraanin
-autiomaiden kautta, jolloin sotamiehet veden puutteessa kärsivät
-sanomattomia vaikeuksia. Eräänä päivänä muutamat ratsumiehet
-vuoren rotkosta löysivät tilkan vettä ja toivat sen kypärässään kuninkaalle.
-Mutta kuningas sanoi: »Pitääkö minun yksin juoda?», ja
-kaatoi veden maahan. Kun sitten saavuttiin asutuille maille, alkoi
-toinen elämä. Silloin syötiin ja juotiin ylenmäärin.</p>
-
-<p class='c012'>Aleksanterin taipumus ylellisyyteen tuli näkyviin varsinkin siinä,
-että hän käytti kohtuuttomasti väkijuomia. Sotaretkillään hän kyllä
-tässäkin kelpasi muille esikuvaksi, mutta juhlapidoissa tuo vika tuli
-näkyviin. Päihtyneenä hän rakasti imartelua, saattoipa tehdä tekoja,
-joita myöhemmin katui. Niinpä hän eräissä pidoissa suuttui <i>Kleitos</i>
-ystäväänsä, joka kerran taistelussa oli pelastanut hänen henkensä.
-Ystävä, hänkin päissään, soimasi kuningasta hänen persialaisista
-tavoistaan ja itserakkaudestaan. Aleksanteri nousi synkkänä istuimeltaan,
-<span class='pageno' id='Page_125'>125</span>hänen silmänsä säihkyivät vihasta. Läsnäolijat koettivat
-saada Kleitosta vaikenemaan ja toimittivat hänet ulos salista. Hetken
-kuluttua Kleitos kuitenkin palasi ja soimasi Aleksanteria vielä kiivaammin.
-Mutta silloin Aleksanteri hypähti istuimeltaan, sieppasi
-henkivartijan kädestä keihään ja lävisti sillä ystävänsä. Kohta kun
-hän oli tehnyt tämän verityön, valtasi hänet katkera katumus, hän
-oli kolme vuorokautta nauttimatta ruokaa ja juomaa, ja vain vaivoin
-päälliköt saivat hänet taas näyttäytymään ihmisille. Tuollaisia
-väkivallantöitä sattui Aleksanterille vain harvoin; mutta hänen
-hallituksensa loppuaikoina, kun hänen elämänsä muutoinkin alkoi
-käydä epäsäännöllisemmäksi, ne kuitenkin joskus toistuivat.</p>
-
-<p class='c012'>Sotaretkelle lähtiessään Aleksanteri tahtoi lähinnä vain kostaa
-persialaisille kärsimykset, jotka Kserkses persialaissotien aikana oli
-tuottanut Kreikalle. Mutta kuta pitemmälle aika kului, sitä enemmän
-hän muutti suunnitelmaansa. Myöhemmin hänen tarkoituksensa oli
-sulattaa yhteen kaikki nuo eri kansallisuudet ja muodostaa suuri
-maailmanvalta. Sen tähden hän kohteli lempeästi voitettuja
-kansoja. Egyptissä hän julistautui Ammon-Ren pojaksi. Tällä
-hän osoitti, ettei hän tullut valloittajana, vaan että hän tahtoi olla
-Egyptin muinaisten faraoiden seuraaja. Persiassa hän otti neuvoskuntaansa
-persialaisia ylimyksiä, alkoi käyttää persialaista pukua ja
-osoitti muutoinkin suurta suosiota persialaisille. Niinpä hän heidänkin
-silmissään oli enemmän vapauttaja raskaista veroista kuin valloittaja.
-Makedonialaiset osoittivat usein tyytymättömyyttä kuninkaan
-persialaismielisyyteen, jonka tähden hän toisinaan lähetti suuria
-sotaväenosastoja takaisin Makedoniaan, kiittäen heitä hyvästä palveluksesta
-ja lahjoittaen heille melkoisia rahasummia.</p>
-
-<p class='c012'>Saadakseen makedonialaiset ja voitetut kansat paremmin sulautumaan
-toisiinsa Aleksanteri kehoitti sotamiehiään valitsemaan
-puolisonsa Aasian tyttäristä. Yhtenä ainoana päivänä hän täten
-solmitutti 10,000 avioliittoa. Itse hän näytti esimerkkiä, ottaen
-Dareioksen tyttären vaimokseen.</p>
-
-<p class='c012'>Kansojen lähentämistä toisiinsa tarkoitti myös kreikkalaisten
-siirtokuntain perustaminen valloitetulle alueelle. Kaikkiaan Aleksanteri
-lienee perustanut noin 70 kaupunkia, joista useilla oli
-hänen nimensä. Tärkeimmäksi muodostui ajan pitkään Egyptiin Niilin
-suulle rakennettu <i>Aleksa´ndria</i>. Kreikkalaisten siirtokuntien perustamista
-itämaille jatkui vielä Aleksanterin kuoleman jälkeen. Niissä
-kauppa ja teollisuus pian kohosivat korkealle kannalle.</p>
-
-<p class='c012'>Kerran Aleksanteri oli Babyloniassa ystäviensä seurassa viettänyt
-juomingeissa kokonaisen yön. Seuraavana päivänä hän sairastui ankaraan
-kuumeeseen, joka Babylonin lämpimässä ja kosteassa ilmanalassa
-on tavallista. Kymmenen päivää kesti kuumetta. Aluksi kuningas ei
-<span class='pageno' id='Page_126'>126</span>tahtonut sairaudestaan tietää, vaan kannatti itseään kantovuoteessa
-sotaväenkatselmukseen ja neuvotteli sotapäällikköjensä kanssa valtion
-asioista. Mutta päivä päivältä taudin valta kasvoi. Vihdoin
-kuningas makasi liikkumattomana vuoteellaan. Sotamiehet seisoivat
-henkeään pidätellen palatsin edustalla. Lopulta he kävivät levottomiksi
-ja lausuivat kiivaita uhkauksia kuninkaan ystäville,
-koska pelkäsivät heidän myrkyttävän hänet. Heidät laskettiin silloin
-sisään. Yksitellen he kulkivat varpaillaan hallitsijansa ohi, joka kalman
-kalpeana makasi vuoteellaan. Muutamat kuninkaan ystävistä
-tiedustelivat, kenen hän määräsi hallitsijaksi jälkeensä, koska häneltä
-ei jäänyt poikaa. »Arvokkaimman», kuningas vastasi hiljaisella äänellä.
-Pian sen jälkeen Aleksanteri kuoli 32 vuoden vanhana, hallittuaan
-lähes 13 vuotta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Aleksanterin seuraajat.</strong> Aleksanterin kuoleman jälkeen hänen
-sotapäällikkönsä joutuivat ilmi taisteluun keskenään. Jokainen heistä
-tahtoi saada osansa, ja niin valtakunta hajosi moneen pieneen
-valtioon. Tätä sisäistä sotaa kesti noin 50 vuotta, joiden kuluessa
-Aleksanterin valtakunnasta muodostui kolme päävaltiota: <i>Makedonia</i>
-Eurooppaan, <i>Syyria</i> Aasiaan ja <i>Egypti</i> Afrikkaan.</p>
-
-<p class='c007'>Makedonia, johon myös Kreikka kuului, pysyi itsenäisenä
-vuoteen 146 e. Kr., jolloin se joutui Rooman valtaan.</p>
-
-<p class='c007'>Syyria oli kaikista Aleksanterin jälkeisistä valtioista laajin,
-mutta se oli silti heikko. Ehtimiseen siitä lohkesi pois jokin maakunta,
-joka muodostui itsenäiseksi valtioksi. Näistä tytärvaltioista
-olivat tärkeimmät <em class='gesperrt'>Parthia</em>, <em class='gesperrt'>Pontos</em>, <em class='gesperrt'>Pergamos</em> ja <em class='gesperrt'>Palestiina.</em>
-Vuonna 64 e. Kr. roomalaiset laskivat Syyriankin
-valtansa alle.</p>
-
-<p class='c007'>Huomattavin Aleksanterin jälkeisistä valtioista oli Egypti,
-jonka <i>Ptolema´ios</i> sai osallensa. Egypti oli ajoittain sangen voimakas,
-ja sen hallitsijat suojelivat elinkeinoja ja kohottivat henkistä sivistystä.
-Vihdoin tämäkin maa v. 30 e. Kr. joutui roomalaisille.</p>
-
-<h4 class='c010'>HELLENISTINEN SIVISTYS.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Aleksandria.</strong> Aleksanterin elämä oli ollut lyhyt ja vielä lyhyempi
-hänen hallituskautensa, mutta hänen toiminnallaan oli kuitenkin
-<span class='pageno' id='Page_127'>127</span>pysyvät seuraukset. Hänen onnistui lähentää toisiinsa kreikkalaiset
-ja itämaiset kansat. He joutuivat liikesuhteisiin toistensa kanssa,
-joten elinkeinot nopeasti kehittyivät. Ja he tutustuivat toistensa
-henkiseen sivistykseen, joten myös tieteitten ja taiteitten
-alalla tapahtui huomattavaa edistystä. Tätä uutta sivistystä, joka pohjaltaan
-oli helleeninen, mutta johon itämaisuus on osaltaan vaikuttanut,
-sanotaan <em class='gesperrt'>hellenistiseksi sivistykseksi</em>. <i>Aleksa´ndria</i>,
-jonka ptolemaioslaiset hallitsijat tekivät pääkaupungikseen,
-oli tämän sivistyksen keskus.</p>
-
-<p class='c011'>□ Aleksandriassa oli pitkät, leveät ja suorat kadut, joiden varrelle
-rakennettiin komeita loistopalatseja. Sillä oli erinomainen satama,
-ja sen loistomajakka oli kuuluisa yli Välimeren. Aleksandriaan tuotiin
-tavaroita sekä meritse että maitse, jopa Arabiasta ja Intiasta
-saakka. Kaupungissa oli suuria lasi-, kangas- ja papyrustehtaita,
-joissa käytettiin parhaastaan vapaita työntekijöitä. Asukasluku
-nousi lähes kahteen miljoonaan; kreikkalaiset, egyptiläiset, neekerit,
-juutalaiset ja monet muut kansallisuudet olivat siellä edustettuina.
-Ja kaikki nämä ihmiset palvelivat sekaisin kreikkalaisia ja egyptiläisiä
-jumalia, jotka osittain sulautuivat toisiinsa; niinpä ei enää puhuttu
-Ammon-Resta, vaan <i>Zeus-Ammon</i>ista. Kansan huvittamiseksi
-hallitsijat panivat silloin tällöin toimeen suuria uskonnollisia juhlia,
-jotka komeudessa ja ylellisyydessä veivät voiton muinaisten itämaistenkin
-hallitsijoiden loistojuhlista. Eräässäkin juhlassa 600 miestä
-kantoi kukin jumalankuvaansa, jotka olivat purppuravaatteisiin verhotut.
-Lisäksi lukemattomat hovipojat kantoivat suitsutusaineita
-kultaisissa ja hopeisissa astioissa. Sitä paitsi talutettiin kulkueessa
-elefantteja, leijonia ja muita villejä eläimiä. Samaan juhlaan oli järjestetty
-luola, josta virtasi kaksi puroa, toinen viiniä ja toinen maitoa;
-niillä kansa sai sammuttaa janonsa.</p>
-
-<p class='c009'>● Ptolemaiokset tahtoivat tehdä Aleksandriasta sivistyksen keskuksen,
-ja sen tähden he perustivat sinne <i>Mūse´ion</i>-nimisen yliopiston
-jossa tiedemiehet saivat asunnon ja palkan.</p>
-
-<p class='c007'>Estääkseen muita hallitsijoita kilpailemasta kanssaan sivistyksen
-suosimisessa ptolemaiokset kielsivät papyruksen viennin maastaan. Silloin
-Pergamoksessa ruvettiin valmistamaan kirjoituspohjaa hienosta
-vasikan- tai lampaannahasta. Tällaista ainetta sanotaan <em class='gesperrt'>pergamentiksi</em>.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_128'>128</span>● <strong>Luonnontieteet.</strong> Hellenistisellä ajalla varsinkin luonnontieteet
-kohosivat kukoistukseen. Tärkeimmät luonnontieteet ryhmitetään
-seuraavalla tavalla:</p>
-
-  <dl class='dl_2'>
-    <dt>   A.</dt>
-    <dd>Luonnonoppi, joka käsittelee ilmiöitä, s.o. luonnossa tapahtuvia muutoksia ja liikkeitä.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Astronomia eli tähtitiede.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Fysiikka eli oppi sellaisista muutoksista, joissa aineen laatu ei muutu.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>3. Kemia eli oppi sellaisista muutoksista, joissa aineen laatu tulee toiseksi.
-    </dd>
-    <dt>   B.</dt>
-    <dd>Luonnonhistoria, joka käsittelee esineitä, varsinkin elollista luontoa.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>1. Botaniikka eli kasvitiede.
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd>2. Zoologia eli eläintiede.
-    </dd>
-    <dt>   C.</dt>
-    <dd>Maantiede.
-    </dd>
-    <dt>   D.</dt>
-    <dd>Lääketiede.
-    </dd>
-    </dl>
-
-<p class='c007'>Luonnonhistoriaa ei hellenistisellä ajalla vielä tutkittu, mutta
-sekä luonnonoppi, lukuunottamatta kemiaa, että maantiede ja lääketiede
-kohosivat huomattavasti. Tämä olikin luonnollista, koska
-itämailla juuri näitä tieteitä oli aikaisemminkin harrastettu.</p>
-
-<p class='c007'>Tähtitieteilijät oppivat tuntemaan yhä useampia tähtiä ja tähtisikermiä.
-Päästiin myös selville siitä, että maa oli pallon muotoinen.
-Esittivätpä jotkut oppineet sen mielipiteen, että maapallo
-oli vain tavallinen kiertotähti, joka liikkui akselinsa ja auringon
-ympäri. Tämä mielipide ei kuitenkaan saavuttanut kannatusta,
-sillä arveltiin, että edellisessä tapauksessa irtonaiset kappaleet kiertoliikkeen
-nopeuden takia olisivat repeytyneet irti ja jääneet jälkeen ja
-jälkimmäisessä tähtien keskinäinen asento eri vuodenaikoina olisi ollut
-erilainen, vaan tiedemiehet hyväksyivät <i>Ptolemaios</i>-nimisen oppineen
-katsantokannan, että maa oli avaruuden keskus ja aurinko kiersi
-maan ympäri.</p>
-
-<p class='c007'>Fysiikan tutkijoista oli kuuluisin <i>Arkhimē´dēs</i>, joka eli Sisiliassa.
-Hän keksi muun muassa joukon merkillisiä sotakoneita, joiden
-avulla Syrakusan asukkaat kauan aikaa pitivät puoliaan ylivoimaisia
-roomalaisia vastaan. Niinpä hän keksi muurin yli kurottautuvia
-vipulaitoksia, joista laskettiin rautakoukkuja vihollisten
-<span class='pageno' id='Page_129'>129</span>laivoihin; näillä nostettiin laivan toinen pää ilmaan, kunnes
-koko laiva keikahti kumoon.</p>
-
-<p class='c007'>Maantiedettä kehittivät kaupparetket, jotka vuosi vuodelta
-ulotettiin yhä etäisempiin seutuihin. Paljon pitemmälle kuin foinikialaiset
-kreikkalaiset eivät kuitenkaan matkoillaan kulkeneet.
-Idässä heidän laivansa purjehtivat Intiaan asti, pohjoisessa taas Britanniaan
-ja Skandinavian niemimaahan saakka. Skandinaviaa he
-sanoivat <i>Thulē</i>ksi.</p>
-
-<p class='c007'>Lääketiede sai kaikista luonnontieteistä enimmän vaikutuksia
-muinaisesta Egyptistä. Kreikkalaiset lääkärit rupesivat egyptiläisten
-palsamoitsijoiden tavoin avaamaan ruumiita, ja siten
-he saivat tarkkoja tietoja niiden rakenteesta. Niinpä päästiin
-selville hermoston olemassaolosta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Matematiikka.</strong> Hellenistisen ajan monista etevistä matematiikan
-tutkijoista on ensi sijassa mainittava <i>Eukle´idēs</i>, joka kirjoitti
-geometrian oppikirjan, mikä vielä satakunta vuotta takaperin oli
-käytännössä Suomenkin kouluissa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Filosofia.</strong> Filosofian alalla syntyi hellenistisellä aikakaudella kaksi
-huomattavaa oppisuuntaa: <em class='gesperrt'>stoalaisuus</em> ja <em class='gesperrt'>epikurolaisuus</em>,
-jotka molemmat kiinnittivät päähuomion siveysoppiin. Stoalaisuuden
-perustaja oli nimeltään <i>Zē´nōn</i>, epikurolaisuuden <i>Epĭ´kūros</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Stoalaiset opettivat, että ihmiset olivat onnellisia, jos he elivät
-yksinkertaisesti ja kohtuullisesti. Heidän tuli asettua kaikkien
-onnenvaihdoksien yläpuolelle; he eivät saaneet masentua vastoinkäymisestä,
-yhtä vähän kuin paisua myötäkäymisestä.</p>
-
-<p class='c007'>Epikurolaiset taas olivat sitä mieltä, että ihmisten tuli pyrkiä
-nauttimaan elämästä niin paljon kuin suinkin. Nauttimisella he eivät
-kuitenkaan tarkoittaneet ylensyömistä tai muita ruumiillisia nautintoja,
-vaan he ymmärsivät sillä ennen kaikkea terveyttä ja rauhallista
-elämää.</p>
-
-<p class='c007'>Yhtä vähän stoalaiset kuin epikurolaiset uskoivat vanhoihin
-kreikkalaisiin tai muihin pakanallisiin jumaliin. He eivät kuitenkaan
-tunteneet yksijumalaisuuttakaan. He luulivat, etteivät ihmiset mitään
-uskontoa tarvitsisi, vaan että filosofia riittäisi tyydyttämään uskonnollista
-tarvetta.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_130'>130</span>● <strong>Taiteet.</strong> Hellenistisen ajan taiteista oli kuvanveistotaide huomattavin.
-Se ei kuitenkaan ollut yhtä korkealla kannalla kuin Perikleen
-aikakaudella. Kuvanveistoksissa koetettiin, asettamalla esitettävät
-henkilöt väkinäisiin
-asentoihin, saada tulkituksi
-heidän tunteitaan ja mielentilojaan.
-Usein veistokset tehtiin
-luonnottoman suuriksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_086.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 86.</i> Laokoon.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Vieressä olevassa kuvassa
-esitetään kohtaus Troian sodasta.
-Kaksi valtavaa käärmettä
-kietoutuu Laokoonin ja
-hänen molempien poikiensa
-ympäri. Isä ponnistaa kaikki
-voimansa vapauttaakseen itsensä
-ja lapsensa hirviöiden
-puserruksesta, mutta turhaan.
-Hänen kasvonsa ovat tuskasta
-vääntyneet, hänen lihaksensa
-jännittyneet, mutta tuuma
-tuumalta on hänen annettava
-myöten. Pojat ovat hekin
-pelästyksissään, mutta heidän hennot jäsenensä eivät jaksa tehdä
-käärmeille yhtä ankaraa vastarintaa, ja sentähden he epätoivoissaan
-eivät edes yritäkään voimakkaasti puolustautua. Kuvanveistos on
-hellenistiseltä ajalta.</p>
-
-<h3 class='c013'>III. Rooma.</h3>
-<h4 class='c010'>MAA JA KANSAT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maa.</strong> Italiaa rajoittavat idässä <i>Adrian</i> meri, etelässä <i>Joonian</i>
-meri ja <i>Tarentumin</i> lahti sekä lännessä <i>Tyrrhēnan</i> meri. Sitä ympäröivät
-<i>Sisilia</i>n, <i>Sardinia</i>n ja <i>Korsika</i>n saaret. Italialla ymmärrettiin
-vanhalla ajalla vain itse niemimaata. Po-joen laaksoa mainittiin
-<span class='pageno' id='Page_131'>131</span>nimellä <i>Gallia cisalpī´na</i> eli Alppien <i>tämänpuoleinen Gallia</i> ja sen
-katsottiin kuuluvan läheisesti nykyiseen Ranskaan, joka oli nimeltään
-<i>Gallia transalpī´na</i> eli Alppien <i>tuonpuoleinen Gallia</i>. Niemimaan halki
-kulkevat korkeat <i>Apenniinit</i>, jotka muinoin olivat mahtavien tammimetsien
-peittämät. Niiden länsipuolella on joukko suoperäisiä laaksomaita
-ja tasankoja, joilla kullakin oli oma nimensä. Pohjoisimpana
-oli <i>Etrū´ria</i>, sitten seurasi <i>Lă´tium</i> ja eteläisimpänä oli <i>Campā´nia</i>.
-Apenniinien itäpuolella olevista maakunnista oli vuorinen <i>Samnium</i>
-tärkein. Rannikot ovat tasaiset ja hyvistä satamista köyhät,
-joten kauppa myöhään pääsi kehittymään. Maanviljelys pysyi kauan
-pääelinkeinona, mikä olikin luonnollista, kun ilmanala oli lauhkea ja
-maa hedelmällinen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kansat.</strong> Suurin osa niemimaata oli 1) <em class='gesperrt'>italialaisten</em> kansojen
-hallussa, joista huomattavimmat olivat Latiumin <em class='gesperrt'>latinalaiset</em>
-ja Samniumissa asuvat <em class='gesperrt'>samnilaiset</em>. Näiden lisäksi asui Italiassa
-joukko muitakin kansoja. 2) <em class='gesperrt'>Kreikkalaiset</em> olivat Etelä-Italiaan,
-jota sanottiin <i>Suur-Kreikaksi</i>, perustaneet useita siirtokuntia,
-muun muassa <i>Tarentumin</i>. Heidän hallussaan oli niin ikään
-koko itäosa Sisiliaa, jossa sijaitsi mahtava <i>Syrakusan</i> kaupunki.
-Muun osan Sisiliaa sekä Sardinian ja Korsikan rannikot olivat
-3) <em class='gesperrt'>karthagolaiset</em> alistaneet valtansa alle. Po-joen laaksossa
-asui 4) <em class='gesperrt'>kelttiläisiä</em>, joita roomalaiset sanoivat <em class='gesperrt'>gallialaisiksi</em>.
-Kaikki luetellut kansat olivat indo-eurooppalaisia tai seemiläisiä.
-Sen sijaan Etruriassa asuvien 5) <em class='gesperrt'>etruskien</em> sukuperä on tuntematon.</p>
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_132'>132</span>
-<img src='images/map_italia.jpg' alt='ITALIA ennen Rooman valloitusta.' class='ig001' />
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_133'>133</span>
-<img src='images/kuva_087.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 87.</i> Etruskilainen hauta-arkku.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Etruskit.</strong> Italian kansoista etruskit ensimmäiseksi saavuttivat
-jonkinlaisen sivistyksen. He olivat taitavia kauppamiehiä ja
-karthagolaisten kanssa he kilpailivat meriliikkeestä ja kauppaherruudesta
-Välimeren länsiosissa. Heidän rakennuksensa olivat
-taidokkaita; heiltä roomalaiset myöhemmin oppivat holvien rakentamisen.
-Kuvanveistotaiteen ja taideteollisuuden etruskit oppivat
-kreikkalaisilta ja jäljittelivät näitä niin hyvästi, että usein on
-vaikea erottaa etruskilaisia taide-esineitä kreikkalaisista. Tunsivatpa
-etruskit kirjoitustaidonkin, mutta nykyajan tiedemiehet eivät vielä
-ole oppineet ymmärtämään heidän kieltään. Etruskien maa oli
-jaettu moneen pieneen
-valtioon, jotka jo varhain,
-viimeiset n. v. 270 e. Kr.,
-joutuivat roomalaisten käsiin.
-Sen jälkeen etruskit
-latinalaistuivat nopeasti,
-niin että heidän kielensä jo
-Kristuksen syntymän aikoihin
-alkoi unohtua.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Latinalaiset.</strong> Latinalaiset
-olivat vanhimpina
-aikoina jakautuneet pieniin
-kaupunkivaltioihin, jotka muodostivat keskenään valtioliiton. Liiton
-johdossa oli aluksi <i>Alba Longa</i>n kaupunki, mutta myöhemmin
-kohosi tähän asemaan <i>Rooma</i>. Latinalaiset kaupunkivaltiot
-pysyivät sitten Rooman liittolaisina, kunnes ne v. 338 e. Kr.
-joutuivat täydellisesti Rooman valtaan.</p>
-
-<h4 class='c010'>ROOMA KUNINGASKUNTANA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooman perustaminen.</strong> Latiumin ja Etrurian rajalla <i>Tĭ´ber</i>-joen
-vasemmalla rannalla sijaitsi vanhan ajan merkillisin kaupunki
-Rooma. Se oli rakennettu seitsemälle kukkulalle, jonka takia sitä
-sanottiinkin »seitsemän kukkulan kaupungiksi». Kukkuloista tärkeimmät
-olivat <em class='gesperrt'>Capitōlī´nus</em>, <em class='gesperrt'>Palātī´nus</em> ja <em class='gesperrt'>Aventī´nus</em>;
-näiden välillä oli epäterveellinen suo. Milloin kaupunki
-perustettiin, siitä ei ole luotettavia tietoja. Roomalaiset historioitsijat
-väittivät, että sen oli muka rakentanut kuningas <i>Rōmulus</i> vuonna
-753 e. Kr.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Tarina Rooman perustamisesta.</strong> Troian hävityksestä pelastui vain
-ani harva. Näiden joukossa oli <i>Aeneas</i> [ēnē´as]-niminen urhoollinen
-sankari. Hän harhaili kauan tuntemattomilla vesillä, kunnes hän
-saapui Italiaan <em class='gesperrt'>Latiumin</em> maakuntaan, jossa asui <em class='gesperrt'>latinalais</em>-<em class='gesperrt'>ten</em>
-<span class='pageno' id='Page_134'>134</span>kansa. Sinne hänen poikansa perusti <em class='gesperrt'>Alba Longan</em>
-kaupungin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_088.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 88.</i> Romulus ja Remus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Neljäsataa vuotta Aeneaan kuoleman jälkeen <i>Nŭ´mitor</i>-niminen
-kuningas tuli Alba Longan hallitsijaksi. Hänet syöksi hänen nuorempi
-veljensä <i>Amŭ´lius</i> valtaistuimelta ruveten itse hallitsijaksi.
-Sen jälkeen Amulius karkotti Numitorin etäiseen maataloon, tapatti
-hänen poikansa ja vihitti hänen tyttärensä <i>Rhĕa Sylvia</i>n Vestan
-neitsyeksi, s. o. <em class='gesperrt'>Vesta</em> jumalattaren papittareksi, joka ei koskaan
-saanut solmia avioliittoa. Kerran kun Rhea Sylvia oli
-noutamassa vettä, ilmestyi hänelle sodan jumala <em class='gesperrt'>Mars</em>, joka
-otti hänet puolisokseen.
-Jonkin aikaa tämän jälkeen
-Rhea Sylvia sai kaksoset.
-Hänet tuomittiin
-silloin naimattomuuslupauksensa
-rikkomisesta
-kuolemaan, ja pojat asetettiin
-pajukopassa Tiber-jokeen.
-Lipuessaan hiljalleen
-jokea alas koppa tarttui
-viikunapuun oksaan.
-Sinne pojat olisivat kuolleet
-nälkään, ellei Marsin lähettämä
-naarassusi olisi saapunut
-paikalle, kantanut heitä luolaansa ja siellä imettänyt heitä.
-<em class='gesperrt'>Palātī´nus</em> kukkulalla asuva Amuliuksen paimen löysi kaksoset
-luolasta ja vei heidät kotiin vaimolleen, jolta juuri oli kuollut lapsi. Täällä
-<i>Rōmulus</i> ja <i>Rĕmus</i>, niin poikia nimitettiin, kasvoivat Amuliuksen paimenten
-joukossa. He varjelivat karjaa pedoilta ja rosvoilta ja
-kävivät usein tappelemassa <em class='gesperrt'>Aventī´nus</em> kukkulalla asuvien Numitorin
-paimenten kanssa. Kerran nämä saivat pojat vangeikseen
-ja veivät heidät Numitorin eteen, joka ihmetteli heidän reippauttaan
-ja sen johdosta alkoi tutkia heidän syntyperäänsä. Vihdoin kävi ilmi
-että nuorukaiset olivat Numitorin tyttärenpoikia. Romulus ja Remus
-kokosivat silloin joukon tovereita, tappoivat Amuliuksen ja tekivät
-jälleen Numitorin kuninkaaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Siihen paikkaan, jossa nuorukaiset olivat viettäneet lapsuusaikansa,
-he sitten perustivat Rooman kaupungin. Romulus kynti
-härällä vaon kaupungin ympäri neliskulmaan, ja vaosta käsin luotiin
-multavalli. Tämän piirin sisään rakennettiin mitättömiä olkikattoisia
-savimajoja. Kun veljesten kesken sittemmin tuli riita siitä, kenen
-mukaan kaupunkia nimitettäisiin ja kuka tulisi sen kuninkaaksi,
-Remus teki pilkkaa koko kaupungista, hypäten vallin yli. Silloin
-<span class='pageno' id='Page_135'>135</span>Romulus suutuksissaan tappoi hänet ja sanoi: »Käyköön samoin jokaiselle,
-joka hyppää tämän muurin yli!» Sen jälkeen sanottiin kaupunkia
-Romuluksen mukaan Roomaksi, ja hän tuli sen ensimmäiseksi kuninkaaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Saadakseen kaupunkiinsa asukkaita Romulus julisti sen turvapaikaksi,
-jossa kaikki vainotut, vieläpä pahantekijätkin, saivat suojaa.
-Näin kerääntyi Roomaan paljon miehiä, mutta naisista oli puute.
-Silloin Romulus pani toimeen uskonnollisen juhlan, johon naapurikansat
-kutsuttiin. Varsinkin tuli lukuisasti <em class='gesperrt'>sabiinilaisia</em>
-vaimoineen ja tyttärineen. Mutta keskellä juhlaa roomalaiset nuorukaiset,
-kuninkaan annettua merkin, syöksyivät vierastensa joukkoon,
-tempasivat kukin neitosensa sekä kantoivat hänet kaupunkiin. Ryöstetyt
-naiset leppyivät pian miehilleen, mutta heidän isänsä miettivät
-kostoa ja lähtivät sotaretkelle Roomaa vastaan. Kesken kahakkaa
-ryöstetyt sabiinittaret kuitenkin riensivät riiteleviä sovittamaan,
-ja niin saatiin rauha solmituksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Hallitusmuoto.</strong> Rooman vanhin hallitusmuoto oli rajoitettu
-yksinvalta. <em class='gesperrt'>Kuningas</em> oli ylimmäinen pappi, ylimmäinen tuomari
-ja ylimmäinen sotapäällikkö. Hänen rinnallaan johti valtiota neuvosto,
-jota sanottiin <em class='gesperrt'>senaatiksi</em>. Sen muodostivat vanhimmat ja
-kokeneimmat kansalaiset. Senaattorien lukumäärä vaihteli eri
-aikoina, kohoten tavallisesti muutamaan sataan. Tärkeissä asioissa
-kysyttiin vielä <em class='gesperrt'>kansankokouksen</em> mielipidettä aivan kuin
-Kreikassa. Kansankokoukseen pääsivät kaikki perheenisät.</p>
-
-<p class='c007'>Vanhimpina aikoina oli Roomassa kaksi kansanluokkaa.
-<em class='gesperrt'>Patriisit</em> olivat varakkaita ylimyksiä, jotka omistivat suurehkoja
-maatiloja Rooman ympäristössä. <em class='gesperrt'>Plebeijit</em> sen sijaan olivat
-köyhiä käsityöläisiä tai talonpoikia. Heillä ei ollut täysiä kansalaisoikeuksia;
-he eivät päässeet senaattiin, eivät saaneet solmia avioliittoja
-patriisien kanssa eivätkä käyttää äänioikeutta kansankokouksessa.</p>
-
-<p class='c007'>Kun kuninkaat ajan oloon alkoivat pelätä, että patriisit riistäisivät
-heiltä vallan, he syrjäyttivät vanhan kansankokouksen
-ja antoivat sen sijaan sotajoukon toimia kansankokouksena. Roomalainen
-sotajoukko oli kokoonpantu 100 miehen suuruisista
-osastoista eli <em class='gesperrt'>kenturioista</em>. Siitä syystä sanotaankin tätä uutta
-kokousta <em class='gesperrt'>kenturiakokoukseksi</em>. Aluksi kansalaiset kokoontuivat
-aseistettuina ikään kuin sotaan lähteäkseen, mutta myöhemmin
-<span class='pageno' id='Page_136'>136</span>jätettiin aseet kotiin ja kokoonnuttiin aivan rauhallisesti
-kuin kansankokoukseen ainakin. Koska plebeijitkin suorittivat sotapalvelusta,
-hekin siis saivat äänestää. Äänestäminen tosin toimitettiin
-niin, että patriiseilla yhä oli ratkaisuvalta. Plebeijit saivat
-kuitenkin ottaa osaa asioiden käsittelemiseen ja toistaiseksi he
-tyytyivät siihen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_089.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 89.</i> Cloaca maximan suu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooma kasvaa.</strong>
-Mitä enemmän
-Rooman väkiluku
-kasvoi ja
-mitä mahtavammaksi
-kaupunki
-kävi naapurivaltioiden
-rinnalla,
-sitä enemmän
-huolehdittiin
-myös sen ulkonäöstä.
-Ryhdyttiin
-suurenmoisiin
-rakennustöihin,
-joita enimmäkseen etruskilaiset arkkitehdit johtivat. Kukkuloiden
-välinen suo kuivattiin rakentamalla likaviemärejä, jotka suuren
-pääputken, <em class='gesperrt'>Cloā´ca mā´ximan</em>, kautta purkautuivat
-Tiberiin. Capitolinukselle rakennettiin Juppiter jumalalle suuri
-temppeli, jota sanottiin <em class='gesperrt'>Capitō´liumiksi</em>. Tämän kukkulan
-ja Palatinuksen välinen tasanko raivattiin toriksi, jota sanottiin
-<em class='gesperrt'>Fŏ´rumiksi</em>. Palatinuksen ja Aventinuksen väliin rakennettiin
-suuri soikea kilparata, <em class='gesperrt'>Circus mā´ximus</em>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuningasvalta kukistetaan.</strong> Kuninkaiden yritys lujittaa valtaansa
-plebeijien avulla epäonnistui. Päinvastoin senaatti syrjäytti yhä enemmän
-kuninkaat, joille lopuksi jäi vain erikoisten uskonnollisten
-menojen toimittaminen. Vihdoin Rooma muuttui <em class='gesperrt'>tasavallaksi</em>
-n. v. 500 e. Kr. Kuninkaan vallan vähetessä sotajoukon johto ja
-<span class='pageno' id='Page_137'>137</span>tuomio-oikeus joutuivat erikoisille vuodeksi kerrallaan valituille virkamiehille,
-joita sanottiin <em class='gesperrt'>praetoreiksi</em> [prētori]. Praetoreita
-oli kolme, ja he jakoivat vallan keskenään siten, että kaksi heistä
-toimi sotapäällikköinä ja kolmas istui oikeutta Forumilla. Myöhemmin
-sotapäällikköpraetoreita alettiin sanoa <em class='gesperrt'>konsuleiksi</em>, ja
-heistä tuli arvokkaampia virkamiehiä kuin tuomaripraetoreista, joiden
-lukumäärää suuresti lisättiin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_rooman_kaupunki.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Rooman kaupunki keisariajalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Horatiukset ja Curiatiukset.</strong> Roomassa oli tarinain mukaan kaikkiaan
-seitsemän kuningasta. Useimmat heistä olivat sotaisia hallitsijoita.
-Sellainen oli myös <i>Tullus Hostī´lius</i>, jonka aikana Rooma ja
-Alba Longa joutuivat sotaan keskenään. Kun sotajoukot kohtasivat
-toisensa, albalaisten päällikkö astui esiin ja sanoi: »Eikö ole hulluutta
-kahden heimolaiskansan vuodattaa toistensa verta? Ennen ratkaiskoon
-kaksintaistelu koko asian!»</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_138'>138</span>Kummassakin sotajoukossa palvelivat kolmoset, jotka iältään ja
-asekuntoisuudeltaan olivat toistensa veroiset. Roomalaiset kolmoset
-olivat nimeltään <i>Horā´tius</i> ja albalaiset <i>Curiā´tius</i>. Nämä suostuivat
-keskenään ratkaisemaan taistelun. Sotajoukot asettuivat aseettomina
-katselemaan taistelun kulkua. Kun sovittu merkki annettiin, veljeskolmikot
-hyökkäsivät toisiaan vastaan. Kauan ottelu oli ratkaisematta.
-Vihdoin kaksi Horatiusta vaipui kuolleena maahan, mutta myös Curiatiukset
-olivat pahasti haavoittuneet. Albalaiset kohottivat voimakkaan
-riemuhuudon, ja roomalaiset kadottivat jo kaiken toivonsa.
-Mutta viimeinen Horatius oli vielä haavoittumatta. Jotta hänen ei
-tarvitsisi taistella kaikkien vastustajiensa kanssa samalla kertaa,
-hän lähti pakenemaan. Juostuaan aimo matkan hän kääntyi ja huomasi,
-että takaa-ajajat olivat kaukana toisistaan, sillä jokainen heistä
-oli juossut niin kovaa kuin haavoiltaan jaksoi. Silloin Horatius karkasi
-lähimmän kimppuun ja sai hänet surmatuksi, ennen kuin seuraava
-ehti avuksi. Sitten hän voitti tämän ja vihdoin kolmannenkin veljen.
-Iloisina Rooman päälliköt kiiruhtivat eloon jääneen sankarin
-luo, syleilivät häntä ja tervehtivät häntä voittajana. Mutta albalaiset
-antautuivat roomalaisten valtaan.</p>
-
-<p class='c012'>Ylpeänä Horatius palasi kotiin kantaen kolmen voitetun Curiatiuksen
-sotapukuja. Portilla sisar tuli häntä vastaan. Tämä oli erään
-Curiatiuksen kihlattu morsian, ja nähdessään sulhonsa vaatteet, jotka
-hän itse oli ommellut, hän puhkesi äänekkäihin valituksiin. Tästä veli
-raivostui, paljasti miekkansa ja surmasi sisarensa huudahtaen: »Näin
-käyköön jokaiselle roomattarelle, joka suree vihollisen kuolemaa!»</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Kuningasten karkottaminen.</strong> n. v. 500 e. Kr. Rooman viimeinen
-kuningas <i>Tarqvĭ´nius Supe´rbus</i> oli julma ja vallanhimoinen mies,
-joka sorti sekä ylhäisiä että alhaisia. Eivätpä hänen omat sukulaisensakaan
-olleet turvassa hänen epäluuloltaan. Ainoastaan eräs hänen
-omaisistaan, nimeltä <i>Jūnius Brūtus</i>, osasi välttää hänen julmuuttaan
-tekeytymällä mielipuoleksi. Kun Tarqvinius vihdoin käytöksellään
-oli kiihottanut koko kansan vastaansa, Brutus katsoi toiminnan
-ajan tulleen. Hän piti <em class='gesperrt'>Fŏ´rumilla</em> tulisen puheen ja sai kansan
-tarttumaan aseisiin ja karkottamaan kuninkaan Roomasta.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt oli Rooma <em class='gesperrt'>tasavaltana</em>. Kansalaiset vannoivat pyhän
-valan, etteivät milloinkaan enää kärsisi yksinvaltaa keskuudessaan.
-Hallituksen johtoon asetettiin kaksi <em class='gesperrt'>konsulia</em>, jotka valittiin vuodeksi
-kerrallaan. Ensimmäisiksi konsuleiksi tulivat Junius Brutus ja
-muuan <i>Collātī´nus</i>, taitavaksi ja rohkeaksi tunnettu mies. Heidän
-aikanaan Tarqvinius yritti päästä uudelleen Rooman kuninkaaksi.
-Hän solmi salaliiton muutamien roomalaisten ylimysnuorukaisten
-kanssa, jotka lupasivat salaa avata hänelle kaupungin portin. Salaliitto
-<span class='pageno' id='Page_139'>139</span>saatiin kuitenkin paljastetuksi. Silloin havaittiin, että salaliittolaisten
-joukossa oli kaksi Brutuksen poikaa sekä kaksi Collatinuksen
-veljenpoikaa. Rikokselliset vietiin konsulien eteen, jotka istuivat
-Forumilla oikeutta. Ensin tuotiin Brutuksen pojat esiin. Isä lausui
-kuolemantuomion, ja vartijat panivat sen toimeen. Kun sitten Collatinuksen
-veljenpoikien vuoro tuli, setä tahtoi pelastaa heidän henkensä
-ja ehdotti maanpakoa. Mutta Brutuksen vaatimuksesta heidätkin
-mestattiin. Collatinus, joka oli pitänyt sukulaistensa henkeä
-suuremmassa arvossa kuin valtion lakeja, karkotettiin Roomasta.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt Tarqvinius ryhtyi puuhaamaan sotaa Roomaa vastaan.
-Eräs <em class='gesperrt'>etruskilaisten</em> kuningas <i>Porse´nna</i> lupasi hänelle apuaan ja
-marssi suuri sotajoukko muassaan Roomaa kohti. Jo yritti Porsenna
-hyökätä Tiberin yli johtavalle paalusillalle. Hämmästyneinä roomalaiset
-lähtivät pakosalle. Ainoastaan urhoollinen <i>Horātius Cocles</i>
-kahden toverin avustamana jäi sillan korvalle torjumaan vihollisten
-hyökkäystä, sillä aikaa kun silta revittiin heidän takanaan. Kun
-yksi lauta vain enää oli jäljellä, toverit riensivät sitä pitkin toiselle
-rannalle, mutta Horatius jäi yhä paikalleen. Vasta kuullessaan
-sillan romahduksen selkänsä takana hän hyppäsi varustukset
-yllään veteen ja ui onnellisesti joen yli.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_090.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 90.</i> Mucius Scaevola Porsennan leirissä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_140'>140</span>Huomattuaan Rooman valloittamisen äkkirynnäköllä mahdottomaksi
-Porsenna asettui lujaan leiriin estääkseen muonantuonnin kaupunkiin
-ja pakottaakseen sen nälällä antautumaan. Jalo ylimysnuorukainen
-<i>Mūcius</i> päätti silloin pelastaa kaupungin. Hän kätki tikarin
-viittansa laskoksiin ja hiipi salaisesti Porsennan leiriin. Koska hän ei
-tuntenut kuningasta, hän erehdyksessä hyökkäsi erään kirjurin kimppuun
-ja tappoi hänet. Läsnäolijat kohta vangitsivat Muciuksen ja
-veivät hänet kuninkaan eteen, joka alkoi tutkia nuorukaista. Pelottaakseen
-Porsennaa Mucius ilmoitti, että muka oli joukko muitakin nuorukaisia,
-jotka olivat luvanneet murhata hänet, jos ensimmäinen yritys
-epäonnistuisi. Kuningas pelästyi ja uhkasi polttaa Muciuksen, ellei
-hän kohta ilmaisisi salaliittolaisia. Mutta Mucius meni sanaa
-sanomatta tulen ääreen, paljasti oikean kätensä ja antoi kasvojaan
-räväyttämättä sen hiljakseen hiiltyä. Porsenna ihmetteli niin
-suuresti miehen rohkeutta, että lahjoitti hänelle vapauden. Mutta
-peläten roomalaisten väijytyksiä hän heitti piirityksen kesken ja lähti
-omaan maahansa. Tästä päivästä alkaen tuli Muciukselle kunniakas
-lisänimi <i>Scaevola</i> [skē´vola], joka merkitsee vasenkätistä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Uskonto.</strong> Roomalaisilla oli tavattoman suuri määrä jumalia,
-jotka olivat osittain naapureilta, vallankin etruskeilta, saatuja. Erikoinen
-jumala huolehti kehtolapsista, toinen opetti lapsia syömään ja
-juomaan, toinen taas kävelemään; jokaisessa elämänvaiheessa aina
-kuolinhetkeensä saakka ihminen saattoi turvautua yhä uusiin jumaliin.
-Jokaisella lähteellä ja vuorella, jokaisella talolla, ovella ja
-kotiliedellä, jokaisella puulajilla ja viljakasvilla oli oma jumalansa
-eli haltijansa. Mutta roomalaiset eivät tietäneet paljoa näistä jumalista;
-he eivät osanneet sanoa, minkä näköisiä he olivat, eivätkä he
-tunteneet heidän elämäntarinoitaan, niinkuin kreikkalaiset. He
-olivat tehneet ikään kuin sopimuksen jumalien kanssa; jos he rukoilivat
-määrätyt rukoukset tai uhrasivat määrätyt eläimet, niin jumalat
-olivat velvolliset heitä auttamaan määrätyissä toimissa; mutta jos
-he laiminlöivät velvollisuutensa jumalia kohtaan, niin nämäkään
-eivät auttaneet heitä. Huomattavimmat roomalaisten jumalista olivat
-taivaan jumala <i>Juppiter</i>, maanviljelyksen ja sodan jumala <i>Mars</i>
-sekä kotilieden jumalatar <i>Vesta</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Jokainen perheenisä saattoi itse uhrata jumalille, mutta sitä
-paitsi oli pappeja, jotka uhrasivat koko kansan puolesta. 1) Ylimmäiset
-papit muodostivat <em class='gesperrt'>pontifexien</em> pappiskunnan ja heidän tehtävänään
-<span class='pageno' id='Page_141'>141</span>oli huolehtia yleisestä
-jumalanpalveluksesta.
-Monella jumalalla oli
-sitä paitsi omat 2) <em class='gesperrt'>erikoispappinsa</em>.
-Sellaisia
-olivat esim. <em class='gesperrt'>Vestan
-neitsyet</em>, jotka vaalivat
-valtion pyhää liesitulta.
-Huomattava asema
-oli vielä 3) <em class='gesperrt'>ennustajapapeilla</em>,
-jotka erikoisten
-enteiden nojalla ilmoittivat,
-olivatko aiotut
-toimet jumalille mieluisia
-vaiko eivät. Ennustajapapeista
-olivat tärkeimpiä
-<em class='gesperrt'>augŭrit</em>, jotka ennustivat
-lintujen lennosta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_091.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 91.</i> Suovetaurilia, uhri, jossa jumalien kunniaksi teurastettiin karju, oinas ja sonni.</p>
-</div>
-</div>
-
-<h4 class='c010'>PATRIISIT JA PLEBEIJIT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Plebeijien asema huononee.</strong>
-Kuningasvallan lakatessa
-plebeijien asema
-kävi entistä vaikeammaksi.
-Patriisit riistivät nyt kaiken
-vallan itselleen. Plebeijit
-saivat tosin yhä olla läsnä kenturiakokouksissa, mutta
-praetoreiksi heidän ei sallittu päästä. Sotia käytiin entistä runsaammin,
-jonka vuoksi he köyhtymistään köyhtyivät. Kun patriisit
-olivat sotaretkillä, heidän orjansa huolehtivat maanviljelyksestä,
-mutta köyhillä plebeijeillä ei ollut varaa pitää orjia, ja sen
-tähden heidän pienet tilansa joutuivat rappiolle sotien aikana. Heidän
-<span class='pageno' id='Page_142'>142</span>oli siitä syystä pakko ottaa patriiseilta lainoja. Jolleivät
-he määräpäivänä voineet suorittaa velkaansa, he joutuivat velkaorjuuteen.
-Kaiken lisäksi vihollisilta anastetut pellot, jotka tehtiin
-<em class='gesperrt'>valtion maaksi</em>, jätettiin kaikki patriisien viljeltäviksi, joten
-plebeijit jäivät saaliista osattomiksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kansantribuunit.</strong> Vihdoin plebeijit rupesivat napisemaan ja
-olivat jo tarttumaisillaan aseisiin patriiseja vastaan. Silloin oli patriisien
-taipuminen, ja vähitellen plebeijit saivat toisen tärkeän oikeuden
-toisensa jälkeen. Ensimmäiseksi heille tehtiin se myönnytys,
-että kaupunginosien eli <em class='gesperrt'>trĭbuksien</em> päämiehet, jotka valittiin
-<em class='gesperrt'>tribuskokouksissa</em>, saivat kumota senaatin päätökset ja
-praetorien toimenpiteet. Näitä tribuksien päämiehiä sanottiin
-<em class='gesperrt'>kansantribuuneiksi</em>. Pitäessään jotain tehtyä päätöstä
-kansalle epäedullisena heidän ei tarvinnut kuin lausua <em class='gesperrt'>vĕ´tō</em> (kiellän),
-niin päätös menetti voimansa.</p>
-
-<p class='c011'>□ Jo kuningasvallan aikana oli Roomassa muodostunut kaksi kansanluokkaa,
-<em class='gesperrt'>patriisit</em> ja <em class='gesperrt'>plebeijit</em>. Patriisit olivat varakkaita
-maanviljelijöitä, ja heillä oli hallussaan valtion virat. Plebeijit taas
-olivat köyhiä käsityöläisiä tai pikkutilallisia, jotka eivät päässeet
-senaattiin eli neuvostoon eivätkä valtion virkoihin. Plebeijien
-taloudellinen tila oli huono, ja kun roomalaiset kävivät alinomaa
-sotia naapurikansoja vastaan, niin se huononi huononemistaan. Plebeijienkin
-täytyi näet tehdä sotapalvelusta, ja heidän sotaretkillä
-ollessaan pellot jäivät viljelemättä.</p>
-
-<p class='c012'>Kerran vihollisen uhatessa Roomaa syöksyi torille velkavankeudesta
-karannut sodassa kunnostautunut ja sen johdosta päällikön asemaan kohonnut
-plebeijisoturi, rääsyihin puettuna, tukka hajallaan ja rääkkäyksen
-verijäljet ruumiissa. Hän kertoi, että hän oli ottanut osaa lähes 30 taisteluun,
-jona aikana hänen talonsa oli ryöstetty ja poltettu, hänen oli täytynyt
-tehdä velkaa henkensä pitimiksi ja viimein velkamiehet olivat
-teljenneet hänet vankilaan, kun hän ei kyennyt velkaansa maksamaan.
-Nähdessään entisen urhoollisen päällikkönsä noin kurjassa tilassa plebeijit
-alkoivat nurista ja kieltäytyivät lähtemästä sotaan. Konsuli lupasi
-nyt huojentaa velkavankien tilaa. Plebeijit tyytyivät siihen ja lähtivät
-vihollista vastaan. Mutta sodan päätyttyä sama kurja tila uusiutui. Vihdoin
-plebeijien kärsivällisyys loppui.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_143'>143</span>Roomalaiset historioitsijat kertovatkin plebeijien ryhtyneen suorastaan
-kapinaan, ennen kuin patriisit tekivät myönnytyksiä. Eräänä
-päivänä, Rooman ollessa parhaillaan sodassa muuatta naapurikansaa
-vastaan, plebeijit marssivat kaupungista, sijoittuen <em class='gesperrt'>Pyhälle vuorelle</em>
-parin peninkulman päähän Roomasta. Sinne he aikoivat perustaa
-oman valtion. Pelästyneinä patriisit lähettivät kansan puheille
-<i>Menē´nius Agri´ppa</i>n johtaman lähetystön. Tämä plebeijien suosima
-ylimys kertoi kokoontuneelle kansalle seuraavan jutun: »Kerran
-kaikki ruumiin jäsenet tekivät kapinan vatsaa vastaan. Ne valittivat,
-että vatsa yksin suloisessa levossa nautti sen, mitä muut
-ahkeralla työllä ansaitsivat. Senpä tähden ne heittäytyivät toimettomiksi;
-kädet eivät vieneet ruokaa suuhun, hampaat eivät sitä purreet,
-ja kaikki muut jäsenet olivat samaten lakossa. Mutta kun vatsa
-ei enää saanut ravintoa, koko ruumis alkoi nääntyä, ja kaikki jäsenet
-heikkenivät. Silloin ne huomasivat vatsan merkityksen ja heittivät
-mielettömän tuumansa.»</p>
-
-<p class='c012'>Plebeijit ymmärsivät Meneniuksen vertauksen ja palasivat Roomaan.
-Kuitenkin patriisien täytyi tehdä heille eräitä myönnytyksiä.
-Velkavankien tuli päästä vapaiksi, eikä vast´edes saanut ketään velan
-tähden vangita. Lisäksi tuli plebeijien joka vuosi saada omissa
-kokouksissaan valita <i>kansantribuuneiksi</i> sanottuja virkamiehiä. Näiden
-tuli valvoa, ettei plebeijeille tehty vääryyttä. Kansantribuuneilla
-ei ollut kuten muilla Rooman virkamiehillä erityistä virkapukua,
-ja senaatissa asetettiin heille vain puinen penkki kokoushuoneen ovelle.
-Mutta heille annettiin tieto senaatin päätöksistä. Jos päätökset olivat
-heidän mielestään plebeijeille vahingolliset, niin he lausuivat vain
-sanan <i>vĕ´tō</i> (kiellän), ja ne olivat mitättömät. Samoin täytyi konsulien
-peruuttaa kansankokoukselle tekemänsä ehdotus, jos kansantribuuni
-lausui siitä veto-sanansa. Täten tribuunit saattoivat estää
-sotaväen kutsunnat ja veronkannon sekä muut hallitustoimet, jos
-ne tuottivat plebeijeille vahinkoa.</p>
-
-<p class='c012'>Tribuunit julistettiin loukkaamattomiksi. Jos joku teki heille
-väkivaltaa, niin hän joutui lainsuojattomaksi ja jumalain vihan alaiseksi.
-Heidän talonsa olivat avoinna yöt päivät, jotta plebeijit aina
-voisivat tulla pyytämään heidän suojelustaan. Virkavuotenaan he
-eivät saaneet poistua kaupungin muurien ulkopuolelle.</p>
-
-<p class='c012'>Tämän perästä plebeijit jatkoivat kansantribuunien johtamina
-taisteluaan patriiseja vastaan, kunnes saavuttivat samat oikeudet
-kuin patriiseilla oli.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Coriolanus.</strong> Pakosta eivätkä mielisuosiosta patriisit olivat myöntäneet
-plebeijeille oikeuden valita kansantribuuneja etujansa valvomaan.
-Moni patriisi tunsi ylpeää suuttumusta näitä uusia virkamiehiä kohtaan.
-<span class='pageno' id='Page_144'>144</span>Niiden joukossa oli rohkea ylimys, nimeltä <i>Coriolā´nus</i>. Hän oli
-taistellut urhoollisesti erästä viholliskansaa <em class='gesperrt'>volskeja</em> vastaan ja
-saavuttanut kansalaistensa kunnioituksen. Mutta Coriolanus oli tyly
-ja kova köyhälle kansalle. Kaikkein vähimmän hän saattoi kärsiä
-kansantribuuneja. Kun siis Roomassa vallitsi viljan puute ja varsinkin
-plebeijit näkivät nälkää, niin hän neuvoi senaattia, ettei se
-jakaisi viljaa, ennen kuin plebeijit olivat panneet viralta kansantribuuninsa
-ja lakkauttaneet koko toimen. Tämän johdosta hänen nauttimansa
-kunnioitus pian muuttui vihaksi. Vihdoin hänet karkotettiin maanpakoon
-Roomasta.</p>
-
-<p class='c012'>Loukkaantuneena Coriolanus vannoi kostavansa roomalaisille.
-Hän pakeni volskien, Rooman vihollisten, luo ja lupasi saattaa heidät
-voitolle taistelussa roomalaisia vastaan. Volskit valitsivat hänet päällikökseen
-ja hyökkäsivät hävittäen Rooman alueelle. Roomalaisille
-tuli hätä käteen, sillä he eivät olleet sotaan varustautuneita. Senaatti
-lähetti hätääntyneenä sanansaattajia anomaan Coriolanukselta rauhaa,
-luvaten juhlallisesti saattaa hänet kaikkiin entisiin oikeuksiinsa.
-Mutta Coriolanus ajoi lähettiläät pilkaten takaisin. Samalla tavalla
-hän kohteli pappeja, jotka pyhiin vaatteisiin puettuina ja kantaen
-pyhiä astioita saapuivat hänen puheilleen.</p>
-
-<p class='c012'>Silloin muutamia jalosukuisia roomalaisnaisia riensi Coriolanuksen
-äidin, vanhan <i>Vetū´ria</i>n luo pyytäen häntä lähtemään poikaansa
-taivuttamaan. Veturia lähtikin ottaen mukaansa Coriolanuksen puolison
-ja lapset. Vanha äiti lankesi polvilleen poikansa eteen, vuoroin
-rukoillen ja moittien. Kun äiti vihdoin vihastuneena kysyi,
-pitikö hänen olla isänmaanpetturin synnyttäjä, suli miehen sydän.
-Hän lankesi äitinsä kaulaan ja huudahti: »Oi, äiti, äiti! Rooman olet
-pelastanut, mutta poikasi menettänyt.»</p>
-
-<p class='c012'>Coriolanus antoi volskeille käskyn peräytyä, mutta suuttuneina
-he riistivät häneltä hengen.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Cincinnatus.</strong> Suuren vaaran uhatessa senaatti toisinaan valitsi
-<em class='gesperrt'>diktaattorin</em>, jolla oli rajaton valta. Ei kukaan kuitenkaan
-saanut olla diktaattorina kauemmin kuin kuusi kuukautta.</p>
-
-<p class='c012'>Kun roomalaiset olivat sodassa <em class='gesperrt'>aeqvejä</em> [ēkvit] vastaan, oli
-vihollisen onnistunut saartaa koko Rooman armeija konsuleineen.
-Ainoa, joka tässä hädässä tuntui voivan pelastaa kaupungin, oli <i>Cincinnā´tus</i>-niminen
-jaloluontoinen patriisi, ja senaatti nimitti hänet
-diktaattoriksi. Kun airuet saapuivat ilmoittamaan Cincinnatukselle
-asiasta, oli hän parhaillaan kyntämässä peltoaan. Cincinnatus muutti
-kiireellisesti pukua ja lähti sitten Roomaan. Koottuaan siellä olevat
-sotamiehet hän marssi vielä samana yönä aeqvejä vastaan, antaen
-kunkin miehen kuljettaa mukanaan kaksitoista vallituspaalua. Perille
-<span class='pageno' id='Page_145'>145</span>päästyään roomalaiset loivat multavallin aeqvien aseman ympäri
-ja vahvistivat vallin paaluilla. Samalla he kohottivat sotahuudon,
-jonka johdosta aeqvien piirittämä sotajoukonosasto teki
-hyökkäyksen. Ennen pitkää aeqvit, joita ahdistettiin kahdelta puolen,
-huomasivat asemansa niin vaikeaksi, että heidän oli antautuminen.
-Voitetun sotajoukon Cincinnatus pakotti kulkemaan ikeen alta.
-Asetettiin kaksi keihästä pystyyn maahan ja kolmas sidottiin
-vaakasuoraan niiden väliin, joten muodostui matala portti. Siitä täytyi vihollisten
-kumartuneina kulkea yksitellen läpi. Ikeen alta kulkeminen
-oli suurin häpeä, mikä saattoi tulla sotajoukon osaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_092.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 92.</i> Senaatin airuet ilmoittamassa Cincinnatukselle, että hänet on nimitetty diktaattoriksi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Lopetettuaan sodan näin nopeasti Cincinnatus 16 päivän kuluttua
-luopui diktaattorin vallasta ja palasi peltotöihinsä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kahdentoista taulun lait (449).</strong> Kansantribuunit ryhtyivät kohta
-tarmokkaaseen työhön kansan tilan parantamiseksi. Roomassa ei
-ollut tähän saakka kirjoitettuja lakeja, minkä tähden praetorit, jotka
-tuomitsivat vanhan perinnäistavan mukaan, saattoivat menetellä
-mielivaltaisesti. Kansantribuunit saivat aikaan sen, että lakien kirjoittamista
-<span class='pageno' id='Page_146'>146</span>varten valittiin kymmenen patriisia, joita sanottiin <em class='gesperrt'>dekemvireiksi</em>.
-Kahdessa vuodessa he suorittivat työnsä. Lait
-kaiverrettiin kahteentoista vaskitauluun, jotka asetettiin Forumille
-kaikkien nähtäviksi (449). Näitä lakeja sanottiin <em class='gesperrt'>kahdentoista
-taulun laeiksi</em>. Uudet lait myönsivät plebeijeille
-monta oikeutta, joita heillä ei aikaisemmin ollut. Niinpä ei ketään
-enää saanut tehdä velkojen tähden orjaksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Plebeijit saavuttavat täydellisen tasa-arvon.</strong> Lakien kirjoittamisen
-jälkeen kesti vielä pari sataa vuotta taisteluja säätyluokkien
-välillä. Vähä vähältä ylimysten oli tehtävä myönnytyksiä.
-Muun muassa poistettiin patriisien ja plebeijien välillä vallinnut
-aviokielto. Sen jälkeen plebeijit saivat oikeuden päästä konsuleiksi
-ja praetoreiksi sekä kaikkiin muihin valtion virkoihin. Hyvin
-suuresti plebeijien vaikutusvalta lisääntyi, kun tribuskokoukselle
-annettiin oikeus päättää koko kansaa koskevista asioista, sillä tässä
-kokouksessa äänestettiin pääluvun mukaan, joten plebeijeillä oli
-enemmistö. N. v. 280 e. Kr. plebeijit vihdoin olivat saavuttaneet
-melkein täydellisen tasa-arvon patriisien kanssa. Tämän jälkeen
-patriisit vielä säilyttivät yksinoikeutensa muutamiin pappisvirkoihin.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooman virkamiehet.</strong> Säätyriitain aikana Rooman valtakunta
-oli alueeltaan ja väkiluvultaan kasvanut niin suureksi, etteivät
-konsulit ja praetorit enää ehtineet suorittaa kaikkia tehtäviä, vaan
-heidän rinnalleen valittiin joukko muitakin virkamiehiä. Seuraavat
-olivat enin arvossa pidetyt:</p>
-
-<p class='c007'><i>Censorien</i> virka oli arvokkain ja siihen asetettiin vain entisiä
-konsuleja. Censorit valittiin joka viides vuosi. Heidän tehtävänään
-oli valvoa roomalaisten tapoja sekä jakaa kansalaiset kenturioihin ja
-nimittää senaattorit.</p>
-
-<p class='c007'><i>Konsulit</i> toimivat hallituksen johtajina ja sotajoukon päällikköinä.</p>
-
-<p class='c007'><i>Praetorit</i> olivat ylituomareita.</p>
-
-<p class='c007'><i>Kansantribuunit</i> olivat alemman kansan puoltomiehiä.</p>
-
-<p class='c007'><i>Aedilit</i> [ēdīli] panivat toimeen uskonnolliset juhlat ja yleiset
-huvit sekä valvoivat yleistä järjestystä.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_147'>147</span><i>Quaestorit</i> [kvēstori] olivat valtion rahastonhoitajia.</p>
-
-<p class='c007'>Kaikki luetellut virkamiehet paitsi kansantribuunit valittiin
-kenturiakokouksessa. Virka-aika kesti vain yhden vuoden; censorit
-valittiin kuitenkin pitemmäksi aikaa. Suuren vaaran uhatessa katsottiin
-tarpeelliseksi antaa kaikki valta yhdelle ainoalle miehelle.
-Silloin nimitettiin kuudeksi kuukaudeksi <i>diktaattori</i>, jolla oli rajaton
-valta.</p>
-
-<h4 class='c010'>ITALIAN VALLOITUS.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Gallialaisten retki (387).</strong> Sotaisat roomalaiset taistelivat yleensä
-menestyksellisesti naapureitaan vastaan. Mutta v. 387 he saivat
-vihollisen, joka oli heitäkin voimakkaampi. Silloin raa´at gallialaiset
-hyökkäsivät Pohjois-Italiasta etelää kohti. He voittivat
-Rooman sotajoukon, saivat haltuunsa kaupungin ja hävittivät
-sen. Capitolinuksella roomalaiset kuitenkin sitkeästi puolustautuivat,
-kunnes saivat vihollisen suurilla lunnailla lähtemään
-matkaansa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Keski-Italian valloitus.</strong> Gallialaisten lähdettyä kesti monta
-vuosikymmentä, ennen kuin Rooma oli uudestaan rakennettu, kivisellä
-muurilla ympäröity ja entiselleen voimistunut. Vähitellen se
-kuitenkin taas saattoi laskea vapautuneet kansat valtansa alle.
-Ruvettiinpa uusiakin valloituksia tekemään. <em class='gesperrt'>Latinalaiset</em>
-kukistettiin (v. 338) ja viimeiset <em class='gesperrt'>etruskilais</em>kaupungit valloitettiin
-(n. v. 270). Sitkeintä vastarintaa tekivät <em class='gesperrt'>samnilaiset</em>.
-Roomalaiset taistelivat heitä vastaan 30 vuotta ja kävivät kolme
-pitkää sotaa, ennen kuin he saivat samnilaisten vastarinnan murretuksi
-v. 290. Mutta silloin olikin koko Keski-Italia tämänpuoleisesta
-Galliasta Suur-Kreikkaan saakka Rooman hallussa.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Camillus.</strong> Porsennan ajoista alkaen roomalaiset lakkaamatta taistelivat
-etruskeja vastaan. Varsinkin <i>Vēji</i>-niminen etruskilaiskaupunki
-teki sitkeästi vastarintaa. Kymmenen vuotta roomalaiset turhaan
-piirittivät sitä. Vihdoin diktaattori <i>Cami´llus</i> kaivatti maanalaisen
-käytävän kaupungin muurin alitse. Sitä myöten sotamiehet
-<span class='pageno' id='Page_148'>148</span>tunkeutuivat Vejiin, valloittivat sen ja saivat suunnattoman saaliin.
-Kun Camillus voiton johdosta paisui sietämättömän ylpeäksi ja sitä
-paitsi otti omalle osalleen kohtuuttoman paljon saalista, roomalaiset
-suuttuivat häneen niin suuresti, että hänen oli lähteminen maanpakoon.
-Lähtiessään hän rukoili jumalia saattamaan Rooman niin
-suureen vaaraan, että kansan olisi pakko kutsua hänet takaisin.</p>
-
-<p class='c012'>Camilluksen toivomus toteutuikin ennen pitkää. Pohjois-Italiassa
-asuvat raa´at <em class='gesperrt'>gallialaiset</em> tekivät raivokkaan hyökkäyksen
-etelää kohti. Kun heiltä kysyttiin, millä oikeudella he tulivat
-vapaiden miesten maahan, he vastasivat ylpeästi: »Meillä on
-oikeus miekkamme kärjessä». Roomalaiset lähettivät sotajoukon
-heitä vastaan, mutta se voitettiin. Sitten viholliset ottivat itse Rooman
-kaupunginkin haltuunsa. Osa Rooman sotajoukkoa pelastui
-<i>Capitōlium</i>in linnaan keskelle Rooman kaupunkia, toinen osa pääsi
-pakenemaan kaupungista.</p>
-
-<p class='c012'>Kerrotaan 80 vanhan senaattorin ja papin kuolemaan vihkiytyneinä
-jääneen Forumille odottamaan gallialaisten tuloa. Gallialaiset
-hämmästyivät noita liikkumattomia harmaapäitä ukkoja, jotka
-istuivat loistavilla istuimillaan. He luulivat heitä ensin Rooman
-suojelusjumaliksi. Vihdoin eräs gallialaisista nykäisi muuatta pappia
-parrasta, nähdäkseen, oliko hänessä henkeä. Vihastunut pappi
-sivalsi häiritsijää sauvallaan korvalle. Silloin gallialaiset syöksyivät
-ukkojen kimppuun ja tappoivat heidät. Sen jälkeen he
-sytyttivät kaupungin, joka muutamissa tunneissa muuttui suitsuaviksi
-raunioiksi.</p>
-
-<p class='c012'>Pakoon päässeet roomalaiset ikävöivät hädässään Camillusta
-diktaattoriksi. Mutta siihen tarvittiin Capitoliumilla olevan
-senaatin suostumus, ja tämä kukkula oli gallialaisten piirittämä. Silloin
-eräs uskalikko otti hankkiakseen senaatin myöntymyksen.
-Hän hiipi salaa kukkulan juurelle ja kapusi onnellisesti ylös sen jyrkimmältä
-kohdalta, jonka gallialaiset olivat jättäneet vartioimatta.
-Senaatin suostumus mukanaan hän samaa tietä palasi sotajoukon luo.
-Gallialaiset kuitenkin huomasivat sanansaattajan jäljet. Eräänä
-pimeänä yönä he seurasivat hänen esimerkkiään. He olivat juuri
-pääsemäisillään kukkulan harjalle, kun pyhät hanhet nostivat kimakan
-huudon. Siitä roomalaiset heräsivät ja syöksivät viholliset alas
-syvyyteen.</p>
-
-<p class='c012'>Kun gallialaiset kuulivat Camilluksen olevan tulossa sotajoukkoineen,
-he ryhtyivät neuvotteluihin Capitoliumilla olevan senaatin
-kanssa. Roomalaiset, jotka kärsivät ankaraa nälänhätää, maksoivat
-suuren rahasumman päästäkseen vihollisistaan. Kultaa punnittaessa
-kerrotaan gallialaisten kuninkaan käyttäneen vääriä punnuksia. Roomalaiset
-<span class='pageno' id='Page_149'>149</span>valittivat tätä, mutta kuningas huudahti »vae victis!» [vē
-vi´ktīs] (voi voitettuja!) ja heitti vielä miekkansa punnusten lisäksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_093.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 93.</i> Gallialaiset punnitsemassa kulta-aarteita.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Curtius.</strong> Jonkin aikaa gallialaisten hyökkäyksen jälkeen puhkesi
-Roomassa hirvittävä rutto. Hätä tuli kahta suuremmaksi, kun sattui
-ankara maanjäristys, joka repi suuren halkeaman keskelle Forumia.
-Ennustajapapit <em class='gesperrt'>augŭrit</em> ilmoittivat halkeaman jälleen sulkeutuvan,
-jos siihen heitettäisiin, mitä kaupungissa oli voimakkainta.
-Silloin nuori Curtius täydessä sota-asussa istuutui ratsunsa selkään,
-vihkiytyi jumalille ja heittäytyi rohkeasti syvyyteen. Heti sulkeutui
-nielu hänen jälkeensä.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Manlius ja Decius.</strong> Kerran syntyi riita roomalaisten ja <em class='gesperrt'>latinalaisten</em>
-välillä. Jälkimmäiset tahtoivat ottaa osaa konsulien valitsemiseen,
-mutta siihen ylpeät roomalaiset eivät antaneet suostumustaan.
-Silloin alkoi sota latinalaisia vastaan. Rooman sotajoukon päällikkönä oli
-<i>Manlius</i>-niminen konsuli. Koska latinalaiset olivat taitavia sotilaita,
-oli järjestys ja kuri roomalaisten keskuudessa hyvin tarkka. Konsuli
-kielsi ketään yksityistä kuoleman uhalla antautumasta taisteluun
-ilman hänen määräystään. Eräänä päivänä Manliuksen poika lähti
-<span class='pageno' id='Page_150'>150</span>tiedusteluretkelle muutamien sotilaiden seurassa. Matkalla hän tapasi
-latinalaisen ratsuväenpäällikön, joka vaati häntä kaksintaisteluun. Nuori
-roomalainen katsoi häpeäksi paeta ja rupesi, unohtaen isänsä kiellon,
-taisteluun. Hän tappoi vastustajansa ja palasi riemuiten roomalaisten
-leiriin. Isä antoi pojalleen urhoollisuuden palkinnoksi seppeleen,
-mutta tottelemattomuudesta hän tuomitsi hänet kuolemaan. Turhaan
-sotamiehet rukoilivat hänen puolestaan. Konsuli tahtoi osoittaa,
-että laki oli kaikkia kansalaisia korkeampi, ja poika mestattiin.</p>
-
-<p class='c012'>Sitten konsulit veivät sotajoukon latinalaisia vastaan. Toista
-sotaväenosastoa johti konsuli Manlius, toista konsuli <i>Dĕcius</i>. Ennen
-taistelua molemmat konsulit teurastuttivat uhrieläimen. Uhripapit
-tarkastivat eläinten sisälmyksiä ja selittivät, että Manliuksen
-uhri oli jumalille kaikin puolin otollinen, mutta Deciuksen
-uhrieläimessä maksa oli viallinen. Siitä huolimatta Decius
-ilmoitti olevansa valmis taistelemaan, joten rynnättiin latinalaisia
-vastaan. Aluksi roomalaisten molemmat osastot taistelivat
-yhtä miehuullisesti, mutta pian Deciuksen rivit alkoivat horjua. Silloin
-Decius vihkiytyi kuolemaan. Hän huusi luokseen ylimmän papin,
-peitti tukkansa valkoisella liinalla, kohotti kätensä taivasta kohti ja
-rukoili: »Juppiter, isä Mars ja te kaikki elämän ja kuoleman jumalat,
-joiden vallassa me ja meidän vihollisemme ovat! Minä rukoilen
-teitä, sallikaa roomalaisten päästä taistelussa voitolle ja lähettäkää
-heidän vihollistensa yli kauhua ja kuolemaa! Minä vihin roomalaisten
-hyväksi itseni ja viholliset Manalan jumalille.» Sitten hän nousi
-ratsunsa selkään ja syöksyi keskelle vihollisjoukkoa. Latinalaiset
-säikähtivät kuolemaan vihkiytyneen uljasta hahmoa, ikäänkuin hän
-olisi levittänyt ruttotautia heidän keskelleen. Kun hän vihdoin nuolituiskun
-lävistämänä vaipui maahan, latinalaiset pelästyneinä lähtivät
-pakosalle. Samalla roomalaiset tekivät hyökkäyksen ja pääsivät
-taistelussa voitolle.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Pontius.</strong> Kun roomalaiset taistelivat <em class='gesperrt'>samnilaisia</em> vastaan,
-sattui kerran, että koko heidän sotajoukkonsa joutui saarroksiin <em class='gesperrt'>Caudiumin
-solaan</em>. Samnilaisten kuningas <i>Pontius</i> tiedusteli vanhalta
-kokeneelta isältään, miten hänen tuli kohdella vangiksi saamiaan
-roomalaisia. Isä vastasi: »Sinun tulee joko laskea heidät kaikki loukkaamattomina
-vapaiksi saavuttaaksesi heidän ystävyytensä tai tappaa
-heidät viimeistä miestä myöten, etteivät he voisi sinua vahingoittaa».
-Pontius ei kuitenkaan seurannut kumpaakaan neuvoa, vaan
-pani koko sotajoukon kulkemaan ikeen alta ja pakotti konsulin
-hyväksymään samnilaisille edullisen rauhan. Sitten hän päästi roomalaiset
-vapaiksi ja salli heidän palata kaupunkeihinsa.</p>
-
-<p class='c012'>Tämä tapaus herätti Roomassa paljon suuttumusta ja häpeää.
-<span class='pageno' id='Page_151'>151</span>Silloin konsuli ehdotti, että senaatti ei hyväksyisi hänen tekemäänsä
-rauhaa, vaan sitoisi hänet ja lähettäisi hänet takaisin Pontiukselle.
-Niin tehtiinkin. Mutta Pontius ei ollut tyytyväinen tähän
-ratkaisuun, vaan vaati, että koko roomalaisten sotajoukko palaisi
-takaisin Caudiumin solaan, jossa se oli ollut saarrettuna. Kun
-senaatti ei suostunut täyttämään vaatimusta, Pontius jalomielisesti
-vapautti konsulin ja päästi hänet kotiin.</p>
-
-<p class='c012'>Sen jälkeen taistelut alkoivat uudelleen ja roomalaiset pääsivät
-lopulta voitolle.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_094.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 94.</i> Väkirynnäkkö.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Roomalaisten sotataito.</strong> Samnilaissotien aikana roomalaisten
-sodankäyntitaito suuresti kehittyi. Kaikki Rooman kansalaiset, jotka
-olivat täyttäneet 17 vuotta, olivat asevelvollisia. Sotaretkiin he ottivat
-osaa 46:nteen ikävuoteen saakka, mutta senkin jälkeen he olivat
-velvollisia tarttumaan aseisiin kaupungin puolustukseksi. Vasta täytettyään
-60 vuotta he olivat sotapalveluksesta täysin vapaat.&thinsp;—&thinsp;Roomalaisen
-sotajoukon muodosti aluksi yksi, sittemmin kaksi tai useampikin
-<em class='gesperrt'>legioona</em>, joissa oli noin 4,000 miestä kussakin. Legioona taas
-jakautui pienempiin osastoihin, joita sanottiin kenturioiksi. Taisteluun
-ryhdyttäessä legioonan sotamiehet asettuivat kolmeen peräkkäiseen
-rintamaan. Ensimmäisessä rintamassa oli kukoistavia sotakelpoisia
-nuorukaisia, toisessa varttuneita miehiä ja kolmannessa juurevia
-sotauroita, joita sanottiin veteraaneiksi. Jos ensimmäisen rintaman
-miehet voitettiin, he peräytyivät toiseen rintamaan. Kolmannen rintaman
-miehet sen sijaan lepäsivät yhä asemillaan kilpi olallaan
-<span class='pageno' id='Page_152'>152</span>ja peitsen kanta maata vasten. Vasta jos toinenkin rintamarivi
-voitettiin, tuli sotauroiden vuoro. Edellisten rivien jäännökset
-liittyivät heihin ja nyt aloitettiin taistelu kolmannen kerran. Mutta
-vaikka viimeinenkin rintama kärsi tappion, ei sotajoukko silti ollut
-täydellisesti menetetty. Roomalaiset rakensivat aina, ennen kuin antautuivat
-kahakkaan, vahvan leirin jollekin mäen kummulle, ja voitettuina
-he vetäytyivät leirinsä suojaan, josta jatkoivat vastarintaa.</p>
-
-<p class='c012'>Roomalaisen sotamiehen hyökkäysaseet olivat kolmatta metriä
-pitkä <em class='gesperrt'>peitsi</em> sekä lyhyt <em class='gesperrt'>miekka</em>. Puolustusaseina hänellä oli
-<em class='gesperrt'>kypärä</em>, <em class='gesperrt'>nahkahaarniska</em>, <em class='gesperrt'>säärystimet</em> ja suuri neliskulmainen
-<em class='gesperrt'>kilpi.</em> Jokaista legioonaa seurasi joukko kevytaseisia,
-joilla oli lingot, jouset tai kevyet heittokeihäät. Sitä paitsi siihen kuului
-pieni ratsuväenosasto.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_095.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 95.</i> Sotamerkkejä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Roomalaiset olivat erittäin taitavia piirittäjiä. Heillä oli samanlaisia
-piirityskoneita kuin muinaisilla
-assyrialaisilla: <em class='gesperrt'>muurinsärkijöitä</em>
-ja <em class='gesperrt'>piiritystorneja</em>.
-Lisäksi
-he valmistivat muitakin piiritysvehkeitä,
-kuten esim, voimakkaita
-<em class='gesperrt'>heittokoneita</em>,
-joilla viskattiin suuria kivilohkareita
-piiritettyyn kaupunkiin.</p>
-
-<p class='c012'>Sotakuri oli erinomaisen ankara. Pieninkin tottelemattomuus
-rangaistiin kuolemalla.</p>
-
-<p class='c012'>Eri sotaväenosastoilla oli omat merkkinsä, joita kannettiin pitkien
-tankojen päässä. Tavallisin merkki oli vanhempina aikoina kämmenen
-kuva, myöhemmin kotka.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_096.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 96.</i> Triumfisaatto.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Taistelussa kunnostautuneille annettiin palkinnoksi kunniaseppeleitä.
-Suurin palkinto, mikä saattoi
-tulla päällikön osaksi, oli <em class='gesperrt'>triumfi</em>
-eli <em class='gesperrt'>riemusaatto</em>. Kun triumfin
-viettäjä saapui Roomaan, senaatti
-ja koko kansa olivat häntä vastassa
-portilla. Pitkässä kulkueessa
-kuljettiin läpi kaupungin triumfiportista
-»pyhää katua» Forumille
-ja sieltä edelleen Capitoliumiin,
-jossa sotapäällikkö uhrasi
-Juppiterille kiitosuhrin. Riemusaattueen
-etupäässä kulkivat senaattorit.
-<span class='pageno' id='Page_153'>153</span>Tämän jälkeen tulivat papit taluttaen uhrieläimiä. Sitten
-seurasi kantopaareja ja vaunuja, joissa kuljetettiin sotasaalis, tauluja,
-joihin voittajan urotyöt oli kaiverrettu, ja ylhäisiä sotavankeja. Vihdoin
-tuli triumfin viettäjä itse kullatuissa vaunuissa, neljän valkoisen
-hevosen vetämänä. Hänen yllään oli purppurainen viitta, ja orja
-piti laakeriseppelettä hänen päänsä päällä. Viimeisenä kulki sotajoukko
-laulaen ja kajahdutellen ylistyshuutoja. Kansa sirotti kukkia
-kaduille, ja koko kaupunki oli juhla-asussa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Tarentumin sota (280–270).</strong> Samnilaisten kukistumisen jälkeen
-tuli Suur-Kreikan vuoro. Kreikkalaiset olivat jo veltostuneet eivätkä
-sotilaina vetäneet vertoja roomalaisille. Siitä huolimatta <i>Tarentum</i>
-uskalsi rakentaa riitaa Rooman kanssa. Kun Rooma tämän johdosta
-julisti Tarentumille sodan, siirtokunta pyysi apua Epeiroksen kuninkaalta
-<i>Pyrrhokselta</i>. Tämä noudatti kernaasti tarentumilaisten kutsua
-ja purjehti joukkoineen Italiaan.&thinsp;—&thinsp;Nyt makedonialainen falangi ja
-roomalainen legioona ensi kerran iskivät yhteen. Kahdessa ensi taistelussa
-Pyrrhos voitti, sillä roomalaiset olivat tottumattomia taistelemaan
-sotaelefantteja vastaan. Hän menetti kuitenkin itse niin paljon
-väkeä, että huudahti onnentoivottajalle: »Vielä tällainen voitto, niin
-olemme hukassa!» Kolmannessa taistelussa <i>Beneve´ntum</i>in lähettyvillä
-sotaonni vaihtuikin. Roomalaiset ampuivat elefantteihin palavia, tervaisiin
-tappuroihin käärittyjä nuolia. Tämä synnytti epäjärjestystä
-Pyrrhoksen joukoissa. Illan tullen kuningas oli kärsinyt täydellisen
-tappion. Vuonna 272 Tarentumin oli antauduttava ja pari vuotta
-myöhemmin koko Suur-Kreikka oli alistettu Rooman valtaan.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Pyrrhos ja Fabricius.</strong> Kun roomalaiset olivat saaneet haltuunsa
-Keski-Italian, he päättivät valloittaa Italian niemimaan eteläisenkin
-osan. Siellä asui pääasiallisesti <em class='gesperrt'>kreikkalaisia</em>, jotka kaupallaan olivat
-rikastuneet, mutta olivat myös veltostuneita. Kun he joutuivat
-sotaan roomalaisia vastaan, he pyysivät avukseen kuningas <i>Pyrrhoksen</i>.
-Tämä oli aikaisemmin ottanut osaa niihin sotiin, joita Aleksanteri
-Suuren kuoltua sotapäälliköt kävivät keskenään. Tarentumilaiset
-uskottelivat Pyrrhokselle, että roomalaiset olivat raakalaiskansaa,
-barbaareja, jotka eivät kyenneet vastustamaan hyvin harjoitettuja
-sotajoukkoja ja elefantteja. Seikkailunhaluinen Pyrrhos lähti
-Italiaan, aikoen täällä hankkia samanlaista kuolematonta kunniaa
-kuin Aleksanteri Suuri aikoinaan Persian retkellä.
-<span class='pageno' id='Page_154'>154</span>Mutta jo ensi taistelussa Pyrrhos sai kokea, että tarentumilaisten
-kuvaus roomalaisista oli väärä. Rohkeina roomalaiset soturit asettuivat
-oivallisesti järjestettyyn taistelurintamaan. Katsellessaan tätä
-eräältä kukkulalta Pyrrhos virkkoi: »Noiden barbaarien sotarintama
-ei näytä niinkään barbaariselta». Kun taistelu alkoi, roomalaiset pelkäämättä
-kulkivat joen yli ja ryhtyivät hyökkäykseen. Seitsemän kertaa
-he ryntäsivät Pyrrhoksen sotajoukkoa vastaan syöstäkseen sen hajalle,
-mutta aina heidät työnnettiin takaisin. Viimein Pyrrhos komensi
-taisteluun oivallisen ratsuväkensä ja sotaelefanttinsa. Nähdessään
-nuo suuret eläimet, jotka selässään kantoivat sotilailla täytettyjä
-torneja, roomalaisten hevoset pelästyivät, ratsumiehet pakenivat hajallisina
-ryhminä, ja koko sotajoukko joutui epäjärjestykseen. Pyrrhos
-oli päässyt voitolle. Kun hän taistelun tauottua tarkasti taistelukenttää,
-hän huomasi kaikkien kaatuneiden roomalaisten makaavan
-päät viholliseen käsin. Tämän nähdessään Pyrrhos huudahti: »Jos
-olisin moisten soturien päällikkö, olisin jo kukistanut koko maailman».</p>
-
-<p class='c012'>Kerran vielä Pyrrhos voitti roomalaiset, mutta kolmannessa taistelussa
-hän kärsi musertavan tappion, ja Etelä-Italia joutui Roomalle
-v. 270 e. Kr.</p>
-
-<p class='c012'>Roomalaisten yksinkertaiset tavat ja horjumaton rehellisyys
-herättivät veltostuneissa kreikkalaisissa mitä suurinta kummastusta
-ja ihailua. Varsinkin senaattori <i>Fabrĭ´ciuksen</i> ylevä mielenlaatu teki
-Pyrrhokseen syvän vaikutuksen. Kerran Fabricius saapui kuninkaan
-leiriin keskustelemaan sotavankien vaihtamisesta. Tästä tapauksesta
-kreikkalainen historioitsija <i>Plū´tarkhos</i> kertoo seuraavasti: »Pyrrhos
-pyysi köyhää Fabriciusta ottamaan vastaan rahasumman ystävyyden
-merkiksi. Fabricius hylkäsi kuitenkin lahjan, ja kuningas jätti asian
-sillensä. Seuraavana päivänä hän käski asettaa suurimman sotaelefantin
-Fabriciuksen selän taakse verhon suojaan heidän keskustelunsa
-ajaksi. Niin tehtiinkin. Kuninkaan antaessa merkin
-vedettiin esirippu syrjään, ja samassa elefantti kammoksuttavasti
-rummuttaen kohotti kärsäänsä Fabriciuksen pään yli. Tämä kääntyi
-levollisesti Pyrrhoksen puoleen ja sanoi: ’Eläin vaikuttaa minuun
-tänään yhtä vähän kuin kulta eilen.’ Pyrrhos ei voinut tarpeeksi
-ihmetellä Fabriciuksen mielenlaatua. Hän pyysikin Fabriciusta jäämään
-luokseen sotapäälliköksi ja neuvonantajaksi. Mutta tämän kerrotaan
-vastanneen sävyisästi: ’Se ei olisi sinulle, kuningas, edullista.
-Sillä ne, jotka nyt ihailevat sinua, tahtoisivat, opittuaan tuntemaan
-minut, mieluummin minut kuninkaakseen kuin sinut.’ Pyrrhos ei
-loukkaantunut tästä lauseesta. Päinvastoin hän uskoi Fabriciukselle
-sotavankinsa, ja tämä lupasi lähettää ne takaisin, sitten kun ne olivat
-käyneet omaisiaan tervehtimässä. Heidät lähetettiin todellakin jonkin
-ajan kuluttua takaisin, ja senaatti määräsi kuolemantuomion
-<span class='pageno' id='Page_155'>155</span>jokaiselle, joka jäi kotiin.» Edelleen Plutarkhos kertoo, että Pyrrhoksen
-henkilääkäri tarjoutui Fabriciukselle myrkyttämään kuninkaan sopivasta
-palkkiosta, mutta Fabricius ei suostunut ehdotukseen, vaan
-lähetti lääkärin kirjeen Pyrrhokselle. Tämä rankaisi lääkäriä, mutta
-vapautti roomalaisille palkinnoksi kaikki sotavangit. Mutta roomalaiset
-eivät tahtoneet lunnaitta ottaa vastaan sotavankeja vihollisen
-suosionosoituksena, vaan vapauttivat vastalahjaksi yhtä suuren määrän
-kreikkalaisia sotavankeja.</p>
-
-<p class='c012'>Tarentumin sodan aikana Pyrrhos kerran lähetti erään etevän
-kreikkalaisen puhujan Roomaan keskustelemaan rauhasta. Kun
-puhuja saapui senaattiin, tuntui hänestä kuin hän olisi joutunut
-kuningasten kokoukseen, niin arvokkailta läsnäolijat näyttivät.
-Useat senaattorit lumoutuivat viekkaan kreikkalaisen puheesta ja
-olivat taipuvaisia suostumaan hänen tarjoukseensa. Silloin nousi
-vanhuuttaan sokea <i>Appius Claudius</i>, joka oli orjilla kannattanut
-itsensä tähän tärkeään kokoukseen, ja puhkesi sanomaan: »Tähän
-saakka olen surrut sokeuttani; nytpä tahtoisin olla kuurokin, ettei
-minun tarvitsisi kuulla teidän pelkurimaisia ehdotuksianne». Kun
-Appius oli lopettanut voimakkaan puheensa, kaikki olivat valmiit
-jatkamaan sotaa. Kreikkalaisen oli vietävä Pyrrhokselle sana, etteivät
-roomalaiset aikoneet keskustella rauhasta vihollisen kanssa, niin
-kauan kuin hän vielä oli Italiassa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_097.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 97.</i> <em class='gesperrt'>Via Appia</em> sekä takana Rooman kaupungin vesijohdonjäännöksiä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Miten Italiaa hallittiin.</strong> Roomalaiset olivat pienenä vähemmistönä
-kukistettujen kansojen keskuudessa. Sen tähden vaadittiin
-heiltä taitoa, että he voisivat pitää koko Italian alamaisuudessa.
-Heidän mielilauseensa oli: »Hajoita ja hallitse!»
-(dī´vide et i´mperā). Muutamat kaupungit, jotka olivat auttaneet
-roomalaisia heidän
-sotaretkillään, saivat mielensä
-mukaan järjestää
-sisäiset asiansa, mutta
-toisia pidettiin kovassa
-sorronalaisuudessa. Näin
-he synnyttivät eripuraisuutta
-ja kateutta voitettujen
-kesken, ja siten he
-saivat estetyksi liittokuntien
-muodostumisen ja
-yhteiset kapinayritykset.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_156'>156</span>Mutta käyttivätpä roomalaiset muitakin keinoja valtansa ylläpitämiseksi.
-Pitkin valtakuntaa perustettiin sotilassiirtoloita eli <em class='gesperrt'>kolonioita</em>,
-joihin muutti asumaan Rooman kansalaisia. Ja valtakunnan
-eri osat yhdistettiin toisiinsa lujilla <em class='gesperrt'>sotilasteillä</em>, jotka olivat
-niin hyvästi rakennetut, että ne osittain vielä tänä päivänä ovat
-käytännössä. Ensimmäinen ja huomattavin sotilastie oli Appius Claudiuksen
-rakennuttama Vĭa Appia, joka johti Roomasta etelään.&thinsp;—&thinsp;Näillä
-toimenpiteillä roomalaiset saivat lamautetuksi kaiken vastarinnan.
-Vähä vähältä naapurikansat sulautuivat roomalaisiin, ja
-vihdoin puhuttiin latinan kieltä yli koko Italian.</p>
-
-<h4 class='c010'>PUUNILAISSODAT (264–146).</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooma ja Karthago.</strong> Tarentumin sodan jälkeen oli Välimeren
-ympärillä viisi suurvaltaa: Egypti, Syyria, Makedonia, Karthā´go
-ja Rooma. Viimeksimainittu ei kuitenkaan tyytynyt jakamaan
-valtaa muiden kanssa, vaan se tahtoi saada koko tunnetun maailman
-hallittavakseen. Sen tähden oli sota muiden suurvaltojen kanssa
-välttämätön.</p>
-
-<p class='c007'>Ensimmäiseksi sota puhkesi Karthagon ja Rooman välillä. Karthago
-oli Aleksandrian rinnalla maailman rikkain kaupunki. Siellä
-oli suuria tehtaita. Kauppiasten karavaanit kulkivat kauas Afrikan
-sisämaahan ja heidän laivansa liikkuivat Välimeren kaikissa osissa.
-Kaupunki oli hallitusmuodoltaan tasavalta. Palkkajoukoillaan se
-oli vallannut Pohjois-Afrikan rannikon koko länsipuoliskon, osan
-Sardiniaa ja Korsikaa sekä läntisen Sisilian. Kun Roomakin tahtoi
-saada jalansijaa Sisiliassa, lännen molemmat suurvallat joutuivat
-ilmitaisteluun.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ensimmäinen puunilaissota (264–241).</strong> Roomalaiset sanoivat
-Karthagon asukkaita puunilaisiksi, ja sen tähden Karthagoa vastaan
-käytyjä sotia sanotaan <em class='gesperrt'>puunilaissodiksi</em>. Ensimmäinen
-näistä kesti yli 20 vuotta (264–241). Roomalaiset olivat tähän
-saakka taistelleet vain maajoukoilla, mutta nyt heidän täytyi hankkia
-<span class='pageno' id='Page_157'>157</span>laivasto. Suurin ponnistuksin he saivatkin sen rakennetuksi,
-voittivat Karthagon <i>Mylae</i>n [my̆´lē] taistelussa ja pakottivat
-sen rauhanteossa luovuttamaan Sisilian saaren, josta tehtiin Rooman
-ensimmäinen <em class='gesperrt'>maakunta</em> eli <em class='gesperrt'>provinssi</em>.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kun Italia oli valloitettu, roomalaiset rupesivat levittämään valtaansa
-Sisiliaan. Siellä he joutuivat taisteluun karthagolaisten eli
-puunilaisten kanssa. Niin alkoivat vuonna 264 e. Kr. <i>puunilaissodat</i>.</p>
-
-<p class='c012'>Karthagolaisilla oli suuria viisikantisia kolmensadan miehen soudettavia
-laivoja. Sen tähden he sanoivatkin ylpeästi: »Roomalaiset
-eivät uskalla pestä käsiään meressä pyytämättä meiltä lupaa.»
-Mutta maasotajoukon laita oli toinen. Siinä oli monenlaista väkeä;
-afrikkalaiset ratsastivat pienillä virkuilla hevosilla, joille he levittivät
-satulaksi leijonan taljan; gallialaiset heiluttivat suuria kahdella
-kädellä hoidettavia miekkojaan; saarien asukkaat viskasivat lyijykuulia
-lingoillaan. Mutta kaikki nämä joukot olivat pestattuja; karthagolaiset
-itse toimivat vain päällikköinä. Sen tähden maajoukko oli
-heikko verrattuna Rooman sotajoukkoon.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_098.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 98.</i> Roomalaisen kaksisoutuisen sotalaivan keula.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Roomalaiset ymmärsivät kuitenkin, että sota oli ratkaistava
-merellä, jonka tähden he päättivät hankkia itselleen laivaston. Mutta
-he olivat suuressa pulassa, kun eivät tienneet, minkä näköisiä sotalaivat
-olivat ja miten ne oli rakennettava. Silloin eräs karthagolainen
-laiva haaksirikkoutui Italian rannikolle. Roomalaiset ottivat
-sen mallikseen, ja sen mukaan he rakensivat toista sataa alusta. Tottumattomia
-kun olivat liikkumaan merellä, he eivät kuitenkaan saaneet
-laivastollaan sanottavia aikaan. Silloin he keksivät sellaisen keinon,
-että kiinnittivät kuhunkin
-laivaan laskusillan. Saapuessaan
-vihollislaivaston luo he
-laskivat laskusillat alas, niin
-että niiden päässä olevat terävät
-raudat iskeytyivät vihollislaivaan.
-Kun alukset
-olivat kytketyt yhteen, roomalaiset
-riensivät kaksi rinnan
-laskusiltaa pitkin vihollisten
-laivaan. Siten taistelu
-muuttui maataistelun kaltaiseksi.</p>
-
-<p class='c012'>Näin varustetulla laivastolla
-roomalaiset saivat
-<span class='pageno' id='Page_158'>158</span>voiton karthagolaisista, uskalsipa konsuli <i>Regulus</i> lähteä Afrikkaankin
-vihollista ahdistamaan. Hän valloitti siellä monta kaupunkia ja saapui
-vihdoin Karthagon edustalle. Mutta silloinpa sotaonni kääntyi. Reguluksen
-joukot voitettiin, ja hän itse joutui karthagolaisten vangiksi.</p>
-
-<p class='c012'>Kun karthagolaisilla ei kuitenkaan sodan jatkuessa ollut pysyvää
-menestystä, he olivat halukkaat rauhaan ja lähettivät Reguluksen
-Roomaan neuvottelemaan rauhasta sekä vankien vaihtamisesta.
-Lähtiessään hän vannoi palaavansa, jos hänen ei onnistuisi
-saada asiaa toimeen. Roomaan tultuaan Regulus, tietäen hyvin,
-mikä kova rangaistus häntä odottaisi, jos hän tyhjin toimin palaisi
-Karthagoon, kehoitti innokkaasti kansalaisiaan jatkamaan sotaa.
-Senaatti hylkäsikin rauhantarjouksen, ja Regulus palasi kuulematta
-omaistensa rukouksia Karthagoon, jossa hänet kertoman mukaan
-kidutettiin kuoliaaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Sodan päätyttyä roomalaiset saivat <i>Sisilian</i>, josta tuli Rooman
-<em class='gesperrt'>ensimmäinen maakunta</em>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Toinen puunilaissota (218–201).</strong> Muutamia vuosia ensimmäisen
-puunilaissodan jälkeen roomalaiset riistivät keskellä rauhaa Karthagolta
-Sardinian ja Korsikan, joista he tekivät toisen maakuntansa.
-Nämä tappiot eivät kuitenkaan sanottavasti heikentäneet Karthagoa,
-joka sen sijaan valtasi Pyreneitten niemimaan koko
-kaakkoisen osan. Täällä oli karthagolaisten päällikkönä taitava
-<i>Hannibal</i>, joka oli ottanut Rooman kukistamisen elämäntehtäväkseen.
-Kun Karthagon ahnaat kauppiaat eivät tahtoneet aloittaa
-sotaa, Hannibal hävitti erään Roomalle ystävällisen kaupungin Espanjassa,
-saaden täten roomalaiset julistamaan sodan. Näin alkoi
-<em class='gesperrt'>toinen puunilaissota</em> (218–201).</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_099.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 99.</i> Hannibal.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Roomalaiset aikoivat lähettää sotajoukon
-niin Afrikkaan kuin Espanjaan, mutta
-Hannibal sai tämän aikeen estetyksi itse
-rientämällä maitse Pyreneitten ja Alppien
-yli Italiaan, jonne hän saapui äkkiarvaamatta
-roomalaisten suureksi hämmästykseksi.
-Ne sotajoukot, jotka roomalaiset
-lähettivät häntä vastaan, hän voitti toisen
-toisensa jälkeen. Hätääntynyt senaatti nimitti
-diktaattorin, mutta tämänkään ei onnistunut
-voittaa Hannibalia.</p>
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_159'>159</span>□ Menetettyään Sisilian karthagolaiset etsivät korvausta Espanjasta.
-Sinne purjehti ylhäissukuinen <i>Hamilkar</i>, joka valloitti suuren osan tuota
-hopearikasta niemimaata. Hamilkarin lähtiessä Espanjaan hänen 9-vuotias
-poikansa <i>Hannibal</i> pyysi päästä isänsä mukaan sotaretkelle. Isä
-suostui poikansa pyyntöön, mutta vei hänet sitä ennen ylijumalan
-alttarin juurelle, jossa kehoitti häntä vannomaan, että hän ikuisesti
-vihaisi roomalaisia. Hannibal vannoi valan, jonka uskollisesti piti
-hamaan kuolemaansa saakka.</p>
-
-<p class='c012'>Isänsä ja lankonsa kuoltua Hannibal tuli Karthagon sotajoukkojen
-ylipäälliköksi. Hän oli silloin vasta 26 vuoden ikäinen, mutta
-kumminkin täysin tehtäväänsä kypsynyt. Vartaloltaan hän oli kookas
-ja ryhdikäs, hänellä oli terävä katse ja kauas kantava ääni. Ei
-mikään vaara voinut häntä pelottaa, ja hän oli karaistunut kestämään
-pakkasta ja hellettä, nälkää ja janoa. Yksinkertaiset elämäntavat
-ylläpitivät hänen kestävyyttään. Sivistyksessä hän oli parhaiden
-aikalaistensa tasalla, ja nerokkaasti hän osasi järjestää sekä
-sotaretket että valtioasiat. Sotamiehet rakastivat häntä kuin isää,
-ja päällikkönä hän etsii vertaistaan maailmanhistoriasta.</p>
-
-<p class='c012'>Uskollisena valalleen Hannibal rupesi tultuaan ylipäälliköksi
-rakentamaan riitaa roomalaisten kanssa. Hän valloitti Rooman liitossa
-olevan <i>Saguntum</i>in kaupungin. Tämän johdosta senaatti vaati
-Karthagon hallitusta luovuttamaan Hannibalin tai julistamaan sodan.
-Kun Karthagon neuvoskunta epäröi, niin Rooman lähettiläs kääri
-viittansa kokoon ja virkkoi: »Tässä on sota ja rauha, valitkaa!»
-Neuvoskunta vastasi: »Anna kumman tahdot!» »Olkoon sitten
-sota!» oli roomalaisen vastaus. Niin alkoi <i>toinen puunilaissota</i> v. 218.</p>
-
-<p class='c012'>Yllättääkseen vihollisen hänen omassa maassaan Hannibal päätti
-viedä Espanjassa olevat joukkonsa Gallian kautta ja Alppien yli
-Pohjois-Italiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Sotajoukon johdattaminen Alppien yli oli kumminkin vaikea,
-jopa uhkarohkea teko. Gallialaisten oppaiden saattamana Hannibal
-kulki Pienen S:t Bernhardin kautta. Syksy oli jo tulossa,
-ja korkeimmat solatiet alkoivat olla lumen peitossa. Lännestä
-noustaessa Alpit ovat suhteellisen loivat, joten itse nousu solaan
-ei tuottanut sanottavia vaikeuksia. Sitä enemmän häiritsivät vihamielisten
-vuoristokansojen salaväijytykset. Kun sotajoukko yhdeksän
-päivän jälkeen oli saapunut autiolle solaylänteelle Mont Blancin
-juurelle, sotilaat jo olivat lopen uupuneet. Rohkaistakseen heidän mieltään
-Hannibal vei heidät eräälle kielekkeelle, josta he näkivät vihannan
-Italian leviävän silmiensä eteen. Annettuaan sotajoukon jonkin
-verran levätä Hannibal ryhtyi laskeutumaan laaksoihin. Tämä
-oli paljon vaikeampaa kuin nousu vuorille, sillä Alpit viettävät jyrkästi
-Po joen laaksoon. Useasti miehet liukastuivat kapeilta po-luilta
-<span class='pageno' id='Page_160'>160</span>ja suistuivat suin päin syvyyteen. Jalkaväki tuli kuitenkin jotenkuten
-toimeen, mutta vaikeampi oli kuljettaa kuormastoa, ja kaikkein
-enimmän huolta tuottivat suuret ja kömpelöt sotaelefantit. Eräässä
-kohdassa oli kuljettava jyrkästi viettävän lumikentän poikki. Hanki
-ei kannattanut hevosia ja elefantteja, vaan ne vaipuivat kuin loukkuun
-eivätkä lopulta päässeet kulkemaan eteenpäin enempää kuin
-taaksepäinkään. Ihmisiä taas hanki kylläkin kannatti, mutta rinne
-oli niin jyrkkä, että jalkamiehet liukastuivat, ja aina kun pyrkivät
-polviensa varassa nousemaan pystyyn, he liukuivat vain alemmas.
-Suurella vaivalla saatiin rakennetuksi lumikentän yli tie, jota pitkin
-sotajoukko pääsi etenemään. Kaksi viikkoa kesti matka Alppien yli,
-ja sen aikana kolmas osa sotajoukkoa joutui hukkaan.</p>
-
-<p class='c012'>Hannibalin sotataito korvasi kuitenkin kärsityt tappiot. Hän
-sai istutetuksi sotamiehiinsä erinomaisen innostuksen ja alttiuden,
-antautumalla kaikkiin niihin kärsimyksiin kuin hekin; hän söi heidän
-yksinkertaista ruokaansa, marssi jalkaisin heidän rinnallaan
-ja nukkui taivasalla. Vihollisten asemat ja suunnitelmat hän ymmärsi
-saada selville vakoojien avulla. Ei kukaan vakoilussa vetänyt
-vertoja hänelle itselleen. Valepuvussa ja tekoparta leuassa hän kävi
-Italian kaupungeissa ja keskusteli sujuvalla latinan kielellä asukkaiden
-kanssa.</p>
-
-<p class='c012'>Roomalaiset lähettivät kolme suurta sotajoukkoa Hannibalia
-vastaan, mutta hän voitti ne kaikki. Diktaattoriksi valittu <i>Fă´bius
-Mā´ximus</i> ei uskaltanut antautua julkitaisteluun Hannibalin kanssa,
-vaan seurasi aina vihollisen kintereillä vaikeuttaen ruuan hankinnan
-ja tuottaen hänelle pienempiä vaurioita, missä saattoi. Fabiuksen
-omituinen sodankäyntitapa ei miellyttänyt roomalaisia, jotka alkoivat
-sanoa häntä »vitkastelijaksi» (Cunctā´tor).</p>
-
-<p class='c012'>Kerran oli Fabius saamaisillaan vangituksi koko Hannibalin
-sotajoukon. Oppaat veivät näet Hannibalin harhaan. Äkkiä hän huomasi
-olevansa suljettuna vuorien ympäröimään umpilaaksoon. Harjanteilla
-näkyi kaikilla puolin roomalaisia sotilaita. Mutta Hannibal sidotutti
-vitsakimppuja 2,000 naudan sarviin; yöllä sytytettiin vitsat palamaan
-ja mylvien naudat hyökkäsivät harjannetta ylös. Roomalaiset, jotka
-nähdessään nuo tulta syöksevät hirviöt luulivat itse hornan henkien
-olevan liikkeellä, aivan tyrmistyivät. Sitten kyllä selvisi, että kysymyksessä
-oli ihmisten keksimä sotajuoni, mutta luullen vihollisjoukon
-tekevän äkkirynnäkön he joka puolelta kiiruhtivat uhatulle kohdalle.
-Sillä välin Hannibalin joukot livistivät vastakkaiselta taholta tiehensä.</p>
-
-<p class='c009'>● Kun diktaattorin virka-aika oli kulunut umpeen, valittiin taas
-konsulit. Nämä päättivät vielä kerran koettaa sotaonnea. <i>Cannae</i>n
-<span class='pageno' id='Page_161'>161</span>[ka´nnē] taistelussa sotajoukot törmäsivät yhteen, mutta taaskin Hannibal
-sai loistavan voiton. Sotatanterella 70,000 roomalaista makasi
-kuolleena, niiden joukossa toinen konsuli ja 80 senaattoria. Nyt kaikki
-luulivat Hannibalin rientävän suoraan pääkaupunkia valloittamaan.
-Rooman valtasi suunnaton kauhu. Vielä vuosisatojen kuluttua
-asukkaat sanoivat toisilleen: »Hannibal on porttien edessä»
-(Hannibal ad po´rtās), kun odottivat suurta onnettomuutta. Hannibal
-ei kuitenkaan saapunut, vaan katsoi tarpeelliseksi ensin saada
-puolelleen Italian kansat.</p>
-
-<p class='c007'>Vaikka asema tuntui epätoivoiselta, roomalaiset eivät kuitenkaan
-lannistuneet. He ponnistivat viimeiset voimansa saadakseen
-vielä sotajoukon kokoon; orjia ja pahantekijöitäkin asetettiin riveihin.</p>
-
-<p class='c007'>Karthagon kauppiaat eivät puolestaan lähettäneet Hannibalille tarpeeksi
-apujoukkoja, koska pitivät tärkeämpänä jatkaa taistelua
-Espanjassa. Hannibalin joukot hupenivat päivä päivältä. Liittolaiset
-alkoivat luopua hänestä. Vihdoin hänen täytyi karvastelevalla
-mielellä vetäytyä Italian eteläisimpään niemimaahan, jonne hän
-varustautui niin lujasti, että hän vielä vuosikausia saattoi tehdä
-vastarintaa roomalaisille.</p>
-
-<p class='c007'>Tämän sodan roomalaisista sotapäälliköistä oli <i>Scīpio</i> onnekkain.
-Hannibalin taistellessa Italiassa hän valloitti Espanjan roomalaisille.
-Lähtipä hän vihdoin Afrikkaan hätyyttämään Karthagoa
-sen omilla tanterilla. Nyt vihdoinkin Karthagon kauppaylimyksille
-tuli hätä käteen. He lähettivät pikaisesti sanan Hannibalille
-Italiaan, että hänen viipymättä oli palattava Karthagoa puolustamaan.
-Hannibal noudatti käskyä. <i>Ză´ma</i>n luona sotajoukot iskivät
-yhteen. Verisen taistelun jälkeen roomalaiset saivat voiton. Karthagon
-oli pakko suostua rauhaan, joka lopetti sen mahtavuuden.
-Se luopui Espanjasta, joka tehtiin Rooman maakunnaksi,
-luovutti laivastonsa roomalaisille, lupasi olla ryhtymättä sotaan
-ilman Rooman suostumusta ja maksoi suunnattoman rahasumman.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Arkhimedes.</strong> Niiden kaupunkien joukossa, jotka olivat menneet
-Hannibalin puolelle hänen menestyksensä päivinä, oli Syrakusa.
-Sen tähden roomalaiset, kun sotaonni taas kääntyi heille suosiolliseksi,
-ryhtyivätkin kohta piirittämään tätä kaupunkia. Syrakusassa eli pu-heena
-<span class='pageno' id='Page_162'>162</span>olevaan aikaan etevä fysiikan tutkija <i>Arkhimē´dēs</i>. Hänen keksimillään
-sotakoneilla piti kaupunki kauan puoliaan. Kun roomalaisten
-laivat lähestyivät kaupungin muuria, niin sieltä hinattiin alas
-suurilla koukuilla varustettuja rautavitjoja; ne tarttuivat laivoihin,
-joiden perät kohotettiin konevoimalla ylös, keulain painuessa veden
-alle. Näitä koneita sanottiin »rautakäsiksi». Maan puolelle Arkhimedes
-asetti keksimiään heittokoneita, jotka viskasivat milloin
-nuoli- ja keihästuiskun, milloin mahdottoman isoja kivilohkareita.
-Niillä murskattiin muurinsärkijät ja tuhottiin miehet.</p>
-
-<p class='c012'>Näin Syrakusa piti puoliaan kolmatta vuotta. Vihdoin roomalaiset
-saivat sen ylläköllä valtaansa. Eräs roomalainen sotilas tunkeutui
-Arkhimedeen puutarhaan, jossa tutkija parhaillaan istui hiekkaan
-piirtämiensä mittausopillisten kuvioiden ääressä. Nähdessään
-vieraan tulevan Arkhimedes huusi: »Älä riko ympyröitäni!» Oppimaton
-sotilas ei kuitenkaan ymmärtänyt tällaista puhetta, vaan pisti
-suutuksissaan Arkhimedeen kuoliaaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Zaman taistelu. Hannibalin loppuvaiheet.</strong> Kauan Hannibal taisteli
-onnekkaasti roomalaisia vastaan, mutta heidän vastarintaansa
-hän ei voinut lopullisesti musertaa. Hävittyään he panivat pystyyn
-uusia legioonia, kun taas Hannibal ei saanut tarvittavia apujoukkoja
-Karthagosta. Vihdoin nuori, urhokas <i>Scīpio</i> lähti meren yli Afrikkaan
-ahdistaakseen vihollista sen omalla alueella. Silloin Hannibal sai
-käskyn saapua Karthagoa puolustamaan. Karvain mielin hän lähti
-Italiasta lausuen katkerana: »Eivät roomalaiset Hannibalia voittaneet,
-vaan Karthagon neuvoskunta.»</p>
-
-<p class='c012'>Hannibal tapasi vihollisen <i>Ză´ma</i>n luona, muutaman päivän matkan
-päässä Karthagosta. Hyvin tietäen, että ratkaiseva taistelu oli
-tulossa, ja tuntien sotavoimainsa heikkouden Hannibal halusi neuvotteluilla
-sopia vihollisen kanssa. Nuo aikansa suurimmat sotapäälliköt
-kohtasivat toisensa sotajoukkojensa nähden. Scipio oli nuori, kookas
-ja koko olennoltaan uljas; Hannibal taas monien rasitusten, huolien ja
-pettymysten vanhentama. Hetken kumpikin oli vaiti. Vihdoin Hannibal
-aloitti keskustelun. Muistuttaen sotaonnen häälyväisyydestä hän
-tarjosi rauhaa. Mutta kun sen ehdoksi pantiin karthagolaisten täydellinen
-antautuminen, Hannibal vetosi aseiden ratkaisuun. Taistelu
-alkoi. Nyt niinkuin ennenkin Hannibal johti joukkojansa erinomaisella
-päällikkötaidolla. Mutta hänen parhaat miehensä olivat
-kaatuneet Italiassa, ja uudet harjaantumattomat joukot eivät kyenneet
-pitämään puoliaan roomalaisten legioonain rynnätessä. Elefantit
-joutuivat hämmennyksiin, apujoukot pakenivat. Sotajoukkonsa tähteet
-Hannibal pelasti Karthagon muurien suojaan. Rauhan ehdot
-<span class='pageno' id='Page_163'>163</span>olivat kovat. Karthagon täytyi luopua Espanjasta, antaa viholliselle
-sotalaivansa, jotka Scipio poltti, sekä maksaa suunnaton rahasumma.</p>
-
-<p class='c012'>Rauhanteon jälkeen Hannibal väsymättä toimi kotikaupunkinsa
-vaurastuttamiseksi. Tämä herätti roomalaisissa pelkoa, ja he vaativat
-häntä jätettäväksi heidän käsiinsä. Silloin Hannibal katsoi parhaaksi
-paeta. Hän eli sitten itämaiden hoveissa, koettaen kaikkialla kiihottaa
-hallitsijoita Roomaa vastaan. Hän ei kuitenkaan ollut täällälään
-roomalaisten vainolta turvassa. Kun hän sai tietää, että hänet
-jo oli kavallettu vainoojilleen, hän otti myrkkyä, jota hänellä aina
-oli mukanaan. Hänen viimeiset sanansa olivat: »Tahdon päästää roomalaiset
-heidän pelostaan, koskeivät he voi antaa vanhan miehen
-kuolla rauhassa.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_100.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 100.</i> Scipio nuorempi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kolmas puunilaissota (149–146).</strong> Huolimatta tappioistaan
-ja ankarista rauhanehdoista Karthago vähitellen pääsi voimistumaan.
-Roomalaiset alkoivat pelätä, että se vielä kerran voisi
-käydä heille vaaralliseksi. Varsinkin eräs vanha <i>Că´to</i> niminen
-senaattori kiihotti roomalaisia tätä heidän kilpailijaansa vastaan.
-Lausuipa hän senaatin kokouksessa mielipiteensä
-mistä asiasta tahansa, niin aina hän lopetti
-puheensa sanoilla: »Muutoin olen sitä mieltä,
-että Karthago on hävitettävä.» Cato sai vihdoin
-roomalaiset julistamaan sodan kilpailijalleen.
-Karthagolaiset tahtoivat kuitenkin
-säilyttää rauhan millä hinnalla tahansa.
-Roomalaiset vaativat silloin kaupungin arvokkaimpia
-miehiä panttivangeiksi ja sitten kaikki
-kaupungissa olevat aseet. Karthagolaiset
-suostuivat molempiin vaatimuksiin. Mutta
-kun roomalaiset sen jälkeen määräsivät heidät
-hävittämään kaupunkinsa ja siirtämään sen
-puolitoista peninkulmaa sisämaahan, he
-päättivät mieluummin yrittää vastarintaa.
-Yötä päivää taottiin uusia aseita, ja
-orjat vapautettiin ja tehtiin kansalaisiksi. Kun roomalaiset kävivät
-ryntäämään, he ihmeekseen huomasivat, että heillä olikin
-edessään lujasti varustettu ja hyvin aseistettu kaupunki. Vasta kolmen
-<span class='pageno' id='Page_164'>164</span>vuoden piirityksen jälkeen <i>Scipio</i> nuoremman onnistui valloittaa
-Karthago. Useimmat asukkaat tapettiin; toiset joutuivat orjiksi. Itse
-kaupunki hävitettiin perustuksiaan myöten. Karthagolaisten valtiosta
-tehtiin <em class='gesperrt'>Afrikka</em>-niminen maakunta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Muita valloituksia.</strong> Puunilaissotien väliajoilla roomalaiset kävivät
-useita sotia muitakin naapureitaan vastaan. Ei mikään
-muu valtakunta kuitenkaan kyennyt tekemään niin ankaraa vastarintaa
-kuin Karthago. <em class='gesperrt'>Gallia cisalpina</em> kukistettiin aivan
-helposti. Jonkin verran työläämpi oli <em class='gesperrt'>Makedonian</em> ja siihen
-kuuluvan <em class='gesperrt'>Kreikan</em> anastaminen. Miekaniskutta saatiin miehitetyksi
-Pergamos, jota roomalaiset sanoivat <em class='gesperrt'>Aasiaksi</em>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maakuntien hallitus.</strong> Puunilaissotien jälkeen Rooman valtakuntaan
-kuului kolmenlaisia alueita: 1) Rooman kaupunki lähimpine
-ympäristöineen, 2) Italian voitetut kansat, joita sanottiin liittolaisiksi,
-sekä 3) Italian ulkopuolella olevat maakunnat, jotka n. v. 130
-e. Kr. olivat seuraavat: Sisilia, Sardinia, tämänpuoleinen Gallia,
-Espanja, Makedonia, Kreikka, Afrikka ja Aasia.</p>
-
-<p class='c007'>Maaherroiksi provinsseihin asetettiin entisiä konsuleita tai
-praetoreita ja heitä sanottiinkin sen tähden <em class='gesperrt'>prōkonsuleiksi</em>
-tai <em class='gesperrt'>prōpraetoreiksi</em>. He olivat virassa vain yhden vuoden,
-niin kuin muutkin tasavallan virkamiehet. Mutta virka-aikanaan
-heillä oli rajaton valta. Useimmat maaherrat olivat tunnottomia
-miehiä, jotka ajattelivat vain rikkauksien kokoamista, ja sen tähden
-he kiskoivat asukkailta suuria veroja ja vaativat heiltä lahjuksia,
-niin että varakkaimmatkin maakunnat muutamissa vuosikymmenissä
-köyhtyivät.</p>
-
-<h4 class='c010'>SUURTEN SOTIEN JÄLKEEN.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Roomalaiset tutustuvat kreikkalaiseen sivistykseen.</strong> Jo Tarentumin
-sodan aikoihin roomalaiset joutuivat kreikkalaisten yhteyteen.
-Mutta vasta Makedonian ja Kreikan valloituksen jälkeen
-kävi tavaksi, että ylhäiset roomalaiset lueskelivat kreikkalaisten
-<span class='pageno' id='Page_165'>165</span>runoilijoiden ja tiedemiesten teoksia ja jäljittelivät elämäntavoissaan
-kreikkalaisia.</p>
-
-<p class='c007'>Jotta lapset jo varhaisimmasta nuoruudestaan tutustuisivat
-kreikkalaiseen sivistykseen, rikkaat roomalaiset hankkivat heille
-kreikkalaisia orjia <em class='gesperrt'>kotiopettajiksi</em>. Toiset lähettivät lapsensa
-jonkun kaupunkiin asettuneen <em class='gesperrt'>grammatikuksen</em>
-luo, jolta he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan niin latinaa
-kuin kreikkaa. Myöhemmin
-oppilaat pääsivät
-puhuja- eli <em class='gesperrt'>rhētorikouluun</em>,
-jossa heille
-opetettiin pääasiallisesti puhetaitoa.
-Useat eivät tyytyneet
-tähänkään, vaan
-matkustivat <em class='gesperrt'>yliopistoihin</em>,
-Ateenaan tai Aleksandriaan,
-opintojaan täydentämään.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_101.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 101.</i> Roomalaisia vahatauluja ja piirtimiä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Näytelmäinkirjoittajat.</strong>
-Kun roomalaiset tutustuivat
-Kreikan kirjallisuuteen,
-heräsi heissä halu
-kirjoittaa latinankielisiäkin
-runoelmia. Rooman
-vanhemmista runoilijoista
-ovat varsinkin huvinäytelmien
-kirjoittajat <i>Plautus</i>
-ja <i>Terentius</i> kuuluisia. He
-jäljittelivät Kreikan kirjailijoita
-ja käänsivät suoraan näiden teoksista pitkiä otteita. Sen
-verran he kuitenkin muovailivat näytelmiä, että niissä esiintyvät
-henkilöt eivät olleet kreikkalaisten, vaan roomalaisten tapaisia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_102.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 102.</i> Kohtaus roomalaisessa koulussa Herculanumista löydetty maalaus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Uskonto.</strong> Yhteys kreikkalaisten kanssa vaikutti niin suuresti
-roomalaisten uskontoon, että he alkoivat ajatella jumaliaan ihmisten
-<span class='pageno' id='Page_166'>166</span>kaltaisiksi, kuten kreikkalaisetkin tekivät. Tällöin kreikkalaiset ja roomalaiset
-jumalat sulivat toisiinsa, niin että kutakin kreikkalaista
-jumaluusolentoa vastasi roomalainen.</p>
-
-<p class='c007'>Roomalaisetkin saivat 12 pääjumalaa:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'><i>Juppiter</i> = Zeus.</div>
-      <div class='line'><i>Jūno</i> = Hera.</div>
-      <div class='line'><i>Neptū´nus</i> = Poseidon.</div>
-      <div class='line'><i>Plūto</i> = Hades.</div>
-      <div class='line'><i>Mine´rva</i> = Pallas Athene.</div>
-      <div class='line'><i>Mars</i> = Ares.</div>
-      <div class='line'><i>Apo´llo</i> = Foibos Apollon.</div>
-      <div class='line'><i>Diā´na</i> = Artemis.</div>
-      <div class='line'><i>Vĕ´nus</i> = Afrodite.</div>
-      <div class='line'><i>Vulcā´nus</i> = Hefaistos.</div>
-      <div class='line'><i>Bacchus</i> = Dionysos.</div>
-      <div class='line'><i>Mercŭ´rius</i> = Hermes.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Mikäli Rooman valtakunta laajeni, ruvettiin muidenkin valloitettujen
-kansojen jumalia palvelemaan. Varsinkin itämaiset jumalat
-pääsivät pian kotiutumaan Roomaan.&thinsp;—&thinsp;Kuitenkin monet vanhat
-roomalaiset jumalat, kuten <i>Vesta</i>, yhä pysyivät suuressa
-arvossa.</p>
-
-<p class='c007'>Vieraita jumalia palveltiin usein riettailla juhlilla. Etenkin
-Bacchuksen kunniaksi vietetyt juhlat, <em class='gesperrt'>bakkanaalit</em>, herättivät
-kaikissa vakavissa kansalaisissa paheksumista. Näissä juhlissa
-roomalaiset nuorukaiset ja neitoset juopottelivat, jota paitsi pantiin
-toimeen kaikenlaisia siveettömiä menoja. Vihdoin täytyi Rooman
-senaatin kieltää bakkanaaliat.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooman säätyluokat.</strong> Suurten sotien aikana oli Roomassa kehittynyt
-uusi ylimysluokka, johon kuului niin patriisien kuin plebeijien
-jälkeläisiä. Näitä ylimyksiä, jotka olivat rikastuneet sodissa
-ryöstämästään saaliista, sanottiin <em class='gesperrt'>optimaateiksi</em>. Muiden
-kuin optimaattien oli vaikea, melkeinpä mahdoton, saada korkeita
-virkoja Roomassa, sillä rikkaat ylimykset jakoivat runsaasti lahjuksia
-kansalle ja saivat siten kansan äänestämään heitä avoinna
-oleviin virkoihin. Optimaatit kuluttivat suuria summia kansan
-lahjomiseen, mutta päästyään maaherroiksi provinsseihin he nopeasti taas
-rikastuivat harjoittamalla mitä röyhkeintä kiskomista.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_167'>167</span>
-<img src='images/i_rooman_saadyt.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Rooman säädyt.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Melkein yhtä rikkaita kuin optimaatit olivat roomalaiset <em class='gesperrt'>ritarit</em>.
-Nämä eivät pyrkineet virkoihin niin kuin optimaatit, vaan
-he olivat tehtailijoita, suurkauppiaita ja pankkiireja, jotka lainasivat
-rahoja muille korkeata korkoa vastaan. Ritarit vuokrasivat useasti
-maakuntain verot; he maksoivat etukäteen valtiolle määrätyn summan,
-jolloin he saivat oikeuden verojen kokoamiseen. Tällöin
-he kiskoivat enemmän kuin heille oikeastaan olisi tullut, rikastuen
-itse mahdottomasti, mutta lopen köyhdyttäen maakunnan.</p>
-
-<p class='c007'>Mikäli optimaatit ja ritarit rikastuivat, sikäli varsinainen talonpoikaiskansa
-köyhtyi. Yhtämittainen sotapalvelus esti kansaa
-hoitamasta maanviljelystään. Sitä paitsi maakunnista ruvettiin
-tuomaan entistä halvempaa viljaa. Köyhien kansalaisten ei enää
-kannattanut elää talonpoikina maaseudulla, vaan he myivät talonsa
-rikkaille ja siirtyivät Roomaan, jossa he elivät puutteenalaisina.
-Köyhillä kansalaisilla oli kuitenkin suuri merkitys, koska
-he kansankokouksessa valitsivat virkamiehet ja päättivät laeista.
-<span class='pageno' id='Page_168'>168</span>Sen tähden optimaatit antoivat heille almuja, valmistivat silloin tällöin
-julkisia aterioita ja muutoinkin heitä liehakoivat, saadakseen
-heidät äänestämään oman tahtonsa mukaan. Näin pääsi turmiollinen
-lahjomisjärjestelmä Roomassa vallalle.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_103.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 103.</i> Roomalainen talonpoika kyntämässä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Vielä huonompi oli <em class='gesperrt'>liittolaisten</em> asema. Hekin palvelivat
-sotajoukossa ja köyhtyivät samaten kuin roomalaiset talonpojat.
-Mutta heillä ei ollut äänioikeutta kansankokouksessa, ja sen tähden
-optimaatit eivät huolehtineet heistä, vaan antoivat heidän tulla toimeen,
-miten parhaiten taisivat.</p>
-
-<p class='c007'>Vielä vaikeampi kuin liittolaisten oli <em class='gesperrt'>maakuntalaisten</em>
-asema, heitä kun sekä optimaatit että ritarit nylkivät.</p>
-
-<p class='c007'>Kaikkein säälittävin oli kuitenkin <em class='gesperrt'>orjien</em> tila. Suurten sotien
-aikana orjien luku kasvoi suunnattomasti. Sotavangit, jotka
-yhdeltä ainoalta sotaretkeltä nousivat satoihin tuhansiin, joutuivat
-orjiksi, ja lisäksi ostettiin rauhan aikana orjia suurilta orjamarkkinoilta.
-Kuuluisimmat olivat Delos saaren markkinat, joilla
-myytiin päivittäin tuhansia orjia. Roomassa pidettiin orjia paljon
-enemmän kuin Kreikassa. Rikkailla optimaateilla saattoi olla
-niitä satoja, jopa tuhansiakin. Toiset toimivat palvelijoina ylimysten
-kaupunkiasunnoissa, toiset taas paimenina tai peltotyömiehinä
-maakartanoissa. Varsinkin viimeksimainittujen kohtalo
-oli surkea. Kahleet vyötäisillä ja jaloissa heidän täytyi päivin, raa´an
-<span class='pageno' id='Page_169'>169</span>voudin rääkkääminä, ahertaa pelloilla. Yöksi heidät sullottiin
-ahtaisiin, puoleksi maahan kaivettuihin kosteihin asumuksiin, joissa
-he ahtauden takia tuskin saivat tilaa nukkuakseen. Toisinaan orjat
-yrittivät nousta kapinaan, mutta heidät kukistettiin, ja heidän
-tilansa kävi vain entistä huonommaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_104.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 104.</i> Ylhäisen roomalaisen talo.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Tapainturmelus.</strong> Kun roomalaiset ylimykset tutustuivat veltostuneihin
-kreikkalaisiin ja vielä lisäksi lyhyessä ajassa saivat suunnattomia
-rikkauksia haltuunsa, niin heidän tapansa piankin turmeltuivat.
-Entinen rehellisyys, siveellisyys ja yksinkertaisuus katosivat.
-Sen sijaan he mielellään ottivat vastaan lahjuksia. Siveetön elämä pääsi
-vallalle, kuten mainittiin bakkanaaleista puhuttaessa. Ja määrätön
-ylellisyys ja nautinnonhalu tulivat yleisiksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Asunnot ja tavat.</strong> Rikkaitten roomalaisten asumukset olivat ulkoa
-jotenkin yksinkertaiset; niinpä ulkoseinät olivat ikkunattomat. Mutta
-<span class='pageno' id='Page_170'>170</span>sisältä ne olivat sitä ylellisemmin koristetut. Kun vieras pyrki taloon,
-hänen ensin oli kolkutettava ovessa riippuvalla kolkuttimella. Silloin
-ovenvartijana toimiva orja avasi tulijalle ja johti hänet <em class='gesperrt'>eteisen</em>
-kautta suureen saliin, jota sanottiin <em class='gesperrt'>atriumiksi</em>. Keskellä atriumin
-kattoa oli neliskulmainen <em class='gesperrt'>aukko</em>, josta päivänvalo pääsi huoneeseen.
-Aukon kohdalla oli lattiassa <em class='gesperrt'>sadeallas</em>, johon sadevesi
-kerääntyi. Lattia oli taidokkaasti kokoonpantu pienistä erivärisistä
-kivilaatoista, jotka muodostivat säännöllisiä kuvioita, vieläpä esittivät
-tapauksia. Tällaisia kivilaatoista kyhättyjä kuvia sanotaan <em class='gesperrt'>mosaiikeiksi</em>.
-Seinät peitettiin kallisarvoisilla verhoilla, marmorilohkareilla
-tai hopea- ja vaskilevyillä; useasti niissä myös oli
-kauniita seinämaalauksia. Atriumin
-kahden puolen oli vieras- ja
-muita pikkuhuoneita, jotka olivat
-pimeät sekä vain verhoilla erotetut
-atriumista. Perällä oli isännän
-<em class='gesperrt'>työhuone</em>, jossa hän säilytti
-tilikirjansa ja otti vastaan asioilla
-kävijöitä. Tämän huoneen vieressä
-oli kapea käytävä, josta talonväki
-kulki rakennuksen takaosiin.
-Työhuoneen ja käytävän toisella
-puolen oli <em class='gesperrt'>pylvässali</em>, joka
-ympäröi puutarhaa pensaistoineen,
-kukkalavoineen, suihkulähteineen
-ja marmoripatsaineen. Pylvässalin
-ympärillä oli makuu- ja ruokailuhuoneita
-sekä taempana keittiö, orjien
-työskentelyhuone, tallit ja muut
-taloushuoneet. Näidenkin takana
-saattoi vielä olla suuria avonaisia
-puistoja, joista oli näköala maaseudun
-vuorille.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_105.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 105.</i> Erään roomalaisen talon pohjapiirros.<br /><br />1. Eteinen; 2. Atrium; 3. Pikkuhuoneita; 4. Isännän työhuoneet; 5. Kirjasto; 6. Käytävä; 7. Pieni ruokailuhuone; 8. Pylvässali; 11. Makuuhuoneita; 12. Ruokasali; 13. Palvelijoiden työhuone; 15. Keittiö; 16. Ruokasäiliö; 18. Käytävä puutarhaan.&thinsp;—&thinsp;Tummalla merkityt huoneet ovat vuokrattuja puotihuoneistoja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Paitsi kaupunkitaloa oli rikkailla
-roomalaisilla vielä maakartanonsa
-sekä jossakin luonnonihanassa
-paikassa huvilansa, jonne
-he vetäytyivät kuumana vuodenaikana
-lepäämään. Niihinkin järjestettiin
-kirjastoja, kylpyhuoneita
-ja laajoja puutarhoja.</p>
-
-<p class='c012'>Huonekaluja roomalaisilla oli
-verraten vähän. Paikoin oli pieniä
-tuoleja ilman selkänojaa, toisin
-<span class='pageno' id='Page_171'>171</span>paikoin mukavia selkänojaisia istuimia. Lisäksi heillä oli suurehkoja
-pöytiä, joiden ääressä syötiin, sekä siellä täällä pienempiä
-koristepöytiä. Sitä paitsi oli makuulavitsoja, joita käytettiin osittain
-syötäessä&thinsp;—&thinsp;roomalaiset oppivat näet kreikkalaisilta syömään
-makaavassa asennossa&thinsp;—&thinsp;osittain yöllä nukuttaessa. Yöksi roomalaiset
-riisuivat kaikki vaatteensa, suojaten itseään kylmältä lakanoilla ja
-peitteillä. Huonekaluihin kuului edelleen kallisarvoisia hienosti valmistettuja
-lamppuja ja keramiikkaesineitä, jota paitsi huoneita koristivat
-kuvapatsaat.</p>
-
-<p class='c012'>Roomalaisilla oli jo vanhastaan erityinen kotipuku ja erityinen
-kyläilypuku, jota käytettiin kaduilla liikuttaessa sekä virastoissa ja
-kokouksissa. Kotipuku oli nimeltään <em class='gesperrt'>tŭ´nika</em>. Se oli hihaton mekon
-tapainen villavaate, joka ulottui polviin saakka ja oli vyöllä kiinnitetty.
-Housuja ei ollenkaan käytetty.&thinsp;—&thinsp;Naisten kotipuku oli jotenkin
-samanlainen, eroten vain siinä, että vaate ulottui nilkkaan
-saakka.&thinsp;—&thinsp;Lähtiessään kaupungille roomalainen otti tunikan lisäksi
-vielä <em class='gesperrt'>tŏ´gan</em>. Tämä oli pitkänomainen vaatekappale, joka taidokkaasti
-sovitettiin ruumiin ympäri. Se oli epämukava, ja vaadittiin
-paljon tottumusta siltä, joka liikkuessaan ei päästänyt sen laskoksia
-epäjärjestykseen. Korkeilla virkamiehillä oli togassaan purppurapäärme.&thinsp;—&thinsp;Naisten päällysvaate
-muistutti togaa.&thinsp;—&thinsp;Päähinettä ei
-käytetty kuin matkoilla. Jokapäiväisissä
-oloissa pidettiin sandaaleja,
-matkoilla kenkiä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_106.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 106.</i> Roomalainen nainen kävelypuvussa ja tyttö pukeutumassa kotivaippaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Ruoassa ja juomassa pääsi
-suurten sotien jälkeen hirveä ylellisyys
-valtaan. Pidoissa kilpailivat
-isännät kalliiden ja harvinaisten
-ruokien sekä hienojen viinien tarjoamisessa.
-Satakielen kielistä valmistettiin
-muhennosta, riikinkukon
-paisti höystettiin eräänlaisilla lihaviksi
-syötetyillä madoilla, sardiineista
-valmistettiin öljyssä säilykkeitä,
-hedelmiä ja vihanneksia tarjottiin
-runsaasti. Myöhemmin tavataan
-henkilöitä, jotka kesken ateriaa
-ottivat oksennuslääkkeitä voidakseen
-nauttia enemmän maukkaita
-ruokia. Palvelijat paloittelivat
-ruoat valmiiksi, ja sitten ne syötiin sormin.</p>
-
-<p class='c012'>Jos rikkaat roomalaiset elivät ylellisesti, ei sen sijaan köyhien
-asema ollut kadehdittava. Heidän kaupunginosassaan kadut olivat
-<span class='pageno' id='Page_172'>172</span>kapeat ja rakennukset kohosivat 6- tai 7-kerroksisina kummallakin
-puolen. Ne olivat huonosti rakennetut; tulvan sattuessa ne helposti
-hajosivat, ja tulipalot hävittivät vastustamattomasti, jos ne pääsivät
-valloille, kokonaisia kortteleja. Huoneet olivat pieniä, siisteyttä ei
-ymmärretty noudattaa, ja sen tähden kuolleisuus varsinkin lasten
-keskuudessa oli suuri. Päivät pitkään nuo köyhät kansalaiset vetelehtivät
-repaleisissa tunikoissaan kaduilla; vain öiksi he palasivat
-ummehtuneisiin asuntoihinsa. Heidän ravintonsa oli niukka; parhaassa
-tapauksessa leipä, suolavesi, sipuli ja öljy; useasti oli kuitenkin tyydyttävä
-vähempään. Siitäpä syystä optimaattien lahja-ateriat olivatkin
-juhlatilaisuuksia.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Cato.</strong> Roomassa oli monta kansalaista, jotka surivat vanhan
-roomalaisen kunnon katoamista ja koettivat keksiä parannuskeinoja
-valtaan päässeitä paheita ja epäkohtia vastaan. Näistä on ennen
-muita mainittava <i>Că´to</i>, sama mies, joka hiin innokkaasti kehoitti
-kansalaisiaan kolmanteen puunilaissotaan. Censorina ollessaan hän
-karkotti senaatista sellaiset jäsenet, jotka elivät ylellisesti, sakotti
-liiallisilla kalleuksilla koristettuja naisia, revitytti upeasti rakennettuja
-taloja ja osoitti muutoinkin tapaintuomarina erinomaisen
-jyrkkää ankaruutta. Cato väitti roomalaisten oppineen kaikki huonot
-tapansa kreikkalaisilta, ja sen tähden hän vastusti kreikkalaisen
-sivistyksen leviämistä Roomaan. Hänen ponnistuksensa
-tuottivat kuitenkin vain vähän tuloksia. Pian roomalaiset taas
-vaipuivat entistä suurempaan ylellisyyteen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Gracchukset.</strong> Aivan toisella tavalla kuin Cato koettivat uljaat
-<i>Gracchus</i> veljekset, <i>Tibĕ´rius</i> ja <i>Gājus</i>, muutamia vuosikymmeniä
-myöhemmin palauttaa vanhaa roomalaista kuntoa. Heidän mielestään
-suurin epäkohta oli siinä, että talonpoikaisväestö oli kadonnut
-maaseudulta ja kaikki maa oli joutunut optimaattien käsiin.
-He asettivat sen tähden elämäntehtäväkseen uuden talonpoikaisluokan
-luomisen. Nämä pyrkimykset olivat optimaateille vastenmielisiä,
-sillä he pelkäsivät kadottavansa virkansa ja rikkautensa,
-kun kansa ei enää ollut lahjottavissa. Gracchusten esiintyminen
-jakoi Rooman kansan kahteen puolueeseen. <em class='gesperrt'>Ylimys-</em> eli <em class='gesperrt'>senaatinpuolue</em>
-oli Gracchuksia vastaan, mutta <em class='gesperrt'>kansanpuolue</em>
-antoi heille kannatuksensa.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_173'>173</span>Ensin esiintyi Tiberius Gracchus. Tultuaan v. 133 e. Kr. kansantribuuniksi
-hän ehdotti peltolain, jonka mukaan ei kukaan roomalainen
-saanut pitää hallussaan enemmän kuin 1,000 auranalaa (2½
-km<sup>2</sup>) valtiomaata; loput oli jaettava pieninä maapalstoina Roomaan
-kerääntyneelle tilattomalle rahvaalle. Kansankokous hyväksyi ehdotuksen,
-mutta optimaatit nostivat Roomassa mellakan, jonka
-aikana Tiberius sai surmansa.</p>
-
-<p class='c007'>Veljen kohtalo ei pelottanut Gajus Gracchusta. Kun hänet
-v. 123 e. Kr. valittiin kansantribuuniksi, hän sai kansan
-uudestaan hyväksymään Tiberiuksen peltolain. Mutta lisäksi
-hän sai julkaistuksi monta muutakin kansalle mieluista lakia. Köyhälle
-kansalle ruvettin valtion kustannuksella jakamaan kuukausittain
-viljaa. Italiaan ja maakuntiin määrättiin perustettaviksi siirtokuntia,
-joihin vähävaraiset Rooman kansalaiset saivat muuttaa. Ansion
-hankkimiseksi vapaille kansalaisille rakennettiin Italiaan uusia
-teitä. Hän alensi senaatin valtaa. Niin suuri oli Gajuksen osaksi
-tullut kansanrakkaus, etteivät optimaatit uskaltaneet häntä vastustaa,
-vaan hän määräsi ja toimi melkein kuin itsevaltias.&thinsp;—&thinsp;Vihdoin
-Gajus kuitenkin teki kansankokoukselle ehdotuksen, jonka johdosta
-hän kadotti kansan suosion. Hän esitti näet, että liittolaisille
-myönnettäisiin kansalaisoikeus. Kateellinen kansa alkoi silloin pelätä,
-että sen asema kävisi huonommaksi, kun kansalaisten lukumäärä
-kasvaisi. Kun optimaatit huomasivat, että Gajus oli kadottanut
-kansan luottamuksen, he taaskin panivat toimeen metelin, ja
-siinä Gajus sai surmansa samaten kuin Tiberius aikaisemmin.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Gracchus-veljekset.</strong> Rooma oli puunilaissotien päätyttyä ulkonaisesti
-mahtava, mutta sen sisäistä voimaa heikensivät monet epäkohdat.
-Erittäin suurena haittana Rooman tasavallalle oli itsenäisen <em class='gesperrt'>talonpoikaisluokan
-häviäminen</em>. Aikaisemmin eli Italiassa
-lukuisa pikkutilallisten luokka, josta saatiin parhaat sotilaat armeijaan
-ja jonka keskuudessa tavat säilyivät puhtaina ja yksinkertaisina.
-Mutta pitkällisissä sodissa monet tilalliset kaatuivat taistelutanterilla,
-toiset taas köyhtyivät sotien jaloissa, niin että heidän oli pakko myydä
-tilansa varakkaille ylimyksille. Täten maa joutui muutamille harvoille,
-jotka omistivat <em class='gesperrt'>suuria kartanoita</em> ja teettivät työt orjilla.
-Olipa valtionmaakin, joka oli annettu vain vuokrapalstoina yksityisten
-viljeltäväksi, vähitellen joutunut ylimysten haltuun. Samalla
-<span class='pageno' id='Page_174'>174</span>alueella, jossa satakunta pikkutilallisen perhettä aiemmin oli saanut
-riittävän toimeentulon, eli nyt yksi ainoa rikas perhe orjineen. Entiset
-pikkutilalliset saapuivat laumoittain Roomaan, jossa he työttömänä
-köyhälistönä elivät rikasten armoilla. Maansa menetettyäänkin noilla
-entisillä tilallisilla oli kansalaisoikeudet: kansankokouksissa he valitsivat
-valtion virkamiehet ja päättivät uusista laeista. Saadakseen
-heidät äänestämään mielensä mukaan valtion johdossa olevat ylimykset
-jakoivat heille viljaa ja muita elintarpeita sekä panivat toimeen
-ilmaisia sirkushuveja. Täten valtion asioita ratkaistaessa pääsi
-useinkin se henkilö voitolle, joka parhaiten kykeni kestitsemään
-ja liehakoimaan pääkaupungin köyhälistöä, ajoipa hän kuinka itsekästä
-ja valtion menestykselle epäedullista asiaa tahansa.</p>
-
-<p class='c012'>Kaksi ylhäissukuista miestä, <i>Tibĕ´rius</i> ja <i>Gājus Gracchus</i>, uhrasi
-elämänsä tämän epäkohdan poistamiseksi.</p>
-
-<p class='c012'>Gracchusten isä, joka oli ollut ylhäisissä valtion viroissa, kuoli
-varhain jättäen jälkeensä mainitut kaksi poikaa. Poikain kasvatus
-jäi heidän äitinsä <i>Cornē´lia</i>n huoleksi. Tämä oli kuuluisan Scipion
-tytär. Scipiot olivat tunnettuja korkeasta sivistyksestään, ja Corneliakin
-oli Rooman jaloimpia ja sivistyneimpiä naisia. Kaiken aikansa
-hän omisti poikainsa kasvatukselle. Hän toimitti Kreikasta
-heille opettajia ja istutti heihin ylevän mielenlaadun ja isänmaallisen
-ajatustavan. Kun muut ylhäiset perheenemännät ylpeilivät jalokivistään
-ja muista koristuksistaan, Cornelia näytti heille poikiansa
-sanoen: »Tässä ovat minun kalleuteni». Veljesten tultua täysi-ikäisiksi
-äiti kehoitteli heitä etsimään mainetta valtion palveluksessa
-virkkaen: »Kuinka kauan minua vielä sanotaan Scipion tyttäreksi
-eikä Gracchusten äidiksi?»</p>
-
-<p class='c012'>Vanhin veli, <i>Tiberius</i>, noudatti ensiksi äidin kehoitusta. Hän tuli
-kansantribuuniksi vuodeksi 133. Silloin hän päätti saada toimeen
-korjauksen maanomistusoloissa.</p>
-
-<p class='c012'>Matkustaessaan halki Italian sotaretkelle Espanjaan Tiberius
-oli tehnyt sen surullisen huomion, että suuri osa Italian maaseutua
-oli autiona ja että orjat viljelivät peltoja, jotka aiemmin olivat olleet
-vapaiden pikkutilallisten omaisuutta. Hän ymmärsi, mikä vaara
-tässä uhkasi Rooman tasavaltaa, ja hänessä heräsi ajatus, että pikkutilallisluokka
-oli saatava uudelleen syntymään Italiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Kansantribuuniksi tultuaan Tiberius ehdotti, että entinen peltolaki,
-jonka mukaan ei kellään roomalaisella saisi olla valtionmaata
-enempää kuin 500 auranalaa (125 hehtaaria), pantaisiin uudelleen
-voimaan. Kuitenkin saisi perheenisä, jolla oli kaksi poikaa, kummankin
-osalle lisäksi 250 auranalaa. Jäljelle jäävä valtionmaa oli jaettava
-30 auranalan suuruisina palstoina köyhille kansalaisille ja italialaisille
-<span class='pageno' id='Page_175'>175</span>liittolaisille kohtuullista vuokraa vastaan; näitä palstoja ei saisi myydä,
-vaan niiden tuli kulkea perintönä suvussa.</p>
-
-<p class='c012'>Tiberius puolusti lakiehdotustaan loisteliaan kaunopuheisesti.
-»Italian pedoilla on luolansa ja pesänsä», hän kerran lausui, »mutta
-niillä miehillä, jotka vuodattavat verensä Italian puolesta, ei ole
-muuta omaisuutta kuin ilma ja valo. Sotapäälliköt valhettelevat, kun
-he ennen taistelua kehoittavat sotamiehiä taistelemaan isiensä hautojen
-ja kotiensa alttarien puolesta, sillä heillä ei ole isien hautakumpuja
-eikä omaa kotiliettä. Heitä sanotaan maailman herroiksi eivätkä he
-kuitenkaan saata sanoa yhtä ainoata maakokkaretta omakseen.»</p>
-
-<p class='c012'>Ylimykset vastustivat kiivaasti Tiberiuksen lakiehdotusta, mutta
-heidän vastustuksestaan huolimatta hän sai sen hyväksytyksi. Mutta
-lakia toimeenpantaessa syntyi uusia vaikeuksia. Oli muun muassa
-saatava selville, mikä oli valtion maata, mikä yksityisomaisuutta.
-Asiaa vaikeuttaakseen ja saadakseen lain toimeenpanon lykätyksi
-ylimykset kieltäytyivät näyttämästä maakirjojaan. Tästä kaikesta
-olikin seurauksena, ettei peltolain määräyksiä ennätetty saattaa voimaan
-Tiberiuksen virkavuotena. Haluamatta jättää aloittamaansa
-suurta yhteiskunnallista uudistusta keskeneräiseksi Tiberius pyrki
-kansantribuunin virkaan seuraavaksikin vuodeksi. Mutta tämä soti
-perinnäistapaa vastaan, sillä samaa henkilöä ei Roomassa valittu
-samaan virkaan kahdesti peräkkäin.</p>
-
-<p class='c012'>Vaali tapahtui Capitolinuksella Juppiterin temppelin edustalla.
-Samaan aikaan senaatti piti kokousta eräässä viereisessä temppelissä.
-Siellä lausuttiin kiivaita sanoja Tiberiusta vastaan, väittivätpä jotkut
-hänen pyrkivän kansan avulla yksinvaltaan. Konsulia kehoitettiin
-käyttämään väkivaltaa, jos hänet valittaisiin tribuuniksi. Siitä konsuli
-kuitenkin kieltäytyi. Silloin saapuvilla ollut ylimmäinen pappi nousi
-ja lausui vimmastuneena: »Kun valtion korkein virkamies pettää valtion,
-niin seuratkoot minua ne, jotka tahtovat pitää lait voimassa!»
-Näin sanoen hän ryntäsi ylimyskunnan etunenässä kansankokoukseen.
-Syntyi mellakka, jossa Tiberius ynnä 300 hänen puoluelaistaan sai surmansa.
-Illalla Gajus Gracchus pyysi saada haudata veljensä, mutta
-ylimykset eivät siihen suostuneet. He laahauttivat ruumiita pitkin
-katuja ja viskasivat ne sitten kuin mitkäkin pahantekijäin ruumiit
-Tiberiin.&thinsp;—&thinsp;Peltolain toimeenpanoa jatkettiin kumminkin jonkin aikaa.
-On laskettu, että lähes 100,000 kansalaista sai tällä tavoin maapalstan.</p>
-
-<p class='c012'>Kymmenen vuotta Tiberius Gracchuksen kuoleman jälkeen hänen
-veljensä <i>Gajus</i> tuli kansantribuuniksi. Gajuksen intohimoinen mieli
-paloi halusta kostaa ylimyksille hänen veljensä kuoleman sekä jatkaa
-hänen aloittamaansa uudistusta. Tulisella kaunopuheisuudella hän
-lumosi kuulijansa, saipa hän toisinaan vastustajansakin vuodattamaan
-kyyneliä.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_176'>176</span>Gajus pani päämääräkseen senaatin vallan kukistamisen. Siihen
-tarvittavan kansan suosion ja kannatuksen hän hankki alhaisolle
-edullisilla lakiehdotuksillaan. Tiberiuksen peltolaki hyväksyttiin
-uudelleen voimaan pantavaksi, köyhille kansalaisille päätettiin valtion
-välityksellä hankkia viljaa tavallista huokeampaan hintaan ja sekä
-Italiaan että maakuntiin oli perustettava siirtokuntia köyhälistöä
-varten. Nämä päätökset tehtiin kuulematta senaattia, jonka arvo
-täten näytti menneen. Gajus valittiin toiseksikin vuodeksi tribuuniksi,
-ja hän hallitsi Roomaa itsevaltiaan tavoin.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta pian hän sai kokea kansansuosion häälyväisyyttä. Kun
-hän ehdotti, että liittolaisille Italiassa annettaisiin kansalaisoikeudet,
-koska hän piti sitä kohtuullisena ja koska siten saisi lisää kannattajia,
-niin kansa kylmeni hänelle. Se oli haluton jakamaan kansalaisoikeuden
-tuottamia etuja muiden kanssa. Senaatti osasi ovelasti käyttää
-hyväkseen Gajuksen huonontunutta asemaa. Se teki kansankokouksessa
-alhaisolle paljon edullisempia esityksiä kuin Gracchus. Kun
-tämä ehdotti kahden siirtokunnan perustamista, ylimykset ehdottivat
-kahdentoista. Ajattelematon rahvas antoi pettää itseänsä eikä
-valinnut Gracchusta enää kolmatta kertaa tribuuniksi.</p>
-
-<p class='c012'>Voitonvarmana senaatti aikoi ryhtyä peruuttamaan Gracchuksen
-toimenpiteitä. Tästä tiedon saatuaan Gracchuksen puoluelaiset päättivät
-tehdä aseellista vastarintaa. Silloin senaatti julisti sotatilan ja
-antoi konsuleille toimeksi pitää huolta, ettei valtio kärsisi vahinkoa.
-Näin saamansa vallan suojassa toinen konsuli, joka oli Gracchuksen
-kiivas vastustaja, ryntäsi aseistettuine joukkoineen sille kukkulalle,
-jonne Gracchus puoluelaisineen oli asettunut. Syntyneessä metelissä
-konsulin joukot pääsivät voitolle, ja Gracchus kiiruhti pakoon Tiber-joen
-poikki. Joka talosta hänelle huudettiin: »Joudu, joudu!»,
-mutta kukaan ei tuonut hänelle hevosta eikä auttanut häntä. Hän
-pääsi viimein kostonjumalattarelle pyhitettyyn lehtoon. Sinne hän
-pysähtyi, ja siellä uskollinen orja pisti hänet miekalla kuoliaaksi, tappaen
-itsensä herransa ruumiin viereen. Yli 3000 kansalaista sai samalla
-surmansa, ja heidän omaisuutensa otettiin valtiolle. Corneliaa kiellettiin
-pitämästä surupukua. Hän vetäytyi erilleen ja eli maakartanossaan
-tiedemiesten seurassa.</p>
-
-<p class='c012'>Monta vuotta myöhemmin kansa, huomattuaan Gracchusten
-jalot tarkoitukset, pystytti heille kuvapatsaita. Corneliallekin pystytettiin
-muistopatsas, johon kirjotettiin: »Cornelia, Gracchusten äiti.»</p>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_177'>177</span>
-  <h4 class='c010'>TASAVALLAN RAPPEUTUMINEN.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Marius.</strong> Gajus Gracchuksen kuoltua peltolait
-joutuivat pian unhoon ja jo jaetut maat
-siirtyivät takaisin optimaateille. Nämä tunsivat
-asemansa nyt turvatuksi eivätkä sen
-tähden paljoa välittäneet valtion asioista, kunhan
-vain saivat rauhassa imeä rikkauksia maakunnista
-ja elää veltostuttavassa ylellisyydessä.
-Sotajoukon optimaatit päästivät vallan rappeutumaan.
-Sotamiehet tekivät mitä tahtoivat,
-ja vanha roomalainen urhoollisuus alkoi
-kadota.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_107.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 107.</i> Marius.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Onnettomuudeksi Rooma sattui näihin
-aikoihin saamaan kaksi vaarallista vihollista
-yhtaikaa. Etelässä <em class='gesperrt'>Numĭ´dian</em> kuningas <i>Jugu´rtha</i> aloitti sodan,
-ja pohjoisessa kaksi germaanista kansaa <em class='gesperrt'>kimbrit</em> ja <em class='gesperrt'>teutonit</em>
-hävittäen hyökkäsivät Rooman alueelle. Rooma oli voimaton
-näitä vihollisia vastaan. Numidiaan lähetetyt sotajoukot ottivat
-Jugurthalta lahjuksia ja pysyivät toimettomina. Kimbrejä ja
-teutoneja vastaan rientävät legioonat voitettiin.&thinsp;—&thinsp;Tässä pulassa
-esiintyi Rooman pelastajana alhaissäätyinen <i>Gajus Mărius</i>. Hän
-tuli Jugurthaa vastaan lähetetyn sotajoukon johtajaksi. Nyt Jugurtha
-voitettiin; hän joutui roomalaisten vangiksi ja kärsi vaikean
-nälkäkuoleman. Kun Jugurthan sota oli päättynyt v. 105 e. Kr.,
-Marius riensi germaaneja vastaan ja sai vihdoin heidätkin kukistetuiksi
-v. 101 e. Kr.</p>
-
-<p class='c007'>Kimbriläissodan jälkeen kansa toivoi, että Marius ryhtyisi
-Gracchusten tavoin parantamaan köyhän kansan tilaa. Marius ei
-kuitenkaan ymmärtänyt tällaisia asioita, ja sen tähden se maine, jonka
-hän sodillaan oli saanut, piankin hälveni.</p>
-
-<p class='c007'>Eipä hän enää taistelutanterellakaan esiintynyt yhtä voittoisana
-kuin aikaisemmin. Niinpä hän esim, ei saanut kukistetuksi
-<em class='gesperrt'>liittolaisia</em>, jotka turhaan vaadittuaan kansalaisoikeuksia
-vihdoin ryhtyivät julkikapinaan. Roomalaisten täytyi lopuksi
-taipua siihen, että kaikille Italian kansoille suotiin kansalaisoikeudet
-<span class='pageno' id='Page_178'>178</span>(v. 89 e. Kr.). Tämän jälkeen entiset liittolaiset nopeasti latinalaistuivat.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sulla.</strong> Edellä mainituissa sodissa oli Mariuksen alipäällikkönä
-<i>Sulla</i>-niminen optimaatti. Kun Mariuksen arvo alkoi aleta, Sulla
-ymmärsi kiinnittää kaikkien huomion itseensä. Vihdoin hän sai
-Mariuksen täydellisesti syrjäytetyksi. Kun näet oli lähetettävä
-sotajoukko kukistamaan <em class='gesperrt'>Pontoksen</em> kuningasta <i>Mitradă´tē</i>sta,
-joka oli aloittanut vaarallisen sodan Roomaa vastaan, Sulla
-sai aikaan sen, ettei retken johtajaksi määrättykään Mariusta,
-vaan ylipäällikkyys uskottiin hänelle itselleen.&thinsp;—&thinsp;Sullan ollessa
-Aasiassa taistelemassa Mitradatesta vastaan Marius kuitenkin anasti
-vallan Roomassa. Näin alkoi <i>ensimmäinen kansalaissota</i> (88–82).</p>
-
-<p class='c007'>Sulla päätti onnellisesti sodan Mitradatesta vastaan. Tämä suostui
-rauhaan v. 84 e. Kr., ja niin Sulla pääsi palaamaan Roomaan.
-Marius oli tosin jo kuollut Sullan saapuessa, mutta kansanpuolueen
-muut päälliköt voitettiin, ja Sulla julistettiin diktaattoriksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_108.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 108.</i> Sulla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Päästyään valtaan Sulla päätti ikipäiviksi masentaa kansanpuolueen.
-Sen tähden hän pani toimeen <em class='gesperrt'>prōskription</em>, s. o.
-laati murhaluettelon niistä henkilöistä, joiden hän pelkäsi voivan
-ajaa kansanpuolueen asiaa.
-Luetteloon merkityn sai kuka
-tahansa murhata; määrättiinpä
-palkkiokin tällaisen henkilön
-tappamisesta. Hänen omaisuutensa
-otettiin takavarikkoon ja
-myytiin julkisella huutokaupalla.
-Useat Sullan puoluelaisista rikastuivat
-ostamalla polkuhintaan
-luetteloon merkittyjen maatiloja.
-Lujittaakseen ylimyspuolueen
-asemaa Sulla supisti kansantribuunien
-veto-oikeutta ja lisäsi
-senaatin valtaa. Nyt oli optimaattien
-valta-asema hänen mielestään
-turvattu; sen tähden hän erosi
-<span class='pageno' id='Page_179'>179</span>diktaattorin toimesta ja vetäytyi huvilaansa, jossa kuoli jo seuraavana
-vuonna eroamisensa jälkeen (78 eKr.).</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Marius ja Sulla.</strong> Gracchusten kuoltua Marius ja Sulla olivat jonkin
-aikaa Rooman tunnetuimmat miehet. He olivat kunnianhimoisia
-ja kyvykkäitä, mutta heiltä puuttui Gracchusten jalot tarkoitusperät.</p>
-
-<p class='c012'><i>Marius</i> oli talonpojan poika. Hän ei osannut kreikkaa eikä muutoinkaan
-saanut sitä sivistystä, joka näihin aikoihin oli Rooman ylimysten
-keskuudessa tavallinen. Mutta hän oli palvellessaan yksinkertaisena
-sotamiehenä saavuttanut mainetta urhoollisuudellaan ja sotataidollaan.
-Sen tähden hän nopeasti kohosi arvosta toiseen. Huolimatta siitä,
-että hän oli nousukas, kansa valitsi hänet lopulta konsuliksi.</p>
-
-<p class='c012'>Mariuksen maineikkain teko oli kahden germaanikansan, <i>kimbrien</i>
-ja <i>teutonien</i>, kukistaminen. Nämä olivat jättiläiskokoista, keltatukkaista
-ja sinisilmäistä väkeä. Vaimoineen ja lapsineen he olivat
-lähteneet liikkeelle etsimään uusia kotisijoja. Roomassa sanoma heidän
-tulostaan tuotti niin suurta kauhua, ettei jälkeen gallialaisten ja
-Hannibalin aikojen sellaista tunnettu. Historioitsija Plutarkhos kirjoittaa
-heistä: »Heidän rohkeutensa ja urhoollisuutensa oli vastustamaton.
-Taistelussa he hyökkäsivät kuin tuli äkkiarvaamatta ja ylivoimaisesti,
-niin ettei kukaan saattanut kestää heidän rynnistystään;
-päinvastoin kaikki, jotka joutuivat heidän tielleen, sortuivat heidän
-jalkoihinsa. Useat suuret roomalaiset sotajoukot, joiden tuli suojella
-Alppien tuonpuoleista Galliaa, joutuivat päällikköineen häviölle ja
-hajoitettiin häpeällisesti.»</p>
-
-<p class='c012'>Marius ei voinut heti kuljettaa legiooniaan heitä vastaan, vaan
-hänen täytyi ensin järjestää koko sotajoukkonsa uudestaan. Aikaisemmin
-olivat kaikkein köyhimmät, jotka eivät itse voineet hankkia
-sotavarustuksiaan, olleet sotapalveluksesta vapaat. Marius sen
-sijaan pani kokoon joukkonsa melkein yksinomaan näistä varattomista
-kansalaisista. Alettiinpa vähitellen pestata sellaisiakin, joilla
-ei ollut kansalaisoikeutta. Kaikille maksettiin riittävä palkka. Näin
-tuli siis ensi kerran <em class='gesperrt'>pestattu</em> sotajoukko Roomassa käytäntöön.
-Uusia legiooniaan Marius ei kohta vienyt vihollista vastaan, vaan
-karaisi niitä kahden vuoden aikana ankarilla aseharjoituksilla, marsseilla
-ja linnoitustöillä. Silloin hän vihdoin oli valmis käymään germaanien
-kimppuun.</p>
-
-<p class='c012'>Viimeisestä kimbrien ja roomalaisten välisestä taistelusta Plutarkhos
-kertoo näin: »Kimbrit kahlehtivat yhteen ensimmäisen rivinsä
-miehet pitkillä ketjuilla, jotka kulkivat vyöstä vyöhön. Sitten he
-tekivät hyökkäyksen. Roomalaiset kuitenkin voittivat ja ajoivat
-<span class='pageno' id='Page_180'>180</span>pakenevat heidän varustuksilleen saakka, ja täällä avautui kamala
-näytelmä. Vaimot seisoivat mustiin puettuina vaunujen luona ja tappoivat
-pakolaiset ilman erotusta, niin hyvin miehensä kuin isänsä
-ja veljensä. Omin käsin he kuristivat lapsensa ja heittivät ne sitten
-pyörien alle ja vetojuhtien jalkoihin sekä surmasivat itsensä.»</p>
-
-<p class='c012'>Roomalainen historioitsija <i>Sallustius</i> antaa <i>Sulla</i>sta seuraavan
-kuvauksen: »Sulla oli ylimys, joka polveutui köyhtyneestä patriisisuvusta.
-Hänellä oli kreikan ja latinan kirjallisuudessa perinpohjaiset
-tiedot. Hän oli siveetön, mutta kunnianhimoinen. Hän rakasti
-ylellistä elämää, mutta huvitukset eivät estäneet häntä hänen toimistaan.
-Sulopuheinen, älykäs ja käytöstavaltaan kohtelias hän myös
-oli. Niinikään hän oli erittäin antelias.» Sullasta, joka liittyi senaatin
-puolueeseen, tuli Mariukselle voitokas kilpailija.</p>
-
-<p class='c012'><em class='gesperrt'>Pontoksen</em> valtakunnassa Vähässä-Aasiassa hallitsi tähän
-aikaan kuningas <i>Mitradă´tēs</i>, lahjakas ja vallanhimoinen mies. Hän
-rupesi laajentamaan valtakuntaansa ja valloitti Vähässä-Aasiassa
-olevia Roomankin maita, lähettipä hän jo sotajoukon Balkanin niemimaahankin.
-Silloin Rooma päätti aloittaa sodan Mitradatesta vastaan,
-ja senaatti määräsi sotajoukon päälliköksi Sullan. Mutta nytpä
-Marius alkoi vehkeillä häntä vastaan, saadakseen päätöksen kansan
-avulla kumotuksi. Silloin Sulla tuomitutti vastustajansa kuolemaan.
-Mariuksen oli suin päin paettava Roomasta Sullan lähettien
-takaa-ajamana. Kerran hän piiloutui erääseen suohon painautuen
-kaulaa myöten veteen. Mutta sotamiehet löysivät hänet ja veivät hänet
-lähimmän kaupungin vankilaan. Sinne lähetettiin eräs kimbriläisorja
-häntä tappamaan. Mutta Marius huusi jyrisevällä äänellä: »Orja,
-uskallatko tappaa Gajus Mariuksen?» Vapisten orja heitti miekan
-luotaan ja pakeni vankilasta. Siten Marius pelastui.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta kun Sulla legioonineen oli purjehtinut Kreikkaan, Marius
-palasi Roomaan. Kansa otti hänet riemuiten vastaan ja Marius esiintyi
-Roomassa kuin itsevaltias ikään. Hän eli kuitenkin alituisessa
-pelossa, että Sulla palaisi ja kostaisi hänelle. »Jalopeuran luolassa ei
-ole hyvä olla, vaikka jalopeura onkin poissa», kerrotaan hänen sanoneen.
-Pelon valtaamana hän nyt muuttui juomariksi ja julmuriksi.
-Sullan puoluelaisia ja ystäviä hän tapatti suurin määrin. Yli koko
-Italian ulotettiin verilöyly. Viimein Marius sairastui kuumeeseen.
-Vielä kuolinvuoteellaan hän houraili taistelevansa Sullaa vastaan.</p>
-
-<p class='c012'>Voitettuaan Mitradateen Sulla palasi armeijoineen Italiaan.
-Kansanpuolue oli koonnut suuren sotajoukon häntä vastaan, mutta
-sillä ei ollut kelvollista johtajaa. Sulla voitti vastustajansa useissa
-taisteluissa, saapui Roomaan ja rankaisi mitä julmimmin kansanpuolueen
-jäseniä heidän tekemästään vastarinnasta. Hän julkaisi
-<em class='gesperrt'>proskriptioluetteloissa</em> niiden henkilöiden nimet, jotka
-<span class='pageno' id='Page_181'>181</span>ken hyvänsä sai rangaistuksetta tappaa ja joiden omaisuus otettiin
-valtiolle. Heidän lapsensa ja jälkeläisensä julistettiin kelpaamattomiksi
-valtion virkoihin. Annettiinpa vielä palkintokin proskriboidun
-surmaamisesta. Pian oli surmattujen luku niin suuri, että
-muuan senaattori kysyi Sullalta: »Jättänetkö ketään eloon?» johon
-Sulla vastasi: »En tiedä sitä itsekään.» Moni tuli upporikkaaksi ostamalla
-halvalla surmattujen maatiloja tai muuta takavarikkoon otettua
-omaisuutta.</p>
-
-<p class='c012'>Tuhottuaan vastustajansa Sulla nimitytti itsensä diktaattoriksi.
-Hän sääti nyt useita lakeja, joiden tarkoituksena oli senaatin vallan
-lujittaminen. Sen jälkeen hän erosi valtiontoimista ja vetäytyi yksityiselämään.
-Hän muutti maaseudulla olevaan komeaan huvilaansa,
-jossa vietti samoin kuin ennen nuoruudessaan ylellistä ja kevytmielistä
-elämää näyttelijäin ja tanssijattarien seurassa. Siellä hän kuoli
-v. 78. Hänen ruumiinsa kannettiin kultaisilla paareilla suunnattomassa
-surusaatossa Roomaan, jossa se poltettiin Mars-kentällä. Kaksi
-tuhatta seppelettä kerrotaan lasketun hänen paariensa ääreen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Yksinvaltiuteen pyrkijät.</strong> Sulla erehtyi luullessaan, että hän
-ikipäiviksi oli turvannut ylimyspuolueen vallan. Ei kestänyt kuin
-muutamia vuosia hänen kuolemansa jälkeen, niin puolueriidat taas
-olivat täydessä vauhdissa. Monet vallanhimoiset kansalaiset unelmoivat
-diktaattorin valtaa, josta Sulla vapaaehtoisesti oli luopunut.
-He ymmärsivät kuitenkin, että yksinvaltius oli helpompi saavuttaa
-kansan kuin senaatin avulla. Sen tähden he kaikki liittyivät kansanpuolueeseen.</p>
-
-<p class='c007'>Eräs yksinvaltaan pyrkijöistä oli upporikas <i>Crassus</i>, joka Sullan
-proskriptioissa oli hankkinut kosolta sekä maakartanoita että kaupunkitaloja.
-Hän käytti suunnattomia rikkauksiaan kerätäkseen
-ympärilleen vahvan puolueen, jonka avulla pääsisi kohoamaan
-valtaan. Saipa hän sotaista mainettakin kukistamalla erään vaarallisen
-<em class='gesperrt'>orjakapinan</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Vielä onnekkaampi kuin Crassus oli <i>Pompē´jus</i>. Hän kukisti
-ensin Välimeren <em class='gesperrt'>merirosvot</em>, jotka häiritsivät viljankuljetusta
-Roomaan, ja voitti sitten <i>Mitradateen</i>, joka oli aloittanut
-uuden sodan Roomaa vastaan. Päätettyään Mitradateen sodan
-v. 64 e. Kr. Pompejus yhdisti maakuntina Rooman valtakuntaan
-<em class='gesperrt'>useimmat Vähän-Aasian maista</em> sekä lisäksi <em class='gesperrt'>Syyrian</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_182'>182</span>
-<img src='images/kuva_109.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 109.</i> Cicero pitämässä puhetta Catilinaa vastaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Enimmän levottomuutta herätti Roomassa kolmas yksinvallan
-tavoittelija <i>Catilī´na</i>. Tämä rappiolle joutunut ylimys muodosti
-laajan salaliiton, joka aikoi väkivaltaisesti kumota Rooman hallitusmuodon.
-Valpas konsuli <i>Cĭ´cero</i> sai kuitenkin hänen aikeensa ajoissa
-ilmi. Salaliittolaisten sotajoukkoa vastaan lähetettiin armeija, joka
-verisessä taistelussa pääsi voitolle. Taistelussa kaatui Catilinakin.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Catilinan salaliitto.</strong> Sallustius valittaa, että paha tapainturmelus
-Sullan aikoina oli päässyt vallalle Rooman ylimystön keskuudessa.
-»Kun kerran oli tultu niin pitkälle, että rikkaus tuotti kunniaa ja
-sitä seurasi maine, valta ja vaikutus, niin siveellinen voima kadotti
-kaiken viehätyksensä ja köyhyyttä ruvettiin pitämään häpeällisenä,
-epäitsekkyyttä pahansuopuutena. Näin nuoret roomalaiset muuttuivat
-rikkauksien johdosta ylellisiksi, itaroiksi ja ylimielisiksi. He nylkivät
-ja mässäyksissä taas kuluttivat, minkä olivat nylkeneet. He
-pitivät aina omat rikkautensa vähäisinä ja himoitsivat toisten omaisuutta.
-Heissä ei ollut säädyllisyyttä eikä häpeätä, ja he pitivät jumalallista
-ja inhimillistä oikeutta pilkkanaan.»</p>
-
-<p class='c012'>Tällainen mies oli myös <i>Catilīna</i>. Hän kuului erääseen arvokkaaseen
-optimaattisukuun, mutta oli juomingeissa, uhkapeleissä ja irstaassa
-<span class='pageno' id='Page_183'>183</span>elämässä tuhlannut omaisuutensa. Hänen ympärilleen keräytyi muita
-kevytmielisiä ylimysnuorukaisia. Aluksi nämä turmeltuneet miehet koettivat
-testamentinväärennyksillä, salamurhilla ja petoksilla
-hankkia varoja mässäysten jatkamiseen. Mutta kun heidän rikoksensa
-alkoivat käydä ilmi ja heidän ylellinen elämänsä vaati yhä
-uusia varoja, he olivat valmiit auttamaan Catilinaa hänen kumousyrityksissään.
-Sovittiin siitä, että Catilina oli tehtävä yksinvaltiaaksi,
-hänen vastustajansa merkittäisiin murhaluetteloihin ja salaliittolaiset
-jakaisivat keskenään valtion virat ja maakunnat.</p>
-
-<p class='c012'>Konsulina oli tähän aikaan <i>Cĭ´cero</i>, Rooman suurin kaunopuhuja.
-Puhetaitonsa, oppinsa ja rehellisyytensä takia hänen oli onnistunut
-kohota virkauralla aina ylimmälle asteelle saakka, vaikka hän ei
-kuulunut optimaatteihin, vaan ritarisäätyyn. Hänen silmämääränään
-oli tasavaltaisen hallitusmuodon pysyttäminen voimassa.
-Niinpä hän pontevasti esiintyi Catilinan ja hänen kannattajiensa kumousyrityksiä
-vastaan ja sai urkkijoiden avulla selkoa heidän salavehkeistään.
-Mutta kun hänellä ei ollut sitovia todistuksia heidän
-rikollisuudestaan, hän ei uskaltanut vangita heitä, vallankin kun
-salaliittolaisten joukossa oli useita senaattorejakin. Aluksi hän siis
-tyytyi siihen, että Forumilla ja senaatissa piti kiihkeitä puheita Catilinaa
-vastaan. Koska hän oli Rooman paras puhuja, hän saikin
-täten Catilinan epäluulon alaiseksi. Eräässä puheessaan hän puhkesi
-sanomaan: »Kuinka pitkälle, Catilina, käytätkään väärin kärsivällisyyttämme?
-Eikö ollenkaan käy tunnollesi kansan pelko, eikö
-se, että tätä paikkaa on täytynyt senaatin istuntoa varten suojella
-mitä voimakkaimmin? Eikö sekään, minkä voit lukea läsnäolijain
-kasvojen ilmeistä? Etkö huomaa, että kaikilla jo on tiedot salaliitostasi?
-Voi aikoja! Voi tapoja! Senaatti nämä asiat tietää, konsuli
-näkee; ja kuitenkin on tuo mies vielä hengissä! Hengissäkö vain?
-Ei; hän tulee vielä senaattiinkin, ottaa osaa yleisten asiain käsittelyyn
-ja samalla tarkastelee meitä katseellaan merkiten meidän joukostamme
-murhateuraansa. Jo aikoja sitten olisi sinut, Catilina, pitänyt
-konsulin määräyksestä viedä kuolemaan; sinuun itseesi olisi pitänyt
-ampua kaikki ne surman nuolet, joita sinä kaikkien meidän pään
-varalle jo pitkän aikaa olet teroitellut.»</p>
-
-<p class='c012'>Vihdoin Cicero sai riittäviä todistuksiakin. Muutamat maakuntalaiset,
-jotka kävivät Roomassa valittamassa maaherransa kiskomisesta,
-joutuivat tekemisiin Catilinan kanssa. Tämä lupasi parantaa
-heidän tilaansa, jos he nostattaisivat kansalaisensa häntä avustamaan
-tasavallan kukistamiseksi. Maakuntalaiset pyysivät Catilinalta kirjallisen
-sitoumuksen viedäkseen sen muka kansalaistensa nähtäväksi.
-Mutta he antoivatkin sen Cicerolle. Nyt oli Cicero asiastaan varma.
-Hän lähetti heti sotajoukon matkalle ja salaliittolaiset voitettiin.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_184'>184</span>Pontevan esiintymisensä johdosta Cicero sai kiitollisilta kansalaisilta
-nimen »isänmaan isä».</p>
-
-<h4 class='c010'>CAESAR.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Caesarin nuoruus.</strong> Crassus, Pompejus ja Catilina eivät onnistuneet
-yksinvaltaisissa pyrkimyksissään. Mutta heidän kilpailijansa
-<i>Gājus Jūlius Caesar</i> [kē´sar] oli heitä onnekkaampi. Tämä lahjakas
-ylimys liittyi jo nuorena kansanpuolueeseen. Aluksi hän ei tullut
-huomatuksi valtiollisessa elämässä, sillä hän huolehti parhaastaan
-opinnoistaan. Mutta kun hän astui julkisuuteen, hän piankin veti
-kaikkien huomion puoleensa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Gallian retki (58–51).</strong> Caesar hankki tavattomalla anteliaisuudella
-kansan suosion. Siitä huolimatta hän ymmärsi, ettei hänellä
-vielä ollut tarpeeksi mainetta voidakseen saavuttaa yksinvaltiutta.
-Hän liittyi sen tähden Crassukseen ja Pompejukseen solmien heidän
-kanssaan <em class='gesperrt'>ensimmäisen triumviraatin</em>
-(»kolmen miehen liiton») vuonna 60 e. Kr.
-Jokaisella triumvirillä oli niin paljon puoluelaisia,
-että heillä yhteensä oli ehdoton ylivalta
-kansankokouksessa. Ystäviensä avulla Caesar
-pääsi konsuliksi ja sitten tämänpuoleisen Gallian
-maaherraksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_110.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 110.</i> Gallialainen päällikkö.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Juuri tätä Caesar oli toivonut. Tuskin
-hän oli saapunut maakuntaansa, kun hän jo
-varusti sotajoukon ja lähti taistelemaan Gallia
-transalpinan kelttiläiskansoja vastaan. Taistelut
-kestivät kahdeksan vuotta (58–51), mutta
-silloin koko tuo laaja maa Reiniin saakka
-olikin saatettu Rooman valtaan.</p>
-
-<p class='c007'>Gallian sodassa Caesarin erinomainen sotapäälliköntaito
-tuli näkyviin. Hän sai ennen
-pitkää jalkeille kymmenen legioonaa, jotka olivat
-häneen niin kiintyneet, että jokainen sotilas
-oli valmis kuolemaan hänen puolestaan.
-<span class='pageno' id='Page_185'>185</span>Hän kohtelikin lempeästi miehiään, otti osaa heidän harjoituksiinsa,
-palkitsi heitä heidän kunnostautuessaan ja jakoi heidän kanssaan
-surut ja ilot. Mutta samalla hän vaati heiltä ehdotonta kuuliaisuutta.&thinsp;—&thinsp;Viholliset
-hän taas osasi hajoittaa ja tehdä keskenään
-eripuraisiksi. Näin hänellä aina oli vain muutamia heimoja erältään
-vastassaan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Toinen kansalaissota (49–45).</strong> Gallian sodan aikana triumviraatti
-Crassuksen kuoleman johdosta oli hajonnut. Sen jälkeen molempien
-jäljelle jääneiden triumvirien ystävyys pian kylmeni. Pompejus
-ei voinut sietää, että Caesaria ja hänen urotöitään aina kiiteltiin.
-Kateudessaan hän sai senaatin määräämään, että Caesarin
-oli luovuttava sotajoukostaan. Tähän ei Caesar kuitenkaan suostunut,
-vaan lähti v. 49 legioonainsa johdossa marssimaan Roomaa
-kohti.</p>
-
-<p class='c007'>Näin alkoi <i>toinen kansalaissota</i>. Pompejus ja useimmat senaattorit
-lähtivät Kreikkaan. Caesar seurasi heitä ja voitti Pompejuksen
-sotajoukon <i>Fa´rsāloksen</i> taistelussa. Pompejus pakeni silloin
-Egyptiin, jossa hänet murhattiin. Caesarin oli vielä tämänkin jälkeen
-pakko taistella tasavallan kannattajia vastaan ensin Egyptissä,
-sitten Vähässä-Aasiassa, sen jälkeen Afrikassa ja lopuksi Espanjassa.
-Vuonna 45 hän oli voittanut viimeisenkin vastustajansa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Caesar yksinvaltiaana.</strong> Saavutettuaan yksinvallan Caesar koetti
-lempeydellä taivuttaa kansan puolelleen. Vangitut vastustajansa
-hän päästi vapaiksi, kohottipa useita heistä virkoihinkin. Samalla
-hän uutterasti harrasti valtakunnan parasta; olletikin hän
-esti maaherroja sortamasta maakuntalaisia. Annettiinpa useille
-maakuntalaisille kansalaisoikeudet, esim. kaikille tämänpuoleisen
-Gallian asukkaille. Myös ajanlaskun uudistus oli valtakunnalle
-suureksi hyödyksi. Siihen saakka noudatettu ajanlasku oli sekava
-ja virheellinen. Caesar saattoi etevien matemaatikkojen avustamana
-voimaan <em class='gesperrt'>juliaanisen kalenterin</em>, joka oli käytännössä
-uudelle ajalle saakka. Sen mukaan lasketaan vuodessa olevan 365
-päivää; mutta joka neljäs vuosi on karkausvuosi, joka käsittää
-366 päivää.&thinsp;—&thinsp;Monet suunnitelmat jäivät Caesarilta kesken,
-<span class='pageno' id='Page_186'>186</span>koska hän vain lyhyen ajan ehti hoitaa hallitusta ennen
-kuolemaansa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Caesarin kuolema.</strong> Caesarin viisaasta ja lempeästä hallituksesta
-huolimatta oli Roomassa sellaisia henkilöitä, jotka eivät voineet
-unohtaa tasavaltaa. Varsinkin kun kävi ilmi, että Caesar pyrki
-kuninkaan nimeä omistamaan, hänen vihamiestensä luku lisääntyi.
-Nämä tekivät <i>Brūtuksen</i> ja <i>Cassiuksen</i> johtamina salaliiton Caesarin
-henkeä vastaan, ja vuonna 44 e. Kr. hänet murhattiin senaatin
-kokoussalissa.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Caesarin sukuperä ja luonne.</strong> Ei yksikään Rooman tasavallan
-valtiomiehistä kohonnut sellaiseen valtaan ja maineeseen kuin <i>Gajus
-Jūlius Caesar</i> [kē´sar]. Hän polveutui vanhasta patriisisuvusta, joka perhetarinain
-mukaan johti alkuperänsä itse troialaisen Aeneaan pojasta.
-Hän sai oivallisen kasvatuksen, oppi käyttäytymään miellyttävästi
-ja kehittyi eteväksi puhujaksi. Aikaisin Caesar joutui likeisiin suhteisiin
-kansanpuolueen johtajiin. Hänen tätinsä oli ollut Mariuksen puoliso,
-ja itse hän nai erään mainitun
-puolueen johtajan tyttären. Sulla,
-joka epäluuloisesti katseli kaikkia lahjakkaita
-kansanpuoluelaisia, kiinnitti huomionsa
-Caesariinkin ja vaati häntä luopumaan
-puolisostaan. Kun Caesar ei siihen
-suostunut, Sulla uhkasi julistaa hänet
-lainsuojattomaksi, mutta vaikutusvaltaisten
-ystäviensä välityksellä Caesarin
-onnistui saada armo. Sullan kerrotaan
-tällöin lausuneen: »Pitäkää hänet sitten,
-mutta kyllä hän saattaa monta patriisia
-perikatoon, sillä hänessä on enemmän
-kuin yksi Marius!» Caesar piti kuitenkin
-paraimpana paeta Roomasta. Hän kävi
-Vähässä-Aasiassa ja Kreikassa täydentäen
-ahkerasti opintojaan. Palattuaan
-Roomaan hän aluksi tyytyi näyttelemään ensi osaa seuraelämässä,
-pani toimeen pitoja, käytti runsaasti hajuvesiä ja voiteita, sepitti
-runoja ja eli iloisesti Rooman kevytmielisen nuorison parissa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_111.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 111.</i> Caesar.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kuitenkin Caesarin rinnassa jo näihin aikoihin eli hehkuva kunnianhimo
-ja pyrkimys esiintymään käskijänä. Sitä todistaa muun muassa
-pari pientä tapausta. Kerran hän tovereineen matkusti erään italialaisen
-<span class='pageno' id='Page_187'>187</span>pikkukaupungin läpi. Nousi kysymys, oliko täälläkin vallanhimoa
-niinkuin Roomassa. »Varmaankin», Caesar vastasi, »minä ainakin
-tahtoisin mieluummin olla ensimmäinen täällä kuin toinen Roomassa.»
-Toisen kerran hän joutui merirosvojen käsiin. He vaativat hänen
-hengestään korkeat lunnaat. Kun Caesar kuuli lunastussumman määrän,
-hän väheksyi sitä, ja vaati, että se oli korotettava kahdenkertaiseksi.
-Odottaessaan, että ystävät kokoaisivat summan, Caesar
-eli merirosvojen parissa, ikään kuin hän olisi ollut heidän herransa,
-käski heidän pysyä hiljaa, kun hän laskeutui nukkumaan, ja
-luki heille runojaan; elleivät he niitä kiittäneet, hän uhkasi ristiinnaulita
-heidät kaikki vapaaksi päästyään. Viimein tuotiin lunnaat.
-Tuskin Caesar olikaan vapaana, ennen kuin hän kokosi joukon, voitti
-merirosvot, otti rahat heiltä takaisin ja ristiinnaulitutti heidät.</p>
-
-<p class='c012'>Ruumiiltaan Caesar ei ollut tukeva, mutta hän oli sopusuhtaisesti
-kehittynyt. Hänellä oli kotkannenä ja mustat säihkyvät silmät. Myöhemmin
-hän kävi laihaksi, kalpeaksi ja kaljupäiseksi. Kivulloisuudestaan
-huolimatta hän oli tottunut kaikenlaisiin rasituksiin; muun
-muassa hän ratsasti ja ui mainiosti.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Triumviraatti. Kansalaissota.</strong> Pian Caesar jätti huvitukset antautuakseen
-valtiomiestoimiin. Hän yleni virka-asteissa, ja vuodeksi
-62 hänet määrättiin Espanjan maaherraksi. Hän oli silloin pahasti
-velkaantunut, sillä kansan suosion hankkimiseksi hän oli pannut toimeen
-komeita pitoja ja miekkailuleikkejä sekä jaellut viljaa ilmaiseksi.
-Kerrotaanpa hänen järjestämissään näytännöissä satojen
-miekkailijain esiintyneen hohtavan hopeisissa varustuksissa. Kun
-hän nyt oli aikeissa lähteä maakuntaansa, niin hänen velkojansa,
-arvatenkin hänen vastustajainsa yllyttäminä, eivät tahtoneet päästää
-häntä matkalle. Mutta silloin upporikas <i>Crassus</i> meni hänen
-puolestaan takuuseen suunnattomasta summasta. Caesar lähti Espanjaan,
-voitti siellä sotamainetta ja palasi vuoden kuluttua varakkaana
-miehenä takaisin Roomaan.</p>
-
-<p class='c012'>Hän pyrki nyt konsuliksi. Hän tulikin valituksi, sillä Crassus
-kannatti häntä ja samoin <i>Pompējus</i>, joka Sullan kuoleman jälkeen oli
-jonkin aikaa Rooman vaikutusvaltaisin mies ja joka onnekkailla
-sodilla oli kohonnut suureen maineeseen. Riitaannuttuaan senaatin
-kanssa Pompejus auttoi nyt kansanpuolueeseen kuuluvaa Caesaria
-valta-asemaan. Caesar yhtyi sitten likeisemmin näihin vaikutusvaltaisiin
-auttajiinsa tehden heidän kanssaan v. 60 e. Kr. <em class='gesperrt'>ensimmäisen
-triumviraatin</em> eli »kolmen miehen liiton». Tarkoituksena
-oli vallan hankkiminen liittoutuneiden käsiin. Seuraukset näkyivät
-pian. Senaatin ja Pompejuksen välinen riita saatiin ratkaistuksi
-Pompejuksen eduksi, kun taas Caesar sai kansalta Alppien
-tämänpuoleisen Gallian viideksi vuodeksi.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_188'>188</span>Konsulivuotensa päätyttyä Caesar lähti maakuntaansa. Sinne
-tultuaan hän ryhtyi vuosikausia kestäviin sotiin Alppien tuonpuoleisessa
-Galliassa asuvia kansoja vastaan ja liitti koko tuon laajan maan
-aina Atlantin merta, Englannin kanaalia ja Rein-jokea myöten
-Rooman alueisiin. Samalla hän hankki itselleen sotamainetta sekä
-uskollisen sotajoukon.</p>
-
-<p class='c012'>Pian Caesarin ja Pompejuksen välit alkoivat kylmetä. Tosin
-triumvirit v. 56 uudistivat liittonsa, jolloin Caesarille annettiin maaherrantoimi
-Galliassa uudelleen viideksi vuodeksi; Pompejus sai samalla
-maakunnakseen Espanjan ja Crassus Syyrian yhtä pitkäksi ajaksi.
-Mutta Crassuksen saatua surmansa Syyriassa Pompejus, jonka mielen
-Caesarin voitot täyttivät kateudella, alkoi lähestyä senaattia ja ylimyspuoluetta.
-Viimein hän rupesi toimimaan suorastaan Caesaria
-vastaan.</p>
-
-<p class='c012'>Caesar tahtoi maaherrakautensa päätyttyä päästä toistamiseen
-konsuliksi. Hän hankki kansankokoukselta luvan hakea konsulinvirkaa
-poissaolevana sekä pitää sotajoukkojensa päällikkyyden, kunnes hän
-astuisi konsulinvirkaan. Mutta senaatti ei suostunut siihen, vaan vaati
-Caesaria valtiokirouksen uhalla määräpäivänä luovuttamaan maakuntansa
-ja laskemaan sotajoukkonsa hajalleen. Mutta Caesar ei antanut
-pelottaa itseään. Saatuaan tiedon senaatin päätöksestä hän kulki
-joukkoineen maakuntansa rajajoen Rubiconin yli huudahtaen: »Arpa
-on heitetty», ja läheni Roomaa. Uusi kansalaissota oli alkanut.</p>
-
-<p class='c012'>Pompejus oli kehunut senaatissa, ettei hänen tarvinnut kuin polkaista
-jalallaan maahan, saadakseen sotajoukon koolle. Mutta kun
-Caesar Galliasta marssi Italian alueelle, Pompejuksen kansansuosio
-ja valta näyttäytyikin kovin mitättömäksi. Kaikkialta vapaaehtoisia
-riensi Caesarin riveihin, ja niin Pompejuksen oli suin päin paettava
-Kreikkaan. Tänne keräytyi hänen luokseen kevytmielisiä, ylellisyyteen
-tottuneita ylimysnuorukaisia. <i>Fa´rsāloksen</i> luona syntyi taistelu.
-Caesar tiesi, miten arkoja ylimykset olivat hienosta hipiästään, ja siksi
-hän käski sotamiesten lyödä heitä kasvoihin. Tätä ylimykset eivät
-sietäneet, vaan lähtivät pakosalle. Pompejuksen rikas leiri kaikkine
-aarteineen joutui Caesarin valtaan. Tästä asiasta Caesar kirjoittaa
-muistelmissaan: »Pompejuksen leiristä löydettiin lehtimajoja lepovuoteineen,
-suuri esiin pantu rahamäärä, telttoja, joissa maa oli ruohoturpeilla
-peitetty&thinsp;—&thinsp;olivatpa muutamat teltat murattiköynnöksillä
-katetut&thinsp;—&thinsp;ja paljon muuta, joka todisti määrätöntä ylellisyyttä ja
-ehdotonta voitonvarmuutta, koska he siksi vähän epäilivät taistelun
-tulosta, että saattoivat ajatella niin joutavia nautintoja.»</p>
-
-<p class='c012'>Kreikasta Pompejus pakeni meritse Egyptiin toivoen saavansa
-siellä turvaa maan hallitsijalta. Mutta maihin noustessaan hänet
-murhattiin kavalasti alaikäisen <i>Ptolemaios</i> kuninkaan holhoojain toimesta.
-<span class='pageno' id='Page_189'>189</span>Pian murhan jälkeen Caesar saapui pieni joukko mukanaan
-Aleksandriaan. Kun hänelle näytettiin Pompejuksen päätä, hän
-kääntyi inhoten pois ja katseli kyynelsilmin murhatun sinettisormusta.
-Pompejuksen murhaajat olivat toivoneet saavuttavansa Caesarin
-ystävyyden, mutta tämä asettikin valtaistuimelle kuninkaan sisaren
-<i>Cleopa´tra</i>n, joka kauneudellaan oli hänet hurmannut.</p>
-
-<p class='c012'>Egyptiin Caesar sai tiedon, että Mitradateen poika <i>Farnă´kēs</i> oli
-aloittanut sodan Roomaa vastaan. Hän kiiruhti Vähään-Aasiaan ja
-suoritti sodan viidessä päivässä, jonka takia saattoikin lakonisesti
-ilmoittaa senaatille: »Tulin, näin, voitin.»</p>
-
-<p class='c012'>Mutta vielä oli innokkaita tasavaltalaisia, jotka jatkoivat taistelua
-Caesaria vastaan käsittäen hänen voittonsa merkitsevän tasavallan
-häviötä.</p>
-
-<p class='c012'>Näiden joukossa oli <i>Cato</i> nuorempi. Hän oli nuoruudestaan
-alkaen osoittanut ylevämielistä ja taipumatonta luonnetta. Kun
-Caesar Afrikassa oli voittanut vastustajiensa suuren sotajoukon,
-Cato päätti riistää itseltään hengen, ettei hänen tarvitsisi nähdä tasavallan
-perikatoa. Keskustellessaan muutamien ystävien kanssa sielun
-kuolemattomuudesta Cato tuli lausuneeksi joitakin sanoja, joiden
-johdosta nämä pääsivät selville hänen aikeistaan. He yrittivät
-ottaa häneltä miekan, mutta Cato sai heidät luopumaan tästä.
-Sen jälkeen hän vielä hetken itsekseen lueskeli Platonin filosofista
-teosta sielun kuolemattomuudesta. Sitten hän paneutui nukkumaan,
-ja aamulla herätessään hän miekalla lävisti rintansa. Hänen poikansa
-ja palvelijansa riensivät saapuville ja hakivat lääkärin, joka sitoi
-haavan. Mutta virottuaan Cato repi siteet pois, ja vähän ajan
-kuluttua hän heitti henkensä. Kun Caesar kuuli Caton kuolemasta,
-hän huudahti: »Olet riistänyt minulta onnen lahjoittaa sinulle henkesi.»</p>
-
-<p class='c012'>Palattuaan Roomaan Caesar vietti triumfin eli riemusaaton, joka
-oli loistavin, mitä Roomassa siihen asti oli nähty. Sen yhteydessä hän
-pani toimeen suurenmoisia juhlia ja jakoi suunnattomia lahjoja. Alhaisoa
-ruokittiin 22,000 pöydässä ja sen huvittamiseksi järjestettiin
-eläin- ja gladiaattorileikkejä, joissa muun muassa nähtiin 400 jalopeuraa.
-Jokainen sotamies sai suurehkon summan, jokainen aliupseeri kaksin
-verroin ja upseerit nelinkertaisen summan. 150,000 köyhälle
-kansalaiselle annettiin niin ikään rahalahja, viljasta ja öljystä
-puhumattakaan.</p>
-
-<p class='c012'><strong>Caesarin kuolema.</strong> Caesar oli nyt Rooman todellinen yksinvaltias,
-vaikkei hänellä ollutkaan yksinvaltiaan nimeä. Sekä senaatti että
-kansankokous noudattivat hänen tahtoaan. Suurta valtaansa Caesar
-<span class='pageno' id='Page_190'>190</span>käytti valtion menestykseksi. Siitä huolimatta hänellä oli kiivaita
-vastustajia. Toiset kadehtivat hänen valtaansa, toiset surivat tasavallan
-häviötä. Viimein tehtiin hänen henkeänsä vastaan salaliitto,
-jonka johtajina olivat <i>Brūtus</i> ja <i>Cassius</i>.</p>
-
-<p class='c012'>Brutus oli jaloluontoinen mies ja Caesarin ystävä, mutta hän
-katsoi velvollisuudekseen vapauttaa maailman itsevaltiaasta. Cassius
-taas oli lahjakas, mutta luonteeltaan umpimielinen ja kateellinen.
-Sovittuna päivänä he muiden salaliittolaisten kanssa saapuivat senaatin
-istuntoon. Caesaria oli kyllä varotettu sinä päivänä kokoukseen
-menemästä, mutta hän ei tällaisia varotuksia ottanut huomioon.</p>
-
-<p class='c012'>Caesarin kuolemasta Plutarkhos kertoo seuraavasti: »Kun
-Caesar astui sisään, senaattorit kunnioittavasti nousivat seisomaan.
-Mutta Brutuksen ystävistä toiset asettuivat hänen istuimensa
-taakse, toiset taas menivät häntä vastaan muka tehdäkseen hänelle
-anomuksen. Caesar asettui istumaan ja hylkäsi esityksen.
-Silloin eräs salaliittolaisista tarttui kahden käden hänen togaansa ja
-veti sitä, niin että kaula paljastui. Tämä oli sovittu hyökkäysmerkki.
-<i>Casca</i> iski ensimmäiseksi haavan niskaan, mutta se ei ollut kuolettava.
-Caesar kääntyi ja tarttui tikariin lujasti. Molemmat huusivat
-samaan aikaan, haavoitettu latinaksi: »Kirottu Casca, mitä sinä
-teet?» ja viimeksimainittu kreikaksi: »Veli, tule minulle avuksi!»
-Samassa kaikki salaliittolaiset paljastivat tikarinsa, sillä oli päätetty,
-että jokainen ottaisi osaa murhatyöhön. Siitä syystä Brutuskin iski
-yhden iskun Caesarin kupeeseen. Caesar puolustautui hetken muita
-vastaan, mutta nähtyään Brutuksen paljastettu tikari kädessä hän
-huudahti: »Sinäkin, Brutus!», veti togan päänsä yli ja antautui kohtaloonsa
-vastustamatta.</p>
-
-<h4 class='c010'>AUGUSTUS.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Octavianus ja Antonius.</strong> Ne, jotka luulivat murhaamalla
-Caesarin pelastavansa tasavallan, pettyivät. Hänen kuolemansa
-jälkeen ilmestyi uusia yksinvallan tavoittelijoita. Ensin eräs Caesarin
-sotapäälliköistä <i>Antō´nius</i> sai vallan. Mutta hänelle tuli
-vaarallinen kilpailija Caesarin ottopojasta <i>Octāviā´nuksesta</i>, joka
-oli vasta kahdeksantoistavuotias, mutta erittäin vallanhimoinen
-ja valtioviisas. Aluksi Octavianus taisteli Antoniusta vastaan,
-mutta ennen pitkää hän huomasi viisaammaksi solmia hänen sekä
-<i>Lě´piduksen</i> kanssa&thinsp;—&thinsp;hänkin Caesarin vanha asetoveri&thinsp;—&thinsp;<em class='gesperrt'>toi</em>-<em class='gesperrt'>sen
-<span class='pageno' id='Page_191'>191</span>triumviraatin</em> v. 43. Triumvirit panivat laajoja proskriptioita
-toimeen raivatakseen vastustajansa tieltään. Tällöin vanha
-Cicerokin sai surmansa.</p>
-
-<p class='c007'>Vielä olivat elossa Brutus ja Cassius, jotka Caesarin murhan
-jälkeen olivat lähteneet itäisiin provinsseihin ja siellä koonneet suuren
-sotajoukon. Heitä vastaan lähtivät nyt Octavianus ja Antonius,
-jotka voittivat heidät kahdessa <i>Fĭ´lippoi</i>n taistelussa. Silloin
-ensin Cassius ja sitten Brutus riistivät henkensä.</p>
-
-<p class='c007'>Ennen pitkää erotettiin Lepidus triumviraatista ja molemmat
-toiset jakoivat valtakunnan keskenään, niin että Octavianus sai
-länsimaat ja Antonius itämaat. Octavianus hallitsi taitavasti niitä
-maakuntia, jotka hän oli saanut osalleen, mutta Antonius vietti
-itämailla kevytmielistä elämää huveissa ja ylellisyydessä Egyptin
-nuoren kuningattaren <i>Cleopatra</i>n kanssa.</p>
-
-<p class='c007'>Vallanhimoinen Octavianus ei ajan pitkään tyytynyt läntisiin
-maakuntiin, vaan halusi saada Antoniuksenkin osuuden huostaansa.
-Antoniuksen kevytmielisestä elämästä ja huonosta hallituksesta
-hän sai sopivan sodan aiheen. <i>A´ktion</i>in luona suoritettiin v. 31
-e. Kr. ratkaiseva meritaistelu, joka päättyi Octavianuksen voittoon.
-Antonius ja Cleopatra pakenivat taistelusta Egyptiin, jossa riistivät
-henkensä. Silloin Egypti joutui Rooman valtaan v. 30 e. Kr.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Antonius ja Cleopatra.</strong> Caesarin kuoltua hänen alipäällikkönsä
-<i>Antō´nius</i> ja hänen sukulaisensa <i>Octāviā´nus</i> jakoivat vallan keskenään.
-Octavianuksen haltuun tulivat länsimaat, kun taas Antonius
-sai valtakunnan itäisen puoliskon hallittavakseen. Ensiksimainittu,
-joka oli yhtä tarmokas kuin vallanhimoinen, hoiti oivallisesti hallitustoimia,
-mutta Antonius heittäytyi Cleopatran seurassa päättömiin
-huvituksiin ja nautintoihin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_112.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 112.</i> Cleopatra.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Cleopatra oli viisas, mutta turhamainen ja
-vallanhimoinen nainen. Kauneudellaan hän sai
-Antoniuksen niin kokonaan lumoihinsa, että tämä
-unohti hallitustoimet ja ajatteli vain keinoja
-mielistelläkseen Cleopatraa. Päivät kuluivat toinen
-toisensa jälkeen yhtämittaisissa huveissa ja
-juhlissa. Kerran he löivät vedon, kumpi pitäisi
-kalliimmat pidot. Antonius hankki juhlapöytään
-itämaiden kaikki herkut. Cleopatra sen sijaan
-<span class='pageno' id='Page_192'>192</span>tarjosi aivan yksinkertaisia ruokia, mutta lopuksi hän ojensi
-Antoniukselle maljan, jossa oli etikkaan liuotettu monen miljoonan
-arvoinen helmi.&thinsp;—&thinsp;Kerran tuli Antoniuksen keittiöön vieras
-ja näki kahdeksan metsäkarjua vartaissa paistumassa. Hän arveli
-ihmeissään Antoniuksella varmaankin olevan paljon vieraita luonaan.
-»Ei suinkaan», keittäjä sanoi, »ainoastaan 12; mutta nämä karjut on
-pantu toinen toistansa myöhemmin paistumaan, että voisimme valita
-niistä maukkaimman sinä hetkenä, jolloin herramme suvaitsee aloittaa
-aterian.»&thinsp;—&thinsp;Välistä Antonius ja Cleopatra huvittelivat kalastamalla.
-Antoniuksella oli huono kalaonni, mutta hän käski sukeltajan
-kiinnittää koukkuun suuria lihavia kaloja. Cleopatra huomasi petoksen
-ja lähetti oman sukeltajansa mereen. Kun Antonius taas
-nosti ongen, oli koukussa suuri suolattu kala kaukaisilta vesiltä. Kaikki
-läsnäolijat purskahtivat nauramaan. Antonius punastui, mutta Cleopatra
-sanoi sukkelasti: »Anna meidän, pikkuruhtinasten, onkia kaloja;
-pyydystä sinä maita, kuninkaita ja kansoja!»</p>
-
-<p class='c012'>Muutamien vuosien kuluttua Octavianuksen ja Antoniuksen
-suhde rikkoutui. <i>Aktion</i>in meritaistelussa v. 31 e. Kr. Octavianus
-pääsi voitolle ja perusti sen jälkeen Rooman keisarivallan. <i>Augustuksen</i>
-nimellä hän on tunnettu Rooman ensimmäisenä
-keisarina.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_113.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 113.</i> Antonius.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Aktionin tappion jälkeen Cleopatra aikoi hylätä
-Antoniuksen pyrkiäkseen Octavianuksen
-ystäväksi. Hän kätkeytyi Antoniukselta ja
-levitti huhun olevansa muka kuollut. Tämä
-sanoma koski Antoniukseen niin kovasti, että
-hän syöksyi miekkaansa. Kohta hän kuitenkin
-sai kuulla Cleopatran vielä olevankin elossa.
-Hän kannatutti itsensä silloin Cleopatran luo.
-Mutta tämä osoittautui ynseäksi, ja hylättynä Antonius heitti henkensä
-Cleopatran jalkojen juureen. Kuningatar luuli nyt voivansa lumota
-Octavianuksen yhtä helposti kuin aikaisemmin hänen kilpailijansa.
-Nuori sankari pysyi kuitenkin kylmänä, vangitutti Cleopatran ja käski
-säilyttää häntä Roomassa vietettävää triumfia varten. Kun Cleopatra
-huomasi erehtyneensä laskelmissaan, hän hankki erään talonpojan
-välityksellä kaksi myrkyllistä käärmettä ja antoi niiden purra rintaansa.
-Ennen kuolemaansa hän lähetti Octavianukselle kirjeen,
-jossa pyysi tulla haudatuksi Antoniuksen viereen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Octavianus keisarina (31 e. Kr.-14 j. Kr.).</strong> Aktionin meritaistelun
-jälkeen Octavianus oli Rooman valtakunnan itsevaltainen
-hallitsija. Hän ei kuitenkaan ottanut diktaattorin tai kuninkaan
-<span class='pageno' id='Page_193'>193</span>arvonimeä, koska hän tiesi kansan niitä
-vihaavan. Hän käytti kasvatusisänsä
-nimeä <em class='gesperrt'>Caesar</em>, ja siitä on
-aikojen kuluessa muodostunut sana
-<em class='gesperrt'>keisari</em>. Senaatti antoi hänelle kunnianimen
-<i>Augu´stus</i>, joka merkitsee
-kunnianarvoinen. Tällä nimellä hän keisariksi
-tultuaan on eniten tunnettu. Mutta
-vaikka hän ei paljoa välittänyt arvonimistä
-ja ulkonaisesta loistosta, hän
-kuitenkin osasi hankkia itselleen kaiken
-vallan. Hän valitutti itsensä
-kaikkiin korkeihin virkoihin, kuten
-<em class='gesperrt'>censoriksi</em>, <em class='gesperrt'>konsuliksi</em>, <em class='gesperrt'>kansantribuuniksi</em>
-ja <em class='gesperrt'>ylimmäiseksi
-papiksi</em> sekä sotajoukon ylipäälliköksi
-eli <em class='gesperrt'>imperaattoriksi</em>.
-Kansankokous kadotti nyt merkityksensä, mutta senaattia Augustus
-piti arvossa, kuunnellen mielellään kokeneiden senaattorien neuvoja.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_114.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 114. </i>Augustuksen marmoripatsas.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Alkuaan Augustus oli kova ja kostonhimoinen. Mutta tultuaan
-yksinvaltiaaksi hän muutti käytöksensä. Hän pakottautui hillitsemään
-vihaansa ja armahtamaan vihollisiaan sekä oli ystävällinen
-ja hyväntahtoinen kaikille. Augustus eli yksinkertaisesti.
-Hänellä ei ollut hovia, vaan hän seurusteli muiden kanssa, ikään
-kuin he olisivat olleet hänen vertaisiaan. Myöhempien aikojen silmissä
-Augustus oli hyvän yksinvaltiaan perikuva. Kun hän
-kuoli, luultiin jumalien kohottaneen hänet vertaisenaan taivaaseen,
-ja senaatti määräsi, että häntä oli palveltava jumalana yli koko
-valtakunnan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rajojen turvaaminen.</strong> Augustus oli rauhaa rakastava hallitsija.
-Hänen mielestään valtakunta jo oli riittävän suuri. Mutta sillä ei
-kaikkialla ollut luonnollisia rajoja. Kaikki Augustuksen sodat tarkoittivat
-niiden hankkimista. Tärkeimmät hänen valloituksistaan
-olivat <em class='gesperrt'>Alppimaat</em>, joiden liittäminen Rooman valtakuntaan
-teki Tonavan pitkin pituuttaan rajajoeksi pohjoisia raakalaiskansoja
-<span class='pageno' id='Page_194'>194</span>vastaan. Germanian rajana pysyi yhä edelleen Rein. Idässä
-valtakunta ulottui Eufratiin, etelässä Aitiopiaan ja Saharaan, lännessä
-Atlantin mereen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_115.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 115.</i> Ryhmä praetoriaaneja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Valtakunnan turvaamiseksi rakennettiin
-pitkin rajoja vahvoja linnoituksia
-ja pitkiä valleja, joiden suojassa
-vihollishyökkäykset voitiin torjua.
-Järjestipä Augustus vakituisen armeijan,
-johon kuului 300,000 miestä.
-Tämä sotavoima oli jaettu 30 legioonaan,
-jotka sijoitettiin vahvoihin ololeireihin
-rajamaakuntiin. Niistä ovat useat nykyiset
-kaupungit, kuten Köln ja Wien,
-syntyneet.&thinsp;—&thinsp;Paitsi mainittuja joukkoja,
-oli keisarilla vielä henkivartiosto, <em class='gesperrt'>praetoriaanit</em>
-[prē-], Roomassa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maakuntien hallitus.</strong> Caesarin tavoin
-Augustuskin koetti lieventää niitä rasituksia,
-jotka painoivat maakuntalaisia. Jotteivät
-maaherrat enää voisi harjoittaa kiskomista,
-annettiin heille määrätty palkka,
-jota paitsi heidän toimintaansa tarkasti valvottiin.</p>
-
-<p class='c007'>Kaupan helpottamiseksi rakennettiin
-kaikkialle maakuntiin hyviä teitä ja siltoja.
-Näin valtakunnan alamaiset joutuivat vilkkaaseen
-yhteyteen toistensa kanssa. Tämä
-seikka, kuten myös roomalaisten sotajoukkojen
-sijoittaminen rajamaakuntiin, oli omiaan
-sulattamaan eri kansat toisiinsa. Valtakunnan
-länsiosissa latinan kieli työnsi kaikki
-muut syrjään, itäisissä maakunnissa taas kreikan
-kieli.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_116.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 116.</i> Roomalainen peninkulmapatsas keisariajalta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_195'>195</span>
-  <h4 class='c010'>ROOMAN SIVISTYKSEN KULTA-AIKA.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kulta-aika.</strong> Tasavallan loppuaikoina ja keisarikauden alussa
-Rooman sivistys oli korkeimmillaan. Roomalaiset sanoivat tätä ajanjaksoa
-sivistyksen <em class='gesperrt'>kulta-ajaksi</em>. Keisari Augustus avusti
-kirjailijoita ja taiteilijoita runsaasti. Useat hänen ystävistään
-ja neuvonantajistaan seurasivat hänen esimerkkiään. Varsinkin
-<i>Maecenas</i> [mēkē´nās] on tullut kuuluisaksi sivistysharrastuksistaan.
-Vielä meidän päivinämme sanotaan anteliasta tieteen- ja taiteen-suosijaa
-»mesenaatiksi».</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Tiede.</strong> Roomalaiset eivät olleet yhtä eteviä tiedemiehiä kuin
-kreikkalaiset. Parhaasta päästä he ilman muuta vain hyväksyivät
-sen, mitä kreikkalaiset opettivat. Vain harvojen tieteiden alalla he
-esittivät jotakin uutta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_117.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 117.</i> Cicero.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kulta-ajan kuuluisin <i>filosofi</i> oli
-<i>Cicero</i>, joka sitä paitsi oli tunnettu
-etevänä kaunopuhujana. Hän tuli kuuluisaksi
-varsinkin niistä puheista, jotka
-hän piti Catilinaa vastaan.</p>
-
-<p class='c007'>Toinen tieteenhaara, joka tällä aikakaudella
-saavutti korkean kukoistuksen
-Roomassa, oli <i>historia</i>. <i>Sallu´stius</i> kirjoitti
-Jugurthan sodasta ja Catilinan salaliitosta.
-<i>Caesar</i> julkaisi muistiinpanoja retkestään
-Galliaan ja toisesta kansalaissodasta.
-<i>Līvius</i> kirjoitti toista sataa nidosta
-käsittävän teoksen Rooman valtakunnan
-vaiheista kaupungin perustamisesta alkaen
-keisari Augustuksen aikoihin asti.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Runous.</strong> Rooman sivistyksen kulta-aikoina ei elänyt sellaisia
-tunnettuja näytelmänkirjoittajia kuin puunilaissotien loppuaikoina.
-Sen sijaan on tältä ajalta mainittava muutamia eteviä eepillisiä ja lyyrillisiä
-runoilijoita, jotka kirjoittivat kreikkalaisten esikuvien mukaan.
-<span class='pageno' id='Page_196'>196</span><i>Vergĭ´lius</i> kirjoitti muun
-muassa kuuluisan kertomarunon
-nimeltä <em class='gesperrt'>Aeneis</em> [ēnē´is].
-<i>Horā´tius</i> sepitti joukon tunnelmarunoja,
-joissa hän ylisti rauhallista
-maalaiselämää sekä kiitti hyväntekijöitään
-Augustusta ja Maecenasta.
-<i>Ōvĭ´diuksen</i> runokokoelmista
-on tunnetuin <em class='gesperrt'>Metamorfō´ses</em>-niminen
-sikermä, jossa kerrotaan
-kreikkalaisten tarujen mukaan
-tapauksista, jolloin tarunomaiset
-henkilöt ovat muuttuneet
-luontokappaleiksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_118.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 118.</i> Vergilius kahden runottaren seurassa. (Mosaiikki.)</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Kirjallisuuden kulta-aika.</strong> Keisari Augustuksen aikana eli Roomassa
-monta etevää runoilijaa. Kuuluisimmat olivat <i>Vergĭ´lius</i>, <i>Horātius</i>
-ja <i>Ōvĭ´dius.</i></p>
-
-<p class='c012'><i>Vergilius</i> kertoo Aeneis runoelmassa <i>Aeneas</i> [ēnē´ās] (kreik. Aine´ias)
-sankarin harharetkistä. Aeneas oli troialainen uros, joka Hektorin rinnalla
-erittäin urhoollisesti taisteli kreikkalaisia vastaan Troian sodan aikana.
-Troian palossa hän pääsi pakenemaan sortuvasta kaupungista, kantaen
-selässään vanhaa isäänsä ja taluttaen kädestä pientä <i>Jūlius</i> poikaansa.
-Rannassa hän tapasi joukon muita pakolaisia, astui heidän
-kanssaan laivoihin ja lähti etsimään uutta isänmaata. Äitinsä Venus
-jumalattaren suojaamana hän pelastui monesta vaarasta sekä saapui
-vihdoin Karthagoon, jossa <i>Dīdō</i> kuningatar hallitsi. Dido otti sankarin
-ystävällisesti vastaan. Kokonaisen vuoden Aeneas viipyi hänen
-luonaan. Kun uros vihdoin jumalien käskystä valmistautui jatkamaan
-matkaansa, kuningatar, joka oli suuresti ihastunut häneen, tuli
-aivan lohduttomaksi. Aeneaan ei kuitenkaan auttanut muu kuin
-totella jumalien käskyä. Silloin Dido suruissaan rakennutti rovion
-ja poltatti itsensä, sillä hän ei tahtonut elää ilman Aeneasta. Tämä
-jatkoi sillä välin harhailujaan. Vihdoin hän saapui Latiumin rannalle,
-jonne jumalat sallivat hänen pysähtyä. Hänen poikansa Julius
-perusti Alba Longan kaupungin ja tuli sen ensimmäiseksi kuninkaaksi.
-Hänestä polveutuivat Romulus ja Remus, Rooman kaupungin perustajat.
-Aeneaasta johtivat myös Julius suvun jäsenet juurensa. Siitäpä
-syystä oli Gajus Julius Caesarin ottopoikakin keisari Augustus
-muka tämän sankarin jälkeläisiä.</p>
-
-<p class='c012'>Runoilija <i>Horatius</i> oli mielipiteiltään epikurolainen. Hänen mielestään
-<span class='pageno' id='Page_197'>197</span>ihmisen ei tule tavoitella rikkauksia, kunniavirkoja ja sotaisia
-urotöitä, vaan hänen pitää nauttia elämästä vetäytymällä maalaiselämän
-rauhaan. Siellä hän saa kenenkään häiritsemättä tutkia filosofiaa
-tai muita tieteitä, sepittää omaksi ja ystäviensä huviksi runoja
-tai istuutua varjoisan puun juurelle kitaraansa soittamaan.
-Eräässä runossa, jonka hän kirjoitti ystävälleen Licĭ´niukselle, hän
-kiitteli tätä siitä kohtuudesta, jota hän noudatti, kun hän rehellisellä
-ja ahkeralla työllä torjui köyhyyden, mutta ei kuitenkaan
-ahnaasti heittäytynyt rikkauksien kokoamiseen. Runossa hän sanoo
-seuraavalla tavalla:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Elinohjees on, Licinius, oiva,</div>
-      <div class='line in2'>kun et temmeltäin pyri aavain myrskyyn,</div>
-      <div class='line in2'>etkä, väistääkses sitä, luovi rantaa</div>
-      <div class='line in2'>keskellä  luotoin.</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Ken se kultaiseen tasasuhtaan suostuu,</div>
-      <div class='line in2'>loat välttää hän lahotöllin kurjan,</div>
-      <div class='line in2'>avosilmin myös salit suuret, joita</div>
-      <div class='line in2'>karsaus katsoo.</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Elä uljain päin, ota miesnä vastaan</div>
-      <div class='line in2'>ajan ahdingot;&thinsp;—&thinsp;ja jos tuuli liian</div>
-      <div class='line in2'>kävi myötäiseks, ole viisas, reivaa</div>
-      <div class='line in2'>paisuvat purjeet!</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'><i>Ovidiuksen</i> Metamorfoses-kokoelmassa on runo nimeltään <em class='gesperrt'>Ekho
-ja Narkissos.</em> Runoelmassa kerrotaan ihmeen kauniista <i>Narkissos</i>
-nuorukaisesta. Eräänä päivänä puhelias luonnotar <i>Ēkhō´</i>
-eli <i>Kaiku</i> näki Narkissoksen hirviä metsästämässä, ja kohta hänessä
-syttyi sammumaton rakkaus tuohon kauniiseen nuorukaiseen. Hän
-olisi tahtonut puhutella lemmittyään, mutta kohtalo oli määrännyt,
-ettei Kaiku koskaan saanut aloittaa puhelua ihmisten kanssa, vaan
-ainoastaan vastata heidän kysymyksiinsä.</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Kerran retkillään Narkissos metsähän eksyi,</div>
-      <div class='line in2'>huus´, huhus toisille: »Hoi, tääll’ oon!» Heti vastasi Ekho:</div>
-      <div class='line in2'>»Tääll’ oon!» Kummastellen joka suunnalle katseli poika.</div>
-      <div class='line in2'>»Hoi, tule tänne!» hän huus; soi vastaus: »Oi, tule tänne!»</div>
-      <div class='line in2'>Taakseen katsehen loi Narkissos. »Miks mua kartat?»</div>
-      <div class='line in2'>vihdoin virkkoi hän, mutt’ sai sanat taas samat vastaan.</div>
-      <div class='line in2'>Pitkitti Narkissos vain, Kaiun leikistä pettyin:</div>
-      <div class='line in2'>»Toisemme kohdatkaamme!» ja tuskin vastaus koskaan</div>
-      <div class='line in2'>riemuisammin raikuu kuin tähän taas sama pyyntö.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_198'>198</span>
-<img src='images/map_rooman_valtakunta.jpg' alt='ROOMAN VALTAKUNTA' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c017'><span class='pageno' id='Page_200'>200</span>Nyt Ekho riensi Narkissoksen luo tahtoen syleillä häntä, mutta kun
-nuorukainen näki luonnottaren, hän karkotti hänet suuttuen luotaan.
-Tämän tapauksen johdosta Ekho suri niin, että ruumis kuihtui ja
-katosi. Ääni vain jäi jäljelle. Sen kuulemme usein vielä nytkin, kun
-huudahdamme metsään.&thinsp;—&thinsp;Mutta eipä käynyt Narkissoksen sen
-paremmin. Kerran hän väsyneenä heittäytyi lepäämään metsän siimekseen
-hopeankirkkaan lähteen partaalle. Janoaan sammuttaakseen
-hän kallistui lähteen yli juomaan. Silloin hän näki veden kalvossa
-ihanat kasvot. Hän ei ymmärtänyt niitä omaksi kuvakseen, vaan
-jäi ihastuneena tuijottamaan noihin säihkyviin silmiin, voimatta kääntää
-katsettaan muualle. Siinä hän istui istumistaan, räväyttämättä
-silmää ja liikuttamatta jäsentä. Vihdoin hän alkoi surkastua;
-uupuen kallistui pää nurmikolle, silmät painuivat umpeen, ja
-henki pakeni rinnasta. Seuraavana aamuna oli jäljellä vain vaalean
-kellertävä kukka, jonka hohtavan valkeat terälehdet kurottautuivat
-auringon valoa kohti. Narkissoksesta oli tullut ihana narsissi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_119.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 119.</i>Forum, suunniteltuna semmoiseksi kuin se oli keisariaikana.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuvaamataiteet.</strong> Italiasta on löydetty koko joukko kuvanveistoksia
-ja joitakin seinämaalauksiakin. Niistä ovat paraiten
-onnistuneet roomalaisia esittävät muotokuvat. (Roomalaisia korkokuvia
-<span class='pageno' id='Page_201'>201</span>ovat esim. kuv. 103 ja 115, rintakuvia taas esim. kuv.
-99 ja 117).</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_120.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 120.</i> Roomalainen koulu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Rakennustaiteenkin alalla roomalaiset ovat paljon oppineet
-kreikkalaisilta. <em class='gesperrt'>Pylväiden</em> runsas käyttäminen esim. on laina
-Kreikasta. Etruskeilta he taas oppivat <em class='gesperrt'>holvien</em> rakentamisen,
-minkä tähden heidän rakennuksissaan tavataan holvikaaria, joita
-kreikkalaiset alkuaan eivät käyttäneet. Usein he vielä päättivät
-rakennuksensa suurella <em class='gesperrt'>kuvulla</em> eli <em class='gesperrt'>kupolilla</em>.&thinsp;—&thinsp;Roomalaisilla
-oli useammanlaisia julkisia rakennuksia kuin kreikkalaisilla.</p>
-
-<p class='c007'><i>Temppelit</i> olivat yleensä paljoa suuremmat kuin Kreikassa.
-Tunnetuin kaikista Rooman temppeleistä oli Augustuksen rakentama
-<i>Pāntheon</i>, »kaikkien jumalien temppeli».</p>
-
-<p class='c007'><i>Basilikat</i> olivat pitkänomaisia nelinurkkaisia rakennuksia, joissa
-tuomioistuimet pitivät istuntonsa ja joihin ritarit keräytyivät keskustelemaan
-tavarain hinnoista ja muista liikeasioista. Myöhemmin
-kristityt alkoivat pitää kokouksiaan niissä, joten niistä vähitellen
-tuli kristillisiä kirkkoja.</p>
-
-<p class='c007'><i>Amfiteatterit</i> olivat soikion muotoisia rakennuksia eläintaisteluja
-varten. Ne muistuttivat kahta yhteenrakennettua teatteria. Keskellä
-oli hiekoitettu <em class='gesperrt'>areena</em>, jossa taistelut suoritettiin, ja kaikilla
-<span class='pageno' id='Page_202'>202</span>puolilla kohosivat istumarivit, yleten yhä taustaa kohti. Tunnetuin
-amfiteatteri oli Rooman <i>Colossē´um</i>, joka rakennettiin muutamia
-vuosikymmeniä Augustuksen kuoleman jälkeen.</p>
-
-<p class='c007'><i>Sirkuksia</i> eli kilpa-ajoratoja rakennettiin muihinkin kaupunkeihin
-kuin Roomaan. <i>Circus
-maximus</i> koristettiin entistä
-muhkeammaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_121.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 121.</i> Roomalaisen vesijohdon rauniot.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kylpylaitokset eli <i>thermit</i>
-tulivat keisariajalla
-Rooman ja muidenkin kaupunkien
-upeimmiksi rakennuksiksi.
-Ne olivat alaltaan
-niin laajat, että ne
-käsittäisivät kokonaisia kaupunginosia
-meikäläisissä
-kaupungeissa.</p>
-
-<p class='c007'>Vesijohdot eli <i>aqvaeduktit</i>
-[akvēduktit] johtivat jopa
-monien peninkulmien takaa Roomaan
-raikasta ja terveellistä vettä
-suuriin vesisäiliöihin, joista asukkaat
-saivat sitä noutaa. Vesijohtokanavat
-kulkivat usein korkeiden
-holvitettujen siltarakenteiden
-päällä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_122.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 122. </i>Triumfikaari.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'><i>Triumfikaaret</i> olivat kunniaportteja,
-joiden läpi triumfin
-viettäjät seurueineen ajoivat.
-Ne olivat korkokuvilla ja kirjoituksilla
-koristetut.</p>
-
-<p class='c007'><i>Hautarakennukset</i> olivat toisinaan
-palatsien kokoisia. Niinpä
-keisari Hadrianuksen hautarakennus
-myöhemmin voitiin sisustaa
-linnoitukseksi. Pienemmätkin hautarakennukset olivat upeita.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_203'>203</span>□ <strong>Roomalaisten huvitukset.</strong> Kreikkalaiset olivat hartaita näyttämötaiteen
-ystäviä. Roomalaiset katselivat mieluummin miekkailijoita.
-Miekkailuja ja eläintaisteluja toimeenpantiin varta vasten
-rakennetussa <i>Colossē´um</i>issa, jossa oli istumasijoja 50,000 hengelle.
-Areena oli erotettu katsojapaikoista leveällä kanavalla, jonka yli pedot
-eivät päässeet hyppäämään. Areenan
-toisessa päässä oli keisarin aitio sekä sen
-molemmin puolin Vestan neitsyiden
-ja ulkomaisten lähettilästen aitiot.
-Näiden jälkeen seurasivat senaattorien
-penkkirivit. Niiden takana oli ritarien
-istumapaikat ja sitten muun yleisön.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_123.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 123.</i> Hadrianuksen hautamuistomerkki Roomassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Toisinaan tuotiin areenalle villieläimiä:
-leijonia, tiikereitä, sarvikuonoja,
-elefantteja jne., jotka taistelivat keskenään.
-Joskus pantiin toimeen suuria
-metsästyksiä, jolloin tapettiin joukoittain
-kirahveja, strutseja, gaselleja ym.
-eläimiä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_124.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 124.</i> Rooman Colosseum.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Mutta eipä tyydytty vain eläintaisteluihin.
-Myöskin ihmiset
-mittelivät voimiaan
-areenalla. Rotevia
-orjia, joita sanottiin <em class='gesperrt'>gladiaattoreiksi</em>,
-harjoitettiin erityisissä gladiaattorikouluissa
-vartavasten näitä voimanäytöksiä
-varten. Ennen kuin gladiaattorit
-ryhtyivät keskenään
-taistelemaan, he pysähtyivät
-keisarin aition
-eteen ja huusivat: »Terve,
-keisari, kuolemaan menevät
-tervehtivät sinua!»
-Muutamat gladiaattorit olivat
-olevinaan kalamiehiä;
-heillä ei ollut muita aseita kuin verkko ja pitkä kolmikärki. Toiset
-olivat sotilaiksi pukeutuneet; heillä oli haarniska, kilpi ja lyhyt miekka.
-Välistä kokonaiset gladiaattoriryhmät taistelivat keskenään. Ennen
-kuin voittaja antoi vastustajalleen kuoliniskun, hän loi katseensa
-yleisöön. Jos yleisö tahtoi pelastaa voitetun, se käänsi peukalonsa
-ylös. Tavallisesti roomalaiset kuitenkin osoittivat maata kohti, ja silloin
-<span class='pageno' id='Page_204'>204</span>voittaja upotti miekkansa toisen rintaan. Tämän jälkeen tuli
-Manalan lauttamieheksi pukeutunut palvelija, joka hehkuvalla raudalla
-koetteli makaavan haavoja. Jollei tämä mitenkään hätkähtänyt,
-hän oli kuollut. Silloin lauttamies iski häneen koukun ja laahasi hänet
-ulos areenalta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_125.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 125.</i> Roomalaiset kilpa-ajot.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Useasti suljettiin pahantekijöitä areenalle petojen raadeltaviksi
-Ärsytetyt villihärät, verenhimoiset tiikerit tai muut villieläimet päästettiin
-heidän kimppuunsa. Myöhemmin annettiin monesti kristittyjenkin
-täten kärsiä tuskallinen kuolema.</p>
-
-<p class='c012'>Keisariajalla kilpa-ajotilaisuudet <i>sirkuksissa</i> muuttuivat paljon meluisammiksi
-kuin aikaisemmin. Yleisö oli jakautuneena eri puolueihin, sinisiin,
-viheriäisiin jne. ajajien käyttämien pukujen mukaan. Ennen
-kilpa-ajoja lyötiin vetoa siitä, kuka voittaisi. Kun ajajat sitten lähenivät
-päämääräänsä, katsojat innoissaan nousivat paikoiltaan, huusivat
-ja huitoivat käsiään. Häviävän puolueen ystävät puhkesivat
-kirouksiin, toiset huusivat heille pilkkasanoja, ja melu sirkuksessa
-oli suunnaton.</p>
-
-<p class='c012'>Vanhan ajan lopussa alettiin sirkuksessa esittää muutakin
-kuin kilpa-ajoja. Nuoralla tanssijat, temppujen tekijät, villieläinten
-kesyttäjät, tanssijattaret ym. esiintyivät toinen toisensa jälkeen.
-<span class='pageno' id='Page_205'>205</span>Roomalaiset rakastivat ylenmäärin <i>kylpyjä</i> ja he vetelehtivät kylpylaitoksissa
-eli thermeissä päivät päästään.</p>
-
-<p class='c012'>Rikkailla roomalaisilla oli suuret kylpylät oman palatsinsa yhteydessä,
-mutta köyhemmät käyttivät julkisia kylpylaitoksia. Nämä olivat
-kauniisti, jopa ylellisesti sisustetut marmoripylväillä, mosaiikkilattioilla
-ja kalliilla taidemaalauksilla. Thermeissä oli liuta valtion orjia,
-joista toiset toimivat lämmittäjinä, toiset vartioivat kylpijöiden vaatteita
-ja toiset hieroivat heitä hyvänhajuisilla öljyillä. Ennen kylpyä
-useimmat harjoittivat urheilua kylpylaitoksen yhteydessä olevilla suurilla
-urheilukentillä. Tämän jälkeen he heittäytyivät suuriin uima-altaisiin,
-joissa oli kuumaa, haaleata tai kylmää vettä, mitä vain kukin halusi.
-Useat kulkivat vuoron perään altaalta altaalle. Kuumaa vettä ei kuitenkaan
-ollut kaikkina vuorokauden aikoina saatavissa, vaan kuuman kylvyn
-aika ilmoitettiin kellonsoitolla. Muutamat eivät ollenkaan käyttäneet
-uima-altaita, vaan ottivat mieluummin ammekylpyjä. Toiset taas
-olivat ihastuneita hiotuskylpyihin. Jokainen voi valita, mikä hänelle
-oli mieluisinta.&thinsp;—&thinsp;Olipa kylpylaitosten yhteydessä vielä luentosaleja,
-joissa oppineet pitivät esitelmiä ja runoilijat lukivat julki teoksiaan.
-Toisin paikoin oli amfiteattereja tai teattereja, toisaalla taas
-kirjastoja. Useat roomalaiset viettivät puolet päivästään thermeissä.
-Vähitellen niistä tuli vetelehtimispaikkoja, jotka olivat omiaan veltostuttamaan
-roomalaisia.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Miten ylhäinen roomalainen vietti päivänsä.</strong> Kaikki roomalaiset,
-rikkaat niinkuin köyhätkin, nousivat päivän sarastaessa. Pukeuduttuaan
-tunikaansa isäntä kokosi perheensä ja palvelijansa kotijumalien
-pyhäkköön, lausui lyhyen rukouksen sekä uhrasi hyppysellisen
-jyviä. Atriumiin kokoontui sillä välin joukko odottavaa väkeä. Toisinaan
-siellä oli joku isännän säätytovereista, joka toivotti hänelle
-onnea virkanimityksen tai muun merkkitapauksen johdosta. Mutta
-parhaasta päästä nuo odottajat olivat <em class='gesperrt'>klienttejä</em>. Roomassa oli
-tapana, että rikkaat keräsivät ympärilleen köyhiä kansalaisia, jotka
-taputtivat käsiään heidän puheilleen, seurasivat heitä heidän kulkiessaan
-kaduilla ja tekivät heille muitakin palveluksia. Näitä kansalaisia
-sanottiin klienteiksi. Heidän isäntänsä antoivat heille vastalahjaksi
-vanhoja vaatteita, kutsuivat heidät silloin tällöin aterialle
-jne.&thinsp;—&thinsp;Isäntä lähti nyt atriumiin, vaihtoi muutamia sanoja klienttiensä
-kanssa sekä vetäytyi sitten työhuoneeseensa tarkastamaan tilikirjojaan,
-neuvottelemaan kartanoittensa hoitajien kanssa sekä suorittamaan
-muita esiintyviä askareita. Kaikki tämä kulutti pari tuntia.</p>
-
-<p class='c012'>Syötyään kevyen aterian: viiniin kastettua leipää, hunajaa ja
-taateleita ylimys otti togan yllensä ja lähti kaupungille orjien ja klienttien
-saattamana. Jos hänellä oli pitkä matka kuljettavana, hän kannatti
-<span class='pageno' id='Page_206'>206</span>itseään kantotuolissa. Milloin hänellä oli oikeusjuttu ajettavana,
-hän lähti johonkin Forumin varrella olevaan basilikaan antamaan
-selityksensä praetorille. Tasavallan aikana hän useasti kävi
-kansankokouksessa, mutta keisarikaudella se enää tapahtui harvoin.
-Senaatin kokouksissa hän sen sijaan kävi yhä edelleen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_126.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 126.</i> Roomalaista katuelämää.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Noin kello 12 ylimys palasi kotiinsa suurusta syömään. Ateria
-käsitti lihaa, vihanneksia, hedelmiä ja viiniä. Nyt hän tavallisesti
-piti lyhyen ruokalevon. Sitten seurasi ruumiinharjoituksia joko kotona
-tai harjoituskentällä ulkona kaupungissa. Sen jälkeen tuli kylpy,
-jonka varakkaimmat ottivat kotona, muut yleisissä kylpylaitoksissa.
-Myöhään iltapäivällä nautittiin pääateria, joka vastasi meidän päivällistämme.
-Se oli useasti kallis ja ylellinen. Jos oli vieraita, voitiin
-pitoja jatkaa kauan aterian jälkeen. Mutta tavallisissa oloissa roomalainen
-pani aikaisin levolle, sillä valaistus oli niin huono, ettei haluttanut
-istua iltaisin ylhäällä.</p>
-
-<p class='c012'>Naisten asema oli Roomassa paljon parempi kuin Kreikassa.
-Naiset eivät ainoastaan huolehtineet taloudesta, vaan he ottivat miesten
-kanssa osaa seuraelämään, olipa monella naisella vaikutusvaltaa
-valtion hallinnossakin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_207'>207</span>
-<img src='images/kuva_127.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 127.</i> Pompejin häviö.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Vesuviuksen purkautuminen.</strong> Roomalaisten elämästä sekä heidän
-rakennuksistaan ja yleensä koko heidän sivistyksestään on saatu
-tarkkoja tietoja erään surullisen tapauksen johdosta, joka sattui
-vuonna 79 j. Kr. Silloin purkautui Vesuvius, joka kauan aikaa
-oli ollut sammuksissa, haudaten allensa kolme kaupunkia, niiden
-joukossa <i>Pompē´ji</i>n. Purkautuminen tapahtui niin äkkiä, etteivät
-ihmiset päässeet pakenemaan, vaan laava ja tuhka yllätti monet
-keskellä heidän jokapäiväisiä toimiaan. Vesuviuksen purkauksesta
-roomalainen kirjailija <i>Plī´nius</i> nuorempi on antanut historioitsija Tacitukselle
-osoitetussa kirjeessä omiin näkemiinsä perustuvan kertomuksen.
-Hän asui äiteineen tuon tuhoisan luonnonmullistuksen tapahtuessa
-enonsa, kuuluisan luonnontutkijan Plinius vanhemman huvilassa,
-joka sijaitsi Napolin lahden rannalla. Näin hän kertoo:</p>
-
-<p class='c012'>Kello 1:n ajoissa i. p. äitini ilmoitti enolle, että oli näkyvissä
-suuri, oudonmuotoinen pilvi. Eno oli juuri ottanut aurinkokylvyn
-ja sen jälkeen kylmän kylvyn ja aterioituaan ruvennut jatkamaan
-tutkimuksiaan. Tämän kuultuaan hän pyysi sandaalinsa ja
-kapusi paikalle, josta saattoi hyvästi tarkastaa tuota merkillistä
-ilmiötä.</p>
-
-<p class='c012'>Pilvi kohosi joltakin vuorenkukkulalta, joka myöhemmin tunnettiin
-<span class='pageno' id='Page_208'>208</span>Vesuviukseksi, ja muistutti lähinnä puuta, joka ylhäällä haaraantui
-moneksi oksaksi. Se oli aika ajoin valkoinen, toisinaan lianvärinen
-ja kirjava, mikäli se kulloinkin lennätti muassaan maata ja tuhkaa.</p>
-
-<p class='c012'>Koska enoni oli luonnontutkija, tuntui hänestä tämä ilmiö mielenkiintoiselta
-ja lähemmän tutkimisen arvoiselta. Hän panetti kuntoon
-purjealuksen ja oli juuri lähdössä, kun saapui kirje eräältä
-Vesuviuksen juurella asuvalta roomattarelta. Uhkaavasta vaarasta
-pelästyneenä tämä pyysi enoani pelastamaan hänet meritse, koska
-se oli ainoa mahdollinen pakotie.</p>
-
-<p class='c012'>Enoni antoi nelisoutuisten lähteä matkaan ja kiiruhti pelastamaan
-ei ainoastaan kirjeen lähettäjää, vaan lukemattomia ihmisiä,
-joita rannikon luonnonihanuus oli houkutellut sinne asumaan. Hän
-riensi sinne, mistä muut pakenivat, ja purjehti suoraan kohti vaaraa,
-niin vapaana pelosta, että saneli muistiin merkittäväksi kaikki havaitsemansa
-onnettoman ilmiön vaihdokset.</p>
-
-<p class='c012'>Jo satoi tuhkaa laivoille, sitä lämpimämpää ja tiheämpää, mitä
-lähemmäksi tultiin, pian myös hohkakiveä sekä mustia, palaneita, tulen
-halkaisemia kiviä. Vuorelta syöksyvät kivilohkareet estivät maihin
-nousun. Hetken epäröityään hän virkkoi perämiehelleen:
-»Rohkea rokan syöpi» ja kehoitti ohjaamaan vähän syrjemmäksi,
-likellä olevaa <i>Stabiæ</i>n (stă´biē) kaupunkia kohden, jossa muuan hänen
-ystävänsä asui. Sielläkin oli vaara jo silmien edessä, ja enoni ystävä
-oli valmis lähtemään pakoon. Maihin noustuaan eno syleili ja lohdutti
-ystäväänsä, jonka jälkeen hän aterioitsi ja paneutui tyynenä
-levolle.</p>
-
-<p class='c012'>Sillä välin kohosi Vesuviukselta monesta kohdin valtavia liekkejä ja
-korkeita tulipatsaita, jotka yön pimeydessä näyttivät vielä kirkkaammilta.
-Pian alkoi sen talon pihalle, jossa
-enoni nukkui, kerääntyä niin paljon tuhkaa
-ja hohkakiveä, että kotvan kuluttua olisi
-makuuhuoneesta ollut mahdoton päästä
-ulos. Hänet herätettiin, ja hän yhtyi
-toisten seuraan, jotka olivat valvoneet
-koko yön.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_128.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 128.</i> Leipuri Paquius Proculus ja hänen vaimonsa.<br />Pompejista löydetty maalaus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Muualla oli jo päivä, mutta täällä oli
-yö, mustempi ja synkempi kaikkia öitä.
-Päätettiin neuvottelun jälkeen lähteä pakosalle,
-ja pakenijat sitoivat patjoja päälaelleen
-saadakseen suojaa putoilevia kiviä
-vastaan. Rannalla kohtasi heitä raivoisa
-vastatuuli, liekit lähenivät ja rikin haju
-täytti ilman. Toiset pakenivat kiireisesti,
-mutta enoni lankesi pitkäkseen ja pyysi
-<span class='pageno' id='Page_209'>209</span>ehtimiseen raikasta vettä. Kahden palvelijan tukemana hän nousi,
-mutta kaatui taas maahan luullakseni paksun savun tukahduttamana.
-Myöhemmin löydettiin hänen vammaton ruumiinsa puettuna
-samoihin vaatteisiin, jotka hänellä oli ollut yllään. Se muistutti
-enemmän nukkuvaa kuin kuollutta.</p>
-
-<p class='c012'>Näin Plinius kirjeessään Tacitukselle. Eräässä toisessa kirjeessä hän
-täydentää kuvaustaan, mainiten etäämpänäkin tulivuoresta maan huojuneen
-siihen määrään, että vaunut eivät pysyneet paikoillaan, vaikka
-kivillä tuettiin niiden pyöriä. Meri vetäytyi loitolle rannoilta. Ihmiset
-pakenivat huutaen ja valittaen, ja moni luuli ikuisen yön jo tulleen.
-Tuhkaa satoi niin tiheään, että sitä täytyi vähä väliä pudistaa
-pois vaatteistaan, ettei hautautuisi sen alle. Kun ilma lopulta seestyi
-ja aurinko pääsi valaisemaan maisemaa, niin näkyivät hirvittävän
-tuhon jäljet: koko seutu oli paksun tuhkakerroksen, ikään kuin luminietoksen,
-peitossa. Ja lähellä Vesuviusta oli kokonaista kolme kaupunkia
-tuhka- ja soraläjäin alle hautautuneina.</p>
-
-<p class='c012'>1700 vuotta Pompeji oli hautautuneena tuhkaan, mutta kun
-kerran 1700-luvulla kaivettiin perustusta taloa varten, työmiehet
-saivat esiin pylvään kauniisti koristetun pään. Kun he jatkoivat
-kaivauksia, paljastui kokonainen teatteri. Nykyjään useimmat kadut
-on avattu. Rakennukset ovat hyvästi säilyneet; seinien maalaukset
-ja porttien päällä olevat kirjoitukset näkyvät selvästi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_129.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 129.</i> Roomalaisia rahoja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Elinkeinot.</strong> Augustuksen ja seuraavien keisarien aikana vallinnut
-rauha oli omiaan kohottamaan
-elinkeinoja. <i>Maanviljelys</i>
-kehittyi varsinkin Afrikan ja Aasian
-provinsseissa. <i>Teollisuus</i> muodostui
-yhä enemmän suurteollisuudeksi.
-Sadat orjat työskentelivät suurissa
-leipomoissa, jalkinetyöpajoissa ja
-muissa tehtaissa. <i>Kauppa</i> kohosi
-ennen aavistamattomaan kukoistukseen.
-Rooman rinnalla oli
-monta muutakin mahtavaa kauppakaupunkia,
-ennen muita Aleksandria
-ja Antiokia. Kaikkialle perustettiin
-hyviä satamia ja oivallisia
-teitä. Valtakunta sai järjestetyn postilaitoksen.
-Rahat sekä pituus- ja
-<span class='pageno' id='Page_210'>210</span>painomitat määrättiin yhtäläisiksi valtakunnan kaikissa osissa. Rooman
-yleisimmäksi rahaksi tuli <em class='gesperrt'>sestertsi</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Tärkein Rooman tuontitavaroista oli <em class='gesperrt'>vilja</em>. Kaikki ihmiset tarvitsivat
-leipää, ja sadoilletuhansille jaettiin viljaa ilmaiseksi. Vilja tuotiin
-Rooman satamakaupunkiin <i>Ostia</i>an, josta se pienemmillä
-aluksilla kuljetettiin valtion ja yksityisten aittoihin Roomaan.
-Mutta Roomaan tuotiin paljon muitakin <em class='gesperrt'>ruokatavaroita</em>,
-kuten lihaa, juustoa, kalaa, hunajaa, hedelmiä, öljyä ja viiniä. Edelleen
-tuotiin <em class='gesperrt'>rakennusaineita</em>, puuta ja marmoria. Lisäksi
-tuli purppurakankaita Foinikiasta, nahkoja Mustan meren rantamilta,
-hopeata, tinaa ym. metalleja Espanjasta, norsunluuta Afrikasta
-jne. Rooman kauppiaat kävivät Intiassa ja Ceylonissa saakka.
-Heidän karavaaninsa tunkeutuivat kauas Aitiopiaan ja Saharan
-keitaisiin. Mustan meren satamissa he joutuivat tekemisiin niin monen
-kansallisuuden kanssa, että tarvitsivat toista sataa tulkkia.</p>
-
-<h4 class='c010'>ROOMA KEISARIKUNTANA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Juliaaniset ja flaaviset keisarit.</strong> Augustukselta ei jäänyt poikaa,
-joten keisarinarvo joutui hänen poikapuolelleen <i>Tiberiukselle</i>,
-jonka suku yli 50 vuoden pysyi vallassa. Nämä <i>juliaaniset</i>
-keisarit (14–68) olivat julmia ja luulevaisia hallitsijoita, joista toiset
-tuntuvat suorastaan huvikseen panneen toimeen ihmisteurastuksia.
-Juliaanisista keisareista viimeinen oli <i>Nĕ´ro</i>, jonka aikana tulipalo
-hävitti Rooman. Kun kansa epäili keisaria sen sytyttäjäksi,
-hän syytti kristittyjä ja pani toimeen ensimmäisen kristittyjen vainon.</p>
-
-<p class='c007'>Neron kuoleman jälkeen sotajoukko valitsi keisariksi <i>Flā´vius
-Vespāsiā´nuksen</i>, joka oli kunnollinen ja voimakas hallitsija. Hän
-rakennutti Roomaan Colosseumin, pani alulle Britannian valloittamisen,
-teki Palestiinasta maakunnan ja hävitti Jerusalemin. Vespasianuksen
-suku eli <i>flaaviset</i> keisarit hallitsivat lähes 30 vuotta
-(69–96). Heidän aikanaan tapahtui Vesuviuksen tuhoisa purkautuminen.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_211'>211</span>□ <strong>Caligula ja Nero.</strong> Augustuksen jälkeen hallitsi Roomaa monta
-kunnotonta keisaria. Mielettömin kaikista oli <i>Calĭ´gula</i>,
-joka esiintyi enemmän pahankurisen pojan kuin järkevän hallitsijan tavoin.
-Hän julisti itsensä ensin Venus jumalattareksi ja sitten Juppiteriksi.
-Useilta Juppiterin-patsailta hän hakkautti pään poikki, asettaen oman
-kuvansa entiseen runkoon. Mielihevoselleen hän rakennutti komean
-palatsin; hevosen seimi oli norsunluuta, ja peitteenä sillä oli purppuraloimi.
-Ajattelipa keisari jo hevosen valituttamista konsuliksi.
-Kerran Caligula rakennutti sillan, jonka yli hän itse ensin ratsasti,
-kutsuen kansaa seuraamaan hallitsijaansa. Silta oli
-kuitenkin rakennettu siten, että se hajosi suuren taakan alla. Keisari katseli
-nautinnokseen, miten veteen joutuneet ihmiset kamppailivat
-kuolemaa vastaan. Suuttuessaan kerran roomalaisiin Caligula lausui
-toivomuksen, että koko kansalla olisi vain yksi pää, niin että se
-yhdellä iskulla voitaisiin katkaista.</p>
-
-<p class='c012'>Keisari <i>Nĕ´ro</i>n ensimmäiset hallitusvuodet olivat Roomalle varsin
-onnelliset. Hän uskoi hallitustoimet kyvykkäille neuvonantajille,
-jotka lievensivät veroja ja valvoivat maaherrain hallintoa maakunnissa.
-Nero itse kulutti aikansa huvituksissa ja nautinnoissa. Hän esiintyi
-milloin ajajana sirkuksessa, milloin taas kitaransoittajana tai
-laulajana teatterissa, jossa palkatut henkilöt taputtivat hänelle
-käsiään. Luullen olevansa suuri taiteilija hän kärsi sen ylenkatseen,
-jonka julkinen näyttämöllä esiintyminen hänelle tuotti, sillä roomalaiset
-pitivät sitä vapaalle miehelle tuiki sopimattomana. Tekipä hän
-myöhemmin matkan Kreikkaankin, jossa otti osaa olympialaisiin kisoihin
-saaden kaikki palkinnot, vaikka oli pudonnut kilpa-ajovaunuista.</p>
-
-<p class='c012'>Valta turmeli heikkoluonteisen Neron; turhamainen taiteenharrastaja
-muuttui julmaksi tyranniksi, joka säälimättä surmautti kaikki
-epäluulonalaiset, yksinpä lähimmät omaisensa. Surmansa saaneiden
-joukossa oli hänen oma äitinsäkin. Viekkaasti Nero lähetti hänet
-merelle laivassa, joka oli niin rakennettu, että se ulapalle tultuaan
-hajosi. Kun äiti tästä huolimatta pelastui uimalla, poika lähetti
-erityiset murhaajat hänen kotiinsa. Kaksi puolisoansa hän niinikään
-surmautti, ja jalon opettajansa hän pakotti tekemään itsemurhan,
-valiten sen jälkeen neuvonantajikseen onnenonkijoita, jotka olivat
-valmiit noudattamaan jokaista hänen oikkuaan ja ylistämään hänen
-järjettömimpiä tekojaan.</p>
-
-<p class='c012'>Hänen hallituksensa loppupuolella syttyi (v. 64 j. Kr.) Roomassa
-tulipalo, jossa suurin osa kaupunkia paloi poroksi ja tuhannet
-ihmiset saivat surmansa. Pian levisi huhu, että Nero oli tulipalon
-sytyttänyt. Kerrottiin, että hän pukeutuneena kitaransoittajan pukuun,
-laakeriseppele päässään oli palatsinsa parvekkeelta ihaillut tulipaloa
-<span class='pageno' id='Page_212'>212</span>ja laulanut laulua Troian häviöstä. Puhdistuakseen epäilyksistä Nero
-syytti kristittyjä, jonka johdosta alkoi ensimmäinen kristittyjen vaino.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_130.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 130.</i> Nero ihailemassa Rooman paloa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Palon jälkeen kaupunki rakennettiin entistä komeammaksi. Itselleen
-keisari rakennutti suunnattoman suuren palatsin, jota sanottiin
-»Neron kultaiseksi taloksi». Huoneet välkkyivät kullasta ja helmistä,
-ja rakennuksen yhteydessä oli pihoja ja pylväskäytäviä, vieläpä lammikoita,
-lehtoja ja niittyjäkin. Palatsin valmistuttua keisarin kerrotaan
-sanoneen: »Vihdoinkin saan asua ihmisiksi».</p>
-
-<p class='c012'>Mutta kansa tuskastui lopulta Neron julmuuksiin ja tuhlaukseen.
-Legioonat tekivät kapinan ja marssivat Roomaan. Silloin keisarin
-ystävät ja palvelijat luopuivat hänestä, ja valepukuun pukeutuneena hän
-pakeni Roomasta. Päästyään erääseen kaupungin lähistössä olevaan
-maataloon hän piiloutui lammikon kaislikkoon. Mutta kun takaa-ajajat
-lähestyivät, hän työnsi tikarin rintaansa. »Minkä taiteilijan
-maailma minussa kadottaakaan!» olivat hänen viimeiset sanansa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maakuntakeisarit (98–180).</strong> Flaavisen suvun sammuessa
-roomalaiset jo olivat niin veltostuneet, ettei heistä enää ollut kunnollisiksi
-hallitsijoiksi. Siitä syystä pääsikin valtaistuimelle kohoamaan
-<span class='pageno' id='Page_213'>213</span>sarja voimakkaita <i>maakuntakeisareita</i>,
-joiden hallitusaika oli koko keisarikauden
-onnellisin. Ensimmäinen
-maakuntakeisareista oli <i>Trajā´nus</i>, jonka
-hallitessa valtakunta saavutti suurimman
-laajuutensa. Hänen aikanaan oli
-Roomalla kaksi mahtavaa naapuria,
-daakialaiset Tonavan pohjoispuolella ja
-parthialaiset idässä. Heitä vastaan Trajanus
-lähti taistelemaan, voitti ensin daakialaiset
-ja teki <em class='gesperrt'>Daakian</em> provinssiksi
-sekä riisti sen jälkeen parthialaisilta <em class='gesperrt'>Armenian</em>
-ja <em class='gesperrt'>Assyyrian</em>, joista
-niin ikään tehtiin maakuntia. Mutta
-Trajanus piti myös huolta Rooman
-kansasta. Varsinkin hänen <em class='gesperrt'>hyväntekeväisyys</em> toimintansa
-oli suurenmoinen. Roomaan perustettiin
-orpolastenkoteja, vaivaistaloja ja sairaaloita, joissa kaikkien
-hyljeksimät huono-osaiset saivat tyyssijan. Niin ikään Trajanus
-suosi <em class='gesperrt'>sivistystä</em>, kaunisti Roomaa monella ihanalla loistorakennuksella
-sekä avusti kirjailijoita ja tiedemiehiä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_rooman_valtakunta_laajimmillaan.jpg' alt='Rooman valtakunta laajimmillaan' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Rooman valtakunta laajimmillaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_131.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 131.</i> Trajanus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_214'>214</span>
-<img src='images/i_rooman_valtakunta_verrattuna.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Rooman valtakunta verrattuna laajuudeltaan vanhan ajan muihin suurvaltoihin.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Trajanuksen seuraaja <i>Hadriā´nus</i>
-oli rauhaa rakastava
-mies. Sen tähden
-hän luovutti parthialaisille
-takaisin osan
-niitä maita, jotka
-Trajanus oli heiltä
-valloittanut. Hadrianus
-ei viihtynyt kauan
-yhdessä paikassa,
-vaan oli alati matkoilla
-maakunnissa.
-Useimmiten hän
-kulki ilman monia
-saattajia, jopa toisinaan
-jalkaisin ja valepuvussa. Kaikkialla hän otti selville, miten
-virkamiehet hoitivat tehtäviään, rankaisi ankarasti petollisia virkailijoita
-ja poisti epäkohtia, missä vain niitä havaitsi. Kaupunkeja
-hän koristi palatseilla, kuten Roomaa suurella hautarakennuksellaan
-(Katso kuv. 123!).</p>
-
-<p class='c007'>Viimeinen maakuntakeisari <i>Marcus Aurē´lius</i> on tunnettu filosofisena
-kirjailijana ja taitavana sotapäällikkönä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sivistyksen hopeakausi.</strong> Maakuntakeisarien aikana eli joukko
-eteviä roomalaisia kirjailijoita, niin runoilijoita kuin tiedemiehiä.
-Myöhempien sukupolvien roomalaiset sanoivatkin tätä aikaa sivistyksen
-<em class='gesperrt'>hopea-ajaksi</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Varsinkin ansaitsee mainitsemista kaksi <i>historioitsijaa</i>, joista
-toinen, <i>Tă´citus</i>, kirjoitti Rooman keisariajan historian latinan kielellä,
-toinen, <i>Plū´tarkhos</i>, jätti jälkeensä vanhan ajan kuuluisimpien
-miesten kreikankieliset elämäkerrat.</p>
-
-<p class='c007'>Eräässä historioitsija Tacituksen teoksessa mainitaan ensi kerran
-nimi <em class='gesperrt'>fe´nni</em>, suomalaiset. Tästä kansasta Tacitus kirjoittaa seuraavasti:
-»Fennien raakuus on erinomaisen suuri ja heidän köyhyytensä
-inhottava: ei aseita, ei hevosia eikä asuntoja ole heillä; heidän ravintonaan
-on metsänriista, heidän pukunaan taljat, heidän vuoteenaan
-<span class='pageno' id='Page_215'>215</span>maa; heidän ainoa turvansa on nuolissa, joita he raudan puutteessa varustavat
-luukärjillä. Ja sama metsästys elättää yhdellä lailla miehet ja
-vaimot; sillä jälkimmäiset seuraavat kaikkialla mukana ja vaativat
-saaliista osansa. Eikä ole lapsillakaan muuta suojaa petoja ja sadetta
-vastaan kuin jonkinlainen vitsakota; tänne palaavat nuorukaiset,
-tämä on vanhusten turvapaikka. Mutta tätä elämää he pitävät onnellisempana
-kuin hikoilla pelloilla, vaivaantua talonpuuhissa tai toivon
-ja pelon vaiheilla ajatella omaa ja muiden omaisuutta; välittämättä
-ihmisistä, välittämättä jumalista he ovat saavuttaneet vaikeimman
-asian, ettei heillä ole edes toivomisen tarvetta.»</p>
-
-<p class='c007'>Nykyajan tiedemiehet arvelevat, että Tacitus on saanut vääriä
-tietoja suomalaisista, sillä he olivat epäilemättä tähän aikaan korkeammalla
-kehityskannalla kuin Tacituksen mainitsema kansa. Ehkäpä
-hänen kuvauksensa tarkoittaakin lappalaisia.</p>
-
-<p class='c009'>● Tämän ajan <i>filosofeista</i> useimmat liittyivät joko <i>stoalaiseen</i>
-tai <i>epikurolaiseen</i> koulukuntaan. Varsinkin oli monta lahjakasta
-stoalaista filosofia. Niistä mainittakoon keisari Neron opettaja
-<i>Sĕ´neca</i> sekä viimeinen maakuntakeisari <i>Marcus Aurē´lius</i>.</p>
-
-<p class='c011'>□ Stoalainen filosofia oli aikojen kuluessa kehittynyt yhä ihmisystävällisemmäksi.
-Niinpä teroitettiin kaikkien ihmisten samanarvoisuutta.
-Se ikään kuin raivasi tietä kristinuskolle. Voimakkaasti
-korostettiin myös asettumista kaikkien onnenvaihdosten yläpuolelle.
-Jos olot muodostuivat sellaisiksi, ettei ihminen voinut elää vakaumuksensa
-mukaisesti, tuli hänen vapaaehtoisesti luopua elämästään surmaamalla
-itsensä. Monet jalot roomalaiset seurasivatkin viimeksimainittua
-neuvoa, kuten esim. Cato nuorempi ja Brutus.</p>
-
-<p class='c012'>Filosofi Senecan ihmisystävällisyys käy ilmi esim. siitä, että
-hän piti orjuutta epäoikeutettuna ja vastusti gladiaattorileikkejä.
-Eräässä kirjeessään hän sanoi: »Sattumalta jouduin gladiaattorinäytäntöön.
-Odotin jotain hauskaa, sukkelaa ja virkistävää. Päinvastoin!
-Näytännöstä oli leikki kaukana; siellä vain tapettiin ihmisiä.
-Taistelijoilla ei ollut mitään suojuksia; koko ruumis oli iskuille altis
-eikä kertaakaan isketty harhaan. Taistelevia odotti kuolema. Miekka
-ja tuli olivat toimessa, ja sitä kesti, kunnes tanner oli tyhjä. Palaamme
-tällaisista näytännöistä ahnaampina, turhamaisempina, ylellisempinä,
-vieläpä julmempina ja epäinhimillisempinä.»</p>
-
-<p class='c012'>Marcus Aurelius on jättänyt jälkeensä kokoelman mietelmiä.
-Eräässä hän vaatii ihmisrakkautta seuraavin sanoin: »Sano itsellesi
-aamupuhteessa: tänään joudun tekemisiin uteliaan, kiittämättömän,
-röyhkeän, petollisen, kateellisen ja jörön ihmisen kanssa! Kaikki
-nämä viat johtuvat siitä, ettei hän tiedä erotusta hyvän ja pahan
-<span class='pageno' id='Page_216'>216</span>välillä. Minä sen sijaan olen selvästi oppinut huomaamaan, että hyvä
-on kaunista ja paha rumaa. Sen tähden ei kukaan voi minua vahingoittaa,
-sillä minä en anna houkutella itseäni rumaan. Siitä syystä
-en myöskään voi suuttua minulle sukua olevaan olentoon ja häntä
-vihata, sillä olemme luodut yhteiseen työhön aivan samalla tavalla
-kuin molemmat jalat, kädet, silmät tai leuat.»</p>
-
-<p class='c009'>● Roomalaiset olivat oppineet kreikkalaisilta kaikki muut tieteensä,
-mutta oli kuitenkin eräs, jonka he itse loivat. Se oli <i>lakitiede</i>.
-Kun Rooman valtakunnan alue polvi polvelta kasvoi, kahdentoista
-taulun lait eivät riittäneet pitkällekään; ne olivat aiotut
-pienelle kaupunkivaltiolle, ja Roomasta oli tullut suuri maailmanvalta.
-Myöhemmin olikin välttämätöntä julkaista yhä uusia lakeja.
-Tasavallan aikana päättivät niistä osittain <em class='gesperrt'>kenturiakokous</em>,
-osittain <em class='gesperrt'>tribuskokous</em>, osittain vihdoin <em class='gesperrt'>senaatti</em>. Keisarivallan
-aikana taas <em class='gesperrt'>keisarit</em> antoivat asetuksia. Kaikkia näitä
-lakeja kokoilivat, järjestivät ja selittivät <em class='gesperrt'>lainoppineet</em>. Heidän
-selityksiään pidettiin niin suuressa arvossa, että keisarit vihdoin
-määräsivät ne lain veroisiksi; jos jostakin seikasta ei ollut lakimääräystä
-olemassa, mutta tunnettu lainoppinut oli lausunut siitä mielipiteensä,
-tuli tuomarin ratkaista asia annetun selityksen mukaisesti.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sotilasväkivallan aika (180–284).</strong> Maakuntakeisarien jälkeen
-Rooman valtakunta alkoi nopeasti rappeutua. Henkivartiosto asetti
-ja erotti keisareita mielensä mukaan, mennen kerran julkeudessa
-niin pitkälle, että möi huutokaupalla keisarin arvon. Toisinaan oli
-monta keisaria samalla kertaa, joten koko valtakunta oli hajoamaisillaan.
-Kaikeksi onnettomuudeksi Rooma sai näihin aikoihin
-kaksi vaarallista vihollista. Idässä <em class='gesperrt'>persialaiset</em> perustivat
-voimakkaan valtakunnan. Ja pohjoisessa <em class='gesperrt'>germaanit</em> muodostivat
-suuria liittokuntia. Roomalaiset itse olivat jo veltostuneet, ja heidän
-sotajoukossaan oli parhaasta päästä barbaareja. Näin ollen roomalaisten
-täytyi tehdä kummallekin viholliselle erinäisiä aluemyönnytyksiä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooman viimeinen kukoistus (284–395).</strong> Keisari <i>Dioclētiā´nus</i>
-teki lopun sotilasväkivallan ajasta. Hän huomasi, ettei Augustuksen
-laatima hallitusmuoto enää kyennyt pitämään valtakuntaa koossa ja
-<span class='pageno' id='Page_217'>217</span>sen tähden hän pani alulle hallitusmuodon muutoksen. Uudistuksen
-toteutti lopullisesti <i>Constantī´nus</i> Suuri (312–337).</p>
-
-<p class='c007'>Uuden hallitusmuodon mukaan keisarilla oli rajaton yksinvalta,
-aivan kuin itämaisilla hallitsijoilla aikaisemmin. Keisaria
-avustivat hallituksessa <em class='gesperrt'>ministerit</em>. Kullakin ministerillä oli
-erityinen hallinnonhaara, josta hän piti huolta; eräs hoiti valtion rahastoa,
-toinen huolehti sotajoukosta, kolmas valmisti lakiehdotukset
-jne. Jokaisella ministerillä oli virastonsa, joka
-avusti häntä hänen työssään.&thinsp;—&thinsp;Hallintoa varten koko valtakunta
-oli jaettu neljään osaan, joissa kussakin oli oma päämiehensä,
-<em class='gesperrt'>prefekti</em>. Prefektien alueet oli jaettu piirikuntiin, joiden
-johtajat olivat prefektien valvonnan alaisia. Samaten piirikunnat
-oli jaettu pienempiin alueisiin. Alempi virkamies oli
-aina vastuussa ylemmälle ja kaikkein ylimmät olivat suorastaan
-keisarille vastuussa. Koko valtakunta oli kuin suuri kone, jonka
-keisarit panivat käyntiin.</p>
-
-<p class='c007'>Keisari Constantinus oli kristityille suosiollinen eikä enää viihtynyt
-Roomassa, jossa oli paljon pakanoita ja jossa myös liiaksi
-muisteltiin entistä vapaampaa hallitusmuotoa. Hän perusti uuden
-pääkaupungin Bosporoksen rannalle muinaisen <i>Byza´ntion</i>in paikalle.
-Kaupunki sai nimekseen Uusi Rooma, mutta kansa sanoi
-sitä <i>Konstantinopoliksi</i> eli Constantinuksen kaupungiksi, ja sitä
-nimeä käytetään vielä meidän päivinämme, vaikka turkkilaiset
-nykyisin ovat ristineet sen Istanbuliksi. Kaupunkia koristettiin
-upeilla loistorakennuksilla, ja ennen pitkää se oli yhtä komea kuin
-Rooma, vieläpä komeampikin.</p>
-
-<p class='c007'>Diocletianuksen ja Constantinuksen uudistukset tuottivat valtakunnalle
-viimeisen kukoistuksen. Ulkoiset viholliset eivät saaneet
-siltä riistetyksi alueita ja sisäisesti järjestys pysyi yllä. Mutta tätä
-kukoistusta kesti vain satakunta vuotta. Varsinkin tuli aikaa
-voittaen näkyviin pyrkimys hajaantumiseen. Valtakunnan itäosissa
-puhuttiin kreikkaa ja länsiosissa latinaa, ja molemmat puoliskot
-vieraantuivat toisistaan. Kun vihdoin voimakas keisari <i>Theodŏ´sius</i>
-kuoli v. 395, valtakunta lopullisesti jakautui kahtia: <i>Itä-Rooman</i>
-ja <i>Länsi-Rooman</i> keisarikuntiin.</p>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_218'>218</span>
-  <h4 class='c010'>KRISTINUSKO VALLOITTAA MAAILMAN.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Pakanauskonnot rappeutuvat.</strong> Tasavallan loppuaikoina sivistyneet
-lakkasivat uskomasta jumaliin. Kreikassa usko jo aikoja sitten
-oli hälvennyt, ja Kreikasta uskonnottomuus siirtyi Roomaan. Toiset
-hakivat lohdutusta filosofiasta, mutta filosofiakaan ei voinut kaikkia
-tyydyttää, vaan monet kaipasivat uutta jalompaa uskontoa.</p>
-
-<p class='c007'>Alhainen kansa luotti yhä vanhoihin jumaliin. Mutta
-he eivät rakastaneet, vaan pelkäsivät niitä. Siksi he mielellään
-vaihtoivat ne vieraisiin jumaliin. Varsinkin itämaiden
-uskonnot salaperäisine menoineen saivat Roomassa monta tunnustajaa.
-Mutta eivätpä vieraatkaan jumalat ajan pitkään voineet antaa
-lohdutusta. Ihmisten sydämiin jäi yhä sammumaton kaipuu.</p>
-
-<p class='c007'>Roomalaiset olivat uskonnon asioissa hyvin suvaitsevaisia.
-Jokainen sai palvella sitä jumalaa, jota hän piti oikeana. Erään
-vaatimuksen he kuitenkin asettivat kaikille ihmisille. Omien jumaliensa
-ohessa heidän tuli palvella myös Rooman valtakunnan
-keisareita. Keisarit julistettiin jo eläessään jumaliksi, heidän kuvapatsaansa
-pystytettiin temppeleihin ja kaikkien ihmisten oli
-uhrattava niille. Joka ei palvellut keisareita jumalina, hän osoitti
-sillä halveksimista ja vihamielisyyttä Rooman valtakuntaa kohtaan,
-ja hän oli muka vaarallinen henkilö, joka oli kuolemalla
-rangaistava.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kristinusko syntyy.</strong> Juuri kun ihmiset enimmän kaipasivat
-uutta lohdullista oppia, syntyi uskonto, joka saattoi ihmismieltä
-tyydyttää, syntyi <i>kristinusko</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Kristinuskoa saarnattiin aluksi vain juutalaisten keskuudessa,
-jotka olivat hajaantuneet Rooman valtakunnan kaikkiin osiin. Apostoli
-<i>Paavalin</i> ajoista pakanoitakin otettiin kristillisiin seurakuntiin.
-Köyhät ja sorronalaiset ottivat riemulla vastaan uuden opin, sillä se
-lupasi heille kuoleman jälkeen <em class='gesperrt'>uuden elämän</em>, jossa ei ollut
-kärsimyksiä eikä erotusta köyhän ja rikkaan, orjan ja herran
-välillä. Paljon vaikutti myös se, että kristittyjen Jumala oli <em class='gesperrt'>rakkauden</em>
-Jumala, joka ei tahtonut ketään rangaista eikä työntänyt
-ketään luotaan, vaan otti vastaan jokaisen, joka vilpittömin mielin
-etsi häneltä turvaa. Useita miellytti kristittyjen harjoittama <em class='gesperrt'>hyvän</em>-<em class='gesperrt'>tekeväisyys</em>,
-<span class='pageno' id='Page_219'>219</span>he kun auttoivat toinen toistaan, vieläpä holhosivat
-vihamiehiäänkin, milloin nämä olivat avun tarpeessa.</p>
-
-<p class='c007'>Syntyi kristittyjä seurakuntia kaikkialle valtakuntaan, jopa itse
-Roomaankin. Nopeimmin kristittyjen lukumäärä kasvoi Vähässä-Aasiassa.
-Erittäin suureksi hyödyksi lähetystyössä oli se seikka,
-että Rooman valtakunnassa oli hyvät tiet ja säännöllinen laivakulku
-ja että kaikkialla valtakunnassa ymmärrettiin kreikkaa ja latinaa.
-Olipa kristittyjen vainoaminenkin omiaan levittämään uutta uskontoa.
-Kun näet pakanat näkivät, miten alttiisti kristityt antautuivat
-kuolemaan uskonsa puolesta, he tulivat vakuuttuneiksi, että tämä
-oppi oli oikea.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Vainot.</strong> Kristinuskon leviäminen ei saanut tapahtua ilman
-vastarintaa. Kristityt eivät voineet muita uskontoja tunnustavien
-tavoin osoittaa keisarien kuvapatsaille jumalallista kunnioitusta.
-Sen tähden heitä alettiin pitää Rooman valtakunnan vihollisina.
-Kuta voimakkaampi keisari oli ja kuta paremmin hän hoiti
-valtakuntaansa, sitä selvemmin hän huomasi, että kristityt erosivat
-muista ihmisistä, ja sitä enemmän hän pelkäsi, että he olisivat
-vaarallisia Rooman valtakunnan eheydelle. Sen tähden Rooman
-parhaimmat keisarit vainosivat kristittyjä. Keisari Neron vaino
-tosin johtui vain siitä, että keisari koetti itse puhdistua Rooman palon
-aiheuttamista epäluuloista syyttämällä kristittyjä, mutta niin Trajanus
-kuin Marcus Aurelius vainosivat kristittyjä syystä, että pitivät
-heitä valtiolle vaarallisina. Niitä kristittyjä, jotka uskon tähden
-joutuivat vainon alaisiksi, sanottiin <i>marttyyreiksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Aluksi virkamiehet eivät etsimällä etsineet kristittyjä, vaan
-rankaisivat vain silloin, kun kristityitä heille ilmiannettiin. Mutta
-n. v. 250 julkaistiin määräys, joka velvoitti virkamiehiä kaikissa
-valtakunnan osissa ottamaan selville, ketkä tunnustivat kristinuskoa.
-Tämän johdosta vainot, jotka aikaisemmin olivat olleet
-ikään kuin satunnaisia, tulivat yleisiksi.</p>
-
-<p class='c007'>Vaikein oli se vaino, jonka keisari Diocletianus n. v. 300 pani
-toimeen, mutta se oli myös viimeinen.</p>
-
-<p class='c011'>□ Keisari Neron vainosta kertoo Tacitus, joka itse halveksi kristittyjä,
-seuraavasti: »Ei millään keinolla saatu vaikenemaan huhua,
-jonka mukaan tulipalo oli keisarin käskystä aikaansaatu. Senpä vuoksi
-<span class='pageno' id='Page_220'>220</span>Nero, tukahduttaakseen kulkupuheet, itse keksi syyllisiä ja rankaisi
-heitä mahdollisimman julmalla tavalla. Ne olivat niitä riettaudesta
-vihattuja, joita rahvas sanoo kristityiksi. Tämä nimitys johtuu eräästä
-Kristuksesta, joka kärsi kuolemanrangaistuksen Pontius Pilātuksen
-toimesta. Ensinnä kiinnipannut ja sitten tavaton paljous heidän
-ilmiantamiaan havaittiin tutkittaessa ei juuri murhapolttoon syypäiksi,
-mutta sitä enemmän koko ihmissuvun vihaajiksi. Ja kuolemaantuomittuja
-päälle päätteeksi kidutettiin keisarin huvitukseksi;
-niinpä heitettiin heitä, puettuina petojen nahkoihin, koirien raadeltaviksi
-tai naulittiin ristinpuihin tai sytytettiin, kun päivä oli mennyt
-mailleen, palamaan yövalaisuksi. Tälle näytelmälle Nero avasi
-puutarhansa, ja siellä vietettiin sirkusjuhlaa, Nero kilpa-ajajan puvussa
-itse ajaen tai seisoen pienissä vaunuissa.»</p>
-
-<p class='c012'>Keisari Trajanuksen vainosta antaa selvän kuvan hänen kirjeenvaihtonsa
-aiemmin mainitun kirjailijan maaherra <i>Plī´nius</i> nuoremman
-kanssa. Kun Rooman laissa ei vielä ollut minkäänlaisia kristittyjen
-kohtelemista koskevia säännöksiä, Plinius oli ymmällä, mitä
-hänen tuli tehdä pakottaakseen kristittyjä uhraamaan keisarien kuvapatsaille.
-Hän päätti sen tähden pyytää keisarilta tarkempia toimintaohjeita.
-Kirjeessään hän muun muassa sanoi: »Toistaiseksi olen menetellyt
-seuraavalla tavalla niitä henkilöitä kohtaan, joita on ilmiannettu
-kristittyinä. Olen kysynyt heiltä, ovatko he kristittyjä. Jos he tämän
-ovat myöntäneet, olen kysynyt heiltä saman asian toisen ja kolmannen
-kerran, uhaten heitä kuolemanrangaistuksella. Jos he ovat pysyneet
-tunnustuksessaan, olen lähettänyt heidät kuolemaan. Ne, jotka
-kielsivät olevansa tai olleensa kristittyjä, katsoin velvollisuudekseni
-vapauttaa, jos he rukoilivat jumalia saneluni mukaan ja uhrasivat
-suitsutusta ja viiniä sinun kuvallesi, jonka tätä tarkoitusta varten olin
-asettanut jumalankuvien joukkoon, sekä sen lisäksi kirosivat Kristuksen;
-näihin tekoihin eivät näet taipune ne, jotka todellisesti ovat
-kristittyjä. He vakuuttivat, että koko heidän hairahduksensa oli siinä,
-että he määrättynä päivänä<a id='r1' /><a href='#f1' class='c018'><sup>[1]</sup></a> olivat kokoontuneet ennen auringonnousua
-laulamaan laulun Kristukselle ikään kuin jumalalle ja vannomaan valan,
-jossa eivät suinkaan sitoutuneet tekemään mitään rikosta, vaan
-olemaan varastamatta ja ryöstämättä, aviorikosta tekemättä ja sanaansa
-rikkomatta<a id='r2' /><a href='#f2' class='c018'><sup>[2]</sup></a>. Sen jälkeen he olivat eronneet kokoontuakseen uudelleen
-yhteiselle aterialle. Olen kiduttanut paria heidän orjattaristaan päästäkseni
-totuuden perille. Mutte en ole huomannut muuta kuin
-nurjaa, suunnatonta taikauskoa. Sen tähden olen lopettanut tutkimukset
-ja kiiruhdan pyytämään sinulta neuvoa.» Hyväksyen maaherran
-menettelyn Trajanus antoi seuraavan ohjeen: »Kristittyjä ei
-ole ryhdyttävä hakemaan, mutta jos heidät ilmiannetaan ja todistetaan
-<span class='pageno' id='Page_221'>221</span>syyllisiksi, on heitä rangaistava, kuitenkin niin, että se, joka
-kieltää olevansa kristitty ja teossa sen osoittaa palvomalla jumaliamme,
-saakoon palkaksi katumuksestaan rikoksensa anteeksi.»</p>
-
-<hr class='c019' />
-<div class='footnote c020' id='f1'>
-<p class='c007'><a href='#r1'>1</a>. Sunnuntaina.</p>
-</div>
-
-<div class='footnote c020' id='f2'>
-<p class='c007'><a href='#r2'>2</a>. Mooseksen kymmenen käskyä.</p>
-</div>
-
-<p class='c012'>Marcus Aureliuksen ajoilta on seuraava tapaus, jonka eräs Gallian
-seurakunta kertoo kirjeessä Aasian seurakunnille. »Kun muut kristityt
-olivat kärsineet amfiteatterissa marttyyrikuoleman, vietiin viimeisenä
-Blandī´na-niminen nuori nainen sekä 15-vuotias kristitty
-poika areenalle. Heidät laahattiin pakanallisen alttarin ääreen uhraamaan
-jumalille, mutta he kieltäytyivät sitä tekemästä. Katselijat
-puhkesivat raivokkaisiin huutoihin. Blandina kehoitti poikaa näyttämään
-pakanoille, mitä usko Jeesukseen Kristukseen saa aikaan.
-Poika kärsi lujana ja kuoli kidutuksiin. Viimeiseksi kulki Blandina,
-ikään kuin onnellinen äiti, joka on nähnyt lastensa voittavan, verisen
-areenan yli. Hän näytti ikävöivän yhtymistä omaisiinsa. Hänet ruoskittiin,
-heitettiin villien eläinten eteen, piinattiin hehkuvassa rautatuolissa.
-Vihdoin hänet käärittiin verkkoon ja heitettiin raivoavan
-härän eteen, joka viskasi hänet ilmaan kerran toisensa jälkeen. Mutta
-Blandina ei tuntenut kärsimyksiä, sillä hän luotti uskoonsa ja kääntyi
-palavissa rukouksissa Kristuksen puoleen. Vihdoin hän heitti henkensä.»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kristinusko pääsee voitolle.</strong> Ei kestänyt kauan viimeisen vainon
-jälkeen, ennen kuin kristinuskon asema Rooman valtakunnassa
-vakaantui. Keisari <i>Constantinus</i> Suuri oli valtioviisas hallitsija,
-joka ymmärsi, ettei kristinusko enää ollut tukahdutettavissa, ja sen
-tähden hänen mielestänsä oli edullisempaa voittaa kristitty kirkko
-puolelleen. Hän antoi kristityille kohta hallitsijaksi tultuaan <em class='gesperrt'>uskonvapauden</em>.
-Myöhemmin hän lakkaamatta työskenteli
-kristinuskon levittämiseksi valtakunnassa; hän rakensi kirkkoja,
-antoi papeille verovapauden, määräsi auringonpäivän (sunnuntain)
-pyhäpäiväksi ja otti ristinmerkin sotalippuihinsa. Constantinus itse
-pysyi kuitenkin pakanana; vasta kuolinvuoteellaan hän kastatti
-itsensä.</p>
-
-<p class='c011'>□ Keisari <i>Constantinuksen</i> hallitessa kristinusko vakaantui Rooman
-valtakunnassa. Hänen pyrkiessään hallitukseen oli useita vallantavoittelijoita.
-Kun hän lähti taistelemaan erästä kilpailijaansa vastaan, kerrotaan
-hänen nähneen omituisen näyn. Päiväsydännä näkyi keskellä
-taivasta kirkkaasti loistava risti, jonka ympärillä oli kirjoitus:
-»Tällä merkillä olet voittava!» Siitä hetkestä Constantinus otti ristinmerkin
-lippuihinsa. Lipputangon nenässä oli kultainen, jalokivillä
-<span class='pageno' id='Page_222'>222</span>varustettu
-seppele, jonka sisässä
-nähtiin Kristus-nimen
-kaksi
-kreikkalaista alkukirjainta
-(XP) yhteenkirjoitettuina <img src='images/i224.jpg' class='illustration' alt='' />.
-Tätä merkkiä
-sanotaan Kristuksen
-monogrammiksi.
-Itse lipun
-muodosti purppurainen kangas, jossa oli keisarin kuva. Tämä lippu
-taistelumerkkinään Constantinus voitti kaikki vastustajansa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_132.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 132.</i> Constantinuksen lippuja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● Constantinuksen jälkeen
-melkein kaikki hallitsijat olivat
-kristittyjä. Vihdoin
-keisari <i>Theodosius</i> v. 380
-kielsi tunnustamasta muuta
-uskontoa kuin kristinuskoa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_133.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 133.</i> Kristuksen kuvalla ja monogrammeilla varustettu lamppu.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kristinusko maallistuu.</strong>
-Se suosio, jonka kristinusko
-sai osakseen myöhempien
-keisarien puolelta, ja kristittyjen
-luvun nopea kasvaminen
-ei ollut kristilliselle
-kirkolle yksinomaan hyödyksi,
-vaan siitä oli myös
-vahingollisia seurauksia.</p>
-
-<p class='c007'>1) Monet henkilöt, jotka
-eivät olleet mieleltään kristittyjä,
-liittyivät kirkkoon
-saavuttaakseen keisarin suosion,
-joten <em class='gesperrt'>ulkokultaisuus</em> pääsi vallalle.</p>
-
-<p class='c007'>2) Nimikristityt noudattivat pakanallisia pitämyksiään, ja heidän
-<span class='pageno' id='Page_223'>223</span>mielipiteensäkin olivat monessa kohden pakanallisia. Heistä nämä
-epäkohdat tarttuivat muihin, joten kirkko sekä oppinsa että menojensa
-puolesta <em class='gesperrt'>pakanallistui</em>. Niinpä ruvettiin kristillisessä
-kirkossa palvelemaan hurskaita ihmisiä pyhimyksinä, jotka tulivat
-entisten pakanallisten jumalien tilalle. Pakanallista alkuperää oli myös
-suitsutusten käyttäminen ja juhlakulkueiden toimeenpaneminen.</p>
-
-<p class='c007'>3) Kun kirkolle keräytyi suuria rikkauksia lahjoituksista ja kun
-hallintomiehet mielellään kysyivät neuvoa kokeneilta seurakunnan
-johtajilta, pääsivät vähitellen <em class='gesperrt'>ahneus</em> ja <em class='gesperrt'>vallanhimo</em> kirkossa
-juurtumaan.</p>
-
-<p class='c007'>4) Kaikki seurakunnan jäsenet eivät enää olleet samanarvoisia,
-vaan papit erosivat erikoiseksi <em class='gesperrt'>hengelliseksi säädyksi</em>.
-Hengellistenkin keskuudessa muutamat paisuivat toisia mahtavammiksi
-ja saivat heidät johdettavikseen. Näitä mahtavampia
-pappeja sanottiin <em class='gesperrt'>piispoiksi</em>. Aikaa voittaen vielä piispojenkin
-yläpuolelle kohosi <em class='gesperrt'>arkkipiispoja</em>. Ja vanhan ajan lopussa
-olivat <em class='gesperrt'>patriarkat</em> vielä näitäkin mahtavammat.</p>
-
-<p class='c007'>5) Jo aikaisin pääsivät myös <em class='gesperrt'>oppiriidat</em> vallalle kristillisessä
-kirkossa. Kun tahdottiin tarkasti määritellä, millaisiin opinkappaleihin
-kristittyjen tuli uskoa, ilmeni erimielisyyksiä. Nämä koetettiin
-sovittaa yleisissä <em class='gesperrt'>kirkolliskokouksissa</em>, mutta
-kaikki eivät tyytyneet kokouksen päätökseen, vaan pysyivät lujasti
-<em class='gesperrt'>harhaopissaan</em>. Kirkolle vaarallisin harhaoppi oli <i>areiolaisuus</i>,
-joka väitti, ettei Kristus ollut samaa olemusta kuin Jumala, vaan
-että Jumala oli luonut hänet.</p>
-
-<p class='c007'>Vaikka kirkko maallistui, sen vaikutus kuitenkin oli hyödyllinen.
-Se jatkoi yhä armeliaisuustyötään, huolehtien orvoista,
-sairaista ja vainotuista. Se lievensi orjien kohtaloa ja saattoi
-ruumiillisen työn taas arvoon.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kristillinen tiede.</strong> Jo varhain esiintyi miehiä, jotka tutkivat ja
-järjestivät kristinuskon opinkappaleita. Näin syntyi kristillinen
-<em class='gesperrt'>teologia</em> eli jumaluusoppi, jonka tieteen vanhimpia harjoittajia
-sanotaan <em class='gesperrt'>kirkkoisiksi</em>. Etevin vanhan ajan jumaluusoppineista
-oli nimeltään <i>Augustī´nus</i>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_224'>224</span>
-<img src='images/kuva_134.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 134.</i> Basilika 300-luvulta. Sisäkuva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kristillinen taide.</strong> Kun
-kristinusko sai yhä vankempaa
-jalansijaa Rooman valtakunnassa,
-taiteetkin joutuivat
-kristillisen kirkon palvelukseen.
-Runoilijat sepittivät
-virsiä, arkkitehdit rakensivat
-kirkkoja, ja kuvanveistäjät
-ja maalarit koristivat pyhiä
-paikkoja kristillisaiheisilla kuvilla.</p>
-
-<p class='c007'>Tämänaikaisista virsistä
-on ennen muita kuuluisa niin sanottu <i>Ambrŏ´siuksen</i> kiitosvirsi, joka
-tavataan nykyisessä suomalaisessakin virsikirjassa (n:o 394). Se alkaa
-sanoilla: »Sua, Luoja, kiitämme, sun etees lankeemme. Sua, Isä iankaikkinen,
-maan piiri kiittää riemuiten, soi sulle taivaan kanteleet, ja juhlii
-enkeljoukkueet, ei lakkaa laulu serafein, soi aina äänet keruubein: on
-pyhä Jumala, on pyhä Jumala, on pyhä Jumala, Herramme Sebaot.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_135.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 135.</i> Hauta katakombeissa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Ensimmäiset kristilliset kirkot
-olivat, kuten aikaisemmin on mainittu,
-roomalaisia basilikoita, ja siitä
-syystä kirkot monta vuosisataa
-rakennettiin basilikan muotoon.
-Pakanuuden aikana kansa kokoontui
-temppelin ulkopuolelle, sillä sisäpuoli
-oli tarkoitettu pääasiallisesti
-pappeja varten. Sen vuoksi koristettiin
-temppeleitä ulkopuolelta
-ainakin yhtä paljon kuin sisältä.
-Kristillinen seurakunta vietti jumalanpalveluksen
-temppelin sisässä.
-Siksi sisusta tuli pääasiaksi
-ja ulkomuodosta huolehdittiin
-vähemmän. Kun ulkoa astuttiin
-basilikaan, oli ensimmäisenä
-<em class='gesperrt'>atrium</em>, jonka keskellä oli
-kaivo, mistä tulijat saivat vettä
-puhdistuakseen. Täällä katumuksentekijät
-seisoivat anoen uskovaisia
-pitämään esirukouksia heidän
-<span class='pageno' id='Page_225'>225</span>puolestaan. Atriumista tultiin
-itse kirkkoon, jonka kaksi
-pylväsriviä erotti kolmeen osastoon
-eli <em class='gesperrt'>laivaan.</em> Keskilaiva
-oli sivulaivoja korkeampi. Kirkon
-toisessa päässä oli muutamaa
-porrasta ylempänä <em class='gesperrt'>kuori</em> ja
-<em class='gesperrt'>alttari</em>. Alttarin takana oli
-<em class='gesperrt'>piispanistuin</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Omituisia rakennustaiteen tuotteita
-varhaiskristilliseltä ajalta
-ovat hautakäytävät. Kaupunkien
-ulkopuolelle rakennettiin pitkiä
-maanalaisia käytäviä, joiden seinissä
-oleviin lokeroihin ruumiit
-haudattiin. Näistä hautakäytävistä
-ovat kuuluisimmat Rooman
-<i>katakombit</i>, jotka on koristettu
-seinämaalauksilla. Niissä tavataan
-myös korkokuvin koristettuja kivisiä
-ruumisarkkuja.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_136.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 136.</i> Hyvä paimen. Marmoriveistos 200-luvulta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Aluksi kristityt välttivät kuvaamasta
-Kristusta. Maalauksissa oli
-hänen tilallaan hänen monogramminsa.
-Myös kalaa käytettiin Kristuksen
-vertauskuvana. Myöhemmin
-kuvattiin Kristusta kauniiksi
-nuorukaiseksi; usein hänet esitettiin
-hyväksi paimeneksi, joka
-kantoi lammasta olallaan.</p>
-
-<h4 class='c010'>SIIRTYMINEN UUTEEN AIKAKAUTEEN.</h4>
-
-<p class='c014'>Vuoden 400 tienoilla tapahtui
-Euroopan kansain oloissa muutoksia,
-jotka johtivat historian kehityksen uudelle uralle.</p>
-
-<p class='c007'>Ensinnäkin <em class='gesperrt'>kristinusko</em>, joka vuosisatoja oli taistellut pakanuutta
-vastaan, pääsi Rooman valtakunnassa lopullisesti voitolle,
-ja kristityt seurakunnat yhtyivät yhteisen johdon alaisina <em class='gesperrt'>katoliseksi
-kirkoksi</em>.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_226'>226</span>Samaan aikaan laaja <em class='gesperrt'>Rooman valtakunta jakaantui
-kahtia</em>, eikä kestänyt kauan, ennen kuin toinen näistä valtakunnista,
-Länsi-Rooma, meni hajalle rajoilla asuvien kansain
-hyökätessä sen alueelle.</p>
-
-<p class='c007'><em class='gesperrt'>Uudet kansat</em>, joista seuraavan aikakauden historiassa
-puhutaan, astuivat nyt historian näyttämölle, omaksuivat
-vähitellen kreikkalais-roomalaisen sivistyksen ja kehittivät sitä
-edelleen. Näin <em class='gesperrt'>sivistyksen piiri laajeni</em> entistä avarammaksi.</p>
-
-<p class='c007'>Vanha aika oli päättynyt, keskiaika oli alkamassa.</p>
-
-<div class='chapter'>
-  <span class='pageno' id='Page_227'>227</span>
-  <h2 class='c005'><strong>Keskiaika.</strong><br /> N. v:sta 400 n. v:een 1500 j. Kr.</h2>
-</div>
-<h3 class='c010'><strong>I. Kansainvaellusten aika.</strong></h3>
-
-<h4 class='c010'>GERMAANIEN MUINAISET OLOT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Germaanien aiemmat asuinpaikat.</strong> Niitä kansoja, jotka v:n 400
-tienoilla tunkeutuivat Tonavan ja Reinin yli Rooman valtakunnan
-alueille ja vähitellen anastivat sen maat, sanotaan yhteisellä nimellä
-<i>germaaneiksi</i>. Germaanit olivat indo-eurooppalaista kansaa niin
-kuin kreikkalaiset ja roomalaiset, joista he kuitenkin erosivat sekä
-kieleltään että ulkomuodoltaan. He olivat näitä kookkaampia, vaaleaverisiä
-ja sinisilmäisiä.</p>
-
-<p class='c007'>Caesarin aikoina germaanit asuivat nykyisessä Saksassa ja
-Tanskassa sekä Norjan ja Ruotsin eteläosissa. Nämä maat olivat
-silloin toisen näköisiä kuin nykyään. Kaikkialla kasvoi jylhää metsää,
-jossa alkuhärät, karhut ja sudet majailivat. Vuolaat virrat halkoivat
-maata, ja niiden välillä oli Pohjois-Saksassa ylipääsemättömiä
-soita. Vain sieltä täältä metsän keskeltä pilkotti vähäinen viljelty
-maa-ala tai ryhmä pienoisia puumajoja.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Germaanien elinkeinot ja tavat.</strong> Germaanit harjoittivat metsästyksen
-ja kalastuksen ohella karjanhoitoa, osasivatpa jo maatakin
-viljellä. Heidän maanviljelyksensä oli kumminkin hyvin puutteellista,
-he kun eivät ymmärtäneet syvältä muokata maata tai
-lannoittaa sitä. He kaatoivat kasken, polttivat sen ja kylvivät siemenen
-tuhkaan. Kun vilja oli korjattu ja ruoho syöty laitumelta,
-he muuttivat uusille asuinpaikoille. Muuttaessaan he veivät usein
-talonsakin mukanaan, sillä ne olivat keveitä puusta rakennettuja
-majoja. Kaupunkeja ei ollut ollenkaan, ja kylätkin olivat pieniä.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_228'>228</span>Germaanit eivät vielä olleet järjestyneet valtioksi, kuten kreikkalaiset
-ja roomalaiset. Kumminkin sukulaisuussiteet ja taistelu yhteisiä
-vihollisia vastaan yhdistivät ihmisiä toisiinsa. Perheet, jotka
-polveutuivat samasta kantaisästä, muodostivat <em class='gesperrt'>suvun</em>. Saman
-suvun jäsenet pysyttelivät lapsineen samoilla asuinpaikoilla, viljelivät
-yhdessä maata ja yhdessä taistelivat vihollista vastaan. Jos
-joku suvun jäsen surmattiin, oli suvun velvollisuus kostaa hänen
-kuolemansa. Sitä sanotaan <em class='gesperrt'>verikostoksi</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_137.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 137.</i> Germaanikylä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Suvut liittyivät vähitellen yhteisen päällikön johdossa <em class='gesperrt'>heimoiksi</em>.
-Vuoden 200 tienoilla useat heimot yhtyivät <em class='gesperrt'>liittokunniksi</em>.
-Niinpä muodostuivat eri liittokunniksi nykyisessä
-Hollannissa asuvat <i>frankit</i>, Pohjanmeren etelärannalla majailevat
-<i>saksit</i> sekä Itämeren ja Tonavan alajuoksun välillä asustavat <i>gootit</i>,
-joista idempänä asuvia sanottiin itägooteiksi, lännempänä asuvia
-länsigooteiksi.</p>
-
-<p class='c007'>Kansan johtajana oli <em class='gesperrt'>kuningas</em>. Hänen valtansa oli kumminkin
-vähäinen, sillä yhteiset asiat, kuten kysymys sodasta ja
-rauhasta sekä maan jakamisesta, päätettiin <em class='gesperrt'>käräjissä</em>, joihin
-kaikki perheenisät saivat ottaa osaa. Niissä ratkaistiin myös
-henkilöiden väliset riita-asiat. Sodan johto oli hallitsijan tärkein
-tehtävä. Toisinaan ei valittu lainkaan kuningasta. Silloin asetettiin
-sotaan lähdettäessä <em class='gesperrt'>herttua</em> sotajoukon johtajaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_229'>229</span>
-<img src='images/kuva_138.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 138.</i> Germaaniperhe.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kuningas valittiin tavallisesti vanhasta arvoon kohonneesta
-suvusta. Vaali tapahtui kansankokouksessa eli käräjillä, jotka pidettiin
-taivasalla metsän aukeamassa tai avoimella niityllä. Siellä ei
-äänestetty samalla tavoin kuin nykyajan kokouksissa, vaan hyväksyminen
-ilmaistiin lyömällä kilpiin, vastustus äänekkäällä murinalla.
-Valittu kuningas nostettiin kilvelle, häntä tervehdittiin raikuvin huudoin
-ja hänelle annettiin keihäs saavutetun arvon merkiksi. Se sopikin
-germaanikuninkaalle paremmin kuin kruunu tai muu koriste,
-koska hän ennen kaikkea oli sotapäällikkö. Hän oli nyt ensimmäinen
-mies käräjillä, ja hän saattoi paljonkin vaikuttaa asiain menoon, jos
-hän pyrki edistämään yhteistä hyvää. Mutta kansan tahtoa vastaan
-hän ei mahtanut mitään, sillä asiain ratkaisu oli kansan käsissä.</p>
-
-<p class='c012'>Valloitetusta maasta ja sotasaaliista germaanikuningas sai suuremman
-osan kuin muut. Siksi hän saattoi ylläpitää <em class='gesperrt'>aseellista
-seuruetta</em>, jota heidän kielellään sanottiin »hirdiksi». Siihen kuului
-noin pari sataa harjaantunutta soturia. He vannoivat kuninkaalle
-uskollisuuden valan, saivat häneltä aseet, söivät hänen pöydässään
-ja asuivat hänen talossaan. Heillä itsellään ei ollut vaimoa eikä lapsia,
-ei taloa eikä tannerta. Yhteiset ateriat syötiin suuressa salissa. Silloin
-juteltiin äänekkäästi; milloin laskettiin pilapuheita, milloin keskusteltiin
-vakavasti; vanhimmat urhot kertoivat muinaisista mittelöistä,
-ja runoilijat lauloivat maineikkaista sankareista ja sankari-teoista.
-<span class='pageno' id='Page_230'>230</span>Iltaisin he usein istuivat myöhään yöhön oluthaarikkain ääressä,
-ja silloin saattoi toinen loukata toista, niin että tartuttiin aseisiin.
-Yöksi jäi muutamia saliin. Istuimet työnnettiin seinille, ja miehet
-heittäytyivät lattialle eläinten nahat peittoina. Jos aika oli epävarma,
-he nukkuivat kilpi ja kypärä, haarniska ja keihäs sivullaan,
-valmiina hyökkäämään vaaran uhatessa. He seurasivat kuningasta
-kansankokoukseen, matkoille ja sotaretkille. Jos kuningas kaatui
-taistelussa, niin he halusivat kiihkeästi kostaa hänen kuolemansa tai
-kaatua hänen viereensä taistelutanterelle. Jos hän joutui vangiksi
-tai hänet karkotettiin maasta, niin he seurasivat häntä vankeuteen ja
-maanpakoon. Mutta ne, jotka jäivät henkiin päällikön kaatuessa,
-nostivat hänet korkealle roviolle, jolla hänet poltettiin ratsuineen ja
-varustuksineen, koirineen ja haukkoineen. Sitten luotiin paikalle
-mahtava hautakumpu, jonka ympäri miehet laulaen ja ääneen huutaen
-ratsastivat. Mutta jos hän oli merikansan kuningas, niin hänen
-ruumiinsa pantiin laivaan maston juurelle aseineen ja koristuksineen;
-pään ympäri ommeltiin lippu, sitten köydet, jotka sitoivat laivan rantaan,
-irroitettiin ja vainaja lähetettiin meren syliin, josta jumalat
-saivat ottaa hänet luoksensa.</p>
-
-<p class='c009'>● Germaanienkaan keskuudessa kaikki eivät olleet samanarvoisia:
-<em class='gesperrt'>vapaiden</em> rinnalla oli myös epävapaita eli <em class='gesperrt'>orjia</em>. Orjaa kohdeltiin
-tylysti, ja omistaja sai, jos halusi, tappaakin hänet. Orjat
-ja naiset tekivät kaikki raskaimmat työt, hoitivat karjan ja viljelivät
-pellot; vapaa germaanimies piti tällaisia töitä arvolleen sopimattomina.
-Metsästys ja sodankäynti olivat hänen mielitoimiaan.
-Joutoaikansa hän kulutti arpapelissä tai juomingeissa.</p>
-
-<p class='c007'>Veron maksaminen, joka roomalaisille keisarivallan aikana oli
-käynyt ylen rasittavaksi, oli germaaneille tuntematon; vapaat miehet
-pitivät sitä orjuuden merkkinä. Mutta valtion hoitoon ei varoja
-tarvittukaan, kun ei ollut virkamiehiä, vaan kukin hoiti itse asiansa,
-ja <em class='gesperrt'>sotapalvelus</em> oli jokaisen vapaan miehen velvollisuus.</p>
-
-<p class='c011'>□ Perheenisä oli perheensä päämies ja hallitsi sitä kuin kuningas
-valtakuntaansa. Vaimo oli hänen alamaisensa ja palvelijansa. Häneltä
-vaadittiin ehdotonta uskollisuutta miestään kohtaan. Jos hän
-teki itsensä syypääksi aviorikokseen, mies kutsui koko sukunsa koolle,
-riisui sen nähden vaimonsa alasti, leikkasi hänen tukkansa ja karkotti
-hänet ruoskan lyönneillä talostaan ja koko kylästä. Siveysrikokset
-olivat harvinaisia, sillä yleinen katsantotapa tuomitsi ne ankarasti.
-Uskollista ja kelpo vaimoa kohdeltiin kunnioituksella, ja mies antoi
-<span class='pageno' id='Page_231'>231</span>arvoa hänen neuvoillensa. Sodassa vaimot olivat usein mukana, ja
-taisteluissa he huudoillaan kiihottivat miesten urhoollisuutta, ottivatpa
-itsekin toisinaan osaa taisteluun. Uskoivatpa germaanit, että
-naisessa oli jotain yliluonnollista, että hän saattoi nähdä tulevaisia
-asioita ja tapahtumia. Muutamia naisia kunnioitettiin sen vuoksi
-jumalallisina olentoina.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_139.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 139.</i> Germaanien käräjät.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Germaanien uskonto.</strong> Germaanien muinainen <em class='gesperrt'>uskonto</em> oli
-heidän sotaisen luonteensa mukainen. Se oli alkuaan luonnonvoimien
-palvelemista. Pääjumala oli <i>Wodan</i> eli <i>Odin</i>. Hän antoi sodassa
-onnea, ja hänen luokseen <i>Walhalla</i>an pääsivät taistelussa kaatuneet
-urhoolliset miehet. Sielläkin he yhtä mittaa ottelevat ja
-juovat kuohuvaa simaa. Ukkosen jumala oli <i>Donar</i> eli <i>Thor</i>. Salamat
-olivat hänen nuoliaan, ja kun hän vaunuineen ajoi taivaan
-kantta, syntyi pelottava jyrinä. Naisjumalia olivat <i>Freija</i>, rakkauden
-jumala, sekä kaunis ja siveä <i>Hulda</i>, joka kulkiessaan talviöinä
-kylvi lumen maahan. <em class='gesperrt'>Valkyyriat</em> taas ratsastivat taistelun
-telmeessä kiihottaen soturien intoa sekä kantaen kaatuneita
-<span class='pageno' id='Page_232'>232</span>sankareita Wodanin luokse Walhallaan. Vielä oli lukematon joukko
-ylempiä ja alempia jumaluusolentoja. Vuorissa, lehdoissa, lähteissä
-ja noroissa, järvissä ja joissa asui haltijoita ja henkiä. Maan alla ja
-vuorenrotkoissakin oli <em class='gesperrt'>kääpiöitä</em> ja <em class='gesperrt'>tonttuja, näkkejä</em>
-ja <em class='gesperrt'>keijukaisia</em>. Niiden vastakohtana olivat <em class='gesperrt'>jättiläiset</em>,
-jotka asuivat ihmisten kammona erämaissa. Temppeleitä germaaneilla
-ei ollut, vaan he palvelivat jumaliaan pyhissä lehdoissa,
-niinkuin meidänkin pakanalliset esi-isämme, uhrein ja rukouksin.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Germaanit saavat vaikutteita roomalaisilta ja kreikkalaisilta.</strong>
-Germaanit joutuivat keisariajalla yhä vilkkaampaan yhteyteen roomalaisten
-ja kreikkalaisten kanssa. Reinin ja
-Tonavan rannoille roomalaiset perustivat
-leiripaikkoja ja uudisasumuksia, ja germaanien
-ja roomalaisten kesken syntyi kauppayhteys,
-joka vuosien vieriessä vilkastumistaan
-vilkastui. Kreikkalais-roomalaisen sivistyksen
-siemenet kylvettiin tällöin germaanien maahan.
-Niinpä he oppivat kreikkalaisilta kirjoitustaidon;
-heidän kirjoitustaan sanotaan <em class='gesperrt'>riimukirjoitukseksi</em>.
-Riimukirjaimet eivät
-ole pyöreitä, vaan melkein järkiään
-teräväkulmaisia. Tämä johtuu siitä, että germaanit pergamentin ja
-papyruksen puutteessa leikkasivat kirjaimet puuhun tai hakkasivat
-ne kiviin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_140.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 140.</i> Germaaninen koruraha riimukirjoituksineen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Roomalaisten kauppiaiden, käsityöläisten ja sotilaiden mukana
-<em class='gesperrt'>kristinuskokin</em> alkoi tulla tunnetuksi germaanien keskuudessa.
-Jo ennen kuin germaaniheimot saapuivat Rooman valtakunnan
-alueelle, olivat toiset niistä omaksuneet uuden uskon ja
-tunnustivat areiolaisten oppia. Niinpä »goottien Mooses» <em class='gesperrt'>Wulfila</em>
-alkoi neljännen vuosisadan keskivaiheilla saarnata kristinoppia länsigooteille.
-Wulfilan kuolematon teko oli Raamatun kääntäminen
-gootin kielelle.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Germaanit pyrkivät Rooman alueelle.</strong> Kuta enemmän germaanien
-luku lisääntyi, sitä vaikeampi heidän oli tulla toimeen
-<span class='pageno' id='Page_233'>233</span>kaskenpoltolla entisessä kotimaassaan. Heidän mielensä paloi »etelän
-ihanaan maahan», jonka rikkaista kaupungeista ja aaltoilevista
-viljavainioista he olivat kuulleet kerrottavan. Toisinaan kokonaiset
-heimot, miehet, vaimot ja lapset, matkasivat kohti Rooman valtakunnan
-rajoja. Tiet olivat silloin täynnä kansaa. Miehet kulkivat
-edellä ratsujen selässä, vaimot ja lapset seurasivat jäljessä härkien,
-aasien tai hevosten vetämissä vankkureissa, joissa myös omaisuus
-ja ryöstetty saalis kuljetettiin. Jo Mariuksen aikana teutonit ja
-kimbrit yrittivät tunkeutua Italiaan asettuakseen sinne asumaan,
-mutta heidät voitettiin ja karkotettiin takaisin. Caesar teki Galliasta
-kaksi retkeä germaanien maahan herättääkseen heissä kunnioitusta
-Rooman valtaa kohtaan. Keisariajalla roomalaiset ja germaanit
-törmäsivät usein vastakkain. Vielä roomalaiset edistyneemmän sotataitonsa
-takia olivat voimakkaammat, ja usein heidän legioonissaan
-urhoollisia germaanejakin taisteli palkkasotureina omia heimolaisiaan
-vastaan. Mutta v:n 400 tienoilla germaanit heittäytyivät Tonavaa ja
-Reiniä vastaan niin monilukuisina ja niin valtavalla voimalla, että
-Rooman legioonain oli pakko väistyä heidän tieltään.</p>
-
-<p class='c007'><i>Suuri germaaninen kansainvaellus</i> oli alkamassa.</p>
-
-<h4 class='c010'>ITALIA KANSAINVAELLUSTEN PYÖRTEESSÄ.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Hunnit.</strong> Suurten kansainvaellusten lähtökohtana oli <i>hunnien</i>,
-erään mongolisen raakalaiskansan, hyökkäys Eurooppaan.</p>
-
-<p class='c011'>□ Hunnit saapuivat neljännellä vuosisadalla Kaspian meren pohjoispuolitse
-Itä-Eurooppaan, asettuen joksikin aikaa Kaakkois-Venäjän
-aroille. Heidän ulkomuotonsa kuvataan kammottavan rumaksi:
-heillä oli leveät kasvot, hyvin ulkonevat poskiluut, pienet silmät,
-suuret korvat ja litteä nenä. Ravinnokseen he käyttivät kasvien
-juuria ja raakaa lihaa, joka tehtiin mureaksi siten, että se ratsastettaessa
-pidettiin satulan alla. Vaatteitaan he eivät milloinkaan
-muuttaneet eivätkä pesseet, vaan pitivät niitä siksi, kunnes ne
-repaleina putosivat päältä. Miehet olivat aina hevosen selässä:
-siinä he söivät ja joivat, siinä he nukkuivatkin. Taistelussa hunnit
-olivat pelottavia: hirveästi huutaen he ratsastivat hajallisina joukkoina
-päin vihollista kadotakseen samassa näkymättömiin, kunnes
-<span class='pageno' id='Page_234'>234</span>uudistivat hyökkäyksen. Kaukaa he ampuivat teräviä luukärkisiä
-nuolia, mutta lähelle tultuaan he taistelivat miekoin. Jos he saivat
-voiton, niin he useinkin surmasivat kaikki viholliset ja hävittivät
-kaiken, mikä eteen sattui.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Länsigootit.</strong> Hunnit eivät kauan tyytyneet asumaan Venäjän
-aroilla, jonne aluksi olivat asettuneet. He halusivat lännen rikkaampiin
-maihin, joista maine oli levinnyt heidänkin keskuuteensa.
-V. 375 he hyökkäsivät goottien kimppuun. <i>Itägootit</i> joutuivat
-vuosikymmeniksi heidän valtansa alaisiksi; <i>länsigootit</i> pakenivat.
-He saivat Itä-Rooman keisarilta luvan asettua Tonavan eteläpuolelle,
-nykyiseen Bulgariaan. Keisari Theodosius lupasi maksaa heille palkkaakin,
-jos he puolustaisivat valtakunnan rajaa muiden kansojen
-hyökkäyksiltä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_141.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 141.</i> Alarikin sinetti. Kaiverrettu<br />jalokivi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Parikymmentä vuotta länsigootit pysyivätkin
-rauhallisina uudessa kotimaassaan. Mutta sitten he
-lähtivät jälleen liikkeelle, matkan määränä Italia. Heidän
-johtajanaan oli nyt nuori, mainetta ja sankaritekoja
-tavoitteleva <i>Alarik</i> kuningas. Ensi yritys tunkeutua
-Italiaan epäonnistui. Mutta jonkin vuoden
-kuluttua Alarik gootteineen saapui uudestaan, ja v.
-410 täytyi Rooman, tuon mahtavan maailmankaupungin,
-jota Pyrrhos ja Hannibal turhaan olivat yrittäneet
-valloittaa, antautua goottien armoille. »Mitä
-tiheämmässä ruoho kasvaa, sitä helpompi sitä on niittää», Alarik oli
-sanonut, kun häntä pelotettiin Rooman väen paljoudella. Gootit
-olivat nyt valtiaina siinä kaupungissa, jossa germaanit ennen muinoin
-sotavankeina kulkivat keisarien riemusaatossa; ja ylhäiset
-roomalaiset, joiden esivanhemmat olivat sirkuksessa huvikseen katselleet
-germaanimiekkailijain taistelua joko toisiaan tai villipetoja
-vastaan, tarjosivat gooteille kultamaljoista viiniä. Rooman
-silloinen keisari <i>Honō´rius</i> oleskeli toimetonna lujasti linnoitetussa
-<i>Ravennassa</i> ja kulutti aikaansa hoitamalla siipikarjaa.</p>
-
-<p class='c007'>Ryöstettyään kaupunkia kolme päivää gootit jatkoivat kuninkaansa
-johtamina matkaansa etelään Roomasta. Jo mietti Alarik
-uusia valloitusretkiä, kun hän äkkiä kuoli.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_235'>235</span>□ Pyhä Pietari&thinsp;—&thinsp;niin kansa sanoi&thinsp;—&thinsp;oli rangaissut Alarikia Rooman
-ryöstöstä. Surren gootit valmistivat sankarilleen kuninkaallisen
-haudan. He johtivat seudulla kulkevan pienen joen urastaan ja muurasivat
-sen tyhjään uomaan hautakammion. Sinne vietiin Alarik
-hevosen selässä istuen, täysissä sotavarustuksissa sekä kuninkaallisessa
-asussa, ja kaikki hänen aarteensa hänen mukanaan. Sitten hauta
-muurattiin umpeen ja joki johdettiin takaisin entiseen uraansa. Orjat,
-jotka olivat toimittaneet työn, surmattiin, jottei kukaan saisi tietoa
-siitä paikasta, jossa suuri länsigoottien kuningas aarteineen lepäsi.</p>
-
-<p class='c009'>● Alarikin kuoltua länsigootit lähtivät Italiasta ja vaelsivat Etelä-Galliaan.
-Sinne he perustivat v. 419 valtakunnan, joka sittemmin
-laajeni niin, että siihen kuului koko Pyreneitten niemimaa. Siellä
-he hallitsivat lähes 300 vuotta ja omaksuivat vähitellen roomalaisten
-sivistyksen ja kielen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Vandaalit.</strong> Niihin aikoihin, jolloin länsigootit hyökkäsivät Italiaan,
-kutsuttiin Rooman legioonat pois Reinin varsilta puolustamaan
-tätä valtakunnan päämaata. Mutta silloinpa monet germaanikansat
-pääsivät joen poikki Galliaan ja anastivat kaikki Rooman läntiset
-maakunnat. Näitä kansoja olivat myös <i>vandaalit</i>. Vandaalit kulkivat
-Gallian halki Pyreneitten niemimaahan jo ennen kuin länsigootit
-sinne tulivat. Viimein he menivät salmen poikki Pohjois-Afrikkaan,
-jonne perustivat lyhytikäisen valtakunnan. Sieltä he meren yli
-saapuivat hävitysretkelle Italiaan ja ryöstivät Roomaa parin viikon
-ajan mitä julmimmalla tavalla. Useissa kielissä merkitsee sana
-»vandalismi» vieläkin raakaa hävittämistä. Pohjois-Afrikassa vandaalit
-pian veltostuivat ja menettivät n. 100 vuoden kuluttua maansa
-<i>Itä-Rooman</i> keisarille. Pian he hävisivät jäljettömiin.</p>
-
-<p class='c011'>□ »Kaikista tuntemistani kansoista&thinsp;—&thinsp;muuan roomalainen kirjailija
-lausuu&thinsp;—&thinsp;on vandaalien kansa turmeltunein. Valloitettuaan Afrikan
-he rupesivat ottamaan päivittäin lämpimiä kylpyjä, kattamaan pöytänsä
-hienoimmilla herkuilla, mitä maa ja meri saattoi tarjota. He
-pukeutuivat silkkiin ja koristivat itseään lukuisilla kultahelyillä.
-Päivänsä he kuluttivat teattereissa, kilpa-ajoissa ja sentapaisissa leikeissä,
-mutta heidän mielitoimenaan oli metsästys. Tanssijat, ilveilijät,
-näyttelijät ja soittajat, sanalla sanoen kaikki, jotka osasivat tarjota
-silmälle ja korvalle nautintoa, saapuivat heidän luokseen kuin kotiinsa.
-<span class='pageno' id='Page_236'>236</span>Taloja ympäröivät komeat puutarhat lähteineen ja pensaineen. He rakastivat
-juominkeja ja irstasta elämää.» Mutta sepä olikin heidän tuhonsa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Attila.</strong> Majailtuaan noin 70 vuotta Tiszan [tĭsa] ja Tonavan
-välisillä tasangoilla nykyisessä Unkarissa hunnit lähtivät jälleen
-liikkeelle. Heidän kuninkaansa oli <i>Attila</i>, joka kopeasti vaati Länsi-Rooman
-keisarilta puolta hänen valtakuntaansa.</p>
-
-<p class='c011'>□ Hunnilaisylimykset olivat tähän aikaan jo omaksuneet roomalaisten
-loistokkaan ulkonaisen esiintymisen. Heillä oli kullalla ja hopealla
-koristetut vaatteet, ja he söivät kulta- ja hopea-astioista herkkuruokia.
-Mutta Attila käyttäytyi toisin. Hän pukeutui yksinkertaiseen pukuun;
-hänen ruoka- ja juoma-astiansa olivat puusta, ja liha oli hänen tärkein
-ruokansa. Hän tahtoi näet säilyttää hunnien vanhat tavat. Puisella
-istuimella hän otti vastaan Itä-Rooman keisarin lähettilään, joka
-hunnien oloista on näkemänsä perustuksella kertonut. Hänen sodankäyntinsä
-oli raakaa kuin hunnien konsanaan. Kerskuen hän nimitti
-itseään »Jumalan vitsaksi», ja ylvästellen hävittämiskyvyllään hänen
-kerrotaan sanoneen: »Ei kasva ruoho siinä, mihin Attilan hevonen
-on tallannut.»</p>
-
-<p class='c009'>● Hävittäen kylät ja kaupungit Attila saapui laumoineen Reinin
-yli Galliaan. Monen germaanikansankin oli pakko taistella
-hänen joukoissaan. Tuho näytti uhkaavan koko länsiroomalaista
-sivistystä. Mutta onneksi Rooman maaherra sai Gallian germaanit
-taistelemaan yksissä voimin roomalaisten kanssa Attilaa vastaan.
-Ja <i>Katalaunisten</i> kentällä Seinen yläjuoksun rannalla hänet perin
-pohjin voitettiin (v. 451).</p>
-
-<p class='c007'>Seuraavana vuonna Attila teki hyökkäyksen Italiaan. Murhaten
-ja ryöstäen hänen hurjat soturinsa samosivat Pohjois-Italiaan
-aikoen hyökätä Roomaa vastaan, jonka asukkaat pelkäsivät perikatonsa
-lähenevän. Mutta Rooman silloinen piispa meni keisarin
-lähettiläiden kanssa Attilan leiriin ja taivutti hänet, lahjoja ja veroakin
-lupaamalla, kääntymään takaisin. Attila palasi Unkariin, jossa hän
-pian sen jälkeen kuoli. Silloin hunnien valtakunta hajosi, ja orjuutetut
-kansat, niiden joukossa itägootit, vapautuivat.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Itägootit.</strong> Vandaalit ja hunnit olivat ainoastaan ryöstäneet Italiaa;
-itägootit sitä vastoin ottivat sen joksikin aikaa haltuunsa.
-<span class='pageno' id='Page_237'>237</span>Kun he kuninkaansa <i>Te´odorik</i>in (488–526) johdossa saapuivat
-(v. 488) tähän kaikkien germaanikansain ihailemaan maahan, hallitsi
-siellä entinen germaaninen palkkasoturien päällikkö <i>Odovakar</i>.
-Hän oli v. 476 syössyt valtaistuimelta <em class='gesperrt'>Länsi-Rooman
-viimeisen keisarin</em> <i>Rōmulus Augu´stuluksen</i>, jonka jälkeen
-palkkasoturit huusivat hänet kuninkaaksi. Kaksitoista vuotta Odovakar
-hallitsi yksin Italiaa ennen itägoottien tuloa. Sen jälkeen
-Odovakar ja Teodorik jonkin aikaa hallitsivat yhdessä. Mutta sitten
-Teodorik surmasi eräissä pidoissa Odovakarin ja kohosi yksin Italian
-valtiaaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Teodorik hankki itselleen vallan tekemällä julman rikoksen.
-Mutta hänen kunniakseen on mainittava, että hän käytti valtaansa
-hallittaviensa eduksi. Teodorik oli sivistyneempi kuin useimmat muut
-germaanikuninkaat. Hän oli nuorena oleskellut Konstantinopolin
-hovissa panttivankina ja siellä oppinut roomalaista sivistystä ja valtiotaitoa.</p>
-
-<p class='c012'>Hallitsijaksi tultuaan Teodorik vaati, että maassa noudatettaisiin
-lakia ja <em class='gesperrt'>oikeutta</em>. »Ken loukkaa oikeutta, hän tekee vääryyttä minulle»,
-kerrotaan hänen sanoneen. Ja usein hän lausui tahtovansa suojella
-vähäväkisiä suurten ja mahtavain väkivallalta. Germaanikansojen
-keskuudessa oli ollut tapana, että itsekukin puolusti oikeuttaan
-ja asevoimin kosti sille, jolta oli kärsinyt vääryyttä. Teodorik
-kielsi näin tekemästä. Tuomioistuimilla vain oli oikeus rangaista
-rikollista lain mukaan. Eräille germaaneille, jotka asuivat Tonavan
-pohjoispuolella ja jotka tunnustivat hänet hallitsijakseen, hän kirjoitti
-kerran: »Minä pyydän, että taistelette vihollista vastaan ettekä
-keskenänne. Miksi tartutte aseeseen, kun teillä on oikeamielinen
-tuomari? On väärin nousta sukulaistansa vastaan; hänen puolestaan
-tulisi mieluummin kunnialla kuolla. Tehkää niinkuin gootit
-tekevät: he saattavat kyllä taistella vieraissa, mutta kotona he elävät
-rauhassa!»</p>
-
-<p class='c012'><em class='gesperrt'>Uskonnoltaan</em> Teodorik oli areiolainen, mutta toisuskoiset olivat
-hänestä yhtä hyviä alamaisia. »Minä en saata pakottaa ihmistä uskomaan
-toisin kuin hän itse tahtoo», oli hänen tapana sanoa. Juutalaisillekin
-hän soi lain turvan. »Jos tahdomme olla sivistyneitä ihmisiä,
-emme voi menetellä väärin niitä kohtaan, jotka vielä vaeltavat pimeyden
-tiellä», hän sanoi. Hänen hallitessaan ei ketään vainottu
-uskonnon takia.</p>
-
-<p class='c012'>Teodorik oli peloton soturi, mutta hän rakasti <em class='gesperrt'>rauhaa</em> enemmän
-kuin sotaa. »Jokaisen valtakunnan tulee kaivaten toivoa rauhaa»,
-<span class='pageno' id='Page_238'>238</span>hän sanoi. »Sillä siitä kaikki hyötyvät. Rauha on hyvien toimien
-äiti. Se lahjoittaa ihmisille monenkaltaista onnea, se enentää varallisuutta,
-se edistää sivistystä. Se, joka ei halua rauhaa, ei ymmärrä,
-mikä on hyvää ja hyödyllistä.»&thinsp;—&thinsp;»Toiset kuninkaat huvittelevat
-ryöstämällä kaupunkeja; he kokoovat suunnattomat saaliit. Minä
-puolestani tahdon valtani sellaiseksi, että voitetut kansat eivät huomaisi
-olevansa kukistettuja.» Niin turvalliset olivat olot Italiassa,
-että kauppiaat voivat säilyttää kultansa ja hopeansa ulkosalla yhtä
-varmasti kuin muulloin lujissa linnoissa, ja pelotta saattoi jokainen
-hoitaa tehtäviään, olipa yö taikka päivä. Kaupunkien muuriaukkoihin
-ei ollut tarpeen rakentaa portteja, ja entisetkin portit saivat
-olla auki.</p>
-
-<p class='c012'>Teodorik tahtoi käyttää rauhan ajan herättääkseen eloon Rooman
-entisen <em class='gesperrt'>sivistyselämän</em>. Teitä, jotka olivat joutuneet rappiolle,
-parannettiin, ja autioiksi jääneet pellot otettiin uudelleen viljeltäviksi.
-Hän kutsutti kuvanveistäjiä ja maalaajia pääkaupunkiinsa Ravennaan,
-jonne hän rakennutti kauniita kirkkoja ja muita taloja. Ja hän
-käytti suuria summia vanhojen rakennusten ja veistosten korjaamiseen.
-Hän keräsi ympärilleen laulajia ja näyttelijöitä, runoilijoita ja
-oppineita. <i>Boë´thius</i> kirjoitti tähän aikaan »Filosofian antamasta lohdutuksesta»,
-josta tuli haluttu hartauskirja vuosisadoiksi. Siinä hän
-m. m. lausuu: »Maallinen onni vaihtuu; pysyvästi hyvää on yksin
-elämä Jumalassa. Huono ihminen on orja, ja ihminen rankaisee kovimmin
-itseään tekemällä pahaa. Mutta hyvä ihminen on vapaa,
-ja hän omistaa onnen, jota kukaan ei voi häneltä riistää.»</p>
-
-<p class='c012'>Tämän kirjansa Boëthius kirjoitti vankeudessa, jonne hän oli
-joutunut aiheettomasti syytettynä petollisesta vehkeilystä Konstantinopolin
-hovin kanssa. Ehtimättä kirjoittaa teostaan loppuun hänet
-tuomittiin kuolemaan ja mestattiin. Tämmöinen teko himmensi sitä
-lempeyden mainetta, jonka Teodorik oli itselleen hankkinut. Hän
-kuolikin omantunnon vaivaamana v. 526. Satoja vuosia hänen kuolemansa
-jälkeen germaanikansat kertoivat vielä tarinoita urhoollisesta
-sankarista »Bernin Didrikistä», s. o. Veronan Teodorikista.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Langobardit.</strong> Noin 30 vuotta Teodorikin kuoleman jälkeen
-itägootit menettivät maansa <i>Itä-Roomalle</i>, mutta pian saapui Italiaan
-uusi germaanikansa, <i>langobardit</i> (568), joista Lombardia on saanut
-nimensä. He ottivat haltuunsa melkein koko Pohjois- ja Keski-Italian
-ja hallitsivat maata enemmän kuin 200 vuotta.</p>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_239'>239</span>
-  <h4 class='c010'>FRANKKIEN VALTAKUNNAN SYNTY.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Klodovig (481–511).</strong> Uudet germaanivaltakunnat olivat enimmäkseen
-lyhytikäisiä. Elinvoimaisin oli <i>frankkien</i> valtakunta Galliassa.</p>
-
-<p class='c007'>Viidennellä vuosisadalla Gallia oli jakautunut neljän eri
-kansan kesken. 1) <i>Frankit</i>, jotka vielä palvelivat vanhoja pakanajumaliaan
-ja olivat tavoiltaan raakoja, olivat vähitellen siirtyneet
-Reinin yli Koillis-Galliaan
-eli nykyisen Ranskan
-koillisosaan ja jääneet
-sinne asumaan. 2) Heistä
-länteen Loire-jokeen
-saakka oli maa itsenäiseksi
-hallitsijaksi kohonneen
-Rooman entisen
-maaherran hallussa. 3)
-Loire-joen etelärannalta
-alkoivat länsigoottien
-maat. 4) Rhône-joen
-laaksossa Gallian kaakkoiskulmassa
-asuivat
-<i>burgundit</i>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_142.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 142.</i> Frankkilaispäällikkö.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_143.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 143.</i> Frankkilaissotilas.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Frankkien asuma-ala
-oli varsin ahdas, ja
-he olivat jakautuneina
-moneen pieneen heimoon,
-joilla kullakin oli
-oma kuninkaansa. Muuan
-tällainen heimokuningas
-oli <i>Klodovig</i>, joka
-oli merovinkien sukua. Hän oli frankkien kuninkaana samaan aikaan
-kuin Teodorik hallitsi Italiassa.</p>
-
-<p class='c007'>Klodovig oli sivistymätön, petollinen ja julma, mutta samalla
-tarmokas ja ovela. Frankkien valtakunta laajeni suuresti hänen
-aikanaan. Ensiksi hän valloitti tuon viimeisen jäännöksen Länsi-Roomasta,
-otti Pariisinkin haltuunsa ja teki sen pääkaupungikseen.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_240'>240</span>□ Klodovig voitti roomalaiset Soissons´in [suasõ´] kaupungin pohjoispuolella.
-Oli saatu paljon ryöstösaalista, joka oli jaettava miesten
-kesken germaanien tavan mukaan arvalla. Ryöstettyjen kalleuksien
-joukossa oli muuan kaunis kirkonastia, jonka kuningas oli
-luvannut toimittaa kirkolle takaisin, jos se sattuisi lankeamaan
-hänen osalleen. Ennen arvanheittoa kuningas pyysi miehiltään astiaa.
-Toiset suostuivatkin pyyntöön, mutta muuan frankkilainen löi uhkamielisesti
-tapparallansa astian rikki huudahtaen: »Sinun ei pidä muuta
-saaman kuin mikä oikeuden mukaan osaksesi tulee!» Kaikki hämmästyivät.
-Mutta kuningas tukahdutti vihansa ja mietti kostoa.</p>
-
-<p class='c012'>Kun sotajoukko ensi kerran tämän jälkeen kokoontui aseiden
-katselmukseen, niin Klodovig, rivejä pitkin kulkiessaan, huomasi,
-että sillä miehellä, joka Soissons´issa oli lyönyt astian rikki, ei ollut
-aseet tarpeenmukaisessa kunnossa. Kuningas nuhteli miestä, sieppasi
-tapparan hänen kädestään ja paiskasi sen maahan. Kun mies kumartui
-ottaakseen aseensa ylös, kuningas äkisti kohotti miekkansa ja löi
-sillä miehen pään halki, sanoen: »Näinpä sinäkin teit kirkonastialle
-Soissons´issa». Mies makasi kuolleena maassa, mutta uskaltamatta
-nurista kuningasta vastaan muut lähtivät hänen käskyään noudattaen
-kotiinsa.</p>
-
-<p class='c009'>● Vuosikymmen näiden tapausten jälkeen Klodovig voitti
-keskisen Reinin varrella asuvat <i>alemannit</i>, jolloin hän <em class='gesperrt'>kastatti
-itsensä kristinuskoon</em>. Hän oli useita vuosia ollut
-naimisissa kristityn burgundilaisprinsessan kanssa, jonka kertomuksia
-Jeesuksen elämästä ja kärsimyksistä hän hartaasti kuunteli.
-Kun hän sitten eräässä taistelussa oli joutumaisillaan tappiolle,
-hän kutsui avuksensa puolisonsa Jumalaa, luvaten ruveta häntä
-palvelemaan, jos saisi voiton. Sotaonni kääntyi&thinsp;—&thinsp;niin kerrotaan&thinsp;—&thinsp;frankit
-voittivat, ja Klodovig sekä joukko frankkilaisia kastatti
-itsensä.</p>
-
-<p class='c011'>□ <i>Reims</i>in [rä̃s] piispa toimitti kasteen Reimsin tuomiokirkossa.
-Kadut olivat koristetut maalatuilla tapeteilla, kun Klodovig valkeaan
-kastepukuun puettujen ylimysten saattamana saapui kirkolle,
-joka myös oli ihanimmalla tavalla koristettu. Kun ovet
-avattiin ja frankit tunsivat pappien heiluttamista suitsutusastioista
-lähtevän hyvän tuoksun, niin he luulivat hengittävänsä paratiisin
-ilmaa. Ilmi ihastuneena Klodovig kysyi piispalta, joka astui
-hänen rinnallaan: »Pyhä isä, onko tämä se taivaan valtakunta, josta
-olette minulle kertonut?» »Ei», piispa vastasi, »tämä on vain tie, joka
-sinne viepi.» Kun kuningas oli lausunut uskontunnustuksensa, kastettiin
-hänet kastemaljassa, voideltiin pyhällä öljyllä ja siunattiin
-ristinmerkillä. Ja piispa lausui hänelle: »Kumarru ja kunnioita
-sitä, jota ennen olet vainonnut, ja vainoa sitä, jota ennen olet
-kunnioittanut!» Sitten kastettiin Klodovigin kaksi sisarta ja neljättä
-tuhatta frankkilaista. Taru kertoo, että kastetta toimitettaessa
-kyyhkynen toi taivaasta voidetta, jolla Klodovig voideltiin,
-ja enkeli liljoilla kirjaillun lipun. Siitä pitäen kruunattiin kaikki
-frankkilaiset ja myöhemmin Ranskan kuninkaat Reimsissä ja voideltiin
-pyhällä öljyllä; ja sotaretkillään he käyttivät liljakoristeista lippua.
-Mutta kauan kesti, ennen kuin kristinusko tunkeutui syvemmälle
-frankkien mieliin.</p>
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_241'>241</span>
-<img src='images/map_germanilaiset.jpg' alt='GERMANILAISET VALTAKUNNAT vuonna 526' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_242'>242</span>● Useimmat muut germaanikansat tunnustivat areiolaista oppia,
-mutta frankit yhtyivät katoliseen kirkkoon. Siten he saavuttivat
-katolisuskoisen roomalaisväestön ja papiston suosion, kun taas
-areiolaisia vihattiin vääräuskoisina. Gallian väestö näki mielellään,
-että frankkien valta levisi yhä laajemmalle. Pian Klodovig pakotti
-burgundien kuninkaan suorittamaan veroa, ja länsigooteilta hän
-valloitti Etelä-Gallian Garonne jokeen asti.</p>
-
-<p class='c007'>Näin frankit olivat saaneet haltuunsa melkein koko Gallian.
-Samalla Klodovig oli raivannut tieltään frankkilaisheimojen muut
-kuninkaat, niin että hän elämänsä lopulla oli yksin frankkien hallitsijana.</p>
-
-<p class='c011'>□ Muuan noita frankkilaiskuninkaita, Klodovigin entinen liittolainen,
-oli heikko ja huonojen tapojensa takia alamaistensa halveksima.
-Klodovig sai puolellensa muutamia hänen miehiänsä lahjoittamalla
-heille kullatusta vaskesta tehtyjä koristeita, joiden hän uskotteli
-olevan puhdasta kultaa. He vangitsivat kuninkaan ja hänen veljensä
-ja veivät heidät Klodovigin eteen. »Miksi olet», Klodovig virkkoi
-kuninkaalle, »tuottanut häpeätä suvullemme antamalla sitoa itsesi?
-Parempi sinun olisi ollut kuolla.» Samassa hän tapparallaan surmasi
-kuninkaan. Veljelle hän sanoi: »Jos olisit auttanut veljeäsi, ei häntä
-olisi sidottu», jonka sanottuaan hän löi hänetkin kuoliaaksi. Kun sitten
-kavaltajat, havaittuaan saaneensa väärennettyjä koristeita, tulivat
-siitä valittamaan, Klodovig kylmästi virkkoi: »Vääristä töistä annetaan
-väärää kultaa. Saatte olla iloiset, etten kavalluksestanne ole
-rääkkäyttänyt teitä kuoliaiksi.»</p>
-
-<p class='c012'>Samantapaista kavaluutta Klodovig käytti muitakin sukulaiskuninkaita
-kohtaan. <i>Tours</i>´in [tūr] arkkipiispa <i>Gregō´rius</i>, joka kirjoitti
-<span class='pageno' id='Page_243'>243</span>frankkien historian, kertoo näistä tapahtumista sangen avomielisesti,
-mutta siitä huolimatta hän lisää: »Täten Jumala laski joka päivä
-hänen vihollisensa hänen jalkainsa juureen ja laajensi hänen valtaansa,
-sillä hän vaelsi puhtaana sydämestään hänen tietään ja teki mitä
-Herralle oli otollista». Ja kirkko antoi hänelle nimen »kristillinen
-majesteetti». Niin löyhä oli sen ajan kirkonmiestenkin siveellinen tunto.</p>
-
-<p class='c012'>Kauan Klodovig ei saanut nauttia rikoksilla hankkimastaan vallasta.
-Hän kuoli Pariisissa ainoastaan 45 vuoden vanhana.</p>
-
-<p class='c009'>● Klodovigin kuoltua hänen jälkeisensä merovinkikuninkaat
-hallitsivat vielä 2½ vuosisataa frankkien maassa. Mutta vähitellen
-he irstaassa elämässä veltostuivat siihen määrään, etteivät kyenneet
-ollenkaan käyttämään kuninkaan valtaa, joka joutui ylimmälle
-hovivirkamiehelle, <i>hovimestarille</i> eli <i>mājordomūkselle</i>. Tämä sulki
-lopuksi viimeisen merovinkikuninkaan luostariin ja nousi itse valtaistuimelle.
-Sinä aikana frankkilaiset sulautuivat yhä enemmän Gallian
-roomalaiseen väestöön, omaksuen pääasiassa sen kielenkin. Näin
-sai alkunsa nykyinen Ranskan kansa ja muodostui uusi roomalaisperäinen
-eli <em class='gesperrt'>romaaninen</em> kieli, ranskan kieli.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_144.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 144.</i> Merovinkilaiskartano. Piirretty säilyneiden kuvausten perusteella.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_244'>244</span>
-  <h4 class='c010'>ANGLOSAKSIT.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Britannian kelttiläiset.</strong> Keisariajalla roomalaiset ulottivat valtansa
-Galliasta salmen yli Britanniaankin. Siellä asui kelttiläistä
-kansaa, samaa, jonka roomalaiset olivat jo aikaisemmin laskeneet
-valtansa alle Galliassa ja Espanjassa. Roomalainen sivistys ja latinan
-kieli eivät päässeet oikein kotiutumaan tähän kaukaiseen maahan,
-ja kristinuskokin saapui sinne myöhään. Mutta uusi usko alkoi
-kumminkin vaikutuksensa jo roomalaisvallan aikana, ja varsinkin
-Irlannin kelttiläisistä tuli hartaita kristityitä, jotka sitten innokkaina
-lähetyssaarnaajina levittivät kristinuskoa muidenkin kansain keskuuteen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Anglosaksit.</strong> Irlanti säilyikin rauhassa kansainvaellusten myrskyiltä;
-mutta Englanti sai uudet asukkaat. Sinne saapui n. v. 450
-nykyisestä Luoteis-Saksasta kaksi germaanisukuista kansaa, anglit
-ja saksit, joita yhteisesti sanotaan <i>anglosakseiksi</i> (Englanti =
-»anglien maa»). He anastivat maat, muodostaen monta pientä kuningaskuntaa,
-ja kelttiläinen väestö pakeni Walesin [ue´lz] vuoristoon
-taikka Englannin kanaalin yli Bretagnen [brəta´nj] niemimaahan.</p>
-
-<p class='c007'>Palveltuaan noin puolentoista vuosisataa Odinia ja Thoria anglosaksitkin
-saivat tiedon <em class='gesperrt'>kristinuskosta</em>, ja n. v. 600 he
-kääntyivät uuteen uskoon. Uuden opin levittäjistä on mainittava
-ennen muita benediktiinimunkki <i>Augustī´nus</i>, josta sitten tuli
-Canterburyn [kä´ntə̄bəri] arkkipiispa.</p>
-
-<p class='c011'>□ Anglosaksien käännyttämistä kristinuskoon harrasti innokkaasti
-silloinen Rooman paavi Gregorius Suuri. Tarina kertoo, että Gregorius,
-ollessaan vielä munkkina, näki Rooman torilla muutamia vaaleaverisiä
-nuorukaisia orjiksi myötävien joukossa. Kummastellen heidän
-vaaleata tukkaansa ja vaaleahkoa ihonväriään hän tiedusteli heidän
-syntyperäänsä. Kuultuaan heidän olevan pakanallisia angleja Britanniasta
-hän virkkoi: »Kuinka surullista, että ihmiset, joilla on enkelien
-nimi ja ulkomuoto, kuuluvat pimeyden ruhtinaan valtakuntaan!»</p>
-
-<p class='c012'>Gregorius aikoi itse lähteä lähetysmatkalle Britanniaan. Se aie
-jäi häneltä kumminkin toteuttamatta. Mutta paaviksi tultuaan hän
-sai aikaan, että joukko munkkeja Augustinuksen johdossa lähti saarnaamaan
-uutta oppia anglosakseille. Muuan heidän kuninkaansa
-<span class='pageno' id='Page_245'>245</span>ottikin lähetyssaarnaajat ystävällisesti vastaan sallien heidän harjoittaa
-käännytystyötä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Beowulf-laulu.</strong> Vaikka anglosaksit olivatkin ottaneet kristillisen
-kasteen, säilyi heissä kauan sotainen into. Sitä todistaa muun ohessa
-vielä tallella oleva anglosaksilainen runoteos. Siinä kerrotaan <i>Beowulf</i>
-sankarista ja hänen urotöistään. Näin kertoo vanha tarina:</p>
-
-<p class='c011'>□ <i>Hroar</i>, Tanskan kuningas, istui korkeassa ja koristetussa salissaan
-ja piti pitoja miehilleen runoilijain laulaessa. Mutta syvällä järven
-pohjassa asui <i>Grendel</i> jättiläinen, ihmisten vihollinen. Yöllä hän saapui
-vedellisestä luolastaan, astui saliin ja tarttui uroiden nukkuessa
-erääseen heistä vieden hänet mukanaan. Ja niin hän teki seuraavinakin
-öinä.</p>
-
-<p class='c012'>Nuori <i>Beowulf</i> sai sanoman anglosaksien maahan tästä onnettomuudesta.
-Hän oli kaikkia ikäisiään väkevämpi. Viidentoista nuoren
-sankarin kera hän purjehti Tanskaan ja haastoi taisteluun tuon
-yöllisen hirviön. Hroar otti hänet iloisesti vastaan, ja illan tullen
-tanskalaiset asettuivat levolle, mutta Beowulf miehineen jäi saliin
-odottamaan jättiläisen tuloa.</p>
-
-<p class='c012'>Nuori sankari riisui yltään rautapaitansa ja kypärinsä sekä koristetun
-miekkansa. Aseettomana, käsivoimin hän halusi taistella jättiläisen
-kanssa. Niin hän heittäytyi pitkäkseen lavitsalle ja hänen viereensä
-moni muu merisankari. Ei kukaan uskonut saavansa enää
-lämmitellä kotilieden ääressä.</p>
-
-<p class='c012'>Jo astui sumuisesta suostaan Grendel hirviö, suuri kuin vuori,
-kohti uroiden kultaista salia saalista vainuten. Se tarttui rautaiseen
-ovenripaan, mursihen sisään ja seisoi lattialla silmät säihkyen kammottavaa
-tulta. Jo sieppasi se yhden joukosta, surmasi ja joi veren.
-Se astui lähemmäksi Beowulf sankaria ja tarttui häneen. Silloinpa Beowulf
-nousi äkisti ja iskeytyi jättiläiseen. Tämä ei ollut milloinkaan
-kokenut moista voimaa ja koetti paeta. Salissa nousi ryske ja telme,
-tanskalaiset säikkyneinä vapisivat, lavitsat liikkuivat liitoksistaan.
-Mutta Beowulf ei päästänyt otettaan. Silloin jättiläisen jänteet katkesivat,
-ja menetettyään toisen käsivartensa hän pääsi pakenemaan
-järven alaiseen luolaansa. Mutta Hroar piti juhlan Beowulfin kunniaksi,
-lahjoitti hänelle kultaisen lipun, kultaisen sotisovan ja kallisarvoisen
-miekan sekä ratsuja kahdeksan.</p>
-
-<p class='c012'>Pitojen päätyttyä Beowulf sankari miehineen asettui tanskalaisten
-kera levolle. Mutta yöllä saapui jättiläisen äiti kostamaan poikansa
-puolesta. Ennen kuin uroot selvisivät hämmästyksestään, hän oli tart-tunut
-<span class='pageno' id='Page_246'>246</span>erääseen sankariin ja vienyt hänet mukanaan. Murheissaan Hroar
-valitti sankarin kuolemaa. Mutta Beowulf lohdutti häntä:</p>
-
-<p class='c012'>»Älä murehdi, vanha ystävä, on parempi kostaa kuin huollen
-suruun vaipua! Kerran kohtaa kuolo itsekutakin; paras on voittaa
-mainetta, joka elää kautta aikojen. Nouse, valtias, etsikäämme Grendelin
-äiti, ja minä vannon, ettei hän voi lymytä minulta enempää
-maan alle kuin metsän korpeen tai meren syvyyksiin!»</p>
-
-<p class='c012'>Järven pohjassa olevasta luolasta Beowulf löysi viimein jättiläisen
-äidin. Hirveä taistelu syntyi. Mutta se päättyi voitoksi sankarin
-väkevän. Jättiläisen miekan hän toi mukanaan ja antoi
-sen Hroar kuninkaalle. Iloiten kuningas ylisti nuoren sankarin mainetyötä,
-mutta muistutti samalla vakavasti elämän katoavaisuudesta
-näin sanoen:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in24'>On kukassaan</div>
-      <div class='line in4'>miehuutes kotvan, mutt’ kohtapa kumoon</div>
-      <div class='line in4'>voi taittaa tarmosi peitsi ja tauti,</div>
-      <div class='line in4'>palava tuli tai pauhaava vesi,</div>
-      <div class='line in4'>kaatava kalpa tai noutava nuoli</div>
-      <div class='line in4'>tai iän taakka&thinsp;—&thinsp;tai silmies loisto</div>
-      <div class='line in4'>pimentyy, peittyy; ja pianpa kuolo</div>
-      <div class='line in4'>sulkee sun, soturi, ruhtovin sylin.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Beda Venerabilis.</strong> Mutta elipä tähän aikaan jo huomattava oppinutkin
-anglosaksien maassa: kristitty munkki <i>Bēda</i> <em class='gesperrt'>Venerā´bilis</em>
-(»kunnianarvoinen»), josta tuli englantilaisen tieteen isä. Hän kirjoitti
-suuren joukon latinankielisiä kirjoja, joita keskiajan nuoriso kouluissa
-luki. Mutta hänen kuuluisin teoksensa on »Anglien kansan
-kirkkohistoria», jossa hän kuvailee heimonsa vaiheita Caesarin ajoista
-aina omaan aikaansa asti. Ilman tätä kirjaa tietomme anglosaksien
-varhaisemmista vaiheista olisivat monin verroin niukemmat.</p>
-
-<p class='c011'>□ Viimeiseksi työkseen Beda käänsi Johanneksen evankeliumin
-anglosaksien kielelle. Kaksi viikkoa ennen pääsiäistä v. 735 hän sai
-vaikean tukehtumiskohtauksen, ja sen jälkeen hänellä oli kovia tuskia.
-Vaikka hän suuresti heikkeni, hän jatkoi työtään. Kun muut
-kehoittivat häntä säästämään voimiaan, hän vastasi: »Tahtoisin,
-ettei mikään asiani jäisi teille epäselväksi, kun kerran olen poissa.»
-Yöllä vasten helatorstaita hän saneli kuumeentapaisella innolla käännöstään.
-»Vielä puuttuu yksi luku», sanoi kirjuri. »Meidän täytyy
-jatkaa, ota kynäsi ja kirjoita!», Beda kehoitti kuumeisena. Pienestä
-kammiosta ei kuulunut muuta kuin kynän rapinaa ja sairaan
-<span class='pageno' id='Page_247'>247</span>raskasta hengitystä. Ja yön pitkät hetket lyhenivät. »Nyt puuttuu
-vain pari riviä», kirjuri sanoi. »Kirjoita, kirjoita!» kuiskasi kuoleva.
-»Nyt koittaa uusi päivä, ja nyt on kaikki valmista», virkkoi nuorukainen.
-»Sinä sanot oikein, nyt koittaa uusi päivä, ja nyt on <em class='gesperrt'>kaikki</em>
-täytetty. Kohota minut istualleni&thinsp;—&thinsp;auta minua rukousmatolle!»</p>
-
-<p class='c012'>Oppilaat kantoivat mestarinsa rukousmatolle ristiinnaulitun kuvan
-eli <em class='gesperrt'>krusifiksin</em> alle, jota aamunsarastuksesta kalpeneva hopealamppu
-valaisi. Polvistuneena Beda lauloi siinä heikolla äänellä:
-»Glō´ria in exce´lsīs Dĕ´ō» (= kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa),
-samoin kuin hän oli tehnyt joka päivä viidenkymmenen neljän vuoden
-kuluessa. Ääni petti vihdoin, laulu kuoli hänen huuliltaan, ja
-heikosti huokaisten vanhus vaipui oppilaittensa syliin.</p>
-
-<h4 class='c010'>SIVISTYKSEN RAPPEUTUMINEN ENTISEN LÄNSI-ROOMAN MAISSA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kauppa ja teollisuus.</strong> Se levoton sotatila, joka suurten germaanisten
-kansainvaellusten aikakaudella jatkuvasti vallitsi entisissä
-Länsi-Rooman maissa, vaikutti haitallisesti rauhallisten elinkeinojen
-harjoittamiseen. Enimmän kärsivät kauppa ja teollisuus. Raha katosi
-liikkeestä, ja maksun välineenä alettiin sen sijasta käyttää elintarvikkeita,
-kuten viljaa, öljyä, suolaa, karjaa ym. Tiet olivat monin
-paikoin rappiolla, sillat hävitetyt ja majapaikat tuhotut, joten liikenne
-pakostakin seisahtui, ja kauppiaat pelkäsivät lähettää tavaroitaan
-paikasta toiseen, koska ne milloin tahansa saattoivat joutua rosvojen
-saaliiksi. Se vähäinen kauppa, jota harjoitettiin, oli etupäässä
-juutalaisten hallussa. Kaupan rappeutuessa väkirikkaat kaupungit
-joutuivat häviölle.</p>
-
-<p class='c007'>Samoin teollisuuskin taantui. Alhaisella sivistystasolla olevat germaanikansat
-eivät kaivanneet asumuksissaan eivätkä puvuissaan siroa
-kauneutta. Kotona omalla tilalla valmistettiin melkein kaikki, mitä
-tarvittiin. Kotivilloista ja kotipellavista tehtiin vaatteet, kotiohrista
-pantiin olut, kotiviljasta leivottiin leipä, kotikarjasta saatiin maito, voi
-ja liha. Kotona valmistettiin myös huone- ja tarvekalut. Näin ollen
-rahan käyttö supistui hyvin vähään. Ihmisten talous oli <em class='gesperrt'>luontoistaloutta</em>.
-Kaikkia tarve-esineitä ei kumminkaan voitu kotona valmistaa,
-<span class='pageno' id='Page_248'>248</span>vaan ne täytyi hankkia kauempaa joltakin ammattilaiselta. Ne
-olivat tavallisesti hyvin kalliita: soturin rintahaarniska maksoi kaksitoista
-kertaa enemmän kuin lehmä, ja kuolaimet maksoivat usein yhtä
-paljon kuin hevonen. Sepän ammatti olikin erikoisesti arvossa pidetty.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maanviljelys.</strong> Levoton aika ei voinut olla otollinen maanviljelyksellekään;
-kumminkin germaanikansat edistyivät tämän elinkeinon
-harjoituksessa tullessaan likeisempään kosketukseen roomalaisten
-kanssa. Siirryttyään Germaniasta Länsi-Rooman entisiin
-maihin germaanit omaksuivat maanviljelyksen lopullisesti pääelinkeinokseen.
-He asettuivat nyt pysyväisille olinpaikoille ja oppivat
-roomalaisilta kehittyneempiä viljelystapoja, kuten maan lannoittamisen
-ja entistä paremman muokkaamisen. Valloitetuissa maissa
-suuri osa tiluksia jäi entisille omistajille, mutta osan ottivat germaanit.
-Ne jaettiin pikku tiloina germaanisotureille, mutta germaaniylimykset
-ottivat haltuunsa suurtiloja, joita sitten viljelivät orjien
-avulla, kuten roomalaisetkin.</p>
-
-<p class='c007'>Orjia käytettiin kotiaskareissa, mutta toiset saivat maatilkun
-isännältä viljelläksensä. Siten kehittyi varsinaisesta orjuudesta sen
-lievempi muoto, <i>maaorjuus</i>. Ennen pitkää vapaat pikkutilain omistajatkin
-tulivat riippuvaisiksi suurtilallisista, he kun kaipasivat
-näinä rauhattomina aikoina mahtavaa suojelijaa. Täten katosivat
-vähitellen itsenäiset pikkutilat, ja niiden entiset omistajat muuttuivat
-hekin mahtavien naapurien maaorjiksi. Maaorjuus sai siis alkunsa
-kahdesta lähteestä, osittain varsinaisista orjista, osittain pikkutilallisista.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Henkinen tila.</strong> Kansainvaellusten ajan rauhattomissa oloissa
-<em class='gesperrt'>järjestys hävisi</em> yhteiskunnasta, väkivalta ja sekasorto tulivat
-tilalle.</p>
-
-<p class='c007'>Tieteitä ja taiteita ei pitkiin aikoihin harjoitettu samalla menestyksellä
-kuin muinoin Kreikassa ja Roomassa, <em class='gesperrt'>tietämättömyys</em>
-ja <em class='gesperrt'>taikausko</em> olivat yleiseen vallalla.</p>
-
-<p class='c007'>Myös <em class='gesperrt'>tavat raaistuivat</em>. Veltostuneet roomalaiset, vaikka
-olivat germaaneja sivistyneempiä, omaksuivat näiden väkivaltaisen
-käytöstavan, ja germaanit vuorostaan rupesivat jäljittelemään roomalaisten
-monia paheellisia, turmeltuneita elintapoja. Eteläisten maiden
-<span class='pageno' id='Page_249'>249</span>luonto jo vaikutti herpaisevasti germaaneihin, jotka varhemmin olivat
-asuneet kylmemmän ja karumman luonnon ympäröiminä, mutta vielä
-enemmän ylellinen elämä ja aistilliset nautinnot. Avioliittoa ei enää
-pidetty kunniassa, vaan jollakin ylimyksellä saattoi olla yhtaikaa
-monta vaimoa ja niiden ohella vielä sivuvaimoja. Ylensyöminen
-ja väkijuomain liiallinen käyttö tulivat yleisiksi, niin että varakkaiden
-pidoissa toisinaan kaikki vieraat juopuneina uupuivat
-uneen. Raaka puhetapa, tappelut ja murhat olivat perin tavallisia
-kaikissa kansankerroksissa. Raakuus rehotti papistonkin keskuudessa.
-Niinpä kerrotaan erään piispan panettaneen papin, joka
-ei suostunut antamaan maataan hänelle, samaan ruumisarkkuun
-mätänevän ruumiin kanssa. Kirkoissakin, joiden tuli olla rauhoitettuja
-kaikelta väkivallalta ja vainottujenkin turvapaikkoja, tehtiin
-usein rikoksia, meluttiin ja tapeltiin.</p>
-
-<p class='c011'>□ Erittäin kuuluisiksi väkivaltaisesta esiintymisestään on tullut
-kaksi frankkilaiskuningatarta, <i>Brunhilda</i> ja <i>Fredegunda</i>, jotka elivät
-v:n 600 tienoilla. Kaksi frankkilaiskuningasta, veljekset <i>Kilperik</i> ja
-<i>Sigebert</i>, joista edellinen hallitsi Neustriaa (Länsi-Frankkia) ja jälkimmäinen
-Austrasiaa (Itä-Frankkia), naivat sisarukset, länsigoottien
-kuninkaan tyttäret, <i>Galsvinta</i>n ja <i>Brunhilda</i>n. Sigebert ja Brunhilda
-elivät sovussa keskenään, mutta Kilperik oli uskoton puolisolleen. Hän
-oli kyllä valallaan vannonut olevansa uskollinen goottilaiskuninkaan
-tyttärelle, mutta pian ilmestyi hoviin hänen entinen sivuvaimonsa
-<i>Fredegunda</i>. Tämän houkutuksesta Kilperik surmautti Galsvintan, joka
-turhaan oli pyrkinyt isänsä kotiin. Saatuaan sanoman sisarensa onnettomasta
-kohtalosta Brunhilda kehoitti puolisoaan kostamaan
-Kilperikille ja Fredegundalle. Ankara vaino ja kostosota alkoi Neustrian
-ja Austrasian välillä. Brunhildan ja Sigebertin puoli oli
-aluksi voitolla, mutta Fredegundan palkkaamat salamurhaajat
-tappoivat Sigebertin keskellä kansankokousta. Fredegundan raivo
-kääntyi nyt Kilperikiä kohtaan, joka sai surmansa nähtävästi
-hänen toimestaan. Kilperikin ja Galsvintan kaksi poikaa hän myös
-surmautti raivatakseen omalle pojalleen tien valtaistuimelle. Tyttärensä
-hän aikoi tappaa kuristamalla hänet arkun ja sen kannen väliin,
-mutta palvelija kiiruhti tytön hätähuudot kuultuaan apuun. Erään
-ylimyksen, joka tuli haastamaan häntä hänen julmista töistään vastuuseen,
-hän niinikään murhasi antamalla hänelle väkevällä myrkyllä
-sekoitettua viiniä. Brunhilda, jonka henkeä Fredegunda myös
-tavoitteli, raivosi loppuiällään samalla tavoin valtakunnassaan. Tikaria
-<span class='pageno' id='Page_250'>250</span>ja myrkkyä käytettiin ylimyksiä vastaan. Fredegunda eli vanhaksi ja
-kuoli luonnollisen kuoleman, mutta Brunhildan raivostuneet ylimykset
-luovuttivat Fredegundan pojalle, joka sidotti hänet villin hevosen
-häntään. Siten hän sai surmansa.</p>
-
-<h4 class='c010'>ITÄ-ROOMA KANSAINVAELLUSTEN AIKANA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Itä-Rooma eli Kreikan keisarikunta.</strong> Syrjässä suurten germaanisten
-kansainvaellusten valtaväylältä Itä-Rooma säilyi eheänä
-Länsi-Rooman kukistuessa ja pysyi voimassa vielä lähes tuhat vuotta,
-aina keskiajan lopulle. Itä-Rooman keisarikuntaa sanotaan usein
-myös <i>Kreikan</i> keisarikunnaksi; ja se nimi sille hyvin soveltuukin,
-koska kreikan kieli oli siellä vallitsevana: sillä kielellä toimitettiin
-jumalanpalvelus, sillä kirjoitettiin kirjat ja sitä virkamiehetkin
-käyttivät. Mutta tätä valtakuntaa on sanottu myös <i>bysanttilaiseksi</i>,
-koska sen pääkaupunki Konstantinopoli oli perustettu entisen
-kreikkalaisen siirtokunnan Byzantionin paikalle.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_145.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 145.</i> Kilpa-ajot sirkuksessa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Itä-Rooman keisarikunnan
-turvissa säilyi myöhemmillekin
-sukupolville
-kreikkalais-roomalainen sivistys:
-vanhat lait, tieteet,
-runous ja kuvaamataide.
-Siellä kukoistivat myös
-teollisuus ja kauppa. Konstantinopoli
-välitti yhteyttä
-idän ja lännen välillä, ollen
-samalla Euroopan etuvartiona
-Aasiaa vastaan;
-Kiinasta asti tuotiin sinne
-karavaaniteitse Aasian halki
-tavaroita, varsinkin silkkiä.
-Silkkiä ruvettiin viljelemään
-kotimaassakin, kun
-kaksi munkkia oli tuonut
-ontoissa sauvoissaan silk-kiäisperhosen
-<span class='pageno' id='Page_251'>251</span>munia
-Konstantinopoliin.
-Mutta kansa
-eli köyhyydessä ja
-tietämättömyydessä.
-Sitä rasittivat
-raskaat verot sekä
-maalla että kaupungeissa,
-ja virkamiehet
-tekivät usein
-vääryyttä, olivat
-mielivaltaisia ja
-puolueellisia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_146.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 146.</i> Bysanttilaisia sotilaita.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Keisarin valta
-oli rajaton, ja jokaisen,
-joka lähestyi
-häntä, oli itämaisen tavan mukaan osoitettava alamaista nöyryyttään
-heittäytymällä hänen jalkoihinsa. Kansaa hän tapasi <em class='gesperrt'>sirkusleikeissä</em>,
-joita Konstantinopolinkin keisarit yhä toimeenpanivat.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_147.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 147.</i> Justinianus seurueineen. Mosaiikkikuva Ravennassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Justinianus.</strong> Kansainvaellusten aikana hallitsi Itä-Roomassa
-kuuluisa keisari <i>Justīniā´nus</i> (527–565). Hän oli talonpojan poika
-Traakiasta, mutta kohosi kyvykkäänä nuorukaisena enonsa hovissa
-suureen arvoon ja vihdoin
-tämän kuoltua keisariksi.
-Puolisoksensa hän otti kyproslaisen
-villipetojen vartijan
-tyttären <i>Theodō´ran</i>,
-joka oli yhtä kuuluisa älystään
-kuin kauneudestaan
-ja usein neuvoillaan vaikutti
-ratkaisevasti hallitusasioihin.
-Justinianus
-tahtoi palauttaa Rooman
-valtakunnan entiselleen yhdistämällä
-<span class='pageno' id='Page_252'>252</span>germaanien valloittamat läntiset maat omaan valtakuntaansa.
-Hän lähetti oivalliset sotajoukkonsa taistelemaan <em class='gesperrt'>Pohjois-Afrikkaan</em>
-vandaaleja vastaan. Heidät voitettiin helposti ja
-maa yhdistettiin Itä-Roomaan. Pitkällisten sotien jälkeen valloitettiin
-<em class='gesperrt'>Italia</em> itägooteilta. Mutta Justinianuksen kuoltua nämä maat
-menetettiin jälleen: suurin osa Italiaa langobardeille ja Afrikka
-arabialaisille.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_148.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 148.</i> Sofian kirkko nykyisellään.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Tärkein Justinianuksen hallitustoimista oli suuren <em class='gesperrt'>lakikokoelman</em>
-toimittaminen. Se on latinankielinen ja tunnetaan nimellä
-<i>Corpus jūris cīvī´lis</i>. Siihen sisältyvät asianmukaisesti järjestettyinä
-tärkeimmät Rooman vanhoista laeista, jotka siihen saakka olivat
-olleet hajallaan ja vaikeasti käytettävinä, sekä myös lainoppineiden
-selityksiä ja Justinianuksen antamia asetuksia. Lisäksi
-se käsittää lainopin oppikirjan. Justinianuksen lakikokoelma
-on vielä nytkin useimmissa Euroopan maissa lainsäädännön
-pohjana.</p>
-
-<p class='c007'>Toinen muistomerkki, joka on säilyttänyt Justinianuksen nimen
-<span class='pageno' id='Page_253'>253</span>kautta aikojen, on <i>Sofian kirkko</i> Konstantinopolissa. Se on <em class='gesperrt'>bysanttilaisen</em>
-rakennustaiteen kuuluisin tuote.</p>
-
-<p class='c011'>□ Bysanttilaisen rakennustaiteen huomattavimmat tunnusmerkit ovat
-ristin muotoinen pohjakaava ja korkealle kohoava pyöreä kupukatto
-eli <em class='gesperrt'>kupoli</em>, joka lepää holvikaarien varassa. Sofian kirkossa kupoli
-kaareutui 56 metriä lattian yläpuolelle. Tämä kirkko ei ole ulkopuolelta
-erikoisen huomattava, mutta sisältä se on harvinaisen upea.
-Valo virtaa kirkkoon korkealla olevista tiheään asetetuista ikkunoista.
-Seinät olivat päällystetyt erivärisillä hohtavilla marmorilaatoilla,
-ja kultapohjalta loistivat <em class='gesperrt'>mosaiikkikuvat</em>, jotka esittivät
-pyhimyksiä ja enkeleitä ja jotka olivat taidokkaasti laaditut
-pienistä erivärisistä osasista. Kultaa, hopeata ja kalliita kiviä oli
-käytetty runsaasti, yksin alttarin koristamista varten 40,000 naulaa.
-Sofian kirkon komeus oli maankuulu, ja Justinianuksen kerrotaan
-sen valmistuttua huudahtaneen: »Olen voittanut sinutkin, Salomo!»&thinsp;—
-Bysanttilaisen rakennustaiteen vaikutus oli tuntuva Euroopassakin,
-varsinkin muutamissa Italian kaupungeissa ja Venäjällä. Pyhän
-Markuksen kirkko Veneziassa on siitä parhaana todistuksena.</p>
-
-<h4 class='c010'>MUNKKILAISUUS JA LUOSTARIELÄMÄ.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Erakot.</strong> Jo varhain tavataan kristittyjen joukossa niitä, jotka
-karttoivat elämän nautintoja ja elivät naimattomina. Se käsitys
-tuli vallitsevaksi, että ruumis tarpeineen ja haluineen oli jotakin
-alhaista ja synnillistä ja että se oli esteenä ihmisen lähestyessä Jumalaa.
-Kieltäytymällä avioelämästä ja kiduttamalla ruumistaan
-ihminen lähestyi siveellistä ihannetta. Tällaista itsensä kiduttamista
-sanotaan askeesiksi (kreikk. a´skēsis = harjoitus) ja niitä, jotka sitä
-harjoittavat, <i>askeeteiksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Aluksi askeetit elivät seurakuntansa yhteydessä ja omaistensa
-parissa. Mutta kun seurakuntiin liittyi paljon nimikristittyjä, mikä
-vaikutti turmiollisesti niiden elämään, ja kun askeesin harjoitus kävi
-vaikeaksi toisten seurassa eläjälle, niin he läksivät kotoaan ja asettuivat
-yksinäisyyteen asumaan. Aluksi he oleskelivat kotiseutunsa
-lähistössä, mutta sitten he muuttivat kauas erämaahan. He saivat
-nimen <i>eremiitta</i> (erē´mos = autiomaa), mutta meidän kielessä heidän
-<span class='pageno' id='Page_254'>254</span>nimenään on <i>erakko</i>. Ensimmäinen kristitty erakko oli egyptiläinen
-<i>Antō´nios</i>, joka syntyi kolmannen vuosisadan keskivaiheilla Aleksandriassa
-ja saavutti harvinaisen korkean iän.</p>
-
-<p class='c011'>□ Antoniuksen vanhemmat, jotka olivat kristittyjä, saattoivat kehua
-sekä ylhäisestä sukuperästään että rikkaudestaan. Mutta Antonios ei
-pannut sellaiselle arvoa. Hän tahtoi mieluummin elää »yksivakaisena
-miehenä majassaan». Ainoastaan kirkossa hän kävi ahkerasti vanhempainsa
-kanssa. Kun vanhemmat olivat kuolleet, Antonios, joka
-silloin oli noin 20 vuoden vanha, eräänä päivänä meni kirkkoon syviin
-mietteisiin vaipuneena. Hän ajatteli opetuslapsia, jotka olivat jättäneet
-kaikki seuratakseen mestariaan, ja ensimmäistä seurakuntaa,
-jossa kaikki oli yhteistä. Kirkossa hän kuuli luettavan Jeesuksen
-sanat rikkaalle nuorukaiselle: »Myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna
-köyhille, ja sinulla on oleva aarre taivaassa!» Sanat vaikuttivat häneen
-niin, että hän myi perimänsä maatilan ja jakoi rahat köyhille. Vietettyään
-jonkin aikaa askeettista elämää kotikaupungissaan hän
-asettui erääseen hautaluolaan, jonne muuan ystävä toi hänelle leipää.
-Sieltä hän siirtyi suureen autiomaahan, jossa asui elämänsä loppuun
-saakka, saavuttaen pyhän miehen maineen ja herättäen lukemattomissa
-muissa halun seurata hänen esimerkkiään.</p>
-
-<p class='c012'>Monet kristityt alkoivat nyt Antonioksen tavoin viettää erakkoelämää
-autiomaissa. Mutta Antiokiassa eli mies, <i>Simeon</i> nimeltään,
-joka erosi maailmasta asettuen kaupungin edustalla olevan 18 metrin
-korkuisen pylvään päähän. Siinä hänen kerrotaan eläneen kolmattakymmentä
-vuotta, ja pylvään juurelle vaelsi joukoittain ihmisiä anomaan
-hänen siunaustaan. Erakon kuoltua asetettiin hänen kuvansa
-jonkinlaiseksi taikakaluksi kaikkialle itämaille, ja Simeon »pylväspyhimyksen»
-pylvään ympärille rakennettiin suuria rakennuksia, mm.
-majataloja niille ihmisille, jotka saapuivat pyhiinvaeltajina eli
-toivioretkeläisinä tälle pyhälle paikalle rukoilemaan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Luostarit.</strong> Kun erakkoja ilmestyi autiomaihin runsaasti, niin että
-toisin paikoin oli erakkomaja erakkomajan vieressä, muodostui heidän
-kesken jonkinlaista yhdyselämää. Antonioksen maanmies, entinen
-pakanallinen sotilas <i>Pakum</i>, laati 4:nnen vuosisadan (300-luvun)
-alkupuolella muutamia sääntöjä eräälle erakkoryhmälle, joka asettui
-asumaan Niilin saarella olevan kylän raunioille. Näin syntyi
-ensimmäinen erakkoyhdistys eli <i>luostari</i> (ruots. kloster, latin. claustrum
-= suljettu). Tällaisten yhdistysten jäseniä alettiin sanoa <i>munkeiksi</i>
-<span class='pageno' id='Page_255'>255</span>(kreikk. monakh´os = yksineläjä, erakko). Heidän esimiehensä
-sai nimen <i>apotti</i>, joka merkitsee »isää».</p>
-
-<p class='c007'>Aluksi luostareissa asui yksinomaan miehiä. Mutta jo Pakumin
-kerrotaan perustaneen sisarelleen luostarin, ja pian kohosi itämailla
-yhteisiä asuntoja naisillekin. Naispuolisia luostarinasukkaita sanottiin
-<i>nunniksi</i>, joka nimi merkitsee »siveää» tai »pyhää»; naisluostarin
-johtajaa sanottiin <i>abbedissaksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Egyptistä luostarilaitos levisi nopeasti muuallekin itämaihin.
-Piispa <i>Basĭ´leios</i> Vähässä-Aasiassa antoi sitten yhteisen luostarisäännön,
-jonka mukaan idän munkkien elämä järjestyi ja jota myöhemmin
-meidänkin maamme kreikkalais-katolisissa luostareissa on
-noudatettu.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Pyhä Benedictus.</strong> Kesti jonkin aikaa, ennen kuin munkkilaisuus
-juurtui länsimaille. Vasta kun <i>Benedi´ctus Nursialainen</i> v. 529
-perusti <i>Monte Cassī´non</i> luostarin Italiaan, länsimaitten munkkilaisuus
-järjestyi vakaalle kannalle ja kohosi suureen historialliseen
-merkitykseen.</p>
-
-<p class='c011'>□ Benedictus oli varhaisesta lapsuudestaan saakka vakavamielinen,
-ja koko elämänsä ajan hän halveksi maailmaa kuten kuihtunutta
-kukkaa. Hänet lähetettiin Roomaan oppimaan ajan korkeinta
-sivistystä, mutta nähdessään, kuinka moni opintoja harjoittaessaan
-hairahtui paheiden poluille, hän päätti erota maailmasta ja mennä
-yksinäisyyteen miettimään, miten parhaiten kelpaisi Jumalalle. Ei
-rakkaus nuoreen neitoon liioin voinut pidättää häntä, kun hän 18
-vuoden iässä uskollisen imettäjänsä seuraamana lähti Abruzzein vuorille.
-Siellä legenda eli pyhimystaru tietää kertoa hänen tehneen ihmeellisiä
-töitä, ja siellä sielun vihollinen ilmestyi hänelle ihanan naisen
-muodossa vietelläkseen häntä syntiin ja paheeseen.</p>
-
-<p class='c012'>Hän asettui erääseen jyrkässä kalliossa olevaan ahtaaseen luolaan.
-Kallion juurella syöksyy esiin vähäinen virta purkaakseen nopeasti
-kiitävän vedentulvansa Tiberiin. Eräs hurskas munkki, joka asui
-ylempänä samalla vuorenselänteellä, laski joka päivä nuoralla kehnon
-ateriansa jäännökset Benedictukselle. Virran vilpoisella vedellä
-hän sammutti janonsa. Jotkut paimenet, jotka ensin olivat pitäneet
-nahkaan puettua erakkoa petoeläimenä, kertoivat naapuriseuduilla
-siitä hengellisestä ruoasta, jota he saivat joka kerran, kun tulivat hänen
-luokseen.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_256'>256</span>Legenda kertoo paikkakunnan papin käyttäytyneen ynseästi
-hurskaita erakkoja kohtaan, heidän maineensa kun herätti hänessä
-kateutta, ja Benedictus päätti vihdoin siirtyä toiselle paikkakunnalle.
-Hän lähti kauemmas etelään ja asettui Campaniaan, puolitiehen Rooman
-ja Napolin välille. Vuorelta oli viehättävä näköala Abruzzien
-jylhään kallioseutuun. Benedictuksen tullessa tähän paikkaan oli
-vuorella ikivanha Apollolle pyhitetty temppeli, ja seudun asukkaat
-kokoontuivat sinne uhraamaan pakanallisille jumalille. Hän muutti
-Apollon temppelin rukoushuoneeksi, ja asukkaat kerääntyivät pian
-vanhalle uhripaikalle kuuntelemaan evankeliumia ristiinnaulitusta
-Vapahtajasta. V. 529 Benedictus rakensi tälle paikalle Monte Cassinon
-luostarin, josta tuli monien eri maissa olevien luostarien emäluostari.
-Hänen sisarensa asettui läheisyyteen asumaan, mutta hurskas veli
-ja hurskas sisar tapasivat toisensa vain kerran vuodessa ja silloin
-aina ulkopuolella luostaria, jonka kynnyksen yli ei yksikään nainen
-saanut astua.</p>
-
-<p class='c012'>Legenda kertoo, että Benedictus myöhään eräänä iltana, seisoessaan
-siinä tornissa, jossa hänellä oli makuusijansa, ja hartaasti
-katsellessaan ulos yön pimeyteen, yhtäkkiä keksi ylhäältä tulevan,
-päivänvaloa kirkkaamman valon, »ja koko maailma, yhteen
-auringonsäteeseen koottuna, näyttäytyi hänen silmiinsä.» Tätä tapausta <em class='gesperrt'>benediktiinit</em>,
-Benedictuksen munkkikuntaan kuuluvat munkit, pitivät
-sitten todistuksena siitä, että heidän suuri munkki-isänsä oli aavistanut
-veljeskuntansa leviävän koko maailmaan, joka täyttyisi sen valosta.</p>
-
-<p class='c009'>● Niitä ohjeita ja määräyksiä, joilla Benedictus järjesti munkkiensa
-elämän, sanotaan <em class='gesperrt'>Benedictuksen säännöksi</em>.
-Jokaisen, joka haluaa liittyä veljeskuntaan, tulee sitoutua sitä noudattamaan.
-Hänen tulee tehdä kolme munkkilupausta: hän lupaa
-1) pysyä luostarissaan, 2) elää köyhänä ja naimattomana ja 3) olla
-apotille sekä luostarin laeille kuuliainen.</p>
-
-<p class='c011'>□ Ken haluaa ruveta benediktiiniksi, hänen pitää neljä tai viisi päivää
-turhaan kolkuttaa luostarin portille, ja usein hänet käsketään tiuskivin
-sanoin menemään tiehensä. Kun hän viimein pääsee sisälle,
-hän ensin saa asua vierasmajassa, sitten noviisien eli uusikkojen
-huoneessa, jossa joku kokenut munkki pitää häntä visusti silmällä
-päästäkseen selville siitä, etsiikö hän todella Jumalaa ja onko hän taipuvainen
-kuuliaisuuteen ja altis kärsimään kaikenlaista vaivaa. Jos
-hän kahden kuukauden kuluttua yhä edelleen haluaa päästä munkiksi,
-luetaan hänelle se sääntö, jota hänen luostarissa on noudattaminen.
-Jos hän tätä sääntöä säikähtää, hän vielä voi palata maailmaan. Mutta
-<span class='pageno' id='Page_257'>257</span>jos hänellä on rohkeutta käydä eteenpäin luostarielämän tietä,
-viedään hänet jälleen uusikkojen huoneeseen. Puolen vuoden perästä
-hän saa uudelleen kuulla säännön, ja kun neljä kuukautta on tämän
-jälkeen kulunut, on koe- eli uusikkoaika, joka siis on kestänyt kokonaisen
-vuoden, päättynyt, ja hänelle luetaan sääntö kolmannen kerran.
-Jos hän yhä pysyy aikeessaan, hän siitä päivästä alkaen ei saa luostaria
-jättää eikä lakata noudattamasta säännön määräyksiä.</p>
-
-<p class='c012'>Luostarissa ruhtinaan ja orjan pojat olivat samanarvoisia, ja munkeilla
-piti kaiken olla yhteistä, kuten ensimmäisellä seurakunnalla. Puku
-vaihteli olinpaikan ja vuodenajan mukaan. Säännöllisiä vaatekappaleita
-olivat paita ja kaapu, joka talvella oli vahvemmasta, kesällä
-ohuemmasta kankaasta; väriltään kaapu oli ensi aikoina valkea, sittemmin
-musta. Työssä ollessaan munkki piti kaavun päällä lyhyttä,
-mustaa, hihatonta päällysvaatetta. Jos hänen oli tehtävä hevosmatka,
-sai hän luostarin vaatevarastosta housut, jotka hänen kotiin palattuaan
-oli annettava takaisin pestyinä. Vuode laitettiin isohkoon makuuhuoneeseen,
-joka oli aina valaistuna. Vuoteen muodostivat matto,
-päänalus, lakana ja peite. Ruoka oli kehnoa, mutta ylellistä verrattuna
-idän erakkojen niukkaan ravintoon. Kukin munkki sai kaksi
-ruoka-annosta päivässä, ja jos luostarin puutarhasta riitti, myöskin
-hedelmiä ja vihanneksia jälkiruoaksi. Noihin kahteen jokapäiväiseen
-ruoka-annokseen kuului kalaa, munaa ja palkohedelmiä, myöhemmin
-silloin tällöin myös metsälinnun lihaa. Jokainen munkki sai niinikään
-päivittäin määrämitan viiniä. Ateriat olivat yhteisiä ja niiden aikana
-luettiin ääneen. Keittiössä jokainen veli palveli vuoroviikkonsa, ellei
-apotti häntä siitä muiden tointen takia vapauttanut.</p>
-
-<p class='c012'>Päivä oli tarkasti jaettu työtä, hartautta ja lepoa varten. »Laiskuus
-on sielun vihollinen», sanotaan Benedictuksen säännössä, ja rukouksen
-ja työn säännöllinen vaihtelu sekä työajan järkiperäinen jako
-olivat sen vahvoja puolia. Osa päivää kului talousaskareihin, toinen
-puutarha- ja peltotöihin, ja työajan lomassa oli lepohetkiä ja jumalanpalveluksia.
-Viimeksimainittuja oli 8 vuorokaudessa, 7 päivällä ja 1 yöllä.</p>
-
-<p class='c012'>Benediktiinit ovat tehneet suuren työn <em class='gesperrt'>lähetyssaarnaajina</em>
-levittäessään kristinuskoa monien pakanakansain keskuuteen.</p>
-
-<p class='c012'>Ennen kaikkea he kuitenkin olivat loistavia esikuvia ja <em class='gesperrt'>hyväntekijöitä</em>
-ympäristöllensä. Minne he saapuivat »risteineen ja
-auroineen», siellä voitiin heidän vaikutuksensa havaita sekä maassa
-että kansassa. Ei yksikään matkustaja turhaan kolkuttanut luostarin
-porttia, sillä Benedictus oli opettanut munkkejaan ottamaan vieraan
-vastaan, niinkuin hän olisi Kristus. Benedictus teroitti munkkiensa
-mieliin, että heidän velvollisuutensa oli virvoittaa köyhiä, vaatettaa
-alastomia, käydä sairaiden luona ja haudata kuolleita. Sen tähden
-köyhät ja sairaat voivat turvallisesti käydä luostarissa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_258'>258</span>
-<img src='images/kuva_149.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 149.</i> Luostarin piha.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Armeliaisuudentöiden kanssa rinnan tehtiin työtä <em class='gesperrt'>aineellisen
-sivistyksen</em> palveluksessa. Benediktiinimunkit kaatoivat metsiä,
-kuivasivat soita, muuttivat nummia hedelmällisiksi vainioiksi ja
-viljelivät puutarhoja. Kun he suurimmaksi osaksi elivät kala- ja
-kasvisruoilla, niin he harrastivat varsinkin kalastusta ja puutarhanhoitoa.
-Mutta mehiläishoitokin menestyi luostareissa, ja Pohjois-Euroopan
-luostarien asukkaat vaihtoivat itselleen etelän munkeilta viiniä
-ja vahakynttilöitä. Useat munkit olivat myös taitavia käsityöläisiä.</p>
-
-<p class='c012'>Lopuksi on mainittava luostarien vaikutus <em class='gesperrt'>henkisen sivistyksen</em>
-kohottamiseksi. Luostarista tuli tavallisesti koko seutunsa
-keskus, ei ainoastaan lähetysasema, vaan myös koulu. Ympäristön
-asukkaat veivät lapsensa munkkien luo, jotta nämä antaisivat heille
-opetusta lukemisessa ja kirjoittamisessa, vieläpä muissakin tiedoissa
-ja taidoissa. Aikojen kuluessa benediktiinit uhrasivat yhä enemmän
-voimia kirjalliseen työskentelyyn; he jäljensivät muinaisajan kirjailijain
-ynnä kirkkoisien käsikirjoituksia sekä sepittivät ajan tapahtumista
-laajoja kertomuksia (kronikoita) ja vuosikirjoja (annaaleja),
-joista on ollut mitä suurin hyöty myöhemmän ajan historiantutkimukselle.
-Ne veljet, joilla oli taiteellisia lahjoja, saivat työskennellä
-maalareina ja arkkitehteinä.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_259'>259</span>Benediktiiniveljeskunnan rinnalla kaikki muut länsimaiden munkkiyhdistykset
-joutuivat varjoon. Tämän munkkikunnan sanotaan antaneen
-kirkolle 24 paavia, 200 kardinaalia, 1,600 arkkipiispaa, 1,600
-pyhimystä ja 16,000 kirjailijaa. Mutta tälle veljeskunnalle kävi kuitenkin
-samoin kuin myöhemmin monelle muulle: rikkaus ja valta
-tuottivat sille tuhon. Hempeät ja veltot elämäntavat sekä ylellisyys
-saivat valtaa benediktiinien keskuudessa. Kun toinen sukupolvi tarmokkaalla
-työllä oli hankkinut luostarille suotuisat elinehdot, seurasi
-sitä usein toinen, joka kerätyillä rikkauksilla eli suurellisesti. Luostarielämä
-saattoi myös synnyttää raskasmielisyyttä ja henkistä tylsyyttä.
-Muuan luostariveli kuvaa tällaista sieluntilaa näin: »Usein
-kun olet yksinäsi kammiossasi, valtaa sinut jonkinlainen toimettomuus,
-henkinen velttous ja sisäinen kyllästyminen. Olet vakavasti tyytymätön
-itseesi, olet taakkanna itsellesi. Sinulla ei enää ole sisäistä
-iloa, joka ennen teki sinut niin onnelliseksi; se makeus, joka sinussa
-ennen oli, on muuttunut karvaudeksi. Rikas kyynellähteesi on ehtynyt,
-hengellinen kevääsi on kuihtunut. Sielusi on särkynyt, eikä
-sinulla ole mitään keinoa, millä saada se levolliseksi. Lukeminen ei
-sinulle maistu; rukouksen makeus on ohi.»</p>
-
-<h4 class='c010'>KIRKKO JÄRJESTYY.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rooma kristikunnan keskus.</strong> Kun suuret germaanien kansainvaellukset
-panivat hajalle Länsi-Rooman valtakunnan, Rooma
-lopullisesti lakkasi olemasta maailman pääkaupunki. Mutta juuri
-samaan aikaan Rooma kohosi <em class='gesperrt'>kristikunnan pääkaupungiksi</em>,
-siksi paikaksi, josta kristinuskoa levitettiin yhä kauemmas
-pakanakansain keskuuteen ja josta
-koko länsimaista katolista kirkkoa
-voimakkaasti hallittiin. Siellä asui
-Rooman piispa, joka pyhän Pietarin
-seuraajana kohosi koko katolisen
-kristikunnan päämieheksi ja jota sanottiin
-<i>paaviksi</i>. Itämainen eli kreikkalais-katolinen
-kirkko sitä vastoin
-erkaantui yhä täydellisemmin lännen
-kirkosta ja Rooman paavien alaisuudesta,
-vaikka lopullinen kirkkokuntain ero tapahtui vasta paljon
-myöhemmin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_150.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 150.</i> Pyhän Pietarin tuoli Pietarin kirkossa Roomassa. Renkaat<br />kantotankoja varten.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_260'>260</span>● <strong>Gregorius Suuri (590–604).</strong> Kirkon sisäisen järjestyksen
-lujittamisessa ja sen ulkonaisen vallan vahvistamisessa oli paavi
-<i>Gregō´rius Suurella</i> huomattavat ansiot.</p>
-
-<p class='c011'>□ Gregorius oli ylhäistä roomalaista virkamiessukua. Hän sai hyvän
-kasvatuksen, ja vanhemmat toivoivat hänen saavuttavan mainetta
-valtion virkamiehenä. Hän kohosikin 35 vuoden ikäisenä Rooman
-kaupunginpäälliköksi, ja jonkin aikaa hänen nähtiin kulkevan kaduilla
-jalokivillä koristetussa silkkipuvussa. Mutta maallinen mahti,
-loisto ja komeus eivät viehättäneet häntä. Gregorius halusi yksinäisyyteen,
-ja isänsä kuoltua hän vetäytyi maatiloilleen Sisiliaan.
-Sinne hän perusti kuusi luostaria ja Roomassa sijaitsevaan taloonsa
-seitsemännen, jonne itsekin asettui munkkina elämään, noudattaen
-kuuluisan sukulaisensa, pyhän Benedictuksen, esimerkkiä. Mutta
-pian hänen oli jätettävä luostari, kun Rooman piispa nimitti hänet
-lähettilääkseen Konstantinopoliin, jossa hän oleskeli seitsemän vuotta,
-nauttien hovin suosiota ja arvonantoa. Kotiin palattuaan hän meni
-jälleen luostariin, jonka apotiksi hänet pian valittiin.</p>
-
-<p class='c012'>V. 590 roomalaiset valitsivat hänet
-paaviksi. Kerrotaan, että Gregorius ensin
-kieltäytyi vastaanottamasta tätä ylhäistä
-virkaa, ja että hän pakeni kaupungista
-piileskellen metsässä kolme vuorokautta.
-Levottomina hänen paostaan roomalaiset
-etsivät häntä, ja säteilevän valkoinen
-kyyhkynen&thinsp;—&thinsp;niin tarina kertoo&thinsp;—&thinsp;lensi
-heidän edellään tietä osoittaen. Riemusaatossa
-he veivät piispansa kaupunkiin,
-jossa hänet juhlallisesti vihittiin Pietarin
-kirkossa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_151.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 151.</i> Gregorius Suuri.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Paaviksi tultuaan Gregorius säilytti
-lempeän ja armahtavaisen mielenlaatunsa.
-Niillä varoilla, joita hän sai paavillisista
-tiloista sekä omista perintötiloistaan,
-hänelle kävi mahdolliseksi antaa
-almuja köyhille, joista maallinen esivalta
-ei enää pitänyt huolta. Jokaisen kuukauden
-ensimmäisenä päivänä jaettiin
-kirkkojen ja luostarien esipihoilla tarvitseville viljaa, viiniä ja juustoa.
-Ennen kuin Gregorius maistoi hänen eteensä pantua ruokaa, hän otti
-siitä vähän ja käski viedä sen niille köyhille, jotka seisoivat hänen
-ovensa suussa. Kuultuaan kerran, että kerjäläinen oli kuollut nälkään
-Rooman kadulla, hän sulkeutui moneksi päiväksi huoneeseensa
-<span class='pageno' id='Page_261'>261</span>uskaltamatta lähestyä alttaria. Sellainen tapaus tuntui hänestä osoittavan,
-että kirkon varoja oli huonosti hoidettu. Vaikka hän oli
-kristikunnan päämies, kutsui hän itseään nimellä »Jumalan palvelijain
-palvelija» (lat. <i>servus servô´rum Dĕ´ī</i>).</p>
-
-<p class='c012'>1) Paavin toimessa Gregorius osoitti harvinaista jäntevyyttä. <i>Paavin
-valta</i> oli yhä kohoamassa. Italiassa toimitettiin tuskin ainoatakaan
-<em class='gesperrt'>piispan vaalia</em>, ennen kuin oltiin varmoja Gregoriuksen
-suostumuksesta, ja se käsitys pääsi vallalle, että piispalla piti olla
-virkaansa paavin hyväksyminen. Ennen pitkää paavi vahvisti
-kaikki piispat virkoihinsa. Niitä kirkon jäseniä vastaan, jotka eivät
-alistuneet paavin tahtoon, hän saattoi rangaistuskeinona käyttää
-<em class='gesperrt'>pannaa</em> eli kirkonkirousta. Pannaan julistettu ei saanut käydä
-pyhällä ehtoollisella; häntä ei saatu vihkiä avioliittoon; hänen lapsiaan
-ei kastettu, ja jos hän pannanalaisena kuoli, niin häntä ei
-haudattu siunattuun maahan. Kirkonkirous saattoi kohdata kokonaisia
-seurakuntia, jopa koko valtakuntaakin. Sitä sanottiin silloin
-<em class='gesperrt'>interdiktiksi</em>. Interdiktiin julistetulla alueella lakkasivat kaikki
-kirkolliset toimitukset. Tällaisia rangaistuksia peläten ihmiset taipuivat
-paavin ja pappien määräyksiin.</p>
-
-<p class='c012'>2) Gregorius järjesti katolisen <i>jumalanpalveluksen</i> entistä loistavammaksi
-ja juhlallisemmaksi. Erittäin vaikuttavana osana oli
-<em class='gesperrt'>kirkkolaulu</em>, jonka Gregorius järjesti valikoimalla kirkkovuoden
-juhla- ja pyhäpäiviksi raamatusta laulettaviksi sopivia lauselmia.
-Sävelmät kehittyivät yhä juhlallisemmiksi. Kirkkokuoro
-esitti vaikeammat sävelmät. N. s. gregoriaaninen kirkkolaulu on
-meidän virsi- ja koraalilaulumme pohjana. Jumalanpalveluksen
-keskeisin toimitus oli Herran ehtoollinen, jota kaikkine siihen kuuluvine
-menoineen sanottiin <em class='gesperrt'>messuksi</em>.</p>
-
-<p class='c011'>□ Jumalanpalveluksessa seurakuntalaiset seisoivat tai olivat polvillaan
-lattialla, sillä kirkoissa ei ollut penkkejä. Juhlallista valoa levisi
-kirkkoon vahakynttilöistä, joita paloi kattokruunuissa sekä pyhimysten
-kuvain eteen sijoitetuissa kynttiläjaloissa. Kirkon itäpäässä oli
-<em class='gesperrt'>alttari</em>, jolle koruompeleilla kirjailtu valkea liina oli levitetty.
-Alttarilla oli hopeinen <em class='gesperrt'>ehtoolliskalkki</em> sekä astia pyhää <em class='gesperrt'>leipää</em>
-varten. Alttarin edessä seisoi pappi. Hänellä oli yllään valkea
-<span class='pageno' id='Page_262'>262</span>vaate, joka ulottui maahan asti, sekä
-polviin päättyvä kullalla kuvitettu messukasukka.
-Messussa pappi laskeutui
-polvilleen ja kohosi jälleen, kääntyi välistä
-seurakuntaan, välistä taas alttariin
-päin sekä pirskotti pyhää <em class='gesperrt'>vihkivettä</em>
-seurakuntalaisten päälle. Hänen
-ympärillään kirkonpalvelijat heiluttivat
-<em class='gesperrt'>suitsutusastioita</em>, joista hyvänhajuista
-tuoksua levisi kirkkoon. Pappi
-luki latinankielisiä rukouksia, ja kuoripojat
-lauloivat. Sitten pieni kello kilisi,
-pappi otti pyhän astian alttarilta, kohotti
-sen ilmaan ja kehoitti läsnäolevia »ylentämään sydämensä». Hartaina
-seurakuntalaiset lankesivat polvilleen ja vastaanottivat pyhän ehtoollisen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_152.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 152.</i> Pyhäinjäännössäiliö.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● 3) Gregorius <i>opetti</i>, että herranehtoollisen nautitseminen
-on <em class='gesperrt'>uhri</em>, se on Kristuksen kärsimisen
-veretöntä uudistamista. »Joka kerran kun
-uhraamme Kristukselle hänen kärsimisensä
-uhria, toistamme me hänen kärsimistään omien
-syntiemme päästöksi.» Mutta pyhän sakramentin
-nauttimiseen tulee liittyä hyviä töitä, ihmisten
-on myös uhrattava Jumalalle maalliset etunsa
-ja aikeensa sekä sydämensä syntiset taipumukset.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_153.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 153.</i> Suitsutusastia.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Gregoriuksen käsityksen mukaan sielu ihmisen
-kuoltua joutui <em class='gesperrt'>kiirastulen</em> vaivaan
-puhdistuakseen synneistä. Kumminkin saattoivat
-papit lieventää vainajan tuskia ja lyhentää
-puhdistusaikaa messuillaan. Tämä oppi tuotti
-sittemmin kirkolle ja luostareille suunnattomia
-rikkauksia, varakkaat henkilöt kun eläessään
-testamenttasivat omaisuutensa kirkolle, jotta
-papit ja munkit heidän kuoltuaan lukisivat sielumessuja
-heidän puolestaan.</p>
-
-<p class='c007'>Oppi <em class='gesperrt'>pyhimyksistä</em> ja <em class='gesperrt'>pyhäinjäännösten</em> ihmeitä
-tekevästä voimasta juurtui tähän aikaan katoliseen kristi-kuntaan.
-<span class='pageno' id='Page_263'>263</span>Konstantinopolista palatessaan Gregorius toi mukanaan
-kallisarvoisina pyhäinjäännöksinä Andreaan ja Luukkaan käsivarret,
-ja paaviksi tultuaan hän lähetteli
-ruhtinaallisille henkilöille
-suuriarvoisimpina lahjoina
-Kristuksen ristin siruja.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_154.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 154.</i> Pyhäinjäännöslipas.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>4) Gregorius harrasti myös
-innokkaasti <i>lähetystointa</i>.
-Hänen aikanaan <em class='gesperrt'>areiolaisuuden
-valta heikkeni</em>. Langobardit hylkäsivät
-sen ja jo aikaisemmin
-oli länsigoottien kuningas
-Espanjassa omaksunut
-katolisen opin. Gregorius
-niin ikään harrasti, niin kuin jo aikaisemmin on mainittu, <em class='gesperrt'>pakanain
-käännyttämistä</em>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Bonifatius.</strong> Gregoriuksen kuoleman jälkeen alettiin levittää kristinuskoa
-nykyiseen Saksaan. Tämän maan varsinainen kääntäjä oli
-<i>Wynfrith</i> [ui´nfriþ] eli <i>Bonifā´tius</i>, »saksalaisten apostoli». Hänen toimestaan
-kristinusko sai 8:nnen vuosisadan (700-luvun) alkupuolella
-lopullisen voiton Keski- ja Etelä-Saksassa. Lisäksi koko frankkilaisvaltio
-hänen toimestaan jaettiin hiippakuntiin, joiden piispat velvoitettiin
-kuuliaisuuteen paaville, ja luostareissa pantiin voimaan
-benediktiinisääntö. Täten torjuttiin vaara roomalais-katolisen kirkkokunnan
-hajoamisesta moneen kansalliskirkkoon. Bonifatiuksen itsensä
-paavi nimitti arkkipiispaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Bonifatius oli anglosaksilaisen maanviljelijän poika. Hän meni
-nuorena benediktiiniluostariin ja 30-vuotiaana hänet vihittiin papiksi.
-Hänet valtasi niin kuin niin monen muunkin luostariveljen vaellushalu,
-ja hän päätti lähteä ventovierasten joukkoon työskennelläkseen
-Jumalan valtakunnan leviämisen hyväksi ja pelastaakseen sielunsa.</p>
-
-<p class='c012'>Hän lähti ensin friisien maahan vaikuttaakseen sikäläisten pakanain
-joukossa. Huomattuaan työnsä turhaksi hän teki matkan Roomaan,
-jossa vaihtoi alkuperäisen Wynfrith nimensä latinankieliseen Bonifatius
-<span class='pageno' id='Page_264'>264</span>nimeen ja saavutti paavin suosion. Kun paavi huomasi
-anglosaksilaisen munkin harvinaisen kyvyn, hän lähetti hänet taivuttamaan
-saksalaiset katolisen kirkon yhteyteen. Bonifatius lähti Thüringeniin
-aloittaen työn, jolla oli suuri merkitys kristinuskon ja katolisen kirkon
-leviämiselle.</p>
-
-<p class='c012'>Ollessaan kahdeksannellakymmenennellä Bonifatius halusi jälleen
-lähteä lähetysmatkalle. Annettuaan piispan tehtävät eräälle oppilaalleen
-hän suuntasi matkansa Mainzista Reiniä pitkin friisien maahan
-nykyiseen Hollantiin. Siellä Bonifatius kärsi marttyyrikuoleman.
-Kun eräs pakanallinen friisi veti miekkansa piispaa
-vastaan, tämä piti evankeliumikirjaa päänsä suojana. Hän tahtoi,
-kuten legenda kertoo, kuolemassa suojata itseään tällä kirjalla,
-jonka lukeminen oli elämässä tuottanut hänelle iloa. Kuolettavasti
-haavoitettuna hän kehoitti seuralaisiaan herkeämään taistelusta.</p>
-
-<h4 class='c010'>ISLAM JA ARABIALAISET</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Arabia ja beduiinit.</strong> Arabialaiset, jotka kuuluvat seemiläiseen
-kansanryhmään, olivat aina 7:nnen vuosisadan alkuun asti eläneet
-omissa oloissaan vaikuttamatta varsinaisesti muiden kansojen
-kohtaloihin. Heidän maansa, laaja Arabian niemimaa, on suurimmaksi
-osaksi hiekkaista autiomaata, jossa vuorenharjanteet paikka
-paikoin katkaisevat tasaisen hiekka-aavikon yksitoikkoisuutta. Aurinko
-paahtaa kuumasti tätä muutoinkin kuivaa maata. Sade on
-harvinaista, ja kun joskus sataa, kuiva maa nielee nopeasti veden.
-Ainoastaan siellä täällä on keitaita, jotka tekevät ihmiselämän
-mahdolliseksi. Kasvisto on köyhä. Vain merenrannikkoseudut
-niemimaan lounaisosassa ovat hedelmällisiä. Siellä viihtyvät
-etelämaiden kasvit, sieltä saatiin jo vanhalla ajalla hajuaineita, siellä
-kasvaa taatelipalmu, ja se on myös kahvipensaan kotimaa.</p>
-
-<p class='c007'>Maan luonto painoi leimansa kansaankin. Köyhänä se eleli
-autiomaassaan, mutta sen luonto oli tulinen kuin auringon polttava
-paahde. Se oli sotaista, kostonhimoista ja rosvoelämään taipuvaista.
-Mutta sillä oli myös suurenmoinen mielikuvitus, jolle öiset retket
-rannattomissa autiomaissa alati antoivat uutta lentoa. Värikkäitä
-satuja, arvoituksia ja tunnelmallisia runoja oli jo vanhoina aikoina
-<span class='pageno' id='Page_265'>265</span>syntynyt Arabiassa. Sellainen oli autiomaan kansa, <i>beduiinit</i>, joka
-oli suurin ja tärkein osa Arabian asukkaita. He elivät heimokunnittain
-päällikköjensä johdossa, käyden alituiseen sotaa toisia heimoja
-vastaan ja ryöstellen autiomaan halki kulkevia kauppakaravaaneja.
-Uskonnossakin vallitsi suuri hajanaisuus. Useimmat palvelivat
-aurinkoa, kuuta tai tähtiä; mutta juutalaisten ja kristittyjen uskonnollakin
-oli tunnustajia Arabiassa. Jonkinlaisena yhdyssiteenä oli
-pyhä <i>Kaaba</i>n temppeli <em class='gesperrt'>Mekan</em> kaupungissa, jonne Arabian
-heimot vuosittain saapuivat yhteistä juhlaa ja markkinoita pitämään.
-Kaabassa oli kuuluisa »musta kivi», tarun mukaan taivaasta
-pudonnut rubiini, joka ihmisten syntien tähden oli muuttunut
-mustaksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Muhammed (570–632).</strong> Nuo sotaiset, keskenään riitaisat heimot
-liitti yhdeksi kansaksi uuden uskonnon siteillä arabialaisten
-profeetta <i>Muhammed</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Muhammed (suom. = Korkeasti ylistetty) syntyi v. 570 Mekassa
-köyhistä vanhemmista, jotka kuuluivat arvokkaaseen kureišin heimoon.
-Menetettyään heti syntymänsä jälkeen isänsä ja 6-vuotiaana
-äitinsä Muhammed tuli setänsä ottopojaksi. Hän tottui aikaisin
-työhön, ja hänen tehtävänään oli lammas- ja vuohilaumain paimentaminen
-Mekan lähistössä olevilla laitumilla. Aikuiseksi tultuaan
-Muhammed joutui äveriään kauppiaanlesken <i>Khadīdža</i>n palvelukseen
-ja teki karavaanimatkoja kaukaisiin kaupunkeihin. Khadidža
-ihastui muhkeaan, haaveelliseen nuorukaiseen, ja hän meni
-naimisiin Muhammedin kanssa, vaikka olikin häntä 15 vuotta vanhempi.
-Avioliitto oli ikäerosta huolimatta onnellinen, ja Muhammed
-saavutti arvokkaan yhteiskunnallisen aseman ja taloudellisesti
-huolettoman elämän.</p>
-
-<p class='c007'>Naimisiin mennessään Muhammed palveli vielä vanhoja pakanajumalia
-kuten useimmat muutkin mekkalaiset. Mutta sitten hän
-matkoillaan ja myös Mekassa, vieläpä omassa talossaan tutustui
-kristittyjen ja juutalaisten uskontoon. Hän muuttui mietiskeleväksi
-ja araksi. Usein hän vetäytyi kotoaan autiomaahan paastoamaan
-ja rukoilemaan. Tämä huononsi hänen lapsesta saakka heikkoa
-terveyttään. Hän vaipui toisinaan omituiseen hurmiotilaan,
-<span class='pageno' id='Page_266'>266</span>näki näkyjä ja kuuli ääniä, jotka kehoittivat häntä nousemaan kansansa
-profeetaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Eräänä kevätiltana Muhammed saapui tapansa mukaan Hira
-vuorelle rukoilemaan. Silloin hän näki näyn: enkeli tuli hänen luoksensa
-silkkikankainen kirja kädessään ja lausui: »Lue!» Muhammed
-vastusteli, mutta silloin enkeli tarttui häneen niin kovakouraisesti,
-että hän luuli viime hetkensä tulleen. Tämä uudistui kolmasti.
-Kolmannella kerralla Muhammed kysyi: »Mitä minun tulee lukea?»
-Enkeli lausui: »Lue tämä! Puhu nimessä Herran, joka loi ihmisen!
-Herrasi on ylevämielinen; hän opetti kynän avulla ihmisille, mitä he
-eivät ennen tienneet.»</p>
-
-<p class='c009'>● Ankarien epäilysten jälkeen Muhammed tuli vakuuttuneeksi,
-että Jumala oli valinnut hänet profeetakseen ja saaden Khadidžalta
-vahvistusta tälle uskolleen hän päätti ruveta julistamaan uutta uskontoa.
-Hän oli silloin 40 vuoden ikäinen.</p>
-
-<p class='c007'>Harvat uskoivat häneen. Enimmät pilkkasivat »omatekoista»
-profeettaa, ja pian mekkalaiset, jotka pelkäsivät uuden uskonnon
-vähentävän pyhiinvaeltajain retkiä, joista heidän kaupunkinsa pääasiallisesti
-eli, rupesivat vainoamaan Muhammedia ja hänen kannattajiaan.
-Muhammed päätti silloin paeta <em class='gesperrt'>Medinaan</em>, joka
-kaupunki Mekan kilpailijana oli hänelle suosiollisempi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Muhammedin kiivaimmat vihamiehet olivat päättäneet yöllä
-tappaa hänet. He jo vartioitsivat profeetan taloa, kun enkeli Gabriel&thinsp;—&thinsp;niin
-Muhammed on itse kertonut&thinsp;—&thinsp;ilmoitti vaarasta, ja hänen
-onnistui pelastua. Hänen orpanansa <i>Alī</i>, joka oli hänen uskollisin
-kannattajansa, pukeutui profeetan viheriään vaippaan ja laskeutui
-hänen vuoteelleen sellaiseen paikkaan, josta vartioivat viholliset saattoivat
-nähdä hänet. Sillä välin kuin nämä lakkaamatta pitivät varalla
-tuota luultua profeettaa, Muhammed nousi talon vastaisella puolella
-erään muurin yli ja pakeni yön pimeyteen yhden ainoan miehen
-saattamana. Keskiyön aikaan profeetan viholliset tunkeutuivat hänen
-taloonsa ja löysivät Alin vaipuneena teeskenneltyyn uneen. He huomasivat
-pian juonen. Mutta antamatta Alin viivyttää itseänsä he
-lähtivät heti ajamaan takaa Muhammedia ja lupasivat hänen päästään
-sadan kamelin palkinnon.</p>
-
-<p class='c012'>Pakolaiset olivat piiloutuneet erääseen Mekan ulkopuolella olevaan
-luolaan. Aamun koittaessa&thinsp;—&thinsp;niin taru kertoo&thinsp;—&thinsp;he kuulivat
-<span class='pageno' id='Page_267'>267</span>takaa-ajajien askelia ja ääniä ulkoa. »Meitä on vain kaksi», Muhammedin
-seuralainen virkkoi pelokkaana. »Niin», Muhammed vastasi,
-»mutta Jumala on kolmantena». Samassa hämähäkki kutoi verkkonsa
-luolan suulle. Takaa-ajajat, arvellen, ettei kukaan olisi voinut päästä
-luolaan rikkomatta verkkoa, poistuivat ja pakolaiset olivat pelastuneet.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_155.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 155.</i> Muhammed valloittaa erään linnan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Muhammedin Medinassa olevat kannattajat olivat joka päivä,
-häntä odotellen, kulkeneet kaupungistaan kappaleen matkaa Mekkaan
-päin ottaakseen profeetan juhlallisesti vastaan. Kun hän nyt
-viimein saapui, vaeltaen polttavassa keskipäivän helteessä, ei yksikään
-ystävä ollut häntä vastassa. Hän antoi kamelinsa harhailla ympäri
-kaupunkia odottaen, missä se haluaisi levätä&thinsp;—&thinsp;siinä tahtoi profeetta
-asua.&thinsp;—&thinsp;Näin päättyi Muhammedin pako. Arabialaiset kutsuvat
-sitä nimellä <i>hidžra</i>. Heinäkuun 16 p. v. 622, jolloin he arvelevat sen
-tapahtuneen, on heidän ajanlaskunsa lähtökohta.</p>
-
-<p class='c009'>● Medinassa Muhammedin uskolaisten piiri nopeasti kasvoi, ja
-kun hän vähälukuisella joukolla saavutti voiton mekkalaisista,
-hän kohosi yhä enemmän arvossa. Kahdeksanvuotisen paon jäljestä
-Muhammed saapui voitokkaana Mekkaan, valloitti kaupungin ja
-särki epäjumalankuvat Kaabasta. »Totuus on tullut», sanottiin,
-»hävitköön valhe!» Muhammedin kuollessa (632) koko Arabia
-oli yhtyneenä yhdeksi valtakunnaksi yhteisen uskonnon siteellä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Islam.</strong> Muhammedin perustamaa uskontoa sanotaan <i>islām</i>iksi
-joka merkitsee »antautumista» Jumalan tahtoon. Se on esitetty
-muhamettilaisten pyhässä kirjassa <i>koraanissa</i>, joka pantiin kokoon
-<span class='pageno' id='Page_268'>268</span>vasta profeetan kuoleman jälkeen. Islamia luodessaan Muhammed
-sai vaikutuksia, paitsi oman heimonsa pakanauskonnosta, juutalaisuudesta
-ja kristinuskosta. Islamin ydinlause on: »Ei ole muuta
-kuin yksi Jumala, <em class='gesperrt'>Allāh</em>, ja Muhammed on hänen profeettansa».
-Jumala, joka on iankaikkinen, on luonut taivaan ja maan ja antanut
-ihmisille kuolemattoman sielun. Profeettoja ovat olleet myös Aatami,
-Noa, Aabraham, Mooses ja Jeesus, mutta Muhammed on viimeinen ja
-kaikkia edeltäjiään suurempi&thinsp;—&thinsp;hän on »profetian sinetti». Viimeisenä
-päivänä <em class='gesperrt'>hyvä saa palkkansa, paha rangaistuksensa</em>.
-Tuomion tullessa ihmiset ovat kuin ilmassa leijaileva tomu:
-se, jonka vaakakuppi on hyvistä töistä raskas, pääsee viettämään
-ihanaa elämää paratiisissa, mutta jonka vaakakuppi on liian kevyt, se
-syöstään helvetin syvyyteen ja palavaan tuleen. Paratiisissa on siimestä,
-vilpoista vettä, maitoa ja säihkyvää viiniä, ja hurskaita odottavat<a id='t270'></a>
-iäti nuoret mustasilmäiset neitoset, jotka ovat »kuni vielä näkinkenkään
-kätketyt helmet». Ihminen ei voi välttää kohtaloaan, sillä sen
-Allah on ennakolta määrännyt (<em class='gesperrt'>fatalismi</em>).</p>
-
-<p class='c007'>Yhtä tärkeätä kuin opinkappaleihin uskominen, on määrättyjen
-ulkonaisten menojen suorittaminen. On varsinkin viisi seikkaa,
-jotka Allahin silmissä ovat ansiokkaita: 1) sotiminen islamin puolesta;
-2) rukous; 3) paasto; 4) almut; 5) pyhiinvaellusretki Mekkaan.
-Joka perjantai uskovaiset eli <i>muslimit</i> kokoontuvat jumalanpalvelukseen
-<i>moskeijaan</i>, joksi muhamettilaisten temppeliä sanotaan.</p>
-
-<p class='c007'>Koraani on muhamettilaisten lakikirjakin. Se kieltää muun
-muassa viinin nauttimisen. Sitä vastoin on monivaimoisuus sallittu,
-mutta enempää kuin neljä vaimoa ei uskovaisella saa olla; avioero on
-sallittu pienestäkin syystä. Ulkopuolella kotia tulee naisten esiintyä
-peitetyin kasvoin. Sitä talonosaa, jossa vaimot asuvat, sanotaan
-<em class='gesperrt'>haaremiksi</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Koraani (suom. »lukeminen») jakautuu 114 lukuun eli <i>sura</i>an,
-jotka ovat niin järjestetyt, että pisimmät ilmestykset ovat kirjan
-alussa, lyhimmät lopussa. Poikkeuksen tästä tekee ensimmäinen
-luku, jossa on seitsemän säettä ja jolla islamissa on Isä meidän
-rukouksen arvo ja asema. Se kuuluu: »Jumalan, armollisen armahtajan,
-nimessä! Kiitos Jumalalle, maailman herralle, armolliselle armahtajalle,
-tuomiopäivän valtiaalle! Sinua me palvelemme ja sinulta
-<span class='pageno' id='Page_269'>269</span>me rukoilemme apua. Johda
-meitä oikealle tielle,
-niitten tielle, joille olet
-hyvyyttä osoittanut, joita
-et vihaa ja jotka eivät ole
-eksyksissä!» Kullakin luvulla
-on oma nimensä,
-joka ei kumminkaan vähääkään
-ilmaise sen sisällystä.
-lystä. Niitä ovat esim.
-»lehmä», »tähti», »yö», »sarastus»,
-»historia», »liittoutuneet». Esitystapa on usein runollisen
-lennokasta, vaikka se onkin suorasanaista. Koraani sisältää monta korkeata
-ajatusta, monta viisasta elämänohjetta, mutta myös monta siveellisesti
-arvotonta ja monta keskenään ristiriitaista kohtaa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_156.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 156.</i> Muhamettilaisten rukousasentoja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_157.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 157.</i> Koraanin alkulehti.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>2:sen suran 172:s värssy: »Ei hurskaus ole sitä, että käännätte
-kasvonne länteen tai itään; hurskas on se, joka uskoo Allahiin ja viimeiseen
-tuomioon ja enkeleihin ja kirjoituksiin ja profeettoihin ja joka
-rakkaudesta Häneen antaa rahansa omaisilleen, vaivaisille ja köyhille
-ja tien pojalle (matkaajalle) ja kerjäläisille ja vangeille; ja joka rukoilee
-rukouksensa ja maksaa veronsa köyhille; ja joka velvollisuutensa
-täyttää ja miehuullisena kestää onnettomuuden, hädän
-ja ahdistuksen aikana; hurskaita ovat ne, jotka ovat puhtaita,
-<span class='pageno' id='Page_270'>270</span>ne, jotka ovat Jumalaa pelkääväisiä.»&thinsp;—&thinsp;265:s
-värssy: »Hyvä
-puhe ja anteeksianto on parempi
-kuin almu, jota seuraa väärä
-teko; ja Allah on rikas ja lempeä.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_158.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 158.</i> Arabialaisjoukko.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_kalifien.jpg' alt='KALIFIEN VALTAKUNTA ennen hajoamista (noin 750)' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>»Pyhä sota» (632–732).</strong> Muhammedin
-kuoltua hallitsivat valtakuntaa
-<i>kalifit</i> (suom. = sijaiset),
-joiden hallussa oli sekä valtion ja
-sotaväen että uskonnon johto. Uuden
-uskonsa innostamina arabialaiset lähtivät pian valloitusretkille
-oman maansa ulkopuolelle.
-Ensin hyökättiin Itä-Rooman keisarikunnan omistamiin maihin, <i>Syyriaan</i>
-ja <i>Palestiinaan</i>. Jerusalem valloitettiin ja Salomon temppelin
-paikalle rakennettiin muhammettilainen moskeija, jota suurimman valloittajakalifin
-nimen mukaan sanotaan »Omārin moskeijaksi». Pian
-hävitettiin myös <i>Persian</i> valtakunta, ja kohta sen jälkeen arabialaiset
-ottivat haltuunsa <i>Egyptin</i>, edeten sieltä pitkin <i>Pohjois-Afrikan</i> rannikkoa
-aina Atlantin merelle saakka. Konstantinopolia he ryhtyivät piirittämään,
-mutta käyttämällä »kreikkalaista tulta», joka paloi vedessäkin,
-saatiin arabialaiset karkotetuiksi, ja kaupunki pelastui. Mutta Pohjois-Afrikasta
-he hyökkäsivät päällikkönsä <i>Tarik</i>in johtamina v. 711
-Pyreneitten niemimaahan, jossa laskivat länsigootit valtansa alle. Jatkoivatpa
-he matkaansa Pyreneitten yli frankkienkin maahan, mutta
-<span class='pageno' id='Page_271'>271</span>siellä heidät voitettiin <i>Poitiers</i>´n [puatje´] taistelussa v. 732, joten
-Eurooppa pelastui islamin vallalta.&thinsp;—&thinsp;Sata vuotta arabialaisten voittoretki
-oli kestänyt. Sinä aikana he olivat muodostaneet valtakunnan,
-johon kuului maita kolmesta maanosasta ja joka oli Aleksanteri
-Suurenkin valtakuntaa laajempi.</p>
-
-<p class='c007'>Voitetut kansat saivat pitää uskontonsa muualla paitsi Arabiassa,
-jossa vierasta uskontoa ei sallittu. Mutta niiden tuli maksaa
-veroja voittajalle. Kenraalikuvernöörit hallitsivat kalifin nimessä
-eri maakuntia. Aluksi oli <i>Mekka</i>, tuo »pyhä kaupunki», arabialaisen
-maailmanvallan pääkaupunki. Sitten otettiin pääkaupungiksi Syyrian
-erämaan keitaalla sijaitseva <i>Damasko´s</i>, kunnes kalifit 8:nnen vuosisadan
-keskivaiheilla muuttivat hoveineen <i>Bagdā´d</i>iin Tigriin rannalle.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Valtakunnan hajoaminen (732–1000).</strong> Arabialaisten maailmanvalta
-ei tullut pitkälliseksi. Jo n. v. 750 Espanja irtausi itsenäiseasi
-valtioksi, jota pääkaupunkinsa mukaan sanottiin <i>Córdoba</i>n kalifikunnaksi.
-10:nnellä vuosisadalla Egypti, Pohjois-Afrikka ja Sisiilia
-muodostuivat eri kalifikunnaksi, jonka pääkaupunki oli <i>Kairo.</i> Aasiassakin
-syntyi eri valtioita. Niinpä <i>Persia</i> irtaantui v:n 1000 paikkeilla.
-<i>Bagdad</i>in kalifikunta oli tällöin vähäinen jäännös entisestä.</p>
-
-<p class='c007'>Mutta valtakunnan hajoamisen jälkeen kukoisti kauan arabialainen
-sivistys, josta tuonnempana kerrotaan.</p>
-
-<h3 class='c013'>II. Kaarle Suuri ja hänen aikansa.</h3>
-<h4 class='c010'>KAARLE SUURI (768–814).</h4>
-
-<p class='c014'><strong>Kaarle Suuren sukuperä.</strong> Frankkilaisten taistellessa arabialaisia
-vastaan Poitiers´n taistelussa oli heidän johtajanaan frankkilaisvaltakunnan
-majordomus <i>Kaarle</i>, jolle voiton johdosta annettiin
-nimeksi <i>Martell</i>, s. o. »Vasara». Tähän aikaan majordomus oli
-frankkien todellinen hallitsija, sillä Klodovigin jälkeen merovinkikuninkaat
-olivat veltostuneet ja elivät enimmäkseen toimettomina
-maakartanoissaan. Kaarle Martellin poika <i>Pipin Lyhyt</i> syrjäytti
-<span class='pageno' id='Page_272'>272</span>viimeisen merovinkikuninkaan nousten
-itse valtaistuimelle. Pipinin poika oli
-<i>Kaarle</i>, joka historiassa on saanut
-»Suuren» nimen ja jonka mukaan
-koko sukua sanotaan <i>karolinkien</i> suvuksi.
-Hän hallitsi frankkien valtakuntaa
-vv. 768–814.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_159.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 159.</i> Kaarle Suuri. Pieni pronssipatsas.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kaarlen valloitukset.</strong> Kaarle kävi
-hallitusaikanaan monta sotaa, joista
-toiset olivat hyvin pitkällisiä. Ensiksi
-hän kukisti Italian <i>langobardit</i>
-turvatakseen paavin heidän hyökkäyksiltään.
-Jo Pipin Lyhyt oli käynyt
-sotaa langobardeja vastaan ja silloin
-muodostanut Rooman ja Ravennan
-ympäristöistä <i>Kirkkovaltion</i>, jota paavi hallitsi. Siten paavin <em class='gesperrt'>maallinen
-valta</em> sai alkunsa. Kun langobardit uudelleen hätyyttelivät
-Kirkkovaltion alueita, niin Kaarle, noudattaen paavin kutsua,
-saapui Italiaan, kukisti langobardien vallan, vahvisti paavin oikeudet
-Kirkkovaltioon ja kruunautti itsensä Italian kuninkaaksi (774).</p>
-
-<p class='c007'>Vuotta ennen Italian retkeänsä Kaarle aloitti sodan pakanallisia
-<i>saksilaisia</i> vastaan, jotka asuivat Reinin ja Elben välillä. Yli
-30 vuoden tuo sitkeä kansa kävi vimmattua taistelua uskonsa ja vapautensa
-puolesta. Järjestelmällisellä sotataidolla ja ankarilla tuomioilla
-Kaarlen viimein onnistui lamauttaa sen vastarinta (804).
-Pyhät uhrilehdot hävitettiin, linnoitukset hajotettiin, ja niiden tilalle
-rakennettiin temppeleitä ja luostareja.</p>
-
-<p class='c007'>Käyttäen hyväkseen maurilaisten keskinäisiä riitoja Kaarle
-marssi <i>Espanjaan</i> ja valloitti maan melkein Ebroon saakka. Vielä
-Kaarle voitti Elben ja Oderin välillä asuvat <i>slaavit</i> sekä pakotti
-<i>tanskalaiset</i> pysymään Eider-joen takana. Hän kukisti myös
-turkkilaisheimoiset <i>avaarit</i>, joten valtakunta levisi Unkarin
-tasangolle asti. Valloitusten jälkeen Kaarle Suuren valtakunta
-ulottui Atlantin merestä Oder-jokeen, Tiszaan ja Adrianmereen sekä
-Eider-joesta Napolin seuduille ja Ebroon.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_273'>273</span>Näiden sotien aikana Kaarle oli tullut
-<i>Rooman keisariksi</i>. Hän oli v. 800 saapunut
-Roomaan turvaamaan paavia vastustajain
-hyökkäyksiä vastaan. Kun Kaarle sitten
-joulupäivänä meni Pietarin kirkkoon harjoittamaan
-hartautta, paavi laski hänen
-päähänsä kultaisen keisarinkruunun läsnäolevien
-roomalaisten toivottaessa »pitkää ikää ja
-voittoa Kaarlelle, hurskaimmalle Augustukselle,
-Jumalan kruunaamalle, suurelle rauhaa
-rakastavalle keisarille».</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_160.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 160.</i> Sotilas Kaarle Suuren ajalta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ »<strong>Rautainen Kaarle.</strong>» Puolisen vuosisataa
-Kaarlen kuoleman jälkeen muuan munkki
-kirjoitti suusanallisen muistitiedon pohjalla
-seuraavan kuvauksen Kaarlen langobardiretkestä:</p>
-
-<p class='c012'>»Langobardien kuningas <i>Dēsíde´rius</i> päätti
-linnoitetussa Pavian kaupungissa ryhtyä vastustamaan
-voittamattoman Kaarlen etenemistä.
-Oli sattunut muutama vuosi aikaisemmin, että
-eräs ylhäinen frankkilaisruhtinas <i>Otker</i> oli herättänyt
-vastaansa Kaarlen vihan ja sen takia
-paennut Desideriuksen turviin. Kuullessaan kauhistuttavan Kaarlen
-saapumisesta he nousivat korkeaan torniin, josta saattoi jo kaukaa nähdä
-lähestyvän vihollisen tulon. Kun kuormasto tuli näkyviin,
-Desiderius kysyi Otkerilta: ’Onko Kaarle tuossa joukossa?’ Otker vastasi:
-’Ei vielä´. Mutta kun Desiderius näki eri kansoista kokoonpannut
-etujoukot, silloin hän virkkoi asiasta varmana Otkerille: ’Varmaan
-voittoisa Kaarle ratsastaa tuon joukon keskessä´. Tämä vastasi: ’Ei
-vieläkään´. Silloin langobardikuninkaan valtasi pelko, ja hän lausui:
-’Mitä teemmekään, jos hän tuo mukanaan vielä suurempia joukkoja?’
-Otker virkkoi: ’Kohta olet näkevä hänen tulonsa. Miten meidän on
-käyvä, sitä en tiedä.’ Samassa tuli näkyviin tuo aina valpas henkivartiosto.
-’Siinä on Kaarle´, Desiderius hätkähti. Mutta Otker
-virkkoi: ’Ei vieläkään´. Nyt saapuivat piispat, apotit ja muut hengelliset
-seurueineen. Nähtyään nämä ruhtinas sammalsi kuolonkalpeana:
-’Menkäämme alas ja kätkeytykäämme maan alle tämän pelottavan
-vihollisen näkyvistä!’ Mutta Otker, joka aikoinaan oli oppinut tuntemaan
-verrattoman Kaarlen voiman ja varustukset, lausui pelon valtaamana:
-<span class='pageno' id='Page_274'>274</span>’Kun näet kedoilla rautaisen viljavainion törröttävän ja
-Pon ja Ticinon vierittävän tummia, raudanharmaita laineitaan
-kaupungin muureja vastaan, silloin voit odottaa Kaarlen lähestyvän´.
-Tuskin hän oli tämän sanonut, kun lännessä ja pohjoisessa alkoi näkyä
-kuin mustan pilven nousu, joka peloittavaan varjoon kätkee kirkkaimman
-päivän. Mutta kun Kaarle saapui lähemmäksi, niin aseiden
-välke hohti piiritetyille kuni päivä, joka heistä tuntui pimeämmältä
-kuin pimein yö. Silloinpa ilmestyi näkyviin hän itsekin, rautainen
-Kaarle, rautakypärä päässään, rautaisissa käsivarsivarusteissa, rinta
-ja leveät olkapäät rautahaarniskan peitossa; vasemmassa kädessä
-hänellä oli rautainen keihäs, sillä oikea oli aina valmis tarttumaan
-voittoisaan miekkaan. Reidet ja sääretkin olivat rautasuomusten
-peitossa. Kilpi oli niinikään pelkkää rautaa. Hänen hevosensakin
-hohti väriltään ja rohkeudeltaan raudalle. Näin varustettuja olivat
-kaikki, jotka kulkivat hänen edellään, jotka ratsastivat hänen sivullaan,
-kaikki, jotka tulivat hänen jäljessään. Rauta täytti tiet ja kedot.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_kaarle.jpg' alt='KAARLE SUUREN VALTAKUNTA ja Verdunin jako' class='ig001' />
-</div>
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_275'>275</span>Raudalle osoitti kunnioitustaan kauhun valtaama kansa. Rauta pani
-lujat muurit vapisemaan, ja nuorten rohkeus lamautui vanhusten
-raudan nähdessään. Tämän kaiken näki tornissa tähystelevä Otker,
-katsahti kerran ja lausui Desideriukselle: ’Katso, tuossa on hän, jonka
-tulosta olet niin innokkaasti tiedustellut.’ Näin sanoen hän lysähti
-tiedottomana kokoon.»</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Satu Rolandista.</strong> II:nnen vuosisadan jälkipuoliskolla syntyi Pohjois-Ranskassa
-kertovainen runoelma, <i>Rolandi´n</i> [rolā´] <i>laulu</i>, johon
-aihe on saatu Kaarle Suuren Espanjan retkestä. Kaarlen palatessa hyökkäsivät
-vuoristokansat Pyreneitten Roncevaux-[rõsvo´] laaksossa jälkijoukon
-kimppuun ja tuhosivat sen. Silloin kaatui mm. Bretagnen
-kreivi Roland, jonka sankarillista rohkeutta laulussa erittäin ylistetään.</p>
-
-<p class='c012'>Näin kertoo Rolandin laulu: Paluumatkalla Espanjasta syntyi
-frankkien leirissä <i>Roland</i>´in ja kiivasluontoisen kreivi <i>Ganelon</i>in
-[ganlõ´] kesken kiista siitä, kumpi veisi kuninkaan rauhanehdot Espanjan
-emiirille. Roland tarjoutui lähtemään, mutta kuningas ei
-tahtonut antaa näin vaarallista tointa kenellekään pääsankareista.
-Silloin Roland ehdotti kilpailijaansa Ganelonia. Suuttuneena tämä astui
-satulaan ja ratsasti leiristä. Emiirin hovissa Ganelon ilmaisi vihansa
-Roland´ia kohtaan, ja ilolla maurit tarjosivat hänelle kultaa ja kallisarvoisia
-aseita, kunhan hän vain kavaltaisi heille vihatun ja pelätyn
-Roland´in. Ganelon suostui ja mukanaan sata muulia täyteen
-sälytettyinä arabialaisten kullalla sekä kokonaiset kuormalliset komeita
-pukuja ja hohtavia aseita hän palasi frankkien leiriin tuoden
-kuninkaalleen sen sanoman, että maurit olivat hyväksyneet kaikki
-hänen rauhanehtonsa. Tyytyväisenä suuri kuningas puhallutti lähtömerkin,
-ja torvien iloisesti soidessa frankit järjestyivät kulkemaan kotiin.
-Heidän saavuttuaan Pyreneitten rinteille, ahtaaseen Roncevaux´n
-laaksoon, Ganelon ehdotti, että Roland saisi jälkijoukon päällikkyyden.
-Ehdotus hyväksyttiin, ja pääjoukko kulki eteenpäin kadoten pian
-pilvenkorkuisten vuorten taakse.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta Ganelonin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti maurit
-olivat asettuneet väijyksiin laaksoon ja karkasivat nyt esiin nopein
-ratsuin. Heidän lukemattomat joukkonsa täyttivät vuoret ja
-vuorisolat. Kaikkialla vilisi valkoisia haarniskoita, kiiltäviä kypäriä
-ja säkenöiviä käyräsäiliä.</p>
-
-<p class='c012'>Roland´illa oli <i>Olifant</i> [olifã´]-niminen norsunluinen torvi, jonka
-ääni kuului peninkulmien päähän, ja hänen ystävänsä <i>Olivier</i>
-[olivje´] kehoitti häntä siihen puhaltaen kutsumaan kuninkaan takaisin.
-Mutta ylpeänä Roland kieltäytyi sitä tekemästä; hän kutsui
-miehensä kokoon, astui ratsunsa selkään ja vyötti kupeelleen miekkansa
-<i>Durendal</i>in [dyrãda´l], jolla saattoi paaden kahdeksi halkaista.
-<span class='pageno' id='Page_276'>276</span>Urhoollinen arkkipiispa, joka ratsasti hänen rinnallaan, puhui frankkilaissankareille:
-»Tähän on kuninkaamme asettanut meidät, ja tässä
-me taistelemme ja kaadumme kristinuskon puolesta. Rukoilkaa siis
-Jumalalta armoa syntiemme tähden, että pyhinä marttyyreinä pääsisimme
-taivaan autuuteen!» Ja frankkien langettua polvilleen hän antoi
-heille synninpäästön ja kehoitti heitä, Jumalan armon saadakseen,
-taistelemaan uskottomia vastaan.</p>
-
-<p class='c012'>Syttyi kiivas taistelu. Iskuja vaihdettiin kasvavalla tulisuudella,
-ja tuhansittain maureja kaatui tappotanterelle. Revittyjä lippuja,
-särjetyitä kypäriä, runneltuja ruumiita näkyi kaikkialla ruohikossa.
-Frankkien uljuus oli loistossaan. Ihastuneena piispa huudahti: »Koko
-maan piirissä ei ole kuningasta, jolla olisi miehuullisempia miehiä.
-Frankkien aikakirjat tietävät kauan kertoa, kuinka uljaita ovat sankarit
-suuren Kaarlen.»</p>
-
-<p class='c012'>Mutta jo saivat maurilaiset lisäjoukkoja. Onni kääntyi, Olivier
-kaatui, ja pian taisteli Roland´in rinnalla vain piispa ja muutamia
-urheita sankareja, kaikki veren tahraamina. Piispan kehoituksesta
-Roland puhalsi torveensa kutsuakseen kuninkaansa kostamaan,
-ei auttamaan. Puhaltaessa ohimo repesi Roland´ilta ja veri purskahti
-hänen suustaan. Ääni kulki kuninkaan kuuluviin, ja Kaarle arvasi
-Roland´in olevan vaarassa. »Eipä olekaan», Ganelon vakuutti, »hän
-vain huvittelee jäniksen metsästyksellä». Pian kuului uusi torventoitotus.
-»Kavaltaja se, joka kieltää Roland´in olevan vaarassa!»,
-kaikki huusivat, ja Ganelon vangittiin Kaarlen rientäessä harmistuneena
-sankarinsa avuksi.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta Roland tunsi loppunsa lähestyvän. Hän otti rakkaan
-miekkansa, löi sen terän kallioon, josta se särkymättä kalskahti
-takaisin, ja puhkesi lausumaan: »Surullinen on sinun kohtalosi, kelpo
-Durendal. En voi sinua enää suojata, meidän on erottava. Pelkuri
-älköön sinua milloinkaan kantako, ja niin kauan kuin elän, ei kukaan
-ole sinua minulta riistävä. Sinut omisti sankari, jonka vertaista ei
-ole oleva vapaassa frankkien maassa.» Hän asetti miekkansa ja torvensa
-päänsä alle ja paneutui kuolevana pinjapuun juurelle kasvot
-käännettyinä vihollisiin päin.</p>
-
-<p class='c012'>Kostettuaan maurilaisille Roland´in kuoleman Kaarle palasi
-joukkoineen Aacheniin. Siellä nuori, ihana <i>Aude</i> [õd] kysyi kuninkaalta:
-»Missä on Roland? Hän lupasi pyhästi ottaa minut vaimokseen.»
-Kyynelsilmin kuningas ilmoitti sankarin kuolleen ja tarjosi
-poikaansa neidolle puolisoksi. »Puheesi on kummallista», virkkoi
-Aude. »Jumala ja pyhät enkelit antakoot minun seurata kreivi Roland´ia
-hautaan!» Hän lausui näin ja vaipui kalveten kuolleena maahan.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_277'>277</span>● <strong>Sisäinen hallitus.</strong> Kaarle ei ollut ainoastaan etevä sotapäällikkö,
-hän oli suuri ennen kaikkea rauhan toimissa. Hänen alituisena
-huolenpitonaan oli rauhan ja järjestyksen aikaansaaminen
-tuohon laajaan valtakuntaan. Sitä varten hän sääti monta viisasta
-<em class='gesperrt'>lakia</em>. Varsinkin jos ne koskivat koko valtakuntaa, hän esitti
-ne <em class='gesperrt'>valtiokokouksen</em> pohdittaviksi. Valtiokokouksia pidettiin
-kahdesti vuodessa, syksyisin ja keväisin. Niihin saapui maallisia
-ja hengellisiä ylimyksiä. Kevätkokouksessa tarkastettiin myös
-<em class='gesperrt'>sotaväki</em>. Aikaisemmin kaikki vapaat miehet olivat olleet velvolliset
-palvelemaan sotureina; nyt tämä velvollisuus kuului yksistään
-maanomistajille. Jos maaomaisuus
-oli pieni, yhtyi 3–4 tilallista yhdessä
-asettamaan sotamiehen, siten että yksi
-lähti sotamieheksi toisten hankkiessa
-aseet ja ruoan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_161.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 161.</i> Kaarle Suuren valtaistuin.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Mutta tärkeätä oli myös valvoa, että
-säädettyjä lakeja noudatettaisiin kaikkialla
-valtakunnassa. Kun valtakunta
-oli suuri, se oli hallintoa varten jaettuna
-piireihin, joissa kuninkaan asettama virkamies hoiti hallintoa. Näitä
-virkamiehiä sanottiin <em class='gesperrt'>kreiveiksi</em>. Heidän tehtävänään oli,
-paitsi yleinen hallinnon hoito, huolenpito kreivikunnassa olevista
-kuninkaan tiluksista ja verojen kokoaminen. Kreivi oli sitä paitsi
-tuomioistuimen esimies, ja sodan syttyessä hän toimi kreivikuntansa
-soturien päällikkönä.</p>
-
-<p class='c007'>Mutta kreivienkin toimia kuningas vuosittain tarkastutti erityisillä
-<em class='gesperrt'>lähettiläskreiveillä</em>. Se olikin tarpeen, sillä usein
-kreivit harjoittivat laittomuutta kiskomalla liiallisia veroja sekä
-käyttäytymällä väkivaltaisesti. Tästä kansa sai valittaa lähettiläskreiville,
-jotka kuninkaan nimissä ryhtyivät asiaa tutkimaan
-ja korjaamaan.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Kapitulaarit.</strong> Kaarle Suuren antamia lakeja ja asetuksia sanotaan
-<i>kapitulaareiksi</i>. Niitä on toista tuhatta, ja ne koskevat mitä erilaisimpia
-asioita. Milloin hän niissä vastustaa ylimystön paisuvaa valtaa
-turvaten pikkutilojen omistajia heidän oikeuksissaan, milloin kieltää
-kerjäämisen, milloin määrää kaupassa käytettävät mitat ja painot, milloin
-<span class='pageno' id='Page_278'>278</span>säätää ankaria rangaistuksia varkaudesta. Otamme tähän osan
-sitä kapitulaaria, joka v. 785 annettiin saksilaisten noudatettavaksi.</p>
-
-<p class='c012'>»Ensiksi päätettiin, että Kristuksen kirkkojen, jotka Saksiin on
-rakennettu ja Jumalalle pyhitetty, ei tule olla vähemmän kunnioitettuja,
-vaan enemmän ja korkeammasti kuin epäjumalain temppelien.</p>
-
-<p class='c012'>Jos ken pakenee kirkkoon turvaa etsien, niin älköön kukaan
-häntä väkivalloin ajako sieltä ulos, vaan hän olkoon rauhassa, kunnes
-tuomioistuin on hänet langettanut; ja Jumalan kunniaksi ja kirkon
-pyhäin kunnioittamiseksi lahjoitettakoon hänelle henki ja jäsenet.
-Mutta hän sovittakoon rikoksensa, siinä määrin kuin hänen voimassaan
-on ja tuomioistuin hänelle määrää, ja sitten hänet tuotakoon kuninkaan
-eteen, ja hän lähettäköön hänet sinne, minne armossaan suvaitsee.</p>
-
-<p class='c012'>Jos ken tunkeutuu kirkkoon väkivaltaisesti ja sieltä jotakin ryöstää
-tai varastaa taikka sytyttää kirkon tuleen, niin kuolkoon kuolemalla.</p>
-
-<p class='c012'>Jos ken halveksien kristinuskoa on pitämättä pyhää 40 päivän
-paastoa ja syö lihaa, niin kuolkoon kuolemalla. Kumminkin tutkikoon
-pappi, onko kukaties hätä saattanut hänet lihaa syömään.</p>
-
-<p class='c012'>Jos ken tappaa piispan tai papin, niin häntä tuomittakoon kuolemaan.</p>
-
-<p class='c012'>Jos ken pakanalliseen tapaan polttaa vainajan ruumiin tulella,
-niin hänet rangaistakoon kuolemalla.</p>
-
-<p class='c012'>Jos ken surmaa isäntänsä tai emäntänsä, niin häntä rangaistakoon
-samoin.»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kaarlen toimet henkisen sivistyksen hyväksi.</strong> Ennen on
-mainittu, kuinka alhaisella kannalla henkinen sivistys kansainvaellusten
-aikakaudella oli frankkien valtakunnassa samoin kuin
-muissakin entisen Länsi-Rooman maissa. Kaarle Suuri teki voitavansa
-saadakseen parannusta aikaan. Hänen oma opillinen sivistyksensä
-samoin kuin muidenkin sen ajan ruhtinaiden ja ylimysten
-oli puutteellinen, mutta hänessä asui elävä sivistysharrastus.
-Ikämiehenä hän harjoitteli uutterasti kirjoitustaitoa, ja
-vielä vanhoilla päivillä hän hallitustointensa lomassa opiskeli latinan
-ja kreikan kieltä. Hän suosi kirkkoa ja papistoa, sillä papit ja munkit
-olivat hänen auttajiaan henkisen sivistyksen levittämisessä. Hoviinsa
-Kaarle keräsi aikansa oppineimmat miehet. Kuuluisimmat
-heistä olivat frankkilainen <i>Einhard</i>, joka kirjoitti Kaarlen elämäkerran
-latinan kielellä, sekä oppinut anglosaksilainen munkki <i>Alkuin</i>,
-joka kirjoitti sarjan oivallisia oppikirjoja sekä järjesti <em class='gesperrt'>koulut</em>
-<span class='pageno' id='Page_279'>279</span>Kaarlen valtakunnassa.
-Hän pani uuteen
-kuntoon hovissa
-olevan koulun
-ja hänen johdollaan
-perustettiin kaikkiin
-suurempiin kaupunkeihin
-ylempiä
-ja alempia kouluja.
-Luostarien yhteydessä
-toimivat <i>luostarikoulut</i>
-ja tuomiokirkkojen yhteydessä
-<i>katedraali-</i> eli <i>tuomiokoulut.</i> Niihin valmistettiin pääsymahdollisuus
-köyhänkin kansan lapsille. Opetusta saivat etupäässä
-papeiksi aikovat, mutta ns. »ulkokouluun» otettiin oppilaiksi
-muitakin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_162.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 162.</i> Syntiinlankeemus. Kuva Alkuinin raamatusta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Aluksi opetettiin oppilaille luku- ja kirjoitustaito, hiukan
-laulua, luvunlaskua sekä latinan kielen alkeet. Pitemmälle menevässä
-opetuksessa pantiin oppimääräksi Rooman valtakunnan julkisten
-koulujen oppisuunnitelmasta lainatut <em class='gesperrt'>seitsemän vapaata
-taidetta</em>. Ne jakautuivat kahteen ryhmään. Ensimmäiseen,
-<i>kolmi-oppiin (trĭ´vium)</i>, kuuluivat grammatiikka, retoriikka
-ja dialektiikka (väittelytaito); toiseen, <i>nelioppiin (quadrĭ´vium)</i>,
-aritmetiikka, astronomia, musiikki ja geometria. Nämä opinnot
-suorittanut katsottiin kypsyneeksi syventymään pyhiin kirjoihin.&thinsp;—&thinsp;Kaarle
-tahtoi tehdä jokaisesta pappilasta koulun; ajattelipa hän
-koulupakolla toteuttaa yleisen <em class='gesperrt'>kansanopetuksenkin</em>. Tämä
-supistui kumminkin pääasiassa siihen, että papit velvoitettiin joka
-sunnuntai- ja juhlapäivä saarnaamaan kirkossa ja kansan käskettiin
-käydä ahkerasti jumalanpalveluksessa.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kaarle valvoi henkilökohtaisesti koulujen toimintaa, käyden
-tilaisuuden tarjoutuessa niitä tarkastamassa. Edellä mainittu St Gallenin
-munkki kertoo eräästä Kaarlen koulussa käynnistä seuraavaa:</p>
-
-<p class='c012'>»Kun voittoisa Kaarle pitkän poissaolon jälkeen saapui Galliaan,
-hän kutsui luokseen pojat, jotka oli uskonut irlantilaiselle munkille
-<span class='pageno' id='Page_280'>280</span>ja käski heitä näyttämään kirjeitään ja vihkojaan. Käskyä noudattaen
-köyhemmät ja alempisäätyiset pojat toivat vihkonsa, jotka olivat yli
-kaiken odotuksen viisauden mausteilla makeoituja, mutta ylhäiset
-näyttivät tyhjää ja vallan arvotonta tavaraa. Mutta Kaarle, joka oli
-erittäin viisas keisari, teki ikuisen tuomarin tavoin: hän erotti hyvät
-työntekijät eroon, pani ne oikealle puolelleen ja lausui heille näin: »Kiitän
-teitä, poikani, hartaasti siitä, että voimainne mukaan olette koettaneet
-täyttää käskyni, joka tarkoittaa parastanne. Pyrkikää nyt
-täyttämään, mitä teiltä vielä puuttuu, niin minä olen antava teille
-ihania hiippakuntia ja luostareita ja olen aina pitävä teitä suuressa
-arvossa!» Tämän jälkeen hän kääntyi ankarana vasemmalla puolellansa
-oleviin, vavahdutti heidän omiatuntojaan leimuavin silmäyksin
-ja singahdutti heille pelottavan pilkallisesti, pikemmin jyristen kuin puhuen,
-seuraavat sanat: »Te ylhäissäätyiset, te ruhtinaiden pojat, te hienosteleva,
-korea väki, jotka luotatte ylhäiseen sukuperäänne ja rikkauksiinne,
-unohtaen minun määräykseni ja oman kunnianne, olette laiminlyöneet
-tieteet ja kuluttaneet aikanne ylellisyydessä, pelissä, laiskuudessa
-ja tyhjäntoimituksessa». Ja tämän sanottuaan hän kohotti
-ylvään päänsä ja voittamattoman nyrkkinsä kohti korkeutta ja ärjäisi
-ukkosen tavoin: »Taivaan nimessä! Minä en välitä teidän aatelisesta
-suvustanne ja kauniista ulkomuodostanne, olkoonpa että muut
-teitä ihaillen katselevat. Ja siitä saatte olla varmat: ellette nopeasti
-ahkeroiden korjaa, mitä olette tähän asti laiminlyöneet, niin Kaarlelta
-teillä ei ole mitään hyvää odotettavana.»</p>
-
-<p class='c009'>● Kaarle suosi myös <i>runoutta</i> ja <i>kuvaamataiteita</i>. Hänen toimestaan
-ruvettiin kokoamaan vanhoja sankarirunoja, ja etenkin Kaarlen
-lempikaupunkiin Aacheniin rakennettiin komeita kirkkoja ja
-palatseja. Kuuluisaksi on tullut bysanttilaiseen tyyliin rakennettu
-kupolikattoinen Aachenin tuomiokirkko, joka on säilynyt meidän
-aikaamme asti.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Kaarle Suuren elintavat.</strong> Kaarle oli kookas ja muodoltaan ryhdikäs.
-Toimissaan hän oli nopea ja tarmokas, mutta samalla luonteeltaan
-kiivas. Einhard kertoo Kaarle Suuren elintavoista mm.
-seuraavaa:</p>
-
-<p class='c012'>»Kaarle harjoitti alinomaa ratsastusta ja metsästystä, niin kuin
-hänen kansansa tapa oli; sillä ei ole helppo löytää toista kansaa, joka
-näissä taidoissa pystyisi kilpailemaan frankkien kanssa. Hän oli myös
-ahkera uimaan ja oli siinäkin niin taitava, ettei kukaan häntä voittanut.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_281'>281</span>Kaarle pukeutui frankkilaiseen tapaan. Hänellä oli liinainen
-paita ja liinaiset alushousut ja niiden päällä silkkireunainen nuttu
-sekä housut. Sääriä peittivät siteet ja jalassa hänellä oli kengät.
-Talvella riippui hartioilta saukon- tai majavannahkainen turkki.
-Lisäksi oli hänellä sininen vaippa sekä sivullaan aina miekka, jonka
-kahva ja kannike olivat kullasta ja hopeasta. Juhlatiloissa tai ottaessaan
-vastaan vieraiden kansain lähettiläitä hän vyötti vyölleen jalokivillä
-koristetun miekan. Ulkolaisia vaatteita hän ei halunnut, olivatpa
-ne kuinka kauniita hyvänsä. Vain Roomassa hän pukeutui
-kerran paavi Hadrianuksen pyynnöstä ja toisen kerran paavi Leon
-pyynnöstä pitkään tunikaan, keisarivaippaan ja roomalaisiin jalkineisiin.
-Juhlatiloissa hänellä oli kullalla kirjailtu puku, jalokivillä koristetut
-kengät ja kultasoljella sidottu vaippa, päässä jalokivillä koristettu
-kultainen otsaripa. Muina päivinä hänen pukunsa ei suuresti
-eronnut tavallisesta kansanpuvusta.</p>
-
-<p class='c012'>Ruoassa ja juomassa Kaarle noudatti kohtuutta, juomassa vieläkin
-suurempaa, sillä hän inhosi juoppoutta, lankesipa siihen kuka
-tahansa, puhumattakaan itsestään tai omaisistaan. Ruoassa hän ei
-voinut olla yhtä pidättyväinen, vaan valitti usein, että paastoaminen
-oli haitaksi hänen terveydelleen. Harvoin hän piti pitoja, vain
-joskus juhlain yhteydessä ja silloin suurelle seuralle. Jokapäiväiseen
-ateriaan kuului paitsi paistia neljä ruokalajia. Aterian aikana hän
-kuunteli mielellään musiikkia taikka hän luetti ääneen. Luettiin
-muinaisaikaisista tapahtumista ja sankareista taikka Augustinuksen
-kirjaa »Jumalan valtakunnasta». Päivällisen jälkeen hän riisuutui
-ja nukkui pari kolme tuntia. Öisin hän heräsi usein, jopa nousikin.
-Pukeutuessaan hän otti vastaan ystäviään, ratkaisipa usein tärkeitä
-riita-asioitakin.»</p>
-
-<h4 class='c010'>KAROLINKISEN VALTAKUNNAN HAJOAMINEN.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ludvig Hurskas (814–840).</strong> Kaarle Suuri oli muodostanut
-laajan valtakunnan ja luonut siihen sisäisen rauhan ja järjestyksen
-alamaistensa turvallisuuden ja hyvinvoinnin pohjaksi. Pysyväiseksi
-hän ei kumminkaan saanut luomaansa valtiojärjestystä, sillä kohta
-hänen kuoltuaan hajanaisuus ja turvattomuus pääsivät vallalle länsimaissa.
-Tuon laajan valtakunnan jatkuva koossapitäminen ei ollutkaan
-helppo tehtävä. Siihenhän kuului monta kansaa, joilla oli
-eri kieli sekä erilaiset tavat ja laitokset. Kukin kansa tahtoi
-<span class='pageno' id='Page_282'>282</span>saada oman kuninkaan, jokainen
-prinssi oman valtakunnan,
-ja suuret maanomistajat ja ylhäiset
-virkamiehet, haluttomina
-tottelemaan ketään, pyrkivät itsenäisiksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_163.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 163.</i> Ludvig Hurskas.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kaarle Suuren kuoltua hänen
-ainoa elossa oleva poikansa
-<i>Ludvig</i> peri valtakunnan. Hän oli
-hyväntahtoinen, hurskas ja tavoiltaan
-puhdas, jonka takia hän
-on saanutkin historiassa nimen
-<i>Hurskas</i>. Mutta hän oli samalla
-tarmoton ja heikko. Paavi laski
-keisarinkruunun hänen päähänsä
-niin kuin aiemmin hänen isänsä
-päähän, selittäen samalla sen
-<em class='gesperrt'>lahjaksi</em>, jonka kirkko antoi
-hallitsijalle saamiensa vapauksien ja oikeuksien hyvitykseksi.</p>
-
-<p class='c007'>Poikainsa kanssa Ludvig oli alituiseen riidassa. Kahdesti he
-erottivat hänet valtaistuimeltakin, mutta paavin ja piispain avulla
-hänen onnistui saada valtansa takaisin.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Verdunin sovinto v. 843.</strong> Isän kuoltua veljekset riitaantuivat
-keskenään. Nuoremmat veljet, <i>Kaarle Kaljupää</i> ja <i>Ludvig Saksalainen</i>,
-vaativat valtakuntaa jaettavaksi, mutta vanhin veli, <i>Lothar</i>,
-koetti pakottaa molempia toisia tunnustamaan hänet yliherrakseen. Seurauksena
-oli sota, jossa nuoremmat veljet voittivat. Sen päätyttyä
-tehtiin v. 843 <i>Verdunin</i> [verdö̃´] <i>sovinto</i>. Valtakunta jaettiin kolmeen
-osaan. Lothar sai Italian sekä kapean maakaistaleen Reinin
-länsipuolelta, Kaarle siitä länteen olevat maat eli Länsi-Frankin,
-Ludvig taas Reinin itäpuolella olevat maat eli Itä-Frankin. Länsi-Frankista
-muodostui sitten <i>Ranska</i>, jossa kelttiläiset, roomalaiset
-ja germaanit vuosisatain vieriessä sulautuivat ranskan kieltä puhuvaksi
-Ranskan kansaksi. Itä-Frankista muodostui <i>Saksa</i>, jossa
-asui puhdasta germaanista väestöä. Sen puhumaa kieltä sanotaan
-<span class='pageno' id='Page_283'>283</span>saksan kieleksi. Lotharin valtakunta hajaantui pian vielä kolmeen
-osaan: <i>Italiaan</i>, jossa entinen latinan kieli kehittyi italian kieleksi,
-<em class='gesperrt'>Lothringeniin</em> ja <em class='gesperrt'>Burgundiin</em>. Nämäkin jakautuivat vielä
-useihin pikku valtioihin.</p>
-
-<h4 class='c010'>LÄÄNITYSLAITOS.</h4>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/i_saatyluokkien.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Säätyluokkien kehitys keskiajalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Läänityslaitoksen synty.</strong> Niitä maatiloja, joita germaanit
-kansainvaellusten aikana ottivat haltuunsa, sanottiin <i>allodium</i>eiksi.
-Allodiumit olivat vapaan miehen täyttä omaisuutta. Kansainvaellusten
-jälkeisinä rauhattomina aikoina olivat varsinkin pienten
-allodiumien omistajat tukalassa tilassa, sillä he eivät voineet
-pitää puoliaan mahtavia ja väkivaltaisia naapureitaan vastaan.
-Useat pientilalliset antoivat sen tähden maansa jollekin
-naapurilleen päästäkseen hänen suojelukseensa. Varhaisempina
-aikoina heistä tavallisesti tuli suojelijansa maaorjia. Mutta
-myöhemmin, kun suurtilalliset keskinäisissä sodissaan rupesivat
-arabialaisten esikuvan mukaan käyttämään ratsuväkeä, he eivät
-tehneetkään suojaa etsiviä naapureitaan aina maaorjiksi, vaan antoivat
-heille usein joko entisen tilansa tai muita alueita <em class='gesperrt'>lääniksi</em>
-eli <em class='gesperrt'>beneficiumiksi</em>, jolloin läänin saaja sitoutui tekemään
-antajalle ratsupalvelusta. Maa-alue oli lääninantajan eli <i>senjöörin</i>
-(lat. sĕ´nior = »vanhempi») omistama, mutta lääninsaajalla eli <i>vasallilla</i>
-(sanasta vassus = »orja») oli siihen käyttöoikeus. Varsinaisen
-<span class='pageno' id='Page_284'>284</span>viljelystyön suorittivat maaorjatalonpojat, sillä vasalli oli aatelisherra,
-jonka toimena oli vain sotiminen.</p>
-
-<p class='c007'>Ennen pitkää rupesivat hallitsijatkin, jotka tarvitsivat sotiinsa
-ratsuväkeä, jakamaan läänejä. Vähitellen katosivat toisissa maissa
-kaikki allodiumit. Silloin syntyi käsitys, että kuningas omisti kaiken
-maan, joka oli jaettu monilukuisina lääneinä vasalleille.</p>
-
-<p class='c007'>Karolinkilaisvaltakunnan hajotessa läänit, jotka aikaisemmin
-oli annettu määrävuosiksi, muuttuivat <em class='gesperrt'>perinnöllisiksi</em>. Tällöin
-niistä ruvettiin käyttämään nimeä <i>feodum</i>, jonka takia läänityslaitosta
-sanotaan myös <i>feodaalilaitokseksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Niitä vasalleja, jotka saivat lääninsä suoraan kuninkailta, sanottiin
-<em class='gesperrt'>kruununvasalleiksi</em> eli <em class='gesperrt'>suurvasalleiksi</em>. He
-olivat herttuoita, kreivejä, piispoja ja apotteja. Nämä taas antoivat
-alueistaan pienempiä läänejä toisille henkilöille, alavasalleilleen.
-Alavasallitkin jakoivat usein vielä maansa lääneihin, joten heilläkin
-oli vasalleja. Sama henkilö oli siis usein yhtaikaa lääninherra ja
-vasalli. Saattoipa käydä niinkin, että lääninherra omassa vasallikunnassaan
-vastaanotti jonkin alueen, jolloin hän oli vasallinsa vasalli.
-Olipa itse Ranskan kuningas muun muassa erään apotin vasalli,
-koska hänellä oli lääninä luostarille kuuluva tila. Myös saattoi sama
-henkilö olla kahden tai useamman lääninherran vasalli.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_164.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 164.</i> Kuningas vastaanottaa vasallilupauksen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Lääninherra ja vasalli.</strong> Kun lääninherra antoi läänin tulevalle vasallilleen,
-se tapahtui määrätyin menoin. Niitä oli kolme. Ensin
-lääninsaaja astui lääninantajan
-eteen, polvistui hänen
-jalkainsa juureen, laski molemmat
-kätensä hänen toiseen käteensä
-ja lupasi tulla <em class='gesperrt'>hänen miehekseen</em>.
-Sitä seurasi <em class='gesperrt'>vala</em>,
-jossa hän vannoi
-uskollisuutta ja kuuliaisuutta
-tulevalle herralleen.
-Sitten tapahtui <em class='gesperrt'>investituura</em>
-(»pukeminen», asuun
-pano), kun lääninherra antoi
-läänin vasallin haltuun, ojentaen hänelle tämän merkiksi hansikkaan,
-puunoksan, turpeen tai suuremmista lääneistä lipun.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_285'>285</span>Vasallin tärkein velvollisuus oli <em class='gesperrt'>sotapalvelus</em> ratsain. Sitä
-oli tehtävä vuosittain määräpäivät, tavallisesti 40 päivää vuodessa.
-Lisäksi tuli <em class='gesperrt'>hovipalvelus</em>: vasallin tuli kutsuttaessa saapua
-lääninherran hoviin, auttaa lääninherraa neuvoillansa sekä ottaa osaa
-lääninherran lääninoikeuden istuntoihin ja alistaa asiansa sen tuomittaviksi.
-Kuninkaan hovipäivistä kehittyivät myöhemmin säätykokoukset
-eli valtiopäivät. Varsinaisesti verovelvollinen vasalli ei
-ollut, mutta kumminkin hänen tuli <em class='gesperrt'>maksaa lunnaita</em> lääninherransa
-vapauttamiseksi, jos tämä oli joutunut vankeuteen, sekä
-<em class='gesperrt'>suorittaa apurahoja</em>, kun lääninherran vanhin tytär meni
-naimisiin tai hänen vanhin poikansa lyötiin ritariksi.&thinsp;—&thinsp;Toiselta puolen
-tuli vasallin tarvittaessa saada lääninherralta apua ja turvaa, eikä
-lääniä saanut häneltä riistää, niin kauan kuin hän pysyi uskollisena.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Valtio hajanainen.</strong> Läänityslaitoksen voimaan tultua valtio meni
-hajalleen. Kuninkaan herruus oli nimellinen. Hän oli kyllä ylin lääninherra,
-mutta todellinen hallitus- ja tuomiovalta oli kullakin lääninsaajalla
-omalla alueellaan. Nämä lääninherrat, joita esim. Ranskassa
-oli 10–20,000, olivat järkiään pikku kuninkaita. Tietenkään kaikki
-eivät olleet yhtä mahtavia. Herttua tai kreivi, jonka hallittavana
-oli muutamien satojen neliökilometrien laajuiset alueet sekä lukuisa
-joukko alavasalleja, jotka kuuluivat hänen ratsumiesjoukkoonsa, oli
-tietenkin mahtavampi kuin pieni paroni tai senjööri, jolla ei ollut
-valtansa alla kuin jokin määrä maaorjatalonpoikia. Mutta niin pitkälle
-kuin kunkin voimat riittivät, hän oli herra maallaan. Kilpailu
-oli suuri näiden mahtavain herrain kesken. Naapurit joutuivat vähän
-väliä sotiin, ja sangen tavallista oli sekin, että lääninherran ja vasallin
-välinen uskollisuudenside katkesi, jolloin tartuttiin aseisiin, koska
-mikään korkeampi mahti ei ollut sitä estämässä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Talonpojat.</strong> Mahtavat herrat muodostivat erityisen säätyluokan,
-ratsumiesluokan, »vapaiden» säädyn. He asuivat varustetuissa
-linnoissa, liittivät ristimänimensä jälkeen lääninsä nimen ja
-sen eteen sanan <i>de</i> [də], englanniksi <i>of</i> ja saksaksi <i>von</i>, joka vastaa
-meidän kielen -sta päätettä. Mutta alustalaiset, ollen ulkopuolella
-tätä »vapaiden» luokkaa, viljelivät <i>maaorjatalonpoikina</i> heidän maataan,
-suorittivat heille veroja ja tekivät päivätöitä päätilalle eli kartanoon.
-Verojen runsauden ja päivätöiden luvun herra sai määrätä
-oman mielensä mukaan. Maaorja ei omistanut irtainta omaisuuttaankaan,
-vaan senkin herra saattoi milloin hyvänsä häneltä ottaa.
-<span class='pageno' id='Page_286'>286</span>Naittamisoikeuskin oli herralla. Kuitenkin maaorjuutta on katsottava
-edistykseksi ennen vallinneen orjuuden rinnalla.</p>
-
-<p class='c011'>□ Alustalaisen piti jauhattaa viljansa herransa myllyssä, paistaa
-leipänsä hänen uunissaan, pusertaa viinirypäleensä hänen pusertimessaan&thinsp;—&thinsp;kaikki
-tietenkin veroa vastaan. Vaadittaessa hänen
-tuli antaa yösija herralle ja hänen seuralaisilleen. Herralla yksin oli
-oikeus metsästää kaikkina vuodenaikoina, ja usein hänen ja hänen
-seuralaistensa hevoset tallasivat talonpoikain kukoistavat viljapellot,
-mutta siitä hän ei joutunut vastuuseen. Kaikkia näitä talonpoikien
-velvollisuuksia sanotaan <i>feodaalirasituksiksi</i>.</p>
-
-<p class='c012'>Seurauksena oli, että talonpojat elivät huonoissa oloissa. Maa
-tuli huonosti viljellyksi, ja sodat, joita herrat alituiseen kävivät, tuottivat
-paljon vauriota. Kadot olivat niinikään tavallisia, ja kun liikeyhteys
-teiden kehnouden ja kulkuneuvojen puutteellisuuden takia oli
-huono, ei tarpeen tullessa voitu saada viljaa varakkaammilta seuduilta.
-Kaupankäyntiäkin häiritsi yleinen turvattomuus sekä lisäksi rosvot,
-jotka vaanivat teiden varsilla. Linnanisännätkään eivät pitäneet
-rosvoilemista häpeällisenä. Nälkävuosia sattui usein, ja silloin kuoli
-kaikissa Euroopan maissa tuhansittain ihmisiä.</p>
-
-<p class='c012'>Joskus talonpojat, vimmastuneina herrojensa mielivallasta, hyökkäsivät
-heidän kimppuunsa, raatelivat ja surmasivat heitä. Näin kävi,
-kun ei ollut esivaltaa, joka olisi suojellut kansalaisia vääryydeltä,
-eikä myöskään mitään voimaa, joka olisi ehkäissyt heidän hurjia
-tekojaan. Valtio- ja yhteiskuntasiteet olivat ratkenneet ja yksilöt jätetyt
-oman onnensa nojaan. Sellaisissa oloissa yhteiskunnan vähäväkiset
-kärsivät enimmän.</p>
-
-<h4 class='c010'>VIIKINKIRETKET.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Skandinavian muinaisuus.</strong> Samaan aikaan kuin Länsi-Euroopan
-maat karolinkilaisvaltakunnan hajotessa ja läänityslaitoksen voimaan
-päästessä olivat heikkouden tilassa, saapui sinne Skandinaviasta,
-johon historiassa Ruotsin ja Norjan lisäksi Tanskakin luetaan, sodan-ja
-saaliinhaluisia miehiä polttamaan ja ryöstämään.</p>
-
-<p class='c007'>Skandinavian germaanit olivat tähän aikaan vielä <em class='gesperrt'>pakanoita</em>.</p>
-
-<p class='c007'><em class='gesperrt'>Yhteiskuntalaitoksessa</em> sitä vastoin tapahtui
-muutos, kun pikku kuninkaat kukistettiin ja heimot yhdistettiin
-saman kuninkaan hallittaviksi. Niin syntyi Skandinaviaan
-<span class='pageno' id='Page_287'>287</span>kolme kuningaskuntaa:
-Ruotsi, Norja ja Tanska,
-johon myös nykyinen
-Etelä-Ruotsi kuului.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_165.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 165.</i> Viikinkilaiva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Sadut kertovat, että <i>Ruotsissa</i>
-lopetti heimokuninkuuden
-jo 7:nnellä vuosisadalla
-(600-luvulla) Upsalan
-kuningas <i>Ingjald</i>. Hän piti
-pidot isänsä kuoleman johdosta
-ja kutsui niihin muut
-heimokuninkaat. Oli tapana,
-että poika, ennen kuin astui isänsä istuimelle, juoma-astia kädessä
-juhlallisesti lupasi suorittaa jonkin sankarityön ja vasta sen jälkeen
-joi maljansa pohjaan. Ingjald nousi, kohotti juomasarvensa ja vannoi
-laajentavansa valtakuntansa kahdenkertaiseksi joka ilmansuuntaan
-taikka sitten panevansa henkensä alttiiksi. Illalla, vieraiden
-maatessa humaltuneina, hän sytytti tuleen talon, jossa heimokuninkaat
-nukkuivat; ne, jotka pelastuivat palosta, hän hakkautti
-kuoliaiksi. Tämän-kaltaisia
-keinoja käyttäen hänen
-sanotaan surmauttaneen
-kaikkiaan 12 pikku kuningasta,
-»pettäen heidät viekkaasti rauhan
-ollessa, josta sai nimen
-<i>Illråde</i>» (»Pahaneuvo»).</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_166.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 166.</i> Muinaisskandinavialainen riimukivi kirjoituksineen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'><i>Norjassa</i> yhdistämistyön
-suoritti kuningas <i>Harald</i> 9:nnen
-vuosisadan (800-luvun) loppu-puoliskolla.
-Hänen sanotaan
-nuorena vannoneen, ettei leikkauttaisi
-tukkaansa, ennen kuin
-Norja oli kokonaan hänen
-hallittavanaan. Hän lähtikin
-sotaan pikku kuninkaita vastaan,
-voitti heidät ja taivutti
-ylhäiset miehet joko hyvällä
-tai pahalla valtansa alle. V.
-872 hän sai voiton viimeisistäkin
-vastustajistaan. Nyt
-Norja oli hänen; hän leikkautti
-<span class='pageno' id='Page_288'>288</span>tukkansa, joka 10 vuotta oli saanut vapaasti kasvaa,
-ja sai nimen <i>Harfagri</i> (»Kaunotukka»).</p>
-
-<p class='c012'>Samoihin aikoihin tapahtui <i>Tanskankin</i> yhdistäminen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Viiklnkiretket (800–1000).</strong> Näihin aikoihin Skandinavian
-maat olivat vielä köyhiä, ja maanviljelys oli alkeellisella kannalla.
-Yhä lisääntyvän väestön oli vaikea saada kotona riittävää
-elatusta. Silloin monet lähtivät vieraisiin maihin ryöstösaalista
-etsimään. Tällainen elatuksen hankkiminen myös tyydytti pohjan-miesten,
-normannien, sotaista luonnetta, ja moni mahtava ylimyskin
-rupesi mielellään ryöstöretken johtajaksi. Näitä retkiä
-sanotaan <i>viikinkiretkiksi</i>. Skandinavian kansat tekivät niitä itään,
-etelään ja länteen melkein lakkaamatta n. vuodesta 800 n. vuoteen
-1000.</p>
-
-<p class='c007'><i>Ruotsalaiset</i> viikingit kulkivat etupäässä Itämeren ja Suomenlahden
-takaisiin maihin, Suomen sekä Viron- ja Liivinmaan rannikoille
-ja kauas nykyisen Venäjän sisäosiin. Matkasivatpa nuo rohkeat
-seikkailijat Venäjän jokia pitkin Mustalle merelle ja Konstantinopoliin,
-jopa Kaspianmerelle
-saakka. Näin he tulivat
-kosketukseen Itä-Rooman
-keisarikunnan ja arabialaisten
-kanssa ja toivat kotimaahansa
-hedelmiä ja kankaita
-sekä aseita ja jaloja
-metalleja. Ruotsin viikingit
-perustivat myös Ilmajärven
-rannalle 9:nnellä vuosisadalla
-Venäjän valtakunnan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_167.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 167.</i> Normannilaisia sotilaita.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'><i>Norjalaiset</i> purjehtivat
-pääasiassa länteen hävittäen ja valloittaen Britannian pohjoispuolella
-olevia saaria sekä Skotlannin ja Irlannin rannikoita. Toiset matkasivat
-Islantiin ja asettuivat sinne asumaan. Islannista jatkettiin
-matkaa Grönlantiin, jopa Pohjois-Amerikan itärannallekin.</p>
-
-<p class='c007'>Islannissa viikinkipäälliköt miehineen jatkoivat vapaata sankari-elämäänsä.
-Pitkinä talvi-iltoina kuunneltiin hartaina jumalais- ja
-<span class='pageno' id='Page_289'>289</span>sankarirunoja sekä kertomuksia etevistä päälliköistä. Siten säilyi
-ja kehittyi Islannissa se kertovainen runosto, joka tunnetaan <i>Edda</i>-runojen
-nimellä ja joka on luonut valoa Skandinavian
-kansain muinaisuskontoon ja muinaisiin oloihin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_viikinkiretket.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Viikinkiretket.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'><i>Tanskalaiset</i> suuntasivat kulkunsa yleensä Englannin, Saksan ja
-Ranskan rannikoille, purjehtivatpa he Välimerelle ja aina Napoliin
-saakka. Ranskan jokia pitkin he kulkivat syvälle sisämaahan,
-uskalsivatpa hyökätä varustetun pääkaupunginkin kimppuun.</p>
-
-<p class='c009'>● Kesällä v. 885 kerrotaan suurten viikinki- eli normannijoukkojen
-taas kerran kulkeneen Seine-jokea ylös ja ryöstäen hävittäneen
-maata. Kun he syyskuussa ennättivät Pariisin edustalle, he
-ihmeeksensä huomasivat, että sen asukkaat eivät aikoneetkaan tällä
-kertaa päästää heitä kaupunkinsa sivuitse etemmäksi sisämaahan.
-Pariisi sijaitsi vielä siihen aikaan yksinomaan Seine-joen saaressa.
-Saaren ympärille oli äskettäin rakennettu uudet muurit, ja ne kaksi
-siltaa, jotka pohjoisessa ja etelässä johtivat joen rannoille, oli varustettu
-vahvoilla torneilla. Normannit vaativat, että heidät nyt niin
-kuin ennenkin päästettäisiin aluksineen vapaasti siltojen läpi, luvaten
-jättää kaupungin siitä hyvästä koskematta. Mutta Pariisin piispa
-vastasi, että hän ja kreivi <i>Odo</i>, joiden haltuun keisari oli kaupungin
-uskonut, aikoivat sitä miehuullisesti puolustaa.</p>
-
-<p class='c007'>Tämä vastaus suututti normanneja. Jo seuraavana päivänä he
-ryntäsivät pohjoisen sillan tornia vastaan, ja kaksi päivää taisteltiin
-sitkeästi. Soturit, munkit ja papit kilvoittelivat urhoollisuudessa
-<span class='pageno' id='Page_290'>290</span>ja itse piispa haavoittui. Vihdoin ryntääjät
-ajettiin takaisin, ja heidän oli pakko
-ryhtyä säännölliseen piiritykseen. Sen
-kestäessä he valmistivat korkean liikkuvan
-hyökkäystornin, jonka vierittivät sillan
-päätä vastaan. He tekivät itselleen
-katoksia raaoista vuodista, yrittivät kaivamalla
-uurtaa sillan suojatornin perustukset
-ja päästivät palavia puulauttoja siltaa
-kohden. Mutta kaikki yritykset olivat
-turhia. Pariisilaisten miehuus pelasti sekä
-sillan että suojatornin, ja normannien
-täytyi polttaa kojeensa ja peräytyä leiriinsä.
-Kymmenen kuukautta leirissä
-oltuaan he viimein vetivät kevyet laivansa
-maalle, kuljettivat ne, kiertäen
-kaupunkia, ylisille vesille ja lähtivät
-hävittämään Burgundia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_168.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 168.</i> Viikinkiläismiekan kahva.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● Niin suuri oli Ranskassa viikinki-kauhu,
-että kirkoissa joka pyhä rukoiltiin:
-»Pohjanmiesten raivolta varjele
-meitä, laupias Herra Jumala!» Viimein maa pääsi heistä rauhaan
-siten, että erään heidän päällikkönsä <i>Rollo</i>n sallittiin (v. 911) asettua
-asumaan Pohjois-Ranskaan, jonka kuningas antoi hänelle lääniksi.
-Normanneista <em class='gesperrt'>Normandian</em> maakunta sitten sai nimensä.
-Uudessa kotimaassaan normannit kääntyivät kristinuskoon ja
-omaksuivat ennen pitkää ranskan kielen ja ranskalaiset tavat.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Alfred Suuri (871–901).</strong> Englannissa viikingit saivat suuremman
-vallan kuin muissa länsimaissa, kunnes kuningas <i>Alfred</i> vapautti
-maan joksikin aikaa tanskalaisherruudesta.</p>
-
-<p class='c007'>Muutamia vuosia sen jälkeen kun Alfred 22-vuotiaana oli noussut
-valtaistuimelle, tanskalaiset viikingit saapuivat entistä lukuisampina
-hätyyttämään anglosakseja. Anglosaksit pitivät vastarintaa
-turhana, ja vuosia kesti, ennen kuin Alfred sai joukkonsa
-järjestetyiksi viikinkien kukistamiseksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Epätoivo sydämessä nuori Alfred pakeni Lounais-Englantiin,
-jossa hän yksinäisenä ja valepukuun pukeutuneena harhaili kaukaisessa
-<span class='pageno' id='Page_291'>291</span>metsäseudussa. Hänen kansansa piti häntä jo kuolleena. Samaan
-aikaan tanskalaiset hävittivät maata, ja kaikkialla vallitsi laittomuus
-ja epäjärjestys. Masentuneet anglosaksit eivät tienneet, miten pääsisivät
-vapaiksi villeistä vieraistaan. Silloin Alfred näyttäytyi urhoollisimmille
-heistä, ja hänet otettiin ilomielin vastaan. Salaa lähetettiin
-sanoma kaikille, jotka vielä tahtoivat taistella vapauden puolesta,
-että he kokoontuisivat aseistettuina määrättyyn paikkaan.</p>
-
-<p class='c012'>Sillä välin, niin tarina kertoo, Alfred kuningas asuskeli paimenmökissä,
-yhä pukeutuneena valepukuun, ettei ennen aikojaan tulisi ilmi.
-Siinä hän taas kerran istui lieden ääressä jousia ja nuolia vuoleskellen.
-Paimenen vaimo, joka paraikaa leipoi, pyysi häntä pitämään silmällä
-leipiä, jotka olivat uunissa paistumassa; hänen itsensä piti mennä
-hetkiseksi muihin toimiin. Mutta kuningas ajatteli enemmän kansansa
-pelastamista kuin leipien paistumista, ja vaimon palatessa leivät
-olivat palaneet. »Sinä laiskuri», vaimo suuttuneena huudahti lyöden
-häntä leipävartaalla, »leipäämme kyllä osaat syödä, mutta sitä
-paistamaan sinussa ei ole miestä». Samassa kuninkaan lähettiläät astuivat
-sisään tuoden sen sanoman, että anglosaksilaiset soturit jo olivat
-kokoontuneet ja odottivat vain kuningasta. Siten talonpoikaisvaimo
-sai tietää, ketä hän niin kovakouraisesti oli kohdellut. Vaimo säikähti,
-mutta kuningas kiitti hymysuin isäntäväkeänsä ja lähti sotajoukkoonsa,
-joka taisteluintoisena odotti häntä määräpaikassa.</p>
-
-<p class='c009'>● Suuressa taistelussa Alfred viimein voitti viikingit. Heidän
-päällikkönsä suostui kastettavaksi kristinuskoon, mutta Englannin
-koillinen osa jäi heidän haltuunsa.</p>
-
-<p class='c007'>Tämän jälkeen Alfred ryhtyi innokkaasti järjestämään maansa
-<em class='gesperrt'>hallitusta</em>. Sitä tehdessään hän säilytti entiset kansan vapautta
-turvaavat laitokset, sillä hänen periaatteensa oli, että »anglosaksien
-tulee olla vapaat, niin kuin heidän ajatuksensakin». Valtio oli jaettuna
-<i>kreivikuntiin</i>, joita johtivat <i>kreivit</i> ja heidän apunaan <i>šeriffit</i>.
-Jokaisessa kreivikunnassa oli tuomioistuin, jonka paikkakunnan
-huomattavimmat maanomistajat muodostivat. Niistä on
-saanut alkunsa Englannin <i>valamiesoikeus</i> (jury-oikeus).</p>
-
-<p class='c007'><em class='gesperrt'>Henkisestä sivistyksestä</em> Alfred piti hyvää huolta.
-Häntä on siinä suhteessa verrattu Kaarle Suureen. Hän oli itse
-oppinut ja käänsi mm. latinankielisiä kirjoja anglosaksin kieleen.
-Luostareita rakennettiin sekä miehille että naisille; niihin perustettiin
-kouluja, ja Alfredin tarkoituksena, tosin saavuttamattomana,
-<span class='pageno' id='Page_292'>292</span>oli, että »koko kansan vapaa nuoriso, jolla siihen oli varoja, oli velvoitettava
-jotakin oppimaan sinä ikäkautena, jona sillä ei vielä ollut
-muuta tekemistä».</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Myöhempi tanskalaisvalta Englannissa (1013–1042).</strong> Enemmän
-kuin sata vuotta Alfredin kuoleman jälkeen anglosaksien vapaus säilyi.
-Mutta 11:nnen vuosisadan alussa tanskalaiset valloittivat heidän maansa
-jälleen. Kolmatta vuosikymmentä hallitsi Englantia Tanskan kuningas
-<i>Knuut Suuri</i>, joka samalla oli myös Norjan kuningas. Hän
-oli alussa julma ja ankara, mutta saatuaan valtansa vahvistetuksi
-hän osoittautui lempeäksi, sääti suopeita lakeja tai uudisti Alfred
-Suuren säätämiä eikä sallinut tanskalaisten sortaa anglosakseja.
-V. 1042 tanskalaisvalta päättyi, ja anglosaksit valitsivat kotimaisen
-kuninkaan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ansgarius, Skandinavian apostoli.</strong> Viikinkien julmat hävitys-retket
-herättivät Keski-Euroopan kansat ajattelemaan skandinavialaisten
-käännyttämistä kristinuskoon. Ludvig Hurskaan hallitessa
-benediktiinimunkki <i>Ansgarius</i> ryhtyi saarnaamaan kristinuskoa
-näissä pohjoisissa maissa.</p>
-
-<p class='c011'>□ Ansgarius oli kotoisin Pohjois-Ranskasta. Hän jäi aikaisin orvoksi
-ja joutui erääseen luostarikouluun kasvatettavaksi. Aluksi vallattomat
-leikit kiinnittivät enemmän hänen mieltänsä kuin koulutehtävät.
-Mutta eräänä yönä, niin pyhä taru kertoo, hän näki unessa joukon kauniita,
-valkeihin pukeutuneita naisia vaeltavan viheriällä niityllä. Muuan
-heistä oli muita ihanampi, ja hänellä oli kruunu päässä. Poika arvasi,
-että se oli Neitsyt Maria. Muiden joukosta hän tunsi äitinsä. Riemuissaan
-hän aikoi juosta äitinsä syliin. Mutta hän ei voinut liikahtaakaan
-paikaltaan: hän oli kiinni loassa, ja kuta enemmän hän ponnisteli
-irti päästäkseen, sitä syvemmälle hän vaipui. Silloin hän purskahti
-katkeraan itkuun. Mutta pyhä neitsyt kysyi häneltä: »Tahtoisitko
-mielelläsi tulla äitisi luo?» »Tahtoisin», poika nyyhkytti. »Silloin
-sinun on luovuttava», Maria virkkoi, »lapsellisesta vallattomuudestasi,
-sillä ei kukaan, joka sellaista rakastaa, pääse meidän seuraamme».
-Siitä hetkestä lähtien Ansgariuksesta tuli vakava lapsi.
-Hän lopetti sekä kujeet että leikitkin, luki ahkerasti ja rukoili usein.
-Kumppanit ihmettelivät sitä muutosta, joka hänessä oli tapahtunut.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_293'>293</span>Jo 13-vuotiaana Ansgarius tuli munkiksi. Hän pukeutui munkkikaapuun,
-ajeli päälakensa paljaaksi ja lupasi uhrata elämänsä kokonaan
-Jumalalle. Tänä aikana muuan tapaus järkytti pahoin hänen
-mieltänsä. Hän sai kuulla, että keisari Kaarle Suuri, eräs maailman
-mahtavimpia valtiaita, oli kuollut. Ansgarius oli kerran poikasena
-nähnyt tuon mainion hallitsijan kaikessa loistossaan, ja hän tiesi,
-kuinka laajalle hänen valtansa ulottui. Hänestä näytti kuin ei keisarin
-vallalla ja voimalla ääriä olisikaan. Ja nyt tuo mahtava valtias
-oli poissa. Väkevämmin kuin ennen hän tunsi kaiken maallisen mahdin
-ja komeuden katoavaisuuden. Hän ajatteli omaa kuolemaansa,
-ja pelko valtasi hänen mielensä.</p>
-
-<p class='c012'>Vanhemmaksi tultuaan Ansgarius alkoi kiihkeästi toivoa kerran
-saavansa kuolla marttyyrikuoleman kristinuskon puolesta. Se toivo
-tosin ei toteutunut, mutta rohkea pakanain apostoli hänestä kumminkin
-tuli.</p>
-
-<p class='c012'>Eräänä päivänä keisari Ludvig Hurskas kutsutti Ansgariuksen
-luoksensa. Keisari tahtoi levittää kristinuskoa pohjoisten pakanain
-keskuuteen ja vapauttaa maansa rannikot heidän hävityksiltään.
-Hän kysyi Ansgariukselta, tahtoiko tämä lähteä kauas pohjoiseen
-saarnaamaan Jeesuksen evankeliumia pakanallisille tanskalaisille. Sellainen
-matka oli monen mielestä sama kuin varma kuolema, mutta
-Ansgariuksen mielen valtasi syvä ilo.</p>
-
-<p class='c009'>● Ansgarius lähti ensin Tanskaan ja sieltä Ruotsiin. Svealaisten
-kuningas otti hänet ystävällisesti vastaan, sallien hänen esteettömästi
-saarnata uutta oppia, joka oikeus hänelle Tanskassakin oli
-suotu. Palavalla innolla sekä suurella taidolla Ansgarius osasi taivuttaa
-pakanallisia tanskalaisia ja ruotsalaisia luopumaan Odinin ja
-Thorin palveluksesta. Mutta pakanuutta hän ei kuitenkaan saanut
-tyyten hävitetyksi, siksi syvällä sen juuret olivat näidenkin kansain
-mielessä. Ansgarius kuoli v. 865. Vasta kolmisen sataa vuotta
-sen jälkeen, 12:nnen vuosisadan keskivaiheilla, voi sanoa Ruotsin
-lopullisesti muuttuneen kristityksi maaksi. Tanskaan ja Norjaan
-uusi usko juurtui jonkin verran aikaisemmin (n. v. 1000).</p>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_294'>294</span>
-  <h3 class='c013'>III. Keisarit ja paavit.</h3>
-</div>
-
-<h4 class='c010'>OTTO SUURI.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuningas ja herttuat.</strong> Karolinkisen suvun sammuessa Saksassa
-(v. 911) tämä valtakunta oli jakautuneena <em class='gesperrt'>moneen lääniin</em>,
-joissa herttuat ja kreivit sangen itsenäisinä hallitsivat. Saksan
-huomattavimmat herttuakunnat olivat seuraavat: <i>Saksin</i> herttuakunta
-Reinin ja Elben välillä, jossa jäykkä saksilainen heimo
-asui; <i>Schwabenin</i> herttuakunta, joka käsitti nykyisen Württembergin
-ja Badenin; <i>Frankenin</i> herttuakunta Mainin ympärillä, jossa
-Reinin itäpuolelle jääneet frankit asuivat, sekä <i>Baijerin</i> herttuakunta,
-baijerilaisen heimon asuma-ala. Lotharin valtakunnan hajaannuttua
-kuului Saksaan myös <i>Ylä-</i> ja <i>Ala-Lothringenin</i> herttuakunnat.
-Eri herttuakuntain asujaimet olivat säilyttäneet omat lakinsa ja tapansa,
-ja he puhuivat kukin omaa kielimurrettansa. Tämä heimojen
-eroavaisuus höllensi yhteydentunnetta ja oli osaltansa itsenäistyttämässä
-herttuain asemaa.&thinsp;—&thinsp;Monet mahtavat kirkkoruhtinaat,
-piispat ja apotit, olivat arvossa, vallassa ja oikeuksissa kohonneet
-maallisten ruhtinaitten rinnalle heidän vertaisikseen. Mahtavimmat
-olivat <i>Mainz</i>in, <i>Trier</i>in ja <i>Köln</i>in arkkipiispat.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_saksan.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Saksan läänit.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kuninkuus ei karolinkilaissuvun
-sammuttua
-ollut enää perinnöllinen,
-niin että kruunu ja hallitsijanvalta
-ilman muuta
-olisi mennyt perintönä
-isältä pojalle, vaan kuningas
-valittiin, joskin
-tavallisesti samasta suvusta.
-Vaalin toimittivat
-arvokkaimmat ruhtinaat,
-jotka sitä varten
-kokoontuivat <em class='gesperrt'>Frankfurt
-am Mainin</em>
-kaupunkiin. Kuningas
-<span class='pageno' id='Page_295'>295</span>oli tosin valtakunnan päämies, mutta hänen valtansa oli useinkin
-varsin vähäinen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Vasallit kukistetaan.</strong> <em class='gesperrt'>Saksilaisen suvun</em> (919–1024)
-kuninkaista voimakkain oli <i>Otto I</i> (936–973), joka on saanut nimen
-<i>Suuri</i>. Hän ei tyytynyt pelkkään kuninkaannimeen, vaan hän pyrki
-todella hallitsemaan valtakuntaa. Tässä pyrinnössä hänellä olikin menestystä.
-Niskoittelevat herttuat hän asevoimin pakotti kuuliaisiksi.
-Hän asetti myös tärkeimpien kirkonvirkain haltijat.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Saksalaisuus leviää itään.</strong> Tähän aikaan saksalaisuus levisi
-yhä kauemmas itään. Kansainvaellusten jälkeen <i>slaavilaisia</i>
-kansoja asui Keski-Euroopassa aina Adrian mereen ja Elbe jokeen
-saakka lännessä. He olivat pakanoita ja sekä taloudellisessa että
-henkisessä sivistyksessä naapureitaan Saksan germaaneja jäljessä.
-Kirkon lähetystoimi ulotettiin heidänkin keskuuteensa, ja Saksan
-kuninkaat kannattivat sitä. Saksalaisia uudisasukkaita siirtyi näihin
-rajamaihin, jotka vähitellen saksalaistuivat. Näin Saksan valtakunta
-laajeni itään. Saksin itäpuolelle muodostui <i>Nordmark</i>, josta sitten
-Brandenburg sai alkunsa, ja Baijerin itäpuolelle <i>Ostmark</i>, joka
-oli Itävallan perusmaa. <i>Böömin</i> tšekkiläiset, jotka myös ovat
-slaaveja, pakotettiin niin ikään tunnustamaan Saksan keisarin yliherruutta,
-mutta kansallisuuttaan he eivät menettäneet. <i>Puolalaiset</i>,
-jotka asuivat Oderin ja Veikselin välissä, käännettiin kristinuskoon,
-mutta Saksan herruus ei siellä tullut pysyväiseksi. Otto Suuri
-voitti myös suomalais-ugrilaisen <i>magyarien</i> [ma´djarit] kansan,
-joka n. v. 900 oli asettunut Unkariin ja sieltä teki ryöstöretkiä
-Saksan alueelle; mutta Saksan keisarin valta ei sielläkään jäänyt
-pysyväiseksi. Unkarissa pääsi kuitenkin kristinusko voitolle
-vuoden 1000 vaiheilla.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Otto Suuri Italiassa.</strong> Italiassa vallitsi karolinkilaisvaltakunnan
-hajottua vielä suurempi hajaannus ja sekasorto kuin Saksassa. Siellä
-asui kansainvaellusten ajoilta alkaen monta eri kansallisuutta, ja
-maa oli jakautuneena useaan eri ruhtinaskuntaan. Yhteistä hallitsijaa
-ei ollut, mutta kuninkaankruunusta kyllä monet kilpailivat.
-Silloin Otto Suuri saapui Italiaan järjestämään sekavia oloja, valloitti
-<span class='pageno' id='Page_296'>296</span>osan maata ja julistautui Italian kuninkaaksi. Myöhemmin
-(v. 962) paavi kruunasi hänet, niin kuin ennen oli tapahtunut Kaarle
-Suurelle, Rooman keisariksi. Siten sai alkunsa Saksan kuninkaiden
-keisarin arvo. Tavaksi tuli, että Saksan kuninkaaksi
-valittu matkusti Roomaan saamaan paavilta keisarinkruunun. Saksan
-valtakuntaa sanottiin »pyhäksi Rooman keisarikunnaksi». Keisarien
-Italian herruus aiheutti kumminkin paljon sotia ja selkkauksia estäen
-heitä lujasti kiinnittämästä huomiotaan Saksan asioihin.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Otto ja Adelheid.</strong> <i>Adelheid</i> oli Italian viimeisen karolinkilaiskuninkaan
-leski, vielä nuori ja kaunis. Muuan Pohjois-Italian kreivi
-<i>Berengar</i>, joka Paviassa oli huudattanut itsensä Italian kuninkaaksi,
-koetti taivuttaa Adelheidia poikansa puolisoksi, saadakseen siten
-karolinkien kruununvaatimukset omalle suvulleen. Kun Adelheid
-ei tähän suostunut, hän sai osakseen tylyä kohtelua ja viimein
-hänet pantiin vankeuteen.</p>
-
-<p class='c012'>Garda järven rannalla olevassa linnassa Adelheid istui neljä kuukautta
-surussansa ja odotti pelastusta. Muuan hurskas pappi, joka
-ennen oli ollut hänen palveluksessaan, sääli hänen onnettomuuttaan.
-Hän kaivoi linnan muurin alitse salaisen käytävän, vapautti
-Adelheidin ja vei hänet pienessä veneessä Garda järven yli. Monta
-vaaraa kestettyään pakolaiset saapuivat Canossan lujaan linnaan,
-jonka muuan Berengarin vihamies omisti.</p>
-
-<p class='c012'>Pian Berengar tuli sotajoukkoineen Canossaan ja rupesi piirittämään
-linnaa. Silloin Adelheid lähetti sanan Otolle, Saksan kuninkaalle,
-pyytäen häntä tulemaan Alppien yli auttamaan vainottua
-naista. Otto riensikin vasalleineen Italiaan. Pavia antautui, ja Berengar
-pakeni pelästyneenä erääseen syrjäiseen linnaan. Mutta Otto
-pyysi ihanaa Adelheidia puolisoksensa ja lähetti veljensä noutamaan
-häntä juhlallisesti Canossasta. Adelheid suostui, ja Paviassa vietettiin
-upeat häät. Kuninkaan voima loisti kuin auringon kirkkaus ja
-kuninkaallisen puolison lempeys kuin ihana valo.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Otto Suuri ja paavi.</strong> Siihen aikaan kuin Otto Suuri kruunattiin
-keisariksi, oli paavina 21-vuotias nuorukainen, nimeltä <i>Johannes</i>.
-Tämä juopotteli päiväkaudet ikäistensä kanssa ja vietti muutoinkin
-paheellista elämää. Niin oli turmelus saanut valtaa kirkossa.</p>
-
-<p class='c012'>Berengarin hätyyttäessä Kirkkovaltiotakin paavin oli pakko
-turvautua Otto kuninkaaseen. Kun Otto sitten voitokkaana saapui
-Roomaan, otettiin hänet juhlallisesti vastaan. Paavi suuteli ja kätteli
-häntä, ja yhdessä he menivät Pietarin kirkkoon hartautta harjoittamaan.
-<span class='pageno' id='Page_297'>297</span>Otto pelkäsi kumminkin petosta ja virkahti aseenkantajalleen:
-»Kun minä polvistun apostolin haudalle, on sinun koko
-aika pidettävä miekkasi pääni päällä, sillä minä tiedän edeltäjieni usein
-kokeneen, että roomalaiset ovat uskottomia.» Mitään pahaa ei kumminkaan
-tapahtunut, ja seuraavana sunnuntaina Otto kruunattiin
-keisariksi.</p>
-
-<p class='c012'>Tuskin Otto oli poistunut Roomasta, kun paavi Johannes katui,
-että oli kruunannut hänet keisariksi, ja liittyi hänen vastustajiinsa.
-Kun Otto sitten saapui takaisin Roomaan, niin paavi säikahtyneenä
-pakeni Apenniinien vuoriseutuihin. Silloin keisari kristikunnan korkeimpana
-hallitsijana kutsui koolle Italian piispainkokouksen ja lähetti
-paaville näin kuuluvan kirjeen: »Otto, Rooman keisari ja Saksan
-kuningas, Johannes XII:lle, Rooman piispalle. Olen kysynyt piispoiltasi,
-miksi olet paennut minua Roomasta, ja olen saanut kuulla
-heiltä sinusta sellaisia asioita, että häpeän luetella niitä. Olet häpäissyt
-pääkirkon pidoilla ja noppapelillä, juonut paholaisen maljan ja
-huutanut avuksesi Juppiteria, Venusta ja muita pahoja henkiä. Sen
-tähden haastan sinut vastaamaan kokouksemme eteen Roomaan.»
-Kun paavi ei haastetta totellut, hänet julistettiin menettäneeksi
-virkansa ja toinen paavi valittiin hänen tilalleen.</p>
-
-<p class='c012'>Keisarin lähdettyä Roomasta Johannes palasi ja ryhtyi jälleen
-paavin toimiin. Jonkin ajan kuluttua hän äkkiä kuoli, ja
-roomalaiset kuulivat kauhukseen, että pyhän Pietarin kelvoton seuraaja
-oli Herran ehtoollisetta mennyt ajasta iankaikkisuuteen.</p>
-
-<p class='c012'>Turhaan Otto oli koettanut korottaa paaviutta rappiosta. Turmelus
-oli niin suuri, että sen poistamiseksi tarvittiin ennen kaikkea
-sisäinen uudistus.</p>
-
-<h4 class='c010'>HENRIK IV JA GREGORIUS VII.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Henrik IV ja simonia.</strong> Otto Suuren kuoltua oli Saksan valtaistuimella
-vielä sarja saksilaissukuisia keisareita. Suvun sammuttua
-mahtavat suurvasallit korottivat valtaistuimelle Frankenin herttuan,
-ja <em class='gesperrt'>frankkilaiset</em> keisarit hallitsivat sitten yhtä mittaa
-n. 100 vuotta (1024–1125). <i>Henrik IV</i> (1056–1106) oli tämän
-suvun hallitsijoista kolmas. Hän oli isänsä kuollessa vasta 6-vuotias,
-ja huonon kasvatuksen takia hänestä tuli röyhkeä ja mielivaltainen
-kuningas.</p>
-
-<p class='c007'>Henrik menetteli omavaltaisesti kirkkoakin koskevissa asioissa.
-Tavaksi oli tullut, että ruhtinaat asettivat virkoihin piispoja ja apotteja,
-<span class='pageno' id='Page_298'>298</span>näillä kun oli suuret läänit hallussansa. Saattoipa tapahtua
-niinkin, että virkoja myytiin rahasta, jolloin vallan kykenemättömät
-henkilöt pääsivät korkeihin kirkon virkoihin. Tätä väärinkäytöstä
-sanottiin <i>simoniaksi</i>, Apostolien teoissa mainitun Simonin
-mukaan, joka pyysi ostaa hengen lahjoja rahalla. Henrik IV:kin
-nimitti häikäilemättä henkilöitä piispanvirkoihin, harjoittipa simoniaakin.
-Mutta sitä ei Roomassa tahdottu sallia, ja niin Henrik
-joutui kiivaaseen taisteluun paavinistuimen kanssa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Gregorius VII ja kirkonuudistus.</strong> Henrikin mahtava vastustaja
-oli paavi <i>Gregorius VII</i> (1073–1085).</p>
-
-<p class='c011'>□ <i>Hildebrand</i> oli Gregoriuksen nimi ennen hänen paaviksi tuloaan.
-Hän oli syntyjään italialaisen paimenen poika. Varhain hän rupesi
-munkiksi Rooman benediktiiniluostariin. Jo munkkina hän näki
-läheltä kirkon silloisen alennustilan ja turmeluksen, ja hänessä heräsi
-halu tehdä jotakin olojen korjaamiseksi.</p>
-
-<p class='c012'>Matkallaan Keski-Eurooppaan Hildebrand kävi Ranskassa ja
-oleskeli jonkin aikaa sikäläisessä <i>Cluny</i>n [klyni´] luostarissa. Tämän
-luostarin munkit noudattivat ankarampia sääntöjä kuin näihin aikoihin
-oli tavallista muissa luostareissa. Clunyn luostarista sai alkunsa
-uudistusliike, joka tarkoitti vallalle päässeiden kirkollisten epäkohtain
-poistamista. Niinpä vaadittiin, että simoniasta luovuttaisiin, että
-papit samoin kuin munkit eläisivät naimattomina ja että kirkon tuli
-käyttää omaisuutensa yksinomaan Jumalan kunnian kirkastamiseksi,
-esim. mahtaviin kirkkorakennuksiin ja kirkkojen taiteelliseen koristamiseen.
-Innokkaasti saarnattiin myös <em class='gesperrt'>jumalanrauhaa</em>.
-Ei kukaan saisi käyttää aseita enempää kuin kolmena arkipäivänä
-viikossa. Keskiviikkoillasta maanantaiaamuun, samoin kuin suurten
-kirkollisten juhlain aikana, tuli vallita jumalanrauhan.</p>
-
-<p class='c012'>Hildebrandiin tämä uudistuspyrintö teki syvän vaikutuksen.
-Ennen pitkää hän sai tilaisuuden ruveta toimimaan sen toteuttamiseksi.
-Hänet määrättiin näet <em class='gesperrt'>kardinaaliksi</em>. Kardinaaleja
-olivat siihen aikaan Rooman pääkirkkojen papit ja lähimpäin hiippakuntain
-piispat, ja he muodostivat paavin <em class='gesperrt'>kuurian</em> eli <em class='gesperrt'>neuvoskunnan</em>.</p>
-
-<p class='c009'>● 1) Kardinaaliksi tultuaan Hildebrand sai aikaan muutoksen siinä
-tavassa, jolla paavit valittiin virkaansa Siihen asti oli Rooman
-aatelisilla ja Saksan keisarilla ollut suuri valta paavia valittaessa. Nyt
-päätettiin, että <em class='gesperrt'>paavin vaalin toimittivat kardinaalit</em>.
-<span class='pageno' id='Page_299'>299</span>Siten tahdottiin paavin asema tehdä riippumattomaksi
-maallisista vallanpitäjistä. 2) Jotenkin samoihin aikoihin paavi riitaantui
-Konstantinopolin piispan kanssa niin suuresti, että koko kirkko
-hajosi kahtia (v. 1054) <em class='gesperrt'>roomalais-katoliseen</em> ja <em class='gesperrt'>kreikkalais-katoliseen</em>
-kirkkokuntaan.</p>
-
-<p class='c007'>3) Kohta paaviksi tultuaan Gregorius VII&thinsp;—&thinsp;kuten Hildebrand
-nyt itseään sanoi&thinsp;—&thinsp;uudisti ankarassa muodossa <em class='gesperrt'>pappien naimattomuutta</em>
-eli <em class='gesperrt'>selibaattia</em> (lat. caelebs [kēlebs]&thinsp;—&thinsp;naimaton)
-koskevat aiemmat määräykset. 4) Samoin uudistettiin <em class='gesperrt'>simonian</em>
-harjoittamista koskeva kielto. 5) Paavi pyrki myös asemansa
-lujittamiseksi taivuttamaan puolelleen Etelä-Italian normanneja, jotka
-vastikään olivat valloittaneet Italian eteläisen niemimaan ja Sisilian
-saaren sekä perustaneet oman valtakunnan, »<i>Molempain Sisiliain
-kuningaskunnan»</i>, jonka lääninherraksi paavi tunnustettiin. 6) Pian hän
-myös <em class='gesperrt'>kielsi maallikko-investituuran</em>, s. o. antoi
-määräyksen, että maalliset ruhtinaat eivät saaneet asettaa virkoihin
-hengellisiä; se oikeus kuului yksinomaan paaville ja kirkolle.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Investituurariita.</strong> Henrik
-IV ei ollut halukas tottelemaan
-paavin määräystä,
-joka uhkasi riistää suuren
-osan valtaa hänen käsistään.
-Ja Saksan piispat, jotka pelkäsivät
-maallisten etujen
-menetystä, rupesivat häntä
-kannattamaan.</p>
-
-<p class='c007'>Gregorius päätti turvautua
-vastustajansa lannistamiseksi
-tehokkaaksi
-tunnettuun keinoon: hän
-julisti Henrikin pannaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_169.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 169.</i> Kuningas toimittaa piispan investituuran.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Pian näkyivät pannajulistuksen
-seuraukset. Piispa
-toisensa perästä luopui
-Henrikistä, ja ruhtinaat,
-<span class='pageno' id='Page_300'>300</span>joita hän oli mielivaltaisesti
-kohdellut, uhkasivat valita uuden
-kuninkaan, ellei paavi häntä pian
-päästäisi pannasta. Henrikin oli
-pakko nöyrtyä. Hän lähti Pohjois-Italiaan,
-jossa paavi Canossan
-linnassa silloin oleskeli.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_170.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 170.</i> Henrik IV Canossassa. »Kuningas rukoilee apottia ja pyytää<br />Mathildan apua.»</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Henrik piti kohta riidan puhjetessa
-<i>Worms</i>issa piispain kokouksen,
-joka julisti Gregoriuksen menettäneeksi
-virkansa. Tuomion
-loppusanat kuuluivat: »Niin astu
-siis alas piispojemme kirouksien
-painamana ja tuomiomme langettamana;
-lähde siltä apostoliselta
-istuimelta, jonka olet itsellesi ryövännyt;
-Pietarin istuimelle on nouseva
-toinen, joka ei käytä uskontoa
-väkivallan verhona, vaan
-opettaa Pietarin väärentämätöntä
-oppia! Me, Henrik, Jumalan
-armosta kuningas, ja kaikki meidän piispamme sanomme sinulle:
-astu alas, astu alas!»</p>
-
-<p class='c012'>Gregorius istui laskiaisena pääkirkossaan yli sadan italialaisen,
-ranskalaisen ja burgundilaisen piispan sekä suuren apotti- ja munkkijoukon
-ympäröimänä, kun Henrikin lähettiläät saapuivat hänen puheilleen.
-Eräs lähettiläs astui esiin ja ojensi hänelle kuninkaan kirjeen.
-Seurakuntaan kääntyen lähettiläs virkkoi: »Helluntaiksi saatte
-kuninkaaltani uuden paavin ja isän, sillä tämä ei ole mikään paavi,
-vaan raateleva susi». Muuan kardinaali huusi kiukustuneena: »Ottakaa
-hänet kiinni!» ja kaupunginpäällikkö veti miekkansa tupesta.
-Vaivoin Gregorius sai pelastetuksi lähettilään hengen. Mutta
-kuninkaalle hän vastasi singahduttamalla häntä vastaan pannajulistuksen.</p>
-
-<p class='c012'>Muodoltaan pannajulistus oli juhlallinen rukous pyhälle Pietarille.
-Se kuului: »Pyhä Pietari, apostolien ruhtinas, kallista korvasi
-puoleeni, sitä rukoilen, kuule minua, palvelijaasi! Kirkkosi kunniaksi
-ja suojelukseksi, kaikkivaltiaan Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän
-Hengen nimessä, sinun valtuutuksesi voimasta riistän kuningas Henrikiltä,
-keisari Henrikin pojalta, joka kuulumattoman röyhkeästi on
-noussut sinun kirkkoasi vastaan, koko Saksan valtakunnan ja Italian
-<span class='pageno' id='Page_301'>301</span>hallituksen, vapautan kaikki kristityt siitä valasta, jonka he ovat
-hänelle vannoneet, ja määrään, ettei kukaan saa häntä kuninkaana
-palvella.»</p>
-
-<p class='c012'>Nyt Henrik nöyrtyi. Puolisonsa, pienen poikansa ja muutamain
-uskollisten palvelijain seuraamana hän lähti Alppien yli Italiaan. Oli
-sydäntalvi. Noissa kapeissa vuortensolissa tiet olivat ummessa, kaikkialla
-oli vastassa jäätiköitä, jyrkänteitä ja pohjattomia kuiluja. Usein
-täytyi miesten ryömiä nelin kontin, kun taas kuningatarta ja hänen
-poikaansa häränvuotiin kiedottuina hinattiin jyrkänteitä alas. Mutta
-aika ei sallinut odottaa otollisempaa vuodenaikaa. Vaivalloisen
-matkan uuvuttamana kuningas Henrik vihdoin saapui perheineen
-Canossaan.</p>
-
-<p class='c012'>Taru kertoo, että Henrik yksin laskettiin linnanpihalle. Raskas
-rautaportti kumahti kiinni hänen jälkeensä. Pihalla hänen täytyi
-riisua yltään kuninkaallinen pukunsa: avopäin ja paljain jaloin, katumuksentekijän
-karheaan villapaitaan pukeutuneena, hän tarinan mukaan
-seisoi kolme päivää aamusta iltaan paastoten linnanpihalla, kyyneliä
-vuodattaen ja rukoillen armahdusta. Mutta paavi katseli mielihyvin
-linnan ikkunasta, kuinka länsimaiden mahtavin hallitsija
-nöyrtyi hänen edessään. Muut linnassa olijat heltyivät ja pyysivät
-itkien armoa kuninkaalle. Yhä Gregorius pysyi taipumattomana.
-Vasta neljäntenä päivänä Henrik laskettiin sisälle. Itkien hän
-heittäytyi paavin jalkoihin ja pääsi vihdoin kovilla ehdoilla pannasta.&thinsp;—&thinsp;Itse
-asiassa hän lienee eräässä läheisessä kappelissa neuvotellut
-henkilöiden kanssa, jotka sitten puhuivat hänen puolestaan
-paaville.</p>
-
-<p class='c009'>● Keisari palasi nyt Saksaan. Mutta taistelu alkoi uudestaan.
-Keisari marssi sotajoukkoineen Italiaan ja rupesi piirittämään
-Roomaa. Gregoriuksen oli lopulta pakko sulkeutua San Angelon
-[a´ndželo] linnaan, entiseen Hadrianus keisarin hautarakennukseen.
-Henrik valitutti uuden paavin, joka antoi hänelle keisarinkruunun.
-Keisarin lähdettyä Roomasta Etelä-Italian normannit
-saapuivat Gregoriuksen avuksi. Mutta kun nämä pahasti ryöstivät
-Roomaa, Gregorius ei rohjennut enää jäädä kaupunkiin,
-vaan pakeni normannien mukana Etelä-Italiaan, jossa hän kuoli
-(1085). Loppuun saakka vakuuttuneena asiansa oikeudesta hänen
-kerrotaan vähää ennen kuolemaansa lausuneen: »Olen rakastanut
-oikeutta ja vihannut vääryyttä, sen tähden kuolen maanpakolaisena.»</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_302'>302</span>● <strong>Wormsin konkordaatti.</strong> Taistelu jatkui Gregoriuksen kuoltua.
-Kun Henrik IV pariakymmentä vuotta myöhemmin kuoli, hänen
-poikansa vuorostaan jatkoi taistelua. Viimein v. 1122 saatiin
-aikaan sopimus, <i>Wormsin konkordaatti</i>. Siinä määrättiin, että pappien
-muodostama tuomiokapituli oli valitseva piispat; sen jälkeen paavi
-oli antava heille hengellisen vallan merkiksi sormuksen ja sauvan
-ja hallitsija maallisen vallan merkiksi valtikan. Taistelu ei siis päättynyt
-kummankaan taistelevan puolen voitoksi. Kiista keisarien ja
-paavien välillä ei tähän päättynytkään; Wormsin konkordaattia
-seurasi vain jonkinlainen välirauha.</p>
-
-<h4 class='c010'>FREDRIK BARBAROSSA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Guelfit ja ghibelliinit.</strong> Frankkilais-suvun sammuttua
-alkoi jälleen ankara kilvoittelu Saksan kuninkaankruunusta.
-Toisella puolella oli <i>Welf</i>ien suku,
-jonka hallussa olivat Baijerin ja Saksin herttuakunnat,
-toisella taas <i>Hohenstauf</i>ien suku, joka omisti
-Frankenin ja Schwabenin herttuakunnat. Kilpailu
-päättyi Hohenstaufien voittoon, joka suku sitten
-pysyi Saksan valtaistuimella toista sataa vuotta
-(1138–1254). Mutta senkin jälkeen Welfit ja
-Hohenstaufit olivat enimmäkseen vihollissuhteessa
-toisiinsa, ja kummallakin suvulla oli kannattajansa.
-Puoluejako siirtyi Saksasta Italiaan.
-Siellä sanottiin Welfien kannattajia <i>guelfeiksi</i>
-[gelfit] ja Hohenstaufien kannattajia <i>ghibelliineiksi</i>
-[gib-]. Myöhemmin Italiassa jälkimmäisellä
-nimellä ymmärrettiin keisarinvallan kannattajia ja
-edellisellä paavinvallan puolustajia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_171.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 171.</i> Fredrik Barbarossa. Kiveen hakattu korkokuva eräässä Baijerin luostarissa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Fredrik Barbarossan luonne.</strong> Hohenstaufi-keisareista
-maineikkain oli <i>Fredrik I Barbarossa</i>
-(1152–1190). Hänessä yhtyi uhkeaan ulkomuotoon
-monta arvokasta hengen lahjaa. Hänen kookas vartalonsa
-<span class='pageno' id='Page_303'>303</span>ja jäntevät jäsenensä, hänen korkea otsansa ja tuliset silmänsä
-herättivät jokaisessa, joka häntä lähestyi, rakkautta ja kunnioitusta.
-Hiusten vaalea väri, joka osoitti aitogermaanista syntyperää,
-oli parrassa saanut punertavan vivahduksen, jonka takia
-italialaiset antoivat hänelle nimen <em class='gesperrt'>Barbarossa</em> (= Punaparta).
-Hänellä oli korkea käsitys hallitsijantehtävästä, ja hän tahtoi kohottaa
-keisariuden samaan arvoon kuin Kaarle Suuri aikanaan. Sitä
-tehdessään hänen täytyi taistella Pohjois-Italian kaupunkeja, paavia
-ja omia vasallejaan vastaan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Taistelut Lombardian kaupunkeja ja paavia vastaan.</strong> Pohjois-Italian
-eli Lombardian kaupungit olivat näihin aikoihin suuresti
-edistyneet. Huomatuimmat olivat <i>Milano</i>, <i>Genova</i> [džē´nova], <i>Venezia</i>
-ja <i>Firenze</i>. Niissä kukoistivat kauppa ja teollisuus, ja taloudellisen
-hyvinvoinnin varassa niiden valtiollinen vapaus vaurastui.
-Henkinenkin sivistys alkoi niissä nousta oraalle. Vaikka ne nimellisesti
-tunnustivat jonkun piispan tai maallisen ruhtinaan herrakseen,
-niin todellisuudessa ne olivat itsenäisiä. Kaupunkien asukkaat
-valitsivat itse hallitusmiehensä, <em class='gesperrt'>konsulit</em>, ja päättivät kokouksissaan
-yhteisistä asioista. Kaupunkien ympärille rakennettiin lujat
-muurit, ja porvarit harjoittelivat aseiden käyttöä, niin että saattoivat
-puolustaa kaupunkiaan aatelisten ratsujoukkojen hyökkäyksiltä.</p>
-
-<p class='c007'>Fredrik Barbarossa päätti hävittää kaupunkien itsenäisyyden
-ja vaati niitä suorittamaan veroa saksalaiseen tapaan. Kaupungit
-kieltäytyivät alistumasta hänen vaatimuksiinsa. Silloin keisari
-päätti pakottaa ne siihen asevoimin. Se oli kuitenkin vaikea
-tehtävä. Hän tosin saavutti voittoja, mutta pian kaupungit nousivat
-uuteen taisteluun. Lopulta hän valloitti Milanon ja hävitti suuren
-osan kaupunkia maan tasalle.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kaupungin hävityksestä Kölnin keisarikronikka kertoo seuraavaan
-tapaan: Kun nälänhätä uhkasi piiritettyä kaupunkia, oli sen
-pakko heittäytyä keisarin armoille. Eräänä aamuna kaupungin konsulit
-ja kaksikymmentä korkeasukuista aatelista, kullakin paljastettu
-miekka kaulassaan, vaelsivat keisarin leiriin ilmoittamaan kaupungin
-kaikkinensa alistuvan keisarin tahtoon. Kolme päivää myöhemmin
-<span class='pageno' id='Page_304'>304</span>saapuivat taas konsulit ja 300 kaupungin etevintä ritaria tuoden keisarille
-kaupungin avaimet sekä 36 tornin ja linnan liput. Seuraavana
-päivänä tuli kansa ja koko sotavoima, kuljettaen mukanaan lippuvaunuja,
-joiden maston huipussa liehui valkoinen lippu. Kansa heittäytyi
-valittaen maahan ja anoi armoa. Keisari katseli synkkänä
-ympärilleen kuunnellessaan puhetta, jolla muuan konsuli koetti lepyttää
-häntä. Viitaten kädellään hän käski kansan poistua lausuen,
-että se myöhemmin saisi kuulla lähemmin kohtalostaan.</p>
-
-<p class='c012'>Päätökseksi tuli, että Milano uudistetun kapinan tähden oli kokonaan
-hävitettävä. Asukkaat saivat pitää henkensä ja irtaimen
-omaisuutensa, mutta heidän oli lähdettävä pois kaupungista. Kun
-väestö itkien ja valittaen oli poistunut rakkaasta kodistansa, alkoi
-hirveä hävitys. Monta päivää ja yötä katottomat pakolaiset saivat
-murheellisina katsella, kuinka tulenliekit ja savupatsaat nousivat
-heidän entisistä asunnoistaan. Ainoastaan kirkot ja vahvat kivitalot
-säilyivät tulen hävitykseltä. Kun palo oli sammunut, voittajat
-tarttuivat rauta-aseisiin ja rupesivat hävittämään kaupungin varustuksia.
-Muurit ja tornit murrettiin maahan, vallihaudat täytettiin.
-Muutaman päivän kuluessa tuo ennen niin kukoistava kaupunki oli
-muuttunut soraläjäksi, niin että moni sen aikaisemmista vihollisistakin
-säälien katsoi sen kohtaloa.</p>
-
-<p class='c009'>● Fredrikin voitto ei tullut pysyväiseksi. Jonkin ajan kuluttua
-Lombardian kaupungit liittoutuivat keskenään, paavi kannatti
-heidän aikeitaan, ja <i>Legnano</i>n [lenjā´no] taistelussa he voittivat Fredrikin
-joukot (v. 1176). Kaupungit pysyivät itsenäisinä; keisarin
-lähettiläs vain nimellisesti vahvisti virkamiesten vaalit.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Henrik Leijona.</strong> Welfin suvun päämies oli tähän aikaan <i>Henrik
-Leijona</i>. Fredrik oli nuorena ruhtinaana rakentanut sovintoa Welfien
-kanssa ja antanut Henrikille aikaisemmin menetetyn Baijerin
-herttuakunnan takaisin. Kauan he elivät hyvässä sovussa. Mutta
-sitten Henrik kieltäytyi lähtemästä viimeiselle Italian retkelle,
-joten keisari joutuikin tappiolle taistellessaan Lombardian kaupunkeja
-vastaan. Italiasta palattuaan Fredrik rankaisi tottelematonta
-vasallia riistämällä häneltä molemmat herttuakunnat ja
-karkottamalla hänet maasta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Fredrikin loppuhallitus.</strong> Fredrik Barbarossan viimeiset hallitusvuodet
-olivat rauhallisia. Hän eli sovinnossa sekä paavin että vasalliensa
-<span class='pageno' id='Page_305'>305</span>kanssa. Hänen onnistui lisätä sukunsa alueita solmimalla
-avioliitto poikansa <i>Henrikin</i> sekä Molempain Sisiliain perijättären
-kesken. Fredrik Barbarossa kuoli Vähässä-Aasiassa, ollessaan ristiretkellä
-Jerusalemiin.</p>
-
-<h4 class='c010'>HOHENSTAUFIEN PERIKATO.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Paavi Innocentius III (1198–1216).</strong> Fredrik Barbarossan kuoltua
-paavin valta oli yhä kohoamassa. Se oli korkeimmillaan <i>Innocentius
-III</i>:n aikana. Rohkeasti tämä julisti:
-»Totisesti, Kristuksen käskynhaltija on
-keskivaiheessa Jumalan ja ihmisten välillä,
-Jumalaa alempana, mutta ihmisiä
-ylempänä.» »Samoin kuin aurinko ja kuu
-ovat sijoitetut taivaalle, suurempi niistä
-valaisemaan päivää, pienempi yötä, samoin
-on kirkossa kaksi valtaa, paavinvalta,
-joka on suurempi, koska se pitää
-sieluista huolta, ja kuninkaan valta, joka
-on pienempi, koska sen ei ole huolehdittava
-muusta kuin ruumiista.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_172.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 172.</i> Innocentius III.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Pannaa ja interdiktiä käyttämällä
-voimakas paavi pakotti Euroopan ruhtinaat
-tottelemaan tahtoansa. Saipa hän Englannin kuninkaan luovuttamaan
-maansa paaville ja ottamaan sen häneltä lääninä takaisin.
-Kun Saksassa Welfit ja Hohenstaufit taasen taistelivat kruunusta,
-hän aluksi asettui Welfien puolelle. Mutta Welfien päästyä
-voitolle Innocentius antoikin kannatuksensa nuorelle Hohenstaufi-ruhtinaalle,
-edellä mainitun Henrikin pojalle <i>Fredrikille</i>, joka niin
-tuli Saksan keisariksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Fredrik II (1215–1250).</strong> Fredrik Barbarossan rinnalla on
-Fredrik II henkilöllisten ominaisuuksiensa ja hallitustointensa takia
-Hohenstaufi-keisareista huomattavin. Hän harrasti tieteitä ja taiteita,
-mutta ei laiminlyönyt hallitustehtäviäkään.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_306'>306</span>Molempain Sisiliain kuningaskunnasta
-hän muodosti <i>ensimmäisen uudenaikaisen
-valtion</i>. 1) Hän hävitti tästä
-maasta mahtavain lääninherrain vallan
-kohoten melkein itsevaltiaaksi kuninkaaksi.
-2) Erilaiset hallitustoimet hän
-antoi varta vasten valmistuneille virkamiehille.
-3) Hän määräsi maksettaviksi
-säännölliset verot ja 4) piti palveluksessaan
-palkattua sotajoukkoa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_173.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 173.</i> Fredrik II:n keisarisinetti.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Mutta Saksan oloihin Fredrik ei suuresti
-puuttunut; siellä mahtavat suurvasallit
-tulivat kukin läänissään entistä itsenäisemmiksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Fredrik oli kasvanut äitinsä perintömaassa, Molempain Sisiliain
-kuningaskunnassa, ja keisariksi tultuaankin hän mielellään oleskeli
-rakkaassa, ihanassa Palermossa. Siellä hän oli hankkinut hienon
-sivistyksen; pidetäänpä häntä eräänä aikansa oppineimpana miehenä.
-Hän kutsui luoksensa ajan kuuluisimmat ranskalaiset ja arabialaiset
-runoilijat sekä italialaiset ja juutalaiset oppineet, osoittaen heille uskontoon
-tai kansallisuuteen katsomatta suosiota. Itse hän osasi useita
-kieliä ja luki ahkerasti sekä Aristoteleen että arabialaisten ajattelijain
-teoksia. Luonnontieteisiinkin hän oli perehtynyt; hän keräili
-harvinaisia eläimiä ja avasi ihmisruumiita tutkiakseen ruoansulatusta.
-Salernon yliopisto tuli hänen aikanaan eteväksi opiskelupaikaksi
-lääketieteilijöille. »Tieteen tulee käydä rinnan lakien ja aseiden
-kanssa», sanotaan hänen lausuneen. Mutta tällaiset harrastukset
-sekä seurustelu vierasuskoisten kanssa saattoivat hänet munkkien ja
-pappien vihoihin. Ja kun Fredrik kirkkoa halveksien virkkoi, että
-»paaviuden pohjana on ihmisten typeryys», niin hän kohtasi paavin
-ja kirkon taholta suuttumusta ja vainoa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Taistelu paaveja vastaan.</strong> Fredrik II oli aluksi ystävällisissä
-suhteissa paavinistuimen haltijoihin. Mutta ei kestänyt kauan,
-ennen kuin riita paavin ja keisarin välillä leimahti ilmi liekkiin, tuhoten
-lopulta koko Hohenstaufien suvun. Fredrikhän ei ollut mielipiteiltään
-kirkon ystävä. Sitä paitsi paavin maallinen valta oli alituiseen
-uhattuna, niin kauan kuin Hohenstaufit hallitsivat sekä Saksaa
-että Etelä-Italiaa.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_307'>307</span>Fredrik oli aluksi voitolla taistellessaan samoin kuin isoisänsäkin
-paavia ja Pohjois-Italian kaupunkeja vastaan. Mutta kun
-paavinistuimelle nousi <i>Innocentius IV</i> ja taistelu kävi entistä kiivaammaksi,
-hänen voimansa uupuivat.</p>
-
-<p class='c011'>□ Fredrik virkkoi kyllä saatuaan tiedon paavin pannajulistuksesta:
-»Paavi on siis kirkonkokouksessaan pannut minut viralta ja ryöstänyt
-minulta kruunun. Mistä tämä rohkeus? Mistä moinen julkeus? Missä
-ovat kannettavat kalleuteni?» Kun ne tuotiin lippaissa ja lippaat
-hänen käskystään avattiin, hän virkkoi: »Katsokaammepa, ovatko
-kruununi vielä tallella!» Kun hän oli saanut yhden käteensä, hän
-pani sen päähänsä ja virkkoi jyrisevällä äänellä silmät säihkyen: »Vielä
-ovat kruununi tallella, ja ennen kuin ne menetän, on veri virtanaan
-vuotava.»</p>
-
-<p class='c012'>Sillä välin Innocentius lähetti joukon kerjäläismunkkeja Saksaan ja
-Italiaan saarnaamaan kapinaa keisaria vastaan. Samaan aikaan hänen
-legaattinsa houkuttelivat kullalla ja hopealla kaupunkeja ja ruhtinaita
-luopumaan keisarista. Kaikkialla guelfit ja ghibelliinit taistelivat
-toisiaan vastaan. Fredrik ei taistellut yksin miekalla, vaan myös,
-mikä tähän aikaan oli harvinaista, kirjoituksilla. Hän lähetti kirjeitä
-Euroopan kuninkaille kehoittaen heitä tekemään liiton »rikasta kirkkoa
-vastaan, joka kurottaa kättänsä anastaakseen kaikkien hallitsijain
-kruunut». »Kuka on antanut papeille oikeuden», hän kysyy,
-»yllyttää kristittyjä aseisiin kristittyjä vastaan, pukeutua haarniskaan
-messupuvun sijasta ja kantaa miekkaa paimensauvan sijasta?
-Lähtivätkö Kristuksen opetuslapset sotaan päällikköinä ja lipun-kantajina?
-Mutta papit eivät enää olekaan paimenia, vaan raatelevia
-susia, jotka runtelevat Kristuksen kansaa.»</p>
-
-<p class='c009'>● Kun Fredrikin lempipoika oli joutunut taistelussa vangiksi
-ja voittajat kieltäytyivät päästämästä häntä vapaaksi suurista lunnaistakaan,
-niin Fredrik murtui ja kuoli kesken taistelua. Sen jälkeen
-sota jatkui, kunnes viimeinen Hohenstaufi mestattiin Napolin torilla
-jouduttuaan ranskalaisen <i>Anjou</i>n [ãžū´] herttuan Kaarlen
-vangiksi, jonka paavi oli kutsunut Molempain Sisiliain hallitsijaksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Saksan ja Italian tila.</strong> Nuo monta vuosisataa kestäneet taistelut
-keisarien ja paavien välillä olivat painaneet syvät jäljet sekä
-Saksan että Italian valtiollisiin ja taloudellisiin oloihin. Saksa oli
-saanut henkisesti edistyneemmästä Italiasta sivistysvaikutuksia,
-mutta se pysyi valtiollisesti hajanaisena, kun hallitsijain huomio
-<span class='pageno' id='Page_308'>308</span>ja tarmo oli kiintyneenä Italiaan. Italia pysyi niin ikään hajanaisena
-guelfien ja ghibelliinien taistellessa keskenään. Taloudellisesti
-näistä sodista kärsi varsinkin Italia, jota raa´at saksalaiset soturit
-alinomaa hävittivät.</p>
-
-<h3 class='c013'>IV. Ristiretket (1096–1270).</h3>
-<h4 class='c010'>ENSIMMÄINEN RISTIRETKI (1096–1099).</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>»Pyhä maa.</strong> Keskiajan kristittyjen uskonnonharjoituksessa
-oli ulkonaisilla seikoilla tärkeä merkitys. Ei ainoastaan rakennettu
-komeita kirkkoja ja pantu toimeen loistavia kirkollisia juhlakulkueita,
-vaan keräiltiin myös pyhinä pidettyjen vainajien jäännöksiä, <em class='gesperrt'>pyhäinjäännöksiä</em>,
-joilla luultiin olevan ihmeitä tekevä voima.
-Erittäin arvokkaina pidettiin <em class='gesperrt'>toivioretkiä</em> sellaisille paikoille,
-joissa pyhät henkilöt olivat eläneet ja vaikuttaneet tai joissa
-he lepäsivät haudattuina. Sellainen paikka oli esim. Rooma, »pyhän
-isän» asuinkaupunki. Mutta sen voitti pyhyydessä se maa, jossa
-Jeesus, maailman vapahtaja, oli vaeltanut, ja se kaupunki, jossa
-hän oli kärsinyt ja kuollut ja jossa hän oli ollut haudattuna. Palestiina
-oli »pyhä maa», Jerusalem »pyhä kaupunki». Siellä oli autuaallista
-vaeltaa ja harjoittaa hartautta. Ja sinne lähti vuosittain tuhansia
-toivioretkeläisiä eli pyhiinvaeltajia kaikista Euroopan kristityistä
-maista.</p>
-
-<p class='c011'>□ Pappi siunasi toivioretkeläiset heidän kotiseudullaan sekä pirskotti
-heidän päälleen vihkivettä. Valkoinen sauva kädessä, leveälierinen
-hattu päässä ja pitkä valkoinen kaapu nuoralla vyötettynä
-he läksivät matkalle, väliin yksinään, väliin suurissa joukoissa,
-usein paljain jaloin ja paastoten pitkin matkaa. Kristityt ottivat
-toivioretkeläiset mielellään majaansa ja antoivat köyhille almuja,
-mitä pidettiin Jumalalle otollisena tekona. Palestiinaan tultuaan
-he toimittivat rukouksensa noilla pyhillä paikoilla, Jerusalemissa,
-öljymäellä, Betlehemissä; sen jälkeen he palasivat kotiinsa.</p>
-
-<p class='c012'>Monet lähtivät näille matkoille enemmän vaellus- ja seikkailunhalusta
-kuin uskonnollisesta innostuksesta. Usein kirkko myös määräsi
-toivioretken rangaistukseksi jostakin rikoksesta. Silloin saattoi
-tapahtua, että rangaistu ei itse lähtenytkään retkelle, vaan palkkasi
-jonkun toisen henkilön sen puolestansa tekemään. Näin toivioretki
-muuttui ansiotyöksi.</p>
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_309'>309</span>
-<img src='images/map_walimeren.jpg' alt='WALIMEREN MAAT' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_310'>310</span>● Arabialaiset, jotka olivat Palestiinan herroina, osoittivat suurta
-suvaitsevaisuutta kristittyjä toivioretkeläisiä kohtaan. Heillähän oli
-kristittyjen matkoista tuntuvia tuloja. Mutta kun <i>seldžukit</i>, muuan
-islaminuskoon kääntynyt turkkilainen heimo, pääsi 11:nnellä vuosisadalla
-valtaan Etu-Aasiassa, koitti kristityille toivioretkeläisille
-tukala aika. Heitä alettiin sortaa ja vainota.</p>
-
-<p class='c007'>Toivioretkeläisten kertomukset heitä kohdanneista vainoista valoivat
-uutta uskonintoa Länsi-Euroopan kristittyjen mieleen: he
-paloivat halusta valloittaa »pyhän maan» vääräuskoisten käsistä.</p>
-
-<p class='c009'>● »<strong>Se on Jumalan tahto.</strong>» Niinpä paavi <i>Urbanus II</i> päätti ryhtyä
-toteuttamaan kauan suunniteltua Palestiinan valloitusta. <i>Clermont</i>´in
-[klermō´] kirkolliskokouksessa Ranskassa v. 1095 hän esitti asian
-»Jumalan valitsemalle ja rakastamalle frankkien kansalle». Vastaukseksi
-hänen innostuttavaan puheeseensa kuului kaikkialta: »<em class='gesperrt'>Se on
-Jumalan tahto</em>.»</p>
-
-<p class='c007'>Papit ja maallikot ilmoittautuivat kilvan ottamaan osaa »pyhään
-maahan» tehtävään retkeen. He neulottivat päällysvaatteensa oikealle
-puolelle <em class='gesperrt'>punaisen ristin</em> merkiksi siitä, että tekeillä olevasta
-sotaretkestä aiottiin <em class='gesperrt'>ristiretkeä</em>. Kirkko lupasi suojella
-ristiretkeläisten omaisuutta, ja kaikkia länsimaitten piispoja kehotettiin
-saarnaamaan ristiretkeä.</p>
-
-<p class='c011'>□ Ei kukaan ristiretken saarnaajista voinut vetää vertoja <i>Amiens´in</i>
-[amjā´] <i>Pietarille</i>. Hän oli itse käynyt »pyhässä maassa» ja nähnyt,
-mitä kristityt saivat kärsiä. Ratsastaen laihan aasin selässä, avopäin
-ja paljain jaloin, pukeutuneena kuluneeseen munkkikaapuun ja pitäen
-ristiinnaulitun kuvaa kädessään hän matkusti läpi Pohjois- ja Keski-Ranskan
-ja puhui kansalle kirkoissa, toreilla ja maanteillä. Hänen
-kuihtunut muotonsa, palavat silmänsä, kiivaat liikkeensä ja tuliset
-saarnansa tekivät syvän vaikutuksen herkkämielisiin kuulijoihin.
-Ihmiset kunnioittivat Pietaria pyhimyksenä, tungeskelivat hänen
-ympärillään ja olivat onnellisia saadessaan suudella tai vain koskettaa
-<span class='pageno' id='Page_311'>311</span>hänen pukuansa taikka vain nykäistä hänen aasistaan karvoja,
-joita he tallettivat arvokkaina pyhäinjäännöksinä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Matka Jerusalemiin.</strong> Ensimmäisen ristiretken osanottajat olivat
-enimmäkseen Ranskan ylimyksiä ja heidän alustalaisiaan. Heihin
-yhtyi joukko Etelä-Italian normanneja. Satoihin tuhansiin nousi retkeläisten
-luku. Pääjohtajana oli Ala-Lothringenin herttua <i>Bouillon</i>´in
-[būjō´] <i>Gottfried</i>. Kuljettiin maitse Unkarin kautta Konstantinopoliin,
-jossa kaikkien oli määrä yhtyä. Sieltä jatkettiin matkaa
-Vähän Aasian halki kohti Jerusalemia. Matkalla ristiretkeläiset
-valloittivat <i>Nī´kea</i>n ja <i>Antiokia</i>n kaupungit.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Jerusalemin valloitus v. 1099.</strong> Vaivalloisen
-matkan jälkeen ristijoukko viimein
-saapui Jerusalemin edustalle. Mutta
-joukko oli huvennut n. 20 000:een. Osa
-oli kuitenkin jätetty valloitettuihin kaupunkeihin
-suojelusväeksi. »Se on Jumalan
-tahto!» ja »Jerusalem!» huudahtelivat
-retkeläiset, kun »pyhä kaupunki»
-ensi kerran tuli näkyviin. He kurottivat
-käsiään, laskeutuivat polvilleen ja syleilivät
-maata. Moni riisui jalkineensa ja kulki avojaloin eteenpäin.
-Vuonna 1099 Jerusalem valloitettiin väkirynnäköllä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_174.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 174 </i>Ristiritareita matkalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kaupunki oli hyvin varustettu, ja sitä puolusti 40 000 miestä.
-Ristiretkeläisten täytyi, kun heidän ensimmäiset rynnäkkönsä oli torjuttu,
-malttaa mielensä ja ryhtyä varsinaiseen piiritykseen. Sillä
-aikaa kun rakennettiin ankaran suuria piiritystorneja, pidettiin ristijoukossa
-juhlallinen kulkue, sillä tahdottiin rukoillen ja hartautta
-harjoittaen puhdistautua synneistä ja huutaa Jumalaa avuksi väkirynnäkköön.
-Etupäässä kulkivat piispat ja papit juhlapuvussa, mutta
-paljain jaloin, korkealla kantaen ristejä, pyhäinjäännöksiä ja pyhimystenkuvia.
-Heitä seurasivat ritarit ja koko sotajoukko, paljain
-jaloin hekin, mutta täysissä varustuksissa, lippujen liehuessa ja torvien
-soidessa. Siten kristityt kulkivat saatossa Jerusalemin muurien
-ympäritse öljymäeltä Siionin portille, ja moni hurskas kristitty toivoi
-saman ihmeen uusiutuvan, joka muinoin oli tapahtunut Jerikossa.
-<span class='pageno' id='Page_312'>312</span>Mutta kaupungin muureilta muhamettilaiset huutelivat pilkkaavia
-herjasanoja kristityille, luullen heidän olevan epäjumalain palvelijoita,
-koska he kantoivat kuvia ja pyhäinjäännöksiä.</p>
-
-<p class='c012'>Kun Jerusalem vihdoin valloitettiin, toimeenpantiin kaupungissa
-hirveä verilöyly. Eräs mukana ollut ranskalainen kronikoitsija kertoo
-siitä mm. seuraavaa: »Nähtiin merkillisiä asioita. Muhamettilaisista
-toiset lyötiin kuoliaiksi, mikä oli heille lievin kohtalo. Toisia
-kiusattiin ensin pitkän aikaa ja sitten viskattiin liekkeihin. Kaduilla
-oli kasoittain katkottuja päitä, käsiä ja jalkoja. Ihmiset kulkivat
-sekä jalan että ratsain ruumisläjien yli. Kaikki tämä oli kuitenkin
-verraten vähäpätöistä. Täytyy mainita se, mitä tapahtui Salomon
-temppelissä, jossa muhamettilaisilla oli tapana pitää jumalanpalveluksiaan.
-Temppelissä ja sen käytävässä kuljettiin ratsulla veressä,
-joka ulottui ratsastajan polviin ja hevosen suitsiin asti.»</p>
-
-<p class='c012'>Tätä kristityt pitivät »ihmeellisenä Jumalan tuomiona». Murhatyöt
-suoritettuaan he menivät nöyrinä ja itkien, avojaloin ja aseettomina
-rukoilemaan pyhälle haudalle. Julmuus ja hartaus asuivat
-rinnakkain hyvässä sovussa heidän mielissään. Niin heikko oli heissä
-kristinuskon oikea henki.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Jerusalemin kuningaskunta.</strong> Valloittamistaan maista kristityt
-muodostivat pieniä ruhtinaskuntia. Tärkein oli <i>Jerusalemin kuningaskunta</i>,
-jonka ensimmäinen hallitsija, »pyhän haudan suojelija»,
-oli Bouillonin Gottfried. Länsimaiden läänityslaitos pantiin täälläkin
-voimaan. Jerusalemin kuningas oli kaikkien muiden ruhtinasten
-lääninherra. Pian syntyi kuitenkin eripuraisuutta läänien omistajain
-kesken. Se heikensi kristittyjen voimaa muhamettilaisia vastaan
-käydyissä jatkuvissa taisteluissa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_175.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 175.</i> Temppeliherra.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Hengelliset ritarikunnat.</strong> Jerusalemin
-kuningaskunnan parhaana
-tukena olivat <i>hengelliset ritarikunnat</i>,
-joita täällä ristiretkien
-aikana perustettiin. Ensiksi perustettiin
-<i>johanniittain</i> ritarikunta.
-Sitten syntyi <i>temppeliherrain</i>
-ritarikunta, joka sai nimensä siitä,
-että heidän asuinpaikkansa oli likellä
-entistä Salomon temppeliä.
-<span class='pageno' id='Page_313'>313</span>Myöhemmin perustettiin <i>saksalainen</i> ritarikunta. Ritarikuntain jäsenet
-vannoivat tavallisen munkkivalan ja lupasivat lisäksi taistella pyhän
-maan puolustamiseksi. Heidän päämiestänsä sanottiin <em class='gesperrt'>suurmestariksi</em>.
-Varsinkin temppeliherrain ritarikunta keräsi suunnattomia
-rikkauksia, se kun sai lahjoja ruhtinailta ja hurskailta ihmisiltä.
-Ei ainoastaan itämailla, vaan Euroopassakin, varsinkin Ranskassa,
-oli sillä runsaasti maaomaisuutta. Ritarien lukumäärä ritarikunnan
-ollessa mahtavimmillaan nousi 30 000:een.</p>
-
-<h4 class='c010'>MYÖHEMMÄT RISTIRETKET.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Jatkuva retkeläisvirta.</strong> Lähes 200 vuotta ensimmäisestä risti-retkestä
-lukien kulki Euroopasta alinomainen ristiretkeläisten virta
-Palestiinaan ja sieltä takaisin. Enimmäkseen kuljettiin meritse
-Pohjois-Italian kaupungeista, jotka retkistä suuresti hyötyivät.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_176.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 176.</i> Venezialaisia laivoja toivioretkeläisiä kuljettamassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Venezian, Genovan ja Pisan
-laivurit ansaitsivat hyvät rahat
-retkeläisten kuljetuksella. Eräästä
-säilyneestä sopimuksesta saamme
-tietää, että matka meren yli Syyrian
-rannikolle maksoi lääniylimykselle
-valtavan summan, jolloin
-hänellä oli laivalla hyttipaikka.
-Aseenkantaja, joka matkusti kannella,
-maksoi n. kolmannen osan,
-tavallinen retkeläinen vielä vähemmän.
-Satamakaupungissa retkeläiset
-usein saivat odottaa viikkomääriä,
-ennen kuin tuli lähtöpäivä.
-Majapaikoissa ja kapakoissa elämä silloin oli vilkasta ja meluisaa.
-Merimatka kesti tavallisesti kuukauden. Mutta vastatuulet ja myrskyt
-usein hidastuttivat laivan kulkua. Mieluimmin matkustettiin niin
-likellä rantoja, ettei maa häipynyt näkyvistä. Myrskyn raivotessa
-papit rukoilivat ja panivat toimeen kulkueita Jumalan lepyttämiseksi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Neljäs ristiretki.</strong> Toisinaan oli retkeläisten lukumäärä tavallista
-suurempi ja järjestys retkellä lujempi. Siksi puhutaan useista eri
-<span class='pageno' id='Page_314'>314</span>ristiretkistä. Seurauksiltaan erittäin huomattava oli <i>neljäs ristiretki</i>
-(1202–1204).</p>
-
-<p class='c007'>Kristityt olivat menettäneet Jerusalemin. He olivat turhaan yrittäneet
-valloittaa sitä takaisin. Paavi Innocentius III saarnautti silloin
-uutta ristiretkeä. Joukko ranskalaisia ritareita noudattikin paavin
-kehoitusta. He kokoontuivat Veneziaan purjehtiakseen sieltä »pyhälle
-maalle». Mutta venezialaisetpa ohjasivatkin laivat Konstantinopoliin,
-jossa ristiretkeläisten piti auttaa muuatta
-prinssiä taistelussa setäänsä vastaan,
-joka oli riistänyt valtikan hänen isältään.
-Karkotetun keisarin he asettivatkin
-jälleen valtaistuimelle, mutta
-kun eivät saaneet luvattua maksua, he
-valloittivat Konstantinopolin, ryöstivät
-kaupunkia ja ottivat koko valtakunnan
-haltuunsa. Itä-Rooman eurooppalaisista
-maista muodostettiin <i>Latinalainen
-keisarikunta</i>, jossa läänityslaitos saatettiin
-voimaan, mutta venezialaiset
-ottivat haltuunsa saaret ja rannikot.
-Puolen vuosisadan kuluttua Itä-Rooman
-keisarikunta palautui kuitenkin
-pääasiassa entiselleen.</p>
-
-<p class='c007'>Tämänkin jälkeen tehtiin vielä
-useita ristiretkiä Palestiinaan. Mutta
-ne olivat jotenkin tuloksettomia. »Pyhä
-maa» joutui vähitellen uudestaan islaminuskoisten
-haltuun. V. 1270 kristityt
-menettivät viimeisenkin varustuksensa
-siellä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_177.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 177.</i> Kristuksen sotureita. Osa van Eyck-veljesten<br />maalaamaa alttarikaappia.<br />(Vrt. kuv. 223!)</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ristiretkiä Eurooppaan.</strong> Samaan
-aikaan kuin Lännen kristityt taistelivat
-Palestiinassa, käytiin »pyhää sotaa»
-Espanjan muhamettilaisia vastaan,
-jotka työnnettiin yhä kauemmas etelään.
-<span class='pageno' id='Page_315'>315</span>Mutta käytiinpä myös ristisotaa Euroopan pakanallisia kansoja
-vastaan. Niinpä <i>ruotsalaiset</i> tekivät 12:nnella ja 13:nnella vuosisadalla
-kolme ristiretkeä Suomeen, minkä johdosta tämä maa joutui Ruotsin
-yhteyteen. 13:nnen vuosisadan alussa perustettu <i>kalpaveljesten</i>
-hengellinen ritarikunta levitti miekalla valtaansa ja kristinuskoa
-Liivinmaan, Vironmaan ja Kuurinmaan asujainten keskuuteen.
-<i>Saksalainen</i> ritarikunta taas käännytti Itämeren etelärannalla asuvat
-pakanalliset preussilaiset.</p>
-
-<p class='c009'>●<a id='t317'></a> <strong>Euroopan olot muuttuvat.</strong> Vaikka Palestiina uudestaan joutui
-vääräuskoisten haltuun, ristiretket eivät kuitenkaan jääneet vaille
-seurauksia. Ne vaikuttivat uudistavasti Euroopan kansojen elämään,
-niin taloudellisiin kuin henkisiinkin oloihin.</p>
-
-<p class='c007'>Varmaan voidaan laskea miljooniin niiden ihmisten lukumäärä,
-jotka noina vuosisatoina lähtivät toivioretkelle tai ristiretkelle Palestiinaan.
-He oppivat matkallaan tuntemaan uusia maita ja uusia
-kansoja, mikä oli omansa vaikuttamaan heihin herättävästi.
-Sekä Konstantinopolissa että Vähän-Aasian, Syyrian ja Egyptin
-kaupungeissa he tutustuivat sivistykseen, joka oli Länsi-Euroopan
-kansain silloista sivistystä tuntuvasti korkeammalla. Sekä retkien
-aikana että niiden jälkeen rauhallinen liikeyhteys idän ja lännen
-välillä vilkastui. Kaikki tämä sai aikaan, että niin kauppa ja teollisuus
-kuin tieteet ja taiteet alkoivat Euroopassa mitä kauneimmin
-versoa ja kukoistaa.</p>
-
-<h3 class='c013'><strong>V. Ristiretkien ajan sivistysolot.</strong></h3>
-<h4 class='c010'>ARABIALAINEN SIVISTYS.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kauppa ja teollisuus.</strong> Arabialaiset olivat vanhastaan innokkaita
-<i>kaupan</i> harjoittajia. Mekan etevimmät suvut pitivät kauppa-ammattia
-arvossa, ja Muhammed itse kuului kauppiasten säätyyn. Karavaanit,
-joissa oli lukuisasti kameleja, »autiomaan laivoja», kuljettivat
-<span class='pageno' id='Page_316'>316</span>tavaroita autiomaiden halki seudusta
-seutuun.</p>
-
-<p class='c007'>Arabialaisen maailmanvallan muodostuttua
-kauppa suuresti vilkastui.
-Arabialaiset kauppiaat välittivät tavaraliikettä
-Intiasta ja Kiinasta saakka Välimeren
-maihin, Venäjälle ja Pohjois-Eurooppaan
-asti. Kulkeutuipa arabialaisia
-tavaroita Venäjän jokia myöten
-Suomeen saakka. Egyptin Aleksandria
-oli Välimeren kaupan keskus, ja
-<i>Bagdā´d</i>issa yhtyivät monet vilkkaat
-karavaanitiet.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_178.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 178.</i> Arabialainen kypärä 12:nnelta vuosisadalta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Bagdad kohosi suurimpaan loistoonsa
-vuoden 900 vaiheilla. Siellä oli komeita
-palatseja ja suihkulähteitä, 100,000 puutarhaa,
-10,000 moskeijaa, 600 kanavaa
-ja 100 Tigriin yli johtavaa siltaa. Joen
-rannalla oli lukemattomia pienempiä ja
-suurempia laivoja, joilla oli meritse tuotu
-Idän tavaroita. Kussakin kaupunginosassa
-oli oma katettu kauppakatunsa eli
-basaarinsa myymälöineen ja tavarasuojuksineen, mutta rikkaimmat
-olivat Tigriin rannalla. On laskettu Bagdadissa olleen 1200 myymälää.
-Niissä oli kaupan kaikenlaisia itämaiden teollisuuden tuotteita, aseita,
-hienoja kulta- ja hopeakaluja, nahkatavaroita, kankaita ja mattoja.</p>
-
-<p class='c009'>● Kaupan ohella kukoisti <i>teollisuus</i>. Siinä arabialaiset oppivat
-paljon persialaisilta. Kuuluisia olivat hienot damasti-, musliini- ja
-silkki <em class='gesperrt'>kankaat</em> sekä komeat <em class='gesperrt'>matot</em>, joiden taiteikkaat
-kuviot ja loistavat värit hivelivät silmää. <em class='gesperrt'>Koristuksia</em> käytettiin
-ja valmistettiin runsaasti. Erään kalifin puolisolla sanotaan
-olleen juhlatiloissa niin viljalti koristuksia puvussaan, ettei jaksanut
-seistä ilman nojaa. Kultasepän ja jalokiventahkoojan taito oli korkealle
-kehittynyt. Mutta myös raudasta valmistettiin erittäin kelvollisia
-ja aistikkaita esineitä, varsinkin <em class='gesperrt'>aseita</em>. <em class='gesperrt'>Paperin</em> valmistuksen
-arabialaiset oppivat kiinalaisilta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_317'>317</span>
-<img src='images/kuva_179.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 179.</i> Bagdadin basaarielämää.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maanviljelys.</strong> Tultuaan Niilin sekä Tigriin ja Eufratin joki-laaksoihin,
-jossa maanviljelystä vanhastaan menestyksellä harjoitettiin,
-arabialaiset kehittyivät eteviksi ja innokkaiksi maanviljelijöiksi.
-He oppivat keinotekoisen kastelumenetelmän, jota sitten
-ilahduttavalla menestyksellä käyttivät myöskin Espanjassa. Vielä
-meidän päivinämme käytetään Valenciassa niitä kastelulaitoksia,
-joita maurilaiset, Espanjan muhamettilaiset, sinne rakensivat.
-He alkoivat viljellä <em class='gesperrt'>riisiä</em> Egyptissä, josta riisinviljelys
-sitten levisi Lombardiaan ja Espanjaan. <em class='gesperrt'>Sokeriruo´on</em> viljelyksen,
-jonka he oppivat Intiasta, he toivat Sisiliaan. <em class='gesperrt'>Kahvin</em>, <em class='gesperrt'>puuvillan</em>
-ja <em class='gesperrt'>hedelmäin</em> viljelys oli hyvällä kannalla, ja <em class='gesperrt'>kukkien</em>
-hoito oli heidän mielityötään. Arabialaiset käyttivät itse runsaasti
-suitsutus- ja hajuaineita, mutta kauppasivat niitä muillekin kansoille.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_318'>318</span><strong>Tieteet.</strong> Varallisuuden lisääntyessä kohosi henkinenkin elämä
-rikkaaseen kukoistukseen. Tieteistä arabialaiset harjoittivat etenkin
-matematiikkaa, luonnontieteitä ja filosofiaa.</p>
-
-<p class='c007'><i>Matematiikan</i> tutkimuksen alalta on mainittava algebra,
-mutta ennen kaikkea on arabialaisten ansiota nykyisen numerojärjestelmämme
-siirtäminen Intiasta Eurooppaan. Vähitellen
-se työnsi syrjään vanhan hankalan roomalaisen numerojärjestelmän.</p>
-
-<p class='c007'><i>Luonnontieteistä</i> viljeltiin ensinnäkin a) <em class='gesperrt'>tähtitiedettä</em>.
-Arabialaiset astronomit harjoittivat myös tähdistä ennustamista
-eli <em class='gesperrt'>astrologiaa</em>, joka sitten levisi Eurooppaankin.
-Arabialaisilla tutkijoilla oli tähtitorneja, joista kaukoputkella
-tarkastettiin taivasta. Osasivatpa tähtitieteilijät valmistaa koneita,
-joiden avulla merenkulkijat laskivat taivaankappalten asennosta,
-millä leveys- ja pituusasteella he olivat. Myös b) <em class='gesperrt'>fysiikan</em>
-alalla he tekivät keksintöjä. He käyttivät tavallisia kelloja ajan
-mittaamiseksi. Kiinalaisilta he oppivat tuntemaan kompassin. He
-harrastivat myös c) <em class='gesperrt'>kemiaa</em> eli oikeammin <em class='gesperrt'>alkemiaa</em> (kullan-valmistamista).
-He koettivat näet keksiä ns. »viisaitten kiveä», jonka
-avulla voisi epäjaloista metalleista valmistaa kultaa ja hopeaa ja jolla
-ikuinen nuoruus saavutettaisiin. Korkealle kehittyi d) <em class='gesperrt'>lääketiede</em>.
-Siihen aikaan, kun lääkäritoimi Euroopan kristityissä maissa oli parranajajain
-ja kylvettäjäin käsissä, oli arabialaisilla ammattitaitoisia
-lääkäreitä eri tauteja varten sekä monin paikoin oivallisia sairashuoneita.</p>
-
-<p class='c007'>Huomatuimmat lääkärit olivat usein myös etevimpiä <i>filosofeja</i>.
-Tutkittiin ja selitettiin etenkin kreikkalaisen Aristoteleen teoksia.</p>
-
-<p class='c007'>Arabialaisten rinnalla heidän keskuudessaan asuvat juutalaiset
-olivat taitavia tiedemiehiä, varsinkin lääkäreitä ja filosofeja.</p>
-
-<p class='c007'>Tieteiden harjoittamista varten perustettiin <em class='gesperrt'>yliopistoja</em>.
-Arabialaisilla oli myös suuria <em class='gesperrt'>kirjastoja</em>. Niinpä mainitaan
-Córdoban kirjastossa olleen n. 600 000 kirjanidettä. <em class='gesperrt'>Luku</em>- ja
-<em class='gesperrt'>kirjoitustaito</em> olivat maurilaisten keskuudessa yleiseen tunnettuja.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Runous.</strong> Arabialaisen eepillisen runouden tuotteista on mainittava
-satukokoelma »Tuhat yksi yötä». Nämä sadut, jotka osoittavat
-etevää kertojakykyä sekä rikasta mielikuvitusta, on käännetty
-<span class='pageno' id='Page_319'>319</span>monille sivistyskielille. Arabialaiset sepittivät
-niin ikään kauniita tunnelmarunoja.
-Draamallinen runous oli sen sijaan
-heille vieras.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_180.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 180. </i>Alhambrasta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuvaamataiteet.</strong> Koraani kielsi
-ihmisruumiin kuvaamisen, jonka vuoksi
-kuvanveisto- ja maalaustaide jäivät kehittymättömälle
-kannalle. Sitä korkeammalle
-kohosi <i>rakennustaide</i>. Arabialaisten
-<em class='gesperrt'>palatsit ja moskeijat</em> osoittavat
-kehittynyttä rakennustaitoa ja taiteellista
-aistia. Arabialaiseen rakennustaiteeseen
-on tuntuvasti vaikuttanut bysanttilainen
-tyyli. Sen tunnusmerkkejä ovat moskeijojen yhteydessä kohoavat
-kapeat <em class='gesperrt'>minareetit</em>, bysanttilainen kupukatto, sirot pylväät,
-hevosenkengän muotoiset kaariholvit sekä värikkäät kasvimuotoja
-ja kirjainmerkkejä kaavailevat koristeet, <em class='gesperrt'>arabeskit</em>. Valtaisimpia
-rakennustaiteen tuotteita on Córdoban moskeija, mutta ihanuudesta
-kuuluisammaksi on tullut Alhambran [ala´mbra] palatsi Granadassa
-lukemattomine saleineen, leijonapihoineen ynnä ruusu- ja myrttipensaineen.</p>
-
-<h4 class='c010'>KAUPPA JA KAUPUNGIT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Tarpeet lisääntyvät.</strong> Varhaisempana keskiaikana ihmiset tulivat
-yleensä toimeen niillä tuotteilla, joita valmistettiin omalla maatilalla
-tai likeisimmässä ympäristössä. Kauppa eli tavarainvaihto
-supistui näin ollen sangen vähään. Mutta vähä vähältä ihmisten
-tarpeet lisääntyivät. Alettiin kaivata moninaisempia ja hienommin
-valmistettuja tavaroita. Varsinkin sen jälkeen, kun Euroopan kansat
-ristiretkien aikana tulivat likeiseen kosketukseen kreikkalaisten ja
-arabialaisten kanssa ja oppivat tuntemaan heidän korkeammalle kehittyneet
-sivistysolonsa, heräsi heissä halu saada Idän tuotteita Eurooppaankin
-sekä pyrkimys valmistaa samantapaisia tuotteita kotimaassa.
-Näin kauppa ja teollisuus entistä nopeammin alkoivat edistyä.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_320'>320</span>● <strong>Kaupunkien synty.</strong> Kaupan ja teollisuuden vilkastuessa kaupungit
-vaurastuivat. Entiset Rooman vallan aikaiset kaupungit,
-joita oli säilynyt etenkin Italiassa, kohosivat jälleen kukoistukseen,
-ja uusia perustettiin Euroopan eri maihin. Niitä syntyi
-tietenkin sellaisiin paikkoihin, jossa vanhastaan oli käyty kauppaa
-taikka joista oli helppo matkata vieraille seuduille. Suurten jokien
-varsille ja meren lahdelmiin kohosivat vauraimmat kaupungit.
-Samalla oli katsottava, että paikka oli turvallinen, koska ajat edelleen
-olivat levottomat ja ihmiset väkivaltaisia. Niinpä perustettiin
-kaupunki monesti jonkun mahtavan lääniylimyksen linnan lähistöön.
-Usein valittiin myös kaupungille paikka rauhoitetun kirkon
-tai luostarin likeltä. Tällainen paikka oli edullinen senkin takia, että
-sinne varsinkin suurina kirkollisina juhla-aikoina, »messuina», kerääntyi
-joukoittain ihmisiä, jotka ostivat ja myivät tavaroita: juhla-ajat
-olivat samalla markkina-aikoja.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_181.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 181.</i> Carcassonnen kaupunki Ranskassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kaupunkien ulkomuoto.</strong> Turvallisuuden takia täytyi kaupungit
-varustaa vahvoilla muureilla ja korkeilla torneilla.</p>
-
-<p class='c007'>Tästä johtui, että keskiajan kaupungit yleensä olivat alaltaan
-pieniä ja ahtaita. Ne olivat myös likaisia ja pimeitä. Usein raivosi
-niissä kulkutauteja. Toisinaan tulipalo hävitti kokonaiset kaupungin-osat,
-varsinkin niissä kaupungeissa, joissa enimmät rakennukset
-olivat puusta ja sammutuskeinot huonot.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_321'>321</span>□ Väkiluku keskiajan kaupungeissa
-ei ollut suuri. Kölnissä,
-joka oli Saksan suurin kaupunki,
-oli keskiajan lopussa
-40,000 asukasta. Kumminkin
-mainitaan Alankomaiden suurten
-kaupunkien väkiluvun nousseen
-100,000:een, ja Pariisin
-asukasmäärän sanotaan olleen
-vuoden 1400 paikkeilla 300 000.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_182.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 182.</i> Keskiaikaisia porvaristaloja pohjoissaksalaisessa kaupungissa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kun kaikkien asukkaiden
-tuli asua muurien sisäpuolella,
-tila kävi ahtaaksi väkiluvun vähänkin
-lisääntyessä. Sen tähden
-rakennettiin talot korkeiksi.
-Italian ja Ranskan kaupungeissa
-ne olivat tavallisesti kivestä. Seinät
-olivat valkeiksi maalatut
-ja katot laakeat, niin että vilpoisina
-kesäiltoina perheen jäsenet
-saattoivat siellä joutohetkensä
-viettää. Saksan ja Pohjoismaiden
-kaupungeissa oli enimmäkseen
-puurakennuksia. Ne
-olivat usein korkeita ja suipot
-päädyt käännettyinä katuun päin. Ylemmät kerrokset rakennettiin
-alempia ulommaksi, niin että talojen välitse tuskin sai nähdä taivasta
-ollenkaan. Kahden vierekkäisen talon asukkaat saattoivat melkein kukottaa
-kätensä toisilleen. Kullakin varakkaalla porvarilla oli talonsa, ja
-kun ne rakennettiin ilman ennakolta valmistettua yhteistä suunnitelmaa
-vain paikan laadun mukaan, niin kadut tulivat ahtaiksi ja mutkaisiksi.</p>
-
-<p class='c012'>Kussakin kaupungissa oli avoin tori. Sen keskellä oli kaupungin
-kaivo, jota tavallisesti koristi kaupungin suojeluspyhimyksen kuva.
-Torin varrella oli raatihuone, joka usein oli kaupungin komein rakennus.
-Siellä pitivät kaupungin virkamiehet kokouksiaan, mutta siellä
-viettivät usein myös varakkaat kauppiaat perhejuhliaan. Raatihuoneen
-kattoakin korkeammalle kohosivat monien kirkkojen tornit.</p>
-
-<p class='c012'>Torin ja katujen varsilla olevat myymälät olivat enimmäkseen
-yksinkertaisia avonaisia suojia. Kauppias tavaroineen oli myymälän
-sisällä, mutta ostajat olivat ulkona alas lasketun luukun edessä kauppojaan
-tekemässä. Käsityöläiset asuivat useimmiten siten, että saman
-ammatin harjoittajat olivat saman kadun varrella. Sen vuoksi alettiin
-<span class='pageno' id='Page_322'>322</span>katuja sanoa seppien kaduksi, kankurien kaduksi, räätälien kaduksi,
-oluenpanijain kaduksi j. n. e. Italian kaupungeissa käsityöläiset usein
-tekivät työtä ulkosalla, mutta pohjoisemmissa maissa oli kullakin
-omat työhuoneensa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_183.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 183.</i> Ypernin kaupungin goottilaistyylinen raatihuone Belgiassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Puhtaus oli keskiajan kaupungeissa perin huonolla kannalla.
-Italiassa kadut oli katettu tiilillä tai kivilaatoilla, mutta muissa
-maissa ne yleensä olivat kiveämättömät. Sen takia ne poudalla
-hirveästi pölysivät, ja sateella ne olivat loan peitossa. Kaduille ja
-pihoille viskattiin taloista arvelematta lika-aineet, eikä niitä korjattu
-pois, vaan jätettiin siihen sateen huuhdottaviksi.
-Puhtaudesta huolehtivat siat,
-joita makaili talojen edustalla tai kuljeskeli
-pitkin katuja ruokaa etsien.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_184.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 184.</i> Kauppaholvi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Yön aikaan kaupungissa oli pimeä,
-ellei sattunut kuu taivaalla kumottamaan.
-Katuja näet ei siihen aikaan valaistu.
-Ainoastaan milloin kuningas oli kaupungissa
-vieraana taikka suuri vaara oli uhkaamassa,
-piti jokaisen talon edustalla
-palaa lyhty. Ihmisten oli vallitsevan pimeyden
-takia pakko mennä aikaiseen
-<span class='pageno' id='Page_323'>323</span>maata ja nousta varhain aamulla töitänsä toimittamaan. Jos jonkun
-oli pakko pimeässä liikkua, jota hän rosvojen pelossa ei mielellään
-tehnyt, hänellä oli lyhty kädessä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_185.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 185.</i> Keskiaikainən asiakirja. (Kaupungin vapauskartta.)</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kaupunkien hallitus.</strong> Oikeus perustaa
-kaupunkeja oli kuninkaiden ohella
-myös maallisilla ja hengellisillä ylimyksillä.
-Monet ylimykset käyttivät ahkerasti
-tätä oikeutta, koska he siten saattoivat
-lisätä tulojaan. He kantoivat veroja
-kaupunkien asukkailta ja ottivat tullia
-kauppiailta, jotka saapuivat niihin tavaroitaan
-myymään.</p>
-
-<p class='c007'>Mutta mikäli kaupunkien varallisuus
-karttui, ne vapautuivat lääninherrain
-vallasta. Toiset ostivat vapauskirjan
-eli <em class='gesperrt'>kartan</em>, toiset hankkivat
-vapauden asevoimin. Tämän takia ja
-turvatakseen vastedeskin itsenäisyyttään
-kaupungeilla oli aseellisia joukkoja, niin
-kuin mainittiin Hohenstaufien ja Lombardian kaupunkien välisistä
-sodista kerrottaessa. Kun kuningasvaltakin useimmissa maissa oli
-heikko, kaupungit saivat jotenkin täydellisen <em class='gesperrt'>itsehallinnon</em>.
-Tulivatpa Lombardian kaupungit vallan itsenäisiksi.</p>
-
-<p class='c007'>Kaupunkien asukkaat valitsivat omat virkamiehensä yhteisistä
-asioista huolehtimaan. Eri maissa virkamiesten arvonimet olivat erilaiset
-ja heidän tehtävänsäkään eivät aina olleet samat. Italiassa sanottiin
-heitä <i>konsuleiksi</i>. Saksassa ja Pohjoismaissa <i>pormestari</i> ja
-<i>raati</i> eli <i>neuvosto</i> muodostivat kaupungin hallituksen, mutta myös
-kaupungin asukkaat eli porvarit saivat <i>raastuvan kokouksessa</i> olla
-päättämässä tärkeimmistä asioista.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ammattikunnat.</strong> Käsityönharjoittajat liittyivät <i>ammattikunniksi</i>,
-siten että saman ammatin harjoittajat kussakin kaupungissa muodostivat
-oman ammattikunnan. Ammattikunnan jäsenet jaettiin
-<em class='gesperrt'>oppipoikiin</em>, <em class='gesperrt'>kisälleihin</em> ja <em class='gesperrt'>mestareihin</em>. Ammattikunnan
-<span class='pageno' id='Page_324'>324</span>johtajaa sanottiin <em class='gesperrt'>ammatinvanhimmaksi</em>. <em class='gesperrt'>Ammattisäännöissä</em>
-oli määrätty, montako oppipoikaa ja kisälliä
-mestarilla sai olla. Ammattikunta valvoi myös tavarain laatua ja
-määräsi hinnat. Yksityisen ammattilaisen vapaus oli siis perin rajoitettu;
-mutta samalla hän oli taloudellisesti turvattu. Pian käsityöläiset
-kohosivat arvossa ja pääsivät osallisiksi kaupungin hallitukseen,
-jossa aluksi kauppiaat yksin vallitsivat.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Oppipojasta mestariksi.</strong> Ammattikunnan ahtaissa rajoissa keskiajan
-käsityöläinen eli elämänsä. Nuorena hänet pantiin oppiin mestarille,
-joka määräsummasta opetti hänelle tarpeellisen ammattitaidon
-sekä antoi ruoan ja vaatteet. Todistajain, mieluimmin kahden
-mestarin läsnäollessa tehtiin tästä
-juhlallinen sopimus. Hän oli nyt
-<em class='gesperrt'>oppipoika</em>. Oppiajan pituus
-vaihteli jossain määrin, tavallisesti
-se oli 9–12 vuotta. Jos mestari
-kuoli ennen oppiajan päättymistä,
-oppipoika sai uuden mestarin. Voitiinpa
-hänet myydäkin mestarilta
-toiselle. Jos oppipoika karkasi,
-tuotiin hänet väkivalloin takaisin;
-jos karkaaminen uudistui kolmasti,
-niin hänet suljettiin ammattikunnasta,
-ja hänen tulevaisuutensa
-oli mennyttä. Mutta mestarillakin
-oli velvollisuutensa. Hänen
-tuli huolellisesti opettaa oppipoikaa sekä antaa hänelle riittävästi
-ravintoa ja vaatteita.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_186.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 186.</i> Ranskalaisia käsityöläisiä 14:nneltä vuosisadalta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kun oppiaika oli päättynyt, tuli oppipojasta <em class='gesperrt'>kisälli</em>. Kisälli
-sai työstään määrätyn palkan. Hänellä oli oikeus vaihtaa mestaria,
-jopa vaeltaa kaupungista kaupunkiin. Tätä oikeutta kisällit mielihalulla
-käyttivätkin. Heillä tuli kumminkin olla todistus edelliseltä
-mestarilta eivätkä he olleet oikeutettuja poistumaan työpaikoistaan,
-ennen kuin sovittu aika oli mennyt umpeen.</p>
-
-<p class='c012'>Kun kisälli tahtoi tulla <em class='gesperrt'>mestariksi</em>, hänen myöhemmaltä keskiajalta
-alkaen tuli osoittaa taitonsa suorittamalla näyte, jota sanottiin
-<em class='gesperrt'>mestarinnäytteeksi</em>. Joskus häneltä vaadittiin lisäksi tutkinto,
-jossa hänen oli tehtävä selkoa ammattinsa ja työnsä perusteista. Sen
-jälkeen hänet otettiin juhlallisesti ammattikuntaan, ja hän vannoi
-ammattivalan luvaten kaikessa noudattaa ammattikuntansa sääntöjä.</p>
-
-<p class='c012'>Ero mestarin ja kisällin välillä ei ollut suuri. Jokainen mestari
-<span class='pageno' id='Page_325'>325</span>oli itse kerran ollut kisälli. Mestari teki työtä samassa ahtaassa huoneessa
-kuin hänen kisällinsä ja oppipoikansakin, jakaen heidän kanssaan
-yhteiset ilot ja surut. Keskiajan lopulla juopa kumminkin leveni.
-Muutamat mestarit tulivat muita varakkaammiksi ja alkoivat harjoittaa
-ammattia monine kisälleineen ja oppipoikineen tehdasmaisesti.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kaupunkiyhtymät.</strong> Keskiajan tärkeimmät kaupungit olivat
-seuraavat:</p>
-
-  <dl class='dl_3'>
-    <dt>    Italiassa:</dt>
-    <dd><i>Amalfi</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Venezia</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Genova</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Pisa</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Firenze</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Milano</i>
-    </dd>
-    <dt>    Ranskassa:</dt>
-    <dd><i>Marseille</i> [marse´j]
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Pariisi</i>
-    </dd>
-    <dt> Alankomaissa:</dt>
-    <dd><i>Gent</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Brügge</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Antwerpen</i>
-    </dd>
-    <dt>     Saksassa:</dt>
-    <dd><i>Lübeck</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Hampuri</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Köln</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Danzig</i>
-    </dd>
-    <dt>  Englannissa:</dt>
-    <dd><i>Lontoo</i>
-    </dd>
-    <dt>Pohjoismaissa:</dt>
-    <dd><i>Visby</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Tukholma</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Bergen</i>
-    </dd>
-    <dt>&nbsp;</dt>
-    <dd><i>Tallinna</i>
-    </dd>
-    <dt>    Venäjällä:</dt>
-    <dd><i>Novgorod.</i>
-    </dd>
-    </dl>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_187.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 187.</i> Rosvojoukko metsässä saaliinjaossa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Useissa maissa kaupungit yhtyivät <i>liittokunniksi</i> voidakseen
-paremmin valvoa kauppaetujaan. Se olikin tarpeen, sillä keskiajalla
-<span class='pageno' id='Page_326'>326</span>kauppiaalla oli elinkeinonsa harjoituksessa monta vaikeutta
-voitettavana. Maantiet olivat edelleen huonot, siltoja oli vähän
-ja rosvoja liikkui teiden varsilla kauppamatkueita väijymässä.
-Siksi kauppiaat kulkivat kaupungista toiseen mieluimmin suurissa
-joukoissa. Usein mahtavat lääninherratkin harjoittivat rosvousta
-sekä maanteiden että vesiväylien varsilla. Kuuluisaksi on tullut
-aatelisherrojen <em class='gesperrt'>ranta</em>-<em class='gesperrt'>oikeus</em>, jonka nojalla he ottivat haltuunsa
-haaksirikkoutuneiden laivojen tavarat. Haaksirikkoja taas
-sattui usein, kun ei ollut merikortteja, ei majakoita eikä luotseja.
-Lisäksi lääninherrat vaativat tulleja kauppiailta, jotka kuljettivat
-tavaroita heidän alueittensa läpi. Pitkällä matkalla kauppias joutui
-maksamaan tullin useita kertoja. On laskettu, että esim. Rhônejokea
-kuljettaessa oli maksettava 60 kertaa tulli.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_188.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 188.</i> Kauppamatkue lähdössä Lübeckin portilta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Yhteen liittymällä kaupungit saattoivat ponnekkaammin toimia
-kauppateiden korjaamiseksi sekä etujensa valvomiseksi lääninherroja
-vastaan.</p>
-
-<p class='c007'>Kuuluisin kaupunkiyhtymä oli Pohjois-Saksan <i>Hansa</i>. Se
-sai alkunsa vuoden 1100 paikkeilla ja pysyi voimassa kauas uudelle
-ajalle saakka. Se oli kukoistavimmillaan 14:nnellä ja 15:nnellä vuosisadalla,
-jolloin siihen kuului monta kymmentä kaupunkia, muun
-muassa Lübeck, Hampuri, Visby ja Tallinna. Rahalla ja sopimuksilla,
-<span class='pageno' id='Page_327'>327</span>myöhemmin myöskin sodalla Hansa hankki toisen kauppaoikeuden
-toisensa perästä: vapautuksia rantaoikeudesta, tullivapautta,
-pääsyn kaikille markkinapaikoille sekä kauppiailleen oikeuden kantaa
-aseita vieraissa maissa. Lopulta koko Itämeren ja Pohjanmeren
-kauppa tuli Hansan yksinoikeudeksi. Hansalla oli kauppakonttoreja
-Brüggessä, Lontoossa, Bergenissä ja Novgorodissa. Suomenkin
-kaupungeissa hansakauppiaat, »kestit», harjoittivat ahkerasti
-kauppaa. Eri kaupunkien edustajat kokoontuivat Lübeckiin <em class='gesperrt'>hansapäiville</em>,
-joilla yhteiset asiat ratkaistiin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_189.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 189</i>. Venezialainen kauppakaleeri 1400-luvulla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_190.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 190</i>. Tavaroita lastataan jokimatkaa varten.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kauppatavarat.</strong> Keskiajan <i>kauppatavarat</i>
-olivat etupäässä ylellisyystavaroita.
-Syyrian ja Egyptin kaupungeista
-Italian kauppiaat toivat itämaiden tuotteita:
-silkki- ja musliinikankaita, hienoja
-mattoja ja vaippoja, erilaisia koristeita
-sekä mausteita ja sokeria. Saksan ja
-Ranskan jokia pitkin kuljetettiin tavarat
-Alppien pohjoispuolella oleviin
-maihin. Paitsi kaukaisen Idän tavaroita
-kulki kaupassa Italian ja Alankomaiden
-kaupungeissa valmistettuja kankaita,
-<span class='pageno' id='Page_328'>328</span>Reinin ja Ranskan viinejä sekä Saksassa valmistettuja aseita.
-Englannista tuotiin villoja Alankomaiden kaupunkeihin kankaiksi
-valmistettaviksi. Norjan rannikoilta tuotiin silliä. Venäjältä saatiin
-vuotia ja meidän maastamme turkiseläinten nahkoja ja kaloja.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rahaliike.</strong> Kaupan vilkastuessa <i>raha</i> tuli yhä yleisemmin
-vaihdon välineeksi; luontoistaloudesta siirryttiin <em class='gesperrt'>rahatalouteen</em>.
-Rahan käyttäminen oli kumminkin hankalaa, koska
-liikkeessä oli monenlaista rahaa, esim. Ranskassa 80 eri lajia.
-Jokaisella feodaaliherralla oli näet oikeus lyödä rahaa. Sen vuoksi
-täytyi olla rahanvaihettajia. He olivat aluksi etupäässä juutalaisia,
-jotka samalla harjoittivat rahanlainausta korkoa vastaan.
-Mutta jo 13:nnella vuosisadalla Italian ja Etelä-Ranskan kauppiaat
-rupesivat harjoittamaan
-rahanlainausta, ja vuoden 1300
-vaiheella sanotaan Firenzessä, joka
-keskiajan lopulla oli rahanlainausliikkeen
-keskus, olleen monta kymmentä
-<em class='gesperrt'>pankkia</em>. Ne lainasivat
-rahoja myös kuninkaille ja ruhtinaille
-Euroopan eri maihin. Pankkilaitos
-oli niin täydellisesti italialaisten
-käsissä, että kaikkia rahamiehiä
-sanottiin lombardilaisiksi
-ja pankkeja lombardilaitoksiksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_191.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 191.</i> Matkustava kauppias linnan portilla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Vielä nykyäänkin useat rahaliikkeessä
-käytetyt sanat ovat
-italiankielestä saatuja.</p>
-
-<h4 class='c010'>RITARISTO.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ritarit.</strong> Ritarilla tarkoitettiin aikaisemmin aatelista ratsusotilasta.
-Mutta myöhemmin kaikki aatelismiehet eivät enää kohonneet
-ritareiksi. Ristiretkien aikana saavuttivat ritariarvon vain ne, jotka
-olivat saaneet <em class='gesperrt'>ritarikasvatuksen</em> ja jotka sen jälkeen erikoisia
-menoja noudattaen oli <em class='gesperrt'>lyöty ritareiksi</em>.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_329'>329</span>□ <strong>Aatelispojasta ritariksi.</strong> Elämänsä seitsemän ensimmäistä
-vuotta aatelispoika oli etupäässä naisten
-hoidossa. Hän oleskeli lastenkamarissa ja kulutti
-aikansa tavallisissa lastenleikeissä. Kun hän oli täyttänyt
-seitsemännen ikävuotensa, hän siirtyi miesten
-kasvatettavaksi. Kirjalliseen opetukseen ei nyt
-enempää kuin myöhemminkään yleensä pantu huomiota.
-Moni ritari ei osannut edes kirjoittaa.</p>
-
-<p class='c012'>Urheilulla ja ruumiinharjoituksilla sitä vastoin
-oli tärkeä sija aatelispojan kasvatuksessa. Häntä
-opetettiin juoksemaan, kiipeämään ja uimaan, heittämään
-keihästä ja ampumaan nuolella, käyttämään
-miekkaa ja ohjaamaan hevosta. Näissä taidoissa hän
-kehittyi toisinaan ihmeteltävän pitkälle. Samalla
-häntä totutettiin hyvään ryhtiin ja kauniisiin ruumiinliikkeisiin,
-aivan kuin ennen muinoin Kreikassa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_192.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 192.</i> Englantilainen ritari. Veistokuva hauta-arkun<br />kannesta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Mutta hänen tuli oppia myös hienoja käytöstapoja
-ja kohteliasta esiintymistä. Häntä totutettiin
-kaikissa tiloissa hillitsemään itseään. Tässä vaikeassa
-taidossa häntä opasti vanhempi ritari, monesti
-joku vieras, jonka perheeseen nuorukainen oli
-lähetetty kasvatettavaksi. Hän sai auttaa ritaria
-satulaan ja satulasta alas sekä palvella pöydässä ja
-makuusuojassa. Linnan rouvalle ja linnan neideille hänen tuli osoittaa
-kohteliasta palvelevaisuutta kaikissa tiloissa. Häntä sanottiin
-silloin <i>paašiksi</i> eli hovipojaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Isommaksi vartuttuaan hänestä tuli <i>aseenkantaja</i>. Hän sai pitää
-huolta ritarin ratsuista sekä seurata häntä metsästysretkille ja turnajaisiin.
-Ja lopuksi hänet otettiin sotaretkellekin, jossa sotaiset urotyöt
-ja sankarimaine häntä odottivat. Aatelisnuorukaisen kasvatus oli
-päättynyt, hän oli valmis saamaan ritarilyönnin.</p>
-
-<p class='c012'><i>Ritariksi lyöminen</i> tapahtui tavallisesti jossakin juhlatilaisuudessa,
-esim. ruhtinaallisissa häissä. Se tapahtui eri maissa ja eri aikoina eri
-tavalla. Aluksi siihen kuului vain lyönti miekanlappeella, minkä joku vanhempi
-ritari toimitti. Mutta myöhemmin, kun kirkko pyrki vaikutukseen
-tälläkin alalla, ritariksi lyömiseen kuului monta, osittain uskonnollista
-menoa. <em class='gesperrt'>Kylpy</em>, sielun ja ruumiin puhtauden vertauskuva,
-oli ensimmäinen valmistustoimi. Sitten ritariksi lyötävän tuli <em class='gesperrt'>paastota</em>
-ja valvoa yö kirkossa. Aamulla hän tunnusti syntinsä ja sai
-papilta synninpäästön. Valkeihin vaatteisiin puettuna hänet saatettiin
-nyt alttarin luo, pappi luki rukouksen ja siunasi hänen miekkansa.
-Sen jälkeen joku vanha ritari <em class='gesperrt'>löi häntä miekan lappeella</em>
-sanoen: »Teen sinut ritariksi nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.»
-<span class='pageno' id='Page_330'>330</span>Ritariksi lyöty teki
-<em class='gesperrt'>valan</em> luvaten käyttää
-asettansa heikkojen ja sorrettujen
-puolesta. Sitten
-hänet puettiin <em class='gesperrt'>ritariasuun</em>:
-rautakypärään,
-rautapaitaan, rautasäärystimiin,
-rautakintaisiin ja kultaisiin
-kannustimiin. Miekka
-sidottiin hänen vyötäisilleen.
-Käteensä hän sai kilven,
-jossa oli suvun vaakunamerkki, tavallisesti leijonan, karhun, hirven,
-kotkan tai jonkin muun eläimen kuva.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_193.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 193.</i> Ritariksi pukeminen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kaikki aseenkantajat eivät kumminkaan tulleet ritareiksi. Siihen
-arvoon kohosivat enimmäkseen vain varakkaimmat ja ylhäisimmät
-sekä ne, jotka olivat erikoisesti kunnostautuneet.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ritarillisuus.</strong> Ritarit muodostivat suljetun kansanluokan, <i>ritarisäädyn</i>.
-Säätyyn kuuluvat tunsivat läheistä yhteenkuuluvaisuutta;
-yhdistipä säätyside toisiinsa eri maidenkin eri kieliä puhuvat ritarit.
-Yhtä tarkasti he taas pyrkivät erottautumaan toisista kansanluokista.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_194.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 194.</i> Nainen ritarin suojeluksessa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Ritarien keskuudessa kehittyi ominainen katsomustapa, joka
-jo kuvastuu ritariksi lyötäessä noudatetuista menoistakin. Ritarin
-tuli olla <em class='gesperrt'>rohkea</em>. Hän ei saanut suurimmankaan vaaran hetkellä
-paeta taistelusta; vaikka varma kuolema oli vastassa, tuli hänen komentaa
-ratsuansa eteenpäin. Ritarin tuli olla <em class='gesperrt'>uskollinen</em>
-»Miehen velvollisuus on kärsiä herransa puolesta kaikkea, kuumaa
-ja kylmää, puutetta ja surua, tarpeen tullen uhrata henkensäkin»,
-sanotaan Rolandin laulussa. Ritarilla tuli olla voimakas <em class='gesperrt'>kunniantunto</em>.
-Hän ei saanut »tahrata
-kilpeään» epärehellisellä
-menettelyllä, kunniattomilla
-teoilla. Ritarin tuli <em class='gesperrt'>kunnioittaa</em>
-ja <em class='gesperrt'>palvella
-naista</em>. Naissydämen voittaminen
-oli melkein yhtä
-arvokasta kuin jonkin linnan
-tai maan valloittaminen.
-Vielä tuli ritarin olla an<em class='gesperrt'>telias</em>,
-<span class='pageno' id='Page_331'>331</span>antaa almuja
-kerjäläisille ja toivioretkeläisille
-sekä auttaa pulaan joutuneita
-säätyveljiään.</p>
-
-<p class='c007'>Nämä ominaisuudet,
-joita sanotaan
-ritarihyveiksi, muodostavat
-ritari-ihanteen. Jos ritarilla oli
-nämä hyveet, pidettiin
-häntä <i>ritarillisena</i>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ritarilinna.</strong> Feodaaliherra asui perheineen ja
-palvelijoineen lujasti varustetussa asunnossa, jota sanottiin
-<i>ritarilinnaksi</i>. Se
-oli samalla kertaa
-asunto ja linna. Noina levottomina aikoina täytyi aatelisenkin olla
-alinomaa varuillaan vihollisen hyökkäystä
-vastaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_195.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 195.</i> Ritarilinna 13:nnella vuosisadalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Tavallisimmin sijaitsi linna, joka oli rakennettu harmaasta kivestä,
-korkealla kummulla tai kallion kielekkeellä, joka kohosi jyrkkänä
-ja jonne vain kaitainen tie johti. Sitä kiersi ympäriinsä veden
-täyttämä kaivanto, <em class='gesperrt'>vallihauta</em>. Vallihaudan sisäpuolella kohosi
-linnan <em class='gesperrt'>ympärysmuuri</em>, joka oli harjalla ja torneilla varustettu.
-Muurissa oli yksi ainoa aukko, jonka sulki paksuista, raudoitetuista
-tammilaudoista tehty <em class='gesperrt'>portti</em>. <em class='gesperrt'>Nostosilta</em>, joka vallihaudan
-ylitse johti porttiaukolle riippui rautavitjoista ja sen saattoi kohottaa
-ylös porttiholviin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_332'>332</span>
-<img src='images/kuva_196.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 196.</i> Elämää keskiajan ritarilinnassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Ympärysmuurin sisäpuolella oli ensin avoin ala, <em class='gesperrt'>ulompi linnanpiha</em>.
-Sen takaa kohosi useita rakennuksia, joiden keskelle
-muodostui <em class='gesperrt'>sisempi linnanpiha</em>. Sieltä kohosi myös linnan
-<em class='gesperrt'>torni</em> muita rakennuksia korkeammalle. Tornin sisäänkäytävä
-saattoi olla 10 metriä pihamaata korkeammalla, niin että sinne pääsi
-vain siirrettävillä tikapuilla.</p>
-
-<p class='c012'>Tämmöisen linnan valloittaminen oli sen ajan aseilla vaikea tehtävä.
-Äkkirynnäköllä se oli miltei mahdotonta, jos linnan vartiosto
-oli valpas. Tikapuita pitkin saattoi yrittää kiivetä muurille. Mutta
-sieltä linnan puolustajat valoivat tulikuumaa vettä tai pikeä uhkarohkeitten
-niskaan. Heittokoneita, joilla viskattiin suuria kiviä muureja
-vastaan, sekä korkeita hyökkäystorneja myös käytettiin. Mutta
-useimmiten oli pakko turvautua linnan piiritykseen. Jos se saatiin
-tehokkaaksi ja jos sitä jatkettiin tarpeeksi kauan, oli linnan pakko
-antautua, ellei ulkoapäin tullut apua.</p>
-
-<p class='c012'><em class='gesperrt'>Asumuksena</em> linna oli kolkko ja epämukava. Kun seinät
-olivat paksut ja ikkuna-aukot pieniä, pääsi huoneisiin niukalti valoa.
-Ne olivat pimeitä ja kosteita. Lasia ei ollut, vaan ikkunoissa käytettiin
-pergamenttia tai sarveislevyä; usein ikkuna-aukko suljettiin
-vain luukulla. Komein huone oli <em class='gesperrt'>ritarisali</em>, jossa ikkunat olivat
-suuremmat ja jonka seinille oli ripustettu kuvia ja vaakunoita.
-Siinä vietettiin suuret juhlat.</p>
-
-<p class='c012'><span class='pageno' id='Page_333'>333</span><em class='gesperrt'>Huonekaluja</em> oli vähän
-ja nekin enimmäkseen epämukavia.
-Pitkin seiniä oli raheja, joille oli
-levitetty peittoja ja patjoja, joten
-niillä saattoi nukkua. Suuria tuoleja
-oli joitakin sekä kaappeja ja
-isoja tammiarkkuja, joissa vaatteita
-säilytettiin. Työhuoneissa, joissa
-linnanrouva johti tyttäriensä ja
-palvelijoittensa töitä, oli rukkeja ja
-kangaspuita.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_197.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 197.</i> Saksalaisia naispukuja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_198.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 198.</i> Ateria sekä ruokia ja pöytäkaluja.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Aatelisten <em class='gesperrt'>puku</em> sitä vastoin
-oli komea, varsinkin sen jälkeen
-kun Idän tavaroita alkoi runsaammin
-saapua Eurooppaan. Ne valmistettiin
-hienoista, monivärisistä
-kankaista ja koristettiin soljilla
-ja muilla helyillä. Sekä miehillä että naisilla oli liinainen, villainen
-tai silkkinen paita. Sitten kuului miesten pukuun ruumiinmukaiset
-housut sekä mekko. Myöhemmin vaihdettiin mekko edestä napitettavaan
-takkiin, joka vaatekappale siis tuli käytäntöön keskiajan loppupuolella.
-Kylmänä vuodenaikana käytettiin turkkia ja juhlatilaisuuksissa
-hihatonta viittaa. Ylhäisillä naisilla oli paidan päällä väljä
-pukuvaate, joka vaihdettiin hameeseen ja röijyyn samoihin aikoihin
-kuin miehet alkoivat käyttää takkia. Talviaikana naisetkin
-käyttivät nahkavuorista päällysvaatetta. Naineilla naisilla oli pää katettuna,
-naimattomilla vain metallirengas tai seppele päässään. Jalassa
-oli sukat ja nauhakengät. Muutoin vaihtelivat muodit useasti. Toisinaan
-käytettiin litteäteräisiä »turpakenkiä», toisinaan suippokärkisiä
-<span class='pageno' id='Page_334'>334</span>»kärsäkenkiä». Välistä miehet letittivät
-partaansa kulta- ja hopealankoja,
-välistä ajoivat leukansa sileäksi.
-Joskus olivat hihat niin pitkät,
-että vain sormenpäitä näkyi, tai
-leikattiin vaatekangas kapeiksi suikaleiksi,
-joiden alta kirjava vuori
-näkyi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_199.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 199.</i> Haukkajahdilla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'><em class='gesperrt'>Aterioilla</em> syötiin ja juotiin
-runsaasti. Erittäin haluttuja olivat
-liharuoat, jotka olivat runsaasti
-maustettuja. Paaston aikana oli pakko
-syödä kalaa. Paljon nautittiin olutta
-ja erilaisia viinejä varsinkin juhla-aterioilla.
-Silloin monet humaltuivat
-ja rupesivat meluamaan, syntyipä
-tappeluitakin. Veitsi ja lusikka olivat
-käytännössä, mutta haarukan sijasta
-käytettiin sormia.</p>
-
-<p class='c012'><em class='gesperrt'>Elämä</em> ritarilinnassa oli yleensä yksitoikkoista, varsinkin naisväellä,
-joka vuodet läpeensä oleskeli kotosalla. Parhaana ajankuluttajana
-oli ahkera työ talouspuuhissa. Mutta vaihteluakin kaivattiin.
-Tervetulleita olivat sen vuoksi kiertävät <i>ritarilaulajat</i>, joita Ranskassa
-sanottiin <em class='gesperrt'>trubaduureiksi</em>. He lauloivat uljaista ritareista,
-heidän sankariteoistaan ja lemmenseikkailuistaan. Monet
-näistä laulajista olivat itsekin ritareja. Jollei tällaista huvia ollut
-tarjolla, pelattiin linnassa šakkia tai dammia taikka lyötiin korttia,
-jotka ajanvietteet oli arabialaisilta opittu. Hyvin usein lähdettiin
-<em class='gesperrt'>metsästysretkille</em> mukana koirat ja kesytetyt haukat,
-joita oli opetettu lintuja pyydystämään. Suurimmat <em class='gesperrt'>juhlatilaisuudet</em>
-olivat häät, joissa juhlallisten vihkiäisten jälkeen
-seurasi komeat juhla-ateriat, piiritanssit ja seuraleikit.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Turnajaiset.</strong> Suurten juhlatilaisuuksien yhteydessä pantiin
-usein toimeen aseleikit, joita sanottiin <i>turnajaisiksi</i> ja joita varakkaat
-suurvasallit tuon tuostakin järjestivät.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kun turnauspäivä oli määrätty, linnanherra lähetti airuensa linnasta
-linnaan kutsumaan vieraita juhlaan. Samalla alettiin laittaa
-turnauskenttää tarpeelliseen kuntoon. Jokin soikea kenttä linnan
-lähistössä ympäröitiin aitauksella. Toiselle sivustalle rakennettiin
-katsojalava telttakattoineen, kukkaseppeleineen ja mattoineen. Siihen
-asettuivat jalosukuiset naiset upeissa puvuissaan sekä arvokkaimmat
-<span class='pageno' id='Page_335'>335</span>ritarit; keskellä seisoi linnanherra itse turnausta katselemassa. Vastaisella
-puolella, loitommalla tungeksi rahvas katseluhaluisin joukoin.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_200.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 200.</i> Turnajaiset 13:nnella vuosisadalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Turnauspäivänä on linnassa eloa ja liikettä. Aseenkantajiensa
-auttamina ritarit pukevat ylleen varustuksensa. He ovat kiireestä
-kantapäähän raudan peitossa, kasvojakin suojelee kypärän silmikko,
-joten heidät tunnetaan vain kilpeen maalatusta vaakunasta.
-Hevosenkin pää sekä rinta ovat raudan peittämiä; koristettu satulaloimi
-liehuu taakse yli selän.</p>
-
-<p class='c012'>Parittain ratsastavat turnaajat aitauksen sisään ja tekevät kierroksen
-kentän ympäri kohteliaasti tervehtien katselijoita. Ensin nuoret
-ritarit koettelevat voimiaan kaksinottelussa. Peitsi tanassa he ratsastavat
-täyttä laukkaa toisiaan vastaan, yrittäen työntää vastustajansa
-satulasta. Toiselta taistelijalta katkeaa peitsi, ja hän kaatuu taaksepäin;
-aseenkantajat ja ritarit rientävät hätään. Sillä välin toinen
-sukkelasti kääntää pystyyn kavahtaneen ratsunsa, ylpeänä suosion
-huudoista. Pian toinen pari karkaa samalla lailla vastakkain. Ratsujen
-loimet liehuvat, kypärätöyhdöt heiluvat, ja pari seuraa paria,
-kunnes airuet ilmoittavat leikin loppuneen ja yhteisottelun alkavan.
-Silloin kaikki ritarit järjestyvät kahteen joukkoon ja iskevät täyttä
-<span class='pageno' id='Page_336'>336</span>laukkaa yhteen, vaskirumpujen, säkkipillien ja torvien soidessa. Peitset
-taittuvat, kilvet kalahtavat yhteen, ratsut hirnuvat taisteluinnosta,
-ja meteliin hukkuvat haavoittuneiden tai hevostensa selästä
-kaatuneiden huudot. Kilpailua jatketaan, kunnes toiselta puolueelta
-niin monta ritaria on voitettu, että sen on pakko lakata taistelemasta.
-Airuet ja soittajat antavat silloin merkin, että turnaus
-on päättynyt siksi päiväksi, mutta sitä voidaan jatkaa seuraavina.</p>
-
-<p class='c012'>Viimeiseksi tapahtuu palkinnon jako. Katselijain huutaessa suosiotaan
-voittajat ratsastavat lavan eteen, missä ritarinaiset istuvat.
-Sen naisen eteen, jonka värejä voittaja kantaa, hän laskee peitsensä,
-ja tämä saa ojentaa palkinnon ritarilleen. Voittajat saatetaan sitten
-linnan ritarisaliin, jossa turnajaiset päättyvät loistavaan juhlaan.</p>
-
-<h4 class='c010'>TALONPOJAT.</h4>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_201.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 201.</i> Keskiajan neljä säätyä toimissaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maanomistus.</strong> Talonpojat olivat kaikissa Euroopan maissa kansan
-suurena enemmistönä. Vapaita talonpoikia, jotka itse omistivat
-viljelemänsä maan, oli Ruotsissa, Suomessa, Norjassa, Tirolissa
-ja Sveitsissä sekä muutamissa osissa Saksaa ja Englantia. Mutta
-suurimmassa osassa Eurooppaa talonpojat elivät <i>maaorjuudessa</i>.
-<span class='pageno' id='Page_337'>337</span>Aateliset tilanomistajat viljelivät itse ainoastaan
-osaa omistamaansa maata, ns.
-päätilaa; muun osan he antoivat talonpoikain
-viljeltäväksi, jotka suorittivat siitä
-veroa luonnontuotteina ja päivätöinä.
-Varsinkin päivätyöt päätilan viljelmillä
-olivat rasittavia ja niitä vaadittiin runsaammin
-kiireellisinä työaikoina, kylvön
-ja elonkorjuun tapahtuessa, jolloin talonpojan
-työvoimia olisi kipeimmin tarvittu
-omilla pelloilla.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_202.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 202.</i> Saksalaisia talonpoikia markkinoilla.<br />Dürerin puupiirros.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Ristiretkien aikana talonpoikien tila
-kävi yleensä paremmaksi. Kun raha tuli
-yleisemmin liikkeeseen, niin aateliset tilanomistajat
-mielellään ottivat veron rahana,
-jolloin rasittavat päivätyöt lakkasivat. Ranskassa monet talonpojat
-ostivat itsensä vapaiksi ja Englannissa maaorjuus kokonaan
-lakkasi.</p>
-
-<p class='c007'>Tämä talonpoikain vapautuminen ei kuitenkaan saanut rauhassa
-jatkua. Keskiajan lopulla feodaaliherrat menettivät merkitystänsä sotilassäätynä,
-kun jalkaväki jälleen tuli tärkeäksi ja ruutia ruvettiin käyttämään.
-Silloin he kiinnittivät enemmän huomiota maanviljelykseen,
-hankkivat itselleen suuria tiloja ja rasittivat talonpoikia raskailla
-veroilla. Sen johdosta syntyi useissa maissa <em class='gesperrt'>talonpoikaiskapinoita</em>,
-mutta talonpoikain tila jäi pääasiassa entiselleen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_203.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 203.</i> Ritari talonpoikien ahdistamana.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Yhteisviljelys.</strong> Metsä-ja
-laidunmaat olivat kylän
-yhteisiä, mutta peltomaa oli
-jaettu talojen kesken. Kumminkaan
-talon pellot eivät
-olleet yhtenä palstana, vaan
-monessa eri paikassa, sarka
-siellä, toinen täällä, toisten talojen
-peltopalstojen välissä.
-Niiden viljeleminen oli sen
-<span class='pageno' id='Page_338'>338</span>vuoksi hankalaa. Jokaisen talollisen täytyi aina sopia naapurinsa
-kanssa työajoista, joten hänen oli mahdotonta itsenäisesti ja vapaasti
-toimia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_204.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 204.</i> Maalaistöitä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Viljelystavat.</strong> Viljelystavoissa ei keskiajalla tapahtunut sanottavaa
-edistystä. <em class='gesperrt'>Kolmijakoisviljelys</em> oli vallitsevana läpi
-koko keskiajan: viljelty maa-alue oli kolmena osana, joista yksi vuoroonsa
-kasvoi syysviljaa, yksi kevätviljaa, yhden ollessa kesantona.
-<em class='gesperrt'>Kaskenviljelystäkin</em> harjoitettiin vielä monin paikoin
-Eurooppaa. <em class='gesperrt'>Maanmuokkaaminen</em> oli yleensä kehnoa. Aura
-oli kömpelötekoinen ja niin raskas, että toisinaan oli neljäkin härkäparia
-sitä vetämässä. Auran lisäksi käytettiin äestä. Näin ollen sato
-oli vähäinen, ja sellaisina vuosina, joina sää oli epäsuotuisa, tuli
-kato. Kun viljan kuljettaminen muilta seuduilta oli ylen hankalaa,
-uhkasi talonpoikaa nälkäkuolema.</p>
-
-<p class='c007'><em class='gesperrt'>Karjanhoito</em> oli edistyneimmällä kannalla alppimaissa ja
-alavilla niittymailla, kuten Alankomaissa. Lehmien ohella pidettiin
-paljon sikoja, jotka hakivat ravintonsa metsistä&thinsp;—&thinsp;arvioitiinpa
-metsän arvo sen mukaan, montako sikaa siitä voi saada ravintonsa.
-<span class='pageno' id='Page_339'>339</span>Alankomaissa
-ja Englannissa oli suuria
-lammaslaumoja.
-Härkä oli tavallisempi
-vetojuhta kuin hevonen,
-jota käytettiin etupäässä
-matkoilla sekä
-sotaratsuna.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_205.jpg' alt='' class='ig001' />
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_206.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 205 ja 206.</i> Englantilaista talonpoikaisväestöä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Elintavat.</strong> Kaikissa maissa oli talonpoikain <i>asunto</i> sangen
-yksinkertainen. Se rakennettiin joko puusta tai savesta, ja siihen
-kuului iso tupa ja jokin pienempi
-huone. Toisin paikoin eläimet olivat
-saman katon alla kuin ihmiset,
-mutta toisin paikoin karja-huoneet
-rakennettiin erikseen.
-Ikkunoita ei ollut, vaan näiden
-sijasta neliskulmaisia aukkoja,
-jotka yöksi suljettiin luukuilla.</p>
-
-<p class='c007'><i>Huonekaluina</i> oli karkeatekoinen
-suuri pöytä ja raheja sekä suuri
-kirstu, jossa säilytettiin kalliimpia
-tavaroita. <i>Puku</i> valmistettiin kotona
-kudotusta kankaasta, johon
-langat oli kehrätty kotilampaiden
-villoista. Jos varallisuus salli, hankittiin
-myös heleänvärisiä ostovaatteita.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_207.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 207.</i> Talonpoikaiselämää Pariisin ulkopuolella.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Talonpojan <i>elämä</i> kului enimmäkseen
-yhtämittaisessa, ahkerassa
-<span class='pageno' id='Page_340'>340</span>työnteossa. Naiset puuhasivat kotiaskareissa, miehet peltotöissä. Perhejuhlat
-ja kirkolliset juhlapäivät toivat kumminkin vaihtelua yksitoikkoiseen
-työnaherrukseen. Saksassa oli tapana viettää kevätjuhlaa,
-joka kirkon toimesta siirrettiin helluntaiksi. Silloin pystytettiin
-koivuja talon edustalle ja kylän keskelle pitkä riuku, joka juhlasaatossa
-oli tuotu metsästä ja kirjavilla nauhoilla koristettu. Sen ympärillä
-sitten tanssittiin piiritanssia. Juhannuksena poltettiin tulia, ja
-syksyllä elonkorjuun päätyttyä oli taas juhlia. Syöminen oli juhlissa
-tärkeintä. Mutta juhlaohjelmaan kuului myös monimutkaisia tansseja,
-ja usein pidettiin rajua, vallatonta menoa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_208.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 208.</i> Saksalainen talonpoikaistalo keskiajan lopulla. (Dürer: Tuhlaajapoika.)</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Ihmisten <i>henkinen näköpiiri</i> oli keskiajalla yleensä ahdas. Varsinkin
-maaorjuudessa elävä talonpoika pysyi henkisesti kehittymättömänä.
-Hän ei tuntenut maailmasta juuri muuta kuin lähimmän
-<span class='pageno' id='Page_341'>341</span>ympäristönsä. Kirkko jumalanpalveluksineen oli hänen opettajansa.
-Mutta pappienkin puheet rajoittuivat etupäässä pyhimyskertomuksiin,
-jotka eivät vaikuttaneet valistavasti. Ne vain lisäsivät sitä taikauskoista
-ajatustapaa, joka oli vallalla keskiajan ihmisissä, jatkuen
-kauas uudellekin ajalle.</p>
-
-<h4 class='c010'>KERJÄLÄISMUNKIT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ylellisyys kirkon piirissä.</strong> Ristiretkien aikana paavin ja kirkon
-valta oli korkeimmillaan. Kirkko vallitsi ihmisten mieliä kaikissa
-säätyluokissa. Pappi kastoi lapset, vihki pariskunnat avioliittoon
-ja hautasi vainajat siunaamaansa maahan. Mutta lisäksi
-kirkko siunasi ritarin miekan, antoi ammattikunnille suojeluspyhimyksen
-ja lahjoitteli pyhäinjäännöksiä ihmisten turvaksi ja suojaksi.
-Papit ja munkit antoivat opetuksen kouluissa, tieteellinen tutkimus
-samoin kuin taide oli heidän hoivissaan.</p>
-
-<p class='c007'>Mutta kirkko keräsi myös suuria rikkauksia. Kaikkialla maksettiin
-kirkolle veroa, ja ihmiset tekivät sille lahjoituksia niin
-kuin aikaisemmin on kerrottu. Varsinkin ristiretkien aikana, jolloin
-taloudellinen elämä vilkastui, kirkon omaisuus suuresti eneni.
-Varallisuus oli omansa yhä lisäämään kirkon vaikutusvaltaa maallisissakin
-asioissa. Mutta se synnytti myös turmelusta. Kirkko
-alkoi yhä enemmän maallistua unohtaen ne korkeat hengelliset
-tehtävät, jotka sille alun perin kuuluivat. Tämä synnytti
-tyytymättömyyttä, ja moni harras uskonnollinen ihminen toivoi tässä
-kohden parannusta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Franciscus Assisilainen.</strong> Aikaisemmin on kerrottu siitä uudistusliikkeestä,
-joka sai alkunsa Clunyn luostarista. Mutta siitä oli vain
-ajaksi apua; pian turmelus taas sai jalansijaa kirkon piirissä.
-Silloin italialainen <i>Franciscus</i>, jota syntymäkaupunkinsa Assisin
-mukaan sanotaan <i>Assisilaiseksi</i>, alkoi 1200-luvun alussa voimakkaasti
-saarnata <em class='gesperrt'>köyhyyttä</em> ensiarvoisena kristillisenä hyveenä.</p>
-
-<p class='c011'>□ Franciscuksen isä oli rikas kauppias. Pojasta kasvoi iloinen
-ja kevytmielinen nuorukainen, joka mielellään tahtoi herättää
-huomiota. 20-vuotisena hän oli mukana syntymäkaupunkinsa tekemällä
-sotaretkellä muuatta naapurikaupunkia vastaan. Franciscus
-joutui sotavangiksi, mutta hän lohdutteli itseään sillä, että hän
-<span class='pageno' id='Page_342'>342</span>kerran vielä laskisi koko maailman
-jalkainsa alle. Kun paavi
-Innocentius III jonkin ajan kuluttua
-keräytti sotamiehiä joukkoonsa,
-Franciscus ilmoittautui
-toivoen kohoavansa »suureksi ruhtinaaksi».
-Hän hankki itselleen
-loistavat varustukset ja lähti
-matkalle. Mutta äkkiä hänessä
-tapahtui mielenmuutos. Hän lahjoittikin
-varustuksensa eräälle
-köyhälle ritarille ja palasi kotiin.
-Hän oli muuttunut mieleltään.<a id='t344'></a>
-Entisistä ystävistään hän
-ei välittänyt, kuljeskeli vain
-tuntikausia vuorilla ja laaksoissa.
-Kerran hän kuitenkin vielä
-pani toimeen kemut, ja hilpeät assisilaiset luulivat jo saaneensa
-hänet takaisin. Mutta kun kemujen loputtua seurue
-lähti meluten kulkemaan katuja, niin Franciscus vetäytyi syrjään.
-Toverit lähtivät häntä hakemaan ja tapasivat hänet syvissä mietteissä.
-Joku ystävistä huomautti Franciscuksen varmaan miettivän naimisiin
-menoa. Hän vastasi: »Oikein arvattu. Aion ottaa morsiamen,
-joka on jalompi ja kauniimpi kuin osaatte ajatellakaan.» Hän tarkoitti
-<em class='gesperrt'>köyhyyttä</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_209.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 209.</i> P. Franciscus saarnaa paavi Honorius III:lle.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Tästä alkaen Franciscus etsi vain niiden seuraa, jotka olivat
-joutuneet köyhyyteen ja vajonneet kurjuuteen monien sotien, tautien
-ja huonojen vuosien takia. Hän jakoi heille, mitä hänellä oli, ja lohdutti
-ja vahvisti heitä rakastavan sydämensä sanoilla. Hän ei karttanut
-spitaalitautistakaan, vaan antoi hänellekin hoitoa ja lohdutusta.</p>
-
-<p class='c012'>Pian hän riitaantui isänsä kanssa ja ilmoitti luopuvansa kaikesta
-perinnöstään. Hänestä tuli vaeltava saarnaaja. Avojaloin, ilman sauvaa,
-pukeutuneena nuoralla vyötettyyn mekkoon hän kulki ihmisten
-parissa puhuen köyhyyden ja luonnon ihanuudesta. Hänen luonnonihailuansa
-kuvaa mainiosti hänen runollinen »Aurinkolaulunsa»:</p>
-
-<p class='c012'>»Ole kiitetty, Herra ja kaikki Sinun luodut olentosi, ennen kaikkea
-armollinen veli aurinko, joka tuo meille päivän ja joka on osoitus
-Sinun valostasi!</p>
-
-<p class='c012'>Ole kiitetty, Herra, sisar kuun ja tähtien takia; Sinä olet pannut
-ne taivaalle kirkkaina ja ihanina kimmeltämään!</p>
-
-<p class='c012'>Ole kiitetty, Herra, kun annoit meille veli tuulen ja avaruuden ja
-pilvet sekä kirkkaan taivaan ja ilman, josta luodut olentosi saavat
-ravintoa!</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_343'>343</span>
-<img src='images/kuva_210.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 210.</i> Franciscus ja Dominicus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Ole kiitetty, Herra, kun annoit sisar veden, joka on niin hyödyllinen,
-nöyrä, hyvä ja puhdas!</p>
-
-<p class='c012'>Ole kiitetty, Herra, kun annoit veli tulen, joka valaisee yön; se
-on kaunis ja iloinen, rohkea ja väkevä!</p>
-
-<p class='c012'>Ole kiitetty. Herra, kun annoit äiti maan, joka meitä ylläpitää
-ja elättää, joka kasvattaa monenlaisia hedelmiä, värikkäitä kukkia
-ja ruohon!»</p>
-
-<p class='c009'>● Monet ihastuivat Franciscuksen toimintaan ja yhtyivät häneen.
-Näin syntyi uusi munkkikunta, jota perustajansa nimen mukaan
-sanottiin <i>fransiskolaisveljeskunnaksi</i>. Harmaan pukunsa takia veljeskunnan
-jäseniä sanottiin myös <i>harmaiksi veljiksi</i>. <i>Kerjäläismunkeiksi</i>
-heitä myös on sanottu, koska he elivät kerjuulla. Paavi vahvisti
-veljeskunnan säännöt antaen sen jäsenille luvan saarnata, lukea messua
-ja harjoittaa muuta sielunhoitoa kaikkialla. Pian fransiskolaiset perustivat
-joukon luostareita, etupäässä kaupunkeihin, ja saavuttivat
-suurta suosiota. He harjoittivat menestyksellä jumaluusopin tutkimusta
-ja olivat katolisen kirkon hyvänä tukena. Meidänkin maassamme
-oli veljeskunnalla luostareita.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Dominikolaiset.</strong> Samaan aikaan syntyi toinenkin kerjäläismunkkikunta:
-<i>dominikolaisveljet</i>, joita pukunsa takia sanottiin
-<span class='pageno' id='Page_344'>344</span>myös <i>mustiksi veljiksi</i>. Tämän veljeskunnan perustaja oli oppinut
-espanjalainen pappi <i>Dominī´cus</i>. Näihin aikoihin oli eri tahoilla
-ilmaantunut lahkolaisia, jotka esittivät kirkon opista poikkeavia
-mielipiteitä. Niinpä oli Etelä-Ranskassa syntynyt <em class='gesperrt'>albigensien</em>
-lahkokunta, joka vaati kirkon palauttamista apostoliajan yksinkertaisiin
-oloihin. Dominicus pani elämänsä tehtäväksi katolisesta
-kirkosta luopuneiden »harhaoppisten» vastustamisen. Siinä tarkoituksessa
-hän perusti munkkikunnan, jolle paavi antoi vahvistuksen.
-Dominikolaiset elivät almuista ja kulkivat kansan seassa saarnaamassa.
-Mutta kaikkialla he etsivät harhaoppisia ja koettivat hyvällä
-taikka pahalla saada heidät palaamaan kirkon yhteyteen. Dominikolaisten
-parhaana aseena harhaoppisia vastaan oli <i>inkvisitiotuomioistuin</i>
-(lat. inquisī´tio = tutkiminen). Sen eteen haastettiin, nimettömienkin
-ilmiantojen perusteella, jokainen, jota epäiltiin lahkolaiseksi.
-Käyttämällä julmia kidutuskeinoja dominikolaiset tuomarit koettivat
-saada syytettyä tunnustamaan rikollisuutensa. Ken nopeasti tunnusti
-ja ilmoitti katuvansa, voi toisinaan pelastaa henkensä. Useimmissa
-tapauksissa inkvisition uhrit polttoroviolla päättivät päivänsä.</p>
-
-<h4 class='c010'>TIETEET.</h4>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_211.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 211.</i> Keskiajan opetusta.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Yliopistot.</strong> Keskiajan ensimmäisinä vuosisatoina luostarien ja
-kirkkojen yhteyteen perustetut luostari- ja katedraalikoulut huolehtivat
-etupäässä papeiksi aikovien opillisesta
-sivistyksestä, kuten aikaisemmin
-on kerrottu. Nämä koulut säilyivät ristiretkien
-ajallakin, ja niitä perustettiin
-kaikkiin niihin maihin, joihin katolinen
-kirkko valtansa levitti. Mutta 12:nnella
-vuosisadalla syntyi korkeampia oppilaitoksia,
-<em class='gesperrt'>yliopistoja</em>, joissa opetus
-tavoitteli suurempia päämääriä. Kuuluisimmat
-olivat Pariisin, Bolognan ja
-Salernon yliopistot. Niissä harjoitettiin
-useita eri tieteitä, mutta Pariisin yliopistossa
-oli etualalla jumaluusoppi, Bolognassa
-<span class='pageno' id='Page_345'>345</span>lakitiede ja Salernossa
-lääketiede.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_212.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 212.</i> Professori luennoimassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Yliopisto sai alkunsa
-siten, että etevän
-opettajan ympärille kerääntyi
-lukuisa joukko
-oppilaita. Kun hän ei
-lopulta voinut pitää
-huolta kaikkien opetuksesta,
-ilmestyi hänen
-rinnalleen toisia opettajiksi valmistuneita, jotka myös saivat oikeuden
-opettaa. Lopuksi opettajat (lat. magister) oppilaineen
-liittyivät eräänlaiseksi opinharjoittajain ammattikunnaksi (<i>unive´rsitās
-magistrō´rum</i> = opettajain yhdyskunta). Ne opettajat, jotka
-harjoittivat samaa tiedettä, liittyivät lähemmin toisiinsa ja
-muodostivat oppilaineen <em class='gesperrt'>tiedekunnan</em>. Tiedekuntia oli suurimmissa
-yliopistoissa neljä aivan kuin nykyisissäkin yliopistoissa: jumaluusopillinen,
-lakitieteellinen, lääketieteellinen ja taiteiden (seitsemän
-vapaan taiteen) tiedekunta. Oppilaat taas jakaantuivat kotiseutunsa
-perustuksella <em class='gesperrt'>kansakuntiin</em>, jotka vastasivat meidän
-yliopistomme osakuntia. Yliopistoa edusti sen päämieheksi valittu
-<em class='gesperrt'>rehtori</em>.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Koulupojasta tohtoriksi.</strong> Keskiajalla ei pidetty ylioppilastutkintoa.
-Kuka hyvänsä saattoi ruveta yliopistossa opiskelemaan, kun vain
-sai maisterien joukosta opettajan. Kumminkin oli latinan kielen taito
-välttämätön, ja sääntönä oli, että yliopistoon saapunut oli sitä ennen
-suorittanut kotiseutunsa katedraalikoulun oppimäärän. Katedraalikoulussa
-hän oli <em class='gesperrt'>koulupoika</em>: istui permannolle levitetyillä pahnoilla
-ja kuunteli, mitä munkkipuvussa tuolilla istuva opettaja vitsa kädessä
-hänelle kertoi. Opiskeltuaan näin kolmisen vuotta ja opittuaan etupäässä
-latinan kieltä hän lähti, jos halua ja tilaisuutta oli, jatkamaan
-opinnoitaan yliopistossa. Hän saattoi tulla <em class='gesperrt'>ylioppilaaksi</em> jo 13 tai 14
-vuoden ikäisenä, joskus nuorempanakin. Häntä sanottiin aluksi »beaaniksi»,
-joka merkitsee samaa kuin nykyajan »keltanokka». Vanhemmat
-ylioppilaat pitivät beaaneja ankarassa kurissa, kohdellen heitä monesti
-kovakouraisesti. Beaanit ja iäkkäämmätkin ylioppilaat käyttäytyivät
-usein vallattomasti, jopa ilkivaltaisesti&thinsp;—&thinsp;meidänkin vanhassa virsikirjassamme
-<span class='pageno' id='Page_346'>346</span>valitettiin, kuinka »beaanit nyt elävät ilkiäst´». Tappelut
-kaduilla ja kapakoissa eivät olleet harvinaisia.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta ylioppilaan varsinainen tehtävä oli tietenkin opiskelu.
-Hän meni aluksi »taiteiden» tiedekuntaan, koska hän siellä sai tieteellisen
-opin alkeet. Hän kuunteli valitsemansa maisterin luentoja ja teki
-muistiinpanoja. Kun ylioppilas oli hankkinut tarpeelliset tiedot, hän
-sai suorittaa tutkinnon asianomaisille tutkijoille. Puolustettuaan vielä
-asettamaansa väitöslausetta
-opettajansa
-huomautuksia
-vastaan hän oli
-<em class='gesperrt'>baccalaureus</em> eli
-<em class='gesperrt'>kandidaatti</em>.
-Erityisillä menoilla
-hänet voitiin sitten
-21 vuotta täytettyään
-vihkiä <em class='gesperrt'>maisteriksi</em>,
-jolloin
-hän sai mustan pyöreän
-maisterinhatun
-päähänsä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_213.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 213.</i> Tohtorinvihkiäiset.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Hän saattoi nyt
-ruveta joko opettamaan
-taiteiden tiedekunnassa tai jatkamaan opintojaan jumaluusopillisessa,
-lainopillisessa tai lääkeopillisessa tiedekunnassa. Jos hän
-halusi tulla <em class='gesperrt'>jumaluusopin tohtoriksi</em>, täytyi hänen jatkaa
-opintojaan 15 vuotta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Jumaluusoppi.</strong> Arvokkaimpana tieteenä pidettiin keskiajalla
-<i>jumaluusoppia</i>. Jumaluusoppi otti avukseen filosofian, ja koko
-tätä tutkimusalaa sanotaan usein <i>skolastiikaksi</i> eli kouluviisaudeksi.
-Se otti tehtäväkseen järjen avulla todistaa kirkon hyväksymät
-oppilauselmat oikeiksi. Keskiajan kuuluisimmat jumaluusoppineet
-olivat Canterburyn arkkipiispa <i>Anselm</i> (k. 1109), <i>Abélard</i>
-[abelā´r] (k. 1142) sekä <i>Aqvinon Tuomas</i> (k. 1274), joista Anselm
-ja Tuomas olivat italialaisia synnyltään, Abélard taas ranskalainen.</p>
-
-<p class='c011'>□ Tuomas puolusti pontevasti katolisen kirkon käsitystä <em class='gesperrt'>leivän</em>
-ja <em class='gesperrt'>viinin muuttumisesta</em> pyhässä ehtoollisessa Kristuksen
-ruumiiksi ja vereksi. Sen vuoksi oli varovaisinta, että pappi yksin
-<span class='pageno' id='Page_347'>347</span>nautti ehtoollisviiniä, koska
-siitä ehtoollisvieraille jaettaessa
-saattoi läikkyä jokin
-pisara maahan. Hän puolusti
-myös oppia <em class='gesperrt'>anekaupasta</em>;
-paavilla oli muka oikeus
-jakamalla aneita päästää
-ihmiset heidän synneistään.
-Hän esitti edelleen suurella
-varmuudella, että paavi oli
-koko maailman <em class='gesperrt'>erehtymätön</em>
-opettaja ja että
-hänellä oli oleva ehdoton
-herruus kirkossa. Suuresti
-aikalaiset ihailivat Tuomasta
-ja sanoivat häntä »enkelimäiseksi
-tohtoriksi». Vielä
-tänä päivänä katolinen kirkko
-pitää häntä uskon voittamattomana
-varustuksena.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_214.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 214.</i> Aqvinon Tuomas.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kuuluisaksi tuli Abélardin
-rakkaus <i>Héloïse</i>en [eloï´z].
-Tämä oli aluksi Abélardin
-oppilaana. Mutta heidän välilleen
-syntyi rakkaussuhde,
-joka päättyi onnettomasti, kun Abélard hengellisen säädyn miehenä ei
-voinut mennä julkiseen avioliittoon Héloïsen kanssa. Abélardin kehoituksesta
-Héloïse rupesi nunnaksi Pariisin lähellä olevaan luostariin, josta
-hän kirjoitti syvää rakkautta huokuvia kirjeitä Abélardille. Tämä vastasi
-niihin kylmästi sanoen katuvansa rakkauttaan ja kehoittaen Héloïsea
-tekemään samoin. Säilyneitä Abélardin kirjeitä pidetään kuitenkin hänen
-myöhemmin väärentäminään. Luultavasti alkuperäisissä oli sama ajatustapa
-kuin Héloïsenkin kirjeissä. Héloïse tuli sittemmin abbedissaksi
-Abélardin perustamaan luostariin, ja sen hautuumaahan heidät kuoltuaan
-haudattiin toistensa viereen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Muut tieteet.</strong> Skolastisen jumaluusopin rinnalla alettiin innokkaasti
-harjoittaa <i>lakitiedettä</i>. Justinianuksen tunnetun lakikokoelman
-pohjalla tutkittiin <em class='gesperrt'>roomalaista oikeutta</em>, joka vaikutti,
-kuten kohta saamme nähdä, valtiollisten olojen kehitykseen
-kuningasvaltaiseen suuntaan. <i>Matematiikan</i> ja <i>luonnontieteiden</i>
-tutkimus sai virikettä arabialaisilta. Ne olivat kumminkin edelleen
-<span class='pageno' id='Page_348'>348</span>alhaisella kannalla. <em class='gesperrt'>Tähtitiede</em> oli etupäässä tähdistä ennustamista
-ja <em class='gesperrt'>kemia</em> yritystä muuttaa epäjalot metallit jaloiksi. <em class='gesperrt'>Maan-tieteelliset</em>
-tiedot lisääntyivät, kun ristiretkillä ja kauppa-matkoilla
-opittiin paremmin tuntemaan vieraita maita ja kansoja.
-Kumminkin oli ihmisillä varsin hämärä käsitys etäisemmistä maista,
-esim. Intiasta, jossa kerrottiin
-tavattavan kaikenlaisia ihmeellisiä
-kasveja ja olentoja. <em class='gesperrt'>Lääketiede</em>
-oli niinikään alhaisella
-kannalla. Käsitys ihmisruumiista
-oli kovin puutteellinen. Niinpä
-luultiin aivojen kasvavan ja pienenevän
-kuun vaihdosten mukaisesti.
-Parhaita lääkeaineita oli
-sammakon ja rotan veri. Yleisenä
-parannuskeinona käytettiin suonen
-iskemistä. Kaikenlaiset loitsijat
-ja poppamiehet olivat ihmisten
-mielestä luotettavia tautien
-parantajia.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_215.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 215.</i> Tähtitieteellinen luento 15. vuosisadalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Aqvinon Tuomas selittää maailmankaikkeuden
-tällaiseksi: Maa
-on maailmankaikkeuden keskus,
-Jerusalem maan keskuspaikka. Maan ympäri kiertävät liikkuvat
-taivaat: likinnä kiertotähtien, etäämpänä kiintotähtien ja kauimpana
-kristallitaivas. Niiden ulkopuolella on Jumalan liikkumaton taivas,
-autuaitten asuinpaikka.</p>
-
-<p class='c012'>Eräässä ristiretkien aikana kirjoitetussa kirjassa on mm. tällainen
-kappale: »Maan eteläosissa on ihmeellisiä esineitä, ja erittäinkin ovat
-kivet eriskummallisia. Siellä on kivi, joka kasvaa ja pienenee joka kuukausi
-aivan niin kuin kuu. Siellä on myös kivi, joka tekee omistajansa
-näkymättömäksi; niin ikään kivi, jonka omistajan sanotaan voivan oleskella,
-missä haluaa. Vielä on siellä kivi, joka polttaa käteen otettaessa;
-jos pistää sen suuhunsa, niin saa tietää, mitä tapahtuu naapurin kotona.
-Muuan kivi on sellainen, että se joutuessaan neidon tai jonkun muun
-viattoman naisen käteen, kiiluu keltaiselta; mutta jos epäsiveellinen
-mies tai nainen ottaa sen käteensä, niin se käy harmaaksi. Siellä on
-myös hikoava kivi, ja siitä ovat kaikki jalokivet saaneet alkunsa.»</p>
-
-<div>
-  <span class='pageno' id='Page_349'>349</span>
-  <h4 class='c010'>RUNOUS.</h4>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Nibelungenlaulu.</strong> Aikaisemmin on mainittu keskiajan kuuluisista
-sankarirunoelmista Rolandin laulu ja Edda. Vuoden 1200 vaiheilla
-sepitettiin Etelä-Saksassa säilyneiden kansanrunojen pohjalla saksalaisten
-kansaneepos <em class='gesperrt'>Nibelungenlaulu</em>, jossa kerrotaan ihanan
-burgundilaisen prinsessan <i>Kriemhild</i>in ja alankomaalaisen kuninkaanpojan
-<i>Siegfried</i>in onnettomista kohtaloista.</p>
-
-<p class='c007'><i>Siegfried</i>, kuninkaanpoika Alankomaista, on kylpenyt voittamansa
-lohikäärmeen veressä, joka on tehnyt hänen ihonsa haavoittumattomaksi,
-yhtä kohtaa lukuunottamatta. Hän on myös taistellut Nibelungien
-kääpiökansaa vastaan saaden haltuunsa verrattoman Nibelungen-aarteen
-sekä näkymättömäksi tekevän viitan. Siegfried kuulee
-maineen <i>Kriemhild</i>in kauneudesta, päättää voittaa hänet morsiamekseen
-ja lähtee komeasti varustettuna Wormsiin, jossa Kriemhild asuu
-veljensä burgundilaiskuninkaan <i>Gunther</i>in luona.</p>
-
-<p class='c007'>Wormsiin tultuaan Siegfried antautuu Guntherin palvelukseen ja
-osoittaa uljuuttaan sodassa saksilaisia ja tanskalaisia vastaan. Sotaretkeltä
-palattua vietetään 12-päiväiset juhlat, ja nyt Siegfried ensi
-kerran näkee Kriemhildin. Neito astuu kuin aamurusko pilvestä;
-kuin kuu tähtien joukosta hän loistaa muitten neitojen seasta. Tervehtäen
-sankaria hän astuu tämän rinnalle. Ei kevään eikä kesän
-kukkeimmillaan ollessa Siegfried ole ennen tuntenut sellaista riemua.
-Mutta Gunther ei anna sisartaan Siegfriedille puolisoksi, vaan vaatii
-tältä yhä uusia palveluksia.</p>
-
-<p class='c007'>Vihdoin Siegfriedille tarjoutuu tilaisuus suorittaa uroteko, joka
-hankkii hänelle Guntherin suostumuksen.</p>
-
-<p class='c007'>Kaukana merentakaisessa Islannissa hallitsee <i>Brunhilde</i> kuningatar.
-Sen, joka mielii saavuttaa hänen rakkautensa, tulee voittaa
-hänet kiven- ja keihäänheitossa. Gunther haluaa saada hänet omakseen,
-mutta Brunhildellä on yliluonnolliset voimat, ja Gunther tietää
-joutuvansa tappiolle ottelussa hänen kanssaan. Hän turvautuu sen
-tähden Siegfriedin apuun. He lähtevät matkalle ja saapuvat Islantiin.
-Siegfried pukeutuu taikaviittaansa ja käy näkymättömänä Guntherin
-rinnalla kilpailuun Brunhilden kanssa. Kuningatar joutuu häviölle
-ja antaa kätensä ja maansa luulotellulle voittajalleen, Guntherille.
-Palataan Wormsiin, jossa vietetään kaksoishäät, sillä Siegfried saa
-ystävyytensä palkinnoksi Kriemhildin puolisokseen. Kuitenkin
-hänen täytyy lunnaiksi maksaa Nibelungenaarre, joka näin joutuu
-burgundilaiskuninkaan haltuun. Sen jälkeen Siegfried matkustaa
-puolisoineen Alankomaihin, jossa hän hallitsee onnellisena 10 vuotta.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_350'>350</span>Saapuvatpa sitten Siegfried ja Kriemhild kerran kevätjuhlaan
-Wormsiin. Siellä syntyy kuningatarten kesken kiista heidän miestensä
-etevyydestä. Suuttuneena Brunhilde lausuu, että Kriemhild on orjan
-vaimo. Silloin Kriemhild ilmaisee salaisuuden: Siegfried se aikoinaan
-kilpaottelussa voitti Brunhilden eikä Gunther.</p>
-
-<p class='c007'>Suuttunut Brunhilde päättää kostaa Siegfriedille, koska tämä
-ei ollut ottanut häntä puolisokseen, vaikka olikin voittanut hänet
-kilpailussa. Kostotyön hän jättää erään palvelijansa <i>Hagen</i>in suoritettavaksi.
-Tämä saa Kriemhildiltä viekkaasti urkituksi, mihin
-kohtaan Siegfriediä voi haavoittaa, ja eräällä metsästysretkellä hän
-lävistää takaapäin Siegfriedin, joka on kumartunut lähteestä juomaan.</p>
-
-<p class='c007'>Kriemhildin suru on kuvaamaton, kun hän aamulla kirkkoon
-lähtiessään löytää puolisonsa ruumiin ovensa edestä, jonne ilkeä Hagen
-on sen laahannut ja heittänyt virumaan.</p>
-
-<p class='c007'>Kriemhild puolestaan ei nyt ajattele muuta kuin kostoa. Voidakseen
-sen paremmin suorittaa hän suostuu menemään hunnilaiskuninkaan <i>Etzel</i>in
-puolisoksi. Jonkin ajan kuluttua hän taivuttaa miehensä kutsumaan
-burgundilaisruhtinaan muka vierailemaan hoviinsa. Pahaa aavistaen
-Gunther saapuu miehineen. Pian syntyy Kriemhildin ja Hagenin välillä
-sanakiista, joka muuttuu hirveäksi taisteluksi. Miehiä kaatuu
-molemmin puolin. Lopulta burgundeista on jäljellä vain Gunther
-ja Hagen. Hagen tuodaan sidottuna Kriemhildin eteen, ja kuningatar
-vaatii häneltä Nibelungenaarretta. Kun Hagen sanoo vannoneensa,
-ettei ilmaise sitä niin kauan kuin yksikin burgundilaiskuningas on
-elossa, niin Kriemhild hakkauttaa veljeltään pään poikki. Mutta
-nytpä vasta Hagen tahtookin salata aarteen: hän on ainoa, joka sen
-tietää. Kriemhild tempaa silloin miekan Hagenin vyöltä ja surmaa
-hänet omalla kädellään. Muuan vanha uros, Hagenin vastustaja, ei
-saata nähdä tällaisen kostamatta tapahtuvan: hän syöksyy kuningattaren
-kimppuun ja lyö hänetkin kuoliaaksi.</p>
-
-<p class='c007'>Näin sai ylpeys, kateus ja kostonhalu alkuaan jalot ihmiset tuhoamaan
-toisensa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Trubaduurirunous.</strong> Kauniissa, rikkaassa ja iloisessa
-Etelä-Ranskassa, jossa roomalainen sivistys säilyi läpi keskiajan
-myrskyjen ja henkisen pimeyden, virisi ristiretkien aikana eloon rikas
-<i>trubaduurirunous</i>. Sieltä se levisi Pohjois-Ranskaan ja naapurimaihin.
-<em class='gesperrt'>Trubaduurilla</em> tarkoitetaan runoilevaa ritaria. Usein
-sepittäjä itse esitti runonsa laulaen ja kielisoittimella säestäen, toisinaan
-taas erityiset laulajat »<em class='gesperrt'>jonglöörit</em>» (lat. joculā´tor = ilonpitäjä)
-kulkivat niitä esittämässä. Toisinaan trubaduuri innostu ylistämään
-<span class='pageno' id='Page_351'>351</span>taistelun huumaavaa telmettä, toisinaan hän taas leimuavan
-ivan ja pilkan terävillä aseilla hyökkäsi valtiollisten vastustajain
-kimppuun. Mutta yhtä usein trubaduuri lauloi rakastetun
-naisen ylistykseksi. Trubaduurirunous käsittää siis <em class='gesperrt'>sotalauluja</em>,
-valtiollisia <em class='gesperrt'>pilkkarunoja</em> ja <em class='gesperrt'>lemmenlauluja</em>.
-Ranskan kuuluisin trubaduuri oli <i>Bertrand de Born</i> [bertrã´
-dəbo´rn].</p>
-
-<p class='c011'>□ Bertrand de Born otti innokkaasti osaa suurvasallien alinomaisiin
-taisteluihin. Usein hän siirtyi puolelta toiselle ja näyttää taistelleen
-vain taistelun itsensä takia. Kuvaavaa on, että hän vanhoilla
-päivillään rupesi munkiksi. Hänen taisteluintoaan kuvailee mainiosti
-tähän suomennettu runo.</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Kun etujoukko pakoon lyö</div>
-      <div class='line'>kaikk’ eestään&thinsp;—&thinsp;se on riemunain&thinsp;—</div>
-      <div class='line'>ja jälkeen vankka teräsvyö</div>
-      <div class='line'>pääjoukkoin siirtyy marssivain.</div>
-      <div class='line in2'>Ja ilo yhtä soma</div>
-      <div class='line'>on nähdä tuho linnojen</div>
-      <div class='line'>murtuissa lujain muurien,</div>
-      <div class='line in2'>kun armeija on oma</div>
-      <div class='line'>keskellä kentän avoimen</div>
-      <div class='line'>suojassa hautain, paalujen.</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in2'>Ei vuodetta niin viehtävää,</div>
-      <div class='line'>ei herkkua niin mieluista</div>
-      <div class='line'>kuin käsky: <i>kimppuun iskekää!</i></div>
-      <div class='line'>ja ratsut väijyspaikasta</div>
-      <div class='line in2'>miest’ ilman karkajavat.</div>
-      <div class='line'>Soi huudot: <i>Apuun! Tännepäin!</i></div>
-      <div class='line'>Kaikk’&thinsp;—&thinsp;ruhtinas tai renki&thinsp;—&thinsp;näin</div>
-      <div class='line in2'>yl’ hautain kannustavat,</div>
-      <div class='line'>ja monen peitsi ryntääjäin</div>
-      <div class='line'>lyö kenttään, rinnan lävistäin.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Hyvin tavallisia olivat tähän aikaan munkeista ja papeista laaditut
-pilkkalaulut. Ne osoittavat, kuinka kirkon arvo oli ihmisten
-silmissä laskemassa. Niinpä muuan trubaduuri laulaa näin:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Mit’ ylemparvoinen,</div>
-      <div class='line'>sen kerkeemp’ syntinen;</div>
-      <div class='line'><span class='pageno' id='Page_352'>352</span>mìt’ todentietävämpi</div>
-      <div class='line'>sen valheensietävämpi;</div>
-      <div class='line'>mit’ oudomp’ tiedon valossa,</div>
-      <div class='line'>sit’ alttiimp’ himon palossa;</div>
-      <div class='line'>mit’ ontomp’ alla rinta,</div>
-      <div class='line'>sen hurskahampi pinta.</div>
-      <div class='line'>Ei herjaa julkeempaa</div>
-      <div class='line'>viel’ vastaan Jumalaa</div>
-      <div class='line'>muut koskaan lingonneet</div>
-      <div class='line'>kuin paavin joukkueet.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Walther von der Vogelweide.</strong> Saksalaisista
-laulurunoilijoista kohosi suurimpaan arvoon eteläsaksalainen
-<i>Walther von der
-Vogelweide</i> vuoden 1200
-vaiheilla. Hän rakasti
-lämpimästi saksalaista isänmaataan ja oli keisarivallan
-ehdoton kannattaja. Runoissaan hän ylistää omaa
-maataan maailman ihanimmaksi maaksi, taistelee paaveja vastaan ja
-laulaa luonnon ja naisten kunniaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_216.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 216.</i> Walther von der Vogelweide.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ »Elbestä Reiniin, Reinistä Unkariin vallitsevat
-jaloimmat tavat, mitä tunnen. Ken tahtoo nähdä
-kuntoa ja puhdasta mieltä,
-hän tulkoon meidän maahamme!
-Siellä ovat miehet kelpo miehiä, naiset ihania kuin enkelit.»&thinsp;—&thinsp;Eräässä
-runossa hän valittaa paavin
-rahanahneutta. Hän antaa
-paavin itsensä sanoa: »Saksalaiset saavat hellittää rahansa, koko
-heidän omaisuutensa kuuluu minulle, saksalainen hopea kuuluu minun
-italialaiseen arkkuuni. Kuulkaa, papit: syökää kananpaistia ja juokaa
-viiniä ja antakaa mokomain saksalaisten paastota!»&thinsp;—&thinsp;Kauan Walther
-sai vaeltaa pääsemättä oman katon alle asumaan. Kun sitten Fredrik
-<span class='pageno' id='Page_353'>353</span>II lahjoitti hänelle pienen läänityksen, niin hän puhkesi riemuissaan
-laulamaan: »Minulla on lääni, hurraa, minulla on lääni; jalo, antelias
-kuningas on pitänyt murheen minusta!»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Graalin tarina.</strong> Monet tämän ajan runoilijat käsittelivät runoissaan
-vanhaa tarinaa Graalista. <em class='gesperrt'>Graal</em> oli keskiajan uskon mukaan
-se malja, josta Jeesus opetuslapsineen nautti viimeisen ehtoollisensa
-ja johon Joosef Arimathialainen kokosi ristiinnaulitun Vapahtajan
-veren. Tällä maljalla luultiin olevan erinomainen voima, jonka
-kuitenkin vain puhdassydämiset havaitsivat. Sitä luultiin säilytettävän
-kaukaisessa maassa, jossa hengelliset ritarit, Graalin kuningas
-etupäässä, sitä vartioivat. Siitä sepitti mm. saksalainen runoilija
-<i>Wolfram von Eschenbach</i> <em class='gesperrt'>Parzival</em>-nimisen runoelman vuoden
-1200 vaiheilla.</p>
-
-<p class='c011'>□ <i>Parzival</i> kuuluu, itse siitä tietämättään, Graal-kuninkaan sukuun.
-Hän kadottaa aikaisin isänsä, ja äiti tahtoo kasvattaa pojan kaukana
-maailmasta. Kerran nuorukainen saa kuulla vierailta ritareilta <i>Artus</i>
-kuninkaasta ja hänen hovistaan. Hänessä herää paikalla halu lähteä
-sinne, ja hän sanoo jäähyväiset surevalle äidilleen. Mutta äiti pukee
-hänet narrin kaapuun, jotta maailma pilkkaisi häntä ja hän haluaisi
-takaisin kotiin. Tästä huolimatta Parzival suoriutuu hyvin matkallaan
-ja saapuu Artus kuninkaan hoviin. Viisas <i>Gurnemanz</i> opettaa hänelle
-ritarillista käytöstä, johon ennen kaikkea kuuluu, ettei saa kysellä
-liian paljon.</p>
-
-<p class='c012'>Mentyään naimisiin kuningatar <i>Kondwiramur</i>in kanssa Parzival
-lähtee ritariretkelle. Hän tulee ihanaan linnaan, jossa vallitsee suuri
-suru. Mutta Parzival on vaiti, ei kysy mitään eikä ota osaa onnettomain
-suruun. Hän ei tiedä, että hän on Graalin linnassa ja että hänen
-tarvitsisi vain sanoa oikea sana saavuttaakseen korkeimman kuninkaallisen
-arvon. Kun hän ei kestä koetta, ajetaan hänet pois linnasta,
-ja kun hänet sittemmin aiotaan lyödä Artus kuninkaan ritariksi, ilmaantuu
-Graalin airut julistaen hänet siihen arvottomaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Nyt Parzival luopuu palvelemasta Jumalaansa, omaan sankarivoimaansa
-luottaen hän päättää anastaa toivomansa Graalin kuninkaan
-arvon. Hän ei tahdo nähdä vaimoaankaan, ennen kuin on päämääräänsä
-päässyt. Mutta turhaan. Vasta kun hän on uudelleen käynyt
-koulua, tällä kertaa hurskaan erakon luona, ja oppinut nöyryyttä ja
-katumusta, hänen onnistuu päästä Graal-linnan salaisuuden perille.
-Kovien koettelemusten ja nöyrän itsetuntemuksen kautta kulkee tie
-korkeimpaan. Graalin airut kutsuu hänet kuninkaan arvoon. Kondwiramur
-<span class='pageno' id='Page_354'>354</span>tulee hänen luokseen kaksoispoikineen, joista <i>Lohengrin</i> on
-nouseva isänsä seuraajaksi korkeassa Graalin kuninkaan arvossa.</p>
-
-<h4 class='c010'>KUVAAMATAITEET.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rakennustaide.</strong> Kuvaamataiteista edistyi ennen muita <i>rakennustaide</i>.
-Rakennettiin varsinkin komeita, taiteellisesti arvokkaita
-kirkkoja. Aluksi oli vallalla <i>romaaninen</i> rakennustyyli. Se
-kehittyi vuoden 1000 vaiheilla vanhasta basilikamuodosta saavuttaen
-korkeimman kukoistuksensa 12:nnella vuosisadalla. Tunnusmerkillisenä
-muotona oli <i>pyörökaari</i>, jota käytettiin oviaukoissa eli
-portaaleissa sekä ikkunoissa ja holvikatossa. Kirkon pääosan muodosti
-kuten basilikassakin <em class='gesperrt'>keskilaiva</em>, jonka molemmin puolin
-olivat pilarien erottamat matalammat <em class='gesperrt'>sivulaivat</em>. Etusivu
-oli länteen ja sen kohdalta kohosi yksi tahi kaksi <em class='gesperrt'>tornia</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Pohjois-Ranskassa kehkeysi 12:nnen vuosisadan keskivaiheilla
-uusi rakentamistapa, <i>goottilainen</i> tyyli, leviten sieltä seuraavina
-aikoina Euroopan muihinkin maihin. Kaaret muodostuivat nyt
-suipoiksi, jonka tähden kirkkoa sanotaankin <i>suippokaariseksi</i>.
-Kapeat tornit näyttävät tavoittelevan taivasta. Koristelu on goottilaisessa
-kirkossa harvinaisen rikas ja yksityiskohtia myöten huolekkaasti
-suoritettu. Kuvapatsaat, joita runsaasti käytettiin, ovat
-korkean solakoita. Goottilaiset <em class='gesperrt'>katedraalit</em> ovat rakennustaiteen
-todellisia mestariteoksia.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kuuluisimpia goottilaiskirkkoja ovat <i>Pariisin Nôtre-Dame</i> [nōtr-da´m]
-eli Neitsyt Maarian kirkko sekä <i>Kölnin tuomiokirkko</i>. Edellisen
-päätyseinä upeine portaaleineen, jonka yläpuolella on kokonainen
-sarja Ranskan kuninkaitten kuvapatsaita sekä ihmeen kaunis pyöreä
-ruusu-ikkuna, tekee erinomaisen sopusuhtaisen ja taiteellisen vaikutuksen.
-Kölnin tuomiokirkko, jota rakennettiin yhteen menoon 250
-vuotta ja joka vasta meidän päivinämme lopullisesti valmistettiin,
-on keskiajan suurenmoisimpia rakennuksia. Se on 135 m pitkä ja sen
-tornit (160 m) ovat enemmän kuin kaksi kertaa niin korkeat kuin
-Helsingin Suurkirkko. Tällaiset rakennukset vaativat suunnattomia
-summia ja taitavia rakentajia. Mutta kirkko oli tähän aikaan
-rikas, ammattitaito oli korkealla, ja kaupunkien porvaristo oli sekä
-itsetietoista että uskonintoista. Paitsi kirkot rakennettiin myös <em class='gesperrt'>raatihuoneet</em>
-(katso kuvaa 183!) ja <em class='gesperrt'>ammattikuntain talot</em> goottilaiseen
-tyyliin.</p>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<span class='pageno' id='Page_355'>355</span>
-<img src='images/kuva_217.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 217.</i> Mainzin katedraali. Romaanista tyyliä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_218.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 218.</i> Kölnin tuomiokirkko Goottilaista tyyliä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_219.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 219.</i> Fredrik Barbarossan keisarilinna Reinin varrella.<br />Romaanista tyyliä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id002'>
-<img src='images/kuva_220.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 220.</i> Rheimsin katedraali. Goottilaista tyyliä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_356'>356</span>● <strong>Kuvanveisto ja maalaus.</strong> Rakennustaiteen yhteydessä kehittyi
-<i>kuvanveisto</i>kin, varsinkin goottilaisen tyylin valtaan päästyä, pysyen
-kuitenkin kokonaan rakennustaiteen palveluksessa. Jokainen
-vähänkin huomattavampi kirkko koristettiin runsaasti <em class='gesperrt'>kuvapatsailla</em>
-ja <em class='gesperrt'>korkokuvilla</em>. (Katso kuvaa 237!) Ne eivät esittäneet
-yksinomaan raamatullisia henkilöitä ja tapahtumia, vaan kaikilla ihmisluokilla
-ja ammateilla on niissä
-edustajansa. Nôtre-Damen kirkkoa
-koristavat eläinkuvat ovat
-harvinaisen luontevia.</p>
-
-<p class='c007'><i>Maalaustaidekin</i> oli edelleen,
-kuten aikaisemminkin keskiajalla,
-kirkollisen rakennustaiteen palveluksessa.
-Goottilaisella ajalla tuli
-<em class='gesperrt'>lasimaalaus</em> kirkkojen ikkunoissa
-tärkeäksi; <em class='gesperrt'>alttaritauluja</em>
-niin ikään maalattiin. Maalaustaiteen
-kuuluisin tuote oli alanko-maalaisten
-<i>van Eyck</i> [fane´ik]
-veljesten vuoden 1400 vaiheilla
-maalaama <em class='gesperrt'>Gentin alttari</em>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_221.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 221.</i> Westminster Abbey sisältä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Vielä keskiajan puolivälissä
-oli piirustustaito varsin alkeellisella
-kannalla. Maalaustaidetta
-harjoittavat munkit yrittivät vain
-piirtää kauniisti kaareutuvia viivoja eivätkä pitäneet näköisyyden aikaansaamista
-niinkään tärkeänä.</p>
-
-<p class='c007'>Kun tällaisen taiteilijan piti maalata ihminen, hän saattoi tehdä
-pään yhtä suureksi kuin koko ruumiin tai hän venytti käsivarret nilkkoihin
-saakka. Sormet voivat olla puolen metrin pituiset; joskus niitä
-oli kuusi tai neljä. Perspektiivistä taiteilija ei ymmärtänyt mitään;
-hän ei siis käsittänyt, että esine näyttää sitä pienemmältä, kuta
-kauempana se on. Päinvastoin hän saattoi kuvata kauempana olevat
-esineet suuremmiksi kuin lähempänä olevat, jos hän jostain syystä
-piti edellisiä tärkeämpinä. Kun keskiajan taiteilija esim. tahtoi kuvata
-kuningasta hovinsa ympäröimänä, ei se riittänyt, että hän varusti
-kuninkaan kruunulla ja valtikalla, vaan hän teki hänet kahta
-kertaa suuremmaksi kuin muut henkilöt. Halpasäätyiset ihmiset taas
-<span class='pageno' id='Page_357'>357</span>kuvattiin aivan kääpiöiksi
-(katso esim. kuvaa 229!).
-Tavallista oli myös, että
-ratsastaja oli kahta kertaa
-suurempi kuin hevonen,
-jonka selässä hän istui
-(katso kuvia 146 ja 164!).
-Härät, jotka vetivät auraa,
-saattoivat olla ajajaan verrattuina
-kooltaan kuin lammaspari. Kun kuvattiin laivamatkaa, piirrettiin
-ihmiset niin suuriksi, että neljän tai viiden henkilön päät, jotka kurottautuivat
-yli laidan, olivat yhteensä saman kokoiset kuin koko laiva
-(katso kuvaa 176!); yksi ainoa mies on saman suuruinen kuin kokonainen
-linnantorni (katso kuvaa 234!).</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_222.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 222.</i> Kyntävä talonpoika.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_223.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 223.</i> Gentin alttari. (Vertaa kuvaan 177!)</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Goottilaisen taidesuunnan päästessä valtaan maalaustaidekin
-melkoisesti kehittyi. Gentin alttaritaulu esimerkiksi on jo huomattava
-taideluoma. Alla olevassa kuvassa näkyy alttarikaapin sisäpuoli. Se
-käsittää kaikkiaan 12 eri kuvaa, ylärivissä 7 ja alarivissä 5. Ylärivissä
-näkyy keskellä Jumala ylhäisessä korkeudessaan. Hänen toisella
-puolellaan on neitsyt Maaria, toisella apostoli Johannes. Maarian
-vieressä on joukko laulavia enkeleitä ja Johanneksen toisella puolen
-<span class='pageno' id='Page_358'>358</span>pyhä Cecilia soittamassa urkuja enkelikuoron säestämänä. Äärimmäisinä
-ovat Aatamia ja Eevaa esittävät kuvat. Alarivissä näkyy keskellä
-Kristuksen uhrikuolema; Vapahtaja on kuvattuna karitsaksi.
-Tämän kuvan toisella puolen on kaksi ryhmää ristiretkeläisiä ja toisella
-kaksi ryhmää erakoita.</p>
-
-<h3 class='c013'>VI. Katolisen kirkon rappeutumisen aika.</h3>
-<h4 class='c010'>KUNINKAAN VALLAN KASVAMINEN RANSKASSA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ranskan läänit.</strong> Kun karolinkien hallitsijasuku sammui Ranskassa
-v. 987, nousi valtaistuimelle <i>Capetinkien</i> suku (987–1328),
-joka sai nimensä suvun ensimmäisestä kuninkaasta <i>Huugo Capet</i>´sta
-[kape´]. Kuninkaan valta oli Ranskassakin vähäinen. Maa oli
-jakautuneena moniin isompiin ja pienempiin lääneihin, joiden haltijat
-vähän välittivät kuninkaasta. Hänen valtansa rajoittui aluksi
-melkein yksinomaan Pariisin ympärillä olevaan Francian eli <i>Isle de
-France</i>n [īldəfrā´s] kreivikuntaan, jonka capetingit omistivat. Kun
-Huugo Capet kysyi eräältä Etelä-Ranskan vasallilta: »Kuka sinut on
-tehnyt kreiviksi?», tämä vastasi kysymällä: »Kuka sinut on tehnyt
-kuninkaaksi?» Ranskan mahtavimmat lääninherrat olivat <i>Normandian</i>,
-<i>Aquitanian</i> ja <i>Burgundin</i> herttuat sekä <i>Flanderin</i>, <i>Champagnen</i>
-[šāpa´nj] ja <i>Toulousen</i> [tulū´z] kreivit.</p>
-
-<p class='c007'>Ranskan suurvasallien valta kasvoi senkin johdosta, että Normandian
-herttua kohosi Englannin kuninkaaksi, josta kohta tarkemmin
-kerrotaan. Ranskalaissukuisilla Englannin kuninkailla oli
-yhteen aikaan kaksi kolmannesta Ranskan kuningaskuntaa lääninä,
-joten vasalli oli tuntuvasti lääninherraansa mahtavampi.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Läänejä palautetaan.</strong> Vähä vähältä kuninkaitten valta kuitenkin
-kasvoi. Capetinkikuninkaat ottivat välittömästi hallintoonsa ne
-läänit, joista vasallisuku sammui; niitä ei läänitetty uudelleen, kuten
-Saksassa. Mutta tilaisuuden tarjoutuessa kuninkaat turvautuivat
-väkivaltaankin vasallien kukistamiseksi. Niin teki <i>Filip II August</i>
-(1180–1223). Hän oli päättänyt kukistaa Englannin kuninkaiden
-<span class='pageno' id='Page_359'>359</span>vallan Ranskassa. Kauan hän
-kumminkin turhaan taisteli
-heitä vastaan. Mutta Juhana
-Maattoman ollessa Englannin
-kuninkaana Filip II August
-pääsi tarkoitustensa perille.
-Kun Juhana surmautti vanhemman
-veljensä pojan, jolla
-oli parempi oikeus kruunuun
-kuin hänellä, hänet tuomittiin
-menettäneeksi maansa. Jonkin
-ajan kuluttua Juhana yritti
-asevoimin saada takaisin menetetyt
-läänit, ja häntä auttoivat
-useat Pohjois-Ranskan
-vasallit. Mutta Filip II August
-voitti heidät <i>Bouvines</i>´in
-[buvi´n] taistelussa. Täten
-Englannin kuninkaat olivat menettäneet melkein kaikki ranskalaiset
-maansa, ja Pohjois-Ranskan vasallien mahtavuus oli murrettu. Pian
-sen jälkeen Filip II August pakotti Etelä-Ranskankin vasallit
-kuuliaisuuteen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_ranskan.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Ranskan huomattavimmat läänit.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kuten aikaisemmin mainittiin, pääsi Etelä-Ranskassa näihin
-aikoihin lahkolaisuus vallalle. <i>Albi</i>n (albi´) kaupungin mukaan lahkolaisia
-sanottiin <i>albigenseiksi</i>. Näitä »kettuja vastaan, jotka hävittävät
-Herran viinimäkeä», paavi Innocentius lähetti joukoittain munkkeja,
-jotka innokkaasti saarnasivat harha-oppia eli kerettiläisyyttä
-vastaan. Mutta kun tämä ei auttanut, paavi turvautui mahtikeinoihinsa.
-Hän julisti Toulousen kreivin, joka oli ottanut kerettiläiset
-suojelukseensa, pannaan ja saarnautti ristiretkeä albigensien
-kukistamiseksi. Moni Pohjois-Ranskan vasalli lähtikin mielellään
-ryöstöretkelle rikkaaseen etelään, ja Ranskan kuningas käytti tilaisuutta
-hyväkseen laajentaakseen välittömiä alueitaan.</p>
-
-<p class='c012'>Niin alkoivat albigensisodat, joissa kristityt taistelivat kristityitä
-vastaan. Ristijoukon etunenässä näkyi paavin lähettiläitä eli legaatteja
-sekä munkkeja ristiinnaulitun kuvat kädessä. Hävitys oli kauhea.
-Eräässä kaupungissa murhattiin 20 000 asukasta; 7 000 oli paennut
-erääseen kirkkoon, niistä useimmat katolilaisia. Heitä kehoitettiin luovuttamaan
-<span class='pageno' id='Page_360'>360</span>albigensit ristijoukolle, jolloin muut armahdettaisiin.
-Mutta he kieltäytyivät sitä tekemästä. »Hakatkaa heidät kaikki kuoliaiksi!»,
-huusi silloin paavin lähettiläs, »Herra kyllä tuntee omansa».
-Ne vangitut albigensit, jotka eivät luopuneet uskostaan, poltettiin
-roviolla, usein monta sataa yhdessä. Hirmutöiden kauhistuttamana
-etelän väestö, katolilaiset samoin kuin albigensit, teki raivokasta vastarintaa.
-Vihdoin albigensien vastustusvoima murtui. Toulousen kreivi
-menetti maansa, joka joutui Ranskan kuninkaalle. Pohjoisranskalaiset
-paronit asettuivat ryöstetyille tiluksille. Etelä-Ranskan vapaa sivistys
-oli saanut ankaran iskun, trubaduurien iloinen laulu oli vaiennut.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Pariisin parlamentti.</strong> Filip II August menetteli usein viekkaasti
-ja väkivaltaisesti toimiessaan kuninkaanvallan kohottamiseksi maassaan.
-Hänen pojanpoikansa <i>Ludvig IX Pyhä</i> (1226–1270) pyrki
-rauhallisin ja rehellisin keinoin samoihin päämääriin.</p>
-
-<p class='c007'>Vanhastaan oli Ranskassa suurvasallien tuomioistuin, jossa olivat
-tuomareina keskenään samanarvoiset
-ylimykset eli <em class='gesperrt'>päärit</em>
-(lat. pārēs = »samanarvoiset»).
-Sitä sanottiin <i>päärien oikeudeksi</i>
-ja siinä ratkaistiin
-ainoastaan kruununvasalleja
-koskevia oikeuskysymyksiä.
-Ludvig Pyhän hallitessa tämän
-tuomioistuimen jäseniksi
-alettiin ottaa porvarissäätyisiä
-lainoppineita, joita sanottiin
-<i>legisteiksi</i> (lat. lex, lēgis
-= laki, lain). Siten alkuperäisestä
-vasallien tuomioistuimesta
-muodostui <i>Pariisin
-parlamentti</i>, joka nyt oli ylin
-kuninkaallinen oikeusistuin;
-siinä ratkaistiin muitakin kuin
-kruununvasalleja koskevia
-asioita.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_224.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 224.</i> Ludvig IX Pyhä valtaistuimella.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Legistit olivat tutkineet vanhaa <em class='gesperrt'>roomalaista oikeutta</em>
-eli roomalaista lakia. Sen mukaan hallitsijalla oli valtiossa rajaton
-<span class='pageno' id='Page_361'>361</span>valta. Kun tämän periaatteen mukaisesti korkein tuomiovalta oli
-kuninkaalla, niin kaikkien feodaaliherrain tuli alistaa läänissään
-lausumansa tuomiot kuninkaallisen tuomioistuimen lopullisesti ratkaistaviksi.
-Siten kuninkaan valta tuntuvasti kasvoi niissäkin lääneissä,
-jotka vielä olivat lääninherrain hallussa.</p>
-
-<p class='c011'>□ Ludvig Pyhä käytti kasvanutta valtaansa oikeudenmukaisesti.
-Erittäin hän koetti suojella köyhäin ja heikkojen oikeutta. Hänen
-elämäkertansa kirjoittaja kertoo, että hän kesän aikana usein istui
-linnan puistossa suuren tammen juurella oikeutta jakamassa. Sinne,
-niin hän arveli, köyhätkin paremmin uskaltavat tulla häntä puhuttelemaan.
-Pojalleen hän kirjoitti: »Jos rikas ja köyhä saapuvat tuomioistuimeesi,
-niin asetu mieluummin köyhän kuin rikkaan puolelle,
-kunnes olet päässyt totuuden perille! Jos joudut riitaan toisen kanssa,
-niin sinun on ennen kaikkea tehtävä niin kuin oikein on eikä kysyttävä,
-mikä olisi itsellesi edullista.»&thinsp;—&thinsp;Kun sanoma Ludvigin kuolemasta
-oli saapunut, kirjoitti muuan runoilija: »Oikeus ja vanhurskaus
-ovat kuolleet, kun se hyvä kuningas, se pyhä Jumalan mies kuoli.
-Kenen puoleen köyhä kansa voipi nyt valituksineen kääntyä, kun
-hyvä kuningas, joka sitä suuresti rakasti, on kuollut?»</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Valtiopäivät.</strong> Filip II August ja Ludvig IX Pyhä olivat kukistaneet
-lääninherrain mahtavuuden; heidän jälkeläisensä <i>Filip IV
-Kaunis</i> (1285–1314) taisteli voitokkaasti paavia ja katolista kirkkoa
-vastaan. Puolta vuosisataa aikaisemmin paavi oli perin juurin kukistanut
-Hohenstaufien vastarinnan; nyt Ranskan kuningas pakotti
-tuon mahtavan kirkon päämiehen alistumaan tahtoonsa.</p>
-
-<p class='c007'>Vanhastaan oli katolisella kirkolla kaksi tärkeätä etuoikeutta
-Ensiksikin oli kirkko omaisuuksineen <em class='gesperrt'>vapaa veroista</em>. Toiseksi
-kirkolla oli <em class='gesperrt'>oma tuomiovalta</em>: »hengellisen tuomiovallan»
-alaisia eivät olleet ainoastaan papit, joita maallinen tuomioistuin
-ei ensinkään saanut tuomita, vaan myöskin kirkon tiluksilla
-asuvat alustalaiset; haastettiinpa kaikki maallikot sellaisissa asioissa,
-jotka koskivat siveellisyyttä tai kirkollista järjestystä, hengellisen
-tuomioistuimen eteen.</p>
-
-<p class='c007'>Ludvig Pyhä oli rajoittanut kirkon tuomiovaltaa. Filip IV
-Kaunis rupesi verottamaan kirkon omaisuutta. Mutta silloin hän
-joutui ankaraan riitaan paavi <i>Bonifatius VIII</i>:n kanssa, jolloin
-paavi joutui täydellisesti tappiolle.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_362'>362</span>□ Bonifatius oli kopea ja vallanhimoinen ja vaati samaa arvoa ja
-valtaa kuin Innocentius aikoinaan. »Minä olen Cæsar, minä olen imperator!»
-hän kirjoitti Saksan keisarille. Kun Ranskan kuningas
-rupesi verottamaan kirkkoa, Bonifatius julkaisi paavillisen kirjeen
-eli bullan, jossa hän pannan uhalla kielsi hengellisiä paavin luvatta maksamasta
-veroa ja uhkasi samalla kirouksella jokaista, »ken ikinä hän
-lieneekin», joka kirkolle veroa määrää. Kotvaksi saatiin sovinto aikaan
-paavin ja kuninkaan kesken. Mutta pian riita syttyi uudelleen. Bonifatius
-julkaisi uuden bullan, jossa mm. sanottiin: »Niinkuin kirkko
-on yksi ainoa ruumis, niin sillä on myös yksi ainoa pää. On olemassa
-kaksi miekkaa, hengellinen ja maallinen. Toista käyttää kirkko, toista
-tosin kuninkaat, mutta ainoastaan kirkon hyväksi: maallisen miekan
-tulee olla hengelliselle alamainen. Hengellisellä vallalla on oikeus
-tuomita maallista, mutta Jumala yksin tuomitsee hengellisen vallan
-tekoja. Jokainen, joka vastustaa hengellistä valtaa, hän vastustaa
-Jumalaa.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_225.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 225.</i> Bonifatius VIII.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Bonifatius oli juuri aikeissa
-julistaa Filipin pannaan,
-kun hän joutui syntymäkaupungissaan,
-josta pannajulistus
-piti annettaman,
-pahoinpitelyn alaiseksi. Filip
-oli lähettänyt Roomaan lähettiläänsä,
-erään lainoppineen,
-ja tämä liittoutui paavin
-vastustajiin. Varhain
-eräänä aamuna he tunkeutuivat
-paavin asuntoon huutaen:
-»Kuolema paaville! Eläköön
-Ranskan kuningas!» Surmattuaan
-joukon paavin palvelijoita
-ja kannattajia he
-hyökkäsivät paljastetut miekat
-kädessä itse paavia vastaan.
-Mutta valtaistuimellaan
-istui Bonifatius juhlapuvussaan,
-pitäen Pietarin avaimia
-toisessa kädessään, kultaista
-ristiä toisessa, Vaikka hän
-jo oli 86 vuoden ikäinen, oli
-hänellä ylpeä ja kunnioitusta
-herättävä ryhti, ja hänet nähdessään sotamiehet vetäytyivät arasti taaksepäin.
-Mutta joukon johtaja astui paavia kohti, puhkesi solvauksiin
-<span class='pageno' id='Page_363'>363</span>tempasi hänet istuimelta ja löi häntä sotahansikkaalla kasvoihin. Paavi
-vangittiin. Pian kaupungin asukkaat kumminkin vapauttivat hänet, mutta
-muutaman päivän kuluttua Bonifatius kärsimästään loukkauksesta kuoli.</p>
-
-<p class='c009'>● Kun Bonifatiuksen seuraaja paavinistuimella Filipin vaatimuksesta
-muutti asumaan Ranskaan paavin omistamaan <i>Avignon</i>in
-[avinjō´] kaupunkiin, paavit tulivat kokonaan riippuvaisiksi Ranskan
-kuninkaista. Tätä paavien nöyryytyksen aikaa (1309–1377)
-on sanottu paavien <i>Baabelin vankeudeksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Taistelussaan kirkkoa vastaan Filip IV Kaunis vetosi kaupunkien
-porvariston kannatukseen. Asemansa lujittamiseksi kuningas
-kutsui v. 1302 aateliston, papiston ja porvariston edustajia valtiopäiville
-Pariisiin. Siten Ranskan <i>säätyvaltiopäivät</i> saivat alkunsa.</p>
-
-<h4 class='c010'>ENGLANNIN KEHITYS PERUSTUSLAILLISEKSI VALTIOKSI.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Vilhelm Valloittaja.</strong> Tanskalaisvallan päätyttyä Englannissa
-nousi kotimainen mies kuninkaan istuimelle. Mutta pian maahan
-jälleen hyökkäsi vieras valloittaja. Normandian herttua <i>Vilhelm</i>
-väitti, että Englannin kruunu oli luvattu hänelle. Kun sitä ei annettu
-hänelle suosiolla, hän päätti anastaa sen asevoimin. Saatuaan paavin
-kannatuksen aikeelleen hän kokosi Ranskasta suuren sotajoukon ja
-purjehti Kanaalin ylitse Englantiin. Hänen rautapukuiset ritarinsa
-voittivat huonommin aseistetut vastustajansa <i>Hastings</i>in [he´istiŋz]
-kentällä v. 1066 ja valtasivat maan.</p>
-
-<p class='c011'>□ Taistelu alkoi aamun valjetessa. Muuan normannilainen ritari <i>Taillefer</i>,
-[te´iləfə̄] ratsasti ranskalaisten edellä laulaen kaikuvalla äänellä tunnettua
-laulua Kaarle Suuresta ja Roland´ista. Toisten yhtyessä lauluun
-saavuttiin anglosaksien leirille. Pian oli käymässä raivokas taistelu.
-Vilhelmin joukot taistelivat ratsain, pukeutuneina rautaan kiireestä kantapäähän.
-Mutta anglosaksilaiset jalkamiehet seisoivat järkkymättöminä,
-kilpi kilvessä, ja torjuivat hyökkäyksen kerta toisensa perästä.
-Silloin Vilhelm käytti viekkautta. Hän levitti miestensä keskuuteen
-huhun, että hän oli kaatunut. Monet kääntyivät jo pakoon, ja anglosaksit
-avasivat rivinsä ajaakseen heitä takaa. Mutta nyt herttua
-sieppasi kypärän päästänsä ja huusi: »Minä elän ja olen Jumalan
-avulla voittava!» Silloin normannit uudistivat hyökkäyksensä, tunkeutuivat
-<span class='pageno' id='Page_364'>364</span>anglosaksien auenneiden
-rivien läpi ja saavuttivat voiton.
-Ja Vilhelm sai nimen
-<i>Valloittaja</i>.</p>
-
-<p class='c009'>● Vilhelmin mukana tuli
-maahan joukko normannilaisia
-ylimyksiä. Heidän haltuunsa
-joutui suurin osa anglosaksien
-maata, ja läänityslaitos pantiin
-täälläkin toimeen. Kuninkaan
-valta pysyi kumminkin lujempana
-kuin mannermaan valtioissa,
-sillä Vilhelm vaati kaikki
-alavasallitkin tekemään uskollisuuden
-valan kuninkaalle.
-Kuitenkin normannit muodostivat
-tästä lähtien Englannin
-mahtavan ylimysluokan,
-joka erosi anglosaksilaisesta
-kansasta sekä tapojensa että
-kielensäkin puolesta, ja kesti kauan, ennen kuin nämä kaksi kansallisuutta
-sulautuivat toisiinsa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_226.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 226.</i> Normannilaisritari.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Henrik II ja Tuomas Becket.</strong> Normannilaisen suvun jälkeen
-sai Englannin kruunun <i>Henrik II</i> (1154–1189), joka niinikään
-oli ranskalainen ylimys ja kuului <i>Plantagenet</i>in [pläntä´džinet]
-sukuun (1154–1485). Hänellä oli lääninä enemmän kuin kaksi
-kolmannesta Ranskan kuningaskuntaa, ja Englannissa hän kohotti
-kuninkuuden suureen voimaan.</p>
-
-<p class='c007'>Henrik antoi feodaaliherroille erityistä maksua vastaan vapautuksen
-sotapalveluksesta. Maksua sanottiin <em class='gesperrt'>kilpiveroksi</em>.
-Verosta saaduilla varoilla hän palkkasi sotureita, jotka olivat taidoltaan
-parempia ja samalla luotettavampia kuin aatelissotilaat.</p>
-
-<p class='c007'>Henrik tahtoi myös määrätä kirkon asioista. Hän nimitti
-piispoja ja julkaisi kirkkoa koskevia lakeja, joissa mm. säädettiin,
-että pappien rikosasioissa tuli vastata maallisissa tuomioistuimissa.
-<span class='pageno' id='Page_365'>365</span>Mutta silloin hän joutui taisteluun kirkon kanssa, jota Englannissa
-tähän aikaan ylimpänä edusti arkkipiispa <i>Tuomas Becket</i> [be´kit].
-Tässä taistelussa Henrik joutui tappiolle.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_227.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 227.</i> Henrik II puolisoineen.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Becket oli aiemmin ollut kuninkaan palveluksessa, ja he olivat
-olleet hyviä ystäviä. Kuninkaan vaatimuksesta Becket oli arkkipiispaksikin
-nimitetty. Mutta tultuaan tähän korkeaan kirkolliseen
-virkaan Becket ryhtyi pontevasti puolustamaan kirkon etuja. Kun
-Henrik rupesi määräämään kirkon asioista, hän huomautti paavien
-tapaan: »Niinkuin kulta on halpaa lyijyä kalliimpaa, niin on hengellinen
-valta maallista valtaa arvokkaampi». Hän lähti Ranskaan,
-ja vasta monen vuoden kuluttua saatiin sovinto aikaan hänen ja Henrikin
-välillä. Arkkipiispa palasi nyt Englantiin, mutta asettui jyrkästi
-entiselle kannalleen. Suuttuneena kuningas lausui uhkauksia ja moitteita.
-»Minkälaisia raukkamaisia miehiä minulla onkaan, kun ei yksikään
-kykene hankkimaan kostoa tuolle uppiniskaiselle papille!», hän
-eräänä päivänä sanoi. Sen johdosta neljä hänen ritariaan surmasi
-Becketin itse kirkon alttarilla. Tämä luettiin kuninkaan syyksi. Henrikin
-oli pakko ruoskittaa itseänsä arkkipiispan haudalla sekä
-peruuttaa kirkkoa vastaan tähdätyt säännökset.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Suuri vapauskirja.</strong> Henrik II:n kuoltua hallitsi Englantia peräkkäin
-hänen kaksi poikaansa, joista nuorempi oli ennen mainittu
-<i>Juhana Maaton</i>, väkivaltainen ja kykenemätön ruhtinas. Jo ennen
-on kerrottu, kuinka hän menetti suurimman osan ranskalaisia alueitaan.
-<span class='pageno' id='Page_366'>366</span>Juhana joutui riitaan myöskin paavin kanssa. Hän nimitti
-mieleisensä miehen arkkipiispaksi, mutta paavi ei tätä hyväksynyt,
-vaan asetti virkaan toisen henkilön. Kun Juhana ei päästänyt uutta
-arkkipiispaa Englantiin ja uhkasi heitättää mereen koko maansa
-papiston, niin paavi julisti Juhanan pannaan ja koko maan
-interdiktiin. Silloin Juhana nöyrtyi: hän antoi
-maansa paaville, saaden sen lääninä takaisin.
-Englannin kuningas oli siis paavin vasalli.</p>
-
-<p class='c007'>Mutta Juhana sai vastaansa maansa ylimyksetkin,
-joita hän oli kohdellut mielivaltaisesti.
-Yhtyivätpä toisilleen vihamieliset
-kansanainekset, normannilainen ja anglosaksilainen,
-yksimielisesti vaatimaan kuninkaan
-vallan rajoittamista selvillä lainsäännöksillä.
-Kuninkaan oli pakko taipua: v. 1215 hän alle-kirjoitti
-<i>Magna chartan</i> [karta] eli <i>suuren vapauskirjan</i>,
-joka laski pohjan Englannin kansan
-vapaalle itsehallinnolle.</p>
-
-<p class='c007'>Tästä lähtien <i>laki</i> oli Englannissa
-määräämässä kuninkaankin toimivallasta.
-Hän ei saanut ottaa veroa ylimysten suostumuksetta,
-eikä hän saanut vangita vapaata
-englantilaista mielivaltaisesti. Laki, joka
-näin määrää kuninkaanvallan rajat, on <i>perustuslaki</i>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_228.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 228.</i> Henrik III.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Magna chartassa sanotaan mm.: »Mitään
-kilpiveroa tai läänivelvollisuutta älköön määrättäkö
-meidän kuningaskunnassamme ilman
-valtakuntamme yhteistä neuvonpidettä!»&thinsp;—&thinsp;»Raha-apuja
-ja kilpiveroa määrättäessä tahdomme me kuulla valtakuntamme
-yhteisen neuvonpiteen ja sitä varten kutsua koolle arkkipiispat,
-piispat, apotit, kreivit ja vapaaherrat lähettämällä kullekin
-kirjeen, ja sitä paitsi tahdomme virkamiestemme välityksellä kutsua
-kaikki muut vasallit koolle määräpäiväksi.»&thinsp;—&thinsp;»Ilman laillista, maan
-lakien mukaan langetettua tuomiota ei ketään vapaata miestä saa vangita,
-ei julistaa lainsuojattomaksi, ei karkottaa maasta eikä muutoin
-vahingoittaa: häneltä ei myöskään saa riistää omaisuutta.»</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_367'>367</span>
-<img src='images/kuva_229.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 229.</i> Lordien huoneen istunto Edvard I:n aikana.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Englannin parlamentti.</strong> Magna chartan mukaan verojen myöntäminen
-kuului hengellisille ja maallisille ylimyksille. Puolta vuosisataa
-myöhemmin alemmatkin kansanluokat tulivat tästä oikeudesta
-osallisiksi. Juhanan pojan <i>Henrik III</i>:n hallitessa syntyi näet
-jälleen riitoja hänen ja ylimysten välillä, kuningas kun määräsi mielin
-määrin veroja. Lopulta puhkesi kapina. Kuningas vangittiin,
-ja vastarinnan johtaja kutsui v. 1265 kokoon valtiopäivät eli <i>parlamentin</i>,
-jonne ylimysten lisäksi saapui myös aatelisten ja aatelittomien
-<em class='gesperrt'>maanomistajain</em> ja <em class='gesperrt'>kaupunkien porvariston edustajia.</em>
-Täten muodostui ylimysten kokous kansaneduskunnaksi.</p>
-
-<p class='c007'>On huomattava, että Ranskassa parlamentti oli ylituomioistuin,
-Englannissa kansaneduskunta.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_368'>368</span>Henrik III:n poika <i>Edvard I</i> piti voimassa Magna chartan
-säännökset. Hän kävi sotia <i>Wales</i>ia ja Skotlantia vastaan liittäen
-ensiksi mainitun maan Englannin kuningaskuntaan. Näihin
-sotiin hän tarvitsi varoja, mutta ne oli pyydettävä parlamentilta.
-Parlamentti kokoontui sangen usein ja sen toiminta alkoi vakaantua.
-Parlamentti jakaantui kahteen osastoon: <i>ylähuoneeseen</i> ja <i>alahuoneeseen</i>.
-Ylähuoneen muodostivat hengelliset ja maalliset ylimykset,
-joita sanottiin <i>lordeiksi</i> [lōd]. Alempi aatelisto sekä aatelittomat
-maaseudun ja kaupunkien valitut edustajat taas muodostivat
-alahuoneen.</p>
-
-<p class='c007'>Alempana mainitun satavuotisen sodan aikana anglosaksit ja normannit
-sulautuivat toisiinsa yhdeksi eheäksi Englannin kansaksi.
-Samoin muodostui englannin kieli siten, että anglosaksien kieleen
-siirtyi paljon ranskalaisia sanoja.</p>
-
-<h4 class='c010'>SATAVUOTINEN SOTA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sodan aihe.</strong> 14:nnen vuosisadan
-keskivaiheilla Englanti ja
-Ranska joutuivat keskenään sotaan,
-joka, välillä keskeytyen, kesti
-toista sataa vuotta (1339–1453).
-Siinä taisteltiin Ranskan kruunusta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_230.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 230.</i> Edvard III.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kun capetinkisuvun vanhin
-miespuolinen haara sammui 1328,
-syntyi epätietoisuutta siitä, oliko
-kruunu menevä Filip IV Kauniin
-veljenpojalle, <i>Valois</i>´n [valua´]
-kreiville <i>Filipille</i>, vaiko hänen
-tyttärenpojalleen, Englannin kuninkaalle
-<i>Edvard III</i>:lle. Suurvasallit
-ratkaisivat asian Filipin
-eduksi. Näin nousi Ranskan
-valtaistuimelle <i>Valois</i>´n suku (1328–1589),
-joka siis oli capetinkisuvun sivuhaara.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_369'>369</span>
-<img src='images/kuva_231.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 231.</i> Jousi- ja keihäsmies.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Crécyn taistelu (1346).</strong>
-Edvard III päätti asevoimin
-anastaa Ranskan kruunun.
-Hän sai aikeelleen
-vilkasta kannatusta Englannissa,
-ja Alankomaiden
-porvarit, jotka saivat kutomoihinsa
-villat Englannista,
-menivät hänen puolelleen.
-Englannin väkiluku oli tosin
-Ranskan väkilukua pienempi,
-mutta Edvardin
-sotajoukko oli taistelukuntoisempi
-kuin Ranskan.
-Aatelisen ratsuväen lisäksi
-hänellä oli hyvin harjoitettua
-jalkaväkeä, josta toisilla
-oli aseina keihäät, toisilla
-hyvätekoiset jouset. Ja
-kaiken lisäksi hänellä oli
-<em class='gesperrt'>tykkejä</em>, joita nyt ensi kerran mainitaan taistelussa käytetyn.
-Tärkeintä oli kuitenkin se, että englantilaiset taistelivat säännöllisin
-joukoin, jotka suorittivat taisteluliikkeet komennuksen mukaan. Tämän
-taistelutavan he olivat oppineet sotiessaan Walesin ja Skotlannin kelttiläisiä
-vastaan. Ranskan sotajoukossa taistelivat aateliset ratsumiehet,
-jotka tosin olivat sotaanharjaantuneita, mutta joilta puuttui tarpeellinen
-järjestys ja kuri; kukin suoritti kamppailun oman harkintansa mukaan.
-Jousimiehiäkin oli, mutta ne eivät kyenneet kilpailemaan englantilaisten
-kanssa nopeudessa ja tarkkuudessa. Niinpä ranskalaiset
-kärsivät, vaikka heidän joukkonsa oli paljoa lukuisampi, täydellisen
-tappion <i>Crécy</i>n [kresi´] taistelussa Pohjois-Ranskassa v. 1346.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_232.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 232.</i> Heittokone.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Kuningas Filip tahtoi antaa sotamiestensä levätä ennen taistelun
-alkamista, koska he olivat marssineet aamusta asti sateessa. Mutta
-voitonvarmoina ranskalaiset ruhtinaat ja ritarit tahtoivat heti taistella.
-Kuningas suostui ja antoi genovalaisille jousimiehille, jotka olivat
-hänen palveluksessaan, käskyn hyökätä. Turhaan genovalaiset huusivat,
-<span class='pageno' id='Page_370'>370</span>että heidän jousenjänteensä olivat
-sateesta höltyneet&thinsp;—&thinsp;heidän täytyi rynnätä.
-Mutta pian he kääntyivät toivottomina
-pakoon, kun englantilaiset jousimiehet, jotka
-olivat pitäneet jousensa koteloissa, alkoivat
-ampua. »Nuo heittiöt», urhoolliset
-Ranskan ritarit huusivat omista jousimiehistään,
-»miksi he sulkevat meiltä tien?»
-»Hakatkaa ne maahan!» kuningas komensi.
-Ja sillä aikaa kuin ranskalaiset
-ritarit kävivät turvattomien jousimiesten
-kimppuun, englantilaiset lakkaamatta
-ampuivat joukkoon.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_233.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 233.</i> Musta prinssi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Vihdoin ranskalainen ritarijoukko ratsasti
-rynnäkölle. Englantilaiset odottivat
-hyökkäystä tyynesti ja äänettöminä. Edvard
-oli asettanut joukkonsa mäen rinteelle
-kolmeen linjaan. Ritarit olivat astuneet
-maahan ratsujensa selästä ja taistelivat
-yhdessä jalkamiesten kanssa. Rintaman
-edustalle oli sijoitettu jousimiehet. Jouset
-olivat teräksestä ja niin raskaat, että ne oli
-viritettävä erityisellä vääntimellä. Ampujan
-vieressä oli sen takia hänen kumppanillaan leveä kilpi molempien
-suojana. Hyvällä jousella saattoi ampua puhki vahvan ritarivarustuksen.
-Toista linjaa johti kuninkaan 15-vuotias poika <i>Edvard</i>,
-jota tumman varustuksensa takia sanottiin mustaksi prinssiksi. Kolmannen
-linjan ja koko taistelun ylin johto oli kuninkaalla.</p>
-
-<p class='c012'>Ranskan aatelin kiivaasta hyökkäyksestä englantilaisten jousimiesten
-rivit särkyivät. Musta prinssi joutui ahdinkoon ja pyysi isältään
-apua. »Onko poikani pudonnut hevosen selästä?» kuningas kysyi,
-»ja onko hän haavoittunut tai kuollut?» »Ei», sanantuoja vastasi,
-»viholliset ovat ylivoimallaan voittamaisillaan hänet.» Kuningas,
-joka paikaltaan näki, että prinssi hyvin saattoi suoriutua, vastasi:
-»Sitten hän ei saakaan apua. Olkoon päivän kunnia hänen, niin hän
-voipi ansaita ritarikannuksensa!» Tämä vastaus kiihotti prinssiä.
-Niin kuin muuri hänen lujat rivinsä vastustivat Ranskan ritariston
-hyökkäyksiä. Ja kun englantilaisten kolmaskin linja marssi rinnettä
-alas, oli heidän voittonsa täydellinen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kansa kapinassa.</strong> Crécyn taistelun jälkeen oli useita rauhan
-vuosia. Euroopassa raivosi silloin hirveä rutto, »<em class='gesperrt'>musta surma</em>»,
-johon kuoli tuhansittain ihmisiä. Mutta kun ruton aika oli päättynyt,
-<span class='pageno' id='Page_371'>371</span>sota alkoi uudelleen. Ranskalaiset olivat nytkin häviöllä, vietiinpä
-heidän kuninkaansa vankina Englantiin.</p>
-
-<p class='c007'>Silloin puhkesi Ranskassa kapina. Hallitusta johti kruunun-prinssi,
-jota sanottiin <i>daufin</i>iksi [dof̃ä´], koska hänellä oli Dauphinén
-[dofine´] maakunta lääninä. Porvaristo tahtoi supistaa kuninkaan
-valtaa, ja talonpojat, jotka sodan johdosta olivat paljon kärsineet,
-liittyivät joukoiksi ja kulkivat ryöstämässä ja polttamassa aatelin
-linnoja. Mutta kapina kukistettiin, ja olot jäivät entiselleen.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Jeanne d´Arc.</strong> Sota leimahti usean kerran ilmiliekkiin. Voitolla
-olivat milloin englantilaiset, milloin ranskalaiset. Näin kului ainaisissa
-levottomuuksissa 80 vuotta. Lopulta Ranskaa kohtasi suuri onnettomuus:
-kuningas tuli heikkomieliseksi, ja mahtavat suurvasallit jakautuivat
-kahteen keskenänsä vihamieliseen puolueeseen. Samaan aikaan
-englantilaiset uudistivat hyökkäyksensä. Kun <i>Kaarle VII</i>, heikkomielisen
-isänsä kuoltua, v. 1422 nousi valtaistuimelle, oli hänellä
-hallussaan ainoastaan Loire [luā´r]-joen eteläpuolella oleva osa
-maata. Mutta englantilaiset tahtoivat valloittaa koko Ranskan ja
-rupesivat piirittämään <i>Orleans</i>´in [orleã´] kaupunkia. Ranska näytti
-olevan hukassa, mutta silloin 17-vuotias talonpoikaistyttö <i>Jeanne
-d´Arc</i> [žanda´rk] tuli maansa pelastajaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kotiseudullaan Champagnessa Jeanne d´Arc oli kuullut kertomuksia
-vain sodista ja pyhimyksistä. Eräänä päivänä hän oli näkevinään
-suuren valon, ja ihana olento, jolla oli siivet, virkkoi hänelle:
-»Vapauta kuningas ja anna hänelle takaisin hänen maansa ja valtakuntansa!»
-Mutta tyttö vastasi: »Minä olen vain heikko tyttö enkä
-osaa johtaa aseellisia miehiä». Ääni vastasi taas: »Pyhimykset auttavat
-sinua». Vuosikausia hän kuuli näitä ääniä kertomatta niistä
-kenellekään. Vihdoin hän ilmoitti asiasta isälleen. Isä sanoi mieluummin
-hukuttavansa tyttärensä kuin päästävänsä hänet raakojen sotamiesten
-joukkoon. Sitten Jeanne kertoi asiasta eräälle upseerille.
-Tämäkin nuhteli häntä. Mutta tyttö oli itsepäinen. Hän lausui:
-»Lähden kuninkaan luo, vaikkapa jalkani kuluisivat polvia myöten.»</p>
-
-<p class='c012'>Ja Jeanne lähti kuninkaan luo. Hän leikkasi lyhyeksi pitkän
-tukkansa, pukeutui miehen pukuun ja saapui onnellisesti siihen kaupunkiin,
-jossa kuningas oleskeli. Tuntematta ennakolta kuningasta
-Jeanne meni suoraan hänen luokseen, vaikka kuningas tavalliseen hovi-miehen
-pukuun pukeutuneena oli suuressa seurassa. »Jos annat minulle
-sotaväkeä, niin minä vapautan Orleans´in ja vien sinut kruunattavaksi
-<span class='pageno' id='Page_372'>372</span>Reimsiin», tyttö rohkeasti virkkoi kuninkaalle, »sillä Jumalan tahto
-on, että englantilaiset on karkotettava kotimaahansa ja että Ranska
-on oleva vapaa». Aluksi moni epäili, olisiko suostuttava tuon merkillisen
-talonpoikaistytön pyyntöön, mutta hänen älykkäät vastauksensa
-ja varma esiintymisensä herättivät luottamusta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_234.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 234.</i> Jeanne d´Arc erään linnan edustalla.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● Ranskalaiset pitivät Jeanne d´Arcia Jumalan lähettämänä pelastajana.
-Yleinen innostus syntyi. Tehtiin voimakkaita hyökkäyksiä
-englantilaisia vastaan. Vihollisten voima murtui. Orleans oli pelastettu,
-ja Jeanne d´Arc sai <i>Orleans´in neitsyen</i> nimen. Sen jälkeen
-Kaarle VII vietiin Reimsiin kruunattavaksi.</p>
-
-<p class='c007'>Jeanne d´Arc oli herättänyt ranskalaisissa yleisen isänmaallisen
-innostuksen ja lujittanut heidän itseluottamustaan. Heillä oli tämän
-jälkeen parempi menestys taistelussa. Ja kun sota päättyi (1453),
-ei Englannilla ollut Ranskan alueista jäljellä muuta kuin Calais´n
-kaupunki.</p>
-
-<p class='c011'>□ Kun Jeanne d´Arc oli lupauksensa täyttänyt, hän tahtoi mennä
-kotiinsa. Mutta hänet houkuteltiin vielä jäämään sotajoukkoon. Silloin
-onni petti hänet. Hän joutui englantilaisten vangiksi. He syyttivät
-<span class='pageno' id='Page_373'>373</span>häntä noituudesta ja tuomitsivat hänet noitana elävältä poltettavaksi.
-Tuomio pantiin täytäntöön Rouen´in [ruã´] torilla v. 1431.
-Kun liekit jo ympäröivät häntä, vakuutti hän viattomuuttaan: »Äänet
-puhuivat minulle Jumalan luota, ne äänet eivät ole minua pettäneet.»
-Ja kun hänen päänsä kuoleman hetkellä vaipui rinnalle, niin hän
-huudahti: »Jeesus!» Mutta polttorovion ääressä seisoi tuhansia ihmisiä
-silmät kyynelissä.</p>
-
-<h4 class='c010'>SODAN JÄLKEINEN AIKA RANSKASSA JA ENGLANNISSA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuninkaan valta kasvaa Ranskassa.</strong> Pitkällinen sota Englantia
-vastaan teki välttämättömäksi pitää sotajoukkoja alinomaa
-aseissa. Näin sai alkunsa <em class='gesperrt'>vakinainen sotajoukko</em>, joka oli
-kokonaan kuninkaan komennettavana.
-Siten kuningas tuli sodankäynnissä
-riippumattomaksi aatelisherroista. Samaan
-aikaan tulivat eräät <em class='gesperrt'>verot</em>,
-joita aluksi oli myönnetty sotatarkoituksiin,
-<em class='gesperrt'>pysyväisiksi</em>. Siten
-valtiopäiväin merkitys kuninkaan rinnalla
-väheni.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_235.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 235.</i> Ludvig XI.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kaarle VII:n jälkeisen <i>Ludvig
-XI</i>:n hallitessa kuninkaan valta yhä kohosi,
-kun viimeinen mahtava suurvasalli,
-Burgundin herttua <i>Kaarle
-Rohkea</i>, kukistui. Kaarle omisti paitsi
-Burgundia useita muita alueita, niiden
-joukossa Alankomaat. Hänen tarkoituksensa oli muodostaa Ranskan
-ja Saksan välille itsenäinen kuningaskunta. Huolimatta Ludvig
-XI:n salaisesta vastarinnasta Kaarlella oli kauan menestystä aikeissaanXII:n salaisesta vastarinnasta Kaarlella oli kauan menestystä aikeissaan.
-Mutta kun hän yritti valloittaa Sveitsiä, kohtasi hän sitkeätä
-vastarintaa tuon vapaan kansan taholta, ja <i>Nancy</i>n [nãsi´]
-taistelussa hän kaatui (1477). Ludvig otti hänen maistaan
-<em class='gesperrt'>Burgundin herttuakunnan</em>, mutta Burgundin kreivikunnan
-eli <em class='gesperrt'>Franche-Comtén</em> [frãškõte´] ja <em class='gesperrt'>Alankomaat</em> sai Saksan
-keisari Maksimilian, joka oli naimisissa Kaarle Rohkean tyttären kanssa.</p>
-
-<p class='c007'>Näin <i>kuninkaan valta</i> oli Ranskassa vahvistumistaan vahvistunut.
-<span class='pageno' id='Page_374'>374</span>Lääniaateli oli masennettu, katolinen kirkko oli heikko,
-porvaristo kannatti kuningasta. Hänen käytettävänään oli pysyvä
-sotajoukko ja vakinainen vero.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sisällissota Englannissa.</strong> Pian sen jälkeen kun 100-vuotinen
-sota oli päättynyt Englannin tappioksi, syttyi Englannissa sisällissota
-kahden kuninkaallisen sukuhaaran välillä, jotka taistelivat
-kuninkaan kruunusta. Molemmin puolin käytettiin satavuotisesta sodasta
-vapautuneita levottomia ammattisotilasjoukkoja. Sotaa sanotaan
-<i>ruusujen sodaksi</i> (1455–1485), toisella sukuhaaralla, Lancasterin
-[lä´ŋkästə] suvulla, kun oli lipussaan punainen ruusu, toisella,
-Yorkin [jōk] suvulla, taas valkoinen ruusu. Kansa jakaantui kahtia sukujen
-mukaan. Sota oli ylen verinen, ja puolueet taistelivat vaihtelevalla
-onnella. Monta kammottavaa murhaa tehtiin itse kuningasperheessä.
-Viimein (1485) <i>Henrik VII
-Tudor</i> [tjū´də], joka polveutui kummastakin
-taistelevasta suvusta, kohosi Englannin
-valtaistuimelle. <i>Tudorin suku</i> hallitsi sitten
-Englantia enemmän kuin sata vuotta
-(1485–1603).</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_236.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 236.</i> Henrik VII.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Englannissakin oli <i>kuninkaan valta</i>
-vahva keskiajan lopussa. Ruusujen sodassa
-oli kaatunut paljon ylhäisaatelia. Se
-vaikutti heikontavasti parlamentin ylähuoneeseen,
-joka tähän aikaan oli varsinaisena
-kuninkaan vallan vastapainona.
-Porvaristo oli kyllä taloudellisesti vaurastunut,
-mutta sen valtiollinen merkitys oli
-vielä suhteellisen vähäinen. Vasta uudella ajalla parlamentin alahuone
-kohosi Englannissa suureen merkitykseen.</p>
-
-<h4 class='c010'>SAKSAN VALTAKUNTA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Nyrkkivallan aika.</strong> Hohenstaufien kukistumista seurasi Saksassa
-täydellinen sekasorron eli <i>nyrkkivallan aika</i> (1254–1273).
-Maassa oli kyllä kuninkaita, mutta heitä ei kukaan totellut. Mahtavat
-lääninherrat olivat pikku kuninkaita kukin alueellaan, ja alavasallitkin
-<span class='pageno' id='Page_375'>375</span>menettelivät, miten parhaaksi näkivät. Linnoistansa monet aatelisherrat
-harjoittivat suoranaista rosvousta ryöstellen rauhallisten kauppiaiden
-ja talonpoikain omaisuutta. Eikä kukaan heitä siitä rangaissut,
-sillä laki ja
-järjestys olivat maasta
-kadonneet.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Rudolf Habsburgilainen.</strong>
-Vihdoin kokoontui
-Saksan seitsemän
-etevintä hengellistä
-ja maallista ruhtinasta,
-joita sanottiin
-<em class='gesperrt'>vaaliruhtinaiksi</em>,
-valitsemaan maalle
-sellaista kuningasta, joka
-palauttaisi järjestyksen
-valtakuntaan. Valituksi
-tuli Habsburgin
-kreivi <i>Rudolf</i> (1273–1291).
-Siten nousi valtaistuimelle
-kuuluisa
-<i>Habsburgin suku</i>. Se
-sai nimensä Sveitsissä
-sijaitsevasta Habsburgin
-linnasta.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_237.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 237.</i> Rudolf, Habsburgin kreivi.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Rudolfilla oli valtaistuimelle
-noustessaan vähäiset tilukset, mutta hän laajensi ne pian
-varsin huomattaviksi. Kun Böömin kuningas ylpeästi kieltäytyi
-vannomasta läänivalaa vasta valitulle kuninkaalle, Rudolf aloitti
-sodan häntä vastaan ja anasti hänen maistaan <i>Itävallan</i>, <i>Steiermarkin</i>,
-<i>Kärntin</i> ja <i>Krainin</i>. Ne jäivät sitten perinnöksi Habsburgin
-suvulle ja niitä sanottiin <em class='gesperrt'>Itävallan perintömaiksi</em>.</p>
-
-<p class='c007'>Pontevasti Rudolf toimi myöskin järjestyksen ja sisällisen
-rauhan palauttamiseksi valtakuntaan. Hän ahdisteli lakkaamatta
-rosvoritareja, rankaisi heitä ankarasti ja hävitti heidän linnojansa.</p>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_376'>376</span>□ Thüringenissä Rudolfin sanotaan yhtenä vuotena hävittäneen
-seitsemättäkymmentä rosvolinnaa. Sen jälkeen hän puhdisti Reinin
-seudut. Siellä hän eräästä linnasta pelasti joukon kauppiaita, jotka
-rosvoritarit olivat ryöstäneet puti puhtaiksi ja joita he pitivät vangittuina
-kiskoakseen lunnaita heidän kotiseudultaan. Rudolf vangitutti ritarit
-ja tuomitsi heidät kaikki hirtettäviksi. Muuan kuninkaan seurueessa
-oleva aatelismies huomautti, että moinen rangaistus häpäisisi koko
-aatelissäätyä. Mutta Rudolf vastasi: »Aateli ei siitä kärsi häpeätä,
-sillä nämä eivät ole mitään ritareita, vaan varkaita, rosvoja ja murhamiehiä.
-He ovat käyneet rauhallisten kansalaisten kimppuun, rikkoneet
-maan rauhan ja pilkanneet tuomioistuimia. Oikea aateli pitää
-uskollisuutta kunniassa, harrastaa hyviä tapoja, ei tee kenellekään
-vääryyttä ja suojelee heikkoja.» Kun linna oli hävitetty maan tasalle,
-pystytettiin sen raunioille hirsipuut, joihin vangit ripustettiin. Vuoren
-laelle asetettiin marmoritaulu, johon piirrettiin
-hirtettyjen nimet ynnä seuraavat sanat:
-»Niin rankaisee Habsburgin Rudolf rauhanrikkojia,
-rosvoja ja murhamiehiä sukuun tai
-säätyyn katsomatta».</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_238.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 238.</i> Maksimilian I.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Maksimilian.</strong> Rudolfin jälkeen oli Saksan
-keisarinistuimella erisukuisia ruhtinaita,
-kunnes v. 1437 kruunu joutui pysyväisesti
-Habsburgin suvulle. Keskiajan päättyessä oli
-valtaistuimella <i>Maksimilian I</i>, joka oli, kuten
-edellä on mainittu, naimisissa Kaarle Rohkean
-tyttären kanssa ja liitti valtakuntaansa
-<i>Alankomaat</i> ja <i>Franche-Comtén</i>.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Sveitsiläisten vapaustaistelu.</strong> Rudolfin seuraajain aikana Itävallan
-habsburgilaiset herttuat koettivat alistaa valtaansa Sveitsin vuorimaiden
-vapaita talonpoikia. Herttua <i>Leopold</i> päätti pakottaa talonpojat
-alamaisuuteen ja lähti loistavan ritarijoukon johdossa Sveitsiin.
-Mutta valppaat, vapautta rakastavat talonpojat olivat häntä vas
-tassa <i>Morgarien</i>in vuorisolassa Schwyzin kantonin rajalla. Siinä syntyi
-taistelu (1315), jossa Leopoldin ritarijoukko täydellisesti tuhottiin.
-Sveitsiläisillä oli kuten englantilaisillakin järjestyneet jalkaväkijoukot,
-jotka toimivat suunnitelmallisesti, jota vastoin Leopoldilla oli kurittomia
-ritarijoukkoja.</p>
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_377'>377</span>
-<img src='images/map_europa.jpg' alt='EUROPA v. 1460 vaiheilla.' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c011'><span class='pageno' id='Page_378'>378</span>□ Sveitsiläisten vapaustaistelujen ajoilta kerrotaan mm. tarina urhoollisesta
-jousimiehestä <i>Wilhelm Tell</i>istä.</p>
-
-<p class='c012'>Altdorfissa, Urin kantonissa, pidettiin markkinoita. Nöyryyttääkseen
-seudun asukkaita <i>Gessler</i> vouti pystytti kaupungin torille
-pitkän riu´un, jonka päähän hän panetti Itävallan herttuan hatun. Jokaisen
-ohikulkijan tuli tervehtiä hattua yhtä kohteliaasti kuin itse Itävallan
-herttuaa. Monet olivat jo kulkeneet ohitse, uskaltamatta olla
-tervehtimättä, kun Wilhelm Tell, taluttaen pientä poikaansa kädestä,
-saapui torille ja astui hatun ohi tervehtimättä. Silloin sotamiehet,
-jotka lähimmässä kadunkulmassa vartioitsivat ohikulkijoita, vangitsivat
-hänet ja veivät hänet Gesslerin eteen.</p>
-
-<p class='c012'>Gessler tuomitsi Teliin ampumaan omenan poikansa pään päältä.
-Tell, vaikka olikin tarkka jousimies, kalpeni ja pyysi päästä kokeesta.
-Mutta siihen ei suostuttu. Poikanen asetettiin, omena pään päällä,
-selin erästä puuta vastaan torin toiseen laitaan, kun Tell toisessa laidassa
-nosti joustaan. Nuoli suhahti ilmassa, ja palasina omena putosi
-maahan. Kansa riemuitsi, ja iloisena Tell syleili poikaansa, jolle ei ollut
-mitään vahinkoa tapahtunut. Samassa Gessler huomasi Tellin vyötäisillä
-toisen nuolen ja kysyi, kenelle se oli aiottu. Hetken epäröityään
-Tell vastasi synkästi: »Sinulle se oli aiottu, jos olisin tappanut
-lapseni. Ja se nuoli olisi varmasti osunut maaliin.» Suuttuneena Gessler
-panetti Tellin kahleisiin ja lähti viemään häntä Vierwaldstätter
-järven halki linnaansa.</p>
-
-<p class='c012'>Mutta järvellä nousi ankara myrsky. Vene oli hukkumaisillaan,
-ja kaikki huusivat, että Tell, joka oli taitava purjehtija, yksin voi sen
-pelastaa. Silloin Gessler irroitutti Tellin kahleista ja asetti hänet
-peräsimeen. Tell ohjasi veneen lähelle rantaa, tarttui sitten äkkiä
-jouseensa ja hyppäsi kallion kielekkeelle, kadoten pian hämmästyneiden
-vihollisten näkyvistä.</p>
-
-<p class='c012'>Gessler pääsi miehineen kumminkin onnellisesti maihin. Kun
-hän seuraavana päivänä ratsasti tietä pitkin linnaansa, sattui ahtaalla
-rotkotiellä nuoli hänen rintaansa, ja hän putosi hevosen selästä taaksepäin
-sotamiestensä syliin. Kuollessaan hän kädellään viittasi nuoleen
-ja virkkoi: »Se on Tellin nuoli, minä tunnen sen.» Samassa sotamiehet
-näkivät tuon rohkean jousimiehen nousevan väijytyspaikastaan
-ja katoavan puiden taakse. Vielä tänä päivänä on sillä
-kallion kielekkeellä, jolle Tell hyppäsi Gesslerin veneestä, nimenä »Teliin
-paasi».</p>
-
-<p class='c012'>Leopoldin sanotaan uhanneen »kurittaa kapinoitsijat ja hevosillaan
-maahan tallata nuo röyhkeät talonpojat». Hänellä oli 2000–3000
-miehen suuruinen ritarijoukko, kun talonpoikia oli 3000–4000. Viimeksi
-mainitut leiriytyivät ahtaan Morgartenin solan taakse: toisella puolen
-oli pieni sisäjärvi, toisella metsäinen vuori. He olivat varustautuneet
-<span class='pageno' id='Page_379'>379</span>tapparakeihäillä, sotakirveillä ja seipäillä. 50 miestä oli miehittänyt
-erään kallion kielekkeen, johon oli vaikea päästä. Sen reunalle he
-vierittivät joukon isoja kiviä ja puunrunkoja. Tuskin itävaltalaiset
-ratsumiehet olivat ratsastaneet ahtaaseen solaan, kun nuo viisikymmentä
-ylhäältäpäin vierittivät kiviä ja puunrunkoja heidän
-päällensä. Monta ritaria kuoli tai haavoittui, hevoset säikähtyivät.
-Syntyi yleinen sekasorto ja hämminki. Nyt solan suulla olevat sveitsiläiset
-tekivät hyökkäyksen, ja rautapukuiset ritarit kärsivät musertavan
-tappion. Toiset tungettiin järveen, jonne he hukkuivat, toiset
-putosivat satulasta voimatta raskaine varustuksineen liikkua paikaltaan,
-toiset kaatoi talonpoikain tapparakeihäs tai kirves. Leopold
-hädin tuskin pelastui pakenemalla. Näin Sveitsin vapaus pelastui;
-Morgartenin voittoa ei ole suotta sanottu »sveitsiläisten Marathoniksi».</p>
-
-<p class='c009'>● Morgartenin voiton jälkeen kolme maakuntaa eli kantonia teki
-keskenään »ikuisen» <i>liiton</i>, luvaten yksissä voimin puolustaa vapauttaan.
-Myöhemmin liittoon yhtyi Sveitsin muitakin kantoneja.
-Se olikin tarpeen, sillä Habsburgit eivät luopuneet valtausaikeistaan,
-ennen kuin heidät oli uudestaan perin pohjin voitettu. Kun Kaarle
-Rohkeankin aiemmin mainittu yritys sveitsiläisten kukistamiseksi
-oli rauennut tyhjiin, niin Sveitsin talonpoikain vapaus oli turvattu.
-Keskiajan lopulla (1499) Habsburgit tunnustivat Sveitsin Itävallasta
-riippumattomaksi itsenäiseksi valtioksi, jolla kuitenkin oli keisari
-yliherranaan.</p>
-
-<p class='c007'>Sveitsin vapaussodan aikana Habsburgit saivat <i>Tirolin</i> liitetyksi
-perintömaihinsa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kirkon hajaannus ja Juhana Hus.</strong> Vuoden 1400 vaiheilla
-huomio alkoi kääntyä erikoisesti kirkon asioihin. Paavit olivat
-kauan asuneet Avignonissa ja olleet Ranskan kuninkaiden nöyriä
-käskyläisiä. Vihdoin Rooman kardinaalit valitsivat paaviksi italialaisen
-miehen, joka asettui Roomaan. Mutta Ranskassa valittiin toinen
-paavi Avignoniin. Näin oli katolisella kristikunnalla kaksi paavia,
-jotka kumpikin julistivat toisensa kannattajineen pannaan. Kirkolliskokouskaan
-ei voinut asiaa auttaa. Se kyllä tuomitsi kummankin
-paavin erotettavaksi, ja uusi valittiin tilalle. Mutta edelliset eivät
-totelleet kirkolliskokouksen päätöstä, joten kahden sijasta saatiin
-kolme paavia. Tämä sekaannuksen aika kesti useita vuosikymmeniä
-ja sitä sanotaan hajaannuksen eli <i>suuren skisman</i> ajaksi. Se päättyi
-<span class='pageno' id='Page_380'>380</span>vasta <i>Konstanz</i>in kirkolliskokouksessa (1414–1418).
-Siellä päätettiin, että kirkolliskokous
-oli paavia ylempi.
-Sitten nuo kolme paavia
-erotettiin virasta ja tilalle
-valittiin uusi paavi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_suuri.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Suuri skisma.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Täten kirkon ulkonainen
-yhteys saatiin aikaan. Mutta
-kirkon arvo oli pahasti kärsinyt.
-Kirkko oli sitä paitsi
-sisällisesti heikko, sillä
-ilmaantui henkilöitä, jotka
-arvostelivat sen oppia ja järjestystä
-ja perustivat lahkokuntia,
-jotka osoittivat tyytymättömyyttä
-kirkkoa kohtaan.</p>
-
-<p class='c007'>Englannissa oli jo aikaisemmin, 14:nnen vuosisadan keskivaiheilla,
-kuuluisa yliopiston professori <i>Wycliff</i> [ui´klif] arvostellut
-kirkon eräitä oppeja ja vaatinut, että Raamattu oli pantava uskonnon
-ylimmäksi ohjeeksi. Hän sai monta kannattajaa Englannissa; mutta
-muissakin maissa hänen mielipiteensä saavuttivat suosiota, ja uudistusliike
-jatkui kirkon vastarinnasta huolimatta. Tämän liikkeen
-pelkäämättömin johtaja oli böömiläinen talonpojanpoika <i>Juhana Hus</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Harhaoppisena Hus kutsuttiin Konstanzin kirkolliskokoukseen
-vastaamaan opistaan. Kirkolliskokous julisti Husin opit vääriksi,
-tahtoen väkivalloin tukahduttaa hänen johtamansa uskonnollisen uudistusliikkeen.
-Hus tuomittiin elävänä poltettavaksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ Hus oli professori samoin kuin Wycliff ja opetti Prahan yliopistossa.
-Mutta samalla hän saarnasi tšekin kielellä kaupungin kirkossa.
-Husin saarnoilla oli syvä vaikutus kuulijoihin, sillä hän oli
-etevä puhuja ja hänen sanoistaan virtasi syvän uskonnollisen vakaumuksen
-voima. Wycliffin tavoin hän hylkäsi eräät kirkon opit ja
-nousi pontevasti vastustamaan anekauppaa, jota kirkko tähän aikaan
-julkisesti harjoitti, niin että ihmisissä se käsitys pääsi valtaan, että
-<span class='pageno' id='Page_381'>381</span>rahalla voi ostaa synninpäästön.
-Hus samoin kuin Wycliff
-rupesi vastustamaan tätä
-väärinkäytöstä selittäen, että
-Jumalan armo annetaan katuvaiselle
-ilmaiseksi. Mutta
-seurauksena oli, että Hus
-julistettiin kirkonkiroukseen
-ja hänen täytyi paeta Prahasta.
-Kun Hus sitten kutsuttiin
-Konstanziin vastaamaan
-opistaan, monet ystävät
-varottivat häntä sinne
-menemästä. Mutta Husilla
-oli palava halu puhua vakaumuksensa
-puolesta. Pelottomasti
-hän puolustikin mielipiteitään,
-vedoten Raamattuun.
-Siitä huolimatta hänet
-julistettiin kerettiläiseksi
-ja tuomittiin poltettavaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_239.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 239.</i> Juhana Husin kuolema.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_240.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 240.</i> Husin muistoksi lyöty raha.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kun tuomio lausuttiin Konstanzin tuomiokirkossa, oli Hus polvillaan
-rukoillen, kädet ylöspäin ojennettuina. Yltympäri kirkon
-penkeissä istuivat kokouksen jäsenet. Eräs piispa luki julki tuomion,
-jonka mukaan kaikki Husin kirjoitukset oli hävitettävä. Hus itse
-oli parantumattomana kerettiläisenä poltettava. Husin yltä riisuttiin
-nyt hänen papillinen pukunsa ja hänen päänsä ajeltiin paljaaksi.
-Muuan piispa lausui kiroussanat: »Kirkko on työntänyt sinut keskuudestaan.
-Me jätämme sinun ruumiisi maallisille virastoille, sinun
-<span class='pageno' id='Page_382'>382</span>sielusi perkeleelle.» »Ja minä», Hus virkkoi tähän, »jätän sen Vapahtajani
-Kristuksen haltuun.» Hänen yllensä puettiin nyt tavallinen
-kerettiläispuku, väljä pitkäliepeinen viitta ja puolen metrin korkuinen
-paperilakki, johon oli kuvattu pahoja henkiä ja tulenliekkejä ja
-johon oli kirjoitettu: pääkerettiläinen. »Vapahtajani», Hus sanoi, »on
-minun tähteni kantanut orjantappurakruunua; ilolla kannan kerettiläiskruunua
-hänen pyhän totuutensa tähden.»</p>
-
-<p class='c012'>Näin puettuna Hus vietiin roviolle, joka oli pystytetty Konstanzin
-torille. Kun rovio sytytettiin, Hus alkoi veisata virttä. Mutta
-tuuli ajoi savua ja tulenhehkua hänen kasvojansa vasten, niin että
-hän pian tukehtui. Kun rovio oli palanut loppuun, koottiin tuhka
-ja siroteltiin Rein-jokeen.</p>
-
-<p class='c009'>● Kun Hus oli poltettu, Böömin <i>tšekit</i>, jotka olivat slaavilaista
-kansaa ja joiden kieltä ja kansallisia oikeuksia Hus oli puolustanut,
-nousivat kapinaan uskontonsa ja kansallisuutensa puolesta. Kapina
-kukistettiin kuitenkin ennen pitkää.</p>
-
-<h4 class='c010'>ITALIAN OLOT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Valtiollinen hajanaisuus.</strong> Keskiajan kahtena viimeisenä vuosisatana
-Italia kohosi yhä suurempaan taloudelliseen vaurauteen ja
-henkiseen kukoistukseen, mutta maa oli valtiollisesti hajalla. Saksan
-keisarien yritys saada Italia valtaansa oli lopullisesti epäonnistunut.
-Sen jälkeen ei liioin muodostunut yhtenäistä Italian valtiota Ranskan
-ja Englannin tapaan, vaan maa oli jakautuneena
-moneen pikku valtioon. Etelä-Italiassa
-oli <i>Napoli</i>n kuningaskunta,
-Keski-Italiassa <i>Kirkkovaltio</i> ja <i>Firenze</i>,
-Pohjois-Italian valtioista olivat tärkeimmät
-<i>Milano</i>, <i>Venezia</i> ja <i>Genova</i>.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_241.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 241.</i> Kondottieri Colleonin muistomerkki Veneziassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Kaikkialla oli vilkasta valtiollista
-toimintaa. Kansa oli jakautuneena edelleen
-puolueisiin, guelfeihin ja ghibelliineihin,
-jotka kävivät keskenään kiivasta
-taistelua valtion ylivallasta. Tavallista
-oli, että voitolle päässyt puolue karkotti
-vastapuolueen johtavat miehet valtion
-<span class='pageno' id='Page_383'>383</span>piiristä. Niinpä kuuluisa firenzeläinen runoilija Dante, josta tuonnempana
-kerrotaan, vietti suuren osan elämäänsä maanpaossa. Sodan
-johto uskottiin palkkajoukkojen päälliköille, joita sanottiin <i>kondottiereiksi</i>.
-He taistelivat vain palkan takia ja menivät usein puolelta toiselle.
-Toisinaan he taas anastivat valtiossa yksinvallan, jota ylläpitivät
-asevoimin, menetellen usein ylen väkivaltaisesti. Yksinvaltiaita
-sanottiin sen tähden <i>tyranneiksi</i>, ja tällaisen hallitusmiehen
-murhaa pidettiin luvallisena, jopa ylistettävänä tekona. Tikarin ja
-myrkyn käyttäminen olikin hyvin tavallista tämän ajan Italiassa.</p>
-
-<p class='c007'>Mutta monessa Italian valtiossa järjestettiin hallinto oivalliselle
-kannalle. Valtion palkkaamat virkamiehet hoitivat eri hallinnonaloja,
-kansalaisten maksettavaksi määrättiin vakinainen vero, valtiolle
-laadittiin tarkka tulo- ja menoarvio, ja hallitus piti velvollisuutenaan
-huolehtia elinkeinojen edistämisestä rakentamalla maanteitä,
-parantamalla satamia jne. Monet tyrannitkin osoittivat
-valpasta huolenpitoa alamaisten hyvinvoinnista ja olivat samalla
-väkivaltaisuudestaan huolimatta lämpimiä tieteen ja taiteen
-suosijoita.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Napolin kuningaskunta.</strong> Kaarle Anjoulainen, jonka paavi oli kutsunut
-karkottamaan Hohenstaufeja Molempain Sisiliain kuningaskunnasta,
-menetti pian Sisilian, joka joutui <i>Aragonia</i>lle. Etelä-Italiaa
-sanottiin tämän jälkeen <i>Napoli</i>n kuningaskunnaksi. Sekin liitettiin
-Aragoniaan v. 1504.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kirkkovaltio.</strong> Paavien ollessa Avignonissa yritti muuan alhaissukuinen
-haaveilija <i>Cola di Rienzi</i> uudistaa Rooman muinaisen
-tasavallan ja saada aikaan Italian yhteyden. Kaunopuheisuudellaan
-ja tulisella innostuksellaan hän sai kansan puolelleen ja hänestä tuli
-»tribuuni», jolla oli kaikki valta käsissään. Pian hän alkoi kumminkin
-käyttäytyä tyrannimaisesti, jolloin hänet kukistettiin ja tapettiin.
-Paavit hallitsivat Roomaan palattuaan jälleen Kirkkovaltiota, pitäen
-loistavaa hovia ja esiintyen anteliaina tieteiden ja taiteiden suosijoina.
-Heistä oli kuuluisimpia <i>Aleksanteri Borgia</i> [bordža], joka
-häikäilemättä myi aneita saadakseen varoja tuhlaavaiseen elämäänsä,
-monille lapsilleen ja taideharrastuksiinsa.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_384'>384</span>● <strong>Firenze.</strong> Firenze sai haltuunsa läheisen
-ympäristönsä kaupungit, mm. Pisan.
-Valtion johto oli kaupungin varakkailla
-teollisuudenharjoittajilla. Puolueet taistelivat
-ankarasti vallasta, ja runoilija Dante
-vertasi kaupunkia kuumetta sairastavaan
-henkilöön, joka saadakseen hiukankaan
-helpotusta heittelehti vuoteellaan kyljeltä
-toiselle. Kun guelfit, jotka olivat
-etupäässä porvarispuolue, pääsivät voitolle,
-tehtiin sellainen päätös, etteivät
-aateliset saisi valtionvirkoja; saadakseen
-täydet kansalaisoikeudet heidän tuli liittyä
-porvarillisiin ammattikuntiin. Määrättiinpä
-toisinaan, kuten muinoin Ateenassa,
-arvalla virkamiehiä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_242.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 242.</i> Lorenzo de’ Medici.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>15:nnellä vuosisadalla valtion johto joutui varakkaalle ja lahjakkaalle
-<i>Medici</i>n [mē´ditši] kauppiassuvulle. Varsinkin <i>Lorenzo
-de’ Medici</i>, jota sanotaan »loistavaksi», esiintyi Perikleen tavoin
-yksinvaltiaana. Taiteiden harrastus oli silloin korkeimmillaan, ja
-Firenzessä vietettiin iloista, huoletonta elämää. Lorenzon kuoltua
-(1492) dominikaanimunkki <i>Savonarola</i> [-rō´-], jonka uskonnollista
-mieltä muinaisaikaisen taiteen harrastus ja iloisten juhlain pito
-syvästi loukkasi, aloitti ankarat parannussaarnansa. Hetkeksi hän
-tempasi kansan puolelleen, mutta pian hän jälleen menetti sen
-suosion ja hänet poltettiin harhaoppisena. Valta joutui uudelleen
-Mediceille, jotka nyt nimellisestikin tulivat
-hallitseviksi herttuoiksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_243.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 243.</i> Savonarola.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Venezia.</strong> Venezia kilpaili kauan Genovan
-kanssa kauppaherruudesta saaden voiton 14:nnen
-vuosisadan loppupuolella. Sillä oli sen jälkeen
-pitkät ajat kaupan ja meriliikkeen johto Välimerellä.
-1) <em class='gesperrt'>Doge</em> [dō´dže] (lat. dux = johtaja,
-herttua) edusti valtion päämiehenä tasavaltaa.
-Mutta varsinainen toimivalta oli 2) <em class='gesperrt'>neuvoskunnalla</em>,
-<span class='pageno' id='Page_385'>385</span>johon paitsi dogea
-kuului kuusi jäsentä. Lainsäätäjävalta
-oli ylimyssukujen
-jäsenistä kokoonpannulla
-3) <em class='gesperrt'>suurella neuvostolla</em>.
-Näiden rinnalla toimi
-4) <em class='gesperrt'>kymmenmiehistö</em>, jonka
-tehtävänä oli valvoa, että
-hallitusmuoto pysyi muuttumatta
-voimassa. Sen käytettävänä
-oli suuri joukko urkkijoita,
-jotka ilmiantoivat voimassa olevan valtiojärjestyksen vastustajat.
-Monet kansalaiset saivat kitua Venezian kammottavissa vankiloissa,
-joita lyijykattojensa takia sanottiin lyijykamareiksi. Lyijy teki vankilat
-talvella tavattoman kylmiksi, kesällä sietämättömän kuumiksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_244.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 244.</i> Dogen palatsi Veneziassa.</p>
-</div>
-</div>
-
-<h4 class='c010'>PYRENEITTEN NIEMIMAAN OLOT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Taistelu maureja vastaan.</strong> Ristiretkien aikana ja niiden jälkeenkin
-Pyreneitten niemimaan kristityt jatkoivat herkeämätöntä taisteluaan
-sekä islaminuskoisia maureja että juutalaisia vastaan. Vähä
-vähältä he tunkivat vastustajansa yhä kauemmas etelään. Ratkaiseva
-voitto saavutettiin <i>Tolosa</i>n [-lo´-] luona v. 1212. Pian sen jälkeen
-valloitettiin <i>Córdoba</i>, jonka jälkeen maureilla oli hallussaan
-ainoastaan <i>Granada</i> [-na´-] ympäristöineen.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Laulu el Cidistä.</strong> Näissä taisteluissa tuli kuuluisaksi muuan kastilialainen
-ritari <i>Rodrigo Diaz</i> [dia´þ], jota maurit sanoivat <i>el Cid</i>iksi
-[sid], herraksi. Hän riitaantui kuninkaansa kanssa ja karkotettiin
-maasta. Pian hän keräsi ympärilleen vapaajoukon ja ryhtyi omin
-päin käymään sotaa, taistellen milloin maureja, milloin kristittyjä
-vastaan. Hänen onnistui valloittaa Valencian [vale´nþia] kaupunki,
-jota hän piti hallussaan kuolemaansa asti.</p>
-
-<p class='c012'>12:nnella vuosisadalla syntyi Diazin taistelujen pohjalla sankarirunoelma,
-<em class='gesperrt'>Laulu el Cidistä</em>, jossa ihastuksella kerrotaan hänen
-uroteoistaan ja ylistetään hänen vasalliuskollisuuttaan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Valtiollinen tila.</strong> Taistelujen kestäessä muodostui Pyreneitten
-niemimaalle useita kristittyjä valtioita, joista tärkeimmiksi tulivat
-<span class='pageno' id='Page_386'>386</span><i>Portugali</i> länsirannikolla sekä <i>Kastilia</i> keskellä maata ja <i>Aragonia</i>
-itärannikolla. Aateli oli sotaista ja väkivaltaista, ja kirkon
-vaikutusvalta kansaan kasvoi taisteluissa »uskottomia» vastaan.
-Mutta kaupunkien porvaritkin hankkivat aikaiseen itselleen oikeuksia:
-he saivat valita virkamiehensä ja heillä oli omia sotajoukkoja.
-Muodostuipa mainituissa valtioissa jo 12:nnella vuosisadalla,
-varhemmin kuin missään muualla, valtiopäivätkin, <i>cortes</i>,
-joilla hengelliset ja maalliset ylimykset, alempi aateli sekä
-kaupunkien porvarit olivat edustettuina. Ne säätivät lait, määräsivät
-verot, olipa niillä oikeus valvoa hallituksenkin toimia. Kuninkaan
-valta oli näin muodoin heikko, mutta se kohosi keskiajan lopulla.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_245.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 245.</i> Ferdinand.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_246.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 246.</i> Isabella.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ferdinand ja Isabella.</strong> Nykyinen Espanjan kuningaskunta
-sai alkunsa, kun Aragonian kuningas <i>Ferdinand</i> ja Kastilian kuningatar
-<span class='pageno' id='Page_387'>387</span><i>Isabella</i> solmivat avioliiton v. 1469. He olivat lahjakkaita
-ja tarmokkaita hallitsijoita.</p>
-
-<p class='c007'>Heidän aikanaan a) <em class='gesperrt'>Espanja laajeni</em>. V. 1492 valloitettiin
-<i>Granada</i>, maurien viimeinen varustus, joten islamin valta, kestettyään
-lähes kahdeksan vuosisataa, lakkasi Espanjassa. Samana
-vuonna <i>Columbus</i> purjehti löytöretkelle Amerikkaan, pannen alulle
-Espanjan <em class='gesperrt'>siirtomaavallan</em>. Teollisuus ja kauppa alkoivat
-kukoistaa. Napoli liitettiin Espanjaan v. 1504. Espanjan menestykseen
-sotatanterella vaikutti <i>sotalaitoksen uudistus</i>. Sveitsiläisten esimerkin
-mukaan pantiin pääpaino jalkaväkeen, joka järjestettiin kolmeksi
-suureksi jopa 20.000 miestä käsittäväksi neliöksi. Neliöiden
-keskustan muodostivat piikkimiehet ja tapparamiehet ja niitä reunustivat
-muskettimiehet. Nämä neliöt muodostivat kuin eläviä
-linnoituksia, joita vastaan ratsujoukkojen hyökkäykset kilpistyivät,
-tulivatpa miltä taholta tahansa.</p>
-
-<p class='c007'>Samalla b) <em class='gesperrt'>kuninkaan valta kasvoi</em>. Kuninkaan neuvoskuntaan,
-jossa ennen oli ollut pelkästään suuraatelin jäseniä, kutsuttiin
-aatelittomiakin lakimiehiä, jotka alistuivat kuninkaan tahtoon. Kirkon
-tärkeimpiin virkoihin hallitsija nimitti hoitajat, ja kaupunkien itsehallintaoikeutta
-supistettiin. Valtiopäiväinkin arvo aleni: säädyt
-osoittivat lausunnoissaan suurta nöyryyttä, ja ne kutsuttiin koolle
-entistä harvemmin. Kuninkaan valtaa lisäsi myös se, että hallitsijan
-käytettävänä oli pysyvä sotajoukko ja vakinainen vero.</p>
-
-<p class='c007'>Huolehtiessaan lujan kuninkuuden aikaansaamisesta Ferdinand ja
-Isabella koettivat saada voimaan myös c) <em class='gesperrt'>yhden ainoan uskonnon</em>
-valtakunnissaan. Niin aloitettiin synkkä taistelu sekä vääräuskoisia
-että maureja vastaan. Katolisen kirkon kerettiläistuomioistuin,
-<i>inkvisitio</i>, toimi täällä hirvittävällä ankaruudella. Polttoroviot
-roihusivat, ja kymmenet tuhannet ihmisraukat saivat niillä uskonsa
-takia surmansa. Myöskin valtiollisesti epäillyt vedettiin inkvisition
-tuomittaviksi.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Autodafee.</strong> Espanjan inkvisitio toimi kuninkaan nimittämän
-yli-inkvisiittorin johdossa. Hänellä oli kokonainen lauma ylempiä ja
-alempia apulaisia. Uskonnollisesti tai valtiollisesti epäilty tuotiin
-inkvisitiotuomioistuimen tutkittavaksi. Ellei hän tunnustanut syyllisyyttään,
-alettiin häntä kiduttaa varta vasten keksityillä kidutuskoneilla
-<span class='pageno' id='Page_388'>388</span>tai suljettiin
-hänet maanalaisiin
-vankikomeroihin
-nääntymään.
-Todistajiakin
-kidutettiin.
-Tämän takia moni
-puhui vasten parempaa
-tietoaan
-säästyäkseen hirveiltä
-kärsimyksiltä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_247.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 247.</i> Autodafee.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Rangaistuksena
-oli omaisuuden
-menetys tai
-elinkautinen vankeus
-taikka kuolema
-polttoroviolla.
-Polttaminen tapahtui
-usein suurten
-kirkollisten
-juhlain yhteydessä.
-Tuomioistuimen
-jäsenet sekä
-joukko maan ylimyksiä
-ja pappeja
-olivat saapuvilla,
-ja uteliaat kansanjoukot
-seisoivat
-ympärillä. Saapuipa
-toisinaan itse
-kuningaskin noihin
-juhlatilaisuuksiin,
-joiden nimenä
-oli <i>autodafee</i> [fē],
-»uskontoimitus».</p>
-
-<p class='c012'>Näin juurtui kansan mieleen yhä syvemmälle uskonnollinen kiihko,
-joka hävitti kaiken jalomman inhimillisen tunteen.</p>
-
-<h4 class='c010'>POHJOIS-EUROOPPA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Tanska Valdemarien aikana (1157–1375).</strong> Knuut Suuren
-kuoltua Tanska joutui pitkiksi ajoiksi valtiollisen heikkouden
-<span class='pageno' id='Page_389'>389</span>tilaan. Englanti ja Norja
-vapautuivat sen yliherruudesta,
-ja maassa oli
-verisiä valtaistuinriitoja.
-Sisäiset taistelut
-lakkasivat, kun <i>Valdemar
-Suuri</i> nousi valtaistuimelle
-v. 1157. Valdemarin
-ja hänen <em class='gesperrt'>seuraajansa</em>
-<i>Knuut VI</i>:n
-aikana valloitettiin
-<em class='gesperrt'>Holstein</em>, <em class='gesperrt'>Mecklenburg</em>
-ja <em class='gesperrt'>Pommeri</em>.
-Knuutin seuraaja <i>Valdemar
-Sejr</i> (Voittaja)
-ylläpiti aluksi Tanskan mahtavuutta. Tekipä hän v. 1219 retken <i>Viroon</i>kin,
-valloitti maan ja pakotti virolaiset kasteeseen. Mutta myöhemmin
-Valdemar Sejr menetti Mecklenburgin ja Pommerin ja hänen
-kuoltuaan Viro luovutettiin v. 1346 kalpaveljesten ritarikunnalle.
-Edellä mainittujen sotien aikana oli maassa muodostunut <i>aatelissääty</i>,
-kun varakkaat talonpojat olivat ruvenneet tekemään sotapalvelusta
-ratsain ja siten vähitellen
-kohonneet säätyveljiensä yläpuolelle.
-Samaan aikaan <i>katolinen
-kirkkokin</i> järjestyi Tanskassa.
-Maassa oli monta piispaa ja arkkipiispaa,
-ja kirkon omaisuus lisääntyi
-lisääntymistään. Papisto ja
-aatelisto saavuttivat kuninkaan rinnalla
-vaikutusta valtioasiain johdossa,
-kaupunkien <i>porvaristo</i> sitä
-vastoin oli heikko, sillä kauppa oli
-melkein kokonaan Hansan hallussa.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/map_valdemarien.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p>Valdemarien valtakunta laajimmillaan.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_248.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 248.</i> Valdemar IV Atterdag.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Aluksi kuningas ja ylimykset
-pysyivät hyvässä sovussa, mutta
-Valdemar Sejrin kuoltua (1241)
-<span class='pageno' id='Page_390'>390</span>syntyi kiivaita riitoja kuninkaan ja ylimyskunnan välillä. Sen johdosta
-Tanska vaipui jälleen heikkouden tilaan. Sen kohotti siitä
-myöhemmin <i>Valdemar Atterdag</i> kukistamalla suuraatelin vallan.
-Valdemar Atterdagin kuoltua joutui kruunu hänen tyttärelleen
-<i>Margareetalle</i>, josta tuli myös Norjan ja Ruotsin hallitsija.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Norja.</strong> Samoin kuin Tanskassa riehui Norjassakin kauan ankaroita
-valtaistuinriitoja, kun monet kuningassukuun kuuluvat prinssit,
-»kuninkaanalut», pyrkivät kannattajiensa avulla saamaan Norjan
-kruunun. Vasta 13:nnen vuosisadan alkupuolella taistelut taukosivat,
-ja maahan tuli sisäinen rauha. Norjan kruunu joutui joksikin
-aikaa Ruotsin Folkunga-kuninkaille, mutta v. 1380 Norja yhdistettiin
-vuosisadoiksi Tanskaan. Sisällisten riitain aikana Norjan <i>papisto</i>
-kohosi suureen mahtavuuteen. Vaikutusvaltaista <i>aatelissäätyä</i> Norjassa
-sitä vastoin ei muodostunut, ja <i>talonpojat</i> pysyivät vapaina.
-<em class='gesperrt'>Kauppa</em> oli Hansan hallussa.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ruotsi Folkungain hallitessa (1250–365).</strong> Ruotsissakin oli
-sisällistä rauhattomuutta, kunnes Folkunga-suku nousi valtaistuimelle
-v. 1250. Suvun kantaisä oli <i>Birger-jaarli</i>, joka vanhimman
-poikansa <i>Valdemarin</i> nimessä hoiti hallitusta kuolemaansa asti. Heikon
-Valdemarin hänen nuorempi veljensä <i>Maunu Ladonlukko</i> syöksi
-valtaistuimelta. Suvun viimeinen hallitsija oli <i>Maunu Liehakko</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Folkungain aikana <em class='gesperrt'>Suomen</em> yhdistäminen valtakuntaan saatiin
-lopullisesti päätetyksi.</p>
-
-<p class='c007'>Folkunga-suvun hallitsijat ovat muistettavat etenkin etevinä lainlaatijoina.
-Näihin aikoihin ei Ruotsin valtakunnalla ollut yhteistä lakia,
-vaan kussakin maakunnassa tuomittiin sen omien lakien mukaan. Tästä
-oli haittaa varsinkin sen jälkeen, kun liike eri maakuntien välillä
-vilkastui. Folkungat alkoivatkin säätää koko valtakunnalle yhteisiä
-lakeja. Birger-jaarli sääti <em class='gesperrt'>rauhanlait</em>, joissa kiellettiin tekemästä
-toisille väkivaltaa kirkoissa, käräjillä ja kodissa sekä kohtelemasta
-naisia väkivaltaisesti. Hän kielsi myös <em class='gesperrt'>raudankannon</em>.
-Siksi sanottiin vanhaa perinnäistapaa, että syytetyn oli todistettava
-syyllisyytensä tai syyttömyytensä kantamalla kuumaa
-rautaa käsissään tai kävelemällä avojaloin sitä pitkin. Joka suoritti
-kokeen vioittumatta, oli syytön. Katsottiin Jumalan tulleen hänelle
-<span class='pageno' id='Page_391'>391</span>avuksi. Maunu Liehakko <em class='gesperrt'>kielsi orjuuden</em> Ruotsin valtakunnassa.
-Hän julkaisi myös v. 1347 ensimmäisen <em class='gesperrt'>yleisen
-maanlain</em>, jota koko valtakunnan tuli noudattaa.</p>
-
-<p class='c007'>Näihin aikoihin syntyi Ruotsissakin aatelinen säätyluokka, ns.
-<i>maallinen rälssi</i>. Syy sen syntymiseen oli sama kuin Tanskassakin
-ja muissa Euroopan maissa: valtakunta tarvitsi ratsumiesjoukkoja.
-Sen tähden Maunu Ladonlukko määräsi v. 1280, että kaikki, jotka
-palvelivat sotajoukossa ratsain, pääsivät vapaiksi veronmaksusta.
-Niin saattoivat tehdä vain varakkaammat tilalliset, joista siten muodostui
-rälssimiesluokka. Koska papistokin oli veroista vapaa, sanottiin
-sitä <i>hengelliseksi rälssiksi</i>. Maalliset ja hengelliset rälssimiehet
-muodostivat siten ylimysluokan. Heidän keskuudestaan
-kuninkaat valitsivat jäsenet <i>valtaneuvoskuntaan</i>, jolta kysyttiin
-neuvoa hallitusasioissa, ja he kokoontuivat kuninkaan kutsusta <i>herrainpäiville</i>,
-milloin erittäin tärkeitä asioita oli pohdittavina.
-Varsinaista läänityslaitosta ei Ruotsissa kumminkaan syntynyt, vaikka
-ylimyksillä toisinaan olikin suuret alat valtakunnan maata hallussaan
-ja vaikka he linnanisäntinä hoitivat hallintoa valtakunnan eri
-osissa. Siten Ruotsin talonpojat säilyivät vapaina maanomistajina.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kalmarin unionin aika (1397–1523).</strong> Ruotsissakin ylimyskunta
-tuli pian mahtavaksi ja kävi kuninkaan vallalle vaaralliseksi.
-Saadakseen mielensä mukaan järjestää Ruotsin olot ylimykset tarjosivat
-kruunun Tanskan ja Norjan kuningattarelle <i>Margareetalle</i> (1389–1412),
-joka kuitenkin vasten aatelisherrojen odotusta oli jäntevä
-nainen. Nyt oli Tanskalla, Ruotsilla ja Norjalla yhteinen hallitsija.</p>
-
-<p class='c007'>Tehdäkseen näin syntyneen yhteyden pysyväiseksi Margareetta
-suunnitteli varsinaista <i>liittoa</i> eli <i>unionia</i> kolmen pohjoisen valtakunnan
-välille. Yhtyneinä ne olisivat voimakkaampia sekä Hansan
-että Pohjois-Saksan ruhtinaita vastaan. Asian toteuttamiseksi hän
-kutsui kaikista kolmesta valtakunnasta ylimyksiä <i>Kalmarin</i> kaupunkiin
-v. 1397. Siellä solmittiin Kalmarin unioni. Sopimuksen
-mukaan kaikilla kolmella maalla oli oleva yhteinen hallitsija, mutta
-kutakin maata oli hallittava omien lakiensa mukaan ja omien virkamiestensä
-avulla.</p>
-
-<p class='c007'>Margareetan viisaan ja jäntevän hallituksen aikana säilyi järjestys
-<span class='pageno' id='Page_392'>392</span>valtakunnassa. Mutta jo hänen seuraajansa <i>Eerik Pommerilaisen</i>
-hallitusaikana ruotsalaiset tulivat tyytymättömiksi. Kuninkaat
-asettivat Ruotsin linnoihin tanskalaisia ja saksalaisia vouteja, jotka
-pahasti sortivat kansaa. Viimein talonpojat nousivat <i>Engelbrekt
-Engelbrektinpojan</i> johtamina kapinaan.</p>
-
-<p class='c007'>Vapaussodan päätyttyä pidettiin v. 1435 <i>valtiopäivät</i> Arbogassa,
-jonne kutsuttiin <em class='gesperrt'>maallisten</em> ja <em class='gesperrt'>hengellisten rälssimiesten</em>
-lisäksi kaupunkien <em class='gesperrt'>porvareita</em> sekä muutamia <em class='gesperrt'>talonpoikia</em>.
-Siten säätyvaltiopäivät saivat Ruotsissa alkunsa.
-Engelbrekt valittiin »valtionhoitajaksi». Mutta hänet murhattiin jo
-seuraavana vuonna.</p>
-
-<p class='c007'>Tuhoisa unioniriita jatkui tämän jälkeen lähes 90 vuotta. Ruotsissa
-syntyi kaksi puoluetta: <em class='gesperrt'>unionipuolue</em> ja <em class='gesperrt'>kansallinen
-puolue</em>. Edellinen, johon maalliset ja hengelliset ylimykset
-kuuluivat, kannatti edelleen liittoa Tanskan kanssa, koska sille
-oli eduksi, että kuningas asui kaukana. Kansallinen puolue, johon
-talonpojat ja jotkut aateliset kuuluivat, halusi eroa Tanskasta ja
-täysin itsenäistä Ruotsia. Toisin ajoin tanskalaiset unionikuninkaat
-saivat Ruotsin haltuunsa; toisin ajoin oma kuningas tai valtionhoitaja
-hallitsi Ruotsia. Lopulta Tanskan kuningas <i>Kristian
-II Tyranni</i> päätti kaikiksi ajoiksi musertaa ruotsalaisten vastarinnan
-ja pani toimeen hirveän <i>Tukholman verilöylyn</i> (1520), jossa
-monta kymmentä Ruotsin etevintä miestä sai surmansa. Mutta se
-oli omansa yllyttämään ruotsalaisia entistä kiivaampaan vastarintaan.
-<i>Kustaa Vaasa</i>, jonka isä oli toisten mukana surmattu, rupesi
-vapaussodan johtajaksi. V. 1523 tanskalaiset oli voitettu, ja Kustaa
-Vaasa valittiin kuninkaaksi.</p>
-
-<h4 class='c010'>ITÄ-EUROOPAN OLOT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Itä-Euroopan kansat.</strong> Euroopan itäisissä maissa asui useita
-eri kansoja. Enimmät niistä olivat 1) <i>slaaveja</i>. Ennen on jo mainittu,
-että heidän asuma-alansa vuoden 900 vaiheilla ulottui aina Elbeen
-saakka lännessä. Heitä olivat <em class='gesperrt'>puolalaiset</em> ja <em class='gesperrt'>venäläiset</em>
-Veikselin ja Dniepr-joen ympärillä ja Böömissä asuvat <em class='gesperrt'>tšekit</em>.
-Tonavan maissa etelässä asuivat <em class='gesperrt'>bulgarialaiset</em> ja
-<span class='pageno' id='Page_393'>393</span><em class='gesperrt'>serbialaiset</em>. Itämeren rannikolla Veikselistä Väinäjokeen
-asui 2) <i>liettualais-lättiläisiä</i>, joihin myös <em class='gesperrt'>preussilaiset</em> kuuluivat
-ja jotka samoin kuin slaavilaiset ovat indo-eurooppalaisia kansoja.
-Pohjoisemmat maat, Viron- ja Inkerinmaa sekä Keski- ja
-Pohjois-Venäjän laajat alueet aina Volgaan ja sen syrjäjokeen
-Okahan [okā´] asti olivat 3) <i>suomensukuisten</i> kansain hallussa. Tähän
-kansanheimoon kuuluivat myös <em class='gesperrt'>magyarit</em> eli <em class='gesperrt'>unkarilaiset</em>.
-Nykyinen Etelä-Venäjä oli 4) <i>turkkilais-tataarilaisten</i> kansain asuttama.</p>
-
-<p class='c007'>Näistä kohosivat keskiajalla pysyvään, huomattavaan valtiolliseen
-merkitykseen puolalaiset, venäläiset ja unkarilaiset.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Puola.</strong> Puolan valtakunta syntyi Oderin ja Veikselin välissä asuvain
-slaavilaisten heimojen liittyessä yhteisen hallitsijan johtoon, 10:nnellä
-vuosisadalla tuotiin Saksasta kristinusko, joten puolalaiset joutuivat
-katolisen kirkon ja länsi-eurooppalaisen sivistyksen yhteyteen.</p>
-
-<p class='c007'>Myöhemmin Puola sai vaarallisen kilpailijan <i>Saksalaisesta
-ritarikunnasta</i>, joka, kuten ennen on mainittu, alkoi käännyttää
-Itämeren etelärannikolla olevia pakanaheimoja, perustaen sinne
-samalla mahtavan hengellisen valtion. Aluksi ritarikunta oli Puolaa
-voimakkaampi, mutta suuressa <i>Tannenberg</i>in taistelussa v. 1410
-puolalaiset voittivat ritarikunnan joukot. Taistelua jatkui, kunnes
-ritarikunta 15:nnen vuosisadan keskivaiheilla luovutti Puolalle
-<em class='gesperrt'>Länsi-Preussin</em>, ja ritarikunnan suurmestari, joka vielä hallitsi
-<em class='gesperrt'>Itä-Preussia</em>, tunnusti Puolan kuninkaan yliherrakseen. Puola
-oli nyt Itä-Euroopan mahtavin valtio.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Venäjä.</strong> Vanhan aikakirjan mukaan viikinkipäällikkö <i>Rurik</i>
-v. 862 kohosi venäläisten hallitsijaksi ja asettui <i>Novgorodiin</i>. Hänen
-sukunsa jäi sitten pysyväisesti Venäjän valtaistuimelle. Rurikin
-seuraajat levittivät valtaansa etelään slaavilaisten heimojen keskuuteen.
-Pian tehtiin <i>Kiova</i> hallituskaupungiksi, ja hallitsijat
-ottivat suuriruhtinaan arvonimen. Mutta Novgorod pysyi
-edelleen mahtavana kauppakaupunkina, josta sitten muodostui
-itsenäinen vapaavalta, »Suuri Novgorodin herra», niin kuin sen
-kansa sitä sanoi.</p>
-
-<p class='c007'><i>Vladimir Suuren</i> hallitessa vuoden 1000 vaiheilla kristinusko
-levisi yli koko valtakunnan. Kreikasta tulleet papit sitä levittivät
-<span class='pageno' id='Page_394'>394</span>tuoden mukanaan kristillisen sivistyksen siemenet: kirkkoja ja
-luostareita perustettiin, kirjakieli ja kirjallisuus saivat alkunsa.
-<em class='gesperrt'>Kreikkalais-katolinen</em> kirkko tuli Venäjällä vallitsevaksi,
-ja maa jäi siten yhä täydellisemmin länsi-eurooppalaisen sivistyspiirin
-ulkopuolelle.</p>
-
-<p class='c007'>V. 1240 Venäjää kohtasi kova onnettomuus. Kun maa moniin
-keskenään riidassa oleviin ruhtinaskuntiin jakaantuneena oli heikko,
-Aasiasta tulleet <i>mongolit</i> eli <i>tataarit</i> alistivat sen valtaansa. Ainoastaan
-Novgorod säilytti vapautensa. Mongolien valtakunta oli <i>Džingis
-kaanin</i> perustama; se ulottui Isosta valtamerestä Saksan rajoille saakka.
-Kun valtakunta myöhemmin hajosi, Venäjälle siirtyneet tataarit
-muodostivat »<em class='gesperrt'>Kultaisen hordin</em>» (s. o. leirin) valtakunnan,
-jonka pääkaupunki <i>Sarai</i> oli Volgan alajuoksun varrella. Maa oli
-edelleen jakautunut lukuisiin pikku ruhtinaskuntiin, joiden hallitsijat
-nöyrästi tavoittelivat kaanin suosiota. Vihdoin <i>Moskovan</i> ruhtinaan
-onnistui saada suuriruhtinaan asema.</p>
-
-<p class='c011'>□ Raskas aika koitti nyt Venäjän kansalle. Maa oli laajalti hävitetty,
-ja kansan täytyi entisten rasitustensa lisäksi suorittaa suuret
-verot kaanille, joka lähetti virkamiehensä niitä kantamaan. Usein
-veronkantajat tekivät julkeata väkivaltaa turvattomalle kansalle.
-Kansanlaulu kertoo:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>»Sata ruplaa ruhtinaalta otti,</div>
-      <div class='line'>viisikymmentä vei pajarilta,</div>
-      <div class='line'>talonpojalta vei viisi ruplaa,</div>
-      <div class='line'>kell’ ei rahaa ollut, raastoi lapsen,</div>
-      <div class='line'>kell’ ei lasta, siltä otti vaimon,</div>
-      <div class='line'>kell’ ei naista, itsensä sen otti».</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c017'>Hädissään kansa nousi toisinaan kapinaankin. Mutta kapinaa seurasi
-verinen kosto ja kokonaisen seutukunnan hävitys. Ruhtinaat
-saivat pitää alueensa, mutta heidän täytyi totella kaanin käskyjä,
-käydä hänen luonansa, viedä lahjoja sekä muutoinkin osoittaa alamaisuuttansa.
-Myöhemmin ruhtinaat kokosivat verot ja maksoivat
-ne kaanille, jolloin kansan tila kävi helpommaksi. Ruhtinaat olivat
-edelleen eripuraisia keskenään, jokainen halusi suuriruhtinaan arvoa.
-Toinen toisensa jäljessä he ilmestyivät kaanin luo, panettelivat kilpailijaansa,
-vieläpä pestasivat mongolilaisjoukkojakin hätyyttääkseen toisiaan.
-Tämä oli kaaneille mieleen, sillä siten he paremmin voivat
-pitää ruhtinaat vallassaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_395'>395</span>
-<img src='images/kuva_249.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 249.</i> Uskonnollinen juhlakulkue.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kirkon etuja kaanit eivät loukanneet, sillä he tahtoivat pappien
-avulla pitää kansan kuuliaisena. Ja papisto juurruttikin kansaan
-sen ajatuksen, että hallitsijan käskyn totteleminen oli ihmisen korkein
-velvollisuus ja paras hyve, sen vastustaminen taas, olivatpa
-käskyt oikeita tai vääriä, pahin rikos.</p>
-
-<p class='c009'>● Mongolien herruus kesti Venäjällä puolen kolmatta sataa vuotta
-(1240–1480). Se lakkasi vasta <i>Iivana III</i>:n hallitessa. Iivana
-teki myös lopun Novgorodin itsenäisyydestä.</p>
-
-<p class='c007'>Moskovan suuriruhtinaat rupesivat käyttämään <em class='gesperrt'>tsaarin</em>,
-s. o. Caesarin, nimeä, jota Venäjällä aikaisemmin oli käytetty Itä-Rooman
-keisarin ja tataarien kaanin arvonimenä. Hänellä oli valtakunnassa
-rajaton valta; kuten itämaiden hallitsijoilla oli hänelläkin
-alamaisten omaisuus ja henki vallassaan.</p>
-
-<p class='c007'>Ruhtinaanvallan rinnalle muodostui Venäjälläkin <em class='gesperrt'>aateli</em>,
-<em class='gesperrt'>pajarit</em>. Heitä kuului suuriruhtinaan <i>neuvoskuntaan</i> eli <i>duumaan</i>,
-jonka neuvoa hallitsija kysyi tärkeissä asioissa, mutta jonka päätöksistä
-hän ei ollut riippuvainen. Venäjän kirkon päämies oli Konstantinopolin
-patriarkka. Maa joutui pajarien, kirkon ja valtion haltuun;
-<em class='gesperrt'>talonpojista</em> tuli vuokramiehiä ja vähitellen maaorjia.
-Kansan elämässä oli paljon itämaista. Miehet pukeutuivat
-pitkään, leveähihaiseen kauhtanaan ja turbaanin kaltaiseen
-lakkiin. Naiset oleskelivat erillään omassa huoneessaan, eikä heidän
-suostumustaan kysytty avioliittoa solmittaessa.</p>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_396'>396</span>● <strong>Unkari.</strong> Tultuaan vuoden 900
-tienoissa Karpatien yli ja otettuaan
-haltuunsa sen maan, joka heistä
-on saanut nimensä, unkarilaiset
-tekivät kauan ryöstöretkiä Keski-
-ja Etelä-Euroopan maihin. Mutta
-kun keisari Otto Suuri voitti perinpohjaisesti
-heidän joukkonsa (955)
-ja kun kristinusko vuoden 1000
-vaiheilla levisi unkarilaisten keskuuteen,
-retket loppuivat ja kansa alkoi
-rauhassa viljellä maataan. Unkari oli
-jonkin aikaa vasallisuhteessa Saksan
-keisareihin, mutta vapautui pian ja
-pysyi sitten itsenäisenä koko keskiajan.
-Keskiajan lopulla turkkilaiset eli osmannit, joista kohta tulee
-puhe, rupesivat hätyyttämään Unkaria. Silloin alkoi pitkällinen
-taistelu näitä uusia »kristikunnan vihollisia» vastaan. Näissä sodissa
-kohosi maineeseen unkarilainen aatelismies <i>Hunyady</i> [hu´njadi],
-jonka poika, soturikunnostaan ja sivistyksestään kuuluisa <i>Matias
-Corvī´nus</i>, valittiin Unkarin kuninkaaksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_250.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 250.</i> Matias Corvinus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<h4 class='c010'>ITÄ-ROOMAN KEISARIKUNNAN HÄVIÖ.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Keisarikunta pienenee.</strong> Jo arabialaiset valloittivat Itä-Rooman
-keisarikunnalta laajoja maita. Myöhemmin seldžukit ottivat suurimman
-osan Vähää-Aasiaa. Venezialaiset anastivat monta Välimeren
-saarta, ja neljännellä ristiretkellä hävitettiin koko keisarikunta,
-vaikkakin se pian jälleen uudistui. Mutta 1300-luvulla
-tuli Aasiasta turkkilainen kansa, joka teki lopun Itä-Rooman keisarikunnasta.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Osmannit.</strong> <i>Osmā´n</i>-nimisen sulttaaninsa eli päällikkönsä mukaan
-tätä kansaa sanottiin <em class='gesperrt'>osmanneiksi</em>. He tunnustivat islamin
-<span class='pageno' id='Page_397'>397</span>oppia. Aluksi he valloittivat Vähän-Aasian, mutta sieltä he tunkeutuivat
-Balkanin niemimaalle ja tekivät aluksi <i>Adrianopolin</i> pääkaupungikseen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_251.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 251.</i> Kristittyjä vankeja turkkilaisleirissä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Konstantinopolin valloitus.</strong> V. 1453 vihdoin osmannien
-sulttaani <i>Muhammed II</i> valloitti Konstantinopolin. Keisari
-<i>Constantinus XI</i> puolusti
-kaupunkia urhoollisesti.
-Mutta se voitettiin väkirynnäköllä
-ja tehtiin osmannien
-pääkaupungiksi.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_252.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 252.</i> Muhammed II.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Useita kuukausia turkkilaiset
-olivat piirittäneet Konstantinopolia
-ja tehneet rynnäkköjä
-sitä vastaan, mutta
-yhä kaupunki piti puoliaan
-urhokkaan keisarinsa johdolla.
-Vihdoin alkoi yleinen
-rynnäkkö. Kellot soivat
-kaupungissa, ja kirkoissa naiset,
-lapset ja vanhukset rukoilivat
-maaten kasvoillaan
-<span class='pageno' id='Page_398'>398</span>maassa. Kaikki asekuntoiset miehet olivat muureilla, ja keisari johti
-puolustusta. Kaksi ensimmäistä rynnäkköä torjuttiin, eikä turkkilaisten
-kolmaskaan hyökkäys onnistunut. Mutta sitten haavoittui genovalaisten
-apujoukkojen päällikkö, aiheuttaen hämmingin kristityissä puolustusjoukoissa.
-Sitä hyväkseen käyttäen turkkilaiset kiipesivät muurille
-ja syöksyivät kaupunkiin. Taistelu jatkui kaduilla. Constantinus
-taisteli jalan niin kuin halpa sotamies, kunnes kaatui tuntemattomana
-muiden joukkoon.</p>
-
-<p class='c012'>Puolenpäivän aikaan taistelu oli lopussa. Turkkilaiset sotamiehet
-hajaantuivat ryöstämään kaupunkia. Mutta sulttaani kiiruhti
-Sofian kirkkoon. »Allah on taivaan ja maan valo», hän huudahti ja
-astui sisään. Kultaristi otettiin alas keskikuvun katolta ja puolikuu
-asetettiin tilalle. Sofian kirkko oli muuttunut muhamettilaiseksi
-moskeijaksi.</p>
-
-<h3 class='c013'>VII. Uuden ajan sarastus.</h3>
-<h4 class='c010'>VARHAISRENESSANSSI ITALIASSA.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Italia uuden sivistyksen maa.</strong> Renessanssi on ranskan kielestä
-lainattu sana ja merkitsee <em class='gesperrt'>uudestaan syntymistä</em> eli
-<em class='gesperrt'>elpymistä</em>. Historiassa renessanssilla ymmärretään sitä uutta
-sivistysliikettä, joka alkoi Italiassa muinaisen roomalaisen ja kreikkalaisen
-sivistyksen pohjalla 14:nnellä vuosisadalla ja, leviten muuhunkin
-Eurooppaan, jatkui 15:nnellä ja 16:nnella vuosisadalla. Sen
-aikaisempaa vaihetta sanotaan <i>varhaisrenessanssiksi</i>.</p>
-
-<p class='c007'>Antiikkinen eli Rooman ja Kreikan muinainen sivistys ei koskaan
-ollut Italiassa kokonaan unohtunut. Italian kaupungeissa,
-varsinkin Roomassa, monet rakennukset ja patsaat, vaikkakin enimmäkseen
-särkyneinä, muistuttivat entisestä suuruuden ajasta. Siellä
-säilyi myös moni roomalaisen tutkijan ja runoilijan teos. Olihan
-italian kielikin likeistä sukua latinalle, muinaisten roomalaisten kielelle.
-Elipä kansassa läpi vuosisatojen sukupolvesta sukupolveen
-henkisenä perintönä muisto niistä ajoista, jolloin Rooman senaatti
-ja Rooman keisarit hallitsivat maailmaa. Näiden muistojen innostuttamana
-Cola di Rienzi yritti uudistaa Rooman tasavallan ja kohottaa
-Italian sen muinaiseen suuruuteen.</p>
-
-<p class='c007'><span class='pageno' id='Page_399'>399</span>Italia oli myös lähellä Balkania, jossa muinainen kreikkalainen
-sivistys oli kukoistanut. Vähitellen opittiin kreikan kieli ja alettiin
-innokkaasti tutkia entisajan kreikkalaisten ajattelijain ja runoilijain
-teoksia.</p>
-
-<p class='c007'>Näin syntyi Italiassa, jossa taloudellinenkin elämä tähän aikaan
-kukoisti, virkeä sivistysharrastus, ilmeten varsinkin vilkkaana
-tieteen ja taiteen harjoituksena.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Runous ja tiede.</strong> Italian ensimmäinen
-suuri kansankielinen runoilija oli
-<i>Dante</i> (k. 1321), maailman kirjallisuuden
-mahtavimpia neroja.</p>
-
-<p class='c007'>Danten kuuluisin teos on <em class='gesperrt'>Jumalallinen
-näytelmä</em> (Divī´na Commē´dia).
-Se on ilmestyksen muotoon
-kirjoitettu runoelma, jonka runoilija
-sepitti maanpaossa ollessaan. Siinä
-on kolme laajaa osaa: Helvetti, Kiirastuli
-ja Paratiisi. Se onkin kuvaus
-helvetin kauhuista, kiirastulen vaivasta
-ja taivaan ilosta, niin kuin keskiajan
-ihmiset niitä kuvittelivat. Teoksesta huokuu voimakas runoilijahenki,
-ja se on rohkean ja rikkaan mielikuvituksen synnyttämä.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_253.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 253.</i> Dante.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c011'>□ Dante oli ylhäistä firenzeläistä sukua. Hän näyttää saaneen
-huolellisen kasvatuksen ja tutustuneen perinpohjaisesti aikansa
-tieteeseen ja runouteen. Häntä miellyttivät suuresti
-vanhat latinalaiset runoilijat, varsinkin Vergilius. Varhain hän rupesi
-itsekin runoilemaan, sepittäen kauniita säkeitä rakkaudestaan nuoreen
-firenzeläiseen tyttöön, <i>Beatrice</i>en [beatri´tše]. Dante sekaantui
-myöskin valtiolliseen elämään, ja hänestä tuli vähitellen ghibelliini.
-Kiivaissa taisteluissa hänen kannattamansa puolue joutui
-tappiolle, ja hänet karkotettiin v. 1302 syntymäkaupungistaan,
-jonne hän ei sen jälkeen enää milloinkaan saanut palata. Maanpakolaisena
-ja sairaana hän sitten kuljeskeli ympäri Italiaa. Elämänsä viime
-vuodet hän vietti Ravennassa, jossa kuoli v. 1321.</p>
-
-<p class='c012'>Jumalallisen näytelmän johtorunossa Dante kertoo, miten hän
-unissa näki eksyneensä synkkään laaksoon, josta turhaan pyrki valoisammille
-<span class='pageno' id='Page_400'>400</span>ilmoille. Häntä esti siitä pantteri, leijona ja naarassusi,
-kaikki eri syntien vertauskuvia. Viimein hän kohtasi Vergiliuksen,
-joka kertoi, että Danten nuoruuden lemmitty, varhain kuollut Beatrice,
-oli taivaasta huomannut runoilijan hädän, kiiruhtanut Manalaan
-ja sieltä lähettänyt Vergiliuksen runoilijalle oppaaksi. Mutta hänen oli
-kulkeminen noiden kolmen henkimaailman kautta.</p>
-
-<p class='c012'>Dante saapui oppaineen ensin helvettiin. Se kuvataan keskiaikaisen
-käsitystavan mukaan suppilonmuotoiseksi kuiluksi. Sen
-pohjakärki on maapallon keskipisteessä suoraan Jerusalemin alla.
-Kuilu jakautuu useaan eri kehään eli piiriin, ja kuta alemmaksi tullaan,
-sitä ankarampia ovat vainajain tuskat. Portin kamanassa on
-kirjoitettuna seuraavat kammottavat sanat: »Ken tästä käy, saa kaiken
-toivon heittää.»</p>
-
-<p class='c012'>Portilta Dante aloitti vaelluksensa. Helvetin esipihassa hän kohtasi
-kastamattomia lapsia ja ylevämielisiä pakanoita. Dante antaa
-Vergiliuksen, jota hän kunnioittaen sanoo Mestariksi, selittää heidän
-kohtalonsa näin:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line in36'>»Et kysy,</div>
-      <div class='line'>keit’ ovat henget, jotka täällä näet?</div>
-      <div class='line'>Siis tiedä, ennen kuin sa eespäin astut,</div>
-      <div class='line'>nää ettei tehneet syntiä, mutt’ riitä</div>
-      <div class='line'>ei hyvät työnsä, koska kaste heiltä,</div>
-      <div class='line'>sun uskos pyhä tie ja portti, puuttuu.</div>
-      <div class='line'>Ne, jotka ennen Ristin aikaa eli,</div>
-      <div class='line'>osanneet palvella ei oikein Herraa;</div>
-      <div class='line'>ja minä itse olen niistä yksi.</div>
-      <div class='line'>Tuon puutteen tähden, emme syystä muusta</div>
-      <div class='line'>olemme tuomitut, mutt’ ainoastaan</div>
-      <div class='line'>toivotta ikävöimään iäisesti.»</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c017'>Dante jatkaa:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>»Kun kuulin tuon, mun mieltäin tuska kiersi,</div>
-      <div class='line'>näät monta tunsin miestä arvokasta,</div>
-      <div class='line'>jotk’ empi partailla tään esipihan».</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Siellä Dante näki Homeroksen, siellä Horatiuksen ja Ovidiuksen
-sekä monta muuta maineikasta henkeä.</p>
-
-<p class='c012'>Sitten matka jatkui ja tultiin helvetin eri piireihin. Siellä hän
-näki, miten iäti raivoava myrsky ajoi hillittömään irstailuun vaipuneita
-<span class='pageno' id='Page_401'>401</span>vainajia, miten sade, rakeet ja lumi pieksivät ahmatteja jne.
-Hän näki vilpillisiä virkamiehiä keitettävän piessä ja tyrannien uiskentelevan
-polttavassa verivirrassa. Raukeina ja horjuen kulkivat
-teeskentelijät puettuina raskaisiin lyijykaapuihin, jotka ulkoapäin
-loistivat kullalta. Hehkuvan kuumasta raudasta tehdyissä haudoissa
-makasivat kerettiläiset, jotka olivat hylänneet kirkon armonvälikappaleet.
-Heidän joukossaan oli Fredrik II. Ne, jotka olivat harjoittaneet
-simoniaa, seisoivat päällään maan sisässä; jalat vain pistivät
-näkyviin, ja niiden päällä paloi ikuinen tuli. Paavi Bonifatius
-VIII:lle oli sinne paikka valmistettu.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_254.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 254.</i> Dante ja Vergilius kolmannessa helvetin piirissä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Kuilun pohjalla oli itse saatana, jolla oli kolme päätä. Yhdessä
-suussa, hirveiden hammasten välissä, oli Juudas, joka petti Jeesuksen,
-hengellisen vallan perustajan, ja toisissa Brutus ja Cassius, jotka
-olivat pettäneet Caesarin, keisarinvallan perustajan. Saatanan karvaista
-ruumista pitkin matkaajat kiipesivät ulos kuilusta. »Tulimme
-tuosta, jälleen näimme tähdet.»</p>
-
-<p class='c012'>Matka jatkui sitten ylös kiirastulivuorelle, joka oli maapallon
-vastaisella puolella ja joka myös oli jaettu eri piireihin. Sen huipulla
-oli maallinen paratiisi, ihmeen ihana lehto, jossa leppoisat tuulet puhaltelivat.
-Vihdoin Dante saapuu oppaineen taivaan portille. Mutta
-siitäpä Vergilius ei voikaan häntä enää eteenpäin opastaa. Siellä tulee
-Dantea vastaan hänen nuoruuden rakastettunsa Beatrice, joka nyt
-saattelee häntä taivaasta taivaaseen. Sielläkin hän näkee monta kuu-luisaa
-<span class='pageno' id='Page_402'>402</span>henkilöä, kuten Aqvinon Tuomaan, Franciscus Assisilaisen ja
-Bouillonin Gottfriedin. Ylimmässä taivaassa, häikäisevässä valossa,
-ovat Neitsyt Maria ja kolmiyhteinen Jumala.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_255.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 255.</i> Petrarca.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● Toinen suuri italialainen runoilija oli
-<i>Petrarca</i> (k. 1374), mainioitten lyyrillisten
-rakkausrunojen sepittäjä ja muinaisajan
-latinankielisen kirjallisuuden
-tutkija.</p>
-
-<p class='c007'>Tieteelliset teokset Petrarca kirjoitti
-latinaksi. Käyttipä hän sitä joskus
-runoillessaankin. Mutta parhaiten ovat
-hänen runoilijamaineensa säilyttäneet
-hänen italiankieliset <em class='gesperrt'>Sonettinsa
-Lauralle</em>.</p>
-
-<p class='c011'>□ Petrarcan isä oli firenzeläinen lainoppinut,
-joka eli karkotettuna syntymäkaupungistaan.
-Poika opiskeli isän
-toivomuksesta lakitiedettä, mutta antiikin
-kirjallisuus veti häntä vastustamattomasti puoleensa. Kerrotaan,
-että isä, huolestuneena poikansa herkeämättömästä vanhojen
-kirjailijain tutkimisesta, sieppasi kerran useita vanhoja niteitä
-ja paiskasi ne tuleen. Mutta kun hän näki poikansa kyynelet ja
-epätoivoisen katseen, hän heltyi ja pelasti tulesta Ciceron puheet
-ja Vergiliuksen runot.</p>
-
-<p class='c012'>Täysi-ikäiseksi tultuaan Petrarca antautui kokonaan rakkaisiin
-opintoihinsa ja runoiluun. Hän vaelsi useissa Euroopan maissa, etsi
-vanhoja käsikirjoituksia ja keräsi ne kirjastoonsa. Ja hän pyysi kirjeissä
-ystäviään ja tuttaviaan tekemään samoin, antoi heille neuvoja,
-jopa rahaakin. Siten sai alkunsa innokas antiikkisten kirjateosten
-etsintä ja suuria kirjastoja muodostui vähitellen Firenzeen, Roomaan
-ja muuallekin. Löytämiään kirjoja Petrarca luki ja tutki ahkerasti.
-Hän oppi niitä ymmärtämään yhä paremmin, ja hänelle avautui muinaisajan
-maailma, joka oli niin erilainen kuin keskiajan. Siinä
-tuntui olevan enemmän vapautta, enemmän elämäniloa, enemmän
-ymmärtämystä kaikelle inhimilliselle.</p>
-
-<p class='c012'>Kirjoituksissaan Petrarca rupesi muillekin selittämään noita muinaisajan
-kirjailijoita. Siten hänestä tuli oppinut kirjailija, ensimmäinen
-<span class='pageno' id='Page_403'>403</span><i>humanisti</i> (lat. homo = ihminen; humānum = inhimillinen).
-Niin nimitettiin myöhemminkin niitä oppineita, jotka tutkivat
-ja selittivät muinaisen Kreikan ja Rooman kirjallisuutta ja
-oloja.</p>
-
-<p class='c012'>Petrarca saavutti aikalaistensa jakamattoman kunnioituksen, ja
-Rooman Capitolinuksella hänet seppelöitiin runoilijain kuninkaaksi.</p>
-
-<p class='c012'>Laura oli Petrarcan nuoruuden lemmitty samoin kuin Beatrice
-Danten. Hänestä runoilija laulaa:</p>
-
-<div class='lg-container-b c016'>
-  <div class='linegroup'>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Niin ihanana vielä loistossansa</div>
-      <div class='line'>en nähnyt aurinkoa keväimen,</div>
-      <div class='line'>en sateen konsa lomaan pilvien</div>
-      <div class='line'>väikettä moista luovan kaarestansa</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>kuin hohde, min näin hänen kasvoillansa,</div>
-      <div class='line'>kun Amor taivutti mun ikeesen;</div>
-      <div class='line'>ei päällä maan&thinsp;—&thinsp;en puhu kerskuen&thinsp;—</div>
-      <div class='line'>vois’ mikään kilpailla tuon loisteen kanssa.</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Näin Amorin, kun hymys silmin hän</div>
-      <div class='line'>niin sulosti, ett’ yöksi kaikki jääpi</div>
-      <div class='line'>muut näyt tuon rinnalla, min silloin näin.</div>
-    </div>
-    <div class='group'>
-      <div class='line'>Näin Amorin ja nuolen terävän,</div>
-      <div class='line'>min vielä polte rintaa kirveltääpi&thinsp;—</div>
-      <div class='line'>mutt’ sentään soisin taas sen näkeväin.</div>
-    </div>
-  </div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● Italian kolmas suuri kirjailija varhaisemman renessanssin aikana
-oli <i>Boccaccio</i> [bokka´tšo] (k. 1375). Hänkin oli innokas humanisti,
-mutta hänen mainioin teoksensa oli <em class='gesperrt'>Decamerō´ne</em>, sata jutelmaa
-sisältävä novellikokoelma. Sillä hän laski perustuksen italiankieliselle
-suorasanaiselle kirjallisuudelle, samoin kuin Dante ja Petrarca
-runokielelle.</p>
-
-<p class='c007'>Boccacciokin oli firenzeläistä sukua, vaikka syntyi Pariisissa.
-Hän oli lainoppinut ja toimi jonkin aikaa valtiomiehenä. Pian
-hän kumminkin antautui kokonaan kirjallisiin harrastuksiin. Hänen
-toimestaan käännettiin Homeroksen runot latinaksi, joten kreikkalaiseen
-runouteenkin alettiin tutustua.</p>
-
-<p class='c011'>□ »Decamerone» kirjansa Boccaccio kertoo syntyneen »mustan surman»
-aikana Firenzessä. Tuo hävittävä rutto raivosi hirveänä Firen-zessäkin.
-<span class='pageno' id='Page_404'>404</span>»Kuinka moni voimakas mies, kuinka moni ihana nainen,
-kuinka moni nuorukainen söikään aamulla omaistensa, tuttaviensa
-ja ystäväinsä seurassa, mutta illalla istui toisessa maailmassa esi-isäinsä
-parissa!» »Oli niitä, jotka arvelivat, että tautia voi vastustaa
-parhaiten elämällä kohtuullisesti, pidättäytymällä kaikesta ylellisyydestä.
-He muodostivat pieniä piirejä ja elivät erossa muista sulkeutuneina sellaisiin
-huoneisiin, joissa ei ollut ketään ruttoon sairastunutta.
-He söivät hienoimpia ruokia ja joivat parhaita viinejä, mutta ylen
-kohtuullisesti, kuuntelivat soittoa ja laulua, antautumatta keskusteluun
-kenenkään kanssa taudista ja kuolemasta. Toiset olivat vastakkaista
-mieltä pitäen viisaimpana syödä ja juoda mielin määrin, kulkea
-laulaen ja tanssien ja tyydyttää, mikäli mahdollista, kaikki halunsa.
-He kulkivat ravintolasta ravintolaan juoden ilman mittaa ja määrää.»
-Näin Boccaccio kirjoittaa kirjansa alkulauseessa. Hän kertoo, miten
-seurue, johon kuului seitsemän naista ja kolme miestä, lähti tautia
-pakoon erääseen kaupungin lähistössä olevaan maakartanoon. Siellä
-he viettivät 10 päivää kertomalla juttuja toisilleen. Kukin kertoi
-jutelman päivässä, joten kymmenessä päivässä tuli kerrotuksi
-100 jutelmaa. Siitä kirja sai nimensäkin (Decamerone = kymmenen
-päivää).</p>
-
-<p class='c012'>Boccaccio sai kertomustensa aiheet eri tahoilta: suupuheina kulkeneista
-kaskuista, arabialaisista ja ranskalaisista tarinoista, vanhan
-ajan kirjailijain teoksista ym. Mutta Boccaccion tarkoitus on kumminkin
-antaa kuva oman aikansa elämästä. Erittäin purevasti hän
-pilkkaa pappien ja munkkien tietämättömyyttä ja siveellistä turmelusta
-sekä naisten kevytmielisyyttä.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kuvaamataiteet.</strong> Kirjallisten harrastusten elpyessä heräsi eloon
-myös entistä vireämpi <i>kuvaamataiteiden</i> harrastus. Siinäkin opittiin
-paljon muinaisajan eli antiikin taiteesta, jonka jäännöksiä ihaillen
-katseltiin ja kaikkialta, usein kuokka ja lapio kädessä, etsittiin.
-Noiden vanhojen taideteosten harras tarkkaaminen kehitti taiteilijain
-muotoaistia; jälleen ruvettiin ihailemaan luontoa ja ilomielin
-antauduttiin sen kuvaamiseen. Taiteilijat valtasi väkevä luomisinto,
-monet heistä eivät tyytyneet harjoittamaan yhtä taidealaa, vaan
-koettelivat voimiaan sekä arkkitehteinä että kuvanveistäjinä ja maalareina.</p>
-
-<p class='c007'><i>Rakennustaide</i> synnytti muutamia mahtavia <em class='gesperrt'>kirkkoja</em> sekä
-komeita <em class='gesperrt'>palatseja</em>, jotka eivät olleet goottilaistyylisiä, vaan
-erityistä <i>renessanssityyliä</i>. Kirkoissa tuli <em class='gesperrt'>basilika</em>-muoto käytäntöön,
-<span class='pageno' id='Page_405'>405</span>ja ne varustettiin usein mahtavalla <em class='gesperrt'>kupolilla</em>. Palatsit,
-joita kaupunkien, varsinkin Firenzen, varakkaat kauppiaat
-rakennuttivat asunnoikseen, olivat suuria ja jykeviä, linnamaisia.
-Ulkoseinät olivat sileitä, vailla koristelua: palatsin keskellä oli
-usein pylväsrivien kaunistama piha.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_256.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 256.</i> Palazzo Ricardi Firenzessä.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'><i>Kuvanveisto</i> muodostuu nyt täysin itsenäiseksi taiteenhaaraksi
-kehkeytyen jo varhaisrenessanssin ajalla kauniiseen kukoistukseen.
-Tämän ajan etevin kuvanveistäjä, italialaisen veistotaiteen varsinainen
-perustaja, oli <i>Donatello</i> [te´l-]. Kotikaupungissaan Firenzessä, eläen
-Medicien suosiossa, hän loi monta todellista mestariteosta. Niistä
-on kuuluisimpia pronssinen <em class='gesperrt'>David</em>-patsas, joka siinäkin suhteessa
-<span class='pageno' id='Page_406'>406</span>on huomattava, että siinä ensi kerran
-antiikin taidekauden jälkeen ihminen
-esitetään täysin alastomana.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_257.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 257.</i> Donatello: David.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'><i>Maalaustaide</i> vapautuu niin ikään
-itsenäiseksi taiteeksi ja kohoo nopeasti
-ihmeelliseen rikkauteen ja loistoon.
-Varsinkin harrastettiin ns. <i>fresko</i>-maalausta
-(ital. ai fresco = tuoreelle
-pinnalle). Se tapahtuu siten, että
-seinä, johon kuva on maalattava, peitetään
-märällä laastilla, johon terävällä
-puikolla piirretään kuvan ääriviivat
-paperille tehdyn piirustuksen mukaan.
-Sitten suoritetaan itse maalaus nopeasti
-tuoreelle seinälle käyttämällä
-värejä, jotka yhtyvät muurilaastiin ja
-kuivuvat yhdessä sen kanssa. Näin
-syntyneet maalaukset, <em class='gesperrt'>freskot</em>, ovat
-hyvin kestäviä. Freskoja maalattiin
-sekä kirkkojen että palatsien seinille.
-Kankaalle maalattaessa käytettiin <i>tempera</i>värejä,
-jotka saatiin siten, että
-väriaineet liuotettiin munankeltuaiseen
-tai hunajaan. Vasta uuden ajan
-taitteessa tulivat Alankomaissa keksityt
-<i>öljy</i>värit käytäntöön.</p>
-
-<p class='c007'>Monta etevää maalaria työskenteli
-Italian kaupungeissa jo varhaisrenessanssin aikana. Firenze oli
-maalaustaiteenkin ensimmäinen tyyssija. Siellä loi 15:nnen vuosisadan
-loppupuolella monet ihmeen ihanat kuvansa <i>Botticelli</i>
-[bottitše´lli], joka oli varhaisrenessanssin etevimpiä maalareita.
-Hänen kuuluisimpia taulujaan on <em class='gesperrt'>Kevät</em>, jossa taiteilija esittää
-joukon solakoita nuoria naisia luonnon helmassa liikkuvina. Siinä
-kulkee Kevät kukkia sirotellen oranssipuiden alla, ja sulottaret
-pitävät karkeloaan kukkanurmella. Keskellä seisoo Venus mietteissään.&thinsp;—&thinsp;Pohjois-Italian
-lukuisissa ruhtinashoveissa oli myös monta
-<span class='pageno' id='Page_407'>407</span>etevää taiteilijaa. Heistä on ennen muita
-mainittava Mantovassa toiminut <i>Mantegna</i>
-[mante´nja]. Hänen kuuluisimpia taulujaan
-on <em class='gesperrt'>Voiton madonna</em>,
-jossa Mantovan herttua rukoilee palavasti
-Neitsyt Mariaa, ja tämä siunaten
-laskee kätensä hänen ylitseen.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_258.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 258.</i> Botticelli: Kevät.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_259.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 259.</i> Osa Mantegnan maalauksesta Voiton madonna.</p>
-</div>
-</div>
-
-<h4 class='c010'>KEKSINNÖT.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Paperi.</strong> Egyptiläisten käyttämä papyrus
-oli haurasta ja helposti särkyvää,
-myöhemmin keksitty pergamentti sangen
-kallista. Mutta keskiajan lopussa alettiin
-Euroopassa käyttää liinalumpuista valmistettua
-<i>paperia</i>, jonka käytäntöön otto
-suuresti halvensi kirjojen valmistamista.
-<span class='pageno' id='Page_408'>408</span>Paperin valmistamisen taito oli Kiinasta
-käsin arabialaisten välityksellä levinnyt
-Eurooppaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_260.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 260.</i> Juhana Gutenberg.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kirjapainon keksiminen.</strong> Keskiajan
-lopulla tehdyistä keksinnöistä oli <i>kirjapainon</i>
-keksiminen tärkein.</p>
-
-<p class='c007'>15:nnen vuosisadan alussa oli ruvettu
-valmistamaan pelikortteja ja pyhimysten
-kuvia leikkaamalla puulaatalle
-kohokuvia, jotka jäljennettiin paperille
-painamalla. Pian liitettiin pyhimysten
-kuviin myös selityksiä, jolloin kirjaimetkin
-leikattiin puuhun. Lopuksi leikattiin puulaatalle pelkästään
-kirjaimia ja siten ruvettiin entisten käsinkirjoitettujen kirjojen rinnalla
-valmistamaan kirjoja myös painamalla niitä puulaatoilla.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_261.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 261.</i> Kirjapaino.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c007'>Tämä oli kumminkin hankalaa, jokainen kirjansivu kun oli
-puulaatalle leikattava. Silloin
-<i>Juhana Gutenberg</i> teki
-15:nnen vuosisadan puolivälissä
-yksinkertaisen,
-mutta tärkeän keksinnön.
-Puulaattojen sijasta hän
-rupesi käyttämään metallista
-valmistettuja <em class='gesperrt'>irtonaisia
-kirjasimia</em>.
-Ne voitiin asetella eli <em class='gesperrt'>latoa</em>
-rivi riviltä ja sivu
-sivulta tarpeen mukaiseen
-järjestykseen. Kun sitten
-tarpeellinen määrä sivuja
-oli valmiina, <em class='gesperrt'>painettiin</em>
-ne paperille niin monena
-kappaleena kuin oli tarpeen.
-Sen jälkeen saatiin
-latous <em class='gesperrt'>purkaa</em>, ja kirjasimet
-<span class='pageno' id='Page_409'>409</span>voitiin latoa uuteen järjestykseen. Kirjan valmistaminen
-kävi silloin paljoa nopeammin, kirjat tulivat entistä huokeammiksi,
-niitä voitiin valmistaa suurissa määrin, ja ne levisivät paljoa laajemmalle
-kuin ennen. Siten kirjapainon keksiminen vaikutti edistävästi
-henkiseen sivistykseen.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Juhana Gutenberg.</strong> Kirjapainotaidon maineikas keksijä oli saksalainen,
-syntyisin Mainzin kaupungista. Hän harjoitti nuoruudessaan taideteollisuutta,
-valmisti peilejä ja hioi timantteja sekä suoritti erilaisia metallitöitä.
-Keksittyään irtokirjasimet hän alkoi tehdä kokeita kirjain
-valmistamisessa. Kokeet kuluttivat hänen vähäiset varansa, joten
-hänen oli pakko etsiä henkilö, joka kiinnittäisi varoja uuteen yritykseen.
-Muuan varakas mainzilainen kultaseppä <i>Fust</i>, jolle Gutenberg
-kertoi keksinnöstään, rupesi hänen liikekumppanikseen antaen
-tarvittavat varat. Voitto jaettaisiin tasan. Työmiesten, jotka otettiin
-kirjapainoon, täytyi vannoa, etteivät kenellekään ilmaisisi uutta
-menettelytapaa. Ensimmäinen huomattava kirja, joka Gutenbergin
-painossa valmistettiin, oli latinankielinen Raamattu (v. 1455).</p>
-
-<p class='c012'>Mutta Fust oli omanvoitonpyyteinen mies. Saatuaan kylläksi
-tietoa keksinnöstä hän vaati yhtäkkiä Gutenbergiltä rahojansa takaisin.
-Kun Gutenberg ei voinut niitä suorittaa, tuomittiin hänet luovuttamaan
-kirjapaino Fustille. Mutta jonkin ajan kuluttua syttyi Mainzissa
-suuri tulipalo, jossa kirjapaino paloi. Suuri keksijä kuoli köyhänä.</p>
-
-<p class='c012'>Kirjapainon työmiehet hajaantuivat nyt ympäri Saksan ja perustivat
-uusia kirjapainoja. Saksasta Gutenbergin hyödyllinen keksintö
-levisi nopeasti muihinkin maihin. Vuoden 1500 vaiheilla oli kirjapainoja
-jo kaikkialla Euroopassa. Meidän maahamme perustettiin
-ensimmäinen kirjapaino kuitenkin vasta v. 1642.</p>
-
-<p class='c012'>Uudet aatteet pääsivät nyt nopeammin leviämään, ja kansanvalistus
-rupesi kohoamaan.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ruuti.</strong> Jo ennen kirjapainotaidon keksimistä ruvettiin käyttämään
-<i>ruutia</i> ampuma-aseissa. Sekä kiinalaiset että bysanttilaiset ja
-arabialaiset tunsivat ruudintapaisia räjähtäviä aineita. Olipa niitä
-ristiretkien aikana käytetty taisteluissakin. Länsi-Euroopassa tavataan
-<em class='gesperrt'>tykkejä</em> ensi kerran, kuten aikaisemmin on mainittu, Crécyn
-taistelussa (1346). Ne olivat aluksi kömpelötekoisia ja tavattoman
-raskaita, joten niitä oli vaikea kuljettaa. Vähän myöhemmin ruvettiin
-myös valmistamaan <em class='gesperrt'>pyssyjä</em>, joista kuula pantiin liikkeelle
-<span class='pageno' id='Page_410'>410</span>ruudin avulla. Pyssytkin olivat ensi aikoina niin raskaita, että
-niillä ammuttiin erityisen haarukan nojassa.</p>
-
-<p class='c007'>Vähitellen uudet ampuma-aseet paranivat ja tulivat yleisesti
-käytäntöön. Silloin tapahtui muutos sodankäynnissä. Ritariratsujoukot
-ja varustetut linnat menettivät suuresti merkitystänsä;
-ne eivät pystyneet pitämään puoliaan uusia »tuliaseita» vastaan.
-Tykki- ja jalkaväki, jota hallitsijat valtion varoilla palkkasivat, tuli
-nyt sodassa ratkaisevaksi. Mutta samalla kun aatelin sotilaallinen
-arvo aleni, heikontui sen valtiollinenkin mahti.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Kompassi.</strong> Kompassin keksijää ei tunneta. Tiedetään vain
-että kiinalaiset käyttivät kompassia, aluksi maamatkoilla, sitten
-myös merimatkoilla, pitkiä ajanjaksoja, ennen kuin se Länsi-Euroopassa
-opittiin tuntemaan. Länsi-Euroopan kansat tutustuivat siihen
-13:nnella vuosisadalla. Kompassi teki mahdolliseksi aavoilla ulapoilla
-purjehtimisen sekä suuret löytömatkat.</p>
-
-<h4 class='c010'>LÖYTÖRETKET.</h4>
-
-<p class='c009'>● <strong>Ensi löydöt.</strong> Jo 14:nnellä vuosisadalla <em class='gesperrt'>italialaiset</em>, jotka
-olivat sen ajan etevimpiä merimiehiä, purjehtivat Välimereltä
-Atlantin merelle, jatkaen matkaa aina <i>Kanarian</i> saarille, <i>Madeira</i>an
-ja <i>Azoreille</i> saakka, jotka nyt tulivat tunnetuiksi. Se kiihotti löytöretki-intoa.
-Yhä hartaammaksi kasvoi halu löytää meritie rikkaaseen
-Intiaan, josta niin monta kallisarvoista tavaraa oli saatavana, mutta
-joiden kuljetus Aasian halki oli kovin hankalaa.</p>
-
-<p class='c011'>□ <strong>Marco Polo.</strong> Jo 13:nnen vuosisadan lopulla oli venezialainen
-kauppias <i>Marco Pōlo</i> tehnyt matkan maitse Aasian itäosiin, käyden
-Kiinassa, Tibetissä ja Intiassa. Hän oli 17 vuotta mongolilaisen suurkaanin
-palveluksessa ja oppi hyvästi tuntemaan Kiinan silloiset olot.
-Kotiin palattuaan hän julkaisi matkakertomuksen »Maailman ihmeet»,
-jossa hän ihastuneena kuvailee idän oloja. Siellä oli suuria ja vauraita
-kaupunkeja, kultaa ja silkkiä runsaasti, maantiet oivallisia ja paperiraha
-kaupan välineenä. Kaupungeissa oli katuvalaistus, ja järjestystä
-valvoivat poliisit, jotka samalla toimivat palosammutuskuntana.&thinsp;—&thinsp;Polon
-kertomusta luettiin ahkerasti, ja se lisäsi intoa löytää meritie
-noihin »ihmeiden maihin».</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<span class='pageno' id='Page_411'>411</span>
-<img src='images/map_loytoretkien.jpg' alt='LOYTORETKIEN KARTTA' class='ig001' />
-</div>
-
-<p class='c009'><span class='pageno' id='Page_412'>412</span>● <strong>Meritie Intiaan.</strong> 15:nnellä vuosisadalla <em class='gesperrt'>portugalilaiset</em>
-alkoivat innokkaasti etsiä meritietä Intiaan purjehtimalla Afrikan
-ympäri. Prinssi <i>Henrik Merenkulkija</i> lähetti retkikunnan toisensa
-jälkeen purjehtimaan pitkin Afrikan länsirannikkoa. Madeira
-ja Azorit löydettiin uudelleen. Vuosisadan puolivälissä saavuttiin
-Guinean lahteen, ja rannikolta tuotiin kotiin kultahiekkaa ja
-neekeriorjia. Se luulo, että täällä tukahduttavan kuumuuden ja
-kammottavien merihirviöiden takia olisi mahdoton purjehtia, oli
-osoittautunut vääräksi.</p>
-
-<p class='c007'>V. 1486 <i>Bartholomeus Diaz</i> [-ē´os diä´š] saapui Afrikan eteläkärkeen,
-jolle annettiin »Hyvän toivon niemen» nimi, koska nyt
-oli olemassa hyviä takeita Intiaan purjehtimisesta. 12 vuotta myöhemmin,
-v. 1498, onnistuikin <i>Vasco da Gama</i>n [gā´ma] purjehtia
-mainitun niemen ohitse ja saapua onnellisesti Etu-Intian läntiselle
-rannikolle, <i>Kalikut</i>in kaupunkiin. Tämän jälkeen toinen portugalilainen
-laivasto toisensa perästä lähti Intiaan, ja tuottava kauppa tämän
-etäisen, mutta rikkaan maan kanssa joutui suureksi osaksi
-portugalilaisten haltuun.</p>
-
-<p class='c009'>● <strong>Amerikan löytö.</strong> Kuutta vuotta ennen Intian meritien löytöä
-tehtiin seurauksiltaan vieläkin merkillisempi löytömatka, joka johti
-eurooppalaiset aivan tuntemattomaan uuteen maanosaan. V. 1492
-<i>Kristoffer Columbus</i> löysi <i>Amerikan</i>.</p>
-
-<p class='c011'>□ Columbus syntyi Genovassa. Isä oli varaton villankehrääjä.
-Poika sai ainakin jonkin verran koulukasvatusta, mutta jo neljäntoista
-vuoden ikäisenä hän lähti merimatkoille, joilla hän nuoruutensa
-kulutti. Matkoilla hän kulki Englannissa ja luultavasti Islannissa
-asti. Viimein hän lähti Portugaliin, samoin kuin monet italialaiset
-purjehtijat ennen häntä, etsimään onneaan tämän meriliikettään laajentavan
-nuoren valtakunnan palveluksessa. Siellä hänessä rupesi
-kypsymään se ajatus, että <em class='gesperrt'>Intiaan saattoi päästä purjehtimalla
-suoraan länteen</em>.</p>
-
-<p class='c012'>Tähän aikaan näet jo tiedettiin, että maa on <em class='gesperrt'>pallonmuotoinen</em>.
-Lisäksi luultiin, että maapallo oli verraten <em class='gesperrt'>pieni</em>. Siksi
-Columbuskin arveli, että matka Euroopasta Intiaan ei olisi varsin
-pitkä. Se käsitys oli mm. ajan ehkä etevimmällä maantieteen tuntijalla,
-firenzeläisellä lääkärillä <i>Toscanelli</i>lla [-ne´lli], joka piirsi
-<span class='pageno' id='Page_413'>413</span>Atlantin meren kartan ja kirjeessä Portugalin
-hallitukselle ehdotti läntistä merimatkaa
-Intiaan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_262.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 262.</i> Kristoffer Columbus.</p>
-</div>
-</div>
-
-<p class='c012'>Niinpä Columbus esitti aikeensa Portugalin
-kuninkaalle. Mutta hänen ehdotuksensa
-hylättiin. Silloin hän lähti Espanjaan,
-jossa teki saman ehdotuksen Isabellalle.
-Kuningatar halusi kuulla varta vasten asetetun
-valiokunnan lausunnon asiasta. Se oli
-suorastaan masentava, ja Columbus joutui
-naurunalaiseksi. Innokas purjehtija päätti
-silloin lähteä Ranskaan, saadakseen sieltä
-avustusta aikeelleen. Mutta nyt Isabella
-oli vakuuttunut yrityksen suuresta merkityksestä,
-ja kun muut epäröivät, niin hän
-lupasi antaa pantiksi omat jalokivensä, ellei muutoin varoja saataisi.
-Columbus kutsuttiin matkaltaan takaisin ja hänen kanssaan tehtiin
-sopimus löytöretkestä.</p>
-
-<p class='c012'>Elokuun 3 päivänä 1492 Columbuksen pieni laivasto nosti ankkurinsa
-ja lasketti meren ulapalle. Ilma oli lauhkea ja suopea. Purjehdittiin
-Kanarian saarten sivuitse ja saavuttiin pasaatituulten piiriin
-laivain kiitäessä herkeämättä länttä kohti. Kun näin oli purjehdittu
-viikkokausia, merimiehet kävivät levottomiksi: tällä tuulellahan ei
-päästäisi takaisin milloinkaan. Toiset pelkäsivät jouduttavan kiirastulivuorelle
-ja Jumalan rankaisevan julkeita purjehtijoita. Merilintuparvia
-lenteli silloin tällöin laivojen ympärillä, mutta ne katosivat
-jälleen, ja joka ilta aurinko laski ihanana ehyen vedenrajan taakse
-läntiselle taivaanrannalle. Ei merkkiäkään maasta. Rauhoittaakseen
-laivaväkeä Columbus ilmoitti kuljetun matkan joka päivä lyhyemmäksi
-kuin miksi oli sen laskenut. Hän osoitti järkähtämätöntä luottamusta
-ja vakuutti, että Jumalan avulla pian saavuttaisiin Intiaan.</p>
-
-<p class='c012'>Lokakuun alussa nähtiin ensimmäiset todelliset merkit maan läheisyydestä.
-Raskaasti lentäviä lintuja matkasi lounatta kohti. Eräänä
-päivänä nähtiin vihantaa kaislaa ajelehtivan meressä. Eräästä toisesta
-laivasta tuotiin laudanpätkä sekä keppi, jossa oli ihmiskäden
-tekemiä leikkauksia. Laivoissa vallitsi nyt mitä suurin ilo. Illalla
-riippaluoti tavoitti pohjan. Ja kun Columbus tähysteli tarkasti eteenpäin,
-hän huomasi säännöttömästi liikkuvan valon taivaanrannalla.
-Muuan merimies huusi riemuissaan: »Maata, maata!» Kun kuu sitten
-nousi, ranta näkyi selvästi. Oli lokakuun 12 päivä. Columbus oli
-saapunut Amerikan saaristoon.</p>
-
-<p class='c009'>● Kolmatta kuukautta kestäneen purjehduksen jälkeen Columbus
-oli päässyt Bahama-saaristoon <i>Guanahani</i>n saarelle, jolle suuri purjehtija
-<span class='pageno' id='Page_414'>414</span>riemuissaan antoi nimen <i>San Salvador</i> [sansalvadō´r], »Pyhä Vapahtaja».
-Hän luuli tulleensa Intian edustalla oleville saarille, ja siinä
-uskossa hän kuolikin. Siksi saaria vieläkin sanotaan Länsi-Intian
-saariksi ja Amerikan alkuasukkaita intiaaneiksi. Matkaa jatkettiin
-vielä eteenpäin ja löydettiin <i>Cuba</i> ja <i>Haiti</i>. Seuraavan vuoden
-alussa saavuttiin takaisin. Columbus sai kunnioittavan vastaanoton.
-Tämän jälkeen hän teki vielä kolme matkaa Amerikkaan,
-saapuen eräällä matkallaan Etelä-Amerikan manterellekin. Mutta
-iloa hänellä ei enää ollut löydöistään. Löytämiensä maiden varakuninkaana
-hänen piti huolehtia niiden hallinnosta. Se oli kumminkin
-vaikeata, espanjalaiset kun koettivat nopeasti koota määrättömiä
-rikkauksia ja sortivat alkuasukkaita. Columbus ei olisi sitä
-sallinut. Syntyi levottomuuksia, ja Espanjasta lähetettiin henkilö
-asioita tutkimaan. Hän vangitutti Columbuksen ja lähetti hänet
-kahleissa Espanjaan. Suuri löytömatkailija pääsi kyllä kohta vapaaksi,
-mutta entiseen asemaansa hän ei enää kohonnut. Masentuneena
-ja yksinäisenä Columbus kuoli v. 1506.</p>
-
-<p class='c007'>Seuraavina vuosikymmeninä jatkettiin löytömatkoja Amerikkaan.
-Niinpä portugalilaiset saapuivat Brasiliaan ja valtasivat sen.
-V. 1522 suoritettiin loppuun ensimmäinen maan ympäri purjehdus.
-Silloin kävi täysin selville, että maa on pallonmuotoinen ja että
-Columbus oli löytänyt uuden maanosan.</p>
-
-<div  class='figcenter id003'>
-<img src='images/kuva_263.jpg' alt='' class='ig001' />
-<div class='ic002'>
-<p><i>Kuva 263.</i> Columbuksen laivat.</p>
-</div>
-</div>
-
-<div class='chapter'>
-  <span class='pageno' id='Page_415'>415</span>
-  <h2 class='c005'>SISÄLLYS</h2>
-</div>
-<table class='table0' summary='SISÄLLYS'>
-<colgroup>
-<col width='1%' />
-<col width='10%' />
-<col width='83%' />
-<col width='4%' />
-</colgroup>
-  <tr>
-    <td class='c021' colspan='3'><i>Opettajalle</i></td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_5'>5</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021' colspan='3'><em class='gesperrt'>Esihistoriallinen aika</em></td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_9'>9</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021' colspan='3'><em class='gesperrt'>Vanha aika</em></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>I. <i>Itämaiset kansat</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Egyptiläiset</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_13'>13</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Babylonialaiset ja assyyrialaiset</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_24'>24</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Länsiseemiläiset kansat</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_33'>33</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Persialaiset</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_37'>37</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>II. <i>Kreikka</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Maa ja kansa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_45'>45</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Uskonto</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_47'>47</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Sparta ja Ateena</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_77'>77</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Persialaissodat</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_85'>85</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Perikles</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_94'>94</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kreikan taide</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_96'>96</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kreikkalainen tiede</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_105'>105</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kreikan pääelinkeinot</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_110'>110</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kreikan rappeutuminen</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_114'>114</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Aleksanteri Suuri</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_123'>123</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Hellenistinen sivistys</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_128'>128</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>III. <i>Rooma</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Maa ja kansat</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_132'>132</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Rooma kuningaskuntana</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_135'>135</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Patriisit ja plebeijit</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_143'>143</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Italian valloitus</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_149'>149</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Puunilaissodat</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_158'>158</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Suurten sotien jälkeen</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_166'>166</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Tasavallan rappeutuminen</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_179'>179</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Caesar</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_186'>186</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Augustus</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_192'>192</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Rooman sivistyksen kulta-aika</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_197'>197</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Rooma keisarikuntana</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_212'>212</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kristinusko valloittaa maailman</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_220'>220</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Siirtyminen uuteen aikakauteen</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_227'>227</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021' colspan='3'><span class='pageno' id='Page_416'>416</span><em class='gesperrt'>Keskiaika</em></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>I. <i>Kansainvaellusten aika</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Germaanien muinaiset olot</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_229'>229</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Italia kansainvaellusten pyörteessä</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_235'>235</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Frankkien valtakunnan synty</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_241'>241</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Anglosaksit</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_246'>246</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Sivistyksen rappeutuminen entisen Länsi-Rooman maissa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_249'>249</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Itä-Rooma kansainvaellusten aikana</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_252'>252</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Munkkilaisuus ja luostarielämä</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_255'>255</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kirkko järjestyy</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_261'>261</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Islam ja arabialaiset</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_266'>266</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>II. <i>Kaarle Suuri ja hänen aikansa</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kaarle Suuri</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_273'>273</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Karolinkisen valtakunnan hajoaminen</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_283'>283</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Läänityslaitos</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_285'>285</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Viikinkiretket</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_288'>288</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>III. <i>Keisarit ja paavit</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Otto Suuri</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_296'>296</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Henrik IV ja Gregorius VII</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_299'>299</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Fredrik Barbarossa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_304'>304</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Hohenstaufien perikato</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_307'>307</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>IV. <i>Ristiretket</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Ensimmäinen ristiretki</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_310'>310</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Myöhemmät ristiretket</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_315'>315</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>V. <i>Ristiretkien ajan sivistysolot</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Arabialaisten sivistys</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_317'>317</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kauppa ja kaupungit</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_321'>321</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Ritaristo</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_330'>330</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Talonpojat</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_338'>338</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kerjäläismunkit</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_343'>343</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Tieteet</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_346'>346</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Runous</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_351'>351</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kuvaamataiteet</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_356'>356</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>VI. <i>Katolisen kirkon rappeutumisen aika</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Kuninkaan vallan kasvaminen Ranskassa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_360'>360</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Englannin kehitys perustuslailliseksi valtioksi</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_365'>365</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Satavuotinen sota</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_370'>370</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Sodan jälkeinen aika Ranskassa ja Englannissa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_375'>375</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Saksan valtakunta</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_376'>376</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Italian olot</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_384'>384</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Pyreneitten niemimaan olot</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_387'>387</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Pohjois-Eurooppa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_390'>390</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'><span class='pageno' id='Page_417'>417</span>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Itä-Euroopan olot</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_394'>394</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Itä-Rooman keisarikunnan häviö</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_398'>398</a></td>
-  </tr>
-  <tr><td>&nbsp;</td></tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021' colspan='2'>VII. <i>Uuden ajan sarastus</i></td>
-    <td class='c022'>&nbsp;</td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Varhaisrenessanssi Italiassa</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_400'>400</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Keksinnöt</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_409'>409</a></td>
-  </tr>
-  <tr>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>&nbsp;</td>
-    <td class='c021'>Löytöretket</td>
-    <td class='c022'><a href='#Page_412'>412</a></td>
-  </tr>
-</table>
-
-<div class='pbb'>
- <hr class='pb c004' />
-</div>
-<div class='tnotes x-ebookmaker'>
-
-<div class='chapter ph2'>
-
-<div class='nf-center-c0'>
-<div class='nf-center c001'>
-    <div>TRANSCRIBER’S NOTES</div>
-  </div>
-</div>
-
-</div>
-
- <ol class='ol_1 c003'>
-    <li>P. <a href='#t81'>81</a>, changed “yranniksi”  to “tyranniksi”.
-
-    </li>
-    <li>P. <a href='#t270'>270</a>, changed “odottavät” to “odottavat”.
-
-    </li>
-    <li>P. <a href='#t317'>317</a>, changed “Euroopan olot muuttuvat”  to “● Euroopan olot muuttuvat”.
-
-    </li>
-    <li>P. <a href='#t344'>344</a>, changed “imeleltään” to “mieleltään”.
-
-    </li>
-    <li>Silently corrected obvious typographical errors and variations in spelling.
-
-    </li>
-    <li>Retained archaic, non-standard, and uncertain spellings as printed.
-    </li>
-  </ol>
-
-</div>
-
-<div style='display:block; margin-top:4em'>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KESKIKOULUN YLEINEN HISTORIA ***</div>
-<div style='text-align:left'>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Updated editions will replace the previous one&#8212;the old editions will
-be renamed.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg&#8482; electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG&#8482;
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-</div>
-
-<div style='margin:0.83em 0; font-size:1.1em; text-align:center'>START: FULL LICENSE<br />
-<span style='font-size:smaller'>THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE<br />
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK</span>
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-To protect the Project Gutenberg&#8482; mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase &#8220;Project
-Gutenberg&#8221;), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg&#8482; License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-</div>
-
-<div style='display:block; font-size:1.1em; margin:1em 0; font-weight:bold'>
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg&#8482; electronic works
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg&#8482;
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg&#8482; electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg&#8482; electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
-or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.B. &#8220;Project Gutenberg&#8221; is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg&#8482; electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg&#8482; electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg&#8482;
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (&#8220;the
-Foundation&#8221; or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg&#8482; electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg&#8482; mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg&#8482;
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg&#8482; name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg&#8482; License when
-you share it without charge with others.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg&#8482; work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg&#8482; License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg&#8482; work (any work
-on which the phrase &#8220;Project Gutenberg&#8221; appears, or with which the
-phrase &#8220;Project Gutenberg&#8221; is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-</div>
-
-<blockquote>
-  <div style='display:block; margin:1em 0'>
-    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
-    at <a href="https://www.gutenberg.org">www.gutenberg.org</a>. If you
-    are not located in the United States, you will have to check the laws
-    of the country where you are located before using this eBook.
-  </div>
-</blockquote>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg&#8482; electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase &#8220;Project
-Gutenberg&#8221; associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg&#8482;
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg&#8482; electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg&#8482; License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg&#8482;
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg&#8482;.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg&#8482; License.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg&#8482; work in a format
-other than &#8220;Plain Vanilla ASCII&#8221; or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg&#8482; website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original &#8220;Plain
-Vanilla ASCII&#8221; or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg&#8482; License as specified in paragraph 1.E.1.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg&#8482; works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg&#8482; electronic works
-provided that:
-</div>
-
-<div style='margin-left:0.7em;'>
-    <div style='text-indent:-0.7em'>
-        &bull; You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-        the use of Project Gutenberg&#8482; works calculated using the method
-        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-        to the owner of the Project Gutenberg&#8482; trademark, but he has
-        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-        within 60 days following each date on which you prepare (or are
-        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-        Section 4, &#8220;Information about donations to the Project Gutenberg
-        Literary Archive Foundation.&#8221;
-    </div>
-
-    <div style='text-indent:-0.7em'>
-        &bull; You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg&#8482;
-        License. You must require such a user to return or destroy all
-        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg&#8482;
-        works.
-    </div>
-
-    <div style='text-indent:-0.7em'>
-        &bull; You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-        receipt of the work.
-    </div>
-
-    <div style='text-indent:-0.7em'>
-        &bull; You comply with all other terms of this agreement for free
-        distribution of Project Gutenberg&#8482; works.
-    </div>
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg&#8482; electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg&#8482; trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg&#8482; collection. Despite these efforts, Project Gutenberg&#8482;
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain &#8220;Defects,&#8221; such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the &#8220;Right
-of Replacement or Refund&#8221; described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg&#8482; trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg&#8482; electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you &#8216;AS-IS&#8217;, WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg&#8482; electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg&#8482;
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg&#8482; work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg&#8482; work, and (c) any
-Defect you cause.
-</div>
-
-<div style='display:block; font-size:1.1em; margin:1em 0; font-weight:bold'>
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg&#8482;
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Project Gutenberg&#8482; is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg&#8482;&#8217;s
-goals and ensuring that the Project Gutenberg&#8482; collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg&#8482; and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
-</div>
-
-<div style='display:block; font-size:1.1em; margin:1em 0; font-weight:bold'>
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation&#8217;s EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state&#8217;s laws.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-The Foundation&#8217;s business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation&#8217;s website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-</div>
-
-<div style='display:block; font-size:1.1em; margin:1em 0; font-weight:bold'>
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Project Gutenberg&#8482; depends upon and cannot survive without widespread
-public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
-visit <a href="https://www.gutenberg.org/donate/">www.gutenberg.org/donate</a>.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-</div>
-
-<div style='display:block; font-size:1.1em; margin:1em 0; font-weight:bold'>
-Section 5. General Information About Project Gutenberg&#8482; electronic works
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg&#8482; concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg&#8482; eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Project Gutenberg&#8482; eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: <a href="https://www.gutenberg.org">www.gutenberg.org</a>.
-</div>
-
-<div style='display:block; margin:1em 0'>
-This website includes information about Project Gutenberg&#8482;,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-</div>
-
-</div>
-
-</body>
-</html>
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/cover.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/cover.jpg
deleted file mode 100644
index 30cc30f..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/cover.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/h_020a.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/h_020a.jpg
deleted file mode 100644
index 69a7463..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/h_020a.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/h_020b.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/h_020b.jpg
deleted file mode 100644
index 23ed1f8..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/h_020b.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/h_020c.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/h_020c.jpg
deleted file mode 100644
index 74e185e..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/h_020c.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/h_020d.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/h_020d.jpg
deleted file mode 100644
index b845032..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/h_020d.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i224.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i224.jpg
deleted file mode 100644
index 7973578..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i224.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_ateenan.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_ateenan.jpg
deleted file mode 100644
index a4998c9..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_ateenan.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_rooman_sДДdyt.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_rooman_sДДdyt.jpg
deleted file mode 100644
index 3ee7666..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_rooman_sДДdyt.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_rooman_valtakunta_verrattuna.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_rooman_valtakunta_verrattuna.jpg
deleted file mode 100644
index 2bfa7b8..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_rooman_valtakunta_verrattuna.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_spartan.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_spartan.jpg
deleted file mode 100644
index d7fdc9a..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_spartan.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_sДДtyluokkien.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_sДДtyluokkien.jpg
deleted file mode 100644
index 20c0d64..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_sДДtyluokkien.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_title.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_title.jpg
deleted file mode 100644
index 6e6873c..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/i_title.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_001.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_001.jpg
deleted file mode 100644
index 4ecbaec..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_001.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_002.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_002.jpg
deleted file mode 100644
index 034a8de..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_002.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_003.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_003.jpg
deleted file mode 100644
index 6db9ff1..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_003.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_004.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_004.jpg
deleted file mode 100644
index 358ceda..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_004.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_005.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_005.jpg
deleted file mode 100644
index a1da870..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_005.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_006.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_006.jpg
deleted file mode 100644
index 9e987b8..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_006.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_007.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_007.jpg
deleted file mode 100644
index e51fec3..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_007.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_008.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_008.jpg
deleted file mode 100644
index 78d27e9..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_008.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_009.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_009.jpg
deleted file mode 100644
index ed15efc..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_009.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_010.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_010.jpg
deleted file mode 100644
index 3be70e2..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_010.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_011.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_011.jpg
deleted file mode 100644
index 9987226..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_011.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_012.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_012.jpg
deleted file mode 100644
index 01884ad..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_012.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_013.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_013.jpg
deleted file mode 100644
index ec5b3f7..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_013.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_014.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_014.jpg
deleted file mode 100644
index b4c0b6b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_014.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_015.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_015.jpg
deleted file mode 100644
index cf1c9fb..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_015.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_016.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_016.jpg
deleted file mode 100644
index fdc78fc..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_016.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_017.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_017.jpg
deleted file mode 100644
index 9e4f0e2..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_017.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_018.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_018.jpg
deleted file mode 100644
index 7b98b48..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_018.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_019.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_019.jpg
deleted file mode 100644
index 97cd34c..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_019.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_020.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_020.jpg
deleted file mode 100644
index e50f7e1..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_020.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_021.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_021.jpg
deleted file mode 100644
index 82d10cd..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_021.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_022.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_022.jpg
deleted file mode 100644
index e12042d..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_022.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_023.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_023.jpg
deleted file mode 100644
index a8d2585..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_023.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_024.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_024.jpg
deleted file mode 100644
index e04bc2b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_024.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_025.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_025.jpg
deleted file mode 100644
index a4b9073..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_025.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_026.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_026.jpg
deleted file mode 100644
index cb05ab9..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_026.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_027.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_027.jpg
deleted file mode 100644
index 4818a7d..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_027.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_028.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_028.jpg
deleted file mode 100644
index a0a694b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_028.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_029.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_029.jpg
deleted file mode 100644
index 9cd731b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_029.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_030.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_030.jpg
deleted file mode 100644
index 52665f6..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_030.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_031.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_031.jpg
deleted file mode 100644
index 8e35957..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_031.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_032.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_032.jpg
deleted file mode 100644
index 5904345..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_032.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_033.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_033.jpg
deleted file mode 100644
index 24518f3..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_033.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_034.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_034.jpg
deleted file mode 100644
index f704159..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_034.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_035.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_035.jpg
deleted file mode 100644
index a9587f6..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_035.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_036.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_036.jpg
deleted file mode 100644
index 4aac875..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_036.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_037.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_037.jpg
deleted file mode 100644
index e3046c8..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_037.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_038.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_038.jpg
deleted file mode 100644
index 65d5874..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_038.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_039.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_039.jpg
deleted file mode 100644
index b29aa66..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_039.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_040.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_040.jpg
deleted file mode 100644
index eda1dca..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_040.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_041.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_041.jpg
deleted file mode 100644
index 5071809..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_041.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_042.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_042.jpg
deleted file mode 100644
index e13bdc7..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_042.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_043.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_043.jpg
deleted file mode 100644
index b21d9b8..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_043.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_044.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_044.jpg
deleted file mode 100644
index 5ad1953..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_044.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_045.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_045.jpg
deleted file mode 100644
index aeb83ff..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_045.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_046.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_046.jpg
deleted file mode 100644
index 8166862..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_046.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_047.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_047.jpg
deleted file mode 100644
index 273177a..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_047.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_048.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_048.jpg
deleted file mode 100644
index 8cc184c..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_048.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_049.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_049.jpg
deleted file mode 100644
index 34b5afb..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_049.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_050.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_050.jpg
deleted file mode 100644
index 6241262..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_050.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_051.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_051.jpg
deleted file mode 100644
index f87b3a5..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_051.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_052.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_052.jpg
deleted file mode 100644
index 2ab2cef..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_052.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_053.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_053.jpg
deleted file mode 100644
index 012d156..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_053.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_054.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_054.jpg
deleted file mode 100644
index c4f78e2..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_054.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_055.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_055.jpg
deleted file mode 100644
index b05bfdf..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_055.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_056.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_056.jpg
deleted file mode 100644
index 9cad2ea..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_056.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_057.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_057.jpg
deleted file mode 100644
index ed54d2f..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_057.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_058.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_058.jpg
deleted file mode 100644
index df07655..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_058.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_059.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_059.jpg
deleted file mode 100644
index 2a90cee..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_059.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_060.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_060.jpg
deleted file mode 100644
index e620840..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_060.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_061.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_061.jpg
deleted file mode 100644
index 2d84454..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_061.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_062.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_062.jpg
deleted file mode 100644
index c7152d7..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_062.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_063.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_063.jpg
deleted file mode 100644
index 8940b3d..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_063.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_064.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_064.jpg
deleted file mode 100644
index 075d0b6..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_064.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_065.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_065.jpg
deleted file mode 100644
index 328fcee..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_065.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_066.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_066.jpg
deleted file mode 100644
index 88b190e..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_066.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_067.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_067.jpg
deleted file mode 100644
index 168776d..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_067.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_068.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_068.jpg
deleted file mode 100644
index f5950c2..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_068.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_069.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_069.jpg
deleted file mode 100644
index 69e1ba4..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_069.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_070.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_070.jpg
deleted file mode 100644
index ca16ed7..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_070.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_071.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_071.jpg
deleted file mode 100644
index 739ad1a..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_071.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_072.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_072.jpg
deleted file mode 100644
index 4ddb0ac..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_072.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_073.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_073.jpg
deleted file mode 100644
index ddd42b4..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_073.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_074.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_074.jpg
deleted file mode 100644
index 4850076..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_074.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_075.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_075.jpg
deleted file mode 100644
index 471758f..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_075.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_076.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_076.jpg
deleted file mode 100644
index 743e1f1..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_076.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_077.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_077.jpg
deleted file mode 100644
index 71b9e17..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_077.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_078.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_078.jpg
deleted file mode 100644
index 33a37b0..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_078.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_079.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_079.jpg
deleted file mode 100644
index e40e21d..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_079.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_080.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_080.jpg
deleted file mode 100644
index 7ed5c2d..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_080.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_081.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_081.jpg
deleted file mode 100644
index b4d13cd..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_081.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_082.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_082.jpg
deleted file mode 100644
index 465a3f6..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_082.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_083.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_083.jpg
deleted file mode 100644
index 339b819..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_083.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_084.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_084.jpg
deleted file mode 100644
index ae9a097..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_084.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_085.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_085.jpg
deleted file mode 100644
index 85bd0c9..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_085.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_086.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_086.jpg
deleted file mode 100644
index 6843f74..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_086.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_087.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_087.jpg
deleted file mode 100644
index 0f8ad61..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_087.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_088.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_088.jpg
deleted file mode 100644
index 8df96b7..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_088.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_089.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_089.jpg
deleted file mode 100644
index d5fb59a..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_089.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_090.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_090.jpg
deleted file mode 100644
index 3573e94..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_090.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_091.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_091.jpg
deleted file mode 100644
index bc60c5b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_091.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_092.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_092.jpg
deleted file mode 100644
index 9f6f4ec..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_092.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_093.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_093.jpg
deleted file mode 100644
index b591e38..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_093.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_094.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_094.jpg
deleted file mode 100644
index f18e436..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_094.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_095.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_095.jpg
deleted file mode 100644
index b631788..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_095.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_096.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_096.jpg
deleted file mode 100644
index db7128a..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_096.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_097.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_097.jpg
deleted file mode 100644
index 1ce9f2a..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_097.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_098.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_098.jpg
deleted file mode 100644
index b2703b2..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_098.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_099.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_099.jpg
deleted file mode 100644
index 58b634e..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_099.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_100.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_100.jpg
deleted file mode 100644
index e1165c0..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_100.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_101.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_101.jpg
deleted file mode 100644
index 6883b27..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_101.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_102.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_102.jpg
deleted file mode 100644
index 7002d13..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_102.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_103.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_103.jpg
deleted file mode 100644
index d475686..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_103.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_104.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_104.jpg
deleted file mode 100644
index faa8a30..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_104.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_105.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_105.jpg
deleted file mode 100644
index d269c1b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_105.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_106.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_106.jpg
deleted file mode 100644
index cd6c0cf..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_106.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_107.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_107.jpg
deleted file mode 100644
index 29e77f7..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_107.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_108.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_108.jpg
deleted file mode 100644
index 3f01361..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_108.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_109.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_109.jpg
deleted file mode 100644
index fd956c5..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_109.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_110.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_110.jpg
deleted file mode 100644
index 298905b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_110.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_111.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_111.jpg
deleted file mode 100644
index 8201126..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_111.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_112.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_112.jpg
deleted file mode 100644
index eb62274..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_112.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_113.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_113.jpg
deleted file mode 100644
index 3f77c78..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_113.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_114.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_114.jpg
deleted file mode 100644
index 86b162f..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_114.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_115.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_115.jpg
deleted file mode 100644
index 0fb67e5..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_115.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_116.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_116.jpg
deleted file mode 100644
index c0d2d95..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_116.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_117.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_117.jpg
deleted file mode 100644
index ca99fde..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_117.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_118.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_118.jpg
deleted file mode 100644
index 7b46129..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_118.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_119.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_119.jpg
deleted file mode 100644
index 58740bb..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_119.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_120.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_120.jpg
deleted file mode 100644
index cfbf132..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_120.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_121.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_121.jpg
deleted file mode 100644
index dfc1dbf..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_121.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_122.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_122.jpg
deleted file mode 100644
index 148587b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_122.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_123.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_123.jpg
deleted file mode 100644
index 7825739..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_123.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_124.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_124.jpg
deleted file mode 100644
index 42d3111..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_124.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_125.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_125.jpg
deleted file mode 100644
index 408b9af..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_125.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_126.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_126.jpg
deleted file mode 100644
index 07aab4d..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_126.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_127.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_127.jpg
deleted file mode 100644
index 5b00b7a..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_127.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_128.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_128.jpg
deleted file mode 100644
index 47be54f..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_128.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_129.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_129.jpg
deleted file mode 100644
index a6b3150..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_129.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_130.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_130.jpg
deleted file mode 100644
index 1f1dec5..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_130.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_131.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_131.jpg
deleted file mode 100644
index 91e9129..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_131.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_132.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_132.jpg
deleted file mode 100644
index 1c8cd04..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_132.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_133.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_133.jpg
deleted file mode 100644
index d3b1157..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_133.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_134.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_134.jpg
deleted file mode 100644
index 37a69ba..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_134.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_135.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_135.jpg
deleted file mode 100644
index a0d2528..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_135.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_136.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_136.jpg
deleted file mode 100644
index f0a0eb9..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_136.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_137.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_137.jpg
deleted file mode 100644
index aa0e1e0..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_137.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_138.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_138.jpg
deleted file mode 100644
index f55f13f..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_138.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_139.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_139.jpg
deleted file mode 100644
index 57c85fa..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_139.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_140.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_140.jpg
deleted file mode 100644
index dc6ee04..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_140.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_141.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_141.jpg
deleted file mode 100644
index d85bd4d..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_141.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_142.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_142.jpg
deleted file mode 100644
index 95497a6..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_142.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_143.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_143.jpg
deleted file mode 100644
index aca0193..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_143.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_144.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_144.jpg
deleted file mode 100644
index a6b8db0..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_144.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_145.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_145.jpg
deleted file mode 100644
index c43414b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_145.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_146.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_146.jpg
deleted file mode 100644
index a4521ba..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_146.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_147.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_147.jpg
deleted file mode 100644
index 8a84c4b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_147.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_148.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_148.jpg
deleted file mode 100644
index 872bf33..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_148.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_149.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_149.jpg
deleted file mode 100644
index 69ab57b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_149.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_150.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_150.jpg
deleted file mode 100644
index 9c0c652..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_150.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_151.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_151.jpg
deleted file mode 100644
index d88d8ee..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_151.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_152.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_152.jpg
deleted file mode 100644
index bea1d77..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_152.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_153.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_153.jpg
deleted file mode 100644
index 249aa21..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_153.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_154.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_154.jpg
deleted file mode 100644
index cba41c2..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_154.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_155.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_155.jpg
deleted file mode 100644
index 7de3c82..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_155.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_156.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_156.jpg
deleted file mode 100644
index fcd4efd..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_156.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_157.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_157.jpg
deleted file mode 100644
index c10728d..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_157.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_158.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_158.jpg
deleted file mode 100644
index 6306caa..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_158.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_159.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_159.jpg
deleted file mode 100644
index fe41dd1..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_159.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_160.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_160.jpg
deleted file mode 100644
index 807c780..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_160.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_161.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_161.jpg
deleted file mode 100644
index cf080b4..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_161.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_162.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_162.jpg
deleted file mode 100644
index 7f40700..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_162.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_163.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_163.jpg
deleted file mode 100644
index bc401c1..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_163.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_164.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_164.jpg
deleted file mode 100644
index fc62b9d..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_164.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_165.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_165.jpg
deleted file mode 100644
index 063849b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_165.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_166.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_166.jpg
deleted file mode 100644
index 1e11a8b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_166.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_167.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_167.jpg
deleted file mode 100644
index 15a3799..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_167.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_168.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_168.jpg
deleted file mode 100644
index de0c68f..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_168.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_169.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_169.jpg
deleted file mode 100644
index 0b4cfa0..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_169.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_170.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_170.jpg
deleted file mode 100644
index 5c237dc..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_170.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_171.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_171.jpg
deleted file mode 100644
index 962c284..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_171.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_172.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_172.jpg
deleted file mode 100644
index e44f094..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_172.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_173.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_173.jpg
deleted file mode 100644
index 183e549..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_173.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_174.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_174.jpg
deleted file mode 100644
index 5d49c28..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_174.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_175.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_175.jpg
deleted file mode 100644
index 244cfc5..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_175.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_176.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_176.jpg
deleted file mode 100644
index 2f96442..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_176.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_177.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_177.jpg
deleted file mode 100644
index 337011b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_177.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_178.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_178.jpg
deleted file mode 100644
index 4711dd6..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_178.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_179.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_179.jpg
deleted file mode 100644
index 3e84015..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_179.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_180.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_180.jpg
deleted file mode 100644
index bad83ea..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_180.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_181.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_181.jpg
deleted file mode 100644
index 56c4332..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_181.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_182.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_182.jpg
deleted file mode 100644
index 2dd8188..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_182.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_183.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_183.jpg
deleted file mode 100644
index 1babb74..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_183.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_184.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_184.jpg
deleted file mode 100644
index 6833b94..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_184.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_185.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_185.jpg
deleted file mode 100644
index 9802721..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_185.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_186.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_186.jpg
deleted file mode 100644
index 9df3970..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_186.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_187.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_187.jpg
deleted file mode 100644
index 2583068..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_187.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_188.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_188.jpg
deleted file mode 100644
index c4635e3..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_188.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_189.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_189.jpg
deleted file mode 100644
index df67081..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_189.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_190.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_190.jpg
deleted file mode 100644
index dec8ade..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_190.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_191.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_191.jpg
deleted file mode 100644
index 87f3dca..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_191.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_192.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_192.jpg
deleted file mode 100644
index 2d9adc0..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_192.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_193.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_193.jpg
deleted file mode 100644
index 153616c..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_193.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_194.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_194.jpg
deleted file mode 100644
index 3bc0954..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_194.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_195.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_195.jpg
deleted file mode 100644
index c4e4859..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_195.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_196.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_196.jpg
deleted file mode 100644
index e1d3b2e..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_196.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_197.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_197.jpg
deleted file mode 100644
index fa7920e..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_197.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_198.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_198.jpg
deleted file mode 100644
index 977dc34..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_198.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_199.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_199.jpg
deleted file mode 100644
index 6015d49..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_199.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_200.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_200.jpg
deleted file mode 100644
index 8a8d6ee..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_200.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_201.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_201.jpg
deleted file mode 100644
index 24f66c6..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_201.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_202.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_202.jpg
deleted file mode 100644
index 19ecaa9..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_202.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_203.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_203.jpg
deleted file mode 100644
index 489b15f..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_203.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_204.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_204.jpg
deleted file mode 100644
index 5d1de19..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_204.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_205.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_205.jpg
deleted file mode 100644
index 33e16f3..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_205.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_206.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_206.jpg
deleted file mode 100644
index d2679e5..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_206.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_207.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_207.jpg
deleted file mode 100644
index 389cf7f..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_207.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_208.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_208.jpg
deleted file mode 100644
index 85ba518..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_208.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_209.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_209.jpg
deleted file mode 100644
index 9905da5..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_209.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_210.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_210.jpg
deleted file mode 100644
index bd0df81..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_210.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_211.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_211.jpg
deleted file mode 100644
index 446e41c..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_211.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_212.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_212.jpg
deleted file mode 100644
index aa8928b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_212.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_213.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_213.jpg
deleted file mode 100644
index cf3c520..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_213.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_214.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_214.jpg
deleted file mode 100644
index 935ea3a..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_214.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_215.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_215.jpg
deleted file mode 100644
index bea8f4c..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_215.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_216.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_216.jpg
deleted file mode 100644
index fbb9855..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_216.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_217.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_217.jpg
deleted file mode 100644
index 799d087..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_217.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_218.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_218.jpg
deleted file mode 100644
index c8abd1e..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_218.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_219.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_219.jpg
deleted file mode 100644
index 8723d87..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_219.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_220.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_220.jpg
deleted file mode 100644
index 93b7d59..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_220.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_221.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_221.jpg
deleted file mode 100644
index 67c542a..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_221.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_222.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_222.jpg
deleted file mode 100644
index 60d165f..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_222.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_223.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_223.jpg
deleted file mode 100644
index fd18ea2..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_223.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_224.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_224.jpg
deleted file mode 100644
index 2236f00..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_224.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_225.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_225.jpg
deleted file mode 100644
index 7c3966f..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_225.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_226.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_226.jpg
deleted file mode 100644
index 4a0ca1c..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_226.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_227.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_227.jpg
deleted file mode 100644
index 1a23ee2..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_227.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_228.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_228.jpg
deleted file mode 100644
index daac909..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_228.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_229.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_229.jpg
deleted file mode 100644
index fed67e0..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_229.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_230.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_230.jpg
deleted file mode 100644
index ceb47b0..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_230.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_231.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_231.jpg
deleted file mode 100644
index 905ecbc..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_231.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_232.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_232.jpg
deleted file mode 100644
index c8ff3f9..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_232.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_233.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_233.jpg
deleted file mode 100644
index 693de33..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_233.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_234.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_234.jpg
deleted file mode 100644
index d0f0ea7..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_234.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_235.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_235.jpg
deleted file mode 100644
index 7605304..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_235.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_236.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_236.jpg
deleted file mode 100644
index 9e9017b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_236.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_237.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_237.jpg
deleted file mode 100644
index c1f57b7..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_237.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_238.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_238.jpg
deleted file mode 100644
index f6a8f7b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_238.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_239.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_239.jpg
deleted file mode 100644
index 28891f2..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_239.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_240.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_240.jpg
deleted file mode 100644
index d53cfe4..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_240.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_241.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_241.jpg
deleted file mode 100644
index 9abe921..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_241.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_242.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_242.jpg
deleted file mode 100644
index 0742b14..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_242.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_243.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_243.jpg
deleted file mode 100644
index 90acde4..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_243.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_244.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_244.jpg
deleted file mode 100644
index 78ab45a..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_244.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_245.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_245.jpg
deleted file mode 100644
index a66e494..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_245.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_246.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_246.jpg
deleted file mode 100644
index 1eecac6..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_246.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_247.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_247.jpg
deleted file mode 100644
index 44b8453..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_247.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_248.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_248.jpg
deleted file mode 100644
index 7490753..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_248.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_249.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_249.jpg
deleted file mode 100644
index f92ebae..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_249.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_250.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_250.jpg
deleted file mode 100644
index 4fb4763..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_250.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_251.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_251.jpg
deleted file mode 100644
index 62ff279..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_251.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_252.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_252.jpg
deleted file mode 100644
index a401968..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_252.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_253.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_253.jpg
deleted file mode 100644
index 85c822c..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_253.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_254.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_254.jpg
deleted file mode 100644
index efb86f0..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_254.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_255.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_255.jpg
deleted file mode 100644
index 23d3226..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_255.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_256.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_256.jpg
deleted file mode 100644
index ddc97c5..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_256.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_257.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_257.jpg
deleted file mode 100644
index c3c0b5c..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_257.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_258.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_258.jpg
deleted file mode 100644
index abc0f9b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_258.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_259.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_259.jpg
deleted file mode 100644
index ff51dac..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_259.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_260.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_260.jpg
deleted file mode 100644
index daa5633..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_260.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_261.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_261.jpg
deleted file mode 100644
index f7a5220..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_261.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_262.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_262.jpg
deleted file mode 100644
index 3fceca3..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_262.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_263.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_263.jpg
deleted file mode 100644
index bc223dc..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/kuva_263.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_babylonian.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_babylonian.jpg
deleted file mode 100644
index fa5584b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_babylonian.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_egypti.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_egypti.jpg
deleted file mode 100644
index 7c3059a..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_egypti.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_europa.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_europa.jpg
deleted file mode 100644
index 9062cbf..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_europa.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_germanilaiset.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_germanilaiset.jpg
deleted file mode 100644
index 174455e..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_germanilaiset.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_italia.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_italia.jpg
deleted file mode 100644
index c3cb0c0..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_italia.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_itamaat.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_itamaat.jpg
deleted file mode 100644
index 3de6412..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_itamaat.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_kaarle.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_kaarle.jpg
deleted file mode 100644
index 41b0c7b..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_kaarle.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_kalifien.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_kalifien.jpg
deleted file mode 100644
index fc9edd7..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_kalifien.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_kreikkalaismaailma.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_kreikkalaismaailma.jpg
deleted file mode 100644
index 2612b70..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_kreikkalaismaailma.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_loytoretkien.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_loytoretkien.jpg
deleted file mode 100644
index 92827ab..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_loytoretkien.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_persian.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_persian.jpg
deleted file mode 100644
index 3fc343e..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_persian.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_ranskan.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_ranskan.jpg
deleted file mode 100644
index 73fe7c7..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_ranskan.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_rooman_kaupunki.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_rooman_kaupunki.jpg
deleted file mode 100644
index 2211325..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_rooman_kaupunki.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_rooman_valtakunta.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_rooman_valtakunta.jpg
deleted file mode 100644
index 436eba6..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_rooman_valtakunta.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_rooman_valtakunta_laajimmillaan.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_rooman_valtakunta_laajimmillaan.jpg
deleted file mode 100644
index f1289cb..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_rooman_valtakunta_laajimmillaan.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_saksan.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_saksan.jpg
deleted file mode 100644
index e7eeb9f..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_saksan.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_suuri.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_suuri.jpg
deleted file mode 100644
index 019bbae..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_suuri.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_valdemarien.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_valdemarien.jpg
deleted file mode 100644
index 6edd67d..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_valdemarien.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_viikinkiretket.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_viikinkiretket.jpg
deleted file mode 100644
index fe6766c..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_viikinkiretket.jpg
+++ /dev/null
diff --git a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_walimeren.jpg b/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_walimeren.jpg
deleted file mode 100644
index 66cb30a..0000000
--- a/old/old/2021-09-17-66322-h/images/map_walimeren.jpg
+++ /dev/null