NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 5129 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..e35905a
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #66105 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66105)
diff --git a/old/66105-0.txt b/old/66105-0.txt
deleted file mode 100644
index 450a199..0000000
--- a/old/66105-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5129 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Kamillan avioliitto, by Elin Wägner,
-Translated by Erland Piirinen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Kamillan avioliitto
-
-
-Author: Elin Wägner
-
-
-
-Release Date: August 22, 2021  [eBook #66105]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAMILLAN AVIOLIITTO***
-
-
-E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
-
-
-
-KAMILLAN AVIOLIITTO
-
-Kirj.
-
-ELIN WÄGNER
-
-Suomentanut
-
-Erland Piirinen
-
-
-
-
-
-Tampereella,
-Kirjapaino Hermes,
-1919.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- 1. Selvä Tukholmaan!
- 2. Kamillan uhkavaatimus.
- 3. "Tee hyvin, uusi päivä!"
- 4. Asunto.
- 5. Uudenvuodenpäivä.
- 6. Kamillan tunnustukset.
- 7. "Mitä sinä ajattelet?"
- 8. Matildan tulo.
- 9. Kuorma ja ies.
-10. Kieltäymys-säästölaatikko.
-11. Kamilla viskaa kirjallisuuden seinään.
-12. Kannattaa olla rehellinen.
-13. Maijan salaisuus.
-14. Erik ei tullut.
-15. Palaneet tulitikut.
-16. Tulikuumia savipulloja.
-17. Verraton professori.
-18. Ruma mies.
-19. Kuolema ja rakkaus.
-20. Maijan tappio.
-21. Kamillan uusi sydän.
-
-
-
-
-1. Selvä Tukholmaan!
-
-
-                                        Helmikuun 21 p:nä.
-
-Olen laskenut lyhdyt laiturilla, jossa kuljen, ja niitä on
-kolmekymmentä, yhtä monta kuin minun on varrottava minuutteja,
-ennenkuin saan tietää kohtaloni.
-
-Vuosikausia olen harjoitellut odottamaan, sen jälkeen malttamaan
-mieleni, ja sitten taas odottamaan. Mutta tämä vaivainen puoli tuntia
-tuntuu minusta sietämättömältä, minä menetän malttini, vapisen.
-
-"Minä, joka koko elämäni olen odottanut tuon toivotun tuloa, istun
-nyt ja odotan puolen tunnin kulumista". Strindberg on sanonut noin
-jossakin, ja minun täytyy nyt hänen laillaan ihmetellä, että puoli
-tuntia toisinaan voi tuntua pitemmältä kuin "koko elämäni". Mitä
-kello on nyt? Vain kolme minuuttia on kulunut siitä kun sitä viimeksi
-katsoin, minuutit ovat varmaan noiduttuja.
-
-Ennen vanhaanhan kansa luuli, että vuoden sadon viimeiseen lyhteeseen,
-viimeisten jauhojen viime kakkuun kokoontui ihmeitä tekevä voima, ja
-että kun puu kuorittiin latvaan päin, niin pakeni puun henki ylimmälle
-oksalle, ja siellä se pysyi vankina. Samalla tavoin näyttävät kuluneet
-vuodet jollakin salaperäisellä tavalla siirtyneen viimeiseen puoleen
-tuntiin. Kaikki on noissa minuuteissa, kaikki mitä olen kokenut,
-sittenkuin tulin Erikin vaimoksi, ja aina tähän hetkeen asti. Muisto
-ensi lempemme ajoilta kohoaa kuin suloinen väristys pitkin jäseniäni,
-ja seuraavassa silmänräpäyksessä vihloo sydäntäni tuska, jota tunsin,
-kun me erosimme köyhyyden takia. Kun otan kelloni esille ja näen
-viisarin hiljaa lähenevän sitä hetkeä, jolloin saan puheluni Tukholmaan
-ja Erikille, sykkii sydämeni jännityksestä ja riemusta, kuten silloin
-kun olen mennyt häntä tapaamaan. Pistän kelloni pois, ja sydämeni on
-niin raskas, kuin hän heti jälleen matkustaisi. Kello 5,35 olen yhtä
-rohkea ja toivorikas, kuin ollessani morsiamena valkeassa hunnussani,
-ja kello 5,37 niin epäilevä, kuin monien vuosien pettymykset ovat minut
-tehneet. Minun pitäisi voida luottaa mieheen, joka on ollut puolisonani
-kolme vuotta, ja kuitenkaan ei minulla ole aavistustakaan mitä hän, kun
-puhelinneiti sanoo: selvä Tukholmaan, vastaa pyyntööni. Enimmän pelkään
-että hän vastaa: -- ajatelkaamme asiaa. Sillä silloinhan on kaikki yhtä
-epävarmaa taas.
-
-Kun kirjoitin hänelle pari päivää sitten, etten enää kestänyt kauempaa,
-että tahdoin nyt heti jättää pienen leipäkannikkani Göteporissa ja
-tulla hänen luokseen sekä ahertaa yhdessä hänen kanssaan, niin tein
-sen saadakseni joko myöntävän tai kieltävän vastauksen. Nyt tai ei
-milloinkaan! sanoin minä, mitäpä jos hän sanoo: "ei milloinkaan", se
-ei ollut tarkoitettu niin kirjaimellisesti. Herra Jumala, on vielä
-kaksikymmentä minuuttia jäljellä!
-
-Mutta ei kai hän sano niin? Kun on kiihdyksissä, kuvittelee myös
-mielessään niin paljon. Mahtaakohan hän vielä muistaa sitä aikaa,
-jolloin hän vuorostaan oli hermostunut ja sai vartoa. Silloin oli
-ratkaisuvalta minun käsissäni, ja minulla oli vain liian kiire
-jättääkseni sen hänelle.
-
-Ensi kerran tavatessamme hän oli, jumala paratkoon, haarakonttorin
-päällikkönä Vetterbyssä, ja vietti iltapäivänsä miellyttävästi
-Karlsbrunnin kylpylässä, jossa minulla oli toimi tanssimusiikin
-soittajana seurasalissa. Koko nuorisojoukosta me heti löysimme
-toisemme, emmekä koskaan miettineet sitä, pidimme vain luonnollisena,
-että me kaksi aina olisimme yhdessä.
-
-Jos kysyn Erikiltä, mikä ensin käänsi hänen huomionsa minuun, sanoo
-hän: -- Sinun ruskeat kenkäsi, kaikki muut tytöt juoksentelivat
-valkeissa kengissä, sinulla ainoastaan oli ruskeat. Siis, jos minulla
-olisi ollut varaa hankkia itselleni valkeat kengät, niin en kulkisi
-tässä nyt ja tuntisi elämän ja kuoleman riippuvan siitä mitä Erik
-vastaisi minulle. Toinen mies olisi ollut kohtalonani, joku, jonka ohi
-nyt sen sijaan olen kulkenut häntä huomaamatta.
-
-Eräänä päivänä sanoi Erik: -- Mitähän jos menisimme naimisiin? Ja
-minä en vastannut sanaakaan, sillä eihän se ollut mikään kosinta,
-ainoastaan ylimalkainen huomautus. Mutta minä hymyilin ja hän hymyili
-vastaan, ja niin oli asia selvä. Vasta sitten kun olin palannut
-Göteporiin, alkoivat huolet. Muistan vielä hänen ensimmäisen kirjeensä
-minulle. Hänen isänsä oli varsin lyhyen taudin jälkeen kuollut ja
-hänen pankkinsa yhtä lyhyen taudin jälkeen yhtynyt toiseen, ja tuon
-toisen pankin haarakonttori Vetterbyssä jäisi jäljelle, mutta hänen
-lakkautettaisiin, ja hän itse siirrettäisiin Tukholmaan. Siten menivät
-myttyyn meidän suunnittelumme asettua asumaan Vetterbyhyn ja siellä
-panna pankki- ja musiikkielämä hyvään kuntoon. Siellä meillä olisi
-ollut minun sisareni ja Erikin vanhempain koti lähellä ja me olisimme
-eläneet melkein ilmaiseksi. "Mutta nyt pyytäisin joka tapauksessa
-sinulta jotakin", kirjoitti Erik, "nimittäin sitä, että tahtoisit mennä
-kanssani naimisiin silloin kun olemme aikoneetkin. Pelkään lykkäystä,
-ja sitäpaitsi kotini on kohta hajalla, enkä saata ajatella, että minut
-vihittäisiin missään muualla kuin vanhassa pappilassamme. Ei ole muuta
-keinoa kuin että eroamme häiden jälkeen, minä ryhdyn toimeeni yksinäni
-ja sinä palaat taas Göteporiin, ja jatkat edelleen opetustuntejasi.
-Ymmärräthän, että teen kaikkeni saadakseni kodin niin pian kuin
-suinkin, ja lupaan sinulle, ettei siihen pitkälti kulukaan".
-
-Mutta oli muutakin, josta hän ei kirjoittanut, nimittäin, että hänen
-äitinsä jo silloin oli päättänyt muuttaa Tukholmaan ja laittaa kodin
-lapsinensa. Hän on itse varsin kylmäverisesti tunnustanut, ettei hän
-maininnut siitä, koska hän aivan oikein arvasi, että olisi ollut
-vaikeampi saada minut taivutetuksi tekemään hänelle mieliksi, jos
-olisin sen tiennyt. Mutta minä en tiennyt sitä, minun tuli häntä peräti
-sääli, ja minä myönnyin.
-
-Saatuani sitten tietää asian oikean laidan, en peräytynyt. On liian
-houkuttelevaa antaa anteeksi miehelle, joka petkuttaa päästäkseen
-naimisiin narraamansa kanssa.
-
-Nyt on kolme vuotta kulunut siitä. Minua sanotaan rouvaksi ja minulla
-on sormukset, mutta meidän yhdyselämämme suoritetaan oikeastaan
-valtion puhelimella, lukuunottamatta pieniä, lyhyitä tapaamisia.
-Heti tavattuamme on meidän kohta taas pitänyt erota toisistamme, ja
-hyvästi-sana on piintynyt sydämeeni, kuten Calais-nimi Englannin
-kuningattaren Elisabetin mieleen. Minä en kadu, mutta tämä aika on
-ollut vaikea.
-
-Tiedän sen olleen helpomman Erikille, ja olen tietysti iloissani
-sen johdosta, mutta siitä johtuu, ettei hän oikein saata ymmärtää
-minua, kun kirjoitan, etten voi vartoa kauempaa. _Hänellä_ on hyvä
-koti erinomaisen äitinsä luona ja kaikkien sisarustensa seurassa.
-Minä asun vuokrahuoneessa ja syön talouskoululla opetustuntieni
-lomassa, ja iltaisin istun yksikseni ja ompelen tai katselen kadulle,
-ja kun Erik tulee tänne pistäytymään, niin hän ei voi asua luonani,
-sillä silloin luulee portinvartija, että on kysymyksessä joku suhde,
-ja katsoo oikeudekseen puuttua asiaan. Usein olemme keskustelleet
-mahdollisuudesta perustaa koti hänen palkallaan. Hän osoittaa minulle
-äitinsä talouskirjan otteilla, että se on mahdotonta. Mutta totta kai
-minä tiedän, että on olemassa neljä laskutapaa ja viides niitä varten,
-jotka rakastavat. Kyllähän Erik minusta pitää, mutta suurempi kuin
-hänen rakkautensa on hänen pelkonsa huonoista raha-asioista. Velat ovat
-hänen mielestään kaikista kamalimpia. Minä puolestani arvelen kaikessa
-hiljaisuudessa, että hän kestää pienen kuusiprosenttisen lainankin
-minun tähteni, kun elämä on niin lyhyt ja nuoruus pakenee luotamme
-linnunsiivin, mutta sitä en koskaan rohkenisi sanoa.
-
-Minun henkilökohtainen syytökseni maailmansotaa vastaan on, että se
-esti meidät syksyllä perustamasta kotia. Erik asetettiin liikekannalle,
-hän tosin palasi vahingoittumattomana, mutta kun ilo ja kiitollisuus
-siitä, ettei pahempaa tapahtunut, oli asettunut, silloin pettymys
-jälleen kohotti päätään.
-
--- Rakas lapsukaiseni, sanoi Erik, kodin perustaminen nykyään on samaa
-kuin tehdä pesänsä tykinsuuhun.
-
--- Siitä en välitä, sanoin, kun se tapahtuu sinun kanssasi.
-
-Hän oli käymässä luonani silloin, kun tästä keskusteltiin, minä olin
-ryöminyt istumaan hänen syliinsä, olin huolissani ja itkin.
-
--- Minä en voi elää enään erossa sinusta, nyyhkytin.
-
--- Ellet voi, niin ei sinun tarvitsekaan, vastasi Erik. Sinä
-saat huoneen äidin luota, ja minä maksan puolestasi, kunnes saat
-opetustunteja. Sinä voit auttaa taloustoimissa.
-
--- Kuinka voit luulla! Minä suutuin.
-
--- Niin, sinähän sanoit, ettet voinut elää -- --
-
-Siitä on nyt puoli vuotta. Tällä aikaa on minulla ollut hyvin vähän
-tekemistä, vaikka minulla aina ennen on ollut yhtämittaa työtä. Kun oli
-huonot ajat, niin piti perheiden supistaa menojaan jossakin, ja sitten
-se tapahtui minun opetustunneissani. Toiset avustivat kuularuiskujen
-hankkimisessa ja arvelivat, että ne tulisivat tästälähtien heidän
-musiikikseen. Olen töintuskin voinut elää ansioillani, paljosta olen
-saanut kieltäytyä, ja minulla on ollut hyvää aikaa ikävöidä Erikiä.
-
-Sitten eräänä päivänä mietin itsekseni: -- Miksi oikeastaan olen
-naimisissa? En voinut sille mitään, että minusta tuntui katkeralta,
-ja tuo katkeruus väritti kyllä jonkun verran sitä huomautusta, jonka
-lähetin Erikille, ja joka sisälsi uhkavaatimukseni 24:n tunnin
-aikamäärineen.
-
-Nyt on kello viittä minuuttia vailla kuusi. Menen sähkölennätinasemalle
-ja saan puheluni. Erikin juodessa iltapäiväkahviaan kuuluu
-kaupunkienvälinen soitto ja hän rientää puhelimeen: puhelu Göteporista!
-sanoo puhelinneiti.
-
-
-
-
-2. Kamillan uhkavaatimus.
-
-
-                                            Helmikuun 28 p:nä.
-
-Götepori on kauppakaupunki länsirannikolla, Kustaa II Aadolfin
-perustama; muun, mitä tästä paikasta olen tietänyt, olen unhottanut.
-
-Järkevänä henkilönä en tahdo laahata mukanani muistojen matkatavaraa,
-josta vain tulee ylipainoa. Olen unhottanut nuo ahertavat, ikävät
-vuodet kaupungissa, johon en koskaan kotiutunut. Säästöni menneistä
-seitsemästä vuodesta olen vaihtanut itselleni muutamiin ponteviin
-elämänohjeisiin. En ole itse niitä keksinyt, mutta ne ovat kuitenkin
-minun, niinkuin seteli voi olla minun, vaikken olekaan sitä tehnyt,
-vaan saanut vaihtamalla rehelliseen työhön. En kerskaile unhotuksella
-kun tutkin itseäni, istuessani tässä, lumisen maiseman vieriessä
-ohi, ja huomaan, että ainoastaan vaivoin voin kuvitella mielessäni
-muiston siitä pienestä asunnosta, jossa kuitenkin olen asunut kaksi
-pitkää vuotta. Toinen kuva tunkeutuu esiin ja himmentää sen, miltä
-huoneeni näytti aamulla, kun kaikki oli valmiina muuttoani varten:
-paljaat seinät ja tyhjät, likaisten pisaroitten juovittamat ikkunat,
-ja keskellä karkeata, harmaata lattiaa pieni kasa huonekaluja kokonaan
-peitettynä.
-
-Ja ikäänkuin peilissä näen itseni, polvistuneena uunin eteen, täydessä
-matkapuvussa, sateenvarjo vieressäni lattialla. Minä syötän vanhoilla
-rakkauskirjeillä pientä tulta, joka vaipuu kasaan mustina hilseinä.
-Tässä puuhassani häiritsee minua kaupunginlähetti, minä ponnahdan
-pystyyn varsin hämilläni ja unhotan; nyt vasta huomaan, etten ollenkaan
-pöyhinyt ja tarkastanut, oliko uunissa mitään luettavaa jäljellä.
-Jos niin on, silloin istuu kyllä emäntäni rouva Petterson paraikaa
-nauttimassa sitä iltapäiväkahvinaan.
-
-Muutoin olen unhottanut hänet.
-
-Kaikki on nyt aivan uutta. Minä tulen Tukholmaan, jossa Erikiä
-lukuunottamatta en tunne ketään eikä kukaan minua. Voin alkaa aivan
-alusta, muodostaa uusia ajatuksia itsestäni, kylvää uusia ystävyyden
-siemeniä. Siellä ei ole ketään, joka voisi arvostella toimiani vanhan
-kannan perusteella, ja joka sanoisi, antaessani anopilleni kukan: mitä
-Kamilla sillä tarkoittaa, hän, joka tavallisesti on niin turhantarkka.
-Täällä ei ole yhtään katua, mihin olen hukannut kultaisen rintaneulan,
-missä olen lausunut jonkun tuhmuuden, missä olen kulkenut raskain
-askelin itku kurkussa. En kuulu mihinkään yhdistykseen, ja kun saan
-kutsun mennä vieraisille, ei minun tarvitse ajatella: huh, ettei
-vain tuo ikävä Betty olisi siellä. Tunnen itseni niin vapaaksi kuin
-Chamisson sankari, kun hän pääsi varjostaan.
-
-Mutta jospa voisin käsittää mikä haisee niin omituiselta. Vastapäätä
-oleva matkatoverini kaataa hajuvettä nenäliinaansa, hautautuu siihen ja
-vilkuilee silloin tällöin minun hyllyllä olevaa matkalaukkuani.
-
-Herra varjele, sehän on silli, herkkusilli, jonka ostin viitosella
-toissapäivänä hyvittääkseni sitä, että olin ollut niin vihainen.
-
-Sanoinko, ettei minulla ollut mitään varjoa? Siinä, minä vähän sentään
-liioittelin.
-
-Tuo sillisuolaveden haju herättää jälleen eloon menneen viikon muistot.
-Jälleen värähyttelee ruumistani sama ilo, joka pani minut hätkähtämään,
-kuullessani Erikin äänen puhelimessa: -- Kam, sinä voit tulla heti!
-
--- Hetikö, sanoin minä, onko se mahdollista?
-
--- Tietysti, olen vain pahoillani, että ennätit ennen minua, olin
-aikonut kirjoittaa ja itse pyytää sinua tulemaan.
-
--- Voi, Erik, kuinka sinä teet minut onnelliseksi!
-
--- Odotahan, et ole kuullut vielä kaikkein hauskinta: muuan toveri on
-kuollut aivan äkkiä, minä olen saanut hänen paikkansa ja viisituhatta
-vuodessa. Enemmänkin voi tulla, sanoi johtaja, joka oli hyvin
-ystävällinen.
-
-Tulinko iloiseksi? Eikö sydämeni kutistunut vähäisen? Enkö viivytellyt
-vastaustani sekunnin verran nielläkseni jotakin? Enkö kiusannut tällöin
-Jumalaa kiittämättömyydelläni? Mutta koska Erikin ei pitänyt huomata
-sitä, aloin puhua kuinka ihmeellistä ja ihanaa meille tulisi --
-
--- No, keskeytti Erik, milloin voit tulla?
-
--- Heti.
-
--- Niin, sehän on hyvä. Saat asua minun huoneessani äidin luona
-toistaiseksi. Tarvitsetko rahaa?
-
-Olin pudottamaisillani kuulotorven hämmästyksissäni. Tähän asti olin
-aina saanut tulla toimeen omin avuin tai olla tulematta.
-
--- Panen omistani kunnes pääsen perille, huusin minä, kiitos
-ystävällisyydestä!
-
-Kun puhelu oli päättynyt, seisoin hetkisen ja mietin, sitten pyysin
-uuden puhelun, tällä kertaa sisarelleni. Jollekin henkilölle täytyi
-minun kertoa uutiseni, muuten menehtyisin. Kuulin Maijan äänen niin
-selvästi kuin olisimme olleet samassa huoneessa. -- Niin, rakkaani,
-sehän oli hauskaa. Mutta ajattelehan mikä vahinko, että tuon toverin
-piti kuolla juuri eilen. Jos hän olisi kuollut vähän aikaisemmin, niin
-et olisi ensinkään ehtinyt kirjoittaa tuota tuhmaa kirjettä, vaan Erik
-olisi ehtinyt kutsua sinut. Ja jos hän olisi elänyt vähän kauemmin,
-niin olisit ehtinyt saada tietää, mitä Erik olisi vastannut, _ellei_
-hän olisi saanut virkaylennystä, ja sehän olisi voinut olla aina vähän
-mielenkiintoista sinulle. Mutta hauskaahan se oli joka tapauksessa,
-sisko kulta. Milloinka matkustat? Sillä minä lähetän sinulle
-metsäkauriin päivän alkajaisiksi, Jaakko on juuri ampunut sen.
-
-Taas kuljin pitkin laituria ja mietiskelin.
-
-Samana iltana kirjoitin Erikille, ja monen muun kysymyksen ohella
-esitin myöskin sen, mitenkä hän olisi suhtautunut pyyntööni siinä
-tapauksessa, ettei hän olisi saanut virkaylennystä.
-
-Pari päivää sen jälkeen, istuessani keskellä lattiaa hamppukasaa
-lajittelemassa, tuli vastaus. Erik kirjoitti, että koska olin
-pyytänyt hänen olemaan ehdottomasti vilpittömän, hän olisi vastannut
-kieltävästi. Minulla, Kamillalla, ei ollut mitään oikeutta asettaa
-häntä vasten seinää panemalla ehdoksi, että nyt tai ei koskaan tahdon
-tulla, eikä hän kuulunut niihin, jotka saadaan taipumaan sillä tavalla.
-Hän ei uskonut, että uhkavaatimukseni oli tarkoitettukaan vakavasti;
-mutta jos niin oli asianlaita ja siis olisi osoittautunut, etten ollut
-pitänyt hänestä enempää kuin että olisin kieltäytynyt antamasta hänelle
-aikaa vielä vähäisen, ei oikun vuoksi, vaan koska se oli ainoa keino --
-no, silloin olisin itse ollut säälittävin. Silloin olisin voinut istua
-siellä luolassani ja koetella, miltä tuntuu opettaa göteporilaisten
-lapsia toivottoman loppumattomasti. Lopuksi hän tahtoi huomauttaa minua
-naimisiin mennessämme tehdystä sopimuksesta, ja että olin suostunut
-siihen vapaaehtoisesti.
-
-Luettuani tämän kirjeen jouduin ensiksi aivan suunniltani. Heittäydyin
-hamppukasaan itkemään, ja kyyneleet kastelivat ja höystivät vihaani
-niin, että se yltyi ja pimitti koko elämäni.
-
--- Tiedätkö, mitä sinun pitäisi tehdä? sanoi viha. Sinun pitäisi olla
-ylpeä ja näyttää, että voit olla johdonmukainen ja tehdä elämäsi suuren
-peruutuksen. Tämä oli paljasta mielettömyyttä, ja sen minä tiesin,
-mutta minua huvitti kuitenkin kuunnella sitä.
-
-Samassa koputettiin ovelle, minä kuivasin kyyneleeni vanhaan
-alushameeseen ja menin avaamaan. Siinä oli siivoojattareni. Hän
-oli, vaikka asuikin kaupungin toisessa päässä, kuullut, että minä
-muuttaisin, ja riensi nyt asuntooni. Nähtyään hamppukasan alkoivat
-hänen silmänsä loistaa himokkaasti. Hän ostaa hienoja lumppuja
-hienoimmista perheistä, mutta hän ei ole ylpeä, häntä miellyttivät
-minunkin vanhat hameeni ja puseroni.
-
--- Olen kuullut, että rouvan mies on saanut paikan ja että rouva
-muuttaa Tukholmaan, hän sanoi. Kenties saisin osoitteen, niin voisin
-ilmoittaa sisarelleni, joka ostaa prinsessa Charlotten hylkäämiä
-vaatteita, että hän kävisi tapaamassa, jos hänellä oli jotakin, joka
-mahdollisesti sopisi.
-
-Kun siivoojatar läksi, vei hän mukanaan kaikki lumput, mutta minulla
-oli viitonen kädessäni. On todellakin olemassa siivoojattaria, joilla
-on viitonen taskussaan.
-
-Otin jälleen esille Erikin kirjeen, jatkaakseni keskeytynyttä vihaani,
-mutta nyt havaitsin siinä yhtä ja toista, johon en ennen ollut
-kiinnittänyt huomiotani. Näin, että Erik oli loukkaantunut siitä
-kiivaasta tavasta, jolla olin esittänyt pyyntöni, olinhan ikäänkuin
-edellyttänyt, että häneltä puuttui hyvää tahtoa. Huomasin myös, mitenkä
-häntä oli mahtanut suututtaa se, ettei hän ehtinyt kirjoittaa ja pyytää
-minun tulemaan, ennenkuin hän sai kirjeeni.
-
-Mutta samalla totesin ensi vaikutelmani, ettei Erikin kirje ollut
-kaunis tai ystävällinen, eikä ollut tarkoitettukaan sellaiseksi. Laskin
-yhteen tilimme ja havaitsin, että ne päättyivät jotakuinkin tasan.
-Olimme kumpikin olleet tuhmia. Enimmän minä, joka olin luullut, että
-voisin saada rakkaudentunnustuksen vastaukseksi uhkavaatimukseeni.
-
-Tasapainon saavutettuani jatkoin tavaraini järjestämistä iloisin
-sydämin. Olin iloissani, ettei minun tarvinnut antaa anteeksi Erikille.
-Tosin anteeksiantaminen on hyvin kaunista, mutta ellei sitten voi
-kokonaan unhottaa, että on antanut anteeksi, silloin on paras jättää
-sikseen. Tiedän itsestäni, että se on minulle vaikeata, ja sen vuoksi,
-kun joku on loukannut minua, etsin kynttilällä, joskus lyhdylläkin omia
-pahoja tekojani, mieluimmin samaa henkilöä, mutta hätätilassa jotakin
-toistakin vastaan tehtyjä. Vasta ne löydettyäni olen tyytyväinen.
-
-Mutta äskeisen ruman vihani olen unohtanut merkitä muistiin. Mitenkä
-sen sovittaisin? Siivoojattaren viitosesta juolahti mieleeni ajatus.
-Keskeytin pakkaamiseni ja menin ulos sekä ostin Erikin mielisilliä koko
-rahalla. Ei sopinut kitsailla. Se on nyt matkalaukussani ja sen lemu
-juuri on johtanut mieleeni kaikki muistot. Ei ole niinkään hauskaa
-muistella, että olemme olleet epäsovussa, mutta kaikki muuttuu nyt
-toisenlaiseksi ja paremmaksi. Saamme vihdoinkin kodin, ja välillämme
-rakentuu aikaa myöten sellainen luottamus ja yhteisymmartämys, jota
-kaipaan, ja toistemme parissa löydämme täydellisen levon. Kun ajattelen
-lyhyitä, kiihkeitä kohtauksiamme, joista heräsimme täytymykseen
-keskustella mitä jokapäiväisimmistä ja käytännöllisimmistä asioista,
-niin on minusta varsin luonnollista, ettemme ole ehtineet lähentyä
-toisiamme, ja ettei sydäntemme välille vielä ole kutoutunut sitä
-lankaa, jota myöten ajatukset kulkevat. Mutta ei milloinkaan enää ole
-mahdollista sellainen väärinkäsitys, kuin Tukholmaan muuttaessani.
-Olemme Saltskogissa nyt. Kuinka hermostunut olenkaan, poskiani polttaa.
-Mitenkä minut otetaan vastaan? Kyllä kai Erik on iloissaan nyt, hän
-on tietenkin pyyhkäissyt mielestään kaiken tyytymättömyyden, kuten
-minäkin? Kauanpa viivymmekin tässä! Asetun vaunusillalle, tuntuu kuin
-juna kulkisi nopeammin siten. Tulevaisuus, voin tuskin odottaa tuloasi!
-
-
-
-
-3. "Tee hyvin, uusi päivä!"
-
-
-                                            Maaliskuun 7 pnä.
-
-Ei mikään maailmassa vedä vertoja sille, että tietää olevansa
-tervetullut. Kun sain nähdä Erikin loistavat kasvot vastassani
-asemasillalla, syttyi sydämessäni tuo ilo, jonka liekki on siellä
-palanut aina siitä asti... On niin liikuttavaa ajatella, että hänen
-mielestään on täysi erotus siinä, olenko Tukholmassa tai Göteporissa,
-minä kaikessa yksinkertaisuudessani, nainen tuhansien joukossa, mutta
--- jumalan kiitos! -- ei niiden tuhansien raukkojen joukossa, jotka
-tilaston mukaan ovat liikaa.
-
-Heti kun näin Erikin asemasillalla, tuntui minusta että hän oli
-kasvanut, ja niin hän olikin. Hän ei enää ollut nuoriherra, vaan
-mies, jolla oli oma koti, mies, joka voi täyttää velvollisuutensa
-itseään ja vaimoaan ja lapsiaan ja palvelijoitaan kohtaan, jos niiksi
-tulisi. Ymmärsin paikalla, mitä merkitsi Erikin kaltaiselle miehelle,
-saadessaan vihdoinkin velvollisuuksia.
-
-Mutta nuo hilpeät, onnelliset tervetuliaiset hänen rehellisillä,
-vaaleanvärisillä kasvoillaan, no niin, en huoli letustella, luullakseni
-ne koskivat enemmän Kamillaa kuin velvollisuuksia, kaikesta huolimatta.
-
-Olin ajatellut: nyt pidän vaarin kuullakseni mitä hän ensiksi lausuu.
-Näin hän sanoi:
-
--. Tervetuloa, pienokaiseni! Tänään, näetkö, olen ollut ensi päivää
-uudessa toimessani.
-
--- Kuinka viihdyt siinä? kysyin minä ja hymyilin vähän.
-
--- Niin, kyllä siitä hyvä tulee, katsoppas tänne, ja hän veti esiin
-pari mahtavaa avainta käsittävän nipun, näistä minä vastaan enkä saa
-jättää niitä näkyvistäni päivällä enkä yöllä.
-
-Ja sitten hän jatkoi yhä kertomistaan pankin rahastonhoitajan
-velvollisuuksista, kunnes automobiilin ovi suljettiin ja tuli ensi
-suutelon hetki.
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Saan toivottaa onnea rouvalle, että vihdoinkin pääsee naimisiin,
-lausui portinvartian rouva viimeisenä pienenä myrkyllisyytenä
-luukustaan, kun läksin vanhasta asunnostani matkustaakseni tänne.
-
-Ja todellakin, kun saavuimme anopin asuntoon, otettiin meidät vastaan
-kuin olisimme olleet morsiuspari!
-
-Nuorin kälyni avasi eteisen oven.
-
--- Olisin tahtonut tulla vastaan, hän sanoi. Mutta Erik arveli, että
-saatoin olla rauhassa kotona, enkä _minä_ tahtonut häiritä. Aion
-kohdella teitä aivan yhtä hienotunteisesti kuin kuherruskuukausina,
-vaikka, jumala paratkoon, kadehdinkin teitä!
-
--- Totta kai suot minulle _yhden_ miehen, kun sinulla on niin monta
-valittavana, sanoin.
-
--- Etkö sitten käsitä, että kadehdin sinua juuri sen vuoksi, että sinä
-olet jo vaalista selvinnyt, Kamilla!
-
-Huoneessamme oli tummanpunainen ruusu kirjoituspöydällä. Pukeuduin
-uuteen mustaan kahdeksankymmenluvun leninkiin, jonka miehusta oli tehty
-äidin viimeisestä kukallisesta silkkihameesta, ja kiinnitin ruusun
-rintaani valkoisen harsokankaan poimuihin, enkä vyöhön (koska se oli
-vatsan ja lantioitten alapuolella).
-
-Erik katseli minua tyytyväisen näköisenä kuin sulttaani, ja sitten me
-menimme saliin, jonne perhe oli kokoontunut.
-
-Ah, kuinka minä silloin toivoin, että minulla olisi ollut jotakin
-esiin tuotavaa, että olisin ollut kaunis (mieluimmin) tai rikas, ollut
-taiteilija ja kuvani ollut Idunissa tai, paremman puutteessa, minulla
-olisi ollut joku sukulainen ulkoministeriössä.
-
-Ainoa merkillisyyteni on ristimänimeni, eikä se ole paljon. Mutta asia
-ei nyt ole autettavissa.
-
-Ja kas, minä onnistuin kuitenkin. Kaikki olivat niin ystävällisiä, että
-minä ikäänkuin riemastuin omasta mielestäni.
-
--- Kuinka olenkaan iloinen, että Erik on saanut kodin! sanoi
-leskiruustinna; ja se oli paljon äidin lausunnaksi poikansa vaimolle.
-
--- Ja minä olen iloinen, että Kamilla saa sellaisen, poloinen,
-sanoi vanhin kälyni, kaunis punaisen ristin sisar, joka hoitaa
-yksityissairasta, mutta on päässyt vapaaksi tänä iltana minun takiani.
-
-Koko illan olin keskipisteenä; kuinka se tuntuikin ihmeelliseltä, ja
-katsoessani Erikiin hän nyökkäsi hyväksyvästi ja näytti ylpeältä.
-Pienet göteporilaiset juttuni salakuljetuksesta ja sen semmoisista
-olivat uusia ja saavuttivat menestystä, sillini samoin, ja minun
-täyteläistä pianonsoittoani ylistettiin. Sitä myöten kuin aika kului
-aloin tarkistaa vaatimatonta mielipidettäni itsestäni. Huonomman,
-ajattelin, olisivat he varmaan mielestään voineet saada sukuunsa.
-Kaunis tai rikas en ole, mutta olen epäilemättä varsin miellyttävä tänä
-iltana, ja aivan varmaan hirveän hauska!
-
-Se nuori tyttö, josta Erik oli puhunut, osoittautui varsin vanhaksi,
-ja minä pidin paljon hänestä. Hän oli ihastuttava, vilkas ja
-sukkelasuinen, hämmästyttävän ystävällinen, piti leninkiäni hyvänä ja
-lausui:
-
--- Sanokaa, saanko minä teidän kauniin tukkanne?
-
-Hän ratkaisi minulle silmänräpäyksessä kaikki talouskysymykset,
-tiesi tarkalleen mitenkä kaiken piti olla. Hänellä on paljon puuhaa
-seuravelvollisuuksistaan, mutta hän on luvannut varata aikaa käydäkseen
-kanssani kaupoissa ja antaakseen minulle osoitteita lisäksi. Minä
-kursailin enkä tahtonut käyttää häntä, mutta hän sanoi: -- Mitä vielä,
-veri on vettä sakeampi, tehän olette meidän kälymme, ja sitten hän
-nyökkäsi Gertrudille, ja Gertrud nyökkäsi vastaan, he ovat yhtä, nuo
-kaksi. Kun minun piti poistua, sanoi hän: -- Hyvänen aika, vartokaa
-hetkinen, syöksyi huoneeseensa ja palasi taas kädessään hopeakulho,
-jonka hän laski polvilleni.
-
--- Niin, älkää kiittäkö, ette tosiaankaan olisi saanut mitään, ellen
-olisi pitänyt teistä niin hirveän paljon heti!
-
-Nyt juolahti anopinkin mieleen jotakin ja hän toi käsin kudotun
-pöytäliinan.
-
--- Nyt on kuuliaiset! huudahti Gertrud, mistähän saisin pian lahjan? Ja
-niin tarttui kaikkiin huumaus ja he alkoivat antaa minulle tavaroita --
-kaikki paitsi Kaarle lanko.
-
-Ja ollessani niin onnellinen ja täyteen ahdattu, etten voinut kantaa
-enempää, soi ovikello, ja kuin enkeli taivaasta, puhtaana, rehellisenä
-ja uurastavana, tuli uusi palvelijattareni esittäytymään ja, jos
-hänestä pidän, ottamaan pestiä. Niin, hän katsoi minuun ja oli halukas
-koettamaan, ja niin oli sekin asia selvä.
-
-Kysyin Erikiltä, eikö hän luullut, että Herramme oli erehtynyt
-salliessaan kaiken tämän tulla osaksemme niin ansaitsematta, mutta
-Erik sanoi, että Herramme kyllä tiesi mitä teki. Muuten, kaikkihan
-johtui siitä, että hän oli saanut paikan, eikä se suinkaan tapahtunut
-ansaitsematta.
-
-Herätessäni seuraavana aamuna oli jo selvä päivä. Erik seisoi
-kylpykaavussaan, valmiina menemään suihkuun. Kohta pilkoitti huoneeseen
-kevätaurinko, minä avasin ikkunan: -- Tee hyvin, uusi päivä!
-
-Pari kyyhkystä lensi suhisten ja istuutui ikkunalaudalle, katolta alkoi
-tippua auringon sulattamaa vettä ja ennenkuin olin pukeutunut syöksyi
-eräältä kallionreunalta pieni kimalteleva lumivesisuihku ikkunan ohi
-pihalle. Ylös meitä kohti kohosi laulun tavoin läiskyvä ääni, kun
-pisarat särkyivät sementtiä vasten.
-
-Ja minunkin täytyi laulaa, minunkin täytyi loistaa, olin niin
-onnellinen, ja olla onnellinen on niin ihmeellistä -- -- --
-
-
-
-
-4. Asunto.
-
-
-                                Maaliskuun 18 p:nä.
-
-Suunnilleen seuraava sananvaihto tapahtuu iltaisin:
-
--- Hyvää yötä, Erik!
-
--- Hyvää yötä, pienokaiseni. Nuku hyvin!
-
--- Kuulehan, Erik?
-
--- Niin, mitä haluat? Etkö jo ole jutellut tarpeeksi tänään?
-
--- Kyllä, mutta tahdoin vain sanoa, etten minä matkusta huomenna.
-
--- Etkö! Kuinka kauan aiot oikeastaan viipyä?
-
--- Niin kauan kuin tahdot.
-
--- Siinä tapauksessa luulen melkein, että sinun kannattaisi purkaa
-matka-arkkusi.
-
-Ja minä käännyn kyljelleni ja huokaan syvään mielihyvästä
-ajatellessani, että saan jäädä tänne rauhaan ja lepoon. Ei kukaan, joka
-ei ole vaeltanut hyvästijätöillä sirotettua tietä, voi aavistaa mikä
-onni siinä piilee. Kaikesta kallisarvoisesta on onni kallisarvoisinta
-ostettaessa.
-
-Jos olisin saanut noudattaa omaa makuani, niin olisin tahtonut nauttia
-verkalleen kodinperustamisen huvista. Hiljalleen olisimme etsineet,
-emme mitä asuntoa tahansa, vaan huoneiston, joka perustamisen alusta
-oli meille määrätty. Olisin tahtonut koota huonekaluja, kuten harakka
-pesäänsä, löytää tavaroita, ostaa padan tällöin ja pannun tuolloin.
-Sillä tavoin olisi huvia kestänyt kauan, ja minä olisin samalla ehtinyt
-nauttia valkoisesta, hyisestä maaliskuun keväästä.
-
--- Mutta varropas, kunnes saat kodin kuntoon, sanoo Erik. Silloin on
-oikea kevät tullut, ja sinulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin olla
-rouvana ja ihailla luontoa.
-
-Erik on nimittäin niin sanomattoman hätäinen nyt saadakseen muuttaa
-omaan kotiinsa. Enkä minä valita sitä, sillä ennen olin niin pahoillani
-siitä, että hän oli niin kärsivällinen odottamaan. Itse ei hän voi
-paljon auttaa siinä puuhassa. Minä hapuilen ja läähätän pitkin
-katuja, ja kun minun pitää tulla kotiini päivälliselle anopin luo
-kello kuusi, olen tavallisesti niin myöhään ulkona, etten milloinkaan
-uskalla pysähtyä sekunniksikaan, kohdatessani katuperspektiivin, joka
-tuomiokirkon tavoin on täynnä keväthämärän sinistä suitsutusta.
-
-Tällä tarmokkuudella olemme nyt ehtineet niin pitkälle, että
-voimme muuttaa omaan kotiimme jo ennen huhtikuun ensi päivää. Uusi
-palvelijattareni, Matilda, tulee kuitenkin vasta myöhemmin. -- Jos
-elän, tulen 14:nä päivänä, muuten 15:nä, hän sanoi. Tässäkin on syy,
-syvälle rintaani haudattuna, miksi olen tahtonut kaiken käymään
-hitaammassa tahdissa, sillä minä vapisen ajatellessani niitä 20
-päivällistä, jotka minun täytyy valmistaa omin neuvoin. Osaan soittaa
-pianoa, toisin sanoen, olen harjaantunut ja kärsivällinen pikkulasten
-soitonopettajatar, sillä sen opin nuoruudessani, sen lisäksi osaan
-liinaompelua ja koetan katsella maailmaa valoisalta puoleltaan, mutta
-minä en osaa laittaa ruokaa. On miehiä, jotka eivät koko elämässään
-paljasta vaimonsa kelvottomuutta, mutta Erik ei ole sellainen. Minä
-saan näyttää kelvottomuuteni, eikä se sovi minun itsetunnolleni.
-Voisinhan pyytää anopiltani, että saisimme syödä päivällistä hänen
-luonaan, mutta minä en kehtaa, kun hän ei itse esitä sitä. Minusta
-tuntuu, että hän aavistaa, missä pulassa olen, ja että hän vastoin
-parempaa tietoaan puhuu kanssani ikäänkuin täysin osaisin keittotaidon.
-Hänen äänensä kuuluu melkein liian luonnolliselta, kun hän kysyy:
-mitenkä panet silakoita säilymään, Kamilla? Tai kun hän neuvoo minua
-hyvissä ajoin varaamaan hapanpaistin pääsiäiseksi.
-
-Keskiviikkona vuokrasimme asunnon, ja on heti sanottava, että se
-oli ensimmäinen, jota olimme katsomassa. Tapasin Erikin pankin
-ulkopuolella, hän tuli ulos parin toverinsa, notario Sohlbergin ja
-notario Sahlgrenin seurassa. Edellinen sanoi: teidän pitää tulla
-vaimoni hyväksi ystäväksi, silloin hymyili toinen hieman: minulla ei
-ole mitään vaimoa, teidän pitää tulla hyväksi ystäväksi minun itseni
-kanssa.
-
--- Kyllä, kiitoksia, sanoin minä heille, ja Erikille, kun olimme
-eronneet heistä: emme saa vuokrata liian pientä huoneistoa.
-
-Kuljimme käsikynkässä ja minä koetin parastani pysyäkseni tahdissa,
-mutta päästyämme Tiilimäelle aloimme vetää kumpikin tahollemme: Erik
-kohti Kuninkaansaarta, minä Vaasan sillalle päin. Erik voitti, joka
-suhteessa vahvempana, ja me menimme suoraan yli rautatieraiteiden.
-
--- Kuulehan, Erik, etkö mitenkään tahdo asua Etelässä?
-
--- En, en mitenkään, Kamilla.
-
--- Mutta jos minä nyt mielelläni tahdon?
-
--- Minä en voi käsittää, miksi sinä, Kam, tahtoisit mielelläsi sitä,
-mitä minä en ollenkaan tahdo?
-
--- Ja miksi, minä vastaan, sinä et ollenkaan tahtoisi sitä, mitä minä
-tahdon niin mielelläni?
-
-Me nauramme. Hetkisen olemme tunteneet, että kaksi on kaksi.
-
-Me pyrimme Käsityöläiskatua ylöspäin sairashuoneen, paarihuoneen,
-kirkkomaan ja tyhjän lapsenpäästölaitoksen ohi. Loppumattoman matkan
-jälkeen saavumme S:t Erikinkadulle, Erik ottaa esille vuokraluettelon
-ja minun suureksi riemukseni ohjaa hän kulkunsa katua alaspäin Mälaria
-kohti. Minä seuraan häntä erääseen uuteen taloon, kyyryinen porttieukko
-etsitään, hän silmäilee meihin huolimattomasti, mutta tarpeeksi
-tehdäkseen johtopäätöksensä, luullakseni, ja menee edellämme neljänteen
-kerrokseen. Ovella ei ole mitään nimikilpeä, huoneisto on tyhjä.
-
--- Entiset asukkaat tekivät vararikon juuri ennen maratoniota,
-huomauttaa portinvartijarouva, mutta isäntä laitatti perinpohjin heidän
-jälkensä.
-
-Pieni eteinen, sinivihreäksi maalattu, vihamielinen väri, kaksi
-huonetta kadulle päin, toisen edessä parveke, hyvin pieniä, mutta eihän
-meilläkään ole niin paljon tavaroita, niin että meille on kyllä tilaa
-riittävästi. Parvekehuoneen seinäpaperit ovat sianveripunaiset, muiden
-vihreät. Toisella puolen on kyökki vuodekomeroineen, vastapäätä pientä
-puistikkoa, joka oli yhteinen koko korttelille, ja sen vieressä on
-kolmas huone, joka on suurin.
-
--- Tässä on hyvä tila sängyille, kuten rouva näkee, elleivät ne ole
-kovin suuret, sanoo porttirouva.
-
--- Me emme ole niitä vielä ostaneet, vastaa Erik ystävällisesti
-selittäen, jonka jälkeen eukko sanoo minua neidiksi ja alkaa vastata
-jotenkin huolimattoman alentuvaisesti kysymyksiini puukellarista ja
-pesutuvasta, kuivausvinnistä ja kaikesta mitä anoppi oli päähäni
-päntännyt.
-
-Erik melkein käy kärsimättömäksi.
-
--- Ottakaamme tämä, niin pääsemme enemmistä juoksuista, tämähän on hyvä
-ja hinta kohtuullinen. Minä olen muuten hitosti nälissäni, hän sanoo.
-
-Vastauksen asemasta avaan parvekkeen oven ja menen ulkoilmaan.
-Tuolla alhaalla kimaltelevat auringossa Mälarinselän rouhejäät
-hienojen kristallien lailla. Ranta on niin lähellä, kuulen kuinka jää
-murskaantuu, kun muudan mälaripursi puskee sen läpi. Lasken viisi,
-kuusi puuta, jotka näkyvät parvekkeelta. Ne ovat jalavia, joihin kohta
-puhkee pieniä käheriä, ruskeanvihreitä lehtiä.
-
--- Tahdonko asua täällä? kysyin itseltäni. Tahdonko ensimmäisen oikean
-kotini maan päällä olevan täällä? Miksi en ole oikein tyytyväinen?
-Samassa huomaan selvästi kuinka anteeksiantamatonta on, että olen
-pikkumainen ja kiusaannun seinäpaperista, rumasta väristä eteisessä.
-Minä moitin itseäni: sinä ansaitsisit, Kamilla, että kaikki otettaisiin
-sinulta pois.
-
-Käännyn mennäkseni sisään taas ja nöyrästi ilmoittaakseni hyväksyväni
-huoneiston. Mutta tölmäisen vasten Erikiä.
-
--- Sinä seisot katselemassa Etelää kohti, hän sanoo, käsitäthän, että
-jos todellakin hirveän paljon mieluummin _tahdot_ -- -- --
-
-Minä suutelen häntä, niin, teen sen parvekkeella.
-
--- Olen hyvin tyytyväinen, sanon. Näköala on kaunis, ja tänne voimme
-laittaa parvekepuutarhan.
-
--- On parasta, että herrasväki päättää asian, sanoo portinvartija
-ikävystyneenä, tällä on monta ottajaa.
-
-Vielä kerran käymme pienien huoneiden läpi, kävely ei ole pitkä.
-
--- Sali, työhuone, sänkykamari, tai sali ja kummallakin oma huoneensa
-sänkyineen -- eikö niin sopisi paremmin?
-
--- Kas vain, kuinka sinä olet uudenaikainen, sanoo Erik.
-
--- Meidän siinä seisoessamme ja katsellessamme soi eteisoven kello
-pitkään ja kiivaasti. Erik on jo niin kotiutunut huoneistoon, että
-hän pitää luonnollisena, että juuri me saamme vieraita, mutta
-portinvartiarouva syöksyy ottamaan vastaan uusia vuokraajia. Hänen
-avatessaan kuulemme iloisia, tuttuja ääniä. Siinä ovat Gertrud ja
-Märtta Hårdh, ystävätär, joka lahjoitti minulle hopeakulhon. He olivat
-kulkeneet siitä ohi pitkin Käsityöläiskatua, pysähtyneet ja sanoneet
-toisilleen: voisivathan he vuokrata S:t Erikinkadulta? Ja samassa he
-olivat nähneet minut seisomassa ja suutelemassa Erikiä parvekkeella.
-Senvuoksi onkin hyvä, he sanoivat, ettette vuokraa Rantatieltä.
-
--- Kas, kuinka täällä on hauskaa, huudahti Gertrud. Tämänhän te
-otatte? Niin sievät huoneet ja niin puhdasta ja uutta ja yhdeksänsataa
-lämpöineen ja kylpyhuoneineen. Teillä on vasta hävytön onni, teillä
-kahdella, mutta niin kaiketi teidän mielestänne pitääkin olla.
-
-Olin päättänyt pitää punaisia seinäpapereita parannuksentekona ja
-sinivihreätä eteistä sen lisäksi, mutta tulin hyvin iloiseksi,
-kun Märtta sanoi: Erik, teidän täytyy saada uudet seinäpaperit,
-veripunainen rumentaa Kamillaa niin hirveästi.
-
--- Hm, sanoo portinvartija, en luule isännän piittaavan siitä, hän on
-pannut ne äskettäin.
-
-Märtta katsahtaa häneen musertavasti olkansa yli ja kääntyy sitten
-minun puoleeni.
-
--- Omaan huoneeseesi pitää sinun saada la France-ruusun sirkkalehtien
-näköiset seinäpaperit, eikä katto saa olla kipsivalkoisen ruma, vaan
-sen paperoimme helmiäiseen vivahtavan väriseksi. Sinulla voisi olla
-myös heikon ametistin väriset seinäpaperit ja katto kellastuneen
-norsunluun värinen -- mutta se vaikuttaa ehkä liian alakuloiselta.
-Ruokasaliin delftinsinistä ja valkoista, luonnollisesti. Erik voi
-kernaasti pitää vihreän, joka sopii Karl Johan-kalustoon --
-
--- Minä en kaiketi saa mitään omaa huonetta, sanoin nauraen, mutta
-muuten niin -- -- --
-
--- Meneekö herra alas isännän luo vai ei? Portinvartia oli raivoissaan
-ja minä sanoin: -- Mene nyt!
-
-Heti kun ovi oli sulkeutunut heidän jälkeensä tarttuivat tytöt
-kumpaankin käsivarteeni.
-
--- Sinä aiot laittaa makuuhuoneen! huudahti Gertrud kiihkeästi.
-
--- Niin, luvallasi.
-
--- Sitä emme _koskaan_ salli, sanoi Märtta.
-
--- Minä en käsitä, että sinä saatatkin! sanoi Gertrud.
-
--- Voit kai käsittää, keskeytti Märtta, että Erikhän juuri pakottaa
-hyvanluontoista Kamillaa. Mutta pysy lujana ja puolusta persoonallista
-vapauttasi ja pyhää untasi! On kummallista, ettet _sinä_ ajattele,
-ettei aamuisin olla kauniita sängyssä.
-
--- Kummallisempaa on, sanoin minä, että _sinä_ ajattelet sellaista.
-
--- Me kaksi, sanoi Gertrud, olemme syventyneet kaikkeen. Me olemme
-pyhästi luvanneet toisillemme, ettemme koskaan suostu yhteiseen
-makuuhuoneeseen, kun menemme naimisiin. Me voimme puhua Erikille, jos
-haluat.
-
--- Kiitos ystävällisyydestä, sanoin minä, mutta ei ole tarvis, sillä
-minä suostun siihen täysin vapaaehtoisesti.
-
-Samassa Erik onneksi tuli vuokrasopimuksineen.
-
--- Minä tulen kanssasi valitsemaan seinäpapereita, sanoi Märtta
-seuraavana aamuna, ja kun hän oli saanut kuntoon samettipukunsa ja
-hattusulkansa, me läksimme. Oli ihana ilma, ja päästyämme kadulle kysyi
-Märtta, enkö halunnut tehdä automatkaa Eläintarhan ympäri ensin.
-
--- Tänään on kuin _glace au four_, hän sanoi.
-
--- Mitä tarkoitat?
-
--- Niin koko luonto. Polttava aurinko ja sitten jääkylmä lumi. Pidätkö
-sinä _glace au four'sta_?
-
--- Minä en ole koskaan syönyt sitä.
-
--- Ajattelehan, kuinka sinä olet saanut kärsiä puutetta. Kuinka
-toivonkaan, että minulta joskus olisi jotakin puuttunut. Silloin ehkä
-olisin ollut enemmän sinun kaltaisesi.
-
--- Sitä et tarkoita, sanoin katsahtaen hänen hienostuneeseen olentoonsa.
-
--- Kyllä, minä tahtoisin olla yhtä viisas ja harkitseva. Minä en
-oikeastaan siedä elämistä, tulen sairaaksi. On sääli meitä, ymmärrätkö,
-jotka polveudumme vanhoista suvuista, elämä on suorastaan sietämätöntä
-meille. Ja hän nojautui huoaten taaksepäin autossa.
-
--- Onko kysymyksessä jokin erikoisseikka? kysyin minä, varmana siitä,
-että hän tähtäsi johonkin.
-
-Hän hymyili. -- Sinä olet sielutieteilijä myöskin, niin, tiesin
-sen, hän sanoi. Suoraan sanoen, Kamilla, mitä on tapahtunut Erikin
-ja Kaarlen välillä? Hän alkoi äkkiä tuijottaa minuun niin, että
-minä peräydyin. Ensi vaistoni oli suojella sukulaisiani sivullisten
-uteliaisuudelta, ja minä vastasin sen vuoksi, etten tietänyt paljonkaan
-siitä asiasta, mutta että luulin heidän kaikessa ystävyydessä
-keskustelleen Kaarlen opinnoista.
-
-Märtta hymyili ivallisesti ja kysyi, enkö tuntenut sen vertaa
-sukulaisteni asioita, että tiesin hänen olleen perheen tuttavana aina
-siitä saakka kuin hän kävi rippikoulua. Kaarle ja Erik eivät koskaan
-ole olleet hyviä ystäviä, hän sanoi. Erik ei ole milloinkaan ymmärtänyt
-veljeään, on pitänyt häntä varsin lujalla, ja Kaarle on vetäytynyt
-kuoreensa.
-
--- Tunnen niin vähän perheen asioita, sanoin.
-
--- Se on vahinko, se, sanoi Märtta. Sinunlaisellasi kunnollisella ja
-viisaalla naisella, jolla on vaimon vaikutusvalta Erikiin, perheen
-päähän, jolla on melkein yhtä paljon sanottavaa kuin rovastilla oli,
-voisi olla tehtävä suoritettavanaan. Voisin puhua paljonkin sinulle,
-mutta koska sinä et luota _minuun_, niin --
-
--- Olin voitettu.
-
--- Koska sinulla on niin suuri harrastus meitä kohtaan, sanoin minä,
-niin voit kernaasti saada tietää, että Erikin mielestä Kaarle ei pidä
-huolta itsestänsä. Nyt hän on taas hylätty eräässä tutkinnossa. Ja
-sitten on Erikin mielestä tarpeetonta, että hän tekee vekseleitä, kun
-hän saa kotoa kaiken mitä tarvitsee. Tiedäthän miten Erik inhoo velkoja.
-
--- Oliko Erik hyvin kiivas, kysyi Märtta kiihkeästi.
-
--- Ei kiivas, mutta --
-
--- Mutta?
-
--- Hän sanoi Kaarlelle suoraan, että tämä oli heittiö.
-
--- Poika parka! Märtan ääni kuului melkein hellältä. Mutta senvuoksi
-otinkin asian puheeksi, että tahdoin pyytää sinua vähitellen koettamaan
-saada Erik muuttamaan käytöstään veljeään kohtaan. Luonnollisesti sinä
-tuollaisena nuorena, ihastuttavana naisena käärit miehesi pikkusormesi
-ympäri, hänen sitä huomaamatta, ja saat hänet katselemaan maailmaa
-omilla silmilläsi. Koeta opettaa häntä ymmärtämään, että Kaarle
-on luonteeltaan herkänpuoleinen ja hienostunut. Oikeastaan on hän
-taiteilijaluonne --
-
-Minun täytyy sanoa, että tätä kuullessani hiukan hämmästyin. Tiesin,
-että Kaarle kirjoitti vähän, soitti vähän, lauloi vähän, mutta minä
-arvelin, että hän korkeintaan oli kyvykäs luonne, mikä ei ole aivan
-samaa.
-
-Mutta minä olin vaiti ja annoin Märtan selittää edelleen, ja minä
-ihmettelin tuota nuoren naisen sisarellista harrastusta kaunista poikaa
-kohtaan. Viimein keskeytin: -- Sinä mainitsit jotakin siitä, että
-sinulla oli muutamia viittauksia perheestä lausuttavana minulle, minä
-sanoin.
-
--- Mainitsinko? Aivan niin, mutta sen voimme tehdä toisella kertaa.
-
-Kun palasimme kaupunkiin, rohkenin kysyä jotakin seinäpapereista.
-
--- Niin, tiedätkö, minä en jaksa, saat suoda anteeksi minulle, sanoi
-Märtta. Ja lupaa nyt auttaa Kaarlea ja puhua hänestä hyvää Erikille.
-Ei kukaan meistä mahda mitään Erikille, mutta sinä, joka olet niin
-herttainen, varmaan voit. Sinua hän ei saata vastustaa.
-
-Viipyi pari tuntia, ennenkuin imartelu oli haihtunut sen verran, että
-huomasin tulleeni puijatuksi.
-
-
-
-
-5. Uudenvuodenpäivä.
-
-
-                                          Maaliskuun 30 p:nä.
-
-Muille ihmisille tämä on aivan tavallinen päivä, meille se on
-uudenvuoden aatto, ja me tulemme aina viettämään sen muistoa,
-luullakseni.
-
-Sillä tänään perustetaan uusi koti, joka seiniensä sisään sulkee kahden
-ihmiselämän työn, ilon ja surun.
-
-Jonkunlainen juhlallisuuden tunne valtaa minut aivan äkkiä, ja vapistus
-liikuttaa sydäntäni. Herra Jumala, miten paljon voikaan tapahtua?
-Maailma keinuu, se, mikä tänään on jonkun kallista omaisuutta, voidaan
-huomenna menettää, ja kuitenkin täytyy elää. Mutta ei maksa vaivaa
-surra sitä, mitä ei vielä ole tapahtunut. Sen osan tulevaisuuttamme,
-joka on minun käsissäni, tahdon koettaa käyttää parhaimmalla tavalla,
-ja muusta pitää Herramme huolen.
-
-Kulunut viikko on ollut työteliäs ja hauska, kun olemme järjestäneet
-kaikki.
-
--- Niin hauskaa et saa enää milloinkaan, sanoikin anoppini eräänä
-päivänä, puuhatessamme kyökissä. Minä laitoin vahakangasta ruokasäiliön
-hyllyille ja hän kuivasi Brising & Fagerströmiltä tulleita olutlaseja.
-
--- Muistan hyvin, hän jatkoi, kun minä olin vaiti, kuinka iloinen olin
-järjestäessäni ensimmäistä kotiani ja kuinka kaikki minusta näytti
-ruusunpunaiselta. Sittemmin olen saanut pakata ja purkaa neljä kertaa,
-tiedätkö, ja kun minun sitten piti järjestää kaikki uudelleen, silloin
-oli niin paljon kulunutta ja rikki mennyttä. Ja silloin oli maailma
-toisenlainen, tiedätkö. Niin että sinä et milloinkaan enää saa niin
-hauskaa kuin sinulla on nyt.
-
-Minä järjestin mietteissäni riviin kahta hillotölkkiäni ja koetin
-turhaan lyöttäytyä alakuloiseksi.
-
--- Olen jo saanut selville, minä vastasin, että kaikki on aivan
-toisenlaista kuin hauskuuden pito.
-
-En tarkoittanut sillä paljon mitään. Odotan sitä päivää, jolloin tulee
-lapsi taloon, onni, kokonaan toisenlainen kuin se, jota nyt saan kokea,
-hiljaisempi ja ihmeellisempi.
-
-Mutta anoppi oli tyytyväinen.
-
--- Vai niin, vai olet saanut? hän sanoi. Silloin on paljon voitettu,
-Kamilla. Hän hymyili niin ystävällisesti, että minä rohkenin tehdä
-erään tunnustuksen.
-
--- Äiti! sanoin urhoollisesti. Koska nyt keskustelemme vakavista
-asioista: minä en osaa laittaa ruokaa.
-
--- Niin, tiedän sen, hän sanoi, unohtaen näyttelemänsä osan. Mutta
-siitä kyllä selvitään. Erik on niin kiltti.
-
-Erehdys! Erik on rehellinen, kunnollinen, velvollisuudentuntoinen ja
-minun mielestäni varsin ihastuttava, mutta hän ei ole sellainen, mitä
-kiltillä tavallisesti tarkoitetaan. Hän ei kuulu niihin, joita niin
-säälittää saattaa muita pahalle mielelle, että mieluummin syövät ääneti
-raakoja perunoita ja juovat poroista kahvia. Erik ei milloinkaan tee
-vääryyttä tai pyydä liikaa, mutta jos minä unohdan jotakin tai olen
-huolimaton tai maksan liian paljon, silloin ei hän armahda. Kerran hän
-sanoi minua vätykseksi, kun unohdin teatterilipun.
-
-Tätä en kuitenkaan sanonut hänen äidilleen, vaan:
-
--- Minun kai pitää opetella keittämään.
-
--- Niin, tuleva palvelijasi Matilda on mainio.
-
--- Olen kuullut, että on nöyryyttävää oppia keittäjättäreltään, sanoin
-minä ja huokasin.
-
--- Niinpä kyllä, mutta miksi et ole suorittanut talouskurssia?
-
-Vastahan aika sanoa nyt, ajattelin ja olin happaman näköinen,
-kun Erikin piti muuttaa kalliin persoonansa ennen sunnuntaita,
-maustetavarat oli ostettu, maito ja munat tilattu.
-
-Mutta oli aivan mahdotonta olla pahoillaan kauempaa. Kuten anoppi oli
-sanonut, oman kodin järjestäminen _oli_ liian hauskaa. Purkaessani
-taloustarpeidenkaupasta tullutta lähetystä täytyi minun taputtaa
-huhmaria ja silittää riivinraudan selkää, niin hyvin ne kaunistivat
-paikkojaan.
-
-Kun silitysrauta tuli esille kohosi itsetuntoni jälleen.
-
--- Aion silittää kaikki Erikin tärkkitavarat itse, sanoin aivankuin
-sivumennen. Ja se auttoi. Anoppi herkesi heti.
-
-Usein täytyi minun panna pois mitä käsissäni oli ja juosta huoneistoon
-katsomaan. Kaikkihan ei ole ihan valmista vielä, mutta työ edistyy,
-ja kaikki on niin ihastuttavaa, kun se on omaa. Minä sain uudet
-seinäpaperit! Ruokasalista puuttuu koko kalusto, mutta Erikin
-tovereilta saatu ryijymatto on tullut, ja kun se on kukkivan nurmen
-näköinen, ei ole hullumpaa pitää kekkerit luonnon helmassa. Koko
-pöytäkalusto on jo asetettu pitkin seiniä.
-
-Sänkykamari on täysin valmis, ruusun ja vaaleanharmaan värinen, aina
-huonekaluista alkaen, jotka itse olen ostanut kotiteollisuuskaupasta,
-harmaisiin, punertavavuorisiin samettitohveleihin asti. Olen saanut ne
-vanhimmalta kälyltäni, ja nehän juuri johdattivatkin Märtan ja minut
-tähän väriyhdistelmään.
-
-On aivan ihmeellistä miten ystävällisiä ja asiaaharrastavia kaikki
-ovat olleet. Märtta käy luonani joka päivä ja hänellä on aina ollut
-uusia aiheita. Ei kukaan voi niin hyvin kuin hän poistaa epäilyä, sillä
-hänellä on heti paikalla varma mielipide kaikesta, tuolla lahjakkaalla
-ihmisellä.
-
-Vaivaista viidentuhannen taloutta pitää hän -- joka käyttää tuon summan
-neularahoikseen -- köyhän taiteilijan taloutena, niin haavemieliseltä
-se hänestä tuntuu. Sen vuoksi tahtoo hän mielellään antaa kodillemme
-taiteellisen vivahduksen halpoine ja rohkeine vaikutteineen ja siten
-tehdä köyhyyden kuosikkaaksi. Määrättyyn rajaan asti olen samaa mieltä,
-mutta ei pitemmälle. Minä en verhoa laatikoita itämaisilla shaaleilla
-tai ripusta paperilyhtyjä kattoon, se ei sovi meille, me olemme liiaksi
-ruotsalaisia. Minä olen syntynyt säyläsohvassa, enkä turkkilaisella
-leposohvalla.
-
--- Kuinka te olette onnellisia, sanoo Märtta, kun voitte perustaa kodin
-ilman mitään vaatimuksia ja laittaa sen sellaiseksi kuin tahdotte!
-Ymmärräthän, etten minä koskaan rohkenisi ajatella naimisiin menoa,
-ellen voisi saada salin ja ruokahuonetta 18 hengelle. Ja minulta
-vaadittaisiin, että huonekalut olisivat tehdyt vanhasta laivanrungosta,
-joka on maannut viisisataa vuotta meren pohjassa. Vähemmällä en pääse.
-
--- Niin, mutta jos oikein yrittäisit?
-
--- Olen koettanut yrittää, mutta se on mahdotonta. Sinä et tiedä miten
-hyvä sinun on, Kamilla, kun et ole hienostoa -- -- mutta mitä herran
-nimessä, tyttö, sinulla on tuossa?
-
-Hän tuijotti kauhuissaan sohvan selkämystään, johon olin varsin
-viattomasti ripustanut sinipunaisen pöytäliinan, joka aikoinaan oli
-ollut äidin.
-
--- Ota pois tuo! puuskahti hän.
-
-Mikä? minä sanoin, sillä luulin että siinä oli, suoraan sanoen, lude.
-
-Nyt hän joutui aivan suunniltaan.
-
--- Ota pois se heti paikalla, muuten saan rohtuman. Liina tietysti!
-Sinähän et sitten käsitä ollenkaan! Tuo on inhoittavin väriyhdistelmä,
-kuin olla taitaa. Anna minulle lasi vettä!
-
-Käärin nopeasti liinan kokoon ja kiitin Jumalaa, etten kuulunut
-hienostoon.
-
-Niin, ja sitten tuli uudenvuoden aatto.
-
-Syötyäni aamiaista anoppini luona läksin heti kotiini, mukanani perheen
-palvelija, joka kantoi suuressa korissa muuttopuuroa ja suurta valmista
-vasikanpaistia -- Erikin äidin kauniita lahjoja.
-
-Torilla pysähdyimme ja ostimme soppajuuria, perunoita ja kukkia.
-Minulla oli tavattoman kiire koko aamupäivän. Viisi kertaa juoksin
-alas kauppaan, se tekee yhteensä viisitoista porraskerrosta, sillä
-hissi oli rikki. Ja kun minun piti tehdä tuli, niin ei ollut ensinkään
-puita! Mikä puuha kattaa pöytä kahdelle, vispilöidä puuro kerman kanssa
-maltalaiseksi riisiksi, lämmittää vasikanpaisti, lauhduttaa puolipulloa
-Volnay-viiniä. Ennenkuin huomasinkaan oli Erikin saapumisaika käsissä.
-Olin odottanut häntä yksikseen, mutta sisään astuikin nelihenkinen
-seura niin että humu kuului: Erik, Gertrud, lankoni Kaarle ja Märtta.
-
--- Emme me jää tänne! he huusivat.
-
--- Vasikanpaisti riittää, minä vastasin ylpeänä.
-
--- Oh, tunnemme kait ihmistapoja. Me tahdoimme vain pistäytyä
-katsomaan, sitten menemme heti.
-
-Märtta oli unohtanut sinipunaisen liinan ja oli erittäin tyytyväinen,
-kun olin seurannut hänen neuvoaan ja asettanut arkihuoneen sohvan
-suorakulmaisesti uunia kohti. Hän selitti haluavansa näyttää
-kotimme hienostoon kuuluville tuttavilleen, jotka luulivat, että
-porvarillisissa kodeissa aina oli nukkakangasta ja kipsikissoja.
-
--- Se ei auta ollenkaan, että vakuutan asian olevan päinvastoin, minun
-puhettani ei uskota, minähän olen niin yltiöpäinen.
-
--- Missä sinun yltiöpäisyytesi sitten ilmenee? kysyi Kaarle äkkiä,
-ja me kaikki katsoimme häneen, koska hän oli ollut vaiti koko ajan,
-jolloin tuo kaunis poika punastui ja tuli vielä kauniimmaksi.
-
--- Se ilmenee siinä, että seurustelen teidän kanssanne, vastasi Märtta.
-
--- Jotka olemme niin vähäpätöisiä, vastasi Kaarle loukkaantuneena.
-
--- Jos te riitelette, sanoi Gertrud väliin, mutta minä kuulin sen
-kuitenkin, niin minä seuraan mukana.
-
-En tiedä mitä hän tarkoitti tai mihin, mutta he sopivat heti, ja sitten
-he läksivät.
-
-Gertrud suuteli minua ja toivotti minulle onnea, ja minä sanoin: --
-Tule pian tänne yksin.
-
-En voi käsittää mistä johtui, että vaikka minun mielestäni kaikki
-oli aivan valmiina, kuitenkin kesti vielä puoli tuntia, ennenkuin
-saimme istuutua kyökkipöydän ääreen, toisin sanoen, minä en istuutunut
-oikeastaan sen paremmin. Mutta kaikki oli hyvin, ja siitä tuli
-riemuvoitto. Erik oli tavattoman hilpeä ja iloinen, taputti minua ja
-sanoi olleensa valmistautunut pahimpaan. -- Kuka oli valmistanut sinua?
--- Äiti.
-
-Vihdoinkin oli päivällinen syöty ja me istuimme kahdenkesken
-arkihuoneessa, Erik lukien kirjaa, minä neuloen, aivankuin kuvissa.
-Silloin tällöin katsahdimme toisiimme ja nyökkäsimme toisillemme.
-Pitkät ajat annoin neulani levätä ja istuin vain mietteisiin
-vaipuneena. Oli kuin elämän pyhäilta. Mutta koska sydän on ikuinen
-vaeltaja, ei se tahtonut pysähtyä hetken hiljaisuuteen, se jatkoi
-matkaansa jo kaukana, kohti sitä aikaa, jolloin se jälleen joutuisi
-koetukselle, jälleen saisi kärsiä, jolloin se saisi osoittaa
-rakkautensa voimaa, kun se Erikin tähden saisi tehdä ihmetöitä. Ja
-kaikki ajatukseni päättyivät lupauksiin, jotka kaikki tarkoittivat
-Erikiä, kunnes hän, tietämättään, istui siinä kuin jumalankuva,
-uhrilahjojen seppelöimänä.
-
--- Tässä on määritelmä ystävyydestä, keskeytti hän minut äkkiä: tehdä
-toistensa tarkoituksen omakseen. Sepä oli ylevää.
-
--- Sanohan sitten minulle omasi, minä pyysin, niin että voin tehdä sen
-omakseni.
-
--- Kiitoksia paljon, sanoi Erik, mutta minä en oikein tiedä. Hän mietti
-hetkisen ja puhalteli savurenkaita ajatuksiinsa syventyneenä. Minun
-tarkoitukseni, hän sanoi viimein, on kai voittaa kaikki hidas ja heikko
-itsessäni, niin että lopulta voin kutakuinkin kunnioittaa itseäni. Ja
-mikä on sinun, pienokaiseni?
-
--- Kaiketikin sinä, vastasin arvelematta, se johtui niin luonnollisesti
-äskeisistä ajatuksistani.
-
-Erik purskahti nauruun.
-
--- Sitäpä voi sanoa oikeaksi naisen vastaukseksi, hän sanoi.
-Sinulla pitää kai olla joku oma tarkoituksesi, eihän toinen ihminen
-sellaisenaan voi olla sinun itsetarkoituksenasi.
-
--- Kyllä, toistaiseksi, vastasin hiukan loukkaantuneena.
-
--- Älähän suutu nyt, sehän on oikein hyvä, kun tarkemmin ajattelen,
-silloin saamme molemmat keskittyä minun ympärilleni. Muuten, lisäsi hän
-hetken kuluttua, mitä tarkoitit sanalla toistaiseksi?
-
-Siihen kysymykseen en vastannut.
-
-
-
-
-
-6. Kamillan tunnustukset.
-
-
-                                                     Huhtikuun 4 p:nä.
-
-Rakas Maija kulta!
-
-On pääsiäispäivän ilta, ja minä tunnen vastustamatonta halua kirjoittaa
-sinulle.
-
--- Ahaa, sanot sinä ja hymyilet kokenutta hymyäsi, Erik on poissa
-ja sinun uudet, erinomaiset sukulaisesi ovat jättäneet sinut oman
-onnesi nojaan. Mitään muuta selitystä ei luonnollisestikaan ole, minkä
-vuoksi sinä kiinnittäisit huomiosi kaukaiseen maaseutulaisraukkaan.
-Sukulaisista sanottu on totta, mutta Erik on kotona. Eikä kummallakaan
-ole suoranaista osaa tämän kirjeen syntymiseen. Minä en kuulu,
-toivoakseni, niihin sisariin, jotka tulevat mahdottomiksi ja häviävät
-senvuoksi, että menevät naimisiin.
-
-Sukulaisista puhuttaessa, niin Gertrud on matkustanut Leksandiin
-Kaarlen kanssa, toisin sanoen, minä epäilen, että hän on matkustanut
-Åreen ilman Kaarlea. Ja koska olet kuullut minun puhuvan Märtta
-Hårdhista, niin tahdon ilmoittaa sinulle vakaumukseni, että
-viimemainittu, joka on matkustanut isoäitinsä, Marbyholmin
-vapaaherrattaren, luo, oikeastaan on Kaarlen kanssa Finsessä. Mutta
-älä luule, että aijon sekaantua siihen. Nuoruusajoistani asti minulla
-on se kokemus, että ajanmittaan oli aina parasta, kun selvitin
-tuhmuuteni itse. Luulet, ehkä, että katselen vähän ylimielisesti tätä
-asiaa, itsehän olen, kuten maailma otaksuu minun pitävän ollakin,
-S:t Erikinkadun 50 B:ssä, neljännessä kerroksessa. Samoin on Erikin
-laita. Hän ei milloinkaan poistu kotoa, tahdon vain sanoa. Eilen hän
-kieltäytyi lähtemästä eräisiin toverikemuihin pyytämättä siitä edes
-kiitosta, ja hänen ystävänsä notario Sahlgren sanoi -- rouva Falke, jos
-te teette Erikin kotona olon liian hauskaksi, emme milloinkaan anna
-teille anteeksi. Mutta Erik söi, kiltisti kuin lammas, ensi kerran
-isäntänä, kananmunansa yhdessä äitinsä, vanhimman sisarensa ja minun
-kanssani.
-
-Nyt istuu hän parin askeleen päässä minusta, puettuna yönuttuun ja
-tohveleihin, hänen perheenisällisiin tunnusmerkkeihinsä. Silloin
-tällöin keskeyttää hiljaisuuden lyhyt ja ytimekäs: tee tuli uuniin!
-tai: anna tänne kynäveitseni, se on takin taskussa. Kuitenkaan ei
-koskaan tarpeettomasti eikä useammin kuin että minulla on toivo saada
-valmiiksi tämä kirjeeni sinulle. Huomenna on minulla savustettua lohta
-päivälliseksi, ja se valmistuu itsestään, kuten omena. Sen vuoksi on
-mieleni tarpeeksi tyyni lahjoittaakseni sinulle sydämeni luottamuksen.
-
-Toivon oikein, että voisit nähdä Erikin nyt, niin sinulle selvenisi
-tilanteemme pitkittä puheitta. Hän on laittautunut niin erinomaisen
-mukavasti sohvan nurkkaan, järjestänyt numeroittain Berliner
-Tageblatt'insa, asettanut sikarinsa, tuhkakuppinsa ja (koska on
-pääsiäinen) kylmän totinsa ulottuville. Hän näyttää siltä kuin hän
-ei milloinkaan olisi tiennyt muusta kuin tästä sohvannurkasta ja
-tästä kodista, niin sanomattoman kotiutuneen näköinen hän on. Sanalla
-sanoen, rakkaani, hän on kunnioitusta herättävän yksinkertaisesti ja
-luonnollisesti astunut uuteen elämäämme, ja mikäli minä voin huomata
-(mutta minähän en näe hänen äänettömyytensä läpi), siinä ei ole hänelle
-mitään pulmallista. Hän tekee olonsa hauskaksi, kehittää ilman pakkoa
-persoonallisuuttaan taipumustensa mukaan. Hän sulkee; pois kaikki ne
-tuhannet pikkuseikat, jotka säännöllisesti kiinnittävät huomiotani,
-häiritsevät, tuskastuttavat minua ja tekevät minut levottomaksi.
-Menoarviomme hän on esimerkiksi tehnyt hyvin suurin piirtein, ja nyt
-on minun asianani elää hänen laskelmiensa mukaan, jotka tuskin ovat
-arvioidut kallista aikaa silmällä pitäen. Hän laskee säästettäväksi
-viisisataa arvaamattomia lapsia varten, ja luonnollisesti on minun
-kunnianasianani myös onnistua raha-asiain hoidossa! Mutta _mistä_ saan
-lisätuloja, ketä haluttaa näinä aikoina soittaa pianoa?
-
-Kaikesta selvästä tässä kodissa on sen emäntä selvin. Tiedätkö, Erik on
-niin levollinen minun ansioihini nähden. Kerran, kun minusta tuntui,
-että tuo levollisuus meni yli sopivaisuuden rajojen, kysyin häneltä
-eikö hän pitänyt merkillisenä sitä, etten ollut kauhea syöjätär. Mutta
-ei, siihen hän ei tarttunut ensinkään, sillä merkillistä olisi ollut
-vasta, että hän olisi voinut erehtyä menemällä naimisiin sellaisen
-kanssa. Ja kuitenkin on sellaista tapahtunut häntä viisaammillekin
-miehille. Luuliko hän sitten, että kaikki vaimot rakastivat miehiään
-niinkuin minä? -- Kyllä, jos mies oli sellainen kuin hän! -- Ja
-että heillä oli niin hyvä ja sävyisä luonne ja sellainen emännän
-kunniantunto? -- Onko sinulla kaikki nuo avut sitten? -- Etkö ole sitä
-huomannut? -- Kyllä tietenkin. Mutta päivälliseksi hän osti kotiin
-tusinan appelsiineja.
-
-Maija kulta, en tahdo olla kohtuuton, hän katselee vikojanikin varsin
-tyynesti, sekä sellaisia, jotka itse tiedän, että niitäkin, joita en
-aavista, vaikka niitä ei voikaan olla niin hirveän paljon.
-
-Tämä hänen luonteenlaatunsa estää monta rettelöä, mutta minä kestäisin
-varmaan mielelläni pienen selkkauksenkin, jos saisin nähdä vähän
-innostustakin toisinaan.
-
-Erik puolestaan on arvoituksia täynnä. Ei suuria, ratkaisevia, sillä
-siitä olemme kyllä selvillä, että me pidämme toisistamme ja tahdomme
-niin edelleenkin, vaan pienempiä. Minä haluan oppia tuntemaan hänet
-oikein ja opinkin kai, nyt kun olemme saaneet oman kodin ja saamme
-olla yhdessä. Odotan, että alamme puhua vakavasti, sillä niin emme ole
-tehneet. Ikävöin sitä päivää, jolloin saan sanoa, että "välillämme
-ei ole mitään kätkettyä". Märtta kysyi minulta eräänä päivänä, ollen
-utelias kuulemaan likeisiä asioita, millainen Erik on puhuessaan
-erotiikasta. Vastasin, että hänen pitäisi käsittää, ettei sellaisiin
-kysymyksiin vastata. Mutta siitä sain aiheen todeta, etten itsekään
-tiedä varsin paljon siitä asiasta. Jos luulisin, että joku toinen
-tietäisi enemmän kuin minä, niin olisin epätoivoissani. Maailmassa on
-niin paljon roskaa, eikä minulla ole siitä puutetta, mutta minä etsin
-hänestä turhaan vielä jotakin, en tiedä mitä, vavistusta, menettämisen
-pelkoa, pelon tunnetta omistamisen onnessakin.
-
-Itselläni on hänelle käsittämättömiä puuskia, jolloin minut valtaa
-tavaton ihmettely siitä, että hän on olemassa ja on minun. Mutta voitko
-kuvitella, kun minä kysyn: oletko sinä todellakin olemassa, elätkö
-sinä? silloin hän vastaa: totta kai, hitto vie.
-
--- Teetä, sanoo nyt Erik ja iskee minulle silmää.
-
--- Hetikö, valtiaani?
-
--- Niin.
-
--- Siis sinä saat vartoa, Maija.
-
-Teen jälkeen:
-
-Olen juuri saanut pienen kehoituksen. Erik sanoi teetä juodessaan, että
-tämä on ollut rauhallisin, hauskin pääsiäinen hänen elämässään pitkästä
-aikaa, ja että hän luuli meillä olevan paremman olon kuin niillä, jotka
-olivat matkustaneet hotelleihin ja täysihoitoloihin. Eikö Kamistakin
-meillä ole ollut ihanaa tänä iltana?
-
--- Kyllä, mutta emmehän ole vaihtaneet ajatustakaan!
-
--- Senpä vuoksi minulla onkin jäljellä hyvä ajatukseni sinusta, hän
-vastasi ja veti minut luokseen sohvan nurkkaan.
-
-Rakas, viisas sisar kultani, oletko tästä saanut mitään käsitystä
-meistä? Olen kyllä koettanut olla suora. Kun vastaat, niin palkitse
-minua vuorostasi olemalla suora! Sano minulle olenko mielestäsi tuhma
-tai ymmärtämätön jollakin tavoin, tai jos sinun mielestäsi näyttää
-lupaavalta. Mainitse hiukan miten itse olet tehnyt, minähän en tiedä
-juuri mitään. Tätä en sano ainoastaan sen tähden, että haluan oppia
-sinulta, vaan myös siksi, että sinun seitsemän sinetin vahvistama
-avioliittosi herättää mielenkiintoani nyt aivan toisella tavalla kuin
-ennen. Tahtoisin niin mielelläni kuulla, että olet onnellinen. Olen
-mielestäni kasvanut siksi tasallesi, että voisit vähän puhua kanssani.
-
-Nyt olen lukenut kirjeeni ja huomaan, että siinä puhutaan
-vähäpätöisistä asioista... Minun harrastukseni ovat kyllä pieniä,
-mutta älä pidä niitä _liian_ pieninä! Tunnen syvästi, että olen
-varsin vähän huomattava, elääkseni näin huomattavana aikana, mutta
-sille en mahda mitään. Olen huomannut, että kohtaloni on pieni, mutta
-sillä en pääse siitä. Sitä täytyy kai vaalia kuitenkin? Voisi ehtiä
-enemmänkin, arvelet? Niin, mutta ei ainakaan niin kauan kuin ei ole
-palvelustyttöä. Kaikki riippuu tietysti aivan siitä, minkä verran on
-voimia ja kuinka paljon jännitystä kunkin sydän kestää. Minä haluan
-tehdä vähän hyötyäkin loukossani, ja neuloa Punaiselle ristille, kun
-Mathilda tulee, vaikka omianikin on paljon ompelematta. Mutta sehän on
-vähin, mitä voi tehdä, ja yksinkertainen keino saavuttaakseen rauhan.
-Tarvitseeko minun tehdä vielä muuta? Erikin mielestä ei, sillä eihän
-minulla ole mitään edesvastuuta, ja mihinkä minä muuten kelpaisinkaan?
-Mutta Erikin auktoriteetista huolimatta tuntuu kuin joku kalvaisi
-minua. (Ei aina, mutta näin pyhäiltana). Minähän olen niin onnellinen
-enkä maksa mitään veroa siitä. Tiedätkö mitä Erik vastaa, kun kysyn
-häneltä: -- joidenkin täytyy kai aina olla onnellisia, jottei onni
-kokonaan katoaisi maan päältä, mitäpä sinun tarvitsee murehtia, että
-sinä olet sellainen, kun et ole sitä kenenkään toisen kustannuksella?
-Se on totta, mutta minusta tuntuu kuin siinä ei olisi koko totuus. Mitä
-sinä arvelet?
-
-Häneen nähden on asia paremmin järjestetty. Hänellä on
-asevelvollisuutensa isänmaansa puolesta, henkivakuutuksensa vaimonsa
-hyväksi ja arkkipiispan toimittama hartauskirja kuolemattoman sielunsa
-varalle, jos jotakin tapahtuisi. Sotaan hän lähtisi yksinkertaisesti
-ja rohkeasti kuin Vänrikki Stoolin sankari, ja yhtä yksinkertaisesti
-ja rohkeasti hän taistelisi ja kuolisi Ruotsin puolesta. Mutta siihen
-asti ei tapahdu mitään hutiloimista etukäteen, vaan päivät saavat tulla
-ja mennä työssä ja levossa. Se ei ole korkeinta viisautta, mutta se
-on tervettä järkeä, ja minä toivon, että minullakin olisi kaikki yhtä
-yksinkertaisen selvänä edessäni.
-
-Kenties voit tehdä jotakin hyväkseni? Huomaan, etten kykene itse
-päättämään puolestani. Tarvitsen ohjausta löytääkseni tien.
-
-                                       Uskollinen sisaresi
-                                            Kamilla.
-
-
-
-
-
-7. "Mitä sinä ajattelet?"
-
-
-                                                   Huhtikuun 11 p:nä.
-
-Aina pitää Maijan saattaa toinen alakuloiseksi. Kadun nyt, että avasin
-sydämeni hänelle ja pyysin häneltä neuvoa, sillä minusta tuntuu, että
-hän on vain hämmentänyt arvostelukykyäni ja katsantokantaani ja saanut
-minussa aikaan pakkotilan Erikin suhteen, sensijaan, että ennen olin
-niin suora ja huoleton. Hänen mielestään minun kuvaukseni Erikistä ei
-lupaa hyvää tulevaisuuteen nähden.
-
-    "Sinä yksinkertaistutat Erik-harvinaisuutesi, ja kun sinä ilman
-    muuta otaksut, että te aina tulette pitämään toisistanne ja
-    kestämään, kuten lausut, silloin sinä pidät selviönä sitä, joka
-    teidän on vuosien kuluessa todistettava! Minä en ole edes varma
-    siitä, että Erik rakastaa sinua (niin hän hentoo kirjoittaa!)
-    niinkuin hänen pitäisi tehdä, jotta te molemmat olisitte oikein
-    onnellisia. Hän kohtelee sinua aivan liian rauhallisesti, kuten
-    itse sanot. Mutta olkoon että hän pitää sinusta tarpeeksi, niin
-    ei sinun pidä kuvitella sen merkitsevän sitä, että hän aina tulee
-    niin tekemään. Sinä teet sen aloittelijain tavallisen virheen,
-    että pidät luonnollisena sitä mikä tosielämässä on harvinainen
-    poikkeus. Mahdollisesti voit luottaa Erikin vilpittömyyteen,
-    sillä on paljon ruotsalaisia miehiä, jotka ovat vilpittömiä
-    vaimojaan kohtaan, ja siinä he tekevät kauniisti, mutta sinä
-    et voi luottaa hänen sydämeensä ilman muuta, sillä sitä hän
-    ei hallitse. Jotta saisit pitää sen, vaaditaan että sinä aina
-    olet paras nainen, minkä hän tapaa, niin, _paljon_ parempi
-    täytyy sinun olla, korvataksesi mitä sinulta puuttuu uutuuden
-    yksinkertaisesta viehätyksestä. Siitä on ääretön vaiva, ja sitten
-    on sinun asiasi päättää kannattaako puuha. Joko hän on vaivan
-    arvoinen, ja silloin sinä tartut asiaan, tai hän ei ole, ja
-    silloin saa asia jäädä. Joka ei voi päättää toista tai toista,
-    sen kyyneleitä ei minun ollenkaan tule surku.
-
-    Kun sanon, että saat tekemistä, niin en tarkoita, että sinun
-    tulee juosta noutamaan hänen veistään takin taskusta ja
-    polvistua kuin hänen orjattarensa teetarjottiminesi, vaan että
-    sinun pitää koettaa antaa hänelle oikeat annokset hellyyttä,
-    kehoitusta ja viihtymystä, kuria ja nuhdetta, veitsenkärjellinen
-    välinpitämättömyyttä sekä pippuria ja suolaa maun mukaan. Sinun
-    ei tarvitse ainoastaan koettaa kohdistaa huomiotasi häneen, vaan
-    myöskin itseesi, niin että tulet rakastamisen arvoiseksi, äläkä
-    tee itseäsi tärkeämmäksi, Kamilla, kuin tarpeellista on! Oli jo
-    kyllin onnettomasti, että kirjoitit tuon hätäisen rukouskirjeen
-    saadaksesi tulla Tukholmaan. Näen kyllä rivien välistä kuinka
-    Erik on paisuksissa.
-
-    Pintapuolisesti ja kaukaa katsoen voi näyttää vähän naurettavalta
-    tällaisena aikana, jolloin valtakuntia ja sivistysarvoja kukistuu
-    ja nousee, uhrata niin paljon päänvaivaa, kärsivällisyyttä,
-    rakkautta ja harrastusta yhden ainoan pankinkasöörin vuoksi.
-    Mutta minnekä pankinkasöörit joutuisivat, elleivät he jollekin
-    olisi tärkeintä maailmankaikkeudessa? Ja päinvastoin, mihinkä me
-    joutuisimme?
-
-    Kysyt minulta onko mielestäni sinun tehtävä jotakin muuta kuin
-    hoitaa Erikiä. Kyllä, tosiaankin arvelen niin. Jos sinä keskityt
-    vain Erikiin, tulee hän liikaa hoidetuksi, ja se ei ole hyväksi
-    hänelle. Mitä sinun on tehtävä, en tosiaankaan vielä tiedä
-    (ehdotuksesi Punaisesta rististä on mielestäni toistaiseksi
-    varsin hyvä). Mutta minusta tuntuu, että kutsumuksen pitää myös
-    tulla meille tavalla, josta ei saata erehtyä. Ei ole mahdollista,
-    että meidän tulee olla ja pysyä yksinomaan pankinkasööriemme
-    varassa kunkin kohdastaan, meillä täytyy olla joku tehtävä
-    täytettävänämme heitä kohtaan ihmisinä. Odota ja tarkkaa! Sen
-    täytyy tulla!
-
-    Rakas Kamilla, älä nyt luule, että olen sinua kohtaan yksinomaan
-    hirveä! Olisin luonnollisesti voinut kirjoittaa aivan
-    toisenlaisen kirjeen, mutta luullakseni siedät tämän, jota pidän
-    totuutena. Itseäni koskevaan kysymykseesi en vastaa, mutta jos
-    olet niin järkevä kuin luulen, pitäisi sinun voida lukea yhtä ja
-    toista elämästäni tästä kirjeestä noiden seitsemän murtumattoman
-    sinetin läpi. Eihän makkaransisus voi olla erikoisen ylpeä
-    siitä, että se on puristettu neljästi myllyn läpi, eikä minua
-    voi huvittaa kuvailla elämääni sinulle. Ennen vaikuttivat
-    kyllä minuun varsin valtavasti surut, joiden tuttavuutta sain
-    tehdä, mutta ei nyt enää. En voi käsittää, että pidin niitä
-    niin tavattomina, nehän ovat aivan pieniä ja mitättömiä, aivan
-    kuin minäkin. Mutta tämä varmuus ei vapauta minua retustamasta
-    edelleen niiden seurassa, ja nyt, kuten ennenkin, ne anastavat
-    aikani. Mutta mikäs muutoin olisikaan eläessä? Jaakko tervehtii
-    teitä kumpaakin. Varo kirjettä!
-
-                                                Iso sisaresi."
-
-Kun luin tämän kirjeen, teki se minuun ensin sangen valtavan
-vaikutuksen. Jos on niin, ajattelin, että onni saavutetaan uutteralla
-työllä, niin kyllä minä ainakin nousen aikaisin aamulla. Koko
-viikon olin kuin enkeli, sen saatan sanoa kehumatta, toisin sanoen,
-kehumistahan se on tietysti aina. Minä siivosin ja pidin puhdasta, luin
-keittokirjoja, juoksin ja kyselin ruokaa kautta koko torin ja tingin,
-joka on pahinta mitä tiedän, yhtä alentavaa myyjälle kuin ostajallekin.
-Talouskirjani oli mallikelpoinen, ja omiin tarpeisiini en kuluttanut
-mitään. Kun Erik tuli kotiin, ei siivoushommasta näkynyt jälkeäkään,
-ja kun olin pessyt astiat oli minulla ilta käytettävänäni hänen
-harrastuksiinsa. Mutta Erik ei tavallisesti puhunut paljon mitään, hän
-vain istui ja tupakoi sekä luki sanomalehtiään. Kerran hän oli ostanut
-kotiin sotaa käsittelevän kirjan.
-
-Mutta kun tahdotaan jakaa jonkun ihmisen ajatukset, sanoin itsekseni,
-niin mennään hänen luokseen ja sanotaan: -- Mitä sinä ajattelet? Se on
-sangen yksinkertaista. Minä tein niin kolme kertaa ja tällainen oli
-tulos.
-
-Ensi kerralla esitin kysymykseni hyvin tyynesti. Erik vastasi:
--- Ajattelin, etten minä sodan takia enää voi saada tavallisia
-teräskyniäni, joilla olen kirjoittanut kaksikymmentä vuotta, ja
-sellainen pikku seikka saattaa häiritä työtäni.
-
-En ollut odottanut juuri tätä, mutta olin heti valmis, tartuin hänen
-ajatukseensa ja selitin mitenkä sodan vaikutukset näyttäytyivät
-lukemattomissa yksityisseikoissa. Anoppi kertoi, sanoin, että hänen
-ompelijattarensa oli ostanut ompelulankaa useammalla kruunulla, hän
-luuli, että englantilaiset määräisivät vientikiellon. Ompelulangan
-saantia pidetään tavallisesti luonnollisena, mutta ajattelehan mitenkä
-kävisi, ellei sitä ollenkaan saataisi, kuinka kaikki menisi repaleiksi
-j.n.e. Kun vaikenin, ei Erik vastannut sanaakaan. Vähän nolona yritin
-alkaa taas: -- eikö niin? kysyin. -- Kyllä, sehän on selvää, hän sanoi,
-ei siihen tarvitse niin monta sanaa tuhlata.
-
-Toisen kerran kun kysyin: -- mitä sinä ajattelet? en muista, mitä hän
-vastasi, mutta vahingosta viisastuneena en alkanut saarnata, vaan
-sanoin: kas niin, tule tänne ja anna minulle suudelma sen sijaan. --
-Tule sinä itse tänne, hän sanoi, ja niin minä teinkin, ja sitten en
-ollut sen viisaampi.
-
-Kolmannen, ja sen lupaan viimeisen kerran kun kysyin häneltä, vastasi
-hän vihaisesti: turvekysymystä. Silloin en vastannut sanaakaan, mutta
-seuraavana päivänä ostin muutamia turvepaakkuja koetteeksi, ja kun
-ne olivat tulleet, kutsuin Erikin kyökkiin ja sanoin: -- koska sinä
-harrastat turvekysymystä, niin arvelin, että mahdollisesti tahdoit
-vähän kokeilla itse. Silloin hän hymyili ja taputti minua ja sanoi: --
-katsoppa vain, sinä näköjään panet muistiisi.
-
-Illalla kysyin, innokkaana saada korjata hedelmät hyvästä käytöksestäni:
-
--- Sanohan, Erik, pidätkö sinä minusta?
-
--- Totta kai, vastasi hän äreästi.
-
--- Pidätkö minusta vähän enemmän kuin tavallisesti tänä iltana.
-
--- En, kuinka niin?
-
-Hän ei ollut huomannut mitään! Silloin aloin epäillä Maijan pätevyyttä.
-
-Seuraavana päivänä sanoi Erik iloisesti minulle, noustessamme
-päivällispöydästä: kuulehan Kam, tuosta talouspuuhasta sinä selviät
-kuin tyhjää tehden! Mitä me teemmekään tuolla Matildalla juoksemassa
-kintuissamme? Minäpä kirjoitan hänelle, että hän saa livistää
-pesteineen ja ottaa toisen paikan. Minä olin alkanut korjata ruokia
-pöydältä ja suoritin sen vastaamatta sanaakaan. Erik katsahti minuun
-hiukan kysyvästi.
-
--- Pyytäisin saada kahvin samalla, sanoi hän ja meni huoneeseensa.
-
-Tunsin kuinka kuuma aalto huuhtaisi lävitseni ja luulen, että tulin
-tummanpunaiseksi kuin tulppaani. Tultuani kyökkiin asetuin tuijottamaan
-kahvipannuun, mutta en liikuttanut sormeanikaan pannakseni sen tulelle.
--- Saat vartoa kahvia, ajattelin. Ja kuta enemmän istuin siinä
-murjottamassa, sitä enemmän vimmastuin. Pääni oli kipeä ennestään,
-nyt se äkkiä tuli vielä pahemmaksi. Olin pessyt makuukamarin itse
-uhallakin, vaikka Erik sanoi: ota portinvartia! Polvia pakotti ja
-kirveli ja oikea käsi vapisi vielä. Kesken kaikkea aloin parkua.
-
--- Selviät kuin tyhjää tehden! Hän luuli tietysti, että kaikki oli
-kuin leikintekoa minulta, joka olin tottumaton omin neuvoin hoitamaan
-taloutta. Kuinka olinkaan todella ahertanut näinä neljänätoista päivänä
-ja ponnistanut ruumiin- ja sielunvoimiani, jotta kaikki olisi Erikin
-mielen mukaista. Ja tämä oli kiitos. "Kirjoitan Matildalle, että hän
-saa livistää!" Hän ei edes kysy mitä minä asiasta ajattelen! Vielä
-vähemmän jaksanko kestää. On itsestään selvää, että minun toimekseni
-sopii aivan hyvin käyttää aikani hänen jälkiensä siivoamiseen,
-lakaisemiseen, astioiden pesemiseen ja ruo'an laittamiseen. Sitäpaitsi
-sopimus oli _minun_ tekemäni, eikä _hänen_ asiansa ole sitä purkaa,
-luullakseni. Mutta minun sanani ei luonnollisesti merkitse mitään.
-Naisen sanaa ei pidetä kunniasanana. Uhuu, nyt näen minkä verran hän
-minusta välittää!
-
-Puolen tunnin kuluttua nostin pääni kyökkipöydästä, siinä suhisi,
-hakkasi ja poltti. Vasten tahtoani aloin kuunnella mitä Erik puuhasi
-asuinhuoneissa, mistä johtui, ettei hän vaatinut kahvia? Kirjoittiko
-hän kenties Matildalle? Äkkiä kuulin hänen harovan kalossejaan, sitten
-napsahti patenttilukko, hän oli mennyt!
-
-Tämä uusi isku palautti minut täydelleen tajuihini, sillä nyt sitä
-tarvittiin. Asetuin pesemään astioita, panin kahvin tulelle ja tein
-parhaani katsellakseni asiaa Erikin kannalta. Kenties tuo ehdotus, että
-tulisimme toimeen ilman palvelijaa, ei hänen puolestaan ollut niinkään
-kohtuutonta lopuksi? Se oli varsin edullista taloudellemme, se ratkaisi
-kysymyksen työansioistani. Oliko se vain itsekkyyttä? Ei, sillä
-epäilemättä hänelle olisi mukavampaa kun olisi tottunut ja kelvollinen
-palvelija. Kun hän imarrellen esitti asian minulle, niinkuin voisin
-korvata palvelijan täydellisesti, silloin hän kenties oli kohonnut
-itsensävoittamiseen, joka hänen mielestään olisi ansainnut paremman
-palkan kuin minkä minä annoin. Parkuessani olin tietysti onnistunut
-saamaan ääneni kuuluville. Hän oli suuttunut vuorostaan, ja se, että
-sai turhaan odottaa kahvia, ei ollut saattanut häntä leppyisemmälle
-tuulelle. Sitten hän oli mennyt tiehensä. Päästyäni tähän asti olin
-täydelleen saavuttanut tasapainoni. Aloin huomata, että Erikin ehdotus
-oli oikeastaan sangen kohtuullinen, minunkin kannaltani katsottuna.
-Siten pääsin haalimasta kokoon piano-oppilaita ja jyskyttämästä pianoa
-rikki. Jos Erik palaa viiden minuutin kuluessa, ajattelin, löytää hän
-minut yhtä selvänä kuin kahvinkin. Mutta hän ei tullut, kahvi jäähtyi
-ja minun oli vaikea ylläpitää sovinnollista, myöntyväistä mielialaani.
-Valtimoni sykki ja poltti yhä, väristykset puistattivat ruumistani,
-tulin yhä haluttomammaksi, pääni oli kuin uuni, joka on suljettu liian
-aikaisin lämmittämisen jälkeen. Tulen varmaan sairaaksi, ajattelin, no,
-kernaasti minun puolestani. Vielä puoli yhdeksän aikana ei Erik ollut
-kotona. Nyt olin todellakin sairas ja heti haluttomampi sellaiseksi.
-Koetin selitellä oireita: kaikki johtui kaiketi vain väsymyksestä ja
-mielenliikutuksesta, enkä minä aikonut antaa perään. Siihen aikaan
-päivästä oli minulla tapana mennä alas hinkkeineni; mutta tänään tein
-sen todellisella nautinnolla ja toivoin vain tapaavani uhkean emännän
-hylkeennahkakappoineen ja töyhtöineen.
-
-Mutta voiko kukaan ajatella hullunkurisempaa tilannetta? Ehdittyäni
-rappujen puoliväliin takaisin, menetin, tietämättä miten, tasapainoni
-ja minun täytyi istuutua rappusille hinkkieni keskelle. Sitten alkoi
-S:t Erikinkatu 50 B keinua, rappuset pyörivät mukanani, ja vain
-pitämällä lujasti kiinni käsipuusta voin pysyä tanssin mukana. Silloin
-tuli minua kohti muuan varjo, ja minä muistan, että ihmettelin kuinka
-se voi pysyä tasapainossa niin helposti, kiivetessään ylös näitä
-hurjistuneita rappuja. Mutta olento pysähtyi eteeni ja sanoi:
-
--- Mitä ihmettä teet _sinä_ täällä?
-
--- Auta minua kotiin! sanoin minä.
-
-Tulin kotiin. Erik riisui vaatteeni, pani minut sänkyyn ja soitti
-puhelimella äidilleen, ja äiti sanoi: -- Anna hänelle viinimarjaviinaa!
-
-Yöllä kuulun, hien virtanaan valuessa, huutaneen Matildaa, mutta heti
-aamun tultua ja kun tunsin olevani viileämpi ja selvempi, sanoin
-Erikille: -- Kirjoita vain kernaasti Matildalle ja tiedustele mitä hän
-sanoo!
-
--- Sen olen jo tehnyt, sanoi Erik, vien sen postiin mennessäni pankkiin.
-
-Olin ollut täysin valmis kehoittaakseni häntä kirjoittamaan, mutta tämä
-vastaus teki minut mykäksi. Käännyin seinään päin ja nielin kyyneleeni.
-
--- Mitä arvelet, pienokaiseni, eikö se ollut hyvä? kysyi Erik iloisella
-äänellä, joka loukkasi minua vielä enemmän.
-
-En voinut vastata mitään, silmäni olivat kyynelten vallassa.
-
-Erik oli hetken vaiti. Viimein hän sanoi:
-
--- Kirjoitin, että hän tulisi huomenna. Mutta mitä ihmettä sinä _nyt_
-uliset?
-
-Ja sitten läksi hän syömään suurusta äitinsä luo ja lupasi lähettää
-hänet tänne kohta.
-
-Matildan arvoitus oli siis ratkaistu sattuman kautta, ilman minun
-myötävaikutustani. Ihminen luulee pitävänsä kohtaloaan käsissään, ja
-kuinka onkaan, niin hän sen sijaan on kohtalon kourissa.
-
-Häpesin kuvaamattomasti itseäni. Olin mielihyvällä kuunnellut Märtan
-ylistelyjä kunnollisuudestani ja liian kernaasti antanut uskotella
-itselleni, että minä viisaudellani ja vaikutusvallallani Erikiin voisin
-suorittaa jonkun tehtävän sukulaisteni kesken. Mutta sitten kohta
-menetän pienen harmin takia malttini, tulen pahalle päälle ja saavutan
-ensimmäisen voittoni Erikin tahdosta kyynelillä ja tolkuttomuudella!
-
-Kotona oli meillä vanha ompelukone, joka toisinaan tuli aivan
-hulluksi, alkoi ilman näkyvää syytä kolista ja ontua, katkoi lankaa,
-taittoi neuloja, meni umpilukkoon ja levitti sanomattomasti ikävyyttä
-ympärilleen. Isä, joka kutsuttiin sitä katsomaan, sanoi: se on niinkuin
-naiset, ja kuinka minä olin äkäinen siitä! Nyt tunnustan nöyrästi
-olevani tuon vanhan koneen sukua. Mutta tämä ei saa uudistua. Minun
-pitää tästedes käyttäytyä ihmisten tavoin, hallita luonnettani tiukoin
-ohjin ja pitää vikani tarkoin kurissa. Tänään on minun kai maattava,
-koska minussa on kuumetta, mutta huomenna nousen uusin mielin ja käyn
-sitten hiljaa ja tasaisesti, kuten kunnollisen ompelukoneen sopii ja
-tulee.
-
-
-
-
-8. Matildan tulo.
-
-
-                                                 Huhtikuun 17 p:nä.
-
-Matilda tuli torstaina piironkineen kaikkineen, minä tarjosin hänelle
-kahvia ja näytin kyökin, sitten hän läksi matkoihinsa hankkimaan
-ruokavaroja. Heti hänen mentyään istuuduin salin pöydän ääreen,
-edessäni arkki paperia ja sen vieressä kymmenen kymmenenkruunun
-seteliä, joiden täytyi riittää varustuksiini kesäkaudeksi. Pian
-oli luetteloni tarpeistani tullut niin pitkäksi, että Kustaa Vaasa
-kymmenkruunusissa näytti vapisevan harmista, aivan kuin hänet
-olisi pantu tekemään kahden miehen työ. Nyt täytyi siis pyyhkiä
-pois, ja ensimmäinen, joka meni, oli kävelypuku. Tuntuu vaikealta
-kun pitää kulkea tiukassa hameessa, mutta annahan olla, jospa
-sentään saisin riittämään uuteen hameeseen ainakin. Sivuutan sen
-sijaan jonkun puseron. Kun siten olin pyyhkinyt pitkin matkaa ja
-supistanut joka erää, pääsin kaikkiaan 122 kruunuun. -- Uudelleen,
-ajattelin ujostelematta, niin täynnä intoa ja hyvää tahtoa, etten
-huokaisemallakaan osoittanut mahdolliseksi saada vähän enemmän rahaa
-Erikiltä. Samassa soi ovikello, ja kun aukaisin, seisoivat siinä Märtta
-ja Gertrud, loistavan iloisina. He olivat juuri saaneet päähänsä
-pukeutua samanlaisiin pieniin vuoristolaislakkeihin, jotka olivat
-tulleet muodinmukaisiksi sodan johdosta, ja syöksähtivät nyt luokseni
-näyttämään kuinka ne heille sopivat.
-
--- Saammeko lainata niskapeilin! Ja niin he katosivat makuukamariin.
-Minä pistin kiireesti luetteloraukkani piiloon ja astuin pari askelta
-seuratakseni heitä, mutta jäin seisomaan keskelle lattiaa. Aina valpas
-kateus oli iskenyt hampaansa siveään sydämeeni ja riippui siinä kiinni,
-vaikka kuinkakin koetin ravistaa sitä tiehensä.
-
--- Kam, mihinkä sinä jäit? huusi Gertrud.
-
-Samassa tuli Matilda ja minä aloin purkaa tavaroita hänen
-toriverkostaan.
-
--- Sianlihaa, jaha, ja sitten ruskeita papuja.
-
--- Sanoivat sen olevan Palmstiernan sianlihaa, selitti Matilda, ja
-silloin ostin sitä. Liha on kallistunut kauheasti, ja nyt, tietääkö
-rouva, minun hauskalta teurastajaltani on leikattu käsivarsi paljon
-kyynärpään yläpuolelta.
-
-Tuijotin luultavasti hölmistyneenä häneen, ja silloin hän selitti:
-niin nähkääs, siinä oli verenmyrkytys. Ja mitä ruskeihin papuihin
-tulee, niin tahdon vain sanoa rouvalle, että niitä oikein jonotettiin
-puodissa, ne on salaa kuljetettu Hollannista; mutta minä tyrkkäsin
-rouvat tieltäni, niin että sain kun vielä oli jäljellä.
-
-Ruskean pavunkin ympärille, ajattelin, voi siis, jos se on kyllin
-harvinainen, ihmissydämen halu kerääntyä. Siinä oli opetus, joka
-rohkaisi minua, en tiedä miksi. Otin salaa yhden pavun ja panin sen
-pukupöydälleni. Matilda ei estellyt keittämästä kahvia tytöille, mutta
-minä luin hänen silmistään: heti kun minä tulen, kokoavat he väkeä
-luokseen.
-
-Tytöt olivat vielä peilailemassa, heillä oli uudet kävelypuvut
-tavattoman lyhyine ja leveine hameineen, mutta vaikka Märtta oli
-hienompi, niin oli Gertrud nuorempi ja sievempi.
-
--- Tyttö kullat, sanoin minä noin rouvamaisen ystävällisesti, ei kukaan
-ole kirjoittanut minulle mitään korttia pääsiäisenä, istukaa nyt ja
-kertokaa kaikki seikkaperäisesti.
-
-He katsahtivat toisiinsa nopeasti, Märtta otti laukustaan pienen
-paketin ja ojensi sen minulle.
-
--- Sinun ei pitäisi saada mitään, kun olet alentunut laittamaan
-makuuhuoneen, hän sanoi, mutta oikeastaan sinä tarvitset tämän sitä
-paremmin. Paketissa oli pieni yömyssy heleänvärisine nauhoineen. --
-Pane se päähäsi. Minä tein niin, ja sanottiin sen sopivan minulle hyvin.
-
--- Kuinka Erik ilostuukaan, sanoi Märtta ja koetti saada minut
-katsahtamaan itseensä.
-
-Mutta minä en hellittänyt. -- Kummalla teistä on ollut hauskin? kysyin.
-
--- Molemmilla!
-
--- Mutta eikö ollut hiljaista isoäitisi luona maalla? Kun Märtta
-huomasi, että hänen oli mahdoton päästä karkuun, kertoi hän
-pääsiäisvietostaan pienen kuvauksen täynnään hullunkurisia seikkoja.
-Minä kuuntelin ja ajattelin, että juuri tuolla käsittämättömän
-luonnollisella äänellä tarjotaan 2,000 kruunua tuntemattomasta
-Rembrandtista...
-
--- Isoäiti oli muuten niin pahoillaan, sanoi Märtta, Jeanne serkun
-takia, te tiedätte, hänen, joka on saanut aikaan sen suuren
-häväistysjutun. Ajatelkaahan, tytöt, ei ollut _ainoatakaan_ suvussa,
-joka ei ollut vakuutettu siitä, että hän jumaloi miestään, mutta
-muutoin pidimme häntä moitteettomuuden esikuvana. Eikö teidänkin
-mielestänne hänellä olisi pitänyt olla niin paljon kunniantuntoa, niin
-kauan kuin isoäiti raukka eli, että hän olisi edelleenkin vetänyt
-meitä nenästä, kun hän oli täysin menestyksellisesti tehnyt niin jo
-kokonaisen vuoden?
-
--- Eikö hän edelleen voinut jumaloida miestään?
-
--- Niin, siten voit _sinä_ sanoa, vastasi Märtta, mutta Jeanne on
-Tukholman halutuin nainen.
-
-Tuo halveksuva puhetapa henkilöltä, jolta olin tottunut kuulemaan
-kiitosta, loukkasi minua.
-
--- Ooh, sanoin minä, sitten on hän varmaan se, josta Kaarlen on tapana
-puhua niin ihastunein sanoin. Ei kai hän ollut sattumoisin Finsessä
-pääsiäisenä?
-
-Tämä oli häijysti sanottu, mutta minkäpä sille mahtoi sellainen raukka,
-jonka aina täytyy olla kuin enkeli miestään kohtaan eikä kuitenkaan
-ole muuta kuin ihminen? Näin tytöistä, että he heti huomasivat minun
-tietävän kaiken. Jos olin hetkeäkään epäillyt, ettei anoppini palvelija
-tietäisi asiaa tarkoin, yllättäessään minut kertomalla neitien
-todellisista matkasuunnitelmista, niin en tehnyt sitä enää. Gertrud
-hämmentyi kokonaan, mutta Märtta, jolle hänen ylhäinen kasvatuksensa
-oli opettanut itsensä hillitsemistä, ei muuttanut ilmettäkään.
-
--- Finsessä? sanoi hän, ei suinkaan. Olimme siellä yhdessä kerran,
-siitä on nyt jo monta vuotta.
-
-Tiedän, ettei ainoakaan kasvojeni lihas liikahtanut, mutta nähtävästi
-oli pieni hymyily pujahtanut niille ja asettunut huulilleni, sillä
-Märtta nousi heti.
-
--- Täytyykö sinun lähteä? sanoin. Gertrud ainakin voi jäädä, ja niin
-hän tekikin.
-
--- Gertrud! huusi Märtta eteisestä, auta kaulukseni paikoilleen! Mutta
-Märttalla ei ollutkaan kaulusta.
-
--- Mikä Märttaa vaivasi? kysyin, kun Gertrud palasi.
-
--- Hän oli kiukuissaan.
-
--- Miksi sitten? kysyin.
-
--- Kam! Hän väittää -- --. _Kuinka_ olet saanut tietää sen?
-
--- Se on yhdentekevää, sanoin, mutta ovatko nyt sellaiset seikkailut
-kaiken niihin pannun vaivan arvoisia? Kun valehtelee, niin silloin
-todellakin ansaitsee huvinsa otsansa hiessä.
-
--- Se tapahtui Märtan vuoksi, sanoi Gertrud. Hän oli saanut päähänsä
-ottaa Kaarle mukaansa -- ymmärräthän, Kaarle rakastaa häntä ja hänen
-tulee niin sääli -- ja silloin arvelin minä, että oli niin hyvä
-tilaisuus matkustaa Åreen, jossa minulla oli tuttavia. Olin aina
-aikonut kertoa asian äidille, mutta en saanut Märtan vuoksi. Pahinta
-on se, että on olemassa kolme poikaa, joista kukin luulee, että minä
-matkustin hänen tähtensä. Sano, Kam, eihän sinun tarvitse juoruta
-Erikille? Jos asia tulee sillä tavoin äidin tietoon, näyttää kaikki
-pahemmalta kuin onkaan. Märtta luulee, että Kaarlen rakkaus häneen
-suojelee tätä, luuletko sinä niin?
-
--- Ei suojele tekemästä vekseleitä joka tapauksessa.
-
--- Niin, vekselit. Sinä et kerta kaikkiaan saa sanoa mitään, sillä
-silloin syntyy hälinää, ja sitten muuttaa Märtta, ja hän maksaa 150
-kuukaudessa. Äiti joutuisi oikein pulaan.
-
--- Sen näkökohdan minä käsitän, vastasin. Mutta entä sinä itse,
-Gertrud? Kuinka sinun laitasi on noiden kolmen kanssa, jotka luulevat,
-että matkustit Åreen heidän tähtensä?
-
--- Niin, jospa itsekin tietäisin, sanoi Gertrud. On hirveä työ pitää
-heitä hajallaan.
-
-Nauroin hänen onnettomuudelleen, ja tavallisen inhimillisen näköhäiriön
-vaikutuksesta oma asemani tuntui minusta heti paljon edullisemmalta.
-
--- On sangen ihanaa, sanoin, kun on päässyt kaikesta jännityksestä ja
-puuhasta ja päättänyt kenen kanssa viettää elämänsä.
-
--- Mitäpä, jos menisin naimisiin jonkun kanssa heistä! sanoi Gertrud ja
-rypisti otsaansa, niin että pääsisin vähän rauhaan.
-
--- Oletko ehkä rakastunut johonkin heistä, sillä se helpottaisi
-valintaasi.
-
--- En, en luullakseni, mutta he ovat hirveän sieviä. En luule voivani
-rakastaa, mutta se kai on samantekevää. Eikö sinun mielestäsi ollut
-vaikeata mennä Erikille?
-
--- Oi, ei!
-
--- Etkö pyytänyt ajatusaikaa?
-
--- Kyllä, mutta minä en ajatellut.
-
--- Olitko varma, että Erik oli oikea?
-
--- Kyllä, aivan varma. Olinhan rakastunut.
-
--- Huomaan, että minun on paras odottaa ja jatkaa miesrettelöitäni
-toistaiseksi, sanoi Gertrud alistuvasti.
-
-Ehdotin kainosti, että hänen kenties pitäisi lukea ja suorittaa
-tutkinto.
-
--- Hehän ovat kaikki korkeakoulussa, vastasi hän sen näköisenä kuin
-tämä ratkaisisi asian. Mutta sano minulle, Kam, eräs asia, jota olen
-usein miettinyt, miltä tuntuu olla sanomattoman onnellinen?
-
-Minä punehduin. Sanomattoman onnellinen, ne olivat niin suuria sanoja
-minuun sovitettuina.
-
--- Selviäähän jo itse sanontatavasta, ettei sitä voi sanoa,
-pelastauduin. Muuten ymmärrät kai, ettei kukaan ihminen ole aivan
-huolia vailla.
-
--- Kun on mennyt naimisiin sen kanssa, jota rakastaa!
-
--- Silläkin on puolensa, mutta sitä et sinä voi käsittää.
-
--- Kenties joutuu ojasta allikkoon, sanoi Gertrud ja nauroi. Mutta
-Erikhän näyttää niin onnelliselta.
-
--- Niinkö luulet? kysyin innokkaasti.
-
--- Niinpä kyllä, vastasi Gertrud hiukan ihmetellen.
-
-Heti sen jälkeen tuli Erik, ja nähtyämme hänet puhkesimme kumpikin
-nauruun, sillä hän näytti todellakin kaikkea muuta kuin onnelliselta.
-Hän suuteli minua raivostuneen näköisenä ja nyökkäsi Gertrudille.
-
--- Onko piika tullut?
-
-Kun raakana kuoritut perunat tuotiin pöytään, alkoi hän murista, että
-olin unhottanut sanoa palvelijalle, että meillä kansantaloudellisista
-syistä tarjotaan perunat kuorimattomina.
-
--- Matilda sanoo, ettei siitä ole mitään etua, sillä silloin viitsivät
-ihmiset kuoria vain yhden ja syövät sitä enemmän lihaa sen sijaan.
-
-Ruotsalainen kansantaloustieteilijänä!
-
-Ruoka oli kuitenkin hyvää, ja Erikin katse kirkastui sen verran, että
-uskalsin kysyä, miksi hän oli raivoissaan.
-
-Niin, hän oli saanut kelvottoman vahtimestarin pankkiin, mutta kuinka
-voivat vastuuntuntoiset ihmiset valita vahtimestarin noin vain
-umpimähkään. Sadasta hakijasta oli kenties yksi kelvollinen, ja oli
-valittava juuri se.
-
--- Sehän on melkein yhtä tärkeää kuin puolison valitseminen, sanoi
-Gertrud.
-
--- Paljon tärkeämpää! puhisi Erik niin vihaisesti, että aloimme nauraa.
-Luuletko, ettei vahtimestareita ole useamman värisiä kuin rouvia?
-
--- Mutta mistä johtuu oikeastaan, kysyin minä kahvia juotaessa, että
-Märtta asuu teillä täällä Tukholmassa, kun hänellä on niin monta
-ylhäistä sukulaista?
-
--- Ooh, sanoi Gertrud hiukan loukkaantuneena, hän viihtyy meillä, hän
-ei pidä niin paljon ylhäisön elämästä. Hän on varsin syvällinen, hänen
-mielestään on hirveätä olla ylhäisaatelinen.
-
-Erik alkoi nauraa.
-
--- Luullakseni hän voi sen kestää, sanoi hän.
-
--- Sinulla on kyllä ollut toisenlainen käsitys Märtasta ennen, huudahti
-Gertrud.
-
--- Kyllä, mutta siitä on jo viisitoista vuotta.
-
--- Silloin sinä olit kahdeksantoista vuotias, sanoin minä hiljaa.
-
-
-
-
-9. Kuorma ja ies.
-
-
-                                                   Toukokuun 10 p:nä.
-
-Tänään hakiessani muuatta laskua kirjoitussalkustani, löysin sattumalta
-aloitetun kirjeen, joka oli päivätty toukokuun 1 päivänä. Otin sen
-hajamielisenä käteeni, luin ja ihmettelin kuka sen oli kirjoittanut.
-Käsiala oli kyllä minun, mutta minun oli mahdoton muistaa ajatelleeni
-noita ajatuksia ja jaksaneeni olla niin rikkiviisas, että todellakin
-olin kirjoittanut sivulliselle: olen tavattoman utelias saadakseni
-kuulla häistäsi...
-
-Ah...
-
-Minusta tuntuu kuin olisi vuosia kulunut siitä.
-
-Oli aika, jolloin pahimpana kaikista pidin hammaslääkärille menoa. Nyt
-tiedän hiukan enemmän...
-
-Olimme kolme vuotta odotettuamme vihdoinkin saaneet kodin, olimme juuri
-päässeet rauhaan. Silloin Erikiä iski arimpaan kohtaan aivan kuin paha
-ja taitava käsi. Ja hänen kauttansa minua.
-
-Sinä päivänä, jolloin tämä tapahtui, myöhästyi hän vasten tapaansa
-päivälliseltä. Mutta minä en ollut levoton, olimme edellisenä iltana
-puhuneet paljon siitä, että mahdollisesti rakentaisimme pienen oman
-kodin erääseen uuteen, virkamiehille aijottuun huvilakaupunkiin, ja
-minä ajattelin: Erik on varmaan niin innoissaan, että hän saattaa
-toveriaan, joka jo on rakentanut, kotimatkalla keskustellakseen asiasta.
-
-Viimein menin parvekkeelle, ja sieltä näin hänen tulevan. Jotakin oli
-tapahtunut, sen huomasi heti, joku onnettomuus, mutta mikä?
-
-Jo portaiden puolivälissä olin häntä vastassa ja kysyin: -- Mitä on
-tapahtunut? Hän ei vastannut. Vielä sittenkin, kun oli tullut sisään,
-riisunut takkinsa ja istuutunut tuolille, oli hän vaiti.
-
-Matilda, tuoden juuri ruokaa, kääntyi salamannopean vaiston ohjaamana,
-ennenkuin Erik huomasi hänet ja ruuan. Olimme kahdenkesken suljettujen
-ovien takana.
-
--- Erik, pyysin minä, sano se minulle! Olenhan sinun ystäväsi, joka
-pidän sinun puoltasi kaikissa vaiheissa ja aina rakastan sinua ja
-uskon, että sinä teet oikein.
-
-Hän katsahti minuun.
-
--- En minä ole varastanut, jos sinä valmistaudut pitämään puoltani
-siinä asiassa, sanoi hän.
-
-Ah, hän olisi voinut olla ystävällisempi -- -- tunsin iskun rinnassani,
-mutta nyt ei ollut kysymys minusta.
-
--- Mutta minulta on varastettu, hän lisäsi. Tunsin suurta helpotusta.
-
--- Jumalan kiitos, ettei mitään pahempaa ole tapahtunut, sanoin.
-
--- Jumalan kiitos, hän matki katkerasti, kysymyksessä on 17,000 kruunua.
-
--- Niin, mutta niin paljonhan ei sinulla ole!
-
--- Ei, ja se juuri onkin pahinta.
-
--- Ovatko ne pankin?
-
-Hän nyökkäsi. Pitkän aikaa istui hän aivan liikkumatta, kasvot käsien
-peitossa.
-
-Koetin päästä selville siitä mitä oli tapahtunut. Seitsemäntoista
-tuhatta voisi näyttää monen mielestä varsin pieneltä erältä, mutta ne
-merkitsivät meille, joilla ei tosin mitään ollut, mutta emme olleet
-kenellekään mitään velkaakaan, laahustamista velkataakan painamina
-parhaimmat elinvuotemme, varjoa tulevaisuuteemme nähden, aherrusta
-ja huolta. Tiesin kuinka Erik vihasi velkoja, kuinka hänellä oli
-ollut kunnianhimona aina tulla omillaan toimeen, aina tehdä selvä
-puolestansa, kuinka hän ennemmin kärsi puutetta aina mahdottomiin, jos
-niiksi tuli, ennenkuin turvasi muihin. Yhteiskunnalla on sittenkin
-kylliksi loisia laahattavana mukanaan, oli hänen tapansa sanoa. Hän
-ei tahtonut kernaasti myöntää, että voi velkaantua syyttäänkin.
-Laiskureita ja lurjuksia ne ovat useimmat, sanoi hän itsepintaisesti.
-Äkkiä sanoi Erik päätään kohottamatta: -- Minut on väliaikaisesti
-erotettu.
-
--- Kuinka halpamaista, sanoin minä ja olin topakan näköinen, mutta nuo
-sanat täyttivät minut kauhulla.
-
--- Ei se ole halpamaista, sanoi Erik koettaen hymyillä. Minä menin
-suurushuoneeseen ja jätin setelit esille.
-
--- Mutta, herra Jumala, Erik, eihän ihmisillä ole tapana varastaa, ja
-olihan muita, jotka voivat pitää vaaria pankissa.
-
--- Vastuu oli minun!
-
-Käsitin, ettei maksanut vaivaa väittää vastaan siinä kohdin.
-
--- Mutta varas voidaan saada kiinni, sanoin. Epäilläänkö ketään
-pankissa?
-
--- Ei tiedetä mitään. Mutta jos jätät minut rauhaan, Kam, niin koetan
-palauttaa muistiini koko viikon ja kaikki näkemäni ihmiset.
-
-Vastasin, että hän saisi olla rauhassa, mutta ensin täytyi hänen
-syödä päivällistä. Ei sen vuoksi tietystikään, että se maistuisi,
-mutta siksi, että aivot tarvitsivat polttoainetta toimiakseen. Tuskin
-oli Matilda verrattoman hienotunteisesti tarjoillut liemiruo'an, kun
-puhelin soi.
-
-Erik ja minä nousimme samalla kertaa, lujasti päättäneinä ennättää
-ennen toistaan, mutta Matilda oli meitä nopeampi.
-
--- Herrasväki on syömässä, kuulimme hänen sanovan, olkaa hyvä ja
-soittakaa vähän myöhemmin.
-
--- Se oli ruustinna, sanoi hän.
-
--- Nyt on Aftonbladetin iltapainos tullut, sanoi Erik inhoa ilmaisevin
-elein. Tahtoisiko Matilda ostaa iltalehdet?
-
-Matilda viipyi. Erik kävi kärsimättömäksi ja tahtoi lähteä itse kesken
-päivällisen. Silloin Matilda palasi.
-
--- Minun täytyi haukkua puotirouva pahanpäiväiseksi, sanoi hän silmät
-säkenöiden.
-
--- Vai niin, ne alkavat jo, sanoi Erik huoaten. On parasta, että
-Matilda haukkuu muiden mukana, se on yksinkertaisinta.
-
--- Ei minun tapanani ole käyttäytyä sillä lailla, vastasi Matilda
-arvokkaasti.
-
-Mutta Erik meni makuukamariin sanomalehtineen ja väänsi oven lukkoon.
-
-Siinä me olimme silavapannukakkuinemme.
-
-Otin palasen, koetin syödä, ja ääneeni kirkaisten puhkesin itkuun.
-
-Ilman puhelinta olisin kyllä vaipunut kyyneliin. Mutta alituinen
-soittaminen pakotti minut hillitsemään itseni. Matilda oli erinomainen
-kahlekoira, mutta tässä täytyi keskustella. Elleivät ihmiset saaneet
-purkaa mieltään puhelimessa, niin heidän päähänsä saattoi pistää tulla
-henkilökohtaisesti. Sanoin Matildalle: täällä ei oteta vastaan ketään,
-paitsi pankista tai poliisilaitoksesta tulevia.
-
--- Tänne ei pääsekään kukaan muu, vastasi hän. Mutta tahtooko rouva
-sanoa minulle mistä on kysymys.
-
-Tein niin, ja hän alkoi lohduttaa minua. Hän kertoi juttuja kiinni
-saaduista varkaista, niin, sellaisista, jotka olivat katuneet, ja
-varastettu tavara oli saatu takaisin.
-
--- Ei kukaan ole tuntenut niin paljon roistoja kuin minä, niitä on
-lukuisimmin minun kotipaikallani.
-
-Olin niin halukas ottamaan vastaan lohdutusta, että melkein annoin
-tuudittaa itseni rauhalliseksi, äkkiä seisoi Erik ovella, uusi tarmon
-ilme kasvoillaan.
-
--- Nyt alkaa selvitä muistissani, sanoi hän, muistan erään olennon,
-jonka olen nähnyt pankissa pari päivää perätysten, ja jokin sanoo
-minulle, että juuri hän on syyllinen. Anna minulle päivällistä, niin
-lähden poliisikamariin.
-
-Sen jälkeen on neljä päivää kulunut kuulusteluineen, haastatteluineen,
-etsintöineen ja kaikenlaisine hälinöineen.
-
-Erikin "olento", johon epäluulot kohdistuivat, koska tuntomerkit
-sopivat erääseen kansainväliseen murtovarkaaseen, on kokonaan
-kadoksissa. Ei tiedetä onko hän jollakin salaperäisellä tavalla
-selviytynyt rajan yli tai ei. Nythän on roistoilla ja roskaväellä
-tavallaan kultaiset ajat. Ne uivat pinnalle, ovat liian lukuisia ja
-julkeita, jotta oikeus voisi saada ne pysymään aisoissa.
-
-Olemme alkaneet päästä suhteellisesti jonkun verran rauhaan nyt.
-Tukholmalaisten mielenkiinto ei enää koske Erikiä ja hänen varastettuja
-rahojaan. Salapoliiseilla on joka päivä yhtä vähän esiin tuotavaa.
-
-Vaikka pankin hallitus ei vielä olekaan lausunut mielipidettään,
-pidetään Erikiä ilman muuta korvausvelvollisena. Hänen äitinsä ja
-sisarensa panevat sitä vastaan, mutta niin en tee minä. He voisivat
-olla oikeassa, jos olisi kysymyksessä joku muu kuin Erik, tuo
-tunnontarkka ihminen.
-
--- Pahimpaan asemaan joudut sinä, Kamilla, sanovat he.
-
-Jospa asian laita olisikin niin hyvin, ajattelen minä.
-
-Seitsemäntoista tuhatta! Se on aivan kuin alkaisi maksaa huvilaa
-saamatta asua siinä. Me olemme jo asettaneet menoarviomme vieläkin
-vaatimattomammalle pohjalle kuin ennen. Päästyämme Matildaan ehdotin
-minä, että hänet pantaisiin pois.
-
--- Kuinka pitkästä ajasta te olette sopineet?
-
--- Puolesta vuodesta aluksi.
-
--- Sitten hän saa jäädä niin kauaksi.
-
-Tämän keskustelun jälkeen panin heti sanomalehteen ilmoituksen
-piano-oppilaista, mutta en maininnut siitä Erikille.
-
-Ensi pelästyksen mentyä ohi on rohkeuteni taas palannut. Kuten sanon
-Erikille: voimmehan tehdä työtä, me voimme, jos saamme pysyä terveinä,
-maksaa kaikki viimeiseen äyriin. Tunnen olevani vireä ja toivorikas.
-Olin ennen, sen käsitän nyt, huomaamattani saanut tavan tarkoin laskea
-mitä annoin Erikille ja verrata sitä siihen, mitä sain takaisin. Nyt
-heitän sikseen tuon tuhman kirjanpidon. Tunnen taas häntä kohtaan
-tuota vanhaa rajatonta hellyyttä, palvelemisen halua. En pyydä mitään
-palkkaa, mutta jos tämän onnettomuuden kautta kuitenkin syntyisi se
-yhteenkuuluvaisuus, jota olen kaivannut, ja minä kävisin hänelle
-välttämättömäksi, niin ei se olisi tapahtunut turhaan.
-
-Kun on saanut kuorman kannettavakseen, täytyy tehdä itselleen ies,
-millä sitä kantaisi, jottei menehtyisi sen painosta!
-
-
-
-
-10. Kieltäymys-säästölaatikko.
-
-
-                                              Toukokuun 24 p:nä.
-
-Eräänä päivänä pyhien edellä olin hajamielinen ja mietin, mihinkä
-matkalaukkuun pakkaisin tavaramme kauan aijottua Mariefredin matkaa
-varten. Silloin havaitsin äkkiä, minkälainen pöllöpää olinkaan, eihän
-tietystikään tullut mitään pääsiäismatkasta. Nyt sain ensi kerran
-käytännössä toteuttaa päätöksiäni. Kun olin etukäteen omasta ja
-muiden puolesta järkkymättömästi päättänyt, niin ei nyt ollut muuta
-tehtävää kuin panna päätös toimeen todella. Menin suoraapäätä lähimpään
-postikonttoriin ja kirjoitin kirjekortin, peruuttaen huonetilauksen,
-sekä panin sen kirjelaatikkoon kaikkine toiveineni saada viettää
-rauhallinen maalaishelluntai Erikin kanssa kahden.
-
-Päivällisaikana, kun olimme istuneet kauan ääneti, jota niin
-inhoan, sanoin Erikille: -- Olen pannut kymmenen kruunua
-kieltäymys-säästölaatikkoomme. Mariefredin matka olisi tietysti
-maksanut enemmän, mutta --
-
--- Pitääkö minun kuulla joka kerta, kun menetämme jotakin minun
-huolimattomuuteni takia, huudahti Erik kiusaantuneena ja työnsi
-riisivanukkaan luotaan. Tulevaisuus näyttää, hitto vieköön, helvetiltä.
-Muutoin niin ei sinun tarvitse toimia minun selkäni takana. Sahlgren
-tuli luokseni tänään ja näytti ilmoitusta pianotunneista ja kysyi
-olitko se sinä ja arveli, ettei minun pitäisi sallia sinun näännyttää
-itseäsi työllä. Kuka riivattu on sinulta sitä pyytänyt? Niin, itke
-nyt lisäksi, niin tulee vieläkin hauskempaa! Miksi tahdoitkin niin
-itsepintaisesti mennä naimisiin miehen kanssa, jolla on niin huono
-onni? Ajattelehan mitenkä kävi minun haarakonttorini? Sillä tavoin
-jatkuu tietysti koko ikäni. Ehkä pankki panee minut vararikkoon, kuka
-sen tietää? Sitten otetaan kotimme, mitä aijot silloin tehdä? On
-parasta, että matkustat takaisin Göteporiin.
-
-Minun oli todellakin tullut kyyneleet silmiini, mutta kun hän alkoi
-puhua niin katkerasti, silloin lakkasin itkemästä, aloin pelätä; tuo
-vääryys itseään kohtaan ei ollenkaan ollut hänen tapaistaan. Hän, joka
-aina on ollut jäykkä kuin tärkkikaulus, reipas, levollinen, varma
-kunnostaan, tulevaisuudestaan.
-
--- Älä puhu mitään tuhmuuksia, ole hyvä, sanoin kiivaasti. Tämä on
-tapahtunut sen vuoksi, jotta oikein saat näyttää mihinkä kelpaat. Sinä
-olet tietysti yhtä tarmokas kuin aina olet ollut, vaikka sinua onkin
-kohdannut onnettomuus.
-
--- Mistä sinä oikeastaan tiedät kuinka tarmokas minä olen ollut?
-
--- No, mutta Erik!
-
-Hän katsahti sivumennen minuun olkansa takaa.
-
--- Häijy ja ilkeä sinua kohtaan olen myöskin, hän sanoi, mutta tahdon
-huomauttaa sinulle, etten kärsi itseänikään.
-
--- Jos olisit vähän ystävällisempi minua kohtaan, en voinut olla
-sanomatta, jos tahtoisit puhella kanssani, kun olet pahoillasi,
-ja sallia minun lohduttavan itseäsi, niin en välittäisi vähääkään
-köyhyydestämme.
-
--- Älä ole niin vaatimaton, sanoi hän kärsimättömästi, sinä teet minut
-hulluksi. Myönnä sen sijaan, että sinun mielestäsi on sangen ikävää
-istua virasta erotetun miehen kanssa kaupungissa koko helluntai.
-
--- Ei suinkaan, vastasin innokkaasti. Minä oikein nautin ajatellessani
-sitä kymmentä kruunua, minkä säästämme. Aijon keskittää kaikki
-huvintunteeni sairaalloiseen karuuteen, Erik. Sillä tavoin täyttyy
-olemassaoloni nautinnoilla.
-
-Hän heittäytyi sohvaan.
-
--- Voiko se korvata kaiken mistä olet iloinnut?
-
--- Ostan itselleni pari suurta nippua koivunlehtiä ja leikin
-helluntaita niiden varjossa. Ja sitäpaitsi minusta on hauskaa, että
-olen saanut iloita, lopetin turmiollisessa innossani tehdäkseni
-parhaani.
-
-Erik syöksyi ylös sohvasta.
-
--- Säästä urhoollisuuttasi, sen neuvon annan sinulle, sanoi hän
-pilkallisesti. Minä menen ulos ja viivyn jotenkin myöhäiseen.
-
-Ja hän viipyi myöhäiseen. Niin myöhäiseen, että hänen tullessaan olin
-jo lakannut itkemästä.
-
-Seuraava päivä oli helluntaiaatto. Heräsin alakuloisena ja tylsänä,
-ja minusta tuntui, että tahtoessani asettaa ikeen hartioilleni,
-kantaakseni päivän huolet, se olikin palasina, enkä tietänyt miten
-menettelisin nostaakseni kuormaa. Poissa oli kaikki ilo tehdä parhaani,
-kaikki halu ja into tehdä mitä voin Erikin hyväksi. Olinhan toivonut,
-että tämä yhteinen huoli veisi meidät lähemmäksi toisiamme. Mutta
-olinko katsellut asiaa väärältä kannalta tai miten sen laita oli,
-tuntui kuin olisi tuo toivo pettänyt.
-
-Olin saanut pari vastausta ilmoitukseeni ja minun piti nyt vuorostani
-vastata niihin, mutta en viitsinyt. Eikä mitään koivunlehtiä ostettu.
-
-Meidät oli kutsuttu anoppini luo illaksi, ja kun olin valmis, menin
-Erikin luokse: -- Tuletko mukaani? Erik loi minuun tutkivan katseen.
-
--- Näyttää siltä, että olet tillitellyt, sanoi hän.
-
--- Jospa anoppimuori vain tahtoisi olla puhumatta asiasta, rukoilin
-sydämessäni matkalla sinne. Mutta se oli turhaa.
-
--- Ettekö ole löytäneet häntä? alkoi hän heti. Ajatelkaahan, että
-jonkun lapsistani piti joutua sellaiseen pulaan. Mutta eihän poliisi
-kelpaakaan mihinkään.
-
-Erik meni heti entiseen huoneeseensa ja sulki oven.
-
--- Koetat kai sinä rohkaista poika parkaa, Kamilla, sanoi anoppi
-minulle. Ja ajattelet kai, että hän on aivan syytön, niin ettet
-moiti häntä mistään. Kesken kaiken, Ruut kirjoitti tänään, hän on
-Marbyholmassa ja hoitaa vanhaa Hårdh'in vapaaherratarta, tiesitkö
-siitä, ja kysyi voisiko sinulla olla mitään hyötyä kolmen sadan kruunun
-lainasta? Sillä silloin hän heti lähettäisi ne sinulle.
-
-Samassa tuli Gertrud sisään ja syleili minua ja valitti onnettomuuttani.
-
--- Voinko tehdä mitään hyväksesi? hän kysyi.
-
--- Kyllä, sanoin, jos tahtoisit hankkia minulle piano-oppilaita. Ja sen
-hän lupasi, mutta on sitten unhottanut koko asian.
-
-Eikä se muuten olekaan niin ihmeellistä. Hänellä on niin paljon
-tärkeitä asioita hoidettavana omasta puolestaan. Hän veti minut
-huoneeseensa ja uskoi minulle, että nyt, kun lukukausi läheni loppuaan,
-nuo kolme korkeakoululaista tahtovat selkoa siitä, mitä hän oikeastaan
-tarkoittaa. Ei mitään häilyvää puolueettomuutta enää, nyt on valittava.
-Nyt on tosiaankin kaikki niin sekaisin kun saattaakin, niin kauan hän
-on valehdellut ja torjunut luotaan ja siirtänyt tuonnemmaksi.
-
--- Toisinaan luulen, että olisi parasta jättää heidät kaikki kolme,
-sanoi hän. Mutta sitten minusta tuntuu, että sekin olisi tuhmaa, ja
-niin sanoo Märttakin.
-
--- Tietävätkö he toisistaan? kysyin.
-
--- Totta kai.
-
--- No, mitä he sitten asiasta arvelevat?
-
--- Mitäkö? Eihän miehissä ole mitään ylpeyttä. He nielevät mitä
-tahansa, kun vain viittaa pikkusormellaan, saa heidät mihin tahansa.
-
--- Kylläpä sinä puhut!
-
--- Niin. Salaisuus on vain siinä, että pitää antaa heidän tuntea,
-että heidät voi joko ottaa tai jättää. He ovat oikeastaan hyvin
-yksinkertaisia.
-
-Ja hän nosti nenänsä pystyyn.
-
-Kysyin minkä vastauksen hän heille antaisi.
-
-Hän vastasi, että sitä juuri hän oli aikonut kysyä minulta. Ja hän
-kertoi, että Märtta koetti kovin taivuttaa häntä ottamaan jonkun.
-
--- Onko heissä sitten joku, josta pidät enemmän?
-
--- Ei, mutta muuan heistä on professori.
-
-Kysyin missä Kaarle ja Märtta olivat helluntai-iltana, ja Gertrud
-vastasi vähän hämillään, että Kaarle varmaankin tulisi kotiin. Niin
-hän tekikin. Luullakseni hän oli nauttinut jonkun verran väkijuomia,
-sillä hän puhui niin, että saattoi hyvin huomata, mitä hänessä oli.
-Eikä sitä ollutkaan vähän. Kuka olisi voinut aavistaa, että hänellä
-oli niin paljon mielipiteitä. Erik tuli huoneeseen, ja me istuimme
-kaikki jotenkin hiljaa sekä kuuntelimme, miten maata ja valtakuntaa
-olisi hoidettava, ja kuinka kehnoa oli, että säilytimme rauhaa. Mutta
-sen verran hän tiesi parhaitten lähteiden mukaan, ettei sitä kestäisi
-kauan. Hänen äitinsä alkoi heti käydä levottomaksi, ja mitä enemmän me
-naiset aloimme pelätä sitä rohkeammaksi hän tuli. Hän nautti kertomalla
-pöyristyttäviä juttuja sodasta, ja kun me päivittelimme, kohautti hän
-olkapäitään ja sanoi: -- Niin, minkäpä sille mahtaa, sota on sotaa,
-vahvin tekee mitä tahtoo, ja hän on oikeassa. Tahi: itsekkyys vain
-on tervettä, ei tule auttaa toisia, sortukoot ne, jotka eivät tule
-toimeen. Kukin selvittää omat asiansa.
-
--- Paitsi sinä, sanoi Erik kaikkein kuivimmalla äänellään.
-
--- Sinulla kai on enemmän velkoja kuin minulla, sanoi Kaarle
-loukkaantuneena.
-
--- _Omista_ veloistani vastaan itse.
-
-Kaarle toi myös terveisiä Erikille Märtalta. Tämä esitti, että
-hän alkaisi havitella ja antoi hänelle neuvoja Grängesbergin ja
-Kaasuakkumulaattorin osakkeista ja vähän kustakin.
-
--- Vie sinä terveisiä Märtalle, sanoi Erik, kahdesta asiasta.
-Ensiksikin, että tuon kaiken minä tiedän paremmin kuin hän. Toiseksi,
-että minä olen niitä työtä tekeviä ihmisiä, jotka hankkivat
-havittelu-arvoja, ja sellaisena aijon pysyä. Oletko valmis, Kam, niin
-mennään kotiin.
-
-Olin puolestani liiankin iloissani päästessäni lähtemään.
-Kaarlen jutut, hänen sodan uhkansa, olivat pelästyttäneet minut
-puolikuolleeksi. Tuntui kuin eteeni olisi noussut usvaa, ja sen
-pienoisen piirin asemasta, jossa olin liikkunut, näin nyt suunnattomia
-avaruuksia. Tuntui kuin vastaani vyöryisi suitsuvia veripilviä.
-Hampaani kalisivat ja minä hiivin vaistomaisesti Erikin turviin, mutta:
--- Älä läntystele, sanoi hän. Eihän tässä ole mitään vaaraa, ja jos
-olisikin, niin ei auttaisi, vaikka pidätkin kiinni takinliepeistäni.
-
-
-
-
-11. Kamilla viskaa kirjallisuuden seinään.
-
-
-                                           Kesäkuun 1 p:nä.
-
-Odotin kevään tuloa, joka viipyi, odotin alituisesti pääsyä
-nykyisyydestä johonkin uuteen ja parempaan.
-
-Kevät tuli, valoisana ja lauhkeana, valkoisine ja ruskeine nuppuineen
-puissa ja vihreine kenttineen. Ja nyt odotan yhtä paljon syksyä,
-jolloin joka päivä tulee pimeämpää, samoinkuin nyt tulee pimeämpää
-sydämessäni, jolloin lehdet putoavat, kuten toiveeni nyt putoavat, ja
-jolloin pilvet asettuvat meidän ja sen taivaan välille, joka kuitenkin
-on äänetön kuin kirkkotarha.
-
-Mahdollisimman kauan koetin säilyttää jokapäiväistä rytmiä pienessä
-maailmassamme, aivankuin ei mitään tavatonta olisi tapahtunut.
-Koetin huolehtia elämästä aivankuin syvimmän rauhan aikana. Jossakin
-aivojen pohjalla piili tietoisuus kaikesta siitä, mitä maailmassa
-tapahtui. Siellä toistuivat, samalla kun puuhailin omissa asioissani,
-maailmantapaukset uudelleen. Vältin käymästä tuolla synkällä
-näyttämöllä, vain uni vei minut sinne öisin. Mutta patoluukkuna,
-jonka pidin suljettuna painostusta vastaan, oli iloinen mieleni, ja
-kun se horjui vyöryivät aallot sisään. Nyt kohoaa pinnalle se, mitä
-oli aivojen pohjalla, ja valtaa ajatukseni. Mitä minä kärsin öisin
-tarpeettomasti, kenenkään siitä hyötymättä tai saamatta apua, ei voi
-kukaan sanoa. Jospa minulla vain olisi joku ihminen, jonka kanssa
-voisin puhua! Mutta Erikiä en tahdo kiusata, hänellä on tarpeeksi
-omia huoliaan, ja sitäpaitsi minut vain nolataan. Hän tulee yhä
-katkerammaksi ja sulkeutuneemmaksi päivä päivältä, sitäpaitsi näen
-hänet hyvin vähän kotona, hän on palannut pankkiin ja työskentelee
-iltapäivisin erään ystävänsä luona, jolla on asianajotoimisto.
-
-Mitään muuta seuraa ei minulla juuri ole. Onnettomuudekseni en ole
-tukholmalainen, en kuulu tuohon suureen yhteiseen perhekuntaan.
-Tuhmana ja typeränä olen syrjässä, kun muut kokoontuvat Fia Jonssonin,
-tukkukauppias Olssonin, Naima Vifstrandin tai jonkun muun nykyaikaisen
-suuren nimen ympärille. Minulle käy vain kolkommaksi ristiriidassaan
-tuo hurja, tavaton raivo, verinen viha, kauhea hajaannus maailmassa,
-tila, jolle ei näy mitään muuta loppua, kuka voittaakin, kuin
-meidän kaikkien yhteinen tuhomme; eikä ainoastaan _meidän_, vaan
-jälkeläistemmekin.
-
-Ajatus, että saisin pieniä lapsia, täyttää minut ei ainoastaan
-aavistuksellisella ilolla, vaan myös tuskalla. Jos maailmassa vain
-on sortajia ja sorrettuja, niin en tiedä kummaksi tahtoisin niiden
-tulevan. Itse, ajatellessani saavani pojan, olen kuvitellut häntä
-sankariksi, joka suojelee heikkoja ja pieniä. Usein ajattelen mitä
-äidit muualla ajattelevat, ottaessaan vastaan lapsensa -- -- --
-
-Olen kuullut kerrottavan, että Saksassa, jossa valmistaudutaan
-monivaimoisuuteen, miettivät oppineet kuinka se voitaisiin
-laillistuttaa, koska kaikessa pitää olla järjestys. Kun kerroin sen
-Erikille, nauroi hän ilkkuen minulle, mutta minun mielestäni se ei
-olisi pahempaa kuin laillistettu murhakaan.
-
-Jo sekin, että tuollainen ajatus voi syntyä, on kuvaavaa sille, mihin
-olemme menossa, mikä päämäärämme näyttää olevan. Joudummepa sotaan tai
-ei täällä Ruotsissa, uuteen ajanjaksoon olemme kuitenkin astuneet. Me
-kasvoimme 20:llä vuosisadalla, me vanhenemme 10:llä.
-
-Tulevaisuuden unelmamme ovat kodittomia.
-
-Sunnuntaina, kun tunsin olevani hyvin tuskissani ja kuljeksin
-lakkaamatta ympäri huoneita, sanoi Erik: -- Etkö voi ruveta lukemaan
-jotakin? Siten unhotat miettimisen. -- Onhan vanha keino koettaa päästä
-kuviteltuun maailmaan, kun todellinen käy liian sietämättömäksi.
-Muistin nyt, että Gertrud oli tuonut meille pari kirjaa, joita hän
-suositteli hyvin surullisina ja hyvinä. Minä en kylläkään ehdottomasti
-luota hänen arvostelukykyynsä, sitten kuin olin kuullut hänen sanovan,
-että Marlitt oli hänen ihanteensa, kunnes hän tutustui Hungerford'iin.
-Mutta hän oli vakuuttanut, että saisin itkeä, ja viatonta
-itkunpirahdusta ei sovi halveksia, kun sen voi saada tähän aikaan, se
-helpottaa sydäntä. Tartuin siis ensimmäiseen kirjaan. Mutta ehdittyäni
-sen puoliväliin, viskasin sen seinään, vaikka se oli lainattu. Siihen
-määrään se minua suututti.
-
-Erik tuli huoneeseen mäiskäyksen kuultuaan, ja hän alkoi nauraa
-nähdessään minun istuvan raivoisan näköisenä sohvan nurkassa, kirjan
-maatessa nurin lattialla, selkä halki.
-
--- Miksi teet niin? Sinä, joka olet niin siivo.
-
--- Kostaakseni sankarille. Ajattelehan, hän _uskaltaa_ selittää, ettei
-hän voi tehdä työtä kokonaiseen päivään, kun hän aamulla tapasi naisen,
-joka seitsemän vuotta sitten otti toisen ja muuten oli aika vintiö.
-Hänen täytyi mennä ravintolaan surkuttelemaan itseään. Hän tarvitsee
-mielenrauhaa voidakseen tehdä työtä, väittää hän.
-
--- Äijä rukka, sanoi Erik, kuinka hän nyt sitten tulee toimeen? Kun ei
-koko Europassa ole rauhallista ihmistä.
-
-Erik otti kirjan lattialta.
-
--- Minä korjaan sen, sanoi hän, siksi kun Gertrud tulee illalla. Mutta
-ole ystävällinen ja varo toista.
-
-Niin, tein siten, mutta en sen vuoksi, että pidin sitä hituistakaan
-parempana. Saadakseni selville, oliko vika minussa vai tekijässä, otin
-omalta kirjahyllyltäni erään kirjan, jonka vuosi sitten luin ilokseni,
-niin, liikutettuna. Mutta sekin tuntui minusta nyt naurettavalta, ja
-kaikkein naurettavimmalta juuri siitä kohdin, jossa sen piti olla
-traagillisin. Siinä liioiteltiin mielestäni ja pidettiin melua tyhjästä.
-
-Illalla kun istuimme oleskeluhuoneessa yhdessä, Gertrud, Erik ja minä,
-kysyy ensinmainittu minulta mitä pidin hänen kirjoistaan. Minä sanoin:
-
--- Eihän sellaisia kirjoja voi enää lukea.
-
--- Miksikä niin?
-
--- Siksi, että on kokonainen kuilu meidän ja sen ajan välillä, jolloin
-ne kirjoitettiin. Minun mielestäni me elämme toisessa ilmakehässä ja
-toimittelemme toisia asioita ja mittaamme ikäänkuin toisilla mitoilla.
-Sen vuoksi täytyy meillä olla uudenlaisia kirjoja tai sitten hyvin
-vanhoja.
-
--- Kirjallisuuttako vain mittaat toisilla mitoilla? kysyi Gertrud.
-Persoonallisiin kohtaloihisi nähden pysyt kai vanhoissa?
-
--- En, ennen kaikkea en niihin nähden.
-
--- Vai niin, sinä väität siten. Ottakaamme esimerkki! Jos Erik lakkaisi
-rakastamasta sinua, pitäisitkö sitä pienenä asiana?
-
--- Kyllä, niin tekisin.
-
-Erik katsahti minuun kummastellen, mutta oli vaiti. Gertrud alkoi
-nauraa.
-
--- En ensinkään tietänyt sinun olevan niin itsepäisen. Sinä sanot mitä
-tahansa mieluummin kuin myönnät olevasi väärässä. Vaikka maailman sotaa
-kestäisi sata vuotta, niin eihän kenenkään sydän muutu.
-
--- Siihen riittää paljon vähempi, rakas Gertrud. Erik oli noussut ja
-ottanut hyllyltä nidoksen Välskärin kertomuksia.
-
--- Tahtoisitko Kam, lukea jonkun luvun? sanoi hän. Otamme sen kohdan,
-jossa kuvataan kaikkein kamalinta aikaa Kaarle XII hallitessa.
-Sellaista ymmärtää.
-
-Tottelin heti, eikä kestänyt kauan ennenkuin kaikki kolme olimme täysin
-siirtyneet tuohon vanhaan tuttuun kertomukseen. Minusta tuntui, etten
-milloinkaan ennen ollut ymmärtänyt sitä oikein tai voinut käsittää mitä
-merkitsee elää, tehdä jokapäiväiset tehtävänsä tietämättä mitä seuraava
-päivä tai seuraava kuukausi tuopi mukanaan kullekin itselleen ja koko
-maalle. Kun luku oli lopussa kysyin tahtoivatko he kuulla lisää.
-
--- Ei, Jumalan tähden, sanoi Gertrud silmät kyynelten vallassa. Minä en
-kestä kuulla enempää.
-
--- Kylläpä olet herkkä! sanoi Erik.
-
--- Tahtoisinpa tietää, kysyin minä, itkitkö Antwerpenin kukistumista
-esimerkiksi?
-
--- Ant... werpenin kukistumista? toisti Gertrud, sitä kirjaa en ole
-koskaan lukenut.
-
-
-
-
-12. Kannattaa olla rehellinen.
-
-
-                                                    Kesäkuun 10 p:nä.
-
-Kun asiaa oikein ajattelen, niin on kaikista, jotka tappiomme on saanut
-liikkeelle, Matilda auttanut meitä parhaiten.
-
--- Kuulkaahan nyt, rouva, sanoi hän eräänä päivänä, nyt kuluu lihaa
-paljon vähemmän kuin ensi aikoina minun täällä ollessani, kuinka se on
-käsitettävä?
-
-Ja kun en osannut vastata mitään, niin vastasi hän itse: se johtuu
-siitä, että herrasväki ei malta syödä, olenhan nähnyt miten vähän
-kasööri ottaa. Mutta hänenhän täytyy syödä, jos tahtoo saada voimia
-työhönsä.
-
--- Eikö Matilda luule, että olen sanonut sen hänelle?
-
--- Kyllä, mutta ei puhuminen auta. Minulla on toinen ehdotus. Tässä
-kuljeksimme me kaksi suurta naista eikä meillä ole muuta tehtävää kuin
-talouden hoito, sillä tuota pientä poikaa, joka soittaa kolme tuntia
-viikossa, en ota lukuun. Mitenkä onkaan, niin tulin ajatelleeksi, että
-minulla on erittäin hyvä makkaranteko-ohje. Niin että jos rouva luulee,
-voisimme valmistaa vähän makkaraa noin yksityisesti myytäväksi. Rouva
-kaipaa enemmän työtä ja herra enemmän ruokaa, ja sittenhän saataisiin
-molempia. Kun herra saisi nähdä kaiken tuon särpimen ja huomaisi,
-että me hankimme lihan omiksi tarpeiksemme ilmaiseksi, niin kyllä hän
-jälleen alkaisi syödä, siitä ei ole pelkoa.
-
-Perustelut olivat sitovia, ja hetken mietittyäni minä suostuin.
-
-Silityslaitos ja makkaratehdas! Kiiltäväksi ja sieväksi tulee
-ihmiskunta meidän onnettomuudestamme.
-
-Niin rupesimme Matilda ja minä heti paikalla makkaratehtailijoiksi, ja
-työn kestäessä jouduimme keskustelemaan monenlaisista asioista. Matilda
-tahtoi uskoa minulle, että hän aikoi lähettää makkaraa Saksaan.
-
--- Miksikä pitää vain suurten herrain ansaita? Eikö köyhäkin saisi
-käyttää tilaisuutta hyväkseen?
-
-Hän luuli sen olevan laitonta ja hänen intonsa laimeni vähän, kun
-selitin hänelle, että se olikin luvallista, sillä silloin hän ei voinut
-uskoa, että yritys kannattaisi niin hyvin.
-
--- Tahtoisiko Matilda sitten puijata valtiota, jos voisi?
-
--- Kyllä, se on selvää. Valtio puijaa köyhiä noilla lautakunnillaan,
-jotka tekevät kaikki niin kalliiksi.
-
--- Kuka niin on sanonut?
-
--- Kaikki sanovat niin.
-
--- Kutka kaikki?
-
--- Rouva Pettersson ja rouva Jansson ja kaikki puodissa.
-
-Koetin selittää hänelle, että asianlaita oli päinvastoin, mutta hän ei
-uskonut sanaakaan puheestani.
-
--- Niin, herrasväki vetää aina yhtä köyttä kaikessa mikä on huonoa,
-sanoi hän.
-
-Minä suutuin ja äkkipikaisuudessani uskoin hänelle sellaista, minkä
-oikeastaan piti olla syvä salaisuus.
-
--- Voin kertoa Matildalle, sanoin, että kasöörille on tehty tarjous
-olla mukana puijaamassa valtiota. Hän olisi ansainnut kaiken mitä
-menetimme pankkivarkaudessa ja enemmänkin. Mutta hän ei tahtonut.
-
--- Milloin se tapahtui?
-
--- Eilen iltapäivällä, niin, Matilda itse aukaisi oven tuolle ikävälle
-miehelle.
-
--- Niin, mutta hän näytti nokkelalta, sanoi Matilda. Ja
-kaksikymmentätuhatta on rahaa.
-
--- Mistä Matilda tietää?
-
--- Rouva kulta, minä kuulin hänen joka sanansa -- -- -- Ajattelin
-juuri, mahtaako rouva saada kasöörin ryhtymään asiaan?
-
--- Mitenkä Matilda voi luulla, että minä hetkeäkään tahtoisin sellaista?
-
--- Oliko se vaarallista sitten?
-
--- Kyllä, luonnollisesti se oli hyvin vaarallista, koska se oli
-laitonta, Mutta Matildan tulee ymmärtää, ettei kasööri hylännyt
-tarjousta vaaran takia. Hän ei tietenkään tahtonut näinä aikoina tehdä
-mitään, jonka hallitus on kieltänyt tai joka saattoi vahingoittaa
-maata. Tähän ei Matilda vastannut. Hetken mietittyään hän kysyi: --
-Miksi hän tuli kasöörin luokse?
-
--- Sen vuoksi, että hän oli lukenut sanomalehdistä, että kasööri oli
-menettänyt niin paljon rahaa. Hän ajatteli: se raukka tekee mitä
-tahansa.
-
--- Mutta siinäpä hän erehtyikin, totesi Matilda äänellä, joka ei
-osoittanut sen enempää hyväksymistä kuin moitettakaan. Vaikka alussa
-tuntui minusta tietysti, että asia herätti kasöörin mielenkiintoa.
-
--- Niin, se tapahtui, jotta hän saisi tietää enemmän.
-
--- Eikö hän pyytänyt saada jotakin kirjallisesti?
-
--- Kyllä, mutta, siitä ei tullut mitään.
-
--- Niin niin, sanoi Matilda, asia on nyt niinkuin se on, ja samalla me
-vaihdoimme keskusteluainetta.
-
-Eikä sellaisista tule puutetta. Matildan tultua on talo alkanut näyttää
-minusta toisenlaiselta kuin ennen. Nyt tiedän, että rouva Petterssonin
-säilöön panemat munat ovat alkaneet pahettua, että rouva Janssonin
-hillo on ruvennut käymään, että rouva Anderssonin mies tuli juopuneena
-kotiin eilen, ja että portinvartian tyttö oli tappanut itsensä -- eikö
-hän tarvitsisi selkäänsä? Samalla kun joukko perheitä oli muuttanut
-maalle, alkoivat naineiden miesten harha-askeleet, eikä voi tapahtua
-mitään sellaista, jota Matilda ei tiedä ja selittele. Ja lorun loppuna
-on: -- Niin, huonot miehet saavat hyvän rouvan ja päinvastoin, mutta
-Jumala ohjaa. Ja sitten: -- Rouva voi olla iloinen, kun on saanut hyvän
-miehen.
-
--- Sitten minä kaiketi olen huono?
-
--- Niin en ole sanonut. Mutta sen saatan sanoa, että kyllä huonommalla
-aina on hupaisempaa.
-
-Kolme päivää sen jälkeen kuin tuo ruma mies, joksi hänet nimitin,
-oli käynyt Erikin luona ja ajettu ulos, ja ennenkuin vielä olimme
-ehtineet rauhoittua sen suuren tapahtuman jälkeen, sattui uusi. Erik
-tuli kotiin sen näköinen ilme kasvoillaan, etten ollut nähnyt hänellä
-kuukauteen. Pankkivaras oli saatu kiinni! Ja ajatelkaahan, hänen
-mukanaan kokonaista yhdeksäntuhatta kruunua! Luulen, että Erik oli
-enimmän ihastuksissaan siitä, että mies todellakin oli kansainvälinen
-ammattipankkivaras, se ikäänkuin hyvitti hänen kunniaansa.
-
--- Tuntuu aivan kuin olisimme saaneet periä, sanoin.
-
--- Niin, mutta älä luule, että silti pääset säästämästä. Meillä on
-8,000 vielä maksettavana, Kamilla.
-
-Matildaan vaikutti asia mitä syvimmin.
-
--- En ole milloinkaan ennen huomannut, että kannattaa olla rehellinen,
-sanoi hän ja oli hyvin nolo. Ja niin pian kuin kaikki kävi. Ei Jumala
-muutoin tavallisesti ole niin nopsa.
-
-Koetin käyttää tilaisuutta hyväkseni pehmittääkseni hänen sydäntään.
-Sanoin hänelle kuinka epäedullista oli tehdä jotakin epärehellistä
-rahan takia. Ei ollut mitään, josta ajan mittaan olisi jotakin iloa
-paitsi rehellisyys. Luuliko Matilda, että kaikilla noilla, jotka olivat
-rikastuneet isänmaan ja köyhien kustannuksella, oli vähintäkään iloa
-rahoistaan?
-
--- Vielä mitä, kyllä niillä vaan on hauskaa, sanoi Matilda.
-
-
-
-
-13. Maijan salaisuus.
-
-
-                                             Kesäkuun 17 p:nä.
-
-Kun istun täällä Maijan viileällä, köynnöskasvien ympäröimällä
-kuistikolla, en ensinkään saata käsittää, kuinka voi sietää Tukholmassa
-oloa, ja kuitenkaan en tahtonut ollenkaan lähteä sieltä. Inholla
-ajattelen kuumia katukiviä, tukahduttavia toreja, joissa tuskaisesti
-valitaan kalliita tavaroita, täynnään sormien jälkiä ja kadun tomun
-peittämiä. Kukkulalta, jossa talo on, näen alas puutarhaan. Siellä
-kulkee muuan palvelustytöistä ja poimii päivälliseksi karviaismarjoja,
-mangoldia ja retiisejä. Kohta saadaan hyötymansikoita. Lennart, Maijan
-pikku poika, on näyttänyt minulle miten suuria ne ovat, vaikkakin
-vihreitä.
-
-Suon Maijalle kaikkea hyvää maan päällä nyt ja aina, mutta en
-sittenkään tiedä, voinko olla sanomatta kateudeksi sitä tunnetta, joka
-liikkuu sydämessäni. Tämän turvallisen hyvinvoinnin, tämän hienostuneen
-kodin miellyttävät tavat tunnen kyllä ennestään. Aina olen pitänyt
-luonnollisena asiana, että Maija sisarellani olisi näin hyvä olo, kun
-minun taas piti taistella köyhyyttä vastaan ja toivoa parempia aikoja.
-Mutta nyt en enää voi olla vertaamatta hänen elämäänsä omaani. Tuossa,
-kuistikon suojaisimmassa paikassa, on hänen mukava nojatuolinsa.
-Viereisellä pöydällä on hänen ompelukorinsa muutamine hopeanhohtavine
-kirjasilkkilautasliinoineen, joita hän paikkaa näkymättömin pistein.
-Mutta ompelukorissa on taskukokoinen Marcus Aurelius. Tuntien
-menetteleväni epähienosti tartun tuohon pieneen kirjaan. Sillä toisten
-hartauskirjain lukeminen on melkein kuin lukisi toisten kirjeitä
--- --. Aukaisen kirjan umpimähkään, kuten vanhalla lastenhoitajallani
-oli tapana tehdä raamattua lukiessaan. Hän ihmetteli aina kuinka
-hyvin ja ihmeellisesti se sopi, ja niinpä minäkin melkein tein. Sillä
-tuskin olin avannut kirjan, kun tapasin kehoituksen, ettei pidä "hakea
-turvapaikkoja maataloista, meren rannalta tai vuoristosta", koska
-milloin tahansa voin "etsiä itselleni turvapaikan omasta itsestäni".
-Turvapaikan itsestäni! Mutta miltähän siellä näyttää? Saadakseni
-rauhan siellä pitäisi minun ensin karkoittaa kaikki, mitä sinne on
-kerääntynyt: toivomukset, pelon ja nyt viimeksi kateuden, aikomukset,
-jotka lähtivät matkaan iloisten soturien tavoin ja palasivat
-raajarikkoina, rakkauden ja vihan vaikuttimet, jotka eivät milloinkaan
-ole nähneet päivänvaloa: levoton seurue, joka aina on sisäisessä
-ristiriidassa.
-
-Ei, Marcus Aurelius sopii varmasti paremmin Maijalle kuin minulle.
-Hänellä voi olla aikaa "kunnioittaa parasta itseään" ja muuta
-sellaista. Minä taas olen köyhä, ja minun täytyy ajatella maallisia
-asioita. Minun täytyy ennen kaikkea säästää taloustileissä, niin
-etten ainoastaan pysy kalliinajan tasalla, joka ravaa kuin hevonen,
-vaan myöskin ennätän vähän edelle. Rahojen vuoksi saan lyödä laimin
-sekä ruumistani että sieluani. Jos minä, päätettyäni kuukausitilini,
-kuuntelisin olemukseni syvimpiä lähteensilmiä, niin kohoaisi sieltä
-kuiskauksen tavoin: "pane taikinankaapeet leivinpöydältä säilöön
-pannukakkutaikinaa varten joksikin muuksi päiväksi".
-
-Kas, siinä on erotus.
-
-Äsken istui Maija tässä, ja paikatessaan lautasliinojaan hän puhui
-minulle viisaasti avioliitostani. Minä kuuntelin, sitten sanoin hänelle
-suoraan, etten enää uskonut hänen erehtymättömyyteensä. Olihan, hän
-sanonut minulle, että onni saavutetaan sitkeällä ahkeruudella? Ja
-olinhan minä tehnyt parhaani tuloksetta? Mitä luulet, sanoin, sen
-merkitsevän, vaikka kuinkakin ahkerasti ompelen hänen uusia paitojaan,
-saadakseni ne valmiiksi hänen syntymäpäiväkseen, vaikka pidänkin hyvän
-järjestyksen, vaikka luenkin kaikki Berliner Tageblattin kirjoitukset
-tai opettelen muutamia uusia soittokappaleita?
-
--- Kuinka kauan olet tehnyt parhaasi?
-
--- Viisi kuukautta.
-
--- On vielä liian aikaista päättää tuloksista, sanoi Maija. Mutta
-sitäpaitsi: muuatta seikkaa en ollenkaan maininnut sinulle tuossa
-kirjeessäni, nimittäin, että voi tehdä parhaansa ja varsin hyvin
-epäonnistua sittenkin. Ei kukaan voi seurata rakkauden teitä. Ehkä sinä
-et olekaan oikea. Kenties Erik olisi tullut paljon onnellisemmaksi
-jonkun muun kanssa, jonkun pienen pankkineidin tai kenen kanssa
-tahansa, joka ei ollenkaan ole sinun arvoisesi tai niin kiltti
-häntä kohtaan, mutta joka tapauksessa sellainen, jonka kanssa hän
-viihtyisi ja jota hän tarvitsisi. Siinä tapauksessa ei vika ole teidän
-kummankaan. Sinun asemassasi minä en antaisi ajatuksen suhteestani
-Erikiin niellä itseäni. Pidä hänestä ja lellittele häntä niin paljon
-kuin tahdot, mutta laita sydämeesi pieni leskentila.
-
--- Niin, on helppoa sanoa siten sinun, joka -- --.
-
--- Joka mitä? Mutta tehdäksesi jokapäiväisen suhteesi vähän
-siedettävämmäksi itsellesi -- -- sano minulle eräs asia, onko hän
-milloinkaan taipunut ja sallinut sinun saada tahtosi perille vasten
-hänen omaa toivomustaan?
-
-Minä vastasin: -- Kyllä, kerran, kun olin niin vihainen, että
-sairastuin. Mutta silloin olin minä väärässä.
-
--- Mutta _pikku_ ystäväni, sanoi Maija, silloinhan sinä olet kohdellut
-häntä varsin väärin, sinun täytyy muuttaa menettelytapaasi ja suoda
-anteeksi, että olen antanut sinulle niin tuhmia neuvoja. Sitten hän
-läksi, jättäen minut istumaan siihen.
-
-Kuulen nyt raskaita, jymähtäviä askeleita poikki suojaman lattian.
-Sieltä tulee Jaakko lankoni. Nyt hän seisoo tuossa kuistikon ovella,
-leveänä ja komeana kuninkaallisen hirvenpään alla, jonka hän itse on
-kaatanut omalta maaltaan. Hän tirkistää nauraen minuun nähdäkseen,
-ymmärränkö hänen tarkoituksensa, kun hän jymyää niin kovasti.
-
--- Hirveästipä sinä tömistätkin, sanon minä.
-
--- Vielä mitä, vastaa hän, ei tämä ole mitään sen rinnalla, kun
-sinä tömistelit suurilla koulutyttökengilläsi, minun sulhasmiehenä
-istuessani Maijan luona hänen huoneessaan, kun sinut lähetettiin
-kutsumaan meitä päivälliselle. En milloinkaan unhota kuinka sinä siten
-veit meidät taas maan päälle ja jäähdytit meitä. Sinä olet aina ollut
-hyvä ja hienotunteinen tyttö, Kamilla. No, mitä sinä muuten hommaat?
-Odotat miestäsi? Hän tulee kai juhannukseksi, luullakseni. Saat nähdä,
-että saat vastauksen häneltä tämänpäiväisessä postissa.
-
--- Olisipa hän tuhma, ellei tulisi, vastaan minä ja vertaan, uudelleen
-kateutta tuntien, Jaakon ahavoituneita kasvoja ja karaistua ruumista
-Erikin piirteisiin, jotka, vaikkakin voimakkaat, muistuttavat
-kirjoitusmiehen työstä ja kaupunkielämän jännityksestä.
-
--- Niinpä kylläkin, vastaa Jaakko. Eikö pikku rouvankin mielestä täällä
-voisi olla hyvä oleksia ja olla tyytyväinen ja terve?
-
-Hän lausuu tämän erityisellä äänenpainolla, ja minusta tuntuu hän
-tarkoittavan Maijaa.
-
--- Missä hän on? kysyy hän. Maija tulee samassa kuin kutsuttuna, ja
-minä tarkkaan heitä kun he neuvottelevat. He puhuvat iloisella äänellä,
-katsovat ystävällisesti toisiinsa ja lopuksi Jaakko suutelee Maijan
-kättä ja menee taas sisään.
-
--- Toivoisin, että Erik olisi Jaakon näköinen, sanon minä. Hän on
-pelkkää terveyttä ja iloa.
-
--- Niin, hänen on hyvä olla, vastaa Maija, ja kun minua ei enää ole
-täällä, on hänen vieläkin parempi olla.
-
-Minua paleltaa aina sielua myöten.
-
--- Kuinka sinä voit puhua niin jumalattomasti.
-
--- Kam, sinä et tiedä mitään. Ethän sinä voi minuutissa ratkaista
-sitä, mitä minä olen miettinyt toista vuotta. Hän katsoi ympärilleen
-ikäänkuin peläten, että hänen puheensa kuultaisiin. Jos tarkoin
-vertaisit meitä toisiimme, niin käsittäisit. Luuletko sinä, että tuo
-voimamies, suurine, väärentämättömine elämän- ja muine iloineen, että
-hän sopii minulle, joka olen sairas enkä jaksa ratsastaa tai kulkea,
-en edustaa, en syödä, enkä edes useasti nauraakaan, ja olen jaksanut
-synnyttää vain yhden lapsen maailmaan? Olen ollut heikko puolet
-avioliittomme ajasta, ja kun nyt olen päässyt selville siitä, että
-munuaistautini on pitkällinen, niin olen päättänyt ratkaista asian,
-niin kauan kun Jaakko on vasta 42 vuotias. Hän voi saada uuden vaimon
-ja nauttia rakkaudenkevään kaikki riemut ja hekumat, ja sen suon kyllä
-hänelle, sillä hän on ollut minulle niin ritarillinen ja kärsivällinen.
-
--- No, entäs sinä itse?
-
--- No niin, minulla kai ei aina tule olemaan niinkään hauskaa. Mutta
-mitä tuleekin, niin on se kuitenkin parempaa kuin tuo kauhea tunne,
-että on tiellä ja ajatus, että joku toivoo poistumistani.
-
--- Entä Lennart?
-
--- Lennart voisi käydä koulua minun luonani, ja kesäisin ei hän
-kaipaisi minua täällä kaikkien eläintensä ja muonamiesten lasten ja
-isänsä seurassa. Hän on niin topakka, ettei äitipuoli milloinkaan
-mahtaisi hänelle mitään. Ja niin isänsä näköinen, että -- --
-
-Hän ei voi enempää puhua kyyneliltään.
-
-Minä istun mykkänä. Kaikki tuntuu minusta niin mielettömältä ja vaikka
-minä, hänen veriheimolaisenaan, hyvin voisin käsittää hänen ajatustensa
-juoksun, on se yhtä mieletöntä sittenkin. Etupäässä sen vuoksi, että
-juuri Jaakon vaimo puhuu näin. Jospa hän vain olisi ollut naimisissa
-jonkun muun kanssa! Jaakko kuuluu nimittäin tuohon miltei sukupuuttoon
-kuolleeseen lajiin miehiä, jotka ovat mielestään syntyneet naisten
-suojelijoiksi, hän kun on vakuutettu siitä, ettei Maija tulisi toimeen
-itsekseen. Jaakko tietää, että Maija on paljon raihnaisempi ja tuhmempi
-kuin hän, mutta senpä vuoksi miehen myös tulee pitää hänelle ovet
-avoinna ja suudella häntä kädelle ja katsoa, että hänen on hyvä olla.
-
-Jos Maija nyt astuisi sellaisen askeleen, kuin se on, jonka hän sanoo
-päättäneensä, niin se mullistaisi koko Jaakon ajatusmaailman. Nainen
-tulisi toimivaksi henkilöksi, tekijäksi, hän taas siksi, joka ottaisi
-vastaan naisen kädestä, hänen uhrautuvaisuutensa kautta, onnensa -- tai
-mitä siitä sitten tulisi.
-
--- Jos olen käsittänyt Jaakon oikein, sanon minä, niin hän on ylpeä
-siitä, että on getlemanni. Ja nyt sinä tahdot riistää häneltä sen
-käsityksen? En voi selittää menettelyäsi muulla tavoin kuin että olet
-sairas ja sen vuoksi et kykene ajattelemaan ja päättämään selvästi.
-
-Maija vain katsoo minuun ihmeellisesti hymyillen. -- Etkö voi käsittää,
-jatkan minä yhä kiivaammin, että, kun mennään naimisiin, niin on
-tarkoitus pysyä yhdessä ja kantaa seuraukset. Ei kai tarkoituksena
-ole koettaa päästä pälkähästä heti ensi vastoinkäymisen kohdatessa.
-Hylkäisitkö sinä Jaakon, jos hän sairastuisi? Et, sinä pitäisit
-sitä halpamaisena. Mutta Jaakkoa sinä tahdot houkutella tuolla niin
-sanotulla jalomielisyydelläsi! Hän ei saisi kestää kohtaloansa miehen
-tavoin! Eihän hän kuitenkaan koskaan voi saavuttaa mitään onnea, joka
-vastaisi sitä, että hän menettäisi puhtaan getlemannimaineensa, senhän
-sinä hyvin tiedät. Sinä et varmaankaan pidä Jaakosta ensinkään!
-
-Maija hymyilee.
-
--- Voi minun päiviäni, sanoo hän. Ellen pitäisi Jaakosta enemmän
-kuin itsestäni, niin istuisin täällä kaikessa rauhassa hänen puhtaan
-kilpensä suojassa, kuten sanot. Voit käsittää, etten aijo antaa
-Jaakolle tilaisuutta valita. Mitään tyhjää viittausta en aijo tehdä,
-sinun pitäisi tuntea minut siksi hyvin. Hänet valtaa äkillinen
-levottomuus. Kuulehan, Kam, tämä on sisarellista luottamusta, ja minä
-olen vakuutettu, ettet petä sitä.
-
--- Niin, luota vain minuun, vastaan minuun, koko ajan tietäen
-valehtelevani.
-
-
-
-
-14. Erik ei tullut.
-
-
-                                                Kesäkuun 25 p:nä.
-
-Sain kieltävän vastauksen, Erik ei tullut. Minulla ei ole varoja,
-hän kirjoitti, mutta se ei ollut totta, päinvastoin olisi hänelle
-tullut halvemmaksi matkustaa tänne kuin lähteä tuonne Pankkisaareen,
-joka Sahlgrenilla ja Sohlbergilla oli saaristossa. Matka tulee aina
-kalliiksi, on hän sanonut minulle. Sitävastoin pitäisi minun, Kamillan,
-kirjoitti hän edelleen, viipyä niin kauan kuin sain. Matilda hoiti
-häntä erinomaisesti. Mutta olisi hyvä, jos voisin lähettää kotiin vähän
-marjoja ja vihanneksia, Matilda on niin innoissaan saadakseen alkaa
-säilykkeiden laittamisen. Koetin Jaakon ja Maijan nähden olla olevinani
-niinkuin ei kielto koskisi minuun sanottavasti, mutta minun oli vaikea
-pidättää itkuani, kunnes pääsin huoneeseeni. Muistin nyt miten kiire
-Erikillä oli saadakseen minut lähtemään, kuinka paljon hän puhui siitä,
-että matka tekisi hyvää minulle, kun minulla oli ollut niin paljon
-ikävyyksiä. Kuinka hän kuvaili minulle, että oikeudenkäynti ja kaikki
-veisi niin hänen aikansa, etten minä kuitenkaan näkisi paljon häntä.
-Itse oli hän tavattoman reipas eikä kaivannut mitään lomaa j.n.e. Ja
-kun en kuitenkaan tahtonut mielelläni matkustaa, suuttui hän minulle.
-Niin minä sitten lähdin, vaikka minua vaivasivat omantunnon tuskat,
-kunnes hänen kirjeestään sain kuulla, että hän tuli niin hyvin toimeen
-ilman minua -- -- --.
-
-Koko ajan olin iloinnut siitä, että hän tulisi perästäpäin. Mutta nyt
-oli juhannus, ja mitä minä keksisin?
-
-Kun taas tulin muiden seuraan sain kuulla, että sittenkin saisimme
-vieraan, nimittäin Jaakon veljen, kapteenin.
-
--- Sune on suuri liehittelijä, sanoi Maija.
-
--- Pyh!
-
-Kapteeni oli elämäniloinen herra. Puhuttiin Karlsbruniin
-matkustamisesta ja tanssista juhannusaattona.
-
--- Tahtooko armollinen rouva tulla mukaan?
-
--- Kenen kanssa minä tanssisin? ajattelin, ja niin pälkähti äkkiä
-päähäni: onhan muitakin miehiä kuin Erik -- -- --.
-
--- Kun palasin kotiin Karlsbrunin seurasalissa pidetyistä
-juhannustanssiaisista olin sellaisella tuulella, etten voi sitä kuvata,
-en tiedä olinko pahoillani vai iloissani tahi molempia. Aurinko
-paistoi, linnut lauloivat aamun viileydessä, kun ajoimme pihaan,
-Jaakko, Sune ja minä. Kello oli puoli kuusi, mutta Maija seisoi jo
-kuistikolla.
-
--- Oletko istunut valveilla odottamassa meitä? huusi Jaakko
-nuhtelevasti.
-
--- En, minä olen noussut ottaakseni vastaan teidät, niin kai sain tehdä?
-
-Maija seurasi Jaakkoa makuukamariin, mutta tuli heti sen jälkeen minun
-huoneeseeni.
-
--- Herrat ovat menneet järvelle kylpemään, sanoi hän, mitä sinä aijot
-tehdä? Eikö ole ollut hauskaa, näytät niin happamelta?
-
--- Kyllä, mutta minä olen äkäinen sittenkin.
-
--- Miksi niin?
-
--- Siksi, että olen niin yksiavioinen.
-
--- Ohhoh, sanoi Maija ja kohotti kulmakarvojaan. Ei kai sitä tiedä
-ennenkuin on joutunut koetukselle.
-
--- Kyllä, minä olen yrittänyt, mutta minä en edes voi joutua
-koetukselle, kaikki on aivan toivotonta.
-
--- Tuleppas tänne, niin su'in hiuksesi, sanoi Maija, sinähän et jaksa
-pitää harjaa kädessäsi. Tarkoitatko todellakin, että olet yrittänyt?
-
--- Kyllä, sanoin minä, sinä tiedät mitenkä Erik vastasi, kun me
-ystävällisesti pyysimme häntä tulemaan tänne, ettei hänellä ole varoja,
-mutta että minä saisin pysyä siellä missä olin, sillä hän matkustaisi
-saaristoon parin toverinsa kanssa. Matilda oli saanut lomaa (ja viisi
-kruunua) käydäkseen kotonaan.
-
--- Nyt minä huomaan asianlaidan, sanoi Maija. Sen vuoksi sinä laitoit
-itsesi niin hienoksi.
-
--- Lainasin sinun pukusi, tarkoitat? Niin, mutta minulla ei ollut siitä
-mitään hyötyä.
-
--- Sitten olen suuresti erehtynyt Sunen suhteen, sanoi Maija.
-
--- Et mitenkään! Hän teki kaikki mitä suinkin voi toivoa. Hän omisti
-koko iltansa minulle, käytti hyväkseen soittoa ja tahtia, onesteppiä
-ja valoisaa yötä suuressa puistossa. Hän kantoi minut kasteen yli ja
-lämmitti käsiäni ja kulutti aikaa kaikin tavoin. Ja minä puolestani
-tein parhaani ja koetin muistaa mitenkä ennen käyttäydyttiin,
-tirkistellä ja laskea leikkiä, kuten ennen vanhaan. Yritin monta
-kertaa ja ajattelin, että Erik oli hummaamassa muiden kanssa, mutta
-en sittenkään onnistunut. Oli mahdoton saada aikaan mitään todellista
-mieltymystä Suneen. Minä kyllästyin, tulin uniseksi, heti kun lakkasin
-tanssimasta. Jo kello yksi olin huomannut, että olin auttamattomasti
-yksiavioinen.
-
--- Mutta sinä et kuitenkaan lähtenyt kotiin, sanoi Maija.
-
--- En, ymmärräthän, etten tahtonut tunnustaa joutuneeni tappiolle.
-Sitäpaitsi Sunen mielestä se varmaankin oli hyvin hauskaa.
-
-Maija katseli hymyillen minua. -- Ryömi sinä sänkyyn ja pane nukkumaan,
-Kamilla. Saat suuruksesi sänkyysi kello kymmenen. Mutta älä ole niin
-hirveän tekopyhä, kun heräät.
-
-Päästyäni sänkyyn tunsin unen hiipivän kimppuuni, mutta minä pidätin
-Maijaa kuitenkin luonani.
-
--- Minä _en_ suinkaan ole tekopyhä, väitin vastaan.
-
--- Kyllä, sanoi hän käsi ovenkahvassa -- hänen kaunis, valkea,
-viisas, melkein keski-ikäinen kätensä -- ja vielä enemmän jos viitsit
-sen kieltää. Sillä todenperään sinä tietysti olet äärettömän ylpeä
-viimeöisestä siveydestäsi ja uskollisuudestasi Erikiä kohtaan. Mutta
-sehän vain osoittaa, ettei Sune ole oikea! Vasta sitten kun olet
-antanut parinkymmenen miehen lämmittää käsiäsi voi sinulla olla oikeus
-sanoa mielipiteesi, jos sittenkään...
-
-Maija väittää sanoneensa joukon muitakin asioita, mutta vain tähän
-asti minä muistan, niin että kyllä minä varmaankin nukuin kesken
-kaiken. Heräsin kirkonkellojen soittoon. Valkoisella rullakaihtimella
-liikkuivat vanhan lehmuksen oksiston varjot, hiekka rouskui
-vaununpyörien alla, minä hyppäsin pystyyn -- niin, siinä istui Maija
-kirkkopukimissaan Sune rinnallaan.
-
--- Nyt minun mielestäni todellakin on perhe riittävästi edustettuna,
-kuulin Jaakon äänen portailta. Sinä tiedät, Maija, ettei mikään mahti
-maailmassa voi pitää minua hereillä kirkossa tänään.
-
--- Hyvästi sitten, huusi Maija, ja Sune lisäsi ivallisesti:
-
--- Älä suinkaan herätä Kamilla tätiä, Lennart! Olin kyllä hereillä,
-mutta minulla ei ollut vähintäkään halua nousta vuoteesta. Sitäpaitsi
-pitihän minun saada suurus sänkyyni kello kymmenen. Sen sijaan otin
-tarkastaakseni Maijan viimeiset sanat tekopyhyydestäni. Olin todellakin
-koetellut uskollisuuttani, mutta en minä siitä ollut ylpeä enkä kopea.
-Maija oli väärässä väittäessään, että kokeeni tulos vain osoitti, ettei
-Sune ollut oikea.
-
-Oikea on typerä sana! Mutta en minä ollut mikään hapan pilkkopuu
-silloin, ennenkuin Erik näin kokonaan otti omakseen ja valloitti
-minut. Silloin olisi Sunen tapainen nuorimies piankin saanut minut
-mukaansa tuohon vanhaan leikkiin, hetki olisi vanginnut minut ja
-kättemme kautta olisi kiitänyt kipinä sydämeeni ja sytyttänyt siellä
-pienen leimuavan liekin. Mutta nyt oli kaikki rauhallista ja synkkää
-sydämessäni, ei heikoinkaan sumu peittänyt velvollisuuden tietä.
-Jos olisin ollut onnellinen Erikin kanssa, kenties olisin antanut
-houkutella itseni pelkästä uhmasta leikkimään vakavilla asioilla.
-Mutta en nyt. Tunsin olevani pyydystetty ja sidottu, enkä varmaankaan
-pääsisi koskaan vapaaksi. Erik olisi ainoa ja jäisikin siksi. Hän
-saattaa kylläkin, ajattelin, jäähdyttää tunteeni aikaa myöten, mutta
-siitä seuraakin niiden ikuinen jäähtyminen. Uudestaan alkaminen näyttää
-minusta mielettömältä, mahdottomalta. Erik on minun mahdollisuuteni
-tässä elämässä, ja sillä hyvä. Avioliittolainsäädäntöä voidaan
-nykyaikaistuttaa, mutta ne siteet, joilla yhteinen elämä sitoo sielun
-ja ruumiin, ovat aina olemassa. Ne voidaan katkoa tai kuluttaa ja
-venyttää aina särkymiseen asti, mutta ei kokonaan purkaa. Ja se tekee
-aina yhtä kipeää. Kaksi on yksi.
-
-Kun naputettiin ovelle ja palvelustyttö tuli sisään
-suurustarjottimineen, makasin minä ja itkin. Olin heräävinäni ja
-hieroin silmiäni.
-
--- Kuinka minä olenkin nukkunut! sanoin. Nyt katsotaan mitä saan
-suurukseksi! Kiiruhdin kohottamaan lautasliinaa, mutta tein sen
-nähdäkseni oliko kirjettä.
-
-Kun pukeutuneena yhdentoista aikana tulin alakertaan, kohtasin Jaakon,
-joka näytti tavallista hyvätuulisemmalta.
-
--- No, oliko sinulla hauskaa eilen? kysyi hän.
-
--- Kyllä, sanoin minä. Mutta oikein hauskaa ei minulla ole ilman Erikiä.
-
--- Minusta tuntui, että sinä yritit kuitenkin, sanoi hän leikillisen
-tarkoittavasti.
-
--- Niin, mutta se ei onnistunut.
-
--- Ei, minä tunnen tuon! Minustakin tuntuu niin tyhjältä kun Maija ei
-ole mukana. On niin ikävää, ettei hän tuskin koskaan jaksa seurata
-mukanani. Ennen meillä oli kaikkein hauskinta, kun olimme tulleet
-kotiin ja vertailimme keskenämme mitä olimme nähneet ja kuulleet.
-
-Minun juolahti mieleeni, että nyt oli sopiva tilaisuus puhua Jaakon
-kanssa. Ja niin teinkin. En milloinkaan elämässsäni ole pelännyt niin,
-kuin värisevällä äänellä ilmaistessani mitä Maija eilen oli kertonut
-minulle syvimpänä salaisuutena. Oli kuin olisin pelännyt, että salama
--- tai Jaakko -- iskisi minuun.
-
-Mutta meidän Herramme pysyi ulkonaisesti rauhallisena, samoin Jaakkokin.
-
-Hän teki muutamia nopeita kysymyksiä, joihin minä vastasin.
-
--- Voin sanoa sinulle, sanoi hän lopuksi, että olen tätä aavistanut.
-Hän ei ole niin läpipääsemätön, kuin luulee. Mutta minähän en ole
-tietänyt mitä tekisin asialle. Puhua en ole voinut, sehän olisi
-näyttänyt siltä kuin tahtoisin häntä kiirehtiä. Mutta tämän jälkeen
-tiedän, mitä minun on tehtävä.
-
--- Mitä sitten?
-
-Hän ei vastannut.
-
-
-
-
-15. Palaneet tulitikut.
-
-
-                                              Heinäkuun 4 p:nä.
-
-Keskusteluni jälkeen Jaakon kanssa ei minulla enää ollut mitään
-lepoa maalla. Joka aamu heräsin ajatellen: mitä nyt tapahtuu? En
-saanut mitään rauhaa, ennenkuin olin nähnyt Maijan kasvot ja hänen
-tervehdyksestään huomannut, että Jaakko vielä oli vaiti. Maija ei enää
-puhunut kanssani asiasta, hänellä oli tarpeeksi työtä, puuhatessaan
-naisten rauhan sunnuntain hyväksi. Vaikka hän muutoin oli niin heikko,
-tuntui hänellä nyt olevan ehtymättömästi voimia ja tarmoa, joka voitti
-kaiken heikkouden, pelon ja nurjuuden. Minä autoin häntä tarpeellisten
-kirjeiden kirjoittamisessa, ja jos olin oikein ahkera saatoin moneksi
-tunniksi unhottaa huoleni ja olla muistamatta unhotustani.
-
--- Todellakin, sanoo Jaakko, kun katselee teitä, tekisi mieli uskoa,
-että luulette voivanne tehdä jotakin hyötyä.
-
--- Minun aikani ei ole sen kalliimpaa, vastaa Maija, kuin että voin
-uhrata sen, jos on vähänkin mahdollisuutta siihen. Yrittää ja sortua,
-enempää ei paremmanpuolinen ihminen voi tehdä, sanoo K. J.
-
-Kun kaikki oli tehty matkustin kotiini. Olin vielä kokemuksieni
-vallassa ja päättäneenä olla enää kiintymättä pikku seikkoihin,
-katsella vaan elämäni tapahtumia laajanäköisesti -- -- --.
-
-Mutta kotiin päästyäni tein eriskummallisen havainnon.
-
-Kun tulin kotiin, oli Erik työssään, mutta Matilda oli vastassa. Hän
-tuntui minusta heti hiukan salaperäiseltä, mutta se tunne hävisi
-heti purkaessamme säilyketölkkejäni. Olen pannut säilöön pieniä
-karviaismarjoja, hyötymansikoita, vattuja ja mustikoita sekä muutamia
-kananpoikia. Maija, joka ei ollenkaan aavistanut kavallustani, on ollut
-suurenmoisen antelias -- mutta kananpojat olivat Jaakon keksintöä.
-
-Mutta kun Matilda oli tarkastanut kaikki, sanoi hän: -- Nyt näyttäisin
-rouvalle jotakin. Ja niin hän vei minut kaasumittarin luo.
-
--- Samana päivänä kun minä lähdin oli kaasumies täällä ja silloin
-näytti mittari viittä kruunua, sen tiedän erikoisesti, sillä minä olin
-iloissani ettei se näyttänyt enempää. Kun tulin kotiin, rouva, niin se
-näytti kuutta. Ja herrahan on ollut merellä.
-
--- Vuotaako putki? kysyin minä hämilläni. Silloin vei Matilda minut
-kaasukeittiön luo. Sen pohjalla oli suuri kasa palaneita tulitikkuja.
-
--- Olen laskenut hopeat, ennätti hän ennen minua, ja olen tarkastanut
-liinavaatteet. Täältä ei ole mitään poissa.
-
--- Kuinka asian laita sitten on?
-
--- Eikö rouva sitä käsitä, vastasi hän. Minä epäilin heti. Kasööri
-tietenkin. Hän ei ole ensinkään ollut poissa, vaan saapastellut täällä
-kaiket viisi päivää.
-
--- Mahdotonta, Matilda! sanoin minä. Hän kirjoitti minulle, että jäisin
-sinne missä olin, sillä hän lähti saaristoon. Miksi hän olisi tehnyt
-näin?
-
--- Niin, rouvan asiaksi kai jää ottaa siitä selvä, vastasi Matilda.
-Mutta mahdotonta ei kai se ole. Sillä kun menin puotiin maitoa
-hakemaan, niin sanoin, että nyt on kai joku muu ottanut mattomme meidän
-poissa ollessamme. Ei suinkaan, sanottiin, kasööri on noutanut sen joka
-päivä.
-
--- Eikö hän itse maininnut siitä mitään?
-
--- Ei sanaakaan. Minä sanoin sentään: Kasööri ei näytä niin
-päivettyneeltä, kuin merellä olleen pitäisi. -- Ei, oli niin kylmä
-siellä ulkona, vastasi hän silloin.
-
-Mieleni tuli niin kummalliseksi. On aina kolkkoa huomata, että
-aviomies on valehdellut, että hänellä on ollut salaisuuksia. Hänellä
-on voinut olla mitä kauniimmat perusteet, nimittäin antaa minun
-nauttia ilman omantunnon vaivoja juhannusajan viehättävyydestä maalla.
-Kenties riippui asia siitä, että piletti edestakaisin Vetterbyhyn
-maksaa 18:50, mutta luultavasti oli se jotakin muuta. Matildahan oli
-lähetetty pois. Mitähän tuo kaikki merkitsi? Kun mietin: kuinka vähän
-ystävällinen, kuinka sulkeutunut, kuinka huomaamaton hän olikaan ollut
-viime viikkoina minua kohtaan? Kuinka lyhyitä ja mitättömiä hänen
-pari kirjepahastaan minun poissa ollessani! Hajamielisesti noukin
-tavaroitani piirongin laatikoista. Sydämeeni kohoava uusi pelko saattoi
-minut suunniltani. Mieleeni johtuivat Maijan ajattelemattomat sanat
-pienestä pankkineidistä. Entä jos? Mutta ellei asian laita olisikaan
-niin, vaan Erik olisi viaton, oli kuitenkin niin kamalaa sekin, että
-saatoin epäillä. Nyt näin selvästi kuinka toisenlaiseksi elämämme oli
-muodostunut kuin olin kuvitellut.
-
-Matilda tuli taas sisään. Hänellä oli leikkuulaudalla viisi pientä
-pihviä.
-
--- Nämä maksavat 2:25, sanoi hän. Eikö se ole hirveää! Kasööri onkin
-huolissaan, voin sanoa rouvalle. En ole saanut tarjota hänelle muuta
-kuin silliä, suolaturskaa ja maksaa. Niin ajattelin, että käyttäisimme
-hyväksemme tänään rouvan kotiintuloa aiheena, antaaksemme hänelle
-jotakin kunnollista.
-
-Sanoin, että johonkin täytyi kai meidänkin, jotka emme ottaneet osaa
-sotaan, tyytyä, mutta Matildan mielestä minä nähtävästi osoitin
-liian vähän taloudellista harrastusta, sillä hän loukkaantui ja meni
-tiehensä. Sitten kuulin hänen jankuttavan kauan jonkun kanssa kyökissä,
-ja hetken kuluttua tuli hän sisään taas tehden asiaksi parin vispilän
-näyttämisen, jotka hän oli kerjännyt sisareltaan, ollessaan tämän luona.
-
--- Ajatelkaahan minkälaisia asioita tukholmalaistaloissa tapahtuu
-kesäisin, sanoi hän. Mutta kun itse isäntä käyttäytyy siten
-kaikkien vuokralaisten nähden, mitenkä silloin tulee aikaan mitään
-säädyllisyyttä? Tuo vanha, ruma ukko!
-
-Tällä hetkellä toivoin hänen olevan siellä, missä pippuri kasvaa.
-Pian tulisi Erik, ja minun täytyi koettaa saavuttaa jonkunlaista
-mielenmalttia siksi.
-
--- Matildan ei pitäisi niin pian uskoa kaikkea mitä portinvartia sanoo,
-torjuin minä.
-
--- Portinvartia! Näkeehän sitä jotakin itsekin! On kai rouva nähnyt
-hänen kulkevan erään nuorenpuolisen naisen kanssa viime talvena?
-
--- Niin, emännän, kyllä! sanoin kärsimättömänä. Eikö Matilda kata
-pöytää?
-
--- Sen olen jo tehnyt, rouva. Mutta nähkääs, se olikin jonkunlainen
-varaemäntä, se, tietääkö rouva, sillä se ei ollut hänen rouvansa.
-
--- No, entä sitten? sanoin minä.
-
--- Niin, sitten on ukko antanut hänelle kultasepän myymälän.
-
--- Se ei ollut huonosti, se.'.
-
--- Siltä näyttää. Etenkin kun tämän edellinen sai vain tupakkamyymälän.
-Mutta vaikka hän saikin kultasepänmyymälän, niin piti hän kauheata
-elämää sittenkin. Eräänä päivänä kun hän tuli ukon luo, oli siellä
-uusi, ja nuo kaksi iskivät yhteen. Ukko oli niin peloissaan, kuin olisi
-nainen ollut hänen oikea rouvansa, niin, paljon enemmänkin, sillä
-rouvaansa ei hänen tarvitse pelätä.
-
--- Hänen oikean rouvansa? kysyin minä, luonnollisesta vaistosta, eniten
-kiinnittäen huomiotani oikean rouvan kohtaloon.
-
--- Niin, hän istuu Konradsbergissä. Rahat olivat juuri hänen, sanoi
-Matilda.
-
-Tämä juttu tuntui minusta vahvistavan sitä, mitä pelkäsin. Sellaisia
-miehet tietenkin olivat. Nopeasti keksin jonkun asian Matildalle, eikä
-hän ollut vielä ehtinyt ovesta ulos, ennenkuin heittäydyin sänkyyni
-puhjeten kyyneliin voimattomuuteni, kurjuuteni, riippuvaisuuteni
-johdosta. Minä kiihdytin itseäni ja puhuin tolkuttomia itsekseni,
-valitin kohtaloani, kerjäsin ja pyysin Erikiä armahtamaan minua,
-antamaan ainakin sydämeni takaisin -- -- --. Äkkiä ponnahdin pystyyn.
--- Minä menen pankkiin ottamaan pois sydämeni, jonka olen tallettanut
-sinne, kuiskasin yhä uudelleen, ja tiesin kyllä, että se oli
-hölynpölyä, mutta en voinut vapautua siitä ajatuksesta sentään. Puin
-päälleni ja läksin ulos. Minä menen pankkiin ottamaan pois sydämeni,
-toistin lakkaamatta. Ja minä sanon: olkaa hyvä, antakaa se minulle
-kymmenkruunusina --.
-
-Tultuani pankkihuoneistoon pysähdyin ja katselin ympärilleni. Erik
-istui selkä oveen päin eikä nähnyt minua.
-
-Tahtoisin tietää mihin kassaan minun pitäisi mennä? ajattelin minä
-ja silmäilin tarkkaan vihaisin katsein kaikkia pieniä pankkineitejä,
-enimmän sitä, joka istui vastapäätä Erikiä -- -- --.
-
-Viimein kuulin äänen vierestäni: -- Hyvää päivää, rouva Falbe, on vielä
-liian aikaista tulla Erikiä noutamaan. Se oli Sahlgren.
-
--- Tahtoisin tietää uskallanko mennä tervehtimään häntä? vastasin.
-Kyllä, sain tehdä niin aivan kernaasti, hän oli halukas itse seuraamaan
-mukana, niin ei voi mitään tapahtua minulle.
-
-Erik näytti todellakin kummastelevan, mutta kun toveri seisoi vieressä,
-ei hän voinut kysyä minulta käyntini syytä. Ja kiitollisena siitä
-sanoin kiireesti hyvästit ja läksin.
-
-Alhaalla käytävän luona tuli Erik jälkeeni.
-
--- Halusitko jotakin erikoista?
-
--- En, sanoin minä uudelleen epäluuloisena, miksikä niin?
-
-
-
-
-16. Tulikuumia savipulloja.
-
-
-                                                 Heinäkuun 14 p:nä
-
-On olemassa sellainenkin, jota et voi pettää, ja se on kipu. Vaikka
-käyttäisi miten nerokkaita kiertoteitä sitä kaartaakseen, tapaa
-sen aina vahtimassa portillaan. Tämän tiedän varsin hyvin, mutta
-silti ei ole sanottu, että aina rohkenisin ilman muuta käyttää
-ainoata tietä: suorinta. Mutta sinä päivänä kun olin ollut pankissa
-ottamassa pois sydäntäni, teki tuska sellaisenaan minut rohkeaksi ja
-häikäilemättömäksi. Minä en ollenkaan välittänyt itseni hillitsemisestä
-ja tunteitteni peittämisestä, kun Erik tuli kotiin. Hän ei aavistanut
-mitään -- luullakseni -- niin että voidaan kuvitella hänen harmiaan ja
-hämmästystään, kun hän näki kyynelten murtaman vaimonsa, joka nikotti
-ja niisti nenäänsä koko päivällisajan ja joka hänen kysymyksiinsä,
-mitenkä oli laitani, antoi tuon turmiollisen vastauksen: "ei
-mitenkään". Olihan selvää, ettei hän tyytyisi tähän vastaukseen, ja
-minä olin myös valmis antamaan selityksen.
-
--- Nyt sinun on puhuttava, sanoi hän, kun olimme menneet levolle.
-
--- Ei minun aikomukseni ole riidellä ja esiintyä, Erik, vastasin minä
-rukoilevasti. Mutta minuun sattui niin musertavasti tänään aamupäivällä
-se, että kaikki on lopussa, ettet sinä enää välitä minusta.
-
--- "Etten enää välitä". Vai niin, olemmeko joutuneet siihen nyt? Jopa
-nyt jotakin.
-
--- En minä sano, että on sinun vikasi, että olemme siihen joutuneet,
-luultavasti on vika minussa, mutta ei se silti ole hauskempaa, Erik.
-Minua kiusaa aivan kuollakseni, että olen epäonnistunut jossakin, jota
-olen yrittänyt kaikin voimin ja kaikesta sielustani.
-
-Nyt tahdon olla suora ja myöntää, että olin toivonut Erikin sanovan:
-et sinä ole epäonnistunut. Selvänäköisesti arvosteltuna oli kyllä
-oikein minulle, että sain turhaan odottaa, että minun pieneen tuhmaan
-syöttiini tartuttaisiin. Mutta siitä huolimatta Erikin juro vaitiolo
-juuri tällä hetkellä sai minut hulluksi, vieläpä villiksi kivusta.
-
-Minusta tuntuu, että aina muistan tuon hetken: yö oli valoisa, niin
-että erotti jokaisen esineen ja värin huoneessa, ikkunaverhojen ja
-maton vaatelias ruusunväri muistutti minua mielettömistä unelmistani.
-Katsellessani ympärilleni kohtasi minuun seinältä, missä äidin
-muotokuva riippui, elävää sääliä ja lempeää ylenkatsetta ilmaiseva
-katse: Lapsi kulta, ettet sinä vielä ole päässyt pitemmälle, vaan
-rimpuilet tuolla tavoin vielä! Rohkenin syrjäsilmällä vilkaista
-Erikiin, joka makasi selällään ja tuijotti suoraan eteenpäin
-kyllästyneen ja tiukan näköisenä. Enempää en tahtonut nähdä,
-vaan käännyin poispäin ja kyyristyin kokoon kuin eläin, kädet
-teurastusnaamion tavoin kasvoillani. Siten makasin hiljaa, en tiedä
-kuinka kauan, ja koetin taivuttaa sydäntäni kärsivällisyyteen.
-
-Sillä välin oli Erik luultavasti harkinnut itsekseen, kuinka hän
-kohtelisi minua -- ja viimein huomannut, että olisi paras koettaa puhua
-järkevästi kanssani, epäonnistumisenkin uhalla. Tämä ajatus oli kyllä
-oikea ja hyvä, vahinko vain, että yksikin järjetön sana olisi ollut
-paljon parempi.
-
-Kuulin huokauksen ja tunsin tartuttavan käsivarteeni takaapäin.
-
--- Sinäpä olet juonikas! sanoi hän.
-
-Käännyin varsin hyväntahtoisesti, sillä oli sentään helpottavaa, että
-hän puhui.
-
--- Kuinka niin?
-
--- Jos juuri minä olisin väittänyt sinun epäonnistuneen, niin
-silloinhan sinä voisit osoittaa mieltäsi. Mutta minähän en ole sanonut
-sanaakaan.
-
--- Sinä olisit voinut väittää vastaan, vastasin minä tavalliseen
-mielettömään tapaani.
-
--- Vastaus tuli salamannopeasti ja kuului, kuten odottaa sopikin:
-
--- Vai niin, senkö vuoksi, että minun piti väittää vastaan, kuin...?
-Tahdotko sinä panna minut poistamaan sinusta harhaluuloja, joita
-sinulla ei kuitenkaan ole?
-
--- Enpä suinkaan, Erik, sanoin minä, kyllä se oli totta. Sinä olet
-ollut niin epäystävällinen, niin välinpitämätön entiseen verrattuna,
-niin ettenhän voinut luulla muuta kuin että olit kyllästynyt minuun.
-
--- Kuulehan, sanoi Erik. Minähän olen mennyt naimisiin kanssasi. Etkö
-voi pysyä siinä? En minä olisi niin tehnyt, ellen olisi hyväksynyt
-sinua.
-
--- Niin, sehän oli silloin. Mutta jos minä nyttemmin olen poissa tai
-kotona -- -- --.
-
--- Tahdotko siis välttämättä puristaa esiin, että olen kaivannut sinua?
-Niin, Herran nimessä, niin olen tehnyt. On tuntunut sangen tyhjältä
-kaivatessani sinun huolenpitoasi, kysymyksiäsi, pientä jankutustasi. Ja
-on tuntunut hiljaiselta ja kuivalta, kaivatessani sinun lörpötystäsi,
-ollessasi iloinen, ja itkunpirahduksiasi ja -- huomaan mitä tarkoitat
--- joskus myös sinun suuteloitasi. Mutta -- tämä sanottiin hyvin
-vakavalla äänellä -- sellaisilla kohtauksilla kuin tänään sinä vain
-vahingoitat omaa asiaasi. Tärkeänä edellytyksenä siihen, että
-yhteiselämämme käy siedettäväksi, on se, että sinä käsität, ettei
-mies voi aina olla samanlainen kuin kihlausaikana tai heti avioliiton
-alussa. On sietämätöntä aina joka hetki tuntea, ettei rouvansa mielestä
-vastaa tämän jumaloimisvaatimuksia. Se ärsyttää. Ellet voi viisastua,
-on se pahinta itsellesi, mutta hyvin ikävää minullekin, jos hetkenkään
-tahtoisit yrittää arvostella asiaa minun näkökannaltani.
-
-Hetkenkään! niin saattoi hän sanoa: ikäänkuin juuri se ei minua
-piinaisi, etten voinut tehdä häntä niin onnelliseksi kuin tahdoin. Jos
-hän olisi tyytyväinen, olisin loistavan iloinen, vaikka itse olisin
-miten onneton tahansa.
-
--- Sinä et käsitä minua, sanoin.
-
--- Minä voisin sanoa samaa.
-
--- Sitten ei tietenkään maksa vaivaa meidän puhua asiasta enempää,
-vastasin minä. Huomaan nyt, että on liian paljon pyydetty sinulta, että
-olisit minulle hiukan ystävällisempi. Minä en ole niin tyhmä, etten
-käsittäisi mistä se riippuu.
-
-Jäinen kylmyys, sellainen, jollaiseksi kuvittelen kuolemaa, alkoi
-levitä pitkin jäseniäni, tuntui kuin suoneni olisivat kuivettuneet,
-ruumis tuntui lyijynraskaalta. Erikin sanat tuntuivat tulevan jostakin
-kaukaa. Hän oli kiivastunut tuosta ystävällisyyttä koskevasta
-huomautuksesta.
-
--- Ystävällinen! huudahti hän, enkö minä ole ystävällinen, sepä hittoa!
-Ei, tunnusta vain, että sinä haluat rakkaudentunnustuksia, Kam, ja
-sinä tahdot, että minun pitäisi aina olla levoton siitä, etten voisi
-pysyttää rakkauttamme yhtä hehkuvana kuin ennen. Sahlgren sanoo, että
-nainen on sukupuolista käytännöllisin ja arkipäiväisin, mutta minä
-en käsitä, mistä hän on saanut sen päähänsä. Sinä ainakin olet niin
-haavemielinen kuin 25-äyrin kirja ja täynnä romanttisia kuvitteluja ja
-vaatimuksia, joita olet saanut romaaneista.
-
--- Oh!
-
--- Niin, keskellä olemassaolon taistelua ja tänä ahtaana aikana, joka
-antaa niin paljon ajattelemisen aihetta, tahdot sinä että meidän tulee
-yksinomaan elää toisissamme, onnemme valtaamina. Saat suoda anteeksi
-minulle, että pidän sitä hiukan kyynillisenä, Kamilla.
-
-Olisin voinut sanoa, että hän taas erehtyi, että tahdoin vain,
-että yhdessä kestäisimme ahtaan ajan ja taistelisimme olemassaolon
-taistelumme. Mutta minä vastasin näin:
-
--- Niin, minä ymmärrän.
-
--- Sitä en ollenkaan luule sinun tekevän, pienokaiseni. Sinä et käsitä,
-että voi pitää toisistaan ajattelematta sitä aina. Sinun on tapana
-sanoa, että sinun omat asiasi tuntuvat sinusta niin vähäpätöisiltä.
-Vieläpä sinä kerran kerskailit pitäväsi pienenä seikkana sitä, etten
-sinusta enää välittäisi. Sinä sanoit sen vielä Gertrudin läsnäollessa,
-niin ettet sinä aina ole kovin ystävällinen itsekään. Mutta todenteolla
-sinä näytät yöt päivät ajattelevan vain tätä oikeastaan hyvin
-helppotajuista avioliittoa. Sinulla ei siis, kaikesta huolimatta, ole
-mitään käsitystä sopusuhtaisuudesta, pikku naikkoseni.
-
-Erik oli oikein kaunopuhelias. Minä vaikenin kuin kuritettu koulutyttö.
-Se mitä hän sanoi, ei niin paljon kiinnittänyt mieltäni. Se oli
-liiankin totta, liiankin hyvää ja järkevää.
-
--- Sinä olet kylläkin hermostunut, jatkoi Erik, ikäänkuin tuntien
-helpotusta löytäessään arkipäiväisen muodon meidän molempien tuntemalle
-mielipahalle. Se ei ainakaan voi johtua liikarasituksesta. Ennemmin on
-sinulla liian vähän työtä.
-
--- Eihän minulla ole mitään lasta, sanoin hiljaa.
-
--- Sen saat kyllä, ja silloin voit istua rouvana perheen keskellä
-lapset ja piiat ympärilläsi. Mutta nykyisessä taloudellisessa
-asemassamme on sentään parasta, että hankit itsellesi tuottavan,
-säännöllisen toimen, vai kuinka? Niin, sinun omaa parastasi minä
-ajattelen.
-
--- Niin, tiedän sen, vastasin minä ponnistellen herätäkseni tuosta
-kamalasta horrostilasta. Tahdon myöskin sanoa sinulle, että olen
-koettanut monesta paikanvälitystoimistosta, vaikka ilman erikoista
-tulosta, ja olen saanut vain yhden oppilaan. Henkivakuutusasiamieheksi
-aina pääsee, mutta en tietänyt pitäisitkö siitä.
-
--- En, hyi hitto!
-
--- Niin, sitten on kaiketi parasta, että annamme Matildan mennä; minä
-saan sanoa hänelle kuinka asian laita on. Liha on kalliimpaa nyt kuin
-musiikki, ja talous tulisi luonnollisesti halvemmaksi.
-
-Erik tuntui olevan tyytyväinen tähän yritteliäisyyteen.
-
--- Sehän oli hyvä, sanoi hän. Jospa nyt koettaisimme nukkua.
-
--- Erik! sanoin minä äkkiä, miksi sinä sanoit olleesi saaristossa?
-
--- Vai niin, siitäkö kenkä puristaa! Sanoin niin tietysti sen vuoksi,
-ettet sinä lähtisi kotiin.
-
--- Mitä sinä teit kaupungissa?
-
--- Minulla oli ylimääräistä työtä, senhän sinun pitäisi voida arvata.
-Mutta mitenkä sinä olet saanut nuuskituksi, etten ollut Pankkisaarella?
-
-Kerroin jutun palaneista tulitikuista, ja se näytti huvittavan Erikiä.
-Sillä hän nauroi sydämellisesti ja sanoi, että hän kertoisi, sen
-Sohlbergille ja Sahlgrenille, osoitteeksi siitä mitenkä mustasukkainen
-minä olin.
-
--- Tulisitko sinä mustasukkaiseksi, kysyin minä, jos saisit kuulla,
-että minä -- miksikä sitä nyt sanoisin -- kiemailin erään toisen kanssa
-Karlsbrunin puistossa juhannuksena?
-
--- Lörpöttelet.
-
--- Se on totta, kapteenin kanssa, Jaakon veljen, tiedäthän.
-
--- Ethän vain ole saattanut itseäsi naurunalaiseksi? kysyi Erik
-tuimasti.
-
--- Siitä en voi lausua mielipidettäni, vastasin minä ja kuuntelin koko
-ajan vuoropuheluamme, aivankuin olisin ollut teatterissa.
-
--- Mustasukkaiseksi en tule, sanoi Erik, mutta minua suututtaa.
-On sekin siivoa. Sinä olet kyllä rakastavinasi minua. Mutta heti
-kun pääset valloillesi, käyttäydyt huonosti. Minä en puhu niin
-suurellisesti, mutta joka tapauksessa ahertelin ja tein työtä täällä,
-sillä välin kun sinä kuljeksit ympäri ja vetelehdit puistossa. Tuntuu
-kuin näkisin sinut.
-
--- Jos olisit nähnyt minut, niin olisit kyllä ollut sangen rauhallinen.
-Minähän tein vain epäonnistuneen yrityksen pitää jostakin toisesta.
-
--- Älä puhu niin tuhmasti sitten, sanoi Erik taputtaen minua hieman;
-herra varjele, mitenkä sinä olet kylmä, ota minunkin vilttini.
-
-Se oli ystävällisesti tehty, mutta minä olin mielestäni tämän
-ystävällisyyden johdosta kuin janoava taimi, joka odottaa sadetta
-taivaasta ja jota kastellaan kannulla.
-
-Horrosmaisissa haaveiluissani tänä yönä johtui mieleeni muisto siitä
-ainoasta tilaisuudesta elämässäni, jolloin minut valtasi samanlainen
-tunne kuin nytkin. Tämä tapahtui silloin kun isäni oli kuollut ja
-haudattu, ja minä lohduttaakseni äidin toivotonta surua, muistutin
-häntä siitä, mitä hän oli saanut olla isälle koko pitkän elämän ajan.
-
-Silloin hän katsoi minuun, eikä hän ollut tavallinen äitini, vaan
-tuntematon nainen:
-
--- Minä en ole ollut hänelle mitään muuta kuin suuri, musertava
-pettymys. Minä en ole milloinkaan saanut tietää, mitä hän on
-odottanut minulta ja miten hän oli pettynyt minun suhteeni, mutta
-vuosien vieriessä olen käsittänyt, että sen on täytynyt olla jotakin
-ratkaisevaa.
-
--- Äiti, älä sano niin! pyysin minä. Hetki oli aivan alaston, minusta
-tuntui etten voinut kestää tuota suoramielisyyttä, joka oli uutta
-kodissamme. Kuinka voit luulla jotakin sellaista?
-
--- Puolen vuoden kuluttua ja sitten edelleen ei hän enää minua
-rakastanut. Tiesimme sen kumpikin, mutta me emme koskaan puhuneet
-siitä. Useita vuosia tunsin aina olevani loukattu, sitten olin
-välinpitämätön, mutta nyt, ymmärrätkö, nythän minä huomaan aivan
-selvästi, että minä, joka olin nyrpeä hänelle sen vuoksi, ettei hän
-rakastanut minua, kuten pidin oikeutenani vaatia, _minähän_ juuri olen
-tuhlannut hänen elämänsä!
-
-Tämä keskustelu, tuo äkillinen, minulle milloinkaan ennen
-aavistamattoman ilmituleminen, järkytti mieltäni hirveästi. Äitini,
-joka huomasi minun kalpenevan ja jäykistyvän, kuten kuollut, riensi
-katuvaisena panemaan minut vuoteeseen ja tukki ympärilleni kuumia
-savipulloja.
-
-Mutta nyt on äitinikin kuollut, minulla ei ole ketään, joka lämmittäisi
-savipullon minulle.
-
-
-
-
-17. Verraton professori.
-
-
-                                                    Heinäkuun 16 p:nä.
-
-Herätessäni seuraavana aamuna tunsin olevani kummallisella tuulella. --
-Mikä minun on? kysyin itseltäni, jotakin on muuttunut, jotakin tapahtui
-eilen. Oi, ei, ei! Minä huudahdin tahtomattani, aivankuin pudotessa.
-Erik kääntyi: Mikä sinun on, lapsukaiseni, kysyi hän ystävällisesti,
-näitkö unta? -- Kyllä, olen peloissani, suojele minua vähän. Ojensin
-käteni, ja hän tarttui siihen sekä piti siitä kiinni lujasti, aavistaen
-hiukan, että hän suojeli minua itselleen. Erikin mentyä otin almanakan
-ja piirsin siihen pienen soman ristin. Istuin kauan ja katselin sitä
-sekä ihmettelin, koittaisiko elämässäni milloinkaan se päivä, jolloin
-en enää muistaisi, mitä tuo risti merkitsi.
-
-Matilda häiritsi minua mietteissäni, ja samassa muistin, että yksi asia
-oli sentään vielä toimittamatta, nimittäin Erikille antamani lupauksen
-mukaan sanottava Matilda irti ja astuttava hänen paikalleen. Enkä
-viivytellyt minuuttiakaan, vaan sanoin heti hänelle, ettei meillä ollut
-varaa pitää häntä kauempaa kuin 1 päivään syyskuuta.
-
--- Ei tietenkään, niin olen arvellut jo kauan, vastasi Matilda hyvin
-rauhallisesti, olen vain odottanut, että rouva käsittäisi sen itse.
-
--- Mutta luuleeko Matilda voivansa opettaa minut siksi?
-
--- Kyllä, sanoi hän, niin paljon että kelpaa kasöörille.
-
--- Hyvä, sitten alamme heti.
-
-Matilda, joka on erinomainen opettaja, sanoi minulle eräänä päivänä:
--- Näkyy, että rouva laittaa ruokaa koko sielullaan. Ja se oli totta.
-Tuntui kuin olisi portti sulkeutunut ja erottanut minut ainiaaksi
-entisistä toivomuksistani, ajatuksistani, toiveistani, kunnianhimostani
-ja myös suruistani. Tunsin äkkiä kadottaneeni tuon totutun seuran ja
-etsin uutta pannujen ja patojen keskeltä. Nyt olen pienen eläimen
-tavoin vain huvitettu ruoasta, jota syömme ja pesästä, jossa asumme.
-Minusta on hauskaa, kun Erik on ystävällinen ja iloinen, ja ikävää,
-kuin hän on päinvastainen, mutta sydämeni syvyyteen se ei koske, enkä
-minä hänen mielialojensa mukaan muuta käsitystäni elämästä jonakin
-pahana tai itsestään hyvänä.
-
-Tihkusateisena aamupäivänä istuin ompelemassa ja vartioin
-säilykekeittokonettani, sillä vaaraimia piti keittää vielä
-kahdeksankymmentä minuuttia. Olin puettuna tavalliseen ruskeaan
-arkisurupukuuni, ja vaikka kukaan muu ei ymmärrä, mitä minä tällä
-tarkoitan, niin ymmärrän sen itse. On olemassa tuska, valkoinen kuin
-tuli, jota ei, yhtä vähän kuin kirurgin veistä, voi sietää kauan.
-On myöskin musta tuska, ja sekin on jotenkin kunniallinen. Mutta on
-olemassa ruskeakin, ja se on kunniaton. Puoli tuntia kului noista
-kahdeksastakymmenestä minuutista, jona aikana ajatukseni enimmäkseen
-askaroivat siinä tosiasiassa, että Erik oli huomannut kahvia kuluvan
-liian paljon taloudessa, ja etten minä sen vuoksi nyt uskaltanut
-keittää täyttä pannullista aamupäiväni virkistykseksi. Silloin soi
-puhelin, ja kuu tartuin kuulotorveen, kuulta iloisen ja tyytyväisen
-äänen: -- Täällä on Gertrud, terve Kamilla.
-
--- Miksi olet kaupungissa? kysyin ihmetellen.
-
--- Näyttääkseni teille uuden sulhaseni!
-
--- Onnittelen!
-
--- Onnitteletko sinä, vaikka et tiedä kuka hän on? -- Kyllä, sillä minä
-luotan siihen, että se voi olla vain sellainen, josta pidät.
-
--- Niin, se on selvää. Teidän täytyy lähteä ulos syömään kanssamme,
-sanoi Gertrud.
-
-Muutaman tunnin kuluttua istuimme Hasselbackenilla.
-
-Olen siis nähnyt professorin, ja olen nähnyt onnellisen miehen.
-Onnellisen, huolimatta siitä, että Gertrud kohteli häntä
-ylvästelevästi, tai ehkä juuri sen takia, kuinka tahansa?
-
-Hän on hieno tiedemies, hän tunnettiin ja häntä kunnioitettiin
-kansainvälisessä ammattipiirissään niin kauan kuin sellainen oli
-olemassa. Mutta se ei estä häntä olemasta Gertrudin kuuliainen
-palvelija, iloisen kärsivällisesti hän sietää hänen oikkujaan,
-nenäkkyyksiään, ylimielistä pilaansa, ja vieläpä kiittääkin. Kun
-katsahdin Gertrudiin, hänen istuessaan pöydässä, punaiset ruusut
-valkeassa puvussaan -- "joka kerta uudet punaiset ruusut", on hän
-kuiskannut korvaani -- niin täytyyhän minun myöntää, että jossakin
-määrin ymmärsin professoria. Gertrud oli erilainen ja kuitenkin
-kaltaisensa, niinkuin kukka on nupun näköinen.
-
-Hän on aina ollut hiukan itsetietoinen, kuten on varsin luonnollista,
-mutta se on ollut koulutytön ylpeyttä sen johdosta, että tietää
-itselleen tarjottavan oikealta ja vasemmalta niin paljon leivoksia
-kuin suinkin jaksaa syödä. Se, mikä nyt loisti hänestä ja teki hänet
-entistään kauniimmaksi, joka sai hänen äänensä soimaan kellon lailla,
-teki kaikki hänen liikkeensä heiskuviksi ja pehmeiksi, oli naisen
-ylpeyttä kauneutensa johdosta ja siitä, että häntä rakastettiin ja
-haluttiin, se oli naisen riemuvoitto nähdessään toisten miesten
-kadehtivan sitä, jolle hän oli suvainnut antaa itsensä.
-
-Tarkastin täysin kylmäverisesti hänessä ja itsessäni rakastetun ja
-ei-rakastetun naisen tuntomerkkejä: toinen hehkuen voitonvarmaa
-ylimielisyyttä, toinen ikäänkuin kulunut, täynnä epäilyä ja arkuutta,
-ja hymyilin vähän sille, että se, mikä ratkaisi kumpaan lajiin kukin
-kuuluisi, oli sokein kaikista: sukupuolivaisto -- -- --.
-
-Tuleva lanko voitti heti sydämeni. Olimme aina puhuessamme hänestä
-mahdollisena ehdokkaana, sanoneet häntä vakinaiseksi, mutta nyt en
-käsittänyt kuinka Gertrud oli voinut esittää hänet tällä nimellä,
-joka minusta aina oli muistuttanut säännöllistä, jotenkin tavallista,
-vanhan puoleista herrasmiestä. Sillä hän oli erikoisen näköinen,
-muistuttaen jotakin vanhaa talonpoikaissukua tai talonpoikaista
-valtiopäivämiestä. Suuret kasvot suurine säännöllisine piirteineen,
-parkittu ahavoitunut iho, jota vasten silmät näyttivät niin hauskan
-merensinisiltä, ja alahuuli hiukan ulkoneva, aivankuin suku olisi monen
-miespolven ajan käyttänyt mälliä huulessaan. Hänen kätensä olivat hyvin
-hoidetut, kuten koko mieskin, mutta suuret kuin lapiot. Hän ei ollut
-ensinkään tyylikäs, mutta hän näytti tavallaan ylhäiseltä, ja Gertrudin
-hämmästys ja nauru, kun kuiskasin sen hänen korvaansa, loukkasi minua
-vähäisen. Yleensä miellytti mies minua jo paljon, sukulaisuustunne,
-jolla ei ollut mitään tekemistä lankouden kanssa, vaan joka aiheutui
-aavistuksesta, että hän, suurella erotuksella tietenkin, joskus saisi
-tuntea jotakin minun kärsimysteni tapaista ja maistaa voimattomuuden
-katkeruutta, koetettuaan parhaansa mukaan voittaa sen sydämen, jota
-rakastaa, niin, tehdä kaikkensa, mutta turhaan.
-
-Hän oli erittäin herttainen meitä kohtaan, kohteli veljellisesti Erikiä
-ja vieläpä minuakin. Tuntui siltä kuin hänen, sittenkuin Gertrud nyt
-tekisi hänen elämänsä niin onnelliseksi, tulisi kohdella ystävällisesti
-kaikkia naisia, minun kaltaisiani vähäpätöisimpiäkin. Mutta kerran sai
-hän minut äärettömästi hämilleni.
-
--- Gertrud on kertonut minulle, sanoi hän, että Kamilla on ankarasti
-vaatinut häntä antamasta suostumustaan ennenkuin hän oli varma
-tunteistaan, eikä kenellekään muulle kuin sille, josta hän piti.
-Maljamme ja kiitos avustuksesta.
-
-Jouduin aivan hämmennyksiin, sillä minä olin tässä hengessä kovasti
-varoittanut Gertrudia professorista.
-
--- Kuinka hirveän paljon pidänkään hänestä, kuiskasin Erikille,
-kun kihlautuneet olivat jääneet jälkeemme kotimatkalla. Me olimme,
-mielialan ollessa juuri miellyttävimmillään päivällisen jälkeen,
-johtuneet keskustelemaan sodasta, käyneet vakaviksi ja raskasmielisiksi
-sekä lähteneet pois sangen pian.
-
--- Pidät? Niin, näen sen, vastasi Erik kuivasti.
-
--- Etkö sinä pidä?
-
--- Kyllä, kunhan hän ei vain käy liian vakavaksi Gertrudille.
-
--- Hänen tunteensa Gertrudia kohtaan näyttävät olevan tarpeeksi tuliset.
-
--- Kuka tietää kuinka kaikki sopii Gertrudille, vastasi hän. Gertrud
-polveutuu viileämpiluontoisesta suvusta, jossa käsitetään asiat
-jotenkin rauhallisesti. Ja hän vilkaisi minuun syrjäsilmällä.
-
--- Ei, nyt tahdon puhella vähän Kamillan kanssa, sanoi Gertrud, menkää
-edellä, pojat! Mitä pidät hänestä?
-
--- Niin, ellei teistä tule onnellisia niin ei se ole hänen vikansa.
-
-Tämä oli Gertrudin mielestä niin hupaista, että hänen heti täytyi
-kutsua professori luokseen kertoakseen hänelle tämän. He nauroivat
-molemmat, mutta se ei ollut mitään pilaa, sanoin minä vakavana.
-
-Gertrud nyökkäsi nyt taas pojille, että menisivät edelle, ja alkoi
-kertoa kuinka kaikki oli tapahtunut. Hän oli matkustanut mitään
-päätöstä tekemättä anoppimuorin kanssa Smoolantiin, ja professori oli
-seurannut jäljessä. Tämä oli näyttänyt hänestä vastustamattomalta, hän
-oli alkanut horjua. Silloin hän sai kirjeen Märtalta, joka nyt menisi
-naimisiin erään aivan toisen kuin Kaarlen kanssa. Hän ajatteli silloin:
--- Minä teen niin. Ja samassa hänestä tuntui, että hän piti hirveän
-paljon professoristapa hän antoi hänelle myöntävän vastauksen. Silloin
-tuli professorille kyyneleet silmiin, ja sitten piti hän vieläkin
-enemmän hänestä.
-
-Kuuntelin kaikkea tätä ja mietin, mitä mies, joka kulki edellämme
-pitkänä ja leveäharteisena, pitäisi siitä, että hänen miehekkään
-sydämensä kyyneleet joutuivat Gertrudin tuttavallisen ilmoituksen
-esineeksi -- --.
-
-Kuljimme kaikki neljä Kungsholmaan päin. Tuumailin vähän missä Gertrud
-viettäisi yönsä, mutta en sanonut mitään.
-
-Mutta seisottuamme hetkisen meidän portilla ja pitkitettyämme
-keskustelua jonkun verran tarkoituksettomasti, koska ei kukaan
-huomannut sitä lopettaa, tuo verraton professori vastasi silloin
-äänettömään kysymykseeni.
-
--- Oletko kysynyt Kamillalta saatko hänen luonansa viettää yösi,
-Gertrud? sanoi hän.
-
-
-
-
-18. Ruma mies.
-
-
-                                                    Heinäkuun 20 p:n&.
-
-Aamulla Hasselbackenin päivällisten jälkeen oli päämme jotenkin raskas.
-Aamuilma ei tuntunut ensinkään viileältä, se oli lämmintä, tomuista ja
-raskasta. Makasin juuri ja mietin uskaltaisinko lyöttäytyä laiskaksi ja
-loikoa vielä pari tuntia, kun Erik, joka luki sanomalehteä, huudahti.
-
-Hypähdin pystyyn, uinuva tuskani heräsi. Parin valtimonlyönnin aikana
-olin kuvitellut mielessäni kaikki mahdolliset kauhut.
-
--- Mistä on kysymys? Mistä on kysymys?
-
-Erik vain luki vastaamatta sanaakaan.
-
--- Erik! Mutta sanohan toki!
-
--- Etkö voi rauhoittua?
-
-Tuon äänensävyn kuultuani rauhoituin todellakin jonkun verran, mutta
-uneliaisuuteni oli hävinnyt. Pukeutuessani silmäilin Erikiin.
-
-Hän luki tarkkaan koko kirjoituksen, palsta palstalta, ennenkuin
-suvaitsi vastata kysymykseeni. Olin jo pukeutuneena, kun hän antoi
-minulle sanomalehden ja osoitti muuatta kirjoitusta siinä.
-
--- Nyt hän toivottavasti joutuu kiinni, sanoi hän; onko ruoka valmis,
-on jo myöhä. Kylläpä juhlimmekin hitonmoisesti eilen. Gertrudillepa
-tulee hyvät olot.
-
--- _Kuka_ joutuu kiinni?
-
--- Sen voit lukea suuruksen jälkeen. Ei, sinä et saa sanomalehteä
-ennenkuin ruoka on pöydässä.
-
--- Tuolla tavoin ei professori varmaankaan käyttäydy milloinkaan
-Gertrudia kohtaan, sanoin minä, mutta suuttumatta, sillä minä en
-oikeastaan ole utelias muuhun kuin sodanjulistuksiin nähden.
-
-Se, jonka piti joutua kiinni, oli kuitenkin tuttu minulle, ja minä
-tunsin hänet sanomalehdessä olevasta valokuvasta. Se oli tuo ruma mies,
-joka kävi Erikin luona heti sen jälkeen kun tappio oli meitä kohdannut,
-koettamassa saada Erikiä likaisten toimiensa syötiksi, ja joka lupaili
-meille niin paljon saastaista kultaa. Olin aivan unhottanut miehen,
-ja Erikin käskystä en ollut puhunut hänestä kenellekään ihmiselle,
-paitsi Matildalle. En ollut myöskään niin tarkoin selvillä siitä, mihin
-asioihin hän oli halunnut Erikin apua.
-
-Nyt sain selville useita hauskoja temppuja, joista häntä epäiltiin
-(mutta Erikistä ei mainittu mitään tietysti), ja nyt pantaisiin toimeen
-tutkimus. Pahinta oli, että hän näytti olleen liian viekas jättääkseen
-todisteita teoistaan, ja kaikki ruotsalaiset, joita oli haastateltu,
-vannoivat, ettei heillä ole ollut mitään tekemistä hänen kanssaan.
-Kukaan ei tahtonut edes tuntea häntä.
-
--- Ettet sinä ilmiantanut häntä heti, sanoin minä Erikille.
-Ajattelehan, kuinka paljon hän on mahtanutkaan saada aikaan sen jälkeen
-kuin hän oli meillä.
-
--- Sepä olisi ollut hauskaa, sanoi Erik. Olihan minusta jo kyllin
-kirjoitettu sanomalehdissä sitä ennen. Kaikki olisivat luulleet, että
-minä itsekin olin veijari, koska veijarit kävivät luonani. Varmaankin
-olisi sanottu, että olimme yhdessä tehneet varkauden. Ei, sitä ei
-velvollisuuteni koskaan voinut vaatia.
-
-Sitten meni Erik pankkiin ja minä alotin suursiivouksen. Kun siivoaa,
-ei ajattele niin paljon, ja kenties juuri sen vuoksi pettymys
-avioliitossa niin helposti kehittää siivoamisvimmaa naisessa, aivankuin
-tulirokko sijoittuu korviin. Minusta tuntuu kuin olisin huomannut
-itsessäni jonkunlaisia oireita, ja pelkään saavani tuon taudin, joka
-kuuluu olevan parantumaton ja yltyvän vuosien kuluessa. Erikille tulee
-hauskaa.
-
-Mutta jälkeenpäin muistin jälleen jutun, ja minun mielestäni kävi
-yhä selvemmäksi, että Erikin pitäisi uhrata itsensä ja rauhansa ja
-rehellisesti ilmoittaa tuntevansa miehen. Ei silti, että minä olisin
-käsittänyt voisiko siitä olla mitään hyötyä, mutta kuitenkin.
-
-Erik ei lausunut melkein sanaakaan koko iltapäivänä, niin että otaksun
-hänen miettineen samaa kysymystä.
-
-Seuraavana aamuna näimme sanomalehdestä, ettei toivottu edes voitavan
-karkoittaa miestä; kaikki uskoivat hänen harjoittaneen laitonta
-kauttakulkukauppaa, mutta todisteet olivat riittämättömät.
-
--- Etkö aijo mitään tehdä? kysyin.
-
--- En tiedä. Eihän minulla ole mitään todistajia.
-
--- Kyllä, Matilda, hän kuuli joka sanan.
-
-Päivällisajan lähetessä ilmoitti Erik puhelimessa, että hän aikoo syödä
-päivällistä ulkona "Åken kanssa". Mutta Åke on lakimies, ja niin en
-kysynyt enempää.
-
-Olin hirveän jännittynyt koko iltapäivän. En voinut tehdä työtä enkä
-halunnut mennä ulos, sillä saattoihan Erik tulla kotiin tai soittaa.
-
-Silloin juolahti mieleeni, että minun pitäisi kirjoittaa Maijalle ja
-kertoa tästä ja Gertrudin kihlauksesta. Yritykseni kirjoittaa hänelle
-pari kertaa ennemmin olivat rauenneet sen vuoksi, ettei minulla ollut
-mitään, millä olisin täyttänyt sivut.
-
-Hänen suhdettaan Jaakkoon ja uskaliasta tekoani juoruta hänen
-eroamispäätöksestään en rohjennut kosketella uudelleen, sen
-jälkeen kuin olin tehnyt sen kiitoskirjeessäni kotiin päästyäni
-ja saanut vastauksen, jossa puhuttiin kaikenlaisista asioista,
-säilykemarjoista ja puolueettomuudesta yleensä. Omista asioistani en
-uskaltanut kirjoittaa, ja minun on niin vaikea käsitellä taidetta ja
-kirjallisuuttakin.
-
-Mutta nyt tuli pitkä kirje, joka keskeytyi vain kun Matilda toi
-teetarjottimen. Kello 11 olin lopettanut, ja silloin ei Erik vielä
-ollut kotona.
-
--- Missä Matilda luulee kasöörin olevan? kysyin minä.
-
--- Kenties ovat vanginneet hänet, sanoi Matilda rauhallisesti.
-Näin kyllä mitä tuosta miehestä kirjoitettiin sanomalehdessä, enkä
-ihmettelisi, vaikka hän olisi kertonut jotakin kostaakseen kasöörille.
-Minä nauroin. Mutta kun kello oli jo viisi aamulla eikä Erikiä näkynyt,
-en nauranut enää. Toden totta olisin halunnut pukeutua ja lähteä
-poliisikamariin katsomaan viatonta miesraukkaani. Mutta silloin hän
-tuli.
-
--- Missä Herran nimessä olet ollut niin kauan? sanoin vihaisesti.
-
--- Sen saat tietää huomenna, sanoi hän, nyt tahdon nukkua.
-
-Ja tietää minä sen kyllä sain, mutta en Erikiltä, vaan sanomalehdestä.
-Voidaanko ajatella kummempaa! En tiedä mitenkä kaikki oli tapahtunut,
-mutta siinä oli koko juttu Erikistä ja tuosta rumasta miehestä ja
-paljon muuta vielä, jota minä en ensinkään tiennyt, vaikka olin
-naimisissa Erikin kanssa. Tästä sain tietää, että Erikin pankilla oli
-osaa eräässä tehtaassa, jonka oli täytynyt lopettaa käyntinsä sen
-vuoksi, että tuo ruma mies oli siepannut siltä raaka-aineet ihan nenän
-edestä, ja niin olivat sotaakäyvät joka puolella kiihoittuneet ja
-työmiehet jääneet työttömiksi, samalla kun ulkoministeriö oli saanut
-sitä enemmän työtä.
-
-Mutta siinä oli vielä jotakin, joka sai minut hämilleni ja noloksi.
-Sanomalehdessä kiitettiin, ajatelkaas kiitettiin, Erikiä siitä,
-että hänellä, vaikka syyttömästi olikin joutunut vaikeaan asemaan,
-oli voimaa hylätä toisen houkuttelut. Ikäänkuin se ei olisi ollut
-luonnollista. Tarkkasin Erikin ilmettä hänen lukiessaan kirjoitusta.
-Ensin oli hän hyvin tyytyväinen, mutta päästyään tuohon itseään
-koskevaan kohtaan synkkeni hän, aivankuin olin odottanutkin, kirosi ja
-heitti sanomalehden käsistään.
-
--- On häpeä, ettei aseteta tuon suurempia vaatimuksia Ruotsin
-kansalaiselle, sanoi hän ylpeästi.
-
--- Rakkaani, niinhän sanoo vain sanomalehti, huomautin minä.
-
-Mutta niin ei sanonutkaan vain sanomalehti!
-
-En ole vielä saanut oikein tietää mitä pankinjohtaja sanoi Erikille,
-kun hän aamulla tuli konttoriin. Erik ei muistanut ilmoittaa
-puhelimella siitä minulle.
-
-Ja tällä tavoin Erik kertoi minulle uutisen:
-
--- Tänään tahdon saada ruokaryypyn!
-
--- Miksi niin?
-
--- Koska olen velaton.
-
--- Mitä sanot? Velaton?
-
--- Niin, aivan oikein. Ja sinä myös. Pankki on poistanut nuo 8,000. Ja
-on sen tehnyt sillä tavoin, että saatoin ottaa tarjouksen vastaan, joka
-on parasta tässä asiassa.
-
--- Etkö puhunut mitään siitä, mitä meillä on kieltäymyslaatikossa?
-
--- Kyllä, mutta johtaja nauroi. Pankki pelastaa satatuhatta, jos tuo
-ruma mies, kuten häntä nimität, tuomitaan.
-
--- Ja niin tapahtuu sinun toimestasi?
-
--- Sitä emme tiedä, mutta hän on vangittu minun toimestani.
-
-Erik otti taskustaan säästöpankkikirjan ja antoi sen minulle. Aukaisin
-sen ja huomasin siinä olevan 554 kruunua minun nimelläni.
-
--- Sinähän ne enimmäkseen olet näperrellyt kokoon, sanoi hän
-ystävällisesti. Avattuani säästölaatikon -- onneksi on minulla
-avain itselläni -- löysin mitä ihmeellisimpiä asioita. Eräässä
-silkkipaperikäärössä oli viisikymmentä kruunua ja päälle oli
-kirjoitettu: "kävelypukuni"; toisessa oli: "kuukauden jälkiruokamme",
-eräässä oli: "helluntaimme", toisessa: "pumpuli- ja silkkisukkien
-erotus". Mutta enimmän vihloi mieltäni, Kamilla, pieni 1:50 sisältävä
-paketti, jossa oli: "aamupäiväkahvini, oijoi, niinpä niin". Tiedätkö
-ehkä kenenkä aamupäiväkahvi se oli?
-
--- Sen saman, sanoin minä, joka huomenna juo sen täydelleen. Kuulehan,
-jatkoin, nyt voimme ajatella vähän itseämmekin.
-
--- Kyllä, sanoi Erik, ellei tule liian kalliiksi. Älä nyt tule
-vaateliaaksi, Kamilla!
-
--- Kyllä, Erik, niin vaateliaaksi, että tulen toivomaan kaikkein
-kallisarvoisinta.
-
-Ovikello soi. Siellä oli sähkösanomapoika. Erik repi auki sähkösanoman.
-
--- Hyvin tehty, Erik lanko! oli siinä, ja professorin allekirjoitus.
-
-Erik teki jotakin, mitä en ollut nähnyt hänen ennen tekevän. Hän
-sylkäisi suoraan avonaisesta parvekkeen ovesta S:t Erikinkadulle.
-
--- Ihmiset ovat näköjään hulluja, sanoi hän.
-
-
-
-
-19. Kuolema ja rakkaus.
-
-
-                                                       Elokuun 5 p:nä.
-
-Onni ei pysy kauan kirkkaana, tuskin niin kauan kuin kupari keittiössä.
-Pian tuli jokapäiväiseksi herätä aamuisin omistaen rahaa pankissa,
-ja elämä oli entisen kaltaista. Toisin sanoen, kodilla oli iloisempi
-leimansa. Erikillä ei enää ollut tuota yhteenpuristunutta katsetta eikä
-hän enää tuntenut olevansa huonon onnensa nöyryyttämä tai kohtalon
-murjoma. Ja minunkin mielialani oli tasaisempi kuin silloin, jolloin
-kaikki on yhdentekevää.
-
-Eräänä päivänä sanoi Erik: -- Toverit palaavat kotiin lomaltaan, ja
-vaikealta tuntuu kuulla miten ihanaa heillä on ollut. Ensi viikolla
-lähtee Sohlberg Norlantiin kuljeksimaan kolmeksi viikoksi, tuo onnen
-poika.
-
--- Silloin pitää sinun seurata mukana, jos voit saada lomaa, sanoin
-minä. Nyt on sinun vuorosi, ja rahaa meillä on, Jumalan kiitos.
-
--- Ei minulla ole mitään rahaa, sanoi hän. Mutta minä huomasin kuinka
-hänen katseensa kirkastui. Vaikka voisinhan ehkä lainata sinulta?
-Varmaankin kykenen talvella uusine voimineni ansaitsemaan jälleen tuon
-summan. Ajattelehan, mitenkä ihanaa olisi päästä matkaan, Kam!
-
-Minulle ei ensinkään ollut mikään pettymys, ettei hän koskaan puhunut
-minun mukaan ottamisesta, ei edes toivomuksena. En itsekään ollut
-ajatellut sitä mahdolliseksi.
-
--- Kysy huomispäivänä, sanoin minä. Onko Sohlberg hauska matkatoveri?
-
--- He ovat hyvin hauskoja ja iloisia, sekä hän että hänen rouvansa,
-sanoi Erik.
-
-Niin, Jumala armahtakoon, miten he olivat hauskoja ja iloisia! Siinä
-määrin, että olivat viemäisillään hengen minulta. Tapasimme heidät
-eräänä iltana Eläintarhan kaivohuoneella, sittenkuin oli sovittu
-matkaseurasta, ja heillä ei kummallakaan ollut järkevää sanaa
-sanottavana. Pila koski etupäässä sitä, että nyt rouva pysyttelisi
-minun Erikini seurassa muka, ja hänen miehensä saisi katsella heitä
-kaukaa. Ja Erik oli varmaan voimakkain, ja hänen täytyi luvata kantaa
-häntä kaikkien rapakkojen yli (hän sanoi rapakkojen), muuten hän ei
-saisi tulla mukaan j.n.e. Ah, niin hirveän hassua! Tämä aihe antoi
-meille työtä kahdeksi tunniksi. En milloinkaan elämässäni ole ollut
-niin väsynyt kuin silloin, kun vihdoinkin läksimme. Minulla ei ole
-mitään taipumusta leikillisyyteen!
-
-Sitten en saanut ollenkaan rauhaa tuolta pieneltä eloisalta rouvalta
-koko viikkona, ja olin oikein iloinen kun kolmikko läksi.
-
-Minä sukeltauduin heti mehuihin, hilloihin ja säilykkeihin. Minua
-tyydyttää jossakin määrin se, kun huomaan, että nyt alan hallita
-talouskoneistoa, sen johtoa ja yksityiskohtia, että harjoitus on
-tuottanut minulle jonkun verran kätevyyttä. Matilda alkaa kiittää minua.
-
--- Nähkääs, minullahan ei ole niin suuria vaatimuksia, saattaa hän
-lisätä, sillä olen palvellut niin monella laiskalla rouvalla. Oli
-muuankin, joka ei kuuteen kuukauteen edes korjannut kammastaan hiuksia
-kertaakaan, rouva, vaikka paikka olikin niin ankara, etten koskaan
-saanut lopettaa työtäni ennen kello kymmentä illalla. Olin nuori
-silloin enkä ymmärtänyt kieltäytyä. Mutta minä olen varma siitä,
-että taivaassa kerran tulee sen rouvan vuoro korjata hiukset minun
-kammastani ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
-
-Minä tulen kaipaamaan Matildaa.
-
-Erikiltä tuli silloin tällöin joku kuvakortti. Mutta niin ristiin
-rastiin tuon pikku rouvan päällekirjoittamana, etten voinut niitä lukea
-enkä saada selville mitä ne esittivät. Milloinkaan ei niissä mainittu,
-mikäli voin huomata, mitään osoitetta, minne olisin voinut lähettää
-kirjeen, enkä minä myöskään ole kirjoittanut.
-
-Eilen illalla, kun juuri olin riisunut kyökkiesiliinani ja istuutunut
-pianon ääreen koetellakseni tottumattomia, jäykkiä sormiani sen
-koskettimilla, soi eteisen kello, ja kun lensin avaamaan seisoi siellä
-vanhin kälyistäni, Ruut.
-
--- Onko sinulla mitään sitä vastaan, että majoittaisit minut pariksi
-päiväksi? kysyi hän. Olen vapaa ja kotona asunnossamme en voinut olla;
-siellä haisee tomu ja kamfertti.
-
-Oliko minulla mitään vastaan? Tulin niin iloiseksi, että milt'ei itkin
-nähdessäni ihmisen, saadessani jonkun, jonka kanssa voin puuhata ja
-jutella.
-
-Päätin heti, että nyt vaihtaisimme osia, hän olisi potilas ja
-hemmoiteltava, ja minä sairaanhoitajatar. Matildaa näytti asia myös
-hyvin huvittavan; me pistimme potilaan Erikin sänkyyn, annoimme hänelle
-kahvia sinne ja määräsimme hänet nukkumaan kello kymmeneen asti,
-jolloin hän kenties jaksaisi syödä illallista.
-
-Kello löi kymmenen eikä ääntäkään kuulunut makuukamarista. Otaksuimme
-potilaan nukkuvan ja päätimme olla häiritsemättä hänen untansa. Puolen
-tunnin päästä kuului hätäinen soitto ja me syöksyimme huoneeseen. Ruut,
-joka oli nukuttuaan punaposkinen ja kirkassilmäinen ja vihdoinkin
-tavallisen nuoren tytön kaltainen, eikä, kuten muuten, täydellinen
-ja persoonaton pyhimys, tekeytyi happaman näköiseksi ja piti pitkän
-nuhdesaarnan meille leväperäisestä ja huolimattomista hoitajattarista,
-jotka eivät pitäneet ajasta vaaria. Se tuntui niin todelliselta, että
-ensin hymyiltyämme lopulta aloimme uskoa, että hän tarkoitti totta.
-Mutta saatuaan meidät siihen luuloon hän vasta oikein ilkkui meille.
-
-Kun minäkin olin päässyt sänkyyn, tahdoin olla hiljaa ja jättää
-vieraani rauhaan, mutta Ruut selitti, ettei hänen ollut ensinkään uni.
-Ja silloin en voinut olla johtamatta keskustelua Gertrudiin.
-
--- Sinä et tullut Hasselbackenille, sanoin. Siellä oli kuitenkin oikein
-hauskaa.
-
--- En, minä en tullut, sanoi Ruut, painostaen jonkun verran sanojaan,
-ikäänkuin olisi tahtonut antaa niille syvällisen merkityksen.
-
--- Sinulla oli este?
-
--- Niin, viime potilaani eli silloin vielä. Mutta minä en olisi tullut
-missään tapauksessa.
-
--- Miksi niin? sanoin minä. Juuri sinulle voisi kait olla tarpeen
-päästä tuuleentumaan ja saada vähän virkistystä.
-
--- Hyvä Kam, kuulin Ruutin lempeän, sointuvan äänen, jos minä löytäisin
-virkistykseni Hasselbackenilta, silloin olisin säälittävä. Onneksi ei
-asianlaita ole niin.
-
--- Ei, saattaahan niin olla, vastasin minä vältellen. Mutta olisi kai
-sinusta ollut hauskaa tavata äsken kihlautuneita.
-
--- Suoraan sanoen, Kamilla, olin iloinen kun pääsin siitä.
-
-En tiedä onko oikeastaan mahdotonta voida tuntea olevansa sukua
-sukulaisensa kanssa ja ymmärtää sitä. Kuinka tahansa, niin Ruut oli
-minulle tällä hetkellä käsittämättömämpi kuin koskaan, enkä minä
-osannut vastata mitään hänen sanoihinsa.
-
-Mutta hänet näytti vallanneen vaarallinen halu avata sydämensä.
-
--- Sinun mielestäsi minä olen kummallinen, sanoi hän. Tiedänhän minä,
-että jos joku perheen jäsen tekee hyvät naimiskaupat, on tavallista,
-että koko suku uhkuu iloa ja harrastusta ja myötätuntoa. Mutta
-Gertrudin kihlaukset alkoivat jo hänen ollessaan 14 vuotias, ja nyt
-olen perinpohjin kyllästynyt niihin.
-
--- Mutta nyt kai siitä syntyy naiminen, sanoin minä sovittavasti, ja
-sitten seuraa elämän vakavuus.
-
--- Kun vakavuus tulee, silloin tulen minäkin, jos Gertrud kutsuu
-minua, mutta en ennen, sanoi Ruut. Jospa tietäisit, puhkesi hän äkkiä
-intohimoisesti puhumaan, kuinka vieraalta minusta tuntuu se maailma,
-missä Gertrud ja hänen hyvä ystävänsä Märtta elävät. Miehet ja
-vaatteet, siinä heidän elämänsä, ja toinen on jotakuinkin yhtä tärkeä
-heille kuin toinenkin. Määräävänä on aina mikä tai kuka sopii heille
-parhaiten.
-
--- Gertrud on kiltti, sanoin minä.
-
--- Kyllä, kiltti hän kyllä on. Hän suo mielellään toiselle hyvää,
-saatuaan omansa, ja hän on kernaasti ystävällinen niitä kohtaan, jotka
-askaroivat hänen onnensa kanssa. Sillä hänen hyvinvointinsahan on
-tärkein maailmankaikkeudessa.
-
--- Sinä olet liian ankara Gertrudia kohtaan, sanoin minä. Hänhän on
-niin kaunis ja suosittu. Luonnollisesti täytyy hänen luulla, että
-hänen onnensa on hyvin tärkeä. Hän ei ole koskaan kuullut muuta,
-ja professori sanoo niin nyt joka päivä. Muuten tuolla nuoruuden
-itsekkyydellä ja onnen tavoittelulla on kai myös tarkoituksensa
-maailmassa. Mihinkä sitten jouduttaisiin, jos kaikki olisivat sinun
-kaltaisiasi?
-
--- Onko professori kovin rakastunut häneen? kysyi Ruut vastaamatta
-kysymykseeni.
-
-Kuvailin hieman professoria sellaisena kuin muistin hänet
-Hasselbackenin juhlasta, enkä säästänyt kiitosta.
-
-Ruut kuunteli ja huomautti, että professori näytti tekevän itsensä
-vähän naurettavaksi.
-
--- Mutta minä toivon kuitenkin, ettei Gertrud tee häntä onnettomaksi
-rakastumalla johonkin toiseen.
-
--- Sitäpä en luule, sanoin. Gertrudhan on viileähkö luonteeltaan.
-Enkä minä usko, että hän kaikkine pikku kihlauksineen toden teolla on
-tarrautunut kehenkään mieheen.
-
--- Sinä valitset todellakin kuvaavia sanontatapoja, sanoi Ruut
-sanomatonta inhoa osoittavalla äänellä. Tarrautua johonkin mieheen!
-Se on ainakin kylliksi likaista, ei ollenkaan niin kaunista ja
-valheellista kuin rakkaus.
-
-Jouduin hyvin hämilleni -- hänen äänensä sävy saattoi minut
-aavistamaan, että hän halveksi juuri rakkautta, eikä muuta, ja
-sellainen katsantokanta oli melkein käsittämätön minulle, joka
-onnettomasti rakastin rakkautta.
-
--- En ymmärrä sinua, sanoin. Pidätkö sinä rakkautta miehen ja naisen
-välillä jonakin alhaisena?
-
--- Pidän, tuota törkeätä erotiikkaa, ja erotiikka on aina törkeätä.
-Sinä ehkä ajattelet, mitä Ruut siitä tietää, hän kun on Punaisen
-ristin sisar. Mitään persoonallisia kokemuksia ei minulla, jumalan
-kiitos, ole, mutta minä olen kerran nähnyt jotakin, jota en koskaan voi
-unhottaa. Minulla oli ainoa paras ystävä, viimeisellä vuosikurssilla.
-Me olimme yksimielisiä kaikessa, meidän mielestämme oli niin tyhmää
-etsiä onnea huvituksista, kun sen saavutti vain kieltäymyksen ja
-kärsimysten kautta. Sitten hän äkkiä muuttui aivan kuin toiseksi
-ihmiseksi sekä ulkonaisesti että sisäisesti, ja kenen luulet saaneen
-sen aikaan? Niin, erään alilääkärin. Rakkaus leimui heidän ympärillään
-kuin liekki, kun he olivat yhdessä, ja kun he olivat erillään, oli
-ystäväni aivan suunniltaan. Me asuimme samassa huoneessa, ja minä
-näin hänen makaavan sängyssään monta kertaa aivankuin kuumeessa
-odottaen miestä. Hyi, sanon sinulle, minua inhoitti. Mihinkä luulet
-nyt hänen älynsä joutuneen? Ei ollut mitään muuta maan päällä kuin
-tuo mies. Entä velvollisuus! Voin sanoa sinulle, että hän löi laimin
-velvollisuutensa hoidossaan olevia sairaita kohtaan, päästäkseen
-nauttimaan rakastettunsa suuteloista. Näin kyllä heidät kummankin
-työssään. Ajattele, mikä kärsimysten kaivo sairashuone on! Mutta heille
-se oli vain himoa ja liekkiä. Meistä tuli ikuiset vihamiehet ja hän on
-vainonnut minua kovin sen jälkeen.
-
-Tällä hetkellä en oikein käsittänyt minkä persoonallisen tuskan Ruut
-tässä paljasti, kertoessaan ystävyydestä, joka muuttui vihaksi.
-Ajattelin vain hänen rakkauden solvaisemistaan, ja se pahoitti
-mieltäni. Ja äkkiä huomasin puhuvani rakkauden puolustukseksi. Niin,
-minä köyhä, haavojen ja tuskien runtelema, minä ylistin rakkautta
-jonakin ihmeellisenä, kuvaamattomana, jonakin, jota vain voidaan elää,
-ei milloinkaan saavuttaa edes unessa tai ajatuksissa. Koetin himmein
-sanoin kuvailla tuolle puritaaniselle sairaanhoitajattarelle, kuinka
-ihmeellistä on olla kaikki kaikessa jollekin ihmiselle, hallita hänen
-elämäänsä ja antaa hänelle siitä päivittäin, kukkuroillaan onnea.
-Kerroin hänelle kuinka se, jota rakastaa, tulee ihmeellisimmäksi
-maailmassa, kuinka hän ihastuttaa meitä läsnäolollaan, puheellaan,
-vaikenemisellaan, kuinka hänellä on tuhansia mahdollisuuksia ilahduttaa
-meitä. Sanoin hänelle, että rakkaus on tyhjentymätön onnen aarreaitta.
-
--- Sinä tunnet vain kuoleman, sanoin lopuksi. Mutta rakkaus on yhtä
-pyhä ja kaunis ja yhtä hyvin Jumalan lähettämä.
-
--- Sellainen on siis _sinun_ kokemuksesi, sanoi Ruut.
-
-Silloin huomasin äkkiä vastakohdan. Olin herännyt horrostilastani,
-haava oli auennut, aloin itkeä, synkästi ja hurjasti, mutta
-äänettömästi hämärässä. Tunsin käden sivelevän kevyesti kosteita
-poskiani.
-
--- Luullakseni on kuitenkin varmempaa palvella kuolemaa, sanoi Ruut.
-
-
-
-
-20. Maijan tappio.
-
-
-                                                   Elokuun 20 p:nä.
-
-Ennenkuin Ruut läksi luotani pitääkseen huolta uudesta potilaastaan,
-kuulin häneltä uutisen, joka koski minuun kovin. Hän tuli nimittäin
-eräänä päivänä kotiin ja kertoi tavanneensa Maijan rautatien
-keskusasemalla matkavalmiina. Ruut, joka oli siellä saattamassa muuatta
-toveriaan, hämmästyi tietenkin suuresti ja meni tervehtimään. Maija
-tuntui hyvin vähäpuheiselta ja vieraalta ja katosi äkkiä vaunuun. Minut
-mursi kokonaan tämä tiedonanto, jota en voinut käsittää. Mitä oli
-tekeillä? Miksi Maija oli Tukholmassa, käymättä minua tapaamassa? Mitä
-oli tapahtunut tuolla maalla sen jälkeen kun minä läksin? Kirjoitin
-seikkaperäisesti Jaakolle ja pyysin hänen selittämään minulle, mitä
-tämä merkitsisi. Ja odottaessani hänen vastaustaan päivästä päivään,
-lisääntyi tuskani. Kyllähän minulla oli ollut vähän omantunnon
-vaivoja sen johdosta, mitä mahdollisesti olin saanut aikaan, mutta
-että se olisi voinut järkyttää Maijan sisarellista rakkautta minuun,
-sitä en tullut hetkeäkään ajatelleeksi. Siihen olin luottanut kuin
-järkkymättömään kallioon tässä maailmassa, jossa kaikki kelluu, rakkaus
-ja ystävyyskin. Elin uudelleen ne kokemani yksinäisyyden ajat, jolloin
-kuoli ensin isä ja sitten äiti. Mutta silloinhan minulla oli sentään
-vanhempi sisareni jäljellä. Nyt olin aivan yksinäni, oman onneni
-varassa.
-
-Tunsin melkein katkeruutta Maijaa kohtaan. Jos hän välttämättä tahtoi
-erota Jaakosta, ajattelin, niin täytyihän hänen silloin kuitenkin puhua
-siitä ennemmin tai myöhemmin. Ja kuinka voi hän, joka oli aikonut
-kylmäverisesti eksyttää miehensä, niin katkeroitua minulle, että hän
-teloitti minut sydämessään, edes kuulematta, mitä minulla puolestani
-oli sanottavaa.
-
-En käsittänyt kuinka mitään sellaista saattoi tapahtua, tai mitenkä
-se korjattaisiin. Minullahan ei ole koskaan ollut ketään niin hyvää
-ystävää kuin Maija, eikä myös koskaan sellaista vihamiestä. En tahtonut
-milloinkaan enää luottaa kehenkään maailmassa.
-
-Jaakon vastaus viipyi viipymistään. Eräänä päivänä tuli hän itse. Hän
-ei ollut ensinkään entisensä kaltainen, häneen oli tullut jotakin
-väsynyttä. Jo hänet nähdessäni valtasivat pahat aavistukset minut.
-
--- Missä on Maija? kysyin hämmentyneenä.
-
-Hän rauhoitti minua heti sanomalla, että Maija oli kotona omassa
-sängyssään. Sillä asialla, joka oli tuonut hänet Tukholmaan, ei ollut
-mitään tekemistä Maijan kanssa.
-
-Kun kirjeeni saapui oli hän ollut poissa kotoa sorsia ampumassa, Maija
-oli silloin avannut postilaukun ja nähnyt, että minulle oli kirje
-sinulta. Siitä oli hän heti tehnyt sen johtopäätöksen, että me olimme
-kauan olleet kirjevaihdossa hänen selkänsä takana.
-
-Mutta kerro nyt alusta pitäin mitä on tapahtunut, pyysin minä. Et voi
-uskoa kuinka levoton olen ollut.
-
--- Niin, sanoi hän, me olemme keskustelleet niin paljon, että tuskin
-muistan missä järjestyksessä kaikki on tapahtunut. Lähdettyäsi
-koetin johtaa hänet oikealle tolalle puhumalla hyvin sävyisästi
-ja ystävällisesti, mutta sitä hän ei ensinkään sietänyt. En tahdo
-ollenkaan syyttää sinua, sillä minähän olin yhtä vakuutettu kuin
-sinäkin siitä, että parasta oli estää häntä ennättämästä tehdä
-mitään tyhmyyksiä. Mutta sittemmin tuntui minusta, että olimme
-erehtyneet. Häntä harmitti niin äärettömästi, ettei hän saanut
-panna päätöstään toimeen, niinkuin hän oli aikonut. Olisin saanut
-vapauteni vääryyden muodossa, enkä olisi koskaan voinut epäillä, että
-sain sen jalomielisyydestä. Kun hänen suunnitelmansa siis nyt oli
-paljastettu, oli menettelyn loisto poissa, mutta hän katsoi täytyvänsä
-tehdä niin sittenkin. Ei, siitä ei tule mitään, sanoin minä. Jos
-sinä lähdet luotani, teen sinut typötyhjäksi etkä saa koskaan nähdä
-poikaasi. Eikö sinun mielestäsi, Kamilla, hänen olisi pitänyt tuntea
-olevansa hieman liikutettu kieltäytyessäni päästämästä häntä luotani,
-vaikkakin se tapahtui sellaisessa muodossa? Mutta ei, ei suinkaan.
-Hän vain suri ja laihtui, ja kotona alkoi sellainen tila, että
-minusta tuntui mahdottomalta kestää sitä. En milloinkaan ole tuntenut
-olevani niin onneton, kuin silloin, kun hän alkoi pitää niin tarkkaa
-huolta onnestani. Minun täytyy sanoa, että alussa se loukkasi minua
-äärettömästi, mutta sitten rauhoituin ja huomasin yhä selvemmin, että
-sairaus juuri oli muuttanut Maijan sellaiseksi. Kapina painostavaa
-heikkoutta vastaan on ilmennyt toiminnan haluna, ja niin on joitakin
-naisellisia aatteita takertunut häneen. (Jaakko ei tuntisi naisellista
-aatetta, jos hän kompastuisi siihen). Muutos -- niin sanoo ainakin
-lääkäri -- on tapahtunut hitaasti, vaikka minä en ole mitään huomannut.
-Ja lopulta on varmuus siitä, että hän on minulle haittana, syöpynyt
-häneen. Saatuani lääkärin avulla selville tämän, tulin rauhallisemmaksi
-ja voin kohdella häntä paremmin.
-
--- Kuinka kiltti sinä olet, Jaakko, huudahdin minä ehdottomasti,
-liikutettuna kuullessani hänen puhuvan niin tyynesti ja lempeästi
-asiasta, joka varmaan koski häneen kovasti.
-
--- Onhan vain velvollisuuteni, vastasi hän torjuen, osoittaa sääliä
-naista kohtaan yleensä, ja vielä enemmän omaa vaimoani kohtaan. Muuten
-nykyinen aika osoittaa parhaiten, että vahvemmatkin aivot voivat
-menettää tasapainonsa. Joka seisoo, katsokoon todellakin nykyään ettei
-hän lankea.
-
-Kysyin minkätähden Maija oli tullut Tukholmaan.
-
-Jaakko kertoi silloin, että hän oli useita viikkoja tuntenut olevansa
-niin huonovointinen, ettei hän voinut ryhtyä mihinkään, mutta noin
-neljätoista päivää sitten hän tuli vähän paremmaksi ja tahtoi heti
-paikalla lähteä Tukholmaan kysymään lääkäriltä luuliko tämä hänen
-kykenevän elättämään itsensä riippumatta siitä saiko hän eläkettä
-tahi ei. Jaakko arveli, että hänen kenties olisi pitänyt kirjoittaa
-lääkärille ja tutustuttaa hänet tilanteeseen, mutta hän oli kyllästynyt
-puuttumaan asiaan ja ajatteli, että menköön miten tahansa.
-
-Jaakko oli pyytänyt hänen tervehtimään minua, mutta hän ei ollut
-vastannut mitään. Vasta kun Jaakko oli kysynyt minusta hänen
-palattuaan kotiin, oli hän saanut kuulla, ettei Maija ollut käynyt
-minua tapaamassa. Mutta Maija oli selvittänyt, että se oli minulle
-samantekevä, sillä minulla ei ollut aavistustakaan että hän oli ollut
-Tukholmassa, eikä minun tarvinnut koskaan saada siitä tietoa. Lääkäri
-ei kuitenkaan ollut rohkaissut häntä, päinvastoin, hän oli pitänyt
-häntä työhön kykenemättömänä. Hän selitti senvuoksi kotiin palattuaan,
-että ellei Jaakko tahtonut päästää häntä suosiolla, täytyi hänen
-toistaiseksi tyytyä kohtaloonsa. Heti kotiin päästyään alkoi hän
-rehkiä taloustoimissa, rasitti itseään liiaksi, makasi viikon ja alkoi
-uudelleen.
-
--- Palattuani kotiin sorsia ampumasta, jatkoi Jaakko, sain kirjeesi.
-Siitä näytti selviävän, että hän oli valehdellut sanoessaan, ettei
-sinulla voinut olla aavistustakaan siitä, että hän oli ollut
-Tukholmassa. Kun vaadin häntä tilille tästä, hämmästyi hän kovin.
-Hän kertoi nyt, että häntä asemalla tosiaankin oli puhutellut muuan
-sairaanhoitajatar, jonka hän tunsi ulkonäöltä, mutta ei voinut muistaa
-nimeä, jonka vuoksi hän otaksui, että se oli joku sairaanhoitajatar
-jostakin sairaalasta tai sanatoriosta, jossa hän oli ollut. Jottei
-paljastaisi tietämättömyyttään oli hän hyvin vähäpuheinen ja sanoi
-nopeasti hyvästi. Hän oli kokonaan unhottanut asian, mutta nyt hän
-käsitti, että tuntematon oli varmaan ollut sinun kälysi Ruut, jonka
-hän oli kerran tavannut aivan ohimennen. Siten oli tuo näennäinen
-valhe selvitetty, mutta Maija oli sittenkin hyvin kuohuksissaan siitä,
-että olin voinut kuulla hänen valehdelleen. Aloin nyt perinpohjin
-väsyä kaikkeen, ja kyllästymisen puuskassani tein sellaista, jota
-sitten käsittääkseni minun ei ehkä olisi pitänyt tehdä; minä sanoin
-hänelle, ettei enää maksanut vaivaa pitää voimassa tätä avioliittoa,
-jonka sisäistä tarkoitusta ei enää ollut olemassa. Senvuoksi hän
-Herran nimessä saisi hyvän eläkkeen ja saisi pitää Lennartin luonaan
-lukukausien ajan. Pyysin häntä vain käsittämään, että niin minä
-kuin sinäkin, Kamilla, olimme toimineet parhaassa tarkoituksessa,
-tahtoessamme saada kaikki oikealle tolalleen. Ja ettei hän olisi
-niin leppymätön sen vuoksi, että olimme erehtyneet hänen suhteensa.
-Vaikutus tästä oli kuitenkin saneen odottamaton. Hän vastasi vain:
-kiitoksia paljon, jonka jälkeen minä läksin kokemaan krapumertojani,
-ja minusta tuntui kaikki varsin omituiselta ja ikävältä, mutta
-kuitenkin jonkun verran levolliselta sen johdosta, että nyt pääsisimme
-rauhaan. Poiketessani puistokujaan kotiin tullessani, näin kuitenkin
-kätilön syöksyvän taloa kohti mikäli sääret kestivät. Aavistin
-pahaa ja tavoitin hänet sekä sain kuulla, että rouva oli saanut
-munuaistautikohtauksen ja lähettänyt hakemaan kätilöä, joka oli
-kotilääkärimme, kunnes lääkäri ehti saapua.
-
-Kun kohtaus oli ohi, pyysi Maija saada puhua kanssani, ja hän itki
-ja selitti, ettei hän voinut erota ja että hän tunsi olevansa niin
-väsynyt, ajatellessaankin vain muuttoa. Minun piti vain vartoa vähän,
-sillä hän kuolisi varmaan pian, ja hän pyysi, että antaisin anteeksi
-ja säälisin häntä, sekä oli kuin toinen ihminen. Jouduin tietysti
-hiukan hämilleni, mutta sanoin, että hänen kotinsa oli hänen niin
-kauan kuin hän itse tahtoi. Luulen häneen koskeneen, etten näyttänyt
-ihastuneemmalta, vaikka olihan tavattoman epäjohdonmukaista hänen
-odottaa minulta sellaista. Mutta minä en tosiaankaan jaksanut tuntea
-mitään sellaisen touhun jälkeen. Toisena päivänä hän kertoi minulle
-kuinka hirveän pahalta hänestä oli tuntunut, kun minä lopultakin olin
-hylännyt hänet ja luvannut hänelle eron.
-
--- Vaikka olet ollut niin epätoivoissasi siitä etten tahtonut!
-
--- Niin, sanoi hän, en käsitä sitä itsekään. Se on jotakin hyvin
-nöyryyttävää. Mutta minä olen iloissani kuitenkin. Olen ollut aivan
-jäykkä ja kuiva sisäisesti ja sen ajatuksen riivaama, että tekisin
-jalon teon. Mutta minä en ollenkaan kelpaa sellaiseen. Sinun asiasi on
-tehdä se teko ja olla kärsivällinen minulle, Jaakko. Kuinka iloinen
-olenkaan, kun saan jäädä. Sänkyni on maailman paras.
-
-Voithan käsittää, Kamilla, etten voinut vastustaa häntä tässä
-avuttomuudessaan, kun hän nyt vihdoinkin tunnusti sen. Niin että nyt
-vallitsee sopusointu välillämme, niin kauan kuin sitä kestää. Minä olen
-syystäkin tullut epäluuloiseksi.
-
-Kysyin häneltä oliko Maija muuttanut mieltään minun suhteeni. Ja Jaakko
-vakuutti, että hän oli. Hän pyysi myös minua tulemaan hänen mukanaan
-kotiinsa pariksi päiväksi sopiakseni persoonallisesti Maijan kanssa,
-vakuuttaen, että se kävisi tavattoman helposti.
-
-En epäillyt hetkeäkään. Minun täytyi tavata sisareni ja kuulla hänen
-vakuuttavan, että olimme yhtä hyvät ystävät kuin ennenkin. Erik
-ei varmaankaan saapuisi vielä viikkoon aikaan, eikä matka missään
-tapauksessa veisi enempää kuin neljä päivää.
-
-Eikä se vienytkään. Kahden ihmisen välillä tapahtuva ratkaisu ei kestä
-kauankaan. Rupattelu vain kestää päiviä ja viikkoja ja koko pitkän
-elämän ajan.
-
-Ensin tunsin helpotusta kaiken sen jälkeen, mitä olin mietiskellyt
-kohtauksestani hänen kanssaan, kun tapasin hänet niin hiljaisena ja
-rauhallisena ja myöntyväisenä. Mutta sitten tuntui tämä myöntyväisyys
-raskaalta. Oli yhtä helppoa saada hänet suostumaan mihin tahansa kuin
-vetää kelloa, jonka vieteri oli poikki; hän ei vastustanut ollenkaan.
-Kun sanoin: -- käsitäthän minun tarkoittaneen hyvää juorutessani
-Jaakolle, niin vastasi hän: -- tietysti, onhan selvää, että tarkoitit
-hyvää, j.n.e.
-
-Hän oli muuttunut kaikessa. Hänen näköpiirinsä oli niin paljon ahtaampi
-entistään, hänen maailmansa niin pieni, ja omanarvontuntoa ei hänessä
-enää ollut. Ennen hän oli ylpeä siitä, ettei sairauden sattuessa
-antanut huomata mitään, tahtoen selviytyä siitä itse. Nyt valitti hän
-kovin ja pani koko ympäristönsä liikkeelle itsensä vuoksi.
-
-Ainoan kerran oli hän vähän kaltaisensa silloin, kun hän laski leikkiä
-siitä, että hän oli niin muuttunut. -- Oletko lukenut, kysyi hän, millä
-tavoin Antverpen valmistautui piiritykseen:
-
-Kaikki rikkaat ja kauniit esikaupungit poltettiin ja tasoitettiin
-maan tasalle, ja kaikki niiden puutarhat ja kauniit puistot hakattiin
-maahan -- kaikki sen vuoksi, ettei vihollinen saisi suojaa linnoituksen
-tykkejä vastaan. Mutta kun kaupunki kukistui, niin ei vihollinen ollut
-ollut niiden kantaman päässäkään. Se oli paljon kauempana ja ampui
-kaupunkia suoraan yli hävitettyjen esikaupunkien, jotka oli uhrattu
-turhaan. Makaan tässä ja ajattelen, että minun laitani on samanlainen.
-Ajattelen mitä kaikkea olenkaan hävittänyt pitääkseni hallussani
-linnoitukseni ja saadakseni tahtoni perille: kaiken jokapäiväisen
-mielihyvämme ja viattoman perheidyllimme. Ja sitten kohtalo iskee
-minua suoraan sydämeen ja minun täytyy antautua, ja nyt en voi olla
-ajattelematta: kun minun kuitenkin piti jäädä tänne, miksi en voinut
-tehdä sitä ilman kaikkea tätä touhua ja puuhaa, kaatamatta maahan
-esikaupunkejani, joissa ihanne asui, ilman kaikkia noita taisteluja
-Jaakon kanssa, jotka ovat niin kyllästyttäneet häntä?
-
--- Ellen minä olisi juorunnut Jaakolle, sanon minä --
-
--- Jumalan kiitos, että teit niin, vastasi hän, sillä muuten en makaisi
-nyt tässä sängyssä, vaan vieraassa maassa.
-
-Kun sitten jätin hänet hyvästi, antoi hän minulle mukaani elämänohjeen,
-kuten hän aina oli tehnyt rippikoulustaan asti.
-
--- Opi tuntemaan omat mahdollisuutesi, Kamilla, sanoi hän. Älä
-milloinkaan ole ylpeä ja pää pystyssä, ja muuta semmoista, ajattele
-mitenkä minun kävi. Älä koskaan luule, että voit olla jäykkä ja
-itsenäinen missään, tai että tahtosi pääsee voitolle, kun sitä
-jännität. Älä milloinkaan ponnistele vasten virtaa, sillä silloin
-tarttuu Jumala niskaasi ja kääntää sinut. Muista, että me olemme hyvin
-heikkoja astioita, me naiset, ole siis sävyisä ja pidä kaikki armona,
-äläkä yritä luottaa omaan ansioosi. Ja muista, että kohtalomme kääntää
-kaikki asiat parhain päin!
-
-
-
-21. Kamillan uusi sydän.
-
-
-                                              Syyskuun 4 p:nä.
-
-Mutta Maijan neuvot vaikuttivat minuun aivan päinvastoin. Mitä
-alistuvaisempi ja veltompi hän oli, sitä uhkamielisempi tunsin minä
-olevani, ja sitä lujemmaksi tuli päätökseni pysyä suorana. Katselin
-ristiäni almanakassa ja arvelin, että se oli kuitenkin vielä liian
-aikaista. Jo parin viikon kuluttua tuntui tuskani vähän oudommalta,
-niin, näytti liioitellulta. Ylipäänsä olin liioitellut, sen
-huomasin nyt, tarkastellessani itseäni ikäänkuin vähän etäämmältä.
-Kaikessa tuossa äärettömässä onnessa ja äärettömässä pettymyksessä
-Erikin vuoksi, missä olin itse? Minulla ei ollut, yhtä vähän kuin
-keinottelupaperilla mitään itsenäistä arvoa. Elämäni voitto oli
-ollut voittaa ja tappio kadottaa hänet, eikä mitään muuta. Ja
-voimattomuuden tunteeni, kun epäonnistuin, oli muuttunut katkeruudeksi
-häntä kohtaan -- mutta tarkoin katsottuna, ei kait hän sille mitään
-voinut? Kuljeskellessani siellä asunnossamme huomasin, että olin
-alkanut katsella Erikiä ikäänkuin kaukaa. Ennen en ole voinut nähdä
-häntä ensinkään, sillä hän on ollut sydämessäni. Arvostelen häntä nyt
-oikeudenmukaisemmin, luullakseni, ja epäitsekkäämmin, sillä pidän häntä
-nyt itsenäisenä olentona, enkä ainoastaan omanani.
-
-Kenties, ajattelen, hän on tullut maailmaan jotakin muuta varten kuin
-rakastamaan minua, ja minä saan Jumalan nimessä antaa hänen täyttää
-tehtävänsä ja elää ja kehittyä niinkuin se vaatii, eikä niinkuin
-minä olen toivonut. Ajattelin, että hän oli kenties tahtonut sanoa
-minulle tämän, mutta jättänyt sanomatta, koska minä silloin olisin
-parkunut niin hirveästi. Ja minä odotin nyt kovin, että hän tulisi
-kotiin, jotta vähitellen, mitään puhumatta, saisin näyttää hänelle,
-että olin huomannut sen itse -- ajatelkaas, mitenkä se hänen raukan
-mielestä olisi ihanaa. Sittenkuin minä nyt ikäänkuin olen irroittanut
-elämäni hänen hallustaan ja ottanut omaan huostaani, tunsin ikäänkuin
-uudelleen elpyväni, mitä kaikkea voisinkaan saada aikaan? Olin kulkenut
-sitä tietä, jolle surun kohdatessa joudutaan: ihminen tylstyy ja
-katkeroituu ja hylkää koko maailman ja elää ylevästi ja tekee muiden
-olon rauhattomaksi. Mutta eihän sellainen vaatinut mitään taitoa,
-mitään itsensä voittamista. Mutta minä tahdoin koettaa elämän kurjuuden
-musertuvasta ylivoimasta huolimatta viimeiseen asti pitää sieluni
-terveenä ja hartaana, niin että aina voin nauraa ilman katkeruutta ja
-itkeä ilman vihaa ja näyttää maailmalle iloista, ystävällistä naamaa.
-Ihmiset eivät tästä sanoisi mitään muuta kuin "Kamillalla on onnellinen
-luonne", mutta minä tietäisin, että se oli pieni urotyö, ja kun kaikki
-oli lopussa, asettaisin sen Herramme jalkojen eteen. Ihmisille, jotka
-eivät voi kuvitella mielessään sokeata puhelimenhoitajaa, on yleensä
-äärettömän helppoa kuvitella sokeata kohtaloa. Mutta ilman jotakuta,
-jonka silmäin edessä voin elää, en minä kestä.
-
-Tuli kortti, että pian Erik saapuisi, ja minä olin iloinen. Niin
-pitkälle en ollut vielä ehtinyt, että viihtyisin maaten yksinäni
-asunnossani! Sitäpaitsi odotin saadakseni koetella uutta sydäntäni
-hänen läheisyydessään, ja olin hyvin utelias näkemään, huomaisiko hän,
-että elämälläni oli uusi tarkoitus, tai olisinko hänen mielestään yhtä
-muuttumaton kuin kyökin uuni tai porsliiniastiat.
-
-Erik tuli eräänä aamuna, mutta minä en voinut mennä häntä vastaan,
-sillä hän oli pyytänyt matkatovereitaan suoraa päätä suurukselle --
-heidän palvelijansa ei vielä ollut kotona.
-
-Ollessani yksin oli äänetön, muuttumaton järjestys huoneessa kiusannut
-minua vähän, olinpa ottanut esille koko Erikin vaatevaraston vain
-saadakseni iloita epäjärjestyksestä. Mutta kun Erik oli saapunut Kurt
-ja Betta Sohlbergin kanssa, ei minun tarvinnut valittaa järjestyksestä.
-Silmänräpäyksessä oli koko huoneisto täynnä väkeä, matkalaukkuja,
-selkäsäkkejä ja puheen porinaa. Betta porisi: -- Niin, nyt olemme
-kotona taas, äläkä ole vihainen meille siitä. On erittäin hauskaa
-päästä tuosta sietämättömästä Erikistä, pidä hyvänäsi hänet! Missä
-saan peseytyä? Makuuhuoneessa? Kiitoksia paljon, mutta te, pojat, ette
-pistä nenäänne sinne! Olenko tullut tarkaksi mielestänne? Niin, jotakin
-säädyllistä pitää kai olla Tukholmassakin. Somaa olla täällä taas. Onko
-tapahtunut mitään erikoista? En ole nähnyt sanomalehtiä koko aikana.
-
--- Ole hyvä, tässä on pyyheliinoja, sanoin minä. Mitäkö on tapahtunut?
-Niin, Ranft on kiinnittänyt teaatteriinsa neiti Borgströmin.
-
--- Kah, jopa nyt jotakin, onko hän? Ehdinkö kammata hiukseni ennen
-suurusta?
-
--- Kyllä, kiitos, tee niin, sanoin minä, sillä minä en ole saanut sitä
-vielä oikein valmiiksi.
-
-Erik tuli luokseni keittiöön: -- Minun pitäisi kai oikein tervehtiä,
-sanoi hän. Kuinka olet voinut yksiksesi? Sanoin, että olin voinut
-hyvin. Mitenkä hän oli voinut, ei tarvinnut kysyä. Hän näytti aivan
-uudelta ihmiseltä, voimakkaalta, päivettyneeltä ja loistavalta.
-
--- Missä Matilda on? kysyi hän katsellen ympärilleen. Selitin, että hän
-on muuttanut pois. -- Sinulla on vain _minut_ nyt, sanoin.
-
--- Sitten ei minun ehkä olisi pitänyt tuoda heitä tänne, sanoi Erik
-ja katsoi minuun tarkasti, ikäänkuin nähdäkseen olinko loukkaantunut.
-Mutta he tarjoovat sen sijaan päivällistä ulkona, niin että sitä sinä
-pääset laittamasta tänään. Muuten sinua somistaa erinomaisesti lieden
-ääressä seisominen.
-
-Herra nähköön, mitenkä hän mielistelee, hänellä on paha omatunto,
-ajattelin. Mutta hän näytti niin tavattoman rehelliseltä.
-
-Hetken kuluttua tuli Betta makuukamarista, kammattuna ja hienona,
-uudessa puserossa ja kaikki matkan jäljet poistettuna, lukuunottamatta
-kullanruskeata päivettymistä.
-
-Ja nyt alkoi rupattelu taas.
-
--- Voi, mitenkä tuntuu hyvältä syödä jälleen! Herra varjele,
-kuinka me olemme syöneet näinä aikoina. Onpa somaa punnita itsensä
-keskuskylpylässä ja nähdä kuinka paljon on lihonnut.
-
--- Niin, raskas sinä oletkin, sanoi Erik.
-
--- Niin, tuo kuulostaa ihan siltä, kuin hän ei olisi tehnyt muuta
-kuin kantanut minua. Mutta sitä ei ole sentään usein tapahtunut, niin
-ettei hän ole liikoja ponnistellut. Oikeastaan oli koko mies suureksi
-pettymykseksi minulle, saatan sanoa Kamillalle, hän piti vain huolta
-itsestään, varasi itselleen parhaat palat ja parhaan paikan aina ja
-jokapaikassa, niin, siitä en peruuta mitään.
-
--- Bettan ei tarvitse tekeytyä niin säälittäväksi ja syrjäytetyksi,
-sanoi Erik hyvin rauhallisesti. Sillä hän pani kyllä ihmiset liikkeelle
-omasta puolestaan, minun tarvitsematta juosta häntä palvelemassa, eikö
-niin, Kurt?
-
--- Kurt, sinä et _uskalla_ pitää Erikin puolta!
-
--- Mutta jos hän sittenkin on oikeassa!
-
--- Muuten lasken minä vain leikkiä, Kamilla, Erik oli hurmaava! Minä en
-käsitä kuinka olisimme tulleet toimeen ilman häntä!
-
--- Niin, mikä nyt on totta? kysyin minä.
-
--- Oh, sen kait pitäisi vaimon sydämen sanoa hänelle! Minä
-hurjistuisin, ellei Kamilla olisi mielettömästi rakastunut mieheeni,
-mutta sitähän hän näköjään on. Joka tapauksessa, leikki sikseen,
-Erikillä on ollut tavaton vaikutus minuun, enkö olekin muuttunut
-hiljaiseksi ja miellyttäväksi?
-
-Ääni, jolla tämä lausuttiin, oli luonnollisesti vastustamaton. Ensi
-kerran nauroin vilpittömästi tuolle hullunkuriselle Bettalle. Mutta
-että hänen miehensä jaksoikin! Oliko hän nauranut kikahtuakseen ja
-maannut kaksinkerroin tuolla tavalla puolitoista vuotta?
-
-Tuodessani kahvin sisään, nauroivat he vielä yhtä kovin, he eivät
-ensinkään voineet hillitä itseään nyt.
-
-Kun kysyin tahtoiko Betta sokeria tai pitikö Kurt piparkakuista, niin
-minä, tietämättä miten, kaiketi herätin jonkun muiston, en tietänyt
-minkä, joka sai heidät kaikki kolme hilpeästi nauramaan. Keskustelu oli
-täynnä viittauksia, ja minä vain en käsittänyt mitään. Erik koetti
-toisinaan tutustuttaa minua tilanteeseen: -- Niin, näes, asia oli sillä
-lailla, että... Mutta Betta keskeytti hänet: -- Anna olla, Erik, se
-kuuluu niin hassulta jälkeenpäin sille, joka ei ole ollut mukana. Ja
-niin se kuuluikin.
-
-Monta kertaa huomasin Erikin tutkivasti katselevan minua: -- tuntui
-siltä kuin hän olisi aavistanut, etten ollut oikein samanlainen
-kuin hänen lähtiessään. Tuntui siltä kuin hän ihmettelisi, etten
-joutunut huonolle tuulelle hänen selvän tuttavallisuutensa johdosta
-toisten kanssa ja sen vuoksi, että hänellä oli ollut niin hirveän
-hauskaa ilman minua. Hän näytti sentään hakevan jotakin merkkiä
-siitä, sillä täytyihän sellainen olla olemassa. Mutta jumalan kiitos,
-sydämeni oli rauhallinen ja välinpitämätön, vapaa kateudesta tai
-mustasukkaisuudesta, minä vain iloitsin siitä, että hänellä oli ollut
-hyvä, vilpittömästi ja täydestä sydämestäni.
-
-Heidän mentyään tahtoi Erik auttaa minua keittiössä, mutta minä ajoin
-hänet heti pois sieltä, hän oli unissaan, ei tietysti ollut ostanut
-makuupilettiä.
-
--- Minä nukahdankin vähäisen, sanoi hän, mutta herätä minut kello 1,
-sillä silloin minun on kehitettävä valokuvat.
-
-Hän sai nukkua kello puoli neljään, jolloin minä menin sisään ja
-istuuduin sängyn laidalle. Erik oli nyt nukkunut tarpeekseen, mutta me
-emme puhuneet mitään valokuvain kehittämisestä. Päinvastoin kertoili
-hän minulle niin vilkkaasti matkastaan, että olimme vähällä tulla
-liian myöhään päivällisille. Kuvaus oli nyt aivan toinen kuin äsken,
-kun Betta määräsi sen sävyn. Erikillä on todellakin oikea ruotsalainen
-rakkaus luontoon; oli selvää, että hän oli nauttinut äärettömästi
-tuolla pohjoisessa, jossa suuret joet virtaavat laajojen metsien halki.
-
--- Sinusta olisi varmaan pitänyt tullakin jahtimestari, sanoin lopulta.
-
--- Vielä mitä, vastasi Erik, pankkimiehen toimellakin on sisältönsä.
-
-Tuttavallisesta yhdessäolosta hän puhui varsin vähän. -- Tiedäthän itse
-minkälaisia he ovat, sanoi hän.
-
--- Tunnen heitä niin vähän.
-
--- Niin, yhdentekevää.
-
-Rosenbadin ravintolassa oli meillä hyvin hauskaa, aivankuin kotonamme,
-ja minä koetin nyt olla mukana ja pysyä muiden tasalla. Mutta heti
-kun nauroin tai puhuin äänekkäästi, rypisti Erik kulmakarvojaan ja
-oli moittivan näköinen, enkä minä saanut laskea leikkiä Kurtin kanssa
-ensinkään. Koetellakseni vieläkin Erikiä, esitin Kurtille lähempää
-tuttavuutta, mutta Erik ei nähtävästi hyväksynyt sitäkään.
-
--- Mitä sinä tarkoitat ollessasi niin ankara minulle? kysyin
-suuttuneena, kotiin mennessämme. Miks'en minä saa tehdä samoin kuin
-Bettakin?
-
--- Siksi että olet minun rouvani, sanoi Erik. Mitä se minuun kuuluu
-kuinka muiden rouvat käyttäytyvät, mutta minun rouvani tulee käyttäytyä
-moitteettomasti, ja niinhän sinä teetkin.
-
--- Etkö tahtoisi minun sitten olevan Bettan kaltainen? kysyin
-ihmetellen.
-
--- Sinä olet pikku hupakko, sanoi Erik.
-
-Kerroin olleeni Maijan luona ja että hän oli sairas. Mutta jutun
-jatkoa en kertonut, ja sen vuoksi loppui se puheenaihe pian. Kuljimme
-ääneti Käsityöläiskatua eteenpäin, ja kaksi kertaa pelasti Erik minut
-hengenvaarasta, kuten hän sanoi, toisen kerran tempaistessaan minut
-raitiovaunun tieltä sillalla, ja toisen silloin, kun hän esti erään
-automobiilin ajamasta ylitseni.
-
--- Minä en käsitä, sanoi hän, mitenkä sinä voit tulla toimeen yksiksesi?
-
--- Siten, että kun olen yksikseni, luotan itseeni.
-
--- Ei kait noin pieneen itseen ole mitään luottamista.
-
--- Oh, saatpa nähdä, Erik.
-
-Olimme portin edustalla. Taaskin loi Erik minuun saman tutkivan
-katseen, aivankuin hän olisi yksinkertaisissa sanoissani huomannut
-jonkun salatun tarkoituksen.
-
-Mutta kun nyökkäsin hänelle hymyillen, niin hymyili hänkin
-ystävällisesti vastaan.
-
-Heti sen jälkeen olimme ovemme edustalla ja ojensimme molemmat
-yht'aikaa avaimemme avataksemme oven.
-
--- Tahtoisin tietää kuinka kauvan avaimemme sopivat samaan lukkoon,
-sanoin minä.
-
--- Ei kukaan tiedä elämänsä pituutta, vastasi Erik.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAMILLAN AVIOLIITTO***
-
-
-******* This file should be named 66105-0.txt or 66105-0.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/6/1/0/66105
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/66105-0.zip b/old/66105-0.zip
deleted file mode 100644
index 46267f9..0000000
--- a/old/66105-0.zip
+++ /dev/null