diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66104-0.txt | 5710 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66104-0.zip | bin | 128439 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5710 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6019bb0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #66104 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66104) diff --git a/old/66104-0.txt b/old/66104-0.txt deleted file mode 100644 index 3112ea7..0000000 --- a/old/66104-0.txt +++ /dev/null @@ -1,5710 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Punakettu, by Sir Charles G. D. Roberts, -Translated by Lyyli Vihervaara - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Punakettu - Kertomus sen seikkailurikkaasta elämästä - - -Author: Sir Charles G. D. Roberts - - - -Release Date: August 22, 2021 [eBook #66104] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAKETTU*** - - -E-text prepared by Sirkku-Liisa Häyhä-Karmakainen and Tapio Riikonen - - - -PUNAKETTU - -Kertomus sen seikkailurikkaasta elämästä Ringwaakin saloilla -ja kuinka se lopulta voitti heimonsa viholliset - -Kirj. - -CHARLES G. D. ROBERTS - -Englanninkielestä suomentanut - -Lyyli Vihervaara - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, -1920. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Hengen hinta. - 2. Erämaan opetuksia. - 3. Mustelmia ja raippoja. - 4. Yksin maailmassa. - 5. Puolison valinta ja voitto. - 6. Polttava kannus ja sokaiseva kynsi. - 7. Satimien sotkijat. - 8. Muutamia lumen pikku asukkaita. - 9. Sekarotuisten petkuttaminen. -10. Mustan vesikon julkeus. -11. Kuninkaallinen rosvo. -12. Siivellisten hyökkäys. -13. Keltainen jano. -14. Metsän punainen vitsaus. -15. Punaisen saksanhirven nenäkkyys. -16. Vihollisen käsissä. -17. Vieraan taivaan alla. -18. Heleästi haukkuva koiraparvi. -19. Voitto. - - - - -1. luku - -HENGEN HINTA - - -Kaksi ääntä, pehmeä, kellonheleä haukunta ja äkäinen luskutus, kohosi -yhdessä ilmaan huhtikuisen aamun koitteessa. Sointuva, säännötön -poljento, joka milloin paisui, milloin hiljeni, näytti olevan -sopusoinnussa maiseman miedon, haljakan värityksen kanssa, jonka yllä -lähenevän auringonnousun harmaat ja sinipunervat valot väikkyivät. -Tasankomaalla, joka oli sekalaista metsäseutua, yksinäisine taloineen, -näkyi siellä täällä muutamia valkoisia laikkoja, lumi kun siellä -säilyi syvissä kuopissa; mutta ylänköjen pitkällä ja leveällä etelään -viettävällä rinteellä jyhkeine metsineen, joita puoleksi sulaneet ahot -siellä täällä halkoivat, oli kaikkialla kevät pitemmälle joutunut. -Koivikoissa ja poppelitiheiköissä sekä laidunkummuilla alkoi näkyä ohut -vihreä verho. Ja jokaista vaahteraa peitti ruusunpunainen huntu, joka -näytti jäljittelevän aamun rusoa. - -Niin soinnukkaat kuin koirien äänet olivatkin, oli niiden -herttaisuudessa kuitenkin jotakin tuhoa ennustavaa -- jonkinlaista -uhmaavaa ja leppymätöntä iloa. Ensimmäisten äänten kohotessa usvaisilta -alangoilta vanha punainen kettu havahtui unestaan lyhyenvantteran -katajapensaan alla päivänpaisteisen töyrään laella. Se oli paikalla -täysin hereillä ja seisoi kuunnellen ääntä arvostelevasti. Sitten se -astui jonkin askeleen alas alastonta töyrästä, jossa oli, vain pari -kolme pensasta ja vierinkiveä ja jonka turve jo vihannoi hietaisen -maaperän lämmöstä. Se pysähtyi pesän suuaukon lähelle, jota osittain -peittivät katajapensaan ikivihreät oksat. Seuraavassa hetkessä -ilmaantui toinen, vähän pienempi kettu sukeltaen pirteänä esiin pesästä -ja seisoi toisen vierellä tarkasti kuunnellen. - -Läpitunkeva melu koveni, läheni, vaimeten silloin tällöin muutamiksi -hetkiksi, kun koirain seuraamat jäljet veivät sakean kuusi- ja -mäntymetsän läpi. Pian levisi levoton ilme vanhan ketun ovelille, -harmaankeltaisille kasvoille, kun se käsitti, että kysymyksessä olevat -jäljet olivat juuri ne, jotka hän itse vain kaksi tuntia aiemmin oli -tehnyt palatessaan naapuritalon kanaorren tarkastukselta. Se oli -noudattanut monia varovaisuustoimenpiteitä kotiinpäin tullessaan -sotkien ja katkaisten jäljet useaan kertaan; mutta se tiesi, että -ne lopuksi, kaikista ovelista mutkitteluista huolimatta, voisivat -johtaa koirat tälle pienelle lämpöiselle pesälle mäenrinteellä, -jossa hänen puolisonsa juuri eilen oli synnyttänyt viisi sokeata, -avutonta, vikisevää pentua. Kun hoikka, punainen emo käsitti saman -tosiasian, paljastuivat sen torahampaat, sen hiljaa muristessa, ja -astuen taaksepäin pesän suuta kohti se seisoi siinä hurjan uskaliaana, -jokaisen karhua tai pantteria heikomman pedon vaarallisena vastustajana. - -Sen puoliso älysi kuitenkin, että tarvittiin muutakin kuin urheutta -lähenevän vaaran torjumiseksi. Se tunsi ne molemmat koirat, joiden -helisevä ääni kohosi hänen kuuluvilleen niin epämieluisena herttaisessa -kevätilmassa. Se tiesi, että molemmat olivat kauhistavia tappelijoita, -väkeviä ja erätaitoisia. Noiden viiden avuttoman ryömijän takia -pesän pohjalla emo ei saisi ryhtyä taisteluun. Sen kuolema, tai -vaikkapa vain vaarallinen vahingoittuminen, olisi niidenkin kuolema. -Terävät korvat aivan pystyssä, toinen käpälä valppaasti kohollaan -ja koko asennossa varman valmiuden leima se odotti hetkisen vielä, -koettaen täsmälleen arvioida uhkaavien äänten läheisyyden. Laaksosta -kulkeutuva tuulenpuuska vihdoin toi äänen selvänä pelottavan lähelle. -Salamana livahti kettu töyrästä alas ja syöksyi alusmetsään kiirehtien -pidättämään vihollista. - -Parin sadan metrin päässä luolasta töyräällä juoksi mäenrinnettä -alas puro, joka solisten hyppeli kevätsateiden paisuttamana. Kettu -seurasi sen uomaa vähän matkan päässä, milloin toisella, milloin -toisella puolella, milloin hyppien kalliolta kalliolle vaahtopäisenä -syöksyvän veden keskessä, milloin tehden lyhyitä nopeita retkeilyjä -rantaviidakkoihin. Täten se teki jälkensä epäselviksi ja sotkuisiksi. -Sitten mielestään sopivan matkan päässä kotoa kulki vanhojen jälkiensä -poikitse pysähtyen korskeana siihen, jotta uusi haju selvästi voittaisi -vanhan. - -Koirien haukunta ja luskutus oli nyt hyvin lähellä. - -Kettu juoksi verkalleen eteenpäin ylös puiden lomitse kulkevaa -kujannetta katsahtaen taaksensa nähdäkseen, mitä koirat tekisivät -saapuessaan uusille jäljille. Sen ei tarvinnut odottaa enempää kuin -puoli minuuttia. Vihertävästä poppeliviidakosta ryntäsivät koirat esiin -juosten kuono maata hipoen. Ahkeraan haukkuva, etunenässä kulkeva oli -leveäharteinen, luppakorvainen, väriltään ruskeankeltainen koira, jolla -oli pitkälle riippuva kaulanahka; se oli sekarotuinen kettukoira. Sen -rakki-emo ei ollut hävittänyt vaistoja, jotka se oli saanut perinnöksi -vanhaan sukuun kuuluvalta ja hyvin opetetulta isältään. Sen toveri, -joka seurasi kintereillä vähemmän tunnollisesti kiinnittäen huomiotansa -jälkiin, katsellen kiihtyneesti ympärilleen joka toinen minuutti ja -haukkuen helpotuksekseen, oli suuri, mustanvalkoinen sekarotuinen, -jonka pitkä leuka ja aaltoileva karva näyttivät ilmaisevan collie-verta -sen suuresti sekaantuneessa sukuperässä. - -Saapuessaan paikalle, missä vanhojen jälkien yli kulki aivan tuore -jälki, johtaja pysähtyi niin äkkiarvaamatta, että sen seuraaja oli -kaatua hänen päällensä. Muutaman sekunnin ajaksi niiden äänet paisuivat -moninkertaisiksi, kun ne nuuskivat vimmatusti kirpeänhajuista turvetta. -Sitten ne tekivät käännöksen ja lähtivät uusille jäljille. Seuraavassa -silmänräpäyksessä ne näkivät ketun seisovan kuusimetsävyön reunassa -ja katselevan heihin ylimielisesti. Uusi hurjempi sävy haukunnassaan -ne syöksyivät eteenpäin raivoisasti tavoittaakseen sen. Mutta ketun -valkopäinen, untuvanpehmoinen häntäsuti heilahti hetkisen koirain -silmäin edessä ja katosi sitten kuusikon pimentoon. - -Ajo oli nyt täydessä vauhdissa, otus lähellä ja vanhat jäljet -unohdetut. Hurjassa huumeessa, joka kuvastui rajussa haukunnassa, -koirat puskivat eteenpäin läpi pensasten ja tiheikköjen edeten -etenemistään tuosta mäenrinteen kallisarvoisesta pesästä. Varmana -voimastaan ja taidostaan vanha kettu johti niitä pari kilometriä -harhaan valiten rosoisimman maan, mitä hankalimmat solat ja mitä -sakeimmat alusmetsät kulkeakseen. Ollen nopeajalkaisempi ja kevyempi -kuin vihollisensa sen ei ollut lainkaan vaikea pysytellä niiden edellä. -Mutta ketun tarkoituksena ei ollut jättää niitä jälkeensä tai antautua -alttiiksi sille vaaralle, että lannistaisi niiden toiveet, jolloin ne -olisivat luopuneet ajostaan ja yrittäneet uudelleen alusta. Se tahtoi -vain uuvuttaa ne perin pohjin ja jättää ne niin etäälle kotoa, että -silloin, kun ne taas olivat valmiit ryhtymään ajoon, ketun vanhoja, -pesälle johtavia jälkiä ei enää voisi silmä eikä kuono saada selville. - -Nyt näkyi auringon reuna taivaanrannan yläpuolella nousten pehmeiden -huhtikuunpilvien ruusureunaiseen verhoon ja heittäen pitkiä, -ruusunkarvaisia säteitä poikki tasaisen maan. Nämä säteet näyttivät -löytävän avopaikkoja valmiina kaikkialla, avonaisia ajoteitä tai -perattuja peltoja tai suoria lehtokujia tai välkkyviä jokirantoja, -jotka kaikki näyttivät suuntautuvan kaukaista sädeloiston lähdettä -kohti. Yhtä näistä vaaleanpunaiselta hohtavista kujista juoksi kettu -aivan häikäilemättä näyttäen oudon suurelta ja tummalta salaperäisessä -hehkussa. Aivan lähellä sen takana seurasivat nuo kaksi takaa-ajajaa --- eriskummaiset, loikkivat, pahaenteiset hahmot. Muutaman minuutin -ajan kulki ajo aamun silmää kohti, kadoten sitten puiden verhoisaan -ristikäytävään. - -Ja nyt näytti tuosta urhoollisesta ja taitavasta vanhasta ketusta, -joka urheutensa ja kavaluutensa puolesta oli oikea Odysseus lajiansa, -että hän ehkä oli vienyt viholliset kyllin kauas kotoa. Oli aika -hiukan leikitellä niiden kanssa. Pitkittäen juoksuansa, kunnes oli -saanut varmemman johdon, se teki pari kolme pientä ympyrää ja juoksi -sitten hitaammin eteenpäin. Ahdistajat olivat vallan poissa näkyvistä -puiden ja pensaiden peitossa; mutta kuulonsa avulla se tiesi sangen -hyvin, milloin ne juoksivat noihin sotkeviin jättiläissilmukkoihin. -Kun äkillinen, kiihtynyt ja hämillinen haukunta saavutti sen, pysähtyi -se ja katsahti taaksensa harmahtavanpunertava pää kenossa; ja jos -nauru olisi kuulunut ketun monien kykyjen joukkoon, olisi se varmasti -nauranut sinä hetkenä. Mutta pian saattoi äänistä päättää, että niiden -omistajat olivat onnellisesti aukaisseet pienen solmun ja taas ajoivat -takaa. Niinpä kettu jälleen juoksi eteenpäin keksien uusia kepposia. - -Kettu tuli nyt leveähkölle, kiviselle purolle, astui kiville, loikkasi -sitten takaisin omille jäljilleen, juoksi muutaman askeleen niitä -pitkin ja hyppäsi lopuksi syrjään mahdollisimman kauas, pudoten -mustikanvarpulaikan keskellä seisovalle kannolle. Livahtaen alas -kannolta se juoksi takaisin vähän matkaa jälkiensä suuntaan ja -laskeutui kuivan kummun laelle lepäämään. Riippuvat kuusen oksat -soivat sille täällä oivan piilopaikan, samalla kun sen terävät silmät -vartioivat puronpuolta ja vielä noin sadan metrin matkan jälkiänsä. - -Parin minuutin perästä koirat ryntäsivät ohi kieli roikkuen pitkällä -suusta, mutta äänet yhä innokkaan tuimina. Noin kolmenkymmenen askeleen -päässä vanha kettu katseli niitä julkeasti ja rypisti kaitaa kuonoansa -inhoten, kun kevyt tuulenhenkäys toi niiden hajua hänen ulottuvilleen. -Katsellessa sen silmäterät supistuivat kaidoiksi, pystysuoriksi, -mustiksi viiruiksi, mutta pyöristyivät sitten jälleen, kun viha väistyi -mielenkiinnon tieltä. - -Sille oli todella äärettömän mielenkiintoista nähdä takaa-ajajiensa -mieletöntä hämminkiä ja kiirettä, kun katkenneet jäljet puron reunalla -eksyttivät ne. Ensiksi ne mennä pärskyttivät puron poikki toiselle -rannalle ja ryntäsivät ylös alas, nuuskien raivokkaasti jälkiä. Sen -jälkeen ne palasivat toiselle rannalle ja toistivat saman tempun. -Sitten ne näyttivät päättelevän, että pakolainen oli yrittänyt peittää -jälkensä kulkemalla vedessä, joten ne seurasivat tarkoin veden parrasta -molemmin puolin noin viisikymmentä metriä ylös- ja alaspäin. - -Lopuksi ne palasivat paikalle, missä jäljet katkesivat, ja -alkoivat hiljaa kiertää sitä yhä laajenevissa ympyröissä. Lopulta -keltainen sekasikiö päästi äänen. Se oli haistanut jäljen kannolla -mustikkavarvikossa. Kun meluava yhteishaukunta taas kohosi aamuilmaan, -nousi vanha kettu, oikoili jäseniänsä hiukan halveksivana ja seisoi -siinä aivan näkösällä päästäen kimeän, halveksivan kiljaisun. Iloisesti -ottivat koirat kutsun vastaan ja kiitivät nuolena eteenpäin. Mutta -samassa hetkessä kettu katosi,-jättäen jälkeensä kirpeän lemujuovan, -joka tarttui pensaihin ja ilmaan. - -Ja tunnin ajan huomasivat nyt ahnaat koirat alinomaa juoksevansa -jälkien ohi tai kadottavansa ne. Enemmät puolet niiden ajasta ja -tarmosta kului niiden arvoitusten ratkaisemiseen, joita otus heille -alinomaa asetteli. Kerran ne menettivät kokonaista kymmenen minuuttia -juostessaan ylös alas ja yltympäri mäkistä lammaslaidunta täysin -hämmentyneinä, sillä aikaa kun kettu kallion koloon piiloutuneena -toisella puolen aitaa makasi mukavasti silmäillen niiden hommia. -Lampaat, jotka hälyn pelottamina tungeksivat pelästyneenä joukkona -yhteen laitumen nurkkaan, olivat antaneet sille toivomansa tilaisuuden. -Hypähdettyään kevyesti lähimmän selkään se oli juossut koko lauman -paksuvillaisten selkien yli ja päässyt siten rauta-aidan päälle, josta -oli helposti hypännyt kallion halkeamaan. - -Koirista tuntui kuin olisi heidän saaliinsa äkkiä saanut siivet ja -liidellyt ilmaan. Ajo olisi siihen loppunutkin, ellei tuuli pahaksi -onneksi olisi kääntynyt. Lounaasta puhallellut kevyt tuuli pyörähti -yhtäkkiä aavistamatta itään; ja sen mukana saapui lemuava leyhkä, joka -ilmaisi koko jutun hämmentyneille koirille. Näiden kiitäessä hilpeinä -ja mekastaen aitaa kohti kettu hiipi kallion toista kylkeä alas ja -pakeni. Ketun pää on keinoja täynnä, ja harvoin se haluaa käyttää -kaikkia tietojaan yhteen menoon. Mutta tämä oli ainoalaatuinen tapaus, -ja tämä kettu päätti tehdä työnsä perinpohjin ja nolata täydellisesti -takaa-ajajansa. Nyt se keksi sotajuonen, joka voisi mahdollisesti -masentaa koirat. Tuntien tarkasti jokaisen tuuman piiristään se -muisti purossa erään syvän pohjavesikohdan, jonka yli kulki siltana -kaatunut nuori puu. Puu oli nyt vanha ja puoleksi lahonnut. Kettu oli -kulkenut usein sen yli käyttäen sitä mukavasti siltanansa. Ja juuri -pari päivää sitten se oli huomannut, että silta oli muuttumassa hyvin -epäluotettavaksi. Se tahtoi nähdä, oliko se nyt kyllin epäluotettava -hänen tarkoituksiaan toteuttamaan. - -Enempää kiertelemättä, kaartelematta se suuntasi kulkunsa suoraa päätä -pohjavedelle jättäen selvät jäljet. Puu oli vielä siellä. Se näytti -melkein huomaamattomasti taipuvan ketun hypätessä sille. Ovela ja -harjaantunut käsityskyky sanoi hänelle, että tuo silta olisi parahiksi -kestävä kannattamaan häntä itseään, mutta ei enempää. Kevyesti ja -nopeasti ja hiukan pelätenkin (sillä se inhosi kastumista) se juoksi -puron poikki ja pysähtyi erään puun taa katsomaan, miten kävisi. - -Koirat eivät epäröineet saavuttuaan kaatuneen puun luo. Jäljet veivät -sen poikki. Ne tahtoivat mennä niiden perässä. Mutta puulla oli -jotakin sanottavaa asiassa. Kaksinkertaisen painon alla se taipui -pahaenteisesti, mutta kiihtyneet takaa-ajajat eivät olleet sillä -päällä, että olisivat huomanneet varoitusta. Seuraavassa hetkessä se -taittui keskeltä rasahtaen, ja koirat syöksyivät polskien ja haukkuen -keskelle jäistä virtaa. - -Nyt kettu oli kyllästynyt kepposiin. Se päätti viedä viholliset suoraan -eteenpäin, jättää ne täydellisesti jälkeensä ja kadottaa näkyvistään -kallioiseen erämaahan mäen toisella puolella, missä koirain jalat -pian aristuisivat terävillä kivillä. Sitten se voisi hetkisen levätä -turvassa ja palata myöhemmin päivällä mutkitellen luolan töyräälle -ja hennon punaisen puolisonsa luo. Tuuma oli hyvä ja kaikin puolin -toteutettavissa. Mutta metsänväen oikukas kohtalo suvaitsi tulla vähin. - -Sattui, että kun kettu tassutteli vanhaa, sammaleista metsäpolkua -juosten kevyesti ja ollen aseman herrana, nuori maanviljelijä pyssy -kädessä lähestyi pitkin valtatietä, joka kulki metsätien poikitse. Hän -oli menossa matalille lammikoille ylängön juurelle ja oli ladannut -pyssynsä sorsia ampuakseen eikä ollut valmistunut isomman riistan -varalle. Koirien äänet -- jotka uupumus nyt oli suuresti madaltanut ja -heikentänyt vain puuskittaisiksi haukahduksiksi -- ilmoittivat hänelle, -mitä oli tekeillä. Hänen silmistään säteili mielenkiinto, ja hän pisti -kätensä taskuunsa ottaakseen sieltä järeämmin panostetun patruunan. -Mutta juuri samalla kettu ilmestyi näkyviin. - -Ei ollut aikaa vaihtaa patruunoita. Ampumaväli oli hänen pyssylleen -pitkä, mutta nuori maanviljelijä oli hyvä ampuja ja luotti aseeseensa. -Kiireimmiten hän siis nosti pyssynsä ja laukaisi. Kun raskas pamahdus -kulki paukkuen kukkuloita pitkin ja savu työntäytyi syrjään, näki hän -ketun syöksyvän nopeasti pensaihin toiselle puolen tietä nähtävästi -vahingoittumattomana. Päästäen kirouksen, joka puolueettomasti kuului -hänen aseelleen ja samalla ampumataidolleen, hän juoksi eteenpäin ja -tutki huolellisesti jälkiä. Ei näkynyt pienintäkään veren merkkiä. - -"Turha vaiva, hitto vie!" huudahti hän ja harppaili eteenpäin -vitkastelematta. Hän tiesi, etteivät koirat konsanaan saavuttaisi tuota -taitavaa vanhaa kettua. Ne saattoivat tuhlata aikaansa, jos halusivat. -Hän ei sitä tekisi. Ne juoksivat tien yli juuri kun hän katosi -seuraavan käänteen taa. - -Mutta vaikkakin kettu oli kadonnut näkyvistä niin huolettomana ja -nopeasti, ei se ollut päässyt leikistä ihan ehein nahoin. Pamahduksen -kuuluessa se oli tuntenut äkillistä polttavaa tuskaa, kuin tulikuuman -neulan piston aiheuttamaa, kupeessansa. Yksi eksynyt hauli oli osunut -maaliin. Ja nyt juostessa tuima tuska kidutti sitä, ja jokainen -hengenveto tuntui vihlovan. - -Hitaammin ja yhä hitaammin kävi kulku; takajalat ojentuivat perin -vastahakoisesti harppaamaan ja kieltäytyivät kokonaan juoksuttamasta -kettua entisellä voimallaan. Yhä vain lähemmäs tuli koirain haukunta, -kunnes kettu äkkiä totesi, ettei voinut juosta edemmäksi. Suuren -graniittikallion juurelle se pysähtyi, kääntyi ja odotteli paljaitten -vaarallisten torahampaitten välkkyessä kapeissa leuoissa. - -Koirat olivat noin kymmenen metrin päässä siitä, ennen kuin huomasivat -sen -- niin hiljaa kettu seisoi. Tässä oli nyt saalis, jota ne -olivat ajaneet takaa, mutta niin uhmaava oli sen ulkomuoto ja ryhti, -että ne paikalla pysähtyivät. Yksi asia oli ottaa pakeneva kiinni -paossa. Vallan toista oli pitää puoliaan käsikähmässä epätoivoisen, -ovelan vihollisen kanssa. Vanha kettu tiesi tuhonhetken nyt vihdoin -koittaneen. Mutta sen notkeassa ruumiissa ei ollut pelkurihermoja, -ja käsittämätön tuska, joka hyökkäsi sen elimiin, lisäsi raivoa -rohkeuteen. Koirat eivät syyttä pitäneet sitä vaarallisena, vaikka sen -paino ja ruumiinkoko oli tuskin puolta siitä, mistä kumpikin heistä -saattoi ylpeillä. - -Mutta niiden epäröinti kesti vain hetken. Yhdessä ne heittäytyivät -ketun kimppuun ja saivat melkein yhtaikaa salamannopeita iskuja -niskaansa ja leukapieliinsä. Molemmat haukkuivat äkäisesti ja purivat -rajusti, mutta huomasivat mahdottomaksi hallita kiemurtelevaa -vihollista, joka tappeli ääneti ja jonka hennossa ruumiissa tuntui -olevan teräsjousien voima ja jäntevyys. Yhtäkkiä sen hampaat lävistivät -ajokoiran etukäpälän nilkan, ja kiljahtaen koira peräytyi taistelusta. - -Mutta mustanvalkoinen sekarotuinen oli vankempaa tekoa. Vaikka toinen -silmä oli veren peitossa ja toinen korva juurta myöten halki, ei se -ajatellutkaan rankaisemisen jättämistä. Juuri kun haukkuva ajokoira -vetäytyi pois kahakasta, tarttuivat sen pitkät, voimakkaat leuat -lujasti ketun kurkkuun, juuri leukaluun takaa. Kuului hetken ajan -hiljaista, tukahdutettua, villiä murinaa, ja kettua ravistettiin -kiivaasti, kostonhimoisesti. Sitten tuo urhea punainen ruumis ojentui -pitkin pituuttaan kallion juurelle eikä enää vastustanut voittajien -sitä survoessa ja repiessä. Tämä oli pesässä asustavan perheen -pelastuksen hinta. - - - - -2. luku - -ERÄMAAN OPETUKSIA - - -Ilta illalta kuultiin muutamien viikkojen aikana naarasketun kimeää -kiljuntaa taukoamatta yksinäisillä kallionharjanteilla. Kettuemo suri -puolisoansa. Kun tätä ei kuulunut luolalle, odotti se, kunnes tuli -yö, ja seurasi sitten leveitä, sekavia jälkiä, kunnes sai selville -kaikki, mitä oli tapahtunut. Sillä oli kuitenkin kiire -- oli niin -paljon puuhaa noiden viiden sokean ryömijän tarpeiden tyydyttämisessä -lemuavan luolan pohjalla -- ettei siltä riittänyt paljon aikaa -sureksimiseen. Mutta pehmoisen, viileän kevätyön levätessä hiljaa -ympärillä sen metsästäessä pääsi yksinäisyyden tunne silloin tällöin -kuuluville. - -Se harjoitti saaliinpyyntiä äärimmäisen varovasti. Jonkin aikaa, kun -pennut vielä olivat sokeita, se makasi luolassaan kaiken päivää niitä -ruokkien eikä liikahtanut minnekään, ennen kuin sammakoiden kurnutus -laakson lammikoissa ilmoitti hämärän tulon. Silloin sillä oli tapana -nousta mäkeä ylös ja laskeutua lähimpään laaksoon ennen pyydystelyn -alkamista. Se ryhtyi kaikenlaisiin varovaisuustoimenpiteisiin -peittääkseen jälkensä pesänsä lähettyvillä ollessaan. Milloin vain -kävi päinsä, sillä oli tapana pujahtaa kirpeänhajuisten, pistävien -kääpiökatajien lomitse, joiden tuoksu kätki sen oman väkevän lemun -ja joiden itsepäisen terävät piikit pelottivat nenäkkäitä, uteliaita -kuonoja lähestymästä. Vasta kuljettuaan erikoisen rosoisen kivikkovyön -läpi lähelle mäen harjaa se salli huomionsa kiintyä metsästyksen suurta -tarkkaavaisuutta vaativiin puuhiin. - -Ollessaan mielestänsä turvallisella alueella se kuitenkin heitti -varovaisuustoimenpiteet syrjään ja metsästi innokkaasti. Kun pennut -olivat vielä kokonaan riippuvaiset sen maidosta, oli sen ensi huolena -saada itsellensä hyvää ravintoa. Se turvausi ennen muuta metsähiiriin, -joiden vienon vikinän se saattoi erottaa hämmästyttävän välimatkan -päästä. Lähinnä näitä olivat kaniinit sopivimmat ja niitä olikin -eniten, ja niitä sen oli tapa väijyä ja hyökätä niiden kimppuun niiden -mennessä ohi. - -Joskus jokin varomaton peltokana tuotti sille viehättävää vaihtelua. -Ja joskus laskeutuessaan soisille lammikoille se oli kyllin taitava ja -vikkelä siepatakseen villihanhen. Mutta kaikista paras ja helpoimmin -saatava muona oli se, jota se vähimmin uskalsi itselleen suoda juuri -nyt kun parhaiten tarvitsi. Siellä täällä sijaitsevien takalistotilojen -kanat ja hanhet ja kalkkunat olivat nyt, kevään suloinen huuma -suonissaan, epävakaisia ja huolettomia. Mutta kun ketun piti ajatella -pienokaisiansa, ei se rohjennut kiinnittää itseensä ihmisten -vaarallista huomiota. Se soi itselleen lihavan hanhen herkkupalaksi -viiden mailin päässä olevasta karjapihasta toisessa laaksossa. Ja se -antoi itsellensä luvan siepata pari nuorta kanaa toisesta maatalosta -puoli mailia kauempana. Mutta sen omassa laaksossa, parin mailin päässä -pesältä, kaikenlainen siipikarja oli turvattu sen hampailta. Se saattoi -sivuuttaa vaappuvan ankkaparven lähellä kotia alentumatta huomaamaan -niiden viehätystä. Tunnetuksi tulo omassa ympäristössä oli viimeinen -asia, jota se toivoi. Se ei lainkaan halunnut ilmoitella itseänsä. - -Tämän viisaan varovaisuuden palkkioksi punainen emo ei nähnyt minkään -vaaran lähestyvän pesäänsä, ja se jatkoi rauhassa pienokaistensa -hellimistä. Vähään aikaan se ei kuullut pahaenteistä metsästysmusiikkia -alhaalta tasangolta, sillä ajokoiran pahasti purtu nilkka kesti -kauan parantua. Se oli niin kipeä, ettei koira kyennyt ajoon; eikä -mustavalkoinen sekarotuinen viitsinyt metsästää yksin, tahi puuttui -siltä vainuamistaito. - -Kun kuorohaukunta vihdoin jälleen kuului selvästi ketun piilopaikkaan, -nyt nuoren lehdistön hiukkasen vaimentamana, joka vihreänä, -vastapuhjenneena peitti mäenrinteen, ei se sitä suurestikaan häirinnyt. -Se tiesi, etteivät ne hänen jälkiään vainunneet. - -Kettu tuli kuitenkin pesänsä suulle ja kurkisteli siitä. Sitten se -sukeltautui kokonaan esille ja seisoi kuunnellen ankaran vihamielisin -ilmein, josta puuttui se maltillinen, puoleksi pilkallinen -mielenkiinto, mikä oli ollut ominaista surmatulle puolisolle. - -Ketun siinä seistessä paljastetuin torahampain ja vihreävälkkeisin, -kapein, tuijottavin silmäterin, ilmestyi pieni ryhmä suippoja kuonoja -höristelevin korvin sekä teräviä, ilkeitä, viattoman ovelia silmiä -sen taakse pesän suulle. Ääni oli niille outo. Mutta emon asento -osoitti selvästi, että se oli myöskin vaarallinen ja vihattava ääni, -joten ne pysyivät paikoillaan tulematta ulos tutkisteluille. Näin -varhain elämässään ne kuulivat tuota musiikkia, joka hyvin monille -ketuille on tuomion ääni. - -Kevään kypsyessä kesäksi lämpimillä tasangoilla ja tuulisilla ylämailla -ja kaukaisen Ringwaakin ilmavien sinivärien syvetessä kauniiksi -purppuranpunaksi lehtien tummetessa pienet ketut viettivät aikaansa -yhä enemmän pesänsä oven ulkopuolella ja tarkastelivat päivittäin -enenevällä mielenkiinnolla ihmeellistä, säteilevää ulkomaailmaa. Itse -siitä tuskin tietämättä ne nyt astuivat elämän kouluun ja ottivat -ensimmäisiä oppituntejansa järkähtämättömältä opettajattarelta -luonnolta. Terävä-älyisiä ja väsymättömän uteliaita ollen ne piti -tietysti lukea luonnon parhaisiin oppilaihin, jotka tunnettiin suuresta -opistaan ja vähästä kurista. Mutta niidenkin varalta oli kuria, joka -opetti niille, kuinka vakavasti luonto vaatii sääntöjensä ankaraa -noudattamista. - -Aamuisin, niin pian kuin aurinko paistoi lämpimästi töyrään pintaa -vasten, emolla oli tapana tulla esille yöllisestä saaliinhausta vielä -velttona ja ojentautua mukavasti pitkäkseen kuivalle turpeelle muutaman -askeleen päähän pesän suusta alaspäin. Sitten tulivat tavallisesti -poikaset, kurkistellen varovasti ennen kuin astuivat suureen maailmaan. - -Emon loikoillessa siinä pitkin pituuttaan kaula ja jalat sojossa ja -valkoturkkinen vatsa lämpöä kohti käännettynä poikaset alkoivat telmiä -hänen päällään, haukahdellen kuorossa kimakoin äänin. Ne purivat, -survoivat ja kiusasivat emoa siksi, kunnes sen kärsivällisyys tyystin -loppui; silloin se ravisteli ne pois päältään, hypähti seisomaan -muristen hiukan varoitukseksi ja paneutui jälleen maata toiseen -paikkaan. Tätä toimenpidettä penikat pitivät tavallisesti merkkinä -siitä, ettei emo enää halunnut leikitellä. Sitten syntyi niiden -kesken tavallisesti jonkin minuutin kestävä kiihkeä kinastelu ja -paini,, jolloin ne muka raivoissaan ollen murisivat lapsellisesti, -kunnes yksi niistä kohosi kieriskelevän joukon selkään nähtävästi -voittajana. Tämän jälkeen ryhmä kuin yhteisestä sopimuksesta hajaantui; -toiset laskeutuivat kieli riipuksissa levolle, toiset taas lähtivät -tutkistelemaan tämän huvittavan maailman pulmallisia kysymyksiä. - -Nämä eloisat pennut -- kaikki viisi -- olivat lajinsa hienoja -näytteitä; niiden villavassa penikkaturkissa oli kirkas, vaalea, -punertava väri, hintelät, pienet jalat olivat hyvin mustat ja puhtaat, -kuonot vilkkaan utelevat ottamaan selvää kaikesta, mitä tapahtui, ja -vaaleankeltaiset silmät loistivat täynnä rodun ovelaa viisautta. - -Mutta niiden joukossa oli yksi, joka aina voitti painiskelussa ja -jolla aina painin jälkeen oli niin mielenkiintoista tehtävää, ettei -sillä ollut aikaa paneutua lepäämään. Se oli vain hiukkasen suurempi -kumppaneitansa; sen turkki oli silmäänpistävämmän punainen ja sen -silmissä oli hiukan enemmän sitä katseen älykkyyttä, joka tietää, että -aivot sen takana osaavat askarrella. - -Se se ensimmäisenä huomasi, kuinka hauskaa oli pyydystää kovakuoriaisia -ja sirkkoja itselleen ruohonkorsien seasta, sillä välin kun muut -odottivat emon neuvovan miten menetellä. Se se aina parhaiten sai -kiinni hiiriä ja päästäisiä, joita emolla oli tapana tuoda pesään -elävinä pienokaisilleen, jotta ne harjaantuisivat tuossa taidossa. -Ja koko poikueesta se oli ainoa, joka emon opastamatta oppi salaa -hiipien vainuamaan hiiren ja erottamaan hiljaisen vikinän hirren -alta viidenkymmenen jalan päästä pesältä tai kauempaakin. Sitä kohti -se ryömi kärsivällisesti hiipien ja oli väijyksissä pitkät tovit -aivan liikkumattomana sekä lopuksi hyppäsi voitokkaasti pienen, -pehmoisen, harmaan uhrin kimppuun. Se näytti erikoisen täydellisesti ja -voimakkaasti perineen sen esi-isäin taitolahjan, joka kulkee vaiston -nimellä. Mutta samalla se oli erikoisen altis ottamaan oppia emoltansa, -joka parhaan kykynsä mukaan väsymättä opetti pennuillensa, mitä ikinä -pikku kettujen sopi tietää ja uskoa. - -Niiden ollessa tällä kehitysasteella emo toi pesään mitä moninaisinta -riistaa, suurta ja pientä, tutustuttaen pentuja metsän erilaisiin -antimiin. Mutta suurta riistaa -- sellaista kuin kaniinit ja murmelit --- se toi kuolleena, koska elävä kaniini saattoi paeta yhdellä -rajulla loikkauksella, ja viimeiseen hengenvetoon asti rohkea -murmeli, joka oli pelottavin hampain varustettu, saattoi tappaa -jonkun pienistä kiduttajistaan. Lisäksi se toi pesään peltokanoja ja -siipikarjaa ja kaikkia vahvasiipisiä ja täysikasvuisia lintuja kaula -taatusti katkaistuna, jotteivät pääsisi lentäen karkaamaan sopivassa -tilaisuudessa. Vain nuorille linnuille ja hyvin pienille eläimille -suotiin etuoikeus olla edistämässä punaisen ketun poikueen kasvatusta. - -Eräänä päivänä emo toi pesään mustan käärmeen, pitäen sen päätä -musertamatta suussaan, samalla kun sen ruosteenkarvainen, kiemurteleva -ruumis kiertyi ketun pään ja kaulan ympärille. Emon matalaäänisen -kutsun kuultuaan poikaset tulivat pesästään telmien innokkaina ja -tuumaillen mielessään, mikä uusi otus sillä mahtoi olla heitä varten. - -Mutta käärmeen nähdessään ne kavahtaen peräytyivät kaikki, yhtä lukuun -ottamatta. Perheen punaisin ja suurin syöksyi muristen emonsa avuksi ja -koetti repiä kiemurtelevat renkaat sen kaulasta. Se oli tietysti turha -yritys. Mutta kun vanha kettu etukäpäliensä avulla väänsihe vapaaksi ja -lyödä läimäytti pitkän suikertelijan maahan, niin pentu hyökkäsi sen -kimppuun osoittamatta pelon merkkiäkään ja ehkäisi sen pakoyrityksen. - -Hetkessä käärmeen tiukat kiemurat kiertyivät ketunpojan ympärille. -Siltä pääsi hätääntynyt haukahdus muun poikueen yhä perääntyessä -peloissaan. Mutta seuraavassa hetkessä, muistaen nähtävästi miten oli -nähnyt emonsa pitelevän tätä kummallista, hillitöntä vastustajaa, -se puraisi osuvasti, tarttuen käärmettä juuri siihen kohtaan, missä -kaula ja pää yhtyivät. Yksi ainoa neulanterävien nuorten hampaiden -raju, voimakas narskahdus -- ja selkäydin oli kokonaan vahingoittunut. -Kiinteät kiemurat veltostuivat, putosivat pois. Ja laskien ylpeästi -molemmat etukäpälänsä uhrinsa ruumiille nuori voittaja rupesi -sitä repimään, kuin se olisi ollut vain hiiri. Se oli oppinut -käsittelemään myrkytöntä käärmelajia. Kun Ringwaakin maassa ei ollut -kalkkarokäärmeitä eikä "kuparipäitä", olikin siinä todella kaikki, mitä -sen tarvitsi tietää käärmeistä. - -Sen helposti saadun voiton rohkaisemina ja huomatessaan, ettei uhri -näyttänyt elonmerkkiäkään muuten kuin hännän tempoilussa, tulivat nyt -neljä muutakin poikasta saaliinjaolle, kunnes käärmeestä ei ollut -jäljellä muuta kuin sinne tänne viskeltyjä kappaleita. - -Sitä mukaa kuin nuoret ketut voimistuivat ja niiden yritteliäisyys -eneni, alkoi elämä niitä enemmän innostuttaa. Emo pyydysteli yhä -öisin ja lepäili päivin pidättäen pentunsa vieläkin luolan oven -läheisyydessä. Sen poissa ollessa ne pysyttäytyivät varovaisesti -näkymättömissä ja olivat aivan hiljaa; mutta kun emo paistatti päivää -valmiina karkoittamaan jokaisen tungeskelijan, tunsivat ne voivansa -turvallisesti hiukan vaellella töyrään harjalla ja tiheikköjen -liepeillä. - -Eräänä päivänä puolenpäivän aikaan, kun taivas oli kirkas ja lehtien -varjot näyttivät pieniltä ja teräviltä, outo, suuri varjo purjehti -nopeasti töyrään kupeen ylitse ja näytti hetkisen liihoittelevan -pesän yllä Vanha kettu hypähti pystyyn antaen nopean varoitusmerkin. -Suuri punainen pentu, joka voitti veljensä ja sisarensa niin -hyvin varovaisuudessa kuin rohkeudessakin, kiiti nuolena tiheän -katajapensaan suojiin. Toiset kyyristyivät siihen, missä sattuivat -olemaan, ja katsahtivat ylöspäin pakokauhuisina. Aivan kuin samassa -silmänräpäyksessä kuului matala, mutta hirmuisen kohajava ääni -ylhäältä, ja tuo suuri varjo näytti putoavan taivaalta. - -Yksi pikku ketuista oli juuri töyrään harjalla ryömien litteänä -ja tuijottaen ylöspäin kauhistuneena hämmennyksen vallassa. Emo, -joka hyvin ymmärsi uhkaavan kohtalon, juoksi sitä kohti, päästäen -kimakan ulinan, siten toivoen pelottavansa rosvon pois. Mutta suuri -kyyhkyshaukka ei ollut sellainen, jota ääni voi pelottaa. - -Kuului kevyt isku, tukahtunut kirkaisu, äkillinen, hiljainen suurten -siipien lehaus, ja vihdoin niiden raskas lepattaminen. Ja juuri kun -mieletön emo saapui paikalle, kiiti suunnattoman suuri lintu ilmaan -kantaen pientä, hentoa, punaista olentoa kynsissään. - -Sen mentyä muut pennut juoksivat väristen emonsa luo -- kaikki muut -paitsi Punakettu itse, joka tuijotti miettiväisenä jonkun hetken -katajapensaan peitosta. - -Pitkän aikaa tämän kokemuksen jälkeen se ei milloinkaan laiminlyönyt -pitää tarkasti silmällä suurta sinistä avaruutta päänsä päällä, joka -näytti niin vaarattomalta, mutta jossa oli sellaisia kauhistavia turman -tuojia. - -Vähän ajan kuluttua tämän tapauksen jälkeen, ennen kuin emo oli -alkanut ottaa pentuja mukaansa vakavaan saaliinpyyntihommaan, kolhaisi -metsänväen kohtalo jälleen luolan pientä perhettä. - -Tämä tapahtui keskipäivän unisimmalla tunnilla. Vanha kettu, jonka -vierellä makasi yksi pennuista, uinaili erään pensaan alla jonkin -matkan päässä alas töyrästä mennessä. Kaksi muuta kaivoi vimmatusti -hiekkaisella paikalla töyrään laella, minne ne kenties kuvittelivat tai -vain luulottelivat kuvittelevansa haudatuksi jonkin makean herkkupalan. - -Muutaman askeleen päässä Punakettu itse uutterana ja omaa itsenäistä -päähänpistoaan seuraten, kuten tavallista, etsi innokkaasti jotakin -pientä elävää, hiirtä tai kovakuoriaista tai heinäsirkkaa, joka aivan -ilmeisesti oli liikauttanut muutamia ruohonkorsia. Jokin elävä olio, -sen hän tiesi, oli noissa korsissa. Se tahtoi siepata sen itselleen -keinolla millä hyvänsä. Ja jos se kelpaisi syötäväksi, niin hän kyllä -söisi sen. - -Yhä likemmäksi se hiipi liikkuen ääneti kuin valoläikkä. Se oli juuri -sopivan hyökkäysmatkan päässä, juuri aikeissa hyökätä ja vangita -näkymättömän otuksen, kun varoittava väristys kävi sen lävitse. Se -käänsi päätään -- mutta itsellensä onneksi se ei odottanut nähdäkseen, -mikä vaara sieltä uhkasi. Sellaisen neuvokkaan luonteen nojalla, joka -osaa toimia yhtä nopeasti kuin ajatella, se päätään kääntäessään teki -rajun, salamannopean hyppäyksen suoraan rinnettä alas emoaan kohti. -Samalla hetkellä se näki aavemaisen harmaan, ryömivän, varjomaisen -olennon suurin, vihrein silmin katsoa tuijottavan pengermältä käsin. -Jo seuraavassa silmänräpäyksessä laskeutui suuri ilves alas sille -paikalle, josta kettu juuri oli lähtenyt. - -Säikähtyneenä jättäen kaivamishommansa hiekassa nuo kaksi pentua -katsahtivat ihmeissään ylöspäin. Ne näkivät veljensä kieriskelevän -rinnettä alas ja emonsa juoksevan heitä kohti kimeästi kirkuen. Ne -hypähtivät erilleen sen terveen hajaantumisvaiston kehottamina, minkä -luonto antaa heikoille lapsillensa. Silloin suuri, pehmeä, kuin -teräskynsin varustettu käpälä laskeutui toisen päälle vastustamattoman -voimakkaana, surmaten pienen, pirteän elämän. Vahva leukapari sieppasi -sen ylös maasta; ja kevyesti hyppi ilves tiehensä yli pensaiden -saaliineensa. Huomatessaan kettuemon ajavan vimmatusti takaa se kiipesi -lähimpään puuhun, leveään kuuseen, ja ryömi erään oksan haarukkaan uhri -toisen etukäpälänsä alla. - -Kun emo kiertämistään kiersi puun juurta hypäten runkoa vasten -äänettömän raivon vallassa, niin ilves tuijotti siihen kostonhaluisesti -sähisten ja muristen. Se oli todella kettua etevämpi sekä painonsa että -aseittensa puolesta, mutta sitä ei haluttanut tapella ketun emoraivoa -vastaan. Noin kymmenen minuutin ajan kettu raivoisasti rynnisti -järkkymätöntä puunrunkoa vastaan. Mutta huomaten voimattomuutensa se -kääntyi päättäväisenä pois palaten kolmen jäljellä olevan poikasensa -luo. - -Kettuperhe oli nyt muutamia päiviä erikoisen varovainen. Pennut -pysyivät aivan emonsa kintereillä kaiken aikaa peläten säihkysilmäisen -säikyttäjän palaavan. - -Metsän heimo unohtaa kuitenkin tavallaan tämän laatuisen kokemuksen -nopeasti. Sen antama opetus tosin säilyy, mutta itse järkytys, silmitön -pelko, katoaa. Lyhyen ajan kuluttua mäenrinteen vihreä kesäinen maailma -tuntui kettuperheestä niin onnelliselta ja turvaiselta kuin konsanaan, -mutta sekä leikissä että työssä käytettiin viisaampaa varovaisuutta, -joka nyt oli käynyt vaistomaiseksi ja tavanmukaiseksi. - -Todella alkoikin nyt työ astua kolmen pikku ketun elämään, työ, joka -niille tuotti aivan samaa nautintoa kuin leikki. Emo alkoi viedä -niitä mukanaan metsästysretkille kuutamossa tai hämärissä. Ne oppivat -olemaan väijyksissä kimaltelevien kulkuteiden varsilla ja hyökkäämään -varmasti ohi hyppivän kaniinin niskaan. Ne oppivat salaa hiipimään -hautovan metsäkanan pesälle ja sieppaamaan sen siitä, mikä tehtävä -pani taitavimmankin hiipijän taidon koetukselle. Ne oppivat keksimään -peltohiirten ruohoiset käytävät ja selvittämään noiden piileskelijäin -olinpaikan niiden vikinästä ja heikosta kahinasta. Ja ne oppivat -pitämään makeista villihedelmistä ja marjoista, jotka alkoivat kypsyä -laaksoissa ja rinteillä. - -Poikasten turkista katosi nyt pennuille ominainen villavuusnäkö, ja -niissä alkoi ilmetä halu riippumattomuuteen, mikä pani emon uutterasti -valvomaan, ettei niille tapahtuisi vahinkoa. Tähän riippumattomuuteen -liittyi jonkin verran hillittömyyttä ja liiallista itseluottamusta, -mikä on kylläkin luonnollista sekä ihmisille että ketuille, kun ne -ensimmäisen kerran tulevat tietoisiksi kyvyistänsä. Mutta Punakettu, -joka voitti veljensä ja siskonsa koossa ja älykkyydessä samaten -kuin nuoren turkkinsa kirkkaassa värissä, oli näistä kolmesta -ehdottomasti pidättyväisin, Ja vähäarvoisinta sen älyssä ei suinkaan -ollut tietoisuus siitä, että emo tiesi paljon paremmin asiat kuin se -itse. Kun tämä antoi merkin, että vaara oli lähellä tai että piti -olla varovainen ja valpas, niin se oli heti valmis tarkkaamaan, mitä -siltä vaadittiin, kun taas toiset kaksi olivat joskus oikullisia ja -hajamielisiä. Kaiken kaikkiaan oli pieni perhe kuitenkin sopusointuinen -ja tyytyväinen ja kykeni, kaikista sen keskuudessa tapahtuneista -murhenäytelmistä huolimatta, suuresti iloitsemaan elämästään -lämpimässä, kesäisessä maailmassa. - - - - -3. luku - -MUSTELMIA JA RAIPPOJA - - -Nyt tuli se ratkaiseva aika, jolloin nuoret ketut osoittivat haluavansa -vaeltaa ja pyydystellä omin neuvoin, ja tällä kehitysasteellaan -ollen Punakettu, jonka vikkelyys tähän saakka oli pelastanut sen -kaikenlaisesta kovasta kurista luonnon koulussa, sai maistaa patukkaa -useammin kuin kerran. Vaisto ei voinut sille kaikkea opettaa. Emolla -oli hiukan liiaksi puuhaa perheen muista jäsenistä, jotka olivat -osoittaneet tarvitsevansa paljon enemmän hänen huolenpitoansa. Ja -siitä johtui, että Punaketun piti ottaa muutamia oppitunteja järeältä -opettajalta, kokemukselta. - -Ensimmäinen niistä opetuksista koski kimalaisia. Eräänä iltapäivänä -sen pyydystellessä peltohiiriä pienellä niittykaistaleella mäenrinteen -puolivälissä sen innokas kuono haistoi jotakin, jonka tuoksu oli -paljon herkullisempi ja houkuttelevampi kuin hiiren. Se oli lämmintä -ja makeata tuoksua, jossa oli samalla kirpaiseva sivumaku; ja vaisto -vakuutti sille varmasti, että se, millä oli tuommoinen tuoksu, oli -ehdottomasti hyvin hyvää syötäväksi. Mutta vaisto unohti huomauttaa, -että tuollainen miellyttävä nautittava oli todennäköisesti kallista tai -vaikeasti saatavissa. On mahdollista (vaikka jotkut sanovat toisin), -että vaistolta vaaditaan liikoja. - -Unohtaen kokonaan peltohiiret, suu odotuksesta vettä valuen, nuori -kettu kulki turpeen yli nälkäisenä nuuskien, seuraten epämääräistä -houkuttelijaa sinne tänne, kunnes se yhtäkkiä höyrysi kuumana ja -herkullisena sen kuonon alla. Suuri mustan keltainen kimalainen -töytäsi raskaasti ketun korvien ohi, mutta se oli liiaksi puuhassaan -huomatakseen sitä. Kettu alkoi kuopia kaikin voimin, riiputtaen -innoissaan hoikkaa, vaaleanpunaista kieltään ja välittämättä äkäisestä, -vikisevästä surinasta, joka heti alkoi kuulua sen käpälien alta. - -Turvetta oli hyvin ohuelti pienen kennokimpun yllä. Silmänräpäyksessä -uutterat käpälät tunkeutuivat sen läpi. Punakettu pisti ahnaasti -kuononsa mehiläisten ja hunajan joukkoon. Yhden kerran se sai maistaa -hurmaavan makeaa hunajaa. Sitten tuntui siltä kuin olisi kuumia -piikkejä isketty hänen kuonoonsa. Se hypähti taapäin, päästäen tuskan -ja hämmästyksen vingahduksen; ja samassa kimalaiset alkoivat parveilla -sen silmien ja korvien ympärillä pistäen raivokkaasti. - -Se juoksi henkensä edestä sokeasti ja syöksyi lähimpään -katajapensaikkoon. Viisaammin se ei olisi voinut tehdäkään, sillä -jäykät oksat lakaisivat pois sen turkkiin tarrautuneet kimalaiset, ja -muut, kuten kaikki niiden heimolaisetkaan, eivät mielellään pistäneet -hentoja siipiään sotkuisiin oksiin. Hetkisen ne surisivat kiukkuisesti -vihollisen pakopaikan ympärillä, mutta kiitivät sitten pois asunnolleen -korjaamaan vahinkoa. - -Sillä välin nuori kettu oli maannut suojapaikassaan tuimissa tuskissa, -kuopien kylmää, tuoretta multaa ja kätkien kuononsa siihen. Mutta -huomattuaan tämän parannuskeinon riittämättömäksi se muutaman minuutin -perästä ryömi pois ja livahti surkeana alas purolle, missä saattoi -hangata kuonoaan ja silmiään, jopa koko kiusattua päätään viileään ja -parantavaan liejuun. Ei ollut olemassa parempaa lääkettä sellaiselle -kivulle kuin hänen oli, ja pian pistosten aiheuttama kuume oli siinä -määrin laskenut, että se muisti mennä kotiin. Mutta sen naama oli niin -oudosti rumentunut, että perheen muut jäsenet katselivat sitä paheksuen -ja se tunsi olevansa hylkiö. - -Lähes kaksi päivää Punakettu oli kotona, kuhnustellen pimeässä luolassa -ja paastoten. Sitten sen raikas, nuori veri puhdistui katkerasta -myrkystä, ja se lähti liikkeelle kovin nälissään ja huonotuulisena. -Tämä huono tuuli ja harvinainen hiukaisu tuotti sille uuden kokemuksen -luonnon kurista. - -Oli myöhä iltapäivä, eikä muu perhe vielä ollut valmis lähtemään -metsälle, joten se hiiviskeli yksinään kaniinia etsien. Sen ruokahalu -oli siksi tuima, ettei se voinut ajatellakaan tyytyvänsä hiiriin. Noin -sadan metrin päässä pesältä ylöspäin hiipiessään salaa viidakon läpi -se näki mustan- ja valkoisenjuovikkaan eläimen astuvan hitaasti alas -karjapolkua. - -Se ei näyttänyt lainkaan pelottavalta, mutta sellainen säikkymätön -ilme sillä oli, joka kaikkina muina aikoina tai ketun ollessa -toisella tuulella olisi pysähdyttänyt vaanijan tuumimaan, niin terävä -nuori kettu kuin se olikin. Mutta juuri nyt se ei ollut sellaisella -päällä. Se kyyristyi odotuksen jännittämänä, vartosi, kunnes ei enää -enempää malttanut, hyökkäsi sitten esiin piilopaikastaan ja viskautui -maltillisen vieraan kimppuun. - -Punakettu oli, kuten olemme nähneet, erinomaisen nopsa. Tässä -tapauksessa sen hyökkäys oli niin äkillinen, että se melkein yllätti -vieraan otuksen. Sen leuat olivat puraisemaisillaan tuon juovikkaan -kaulan takaosaa. Mutta juuri ennen kuin ne ehtivät tämän toimittaa, -sattui merkillinen tapaus. Vieras otus pyörähti ympäri kuin pakoon -aikoen. Sen häntä nousi ilmaan omituisesti nytkähtäen. Ja Punakettu sai -päin silmiään ja nenäänsä ja suutansa sellaisen ryöpyn, joka tuntui -iskevän, sokaisevan ja tukahduttavan yhtaikaa. - -Siitä tuntui kuin silmät olisi poltettu pois päästä. Samalla voimakas, -tukahduttava haju iskeytyi sen henkitorveen ja tuntui melkein sulkevan -kurkun sieltä takaisin työntyessään. Läähättäen epätoivoisesti, -sähisten ja huojuen onneton nuori kettu syöksyi pakoon heittäytyäkseen -maahan ja piehtaroidakseen sammalessa ja lehdissä, yskien ja hurjasti -käpälillään raadellen suutaan ja silmiään, koettaessaan päästä irti -hirveästä, tukahduttavasta, tahmeasta aineesta. Mutta haisunäätä, -kääntymättä luomaan edes halveksivaa silmäystä masentuneeseen -vastustajaansa, kuljeskeli välinpitämättömänä karjapolkua pitkin, -pelkäämättä maailmaa. - -Mitä Punakettuun tulee, kului monta minuuttia ennen kuin se saattoi -hengittää tyynesti. Pitkän aikaa se kieriskeli lehtien ja sammalen -keskellä, kovasti hangaten naamaansa, alinomaa nousten vaihtamaan -paikkaa, kunnes maa metrien laajuudelta oli haisunäädän lemun -läpitunkema. Sitten se lähti multaiselle penkereelle ja uudisti -siellä kuivat kylpynsä, kunnes sen naama oli niin puhdas, että se -voi hengittää tukehtumatta ja saattoi taas edes jonkin verran nähdä -poltetuilla silmillään. - -Tämän tehtyään se palasi arkana kotiin pesälle -- ja sai tällä -kertaa vastenmielisen ja ehdottomasti paheksuvan vastaanoton. Emo -seisoi itsepintaisesti oviaukossa ja murisi sille selvän kiellon. -Nöyryytettynä ja ylen surullisena sen täytyi mennä pesän yläpuolella -olevaan koloon katajapensaan alle, missä hänen urhea isänsä ennen -häntä oli nukkunut. Kolmen surkean päivän aikana sen ei sallittu astua -kotiluolaan, eipä edes tulla muuta perhettä lähellekään. Puolueettoman -arvostelijan olisi silloinkin ollut pakko myöntää, että se oli kaikkea -muuta kuin herttainen. Mutta kyllä onkin kysymyksessä hyvin ilkeä haju, -jos se kerran kettua vaivaa. - -Niinä päivinä, jolloin haisunäädän kirous lepäsi raskaana sen yllä, -se huomasi tästä onnettomuudestansa kuten useimmista muista olevan -hyötyä. Pyydystely muodostui ilmeisesti helpommaksi, sillä sen haju -petti pienet metsäneläimet. Ne tiesivät, että haisunäätä oli aina hyvin -hidas liikkeissään, ja siksi kernaasti antoivat tämän näkymättömän -pyydystelijän, joka lemusi haisunäädältä, tulla loikkausmatkan -päähän. Täten Punakettu sai korvauksen karsimastaan surullisesta -vastoinkäymisestä. Nyt näytti siltä kuin heti olisi kiitänyt sana -kautta metsän, että oli liikkeellä muutamia nopeajalkaisia haisunäätiä, -jotka harppasivat hurjasti kuin metsäkissat. Ja siitä lähtien kaikki -Ringwaakin maan haisunäädät huomasivat, että pyydysteleminen oli heille -vaikeampaa kuin ennen. - -Sillä välin emoa alkoi suuresti hermostuttaa se, että kahdella -hänen poikasistaan oli taipumus kulkea ryöstelemässä laaksoissa -maatalon läheisyydessä. Se oli koettanut jollakin tavoin, osaksi -esimerkin ja osaksi epäilemättä yksinkertaisen kielen avulla, joka -ovelasti välttää ihmisten huomiota, teroittaa niille, miten tuhoa -tuottavaa ja mieletöntä oli käydä käsiksi ihmisten omaisuuteen. -Helppo pyydystäminen, niin se ilmoitti niille, ei aina ollut hyvää -pyydystämistä. - -Nämä opetukset tekivät vaikutuksensa Punaketun teräviin aivoihin. Mutta -sen veljen ja sisaren mielestä ne olivat typeriä. Mitä varten ankat ja -kananpojat olivat olemassa, ellei kettujen ravinnoksi? Ja mitä varten -oli maanviljelijöitä, ellei juuri poistamassa kettujen puutteita, -hankkimalla niille kananpoikia ja ankkoja? Huomatessaan jälkeläistensä -taipumusten suunnan vanha viisas emo päätti luopua luolan vaarallisesta -naapuristosta ja viedä pienen perheensä kauemmas metsään pois -kiusausten piiristä. Mutta ennen kuin se oli täysin vakuuttunut muuton -välttämättömyydestä, ratkaistiin asia hyvin kovakouraisesti -- ja -Punakettu sai uuden terveellisen opetuksen. - -Se tapahtui tällä tavalla. Eräänä iltana vähäistä ennen auringonlaskua -Punakettu istui eräällä kummulla katsellen lähintä karjapihaa ja -tarkaten ihmisten ja kotieläinten hommia. Se istui koiran tavoin -takakintuillaan, pää kenossa, kieli näkyen puoliavoimien leukojen -välistä, ollen mielenkiintoisen tarkkaavaisuuden perikuva. Se näki -kaksi miestä työskentelemässä pellolla aivan pienen, harmaan talon -takana. Se näki suuren mustankirjavan sekarotuisen leikittelevän -hurjana päivänpaisteisella, lastuisella pihalla keltaisen sekasikiön -kera, joka oli tullut naapuritalosta tervehtimään. Se näki parven -lihavia, laiskoja ankkoja pulikoimassa hevoslammikossa ladon takana. -Se näki myös joukon isohkoja kananpoikia, ja se ajatteli kaihomielin, -kuinka helposti saatavaa riistaa ne olisivat kömpelöimmillekin -ketuille. Se teki epämääräisen päätöksen tutkistella tarkasti ihmisiä, -jotta voisi heitä käyttää hyväksensä antautumatta liian suureen vaaraan. - -Katsellessaan se huomasi pienen punaisen hahmon hiipivän varkain -viidakon läpi lähellä niittyä. Se oli Punaketun varomaton veli, joka -silminnähtävästi pyydysteli noita kananpoikia. Punakettu liikahti -levottomasti, säikähtäen veljensä rohkeutta, mutta siitä huolimatta -mielenkiinto myötätuntoisesti vireillä. Äkkiä tapahtui rynnäkkö ja -hyökkäys, ja pieni punainen olento oli parven keskellä. Seuraavassa -hetkessä se syöksyi takaisin viidakkoon, siipiään räpyttelevä -kananpoika olan yli heitettynä; sillä välin muu parvi kauhusta rajusti -kaakattaen pakeni päistikkaa karjapihaa kohti. - -Äkillisen pelästyneen kaakatuksen kuultuaan koirat lakkasivat pihalla -leikkimästä, ja pellolla olevat miehet katsahtivat työstään. - -"Hitto vie, ellei se vain olekin kettu-lurjus!" huudahti yksi miehistä, -isäntä -- erämies, Jabe Smith nimeltä, jolle metsämaiden tuntemus -oli opettanut sen erikoisen hätämerkin, jonka linnut päästävät ketun -lähestyessä. "Kyllä se saa kalliisti maksaa tuon kananpojan, jos se -sellaisen sai!" Ja nuo kaksi miestä riensivät taloa kohti, viheltäen -koiria. Koirat tulivat heitä kohti hypellen innoissaan, tietäen hyvin, -mitä hauskaa oli tekeillä. Miehet hakivat pyssynsä keittiöstä ja veivät -koirat niityn poikki paikalle, missä kananpojat olivat olleet syömässä. -Viidessä minuutissa rosvon jäljet keksittiin, ja haukkuen täyttä -kurkkua koirat seurasivat niitä. - -Talon takana kummulla vartiota pitävä Punakettu nosti korvansa pystyyn -sointuvain, mutta pahaenteisten äänten kohotessa painostavaan ilmaan; -mutta se tiesi, etteivät koirat häntä itseään ajaneet, joten se saattoi -kuunnella enemmän tai vähemmän yliolkaisesti. - -Uhkarohkea nuori kettu, joka oli vienyt kananpojan, pelästyi -kuullessaan melun, jonka oli kintereilleen kiihottanut; mutta se oli -rohkea, piteli kiinni saaliistaan ja samosi suoraa päätä pesälle -kertaakaan pysähtymättä ajattelemaan, että tämä oli yksi hirveimpiä -rikoksia koko ketun suvun syntiluettelossa. Vaikka se koetti juosta -nopeasti yrittämättäkään salata jälkiään, sattui se kuitenkin onnekseen -kulkemaan vähän matkaa kivikkoa, mihin jäljet eivät pystyneet, ja -sitten yli puron sellaisella kohdalla, missä se oli leveä ja matala. - -Täällä takaa-ajajat huomasivat olevansa täydellisessä pulassa. Jonkin -aikaa ne kiertelivät sinne tänne, ja niiden iloinen yhteishaukunta -vaimeni vihaiseksi valitteluksi. Sitten ne taas rupesivat haukkumaan -ja kiitivät raivoissaan puron vartta alas menemättä sen yli. Ne olivat -huomanneet uudet ketunjäljet; ja kuinka ne olisivat voineet tietää, -että ne eivät olleet sen ketun jälkiä, joka oli ryöstänyt kananpojan? - -Punakettu, joka yksinäisenä istui kummullansa, kuuli äänten yht'äkkiä -muuttavan suuntaa ja tulevan meluten häntä kohti. Tämä ei aluksi sitä -häirinnyt. Sitten yht'äkkiä tuo terävä kaukonäköisyys, joka muutamilla -villieläinyksilöillä näyttää olevan, ilmaisi sille, että koirat olivat -uusilla jäljillä. Ja ne olivat juuri hänen omilla jäljillään. Hän itse -oli loppujen lopuksi se, jota ajettiin takaa. Punakettu ponnahti ilmaan -tämän huomion aiheuttamasta pelästyksestä. - -Sitten se juoksi jalat ojossa ja vatsa maata viistäen, eloisana, -punertavana viiruna, kiitäen oikopäätä pensasten läpi. - -Kotiinpäin ei Punakettu juossut, vaan suoraan siitä poispäin. Hetken -aikaa tämän kokemuksen kauhu sai sen sydämen jyskyttämään niin rajusti, -että se oli tukehtumaisillaan ja sen piti hidastuttaa kulkuaan aika -ajoin. Siksi se huolimatta noista ylen nopeista puuskista ei kyennyt -häätämään kimpustaan näitä kovaäänisiä takaa-ajajia. Kaikki tämä oli -tapahtunut niin äkkiä ja odottamatta kuin kauheassa unessa; ja ketun -silmittömään pelkoon liittyi loukkauksen tunne, sillä se ei ollut -millään tavoin syypää tähän onnettomuuteen. - -Purolle tullessa -- joka tähän vuoden aikaan oli matala, muodostaen -lammikoita ja polveilevia kanavia -- ketun suuri pelko sai sen -unohtamaan voimakkaan vastenmielisyytensä kastumista kohtaan, ja -se syöksyi päistikkaa puroon. Mutta pysähtyessään keskellä puroa -hiekkasärkälle tuli peritty tieto ja oma viisaus ajoissa sen avuksi. -Toista rantaa tavoittelematta se kääntyi ja kulki suoraan keskiuomaa -ylöspäin, hypellen märältä kiveltä toiselle ja huolellisesti välttäen -sellaisia paikkoja, joihin jäljet saattoivat jäädä. Virta oli täynnä -polvekkeita, ja kun koirat saapuivat sen äyräille, oli pakolainen -poissa näkyvistä. Sen jäljetkin olivat kadonneet tykkänään maan -pinnalta. Yltympäri yhä laajenevassa ympyröissä juoksivat koirat virran -kumpaakin rantaa, etsien kadonneita jälkiä. Lopuksi ne luopuivat -yrityksistään noloina ja kyllästyneinä. - -Punakettu kulki edelleen ylös virran uomaa täyden mailin verran -kauan sen jälkeen, kun se tyydytyksekseen oli huomannut, että -takaa-ajo oli lopussa. Sitten se teki pitkän poikkeuksen harjun -kallioiselle harjalle, lepäsi hetken pensaan alla ja laskeutui -varhaisessa kuunvalossa taas kotiluolaan. Täällä se tapasi huimapäisen -veikkonsa rehennellen siitä, että oli vaikeudetta välttänyt koirat -ja tuonut riemuiten herkullisen saaliinsa kotiin. Mutta emon se -tapasi niin levottomana ja pelokkaana, ettei se lainkaan tahtonut -mennä pesään, vaan mieluummin nukkui taivasalla katajapensaan -juurella, ennen kuin lähti öiselle pyydystysmatkalle. Tänne Punakettu -kääriytyi sen vierelle, kun taas muut kaksi poikasta huolettomina -tietämättömyydessään pysyivät vanhassa kotipesässä. - -Sinä yönä Punakettu tyytyi tavoittelemaan hiiriä kotirinteensä pienellä -viljelemättömällä niityllä. Sen palatessa kotiin harmaanpunertavassa -aamunkoitossa emo ja sisko olivat jo tulleet takaisin ja nukkuivat -juuri pesän oven ulkopuolella suojaisan pensaan alla. Mutta -voitonriemuinen nuori kananpojanpyydystäjä oli vielä poissa. Pian -kohosi tyyneen tuoksuvaan ilmaan koirien äänten tuhoisa sointu, -hiljaisena ja kaukaisena, mutta merkitykseltään varmana. Keltainen -sekasikiö ja mustan- ja valkoisenkirjava sekarotuinen olivat taas -jäljillä. Mutta kenen? Se oli kysymys, joka askarteli pikku perheen -jäsenten aivoissa, kun ne kaikin istuivat häntäsutiensa päällä, -höristelivät korviansa ja kuuntelivat. - -Hämmästyttävän nopeasti ääni kovenemistaan koveni tullen suoraan -pesää kohti. Vanha viisas emo ei saattanut erehtyä tilanteesta. Sen -ajattelematon ja itsepintainen pentu oli jälleen saattanut koirat -jäljillensä ja johti ne tänne kotiturvaan. Äkeissään ja pelästyneenä se -hypähti seisaalleen, syöksyi pesään ja sieltä ulos jälleen ja ravasi -moneen kertaan sisäänkäytävän ympärillä. Punakettu ensiksi ja sitten -sen vähemmän neuvokas sisar rupesivat pitämään samaa peliä, jonka -merkitystä alkoivat hämärästi käsittää. Sitten kaikki kolme syöksyivät -mäenrinnettä ylös ja tulivat tutulle pensaiselle pengermälle, jolta -voivat katsella kotiinsa päin. - -Vain minuutin tai kaksi ne olivat katselleet, kun näkivät mielettömän -pakolaisen juoksevan läähättäen ylös törmää ja sukeltautuvan pesään. -Aivan sen kintereillä olivat haukkuvat koirat, joiden yhteishaukunta -nyt oli varsin erilaista, kärsimättömyyden ja ilon sekaista melua, kun -vihdoin olivat saaneet ahdistetuksi saaliinsa pesään. Mustankirjava -sekarotuinen rupesi oikopäätä penkomaan raivokkaasti sisäänkäytävän -suulla, toivoen voivansa raivata tien sisälle ja lopettaa koko jutun -muitta mutkitta. Mutta sekasikiö piti parempana odottaa miehiä, joiden -hän tiesi pian saapuvan ja savulla karkoittavan vangin pesästä. Se -tyytyi istumaan oven edessä, katsellen toverinsa turhaa työtä ja aina -silloin tällöin korottaen äänensä siten opastaen metsämiehet paikalle. - -Sillä välin vanha viisas kettuemo tuolla ylhäällä pengermällä tiesi -yhtä hyvin kuin se, mitä pian tapahtuisi. Haluamatta jäädä odottamaan -murhenäytelmän välttämätöntä päätöstä se hiipi masentunein mielin pois -ja vei kaksi jäljellä olevaa pesyeensä jäsentä harjun yli, seuraavan -leveän laakson poikki ja kauas ylös yksinäisen ja jylhän Ringwaakin -rinnettä, missä niillä olisi aikaa kehittyä voimakkaiksi ja taitaviksi, -ennen kuin ryhtyisivät taisteluun ihmistä vastaan. - - - - -4. luku - -YKSIN MAAILMASSA - - -Muutamia päiviä tämän äkillisen maanpaon jälkeen pienentynyt perhe -kuljeskeli ilman vakinaista pesää, tuntien olevansa tuuliajolla. Saaden -kummallisen uhman tai koston puuskan tai kenties siksi, että kävi tuona -hetkenä pitkästä pidättäytymisestä kärsimättömäksi, kettuemo vei kaksi -poikastansa sinipunaisen auringonlaskun aikana tuimalle ryöstöretkelle -erään etäisimmän maatalon karjapihaan. - -Se näytti häikäilemättömän rohkealta; mutta vanha kettu tiesi, ettei -tässä talossa ollut koiria, lukuunottamatta pientä mitätöntä rakkia, ja -se tiesi myöskin, ettei isäntä ollut mestari pyssyn käytössä. - -Kaikki oli rauhallista pienen karjapihan ympärillä. Kultaisessa -sinipunervassa valossa näyttivät lastuinen piha ja aitan ja vajan -rosoiset, tuulenpieksemät katot ihmeellisiltä. Ankat keikkuivat -räkättäen märässä liejussa vesialtaan ympärillä, jonne oli tipahtanut -muutamia jyviä. Uniset kananpojat kerääntyivät vajan avoimelle -edustalle oikoen kaulojansa tyytyväisinä äännähdellen, ja hyppäsivät -yksitellen orrellensa. Viettävältä laitumelta kuului alas laskettujen -puomien kolinaa ja lehmänkellojen pehmeää kalkatusta, kun lehmät -päästettiin pois lypsyltä. - -Tätä turvaisaa rauhaa häiritsivät nyt nuo kolme kettua, jotka hiljaa -hyökkäsivät esille tallin takaa. Ennen kuin ahkerat ankat ehtivät -säikähtääkään tai uniset kananpojat lentää vaaraa pakoon, oli -vihollinen jo niiden joukossa, hyökäten sinne tänne ja katkoen hampain -hentoja, höyhenpeittoisia kauloja. Paikalla syntyi hirmuinen melu, kun -kaikki kirkuivat ja kaakattivat; sitten kuului rakin kimeää haukuntaa, -joka seurasi lehmiä laitumella, ja maanviljelijän vihaista huutoa, kun -tämä äärimmäisen nopeasti juoksi alas laiduntietä. - -Rosvot eivät välittäneet vähääkään luskuttavasta rakista, mutta niitä -ei haluttanut odottaa vihastuneen maanviljelijän tuloa. Lopetettuaan -edes joitakin valitusääniä taittamalla kymmenkunnalta kanalta ja -ankalta niskat jokainen viskasi lihavan saaliin selkäänsä ja hölkkäsi -verkalleen tiehensä perunamaan ruskeiden vakojen poikki metsää kohti. -Juuri katoamaisillaan oksien alle kaikki kolme kääntyivät katsomaan -maanviljelijään, joka seisoi vesikaukalon luona ravistellen nyrkkiänsä -rosvoille voimattoman ja lapsellisen raivon vallassa. - -Tämä rohkea urotyö näytti tavallaan hajoittavan pienen perheen. -Tähän aikaan nuo kaksi poikasta näyttivät huomaavan kykenevänsä -olemaan täysin riippumattomia ja luottamaan vain itseensä; ja -ikään kuin samalla hetkellä emo jollakin ovelalla tavalla hellitti -vaikutusvaltansa ohjaksia. Kaikki kolme kävivät välinpitämättömiksi -toisilleen; ja ilman mitään väärinkäsitystä tai pahansuopuuta kukin -lähti kulkemaan omaa tietänsä. - -Punakettu rohkeasti luottaen omaan taitoonsa, käänsi kasvonsa -mäenrinteen töyrästä, vanhaa katajapensaan takana olevaa pesää ja -pientä hiirien asustamaa niittyä kohti ystävällisen puron rannalla. - -Lähetessään vanhaa kotia surullisten tapahtumain muisto tuoreena -mielessään Punakettu kulki hyvin varovasti, ikään kuin olisi luullut -koirain yhä olevan siellä. Mutta se havaitsi tietysti, että siellä oli -vain täysi autius. Kuiva rinne lepäili auringon lämmössä, siellä täällä -hajallaan olevat katajapensaat seisoivat pistävinä ja tummina kuten -ennenkin, ja näkymättömänä lehtiverhonsa takana lähellä oleva puro -solisi miellyttävästi kuten ennenkin pienten putoustensa ja särkkiensä -yli vyöryen. Mutta siinä, missä ennen oli ollut kodin pyöreä, tumma -ovi-aukko, oli nyt ammottava kolo tuoreessa punaisessa mullassa. Pesää -oli kaiveltu pohjia myöten. - -Ollen jonkin verran mietiskelijäkin nuorella tavallaan, jota ei -lainkaan tunne häirinnyt, Punakettu valtasi uudelleen töyrään. -Toistaiseksi se asettui pensaan alle töyrään huipulle, missä sen -isällä oli ollut tapana nukkua. Se tiesi töyrään hyväksi paikaksi -ketun oleskella, se kun oli lämmin, kuiva, eristetty ja helposti -kaivettavissa. Hyvin suojaisesta paikasta toisen katajapensaan -juurelta, töyrään äärimmäisestä alapäästä ja aivan poissa vanhan pesän -näkyviltä se keksi toisen pesän talviasunnokseen. - -Kokeileminen ja ruoan hankinta anastivat Punaketun ajan siihen määrin, -ettei sillä ollut tilaisuutta tuntea yksinäisyyttä. Jokainen päivän -tai yön tunti, jonka se voi säästää nukkumisajastaan, oli täynnä -mielenkiintoa. - -Suvi oli ollut lempeä, kaikille metsän asujamille suopea, ja nyt vilisi -salaista elämää punaisissa ja sahraminkeltaisissa metsissä. Ruskeat -oravat hyppelivät kaikkialla näreikössä isojen puiden alla valkoiset, -untuvanpehmoiset hännät liepsahdellen pienten puuterihuiskujen tavoin. -Somat metsähiiret, kepeinä kuin varjot, kiitivät vikisten ruskeitten -puunjuurien lomissa, kun taas jokaisella ruohoisella metsäaukiolla -tai ruskealla niittyviilloksella peltohiiret ja villit pienet -päästäiset riensivät laumoittain. Peltokanapoikueet ryöpsähtelivät alas -kullankeltaisen koivun kylkiä pitkin, ja niiden ruskeat, vahvat siivet -pitivät iloista, mutta joskus pelottavaakin hälyä; ja synkkien mäntyjen -latvoissa alempien peltojen reunamilla vaakkuivat varikset. Tässä -väkirikkaassa maailmassa Punaketun oli niin helppo metsästää, että -sillä oli aikaa yhä tutkia ja koota kokemuksia. - -Tähän aikaan uteliaisuutta kiihottivat erikoisesti ihmiset ja heidän -tapansa, ja suuren osan ajastaan se vietti maatalojen liepeillä -katsellen ja tutkistellen. Mutta sen viisaat, nuoret aivot eivät -milloinkaan unohtaneet eräitä tiettyjä varokeinoja. Sen jälkiä ei -näkynyt lainkaan laakson peltojen ja mäenrinteellä olevan pesän -välillä. Ennen kuin se laskeutui tasankomaille, sillä oli aina tapana -kiivetä mäki, mennä erään vuorenharjanteella olevan kalliokielekkeen -poikki ja kulkea sitten yli suuren kivikon, missä sen jäljet hävisivät -ja laskeutuessaan näyttivät aina tulevan toisesta laaksosta Ringwaakin -alapuolelta. - -Lisäksi kun se saapui maatalolle, niin se päättävästi jätti -huomioonottamatta ankat, kalkkunat, kananpojat, -- jopa ylenpalttisessa -viisaudessaan rotat ja hiiretkin, jotka usein oleskelivat pihalla ja -aumoissa. Kuinka se saattoi tietää, että rotat, jotka nauttivat ihmisen -heinäsuovan vieraanvaraisuutta, olisivat tälle vähemmän mieluisia -kuin kananpojat, jotka asustivat hänen vajassaan? Sillä ei ollut -aikomustakaan vetää kokemattomaan niskaansa sen olennon kostoa, jonka -valtaa se ei vielä ollut oppinut määrittelemään. Siitä huolimatta, -löytäessään puun alta hedelmäpuutarhan takaosasta joukon täyteläisiä -madonsyömiä luumuja, se ei lainkaan epäröinyt herkutella noilla -mehevillä makeisilla. Sillä sen aivoihin ei ollut vielä tunkeutunut -ajatus, että ihminen saattoi välittää sellaisista elottomista esineistä. - -Toinen tärkeä varokeino, jonka tämä nuori ihmisen ja hänen tapojensa -tutkija hyvin huolellisesti otti huomioon, oli poissa pysytteleminen -siitä talosta, missä keltainen sekarotuinen asui. Se oli pääasiallisin -vaaran aihe. Suurta mustankirjavaa sekarotuista, jonka vainu ei ollut -yhtä tarkka, se ei niin kovasti pelännyt. Mutta kun se näki noiden -kahden koiran telmivän yhdessä, silloin se tiesi, että luonnollisin -asia maailmassa oli jonkinlainen metsästysretki; ja silloin se lähti -kiireen vilkkaa etsimään turvatumpaa ympäristöä. Koiria kohtaan yleensä -sillä ei ollut oikein tietoista vastenmielisyyttä, sellaista kuin -sen serkulla sudella; mutta näitä kahta koiraa se pelkäsi ja vihasi -erikoisesti. Milloin se vain, katsellessaan jostakin noista lukuisista -tähystyspaikoistaan tai vahtitorneistaan, näki nuo kaksi kiihkeästi -nuuskimassa hänen vanhoja, kuluneita jälkiään -- niitä oli hajallaan -ympäri laakson -- silloin suippo, tumma kuono heti meni kostonhalun ja -ivan kurttuihin. Sen pettämättömään muistiin kasvoi kauna, joka jonakin -päivänä tilaisuuden tullen oli vaativa ankaran korvauksen. - -Niiden eläinten joukossa, jotka nuoren ketun mielessä liittyivät -ihmiseen, oli vain yksi, jota se pelkäsi. - -Kun se eräänä päivänä hiiviskeli puutarha-aidan varjossa, kuuli se -aivan yläpuoleltaan terävän, ilkeän, sähisevän äänen, joka samassa -hetkessä muuttui erittäin kostonhimoiseksi murinaksi. Kovasti pelästyen -kettu hypähti taapäin ja katsahti ylös. Siellä aidan päällä hiiviskeli -pieni, harmahtava, mustajuovainen eläin, jolla oli pyöreät kasvot, -ympyriäiset, vihertävät, tuijottavat silmät, pitkä untuvanpehmoinen -kaula ja korkeaksi kaartunut selkä. - -Tuon ilkeän äänen kuullessaan ja nähdessään noiden raivokkaiden silmien -tuijotuksen Punakettu muisti sen kauhean päivän, jolloin ilves oli -hyökännyt hänen kimppuunsa tiheiköstä. Tämä sylkevä, uhmaileva eläin -tuolla aidalla ei tietenkään ollut läheskään ilveksen kokoinen; ja -Punakettu tunsi varmasti olevansa paljoa enemmän kuin tasavertainen -vastustaja sille julkitappelussa. Kettua ei kuitenkaan haluttanut -ryhtyä sitä koettelemaan. Jonkin sekunnin se seisoi silmäillen vierasta -hermostuneesti. Silloin kissa, aavistaen sen tuumat, kulki hitaasti -eteenpäin aidalla, sähisten vimmatusti ja naukuen mitä ilkeimmästi. -Punakettu pysyi paikallaan, kunnes pelottava olento oli viiden tai -kuuden jalan päässä siitä. Sitten se kääntyi ja livisti häpeälliseen -pakoon; ja samalla hetkellä kun se oli mennyt, kiiti kissa päistikkaa -taloa kohti, kuin olisi vihollislauma sitä ajanut takaa. - -Niiden ihmisolentojen joukossa, joita Punakettu tähän aikaan huvikseen -katseli, oli kaksi, jotka tekivät siihen erikoisen vaikutuksen ja jotka -se tykkänään eristi mielessänsä kaikista muista. Toinen näistä oli -isäntä, erämies Jabe Smith, jolla oli mustankirjava sekarotuinen, -- -hän, jonka harhahauli oli aiheuttanut Punaketun isän kuoleman. Tätä -seikkaa Punakettu ei luonnollisesti tietänyt, eikä se todellakaan, se -täytyi myöntää, olisi siitä suuresti piitannutkaan, jos olisikin sen -tietänyt. Siitä huolimatta nuori kettu oivalsi oveluudessaan, että tämä -Jabe Smith oli uutisasutuksen kaiken muun väestön joukossa erikoisen -vaarallinen ja leppymätön vihamies -- ihminen, jota piti uutterasti -tutkistella, voidakseen häntä vältellä. - -Juuri Jabe Smithiltä turkkiniekka nuori tutkija sai ensimmäisen -käsityksen pyssystä. Se näki miehen tulevan ulos talosta pitkä musta -keppi kädessään ja tähtäävän päänsä päällä lentelevää sorsaparvea -kohti. Se näki punaisen liekin ja sinivalkoisen savun tuprahtavan -mustan kepin päästä. Se kuuli kauhean ukkosenjyrähdyksen, joka -pamahteli ja ulvoi kallioitten välissä. Ja se näki yhden sorsista -kääntyvän ympäri lennossaan ja syöksyvän päistikkaa alas maahan. - -Niin, ihan varmasti tämä mies oli hyvin vaarallinen. Ja kun kettu -muutamia iltoja myöhemmin värin häipyessä kolealta syystaivaalta näki -miehen sytyttävän tulen lastuista karjapihalla, keittääkseen perunoita -sioille, kasvoi sen pelko ja ihmetys kymmenkertaiseksi. Punakeltaiset -kielet, jotka hyppelehtivät ilkeästi mustan astian ympärillä -- kauheat -olennot, jotka ihmiskäden kosketus manasi esiin lastuista -- olivat -ilmeisesti sukua sille punaiselle, joka oli lennähtänyt kepin päästä -ja tappanut matkaavan sorsan. Silloinkin, kun Punakettu oli poissa -toisessa laaksossa pyydystämässä tai makasi kiemurassa turvallisena -katajapensaansa alla töyräällä, sitä vaivasivat arvelut tuosta -tulimiehestä. Se ei tuntenut olevansa turvassa koskaan muulloin paitsi -silloin, kun se omin silmin näki, mitä tuo salaperäinen olento puuhasi. - -Toinen ihmisolento, jota Punakettu kunnioitti mielenkiinnolla, oli -Poika. Poika asui eräällä etäisemmällä maatilalla, joka oli suurimpia -ja kukoistavimpia ja varustettu kaikella, mitä takalistotilalla -pitääkin olla, mutta koiraa siellä ei sattumoisin ollut. Pojalla oli -kerran ollut koira, hyvin viisas mäyräkoira, johon hän oli kiintynyt -niin suuresti, että kun se kuoli, sen paikka pidettiin kunnioituksesta -täyttämättä. Hän oli rohkea, vakavan reipas poika, joka oleskeli paljon -itseksensä, leikki yksin ja piti uimisesta, kanootilla soutamisesta, -luistelusta, ratsastuksesta ja kaikesta sellaisesta, mikä pani lihakset -voimakkaaseen toimintaan ulkosalla; lisäksi hän tutki ahkerasti yhtä -paljon kirjoja kuin lumoavaa erämaaelämää ympärillänsä. Mutta kaikista -näistä hommista oli eränkäynti se, joka suurimmassa määrin anasti hänen -mielenkiintonsa. - -Hän liikkui metsissä yhtä äänettömästi kuin itse metsäeläimetkin, näki -yhtä terävästi, kuuli yhtä herkästi kuin ne. Ja koska hän oli hiljainen -eikä halunnut tappaa ja kun hänen siniset pojansilmänsä olivat niin -luotettavat, niin monet metsänväestäkin rupesivat katselemaan häntä -omituisen pelottomin silmin. Ei niin, että lauhkeimmat niistä olisivat -hänestä vähääkään piitanneet, paremmin kuin kestään muustakaan -ihmisestä; mutta päästessään suuresta pelostansa häntä kohtaan ne -kävivät välinpitämättömiksi. Siksipä hänellä oli tilaisuus tarkata -monia mielenkiintoisia elämän pikkuseikkoja hiljaisessa, väkirikkaassa, -salaisuuksia kätkevässä salomaassa, joka ihmisestä yleensä tuntuu -autiolta. - -Pojasta tuli Punaketun mielenkiinnon esine lähinnä Jabe Smithiä. Mutta -tässä tapauksessa oli tuskin ollenkaan pelkoa ja vihamielisyyttä. Se -piti Poikaa silmällä silkasta uteliaisuudesta, melkein kuten Poikakin -olisi tarkastellut sitä, jos olisi saanut samantapaisen tilaisuuden. -Punakettu ihmetteli nähdessään Pojan kuljeskelevan niin hiljaa läpi -metsien, katsellen, kuunnellen, odottaen kuin jokin metsän omista -asukkaista. Ja yrittäen ratkaista tätä vaikeaa arvoitusta antautui se -noudattelemaan varovasti Pojan jälkiä -- mutta niin taitavan varovasti, -ettei sen läsnäoloa aavistettukaan. - -Viikkomäärin Punakettu tällä tavoin yhä tutki Poikaa, milloin sillä oli -vain siihen tilaisuutta. Mutta kesti jonkin aikaa, ennen kuin Poika sai -tilaisuuden tarkastella Punakettua. Se tapahtui kummallisella tavalla. - -Eräänä iltapäivänä, jonkin aikaa sen jälkeen kun Punakettu oli keksinyt -ja syönyt hyvällä halulla maahan pudonneet luumut hedelmäpuutarhassa, -se löysi sattumalta metsäviiniköynnöksen laakson reunalta, ja se oli -täynnä kypsiä hedelmiä. Viiniköynnökset olivat harvinaisia Ringwaakin -seuduilla; mutta tämä, joka kasvoi suojaisessa ja hedelmällisessä -sopessa, oli lajinsa herkullinen näyte. Se oli kutoutunut käärmemäisin -kiemuroin parin kuolevan puun ylle, ja sen hedelmärypäleet olivat mitä -houkuttelevimman purppuranpunaiset. - -Punakettu katseli tätä tuntematonta hedelmää ja oli mielessään varma -sen hyvyydestä. Se muisti luumut ja vesi herahti sille suuhun. Yhden -pikku tertun, joka riippui matalalla kiertelevässä viiniköynnöksen -vesassa, se otti ikään kuin näytteeksi. Se maistui juuri siltä kuin -se oli kuvitellutkin. Mutta muut noista halkeavista, purppuraisista -rypäleistä riippuivat saavuttamattoman korkealla. Vaikka kettu -olisi hypännyt pystysuoraan ylös ilmaan jännitetyin lihaksin ja -ahnaasti sieppaavin leuoin, ei se olisi voinut tavoittaa ainoatakaan -viinirypälettä. Se kiersi kiertämistään mahtavaa viiniköynnöstä, etsien -hyökkäyspaikkaa. Sitten se yritti kiivetä, mutta turhaan. Punaketun -yritykset tähän suuntaan olivat yhtä turhat kuin sen hyppäyksetkin; ja -viinirypäleet saivat olla rauhassa. - -Punakettu oli neuvokas ja sitkeä; mutta on tapauksia, jolloin -neuvokkuus ja sitkeys käyvät ansaksi. Kettu istahti takajaloilleen -ja pohti perinpohjin tilannetta. Yhdellä kohtaa se oli huomannut -voivansa kiivetä puun runkoa pitkin viisi tai kuusi jalkaa niiden -kiemuroiden avulla, joita mahtava viiniköynnös teki tukipuunsa -ympärille. Tämä näytti kuitenkin hyödyttömältä, kun sillä kohdalla ei -ollut viinirypäleitä saatavissa. Mutta se huomasi vihdoin paikan, johon -voisi hypätä kiivettyään ensin niin korkealle kuin pääsisi -- paikan, -missä viiniköynnösrykelmä soisi sille jalansijan ja missä herkulliset -marjatertut riippuivat aivan sen pään päällä. Se ei enää hukannut aikaa -miettimiseen, vaan kiipesi, asettautui huolellisesti tasapainoasentoon, -jännitti lihaksensa ja loikkasi ilmaan. - -Punakettu putosi turvallisesti rypäleiden keskelle. Mutta se, -mitä kettu ei ollut ottanut lukuun tai edes arvannutkaan, oli -viiniköynnösten joustavuus. Ne antoivat myöten joka suunnalle -varsin kummallisesti ja oikullisesti. Muutaman sekunnin ajan kettu -ponnisteli raivokkaasti pysyäkseen paikallaan, tarttuen kiinni kynsin -hampain. Sitten se hyppelehtien ja nolattuna vaipui alaspäin läpi -viiniköynnösten. - -Mutta onnettomuudekseen se ei pudonnut maahan asti. Varsirykelmät, -jotka eivät halunneet sitä kannattaa, näyttivät yhtäkaikki päättäneen, -etteivät päästäisi sitä käsistään. Itsepäinen köynnöskiemura kiertyi -sen toisen takajalan ympärille nilkan yläpuolelle pidellen kiinni pää -alaspäin roikkuvaa kettua. - -Kovaonninen seikkailija kiemurtelihe, koettaen hampain vapautua -tuosta kovasta otteesta. Mutta joustava viiniköynnös ei päästänyt -sitä voitolle, ja jokainen ponnistus veti paulan vain kireämmälle. -Kun kettu totesi pulmallisen tilanteensa, valtasi sen pakokauhu. Se -rupesi rajusti potkimaan, rimpuilemaan ja keikkumaan. Tämä sai aikaan -kovan kahinan lehdistössä. Sitä se teki muutaman minuutin ajan, -kunnes lopulta ylen uupuneena jäi riippumaan liikkumatonna, keinuen -ruskeanvihreässä varjossa, kieli surkeasti riipuksissa ja silmät -puoliummessa. - -Juuri tällä hetkellä saapui paikalle sattumalta Poika. Hänen -herkkä korvansa oli jo etäältä kuullut lehtien tavatonta kahinaa -hetkellä, jolloin kaikkialla vallitsi hiljaisuus. Hän lähestyi hyvin -hiljaa hiipien, jottei menettäisi mitään mahdollista nähtävää, ja -saapui paikalle juuri silloin, kun ansaan joutunut näytti olevan -kuolemaisillaan. Vielä yksi pelon aiheuttama ponnistus vavahdutti -nuoren ketun jäseniä; sitten, huomattuaan tilanteen toivottomuuden, se -heittäytyi näennäisesti elottomaksi, silmät suljettuna kapealle raolle -kuin kuolleella. - -Säälin valtaamana Poika hyppäsi paikalle ja irrotti kierteen, -pahoitellen sitä, ettei ollut tullut ajoissa, pelastaakseen kauniin -eläimen hengen. Hän tunsi erikoista mielenkiintoa kettuihin ja ihaili -niiden viisautta ja mielenmalttia. Harmaissa silmissä säälin ilme hän -nyt piteli velttoa olentoa käsivarsillaan ja silitteli sen loistavaa, -kirkasta rehevää turkkia. Hänellä ei ollut milloinkaan ennen ollut -tilaisuutta tarkastella niin värikästä kettua. Arvellen lopuksi, -että hän nyt voisi saada oivallisen ketunnahan ilman minkäänlaisia -omantunnontuskia, hän kääntyi kotio viskaten ketun ruumiin -huolettomasti olkapäälleen, takajaloista kiinni pidellen. - -Mutta tällä hetkellä, juuri kun hän oli lähtemäisillään, hänen sielunsa -silmiin välähti kuva suurista purppuranpunaisista viinirypäletertuista, -jotka hän oli nähnyt silloin, kun hänen mielensä oli ollut liiaksi -muuhun kiintynyt niitä huomatakseen. Voisiko hän jättää nuo kypsät -rypäleet poimimatta? Ei, totisesti! Hän kääntyi takaisin innokkaasti, -viskasi kuolleen ketun maahan ja rupesi herkuttelemaan, kunnes suu ja -sormet olivat aivan punaiset. Kun hänen ruokahalunsa oli tyydytetty, -jopa kyllästymiin saakka, hän täytti hattunsa ja tyytyväisyydestä -huoaten katsahti lopuksi ympärilleen ottaakseen ketun selkäänsä. -Hetkisen hän tuijotti hämillään hieroen silmiään. Kettu, jonka hän -huolettomasti oli viskannut maahan, oli näyttänyt niin kuolleelta kuin -näyttää voi. Mutta nyt siinä ei ollut mitään kettua. Koska hän ymmärsi -metsän eläimiä, selvisi hänelle salamannopeasti, kuinka ovelasti häntä -oli puijattu. Itsekseen tälle hiljaa naurahdellen hän meni kotiin ilman -muuta voitonmerkkiä kuin hatuntäysi metsäviinirypäleitä. - - - - -5. luku - -PUOLISON VALINTA JA VOITTO - - -Rajattoman pöyhistyneenä onnistuttuaan voittamaan Pojan viekkaudella -Punakettu pani nyt itsensä hieman vaaralle alttiiksi, käyden -uhkarohkeaksikin ja arvostellen ihmisen ylemmyyttä liian vähäiseksi. -Onneksi itselleen se kuitenkin sai pian oivan opetuksen. - -Salaa se hiipi eräänä raikkaana aamuna Jabe Smithin jäljissä, kun -tämä oli ulkona pyssyineen peltokanoja etsimässä. Näkymättömien -siipien suhinan saadessa Jaben muuttamaan yhtäkkiä suuntaa hän näki -kirkkaanpunaisen ketun katoavan viidakkoon. Jabe oli nopea pyssymies. -Hän nosti pyssynsä ja laukaisi paikalla. Hänen panoksensa oli -kuitenkin peltokanoille aiottu, ja ampumamatka oli pitkä. Muutamat -pikku lyijyhaulit sipaisivat Punakettua kylkeen. Ne eivät tunkeutuneet -syvemmäs kuin nahan alle; mutta isku säikäytti ja haulit pistivät perin -ilkeästi. - -Hämmentyneenä ja peloissaan kettu hypähti ilmaan. Oikosenaan, vatsa -maata viistäen, se sitten pakeni punaisena viiruna nuorten, valkoisten -koivunrunkojen lomitse. Päiväkausia sitä kiusasi kyljessä kipu ja -syyhy, jota mikään ei voinut lieventää. Ja viikkomäärin se pysyttelihe -visusti poissa ihmisten ilmoilta. - -Tähän aikaan nuori kettu sai muutamia yllätyksiä. Eräänä aamuna, kun se -sukeltautui esiin katajapensaansa alta varhaisimpina kalpeanpunaisen -aamunkoiton hetkinä, se huomasi ihmeellisen, ohuen, kimaltelevan kuoren -kuolleilla lehdillä, ja ruskeat ruohot tuntuivat jäykiltä ja haurailta -sen askelten alla. Suuresti hämillään se nuuski huurretta ja maisteli -sitä, mutta huomasi, ettei sillä ollut antaa kielelle tai nenälle -mitään muuta kuin kylmän tuntua. - -Ilmakin oli käynyt tavattoman kylmäksi, joten sen ajatukset palasivat -sen kaivamalle pesälle. Sekä pakkanen että kimmeltävä huurre haihtui -auringon noustessa korkealle; mutta Punakettu ryhtyi siinä paikassa -valmistamaan pesäänsä. Sen jälkeen se asusti siinä ja unohti tykkänään -katajapensaan alla olevan asuntonsa. - -Vähän aikaa tämän jälkeen se tutustui ensi kertaa jääihmeeseen. Eräänä -raikkaana, puolihämyisenä aamuna, kun ylempi taivas paraikaa puki -ylleen aamunkoiton ensimmäisiä ruusutäpliä, kettu pysähtyi pienelle -lammikolle juomaan. Se hämmästyi, kun turpa joutui kosketuksiin jonkin -kovan, mutta näkymättömän aineen kanssa, joka asettui kuonon ja veden -väliin. Ensiksi se peräytyi varovaisen epäilyn vallassa ja vilkuili -joka taholle ympärilleen, nähdäkseen oliko jokin muukin hullusti -maailmassa. Sitten se nuuski jäätä ja nuoli sitä tunnustellen; ja -lopuksi, käyden rohkeammaksi, se sysäsi sitä niin kovasti kuonollaan, -että jää murtui. - -Tämä näytti selittävän arvoituksen sen tyydytykseksi, joten se sammutti -janonsa ja lähti pyydystelemään. Mutta myöhemmin päivällä sattuessaan -juomaan jälleen samalla lammikolla se hämmästyksekseen huomasi, että -tuo outo, kova, näkymätön, murtuva aine oli tyystin hävinnyt. Se etsi -sitä kiihkeästi ja oli kuin umpikujassa, kunnes löysi muutamia vielä -sulamattomia jäännöksiä. Sen jälkeen se oli taas tyytyväinen, näyttäen -ajattelevan, että ilmiö oli saanut varsin riittävän selityksen. - -Tämä huurteen ja jään ihmetteleminen ei kuitenkaan ollut mitään sen -vaivaavan hämmästyksen rinnalla, minkä aiheutti ensi lumen tulo. -Vaivaloisen metsästysretken jälkeen, joka oli vienyt alkupuolen yöstä, -kettu eräänä aamuna nukkui ohi päivännousun. Sen nukkuessa oli tullut -lumi, peittäen maan noin tuuman paksuudelta. Kun kettu pisti kuononsa -pesästä, oli pyry jo melkein lakannut, siellä täällä vain jokunen -kevyt, myöhästynyt lumihiutale vielä laskeutui hiljaa alas. - -Nähdessään ensimmäisen kerran maailman, josta kaikki väri oli äkkiä -pyyhkäisty pois, Punakettu peräytyi hätkähtäen -- se katosi todella -aivan pesänsä pohjille saakka. Häikäisevä ja selittämätön valkeus -kauhistutti sitä. Parissa minuutissa kuitenkin uteliaisuus palautti -sen rohkeuden, ja se tuli takaisin ovelleen. Mutta edemmäksi se ei -uskaltanut. Pistäen varovasti päänsä ulos se katseli joka suunnalle. -Mitä tuo valkoinen aines oli, joka peitti kaikki paitsi alastomat, -ryhmyiset oksat? Ketusta se näytti höyheniltä. Jos niin oli, oli täällä -varmasti ollut suuri metsästys. Mutta ei; ketun kuono ilmoitti sille -pian, ettei ollut kysymys höyhenistä. - -Nyt se otti sitä vähän suuhunsa ja hämmästyi huomatessaan, että se -katosi melkein hetkessä. Viimein se astui ulos tehdäkseen tarkempia -tutkimuksia. Mutta harmikseen Punakettu huomasi jalkojensa tulevan -märiksi ja kylmiksi. Se kammosi jalkojen kastumista, joten se nopeasti -pujahti takaisin pesään ja nuoli ne kuiviksi. - -Tunnin tai runsaamminkin Punakettu jurotti ja kummasteli kuivassa -pakopaikassaan. Kun sitten ilma leutoni, niin lumi suli paikotellen; -kettu tuli ulos ja asteli arkaillen. Mutta aamukauden se oli -niin ihmetyksissään, ettei voinut pyydystelläkään. Vasta myöhään -iltapäivällä nälkä sai sen unohtamaan sen selittämättömän seikan, joka -oli muuttanut maailman muodon, ja pakotti sen taas vakavaan toimintaan. -Mutta kun noin kymmenen päivää myöhemmin lumi todella tuli jäisen -huurteen kintereillä, oli kettu täysin sopeutunut siihen ja kohteli -myrskyä ja pakkasta kumpaakin verrattoman välinpitämättömästi. - -Koko tänä aikana Punakettu ei ollut vilahdukseltakaan nähnyt emoansa -tai siskoansa, vaikka se silloin tällöin oli kulkenut niiden jälkien -yli, tuntien ne erehtymättä hajusta. Niitä jälkiä se nuuski aina -mielihyvällä. Heimolaistensa tavoin silläkin oli halu välttää seuraa, -joka helposti aiheutti eripuraisuutta. Sitä paitsi sitä ei lainkaan -haluttanut houkutella asiaankuulumattomia alueelle, jota se nyt piti -omana erikoisena piirinään. Niin nuori kuin olikin, se oli kuitenkin -siksi voimakas ja kaunismuotoinen, että se hyvin kävi oivasta vuoden -vanhasta eläimestä. Ja se oli varsin valmis taistelemaan luuloteltujen -oikeuksiensa puolesta. - -Mutta tämän rauhaisan vapauden saattoi tuskin olettaa kestävän -niin, ettei siitä vaadittaisi maksua. Punakettu omisti jotakin, -jota monet metsän eläimet kadehtivat -- nimittäin pesän, joka oli -turvaisa, kuiva ja lämmin. Ketun poissa ollessa olivat sitä tutkineet -erilaiset hiipivät kulkijaeläimet -- kärppä, murmeli, vesikko ja -musta käärme -- mutta ne olivat kaikki pitäneet huolta siitä, että -olivat sieltä poissa ennen omistajan paluuta. Eräs vanha, äreä -murmeli, taistelussa arvettunut veteraani, joka oli yhtä urhea kuin -huonotuulinenkin, meni niin pitkälle, että asettui pesän suulle, -aikoen taistella sen omistamisesta. Mutta Punakettu sattui olemaan -poissa pitkällä metsästysretkellä toisessa laaksossa. Ja kun vanha -murmeli oli odottanut parisen tuntia turhaan, niin sen rohkeus -häipyi. Se muisti olevan toisiakin pesiä, ellei varastettavissa, -niin ainakin kaivettavissa. Ja muisti lisäksi, että sodan seuraukset -olivat epäillyttäviä. Se vaelsi alas lähimmälle naurismaalle, missä -mustankirjava sekarotuinen sen ryöstöretkellänsä saavutti ja tappoi -suurenmoisen tappelun jälkeen. Eikä Punakettu aavistanutkaan, miltä -vakavalta taistelulta se oli säästynyt. Voimakas ja viisas kun oli, -se epäilemättä olisi voittanut; mutta arpia se siitä olisi kantanut -ruumiissaan. - -Kun Punakettu eräänä päivänä juosta hölkytti kotiin tyytyväisenä -peltokana hampaissaan, huomasi se toisen ketun veresten jälkien -vievän ihan edellänsä suoraan pesälle. Nuuskien niitä se älysi, että -vieras oli outo. Ja heti epämääräinen vastenmielisyys sai karvat -nousemaan pystyyn ketun selässä. Sen mielestä jokainen vierailu oli -ainakin tunkeilemista, ellei suoranainen hyökkäys. Se kiiruhti ylös -katajapensaalle ja huomasi tungettelijan seisovan puoleksi pesän suusta -ulkona, korvat humussa, hampaat näkyvissä, julkeata uhmaa kapeiksi -siristettyjen silmien välkkeessä. - -Punaketun sydäntä paisutti tähän asti tuntematon intohimo, jossa oli -sekaisin loukkausta ja villiä raivoa. Pudottaen peltokanan suustaan -se hyökkäsi hiljaa tunkeilijan kimppuun, joka kohtasi toisen kylläkin -kernaasti juuri katajapensaan alapuolella. Ei siinä kinasteltu -asemasta, vaan molemmat kävivät heti toisiinsa käsiksi, kumpikin -hampain ja käpälin; ja punaisena, karvaisena pallona ne kierivät kolmen -metrin verran rinnettä alas. Täällä ne iskeytyivät tuimasti kiveä -vasten, Punaketun päällimmäisenä raadellessa pahasti vihollisensa -kaulaa sivulta. - -Kiveä vasten puristettuna oli kutsumaton vieras tappelussa aivan -alakynnessä. Sen oma niin kuin vastustajankin veri vuoti silmiin, -puoleksi sokaisten ne. Äkkiä se päätteli olleensa väärässä -- ja katui -nopeasti. Ankarasti läähättäen ja kiemurrellen se vääntelihe ylös, -luikahti Punaketun takajalkojen lomitse ja puikki tiehensä. Punakettu -kääntyi, katseli sitä hetkisen ja ryntäsi sitä kohti jälleen. Vieras ei -pysähtynyt puolustamaan tai antamaan selitystä, vaan loikkasi suoraa -päätä lähimmän pensaan yli ja laukkasi viidakon läpi vauhdilla, joka -osoitti sen päätöksen vilpittömyyttä. Punakettu seurasi lähes sadan -metrin matkan ja sitten, ylen ylpeänä voitostaan, palasi pesälle -nuolemaan haavojansa. - -Lähemmäs viikon perästä tämän yhteentörmäyksen jälkeen ilmestyi toinen -vieras kettu. Punakettu oli juuri lähdössä iltapäiväpyydystelylleen, -kun se näki vieraan pysähtyvän epäröiden viidakon laitaan noin -kahdenkymmenen metrin päähän pesän alapuolelle. Sen karvat nousivat -nopeasti pystyyn, ja sievästi se sipsutteli varpaillaan julman -epäkohteliaana ja valmiina uuteen tappeluun. Mutta vieraan ryhdissä -ei näkynyt minkäänlaista vihamielisyyttä. Se ilmaisi pikemminkin -epävarmuutta ja paon aikeita. - -Niinpä tapahtui, että kun Punakettu läheni sitä, hänen -vihamielisyytensä alkoi lauhtua, kunnes hänen lähenemisensä johtui -melkein yksinomaan halusta saada selville, mitä vieras tahtoi. Äkäisen -pystyt harjakset niskassa ja harteilla painuivat alas ja vaarallinen -välke hävisi sen vilkkaista silmistä. Varpaisillaan odotteleva vieras -näytti koko ajan olevan aikeissa paeta, mutta se ei sitä tehnyt, vaan -katseli yhä olkansa yli Punaketun lähenemistä. - -Kun Punakettu huomasi olevansa kuuden metrin päässä arasta vieraasta, -niin se pysähtyi ja istahti maahan, pää kenossa, suu puoliavoinna, -kieli suusta riippuen, naama suopean, mutta innokkaan mielenkiinnon -perikuvana. Vieras, naaraskettu, nähtävästi taas jonkin verran -tyyntyneenä, uskalsi nyt itsekin istahtaa maahan, kääntyen niin, että -oli Punakettuun päin. Tässä asennossa ollen ne silmäilivät toisiansa -hiljaa minuutin tai pari hyväntahtoisina molemmin puolin. Sitten -Punakettu hypähti reippaasti pystyyn, hölkytti vieraan luo ja nuuski -sitä sydämellisesti. Molemmat näyttivät ylen tyytyväisiltä tapaamisen -johdosta. Hypeltyään yhdessä muutaman minuutin ajan ja ajettuaan -toisiaan ne kulkivat rinnatusten viidakon halki, nähtävästi haluten -ruveta pyydystelykumppaneiksi. - -Täynnä ylpeyttä ja riemua, joka oli aivan uutta Punaketun sydämelle, -se juosta hölkytti eteenpäin katse kiinnitettynä vierellä kulkevaan -hentoon toveriin, silmäkulmat rypyssä ja suu auki, typerää -tyytyväisyyttä ilmaisten. Mutta nuori naaraskettu piti silmänsä ja -ajatuksensa vireillä halukkaana pyydystelyyn ja silminnähtävästi -välinpitämättömänä voitostaan. Milloin se hyökkäsi varomattoman, -ruokaa etsivän hiiren kimppuun, milloin anasti vioittuneen pulmusen, -kun lintu pakokauhun valtaamana hyppeli katajapensastiheikön suojaa -kohti. Ja vihdoin, hiipien kuvaamattoman taitavasti suunnattoman suuren -pyökkipuun ympärillä, se nappasi unisen kaniinin, jonka sen taitava -kuono oli keksinyt. - -Sen taito ja urhoollisuus ilahduttivat Punakettua ylen määrin. Ja kun -nuo kaksi herkuttelivat yhdessä veren tahraamalla lumella, vahvisti -niiden toveruuden pitkäkorvaisen saaliin veri. - -Tämän saaliin saatuaan kettupari kääntyi takaisin kotiinpäin, tehden -pitkän kierroksen, joka vei ne lähelle asutuksen liepeitä. Täällä -kohtalon sallimasta sekasikiö metsäkoira keksi niiden verekset jäljet -Tavatessaan laiskasti tietä myöten, mennen vierailulle toverinsa, -mustankirjavan sekarotuisen taloon. Niin veres ja niin houkutteleva oli -haju, ettei se malttanut odottaa seuraa, vaan päästi iloisen haukunnan -ja ryntäsi metsään yksinänsä. - -Punakettu tovereineen oli vähemmän kuin puolen mailin päässä tieltä, -kun tuo pahaenteinen ääni kohosi kuulakkaaseen, kylmään ilmaan. Ne -pysähtyivät heti, seisoivat kumpikin jalka koholla liikkumattomina -kuin kuvapatsaat ja kuuntelivat arvostellen. Haukunnassa erottui vain -yksi ääni. Ilmeisesti oli vain yksi vihollinen niitä takaa-ajamassa. -Ne katsoivat toisiinsa kysyvästi ja näyttivät keskustelutta ymmärtävän -toisensa. Sitten ne taas jatkoivat matkaansa juosta hölkyttäen kenties -hiukan nopeammin kuin ennen, mutta ei suinkaan paeten. Punaketun hento -toveri näytti kadottaneen luontaisen arkuuden, jota se oli osoittanut -muutamaa tuntia aikaisemmin. - -Kun ketut eivät pitäneet kiirettä, niin takaa-ajavan vihollisen ääni -läheni nopeasti. Lopulta se kuului juuri nuoren kuusipuurivin toiselta -puolen, noin neljäkymmentä askelta ketuista. Punaketun sydän jyskytti, -mutta se ei ajatellutkaan pakoa. Se pysähtyi ja käännähti ympäri -katsoakseen vaaraa silmiin. Sen näin tehdessä naaraskettukin kääntyi -yhtä pelottomana. Sitten syöksyi äänekäs vihollinen esille, pannen -kuusenoksat hiljaa rasahtelemaan. - -Koira oli tullut puolitiehen, ennen kuin näytti huomaavan, että nuo -kaksi kettua eivät paenneet, vaan odottivat sitä. Se hämmästyi ja -pysähtyi paikalla, samalla kun sen korkealla liepsahteleva höyhenpehmeä -häntä painui epävarmana alas. Tätä kesti kuitenkin vain sekunnin, pari, -sillä mitä merkitsivät nämä kaksi heikkoa vastustajaa sen rinnalla? -Jälleen haukahtaen se syöksyi eteenpäin. Ja ketut juoksivat vastaan, -kimeästi, uhmaavasti äännähdellen. - -Sekasikiön erikoisala ei nähtävästi ollutkaan tappeleminen, vaan -vainuaminen; ja se hämmästyi noiden kahden ketun varsin odottamatonta -ja säännöistä poikkeavaa käytöstä. Epäröidessään se yhtäkkiä huomasi -olevansa pahassa pulassa. Raivokkaasti se tarttui suurine leukoineen -petollisiin hätyyttäjiinsä, mutta onnistui saamaan vain muutaman -suuntäyden pehmeitä karvoja -- niin ketteriä ne olivat. - -Sillä välin sitä purtiin kipeästi molempiin takajalkoihin, ja se -sai viiltäviä haavoja niskaan ja kaulanahkaan, niin että veri vuoti -virtanaan. Hyökkäykset takajalkoihin pelottivat sitä erikoisesti. Se -pelkäsi reisijänteittensä rampautumista. Tämä pelko kasvoi hetkessä -pakokauhuksi. Koko voimansa käyttäen koira ravistelihe vapaaksi. -Häpeämättä pistäen ylpeän häntänsä koipien väliin se kääntyi pakenemaan -kotiinpäin. Nuo kaksi kettua juoksivat jonkin matkaa sen jäljessä -teeskennellen takaa-ajoa; sitten, määrättömän ylpeinä helpon voittonsa -johdosta, ne lähtivät taas kulkemaan pesää kohti mäenrinteelle. - - - - -6. luku - -POLTTAVA KANNUS JA SOKAISEVA KYNSI - - -Uusi tulokas suhtautui kuivaan, lämpöiseen pesään hyvin suopeasti ja -ryhtyi heti suurentamaan sitä enemmänkin kuin Punaketun oma suoranainen -tarve vaati. Mukavasti asetuttuaan asumaan nuo kaksi omistivat -itselleen eri metsästysalueet. Punakettu pyydysteli alhaalla laaksossa -ja itään päin alemmilla rinteillä, mikä tietysti oli vaarallisempaa -seutua; puoliso taas otti turvallisemman piirin pesästä länteen, missä -ei ollut asutuksia eikä koiria ja missä oli vain varottava vaarattomia, -tilapäisesti leiriytyviä metsänhakkaajia. Ilveksiä ja karhuja oli -tietysti lukuisammin sen alueella, mutta se tiesi hyvin, miten niitä -oli vältettävä, eikä sillä vaivannut mieltänsä. Ihminen, ihmisen tavat, -ihmisen liittolaiset ja seuralaiset, ne pitivät ketun ovelaa mieltä -jännityksessä. - -Alussa jatkui se runsaus, mikä edelliselle syksylle oli ollut -ominaista. Mutta heti joulun jälkeen monet sankat lumipyryt ja sitten -kauheat, hellittämättömät pakkaset tekivät metsänriistan hyvin -niukaksi. Monet heikommat linnut ja eläimet kuolivat kylmään tai -nälkään. Toiset pakenivat taatuimpiin suojapaikkoihinsa. Muutamat -talvehtijat lintujen joukossa ajautuivat vastahakoisesti etelään -vieraanvaraisemmille ilmoille, kun taas pohjoisesta päin tuli nälkäisiä -käpylintuparvia ja suuria, tyhmiä, punapäisiä nokkavarpusia, seurassaan -julmat ja tyydyttämättömät rosvot, napapiirin valkoinen haukka ja suuri -valkoinen pöllö. - -Nämä vaaralliset tungettelijat saivat alueella aikaan tuhoa kaniinien -ja oravien, hiirien ja teerien sekä varisten keskuudessa, jotka kaikki -olivat tottumattomia niiden hyökkäämistapaan ja helposti pettyivät -niiden väristä. Niin niukka kuin saalis olikin kylmän tähden, ne -tekivät sen nopeasti vielä niukemmaksi; ja ketut vihasivat niitä -katkerasti. - -Tänä laihana vuodenaikana Punaketun ajatukset kääntyivät kaiholla -vaarallisten ihmisolentojen suojattuihin ja hyvin syötettyihin -alamaisiin. Ei se kuitenkaan olisi suonut itselleen vierailua -naapurilaakson kanaorsille. Se oli liian viisas houkutellakseen turmaa -luokseen. Mutta se muisti, että Ringwaakissa päin, harjun toisella -puolen, kilpailijaketun alueella, oli toisia kanaorsia ja ankankoppeja. -Ja eräänä yönä kuun laskiessa se lähti myöhään kulkemaan harjun poikki, -kun taas naaraskettu meni kaniineja pyydystelemään kuusitiheikköön -luoteeseen päin piilossa olevasta hiljaisesta purosta. - -Eräässä maatalossa, joka uinui sinivalkoisessa, kylmässä kuutamossa, -Punakettu huomasi kanakopin pienen oven jätetyksi auki, huolimatta -kovasta pakkasesta. Siinä talossa ei ollut koiraa ensinkään. -Matalakattoinen, tilava suojus oli hiljainen, eikä valoa vilkkunut -sen ikkunoista. Tallissakin oli äänetöntä, lukuunottamatta lehmien -hiljaista märehtimistä kytkyessään ja levottomien hevosten silloin -tällöin kuuluvaa töminää seimiensä äärellä. Suuri harmaja kissa, -joka laiskasti asteli lumisen pihan poikki, huomasi hiiviskelevän, -tuuheahäntäisen vieraan, ja pelästyneesti sähähtäen hyppäsi puuvajan -katolle naukuen äkäisesti. - -Punakettu silmäili kissaa hetkisen, päätellen, että se oli mitätön -tekijä tässä asiassa, ja pisti terävän kuononsa varovasti sisään -kanakopin pienestä ovesta. Sisältä tuleva lämpöisten, lihavien, hyvin -syötettyjen ja tyytyväisten kanojen haju oli erittäin houkutteleva. -Kettu ei voinut vastustaa herkullista houkutusta, vaan pujahti sisään. - -Kuutamo virtaili leveänä, valkoisena juovana suuren, aivan orsia -vastapäätä olevan ikkunan läpi. Punakettu huomasi hetkessä, että -talonisäntä oli asettanut orret ottaen tarkoin huomioon ketun -kiipeämistaidon puutteen. Kanat olivat lihavia ja painavia -- -enimmäkseen sekoitettua Brahma-, Cochin- ja Plymouth Rock-alkuperää --- jonka tähden niiden omistaja oli asettanut ortta vasten pitkän, -kaltevan poikkipuilla varustetun laudan, jotta ne voisivat hypätä -orsilleen tarvitsematta lentää. Lisäksi itse orret olivat järjestetyt -noin puolisen metriä leveän hyllyn yläpuolelle, joka oli suojaamassa -alla olevia pesiä. Kaiken kaikkiaan se oli mitä uudenaikaisin vehje, -siipikarjakirjojen hyväksytyn mallin mukainen. Mutta jos Punakettu -itse olisi sen saanut suunnitella, ei se olisi voinut saada sitä -täydellisemmin sopimaan omiin tarkoituksiinsa. - -Pysähtyen heti oven sisäpuolelle pimeään varjopaikkaan se tarkasteli -orsia huolellisesti ja arvioiden. Kanat nukkuivat kaikki, mutta kukko, -varovainen nukkuja, oli hereillä. Se ei ollut kuullut hiiskaustakaan -Punaketun salaisesta tulosta, mutta jonkinlainen tarkka vaaran tajunta -oli sen herättänyt. Sen terävät, rohkeat silmät keksivät jotakin -tavatonta tuolla varjossa. Kurkottaen kaulaansa ja hienoa, käärmemäistä -päätään se päästi pitkän, varoittavan kysyvän kiekaisun. - -Punakettu ei kiinnittänyt lainkaan huomiota tähän hiljaiseen ääneen, -joka ei pelottanut. Tehtyään päätöksen se hyökkäsi pelottomana ylös -kaltevaa lankkua, juoksi korotettua lavaa myöten ja sieppasi neljännen -kanan orren päästä, lihavan, houkuttelevan, taajahöyhenisen Brahman. -Yksi nopea leukojen narskahdus uhrin kaulassa -- eikä räpyttelevä -höyhenkasa enää tehnyt vastarintaa. - -Punakettu heitti saaliin hartioilleen, pyörsi ympäri ja juosta hölkytti -varsin tyynenä lankkua alas. Mutta puolitiehen päästyä sille tapahtui -erittäin hämmästyttävä seikka. Sen verhosi yhtäkkiä, kuten näytti, -pilvi lepattavia siipiä, jokin terävä ja ilmeisesti polttavan kuuma -tunkeutui syvälle sen kaulaan, ja raskas, pehmoinen ruumis iski sitä -niin tuimasti, että se heitti täydellisen kuperkeikan ja putosi -raskaasti lattialle, samalla kun saaliin retkottava ruumis vierähti -ketun kasvojen yli sokaisten ja hämmentäen. - -Kukko, joka oli valvonut valppaasti epäillen, ei ollut samaa rotua -kuin kanat. Se ei ollut mikään kömpelö Cochin tai Brahma, vaan -pitkäkannuksinen, lujahöyheninen, sileäpäinen ja puhdasrotuinen, -mustanpunainen tappelukukko. Tämä oli Punaketun onnettomuus. - -Kun hämmentynyt Punakettu tointui, lennähti kukko jälleen sen kimppuun, -iskien sen päähän vahvoine nopeine siipineen ja työntäen toisen noista -tikarimaisista kannuksistaan uudestaan ketun niskaan. Haava aiheutti -polttavaa tuskaa; ja tällä kertaa se oli vaarallisen lähellä korvan -juurta, mikä aiheutti Punaketulle pelontuskan. Mitä, jos tuo petollinen -ase tapaisi silmän? - -Raivoissaan kettu teki rynnäkön urhean hyökkääjänsä kimppuun. Mutta -kukko oli valpas, tyyni ja älykäs. Kevyesti ilmaan hypäten se väisti -ketun ryntäyksen, purjehti taitavasti sen pään yli ja antoi ohi -mennessäänkin vielä tuollaisen pelottavan kannusiskun. Kärki vajosi -syvälle vihollisen kuonon yläosaan tuuman verran alapuolelle silmää. -Tuska oli ankara, mutta noiden iskujen pelko merkitsi Punaketulle -enemmän kuin kipu. Se saattoi verrattoman rohkeana ryhtyä kukkoa -rankaisemaan, mutta silmien menettämisen vaara täytti sen pakokauhulla. -Se ei tahtonut olla enempää tekemisissä tämän kummallisen ja kauhean -vastustajan kanssa. - -Pää matalalla iskun uudistumista välttääkseen kettu syöksyi ulos -pienestä ovesta. Poistuessakin pelottavat siivet läiskivät taas sitä -selkään, ja molemmat kannukset vajosivat sen takapuoleen. Läpikotaisin -pelotettuna se pakeni häpeällisesti pellon poikki metsään. Ja voittajan -kimeä kiekuminen herjasi kettua kaikuen sen kintereillä satelevan -lumikentän poikki. - -Syviin varjoihin se pakeni, yli lumenpeittämän puron, pienten, -loistavien metsäaukioiden poikitse, läpi sankkojen kuusikoiden, -sotkuisen, lehdettömän alusmetsän, hiljaisten lehtojen eikä pysähtynyt -kertaakaan, ennen kuin saattoi nähdä tutun pengermän mäenrinteellä -ja katajapensaan, jonka takana pesä sijaitsi. Siinä se pysähtyi -sekunniksi. Mutta samalla se näki töyrään harjalla pesän yläpuolella -näyn, joka karkotti kaiken pakokauhun sen sydämestä. Unohtaen kipunsa -ja vertavuotavat haavansa se päästi kimeän raivonkiljahduksen ja -syöksyi eteenpäin vauhdilla, jota mikään pelko ei ollut kyennyt sen -jaloille antamaan. - -Sillä välin kun Punakettu kärsi urhoollisen tappelukukon siipien ja -kannusten antamaa kuritusta, juosta hölkytti sen toveri kotiinpäin -jokseenkin onnistuneelta metsästelyltä ylemmän harjun vierinkivien -joukossa. Tassutellessaan hiljaa töyrään harjaa pitkin selkä kuutamon -loistetta kohti se huomasi kärpän lähestyvän jonkin matkan päässä -puunrunkojen keskitse. Kärpän eleistä älytessään, ettei se ollut häntä -huomannut, se pujahti harvan pensaan peittoon, kyyristyi ja odotti -kärpän käyvän turmaansa kohti. Lähemmäs, yhä lähemmäs se tuli, ja -tiukemmaksi, yhä tiukemmaksi kävi väijyksissä olevan pyydystelijän -ryhti, kun se pysyttelihe jännittyneenä loppuhyppyä ja hyökkäystä -varten. - -Sattuipa, että sillä välin yksi isoja, hiljaisia, valkoisia Pohjolan -rosvoja lentää löyhytteli melua pitämättä avarain metsien halki, -tuijottaen pyörein, kirkkain silmin, jotka olivat lasinkovat, joka -pensaaseen ja piilopaikkaan. Se oli hirmuisesti nälissään. Kärppää, -joka lähestyi puiden taittuneiden varjojen lomitse, se ei nähnyt, mutta -se ei voinut olla huomaamatta pienen pensaan takana kyyristelevää -kettua. Sen suurten, untuvahöyhenisten siipien suunta muuttui paikalla, -ja se laskeutui pahaa-aavistamattoman ketun taakse leijailevan, -valkoisen usma-aaveen lailla. Kärppä näytti juuri silloin olevan -sopivan hyökkäysmatkan päässä, joten kettu loikkasi suoraan pensaan -läpi. Juuri sen ollessa taivaan ja maan välillä pöllö iski siihen, niin -että sen hirmuiset kynnet upposivat syvälle ketun kupeisiin ja selkään. -Siipien voimakkaasti lepattaessa, hämmästyksen ja tuskan kiljahdusten -kaikuessa molemmat painuivat yhdessä alas lumihangelle. - -Monta kertaa ennen oli suuri valkoinen pöllö pyydystänyt kettuja ja -voittanut ne ja ahmaissut suuhunsa. Mutta ne olivat olleet pieniä -napapiirin kettuja, jotka eivät olleet niin voimakkaita, viisaita -ja kesyttämättömiä kuin niiden punertava eteläinen suku. Nyt se -huomasi joutuneensa vaikeaan seikkailuun. Huolimatta siitä hirveästä -tuskasta, jota puristavat kynnet tuottivat, peloton pieni naaraskettu -kiemurtelihe taapäin ja ylöspäin ja puri nopeasti näykkivin, viiltävin -leuoin. - -Kolmasti se koetti saada otetta, pelkäämättä suurten siipien iskuja, -jotka pyrkivät, joskaan eivät siinä aivan onnistuneet, nostamaan sitä -lumesta. Kolmasti se sai vain suuntäyden untuvaisia, kiinnitarrautuvia, -tukahduttavia höyheniä. Kun kettu sitten tunsi kohoavansa maasta, tuli -sen nopea äly sille avuksi; se kurotti ylemmäksi ja tarttui vihollisen -siiven tyveen. Epätoivon vimmalla se jauhoi leukojansa yhteen, ja pian -vahvat luut katkesivat narskuen. Heti se tunsi olevansa vakavasti -lumihangella jälleen. Nousun jännitys lakkasi. Suuri siipi riippui -hervottomana. - -Raajarikkonakin Pohjolan rosvo oli uskalias. Tämä ei enää ollut -pyydystelyä; se huomasi joutuneensa tappeluun ja kokeneensa lisäksi -tavattoman, aivan odottamattoman tappion. Nyt se otti leikkiin -voimakkaan nokkansakin, repien sillä raivokkaasti vastustajansa kylkeä. -Mutta toimelias ja ovela kettu piti kiinni katkenneesta siivestä -ja koetti pakottaa pöllöä selälleen. Tämän täytyi hellittää kynnet -otteestaan ja räpytellä raivoisasti toisella toimivalla siivellään, -estääkseen tämän turmiota tuottavan onnettomuuden. Mutta samalla linnun -veitsireunainen, voimakas nokka, joka oli kaareva kuin sirppi sitkeiden -nahkojen repimisen varalle, teki veristä työtä hennon naarasketun -selässä ja kyljissä. Juuri tällä hetkellä -- jolloin taistelun tulos -vielä oli epävarma, ja olisi ollut vaikea päättää, kummalleko voitto -kallistui -- Punakettu syöksyi näyttämölle. - -Se saapui taisteluun tappeluvimmoin, jota lisäsi häpeä äskeisestä -tappiosta sekä rakkaus puolisoon. Hiirenhiljaa se syöksyi törmää ylös -hypellen. Iso lintu näki sen ja tervehti sitä sokaisevin siiveniskuin. -Mutta seuraavassa hetkessä Punakettu kantoi sitä poispäin, linnun -kynsiessä rajusti turhaan ja räpytellessä. Tuhoisa nokka raateli yhä -uudestaan Punaketun kylkiä. Sitten jälkimmäisen hampaat tapasivat -vihollisen kurkun, ja yhden sydämenlyönnin aikana taistelu päättyi. -Iso lintu makasi liikkumatonna, retkottaen selällään veren tahraamalla -lumella. - -Nuo kaksi kettua koskettivat toistensa kuonoja osaaottavasti ja -rupesivat sitten nuolemaan toistensa haavoja. Hyvän puolituntisen -ne tätä tekivät, osoittaen sitkeää kärsivällisyyttä, jota metsän -heimolla on niin erinomaisen runsaasti. Lasikirkas kuutamo valeli kahta -ystävähahmoa niiden seistessä siinä uutterasti toisiaan hyväillen -törmän avonaisella yläreunalla. Lähellä olevasta turvallisesta -piilopaikasta kärppä katseli niitä pitkän aikaa ihmeissään, vihaten -niitä, mutta samalla iloiten ison pöllön kuolemasta, joka oli sille -paljon vaarallisempi vihollinen kuin yksikään kettu. - -Kun haavat näyttivät olevan sopivasti lääkityt, hiipi Punakettu vihdoin -alas rinnettä pesään, tunnollisesti välttäen pöllön ruumista. Tämä oli -hänen puolisonsa saalis, eikä se tahtonut näyttää vaativansa mitään -oikeuksia siihen. Mitä naaraskettuun tulee, käsitti se täydelleen -oikeutensa. Iso, irtain, höllä höyhenkasa oli liian raskas sille -tavalliseen ketun tapaan kannettavaksi, joten se laahasi sen ripeästi -rinnettä alas pesän suulle. Vetäisten toisen siiven sisäpuolelle, -jottei joku ohikulkeva metsävaras joutuisi kiusaukseen koettaa -kähveltää sitä, se asettui makaamaan ihan pesän suulle ja lepäsi -etukäpälät saaliin päällä, odottaen, kunnes he molemmat olisivat kyllin -levänneet, ruvetakseen syömään sitä aamiaisekseen. - -Vaeltava vesikko hiipi pesän ohi ja pysähtyi vihamielisen ihmetyksen -vallassa katsomaan suurta, valkoista Pohjolan rosvoa, kuolleenakin -kauheata. Mutta se tiesi terävien silmien vartioitsevan pesästä -käsin, eikä sillä ollut halua likempään tarkasteluun. Se kiiti -pois käärmemäisesti puroa kohti, missä sillä oli muutamia salaisia -kulkuteitä jään reunojen alla, ja pakkasen kirkas kuulakkuus laskeutui -vielä kerran metsän ylle. - - - - -7. luku - -SATIMIEN SOTKIJAT - - -Eräänä yönä heti näiden tuskallisten välinäytösten jälkeen, kun kuutamo -vielä valaisi kimmeltävää erämaata, nuo kaksi kettua leikkivät yhdessä -loistavalla polulla, jonka puron lumipeitteinen uoma muodosti läpi -metsän. Haavat olivat vain vähän vaivanneet niiden karaistuneita, -terveitä lihaksia. Ketut olivat saaneet runsaasti saalista alkupuolella -yötä. Ne olivat nuoria, erittäin tyytyväisiä itseensä ja toinen -toiseensa. Ainoa homma, joka niitä miellytti, oli ajella toisiansa -yltympäri pienissä ympyröissä, hypätä toistensa selkään ja joskus -painiskella takakäpälille nousten ja purra toisiaan kurkkuun, kaikin -tavoin julmuutta teeskennellen. - -Päinvastoin kuin koirat ne eivät melunneet leikkiessään, -lukuunottamatta kiirehtivien ja töykkivien jalkojen aikaansaamaa -hiljaista kahinaa ja tassutusta sekä aika-ajoittaista rapinaa -pensaissa, joita ne telmiessään koskettivat. - -Yhtäkkiä törmätessään toisiinsa kierroksellaan ne pysähtyivät, -aikoessaan juuri ruveta painiskelemaan ja seisoivat hiiskahtamatta, -tuijottaen outoon jälkeen. Se oli lumikengillä kulkeneen ihmisen jälki. -Kettujen ahnaasti vainuavat kuonot vakuuttivat niille heti, että jälki -oli monta tuntia vanha. Sitten ne ottivat sen erittäin ihmettelevän ja -tutkivan tarkastelunsa alaiseksi. Varmastikaan ei heidän erämaassaan -voinut asustaa olento, jolla oli noin suunnattomat jalat. Mutta jos -sellainen siellä olisikin, olisi heidän saatava selville kaikki, mikä -sitä koski, varmemmin välttääkseen törmäämästä yhteen sellaisen hirviön -kanssa. - -Näiden isojen jälkien ympärillä ja varsinkin jokaisen jäljen -keskikohdan paikkeilla, missä suurin syvennys oli, ilmeni voimakas -ihmisen haju, joka hämmästytti kettuja sitä enemmän, kun ne tiesivät, -etteivät ihmisen jalat tehneet sellaisia jälkiä. Punakettu tunsi -hajun vielä tarkemmin, todeten sen erikoisen vastenmielisen henkilön -hajuksi, pelätyn tulen, melun ja kuoleman aiheuttajan, Jabe Smithin. -Tämän jälkeen se totesi, että jättiläismäiset jäljet oli tehnyt jokin, -joka oli kiinnitetty Jabe Smithin jalkaan. Sitä Punakettu ei voinut -käsittää, mitä tarkoitusta tai tarvetta varten ihminen noin suurensi -jalkansa. Mutta se tiesi, että ihmiset olivat aina salaperäisiä, ja -se tyytyi selittämään asian vain siten. Kysymys, joka nyt kiinnitti -molempien kettujen mieltä, oh: minne jäljet veivät? Mitä asiaa -ihmisellä oli tänne heidän metsiinsä? - -Jätettyään nyt leikin ajatuksetkin syrjään ne ottivat jäljen päästä -kiinni ja seurasivat sitä varovasti joka aisti herkkänä. Jälki vei -ketun alueen etäisimpään ja jylhimpään osaan. Vihdoin se päättyi -paikkaan, missä kohtasi naarasketun oman, selvästi merkityn kulkutien. -Lumi oli sotkettua ja pöyhittyä tällä kohdalla, ja juuri tässä, -missä ketun kulkutietä kavensi tiheä pensas kummaltakin puolen, -makasi kananpojan jäätynyt pää ja kaula. Punakettu, luontaisesta -varovaisuudestaan huolimatta, lähestyi tutkistelemaan saalista; -mutta sen puoliso, joka jollakin tavoin oli jonkun verran oppinut -tuntemaan satimia, työnsi sen syrjään niin töykeästi, että toinen -oivalsi oudon vaaran läheisyyden. Silloin ja vasta silloin se huomasi, -että sillä paikalla, kananpojan pään ympärillä ja alla, ei näkynyt -ollenkaan ketunjälkiä. Ne ilmeisesti oli peitetty lumella. Sillaikaa -kun kettu aprikoi tätä pahaenteistä seikkaa, sen kumppani liikkui -eteenpäin äärimmäisen varovasti, askel askeleelta nuuskien lunta. -Suurella mielenkiinnolla uros tarkasteli naarasta, todeten, että se -tiesi jotakin, josta hän itse, kaikesta oveluudestaan huolimatta, oli -tietämätön. - -Tuokion tai parin perästä naaraskettu pysähtyi ja alkoi haistella -joka puolelta sitä paikkaa, mihin oli pysähtynyt. Sen osoittama -huolekkuus kasvoi arkuudeksi ja vakuutti Punaketulle sitä, että jotakin -hirmuisen vaarallista oli kätkettynä lumen alle. Jonkin hetken perästä -varovainen tutkija alkoi kaivaa, kuopien tassullaan lunta kevyin, -siroin, pinnallisin vedoin; ja pian se sai esille pienen, tumman, -uhkaavan näköisen esineen, joka oli tehty samasta kovasta, kylmästä -aineesta, josta Punakettu oli huomannut monen ihmiselle kuuluvan -työkalun tehdyksi. Satimen keskellä olevaa lunta pieni viisas naaras -ei uskaltanut koskettaa, ja pontevasti se ehkäisi läheisen tutkimuksen -Punaketunkin puolelta. Mutta se antoi hänen ymmärtää, että tämä -oli yksi ovelimpia ja vaarallisimpia kaikista keksinnöistä, joita -tuolla käsittämättömällä olennolla, ihmisellä, oli tapana käyttää -metsän heimoa vastaan. Ja se sai puolisonsa myöskin oivaltamaan, että -odottamattomat antimet kuten kananpojan pää tai muut harvinaiset -herkut, joita oli ripoteltu metsätielle, jalomielisesti muka, -jokseenkin varmasti antoivat ilmi ainakin yhden satimen läheisyydessä. -Jättäen tuon petollisen esineen paljaaksi, jottei se narraisi ketään -muuta metsän asujainta, ketut palasivat jälleen paulanpanijan jäljille, -saadakseen selville, mitä muita salajuonia hän oli punonut metsän väkeä -vastaan. - -Ne olivat kulkeneet vain vähän matkaa eteenpäin, kun kiistelyn ja -tappelun mekastus aivan vastapäätä sai ne äkisti pysähtymään. Ääni oli -salaperäinen ja pelottava, kuin jotkut voimakkaat olennot äänetönnä -olisivat taistelleet henkensä puolesta. Ketut hiipivät eteenpäin -äärimmäisen varovasti lumikengänjälkiä pitkin ja joutuivat yhtäkkiä -katselemaan kauhistuttavaa näytelmää. - -Tänne oli ansojen virittäjä pannut lujan kuparilankapaulan ja asettanut -siihen syötiksi kuolleen kaniinin, joka kyyristeli luonnollisessa -asennossa juuri sen takana pensaan alla. Suuri ilves hiipi nälän -ajamana ohi ja näki kaniinin. Suoraan läpi ansan se huomasi tuon -ilmeisesti tuhmanrohkean saaliin, mutta se ei nähnyt ohutta, kirkasta -kuparilankaa, joka heikosti kimmelsi viheriäisten kuusenoksain lomasta. -Hiipien varkain, äänetönnä kuin varjo, litistyen maata myöten, isot, -pyöreät silmät kylmästi liekehtien, se ryömi eteenpäin hyppäysmatkan -päähän. Sitten mahtava, paikalleen osuva loikkaus! Sen suunnattomat -käpälät, kaikki kynnet ojossa, tarttuivat kuolleeseen kaniiniin. Mutta -samalla hetkellä se tukahduttavana tunsi kurkussaan kauhean otteen. - -Saaliinsa unohtaen iso kissaeläin hypähti rajusti syrjään, päästäen -sähisevän kauhun kirkaisun. Ensi hyppäyksellä se ei nähnyt merkkiäkään -vihollisestaan, vaikka ote yhä pusersi sen kurkkua. Sen luontainen -rohkeus masentui hyökkäyksen salaperäisyydestä. Mutta toistamiseen -loikatessaan se tunsi kaulassaan rajun nykäisyn, ja ote kiristyi -niin, ettei se enää voinut kurkusta päästää ääntä, ja vihollinen -tuli näkyviin hypäten sen kimppuun. Otuksen kauhuksi se olikin vain -viattoman näköinen valkoisesta koivusta tehty keppi, jollaisten se oli -monen monta kertaa nähnyt viruvan metsänhakkaajien leirien ympärillä. -Se ei voinut tajuta pelottavaa ja kiukkuista vihamielisyyttä, jota -keppi nyt osoitti häntä kohtaan. - -Se koetti aluksi paeta, mutta hyppien seurasi sitä keppi, puristaen -sitä kovemmin, mitä hartaammin ilves pyrki pakoon. Pelkonsa vimmassa -peto pyörsi ympäri ja hyökkäsi kepin kimppuun kynsin hampain sitä -raastaen. Keppi oli kylläkin hiljaa tämän hyökkäyksen aikana, tekemättä -mitään huomattavaa vastarintaa, mutta onnistuen kaiken aikaa jollakin -kauhealla tavalla pidättämään puristusta otuksen kurkussa. Ilves -istahti maahan, tuijottaen silmät pullollaan päässä, punaiset leuat -ammollaan, koettaen saada vedetyksi henkeä. - -Juuri tähän aikaan ilmaantuivat ketut, kyyristellen pensaan takana, -kirkkain silmin vahtien ja ihmetellen. Ne vihasivat ilvestä; mutta tämä -selittämätön hyökkäys sen kimppuun pelotti ja kammotti niitä sellaisen -vihamielisen voiman ilmaisuna, jota ne eivät voineet käsittää. - -Hento juoksupaula kiristyi nyt syvälle ilveksen turkin sisään sen -leukojen taa, ja puristus voitti pedon villin viekkauden. Ilvestä -viisaampikin eläin olisi tuntenut viisautensa loppuvan moisessa -pulmassa. Siitä huolimatta se epätoivoissaan ajatteli ryhtyä johonkin -muuhun, tehden innokkaasti suunnitelmia. Ehkäpä keppi oli koiran -kaltainen eikä osaisi kiivetä puuhun. Se juoksi lähimpään puuhun. -Mutta keppi seurasi mukana tiukentaen, yhä vain tiukentaen tuota -tukehduttavaa puserrusta sen kaulassa. Se ryömi isolle oksalle ja näki -kepin heiluvan alapuolellansa. - -Talvinen maailma, kuutamo ja lumi sekä puiden mustat rungot pyörivät -nyt ilveksen silmien edessä, ja sen pöhöttynyt kieli työntyi esiin -leukojen takaa. Rajattoman kauhun vallassa se katsoi vielä kerran -alaspäin tanssivaan keppiin ja hyppäsi sitten ulospäin toiselle puolen -oksaa. - -Ilveksen hypätessä keppi ponnahti rajusti ylöspäin. Se tarttui oksan -alle ja piteli kiinni hetkisen, ehkäisten saaliin hypyn kiristäen -juoksupaulan äärimmilleen. Potkien ja kiemurrellen onneton eläin -viskautui kauas oksan toiselle puolelle ja taas takaisin. Tuon -paluuheilahduksen huippukohdalla keppi pujahti oksan yli ja molemmat -putosivat lumelle yhdessä. Keppi putosi ilveksen ruumiille. Ja -muutamien suonenvedontapaisten nykäysten jälkeen ilves makasi siinä -aivan hiljaa. - -Vasta sitten, kun hiljaisuutta oli kestänyt pitkän aikaa ja kuu -alkoi painua puiden latvain taa, ketut rohkenivat tulla esiin -tutkiskeluille. Paikalla ne huomasivat tyydytyksekseen, että ilves -oli kuollut. Nuuskien sitten viisaasti juoksupaulaa ja köyttä ja -keppiä, joissa kaikissa oli vahva ihmisen haju, ne saivat aika selvän -käsityksen asiasta. Tämä oli ilmeisesti toinen ansalaji, toinen ihmisen -väsymättömän ja väistämättömän vihamielisyyden ilmenemismuoto. Se oli -molemmille ja varsinkin kaikkea tutkistelevalle Punaketulle verraton -opetus väsymättömään valppauteen. - -Pari kolme tuntia ketut vielä pysyttelivät ansojen virittäjän -jäljillä. Vastenmielisyys Jabe Smithiin sai Punaketun vieläkin enemmän -suutuksiin, ja se oli innokas vastustamaan häntä niin usein kuin -mahdollista. Milloin ne vain tulivat paikalle, mihin lumikengän jälki -oli pysähtynyt, siinä ne varovasti vainusivat ansaa, olipa syöttiä -näkyvissä tai ei. Neljä sadinta ne vielä löysivät ja jättivät ne -paljaiksi kuten ensimmäisenkin, niiden petoeläinten ivattavaksi, jotka -mahdollisesti kulkisivat siitä ohi. Ja erään ansan ne vielä löysivät, -mutta eivät tietäneet, mitä tehdä sille. Ne pelkäsivät lähestyä sitä; -niinpä ne tyytyivätkin vain sotkemaan ja tuhrimaan lumen sen ympärillä -niin pahasti, että se oli voimakas varoitus jokaiselle eläimelle, joka -ei ollut toivottoman tylsä. - -Nyt ne olivat taas nälissään, ja naaraskettu oli valmis lähtemään -pyydystelylle. Mutta lumikenkäjälki vei yhä eteenpäin syvemmälle -erämaihin. Ja Punakettu oli haluton luopumaan siitä. Sen tahto voitti, -ja nuo kaksi jatkoivat matkaansa. - -Mutta seuraavalla satimella koirasketun sitkeys sai palkkansa. Sadin -oli asetettu avonaisen lähteen viereen, jonka loriseva vesi uhmaili -pakkasta. Satimeen oli tarttunut vesikko molemmista etujaloistaan. -Vanki oli vielä hengissä ja paljasti ketuille hampaansa katsellen -pelotonna surmaansa silmiin. Mutta eivätpä ketut olleet suopeita toisia -eläimiä kohtaan; niiden vihamielisyys paulainpanijaa sekä yleinen -myötätunto petoeläimiä kohtaan niiden taistelussa paulainpanijaa -vastaan ei suinkaan saanut niitä hempeämielisiksi, kun ne tapasivat -vankan aterian noin valmiina. Aidon mielihyvän tuntein ne hyökkäsivät -onnettoman vesikon kimppuun, joka ei kyennyt ryhtymään taisteluun. Ja -muutaman minuutin kuluttua ei ansainvirittäjällä ollut siitä jäljellä -muuta kuin häntä ja koivet. - -Petoeläimet -- niinkin viisas kuin kettu -- ovat säännöllisesti -taipuvaiset oikullisuuteen eivätkä kauan jaksa pitää kiinni samasta -asiasta. Nyt oli Punakettu melkein kadottanut halunsa lumikenkäin -jälkien seuraamiseen. Illastettuaan kunnollisesti se kyllästyi -tutkisteluihin ja sen mieli rupesi tekemään kotiin töyräällä olevaa -pesää kohti. Se ei huolinut neuvotella puolisonsa kanssa. Mutta tämä -seurasi sen päähänpistoa paikalla ajattelemattakaan vastustella tai -oikkuilla. - -Tähän aikaan kuutamo vaihtui kylmäksi keskitalven päivänkoitoksi. Ja -tuona kylmimpänä vuorokauden tuntina puitten oksat katkeilivat herkästi -kovan pakkasen kourissa. Ketut palasivat entisiä jälkiänsä nopeammin -ja vähemmän varovaisina kuin olivat tulleet, ottaen tarkoin huomioonsa -jokaisen paljastamansa satimen ja niitä huolellisesti vältellen. -Mutta kun ne saapuivat kuolleen ilveksen luo, pysähtyivät ne äkkiä, -peräytyivät syyllisen näköisinä ja poikkesivat pois jäljiltä. Siellä -tuon kokoon lyyhistyneen, onnettoman ruumiin vieressä seisoi toinen -suuri, harmaa, synkeän näköinen kissaeläin, joka tuijotti kettuihin -sähisten äkäisesti. Ne eivät lainkaan halunneet uhmailla vierasta, vaan -tekivät laajan, kunnioittavan kaarroksen ja osuivat jälleen jäljille -satasen metriä päässä siitä. - -Ja nyt ne lähestyivät ensimmäistä sadinta. Ne tahtoivat katsella -sitä jälleen tuolla puoleksi halveksivalla, puoleksi pelokkaalla -mielenkiinnolla, jonka öiset kokemukset niille olivat opettaneet, ja -sitten kapaista kotiin lyhintä tietä nukkuakseen aamun valkenevat -tunnit. Mutta ne huomasivat, että eräs toinen metsäneläin oli mieltynyt -tuohon satimeen. Iso piikkisika seisoi aivan niiden edessä. - -Piikkisika vilkaisi kettuihin pilkallisesti tanakoiden -puolustusvehkeittensä alta, nosti piikkinsä pystyyn merkiksi siitä, -että kettujen oli paras hoitaa omia asioitaan, ja ryhtyi jälleen -sadinta tarkastelemaan. Ketut eivät olleet niin tyhmiä, että olisivat -sekaantuneet piikkisian asioihin, vaikkakin ne hiukan halveksien -pitivät sitä tuhmana narrina, joka varsin todennäköisesti pani itsensä -paulaan. Ne istahtivat häntäinsä päälle kymmenkunnan askeleen päähän ja -katselivat tyynin mielin mitä tapahtuisi. - -Paheksuvana ja uteliaana ja äkäisesti muristen piikkisika nuuski -sadinta yltyleensä, jo oli onnen kauppaa, ettei se sitä laukaissut. -Vehkeen tärkein osa oli tietysti sen keskellä, minne ketut olivat -jättäneet lumipeitteen. Lumi ei herättänyt piikkisiassa mielenkiintoa, -joten se, omaksi onnekseen, ei sitä tutkistellut. Jos se olisi -sen tehnyt, olisi se tarttunut kuonostaan noihin voimakkaisiin -teräsleukoihin ja saanut surkean lopun. Nyt se vain nuuski esillä -olevia osia. Ne eivät olleet hyviä syödä, joten ne olivat sille -hyödyttömät. Se pyörsi pois halveksivan näköisenä ja ivasi hyödytöntä -kapinetta sitä hännällänsä huiskaten. - -Nyt sattui niin, että tuo liian voimakas häntä, joka oli mitä tepsivin -puolustusase, iski aivan satimen keskustaan, joka laukesi paikalla. -Teräsleuat kävivät kiinni juuri hännän keskikohdalta puraisten läpi -karvojen ja piikkien aivan luuhun asti. - -Päästäen kauhun kiljahduksen piikkisika hyppäsi ilmaan, mutta sitkeä -häntä piti kiinni. Kauhu sai hetkeksi sen piikit laskeutumaan -latteilleen, kunnes eläin tuntui kutistuneen puoleen kokoonsa, ja -näytti siltä, kuin se olisi ollut liotettu ja vedetty solmun reiän -läpi. Sitten se nosti taas piikkinsä pystyyn yhä kirkuen tuskasta ja -vihasta ja rupesi puremaan vimmatusti tuota julkeaa vehjettä. Mutta -mitä puremiseen ja purtaviin esineihin tulee, niin siinä suhteessa -piikkisika oli asiantuntija, paras koko metsässä. Niinpä se huomasikin -pian, ettei ollenkaan hyödyttänyt purra esinettä, joka piteli sitä -hännästä. Sen jälkeen se alkoi haalata sitä pois. Sadin antoi perään ja -liikahti muutaman askeleen verran; sitten se päättävästi pysähtyi. Se -oli kiinnitetty erään pensaan juureen. - -Mutta piikkisika on itsepintaisin eläin, ja kun se kerran oli lähtenyt -liikkeelle, ei sitä helposti voinut pysähdyttää. Jos sen häntä koetti -sitä siihen taivuttaa, sen pahempi hännälle. Piikkisika kaivoi -voimakkaat kyntensä lumeen ja kiskoi ja nyki ja ponnisteli, kunnes -häntä lopuksi heitti taistelun ja lähti irti. Piikkisika ponnisti -eteenpäin kuono maata kyntäen ja kiljahti tuskasta, jättäen ison -tupsun karvoja ja piikkejä törröttämään satimen leukoihin. Pahoin -pelästyksissään, masentuneena ja nöyryytettynä se kiiti kiireimmiten -lähemmän kuusen luo kipeä hännän tynkä pystyssä perässään. Kiireesti se -kapusi ylös puuhun kynsien pahasti rapistessa kovaa, suomuista kuorta -vasten, ja koetti peittää häpeätänsä korkeimmassa puun haarukassa. - -Hyvin uteliaina ja samalla myös kiihtyneinä nuo kaksi kettua olivat -hypänneet esiin, kun piikkisika nykäisihe irti, ja seuranneet sen -kintereillä, kunnes se kiipesi kuuseen. Ne eivät kumminkaan uskaltaneet -koskea siihen, eivätpä edes tulla parin kolmen askeleen päähän siitä: -niin kovasti ne pelkäsivät sen piikkejä. Kun ne seisoivat katsellen -piikkisian verta vuotavaa, mutta hullunkurista ruumista sen kiivetessä, -kuulivat ne kulkusten heleää kilinää puitten lomitse ja livistivät -muutamien tiheiden pensaiden taakse katsomaan, mitä oli tulossa. - -Tapahtui, että tuona aamuna, varhaisimmassa hämärässä, Jabe Smith oli -lähtenyt reellä ja valjakolla viemään vähän ruokavaroja -- ruisjauhoja -ja vehnäjauhoja ja suolaista sianlihaa ja kuivattuja omenia -- eräälle -metsänhakkaajain leirille laakson pohjukkaan. Hän oli ottanut matkaansa -Pojan, koska tämä oli hauska seuralainen. Pojalla ja Jabe Smithillä oli -suuresti eroavat mielipiteet siitä, mitä tulee petoeläinten oikeuksiin -ja tunteisiin. Mutta he harrastivat molemmat suuresti eränkäyntiä, ja -heitä huvitti huomioittensa vertaileminen. - -Poika sanoi Jabe Smithiä "julmaksi" ja Jabe Smith nimitti poikaa -"pelkuriksi". Mutta siitä huolimatta he olivat sangen hyvät ystävät. -Itse asiassa ei kumpainenkaan syytös ollut tosi. Sillä Jabe ei ollut -julma, olihan vain innokas ja taipumaton metsästämisessä, kun hänen -verensä oli kuohuksissa. Hänen metsästyshimonsa oli alkuperäistä, -häikäilemätöntä. Ja eläimiä kohtaan, joita hän ei pitänyt riistana, hän -oli kylläkin suopea ja sääliväinen. Mitä toiselta puolen Poikaan tulee, -niin hän oli myötätuntoinen eikä mitenkään tahtonut tuottaa kellekään -tuskaa; mutta arka hän ei ollut, eikä koko hänen käytöksessään ollut -pelkuruuden hiventäkään. - -Yhtäkkiä kulkusten kilinä taukosi, ja kuuntelevat ketut kurkistivat -piilopaikastaan kaksin verroin huolestuneina. Hypätessään reestä ja -kiinnittäessään parihevosia puuhun Jabe Smith virkkoi: "Minulla on yksi -satimistani aivan täällä lähellä! Mennäänpä katsomaan sitä!" - -Mutta Poikapa ei pitänytkään satimista; uteliaisuus kuitenkin voitti -vastenmielisyyden. Ripeästi hän hyppäsi reestä ja Jaben esimerkkiä -noudattaen pujahti lumikenkiinsä. Höristelevät ketut kuulivat heti -lumilakeuksien erikoisen, pehmeän, tasaisen narinan lähestyvän -puiden lomitse. Kun ne näkivät kahden ihmisolennon tulevan kohti, -kasvoi niiden levottomuus ja ne pujahtivat takaisin vielä varmempaan -piilopaikkaan. Mutta koska uteliaisuus ei ollut vähempi kuin kaikkien -noiden uusien lumikenkien, ansojen ja satimien aiheuttama pelko, niin -ne pitivät huolta siitä, etteivät menneet pitemmälle kuin että voivat -selvästi nähdä, mitä hyvänsä tulokkaat tekisivätkin. Mitä Punakettuun -tulee, niin sen vaistomainen pelko tuota pitkää metsämiestä kohtaan -lieveni, kun se näki hänet Pojan kanssa. - -Niin pian kuin metsämies näki satimen ja huomasi siinä törröttävän -typerän karva- ja piikkitupsun, kirosi hän harmistuneena. - -"Senkin tuhoeläin!" murahti hän. "Pistää nenänsä sinne, missä sitä -ei tarvita! Siitä se saa luodin pöllön päänsä läpi! Tarvitsenpa -joka tapauksessa muutamia piikkejä!" Ja hän lähti eteenpäin, etsien -pakolaisraukan jälkiä. - -Mutta Pojan vilkas mielikuvitus kuvasi hänelle heti eläinraukan -kärsimyksen punaisine, katkottuine, kipeine hännäntynkineen. - -"Seis, Jabe!" huusi hän. "Ettekö luule sen saaneen kyllin kovan -rangaistuksen tuolla tavoin menettäessään häntänsä? Ja mitä muuten -hyödyttää ajan hukkaaminen vanhan piikkisian tähden?" - -Samassa hänen tarkat silmänsä, jotka olivat paljon taitavammat -havaitsemaan kuin Jaben, olivat nähneet piikkisian kyyristyneenä -kuusen korkeassa haarukassa. Puhuessaan hän riensi eteenpäin ja sotki -pakolaisen jäljet, jotka veivät puun luo, ja pysähtyi siihen. - -"Kyllä minä sen opetan sotkemaan satimiani!" huusi Jabe, -metsästäjäkiihkon kuumana kohistessa hänen suonissaan, niin että -hän oli kipeä tappamishalusta. Hän syöksyi innokkaasti eteenpäin -piikkisian ja noiden kahden ketun sotkuisia jälkiä pitkin, sivuutti -tuon selittämättömän sekamelskan kuusen juurella ja seurasi sen takana -näkyviä kaksin kerroin sotketuita ketunjälkiä. Poika seisoi tarkaten -häntä suurin, viattomin silmin ja mieli tyytyväisenä. Hän tunsi kyllä -ystävällisyyttä kettujakin kohtaan, mutta hänen mielestänsä ne voivat -varsin hyvin olla itse varuillaan ja käyttää hyväksensä erämaata hänen -puuttumatta asiaan. - -Mutta ketuilla ei nykyisessä mielentilassaan ollut lainkaan halua -seikkailuihin. Kun ne näkivät Jaben todella olevan heidän jäljillään, -oli uteliaisuus tipotiessään. Vatsa lunta vasten litistettynä, -punainen häntäsuti vaakasuorana takana viistäen ne kiitivät tiehensä -epätoivon vimmalla -- eivät tietenkään kotiin päin, vaan ylöspäin -kallioisia harjuja kohti, missä ne tiesivät parhaiten voivansa välttää -takaa-ajoa. Ne pitivät huolellisesti pensaat takanaan yhtä linjaa -vihollisen kanssa; mutta Jabe näki ketut niiden syöstessä pakoon ja -ampui kiireisen laukauksen niiden jälkeen. Kuula viuhui herhiläisen -tavoin aivan Punaketun korvien juuressa ja vuoli valkoisen laikan -ruskearunkoisen vaahteran kylkeen niiden edessä, ja pakolaiset -riensivät entistä hurjemmin. - -"Tämä päivä ei näytä olevan teille onneksi, Jabe!" sanoi Poika vakavan -ivallisesti. - -Ja Jabe, unohtaen kaunansa kovaonnista piikkisikaa kohtaan, latasi -hiljaa pyssynsä uudelleen ja viritti satimen jälleen kuntoon. - -"Minä tahdon vielä saada toisen noista lurjuksista!" mutisi -hän, tietämättä lainkaan, mitä osaa ne olivat näytelleet hänen -suunnitelmiensa paljastamisessa. - - - - -8. luku - -MUUTAMIA LUMEN PIKKU ASUKKAITA - - -Tämän ansakokemuksen jälkeen sekä Punakettu että sen puoliso -harrastivat suuresti ansain virittäjäin puuhia, missä hyvänsä -huomasivatkin niistä jälkiä. Jos ne löysivät tyhjiä satimia, niin ne -panivat parhaansa saadakseen ne laukeamaan tai tehdäkseen ne jollakin -tavoin niin silmäänpistäviksi, ettei mikään metsänasujain niihin -takertuisi. Jos ne löysivät saalista satimista, niin ne paikalla -kävivät työhön ja vapauttivat otuksen surkeudestaan, tehden samalla -itselleen mieluisan palveluksen ja luultavasti saaden osakseen -uhrien kuolemanjälkeisen kiitollisuuden. Mutta jos saaliina sattui -olemaan ilves, niin ne siinä tapauksessa noudattivat varovaisuutta -ja pidättyivät sekaantumasta asiaan. Mutta pauloja tavatessaan ne -joutuivat ymmälle ja tunsivat pelkoa. Ne eivät käsittäneet noita -melkein näkymättömiä kuolemankojeita ja pelkäsivät mennä liian lähelle -niitä tutkiskelemaan. - -Lopuksi kuitenkin Punakettu itse pudisti yltään tämän käsittämättömän -pelon lumouksen. Se tapahtui tällä tavalla. Eräänä kuuttomana yönä, -kun se juosta hölkytteli kotiinpäin ääneti metsän kimeltäviä käytäviä -pitkin, se kuuli heikkoa taistelun ääntä ja pysähtyi paikalla. Hiipien -syrjään paksujen kuusenoksien alle se näki edessään matalain pensaitten -välisen polun keskellä valkoisen kaniinin riippuvan ilmassa hiljaa -sätky telien. Taisteleva hahmo liikkui hiljaa ylös ja alas, milloin -hipaisten lunta, milloin runsaasti neljä jalkaa sen yläpuolella, -sitä mukaa kuin se nuori puu, johon ansa oli ripustettu, kevyesti -keinui ja heilahteli. Paikalla Punakettu käsitti tilanteen, ja sen -ensimmäinen halu oli hiipiä varkain tiehensä. Mutta kurkisteltuaan -ja nuuskittuaan yltyleensä se tuli siihen uskoon, ettei tässä -lähistöllä ollut mitään muuta sadinta tai paulaa, ja päästi silloin -mielenkiintonsa täysin valloille. Hiipien lähemmäksi yhä pienenevissä -ympyröissä se vahti uhria, kunnes tämän ponnistelut päättyivät. Kun -se oli aivan hiljaa, tuo pehmoinen pieni olento, joka liikuttavasti -oli vastustanut tuhoansa, riippui se juuri noin kolmen jalan päässä -lumihangelta. Punakettu nousi kevyesti takakäpälilleen, tarttui -hampaillaan sen jalkoihin ja veti sen alas. Kun kettu hetkeksi hellitti -otteensa, hyppäsi kaniini ilmaan jälleen kuin olisi ollut elävä. Ja -kettu, suuresti säikähtäen, hypähti taaksepäin viitisen metriä. Lähes -minuutin ajan tuo kuollut kaniini keikkui ylös ja alas, sillä välin kun -Punakettu istui takakintuillaan, tarkaten sitä levottomana. Kun se taas -oli hiljaa, meni kettu nykäisemään sen alas jälleen. Sitten taas se -päästi sen irti, jolloin se jälleen hypähti keikkuen ja pyörien ilmaan. -Ja uudelleen kettu hyppäsi säikähtyneenä taaksepäin. - -Tämän se toisti neljä tai viisi kertaa kärsivällisesti, kunnes näytti -ratkaisseen tuon kummallisen arvoituksen omaksi tyydytyksekseen. Sitten -se vielä kerran harkitsevasti veti alas ruumiin ja piteli sitä lujasti -etutassuillaan, samalla, kun koetti pureskella poikki sen kaulassa -olevaa kuparilankaa. Huomatessaan tämän tehtävän hampailleen liian -vaikeaksi se ratkaisi pulman jyrsien kaniinilta pään poikki ja antaen -sen lentää ilmaan takaisin ponnahtavan metallilangan mukana. Sangen -tyytyväisenä hommaansa se sitten viskasi päättömän ruumiin selkäänsä ja -tassutteli kotipesälle. - -Ei tarvittu montaakaan tämänlaatuista tapausta herättämään suurta -hälyä kaikissa uutisasutuksissa. Ja vaikka Punaketun puoliso ei -suinkaan näytellyt mitätöntä osaa hävityksissä, joutui kuitenkin -Punakettu itse silmiinpistävän kokonsa ja värinsä puolesta saamaan -osakseen vaarallista huomiota. Monet sukkelat satimet asetettiin -erikoisesti sen pään menoksi, ja uutterin tässä hommassa oli Jabe -Smith. Mutta Punakettu väisti viekkaasti ne kaikki ja halveksi niitä -ilkkuvan varmana. Ja kaikki, jotka koettivat voittaa sen viekkaudella, -saivat palkaksi vaivoistaan, ei vain epäonnistumistaan, vaan myöskin -Pojan vakavan ja hiukan ylimielisen ivan, hän kun viinipensaan luona -sattuneen kohtauksen jälkeen oli pitänyt viisasta eläintä ikään kuin -omanaan. - -Vaikka talvi oli ankara, puutteen ja kärsimyksen talvi kaikille -metsän asujamille, niin Punakettu puolisoineen tuli toimeen sangen -hyvin. Mitä suurempi puute, sitä taipuvaisempi oli metsän väki nälän -ajamana menemään satimiin, ja sitä paremmin voivat sen nojalla nuo -kaksi viisasta kettua. Siitä huolimatta nekin tilapäisesti tunsivat -nälän ahdinkoa niin suuressa määrin, että se terästi niiden älyä. -Mutta sellaisissa tapauksissa Punakettu aina oman viisautensa avulla -toimeenpani uusia sotajuonia ja ratkaisi uusia pulmallisia kysymyksiä. -Kun tämä kerran oli tehty, oli sen puoliso altis ja taipuvainen -seuraamaan sen johtoa. - -Kaiken metsänväen joukossa se, jota kohtaan Punakettu haisunäädän -jälkeen kantoi eniten kaunaa, oli piikkisika. Haisunäätä täytti sen -mielen suurella vastenmielisyydellä, kun se oli aiheuttanut sille -pahoinvoinnin, joka pyrki hetkeksi hävittämään siltä ruokahalun. Mutta -piikkisian se olisi halusta syönyt. Sen mielen täytti sekaisin raivo -ja himo, kun se vain näkikin jonkun näistä laiskoista, omahyväisistä, -julkeista pikku elukoista, jotka olivat hyvin syötettyjä ja lihavia, -vaikka pakkanen, joka metsää kuritti, olisi ollut kuinka tuima tahansa. -Mutta miten suuresti se himoitsikaan, kuinka sitä suututtikaan, -varovaisuus tuli sen pelastukseksi, kun se kuuli noiden pystyyn -nousevien ja vaarallisten piikkien hiljaisen, kuivan, uhmaavan ratinan. - -Kettu tiesi -- kenties emonsa varoituksista -- jo pentuna ollessaan, -että tuollainen pieni, hento mustan- ja valkoisenkirjava piikki -ketun lihaan pistettynä saattoi merkitä kuolemaa. Kun se kerran oli -kiinnitetty, tunkeutui se yhä vain syvemmälle, hellittämättä; ja jos se -sattui oudolla matkallaan kohtaamaan hengenvaarallisen paikan -- aivot -tai sydämen tai maksan tai arat sisäelimet -- silloin hyvästi lumiset -metsäkäytävät ja auringon ja kuun mieluisa valo! - -Kaikesta pelostaan huolimatta Punakettua halutti kuitenkin kokeilla -hiukkasen, kun se ulkosalla sattui tapaamaan piikkisian Havaitessaan, -että tuo harjaksilla varustettu eläin oli aivan suojaton kuonon, kurkun -ja vatsan kohdalta, se teki nopeita valehyökkäyksiä sen naamaa kohti, -pitäen kuitenkin huolta siitä, ettei mennyt liian lähelle. Tämän -uhmailutavan onnistui aina karkottaa piikkisiasta välinpitämättömyys. -Se joko pisti nokkansa vatsan alle ja kiertyi uhkaavaksi -piikkipalloksi, piikkien kärjet ojossa kaikkiin mahdollisiin suuntiin, -tahi se ryömi naama maata hipoen etutassujen välissä vaiteliaana kuin -kampasimpukka kalliolle, näyttäen jättimäiseltä neulatyynyltä, joka oli -pistetty täyteen mustan- ja valkoisenkirjavia neuloja. - -Eräänä päivänä kovan lumipyryn jälkeen, kun lumi oli pinnalta lujaa, -vaikka ei kovakuorista, vain oman painonsa tiiviiksi sullomaa, -Punakettu sattumalta tapasi joutilaan piikkisian aivan keskeltä puron -syvälle hautautunutta uomaa. Sillä sattui olemaan aikamoinen nälkä, -ja piikkisen elävän rehevä omahyväisyys oli erikoisen kismittävää -laatua. Aluksi piikkisika ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota ketun -tekohyökkäyksiin. Mutta lopuksi, kun kettu hyppeli ja näpsähytti pitkiä -valkoisia hampaitaan jalan päässä piikkisian nokasta, se kyyristyi ja -peitti uhatun kuonon läpitunkemattoman piikkisuojuksen taakse. - -Jos tämä piikkisika olisi ottanut kiertyäkseen kerälle, olisi sen -tarina kehittynyt erilaiseksi, ja Punakettu olisi jäänyt erästä -kokemusta vaille. Se olisi hölkytellyt pois harmissaan etsimään -helpompaa seikkailua. Mutta nyt pälkähti uusi ajatus ketun päähän. -Puoleksi kyyristyen leikkisän pennun tavoin kolmen tai neljän jalan -päähän piikkipatjan edessä se kiljahti kimeästi muutaman kerran, -antaakseen eläimen tietää, että hän vielä oli siellä. Astuen sitten -hiljaa ympäri parin jalan päähän pahaa-aavistamattoman eläimen -kylkipuolelta se alkoi kaivautua nopeasti ja ääneti pehmeään lumeen. -Ketun harjaantuneille tassuille oli vain muutaman sekunnin työ rakentaa -tunneli noiden kahden suojattoman jalkaparin alle ja sitten päästä -aivan piikkisian pehmeän vatsan alapuolelle. - -Tuskasta kiljahtaen uhri raukka koetti vetäytyä palloksi, jota se -liiaksi itseensä luottaen ei ollut tehnyt vaaran ensi uhkaamalla. -Mutta se oli nyt liian myöhäistä. Hetkessä voittajan hampaat tapasivat -sen sydämen, ja nytkähdellen jäykistyen suoraksi piikkisika kierähti -selälleen. Punakettu ei yrittänytkään kantaa voitonmerkkiään kotiin -pesälle; mutta ensi kertaa eläissään se nyt herkutteli tuoreella -piikkisianlihalla. Se söi kaikki mitä voi, ja sitten kun ei keksinyt -mitään keinoa jäännösten hautaamiseen niin, ettei joutuisi piikkien -pisteltäväksi, se jätti raadon vastahakoisesti mille metsärosvolle -hyvänsä, joka ehkä kulkisi paikan ohi. - -Tämä piikkisian piikeistä saatu voitto käänsi Punaketun ovelan ja -puuhakkaan mielen toisiin lumessa piileviin mahdollisuuksiin. Se -muisti lihavia peltohiiriä, joita sillä oli tapana pyydystää pienen -niityn mättäillä puron varrella. Niitty lepäsi nyt kokonaista kolme -jalkaa paksun tuiskulumen alla säteillen terävässä ja kylmässä -auringonloisteessa, siellä täällä kirjailtuna tuulentuomin kuusenoksin -ja vesikonnan tai oravan tai kärpän sirojen jälkien paikotellen -koristelemana. Vaikkakin niitty oli piilossa, tiesi Punakettu sen -kuitenkin olevan jäljellä, ja jos niitty kerran oli jäljellä, miksi -eivät hiiretkin? - -Siksipä eräänä varhaisena aamuna, kun kettu puolisonsa kanssa -leikitteli sinipunervalla ja sahraminkeltaisella lumipeitteellä -terävälatvaisten kuusten korkeiden varjojen keskellä, joiden takaa -näkyi puolittain noussut aurinko, se äkkiä lopetti leikkinsä ja alkoi -kaivaa kiivaasti. Kumppani katseli sitä ensin hämmästyen, sitten -hiukan kärsimättömänä, kun se ei voinut nähdä mitään syytä tähän -uutteruudenpuuskaan. Pian se puraisi toveria ja hyökkäsi kinttuihin -hennoilla etujaloillaan, koettaen houkutella sitä takaisin leikkiin. -Mutta koiras ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaan kaivautui -yhä syvemmäs, kunnes häntäsuti enää oli näkyvissä heiluen vimmatusti -loistavan pinnan yläpuolella, sillä välin kun puoliso istui hiukan -sivuttain, korvat pystyssä ja suu puoliavoimena tarkaten arvoituksen -ratkeamista. Viimein häntä sukelsi kokonaan esiin ja Punakettu itse -sen perästä. Se käänsi puolisoonsa päin lumen hassunkurisesti töhrimän -naamansa, mutta sen leuoissa oli kuiva ruohotukko. Naaras nuuski -kysyvästi tätä voitonmerkkiä, ja silloin se ymmärsi. Ruohokimppu -tuoksui vahvasti peltohiiriltä. Tultuaan vakuuttuneeksi siitä, että -naaras ymmärsi asian, Punakettu sukelsi uudelleen koloon ja katosi -tällä kertaa täydellisesti. Ruohojen juurilla, missä lumi oli kevyttä, -oli helppo kaivaa. Se oli löytänyt yhden niistä salaisista teistä, -joita hiiret tekevät itselleen talvisin, jolloin ne elävät turvassa -eristettyä ja hämärää elämäänsä. Kuono lähellä uraa kettu odotti -hievahtamatta pari kolme minuuttia, kunnes vikinä ja kahina ilmoitti -sille, että yksi pienistä ruohoasukkaista oli tulossa. Sitten näykkäys, -salamannopea, ja ketun leuat sulkivat sisäänsä tukon kuollutta ruohoa, -mutta ruohokimpun sisällä oli lihava hiiri. - -Saalis oli pieni siihen työhön verrattuna, jonka se oli vaatinut. -Mutta se oli yhtä kaikki herkullinen suupala, sitä maittavampi, kun se -oli saatu tähän aikaan, ja kaivaminen oli ollut lystiä. Ylen ylpeänä -Punakettu vetäytyi pois kolosta ja laski voitonmerkin puolisonsa -jalkojen juureen, joka ahmaisi sen suuhunsa ja nuoli huuliaan pyytäen -lisää. Mutta Punakettua ei näyttänyt lainkaan haluttavan uudistaa -uskaliasta yritystänsä, joten naaras alkoi kaivaa itse puolestansa -perin innoissaan. Mutta onnen ollessa vastainen se ei löytänyt hiirien -kulkutietä ja kaivettuaan kokonaista kolme aukkoa se harmissaan heitti -yrityksen sikseen. - -Tähän aikaan Punakettu keksi erään peltokanojen mielenkiintoisen -kepposen. Eräänä iltapäivänä juuri auringon laskun jälkeen, kun -sankkaa lumimyrskyä oli seurannut kirkas teräksinen taivas, joka -uhkaili armottoman kylmällä yöllä, se näki ison koiraspeltokanan -astelevan sirosti paljaan koivun oksankärkeä kohti. Kuusennäreen alle -piiloutuneena kettu vahti taitavaa vanhaa lintua, kun se kurotteli -kaulaansa sinne tänne, nähtävästi tarkastellen lumen pintaa. Punakettu -ei voinut arvata, mitä se etsi; mutta yhtäkkiä, siipien mahtavasti -viuhuessa, se sukelsi alaspäin äkkijyrkälle rinteelle ja katosi lumeen. - -Erinomaisen uteliaana ja samalla kiihkeästi saalista haluten Punakettu -syöksyi eteenpäin ja alkoi vimmatusti penkoa sillä paikalla, mihin -lintu oli kadonnut. Kaivaminen oli tietysti helppoa, ja nopeasti -kettukin katosi. Mutta vanha varovainen koiraslintu oli tietysti -täysin valveilla. Ja kuullessaan hiljaista takaa-ajon hälyä -aivan kintereillään se jatkoi suoraa päätä matkaansa voimakasten -siipihartiain raivatessa tietä untuvanpehmoisen lumiröykkiön läpi -melkein yhtä nopeasti kuin Punakettu kykeni kaivamaan. - -Hetkistä myöhemmin seuraten verestä hajua lumessa Punakettu sukelsi -esiin parahiksi näkemään saaliin kohoavan ja kiitävän raketin lailla -pois voittoisin siivin. Pettyneenä ja samalla kertaa hämmentyneenä se -istui tuumimassa tapausta, kunnes näytti käsittäneen sen merkityksen. -Peltokana oli ilmeisesti aikonut tehdä vuoteensa yöksi syvälle lumen -alle suojaksi hiipivää kylmyyttä vastaan. Ratkaistuaan tämän kysymyksen -tyydyttävästi kettu käytti seuraavan tunnin sinne tänne hiiviskelyyn, -toivoen saavansa toisen peltokanan samalla metsästämisellä. Mutta -kohtalo, joka oli nähnyt sen haaskaavan yhden tilaisuuden, ei halunnut -suoda sille toista enää samana yönä. - -Paria kolmea päivää myöhemmin, kun Punakettu palasi puitten lomitse -kylmässä aamunkoitossa eräältä retkeltä vuorenharjanteen poikki -Ringwaakiin päin, se näki yhtäkkiä omituisen näköisen syvennyksen -lumessa. Pysähtyen nuuskimaan sitä tutkivan henkensä tavalliseen tapaan -se havaitsi heikointa ja petollisinta peltokanan hajua. Muistaen -äskeisen kokemuksensa se tajusi paikalla tilanteen; ja se päätteli -mielessään myös, että tällä hetkellä peltokana ei todennäköisesti ollut -vain kotosalla, vaan vieläpä sikeässä unessa. - -Hyvin varovasti ja äänetönnä se alkoi kaivaa työntäen vatsallaan lunta -sivulle niin pehmoisesti kuin lumihiutaleet itse putoilivat. Muutamassa -sekunnissa haju kävi voimakkaammaksi. Silloin kuului äkillistä -räpyttelemistä aivan sen nenän edessä, vaikkei mitään näkynyt. Nopeasti -kuin ajatus se kiiti eteenpäin tukahduttavan lumisavun läpi -- ja sen -leuat tapasivat kimpun lämpöisiä höyheniä. Siinä oltiin sokeassa, -tuimassa, töykkivässä käsikähmässä näkymättömien, tempoilevien siipien -kanssa; ja taitava pyydystäjä kaivautui taas esille purevan kylmään -ilmaan saaliinensa. Se oli paljon tyytyväisempi tästä saaliista, kuin -jos se olisi tappanut tusinan otuksia tavalliseen tapaan. - -Pitkän talven lähetessä loppuaan tuli eräänä yönä sade, joka vähitellen -kävi niin kylmäksi, että se jäätyi jo alas pudotessaan. Vähässä -ajassa jokainen pensas ja lehvä ja oksa oli paksulti kristallikuoren -peittämänä, ja lumen pintaa peitti läpinäkyvä panssaripaita. Tämän -kylmän sateen tähden, joka jäätyi kettujen turkin karvoihin, ne -pysyttelivätkin turvassa pesässään kaiken yötä. - -Kun ilma oli seljennyt ja ketut pistivät terävän kuononsa ulos -sitä tunnustellakseen, oli aurinko jo noussut ja niiden maailmassa -oli tapahtunut ihmeellinen muutos. Joka puolella oli säteilevää, -kimmeltävää, sateenkaarenväristä jäätä. Avonaisilla paikoilla välähteli -vaaleanpunainen ja sahraminkeltainen ja sinipunerva välke, ohut ja -pettävä kuin kastehelmen värivivahteet, samalla kun puut näyttivät -uivan loistossa; niin ihastuttavan kaunis oli niiden smaragdin-, -ruusun- ja helmenvärinen hohto. - -Nuo kaksi kettua tuijottivat ällistyneinä; huomatessaan sitten, että -oudosta valepuvustaan huolimatta tämä kuitenkin oli niiden oma vanha -maailma, ja maailma, jossa täytyi syödä, huolimatta siitä, mitä -ihmeellisiä asioita tapahtui, ne lähtivät vastakkaisiin suuntiin -metsästelemään liukastuen ja kompuroiden mennessään, kunnes niiden -jalat tottuivat tuohon petollisen välkkyvään pintaan. - -Saaden lopulta vakavan jalansijan Punakettu tassutteli eteenpäin -ripeästi, tarkastellen tuota salaperäistä kimmellystä ja toivoen -näkevänsä kaniinin tai oravan tai jonkun onnettoman linnun, joka -nukkuessaan oli jäätynyt orrellensa. Se katseli joka suuntaan paitsi -suoraan jalkojensa alle, mistä sillä ei ollut syytä mitään toivoa. -Mutta kettu on aina valmis yllätyksiin. Eipä juuri mikään jää sen -vireältä valppaudelta huomaamatta. Niinpä se yhtäkkiä havaitsi -jonkinlaisen tumman varjon sen läpinäkyvän pinnan alla, jota pitkin se -vaelsi. Paikalla se pysähtyi tarkastelemaan. Samassa varjo väistyi pois -ja näytti samaan aikaan laskeutuvan alas pinnalta. Askel askeleelta -kettu seurasi, puolta ja toista kulkien, hyvin hämmästyneenä, kunnes -lopulta totuus salamana selvisi sille. Pakeneva hahmo oli peltokana, -jonka jääpeite oli vanginnut leviten linnun ylle sen nukkuessa. -Tietysti se saattoi nähdä Punaketun samaan hämärään, epäselvään -tapaan, jolla kettu näki hänet. Ja se koetti epätoivon vimmalla paeta -epämääräistä, mutta hirmuista vihollista. - -Punakettu oli sangen ylpeä tästä keksinnöstään ja hyökkäsi paikalla -varjon kimppuun sekä leukoineen että etukäpälineen. Mutta jää ei -ollut ainoastaan pelästyneen linnun vankila, vaan yhtä hyvin sen -suoja. Uudelleen ja yhä uudelleen Punakettu koki murtautua sen läpi, -mutta turhaan. Viimein se suuttuneena ja nolona asettui makaamaan -aivan tuon uupuneen vangin kohdalle ja koetti aprikoida mitä tehdä. -Pelon lumoamana peltokana tuijotti ylöspäin, ja kiihkosta huohottaen -Punakettu katseli alaspäin. Mutta luja jääketto oli taipumattoman -puolueeton, eivätkä metsästäjä ja takaa-ajettu otus voineet päästä -lähemmäs toisiansa. - -Vilkaistessaan ympärilleen pettymyksensä vallassa Punakettu huomasi -tiheän nuoren kuusipuun noin kymmenen jalan päässä, jonka tumma, mutta -kristallipeitteinen lehvämatto ulottui alas maahan asti. Tämä antoi -ketulle juuri sen ajatuksen, jota sen ketterät aivot hamuilivat. -Se muisti, että milloin tahansa lumi oli kuortunut niin kovaksi, -että se hyvin kannatti, se siitä huolimatta murtui hänen astuessaan -tiheän, matalaoksaisen puun alitse. Tässäpä nyt tarjoutui sille sopiva -tilaisuus. Syösten nuoren kuusen luo se sai aikaan meluisan ratinan -tunkeutuessaan jäykkien oksien alle ja vetäessään hauraan kristallin -helisten maahan. Ja totisesti, lumi oli oksien suojassa aivan pehmoista -ja kettu vajosi siihen mahaa myöten. Vilkaistuaan kerran lehväin läpi -tähystääkseen kuljettavaa suuntaa se alkoi penkoa parhaansa mukaan ja -huomasi pian olevansa kirkkaassa yltympäri leviävässä valossa jään alla. - -Kuljettuaan kymmenkunnan jalkaa se ällistyi, kun ei nähnyt, kuullut -eikä haistanut riistaa, jota ajoi takaa. Se jatkoi matkaansa hiukan -edemmäksi varmana siitä, ettei ollut voinut erehtyä. Sitten se alkoi -epäillä ja muutti suuntaa. Se muutteli sitä yhä uudelleen kiertäen -sinne ja tänne päin, mutta ei hajun hiventä tai untuvaistakaan ollut -tavattavissa. Vastenmielistä oli nyt huomata, että tuossa oudossa -ympäristössä hänen aistinsa ja vaistonsa pettivät kumpikin. Sillä ei -ollut aavistustakaan, minne päin kulki. - -Tämän tosiasian selvetessä se teki äkillisen liikkeen ylöspäin aikoen -murtaa jään ja päästä taas vapaaseen ulkoilmaan, missä aistit eivät -sitä enää petkuttaisi. Mutta sen hämmästykseksi jää ei antanutkaan -myöten. Pikemminkin väistyi pehmoinen lumi se alla. Uudelleen ja yhä -uudelleen se syöksähti ylöspäin kaikin voimin; mutta ponnistukset -olivat turhia, se oli joutunut outoon vankilaan, kun hauraannäköinen -maidonvalkea jäälautta oli teräksenkova. Tuntien äkillisen pelon -aiheuttamaa pahoinvointia se totesi, että ensi kertaa eläissään oli -eksyksissä -- vieläpä omissa metsissään. Lisäksi se oli todenperään -vankina, käynyt sellaiseen satimeen, josta ei milloinkaan ollut -uneksinutkaan. - -Sen valoisassa sopessa oli tietysti runsaasti ilmaa, sillä lumi oli -täynnä sitä. Jään läpi päänsä päällä se saattoi nähdä epämääräisiä, -tummia varjoja välkkeen keskellä ja tiesi niiden olevan lähimpien -puiden hahmoja. Seisten hetken aivan hiljaa se arvioi huolellisesti -tilannetta. No, tietysti piti ulospääsytien olla tuolla, missä varjot -olivat tiheimmät ja mustimmat. Tämä johtopäätös karkotti pelon -tykkänään. - -Huolellisesti tarkaten merkkejä, jotka tosin vain hämärästi näki, se -päätteli, että varjot näyttivät lupaavimmilta aivan suoraan edessäpäin. -Suoraan eteenpäin se siis raivasi tietään, pitäen selkäänsä aivan -jääkuoren alapintaa vasten. - -Ystävälliset varjot häämöttivät pitempinä ja selvempinä. Kettu oli jo -niiden äärellä, kun huomasi, että hän ei ollut ainoa terävä-älyinen -otus metsän heimon joukossa. Se vainusi äkkiä peltokanan hajun, joka -ilmeisesti etsi samaa ulospääsypaikkaa kuin hänkin. Pakenevan linnun -jäljissä lumi oli tallaantunutta, joten kettu kykeni syöksymään -eteenpäin nopeasti, kuten se tekikin, toivoen saavansa tappionsa -korvatuksi viime hetkessä. Haju tuntui voimakkaana ja tuoreena. Kettu -kuuli räpyttelyä aivan edessään. Rajusti loikaten se sai yhden ainoan -pyrstöhöyhenen hampaisiinsa. Sitten kuului kovaa siipien suhinaa, ja -kettu ryntäsi ilmoille nähdäkseen voitokkaan, mutta pahasti pelästyneen -linnun lentää löyhyttelevän pois tiheiden oksien alitse. - -Pahasti suutuksissaan kettu tuijotti sen jälkeen puolisen minuuttia -kieli suusta riippuen ja naama lumilaikkojen tuhrimana. Sitten se -pyörsi pois kohtaloonsa alistuen ja ryhtyi varkain hiipien vainoamaan -kaniinia kautta kristallimaan. - - - - -9. luku - -SEKAROTUISTEN PETKUTTAMINEN - - -Varhaiskevään suojasäinä Punaketulla oli melkein pelkkää kiusaa ja -levottomuutta. Se inhosi märkyyttä ja yhteen kasautuvaa lunta, ja -pyydystely oli pikemminkin vaivaloista työtä kuin iloa. Lisäksi -pian poikiva puoliso ei ollut halukas leikkimään, painimaan ja -juoksentelemaan kilpaa kuten ennen. Se pyydysteli lähellä kotia, mutta -kallioiden keskellä tietysti eikä milloinkaan alhaalla laaksossa päin. -Ja Punakettu toi sille kotiin suurimman osan omasta saaliistaan. Omasta -puolestaan se kävi nyt erikoisen varovaiseksi eikä mennyt koskaan alas -uutisasutukselle. Mutta sille tuli tavaksi tehdä pitkiä, vaivaloisia -matkoja harjun yli alas lähimpään laaksoon ja korvata ylimääräiset -vaikeudet ottamalla pientä tullia karjapihoilta Ringwaakin juurella. -Se arvioi mielessään, ettei näitä ryöstöjä milloinkaan pantaisi ketun -laskuun, joka asui näin kaukana kuin hän. - -Mutta kävi ilmi, että se tässä asiassa teki arvioita ottamatta -huomioon maineikkuuttansa. Se loukkasi omaa mainettaan. Kun Ringwaakin -juurella väestö alkoi tuntea erikoisen uskaliaan ja ovelan vihollisen -hyökkäyksiä, niin he heti ajattelivat naapurilaakson isoa kettua, -jonka urotöistä olivat kuulleet kaikenlaisia juttuja. Tiedusteltaessa -naapurilaaksosta saatiin kuulla se tosiasia, ettei siellä viime aikoina -ollut lainkaan nähty tai kuultu tuota etevää rosvoa. Tästä oltiin -valmiit päättelemään, että se oli vaihtanut piiriä. - -Sen jälkeen tehtiin monta yritystä kulkea rohkean ryöstäjän jälkiä sen -pesälle. Mutta jäljet katosivat aina kallioiden, kuilujen ja sotkuisten -viidakkojen joukkoon, ennen kuin päästiin harjun huipulle. - -Satimia ja ansoja viritettiin tietysti kymmenittäin, mutta ne saivat -aina osakseen ivallisen halveksivaa kohtelua tai kettu pysyttelihe -niistä loitolla. Niinpä loppujen lopuksi viereiseen laaksoon -lähetettiin sana, että maanviljelijät pyydystäisivät tuon vaivaloisen, -turkkiniekan henkipattonsa tai ainakin pidättäisivät sitä kotosalla. - -Uutisasutus otti hiukan ylpeänä vastaan tämän kunnianosoituksen, joka -näin tuli Punaketun urheuden osaksi. Mutta samalla sovittiin siitä, -että jotakin oli tehtävä. Poika hymyili viekkaasti ja sanoi, että -mitä hyvänsä tehtäisiinkin, niin ei Punakettu olisi niitä miehiä, -jotka surevat. Mutta Jabe Smith otti mennäkseen metsälle kaksi koiraa -apunansa, ja tämän retken piti koitua Punaketulle lopulliseksi -tappioksi, tahi kettu saisi ainakin aimo läksytyksen. - -Jostakin selittämättömästä syystä juuri tällä ratkaisevalla hetkellä -Punaketun levottomuus ja pelko eneni hämmästyttävästi, Oli kuin jokin -terävä kaukonäköinen voima olisi ilmaissut ketulle vihamielisyydestä -alhaalla laaksossa tai kuin jokin utelias sininärhi, joka oli kuullut -Jabe Smithin suunnitelmista, olisi tuonut salaperäisellä tavalla -Punaketulle viestin tuhosta, jota sille suunniteltiin. Olkoon edellinen -selitys tieteilijälle, jos hän sitä haluaa, ja jälkimmäinen satujen -ja tarujen suosijalle. Tai ehkäpä lähestyvän isyyden vastuunalaisuus -teroitti ketun muistia, niin että sen mieleen johtuivat ne surulliset -tapaukset, jotka olivat pakottaneet hänen emonsa pakenemaan pesästään -päivänpaisteiselta töyryltä. - -Miten sen asian laita nyt olikaan -- eräänä iltana se tarkoituksettoman -levottomuudenpuuskan jälkeen juoksi ja nuuski tutkistellen vanhan -pesän sisäänkäytävän ympäristöä katajapensaan alla. Jokin siellä -näkemänsä sai sen tekemään päätöksen. Palattuaan sitten omaan pesäänsä -se puoleksi pakottamalla, osittain hyväilyillään sai ajetuksi -sieltä pois puolisonsa, jonka aika oli nyt hyvin lähellä ja joka -oli sangen vastahakoinen luopumaan siististä asunnostaan. Kun tämä -temppu onnistui, vei se naaraansa päättävästi pois vuorenharjanteen -yläreunalle, jonkinlaiseen pieneen, vaatimattomaan luolaan, jonka -oli löytänyt kallioisen kuilun kyljestä. Kun tämä oli tehty ja -Punaketun puoliso -- se kun ei heikkoudentilassaan voinut vastustaa -toisen ylivaltaa -- nähtävästi leppynyt, hävisi levoton pelko, ja -Punakettu tassutteli yksin takaisin töyräällä olevalle pesälle -ja odotti nähdäkseen, mitä tapahtuisi. Se oli nyt huolettomampi -metsästysmaittensa puolesta ja antautui rohkeudessaan vielä kerran -kuljeskelemaan alemmilla rinteillä ja asutuksen liepeillä. - -Kun Jabe Smith oli valmis lähtemään suurajoonsa, muisti hän vanhan -pesän mäenrinteellä, mistä kettuperhe edellisenä vuonna oli "kaivettu" -ja ajettu pois kodistaan ja konnustaan. Hän ei ollut ajatellut tätä -paikkaa ennemmin, koska tiesi, että sellainen surullisen tappion ja -tuhon paikka olisi vihoviimeinen, missä tavallinen kettu haluaisi -asua. Mutta nyt pälkähti hänen päähänsä, ettei Punakettu ollutkaan -mikään tavallinen kettu, vaan voisi olla kyllin ovela pitämään -sellaista asuntoa kaikista turvallisimpana pakopaikkana. Mukanaan -Poika arvostelevana ja epäuskoisena, mutta hyvin huvittuneena -katselijana ja kaksi nuorta maanviljelijää apulaismetsästäjinä sekä -entiset kaksi koiraa varsinaisen työn suorittajina Jabe Smith kulki -oppaana yksinäiselle pesälle, joka oli töyräällä kaukana ylhäällä mäen -rinteellä. - -"Ette te sitä ikinä sieltä löydä, Jabe", ilkamoi Poika kiusoittavasti -silloin tällöin. - -Ja Jabe, jolla oli asiasta omat epäilyksensä, piti yllä sotataidollista -hiljaisuutta. - -Mutta sadan metrin päässä töyräältä koirat, jotka olivat penkoneet -pehmeätä, vajonnutta lunta joka taholta, päästivät äkkiä yhdessä -kiihtyneen ärinän ja haukunnan. Ne olivat löytäneet ristiin rastiin -käypiä ketunjälkiä. Jabe Smithin laihat kasvot venyivät iloiseen -irvistykseen, ja kääntyen Poikaan päin hän huusi voitonriemuisesti: - -"Katsos nyt, mitäs minä sinulle sanoin?" - -Nuo kaksi nuorta maanviljelijää juoksivat eteenpäin riemuitsevan -hilpeinä, toivoen löytävänsä Punaketun turvassa pesänsä nurkasta -ja kaivavansa sen esille joutessaan. Mutta Poika, vaikka olikin -sydämessään huolissaan ja hämmentynyt, pysyi näköjään rohkeana ja -varoitti metsästäjiä liian aikaisin pöyhistelemästä. - -Kun koiria nähtävästi hämmensi jälkien verkko, kutsui Jabe ne -suoraa päätä vanhan pesän suulle katajapensaan taakse. Ne työnsivät -kuononsa sinne ahnaasti, nuuskivat tutkien ja pyörsivät takaisin -ylenkatseellisesti. Jaben naama venähti pitkäksi, sillä koirien käytös -ilmaisi, ettei kettuja ollut pitkään aikaan tuossa loukossa asunut. -Poika koetti tuumailla jotakin tilanteeseen sopivaa pilaa. Mutta ennen -kuin kummaltakaan puolelta ennätettiin sanoa mitään, kiitivät koirat -töyrästä ylös ja päästivät iloisen yhteishaukunnan toisen, taitavasti -kätketyn pesän suulla. "No, mitäs minä sinulle sanoin?" huusi Jabe -jälleen, vaihtelematta suuresti sanastoansa. Ja nuo kaksi nuorta -miestä huusivat: "Tällä kertaa me sen saimme!" Mutta Poika, joka oli -itsepintaisen toivehikas, otti asiantuntijan ilmeen ja huomautti: - -"Tuolla on jotakin ollut. Mutta se ei todista, että se siellä nyt -on! Eikä teidän tarvitse luulotella, että se missään tapauksessa on -Punakettu!" - -"Pian se nähdään!" sanoi Jabe Smith, ottaen muutamia riepuja taskustaan -ja ryhtyen voitelemaan niitä ruudin ja märän lumen sekoituksella. - -Sommiteltuaan "sähisevän paholaisen" mielensä mukaan hän sitoi sen -lujasti hoikan koivunoksan päähän, joka oli kuin ongenvapa. Sitten hän -kutsui innokkaat koirat toiselle puolelle, sytytti rievut ja työnsi -palavan, räiskyvän mytyn huolellisesti reikään. - -"Jos siellä sisällä jotakin on, vaikkapa tiikeri, kyllä tuo sen sieltä -väkisinkin ajaa ulos!" sanoi Jabe. Kukaan katsojista ei vastannut, -koska kaikki olivat täysin yhtä mieltä hänen kanssaan. Mutta jokainen -odotti silmät lujasti reikään kiinnitettyinä. Oksa liikkui hitaasti -eteenpäin, kunnes pysähtyi mentyään sisään noin kolmen metrin verran. -Nyt Jabe käänsi ja kiersi vapaa toivehikkaasti, mutta kolosta tuli vain -pahanhajuisia savupilviä. - -Poika päästi pienen ivallisen naurun, ja pudottaen oksan pään Jabe -myönsi apeana, ettei kettu ollut kotona. "Mutta se oli siellä vielä -minuutti sitten", sanoi hän itsepintaisesti, "muuten haju ei olisi -ollut niin kuuma eivätkä koirat niin kiihdyksissä. Ja se onkin ollut -Punakettu itse, mikään muu kettu ei olisi niin nopeasti poistunut. Se -on täällä jossakin lähellä, ja me saamme sen." - -Näin sanoen hän lähetti koirat pois töyrään yli etsimään ovelan -karkulaisen jälkiä. - -Punakettu oli sillä välin katsellut koko näytöstä tuolta turvalliselta -pikku kallionpengermältä, mistä se kerran ennen oli tarkastellut -samanlaista toimitusta. Mutta tällä kertaa sen tunteet olivat varsin -erilaiset. Se tunsi omat voimansa ja ymmärsi melko hyvin vastustajansa. -Se käsitti, että niin kauan kuin kaikin mokomin pysyttelisi poissa -Jabe Smithin tieltä, voisi tässä tulla hyvinkin toimeen. Jabea kohtaan -piti olla varovainen, mutta koiria sopi petkuttaa tekemään äärimmäisiä -ponnistuksia. - -Mitä muuhun seurueeseen tulee, ei kettu suuresti niistä välittänyt. Se -tiesi, ettei Poika ollut vihamielinen, ja nuo kaksi nuorta miestä eivät -näyttäneet kyllin erätaitoisilta ollakseen vaarallisia. Mutta yksi asia -oli varma: se ei halunnut, että koirat nuuskien juoksisivat ympäri -kallioita vuorenharjan huipulle. Se livahti vartiopaikaltaan alas ja -juoksi tuoreen jäljen vanhan poikki alas tasankomaita kohden. Viisi -minuuttia myöhemmin koirat olivat vimmatusti haukkuen sen kintereillä, -ja se saattoi kuulla miesten ryskien kömpivän perässä. - -Juoksu oli raskasta -- syvää, kosteata lunta metsässä ja likaista, -tahmeaa turvetta avoimilla paikoilla. Mutta Punakettu tiesi, että nämä -seikat tuntuivat vaikeimmilta raskaista ahdistajista kuin hänestä -itsestään. Jonkin aikaa se juoksi suoraan eteenpäin juonittelematta ja -koukuttelematta, saadakseen koirat hyvän matkaa hitaasti kulkevista -miehistä edelle. Kun se mieltänsä myöten oli saanut tämän aikaan, -huvittelihe se minuutin tai pari tehden rajuja, kummallisia hyppyjä -puunrungolta toiselle, kun siellä oli kaadettuja puita, ja kulki sitten -mutkitellen takaisin nähdäkseen, mitä Jabe Smith hommasi. - -Se tiesi olevan ehdottoman tarpeellista tuntea Jaben menettelytapa -taistelussa, ennen kuin lopullisesti ratkaisi omansa. Tässä -tiedustelussaan, joka johti sitä takaisinpäin, se juoksi täyttä -laukkaa ja ehti palata noin puolen mailin päähän lähtökohdastaan, kun -ällistyneet koirat yhä vielä vinkuivat kaadettujen puiden ympärillä. -Mutta vaikka se juoksikin nopeasti, oli se silti sangen tarkkaavainen, -rientäen tiheän alusmetsän halki, antautumatta kertaakaan alttiiksi -Jaben pelätyn ampuma-aseen mahdollisille laukauksille. Ja yhtäkkiä -vajaan viidenkymmenen metrin päässä se näki itse Jaben, joka -kärsivällisesti vartioi erästä ketun kulkutietä. - -Tämä näky tuotti Punaketulle viiltävän pelon tuskaa, niin kauhealta -tuntui se oveluus, joka sai erämiehen pitämään vartiota tuolla -erikoisella paikalla. Siinä hänen vieressään kannolla istuen, -liikkumatonna kuin kanto itse, oli Poika. Se oli juuri se kohta, mistä -Punakettu olisi juossut tavallisissa oloissa, tai jos se olisi ollut -tavallinen kettu. Todellakin oli vain valpas varovaisuus hänet nyt -pelastanut. Pysyttelemättä tavallisella tiellään se oli varovasti -tehnyt toisen samansuuntaisen ladun noin viidenkymmenen metrin päähän. -Ja siinä sen oveluus oli sievästi voittanut erämiehen taitavuuden. - -Melkein hieman halveksivasti vahtien vihollisiaan turvallisesta -piilopaikastaan Punakettu paneutui pitkäkseen levätäksensä muutaman -minuutin verran. Kuullessaan sitten koirain lopultakin olevan -paluujäljillä kovasti haukkuen se nousi, venyttelihe, haukotteli niin, -että leuat näyttivät melkein menevän sijoiltaan, ja hiipi varkain -ympäri Jaben ja Pojan takaa, joiden silmät olivat nyt kerrassaan -liimautuneet kulkutiehen, kun ne joka hetki odottivat ketun tuloa. Taas -se haukotteli pilkallisesti, juoksi nopeasti takaisin luolansa suulle, -tassutteli ristiin rastiin parin minuutin ajan jälkiverkossa juuri -pesän alapuolella, ja riensi sitten alas joen vartta pitkin, jonka uoma -oli jäistä vapaa siellä, missä virta oli kova. - -Ketun juostessa sen suunnitelmat saivat määrätyn muodon. Kun -sen määränä oli johtaa ajo kauas pois harjulta, ei sillä ollut -minkäänlaista syytä hämmentää takaa-ajajiaan enempää kuin estääkseen -heitä tunkeutumasta liian lähelle. Virta oli liian paisunut ja äkäinen -helposti kahlattavaksi, paitsi siinä kohden, missä vielä oli jäätä -matalimmassa vedessä. Mutta yhdessä kohden kettu meni sen poikki -taitavasti loikkien kiveltä kivelle vaahdon keskellä, kun tiesi, -etteivät koirat olleet niin varmoja jaloiltaan kuin hän itse ja niiden -oli ehkä hieman vaivaloista päästä yli. - -Puoli mailia alempana, missä jää oli lujaa, se tuli takaisin joen yli -huomatessaan takaa-ajajiensa äänistä, ettei ylimeno niille ollutkaan -niin hankala kuin hän oli toivonut. Sitten se otti nopean vauhdin ja -juoksi etäistä, pientä maataloa kohti asutuksen ulkoliepeille, missä -se arveli voivansa antaa koirille jotakin ihmettelemistä, sillä välin -kun se itse lepäilisi uuden pitkän juoksun varalle. Tarkastettuaan -perinpohjin jokaisen karjapihan kymmenisen kilometrin laajuudelta se -tiesi tarkoin, missä niistä oli hänelle tarjottavana joitakin nyt -tarvittavia etuja. - -Nyt puheena olevassa maatalossa oli kanahuoneena lehmänavetan sivustaa -vasten nojaava pikku vaja. Katon alempi reuna oli noin neljä jalkaa -maasta. Ja sen alapuolella oli pieni aukko, joka johti suureen onkaloon -lattian alle. Aivan karjapihan ulkopuolella kasvavasta tiheiköstä -Punakettu tarkasteli huolellisesti, ollakseen varma, ettei talon -ympärillä liikkunut ketään. Vankkurit olivat kulkeneet vajasta kaivon -toisella puolen, josta se päätteli, että maanviljelijä oli poissa. -Keittiön ikkunassakaan ei näkynyt kasvoja. Iso harmaa kissa torkkui -kynnyksellä. - -Kettu ryntäsi kanahuoneen alla olevalle reiälle ja tunkeutui hiukan -vaivaloisesti sisään. Kun tämä urotyö oli tehty, niin se heti tunkihe -ulos jälleen ja sitten jäljillään seisten teki loistavan hypyn suoraan -ilmaan ja laskeutui vajan kaltevalle katolle. Täältä se juoksi -ketterästi ylös navetan katolle ja toista puolta alas ja sieltä -maantien yli kentälle, jossa kasvoi tiheässä nuorta ikivihreää. Täällä -se paneutui pitkäkseen hyvässä turvassa ja nautti hyvin ansaittua lepoa. - -Viiden minuutin perästä koirat saapuivat paikalle kieli riipallaan. -Ne juoksivat suoraa päätä reiälle kanahuoneen alle, ja siellä -uupumuksestaan huolimatta päästivät rajun voittohaukunnan. Ne olivat -ajaneet otuksen "maahan". Mutta reikä oli niin pieni, etteivät -ne voineet tunkeutua siitä sisään. Ja maa ympärillä oli vielä -jäässä, joten ne eivät kynsineen voineet kaivaa sisäänkäytävää. -Mustan- ja valkoisenkirjava sekarotuinen jatkoi kuitenkin urheasti -raaputtamistaan, kun taas sekasikiöajokoira hipoen kuonollansa -kivijalkaa teki nopean, mutta huolellisen kierroksen navetan ympäri, -päästäkseen selville, ettei ollut muuta ulospääsypaikkaa. Jos se olisi -astunut syrjään rakennuksen luota, olisi se tietysti löytänyt ovelan -pakolaisen jäljet siinä, missä tämä oli ottanut pitkän harppauksen -katolta heinäsuovaan ja siitä kauas pellolle. Mutta ajokoira oli -säännönmukainen ja sitkeä työssään. Se tuli sen tähden takaisin -toverinsa luo aivan varmana siitä, että saalis oli siellä piilossa. - -Kun metsästäjät noin kymmentä minuuttia myöhemmin saapuivat paikalle -läähättäen ja palavissaan, pettyivät he yhtä perinpohjaisesti kuin -koirat. Poikakin nähdessään siinä olevan vain yhden ulospääsypaikan, -jota yhä vartioivat nuo omahyväiset koirat, oli taipuisa myöntämään, -että Punakettu-raukan viisaus oli viimeinkin erehtynyt. Kun pakolainen -nyt vihdoin varmasti oli ajettu umpikujaan, ei enää nähtävästi ollut -syytä kiireenpitoon, ja nyt ryhdyttiin perinpohjaiseen sotaneuvotteluun -kanahuoneen takana, Pojan seistessä surullisena syrjässä. Vihdoin -päätettiin, että ainoa mitä voitiin tehdä oli tukkia reikä ja sitten -pyytää lupa kiskoa irti muutamia lautoja kanahuoneen lattiasta. - -Tätä äärimmäistä toimenpidettä ei kuitenkaan saatu panna täytäntöön. -Jabe Smith sattui näet puhuessaan nojaamaan kanakopin kattoon juuri -sillä kohdalla, johon Punakettu oli tehnyt taitavan hyppynsä. Sattui -niin, että Jaben nenä, vaikkei ollutkaan niin tarkka kuin Pojan, kykeni -siitä huolimatta vainuamaan ketun vereksen hajun niin kiitollisella -pinnalla kuin kuivista päreistä tehty katto oli. Hän nuuski -epäluuloisesti, haisteli kattoa huolellisesti niin kauas ylös kuin -ulottui ja kääntyi Pojan puoleen, jolloin hänen ilmeensä osoitti nöyrää -tappion tunnustamista. - -"Se juutas petkutti meitä taas!" sanoi hän. - -"Kuinka? Mitä tarkoitatte?" huusi Poika iloisesti epäillen, kun taas -toiset kaksi seisoivat ällistyneinä. - -"Se ei olekaan tuolla sisällä!" sanoi Jabe hämmästyksestään tointuen. -"Se on mennyt tuonne ylös katon poikki. Kyllä me sen jäljet löydämme -yhtä kaikki jostakin navetan takaa. Pitäkää varanne!" - -Komentaen vastahakoiset koirat seuraamaan hän kiersi edellä navetan -taakse ja sitten tarkoin tähystellen heinäsuovan ympäri. Täällä -koirat löysivät yhtäkkiä jäljet ja lähtivät laukkaamaan hurjasti, -haukkuen raivoissaan siitä tavasta, millä niitä oli petkutettu. Mutta -mitä Jabeen tulee, niin hän oli täynnä voitonriemun tuntua tappion -kiusallakin. Poika oli vaatimattomasti sanonut: "Tuo nolaa minut, Jabe. -Te tunnette ketut paremmin kuin minä loppujen lopuksi. Millä ihmeen -tavalla te saitte selon siitä, minne se oli mennyt?" - -"No", sanoi Jabe, häpeämättä valehdellen, "minä vain ajattelin, mikä -olisi kaikista hienoin kepponen -- ja minä tiesin, että siihen tuo -punainen veitikka pystyisi!" - -Sillä välin Punakettu levätessään piilopaikassa tiheäin nuorten -ikivihreäin keskellä oli täynnä suuttunutta hämmästystä kuullessaan -koirien äänet niin pian taas jäljillään. Mikä vika sen ihailtavassa -sotajuonessa saattoi olla? Paikalla ja varsin oikein se pani syyn -pelätyn Jaben niskoille. Ja sen älykkäät silmät kapenivat ikään kuin -pelosta. Hetkeksi se pysähtyi levottomasti miettien. Tehden sitten -lyhyen kierroksen se mutkitteli takaisin ja juoksi eteenpäin tien -suuntaan pysyttäytyen huolellisesti poissa näkyvistä, jottei olisi -saanut laukausta niskaansa. Se matkasi myllylammelle päin asutuksen -uloimmalle reunalle, missä pieni puro, hänen oman virtansa syrjäjoki, -oli suljettu, padottu ja pakotettu jauhamaan ja karstaamaan villoja -koko Ringwaakin seudulle. - -Vaikka puro tavallisina aikoina oli pieni, niin sen kasvattama lammikko -oli suuri, ja juuri nyt, sulavien kevätlumien painon alla, valui -raskas vesipaljous kohisten padon avonaisten sulkujen läpi. Punaketun -mieli oli kiukkuinen. Ei se milloinkaan ollut näyttänyt taipumusta -ihmisystävyyteen, mutta nyt se tunsi olevansa hiukan väsynyt ja -ahdistettu. Jos kaikilla hänen takaa-ajajillaan -- koirilla, miehillä -ja vaarattomalla Pojalla -- olisi ollut vain yksi kaula, pitkä, -hoikka kaula kuin villihanhella -- kuinka suurta iloa olisikaan sille -tuottanut upottaa hienot hampaansa narskahtaen sen läpi! Se oli valmis -antautumaan alttiiksi suurille vaaroille, toivoen siten saavansa -jotenkin vahingoittaa vainoojiansa. - -Seuraten selvää jälkeä, hajun ollessa niin väkevä, että se ihan väreili -ilmassa, koirat olivat nyt lähellä, metsästäjät kaukana takanaan, -etäämpänä kuin ampumamatkan päässä. Punaketun saavuttua myllylammen -reunalle, joka oli vielä osaksi jään peitossa, se astui jäälle -koetellen sitä varovasti. Palaten rannalle se sitten juoksi edelleen -alas patoa kohti. - -Noin kolmenkymmenen jalan laajuudelta ulvovain sulkuporttien -yläpuolella lampi oli jäästä vapaa. Jään reunat lahosivat nopeasti -veden huuhdellessa niitä altapäin. Rantaäyräällä Punakettu epäröi, -vitkastellen uupuneen tavoin, ja kääntyi kuin olisi lopultakin joutunut -umpikujaan. Sen nähdessään koirat puhkesivat yhä rajummin kiljumaan ja -ryntäsivät vimmatusti eteenpäin. Lopulta -- siltä näytti -- riista oli -heidän käsissään, ja moni vanha velka kuitattaisiin. - -Vasta sitten kun koirat olivat kymmenkunnan askeleen päässä, Punakettu -liikahti. Livahtaen ympäri, kuin uhma olisi väistynyt hillittömän pelon -tieltä, se sitten syöksyi suoraa päätä vaaralliselle jäälle. Joko -vaisto tai erikoisen terävä ja erehtymätön arvostelukyky sanoi sille, -että jäänreuna padon yläpuolella oli kyllin vahva kestämään hänen -painonsa, jos hän kulkisi nopeasti ja tasaisesti. Koirat kintereillään -muutaman metrin päässä se riensi turvassa yli. Seuraavassa hetkessä -kuului rusahtava ääni, ja mustankirjavan sekarotuisen pelästynyt -haukunta kaikui yli sulkuporttien kohinan. Katsahtaen olkansa yli -voitonriemun siristämin silmin Punakettu näki molemmat vihollisensa -vedessä tarttumassa käpälillään hurjasti jään hauraisiin reunoihin, -joka niiden rynnistyksestä yhä enemmän murtui. - -Ohi vedenhätään joutuneiden soluivat murtuneen jään palaset, -kadotakseen putouksen kovaan kuohuun. Punakettu juoksi ylös rantaa -pitkin erään pensaan suojiin ja kääntyi sitten kostostaan nauttimaan. -Koirat yhä tavoittelivat hurjasti jäätä, ja petollinen jää murtui -niiden otteiden alla. Ketun katsellessa irtaantui suurempi pala, noin -kolmen tai neljän neliöjalan kokoinen, mustan- ja valkoisenkirjavan -sekarotuisen painosta, juuri kun sen onnistui kavuta sen pinnalle. -Seuraavassa hetkessä se purjehti nopeasti pois uupuneen matkustajansa -kera, piehtaroi kiljuville sulkuporteille, syöksyi putouksen yli ja -katosi alas kallioiden ja usvan joukkoon. Syvimmän tyytyväisyyden -vallassa Punakettu katseli tätä toisen vihollisensa surullista -loppua. Sitten tulivat miehet näkyviin vielä kerran, joten Punakettu -hiipi varkain pois ampumamatkaa edemmäksi ja jatkoi juoksuansa -Ottanoonsis-laakson yli kohoavia kukkuloita kohti. Mutta ei sen todella -enää tarvinnut juosta. Metsästäjien saapuessa lammen äyräälle sekasikiö -retuutti itseään juuri ylös vedestä tuiki pelästyneenä. Sekarotuista ei -näkynyt missään, mutta oli helppo arvata, kuinka sen oli käynyt. Seurue -pysähtyi ja miehet katsoivat toisiinsa tuumivaisina. Jabe vihelsi -masentuneen koiran jalkoihinsa ja taputti myötätuntoisesti sen märkää -päätä. - -"Minä näin Punaketun", sanoi Poika vakavasti, pahoillaan mustan- ja -valkoisenkirjavan sekarotuisen kohtalosta, "juuri livahtavan metsään -tuolla ylhäällä!" - -"Viis siitä, kunhan pääsemme kotiin takaisin!" huomautti Jabe, -pyörähtäen ympäri kantapäillään. - - - - -10. luku - -MUSTAN VESIKON JULKEUS - - -Tuntikausia myöhemmin Punakettu, väsyksissä mutta ylpeänä, tuli -takaisin pesälle viivyteltyään töyräällä ja ajaen tiellä kaniinia -takaa, virkistääkseen voimiansa. Nyt oli suuri rauhan uhka tulevan -kevään varalle poistettu. Kun tarmokas, innokas ja uupumaton -sekarotuinen lopulta oli poissa tieltä, tiesi se, ettei ajokoiran -olisi kovinkaan hauska seurata jälkiä yksin. Töyräällä olevaa pesää se -nuuski suuresti harmissaan, sillä palaneen ruudin haju tuntui siellä -yhä pistävänä. Helposti se laahasi ulos sinne jätetyn oksan, jossa -oli vielä "sähisevän paholaisen" hiiltyneet jäännökset, mutta raskas, -tukahduttava haju oli sellaista, jota se ei voinut sietää eikä poistaa. -Jättäen asian ajan autettavaksi se juosta hölkytteli vuorenharjanteen -huipulle -- ja tapasi siellä pienen puolisonsa pesässä makaamassa, -tyytyväinen ilme naamallaan ja pesye sokeita punaisia pentuja sen nisiä -nykimässä. - -Näitä uusia tulokkaita Punakettu kohteli välinpitämättömän -suvaitsevaisesti. Se piti niitä enemmän vaivana kuin minään muuna, -vaikka tiesikin niiden olevan äärettömän tärkeitä, koskapa puoliso ei -muuten olisi uhrautunut niille kuten nyt. Punakettu asettui kuivalle ja -suojaiselle pengermälle juuri pesän yläpuolelle, mistä saattoi pitää -silmällä pesän asukkaita. Ja jos jokin vaara olisi niitä uhannut, -olisi se taistellut viime hengenvetoonsa saakka noiden avuttomien ja -hyödyttömiltä näyttävien ryömijöiden puolustukseksi. - -Muutamien päivien aikana oli sillä kuitenkin vain vähän tilaisuutta -levätä kotona ja tuumiskella tilannetta, kun puoliso antautui -velvollisuuksillensa niin kokonaan, että Punaketun piti pyydystellä -molempien puolesta. Oli pitkä matka alas naapurilaaksoon ja -kanapihoille, joita se oli ruvennut pitämään turvallisina hyökkäyksen -esineinä. Ja tähän vuoden aikaan sattui olemaan puute kaniineista -harjulla. Siitä johtui, että Punakettu joutui nyt puuhaamaan -uutterammin kuin milloinkaan ennen koko elämänsä kuluessa. Tänä -uutteran toiminnan aikana erämaan kohtalo viskasi ketulle yhden sen -epämieluisimmista seikkailuista. Kun se eräänä päivänä pyydysteli -jokseenkin huonolla menestyksellä alhaalla yhäkin puoleksi jäätyneen -rantaveden luona, sattui, että vähän matkan päässä virran vartta -ylöspäin suuri vesikko lähti seuraamaan kaniinin jälkiä. Vesikko -oli jonkun aikaa syönyt pelkästään sammakoita ja kaloja ja juuri -nyt ruvennut himoitsemaan punaista verta. Se oli ensi ryntäämällä -epäonnistunut kaniinia tavoittaessaan, ja sitten, epäonnistumisensa -aiheuttaman itsepäisen raivon vallassa, lähtenyt ajamaan takaa -nopeajalkaista saalista. - -Jonkin aikaa kaniinin suuret, kimmoavat loikkaukset saivat täyden -voiton. Mutta pian se alkoi väsyä. Se juoksi ympäri kehässä, ja -niin pian kuin sen jäljet alkoivat kiertää, silloin ovela vainooja, -tietäen tarkoin sen aikeet, livisti mutkan poikki, melkein katkaisten -siltä tien. Kaniinin pelastuttua hädin tuskin sen pieni sydänparka -melkein lakkasi sykkimästä, ja samoin se hämmästyksestä haukkoi henkeä -nähdessään tuon tumman, käärmemäisen vihollisen tällä odottamattomalla -alueella. Se juoksi alas puron äyrästä, vesikko vähemmän kuin kymmenen -metrin päässä takanaan. Sen kauhistuneet silmät, jotka tähysivät -uhkaavaa turmaa, eivät huomanneet Punaketun hahmoa, joka kiiti tien -poikki aivan edessä. Tavallisissa oloissa tavallinen kettu olisi -varovaisesti jättänyt huomioonottamatta sekä takaa-ajetun että -takaa-ajajan, välttäen vaarallisen riidan, sillä petoeläimet eivät -tavallisesti pidä tarpeettomasta taistelemisesta. Mutta Punakettu -halveksi äärettömästi vesikkoa vastustajana, ja sillä oli kiire. -Se ei pyydystellyt huvin, vaan tarpeen vuoksi. Vähät se välitti -toisten etuoikeuksista. Ollen kyyrysillään kuihtuneessa, ruskeassa -sananjalastossa se odotti kaniinin tuloa. Sitten suora, kiitävä -hyökkäys -- ja pakolainen otettiin kiinni ihan ilmassa, keskellä hurjaa -hyppyänsä. Yksi epätoivon kiljahdus, ja sen kaula oli puraistu poikki. -Heittäen sen olallensa Punakettu lähti sitten kotiinpäin helposti -saatuine saaliineen suvaitsematta luoda silmäystäkään nolattuun -takaa-ajajaan. - -Mutta tällä kertaa se erehtyi ollessaan noin pelottoman luottavainen. -Iso, musta vesikko ei ollut pelkuri. Sen terävät pikku silmät kävivät -raivosta punaisiksi tämän pilkan ja vääryyden johdosta. Oli tietysti -julkeata sen ajatella vetävänsä vertoja tuolle suurelle mestariketulle, -jota koko Ringwaakin seuduilla pelättiin sen voiman ja viisauden takia. -Mutta vesikon silmät muistuttivat nyt kahta hehkuvaa granaatin kärkeä, -ja sen aivoista oli varovaisuus kuin pois poltettu. Puolen sekunnin -pysähdyksen jälkeen se kiiti käärmeen tavoin Punaketun taakse ja -puraisi sitä nasevasti takakinttuun. - -Raivon ja hämmästyksen vallassa Punakettu pudotti kuormansa ja kääntyi -tätä julkeaa hyökkääjäänsä kohti. Mutta vesikko, tehden salamannopean -hypyn, oli jo kahdeksan tai kymmenen jalan päässä kyyrysillään -odottamassa. Punakettu loikkasi välimatkan yhdellä hypyllä -- mutta -sen pudotessa maahan vesikko ei ollutkaan siellä. Tuo käärmemäinen -musta olento ryömi vatsa maata vasten jälleen kahdeksan tai kymmenen -jalan päässä, silmäillen kettua jäykän ilkeästi. Uudelleen ja yhä -uudelleen Punakettu loikkasi sitä kohti, mutta yhtä nopeasti hyökkäys -aina vältettiin. Lopuksi kettukin kyyristyi litteäksi, silmäillen -vihollistansa tuimasti hetken aikaa. Sitten se nousi varovasti, nosti -maasta kuolleen kaniinin ja lähti taas kotiinpäin saaliineensa. - -Mutta se ei ollut astunut kymmentäkään askelta, kun vesikko taas -nopean, turmiota tuottavan varjon lailla tunkeutui sen taakse ja -rankaisi sitä kauheasti puraisten toiseen takajalkaan, nilkan -yläpuolelle. Ellei ketulla olisi ollut niin vahvat lihakset, olisi -tämä hyökkäys voinut tehdä sen rammaksi. Tällä kertaa se kuitenkin oli -varuillansa. Se kiepahti vimmatusti ikään kuin kaniinin ruumiin alla, -niin että näytti heittävän sen päänsä yli. Mutta taas se myöhästyi. -Musta hyökkääjä oli poissa ketun leukojen ulottuvilta; kyyristyen -jälleen se odotti ja uhmaili. - -Tällä erää Punakettu tunsi vihaansa liittyvän loukkauksen tunteen. -Tuo viimeinen puraisu teki kovin kipeätä. Se rynnisti vesikkoa kohti -kauan ja vakavasti, mutta vesikko oli liian nopea ketun tavoittaa, -liian nopea syrjähyppäyksissä, ja ajettuaan sitä takaa sadan metrin -verran kettu luopui turhaan yrittämästäkään. Nopeasti pois pyörähtäen -se juoksi takaisin riitakapulan luo, joka makasi levällään verisenä -ruskealla maalla. Ja vesikko seurasi kettua tuskin viiden jalan päässä -sen kantapäistä. - -Nytpä Punakettu joutui pahemmin ymmälle kuin koskaan ennen koko -elämässään. Se ei kyennyt tavoittamaan liian vilkasta vihollistansa -eikä voinut kantaa pois saalistansa ja panna niin ollen itseään -alttiiksi noille vaarallisille hyökkäyksille takaapäin. Eikä se voinut -myöntää joutuneensa tappiolle luopumalla saaliistaan. Pannen toisen -itsepintaisen etukäpälänsä kaniinin ruumiille se kääntyi ja tuijotti -vesikkoa raolleen siristetyin silmin ja muristen tuimasti eri kertoja. -Kettu uhmaili ennen kuin tiesi, mitä uhmaili, mutta se tiesi nyt -ryhtyvänsä johonkin. Mitään pelkäämätön vesikko kyyristyi jälleen, -valmiina kaikkeen, olipa tulossa mitä hyvänsä. - -Viimein Punaketun terävät aivot päättivät teeskennellä tappiota, -toivoen siten houkuttelevansa vihollisen lähemmäksi. Viha häipyi -sen silmistä, häntä ja niskakarvat laskeutuivat alakuloisesti ja se -muuttui pelästyneen ja masentuneen perikuvaksi, kun se hitaasti kääntyi -saaliista poispäin ja hiipi tiehensä. Paikalla vesikko, voitostaan -tyytyväisenä, syöksähti esille ja alkoi herkutella kaniinin verellä. -Salamana Punakettu pyörsi ympäri ja oli parissa silmänräpäyksessä -paikalla. Mutta vesikkoa ei ollut lainkaan puijattu. Siinä se taas oli, -kymmenen jalan päässä, punaisena tuijottaen, mutta nuollen kapeita -leukojansa täydessä tajussaan. Vielä kerran oli Punaketulla saalis -käpäliensä alla, mutta se ei tiennyt nytkään, mitä sillä tekisi. -Äkillisen raivon puuskan valtaamana se hyökkäsi vesikon kimppuun, -uuvuttamalla ajaaksensa sen kuoliaaksi. - -Hyvän viiden minuutin ajan kesti tuota mieletöntä ajoa, ylös töyrästä, -läpi pensaiden, yli kivien ja kantojen, syvien metsien halki -- mutta -ei milloinkaan enemmän kuin neljänkymmenen tai viidenkymmenen metrin -päässä kuolleesta kaniinista. Vesikko pysyttelihe aina jonkin kymmenen -tai viisitoista jalkaa raivokkaasta takaa-ajajastaan edellä ja oli -aivan levollinen tulokseen nähden, kun tiesi, että hänellä oli puro -turvallisena pakopaikkana hädän tullen. Jos se huomaisi joutuvansa -saarroksiin, niin se pulskahtaisi avoveteen tai sukeltaisi jään -jäännösten alle, minne Punaketun olisi aivan mahdotonta sitä seurata. -Millainen loppu olisi ollut, sitä emme koskaan saa tietää, sillä -kun kumpikaan ei näyttänyt väsymyksen tai myöntymisen merkkiäkään, -tuli kummallinen keskeytys. Musta karhu tulla tassutteli reippaasti -lähimmästä tiheiköstä ja lausumatta edes anteeksipyyntöä Punaketulle -paremmin kuin vesikollekaan, tarttui kaniiniin, jonka repi kappaleiksi -ja alkoi ahmia kaikesta päättäen hyvällä ruokahalulla. - -Ajo loppui paikalla, vesikon ja Punaketun tuijottaessa kiukkuisesti -jättiläistungettelijaan. Sitten Punakettu viisaasti päätellen, että -taistelu oli lopussa, koska ei ollut mitään, mistä taistella, hölkytti -hiljalleen pois alusmetsän halki toista saalista etsimään. Aika oli -sille liian kallista hukattavaksi hyödyttömään riitaan. - -Mutta sattui, että iso musta vesikko ajatteli toisella tapaa. Se oli -tahtonut tuota kaniinia, jonka oli ansainnut viisaasti sen jälkiä -seuraamalla ja sitkeästi sitä ajamalla. Se olisi sen saanut, ellei -Punakettu julkeasti olisi asiaan sekaantunut. Nyt oli kaniini siltä -ainaiseksi mennyt, kun karhun valtavat leuat tekivät siitä nopean -lopun. Sen raivo Punakettua kohtaan leimahti uuteen liekkiin, eikä se -enää ajatellut muuta kuin kostoa. - -Varovasti seuraten jonkin matkan päässä se odotteli, kunnes Punakettu -ilmeisesti olisi unohtanut hänet mielestään. Silloin se livahti vielä -kerran ketun taakse ja uudisti vanhan hyökkäyksensä, juosten kuitenkin -takaisin entistä nopeammin, koska kuorma ei enää kahlehtinut hänen -vastustajaansa. Tällä kertaa Punakettu hämmentyi perinpohjin. Se pyörsi -salamana ympäri ja loikkasi. Mutta, kuten se saattoi aavistaakin, se -jälleen myöhästyi. Sen kostonhaluinen ja leppymätön pikku vihollinen -kyyristeli siinä kuten ennenkin juuri ulottuman ulkopuolella, vahva -häntä tempoen, silmät hurjasti liekehtien. Punakettu oli kiusaantunut. -Se istahti kintuilleen ja katseli vesikkoa miettiväisenä. Sitä halutti -pyydystää, mutta ei tapella. Ja tuo viimeinen puraisu koski kipeimmin. - -Pian se päätti, mitä tekisi. Nöyrästi ja pelästynein ilmein se -nousi ja tassutteli vielä kerran pois. Mutta tällä kertaa se ontui -tuskallisesti, kuin olisi toinen takajalka ollut niin loukkaantunut, -että oli melkein käyttökelvoton. Ja armoa pyytäen se yhä katseli -taaksensa olkansa yli. Kostonhaluisen voitonriemun paisuttamana vesikko -kävi varomattomaksi ja seurasi lähempää vastustajaansa, odottaen -tilaisuutta uuteen hyökkäykseen. - -Tämän jälkeen Punakettu lähti hiljalleen juoksemaan, ontuen tuntuvasti. -Yhä lähemmäksi tuli vesikko tuntien, että kosto oli nyt lähellä. -Kulkiessaan viimein läpi rosoisten ja sotkuisten pikku pensasten ja -kuivien rikkaruohojen Punakettu kompasteli ja kaatui. Väläyksessä -vesikko oli sen kimpussa ja tapaili ketun kurkkua. - -Mutta tällä hetkellä Punaketun heikkous ja voimattomuus olivat -tipotiessään, eivätkä vesikon hampaat milloinkaan päässeet sen -kurkkuun. Ne iskivät kuitenkin tuimasti ja rankaisevasti lähelle -ketun olkaniveltä. Mutta seuraavassa hetkessä Punaketun pitkät leuat -sulkivat sisäänsä vastustajansa hennot kupeet -- sulkivat ja ruhjoivat -armottomasti. Sekunnin tai pari vesikko kiemurteli ja nyki käärmeen -lailla, kunnes pitkät, valkoiset hampaat narskahtivat yhteen uhrin -selkärangan läpi, jolloin se ojentautui nytkähdellen ja lyyhistyi -kokoon kuin märkä räsy. - -Punakettu ravisteli sitä rajusti hetken aikaa, kunnes oli varma siitä, -että se todella oli kuollut. Sitten se heitti sen olkansa yli, kuten -oli kaniinillekin tehnyt, ja lähti pesälleen. Sitkeä, jänteinen, -kovakuituinen vesikonliha ei tietenkään ollut kaniininlihan veroista, -mutta sitä oli aika paljon, eikä Punaketun puolisoa nyt haluttanut olla -liian nirso. - - - - -11. luku - -KUNINKAALLINEN ROSVO - - -Vuoren harjanteella sijaitseva uusi pesä, joka oli tuskin mukavampi -kuin kallion halkeama, oli otettu käytäntöön vain tilapäisesti. Mutta -lähellä oli syvä ja hyvin kuiva hietakuoppa, johon oli vaikea päästä. -Sitä ympäröivät laajalti kallioröykkiöt, joihin haju ei pystynyt. -Tällaista paikkaa ketut tarvitsivat turvakseen. Ja tänne, niin pian -kuin pakkaset olivat tyystin lakanneet ja emo valmis ottamaan täyden -osansa saaliinhaussa, nuo kaksi kaivoivat itselleen uuden pesän, joka -ulottui kauas esiin työntyvän kallion alle. - -Sangen tyytyväisinä ne siirsivät tänne kirkassilmäiset, villavat -poikasensa. Niin turvaisa oli tuo pakopaikka, että ne olivat verrattain -huolettomia oviaukon kätkemisestä ja korjaamasta pois sellaista, joka -olisi todistanut niiden siellä oloa. Vähän ajan kuluttua oli maassa -reiän ympärillä hujan hajan kaniininnahkoja, murmeleita, oravia, -höyheniä ja piisamin häntiä, kun taas vanhan pesän ympärille ei ollut -sallittu kertyä sellaisia jäännöksiä. - -Tässä vaikeapääsyisessä pakopaikassa Punaketulla perheineen oli -vain harvoja naapureita, jotka tunkeutuivat heidän yksinäisyyttään -häiritsemään. Paljaan kallionharjanteen yli tuulet puhalsivat alinomaa, -joskus yltyen vihuriksi; mutta ne eivät milloinkaan häirinneet -hiljaisuutta tuossa syvässä, valkohiekkaisessa kuopassa, missä -ketunpoikaset leikittelivät ja paistattivat päivää. Tuulipa miltä -suunnalta hyvänsä, tulipa sadekuuro vinosti mistä tahansa, reikä oli -täysin suojattu. - -Sen alastoman kallion huipulla, joka pohjoisesta päin puoleksi työntyi -pesän yli, Punakettu toisinaan makasi tarkastellen, silmät puoliummessa -ja suu puolittain avoinna, vihreän, ruskean, purppurankarvaisen ja -sinisen kirjavaa maailmaa, joka levisi hänen allaan ja ympärillään. -Kaukana alhaalla, harjun molemmin puolin, se näki molempien laaksojen -maanviljelijäin menevän pelloilleen ja kärsivällisten vetojuhtien -loppumattoman, yksitoikkoisen raadannan. Ja täällä idässä päin se näki -vanhan Ringwaakin jyrkät kukkulat ja rinteellä varisrikkaat havumetsät, -ja Punakettu päätteli jonakin päivänä mennä sinne pyydystelemään vain -levottoman uteliaisuutensa tyydytykseksi. - -Mutta vaikka täällä ylhäällä oli naapureita harvassa, oli siellä muuan -pari, jota Punakettu puolisoineen katseli sangen vastenmielisesti, jopa -puolittain levottomastikin. Eräällä luoksepääsemättömällä pengermällä -solassa, vähän matkaa alas toista harjanteen sivustaa Ringwaakiin päin, -oli valkopäisen kotkan pesä. Se oli iso, siivoton, muodoton kasa, ikään -kuin kuormallinen risuja, kuin pilvistä pudonnut tälle alastomalle -kallionkielekkeelle, mutta todellisuudessa se oli niin punoutunut joka -kohtaan kalliossa ja niin sidottu sen halkeamiin, ettei mikään myrsky -voinut sen vahvoja perustuksia järkyttää. - -Eräässä kolossa tämän kasan yläpäässä muutamilla kuivista -ruohonkorsista, höyhenistä ja karvoista kokoonpannuilla kimpuilla ryömi -kaksi puolialastonta, teräväkatseista poikasta, joiden kömpelöihin, -sätkytteleviin ja punertaviin ruumiisiin alkoi muodostua täpliä -lyhyistä, mustista untuvista. Yltympäri tämän suunnattoman suuren -pesän ulkoreunoja ja kallioilla sen alapuolella oli kaniinien, -karitsojen, vesikkojen ja murmelien luita, samoin kuin kynsiä, pieniä -kavioita ja nokkia sekä höyheniä kammottava määrä, joka todisti sekä -poikasten ruokahalua että laajasiipisten, teräväsilmäisten vanhempien -metsästysurheutta. - -Isommalla kotkaparista, naaraalla, oli ilma-alueensa Ringwaakin ja -toisella puolen Ringwaakia sijaitsevan yksinäisen järvireitin yllä. -Mutta koiras haki kaikki saaliinsa asutusseudun yläpuolelta ja -Ottanoonsis-laaksosta päin. - -Joka aamu heti auringonnousun jälkeen sen suuret siivet lyödä -lepattivat mahtavasti juuri vuorenharjanteen yläpuolella, aivan -sen korkealla sijaitsevan onkalon kohdalla, missä Punaketulla oli -pesänsä. Ja kun tuo pelätty hahmo, jäykkien siipien kahistessa tuhoa -ennustavasti, kiiti ohi, peräytyivät pikku ketut pesäänsä, seuraten -isän ja äidin tarkkaa opastusta. - -Kun ilma oli kaunis ja kuiva, oli Punaketulla tapana mennä öiseltä -pyydystelyltä palatessaan turvalliseen tähystyspaikkaansa kallion -harjulle pesän yläpuolelle ja levätä siellä kuono etukäpälillä, -katsellen miten avartuva aamunkoitto levisi yli näköpiirin. Joskus -kettu toi saaliinsa -- kun se oli jonkin arvoinen, kuten kärppä, -murmeli, ankka tai kaniini -- ylös tähän yksinäiseen paikkaan, -syödäkseen sen jouten, ollenkaan näkemättä puolisonsa levottomuutta ja -kuulematta poikasten vastustamatonta vikinää. Sillä oli tapana maata -siinä päivänkoiton harmaiden hämykuvien salaperäisesti levitessä, -kunnes kultaiset päivänsäteitten ensimmäiset pitkät sormet koskettivat -sen kasvoja ja ohut, keltainen ja ruusunkarvainen valovuo huuhteli -kallion kaljua huippua. - -Punakettu katseli hyvin hartaasti emokotkaa, kun se laskeutui suljetuin -siivin laakson usvaisten varjojen keskelle ja sitten kohosi hitaasti, -etsien Ringwaakin rinteitä pitkin, ja lopuksi leijaili korkealla huipun -yllä, hitaasti kiertävänä pallona, hento taivaan sini taustanaan. Se -näki koiraan kohoavan ilmaan päättävästi, lentävän ensin läheiselle -jyrkänteelle, liitelevän matalalla pesänsä yllä ja purjehtivan -majesteettisesti alas laakson maatilojen yläpuolelle. - -Myöhemmin se näki niiden palaavan pesällensä miltä ilmansuunnalta -milloinkin, mukanaan joskus iso, ahkerilta kalasääskiltä siepattu -järvitaimen, toisen kerran kovaonninen koirassorsa etelässä päin -sijaitsevista kaislikoista, joskus taas pitkäkoipinen, säälittävä -valkoinen karitsa rosoisilta ylämaan laitumilta. Mitä suurimmalla -mielenkiinnolla ja melkoista kunnioitusta tuntien se katseli, kuinka -nuo isot linnut puoleksi ylös kohotetuin siivin vaappuivat pesän -reunalla ja hirmuisen nokkansa ja kynsiensä avulla repivät uhrinsa -verisiin kappaleihin. Se ihmetteli noiden kahden ruman poikasen -tyydyttämätöntä ruokahalua ja onnitteli itseään sen johdosta, että -hänen neljä leikkisää pentuansa olivat näppärämmät ja vähemmän ahnaat. - -Kun Punakettu eräänä aamuna varhaisimman päivänkoiton hämärässä kiipesi -piilopaikalleen, pullea murmeli leukojensa välissä, ei se sattumalta -lainkaan rientänyt aterioimaan. Pudottaen pehmeän ruumiin maahan, -kunnes siitä enemmän välittäisi, se paneutui pitkäkseen lepäämään ja -tarkastelemaan heräävää maailmaa. Sen siinä maatessa aurinko nousi. -Naaraskotka liiteli Ringwaakiin päin. Koiras lensi ylös, yhä ylemmäs, -korkealle vuorenharjanteen ylle, eikä Punakettu kiinnittänyt siihen -sen enempää huomiota, vaan oli kokonaan syventynyt katselemaan erään -piikkisian kujeita, kun se kaukana alhaalla keikkui puun latvassa. - -Yhtäkkiä se kuuli isojen siipien terävän, viuhuvan suhinan ilmassa -aivan päänsä päällä ja katsahti hämmästyneenä ylöspäin. Seuraavassa -tuokiossa se tunsi tuulenpuuskan töytäyksen, suunnattomat siivet -melkein löivät sitä kuonoon, ja tavoittelevat kynnet sieppasivat noin -kolmen jalan päässä loikovan kuolleen murmelin sekä kantoivat sen -yläilmoihin. Raivokkaasti muristen kettu hypähti ylös, mutta kotka, -jonka kynsissä saalis riippui, oli jo kaukana ulottuvilta, laskeutuen -ylväänä vinosti alas pesäänsä kohti. - -Tämän ryöstön julkeus ja uhkarohkeus herätti Punaketun sydämessä rajun -kostonhalun. Se hiipi varkain alas rotkolle, missä kotkanpesä oli, -ja kuljeskeli hiljaa ympäri tuntikausia, etsien paikkaa, mistä voisi -kavuta kallionkielekkeelle. Mutta se oli aivan saavuttamattomissa, -ja tämän tietäen kotkat katselivat tuota hiiviskelyä pilkallisen -rauhallisina. - -Sitten Punakettu kiipesi läheiselle jyrkälle kalliolle ja kurkisteli -alas suoraan pesään. Mutta huomatessaan yhä olevansa yhtä kaukana kuin -ennenkin ja kotkien yhä olevan kaikessa rauhassa, se luopui pikaisen -koston tuumista ja väijyi salon suomia tilaisuuksia. Rohkeasti se -kuitenkin julisti sodan, sillä milloin tahansa kotka kulki matalalla, -liidellen kallioisen tähystyspaikan yli, se nousi halveksivasti -murisemaan. Silloin iso lintu madalsi lentoansa ikään kuin ottaen tämän -taisteluvaatimuksen vastaan. Mutta älykkäästi kunnioittaen noita pitkiä -leukoja ja valkoisia torahampaita, joita kettu niin auliisti näytteli, -ei se välittänyt tulla niiden ulottuville. - -Muutamaa päivää myöhemmin Punaketun ollessa saaliinhaussa alhaalla -laaksossa ketunpoikaset leikittelivät paraikaa luolan suulla, kun -ne äkkiä näkivät hennon emonsa kallioiden keskellä. Pentumaisen -leikkisästi kirmaten tervetuliaisiksi ne ryntäsivät sitä vastaan, -tuntien olevansa turvassa sen läheisyydessä. Kun ne olivat pesän edessä -olevan aukeaman puolivälissä, lehahti äkkiä varjo niiden yläpuolelle. -Ne hajaantuivat väläyksen tavoin -- kaikki paitsi yhtä, joka kyyristyi -maata vasten ja tuijotti epävarman näköisenä. Kuului pelottava, -viheltävä ääni ilmasta, isojen lepattavien siipien ja pitkälle -ulottuvien kynsien iskennän kohaus sekä tukahdutettu kauhun kiljaisu. -Ja ennen kuin kettuemo loikaten ennätti paikalle, oli punainen poikanen -siepattu ylös ja kannettu pois kotkanpoikien nokkien raadeltavaksi. - -Saadessaan tiedon tästä Punakettu tunsi sellaista raivoa, jota sen -tuumiskeleva sielu ei ennen milloinkaan ollut tuntenut. Se teki toisen -turhan käynnin kotkan kallion juurelle, ja jälkeenpäin se päiväkaudet -hukkasi paljon pyydystelemisaikaansa, koettaessaan keksiä joitakin -keinoja vihollisensa tavoittamiseksi. Itsepintaisesti se seurasi -kotkan lentoa ja saaliinpyyntiä, koettaen olla paikalla, kun rosvo -tappoi saaliinsa. Mutta tuon ison linnun piiri oli niin laaja, että -tämä yritys oli turha. Kun Punakettu väijyi jollakin seudulla, niin -kotka säännöllisesti tappoi saaliinsa jossakin muualla. Omaten paljon -suuremman näkövoiman kuin Punakettu kuninkaallisen rosvon oli helppo -välttää vihollisensa polkuja, joten Punakettu oli valvonnan alaisena -silloin, kun sitä vähimmin epäili. - -Eräänä päivänä, jolloin Punakettu ei ajatellutkaan kotkia tai kostoa, -tuli tilaisuus. Ilta läheni ja kettu oli ollut runsaan puolituntisen -poissa näkyvistä, vahtien, uskaltaisiko vanha, varovainen murmeli -lähteä kolostansa. Maatessaan siinä kärsivällisenä ja liikahtamatta -se huomasi suuren, mustan käärmeen luikertelevan hitaasti metsäaukion -poikki. Se epäröi tuumien hyökätäkö käärmeen kimppuun vai yhäkö odottaa -murmelia. Juuri silloin kuului ilmasta viheltävä ääni, jonka kettu -hyvin tunsi. Käärmekin kuuli sen ja syöksyi lähintä puuta kohti, joka -sattui olemaan alaston nuori koivunvesa. Mutta tuskin se oli ennättänyt -puun juurelle, kun jo höyhenpeittoinen ukonvaaja iski pilvistä siihen, -tarttuen siihen lujasti kynsineen noin jalan päähän pään taakse. - -Kotka oli suorittanut ryöstönsä helposti ja tehokkaasti, mutta kun se -yritti nousta saaliineen, niin sen leveät siivet löivät ilmaa turhaan. -Hyökkäyksen hetkellä käärme oli kietonut häntänsä pariin kertaan koivun -ympärille, ja tuota epätoivoista otetta kotka ei kyennyt irroittamaan. -Vimmatusti se nokki kiemuroita ja sitten matelijan päätä, valmistuen -ottamaan saaliinsa palasissa, jos niin tarvittiin. - -Punaketun kauan odotettu ja suunniteltu hetki oli tullut. Se hyökkäsi -piilostaan oikopäätä matalana ja nopeana kuin nuoli. Sen leuat -tarttuivat kotkaan, antaen viiltävän iskun jalan yläosaan. Tapansa -mukaan se puri ja päästi irti. Ja tuo iso lintu, päästäen hämmästyksen -ja tuskan kirkunan kiepsahti ympäri ja iski kettua vimmatusti nokallaan -ja siivillään. Kettu sai noilta siiviltä töytäyksen, joka kaatoi -sen kumoon. Ja haluten väistää taistelua kotka irroitti kyntensä -käärmeestä ja yritti lentoon. Mutta hetkessä oli Punakettu taas sen -kimpussa tavoitellen kotkan kaulaa salamannopeasti ja julmana, mikä -hämmensi linnun puolustuskykyä. Näin käsikähmässä linnun siivet olivat -voimattomat, mutta sen raateleva nokka ja teräsmäiset kynnet iskivät -Punaketun kauniiseen punertavaan turkkiin, joka samassa värjäytyi -verenpunaiseksi. - -Ilmojen kuningas olisi ollut etevämpi tavallista kettua, mutta -Punaketun väkevyys ja viisaus sai taisteluonnen tuntuvasti kallistumaan -puolelleen. Muutamassa sekunnissa se olisi voittanut ja tehnyt -avuttomaksi kotkan ja vielä yltänyt sen kurkkuun, huolimatta kotkan -nokasta ja kynsistä. Mutta tällä ratkaisevalla hetkellä lintu sai -odottamattoman ja ansaitsemattoman liittolaisen. Vaikeasti haavoittunut -käärme, jonka kimppuun se oli hyökännyt, ponnistelihe pääsemään -pois johonkin piiloon. Punakettu sattui polkemaan sitä taistelussa -jalallaan, ja paikalla, vaikka sokeasti se kietaisi nytkivän kiemuran -ketun takajalkojen ympärille. Kettu kääntyi kiukkuisesti ja puraisi -tuota kiristävää kiemuraa. - -Sillä välin kun kettu repi sitä, koettaen vapautua, tointui kotka, -kohottausi vaivaloisesti ja onnistui räpyttelemään ylös ilmaan. -Ryvettyneenä, verisenä ja ylen nöyryytettynä se lentää lepatteli yli -metsän kotia kohti. - -Voittonsa epätäydellisyydestä huolimatta Punakettu jokseenkin -tyytyväisenä ryhtyi virkistämään itseänsä makealla käärmeaterialla. Se -tunsi olevansa varma siitä, että iso kotka vastaisuudessa pysyttäytyisi -etäällä sekä hänestä itsestään että hänen perheestänsä. - - - - -12. luku - -SIIVELLISTEN HYÖKKÄYS - - -Tämän nöyryyttävän kurituksen jälkeen iso kotka ei enää lentänyt -Punaketun tähystyspaikan ylitse, vaan purjehti kuiluansa alas puoli -peninkulmaa, ennen kuin nousi lentääkseen vuorenharjanteen poikki. -Nuoret ketut, turvassa siltä ainoalta vaaralta, mikä niitä milloinkaan -oli vakavasti uhannut, leikkivät nyt täysin vapaina korkean, eristetyn -asuntonsa ympärillä ja kasvoivat silminnähtävästi päivä päivältä sitä -mukaa kuin kuuma Ringwaakin kevät muuttui kesäksi. Kesäkuun tullessa -ja tähystyspaikan alapuolella leviävän maailman muututtua kirkkaaksi -vihreysmereksi, jonka vihreä väri häipyi varjoisaksi purppuranpunaksi -taivaanrannalla, pennut melkein jo kykenivät pitämään huolta itsestänsä -ja edistyivät nopeasti pyydystämistaidossaan emonsa huolellisen johdon -alaisina. - -Ne olivat vilkkaita nenäkkäitä poikasia, levottomia, uteliaita ja -taipuvaisia ottamaan häikäilemättä vapauksia tasapuolista pikku emoansa -vastaan. Vain yhtä olentoa ne pelkäsivät, ja se oli Punakettu, joka -tuskin näytti huomaavankaan niiden olemassaoloa, mikäli mikään vaara ei -niitä uhannut. - -Mutta eräänä päivänä kesäkuun puolivälissä tuli vaara, jota vastaan -koko Punaketun voima ja viisaus oli tehoton. Oli kello yhdentoista -aika eräänä helteisenä, herttaisena päivänä; ainoana tuulenvirinä oli -nyt väreilevä, hyväntuoksuinen ilma, joka hyväili vuorenharjanteen -alastonta huippua. Oli kuin pellot, metsät ja puutarhat, jotka -uinuivat heleässä päivänpaisteessa, olisivat kiitollisina hengittäneet -taivaalle kaikki palsamimännyn, tattarin ja apilan tuoksut. Luolan -suulla varjossa venyivät emo ja pennut velttoina ja turvattuina -yksinäisyydessään. Sillä aikaa Punakettu makasi pari askelta -tähystyspaikkansa huippua alempana pienessä varjopaikassa, kooten -itsellensä kaiken tällä puolen Ringwaakia olevan viileyden. - -Tähän aikaan vallitsi alhaalla laaksossa Jabe Smithin puutarhassa -kiihkeä odotus mehiläisten keskuudessa. Jabe omisti kolme mehiläiskekoa --- vanhanaikaisia koppeja, yksi valkoinen, toinen vaaleansininen ja -kolmas keltainen; ne olivat näin maalatut, jotta auttaisivat mehiläisiä -tuntemaan omat asuntonsa. Sinisen ja valkoisen mehiläiskeon kynnyksillä -riippui muutamia hentoja mehiläisköynnöksiä kuumuuden ulosajamina, kun -taas oviaukossa seisoi kaksinkertainen jono työmiehiä, pää alhaalla ja -nopeasti surisevin siivin, tuulettaen vaha-aarteita ja kallisarvoisia -sikiökennoja sisällä. Kummastakin oviaukosta lähti vinoon ylöspäin -kaksoisvirta, kun hunajan ja siitepölyn uutterat kerääjät menivät ja -tulivat, puuhaten tuoksuvassa työssään. - -Mutta keltaisen mehiläiskeon oviaukosta ei virrannutkaan ulos uutteria -työntekijöitä. Sen sijaan melkein koko siirtokunta, niitä uskollisia -jäseniä lukuunottamatta, jotka puuhasivat toukkien syöttämisessä -tai kennojen tuulettamisessa ja puhdistamisessa, oli keräytynyt -välkkyviksi, tummiksi rypäleiksi pesänedustalle. Etuseinä oli niiden -peitossa tuumaa paksulti tai enemmänkin, kolmeneljättäosaa ylöspäin, ja -sisäänkäytävän edustalla riippui reunakkeelta suunnaton, ylösalaisin -käännetty mehiläiskartio lujasti yhteen tarrautuneena. - -Pesä alkoi parveilla. Se oli menestynyt, lisääntynyt ja tullut liian -suureksi. Siellä oli lisäksi laumoittain nuoria työmehiläisiä, jotka -juuri olivat valmiita sukeltautumaan täysikasvuisina kennoistaan ja -ottamaan harteilleen pesän työn ja velvollisuudet. Nyt oli muuton -aika. Voimakkaan siirtokunnan määränä oli mennä pois, antaa tilaa -juuri ilmaantuville tulokkaille ja viedä makeuden, järjestyksen -ja uutteruuden perimätiedot uusiin seutuihin. Sillä välin vain -välttämättömin pesätyö saattoi jatkua, sillä jokainen oli odotuksen -valtaama. Jabe Smith, joka vahti puutarha-aidan toisella puolen, -odotti jännittyneenä. Kelpo parvea hän odotti tuosta väkirikkaasta -yhteiskunnasta, ja hänellä oli sievä uusi pesä, vaaleanpunainen ulkoa -ja sisältä, vasta pesty hunajavedellä, tarjottavana siirtolaisten -uudeksi kodiksi. - -Pian kuului kovempaa surinaa keltaisen pesän sisältä ja sähköinen -väristys kävi läpi ulkopuolella odottavien rypäleitten. Kennojen -keskeltä voi kuulla tavan takaa heikkoa, äkäistä vikinää, kun -mehiläiskuningatar koetti pistää kuoliaiksi nuoret, vahakennoihinsa -vielä vangitut kilpailijansa ja häntä siitä estivät kunnioittavasti, -mutta päättävästi hänen palvelijansa. Onnistumatta näissä -ystävällisissä aikeissaan pitkä, hento ja tumma kuningatar vihdoin -syöksyi kiihkeästi ovelle, ryntäsi ulos rypäleitten läpi ja kiiti -ilmaan. Hetkessä, kuten savu suuren tuulen edellä, mustat rypäleet -haihtuivat, ja ilma papumaan ja viinimarjapensaitten yläpuolella -oli äkkiä sakeana kieppuvia, rajusti pöriseviä mehiläisiä, muuttava -kuningatar niiden keskellä. - -Ohentuen melkein pilven tavoin läpikuultavaksi, mutta omituisen -kiinnevoiman koossa pysyttämänä kuin sumu, joka nopeasti tiivistyy -kiinteäksi joukkioksi, parvi pyöri oman salaperäisen keskuksensa -ympäri, kulki hitaasti puutarhan poikki, yli sinikukkaisen -pellavapellon ja pysähtyi, laskeutuen verhona laajaoksaisen omenapuun -ylle. Jabe Smith, joka oli seurannut tarpeellisen välimatkan päässä, -oli tästä mielissään, koska ulottuvissa oleva, matalakasvuinen puu, -jollainen omenapuu on, teki parven kokoamisen pesään helpoksi. - -Parvi laskeutui omenapuuhun. Lähelle erään pääoksan tyveä alkoi -muodostua tumma rypäle. Nopeasti se kasvoi, ympäröivän pilven -yhtä nopeasti pienentyessä. Pian se oli vesisangon suuruinen. -Suriseva, pyörivä sumu oli tiivistynyt ja riippui uutena maailmana -omenanvihreässä siimeksessä. - -Samalla hetkellä, jolloin parvi oli täydelleen laskeutunut, Jabe Smith -tuli kiirehtien pellon poikki, mukanaan uusi pesä, lyhyet tikapuut ja -vähän nuoraa. - -143 - -Asetettuaan tikapuut huolellisesti runkoa vasten hän kiipesi puuhun -pesä mukanaan, laski sen aivan mehiläisrypäleen päälle ja sitoi sen -lujasti nuoralla tuohon asentoon. Kaikki hänen liikkeensä olivat -vakaat, hitaat, sulavat ja varmat -- sellaisia liikkeitä mehiläiset -näyttivät ymmärtävän ja niihin luottavan. Kiinnitettyään pesän -mieltänsä myöten, niin ettei parvi voinut olla huomaamatta, miten -mukava ja viehättävä koti se olisi, hän laskeutui maahan. Muutamia -mehiläisiä oli surissut hänen päänsä ympärillä tutkistellen. Muutamat -olivat laskeutuneet hänen paljaille käsilleen ja kasvoilleen. Mutta -yksikään ei ollut ruvennut pistämään. Laiha takalistoerämies oli -mehiläisten suosikki. - -Ainakin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä Jabe Smithin tarkat odotukset -olisivat toteutuneet. Mehiläiset olisivat pian siirtyneet omenapuun -oksalta tuohon viileään, makeaan, tummaan onteloon ja ottaneet sen -haltuunsa. Sitten Jabe oli peittänyt pesän lakanalla, jotta se olisi -edelleen ollut eristettynä, ja jättänyt parven yksikseen iltaan asti. -Pimeän tultua hän olisi irroittanut köyden, ottanut hiljaa pesän alas, -sovittanut siihen lattian -- sileän, neliskulmaisen laudan, hakaset -sivuilla -- ja kantanut parven odottavalle telineelle toisten pesien -viereen, missä mehiläiset olisivat ryhtyneet toimeensa: hunajaa -valmistamaan ja lisäämään väkilukuansa. - -Mutta tämä parvi sattui olemaan sellainen, jolla oli ennakolta -valmistettu suunnitelma; sen toteuttamisessa se ei antanut itseään -estää. Aina silloin tällöin mehiläisten hoitaja tapaa sellaisen -parven - itsepäisiä tutkimusmatkailijoita ja uranuurtajia, jotka ovat -päättäneet heittää yltään ihmisen vanhan vallan. Vain harvat mehiläiset -ryömivät tyhjään pesään maistelemaan niitä herkkuja, joilla se oli -tehty makeaksi. - -Sitten aivan äkkiä parvi nousi. Rypäle hajosi -- ja parvi kieppui taas -ilmassa. Katkerasti pettyneenä, mutta tuntien olevansa avuton niitä -estämään, Jabe nojasi riukuaitaan ja katseli kuinka kieppuva pilvi -ajautui pois, ylemmäs ja yhä ylemmäs, metsiä ja rosoista rinnettä -kohti. Kauan ennen kuin se oli mäenrinteen puolivälissäkään, hän oli -kadottanut sen näkyvistään, ja näin ollen oli palattava pahoilla -mielin maata kuokkimaan. Hän tiesi varsin hyvin, että oli turha ajaa -takaa tuota korkealla lentävää parvea, joka ilmeisesti oli lähettänyt -vakoojat muutamaa päivää ennemmin ja valinnut itselleen uuden -asuinpaikan salojen katveessa. - -Kun päivä oli niin tyyni ja kirkas ilman myrskyn uhkaakaan, saattoivat -muuttavat mehiläiset suunnitella pitkääkin matkaa. - -Vähän ajan perästä Punakettu edullisesta paikastaan näki tuon -kummallisen pilven liikkuvan hitaasti rinnettä ylös puunlatvojen -yläpuolella. Se tiesi sen mehiläisparveksi, sillä useammin kuin -kerran se oli varmasta piilopaikastaan vahtinut sellaista parvea -mielenkiintoisen uteliaana. Mutta se ei lainkaan pelännyt katsellessaan -ylhäältä tuota kummallista lentoa. Se ei ollut koskaan nähnyt -mehiläisiä näillä vuorenharjanteen korkeilla tienoilla ja oli -mielestään varma siitä, että parvi aikoi asettua johonkin onteloon -puuhun tai halkeamaan hänen alapuolellansa. - -Mutta jos se olisi tietänyt, että muutamien viime päivien kuluessa -oli vuorenharjanteen huipulla käynyt joitakin harhailevia mehiläisiä, -jotka tutkivat kuivia syvennyksiä, olisi se silmäillyt läheneviä -lentäjiä jonkin verran levottomalla mielellä. Ja jos se olisi tietänyt, -että nämä pikkaraiset, yksinäiset ja mitättömät vakoilijat olivat -käyneet hänen omalla pesällänsäkin ja havainneet sen erinomaiseksi -turvapaikaksi sekä märkyyttä ja pakkasta että vihollisia vastaan, olisi -sen maltillinen luottavaisuus hävinnyt. Yhä lähemmäs tuli kieppuva -pilvi, suuremmaksi ja mustemmaksi se muuttui, kunnes surina jo kuului -Punaketun korviin. - -Ennen kuin se tajusi, kuinka nopea niiden lento oli, surisivat -etujoukon kahakoitsijat jo sen korvien juuressa. Se päätteli mielessään -niiden aikovan vuorenharjanteen yli. Sekunnin tai kaksi se kyyristelihe -litteänä. Sitten kettu tunsi kuuman piston korvassaan. Liian viisaana -kostaakseen se ravisti päätänsä, livahti hermostuneena alas kalliolta -ja syöksyi pesään. Pieni onkalo sisäänkäytävän edessä surisi jo parven -ulkoreunoilla olevia mehiläisiä, joten kettuemo ja poikaset heti -käsittivät vaaran olevan lähellä, niin että oli aika juosta pesään. -Mutta emoaan seuratessaan poikaset tottelivat luontaista haluaan ja -sieppasivat suuhunsa noita julkeita kärpäsiä, jotka hörisivät niiden -korvissa. Paikalla ne saivat tietysti piston ja syöksyivät sisään -kiljuen kuorossa, soma häntä hämmästyksestä alas painettuna. - -Päästyään vaivaloisesti sisälle koko perhe kyyristyi Punaketun taakse -pelokkaana, odottaen mitä tapahtuisi. Kauan ei niiden tarvinnutkaan -olla epätietoisina. Punakettu näki sisäänkäytävän pimenevän mehiläisten -kerääntyessä siihen sankoin parvin. Se tunsi ensimmäisten tunkeilijani -ryömivän turkissaan. Se sai pari kolme pistoa. Pennut alkoivat taas -vinkua. Terävästi haukahtaen, mikä oli merkki puolisolle seurata -poikasten kanssa, Punakettu ryntäsi ulos päivänvaloon, punainen turkki -kirjaimellisesti mustana hyökkääjistä. Se oli kuitenkin liian viisas -ryhtyäkseen vastarintaan. Ja kun mehiläiset olivat enimmäkseen täynnä -hunajaa eivätkä olleet erikoisen sotaisalla päällä, sai kettu vain -kaksi tai kolme pistoa lisää. - -Pennut juoksivat ketun kintereillä, ja se piti huolta siitä, ettei -juossut liian kovaa eikä jättänyt niitä jälkeen. Kulkueen perässä tuli -hento emo, niin täynnä ryömiviä mustia hyökkääjiä, että sitä tuskin -ketuksi tunsikaan. Nopeaoppisena se jäljitteli puolisonsa itsehillintää -eikä tapellut. Ja siksipä vain harvat mehiläisistä hyökkäsivät sen -kimppuun. Muutamia pistoja se kyllä sai, mutta useimmat sen päällä -ryömivistä mehiläisistä olivat aivan hyvänahkaisia ja pitivät sitä -vain jonakin mukavana paikkana, jolle sopi laskeutua. Mutta poikaset -eivät voineet yhtä hyvin. Luontaisille taipumuksilleen uskollisina ne -näykkivät ja purivat hyökkääjiään juostessaan, kiljahdellen tuskasta ja -hämmästyksestä, mutta pelottomina tällä onnettoman paonkin hetkellä. - -Muutaman askeleen päässä luolan suulta suurin osa mehiläisiä, -jotka mustasivat Punaketun ja sen puolison turkin, kohosi ilmaan -ja lensi suristen pois, yhtyäkseen kuningattareensa pesässä. Mutta -tuhmanrohkeiden poikasten kimpussa olevat tarrautuivat taistelemaan -perinpohjin ärsytettyinä. Punakettu käsitti tilanteen ja poikasten -onneksi tiesi tarkoin, mitä piti tehdä. Kiitäen kallioiden keskelle -se vei onnettoman kulkueen lähimpään katajapensaikkoon ja viskautui -oikopäätä sen sekaan. Perheen sukeltaessa esiin tiheikön toiselle -puolelle kaikkien turkki oli saanut entisen värinsä takaisin, -sillä vähän todella oli niitä mehiläisiä, jotka onnistuivat -vastustamaan katajan lujia ja tylyjä piikkejä. Monet niistä kuolivat -ja vielä useammat vioittuivat, samalla kun muutaman minuutin ajan -pensaikko surisi niitä, jotka olivat välttäneet vahingon tuossa -kursailemattomassa harjauksessa. - -Katajapensaikosta Punakettu kulki alas tiheän mustikkavarvikon halki -ja sieltä kaikenlaisten takkuisten pensasten läpi, joita se vain näki, -kunnes ei ollut yhtään mehiläistä jäljellä yhdenkään perheen jäsenen -turkissa. Kaiken aikaa se suuntasi kulkunsa pienelle, mäenrinteellä -olevalle niitylle puron luo, missä se oli tottunut pyytämään hiiriä. -Puron äyrästä pitkin, ruohon ja veden välillä oli paikka, missä oli -kosteata ja paljasta maata. Täällä se opetti onnettomia poikasia -nuuskimaan, piehtaroimaan ja kieriskelemään, kunnes ne yltyleensä -olivat tuon vilvoittavan ja parantavan mudan peitossa, joka oli -syöpynyt syvälle aina niiden karvojen juuriin saakka. Lieventäen tuimaa -tuskaa ja imien karvaan myrkyn jokaisesta pikku haavasta kostea muta -teki tehtävänsä, ja jonkin ajan perästä potilaat voivat jo paremmin. - -Sitten ne kuluttivat tuntikausia kieriskellen suloisessa ruohikossa, -puhdistaen ja kuivaten turkkiansa. Ja kun tämä oli suoritettu, oli -siinä niitty kaikkine hiirineen, tarjoten hyvän aterian. Juuri -niityn yläpuolelta, missä maa viersi ylöspäin, käyden kuivaksi ja -hiekkaiseksi, ne löysivät vanhan murmelinpesän. Ja tänne ne asettuivat -tilapäisesti asumaan, kunnes löytyisi tyydyttävämpi olinsija. - - - - -13. luku - -KELTAINEN JANO - - -Vanha murmelinpesä -- sen omistajan oli Punakettu itse tappanut -aikaisemmin kesällä -- kelpasi laajennettuna sangen hyvin -kettuperheelle loppukesäksi. Punakettu itse ei oleskellut siinä, -syyttäen pentujen levottomuutta ja pitäen parempana tuoksuvaa ulkoilmaa -jonkin lähellä olevan tuuhean kuusen tai männyn alla. Pennut, joiden -koko suureni ja mieli kävi riippumattomaksi, muuttuivat tähän aikaan -vaivaloisiksi emollensa, jolla oli täysi työ suojella niitä vaaroihin -joutumasta. Isän maine oli varjellut niitä monista vaaroista, jotka -nuoria kettuja uhkaavat. Ja lukuun ottamatta tuota yhtä pientä uhria, -jonka kotka oli kaapannut, ei pentujen lukumäärä ollut vähentynyt. - -Puuttumatta milloinkaan asioihin, koskaan opettamatta, koskaan -rankaisematta, toisinaan niiden olemassaoloa huomaamattakaan, -Punakettu seisoi pienen perheensä takana ja vartioitsi, ettei sille -tapahtunut mitään pahaa. Miksi se näin toimi -- sen kysymyksen ratkaisu -olisi tuottanut sille päänvaivaa, jos se jotenkin olisi sen päähän -pälkähtänyt. Se olisi todennäköisesti päätellyt, että tämä tapahtui -yksinomaan hennon punaisen puolison takia, vaikka tämän syyn takana -epäilemättä vaikutti isyyden syvempi vaisto. - -Pikku ketut olivat nyt kärkkäitä hiipimään varkain ulos hämärissä tai -kuutamossa, tutkistellen itse jälkien salaisuuksia. Ja joskus, vaikka -ei aina, Punakettu nuorten seikkailijoiden tietämättä asetti myös oman -pyydystelynsä aivan heidän läheisyyteensä. Useammin kuin kerran todisti -lopputulos Punaketun viisautta. Eräänä päivänä, kun se rikkaruohistossa -väijyi kaniinia, jota se jostakin syystä odotteli edessään olevalle -kulkutielle, se näki ison pesukarhun juoksevan ohi varpaisillaan, ja -sen suuret, tummat, uteliaat silmät kurkistivat jokaiseen varjoisaan -paikkaan. Ne äkkäsivät paikalla Punaketun, vaikka tämä luuli olevansa -piilossa. Ja Punakettu tiesi tulleensa huomatuksi nähdessään pesukarhun -ilmeen muuttuvan; noiden kummallisten, levottomien silmäterien äkkiä -supistuessa. Pesukarhu juoksi kuitenkin eteenpäin niin kuin ei mitään -olisi huomannut, eikä Punakettu liikahtanutkaan. Kumpikin tunsi -toisensa sangen hyvin ja kumpikin kunnioitti mitä syvimmin toisen -urheutta taistelussa. Kummallakaan puolella ei ollut halua sekaantua -toisten asioihin. Jos niiden olisi pitänyt tapella, olisi Punakettu -epäilemättä suoriutunut voittajana, mutta ei ilman tuntuvia arpia. -Sillä koko sen nopea äly olisi tarvittu voiman ja rohkeuden lisäksi -takaamaan sille voiton niin pelottavasta vastustajasta kuin iso -pesukarhu on. - -Kymmenkunta askelta emonsa jäljessä juoksi kolme pikku pesukarhua, -jotka nähtävästi kiirehtivät tavoittamaan sitä. Ne eivät nähneet -Punakettua, ja Punakettu puolestaan silmäili niitä aivan sivumennen. -Se ei suonut itsellensä ajatustakaan siitä, kuinka maittava herkkupala -yksi noista lihavista pikku poikasista olisi. Toisesta silmäkulmastaan -se kuitenkin heitti terävän katseen kulkutielle huomatessaan, että -pesukarhuemo oli kääntynyt ja katseli taaksensa, varmistuakseen siitä, -että iso kettu kunnioittaisi sitä äänetöntä aselepoa, joka heidän -välillään vallitsi. - -Niin pian kuin nuorten pesukarhujen parvi oli mennyt ja kadonnut -emoineen alas kulkutietä, tulla tallusteli taas uusi kirkassilmäinen, -juovikasnaamainen, kiverähäntäinen pienokainen. Se ei pitänyt mitään -kiirettä eikä näyttänyt välittävän rahtuakaan siitä, kuinka kauaksi -muu perhe pääsisi edelle. Se maleksi eteenpäin nuuskien siellä täällä -eikä nähtävästi lainkaan ajatellut erämaan monia vaaroja. Se saattoi -olla vain tuhmanrohkeata mielettömyyttä poikasen puolelta tai myöskin -vahvaa luottamusta emon kykyyn suojella pitkänkin matkan päästä. Mutta -siltä näytti tosiaankin puuttuvan sitä terveellistä varovaisuutta, joka -niin suuresti auttaa metsän nuorta asukasta pääsemään täysikasvuiseksi. -Punakettu rypisti mustaa kuonoansa sellaista uhkarohkeutta nähdessään, -mutta ei ajatellutkaan ahdistaa varomatonta taivaltajaa. - -Mutta tuskin oli pieni pesukarhu päässyt ohi, kun Punakettu huomasi -yhden omasta, masentumattomasta poikueestaan hiipivän nopeasti sen -jäljissä. Se oli suurin pennuista, erikoisen luja ja kaunisrakenteinen -poikanen, joka jonakin päivänä kai kilpailisi isänsä kanssa koossa ja -voimassa. Mutta sillä ei ollut lainkaan isänsä viisautta, muutenhan se -ei olisi seurannut kokonaisen pesukarhuperheen jälkiä. Punakettu oli -raivoissaan nähdessään tällaista sokeata, päätöntä uhkarohkeutta. Se -tiesi seuraavassa hetkessä saavansa käydä veristä ja tuiki hyödytöntä -taistelua ison pesukarhun kanssa -- ehkäpä sen puolisonkin kanssa. Tätä -se ei voinut sallia. - -Syöksyen piilopaikastaan se seisahtui poikittain tielle ja loi -moittivan katseen mielettömään pentuun. Katse ja asento, johon liittyi -hiljainen murina, ilmaisi kyllin selvästi poikaselle kaikki, mitä -sen tarvitsikin tietää. Nyrpeissään ja empivänä poikanen peräytyi, -pyörsi ympäri ja juosta hölkytti vastahakoisesti kotiinpäin, -luultavasti vakuutellen itselleen, että isällä oli jokin salainen syy -sekaantumiseensa. Kun se oli kadonnut näkyvistä, käänsi Punakettu -päänsä ja huomasi ison pesukarhun juuri häviävän toiseen suuntaan. Se -oli tullut takaisin etsimään vitkastelevaa jälkeläistänsä. - -Joitakin päiviä myöhemmin toinen noista kärkkäistä pennuista, joka -lähti ulos auringonlaskun aikaan yksin kulkeaksensa jäljillä, sekaantui -uhkayritykseen, joka oli sille ylivoimainen. Kallion alta, pienen, -ruohoisen, jyrkkärinteisen metsäaukion reunalta, minne punakeltainen -valo vuoti runsaana harvojen puunlatvojen lomitse, ketunpoikanen -oli löytänyt murmelin kolon. Hyvin ylpeänä ja kunnianhimoisena se -kyyristelihe sen vierellä kuin kissa ja odotteli, että pesän asukas -tulisi ulos. - -Muutaman minuutin päästä tulikin juro murmeli, jolla oli kiihkeä -ruokahalu ja joka lähti ulos haeskelemaan veretöntä yrtti- ja -juuri-illallistaan. Samalla hetkellä, jolloin murmeli tuli esille, -tuo tuhmanrohkea nuori kettu hyökkäsi sen kimppuun, toivoen saavansa -helposti ja nopeasti voiton. Mutta murmeli ei joutunut hituistakaan -ymmälle. Sen vanttera, ruskea ruumis, aika lihava ja velton näköinen, -olikin itse asiassa kasa voimakkaita lihaksia. Sen pitkät, jyrsivät -hampaat, teräväreunaiset kuin meisseli, olivat hyvin mahtavia aseita. -Ja sen lujassa pikku sydämessä ei ollut pisaraakaan arkaa verta. -Päästäen vihaisen, viheltävän vikinän se kääntyi tuimasti hyökkääjäänsä -päin ja tarttui rankaisevin ottein sen kaulaan. - -Nuori kettu hämmästyi ja päästi otteensa irti, kiljahtaen kerran -oudon tuskan vallassa. Mutta se oli urhea ja tarttui uudestaan ja -paljon tehokkaammin kiinni. Se puri puremistaan, vaikeasti haavoittaen -vastustajaansa, samalla kun tämä tyytyväisenä saamaansa otteeseen -verikoiran lailla yhä raateli. Jonkin aikaa nuo kaksi suomivat -toisiaan ruusuhohteisessa ruohossa pesän edessä -- kokemattoman pennun -epätoivoisesti ponnistellessa ja nopeasti uuvuttaessa itsensä loppuun, -kun taas vanha viisas murmeli taisteli rauhallisesti, hengästymättä. -Minuutti tai pari vielä, ja pikku kettu olisi ollut murmelin armoilla -hämmentyneenä ja uupuneena. Mutta juuri tällä ratkaisevalla taistelun -hetkellä, kun voitto jo oli murmelin ulottuvilla, se hellittikin -otteensa, tempautui vapaaksi ja kiiti ruskeana viiruna koloonsa. - -Vanhan tappelijan kylmät ja valppaat silmät olivat huomanneet -Punaketun hiipivän nopeasti ja salaa ylös metsäaukion ruohoista -reunaa pitkin jälkeläisensä avuksi. Sangen hyvin Punakettu tunsi -murmelin urhoollisuuden eikä ollut tyytymätön siihen tappeluun, johon -poikanen oli ryhtynyt. Hyväksyvästi se nuoli haavaa ja istahti sitten -maahan reiän viereen vahtiakseen, kunnes murmeli jälleen tulisi ulos. -Punakettua halutti kyllä kostaa poikasensa saaman tappion puolesta ja -samalla saada päivällinen lihavasta murmelista. - -Mutta se odotti turhaan. Tämä murmeli oli kokenut ja taitava. Noin -kahdeksan tai kymmenen jalan päässä tiheän rikkaruohomättään takana, -joka kasvoi erästä kantoa vasten, sillä oli toinen sisäänkäytävä -asuntoonsa. Täällä, kuono vain ulos pistettynä, se itse vahti -Punakettua liikkumatta ja kärsivällisenä. Hyvän puolituntisen Punakettu -vartioi edellistä reikää, murmelin kurkistellessa ulos toisesta. -Ja värikäs auringonlasku häipyi kasteisen metsänhämyn harmauteen. -Kyllästyneenä toimettomuuteen Punakettu lähti pois uuteen ja vähemmän -yksitoikkoiseen etsintään. Murmeli pysyi sisällä vielä vähän aikaa, -tuli sitten turvallisesti esille ja lähti vaarattomaan puuhaansa, -olematta kenenkään muun vihamies kuin ruohon ja lehtien. - -Kesän sivuuttaessa parhaat päivänsä hiipi yli koko Ringwaakin maan -ankara ja varsin tavaton kuivuus. Viikkokausiin ei satanut lainkaan, ja -kaiken päivää hellittämättä paahtava aurinko imi kosteuden puoleensa. -Virrat kuivuivat ja asutuksen kaivot kävivät niukka- ja sameavetisiksi; -metsälammet kuivuivat, jättäen sijalleen siivottomia, maassa matavia -rikkaruohosotkuja ja rumia, vaahdon peittämiä liejupaikkoja. Tämän -liejun alle ennen sen kuivumista vesihyönteiset, toukat ja pienet -nilviäiset hautautuivat epätoivon vallassa. Monet sammakot seurasivat -tätä olosuhteisiin viisaasti mukautuvaa esimerkkiä, kun taas toiset -uskaliaammat ja kärsimättömämmät lähtivät vaivaloisille retkille, -etsien lähteitä, joita kuivuus ei voinut ehdyttää. - -Alhaalla laaksossa pellot, jotka vielä äsken olivat olleet kirkkaan -vihreät viljoineen, saivat kalpean harmahtavia keltaisia laikkuja -ja viiruja. Vaahterat, poppelit ja koivut metsäisillä ylänkömailla -alkoivat pukeutua syksyn väreihin paljon ennen aikojaan -- mutta niissä -oli himmeätä tummuutta läpitunkevan ja läpikuultavan syysloiston -sijasta. Vain isot palsamipoppelit, jalavat ja vesisaarnet, jotka -kasvoivat pienen järvijonon rannoilla kaukana alhaalla laaksossa ja -tunkivat juurensa syvälle kosteuteen, säilyttivät vihreytensä ja -uhmailivat paahtavaa taivasta. - -Tämän elottoman luonnon tuskasta kärsi yksimielisenä metsän koko -turkillinen ja höyhenpeitteinen asujaimisto. Tukahduttava ja -elämää kuihduttava ilma ikään kuin tylsytti niiden hermot. Niitä -rasitti ainainen epämääräinen huoli, eivätkä ne voineet sanoa, mikä -niitä oikein vaivasi. Niiden vanhat toimet ja askareet menettivät -viehätyksensä. Ne kävivät ärtyisiksi, kostonhaluisiksi ja toraileviksi. -Sen sijaan että kukin olisi pitänyt huolta omista asioistaan ja -hiljaa siirtynyt pois toisen tieltä, ne mieluummin poikkesivat pois -omalta tieltänsä puolustamaan oikeuksiansa. Ja niin käytiin useita -tarpeettomia taisteluita, ja verisiä kahakoita syntyi siellä, missä -ennen oli vallinnut viisas suvaitsevaisuus ja toisten oikeuksien -kunnioittaminen. - -Eräiden eläinten suhteen tämä liiaksi kiihtynyt hermostuneisuus -todella kehittyi jonkinlaiseen hulluuteen saakka, kunnes ne juoksivat -silmittömästi ja hyökkäsivät sokeasti olentojen kimppuun, joiden -vihaa ne eivät voineet toivoakaan kykenevänsä vastustamaan. Niinpä -karhu, joka kulkea löntysteli äreänä etsimään rypemispaikkaa jossakin -vähiin kuivuneessa puron lätäkössä, kohtasi punasilmäisen, avokitaisen -vesikon, joka nuolena syöksyi sen kuonoa vastaan mielettömän raivon -puuskassa. Tuo pieni raivohullu pysyi tarrautuneena ison eläimen -pehmeään turpaan, kunnes joutui ruhjotuksi ja revittiin palasiksi. -Sitten karhu loukkaantuneena ja raivoissaan kiiruhti eteenpäin -purolle kaivaakseen verta vuotavan kuononsa märkään liejuun, jotta -myrkky imeytyisi pois ja tuska helpottaisi. Kun karhun veri ei ole -kovin herkkä tuollaisille myrkyille, oli se pian aivan toipunut tuon -kummallisen hyökkäyksen vaikutuksesta. Mutta jotkut muut eläimet -olisivat vastaavassa tapauksessa luultavasti saaneet hyökkääjästä -raivotartunnan. - -Toinen esimerkki noista onnettomista, kaikkialla saloilla näkyvistä -vaikutuksista sattui tähän aikaan Pojalle. Tapansa mukaan hän kulki -hiljaa, vanhaa sammaleista metsätietä pitkin, kirkkaitten silmien -tähyillessä jokaista pikku seikkaa tuossa siimeksisessä maailmassa, kun -näki pienen keltaisen näädän juoksevan suoraan itseään kohti. Poika -pysähtyi silmänräpäyksessä ja jäykistyi liikkumattomaksi kuin kanto -ja odotti sangen uteliaana, nähdäkseen mitä näätä aikoi. Kauan hänen -ei tarvinnutkaan olla epätietoinen. Ennen kuin hän ehti todeta, mitä -tapahtui, se pieni, käärmemäinen eläin tavoitti hänen jalkansa, ja -hampaitaan kiristellen, hehkuvin silmin syöksyi suoraa päätä ylös hänen -säärtänsä pitkin. Se oli jo melkein päässyt Pojan kurkun kohdalle, joka -ilmeisesti oli sen päämäärä, ennen kuin Poika tointui siihen määrin, -että saattoi lyödä kätensä iskulla sen maahan. Salamannopeasti se oli -kuitenkin jälleen hänen kimpussaan niin myrkyllisen ilkeänä, että -Pojan tavallisesti lempeä sydän täyttyi raivolla. Kun hän uudelleen -heitti sen maahan -- tällä kertaa kaikin voimin -- hypähti hän samalla -eteenpäin ja polki näädän jalkojensa alle sen maassa ollessa. Tuntien -julmaa tyydytystä, joka ihmetytti häntä itseänsäkin, hän survoi -mielettömän elukan hengiltä korkonsa alla. Tuossa tapauksessa oli -kuitenkin jotakin pelottavaa ja kamalaa, niin että se pilasi muutamiksi -päiviksi Pojan mielenkiinnon erämaahan. Kuivuuden ilkeän lumouksen -aikana metsä kadotti häneen nähden herttaisen tuttavallisuutensa. - -Eräänä paahtavan kuumana aamuna, jonkin verran myöhemmin, kun -"keltaisen janon" kirous oli levännyt mailla viikkokausia, Punakettu -katsellessaan katajapensaan varjosta näki ison piisamin kiipeävän -kuivuvan puron rannalle ja kulkevan suoraan niityn poikki syvää -metsää kohti, missä ketun mielestä millään piisamilla ei ollut mitään -tekemistä. - -Punakettu silmäili sen harhailevaa kulkua epäluuloisena. Se ei -pitänyt sellaisista eläimistä, jotka menettivät arvostelukykynsä ja -toimivat vastoin luonnon tarkoitusta. Sitten se suuttui ja hämmästyi -nähdessään poikueensa ison, yltiöpäisen, tuhmanrohkean jäsenen ryömivän -ulos pesästään ja hiipivän varkain ja varovasti alas, pidättääkseen -lähenevän piisamin. Nuori kettu käytti tietysti nytkin kaikkia -varokeinoja visusti pysyäkseen salassa, piileskellen ruohomättäiden -takana ja ryömien maha maata myöten. Mutta piisami keksi sen. Ja sen -sijaan, että olisi pakokauhuisena syöksynyt takaisin purolle se tuli -oikopäätä tuimana kettua kohti. - -Punakettu huomasi piisamin tulleen hulluksi ja oivalsi, että yksikin -ainoa myrkyllinen puraisu voisi koitua tietämättömän nuoren vastustajan -tuhoksi. Punaisena viivana se jätti sijansa ja kiiti niityn poikki, -lähestyen piisamia takaa sivultapäin. Niin kiihkeitä olivat nuo kaksi -lähestyessään toisiansa, etteivät edes huomanneet Punaketun tuloa. -Tuokio vielä, niin ne olisivat olleet kiinni toistensa kurkussa, eikä -mikään muu kuin ihme olisi voinut pelastaa ketunpoikaa, vaikka se -epäilemättä olisi tappanut piisamin puolessa minuutissa. - -Mutta tällä hetkellä saapui Punakettu, tehden nuolennopean suoran -loikkauksen uhriansa kohti, voittamattomien leukojen iskeytyessä -piisamin kaulaan, aivan korvain taakse. Rohkealla pikku elävällä -ei ollut tilaisuutta purra tai vinkaistakaan. Nykäys vain, niin -sen niska oli poikki. Punakettu jätti värähtelevän uhrin maahan ja -juosta hölkytteli takaisin sijalleen pensaan alle, jättäen saaliinsa -poikaselle, joka oli lähtenyt sitä tavoittelemaan. Mutta tämä, nyreänä -ja äkeissään siitä, että isä oli muka häikäilemättä sekaantunut asiaan, -ei tahtonut olla saaliin kanssa enää missään tekemisissä. Se pyörsi -pois metsään jurottaen ja raato jäi hylkynä päivänpaisteeseen, missä se -oli muurahaisten ja kärpästen mitä suurimman mielenkiinnon esineenä. - - - - -14. luku - -METSÄN PUNAINEN VITSAUS - - -Kun kuivuus oli käynyt melkein sietämättömäksi ja ihmiset ja eläimet, -ruohot ja puut näyttivät kaikki yhdessä kohottavan kätensä, rukoillen -helteistä taivasta ja huutaen: "Kuinka kauan? Kuinka kauan?" levisi -ilmaan lopulta hieno, katkeran kirpeä haju, joka sai kuivat metsät -pelosta värisemään. Aivan tämän tuiman, uhmaavan lemun kintereillä -seurasi hyvin ohut sumuverho, väriltään sinipunerva, hieno, aavemainen -ja kuvaamattoman pahaenteinen. Taivas ja puut, kukkulat ja pellot -saivat uuden kauneuden tämän kevyen, kaikki muuttavan kosketuksen -johdosta. Mutta se kosketus oli sellainen, että se pani koko metsän -heimon samoin kuin asutuksen väestönkin tutkistelemaan huolestuneina -taivaanrantaa ja arvioimaan tuulen suuntaa. - -Mailien päässä, kaukana metsäisillä harjanteilla ja etäisimmän, -etelässä päin sijaitsevan pienen järven takana oli joku edesvastuuton -ilkiö lähtenyt pois, jättäen leiritulensa palamaan. Raivaten tiensä -salaa läpi taulankuivan turpeen, sammalen ja kuolleista lehdistä -muodostuneiden kasojen tuli oli levinnyt huomaamatta melko laajalle -alalle ja viimein alkanut käydä käsiksi puihinkin. Heikon tuulenhengen -mukana uhkaava kirpeä haju eräänä aamuna hiipi varkain yli asutuksen -ja harjanteen. Myöhemmin päivällä saapui mitä hienoin savuharso. Ja -jos joku sinä yönä olisi vartioinut sen harjanteen huipulla, missä -Punaketulla kahta kuukautta aiemmin oli ollut tähystyspaikkansa, olisi -hän voinut erottaa etäisellä taivaalla punaisen valojuovan, josta -siellä täällä tuikki teräviä tulikieliä. - -Mutta vain kotkat näkivät tämän kauniin, pahaenteisen näyn. -Myöhäisimpänä hämyhetkenä ne nousivat ja veivät pois kaksi poikastaan --- joilla nyt oli pukuna liehuvat mustat höyhenet ja jotka näyttivät -melkein yhtä suurilta kuin vanhempansa -- alastoman kallion huipulle, -kauas korkealle vanhan Ringwaakin kupeelle. Täällä ne kaikki neljä -istahtivat yhteen sulloutuneina turvalliselle kallionkielekkeelle ja -katselivat lumottuina tuota kamalaa punaista valoa. - -Punakettu oli toistaiseksi yhä pesässään, liian huolestuneena ja -arkana metsästääkseen. Sillä ei ollut mitään kokemusta tuosta janon -uuvuttamien metsien vitsauksesta, metsäpalosta. Vaisto ei antanut sille -riittävää tietoa asiasta, ainakaan tällä odottamattoman tapauksen -aikaisemmalla asteella. Ja tällä kertaa ketun terävä viisaus petti. Se -ei voinut muuta kuin odottaa, - -Yön synketessä nousi tuuli, ja punainen viiru eteläisellä -taivaanrannalla muuttui hirvittäväksi hehkuksi, joka kohosi taivaalle, -ja pitkin sen alareunaa näkyi hyppeleviä liekkikiemuroita. Tuuli kasvoi -nopeasti vihuriksi, ajaen edellänsä paksua savua ja liekkejä. Pian -naaraspeura ja kaksi saksanhirvenvasikkaa kulkivat hyppien, silmät -suurina kauhusta, ohi Punaketun. Ei se vielä sittenkään hievahtanut, -sillä se halusi tietää enemmän uhkaavasta vaarasta, ennen kuin päätti, -mitä tietä pakenisi vaaraa välttääksensä. - -Ketun siinä aprikoidessa -- se ei enää levännyt pensaan alla, vaan -seisoi koholla luolansa suun takana puolison ja pentujen kyyristellessä -lähellä ja vavistessa -- vilisti kömpelö piikkisika ohitse sellaisella -vauhdilla, johon Punakettu ei olisi koskaan uskonut sen pystyvän. -Sitten näätä -- ja neljä tai viisi kaniinia aivan sen kintereillä, -ajattelematta Punaketun sammumatonta julmuutta. Liekkien humina ja -julma rätinä kuului jo selvästi tuulen kantamana, ja niiden mukana tuli -tukahduttavia savupilviä. Oli ilmeisesti aika ryhtyä toimeen. - -Punakettu päätteli, että oli toivotonta paeta suoraan liekkien -edellä, jotka varmasti lyhyessä ajassa voittaisivat hänen perheensä -nopeudessa ja hengästyttäisivät sen pilalle. Se arveli parhaaksi juosta -vinosuuntaan palopolun poikki ja sitten, mikäli mahdollista päästä sen -ulkoreunojen taakse. Se ajatteli avoimia asutukseen liittyviä peltoja -ja päätteli siellä olevan parhaan mahdollisuuden turvallisuuteen. -Annettuaan puolisolleen terävän merkin se lähti juoksemaan pitkää -lävistäjää myöten niityn poikki, yli puron ja mäkeä alas, koko perheen -pysytellessä aivan sen kintereillä. - -Juuri kun ne olivat päässeet niityn poikki, näkyi siellä yhtäkkiä -vilisemällä pakenevia eläimiä -- hirviä ja karhu, murmeleita, oravia, -kaniineja, kaksi metsäkissaa, hiiriä, näätiä ja piikkisikoja. Siellä -ei ollut piisameja eikä vesikkoja, koska nämä pysyttelivät lähellä -vesiteitä, niin kuivuneita kuin ne olivatkin, ja luottivat niihin -lopullista pakoa ajatellessaan. - -Punaketun juostessa ovelaa poikkijuovaansa se yhtäkkiä näki punaisten -kielten puikahtelevan puiden lomissa edessään, samalla kun loistavia -kekäleitä ja suunnaton kipinäsade alkoi sen ympärillä. Ilma oli -täynnä vihlovia ääniä ja huokauksia. Nähdessään tulen katkaisevan -tien Punakettu pyörsi ympäri ja juoksi toista juovaa pitkin, toivoen -pääsevänsä pakoon vuorenharjanteen yli. Jonkin aikaa se riensi, kulkien -hurjakatseisten pakolaisten muodostaman virran poikki, mutta huomasi -pian tälläkin suunnalla liekkien ennättäneen edelle. Pitkälle ulottuvan -tiheikön ehkäisemänä, aivan hänen pesänsä takana liekit olivat -kiirehtineet kauas edelle kumpaakin sivustaa pitkin, tunkeutuen läpi -kuivain palsamimäntyjä ja kuusia kasvavien viidakkojen. Ymmärtämättä -tuon kauhistavan alkuaineen, tulen, ominaisuuksia ja arvaamatta, että -se piti muutamanlajisista puista enemmän kuin toisista, Punakettu oli -laskelmissaan johtunut harhaan. Se ei voinut nyt tehdä mitään muuta -kuin liittyä muuhun pakokauhun valtaamaan pakolaisjoukkoon ja rientää -vinhasti eteenpäin. - -Tässä pelottavassa ja käsittämättömässä tilanteessa Punakettu -kuitenkin säilytti verrattoman mielenmalttinsa. Se muisti, että noin -mailin päässä vähän alempana oli suo eräällä mäkisellä ylätasangolla -ja kohtalaisen kokoinen majavalammikko sen ulommassa reunassa. -Poiketen hiukan vasemmalle se johti joukkoansa tätä pakopaikkaa -kohti nopeimmalla vauhdilla, mihin kettuperhe kykeni. Tämän nopeuden -säännösteli tietysti heikoimpien jäsenten vauhti. Ja sille isolle, -uhkarohkealle pennulle, joka isän oli pitänyt pelastaa vanhalta -pesukarhulta ja mielettömän piisamin kynsistä, se ei suinkaan ollut -kyllin nopeata. Pelästyneenä, mutta samalla kertaa itsetietoisena se -kiiti edellä, rinnan kaniiniparven ja näädän kanssa, joista yhdelläkään -ei tuntunut olevan mitään hänen seuraansa vastaan. - -Emonsa hartaisiin kutsuihin se ei kiinnittänyt mitään huomiota, ja -tuossa tuokiossa se oli jo kadonnut. Punakettu ei koskaan saanut -tietää, veikö pennun voima ja sokea onni läpi vai hukkuiko se surkeasti -liekkien kitaan. - -Pysytellen hyvin lähellä toisiansa pienentynyt perhe riensi eteenpäin -maha maata viistäen, kummallisen, pakenevien petoeläinten aiheuttaman -hiljaisen kohinan läpi. Niiden takana tulen rätinä kasvoi nopeasti, -samalla kun taivaan pelottava hehku näytti kallistuvan eteenpäin, ikään -kuin syöksyäkseen niiden niskaan. Aika ajoin tuntui kuin tuprahteleva, -sankka savu olisi pakenijat tukahduttanut ja niellyt. Eläinten pään -päällä lensi sadoittain pakokauhun sokaisemia lintuja, teeriä, tikkoja, -pienempiä varpus- ja laululintulajeja. Mutta viisaammat varikset sekä -haukat ja pöllöt olivat kyllin älykkäitä lentääkseen korkealle ilmaan -liekkien saavuttamattomiin. - -Vertaillessaan oman pakonsa nopeutta takanaan tulevain liekkien -nopeuteen Punakettu tunsi saavuttavansa majavalammikon ajoissa, vaikka -ei ajasta tosin jäämäänkään olisi. Sen kiinteä, pieni seurue oli nyt -liittynyt kahteen pesukarhuun, joiden vauhti näytti olevan aivan -sama kuin nuorten kettujen. Jostakin syystä ne tunnustivat Punaketun -luotettavaksi johtajaksi ja olivat turvallisempia seuratessaan sitä, -kuin luottaessaan omiin neuvoihinsa. Kuitenkin näytti siltä kuin ne -- -päinvastoin kuin useimmat pakolaiset -- eivät olisi missään mielessä -olleet pakokauhun valtaamia. Niiden suuret, terävät, levottomat silmät -huomasivat kaikki ja niissä oli urhean mielenmaltin ilme. Ne eivät -aikoneet minkään laiminlyönnin kautta jättää käyttämättä tilaisuutta -hyväkseen tässä elämän ja kuoleman kilpajuoksussa. Jos Punakettu olisi -menettänyt malttinsa ja tehnyt jotakin johtaja-arvoaan alentavaa, niin -ne olisivat paikalla eronneet sen seurasta. - -Punakettua ja sen perhettä ympäröivä nopea, pelokas kulkue vaihtui -alinomaa, vaikka se oli yhä sama mielettömässä, hämmentävässä -sekasorrossaan. Muutamat eläimet, kuten hirvet ja kaniinit, olivat -nopeampia kuin kettuperhe ja jättivät sen pian jälkeensä. Kerran -kuitenkin rajusti hyppivä naaraspeura, joka oli jotenkin myöhästynyt -ja kulki läpi tiheikköjen kolmenkymmenen jalan pituisin hyppäyksin, -kavionjäljestä toiseen, laski terävät kavionsa maahan hiuksen leveyden -päässä Punaketun kuonosta, niin että kettu oli onnellinen päästessään -siitä ehjin nahoin. - -Toiselta puolen muut eläimet olivat kettuperhettä hitaampia ja jäivät -pian jälkeen, vaipuakseen nelistävän pyörteen helmaan, jonka kuumuus -jo vyöryi nälkäisenä tiheikköjen alitse tuolla kaukana edessäpäin. -Piikkisiat, vesikot ja haisunäädät -- toivottomina, mutta tyyninä -kohtalonsa edessä -- eivät kauan voineet jatkaa tuota hirmuista ravia, -vaan sortuivat pian. Tästä murhenäytelmästä ei kuitenkaan välittänyt -Punakettu, joka ei vähintäkään huolehtinut kenenkään toisten asioista -paitsi oman perheensä; siitä sen mielenkiinto tämäntapaisena hetkenä -alkoi ja siihen se loppui. - -Kerran se suureksi hämmästyksekseen töytäisi suoraa päätä isoon, -mustaan karhuun, joka liikkumatonna seisoi onkalossa tiheälehtisen -pyökkipuun alla. Punakettu ei voinut käsittää, miksi se ei paennut muun -maailman tavoin. Mutta poikettuaan sivullepäin se näki karhun takana -ylen uupuneina maassa pitkällään sen kaksi pentua. Silloin Punakettu -ymmärsi. Se oli ilmeisesti kuljettanut pentujansa pitkän matkaa, -noiden pikku eläväin juostessa, kunnes ne enää eivät jaksaneet juosta -askeltakaan edemmäksi. Ja nyt lakattuaan yrittämästäkin saada niitä -pystyyn ja vaatimasta niitä kulkemaan se odotteli tyynenä tuomiotansa, -isolla mustalla ruumiillansa suojaten niitä niin kauan kuin suinkin -liekkien rynnäköltä. Pakolaiset vyöryivät sen ohi molemmin puolin, -mutta se ei nähnyt niistä ketään, epätoivon jännittämät silmät vain -vilkuilivat edes takaisin kohisevan liekin ja pentujen maassa makaavien -ruhojen välillä. - -Levottomana Punakettu huomasi, että hänen omat poikasensa alkoivat -hidastuttaa vauhtiansa ja kompuroida juostessaan, tarviten valppaan -emonsa kaiken yllytyksen, pysyäkseen vauhdissa. Hetkistä myöhemmin -se näki punaisen vilkkeen heijastuvan vedestä aivan edessään. Se -haistoikin vettä, ja haistettuaan sitä uupuneet pennutkin saivat -rohkeutta uuteen nopeaan vauhtiin. Vielä muutama sekunti, niin ne -olivat kaulaa myöten tuossa virkistävän viileässä vedessä, kaksi -pesukarhua aivan vierellään ja kaikenlaisia metsänasujamia huohottaen -ja loiskutellen ympärillä. - -Niin suuresti kuin kettuperhe inhosikin vettä, se kuitenkin osasi -uida tällaisessa hätätilassa, ja Punakettu opasti sitä suurimmalle -majavanpesälle, rosoiselle risu- ja mutakuvulle, joka oli lähellä -lammikon keskustaa. Useimmat isoimmista eläimistä, karhut ja hirvet, -polkivat, loiskuttivat ja uivat kaikkialla, kokoontuen lammen -etäisimmälle rannalle. Muutamia lammikon yli riippuvia puunoksia -myöten ryömi metsäkissoja ja pari ilvestä, jotka pelkäsivät koskettaa -vettä, jota ne kammosivat. Kaiken sekasorron ja pelottavien äänten -keskellä majavat, jotka yleensä ovat arimmat villieläimistä, puuhasivat -kylmäverisinä, kiinnittämättä lainkaan huomiota ympärillään rientäviin -kirjaviin laumoihin. Ne tiesivät, että pitkäaikainen kuivuus oli -paahtanut niiden asumusten katot taulaksi ja nyt ne kiireen vilkkaa, -mutta hyvässä järjestyksessä peittivät niitä lammikon pohjaliejulla. Ne -ainakin aikoivat olla suojattuina. - -Nyt oli kuumuus äärimmillään, ja liekkien rätinä oli melkein -saavuttanut eläimet. Punakettu kuljetti perheensä ison majavanpesän -ympäri kauimpana olevalle puolelle, mutta vartioi itse paikassa, -mistä saattoi nähdä kaikki. Savu hulmahti nyt lammen pinnalle sakein -tuprahduksin, punaiset kipunat sähisten putoilivat siellä täällä -veteen, ja tulikielekkeet, jotka nuoleskelivat korkeita mäntyjen ja -kuusien runkoja, näyttivät kerrassaan hypähtävän ilmaan sytyttääkseen -palamaan puut yläpuolellaan. Koko kaakkoinen taivas muistutti nyt -valettua, hehkuvaa kuparimuuria, joka ulottui keskitaivaalle ja oli -syöksymäisillään maan päälle. Sitä vastassa viimeisenä toivottomana -varustuksena, joka jo alkoi horjua, seisoi mustana ja uhmaillen puiden -vedenrajassa oleva reunus. - -Vihdoin tuo hauras varusmuuri sortui ja reuhtova tulimyrsky raivosi -valtoimenaan lammikon yllä. Tuskan ja pelon vallassa monet eläimet -polkivat toisensa veden alle. Toiset, jotka pelkäsivät uppoamista, -tappoi hellittämätön kuumuus. Kettuperheen jäsenet, jotka olivat hyvän -matkan päässä taajimmasta ja mielettömimmästä joukosta, upottivat -ruumiinsa vallan veden alle, nostaen hetken päästä kuonojansa, -voidakseen hengittää. - -Punakettu itse päättäväisen uteliaana, olipa hätä millainen tahansa, -piti päätänsä vedenpinnan yläpuolella niin kauan kuin suinkin ja -sujahutti sen veden alle niin vähäksi aikaa kuin mahdollista, kärsien -kuumuutta, kunnes silmät tuntuivat kärventyneen ja sieraimet olivat -melkein rakoilla, jotta huomaisi kaikki mitä tapahtui. Se näki suuren -ilveksen, jonka turkki oli siinä määrin korventunut, että se näytti -tuskin puoleksikaan niin suurelta kuin tavallisesti, kiljahtaen -harppaavan kauas veteen, josta ei enää noussut. Toisten isojen -kissaeläinten se myöskin näki uivan vimmatusti ja kapuavan ylös tuosta -oudosta olopaikasta hirvien ja karhujen selkään, näiden kiinnittämättä -lainkaan huomiota oudon ystävällisiksi käyneihin taakkoihin. Eräs -suurenpuoleinen metsäkissa, joka oli pahasti kärventynyt, pääsi lopulta -majavan pesän huipulle, missä se kyyristeli muristen ja sylkien -liekkeihin, sillä välin kun tavalliset ja juovikkaat oravat parveilivat -sen ympärillä estelemättä. Sukelluksesta läpimärkänä sen tuuhea -turkki näytti vastustavan kuumuutta jonkin aikaa. Sitten tuli järki -sille avuksi, ja se hiipi jälleen veteen, silmät tuijottaen suurina -mielettömästä kauhusta. - -Minuutissa tai parissa olivat liekit kiitäneet ympäri lammikon molemmin -puolin ja yhtyneet jälleen, ympäröiden veden kuohahtelevalla ja -kohisevalla tulimuurilla. Etäisemmälle rannalle kokoontunut eläinten -alhaiso hyökkäsi nyt ulvoen ja raivoissaan takaisin lammikon keskustaa -kohti, ja Punakettu valmistui huolekkaana viemään perhettään pois -riehuvan joukon tieltä. Mutta onnettomat olennot, jotka olivat liiaksi -yhteen sulloutuneet voidakseen uida, polkivat vain toisensa alas ja -useimmat niistä hukkuivat, ennen kuin pääsivät lammen keskelle. Isommat -ja vahvemmat selvisivät tietysti hengissä taistelusta, mutta monet -näistäkin sortuivat pian liekkeihin ja savuun. Niin oli Punaketun -pelkäämä hyökkäys täysin ehkäisty. Vain muutamat harhailijat pääsivät -keskustassa oleville majavan pesille, missä märästä liejusta kohosi -höyrypilviä. - -Lammikko ei enää ollut täyteen ahdettu, vaan näytti melkein autiolta -hirveässä verenpunaisessa hehkussaan, sillä kaikki eloonjääneet -joko uivat keskuksen ympärillä, sukeltaen vähän päästä, estääkseen -päänsä palamasta, tai kyyristelivät muuten Punaketun tavoin tuon -suojaavan aineen alla. Viisaat majavat vain olivat täysin tyytyväisiä -vesimajojensa sisäpuolella, samoin kuin piisamitkin syvissä koloissaan -ja vesikko, joka piileskeli rämeisten, esiin työntyvien äyräiden alla. - -Jonkin ajan kuluttua kuumuus tuntuvasti väheni, kun alusmetsä, oksat -ja pienemmät puut lammikon tuulenpuolisella rannalla paloivat loppuun -tuimassa tuulessa, joka jätti vain korkeammat puunrungot loimuamaan ja -lepattamaan puoleksi kuluneiden soihtujen lailla. Tuuli vei tietysti -osittain mukanaan kuumuuden suojanpuolisesta hehkuvasta alusmetsästä. -Vähitellen palokeskus siirtyi edemmäs ja hyppivät tulikiemurat -liikkuivat eteenpäin, jättäen jälkeensä sakeaa savua ja punaisena -hehkuvia hiilipuikkoja ja pylväitä pimeyttä valaisemaan. - -Pensaitten jäännökset pitkin rantaa, joita vielä eloisan ilkeät -kipinät näykkivät, paksu sammal ja maatuneet lehdet, jotka mattoina -verhosivat metsän lattiata, kytivät hehkuvan turpeen lailla. Kuumuuden -vähitellen lientyessä monet eloonjääneet eläimet pyrkivät rantaan, -mutta epäonnistuivat, kun rantaäyräs poltti jalkoja. Liian viisaana -tuollaisia turhia yrittelemään Punakettu vei perheensä majavanpesän -katolle ja odotteli maltillisesti kamalan yön loppumista. Kuukausilta -tuntuvien tuntien jälkeen vihdoinkin tuo kamala hehku luoteisella -taivaalla alkoi hälvetä aamunkoiton lähetessä, ja puhtaita, keltaisia -ja vaaleanpunaisia viirejä pujahteli varkain tuon kauhean hävityksen -poikitse. Keskipäivällä, vaikka tuli yhä kulki kytien sammalessa ja -pistävä savu tuprusi sakeana joka puolella ja siellä täällä mustuneet -oinaanpeitset yhä kytivät oikullisina, olivat tuhotut puut kyllin -viileitä Punaketun viedä perheensä niiden lomitse, kun se huolellisesti -harkitsi kulkunsa. Ponnistellen oikealle käsin se tuli viimein, jalat -arkoina, kärventyneenä ja janon tukahduttamana ensimmäiselle alemmista -laitumista, joka nähtävästi oli ollut liian laaja liekkien mennä yli. -Laitumen toisella puolen oli puita, vielä vihreitä, varjokkaita, -vahingoittumattomia. Kuin hurmion vallassa riensivät ketut tuon mäkisen -ahon poikki ja syöksyivät suinpäin siunattuun vilpoiseen varjoon. - - - - -15. luku - -PUNAISEN SAKSANHIRVEN NENÄKKYYS - - -Metsäpalon jälkeen saapuivat pitkät, liottavat sateet, jotka -sammuttivat kytevän sammalen ja puunkannot, täyttivät purot ja lammet, -palauttaen toivon ja elämänilon Ringwaakin maahan. Mutta se jätti -jälkeensä hirmuisen mustan arven yli maiseman, kallionharjanteen -ylemmille rinteille, ulottuen alempana sijaitsevien järvien tienoolta -kaiken matkaa, aina viljelemättömään Ottanoonsis-laaksoon asti. Se oli -arpi, jota vasta toisiaan seuraavat keväät parantaisivat pensaiden, -ruohojen ja lehtien palsamilla, vaikka kahden sukupolven työ tuskin -kykenisi sitä poistamaan. Punakettua asia suututti, koska laaja -ja rikasantiminen pyydystysalue nyt oli turmeltu. Pieni niitty ei -kumminkaan ollut kärsinyt korvaamatonta vauriota, sillä siellä ei -kasvanut pensaita tulenruoaksi ja siten eivät ruohojen juuret olleet -kokonaan palaneet. Heti sateiden jälkeen nousi niitylle yltyleensä -nuori, veres ruohopeite puron rannalta metsään saakka, ja se loisteli -jalokiven kaltaisena, ainoana nuoren, vihreän elämän merkkinä -mustuneella, hävitetyllä, avaralla alueella. - -Punakettu perheineen palasi niityn yläpuolella olevalle pesälle ja -löysi sen turmeltumattomana. Sitä ympäröivä hävitys teki sen todella -vain huomiolta ja hyökkäykseltä turvatummaksi. Muutamien lähiviikkojen -aikana poikaset, jotka nyt olivat emonsa kokoisia ja mieleltään hyvin -tuntuvasti isänsä lailla itsenäisiä, hajaantuivat, tullakseen toimeen -omin neuvoin, ja helpotuksen tuntein Punakettu lyöttäytyi takaisin -niihin elämänsä mieluisiin tottumuksiin, joita sillä ennen poikasten -tuloa oli ollut. Se vieraili nyt maataloissa useammin kuin ennen, -koska tiesi sekasikiökoiran kadottaneen kaiken mielenkiintonsa ajoon -toverinsa, mustanvalkoisen sekarotuisen, kuoleman jälkeen. Se tähysteli -varovaisesti ympärilleen, välttääkseen joutumasta yhteen Jabe Smithin -kanssa. Mutta muun väestön ja heidän omaisuutensa suhteen se empimättä -käyttäytyi liian vapaasti. Kerran tosin sekasikiö keksi hänen tuoreen -jälkensä ja seurasi sitä jonkinlaisella entisajan innolla. Mutta kun -Punakettu leikkiin kyllästyneenä pyörsi ympäri, näyttäen hampaansa -ryhtyäkseen vastarintaan, niin koira muisti jonkin tärkeän, talossa -toimitettavan asian ja riensi huolehtimaan siitä. - -Ison ketun jokapäiväinen elämä oli nyt jonkin aikaa vailla seikkailuja, -vaikkakin se hänestä itsestään oli täynnä loputonta mielenkiintoa. Sen -herruus, missä se tuli kysymykseen, oli niin varma ja tunnustettu, ja -se tunsi niin hyvästi vanhat vihollisensa, että tavallinen varovaisuus -riitti sitä turvaamaan. Tosin se tällä elämänuransa asteella tarvitsi -kaiken sen ymmärryksen terävyyden, mitä luonto ja Punaketun oivalliset -esi-isät olivat sille niin auliisti antaneet, sillä sen varmat voitot -kaikenlaisissa tiloissa olivat täyttäneet sen mielen itsetietoisella -ylpeydellä, joka usein osoittautuu ansaksi omistajalleen. - -Syyskuun viimeisellä viikolla eräänä iltana auringonlaskun aikaan -Punakettu juuri oikoi jäseniään mielihyvin, torkuttuaan katajapensaan -alla, kun näki suuren, korkeasarvisen punaisen saksanhirven seisovan -noin kymmenen jalan päässä ja tuijottavan ilmeestä päättäen -vihamielisen uteliaasti. Nyt oli kiima-aika, jolloin -- sen Punakettu -tiesi -- saksanhirvet aina haastoivat riitaa. Mutta se tiesi myös, -että tuolla kauniilla, ylpeännäköisellä eläimellä ei voinut olla -mitään syytä riitaan hänen kanssansa. Huolettomasti se sen tähden -lakkasi venyttelemästä, istahti sitten takakintuilleen ja töllisteli -vierasta varsin hyväntahtoisesti. Kettu varsin hämmästyikin, kun -saksanhirvi, nähtävästi vihoissaan siitä, että tuo pieni punainen eläin -katajapensaan luona ei näyttänyt pelkäävän, yhtäkkiä hypähti Punakettua -kohti kauniin ja ylevän hurjana ja suuntasi terävät etukavionsa kettua -kohti. - -Ei olisi Punakettu pahemmin hämmästynyt, jos joku noista isoista, -mustista mäenrinteen puunkannoista olisi hyökännyt hänen kimppuunsa. -Mutta hämmästys ei saanut sitä ymmälle. Salamana se livahti syrjään, -ennen kuin murhaava kavio laskeutui. Suuttunut saksanhirvi ajoi sitä -takaa, ponnahdellen suuren pallon tavoin ja yhä uudelleen hyökäten -pientä sutihäntäistä elukkaa kohti, joka niin notkeasti sen edessä -väisteli. Joka kerta epäonnistuessaan se kävi yhä vihaisemmaksi, mutta -vihdoin, rajujen ponnistustensa hengästyttämäna se pysähtyi ja suuret, -punaiset kyljet kohoilivat taajaan. Epävarmana se tuijotti Punakettuun -hetken, sillä välin kun kettu istahti kintuilleen kymmenen metrin -päähän ja tuijotti vastaan tyynin, välinpitämättömin ilmein. Sitten -- -huomaten nähtävästi erehtyneensä -- tuittupäinen eläin pyörsi sirosti -ympäri ja asteli pois niityn poikki. - -Mutta eipä se vain niin helposti päässyt tiehensä. Veri kiehui -Punaketun suonissa. Hyökkäys oli ollut aiheeton ja aivan mieletön. -Kettujen ja hirvien kesken oli aina vallinnut jonkinlainen -tavallisuudesta poikkeava rauha, niiden harrastukset kun eivät millään -tavalla olleet ristiriidassa keskenään. Punakettua halutti saada -tuo ylpeä eläin kärsimään tuhmanrohkeudestaan. Poiketen heimonsa -tavoista se nyt hiipi nopeasti eteenpäin -- kuten koira tekisi tai -susi ollessaan tekemisissä hirven kanssa -- ja näykkäsi kipeästi -saksanhirveä takajalkaan. - -Syvästi loukkaantuneena saksanhirvi pyörsi ympäri ja ponnahutti kavionsa -julkeata hyökkääjäänsä kohti. Mutta Punakettu oli jo poissa sen -ulottuvilta. Parin turhan hyökkäyksen perästä se luopui yrityksestään -ja asteli taas ylevänä pois puuhiinsa sellaisin ilmein, kuin olisi -tuuminut, että ketut, jos sellaisia oli olemassa, olivat aivan hänen -huomionsa ulkopuolella. Mutta tuskin se oli kääntynyt, kun jälleen -tunsi Punaketun pitkät, kostavat hampaat takajalassaan. - -Silloin tuskasta raivostunut saksanhirvi kääntyi vielä kerran. Mutta -tällä erää se teki vain yhden yrityksen tavoittaakseen ketterän -vastustajansa. Sitten se seisoi ja silmäili Punakettua ravistellen -komeita sarviansa ja polkien maata teräväsärmäisillä etukavioillaan. -Sen jälkeen Punakettu juoksi sen ympäri puolisenkymmentä kertaa eri -puolilta tietä sokaisevan nopeissa ympyröissä, joka sai tuon korkean -eläimen alinomaa käännähtämään hermostuneesti, ollakseen päin kettua. -Vihdoin kettu syöksyi sen luo niin ovelasti, että sai taas näykätyksi -sen takajalkaa. Nöyryytettynä saksanhirvi teki nyt hurjan hyppäyksen ja -lähti tiehensä pitkin loikkauksin, poikki niityn, yli puron ja toisella -puolella kasvavien korventuneiden puiden lomitse. - -Tämä oli voitto, joka saattoi paisuttaa Punaketunkin sydäntä ylpeydellä --- ja sen puoliso oli kaikkea tätä katsellut pesänsä suulta. Ainoa -tehtävä, mikä voittajalle nyt luonnollisesti ja ketun tapojen mukaan -kuului, oli olla tyytyväinen sellaiseen voittoon. Mutta Punakettu -halusi kostaa. Se oli lisäksi oppinut aika paljon koirien sitkeästä -jälkien seuraamisesta noina päivinä, jolloin ajokoira ja sekarotuinen -olivat sitä ahdistaneet. Ajokoiran tapaan se sen tähden lähti ajamaan -takaa pakenevaa saksanhirveä, seuraten sitä metsän alastomien -raunioiden lävitse. - -Hyvin pian saksanhirvi aikaisempien ponnisteluittensa hengästyttämänä -pysähtyi ja vilkaisi taakseen. Tuokiossa se huomasi matalan, punaisen -olennon, maha maata hipoen ja raajat ojossa tulevan hyvin nopeasti -kohti mustuneitten kantojen lomitse. Kauhun valtaamana se juoksi -eteenpäin taas, kunnes takaa-ajaja oli poissa näkyvistä. Sitten se -jälleen pysähtyi hengähtämään juosten takaisin vähän matkaa heimonsa -tavan mukaan, painuen maahan, kasvot vaaraan päin. Mutta niin pian -kuin se näin oli asettunut kylkien kohoillessa ja hienojen sieraimien -laajetessa, tuli punainen ahdistaja jälleen näkyviin, seuraten sitä -leppymättömästi. Sydän halkeamaisillaan kiusattu saksanhirvi hypähti -jaloilleen ja lähti taas pakenemaan puunrunkojen lomitse. - -Kun tämä oli uudistunut kaksi tai kolme kertaa lyhenevin väliajoin -pakolaisen tuskan lisääntyessä, poikkesi ajo palaneiden puiden keskeltä -vahingoittumattomaan metsään. Punaketun verrattain huonon jäljillä -kulkemiskyvyn takia olisi saksanhirvi täällä ollut voitonpuolella, jos -olisi ollut virkku. Mutta sen sijaan se nyt oli äärimmäisen uupumuksen -vallassa. Kun se kerran oli kunnialla päässyt lehtiverhon suojaan, -pysähtyi se, kykenemättä juoksemaan askeltakaan edemmäksi. Sen jalat -vapisivat niin, että ne töin tuskin kannattivat sitä, mutta se kääntyi -ja ryhtyi vastarintaan, valmiina taistelemaan viimeistä kertaa tuota -salakähmäistä vihamiestä vastaan, jonka niin päättömästi oli haastanut -tappeluun. - -Hetkinen vielä, ja Punakettu saapui paikalle. Saksanhirvi hyökkäsi -raivoisasti sitä kohti, mutta kettu pysytteli ulottuman ulkopuolella, -kaarrellen ja arvioiden tilannetta. Sitten se istahti noin -parinkymmenen jalan päähän ja silmäili tyynesti onnetonta saksanhirveä. -Se huomasi pullistuneet silmät, kiihtyneet sieraimet, kohoilevat -kyljet ja vapisevat polvet. Voitto oli todella täydellinen, kosto -varmasti taattu. Se ei oikein ymmärtänyt, mitä muuta piti tehdä. Eläin -ei ollut tapettu, vaikkakin oli voitettu, eikä Punakettu lainkaan -halunnut antautua loppukahakkaan noita epätoivoisia kavioita vastaan. -Tässä uudenlaisessa ajossa ei ollut ajatustakaan saaliinhausta, vaan -loukkauksen sovittamisesta. - -Vihdoin, joskin hiukan epäröivästi, Punakettu nousi, nuoli huuliaan, -heitti viimeisen voitokkaan silmäyksen masennettuun viholliseensa -ja juosta hölkytteli pois alusmetsän läpi pyydystämään hiiren tai -kaniinin. Saksanhirvi tuijotti sen jälkeen puolisen minuuttia ja -laskeutui sitten maahan vihdoinkin tointuakseen. - - - - -16. luku - -VIHOLLISEN KÄSISSÄ - - -Sillä välin, aina metsästäjien nolaamisesta ja mustanvalkoisen -sekarotuisen kuolemasta saakka, Punaketun maine oli kasvanut -uutisasukkaiden keskuudessa. Harvat tietysti olivat sen nähneet, mutta -kaikki olivat kuulleet siitä ja olivat valmiit kertomaan enemmän tai -vähemmän todenperäisiä juttuja sen taitavista ja rohkeista urotöistä, -samoin kuin sen tavattomasta koosta ja huomattavan kauniista väristä. -Lukemattomia tarinoita oli liikkeellä siitä, kuinka sitä turhaan oli -yritetty ampua tai saada ansaan. Ja vähitellen oli käynyt niin, että -jokainen onnistunut haukan tai pöllön, näädän tai metsäkissan ryöstö -pantiin tuon pelätyn punaisen seikkailijan laskuun. Hyvä juttu sai -kymmenkertaisen mielenkiinnon, jos Punakettu tehtiin sen sankariksi. -Niin toimelias ja uupumaton kuin se olikin, olisi sen pitänyt kyetä -olemaan yhtaikaa kymmenessä paikassa, voidakseen suorittaa puoletkaan -siitä, mitä sen ansioksi luettiin. - -Miten olikaan, ei asutuksella ollut ehkä puoltakymmentä henkeä, jotka -olisivat voineet kerskailla todella nähneensä tuon kuuluisan ketun, ja -oli vain kaksi, jotka tosiaan tiesivät siitä paljon. Nämä kaksi, tuon -kohtalon oikun tai yhteenkuuluvaisuuden takia, joka huvikseen vetää -määrätyt olennot usein toinen toisensa tielle, olivat tietysti Jabe -Smith ja Poika. Mielenkiinto veti Punakettua Pojan luo. Pelko veti -häntä Jabe Smithin puoleen. - -Kun se sattui Jabe Smithin jäljille, pakotti kiihkeä levottomuus sitä -tavallisesti seuraamaan niitä, jotta saisi varmuuden siitä, ettei tuo -salaperäinen mies sitä seurannut. Kolme tai neljä kertaa oli takaliston -erämies kääntynyt äkisti ympäri, tuntiessaan terävät silmät itseensä -kiinnitetyksi, ja ennättänyt vain vilaukselta nähdä punaisen olennon -katoavan tiheikköön. Hän alkoi lopulta tuntea, että tässä välttelevässä -silmälläpidossa oli jotakin kamalaa, jotakin selittämätöntä -vihamielisyyttä, joka odotti vain sopivaa tilaisuutta. Pelko Punaketun -sydämessä näytti herättävän vastaavan, melkein sukulaistunteen sen -ihmisvihollisen rinnassa. - -Poikaa seuratessaan Punakettu sai aivan toisenlaisen kokemuksen, -sellaisen, joka säännöllisesti sai sen hämmästymään ja kiihoitti -uteliaisuuden äärimmilleen. Ovelasti seurattuaan Pojan jälkiä puolisen -tuntia hiljaisten, auringon täplittämien puiden lomitse se saattoi -yhtäkkiä tavata harmaan, liikkumattoman olennon, -- joka ketun silmissä -ei suuresti eronnut kannosta -- istuvan kannon luona tai puunrunkoa -vasten nojaten. - -Jäykistyen paikalla yhtä liikkumattomaksi se silmäili tätä salaperäistä -olentoa levottoman epäluuloisena ja tarkasteli häntä erittäin -tutkivasti. Kun se sai katseensa tuohon hahmoon kiinni ja erotti -yksityiskohdatkin (tapaus, joka eläimistä näyttää tuntuvan vaikealta, -kun on kysymyksessä liikkumattomat esineet), niin se kävi yhä enemmän -Poikaa muistuttavaksi. Mutta sehän tunsi niin hyvin Pojan liikkeellä -ollessa, ja tässä aivan hievahtamattomassa olennossa, joka oli -liikkumaton kuin kivi, oli sen mielestä aina jotakin salaperäistä -ja pelottavaa. Sen järkkymättömyys kesti aina lopuksi kauemmin kuin -ketun. Silloin Punakettu liikahti muutaman askeleen, silmäillen -edelleen tuota harmaata hahmoa ja yrittäen ymmärtää sitä paremmin, -tarkastellessaan sitä toiselta taholta. Kiertäen ympäri hiljalleen ja -vetäytyen yhä lähemmäksi se pian joutui tuulta vasten ja vainusi oudon, -liikkumattoman olennon hajun. Tämä oli lyhyen näytöksen loppu. Ketun -kuonon todistus näytti hänestä aina selvemmältä ja ratkaisevammalta -kuin silmien. Se alkoi verkalleen poistua, arvokkaasti ja täysin -tyynesti, kunnes eteen sattui joku sopiva kanto tai pensas, joka peitti -harmaan olennon näkyvistä. - -Silloin se pyyhälsi tiehensä ja katosi silmänräpäyksessä, jättäen -kaiken arvokkaisuuden sille paikalle. Ja viikkoon tai kahteen ei -Pojan latu lainkaan vetänyt sitä puoleensa. Mutta epämääräisesti se -tajusi, että Poika oli pitänyt käsissään hänen henkeänsä monta kertaa -eikä sen tähden ilmeisesti voinut olla hänen vihamiehensä, kuten Jabe -Smith. Kaukana siitä, että ketun ovelat, tuumivat aivot silti olisivat -luottaneet yhteenkään ihmisolentoon, olipa tämä näköjään kuinka -vaaraton tahansa. - -Syksyn kuluessa Jabe Smithin päähän pälkähti, että hänen -erämiesmaineellensa oli sopimatonta antaa kavalan ja rohkean ketun -kauemmin voitonriemuisena uhmailla pyssyä, koiraa ja satimia. Saatuaan -kaikki viljansa latoihin ja samalla hiukan joutoaikaakin hän päätti -vakavasti asettaa järkensä tuon eläimen kavaluutta vastaan, ennen -lepäämättä, kuin voitto oli hänen. - -Tämän julman aikomuksensa tuo takalistoerämies eräänä sini- ja -kullanvärisenä aamuna puolittain pilkallisesti uskoi Pojalle, tietäen -tämän sitä jyrkästi paheksuvan. Mutta Jabe oli tehnyt mielessään -päätöksen, eivätkä häntä Pojan syyt ja väitteet lainkaan liikuttaneet. -He olivat useasti perinpohjin pohtineet asiaa yleispiirteissään -ja molemmat pysyneet lujina omassa vakaumuksessaan, mutta tuossa -erikoisessa Punaketun asiassa takalistoerämies tunsi asemansa -harvinaisen varmaksi. Hän selitti, että mitä voimakkaampi ja viisaampi -iso kettu oli, sitä enemmän se kykeni tekemään vahinkoa ja sitä -suurempi oli tarve ottaa se kiinni. Tällä erää Poika myönsi olevansa -voitettu. Mutta kuva, joka muodostui hänen mieleensä kauniista, -viisaasta, satimen tai ansan ruhjomasta tai kuulan haavoittamasta -ketusta, oli sellainen, jota hän ei sietänyt. Vaikkakin hän -keskustelussaan oli joutunut tappiolle, ei hänen päätöksensä pelastaa -ainakin eläimen henki horjunut. Hän tahtoi taistella saadakseen -sopimuksen aikaan. Ja Jabe oli todella niin ylpeä saatuaan voiton -taitavasta ja tavallisesti voittamattomasta nuoresta vastustajastaan, -että hän oli tekemäisillään myönnytyksiä. - -Myönnettyään tuon pääasian, että Punakettu piti vangita, Poika kosti -takaliston siveysopin kannalta kylläkin kohtuullisesti, alkamalla -epäillä erämiehen kykyä yrityksen toimeenpanoon. - -"Luulette olevanne varsin viisas, Jabe!" sanoi hän vakavan ivallisena. -"Mutta _te_ ette voi tuota kettua puijata, vaikka koko talven -koettaisitte." - -Juuri tässä suhteessa Jabella oli omat epäilyksensä. Ja hän oli liian -rehellinen sitä kieltääkseen. - -"Varmasti minä osaan _ampua_ sen", vastasi hän tyynesti, "jos otan -tarpeeksi aikaa, odottelen ja pidän päälle! Kuka hupsu hyvänsä voisi -sen tehdä loppujen lopuksi, ellei hänellä olisi mitään muuta tehtävänä -kuin _vain_ pitää päälle. Se, mitä minä aion tehdä, on saada se -hirtehinen _satimeen_, jos osaan. Jos minä en osaa, et osaa _sinäkään_!" - -"Ahaa, te annatte myöten, Jabe!" ivaili Poika. "Te ette sitä osaa. -Mutta minä osaisin, jos tahtoisin!" - -Jabe Smithin pitkät kasvot kävivät ivallisiin kurttuihin ja hän puraisi -annoksen pikanellia, ennen kuin vastasi. - -"Jos olet niin turkasen taitava", sanoi hän viimein, "annapa nähdä, -että teet sen. Puhua kyllä kelpaa." - -Tätä kehotusta Poika oli juuri odottanutkin ja paikalla hän heitti -pilkallisen ilmeensä. - -"Minä tahdon sen tehdä", sanoi hän vakavasti. - -Erämies herkesi pureksimasta, sylkäisi sahapukin yli -- molemmat -istuivat puupinolla Jaben pihalla -- ja silmäsi nuorukaista -epäilevästi. Hän ei voinut uskoa kaunopuheisuutensa saaneen niin -valtavaa voittoa kuin nyt Pojan sanat näyttivät ilmaisevan. - -"Näin se on, Jabe!" jatkoi Poika oltuaan muutaman minuutin ääneti. -"Minä tunnen tuon ketun vähän paremmin kuin te! Olenhan katsellut -ja tarkastellut sitä, ja niin olen ruvennut siitä pitämään. Olisin -kymmenestikin voinut sen ampua. Tunnen kaikki sen elkeet. Olen -roikottanut sitä takajaloista hartioillani..." - -"Hitto vieköön!" huudahti erämies, katsellen Poikaa hämmästyneenä ja -kunnioittavammin. Nuo kaksi tunsivat toisensa niin hyvin, etteivät -voineet olla uskomatta toistensa sanoja. - -"Niin, ja silloinkin se puijasi minut! Mutta nyt minä tiedän, kuinka -voittaisin sen, jos haluaisin. Mutta minä en halua. Mutta jos te nyt -olette pannut päähänne mennä sitä tavoittamaan, niin minä pujahdan -mukaan ja näytän teille, miten se on saatavissa, sillä ehdolla, että -säästätte sen hengen. Te saatte kunnian, Jabe, ja minä saan ketun." - -Erämies sylkäisi tuumivaisena ja pyöritteli kysymystä mielessään. Se, -mitä hän sanoi Pojan "hullutteluksi" eläinten luonnollisen tappamisen -asiassa, sai hänet ajoittain kärsimättömäksi, eikä hän kernaasti -näyttänyt haluavan myöntyä hänen mielipiteeseensä. Mutta tällä kertaa -Poika todella mukautui puolittain, ja tahtoi tehdä hänelle mieliksi. - -"Mitä sinä tahtoisit tehdä sille lurjukselle, kun olemme sen saaneet?" -tiedusteli hän vihdoin epäillen jotakin sotajuonta. - -Poika hymyili ymmärtävästi. - -"No, en minä sitä ainakaan päästäisi irti ja hankkisi teille samaa -vaivaa uudelleen, Jabe! Älkää sitä pelätkö!" - -"Enhän minä _sitä_ pelkääkään!" vastusteli Jabe häpeissään siitä, että -Poika oli päässyt selville hänen epäluuloistaan. - -"No, hyvä", jatkoi Poika, "luulenpa, että tahtoisin pitää kettua jonkin -aikaa luonani, jos isä sen sallii, ja nähdä, voisinko sen kesyttää. -Se on niin viisas. Ehkäpä sitä ei olisikaan niin vaikea kesyttää kuin -muita kettuja. Mutta enpä luule, että hyötyisin siitä suurestikaan -sillä tapaa. Kaikki ketut ajattelevat itsestään liian suuria, -salliakseen kenenkään kerskua voineensa kesyttää niitä. Mutta tämä on -niin kaunis, että mikä näyttely tai eläintarha hyvänsä olisi peräti -ylpeä saadessaan sen ja huolehtisi siitä, että sitä kohdeltaisiin -hyvin. Minä myyn sen ja saan siitä kelpo hinnan, Jabe. Ja sen me -panemme tasan. Parempihan se on näyttelyssä, Jabe, kuin kuolleena -- -mitä hyvänsä jotkut ihmiset sanonevatkaan." - -"Enpä tiedä!" sanoi erämies katsoen ympärilleen pitkin tuttuja peltoja -ja vanhoja, päivänpaisteessa hohtavia puita. "Mieluummin olisin kuollut -kuin vangittu -- jolloin en enää koskaan näkisi tätä kaikkea!" Ja hän -pyyhkäisi kädellään kuin hyväillen tuota herttaista yksinäistä maisemaa. - -"Pyh, Jabe!" sanoi Poika suorasukaisesti. "Sittenpä ei teillä ole -rahtuakaan mielikuvitusta. Panenpa veikkaa siitä, että Punaketulla on -sitä runsain määrin. Tiedän, mitä se varmasti valitsisi, jos sille -valintavapaus annettaisiin. Niinpä minä valitsen sen puolesta, jos te -siihen suostutte. Kuolema on ainoa asia, jota ei voi harkita uudelleen. -No, olettakaamme, että olisitte vangittu elinajaksi ja jonakin päivänä -tulisi maanjäristys ja särkisi rikki nuo kivimuurit ja päästäisi teidät -menemään suoraa päätä ulos! Puhuessani Punaketun puolesta valitsen -sirkuksen. Mitäs siitä sanotte?" - -"Olkoon menneeksi", myöntyi siihen erämies verkalleen. "Mutta vangitaan -se nopeasti! Se on petkuttanut meitä jo liian kauan." - -"Tiedättekö", sanoi Poika, "että se on vasta kumma otus! Olen tavannut -sen jälkiä talonne ympärillä -- vaarallisin paikka sille koko -asutuksella -- useammin kuin missään muualla. Ettekö te ole?" - -"Olenpa tietenkin!" vastasi erämies. "Ja metsissäkin se on ottanut -ilvehtiäkseen kanssani. Näyttää siltä kuin sillä olisi jotakin kaunaa -minua vastaan. Mitäs luulet sen aikovan?" - -"Ehkäpä se erikoisesti pelkää teitä ja tahtoo siitä syystä pitää teitä -silmällä. Tai kenties tietäessään teidän jo olevan paha vihamiehensä se -pitää varmempana varastella _teidän_ kananpoikianne kuin antautua uusia -vihollisia hankkimaan, varastamalla jonkun muun kananpoikia!" - -"_Vielä_ se ei ole saanut minulta ainuttakaan!" ilmoitti erämies -painokkaasti. - -"Sittenpä lyön vetoa, että siihen ei ole muuta syytä kuin ettei se -ole tahtonut sitä", sanoi Poika. "Olen nähnyt sen katselevan tilanne -ympärillä ja makaavan pensaissa vartioiden, kun kanat pyydystivät -heinäsirkkoja pellonsängessä kymmenkunnan askeleen päässä, mistä se -saattoi kahmaista ne suuhunsa ilman vähintäkään vaivaa. Olen myös -nähnyt sen istuvan takakintuillaan kanakopin takana, tirkistelemässä -sisään rakosesta -- luultavasti jotakin kanaa pesässä. Jos se on -säästänyt teitä, Jabe, on se tapahtunut vain siksi, että se tahtoi -tehdä niin. Olkaa varma siitä. Sillä on ollut jokin erityinen syy -viisaassa, punaisessa kallossaan." - -"Sen olisi paras kiiruhtaa sitten!" murisi Jabe. "Sillä ei ole enää -paljoa aikaa jäljellä. Mitäs nyt luulisit, että olisi paras tehdä, -pettääksemme tuon tuholaisen?" - -"Tulkaa pois, niin minä näytän!" sanoi Poika, astellen Jaben -kanahuoneelle päin. - -Sattui niin, että kookas, pitkä erämies erikoisesti piti hyvästä -siipikarjasta. Hän oli useita kertoja hankkinut itselleen -puhdasrotuisten kanojen munia. Ja kun hänellä oli ollut hyvä onni -niiden hoidossa, omisti hän nyt hyvin kauniin ja harvinaisen -kanaparven, josta saattoi ylpeillä. Epäilemättä siellä juoksenteli -sekaisin keltaisia Cochin-, Plymouth Rock-, valkeita Leghorn ja mustia -Minorca-rotuisia, ja rotujen vapaa sekaannus sai aikaan ihmeellisen -moninaisia tuloksia. Mutta kaikesta sekaantumisestaan huolimatta niitä -oli iso parvi ja ne saivat aikaan ihmeitä munimisessa. Ja Jabe Smith -ylpeili parven hyvästä asunnosta. Kanahuone oli yksinkertainen, mutta -varsin uudenaikainen muodoltaan, sillä se oli huolellisesti jäljitelty -_Colonial Farmerissa_ olleiden mallien mukaan. Pitkän, aurinkoisen -etusivun kummassakin päässä oli pieni sisäänkäytävä "tipuja" varten, ja -yöksi ne suljettiin liukuvalla laskuovella. - -"Tässä, Jabe", sanoi Poika, potkaisten varpaallaan toista näistä -pikkuovista, "on teidän satimenne!" - -Pikaisen käsittämisen loiste välähti erämiehen silmiin, mutta hän -vaikeni viisaasti. - -"Ja tuolla", jatkoi puhuja, heilauttaen kättään hajallaan olevaa -kanaparvea kohti, joka söi, kuopi tai pölytti siipiään päiväsessä, "on -teidän syöttinne". "Mitähän syötti siitä pitänee?" kysyi Jabe. "Voi, -syötti ei siitä välitä!" vastasi Poika hilpeästi. "Odottakaahan vain ja -katselkaa!" - -Asia oli nyt hyvin yksinkertainen. Poika tiesi, että Punakettu oli -yöllä tarkastellut taloa perinpohjin ulkopuolelta ja olisi epäilemättä -yhtä hyvin tutkistellut sitä sisältäkin päin, ellei yön tullen kaikkia -ovia olisi suljettu. Hän väitti, että tuo ovela eläin odotti joskus -löytävänsä erehdyksestä auki jätetyn oven. Nyt oli aika tuon erehdyksen -tapahtua. Pojan suunnitelman yksinkertaisuus ja tehokkuus pakottivat -erämiehen heti sen hyväksymään. - -Poika lyödä naputteli kokoon pienen, noin kolmen neliöjalan suuruisen -lavan kevyistä laudoista ja asetti sen lattialle juuri toisen pienen -oven sisäpuolelle. Siitä hän juoksutti ylös narun kummaltakin puolen -ovea kahden ylhäällä olevan naulan yli ja yhdisti ne keskeltä. Tähän -hän varusti herkän liipaisinlaitteen saman renkaan yhteyteen, joka piti -liukuovea ylhäällä. Lavan reunan hän nosti tuuman verran lattiasta -ja yhdisti sen liipasimen sillä tavoin, että kevyinkin lisäpaino -laukaisisi pyydyksen ja saisi oven putoamaan alas. Kun Poika oli tämän -suorittanut Jabe Smithin ja hänen työkalujensa taidokkaalla avulla, hän -sovitti muutamia pieniä palikoita lavan alle tukemaan sitä ja estämään -sen liian aikaisin laukeamasta, kun kanat kulkivat siitä ulos ja sisään. - -"No, Jabe", sanoi ylpeä sotajuonten punoja, kun he kahden seisoivat -katselemassa kättensä työtä, "nyt teillä ei ole muuta tehtävää kuin -odottaa, kunnes kaikki kanat ovat menneet orrelle. Sulkekaa sitten -toinen ovi ja ottakaa pois tuet lavan alta. Kun Punakettu tulee, niin -kuin se todennäköisesti tekee juuri kuunnousun aikaan, on se hyvin -mielissään huomatessaan, että kerrankin vihollinen on unohtanut oven -auki. Se pujahtaa suoraa päätä sisälle katsomaan, miltä kanakoppi -näyttää. Ovi putoaa alas -- ja siinä sen saatte!" - -"Mutta kuinka kanojen käy?" kyseli niiden omistaja epäröiden. - -"Kun se huomaa joutuneensa vangiksi, ei se enää välitä kanoista!" -nauroi Poika. Nyt, kun hän oli urheasti ryhtynyt tuohon uhkayritykseen, -alkoi luonnollinen, alkuperäinen Poika, jossa aina on jonkin verran -petoeläintä, hänessä herätä ja pitää puoliaan. Häntä rupesi asia -innostuttamaan. - -Sinä iltana Poika jäi Jabe Smithin taloon illalliselle. Auringon -mentyä mailleen, kun kaikki kanat olivat orsillansa ja korkealla -vaaleanvihertävällä taivaalla viimeiset varikset lensivät kotiinsa -kuusimetsiin, viritettiin ansa, ja toinen kanakopin ovi lukittiin -lujasti. Sitten Poika ja Jabe kätkeytyivät mukavasti vastapäätä -sijaitsevaan heinäparveen, ison, avonaisen ikkunan taa, jonka kautta -heinät heitettiin sisään, ja sieltä he saattoivat täydellisesti nähdä -kaikki, mitä tapahtuisi. - -Hitaasti hiipi hämärä yli karjapihan, kattojen ja kallionharjanteilla -kasvavien huippukärkisten puiden latvain. Viileätuoksuisen hämärän -mukana saapui jonkinlainen odottava hiljaisuus, äänettömyys, joka -tuntui kuin kuuntelevan. Ja heinäparveen piiloutuneet miehet puhelivat -vain kuiskaten. Parven alla olevista kytkyeistä erottui pelottavan -kovana rouskutus, karjan pureskellessa kuivaa heinää, ja silloin -tällöin kuuluivat syvät, puhisevat huokailut. Kun hiiri rapisteli -hiljaa heiniä parven toisessa päässä, kuului sekin ääni äkkinäisenä ja -kovin selvänä. - -Vihdoin sitten varjojen laatu alhaalla pihalla muuttui. Ne kävivät -pehmeämmiksi ja läpikuultavammiksi. Hopeanhohto laskeutui puiden -latvoille vastapäätä olevalla harjanteella, hiipi alaspäin ja valoi -ihmeloistoa metsien lukuisiin mäntypuihin. Silloin kanahuoneen kattokin -kävi hopeankarvaiseksi, ja salaperäinen, kirkastava valaistus näytti -laskeutuvan alas pihaan, tehden sahapukista, kaivonvivusta ja rattaista -kauniita, aavemaisia esineitä. Sekä Jabe että Poika katselivat tuota -muutosta sanattoman ihastuksen vallassa. Ladon takaa purjehti esiin kuu. - -Tuskin oli sädeloisto vallannut karjapihan, kun varjonkaltainen hahmo -äänettömästi liukuen tuli kanahuoneen nurkan takaa. Laudoituksessa -olleesta raosta kanakopin takaseinässä Punakettu oli nähnyt, että -toinen noista pienistä ovista oli auki. Tilaisuus -- ei välttämättä -tappaa kananpoikasia, vaan tutkistella kanakoppia sisältä -- oli -lopulta tullut. Se kurkisti varovasti sisään. Siellä istuivat kaikki -kanat orsillaan ja nukkuivat sikeästi. Niiden joukossa ei ollut -yhtään tappelukukkoa. Se tunsi nämä hoikat, kauniit Cochin- ja -Minorca-rotuiset, jotka olivat ylpeitä, mutta vaarattomia. Se riensi -luottavasti aukosta sisään. Seuraavassa hetkessä ovi putosi alas -sen takana kovasti kolisten ja puristi ja nipisti kipeästi kauniin -häntäsudin päätä. - -Salamana kettu pyörähti ympäri, kiskaisten häntänsä vapaaksi. Mutta ovi -sopeutui varmana kouruihinsa, niin etteivät raivoisasti raapivat kynnet -eivätkä epätoivoisesti repivät hampaat voineet saada sitä paikaltaan -hievahtamaan. Hiljaisen raivon vallassa se kiiti toiselle ovelle. Sekin -kieltäytyi liikahtamasta. Sitten se hyppäsi ikkunaa kohti, litistäen -kuononsa lasia ja ikkunakehyksiä vasten. Mutta ei ollut mitään -ulospääsytietä. Se pysähtyi, kyyristyi maahan tuon petollisen oven -viereen ja pani ovelan älynsä epätoivoisesti ponnistelemaan. - -Sillä välin olivat kanat heränneet oven putoamisen johdosta, ja -vangin ilveilystä suuresti kiihtyneinä ne alkoivat vimmatusti -metelöidä, kirkua ja kaakattaa. Kukot olivat erikoisesti äänessä, -mutta päinvastoin kuin urhea tappelukukko ne eivät liikahtaneetkaan -tullakseen alas ja taistellakseen tungettelijan kanssa. Tehoton ei -niiden aikaansaama melu kuitenkaan millään muotoa ollut. Ensi äänen -siitä kuultuaan molemmat parvessa piiloilijat viskautuivat alas ja -syöksyivät kiireesti kanakopille. - -Kanakopin pääovi sijaitsi toisessa päässä. Poika avasi sen varovasti, -pitäen jalkansa ja säärensä aukossa, sillä välin kun Jabe Smith -kurkisteli hänen päänsä yli. Se, mitä he nyt näkivät, sai Jaben -päästämään hämmästyksen huudahduksen ja Pojan nauramaan viekkaasti. -Siinä lattialla, puolittain kuunvalossa, puolittain varjossa, makasi -iso kettu, elottomaksi ojentuneena orsien edessä, joilla kaakattavat -kanat ojentelivat pitkää kaulaansa sitä katsellakseen. Salaliittolaiset -astuivat sisäpuolelle ja sulkivat oven jälkeensä. Kanat hiljensivät -hälinäänsä tyytyväisinä siitä, että apu oli tullut. - -Poika odotteli viisaasti hymyillen. Mutta Jabe, koskettuaan pitkää, -pehmoista ruumista varpaallaan nosti sen ylös hännästä ja tutki sitä -arvostelevasti. - -"Hitto vie!" huudahti hän viimein äänellä, joka ilmaisi hämmästystä. -"Eikös se vain olekin pudonnut päistikkaa ja taittanut niskansa!" - -"No", sanoi Poika, ottaen taskustaan koiran pienen kaulahihnan ja -vitjat, jotka Jabe oli hänelle lainannut, "luulenpa, etten pane -itseäni vaaralle alttiiksi". Ja hän rupesi kiinnittämään vitjoja ja -kaulanauhaa. Sitten hän sitoi elukan veltot, hervottomat jalat yhteen -lujalla köydellä. - -Jabe virnisteli hänelle kuivasti, mutta Poika piti päänsä. - -"Ei sitä koskaan voi tietää, Jabe", sanoi hän salaperäisesti. -"Punakettu on kuolleena viisaampi kuin useimmat muut eläimet elävinä, -ja jotakin voisi tapahtua kotimatkalla. Se voisi äkkiä parantaa tämän -taittuneen niskansa, nähkääs -- ja sitten -- hui-ii! -- ja Punakettu -olisi tiessään!" - -"Jos ei tuo elukka tuossa ole kuollut", vastusti erämies, "syön vanhat -lapikkaani". - -"Älkää lupailko liikoja, Jabe", pilkkaili Poika. - -"Voitte tarvita niitä lapikkaita talven tullen! Jos annatte minulle -vain vanhan kaurasäkin, johon kietoisin tämän kovanonnen uhrin, lähden -kotiin, ennen kuin tulee myöhempi. Ja kukaties, jos tulette meille -huomisaamuna, tapaatte Punaketun temppuilemassa takapihallamme!" - -"Luulenpa, että lähden nyt kanssasi", sanoi Jabe. "Elukka on liian -omituinen antaakseni sinun mennä yksin sen kanssa." - - - - -17. luku - -VIERAAN TAIVAAN ALLA - - -Turvallisesti kaurasäkkiin kiedottuna, josta vain kuonon musta kärki -pisti esiin, Punakettu ei näyttänyt elonmerkkiäkään loputtoman pitkän -matkan aikana Pojan kotiin. Pojan jäntevän, nuoren käsivarren alle -puristettuna se kesti tuskallisen otteen horjumattoman sankarillisesti -eikä kertaakaan jäykistänyt tai nykäissyt lihastakaan. Mutta jos noiden -ylpeiden voittajien mieleen olisi pälkähtänyt yhtäkkiä kurkistaa -säkkikangaskäärön päähän mustan nenänipukan ohi, olisivat he huomanneet -ovelan ja valppaan silmän selkoselällään. - -Vanki ei aikonut menettää tarpeettomasti yhtäkään tilaisuutta. -Kurkistellessaan ulos tulvivaan kuutamoon se hyvin huomasi, mihin -vangitsijat sitä veivät. Katkeruutta oli sen sydämessä, kun se näki -hopeisten puiden, peltojen ja aitojen menevän ohi -- katkeruutta ja -nöyryytystä, raivoa ja pelkoa, mutta ei millään muotoa epätoivoa. -Sillä hetkellä avuttomana ollen se tiesi, ettei häntä ikuisesti -voitaisi tuolla tavoin kuljettaa. Täytyi tapahtua jokin muutos. Sen -pää oli täynnä suunnitelmia. Eikä se ajatellutkaan hävinneensä tässä -uhkapelissä. - -Kun Poika oli kierittänyt ketun ulos säkistä ja kiinnittänyt sen -ketjuilla renkaaseen tilavan aitauksen nurkkaan tallissa ja päästänyt -irti sen jalkoja kahlehtivat siteet, makasi Punakettu yhä velttona, -jokainen jänne niin äärettömän hervottomana, että pitkä erämies entistä -varmemmin uskoi elukan jo aikoja kuolleen. Mutta kaikkiin pistosanoihin -Poika vastasi vain: "Tulkaa aamulla takaisin katsomaan!" Ja pian, -väsymykseen asti ihailtuaan tuota tuuheaa turkkia ja onniteltuaan -itseänsä nopean voittonsa johdosta, voittajat lähtivät pois, sulkien -ladon oven jälkeensä. - -Pienestä ikkunasta tuli kuunvalo tulvehtien sisään, valaisten -kirkkaasti tallin keskuksen ja jättäen nurkat syvään pimentoon. -Samalla hetkellä, jolloin tiesi olevansa yksin, veltto hahmo lattialla -heräsi virkeään elämään, tehden aimo hypyn, jolla tunnusteli ketjujen -kestävyyttä. Mutta se tunsi voimakkaan tempaisun taaksepäin ja -tuupertui lattialle. Se riitti vakuuttamaan sille ketjujen kestävän. -Saatuaan varmuuden tästä asianhaarasta ja lisäksi vielä ketjujen -pituudesta, mikä oli lähes pari metriä, se alkoi nyt tunnustella niitä -tarkasti kuonoin ja hampain, pitäen niitä maassa etukäpäliensä välissä -ja tutkistellen jokaista silmukkaa seinässä olevaan renkaaseen saakka. - -Löytämättä virheen vikaa tai heikkoa kohtaa missään osassa tuota kylmää -terästä, joka teki pahaa ketun hampaille, se ryhtyi lähinnä kiskomaan -kaulanauhaa päänsä yli. Vetäytyen taaksepäin se ponnisteli ja kiskoi -kaikin voimin, mutta onnistui vain siten kuristamaan itseänsä, kunnes -silmät ja kieli olivat ulkona päästä. Tämän jälkeen juolahti sen -mieleen muisto isosta ilveksestä, joka ansassa tukehtui, ja se pysähtyi -paikalla läähättäen ja haukkoen ilmaa. - -Niin pian kuin kettu oli tointunut tästä pakokauhun puuskasta ja taas -hengitti ihan rauhallisesti, iski uusi ajatus sen aivoihin. Pilttuun -nurkassa oli kasa akanoita ja hienoja olkia sekä pari heinätukkoa. -Näihin se huolellisesti peitti löysän osan ketjuja, ja työn tehtyään -hiipi hiljaa pois, uskoen jättäneensä itsepintaisen kiduttajansa sinne. -Mutta nähtyään tuon käärmemäisen esineen hellittämättä sukeltavan -piilostaan esille ja tuntien sen vieläkin kerran lujasti kiskaisevan -kaulasta se näytti huomaavan yrityksensä järjettömyyden. Muutamiksi -minuuteiksi se istahti takakintuilleen pohtimaan. Huomatessaan, ettei -tällä kertaa mitään muuta voinut tehdä, se sitten kiertyi kerälle -nurkkaan ja paneutui päättävästi nukkumaan. - -Kun Poika tavallista varhaisemmin aamusella tuli talliin mukanaan -vesiastia ja houkuttelevan näköinen palanen punertavaa, tuoretta lihaa, -loi Punakettu häneen pitkän, sanomatonta halveksumista ilmaisevan -katseen, vetäytyi arvokkaasti soppeensa ja jätti käynnin päättäväisesti -huomioonottamatta. Se oli nälissään ja kovin janoissaan, mutta vihatun -vieraan läsnä ollessa se pilkallisesti jätti näyttämättä kumpaakaan -niistä tarpeista. Pojan tullessa liian lähelle se näytti hänelle -valkoisia hampaitaan, ja tumma, leimuavan vihreä väri tuli sen -silmiin, jotka olivat melkein hämärät, ja näytti kuin koko silmäterää -olisi verhonnut kalvo. Tämä oli merkki, joka sanoi: "Pysy poissa!" -Ja ymmärtäen sen varsin hyvin Poika totteli. Heti hänen poistuttuaan -Punakettu latki ahnaasti veden ja kävi raa'an lihan kimppuun. Ei se -suinkaan aikonut tappaa itseään nälkään, mutta ei myöskään suostunut -antamaan Pojalle tyydytystä nähdä syöntiään. - -Ja nyt alkoi onnettomalle vangille neljän viikon yksitoikkoinen, turha -odotus. Kahdesti päivässä, varhain aamulla ja heti hämärän tultua sillä -oli tapana käydä läpi pakoyrityksensä, tunnustella ketjuja rengas -renkaalta ja kätkeä ne toivehikkaasti akanoihin. Mutta yritystä kiskoa -kaulanauhaa päänsä yli se ei milloinkaan uudistanut, niin suuresti se -pelkäsi tukehtumista. - -Sillä välin Poika pyrki uupumatta saavuttamaan komean vankinsa -luottamuksen: herkkupaloja syötäväksi, raitista vettä kahdesti -päivässä, lempeää puhelua ja hiljaisia, vähittäisiä lähenemisyrityksiä --- kaikkea koetettiin uskollisesti ja varovaisesti, mutta tuiki -turhaan. Punaketun silmien pilkallinen ilme oli kuukauden lopussa -yhtä selvä ja järkähtämätön kuin ennenkin, sen tuima silmäys yhtä -viheriänuhkaava ja sen hampaat yhtä leppymättömästi paljastetut, -milloin vanginvartija vain tuli liian lähelle. Silloin Poika isänsä -neuvosta vaikkakin vastahakoisesti päätti, että kesytön vanki oli -myytävä. - -Tähän aikaan -- sillä Punaketun maine ja juttu sen vangitsemisesta oli -levinnyt laajalti Ringwaakin ympäristöjen ulkopuolellekin -- ilmestyi -hyvinpukeutunut muukalainen asutukselle ja pyysi nähdä kuuluisaa -kettua. Poika suoritti ylpeästi isännän velvollisuudet ja tunnusti -pahoilla mielin kykenemättömyytensä kesyttämään kaunista ja ovelaa -elukkaa. Vieras pyysi heti saada ostaa sen. - -"Mitä varten te sitä haluatte?" kysyi Poika epäilevänä. - -Vieras silmäili häntä tarkkaan, ennen kuin vastasi, ja ymmärsi jotakin -hänen käytöksestään. - -"Myydäkseni sen johonkin isoon eläintarhaan", vastasi hän kevyesti, -"missä sen arvo täysin oivalletaan". Suuresti tyyntyneenä Poika myöntyi -paikalla ja pisti taskuunsa hinnan, joka meni yli hänen hurjimpienkin -toiveittensa. Mutta jos hän olisi tietänyt ostajan todellisen -tarkoituksen, olisi hän harmistuneena evännyt kuinka korkean hinnan -tahansa ja luottanut lisäksi Jabe Smithin tukeen asiassa. Punakettu -oli suunniteltu, ei mihinkään loistavaan eläintarhaan, missä se tosin -olisi vanki, mutta hemmoiteltu ja ihailtu, vaan erään metsästysseuran -riistasta tyhjälle rauhoitusalueelle kauempana etelässä olevaan -valtioon, missä sen voiman ja oveluuden toivottiin suovan tavatonta -huvitusta, ennen kuin koirat lopullisesti repisivät sen kappaleiksi. - -Jabe Smith samoin kuin Poikakin tunsi luontaista kauhua sellaista -ketunajoa kohtaan, joka suoritettiin pelkän huvin vuoksi, ja se -tuntui heistä säännöstellyltä ja pitkäaikaiselta kidutukselta. On -kuitenkin todennäköistä, että jos he olisivat kyselleet Punaketun omia -toivomuksia, niin tuo itsepäinen ja kesyttämätön eläin olisi lähtenyt -muukalaisen mukana, valiten vieraat lymypaikat kaikkine räikeine -ja pelottavine vaaroineen mieluummin kuin eläintarhan toivottoman -turvallisuuden. - -Itsekukin oli nyt kuitenkin mielissään. Pojalla ja Jabella oli rahansa, -ja Punakettu reiällisessä, lujassa korissaan iloitsi jokaisesta -muutoksesta, joka tiesi poispääsyä synkästä tallin nurkasta. Vaihtelun -tullen saattoi koitua hyvä tilaisuuskin, ja saisihan ainakin kerran -vielä liikkua auringonvalossa ja ilmassa. Matka Ringwaakin asutuksilta -lähimmälle rautatieasemalle teki noin viisitoista mailia, joka -suoritettiin nopeakulkuisissa, postia kuljettavissa avonaisissa -vankkureissa. Kori, jossa kovaonninen Punakettu oli, köytettiin -lujasti muutamien raskaiden laatikkojen päälle, joten se saattoi nähdä -kirkasvärisen, ruosteenkarvaisen ja tummanpunaisen maiseman, josta -juuri parhaillaan tehtiin lähtöä. Kettu oli kerälle kiertyneenä korin -pohjalla, ja sen valppaat silmät tuijottivat älykkäinä ristikkojen -lomitse, jättämättä mitään huomaamatta, mutta lainkaan ilmaisematta -tunteita, jotka liikkuivat niiden kirkkaan ja syvän katseen takana. - -Jonkin matkaa tie kulki läpi tuttujen metsien ja peltojen. Sitten -ympäristö muuttui oudoksi, mutta vanhan Ringwaakin korkealle kohoava -huippu, joka ketun koko elämänajan oli ollut sen rajamerkkinä, pysyi -näkyvissä. Sitten vankkurit saapuivat jyrkän harjun huipulle ja -laskeutuivat Ottanoonsiksen jylhään erämaalakeuteen, jolloin Ringwaak -peittyi näkyvistä. - -Punakettu tunsi nyt ensimmäistä kertaa olevansa ventovieras ja -maanpakolainen. Kun graniittikalliot ja hintelät, valkoiset koivut -ja tummat kuusitäplät ja alastomat, synkät, kuolleet puunrungot -sulkivat kapean tien keskellensä, tunsi vangittu eläin ensimmäisen -kerran menettäneensä vanhan vuorijonon ja mäenrinteellä sijaitsevan -pesän ja hennon, punaisen puolisonsa. Usko omaan älyyn katosi siltä -hetkeksi, ja se painoi kuononsa epätoivoisena käpäliensä väliin. -Vangista ja tuskinpa vähemmin hyvinpuetusta muukalaisesta, joka istui -penkillä ajurin vieressä, tuntui matka loputtoman pitkältä, kunnes -vihdoin saavuttiin yksinäiselle, pienelle takalistoasemalle; se oli -vain punaiseksi maalattu vaja, jonka lähellä oli korkea vesisäiliö. -Täällä muukalainen juotti Punakettua ja antoi sille aimo möhkäleen -tuoretta lihaa nautittavaksi, mutta ei yrittänytkään kehittää sen -hyväntahtoisuutta. Hän ei Pojan tavoin halunnut hillitä tai masentaa -ketun rajua luontoa. - -Vihdoin tunnin odotuksen perästä juna saapui rämisten ja puhisten -raiteita myöten, ja Punakettu peräytyi asemasillalla korinsa seinää -vasten pullistunein silmin, kuvitellen mielessään, että maailmanloppu -oli yllättänyt. Kun äänekäs hirviö oli sivuuttanut sen ja pysähtynyt -ja kettu huomasi vielä olevansa elossa, värisi se niin, että tuskin -voi pysyä seisaallaan. Vähäarvoiselta tuntui se seikka, että kori -työnnettiin erääseen hirviön osaan ja sitä kiidätettiin pois mieltä -jännittävällä nopeudella, hämmentävä jyrinä korvissaan. Vasta lähemmäs -päivän matkustettuaan kettu saattoi pakottautua syömään tai juomaan. -Vähä vähältä se sitten, nähdessään ihmisten ympärillään elävän ja -olevan tyytyväisiä näyttämättä lainkaan pelkäävän hirviötä, se sai -takaisin tyyneytensä ja entisen rohkeutensa. - -Tämä kehitys vei siltä runsaan toisen vuorokauden, ja silloin, juuri -kun kettu alkoi tuntea olevansa tilanteen herra, juna pysähtyi -pitkäksi aikaa ja kori nostettiin ulos vaunusta. Jälleen se asetettiin -vankkureihin ja vietiin ensin halki seudun, joka oli täynnänsä taloja, -tiheässä kuin puut metsässä, sitten miellyttävän maan läpi, missä -oli maatiloiksi laajenevia puutarhoja, ja lopuksi tie vei karumpaan -seutuun, jossa oli laidunmaita, rämeitä ja tiheämetsäisiä kukkuloita. -Pian vankkurit pysähtyivät matalan, punaisen rakennuksen eteen, jossa -oli laajat kylkirakennukset ja jonka tilavalla kuistilla maleksi -miehiä, satuloitujen hevosten seistessä portaiden edessä. - -Täällä nostettiin kori alas, ja muukalainen alkoi innostuneesti -osoitella Punaketun kauneutta ja huomattavuuksia miesryhmälle, joka -oli tullut paikalle tutkimaan kuuluisaa saalista. Heidän ihailunsa oli -rajaton. - -"Jos sillä on voimaa kauneuden verraksi", sanoi eräs, "niin se juoksee -nopeammin kuin mihin 'Merrybrookit' milloinkaan ovat tottuneet". - -"Katsokaahan tuota rauhallista ja ovelaa silmää!" huomautti toinen. "On -sillä aivoja. Luulenpa sen toimittavan meille useamman kuin yhden ajon -ennen kuin tuo muhkea häntä riippuu seinällä!" - -"Minä melkein sydämessäni toivon, että se puijaisi meitä -pahanpäiväisesti", huusi kolmas. Mutta tällainen typeränsuopea tunne -nosti sellaisen vastustuksen myrskyn, että mies kiiruhti lisäämään: -"Tarkoitan tietysti, että olisi tärkeätä meidän ketturodullemme ja -siksi myös seurallemme ja urheilulle yleensä, että tämä kettulurjus -saisi oivan tilaisuuden rotunsa levittämiseen." Ehdotus sai joitakin -kannattajia, jotka esittivät, että Punakettua pidettäisiin siitosta -varten, mutta kun oli suunniteltu suurta metsästysseuran kokousta -seuraavaksi tiistaiksi, juuri neljän päivän perästä, niin enemmistö -päätti antaa tulevaisuuden pitää huolta itsestään. Merrybrook-koirien -viime ajo oli ollut hiukan epäonnistunut, ja nyt he eivät tietäneet, -tokko alueen lymypaikoissa vielä oli joku kettu. He halusivat joka -tapauksessa vielä yhtä kunnon ajoa, ja tässä nähtävästi oli otus, joka -sen heille soisi. - -Metsästyspaviljongin edessä leviävän ruohokentän keskelle asetettiin -kori syrjälleen ja kansi otettiin pois. Samassa hetkessä Punakettu -hypähti esiin kuin metallijousen laukaisemana. Aivan sen edessä aukeni -laaja sileä keto, joka vei vaahtera- ja kastanjalehtoon. Mutta tietä -pitkin tultaessa Punakettu oli huomannut talon toisella puolella -laajalti viljelemätöntä maata, metsäistä ja pensasten peittämää. Tuolla -liian silmiin pistävällä vapauden tiellä se vainusi ansaa. Samalla -hetkellä, jolloin sen jalat koskettivat lujaa maata, se mutkitteli -suoraan taaksepäin katselijoita kohden, livahti sievästi erään -miehen säärien välistä, lähimmän hevosen vatsan alitse, suunnattoman -rododendronryhmän taakse tien poikki -- ja katosi, ennenkuin kukaan -ennätti muuta kuin katsoa töllistellä. - -Muukalainen, joka oli tuonut Punaketun, säteili ylpeydestä. - -"Oletteko koskaan nähneet moista vauhtia?" huudahti muuan. - -"Ja moista rohkeutta?" lisäsi toinen. - -"Sepä oiva otus, Mack!" huudahtivat monet yhtaikaa. - -"Jos sillä on vähääkään onnea", huomautti ketun ensimmäinen puolustaja -kuivasti, "niin meidän ketturotumme saattavat sittenkin tulla -paremmiksi!" - - - - -18. luku - -HELEÄSTI HAUKKUVA KOIRAPARVI - - -Uusi maa, johon Punakettu nyt huomasi joutuneensa, miellytti sitä -suuresti, ja sen veri virtaili rajusti takaisinsaadun vapauden -sulotunteen vallassa. Sillä ei ollut syytä kaivata karua Pohjolaansa ja -Ringwaakin laajoja metsiä. Täällä oli tiheitä lymypaikkoja, suoalueita, -pitkiä, joskin kapeita metsäisiä taipaleita, joilla eräänlainen jäykkä, -juhlallisen pysty seetripuu kasvoi ketulle rakkaan kuusen ja männyn -sijalla, kirkkaan vihreitä niittyjä, joita kiviaidat ympäröivät, ja -kivikkoisia, huonosti hoidettuja laidunmaita riukuaitoineen, jotka -muistuttivat ketulle kotia. - -Siellä täällä kohosi tasaiselta maalta jyrkkä, kivinen kumpu, -jolla kasvoi tiheässä puita, monet niistä Punaketulle vieraita. Ja -siellä täällä luikerteli puro, kaita, mutta syvänlainen, laajeni -lammikoksi, joka toi sen mieleen suuren villihanhiparven. Korkeimman -kummun harjalla sijaitsevalta kiveltä se näki, että tätä hänen uutta -miellyttävää piiriänsä melkein joka puolelta ympäröivät asutukset ja -savuiset kylät. Mutta näiden takana, pohjoista ja länttä kohti, levisi -purppuranpunainen vuorimuuri, joka oli yhtä jylhän näköinen kuin -ketun oma Ringwaak. Sen teki melkein mieli lähteä näitä vuoria kohti -heti paikalla, se kun ei oikein pitänyt sivistysvyöstä, jonka näki -ympärillään. - -Mutta se oli vain ohimenevä oikku. Muuta vikaa se ei huomannut -nykyisessä alueessaan. Riistaa oli runsaasti, ja kuta enemmän se -samoili, tutkien noita erilaisia lymypaikkoja, sitä enemmän se niistä -piti. Ennen kuin ne olivat kolmea päivää olleet ketun hallussa, tunsi -se ne läpikotaisin. Läheisyydessä ei näyttänyt olevan mitään toimivia -vihollisia, ja miehet, joiden se näki maleksivan metsästyspaviljongin -kuistilla alueensa ulkoliepeellä, eivät todennäköisesti tuottaisi -hänelle mitään harmia. - -Neljännen päivän aamuna kettu kuitenkin hämmästyksekseen huomasi -paviljongin edustalla hälyä ja puuhaa. Kumpunsa harjalta se ihmetteli -helakanpunaisiin takkeihin pukeutuneita ratsastajia, jotka nopeasti -kokoontuivat, niiden joukossa siellä täällä hoikempi, tumma hahmo, -joka salaperäisesti näytti asettuvan kiinni ratsuhevosen selän -laitaan. Mutta Punaketun mielenkiinto muuttui äkisti peloksi, kun se -näki koiraparven, ehkä kymmenen tai kaksitoista luvultaan (eihän se -laskea osannut), tulevan ylös paviljongin takaista mäkeä. Nämä koirat -muistuttivat hyvin suuresti takaliston ruskeaa sekasikiötä, jonka kettu -niin usein oli viekkaudella voittanut ja juoksussa jälkeensä jättänyt. - -Punakettu käsitti nyt, mitä olivat nuo pahaenteiset, haukkuvat äänet, -jotka se useita kertoja etäältä oli kuullut, ja sekunnissa se oivalsi, -että nyt oli leikittävä vanha leikki uudella tavalla. Hän se itse oli -eikä kukaan muu, jota koko tämä homma tarkoitti. Tuokioksi sen mieli -masentui ja häntä painui alas. Mutta sitten luottamus palasi. Se istui -suorana, korvat eloisasti pystyssä ja pää kallellaan entiseen tapaansa, -silmäillen ovelasti ja puolittain pilkallisesti noita huolellisia -valmisteluja, joita hänen varalleen tehtiin. Sitten se livahti alas -vahtitornistaan ja lähti keskelle vaikeapääsyisintä rämettä. - -Oli kuitenkin yksi asia, jota Punakettu oveluudestaan huolimatta ei -oivaltanut, se nimittäin, että koirien harjoittaja tiesi yhtä ja -toista ketuista. Hän tiesi, että tuo kivi kummun harjalla oli juuri -senlaatuinen paikka, jonka vieras kettu, jos oli ovela, todennäköisesti -valitsisi tähystyspaikakseen, kun oli tekeillä jotakin tavatonta. Hän -suuntasi sen tähden ajon sinne ja pani koiraparven juoksemaan oikopäätä -sitä kohti, toivoen tosiaan heti löytävänsä ketun. Tuore haju löytyi -tietysti melkein paikalla. Ja uljas koiralauma ryntäsi eteenpäin -äänekkäästi kuorossa haukkuen, pää ylhäällä ja takaruumis alhaalla -vainuten hajua ilmasta, oikopäätä rämettä kohti, koko metsästysseurue -perässään. - -Se, mitä Punakettu ennenkin oli kuullut, oli yhden ajokoiran ääni, -johon sekaantui ärtyisän sekarotuisen luskutus. Syvä, kellonheleä -kuoro, joka nyt sen korviin sattui, ilmoitti sille varoittaen, että -tuolta tulossa oleva hätyyttäjä oli ihan uusi ja sangen pulmallinen. -Jotta osaisi sen vastaanottaa, se tunsi tarvitsevansa tietää siitä -enemmän kuin tiesi. Tekemättä enää solmuja suohon koirien avattaviksi -se livahti suon takimmaiselle reunalle, juoksi vinhasti puolentoista -mailin verran suoraan eteenpäin rosoisimpia paikkoja pitkin ja -mutkitteli sitten takaisin, tehden suuren kierron sekä kiipesi viimein -toiselle kummulle havaintoja tekemään. - -Niin tavaton oli sen nopeus ollut, että se ennätti nähdä alapuolellaan -jo poikki niittyviilloksen juoksevan koiralauman, joka juuri oli -sukeltanut suosta esiin, sekä koreavärisen metsästysseurueen tulevan -koirien jäljestä ympäri rämeen reunoja. Se katseli tätä kaikkea mitä -suurimman mielenkiinnon vallassa. Se ihmetteli tuskaa tuntien noiden -mustien ja nahanväristen koirien nopeutta, jotka juoksivat niin -lähekkäin toisiansa ja näyttivät niin hyvästi tietävän mitä aikoivat. - -Vielä enemmän se ihmetteli ihmisiä hevosten selässä, jotka nopeasti -seurasivat koiralaumaa. Se oli nähnyt vaivaa punoakseen tielle -kaikki mahdolliset esteet -- jokaisen korkean kiviaidan, jokaisen -kiemurtelevan aidan, jokaisen ojan ja rämeen, jokaisen polveilevan -puron kiemuran. Nämä eivät sille, keveän ketterä ja sitkeä kun oli, -merkinneet mitään. Mutta ketun mielen täytti kummastus nähdessään sen -tavan, millä ihmisolennot -- nuo hennot, tummat hevosten selässä, -samoin kuin nuo punaisetkin, jotka ratsastivat tavalliseen tapaan -- -kulkivat urheasti yli esteiden. - -Jotkut tosin astuivat maahan esteen tullen ja toiset poikkesivat -syrjään yhtyäkseen myöhemmin taas metsästykseen, mutta useimmat -pysyttelivät koirien mukana, kulkien suoraan eteenpäin, suoriutuen -pukinhypyillä muutamista vähäpätöisistä esteistä, mutta toisista taas -suurenmoisin, korkealle kantavin loikkauksin. Punaketun mielestä -nämä ihmisolennot erosivat suuresti hänen ennestään tuntemistaan --- Jabe Smithistä ja Pojasta sekä pitkäkoipisista, kömpelöistä, -välinpitämättömistä maanviljelijöistä. - -Se syventyi siinä määrin uteliaisuutensa tyydyttämiseen, että oli -unohtaa sen tärkeän osan, jota itse näytteli tässä pelissä, ja -ennen kuin kettu tiesikään, oli haukkuva koiraparvi melkein hänen -kintereillään. Punakettu kiiti alas kummun tiheintä puolta ja juoksi -voimainsa takaa aukeaman yli -- mutta se ei ennättänyt niin pian, että -olisi voinut pysyttäytyä näkymättömissä. Äänekäs voitonriemun huudahdus -pääsi metsästysseurueelta, ja koirat lähetettiin oikopäätä pellon -poikki, joten niiltä säästyi paljon aikaa ja matkaa. - -Vauhti, jonka Punakettu nyt otti, oli kerrassaan suurenmoinen -kaikkien niiden mielestä, joilla oli onni se nähdä. Mutta kun pitkät -vankeusviikot olivat heikentäneet sitä, maksoi se sille liian paljon. -Se juoksi yhä suoraan eteenpäin läpi läheisen siimeksen, yli seuraavan -aukeaman ja leveän leppäsuovyön keskitse. Mutta kun se seuraavan kerran -ilmestyi näkyviin, niin se, joka olisi ollut lähellä näkemässä, olisi -huomannut, että häntä riippui masentuneena ja kirkas sievä turkki oli -märkyydestä tumma. Kettu pysähtyi tuokioksi vetämään hiukan henkeä; -sitten se ryhtyi koettamaan muutamia vanhoja kepposiansa. - -Kaatunutta nuorta koivua myöten kettu meni puron poikki ja juoksi -parikymmentä metriä vastavirtaan. Sitten, vaikka niin vihasikin -jalkojen kastumista, se palasi samaa tietä vedessä, lähellä rantaa, -virtaa alas kenties viidenkymmenen metrin päähän. Täten se mielestään -saisi runsaasti aikaa hengähtää ja tarpeen vaatiessa alkaa leikin -vaikka uudestaan. Mutta helisevä haukunta kuului jälleen läheltä -takaapäin. Kettu ravasi leppäsuon etäisimpään kolkkaan, hankkien -siten itselleen ovelasti tilaisuuden nopeasti ja salaa kiitää poikki -niittyjen seuraavaan piilopaikkaan, ja livahti rohkeasti eteenpäin. -Ketun kauhuksi oli siellä ratsain joukko noita punapukuisia miehiä, -jotka nähtävästi odottelivat häntä. Heidän hirmuisen huutonsa -kajahtaessa se tiesi kaikkien noiden huolellisten puuhiensa menneen -hukkaan -- ja hyvin paljon kallista aikaa oli tullut tuhlatuksi. - -Hetkisen Punakettu epäröi, aikoen kääntyä takaisin. Mutta takaa-ajavien -koirien haukunta kuului jo leppäsuolta. Ponnistellen tarmoaan se -ryntäsi suoraa päätä ratsumiesjoukon läpi -- joka osoitti myrskyistä -suosiotaan äänekkäin huudoin -- ja juoksi lähimpään metsäsarkaan. - -Päästyään sinne ja leppoisten varjojen kerran vielä suojatessa se -tiesi, ettei saanut pysähtyä, vaikka sydän uhkasi haljeta. Se pelkäsi -enempää koetella vanhoja juoniansa näitä uusia ja liian lukuisia -vihollisia vastaan. Se vain juoksi suoraan eteenpäin uskoen keksivänsä -jonkun uuden keinon ahdingosta päästäkseen. - -Koirat ärhentelivät nyt vähemmän, sillä ne eivät hengästykseltä saaneet -haukutuksi. Ja se vähän rohkaisi kettua. Läpi viidakkojen se livisti, -yli pienen laitumen, jossa ei ollut mitään paon mahdollisuutta. -Laidunta ympäröi etäämpänä paksu kiviaita, joka ulottui niin pitkälle -kuin kettu saattoi nähdä molempiin suuntiin Ketulla ei ollut -vähintäkään aavistusta, mitä aidan toisella puolen oli. Mutta olipa -siellä mitä tahansa, ei se varmastikaan voinut olla pahempaa kuin se, -mitä oli tällä puolen. Sillä oli tuskin kylliksi voimaa hyppäykseen, -kun se yritti aidan harjalle ja putosi alas toiselle puolen. - - - - -19. luku - -VOITTO - - -Punakettu huomasi nyt olevansa pölyisellä tiellä, joka kierteli -kummallakin puolella kohoavien kiviaitojen ja Lombardian-poppeleitten -jäykän jonon välitse. Se juoksi eteenpäin noin kaksikymmentä metriä -pitkin tien keskikohtaa, kun se tiesi, ettei haju tarttuisi kuivaan, -kovaan maahan. Silloin se kuuli laiskasti hölkyttelevän valjakon -lähestyvän ja piiloutui korkeiden puiden suojaan, antaakseen valjakon -mennä ohi. Ketun kieli riippui pitkällä suusta. Se oli nyt jo aivan -näännyksissä. Koiraparven äänet se kuuli laitumen takaisesta metsästä. - -Pian ilmestyivät tienmutkasta isot, jykevät maalaisvankkurit kahden -hevosen vetäminä ja ajaja puolinukuksissa penkillään. Tilavissa -vankkureissa oli laatikkoja, tynnyri, viljanpohtamiskone, muutamia -ruokasäkkejä, kimppu kuivaa, suolaista turskaa ja pakka jonkinlaista -karkeaa kangasta. Näky muistutti Punaketun mieleen ne tavarat, jotka -olivat seuranneet hänen korinsa mukana matkalla takalistoasutukselta -asemalle. Niissä vankkureissa hän oli ollut turvassa. Miksi ei -näissäkin? Ei ollut aikaa epäröintiin. Koirain äänet kuuluivat jo -meluten aukealla laidunmaalla. Äänetön loikkaus vankkureiden kulkiessa -ohi -- ja se oli kiivennyt pehmeästi vankkureiden perälaudan yli ja -kiertynyt kerälle pohdinkoneen alle, erään ruokasäkin taakse pois -näkyvistä. - -Ennen kuin kaksi minuuttia oli kulunut, saapuivat koirat tölmäten -yli aidan tielle. Viidenkymmenen metrin päässä piilopaikassaan -Punakettu kuuli äkillisen muutoksen niiden äänissä, kun ne huomasivat -erehtyneensä. Kierrellen, kaarrellen, juosten edestakaisin ja yli aidan -toiselle puolelle, ne etsivät kadonneita jälkiä, vikisten hämmentyneen -pettymyksen vallassa. Tässä oli jälki, kevyt, mutta varma, keskellä -tietä. Ja tähän se loppui, ikään kuin Punakettu olisi saanut siivet -ja hypännyt ilmaan. Koirat, jotka tunsivat hyvin kettujen kepposet, -hajaantuivat nyt ja muutamat juoksivat yhtäälle, toiset toisaalle, -molempien aitojen harjaa pitkin ja myös etäisemmän aidan suuntaisesti. -Tällä tavoin niiden olisi lopulta varmasti pitänyt löytää jäljet -- -mutta toiveessaan pettyneet koirat valtasi hämmästys. - -Pian metsästysseurue tuli kiirehtien ja hyvin kiihtyneenä paikalle. -Jotkut ylistivät otuksen oveluutta, toiset sadattelivat koirien -typeryyttä, ja ihmettelevä puheensorina kävi yhä kovemmaksi. Mutta -sillä välin Punakettu, pieneksi keräksi kiertyneenä kulkeutui -viskuukoneen alla yhä edemmäs pois turman tieltä, joka oli ollut hänet -saavuttamaisillaan. Ja vihdoin nuo pahaenteiset äänet häipyivät hänen -korvistaan. Vielä kerran ketun kohtalo ja äly olivat yhdessä toimien -pelastaneet hänet. - -Nelisen tuntia isot vankkurit kulkivat rämisten ja täristen eteenpäin -kiirettä pitämättä. Ja kaiken aikaa Punakettu makasi aivan hiljaa -kooten voimia. Se tahtoi päästä niin loitos kuin suinkin taitavasta -koiralaumasta ja hirmuisista helakanpunaisista metsästäjistä. -Lopuksi kuitenkin vankkurit seisahtuivat ja ajaja astui raskaasti -maahan. Kuullessaan hänen ryhtyvän hevosia irroittamaan -- toimitus, -jota se usein oli katsellut entisestä piilopaikastaan jollakin -syrjäisellä pellolla -- Punakettu kurkisti varovasti ulos. Se huomasi -vankkureiden seisovan keskellä avaraa, hyvin hoidettua karjapihaa. -Mutta noin kahdenkymmenen askeleen päässä oli puutarha, missä kasvoi -taajassa pensaita ja korkeita, puoleksi kuihtuneita kasveja -- ja -puutarhan takana se näki metsäsaran. Siellä olisi helposti saatavissa -lymypaikkoja. Hiljaa kettu pudottautui vankkurien perälaudalta. Ajaja, -iso mies, jolla oli hiekanvärinen parta ja leveälierinen olkihattu -päässä, sattui samalla hetkellä kääntämään päänsä ja nähdessään, -minkälaista matkustajaa oli kuljettanut, hän hämmästyksissään päästi -suustaan karkean kirouksen. Seuraavassa hetkessä Punakettu oli kadonnut. - -Juostuaan puutarhan viinimarjapensaiden ja korkeiden koiruohoryhmien -läpi se pian saapui puiden luo, jotka muodostivatkin vain kaitaisen -metsävyön. Tämän takana oli aukea laidunkenttä, täynnä pieniä mäkiä -ja kumpuja, siellä täällä punaista, kaikessa rauhassa syövää karjaa. -Hyvin lähellä, aivan vastapäätä, laidunmaan toisella puolen Punakettu -näki kuitenkin vuoria. Niillä oli rosoiset, kallioiset hartiat, ja -mäntymetsä teki ne tummiksi -- hyvin tummiksi ja turvaisen näköisiksi. -Ja siellä, niin sanoi ketun sydän, oli se paikka, missä hänen piti -olla. Mutta niiden ja laidunmaan välissä oli hajanainen kylä, täynnä -vaaroja. - -Hyvin varovaisena kettu kaarteli pellonliepeitä pitkin, peläten -näyttäytyä avoimella paikalla. Yksi tuosta punaisesta karjasta -huomasi sen kuitenkin ja tuijotti siihen harmistuneena, kunnes kaikki -muutkin kääntyivät ja tekivät samoin, laskien sarvensa maata kohden -ja vihamielisesti hiljaa äännähdellen. Tällaista huomaavaisuutta -Punakettu ei suinkaan halunnut, joten se heti suuttuneena peräytyi -metsään ja sivuutti siten laitumen. Sitten se tuli syvälle, rosoiselle -solalle, joka oli täynnä nuoria puita, rikkaruohoja ja villiviiniä -sekaisin. Ja sen toisella puolen oli kylän ensimmäinen talo. Tänne -kettu siis kätkeytyi ja makasi hiljaa, kunnes yö oli kunnollisesti -saapunut. Vihdoin, kun kylä oli käynyt hiljaiseksi ja useimmat -ikkunat pimenneet, kettu valmistautui matkalle, rohkeana mutta -varovaisena. Päästyään suoraan kylän läpi vievälle maantielle, joka -kulki samaan suuntaan, mihin kettukin halusi mennä, se seurasi tietä, -pysytellen sen keskivaiheilla, mihin haju ei tarttuisi. Kerran eräs -rakkikoira, joka tunsi kirpeän hajun tyynessä yöilmassa, hyökkäsi -ketun kimppuun vimmatusti haukkuen. Äänettömänä, mutta katkerana -kettu kuritti hyökkääjänsä niin kipeästi, että tämä pakeni takaisin -portaalleen äkäisesti luskuttaen. Mutta nyt rupesivat kaikki kylän -koirat haukkumaan, ja silloin Punakettu suuttuneena kiiti erästä kujaa -ylös, läpi puutarhan ja poikki takana olevien peltojen yhä pitäen -silmämääränänsä noita tummia vuorenhahmoja läntisellä taivaanrannalla. - -Muutamissa minuuteissa kylän rakkien haukunta jäi jälkeen. Lopuksi -kettu meni matalan, solisevan puron yli, ja sitten alkoi maa kohota. -Kaikkialla ketun ympärillä oli villiä alusmetsää ja vanhoja puita, -ja pian se kapuili kivilohkareiden keskellä, jotka olivat terävämpiä -kuin kotoisen Ringwaakin kalliot ja kuin nurinniskoin sinne tänne -viskeltyjä. Vain kerran kettu pysähtyi -- kuultuaan jotakin pientä -vikinää puunjuurien keskeltä -- sen verran, että ehti siepata kiinni -metsähiiren, joka lievensi hänen pitkäaikaista nälkäänsä. Sitten -se ponnisteli eteenpäin yhä kiipeillen, kunnes se varhaisimmassa -harmaankeltaisessa läpikuultavassa päivänkoitossa saapui ulkonevalle -kallionkielekkeelle ja huomasi olevansa sydämensä toiveitten mukaisessa -erämaassa, mäkien ja kuilujen järeässä mylläkässä, minne koirat ja -helakanpunaiset metsästäjät eivät voineet päästä. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAKETTU*** - - -******* This file should be named 66104-0.txt or 66104-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/6/1/0/66104 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/66104-0.zip b/old/66104-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4c450aa..0000000 --- a/old/66104-0.zip +++ /dev/null |