diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66067-0.txt | 10408 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66067-0.zip | bin | 225753 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10408 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..003050e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #66067 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66067) diff --git a/old/66067-0.txt b/old/66067-0.txt deleted file mode 100644 index 756e581..0000000 --- a/old/66067-0.txt +++ /dev/null @@ -1,10408 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Salattu maa, by H. Rider (Henry Rider) -Haggard, Translated by O. E. Nyman - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Salattu maa - Suurmetsästäjä Allan Quatermainin seikkailuja Keski-Afrikassa - - -Author: H. Rider (Henry Rider) Haggard - - - -Release Date: August 15, 2021 [eBook #66067] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALATTU MAA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -SALATTU MAA - -Suurmetsästäjä Allan Quatermain'in seikkailuja Keski-Afrikassa - -Kertonut - -H. RIDER HAGGARD - -Englannin kielestä suomentanut - -O. E. N. [O. E. Nyman] - - -Kuuluu viimeisenä numerona sarjaan "Valkoinen metsästäjä" -ja sisältää kuvauksen Allanin ja Umslopogaas'in kuolemasta. - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1923. - - - - - - - Omistan tämän kirjan - pojalleni - _Arthur John Rider Haggard'ille_ - toivoen, - että Allan Quatermain'in ja hänen toveriensa - urhea ja sankarillinen käytös - kiihoittaa hänet ja monet muut pojat, - joita en milloinkaan tule tuntemaan, - pyrkimään heidän kaltaisikseen - jaloiksi ja ritarillisiksi miehiksi. - - - -SISÄLLYS: - - Johdanto. - I. Konsulin kertomus. - II. Musta käsi. - III. Lähetysasema. - IV. Alphonse ja hänen Annettensa. - V. Umslopogaas vannoo valan. - VI. Valmistuksia. - VII. Hirveä taistelu. - VIII. Taistelun jälkeen. - IX. Tuntemattomia kohtaloita kohti. - X. Tulipatsas. - XI. Siintävä kaupunki. - XII. Sisaruskuningattaret. - XIII. Zu-Vendi-kansa. - XIV. Kukkaistemppeli. - XV. Kukkaistemppeli. - XVI. Soraiksen laulu. - XVII. Patsaan luona. - XVIII. Myrsky puhkeaa. - XIX. Harvinainen vihkimätilaisuus. - XX. Taistelu vuorisolassa. - XXI. Hurja ratsastus. - XXII. Umslopogaas'in viimeinen taistelu. - XXIII. Olen puhunut. - XXIV. lisäys. - - - - -JOHDANTO. - - - Joulukuun 23 p. - -"Olen juuri haudannut poikani, kaunokaisen poikani, josta olin niin -ylpeä, ja minun sydämeni on murtunut. On musertavan kovaa kadottaa -siten ainoa lapsensa, mutta tapahtukoon Jumalan tahto. Tyydyn osaani. -Kohtalon raskas pyörä vierii eteenpäin vääjäämättä kuin Juggernautin -vaunu ja murskaa aikanaan meistä jokaisen -- toisen ennemmin ja toisen -myöhemmin. Alkuasukasten tavoin emme kyllä heittäydy sen alle, vaan -koetamme piiloutua mikä minnekin ja rukoilemme itkien armoa; mutta se -on turhaa, kohtaloamme emme voi välttää, ja kun vuoromme tulee, -murskaudumme säälimättä. - -"Harry-parkani, näinkö pian sinun täytyi kuolla, juuri kun elämä alkoi -sinulle hymyillä. Hän oli menestynyt hyvin opinnoissaan ja oli jo -suorittanut kunnialla viimeisen tutkintonsa, josta minä olin niin -ylpeä, luullakseni paljon ylpeämpi kuin hän itse. Hänet määrättiin -sitten alilääkäriksi rokkosairaalaan. Hän kirjoitti, ettei hän pelännyt -rokkoa, vaan halusi mielellään täydellisesti perehtyä taudin -hoitotapoihin, ja nyt on tauti hänet tappanut ja minä, harmaahapsinen -vanhus, olen jäänyt yksinäni häntä suremaan eikä minulla ole enää -ketään, joka minua tässä suuressa murheessani lohduttaisi. Tämä isku -olisi ehkä ollut vältettävissä -- omaisuuteni olisi riittänyt monin -verroin meille molemmille -- kuningas Salomonin kaivoksista saamani -rikkaudet eivät hevillä lopu; mutta minä tuumin, että ansaitkoon poika -itse elatuksensa ja tehköön työtä voidakseen nauttia sitä enemmän -levosta ja rauhasta. Mutta lepo tulikin ennen työtä. Minun poikani, -minun poikani! - -"Kuin mies, josta raamattu kertoo, minä olen koonnut pojalleni paljon -maallista tavaraa ja rakentanut aitat, joihin hän saa kaikki -rikkautensa lukita, mutta nyt on poikani kuollut ja minä olen jäänyt -aivan yksinäni kaikkine kalleuksineni. Minun vuoronihan olisi ollut -muuttaa majaa! - -"Tänään iltapäivällä kätkimme hänet maan poveen vanhan kirkkomme tornin -juurelle. Taivas oli pilvinen ja suuria lumihiutaleita putoili -harvakseen kosteaan maahan ja ruumisarkulle haudan reunalla. Kuinka -valkoisia ne olivatkaan kirstun mustalla kankaalla! Meidän täytyi -hiukan odottaa, ennenkuin saatoimme laskea kirstun hautaan -- -tarvittavat hihnat olivat unhottuneet haudankaivajalle. Katselimme -äänettöminä, kuinka hiutale toisensa jälkeen leijaili hiljaa arkulle -kuin ylhäältä siunauksia tuoden ja pian suureksi kyynelhelmeksi sulaen. -Siinä suruisissa mietteissä seistessämme lennähti punarinta-satakieli -lähellä olevasta puusta arkun kannelle ja viritti ihanan laulunsa. -Mieleni murtui silloin kokonaan ja Henry Curtiksenkin silmissä -kimaltelivat kyyneleet, niin rautainen mies kuin hän onkin. Suuresta -surustani huolimatta muistan myöskin huomanneeni, että kapteeni Good -kääntyi poispäin koettaen salata liikutustaan." - -Ylläoleva on ote päiväkirjastani, johon minä sen kirjoitin pari vuotta -sitten, ja tähän minä jäljensin sen sentähden, että se on minusta -sopivin alku kertomukselle, jonka nyt aion kirjoittaa ja saada -valmiiksi, jos Jumala suo, Poikani kuolema ja hautaus, josta tuo -päiväkirjan ote kertoo, tapahtuivat seitsemäntuhannen penikulman -[Englannin penikulman; 1 engl. penik. = 1609.3 m] päässä paikasta, -jossa minä nyt makaan sairaana ja hitaasti kirjoittelen näitä sanoja -tyttösen karkoittaessa viuhkalla kärpäset minun kuumeisilta -kasvoiltani. Harry lepää siellä ja minä täällä, mutta kuitenkin minusta -tuntuu kuin rakas poikani olisi jossakin aivan minun lähelläni. - -Noin viidensadan kyynärän päässä kirkosta, jonka harmaiden muurien -varjossa Harryni viimeistä untaan nukkuu, minulla on hyvin hieno ja -mukavasti sisustettu talo, oikea palatsi näihin Afrikan hökkeleihin -verraten, joissa olen suurimman osan elämääni asunut. Haudalta menin -autioon kotiini ja söin hiukan ruokailuhuoneen pöydälle pantuja ruokia, -sillä ei ole hyvä olla syömättä, vaikka olisi haudannutkin kaikki -maalliset toiveensa. Pari suupalaa haukattuani minä jo nousin pöydästä -ja aloin astella tahi oikeammin ontua -- leijona raateli kerran toisen -jalkani -- pysähtymättä edestakaisin tammilaudoituksella kaunistetussa -tilavassa eteishallissa. Talossani Englannissa on eteishallikin, jonka -seinille olen ripustanut ampumaini otusten sarvet, noin satakunta paria -kaikkiaan. Kokoelmani on sangen kaunis, sillä minä en ole milloinkaan -välittänyt sarvista, jotka eivät ole joka suhteessa täydelliset, ellei -niihin liity jokin merkillinen seikkailu. Seinällä avonaisen takan -yläpuolella ovat kaikki ampuma-aseeni hyvässä järjestyksessä. - -Siinä on pari suurta ladattavaa luodikkoa, jotka ovat olleet hallussani -viidettäkymmentä vuotta, ja pieni rihlakko, jolle alkuasukkaat ovat -antaneet nimen "intombi" eli "tyttö", uskollinen toverini monessa -vaarallisessa seikkailussa. Sen vieressä on raskas elefanttipyssy, -jonka perän ympärille on hollantilaisten tavoin kiedottu vihertäviä -nahkaliuskoja ja jota neekerit sanoivat "ukkoseksi". Buuri, jolta sen -ostin, kertoi, että pyssy oli ollut hänen isällään Verisen joen -taistelussa, kun Dingaan sotureineen hyökkäsi Nataliin surmaten -kuudettasataa miestä, naisia ja lapsia. Buurit antoivat paikalle nimen -"Weenen" eli "Itkun tanner", mikä nimi on vielä tänäkin päivänä -käytännössä ja on aina oleva. Monta elefanttia olen kaatanut tuolla -vanhalla pyssyllä, jonka yhteen laukaukseen menee kukkura kourallinen -mustaa ruutia ja joka potkaisee kuin riivattu. - -Niin, astelin rauhattomasti edestakaisin, tuijotin pyssyihini ja niillä -pyydystämäini otusten muhkeihin sarviin, jotka nyt kotiani kaunistavat, -ja mietteeni kiteytyivät vähitellen lujaksi päätökseksi. Jätän tämän -paikan, jossa päiväni kuluvat vain turhuudessa ja toimettomuudessa, ja -palaan maahan, jossa olen elämäni elänyt ja johon kaikki muistoni, niin -hyvät kuin pahatkin, liittyvät. Matkustan Afrikkaan, jossa tutustuin -armaaseen puolisooni ja jossa Harry, minun rakas poikani, syntyi; -hautaudun murheineni sen rannattomiin erämaihin. Himo saada jälleen -metsästää jaloa riistaa ja elää alkuasukasten parissa oli vallannut -minut; tahdoin kuolla kuten olin elänytkin. En voinut enää sietää -Englantia. Aloin kiihkeästi kaivata noita aukeita kuutamoisia aavikoita -ja niiden silmänkantamattomiin ulottuvia salaperäisiä pensaikkoja. -Ikävöin nähdä villieläinten kokoontuvan laumoittain puikkelehtiville -puroille janoaan sammuttamaan. - -Sanotaan, että ihmisen suurin intohimo on voimakas vielä kuolemassakin, -ja se on totta, sillä minä olin totisesti kuin kuollut tuona iltana. -Totta on myöskin, ettei kukaan ihminen, joka on elänyt neljäkymmentä -vuotta minun laillani, voi rankaisematta asettua asumaan esimerkiksi -johonkin Englannin maakuntaan säännöllisine pensasaitoineen, -viljeltyine tasankoineen, jäykkine tapoineen ja hyvin puettuine -asukkaineen. Ei, hän alkaa ikävöidä erämaan kiehtovaa ilmaa, unissaan -hän näkee zulu-soturien hyökkäävän vihollistensa kimppuun raivoavan -rantahyrskyn tavoin, ja hän alkaa vihata sivistyneitä oloja ahtaine -rajoineen. - -Mitähän hyötyä tästä niin sanotusta sivistyksestämme oikeastaan on? -Ummelleen neljäkymmentä vuotta ja hiukan enemmänkin minä olen -elänyt alkuasukasten parissa ja tutkinut heitä ja heidän -luonteenominaisuuksiaan, monta vuotta olen jo asunut täällä Englannissa -ja olen parhaani mukaan koettanut eläytyä sen sivistyneisiin oloihin, -ja mitä minä olen huomannut? Suuren juovanko ehkä, joka on -sivistyneiden ja alkuasukasten välillä? Ei suinkaan, juopa, joka on -olemassa, on oikeastaan niin vähäinen, ettei siitä kannata puhuakaan. -Valkoinen mies ja neekeri ovat aivan samanlaiset, edellinen on vain -kekseliäämpi ja osaa paremmin kääntää kaikki omaksi hyväkseen. -Sivistymätön alkuasukas ei ole myöskään rahan ahneuden turmelema, joka -myrkyttää kuin syöpä valkoisen miehen sydämen. Minun täytyy sanoa, niin -ikävää kuin se onkin, että sivistyneen maailman ihminen ja erämaan -villi alkuasukas ovat pohjaltaan aivan samanlaiset. - -Tohdin sanoa, että hienosti sivistynyt neitonen, joka lukee tämän, -hymyilee vanhan metsästäjän hassutuksille ajatellessaan mustaa -helmikoristeista sisartaan, ja samoin on tekevä jokainen hienon hieno -tyhjäntoimittajakin, jonka tärkein tehtävä on syödä klubissaan -päivällinen, joka riittäisi viikoksi jollekin nälkää näkevälle -perheelle. Mutta, parahin neiti, mitä ovat nuo kauniit korut kaulanne -ympärillä? Ne muistuttavat sangen suuresti neekerinaisen helminauhoja, -vallankin kun puseronne kaulus on mahdollisimman väljä. Pyörähtelette -ympäri torvien ja rumpujen säestyksellä, kaunistelette kasvojanne -maaleilla ja jauheilla, teette kaiken voitavanne herättääksenne jonkun -rikkaan soturin huomion saadaksenne hänet vangitsemaan teidät -avioliiton kahleilla, koristelette hiuksenne kirjavilla sulilla ja -kaikenlaisilla hepeneillä -- tuo kaikki on ominaista juuri -alkuasukasnaisille ja todistaa, että pohjaltaan te olette aivan -samanlaiset. Entä te, herrani, joka myöskin nauratte sanoilleni, mitä -sanoisin teille? Otaksutaanpa, että joku löisi teitä kasvoihin -nauttiessanne päivällispöytänne herkkuja, niin eiköhän nähtäisi, miten -paljon teissä piilee alkuasukkaan villeyttä. - -Tätä voisin jatkaa loppumattomiin, mutta mitäpä se hyödyttäisi? -Sivistys on vain villeyttä ja raakuutta peittävä kaunis hopeakuori. -Vain turhaa loistoa se on, joka voi häipyä olemattomiin yhtä pian kuin -revontuli pohjoiselta taivaalta. Kuin puu se on kasvanut raakalaisuuden -suosta, johon minä uskon sen jälkeen varmasti sortuvankin. Niinhän on -käynyt Egyptin, Hellaan ja Rooman sivistyksen ja ehkä monen muun, -josta ei ole vähintä muistoakaan säilynyt jälkimaailmalle. -Tarkoitukseni ei ole suinkaan mitenkään halventaa nykyajan sivistys- ja -armeliaisuuslaitosten suurta merkitystä, päinvastoin. Niistähän on -ihmiskunnalle tietysti korvaamaton hyöty -- kuten esimerkiksi -sairaaloista -- mutta muistettakoon, että nuo tuhannet ja miljoonat -kärsivät ihmisraukat, jotka täyttävät sairaalat ääriään myöten, -syntyvät ja kehittyvät keskuudessamme ja ovat siis tavallaan -sivistyksen uhreja. Villikansojen keskuudessa ovat sairaudet melkein -tuntemattomat. Näitä asioita pohtiessani olen tullut aina siihen -johtopäätökseen, että nykyajan useimmat siunaustatuottavat -hyväntekeväisyyslaitokset ovat kristinuskon hengen aiheuttamat -sivistyksestä johtuvan kurjuuden ja turmeluksen lieventämiseksi. - -Kehityksen vaaka heilahtelee puoleen ja toiseen; tänään riemuitsemme -jostakin suuriarvoisesta saavutuksesta, mutta huomenna voimme olla -jonkun juuri huomaamamme tuntuvan tappion masentamat. Luonto pitää -kyllä tasapainosta huolen. Jos toiseen vaakakuppiin pannaan kaikki -kehityksen saavutusten yhteistulos, niin vaaka heilahtaa tasapainoon, -kun toiseen kuppiin lasketaan kaikki ratkaisemattomat kysymykset, joita -kehityksen edistyessä yhä uusia ilmestyy. - -En tahdo puolustella tätä poikkeustani näihin paljon pohdittuihin -asioihin, etenkin kun se on vain jonkinlainen johdanto, jonka nuorempi -väki ja kaikki, jotka eivät milloinkaan mitään ajattele (mikä paha -tapa!), kiireimmiten sivuuttavat, mutta minusta on hyvin toivottavaa, -että välistä koettaisimme vilpittömästi opetella ajattelemaan ja -ymmärtämään mitä me oikeastaan olemme ja varoisimme joutumasta laajojen -tietojemme aiheuttaman ylpeyden valtaan. Ihmisjärjen kekseliäisyys on -melkein rajaton, mutta ihmisluonne on taipumaton kuin rautarengas. -Hohtavan kirkkaaksi se voidaan kiilloittaa ja sen muoto voi ehkä hiukan -muuttua, mutta sen kehän pituutta ei voi kukaan laajentaa niin kauan -kuin ihminen on ihminen ja maailma on maailma. Ennen vuoret luhistuvat -ja taivaan tähdet uriltaan suistuvat kuin ihmisluonteen rajat -laajenevat. - -Ihmisluonne on Jumalan kaleidoskooppi, jonka intohimojamme ja -taipumuksiamme esittäviä erivärisiä lasisiruja kaikkivaltiaan mahtava -käsi järjestelee yhä uusiin väriyhtymiin, ja vaikka nuo yhtymät -olisivat kuinka merkilliset hyvänsä, niin ei kuvassa ole milloinkaan -siruakaan enemmän tahi vähemmän. - -Paremmin ymmärtääksemme asian olettakaamme, että jakaudumme -kahteenkymmeneen osaan, yhdeksääntoista villiin ja yhteen -sivistyneeseen. Noihin yhdeksääntoista meidän on kohdistettava kaikki -huomiomme voidaksemme päästä täysin selville itsestämme. Jos -kiinnitämme huomiomme vain tuohon yhteen osaan, joka on kylläkin -todellisuudessa tärkein, niin kaikki nuo yhdeksäntoista esiintyvät -silloin aivan eri valossa. Äkillisten onnettomuuksien, surujen ja -murheiden meitä kohdatessa me turvaudumme noihin olemuksemme -yhdeksääntoista alkuperäiseen osaan emmekä tuohon yhteen, joka on -meihin myöhemmin muodostunut. Sivistys voi kuivata kyyneleemme, mutta -kuitenkin me nyyhkytämme emmekä voi lohduttautua. Sota on meille -vastenmielinen, mutta kuitenkin me iskemme sydämen pohjasta kotimme ja -kontumme puolesta. Hurmeisilla sotakentillä mainetta ja kunniaa -tavoittelemme. Niin on aina ollut ja tulee olemaankin. - -Kun sydämemme on surun murtama, haihtuu sivistyksenkin merkitys -olemattomiin ja me hiivimme luonnon suurelle povelle kuin pieni lapsi -äitinsä helmaan lohtua etsimään. Kun murheet meitä ahdistavat, -ikävöimme luonnon yksinäisyyteen. Taivaalla purjehtivia pilviä -katsellessa ja rantahyrskyjen pauhua kuunnellessa voi hetkeksi unhottaa -omat taistelunsa. Polttavat tuskamme lieventyvät tuntiessamme elämän -sykkivän voimakkaasti ympärillämme luonnossa, johon mekin kokonaan -kuulumme. Luonto on meidät synnyttänyt ja se on meille tulevaisuudessa -haudankin valmistava. - -Astelin näin suruissani edestakaisin tammilaudoituksella koristetussa -eteishallissani sydämessäni kiihkeä kaipuu saada heittäytyä murheineni -luonnon lohduttavaan helmaan. En tarkoita teidän tuntemaanne luontoa -hoidettuine metsineen ja hymyilevine viljavainioineen, vaan luontoa, -johon ei ole koskettu sitten luomistyön päätyttyä. Ikävöin sinne, jossa -on vielä viljalti jaloa riistaa, maahan, jonka menneisyyttä ei kukaan -tiedä, ja kaipaan villejä alkuasukkaita, joita rakastan. Sydämeni on -nyt pakahtumaisillaan surusta poikani kuoleman johdosta, mutta siellä -ehkä voin tottua tyynesti ajattelemaan, että rakas Harryni lepää -kirkkomaassa. - -Tämä itsekäs esitelmöiminen loppukoon tähän. Pyydän teitä, joka olette -jaksanut lukea kyhäystäni näin pitkälle, jatkamaan kärsivällisesti, -sillä kertomus, jonka aion teille kertoa, on kyllä sen arvoinen. Sen -kaltaista ei ole milloinkaan ennen kuultu. - - - - -I. - -KONSULIN KERTOMUS. - - -Harry-parkani hautajaisista oli kulunut noin viikko, kun eräänä iltana -istuessani huoneessani ajatuksiini vaipuneena kuulin ovikellon -kilahtavan. Menin avaaman ja tapasin ovella vanhat ystäväni Henry -Curtiksen ja kapteeni John Goodin. He tulivat sisään ja istahtivat -eteishallin avaran takan ääreen, jossa muistaakseni loimottava -pystyvalkea roihusi. - -"Olittepa kunnon miehiä, kun tulitte katsomaan", sanoin minä; "tiellä -taitaa olla paljon lunta." - -He eivät virkkaneet mitään. Henry Curtis sytytti rauhallisesti -piippunsa takasta ottamallaan hehkuvalla hiilellä, joka valaisi -kirkkaasti hänen kauniit ja miehekkäät kasvonsa, suuret harmaat -silmänsä, kellertävän partansa ja vaalean, kiharaisen tukkansa. -Ajattelin siinä häntä katsellessani, mikä muhkea mies hän olikaan. -Hänen vartalonsa oli kasvojen veroinen. En ole milloinkaan nähnyt -leveämpiä hartioita enkä voimakkaampaa rintaa. Hän on todellakin niin -leveä, ettei hän näytä lainkaan pitkältä, vaikka hän onkin kuuden jalan -ja kahden tuuman mittainen mies. En voinut olla ajattelematta, että -olin hänen täydellinen vastakohtansa. Kuvitelkaahan mielessänne -kuudenkymmenen kolmen vuoden ikäinen pienenläntä kuivettunut vanhus, -jolla on kellertävät kasvot, suuret ruskeat silmät, harmaantunut -lyhyeksi leikattu karkea tukka ja pitkät laihat kädet, niin saatte -selvän kuvan Allan Quatermainista eli metsästäjä Quatermainista, kuten -minua yleisesti nimitetään. Neekerit ovat antaneet minulle nimen -"Macumazahn" = mies, joka aina valvoo, eli mies, jota ei kukaan voi -yllättää. - -Toinen vieraani, kapteeni Good, ei ollut meidän kummankaan näköisemme. -Hän oli lyhyt, tumma ja hyvin paksu ja käytti aina monokkelia. Sanoin -paksu, mikä on aivan liian lievästi sanottu, sillä minun täytyy -suureksi mielipahakseni tunnustaa, että Good on viime vuosina lihonnut -vallan suhteettomasti. Henry Curtis sanoo sen johtuvan laiskuudesta ja -ylensyömisestä, mistä puheesta Good ei oikein pidä, vaikka hän ei voi -sitä perättömäksikään väittää. - -Istuttuamme siten hetkisen minä sytytin pöytälampun, sillä hämärä alkoi -käydä vähitellen painostavaksi, mikä ei olekaan kummallista, kun -ajatellaan, että olin viikko sitten haudannut kaikki maalliset -toiveeni. Sitten avasin seinälaudoitukseen sovitetun kaapin, josta toin -pöydälle viskypullon, vettä ja muutamia laseja. Suoritan aina itse -tällaiset tehtävät, sillä en voi sietää, että kaikki kannetaan -valmiiksi eteeni, kuin olisin parin vuoden vanha lapsi. Curtis ja Good -olivat istuneet koko ajan vaiti. He luultavasti tunsivat, ettei heillä -ollut mitään sanottavaa, joka olisi voinut suruani lieventää, ja olivat -tyytyväiset tietäessään voivansa vain pelkällä läsnäolollaan lohduttaa -minua suuressa murheessani. Tämä oli vasta heidän toinen käyntinsä -luonani hautajaisten jälkeen. Asianlaita on todellakin niin, että -ystäviemme läsnäolo tukee meitä elämämme synkkinä hetkinä enemmän kuin -heidän puheensa, joka vain hermostuttaa. Myrskyn raivotessa eläimetkin -pyrkivät toistensa läheisyyteen, mutta eivät äännähdäkään. - -He polttelivat vaiti ollen piippujaan ja maistelivat lasejaan ja minä -seisoin takan reunustaan nojaten myöskin poltellen ja katselin heitä. - -"Vanhat ystäväni", sanoin minä vihdoin keskeyttäen hiljaisuuden, -"kauanko on siitä, kun palasimme Kukuana-maasta?" - -"Kolme vuotta", vastasi Good. "Miksi niin?" - -"Sentähden vain, että luulen kyllästyneeni sivistyneisiin oloihin. -Palaan viidakkoon." - -Curtis nojautui taaksepäin nojatuolissaan ja naurahti sointuvasti. -"Tämäpä kummallista", virkahti hän, "vai mitä, Good?" - -Good katsahti minuun monokkelinsa läpi ja mutisi: "Kummallista -- hyvin -kummallista." - -"En oikein ymmärrä, mitä te tarkoitatte", sanoin minä silmäillen -kysyvästi toisesta toiseen, sillä minä en pidä salaisuuksista. - -"Etkö, vanha veikko?" sanoi Curtis, "sittenpä selitän. Me näet -juttelimme hiukan tänne tullessamme." - -"Sen kyllä uskon, kun kerran Good oli mukana", keskeytin minä -ivallisesti, sillä Good on hyvin puhelias. "Mistä sitten -keskustelitte?" - -"Koetahan arvata", sanoi Curtis. - -Pudistin päätäni. Oli melkein mahdotonta arvata, mistä Good oli -mahtanut puhella, sillä hän puhuu niin paljon ja lukemattomista -asioista. - -"No niin, me keskustelimme eräästä pienestä suunnitelmasta, jonka olen -tehnyt. Mitä sanoisit, jos lähtisimme tästä toiselle matkalle -Afrikkaan?" - -Minä melkein hypähdin kuullessani hänen sanansa. "Tarkoitatko täyttä -totta?" kysäisin henkeäni pidättäen. - -"Tottapa tietenkin. Eikö niin, Good?" - -"Niinpä hyvinkin", vastasi Good rauhallisesti. - -"Kuulehan, vanha veikko", jatkoi Curtis vilkastuen, "minä olen myöskin -kyllästynyt tähän toimettomuuteen. Olen jo toista vuotta ollut yhtä -levoton kuin vaaraa vainuava vanha elefantti ja tahdon jo tehdä -muutakin kuin olla joutilaana tilanomistajana maassa, joka on aivan -tulvillaan samanlaisia tyhjäntoimittajia. Kukuana-maa, Gagool ja -kuningas Salomonin kaivokset kummittelevat aina unissani. Selittämätön -kaipuu on vallannut minut kokonaan. Olen kyllästynyt fasaanein ja -peltokanojen metsästykseen ja himoitsen jälleen suurempaa ja -arvokkaampaa riistaa. Tiedäthän, että maito on mautonta, kun on -päässyt viinan ja veden makuun. Tuo vuosi, jonka vietimme yhdessä -Kukuana-maassa, on minusta nyt yhtä arvokas kuin kaikki muut elämäni -vuodet yhteensä. On ehkä hullua näin puhua, mutta minä en voi sille -mitään. Olen lujasti päättänyt palata Afrikkaan." - -Hän vaikeni, mutta jatkoi hetkisen kuluttua: - -"Ja miksi en menisi? Minulla ei ole vanhempia eikä perhettä, jotka -minua pidättäisivät. Jos minulle matkallani jotakin tapahtuisi, -siirtyvät maatilani ja omaisuuteni veljelleni Yrjölle ja hänen -pojalleen, kuten joka tapauksessa viimein käy. Täällä ei minua kukaan -tarvitse." - -"Näin juuri ajattelin käyvän ennemmin tahi myöhemmin", sanoin minä. -"Entä Good, mitkä syyt ovat saaneet sinut yhtymään juoneen, vai onkohan -sinulla mitään erikoisia syitä?" - -"On", vastasi Good juhlallisen vakavasti. "Minä en toimi milloinkaan -ilman jotakin syytä. Naisilla ei ole tässä ainakaan osaa eikä arpaa." - -"Selitähän tarkemmin", sanoin minä. "Puheistasi ei viisastu milloinkaan -heti." - -"Minä en oikeastaan mielelläni kerro syrjäisille näin arkaluontoista ja -aivan henkilökohtaista asiaa kuin tämä on, mutta jos sinä haluat tietää -todellisen syyni, niin voinhan sen sinulle sanoa: minä olen liian -lihava." - -"Lopeta jo, Good!" murahti Curtis. "Sanopas nyt, Quatermain, mihin -suuntaisimme matkamme. Voitko ehdottaa jotakin?" - -"Oletteko, miehet, milloinkaan kuulleet puhuttavan paikasta, jonka nimi -on M:t Kenia?" kysyin minä. - -"Enpä ole", sanoi Good. - -"Entä Lamun saaresta?" jatkoin minä. - -"En. Mutta olepas vaiti -- eikö se ole noin kolmensadan penikulman -päässä Zanzibarista pohjoiseen?" - -"Aivan oikein. Kuulkaa siis. Minä ehdotan, että matkustamme suoraan -Lamulle, josta menemme mannermaalle ja jatkamme pysähtymättä M:t -Keniaan, johon on rannikolta noin kaksisataa viisikymmentä penikulmaa. -Sieltä menemme Lekakiseraan, johon on M:t Keniasta noin kaksisataa -penikulmaa, ja edempänä ei ole kukaan valkoinen mies vielä käynytkään, -mikäli minä tiedän. Jos sinne saakka pääsemme, niin painaudumme heti -tutkimaan noita suunnattoman laajoja tuntemattomia alueita Lekakiseran -länsipuolella. Mitäs tästä tuumitte, miehet?" - -"Etpä vähiä suunnittelekaan", sanoi Curtis harvakseen ja miettivästi. - -"Olet oikeassa", vastasin minä. "Onhan siinä aluksi, mutta emmehän me -kolme aio vähään tyytyäkään. Kaipaamme kaikki muutosta ja vaihtelua ja -tässähän meille tarjoutuukin vallan oivallinen tilaisuus. Olen koko -elinaikani ikävöinyt noille seuduille ja minä aion käydä siellä ennen -kuolemaani. Poika-raukkani kuolema katkaisi viimeisen siteen, joka -kiinnitti minut sivistyneisiin oloihin, ja minä halajan päästä villien -alkuasukasteni luo. Sitäpaitsi olen useamman kerran kuullut huhuja, -että noissa seuduissa asustaisi suuri valkoinen kansa, ja minä olen -päättänyt tutkia, onko noissa huhupuheissa siteeksikään perää. Olen -iloinen, jos tulette mukaani, miehet; muussa tapauksessa menen yksin." - -"Tänne en suinkaan aio jäädä, vaikka en usko merkkiäkään noihin -huhuihin jostakin valkoisesta kansasta", sanoi Curtis nousten ja pani -kätensä olkapäälleni. - -"Yhdyn täydellisesti edelliseen puhujaan", sanoi Good, "ja olen valmis -lähtemään vaikka paikalla. Menkäämme kaikin mokomin M:t Keniaan ja -noihin toisiin paikkoihin, joiden nimiä ei kukaan kunniallinen ihminen -osaa lausuakaan, ja käykäämme tervehtimässä olematonta valkoista -kansaa. Minulle on yhdentekevää." - -"Milloin arvelet olevan sopivinta lähteä?" kysyi Curtis. - -"Kuukauden päästä tästä päivästä lukien", vastasin minä. "Pääsemme -Lamulle Intiaan menevässä höyrylaivassa. Älä sinä, Good, ole niin -varma, ettei huhuissa ole mitään perää, vaikka et sattumalta olekaan -niitä ennen kuullut. Muistelepas kuningas Salomonin kaivoksia!" - - * * * * * - -Ylläolevasta keskustelusta on nyt kulunut noin kolme kuukautta ja -kertomukseni jatkuu aivan erilaisessa ympäristössä. - -Monien tiedustelujen ja tutkimusten jälkeen olimme tulleet siihen -päätökseen, että meidän oli parasta lähteä pyrkimään M:t Keniaa kohti -Tana-joen suulta eikä Mombasasta, joka on noin sata penikulmaa -lähempänä Zanzibaria. Tähän päätökseemme vaikuttivat suuresti tiedot, -jotka saimme eräältä armeenialaiselta kauppiaalta, joka tuli laivaan -Adenissa. Hän oli likaisin ihminen mitä milloinkaan olen nähnyt, mutta -muutoin kunnon mies. "Lamu", toisti hän, "sanotte olevanne matkalla -Lamulle -- oi, mikä ihana paikka?" ja hurmautuneena hän käänsi lihavat -kasvonsa taivasta kohti. "Puolitoista vuotta olen siellä ollut eikä -minun kertaakaan tarvinnut muuttaa paitaani -- ei kertaakaan." - -Astuimme siis kiluinemme kaluinemme maihin tuolle mainitulle saarelle, -ja kun emme tienneet minne mennä, samosimme päättäväisesti Englannin -konsulin talolle, jossa meidät mitä vierasvaraisimmin vastaanotettiin. - -Lamu on kylläkin merkillinen paikka, mutta kun nyt sitä ajattelen, -muistan vain sen verrattoman likaisuuden ja hirvittävän löyhkän. -Konsulaatti oli noin kivenheiton päässä liejuisesta ja mutaisesta -rannasta, joka oli koko kaupungin liankaatopaikka. Luoteen aikana oli -ranta kuivillaan ja alkuasukkaat tapasivat kaivaa kokospähkinöitä -liejuun pehmenemään. Kun kuori oli kyllin mädäntynyt, kaivettiin -pähkinät esiin ja niiden kuiduista kudottiin sitten mattoja, -oviverhoja y.m. - -Olen eläissäni kohdannut monet löyhkät, mutta niiden muisto kalpenee -kokonaan tämän Lamun mutaiselta rannalta nousevan hajun rinnalla. Ilta -oli kuutamoinen ja aivan tyyni, kun istuimme ystävällisen konsulin -huoneessa jutellen kuulumisia, ja vaikka ikkunat oli tiiviisti -suljettu, tunkeutui rannan myrkyllinen haju siitä huolimatta sisälle. -Onko sitten ihmeellistä, että monenlaiset kuumetaudit raivoavat -Lamulla. Saarella on kyllä omat viehätyksensäkin ja omituisuutensa, -mutta niihin ei muukalainen ehdi suurestikaan kiinnittää huomiotaan, -ennenkuin lika ja löyhkä karkoittavat hänet. - -"Mihinkäs miehet ovat oikein matkalla?" kysyi vierasvarainen isäntämme -sytytettyämme piippumme päivällisen jälkeen. - -"Aiomme pyrkiä M:t Keniaan ja sieltä Lekakiseraan", vastasi Curtis. -"Quatermain on kuullut itsepintaisia huhuja, että jossakin Lekakiseran -länsipuolella asustaisi suuri valkoinen kansa." - -Konsuli nyökäytti päätään ja sanoi myöskin kuulleensa sellaisia -puheita. - -"Tiedättekö jotakin?" kysyin minä. - -"Enpä paljoakaan. Noin vuosi sitten sain kirjeen ystävältäni -lähetyssaarnaaja Makenzielta, jonka lähetysasema 'Tunturi' -- hän on -syntyjään skottilainen -- on kaukana sisämaassa Tana-joen rannalla, ja -siinä hän ohimennen kertoi kuulleensa merkillisiä asioita." - -"Enkö kirje vielä hallussanne?" kysyin minä. - -"Minä hävitin sen, mutta muistaakseni hän mainitsi jotakin eräästä -hänen asemalleen saapuneesta metsästäjästä, joka oli kertonut -tavanneensa Laga-nimisen järven kahden kuukauden matkan päässä -Lekakiserasta länteen, jossa ei minun tietääkseni ole kukaan valkoinen -mies vielä käynytkään. Sieltä oli tuo metsästäjä kääntynyt pohjoiseen -päin ja vaellettuaan kuukauden päivät autiossa erämaassa piikkisten -viidakkojen halki ja huimaavan korkeiden vuorten yli hän oli tullut -maahan, jonka asukkaat olivat valkoihoiset ja asuivat kivitaloissa. -Siellä oli häntä kohdeltu jonkun aikaa sangen vierasvaraisesti, kunnes -papit olivat eräänä kauniina päivänä saaneet päähänsä, että hän oli -paholainen, ja yllyttivät väestön hänen kimppuunsa. Hän onnistui -kuitenkin pääsemään pakoon ja harhailtuaan kahdeksan kuukautta -päivättömissä erämaissa hän saapui vihdoin kuoleman kielissä Mackenzien -asemalle. Siinä kaikki mitä tiedän, ja mielipiteeni on, että -mies- parka on hourinut koko jutun. Mutta jos haluatte saada asiasta -tarkempia tietoja, niin teidän on parasta matkata Tana-jokea ylös -Mackenzien puheille." - -Curtis ja minä katsahdimme toisiimme. Asiaa kannatti todellakin tuumia. - -"Luulenpa, että menemme kuin menemmekin tapaamaan herra Mackenzieta", -sanoin minä. - -"Viisaammin ette voi menetellä", vastasi konsuli, "mutta voitte olla -varmat, että matkanne Tana-jokea ylös käy sangen vaaralliseksi, sillä -minä olen kuullut masai-heimon olevan sotajalalla, ja kuten tiedätte he -eivät ole suinkaan kohteliainta väkeä. Luultavasti selviätte parhaiten, -kun otatte mukaanne muutamia reippaita miehiä palvelijoiksenne ja -metsästäjiksi ja palkkaatte kantajat matkallanne vain kylästä toiseen. -Vaivalloistahan se kyllä on, mutta sittenkin minä uskon teidän pääsevän -siten parhaiten perille. Niin lyhyille matkoille palkatut kantajat -eivät karkaa luotanne ja jätä teitä pulaan, kuten voisi käydä, jos -palkkaisitte samat miehet perille saakka." - -Sattuikin niin onnellisesti, että Lamulla oleskeli silloin pienempi -ryhmä wakwafi-askari-heimon sotureita. Wakwafit ovat syntyisin -masai- ja wataveta-heimojen välillä solmituista avioliitoista ja ovat -kaunis ja miehekäs rotu. Heillä on paljon zulu-kansan hyviä -ominaisuuksia ja ovat heitä herkemmät mukautumaan sivistyneisiin -tapoihin. He ovat myöskin taitavia metsästäjiä. Nämä miehet olivat -hiljattain olleet pitkällä matkalla erään englantilaisen Jutson -nimisen matkailijan mukana, joka oli lähtenyt Mombasasta -- noin -sataviisikymmentä penikulmaa Lamusta etelään -- ja taivaltaneet -Kilimandjaron, Afrikan tunnetusti korkeimman vuoriston, ympäri. -Paluumatkallaan noin päivän matkan päässä Atombasasta oli hän kuollut -kuumeeseen, miesparka. Säälin sydämestäni tuota urheaa matkailijaa, -jonka täytyi monista vaaroista pelastuttuaan kuolla aivan kuin kodin -kynnykselle. Miehet olivat haudanneet hänet Mombasaan ja tulivat sitten -veneellä Lamulle. Ystävämme konsuli ehdotti, että koettaisimme kaikin -mokomin saada nuo miehet palvelukseemme, ja seuraavana aamuna me -lähdimmekin tulkki mukanamme heidän puheilleen. Tapasimme wakwafit -laitakaupungilla, jossa he majailivat eräässä turvehökkelissä, ja -esitimme varovasti asiamme kolmelle majan edessä loikovalle todellakin -uljaan ja rohkean näköiselle soturille, jotka eivät olleet lainkaan -halukkaat ryhtymään mihinkään neuvotteluihin. He sanoivat juuri -palanneensa pitkältä matkalta ja olivat sangen uupuneet ja heidän -isäntänsä kuolema oli masentanut heidän mielensä. Levättyään täällä -hetkisen he aikoivat jatkaa matkaansa kotiin. - -Tämä ei kuulostanut kovinkaan lupaavalta, ja aikaa voittaakseni minä -kysyin, missä heidän kumppaninsa olivat. Olin kuullut, että heitä oli -kaikkiaan kuusi, ja nyt näin vain kolme. Soturit sanoivat toisten -nukkuvan majassa ja lepäävän vaivoistaan -- "uni sulki heidän väsyneet -silmänsä ja heidän sydämensä olivat surusta lyijynraskaat; parasta -olikin nukkua, sillä nukkuessa murheetkin unhottuvat." Mutta saattoihan -heidät herättää, jos niin tahdoimme. - -Majasta ilmestyikin pian kolme miestä -- perusteellisesti haukotellen -ja venytellen -- joista kaksi ensimmäistä oli selvästi noiden kolmen -ensiksi tapaamamme soturin heimolaisia. Kolmas oli roteva, noin kuuden -jalan ja kolmen tuuman pituinen mies, jonka jäsenet näyttivät olevan -laihuudestaan huolimatta teräksen jäntevät. Näin ensi silmäyksellä, -ettei hän ollut wakwafi, vaan puhdasverinen zulu. Hän piti -ylimyksellisen kapeaa kättänsä suunsa edessä haukotustaan peittääkseen, -joten näin vain hänen kasvojensa yläosan, mutta kädessä olevasta -sormuksesta ja otsan kolmikulmaisesta merkistä päättäen hän oli -päällikkö eli "keshla". Samassa hän laski kätensä ja minä näin -voimakkaat zulu-kasvot, hymyilevän suun, lyhyen, hiukan harmahtavan, -villaisen parran ja ruskeat silmät, jotka olivat terävät kuin haukan. -Olin hypähtää korkealle, sillä tunsin miehen heti, vaikka en ollut -nähnyt häntä kahteentoista vuoteen. Hänen elämänsä vaiheista kerrottiin -kummia juttua Zulu-maassa, jossa häntä yleisesti sanottiin "tikaksi" ja -myöskin "lahtariksi". - -"Mitä kuuluu, Umslopogaas!" kysyin minä hiljaa hänen omalla kielellään. - -Kuullessaan nimeään mainittavan hän hätkähti kovin ja pudotti -hämmästyksissään pitkävartisen sotakirveensä, joka hänellä oli -kädessään, mutta samassa hän jo tunsi minut ja tervehti minua -juhlallisesti. - -"Sinäkö, koos (päällikkö)", huudahti hän, "Koos-y-Pagate! Koosum cool! -(vanha ja mahtava päällikkö), koos! baba! (isä). Sinäkö, Macumazahn, -vanha metsästäjä, elefantin tappaja, leijonain syöjä, neuvokas, valpas, -urhoollinen ja nopea sankari, joka et ammu milloinkaan harhaan, jonka -isku sattuu aina paikalleen ja joka rakastat ystäviäsi kuolemaasi -saakka! Koos! Baba! On totta kuten sanotaan, että ympäri käydään ja -yhteen tullaan! Katso, Natalista lähetettiin minulle vuosi sitten sana: -'Macumazahn on kuollut! Katso, maailma ei tunne enää Macumazahnia!' Ja -nyt minä tapaan Macumazahnin, ystäväni, tässä haisujen paikassa. Vanhan -shakaalin harja on harmaantunut, mutta hänen näkönsä on vielä tarkka ja -hänen hampaansa terävät, vai mitä? Ha-haa, Macumazahn! muistatko kun -ammuit tuota raivostunutta puhvelia keskelle otsaa -- muistako --" - -Olin kuunnellut vaieten, koska huomasin, että hänen juhlallinen -puheensa näytti vaikuttavan edullisesti noihin viiteen wakwafiin, jotka -kaikesta päättäen ymmärsivät hiukan hänen sanojaan, mutta nyt minä -arvelin olevan sopivinta lopettaa hänen purkauksensa. En vihaa mitään -niin kuin tätä zulujen äärimmäisen liioiteltua kehumista. - -"Ole vaiti!" sanoin minä. "Onko meluava kielesi ollut kahleissa siitä -saakka kuin viimeksi sinut näin, koska se nopeudellaan aivan -hämmästyttää minut? Miten olet täällä näiden miesten mukana -- sinä, -joka olit viime kerralla tavatessamme zulujen päällikkö? Kuinka olet -joutunut näin kauas kotoasi ja muukalaisten pariin?" - -Umslopogaas nojasi peloittavaan tapparaansa, jonka varsi oli tehty -valkoisen sarvikuonon sarvesta ja hänen julmat kasvonsa synkkenivät. - -"Isäni", vastasi hän, "minulla on sinulle hiukan puhuttavaa, jota en -voi sanoa näiden alhaissyntyisten (umfagozana) läsnäollessa", ja hän -katsahti wakwafeihin, "mutta niin paljon voin sanoa, että eräs nainen -petti minut ja häpäisi kunniallisen nimeni -- niin, minun oma vaimoni, -eräs pyöreäposkinen tyttö, petti minut katalasti. Viholliseni hän -vietteli kimppuuni, mutta minä raivasin tieni heidän ruumiidensa yli. -Tämä tapparani, Inkosi-kaas, jonka isäni varmaankin vielä hyvin -muistaa, välähti vain kolmesti -- kerran oikealle, kerran vasemmalle ja -kerran eteenpäin, ja kolme miestä, jotka olivat tulleet minua -murhaamaan, vaipui veriinsä kotini kynnykselle. Sitten minä pakenin ja -kuten isäni tietää juoksen minä vielä vanhanakin nopeasti kuin -sassabyantilooppi [Afrikan nopein eläin. -- A.Q.] ja ei ole miestä, -joka minut saavuttaisi, kun olen kerran edelle päässyt. Niin lähdin ja -takanani syntyi hirmuinen meteli. - -"Omasta majastani pakenin ja tapahtui niin, että hän, joka oli minut -pettänyt, oli lähteelläni juomassa. Hiivin hänen taaksensa kuin -kuoleman varjo, heilautin kirvestäni ja katso! hänen päänsä putosi -suoraan lähteeseen. Siten minä käännyin pohjoista kohti ja vaellettuani -kolme kuukautta yötä päivää pysähtymättä ja levähtämättä minä kohtasin -valkoisen metsästäjän, jonka kuoltua tulin tänne hänen palvelijainsa -keralla. - -"Mitään en ole tuonut mukanani. Minä, joka olen ylhäistä syntyperää, -tuon kuuluisan Chaka-kuninkaan jälkeläinen, kirveskansan päällikkö ja -Nkomabakosin rykmentin komentaja, olen nyt koditon kulkuri. Mukaani -otin vain tämän kirveeni, jonka voimalla kirveskansaani hallitsin. -Karjani on nyt jaettu ja kauniit vaimoni on ryöstetty ja lapseni eivät -tunne kasvojani enää, mutta tällä kirveelläni" -- hän pyöritti -peloittavaa asettaan päänsä ympäri niin että ilma vinkui -- "minä vielä -kerran avaan onnen tieni. Olen puhunut." - -"Umslopogaas", sanoin minä pudistaen päätäni, "minä tunnen sinut -vanhastaan. Syntyperästäsi olet aina ollut ylpeä ja kunniastasi arka, -mutta nyt olet menetellyt kovin ajattelemattomasti, pelkään minä. Kun -vuosia sitten suunnittelit kapinaa Cetywajoa, Pandan poikaa vastaan, -niin minä varoitin sinua ajoissa ja sinä kuuntelit neuvoani ja -pelastuit. Mutta nyt, kun en ollut sinun lähelläsi, olet kaivanut -kuopan itsellesi. Eikö niin? Mutta tehtyä ei voida tekemättömäksi -saada. Voiko kukaan sanottua sanaa palauttaa ja kuollutta henkiin -virvoittaa? Aika kaikki haavat parantaa. Unohda sinäkin, Umslopogaas, -kärsimäsi vääryydet ja koeta oppia ajattelemaan, että kostoa hautomalla -et niiden muistoa suinkaan lievennä. - -"Umslopogaas, minä tiedän, että sinä olet suuri soturi kuninkaallista -sukua ja uskollinen kuolemaan saakka. Zulu-maassakin, jossa kaikki -miehet 'ovat urhoolliset, sanottiin sinua 'lahtariksi' ja iltaisin -kerrottiin nuotioiden ympärillä urotöitäsi ja ihailtiin verratonta -väkevyyttäsi. Kuule nyt mitä sanon. Sinä näet tämän pitkän miehen, joka -on ystäväni", ja minä viittasin Curtikseen; "hän on yhtä kuuluisa -soturi kuin sinäkin ja vertaisesi väkevyydessä. Hänen nimensä on -Incubu. Näet toisenkin ystäväni, jolla on pyöreä vatsa, vilkkaat silmät -ja miellyttävät kasvot. Hänen nimensä on Bougwan (silmälasiniekka) ja -hän on totisesti hyvä ja uskollinen toveri ja kuuluu omituiseen -heimoon, joka asustaa veden päällä kelluvissa majoissa. - -"Nyt me kolme olemme matkalla sisämaahan ja aiomme kulkea Dongo Egeren -ohi, sivuuttaa valkoisen vuoren (M:t Kenian) ja tunkeutua kauas -tuntemattomiin erämaihin sen takana. Emme tiedä mihin joudumme; -himoamme vain jaloa riistaa ja seikkailuja ja haluamme nähdä jotakin -uutta, sillä olemme kyllästyneet kotioloihin ja alati samaan -ympäristöön. Tuletko mukaamme? Saat olla lähin miehemme ja -palvelijaimme päällikkö, mutta matkan vaiheista en tiedä mitään sanoa. -Ehkä emme palaakaan enää, vaan sorrumme erämaiden lukemattomiin -vaaroihin. Mutta voihan toisinkin käydä. Kerran ennenkin me kolme -lähdimme seikkailuja etsimään ja otimme mukaamme aivan sinun kaltaisesi -miehen -- erään Umbopan, joka on nyt suuren ennen tuntemattoman maan -kuningas, ja hänellä on noin kuusikymmentätuhatta töyhtöpäistä -urhoollista soturia. Antaudutko onnettaren johdettavaksi ja tulet -mukaamme, vai pelkäätkö sinä, Umslopogaas?" - -Vanha päällikkö hymyili. "Et ole aivan oikeassa, Macumazahn", sanoi -hän. "Olen vehkeillyt aikani, eikä kunnianhimoni ollut onnettomuuteni -ainoa syy, vaan nuoren naisen kauniit kasvot, minkä häpeäkseni -tunnustan. Mutta olkoon. Vai niin, nyt ollaan siis menossa virkistämään -vanhoja muistoja, Macumazahn, kun Zulu-maassa ennen yhdessä taistelimme -ja metsästimme. Minä tulen mukaanne. Käyköön miten käy, muusta en -välitä, kunhan iskut putoilevat lujasti ja taajaan ja hurme punaisena -huppelehtii. Minä vanhenen, Macumazahn, minä vanhenen, enkä ole vielä -tapellut tarpeekseni! - -"Olen kuin olenkin soturi; katsopas arpiani", ja hän osoitti rintaansa, -käsiään ja jalkojaan, jotka olivat täynnä lukemattomia arpia. "Katsopas -tätä reikää päässäni; kerran olivat aivoni pursuta siitä ulos, mutta -kuitenkin minä elän, ja mies, joka reiän löi, iski silloin viimeisen -iskunsa. Tiedätkö, Macumazahn, montako miestä minä olen iskenyt -hengiltä rehellisessä kaksintaistelussa? Katsopas tänne", ja hän -viittasi tapparansa sarvikuonon sarvesta tehtyyn varteen, jossa oli -monta riviä säännöllisiä pykäliä. "Laskehan pykälät, Macumazahn -- -eikös niitä ole sata ja kolme -- ja siinä on vasta ne, joiden mahat -olen sivaltanut auki. [Zulut aukaisevat aina tappamansa vihollisen -vatsan. Elleivät he sitä tee, vaivaa heitä taikauskoinen pelko, että he -paisuvat samoin kuin tuo kuollut, jonka he surmasivat. -- A.Q.] Muita -en ole milloinkaan laskenutkaan, mutta niiden lukumäärä on monin -verroin suurempi." - -"Ole jo vaiti", sanoin minä, sillä minä huomasin, että hänen -verenhimoinen luontonsa alkoi lainehtia; "emme halua nyt kuulla -veritöittesi luetteloa. 'Lahtariksihan' sinua sanotaankin ja totisesti -oletkin nimesi arvoinen. Jos tulet meidän mukaamme, niin muista, että -me tappelemme vasta silloin kun kimppuumme hyökätään. Kuule, me -tarvitsemme muutamia palvelijoita ja nuo miehet" -- minä viittasin -wakwafeihin, jotka olivat keskustelumme aikana siirtyneet hiukan -loitommaksi -- "eivät tahdo tulla." - -"Eivät tahdo tulla!" ärjäisi Umslopogaas; "kuka koira tohtii sanoa, -etteivät he tahdo tulla, kun isäni käskee? Sinäkö?" ja yhdellä -hyppäyksellä hän ponnahti wakwafin eteen, jota olin ensin puhutellut, -ja riuhtaisi hänet luokseni. "Sinä koira!" ärjyi hän ravistaen miestä -niin että hampaat helisivät, "sanoitko sinä, ettet tahdo lähteä isäni -mukaan? Sanopas se vielä kerran, niin minä jauhan nuuskaksi sinut ja -kumppanisi", ja hänen pitkät sormensa kiertyivät miehen kaulan -ympärille. "Oletko unhottanut, miten veljesi kävi?" - -"En", läähätti wakwafi. "Me seuraamme valkoista miestä." - -"Valkoista miestä!" ärhenteli Umslopogaas teeskennellyn raivoisasti, -mikä olisi hyvin vähäisellä yllytyksellä kiihtynyt todelliseksi. -"Kenestä sinä julkea koira oikein puhut?" - -"Mahtavaa päällikköä, tarkoitan." - -"Kas niin", sanoi Umslopogaas rauhallisesti ja hellitti otteensa niin -äkisti, että mies kellahti selälleen; "sitähän minäkin." - - * * * * * - -"Tuolla Umslopogaasilla näyttää olevan erinomaisen suuri _siveellinen_ -vaikutusvalta kumppaneihinsa", huomautti Good myöhemmin vakavasti. - - - - -II. - -MUSTA KÄSI. - - -Lähdimme siis Lamulta ja kymmenen päivän kuluttua me leiriydyimme -monien seikkailujen jälkeen Charra-nimiseen paikkaan Tana-joella. -Olimme muun muassa käyneet eräässä rauniokaupungissa, joita on useampia -tällä rannikolla. Nämä rauniot ovat äärettömän vanhat, luullakseni -lähtöisin vanhan testamentin ajoilta, jolloin Intian ja Itä-Afrikan -koko kauppa kulki tätä tietä, ja laajuudestaan ja suurten moskeain ja -kivirakennusten jäännöksistä päättäen ne ovat olleet väkirikkaita ja -tärkeitä kaupunkeja. Nyt ne ovat vain soraläjiä -- orjakauppa niiden -loiston lopetti -- joiden pimennoissa leijona öisin hiipii. Raunioiksi -sortuneissa käytävissä, joissa muinoin mahtavat kauppiaat sen aikuisen -sivistyneen maailman kaikilta kulmilta toisensa tapasivat, kajahtelee -nyt erämaan kuninkaan peloittava karjunta, ja viidakon valtaamilla -kaduilla, joilla muinoin sankat ihmisjoukot melusivat, kuuluu vain -hyypiän kaamea huuto. - -Raunioissa, joita kävimme katsomassa, huomasimme erään tiheää viidakkoa -kasvavan kunnaan juurella kaksi mitä kauneinta porttikäytävän pylvästä, -jotka olivat aivan köynnöskasvien peitossa. Niiden leikkauksilla -koristetut päät olivat aivan erikoiset ja minua harmittaa vieläkin, -etten voinut ottaa niitä mukaani. Kuten jo sanoin olivat pylväät -luultavasti kaunistaneet jotakin palatsia, josta ei ollut enää -jälkeäkään näkyvissä, mutta jonka raunioille tuo metsäinen kunnas oli -todennäköisesti muodostunut. - -Nuo kaupungit olivat kukoistaneet aikansa ja olivat nyt Niniven ja -Babylonin jäännösten kaltaiset. Samoin käy kerran Lontoon ja -Parisinkin, sillä kaikki on katoovaista eikä mikään kestä ikuisesti. -Tämä laki on heltymätön. Avaruudet, maailmat, valtameret, vuoret, joet, -valtakunnat, naiset, miehet -- kaikki katoavat aikanaan. -- Elämä ei -pysähdy eikä kukaan voi vitkastella tiellä ja estää kehityksen kulkua -joko elämää tahi kuolemaa kohti. Kohtalo, tuo tuima järjestyksen -valvoja, vie meitä kukkulaa ylös ja toista alas, tasankojen poikki, -kunnes lopulta syvyyden kita aukeaa eteemme ja me häivymme unhotuksen -helmaan, ikuisuuden ulappaan. - -Charrassa meillä sukeutui ankara riita kantajain kanssa, jotka olivat -sitoutuneet seuraamaan meitä siihen saakka. Kaikin mahdollisin keinoin -he koettivat kiristää suurempaa palkkaa kuin oli sovittu, ja kun emme -suostuneet heidän vaatimuksiinsa, uhkasi heidän johtajansa usuttaa -masait kimppuumme. Samana yönä hän hiipi tiehensä vieden mukanaan -kaikki kantajamme, jotka varastivat melkein kaikki heidän haltuunsa -uskotut tavarat. Ampuma-aseemme ja muut tärkeimmät matkatavaramme -olivat onneksi noiden viiden wakwafin huostassa, joten ne säilyivät. -Kantaja-roistot olisivat kyllä kaikkein mieluimmin anastaneet ne, jos -vain suinkin olisivat voineet. Olimme kyllästyneet kantajiin ja -niitähän emme tosin enää tarvinneetkaan. Jaksoimme itsekin kuljettaa -jäljellä olevat vähät kapistuksemme, mutta miten voisimme jatkaa matkaa -ilman oppaita? - -Good ratkaisi pulman. "Tuossahan on vettä", sanoi hän viitaten -Tana-jokeen, "ja eilen näin joukon alkuasukkaita ahdistelevan -virtahevosia suurissa kanooteissa. Herra Mackenzien lähetysasema on -tietääkseni tämän joen rannalla. Miksi emme siis istu kanootteihin ja -meloskele jokea ylös?" - -Lienee tarpeetonta sanoa, että tämä nerokas ehdotus hyväksyttiin -riemuhuudoin, ja minä ryhdyin heti hankkimaan sopivia kanootteja -läheisiltä alkuasukkailta. Kolmen päivän kuluttua minulla oli kaksi -jostakin hyvin kevyestä puusta tehtyä tilavaa kanoottia, joihin -kumpaankin mahtui kuusi henkeä ja matkatavarat. Näistä kahdesta -kanootista minun täytyi maksaa melkein koko jäljellejäänyt -kangasvarastoni ja paljon muuta tavaraa. - -Seuraavana päivänä jatkoimme matkaamme. Good, Curtis ja kolme wakwafia -asettuivat toiseen kanoottiin ja Umslopogaas, kaksi wakwafia ja minä -toiseen. Kun meidän oli pyrittävä vastavirtaa, piti kummassakin -kanootissa olla neljä melaa koko ajan liikkeessä, joten meidän -kaikkien, Goodia lukuunottamatta, täytyi raataa kuin kaleeriorjain. -Melominen olikin sangen raskasta työtä. Kuten sanoin Good ei ryhtynyt -soutajain tehtäviin, sillä vesitse matkatessamme hän oli luonnollisesti -koko retkikunnan päällikkö ja ottikin heti kaiken vastuun niskoilleen. -Totisesti hän huolehtikin, ettei meiltä työ loppunut. - -Good on maissa hyväluontoinen, säveäkäytoksinen ja leikkisä mies, mutta -heti veneeseen päästyään hän alkoi riehua kuin pahahenki olisi mennyt -häneen. Asianlaita oli nähkääs siten, että hän tiesi pilkulleen koko -purjehdustaidon, kun taas me olimme vain tavallisia maamyyriä. Me emme -tienneet mitään, mutta hän oli todellinen viisauden kaivo kaikkiin -vesikulkuneuvoihin nähden, torpeedoista aina afrikkalaisen kanootin -melomiseen saakka. Hän pani heti toimeen mitä ankarimman järjestyksen. -Maissa tuo kuninkaallisen laivaston upseeri ei kyennyt meihin nähden -paljoakaan leventelemään, mutta nyt hän maksoi monikertaisesti kaikki -vanhat kalavelat. Kaikesta huolimatta minun täytyy myöntää, että hän -onnistui venekuntamme päällikkyydessä aivan ihmeellisen hyvin. - -Toisena päivänä hän pystytti kumpaankin kanoottiin jonkinlaiset -purjelaitteet, jotka helpottivat työtämme tuntuvasti. Virta oli -kuitenkin niin vahva, että parhain saavutuksemme oli päivässä vain -parikymmentä penikulmaa. Lähdimme matkaan aina päivän sarastaessa ja -meloimme levähtämättä noin puoli kymmeneen saakka, jolloin helle kävi -niin rasittavaksi, että työskenteleminen oli mahdotonta. Silloin -ohjasimme kanootit maihin ja söimme aamiaisen, jonka jälkeen nukuimme -tahi kulutimme aikamme jotenkin muuten noin kolmeen asti, jolloin -jatkoimme matkaamme. Meloimme sitten iltaan saakka ja auringon laskussa -pysähdyimme yötä viettämään. - -Päästyämme iltaisin maihin alkoi Good wakwafein avulla heti valmistaa -"linnoitusta" tahi pientä suojusta okaisista pensaista ja kyhäsi -nuotion. Curtis, Umslopogaas ja minä lähdimme pyydystämään jotakin -pataan pantavaa, mikä oli tavallisesti sangen helppoa, sillä Tanan -rannoilla aivan vilisi kaikenlaista riistaa. Curtis ampui kerran -giraffin, jonka liha on hienointa herkkua, ja eräänä iltana minä yhytin -sorean metsävuohen, jonka kaadoin yhdellä laukauksella, ja Umslopogaas, -joka on taitava pyssymies kuten useimmat zulut, oli sangen tyytyväinen, -kun hän onnistui kerran saamaan muhkean antiloopin hänelle -lainaamallani martini-kiväärillä. Metsät olivat täynnä lintuja, joita -välistä ammuimme vaihteluksi, ja kun kyllästyimme lihaan, pyydystimme -kaloja, joita Tana-joessa näytti olevan tavattoman runsaasti ja jotka -ovat luullakseni krokodiilein tärkein ravinto. Kolmantena päivänä -sattui eräs omituinen tapaus. Vedimme juuri kanoottejamme maihin -asettuaksemme kuten tavallisesti yöteloillemme, kun samassa huomasimme -erään olennon, joka seisoi pienellä kunnaalla noin neljänkymmenen -kyynärän päässä meistä ja seurasi tarkoin puuhiamme. Näin ensi -silmäyksellä -- vaikka en tuntenutkaan heimoa lähemmin -- että olento -oli masai-elmoran eli nuori masai-soturi. Ellen olisi ollut varma -asiastani, olisivat epäilykseni heti hälvenneet, sillä samassa kajahti -wakwafi-seuralaistemme huulilta kauhistunut huudahtus "_masai_". Hehän -polveutuvat masai-heimosta, kuten muistelen jo ennemmin sanoneeni. - -Kuinka omituisen näköinen hän olikaan seisoessaan siinä täydessä -sota-asussaan! Olen viettänyt melkein koko elämäni villikansojen -keskuudessa, mutta julmempaa ja peloittavampaa olentoa en ole -milloinkaan ennen nähnyt. Mies oli tavattoman pitkä, aivan yhtä pitkä -kuin Umslopogaas, mutta hiukan solakampi, ja minun täytyy sanoa, että -kauniimpaa vartaloa olen harvoin nähnyt, mutta kasvot olivat kerrassaan -pirulliset. Hänellä oli oikeassa kädessään noin kuuden jalan mittainen -keihäs, jonka kärki oli pari jalkaa pitkä ja noin kolme tuumaa leveä. -Varren päässä oli noin jalan pituinen terävä rautapiikki. Vasemmassa -kädessään hän kantoi puhvelinnahasta tehtyä soikeaa kilpeä, joka oli -koristettu luultavasti heimon perinnäisillä tunnusmerkeillä. Päässä -hänellä oli hanhen sulista laitettu pääkoriste, joka ulottui hartioille -saakka, ja kaulan ympärillä "naibere" eli noin seitsemäntoista jalan -pituinen ja puolentoista jalan levyinen pumpulivaate, jonka keskellä -oli heleän kirjavia juovia. Parkitusta vuohennahasta tehty lyhykäinen -hame, joka on masai-soturin ainoa ruumiin verho rauhanaikana, oli nyt -kiedottu hänen vyötäisilleen kireän vyön tavoin, johon oli pistetty -lyhyen miekan tapainen leveäteräinen veitsi puisine tuppeineen. -Peloittava kyhmynuija riippui myös vyössä. - -Silmiinpistävin hänen asussaan oli haukan sulista tehty pääkoriste, -joka oli kiinnitetty leuan alle ja ympäröi hänen pirulliset kasvonsa -kuin kirjava kehys. Nilkkojen ympärillä oli mustat turkisripsut ja -pohkeisiin oli kiinnitetty teräviä piikkejä kuin kannuksia ja kiiltävän -mustia apinankarvatöyhtöjä. - -Tämmöinen oli puuhiamme tarkastelevan masai-soturin juhla-asu, joka -pitäisi nähdä, ennenkuin siitä saa täydellisen käsityksen. Tuolla -hetkellä minä en tietystikään voinut nähdä hänen asuaan näin -yksityiskohtaisen tarkasti, sillä minä katselin vain koko hänen -omituista olemustaan aarniometsän synkkää taustaa vasten, mutta -myöhemmin minä olin monta kertaa tilaisuudessa tekemään mahdollisimman -tarkkoja huomioita. - -Ollessamme siinä kahden vaiheella mitä olisi paras tehdä ojentautui -masai-soturi täyteen pituuteensa, heristi uhkaavasti keihästään meitä -kohti, kääntyi ja katosi kunnaan taakse. - -"Halloo!" huusi Curtis toisesta veneestä; "ystävämme entinen oppaamme -on pitänyt sanansa ja usuttanut masait kimppuumme. Luuletko olevan -turvallista leiriytyä rannalle?" - -Eihän se ollut suinkaan turvallista, mutta kanooteissa emme voineet -keittää eikä meillä ollut mitään, jota olisimme voineet kylmiltään -syödä. Vihdoin Umslopogaas tarjoutui menemään vakoilemaan, minkä hän -tekikin häipyen pensaikkoon hiljaa ja notkeasti kuin käärme meidän -odottaessa häntä rannalla kanooteissamme. Puolen tunnin kuluttua hän -palasi ja kertoi, ettei hän ollut nähnyt ainoatakaan masai-soturia -läheisyydessään, mutta oli löytänyt paikan, jossa nämä olivat -hiljattain lepäilleet. Ensimmäisestä seikasta hän päätteli heidän -poistuneen noin tunti sitten, ja tämä yksi oli vain jäänyt vahtimaan -mitä joella oli tekeillä. - -Menimme siis maihin ja järjestettyämme vahdinpidon me ryhdyimme -valmistamaan illallista. Kylliksemme syötyämme me sitten neuvottelimme -vakavasti tilanteesta. Olihan tietysti mahdollista, ettei masai-soturin -näyttäytyminen ollut missään yhteydessä meidän kanssamme. Hänhän -saattoi kuulua johonkin pienempään rosvojoukkoon, joka oli tehnyt -ryöstöretken jonkun naapuriheimon alueelle. Tämä ei ollut kuitenkaan -todennäköistä, kun muistelimme oppaan uhkausta ja soturin omituisen -vihamielistä asentoa, kun hän heristi keihästään meille. Päinvastoin -oli melkein varmaa, että joukko oli jäljillämme ja vaani vain sopivaa -tilaisuutta karatakseen kimppuumme. - -Asiain näin ollen meillä oli vain kaksi vaihtoehtoa valittavana -- joko -jatkaa matkaamme tahi kääntyä takaisin. Viimemainitusta tuumasta -luovuttiin kuitenkin heti, sillä oli aivan selvää, että paluumatkalla -meitä uhkaisivat yhtä monet vaarat kuin eteenpäinkin pyrkiessämme, ja -sentähden me päätimme jatkaa matkaamme hinnalla millä hyvänsä. Rannalle -ei ollut kuitenkaan hyvä yöpyä, minkätähden me arvelimme olevan -turvallisinta viettää yö kanooteissamme virralla. Meillä oli monta -syltä kokospähkinän kuiduista punottua köyttä, ja tehtyämme siitä -luotettavat kiviriipat me ankkuroimme keskijoelle. Siellä olivat -moskiitot syödä meidät elävältä. Toiset nukkuivat niistä vähääkään -välittämättä, mutta nuo kiukkuiset paholaiset ja huoli uhkaavasta -tilanteestamme pitivät minua valveilla. Makailin siinä poltellen ja -mietiskellen monia seikkoja, mutta pääasiallisesti, kuten on -ymmärrettävääkin, miten selviäisimme noista masai-roistoista. Oli -kaunis kuutamoilta ja huolimatta moskiitoista ja kuumeenvaarasta, johon -antauduimme yöpyessämme sellaiseen paikkaan, minä aloin nauttia -olostani unhottaen kokonaan vieressäni nukkuvan wakwafin, joka haisi -hirvittävästi, ja oikean jalkani, jota oli alkanut jomottaa hankalassa -asennossa maatessani. Virta, joka pysähtymättä matkasi ohitsemme -äitinsä meren helmaan kuin ihmiselämä hautaa kohti, liplatteli hiljaa -kanootin keulassa ja sen kalvo välkkyi kuutamossa kuin hopeinen vyö. -Rannat olivat tummassa pimennossa ja yötuuli huokaili surunvoittoisesti -kaislikossa. - -Hiukan edempänä vasemmalla oli pieni hiekkarantainen lahdelma, johon -minä kuulin lauman antilooppeja tulevan juomaan. Samassa kuului -peloittava ärjähdys ja säikähtyneet eläimet pakenivat tuulen -nopeudella. Kohottauduin katsomaan ja hetkisen kuluttua minä näin hänen -majesteettinsa leijonan, eläinten kuninkaan, astelevan arvokkaasti -rannalle janoaan sammuttamaan. Tarpeensa tyydytettyään tuo komea eläin -katosi äänettömästi kuin varjo pensaikkoon ja hetkisen oli aivan -hiljaista. Sitten kuului risahdus yläpuoleltamme kaislikosta ja parin -minuutin kuluttua kohosi vedestä suunnaton tumma möhkäle ja minä kuulin -voimakkaan päristyksen. Tulija oli virtahevonen, joka vaipui samassa -äänettömästi veden alle noustakseen jälleen näkyviin, vain muutaman -kyynärän päässä kanootistani. Tämmöinen lähentely ei minua lainkaan -miellyttänyt erittäinkin kun otus oli ilmeisesti kiihkeän utelias -saamaan selville mitä ihmeellisiä esineitä joelle oli ilmestynytkään. -Se aukaisi suuren kitansa haukotellakseen luullakseni, jolloin minä -näin erinomaisen selvästi sen välkkyvät peloittavan suuret torahampaat -ja minä en voinut olla ajattelematta, että se voisi murskata kanootimme -helposti kuin herneenpalon vain yhdellä ainoalla puraisulla. Tapailin -jo kivääriäni antaakseni sille oikein tuiman paukun otsikkoon, mutta -päättelin olevan kuitenkin viisainta odotella ja ryhtyä vasta -hyökkäyksen tapahtuessa ratkaiseviin toimenpiteisiin. Äkkiä se vajosi -syvyyteen yhtä äänettömästi kuin äskenkin eikä enää näyttäytynyt. - -Katsahdin samassa oikealle rannalle ja olin näkevinäni tumman olennon -hiipivän puiden välissä. Näköni on hyvin tarkka ja minä olin melkein -varma, että näin jotakin, mutta en voi sanoa, oliko hiipijä lintu, -jokin eläin vai ihminen. Kuu peittyi samassa pilveen ja olento hävisi -näkyvistäni. Kun kaikki muut äänet olivat vaienneet, alkoi edempää -kuulua sarvipöllön säännöllisen tahdikas ja kimeä huuto. Pian sekin -vaikeni ja sitten ei kuulunut enää mitään muuta kuin tuulen suhinaa -kaislikossa ja rannan puissa. - -Kummallinen levottomuus oli kuitenkin vallannut minut. Afrikassa -ympäröivät matkamiestä monenlaiset vaarat, mutta mitään erikoista ja -varmaa syytä minä en voinut todeta. En luota mihinkään niin vähän kuin -aavistuksiin, ja nyt oli jonkun uhkaavan ja tuntemattoman vaaran tunne -kokonaan vallannut minut. Koetin vapautua tuosta ilkeästä tunteesta, -mutta kaikesta huolimatta kihosi kylmä hiki otsalleni. En tahtonut -herättää toisia. Tilani paheni pahenemistaan, sydämeni löi haljetakseen -ja sanomaton kauhu lamautti koko hermostoni kuin olisin ollut hirveän -painajaisen pauloissa, mutta vielä kykenin kuitenkin toimimaan millä -hetkellä hyvänsä. Makasin hiljaa paikoillani (minä lepäsin melkein -istuvassa asennossa kanootin keulassa) ja käänsin vain päätäni niin, -että näin Umslopogaasin ja nuo kaksi wakwafia, jotka nukkuivat -välillämme. - -Edempää kuului virtahevosen hiljainen loiskahdus, huuhkaja huuteli -jossakin oudon kimeällä äänellä ja vähitellen kiihtyvä tuuli humisi -valittavasti puiden latvoissa. Ylläni oli taivas vetäytynyt synkkään -pilveen ja virran kalvo, joka oli äsken välkehtinyt kuin sula hopea, -oli nyt musta kuin yö. Minusta tuntui kuin maailmassa ei olisi muita -ollutkaan kuin minä ja vaaniva kuolema. Vilun väre puistatti -ruumistani. Hiljaisuus ja pimeys alkoivat kammottaa minua. - -Samassa oli vereni jähmettyä ja sydämeni tuntui aivan seisahtuvan. -Näinkö unta vai oliko kanoottimme todellakin irtaantunut ankkuristaan. -Katsahdin sivulleni nähdäkseni toisen kanootin, jonka olisi pitänyt -olla aivan vierellämme, mutta en nähnyt mitään. Tuijotin pimeään ja -kanootin asemesta näin kapean mustan käden tarttuvan veneen laitaan. -Varmaankin näin unta! Mustat, pirulliset kasvot nousivat vedestä ja -kanootin hiljaa heilahtaessa välähti kirkas puukko kuin salama ja -lähelläni nukkuva wakwafi, jonka vastenmielisestä hajusta äsken -mainitsin, parahti tuskallisesti. Kasvoilleni räiskähti jotakin -lämmintä. - -Lumous laukesi heti. Jokin masai-soturi oli käynyt uiden kimppuumme! -Sieppasin käteeni lähimmän saatavilla olevan aseen, joka sattui olemaan -Umslopogaasin tappara, ja iskin kaikin voimin kohtaan, jossa olin -nähnyt veitsen välähtävän. Terä sattui koko painollaan miehen -käsivarteen, jonka se katkaisi ranteesta aivan eripoikki kanootin -tukevaa laitaa vasten. Mies ei päästänyt äännähdystäkään, vaan katosi -yhtä hiljaa ja aavemaisesti kuin oli ilmestynytkin. Katkaistu verinen -käsi vain puristi vielä suurta veistä tahi lyhyehköä miekkaa, joka oli -isketty kahvaa myöten suoraan wakwafin sydämeen. - -Syntyi aikamoinen hälinä ja minä olin näkevinäni -- en tiedä olinko -oikeassa vai väärässä -- useampien miesten päiden liukuvan kiireesti -veden pinnassa oikeata rantaa kohti, minnepäin mekin ajauduimme, sillä -riippaköytemme oli sivallettu veitsellä poikki. Huomattuani tämän minä -ymmärsin koko suunnitelman. Köysi oli katkaistu toivossa, että -kanoottimme ajautuisi virran mukana oikealle rannalle, jossa joukko -masai-sotureita varmasti odotti tuloamme lävistääkseen meidät -leveäteräisillä keihäillään. Tartuin melaan ja käskin Umslopogaasin -tehdä samoin, sillä toinen wakwafi oli niin säikähtynyt ja päästään -pyörällä, ettei hänestä ollut mihinkään. Meloimme ripeästi keskijoelle -välttyen siten aivan yhdennellätoista hetkellä ajautumasta matalikolle, -jossa olisimme joutuneet surman suuhun. - -Päästyämme turvallisen etäälle rannasta me aloimme pyrkiä vastavirtaa -ankkuripaikallemme takaisin. Pimeässä se oli sangen vaivalloista ja -vaarallistakin työtä, kun meillä ei ollut muuta opasta kuin Goodin -jymisevät huudot, joita hän kajautteli säännöllisin väliajoin kuin -sumusireeni. Vihdoin pääsimme kuitenkin perille ja olimme iloiset -kuullessamme, ettei kukaan ollut heitä ahdistanut. Epäilemättä oli -mies, jonka katkennut käsi piteli vieläkin veitsen kahvaa, aikonut -katkaista toisenkin kanootin ankkuriköyden, mutta hänen suunnitelmansa -raukesi, kun hän ei voinut vastustaa vaistomaista murhanhimoaan. -Tilaisuus oli liian houkutteleva, ja hänen heikkoutensa maksoi hänelle -käden ja meille yhden miehen, mutta pelasti meidät muut varmasta -kuolemasta. - -Ilman noiden pirullisten kasvojen aavemaista näyttäytymistä kanoottini -vieressä -- tapausta en voi milloinkaan unhottaa -- me olisimme -varmasti ajautuneet rannalle ennenkuin olisin mitään huomannutkaan, -missä tapauksessa tämä kertomus olisi jäänyt minulta kirjoittamatta. - - - - -III. - -LÄHETYSASEMA. - - -Kiinnitimme kanoottimme riippaköytemme jäännöksellä toiseen kanoottiin -ja valvoimme odotellen aamunkoittoa ja iloitsimme ihmeellisestä -pelastuksestamme, joka näytti todellakin olleen enemmän armelias -kohtalon sallimus kuin oman valppautemme ja urhoollisuutemme -aiheuttama. Idässä alkoi taivas vihdoin vaaleta ja hetkisen kuluttua -oli jo valoisa päivä. En ole milloinkaan kiihkeämmin odottanut ja -kiitollisemmin tervehtinyt auringon ensimmäisiä sateita kuin tuona -aamuna, vaikka niiden valossa näinkin mitä kamalimman näyn. Kanootin -pohjalla makasi tuo onneton wakwafi kuolleena sydän veitsen -iävistämänä, jonka kahvaa tuo ranteesta poikki isketty käsi vielä -piteli. Näky oli pöyristyttävä. Kiinnitettyämme murhatun jalkoihin -kiven, jolla olimme ankkuroineet toisen kanootin, me laskimme ruumiin -hiljaa laidan yli. Muutamia ilmakuplia kohosi veden pintaan sen -vaipuessa joen pohjaan, mutta nekin hävisivät pian ja hetkisen kuluttua -ei kukaan olisi voinut osoittaa missä tuo niin onnettoman lopun saanut -toverimme lepäsi. Hänen murhaajansa käden minä heitin kauas virtaan, -johon se hitaasti upposi. Veitsen, joka oli selvästi arabialaista -valmistetta kultasilauksin koristettuine norsunluisine kahvoineen, otin -minä metsästyspuukokseni, ja sangen hyvä se olikin. - -Yhden miehen siirryttyä kanoottiini me jatkoimme matkaamme sangen -masentunein mielin ja vähäisin toivein tulevaisuuteen nähden, mutta -toivoimme kuitenkin saapuvamme tuolle "Vuoristo"-nimiselle -lähetysasemalle ennen iltaa. Olomme kävi vieläkin hankalammaksi, kun -noin tunnin kuluttua auringon nousun jälkeen puhkesi rankka sade, joka -kasteli meidät ihoa myöten, ja täytyipä meidän silloin tällöin -tyhjentää kanoottejammekin. Sade vaimensi sitäpaitsi tuulenkin, niin -ettemme voineet käyttää purjeitamme, vaan olimme pakotetut pyrkimään -eteenpäin melojemme avulla miten parhaiten taisimme. Yhdentoista aikaan -pysähdyimme aukealle paikalle vasemmalla rannalla ja sateen hiukan -tasaantuessa onnistuimme sytyttämään nuotion ja pyytämään muutamia -muhkeita kaloja, jotka paistoimme. Emme tohtineet lähteä metsään -riistan jäljille. Kello kaksi lähdimme jälleen matkalle ottaen -runsaasti paistettua kalaa mukaamme, ja hetkisen kuluttua alkoi taas -sataa vieläkin kovemmin kuin äsken. Lukemattomat kalliot, ahtaat väylät -ja kiihtynyt virta vaikeuttivat kulkuamme ja pian olimme varmat, -ettemme iltaan mennessä ehtisikään herra Mackenzien vierasvaraisen -kodin suojaan. Tämä huomio ei suinkaan ilahduttanut jo ennestäänkin -masentuneita mieliämme. Matkamme edistyi vain noin penikulman tunnissa, -väsyneet kun olimme, ja viiden vaiheilla iltapäivällä, kun emme enää -jaksaneet tarpoa kauemmin, laskimme olevamme vielä noin kymmenen -penikulman päässä lähetysasemalta. - -Sillehän emme mitään mahtaneet, ja kun asia ei ollut autettavissa, -aioimme parhaamme mukaan valmistautua yötä viettämään. Viimeöisen -tapahtuman jälkeen emme tohtineet enää yöpyä rannalle, etenkin kun -Tanan rannat olivat tässä kohdin tiheän pensaikon reunustamat, johon -viisituhattakin masai-soturia olisi voinut helposti kätkeytyä. -Ajattelin jo, että meidän täytyisi viettää tämäkin yö kanooteissamme -virralla, kun kaikeksi onneksi näimme pienen kalliosaaren, joka oli -melkein keskellä jokea. Ohjasimme kanoottimme suoraan sitä kohti, -astuimme maihin ja sijoittauduimme saarelle olosuhteiden mukaan -mahdollisimman mukavasti. Tulta emme saaneet palamaan virtana valuvan -sateen takia, joka pani hampaamme vilusta kalisemaan, mutta -eräs hyvä puoli tuolla sateellakin oli, kuten wakwafimme sanoivat. -Masai-sotureita ei saanut nimittäin sateella mikään liikkeelle, -kastuminen kun oli heistä äärimmäisen vastenmielistä ja johtui ehkä -siitä, että he inhosivat peseytymistä, kuten Good sanoi. - -Söimme hiukan paistettua kalaa, jonka sade oli liottanut aivan -mauttomaksi, paitsi Umslopogaas, joka -- kuten zulut yleensä -- ei -voinut sietää kalaa, ja otimme jokainen pitkän kulauksen paloviinaa, -jota meillä oli onneksi vielä muutamia pulloja jäljellä. Hämärä kattoi -vähitellen seudun, ja yötä, joka seurasi, voi luullakseni verrata vain -siihen, jonka me samat kolme valkoista miestä vietimme Saaban -vuoristossa, jolloin olimme menehtyä lumeen ja pakkaseen matkallamme -Kukuana-maahan. Yö tuntui olevan aivan loppumaton ja pari kertaa -minä jo luulin, että wakwafi-palvelijamme nääntyisivät viluun ja -uupumukseen. Ellei meillä olisi ollut paloviinaa, jota aina vähän väliä -jakelin heille, niin olen melkein varma, että he olisivat heittäneet -henkensä, sillä Afrikan neekerit eivät kestä rasituksia ja kylmää, joka -ensin herpaisee ja sitten tappaa heidät. Näin kaikesta, että tuo vanha, -rautainen Umslopogaaskin kärsi kovin, vaikka hän ei valittanut -sanallakaan oloaan, kun taas wakwafit itkivät ja uikuttivat -taukoamatta. - -Yhden vaiheilla yöllä kuulimme kaiken lisäksi jälleen tuon omituisen, -huuhkajan huutoa muistuttavan kirkaisun, ja valmistauduimme heti -hyökkäyksen varalle. Olimme kuitenkin niin väsymyksen ja kylmän -jäykistämät, etten luule, että olisimme kyenneet tekemään -mainittavampaa vastarintaa, jos hyökkäys olisi todellakin tapahtunut. -Mutta mitään ei kuulunut eikä näkynyt. Huuhkaja, jonka huudon olimme -kuulleet, oli tällä kertaa joko oikea, tahi sitten olivat masait -itsekin niin kurjassa tilassa, etteivät he voineet ajatellakaan -hyökkäystä. - -Päivän sarastaessa peittyi koko tienoo läpitunkemattomaan sumuun, sade -taukosi vähitellen, ja hetkisen kuluttua karkoittivat auringon -suloisesti lämmittävät säteet joella leijailevan kylmän, kostean -sumuvaipan. Näännyksissä ja puutunein jäsenin me kompuroimme jalkeille -ja nautimme sanomattomasti auringon virvoittavasta lämmöstä, joka -kuivasi pian märät vaatteemmekin. Käsitän erinomaisen hyvin, miksi -luonnonkansat useinkin ovat auringon palvojia, etenkin, jos heidän -elinehtonsa ovat sellaiset, että he joutuvat usein kylmän rasituksille -alttiiksi. - -Puolen tunnin kuluttua olimme jälleen matkalla ja ripeä tuuli kiidätti -kanoottiamme aika vauhtia eteenpäin. Rohkeutemme oli palautunut -auringon säteiden mukana ja naureskelimmekin jo eilispäivän vaaroille -ja rasituksille, jotka olivat olleet vähällä tehdä meistä lopun. - -Matkasimme siten hupaisesti yhteentoista saakka ja aioimme juuri -pysähtyä kuten tavallisesti lepäämään ja pyydystämään jotakin -metsänriistaa aamiaiseksemme, kun samassa tulimme joen mutkaukseen ja -näimme edempänä kauniin eurooppalaismallisen talon suurine avonaisine -kuisteineen, joka oli ihanalla paikalla vuoren huipulla. Rakennusta -ympäröi korkea ja vahvannäköinen vallitus, jonka ulkopuolella näkyi -olevan syvä vallihauta. Taloa varjosti aivan ennenkuulumattoman rehevä -ja pitkä pinja-puu, jonka latvan olimme jo pari päivää sitten nähneet -kaukoputkella taivaanrannassa tietämättä, että se osoitti paikkaa, -jossa lähetysasema oli. Minä näin ensin tuon kaivatun rakennuksen ja -kajautin huikean hurraan, johon toiset, paitsi alkuasukkaat, -sydämestään yhtyivät. Kukaan ei ajatellutkaan pysähtymistä. Meloimme -kaikin voimin eteenpäin, mutta vasta kello yhden vaiheilla olimme -kukkulan juurella, jonka huipulla rakennus oli, sillä joki kaartoi -tässä pitkän mutkan. Kiidätimme kanootit maihin, nousimme rannalle ja -vedimme juuri veneitämme kuivalle, kun näimme kolmen eurooppalaisten -tavoin puetun henkilön kiiruhtavan rinnettä alas meitä kohti. - -Good painoi monokkelin silmäänsä ja huudahti samassa: "Eräs herra, -rouva ja pieni tyttönen, jotka kävelevät kuin sivistyneet ainakin, -tulevat hyvin hoidetun puutarhan läpi meitä vastaanottamaan. Minut saa -hirttää, jos olemme milloinkaan nähneet kummallisempaa!" - -Hän oli oikeassa. Minustakin tuntui kaikki enemmän kohtaukselta -italialaisessa oopperassa kuin tositapaukselta, eikä tuo tunne suinkaan -haihtunut, kun kuulin meitä puhuteltavan leveällä skottilaismurteella, -jota en osaa lainkaan jäljitellä. - -"Mitä kuuluu, hyvät herrat?" sanoi Mackenzie, joka oli roteva ja -jäntevän näköinen mies. Tukka oli harmaantunut ja kasvot punaisine -poskineen olivat hyvin sydämelliset. "Toivon teidän voivan hyvin. Tunti -sitten kertoivat alkuasukkaani nähneensä joella kaksi kanoottia, joissa -oli valkoisia miehiä, olevan tulossa tännepäin. Ehdimme parahiksi teitä -vastaanottamaan." - -"Minun täytyy sanoa, että ilomme on suorastaan verraton, kun jälleen -saamme nähdä valkoisia kasvoja", puuttui puheeseen hänen puolisonsa -- -viehättävän ja rohkean näköinen nainen. Tervehdimme kohteliaimmin ja -esitimme itsemme. "Olette sydämellisesti tervetulleet, hyvät herrat", -sanoi herra Mackenzie, "ja me iloitsemme sanomattomasti saadessamme -pitää teitä hetkisenkään vierainamme. Käykäämme nyt viipymättä -katsomaan mitä talo voi tarjota, sillä tietysti olette nälkäiset ja -väsyneet sellaisen matkan jälkeen. Vuosi sitten saapui Alphonse -- -hänet saatte heti nähdä -- ja sittenpä ei ole muita valkoisia miehiä -näkynytkään." - -Lähdimme liikkeelle ja näimme, että kukkulan rinne oli alempana jaettu -aitauksilla pieniin puutarhoihin, joissa parhaillaan kukoisti rehevä -vilja ja kasvoi runsaasti kurkkuja ja perunoita. Aitauksien -kulmauksissa oli sienenmuotoisia majoja, joissa Mackenzien -yhteiskuntaan kuuluvat alkuasukkaat asustivat. Joukko näiden vaimoja ja -lapsia kiiruhti meitä vastaan. Tie, jota myöten me nyt kuljimme, meni -suoraan noiden hyvinhoidettujen puutarhojen halki ja oli molemmin -puolin oranssipuiden reunustama. Puut oli istutettu kymmenen vuotta -sitten, mutia täällä ylämaan suloisessa ilmastossa M:t Kenia-vuoren -juurella, joka on noin 5000 jalkaa meren pinnan yläpuolella, ne olivat -jo kasvaneet mahtavan suuriksi ja olivat täynnä ihania hedelmiä. - -Kiivettyämme noin neljännespenikulman verran -- rinne oli sangen jyrkkä --- me saavuimme mahtavalle hedelmäpuiden muodostamalle tiheälle -aitaukselle, joka oli aivan hedelmien peitossa ja joka ympäröi, -kuten herra Mackenzie sanoi, kukkulan koko huipun eli noin -sadankuudenkymmenen aarin suuruisen alueen, jossa oli hänen asuntonsa, -kirkko, ulkohuoneet ja hänen yksityinen puutarhansa. - -Mikä satujen ihmeellinen puutarha se olikaan! Olen aina ihaillut -kauniita puutarhoja ja nyt olin nostaa käteni taivasta kohti suuressa -ihastuksessani. Ensinnäkin siellä oli rivittäin jaloimpia -eurooppalaisia hedelmäpuita, sillä kukkulan laella oli ilmasto niin -viileä, että melkein kaikki Englannin hedelmäpuut, pensaat ja kukat -menestyivät siellä mainiosti, myöskin omenapuut, jotka eivät tahdo -mitenkään kantaa hedelmää kuumassa ilmanalassa. Sitten siellä oli -mansikoita ja tomaatteja -- ah, minkälaisia tomaatteja! -- melooneja, -kurkkuja ja kaikkia ihania kukkia ja hedelmiä, mitä voi ajatella. - -"Onpa teillä puutarha, joka todellakin on nimensä arvoinen!" huudahdin -minä ihaillen ja hiukan kadehtienkin. - -"Onhan se jonkinlainen", sanoi lähetyssaarnaaja, "ja hyvinhän se on -vaivani palkinnutkin, mutta tätä suloista ilmanalaa minä saan kuitenkin -kaikesta kiittää. Maahan pistämäni persikanoksa hedelmöi jo neljäntenä -vuonna ja ruusuntaimi kukkii vuoden kuluttua." - -Silloin juuri saavuimme noin kymmenen jalan levyiselle vallihaudalle, -joka oli täynnä vettä ja jonka toisella puolella kohosi noin yhdeksän -jalan korkuinen ampuma-aukoilla varustettu vallitus, jonka harja oli -täynnä teräviä piikiviä. - -"Kas siinä", sanoi herra Mackenzie viitaten vallihautaan ja -vallitukseen, "on minun suurtyöni. Tästä ja kirkosta, joka on asuntoni -toisella puolen, minä olen oikein ylpeä. Minä ja parikymmentä -alkuasukasta kaivoimme tätä vallihautaa ja rakensimme vallitusta -kolmatta vuotta, ennenkuin saimme kaikki valmiiksi, mutta sitten -olenkin tuntenut oloni turvalliseksi. Nyt voin pitää puoleni vaikka -Afrikan kaikkia villejä vastaan, sillä lähde, joka täyttää vallihaudan, -on muurin sisäpuolella ja kuohuu kukkulan huipulla kesät ja talvet, ja -sitäpaitsi minulla on aina kotona neljän kuukauden elintarvevarasto." - -Mentyämme lautaa myöten vallihaudan poikki me astuimme sangen ahtaasta -aukosta vallituksen sisäpuolella olevaan ihanaan kukkaistarhaan, joka -oli rouva Mackenzien valtakunta, kuten hän itse sanoi, ja jonka -kauneutta tuskin kykenen kuvailemaan. En luule milloinkaan nähneeni -kauniimpia ruusuja ja kameelioita, ja ne polveutuivat kaikki -Englannista saaduista siemenistä tahi taimista. Siellä oli myöskin -monipuolinen kokoelma sipulikasveja, jotka olivat melkein kaikki herra -Mackenzien pienen tyttären Flossien etsimät lähetysaseman ympäristöstä. -Kokoelmassa oli useita hämmästyttävän kauniita liljoja. - -Tämän kukkatarhan keskellä ja melkein avonaisen kuistin edessä oli -kaunis kaivo, jonka kristallikirkas vesi kumpusi suoraan maasta. Vesi -koottiin suureen kivialtaaseen, josta ylijäämä virtasi maanalaista -kanavaa myöten vallihautaan, joka oli siis samalla paikan loppumaton -vesivarasto ja kykeni kastelemaan kaikki alempana olevat puutarhat. -Asuinrakennus oli tilava, tukevasti tehty yksikerroksinen rakennus, -jonka kolmella sivulla oli suuri avonainen kuisti. Katto oli katettu -kivilaatoilla. Keittiö oli takana omassa rakennuksessaan hiukan -erillään muista, mikä oli mielestäni erinomaisen hyvä keksintö kuumassa -ilmanalassa. - -Aivan rakennuksen päässä oli tämän merkillisen paikan mielestäni -ihmeellisin nähtävyys, eräs havupuu, joita kasvaa siellä täällä -Keski-Afrikan ylänkömailla. Tuo mahtava puu, jonka herra Mackenzie -sanoi näkyvän viidenkymmenen penikulman päähän kaikkialle ympäristöön --- itse olimme sen nähneet koko ajan matkamme viimeisinä päivinä -- oli -melkein kolmensadan jalan korkuinen ja tyvestä noin kuudenkymmenen -jalan vahvuinen. Sen ruskea ja sileä runko kohosi aivan oksattomana -noin seitsemänkymmenen jalan korkeuteen, jossa sen mahdottoman suuria -sanajalkoja muistuttavat tummanvihreät oksat levisivät vaakasuorasti -joka taholle. Auringon ollessa korkeimmillaan ne varjosivat koko -rakennuksen ja melkeinpä koko kukkaistarhankin estämättä kuitenkaan -- -korkealla kun olivat -- valon ja ilman pääsemästä vapaasti kaikkialle. - -"Mikä kaunis puu!" huudahti Curtis. - -"Onhan se komea", vastasi herra Mackenzie. "Minun tietääkseni ei näissä -seuduissa olekaan toista sen vertaista. Vartiotorniksenihan minä sitä -sanon. Alimmaiseen oksaan olen, kuten näette, kiinnittänyt nuoraportaat -ja jos haluan nähdä mitä on tekeillä ympäristössä, niin kiipeän -kaukoputkineni tuonne ylös, josta voin esteettömästi nähdä -viidenkymmenen penikulman päähän joka suuntaan. Mutta käykäähän sisään, -ystäväni; aamiainen on varmaankin jo valmis ja te olette arvatenkin -sangen nälkäiset. Yksinäinen kolkkahan tämä on, mutta näihin erämaan -oloihin nähden mielestäni erinomaisen viihtyisä; ja minä voin jo -ennakolta sanoa teille, että meillä on ranskalainen kokkikin." Hän meni -edellämme kuistille. - -Ihmetellessäni mitä maailmassa hän oikein mahtoi tarkoittaa sanoessaan, -että heillä oli eurooppalainen ja kaiken lisäksi oikein ranskalainen -kokki, avautui ovi ja kuistille ilmestyi vikkeläliikkeinen, sangen -pikkuinen mies, jolla oli hyvin puhdas sinisestä puuvillakankaasta -tehty puku ja parkitusta nahasta ommellut jalkineet. Hän liikkui kuin -elohopea ja hänen mustat suunnattoman suuret ylöspäin kierretyt -viiksensä törröttivät uhkaavasti kuin puhvelin sarvet. - -"Rouva pyytää sanomaan, että aamiainen odottaa. Tehkää niin hyvin, -kunnioitettavat herrat", ja mies kumarsi erittäin kohteliaasti, mutta -huomasi samassa Umslopogaasin, joka tuli hiljalleen jäljessämme -peloittavaa tappuraansa kiikutellen, ja kohotti hämmästyksissään -kätensä taivasta kohti. - -"_Ah, mais quel homme_!" huudahti hän ranskan kielellä, "_quel sauvage -affreuex!_ Katsokaa tuota kirvestä ja syvää kuoppaa hänen päässään!" - -"Kenestä puhutte, Alphonse?" kysyi herra Mackenzie. - -"Kenestäkö puhun!" toisti tuo pieni ranskalainen katsellen herkeämättä -Umslopogaasia, jonka juhlallinen olemus näytti hänet kokonaan -lumonneen. "Hänestä tietenkin", ja hän viittasi Umslopogaasiin -- -"_ce monsieur noir_." - -Kaikki alkoivat nauraa ja Umslopogaas, joka huomasi olevansa tämän -yleisen ilon aihe, synkkeni peloittavasti, sillä hän ei juuri -ymmärtänyt leikkiä. - -"_Parbleu_!" sanoi Alphonse; "nyt hän julmistuu. Poistunpa hyvän sään -aikana", minkä hän tekikin sangen vikkelästi. - -Herra Mackenzie yhtyi sydämellisesti nauruumme. "Hän on omituinen -luonne -- tuo Alphonse", sanoi hän. "Kerron teille hänen vaiheensa; -mutta menkäämme ensin maistelemaan hänen herkkujaan." - -"Saanko luvan kysyä", sanoi Curtis syötyämme mahdollisimman hienon -päivällisen, "mistä olette saaneet ranskalaisen kokin täällä -erämaassa?" - -"Hän saapui tänne omasta vapaasta tahdostaan", vastasi herra Mackenzie, -"ja pyysi päästä palvelukseeni. Hänellä oli ollut Ranskassa joitakin -rettelöitä ja pakeni Zanzibariin, jossa hän sai kuulla, että Ranskan -hallitus oli vaatinut hänen luovuttamistaan. Silloin hän lähti -sisämaahan aikoen kätkeytyä sinne ja kohtasi aivan nälkään -nääntymäisillään minun mieheni, jotka olivat tavaroita hakemassa, ja -heidän mukanaan hän sitten tuli tänne. Teidän pitäisi oikeastaan kuulla -hänen itsensä kertovan elämäntarinansa." - -Sytytettyämme piippumme päivällisen jälkeen selosti Curtis matkaamme ja -isäntämme kävi sangen vakavaksi. - -"On aivan selvää", sanoi hän, "että nuo masai-roistot ovat jäljillänne -ja minä olen sangen hyvilläni, että pääsitte niinkin onnellisesti -taloni turviin. Täällä he eivät luullakseni tohdi kimppuunne käydä. -Pitikin sattua niin onnettomasti, että melkein kaikki mieheni lähtivät -viemään norsunluuta ja muita tuotteita rannikolle. Nyt minulla on vain -parikymmentä taistelukelpoista miestä, jos kimppuumme todellakin -hyökättäisiin. Lienee parasta, että annan muutamia määräyksiä kaiken -varalta", ja mennen ikkunan ääreen hän kutsui luoksensa erään -ulkopuolella seisoskelevan alkuasukkaan, jolle hän sanoi jotakin -swahilin murteella. Mies kuunteli, tervehti kunnioittavasti ja poistui. - -"Olen sydämestäni pahoillani, jos saatoimme teidät sellaiseen pulaan", -sanoin minä vakavasti, kun isäntämme palasi luoksemme. "Ennen jatkamme -matkaamme ja luotamme hyvään onneemme kuin läsnäolollamme usutamme nuo -verenhimoiset roistot kimppuunne." - -"Ei puhettakaan. Jos masait tulevat, niin he tulevat; luulenpa meidän -voivan valmistaa heille lämpimän vastaanoton. Valkoista miestä ei panna -tielle tästä talosta, vaikka maailman kaikki masait sitä vaatisivat." - -"Nytpä muistan", sanoin minä istuttuamme hetkisen vaiti, "että Lamulla -asuva konsulimme kertoi saaneensa teiltä hyvin merkillisen kirjeen. -Siinä nimittäin kerroitte tänne saapuneen erään miehen, joka olisi -kaukana sisämaassa tavannut suuren valkoisen kansan. Mitä luulette, -mahtoikohan miehen puheissa olla mitään perää? Kysyn vain sentähden, -että minäkin olen pari kertaa eläissäni kuullut samanlaisia huhuja -kaukaa pohjoisesta tulleilta alkuasukkailta." - -Herra Mackenzie ei virkkanut siihen mitään, vaan poistui huoneesta ja -toi takaisintullessaan kauniin miekan, jonka kaltaista emme olleet -milloinkaan ennen nähneet. Miekka oli pitkä ja sen leveä ja painava -terä oli noin puolen tuuman päähän teränsuusta lävistetty mutkikkailla -leikkauksilla niinkuin me sahaamme kuvioita pehmeään lautaan. -Koristukset oli myös tehty siten, etteivät ne näyttäneet lainkaan -heikontavan aseen kestävyyttä, mikä oli jo sangen kummallista. -Leikkausten reunat oli sitäpaitsi kaikki silattu kullalla, joka oli -jollakin tuntemattomalla tavalla upotettu aivan irroittamattomasti -kovaan teräkseen. - -"Kas niin", sanoi herra Mackenzie, "oletteko milloinkaan nähneet toista -tämän moista?" - -Tarkastelimme asetta ja pudistimme päätämme. - -"No hyvä. Näytin sen teille vain sentähden, että mies, joka kertoi -nähneensä tuon valkoisen kansan, toi sen mukanaan. Muutoin en olisi -lainkaan uskonutkaan hänen puheitaan. Mutta kerronpa teille kaikki mitä -asiasta tiedän, mikä ei suinkaan ole paljon. - -"Istuskelin eräänä iltana hiukan ennen auringon laskua tuolla -kuistilla, kun eräs nälkiintyneen näköinen miesparka ontui puutarhan -poikki luokseni ja kyyristyi eteeni. Kysyin häneltä, mistä hän tuli ja -mitä hänellä oli asiaa. Hän kertoi minulle silloin pitkän hämärän -jutun, että hän kuului johonkin kaukana asuvaan heimoon, jonka eräs -toinen heimo oli hävittänyt aivan sukupuuttoon, jolloin hän omaisineen -oli paennut vieläkin kauemmaksi pohjoiseen Laga-nimisen järven ohi. -Vihdoin he saapuivat eräälle järvelle kaukana vuoristossa -- mies sanoi -sitä pohjattomaksi järveksi -- ja siellä hänen vaimonsa ja veljensä -kuolivat johonkin tarttuvaan tautiin -- rokkoon luultavasti. -Paikalliset asukkaat karkoittivat hänet silloin kylistään ja kymmenen -päivää hän sitten harhaili vuoristossa eksyen vihdoin tiheään, -silmänkantamattomiin ulottuvaan piikkiseen pensaikkoon, josta -metsästävät valkoiset miehet hänet löysivät ja veivät hänet, kuten hän -itse sanoi, maahan, jonka kansa on valkoinen ja asuu kivirakennuksissa. -Siellä hän lepäsi viikon verran, kunnes eräänä yönä valkopartainen -mies, jonka hän ymmärsi olevan poppamiehen, tuli hänen luoksensa ja -tutki hänen tilansa perinpohjin. Sitten hänet vietiin tuon -pensaikkoaavikon halki erämaan laitaan, jossa hänelle annettiin -ruokavaroja ja tämä miekka ja kehoitettiin kiireimmiten poistumaan. -Niin hän ainakin kertoi tapahtuneen." - -"Miten hänelle sitten kävi?" kysyi Curtis, joka oli kuunnellut melkein -hengähtämättä. - -"Kertomuksestaan päättäen hän näytti saaneen kärsiä sanomattomasti ja -kestää lukemattomat vaivat, ja oli viikoittain elänyt vain juurilla ja -marjoilla. Hengissä hän kuitenkin pysyi ja pyrki aina vain etelää -kohti, kunnes hän vihdoin saapui tänne. - -"Yksityiskohtaisempaa kuvausta hänen matkastaan minä en milloinkaan -kuullut, sillä minä käskin miehen, joka oli hyvin sairas, mennä levolle -ja tulla aamulla jälleen luokseni. Pyysin työnjohtajaa pitämään häntä -silmällä ja hoitelemaan häntä yön aikana. Mutta miespololsella oli niin -hirveä syyhy, ettei työnjohtajan vaimo huolinut häntä huoneeseensa, -vaan antoi hänelle huovan ja käski hänen maata ulkona. Nyt oli asian -laita niin, että eräs leijona hiiviskeli juuri niihin aikoihin tässä -ympärillämme ja oli onnettomuudeksi vainunnut tuon onnettoman -matkamiehen, jonka pään se puri melkein poikki kenenkään kuulematta -hiiskaustakaan. Siinä oli hänen kertomuksensa tuosta valkoisesta -kansasta ja minä en voi sanoa, onko siinä perää vai ei. Mitä te -luulette, herra Quatermain?" - -"En tiedä", sanoin minä pudistaen päätäni. "Tämä laaja mannermaa kätkee -niin monet salaisuudet, etten suinkaan tohdi väittää miehen puheita -perättömiksi. Oli nyt miten oli, asiasta aiomme päästä selvyyteen. -Täältä matkaamme Lekakiseraan, josta jatkamme, jos olemme elossa ja -terveet, tuolle Laga-järvelle. Jos sen takana sitten asustaa jokin -valkoihoinen kansa, niin koetamme kaikin mahdollisin keinoin löytää -sen." - -"Tepä olettekin oikein uskaliasta väkeä", sanoi herra Mackenzie -hymyillen. - - - - -IV. - -ALPHONSE JA HÄNEN ANNETTENSA. - - -Päivällisen jälkeen katselimme lähetysaseman perinpohjin, joka on -mielestäni paraiten onnistunut ja kaunein, mitä milloinkaan olen -Afrikassa nähnyt. Sitten palasimme kuistille, jossa tapasimme -Umslopogaasin mielityössään. Hän puhdisti pyssyjä, mikä oli ainoa työ, -johon hän omasta aloitteestaan ryhtyi, sillä zulu-päällikkö pitää -arvoaan alentavana tehdä työtä käsillään. Hän tekikin työnsä -kiitettävän hyvin. Oli omituista nähdä tuon rotevan zulun istuvan -lattialla tappara lähettyvillään seinää vasten ja puhdistavan pitkillä -ylimysmäisillä sormillaan hellävaroin ja huolellisesti kiväärien -lukkoja. - -Jokaisella pyssyllä oli oma nimensä. Curtiksen kaksipiippuinen oli -"ukkonen" ja minun kevyt express-kiväärini, joka paukahti hyvin -terävästi, oli "kimeä-ääninen pikku paholainen". Winchesterit olivat -"naisia, jotka puhuivat niin nopeasti, ettei sanaa toisesta erottanut", -ja kuusi martini-luodikkoani olivat "rahvasta". - -Hänellä oli myöskin tapana puhella pyssyille, joita hän puhdisti, kuin -eläville olennoille, mikä oli sangen merkillistä kuulla. Niille hän -uskoi huolensa ja murheensa ja puhutteli niitä hellimmillä -lempinimillä. - -Tappara oli kuitenkin Umslopogaasin parhain ystävä, jolle hän saattoi -väliltä tuntikausia jutella. Sivellen kirveen kirkasta terää hän -muistutteli mieleensä kaikki seikkailut, joista hän oli selvinnyt -rakkaan tapparansa avulla ja joista monet olivat kerrassaan -hirvittävät. Tapparalleen hän oli antanut tuon juhlallisen nimen -"Inkosi-kaas", jota zulujen kielessä käytetään jotakin mahtavaa -kuningatarta mainitessa. Kului pitkä aika, ennenkuin sain selville -miksi hän oli antanut aseelleen sellaisen nimen. Vihdoin kysyin häneltä -kerran asianlaitaa ja hän vastasi, että kirveshän oli selvästi -naiselliseen sukupuoleen kuuluva, koska sen sekautuminen asioiden -kulkuun oli aina vakavinta laatua. Kuningatar se oli sentähden, että -kaikki vaipuivat maahan sen edessä sen kauneuden ja voiman mykistäminä. -Joutuipa hän mihin pulaan hyvänsä, neuvotteli hän aina "Inkosi-kaas'in" -kanssa tilanteesta; ja kun kysyin häneltä mitä se hyödytti, vastasi -hän, että "Inkosi-kaas" oli viisaampi kuin monet, sillä se oli "nähnyt -niin monen miehen aivot". - -Otin kirveen käteeni ja katselin tarkemmin tuota peloittavaa asetta, -joka oli, kuten olen jo ennemmin sanonut, alkujaankin sota-aseeksi -tehty. Suunnattoman suuren sarvikuonon sarvesta tehty varsi oli kolmen -jalan ja kolmen tuuman pituinen ja noin tuuman ja neljänneksen -vahvuinen ja sen päässä oli noin appelsiinin kokoinen pyöreä pahka, -joka oli siihen jätetty estämään vartta luiskahtamasta kädestä. Tämä -luinen varsi oli vahvuudestaan huolimatta notkea ja taipuisa ja siis -tavattoman kestävä. Kaiken varalta oli varren ympärille kiedottu aina -parin tuuman päähän toisistaan kiiltävät kuparirenkaat, jotka vain -lujittivat otteen estäen käden luisumasta. Aivan terän lähellä oli -varressa joukko pieniä pykäliä, jotka osoittivat aseella taistelussa -kaadettujen vastustajain lukumäärää. - -Terä oli tehty parhaimmasta teräksestä, eikä Umslopogaas tiennyt, mistä -se oli alkujaan kotoisin. Hän oli ottanut aseen eräältä päälliköltä, -jonka hän oli kauan sitten taistelussa surmannut. Sen hieman sisäänpäin -kaareva terä oli noin kuuden tuuman levyinen ja terävä kuin -partaveitsi. Vastapäisellä puolella oli neljän tuuman pituinen tukeva -piikki, joka oli päästään parin tuuman pituudelta ontto kuin suutarin -reikärauta. Ylempänä oli aukko, josta kaikki, mitä tuohon putkeen -joutui, pakkautui vähitellen ulos aseen sitä puolta käytettäessä. - -Sitäpä Umslopogaas tavallisesti käyttikin taistelun tuoksinassa, kuten -myöhemmin saimme nähdä, iskien sillä salamannopeasti pyöreän sievoisen -reiän vastustajansa kalloon. Tungoksessa, kun tilanne alkoi käydä -uhkaavaksi, läimäytteli hän sitävastoin täydellä terällä oikeaan ja -vasempaan, ja jälki, jonka "Inkosi-kaas" silloin jätti, oli totisesti -hirveä. Mutta mieluummin hän käytti kuten jo sanoin tapparansa -piikkiterää, ottaen koko asian silloin kuin urheilun kannalta, sillä -aseen käyttö vaati silloin paljon suurempaa taitoa. Ja taitava hän -olikin. Hänen liikanimensä "tikka" oli luultavasti johtunutkin tuosta -hänen erikoistaidostaan. - -Semmoinen oli Umslopogaasin Inkosi-kaas, merkillisin ja hirvein -lyöntiase mitä milloinkaan olen nähnyt, jota hän rakasti kuin -silmäteräänsä. Aterioidessaan hän vain hellitti sen kädestään ja -silloinkin se oli aina hänen reitensä alla. - -Ojentaessani Umslopogaasille hänen tapparansa tuli Flossie-neiti -kuistille ja pyysi minun tulla katsomaan hänen kukkaiskokoelmaansa, -jossa oli Afrikan liljoja ja muita ihania kukkia. Monet olivat minulle -aivan outoja, ja luulenpa, ettei kasvitiedekään niitä kaikkia -tuntenut. Kysyin häneltä, oliko hän milloinkaan nähnyt tahi kuullut -puhuttavankaan "Goya-liljoista", jonka Keski-Afrikan tutkijat olivat -minulle kertoneet välistä nähneensä. Sen ihmeellinen kauneus oli aivan -lumonnut heidät, sanoivat he. - -Tämä lilja, jonka alkuasukkaat sanovat kukkivan vain kerran kymmenessä -vuodessa, kasvaa kuivimmilla paikoilla ja sen sipuli on kasvin kokoon -verraten hyvin pieni. Minun mieleeni onkin tuo ihana kukka painunut -lähtemättömästi, sillä minä näin sen ensi kerran olosuhteissa, joita en -milloinkaan unhota. Mutta sen sädehtivää kauneutta en kykene kuvaamaan -ja sen hurmaava tuoksu on sanalla sanoen verraton. Jokaisesta sipulista -kasvaa vain yksi kukka, joka on maanrajassa olevasta lehtikimpusta -kohoavassa paksussa ja aivan sileässä varressa, ja kukka, jonka minä -näin, oli neljätoista tuumaa läpimitaten ja kapean, ylhäältä laajenevan -maljakon muotoinen. - -Tummanvihreä nuppu muistuttaa hiukan lumpeen kukan nuppua, mutta -jakautuu kukan auetessa neljään kielekkeeseen, jotka kauniisti -kaartuvat taaksepäin vartta kohti. Terälehtien muodostama sirosti -laajeneva kupu on aivan lumivalkoinen ja sen sisäpuolella on toinen -heleänpunainen ja sametinhieno, jonka pohjasta kohoaa yksi ainoa -kullanvärinen hede. En ole milloinkaan nähnyt kukkaa, jonka kauneutta -ja tuoksua voisi verrata tähän ihmeelliseen liljaan, jonka vain harvat -miehet ovat nähneet. Nähdessäni kukan ensi kerran minä muistan -ajatelleeni, miten kukatkin kauneudellaan ja sulollaan luojansa voimaa -ja kunniaa ylistävät. - -Flossie-neiti sanoi tuntevansa kukan hyvin ja oli koettanut saada sen -kukkimaan kukkaistarhassaan, mutta onnistumatta. Lilja kukki muutoin -juuri tähän aikaan, joten hän luuli voivansa näyttää minulle sen -hurmaavan kukan. - -Sitten minä kysyin tuolta herttaiselta lapselta, eikö hän tuntenut -itseään kovin yksinäiseksi täällä alkuasukasten keskuudessa ilman -ketään samanikäisiä valkoihoisia kumppaneita. - -"Yksinäiseksikö?" toisti hän. "En suinkaan. Olen onnellinen aamusta -iltaan ja sitäpaitsi minulla on omat toverini. En tahtoisi mistään -hinnasta asua paikassa, jossa olisi vain valkoisia tyttöjä, niin ettei -kukaan voisi huomata mitään erotusta minun ja heidän välillään. Mutta -täällä", lisäsi hän nakaten hiukan niskojaan, "minä olen _minä_ ja -jokainen alkuasukas ympäristössä tuntee 'Valkoisen Lumpeen' -- nimi on -heidän antamansa -- ja on valmis tekemään mitä minä vain tahdon. Olen -lukenut Englannin pikku tytöistä eikä siellä ole ollenkaan sellaista. -Heidän täytyy tarkoin noudattaa opettajattariensa tahtoa ja muutenkin -näyttää elämä olevan siellä hyvin vaikeaa. Minun sydämeni särkyisi, jos -minut teljettäisiin tuommoiseen kouluun, joka on kuin vankila, enkä -saisi olla vapaa -- vapaa kuin ilma." - -"Lukeminen ei teitä siis lainkaan miellytä", sanoin minä. - -"Kyllä. Isä opettaa minulle latinaa, ranskaa ja laskentoa." - -"Ettekö milloinkaan pelkää näiden villi-ihmisten parissa?" - -"En. He eivät ole milloinkaan rauhaani häirinneet. Minä luulen heidän -uskovan, että olen '_ngai_' (yliluonnollinen), kun olen niin valkoinen. -Näettekös tätä?" ja hameensa taskusta hän otti kaksipiippuisen -nikkelöidyn derringer-pistoolin. "Tämä on aina taskussani ja jos joku -yrittäisi koskea minuun, ampuisin hänet heti. Ammuinhan minä kerran -leopardinkin, joka hyppäsi aasini niskaan kun olin ratsastamassa. -Säikähdin kyllä kovin, mutta samassa minä laukaisin sen korvaan, ja -eläin vierähti maahan kuin kivi. Sen nahka on nyt huoneeni seinällä. -Katsokaahan tuonne, herra Quatermain", jatkoi hän innostuneesti ja -viittasi etäisyyteen; "eikö minulla ole kumppaneita?" - -Katsoin hänen osoittamaansa suuntaan ja ensi kerran minä näin -Kenia-vuoren kaikessa jylhässä kauneudessaan. Siihen saakka se oli -ollut tiheän sumun peitossa, mutta nyt oli sumuverho hälvennyt, niin -että vuoren huippu, joka nousi pilviin aina kahdenkymmenentuhannen -jalan korkeuteen, hohti kuin sulatettu kulta ilta-auringon valossa. -Alempana kätkeytyi vuori vielä sumuvaippaansa, joten sen siintävä, -auringon säteiden piinaama lumipeitteinen huippu näytti lepäävän kuin -pilvijalustalia maan ja taivaan välillä. Näky oli niin kaunis, etteihän -minun kömpelö kynäni kykene sitä lainkaan kuvailemaan. - -Katseltuani tuota hurmaavaa näkyä minä tunsin sydämeni sulavan ja -mieleni valtasi syvä hartaus. Minusta tuntui kuin nuo laskevan auringon -lempeät säteet, jotka kultasivat Kenian lumen, olisivat tunkeutuneet -sieluni sisimpään. Herra Mackenzien luona asuvat alkuasukkaat olivat -antaneet vuorelle nimen "Jumalan sormi" ja minusta tuo nimi kuvasi -sattuvasti tyyntä rauhaa, joka varmaankin vallitsee tämän levottoman -maailman yläpuolella ja joka ehdottomasti johtui mieleen tuota -suurenmoista näkyä katsellessa. Olen jossakin kuullut runosäkeen: - - "Oi kauneus, sinä olet iäinen ilonlähde!" - -Nyt nuo sanat johtuivat mieleeni ja nyt vasta minä täysin käsitin mitä -runoilija oli tarkoittanut. - -Niin, tuommoinen kaunis näky on todellakin iäinen ilonlähde, ja minä -ymmärsin oivallisesti, mitä pikku Flossie tarkoitti kun hän sanoi, että -Kenia oli hänen toverinsa. Vanha Umslopogaaskin, tuo hurja zulu-soturi, -sanoi, kun kehoitin häntä katsomaan vuoren hehkuvaa huippua, että -"katsoipa sitä vaikka tuhat vuotta, niin ei halua kääntää katsettaan -muualle". Hänen merkillinen mielikuvituksensa johdatti kuitenkin hänen -ajatuksensa hiukan eri suuntaan kuin mihin meidän hartaat mietteemme -menivät. Päästäen mielikuvituksensa valloilleen hän kuvaili -alkuasukasten tapaan laulaen, miten hänen kuoltuaan hänen henkensä -asettuisi ainiaaksi tuonne lumihuipulle, josta hän tuulispäänä ja -ukkosen salamana syöksyisi jyrkänteestä alas ja "tappaisi ja tappaisi -ja tappaisi". - -"Mitä sinä sitten tappaisit, vanha verikoira?" kysyin minä. - -Hän joutui hiukan hämilleen, mutta hetkisen tuumittuaan hän vastasi -rauhallisesti: - -"Niitäpä toisia henkiä vain." - -"Sinä siis tahtoisit jatkaa murhaamistasi kuoltuasikin?" sanoin minä. - -"Minä en murhaa", vastasi Umslopogaas närkästyneesti; "minä tapan vain -rehellisessä taistelussa. Mies on syntynyt tappamaan. Hän, joka ei -tapa, kun hänen verensä kiehuu, on akka eikä mies. Ihmiset, jotka -tappavat, eivät ole orjia. Minä sanoin tappavani vain rehellisessä -taistelussa, ja kun olen mennyt varjojen maahan, niinkuin te valkoiset -miehet sanotte, niin minä toivon, ettei siellä olekaan mitään kieroa -peliä, jota on niin paljon tässä maailmassa. Olkoon minun henkeni -ikuisesti kirottu ja luihini kahlehdittu, jos se kerrankin hairahtuisi -murhaamaan salaa kuin bushmanni myrkkynuolellaan!" Hän poistui -arvokkain askelin ja jätti minut yksikseni nauramaan. - -Samassa palasi vakooja, jonka isäntämme oli lähettänyt tiedustelemaan, -näkyikö masai-ystävistämme jälkeäkään. Hän ilmoitti miehineen -tutkineensa seudun ristiin rastiin viidenkymmenen penikulman -laajuudelta näkemättä ainoatakaan vierasta soturia, niin että he -uskoivat roistojen luopuneen takaa-ajosta ja palanneet omille -alueilleen. Herra Mackenzie huokaisi helpotuksesta ja meidän ilomme oli -melkein rajaton, sillä masai-soturin yöllinen vierailu riitti meille -pitemmäksikin ajaksi. Yleinen johtopäätös oli siis, että masait olivat -kääntyneet kotiinsa huomattuaan meidän päässeen lähetysaseman turviin, -jota vastaan he tiesivät olevat turhaa yrittääkään hyökätä. Saamme -myöhemmin nähdä miten pahasti erehdyimme. - -Tiedustelijain poistuttua ja rouva Mackenzien ja Flossien mentyä -levolle ilmestyi Alphonse, tuo pieni ranskalainen, kuistille ja Curtis, -joka puhuu ranskaa hyvin, kehoitti häntä kertomaan meille, miten hän -oli joutunut Keski-Afrikkaan. Alphonse täyttikin hänen pyyntönsä, mutta -hänen kieltensekoituksensa oli niin merkillistä, etten kykenekään -selostamaan kaikkea mitä hän kertoi. - -"Isoisäni", aloitti hän, "palveli Napoleonin kaartissa. Hän oli mukana -Moskovassa eikä saanut paluumatkalla muuta syödäkseen kuin kaksi paria -vanhoja säärystimiä. Toiset olivat hänen omansa ja toiset hän varasti -joltakin kaveriltaan. Hän joi mahdottomasti ja juovuksissa hän -kuolikin, ja minä muistan, kun hänet saatettiin rumpujen pauhatessa -haudan lepoon. Minun isäni --" - -Tässä me keskeytimme hänet ja ehdotimme, että hän antaisi vanhempainsa -levätä rauhassa ja kävisi asiaan käsiksi. - -"Teidän tahtonne on minun lakini, hyvät herrat", vastasi tuo -naurettavan pieni mies kohteliaasti kumartaen. "Tahdon vain osoittaa, -etteivät sotilaallinen koko ja ryhti ole perinnölliset. Isoisäni oli -komea, kuuden jalan ja kahden tuuman pituinen mies, tulen ja -säärystinten nielijä. Viiksistään hän oli myöskin kuuluisa. Minulla on -vain hänen viiksensä eikä -- mitään muuta. - -"Olen syntynyt Marseillessa ja olen ammatiltani kokki, hyvät herrat. -Tuossa kunnon kaupungissa minä olen nuoruuteni onnelliset päivät -viettänyt. Continentalin hotellissahan minä pesin pöytiä monta herran -vuotta. Tuo kultainen aika!" ja hän huokasi syvään. "Olen ranskalainen -ja lienee tarpeetonta sanoa, että minä ihailen kaikkea kaunista. Niin, -minä suorastaan jumaloin kauneutta. Me ihailemme puutarhan kaikkia -ruusuja, hyvät herrat, mutta me poimimme vain yhden ja minä taitoin -yhden ihanan ruusun, mutta haavoitin käteni. Hän oli kamarineitsyt, -nimeltään Annette, jonka vartalo oli pyörryttävän kaunis ja kasvot kuin -enkelin -- mutta sydän -- voi hyvät herrat, kaikkeen sitä pitää köyhän -ihmisen tässä maailmassa joutuakin -- sydän oli musta ja liukas kuin -kiiltonahkasaapas." Alphonse purskahti tässä valtavaan itkuun. - -"Älkää nyt, hyvä mies, noin murehtiko", koetti Curtis lohduttaa häntä -taputtaen häntä sydämellisesti olkapäälle. - -Alphonse rauhoittui ja sanoi olkapäätään hieroen: - -"Herra tahtoi epäilemättä lohduttaa minua suuressa murheessani, mutta -herran käsi on hiukan liian raskas. No niin, me rakastimme toisiamme, -Annette ja minä, ja olimme hyvin onnelliset, mutta sitten tuli isku -- -herrat antakoot minulle anteeksi, että jälleen kuivaan kyyneleitäni, -mutta muuta en voi saamari vieköön tehdä, kun ajattelen noita aikoja. -Minun täytyi mennä arvannostoon ja tietenkin minä sain onnettoman -numeron ja minusta tehtiin sotamies. Onnetar tahtoi kostaa minulle -Annetten sydämen valloituksen. - -"Lähdön katkera hetki tuli ja minä koetin karata tieheni, mutta minut -vangittiin ja vartijasotilaat kolhivat minua kivääriensä perillä. -Minulla oli samanikäinen serkku, joka oli kankuri ja taitava työssään, -mutta muutoin niin peräti ruma, ja hän surkutteli minua sydämensä -pohjasta, kun sotilaat hakkasivat minua. 'Kuulehan, serkkuseni', sanoin -minä silloin, 'sinulle minä uskon Annetten. Ole hänen tukensa sillä -aikaa kuin minä niittelen mainetta kunnian hurmeisella kentällä.' - -"'Ole huoletta', sanoi hän; 'kyllä minä pidän hänestä murheen', -niinkuin hän pitikin. - -"Niin minut sitten vietiin elämään parakeissa mustalla sopalla. -Toverini kiusasivat minua sanomattomasti ja valmistivat minulle joka -päivä todellisen helvetin. Heitä en milloinkaan unhota. - -"Eräänä aamuna kuulimme uutisia; minun pataljoonani oli komennettu -Tonkiniin. Kyselin mikä paikka se Tonkin oikein oli ja saamani tiedot -eivät suinkaan olleet ilahduttavat. Siellä asuu kuulemma vain villejä -kiinalaisia, jotka viiltävät mahan auki ennenkuin osaa arvatakaan. -Mutta viisas mies tietää heti, miten hänen on milloinkin meneteltävä. -Minä päätin, ettei mahaani aukaistaisi, ja karkasin. - -"Saavuin Marseilleen näännyksissä kuin vanha mies ja menin suoraan -serkkuni asunnolle. Katsahdin ikkunasta sisälle ja näin siellä hänet ja --- Annetten. Oli juuri kirsikka-aika ja he istuivat hyvin lähellä -toisiaan syöden tummia mehevännäköisiä kirsikoita. Katselin heitä siinä -suu mareissa ja näin miten serkkuni otti käteensä varren, jossa oli -kaksi marjaa ja pisti toisen Annetten suuhun ja toiseen omaansa. Sitten -he imivät varsia, niin että heidän huulensa lähenivät arveluttavasti, -ja lopulta he -- häpeä sanoakin -- suutelivat aivan rehellisesti. Näky -oli kylläkin kaunis, mutta minä raivostuin. Minussa kiehahti isoisäni -sotilaallinen veri. Minä syöksyin keittiöön, sieppasin nurkasta halon, -jonka täräytin serkkuni kalloon. Hän kaatui -- minä olin tappanut -hänet. Minä ainakin uskon vieläkin, että tapoin hänet. Annette huusi. -Santarmit saapuivat. Minä pakenin. Pääsin satamaan. Kätkeydyin erääseen -laivaan. Laiva purjehti matkoihinsa. Kapteeni löysi minut ja pieksi -minut pahanpäiväiseksi. Hän ilmoitti asian Ranskan poliisille -eikä laskenut minua maihin, kun keitin niin hyvin. Olin hänen -yksityiskokkinsa Zanzibariin saakka. Pyytäessäni palkkaa potkaisi hän -minua. Zanzibarissa oli sähkösanoma meitä odottamassa. Kirosin miehen, -joka keksi sähkölennättimen, ja kiroan hänet vieläkin. Minut oli -vangittava sotaväestä karkaamisen johdosta, murhasta, ja en tiedäkään -mistä kaikesta. Pakenin vankilasta. Näin nälkää. Kohtasin erämaassa -tohtorin miehet. He toivat minut tänne. Mieleni on täällä alati murheen -murtama. Mutta Ranskaan minä en palaa. Ennen elän ja kuolen täällä -erämaassa kuin antaudun vaaraan joutua Bagneen." - -Hän vaikeni ja me käännyimme poispäin. Kertomuksen vakavuudesta -huolimatta me olimme tukehtua nauruun. - -"Te itkette, hyvät herrat", sanoi hän. "Eikä ihmekään -- tarinani onkin -niin surullinen." - -"Hyvin surullinen", sanoi Curtis. "Menkäämme nyt levolle. Minä olen -kuoleman väsynyt ja viime yönä emme paljon nukkuneet tuolla siunatulla -kalliolla." - -Noudatimme hänen kehoitustaan ja vaivalloisen ja vaarallisen matkamme -jälkeen tuntui sangen oudolta paneutua levolle valkoiseen, pehmoiseen -vuoteeseen miellyttävän siistissä huoneessa. - - - - -V. - -UMSLOPOGAAS VANNOO VALAN. - - -Seuraavana aamuna oli Flossien paikka aamiaispöydässä tyhjä ja minä -kysyin, mihin hän oli mennyt. - -"Noustessani aamulla minä löysin tämän oveni ulkopuolelta", vastasi -hänen äitinsä. "Tehän voittekin sen itse lukea", ja hän ojensi minulle -paperilapun, jolle oli kirjoitettu seuraavat sanat: - -"Rakkahin äiti! Aurinko alkaa juuri nousta ja minä olen lähdössä -vuorille hakemaan herra Quatermainille liljan, josta hänen kanssaan -eilen keskustelin, joten älä ole levoton siitä, että olen poissa -herätessäsi. Otan valkoisen aasin, hoitajani, pari poikaa ja hiukan -evästä mukaani ja viivyn ehkä koko päivän, sillä olen päättänyt löytää -kukan, vaikka minun täytyisi ratsastaa parikymmentä penikulmaa. -- -Flossie." - -"Toivottavasti hänelle ei nyt tapahdu mitään pahaa", sanoin minä hiukan -levottomasti. "Tarkoitukseni ei ollut suinkaan vaivata häntä kukkaa -etsimään." - -"Flossie huolehtii kyllä itsestään", sanoi hänen äitinsä. "Hän tapaa -usein tehdä tuommoisia retkiä, kuten oikea erämaan tytär ainakin." -Mutta herra Mackenzie, joka tuli samassa huoneeseen ja näki lapun ensi -kerran, kävi sangen vakavaksi, vaikka hän ei sanonutkaan mitään. - -Aamiaisen jälkeen minä vein hänet hiukan sivulle ja kysyin, eikö kävisi -päinsä lähettää muutamia miehiä tytön jälkeen ja koettaa saada hänet -palaamaan, sillä minä pelkäsin masai-roistojen kuitenkin saattavan -hiiviskellä lähetysaseman ympärillä ja tyttösen joutuvan heidän -käsiinsä. - -"Minä pelkään sen olevan turhaa", vastasi hän. "Flossie on ehkä jo -viidentoista penikulman päässä, ja on mahdotonta sanoa, minnepäin hän -on lähtenyt. Tuolla on harjanne, josta hän puhuu kirjeessään", ja herra -Mackenzie viittasi pitkään kukkulajonoon, joka oli meikein -yhdensuuntainen joen kanssa, mutta aleni vähitellen pensaikkoiseksi -tasangoksi noin viiden penikulman päässä talosta. - -Minä ehdotin, että kiipeäisimme tuohon suureen puuhun ja -tarkastelisimme kaukoputkilla koko tienoon. Sen teimmekin herra -Mackenzien lähetettyä ensin muutamia miehiä etsimään Flossien jälkiä ja -seuraamaan niitä, jos ne löytyisivät. - -Puuhun kiipeäminen olikin minun Iaiselleni maamyyrälle todellinen -voimainkoetus, vaikka puusta riippuvat lujat nuoraportaat olivat -alapäästäkin tukevasti maassa kiinni. Goodin laita oli toisin; -lihavuudestaan huolimatta hän kapusi ylös ketterästi kuin katulyhdyn -sytyttäjä. - -Päästyämme ensimmäisille oksille me kiipesimme helposti laudoista -tehdylle sillalle, joka oli naulattu oksiin kiinni ja oli niin tilava, -että kaksitoista miestä olisi mukavasti mahtunut sinne. Näköala -oli kerrassaan suurenmoinen. Viidakko ulottui joka taholle -silmänkantamattomiin kuin viheriä aaltoileva tasanko, jossa siellä -täällä välkehti jonkin järven auringonpaisteessa kimalteleva pinta ja -näkyi jokin viljelty pellon palanen. Itäpohjoisessa kohosi Kenia-vuoren -mahtava huippu, jonka juurelta näimme Tana-joen lähtevän pitkälle -matkalleen valtamerta kohti ja pujottelevan erämaiden halki kuin -hopeinen käärme. - -Flossiesta ja hänen seuralaisistaan emme kuitenkaan nähneet merkkiäkään -ja vihdoin me kiipesimme alas masentunein mielin. Kuistilla tapasin -Umslopogaasin teroittamassa rauhallisesti kirvestään pienellä -kovasimella, jota hän aina kuljetti mukanaan. - -"Mitä nyt, Umslopogaas?" kysyin minä. - -"Vainuan verta", vastasi hän lyhyesti ja vaikeni sitten -itsepintaisesti. - -Päivällisen jälkeen kiipesimme jälleen puuhun ja tutkiskelimme -kaukoputkillamme koko tienoon mahdollisimman tarkkaan, mutta emme -nähneet mitään. Palatessamme kuistille hioi Umslopogaas aina vain -Inkosi-kaas'in kirkasta terää, joka oli ennestäänkin terävä kuin -partaveitsi. Alphonse seisoi hänen edessään katsellen häntä pelokkaan -uteliaasti. Näky olikin sangen omituinen. Tuo vanha zulu-soturi istui -siinä alkuasukasten tavoin jalat ristissä, hurja ilme julmilla mutta -viisailla kasvoillaan, ja hioi rauhallisesti peloittavaa asettaan. - -"Mikä hirveä mies!" huudahti pieni ranskalainen ja nosti -hämmästyksissään kätensä ylös. "Katsokaas reikää hänen päässään; -siinähän liikkuu nahka kuin pikku lapsen päälaessa. Kukahan tahtoisi -imettää tuommoista pienokaista?" ja hän räjähti nauramaan omalle -päähänpistolleen. - -Umslopogaas katsahti ylös ja hänen mustat silmänsä välähtivät -pahaaennustavasti. - -"Mitä se tuo 'puhveli-hieho' oikein hirnuu? (Nimen oli Umslopogaas -antanut ranskalaiselle tämän muhkeiden viiksien ja akkamaisen luonnon -tähden.) Olkoon hän vain hyvin varovainen tahi muutoin minä pian -typistän hiukan hänen sarviaan. Varo itseäsi, varo itseäsi, sinä -piskuinen apina mieheksi." - -Alphonse oli onnettomuudeksi voittanut pelkonsa ja nauroi yhä -vallattomammin tuolle "hassulle mustapintaiselle herrasmiehelle", kuten -hän sanoi. Aioin juuri varoittaa häntä pysymään siivolla, kun tuo -roteva zulu ponnahti samassa kuistilta Alphonsen eteen ja alkoi -pyörittää kamalaa tapparaansa ranskalaisen pään ympäri kasvoillaan -mahdollisimman ilkeä irvistys. - -"Seiso alallasi", huusin minä; "älä hievahdakaan, jos henkesi on sinulle -rakas; hän ei aio tehdä sinulle mitään pahaa!" Alphonse ei luultavasti -kuullut lainkaan sanojani ja kauhu oli onneksi lamauttanut kaikki hänen -jäsenensä. - -Sitten seurasi ihmeellisin miekka- tahi oikeastaan kirvesleikki mitä -milloinkaan olen nähnyt. Kirves kiersi ensin Alphonsen pään ympärillä -vihaisesti suristen ja niin nopeasti, että sen terän tekemä ympyrä oli -ilmassa kuin välähtelevä kehä, joka supistui joka kierroksella, kunnes -tapparan terä vihdoin sipaisi tuon miesraukan hiuksia. Samassa -silmänräpäyksessä alkoi tuo välähtelevä terä kiitää ylös ja alas, -puoleen ja toiseen uhrin ruumista ja kauhusta vapisevia jäseniä myöten, -piirtämättä kuitenkaan naarmuakaan hänen ihoonsa, josta se oli koko -ajan vain kahdeksasosa tuuman päässä. - -Oli ihmeellistä nähdä tuon pienen ranskalaisen seisovan kuin maahan -naulittuna, hänen mustan kiusanhenkensä tapparan salamoidessa hänen -ympärillään. Mies oli ilmeisesti käsittänyt, että pieninkin liike voisi -aiheuttaa silmänräpäyksellisen kuoleman, ja hän seisoi hievahtamatta -kuin kivipatsas. Leikki oli jatkunut minuutin verran, ehkä hiukan -kauemminkin, kun minä näin kirveenterän välähtävän äkkiä Alphonsen -kasvojen edessä, lennähtävän sivulle ja laskeutuvan rauhallisesti. -Samassa putosi jokin tumma tukko maahan; ranskalainen oli menettänyt -toisen ylpeästi kaartuvan viiksensä. Umslopogaas nojasi Inkosi-kaas'in -varteen ja nauroi pitkään ja matalasti, ja Alphonse valahti istualleen -pelon kokonaan herpaisemana. Me muut olimme katselleet hämmästyksestä -sanattomina tätä aseen käytön melkein yliluonnollista taituruuden -näytettä. - -"Inkosi-kaas on hyvin terävä", huudahti Umslopogaas, "ja isku, joka -katkaisi tuon 'puhveli-hiehon' sarven, olisi kyennyt halkaisemaan -miehen kallon aina leukaan saakka. Vain harvat osaavat äskeisen -temppuni, mutta kukaan ei olisi tehnyt sitä näin taitavasti. Käsitätkö -nyt, sinä musta marakatti, ettei ole hyvä tulla minulle nauramaan, vai -mitä? Oli hiuskarvan varassa, etten iskenyt sinua hengettömäksi. Paina -siis tarkoin mieleesi, että varot visusti minulle enää nauramasta. Älä -katkaise tuota hiuskarvaa, jonka varassa kärsivällisyyteni on sinuun -nähden. Olen puhunut." - -"Mitä tämä mieletön käytöksesi oikein merkitsee, Umslopogaas?" kysyin -minä närkästyneesti. "Olethan aivan hullu. Ainakin parikymmentä kertaa -sinä olit surmaamaisillasi tuon onnettoman." - -"Minä en kuitenkaan tappanut, Macumazahn. Kolme kertaa oli maailma -punainen silmissäni ja henki kuiskasi korvaani: 'upota Inkosi-kaas -rusahtaen miehen kalloon', mutta, Macumazahn, minä hillitsin himoni. -Ei, minä Ieikittelin vain; mutta voithan sanoa 'hieholle' että on -viisainta olla irvistelemättä minunlaisilleni miehille. Nyt minä menen -tekemään itselleni kilven, sillä minä tunnen veren hajun sieraimissani. -Tarkoitan täyttä totta, Macumazahn, minä vainuan verta. Etkö ole -nähnyt korppikotkien kokoontuvan ennen taistelua? Ne tietävät suuren -tapon olevan tulossa, Macumazahn, ja minun vainuni on paljon herkempi -kuin niiden. Tuolla alhaalla näin kuivan häränvuodan; teen siitä kilven -itselleni." - -"Onpa teillä jäyheä seuralainen", sanoi herra Mackenzie, joka oli -nähnyt koko kohtauksen. "Alphonsehan on aivan suunniltaan pelosta; -katsokaahan!" ja hän osoitti ranskalaista, joka kasvoiltaan liidun -valkeana laahusti vapisevin jaloin keittiön puolelle. "Voinpa melkein -vannoakin, ettei hän enää naura 'tuolle mustalle herrasmiehelle'." - -"Hänen kanssaan ei ole hyvä ilveillä", vastasin minä, "sillä hän on -vihastuttuaan kuin villipeto. Mutta hurjuudestaan huolimatta hän on -hyvin helläsydäminenkin. Minä en unhota milloinkaan, kun hän kerran -monta vuotta sitten hoiteli parin viikon ajan orpoa, noin kuukauden -vanhaa pienokaista kuin hellin äiti. Hän on omituinen luonne, mutta -järkkymättömän uskollinen ja vahva tuki vaaran hetkellä." - -"Hän väittää vainuavansa verta", sanoi herra Mackenzie. "Suokoon -Jumala, että hän erehtyisi luulossaan. Olen hyvin levoton tyttöseni -tähden. Hän ei ole vieläkään kotona ja kello käy jo neljättä." - -Huomautin siihen, että tyttö oli ottanut evästä mukaansa eikä -luultavasti aikonutkaan palata ennen iltaa; mutta olin itsekin -mahdollisimman rauhaton ja pelkäsin ilmaiseväni huolestuneisuuteni. - -Hetkisen kuluttua palasivat miehet, jotka herra Mackenzie oli -lähettänyt Flossien jälkeen, ja he kertoivat seuranneensa aasin jälkiä -pari penikulmaa. Eräällä kivikkoisella harjulla olivat jäljet sitten -hävinneet eikä niitä enää löytynyt. He olivat kuitenkin tutkineet -tarkkaan koko tienoon mahdollisimman laajalta, mutta eivät olleet -nähneet tyttösestä merkkiäkään. - -Iltapäivä kului sangen työläästi, ja kun Flossieta ei kuulunut auringon -mennessä mailleen, kiihtyi levottomuutemme huippuunsa. Hänen -äitiparkansa oli aivan pelon ja tuskan lamauttama, mutta isä pysyi -ihailtavan rauhallisena. Oli tehty kaikki, mitä ylimalkaan voitiin -tehdä: miehiä oli lähetetty joka taholle eksyneitä etsimään, ammuttiin -laukauksia ja valpas tähystäjä oli koko illan puussa, mutta ketään ei -näkynyt eikä kuulunut. - -Vihdoin tuli pimeä eikä tuo kultakutrinen tyttönen ollut palannut -retkeltään. - -Kello kahdeksan söimme illallisen, joka oli hyvin alakuloinen, eikä -rouva Mackenzie näyttäytynyt lainkaan. Me kolme vierasta olimme myöskin -sangen vaiteliaat, sillä pelko lapsen kohtalosta painosti meitä ja -sitäpaitsi meitä vaivasi kiusallinen tunne, että me olimme aiheuttaneet -tämän tuskan ystävälliselle isäntäväellemme. Ateria oli juuri -päättymäisillään, kun minä nousin pöydästä ja poistuin jollakin -tekosyyllä. Halusin olla yksin ja harkita tilannetta kenenkään -häiritsemättä. Menin kuistille ja istahdin piippuni viritettyäni -lähelle kuistin päätyä, niin että tuo kapea ovi, joka oli tehty -rakennusta ja kukkaistarhaa ympäröivään vallitukseen, oli minua -vastapäätä. Olin istunut paikallani noin viisi minuuttia, kun kuulin -tuon oven narahtavan. Tuijotin pimeään ja kuuntelin hengittämättä, -mutta mitään ei näkynyt eikä hiiskaustakaan kuulunut, ja minä arvelin -erehtyneeni. Oli pilkkopimeä eikä kuu ollut vielä noussut. - -Kului hetkinen, kun jokin pyöreähkö esine lennähti äkkiä pehmeästi -kolahtaen kuistin kivipermannolle ja vieri ohitseni. Istuin alallani -ihmetellen mikä kumma se mahtoi olla. Olin jo melkein varma, että -näkemäni esine oli ollut jokin eläin, kun samassa eräs seikka johtui -mieleeni ja minä hypähdin kiivaasti tuolistani. Esine oli takanani -parin jalan päässä. Ojensin käteni sitä kohti ja se ei hievahtanutkaan: -eläin se ei ainakaan ollut. Kosketin siihen. Se oli pehmoinen, lämmin -ja jotakuinkin painava. Otin sen sukkelaan käteeni ja tarkastelin sitä -tähtitaivasta vasten. - -Pitelin kädessäni vielä lämmintä ihmisen päätä. - -Olen jo vanha enkä vähästä hermostu, mutta minun täytyy myöntää, että -tuo kaamea huomio kauhistutti minua. Kuka oli heittänyt sen kuistille? -Kenen se oli? Juoksin tuolle kapealle ovelle, mutta ketään en nähnyt -eikä mitään kuulunut. Olin juuri astumaisillani ovesta vallituksen -ulkopuolelle, mutta hetkisen epäröityäni minä peräydyin ja salpasin -oven lujasti. Mieleeni juolahti juuri viime askeleella, että oven -ulkopuolella oli varmaankin väijyksissä jokin roisto, joka olisi voinut -tappaa minut yhdellä keihään pistolla. Palasin sitten kuistille ja -pyysin mahdollisimman rauhallisesti Curtista tulemaan luokseni. Pelkään -kuitenkin, ettei ääneni ollut aivan tavallinen, sillä kaikki kolme, -Curtis, Good ja Mackenzie, nousivat pöydästä ja syöksyivät ulos. - -"Mitä on tapahtunut?" kysyi lähetyssaarnaaja tuskaisesti. Minä kerroin -heille kaikki. - -Herra Mackenzien punakat kasvot valahtivat kuolonkalpeiksi. Seisoimme -kirkkaasti valaistun ruokailuhuoneen ovella, joten minä näin hänet -aivan selvästi. Hän katseli päätä kauan ja tarkkaan. - -"Tämä mies oli Flossien seurassa, kun he aamulla lähtivät täältä", -sanoi hän henkäisten syvään. "Jumalan kiitos, ettei pää ollut -tyttöseni!" - -Tuijotimme sanattomina toisiimme. Mitä oli tehtävä? - -Samassa jyskytettiin ovelle, jonka juuri olin salvannut, ja ääni huusi: - -"Avaa, isä, avaa!" - -Aukaisin oven ja sisään syöksyi pelästynyt mies. Tunsimme hänet heti. -Hän oli lähtenyt iltapäivällä parin miehen mukana tiedustelumatkalle. - -"Isäni!" huusi hän, "masait ovat kimpussamme! Heitä on suuri joukko -kiertänyt kukkulan ja etenevät parhaillaan tuota vanhaa kivirakennusta -kohti alhaalla puron reunalla. Isäni, olkoon sydämesi vahva! Valkoinen -aasi on heidän mukanaan ja 'Valkoinen Lumme' ratsasti sillä. Eräs nuori -soturi talutti eläintä ja 'Lumpeenkukan' hoitaja käveli nyyhkyttäen sen -vieressä. Muita hänen seuralaisiaan en nähnyt." - -"Oliko lapsi vielä hengissä?" kysyi Mackenzie käheästi. - -"Hän oli hyvin kalpea, mutta aivan vahingoittumaton, isäni. Minä näin -heidät aivan läheltä." - -"Jumala olkoon hänelle ja meille armollinen!" huudahti lähetyssaarnaaja -epätoivoisesti. - -"Kuinka paljon niitä on?" kysäisin minä. - -"Kolmattasataa -- kolmattasataa!" - -Katsahdimme jälleen toisiimme. Mitä oli tehtävä? Samassa kuului -vallituksen toiselta puolen kiihkeä huuto: - -"Aukaise ovi, valkoinen mies; aukaise ovi! Sanansaattaja tahtoo -puhutella sinua!" - -Umslopogaas iski kätensä vallituksen reunustaan ja veti itsensä niin -korkealle, että hän saattoi katsella ulkopuolelle. - -"Näen vain yhden miehen", sanoi hän. "Mies on asestettu ja hänellä on -kori kädessä." - -"Avatkaamme ovi", sanoin minä. "Seiso sinä, Umslopogaas, kirveinesi -tässä ja päästä sisään vain yksi mies. Jos toinen yrittää, niin iske." - -Vedin salvan sivulle. Umslopogaas seisoi vallituksen pimennossa tappara -koholla, jonka kirkkaalla terällä nousevan kuun säteet kimaltelivat. -Aukaisin oven ja hetkisen kuluttua astui nuori masai-soturi ylpeästi ja -pystyssä päin sisään. Hän oli täydessä sota-asussa, jonka olen jo -ennemmin kuvannut, ja hänellä oli suuri kori kädessään. Leveä keihäs -välähteli kuutamossa, kun hän arvokkain askelin lähestyi meitä. Tulija -oli harvinaisen kaunisvartaloinen noin kolmenkymmenenviiden vuoden -ikäinen mies. Hän pysähtyi eteemme, laski korin maahan ja iski -keihäänsä kenttään. - -"Puhelkaamme hiukan", sanoi hän. "Ensimmäinen sanansaattajamme, jonka -lähetimme luoksenne, ei voinut puhua", ja hän viittasi päähän, joka oli -vierähtänyt kuistin portaille -- mikä kammottava näky -- "mutta minulla -on jotakin sanottavaa, jos haluatte kuulla. Lahjoja minulla on myöskin -mukanani", ja hän osoitti koria ja nauroi niin pöyhkeilevän julkeasti, -että sitä on kerrassaan mahdoton kuvaillakaan. Emme voineet muuta kuin -ihailla hänen rohkeuttaan. - -"Selvitä asiasi", sanoi herra Mackenzie lyhyesti. - -"Minä olen Lygonani Guasa Ambonin joukkoon kuuluvan masai-osaston -päällikkö. Olen miehineni seurannut näitä kolmea valkoista miestä" -- -hän osoitti Curtista, Goodia ja minua -- "mutta he olivat meitä -viekkaammat ja pääsivät tänne. Välimme eivät ole selvät ja me aiomme -tappaa heidät." - -"Niinköhän, ystäväiseni?" ajattelin minä. - -"Saapuessamme tänä aamun heidän perässään tänne me kohtasimme kaksi -mustaa miestä, yhden mustan naisen, valkoisen aasin ja valkoisen tytön. -Toisen miehen tapoimme -- hänen päänsä on tuolla portaalla -- mutta -toinen pääsi pakoon. Mustan naisen, pienen valkoisen tytön ja valkoisen -aasin me toimme mukanamme tänne. Tämä kori todistanee, että puhun -totta. Eikö se ole tyttäresi kori." - -Herra Mackenzie nyökäytti päätään ja soturi jatkoi: - -"Hyvä on! Sinun ja tyttäresi kanssa meillä ei ole mitään riitaa, emmekä -halua sinua lainkaan vahingoittaa. Karjasi -- kaksisataa neljäkymmentä -päätä -- siis eläin mieheen -- olemme jo ottaneet haltuumme." - -Herra Mackenzie voihkaisi raskaasti, sillä hänen karjansa oli hyvin -arvokas, jonka hän oli suurella vaivalla ja huolella itse kasvattanut. -"Niin, karjasi otamme, mutta muuten saat olla rauhassa, sillä tänne ei -olisi hyvä hyökätä", jatkoi soturi ja katsahti röyhkeästi ympärilleen. -"Mutta valkoisten vieraittesi laita on toisin; olemme ajaneet heitä -takaa yöt ja päivät ja meidän täytyy saada heidät hengiltä. Johan -meille kaikki tytötkin nauraisivat, jos palaisimme kotiin tyhjin -toimin. Heidän täytyy kuolla, kävi miten kävi! - -"Pikku tytöllesi ei tee kukaan mitään pahaa, sillä hän on niin suloinen -ja rohkealuontoinen lapsi. Saat hänet takaisin ehdolla että luovutat -meille yhden noista kolmesta -- hengen hengestä -- jolloin me tuomme -lapsesi hoitajineen tähän. Tarjoukseni on edullinen, valkoinen mies. -Pyydämme vain yhden miehen, jonka saatte itse valita, ja me tyydymme -valintaanne. Tuon pitkän", hän viitasi Curtikseen, "minä ottaisin hyvin -mielelläni; hän on hyvin vahvan näköinen ja kuolisi hitaammin." - -"Entä, jos minä sanon, etten luovuta miestä?" kysyi herra Mackenzie. - -"Ei, älä sano niin, valkoinen", vastasi soturi. "Siinä tapauksessa -tyttäresi kuolee aamun sarastaessa, ja hoitajanainen sanoo, että hän on -ainoa lapsesi. Jos hän olisi hiukan vanhempi, niin ottaisimme hänet -orjaksi, mutta kun hän on niin nuori, niin minä tapan hänet omin käsin --- tällä samalla keihäällä. Voithan tulla katsomaan, jos tahdot. Saat -minulta luotettavan saattueen", ja tuo roisto oikein hohotti raa'alle -pilalleen. - -Aivoni työskentelivät kuumeisesti niinkuin aina suuren vaaran uhatessa, -ja minä päätin tarjoutua vapauttamaan Flossien, vaikkapa oman henkeni -hinnalla. Tätä älköön kukaan väärin ymmärtäkö ja ajatelko, että -sankarillisuus tahi jokin muu senkaltainen hölynpöly olisi päätökseni -sanellut. Ei sinnepäinkään. Oli vain oikeus ja kohtuus, että päätin -tehdä kaikkeni. Minähän olin välillisesti syyllinen siihen, että -lapsiparka oli joutunut tuohon kamalaan tilanteeseen. Minä olin vanha -ja elämäni oli jo arvoton, kun taas hän oli nuori ja elämänsä keväässä. -Hänen kuolemansa olisi ehkä saattanut hautaan hänen isänsä ja -hänen äitinsäkin, mutta minua ei olisi monikaan surrut. Useat -armeliaisuuslaitokset olisivat päinvastoin iloinneet kuolemastani. -Tyttöselle aiottu kuolemakin oli niin hirmuinen, että se sopi paljon -paremmin vanhalle karaistuneelle miehelle. Minä en suinkaan aikonut -antaa noiden roistojen ottaa itseäni kiduttamalla hengiltä, sillä minä -olen luonteeltani hyvin pelkuri ja arka, vaan olin päättänyt ampua -itseni heti kun olin varma, ettei lasta enää mikään vaara uhannut, -uskoen taivaallisen isäni ottavan huomioon kaikki leventävät -asianhaarat ja antavan tekoni anteeksi. Parissa sekunnissa ehdin -ajatella tämän kaiken ja paljon muutakin. - -"Kuulkaahan, herra Mackenzie", sanoin minä, "ilmoittakaa sotuille minun -olevan halukkaan vaihtokauppaan ehdolla ettei minua surmata, ennenkuin -tyttönen on päässyt varmaan turvaan kotinsa seinien suojaan." - -"Et liiku askeltakaan!" huudahtivat Curtis ja Good yhtäaikaa. - -"Ei, ei", sanoi Mackenzie, "en tahdo kenenkään kuolemaa -omalletunnolleni. Jos Jumala on armossaan niin määrännyt, että tyttäreni -on kärsittävä tuo kamala kuolema, niin tapahtukoon Hänen tahtonsa. -Olette rohkea (mitä minä en suinkaan ole) ja jalo mies, Quatermain, -mutta te ette saa mennä." - -"Ellei muu auta, niin menen", sanoin minä päättäväisesti. - -"Tämä on tärkeä asia", virkkoi herra Mackenzie kääntyen Lygonaniin -päin, "jota meidän täytyy tarkoin tuumia. Vastauksemme kuulet kun päivä -koittaa." - -"Hyvä on, valkoinen mies", sanoi soturi välinpitämättömästi, "mutta -muista, että jos vastauksesi tulee liian myöhään, niin lemmikkiäsi ei -ole enää olemassa; siilon on tämä tehnyt tehtävänsä", ja hän liikautti -leveätä keihästään. "Sanojesi johdosta voisin ajatella sinun aikovan -karata yöllä kimppuumme, mutta tytön hoitajanainen on minulle sanonut, -että täällä on nyt vain parikymmentä miestä, muut kun ovat matkalla -rannikolle. Ei ole viisasta, valkoinen mies", lisäsi hän nauraen, -"uskoa majaansa niin heikon vartioston turviin. Toivotan sinulle hyvää -yötä, valkoinen mies, ja teille myös, te toiset valkoiset miehet, -joiden silmät minä piakkoin ainiaaksi suljen. Päivän koittaessa saan -siis vastauksesi. Ellei mitään kuulu, niin muista äskeiset sanani." - -Sitten hän kääntyi rauhallisesti Umslopogaasiin päin, joka oli koko -ajan seisonut hänen takanaan ja vahtinut häntä kuin kissa hiirtä, ja -sanoi huolettomasti: - -"Avaahan ovi, mies, ja liikukin tavallista sukkelammin!" - -Tämä koetteli jo liiaksi tuon vanhan päällikön kärsivällisyyttä, jonka -mitta oli nyt täysi. Hän olikin tuijottanut masai-soturi Lygonaniin -koko ajan veristävin silmin ja vesissä suin, mutta nyt oli hänen -kipenöitsevä kiukkunsa kohonnut kiehumapisteeseen. Ojentaen pitkän -kätensä hän riuhtaisi sanansaattajan eteensä ja kumartui, niin että -hänen raivon vääristämät kasvonsa olivat vain tuuman päässä masain -kasvoista. - -"Näetkös minut?" ärjäisi hän julmistuneesti. - -"Näen kyllä." - -"Entä tämän?" ja Umslopogaas painoi Inkosi-kaasin terän melkein masain -nenään kiinni. - -"Näen ielusikin; entä sitten?" - -"Sinä masai-koira, sinä pöyhkeilevä suupaltti, sinä lasten kiduttaja, -tällä 'lelulla' minä paloittelen sinut jäsen jäseneltä. Kiitä onneasi, -että olet sanansaattaja, sillä muutoinpa olisin jo ammoin tukkinut -ruokottoman suusi." - -Masai heristi suurta keihästään ja vastasi julkeasti nauraen: "Sinutpa -tahtoisin kohdata mies miestä vastaan, niin saisimme nähdä." - -Hän kääntyi mennäkseen, mutta Umslopogaas asettui hänen tiellensä. - -"Me kohtaamme kyllä, älä pelkää", sanoi tuo vanha zulu kylmästi. -"Umslopogaas, Chakan jälkeläinen, amazulujen päällikkö ja Nkomabakosin -rykmentin komentaja on hakeva sinut vaikka maan alta ja sinä olet -kumartava Inkosi-kaas'ia, kuten monet ennen sinua. Naura vain, naura -vain; huomenna herkuttelevat shakaalit luillasi!" - -Lygonanin mentyä aukaisimme korin, jonka hän oli tuonut mukanaan -todistukseksi siitä, että Flossie oli todellakin joutunut heidän -vangikseen. Korissa oli Goya-liljan ihana kukka, jonka olen jo -lukijalle kuvannut. Kukan kuvussa, joka oli täysin kehittynyt ja aivan -vahingoittumaton, oli harmahtava paperipalanen, joka oli reväisty -eväiden ympärillä olleesta käärepaperista. Lapulle oli kirjoitettu -muutamia rivejä, jotka kuuluivat: - - "Rakkahin isä ja äiti. Masait yllättivät meidät ollessamme - kotimatkalla löydettyämme liljan. Koetin paeta, mutta yritykseni - ei onnistunut. Tomin he surmasivat, mutta Jim pääsi pakoon. Minua - ja hoitajaani on kohdeltu hyvin ja he sanovat aikovansa vaihtaa - meidät johonkin herra Quatermainin seuralaiseen. Siihen en missään - tapauksessa suostu. Minun tähteni ei kenenkään tarvitse henkeään - uhrata. Hyökätkää yöllä heidän kimppuunsa, sillä he aikovat illalla - juoda ja mässätä ja nukkuvat siis sikeästi juhlan jälkeen. Ellei - apua tule ennen päivän koittoa, niin surmaan itseni pistoolillani, - joka on aina mukanani. Rakas äiti ja isä, rukoilkaa puolestani. - Olen hyvin peloissani, mutta turvaudun Jumalaan. En tohdi - kirjoittaa enempää, sillä pelkään jonkun huomaavan mitä teen. - Hyvästi. - - Flossie." - -Toisella puolen olivat sanat: "Terveisiä herra Quartermainille. -Neuvottelija tuo korin mukanaan, joten herra Quatermain saa liljan." - -Lukiessani nuo sanat, jotka tuo urhoollinen tyttönen oli kirjoittanut -uhkaavasta kamalasta vaarasta huolimatta, kihosivat kyyneleet silmiini. -Miten urhea hän olikaan, tuo suloinen lapsi! Tilanne, johon hän oli -joutunut, olisi voinut saattaa vahvimmankin miehen suunniltaan. Vannoin -kerran vielä sydämessäni, ettei tyttö saisi kuolla, jos minä voisin -hänet pelastaa vaikkapa uhraamalla oman henkenikin. - -Nyt alkoi kiihkeä neuvottelu. Toistin äskeiset sanani ja lisäsin, ettei -päätöstäni voinut mikään peruuttaa, ellei muuta pelastuksen keinoa -keksitty. Herra Mackenzie kielsi jälleen jyrkästi ja Curtis ja Good -vannoivat kuolevansa kanssani, jos pysyisin päätöksessäni. - -"On aivan välttämätöntä", sanoin minä vihdoin, "että jotakin yritetään -ennen auringon nousua." - -"Kutsutaan kokoon saatavilla olevat miehet ja isketään kuin vimmatut -roistojen kimppuun, kävi miten kävi", sanoi Curtis. - -"Aivan niin", huudahti Umslopogaas zulujen kielellä; "puhut kuin mies, -Incubu. Ehdotuksesi hyväksytään heti. Onhan kysymys vain kahdestasadasta -viidestäkymmenestä masai-koirasta! Montakos meitä onkaan? Tuolla -päälliköllä (Mackenziella) on parikymmentä miestä ja sinulla, -Macumazahn, viisi; viisi valkoista miestä -- siis kaiken kaikkiaan -kolmekymmentä. Kuulehan nyt tarkoin, mitä sanon Macumazahn, joka olet -sodan tuttu vanhastaan. Tyttönen kirjoitti, että masait huvittelevat ja -syövät paljon lihaa tänä iltana. Juhlikoot vain, sillä omia -hautajaisiaanhan he viettävätkin! Mitä sanoi tuo koira, jonka toivon -tapaavani ennen päivän koittoa? Ettei hän pelkää hyökkäystä, koska -meitä on niin vähän. Tunnetko kiviaitauksen, johon hän on leiriytynyt -miehineen? Minä näin sen aamulla ja se on tämmöinen." Hän piirsi maahan -soikean ympyrän. "Tässä on suuri sisäänkäytävä, joka on nyt kokonaan -piikkipensaikon sulkema, ja jyrkkä rinne on aivan sen edessä. Incubu, -sinä ja minä asetumme käytävän suulle ja minä vannon, ettei sen kautta -pääse kukaan elävänä ulos, vaikka pyrkijöitä olisi satakin. - -"Katsohan nyt; me käymme heidän kimppuunsa näin. Lähdemme liikkeelle -heti kun tähdet alkavat himmetä -- ei ennemmin, sillä pimeässä emme voi -tapella, eikä myöhemminkään, sillä silloin he alkavat herätä ja -huomaavat hankkeemme -- ja Bougwan hiipiköön kymmenen miehen kera -rakennuksen toisessa päässä olevalle kapealle sisäänkäytävälle. -Tapettuaan siellä olevan vahdin, mikäs on suoritettava niin hiljaa, -ettei hiirenhiiskaustakaan saa kuulua, heidän pitää odottaa toiminnan -hetkeä. Incubu, minä ja tuo leveärintainen wakwafi -- hän on -urhoollinen mies -- hiivimme isolle sisäänkäytävälle, jonka molemmin -puolin me asetumme väijyksiin vahdin surmattuamme. Jäljelläolevat -kuusitoista miestä jaamme kahteen ryhmään, joista toinen asettuu sinun -johdollasi ketjuun aitauksen oikealle puolelle ja toinen -'rukoilijamiehen' (Mackenzien) johdolla aitauksen vasemmalle. Teillä -pitää olla kaikilla pyssyt ja kun sinä, Macumazahn, möräät kuin sonni, -alkavat kaikki murhaavan tulen nukkuvain laumaan, mutta varokaa lasta! -Silloin kiljaisee Bougwan miehineen sotahuudon ja karkaa joukkoineen -muurin yli aitaukseen. Kiljunta, pyssyjen pauke, kuolevien voihkina ja -Bougwanin joukon hyökkäys yllättävät kokonaan nuo ruoan, juoman ja unen -raskauttamat masai-soturit, jotka silloin pakkautuvat laumassa suurelle -sisäänkäytävälle, jonka suulla Incubu, minä ja wakwafi olemme -väijyksissä. Käytävään tunkeutuvaan joukkoon on laskettava lyijyä aivan -kaatamalla, ja niistä, jotka pelastuvat luotisateesta, pidämme me kyllä -huolen. Tämä on minun suunnitelmani, Macumazahn; jos sinulla on -parempi, niin sano." - -Selitin toisille tarkoin tämän ehdotuksen, jonka kaikki heti -mielihyvällä hyväksyivät voimatta kyllin ihmetellä tuon vanhan zulun -neuvokkuutta. Umslopogaas olikin taitavin sotapäällikkö, mitä -milloinkaan olen tavannut. Hänen suunnitelmaansa noudattaen me -saatoimme toivoa hyökkäyksemme menestyvän, vaikka aikeemme olikin -vihollisen moninkertaiseen ylivoimaan nähden epätoivoisen uhkarohkea. - -"Umslopogaas, sinä vanha leijona", lausuin minä sydämellisesti, "sinä -tiedät aina miten ja milloin on iskettävä." - -"Niin, niin, Macumazahn", vastasi hän, "minä olenkin ollut soturi -neljäkymmentä vuotta ja olen ollut monessa leikissä mukana. Saanpa -taaskin kerran tapella oikein miehen lailla. Minä vainuan verta, -Macumazahn -- minä vainuan verta." - - - - -VI. - -VALMISTUKSIA. - - -Lähetysaseman koko väestö oli, kuten voidaan ajatellakin, kiiruhtanut -heti vihollisjoukon näyttäytyessä päärakennusta ympäröivän vallituksen -turviin, ja miehet, naiset ja suuri joukko lapsia seisoskelivat nyt -kauhun valtaamina ympärillämme pienissä ryhmissä keskustellen hirveästä -kohtalosta, joka odotti heitä, jos nuo julmat ja verenhimoiset masait -onnistuisivat valloittamaan aseman. - -Kun Umslopogaasin suunnitelma oli meillä kaikilla tarkoin selvillä, -kutsui herra Mackenzie heti luoksensa neljä sukkelaa noin viidentoista -vuoden ikäistä poikaa ja käski heidän mennä vakoilemaan, mitä -vihollisen leirissä oli tekeillä, ja tulla aina vähän väliä -ilmoittamaan näkemiään ja kuulemiaan. Toiset nuorukaiset ja myöskin -naisia sijoitettiin vallitusta vartioimaan mahdollisten yllätysten -varalta. - -Senjälkeen käski isäntämme kaikki taistelukelpoiset miehensä, joita oli -kaksikymmentä, ja meidän neljä wakwafiamme kokoontumaan suuren puun -juurelle. Nojaten toisella kädellään puun kylkeen hän puhui sitten -joukolle muutamia liikuttavia ja mieleenpainuvia sanoja. Hetki oli -juhlallinen ja vakava, ja minä luulen, ettei kukaan läsnäolijoista sitä -milloinkaan unhota. Herra Mackenzie seisoi paljain päin puun juurella -ja oli ojentanut puhuessaan toisen kätensä. Sydäntä särkevä tuska -kuvastui hänen kasvoillaan. Hänen vaimonsa istui tuolilla hänen -vieressään ja oli kätkenyt kasvonsa käsiinsä. Alphonse, joka oli sangen -onnettoman näköinen, ja me kolme seisoimme heidän lähellään ja -Umslopogaasin jylhä muoto näkyi taampaa, jossa hän seisoi tapansa -mukaan tapparaansa nojaten. Edessämme oli joukko asestettuja miehiä --. -toisilla oli luodikot ja toisilla keihäät ja kilvet, -- jotka -tarkkaavaisesti kuuntelivat isäntämme puhetta. Oksien lomitse kuultava -kalpea kuu loi ryhmään omituisen, salaperäisen valon ja yötuulen -surumielinen suhina puun miljoonissa neulasissa lisäsi vain hetken jo -ennestäänkin murheellista tunnelmaa. - -"Miehet", lausui herra Mackenzie selitettyään heille juurtajaksain -tilanteen ja suunnitelman, joka oli meidän viimeinen ja ainoa toivomme, -"vuosia olen ollut teidän hyvä ystävänne, opettajanne ja suojelijanne. -Kaikesta pahasta olen koettanut parhaani mukaan teitä ja omianne -varjella ja te olette viihtynyt luonani hyvin. Olette tunteneet lapseni --- Lumpeenkukan -- sen syntymästä saakka, ja täällä teidän parissanne -hän on kasvanut ja varttunut vuosi vuodelta. Hän on ollut lastenne -leikkitoveri, hän on hoitanut teitä, kun olette olleet sairaat, ja te -olette oppineet rakastamaan häntä." - -"Niin olemme", sanoi kumea ääni, "ja me olemme valmiit uhraamaan -henkemme hänen puolestaan." - -"Minä kiitän teitä sydämestäni ja minä olen myös varma, että te nyt, -kun julmat ja säälimättömät miehet uhkaavat katkaista hänen nuoren -elämänsä -- tietämättä minkä hirveän rikoksen he tekevät -- teette -kaikkenne pelastaaksenne hänen nuoren henkensä ettekä anna minun ja -hänen äitinsä murheeseen sortua. Ajatelkaa omia vaimojanne ja -lapsianne. Jos hän kuolee, niin hänen murhaajansa hyökkäävät myös -meidän kimppuumme, ja vaikka parhaimmassa tapauksessa onnistuisimmekin -pitämään puolemme täällä, niin majanne poltettaisiin ja omaisuutenne ja -karjanne ryöstettäisiin. Minä olen rauhan mies, niinkuin hyvin -tiedätte, enkä ole kaikkina näinä vuosina kertaakaan kohottanut kättäni -ihmisverta vuodattaakseni, mutta nyt minä sanon: iskekää, iskekää -Jumalan nimessä, joka käski meidän suojella henkeämme ja kotejamme. -Vannokaa", jatkoi hän yhä innostuneemmin -- "vannokaa, että teette -kaikkenne ja taistelette viimeiseen mieheen minun ja näiden -urhoollisten valkoisten miesten kanssa pelastaaksemme rakkaan lapseni -verisestä ja julmasta kuolemasta." - -"Sen lupaamme ja vannomme, isäni" sanoi äskeinen kumea ääni. "Koiran -kuolema tulkoon meidän ja omiemme osaksi ja heitettäköön luumme -shakaaleille ja korppikotkille, jos valamme rikomme! On kylläkin -peloittavaa, isäni, iskeä näin pienellä joukolla moninverroin -voimakkaamman vihollisen kimppuun, mutta me seuraamme sinua, isä, ja -kuolemme kanssasi. Sen vannomme!" - -"Niin sanomme me kaikki", huusivat toiset. - -"Niin sanomme mekin", lisäsin minä. - -"Hyvä on", sanoi herra Mackenzie. "Olette miesten miehiä ja turvallinen -tuki vaaran hetkellä. Ja nyt, rakkaat ystäväni -- niin mustat kuin -valkoisetkin -- polvistukaamme tähän tähtitaivaan alle Jumalan -armoistuimen eteen ja rukoilkaamme nöyrästi, että Hän, jonka kädessä me -kaikki olemme ja joka on elämän ja kuoleman herra, armossaan -vahvistaisi käsivartemme ja siunaisi yrityksemme, johon aiomme ryhtyä -ennen päivän koittoa." - -Hänen esimerkkiään noudattivat kaikki paitsi Umslopogaas, joka jäi -seisomaan Inkosi-kaasin varteen nojaten. Tuolla vanhalla, jäykällä -zulu-soturilla ei ollut luultavasti muuta Jumalaa kuin hänen rakas -tapparansa. - -"Ikiaikojen Jumala!" aloitti lähetyssaarnaaja rukouksensa -liikutuksesta värähtelevällä äänellä, joka kajahti juhlallisesti illan -hiljaisuudessa; "sinä sorrettujen suojelija, turvattomien holhooja, -orpojen isä ja turvamme vaaroissa, kuule nöyrä rukouksemme! Sinuun -turvaudumme suuressa murheessamme, rakas taivaallinen isämme. Kuule -rukouksemme! Rakas lapsemme, jonka meille annoit -- viaton lapsemme, -jonka olemme opettaneet sinua pelkäämään ja rakastamaan, on joutunut -julmain ihmisten käsiin, jotka uhkaavat lopettaa hänen nuoren elämänsä. -Ole hänen kanssaan, oi isä, ja lohduta häntä! Pelasta hänet! Sinä, joka -määräät kuolevaisten kohtalot, ole kanssamme koetuksemme hetkellä. Tee -meidät väkeviksi, että voittaisimme julman vihollisemme. Hajoita -henkäykselläsi hänen laumansa, tee hänet voimattomaksi ja saata hänen -ylpeytensä häpeään. Varjele meitä vaaran hetkellä; voimasi kilvellä -suojele meitä ja älä unhota meitä tässä suuressa surussamme. Auta meitä -nyt, etteivät nuo julmurit saa murskata rakasta lastani kiviin! Kuule -rukouksemme! Ole armollinen niille meistä, jotka päivän koitossa iäksi -lähtevät tästä maailmasta. Tee heidät puhtaiksi; oi Jumala; huuhdo pois -heidän syntinsä Karitsan veressä, ja saata heidät ikuiseen iloosi, -kunniasi kirkkauteen. Seuraa meitä taisteluun, kuten muinoin Israelin -lapsia! Amen!" - -Hän vaikeni ja hetken hiljaisuuden jälkeen me kaikki nousimme ja -ryhdyimme valmisteluihin. Umslopogaas sanoikin jo, että "nyt on jo aika -tehdä muutakin kuin puhella". Jokaiseen eri ryhmään tarvittavat miehet -valittiin mitä suurimmalla huolella ja jokaiselle teroitettiin moneen -monituiseen kertaan mitä kunkin oli tehtävä. Perinpohjaisen harkinnan -jälkeen päätettiin, ettei Goodin johtamille kymmenelle miehelle, joiden -oli hyökättävä leiriin, annettaisi ampuma-aseita, sillä päättelimme -kolmelta taholta suunnatun ristitulen voivan käydä vaaralliseksi omille -miehille. Olimme kaikki yksimieliset, että heidän tehtävänsä onnistuisi -kaikista parhaiten vain kylmän teräksen avulla -- Umslopogaas kävi jo -aivan kaunopuheliaaksi esittäessään "kylmän teräksen" hänen mielestään -monia ja korvaamattomia etuja. Masai-puukon, jonka olin ottanut -kanootissa murhatun palvelija parkamme rinnasta, annoin Goodille. -Hänellä oli myös revolverinsa ja hän olikin joukossaan ainoa, jolla oli -ampuma-ase. Meillä oli paitsi neljää winchester-kivääriämme kuusi -martini-kivääriä. Itse otin winchesterin -- omani --, joka oli -erinomainen pikaista tulta vaadittaessa ja jossa oli sitäpaitsi oma -laittamani erittäin käytännöllinen tähtäin. Toisen annoin herra -Mackenzielle ja jäljelläolevat parille hänen miehelleen, jotka olivat -tunnetusti tarkkoja ampujia. Martini-kiväärit ja herra Mackenzien -muutamat luodikot jaettiin runsaiden ampumavarojen kera miehille, -joiden oli kahdessa ryhmässä asetuttava ketjuun aitauksen molemmin -puolin ja aloitettava kiihkeä tuli nukkuvaan masai-joukkoon. - -Umslopogaasilla oli aseensa -- Inkosi-kaas, niinkuin kaikki tiedämme, -ja muistettanee, että hänelle, Curtikselle ja vahvimmalle wakwafille -oli uskottu suuren sisäänkäytävän puolustaminen masaiden hurjaa -rynnistystä vastaan. Ampuma-aseiden käyttö ei luonnollisesti tullut -siinä kohden kysymykseenkään, joten Curtis ja wakwafi päättivät -valmistaa itselleen Umslopogaasin tapparan tapaiset aseet. Sattuikin -niin hyvin, että herra Mackenziella oli varastossaan erinomainen -valikoima parhaita englantilaisia kirveenteriä. Curtis valitsi -kohtalaisen painavan hyvin leveäteräisen kirveen ja wakwafi otti hiukan -pienemmän. - -Valitsimme sitten herra Mackenzien varastosta kolmen jalan ja kuuden -tuuman pituiset, jostakin erittäin sitkeästä puulajista tehdyt -kirvesvarret, joihin terät kiinnitettiin mahdollisimman lujasti. -Umslopogaas korjaili hiukan varsien muotoa ja vuoltuaan kummankin -varren päähän kohtalaisen suuren pyöreän pahkan estämään asetta -luiskahtamasta kädestä hän teroitti tapparat teräviksi kuin -partaveitsi. Sitten hän upotti ne vesisankkoon turpoamaan, etteivät -terät pääsisi päästään irti. Kun ulkona oli kaikki valmistukset tehty, -menin minä huoneeseeni ja otin esille pienen puulaatikon, jota en ollut -aukaissut Englannista lähdettyäni. Olimme varustautuneet mahdollisimman -hyvin kaikkien yllätysten varalta ja tuossa laatikossa minulla oli -neljä pienen pienistä teräsrenkaista tehtyä panssaripaitaa. - -Viimeisellä Afrikan retkellämme olimme Kukuana-maassa nähneet -alkuasukkailla teräksisiä rengaspaitoja ja olimmepa kokeilleetkin -niillä muutamissa vaarallisissa seikkailussa, joista emme olisi ilman -niitä hengissä selvinneetkään. Muistaen tämän minä olin jo tätä matkaa -suunniteltaessa ehdottanut kumppaneilleni, että teettäisimme tuommoiset -panssaripaidat jossakin asetehtaassa tuntemattomien tapausten varalta. -Tämmöinen teollisuus on tosin Euroopassa melkein kokonaan unhottunut, -mutta Birminghamin takomoissa tehdään melkeinpä mitä hyvänsä asesepän -töitä, kun tarkat selitykset seuraavat tilausta eikä tingitä hinnasta. -Sieltä saimmekin aikanaan siroimmat teräspaidat mitä toivoa voi. Työ -oli kerrassaan erinomainen ja nuo tuhannet ohuet, pienet renkaat, -joista kutomus oli tehty, olivat parhainta terästä. - -Näissä korkeakauluksisten villapaitojen tapaisissa teräspaidoissa, -jotka eivät olleet kirkkaat, vaan sinertivät kuin pyssyn piippu, oli -pehmoinen säämiskävuori. Minun oli niin kevyt ja sopi niin hyvin, että -olisin voinut pitää sitä vaikka viikon ihon lainkaan hankautumatta. -Curtiksella niitä oli kaksi. Toinen oli samanlainen kuin minunkin, -mutta toinen oli valmistettu hänen erikoisen tilauksensa mukaan ja -ulottui aina polviin saakka -- paita ja housut yhdessä kappaleessa. -Näihin teräspaitoihin kuuluivat matkailulakin tapaiset päähineet jotka -olivat kotoisin samasta tehtaasta ja joiden teräskutomus kykeni -torjumaan ankaratkin iskut. - -Tuntuu melkein naurettavalta puhua rengaspaidoista tällä -ampuma-aseiden aikakaudella, sillä niitä vastaan ne eivät -luonnollisesti merkitse mitään, mutta alkuasukasten teräaseita kuten -keihäitä ja kirveitä vastaan ne ovat erinomaiset. Olen usein ajatellut, -että jos Englannin hallitus olisi siirtomaasodissaan ja etenkin -zulu-sodassa pukenut sotilaansa keveihin teräspaitoihin, niin monet, -jotka silloin kaatuivat, eläisivät vieläkin. - -Nyt kiitimme onneamme, että olimme teettäneet nuo teräspaidat, ja -kantajaroistot, jotka varastivat melkein kaikki tavaramme, eivät olleet -liioin suureksi iloksemme huomanneet tätä kallisarvoista laatikkoa. Kun -Curtiksella oli kaksi panssaripaitaa, otti hän perinpohjaisen harkinnan -jälkeen itse tuon polviin saakka ulottuvan -- hänellä ei ollut -nimittäin minkäänlaista kilpeä, jolla hän olisi voinut suojata -jalkojaan. Pyysin häntä antamaan toisen Umslopogaasille, mihin pyyntöön -hän heti suostuikin. Zulu tulikin samassa tuoden Curtiksen kirveen, -jonka hän oli vihdoinkin saanut mielensä mukaiseksi. Me näytimme -hänelle teräspaidan ja sanoimme hartaasti toivovamme hänen käyttävän -sitä taistelussa, mutta hän kieltäytyi ensin ja selitti, että kun hän -oli jo neljäkymmentä vuotta tapellut omassa nahassaan, niin hän ei -aikonut nytkään tapella rautaisessa. Minä levitin silloin paidan -lattialla ja siepaten raskaan keihään minä iskin sen niin voimakkaasti -kuin jaksoin teräspaitaan, josta se ponnahti helähtäen takaisin -tekemättä naarmuakaan noihin karaistuihin teräsrenkaisiin. - -Tämä näyte sai hänet jo melkein muuttamaan mielensä ja kun minä vielä -selitin hänelle, miten tärkeätä oli, että hän luopui kaikista -vanhanaikaisissa ennakkoluuloista kallisarvoisen henkensä -suojelemiseksi, kun oli niin kova puute miehistä, niin hän suostui -heti. Sanoin hänelle vielä, että teräspaita yllään hän ei tarvinnut -lainkaan kilpeä, vaan saattoi hoidella tapparaansa molemmin käsin, -mikä seikka sai hänet vallan riemastumaan. Hän veti rautanahan heti -yllensä ja tuo Curtikselle tehty teräspaita mukautui todellakin zulun -voimakkaan vartalon ympärille kiinteästi kuin nahka. He olivat melkein -yhtä pitkät ja vaikka Curtis näytti kookkaammalta, niin minä luulen -erotuksen olleen enemmän kuvitellun kuin todellisen. Curtis oli -vartaloltaan täyteläisempi, mutta kookkaampi hän ei ollut, käsivarsia -lukuunottamatta. Ne olivat kylläkin paljonkin paksummat kuin -Umslopogaasin, jonka kädet olivat pitkät ja verraten hoikat, mutta -raudanvahvat. Lihasten ääriviivat kuvastuivat selvästi tuon tumman -teräskudoksen läpi, ja seisoessaan siinä tapparat käsissään he olivat -niin peloittavan näköiset, ettei isompikaan miesjoukko olisi tohtinut -käydä heidän kimppuunsa. - -Kello oli jo pian yksi ja tiedustelijat ilmoittivat, että masait -alkoivat käydä nukkumaan nuotioidensa ympärille juotuaan teurastamainsa -härkäin veren ja syötyään niiden lihaa kohtuuttomat määrät. Aitauksen -kummallekin sisäänkäytävälle oli kuitenkin asetettu vahdit. Flossie -istui suunnilleen aitauksen keskellä lähempänä läntistä muuria ja hänen -hoitajansa ja tuo valkoinen aasi olivat hänen luonansa. Hänen jalkansa -oli sidottu ja sotureita makasi kaikkialla hänen ympärillään. - -Koska meillä ei ollut nyt muuta tekemistä kuin odotella aikaamme, niin -me haukkasimme hiukan illallista ja heittäydyimme pitkäksemme pariksi -tunniksi. En voinut olla ihmettelemättä vanhan Umslopogaasin tyyneyttä -ja huolettomuutta hänen heittäytyessään lattialle, johon hän heti -nukahti sikeään uneen. En tiedä miten toisten laita oli, mutta minä en -voinut nukkua. On ikävä sanoa, että minä olin, kuten tavallisesti -tämmöisissä tilanteissa, aikalailla peloissani. Ensimmäisen innostuksen -haihduttua minä olin nimittäin tyynesti ja kylmästi tarkoin punninnut -kaikki onnistumismahdollisuutemme, ja minun täytyy sanoa, etten voinut -olla oikein rauhallinen. Meitä oli kaiken kaikkiaan vain kolmekymmentä -miestä, joista useimmat olivat aivan tottumattomat taisteluun, ja me -olimme päättäneet käydä kahdensadan viidenkymmenen soturin kimppuun, -jotka kuuluivat Afrikan julmimpaan, urhoollisimpaan ja sotaisimpaan -heimoon ja jotka olivat päälle päätteeksi leiriytyneet korkean -kivivallituksen suojaan. Yrityksemme oli todellakin hullun yritys, joka -luultavasti raukeaisi heti alkuunsa, sillä todennäköisesti me emme -voisi lähestyä aitausta vahtien huomaamatta. Ainoa toivomme oli, että -onnistuisimme täydellisesti yllättämään vihollisen, kun taas -vähäisinkin varomattomuus -- kuten oksan risahdus, vahinkolaukaus tahi -jokin muu sentapainen seikka saattaisi joukon parissa sekunnissa -jaloilleen ja meidät surmattaisiin viimeiseen mieheen. - -Vuoteeni, jossa makasin näitä vakavia ajatuksia hautoen, oli lähellä -kuistille aukeavaa ikkunaa, josta omituinen itkevä ja valittava ääni -tunkeutui kuuluviini. Kuuntelin hetkisen, mutta kun valitus ei -tauonnut, minä nousin ja katsahdin ulos. Näin kuistilla tumman olennon, -joka oli polvistunut ja löi itkien rintaansa. Katsoin tarkemmin tuota -outoa ilmestystä ja tunsin miehen heti. Katumuksentekijä oli -- -Alphonse. Kykenemättä ymmärtämään hänen ranskalaista soperrustaan tahi -rukoustaan vai mitä se nyt oikein lienee ollut minä mainitsin häntä -nimeltä ja kysyin häneltä mikä kumma häntä vaivasi ja mitä hänen -käytöksensä oikein merkitsi. - -"Ah, hyvä herra", huokasi hän, "minä rukoilen niiden onnettomien -edestä, jotka minä tapan tänä yönä." - -"Rukoilkaa nyt kuitenkin hiukan hiljemmin", sanoin minä ja heittäydyin -uudelleen vuoteelleni. - -Alphonse poistui ja minä en kuullut enää hänen haikeita nuokauksiaan. -Jonkun ajan kuluttua minä kuulin herra Mackenzien kuiskaavan minulle -avonaisesta ikkunasta: - -"Kello on nyt kolme, herra Qautermain. Puolen tunnin kuluttua on -lähdettävä liikkeelle." - -Minä pyysin häntä tulemaan sisään, minkä hän heti tekikin, ja minun -täytyy sanoa, että minä olisin nauranut katketakseni hänen sota-asunsa -nähdessäni, ellei hetken vakavuus olisi karkoittanut kaiken naurunhalun -olemattomiin. Hänellä oli ensiksikin hengenmiehen pitkä musta takki -ja leveälierinen musta hattu, jotka hän sanoi valinneensa sentähden, -että ne olivat niin tummat. Kädessään hänellä oli antamani -winchester-kivääri ja vyöhön, jonka hän oli kietaissut vyötäisilleen -pitkän papillisen kauhtanansa päälle, oli pistetty suuri leikkuuveitsi -ja pitkäpiippuinen colt-pistooli. - -"Ah, ystäväni", virkkoi hän huomatessaan minun katselevan hänen -vyötänsä, "katselette minun leikkuuveistäni. Ajattelin, että se voisi -olla hyväkin käsirysyyn joutuessamme. Monta porsasta olen sillä -pistänyt." - -Kaikki miehet olivat jo ylhäällä ja pukeutuivat. Minä vetäisin -teräspaidan päälle kevyen takin voidakseni sälyttää taskut täyteen -panoksia ja vyötin revolverin vyölleni. Good teki samoin, mutta Curtis -veti ylleen vain teräspaitansa, painoi lakin päähänsä ja pani kevyet -kengät jalkoihinsa, niin että hänen jalkansa olivat paljaat polvista -nilkkoihin. Revolverin hän vyötti teräspaidan päälle. - -Umslopogaas oli sillä aikaa koonnut miehet tuon suuren puun alle ja -tarkasti nyt huolellisesti jokaisen asestuksen. Viime hetkessä teimme -suunnitelmaan pienen muutoksen. Kävi nimittäin ilmi, että kaksi miestä, -jotka oli määrätty ampujien ketjuun, olivat vain aniharvoin käsitelleet -ampuma-aseita, mutta olivat sen sijaan taitavia keihäsmiehiä. Heille -annettiin luodikkojen sijaan terävät masai-malliset keihäät ja suuret -kilvet ja käskettiin mennä Curtiksen, Umslopogaasin ja wakwafin kanssa -aitauksen isolle sisäänkäytävälle, sillä olimme asiaa tarkemmin -tuumittuamme käsittäneet, että kolmen miehen olisi mahdotonta pitää -puolensa tuolla verraten leveällä aukolla. - - - - -VII. - -HIRVEÄ TAISTELU. - - -Sitten me odottelimme yön pimeydessä hiljaa kuin hiiret lähdön -hetkeä. Tuo pitkän pitkä neljännestunti oli luullakseni yrityksemme -hermoja koettelevin kohta. Olen kerran ollut katsomassa, kun eräs -kuolemaantuomittu rikollinen hirtettiin juuri aamun sarastaessa, ja -kaamea tunnelma, joka oli vallannut minut tuomion täytäntöönpanon -hetkeä odotellessani, muistutti suuresti tämän odotuksen jännitystä. -Miesten juhlallisen vakavat kasvot, heidän hiljaiset kuiskauksensa, -Curtiksen miettiväinen leveäteräisen tapparansa tarkastelu ja Goodin -yhä uudistuva monokkelin puhdistus ilmaisivat kaikkien olevan mitä -suurimmassa jännityksessä. Tuli ehdottomasti ajatelleeksi, että tunnin -kuluttua saatoimme kaikki olla iankaikkisuudessa. Vain Umslopogaas oli -kaikesta päättäen aivan rauhallinen. Hän nojasi tapansa mukaan -peloittavaan tapparaansa ja pisti silloin tällöin pienen hyppysellisen -väkevää nuuskaa nenäänsä. Hänen rautaisia hermojaan ei voinut mikään -järkyttää. - -Kuu oli jo kauan lähennellyt taivaanrantaa ja vihdoin se katosi metsän -taakse jättäen meidät synkkään pimeyteen. Itäinen taivas oli hiukan -vaaleampi ennustaen päivän pian koittavan. - -Herra Mackenzie katsoi kelloonsa koettaen samalla rauhoittaa -nyyhkyttävää puolisoaan, joka oli tarttunut hänen käteensä. - -"Kaksikymmentä vailla neljä", sanoi hän, "me hyökkäämme kaksikymmentä -yli, jolloin pitäisi olla kyllin valoisa. Ehkä on parasta, että -kapteeni Good lähtee liikkeelle miehineen, sillä hänellä on hiukan -pitempi matka kuin meillä." - -Good tunki monokkelin silmäänsä, nyökkäsi meille hilpeästi, tervehti -kohteliaasti rouva Mackenzieta rautalakkiaan kohottaen ja lähti -miehineen määrätylle paikalleen, johon päästäkseen hänen täytyi -joukkoineen tehdä melkoinen kierros. - -Eräs tiedustelijapoika saapui samassa ilmoittamaan, että masai-leirissä -kaikki nukkuivat sikeästi. Vahdit vain astuskelivat kummankin -sisäänkäytävän edessä. Hetkisen kuluttua mekin lähdimme. Opas kulki -edellä ja hänen jäljessään tulivat Curtis, Umslopogaas, wakwafi ja -herra Mackenzien kaksi miestä pitkine keihäineen ja suurine kiipineen. -Minä, Alphonse ja viisi alkuasukasta hiivimme heti heidän jäljessään ja -herra Mackenzie miehineen seurasi meitä. - -Karja-aitaus, johon masait olivat leiriytyneet, oli kukkulan juurella, -jonka laella lähetysaseman päärakennus oli, noin kahdeksansadan -kyynärän päässä alkuasukasten majoista. Viisisataa metriä kuljimme -aivan hiljaa, sillä pääsimme hyvää tietä myöten niin kauas, mutta -sitten meidän oli poikettava pensaikkoon. Hiivimme hiljaa kuin aaveet -pensaasta toiseen ja kiveltä kivelle ja ryömimme eteenpäin äänettömästi -kuin saalistaan vaaniva leopardi. Kuljettuamme siten hetkisen katsahdin -minä sattumalta taakseni ja näin tuon hirmuisen Alphonsen hoippuvan -jäljessäni vavisten kuin haavan lehti. Hänen kasvonsa olivat kalman -kalpeat ja hänen pyssynsä, jonka hana oli täydessä vireessä, tähtäsi -keskelle selkääni. Pysähdyin ja varmistettuani varovasti hänen -luodikkonsa me lähdimme jälleen liikkeelle ja pääsimme onnellisesti -noin sadan metrin päähän aitauksesta. Mutta silloin alkoivat Alphonsen -hampaat kalista huolestuttavan äänekkäästi. "Ellei tuo lopu, niin minä -tapan sinut heti", kuiskasin minä raivoisasti, siliä ajatus, että koko -yrityksemme saattaisi raueta tyhjiin ja me kaikki menettää henkemme -vain tuon kirotun pelkurin hampaiden kalinan takia, oli tehdä minut -hulluksi. Kuinka katkerasti kaduinkaan, että olimme ottaneet hänet -mukaamme. - -"Mutta hyvä herra", vastasi hän; "enhän minä voi sille mitään, että -minulla on kylmä." - -Tässä oli pulma, johon minä kuitenkin keksin heti keinon. Minulla oli -taskussani rasvainen vaateriepu, jolla olin aina pyssyäni kuivaillut, -ja ojentaen sen hänelle minä kuiskasin päättävästi ja kylmästi: - -"Pistä tuo suuhusi ja jos kuulen enää vain yhdenkään loksauksen, niin -minä survaisen puukon kurkkuusi, muista se!" - -Nähdessään julman irvistykseni Alphonse ei luultavasti epäillytkään -sanojani, vaan totteli heti, ja me aloimme jälleen varovaisesti edetä. - -Olimme vihdoin noin viidenkymmenen kyynärän päässä aitauksesta. -Edessämme oli ruohoinen, loivasti viettävä rinne, jonka puolivälissä -häämötti matala mimosa-pensas ja hiukan edempänä pari ohdakekimppua. -Itse olimme vielä tiheän pensaikon kätkössä. Tähdet alkoivat häipyä -nousevan päivän tieltä, jonka kirkkaus jo heikosti ruskotti idän -taivaalle ja muutti yön pimeyden harmaaksi hämyksi. Näimme selvästi -aitauksen, jonka sisäpuolella nukkuvien masai-soturien nuotioiden -jätteet vielä himmeästi hehkuivat. Pysähdyimme kuulostamaan, sillä -tiesimme, että sisäänkäytävän suulla oli vartija. Samassa ilmestyikin -aitauksen pimennosta roteva ja kaunisvartaloinen soturi, joka alkoi -ripeästi astella edestakaisin piikkipensasten täyttämän sisäänkäytävän -edessä. Olimme toivoneet yllättävämme hänet torkkumassa, mutta suureksi -pettymykseksemme hän olikin valppaasti valveilla. Ellemme saisi tuota -miestä heti ja äänettömästi tapetuksi, menisi yrityksemme varmasti -myttyyn. Kyyrötimme pensaistossa ja katselimme vahdin liikkeitä -koettaen keksiä jonkun keinon, joka auttaisi meidät pulmasta. Siinä -tuijottaessani minä näin Umslopogaasin, joka oli pari askelta minun -edelläni, kääntyvän äkkiä minuun päin, viittaavan kädellään ja -painautuvan ruohistoon litteäksi kuin käärme. Vahti kääntyi samassa -poispäin ja Umslopogaas liukui aukealle nopeasti ja äänettömästi kuin -jokin tumma matelija. - -Tuo pahaa-aavistamaton vartija alkoi hyräillä jotakin yksitoikkoista -säveltä ja Umslopogaas ryömi yhä lähemmäksi ja pääsi kuin pääsikin tuon -mimosa-pensaan suojaan. Soturi kääntyi samassa ja asteltuaan pari -kertaa rivakasti edestakaisin hän pysähtyi katsomaan aitauksen yli -leiriin. Samassa silmänräpäyksessä lähti Umslopogaaskin liikkeelle ja -liukui ruohikossa äänettömästi ja nopeasti kuin käärme ohdakkeiden -suojaan. Soturi kääntyi myöskin ja jäi tuijottamaan noihin -ohdakekimppuihin niinkuin ne eivät olisi olleet oikein entisensä -näköiset. Hän astahti askeleen niitä kohti -- pysähtyi haukottelemaan, -noukkasi maasta pienen kiven ja heitti sen tuohon epäilyttävään -ohdakekimppuun. Kivi osui onneksi Umslopogaasin kalloon, eikä hänen -teräspaitaansa, jonka kilahdus olisi meidät ehdottomasti ilmaissut. Oli -myöskin onni, että teräspaita oli himmeä, sillä muutoin olisi vahti -huomannut sen välkkeen. Kun ei mitään kuulunut eikä näkynyt rauhoittui -vahti silminnähtävästi eikä ryhtynyt tarkempiin tutkimuksiin. -Keihääseensä nojaten hän sitten tuijotti herkeämättä ohdakekimppuun ja -näytti vähitellen vaipuvan syviin mietteisiin, meidän maatessamme -pensaistossa äärimmäisen jännityksen vallassa, peläten joka hetki, että -jokin odottamaton tapaus ilmaisisi meidät ja suistaisi meidät kaikki -surman suuhun. Minä kuulin selvästi Alphonsen hampaiden jauhavan tuota -rasvaista riepua, jonka hän oli tunkenut suuhunsa, ja kääntyen häneen -päin minä irvistin hänelle julmasti. Mutta minun täytyy totuuden -nimessä myöntää, että olin itse melkein yhtä pelästynyt ja vain suurin -ponnistuksin kykenin hillitsemään hampaani lyömästä loukkua Alphonsen -hampaiden tavoin. Ruumiini oli aivan hiessä ja teräspaidan -säämiskävuori liimautui kiusallisesti selkääni kiinni aiheuttaen -silloin tällöin melkein sietämättömän kutkun. Mieleeni muistui niin -selvästi, että minua oli koulupoikana sanottu "siniseksi peloksi", kun -kasvoni aina sinistyivät säikähtyessäni. - -Vihdoin jännityksemme laukesi. Vartija katsahti itään ja näytti -tyydytyksellä toteavan, että hänen vahtivuoronsa läheni loppuaan. -Käsiään hieroen hän alkoi jälleen kävellä lämpimikseen rivakasti -edestakaisin. - -Hänen kääntyessään poispäin luiskahti Umslopogaas toiseen -ohdakekimppuun, joka oli vahdin kääntymispaikasta vain askeleen tahi -parin päässä. - -Soturi tuli takaisin ja meni ohdakkeiden sivu mitään huomaamatta ja -maahan katsahtamattakaan. Jos hän olisi sen tehnyt, niin hän ei olisi -voinut olla näkemättä mitä ohdakkeet kätkivät. - -Mies kääntyi, mutta samassa nousi hänen piiloutunut vihollisensakin -maasta kuin aave ja seurasi häntä kädet valmiina iskemään. Samassa kun -soturi aikoi kääntyä takaisin, otti tuo jättiläismäinen zulu pitkän -hypyn ja me näimme hänen pitkien sormiensa kiertyvän mäsäin kaulan -ympärille. Soturi riuhtoili vimmatusti, mutta seuraavassa hetkessä me -näimme hänen päänsä vääntyvän taaksepäin. Kuului terävää ritinää kuin -olisi katkottu kuivia oksia ja hän kaatui ääntä päästämättä maahan -jäsenten nytkähdellessä suonenvedontapaisesti. Umslopogaas oli -hirveällä voimallaan taittanut vartijan niskan. Päästyään varmuuteen, -että mies oli todellakin kuollut, hellitti Umslopogaas otteensa ja -nousi viitaten meitä tulemaan lähemmäksi, minkä me teimmekin ryömien -nelin kontin kuin suuret apinat. Lähestyessämme aitausta me näimme, -että masait olivat täyttäneet aukon, joka oli noin kymmenen jalan -levyinen, mimosa-puun tiheillä latvoilla kaikkien yllätysten varalta. -"Sitä parempi vain", ajattelin minä; "ompahan ulospääsy näin ollen -entistäkin hankalampi, senkin vietävät." Curtis ja Umslopogaas -asettuivat paikoilleen aukon kummallekin puolelle piikkipensasten -suojaan ja wakwafi ja nuo kaksi keihäsmiestä piiloutuivat aukon eteen. -Mackenzie hiipi miehineen vallituksen varjossa oikealle ja minä -joukkoineni kiersin vasemmalle, sijoittaen mieheni noin neljän askeleen -päähän toisistaan. Aitaus oli noin viidenkymmenen askeleen pituinen ja -kuljettuani noin kaksi kolmatta osaa matkasta minä katsahdin ensi -kerran aitauksen yli. Alphonsea en ollut tohtinut koko aikana päästää -näkyvistäni, joten hän oli nytkin aivan lähelläni. - -Oli jo hyvin valoisa ja minä näin ensimmäiseksi tuon valkoisen aasin ja -aivan sen vieressä Flossie-raukan kalpeat kasvot. Hän istui noin -kymmenen askeleen päässä aitauksen vallituksesta, kuten poika oli -kertonutkin, ja suuri joukko nukkuvia sotureita oli hänen ympärillään. - -Aitauksessa oli aina vähän matkan päässä nuotioiden jätteitä, joiden -jokaisen ympärillä nukkui noin kaksikymmentäviisi eilisiltaisen vahvan -aterian painostamaa soturia. Siellä täällä käännähti joku, haukotteli -ja katsahti itään, jossa taivas alkoi ruskottaa, mutta kukaan ei -noussut. Päätin odottaa viisi minuttia, että voisimme ampua tarkemmin -aamun valjetessa joka hetki valoisammaksi ja antaa samalla Goodille -miehineen, joista en kuullut hiiskaustakaan, aikaa kyllin valmistautua -hyökkäykseen. - -Hehku taivaalla laajeni laajenemistaan punaten aavikot ja metsät -salaperäisellä hohteellaan. Mahtava Kenia-vuori näkyi taampana ja sen -ikuisen lumen peittämä, pilviä pitelevä huippu, johon auringon -ensimmäiset säteet jo ulottuivat, hehkui kuin veri. Yläpuolellamme -vaaleni taivas lempeän siniseksi muistuttaen äidin hellää hymyilyä, -jossakin viritti pikku lintu aamulaulunsa ja vieno tuulenhenki -suhahteli hiljaa pensaikossa pudottaen maahan miljoonia kastepisaroita. -Koko luonto henki vain onnea ja rauhaa, mutta ihmissydämessä raivosivat -vihan ja koston intohimot. - -Olin jo valinnut uhrini -- Flossien lähellä makaavan rotevan -raakalaisen -- ja aioin juuri antaa sovitun hyökkäysmerkin, kun samassa -Alphonsen hampaat alkoivat hirvittävästi kalista. Ääni kuulosti aivan -laukkaavan giraffin kavioiden kapseelta ja kaikui kauas aamun syvässä -hiljaisuudessa. Riepu oli pudonnut hänen suustaan. Eräs masai, joka -nukkui meistä vain kolmen jalan päässä, heräsi heti ja nousi istumaan -katsellen ympärilleen ja ihmetellen mikä tuon äänen aiheutti ja mistä -se oikein kuului. Survaisin pyssynperälläni ranskalaista sydänalaan, -niin että hän kumartui heti melkein kaksinkerroin. Kolina taukosi, -mutta maahan valahtaessaan tuo kovan onnen Alphonse tietysti pudotti -pyssynsä, joka laukesi aivan korvani juuressa. Puuttui vain tuuma, -ettei kuula lävistänyt päätäni. - -Merkki oli annettu. - -Aitauksen kummaltakin puolen alkoi samassa säännötön mutta kiihkeä -tuli, johon minäkin yhdyin, ja onnistuinkin surmaamaan lähinnä -Flossieta makaavan miehen juuri kun hän kohottautui hypätäkseen ylös. -Aitauksen toisesta päästä kuului kaameaa kiljuntaa, ja suureksi -ilokseni minä tunsin Goodin mylvähtelevien ärjähdysten kaikuvan ylinnä. -Syntyi hirmuinen mellakka, jonka kaltaista en ole milloinkaan nähnyt -enkä näekään. Kauhun- ja raivonhuudoin syöksyivät masai-soturit -silmänräpäyksessä jalkeille, mutta meidän hyvin tähdätty lyijysateemme -kaatoi heistä monta, ennenkuin ehtivät astua askeltakaan. Joukko seisoi -hetkisen epäröiden tietämättä oikein mitä tehdä, mutta kun sotahuudot -kajahtelivat yhä uhkaavammin aitauksen päästä ja meidän kiihkeä tulemme -ei tauonnut hetkeksikään, valtasi soturit pakokauhu ja he ryntäsivät -suurelle aukolle. Suuntasimme tulemme tiheimpään joukkoon ja -laukaustemme vaikutus oli todellakin kaamea. Olin tyhjentänyt kiväärini -kymmenen panosta sisältävän säiliön jo pari kertaa ja aioin juuri -täyttää sen jälleen, kun samassa muistin pikku Flossien. Katsahdin -vallituksen yli ja näin valkoisen aasin makaavan maassa potkien. -Kiihkeässä ammunnassa oli ehkä jokin kuula osunut siihen tahi sitten -oli jokin masai iskenyt sitä keihäällään. Lähellä ei ollut ainoaakaan -elävää masai-soturia ja hoitajanainen näkyi kaikin voimin riuhtovan -keihään terällä poikki nuoria, joilla Flossien jalat oli köytetty. -Seuraavassa silmänräpäyksessä he riensivät molemmat vallitukselle ja -alkoivat kiivetä sen yli, mutta tiukalle sidotut nuorat olivat -luultavasti aivan jäykistäneet Flossie-raukan jalat, koska hänen -yrityksensä ei onnistunut. Pari soturia oli sitäpaitsi huomannut -pakoyrityksen ja kiiruhtivat nyt lasta kohti keihäät koholla. Toinen -ehätti paikalle juuri kun Flossie vierähti aitaukseen takaisin -koetettuaan kiivetä vallituksen yli. Keihäs kohosi, mutta samassa -silmänräpäyksessä lävisti kuulani miehen sydämen ja hän kaatui kuin -salaman iskemänä. Mutta toinen roisto oli jo yhtä lähellä ja kiväärini -säiliö oli tyhjä. Flossie oli noussut ja kääntyi mieheen päin, joka -lähestyi keihäs valmiina iskemään. Käännyin poispäin sydämessäni -herpaiseva tuska. En voinut katsoa tuota julmaa näkyä ja auttaa en -voinut. Katsahdin jälleen aitaukseen ja suureksi ihmeekseni minä näin -masain pudottavan keihäänsä ja pitelevän molemmin käsin päätään horjuen -puoleen ja toiseen. Samassa lennähti Flossien kädestä pieni savupilvi -ja soturi suistui tantereeseen kuin isketty härkä. Muistin -derringer-pistoolin, jonka Flossie oli minulle näyttänyt, ja minulle -selvisi, että hän oli laukaissut molemmat piiput pelastaen siten -henkensä. Seuraavassa hetkessä hän yritti toisen kerran kiivetä -vallituksen yli, mikä onnistuikin mainiosti vallituksen harjalla -makaavan hoitajanaisen avulla, ja minä tiesin melkein varmaan, ettei -tyttöä uhannut enää mikään vaara. Hän oli turvassa. Tapauksen -kuvaukseen menee jotensakin pitkä aika, mutta minä voin mennä vaikkapa -valalle, ettei tuo jännittävä hetki kestänyt viittätoista sekuntiakaan. -Täytettyäni kiväärini säiliön minä yhdyin jälleen ammuntaan, mutta en -suunnannut nyt tultani aukolla äheltävään joukkoon, vaan tipautin -jokaisen masain, joka aikoi kiivetä vallituksen yli. Tarkasti valvoen, -ettei ainoakaan vihollinen päässyt pakoon sitä tietä, minä siirryin -vähitellen suurta sisäänkäytävää kohti, jossa riehui raivoisa taistelu, -voidakseni jos suinkin mahdollista auttaa kovalla olevia ystäviäni. - -Parisataa masaita -- noin viisikymmentä olimme jo surmanneet -- oli -kokoontunut tuolle piikkipensasten sulkemalle aukolle. Good oli -kymmenen miehensä kanssa hyökännyt uljaasti vihollisen selkään ja tämä -pyrki nyt suin päin pakoon luullen suurenkin joukon riehuvan takanaan. -Jostakin syystä ei heidän mieleensäkään johtunut koettaa hyökätä -vallituksen yli, mikä olisi helposti käynyt päinsä, vaan he -pakkautuivat kaikki sisäänkäytävälle, josta me olimme tehneet vaikeasti -valloitetun linnoituksen. Ensimmäinen soturi, joka koetti yhdellä -hypyllä syöksyä aukon läpi, ei päässyt kunnolla maahan, ennenkuin -Curtiksen tappara välähti ja halkaisi surahtaen soturin kirjavilla -sulilla koristetun pään. Mies vaipui ääntä päästämättä pensaikkoon. -Toiset alkoivat tämän nähtyään painautua hirveällä rähinällä aukkoon, -mutta Curtiksen peloittava tappara ja Inkosi-kaas heiluivat taukoamatta -ja viholliset kaatuivat toinen toisensa jälkeen sisäänkäytävän suulle -ja tukkesivat pian ruumiillaan toveriensa pakotien. Jotka onnistuivat -jotenkin selviämään tapparoista eivät päässeet enää wakwafin ja noiden -kahden keihäsmiehen ohi, ja jos niin kävi, joutui jokainen saarroksen -murtaja minun ja herra Mackenzien tulen uhriksi. - -Taistelu kävi yhä raivoisammaksi. Muutamat masai-soturit juoksivat -kaatuneiden toveriensa ruumiiden yli koettaen iskeä tapparamiehiä -keihäillään, mutta pääasiallisesti teräspaitojen takia eivät yritykset -onnistuneet. Tappara vain välähti, kuului rusahdus ja masaiden -ruumiskasa oli lisääntynyt jälleen yhdellä. Näin kävi aina kun -hyökkäys oli suunnattu Curtista vastaan. Tulos oli tietysti sama -Umslopogaasinkin ollessa vastassa, mutta hänen taistelutapansa oli -aivan erilainen. Tuo vanha zulu-soturi iski aniharvoin molemmin käsin -ja käytti tavallisesti vain kirveensä piikkiterää napauttaen sillä -salamannopeasti sievoisen pyöreän reiän vastustajansa kalloon, niinkuin -lahoa puuta nokkiva tikka. Hän ei käyttänyt tapparansa leveää terää -milloinkaan muulloin kuin joka taholta uhkaavan vaaran hetkellä -tiheässä tungoksessa ja tuhotessaan vastustajan kilven. Taistelu -oli hänen mielestään kuin urheilua, jolloin täydellä terällä -läimäytteleminen ei ollut oikein paikallaan, ellei tilanne käynyt -arveluttavaksi. - -Good miehineen oli nyt aivan lähellä, joten miestemme oli lopetettava -ampuminen aukolla tunkeilevaan vihollisjoukkoon, ettei omia miehiä -joutuisi heidän tulensa uhriksi. (Yhden Goodin miehen oli käynyt siten, -kuten myöhemmin todettiin.) Peloittavalla kiljunalla, joka kaikui kauas -ympäristöön, iski Good joukkoineen aina tiheimpään vihollisparveen -levittäen kuolemaa ja kauhua ympärilleen. Sanomaton kauhu valtasi -masai-joukon, joka nyt pelosta suunniltaan hyökkäsi silmittömällä -raivolla aukolle ja tunkeutui vastustamattomasti ruumiskasan yli -Curtiksen ja Umslopogaasin ohi aukealle. - -Nyt alkoivat rivimme nopeasti harveta. Wakwafimme, joka riehui -kirveineen kuin hornan henki eteenpäin pyrkivien masaiden keskellä, -kaatui ensimmäiseksi keihään lävistämänä, joka oli isketty niin -raivoisasti, että terä oli tunkeutunut jalan verran selästä ulos. Hänen -mukanaan olleet keihäsmiehet kaatuivat myös pian ja kuolivat tiikerien -lailla viimeiseen saakka taistellen. Samoin kävi monen muun ja minä -aloin jo pelätä joutuvamme tappiolle -- voiton vaaka häilyi sinne -tänne. Karjaisin miehilleni ja käskin vaihtamaan pyssyt keihäisiin ja -syöksymään toverieni avuksi. Heidän verensä kiehui ja he tottelivat -heti herra Mackenzien miesten seuratessa heidän esimerkkiään. - -Hyökkäys aiheutti suuren hämmennyksen vihollisjoukossa, mutta ratkaisu -ei ollut vieläkään varma. - -Miehemme taistelivat kuin leijonat, urhoollisesti ja kuolemaa -halveksien, ja moni heistä saavutti sankarikuoleman tuona varhaisena -aamuhetkenä. Ylinnä kajahtelivat Goodin jylisevät huudot ja -sisäänkäytävän suulla nuo kaksi kirvestä nousivat ja laskivat melkein -koneellisen säännöllisesti. Mutta minä näin kaikesta, että Curtis, joka -oli saanut useita lihashaavoja, alkoi jo väsyä, hengitys kävi -läähättäen ja suonet hänen otsallaan olivat paisuneet melkein sormen -vahvuisiksi. Tuo rautainen Umslopogaaskin näytti olevan hyvin lujilla. - -Hän oli jättänyt "nokkimisen" ja täräytteli nyt tapparansa täydellä -terällä iskien vihollistaan mihin hän vain saattoi osua välittämättä -enää lyödä taidokkaasti pyöreitä reikiä heidän kalloihinsa. Itse en -sekaantunut mylläkkään, vaan kiertelin ympärillä ja autoin tarkoilla -laukauksillani missä vain voin. Tapoinkin siten monta vihollista. -Ammuin tuona aamuna viisikymmentäyhdeksän panosta ja olen melkein -varma, että kaikki osuivat maaliinsa. - -Meitä ei ollut enää kuin noin kuusitoista taistelukelpoista miestä kun -taas vihollisia oli ainakin viisikymmentä. Tilanne oli hyvin -huolestuttava. Elleivät masait olisi menettäneet malttiaan, vaan -olisivat päättäväisesti ja harkitusti käyneet kimppuumme, niin he -olisivat pian murtaneet vastustuksemme. Mutta sitä he eivät tehneet. He -eivät olleet vielä selvinneet säikähdyksestään ja monet olivat -hukanneet aseensa ensimmäisten laukaustemme aiheuttamassa hirveässä -mellakassa. Mutta joukossa oli toisia, jotka taistelivat tyynesti ja -taitavasti ja siinä oli jo meille kylliksi. - -Eräs masai hyökkäsi pitkä veitsi kädessään herra Mackenzien kimppuun -hänen parhaillaan ladatessa pyssyään. Lähetyssaarnaaja sieppasi -vyöstään suuren leikkuuveitsensä (pistooli oli pudonnut) ja nyt alkoi -raivoisa ottelu, joka muuttui pian vimmatuksi painiksi elämästä ja -kuolemasta. En nähnyt silloin miten tuo kaksintaistelu päättyi, sillä -taistelijat kaatuivat toisiinsa kietoutuneina vallituksen taakse, ja -minun täytyi huolehtia omista asioistani, ettei kukaan päässyt -hiipimään selkäni taakse. - -Taistelu riehui edelleen entistä raivokkaammin ja ratkaisu näytti jo -hyvin toivottomalta. Mutta silloin tapahtui jotakin, joka lopetti -taistelun tuossa tuokiossa. Umslopogaas oli joko sattumalta tahi -tarkoituksella murtautunut joukosta erilleen ja otteli nyt erään -rotevan soturin kanssa parin askeleen päässä muista. Eräs masai iski -häntä silloin keihäällään kaikin voimin hartioiden väliin, mutta ase -kilpistyi teräspaitaan ja ponnahti takaisin. Mies tuijotti hetkisen -tyrmistyneenä eteensä -- näiden heimojen keskuudessa oli panssari -tuntematon laite -- ja alkoi sitten ulvoa täyttä kurkkua: - -"Paholaisia, paholaisia -- noidat ovat kimpussamme!" ja äkillisen -kauhun valtaamana hän pudotti keihäänsä ja syöksyi hillittömään pakoon. -Mutta hän ei ehtinyt astua montakaan askelta, ennenkuin kuulani iski -hänet tantereeseen ja Umslopogaasin kaadettua miehensä valtasi -pakokauhu toisetkin. - -"Noitia, noitia!" kirkuivat he kimeästi ja heittäen keihäät ja kilvet -luotaan he koettivat päästä pakoon joka taholle. - -Lienee tarpeetonta kuvata taistelun viimeistä vaihetta. Sanon vain, -ettei armoa anottu eikä annettukaan. Mutta eräs tapaus on kuitenkin -mainitsemisen arvoinen. - -Olin jo varma, että taistelu oli päättynyt, kun samassa ruumiskasasta -hypähti aivan haavoittumaton soturi ja pakeni tuulispään nopeudella -suoraan minua kohti. Mutta hän ei ollut yksin, sillä Umslopogaas -seurasi häntä kuin varjo. He lähestyivät nopeasti ja minä tunsin -pakenijan heti. Hän oli tuo röyhkeä sanansaattaja, joka oli ollut eilen -illalla puheillamme. Huomatessaan, että takaa-ajaja vain läheni, hän -kääntyi päin puolustautuakseen, ja Umslopogaaskin pysähtyi. - -"Ha, ha, ha!" nauroi tuo vanha zulu ivallisesti nähdessään soturin -kasvot; "sinäkös se oletkin, jonka kanssa hiukan keskustelin eilen -illalla -- sanansaattaja Lygonani -- lasten kiduttaja. Sinähän sanoit -murhaavasi tuon pikku tytön tänä aamuna! Muistaakseni sinä toivoit myös -saavasi katsella taistelukentällä kasvoista kasvoihin Umslopogaasia, -maquilisini-heimon ja amazulu-kansan päällikköä? Katso, toivosi on -täyttynyt! Minä vannoin paloittelevana sinut jäsen jäseneltä, sinä -julkea koira. Katso, nyt on hetkesi lyönyt! Tervehdi isiäsi!" - -Masai kiristeli raivoissaan hampaitaan ja hyökkäsi zulua kohti keihäs -koholla. Umslopogaas antoi hänen tulla, mutta astui aivan viime -hetkessä salamannopeasti syrjään, niin että soturi syöksähti -vauhdissaan ohi, jolloin Umslopogaas heilautti tapparaansa molemmin -käsin ja iski täydellä terällä kaulan ja olkapään yhtymäkohtaan. -Tapparan purevan terävä terä upposi kuin lahoon puuhun katkaisten luut -ja jänteet ja erotti pään ja toisen käden ruumiista melkein kokonaan. - -"Ou!" huudahti Umslopogaas silmäillen hengetöntä vihollistaan; "sanani -pidän. Hyvin iskin." - - - - -VIII. - -TAISTELUN JÄLKEEN. - - -Suunnitelmamme oli onnistunut ja me olimme selviytyneet taistelusta -voittajina. Katsahdin ympärilleni ja huomasin heti, ettei Alphonse, -jota olin koettanut parikymmentä minuuttia sitten -- taistelu ei -kestänyt sen kauemmin -- pyssyni perällä rauhoittaa, ollutkaan -saapuvilla. Pelkäsin hänen kaatuneen ja aloin hakea hänen ruumistaan -kuolleiden joukosta, mutta kun en nähnyt hänestä jälkeäkään, aloin minä -arvella hänen visusti välttäneen sekaantumasta leikkiin ja olevan -niinmuodoin vielä hengissä. Menin sinne, jossa hän oli ollut vähällä -ampua minut, ja huusin häntä nimeltä. Noin viidentoista askeleen päässä -aitauksesta oli vanha banaanipuu, joka oli sisältä aivan ontto. - -"Alphonse", huutelin minä joka taholle, "Alphonse!" - -"Täällä, herra", vastasi eräs ääni. "Täällähän minä olen." - -Katselin ympärilleni näkemättä ketään. "Missä sitten?" huusin minä. - -"Täällä puussa, herra." - -Katsahdin sinnepäin ja näin banaanipuun kuoren halkeamassa kalpeat -kasvot ja peloittavan suuret viikset, joista toinen oli paljon lyhyempi -ja toinen oli kadottanut ylpeän ulospäin kiertyvän kaarensa riippuen -nyt murheellisesti maata kohti. Olin ennenkin epäillyt, mutta nyt olin -aivan varma, että Alphonse oli pelkuriraukka. - -"Tulehan tänne", sanoin minä astuen askeleen häntä kohti. - -"Onko ottelu sitten päättynyt?" kysyi hän tuskallisesti; "ihanko -todella? Voi mitä kauhuja olenkaan saanut kokea! Lukemaini rukousten -määrää ei voi kukaan käsittää." - -"Tule nyt vain tänne, sinä pikkuinen lurjus", sanoin minä kiivaasti, -sillä tunteeni eivät olleet juuri ystävällisimmät tuota miestä kohtaan. -"Kaikki on jo ohi." - -"Rukoukseni on siis kuultu, herra", sanoi hän ja lähti piilopaikastaan. - -Mennessämme yhdessä toisten luo, jotka seisoskelivat sisäänkäytävän -vaiheilla katsellen kuoleman niittoa ympärillään, hyökkäsi eräs pensaan -takana vaaninut masai-soturi raivoisasti kimppuumme. Alphonse syöksyi -pakoon hurjasti ulvoen ja masai kiiti hänen jälkeensä kuin nuoli aikoen -surmata vielä yhden vihollisen ennen kuolemaansa. Soturi saavutti -ranskalaisen pian ja olisi nitistänyt hänet tuossa tuokiossa, ellen -olisi ehtinyt lähettää hyvin tähdättyä kuulaa hänen leveiden -hartioidensa väliin. Mutta Alphonse oli niin säikähtynyt, ettei hän -joutanut vilkaisemaankaan taaksensa, vaan heittäytyi suulleen maahan -siten välttääkseen saamasta ruumiiseensa kyynärän pituudelta kylmää -kirkasta terästä, joka välähteli aivan hänen selkänsä takana. Kuoleva -masai kaatui hänen päällensä ja hirvittävistä huudoista päättäen, joita -Alphonse päästeli, minä jo luulin masain onnistuneen tappaa uhrinsa -aivan kuolemansa hetkellä. Kiiruhdin paikalle, pyöräytin masain ruumiin -sivulle ja siinä hänen aliansa makasi Alphonse aivan veren peitossa -potkiskellen heikosti kuin sähkövirran elävöittämä sammakko. - -"Miesparka!" huokasin minä, "hän on mennyttä kalua", ja polvistuen -hänen viereensä minä aloin etsiä hänen haavaansa niin hyvin kuin -suinkin saatoin hänen keppuroimiseltaan. - -"Koko selkäni on vain yhtenä haavana!" ulvoi hän. "Minut on murhattu! -Minä olen ihan kuollut!" - -Minä etsin etsimästä päästyänikin, mutta en vain löytänyt haavaa. -Totuus selveni minulle samassa -- mies oli vain säikähtynyt eikä -lainkaan haavoittunut. - -"Pääsetkös ylös siitä, senkin mokoma!" ärjäisin minä kiukkuisesti. -"Eihän sinua mikään vaivaa. Ettes häpeä!" - -Hän nousi varovasti ja tunnusteltuaan tarkoin kaikki jäsenensä hän -virkkoi puolustelevasti. - -"Luulin joutuneeni kaksintaistelussa alakynteen, herra", ja -potkaistuaan masai-soturin ruumista hän huudahti riemuiten: - -"Siinäpähän makaat kuolleena, sinä musta koira! Mikä verraton urotyö! -Mikä suuri voitto!" - -Peräti kyllästyneenä minä jätin Alphonsen oman onnensa nojaan ja menin -toisten luo, minkä hänkin teki erinomaisen vikkelästi seuraten minua -kuin varjo koko matkan. Näin ensin Mackenzien, joka istui kivellä -nenäliina reiden ympärillä. Keihään kärki oli lävistänyt kaikki -lihakset ja haavasta vuoti runsaasti verta. Hänellä oli vielä kädessään -suuri leikkuuveitsensä, jonka terä oli nyt pahasti vääntynyt, mistä -päättelin hänen käytelleen asetta kunnialla ja menestyksellä soturin -kanssa painiskellessaan. - -"Ah, Quatermain!" huudahti hän vavahtelevalla äänellä, "olemme kuin -olemmekin voittaneet, mutta tämä on murheellinen näky", ja hän silmäili -väsyneesti ympärilleen. "Minua vain harmittaa, että iskin piloille -parhaimman veitseni tuon villin masai-neekerin rintalastaan", lisäsi -hän hetkisen kuluttua hermostuneesti nauraen. - -Miesparka! Vaikea haava aiheutti tuskia ja eihän ollut ihmeellistä, -että hirveä taistelu oli järkyttänyt hänen koko hermostonsakin. Hän oli -rauhan mies ja helläsydäminen ihminen, jonka mielestä tämmöinen -verileikki oli hirveintä maailmassa. Mutta välistähän kohtalo -suorastaan ivaa meitä. - -Aitauksen sisäänkäytävän suulla minut kohtasi omituinen näky. Taistelu -oli tauonnut vähän aikaa sitten ja haavoittuneiden vihollisten tuskat -oli lopetettu, sillä armoa ei annettu. Piikkipensaat oli tallattu -jäljettömiin, mutta niiden asemesta oli aukko täynnä vihollisten -ruumiita. Niitä oli kaikkialla ja toisissa paikoin aivan kasoittain. -Aukealla sisäänkäytävän edessä niitä makasi pitkin ja poikin, kuten -helteen uuvuttamia ihmisiä jossakin Lontoon puistossa kuumana elokuun -sunnuntaina. Keihäitä ja kilpiä näkyi joka taholla, ja pienellä alalla -sisäänkäytävän edessä, josta kaatuneet oli raivattu syrjään, seisoskeli -ryhmä miehiä, jotka olivat selvinneet hengissä ottelusta. Maassa heidän -jalkainsa juuressa lepäsi neljä haavoittunutta meikäläistä. Olimme -menneet taisteluun kolmenkymmenen miehen voimalla ja meitä oli nyt -elossa vain viisitoista. Niistä oli viisi haavoittunutta (herra -Mackenzie mukaanluettuna) ja kaksi kuolettavasti. Sisäänkäytävän -puolustajista olivat vain Curtis ja Umslopogaas jäljellä. Goodin -joukkueesta oli kaatunut viisi, minun kaksi ja Mackenzien kuudesta -miehestä oli vain yksi elossa. Kaikki jäljelläolevat, minua -lukuunottamatta, joka en ollut sekaantunut käsikähmään, olivat -yltäpäältä veren tahrimat ja äärimmäisen väsyneet. Kiireestä -kantapäähän veren punaama Umslopogaas, joka seisoi erään ruumiskasan -vaiheilla rauhallisesti tapparaansa nojaten, näytti olevan ainoa, jonka -voimia tuo raivoisa ottelu ei ollut voinut uuvuttaa, vaikkakin nahka -tykytti kiivaasti hänen päässään olevan reiän kohdalla. - -"Ah, Macumazahn", virkkoi hän, kun nilkutin hänen luoksensa, "minähän -sanoin sinulle, että kerrankin saisin jälleen tarpeekseni tapella. En -ole milloinkaan nähnyt uljaampaa ottelua, ja tämä rautapaita on -varmaankin 'tagati' (noiduttu), sillä mikään ei voinut tunkeutua sen -lävitse. Ellei minulla olisi ollut tätä paitaa, niin tuossa lepäisin ja -hän nyökäytti päätään suurta ruumiskasaa kohti, joka oli hänen -edessään. - -"Lahjoitan paidan sinulle", sanoi Curtis lyhyesti. "Olet totisesti -urhoollinen mies." - -"Suuri päällikkö!" vastasi zulu kohteliaasti iloiten sekä lahjasta että -Curtiksen tunnustuksesta. "Sinä, Incubu, taistelit myös miehen lailla, -mutta minun täytyy antaa sinulle hiukan opetusta tapparan käytössä. -Sinä et osaa säästää voimiasi." - -Mackenzie kysyi samassa Flossieta, ja me olimme kaikki iloiset -kuullessamme, että eräs mies oli nähnyt hänen kiiruhtavan henkensä -edestä hoitajineen taloa kohti. Vieden mukanamme haavoittuneet, joita -voitiin heti liikutella, me poistuimme hitaasti tuosta kamalasta -paikasta. Voiton tietoisuus täytti sydämemme ilolla ja karkoitti kaikki -ikävät tunnelmat. Olimme pelastaneet suloisen lapsukaisen julmasta -kuolemasta ja antaneet samalla tuolle verenhimoiselle ja ryöstelevälle -masai-heimolle opetuksen, jota he eivät unhottaisi kymmeniin vuosiin. -Mutta olihan hintakin ollut kallis! - -Vaivalloisesti taivalsimme rinnettä ylös, josta olimme vain noin tunti -sitten hiipineet alas aivan toisenlaisten olosuhteiden vallitessa. -Rouva Mackenzie odotti meitä vallituksen ovella. Nähdessään meidät hän -painoi kädet kasvoilleen ja huudahti tuskaisesti, eikä hänen pelkonsa -suinkaan vähentynyt, kun hän huomasi rakkaan puolisonsa lepäävän -paareilla. Mutta kuultuaan, ettei haava ollut vaarallinen, hän -rauhoittui vähitellen. Minä selitin muutamin sanoin taistelun vaiheet -(joista Flossie oli jo tiennyt hiukan kertoa) ja rouva Mackenzie -suuteli minua kunnioittavasti otsalle. - -"Jumala siunatkoon teitä, herra Quatermain", sanoi hän liikutuksesta -värähtelevällä äänellä, "olette pelastaneet lapseni hengen." - -Poistuimme sitten vaihtamaan vaatteitamme ja hoitelemaan haavojamme. -Iloitsen voidessani sanoa, ettei minulla ollut ainoaakaan, ja Goodin, -ja Curtiksen vammat olivat myös sangen mitättömät, jotka sidottiin pian -muutamilla laastarilapuilla. Nuo teräspaidat olivat suorastaan -verrattomat. Mackenzien haava oli kylläkin vakavaa laatua, mutta -onneksi ei keihäs ollut vioittanut valtimoita. Kylvettyämme puimme -puhtaat vaatteet yllemme ja menimme ruokailuhuoneeseen, jossa -aamiainen odotti meitä kuten tavallisesti. Oli vallan omituista -istuutua runsaasti katettuun pöytään juomaan teetä ja aterioimaan -yhdeksännentoista vuosisadan tapojen mukaan tapeltuamme vähää ennen -henkemme edestä oikein keskiaikaiseen malliin. Good sanoikin, että -yölliset tapaukset tuntuivat hirmuiselta painajaiselta eikä julmalta -todellisuudelta. Lopetellessamme syöntiämme avautui ovi ja pikku -Flossie tuli sisään hyvin kalpeana ja väsyneenä, mutta muutoin täysin -terveenä. Hän suuteli ja kiitti meitä kaikkia. Minä onnittelin häntä -osoittamansa mielenmaltin johdosta, kun hän ampui masai-soturin -pelastaen siten henkensä. - -"Oi, älkää puhuko siitä!" huudahti hän purskahtaen hermostuneeseen -itkuun. "Minä en voi milloinkaan unhottaa hänen kasvojansa -- en -milloinkaan. Ne ovat nytkin silmäini edessä." - -Kehoitin häntä menemään levolle, minkä hän heti tekikin heräten vasta -illalla täysin toipuneena, mutta vieläkin hiukan väsyksissä. Minusta -oli hyvin omituista, että tyttö, jolla oli kyllin mielenmalttia ampua -hänen kimppuunsa keihäs koholla syöksyvä musta roisto, ei voinut -myöhemmin suhtautua tapaukseen yhtä tyynesti. Mutta sehän on hänen -sukupuolelleen ominaista. - -Flossie-parka! Minä pelkään, ettei masai-leirissä 'vietetty yö mene -moneen vuoteen hänen mielestään. Hän kertoi minulle myöhemmin, että -kauheimmat olivat olleet nuo tunnit, kun hän odotti aamun koittoa -tietämättä, oliko ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin hänen -pelastamisekseen, eikä hän ollut oikeastaan tohtinut mitään toivoakaan, -kun vihollinen oli niin voimakas. Masait olivat katselleet häntä suu -auki ja monet, jotka eivät olleet ennen nähneet valkoihoisia, olivat -likaisilla käsillään tunnustelleet hänen tukkaansa ja hienoa hipiäänsä. -Hän sanoi myöskin päättäneensä ampua itsensä heti auringon ensimmäisten -säteiden sattuessa aitaukseen, ellei apua kuulunut, sillä hoitajanainen -oli kuullut Lygonanin sanovan, että heidät surmataan kauheilla -kidutuksilla heti auringon noustua, ellei valkoista miestä luovuteta -heidän tilalleen. Päätös oli epätoivoinen, jonka tyttönen olisi -kuitenkin minun luullakseni empimättä toimeenpannut, ellei yrityksemme -olisi onnistunut. Vaikka hän olikin vasta iässä, jolloin tytöt pidetään -Englannissa vielä visusti koulun seinien sisällä, niin tällä "erämaan -lapsella" oli enemmän rohkeutta, neuvokkuutta ja mielenlujuutta kuin -monella täysikasvuisella. - -Aamiaisen jälkeen menimme kaikki nukkumaan ja nousimme vasta -päivälliselle, jonka syötyämme me lähdimme miehissä -- kaikki -liikkeelle kykenevät miehet, naiset, pojat ja tytöt -- aamullisen -teurastuksen näyttämölle. Aioimme haudata kuolleemme ja heittää -vihollisten ruumiit Tana-jokeen, joka virtasi noin viidenkymmenen -kyynärän päässä. Juhla-aterialle kokoontuneet tuhannet korppikotkat -pakenivat kirkuen meidän saapuessamme. - -Olen usein katsellut noita suuria, inhoittavia lintuja ja ihmetellyt -niiden käsittämättömän nopeaa ilmestymistä tappopaikoille. Sanokaamme, -että olette ampunut jonkun suuremman otuksen, metsäkauriin tahi jonkun -semmoisen, niin minuutin kuluttua ilmaantuu taivaalle tumma pilkku, -joka yhä suurenee muuttuen vihdoin korppikotkaksi, ja toisia seuraa -jäljessä. Olen kuullut monta otaksumaa näiden lintujen ihmeellisestä -huomiokyvystä, mutta omani, lukuisiin huomioihin perustuva, on, että -korppikotkat, joiden näkö on verrattoman terävä ja voimakas, ovat -jakaneet avaruuden piireihin ja liidellen ilmassa huimaavan korkealla --- luultavasti noin pari kolme penikulmaa maanpinnasta -- vahtivat -jokainen tavattoman laajaa aluetta. Nähdessään saaliin alkaa yksi -nopeasti laskeutua ja jonkun penikulman päässä lennellyt naapuri seuraa -heti esimerkkiä tietäen, että tarjolla on jotakin syötävää. Siten -kantautuu tieto melkein silmänräpäyksessä ja muutamissa minuuteissa -ovat kaikki haaskalinnut parinkymmenen penikulman alalta kokoontuneet -pitoja pitämään. - -Hautasimme kaatuneemme juhlallisen hiljaisuuden vallitessa, ja koska -herra Mackenzien täytyi pysyä vuoteessa haavansa tähden, valitsimme -Goodin, jolla oli vaikuttavin ääni ja hienoin käytöstapa, toimittamaan -hautauksen. Hetki oli vakava ja me seurasimme toimitusta surusta -sanattomina. Mutta pahemminkinhan olisi voinut olla, kuten Good sanoi, -sillä olisihan helposti voinut käydä niin, että olisimme "itse saaneet -haudata itsemme". Huomautin siihen, että sepä olisi ollut hieman vaikea -temppu, mutta minä ymmärsin kyllä mitä hän tarkoitti. - -Koottuamme kaikki keihäät, kilvet ja muut aseet me toimme -lähetysasemalta suuret härkien vetämät vankkurit, johon kuormasimme -vihollisten ruumiit. Tyhjensimme vankkurit viidesti Tana-jokeen ja -jokaisessa kuormassa oli noin viisikymmentä ruumista. Siitä ilmenee, -ettei masai-joukosta montakaan pelastunut. Krokodiilit mahtoivat -herkutella sinä iltana. Aitauksen pienempää sisäänkäytävää vahtinut -soturi oli viimeisiä, jonka heitimme vankkureille, ja minä kysyin -Goodilta, miten mies oli saatu surmatuksi. Hän kertoi hiipineensä -miehen taakse aivan Umslopogaasin tavoin ja iskeneensä hänet miekallaan -kuoliaaksi. Mies oli kyllä vaikeroinut aikalailla, mutta kukaan ei -ollut onneksi sitä kuullut. Goodin mielestä oli tehtävä ollut hirveä ja -inhoittavan kylmäverisesti harkitun murhan kaltainen. - -Viimeisen ruumiin häivyttyä virtaan me olimme poistaneet kaikki -aamullisen taistelun jäljet. Keihäät, kilvet ja muut aseet vietiin -lähetysasemalle, jossa ne täyttivät kokonaisen varastohuoneen. Erään -tapauksen tahdon vielä kertoa, ennenkuin se haihtuu mielestäni. -Palatessamme työstämme me kuljimme onton puun ohi, johon Alphonse oli -aamulla piiloutunut. Hän oli ollut auttamassa meitä vastenmielisessä -tehtävässämme ja oli tehnyt työnsä paljon suuremmalla innolla ja -antaumuksella kuin jos olisi ollut kysymyksessä elävien masaiden -käsitteleminen. Jokaiselle ruumiille, johon hän kävi käsiksi, hänellä -oli jokin sukkeluus varalla, ja Tana-jokeen masaiden ruumiita -heittelevä Alphonse oli aivan eri henkilö kuin elävän masai-soturin -keihästä pakeneva Alphonse. Hän oli hyvin sukkela ja iloinen, tuo -pieni ranskalainen, ja taputteli käsiään ja hyräili ranskalaisia -laulunpätkiä, kun nuo julmat, kuolleet soturit hävisivät loiskahtaen -virtaan vieden satoja penikulmia alempana asuville hirveät terveiset -julmasta taistelusta ja suuresta taposta. Nolatakseni hänet minä -ehdotin, että istuisimme hiukan sotaoikeutta hänen aamullisen -käytöksensä johdosta. - -Veimme hänet siis puun juurelle, jossa hän oli ollut piilossa, ja -ryhdyimme kuulusteluun. Curtis selitti hänelle puhtaammalla ranskan -kielellä, miten ennenkuulumattoman raukkamainen hänen käytöksensä oli -ollut, ja pyysi selitystä, miksi hän oli pudottanut rievun suustaan. -Hänen hampaidensa kalinahan oli ollut hälyyttää koko masai-leirin ja -saattaa meidät kaikki perikatoon. Curtis kehoitti syytettyä vastaamaan -kysymyksiin oman etunsa takia vilpittömästi ja rehellisesti. - -Mutta jos olimme odottaneet Alphonsen nolostuvan ja häpeävän, niin -petyimme suuresti. Hän kumarsi kohteliaasti ja sanoi hymyillen, että -hänen käytöksensä saattoi kyllä ensi näkemältä näyttää omituiselta, -mitä se ei kuitenkaan ollut, sillä hänen hampaansa eivät olleet -kalisseet pelosta; ei suinkaan! -- hän ihmetteli miten "herrat" -saattoivat sellaista hänestä ajatellakaan --. vaan kylmästä, ainoastaan -kylmästä. Riepuun nähden hän tahtoi vain huomauttaa, että herrat -olisivat itsekin sylkäisseet sen kiireimmiten pellolle saatuaan tuntea -suussaan ruudin, rasvan ja lian pirullisen maun. Tahallaan hän ei sitä -kuitenkaan tehnyt, vaan piti riepua päättävästi suussaan, kunnes hänen -vatsansa "nousi kapinaan", jolloin riepu singahti ulos aivan hänen -tahtomattaan. - -"Paina nyt jo jalkoihisi, senkin vietävä!" ärjäisi Curtis purskahtaen -nauruun ja antoi hyvän potkun Alphonselle, joka pakeni kauhistunein -ilmein. - -Illalla juttelin hetkisen herra Mackenzien kanssa, jonka haavat -aiheuttivat melkoisia tuskia. Good, joka on jotensakin taitava lääkäri, -vaikkakaan ei ammattimies, hoiteli häntä. Herra Mackenzie kertoi -viimeöisten tapahtumien johdosta päättäneensä luovuttaa lähetysaseman -jollekin nuoremmalle -- sopiva henkilö olikin jo hänen tiedossaan -- ja -palata Englantiin, jos hän vain parantuisi entiselleen. - -"Näettekös, Quatermain", sanoi hän, "kun tänä aamuna hiivimme rinnettä -alas noiden nukkuvien villien kimppuun, lupasin minä pyhästi palata -Englantiin, jos selviäisimme leikistä hengissä ja onnistuisimme -pelastamaan Flossien. Olen kyllästynyt Afrikkaan ja sen villeihin. Minä -en luullut, että suunnitelmamme onnistuisi, mutta niin kuitenkin kävi -Jumalan ja teidän neljän avulla, ja minä aion pitää lupaukseni, -ennenkuin mitään pahempaa tapahtuu. Toinen tämmöinen koetus -surmaisi vaimoparkani. Ja näin meidän kesken sanoen minä olen -jokseenkin varakas, Quatermain. Minulla on Zanzibarin pankissa -kolmekymmentätuhatta puntaa, jotka olen ansainnut rehellisellä -kaupalla, eikä täälläoloni ole maksanut penniäkään. On kyllä vaikea -luopua tästä paikasta, jonka ihanuus on oman ahkeruuteni tulos, ja -pienestä seurakunnasta, jota olen ohjannut ja opettanut, mutta -sittenkin minä lähden." - -"Onnittelen teitä päätöksenne johdosta", vastasin minä. "Teen sen -kahdestakin syystä. Ensiksikin täytätte velvollisuutenne vaimoanne ja -etenkin tytärtänne kohtaan, joka joutuu siten samanikäisten ja hänen -omaan rotuunsa kuuluvien tyttöjen seuraan. Muutoin hän kasvaisi täällä -aivan villinä ja vieraantuisi suvustaan. Toiseksi on niin varmaa kuin -tässä seison, että masait koettavat kostaa aamullisen häviönsä ennemmin -tahi myöhemmin. Muutamia pääsi pakoon ja ne vievät sanan kotiinsa, -josta eräänä kauniina päivänä lähtee suuri soturilauma teitä vastaan. -Siihenhän saattaa tietysti mennä vuosiakin, mutta ennemmin tahi -myöhemmin joukko on täällä. Minä lähtisin jo siitäkin syystä. -Kuultuaan, ettette ole täällä enää, he ehkä jättävät paikan rauhaan." - -"Olette aivan oikeassa", vastasi lähetyssaarnaaja. "Kuukauden kuluttua -lähden. Mutta kovalle se ottaa, sanomattoman kovalle." - - - - -IX. - -TUNTEMATTOMIA KOHTALOITA KOHTI. - - -Viikko, oli kulunut ja me istuimme eräänä iltana lähetysaseman -ruokailuhuoneessa illallista syöden. Olimme hyvin alakuloiset, sillä -aioimme sanoa hyvästi Mackenzien vieraanvaraiselle perheelle ja -jatkaa matkaamme aamun sarastaessa. Masaista ei ollut kuulunut -hiiskahdustakaan ja olisi ollut sangen vaikea uskoa, että tuo vanha -karja-aitaus oli ollut semmoisen raivoisan taistelun näyttämö, ellei -jalka olisi kolahtanut ruohikkoon ruostumaan jääneeseen keihääseen tahi -silmä keksinyt joitakin tyhjiä panoshylsyjä aitauksen ulkopuolella, -jossa olimme seisseet. Mackenzie, joka oli sydänterve mies, parani pian -ja kykeni jo liikkumaan kainalosauvojen avulla. Yksi haavoittunut oli -kuollut kylmän vihoihin, mutta toiset olivat jo paranemaan päin. Herra -Mackenzien miehet olivat myös palanneet rannikolta, joten -lähetysasemalla oli nyt riittävä ja vahva vartiosto. - -Meitä pyydettiin hartaasti jäämään, mutta asiain näin ollen me -päättelimme olevan ajan jatkaa matkaamme ensin Kenia-vuorelle ja sitten -sen takana oleviin tuntemattomiin seutuihin tuota salaperäistä -valkoista kansaa etsimään, jonka olimme päättäneet löytää. Aioimme nyt -matkata maitse ja olimme sitä varten hankkineet toistakymmentä aasia -tavaroitamme ja itseämmekin varten, jos niin tarvittaisiin. -Wakwafi-palvelijoitamme oli vain kaksi jäljellä ja oli aivan mahdotonta -saada ketään alkuasukkaita lähtemään mukaamme vaaralliselle retkellemme -tuntemattomiin seutuihin, mitä ei voi suinkaan heille häpeäksi lukea. - -Herra Mackenzien mielestä oli sangen omituista, että miehet, joilla oli -kaikki onnellisen elämän edellytykset -- hyvä terveys, riittävä -omaisuus ja hyvä yhteiskunnallinen asema, lähtivät vapaaehtoisesti ja -vain oman huvinsa tähden uhkarohkealle seikkailuretkelle, josta -hengissä selviytyminen oli vain onnellisen sattuman varassa. Mutta -englantilaisethan ovatkin uhkarohkeata väkeä ja heidän suuri valtansa -siirtomaissa johtuu juuri tuosta luihin ja ytimiin saakka piintyneestä -seikkailuhimosta, joka ensi näkemältä näyttää lievältä hulluudelta. -Mennään minne päähän pälkähtää ja ollaan valmiit kohtaamaan mitä -hyvänsä. Niinhän me teemme oikeastaan kaikki -- kukin omalla tavallaan. -Olen "seikkailija" -- henkilö, joka rakastaa elämää Jumalan vapaassa -luonnossa, erämaan ilmaa, sen asukkaita, vaaroja ja vaivoja, ja minä -ylpeilen tuosta nimestä, joka merkitsee urhoollista sydäntä ja ja -luottamusta Jumalan sallimukseen. Vuosisatojenkin kuluttua, jolloin -monet aikamme raharuhtinaat ja sanataituri valtioviisaat, joiden edessä -ihmiset polvillaan matelevat, ovat kokonaan unhottuneet, mainitaan -noita vanhan ajan rohkeita seikkailija-uranuurtajia, jotka ovat luoneet -Britannian mahtavuuden. Sukupolvi toisensa jälkeen kertoo rakkaudella -ja ylpeydellä lapsilleen heidän urotöistään. Eipä silti, että me kolme -voisimme toivoakaan kuuluvamme noiden uljaitten joukkoon. Emmehän ole -tehneet vielä mitään -- emme ainakaan kylliksi, millä uhkarohkeata -hurjapäisyyttämme puolustaisimme. - -Siirryttyämme illalla kuistille piippuinemme ilmestyi Alphonsekin sinne -ja pyysi mitä kohteliaimmin kumartaen saada puhutella meitä. Kehoitimme -häntä esittämään asiansa, minkä hän tekikin hetkisen epäröityään. Hän -halusi kovin mielellään päästä mukaamme. Hämmästykseni ei ollut -vähäinen, kun tiesin minkälainen hillitön pelkuri hän oli. Mutta syy -selvisi kuitenkin pian. Herra Mackenziehan aikoi lähteä niin pian kuin -suinkin rannikolle ja sieltä Englantiin. Jos Alphonse seuraisi mukana, -joutuisi hän ennen pitkää viranomaisten kynsiin, lähetettäisiin -Ranskaan ja tuomittaisiin luultavasti kaleereihin. Tämä ajatus ei -suonut hänelle hetkenkään lepoa, ja hänen vilkas mielikuvituksensa oli -suurentanut vaaran kymmenkertaiseksi. - -Asian todellinen laita oli minun luullakseni kuitenkin siten, että -hänen lainrikkomuksensa oli täällä jo kauan sitten unhotettu eikä -kukaan olisi estänyt häntä lähtemästä minne muuanne hyvänsä paitsi -Ranskaan. Mutta siihen uskoon oli häntä mahdoton taivuttaa. Ollen -synnynnäinen pelkuri piti tuo pikkuinen mies parempana antautua -retkemme lukemattomille vaaroille, vaivoille ja kärsimyksille alttiiksi -kuin joutua jonkun poliisiupseerin kuulusteltavaksi. Tämä vain todistaa -vieläkin sen tosiasian, että useimmat ihmiset pitävät kaukana -tulevaisuudessa häämöttävää vaaran uhkaa niin hirvittävänä, että he -mieluummin antautuvat lähinnä tarjollaolevien sattumien vaaraan, jotka -voivat aivan odottamatta saattaa heidät paljon vakavampaan vaaraan. - -Keskusteltuamme asiasta herra Mackenzien kanssa me suostuimme vihdoin -hänen pyyntöönsä. Olimme ensinnäkin hyvin kömpelöt kaikissa -talousaskareissa ja hän _osasi keittää_ -- ah, miten maukkaita ruokia -hän valmistaakin! Olen melkein varma, että hän olisi laittanut -herkullisen aterian noista isoisänsä vanhoista säärystimistäkin, joista -hän aina niin mielellään puhui. Hän oli sitäpaitsi aina touhussa ja -iloinen kuin apina ja hänen turhamaiset ja suurelliset puheensa -huvittivat meitä verrattomasti. Eikä hän muuttunut milloinkaan. Hänen -pelkuruutensa oli kyllä suuri vika, mutta kun me nyt tunsimme hänet -perinpohjin, niin me tiesimme myös tehdä suunnitelmamme tämän hänen -heikkoutensa huomioonottaen. - -Huomautettuamme matkamme ehdottomasta vaarallisuudesta me lupasimme -ottaa hänet mukaamme, jos hän sitoutui noudattamaan nöyrästi kaikkia -käskyjämme ja tyytymään kymmenen punnan kuukausipalkkaan, joka -maksettaisiin hänelle heti ihmisten ilmoille päästyämme. - -Alphonse hyväksyi ehdot mielihyvällä. - -Kello seitsemän aamulla olimme sitten valmiit lähtemään ja eronhetki -oli hyvin vaikea. Minä ja pikku Flossie olimme mitä parhaat ystävät ja -keskustelimme usein pitkät tovit -- mutta lapsiparka ei ollut enää -entisensä kaltainen tuon kauhean yön jälkeen, jonka hän oli viettänyt -noiden verenhimoisten masaiden leirissä. - -"Oi, herra Quatermain!" huudahti hän kiertäen kätensä kaulani ympärille -ja purskahtaen itkuun, "minun on niin sanomattoman vaikea erota teistä. -Kohtaammekohan enää milloinkaan?" - -"Kukapa sen tietää, rakas lapsi", vastasin minä. "Minä olen jo vanha ja -taipaleeni taivaltanut, ja sinä olet vasta matkasi alussa. Minulla on -vain lyhyt aika jäljellä, mutta minä toivon sydämestäni, että -tulevaisuus on sinulle varannut monen monta ihanaa ja onnellista -vuotta. Sinusta kehittyy vähitellen kaunis nainen, Flossie, ja koko -tämä erämaan kesytön elämä on oleva sinusta kuin utuinen uni, mutta -minä toivon, ettet milloinkaan unhota vanhaa ystävääsi, vaikka emme -enää kohtaisikaan toisiamme, ja muistat aina, mitä nyt sinulle sanon. -Koeta aina olla hyvä ja tee mikä on oikein, vaikka se ei välistä -olisikaan niin helppoa, sillä hyvyys ja onni ovat toistensa -seuralaiset, sanokoot ivalliset ihmiset mitä hyvänsä. Älä ole itsekäs, -lapseni, vaan auta lähimmäistäsi milloin vain voit. Maailma on täynnä -kärsimyksiä, joiden lieventäminen on jalointa mitä voimme tehdä. Kun -pelkäät Jumalaa, mihin ikinä joutunetkin, ja koetat kärsivien murheita -keventää, niin voit olla varma, ettet ole elämääsi turhuudessa -tuhlannut, kuten lukemattomat naiset tekevät. Niin, olen nyt antanut -sinulle joukon oikein vanhan kansan neuvoja, mutta aion antaa sentään -hiukan muutakin. Näet tämän paperiliuskan, joka on niin sanottu -pankkiosoitus. Anna se isällesi tämän kirjeen ohella meidän mentyämme --- ei ennen, muista se. Sinäkin, pikku Flossie-kultaseni, menet kerran -naimisiin ja tuolla paperiliuskalla sinä ostat morsiuspukuusi jonkun -ihanan jalokivikoristeen, jota sinä ja sinun tyttäresi, jos Jumala -sinulle sellaisen suo, pidätte metsästäjä Quatermainin muistoksi." - -Pikku Flossie itki katkerasti ja antoi minulle muistoksi -kullankeltaisen hiuskiharansa, joka on vieläkin hallussani. Antamani -pankkiosoitus oli tuhannen punnan arvoinen. Neuvoin kirjeessäni hänen -isäänsä sijoittamaan rahat valtion arvopapereihin ja kun lapsi tulisi -täysi-ikäiseksi tahi menisi naimisiin, ostamaan hänelle kauneimman -timanttikaulakoristeen, minkä summalla voi saada. Timantit ovat -mielestäni arvokkaimmat jalokivet, sillä niiden hinta ei voi laskeutua -etenkin kun tiesin, että kuningas Salomonin kaivokset oli ihmiskunnalta -iäksi suljettu. Timanttien arvo päinvastoin nousi vuosi vuodelta ja -Flossie saattoi, jos niin tarvittiin, myydä ne tulevaisuudessa -monikertaisella hinnalla. - -Vihdoin lähdimme monien hartaiden kädenpuristusten jälkeen jälleen -liikkeelle. Hatut heiluivat, alkuasukkaat ampuivat yhteislaukauksen -kunniaksemme ja helläsydäminen Alphonse vuodatti hereitä kyyneleitä -isäntäväestään erotessaan. Ero rakkaista ystävistään on aina vaikea ja -minä koetinkin jouduttautua tielle mahdollisimman nopeasti. Oli -suorastaan liikuttavaa nähdä Umslopogaasin kasvoilla kuvastuvaa -haikeata surua, kun hän sanoi hyvästi Flossielle, joka oli vähitellen -kokonaan valloittanut tuon vanhan ja jäyhän soturin sydämen. Hän tapasi -sanoa, että tyttönen oli suloinen kuin taivaan tähtönen, ja toisti -usein miten onnellinen hän oli kun oli surmannut tuon Lygonanin, joka -oli röyhkeästi rehennellen kehunut murhaavansa lapsen. - -Herra Mackenzien lähetysasema -- tuo todellinen erämaan kosteikko ja -eurooppalaisen sivistyksen yksinäinen, mutta suloinen edustaja -- -häipyi vähitellen näkyvistämme. Olen usein muistanut sen herttaisia -asukkaita ja ihmetellyt, mahtoivatko he lähteä heti rannikolle ja -pääsivätkö onnellisesti Englantiin ja joutuvatkohan nämä rivit -milloinkaan heidän luettavakseen? Pikku Flossie! Miltähän mahtaa elämä -tuntua sinusta maassa, jossa ei olekaan mustaihoisia käskyjäsi -täyttämässä ja jossa et näekään aamuin noustessasi Kenia-vuoren -pilviäpitelevää, auringon kultaamaa lumipeitteistä huippua? Hyvästi, -Flossie! Ajatukseni viivähtävät usein luonasi, sinä suloinen lapsi. - - * * * * * - -Sivuutimme kenenkään ahdistamatta Kenia-vuoren, jolle masait ovat -antaneet nimen "Dongo Egere" (kirjava vuori), koska sen mahtavassa -huipussa on mustia läikkiä. Ne ovat äkkijyrkkiä kallioseinämiä, joissa -lumipeite ei voi pysyä. Sitten sivuutimme aution Daringo-järven, jonka -rannalla toinen wakwafimme astui käärmeen päälle ja kuoli hetkisen -kuluttua kaikista ponnistuksistamme huolimatta. Kuljettuamme sitten -noin sata viisikymmentä penikulmaa me saavuimme Lekakisera-nimisen -mahtavan lumihuippuisen vuoren juurelle, jossa ei ollut minun -tietääkseni kukaan eurooppalainen vielä käynyt. Paikkaa en käy -kuitenkaan tässä sen tarkemmin kuvailemaan. - -Lepäiltyämme siellä pari viikkoa suuntasimme matkamme Elgumi-nimisen -alueen tiettömiin ja asumattomiin aarniometsiin. En ole missään nähnyt -niin paljon elefantteja kuin noissa metsissä. Niitä ei hätyyttänyt -kukaan ja niiden lisääntymisen rajoitti vain luonnon järkkymätön laki, -joka huolehtii siitä, ettei eläinten lukumäärä kasva suuremmaksi kuin -alue, johon ne ovat asettuneet, voi elättää. Lienee tarpeetonta sanoa, -ettemme ampuneet niitä montakaan, koska ampumavaramme olivat huvenneet -arveluttavan vähiin. Erään virran poikki pyrkiessämme hukkui yksi -ampumatarpeilla lastattu aasi kuormineen päivineen. Emme myöskään -voineet kuljettaa norsunluutaakkaa mukanamme ja metsästäminen vain -surmaamisen tähden on mielestäni väärä ja tuomittava teko. Nuo mahtavat -eläimet saivat siis olla rauhassa meidän puolestamme; vain oman -turvallisuutemme tähden ammuimme pari. - -Asianlaita oli nimittäin siten, että tämän alueen elefantit, joita -metsästäjät eivät olleet milloinkaan ahdistaneet, olivat tavattoman -kesyjä. Ne päästivät aivan lähelle, parinkinkymmenen kyynärän päähän, -ja tuijottivat suuret korvat hämmästyksestä levällään tuohon outoon ja -merkilliseen ilmestykseen -- ihmiseen. Ellei tarkastelun tulos ollut -tyydyttävä, päättyi tuijotus välistä kiivaaseen päristykseen, jota -hyökkäys heti seurasi, mikä oli kuitenkin sangen harvinaista. Silloin -ei auttanut muu kuin turvautua pyssyihin. Elgumin suurissa metsissä oli -paljon muitakin villieläimiä, etenkin leijonia, joita olen vihannut -siitä saakka kuin eräs niistä runteli jalkani saattaen minut rammaksi -koko elinajakseni. Noita vaarallisia tsetse-kärpäsiä, jonka purema -tappaa minkä kotieläimen hyvänsä, oli myöskin runsaasti. Sanotaan -kyllä, ettei niiden purema ole lainkaan vaarallinen ihmiselle ja -aasille, mutta meidän juhtamme kuolivat joka tapauksessa tuon -hyönteisen aiheuttamaan myrkytykseen. En tiedä miten asian laita sitten -oikein lienee, olivatko eläimemme ehkä niin huonossa kunnossa, että -niiden vastustuskyky oli heikentynyt, vai oliko näiden seutujen -tsetse-kärpänen tavallista myrkyllisempi? Onni onnettomuudessa oli, -että kuolema seuraa vasta kahden kuukauden kuluttua myrkyn päästyä -vereen. Pari päivää kestäneen kylmän sateen jälkeen kuolivat kaikki -aasimme aivan äkkiä, ja kun nyljin muutamia, huomasin minä niiden -lihassa pitkiä keltaisia juovia, joista tsetse-kärpäsen aiheuttama -myrkytystapaus helposti tunnetaan, juovat osoittavat paikan, johon -hyönteinen on munansa laskenut. - -Elgumin metsistä selvittyämme me pyrimme aina vain pohjoista kohti -noudattaen herra Mackenzien ohjeita, joita hän oli antanut meille -tuolta onnettomalta matkamieheltä saamiensa tietojen mukaan, ja -saavuimme viimein suurelle järvelle, jolle alkuasukkaat ovat antaneet -nimen Laga. Tämä järvi, josta mies oli puhunut, kuten muistettanee, oli -noin viidenkymmenen penikulman pituinen ja parinkymmenen levyinen. -Sieltä lähdettyämme matkasimme noin kuukauden verran kauniissa -ylämaassa, jonka pensaikkoiset tasangot silloin tällöin keskeyttivät. -Seutu muistutti sangen suuresti Transvaalia. - -Olimme loivasti viettävällä rinteellä, joka kohosi säännöllisesti noin -sata jalkaa kymmenellä penikulmalla ja näytti päättyvän kaukana -siintävään lumihuippuiseen vuoristoon, jota kohti kuljimme. Järven, -jota Mackenzien luona kuollut kulkuri oli nimittänyt "pohjattomaksi -vedeksi", piti kaikesta päättäen olla siellä. Saavuimme vihdoin -vuorijonon juurelle ja kuultuamme, että vuoristossa todellakin oli -suuri järvi, me aloimme pyrkiä ylöspäin. Noustuamme noin kolmentuhannen -jalan korkeuteen me tulimme äkkijyrkän kallioseinämän reunalle ja -näimme lavean noin parinkymmenen neliöpenikulman laajuisen järven, -jonka pinta oli noin tuhatviisisataa jalkaa meidän alapuolellamme ja -joka oli kaikesta päättäen muodostunut suunnattoman suuren muinaisen -tulivuoren aukkoon. Kauempana järven rannalla oli muutamia kyliä, -joissa meidät otettiin sangen ystävällisesti vastaan. Olimmekin levon -tarpeessa, sillä laskeutuminen kraaterin jyrkkiä seinämiä myöten, jotka -olivat tiheän pinjametsän peitossa, oli ollut sangen vaivalloinen ja -vaarallinenkin. Kylien asukkaat, jotka eivät olleet milloinkaan -kuulleet puhuttavankaan valkoisista ihmisistä, olivat rauhallista väkeä -ja kohtelivat meitä mitä vierasvaraisimmin kantaen eteemme ruokaa ja -juomaa niin paljon kuin nälkäisiin vatsoihimme suinkin mahtui. -Ilmapuntarimme mukaan oli tämä ihmeellinen ja ihana järvi 11,450 jalkaa -merenpinnan yläpuolella ja ilmanala oli jotakuinkin kylmä, melkein kuin -Englannissa. Ensimmäisinä kolmena päivänä sataa vihmoi kylmästi ja -järvestä kohoava kostea sumu palautti elävästi mieleen Skottlannin -rannikon synkät syksyiset päivät. Tämä sade saikin tsetse-kärpäsen -myrkyn liikkeelle, niin että kaikki jäljelläolevat aasimme kuolivat -toinen toisensa jälkeen. - -Tämä vastoinkäyminen teki tilanteemme arveluttavaksi. Matkan jatkaminen -oli mahdotonta, kun meillä ei ollut mitään keinoa kuljettaa -tavaroitamme, jotka olivat nekin huvenneet sangen vähiin. Ampumavaroja -oli vain kourallinen, noin parisataa panosta kaiken kaikkiaan. Emme -todellakaan tienneet mitä tehdä. Näytti kuin matkamme olisi pakostakin -täytynyt päättyä tähän. Jos olisimme luopuneetkin suunnitelmastamme, -mitä emme kuitenkaan olleet vielä tuumineetkaan tehdä, olisi ollut -aivan naurettavaa ajatellakaan palaamista noin seitsemänsadan -penikulman päässä olevalle rannikolle nykyisissä varusteissamme. -Päätimme niin ollen jäädä siihen, missä olimme -- alkuasukkaat olivat -hyvin vierasvaraiset ja ruokaa näytti olevan runsaasti -- ja odotella -tapahtumain kehitystä koettaen saada selville mitä kauempana olevista -seuduista mahdollisesti tiedettiin. - -Ostettuamme kylän päälliköltä muutamilla vanhoilla panoshylsyillä, -joista mies ihastui ikihyväksi, suuren kanootin, johon meidän kaikki -tavaramme mahtuivat, me päätimme lähteä etsimään sopivaa leiripaikkaa, -ja kun emme tienneet, palaisimmeko enää samaan kylään takaisin, -kuormasimme kanoottiin kaikki tavaramme ja kohtalaisen varaston nuoren -metsäkauriin lihaa, joka on hyvin maukasta. Alkuasukkaat olivat -kiiruhtaneet keveissä kanooteissaan viemään edeltäpäin sanaa muihin -kyliin meidän tulostamme. - -Meloskellessamme huolettomasti eteenpäin kiinnitti Good huomiomme veden -merkillisen syvän siniseen väriin. Hän sanoi ymmärtäneensä -alkuasukasten puheista, että järven otaksuttiin olevan tavattoman -syvän. Alkuasukkaat, jotka olivat taitavia kalastajia -- kala olikin -heidän pääravintonsa -- väittivät myös, että järven pohjassa oli reikä, -josta vesi pääsi pois sammuttaen maan alla raivoavan hirveän tulen. - -Huomautin siihen, että hänen kuulemansa otaksumat johtuivat luultavasti -jostakin vanhasta perimätarusta, joka oli säilynyt näiden alkuasukasten -keskuudessa aina niiltä ajoilta, jolloin tämän muinaisen tulivuoren -jokin aukko oli vielä toiminnassa. Näimme järven rannoilla useita -sellaisia aukkoja, jotka olivat olleet toiminnassa vielä kauan sen -jälkeen kuin vuoren pääaukko, johon järvi oli muodostunut, oli -sammunut. Kun tulivuori oli lopultakin kokonaan sammunut, luulivat -asukkaat, että järven vesi pääsi jotenkin sammuttamaan tulen, ja kun -vuorilta virtaavalle suurelle vesimäärälle ei ollut mitään laskujokea, -on tuo otaksuma hyvin ymmärrettävä. - -Järven vastapäinen ranta oli aivan äkkijyrkkä huimaavaan korkeuteen -kohoava kallioseinämä, josta meloskelimme noin kolmensadan jalan päässä -suunnaten matkamme kauempana olevaa suurta kylää kohti. Seinämän -lähellä oli vedenpinta täynnä risuja, oksia, ajopuita ja kaikenlaista -törkyä, jonka Good otaksui ajautuneen paikalle jonkun järvessä käyvän -salaperäisen virran mukana. Tämä oli meistä sangen kummallista ja antoi -meille sangen paljon ajattelemisen aihetta. Samassa viittasi Curtis -eteenpäin ja käännyttyämme katsomaan me näimme suuren joukon isoja -valkoisia joutsenia keinuvan tyynellä järvellä. Koska en ole -milloinkaan ennen nähnyt noita lintuja Afrikassa, valtasi minut -vastustamaton himo ampua niitä muutamia kokoelmiani varten. Olin jo -pari päivää ennen nähnyt niiden kiertelevän järven yläpuolella ja -kysyttyäni alkuasukkailta, mistä linnut tulivat, sain kuulla, että ne -lensivät säännöllisesti joka vuosi samaan aikaan vuorten yli ja -laskeutuivat järvelle varhain aamulla. Niitä oli silloin hyvin helppo -pyytää, sillä ne olivat niin uuvuksissa, etteivät päässeet pakoon. - -Kysyin heiltä vielä, mistä maasta linnut oikeastaan mahtoivat tulla. -Miehet kohauttivat hartioitaan sanoen, että äkkijyrkänteen huipulta -alkoi karu kivinen alue, jonka takana oli laaja lumen peittämä julmia -villipetoja täynnä oleva vuoristo, joka oli aivan asumaton. Vuorten -takana oli ääretön tasanko, jossa kasvoi niin tiheä piikkipensaikko, -etteivät elefantitkaan voineet tunkeutua sen lävitse, saati sitten -ihminen. He nauroivat kysyessäni, olivatko he milloinkaan kuulleet -puhuttavan vuorten toisella puolen ja tuon piikkipensaikon takana -asuvasta valkoisesta kansasta, jonka miehet olivat aivan meidän -näköisemme. Mutta hiukan myöhemmin kuulin eräältä vanhalta vaimolta, -että hän muisti lapsena kuulleensa isoisänsä kertoneen jotakin -sellaista. Tämän isoisä oli nuoruudessaan taivaltanut noiden erämaiden -halki ja tuon piikkipensaikon läpi tunkeuduttuaan joutunut maahan, -jonka kansa oli valkoinen ja asui kivimajoissa. - -Siitähän oli jo noin kolmesataa vuotta, joten tuohon kertomukseen ei -voinut luonnollisesti kiinnittää sen suurempaa huomiota, mutta -pohdittuani asiaa vielä kerran minä olin aivan varma, että noissa -huhuissa täytyi olla jonkun verran tottakin, ja päätin saada -salaisuuden selville maksoi mitä maksoi. En voinut aavistaakaan, miten -ihmeellisellä tavalla tämä päätökseni toteutui. - -Me aloimme siis vaania joutsenia, jotka olivat ravintoa etsiessään -ajautuneet yhä lähemmäksi kallioseinää, ja onnistuimme ajopuiden -suojassa melomaan kanoottimme noin neljänkymmenen kyynärän päähän. -Curtis piteli pyssyä, joka oli ladattu yhden numeron hauleilla, ja -odottaen sopivaa tilaisuutta hän ampui kaksi lintua yhdellä -laukauksella. Jäljelläolevat, noin kolmekymmentä, lähtivät heti -lentoon. Toinen hyvin tähdätty laukaus pudotti vielä yhden ja -toisestakin pölähti höyheniä. Linnut kohosivat kierrellen yhä -korkeammalle, kunnes olivat vihdoin äkkijyrkänteen kaukana siintävän -huipun tasalla, jolloin ne järjestäytyivät kolmioon ja häipyivät pian -näkyvistämme tuonne tuntemattomaan itäpohjoiseen. - -Olimme sillävälin onkineet vedestä kaksi lintua, jotka olivatkin -erittäin muhkeat, mutta kolmas, joka eli vielä, oli sukellellut -ajelehtivien ajopuiden keskelle ja näytti pyrkivän kallioseinämän -juurella olevaan kapeaan avoveteen. Koska oli melkein turhaa -koettaakaan päästä kanootilla lintua kyllin lähelle, pyysin -wakwafi-palvelijaamme, jonka tiesin olevan hyvän uimarin, heittäytymään -veteen ja hakemaan linnun ajopuiden alitse sukeltaen. Järvessä ei ollut -krokodiilejä, joten miestä ei voinut mikään vaara kohdata. Päästyään -asiasta selville hän totteli heti ja ui pian voimakkain vedoin lintua -kohti joutuen siten yhä lähemmäksi kallioseinää, jota vasten pienet -laineet liplattivat. - -Äkkiä hän kääntyi meihin päin ja alkoi huutaa, että hän oli joutunut -johonkin vedenalaiseen pyörteeseen, joka vei hänet mukanaan. Asianlaita -oli todellakin niin. Me näimme miehen sortuvan epätoivoisista -ponnistuksistaan huolimatta yhä lähemmäksi kallioseinää. Parilla -voimakkaalla vetäisyllä syöksähdimme ajopuiden lomitse ja kiiruhdimme -auttamaan miestämme, mutta emme tavoittaneet häntä, vaikka pyrimmekin -eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Samassa huomasin edessämme -kallioseinässä rautatietunnelia muistuttavan aukon, jonka yläreuna oli -noin kahdeksantoista tuumaa vedenpinnan yläpuolella. Käytävä oli -seinämässä näkyvistä vesimerkeistä päättäen tavallisesti monta jalkaa -järven pinnan alapuolella, mutta pitkäaikainen kuivuus ja kylmähköt -ilmat, jotka estivät lumen vuorilla sulamasta, olivat saaneet veden -laskeutumaan niin alhaalle, että aukko oli tullut näkyviin. - -Palvelijaparkamme kiiti nyt sitä kohti hirvittävällä nopeudella ja -huomatessani käytävän suun oli hän siitä korkeintaan vain kymmenen ja -me parinkymmenen sylen päässä. Lähestyimme nopeasti. Hän taisteli -urhoollisesti ja minä luulin jo voivamme pelastaa hänet, kun hänen -kasvojensa ilme muuttui äkkiä sanomattoman epätoivoiseksi ja siinä -silmäimme edessä hän vaipui aukon pyörteisiin kadoten näkyvistämme. -Samassa tuntui kuin voimakas käsi olisi tarttunut kanoottiimme -lennättäen sen vastustamattomalla voimalla kalliota kohti. - -Käsitimme heti vaaran ja aloimme kiihkeästi meloa päästäksemme -pyörteestä, mutta turhaan. Seuraavassa silmänräpäyksessä kiidimme -nuolen nopeudella aukkoa kohti, ja minä luulin jo tuhomme tulleen. -Minulla oli kuitenkin niin paljon mielenmalttia, että ehdin karjaista -toisille kanootin pohjalle heittäytyessäni: - -"Pitkäksenne, pitkäksenne, jos henkenne on teille rakas!" mitä -varoitusta toiset silmänräpäyksessä noudattivatkin. - -Samassa kuulimme kumean pauhun ja kanootti painui niin syvälle, että -vesi pärskähteli laidan yli, ja minä luulin sen uppoavan. Pauhu taukosi -kuitenkin äkkiä ja minä tunsin kanootin kiitävän jälleen eteenpäin. -Käänsin hiukan päätäni -- kohottaa en uskaltanut -- ja katsahdin ylös. -Käytävän suulta kajastavassa heikossa valossa minä näin vain rosoisen -katon, joka oli peloittavan matalalla. Hetkisen kuluttua en nähnyt enää -sitäkään, sillä hämärä oli muuttunut synkimmäksi pimeydeksi. - -Tunnin verran makasimme siten tohtimatta liikahtaakaan peläten -murskaavamme päämme luolan kattoon. Saatoimme tuskin puhuakaan, kun -veden kohina oli niin valtava, ja täysin käsittäen hirveän tilanteemme -olimme melkein vaiti. Pelko aivan lamautti meidät. Kanoottimme saattoi -millä hetkellä hyvänsä pirstautua säpäleiksi luolan seinämiin tahi -johonkin kallion kielekkeeseen tahi upota sähiseviin pyörteisiin, ja -jos ilma loppuisi, niin tukehtuisimme ehdottomasti. - -Kaikki nämä hirmukuvat vaihtelivat lakkaamatta mielessäni maatessani -siinä kanootin pohjalla kuunnellen virran pauhua. Kuulin silloin -tällöin toisenkin äänen. Takanani makaava Alphonse parkui koko ajan -täyttä kurkkua, mutta hänenkin ulvontansa kuulosti niin omituisen -oudolta. Minnekähän tämä maanalainen virta kiidätti meitä? Tilanne oli -todellakin niin hirveä, että aloin jo uskoa kaiken olevan vain pahaa -unta. - - - - -X. - -TULIPATSAS. - - -Eteenpäin kiidimme tuon voimakkaan virran vieminä ja vähitellen minusta -alkoi tuntua, että kohina oli hiukan vaimentunut, mistä päättelin -käytävän laajentuneen. Alphonsen parkuminenkin kuului aivan selvästi; -hän rukoili Jumalaa ja hoki rakkaan Annettensa nimeä ulvoen surkeasti. -Tuskauduin viimein ja haparoiden melan käteeni minä kolhaisin häntä -kylkiluille saadakseni hänet vaikenemaan, mutta hän rääkkyi entistä -hirveämmin luullen viimeisen hetkensä tulleen. - -Hetkisen kuluttua nousin varovasti polvilleni ja ojennin hitaasti -käteni ylöspäin. En tavannut mitään. Otin melan ja kohotin sen niin -korkealle kuin suinkin saatoin, mutta tulos oli sama, ja -tunnustellessani molemmille sivuille tapasin vain tyhjää ilmaa ja -vettä. Samassa juolahti mieleeni, että meillähän oli jäljelläolevien -tavaroidemme joukossa pieni valonheittäjä-lyhty ja pullollinen öljyä. -Kotvasen kaiveltuani minä löysinkin lyhdyn ja saatuani sen palamaan -minä käänsin valon veneeseemme. - -Ensiksi näin Alphonsen palttinanvalkoiset ja säikähtyneet kasvot ja -lyhdyn kirkkaan valon leimahtaessa äkkiä hänen silmiinsä päästi tuo -miesparka hirvittävän huudon. Hän luuli jo kuolleensa ja näkevänsä nyt -ensimmäisen haudantakaisen kirkkauden pilkahduksen. Sain hänet vaivoin -rauhoitetuksi melani avulla. Good makasi selällään monokkeli vieläkin -silmässään ja tuijotti ylös pimeyteen. Curtis nojasi päätään kanootin -laitaan ja tunnusteli kädellään virran nopeutta ja voimaa. - -Mutta nähdessäni vanhan Umslopogaasin kykenin vaivoin olemaan -nauramatta. Muistelen sanoneeni, että olimme ottaneet paistettua -metsäkauriin lihaa mukaamme, ja heittäytyessämme pitkällemme -silmänräpäystä ennen luolaan syöksymistämme oli Umslopogaasin nenä -joutunut eväslihojen välittömään läheisyyteen. Kun säikähdys, jonka -tilanteen hirvittävä muutos oli aiheuttanut, oli hiukan haihtunut, -tunsi hän heti herkullisen paistin hajun nenässään ja muisti samassa, -ettei hän ollut syönyt moneen tuntiin. Inkosi-kaas'in terällä hän oli -leikannut kylmäverisesti kauriin reidestä pitkän viipaleen, jota hän -juuri pisteli poskeensa naamallaan tyytyväinen myhäily. "Täytyihän -minun syödä kyllikseni, koska edessämme oli luultavasti 'tavallista -pitempi matka'", selitti hän myöhemmin levollisesti. Nähdessäni hänen -rauhallisen ateriointinsa muistuivat mieleeni elävästi englantilaisten -lehtien selostukset kuolemantuomioiden täytäntöönpanoista, kuinka -tuomittu aina söi ennen kuolemaansa "oivallisen aamiaisen". - -Heti kun olimme varmat siitä, että lamppu paloi moitteettomasti, -ajettiin Alphonse kanootin perään ja hän tyyntyi vallan ihmeteltävästi, -kun uhkasimme heittää hänet laidan yli palvelijaparkamme toveriksi, jos -hän tohtisi hiiskahtaakaan ja saattaa hirveällä ulvonnallaan -ennestäänkin kamalan tilanteemme vieläkin kammottavammaksi. Hän -rauhoittui aivan kokonaan, kun lupasimme toimittaa hänet toiseen -maailmaan Annetteansa odottelemaan, ellei hän tottelisi käskyjämme. - -Neuvottelimme sitten tilanteesta. Goodin ehdotuksesta sidoimme -kuitenkin ensin keulaan pari melaa mastojen tavoin varoittamaan meitä -luolan mahdollisesta mataloitumisesta, mikä saattoi tapahtua aivan -äkkiarvaamattakin. Oli ilmeistä, että olimme joutuneet maanalaiseen -jokeen tahi "pääviemäriin", kuten Alphonse sanoi, joka johdatti pois -järven liikaveden. Semmoisia jokia tiedetään olevan maailmassa useita, -vaikka tutkimusmatkailijoilla lienee harvoin ollut niin huono onni, -että heidän olisi täytynyt matkata niitä pitkin. Tämä joki oli sangen -leveä, sillä lyhtymme ei jaksanut valaista rannoille saakka muuta kuin -joissakin paikoin, missä virta kuljetti aluksemme lähemmäksi käytävän -tahi tunnelin toista tahi toista seinää, jotka näyttivät kohoavan noin -kahdenkymmenenviiden jalan korkeuteen muodostaen päämme yläpuolelle -pyöreän holvin. Virran nopeus oli Goodin määritelmän mukaan ainakin -kahdeksan solmunväliä tunnissa ja oli kaikeksi onneksi kiivain keskellä -uomaa kuten tavallisesti. Järjestimme heti siten, että lyhty asetettiin -keulaan ja yksi oli aina vahdissa veneestä löydetty sauvoin varalla -estääkseen kanoottia törmäämästä luolan seiniin tahi murskautumasta -johonkin kallionkielekkeeseen. Umslopogaas, joka oli jo lopettanut -ateriansa, otti ensimmäisen vuoron. - -Siinäpä olikin kaikki, mitä saatoimme tehdä turvallisuutemme hyväksi, -ellei oteta lukuun, että perässä istuva koetti parhaansa mukaan ohjata -kanoottia melapahasen avulla. - -Syötyämme hiukan tuota kylmää kauriinlihaa (päätimme pidellä eväitämme -hyvin säästeliäästi, sillä emmehän tienneet, kuinka kauan niiden piti -riittää) kykenimme paljon rauhallisemmin pohtimaan tilannetta, ja minun -täytyy sanoa, etten ollut vielä menettänyt kaikkia pelastuksen -toiveita. Siinä tapauksessahan olimme ehdottomasti perikatoon tuomitut, -jos tämä joki todellakin syöksyi maanalaisen tulen pätsiin, kuten -alkuasukkaat väittivät. Ellei, niin oli selvää, että sen täytyi -ilmestyä jossakin päivän valoon takaisin ja tuo "jossakin" oli -luultavasti vuoriston toisella puolen. Siinä tapauksessa meillä ei -ollut muuta tekemistä kuin pysytellä hengissä miten parhaiten taisimme, -kunnes saavuttaisimme tuon "jossakin", tuon merkillisen paikan, olipa -se sitten missä hyvänsä. Mutta saattoihan niinkin käydä, kuten Good -kylmästi huomautti, että ennen sitä voisivat sadat tuntemattomat kauhut -ja vaarat tuhota meidät moneen monituiseen kertaan. Voisihan joki -mutkitella maan alla niin kauan, että se kuivuisi viimein kokonaan, -jolloin meidän kohtalomme olisi todellakin kaamea. - -"Toivokaamme parasta ja olkaamme valmiit pahimman varalta", sanoi -vihdoin Curtis, joka on aina niin hilpeä ja rohkea -- oikea urheuden -kaivo hädän hetkellä. "Koska olemme ennenkin selvinneet yhdessä niin -monesta pahasta pälkähästä niin eiköpähän tuota selvittäne jotenkin -tästäkin", lisäsi hän rauhallisesti. - -Se oli miehen puhetta ja hänen neuvoaan seuraten me emme antaneet -epätoivolle pienintäkään sijaa, paitsi Alphonse, joka oli vaipunut -jonkinlaiseen kauhistuksen aiheuttamaan tylsyyden tilaan. Good oli -mennyt perään ja Umslopogaas oli keulassa, joten minulla ja Curtiksella -ei ollut muuta tekemistä kuin maata kanootin pohjalla ja ajatella. -Tilanteemme oli todellakin kummallinen ja ennenkuulumaton -- kiidimme -eteenpäin tuolla merkillisellä joella synkässä pimeydessä kuin -vainajien sielut Charonin lautalla manalan synkällä virralla, kuten -Curtis sanoi. Pimeys olikin hirvittävä, jonka lyhtymme heikko valo teki -vieläkin painostavammaksi. Jättiläismäinen Umsiopogaas istui keulassa -valppaasti tähystellen sauvoin kädessään, niinkuin tuo satujen -lauttamies ainakin, ja perästä häämötti Goodin tukeva muoto, kun hän -tuijotti eteenpäin pimeään muuttaen silloin tällöin melaa veneen -toiselta puolen toiselle. - -"Niin, niin, Allan-poikaseni", tuumiskelin minä siinä maatessani, "sinä -lähdit seikkailuja etsimään ja nytpä olet totisesti sellaisen -yhyttänytkin. Olet jo siksi vanha, että saisit oikeastaan hävetä, mitä -sinä et kuitenkaan tee, ja vaikka tämä meno onkin kamalaa, niin -kukaties sinä tästäkin jotenkin selviät. Ellet, niin sillehän sinä et -mahda kerrassaan mitään! Maanalainen virtahan on joka tapauksessa -suurenmoinen hautauspaikka, joten surra ei kannata." - -Minun täytyy kuitenkin sanoa, että hermojännityksemme oli ensin aivan -sanoinkuvaamaton. Semmoinen tilanne, ettei tiedä millä hetkellä on -kuoleman oma, koettelee kylmäverisimmän ja karaistuneimmankin henkilön -hermoja; mutta tässä maailmassa ei ole, kuten tiedetään, mitään, johon -ei vähitellen tottuisi, ja niinpä meidänkin jännityksemme vähitellen -laukesi. Meidän tuskamme ei ollutkaan lainkaan johdonmukainen, niin -luonnollinen kuin se muuten olikin. Emmehän tiedä milloinkaan, mitä -meille voi seuraavassa silmänräpäyksessä tapahtua, ja vaikka asuisimme -vallikaivannoilla suojatussa talossa, jonka jokaista ikkunaa ja ovea -kaksi poliisia yöt päivät vartioisi, emme voisi milloinkaan sanoa, -kuinka monta minuuttia elämästämme olisi jäljellä. Kun kaikki on kerran -edeltäpäin määrätty, niin mitäpä tässä sureminen auttaa, pojat! - -Suunnilleen puolen päivän aikaan olimme sukeltaneet tähän maanalaiseen -pimeyteen ja vahdinpidon järjestimme kello kaksi määräten viiden tunnin -pituiset vuorot. Umslopogaas ja Good aloittivat vuorottelun ja kello -seitsemän tuli siis minun ja Curtiksen vuoro. Curtis meni keulaan ja -minä perään ja toiset paneutuivat nukkumaan kanootin pohjalle. - -Matkasimme aivan rauhallisesti kolme tuntia ja vain kerran täytyi -Curtiksen käyttää sauvointa työntääkseen keulan hiukan etemmäksi luolan -seinästä. Ohjaaminen oli sangen helppoa, sillä kiivas virta piti siitä -kyllä huolen. Välistä tahtoi kanootti väkisinkin kääntyä poikittain, -jolloin peränpitäjän täytyi olla hyvin varuillaan ja toimia aikanaan. -Eräs seikka ihmetytti minua kaikkein enimmän tällä maanalaisella -virralla: miten pysyi ilma raittiina? Se oli kyllä kostea ja -painostava, mutta ei vielä lainkaan vastenmielinen tahi pahoinvointia -aiheuttava. Järven veteen on luultavasti sitoutunut niin paljon ilmaa, -että se luolan kiivaassa virrassa vapauduttuaan kykenee pitämään luolan -ilman jotakuinkin puhtaana. Tätä selitystäni en tahdo tietysti -tyrkyttää kellekään, sillä voihan olla mahdollista, että olen ihan -väärässä. - -Kolmen tunnin kuluttua minä aloin huomata lämmön lisääntyvän -vähitellen. Ensin en välittänyt siitä, mutta kun olin pian hiestä -läpimärkänä, huusin minä vihdoin Curtikselle, oliko hän huomannut -muutoksen, vai oliko ilmiö vain kiihoittuneen mielikuvitukseni tuote? -"Huomannutko!" toisti hän; "luulenpa niinkin. Onhan kuin istuisin -turkkilaisessa saunassa." - -Toiset heräsivät samassa ja alkoivat haukotellen vähennellä -vaatteitaan. Umslopogaas oli tässä paljon edullisemmassa asemassa -meihin muihin verraten, hänellä kun oli vain ohut vaaterepale -uumillaan. Ilma kävi yhä tulisemmaksi ja lopulta saatoimme tuskin -hengittääkään hien virratessa noronaan jokaisesta huokosesta. Puolen -tunnin kuluttua oli kuumuus lisääntynyt niin, että saatoimme hädin -tuskin sietää sitä, ja meistä tuntui kuin olisimme joutuneet helvetin -esikartanoon. Pistin käteni veteen, mutta vetäisin sen huudahtaen -takaisin; vesi oli melkein kiehuvan kuumaa. Sidottuani pienen -lämpömittarini lujaan nauhaan minä heitin sen laidan yli ja -elohopeapatsas osoitti hetkisen kuluttua 123° (Fahrenheitia). Veden -pinnasta nousi tiheä höyrypilvi. Alphonse valitti meidän olevan jo -kiirastulessa niinkuin todella olimmekin, vaikka ei siinä merkityksessä -kuin hän tarkoitti. Curtis tuumi meidän joutuneen jonkun maanalaisen -tulen läheisyyteen, ja hän olikin oikeassa, niinkuin myöhemmin saimme -nähdä. - -Kykenen tuskin kuvaamaan mitä saimme kärsiä tämän jälkeen. Emme -hikoilleet enää siitä yksinkertaisesta syystä, että hikemme oli -loppunut. Makasimme vain kanootissamme, jota emme jaksaneet enää -ohjata, ja olimme polttavan kuumat kuin tulikekäleet. Tunsimme hitaasti -tukehtuvamme, ja minä ajattelin siinä kärsiessäni, että kalat mahtavat -tuntea suunnilleen samoja tuskia kuivalle maalle jouduttuaan. Nahkamme -alkoi halkeilla ja päähän tunkeutuva veri takoi ohimoissa kuin -höyrykone. Tätä oli kestänyt jonkun ajan, kun joki kääntyi äkkiä ja -samassa kuului Curtis huutavan jotakin käheällä ja kauhistuneella -äänellä. Katsahdin ylös ja näin hirvittävän mutta samalla mitä -ihmeellisimmmän näyn. Noin puolen penikulman päässä edessäpäin ja joen -keskuksesta hiukan vasemmalle syöksyi vedenpinnasta suunnaton -huikaisevan kirkas tulisuihku, joka taittui luolan kattoon noin -viidenkymmenen jalon korkeudessa kaartuen kauniissa kaaressa joka -taholle ja muodostaen noin neljänkymmenen jalan läpimittaisen -häikäisevän kirkkaan kuvun, joka oli kuin jokin satujen ihmeellinen -kukka. - -Tuo mustasta vedestä kohoava salaperäinen ja hirvittävä tulipatsas -oli todellakin kuin jokin hehkuva kukka, jonka kirkas terä häilyi -luolan katossa viidenkymmenen jalan korkuisessa ja noin jalan -paksuisessa varressaan ja jonka peloittavaa kauneutta minä en kykene -kuvailemaankaan. Olimme siitä vielä noin viidensadan kyynärän päässä ja -ympärillämme oli valoisaa kuin päivällä, vaikka vedestä nousikin tiheä -höyry. Luola oli noin yhdeksänkymmenen jalan levyinen ja viidenkymmenen -korkuinen ja sen seinät ja katto olivat veden aivan sileiksi huuhtomat. -Kivi oli mustaa ja siellä täällä kimalteli seinissä pitkiä malmisuonia, -joita en kuitenkaan voinut tarkemmin tutkia, mitä metallia ne olivat. - -Kiidimme tulipatsasta kohti, joka hehkui valtavammin kuin mikään -ihmisten sytyttämä valkea. - -"Oikealle, Quatermain -- oikealle!" karjui Curtis ja vaipui samassa -tajutonna kanootin pohjalle. Alphonse oli pyörtynyt jo kauan sitten ja -Good seurasi pian heidän esimerkkiään. Minä ja Umslopogaas olimme vielä -tajuissamme, mutta noin viidenkymmenen kyynärän päässä tulipatsaasta -minä näin zulun pään valahtavan rinnalle. Hänen oli käynyt toisten -lailla ja minä olin aivan yksin. - -Tulipatsaan kohdalta hehkui luolan katto laajalta alalta valkoisena ja -kanoottiimme laidat olivat tuleen syttymäisillään. Ampumaimme -joutsenten höyhenet alkoivat kuumuudesta käpristyä. En voinut enää -hengittää ja pääni tuntui olevan halkeamaisillaan. Mutta minä en -hellittänyt, sillä minä tiesin, että jos otteeni heltiäisi melan -varresta, niin sivuuttaisimme patsaan parin kyynärän läheltä ja -kuolisimme siihen paikkaan. Pinnistäen viimeiset voimani minä ohjasin -mahdollisimman kauas oikealle ja puristin melan vartta hammasta purren. -Silmäni tuntuivat puristuvan kuopistaan ja suljettujen luomien lävitse -kuumotti tulen häikäisevä hehku. Olimme patsaan kohdalla ja räiske oli -korviahuumaava. Vesi kiehui raivoisasti yltympäriinsä. - -Parin sekunnin kuluttua hiljeni melu vähitellen ja minä tunsin -vaipuvani kanootin pohjalle. Menetin tajuntani. - -Muistan heränneeni siihen, että tunsin raittiin ilmanhenkäyksen -kasvoillani. Sain vaivoin silmäni auki ja katsahdin ylös. Korkealla -yläpuolellamme näkyi tilkkunen kirkasta taivasta, mutta ympärillämme -vallitsi synkkä hämärä. Muistin vähitellen kaikki. Olimme vielä joella, -joka kiidätti meitä aina vain eteenpäin, ja kanootin pohjalla makasivat -toverini liikkumattomina. - -"Olivatko he kuolleet?" ihmettelin itsekseni. "Olinko jäänyt aivan -yksikseni näiden kauhujen keskelle?" - -Samassa tunsin polttavaa janoa. Pistin käteni veteen, mutta vetäisin -sen heti huudahtaen takaisin. Eikä ihmekään! Käsiselästä oli melkein -kaikki nahka palanut rakoille. Vesi oli kuitenkin kohtalaisen viileätä -ja minä join kauan ja pitkin siemauksin ja huuhtelin koko ruumiinikin. -Elimistöni imi vettä kuin kuivunut maa, mutta palohaavani kirvelivät -hirmuisesti joutuessaan veden kosketukseen. Raahautuen vaivalloisesti -toisten luo minä räiskytin vettä heidänkin päällensä ja suureksi -ilokseni he alkoivat kaikki tointua -- Umslopogaas ensin ja sitten muut -toinen toisensa jälkeen. Ensin he joivat imien vettä kuin pesusienet ja -tuntien vilunväreitä -- mikä äskeisten kokemustemme omituinen -vastakohta -- me aloimme pukeutua miten parhaiten taisimme. - -Sitä tehdessämme viittasi Good kanootin laitaan: se oli paahtunut -tummaksi ja paikka paikoin hiiltynytkin. Jos veneemme olisi ollut -veistetty ohuista laudoista eurooppalaisten alusten lailla, olisivat -laidat kuumuudesta vääntyneet ja ruvenneet vuotamaan, jolloin olisimme -varmasti hukkuneet. Mutta kanootti oli onneksi koverrettu yhdestä -ainoasta puusta ja sen laidat ja pohja olivat ainakin neljän tuuman -vahvuiset. Emme saaneet milloinkaan selville, mistä tuo hirveä liekki -johtui. Otaksun, että joen pohjassa oli jokin halkeama, josta maan -uumenissa kehittynyt tuleen syttynyt palava kaasu puristautui hirveällä -voimalla veden läpi. - -Heti kun olimme saaneet yllemme muutamia välttämättömimpiä -vaatekappaleita ja toipuneet hiukan, me aloimme tutkiskella, missä -olimme. Kuten äsken sanoin näkyi yllämme hiukan taivasta, joten jokemme -ei ollut enää maanalainen, mittaamattomien luolien läpi mutkitteleva, -vaan virtasi nyt huimaavan korkeiden kallioseinien välissä. Seinät -olivat ainakin kahdentuhannen jalan korkuiset ja niin lähellä toisiaan, -että alhaalla vallitsi synkkä hämärä niinkuin huoneessa, jonka -ikkunaluukut olivat päivällä suljetut. Taivas oli kuin kapea sininen -juova noiden synkkien kallioiden yläpuolella, joita ei ainoakaan puu -tahi pensas kaunistanut. Siellä täällä kasvoi valkoista jäkälää, joka -riippui pitkinä valkoisina kaistaleina mustista kallionkielekkeistä -kuin valkoinen parta kuolleen miehen leuasta. Ainoakaan kirkas -auringonsäde ei voinut tunkeutua kuilun pohjaan saakka; ne häipyivät -hämärään korkealla yläpuolellamme. - -Kummallakin puolella oli kapea, pyöreistä kivilohkareista muodostunut -noin kahdeksan kyynärän levyinen rantakaistale. Veden ollessa -korkeammalla ei penkerettä luultavasti lainkaan näkynytkään. Päätimme -laskea maihin levähtääksemme hetkisen vaivojemme jälkeen ja saadaksemme -hiukan oikaista puutuneita raajojamme. Paikka oli kylläkin kaamea, -mutta säästyisimmehän pariksi tunniksi joen kauhuilta ja voisimme -samalla sovitella tavaramme paremmin kanoottiin. Valitsimme siis -parhaimmalta näyttävän maihinnousupaikan ja kapusimme tuolle karulle -rannalle saatuamme vihdoin monen yrityksen jälkeen kanoottimme kiviin -kiinnitetyksi. - -"Mikä kolkko paikka", huudahti Good, joka ehätti ensimmäiseksi -rantakiville; "autius melkein huimaa päätäni", lisäsi hän nauraen. - -Jyrisevä kaiku vastasi heti kallioseinistä toistaen hänen sanansa monet -monituiset kerrat. - -"_Huimaa päätäni -- ho-ho-ho! -- päätäni, ho-ho-ho_!" jyrähteli -kaameasti joka taholta ja kaiku kiiri yhä ylemmäksi herättäen siellä -toiset äänet, kunnes koko kuilu oli täynnä sekavaa melua ja karmivia -naurunhohotuksia, jotka taukosivat yhtä äkkiarvaamatta kuin olivat -alkaneetkin. - -"Oi Jumalani!" kiljaisi Alphonse kauhusta suunniltaan. - -"_Jumalani! Jumalani! Jumalani_!" vastasi heti tuo hirvittävä kaiku -ärjyen ja valittaen kaikissa mahdollisissa äänilajeissa. - -"Tämähän on pirujen pesä", virkkoi Umslopogaas rauhallisesti. "Huomaan -sen kaikesta. Paikka on totisesti sen näköinenkin." - -Koetin selittää hänelle, että melun aiheutti merkillisin ja -mieltäkiinnittävin kaiku mitä milloinkaan on kuultu, mutta hän ei -ottanut puhettani kuuleviin korviinsakaan. - -"Kaiun minä kyllä tunnen", sanoi hän. "Eräs sellainen asusti vastapäätä -majaani kotona Zulu-maassa ja intombit (tytöt) tapasivat ilakoida hänen -kanssaan, mutta se oli vain poikanen tähän verraten, jos tämä nyt -sitten on kaiku, mitä en kuitenkaan usko. Ei, ei -- pirut täällä -peliään pitävät, mutta niistä minä vähät välitän", lisäsi hän ottaen -tyynesti hyppysellisen nuuskaa. "Matkia meitä he kyllä osaavat, mutta -eivät voi puhua omasta aloitteestaan eivätkä uskalla näyttää -naamaansakaan." Hän vaikeni eikä näyttänyt enää kiinnittävän -vähintäkään huomiota sellaisiin raukkamaisiin vihollisiin. - -Tämän jälkeen keskustelimme vain kuiskaten, sillä oli sietämätöntä -kuulla jokaisen sanansa kimpoilevan seinästä seinään lukemattomat -kerrat. - -Kuiskauksemmekin aiheuttivat kuilussa salaperäisen hyminän, joka -haihtui vähitellen kuin pitkään huokaukseen. Kaiku on kylläkin -huvittava ja runollinenkin ilmiö, mutta tuossa kaameassa paikassa me -saimme siitä enemmän kuin tarpeeksemme. - -Kotiuduttuamme hiukan rannan pyöreille kiville me aloimme hoidella -palohaavojamme. Öljyä oli juuri niin paljon kuin tarvitsimme lyhtyymme, -joten sitä ei liiennyt tähän tarkoitukseen, mutta joutsenista saamamme -rasva kävi aivan täydestä. Soviteltuamme tavaramme uudelleen kanoottiin -otimme eväät esille, ja lienee tarpeetonta sanoa, että meillä kaikilla -oli hiukaiseva nälkä. Olimme olleet tainnoksissa monta tuntia ja -kellojemme mukaan oli päivä jo puolessa. - -Istuimme piiriin ja olimme pian täydessä syömisen touhussa. Kylmä -kauriinliha näytti maistuvan erinomaisesti ja kaikki purra jäyhäsivät -hartaan äänettömyyden vallitessa. Nälästänsä huolimatta en voinut -paljoakaan syödä, sillä tunsin itseni sangen sairaaksi ja heikoksi -viime yön kärsimysten jälkeen ja päätäni kivisti hirmuisesti. Ateria -oli todellakin merkillinen. Hämärä oli niin synkkä, että tuskin näki -käsiään ja löysi suuhunsa. Istuessani siinä jytystellen lihamurikkaa -satuin vilkaisemaan taakseni -- olin kuullut jotakin rapinaa -- ja näin -kivellä aivan selkäni takana suunnattoman suuren mustan kravun, joka -oli ainakin viisi kertaa tavallista suurempi. - -Tällä peloittavan ja inhoittavan näköisellä eläimellä oli ulkonevat -tuijottavat silmät, hyvin pitkät, taipuisat jalat ja jättiläismäiset -kynnet. Seura ei minua lainkaan miellyttänyt ja joka taholta kivien -välistä ja kallioseinän halkeamista ilmestyi toisia tusinoittain. -Eväiden haju oli luultavasti houkutellut ne esiin piilopaikoistaan. -Muutamat olivat jo aivan lähellä meitä. Katsoin kuin lumottuna tätä -merkillistä näkyä ja näin samassa suuren otuksen ojentavan peloittavat -kyntensä ja ottavan pahaa aavistamattoman Goodin takapuolesta sellaisen -otteen, että hän ponnahti ulvahtaen seisoalleen herättäen henkiin -kuilun kaikki kaiut. - -Toinen, sangen kookas hirviö, iskeytyi Alphonsen jalkaan kiinni -aikomatta enää irtautuakaan, ja myrskyinen kohtaus seurasi, kuten -voitanee kuvitellakin. Umslopogaas ruhjoi tapparallaan kravun kilven, -jolloin eläin päästi merkillisen kitisevän äänen houkutellen paikalle -satoja muita heimolaisiaan, jotka huomatessaan kumppaninsa olevan -kuoleman kielissä hyökkäsivät hänen kimppuunsa kuin velkojat vararikon -tehneen velallisen pesälle. Suurilla saksillaan ne raastoivat uhrinsa -silmänräpäyksessä palasiksi ja näyttivät nauttivan ateriastaan. - -Siepaten käteen aseen, joka sattui olemaan lähinnä, kiven tahi melan, -me kävimme noiden kummitusten kimppuun, joiden lukumäärä vain kasvoi. -Iskiessämme yhden vaarattomaksi syöksyivät toiset heti kaatuneen -toverinsa kimppuun omituisesti kitisten. Eikä siinä kylliksi. Milloin -vain tilaisuus tarjoutui nipistivät nuo paholaiset meitäkin -- -totisesti tuntuvia nappauksia -- ja koettivat ryöstää eväämme. Eräs -suunnattoman suuri musta hirviö huomasi nylkemämme joutsenen ja kävi -siihen kiinni kuin riivattu. Muut seurasivat esimerkkiä ja kaamea ja -inhoittava näytelmä seurasi. Toinen riuhtoi sinne, toinen tänne ja -heittipä tiimellyksen kuumuudessa moni hyökkääjäkin henkensä joutuen -heti verenhimoisten toveriensa saaliiksi. Eläimistä lähtevä inhoittava -haju täytti ilman. - -Näky oli niin hirveä ja kummitusmainen, ettei kukaan meistä voinut sitä -milloinkaan unhottaa. Kuilun synkkä, mieltä masentava hämärä ja -taukoamaton, moniääninen ja korviahuumaava kaiku loivat tuolle -inhoittavalle kohtaukselle kaamean ympäristön. Tuntunee oudolta, kun -sanon, että noissa vihamielisissä eläimissä oli jotakin yllättävän -inhimillistä. Oli kuin ihmisen kaikki pahat intohimot olisivat -kätkeytyneet noihin eläimiin ja päässeet yht'äkkiä valloilleen. Ne -olivat niin peloittavan rohkeita ja nerokkaita ja näyttivät kuin -olisivat osanneet _ajatella_. Näytelmä olisi sopinut aiheeksi vaikkapa -toiselle Danten "Infernolle", kuten Curtis sanoi. - -"Lähtekäämme kiireimmän kaupalla tiehemme!" huudahti Good, "tahi meistä -ei ole pian riepuakaan jäljellä." - -Noudatimme kehoitusta siekailematta. Työntäessämme kanootin -rantakiviltä oli eläimiä jo laumoittain senkin ympärillä koettaen -turhaan kiivetä sileitä laitoja myöten ylös. Voimakas tyrkkäys kiidätti -meidät pian keskijoelle ja tuo ateriamme jätteiden ääressä herkutteleva -ja tappeleva kaamea joukko häipyi nopeasti pimeään. - -"Sanoinhan minä jo, että pirujen pesä tämä on, kuten itsekin näitte", -lausahti Umslopogaas rauhallisesti kuin asia olisi ollut päivän selvä, -ja eipä paljon puutu, etten yhdy hänen mielipiteeseensä. - -Umslopogaasin huomautukset olivat hänen tapparansa tapaiset -- ne -sattuivat aina paikalleen. - -"Mitäs nyt teemme?" kysyi Curtis. - -"Mitäpä muuta kuin annamme virran viedä", vastasin minä. "Tottapahan -lopulta johonkin joudumme." - -Koko iltapäivän matkasimme siten kapean kaistaleen sinistä taivasta -siintäessä korkealla yläpuolellamme. Kuilun pohjassa oli niin hämärä, -ettei voinut huomata milloin päivä oikeastaan muuttui yöksi. Mutta -taivaan juova tummeni vähitellen, kunnes Good kiinnitti huomiomme -ylhäällä tuikkivaan yksinäiseen tähtöseen, jota katselimme suurella -hartaudella muun työn puutteessa. Äkkiä tähti katosi, hämärä muuttui -synkäksi pimeydeksi ja veden tuttu pauhu täytti ilman. - -"Jälleen maan alla", sanoin minä tuskaisesti ja kohotin lyhdyn -korkealle. Ei ollut epäilemistäkään -- luolan katto näkyi selvästi. -Kuilu oli päättynyt ja käytävä oli jälleen alkanut. Pitkän pitkä yö oli -edessämme, jonka kauhuja en koeta kuvaillakaan. Keskiyön vaiheilla -törmäsi kanoottimme keskellä jokea vedenpinnassa olevaan kallioon ollen -vähällä kaatua, mutta aivan viime tingassa pääsimme irti ja matkamme -jatkui taas entiseen totuttuun tapaan. - -Tunnit kuluivat vähitellen. Curtis, Good ja Alphonse olivat -nukahtaneet, lopen väsyneet kun olivat, Umslopogaas istui keulassa -sauvoin kädessään ja minä ohjasin parhaani mukaan. Kello kolmen ajoissa -huomasin, että virran nopeus oli huomattavasti kiihtynyt. Samassa -kuulin Umslopogaasin huudahtavan, kuilusta kuului katkeavain oksain -ritinää ja minusta tuntui kuin kanootti olisi puskenut riippuvien -pensasten tahi köynnösten läpi. Seuraavassa silmänräpäyksessä hyväili -suloinen tuulen henkäys kasvojani ja minä tiesin meidän vihdoin -päässeen selville vesille tuosta kamalasta tunnelista. Sanon: tiesin, -sillä nähdä en voinut, kun ympärillämme oli pilkko pimeä, niinkuin on -tavallista juuri ennen auringon nousua. Iloani se seikka ei kuitenkaan -voinut hillitä. Olihan peloittava matkamme tuolla maanalaisella joella -päättynyt, mistä emme voineet olla kyllin kiitolliset, sillä -kamalampaan paikkaan emme olisi enää voineet joutua. Odottelin -mahdollisimman kärsivällisesti päivän koittoa ja hengitin syvin -siemauksin yön suloista ilmaa. - - - - -XI. - -SIINTÄVÄ KAUPUNKI. - - -Umslopogaas paneutui myöskin nukkumaan, mutta minun silmistäni oli uni -kokonaan kaikonnut. Tahdoin nähdä auringon nousevan. Noin tunnin verran -odotettuani alkoi itäinen taivaanranta vähitellen vaaleta ja -vedenpinnalla leijaileva tiheä sumu alkoi liikehtiä vielä tuskin -huomattavassa aamutuulessa kuin suunnaton aavearmeija. Oli kuin -vetehisen väki olisi lähtenyt liikkeelle nousevaa päivää tervehtimään. -Kajastus taivaanrannassa muuttui yhä punaisemmaksi ja äkkiä levisi idän -taivaalle sädehtivä hohde, joka laajeni nopeasti, punasi pilvet, -kultasi kaukaa siintävät vuorten huiput, kiiti harjanteelta toiselle ja -saattoi sanan kaikkialle taivaan majesteetin lähestymisestä. Kultaiset, -kimmeltävät portit aukenivat vähitellen ja vihdoin ilmestyi aurinko -kaikessa häikäisevässä loistossaan muuttaen hämärän yön kirkkaaksi -päiväksi. - -Yllämme kaartui sininen taivas ja vedenpinnalla aaltoileva tiheä usva, -joka esti minua näkemästä kauemmaksi ympärillemme, haihtui pian yhä -korkeammalle kohoavan auringon kirkkaiden säteiden tieltä jakautuen -tuhansiin hattaroihin, jotka muistuttivat jättiläismäisiä ilmassa -leijailevia pumpulitukkoja. Hetkisen kuluttua hälvenivät nekin -olemattomiin ja minä huomasin keinuvamme avaran ulapan sinisellä -selällä, jonka toista rantaa ei näkynytkään. Noin kymmenen penikulman -päässä takanamme näkyi silmänkantamattomiin ulottuva äkkijyrkkä -vuoriselänne, jonka läpi tuo maanalainen joki oli epäilemättä meidät -tälle järvelle kiidättänyt. Asianlaita olikin siten, kuten myöhemmin -sain selville, ja tuon salaperäisen virran nopeudesta saa jonkinlaisen -käsityksen, kun ajatellaan, ettei kanoottimme vauhti ollut vieläkään -kokonaan pysähtynyt. Katsellessani siinä ympärilleni tein minä tahi -oikeammin Umslopogaas, joka heräsi samassa, toisenkin hyvin yllättävän -ja tärisyttävän huomion. - -Viitaten eteenpäin hän kiinnitti huomioni erääseen veden pinnassa -kelluvaan vaaleahkoon esineeseen, joka oli hyvin omituisen näköinen. -Parilla melanvetäisyllä kiidätin kanoottimme lähemmäksi, jolloin -huomasimme, että esine oli kasvot alaspäin kelluva miehen ruumis. Asia -oli jo sinänsä kyllin vakava, mutta voitteko kuvitella kauhuani, kun -tunsin hukkuneen, jonka Umslopogaas käänsi melallaan selälleen, -onnettomaksi palvelijaraukaksemme, jonka maanalainen virta oli vienyt -mukanaan pari päivää sitten. Tuijotin kauhusta sanatonna miehen -kasvoihin. En ollut erehtynyt; hän se oli eikä kukaan muu. Mies, jonka -luulin ainiaaksi kadonneen, oli seurannut meitä koko ajan kaamealla -matkallamme. Hän oli hirveän näköinen ja oli lukuisista merkeistä -päättäen ollut sangen lähellä tulipatsasta -- toinen käsivarsi oli -aivan kokoonkäpertynyt ja tukka oli kokonaan irtautunut. Sanomaton -epätoivo, joka oli kuvastunut miesparan kasvoilla hänen kadotessaan -virran pyörteeseen, näkyi niissä vielä nytkin. - -Näky oli todellakin järkyttävä ja vaikutti minuun tärisyttävästi, -sairas ja heikko kun olin kaikkien kokemiemme kauhujen jälkeen. -Iloitsin sentähden sydämestäni, kun ruumis alkoi äkkiä upota häipyen -pian näkyvistämme järven sinisen kuulakkaan syvyyteen. Tuntui kuin se -olisi odottanut tuloamme ja poistui tehtävänsä täytettyään. -Luonnollinen syy oli tietysti se, että ruumista kannattaneet kaasut -pääsivät vapaasti haihtumaan käännettyämme sen selälleen. Pinnalle -kohonneet ilmakuplat särkyivät pian ja sininen ulappa päilyi kaikkialla -yhtä tyynenä ja sileänä aamuauringon paisteessa. Palvelijaparkamme oli -löytänyt hautansa. - -"Minkätähden tuo mies oikeastaan meitä seuraili?" ihmetteli -Umslopogaas, joka oli mietteisiinsä vaipuneena katsellut ruumiin -vajoamista. "Taitaapa olla huono enne meille molemmille, Macumazahn", -lisäsi hän lyhyesti naurahtaen. - -Käännyin vihaisesti häneen päin, sillä minä en voi sietää tuommoisia -joutavuuksia, ja jos joku semmoisiin uskoo, niin pitäköön uskonsa omana -tietonaan älköönkä sitä toisille tyrkyttäkö. Inhoan henkilöitä, jotka -aina keksivät toisen varalle kaikenlaisia vastenmielisiä enteitä uskoen -niihin järkkymättömästi ja jotka eivät tiedä kuinka varhain nousta -ehtiäkseen höystämään aamiaisenne jonkun teitä koskevan ihmeellisen -unennäön seikkaperäisellä selostuksella. - -Toiset heräsivät samassa ja minä nielin kiukkuni nähdessäni heidän -rajattoman ilonsa, kun olimme päässeet hengissä tuolta kaamealta joelta -ja saimme vielä kerran ihailla sinistä taivasta. Seurasi vilkas -neuvottelu, mitä nyt oli tehtävä. Koska olimme hirvittävän nälkäiset -eikä meillä ollut enää juuri mitään syötävää, kun nuo jättiläiskravut -olivat ryöstäneet melkein kaikki eväämme, päätimme pyrkiä lähimmälle -rannalle. Mutta siinäpä olikin pulma. Me emme tienneet suuntiakaan, -missäpäin lähin ranta mahtoi olla, lukuunottamatta tuota äkkijyrkkää -vuoriselännettä, jonka läpi olimme tulla puskeneet tuon maanalaisen -virran lennättäminä. Kaikkialla edessämme kimmelsi rannaton sininen -ulappa. Huomiomme kiintyi vihdoin suuriin vesilintuparviin, joita alkoi -ilmestyä vasemmalta käsin, ja me päättelimme niiden tulevan rannalta -viettämään päivän järven siintävällä selällä. Käänsimme kanoottimme ja -aloimme vinhasti meloa sinnepäin, josta linnut tulivat. Aamutuuli -kiihtyi kiihtymistään ja pian oli meillä mitä parhain purjetuuli, joka -oli kaikeksi onneksi aivan myötäinen. Kyhäsimme sauvoimesta maston ja -peitteestä purjeen ja laskettelimme hyvää vauhtia myötätuuleen. Kun -purje oli saatu pysymään, kävimme eväidemme jäännösten kimppuun, joimme -järven raikasta vettä palan painoksi viritimme piippumme ja odottelimme -rauhallisesti, mitä tuleman piti. - -Purjehdittuamme noin tunnin verran huudahti Good, joka tarkasteli -kaukoputkellaan taivaanrantaa, että hän näki maata edessäpäin, ja -otaksui veden muuttuneesta väristä päättäen meidän olevan jonkun joen -läheisyydessä. Katselimme hänen ilmoittamaansa suuntaan ja hetkisen -kuluttua ilmestyi aamusumusta kuin mahtava kultainen kupukatto, jonka -hohtavasta pinnasta auringon säteet heijastuivat säihkyvinä kimppuina. -Tuntui kuin olisin katsellut Lontoon Pyhän Paavalin tuomiokirkon -kupolia. Siinä ihmetellessämme, mitä maailmassa tämä oikein mahtoi -merkitä, ilmoitti Good tehneensä vieläkin merkillisemmän huomion. Hän -väitti nimittäin pienen purjeveneen lähestyvän. - -Tämä uutinen, jonka todenperäisyyden pian omin silmin totesimme, sai -meidät suuresti hämmästymään. Seikka, että tämän tuntemattoman järven -ympärillä asustavat alkuasukkaat tunsivat purjehdustaidon, oli -mielestämme jonkinlaisen sivistyksen merkki, ja me odotimme -jännityksellä veneen lähestymistä. Pian näimme, että purjehtija tahi -purjehtijat olivat myös huomanneet meidät, sillä vene oli ohjattu -tuuleen ja keinui hetkisen paikallaan ikäänkuin epäröiden. Sitten se -äkkiä kääntyi ja lähestyi nopeasti, tullen kymmenessä minuutissa noin -sadan kyynärän päähän meistä. Näimme, ettei alus ollut yhdestä puusta -koverrettu kanootti, vaan pikemmin eurooppalaismalliin laudoista tehty -vene, jonka purje oli harvinaisen suuri veneen kokoon verraten. -Huomiomme kiintyi kuitenkin pian purjehtijoihin, joihin jäimme -tuijottamaan hämmästyksestä sanattomina. Heitä oli kaksi, mies ja -nainen, ja _he olivat melkein yhtä valkoiset kuin mekin_. - -Katselimme toisiimme aivan ymmällämme luullen erehtyneemme, mutta ei; -olimme nähneet aivan oikein. He olivat molemmat tummatukkaisia ja -kasvojen väri muistutti espanjalaisia tahi italialaisia. Olin koko -ikäni kuullut huhuja eräästä tuntemattomasta valkoisesta kansasta, -jonka piti asustaa tämän laajan tutkimattoman alueen ylänkömaissa, ja -olin aina himoinnut päästä salaisuuden perille. Nyt näin omin silmin, -että huhut olivat puhuneet totta. Me olimme löytäneet tuon kansan ja -riemuissamme me puristelimme toistemme käsiä onnitellen toisiamme -tutkimusmatkamme odottamattoman menestyksen johdosta, josta saimme -kiittää vain salaperäistä ja merkillistä sattumaa. Minua halutti -melkein hihkaista ilosta ajatellessani, että meidän oli suotu päästä -tämän ihmeellisen salaisuuden perille. Tuo vanha roomalainen oli -totisesti oikeassa kirjoittaessaan sanat: "Ex Africa semper aliquid -novi", tuumi Curtis, ja minä olen täydellisesti samaa mieltä. Afrikasta -kuuluu aina jotakin uutta. - -Miehellä oli hyvin kehittynyt, mutta ei mikään erikoisen kaunis -vartalo, musta karkea tukka ja säännölliset ja nerokkaat kasvot. Silmät -olivat terävät kuin haukan ja nenä oli kauniisti kyömy. Hänellä oli -yllään flanellin tapaisesta ruskeasta kankaasta tehty hihaton ihokas ja -vyötäisillään lyhyen hameen kaltainen verho samaa kangasta. Sääret ja -jalat olivat paljaat. Oikean käsivarren ja vasemman pohkeen ympärillä -oli pari kiiltävää metallirengasta, jotka olivat kaikesta päättäen -kultaa. Naisella oli viehättävät kasvot, joita tummanruskea -suortuvainen tukka ympäröi, ja suuret säihkyvät silmät. Piirteet olivat -hyvin kauniit ja kasvojen villi ja samalla arka ilme lisäsi vain hänen -viehkeyttään. Hänen pukunsa oli samaa kangasta kuin miehenkin ja siihen -kuului kuten myöhemmin näimme polviin saakka ulottuva liinainen, -lähinnä ihoa pidettävä paita ja noin neljän jalan levyinen ja -viidentoista pituinen kangaskaistale, joka kiedottiin kauniita poimuja -muodostellen vartalon ympärille niin, että kaistaleen pää, joka oli -sininen, punainen tahi jonkun muun värinen, aina pitäjän -yhteiskunnallisen aseman mukaan, pujotettiin vasemman olan yli ja -jätettiin eteen riippumaan. Oikea käsivarsi ja osa rintaa olivat aina -paljaat. On aivan mahdotonta kuvitellakaan viehättävämpää pukua, -etenkin kun pitäjä on nuori ja kaunis kuten tässä tapauksessa. Se oli -todellakin yllättävän kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. - -Olimme sanattomina tuijottaneet tulijoihin, jotka olivat selvästi -vieläkin hämmästyneemmät. Mies oli silminnähtävästi suuresti peloissaan -ja ihmeissään ja kierteli ja kaarteli ympärillämme uskaltamatta tulla -lähemmäksi. Vihdoin hän kuitenkin tohti tulla äänen kuuluville ja huusi -meille jotakin jollakin kauniisti sointuvalla kielellä, josta emme -ymmärtäneet sanaakaan. Me vastasimme englannin, ranskan, latinan, -kreikan, saksan, zulujen, hollannin ja kukuanan kielillä ja minä -koettelin kaikki osaamani Afrikan murteet, mutta mies pudisti vain -päätään. Tämä kielten sekoitus näytti saattavan hänet aivan pyörälle. -Nainen katseli meitä koko ajan suurin silmin ja Good vastasi -kohteliaisuuteen tuijottamalla värähtämättä takaisin monokkelinsa läpi, -mikä tunkeilevaisuus näytti kaunotarta enemmän huvittavan kuin -närkästyttävän. - -Kun ei mies tullut meistä hullua hurskaammaksi kaikista -ponnistuksistamme huolimatta, käänsi hän veneensä äkkiä rantaa kohti -poistuen vinhan myötätuulen lennättämänä nopeasti kuin pääskynen. -Veneen kiitäessä ohitsemme kumartui mies korjaamaan jotakin kohtaa -purjeiden kiinnitysköysistössä, mitä tilaisuutta Good käytti heti -hyväkseen lähettämällä lentosuukon tuolle nuorelle naiselle. Säikähdin -pahanpäiväisesti peläten Goodin julkean käytöksen aiheuttavan -selkkauksia, mutta suureksi ilokseni ei mitään sellaista tapahtunut. -Nainen katsahti taaksensa ja huomattuaan miehensä eli veljensä, tahi -mikä hän nyt oikein mahtoi olla, kiintyneen kokonaan tehtäväänsä, hän -heitti myöskin lentosuukon suloisesti hymyillen. - -"Vai sillälailla!" hymähdin minä. "Näyttää kuin olisimme vihdoinkin -keksineet kielen, jota tämänkin maan asukkaat ymmärtävät." - -"Good on siinä tapauksessa verraton tulkki", arveli Curtis. - -Rypistin kulmiani, sillä minä en voinut sietää Goodin julkeuksia, minkä -tämä kyllä tiesi aivan hyvin, ja muutin puheen aihetta. - -"Mielestäni on aivan selvää", sanoin minä, "että tuo mies palaa ennen -pitkää joukko heimolaisiaan mukanaan, joten olisi parasta neuvotella -miten otamme heidät vastaan." - -"Meidän tarvitsee ottaa vain huomioon, miten he meitä kohtelevat; -muusta ei voi olla kysymystäkään", huomautti Curtis. - -Goodilla ei ollut mitään sanomista. Hän oli meidän puhellessamme -hakenut käsiinsä pienen tinalevylaatikon, joka oli ollut koko matkan -hänen erikoisen huolenpitonsa alainen. Olimme usein olleet kyllissämme -Goodille tuon laatikon takia, joka oli niin mahdottoman hankala -kantaakin, mokoma, mutta Good ei luopunut siitä mitenkään eikä puhunut -sen sisällöstäkään sanaakaan. Hän tuumi vain salaperäisen näköisenä, -että laatikon sisältöä saatettaisiin jonakin kauniina päivänä kipeästi -tarvita. - -"Mitä ihmettä aiot nyt tehdä, Good?" kysyi Curtis nähdessään Goodin -puuhailevan salaperäisen laatikkonsa kimpussa. - -"Mitäkö tehdä!" huudahti Good; "muuttaa pukua tietysti, kun kerran -ihmisten ilmoille tullaan. Et suinkaan ole niin pöhkö, että luulet -minun aikovan esiintyä näissä ryysyissä?" Ja hän osoitti yllänsä olevaa -tahriintunutta ja kulunutta matkapukua, joka oli meidän muiden -vaatteisiin verraten tavattoman siisti ja jonka kaikki repeämät oli -huolellisesti paikattu. - -Meillä ei ollut siihen mitään sanomista. Seurasimme vain hartaalla -mielenkiinnolla hänen hommiaan. Ensiksikin hän velvoitti Alphonsen, -joka oli täysi mestari sillä alalla, kähertämään ja sukimaan hänen -tukkansa ja partansa. Minä luulen, että hän olisi mielellään ajellut -pois koko parran, jos käsillä olisi ollut lämmintä vettä ja saippuaa. -Sitten hän ehdotti, että laskisimme purjeen ja ottaisimme järvessä -perusteellisen kylvyn, minkä heti teimmekin Alphonsen suureksi -hämmästykseksi. Ranskalainen nosti molemmat kätensä päänsä yläpuolelle -ja huudahti ihmetellen, että nuo englantilaiset olivat todellakin -kummallista väkeä. Umslopogaas, joka rakasti suuresti puhtautta, kuten -kaikki ylhäisemmät zulut, ei uinut milloinkaan vapaaehtoisesti aivan -tuntemattomissa vesistöissä, ja senpätähden hän ei nyt seurannutkaan -esimerkkiämme. Kanootin perässä istuen hän katseli hilpeästi hymyillen -pärskytystämme. - -Kylmä vesi vaikutti sangen virkistävästi ja kanoottiin noustuamme me -emme kiiruhtaneet pukeutumaan, vaan istahdimme huolettomasti -paikoillemme ja annoimme auringon kuivata seuraten samalla Goodin -puuhia. Hän oli aukaissut laatikkonsa ja otti ensin esiin kauniin -lumivalkoisen paidan, joka oli niin sileä ja puhdas, että olisi **luullut -sen juuri tulleen Lontoon jostakin höyrypesulaitoksesta. Sitten ilmestyi -laatikosta muutamia vaatekappaleita, jotka oli kääritty kolmeen eri -käärepaperiin. Päällimmäisen ruskean paperin alla oli valkoinen ja -viimeisenä oli hieno hopeapaperi. Katselimme ja ihmettelimme. Good -aukaisi käärön kerrallaan taittaen jokaisen paperin huolellisesti -kokoon ja laatikkoon tallettaen ja vihdoin kimalteli hämmästyneiden -silmäimme edessä Britannian kuninkaallisen laivastoupseerin upea -univormu kaikessa loistossaan. Kultaiset olkalaput, punonnaiset ja -napit sädehtivät auringon paisteessa, miekka, kolmikolkkainen hattu ja -kiiltävät saappaat olivat moitteettomassa kunnossa. Olimme suoraan -sanoen aivan tyhmistyneet kaiken tämän komeuden edessä. - -"Mitä!" änkytimme me, "mitä ihmettä sinä oikeastaan tarkoitat? Aiotko -pukea puvun päällesi!" - -"Totta kai", vastasi hän rauhallisesti. "Ensimmäisen kohtauksen -vaikutus on hyvin tärkeä, etenkin kun on naisia saapuvilla, kuten äsken -oli laita", lisäsi hän. "Ainakin yhden joukostamme pitää olla -säädyllisesti puettu." - -Emme sanoneet enää mitään, loisto oli meidät täydellisesti masentanut -ja me tunsimme itsemme niin pieniksi. Ihmettelimme vain miten -taitavasti Good oli osannut kaikki nämä kuukaudet salaisuutensa -säilyttää. Yhden ehdotuksen rohkenimme kuitenkin tehdä -- että hän -panisi teräspaitansa ihoa lähimmäksi. Hän pelkäsi puvun, joka oli nyt -levitetty auringon paisteeseen suoriutumaan, menettävän siinä -tapauksessa hienon mallinsa, mutta lopulta hän kuitenkin myöntyi tähän -varokeinoon. Hauskinta oli seurata Umslopogaasin kasvojen ilmeitä hänen -katsellessaan Goodin ihmeellistä muutosta, ja puvun loisto oli vallan -hurmannut Alphonse-paran. Kun Good oli vihdoinkin valmis, kaikki -kunniamerkit rinnassaan ja kuvasteli itseään järven tyynessä pinnassa, -ei tuo vanha zulu voinut enää vaieta. - -"Bougwan! Bougwan!" sanoi hän, "minä olen aina pitänyt sinua pienenä -rumana miehenä, joka on lihava -- lihava kuin vanha lehmä vasikoimisen -aikaan, mutta nyt näen kokonaan erehtyneeni. Olet kuin pyrstöään -levittelevä sininärhi. Koreutesi häikäisee vanhat silmäni, Bougwan." - -Good ei pitänyt siitä, että hänen lihavuuteensa kiinnitettiin huomiota, -mutta nyt ei puhe häntä lainkaan närkästyttänyt, sillä hän oli tällä -haavaa todellakin jotensakin hoikka. Monet kärsimykset olivat -karistaneet hänestä liiat lihat, joten Umslopogaasin tunnustus -miellytti häntä joka tapauksessa. Alphonse oli aivan haltioissaan zulun -sanat kuultuaan. - -"Ah!" huudahti hän, "kuinka mainiosti puku sopii teille, herra. Olette -kerrassaan sotilaallisen näköinen ja rannalle päästyämme hurmaatte -kaikki naiset, saadaanpa nähdä. Teitä ihaillessani muistan elävästi -sankarillisen iso--". - -Lopetimme tässä hänen muistelmansa. - -Katsellessamme Goodin ihanuuksia valtasi meidät kilpailuhalu, ja me -aloimme kohennella asuamme parhaamme mukaan. Meillä oli jokaisella -jonkinlainen metsästyspuku, jotka olivat jokseenkin siistit, ja -puhdistettuamme niitä vielä sieltä täältä me puimme ne teräspaitojemme -päälle. Minä olen nyt kerta kaikkiaan semmoinen, ettei maailman -hienoinkaan puku kykene minua kaunistamaan, olen aina yhtä kumara ja -mitätön, mutta Curtiksen laita oli toisin. Hän oli aina yhtä komea ja -ryhdikäs, ja puettuaan nyt yllensä melkein uuden jahtipuvun -säärystimineen ja siroine kenkineen hän oli todellakin muhkea mies. -Alphonse seurasi esimerkkiä ja taivuttipa vielä suuret viiksensäkin -entistä mahtavampaan kaareen. Vanha Umslopogaaskin, joka ei juuri -välittänyt ruumistaan kaunistella, otti nyt hiukan öljyä lyhdystä -villatukkoon ja kirkasti päärenkaansa, joka oli hänen päällikköarvonsa -merkki, yhtä hohtavan kirkkaaksi kuin Goodin kiiltonahkasaappaat. -Sitten hän veti Curtiksen antaman teräspaidan päällensä, kiinnitti -"moochan" eli vyötäisverhon uumilleen, puhdisti hiukan Inkosi-kaasin -välkkyvää terää ja oli valmis kohtaamaan kenet hyvänsä. - -Olimme nostaneet purjeen heti uintimme lopetettuamme ja olimme -pukeutumispuuhiemme kestäessä purjehtineet aika vauhtia rantaa tahi -oikeammin suuren joen suuta kohti. Noin puolitoista tuntia sen jälkeen -kuin vene oli poistunut luotamme me näimme äkkiä suuren joukon veneitä -lähtevän liikkeelle jokisuulta tahi satamasta meitä kohti. Eräässä -huomasin olevan kaksitoista paria airoja, mutta suurin osa lähestyi -purjehtien. Näimme pian kaukoputkellamme, että tuo suuri airojen -kuljettama vene oli sota-alus, koska sen miehistöllä oli jonkinlaiset -univormut ja korkealla keulakannella seisovalla vanhalla miehellä oli -miekka vyöllään. Tuo kunnianarvoisan näköinen vanhus oli ilmeisesti -veneen komentaja ja hänen muhkea valkoinen partansa heilui tuulessa. -Toisissa veneissä oli kaikesta päättäen vain uteliaisuuden paikalle -houkuttelemaa väkeä, jotka kiiruhtivat kepeissä veneissään meitä kohti -mahdollisimman nopeasti. - -"Mitäs nyt!" huudahdin minä. "Mahtaakohan noilla olla paha mielessä?". - -Kukaan ei voinut vastata kysymykseeni ja me olimme kaikki verraten -huolestuneet nähdessämme miekkamiehen sotaisen asun. - -Samassa keksi Good lauman virtahevosia noin parin sadan kyynärän päässä -ja hänen mielestään oli sopiva keino osoittaa alkuasukkaille voimaamme -ampumalla jonkun laumasta, jos se vain kävisi päinsä. Kaikeksi -onnettomuudeksi tuntui hänen ehdotuksensa meistäkin sangen nerokkaalta -ja seuraavassa hetkessä meillä oli käsissämme suurireikäiset -rihlakkomme, joihin oli vielä muutamia panoksia jäljellä. Olimme -valmiit toimintaan. Eläimiä oli neljä, suuri uros, naaras ja kaksi -vasikkaa, ja ne sukeltelivat koko ajan melkein samassa paikassa eivätkä -näyttäneet meitä lainkaan huomaavankaan. Tämä ennenkuulumaton -välinpitämättömyys tuntui minusta sangen merkilliseltä, ja asioiden -näin ollen me lähestyimme vaikeuksitta. Kun lähestyvät veneet olivat -noin viidensadan kyynärän päässä, alkoi Curtis taistelun ampumalla -kuulansa toisen vasikan päähän. Se sattui aivan silmien väliin -murskaten jykevän otsan ja eläin katosi heti jättäen jälkeensä pitkän -verijuovan. Laukaus oli varmaankin heti surmannut sen. Samassa -laukaisin minä kiväärini naarasta kohti Goodin huolehtiessa vanhasta -suuresta uroksesta. Olin tähdännyt hyvin, mutta en osunut kuolettavaan -kohtaan, ja virtaheponi katosi pärskyen syvyyteen värjäten veden -ylt'ympäriinsä punaiseksi. Parin sekunnin kuluttua se näyttäytyi -jälleen raivoisasti päristellen ja silloin minä tyhjensin vasemman -piippuni suoraan sen päähän. Eläin kuoli heti ja vaipui syvyyteen. -Good, joka on kirotun huono pyssymies, päästi ensimmäisen laukauksensa -aivan harhaan ja toinenkin sipaisi vain hiukan otuksen vasenta poskea. - -Toisen laukauksen ammuttuani minä katsahdin ympärilleni ja huomasin, -että kansa, jonka keskuuteen olimme niin ihmeellisellä tavalla -joutuneet, ei tuntenut ampuma-aseita. Laukaustemme aiheuttama hämmästys -oli suunnaton. Toisista veneistä kohosi kauhun huuto, toiset kääntyivät -ympäri ja pyrkivät pakoon mahdollisimman sukkelaan ja tuo vanha -miekkamieskin näytti olevan sangen hämmästynyt ja levoton ja oli -pysähdyttänyt suuren veneensä. Minulla ei ollut kuitenkaan aikaa -enempään tarkasteluun, sillä samassa näyttäytyi otus, jota Good oli -haavoittanut, noin neljänkymmenen kyynärän päässä kanootistamme -tuijottaen meihin raivoisasti. Päästimme yhteislaukauksen sitä kohti -osuen useaan eri kohtaan, ja eläin katosi jälleen näkyvistämme pahoin -haavoittuneena. - -Katselijoissa alkoi uteliaisuus vähitellen voittaa pelon ja muutamat -veneet purjehtivat aivan meidän lähellemme. Mies ja nainen, jotka -olimme nähneet pari tuntia sitten, olivat heidän joukossaan ja heidän -veneensä tulla kiidätti aivan meidän viereemme. Samassa näyttäytyi -haavoittamamme otus jälleen noin kymmenen kyynärän päässä heidän -veneestään, jonka kimppuun se heti hyökkäsi peloittava kita avoinna. -Nainen huusi korviavihlovasti ja mies koetti ohjata sivulle -väistääkseen pedon päällekarkauksen, mutta onnistumatta. Seuraavassa -silmänräpäyksessä minä näin eläimen suunnattoman punaisen kidan aivan -veneen vieressä, jonka laitaan sen hohtavan valkoiset torahampaat -rusahtaen iskeytyivät repäisten siitä suuren kappaleen, jolloin vene -kaatui ja upposi heti siinäolijoiden jäädessä kokonaan veden varaan. - -Ennenkuin ennätimme ajatellakaan heidän pelastamistaan, ilmestyi tuo -raivostunut eläin jälleen ja hyökkäsi nyt silmittömästi tyttöä kohti. -Minä nostin pyssyni ja juuri kun nuo hirvittävät leuat olivat -murskaamaisillaan tyttöraukan pään, laukaisin minä tarkkaan tähdäten -suoraan pedon punaiseen kurkkuun. Eläin pyörähti selälleen ja alkoi -päristellen kieppua ympäriinsä veren purskuessa sieraimista, mutta -ennenkuin se ehti tointua, lähetin minä toisen luodin aivan korvan -juureen, jolloin eläin kääntyi hitaasti selälleen ja upposi kuin kivi. -Pelastimme sitten tytön, joka oli aivan uuvuksissa ja kovasti -säikähtynyt, mutta muutoin aivan vahingoittumaton meidän suureksi -iloksemme. Hänen seuralaisensa oli uinut heimolaistensa luo, joiden -veneistä kuului hämmästyksen huudahduksia. - -Heillä oli kaikesta päättäen parhaillaan kiihkeä neuvottelu, mitä oli -tehtävä. Antamatta heille aikaa pitempään keskusteluun, jonka tulos -saattoi käydä meille hyvin ikäväksi, me aloimme heti meloa heitä kohti. -Good seisoi keulassa nostellen kolmikolkkaista hattuaan kohteliaasti -joka taholle ja hymyili suloisinta hymyään. Useimmat veneet peräytyivät -meidän lähestyessämme toisten jäädessä paikoilleen, ja tuo suuri -sota-aluksen tapainen vene tuli meitä kohtaamaan. Pian olimme -vierekkäin ja minä näin selvästi, että tuo kunnianarvoisen näköinen -vanhus katseli meitä pelonsekaisella hämmästyksellä -- etenkin Good ja -Umslopogaas olivat herättäneet hänen ihmettelynsä. Hänen pukunsa oli -tehty valkoisesta liinavaatteesta ja päärmätty purppuralla, mutta -muutoin se oli samanlainen kuin miehellä, jonka olimme ensin nähneet. -Vyötäisille kietaistu lyhykäinen hame oli samaa ruskeata kangasta ja -oikeassa käsivarressa ja vasemmassa pohkeessa olevat renkaat olivat -myös aivan yhtäläiset. Soutajat olivat alastomat vyötäisiä myöten, eikä -heillä ollutkaan muuta verhoa kuin tuo lyhyt hame uumillaan. - -Good tervehti vanhusta äärimmäisen kohteliaasti tiedustellen samalla -puhtaimmalla englannin kielellä hänen vointiaan. Vanhus vastasi -tervehdykseen panemalla kaksi oikean käden sormea huulilleen ja sanoi -jotakin tuolla pehmeästi sointuvalla kielellä, jota ensimmäinenkin -haastattelijamme oli käyttänyt. Päänpuhdistuksella meidän täytyi tehdä -tiettäväksi, ettemme ymmärtäneet sanaakaan hänen puheestaan. Etenkin -Alphonse, jolla oli synnynnäiset taipumukset kohteliaisuuteen, teki -liikkeen niin sirosti ja huomaavaisesti, ettei äänettömyytemme olisi -voinut loukata ketään. Seurasi painostava hiljaisuus, kunnes minä, -ollen hirvittävän nälkäinen, päätin kiinnittää vanhuksen huomion tähän -vakavaan tosiasiaan. Viittasin peukalolla suuhuni ja hieroin vatsaani. -Vanhus ymmärsi heti merkkikieleni ja alkoi innokkaasti viittoa rantaa -tahi satamaa kohti. Samassa heitti eräs hänen miehiään köyden -kanoottiimme näyttäen käsillään, että meidän piti sitoa se keulaan -kiinni, minkä heti teimmekin. Soutajat panivat aironsa liikkeelle ja -pian olimme matkalla jokisuuta kohti niin että kokka kohisi toisten -veneiden seuratessa nopeasti jäljessämme. - -Parinkymmenen minuutin kuluttua saavuttiin sataman suulle jossa oli -meitä vastaanottamassa lukematon joukko veneitä väkeä kukkuroillaan, ja -me totesimme heti, että tämän tuntemattoman maan asukkaat olivat kaikki -hyvin yhdennäköiset. Ihon väri oli yleensä hyvin tumma, mutta lukuisia -poikkeuksiakin huomasimme. Näin paljon naisia, joiden hipiä oli aivan -hämmästyttävän valkoinen ja tukka vaalean kellertävä. Joki teki samassa -jyrkän polvekkeen ja meiltä kaikilta pääsi ihastuksen huudahdus -nähdessämme ensi kerran tuon hurmaavan kauniin ja suurenmoisen paikan, -jonka nimi oli Milosis eli "Siintävä kaupunki", kuten myöhemmin saimme -kuulla. (_Mi_ merkitsee kaupunki ja _losis_ etäinen, siintävä.) - -Noin viidensadan kyynärän päässä jokirannasta kohosi omituinen ainakin -parinsadan jalan korkuinen äkkijyrkkä graniittiseinämä, joka oli -epäilemättä joen muinainen ranta. Ojittamalla ja patoamalla saatua -matalaa pengermää jyrkänteen ja joen välissä käytettiin nyt moninaisiin -tarkoituksiin. Siinä oli veistämöitä, laivavalkamia, leveitä kivettyjä -teitä ja hedelmällisiä puutarhoja, jotka tekivät näköalan viehättävän -kauniiksi. - -Tuon taampana kohoavan äkkijyrkän kallion reunalla oli mahtava palatsi, -joka oli tehty samasta graniitista, mistä perustuskin oli, ja -rakennettu neliön muotoon, jonka satamanpuoleinen sivu oli jätetty -avonaiseksi. Sen sulki taidokkaasti tehty luja graniittimuuri, jonka -keskivaiheilla oli pieni portti. Hiukan myöhemmin kuulimme, että tuo -upea rakennus oli kuningattaren tahi oikeammin kuningatarten palatsi, -jonka takana kaupunki vähitellen kohosi päättyen viimein hohtavan -valkoisesta marmorista tehtyyn rakennukseen, jonka kultaisen kupukaton -olimme nähneet välkkyvän sumupilven yläpuolella kirkkaassa -aamuauringossa. - -Tätä rakennusta lukuunottamatta oli koko kaupunki rakennettu -punertavasta graniitista. Talot oli sijoitettu säännöllisiin neliöihin, -joiden välissä leveät, hyvinlasketut kadut risteilivät, ja olivat talot -kaikki yksikerroksisia. Kauniit istutukset ja lukemattomat pienet -puutarhat talojen ympärillä tekivät verrattoman hauskan vaikutuksen -tuossa punaisen graniitin yksitoikkoisuudessa. Kuningatarten palatsista -lähti noin penikulman pituinen tavattoman leveä tie, joka näytti -päättyvän kukkulan tasaiselle laelle, jolla tuo hohtavan valkoinen, -kultakattoinen rakennus kohosi. - -Mutta aivan silmäimme edessä oli Milosis-kaupungin suurin ihme, sen -ylpeys ja kunnia -- palatsista matalalle rantapengermälle vievät -portaat, joiden suurenmoista kauneutta katselimme melkein -hengittämättä. Portaat olivat ylhäältä kuudenkymmenenviiden -jalan levyiset, kuten myöhemmin mittasin, ja niissä oli -satakaksikymmentäviisi kolmen jalan levyistä askelmaa. Keskivaiheilla -oli noin yhdeksänkymmenen jalan levyinen tasanne, jossa portaat -jakautuivat kahtia ja päättyivät vihdoin kauniin kanavan reunalle, joka -oli johdettu joesta kallioseinämän juurelle. Vain yksi ainoa suunnaton -graniittikaari kannatti noita merkillisiä portaita, niin että tuo -keskellä oleva tasanne oli rakennettu juuri kaaren yläpuolelle. Tähän -tasannetta kannattavaan mahtavaan kaareen nojautui hiukan pienempi -apukaari, joka kannatti portaiden yläosaa ja jonka kaltaista emme ole -ennemmin emmekä myöhemminkään milloinkaan nähneet. Sen ihmeellinen -kauneus voitti herkimmänkin mielikuvituksen. Kaari oli viidensadan -viidenkymmenen jalan pituinen ja sen korkea keskikohta näytti vain -heikosti hipaisevan portaiden yläosan keskikohtaa toisen pään -nojautuessa punertavan graniittiseinän tukevaan perustaan. - -Tämä porraskäytävä mahtavine tukikaarineen oli semmoinen taideteos, -että kuka hyvänsä olisi voinut olla ylpeä sen monumentaalisesta -suurenmoisuudesta ja hämmästyttävästä kauneudesta. Sillä oli oma -tarinansakin, jonka myöhemmin kuulin. - -Portaiden rakentaminen oli aloitettu jo hämärässä muinaisuudessa ja oli -keskeytynyt neljä eri kertaa, kun ei ollut ketään niin taitavaa miestä, -joka olisi kyennyt työn lopettamaan, ja niin ollen saivat portaat olla -keskentekoisina neljättäsataa vuotta. Kuninkaan tytär oli luvattu -puolisoksi miehelle, joka rohkenisi ryhtyä työhön ja kykenisi -taideteoksen täydentämään. Ellei hän onnistuisi, heitettäisiin hänet -armotta jyrkänteestä alas, johon hän oli luvannut portaat sommitella -voimatta lupaustaan täyttää. Vuosisadat kuluivat eikä kukaan rohjennut -ilmoittaa olevansa halukas yrittämään, kunnes vihdoin eräs uljas -nuorukainen, Rademas nimeltään, joka oli taiteilija ja rakentaja -Jumalan armosta, ilmoitti ryhtyvänsä työhön ja tekevänsä portaat -valmiiksi. Työn piti valmistua viidessä vuodessa ja hänelle annettiin -rajattomasti työmiehiä ja rakennustarpeita. Kannattava kaari sortui -kolme kertaa ja viimeisen onnettomuuden tapahduttua päätti Rademas -tehdä itsemurhan, sillä hän oli huomannut menestyksen mahdottomaksi. -Epätoivoisen päätöksensä hän oli aikonut toimeenpanna varhain -seuraavana aamuna auringon noustessa. - -Yöllä hän näki ihmeellisen unen. Eräs ihmeen ihana nainen tuli hänen -luoksensa, siveli lempeästi hänen otsaansa ja kuin leimauksessa näki -Rademas työnsä valmiina ja miten hänen oli meneteltävä voittaakseen -kaikki vaikeudet, jotka olivat näyttäneet aivan mahdottomilta -ratkaista. Hän heräsi samassa ja piirsi heti näyn muistiinsa alkaen -työn vielä kerran, mutta aivan eri tavalla kuin ennen. Ja viidennen -vuoden viimeisenä päivänä hän saatteli morsiamensa, tuon ihanan -kuninkaantyttären, portaita ylös palatsiin. - -Hänestä tuli vihdoin kuningas ja hänestä polveutuu Zu-Vendis-maan -nykyinen hallitsijasuku, jota nimitetäänkin "Suuren porraskäytävän -suvuksi". Nimi osoittaa, että äly ja kestävyys ovat portaat, jotka -vievät maineen ja kunnian kukkuloille. Ikuistaakseen ihmeellisen unensa -valmisti Rademas valkoisesta marmorista ihanan veistoryhmän, joka -esittää häntä itseään hetkellä, jolloin hengetär koskettaa hänen -otsaansa. Taideteos sijoitettiin palatsin suureen eteishalliin, jossa -se on vielä tänäkin päivänä. - -Semmoinen on Milosis-kaupunki ja semmoinen sen ihmeellinen -porraskäytävä. Sen monet taideteokset saavat ihmislapsen usein -muistamaan oman pienuutensa ja mitättömyytensä, ja katsellessani tuota -kaupunkia minusta tuntui aina kuin se olisi ollut jossakin kaukana -kaiken maallisen pikkumaisuuden yläpuolella. Nimi "Siintävä kaupunki" -on ehkä johtunutkin tuosta tunteesta, jonka sen monet ihanat -taideteokset jokaisessa katselijassa herättävät. Myrskypälvien -kokoontuessa sen yläpuolelle käy se niin synkän ja uhkaavan näköiseksi, -että luulisi katselevansa jonkun runoilijan kiihoittuneiden aivojen -mielikuvituksen tuotetta eikä monen sukupolven ajalla tehdyn -kärsivällisen työn tulosta. Sellainen on Milosis, Siintävä kaupunki, -loivasti kohoavan vuoren kylkeen hakattu ja maailman levottomuudelta -erämaan hiljaisuuteen kätketty. - - - - -XII. - -SISARUSKUNINGATTARET. - - -Suuri soutuvene lipui hiljaa kanavaan, joka ulottui aivan portaiden -juurelle, ja pysähtyi vasta portaiden luona olevaan laituriin. Vanhus -nousi maihin ja viittasi meitä tekemään samoin. Tottelimme heti, sillä -valinnan varaa ei ollut ja nälkä teki meidät nöyriksi -- ampuma-aseet -veimme sentään mukanamme kaiken varalta. Oppaamme hääti takaisin -uteliaan ihmisjoukon, joka oli pakkautunut laiturille meitä -töllistelemään, ja tervehti meitä jokaista erikseen painaen pari sormea -huulilleen ja kumartaen syvään. Tyttö, jonka olimme pelastaneet, nousi -viimeksi maihin, jossa hänen kumppaninsa jo odotti häntä, mutta ennen -poistumistaan tyttö suuteli kättäni luultavasti kiitokseksi siitä, että -olin pelastanut hänet raivoisan virtahevosen hampaista. Minusta näytti -todellakin kuin tyttö olisi kokonaan voittanut pelkonsa meitä kohtaan, -sillä hän ei pitänyt lainkaan kiirettä päästäkseen laillisen -omistajansa luo. Kaikesta päättäen hän olisi vielä suudellut Goodinkin -kättä, ellei häntä odottanut nuori mies olisi puuttunut asiaan. - -Suuren veneen soutajat nostelivat vähät tavaramme kanootista laiturille -ja lähtivät viemään niitä noita suuria portaita ylös johonkin -säilytyspaikkaan, mikä toimenpide ei meitä oikein miellyttänyt. Vanhus -luultavasti huomasi meidän epäluuloiset silmäyksemme ja -levottomuutemme, koska hän kiiruhti viittomalla selittämään, että -tavarat vietiin vain varmaan talteen tuloamme odottamaan. Nähtyään, -että ymmärsimme hänen tarkoituksensa, kääntyi vanhus oikealle ja -saatteli meidät pienelle talolle, joka oli ravintola, kuten pian -huomasimme. Astuimme kohtalaisen suureen huoneeseen, jossa oli -valmiiksi katettu pöytä keskellä lattiaa ja luultavasti aivan meitä -varten. Oppaamme viittauksesta istuimme sen ääreen eikä meitä tarvinnut -kehoittaa käymään ruokiin käsiksi, joita oli runsaasti eteemme pinottu. -Oli kylmää vuohenlihaa, jota syötiin siisteiltä puulautasilta, -monenlaisia vihanneksia, ruskeata leipää ja palan painoksi punaista -viiniä, jota kaadettiin nahkaleilistä sarvisiin haarikkoihin. Viini oli -erittäin hyvää ja sen tuoksu johdatti mieleen Burgundin jalon nesteen. - -Maukas ateria virkisti meitä sanomattomasti, ja noustuamme pöydästä -parinkymmenen minuutin kuluttua tunsimme olevamme kuin uudet miehet. -Hirveiden kärsimystemme jälkeen olimmekin mitä kipeimmin ravinnon ja -levon tarpeessa, ja olihan jo siunattu asia, että olimme saaneet -hiukaisevan nälkämme tyydytetyksi. Kaksi viehättävää tyttöä palveli -meitä huomaavaisesti koko aterian ajan ollen näöltään ja ulkoasultaan -yhtä hurmaavat kuin tyttö, jonka olimme kohdanneet järvellä. -Kummallakin oli polviin saakka ulottuva valkoinen paidan tapainen hame -ja ruskeahko vaippa, joka oli kiedottu niin, että oikea olkapää ja -käsivarsi jäivät paljaiksi. Puku oli, kuten myöhemmin totesin, yleinen -kansallispuku, ikivanhan ja järkkymättömän tavan säätämä. Jos hame oli -aivan valkoinen, oli henkilö naimaton, ja punainen raita alareunassa -merkitsi, että henkilö oli naimisissa ja ensimmäinen tahi -"laillistettu" vaimo. Aaltoileva punainen raita oli ylimalkaan -naimisissa olevan naisen merkki, ja musta raita tiesi, että henkilö oli -leski. - -Vaippa eli "kaf", niinkuin he sanoivat, oli myöskin erivärinen aina -kantajan arvon mukaan, ja sen pää oli koristettu monella eri tavalla. -Miesten vaatetuksen laita oli samoin. Ihokas oli kaikilla samanlainen, -kankaan laatu vain vaihteli kunkin arvon ja varallisuuden mukaan. -Jokaisella miehellä ja naisella oli sitäpaitsi oikean käsivarren ja -vasemman pohkeen ympärillä paksu kultainen rengas, joka oli kuin jokin -kansallisuuden tunnusmerkki. Ylhäisemmillä arvohenkilöillä oli vielä -kaulan ympärillä taidokkaasti tehty kultaketju ja minä huomasin, että -oppaanammekin oli sellainen. - -Tuo kunnianarvoinen vanhus pysytteli aterioidessamme taampana ja -katseli meitä kysyvin ja ihmettelevin silmäyksin. Ampuma-aseemme -näkyivät herättävän hänessä pelonsekaista kunnioitusta, jota hän koetti -arvolleen sopimattomana mahdollisimman hyvin salata. Syötyämme hän -kumarsi syvään Goodille, jota hän kaikesta päättäen piti tuon loistavan -puvun tähden joukkomme johtajana, ja vei meidät jälleen noiden -mahtavien portaiden juurelle. Pysähdyimme hetkiseksi ihailemaan kahta -suunnattoman suurta mustasta marmorista veistettyä leijonaa, jotka -koristivat leveiden suojakaiteiden päätyjä ja jotka oli kerrassaan -mestarillisesti tehty. Kerrottiinkin, että itse Rademas, portaiden -mainehikas rakentaja, oli ne hakannut. Näistä ja monista muista hänen -tekemistään taideteoksista päättäen, joita myöhemmin usein ihailimme, -oli hän ollut maailman suurimpia kuvanveistäjiä. - -Sitten aloimme nousta portaita ylös ja minua melkein värisytti -katsellessani niiden huimaavaan korkeuteen. Vuosisatoja ne ovat -uhmanneet ajan hävitystä ja minä olen varma, että vielä -vuosituhansienkin kuluttua tulevat sukupolvet ihailevat niiden -suurenmoista kauneutta, ellei maanjäristys niitä maahan jaoita. -Umslopogaaskin, joka pitää kunnia-asianaan olla milloinkaan -hämmästymättä, mikä on hänen mielestään miehen arvolle aivan -sopimatonta, joutui nyt aivan ymmälle ja kysyi, "oliko silta ihmisten -vai pirujen rakentama". Piruilla hän tarkoitti ylimalkaan kaikkea -yliluonnollista. Alphonse-raukan rohkeus oli jälleen lamassa. Portaiden -huimaava korkeus sai tuon kerkeäkielisen ranskalaisen kauhistumaan ja -kalisevin hampain hän toisti vähän väliä, että tämä "rakennustaidon -ihmenäyte oli kylläkin suurenmoinen, niin, aivan yllättävä, mutta häntä -epäilytti, mahtoivatko _kaiteet kestää_." - -Välitasanteella pysähdyimme katsomaan allamme näkyvää maailman ihaninta -maisemaa, jota etäisyydessä siintävän järven sininen ulappa rajoitti. -Portaat päättyivät puoliympyrän muotoiseen tasanteeseen, joka oli -hakattu vuoren seinämään ja josta lähti kolme käytävää eri suuntiin. -Kaksi vei tielle, joka kiersi jyrkänteen reunaa myöten palatsin ympäri -kaupunkiin ja jota satamassa työskentelevät kaupunkilaiset käyttivät. -Käytävät voitiin sulkea pronssisilla porteilla, ja tuo jyrkänteen -reunalla kiertelevä tie oli rakennettu siten, että muutamilla otteilla -sai osan siitä sortumaan, joten mikään vihollinen ei voinut käyttää -sitä hyväkseen. - -Kolmannessa käytävässä oli kymmenen mustasta marmorista hakattua -porrasaskelmaa, jotka veivät palatsia suojaavan vallituksen aukolle. -Tämä vallitus oli myös ihmeellinen mestariteos. Se oli noin -neljänkymmenen jalan korkuinen ja rakennettu suunnattomista -graniittipaasista, jotka oli sovitettu siten, että seinä oli ulospäin -kupera, joten oli mahdotonta kiivetä ylös sitä myöten. Raskas puinen -ovi, jonka edessä oli pronssinen portti, oli suljettu, mutta aukesi -meidän lähestyessämme ja asestettu vartija ilmestyi näkyviin. Hänellä -oli kädessään pitkä keihäs ja miekka vyöllään. Rintaa ja selkää suojeli -virtahevosen nahasta taidokkaasti tehty haarniska ja vasemmassa -kädessään kantoi mies samasta sitkeästä nahasta tehtyä pientä pyöreätä -kilpeä. Huomiomme kiintyi heti hänen miekkaansa, joka oli aivan -samanlainen kuin minkä olimme nähneet herra Mackenzien luona, joka oli -saanut aseen tuolta onnettomalta kulkurilta. Tunsimme heti terän -kullalla kirjaillut leikkaukset, joten miesparka oli kuin olikin -puhunut totta. - -Oppaamme sanoi heti tunnussanan, jonka kuultuaan vartija astui sivulle -päästäen meidät menemään. Tulimme palatsin pihaan, joka oli noin -neljänkymmenen neliökyynärän laajuinen ja täynnä kauniita pensaita ja -aistikkaasti sovitettuja kukkaisryhmiä. Monet lajit olivat minulle -aivan oudot. Tämän ihanan puutarhan läpi vei leveä käytävä, joka oli -laskettu rusennetuilla simpukankuorilla, korkealle, pyöreällä -holvikaarella kaunistetulle sisäänkäytävälle, joka oli raskaiden -verhojen sulkema, sillä palatsin sisällä ei ollut mitään ovia. Lyhyen -käytävän läpi kuljettuamme tulimme suureen korkeaan saliin, jonka -yksinkertaista ja samalla suurenmoista kauneutta emme voineet kyllin -ihmetellä. - -Tämä sali eli halli oli, kuten myöhemmin mittasimme, -sadanviidenkymmenen jalan pituinen ja kahdeksankymmenen levyinen ja sen -veistoksilla koristeltu puinen katto muodosti kauniin holvin. -Kummallakin pitemmällä sivulla ja noin parinkymmenen jalan päässä -seinästä kannattivat kattoa solakat, mustasta marmorista hakatut -pylväät, joiden päädyt oli taiteellisesti muovailtu. Salin toisessa -päässä oli mainitsemani veistosryhmä, jonka kuningas Rademas oli tehnyt -portaiden rakennuksen muistoksi, ja sen hurmaava kauneus sai meidät -aina melkein sanattomiksi, milloin meillä oli vain aikaa ihailla sitä. - -Ryhmä, jonka henkilöt ovat valkoista ja jalusta mustaa marmoria, on -noin kaksi kertaa luonnollista kokoa suurempi ja esittää sikeästi -nukkuvaa kaunisvartaloista nuorukaista, jonka kasvojen piirteet ovat -kauniit ja jalot. Toinen käsivarsi tukee päätä, pitkän, kiharan tukan -varjostaessa kasvoja, ja toinen käsivarsi on huolettomasti valahtanut -vuoteen laidalle. Pitkään huntuun kietoutunut naisellinen olento, jonka -sulo saa katselijan melkein pidättämään henkeään, seisoo vuoteen -vieressä ja nojaa hiukan eteenpäin kumartuen kädellään nukkuvan otsaan. -Enkelimäinen hymy väikkyy valkoisen hengettären kasvoilla, joilla -samalla kuvastuu jumalallinen voima ja rakkaus. Lumouksen vaikutus -alkaa vähitellen näkyä ja nuorukaisen väsyneet piirteet ikäänkuin -kirkastuvat. Miten sattuvasti ja liikuttavasti taiteilija onkaan saanut -tämän esiin! Voi aivan selvästi nähdä, miten innoituksen tuli syttyy -uudelleen nuorukaisen epätoivon synkistämässä sydämessä, josta pimeys -häviää kuin yön synkkyys nousevan auringon tieltä. Ryhmä on -kuvanveistotaiteen loistavimpia saavutuksia ja jumalallisen mestarin -kädestä lähtenyt. - -Kaikkialla mustien marmoripylväiden välissä oli veistokuvia, toiset -vertauksellisia ja toiset entisiä kuninkaita ja kuningattaria tahi -valtakunnan merkkimiehiä esittäviä, mutta ei ainoakaan ollut meidän -mielestämme kuvaamani ryhmän vertainen, vaikka useimmat olivatkin tuon -suuren taiteilijan ja rakentajan, kuningas Rademaksen, käsialaa. - -Keskellä lattiaa oli musta lapsentuolin kokoinen marmorilohkare, joka -ulkomuodoltaankin muistutti mainittua esinettä. Tämä marmorilohkare -oli, kuten myöhemmin kuulimme, tämän merkillisen kansan pyhä kivi, -jolle maan hallitsijat panivat kätensä kruunauksen jälkeen ja vannoivat -auringon nimeen huolehtivansa valtakunnan turvallisuudesta ja -noudattavansa sen lakeja ja perinnäistapoja. Kivi oli ilmeisesti hyvin -vanha, niinkuin kaikki muutkin kivet, ja sen syrjissä oli syviä uria, -joiden Curtis sanoi osoittavan, että kivi oli jolloinkin kaukaisessa -muinaisuudessa ollut jäätikköjen rautaisessa syleilyssä. Kiveen, jonka -maan asukkaat uskoivat pudonneen taivaasta, liittyi merkillinen -ennustus. Sen särkyminen merkitsi nimittäin valtakunnan joutumista -muukalaisen kuninkaan hallittavaksi. Kivi oli kuitenkin hyvin lujan -näköinen, joten maan nykyinen hallitsijasuku ja perintöruhtinaat -saattoivat olla aivan rauhassa ja huoletta. - -Salin toisessa päässä oli kallisarvoisilla matoilla verhottu koroke, -jolla oli kaksi valkoista nojatuolia vieretysten. Nämä valtaistuimet -olivat puhtainta kultaa ja niiden istuimet oli päällystetty -purppurakankaalla. Kimmeltävien sädekimppujen ympäröimät taidokkaasti -taotut aurinkoa esittävät tunnusmerkit koristivat kummankin tuolin -selkänojaa, ja lepäävät leijonat, joiden silmät olivat säihkyvästä -topaasista, olivat astinlautoina. - -Valo tunkeutui huoneeseen korkealle sijoitetuista lukuisista, -pienistä ikkunareijistä, jotka muistuttivat vanhan ajan linnoitusten -ampuma-aukkoja. Ikkunat olivat lasittomat, mikä aine oli ilmeisesti -tuntematon tässä maassa. - -Näin yksityiskohtaiseen tarkasteluun meillä oli vasta myöhemmin -tilaisuus, sillä astuessamme nyt tähän upeaan ja mahtavaan saliin -kiintyi meidän huomiomme heti muihin seikkoihin. Tyhjien valtaistuinten -eteen, joiden oikealla ja vasemmalla puolen oli rivi puisia -nojatuoleja, oli kokoontunut tiheä joukko miehiä. Toiset, joilla oli -lumivalkoiset, monenlaisilla koruompeluksilla koristetut ihokkaat ja -kullalla kirjaillut miekat vyöllä, istahtivat toinen toisensa jälkeen -nojatuoleihin, joiden jokaisen takana seisoi ryhmä palvelijoita. Nuo -miehet olivat kaikesta päättäen hyvin korkea-arvoisia henkilöitä. - -Valtaistuimista hiukan vasemmalle istui muista erillään kuusi miestä, -joiden vaateparsi oli aivan erilainen kuin toisten. Tavallisen ihokkaan -asemesta oli miehillä yllään maahan saakka ulottuva lumivalkoinen väljä -viitta, johon oli rinnan kohdalle neulottu samanlainen auringon kuva -kuin valtaistuimissakin oli. Vyötäisille oli kietaistu kultainen vyö, -jonka verraten alhaalle ulottuvissa päissä roikkui soikeat kultalaatat, -jotka miesten liikahdellessa välähtelevät auringon valossa. He olivat -kaikki ikämiehiä ja hyvin arvokkaan ja ankaran näköisiä rinnalle -ulottuvine pitkine partoineen. - -Huomiomme kiintyi heti erääseen heistä, joka oli kaikesta päättäen -joukon johtaja eikä näyttänyt suvaitsevan vähintäkään vastustelua. Hän -oli hyvin vanha -- lähenteli luultavasti kahdeksaakymmentä --, -huomattavan kookas ja hänen pitkä valkoinen partansa ulottui aivan -vyötäisille saakka. Kasvonpiirteet olivat terävät, nenä kyömy ja -harmaiden silmien katse jäätävän kylmä. Kaikki muut läsnäolijat olivat -paljain päin, mutta hänellä oli päässään kultakirjauksien kokonaan -peittämä pyöreä myssy, mistä päättelimme miehen olevan niitä maan -mahtavimpia. Pian saimmekin tietää, että vanhus oli Agon, valtakunnan -ylimmäinen pappi. - -Lähestyessämme nousivat kaikki ja kumartuivat kunnioittavan -kohteliaasti nostaen tervehdykseksi kaksi sormea huulille. Palvelijat -toivat istuimia ja Umslopogaasin ja Alphonsen jäädessä seisomaan -taaksemme me istahdimme valtaistuinten eteen syvän hiljaisuuden -vallitessa. - -Tuskin olimme ehtineet katsahtaakaan ympärillemme, kun jostakin -käytävästä oikealta kuului kimeä torven toitahdus, johon vasemmalta -heti vastattiin. Oikean puolisen valtaistuimen eteen astui mies, joka -norsunluista sauvaa heiluttaen lausui kaikuvalla äänellä muutamia -sanoja, joista viimeinen oli _Nyleptha_, kerraten lauseen kolmesti. -Toisen valtaistuimen eteen astui samanlainen airut ja lausui samat -sanat, vain sillä erotuksella, että viimeinen sana oli _Sorais_. Hänkin -toisti sanottavansa kolme kertaa. Sitten alkoi kuulua etäältä -asestettujen miesten astuntaa ja hetkisen kuluttua marssi sisään -nelisenkymmentä keihäin ja miekoin asestettua, loistavapukuista -henkivartijaa, jotka asettuivat valtaistuinten molemmin puolin laskien -keihäidensä raudoitetut päät helähtäen hallin marmorilattiaan. Jälleen -kuului torvien toitotusta ja Zu-Vendis-maan molemmat kuningattaret -tulivat sisään kumpikin eri taholta seurassaan kuusi nuorta tyttöä -kaikkein läsnäolijoiden noustessa heitä tervehtimään. - -Olen nähnyt eläissäni kauniitakin naisia, enkä juuri kömmähdy -nähdessäni kauniit kasvot, mutta nyt minä hämmästyin aivan -onnettomaksi. On turhaa koettaakaan kuvata näiden sisaruskuningatarten -hurmaavaa kauneutta ja viehättävää suloutta. He olivat molemmat nuoria --- ehkä noin kahdenkymmenen viiden vuoden ikäisiä -- ja solakan -ryhdikkäitä. Toinen, Nyleptha, oli hämmästyttävän vaalea; hänen oikea -olkapäänsä ja käsivartensa, jotka olivat maan tavan mukaan paljaat, -olivat hänen valkoista, neuloksilla kirjailtua vaippaansakin -valkoisemmat, ja hänen kasvonsa olivat niin kauniit ja suloiset, että -niitä oli mahdoton unhottaa ne kerran nähtyään. Hänen kiharainen -tukkansa välähteli kuin sula kulta varjostaen norsunluunvalkoista otsaa -ja kauniisti kaartuvat tummat kulmakarvat suojasivat syvänsinisiä -säihkyviä silmiä, joiden katse oli ylhäisen lempeä. Suu oli kuin -Cupidon kaari ja huulien hymy sanoin kuvaamattoman suloinen. Se -kirkasti hänen kasvonsa kuin hopeinen hohde ruusuisen pilven reunan. -Mitään jalokiviä en nähnyt, mutta kaulassa, käsivarressa ja pohkeessa -oli kultarenkaat kuten muillakin, mutta käärmeen muotoiset. Vaatteet -olivat puhtainta ja hienointa liinakangasta ja koristetut runsain -kultaompelein ja aurinkoa esittävin kirjauksin. - -Hänen kaksoissisarensa, Sorais, oli tumma kaunotar. Tukka oli kihara -kuten sisarellakin, mutta sysimusta ja aaltoili raskain kiehkuroin -olkapäille saakka. Pitkien ripsien varjostamat tummat silmät olivat -suuret ja loistavat ja täyteläisillä huulilla väikkyi hymy, joka oli -mielestäni enemmän julma kuin viehättävä. Iho oli tumma, melkein -kellertävä, ja kasvojen ilme oli ylhäisen rauhallinen, jopa kylmäkin. -Mitä intohimoja mahtoikaan tuo tyyni ilme kätkeä, ajattelin minä, ja -minkälainen mahtoikaan se myrsky olla, kun ne kerran riehahtavat -valloilleen. Hänen kasvonsa muistuttivat valtamerta, jonka -kauneimmassakin sinessä on peloittavaa voimaa ja jonka tyyneydessä aina -piilee myrskyn uhka. Hänen vartalonsa oli yhtä täydellisen kaunis kuin -hänen sisarensakin, mutta hiukan täyteläisempi, ja puku oli aivan -samanlainen. - -Kun tämä suloinen pari kulki salin läpi valtaistuimilleen, täytyi minun -tunnustaa, että se vastasi täydellisesti käsitystäni kuninkaallisesta -arvokkuudesta. Heissä oli kaikki kuninkaallista -- näkö, sulous, -naisellinen arvokkuus ja yksinpä tuo loistava pukukin -- ja minusta -tuntui, että kaikki nämä henkivartijat olivat tarpeettomat. Noiden -kirkkaiden silmäin yksi katse ja noiden suloisten huulien yksi hymyily -olisi riittänyt hankkimaan lukemattoman joukon kuolemaan saakka -uskollisia alamaisia. - -Mutta kuninkaallisesta arvostaan huolimatta he olivat uteliaita kuten -naiset ainakin, ja mennessään paikoilleen minä huomasin molempien -katsahtavan nopeasti meihin. Minä huomasin myös, että heidän katseensa -sivuuttivat minut sangen välinpitämättömästi, sillä mitäpä -mielenkiintoista olisi voinutkaan olla minunlaisessani harmaantuvassa -ukossa. Umslopogaasin peloittava koko ja julma muoto näkyivät -ilmeisesti hämmästyttävän heitä Inkosi-kaasin kohotessa kunnioittavaan -tervehdykseen. Goodin loistava puku herätti myöskin huomiota ja -kuningatarten katseet viivähtivät hänessä ohimennen kuin mehiläinen -hunajakukkasessa siirtyen heti Curtikseen, jonka keltainen tukka -ja kihara parta sädehtivät ikkunasta tulvivassa kirkkaassa -auringonpaisteessa ja jonka voimakas vartalo näkyi selvästi hämärämpää -taustaa vasten. Hän kohotti päätään kohdaten Nylepthan ihmettelevän -katseen, ja minun täytyy sanoa, etten ole milloinkaan ennemmin tahi -myöhemminkään nähnyt kauniimman miehen ja ihanamman naisen katselevan -toisiaan. Ja miten olikaan, minä huomasin heleän punan leviävän -nopeasti Nylepthan poskille kuin aamuruskon idän taivaalle ja häipyvän -taas vähitellen. - -Katsahdin Curtikseen. Hänkin oli punastunut hiusrajaa myöten. - -"Vai sillä tavalla", ajattelin minä, "nytpä saammekin katsoa eteemme, -sillä naisilla näyttää olevan tästä lähtien myöskin jotakin sanomista." -Ja minä huokasin, sillä minä tiesin, että naisen kauneus on -verrattava salamaan -- molempien vaikutus on hävittävä ja aiheuttaa -onnettomuuksia. Näitä ajatellessani olivat kuningattaret asettuneet -valtaistuimilleen -- koko juhlameno oli kestänyt tuskin kuutta sekuntia --- ja kun näkymätön torvi toitahti vielä kerran, istahtivat kaikki -läsnäolijat. Kuningatar Sorais viittasi meitä tekemään samoin. - -Oppaamme, tuo kunnianarvoisa vanhus, joka oli saatellut meidät maihin, -astui nyt esiin pitäen kädestä tyttöä, jonka olimme ensin nähneet ja -pelastaneet virtahevosten uhriksi joutumasta. Kumarrettuaan syvään hän -alkoi puhua kuningattarille ja selitti ilmeisesti, mistä ja miten -meidät oli löydetty. Heidän kasvoillaan kuvastui pelonsekainen -hämmästys eivätkä he voineet kaikesta päättäen lainkaan käsittää, miten -olimme päässeet järvelle. Tapaus näytti olevan heistä aivan -yliluonnollinen. - -Miehen eleistä ja tytön onnettomasta ilmeestä päättäen selostettiin -myös virtahevosten surmaaminen sangen tarkoin, ja meille selveni äkkiä, -etteivät asiat olleetkaan niinkuin olisi pitänyt. Sieltä täältä kuului -närkästyksen huudahduksia ja nuo valkopukuiset papit näyttivät olevan -aivan raivoissaan. Kuningattaret kuuntelivat kertomusta vilpittömällä -hämmästyksellä ja heidän kasvoillaan kuvastui kauhu, kun oppaamme -viittasi pyssyihimme, joilla tihutyö oli tehty. - -Selvyyden vuoksi sanon heti, että Zu-Vendis-maan asukkaat ovat auringon -palvojia ja virtahevonen on syystä tahi toisesta heidän pyhä eläimensä. -He kyllä surmaavat niitä itsekin -- määrättyinä aikoina niitä tapetaan -tuhansittain ja nahoista tehdään haarniskoita ja kilpiä -- mutta se ei -estä heitä pyhittämästä tätä eläintä auringolle. Pahaksi onneksi sattui -juuri niin, että ampumamme virtahevoset olivat kesyjä ja asustivat aina -sataman suulla, jossa papit ruokkivat niitä. Eläinten pelottomuus oli -kyllä epäilyttänyt minua, mutta asian oikeata laitaa en ollut voinut -arvata. Tekomme oli mitä arveluttavin pyhyyden loukkaus. - -Kun oppaamme oli lopettanut kertomuksensa, nousi tuo pitkäpartainen -vanhus, jolla oli kullalla kirjailtu myssy, ja piti pitkän puheen. Hän -oli kuten olen jo sanonut valtakunnan ylimmäinen pappi ja nimeltään -Agon. Minä en pitänyt hänen kylmistä silmäyksistään, joita hän heitteli -meihin päin, ja vielä vähemmän olisi mies miellyttänyt minua, jos -olisin tiennyt, että hän vaati meitä elävältä poltettavaksi loukatun -jumalansa lepyttämiseksi. - -Kuningatar Sorais kysyi häneltä jotakin pehmeällä ja sointuvalla -äänellä ja näytti kaikesta päättäen olevan hiukan eri mieltä. Sitten -puhui Nyleptha ja hänen äänensä helähteli kirkkaasti kuin hopeakello. -Sanoja emme ymmärtäneet, mutta me tunsimme, että hän puhui meidän -puolestamme. Lopuksi hän kääntyi erään rotevan, sotilaalliseen asuun -puetun, keski-ikäisen ja mustapartaisen miehen puoleen pyytäen -ilmeisesti tämän kannatusta. Mies oli sotajoukkojen ylipäällikkö, kuten -myöhemmin kuulin, nimeltään Nasta ja Nyleptha-kuningattaren kosija. Kun -Curtis oli kohdannut kuningattaren katseen, jolloin tämä oli -punastunut, ei tapaus ollut jäänyt mieheltä huomaamatta. Olin huomannut -hänen silmäinsä välähdyksen ja miten miekan kahvaa pitelevä käsi oli -puristunut nyrkkiin. - -Kiukkuisesta äänensävystä päättäen hän toisti ylimmäisen papin Agonin -sanat ja esitti saman vaatimuksen. Hänen puhuessaan katseli Sorais -häntä huulillaan hillitty hymy, leuka polveen nojaavan käden varassa ja -kasvoillaan hiukan ivallinen ilme, ikäänkuin hän olisi nähnyt miehen -kaikki ajatukset ja päättänyt tehdä tämän tarkoituksen tyhjäksi. Mutta -Nyleptha vihastui. Hänen poskensa leimahtivat hehkuvan punaisiksi ja -hänen silmänsä salamoivat. Hän kääntyi Agonin puoleen ja sanoi jotakin -säestäen sanojaan kiivaalla kädenliikkeellä, johon vanhus syvään -kumartaen vastasi. Kuului torven toitahdus ja kaikki poistuivat salista -paitsi vahdit, joiden kuningatar oli viitannut jäämään. Sorais istui -yhä käteensä nojaten ja katseli hymyillen meitä. - -Kun kaikki olivat poistuneet, kumartui Nyleptha meihin päin ja ilmaisi -suloisesti hymyillen liikkein ja sanoin haluavansa kiihkeästi saada -tietää, mistä me oikein tulimme. Selitys oli vaikea, mutta minäpä -keksin keinon. Otin taskustani muistikirjan ja piirsin siihen -mahdollisimman hyvin järven ja tuon maanalaisen joen kartan, ja -saatuani piirroksen valmiiksi minä astuin esiin ja ojensin kyhäykseni -hänelle. Hän ymmärsi selitykseni heti ja taputti iloissaan käsiään. -Sorais katseli myöskin karttaani ja asianlaita näytti selviävän -hänellekin. - -Sitten Nyleptha otti kynäni ja tutkittuaan sitä hetkisen lapsellisen -uteliaasti hän piirsi sarjan kuvia, joista ensimmäinen esitti häntä -itseään toivottamassa tervetulleeksi mieshenkilöä, joka oli -erehdyttävästi Curtiksen näköinen. Toinen kuva esitti kuolevaa -virtahevosta ja rannalla seisovaa henkilöä, joka kauhuissaan kohotti -kätensä taivasta kohti. Näimme heti, että mies oli Agon, ylimmäinen -pappi. Kolmannessa kuvassa oli kaamea tulirovio, johon sama Agon työnsi -meitä peloittavalla hangolla. - -Tämä kuva sai minut kauhistumaan, mutta minä tyynnyin hieman, kun hän -suloisesti nyökäten piirsi vielä yhden, joka esitti kahta naista, jotka -miekka kädessä suojelivat erästä miestä. Mies oli jälleen ihmeellisesti -Curtiksen näköinen ja toinen nainen oli Nyleptha itse ja toinen hänen -sisarensa Sorais. Tämä oli koko ajan tarkastellut meitä -- etenkin -Curtista -- sangen tutkivasti ja nyökkäsi nyt meille rohkaisevasti -osoittaen siten olevansa yhtä mieltä sisarensa kanssa. Nyleptha nousi -ja ilmoitti kädenliikkeillä, että heidän täytyi poistua, mikä uutinen -sai Curtiksen sangen murheellisen näköiseksi. Häntä lohduttaakseen -- -niin ainakin luulen -- Nyleptha piirsi nousevan auringon kuvan, joka -merkitsi, että me kohtaisimme heidät jälleen seuraavana päivänä, ja -nyökäyttäen päätään hän ojensi kätensä Curtikselle, joka suuteli sitä -kunnioittavasti. Sorais, jota Good oli tarkastellut herkeämättä koko -"haastattelun" ajan, ojensi kätensä hänelle, mutta katseli koko ajan -Curtista. Olen iloinen sanoessani, etten joutunut lainkaan osalliseksi -näistä kohteliaisuuksista. _Minulle_ ei kumpikaan ojentanut kättään -suudeltavaksi. - -Sitten Nyleptha kääntyi erään sotilaan puoleen, joka kaikesta päättäen -oli henkivartijajoukon johtaja, ja antoi hänelle muutamia lyhyitä ja -täsmällisiä määräyksiä, minkä tehtyään hän poistui nyökäten meille -hymyillen ja samalla hieman keimailevastikin. Sorais ja suurin osa -vartiostoa seurasivat häntä. - -Kuningatarten mentyä tuli upseeri, jota Nyleptha oli puhutellut, -luoksemme ja vei meidät monien käytävien läpi suureen matoilla ja -kallisarvoisilla seinäverhoilla ylellisesti sisustettuun huoneeseen, -jota korkeasta katosta riippuvat, kirkkaasti palavat, pronssiset lamput -valaisivat, sillä oli jo hämärä. Ympärillä oli sarja pienempiä -huoneita, jotka annettiin käytettäväksemme, ja huolehdittuaan kaikesta, -mitä tarvitsimme, poistui upseeri kunnioittavasti kumartaen. Suuren -huoneen keskellä oli pöytä, jolle oli katettu runsas ateria. Hedelmiä -oli monta lajia ja kallisarvoisista kullalla silatuista -norsunluumaljoista juotiin hienoa viiniä, jota valppaat mies- ja -naispalvelijat kaatelivat saviruukuista. Kaiken lisäksi oli pöytä -kaunistettu ihanasti tuoksuvilla kukilla, joita mielihyvällä -katselimme, ja jostakin edempää kantautuivat kuuluviimme luutun -hopeanheleät näppäykset. - -Olimme sanalla sanoen joutuneet maalliseen paratiisiin, jonka ihanuutta -vain tuon inhoittavan ylimmäisen papin uhkaus häiritsi. Hänhän tahtoi -polttaa meidät elävältä. Mutta olimme niin väsyneet matkan rasitusten -jälkeen, ettemme jaksaneet tehdä mitään suunnitelmia, kun ylellinen -ateria oli syöty, ilmoitimme me haluavamme mennä levolle. Meille -osoitettiin kullekin oma huone, mutta me sijoituimme kahteen, minä ja -Good toiseen ja Curtis ja Alphonse toiseen, sillä me emme halunneet -olla kaukana toisistamme. Kaikkien yllätysten varalta asettui -Umslopogaas vielä tapparoineen suureen huoneeseen, makuusuojiimme -johtavien, raskailla verhoilla suljettujen sisäänkäytävien lähelle, ja -vietti siellä koko yön. Mielestämme oli turvallisinta nukkua -teräspaidat yllämme ja muut vaatteet riisuttuamme me heittäysimme -mataloille, mukaville vuoteille pehmoisten silkkipeitteiden alle. - -Olin juuri torkahtamaisillani, kun Good havahdutti minut. - -"Toden totta, Quatermain", sanoi hän, "oletko milloinkaan nähnyt -semmoisia silmiä?" - -"Silmiä!" haukottelin minä; "mitä ihmeen silmiä?" - -"Kuningattaren tietysti! Soraiksen, tahi mikä hänen nimensä nyt on." - -"En tullut niitä sen tarkemmin katsoneeksi", haukottelin minä, "mutta -mitäpä vikaa niissä olisi", ja jälleen minä torkahdin. - -Parin minuutin kuluttua minut taas herätettiin. - -"Kuulehan, Quatermain", sanoi ääni. - -"No mitä nyt?" vastasin minä kiukkuisesti. - -"Näitkös nilkkoja? Toden totta --" - -Mutta mittani oli nyt täysi. Haparoin käteeni saappaan ja heitin sen -ääntä kohti ja sadattelusta päättäen osui heittoni hyvin. Hetkisen -kuluttu oli kaikki hiljaa ja minä vaivuin sikeään uneen. En tiedä, -mahtoiko Good nukkua vai haaveiliko hän aamuun saakka Soraiksen -suloista. Enkä välitäkään tietää. - - - - -XIII. - -ZU-VENDI-KANSA. - - -Esirippu verhotkoon hetkiseksi kertomukseni tapaukset, jonka -päähenkilöt ovat vaipuneet unen helmoihin, paitsi ehkä Nyleptha, jonka -runollisuuteen taipuvainen lukija voi kuvitella lepäävän valveilla -kuninkaallisessa vuoteessaan ja ajattelevan muukalaisia, joiden -kaltaisia ei ole milloinkaan ennen hänen valtakunnassaan nähty. Hän -ehkä ihmetteli mistä he tulivat, minkälainen heidän menneisyytensä -mahtoi olla ja saattoiko häntä verrata heidän tuntemattoman kotimaansa -naisiin. Koska en ole itse lainkaan runollinen, käytän minä tätä -sopivaa tilaisuutta hyväkseni kertoakseni myöhemmin saamieni tietojen -nojalla yhtä ja toista kansasta, jonka keskuuteen ihmeellinen sattuma -oli meidät saattanut. - -Alkaakseni aivan alusta on tämän maan nimi Zu-Vendis, joka johtuu -sanoista zu, "keltainen", ja vendis, "maa". En ole milloinkaan saanut -täysin selville, mistä tuo nimi "Keltainen maa" oikein johtuu, eivätkä -asukkaatkaan sitä tiedä. Kolmekin selitystä on kyllä olemassa ja -jokainen on yhtä pätevä. Sanotaan, että nimi johtuu maan harvinaisesta -kultarikkaudesta, ja siinä suhteessa onkin Zu-Vendis oikea Eldorado, -sillä tuota kallista metallia on siellä tavattoman runsaasti. Sitä -saadaan vanhoista kaivoksista, jotka ovat päivän matkan päässä -Milosiksesta ja joita kävimme myöhemmin katsomassakin. On muitakin -kaivoksia ja vuoristossa minä näin suuria kultaa sisältäviä -ukonkivisuonia. Kulta onkin Zu-Vendis-maassa hopeaa paljon yleisempi, -ja siitä johtuu, että hopea on maan laillinen maksuväline. - -Seikka, että ruoho muuttuu toisin vuodenajoin keltaiseksi kuin kypsä -maissi, voisi aiheuttaa nimen, jonka sanotaan myös johtuneen kansan -alkujaan keltaisesta ihonväristä. Vanhan perimätiedon mukaan on kansan -ihonväri ollut alkujaan tummankellertävä, mutta monien sukupolvien -aikana se on muuttunut ylämaassa vähitellen aivan valkoiseksi. -Zu-Vendis on noin Ranskan kokoinen maa, muodoltaan soikea ja joka -taholta äärettömien piikkisten metsien ympäröimä, joiden takana on -satojen penikulmien laajuiset suot, erämaat ja ylitsepääsemättömät -vuorijonot. Maa on kuin suunnaton ylätasanko, verrattava Etelä-Afrikan -tasahuippuisiin vuoriin, jotka luovat vaihtelua sen rannattomiin -aavikkoihin. Milosis on ilmapuntarini mukaan noin yhdeksän tuhatta -jalkaa merenpinnan yläpuolella, mutta maan korkein kohta on luullakseni -ainakin noin tuhatsata jalkaa korkealla. Ilmasto onkin verraten kylmä -ja muistuttaa suuresti Etelä-Englannin ilmastoa, mutta on kirkkaampi ja -kuivempi. - -Maaperä on hyvin hedelmällinen, jossa kaikki viljalajit ja etelän -hedelmät hyvin menestyvät. Metsiä on runsaasti ja alemmilla paikoilla -viljellään erästä lajia sokeriruokoakin. Kivihiiltä on niin paljon, -että sitä on monin paikoin maan pinnassakin, ja marmoria on sekä mustaa -että valkoista. Samaa voi sanoa kaikista metalleista paitsi hopeasta, -jota on niukasti ja jota saadaan eräästä vuoristosta maan -pohjoisrajalla. - -Lännessä rajoittaa maata korkea lumihuippuinen vuoriharjanne, joka on -tuon mainitun piikkisen metsävyöhykkeen takana, ja toinen, pohjoisesta -etelään menevä, jakaa maan kahtia ollen Milosiksesta noin -kahdeksankymmenen penikulman päässä, johon sen korkeimmat kukkulat -selvästi näkyvät. Tämä vuorijono on myöskin maan vedenjakaja. Suurempia -järviä on kolme, joista Milosia -- sama, johon maanalainen matkamme -päättyi -- on suurin ja joka on saanut nimensä rannalle kasvaneesta -kaupungista. Sen pinta-ala on noin parisataa neliöpenikulmaa. Pienempiä -järviä on paljon, joista toiset ovat suolaisia. - -Tämä luonnon antimien suosima maa on hyvin tiheään asuttu ollen sen -väkiluku arviolta noin kymmenen tahi kaksitoista miljoonaa. Väestö on -melkein yksinomaan maataviljelevää ja jakautunut eri luokkiin tahi -säätyihin kuten sivistyneissäkin maissa. Aatelisto omistaa maan, joka -on jaettu talonpojille jonkinlaisten vuokrasopimusten nojalla, ja suuri -keskiluokka, johon kuuluvat kauppiaat, virkamiehet, armeijan upseerit -y.m., on myöskin olemassa. Rodun puhtaimmat edustajat ovat, kuten -luullakseni olen jo maininnut, aivan valkoihoisia etelämaalaisin -kasvonpiirtein, mutta yleensä on väestö jotensakin tummaa, vaikka -mitään neekereille ja muille Afrikan kansoille ominaisia piirteitä ei -ole huomattavissa. - -Mitään varmaa en voi sanoa mistä he polveutuvat. Heidän aikakirjansa, -jotka selostavat vuosituhansiakin vanhoja historiallisia tapahtumia, -eivät mainitse siitä mitään. Eräs historioitsija sanoo kyllä, -luultavasti vain sen ajan tavan mukaan, että "kansa oli tullut -rannikolta", mikä ei tee asiaa sen selvemmäksi. Zu-vendi-kansan -alkuperä on häipynyt aikojen yöhön, eikä kukaan voi sanoa, mistä he -tulivat ja mitä rotua he oikein ovat. Heidän rakennustaiteensa ja -muutamat kuvanveistokset johtavat mieleen muinaiset egyptiläiset ja -assyrialaiset, mutta kun ajatellaan, että heidän rakennustensa tyyli on -kehittynyt vasta viimeisten kahdeksan vuosisadan kuluessa, täytyy -otaksumasta luopua. Eikä heidän uskonnossaankaan ole jälkeäkään -muinaisten egyptiläisten jumalista ja menoista. Heidän käytöksensä ja -heidän pukunsa muistuttavat myöskin juutalaisia, mutta on aivan -käsittämätöntä, miten juutalaisten uskonto olisi voinut aivan -jäljettömiin hävitä. Ehkä he ovat yksi noista kymmenestä heimosta, -jotka ovat hajautuneet ympäri koko maan piirin. Mene ja tiedä. Minä -kuvailen vain kokemani tositapaukset ja jätän jonkun viisaamman -tehtäväksi näiden kysymysten tutkimisen, jos nimittäin tämä -kertomukseni sattuisi joutumaan julkisuuteen, mikä on hyvin epäiltävää. - -Minulla on kuitenkin oma pieni otaksuma, jonka ehkä rohkenen esittää. -Se perustuu erääseen taruun, jonka kuulin kauan sitten Afrikan -itärannikolla asuvilta arabialaisilta. Kerrotaan nimittäin, että -"kolmattatuhatta vuotta sitten" oli maassa, jonka nimi oli Babylonia, -vakavia selkkauksia, joiden johdosta eräs persialainen heimo vaelsi -Bushireen ja purjehti itäpohjoisen monsuunin kiidättämänä Afrikan -itärannikolle. Siellä, kertoo tarina, joutuivat nuo "auringon ja tulen -palvojat" otteluun rannikolla asuvien arabialaisten siirtolaisten -kanssa, joiden alueen läpi he murtautuivat kadoten sisämaahan, eikä -heitä ole sen koommin nähty. - -Nyt minä kysyn, eikö ole mahdollista, että zu-vendi-kansa polveutuu -noista "auringon ja tulen palvojista", jotka tunkeutuivat arabialaisten -alueen läpi ja katosivat jäljettömiin? Tämän kansan luonteessa ja -tavoissa on paljon, joka soveltuu täydellisesti muinaisista -persialaisista saamaani käsitykseen. Minulla ei ole luonnollisesti -mitään kirjoja, joista voisin saada tukea väitteelleni, mutta Curtis -sanoo, että mikäli hän muistaa maailman historiaa, oli Babyloniassa -kuudennella vuosisadalla e.Kr. raivoisa kapina, jolloin suuri joukko -väestöä karkoitettiin kaupungista. Oli miten oli, mutta totta on, että -persialaisia on useampaan eri kertaan siirtynyt Persian lahden -rannoilta Itä-Afrikan rannikolle vielä niinkin myöhään kuin -seitsemänsataa vuotta sitten. Kilwan luona on persialaisia hautoja, -joiden on todettu olevan seitsemän sadan vuoden vanhoja. - -[On vielä toinenkin otaksuma, joka voi luoda valoa zu-vendi-kansan -alkuperään ja jota herra Quatermain tovereineen ei näytä -muistaneenkaan. Onhan mahdollista, että zu-vendit polveutuvat -foiniikkialaisista, joiden kehdon otaksutaan olleen Persian lahden -länsirannalla. Osa siirtyi Palestiinan rannikolle ja toinen osa -Itä-Afrikkaan, jossa on Mosambikin lähellä löydetty paljon -foiniikkialaisen asutuksen merkkejä ja jäännöksiä. Olisihan ollut -todellakin merkillistä, elleivät he olisi Persian lahdesta lähdettyään -purjehtineet suoraan Itä-Afrikan rannikolle huomattuaan, että -itäpohjoinen monsuuni puhaltaa kuusi kuukautta sinnepäin ja toiset -kuusi kuukautta päinvastaiseen suuntaan. Tämän todennäköisyyden tueksi -voin vielä esittää, että vielä tänäkin päivänä vallitsee vilkas -kaupankäynti Persianlahden ja Lamun ja muiden Itä-Afrikan satamien -välillä aina Madagaskariin saakka, joka on luonnollisesti tuo -"Tuhannenyhden yön" saduissa ylistetty eebenholtsisaari. -- -Julkaisija.] - -Vaikkakin maataviljelevä kansa on zu-vendi-kansa merkillisen sotainen, -ja kun sotaa ei voida käydä muita kansoja vastaan maan eristetyn aseman -tähden, soditaan keskenään, mistä on se onnellinen seuraus, että väestö -ei kasva milloinkaan suuremmaksi kuin minkä maa voi elättää. Riitaisuus -on suurimmaksi osaksi hataran hallitusmuodon aiheuttama. Hallitsija on -itsevaltias ja hänen tahtoaan uskaltavat vain papit ja mahtavimmat -ruhtinaat yksissä tuumin vastustaa, mutta kuten suurissa maissa usein -tapahtuu ei hallitsijan tahto täälläkään pääse maan joka kolkassa -kuuluviin, etenkin kun koko maa on mahtavien valtaherrojen hallussa, -jotka ovat kyllä nimellisesti hallitsijan alamaisia, mutta -todellisuudessa täydellisesti itsevaltiaat. He sotivat naapureidensa -kanssa milloin heitä vain haluttaa, ja onpa sattunut, että he ovat -kapinoineet kuningastaan tahi kuningatartaankin vastaan uhmaten tätä -vuosikausia kaukana pääkaupungista olevissa lujasti linnoitetuissa -linnoissaan ja kaupungeissaan. - -Zu-Vendis-maalla on ollut kuninkaantekijänsä yhtä hyvin kuin -Englannillakin, mikä tosiasia käynee ilmi, kun sanon, että tuhannen -vuoden aikana on valtaistuimella ollut kahdeksan eri sukua, jotka ovat -kuuluneet maan ylhäisimpiin ja päässeet valtaan anastettuaan verisellä -sodalla hallitsija-arvon edeltäjältään. Nyt oli maassa paremmat ja -onnellisemmat olot kuin moneen vuosisataan, sillä viimeinen kuningas, -Nylepthan ja Soraiksen isä, oli ollut kykenevä ja voimakas hallitsija, -joka oli pitänyt papiston ja aateliston kovassa kurissa. - -Hänen kuoltuaan pari vuotta sitten nousivat hänen lapsensa, -kaksoissisaret Nyleptha ja Sorais, maan vanhan tavan mukaan yhdessä -valtaistuimelle, koska toisen tahi toisen vallasta syrjäyttäminen olisi -heti sytyttänyt verisen kansalaissodan. Mutta yleensä oltiin kaikissa -piireissä sitä mieltä, ettei tilanne voinut olla pysyväinen. -Kummallakin kuningattarella oli paljon kosijoita, jotka alati punoivat -juonia toistensa tuhoamiseksi, ja yleinen mielipide oli, ettei -aseellista yhteentörmäystä voitu enää kauan välttää. - -Uskonto on auringon palvomista, joka on painanut leimansa koko -zu-vendi-kansaan. Maan koko yhteiskuntajärjestys perustuu siihen ja se -ilmenee kaikkialla. Aurinkoa seurataan kehdosta hautaan saakka. Kun -lapsi syntyy, viedään se auringonpaisteeseen ja omistetaan juhlallisin -menoin, jotka vastaavat meidän kastetoimitusta, tuolle "jumaluuden -näkyväiselle edustajalle, voiman lähteelle ja iäiselle hyväntekijälle", -ja vanhemmat opettavat alati lapsilleen, että tuo suuri loistava -taivaankappale on kaiken hyvän tuoja, jota on kunnioitettava sen -aamulla ilmestyessä ja illalla taivaanrannan taakse häipyessä. Äiti vie -lapsensa lähimpään kaupunkiin näkemään, kuinka suuressa auringolle -pyhitetyssä temppelissä pyhiä menoja toimitetaan. Siellä pienokainen -näkee suuren kultaisen alttarin, jolla ikuinen tuli palaa, kuulee -valkopukuisten pappien laulavan hymnejään ja näkee uhratun uhrin -katoavan alttarin alla palavaan tuliseen pätsiin kansan vaipuessa -polvilleen. Siellä hänet kerran julistetaan mieheksi kultaisten torvien -soidessa, jolloin hänen on vannottava vala, että hän aina rakastaa -hyvää ja vihaa pahaa. Sinne hän vie morsiamensakin saadakseen -rakkaudenliittonsa vahvistetuksi ja saman alttarin ääressä tuo liitto -puretaankin, jos niin onnettomasti käy, ettei sopusointu olekaan -pysyväinen. - -Ja kun elämän tien viimeinen katkelma on taivallettu, tulee hän vielä -kerran temppeliin täysissä aseissa ja arvokkaasti mutta toisten -kantamana. Ruumis asetetaan putoaville pronssiluukuille alttarin -edessä, ja kun laskevan auringon viimeinen säde kirkastaa hänen kelmeät -kasvonsa, aukenevat luukut ja hän katoaa tuliseen pätsiin. Auringon -papit eivät mene naimisiin ja heidät valitaan nuorukaisista, jotka -ovat jo syntyessään auringolle pyhitetyt. Hallitsija nimittää -ylimmäiset papit, joita ei kukaan voi enää virasta erottaa ja jotka -todellisuudessa johtavat ja hallitsevat kansaa. He kuuluvat kaikki -suureen veljeskuntaan, jonka suurmestari on Milosiksen suuren temppelin -ylimmäinen pappi. Hänen käskyjään totellaan heti ja ehdottomasti -valtakunnan joka kolkassa. He ovat tuomarit ja lainoppineet, joiden -päätöksistä voidaan vedota vain kunkin alueen korkeimpaan kuningasta -edustavaan viranomaiseen ja viime kädessä kuninkaaseen; heillä on siis -rajaton tuomiovalta kaikissa uskonnollisissa ja siveysrikoksissa. -Heillä on myöskin oikeus julistaa niskoitteleva kansalainen pannaan, -mikä on täällä yhtä vaikuttava ase kuin sivistyneimmissäkin maissa. -Heidän valtansa on sanalla sanoen melkeinpä rajaton, mutta minun täytyy -myöntää, että auringon papit olivat myöskin viisaat eivätkä menneet -milloinkaan liian pitkälle valtaansa käyttäessään. Tapahtuu vain -aniharvoin, että he turvautuvat ankarimpiin keinoihin rikoksellisia -rangaistessaan. Lempeydellä he koettavat pahuutta vastustaa ja varovat -ärsyttämästä tätä voimakasta ja kuumaveristä kansaa, jonka suosio on -heidän valtansa perustus. Kansa kunnioittaa ja pelkääkin heitä ja he -puolestaan varovat, ettei heidän ikeensä käy liian painavaksi. - -Papit ovat myöskin maan ainoat oppineet. Tähtitiede on jotakuinkin -pitkälle kehittynyt ja kaikki papit osaavat lukea ja kirjoittaa, mihin -vain harvat muut kansalaiset kykenevät. - -Lait ovat yleensä lempeät ja oikeudenmukaiset, mutta eroavat sentään -monessa kohden meidän oikeuskäsitteistämme. Englannissa esimerkiksi -rangaistaan omaisuuteen kohdistuvat rikokset paljon ankarammin kuin -rikokset, joihin sisältyy vain henkilöön kohdistuva loukkaus, niinkuin -on asianlaita kaikkialla, missä raha on suurin mahti. Mies voi -potkaista vaimonsa melkein kuoliaaksi ja saattaa lapsilleen mitä -hirveimpiä kärsimyksiä oikeuden puuttumatta nimeksikään asiaan, mutta -jos hän varastaa vanhan saapasparin, saa hän kuitata rikoksensa -istumalla ehkä vuoden kuritushuoneessa. Zu-Vendis-maassa on toisin. -Siellä lait suojelevat enemmän henkilöä kuin omaisuutta ja panevat -henkilöllisen loukkaamattomuuden joka kohdassa ensi sijalle. - -Murha, valtiorikos, maankavallus, leskien ja orpojen sortaminen, -pyhyyden loukkaus ja maastapoistumisyritys (joka on myös pyhyyden -loukkaus) rangaistaan kuolemalla. Tuomion täytäntöönpano on joka -tapauksessa sama. Tuomittu heitetään elävältä tuliseen pätsiin, joka on -jokaisen auringolle pyhitetyn temppelin alttarin alla. Muut rikokset, -myöskin laiskuus, rangaistaan pakkotyöllä, johon liittyy ruoskiminenkin -aina rikoksen luonteen mukaan. - -Zu-Vendis-maassa suo yhteiskunta jäsenilleen suuren henkilöllisen -vapauden. Monivaimoisuus on laillistettu, vaikka useimmilla miehillä on -taloudellisista syistä vain yksi vaimo, sillä laki määrää, että miehen -on valmistettava jokaiselle vaimolleen eri koti, joka on sitten -kokonaan asianomaisen vaimon oma. Ensimmäinen vaimo on aivan -erikoisasemassa toisiin nähden ja hänen lapsensa saavat isän sukunimen. -Toisten vaimojen lapset kuuluvat äitinsä sukuun, mitä seikkaa ei -suinkaan pidetä lainkaan häpeällisenä. Ensimmäinen vaimo voi myöskin -avioliittoon mennessään panna ehdoksi, ettei hänen miehensä ota toisia -vaimoja, mutta sellaiset tapaukset ovat kuitenkin hyvin harvinaiset, -sillä juuri naiset ovat monivaimoisuuden kiihkeimmät kannattajat. Siten -pääsevät useimmat naimisiin ja ensimmäisen vaimon asema on hyvin -kadehdittu, sillä hänellä on todellisuudessa määräysvalta monessa eri -taloudessa. Avioliitto on oikeusturvaa nauttiva sopimus, joka -velvoittaa miehen kunnollisesti huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan -ja jota ei voida purkaa ilman molempien asianomaisten suostumusta. -Avioero tapahtuu siten, että kaikki häämenot toistetaan päinvastaisessa -järjestyksessä. - -Yleensä on zu-vendi-kansa hyvin ystävällistä, älykästä ja huoletonta -väkeä. Kaupankäynti ei ole kehittynyt intohimoksi, rahasta ei välitetä -ja työtä tehdään vain niin paljon, että kyetään elämään kukin säätynsä -mukaan. He ovat itsepintaisen vanhoillisia ja suhtautuvat mitä -suurimmalla epäluulolla kaikkiin muutoksiin ja uudistuksiin. Laillinen -maksuväline on hopea, joka on lyöty erisuuruisiin neliskulmaisiin -levyihin, mutta yleisin vaihtoraha on kulta, jolla on sama arvo kuin -meillä hopealla. Kultaa käytetään myöskin runsaasti koristuksiin ja -taide-esineisiin. Enimmäkseen on kauppa kuitenkin luonnontuotteiden -vaihtokauppaa. Maanviljelys, joka on pääelinkeino, on kehittynyt sangen -korkealle ja viljelemättömiä seutuja on hyvin vähän. Karjanhoitoa -harjoitetaan myöskin suuressa mittakaavassa ja hevoshoito on niin -hyvällä kannalla, etten ole missään nähnyt sen vertaista, en Euroopassa -enkä Afrikassakaan. - -Kaikki maa kuuluu oikeastaan valtiolle, joka on antanut sen -hoidettavaksi muutamille valtaherroille, jotka vuorostaan ovat jakaneet -alueensa pienemmille ylimyksille. Nämä vuokraavat maat talonpojille -saaden puolet sadosta. Järjestelmä on kauttaaltaan feodaalinen, kuten -olen jo sanonut, ja minä olin suuresti ihmeissäni kohdatessani tämän -vanhan tuttavan tuon ihmeellisen Afrikan salaperäisissä ja -tuntemattomissa kätköissä. - -Verot ovat sangen raskaat. Valtio ottaa tuloista kolmanneksen ja -papisto viisi sadalta jäännöksestä, mutta jos joku kansalainen joutuu -puutteeseen syystä tai toisesta, antaa valtio hänelle säätynsä mukaisen -toimeentulon. Jos hän on laiska, pannaan hänet pakkotyöhön ja valtio -huolehtii hänen perheestään. Valtio rakentaa tiet ja kaupunkitalot, -jotka vuokrataan asukkaille hyvin pienestä vuokrasta, ja ylläpitää -sotajoukon, johon kuuluu parikymmentätuhatta soturia. Papisto toimittaa -kaikki tehtävät temppeleissä, suorittaa kaikki uskonnolliset menot ja -pitää koulua, johon kaikilla halukkailla on vapaa pääsy. Noita -tiedonjanoisia on kuitenkin hyvin vähän. Toiset temppelit ovat -hyvinkin rikkaat, mutta papeilla itsellään ei saa olla mitään -yksityisomaisuutta. - -Jäljellä on vielä yksi kysymys, johon minun on hyvin vaikea vastata. -Onko zu-vendi-kansa sivistys- vai raakalaiskansa? Oma mielipiteeni -siinä asiassa on vieläkin häilyväinen. Ajatellaanpa heidän -hämmästyttävän suurenmoisia saavutuksia esim. rakennus- ja -kuvanveistotaiteissa. Etenkin viimemainittu on niin korkealle -kehittynyt, ettei mikään kilpailu voi tulla kysymykseenkään, ja -rakennustaiteen alalla voidaan vain muinaisen Egyptin taiteilijoita -verrata Zu-Vendis-maan mestareihin. Maalaus sitävastoin on aivan -tuntematon taidelaji ja Curtis, joka osaa yhtä ja toista, opetti heille -muutamia yksinkertaisimpia värienvalmistus- ja sekoituskeinoja. Lasia -ei oltu milloinkaan nähtykään ja saviteollisuus on hyvin alkuperäisellä -kannalla. Paitsi aurinkoa on vesikello heidän ainoa ajantietonsa ja -meidän taskukellomme olivat suorastaan ihmekapineita. Höyry, sähkö ja -ampuma-aseet ovat tuntemattomat, eikä kirjapainotaidosta ole -aavistustakaan, onnellista kyllä. Siten he ovat monesta pahasta -säästyneet, sillä tuo vanhan kansan sananlasku "mitä enemmän tietoa -sitä enemmän murhetta" on osoittautunut todeksi. - -Heidän uskontonsa on taas luonnonkansalle, joka ei paremmasta tiedä, -aivan luonnollinen. Heidän sydämissään on tieto korkeimman olennon -olemassaolosta ja he palvovat aurinkoa, joka on luonnon ja kaiken -elämän ylläpitäjä, tuona korkeimpana olentona. Muuten on heidän -uskontonsa hyvin sisällyksetön ja köyhä. Auringosta puhuttaessa -käytetään tosin välistä nimeä "jumalan asunto", mikä ei kuitenkaan -merkitse sen enempää, sillä heidän palvontansa esine on itse tuo -tulinen taivaankappale, jota välistä sanotaan "iäisyyden toivoksi", -mikä on yhtä hämärä sanontatapa, syvempää merkitystä vailla. On -kuitenkin paljon sellaisia, jotka uskovat sielun kuolemattomuuden ja -haudantakaisen elämän, jossa ihmisen puhdas ja nuhteeton maallinen -vaellus palkitaan runsain määrin, mutta tämä vakaumus ei johdu heidän -uskonnostaan, joka ei lainkaan tunne sellaisia oppeja. Totuutta -kaipaaville etsiville sieluille on asia vähitellen kirkastunut ja -muuttunut järkähtämättömäksi vakaumukseksi. Minä tiedän, että esim. -Nyleptha uskoo lujasti kuoleman olevan vain muutoksen olotilasta -toiseen. - -Minun täytyy myöntää, ettei tämä auringon palvelus ole sivistyskansalle -oikein ominainen kaikesta loisteliaisuudestaan ja juhlamenojen -mahtavuudesta huolimatta. Papeilla on kyllä kauniilta kajahtavat ja -ankaraa siveyttä todistavat puheet, mutta minä olen varma, että monet -heistä ajattelevat asioita omalla tavallaan, vaikka eivät -mielipiteitään muille ilmoittelekaan. Onhan luonnollista, etteivät he -käy mustaamaan laitosta, joka antaa heille suorastaan ruhtinaallisen -toimeentulon. - -Kieli on hyvin sointuva, sanarikas ja taipuisa ja Curtis sanoo sen -muistuttavan suuresti nykyistä kreikan kieltä, jonka kanssa sillä ei -ole luonnollisesti mitään muuta yhteyttä. Kun kielen rakenne on mitä -yksinkertaisin, oppii sen helposti, ja soinnukkuuden vaihtelu seuraa -tarkoin sanojen ja lauseiden sisältöä. Ennenkuin kieltä osasimmekaan. -ymmärsimme sanojen soinnusta puhujan tarkoituksen. Sen tähden taipuukin -kieli mainiosti runosäkeihin, joiden sepityksessä tämä merkillinen -kansa on hyvin taitava. - -Curtis väittää, että kirjoitukseen tarvittava kirjaimisto on saatu -foiniikialaisilta, mistä lähteestä meidänkin kirjaimistomme on -kotoisin, mutta kun olen oppimaton mies, niin en voi sanoa miten -asianlaita oikein on. Tiedän, että zu-vendi-kansan kirjaimistossa on -kaksikymmentäkaksi kirjainta, joista monet, etenkin B, E ja O, ovat -aivan samantapaiset kuin meilläkin. Kömpelöä ja sekavaahan heidän -kirjoituksensa on, mutta kun Zu-Vendis-maan kirjoitustaitoiset henkilöt -eivät juuri kirjoittele kaunokirjallisia kertomuksia, vaan kuivia, -mahdollisimman lyhyitä muistiinpanoja, niin parempaa ei kaivatakaan. - - - - -XIV. - -KUKKAISTEMPPELI. - - -Nukuttuani sikeästi melkein kaksitoista tuntia minä heräsin seuraavana -aamuna puoli kahdeksan vaiheilla ja tunsin olevani sangen reipas. Uni -on sentään siunattu asia ja muutos, jonka tuo kaksitoista tuntia -kestänyt lepo oli saanut meissä aikaan, oli kerrassaan ihmeellinen. -Olimme aivan kuin eri miehet. - -Nousin istumaan silkkivuoteessani -- en ole milloinkaan ennen maannut -sellaisessa -- ja ensimmäinen esine, jonka näin, oli Goodin monokkeli. -Hänestä ei muuta näkynyt, mutta lasin välkkeestä päättäen hän oli -valveilla ja tarkasteli minua odottaen minun heräävän. - -"Toden totta, Quatermain", alkoi hän heti, "huomasitko tarkastella -hänen hipiäänsä? Sileä kuin norsunluu, vai mitä?" - -"Älä nyt joutavia", murahdin minä huomioni kiintyessä samassa -oviverhoihin, jotka liukuivat sivulle. Huoneeseen ilmestyi palvelija, -joka viittomalla ilmoitti meille, että kylpy oli valmis. Nousimme heti -ja meidät opastettiin suureen marmoriseinäiseen huoneeseen, jonka -tilavassa marmorialtaassa kristallikirkas vesi päilyi. Kylvettyämme -palasimme huoneeseemme ja pukeuduimme ja menimme sitten -ruokailuhuoneeseen, jossa runsas ja maukas aamiainen jo odotti. - -Aamiaisen jälkeen lepäilimme jälleen hetkisen ja ihailimme -seinäverhojen ja mattojen aistikkaita värisommitteluja ihmetellen koko -ajan, mitä päivä mahtoi oikein mukanaan tuoda. Olimme jo niin -ymmällämme, ettei mielestämme ollut enää mikään mahdotonta. Siinä vielä -makaillessamme ilmestyikin ystävämme henkivartijaupseeri ja pyysi -syvään kumartaen meitä seuraamaan häntä, minkä me teimmekin hiukan -epäröiden ja pamppailevin sydämin, sillä me arvasimme, ttä tuo -kylmäkatseinen ylimmäinen pappi Agon aikoi saattaa meidät nyt tilille -noiden kovanonnen virtahevosten surmaamisesta. - -Minä puolestani luotin lujasti kuningatarten lupaukseen suojella meitä -tietäen vanhastaan, että naiset ajavat aina tahtonsa läpi tavalla tahi -toisella. Minuutin kuluttua saavuttiin palatsin portille, josta leveä -valtakatu johtaa kaupungin halki suoraan auringon temppeliin jatkuen -temppelin toisella puolen aivan kaupungin muurille saakka. - -Portit ovat suuret ja raskaat ja hyvin taidokkaasti taotut, ja niitä on -kaksi paria. Toinen sulkee palatsin sisäänkäytävän ja toinen on -sijoitettu ulkomuuriin ja välillä on syvä vallihauta, joka on ainakin -neljänkymmenenviiden jalan levyinen. Vallihauta on täynnä vettä ja sen -yli päästään nostosiltaa myöten, joka ylösvedettynä sulkee -porttikäytävän kokonaan. Palatsi on silloin aivan valloittamaton. -Meidän tullessamme paikalle aukenivat toiset porttien puoliskot ja -mentyämme nostosillan yli me näimme edessämme kenties maailman -suurenmoisimman kadun. Se oli ainakin sadan jalan levyinen ja molemmin -puolin oli rivi uhkeita yksikerroksisia taloja, jotka olivat punertavaa -graniittia. Talot olivat aivan yhtäläiset ja säännöllisen välimatkan -päässä toisistaan, joten näköala oli aivan erilainen kuin Euroopassa, -jossa talot katujen varsilla on tungettu kiinni toisiinsa ja melkeinpä -toistensa sisäänkin. Katu, jonka toisessa päässä kohosi auringon -temppeli korkealla kunnaalla, oli noin penikulman pituinen ja sen -varrella asuivat maan mahtavimmat ylimykset, kuten myöhemmin kuulin. - -Ihaillessamme siinä tuota kaunista näköalaa ilmestyi portille neljät -keveät ajopelit, joiden jokaisen eteen oli valjastettu kaksi valkoista -hevosta. Ajoneuvot olivat puusta ja kaksipyöräiset, ja noissa lujasti -raudoitetuissa pyörissä oli vain neljä kehrävartta. Edessä oli ajajalla -pieni istuin, jota ympäröi jonkinlainen suojus, ja takana oli kolme, -joista kaksi oli toisiaan vastapäätä, yksi kummallakin laidalla, ja -kolmas aivan ajajan takana, selkänoja hevosiin päin. Ajoneuvot olivat -kyllä kömpelöt, mutta eivät hetikään niin rumat kuin tästä kuvauksesta -päättäen luulisi. - -Mutta jos ajopelit olivatkin hieman puutteelliset, niin hevosissa sen -sijaan ei ollut vähintäkään toivomisen varaa. Ne olivat suorastaan -kaiken arvostelun yläpuolella. Kooltaan ne eivät olleet suuria, mutta -hyvin vahvarakenteisia. Pää oli pieni, kaviot huomattavan suuret ja -koko ruumiinrakenne ilmaisi voimaa ja nopeutta. Olen usein koettanut -saada selville, mistä tämä hevosrotu mahtoi olla kotoisin, mutta sen -alkuperä on yhtä hämärä kuin omistajainkin. - -Meille osoitettiin paikat kahdessa keskimmäisessä, sillä ensimmäiset ja -viimeiset ajoneuvot olivat täynnä sotureita. Minä ja Alphonse nousimme -toiseen ja Curtis, Good ja Umslopogaas toiseen, ja sitten lähdettiin. -Ilma vain vihelsi korvissamme. Jos matka on lyhyt, ei Zu-Vendis-maassa -milloinkaan ajeta juosten, vaan hevoset kiitävät täyttä laukkaa. - -Heti kun olimme päässeet paikoillemme, huudahti ajaja jotakin, jolloin -hevoset lähtivät tuulen nopeudella taipaleelle, niin että henki oli -aivan salpautua. Minä olin koko ajan suuresti peloissani, tottumaton -kun olin sellaiseen kyytiin. Pelästynyt Alphonse piteli koko ajan -suonenvedontapaisesti istuimestaan kiinni ja tuijotti kauhistunein -katsein ympärilleen peläten jokaisen hetken olevan hänen viimeisensä. -Samassa hänen mieleensä juolahti kysyä, mihin meitä oikeastaan vietiin, -ja minä kerroin hänelle, että olimme matkalla uhripaikalle, jossa -meidät elävältä poltettaisiin. Olisittepa vain nähneet hänen kasvonsa, -kun hän tarrautui laitoihin kiinni huutaen surkeasti. - -Mutta hurjannäköinen ajomiehemme vain hihkaisi eteenpäin nojautuen ja -Alphonsen haikeat valitushuudot hukkuivat nopeasti laukkaavien hevosten -kavioiden kopseeseen. - -Edessämme sädehti ihmeellisessä loistossaan ja hämmästyttävässä -kauneudessaan auringon temppeli, zu-vendi-kansan ylpeys, joka on heille -sama kuin mitä Salomonin eli Herodeksen temppeli oli juutalaisille. Se -on sukupolvien uhrautuvan työn tulos ja oli vasta viisikymmentä vuotta -sitten täysin valmistunut. Mitään ei oltu säästetty ja tulos oli -todellakin ponnistusten ja uhrausten veroinen. Koko ei ole niin tavaton --- maailmassa on suurempiakin rakennuksia -- mutta piirteiden -sopusointu, rakennustarpeiden laatu ja kalleus ja työ olivat kerrassaan -verrattomat. - -Temppeli, joka on korkealla kukkulalla, on rakennettu auringonkukan -muotoon. Keskellä on valtava kupukattoinen halli, johon liittyy -kaksitoista kullekin vuoden eri kuukaudelle pyhitettyä sivurakennusta, -joissa on suurmiesten muistopatsaita. Suuri keskushalli on kolmesataa -jalkaa ympärimitaten ja kuvun kohdalta noin neljänsadan jalan korkuinen -ja siitä säteiden tavoin erkanevien sivurakennusten pituus on -sataviisikymmentä ja korkeus kolmesataa jalkaa, niin että ne liittyvät -keskushalliin aivan kuin auringonkukan terälehdet kukan korkeampaan -keskustaan. Keskusalttarista jokaisen sivurakennuksen päähän on siis -noin kolmesataa jalkaa ja koko rakennus on niin ollen kuusisataa jalkaa -läpimitaten. - -Seinät ovat puhtainta valkoista marmoria, joka on hiottu -kuvastinkirkkaaksi, ja koko rakennus on Siintävän kaupungin punertavaan -graniittiin verraten kuin säihkyvä koriste tumman naisen otsalla. Kupu -ja sivurakennusten katot on katettu kokonaan kultalevyillä ja jokaisen -sivurakennuksen päädyn harjalla on kultainen, siivekäs olento pasuuna -kädessään. Kukin lukija kuvitelkoon mielessään ihmeellisen näyn, kun -auringon säteet heijastuvat noista kultaisista katoista välähtelevien -tulisäiläin lailla. On kuin tuhat häikäisevää valkeata palaisi -valkoisella marmorialustalla ja heijastus näkyy selvästi korkeimmille -vuorille sadankin penikulman päähän. - -Näky on ihmeellinen, jonka vertaista ei maailmassa liene toista, ja -vaikutusta kohottaa vielä se, että temppelin ympärille on istutettu -sadanviidenkymmenen jalan levyinen vyöhyke uhkeita auringonkukkia, -jotka olivat juuri puhjenneet täyteen kukkaan. - -Tämän ihmeellisen rakennuksen sisäänkäytävä oli pohjoispuolella kahden -sivurakennuksen välissä ja sen edessä oli pronssinen portti. Ovet -olivat marmorista ja koristetut kaunein vertauskuvallisin veistoksin ja -kultasilauksin. Sisäpuolella oli vielä toiset ovet, jotka oli laitettu -oviaukkoa peittämään, joka olisi muuten rumentanut seinien kimmeltävän -sileyden ja eheyden. Keskialttarin luota on näky kaunein mitä voi -kuvitellakaan. Olette aivan pyhäkön keskellä ja yllänne kaartuu -temppelin huimaavan korkea marmorinen kupu, jonka kauniit kaaret -muistuttavat hieman Lontoon Pyhän Paavalin kirkkoa. Kuvun korkeimmassa -huipussa on aukko, josta kirkas valo tulvii temppeliin valaisten -kultaisen alttarin. Itäisellä ja läntisellä seinällä on kaksi muuta -alttaria, joiden yläpuolelta tunkeutuva valo karkoittaa hämärän -kokonaan. Salaperäiset sivurakennukset aukenevat joka suuntaan ja -jokaista valaisee katosta tunkeutuva kirkas valonsäde. Niiden -hiljaisesta ja salaperäisestä hämärästä häämöttävät manalle menneiden -vainajien muistopatsaat. - -Hermojanne värähdyttää selittämätön kammo, samalla kun tuo suurenmoinen -näky melkein lumoaa teidät ikäänkuin katselisitte Kenian auringon -kultaamaa lumihuippua. Käännytte katsomaan kultaista keskialttaria, -jolla aina lepattaa vähäinen, kalpea liekki, vaikka ette sitä nyt -näekään. Alttari, joka on marmoria ja kokonaan kullalla katettu, on -noin kolmekymmentäkuusi jalkaa ympärimitaten ja neljä jalkaa korkea, ja -ylimpänä on jättiläismäistä liljaa muistuttava kukka, jonka suuret -terälehdet ovat kullasta. Kun auringonsäteet keskipäivällä valaisevat -alttarin, aukeaa kukka hetkeksi, jolloin siihen kätketty salaisuus -ilmestyy kaikkien nähtäväksi. Säteen kadottua sulkeutuu kukka -avautuakseen jälleen seuraavana päivänä auringon sitä hyväillessä. - -Eikä siinä kaikki. Alttarin etelä- ja pohjoispuolella on puoliympyrässä -säännöllisin välimatkoin kymmenen kultaista enkeliä tahi siivellistä -naisolentoa. Ne seisovat alaspainunein päin kasvot siipien varjossa ja -koko asento ilmaisee syvintä kunnioitusta. Vielä on mainittava, ettei -lattia ole kauttaaltaan marmoria. Keskusalttarin itäpuolella ja -molempien sivualttareiden edessä oli lattia kiiltävästä kuparista. - -Itäisellä ja läntisellä seinällä olevat alttarit olivat aivan -yhtäläiset, mutta paljon vaatimattomammat. Ne ovat myöskin kullasta ja -kaksi kultaista siivekästä olentoa seisoo niiden kummallakin puolella. -Niillä palava pyhä tuli ei saa milloinkaan sammua ja seinään niiden -yläpuolelle on marmoriin upotettu kaksi sädehtivää kultajuovaa, jotka -ovat kuin auringon säteet, ja niiden keskellä, jossa kolmannen säteen -pitäisi olla, on seinässä korkea ja kapea, ulospäin laajeneva aukko. -Nousevan auringon ensimmäiset säteet tunkeutuvat itäisestä aukosta -pyhättöön, koskettavat keskusalttarin kultaista kukkaa ja valaisevat -kirkkaasti läntisen alttarin. Auringon laskiessa viivähtävät sen -viimeiset säteet hetkisen itäisellä alttarilla ennenkuin yön tumma -verho kattaa maan. Paitsi näitä kolmea alttaria ei tuossa suuressa -huoneessa ole mitään muita esineitä tahi koristuksia, mikä minun -mielestäni vain kohottaa paikan suurenmoisuutta ja juhlallisuutta. - -Semmoinen on tuo ihmeellinen ja kaunis rakennus lyhykäisesti kuvattuna, -jonka yksinkertaisuus vain kohottaa sen mahtavuutta. Kun minä vertaan -sitä Euroopan kirkkoarkkitehtien monenlaisiin ja joutavanpäiväisillä -koristeilla kaunistettuihin tuotteisiin, niin minun täytyy sanoa, että -meidän sangen korkealle kehittyneellä rakennustaiteellamme olisi -oppimista Zu-Vendis-maan suurilta mestareilta. Astuessani tuohon -pyhättöön ja katseltuani hetkisen ympärilleni minulta pääsi huudahdus, -että "täällähän tulisi kissakin uskonnolliseksi". Lause tuntunee -hyvinkin arkipäiväiseltä tässä yhteydessä, mutta ehkä se kuvaa -mielentilaani paremmin kuin mitkään muotokauniit purkaukset. - -Erään papin johtama soturijoukko oli meitä vastassa temppelin portilla -ja meidät vietiin erääseen sivurakennukseen, jossa saimme olla ainakin -puolituntia. Pidimme lyhyen neuvottelun ja käsittäen olevamme suuressa -vaarassa me päätimme myydä henkemme mahdollisimman kalliisti, jos vain -kimppuumme hyökättäisiin. Umslopogaas ilmoitti haluavansa mielihyvällä -koetella Inkosi-kaasin terää ylimmäisen papin Agonin kunnianarvoisaan -kalloon. Ilmeisesti oli jotakin erikoista tekeillä, sillä kuulimme -temppeliin virtaavan paljon kansaa ja meillä oli kaikilla aavistus, -että meillä oli päivän tapahtumissa tärkeä osa. - -Samalla voin sanoa, että joka päivä uhrataan auringolle polttouhrina -joku eläin, viljaa tahi hedelmiä. Juhlameno tapahtuu puolipäivän -aikaan, jolloin aurinko valaisee keskusalttarin, ja kun Zu-Vendis-maa -on jotakuinkin päiväntasaajan lähellä, sattuu tuo hetki jokseenkin -kello kahdentoista vaiheille. Tänään piti uhritoimituksen tapahtua -minun laskujeni mukaan kahdeksan minuuttia yli kaksitoista. - -Lyönnilleen kello kaksitoista ilmestyi eräs pappi, ja vahtiupseeri -viittasi meitä seuraamaan häntä. Astuimme esiin mahdollisimman -arvokkaasti, paitsi Alphonse, jonka kasvot olivat kauhun vääristämät, -ja parin sekunnin kuluttua olimme suuressa temppelissä äärettömän -kansanjoukon keskellä. Kaikki kurkottivat päitään nähdäkseen edes -vilahdukseltakaan uhrattavaksi tuomittuja muukalaisia, jotka olivat -kansanjoukon tieten ensimmäiset muukalaiset mitä milloinkaan oli -Zu-Vendis-maassa nähty. - -Ilmestyessämme näkyviin kuului väkijoukosta hämmästyksen huudahduksia, -ja meihin tuijottaville tuhansille kasvoille häivähti äkillinen -kiihtymyksen ilme, mikä oli hyvin omituinen näky. Oli kuin hetkellinen -valonheijastus olisi punannut vaalean pilven. Astuimme tyynesti -eteenpäin ja pysähdyimme keskusalttarin itäpuolelle aivan alttari -eteen, jossa lattia oli kuparista. Noin kolmenkymmenen jalan päähän -alttaria ympäröivistä kultaisista kuvista oli vedetty köysi, joka esti -kansanjoukkoa tunkeutumasta lähemmäksi. Sisäpuolella seisoi piirissä -joukko pappeja valkoiset kullalla kirjaillut kaavut yllään ja pitkät -kultaiset pasuunat kädessään, ja aivan meidän edessämme seisoi -ystävämme Agon, ylimmäinen pappi, kultainen hiippa päässään. Kaikki -muut olivat paljain päin. - -Seisahduimme, kuten jo sanoin, permannon kupariselle kohdalle lainkaan -tietämättä mitä allamme oli. Huomioni kiintyi kyllä merkilliseen -huminaan, joka tuntui kuuluvan lattiasta, minun voimatta kuitenkaan -käsittää, mikä sen aiheutti. Seurasi hetken hiljaisuus ja minä tähyilin -joka taholle ympärilleni nähdäkseni kuningattaret Nylepthan ja -Soraiksen, mutta he eivät olleet siellä. Oikealla huomasin kuitenkin -tyhjän alan, jonka arvasin olevan heitä varten. - -Äkkiä kuului jostakin hyvin korkealta kimeä torventoitahdus, väkijoukko -alkoi liikehtiä muodostaen pitkän kujan ja minä näin molempien -kuningatarten astelevan arvokkaasti heille varatulle paikalle oikealla. -Heidän mukanaan oli muutamia valtakunnan huomatuimpia henkilöitä, -joista tunsin sotajoukkojen päällikön Nastan, ja kulkueen lopetti -viidenkymmenen miehen suuruinen henkivartijajoukkue, jonka nähdessäni -minä tulin hyvin iloiseksi. Kuningattaret asettuivat eteen, ylimykset -oikealle ja vasemmalle ja soturit puoliympyrään heidän taaksensa. - -Jälleen seurasi hetken hiljaisuus. Nyleptha katsahti meihin kohdaten -minun tutkivan katseeni, ja minusta näytti niinkuin hänellä olisi ollut -jotakin sanottavaa. Hän katsoi vuorotellen minuun ja kuparilattiaan, -jolla seisoimme, ja teki vihdoin päällään tuskin huomattavan liikkeen -sivullepäin. En ymmärtänyt heti ja liikkeet toistuivat. Arvasin hänen -tarkoittavan, että meidän piti siirtyä pois kuparipermannolta. -Katsahdin vielä kerran Nylepthaan ja olin aivan varma asiastani -- -kuparilattiassa piili jokin hirmuinen vaara. - -Seisoin Curtiksen ja Umslopogaasin välissä. Katsoen suoraan eteenpäin -minä kuiskasin ensin englannin ja sitten zulujen kielellä, että -peräytyisimme vähitellen, tuuma tuumalta, kunnes seisoisimme vakavasti -marmoripohjalla kuparipermannon rajalla. Curtis kuiskasi saman Goodille -ja Alphonselle ja me aloimme siirtyä taaksepäin niin äärettömän -varovasti ja hitaasti, ettei kukaan, paitsi Nyleptha ja Sorais, joiden -huomio oli koko ajan meihin kiintynyt, huomanneet mitä oli tekeillä. -Katsahdin jälleen Nylepthaan, joka ilmaisi hyväksymisensä tuskin -huomattavalla nyökkäyksellä. - -Agonin katse oli ollut koko ajan alttariin kiintynyt ja hän näytti -vaipuneen jonkinlaiseen hurmiotilaan. Minä vuorostani tuijotin -rävähtämättä kultaiseen auringon kuvaan hänen selässään. Äkkiä hän -kohotti pitkät kätensä temppelin kupua hohti ja alkoi sointuvin äänin -sanella tahi oikeammin laulaa jonkinlaista ylistysvirttä auringon -kunniaksi. Hymni oli jotensakin pitkä ja sen loputtua seurasi hetken -hiljaisuus, jonka Agon keskeytti huudahtamalla kohti kuvun kirkasta -aukkoa: - -"_Oi aurinko, laskeudu alttarillesi_!" - -Vielä hänen puhuessaan tapahtui jotakin sangen kaunista ja ihmeellistä. -Häikäisevä valo välähti ylhäällä halkaisten temppelin hämärän kuin -tulinen miekka ja sattui alttarin kultaiseen kukkaan, jonka terälehdet -alkoivat hitaasti aueta. Pieni kultainen alttari, jolla ikuinen tuli -paloi, ilmestyi näkyviin, papit puhalsivat kultaisiin torviinsa ja koko -seurakunta puhkesi ylistyshuutoihin, jotka kajahtelivat seinästä -toiseen häipyen vihdoin kuvun huimaavaan korkeuteen. - -Pyhän tulen lepattava liekki pieneni pienenemistään kirkkaassa auringon -valossa, häilyi hiljaa puoleen ja toiseen ja katosi viimein kokonaan -alttarin sisään, josta se oli ilmestynytkin. Liekin kadotessa -puhalsivat papit jälleen torviinsa ja Agon, tuo vanha ylimmäinen pappi, -huudahti kaikuvalla äänellä heittäen kätensä ylös: "_Me uhraamme -sinulle, oi aurinko_!" - -Katsahdin jälleen Nylepthaan ja näin hänen tuijottavan kuparilattiaan -meidän edessämme. - -"Varuillanne!" huudahdin minä äänekkäästi ja näin samassa Agonin -kumartuvan eteenpäin ja koskettavan alttariin. Punertava valo leimahti -temppeliin punaten kaikkein kasvot ja ylhäältä kuului kuin syvä -huokaus. Nyleptha kumartui eteenpäin ja painoi aivan kuin -tahtomattaan kädet silmilleen Soraiksen kääntyessä sanomaan jotakin -henkivartijajoukon päällikölle. Samassa kuului heikkoa ritinää ja -kuparilattia, jonka rajalla seisoimme, vaipui äkkiä syvyyteen. -Edessämme ammotti melkein äkkijyrkkä, sileäseinäinen marmorikäytävä, -joka päättyi alttarin kohdalla leimuavaan hirvittävään tulipätsiin, -jonka kuumuus olisi kyennyt raudankin sulattamaan. - -Hypähdimme kauhusta huudahtaen edemmäksi, mutta Alphonse oli niin -kauhun lamauttama, että hän olisi suistunut pätsiin, ellei Curtis olisi -aivan viime hetkellä saanut häntä niskasta kiinni. - -Syntyi hirmuinen hälinä ja me neljä asetuimme selitysten Alphonsen -yrittäessä epätoivon hurjuudella päästä piiloon meidän jalkojemme -turviin. Meiltä oli kyllä viety kaikki aseet palatsista lähtiessämme, -mutta revolverimme olimme kätkeneet vaatteiden alle, niin ettei kukaan -niitä huomannut. Umslopogaas ei ollut myöskään luopunut tapparastaan, -jota hän nyt pyöritteli päänsä yläpuolella kiljaisten zulusoturien -uhmailevan sotahuudon, niin että marmoriseinät kajahtelivat. Papit -tointuivat kuitenkin pian hämmästyksestään ja vetäen kaapujensa alta -pitkät miekat he kävivät raivoisasti kimppuumme. Ei ollut muuta neuvoa -kuin tapella. Kiskaisin vyöstäni revolverin ja ensimmäinen hyökkääjä -- -eräs pitkä ja roteva pappi -- kaatui heti lävistetyin rinnoin suoraan -aukkoon ja liukui hirmuisesti rääkkyen tulipätsiin, joka oli meitä -varten kuumennettu. - -Hyökkäys pysähtyi, ja minä en tiedä, oliko siihen syynä kaatuneen -hätähuudot, suurireikäisen pistoolin hirvittävä pamaus vai laukauksen -salamannopea vaikutus. Ennenkuin he jälleen ehtivät tointua, -huusi Sorais jotakin ja silmänräpäyksessä oli kuningatarten -henkivartijajoukko ympäröinyt meidät. Papit epäröivät vielä ja -kansanjoukko oli kuin säikähtynyt lammaslauma, joka ei ymmärrä mitään -eikä kykene mihinkään. - -Pätsiin suistuneen papin valitukset vaimenivat vähitellen ja syvä -hiljaisuus seurasi äskeistä mellakkaa. - -Ylimmäinen pappi Agon kääntyi silloin meihin päin ja hänen kasvonsa -olivat kuin pirun kasvot. - -"Antakaa uhrin tapahtua, älkääkä häiritkö pyhää toimitusta!" huusi hän -kuningattarille raivoisasti. "Tahdotteko te, Zu-Vendis-maan -hallitsijat, suojella näitä pahantekijöitä? Eikö jumalaamme ole jo -tarpeeksi loukattu? Eivätkö auringolle pyhitetyt eläimet ole kuolleet -ja eivätkö nämä kirotut muukalaiset, jotka ilmestyivät maahamme kuin -taivaasta pudoten kenenkään tietämättä mistä ja ketä he oikein ovat, -surmanneet noituudellaan yhden auringon pyhän palvelijan? Varokaa, oi -kuningattaret, loukkaamasta jumalan pyhää majesteettia ja älkää -häväiskö hänen alttarinsa kunniaa! On voimia, jotka ovat teitä -mahtavammat, ja lakeja, jotka ovat teidän lakienne yläpuolella. Varokaa -nostamasta kättänne niitä vastaan! Älkää estäkö uhritoimitusta, oi -kuningattaret!" - -"Puhut totta, oi Agon, ja puhut sydämesi kyllyydestä", vastasi Sorais -syvällä, sointuvalla äänellään, jossa oli aina hieman pilkallinen sävy, -"mutta kuitenkin olet väärässä. Juuri sinä olet jumalallesi -uppiniskainen ja kohotat jumalattoman kätesi häntä vastaan. Keskipäivän -uhrihan on jo toimitettu ja tällä kerralla vaati aurinko uhrikseen -yhden pappisi." - -Tätä ei ollut kukaan tullut ajatelleeksikaan ja kansanjoukko yhtyi heti -kuningattareen. - -"Ajattelehan hiukan, oi Agon. Ketä ovat nämä miehet? He ovat -muukalaisia, jotka tavattiin järvellä. Kuka oli heidät sinne opastanut -ja mistä he sinne pääsivät? Onko minulla mitään takeita, etteivät he -ole auringon palvelijoita yhtä hyvin kuin sinäkin? Tämäkö on -vierasvaraisuuttasi: heittää tuleen vieraat, jotka sattumalta maahamme -joutuvat? Häpeä, Agon, häpeä! Eikö meidän pidä olla ystävälliset -vieraille ja muukalaisille ja kohdella heitä hyvin? Eikö meidän pidä -sitoa heidän haavansa, valmistaa heille pehmoiset vuoteet ja ruokkia -heitä hyvin? Sehän on vieraanvaraisuutta, joka on sitäpaitsi laissamme -säädetty. Kuinka olet puolestasi tätä lakia noudattanut, Agon? Tulisen -pätsin tarjoat näille muukalaisille vuoteeksi ja savuun tukehtumisen -ruoaksi. Minä sanon vielä kerran: häpeä, Agon, häpeä!" - -Hän vaikeni nähdäkseen minkä vaikutuksen hänen puheensa oli tehnyt -kansanjoukkoon, ja kun mieliala näytti olevan hänelle suosiollinen, -huudahti hän käskevästi: - -"Tietä! Tietä kuningattarille ja heidän turvateilleen, sanon minä!" - -"Jospa minä teenkin vastarintaa, oi kuningatar?" sähähti Agon -hampaidensa välistä. - -"Silloin raivatkoot henkivartijani meille tien", kuului kylmä vastaus. -"Paikka on pyhä, mutta turvattimme viemme täältä vaikkapa pappiesi -ruumiiden yli, jos niin tarvitaan." - -Agon kalpeni raivosta. Hän katsahti kansanjoukkoon miettien ilmeisesti, -kannattaisiko pyytää apua siltä taholta, mutta huomasi heti, että -yleinen mielipide oli aivan häntä vastaan. Zu-Vendis-maan asukkaat ovat -hyvin uteliasta ja tiedonhaluista väkeä, ja vaikka he olivatkin meitä -kohtaan hyvin närkästyneet virtahevosten surmaamisen takia, eivät he -olleet lainkaan mielissään, että ainoat todelliset ja elävät -muukalaiset, mitä he olivat milloinkaan nähneet, tuomittiin heti tulen -ruoaksi. Sitenhän ei meistä saataisi tietää tämän taivaallista ja -salaisuutemme olisimme vieneet mukanamme. Agon huomasi tämän ja epäröi, -jolloin Nyleptha puuttui asiaan ensi kerran. - -"Ajattelehan toki, Agon", lausui hän suloisella äänellään, "että nämä -miehet voivat olla myöskin auringon palvelijoita, kuten sisareni sanoo. -Itse he eivät voi puhua puolestaan, sillä heidän kielensä ovat -kahleissa. Odottakaamme kunnes he ovat oppineet kielemme. Eihän ketään -voida kuulematta tuomita. Kun nämä miehet osaavat puhua puolestaan, -niin silloinhan sopii viedä heidät oikeuden eteen!" - -Nyt oli kunniallinen peräytyminen mahdollinen ja tuo vanha -kostonhimoinen pappi käytti tilaisuutta hyväkseen, vaikkakin -vastenmielisesti. - -"Tapahtukoon niin, oi kuningattaret", vastasi hän. "Menkööt miehet -rauhassa ja puhukoot sitten puolestaan, kun ovat oppineet kielemme. -Tahdon nöyrästi rukoilla tässä alttarin edessä, ettei maatamme -rangaistaisi ruttotaudeilla tämän pyhyyden loukkauksen johdosta." - -Kansanjoukosta kuului hyväksyvää mutinaa ja hetkisen kuluttua astelimme -temppelistä henkivartijajoukon keskellä. Käsitimme täydellisesti, miten -vaikea oli ollut saada meidät pelastetuksi Zu-Vendis-maan papiston -julmasta otteesta, papiston, jonka rinnalla kuningattaretkin olivat -melkeinpä voimattomat. Meidät olisi surmattu jo eilispäivänä, mutta -suurin ponnistuksin saivat kuningattaret tuomion muutetuksi. He -koettivat voittaa mahdollisimman paljon aikaa ja olivat vihdoin olleet -myöntyvinään siihen, että meidät uhrattaisiin auringolle seuraavana -päivänä, missä tilaisuudessa he olivat päättäneet meidät pelastaa -hinnalla millä hyvänsä. - - - - -XV. - -SORAIKSEN LAULU. - - -Selvittyämme kunnialla Agonista ja hänen papeistaan me palasimme -asuntoomme palatsissa ja voimme hyvin. Molemmat kuningattaret, -ylimykset ja kansalaiset osoittivat meille kilvan kunniaa ja antoivat -meille paljon kalliita lahjoja. Tuo ikävä virtahevosjuttu unhottui pian -kokonaan, mikä oli mielestämme sangen hauskaa, ja joka päivä kävi -luonamme lähetystöjä ja yksityisiä henkilöitä katsomassa pyssyjämme, -vaatteitamme, teräspaitojamme ja tieteellisiä koneitamme, varsinkin -kellojamme, jotka herättivät suurta ihastusta. Tulimme pian niin -tunnetuiksi, että muutamat ylhäiset nuorukaiset alkoivat jäljitellä -pukujamme, etenkin Curtiksen jahtitakkia. - -Eräänä päivänä odotti jälleen eräs lähetystö pääsyä luoksemme ja Good -pukeutui kuten tavallisesti täyteen loistoonsa tilaisuutta varten. Tämä -lähetystö oli kuitenkin hiukan erilainen kuin ennen luonamme käyneet. -Miehet olivat pieniä, vaatimattoman näköisiä ja aivan liioitellun -kohteliaita, melkeinpä orjallisen palvelevaisia, ja heidän huomionsa -näytti pääasiallisesti kiintyneen Goodin univormuun, josta he tekivät -lukuisia muistiinpanoja. - -Good oli koko ajan kuin seitsemännessä taivaassa eikä hän lainkaan -epäillyt, että hän oli joutunut tekemisiin Milosiksen kuuden etevimmän -räätälimestarin kanssa. Mutta hänen mielensä murtui, kun hän paria -viikkoa myöhemmin eräissä hovikutsuissa näki seitsemän tahi kahdeksan -zu-vendi-ylimystä herrastelevan puvussa, joka oli hänen hienoimman -paraativormunsa yksityiskohtaisen tarkka ja hyvä jäljennös. Minä en -unohda milloinkaan hänen hämmästystään ja voimatonta kiukkuaan. Tämän -jälkeen me aloimme vähitellen pukeutua alkuasukasten tavoin -välttääksemme turhaa huomiota ja säästääksemme eurooppalaisia -vaatteitamme, jotka olivat jo pahoin kuluneet. Vaateparsi teki minut -hyvin naurettavan näköiseksi, Alphonsesta puhumattakaan, ja Umslopogaas -ei huolinut lainkaan puvusta, joka tuotiin häntä varten. Kun hänen -vyötäisilleen kietaistu vaate eli "moocha" oli kulunut rikki, teki hän -uuden, ja kenestäkään välittämättä hän oli aina yhtä alaston, julma ja -juhlallinen kuin hänen välkkyväteräinen tapparansakin. - -Koko ajan harjoitimme ahkerasti kieliopinnoita ja edistyimme hyvin. -Seuraavana aamuna seikkailumme jälkeen temppelissä ilmestyi luoksemme -kolme vakavan ja kunnianarvoisan näköistä vanhusta, jotka sanoivat -olevansa kirjanoppineita ja tulleensa meitä opettamaan. Heillä oli -mukanaan käsikirjoituksia, hanhenkyniä ja mustetolpot, ja -välttämättömyyteen myöntyen me aloitimme opiskelun heti, paitsi -Umslopogaas, joka ei ollut "herroista" tietävinäänkään. Hän ei tahtonut -opetella tuota "akkojen kieltä", ja kun opettaja meni hänen luoksensa -papereineen ja mustetolppoineen ja heilutteli hanhenkynää lempeän -suostuttelevasti hänen kasvojensa edessä, kuten suntio kolehtihaavia -saidan mutta rikkaan seurakuntalaisen nenän alla, niin kimposi hän -kiljahtaen seisoalleen ja välähdytti uhkaavasti tapparaansa oppineen -ystävämme säikähtyneiden silmäin edessä. Sen jälkeen sai Umslopogaas -olla rauhassa. Hänelle ei koetettukaan enää opettaa zu-vendi-kieltä. - -Siten vietimme aamupäivät hyödyllisessä työssä, joka alkoi yhä enemmän -meitä viehättää, ja iltapäivät levähtelimme ja huvittelimme. -Välistä teimme kävelyretkiä läheisille kultakaivoksille tahi -marmorilouhoksille, jotka molemmat ansaitsisivat yksityiskohtaisen -tarkan kuvauksen, jos minulla olisi aikaa hiukan viljavammin, ja -välistä metsästimme hirviä sitä varten opetettujen koirien avulla. -Usein olimme ajelemassa ja ratsastamassa, mikä olikin erittäin hauskaa -ja virkistävää urheilua, sillä hevoset olivat kerrassaan mainiot. Koko -kuninkaallinen talli oli vapaasti käytettävänämme ja sitäpaitsi oli -Nyleptha lahjoittanut meille neljä tulivirkkua ratsua. - -Haukoilla metsästäminen on hyvin suosittu ajankuluke Zu-Vendis-maassa -ja mekin olimme usein mukana semmoisilla metsästysretkillä. -Tavallisesti haukat oli opetettu ajamaan erästä peltokanan näköistä -lintua, jonka nopeus ja kestävyys olivat hämmästyttävät. Haukan -ahdistaessa lintu näytti menettävän malttinsa kokonaan, ja sen sijaan -että se olisi piiloutunut johonkin, se kohosi korkealle ilmaan haukan -seuratessa kintereillä. Olen kerran nähnyt tuommoisen peltokanan -kohoavan haukan ahdistamana niin korkealle, että molemmat melkein -katosivat näkyvistä. Kurppien metsästys haukoilla on vieläkin -huvittavampaa ja vaihtelevampaa ja siihen on opetettu pieni ja -salamannopea nuolihaukka, jolla on melkein punainen pyrstö. On -jännittävää seurata tuon pienen punapyrstöisen haukan nuolennopeita -liikkeitä sen käydessä urheasti saaliinsa kimppuun. Erästä -pienikokoista antilooppia metsästetään kesytetyillä kotkilla, joiden -lento on todellakin näkemisen arvoinen. Suurissa kierteissä kohoaa -lintu yhä korkeammalle, kunnes se lopulta siintää vain pienenä tummana -pilkkuna taivaan sineä vasten. Samassa se alkaa laskeutua vauhdin yhä -kiihtyessä ja iskee nopeasti kuin salama pensaikkoon piiloutuneen -antiloopin kimppuun, jonka vain kotkan terävät silmät kykenivät -piilopaikastaan keksimään. Näky on vieläkin jännittävämpää, kun kotka -iskee tasangolla kiitävän kauriin. - -Välistä kävimme vierailulla ylimysten suurilla maatiloilla, heidän -uljaissa linnoissaan ja niiden muurien ympärille muodostuneissa -kaupungeissa. Ihailimme suuria viinitarhoja ja viljavainioita ja näimme -hyvin hoidettuja puistojen kaltaisia metsiä, joiden jättiläismäiset -puut täyttivät sydämeni ilolla, sillä minä rakastan kauniita ja -muhkeita puita. Ne ovat mielestäni kuin uljaat urhot, kauniit, vankat -ja vakaat. Kuinka urhoollisesti ne seisovatkaan paljain päin talven -myrskyissä ja kuinka vilpittömästi ne riemuitsevatkaan kevään tulosta! -Miten mahtavasti ne huminoivatkaan tuulen kanssa haastellessaan; -tuhansienkaan tuulikannelten helinää ei voi verrata täydessä lehdessä -olevan mahtavan puun huminaan. Päivisin se kohottaa päätään aurinkoon -päin ja öisin tähtiä kohti kohdaten yhtä tyynesti paisteet ja sateet. -Äitinsä maan povesta se voimansa saa ja vuosien hitaasti vieriessä se -oppii vähitellen varttumisen ja rappeutumisen suuret salaisuudet. Se -voi seistä paikoillaan vuosisatoja, nähdä henkilöiden, sukupolvien, -tapojen ja kaiken -- paitsi ihmisluonteen -- muuttuvan, kunnes vihdoin -päivä valkenee, jolloin tuuli voittaa vuosisatoja kestäneen taistelun -ja ulvoo riemuiten murtuneen vastustajansa taittuneissa oksissa. - -Ennenkuin puun kaataa, on asiaa aina mitä vakavimmin harkittava! - -Iltaisin oli Curtiksella, Goodilla ja minulla tapana syödä illallista -kuningatarten luona -- ei kuitenkaan joka ilta, vaan noin kolme, neljä -kertaa viikossa, kun heillä oli tavallista vähemmän seuraa tahi -hallitustoimiltaan joutivat, ja minun täytyy sanoa, että nuo iltahetket -olivat verrattoman hauskat. Miten tosi onkaan sananlasku, että -ylhäisimmät henkilöt ovat myös ihmisinä aina yksinkertaisimmat ja -ystävällisimmät. Nylepthan vaatimaton käytös ja hänen vilpitön -huomaavaisuutensa vähäpätöisintäkin kohtaan olivat hänen suurin -viehätysvoimansa, ja hän oli todellakin vaatimattomin ja suloisin -nainen mitä milloinkaan olen tavannut. Tarvittaessa hänellä oli -kylläkin kuninkaallinen katsanto, ja intohimojen riehuessa hän oli -hillitön ja julma kuten villi-ihminen ainakin. - -Minä en voi milloinkaan unhottaa tilaisuutta, jolloin minä ensi kerran -huomasin, että hän todellakin rakasti Curtista. Goodin heikkous -naisellista sukupuolta kohtaan saattoi kaikki ilmi. Kieliopintomme -olivat kestäneet jo kolme kuukautta, kun kapteeni Good yht'äkkiä -huomasi kyllästyneensä opettajiemme, noiden vanhojen, kunnianarvoisten -kirjanoppineiden yksitoikkoiseen seuraan. Sanomatta meille muille -sanaakaan hän alkoi eräänä kauniina päivänä selittää opettajalleen, -että voidaksemme täysin perehtyä johonkin vieraaseen kieleen täytyi -opettajien olla naisia -- nuoria naisia, lisäsi hän kaiken varalta. -Hänen kotimaassaan oli tapana panna kaikkein kauneimmat ja -viehättävimmät tytöt opettamaan muukalaista, joka sattuisi eksymään -heidän maahansa, j.n.e. - -Kaiken tämän lörpötyksen nieli vanhus avoimin suin. Puheessa oli -järkeä, myönteli hän, sillä heidänkin vanhat viisaansa olivat -opettaneet, että kaiken kauniin katseleminen kirkastaa ymmärryksen -samoinkuin ilma ja aurinko vaikuttavat terveellisesti elimistöön. Oli -hyvin todennäköistä, että siten voisimme oppia zu-vendi-kielen hiukan -nopeammin. Naisethan ovat myös puheliaammat, joten meillä olisi hyvä -tilaisuus käytännöllisiinkin puheharjoituksiin. Kunpahan nyt vain -löydettäisiin sopivat ja kyllin kauniit opettajattaret, tuumaili vanhus -huolissaan. - -Good oli äänessä koko ajan, ja kun nuo kirjanoppineet vanhukset -poistuivat, lupasivat he viedä perille hänen pyyntönsä ja toteuttaa -hänen toiveensa, jos suinkin mahdollista. Tästä kaikesta me muut emme -tienneet mitään. - -Kuvitelkaa siis hämmästystämme ja närkästystäni, kun me seuraavana -aamuna lukuhuoneeseen astuessamme kohtasimme siellä vanhojen -kunnianarvoisien opettajiemme asemesta kolme Milosiksen kauneinta -tyttöä -- mikä merkitsee sangen paljon --, jotka niiasivat meille -punastellen ja hymyillen ja sanoivat tulleensa ohjaamaan -kieliopinnoltamme. Silmäillessämme siinä hämmästyksissämme toinen -toistamme näki Good parhaaksi hiukan selittää asiaa ja pyysi anteeksi, -että hän oli unohtanut ilmoittaa meille muutoksesta. Opettajamme olivat -illalla poistuessaan sanoneet opintojemme menestykselle olevan -välttämätöntä, että opetuksen jatkaminen uskottaisiin naisellisen -sukupuolen huostaan. Minä olin liian hämmästynyt kyetäkseni puhumaan ja -nykäisin sentähden Curtista käsivarresta kuin neuvoa rukoillen. - -"Minkäpä sille nyt enää mahtaa", murahti hän. "Neidit ovat jo täällä ja -loukkautuisivat kovin, jos käskisimme heidän poistua. On niin vaikea -käyttäytyä töykeästi, ja tytöt ovat kieltämättä hyvin näppärät, vai -mitä?" - -Good oli jo alkanut tuntinsa ja valinnut opettajakseen kauneimman -joukosta, ja kun ei muu näyttänyt auttavan, alistuin minäkin syvään -huoaten kohtalooni. Sinä päivänä kävi kaikki oikein hyvin, sillä neidit -todellakin osasivat aineensa ja hymyilivät vain, kun vastasimme väärin -tahi teimme virheitä. Good oli harvinaisen tarkkaavainen ja Curtis -näytti syventyneen zu-vendi-kielen salaisuuksiin uudella innolla. - -"Mitähän tästäkin vielä tulee?" huokasin minä kurkistaessani -kumppaneihini. - -Seuraava päivä oli paljon hauskempi. Lukuisat kotimaatamme koskevat -kysymykset tekivät lukutyömme hyvin vaihtelevaksi ja me vastailimme -vointimme mukaan zu-vendi-kielellä. Minä kuulin Goodin vannovan -opettajattarelleen, että tämän kauneus loisti kuin aurinko Euroopan -impeihin verraten. Tyttö vastasi hiukan niskojaan nakaten, että -hän oli vain halpa opettajanainen eikä suinkaan "herrojen pilkattava". -Joka päivä lopetettiin lukeminen laululla, jota kuuntelin -suurella nautinnolla, sillä esitys oli hurmaavan luonnollinen ja -teeskentelemätön ja zu-vendi-kansan lemmenlaulut ovat liikuttavan -kauniit. - -Kolmantena päivänä oltiin jo hyvin tuttavallisella kannalla. Good -kertoi jonkun vanhan rakkaustarinansa kauniille opettajalleen ja -molemmat olivat viimein niin liikutetut, että huokailivat kilpaa. Minä -keskustelin opettajani kanssa, joka oli kaunis, sinisilmäinen tyttö; -zu-vendi-kielellä kaikista asioista taivaan ja maan välillä lainkaan -huomaamatta, että hän vahti vain sopivaa tilaisuutta pistääkseen suuren -torakan minun niskaani. Curtis istui opettajineen muista erillään ja he -näyttivät kaikesta päättäen ottaneen käytäntöön herra Wackfordin -kuuluisan opetusjärjestelmän hiukan muutettuna. Neitonen lausui -pehmeästi sanan "käsi", ja Curtis tarttui hänen käsiinsä, sanan -"silmät", ja oppilas katsoi syvälle hänen tummiin silmiinsä, sanan -"huulet", ja -- mutta juuri silloin _minun_ nuori neitini pudotti -torakan kaulukseni alle ja juoksi nauraen luotani. - -Minä en inhoa mitään niin kuin torakoita, ja kääntyen ympäri minä -sieppasin istuimelta tyynyn ja heitin sen ovelle pakenevaa tyttöä -kohti. Kuvailkaa siis kauhuani, kun ovi samassa aukeni ja _Nyleptha_ -astui huoneeseen kaksi henkivartijaa mukanaan. Heittoa ei voinut -peruuttaa (tyyny pyyhkäisi kypärin toiselta soturilta), mutta minä -koetin olla mahdollisimman viattoman näköinen, niinkuin en olisi tyynyä -milloinkaan nähnytkään. Good lopetti huokailunsa ja alkoi hoilaten -lukea kirjaansa ja Curtis vihelsi pitkään nousten synkännököisenä -paikaltaan. Tyttöraukat olivat aivan sanattomat hämmästyksestä. - -Entä Nyleptha! Hän pysähtyi ovelle karahtaen ensin hehkuvan punaiseksi -ja muuttui sitten kuolonkalpeaksi. - -"Soturit", sanoi hän rauhallisesti, "surmatkaa tuo nainen", ja hän -osoitti tyttöä, joka oli opettanut Curtista. - -Miehet kuulivat kyllä käskyn, mutta epäröivät. - -"Totteletteko vai ette?" kysyi kuningatar jälleen yhtä kylmästi. - -Silloin he lähestyivät tyttöä keihäät koholla. Curtis oli kuitenkin -ehtinyt toipua hämmästyksestään ja astui esiin huomatessaan, että -kohtaus oli muuttumaisillaan kaameaksi murhenäytelmäksi. - -"Takaisin!" karjaisi hän vihaisesti asettuen säikähtyneen tytön eteen -ja jatkoi kuningattareen päin kääntyen: - -"Hävetköön semmoinen hallitsija, joka tahtoo vuodattaa viatonta verta. -Tyttöä et tapa!" - -"Sinulla on epäilemättä syysi, miksi koetat häntä puolustaa!" tiuskaisi -Nyleptha. "Ethän kunnian miehenä voisi muuta tehdäkään. Mutta minä -sanon, että hänen täytyy kuolla", ja hän polki pientä jalkaansa -suunniltaan raivosta. - -"Hyvä on", vastasi Curtis; "sitten kuolen minä hänen kanssansa. Olen -nöyrin palvelijasi, oi kuningatar; tee minulle mitä ikinä tahdot", ja -kunnioittavasti kumartaen hän katseli kirkkailla silmillään -kuningatarta suoraan silmiin. - -"Toivoisin voivani tappaa sinutkin", vastasi Nyleptha, "sillä sinä vain -pilkkaat minua", ja tuntien itsensä voitetuksi hän purskahti -hillittömään itkuun ja oli niin kuninkaallisen suloinen intohimoisessa -surussaan, että minulle, vanhalle miehelle, kävi kateeksi Curtis, joka -oli saanut kunnian tukea hänen majesteettiaan. Kaiken sen jälkeen mitä -juuri oli tapahtunut oli sangen omituista nähdä Curtiksen hellävaroin -pitelevän häntä, mikä seikka näytti juolahtaneen Nylepthankin mieleen, -koska hän riistäytyi yht'äkkiä irti ja riensi pois meidän jäädessä -ällistyneinä tuijottelemaan toisiimme. - -Toinen henkivartija palasi kuitenkin pian ja ilmoitti, että tyttöjen -oli kuolemanrangaistuksen uhalla heti poistuttava kaupungista ja -pysyteltävä maaseudulla, missä tapauksessa heille ei mitään pahaa -tapahtuisi. He lähtivät heti erään heistä huomauttaessa tyynesti, että -minkäpä sille nyt mahtoi. Olihan kuitenkin hauskaa tietää, sanoi hän, -että heilläkin oli ollut kunnia opettaa meille hiukan zu-zendi-kansan -kaunista kieltä. Minun opettajani olikin erikoisen sievä tyttö, ja -unhottaen torakkajutun kokonaan minä annoin hänelle muistoksi kuuden -pennyn rahan, jota olin kauan pitänyt onnenrahanani. Entiset -kunnianarvoisat opettajamme ryhtyivät jälleen työhönsä, ja lienee -tarpeetonta sanoa, että muutos vieritti raskaan taakan sydämeltäni. - -Kun me samana iltana pelosta vavisten saavuimme kuninkaalliseen -illallispöytään, ilmoitettiin meille, että Nyleptha oli mennyt makuulle -ankaran päänsäryn tähden. Tämä päänsärky kesti kolme päivää, mutta -neljäntenä iltana hän oli saapuvilla, ja ruokailuhuoneeseen -siirryttäessä hän ojensi suloisesti hymyillen kätensä Curtikselle -pyytäen hänet siten pöytäkumppanikseen. Ylläkerrottu pieni tapaus oli -kokonaan unhottunut. Nyleptha huomautti vain naurahtaen, että käynti -lukuhuoneessamme oli aiheuttanut hänen päänsärkynsä. Vakava -ahertamisemme kirjojen ääressä oli tehnyt häneen niin syvän -vaikutuksen, oletti hän. - -Curtis vastasi kuivasti, että kuningatarkin oli hänen mielestään ollut -silloin tavallista vakavampi. Nyleptha ei sanonut siihen sanaakaan, -vaan loi häneen vain pikaisen läpitunkevan katseen, ja puhe siirtyi -muihin asioihin. Illallisen jälkeen Nyleptha piti kanssamme pienen -kuulustelun nähdäkseen mitä olimme oppineet ja sanoi olevansa tuloksiin -hyvin tyytyväinen. Ja aivan omasta aloitteestaan hän piti meille -samalla zu-vendi-kielestä pitkän esitelmän, joka oli todellakin hyvin -mielenkiintoinen. - -Norsunluisessa tuolissaan istuen kuunteli Sorais hilpeätä -keskusteluamme ja sanoi välistä pari sanaa hymyillen nopeaa, omituista -hymyään, joka kirkasti hänen kasvonsa kuin salama tumman pilven. Hänen -tumma kauneutensa, joka kammotti minua, oli hurmannut lähellä istuvan -Goodin melkein kokonaan. Mutta minä huomasin, ettei hän välittänyt -Goodin ihailusta, vaan oli tyyneydestään huolimatta katkerasti -mustasukkainen sisarelleen Nylepthalle. _Hänkin_ rakasti Curtista, mikä -huomio täytti sydämeni murheella ja pelolla. Luonnollisesti en ollut -asiastani aivan varma, sillä ei ole niinkään helppoa päästä selvyyteen -hänen kaltaisensa ylhäisen ja ylpeän naisen sisimmistä tunteista, -mutta olin huomannut pari pientä seikkaa, joiden nojalla tein -johtopäätökseni. Vanha elefantinpyydystäjä tietää kuivasta ruohostakin, -mistäpäin tuuli puhaltaa. - -Siten menivät toisetkin kolme kuukautta, joiden kuluessa opimme -tyydyttävästi hallitsemaan maan kieltä, joka olikin sangen helppoa -oppia. Ajan oloon me saavutimme kaikkein suosion, ylimystenkin, -ja meidän viisauttamme ylistettiin kaikkialla. Muistaakseni -olen jo sanonut, että Curtis opetti muutamille etevimmille -teollisuudenharjoittajille lasinvalmistustaidon, ja vanhan almanakan -avulla, joka oli mukanamme, me pidimme maan oppineille useita esitelmiä -tähtitaivaan salaisuuksista. Höyrykoneenkin ajatuksen onnistuimme -kokeiden avulla selittämään muutamille oppineille, joiden hämmästys oli -aivan rajaton. - -Lopulta päättivät maan johtavat henkilöt, ettemme saaneet millään -muotoa poistua maasta, mikä olisi ollut mahdotonta, vaikka meillä olisi -ollut siihen lupakin. Monenlaiset kunnianosoitukset tulivat osaksemme -ja meidät nimitettiin kuningatarten henkivartijajoukon upseereiksi. -Meidät velvoitettiin asumaan palatsissa ja mielipidettämme kysyttiin -maan kaikissa asioissa. - -Mutta kirkkaalta näyttävälle taivaallemme oli nousemassa suuri ja -uhkaava pilvi. Noista kovan onnen virtahevosista emme olleet tosin -kuulleet hiiskahdustakaan, mikä ei suinkaan merkinnyt sitä, että Agonin -johtama mahtava papisto olisi unhottanut tekemämme pyhyydenloukkauksen. -Pappien vihamielisyys päinvastoin kasvoi päivä päivältä. Meidän -menestyksemme oli muuttanut heidän sokean uskonkiihkonsa hillittömäksi -kateudeksi, ja he himosivat kostoa. He olivat olleet siihen saakka maan -viisaat miehet, joita oli aina kohdeltu erikoisella taikauskoisella -kunnioituksella, mihin asiaintilaan meidän saapumisemme vaikutti sangen -häiritsevästi. Laveat tietomme ja monet ihmeelliset kokeemme -vaikuttivat sen, että Zu-Vendis-maan sivistyneimmät kansalaiset -alkoivat yleisesti vieroa papistoa, joka vieritti syyn meidän -niskoillemme ja oli päättänyt tuhota meidät. - -Toinen välitön vaara uhkasi meitä sotamarski Nastan ja hänen -hengenheimolaistensa taholta. Nasta oli ollut jo monta vuotta Nylepthan -suosittu kosija ja oli, mikäli minä huomasin, päättänyt ajaa tahtonsa -perille kaikista vastuksista huolimatta. Meitä hän oli alusta alkaen -kohdellut töykeästi, ja hänen huonosti salattu vastenmielisyytensä -meitä kohtaan saattoi leimahtaa ilmituleen millä hetkellä hyvänsä. -Meidän saavuttuamme oli nimittäin kaikki muuttunut, tuo siveä Nyleptha -ei ollut enää häntä näkevinäänkään, ja syy oli helposti arvattavissa. -Raivoissaan Nasta rupesi liehittelemään Soraista, joka pysyi häntä -kohtaan kuitenkin jääkylmänä ja vain ivasi hänen huikentelevaisuuttaan. -Silloin hänen mieleensä johtui pohjoisen vuorisolan toisella puolen -olevat kolmekymmentätuhatta miekkamiestä, jotka olivat hänen käskystään -milloin hyvänsä valmiit naulaamaan päämme Milosiksen porttien päälle. - -Mutta ensin hän päätti, kuten kuulimme, pyytää julkisesti Nylepthan -kättä kuningatarten viime vuoden aikana säätämien lakien -vahvistamistilaisuudessa, minkä hämmästyttävän uutisen Nyleptha -ilmoitti meille teeskennellyn huolettomasti, mutta hiukan -vavahtelevalla äänellä tuon tärkeän päivän edellisenä iltana. - -Curtis puri huultaan ja koetti mahdollisimman hyvin salata -levottomuutensa. - -"Ja minkä vastauksen suvaitsee kuningatar antaa tuolle mahtavalle -miehelle?" kysyin minä leikillisesti. - -"Vastauksenko, Macumazahn?" (Zu-Vendi-maassa käytimme zulujen meille -antamia nimiä), sanoi hän kohottaen norsunluunvalkoisia hartioitaan. -"En todellakaan tiedä. Turvattoman naisraukan on vaikea tietää mitä -tehdä, kun kosijalla on kolmekymmentätuhatta soturia puolellaan", ja -pitkien silmäripsiensä alta hän katsahti Curtikseen. - -Samassa nousimme pöydästä siirtyäksemme toiseen huoneeseen. - -"Quatermain, kuulehan", kuiskasi Curtis minulle. "En ole milloinkaan -puhunut asiasta, mutta luultavasti olet arvannut tunteeni. Minä -rakastan Nylepthaa, enkä totisesti tiedä mitä minun on nyt tehtävä." - -Olin onneksi jo pohtinut kysymystä ja kykenin siis antamaan hänelle -neuvon, joka mielestäni oli viisain. - -"Sinun täytyy puhua Nylepthalle jo tänä iltana", sanoin minä. -"Nyt tahi ei milloinkaan. Mene hänen luoksensa ja kuiskaa, että tahdot -puhutella häntä keskiyön hetkellä Rademaksen patsaan luona suuressa -vastaanottosalissa. Minä vahdin, ettei kukaan asiaton pääse teitä -häiritsemään. Nyt tahi ei milloinkaan, Curtis." - -Menimme toiseen huoneeseen, jossa Nyleptha istui käsiinsä nojaten -suloisilla kasvoillaan alakuloinen ilme. Sorais keskusteli hillittyyn -tapaansa Goodin kanssa. - -Aika kului vitkalleen ja neljännestunnin kuluttua minä tiesin -kuningatarten poistuvan. Curtis ei ollut vielä voinut sanoa -sanottavaansa, sillä kuningattaria ei ollut helppo tavata yksin, vaikka -olimmekin alituisesti heidän seurassaan. Vaivasin päätäni koko ajan ja -vihdoin keksinkin keinon. - -"Eikö kuningatar suvaitsisi laulaa palvelijoilleen?" sanoin minä -kumartaen syvään Soraiksen edessä. "Laula meille, oi Yön tytär -(Soraiksen lempinimi), sillä me olemme niin alakuloiset tänä iltana." - -"Minun lauluni eivät ilahduta murheellista mieltä, Macumazahn", vastasi -hän, "mutta jos teitä huvittaa, niin voinhan minä laulaa laulun", ja -nousten paikaltaan hän astui pöydälle asetetun sitran tapaisen -soittokoneen ääreen ja löi muutamia hajanaisia sointuja. - -Hetkisen vaitiolon jälkeen hän alkoi kauniilla täyteläisellä äänellään -laulaa laulua, jonka sanat ja sävel olivat niin liikuttavat, että -kuulijan sydän melkein seisahtui. Jokainen säe henki hylätyn katkeraa -surua ja epätoivoa. - -"Nyt, Curtis", kuiskasin minä, kun Sorais aloitti toisen värssyn. - -"Nyleptha", kuulin minä hänen sanovan, sillä olin niin jännityksessä, -että olisin kuullut heikommankin kuiskauksen Soraiksen laulusta -huolimatta -- "Nyleptha, minun täytyy saada puhua kanssasi tänä iltana. -Minä rukoilen, salli sen tapahtua." - -"Miten se voisi käydä päinsä?" vastasi Nyleptha. "Me kuningattaret emme -ole kuten muut ihmiset. Meillä on aina vahdit ympärillämme." - -"Minä odotan sinua keskiyön hetkellä Rademaksen patsaan luona. Tiedän -tunnussanan. Macumazahn ja zulu vahtivat, ettei kukaan voi yllättää -meitä. Oi tule, kuningattareni, älä kiellä." - -"Eihän sellainen sovi", mutisi hän, "ja huomenna --" - -Samassa alkoi laulun sävel hiljentyä vaietakseen pian kokonaan ja -Sorais kääntyi hitaasti ympäri. - -"Minä tulen", kuiskasi Nyleptha kiireesti, "mutta muista, ettet jätä -minua pulaan, jos henkesi on sinulle rakas." - - - - -XVI. - -PATSAAN LUONA. - - -Oli yö ja Siintävässä kaupungissa vallitsi syvä hiljaisuus. - -Curtis, Umslopogaas ja minä hiivimme salaa kuin pahantekijät käytävien -läpi suuren valtaistuinsalin sisäänkäytävää kohti. Vahdin huuto -pysähdytti meidät kerran, mutta sanottuani tunnussanan pääsimme -vapaasti menemään. Olimmehan henkivartijaupseereita, joten meillä oli -oikeus liikkua vapaasti missä halusimme. - -Pääsimme onnellisesti perille. Askeleemme kajahtelivat ontosti tuon -suuren huoneen hiljaisuudessa ja niiden kaiku kiiriskeli -marmoriseinästä toiseen korkealla kaartuvaan kattoon saakka johtaen -mieleen kertomukset vainajista, jotka keskiyön hetkellä tulevat -katsomaan entisiä olinpaikkojaan. - -Kirkas täysikuu loi korkealla olevista ikkuna-aukoista hopeisia juovia -mustalle marmorilattialle ja valaisi kirkkaasti nukkuvan Rademaksen ja -hänen vieressään seisovan enkelimäisen olennon. - -Asetuimme patsaan varjoon odottamaan. Umslopogaas seisoi hiukan -edempänä seinän pimennossa tapparaansa nojaten ja hänen pitkä tumma -vartalonsa häipyi melkein kokonaan hämärään. - -Odotimme niin kauan, että olin jo melkein nukahtaa kylmää marmoria -vasten nojatessani, kun samassa Curtiksen syvä hengähdys havahdutti -minut. Kaukaa kuului hiljaista ääntä kuin seiniä kaunistavat patsaat -olisivat kuiskailleet toisilleen menneiden aikojen tapahtumia. - -Kuuntelin hengähtämättä ja hetkisen kuluttua kuulin selvästi vaatteiden -kahinaa, joka tuli yhä lähemmäksi. Näimme erään olennon hiipivän -valojuovalta toiselle ja kuulimme jo pehmoisen sandaalin kosketuksen -marmorilattiaan. Seuraavassa hetkessä näimme pimennossa seisovan zulun -kohottavan kätensä mykkään tervehdykseen, ja NyIeptha seisoi edessämme. -Miten kaunis hän olikaan pysähtyessään hetkeksi kirkkaaseen kuutamoon! -Kätensä hän oli painanut sydäntään vasten ja hänen valkoinen povensa -kohoili levottomasti. Hänen päänsä ympärillä oli keveä huntu, joka -osaksi peitti hänen suloiset piirteensä tehden hänet entistä -ihanammaksi. Kauneus ei ole milloinkaan niin hurmaava kuin ollessaan -osaksi peitetty antaen silloin mielikuvitukselle vapaamman vallan. -Siinä hän seisoi edessämme hiukan epäröiden, mutta kuitenkin -ryhdikkäänä, ja mieleni valtasi kumma hurma. Sillä hetkellä minusta -tuli hänen orjansa, joka vieläkin olen, sillä hän oli todellakin -enemmän enkelin kuin rakastavan ja intohimoisen kuolevaisen naisen -näköinen. Tervehdimme häntä syvään kumartaen. - -"Olen tullut", kuiskasi hän, "mutta tekoni on kovin vaarallinen. Te -ette tiedä, kuinka minua vartioidaan. Papit vahtivat minua. Sorais, -Nasta ja minun omat henkivartijanikin vaanivat askeleitani. Olkoot he -vain varuillaan", ja hän polki pientä jalkaansa. "Olen nainen ja ajan -asiani tarmolla, ja olen kuningatar, joka voi kostaa. Olkoon Nasta -varuillaan. Sen sijaan että antaisin hänelle käteni, minä otan hänen -päänsä", ja hän huokasi melkein nyyhkyttäen, mutta katsoi samassa -meihin hymyillen ja naurahti. - -"Pyysit minua tulemaan tänne, herrani Incubu. Tahdot varmaankin -neuvotella kanssani valtion asioista, sillä minä tiedän, että sinulla -on aina suuria suunnitelmia minun ja kansani hyväksi. Kuningattarena en -voinut evätä pyyntöäsi, vaikka yön pimeys minua hirvittikin", ja jälleen -hän nauroi katsoen Curtista loistavin silmin. - -Ajattelin olevan parasta siirtyä hiukan edemmäksi, sillä nuo "valtion -asiat" eivät olleet tietystikään sivullisia varten, mutta hän ei -antanut minun mennä kauas. Minun piti pysähtyä parin askeleen päähän, -sillä hän pelkäsi jonkun voivan yllättää meidät. Ja niin tapahtui, että -minä kuulin tahtomattani kaikki mitä puhuttiin. - -"Sinä tiedät kyllä, Nyleptha", sanoi Curtis, "etten minä pyytänyt sinua -tulemaan semmoisten asioiden tähden tälle yksinäiselle paikalle. -Älkäämme tuhlatko aikaa turhan takia, vaan kuule, mitä tahdon sinulle -sanoa. Minä lemmin sinua, Nyleptha." - -Nämä sanat kuullessaan Nylepthan kasvojen ilme muuttui. Veitikkamaisuus -katosi jäljettömiin ja hänen kasvoillaan kuvastui niin suuri rakkaus, -että ne muistuttivat hänen yläpuolellaan olevaa marmorienkeliä. Jokin -profeetallinen vaisto oli varmaankin ohjannut ammoin sitten kuolleen -Rademaksen kättä, kun hän oli ihmeellisen unensa hengettärelle antanut -jälkeläisensä kasvonpiirteet. Curtis oli luultavasti myöskin huomannut -tuon hämmästyttävän yhdennäköisyyden, sillä hän katsahti äkkiä kuun -valaisemaan kuvaan ja jälleen lemmittynsä kasvoihin. - -"Sanot rakastavasi minua", lausui Nyleptha harvakseen, "ja sinun -äänessäsi on totuuden sävy, mutta mistä minä voin tietää, puhutko -todellakin totta? - -"Vaikka", jatkoi hän ylpeän nöyrästi, "minä en olekaan mitään herrani -edessä", hän notkisti hiukan polviaan Curtikselle, "jonka ihmeellisen -kansan rinnalla me olemme vain lapsia, niin minä olen kuitenkin -kuningatar, jonka käskyä sadattuhannet soturit tottelevat. Ja vaikka -kauneuteni ei ole hänen silmissään minkään arvoinen", hän nosti -huntuaan ja notkisti jälleen polviaan, "niin minua pidetään -kuitenkin kauniina kansani keskuudessa, ja siitä saakka kuin tulin -täysikasvuiseksi ovat kuningaskuntani mahtavimmat riidelleet kädestäni -ikäänkuin olisin hirvi, joka joutuu nälkäisimmän suden saaliiksi, tahi -hevonen, joka myydään enimmän tarjoavalle. Suokoon herrani anteeksi, -jos puheeni väsyttää häntä, mutta hän on suvainnut sanoa rakastavansa -minua, Nylepthaa, Zu-Vendis-maan kuningatarta, ja vaikka rakkauteni ei -olekaan hänen mielestään suuriarvoinen, on se minulle kaikki kaikessa. - -"Oi, miten voin minä tietää, että rakastat vain minua!" huudahti hän -äkkiä muuttuneella äänellä. "Voiko kukaan sanoa, ettet pian kyllästy -minuun ja lähde luotani jättäen minut suremaan? Voihan olla, että -rakastat jotakin toista naista, jota en tunne, mutta joka vielä elää ja -hengittää tämän saman kuun alla, joka minua nyt katselee. Sano, miten -voin sen tietää!" Ja hän kohotti kätensä Curtista kohti ja katsoi -rukoilevasti hänen silmiinsä. - -"Nyleptha", vastasi Curtis, "olen sanonut sinulle, että rakastan sinua, -mutta kuinka voisin kuvata rakkauteni suuruuden? Voidaanko rakkautta -mitata? Tahdon kuitenkin koettaa. Minä en kiellä eläissäni kohdanneeni -muitakin naisia, mutta minä sanon, että vain sinua minä rakastan -kaikesta sydämestäni ja sielustani. Minä rakastan sinua nyt ja iäti, ja -vielä kuolemani jälkeenkin sinun äänesi hyväilee korviani kuin ihanin -soitanto ja sinun kosketuksesi saattaa minut autuuden hurmioon. Siellä -on maailma kaunis, missä sinä olet, ja minä näen vain sinut: Oi, -Nyleptha, sinua minä en milloinkaan jätä; sinun ja rakkautemme tähden -minä tahdon unhottaa kotini, kansani ja isänmaani. Sinä korvaat minulle -kaikki. Sinun luonasi tahdon elää, Nyleptha, ja sinun luonasi tahdon -kuolla." - -Hän vaikeni ja katsahti lemmittyynsä, mutta Nyleptha painoi päänsä alas -eikä virkkanut mitään. - -"Katso!" jatkoi Curtis viitaten marmoriryhmään, jota kuu kirkkaasti -valaisi. "Sinä näet tuon taivaallisen olennon, joka nojaa kädellään -nukkuvan miehen otsaan, ja sinä näet, kuinka hänen kosketuksensa -saa hänen henkensä hehkumaan, niin että loiste kajastaa hänen -kasvoilleenkin. Samoin on minunkin laitani. Sinä, Nyleptha, olet -sytyttänyt sydämeni, joka ei ole enää minun omani, vaan sinun. Henkeni -ja elämäni ovat sinun, Nyleptha, muuta en voi sanoa." - -Hän vaikeni nojautuen patsaan jalustaa vasten ja hänen silmänsä -säihkyivät. Kasvot olivat käyneet kalpeiksi, mutta uljas ja kaunis hän -oli katsella. - -Nyleptha kohotti hitaasti kasvonsa ja katsoi häntä suoraan silmiin kuin -lukeakseen hänen sisimmät ajatuksensa. - -"Mitä minä, heikko nainen, voin muuta tehdä kuin uskoa sanasi", lausui -hän vihdoin ja hänen hiljainen äänensä helähti kuin hopeakello. "Jos -lienee niin sallittu, että olen nyt uskonut valetta, niin valkeneehan -kerran sekin päivä, jolloin meidän on tästäkin hetkestä tili tehtävä. -Ja kuule nyt sanani, sinä kaukaa tullut muukalainen, joka olet -ryöstänyt sydämeni ja mielenrauhani. Käteni, ylhäisen sukuni, pyhän -kiven, iankaikkisen auringon, kansani onnen ja valtaistuimeni nimessä, -jonka todennäköisesti tähtesi menetän, minä vannon olevani sinun niin -elämässä kuin kuolemassakin. Tämän ensimmäisen pyhän suudelmani nimissä -vannon rakastavani vain sinua viimeiseen hengenvetooni saakka ja vielä -tulevassa elämässäkin, johon sanot meidän joutuvan kuolemamme jälkeen. -Sinun tahtosi on minun tahtoni ja sinun tiesi on minun tieni. - -"Tiedätkös, herrani, miten nöyrä rakastavainen nainen voi olla? Katso, -minä, kuningatar, polvistun eteesi uskollisuuden valaani vannomaan", ja -tuo suloinen olento laskeutui polvilleen kylmälle marmorille Curtiksen -jalkain juureen. - -En todellakaan tiedä mitä sitten tapahtui, siliä voimatta enää pysyä -kauemmin paikallani minä hiivin hiukan vilvoittelemaan vanhan -Umslopogaasin viileään seuraan, jättäen rakastavaiset lopettamaan -väliensä selvittelyä, mikä ei niin pian päättynytkään, ellen väärin -muista. - -Umslopogaas seisoi kuten tavallisesti tapparaansa nojaten ja katseli -kuutamokohtausta suopeasti hymyillen. - -"Ah Macumazahn", virkkoi hän pudistaen päätään, "teidän valkoihoisten -tapoja minä en milloinkaan opi ymmärtämään. Syy on kait siinä, että -olen jo liian vanha. Katsohan nyt noitakin. Kauniimpaa paria saa -hakemalla hakea ja rakkautta ei näytä puuttuvan; miksi siis kaikki tämä -juonittelu? Koska Incubu kerran rakastaa tyttöä, niin onhan selvintä, -että hän maksaa vaaditun hinnan kuin mies eikä tuossa turhia temppuile. -Siten säästyisivät monet ikävyydet ja mekin saisimme nukkua yömme -rauhassa. Mutta johon nyt! Puhutaan puhumasta päästyäkin ja -nuoleskellaan, niin että oikein ilettää! Eugh!" - -Noin puolentunnin kuluttua tuli "kyyhkyspari" luoksemme. Curtis -silmäili meitä hieman ujostelevasti, mutta Nyleptha huomautti vain -rauhallisesti, että marmori oli sangen kaunista kuutamossa. Sitten hän -tarttui käteeni sanoen, että olin hänen "herransa" paras ystävä ja niin -ollen myös hänenkin. Umslopogaasin kirvestä hän katseli uteliaasti ja -sanoi merkitsevästi, että sitä tarvittaisiin luultavasti piankin häntä -puolustamaan. - -Sitten hän nyökkäsi meille jokaiselle ja katsahtaen hellästi -lemmittyynsä hän kiiruhti pois häipyen salin hämärään kuin ihana näky. - -Paluumatkalla, joka sujui aivan onnellisesti, Curtis kysyi hilpeästi, -mitä minä oikein tuumailin, kun olin niin vaiti. - -"Ihmettelen vain tämän maailman järjestystä", vastasin. "Minkätähden on -niin määrätty, että toiset miehet aina tapaavat kauniita kuningattaria, -jotka rakastuvat heihin, kun taas toisista ei kukaan välitä. Ihmettelen -myös, montakohan urhoollista miestä tämän yön tapahtumat vielä -maksavat." - -Tunteet eivät näytä muuttuvan iän mukana, ja minä en voinut sille -mitään, että olin hiukan mustasukkainen Curtikselle, niin rumaa kuin se -olikin. - -Seuraavana aamuna sai Good tietää tämän iloisen uutisen ja hänen -kasvoilleen levisi aurinkoinen hymy, sillä hän ei ollut iloinen -ainoastaan Curtiksen takia, vaan muustakin syystä. Hän lempi Soraista -aivan yhtä kiihkeästi kuin Curtis Nylepthaa, mutta hänen rakkautensa ei -ollut yhtä onnellinen. Hänestä, samoinkuin minustakin, oli näyttänyt, -että tuo tumma, Cleopatran näköinen kuningatar suosi omalla omituisella -tavallaan Curtista paljon enemmän kuin häntä. Senpätähden hän olikin -niin hyvillään, että mies, joka oli aivan tietämättään hänen -kilpailijansa, oli ainiaaksi korjattu varmaan talteen. Hänen naamansa -piteni kuitenkin hiukan, kun hänelle kerrottiin, että asia oli -pidettävä vielä toistaiseksi salassa kaikilta ja ehdottomasti -Soraikselta. Tällä hetkellä voisi uutisen julkaiseminen aiheuttaa -sellaisen valtiollisen mullistuksen, että siitä meidän olisi vaikea -kunnialla selvitä. Meidän oli tarkoin harkittava kaikki puheemme ja -toimenpiteemme, sillä asian liian varhainen julkaiseminen voisi maksaa -Nylepthalle hänen valtaistuimensa. - -Samana aamuna olimme jälleen valtaistuinsalissa, ja minä en voinut olla -itsekseni hymyilemättä, kun muistelin viime yön tapahtumia ja -ajattelin, että jos nämä seinät voisivat puhua, niin ne tietäisivät -kertoa kummia tarinoita. - -Mitä näyttelijöitä naiset ovatkaan! Kultaisella valtaistuimellaan istui -Nyleptha kuninkaallisessa asussaan, ja kun Curtis astui sisään -henkivartijaupseerin täydessä univormussa ja tervehti häntä nöyrästi -kumartaen, nyökäytti hän vain kylmästi päätään ja kääntyi heti -toisaalle. Tuo suuri huone oli ääriään myöten täynnä väkeä. Lakien -vahvistus oli juhlallinen toimitus, joka oli houkutellut paikalle -paljon sellaisia, joiden ei olisi tarvinnutkaan viran puolesta olla -läsnä. Kaupunkiin ja ympäristöön oli myös levinnyt huhu, että tässä -tilaisuudessa Nasta aikoi julkisesti pyytää Nylepthaa vaimokseen, mikä -uutinen oli myös houkutellut paljon ylimyksiä paikalle. - -Ystävämme papit olivat tulleet oikein miehissä Agonin johdolla, joka -katseli meitä kostonhimoisesti, ja heidän joukkonsa olikin sangen -mahtava. Pitkine valkoisine kauhtanoineen ja kultaisine vöineen, joista -välkkyvät kalanmuotoiset kilvet riippuivat, he erosivat kaikista -muista. Ylimyksiä oli, kuten jo sanoin, paljon saapuvilla ja jokaisella -oli mukanaan loistavasti puettu palvelijaseurue. Nasta seisoi heidän -edessään sivellen miettivästi mustaa partaansa ja oli tavattoman äreän -näköinen. - -Lakien vahvistustoimitus oli muuten hyvin vaikuttava. Loistavaan pukuun -puettu upseeri luki kaikuvalla äänellä jokaisen lain ja ojensi sen -sitten torvien toitahdellessa kuningatarten allekirjoitettavaksi, -jolloin kuningatarten henkivartijat kohottivat keihäänsä tervehdykseen -ja laskivat ne taas jymähtäen marmorilattiaan. Lukemiseen ja -kirjoittamiseen kului pitkä aika, mutta vihdoin oli viimeinen käsissä. -Se oli laki muukalaisista. "Koska muutamat ylhäiset muukalaiset", luki -upseeri, "olivat tehneet maalle arvaamattoman hyödyllisiä palveluksia, -annettiin kolmelle heistä vähäiseksi korvaukseksi arvonimi 'ylimys' ja -kuningatarten lahjoittamat arvokkaat maatilat." - -Kun lahjakirja oli luettu ja allekirjoitettu, toitahtivat torvet ja -keihäät jymähtivät kuten tavallisesti, mutta valtaherrat kuiskailivat -keskenään ja Nasta puri hammasta. Heitä ei saavuttamamme suosio -miellyttänyt, mikä oli asianhaaroihin katsoen ehkä aivan luonnollista. - -Sitten seurasi hetken hiljaisuus, jonka Nasta vihdoin keskeytti. Katse -ylpeänä hän astui esiin nöyrästi kumartaen ja pyysi saada esittää -kuningatar Nylepthalle erään armonosoitusanomuksen. - -Nyleptha kalpeni hiukan, mutta kehoitti armollisesti nyökäten Nastaa -esittämään asiansa. Tämä tekikin sen lyhyesti ja suoraan asiaan käyden, -kuten soturi ainakin. Muutamin koruttomin sanoin hän pyysi Nylepthaa -vaimokseen. - -Mutta ennenkuin Nyleptha ehti vastata, nousi ylimmäinen pappi Agon -puhumaan ja esiintoi loistavan kaunopuheliaasti tämän ehdotetun -avioliiton moninaiset edut. Nastan alueethan olivat jo niin suuret, -että hän omisti melkein kolmannen osan valtakuntaa, joten liitto -vahvistaisi arvaamattomasti kuningaskunnan eheyttä. Kansa ja soturit -riemuitsisivat, sillä Nasta oli kuuluisa mies ja pohjoisessa asuvain -vuoristolaisten suosikki. Vanhan kuningassuvun valtaistuimella -pysyminen oli taattu ja liitto saisi osakseen auringon täydellisen -hyväksymisen ja siunauksen. Monet hänen esiintuomansa näkökohdat olivat -täysin pätevät ja valtion etua katsoen oli ehdotettu avioliitto hyvin -edullinen, mutta ne eivät näyttäneet tekevän toivottua vaikutusta. -Nylepthan kasvot olivat Agonin puhuessa aivan liikkumattomat; hän kyllä -hymyili, mutta hymyn alla piili kivikova ilme ja hänen silmänsä -alkoivat omituisesti säihkyä. - -Agon vaikeni viimein ja Nyleptha valmistautui vastaamaan, mutta -ennenkuin hän ehti mitään sanoa, kumartui Sorais hänen puoleensa ja -sanoi kuiskaten mutta kuitenkin niin kovasti että minä kuulin: -"Punnitse tarkoin vastauksesi, sisareni, sillä meidän valtaistuimemme -voivat olla sanojesi varassa." - -Nyleptha ei sanonut siihen mitään ja hiukan hartioitaan kohauttaen ja -omituisesti hymyillen Sorais nojautui tuoliinsa. - -"Minulle on todellakin tapahtunut suuri kunnia", lausui Nyleptha sitten -rauhallisesti, "kun minulle on ehdotettu avioliittoa, jonka tekin, -Agon, olisitte valmis siunauksellanne vahvistamaan. Minusta tuntuu -aivankuin olisitte jo vihkinyt meidät, ennenkuin morsian on ehtinyt -sanoa sitä tahi tätä. Nasta, minä kiitän sinua ja tahdon muistaa -sanasi, mutta en aio vielä mennä naimisiin. Avioliitto on malja, jonka -maun tietää vasta sitten kun on siitä maistanut. Minä kiitän sinua -vielä kerran", ja hän nousi kuin mennäkseen. - -Nastan kasvot mustuivat raivosta, sillä hän käsitti sanojen merkitsevän -sitä, että hän oli saanut auttamattomasti rukkaset. - -"Kiitän kuningatarta hänen armollisista sanoistaan", vastasi hän -vaivoin hilliten kiukkunsa ja ollen kaikkea muuta kuin kiitollisen -näköinen. "Kätken ne sydämeni sisimpään sopukkaan. Minulla on vielä -toinenkin pyyntö. Ehkä kuningatar suvaitsee antaa minulle luvan lähteä -pohjoiseen omaisteni luokse odottelemaan, kunnes kuningatar suvaitsee -vastata kosintaani joko myöntävästi tai kieltävästi. Ehkä", jatkoi hän -ivallisesti, "kuningatarta huvittaisi tulla jonkun kerran vierailemaan -luokseni noiden muukalaisten keralla", ja hän loi meihin synkän -katseen. "Vuoristo, jossa asun, on tosin karu ja köyhä, mutta minulla -on siellä kolmekymmentätuhatta soturia teille tervetuloa toivottamassa. -Ja me vuoristolaiset olemme vakaata väkeä." - -Puhetta, joka oli selvä kapinanjulistus, kuunneltiin syvän hiljaisuuden -vallitessa, mutta Nyleptha, joka oli sävähtänyt hehkuvan punaiseksi, -vastasi ylpeästi ja säkenöivin silmin: - -"Ole huoletta, Nasta. Minä tulen varmasti näiden muukalaisten ylimysten -keralla sinua tervehtimään, ja jokaista vuoristolaistasi vastaan, jotka -sanovat sinua prinssiksi, minä tuon kaksi aavikkosoturia, jotka sanovat -minua kuningattareksesi, ja sittenpähän nähdään, kumpi rotu on -sitkeämpi. Näkemiin siis!" - -Torvet toitahtivat ja kuningatarten poistuttua hajausivat hämmästyneet -läsnäolijatkin kiireesti ja pelokkaasti keskustellen. Raskain mielin -minäkin astelin asuntoomme, sillä verinen kansalaissota näytti olevan -välttämätön. - -Pari viikkoa kului aivan rauhallisesti. Curtis ja Nyleptha kohtasivat -harvoin ja koettivat kaikin mahdollisin keinoin pitää hellän suhteensa -salassa, mutta siitä huolimatta alkoi kaupungissa liikkua heistä mitä -erilaisimpia huhuja, joiden alkuperää oli mahdoton saada selville. - - - - -XVII. - -MYRSKY PUHKEAA. - - -Puhuin äsken näköpiiriimme ilmaantuneista uhkaavista pilvenlonkareista -jotka tummenivat joka hetki ja joista Soraiksen toivoton rakkaus -Curtikseen oli peloittavin ja vaarallisin. Niin kauniin ja ylhäisen -naisen rakkautta ei kukaan mies voi pitää joutavanpäiväisenä -pikkuseikkana ja Curtikselle se tuotti paljon huolta ja murhetta, hän -kun oli niin vaikeassa asemassa. Myrsky läheni vinhaa vauhtia. - -Vaikka Nyleptha olikin mitä suloisin nainen, täytyy kuitenkin totuuden -nimessä sanoa, että hän oli hyvin taipuvainen mustasukkaisuuteen -saattaen siten rakastettunsa moneen pahaan pulaan. Soraiksen rakkaus -alkoi ilmetä yhä kiihkeämmin eikä Curtis voinut panna sille mitään -esteitä salaisuutensa säilyttämisen tähden. Muussa tapauksessa hän -olisi voinut lopettaa sen heti sanomalla, että hän aikoi naida hänen -sisarensa. Curtiksen rehellistä sydäntä kiusasi suuresti sekin seikka, -että hän tiesi Goodin rakastuneen korvia myöten tuohon omituiseen, -mutta viehättävään "yön tyttäreen". Bougwan-parka oli todellakin -laihtunut niin, että hän oli vain varjo entisestään, ja monokkeli pysyi -tuskin enää hänen silmässään. Sorais ei työntänyt häntä luotaan, vaan -piti hänet huolettomalla keimailullaan juuri parhaassa vireessä -ajatellen epäilemättä, että tuo rakastunut muukalainen saattoi olla -tarvittaessa hyvinkin hyödyllinen. Minä koetin monin vihjauksin -saada Good-paran ymmärtämään tilanteen, mutta kun hän ei ollut -kuulevinaankaan puheitani, ajattelin olevan parasta olla sekaantumatta -koko juttuun. Asiahan saattaisi siten vain pahentua. - -Good-parka, hän oli aivan naurettava lemmen huumassaan, ja hänen -mieleensä johtui kaikenlaisia mielettömyyksiä, joilla hän uskoi -edistävänsä kallista asiaansa. Vanhan kunnianarvoisan opettajansa -avulla hän sepitti pitkän rakkauslaulunkin, jossa toisinto: "suutelen -huuliasi" uudistui lukemattomat kerrat ja jonka hän aikoi jonakin -kuutamoyönä laulaa lemmittynsä ikkunan alla. - -Zu-Vendis-maassa on nimittäin aivan yleistä, että nuoret miehet -kunnioittavat ihailemiaan naisia esittämällä jonkun kauniin laulun -näiden ikkunan alla, mihin tarkoitukseen tunnelmalliset kuutamoyöt ovat -hyvin soveliaat. Olivatpa laulajan tarkoitukset vakavat tahi ei, niin -ei kukaan, jolle kunnianosoitus on omistettu, milloinkaan loukkaannu. -Ylhäisimmätkin naiset mukautuvat tapaan yhtä mielellään kuin -englantilainen neitonen kuulee kauniita kohteliaisuuksia. - -Tähän vanhaan kansantapaan turvautuen Good siis päätti pitää serenaadin -Soraikselle, jonka huoneet olivat meitä vastapäätä kapean pihan -toisella puolen. Mukanaan sitran tapainen soittokone, jota hän -- ollen -kohtalaisen taitava kitaran soittaja -- oli oppinut helposti -käsittelemään, hän pani sitten eräänä kirkkaana yönä päätöksensä -täytäntöön. Nukuin jo sikeästi, kun konsertti alkoi, mutta heräsin -pian, sillä Goodilla on julma ääni, ja hyppäsin ikkunaan katsomaan mikä -oli hätänä. - -Näin hänen seisovan linnanpihalla kirkkaassa kuutamossa päässään -suunnaton strutsinsulista sommiteltu koristelaite ja yllään väljä -silkkinen viitta, joka on kylläkin sopiva vaatekappale tällaisissa -tilaisuuksissa. Sitransa ontuvalla säestyksellä hän esitti parhaillaan -melkein täyttä kurkkua karjuen sepittämäänsä kamalaa rakkaudenhymniä. -Hovineitosten ikkunoista kuului tukahdutettua tirskuntaa, mutta Sorais, -jota minun täytyi vilpittömästi surkutella, jos hän sattui esityksen -kuulemaan, ei näyttänyt pienintäkään elon merkkiä. Kun laulu -intohimoisine toisintoineen "suutelen huuliasi" ei tuntunut loppuvan -lainkaan, kyllästyimme mekin -- olin herättänyt Curtiksen katsomaan -hullutusta -- näihin kissannaukujaisiin. Huusin Goodille, että täytä -nyt jo uhkauksesi ja anna sitten ihmisten nukkua yönsä rauhassa, mikä -kehoitus jäähdytti kokonaan hänen kuuman verensä. Laulajaiset loppuivat -siihen. - -Tilanteen vakavuudesta huolimatta oli tapaus sangen huvittava ja -osoittaa, että kaikissa asioissa, vakavimmissakin, on aina jokin -huvittava piirre, jos vain voidaan huomata se. Kyky löytää tuo piirre -on korvaamaton taito, jota pitäisi aina pyrkiä kehittämään. - -Sorais kävi sitä kiihkeämmäksi mitä enemmän Curtis karttoi häntä, ja -lopulta muuttui tilanne aivan sietämättömäksi. Jostakin merkillisestä -syystä hän oli aivan sokea huomaamaan asian oikeata laitaa ja minä -pelkäsin kovin hetkeä, jolloin hänen silmänsä aukenisivat. Hän oli -vaarallinen nainen, jota ei ollut hyvä loukata tahallaan eikä -tahtomattaankaan. Mutta tuon hetken täytyi kerran tulla, niinkuin se -tulikin. Eräänä päivänä, kun minä ja Curtis -- Good oli mennyt -metsästämään -- istuimme huoneessamme neuvotellen tilanteesta ja -erittäinkin Soraista koskevista kysymyksistä, toi hovilähetti meille -kirjeen, jonka vaivoin kykenimme lukemaan. Curtiksen piti saapua heti -kuningatar Soraiksen puheille tämän yksityisasuntoon, johon -kirjeentuoja hänet opastaisi. - -"Mitä kummaa minä nyt teen?" tuskitteli Curtis. "Mene sinä minun -sijastani, vanha veikko." - -"En, vaikka saisin koko valtakunnan", vastasin minä kuivasti. "Ennen -menen haavoittunutta elefanttia vastaan vanha pyssyrämä kädessä. Kun -olet kerran antanut lumota itsesi, niin kärsi seurauksetkin." - -"Lohdutat minua aivan samoin kuin ennen toverini koulussa, kun minun -piti saada selkääni kepposieni tähden", virkkoi hän synkästi. -"Tahtoisinpa tietää, millä oikeudella kuningatar oikeastaan komentaa -minut puheilleen? Kun en mene, niin en mene, ja sillä hyvä!" - -"Mutta sinun on meneminen", sanoin minä. "Sinä olet hänen upseerinsa, -jonka täytyy totella, ja hän tietää sen. Oli nyt miten oli, kyllä sinä -siitä pian selviät." - -"Toivon vain, että hän pistäisi puukon sydämeeni, niin sittenhän -tämäkin kurjuus loppuisi", sanoi hän alakuloisesti. "Uskon hänen kyllä -siihen kykenevän", ja raskain mielin hän lähti huoneesta. - -Istuin ja odottelin ja noin tunnin kuluttua hän palasi entistä -levottomamman näköisenä. - -"Annahan jotakin juotavaa", sanoi hän käheästi. - -Ojensin hänelle viinimaljan ja kysyin, mitä hänelle oli tapahtunut. - -"Mitäkö tapahtunut? Nyt ovat asiat hullummin kuin milloinkaan ennen. -Minut vietiin suoraan Soraiksen verrattoman upeaan yksityishuoneeseen, -jossa hän oli aivan yksinään ja istui silkkisohvalla huoneen perillä -sormiellen keveästi sitraansa. Ensin hän ei ollut minua näkevinäänkään, -vaan näppäili vain hiljaa hyräillen soittokoneen hopeisia kieliä, ja -minun täytyy sanoa, että soitto oli todellakin kaunista. Vihdoin hän -katsahti minuun ja hymyili." - -"'Sinä tulit kuitenkin', sanoi hän. 'Minä jo luulin, että olit ehkä -mennyt jonnekin sisareni Nylepthan asioille. Sinähän olet hänen oikea -kätensä ja minä pidän hyvistä ja uskollisista palvelijoista.' - -"Kumarsin syvään ja vastasin tulleeni kuulemaan kuningattaren käskyä. - -"'Aivan oikein. Tahdon hiukan puhella kanssasi. Mutta ole niin hyvä ja -istu, sillä minua väsyttää katsoa niin korkealle', ja hän siirtyi -hiukan viitaten viereensä ja kääntyi minuun päin sohvan päätyyn -nojaten. - -"'Osoitatte minulle liian suurta kunniaa', vastasin minä. 'Enhän ole -vertaisenne, oi kuningatar!' - -"'Pyysin sinua istumaan', sanoi hän. - -"Noudatin kehoitusta ja hän alkoi katsella minua noilla tummilla -silmillään. Mustassa tukassaan hänellä oli valkea kukka, jonka heteitä -koetin hädissäni laskea, mutta siitä ei ollut apua. Hän oli kuin -ruumiillistunut kauneus ja puhui hyvin harvakseen matalalla äänellä -katsellen minua koko ajan. En tiedä, oliko se hänen tenhoava katseensa -vai hänen hiuksiensa tuoksu, joka vaikutti minuun, mutta lopulta olin -aivan herpaantunut. Vihdoin hän nousi. - -"'Incubu', sanoi hän, 'himoatko voimaa ja valtaa?' - -"Vastasin, että otaksuin kaikilla miehillä olevan semmoisen himon. - -"'Sitä olet saapa', sanoi hän. 'Entä rakastatko kauneutta?' - -"Siihen minä vastasin, että olin hyvin mielistynyt kuvanveisto-, -rakennus- ja muihin sellaisiin taiteisiin. Hermoni olivat jo niin -jännitetyt, että vapisin kuin haavanlehti, ja minä tunsin jotakin -kamalaa olevan tulossa. Mutta hän piti minua kuin lumouksen vallassa, -jolle en voinut mitään. Vastaukselleni hän rypisti kulmiaan ja vaikeni -hetkeksi. - -"'Incubu', virkkoi hän vihdoin, 'tahtoisitko olla kuningas? Kuule, -tahtoisitko olla kuningas? Näetkös, muukalainen, minä aion tehdä sinut -Zu-Vendis-maan kuninkaaksi ja Soraiksen, yön tyttären, herraksi. Vaiti! -ja kuule, mitä tahdon sinulle sanoa. Sydämeni salaisuuksia en ole -kellekään näin avannut, mutta sinä olet muukalainen, jolle minä voin -kaikki uskoa tietäen hyvin miten vaikea sinun olisi ollut tunteistasi -minulle puhua. Katso, herrani Incubu, kruununi on jalkaisi juuressa ja -sen mukana saat naisen, jota monet ovat omakseen toivoneet. Vastaa nyt, -minun valittuni, ja vastaa sanoilla, jotka hyväilevät korviani'. - -"'Oi Sorais', sanoin minä, 'älä puhu noin, minä rukoilen sinua' -- -minulla ei näet ollut aikaa valita sanojani -- 'sillä sinä pyydät -mahdottomia. Minä olen kihloissa sisaresi Nylepthan kanssa ja häntä -vain minä rakastan.' - -"Huomasin heti sanoneeni jotakin kamalaa ja katsahdin ylös nähdäkseni -sanojeni vaikutuksen. Hän kavahti seisoalleen salamoivin silmin ja -hänen kasvonsa olivat kuolonkalpeat. Sanojani seurasi kaamea -hiljaisuus. Kerran hän katsahti pöydälle, jossa oli tikari, ja sitten -minuun niinkuin hän olisi aikonut heti surmata minut ja vihdoin hän -lausui yhden ainoan sanan: - -"'_Mene_!' - -"Minä lähdin ja olin iloinen päästessäni hänen luotaan ja tässä olen. -Anna minulle vielä kulaus viiniä, vanha veikko, ja sano, mitä minun nyt -on tehtävä." - -Pudistin päätäni, sillä asia oli todellakin vakava. Mieleeni muistuivat -sanat, ettei helvetin lieskakaan ole niin raivoisa kuin loukattu -nainen, etenkin kun nainen on kuningatar ja Soraiksen kaltainen. -Pelkäsin pahinta ja olin levoton henkilökohtaisen turvallisuutemmekin -takia. - -"Asiasta on heti ilmoitettava Nylepthalle", vastasin minä, "ja on ehkä -parasta, että minä menen hänen puheilleen, sillä sinun kertomustasi hän -voisi epäillä." - -"Kuka on tänä iltana hänen henkivartijainsa päällikkö?" jatkoin minä. - -"Good." - -"No hyvä, Nylepthalle ei voi vielä mitään pahaa tapahtua. Älä ole -lainkaan hämmästyneen näköinen. Minä olen varma, ettei Sorais vääjää -mitään. Asiasta täytynee luultavasti ilmoittaa Goodille." - -"Mahtaakohan olla tarpeellista!" huokaisi Curtis. "Hänhän on korvia -myöten rakastunut Soraikseen, joten se olisi kova isku miesparalle." - -"Niinpä kylläkin. Ehdimmehän puhua hänelle asiasta myöhemminkin. Minä -voin panna pääni pantiksi, että Sorais liittyy nyt Nastaan, joka -väijyy pohjoisessa, ja tässä syttyy sota, jonka vertaista ei ole -Zu-Vendis-maassa vielä nähty. Katsos tuonne", ja minä osoitin kahta -hovilähettiä, jotka samassa ilmestyivät Soraiksen puolelta. "Noilla -miehillä on tärkeitä uutisia." - -Siepaten kaukoputken käteeni minä riensin Curtiksen kanssa pieneen -näkötorniin, joka oli huoneidemme yhteydessä, ja aloin tarkastella -ympäristöä. Toinen lähetti kiiruhti temppeliä kohti mennen epäilemättä -ylimmäisen papin Agonin puheille, mutta toista en nähnyt. Hetkisen -kuluttua minä kuitenkin keksin erään ratsastajan, joka karkuutti täyttä -laukkaa kaupungin pohjoista porttia kohti. Katselin miestä tarkemmin ja -tunsin hänet pian toiseksi lähetiksi. - -"Sorais on todellakin tarmokas nainen", sanoin minä. "Hän toimii heti -ja aikoo iskeä äkkiä ja lujasti. Olet loukannut häntä, poikaseni, ja -monen miehen veri on vuotava, ennenkuin tahra on huuhdottu pois. Sinua -hän säälii kaikista vähimmän, jos hän vain saa sinut kynsiinsä. Minä -menen nyt Nylepthan luo. Ole sinä täällä, vanha veikko, ja koeta -tyyntyä, sillä minä voin sanoa sinulle, ettet ole milloinkaan tarvinnut -mielenmalttiasi enemmän kuin nyt. Olen eläissäni ollut monessa liemessä -mukana enkä luule nytkään erehtyväni." - -Pääsin heti kuningattaren puheille. Hän odotteli Curtista eikä ollut -juuri mielissään nähdessään minun mahonginruskeat kasvoni lemmittynsä -uljaiden piirteiden asemesta. - -"Mikä herraani vaivaa, Macumazahn", kysyi hän, "kun hän ei tule -luokseni? Onko hän sairas?" - -Sanoin hänen voivan hyvin ja kerroin sitten muitta mutkitta asiani -alusta loppuun saakka. Nyleptha raivostui aivan suunniltaan ja oli -vihassaan entistä suloisempi. - -"Kuinka sinä uskallat tulla kertomaan minulle sellaista", tiuskaisi -hän. "Se on valhe, että minun herrani rakastaa sisartani Soraista." - -"Anna minulle anteeksi, oi kuningatar", vastasin minä nöyrästi, "mutta -niin en sanonut. Minä kerroin, että Sorais rakastaa lemmittyäsi." - -"Älä siinä turhia saivartele, niinkuin se ei olisi aivan sama asia. -Toinen antaa ja toinen ottaa ja molemmat ovat yhtä syylliset. Kuinka -minä vihaan sinua, Sorais. Mutta Sorais on kuningatar ja sisareni eikä -hän olisi voinut langeta niin syvälle, ellei ystäväsi olisi -viekoitellut häntä. Ah, kuinka kavalia miehet ovatkaan! Runoilija on -aivan oikeassa sanoessaan, että mies on kuin käärme, jonka paljas -kosketuskin on myrkyllinen ja jota ei kukaan voi pidellä." - -"Huomautus on erinomainen, oi kuningatar", sanoin minä, "mutta minusta -tuntuu kuin olisit lukenut väärin runoilijan sanat. Nyleptha, sinä -tiedät aivan hyvin, ettei puheissasi ole vähintäkään perää, eikä nyt -ole aika hassutella." - -"Kuinka sinä uskallat! Kuinka sinä uskallat!" huusi hän polkien -jalkaansa. "Onko minun petollinen herrani lähettänyt sinut loukkaamaan -minuakin? Mikä sinä luulet olevasi, muukalainen, että tohdit puhua -tällä tavoin minulle, kuningattarelle? Kuinka sinä uskallat?" - -"Tohdin kuin tohdinkin. Aika, jonka tuhlaat hyödyttömään ja -järjettömään vihaasi voi maksaa sinulle kruunusi ja meille kaikille -henkemme. Soraiksen ratsastajat ovat jo hälyyttämässä miehiä aseisiin. -Kolmessa päivässä on Nasta koonnut soturinsa ja hänen sotahuutonsa -kajahtaa pohjoisissa maakunnissa kuin raivostuneen leijonan ärjyntä. -Yön tyttärellä on suloinen ääni eikä hän ole laulujaan turhaan -laulanut. Hänen sotalippunsa hulmuaa pian kaikilla selänteillä -pohjoisessa, ja niiden alle kerääntyy sotureita kuin pilveä. Puolet -armeijaa noudattaa hänen sotahuutoaan ja jokaisessa kaupungissa ja -kylässä kiihoittavat papit kansan muukalaisia vastaan ja todistavat -hänen asiansa puolesta taistelemisen olevan jokaisen pyhän -velvollisuuden. Olen puhunut, oi kuningatar!" - -Nyleptha oli nyt aivan rauhallinen ja mustasukkaisuuden kohtauksen -ohimentyä hän oli jälleen tarmokas ja kylmästi harkitseva hallitsija. - -"Puhut järkevästi, Macumazahn. Suo anteeksi tyhmyyteni. Mikä mahtava -kuningatar minä olisinkaan, ellei minulla olisi sydäntä. Olla sydämetön -on sama kuin voittaa koko maailma. Intohimo on kuin salama, joka -yhdistää maan taivaaseen, mutta joka häikäisee ja tappaa! - -"Sinä uskot Soraiksen ryhtyvän sotaan minua vastaan. Olkoon niin. Minua -hän ei kuitenkaan voita, sillä minullahan on ystäväni ja puoltajani. -Niitä on paljon, jotka huutavat 'Nyleptha! Nyleptha', kun minun viirini -kohoavat torneihin ja linnojen muureille, ja jo tänä iltana minun -sanomatuleni leimahtavat vuorelta toisella kutsuen väkeni koolle. Minä -muserran hänet ja hajoitan hänen sotajoukkonsa. Ikuinen yö on oleva -Soraiksen, yön tyttären, kohtalo. Ojenna nyt minulle tuo pergamentti ja -hanhensulka ja käske vahtiupseeri tänne. Hän on luotettava mies. Kas -niin." - -Minä tein niinkuin hän käski, ja vanha rauhallisen näköinen soturi, -nimeltä Kara, astui sisään syvään kumartaen. - -"Miehitä kaikki sisareni Soraiksen, Zu-Vendis-maan kuningattaren, -asunnon sisäänkäytävät ja älä laske ketään sisään tahi ulos", lausui -Nyleptha. "Laiminlyönnistä vastaat hengelläsi. Tässä on valtakirjasi", -ja hän ojensi pergamentin upseerille. - -"Kuningattaren käsky on toteutuva", vastasi mies hieman hätkähtäen ja -poistui. - -Sitten Nyleptha lähetti sanan Curtikselle, joka saapui heti hyvin -onnettoman näköisenä. Luulin toisen edellistä hirmuisemman -mustasukkaisuuden myrskyn ryöpsähtävän valloilleen, mutta erehdyin. -Naisväen tiet ovat totisesti ihmeelliset. Hän nyökkäsi Curtikselle -ystävällisesti ja sanoi tahtovansa kuulla hänen mielipidettään hyvin -tärkeissä asioissa. Soraiksesta ja luulotellusta uskottomuudesta ei -puhuttu sanaakaan, mutta minusta näytti, ettei asia ollut vielä -unhottunut. Nyleptha oli luultavasti päättänyt selvittää sen seikan -Curtiksen kansaa kahden kesken. - -Heti Curtiksen tultua palasi upseeri ilmoittamaan, että _Sorais oli -poistunut palatsista_. Hän oli sanonut menevänsä temppeliin rukoilemaan -ja viettämään yön hurskaissa mietteissä alttarin edessä, kuten -Zu-Vendis-maan ylhäiset naiset välistä tapasivat tehdä. Katsahdimme -merkitsevästi toisiimme. Lintu oli lentänyt tiehensä ja ensimmäinen -isku oli tullut hyvin pian. Aloimme toimia. - -Luotettavimmat kenraalit haettiin saapuville, ja kun heille oli -selitetty tilannetta niin paljon kuin katsottiin tarpeelliseksi, heille -annettiin tiukat määräykset käskeä heti mahdollisimman tarkoin väkensä -koolle. Mahtavimmat ylimykset, joihin Nyleptha tiesi voivansa luottaa, -kutsuttiin myöskin neuvotteluun, ja monet heistä lähtivät heti -etäisimpiin maakuntiin kokoamaan joukkojaan. Sinetöidyt määräykset -lähetettiin etäisimpien kaupunkien päälliköille ja sanansaattajien -käskettiin rientää yötä päivää. - -Työskentelimme kuumeisella kiireellä koko illan muutamien luotettavien -kirjurien avulla, ja Nyleptha toimi sellaisella tarmolla ja -mielenmaltilla, että minä aivan hämmästyin. Kello oli kahdeksan, kun -palasimme asuntoomme. Siellä kuulimme Alphonselta, joka oli sangen -närkästynyt päivälliseltä poissaolomme tähden -- hän oli ryhtynyt -jälleen toimeensa -- että Good oli palannut metsästysretkeltään ja -mennyt vahtivuorolleen. Koska portille oli pantu moninkertainen vahti -eikä vaaraa tarvinnut heti pelätä, katsoimme olevan tarpeetonta mennä -hänelle kertomaan mitään koko jutusta. Kylläpähän hän ehti sen -huomennakin kuulla. Keskustelimme vielä hetkisen illan tapahtumista ja -menimme sitten levolle ollaksemme täysissä voimissamme tarpeen -vaatiessa. - -Mutta ennenkuin nukahdimme, johtui Curtiksen mieleen pyytää vanhaa -Umslopogaasia viettämään yönsä Nylephtan huoneiden läheisyydessä. -Umslopogaas tunsi palatsin tarkoin ja sai kuningattaren käskystä kulkea -vapaasti kaikkialla, milloin häntä vain halutti. Zulujen tavoin hän -rakasti yöllä kuljeskelemista, ja hänen nähtiinkin usein hiiviskelevän -palatsin väljissä suojissa keskiyön hiljaisina hetkinä. Mitään -kysymättä hän heitti tapparan olalleen ja häipyi äänettömästi kuin aave -hämärään käytävään. - -Olin mielestäni nukkunut vain muutamia minuutteja, kun äkkiä heräsin -tuntien, että joku katseli minua tutkivasti. Totesin hämmästyneenä, -että ulkona alkoi aamu sarastaa, ja kumman levottomuuden valtaamana -minä nousin äkkiä istumaan. Vuoteeni jalkopäässä seisoi Umslopogaas ja -aamun harmaassa hämyssä hän oli tavallista julmemman ja peloittavamman -näköinen. - -"Oletko ollut jo kauan luonani?" kysyin minä kuivasti, sillä semmoinen -herääminen ei oikein miellyttänyt minua. - -"Noin puoli tuntia, Macumazahn. Minulla on sinulle tärkeää asiaa." - -"Puhu", sanoin minä unhottaen tykkänään häirityn uneni. - -"Illalla menin Valkoisen kuningattaren luo, kuten oli käskettykin, ja -kätkeysin suureen huoneeseen, joka on kuningattaren makuuhuoneen -vieressä, erään pylvään taakse. Bougwan oli etuhuoneessa ja oviverhojen -ulkopuolella seisoi vahtisoturi. Voidakseni täyttää tehtäväni -kunnollisesti minun täytyi päästä sisään kummankaan huomaamatta, mikä -onnistuikin sangen hyvin. Hiivin kuin varjo heidän taitsensa. Olin -seisonut piilopaikassani jo monta tuntia, kun äkkiä näin erään tumman -olennon liukuvan äänettömästi minua kohti. Tuo salaperäinen ilmiö oli -nainen, jolla oli tikari kädessään. Toinen olento, jota nainen ei -huomannut, hiipi hänen jäljessään ja katsottuani tarkemmin minä näin, -että se oli Bougwan. Hän oli riisunut kengät ja niin lihavaksi mieheksi -hän hiipi oikein hyvin. Kun nainen oli kohdallani, näin minä selvästi -hänen kasvonsa tähtien himmeässä valossa." - -"Kuka se oli?" kysyin minä kärsimättömästi. - -"'Yön tytär', Macumazahn. Hänellä on totisesti sattuva nimi. Seisoin -hiljaa ja odotin, kunnes Bougwan oli myös hiipinyt ohitseni, jolloin -minä lähdin heidän jälkeensä, ja niin me hiivimme äänettömästi toinen -toisemme jäljessä Valkoisen kuningattaren makuuhuonetta kohti. 'Yön -tytär' edellä, sitten Bougwan ja viimeksi minä, eikä 'Yön tytär' -tiennyt mitään Bougwanista eikä Bougwan minusta. - -"Vihdoin nainen saapui Valkoisen kuningattaren oviverhojen luo, joita -hän äänettömästi raotti luiskahtaen sisäpuolelle notkeasti kuin käärme -ja Bougwan ja minä seurasimme. Kuningattaren vuode oli huoneen toisessa -päässä ja hän nukkui sikeästi. Kuulin selvästi hänen hengityksensä ja -hänen valkoinen käsivartensa hohti silkkipeitteellä kuin lumi -kuihtuneella ruohikolla. 'Yön tytär' kumartui matalaksi ja alkoi ryömiä -vuodetta kohti pitkä tikari koholla, _näin_, ja hän oli niin syventynyt -suunnitelmansa toteuttamiseen, ettei hän ajatellutkaan katsoa -taaksensa. - -"Kun hän oli jo aivan vuoteen lähellä tarttui Bougwan äkkiä hänen -käteensä, jolloin hän kääntyi meihin päin hätäisesti henkäisten. Näin -tikarin välähtävän ja kuulin iskun sattuvan, ja ellei Bougwanilla olisi -ollut rautanahka yllänsä, niin ei tiedä miten hänen olisi käynytkään. -Nyt hänkin tunsi naisen ja kavahti hämmästyneenä takaisin kykenemättä -sanomaan halaistua sanaa. Nainen oli yhtä hämmästynyt, mutta tointui -pian ja pannen sormen huulilleen, _näin_, hän hiipi huoneesta Bougwanin -seuratessa. Hänen viittansa lieve aivan hipaisi käsivarttani, eikä -paljon puuttunut, etten antanut Inkosi-kaasin heilahtaa. - -"Etuhuoneessa hän alkoi kuiskailla Bougwanille ja rukoili häneltä -jotakin väännellen käsiään _näin_. En tiedä mitä he puhuivat, mutta -näin, että Bougwan ravisti aina vähän väliä päätään ja sanoi:'ei, ei, -ei!' Minusta näytti aivan kuin hän olisi aikonut kutsua vahdin -paikalle, mutta samassa 'Yön tytär' vaikeni ja alkoi katsella häntä -suurilla noidan silmillään, ja minä näin, että hänen kauneutensa lumosi -Bougwanin. Hän ojensi kätensä, jota Bougwan suuteli, ja juuri kun minä -aioin astua esiin vangitakseni hänet, sillä minä näin, että Bougwanista -oli tullut akka, joka ei osannut enää erottaa oikeaa väärästä, katosi -hän jäljettömiin." - -"Katosi!" huudahdin minä. - -"Niinkuin kummitus. Bougwan seisoi paikallaan tuijottaen seinään kuin -unissakävijä ja poistui sitten hitaasti. Hetkisen odotettuani hiivin -minäkin tieheni." - -"Oletko ihan varma, Umslopogaas", sanoin minä, "ettet ole nähnyt vain -unta?" - -Vastauksen asemesta hän avasi vasemman kätensä ja näytti minulle parin -tuuman pituisen hienoimmasta teräksestä tehdyn tikarin katkenneen -kärjen. - -"Otin tämän valkoisen kuningattaren huoneesta, jossa se taittui -Bougwanin rintaa vasten", virkkoi hän rauhallisesti. - -Pukeuduin kiireesti ja menin sitten Umslopogaasin kanssa Curtiksen luo, -jossa hän toisti kertomuksensa sanasta sanaan. - -"Taivas varjelkoon!" huudahti Curtis zulun vaiettua; "täällä minä vain -olen unia vedellyt Nylepthan ollessa tähteni sellaisessa hirveässä -vaarassa. Mikä hirviö tuo Sorais onkaan! Olisi ollut hänelle aivan -omiaan saada maistaa Umslopogaasin tapparaa." - -"Puhut oikein, Incubu", lausui zulu, "ja voit olla varma, että olisin -iskenyt ennen häntä. Odotin vain ratkaisevaa hetkeä." - -En sanonut mitään, mutta en voinut olla ajattelematta, että monta -tuhatta ihmishenkeä olisi säästynyt, jos hän olisi antanut Soraiksen -joutua tämän Nylepthalle valmistaman kohtalon omaksi. Ja minä olin -oikeassa, kuten ennen pitkää saatiin nähdä... Kerrottuaan seikkailunsa -Umslopogaas meni aamiaistaan syömään minun ja Curtiksen jäädessä -tapahtumaa pohtimaan. Curtis oli ensin hyvin kiukkuinen Goodille, joka -ei ollut enää lainkaan luotettava, sanoi hän, ja joka oli tahallaan -päästänyt Soraiksen pakenemaan jonkun salaisen käytävän kautta, sen -sijaan että hänen olisi pitänyt jättää murhayrityksen tekijä oikeuden -tuomittavaksi. Hän oli todellakin hyvin närkästynyt. Minä annoin hänen -pauhata ajatellen mielessäni, kuinka helppoa onkaan olla ankara toisen -heikkouksia kohtaan muistamatta lainkaan omiaan. - -"Kuulehan, hyvä mies", sanoin minä vihdoin; "ajattelehan asiaa hiukan -tarkemmin. Olit eilen saman naisen puheilla ja sanoit olleesi niin -hänen lumoissaan, että tuskin kykenit vastustamaan hänen vaatimuksiaan, -vaikka olet vannonut uskollisuuden valan eräälle toiselle, maailman -kauneimmalle naiselle. Otaksutaanpa, että Nyleptha olisi ollut -Soraiksen tilalla ja sinä Goodin. Olisitkohan ollut niinkään innokas -luovuttamaan hänet julkiselle häpeälle alttiiksi, oikeuden huostaan ja -vihdoin elävältä poltettavaksi? Katsohan asiaa Goodinkin kannalta, -ennenkuin julistat vanhan koetellun ystäväsi roistoksi ja petturiksi." - -Hän kuunteli vaieten esitystäni ja sanoi sitten suoraan, että hän oli -puhunut ajattelemattomasti. Curtiksen parhaimpia puolia onkin, että hän -on aina valmis myöntämään, milloin hän vain huomaa olleensa väärässä. - -Vaikka minä siten puolustinkin Goodia, en minä kuitenkaan voinut -kieltää, että hän oli joutunut mahdollisimman, kieroon asemaan, niin -luonnollinen kuin hänen käytöksensä muutoin olikin. Oli tapahtunut -kaamea murhayritys, jonka tekijän hän oli päästänyt pakoon, joutuen -siten siveellisesti kokonaan tuon kauniin rikoksentekijättären -valtoihin. Hän oli jo hyvällä alulla kehittyä tuon tunnottoman naisen -sokeaksi välikappaleeksi, eikä miehellä ole maailmassa kovempaa -kohtaloa kuin joutua sellaiseen asemaan. Loppu on aina sama. Kun -hänestä ei ole enää mitään hyötyä, heitetään hänet oman onnensa -nojaan ja saa sitten loppuikänsä surra ainiaaksi menettämäänsä -itsekunnioitustaan. Istuessani siinä ajatuksiini vaipuneena tuumien -mitä olisi paras tehdä asian auttamiseksi -- kysymys oli todellakin -pulmallinen -- alkoi pihalta kuulua kovaa melua. Tunsin Umslopogaasin -ja Alphonsen äänet; edellinen kirosi ja mellasti hirvittävästi -jälkimmäisen huutaessa kimeästi pelosta. - -Kiiruhdin ulos katsomaan mitä oli tekeillä ja näin hullunkurisen näyn. -Pikku ranskalainen juoksi henkensä edestä pihan poikki raivostuneen -Umslopogaasin edellä, joka iski pitkän kätensä hänen niskaansa juuri -kun tulin portaille. Alphonse kohosi maasta kuin nukke ja lensi -suinpäin jonkun askeleen päässä olevaan kauniisti kukkivaan mutta hyvin -okaiseen pensaikkoon, niin että vain kantapäitä näkyi. Heittoonsa -tyytyväisenä zulu sitten katseli käsivarret ristissä ranskalaisen -sätkytystä ja kuunteli julmasti hymyillen tämän kamalia avunhuutoja. - -"Mitä tämä merkitsee?" huudahdin minä juosten paikalle. "Aiotko tappaa -miehen? Vedä hänet heti pois pensaasta!" - -Pahasti murahtaen Umslopogaas totteli ja tarttuen Alphonse-poloisen -nilkkoihin hän kiskaisi tämän pensaasta sellaisella nykäyksellä, että -luulin jalkojen irtautuvan. Selästä olivat vaatteet riekaleina ja -kaikkialta tihkui verta. En ole milloinkaan nähnyt kurjempaa näkyä. -Täyttä kurkkua huutaen hän kieritteli itseään maassa ja pitkään aikaan -en voinut saada häneltä sanaakaan selitykseksi. - -Vihdoin hän kuitenkin nousi ja piiloutuen taakseni hän kirosi vanhan -Umslopogaasin kalenterin kaikkien pyhimysten nimessä ja vannoi -sankarillisen isoisänsä pyhän muiston nimessä myrkyttävänsä zulun -ensimmäisen sopivan tilaisuuden sattuessa. Hän "janosi kostoa". Totuus -tuli lopulta ilmi. Alphonse keitti nimittäin Umslopogaasin -aamiaispuuron, jonka tämä söi kurpitsan kuoresta puutikuilla -jossakin pihan nurkkauksessa istuen, kuten hän olisi tehnyt kotona -Zulu-maassakin, ja kun Umslopogaas, kuten zulut yleensä, inhosi -suuresti kaloja, joita hän piti jonkinlaisina vesikäärmeinä, oli -Alphonse, joka keksi aina kaiken maailman kujeet, päättänyt syöttää -hänelle yhden tavalla tahi toisella. Hän jauhoi kalan hyvin hienoksi ja -sekoitti sen puuroon, jonka zulu söi melkein kokonaan, ennenkuin -huomasi kepposen. Eikä hän olisi sitä luultavasti lainkaan -huomannutkaan, jos Alphonse olisi malttanut pysyä sisällä ja hillitä -merkillisen iloisuutensa. Mutta onnettomuudekseen ei tämä voinut sitä -tehdä, vaan tuli pihalle ja katseli tirskuen zulun ateriointia. -Umslopogaasia, joka oli sangen teräväjärkinen, tämä kummallinen hilpeys -alkoi viimein epäilyttää, ja tutkittuaan tarkoin puuron jäännöksen hän -keksi "puhvelihiehon" kepposen, jonka hän kuittasi yllä kerrotulla -tavalla. Ranskalainen oli todellakin onnellinen selvitessään jupakasta -niinkin vähällä, sillä pahemminkin olisi voinut käydä. Hänenhän olisi -luullut kirvesleikin jälkeen täytyneen käsittää, ettei ollut hyvä -ryhtyä kujeilemaan tuon "mustan herrasmiehen" kustannuksella. - -Tapaus oli itsessään aivan vähäpätöinen, mutta kerroin sen sentähden, -että sillä oli hyvin vakavat seuraukset. Verenvuodon tauottua ja -pestyään itsensä Alphonse poistui kiroillen, ja minä tiesin vanhastaan -että kestäisi sangen kauan, ennenkuin hän saavuttaisi entisen -mielentilansa. Hänen mentyään minä nuhtelin Umslopogaasia ja sanoin -häpeäväni hänen käytöstään. - -"Ah, Macumazahn", sanoi hän, "älkää tuomitko minua, sillä tämä paikka -ei ole minua varten. Olen kyllästynyt, kuolemaan saakka kyllästynyt -ainaiseen syömiseen, juomiseen, nukkumiseen ja naimiskauppahullutuksiin. -En kärsi tätä mukavaa elostelemista kivitaloissa joka vie miehen -voimat, kuolettaa hänen sisunsa ja muuttaa hänen lihaksensa pehmeäksi -rasvaksi. Valkoiset viitat, kauniit naiset, torventoitotukset ja -haukkojen lento kyllästyttävät minua. Silloin oli elämä elämisen -arvoinen, kun löimme masait siellä karja-aitauksessa, mutta täällä en -ole iskuakaan iskenyt maailman pyörähdellessä punaisena silmissäni ja -minä alan luullakin, että minun täytyy mennä isäisi luo kohottamatta -enää kertaakaan Inkosi-kaasin välähtelevää terää", ja hän kohotti -kirveensä katsellen sitä surumielin. - -"Siinäkö surusi?" sanoin minä. "Tyydyttämätön verenhimoko on tehnyt -sinut sairaaksi, ja 'tikkako' kaipaa puuta? Ja sinun iälläsi! Häpeä nyt -toki, Umslopogaas." - -"Macumazahn, minun ammattini on kyllä verinen, mutta parempi ja -rehellisempi kuin monet muut. Kauniimpaa on surmata mies kunniallisessa -taistelussa kuin imeä hänen sydänverensä petoksilla ja konnanjuonilla, -niinkuin te valkoihoiset teette. Monta miestä olen tappanut eikä -sellaista tulekaan, jota pelkäisin katsoa silmästä silmään, ja paljon -on minulla ollut ystäviä, joita mielelläni tahtoisin vielä kerran -tavata. Sinä olet sinä ja minä olen minä ja jokainen viihtyy parhaiten -omassa maassaan ja omiensa luona. Vuoristohärkä kuolee ravintorikkaille -tasangoille jouduttuaan ja samoin on minunkin laitani, Macumazahn. Minä -olen karkea ja häikäilemätön, sen kyllä tiedän, mutta kuitenkin sinä -muistelet minua murehtien, kun olen mennyt luotasi ikuiseen yöhön -isäini luo, sillä sydämessäsi sinä rakastat minua, isäni Macumazahn, -vaikka olenkin vain koditon zulu-soturi -- heimon päällikkö, jolle -hänen kansansa ei yösijaakaan antaisi -- maastaan karkoitettu, onneton -kulkuri. Minäkin rakastan sinua, Macumazahn, sillä me olemme yhdessä -harmaantuneet, ja välillämme on side, joka ei näy, mutta joka on liian -vahva milloinkaan katketakseen", ja hän otti korvanlehteensä tehdystä -reiästä vanhan panoshylsyn -- nuuskarasian -- ja ojensi sen minulle -silmissään lämmin loiste. - -Otin hyppysellisen koettaen salata liikutustani, sillä oli aivan totta, -että minä rakastin suuresti tätä vanhaa, verenhimoista zulu-soturia. En -oikein tiedä mikä hänessä viehätti minua. Ehkä se oli hänen aivan -yli-inhimillinen voimansa ja taitavuutensa tahi yksinkertaisesti vain -se, että hän oli niin erikoinen. Olen ollut paljon villien parissa, -mutta milloinkaan en ole tavannut toista hänen kaltaistaan. Hän oli -harvinaisen viisas ja kokenut, mutta kuitenkin vain suuri lapsi, ja -vaikka tuntuneekin naurettavalta, niin minun täytyy sanoa, että hänellä -oli "hellä sydän", kuten monesta julmasta intiaanipäälliköstäkin -kerrotaan. Niin, minä pidin hänestä paljon, vaikka en ajatellutkaan -sitä milloinkaan hänelle sanoa. - -"Rakkautesi on aina erikoinen, sinä vanha susi", sanoin minä. -"Halkaisisit kalloni leukaan saakka, jos olisin tielläsi huomenna." - -"Puhut aivan totta, Macumazahn. Sen tekisin, jos estäisit minua -täyttämästä velvollisuuteni. Mutta samassa kun iskuni olisi tehnyt -tehtävänsä, minä rakastaisin sinua jälleen. Sanohan, Macumazahn, -luuletko, että saamme vielä tapella täällä?" lisäsi hän rukoilevasti. -"Viime yön tapahtumista päättäen ovat kuningattaret riitaantuneet. -Eihän 'Yön tyttärellä' olisi muutoin ollut tikari mukanaan." - -Minä myönsin hänen olevan oikeassa ja sanoin, että kuningattaret -riitelevät Incubusta. - -"Niinkö?" huudahti hän tarttuen iloissaan käsivarteeni. "Sitten saamme -tapella yhtä varmasti kuin joet tulvivat sadeaikana, ja tapella -henkemme edestä. Voitto sodassa on naisille yhtä rakas kuin viimeinen -sana suunsoitossa, ja tapellessaan rakkautensa tähden he ovat yhtä -vaaralliset kuin haavoittunut puhveli. Näetkös, Macumazahn, asianlaita -on siten, että nainen ui vaikka veressä päämaalinsa saavuttaakseen. -Olen parikin kertaa nähnyt sen omin silmin. Ah, Macumazahn, tämän -kauniin kaupungin saamme vielä nähdä tulimerenä leimuavan ja kuulla -taistelun melskeen sen kaduilta. Kuljeskelemiseni ei ole sittenkään -ollut turha. Mitä luulet, mahtavatkohan tämän maan miehet osata -tapella?" - -Curtis tuli samassa luoksemme ja hetkisen kuluttua saapui myös Good -paikalle, mutta aivan eri suunnalta, ollen hyvin kalpea ja masentuneen -näköinen. Hänet nähdessään Umslopogaas lopetti verenhimoiset puheensa -ja tervehti häntä. - -"Ah, Bougwan", huudahti hän, "tervehdin sinua, suuri päällikkö! Olet -niin väsyneen näköinen. Eilinen metsästysretki oli varmaankin hyvin -rasittava", ja vastausta odottamatta hän jatkoi: - -"Kuule, Bougwan, minä tahdon kertoa sinulle kertomuksen eräästä -naisesta, kertomuksen, joka on aivan tosi. - -"Oli kerran mies ja nainen, jota mies intohimoisesti rakasti. Mutta -nainen ei välittänyt hänestä, vaan rakasti hänen veljeänsä. Hänen -rakkautensa oli kuitenkin toivoton, sillä tuo veli rakasti hellästi -omaa vaimoaan ja pilkkasi häntä milloin he vain näkivät toisensa. -Silloin tuo nainen, jonka rakkautta oli halveksittu, alkoi miettiä -kostoa ja sanoi siinä tarkoituksessa miehelle, joka rakasti häntä: -'minä rakastan sinua, ja jos julistat sodan veljeäsi vastaan, tulen -vaimoksesi.' Mies tiesi kyllä hänen puheensa olevan valhetta, mutta hän -rakasti tuota kaunista naista niin suuresti, että hän noudatti -kehoitusta ja ryhtyi sotaan veljeänsä vastaan. Kun paljon kansaa oli -kaatunut, tuli hänen veljeltään sana: -- 'Miksi sinä vainoat minua? -Mitä pahaa olen sinulle tehnyt? Enkö ole lapsesta pitäen sinua -rakastanut? Kun olit puutteessa, enkö auttanut sinua, ja kun teimme -sotaretkiä, emmekö jakaneet kaikki saaliit tasan, härät, lehmät ja -tytöt? Miksi siis tahdot tappaa minut, veljeni, jota olen aina -rakastanut?' - -"Silloin mies tuli sangen murheelliseksi, sillä hän käsitti pahoin -tehneensä. Hän karkoitti tuon naisen luotaan ja lopetti sodan ja eli -sitten rauhassa veljensä kanssa samassa kylässä. Jonkun ajan kuluttua -nainen tuli kuitenkin takaisin ja sanoi hänelle: 'Olen menneet -unhottanut ja tahdon nyt tulla vaimoksesi!' Sydämessään mies tunsi, -ettei tuokaan puhe ollut totta. Ja vaikka hän tiesi, että naisella oli -paha mielessä, niin hän otti hänet kuitenkin vaimokseen, sillä hänen -rakkautensa ei ollut kylmennyt. - -"Mutta hääpäivän iltana, kun mies oli vaipunut sikeään uneen, hiipi -nainen hänen viereltään, otti hänen tapparansa ja ryömi hänen veljensä -majaan ja löi hänet kuoliaaksi hänen nukkuessaan. Tekonsa tehtyään -nainen hiipi takaisin ja pani verisen kirveen miehensä viereen ja -pakeni pimeään yöhön. - -"Päivän koittaessa alkoi kylästä kuulua huutoja: 'Lousta on tapettu' ja -miehen majalle kokoontui suuri väkijoukko. Mentiin sisään ja siellä -mies nukkui vielä sikeästi verinen kirves vieressään. Silloin miehet -muistivat veljesten välisen sodan ja sanoivat: 'Katso, varmaankin hän -on murhannut veljensä', ja aikoivat tappaa hänet, mutta hän pääsi -heidän kynsistään. Pakomatkallaan hän kohtasi naisen, joka oli kaiken -pahan alku ja juuri, ja hän tappoi hänet. - -"Mutta naisen kuolema ei voinut murhattua henkiin herättää ja mies sai -kuitata tuon naisen kaikki rikokset. Muita syyllisiä ei voinut olla. -Hän oli veljensä murhaaja. Sentähden hän on hylkiö ja kansansa kiroama -ja sentähden saa hän, joka oli muinoin mahtava päällikkö, kulkea -loppuikänsä koditonna paikasta toiseen ja kuolla vihdoin vieraassa -maassa muukalaisten ympäröimänä. Hänen kansansa sanoo, että hän murhasi -kavalasti veljensä Loustan keskiyön hetkellä ja sentähden on hänen -nimensä hänen kotimaassaan iankaikkisesti kirottu." - -Vanha zulu vaikeni ja minä näin, että hän oli syvästi liikutettu. Pian -hän kuitenkin kohotti alasvaipuneen päänsä ja jatkoi: - -"Minä olen tuo mies, Bougwan. Ou! Minä olen juuri sama mies ja kuule -nyt sanani! Sinä tahdot olla minun kaltaiseni -- tahdoton välikappale, -leikkikalu, kuormajuhta, joka saa syykseen kaikki toisen tekemät -rikokset. Kuule! Kun hiivit viime yönä 'Yön tyttären' jäljessä, olin -aivan kantapäilläsi, ja kun hän iski sinua tikarillaan Valkoisen -kuningattaren makuuhuoneessa, olin lähelläsi. Kun annoit hänen kadota -kuin käärmeen kivikkoon, minä katselin sinua ja näin, että hän oli -lumonnut sinut. Minä tiesin, että nyt oli jälleen eräs kunnon mies -poikennut velvollisuutensa suoralta tieltä ja lähtenyt kulkemaan -kieroja polkuja. Sanani ovat säälimättömät, mutta vilpittömästä -sydämestä ne ovat kotoisin, joten anna minulle anteeksi, isäni. Käännä -selkäsi tuolle naiselle, ja sinä vaellat kunniallisesti hautaan saakka. -Älä katso enää hänen puoleensa, tahi muutoin sinun käy samoinkuin on -minunkin käynyt, etkä voi millään viattomuuttasi todistaa. Olen -puhunut." - -Good kuunteli vaieten zulun pitkää ja kaunopuheista kertomusta. Mutta -kun tuli puhe hänestä itsestään, punastui hän, ja saatuaan tietää, että -me tiesimme kaikki, mitä oli tapahtunut hänen ja Soraiksen välillä, -masentui hän kokonaan. Vihdoin hän alkoi selittää meille osaansa -yöllisessä tapahtumassa ja hänen äänessään oli hyvin nöyrä sävy. - -"Minun täytyy myöntää", sanoi hän katkerasti naurahtaen, "etten olisi -milloinkaan uskonut jonkun zulu-soturin tarvitsevan opettaa minulle, -mihin miehen kunnia velvoittaa; mutta nythän nähdään, miten meidän -saattaa käydä. Mahdattekohan voida käsittääkään, miehet, kuinka -nöyryytetty olen, ja kaikista katkerinta on, että nuhdesaarna oli -täysin ansaittu. Minun olisi luonnollisesti pitänyt luovuttaa Sorais -vahdille, mutta minä en voinut. Minä annoin hänen mennä ja lupasin -vielä, etten puhu asiasta kellekään, mikä on vielä suurempi häpeä. Jos -liittyisin häneen, sanoi hän, niin hän tulisi vaimokseni ja tekisi -minusta tämän valtakunnan kuninkaan, mutta minulla oli Jumalan kiitos -vielä sen verran miehuutta jäljellä, että käskin hänen vaieta. Sanoin, -etten voinut tovereistani erota, vaikka saisinkin hänet vaimokseni. -Tehkää nyt minulle mitä tahdotte; minä olen ansainnut kaiken. Toivon -vain, ettei nainen, jota kaikesta sydämestänne rakastatte, johdattaisi -teitä sellaiseen hirmuiseen kiusaukseen", ja hän kääntyi mennäkseen. - -"Odotahan hetkinen, vanha veikko", sanoi Curtis. "Minullakin on sinulle -hieman kerrottavaa." Ja hän kertoi juurta jaksain, mitä hänelle oli -tapahtunut eilispäivänä Soraiksen luona. - -Isku oli musertava. Kenestä hyvänsä on tietysti vastenmielistä saada -tietää olleensa jonkun tunnottoman henkilön tahdoton välikappale, mutta -nyt oli isku kuten jo sanoin, kerrassaan musertava. Asianhaarat olivat -niin hirveät. - -"Tiedättekö", sanoi Good sitten harvakseen, "että olette melkein -parantaneet minun rakkaudentautini", ja hän poistui huoaten. Olin -suuresti pahoillani hänen tähtensä. - -Sinä päivänä oli kuningattarilla vastaanotto, jolloin lähetystöt -esittivät anomuksiaan, suunniteltiin uusia lakeja ja keskusteltiin -raha- ja muista valtakunnan asioista. Mennessämme valtaistuinsaliin -yhtyi Good meihin ollen peräti masentuneen näköinen. - -Tullessamme perille istui Nyleptha jo valtaistuimellaan ympärillään -joukko neuvonantajia, hoviherroja, lakimiehiä ja pappeja, -kuten tavallisesti, mutta minä panin merkille, että hänen -henkivartijajoukkonsa oli tavallista monin kerroin vahvempi. Ilmassa -oli jännitystä, ja oli helppo huomata, kun katseli läsnäolevien -kasvoja, ettei kukaan oikeastaan kiinnittänyt suurtakaan huomiota -asioiden käsittelyyn. Tieto kansalaissodan uhasta oli jo levinnyt -kaikkialle. Tervehdittyämme Nylepthaa me istuimme tavallisille -paikoillemme ja asioiden käsittely jatkui entiseen tapaan. Äkkiä kuului -palatsin portilta kiivas torventoitotus ja väkijoukko, joka oli sinne -kokoontunut seuraamaan tapahtumain kehitystä, alkoi huutaa: "Sorais! -Sorais!" - -Pihalta kuului rattaiden ääntä ja hetkisen kuluttua lennähtivät suuret -oviverhot sivulle ja "Yön tytär" astui ylväästi huoneeseen. Eikä -suinkaan yksin. Hänen ympärillään parveili suuri joukko pappeja, ja -ylimmäinen pappi Agon, yllään loistavin viittansa, kulki hänen -edellään. Syy heidän läsnäoloonsa oli ilmeinen -- Sorais oli heidän -suojeluksessaan ja olisi ollut pyhyydenloukkaus koettaa vangita -hänet. Heidän takanaan oli joukko valtaherroja asemiehineen ja -seuralaisineen. Soraiksen asu osoitti selvästi, ettei hänen sanomansa -ollut rauhansanoma. Hänellä oli yllään kultasuomuksista tehty haarniska -ja päässään pieni kultainen kypäri. Kädessään hän heilutti kauniisti -muovailtua pientä hopeista keihästä. Ylpeästi kuin naarasleijona hän -astui salin poikki läsnäolevien väistyessä molemmin puolin ja -kaikkialla painuivat päät kunnioittavaan tervehdykseen. Pyhän kiven -luona hän pysähtyi ja nojaten kädellään kiveen hän huusi kaikuvalla -äänellä valtaistuimella istuvalle Nylepthalle: - -"Tervehdin sinua, oi kuningatar!" - -"Samoin tervehdin minäkin sinua, kuninkaallinen sisareni", vastasi -Nyleptha. "Tule lähemmäksi. Voit olla aivan turvallinen." - -Sorais loi häneen röyhkeän katseen ja astui empimättä valtaistuimen -eteen. - -"Yksi pyyntö, oi kuningatar!" huudahti hän. - -"Puhu, sisareni. Mutta mitä pyydät minulta sinä, joka omistat puolet -kuningaskunnastamme?" - -"Voit vastata erääseen kysymykseen. Aiotko ottaa puolisoksesi tuon -muukalaissuden jakaaksesi hänen kanssaan vuoteesi ja valtaistuimesi, -vai etkö?" ja hän viittasi Curtikseen hopeisella keihäällään. - -Curtis hätkähti ja kääntyen Soraikseen hän sanoi matalalla äänellä: - -"Eilen sinulla oli minulle kauniimpia nimiä, oi kuningatar, ellen -väärin muista." - -Sorais puraisi huultaan ja karahti hehkuvan punaiseksi. - -Huomattuaan, ettei asiaa käynyt enää salaaminen, vastasi Nyleptha -kysymykseen yhtä yllättävällä kuin vaikuttavallakin tavalla haluten -luultavasti samalla kokonaan masentaa syrjäytetyn kilpailijansa. - -Nousten valtaistuimeltaan hän astui kaikessa kuninkaallisessa -loistossaan lemmittynsä luo ja irroittaen kultaisen käärmeen -käsivartensa ympäriltä hän käski Curtiksen polvistua. Tämä totteli -notkistaen toisen polvensa ja Nyleptha kietoi koristeen hänen -kaulaansa, suuteli hänen otsaansa ja sanoi häntä "rakkaaksi herrakseen". - -"Niinkuin näet", sanoi hän sisarelleen, kun läsnäolijoiden -hämmästyksen mutina oli vaiennut ja Curtis noussut seisoalleen, "on -käsivarsikoristeeni nyt 'suden' kaulassa merkiksi siitä, että hän on -oleva tästä hetkestä alkaen minun lähin suojelijani. Siinä on -vastaukseni sinulle ja seuralaisillesi, kuningatar Sorais. Älä pelkää", -sanoi hän sitten lemmitylleen suloisesti hymyillen, "vaikka ikeeni -kävisikin raskaaksi", ja hän osoitti kultaista käärmettä, jonka hän oli -kietonut lemmittynsä voimakkaan kaulan ympärille. "Se on puhdasta -kultaa eikä vahingoita sinua", ja kääntyen läsnäolijoiden puoleen hän -huusi kaikuvalla äänellä: - -"Tässä teidän kaikkien nähden minä otan tämän muukalaisen puolisokseni -ja tämä kultainen käärme olkoon liittomme merkki. 'Yön tytär', te -ylimykset, papit ja kaikki, jotka olette tänne kokoontuneet, kuulkaa -sanani. Enkö saa vapaasti valita itselleni miehen, jota rakastan? Enhän -ole mikään kuningatar, ellen saa sitä tehdä. Silloinhan olen orja, -halvintakin halvempi. Hän on voittanut sydämeni, jota käteni, -valtaistuimeni ja kaikki, mitä minulla on, seuraavat. Hän on mahtava -mies, kauniimpi, väkevämpi ja viisaampi kuin täällä kukaan, ja vaikka -hän olisi kerjäläinen, niin rakastaisin häntä yhtä palavasti." Sitten -hän tarttui Curtiksen käteen ja katsoi rohkeasti ympärilleen. -Rakkautensa takia hän oli valmis uhraamaan ja kärsimään kaikki, ja -seisoessaan siinä lemmittynsä vieressä punastuvin poskin ja säihkyvin -silmin hän oli niin hurmaavan suloinen, että useimmat, jotka näkivät -kohtauksen, kohottivat raikuvan hurraahuudon hänen kunniakseen. Hänen -iskunsa oli rohkea, mutta se vaikutti, sillä ihmiset kunnioittavat -rohkeita tekoja, ja Zu-Vendis-maan asukkaat tunsivat myötätuntoa tuota -hentoa naista kohtaan, joka ei arkaillut panna kaikki alttiiksi -rakkautensa puolesta. - -Väkijoukko hurrasi niin, että katto kajahteli, mutta Sorais seisoi -alaspainunein päin, sillä hän ei voinut kärsiä sisarensa riemuvoittoa, -joka erotti hänet ainiaaksi miehestä, jota hän oli toivonut omakseen. -Ja hänen kateutensa ja mustasukkaisuutensa olivat niin hirvittävät, -että hän vapisi kuin haavanlehti. Olen muistaakseni sanonut, että minun -mielestäni hänen kasvonsa muistuttivat tyynenä päilyvää merta, jonka -tyyneydessä kuitenkin aina piilee jotakin uhkaavaa. Nyt oli myrsky -päässyt valloilleen, ja sen raivo sekä kauhistutti että viehätti minua. -Ylevän kaunis nainen on vihansa hurjuudessa aina uljas näky, mutta -sellaista kauneutta ja raivoa en ole milloinkaan ennen nähnyt toistensa -yhteydessä, ja voin vain sanoa, että niiden vaikutus oli molempien -vertainen. - -Hän kohotti raivosta kalpeat kasvonsa ja hänen salamoivien silmiensä -ympärillä oli purppuranpunaiset renkaat, ja kolmesti hän koetti puhua, -mutta ei saanut ääntään kuuluviin. Vihdoin se kuitenkin onnistui, ja -kohottaen hopeisen keihäänsä, jonka kärki välähti auringon valossa, hän -lausui äänellä, joka kuului tuon suuren huoneen jokaiseen sopukkaan: - -"Luuletko sinä, Nyleptha, että minä, Sorais, Zu-Vendis-maan kuningatar, -aion sallia tuon halvan muukalaisen nousta isäni valtaistuimelle? -Luuletko sinä minun aikovan sallia, että isäni huone joutuu -sekasikiöiden omaksi? En konsanaan, niin kauan kuin sydämeni sykkii ja -minulla on keihäs, millä iskeä! Kuka yhtyy minuun? Kuka? Luovuta nyt -tuo muukalaissusi ja hänen seuralaisensa, jotka ovat tulleet tänne vain -saalistamaan, oikeuden haltuun. He ovat rikkoneet aurinkoa vastaan ja -saavat sovittaa syntinsä tulisessa pätsissä. Ellet täytä pyyntöäni, -niin julistan sinulle sodan -- verisen sodan! Minä sanon sinulle, että -rakkautesi maksaa sinulle kaikki kaupunkisi ja maa on punoittava -puoltajaisi verestä. Sinä yksin olet syyllinen ja kuolevien korina, -leskien valitukset ja orpojen itku on aina kaikuva korvissasi. - -"Valtaistuimesi menetät, Nyleptha, ja sinut syöstään suuren -porraskäytävän ylimmältä askelmalta rannan kiville, koska olet -tahrannut sukumme kunnian. Ja teille, muukalaiset, minä sanon, että -teidät verhotaan kultaan ja ripustetaan elävinä temppelin harjalle -varoitukseksi ja esimerkiksi niille, jotka epäilevät sanojani. Sinut, -Bougwan, tahdon säästää, jos jätät toverisi ja seuraat minua" ("siitä -ei tule mitään", huudahti Good englannin kielellä ja pudisti -tarmokkaasti päätään), "mutta sinulle, Incubu, olen suunnitellut -tavallista harvinaisemman kuoleman. Mutta siitä ehdimme myöhemminkin -puhua." Hän vaikeni henkäisten syvään, sillä raivo oli aivan -tukahduttaa hänet, ja väkijoukosta alkoi kuulua kauhistuksen ja osaksi -ihailunkin huudahduksia. Sitten lausui Nyleptha kylmästi ja -arvokkaasti: - -"Käyttäytyisin arvolleni ja asemalleni kovin sopimattomasti, jos -puhuisin niinkuin sinä olet puhunut ja uhkailisin kuten sinä olet -uhkaillut. Jos tahdot sotia, niin olen valmis, ja vaikka käteni -näyttävätkin hennoilta, olet pian tunteva niiden rautaisen otteen, kun -joudut sotajoukkoinesi niiden puristukseen. Minä en pelkää sinua, -Sorais! Olen pahoillani, kun saatat sellaisen koettelemuksen -kansallemme ja itsellesi, mutta omasta puolestani sanon suoraan, etten -sinua pelkää. Eilen sinä, minun sisareni, koetit viekoitella lemmittyni -ja kihlattuni, jota nyt nimität muukalaissudeksi, omaksesi (salissa -syntyi tavaton hälinä) ja viime yönä -- kerrottiin minulle juuri äsken --- hiivit sinä kuin käärme makuuhuoneeseeni murhataksesi minut -nukkuessani, mutta --" - -"Se ei ole totta!" huudahti Agon seuralaisineen. - -"Se on totta", sanoin minä ja otin esiin tikarin katkenneen kärjen. -"Missä on tämän kahva, oi Sorais?" - -"Se on totta!" huudahti Goodkin, joka oli viimein päättänyt toimia -kunnon miehen lailla. "Minä yllätin kuningatar Soraiksen sisarensa -makuuhuoneessa ja hänen tikarinsa taittui minun rintaani vasten." - -"Kuka on puolellani?" huudahti Sorais ravistaen hopeista keihästään, -sillä hän näki, että yleinen mielipide alkoi kääntyä häntä vastaan. -"Jätätkö minut todellakin, Bougwan?" lisäsi hän kääntyen Goodin -puoleen, joka seisoi hänen lähellään. "Sinä heikkouskoinen raukka, -herrakseni ja tämän maan kuninkaaksi olisit voinut tulla,, jos olisit -minua urhoollisesti palvellut, mutta toivottoman rakkautesi aiheuttama -iankaikkinen epätoivo on nyt oleva uskottomuutesi palkka! Sinut minä -ainakin kiedon kahleisiin, jotka eivät hevillä katkea. - -"Sota! Sota! Sota!" huusi hän. "Käsi tällä pyhällä kivellä, jonka -särkymisen sanotaan ennustavan zu-vendi-kansan joutumista muukalaisen -ikeen alle, minä julistan sodan elämästä ja kuolemasta! Ken seuraa -Soraista, yön tytärtä, voittoon ja kunniaan?" - -Huoneessa syntyi sanoinkuvaamaton sekasorto, ja monet läsnäolijat -kiiruhtivat yhtymään Soraiksen seurueeseen, josta muutamia tuli meidän -puolellemme. Edellisten joukossa oli eräs Nylepthan henkivartioston -aliupseerikin, joka äkkiä syöksyi ovelle Soraiksen poislähtöä tekevien -soturien joukkoon, mutta Umslopogaas, joka oli tarkoin seurannut -tapausten kulkua, huomasi heti, että jos mies pääsisi menemään, -seuraisivat kaikki muut soturit hänen esimerkkiään, ja hän hyökkäsi -miehen kimppuun, joka iski häntä miekallaan. Zulu kavahti takaisin -raivoisasti karjahtaen ja antoi samassa hirveällä tapparallaan -vastustajalleen salamannopean iskun, joka tappoi miehen heti. Raskaasti -korahtaen hän kaatui marmorilattialle. Sota oli niittänyt ensimmäisen -uhrinsa. - -"Sulkekaa portit!" karjaisin minä toivoen saavamme Soraiksen vangiksi, -mitä pyhyydenloukkausta en lainkaan epäröinyt tehdä. Mutta käsky tuli -liian myöhään, sillä hänen henkivartijansa olivat jo ehtineet sinne, ja -seuraavassa hetkessä kuului ulkoa hurjasti laukkaavien hevosten -kavioiden kopse ja rattaiden räikinä. Mukanaan melkein puolet -läsnäolleista oli Sorais pian tuulispään nopeudella matkalla Siintävän -kaupungin halki M'Arstunaan vievälle tielle. M'Arstuna oli pieni -linnoitus noin sadankolmenkymmenen penikulman päässä Milosiksesta, ja -hänen päämajansa oli siellä. - -Tämän jälkeen muuttui kaupunki sotaleiriksi ja kaduilla kajahteli -taukoamatta taisteluun valmistuvien joukko-osastojen tahdikas astunta. -Kaikkialla työskenneltiin kuumeisella kiireellä ja vanha Umslopogaas -istui jälleen pitkät tovit jossakin pihannurkkauksessa hioen -hätäilemättä Inkosi-kaasin kirkasta terää, joka oli ennestäänkin terävä -kuin partaveitsi. - - - - -XIX. - -HARVINAINEN VIHKIMÄTILAISUUS. - - -Eräs tärkeä henkilö, joka kaikesta päättäen oli Soraiksen mahtavin -liittolainen ja koko kapinayrityksen johtava sielu, ei kuitenkaan -ehtinyt päästä ulos ennen porttien sulkemista. Tuo henkilö oli -ylimmäinen pappi Agon. Hän ei voinut milloinkaan unhottaa tuota -virtahevosjuttua ja oli vannonut tekevänsä kaikkensa tuhotakseen meidät -perinpohjin. Hän tiesi myös, että meillä oli oma uskontomme, ja odotti -kauhulla joka päivä hetkeä, jolloin alkaisimme tyrkyttää sitä -Zu-Vendis-maan asukkaille. Kerran hän kysyi minulta, oliko -kotimaassani mitään uskontoa, ja minä vastasin, että siellä on niitä -yhdeksänkymmentäviisi, ellen väärin muista. Hän hämmästyi niin, että -olisi voinut höyhenellä survaista hänet nurin. Minua tuo ylimmäinen -pappi aivan säälitti, sillä eihän ole suinkaan helppoa olla suuren -valtakunnan arvossapidetyn uskonnon päämies, jota uhkasi alituinen -vaara yhdeksänkymmenenviiden uuden uskonnon taholta. - -Kuultuamme, ettei Agon ollut päässyt pakoon, neuvottelimme Nyleptha, -Curtis ja minä, mille kannalle asettuisimme häneen nähden. Minä vaadin -ehdottomasti hänen vangitsemistaan, mutta Nyleptha ravisti päätään ja -sanoi, ettei se käynyt päinsä. Sellainen teko vain vahingoittaisi -asiaamme. "Ah!" lisäsi hän polkien jalkaansa, "jos minä voitan ja saan -vallan käsiini, niin minä muserran nuo papit ja lopetan kerta kaikkiaan -heidän salaisen vehkeilynsä." Toivoin vain, että vanha Agon olisi -kuullut nuo sanat. Hän olisi ehkä hieman säikähtänyt. - -"Olkoon niin", sanoi Curtis vihdoin. "Ellemme vangitse häntä, niin -lienee selvintä päästää hänet menemään. Täällä hänestä ei kuitenkaan -ole mitään hyötyä." - -Nyleptha katsahti häneen omituisesti ja sanoi kuivasti: - -"Niinkö luulet, ystäväni?" - -"Minun mielestäni", sanoi Curtis, "ei hänen pidättämisestään ole -todellakaan mitään hyötyä." - -Nyleptha katsoi häneen vaieten ja hänen katseensa oli omituisen ujo ja -samalla rukoileva. Vihdoin Curtis ymmärsi. - -"Suo minulle anteeksi, Nyleptha", lausui hän hiljaa. "Tarkoitatko, että -tahdot vielä nytkin mennä kanssani naimisiin?" - -"En tiedä; sanokoon herrani", vastasi Nyleptha nopeasti. "Jos hän -tahtoo, niin pappi on täällä ja alttari on tuolla", ja hän osoitti -käytävää, joka vei pieneen yksityiskappeliin. "Herrani tahto on -minunkin tahtoni. Viikon kuluttua sinun täytyy lähteä sotaan joukkojani -johtamaan ja sodassa miehet -- välistä kaatuvat. Sentähden tahtoisin -minä omistaa sinut kokonaan nämä muutamat päivät, vaikkapa vain -muistonkaan tähden", ja suuret kyyneleet alkoivat vieriä hänen -suloisista silmistään kuin kirkkaat kastehelmet. - -"Voihan niinkin käydä", jatkoi hän, "että menetän kruununi ja sen -mukana henkenikin. Sorais on vaarallinen ja katkera vihollinen, joka ei -säästä meitä kumpaakaan, jos hän voittaa, ja eihän kukaan voi sanoa, -niitä tulevaisuus mukanaan tuopi. Onni on harvinainen lintu, joka -lentää nopeasti ja kauas ja häipyy pian näkyvistämme. Sentähden meidän -täytyy koettaa saada se viihtymään luonamme hetkinen, jos se sattumalta -kädellemme istahtaisi. Poimikaamme siis onnemme kukka, ennenkuin -auringon helle sen kuihduttaa, sillä huomenna se voi olla myöhäistä, ja -älkäämme laiminlyökö hetkeäkään tuntemattoman tulevaisuuden tähden", ja -kohottaen suloiset kasvonsa hän katsoi hymyillen lemmittyynsä. - -Omituinen mustasukkaisuuden tunne kouristi jälleen sydäntäni ja minä -käännyin poispäin. Heille oli aina aivan yhdentekevää, olinko läsnä vai -en, ja luultavasti he ajattelivat, että olin vanha hupakko, josta ei -tarvinnut välittää sitä eikä tätä, ja uskon heidän Olleenkin oikeassa. - -Menin omalle puolellemme ja istahdin ikkunan ääreen miettimään -tilannetta yleensä. Vanha Umslopogaas istui ulkopuolella teroittaen -tapparaansa kuin nokkaansa hiova korppikotka. - -Noin tunnin kuluttua syöksyi Curtis huoneeseen ja selitti kiihtyneesti -ja säteilevin silmin, että hän tahtoi Goodin, minun ja Umslopogaasinkin -olemaan läsnä avioliittonsa vahvistustilaisuudessa. Suostuimme tietysti -mielihyvällä ja menimme yhtä kyytiä kappeliin, jossa Agon jo odotti -meitä. Hän oli hyvin synkän näköinen, kuten ylimmäisen papin sopiikin, -ja pian ilmenikin, ettei hän ollut oikein tahtonut mukautua Nylepthan -mielipiteisiin. Hän oli yksinkertaisesti kieltäytynyt vihkimystä -toimittamasta eikä aikonut myöskään sallia kenenkään muunkaan papin -sitä tehdä, mutta silloin oli Nyleptha vihastunut ja sanonut, että hän, -kuningatar, oli pappein päämies, jota täytyi totella. Kun hän kerran -tahtoi mennä naimisiin, niin siinä ei ollut kenelläkään mitään -mutisemista ja Agonin täytyi vihkiä hänet tahtoipa tahi ei! Kun hän oli -vielä vastustellut, oli Nyleptha sanonut: - -"No hyvä. Ylimmäistä pappia en voi mestata, koska se olisi vastoin -lakia, enkä voi häntä vangitakaan, koska se aiheuttaisi koko -valtakunnassa sellaisen metelin, että tähdetkin putoaisivat taivaalta, -mutta minä _voin_ jättää hänet katselemaan tätä auringon alttaria, -koska se kuuluu hänen tehtäviinsä. Ellet vihi minua, oi Agon, niin saat -jäädä tähän alttarin eteen ruoatta ja juomatta asiaa miettimään." - -Nyt sattui niin, että Agon oli kiiruhtanut Soraiksen mukaan ehtimättä -syödä aamiaista, ja ollen siis jo jotensakin nälissään hän oli -myöntynyt heti, mutta oli sanonut myös olevansa vapaa kaikesta -vastuunalaisuudesta. - -Sitten oli Nyleptha mennyt pukeutumaan ja hetkisen kuluttua hän -saapuikin kahden kamarineitosensa seurassa yllään lumivalkoinen puku -ilman mitään koristeita, mikä näyttää olevan tapa kaikissa maissa -tällaisissa tilaisuuksissa. - -Punastuen ja alaspainunein päin hän tervehti Curtista notkistaen syvään -polviaan ja vei hänet sitten alttarin eteen ja lausui harvakseen ja -kirkkaalla äänellä seuraavat sanat: - -"Vannotko auringon nimeen, ettet ota toista vaimoa, ellen minä pane -kättäni hänen päänsä päälle ja toivota häntä tervetulleeksi?" - -"Minä vannon", vastasi Curtis ja lisäsi englannin kielellä: "Yksi on -minulle aivan kylliksi." - -Agon, joka oli siihen saakka kyrännyt eräässä nurkassa alttarin -lähellä, astui nyt esiin ja mutisi jotakin partaansa sellaista kyytiä, -että vaivoin erotin sanat. Hän rukoili aurinkoa siunaamaan liiton ja -tekemään sen hedelmälliseksi. Huomasin Nylepthan kuuntelevan -tarkkaavasti joka sanaa, sillä hän pelkäsi Agonin tekevän sen kepposen, -että hän toimittaisi avioerotoimituksen vihkimisen asemesta lukemalla -rukouksen takaperin. Rukouksen loputtua kysyttiin kummaltakin erikseen, -tahtoivatko he ottaa toisensa aviopuolisoiksi, ja vastattuaan -myöntävästi he suutelivat toisiaan alttarin edessä ja toimitus oli -päättynyt maan menojen mukaan. Mutta minusta tuntui vielä jotakin -puuttuvan, ja ottaen taskustani pienen rukouskirjani, jota tapaan lukea -öisin valvoessani, minä astuin esiin. Lahjoitin kirjan jo kauan sitten -Harry-pojalleni, jonka kuoltua se joutui jälleen haltuuni, ja nyt se on -aina mukanani. - -"Curtis", sanoin minä, "en ole pappi enkä tiedä, onko teko, jonka aion -tehdä, edes luvallinen -- laillinen se ei ole -- mutta jos sinulla ja -kuningattarella ei ole mitään sitä vastaan, niin lukisin teille -mielelläni Englannin vihkimäkaavan. Otat nyt tärkeän askeleen ja minun -mielestäni sinun pitäisi pyhittää liittosi omaan uskontoosi kuuluvalla -tavalla sikäli kuin se näissä olosuhteissa on mahdollista." - -"Olen itsekin sitä ajatellut", sanoi hän, "ja minä pyydän, että tekisit -minulle sen palveluksen. Tuntuu kuin en olisi vielä naimisissakaan." - -Tulkitsin pyyntöni Nylepthalle, joka myöntyi heti täysin ymmärtäen -miehensä toivomuksen saada avioliitolleen kotimaansa tapojen mukaisen -vahvistuksen. Luettuani kaavan he lausuivat saneluni mukaan -Zu-Vendis-maan kielellä sanat: "Minä Henry Curtis otan sinut, -Nyleptha", ja "Minä Nyleptha otan sintit, Henry Curtis", j.n.e. Sitten -otti Curtis sormestaan sileän kultasormuksen, ja kun hän oli pujottanut -sen Nylepthan sormeen, luin minä loppusanat siunauksineen. Sormus oli -Curtiksen äidin vihkimäsormus ja minä en voinut olla ajattelematta, -miten hämmästynyt tuo yorkshireläinen rouva olisi mahtanutkaan olla, -jos hän olisi voinut aavistaa, että hänen vihkimäsormuksensa joutuisi -joskus tekemään saman palveluksen eräälle Zu-Vendis-maan -kuningattarelle. - -Minun toimittamani juhlameno pani Agonin kärsivällisyyden kovalle -koetukselle. Hän ymmärsi heti, että toimitus oli uskonnollista laatua, -ja johdatti epäilemättä hänen mieleensä nuo yhdeksänkymmentäviisi -uutta uskontoa, jotka eivät suoneet hänelle yön lepoa eikä päivän -rauhaa. Luonnollisesti hän näki minussa kilpailevan ylimmäisen papin ja -alkoi vihata minua entistä katkerammin. Kun vihdoin olimme valmiit, oli -hän aivan räjähtämäisillään närkästyksestä, ja minä tiesin meidän -voivan odottaa hänen puoleltaan mitä hyvänsä. - -Good, minä ja Umslopogaas poistuimme sitten hiljaa ja jätimme -onnellisen parin kahden kesken. Olimme kaikki sangen alakuloiset. -Avioliitothan ovat onnellisia ja ilahduttavia tapahtumia, mutta minun -kokemukseni mukaan niillä on aina melkeinpä liian mullistava vaikutus, -paitsi silloin, kun syvä ja molemminpuolinen rakkaus on niiden -perustus. Avioliiton aiheuttamat uudet siteet katkaisevat monet vanhat, -ja tuossa juhlallisessa toimituksessa on mielestäni aina jotakin -surullista. - -Curtis on maailman kunnollisin mies ja uskollisin ystävä, mutta -kappelissa toimitetun vaatimattoman juhlamenon jälkeen hän ei ole enää -aivan entisensä kaltainen. Nyleptha on valloittanut hänet kokonaan; hän -ei osaa enää puhuakaan muusta kuin Nylepthasta ja me, hänen vanhat -ystävänsä, olemme joutuneet ehdottomasti toiselle sijalle. Niinhän -"vanhojen ystävien" aina käy, kun mies menee naimisiin, ja nuorikot -valvovat huolellisesti, ettei säännöstä poiketa. Curtis julmistuisi, -jos tahtoisimme väittää hänestä jotakin sellaista, mutta asianlaita -on kuitenkin niin. Hän ei ole aivan entisensä kaltainen. -Nyleptha on hyvin suloinen ja viehättävä, mutta minä luulen hänen -ilmoittaneen Curtikselle kyllin selvästi, ettei hän ole valinnut -elämänkumppanikseen seuruetta Quatermain, Good & kumpp., vaan -ainoastaan hänet. Mutta mitäpä tämä murjottaminen hyödyttää? Kaikkihan -on niinkuin ollakin pitää, minkä jokainen aviovaimo olisi valmis -todistamaan, ja minä olen itsekäs ja kateellinen vanha hupakko. -Tultuamme omalle puolellemme tyhjensin minä Goodin kanssa ruukullisen -vanhaa zu-vendis-viiniä aikamme kuluksi, ja juuri kun olimme päässeet -parhaaseen tarinoimisen alkuun, astui eräs palvelijamme huoneeseen ja -kertoi uutisen, joka antoi meille melkoisesti ajattelemisen aihetta. - -Muistettanee, että Alphonsen ja Umslopogaasin välit olivat hyvin -kireät. Viimeinen yhteentörmäys oli kärjistänyt tilanteen äärimmilleen, -ja naarmujaan hoitaessaan Alphonse hautoi kostoa. Valtavaa -mielenkuohuaan tyynnyttääkseen hän oli sitten lähtenyt kävelylle, ja -selostuksesta ilmeni, että hän oli mennyt auringon temppelin ohi -suoraan erääseen kauniiseen puistoon kaupungin ulkopuolella. -Kuljeksittuaan siellä hetkisen hän oli lähtenyt paluumatkalle ja oli -kaupungin portilla kohdannut Soraiksen seurueineen. Hänet nähtyään oli -Sorais pysäyttänyt hevosensa ja kutsunut hänet luoksensa, ja hän oli -tietysti noudattanut kuningattaren kehoitusta sillä seurauksella, että -soturit olivat käyneet häneen käsiksi ja paiskanneet hänet rattaille. -Sitten oli seurue lähtenyt heti liikkeelle vieden mukanaan Alphonsen, -joka "oli parkunut surkeasti." - -Olin hyvin hämmästynyt enkä voinut ensin käsittää, minkätähden Sorais -oli vienyt tuon pienen ranskalais-raukan mukanaan. Eihän hänellä voinut -olla mitään hyötyä antaa henkilön, joka oli vain palvelija, kärsiä -meidän tähtemme. Hän ei voinut olla niin halpamainen, eikä sellainen -menettely olisi ollut hänen luonteensa mukainen. Mietiskelin asiaa joka -taholta, ja vihdoin eräs mahdollisuus juolahti mieleeni. Me kolme -olimme nimittäin suuressa kunniassa Zu-Vendis-maassa, koska olimme -ensimmäiset muukalaiset, mitä milloinkaan oli nähty ja koska -viisautemme oli asukasten mielestä aivan yliluonnollinen. Soraiksen -katkerat sanat "muukalaissusista" ja "muukalaishyeenoista" olivat kyllä -saavuttaneet suurta vastakaikua ylimysten ja pappein keskuudessa, mutta -suuri yleisö ei välittänyt niistä sen enempää. - -Vanhojen ateenalaisten tavoin halasi zu-vendi-kansakin aina jotakin -uutta, ja me olimme saavuttaneet kansan suosion juuri sentähden, että -olimme muukalaisia, joita ei oltu maassa ennen nähty. Curtiksen muhkea -olemus teki myöskin syvän vaikutuksen, sillä Zu-Vendis-maan asukkaat -aivan jumaloivat kaikkea kaunista. Kaduilla ja kauppapaikoissa -sanottiinkin yksimielisesti, ettei maassa ollut ketään Curtiksen -vertaista kokoon ja näköön nähden, ja koska maassa oli kuningatar, -jonka kanssa ei kukaan voinut kauneudessa kilpailla, paitsi ehkä hänen -sisarensa Sorais, niin oli aurinko valinnut hänelle puolison, joka -oli hänen vertaisensa. Olihan siis luonnollista, että heidän -kuningattarensa otti miehen, jonka itse maailmoiden hallitsija oli -hänelle valinnut. - -Pian ilmenikin, että meillä oli odottamattoman paljon kannattajia, eikä -kukaan tiennyt sitä paremmin kuin Sorais. Sentähden hän ei ollut -puhunut pohjoisissa maakunnissa, missä hänen mahtavimmat puoluelaisensa -asustivat, sanaakaan Nylepthan naimapuuhista, vaan oli selittänyt -riidan johtuneen aivan toisista syistä. Maassa, jossa oli käyty niin -monta kansalaissotaa, oli helppo löytää jokin vanha ja ratkaisematon -riidanaihe, joka sai vanhat vihat leimahtamaan milloin hyvänsä -ilmiliekkiin. Soraiksen esittämät syyt olivat tehneetkin toivotun -vaikutuksen, mutta menestys olisi ollut moninkertainen, jos joku meistä -olisi ollut hänen mukanaan. Silloin hän olisi voinut sanoa kaikelle -kansalle, että tämä oikeuttarakastava kuuluisa muukalainen oli -liittynyt häneen, koska hänen asiansa oli oikea. - -Tämä oli epäilemättä pääsyy, miksi hän koetti kaikin mokomin houkutella -Goodin puolelleen heittääkseen hänet sitten oman onnensa varaan, kun -hänestä ei ollut enää mitään hyötyä, ja kun Good tuli ajoissa -järkiinsä, käytti Sorais sopivaa tilaisuutta hyväkseen ja vei mukanaan -Alphonsen, joka hieman muistutti Goodia, vaikka olikin vähän pienempi -ja hennompi, aikoen epäilemättä julistaa kaikkialla, että hän oli itse -suuri Bougwan, joka oli tullut häntä auttamaan. Kun sanoin Goodille -tämän mielipiteeni, kauhistui hän sanomattomasti. - -"Mitä!" huudahti hän; "luuletko todellakin, että tuo pieni lurjus -pannaan minua edustamaan? Miksi minun pitikään joutua tähän kirottuun -maahan! Maineenihan on iäksi pilattu." - -Käsitin täydellisesti hänen harminsa ja koetin lohdutella häntä -parhaani mukaan. Onhan todellakin mitä kiusallisinta tietää tulevansa -tunnetuksi kaikkialla vieraassa maassa jonkun heittiömäisen pelkurin -hahmossa. - -Sinä iltana aterioimme kuten sanoin Goodin kanssa kahden kesken, ja -huolimatta siitä että olimme olleet läsnä rakkaan ystävämme -vihkiäisissä, oli meidät vallannut täydellinen hautajaistunnelma. -Meistä tuntui aivan kuin olisimme olleet Curtiksen hautajaisissa. - -Seuraavana aamuna alkoi työ entistä vauhdikkaammin. Nylepthan pari -päivää sitten lähettämien käskyjen ja ilmoitusten vaikutus alkoi jo -näkyä, ja kaupunkiin tulvi lakkaamatta asestettuja miesjoukkoja. -Nylepthaa ja Curtista näimme lähipäivinä vain aniharvoin, kuten -jokainen voinee arvatakin, mutta minä ja Good työskentelimme -päivät päästään aamusta iltaan saakka. Nylepthalle uskollisten -sotapäälliköiden kanssa neuvottelimme joka päivä sotasuunnitelmista, -järjestelimme muonituskysymykset, annoimme ohjeita ja määräyksiä ja -toimitimme satoja asioita. Miehiä tuli ja meni ja Milosikseen johtavat -tiet olivat täynnä ylimysten joukkoja, jotka olivat maan kaukaisilta -ääriltäkin kokoontuneet Nylepthan lippujen alle. - -Parin päivän kuluttua meille jo selveni, että meillä oli -käytettävänämme noin neljäkymmentätuhatta jalkamiestä ja -parikymmentätuhatta ratsumiestä; siis armeija, joka ei ollut suinkaan -vähäpätöinen, mutta joka oli vastustajan voimiin verraten kuitenkin -sangen pieni. - - Vakoojamme ilmoittivat, että puolet vakinaisesta sotaväestä oli -liittynyt Soraikseen, jota myös kaikki pohjoiset maakunnat kannattivat. -Hän oli asettunut, kuten olen jo kertonut, erääseen vahvasti -linnoitettuun kaupunkiin nimeltä M'Arstuna, Milosiksesta pohjoiseen, ja -Nasta oli matkalla hänen luokseen kahdenkymmenenviidentuhannen -vuoristolaisen kera, jotka ovat Zu-Vendis-maan parhaat soturit. Toinen -mahtava ylimys nimeltä Belusha oli tuonut hänelle kaksitoistatuhatta -hyvin varustettua ratsumiestä, niin että Soraiksen armeijaan kuului -todennäköisesti lopulta noin satatuhatta miestä kaiken kaikkiaan. - -Pian ilmoitettiinkin, että Sorais suunnitteli hyökkäystä suoraan -Milosiksen kimppuun ja oli uhannut hävittää autioiksi valtaamansa -alueet. Neuvoteltiin, oliko parasta lähteä häntä vastaan ja ryhtyä -taisteluun vai odotella hänen tuloaan kaupungin muurien turvissa. Kun -meidän mielipidettämme kysyttiin, vaadimme minä ja Good epäröimättä, -että oli hyökättävä häntä vastaan, sillä jos sulkeutuisimme -kaupunkiin, hyökkäystä odottamaan, voitaisiin toimettomuutemme tulkita -aiheutuneen pelosta. Etenkin tällaisissa tapauksissa on tärkeätä, kun -vähäpätöisetkin seikat voivat kääntää miesten mielen, että toimitaan -mahdollisimman paljon. Into laimenee ja häviääkin pian, jos -toimettomina ja noloina odotetaan tapahtumien kehitystä. Sentähden oli -mielestämme parempi hyökätä kuin odottaa, kunnes vihollinen raastaisi -meidät turvapaikastamme kuin mäyrän kolostaan. - -Curtis ja Nyleptha yhtyivät meihin ja ratkaisevassa neuvottelussa -pantiin Nylepthan eteen suuri kartta, jota hän katseli kauan ja -miettivästi. M'Arstunan ja Milosiksen välillä oli noin yhdeksänkymmenen -penikulman päässä Milosiksesta parin penikulman levyinen vuoriharjanne, -jonka poikki päästiin erästä solaa myöten, jota metsäiset, -jotensakin korkeat rinteet reunustivat, ja jos sola suljettiin, oli -vihollisarmeijan mahdoton edetä, sillä se ei voinut kiivetä -kuormastoineen rinteitä ylös, jotka olivat joukkojemme miehittämät. - -Nylepthalla oli erinomaisen tarkka huomiokyky, ja niinpä hänen -huomionsa kiintyikin heti aivankuin vaistomaisesti tuohon -vuoriharjanteeseen. Katseltuaan karttaa hetkisen hän osoitti vuorisolaa -ja sanoi miehensä puoleen kääntyen voitonvarmasti: - -"Tuossa sinä kohtaat Soraiksen ja tuhoat hänen joukkonsa perinpohjin. -Paikka on verraton." - -Mutta Curtis oli hyvin vakavan näköinen eikä puhunut mitään. - - - - -XX. - -TAISTELU VUORISOLASSA. - - -Kolmantena aamuna neuvottelun jälkeen Curtis ja minä lähdimme. Meillä -oli mukanamme vain pieni vartiosto, sillä joukot olivat lähteneet -liikkeelle edellisenä yönä jättäen Siintävän kaupungin tyhjäksi ja -autioksi. Nylepthan henkivartiostoa lukuunottamatta oli kaupunkiin -jäänyt vain noin tuhat soturia, jotka syystä tahi toisesta eivät olleet -voineet seurata pääjoukon mukana. Tarvitsimme miehemme mahdollisimman -tarkoin, ja kun Milosis oli sanalla sanoen valloittamaton ja vihollinen -oli edessäpäin, katsoimme voivamme jättää kaupungin niin tyhjäksi. - -Good ja Umslopogaas olivat menneet armeijan mukana. Nyleptha saatteli -meitä kaupungin porteille ratsastaen valkoisella hevosella, jonka nimi -oli Päivänsäde ja jonka sanottiin olevan Zu-Vendis-maan nopeimman ja -kestävimmän hevosen. Hänen kasvonsa olivat surulliset, mutta kyyneleitä -ei hänen suloisissa silmissään näkynyt. Saattoi kyllä huomata, että hän -oli hiljattain itkenyt, mutta nyt hän koetti urhoollisesti salata eron -aiheuttaman tuskan. Portilla hän pysäytti ratsunsa ja sanoi meille -jäähyväiset. Edellisenä päivänä hän oli katsastanut ja pitänyt -upseereille ja sotureille niin tulisen ja luottamusta uhkuvan puheen, -etteivät myrskyisät ja innostuneet suosionosoitukset olleet tahtoneet -tauotakaan. Sama innostus näytti nytkin vallanneen hänet. - -"Hyvästi, Macumazahn!" sanoi hän. "Minä luotan neuvokkuuteesi ja olen -varma, että teet voitavasi pelastaaksesi meidät Soraiksen kynsistä." - -Kumarsin ja sanoin, että sodan melske kauhistutti minua. Valitin myös -pelkääväni menettäväni henkeni, jolloin hän naurahti ja kääntyi -Curtikseen päin. - -"Hyvästi, rakkaani", sanoi hän. "Palaa voittajana ja kuninkaana tahi -soturiesi keihäillä leväten." [Zu-Vendis-maassa on tapana, että -kaatuneet upseerit kannetaan kotiin keihäistä valmistetuilla paareilla. --- A.Q.] - -Curtis ei vastannut mitään, vaan käänsi hevosensa porttia kohti; -hänellä oli luultavasti jotakin kurkussa. Onhan kyllä raskasta näin -erota, kun on vasta viikon ollut naimisissa. - -"Tässä", jatkoi Nyleptha, "minä toivotan sinut tervetulleeksi, kun -riemusaatossa palaat luokseni. Hyvästi siis, rakkaani, ja sinä myös, -Macumazahn!" - -Lähdimme liikkeelle, mutta kun hetkisen kuluttua katsahdimme taaksemme, -oli Nyleptha hevosineen vielä samassa paikassa ja katseli jälkeemme -kädellään silmiään varjostaen. Sitten hän häipyi tien mutkan taa, mutta -ratsastettuamme vain penikulman verran kuulimme jonkun tulevan täyttä -laukkaa jäljessämme. Käännyimme katsomaan, ja näimme erään soturin -kiidättävän meitä kohti taluttaen suitsista Päivänsädettä -- Nylepthan -ratsua. - -"Kuningatar lähettää valkoisen oriinsa jäähyväislahjaksi herralleen -Incubulle ja käskee minun sanoa isännälleni, että se on tämän maan -nopein ja kestävin hevonen", selitti soturi kumartaen syvään -satulassaan. - -Curtis ei tahtonut ensin ottaa hevosta vastaan sanoen, että eläin oli -liian hyvä soturin ratsuksi, mutta peläten Nylepthan muutoin -loukkaantuvan minä sain hänet vihdoin myöntymään. Kun hätämme oli -suurimmillaan, teki tuo jalo eläin meille korvaamattoman palveluksen. -Kun jäljestäpäin tapahtumia muistelee, tuntuu aivan kummalliselta, että -näöltään aivan mitättömät ja merkityksettömät seikat voivat osoittautua -niin tärkeiksi. Välistä täytyy väkisinkin ajatella, että kaikki on -edeltäpäin määrätty. - -Me otimme siis hevosen, joka oli niin kaunis ja muhkea, että oli -nautinto sitä katsella, ja Curtiksen lähetettyä soturin mukana -sydämellisimmät kiitoksensa ja terveisensä lahjan antajalle me -jatkoimme matkaamme. - -Puolen päivän aikaan saavutimme jälkijoukot ja Curtis otti nyt -muodollisestikin ylipäällikkyyden haltuunsa. Suuri vastuunalaisuus -painosti häntä, mutta kuningattaren määräykset olivat selvät. - -Jatkoimme etenemistämme kohtaamatta mitään vastustusta ja ketään -näkemättä, sillä tien varrella olevien kaupunkien ja kylien asukkaat -olivat paenneet peläten muutoin joutuvansa vihollisarmeijoiden väliin -ja murskautuvansa kuin jyvät myllyssä. - -Neljännen päivän iltana olimme parin penikulman päässä mainitusta -vuoriharjanteesta, ja tiedustelijamme ilmoittivat, että Sorais tuli -nopeasti meitä vastaan. Hänen joukkonsa olivat harjanteen toisella -puolen noin kymmen penikulman päässä. - -Sentähden lähetimme jo ennen päivänkoittoa viisisataa ratsumiestä -miehittämään solaa, jossa he melkein heti joutuivat taisteluun yhtä -monen vihollisen kanssa. Meikäläisiä kaatui kahakassa kolmekymmentä, -mutta apujoukkomme ehdittyä paikalle pakenivat Soraiksen soturit vieden -kaatuneet ja haavoittuneet toverinsa mukanaan. - -Armeijamme pääjoukko saapui perille päivällisen aikaan, ja minun täytyy -sanoa, ettei Nyleptha ollut erehtynyt. Ylivoimaista vihollista vastaan -taistellessa oli paikka kerrassaan verraton. - -Edessämme oli korkea metsäinen harjanne, jonka meidän puoleinen rinne -oli jotenkin jyrkkä toisen viettäessä loivasti kaitaiseen jokeen, jonka -takana kohosi toinen metsäinen harjanne. Tie kiemurteli ensimmäisen -harjanteen yli jokilaaksoon, josta se pääsi jokea seuraten toisen -harjanteen takana olevalle tasangolle. - -Edeltäpäin tehtyä suunnitelmaa seuraten sijoitti Curtis -kuudenkymmenentuhannen miehen suuruisen armeijansa ensimmäiselle -harjanteelle seuraavasti. Keskustan muodosti kaksikymmentätuhatta -haarniskoitua jalkasoturia aseinaan keihäät ja miekat ja virtahevosen -nahasta tehdyt kilvet, ja heidän takanaan oli viisituhatta keveämmin -asestettua jalkasoturia ja kolmetuhatta ratsumiestä heitä tukemassa. -Keskustan molemmin puolin oli seitsemäntuhatta ratsumiestä ja -kummallakin sivustalla vielä seitsemäntuhatta viisisataa keihäsmiestä. -Rintama oli kaiken kaikkiaan parin penikulman pituinen ja Curtis oli -ylin johtaja. Oikea sivusta oli Goodin hallussa ja keskustan ja oikean -sivustan väliin sijoitettu ratsuväki oli uskottu minulle. Muita -osastoja johtivat niiden omat päälliköt. - -Olimme tuskin ehtineet asettua asemiimme, kun Soraiksen sankat joukot -alkoivat parveilla vastapäisellä harjanteella, noin penikulman päässä -meistä. Keihäiden kärjet välähtelivät ja maa aivan tärisi hänen -joukkojensa astunnasta. Oli ilmeistä, etteivät tiedustelijamme olleet -liioitelleet; ylivoima oli ainakin kolminkertainen. Luulimme ensin, -että hän aikoi hyökätä heti, kun hänen sivustoilleen asetettu ratsuväki -teki muutamia uhkaavia liikkeitä, mutta nähtävästi hän malttoi mielensä -eikä sinä päivänä vielä syntynyt taistelua. Hänen rintamansa oli -pääpiirteissään samanlainen kuin meidänkin, mutta hänen apu- ja -tukijoukkonsa olivat paljon suuremmat. - -Oikeaa sivustaamme vastassa, siis Soraiksen vasemmalla sivustalla, oli -joukko tummaa ja hurjannäköistä väkeä, joilla oli aseinaan vain miekat -ja kilvet. Minulle ilmoitettiin, että nuo oudonnäköiset soturit olivat -juuri noita Nastan villejä vuoristolaisia. - -"Good", sanoin minä miehet nähtyäni, "sinulla on huomenna kuumat -paikat, hitto vie, kun nuo pojat hyökkäävät!" - -Olimme varuillamme koko päivän, mutta mitään ei tapahtunut. Illan -tultua annoimme miehistölle luvan levähtää, ja pian pilkottivat -tuhannet vartiotulet harjanteen rinteillä. Vihollisen puolelta kuului -kauan epämääräistä melua, mutta vähitellen tuli sielläkin aivan -hiljaista. - -Yö oli sangen rasittava. Meidän täytyi olla alati varuillamme ja -kiinnittää huomiomme tuhansiin seikkoihin, ja sitäpaitsi tahtoi -rohkeutemme väkisinkin lamaantua. Taistelu, jonka huomispäivä oli -näkevä, tuli olemaan niin kaamea, ettei pelottominkaan soturi voinut -sitä tyynesti ajatella. Ja tuon taistelun varassa oli kuitenkin kaikki. -Minun tuli oikein paha olla, kun ajattelin, että vain erään naisen -mustasukkaisuudesta ja kateudesta johtunut viha oli kaiken alku ja -juuri. Vain sentähden oli nämä mahtavat sotajoukot koottu taisteluun. -Ajatus oli yllättävä ja sai minut ihmettelemään, miten maailman -mahtavat oikeastaan käsittivät vastuunalaisuutensa. Olimme sangen -alakuloiset ja neuvottelimme myöhään yöhön. Vahdit kulkivat -edestakaisin ja töyhtökoristeiset päälliköt liikkuivat kuin aaveet -osastojensa vaiheilla. - -Vihdoin oli kaikki valmista taistelun varalle ja minä heittäydyin -pitkäkseni, mutta en voinut nukkua. Huomispäivä peloitti minua -- sillä -eihän kukaan voinut sanoa, mitä se toisi mukanaan. - -Auringon noustua alkoi molemmissa leireissä kuumeinen hyörinä, kun -joukot valmistautuivat taisteluun. Näky oli kaunis ja samalla -hirvittävä, ja vanha Umslopogaas katseli sitä tapparaansa nojaten -julmasti myhäillen. - -"Enpä ole milloinkaan nähnyt tällaista, Macumazahn", huudahti hän. -"Kotimaassani käydyt taistelut ovat vain lastenleikkiä siihen verraten, -mitä nyt on tulossa. Luuletko, että he tosiaankin aikovat yrittää?" - -"Voit olla huoletta, 'tikka'", sanoin minä surullisesti. "Kerrankin -saat nokkia tarpeeksesi." - -Aika kului, mutta hyökkäystä ei vain tapahtunut. Joukko ratsuväkeä -tuli kyllä joen yli luultavasti asemiamme ja voimasuhteitamme -tarkastelemaan, mutta kun olimme päättäneet pysyä asemillamme miehiä -säästääksemme, emme välittäneet heistä. Aamiainen syötiin aseissa -seisten, ja sitten taas odotettiin, kunnes päivä oli kulunut puoleen. -Arvelimme soturien tappelevan paremmin täysin vatsoin, joten annoimme -heidän syödä päivällisenkin, mutta juuri kun he parhaillaan aterioivat, -kuului vihollisen oikealta sivustalta jymisevä huuto: "_Sorais! -Sorais_!" Sieppasin kaukoputken ja näin selvästi "Yön tyttären" -ratsastavan hitaasti rintamaa pitkin loistavan seurueen ympäröimänä. - -Arvasimme ratkaisevan hetken pian koittavan ja olimme varuillamme ja -valmiit. - -Meidän ei tarvinnut kauan odottaakaan. Äkkiä lähti kuin kanuunan suusta -kaksi ratsuväkiosastoa karkuuttamaan jokea kohti, mutta ennenkuin ne -ehtivät sinne saakka, sain minä käskyn lähettää viisituhatta miestä -vihollisen kimppuun tämän päästyä noin neljänsadan kyynärän päähän -linjoistamme. Curtis pelkäsi nimittäin, että keskusta joutuisi liian -paljon kärsimään, jos vihollisen ratsuväki saisi hyökätä täyttä -vauhtia sen kimppuun. Noudatin määräystä jääden itse paikoilleni -jäljelläolevine miehineni. - -Minun täytyy sanoa, että noiden viidentuhannen ratsumiehen johtaja -ymmärsi tehtävänsä täydellisesti. Kiilan muotoon järjestäytyen kiiti -joukko täyttä laukkaa hyökkäävän vihollisen äärimmäistä sivustaa kohti, -mutta päästyään lähemmäksi se kaarsi äkkiä oikealle, ja ennenkuin -vihollinen kerkesi ryhtyä vastatoimenpiteisiin, tunkeutui kiilan kärki -vastustamattomalla voimalla sen keskustaan. Vihollisen rivit -huojahtivat ja alkoivat murtua tuon jättiläiskiilan edessä, joka painui -yhä syvempään heittäen tieltään ratsumiehiä tuhansittain. Oli kuin -olisi katsellut laivan keulaa, jonka molemmin puolin vesi vaahdoten -kuohuu. - -Vihollisrintaman päät alkavat kiemurrella kuin haavoittuneet käärmeet -ja koettavat kiiruhtaa keskustan avuksi, mutta liian myöhään; kiila on -murtautunut läpi ja tuhansien katselijain hurratessa hajoitetaan -sivustat käden käänteessä. Miekat välähtelevät, voittajien huudot -kaikuvat yhä jymisevämmin ja satojen isännättömien hevosten kiitäessä -valtoimenaan sinne tänne alkavat jäljelläolevat viholliset pyrkiä -suinpäin omiensa luo kadoten rintaman taa, joka oli nyt alkanut yleisen -hyökkäyksen. - -Viisisataa soturiamme oli kaatunut, mikä ei suinkaan ole paljon -taistelun tuimuuteen verraten, etenkin kun otetaan huomioon, että -vihollisen kahdeksastatuhannesta ratsumiehestä pelastui vain noin -viisituhatta. Väkeni peräytyi hyvässä järjestyksessä paikoilleen -rintamassa, ja minä näin, että vasemman sivustan ratsuväki teki samoin. -En tiedä miten heidän oli taistelussa käynyt, sillä huomioni oli -kiintynyt vain lähimpään ympäristööni, mutta siitä olen varma, että he -olivat myös tehneet parhaansa. - -Nastan miekkamiehet, jotka olivat vihollisrintaman vasemmalla -sivustalla, olivat sillä aikaa rientäneet alhaalla koukertelevan pienen -joen poikki ja ryntäsivät juuri liehuvin lipuin ja välähtelevin miekoin -rinnettä ylös meitä kohti huutaen vuorotellen "Nasta" ja "Sorais". - -Sain jälleen käskyn lähettää ratsuväkiosaston vihollisen kimppuun ja -koettaa samalla voimakkaalla ryntäyksellä torjua keskustaamme vastaan -suunnatun päähyökkäyksen. Tein työtä käskettyä ja toisiansa nopeasti -seuraavat hyökkäykset aiheuttivat viholliselle suuria tappioita. -Kannatti todellakin nähdä ratsuväkiosastojen kiitävän myrskyn -nopeudella rinnettä alas ja uppoavan elävien veisten lailla syvälle -vihollisen riveihin. Nastan vuoristorykmentit -olivat kärsineet enimmän -ja vahingosta viisastuneina ne eivät enää asettaneetkaan eheää rintamaa -ratsumiestemme kaikkimurtavia hyökkäyksiä vastaani vaan avasivat -rivinsä heittäytyen maahan ja käyttelivät miekkojaan hevosia vastaan, -joita he surmasivat siten sadoittain. Ratsastajista oli sitten helppo -selvitä, joten mieshukkamme alkoi äkkiä nopeasti kasvaa. - -Kaikista ponnistuksistamme huolimatta tunkeutui vihollinen kuitenkin -yhä lähemmäksi ja ennen pitkää oli taistelu täydessä käynnissä Goodin -rintamaosalla. Samassa kajahti keskeltä ja vasemmalta sivustalta -jymisevä sotahuuto, joka ilmoitti, että sielläkin oli isketty yhteen. -Kohottauduin jalustimissani ja näky, jonka näin, oli sekä kaunis että -peloittava. Keihäät ja miekat salamoivat niin kauas kuin silmä kantoi -ja niiden muodostama säihkyvä vyö mutkaili ja huojui edestakaisin. -Nastan hurjat miekkamiehet iskivät kiukkuisesti Goodin keihäsmiesten -kimppuun, jotka seisoivat kolmessa uhkaavassa neliössä järkkymättöminä -kuin kalliot. Kerta toisensa perästä he kajauttivat sotahuutonsa ja -syöksyivät raivoisasti keihäsrivejä vastaan, mutta joka kerta heidät -lyötiin verissä päin takaisin. - -Taistelu raivosi herkeämättä ja samalla raivolla neljä pitkää tuntia, -minkä ajan kuluttua olimme yhtä paljon menettäneet kuin voittaneetkin. -Kahdesti oli vihollinen yrittänyt saartaa vasenta sivustaamme, mutta -onnistumatta, ja vimmatuista ponnistuksistaan huolimatta olivat -Nastankin miekkamiehet jättäneet vihdoin Goodin neliöt rauhaan, jotka -eivät olleet väistyneet tuumaakaan. Keskusta, jota Curtis esikuntineen -ja Umslopogaas johtivat, oli kärsinyt enimmän, mutta seisoi vielä -järkkymättä paikallaan, ja sama tunnustus on annettava vasemmallekin -sivustalle. - -Hyökkäys laimeni vihdoin vähitellen ja Soraiksen joukot alkoivat -peräytyä. Minä luulin jo heidän kyllästyneen leikkiin, mutta huomasin -pian kokonaan erehtyneeni. Heidän ratsuväkensä jakautui nimittäin -verraten pieniin osastoihin, jotka karkuuttivat kimppuumme pitkin koko -rintamaa, ja niiden jäljessä syöksyi keihäs- ja miekkamiehiä -kymmenintuhansin rivejämme vastaan, jotka olivat jo melkoisesti -heikentyneet, Soraiksen itsensä johtaessa päähyökkäystä naarasleijonan -raivolla ja pelottomuudella. - -Vihollinen lähestyi kuin lumivyöry -- Soraiksen kultainen kypäri -välähteli sen eturiveissä -- ja meidän ratsuväkemme vastahyökkäys ei -kyennyt rynnäkköä torjumaan. Nyt he olivat kimpussamme ja keskustamme -taipui kuin jousi ja olisi murtunut, ellei taakse sijoitettu -kymmenentuhannen miehen suuruinen varajoukko olisi heti syöksynyt sitä -tukemaan. Goodin neliöt huojahtivat taaksepäin kuin veneet nousuaallon -harjalla, ja kuumimpaan kohtaan joutunut hupeni heti puoleen, mutta -rynnäkkö oli liian tulinen voidakseen kestää kauan. Käännekohta tulikin -pian. Hetkinen tapeltiin aivan samassa paikassa, mutta sitten alkoi -taistelu vähitellen siirtyä Soraiksen leiriä kohti. - -Nastan tuliset ja melkein voittamattomat vuoristolaiset alkoivat -myöskin uupua. Heidän tappionsa olivat suunnattomat, ja nähdessään, -etteivät he voineet vastustajilleen mitään, he menettivät lopulta -rohkeutensa ja kääntyivät pakoon. Goodin osastojen jäännökset -syöksyivät hurraten rinnettä alas heidän jälkeensä, jolloin -miekkamiehet kokoontuivat vielä kerran ja hyökkäsivät raivoisasti -takaa-ajajien kimppuun. Ensimmäinen neliö sortui käden käänteessä joka -taholta päälletunkevan vihollisen miekkoihin ja toinen, jonka keskellä -näin Goodin temmeltävän suurella hevosella ratsastaen, sekautui myös -pian raivoisaan taisteluun, jonka hurjat laineet nielivät pian -hänetkin. - -Minut valtasi sanomaton hätä, ja taistelun kulkua kiinteästi seuraten -minä koetin saada selville, mihin hän oli joutunut. Äkkiä näin erään -kellertävän hevosen syöksyvän neliön jäljelläolevien rivien läpi ja -rientävän tiehensä satula tyhjänä ja suitset maata viistäen. Korkealla -hulmuavasta valkoisesta harjasta minä tunsin hevosen Goodin ratsuksi. -En epäröinyt enää, vaan uskoen itseni Jumalan huomaan minä annoin -ryntäyskäskyn ja karahutin noin viidentuhannen miehen kera suoraan -Nastan miekkamiesten kimppuun. Nähdessään meidän tulevan he kääntyivät -päin ja iskivät tuikeasti vastaan tahtomatta väistyä tuumaakaan. -Hakkasimme ja riehuimme kuin mielettömät, mutta vastustajien lukumäärä -ei näyttänyt lainkaan vähentyvän. Heitä parveili joka taholla ja iskien -miekoillaan hevostemme kintut poikki he selvenivät helposti -ratsastajastakin. Ratsuni kaatui heti ja oli aivan onnen sattuma, etten -ruhjoutunut kuoliaaksi hevosten jaloissa. Koetin huutaa miehilleni, -mutta teräksen kalskeessa ja taistelun hirmuisessa sekasorrossa ei -kukaan kuullut ääntäni, ja vihdoin minä huomasin joutuneeni neliön -jäljelläolevien soturien joukkoon, jotka olivat ryhmittyneet johtajansa -Goodin ympärille taistellen henkensä edestä. Kompastuin johonkin ja -katsahtaessani jalkoihini minä näin Goodin monokkelin. Hän oli saanut -iskun polveensa ja eräs roteva vihollinen kohotti juuri raskaan -miekkansa halkaistakseen hänen kallonsa. Iskin masai-puukkoni kahvaa -myöten soturin rintaan, mutta ennenkuin kerkesin väistää, sattui hänen -miekkansa hirveällä voimalla vasempaan kylkeeni. Teräspaita pelasti -henkeni, mutta tunsin saaneeni vaikean haavan. Päätäni alkoi huimata ja -minä vaivuin kätteni varaan polvilleni menettäen samassa tajuntani. En -tiedä miten kauan siten makasin, mutta kun tulin jälleen tuntoihini, -olivat Nastan miekkamiesjoukkojen vähäiset jäännökset peräytymässä joen -yli, ja Good seisoi vieressäni sydämellisesti hymyillen. - -"Lähelläpä oli", huudahti hän; "mutta kaikkihan on hyvin, kun loppu on -hyvä." - -Nyökkäsin myöntävästi, mutta en voinut sille mitään, että tunsin oman -kohtani sangen huonoksi. Olin pahasti haavoittunut. - -Samassa näimme miten sivustoillemme sijoitetut pienemmät -ratsuväkiosastot ja niiden taakse asetetut varajoukot kiitivät -nuolen,nopeudella rinnettä alas ja iskivät tuulispään tavoin Soraiksen -hajoamistilaan joutuneiden sivustojen kimppuun. Hyökkäys ratkaisi -taistelun. Seuraavassa hetkessä alkoi vihollinen peräytyä hitaasti joen -toiselle puolen asettuen siellä uusiin asemiin. Olin onneksi ottanut -kaiken varalta oman mielihevoseni mukaani -- saman kiiltomustan -tamman, jonka Nyleptha oli minulle lahjoittanut, ja vihollisen -peräytymisestä seuranneella pienellä väliajalla eläin tuotiin -luokseni. Nousten satulaan minä huusin miehilleni ryntäyskäskyn ja -voitonriemuisesti hurraten lähti armeijamme vihdoin asemastaan, josta -se ei ollut koko päivänä askeltakaan väistynyt. Vihdoin oli meidänkin -vuoro hyökätä. - -Riensimme eteenpäin kuolleiden ja kuolevien yli ja olimme juuri tulossa -jokirantaan, kun huomioni kiintyi äkkiä erääseen omituiseen -ratsastajaan, joka tuli vihollisen puolelta täyttä laukkaa meitä kohti. -Mies, jolla oli yllään Zu-Vendis-maan kenraalin täydellinen asu, oli -kietonut kätensä hurjasti laukkaavan hevosensa kaulaan ja koetti kaikin -voimin pysytellä satulassa. Tunsin hänet heti oudosta puvusta -huolimatta. Olin nähnyt vilahdukselta peloittavan suuret, mustat -viikset, ja tiesin heti, että mies oli Alphonse. Samassa hän oli -keskellämme eikä pysähtynyt ennenkuin joku tarttui hevosen suitsiin, -välttyen töintuskin joutumasta silpuksi hakatuksi. Hyökkäyksemme oli -juuri pysähtynyt hetkeksi soturiemme järjestäytyessä ylimenoa varten. - -"Jumalan kiitos", läähätti hän pelosta aivan luonnottomalla äänellä, -"että tapasin teidät vielä kerran, herra. Ah, kuinka minä olenkaan -saanut kärsiä! Mutta te voitatte, herra, te voitatte; he pakenevat kuin -lampaat. Minulla on tärkeä uutinen, jota en saa millään muotoa unhottaa -teille sanoa. Huomenna aamun sarastaessa murhataan kuningatar Nyleptha -palatsissaan Milosiksessa. Hänen henkivartijansa hiipivät tiehensä ja -papit surmaavat hänet. He eivät aavistaneetkaan, että olin piiloutunut -erään lipun alle, ja minä kuulin kaikki." - -"Mitä?" huudahdin minä kauhun valtaamana; "mitä sinä oikein tarkoitat?" - -"Sitä, mitä sanon, herra. Nasta-piru lähti viime yönä sopimaan asiasta -arkkipiispa Agonin kanssa. Poistuessaan avaavat vartijat pienen portin, -josta päästään suurille portaille, ja Nasta ja Agon pappeineen hiipivät -sisään ja murhaavat kuningattaren." - -"Tule kanssani", sanoin minä, ja käskien lähimmän upseerin huolehtia -päällikkyydestä minä tartuin Alphonsen hevosen suitsiin ja lennätin -täyttä laukkaa paikalle, jossa tiesin Curtiksen olevan, jos hän vielä -oli elossa. Matkaa oli noin neljännespenikulma ja ruumiskasojen yli ja -verilammikoiden halki syöksyen me kiidimme eteenpäin, kunnes minä -tunsin jo edempää Curtiksen mahtavan vartalon. Hän ratsasti valkoisella -oriilla, jonka Nyleptha oli antanut hänelle jäähyväisIahjaksi, ja -kaikki korkeimmat upseerit olivat hänen ympärillään. - -Juuri kun saavuimme perille alkoivat joukot jälleen liikehtiä -eteenpäin. Verinen side oli kiedottu Curtiksen pään ympäri, mutta minä -näin, että hänen katseensa oli kirkkaampi ja terävämpi kuin milloinkaan -ennen. Vanha Umslopogaas seisoi hänen vieressään veriseen tapparaansa -nojaten ja oli aivan terveen ja vahingoittumattoman näköinen. - -"Onko jotakin hullusti, Quatermain!" huudahti Curtis minut nähtyään. - -"Kaikki", vastasin minä. "Nylepthan henki on vaarassa, ja ellemme keksi -jotakin keinoa, murhataan hänet huomenna aamun sarastaessa. Alphonse -tässä, joka on päässyt pakoon Soraiksen luota, on kuullut kaikki", ja -minä kerroin nopeasti mitä olin kuullut ranskalaiselta. - -Veri pakeni Curtiksen kasvoilta ja hän vavahti kuin olisi saanut tuiman -iskun. - -"Aamun sarastaessa", änkytti hän. "Nyt on jo ilta ja päivä koittaa jo -ennen neljää ja me olemme melkein sadan penikulman päässä -- yhdeksän -tunnin matka. Mitä on tehtävä?" - -Päähäni pälkähti eräs tuuma. "Onko hevosesi voimissaan?" kysyin minä. - -"Kyllä. Nousin juuri satulaan, sillä oma hevoseni kaatui äsken. Tämä on -vain syönyt koko ajan." - -"Niin on minunkin. Hyppää alas ja anna Umslopogaasin nousta satulaan. -Hän ratsastaa hyvin, ja kun oikein kiiruhdamme, ehdimme Milosikseen -ennen auringonnousua. Ellemme, niin sillehän emme mitään mahda. Ei, ei; -sinä et voi nyt poistua täältä. Poissaolosi huomattaisiin ja voisi -vaikuttaa onnettomasti taistelun ratkaisuun. Emme ole vielä läheskään -voittaneet. Soturit voisivat ajatella, että olet paennut. Sukkelaan -nyt." - -Samassa hän oli alhaalla ja Umslopogaas hyppäsi käskystäni tyhjään -satulaan. - -"Hyvästi siis", sanoin minä. "Lähetä tunnin kuluttua tuhat ratsumiestä -varahevosten kera meidän jälkeemme, jos suinkin mahdollista, ja lähetä -joku kenraaleistasi oikeaa sivustaa johtamaan ja selitä poissaoloni -syy." - -"Koetahan tehdä parastasi pelastaaksesi Nyleptha, Quatermain?" sanoi -hän murtuneella äänellä. - -"Siihen voit luottaa. Mene nyt; jäätpä muutoin pian jälkeen." - -Hän katsahti meihin ja lähti sitten seurueensa kanssa täyttä laukkaa -joukkojensa luo, jotka parhaillaan kahlasivat kaatuneiden verestä -punoittavan joen yli. - -Huudahdin ratsulleni ja me kiidimme Umslopogaasin kanssa tielle kuin -jousesta nuolet, ja pian olimme jättäneet taaksemme kaatuneiden -ruumiilla peitetyn tantereen, veren hajun ja taistelun melskeen, joka -heikkeni vähitellen muistuttaen viimeiseltä etäisen meren pauhua. - - - - -XXI. - -HURJA RATSASTUS. - - -Viimeisellä kunnaalla pysähdyimme hetkeksi hevosiamme puhalluttamaan ja -käännyimme vielä kerran katsomaan alhaalla laaksossa riehuvaa -taistelua. - -"Me voitamme, Macumazahn", sanoi vanha Umslopogaas, joka oli heti -selvillä tilanteesta. "Katso, Yön tyttären joukot peräytyvät joka -taholla ja hänen soturinsa ovat jo uuvuksissa. Mikä vahinko, että ilta -on jo kulunut näin pitkälle. Pian tulee aivan pimeä ja rykmenttimme -eivät voi lähteä pakenevaa vihollista takaa-ajamaan", ja hän pudisti -huolestuneesti päätään. "Mutta", lisäsi hän, "luultavasti eivät -Soraiksen soturit haluakaan tapella. Ah, kylläpä kannatti elää näin -vanhaksi. Paljon olen sotia käynyt, mutta tämänmoista en ole vielä -eläissäni nähnyt." - -Seuraavassa hetkessä olimme jälleen matkalla ja vieretysten -ratsastaessamme minä selitin hänelle juurta jaksain matkamme -tarkoituksen ja tehtävämme laadun, niin että taistelussa kaatuneiden ja -haavoittuneiden urhojemme veri oli vuotanut turhaan, ellemme pääsisi -ajoissa perille. - -"Melkein sata penikulmaa eikä muita hevosia kuin nämä, ja perillä -pitäisi olla ennen auringonnousua", sanoi hän harvakseen. "Mutta -koettaa täytyy, Macumazahn, ja ehkä ehdimme parahiksi halkaisemaan -tuon vanhan Agon-taikurin kallon. Hänhän tahtoi kerran polttaa meidät -elävältä, tuo vanha sademestari, eikö niin? Ja nyt hän asettelee -surmansanojaan äitini Nylepthan pään menoksi, vai mitä? Voi jumaliste -sentään. Niin totta kuin minua haukutaan 'tikaksi' minä halkaisen hänen -päänsä partaa myöten. Vannon sen Chakan pään nimeen"; ja hän heristi -uhkaavasti tapparaansa. - -Ilta pimeni sukkelaan, mutta onneksi oli tie hyvä ja myöhemmin tuli -kirkas kuutamo. Harjanteiden yli ja tasankojen poikki me kiidimme -verrattomilla ratsuillamme ja penikulma toisensa jälkeen jäi nopeasti -taaksemme. Yön hiljaisuudessa ei kuulunut muuta kuin laukkaavien -hevostemme kavioiden kopse kivisellä tiellä ja silloin tällöin jonkun -nälkiintyneen koiran valittava ulvonta jostakin autioksi jääneestä -kylästä tien varrella. - -Emme puhuneet mitään, vaan kyyristyimme melkein ratsujemme kaulan -tasalle ja annoimme noiden jalojen eläinten rientää. Valkoisella -hevosella ratsastava vanha Umslopogaas teki kalpeassa kuutamossa -entistä julmemman vaikutuksen, ja katsoessani häntä johtui mieleeni -monta tarua salaperäisistä öisistä haaveratsastajista. Vähän väliä hän -nosti tuimia kasvojaan ja tähysteli eteenpäin. Huomatessaan jotakin -erikoista hän viittasi tapparallaan sinnepäin. - -Siten ratsastimme monta tuntia kertaakaan pysähtymättä tahi -levähtämättä, mutta vihdoin alkoi hevoseni osoittaa selviä uupumisen -oireita. Kello lähenteli kahtatoista ja matkastamme ei ollut enää -puoltakaan jäljellä. Olimme pari päivää sitten olleet yötä eräällä -harjanteella, jossa oli kirkas lähde, ja minä sanoin Umslopogaasille, -että aioin pysähtyä kymmeneksi minuutiksi lähteelle levähtämään. -Pääsimme pian perille ja laskeusimme satulasta -- Umslopogaas nosti -minut maahan, sillä olin haavani takia niin heikko ja jäykistynyt, että -pääsin töin tuskin liikkeelle. Hevosemme seisoivat paikoillaan -höyryävin kyljin ja lepuuttivat huohottaen kutakin jalkaa vuorotellen, -hien juostessa melkein norosenaan. - -Jätin Umslopogaasin pitämään hevosia ja hoipertelin lähteelle. Olin -päivällisen jälkeen saanut vain kulauksen viiniä taistelun alkaessa, -joten minua vaivasi polttava jano, mutta olin liian väsynyt voidakseni -olla nälkäinen. Join pitkin siemauksin ja huuhdottuani pääni ja käteni -palasin hevosten luo ja päästin Umslopogaasin juomaan. Sitten annoimme -hevosten juoda pari siemausta -- ei enemmän, mikä oli sangen vaikea -tehtävä, sillä eläinparat eivät tahtoneet millään muotoa lähteä veden -luota. - -Pari minuuttia oli vielä jäljellä ja sillä ajalla minä tarkastin -hevoset ja koetin oikoa jäykistyneitä jäseniäni kävelemällä -edestakaisin. Uljas tammani oli ilmeisesti hyvin väsynyt, se seisoi pää -riipuksissa ja silmät melkein ummessa. Mutta Päivänsäde -- Nylepthan -jalo ratsu, jonka oikeutta myöten pitäisi saada syödä kultaseimestä, -oli vielä verraten hyvässä kunnossa, vaikka sillä oli ollut raskaampi -taakkakin kannettavanaan. Väsynythän sekin oli, mutta katse oli kirkas -ja vireä, ja kaunismuotoinen pää ylhäällä se katseli eteenpäin pimeään -aivankuin tahtoen sanoa, että vaikka kaikki muut uupuisivat tielle, -niin minun voimani riittävät vielä noille neljällekymmenelleviidelle -penikulmalle, jotka ovat jäljellä. Umslopogaas auttoi minut sitten -satulaani ja hypättyään omaansa jalustimia liikauttamattakaan -- hän -kun oli semmoinen notkea metsäläinen -- me jatkoimme matkaamme, ensin -hitaammin, mutta sitten yhä vinhemmin. - -Kuljettuamme noin kymmenen penikulmaa alkoi tie vähitellen kohota -nousten välistä hyvin jyrkästikin ja minun musta tammaparkani oli -kolmesti sortua sille taipaleelle. Mutta harjanteen laelle päästyä se -näytti jälleen reipastuvan ja lähti pitkin koneellisin askelin -kiitämään rinnettä alas raskaasti huohottaen. Noin neljä penikulmaa -ratsastimme siten nopeammin kuin konsanaan koko matkalla, mutta minä -tiesin, että tämä oli viimeinen ponnistus, ja olinkin oikeassa. Uupunut -hevoseni alkoi äkkiä kompastella, ja aavistaen mitä oli tulossa minä -irroitin jalkani jalustimista. Askeleet olivat jo hoipertelevat ja kun -olimme päässeet noin kolmesataa kyynärää, nousi hevoseni äkkiä kahdelle -jalalle ja suistui sitten pää edellä tantereeseen. Varoin joutumasta -alle ja hilauduin seisoalleni, jolloin eläinparka kohotti päätään ja -katsoi minuun sanomattoman tuskallisesti. Kumarruin viimeisen kerran -hyväilemään uskollista ystävääni, mutta samassa se antoi valittavasti -äännähtäen päänsä vaipua ja jäi liikkumattomana makaamaan. Uljas -ratsuni oli kuollut -- sen sydän oli pakahtunut. - -Katsoin Umslopogaasiin kykenemättä sanomaan sanaakaan. Olin melkein -suunniltani epätoivosta, sillä Milosikseen oli vielä parikymmentä -penikulmaa ja hevosta ei ollut mistään saatavissa. Mitä oli tehtävä? - -Sanaakaan sanomatta hyppäsi Umslopogaas maahan ja nosti minut satulaan. - -"Entä sinä?" kysyin minä. - -"Minä juoksen", vastasi hän tarttuen jalustimeen. - -Niin lähdimme, ja matkamme sujui melkein yhtä nopeasti kuin ennenkin. -Mikä nautinto olikaan istua Päivänsäteen satulassa. Se juoksi pitkin, -joustavin askelin ja tuo jäntevä zulu seurasi sitä kuin varjo. Oli -todellakin ihmeellistä nähdä vanhan Umslopogaasin juoksua. Askel oli -omituisen kevyt, melkeinpä liukuva, ja hengitys kävi tasaisesti hieman -raollaan olevien huulten välistä, sieraimet olivat levällään kuin -laukkaavalla hevosella, ja katse oli teroitettu tiukasti eteenpäin. -Penikulma toisensa jälkeen jäi nopeasti taaksemme ja aina viiden -penikulman päässä pysähdyimme hengähtämään. - -"Jaksatko vielä, vai jäätkö tähän hiukan lepäämään ja tulet sitten -jäljessäni?" sanoin minä pysähtyessämme kolmannen kerran. - -Hän viittasi tapparallaan eteenpäin, jossa auringon temppeli häämötti -kunnaallaan noin viiden penikulman päässä. - -"Perille saakka vaikka henki menisi", huohotti hän. - -Noita viittä penikulmaa, jotka vielä olivat jäljellä, en unhota -milloinkaan. Polveni olivat hieroutuneet nahattomiksi ja hevoseni -jokainen liike aiheutti viiltäviä tuskia. Jo matkalle lähtiessäni olin -ollut työstä rasittunut, ravinnon ja levon tarpeessa, ja sen lisäksi -oli taistelussa saamani haava suuresti heikontanut voimiani. Minusta -tuntui aivan kuin jokin luunsiru olisi hitaasti tunkeutunut -keuhkoihini. Päivänsade-parkakin oli pian uupunut, eikä ihmekään. - -Mutta ilmassa alkoi olla aamuntuntu ja me emme voineet pysähtyä; -parempihan oli, että me kaikki kolme menehdyimme tielle, kuin että' -olisimme luopuneet tehtävästämme, kun vielä kykenimme rientämään. Ilma -oli raskas ja sumuinen, kuten usein ennen päivänkoittoa, ja kaikki -merkit osoittivat auringonnousun olevan lähellä. - -Kun vihdoin olimme Siintävän kaupungin pronssiporttien edessä, valtasi -minut kaamea epäluulo: entäpä jos meitä ei päästetäkään sisään? - -"_Avatkaa, avatkaa_!" huusin minä käskevästi ja sanoin samalla -kuninkaallisen tunnussanan. "Avatkaa portti kuninkaalliselle -sanansaattajalle! Minulla on tärkeitä sanomia." - -"Mitä sanomia?" huusi vahti. "Ken olet sinä, joka ratsastat kuin hullu, -ja kuka on tuo, joka juoksee vierelläsi kieli pitkällä kuin koira?" - -"Macumazahn ja hänen musta koiransa", ärjäisin minä jo vihan vimmassa. -"Portti auki, sanon minä!" - -Suuret portit avautuivat sukkelaan ja nostosillan laskeuduttua me -kiiruhdimme muurien sisäpuolelle. - -"Minkä sanoman tuotte, herra, minkä?" huusi vartija. - -"Incubu on lyönyt Soraiksen", vastasin minä ohirientäessämme. - -Vielä yksi ponnistus, sinä uljas hepo ja verraton mies! Vielä -viisitoista minuuttia, sinä urhoollinen Päivänsäde ja sinä vanha -zulu-sankari, niin teidän muistonne on oleva ikuinen tämän maan -aikakirjoissa! - -Olemme jo kukkaistemppelin kohdalla ja jäljellä on vain yksi ainoa -penikulma, viimeinen penikulma -- kestäkää uskolliset ystäväni, -kestäkää, katsokaa, talothan kiitävät aivan itsestään ohitse. -Eteenpäin, uljas ratsuni, eteenpäin -- jäljellä on vain viisikymmentä -kyynärää. Tuolla on kotisi, urhoollinen heponi. - -Kun auringon ensimmäiset säteet sattuivat temppelin kultaiseen kupuun -[Temppelin kupu oli niin korkea, että auringon säteet sattuivat siihen -jo ennen varsinaista päivänkoittoa. -- _A.Q_.], pysähdyimme palatsin -portille, ja pelko mielessä minä huusin tunnussanan ja käskin päästää -meidät sisään. - -Kaikkialla vallitsi haudan hiljaisuus ja sydämeni melkein seisahtui -pelosta. Oliko teko jo tehty ja tie suljettu? - -Huusin toisen kerran ja kuulin jonkun vastaavan. Ilostuin -suuresti, sillä tunsin äänen. Vastaaja oli Kara, eräs Nylepthan -henkivartijaupseeri ja hänen luotetuin miehensä, jonka hän oli -lähettänyt vangitsemaan Soraiksen silloin kun tämä pakeni temppeliin. - -"Sinäkö se olet, Kara?" huusin minä. "Täällä on Macumazahn. Käske -vartijan laskea silta alas ja avaa portti. Sukkelaan, sukkelaan!" -Sitten seurasi hiljaisuus, joka ei näyttänyt loppuvankaan, mutta -vihdoin silta laskeutui ja toisen portinpuoliskon auettua me -kiiruhdimme sisään, jossa Päivänsäde-parka viimein sortui palatsin -pihalle. Katsahdin ympärilleni, mutta en nähnyt ketään muita kuin -Karan, jonka vaatteet olivat aivan riekaleina. Hän oli laskenut sillan -ja avannut portin aivan yksinään ja vipusi niitä parhaillaan -paikoilleen jälleen. - -"Missä vartijat?" änkytin minä peläten hänen vastaustaan enemmän kuin -olen eläissäni mitään pelännyt. - -"En tiedä", vastasi hän. "Pari tuntia sitten olivat omat mieheni -köyttäneet minut nukkuessani, ja nyt vasta minä onnistuin riuhtomaan -itseni irti hampaillani. Pelkäänpä totisesti, että meidät on petetty." - -Hänen sanansa antoivat minulle uutta tarmoa. Tarttuen hänen -käsivarteensa minä huojuin pihan poikki ja suuren valtaistuinsalin -läpi, joka oli tyhjä ja äänetön kuin hauta, kuningattaren makuuhuonetta -kohti, Umslopogaasin hoiperrellessa jäljessäni kuin juopunut. - -Ensimmäinen huone oli tyhjä ja samoin toinenkin. Tulimmeko sittenkin -liian myöhään? Noiden suurten huoneiden autius ja kammottava hiljaisuus -alkoivat ahdistaa minua kuin julma uni, ja pelosta suunniltani minä -syöksyin Nylepthan makuuhuoneeseen aavistaen pahinta. Verhojen välistä -näkyi heikkoa valoa ja joku kiiruhti meitä vastaan kynttilä kädessään. -Jumalan kiitos, itse Valkoinen kuningatarhan se oli ja aivan -vahingoittumattomana. Kaikuvat askeleemme olivat herättäneet hänet ja -hän oli juuri noussut vuoteestaan. Silmissä oli vielä unen jäykkyyttä -ja hän katseli meitä pelokkaasti poskillaan heikko punerrus. - -"Kuka siellä?" huusi hän. "Mitä tämä merkitsee? Ah sinäkö, Macumazahn! -Miksi olet niin kummallisen näköinen? Näyttää siltä kuin sinulla olisi -ikäviä uutisia -- oi älä sano, että herrani on kuollut", valitti hän -valkoisia käsiään väännellen. - -"Kun lähdin matkalle auringon laskiessa, oli Incubu hieman -haavoittunut, mutta muutoin täysissä voimissaan, niin että hänen -tähtensä voit olla aivan rauhallinen. Herrasi on voittanut Soraiksen ja -armeijasi etenevät voitokkaasti." - -"Tiesinhän sen", huudahti hän riemuitsevasti. "Tiesinhän hänen -voittavan, vaikka neuvonantajani pudistelivat viisaita päitään, kun -uskoin sotajoukkojeni päällikkyyden muukalaiselle, niinkuin he -sanoivat. Eilen illalla auringon laskiessa, sanoit, ja nyt ei ole päivä -vielä koittanut? Varmaankin --" - -"Kietaise jokin vaippa ympärillesi, Nyleptha", keskeytin minä, "ja anna -meille hiukan viiniä. Herätä myös kamarineitosesi. Älä vitkastele, -henkesi on vaarassa." - -Hän huusi jotakin johonkin takana olevaan huoneeseen ja veti sukkelaan -viitan hartioilleen ja pisti jalkansa sandaaleihin. Meidän ympärillämme -oli äkkiä kymmenkunta puolipukeista naishenkilöä. - -"Olkaa vaiti ja seuratkaa minua", sanoin minä sitten, ja ihmettelevin -katsein he tulivat jäljessäni ensimmäiseen huoneeseen. - -"Nyt te toimitatte meille heti viiniä ja ruokaa", jatkoin minä, "sillä -olemme kuolemanväsyneet." - -Muutamia viiniruukkuja ja kimpale kylmää lihaa ilmestyi pian pöytään, -ja minä ja Umslopogaas söimme ja joimme ja tunsimme punaisen viinin -panevan veremme jälleen liikkeelle. - -"Kuulehan, Nyleptha", sanoin minä laskien tyhjän haarikan pöydälle, -"onko näiden kamarineitosten joukossa pari, jotka ovat luotettavat ja -osaavat olla hiljaa?" - -"On kyllä", vastasi hän. - -"Käske sitten heidän heti mennä kaupunkiin joidenkin kansalaisten luo', -joihin varmasti tiedät voivasi luottaa, pyytämään heitä heti -kiiruhtamaan luoksesi täysissä aseissa ja mukanaan niin paljon -kunnollista väkeä kuin he suinkin voivat koolle saada pelastamaan sinua -kuolemasta. Ei, älä kysele, vaan täytä pyyntöni viipymättä. Kara -päästää tytöt menemään." - -Nyleptha kääntyi ja valittuaan joukosta kaksi hän kertasi sanani ja -antoipa heille vielä luettelonkin, jossa oli kysymyksessäolevien -miesten nimet. - -"Menkää nopeasti ja hiljaa; henkenne on kysymyksessä", lisäsin minä. - -He poistuivat Karan mukana, jonka käskin portit suljettuaan yhtyä -meihin ovella, josta päästiin suurille portaille. Umslopogaas ja minä -söimme vielä mennessämmekin ja suupalojen välillä minä kerroin -Nylepthalle mitä tiesin häntä uhkaavasta vaarasta. Kerroin, miten -olimme tavanneet Karan ja että kaikki miespalvelijat ja henkivartijat -olivat menneet tiehensä jättäen koko suuren palatsin aivan autioksi. -Nyleptha sanoi myös kuulleensa kaupungissa levinneen sellaisen huhun, -että Sorais oli riemusaatossa tulossa Milosista kohti voitettuaan -armeijamme perinpohjin, minkävuoksi kaikki olivat olleet niin auliita -salajuoneen yhtymään. - -Kertomukseni venyy pitkäksi, mutta todellisuudessa olimme palatsissa -vain kuusi, seitsemän minuuttia, ja vaikka temppelin kupooli jo -säihkyikin nousevan auringon valossa, ei päivä ollut vielä koittanut. -Siihen oli varmasti vielä kymmenen minuuttia aikaa. Olimme jo pihalla -ja haavani aiheutti sellaisia tuskia, että minun täytyi tarttua -Nylepthan käteen pysyäkseni pystyssä. Umslopogaas tuli jäljessämme -syöden kulkiessaan. - -Pysähdyimme käytävän suulle, joka vei noille mahtaville portaille, ja -katsahdimme ulos. Kavahdin takaisin kauhun valtaamana. Ovi oli poissa -ja samoin myöskin pronssiportit. Ne oli nostettu saranoiltaan ja syösty -alhaalla ammottavaan syvyyteen. Edessämme oli vain tuo puoliympyrän -muotoinen tasanne, josta kymmenen leveää askelmaa johti pääportaille -- -ja siinä kaikki. - - - - -XXII. - -UMSLOPOGAASIN VIIMEINEN TAISTELU. - - -Katsahdimme toisiimme. - -"Ovi ja portit ovat tiessään, niinkuin näet", sanoin minä. "Onko -täällä mitään, jolla voisimme täyttää aukon? Sano sukkelaan, sillä -salaliittolaiset ovat pian täällä." - -Palatsissa ei ollut nimittäin mitään ovia, joilla olisi voinut aukon -tukkia, siellä kun käytettiin niiden asemesta vain paksuja verhoja, ja -minä tiesin, että meidän oli pidettävä paikka hallussamme hinnalla -millä hyvänsä, jos onnistuimme pitämään puolemme, eivät murhaajat -voineet tunkeutua palatsiin mistään muualta, sillä salaovikin, josta -Sorais oli hiipinyt sisään tuona muistettavana yönä, jolloin hän yritti -murhata Nylepthan, oli muurattu kiinni. - -"Nyt tiedän", sanoi Nyleptha hetkisen mietittyään. "Pihan toisella -puolen on kasa tukevia marmorilevyjä, jotka on tuotu mieheni Incubun -patsaan jalustaa varten; tukkikaamme aukko niillä." - -Hyväksyin ehdotuksen heti, ja lähetettyäni erään tytön portaita alas -kuulostamaan, voisimmeko saada apua veistämöiltä, jossa hänen isänsä, -eräs mahtava kauppias, asui monine työmiehineen, ja jätettyäni toisen -tytön oviaukolle tähystämään, me muut lähdimme hakemaan noita' -marmorilohkareita. Pihalla tapasimme Karan, joka oli päästänyt -sanansaattajat ulos. Lohkareet olivat leveitä, noin kuuden tuuman -paksuisia painavia laattoja ja kantovehkeet -- jonkinlaiset paarit, -joilla niitä oli kannettu, olivat kasan vieressä. Nostelimme heti -muutamia lohkareita paareille ja neljä tyttöä vei taakan oviaukolle. - -"Kuulehan, Macumazahn", virkkoi Umslopogaas, "jos nuo roistot -todellakin tulevat, niin minä puolustan portaita, kunnes aukko on -tukittu. Ei, älä vastustele, tahdon kuolla niinkuin olen elänytkin. -Erään kauan sitten kuolleen ystäväni ennustus toteutuu tänään, ja -seuratkoon työpäivääni yhtä hyvä yö. Paneudun hetkeksi nukkumaan, sillä -pian tarvitsen kaikki voimani, ja kun vihollisen askeleet lähestyvät, -niin herätä minut", ja mennen ulos. Hän heittäytyi pitkälleen oviaukon -ulkopuolella olevalle tasanteelle ja nukahti heti sikeästi. - -Olin jo niin uupunut, että minun täytyi istua aukon vaiheille ja tyytyä -vain ohjaamaan toisten töitä. Tytöt kantoivat lohkareita, jotka -Nyleptha ja Kara latoivat kuusi jalkaa leveään oviaukkoon kolmeen -riviin, sillä ohuempi vallitus ei olisi hyödyttänyt mitään. Mutta -kantomatkaa oli kahdeksankymmentä kyynärää ja vaikka tytöt raatoivat -kuin henkensä edestä, edistyi työ hitaasti, peloittavan hitaasti. - -Päivä valkeni jo ja äkkiä me kuulimme hiljaista liikettä ja aseiden -kilahtelua portaiden juurelta. Meillä oli ollut aikaa vain kahdeksan -minuuttia ja vallitus oli vasta kahden jalan korkuinen. Alphonse oli -kuullut oikein. He tulivat. - -Kilahtelu läheni ja vielä vallitsevassa hämärässä me näimme pitkän -jonon miehiä, kaikkiaan noin viisikymmentä, hiipivän portaita -ylös. He olivat nyt puolivälissä olevalla tasanteella, josta -jättiläiskannatuskaari alkoi, ja huomatessaan, että ylhäällä oli -jotakin tekeillä, he pysähtyivät hetkeksi neuvottelemaan ja alkoivat -sitten jälleen edetä. - -Olimme työskennelleet melkein neljännestunnin ja vallitus oli nyt -kolmen jalan korkuinen. - -Herätin Umslopogaasin. Hän nousi ja venyttelihe perusteellisesti. - -"Hyvä on", sanoi hän pyöräyttäen Inkosi-kaasia päänsä ympäri. "Olen -jälleen kuin nuori mies. Viini ja uni tekivät hyvin tehtävänsä ja minä -menen taisteluun jäntevin käsivarsin. - -"Macumazahn, näin unta, että sinä ja minä seisoimme kaukana erään -tähden reunalla ja katselimme tätä maailmaa, joka siinsi syvällä -allamme, ja sinä olit henki, Macumazahn, sillä valo näkyi lävitsesi, -mutta itsestäni en saanut selkoa. Hetkemme on lyönyt, vanha metsästäjä. -Olemmehan jo aikamme eläneetkin, mutta olisin suonut, että olisin -saanut olla useammin mukana eilispäivän ottelun kaltaisissa -taisteluissa. - -"Macumazahn, huolehdi, että minut haudataan kansani tavan mukaan, -silmäni Zulu-maata kohti", ja puristaen kättäni hän kääntyi vihollisiin -päin. - -Samassa kiipesi zu-vendi-upseeri Kara suureksi hämmästyksekseni -keskentekoisen vallituksen yli ja asettui zulun viereen vetäisten -päättävästi miekkansa. - -"Tuletko sinäkin?" naurahti vanha soturi. "Tervetuloa -- tervetuloa, -urhoollinen sydän! _Ow!_ miehelle, joka osaa kuolla kuin mies; _ow!_ -kuolemalle ja aseiden kalskeelle. _Ow!_ me olemme valmiit. Me hiomme -kynsiämme kuin kotkat ja assegaimme välähtelevät auringossa; heristämme -keihäitämme ja himoamme taistelua. Kuka tulee tervehtimään kuningatarta -(Inkosia-kaasia)? Kuka tahtoo häneltä kuoleman suudelman? - -"Minä tikka, lahtari, nopsajalka, minä Umslopogaas, tapparan haltija, -amazulujen päällikkö ja Nkomabakosin rykmentin komentaja, minä -Umslopogaas, kuninkaan neuvonantajan kasvatti, Makedaman pojanpoika ja -kuningas Chakan jälkeläinen, minä voittamattoman voittaja, minä -susiveikko, minä kansani ylhäisin, haastan koko roistojoukon -taistosille elämästä ja kuolemasta. Kuuletteko, minä odotan? _Ow!_ -sinäkö vai sinäkö?" - -Vielä hänen puhuessaan tahi oikeammin laulaessaan hyökkäsivät -viholliset, joiden joukossa näin sekä Nastan että Agonin, portaita -ylös, ja eräs roteva soturi syöksyi toveriensa edellä puoliympyrän -muotoiselle tasanteelle, jossa zulu seisoi, ja iski tätä raskaalla -keihäällään. Umslopogaas taivutti vain ruumistaan, niin että isku meni -harhaan, ja seuraavassa silmänräpäyksessä vieri vihollinen halkaistuin -päin portaita alas pudottaen kilpensä. Hurjaa sotalauluaan yhä laulaen -zulu sieppasi sen käteensä. - -Samassa surmasi Karakin yhden hyökkääjän ja sitten seurasi näytelmä, -jolla ei ole vertaistaan. - -Kuolemaa halveksien syöksyivät soturit portaita ylös, kaksi ja kolmekin -kerrallaan, mutta yhtä nopeasti heiluivat tappara ja miekkakin -survaisten hyökkääjät kuolleina tahi kuolevina portaita alas, ja mitä -kuumemmaksi taistelu kävi, sitä kirkkaammin loistivat zulun silmät ja -hänen käsivartensa näytti vain vahvenevan. Hän kajautteli sotahuutojaan -ja luetteli surmaamiensa päälliköiden nimiä, ja hänen hirveän -tapparansa iskut satelivat tiheästi ja paikalleen ja tekivät joka kerta -totta. Tässä viimeisessä ikimuistettavassa taistelussaan ei hänellä -ollut aikaa loistaa taidokkailla tempuillaan, mistä hän muutoin niin -piti, vaan hän löi täysin voimin ja koko terällä, ja joka isku kaatoi -miehen. - -Häntä iskettiin miekoin ja keihäin ja hän oli aivan punainen verestä, -mutta kilpi suojeli hänen päätään ja teräspaita hänen ruumistaan ja -uljaan Karan avulla hän piti yhä puoliaan. - -Vihdoin Karan miekka katkesi ja hurjasti painiskellen hän vieri erään -vihollisen kanssa portaita alas ja kuoli sankarin tavoin, mikä hän -olikin. - -Mutta Umslopogaas ei väistynyt tuumaakaan. - -"Galazi! Olisitpa täällä, veljeni Galazi!" huusi hän ja iski tuimasti -puoleen ja toiseen, niin että vihollinen toisensa jälkeen vieri alas. -Vihdoin hyökkääjät väistyivät verestä niljakoilta askelmilta ja -tuijottivat häneen hämmästyneinä ajatellen varmaankin, ettei hän ollut -tavallinen kuolevainen. - -Vallitus oli nyt neljän jalan korkuinen ja toivo heräsi sydämessäni -katsellessani avutonna ja hammasta purren tuota mahtavaa kamppailua. -Olin kadottanut revolverini eilispäivän taistelussa enkä voinut niin -ollen tehdä mitään. - -Vanha Umslopogaas hän vain nojasi hyvään tapparaansa, ja -niin verenvuodon heikontama kuin hän olikin hän pilkkasi vihollisiaan -haukkuen heitä "akoiksi", ja Nastan yllytyksistä huolimatta ei kukaan -tohtinut lähestyä häntä. Nähdessään vallituksen tulevan pian valmiiksi -ja suunnitelmansa raukeavan tyhjiin, hyökkäsi vihdoin vanha Agon, joka -oli rohkea mies, hulluna raivosta noille verisille portaille heristäen -suurta keihästä. - -"Vai sinä!" karjaisi zulu tuntiessaan papin hulmuavan parran; "vai -sinä, vanha taikuri! Tule pian! Minä odotan sinua, sinä valkoinen -'lääkemies'. Tule joutuin! Olen vannonut tappavani sinut, ja valaani en -ole milloinkaan rikkonut." - -Agon syöksyi ylös ja iski suuren keihäänsä sellaisella voimalla zulun -kilpeen, että kärki tunkeutui sitkeän nahan läpi ja haavoitti häntä -kaulaan. Umslopogaas heitti lävistetyn kilven luotaan ja samassa oli -Agoninkin viimeinen hetki lyönyt. Ennenkuin hän ehti irroittaa -keihäänsä ja iskeä toisen kerran, tarttui Umslopogaas molemmin käsin -Inkoosi-kaasin varteen ja heilauttaen tapparansa korkealle hän halkaisi -hirveällä iskulla papin kunnianarvoisan pään aivan leukaan saakka -karjaisten samalla: "_Tässä sinulle, sademestari_!" Agonin hengetön -ruumis vierähti toisten joukkoon ja hänen vehkeilynsä oli ainiaaksi -loppunut. - -Samassa kun hän kaatui, alkoi alhaalta kuulua huutoja ja katsoen ulos -me näimme asestetun miesjoukon syöksyvän portaita ylös meidän -avuksemme. Vastasimme huutoihin ja jäljelläolevat murhamiehet, joiden -joukossa oli useita pappejakin, kääntyivät pakoon, mutta hakattiin -maahan. Vain yksi jäi paikalleen, nimittäin Nasta, valtakunnan mahtavin -mies, Nylepthan kosija ja koko hankkeen päähenkilö. - -Hetkisen tuo mustapartainen Nasta seisoi paikallaan pitkään miekkaansa -nojaten pää kumarassa ikäänkuin hän olisi kaiken toivonsa menettänyt, -mutta äkkiä hän syöksyi peloittavasti karjahtaen zulun kimppuun ja -hänen salamoiva miekkansa sattui hirveällä voimalla tämän kylkeen -lävistäen teräspaidan. Isku oli niin herpaiseva, että tappara luiskahti -Umslopogaasin kädestä, jolloin Nasta hyökkäsi uudestaan tehdäkseen -lopun hänestä, mutta hän ei tuntenut vastustajaansa. - -Raivoisasti ärjäisten zulu kyyristyi ja ponnahti kuin leijona Nastan -kurkkuun ja hänen kätensä kiertyivät kuin rautavanteet tämän ympärille. -He kaatuivat molemmat ja vierivät raivoisasti tapellen muutamia -askelmia alas. Nasta oli väkevä, mutta hän ei ollut kuitenkaan -Zulu-maan vankimman miehen veroinen, joka oli vielä pahasti -haavoittuneenakin vahva kuin härkä. - -Ratkaisu tulikin pian. Minä näin vanhan Umslopogaasin horjuvan -jaloilleen ja nostavan riuhtoilevan Nastan keveästi kuin höyhenen -päänsä päälle ja heittävän hänet riemuisasti huudahtaen suojakaiteen -yli syvyyteen. - -Apujoukko, jota tyttö oli mennyt veistämöiltä hakemaan, ennenkuin -salamurhaajat ehtivät portaille, oli saapunut, ja portailta kaikuvat -äänekkäät huudot ilmaisivat, että kaupungista hälyytetyt miehet -pyrkivät sisään. Muutamat Nylepthan urhoolliset kamarineidot, jotka -parhaasta unestaan herätettyinä, yöpuvuissaan ja pitkä tukka -valloillaan, olivat työskennelleet niin tarmokkaasti vallituksen -teossa, menivät aukaisemaan portteja ja ulkopuolella olevien miesten -avulla alkoivat toiset avata aukkoa, joka oli suurella vaivalla juuri -saatu tukituksi. - -Lohkareet oli pian kiskottu syrjään ja apujoukon seuraamana horjui -vanha Umslopogaas sisään verestä punaisena. Hirvittävä, mutta samalla -uljas olento. Hän oli aivan haavojen peitossa ja hänen hurjien -silmiensä ilme oli omituisen tuijottava. Näin heti, että hän oli -kuolemaisillaan. "Keshla"-rengas hänen päänsä ympärillä oli kahtena -kappaleena ja eräs isku oli osunut juuri tuon merkillisen reiän -kohdalle, joka oli hänen päälaessaan ja josta vuoti nyt runsaasti verta -hänen kasvoilleen. Kaulassa oli syvä haava, jonka Agonin keihäs oli -tehnyt, ja vasempaan käsivarteen oli aivan teräspaidan hihan -alapuolelle osunut ankara isku. Oikeassa kyljessä oli kuusi tuumaa -pitkä ammottava haava, jonka Nastan terävä miekka oli leikannut -teräspaidan läpi tunkeutuen. - -Kirves kädessään hän horjui eteenpäin, tuo kammottavan näköinen uljas -soturi, ja naiset tervehtivät häntä sydämellisin tervehdyshuudoin -unhottaen pyörtyä verta nähdessään. Mutta hän ei pysähtynyt, vaan -meidän kaikkien seuraamana hän horjui eteenpäin pihan läpi johtavaa -ruhjotuilla simpukankuorilla peitettyä leveää käytävää pitkin, -marmorilohkareiden ohi, suoraan suuren sisäänkäytävän läpi, -valtaistuinsaliin, jonne asestettuja miehiä alkoi tunkeutua -sivukäytävistä. Veriset jäljet osoittivat hänen tietänsä ja -hoippuessaan aina vain suoraan eteenpäin hän saapui viimein pyhän kiven -luo, joka oli salin keskellä. Hänen voimansa näyttivät pettävän ja hän -pysähtyi kirveeseensä nojaten. Sitten hän huudahti äkkiä kaikuvasti: - -"Minä kuolen -- mutta olipa ottelukin sen veroinen. Missä ovat nyt ne, -jotka ryntäsivät portaita ylös? Minä en näe heitä enää. Oletko vielä -täällä, Macumazahn, vai oletko jo mennyt varjojen maahan minua -odottamaan? Veri sokaisee silmäni -- päätäni huimaa ja korvissani -kohisee vetten pauhu; Galazi kutsuu minua!" - -Samassa hän näytti muistavan jotakin ja kohottaen veristä tapparaansa -hän suuteli sen punaista terää. - -"Hyvästi, Inkosi-kaas. Miten voin sinusta erota, uskollisin ystäväni! -Ei, ei, menkäämme yhdessä, sillä me emme voi erota, sinä ja minä. Olet -minun ja kukaan muu ei saa sinua pidellä. - -"Heilahda kerran vielä! Iske kauniisti ja kohdalleen! Iske lujasti!" Ja -oikaisten itsensä täyteen pituuteensa hän alkoi molemmin käsin -pyörittää tapparaa päänsä ympäri niin vinhasti, että terä muodosti -yhtenäisen välähtelevän renkaan. Äkkiä hän päästi kaikuvan, -tärisyttävän huudon ja iski aseensa hirveällä voimalla pyhään kiveen. -Kimppu säkeniä lennähti ilmaan, ja iskun melkein yli-inhimillinen voima -oli niin suuri, että tuo tukeva marmorilohkare halkesi pariinkymmeneen -palaseen Inkosi-kaasista jäädessä jäljelle vain muutamia terässiruja ja -lyhykäinen sälöytynyt varrenpätkä. - -Pyhän kiven kappaleet sinkoilivat joka taholle ja kuin taittunut puu -kaatui Umslopogaas _kuolleena_ marmorilattialle Inkosi-kaasin varren -nuppi vielä kädessään. - -Niin kuoli sankari Umslopogaas. - -Läsnäolijat seisoivat hämmästyksestä ja ihmetyksestä sanattomina. -Sitten huudahti joku juhlallisesti: - -"_Ennustus! Ennustus!_ Hän on lyönyt pirstoiksi pyhän kiven!" - -"Niin", lausui Nyleptha; "hän on murskannut pyhän kiven ja katso, -ennustus on toteutunut, sillä Zu-Vendis-maata hallitsee nyt muukalainen -kuningas. Mieheni Incubu on pakottanut Soraiksen peräytymään ja kruunu -kuuluu sille, joka on sen pelastanut. - -"Ja tietäkää myös", jatkoi hän kääntyen minun puoleeni ja pannen -kätensä olkapäälleni, "että tämä mies ratsasti tuon vanhan soturin -keralla, joka makaa tuossa, yhdessä yössä, auringon laskun ja nousun -välillä, sata penikulmaa pelastaakseen minut julmien murhamiesten -kynsistä, vaikka hän oli jo haavoittunut eilispäivän taistelussa. He -ovat myöskin pelastaneet henkeni, ja sentähden kaiverretaan -Macumazahnin, Umslopogaas-vainajan ja palvelijani Karan, joka auttoi -häntä puolustamaan portaita, nimet valtaistuimeni yläpuolelle -ripustettavaan kultaiseen kilpeen, josta kaikki voivat lukea ne niin -kauan kuin tämä maa on olemassa. Minä, kuningatar, sen sanon, sillä -heidän urotyöllään ei ole aikakirjoissamme vertaistaan." - -Puhetta tervehdittiin innostunein huudoin, ja kun sanoin, että zulu ja -minä olimme vain tehneet velvollisuutemme kunnon soturien tavoin, -kaikuivat huudot yhä myrskyisämmin. Sitten minut talutettiin pihan -poikki entiseen huoneeseeni, jotta voisin mennä heti levolle. - -Pihalla sattui katseeni Päivänsäde-parkaan, joka makasi kivityksellä -aivan samassa paikassa, johon se oli kaatunut, ja minä pyysin -henkilöitä, jotka taluttivat minua, viemään minut hevosen luo, niin -että saisin nähdä tuon urhoollisen eläimen kerran vielä, ennenkuin se -vedettäisiin pois. Mutta kumartuessani sitä katsomaan aukaisi se -suureksi hämmästyksekseni silmänsä ja hirnahti heikosti. - -Nähdessäni, ettei se ollutkaan kuollut, minä olisin hihkaissut ilosta, -jos vain olisin jaksanut. Lähetin kiireesti hakemaan lisää miehiä, ja -heidän saavuttuaan nostettiin eläin seisoalleen ja viiniä kaadettiin -sen kurkkuun. Parissa viikossa se oli voimistunut entiselleen ja oli -Milosiksen asukasten ilo ja ylpeys. Vanhemmat osoittivat sitä -lapsilleen ja sanoivat, että tuo hevonen pelasti Valkoisen -kuningattaren hengen. - -Huoneeseeni tultuani riisuttiin vaatteet ja teräspaita yltäni, mikä oli -sangen tuskallinen toimitus, sillä vasemmassa kyljessäni oli teevadin -kokoinen mustaksi painunut ruhjevamma. Sitten minut pestiin varovasti -ja peitettiin vuoteeseen. - -Vaivuin horroksiin, mutta havahduin noin kymmenen tunnin kuluttua, kun -olin kuulevinani hevosten hirnuntaa ja kavioiden kopinaa ulkoa. -Kohottauduin hieman ja kysyin mitä oli tekeillä. Minulle kerrottiin, -että Milosikseen oli saapunut suuri ratsuväkiosasto, jonka Curtis oli -lähettänyt suojelemaan kuningatarta ja joka oli lähtenyt matkalle -taistelupaikalta eilen illalla pari tuntia auringonlaskun jälkeen. -Heidän lähtiessään oli Sorais joukkoineen alkanut kiireesti peräytyä -M'Arstunaa kohti meidän ratsuväkemme takaa-ajamina. Curtis oli -leiriytynyt jäljelläolevine uupuneine joukkoineen samalle harjanteelle, -jonka Sorais oli vallannut edellisenä iltana (sellainen on sotaonni), -ja aikoi huomisaamuna lähteä etenemään M'Arstunaa kohti. Kaiken tämän -kuultuani minä tunsin voivani kuolla kevein sydämin ja vaivuin -vähitellen täydelliseen tiedottomuuden tilaan. - -Herätessäni minä näin ensimmäiseksi tutunomaisen silmälasin välähdyksen -ja katsottuani tarkemmin minä huomasin Goodin istuvan vuoteeni -lähettyvillä. - -"Kuinka voit, vanha veikko?" sanoi hän. - -"Miten sinä olet täällä?" kysyin heikosti. "Sinunhan pitäisi olla -M'Arstunassa -- oletko paennut, vai mitä?" - -"M'Arstunassa?" toisti hän hilpeästi. "M'Arstuna antautui viime -viikolla ja me marssimme kaupunkiin torvien soidessa ja liehuvin -lipuin, kaikella sotilaallisella loistolla, kuten ymmärrät. Uljaampaa -näkyä en ole milloinkaan nähnyt, voin sinulle sanoa. Olet ollut pari -viikkoa aivan tiedoton, joten nämä ovat sinulle suuria ja ihmeellisiä -uutisia." - -"Entä Sorais?" kysyin minä. - -"Sorais -- hän joutui vangiksi. Hänen omat miehensä pettivät hänet. -Pelastaakseen oman nahkansa ne roistot uhrasivat kuningattarensa", -lisäsi hän synkästi. "Hänet tuodaan tänne, enkä minä tiedä, miten hänen -poloisen lopulta käy", lopetti hän huoaten. - -"Onko Curtis täällä?" - -"Hän on Nylepthan luona. Saavuimme tänään ja Nyleptha oli kiiruhtanut -ratsain meitä vastaan, ja niinkuin voit ymmärtää olivat molemmat -melkein sekapäiset ilosta. Curtis tulee huomenna luoksesi. Lääkärit -(Zu-Vendis-maassa on sellainenkin tiedekunta) kuuluvat nimittäin -sanoneen, että olisi varomatonta tulla tänään." - -En virkkanut siihen mitään, mutta olin kuitenkin sitä mieltä, että hän -olisi voinut lääkäreistä välittämättä pistäytyä luonani. Mutta kun mies -on mennyt juuri naimisiin ja niittänyt sotakentällä kunniaa ja -mainetta, niin hän noudattaa mielellään lääkäreinkin neuvoja, mikä -onkin aivan oikein. - -Samassa kuului tuttu ääni sanovan, että "herran täytyy nyt levähtää", -ja kääntyessäni katsomaan minä näin Alphonsen jättiläisviikset -oviverhojen välistä. - -"Täällähän sinäkin olet", lausuin minä. - -"Olen kuin olenkin, herra. Sota on loppunut ja sotaiset vaistoni -tyydytettyäni minä olen tullut jälleen huolehtimaan teistä, herra." - -Nauroin, tahi oikeammin koetin nauraa, ja minun täytyy sanoa, että -parempaa ja hellempää hoitajaa on mahdoton saada, olivatpa hänen -sotilaalliset puutteellisuutensa miten suuret hyvänsä. Alphonse parka! -Toivon, että hän ajattelee minua yhtä ystävällisesti kuin minä häntä. - -Seuraavana aamuna tulivat Curtis ja Nyleptha luokseni ja edellinen -kertoi minulle juurta jaksain mitä oli tapahtunut minun ja -Umslopogaasin lähdettyä taistelupaikalta. Mielestäni hän oli osoittanut -olevansa etevä sotapäällikkö ja oli onnistunut tehtävässään mainiosti. -Tappiomme olivat luonnollisesti olleet tuntuvat, ja minua aivan -peloittaa ajatella kuinka paljon urhoollisia miehiä oli tuhoutunut -kuvaamassani taistelussa, mutta minä tiedän, että voittomme oli -hankkinut meille kansan jakamattoman suosion. Hän oli hyvin iloinen -nähdessään minut ja kiitti minua kyynelsilmin siitä vähästä, minkä olin -kyennyt tekemään. Kasvoni nähdessään hän oli kovin hätkähtänyt. - -Nyleptha aivan säteili onnesta, että hänen "rakas herransa" oli -palannut hänen luoksensa aivan vahingoittumattomana, otsassa olevaa -rumaa naarmua lukuunottamatta. - -"Mitä aiot tehdä Soraikselle?" kysyin häneltä. - -Hänen iloiset kasvonsa synkistyivät heti. - -"Sorais!" toisti hän polkaisten pientä jalkaansa; "ah, Sorais!" - -Curtis suuntasi keskustelun kiireesti toisaalle. - -"Toivottavasti sinä pian voimistut entisellesi, vanha veikko, vai -mitä?" sanoi hän minulle hilpeästi. - -Pudistin päätäni ja naurahdin. - -"Erehdyt, ystäväni", sanoin minä. "Ehkä vähän reipastun, mutta -entiselleni en parane milloinkaan. Valmistelen jo viimeistä matkaani, -Curtis. Tiedätkö, että olen sylkenyt verta koko aamun? Keuhkoissani on -jokin vika, tunnen sen, eikä kauan kestä, ennenkuin suljen silmäni -iäksi. Älä katso minuun noin surullisesta, olen elänyt aikani ja olen -valmis. Ojennahan kuvastin tänne. Tahdon nähdä minkä näköinen olen." - -Hän verukehti, mutta minä en hellittänyt, ja vihdoin hän ojensi minulle -puiseen kehykseen kiinnitetyn kiilloitetun hopealevyn, joita -Zu-Vendis-maassa käytettiin kuvastimena. Katsahdin siihen. - -"Sitähän ajattelinkin", sanoin sitten hiljaa; "ja sinä juttelet vain, -että paranen vielä!" - -En halunnut antaa heidän nähdä miten hämmästynyt olin piirteeni -nähdessäni. Harmahtava harjastukkani oli muuttunut lumivalkoiseksi, -kellertävät kasvoni olivat rypistyneet tuhansiin ryppyihin ja silmäin -alla oli leveät punaiset juovat. - -Nyleptha purskahti itkuun ja Curtis koetti jälleen muuttaa -puheenaihetta. Hän kertoi, että taiteilijat olivat veistäneet -Umslopogaas-vainajan piirteet marmoriin valtaistuinsaliin sijoitettavaa -muistopatsasta varten. Kuvanveistäjät olivat jo työssä ja patsas, joka -tehtiin mustasta marmorista, esitti kohtausta, jolloin Umslopogaas -murskasi pyhän kiven. Sen rinnalle aiottiin asettaa toinen, valkoisesta -marmorista tehty, joka esittäisi minua ja ratsuani Päivänsädettä -hetkellä, jolloin se sortui palatsin pihaan päästyämme. - -Veistokset valmistuivat noin kuuden kuukauden kuluttua taistelun -jälkeen, juuri tätä kirjoittaessani, ja ovat todellakin hyvin kauniit. -Umslopogaas on aivan näköisensä. Minä olin myöskin hyvin onnistunut, -mutta rumaa naamaani on vähän liiaksi kaunisteltu, luultavasti vain -sentähden, ettei rumuus miellytä ketään. Veistostahan katselevat -tuhannet ihmiset. - -Curtis kertoi vielä, että Umslopogaasin viimeinen toive oli täytetty. -Hänen ruumistaan ei oltu poltettu maan tavan mukaan, vaan hänet oli -peitetty kultalevyillä ja asetettu kiviarkkuun istuvaan asentoon, -zulujen tavoin polvet leuan alle. Sitten hänet oli juhlallisesti -haudattu portaiden yläpäässä olevan puoliympyrän muotoisen tasanteen -alle, jota hän oli niin loistavasti puolustanut, kasvot kaukaista -Zulu-maata kohti. Siellä hän istuu ja on aina istuva, sillä hänen -ruumiinsa palsamoitiin ennen arkkuunpanoa, ja vartioipi paikkaa, jota -hän niin urhoollisesti puolusti ylivoimaista vihollista vastaan. Kansa -kertoo, että hänen haamunsa nousee öisin haudastaan ja seisoo -tasanteella heristäen Inkosi-kaasia näkymätöntä vihollista kohti; -keskiyön hetkellä karttavat kaikki paikkaa, johon sankari on haudattu. - -Tämä antoi aiheen omituiseen tarinaan tahi ennustukseen, joka syntyi -zu-vendi-kansan keskuudessa, tuolla selittämättömällä tavalla, millä -tarut ja sadut syntyvät raakalais- ja puolisivistyneiden kansojen -keskuudessa. - -Sanotaan nimittäin, että niinkauan kuin vanha zulu istuu paikoillaan -katsellen portaita alas, joita hän elävänä puolusti, niin kauan on -uusi, englantilaisen ja Nylepthan avioliitosta polveutuva -hallitsijasuku istuva Zu-Vendis-maan valtaistuimella. Mutta silloin kun -hänet nostetaan haudastaan tahi hänen luunsa vuosisatojen kuluttua -vihdoin lahovat tomuksi, sortuu suku ja Rademaksen portaat ja -zu-vendi-kansa katoaa kansakuntien joukosta. - - - - -XXIII. - -OLEN PUHUNUT. - - -Noin viikon kuluttua Nylepthan käynnistä tuli Curtis eräänä aamuna -luokseni ja kysyi, jaksaisinko tulla päivällisen jälkeen hetkeksi -kuningatarten vastaanottohuoneeseen. Nyleptha oli päättänyt selvittää -välinsä Soraiksen kanssa ja tahtoi, että olisin läsnä tilaisuudessa, -jos vain suinkin voisin. Koska olin vähitellen reipastunut niin paljon, -että olin hetkisen ylhäällä keskipäivällä, päätin mennä. Halusin myös -vielä kerran nähdä tuon onnettoman naisen. Pukeuduin Alphonsen avulla -ja niin me sitten lähdimme matkalle vastaanottohuonetta kohti. -Saavuimme luultavasti liian varhain, sillä huoneessa ei ollut vielä -ketään muutamia hovipalvelijoita lukuunottamatta, mutta olin tuskin -ehtinyt istua erääseen nojatuoliin, kun Sorais astui sisään vahvan -vartioston saattamana. Asu oli entinen kuninkaallinen ja hänellä oli -kädessään sama pienoinen hopeakeihäs, jonka olin ennenkin nähnyt. Hän -oli vieläkin yhtä säteilevän kaunis, mutta ylpeiden kasvojen ilme oli -hieman väsähtänyt. Nähdessäni hänet minut valtasi syvä sääli ja horjuen -seisoalleni minä kumarsin syvään ja sanoin olevani pahoillani, etten -voinut sairauteni tähden seisoa hänen läsnäollessaan. Hän punehtui -hieman ja naurahti sitten katkerasti. - -"Unhotat, Macumazahn", sanoi hän, "etten ole enää kuningatar. Olen -hylkiö ja vanki, jota kaikkein pitäisi vihata eikä kenenkään -kunnioittaa." - -"Olethan kuitenkin nainen", vastasin minä, "ja asemasi on toivoton, -joten olet kylläkin rohkaisun ja osanoton tarpeessa." - -"Sinähän vallan unhotat", vastasi hän naurahtaen, "että lupasin kääriä -sinut kultaan ja ripustaa sinut temppelin ylimmällä harjalla seisovan -enkelin pasuunaan roikkumaan." - -"En suinkaan", sanoin minä. "Vuorisolan taistelun aikana, kun jo -aloimme uupua eikä lopputuloksesta vielä ollut tietoa, minä muistelin -usein sanojasi. Mutta mitäpä siitä. Pasuuna on paikallaan ja minä olen -tässä." - -"Niin", huokasi hän. "Oi, jos saisin olla vielä kerran kuningatar, -vaikkapa vain tunnin verran, niin minä kostaisin niille kirotuille -heittiöille, jotka hylkäsivät minut hädän hetkellä, niin hirmuisesti, -että siitä puhuttaisiin koko maassa vain kuiskaamalla. Ne akat, -ne pelkuriraukat! Pelastaakseen oman nahkansa he pettivät -kuningattarensa!" Ja hän aivan vapisi vihasta. - -"Entä tuo pieni lurjus", jatkoi hän viitaten hopeakeihäällään -Alphonseen, joka oli hyvin onnettoman näköinen, "hän pääsi livistämään -ja ilmaisi suunnitelmani. Tein hänestä jo kenraalin ilmoittaen -sotureilleni, että hän oli itse suuri Bougwain, mutta siitä ei ollut -mitään hyötyä! Suurempaa jänistä en ole milloinkaan nähnyt. Vihdoin hän -piiloutui telttaani erään lipun alle ja kuuli kaikki. Olisi ollut -parempi, että olisin surmannut hänet heti, mutta valitettavasti se jäi -tekemättä. - -"Olen kuullut mitä olet tehnyt, Macumazahn, ja minun täytyy sanoa, että -sinulla on urhoollinen ja uskollinen sydän. Entä tuo musta toverisi, -ah, siinäpä vasta olikin _mies_. Olisinpa mielelläni tahtonut nähdä, -kun hän sinkautti Nastan portailta." - -"Olet kummallinen nainen. Sorais", sanoin minä. "Rukoile armoa -kuningatar Nylepthalta, ehkä hänen sydämensä heltyy." - -"_Minäkö_ rukoilisin armoa!" huudahti hän ivallisesti naurahtaen ja -samassa astui Nyleptha huoneeseen Curtiksen ja Goodin keralla ja istui -tuoliinsa katsahtaen kylmästi sisareensa. Good-parka oli hyvin -onnettoman näköinen. - -"Terve sinulle, Sorais", sanoi Nyleptha hetken kuluttua. "Sinä olet -käyttäytynyt sangen pahoin. Olet särkenyt valtakunnan eheyden, ja -tuhansia ihmisiä on tuhoutunut tähtesi. Olet kaksi eri kertaa koettanut -murhata minut, ja mieheni tovereineen olet vannonut tappavasi. -Voittajana palattuasi lupasit syöstä minutkin portailta syvyyteen. -Voitko millään todistaa, ettet olisi kuoleman ansainnut? Puhu, oi -Sorais!" - -"Minun mielestäni unhotti sisareni kuningatar pääsyytöksen", vastasi -Sorais matalalla sointuvalla äänellään, "joka kuuluu näin: 'Koetit -voittaa herrani Incubun rakkauden'. Tämän tähden sisareni tahtoo -surmata minut, eikä suinkaan sentähden, että ryhdyin sotaan. Oli ehkä -onnellisinta minulle, Nyleptha, ettei mieleeni juolahtanut koettaa jo -aikaisemmin häntä taivutella. - -"Kuule, sisareni", jatkoi hän korottaen ääntään, "olisin tahtonut -voittaa sen sijaan että hävisin. Muuta sanomista minulla ei ole. Tee -minulle, mitä tahdot, oi kuningatar, ja anna miehesi, joka nyt on -kuningas, julistaa tuomio. Koska hän on selkkaukset aiheuttanutkin, -niin hän ne lopettakoonkin", ja oikaisten vartalonsa Sorais katsahti -Curtikseen vihasta salamoivin silmin. - -Curtis kumartui Nylepthaan päin ja kuiskasi jotakin, mutta en kuullut, -mitä hän sanoi. Hetkisen kuluttua lausui Nyleptha: - -"Sorais, minä olen aina ollut sinulle hyvä sisar. Kun isämme kuoli, -olisi minulla ollut oikeus yksin nousta valtaistuimelle, sillä sinä -olet hiukan nuorempi, vaikka oletkin kaksoissisareni, mutta minä en -tahtonut. Minä sanoin valtaherroille: 'Olemmehan kaksoissisaret, samana -päivänä syntyneet; miksi siis tahtoisitte syrjäyttää toista? Ei, me -hallitsemme yhdessä!' Ja niin olemme aina jakaneet kaikki tasan. Sinä -tiedät, miten olet maksanut hyvyyteni, mutta minä olen voittanut ja -sinä olet menettänyt oikeutesi elää, Sorais. Olet kuitenkin sisareni ja -me olemme lämpimästi toisiamme rakastaneet. Kun olimme pienet, leikimme -aina yhdessä ja yöt nukuimme samassa vuoteessa kädet toistemme kaulan -ympärillä. Sentähden minä tunnen vieläkin hellyyttä sinua kohtaan, -Sorais. - -"Henkeäsi en silti tahdo säästää, sillä rikoksesi ovat liian törkeät; -sellainen teko olisi armahdusoikeuteni väärinkäyttöä, mutta minä en -tahdo tuomiotasi langettaa. Mieheni Incubu on rukoillut puolestasi ja -sentähden luovutan tuomiovallan hänelle. Tehköön hän sinulle mitä -tahtoo, ja tiedä Sorais, ettei hän rakasta sinua, vaikka sinä rakastat -häntä. Ei, vaikka oletkin kaunis kuin tumma tähtitaivas kaikessa -loistossaan, oi Yön tytär. Minua, puolisoaan, hän vain rakastaa eikä -sinua, ja sentähden luovutan sinut hänelle." - -Sorais sävähti hehkuvan punaiseksi, mutta ei virkkanut mitään, enkä ole -milloinkaan nähnyt onnettomamman näköistä henkilöä kuin Curtis oli -sillä hetkellä. Nylepthan asianajajan temppu ei häntä lainkaan -miellyttänyt. - -"Mikäli -- mikäli minä olen oikein ymmärtänyt", aloitti hän hetkisen -kuluttua sanoja tapaillen ja Goodiin päin kääntyen, "olit sinä -- olit -sinä, tuota noin, hyvin kiintynyt -- kuningatar Soraikseen. Minä en voi --- tuota noin -- tietystikään tietää -- hm -- ovatko tunteesi -muuttuneet, mutta elleivät ne ole sitä tehneet -- niin -- hm -- tämä -ikävä asia voitaisiin -- tuota noin -- saattaa ehkä hyvinkin -onnelliseen päätöksen. Kuningatar Soraiksella on paljon suuria -maakartanoita ja niissä hän saisi asua ja elää aivan vapaasti, jos -sinä, Good, ottaisit hänet huostaasi menemällä hänen kanssaan -naimisiin. Vai mitä, Nyleptha? Minä tietysti vain ehdotan." - -"Mikäli asia minusta riippuu", vastasi Good punehtuen, "niin tahdon -mielelläni unhottaa entisyyden, ja jos Yön tytär katsoo voivansa -suostua ehdotukseen, niin minä olen valmis ottamaan hänet vaikka heti, -tahi milloin hän vain haluaa, ja tahdon olla hyvä aviomies." - -Kaikkien katseet kääntyivät Soraikseen, jonka kauniilla kasvoilla -väreili sama salaperäinen hymy, johon huomioni oli heti kiintynyt hänet -ensi kerran nähdessäni. Hän notkisti kolmesti polviaan, kerran -Nylepthalle, kerran Curtikselle ja kerran Goodille ja sanoi sitten -hillitysti: - -"Minä kiitän sinua, lempeä kuningatar ja kuninkaallinen sisareni, -kaikesta hyvyydestäsi ja rakkaudestasi, jota olet lapsuudestani saakka -minua kohtaan osoittanut, ja minä kiitän sinua etenkin siitä, että -annoit kohtaloni miehesi Incubun -- kuninkaan -- ratkaistavaksi. Olkoon -elämäsi onnellinen, hyvä ja lempeä hallitsijatar, ja olkoon -hallituskautesi menestyksellinen ja pitkä, oi suuri ja mahtava -kuningatar. Älköön miehesi rakkaus kylmetkö ja perikööt lapsesi -kauneutesi. Minä kiitän sinua, kuningas Incubu, tuhannesti, että otit -vastaan kuningattaren armollisen lahjan ja tahdoit uskoa sen ase- ja -seikkailutoverisi Bougwanin huostaan. Tekosi on suuruutesi ja jaloutesi -veroinen, oi kuninkaani Incubu. - -"Sinua kiitän myös, herrani Bougwan, siitä, että tahdot huolehtia -minusta naispoloisesta. Sinä olet hyvä ja kunnon mies, ja käsi -sydämellä minä vannon, että soisin voivani vastata pyyntöösi -myöntävästi. Olen nyt kiittänyt teitä kaikkia ja tahdon vielä lisätä -pari sanaa", ja hän hymyili jälleen. - -"Huonostipa sinä, Nyleptha, ja te, arvon herrat, tunnette minut, jos -todellakin luulette, että sovitus on mahdollinen. Minä vihaan -lempeyttänne ja sääliänne, ja inhoan osoittamaanne armoa kuin -myrkyllistä käärmettä. Petettynä, hylättynä, loukattuna ja yksinäni -minä seison nyt edessänne, mutta kuitenkin minä pilkkaan ja uhmaan -teitä kaikkia ja vastaan teille näin." - -Ja ennenkuin kukaan saattoi arvatakaan hän iski hopeakeihäänsä -sellaisella voimalla rintaansa, että kärki tunkeutui selästä ulos, ja -hän kaatui Nylepthan eteen. - -Nyleptha kirkaisi ja Good-parka oli melkein pyörtyä ja me muut -syöksyimme kaatuneen luo. Mutta Sorais Yön tytär kohottautui kätensä -varaan ja katseli hetkisen loistavilla silmillään Curtista kiinteästi -kasvoihin ikäänkuin hän olisi tahtonut katseellaan jotakin sanoa. -Sitten hänen kaunis päänsä vaipui ja syvään huokaisten hän heitti -henkensä. - -Hänet haudattiin kaikella kuninkaallisella loistolla. - - * * * * * - -Noin kuukauden kuluttua kruunattiin Curtis maan kaikkia juhlamenoja -noudattaen Kukkaisternppelissä Zu-Vendis-maan kuninkaaksi. Olin liian -sairas kyetäkseni mukaan, enkä siitä oikeastaan välittänytkään. -Kansanjoukkojen hälinä, liehuvat liput ja koko juhlahumu vain -hermostuttavat minua. Good oli siellä (täydessä loistossaan tietysti) -ja tuli luokseni aivan haltioissaan ja kertoi, että toimitus oli ollut -sanomattoman juhlallinen. Nyleptha oli ollut kaunis kuin tähti ja -Curtis oli esiintynyt todellakin kuin kuningas. Kansanjoukot olivat -tervehtineet häntä myrskyisin huudoin, joten ei ollut epäilemistäkään, -että hän oli kaikkien suosikki. Good kertoi vielä, että kun ihmiset -näkivät Päivänsäteen juhlakulkueessa, alkoivat he huutaa. "_Macumazahn! -Macumazahn_!" kunnes tulivat aivan käheiksi eivätkä tyyntyneet -ennenkuin hän oli noussut seisomaan vaunuissa ja selittänyt minun -makaavan sairaana, joten en voinut tulla saapuville. - -Curtis, tahi kuningas, tuli myöhemmin myös katsomaan, miten jaksoin, ja -hän oli sangen väsyneen näköinen. Hän kiroili, ettei häntä oltu -milloinkaan niin rääkätty, mutta minä arvelen hänen hiukan -liioitelleen. En sanonut hänelle kuitenkaan mitään, ja keskustelumme -suuntautui toisaalle. Osoitin miten ihmeellisesti kohtalo oli hänenkin -askeleitaan ohjannut. Tuntemattomana kulkurina hän oli vuosi sitten -tullut maahan, ja nyt hän oli sen ihanan kuningattaren puoliso ja koko -valtakunnan hallitsija. Huomautin myös hänelle, ettei hän saisi -milloinkaan antaa vallan ja asemansa tehdä itseään kovaksi ja ylpeäksi. -Päinvastoin hänen tuli aina muistaa, että hän oli ensinnäkin kristitty -ja toiseksi kaikkien palvelija, jonka piti aina osoittaa olevansa -korkean asemansa veroinen. Huomautukseni olisivat voineet suututtaakin -hänet, mutta nyt hän kuunteli kärsivällisesti ja vieläpä kiittelikin -minua niistä. - -Pari päivää kruunausjuhlallisuuksien jälkeen minä muutin taloon, jossa -tätä kirjoitan. Paikka on hyvin kaunis ja sinne on Milosiksesta parin -penikulman matka. Kaupunki näkyy aivan hyvin ikkunaani. Minun -on täytynyt olla makuulla jo viisi pitkää kuukautta ja olen -koettanut saada ajan kulumaan kirjoittamalla muistiin retkiämme ja -seikkailujamme. Todennäköisesti eivät nämä rivit joudu milloinkaan -julkisuuteen, eikä sillä ole väliäkään. Ne ovat jo tehneet tehtävänsä, -sillä niiden kirjoittaminen on lyhentänyt monet tuskalliset päivät. -Olen saanut kärsiä kovia tuskia viime aikoina, mutta loppu ei ole enää -kaukana, Jumalan kiitos. - - * * * * * - -Ylläolevat rivit kirjoitin viikko sitten, ja nyt tartun kynääni -viimeisen kerran, sillä lähdönhetkeni lähestyy. Ajattelen vielä aivan -selvästi ja kykenen kirjoittamaankin, vaikka vaivalloisesti. -Keuhkoissani tuntunut kipu, joka paheni pahenemistaan viimeisten -viikkojen aikana, on kokonaan hälvennyt ja sijaan on ilmestynyt -omituinen raukeus, jonka merkityksestä en voi erehtyä. Tuskien tauottua -katosi kuolemanpelkonikin, ja minusta tuntuu vain siltä kuin vaipuisin -vähitellen sanomattoman suloiseen lepoon. - -Onnellisena ja tyytyväisenä, ja yhtä turvallisesti kuin lapsi nojaa -äitinsä povea vasten, uinahdan minäkin kuoleman enkelin helmaan. Kaikki -surut ja murheet, kaikki pelko ja ahdistus ovat kadonneet kauas. -Myrskyt ovat tyyntyneet ja iäisen toivon tähti loistaa kirkkaasti -taivaanrannassa, joka on tavallisesti niin äärettömän kaukana, mutta -joka tänä iltana on aivan lähelläni. - -Kuolemahan meidät kaikki viimein korjaa. Usein se on jo minua hipaissut -ja monta ystävääni se on viereltäni vienyt, mutta nyt on kuitenkin -vihdoin minunkin vuoroni tullut. Kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua -olen jättänyt tämän maailman iloineen ja suruineen. Ilma täyttää -paikan, jonka ennen tarvitsin, eikä sijani tunne minua enää. Muistoni -kirkkaus himmenee vähitellen ja unhottuu vihdoin kokonaan. Silloin olen -totisesti kuollut! - -Niinhän meidän jokaisen käy. Kuinka monet miljoonat ihmiset ovat -maanneet samoin kuin minä nyt makaan ja ajatelleet samoja ajatuksia, ja -unhottuneet! Tuhansia vuosia sitten ovat kuolevat ajatelleet samoin ja -tuhansien vuosien päästäkin on asianlaita oleva sama. Zulut sanovat -sattuvasti, että, "ihmiselämä on kuin tähdenlento tahi kuin haihtuva -varjo". - -Kukaan ei voi sanoa, että tämä maailma on hyvä. Ja kuinka se voisi sitä -ollakaan niin kauan kuin raha on sen liikkeelle paneva voima ja -itsekkyys kaiken johtotähti? Ei ole lainkaan ihmeellistä, että se on -niin paha. Ihmeellistä on vain, että sellaisessa maailmassa voi olla -mitään hyveitä. - -Nyt kun elämäni on iltaansa kallistunut, olen kuitenkin iloinen, että -olen saanut elää ja tuntea vaimon rakkauden suloisuuden ja kokea -uskollista ystävyyttä, sellaista, joka voittaa vaimonkin rakkauden. -Olen iloinen, että olen saanut kuulla pienten lasten iloa, nähdä -auringon, kuun ja tähdet, tuntea suloisen meren suudelman kasvoillani -ja nähdä villieläinten hiipivän kuutamossa vesien rannoille janoaan -sammuttamaan. Mutta sittenkään en tahtoisi elää elämääni toistamiseen. -Kaikki alkaa muuttua ympärilläni. Pimeys lähestyy ja päivä hämärtyy -yöksi. Mutta etäältä siintää kirkas valo, joka lähenee lähenemistään, -ja minä olen näkevinäni monen kaivatun ystävän toivottavan itselleni -tervetuloa. Näen Harry-poikani ja erään toisen, joka on aina ollut -mielestäni maailman suloisin ja täydellisin nainen. Mutta hänestä olen -jo ennen kertonut, ja miksi puhuisin hänestä juuri nyt. kun menen -sinne, jossa hän on jo kauan minua odottanut. - -Suuren temppelin kultainen katto kimaltelee tulena laskevan auringon -valossa ja minun sormeni alkavat väsyä. Kaikille tuttavilleni ja -niille, jotka ovat minusta jotakin kuulleet, ja kaikille, jotka ovat -ystävällisesti muistelleet yksinäistä vanhaa metsästäjää, minä ojennan -käteni kaukaiselta rannalta ja heitän hellät jäähyväiset. - -Uskon henkeni kaikkivaltiaan Jumalan huomaan, joka on minutkin luonut, -ja sanon ystäväni Umslopogaas-vainajan tavoin: "_Olen puhunut_." - - - - -XXIV. - -LISÄYS. - - -Vuosi on kulunut siitä, kun rakkain ystävämme Allan Quatermain -kirjoitti sanat "_Olen puhunut_" tämän seikkailukertomuksen loppuun. -Hän ei luultavasti milloinkaan ajatellut, että se joutuisi -julkisuuteen, mutta nyt on eräs merkillinen sattuma tehnyt -mahdolliseksi lähettää kertomuksen Englantiin, ja sentähden olen -rohjennut liittää siihen omasta puolestani tämän lisäyksen. Ei ole -kuitenkaan lainkaan varmaa, saapuuko lähetykseni perille, mutta kun -meidän elinaikanamme ei toista mahdollisuutta todennäköisesti tule, -niin olemme minä ja Good päättäneet käyttää tätä ainoata hyväksemme, -kävi miten kävi. - -Viimeisten kuuden kuukauden ajalla on useita retkikuntia ollut työssä -Zu-Vendis-maan kaikilla rajoilla, ja on tarkoin tutkittu, olisiko -olemassa mitään tietä, joka yhdistäisi maan muuhun maailmaan. Tie onkin -löydetty ja on ilmeisesti ainoa, jota myöten maahan voi tunkeutua, -mutta nyt se suljetaan ainiaaksi. Olen myös saanut selville, että -neekeri, joka saapui kuolemaisillaan herra Mackenzien lähetysasemalle, -oli päässyt pakenemaan täältä juuri samaa tietä myöten. On nimittäin -aivan varmaa, että mies oleskeli täällä jonkun aikaa noin kolme vuotta -ennen meidän tuloamme, mutta jostakin erikoisesta syystä ovat papit, -jotka häntä hoitivat ja auttoivat pakenemaan, pitäneet asian visusti -salassa. Niinkuin jo sanoin, suljetaan tie ainiaaksi, ja työ aloitetaan -heti kun sanansaattaja, joka vie mukanaan ystäväni käsikirjoituksen, on -lähtenyt matkalleen. Hänellä on myös kirje Yrjö-veljelleni, jota usein -ikävöin, ja pari kirjettä Goodilta ystävilleen. Ilmoitamme, ettemme -tule enää milloinkaan kotiin Englantiin, joten omaiset ja perilliset -saavat jakaa omaisuutemme keskenään. Eurooppaan emme voi palata -siitäkään syystä, että meidän on mahdoton poistua Zu-Vendis-maasta, -vaikka kuinka hartaasti haluaisimmekin. - -Sanansaattaja, jonka matkan toivon onnistuvan hyvin, on -- Alphonse. -Hän on jo ehtinyt kuolemaan saakka kyllästyä Zu-Vendis-maahan ja sen -asukkaihin. Hän myöntää kyllä, että maa on hyvin kaunis, totta kait, -mutta siitä huolimatta hänellä on sanomattoman ikävä. Ei ole -teattereita eikä kahviloita ja hän muistelee vain armasta Annetteansa, -josta hän sanoo uneksivansa kolme kertaa viikossa. Onhan kyllä -tunnettua, että kaikki ranskalaiset kärsivät koti-ikävästä, mutta -Alphonseen nähden luulen asian olleen toisin. Koti-ikävän takia hän ei -halunnut maasta lähteä, vaan aivan toisista syistä. Häntä nimittäin -pilkattiin kaikkialla sentähden, että hän oli Soraiksen vankina -ollessaan piiloutunut suuren lipun alle päästäkseen joutumasta -taisteluun. Katupojatkin huutelivat hänelle pilkkasanoja, ja hänen -elämänsä on käynyt aivan sietämättömäksi. - -Hän on päättänyt lähteä, eivätkä matkan sanomattomat vaivat ja -lukemattomat vaarat peloita häntä, kun hän vain pääsee pois tästä -kirotusta maasta, sanoo hän. Vaara joutua ranskalaisen poliisin kynsiin -vastaamaan muutamista kolttosista ei myöskään hirvitä häntä. -Alphonse-parka! Meidän on sangen ikävä hänestä erota, ja hänen itsensä -ja tämän kertomuksen takia minä toivon, että hän pääsee onnellisesti -perille. Hänellä on niin paljon kultaa mukanaan, että hän on Eurooppaan -saavuttuaan rikas mies, ellei matkalla mitään erikoista tapahdu, ja hän -voi mennä huoletta naimisiin Annettensa kanssa, jos Annette vielä elää -ja huolii Alphonsestaan. - -Kirjoitettuaan kertomuksensa viimeisen luvun viimeiset sanat kuoli -Quatermain seuraavana aamuna päivän sarastaessa. Nyleptha, Good ja minä -olimme saapuvilla, ja hetki oli yhtä liikuttava kuin kauniskin. -Kuolinkamppailu alkoi noin tuntia ennen auringon nousua. Good purskahti -itkuun ja kuoleva ystävämme sai siitä aiheen viimeiseen leikilliseen -huomautukseensa. Liikutus oli saanut monokkelin putoamaan Goodin -silmästä, minkä seikan Quatermain heti huomasi. - -"Kerrankin", kuiskasi hän koettaen hymyillä, "näen minä Goodin ilman -monokkelia." - -Sitten hän makasi hiljaa, kunnes aurinko alkoi nousta, jolloin hän -pyysi meitä kohottamaan häntä hiukan, että hän saisi nähdä viimeisen -kerran auringon nousevan. - -Katsellen heleän aamuruskon kultaamaa taivasta virkkoi hän hiljaa: - -"Pian menen tuosta kultaportista sisälle." - -Kymmenen minuuttia myöhemmin kohottautui hän jälleen ja katsoi tarkkaan -meitä jokaista. - -"Nyt alkaa matka, jonka kaltaista en ole vielä tehnyt", kuiskasi hän -sitten. "Muistelkaa välistä minuakin. Jumala teitä kaikkia siunatkoon. -Menen teitä odottamaan", ja hän nukkui rauhallisesti iäiseen lepoon. - -Siten kuoli henkilö, jonka luonne oli niin täydellinen, etten ole -milloinkaan tavannut toista sen kaltaista. - -Hän oli luonteeltaan hellä, uskollinen ja leikillinen ja omisti paljon -runoilijan sielunominaisuuksia, mutta siitä huolimatta hän oli -harvinaisen tarmokas ja toimintakykyinen mies. Hänellä oli laaja -ihmistuntemus ja hän osasi sanoa aivan paikalleen minkälainen kukin -henkilö oli. "Olen tutkinut ihmisluonnetta koko elinaikani", saattoi -hän hyvin usein sanoa, "ja minä tiedän siitä yhtä ja toista", niinkuin -hän tekikin. Hänellä oli vain kaksi virhettä. Hän oli liian vaatimaton -ja toiseksi hän oli hieman mustasukkainen ystäviinsä nähden. Hänen -vaatimattomuudestaan saa jokainen, joka lukee tämän kirjan, selvän -käsityksen, mutta siitä huolimatta tahdon kertoa yhden tapauksen, joka -on sangen kuvaava. - -Lukija muistaa epäilemättä, että Quatermain aina tahtoo esiintyä -suurena pelkurina, mutta todellisuudessa hän oli verrattoman rohkea, -vaikkakin varovainen, eikä menettänyt malttiaan milloinkaan. Hänen -kertomuksestaan saa esimerkiksi aivan sen käsityksen, että isku, joka -lopulta aiheutti hänen kuolemansa, osui häneen aivan sattumalta, ja -kuitenkin on asianlaita aivan toisin. - -Good oli jo sortunut maahan ja eräs Nastan vuoristolainen oli juuri -antamaisillaan hänelle surmaniskun, kun Quatermain heittäytyi ystävänsä -päälle ja torjui iskun omalla ruumillaan. Sitten vasta hän nousi ja -tappoi vihollisen. - -Hänen mustasukkaisuutensa voin myöskin todistaa. Lukija muistanee, että -hän valittaa minun laiminlyöneen ystävyytemme senjälkeen kuin menin -naimisiin Nylepthan kanssa. Nyleptha ei ole tietenkään täydellinen, -paremmin kuin toisetkaan naiset, ja voi olla välistä hyvinkin -oikullinen, mutta hän ei ole milloinkaan tahtonut erottaa minua ja -Quatermainia. Ystäväni valittaa usein, että kävin niin harvoin -katsomassa, mutta sille en mahtanut mitään, sillä kiihkeistä -pyynnöistäni huolimatta eivät lääkärit päästäneet minua hänen luokseen. -Nuo pienet huomautukset surettivat minua kovin, kun luin kertomuksen, -sillä minä rakastin Quatermainia kuin omaa isääni eikä mieleeni ollut -kertaakaan juolahtanut, että avioliittoni olisi voinut vaikuttaa -ystävyyteemme. Mutta mitäpä siitä; hänen hyvät ominaisuutensa olivat -niin monet, että nämä vähäiset heikkoudet tulivat vain aniharvoin -näkyviin. - -Nylepthan ja minun läsnäollessa luki Good hautausluvut ja sitten hänen -maalliset jäännöksensä haudattiin tahi oikeammin poltettiin loistavin -juhlallisuuksin. Kulkiessani juhlakulkueessa auringontemppeliin en -voinut olla ajattelematta, miten närkästynyt Quatermain olisi ollut, -jos hän olisi nähnyt juhlallisuudet, hän kun vihasi kaikkea -loisteliaisuutta ja ylellisyyttä. - -Kolmantena iltana kuolinpäivän jälkeen hänet asetettiin pronssiluukulle -alttarin eteen, ja kun auringon viimeinen säde sattui hänen -kasvoihinsa, toitahtivat torvet ja hän luisui hiljaa tuliseen -hautaansa. - -Hänen kaltaistaan miestä emme tapaa, vaikka eläisimme vielä sata -vuotta. Hän oli maailman jaloin ja sivistynein ihminen ja uskollisin -ystävä, hän oli myöskin etevä urheilija ja minun tietääkseni Afrikan -paras ja taitavin ampuja. - -Niin päättyi metsästäjä Quatermainin merkillinen ja seikkailurikas -elämä. - - * * * * * - -Muutoin on kaikki luonnistunut meille sangen hyvin. Good järjestelee -parhaillaan laivaliikettä Milosis-järven ja muiden vesistöjen välille, -ja me toivomme voivamme saada kaupan siten vilkastumaan. Etäisimmät -heimot tulevat myös siten läheisempään yhteyteen muun valtakunnan -kanssa ja meidän on silloin helpompi valvoa heidän puuhiaan. -Good-parka! Hän alkaa jo vähitellen unhottaa onnettoman rakkautensa, -mutta entisensä kaltainen hän ei enää ole. Toivon kuitenkin, että -hän menee vielä hyviin naimisiin ja unhottaa nuo surulliset -tapaukset. Nylepthalla on jo parikin nuorta neitosta tiedossaan -häntä varten. - -Puheen siirtyessä omaan toimintaani en todellakaan tiedä mistä -alkaisin. Riittäköön kun sanon, että Zu-Vendis-maan kuninkaana olo -miellyttää minua sangen suuresti, enemmän kuin minulla oli oikeus -toivoakaan. Mutta eihän sekään luonnollisesti ole vain myötätuulessa -purjehtimista. Vastuunalaisuus on toisinaan sangen rasittavaa. - -Jotakin hyvää toivon kuitenkin saavani aikaan ja elämäni aion pyhittää -kokonaan kahdelle asialle. Yhdistämällä valtakunnan eri osat kiinteästi -toisiinsa ja lopettamalla sisälliset sodat, jotka ovat olleet -vuosisatoja koko maan kirous, minä teen zu-vendi-kansasta lujan ja -mahtavan kansan. Murran pappein vallan ja lopetan heidän valtiollisen -vaikutusvaltansa. Samalla teen maaperän otolliseksi uudelle, syvemmälle -uskonnolle kuin mitä tämä sisällyksetön auringonpalvominen on. -Toivon vielä näkeväni Kristuksen ristin kohoavan taivasta kohti -Kukkaistemppelin ylimmältä harjalta. Jos kuolen sitä ennen, niin -jatkakoon seuraajani työtäni. - -Yhden asian olen vielä päättänyt. Tulen hallitukseni aikana tekemään -kaikkeni, ettei yhtään muukalaista pääse maahan tunkeutumaan. Luulen, -että monet haluavat yrittää, mutta minä varoitan heitä vakavasti. -Heidän tulee käymään hyvin huonosti. Palautan kaikki tunkeilijat -kiireimmiten lyhintä tietä takaisin, sillä minä tunnen pyhän -velvollisuuteni olevan koettaa kaikin mahdollisin keinoin säästää tämä -rehellinen ja turmeltumaton kansa nykyajan sivistyksen kiroukselta. - -Mitä merkitsisivät kaikki urhoolliset armeijani, jos joku toimelias -roisto kävisi kimppuumme kanuunoin ja kiväärein? En voi mistään -huomata, että ruuti, sähkölennätin, sanomalehdet, yleinen äänioikeus -j.n.e. olisivat tehneet ihmiset onnellisemmiksi kuin he ennen olivat. -Päinvastoin uskon, että ne ovat aiheuttaneet ja aina vain aiheuttavat -paljon pahaa. En aio saattaa tätä kaunista maata keinottelijain, -matkailijain, valtiomiesten ja lähetyssaarnaajien tunnottomuudelle -alttiiksi. Vertaan heitä noihin maanalaisiin hirviöihin, jotka -taistelivat maanalaisen joen rannalla tuosta kuolleesta joutsenesta. En -tahdo saattaa sitä milloinkaan alttiiksi ahneudelle, juoppoudelle, -taudeille, ruudin hävitykselle ja yleiselle siveelliselle -turmelukselle, jotka kaikki ovat sivistyksen huomenlahja -puolisivistyneille tahi raakalaiskansoille. Jos on niin sallittu, että -Zu-Vendis-maa joutuu sittenkin muun maailman yhteyteen, niin sille en -mitään mahda, mutta omasta puolestani minä teen kaikkeni sen -estääkseni. Olen varma, että Jumalakin hyväksyy päätökseni. Hyvästi. - - Henry Curtis. - -Joulukuun 15 p:nä 18--. - -P.S. -- Unhotin aivan kertoa, että Nyleptha (joka voi erinomaisen hyvin -ja on mielestäni entistä ihanampi) synnytti pojan yhdeksän kuukautta -sitten. Lapsi on kiharatukkainen, sinisilmäinen englantilainen, ja -vaikka hän onkin Zu-Vendis-maan valtaistuimen perillinen, toivon minä -voivani kasvattaa hänestä vaatimattoman ja kunnon ihmisen. Olla -rehellinen, luotettava ja uskollinen on mielestäni paljon enemmän kuin -olla Rademaksen suuren suvun jälkeläinen. - - H.C. - - -GEORGE CURTIKSEN HUOMAUTUS. - -Tämän kertomuksen käsikirjoitus saapui minulle joulukuun 20 p. 18-- eli -kolmatta vuotta sen jälkeen kuin veljeni Henry Curtis, jota olemme -pitäneet kuolleena, oli lähettänyt sen matkalle Keski-Afrikan -sydämestä. Luin sen hyvin sekavin tuntein. Onhan suuri helpotus tietää -Henryn ja Goodin olevan elossa, mutta minä en mahda sille mitään, että -ajattelen heitä kuin vainajia. Eihän ole mitään toivoa saada heitä enää -nähdä. Hehän ovat katkaisseet ainiaaksi kaikki siteet, jotka yhdistivät -heidät vanhaan Englantiin, omaisiin ja koteihinsa, ja olosuhteisiin -katsoen he tekivät ehkä hyvinkin viisaasti. - -Lähetyksessä oli Adenin postimerkki ja minä otaksun, että tuo pieni -ranskalainen, Alphonse, saapui onnellisesti ihmisten ilmoille. Olen -tiedustellut häntä Marseillesta ja kaikkialta, mihin hän olisi voinut -otaksuttavasti asettua, mutta turhaan. Hänestä ei ole löydetty -jälkeäkään. Voihan olla mahdollista, että hän on kuollut ja joku toinen -on toimittanut paketin postiin, tahi on hän löytänyt Annettensa, mutta -ei ilmaise itseään peläten vieläkin lain kouria. - -En tiedä. Toivon vielä löytäväni hänet, mutta minun täytyy sanoa, että -toivoni heikkenee päivä päivältä. Tutkimuksiani vaikeuttaa suuresti se -seikka, ettei herra Quatermain mainitse kertaakaan hänen sukunimeään. -Puhutaan von "Alphonsesta" ja maailmassa on niin monta Alphonsea. -Kirjeet, jotka Henry-veljeni kertoo lähettävänsä käsikirjoituksen -mukana, eivät ole saapuneet, niin että otaksun niiden joutuneen hukkaan -tahi tuhoutuneen. Kertomus on todellakin niin merkillinen, että saatan -sen heti julkisuuteen. - - George Curtis. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALATTU MAA*** - - -******* This file should be named 66067-0.txt or 66067-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/6/0/6/66067 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/66067-0.zip b/old/66067-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 95ea7f2..0000000 --- a/old/66067-0.zip +++ /dev/null |