NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 7399 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..ff6666c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #65911 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65911)
diff --git a/old/65911-0.txt b/old/65911-0.txt
deleted file mode 100644
index 0180996..0000000
--- a/old/65911-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7399 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Antonio Bröijer, by J. V. Ronimus
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Antonio Bröijer
-       Historiallis-romantillinen kertomus vuodelta 1599
-
-Author: J. V. Ronimus
-
-Release Date: July 24, 2021 [eBook #65911]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-Produced by: Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ANTONIO BRÖIJER ***
-
-
-
-
-ANTONIO BRÖIJER
-
-Historiallis-romantillinen kertomus vuodelta 1599
-
-
-Kirj.
-
-J. V. RONIMUS
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström,
-1894.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- 1. Merellä.
- 2. Linnassa.
- 3. Mestari Filip Bilangh.
- 4. Luostarin puutarhassa.
- 5. Taisteluja.
- 6. Kaupungin valloitus.
- 7. Pelastus.
- 8. Murroksella.
- 9. Tuomio.
-10. Loppu.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LUKU.
-
-Merellä.
-
-
-Kuudennentoista vuosisadan jälkimmäiseen puoliskoon Euroopassa on
-katolinen reaktsiooni painanut omituisen leiman. Bartolomaeus'en yön,
-Maria Stuartin, Elisabetin ja voittamattoman Armadan aikakautta
-kuvaavat eri puolueitten ja ruhtinassukujen veriset ja leppymättömät
-taistelut. Eroavaiset periaatteet olivat taistelun vaikuttimena, ja
-uskonnolliset kysymykset muodostivat ne paadet, mitkä saattoivat ajan
-virran veriruskeana kiehumaan. Katolilaisuuden johtajana esiintyi
-Habsburgin suku mahtavana ja maailmanvaltijaana, se taisteli
-absolutismin puolesta sekä maallisella että henkisellä alalla ja tahtoi
-tukehduttaa ja tehdä mitättömäksi sen vapauden, jonka reformatsiooni
-oli herättänyt eloon. Uskollisia liittolaisia ja asemiehiä sai
-katolinen reaktsiooni jesuitoista; tämä munkkikunta oli vähästä alusta
-uskomattoman nopeasti kasvanut vallaksi, mikä sekaantui kaikkiin
-yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Heidän vaikutustansa huomataan
-kaikissa ajan tärkeimmissä valtioasioissa ja historiallisissa
-tapahtumissa; Kiinasta Edinburgiin ja Tukholmasta Etelä-Amerikan
-heinäaroille ulottui heidän valtansa. Diplomatiaa, tiedettä,
-opettajatointa, kauppaa ja saarnavirkaa käyttivät he välikappaleina
-edistääksensä katolisen kirkon harrastuksia. Kaikki, mitä kirkko oli
-kadottanut, oli takaisin voitettava, ja ihmishenki oli kahlehdittava
-Roomaan ja sen opin käsitteisiin.
-
-Myöskin Pohjoismaihin ulottuivat näiden yhteiskunnallisten myrskyjen
-mainingit. Ruotsi oli vasta Kustaa Vaasan aikana astunut ulos
-keskiajasta ja liittynyt protestanttisiin valtioihin. Juhana III:nen ja
-hänen katolisen poikansa Sigismundin aikana täytyi Ruotsin kansan
-taistella katolista reaktsioonia vastaan. Sigismund ja hänen setänsä
-Kaarle herttua edustavat eri suuntia Pohjolassa. Heidän välinen
-taistelunsa ei ollut vaan persoonallista kiistaa eikä vaan taistelua
-Ruotsin kruunusta, se oli samalla taistelua, jossa tuimasti yhtyi kaksi
-vastakkaista maailman katsantotapaa, kaksi eri uskontoa. Herttuan ripeä
-toimintatapa, hänen välinpitämättömyytensä keinojen suhteen, hänen
-ankaruutensa ja järkähtämättömyytensä hankkivat hänelle kohta
-voittopuolen, kun sitävastoin Sigismundin horjuvaisuus ja
-kykenemättömyys suojelemaan puoluelaisiaan suuresti vahingoittivat
-hänen asiaansa. Vuosi 1598, jolloin Filip II veti viimeisen
-hengähdyksensä synkässä Escorialissa, oli Pohjolassakin onneton
-reaktsioonille, sillä Stångebron taistelu yhä vaan vahvisti Kaarlon
-valtaa. Klaus Fleming, kuninkaan oikea käsi ja vahvin tuki Suomessa,
-oli vuotta ennen kuollut, ja Sigismundin valta näytti olevan lopussa.
-Hän oli kyllä luvannut palata vielä suuremmalla sotajoukolla, mutta hän
-kuhnusteli varustuksissaan. Sill'aikaa painoi ihmisten mieliä huoli ja
-levottomuus, ja jännityksellä odotettiin tulevia tapahtumia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Elokuu vuonna 1599 oli hyvin myrskyinen. Näytti siltä kuin ihmisten
-taistelut olisivat kuvastuneet luonnossakin. Kuumaa ja helteistä
-heinäkuuta seurasi elokuu ukkoisilmoineen, myrskyineen ja kylmine
-säineen. Luonnonvoimain raivo puhdisti ilman, ja raittiit pohjoiset
-tuulet poistivat helteen. Syyskuussa jatkui myrskysäitä, Suomenlahden
-rantoja peittivät laivojen pirstaleet ja kauppiasten tavarat lisäsivät
-meren rikkauksia.
-
-Eräänä päivänä syyskuun keskipalkoilla v. 1599 kiiti sirotekoinen jahti
-levitetyin purjein pitkin Suomenlahtea pohjoiseen päin. Ylt'ympäri
-näkyi vaan taivasta ja vettä, vaan keulan etupuolella häämöittivät
-Suursaaren porfyyrikalliot ja kimaltelivat auringon säteissä. Jahdin
-hienot piirteet, sen lumivalkeat purjeet, sen taklaus ja kaksi pientä
-tykkiä, kaikki nämä seikat ilmaisivat, ettei se ollut mikään tavallinen
-kauppalaiva eikä niitäkään aluksia, joilla talonpojat kuljettivat
-tavaroitaan Tukholmaan tai harjoittivat luvatonta Räävelin kauppaa.
-Kaikesta päättäen oli jahti erinomainen purjehtija ja kulki nytkin
-hyvää vauhtia. Päivä oli ollut kirkas ja lämmin, myötäinen lounastuuli
-puhalsi vielä, vaikka se vähitellen alkoi laimentua, kuten useasti
-tapahtuu illan suussa.
-
-Eipä ollutkaan enää kuin pari tuntia päivän laskuun, sen voi huomata
-auringon asemasta taivaalla ja muistakin merkeistä, Samalla alkoi se
-valoisa ja miellyttävä kuva, minkä meri ja taivas yhdessä muodostivat,
-saada synkemmän värityksen. Pilvenhattaroita keräytyi taivaalle, meri
-musteni ja sen pinnalle alkoi ilmestyä synkkiä kenttiä, täynnä teräviä
-katkonaisia aaltoja ja kareita. Nämä kentät muuttivat paikkaa ja näytti
-siltä, kuin tuuli olisi niitä lennätellyt pitkin selkää. Tuuli muuttui
-vähitellen katkonaiseksi ja lakkasi viimein kokonaan. Kalalokit
-koettivat tuskallisesti saavuttaa Suursaaren rantoja ja kirkuivat
-kimakasti. Vaikkei tuulta enää ollut, hyökyivät mainingit raskaasti,
-keltaisia, sameita pilviä kokoutui taivaanrannalle ja silloin tällöin
-kuului kumeata jyrinää etäältä.
-
-Levottomuudella tarkasteli näitä enteitä laivaväki, johon paitsi
-kapteenia kuului neljä miestä ja yksi matkustaja, Aluksen kapteeni oli
-vanhanläntä, mutta vielä roteva ja reipas mies. Hänen leveät hartiansa,
-verevät kasvonsa ja tanakka vartalonsa ilmaisivat voimaa ja
-kestävyyttä. Levollisena seisoi hän kannella ja varjoten kädellään
-antoi hän terävän katseensa harhailla pitkin taivaanrantaa. Syvä ryppy
-ilmestyi kulmien sivuun, ja kasvot kävivät totisiksi, kun hän oli
-lopettanut tarkastuksensa. Hän mutisi jotakin hampaittensa välistä ja
-aikoi mennä perämiehen luo, kun samalla käsi laskettiin hänen olalleen
-ja soinnukas ääni lausui:
-
--- Ei mitään aihetta levottomuuteen, vai kuinka, mestari Didrik?
-
-Kapteeni kääntyi, hänen kasvonsa saivat kunnioittavan ilmeen ja hän
-vastasi:
-
--- Ei vielä, arvoisa herra, mutta päättäen kaikista taivaan merkeistä
-on meillä odotettavissa yksi niitä raju-ilmoja, joista tämä syksy on
-ollut niin rikas.
-
-Kysyjä, laivan ainoa matkustaja, oli pitkä ja roteva mies. Kaikki hänen
-olennossaan ilmaisi henkilöä, joka oli tottunut käskemään ja näkemään
-käskyjänsä noudatettavan. Korkea otsa, viisas ja kylmä katse todistivat
-henkistä etevyyttä ja älyä, juonteet suun ympärillä taipumatonta
-tahdonlujuutta ja sielunvoimaa. Kasvot olivat kalpeat ja jäykät, niistä
-oli vaikea arvata hänen ikäänsä, luultavasti oli hän jo yli keski-ijän.
-Hänen puvustansa: viitasta, samettinutusta, töyhtöhatusta ja kupeella
-riippuvasta miekasta päättäen olisi luullut häntä soturiksi; kuitenkin
-näkyi hänen käytöksestään, että hänen aikansa oli enemmin kulunut
-kirjoituspöydän ja kirjojen ääressä kuin sotaisissa harjoituksissa.
-Silti ei ole sanottu, että hän olisi näitä viimemainittuja kokonaan
-laiminlyönyt, päinvastoin todistivat hänen suonikkaat käsivartensa ja
-leveät hartiansa suurtakin ruumiillista voimaa.
-
--- Tunnetteko tarkoin nämä kulkuväylät? mestari Didrik, jatkoi
-tuntematon.
-
--- Kuinka, herrani, vastasi laivuri, luuletteko, että kuningas
-Sigismundin käskynhaltija Dantsigissa olisi valinnut minut viemään
-Teitä Viipuriin, jollei nämä selät ja lahdet olisi minulle tuttuja.
-Enemmän kuin kolmekymmentä vuotta olen purjehtinut näitä vesiä,
-syksyllä ja kesällä, päiväpaisteella ja myrskyllä, vesisateessa ja
-lumirännässä. Viipurissa olen käynyt lähes viisikymmentä kertaa ja
-melkein jokaisessa Itämeren satamassa, alkaen Räävelistä Tanskaan
-saakka. Sentähden valitsikin Wielopolski juuri minut tähän tärkeään
-toimeen.
-
-Laivuri heitti varovaisen katseen ympärilleen ja jatkoi sitte
-matalammalla äänellä:
-
--- Didrik, sanoi pan [herra] Wielopolski minulle, sinun haltuusi uskon
-minä tärkeän henkilön. Hän on varustettu avonaisella kuninkaallisella
-valtakirjalla, jossa kaikin tavoin käsketään hänen matkaansa
-edesauttamaan, sillä tärkeät asiat vaativat hänen läsnäoloaan
-Viipurissa. Minun suosioni ja runsaan palkinnon saat, jos onnellisesti
-viet hänet määräpaikkaan.
-
--- Meri on epävarma, vastasin minä, ja hoetaanpa Kaarlo herttuan
-Ruotsin laivastolla risteilevän Suomen vesillä.
-
--- Sinä saat nopeakulkuisen aluksen ja runsas summa dukaatteja on
-korvaava matkan vaivat. Ja heti kun Te astuitte laivaan, tunsin minä
-Teidät. Kuka ei tuntisi pater Laurentiusta, jonka oppi ja hurskaus ovat
-tehneet kuninkaan uskotuksi ja valtakunnan turvaksi.
-
-Omituinen vivahdus näkyi muukalaisen kasvoilla, mutta laivuri jatkoi
-viipymättä:
-
--- Olkaa huoletta, Teidän korkea-arvoisuutenne, minä en ilmaise
-salaisuuttanne, minun luonani on se hyvässä kätkössä.
-
--- Minä tiedän, vastasi pater Laurentius, että sinä olet sen kirkon
-oikeauskoinen poika, jonka asiaa minä puolustan. Nyt juuri tarvitsisi
-se uskollisia tunnustajia, kun kerettiläisyys uhkamielin kohottaa
-päätään ja yhteydessä kapinahengen kanssa uhkaa riistää Herran
-voidellulta Sigismundilta sen kruunun, jonka sallimus on hänen päähänsä
-asettanut. Tämä Kaarlo herttua, jonka hornan vallat ovat mahtavuuteen
-kohottaneet, on jo anastanut koko Ruotsin, ja sen aatelisto tottelee
-häntä neuvotonna ja voimatonna. Suomen aatelisto kyllä uskollisesti
-pitää laillisen kuninkaansa puolta, mutta valitettavasti ei menestys
-aina näy seuraavan laillista ja oikeaa asiaa. Luotettavat tiedot ovat
-nimittäin saapuneet Suomesta, ja ne kertovat herttuan voitosta ja
-suomalaisten tappioista. Suomen sotajoukko on lyöty ja hajoitettu, sen
-jäännökset ovat etsineet pelastusta Viipurin lujien muurien takaa. Tämä
-linna on meidän viimeinen turvamme. Kun herttua on laskenut jalkansa
-näitten muurien sisälle, silloin on Sigismundin valta ja kruunu
-mennyttä, silloin riemuitsevat kerettiläisyys ja kapinoitsijat. Joka
-hetki on kallis. Ehdinkö ajoissa perille, onnistunko herättämään
-luottamusta ja rohkeutta näissä miehissä, jotka jo ovat saatetut
-epätoivoon? Hurskaus ja lainkuuliainen mieliala hyödyttävät vähän, kun
-voimaa puuttuu ja petos hiipii ympärillä kuin käärme ruohostossa.
-
-Pater vaikeni ja heitti katseen merelle, jossa mainingit levottomasti
-kohoilivat. Jahdin vauhti oli paljon vähentynyt, se hyppeli kuten äksy
-hevonen pilttuussa ja viskautui sinne tänne aaltojen välissä. Alkoi jo
-hämärtää, ei voinut enää nähdä kauas pitkin meren pintaa, joka
-kimalteli eri värivivahduksissa. Pimeys tuli lähemmäksi ja lähemmäksi,
-peittäen meren, taivaan ja jahdin mustalla harsollaan, ja kohta oli
-koko ympäristö sopivana kuvauksena niistä synkistä ajatuksista, joita
-pater Laurentius äsken oli ilmituonut.
-
--- Tuuli kääntyy, sanoi Didrik hetkisen vaitiolon jälkeen, jo nyt
-puhaltaa vieno pohjonen, yöksi saamme varmaan myrskyn.
-
--- Milloin voimme saapua perille, jos kaikki käy onnellisesti?
-tiedusteli pater kärsimättömästi.
-
--- Viipuriin saakka en minä kenties voi Teitä viedä. Jos herttua jo on
-saapunut, josta meillä, paha kyllä, ei ole mitään tietoja, vallitsee
-hänen laivastonsa Uuraan ahdasta väylää ja hiukan laajempaa selkää
-kaupungin ja Uuraan välillä. Parasta siis lienee pyrkiä maihin
-Koiviston seuduissa ja siitä sitte jatkaa matkaa kaupunkiin joko
-hevosella maitse tai veneellä, jolla paremmin pääsee huomaamatta
-kulkemaan kuin suurella aluksella. Koivistolta on Viipuriin noin viiden
-tunnin matka.
-
-Pater ei vastannut mitään, nyökkäsi vaan hiukan päättään ja näytti
-täydellisesti yhtyvän mestari Didrikin mielipiteeseen.
-
-Laivurin ennustus myrskystä kävi täydellisesti toteen. Tuskin oli puoli
-tuntia kulunut, niin alkoi äsken niin vieno tuuli muuttua vinhaksi ja
-väkeväksi, kiihtyen kiihtymistään.
-
-Nuorissa ja takkelissa kuului omituista viuhinaa, aallot vyöryivät
-suunnattoman suurina ja koko alus ritisi ja rutisi joka kerran, kun
-semmoinen jättiläisaalto vyöryi sitä vastaan. Samassa puhkesi
-raju-ilma. Salamat risteilivät avaruudessa, ja rankka sade virtasi
-alas, piesten merimiesten kasvoja ja kastellen heidät läpimäriksi.
-
-Koska tuuli oli kääntynyt aivan vastaiseksi, ei alus voinut jatkaa
-matkaansa samaan suuntaan. Sen täytyi luovia syrjittäin, ja purjeiden
-paljous, joihin tuuli puhalsi yhä enenevällä voimalla, uhkasi kaataa
-sen tai ainakin taittaa maston.
-
--- Reivatkaa purjeet -- kuului mestari Didrikin komentosana, ja suurien
-ponnistusten jälkeen onnistui miesten saada alas purjeet; ainoastaan
-nokkapurjeen avulla jatkoi alus kulkuaan. Mutta huolimatta kaikista
-perämiehen ponnistuksista ei jahti voinut pitää entistä suuntaansa eikä
-nousta ylös tuuleen päin, vaan kiiti kohta hurjaa vauhtia myötä tuulta
-ja myötä aaltoa ja oli vaarassa joka hetki joutua särkyvien aaltojen
-peittoon.
-
-Laineet huuhtoivat sen kantta alinomaa ja laivaväen täytyi pitää kiinni
-mastosta ja köysistä. Pater Laurentius oli kaiken aikaa pysynyt maston
-luona ja katseli kylmäverisesti tätä luonnonvoimain raivoa. Vihdoin
-läheni mestari Didrik pateria ja sanoi epävarmalla äänellä, pudistellen
-vettä vaatteistaan:
-
--- Kuten näette, emme enää itse voi määrätä suuntaamme. Tuulen ja
-aaltojen voima on kauhea. Huonompi alus kuin tämä olisi jo kauan sitte
-upoksissa. Jos nyt satumme luodolle eli salakarille, olemme hukassa,
-pirstaleina. Kuulkoon taivas rukouksenne, kunnianarvoissa isä!
-
--- Taivas ei anna mitään ilman ponnistusta ja työtä. Ei ole vielä
-kaikki toivo mennyttä, olen ennenkin ollut tällaisessa tilassa ja olen
-kuitenkin pelastunut. Säilyttäkää malttinne, mestari Didrik.
-
-Laiva kiiti eteenpäin kauhistavaa vauhtia. -- Jos tämmöistä vauhtia
-kestää kauan, vie se meidät takaisin Viron rannalle, tai kauas
-Itämerelle, arveli pater Laurentius ja tuijotti synkästi pimeyteen.
-
-Mestari Didrik pysyttihe paikoillaan paterin läheisyydessä ja koetti
-katseellaan havaita jotakin synkeydestä. Äkkiä alkoi pimeä joukkio,
-joka kohosi aalloista, näkyä. Samassa selitti kapteenin tottunut korva
-omituisen kohinan, joka tuntuvasti erosi tuulen huminasta.
-
-Sinertävä salama välähti avaruudessa, ja sen valossa näkivät
-laivassaolijat aution rannan, kaksi ulkonevaa soikeaa, sileää
-kallioista nientä ja niiden välillä pienoisen lahden. Vähän taampana
-kohosi ranta kallioiksi, mäiksi ja kauempaa häämöitti metsä. Aallot
-hyökyivät kellertävänä vaahtona vasten rantaa, vyöryivät yli sileiden
-kalliokaistaleitten ja pysähtyivät vasta siihen, missä kallio alkoi
-kohota, kastellen suolaisella vaahdollaan marjanvarret, kanervat ja
-maksaheinät, joita kasvoi kallionrinteillä.
-
-Valaistusta oli kestänyt vaan hetkisen. Vaan se oli ollut tarpeeksi
-ilmoittamaan laivaväelle heidän toivottoman tilansa. Synkkä pimeys
-vallitsi taas, mutta pater Laurentius oli yhä vielä näkevinään
-kallioisen rannan, vaahtoisan meren ja merimiesten kalpeat kasvot.
-
--- Me olemme hukassa, huudahti mestari Didrik. Myrsky ajaa meidät
-auttamattomasti kiviä, kallioita vastaan. Tuo kallioinen maa on
-Suursaari, jonka sivuitse äsken purjehdimme. Alus on mennyttä,
-koettakoon jokainen pelastaa henkensä miten paraiten voi.
-
-Pater teki ristinmerkin lausumatta sanaakaan. Hetken kuluttua kuului
-kauhea rysähdys, jahti oli tarttunut vedenalaiselle karille.
-Pohjalankut musertuivat, vesi tunkeutui sisään, täytti kajuutat ja
-ruoman; samassa kadotti alus tasapainon, heittäytyi kyljelleen, upposi
-ja painui vähitellen näkymättömiin, ja veden pinnalla alkoi lilliä
-esineitä, joita aallot kiskoivat irti hylystä.
-
-Pater, mestari Didrik ja miehistö oli heittäytynyt veteen. Paikka,
-jossa alus oli sattunut karille, oli noin kolme- tai neljäkymmentä
-syltä rannasta, jonka he taannoin olivat nähneet salaman valossa. Matka
-ei siis ollut pitkä, vaan mahdottoman suuret aallot ja synkkä pimeys
-tekivät taitavallekin uijalle maallenousun sangen vaikeaksi, koska
-laineet äärettömällä voimallaan uhkasivat musertaa heidät rannan kiviä
-ja kallioita vastaan.
-
-Pater Laurentius oli tarttunut vedessä uiskentelevaan esineeseen, jonka
-hän sittemmin huomasi kajuutan särkyneeksi oveksi. Aallot kiidättivät
-hänet aika vauhtia; suuri aalto viskasi hänet maalle juuri siinä, jossa
-kalliolohkareet muodostivat lahdentapaisen poukaman. Kesän kuluessa oli
-siihen kokoontunut paljon kuivia kaisloja, turaa ja ruo'on juuria,
-joista oli syntynyt pehmeitä mättäitä kivien väliin. Tähän viskasi
-laine paterin, hänen onnistui pimeässä hapuellen saada molemmilla
-käsillään kiinni käyrästä, kuivuneesta petäjästä, joka juurillaan imi
-niukkaa ravintoa kallionkolosta. Aalto vetäytyi takaisin hänen
-ylitsensä, mutta pater jäi kuivalle maalle ja -- pelastui.
-
-Pater Laurentius kapusi varovaisesti ylöspäin siksi kunnes hän saavutti
-paikan, johon aallot eivät ulottuneet. Hän pudisti meriveden
-vaatteistaan ja ojensi jäseniään tullakseen vakuutetuksi, ettei hän
-ollut vahingoittunut.
-
-Päästyänsä turvaan koetti hän saada selvää toveriensa kohtalosta. Vaan
-myrskyn pauhina ja synkkä pimeys estivät kaikki yritykset tässä
-suhteessa. Mitään inhimillistä olentoa ei hän voinut huomata
-läheisyydessään. Hän vaipui mietteisiin, jotka eivät juuri olleet
-suloisinta laatua.
-
-Tämä keskeytys oli tullut aivan odottamattomasti. Hänen mielensä ja
-hänen halunsa hehkui Viipuriin. Joka hetki oli kallis, kenties oli jo
-herttua saapunut piirittämään kaupunkia, ja kun se täydellisesti oli
-saarrettu, silloin oli pääsykin sinne vaikeaa. Nyt hän oli vankina
-tällä kurjalla kalliosaarella, kaukana tapahtumain polttopisteestä ja
-pakoitettuna toimetonna odottamaan vapahdusta tahi pelastusta. Kenties
-oli saari vielä asumaton ja hän saisi pitkätkin ajat odottaa, siksi
-kunnes joku purjehtija sattuisi hänet huomaamaan.
-
-Hiljainen valitus tai oihkiminen herätti hänet näistä ajatuksista. Hän
-kuunteli tarkasti. Myrskyn ja aaltojen pauhinasta huolimatta oli hän
-kuulevinansa ihmisolennon valitusta. Uteliaana ja toivoen löytävänsä
-jonkun toverin onnettomuudessa ohjasi pater askeleensa sinne, josta
-valitus kuului. Aivan lähellä tyrskyn reunaa virui ihmisolento, jonka
-pater pimeässäkin tunsi mestari Didrikiksi. Hän makasi tiedottomana,
-ainoastaan taajat hengitykset osoittivat, että hänessä vielä oli henki.
-Kun pater Laurentius kädellään koski hänen päähänsä, tunsi hän jotakin
-lämmintä ja samaskaista, jonka hän kohta havaitsi vereksi. Luultavasti
-oli hyöky paiskannut laivurin vasten teräviä kiviä, ja siinä
-tilaisuudessa oli hän saanut haavan päähänsä. Pater pyyhkäsi hiukset
-syrjään ja alkoi vedellä valella pyörtyneen päätä. Sitte otti hän
-laivurin syliinsä ja kantoi hänet keveästi kuten lapsen turvallisempaan
-paikkaan.
-
-Hetkisen kuluttua avasi laivuri silmänsä. Hän käsitti heti asemansa.
-
--- Tekö olette, arvoisa isä? Se oli vaarallinen maallenousu. Viidessä
-haaksirikossa olen ollut, kuudennessa olin nyt vähällä menettää
-henkeni. Missä ovat seuralaisemme?
-
--- Luultavasti ovat he löytäneet hautansa aalloissa, Rauha olkoon
-heidän sieluillansa. Minä olen lähettävä esirukouksia korkeuteen heidän
-sielujensa pelastukseksi. -- Olemmeko joutuneet vallan autiolle
-saarelle, mestari Didrik?
-
--- Olisi melkein parempi, jos niin olisi asian laita. Saarella asuu
-raaka, uhkamielinen ja saaliinhimoinen väestö ja voimme pitää itseämme
-onnellisina, jos hengissä pääsemme heidän käsistään.
-
-Mestari Didrik oli sanonut totuuden. Suursaari, jossa nykyään on noin
-satakuusikymmentä taloa, oli silloin harvasti asuttu.
-
-Rauhattomina sotavuosina olivat mantereen asukkaat paenneet tänne ja
-saavuttaneet turvallisen piilopaikan. Täällä meren suojassa kasvoi
-karaistu ja rohkea sukupolvi huolimatonna laista ja esivallasta ja
-elätti itseään kalastuksella, hylkeenpyynnillä ja rantaryöstöllä.
-Harvoin tuli joku purjehtija tai muu syrjäinen saarelle, jonka
-porfyyrikalliot jylhinä ja pääsemättöminä kohoavat merestä. Koillista
-kohti avoinna on hyvä satama, joka antaa suojaa aluksille. Saari on
-nykyjään metsätön, mutta entiseen aikaan kasvoi täällä sankka metsä,
-joka kuitenkin aikojen kuluessa on tullut käytetyksi laivahirsiksi ja
-mastopuiksi. Sen suojassa olivat talot hyvästi kätketyt ja ainoastaan
-kohoava savu ilmaisi purjehtijalle ihmisasuntoja.
-
-Kun mestari Didrik ja pater Laurentius olivat vilkkaassa keskustelussa,
-alkoi äkkiä kuulua askeleita ja ihmisääniä ja lyhdyn valo pilkki
-pimeässä heijastuen märkiin kallioihin ja vaahtoilevaan tyrskyyn.
-
--- Nyt tulevat rantarosvot, sanoi mestari Didrik matalalla äänellä.
-
-Neljä miestä lähestyi. Heillä oli pitkät rautakoukulla varustetut
-sauvat ja köysiä. Eräs vanhempi roteva mies kävi edellä lyhti kädessä,
-muut kantoivat tavaroita, jotka kuuluivat haaksirikkoon joutuneeseen
-laivaan ja joita aallot olivat heittäneet maalle. Nähtyänsä
-haaksirikkoiset, jotka olivat nousseet seisomaan ja tarttuneet
-miekkoihinsa päättäen puolustaa itseään viimeiseen saakka, pysähtyi
-joukon johtaja. Hän kääntyi seuralaisiinsa ja he pitivät pienen
-neuvottelun, jonka päätöstä pater ja mestari Didrik jännityksellä
-odottivat. Vihdoin astui johtaja esiin ja kysyi lyhyesti:
-
--- Keitä te olette? Onko tämä teidän aluksenne, jonka pirstaleita
-aallot nyt ajelevat rantaan?
-
-Mestari Didrik astui esiin ja vastasi:
-
--- Me olemme juuri kärsineet haaksirikon rannallanne. Ilman lastia
-purjehdimme Dantsigista aikoen Viipuriin, jonne tärkeät asiat meitä
-vetävät. Taivas antoi meille myötäisen tuulen ja onnellisen matkan,
-mutta tämän saaren kohdalla ehätti meidät myrsky, laivamme musertui ja
-ainoastaan me kaksi pelastuimme, neljä merimiestä sai hautansa
-aalloissa. Suojaa ja turvaa me pyydämme; tämä henkilö vieressäni on
-kuninkaallinen neuvosherra, jonka kuolema teille ankarasti kostetaan,
-jos häneen ryhdytte, minä taas olen vanha laivuri, jonka henki ei enää
-liene suuremmassa arvossa kuin vanhan laivan, joka aikansa on
-purjehtinut.
-
-Sekä Didrikin että saarelaisten suureksi hämmästykseksi puuttui pater
-Laurentius puheeseen sanoen:
-
--- Runsaan palkinnon voitte saada, jos annatte meille turvaa ja suojaa.
-Muistakaa, että meitä on kaksi ja molemmat olemme aseilla varustetut ja
-molemmat tottuneet miekkaa käyttämään. Taistelun päätös on epävarma.
-Jos meitä taas autatte, ette tule sitä katumaan.
-
-Hämmästyneet saarelaiset, jotka kuulivat muukalaisen puhuvan heidän
-omalla kielellään, pitivät taas neuvottelun. Sitte kääntyi johtaja
-uudestaan heidän puoleensa:
-
--- Rauhaa ja apua lupaamme teille. Vaan kaikki, mitä aallot heittävät
-rannalle, on meidän. Semmoinen on lakimme, ja teidän tulee sitoutua
-sitä noudattamaan.
-
--- Sen kernaasti lupaamme, ehätti pater sanomaan.
-
--- Seuratkaa sitte meitä, vaatteenne ovat läpimärät, ja yöilma on
-kolea, sanoi johtaja.
-
-Yön hiljaisuudessa läksi pieni joukko liikkeelle. Ensin kulki vanhus
-lyhtyineen osoittaen tietä, sitte pater Laurentius ja mestari Didrik,
-vanhuksen seuralaiset viimeisinä. Neljännes tunnin kuljettuaan metsässä
-luikertelevaa polkua myöten näkivät haaksirikkoiset tulen välkkyvän
-pimeässä ja kohta tulivat he neliöön rakennetun asuinryhmän luo;
-valtava, jykevistä puista tehty portti kohosi keskelle polkua ja oli
-ainoana tienä tähän linnoitukseen, johon muuten näkyi olevan mahdoton
-tunkeutua.
-
-Vanhus löi muutaman kerran porttiin sauvoimella, se avautui,
-odottavaiset astuivat sisään ja ratisten sulkeutui raskas ovi heidän
-jälkeensä.
-
-Kylmä väristys tärisytti pater Laurentius'en ja mestari Didrikin
-jäseniä ja ehdottomasti tarttuivat he molemmat miekankahvaan.
-
-Vanhus, jolta tämä liike ei jäänyt huomaamatta, lausui tyynesti:
-
--- Olkaa huoletta, me emme murhaa turvattomia, joille kerran olemme
-luvanneet suojaa.
-
-Tulijat astuivat avaraan, melkein jättiläismoiseen tupaan. Yhdessä
-nurkassa oli suuri liesi eli kiuas ilman savupiippua, Räppänä-reikä oli
-auki ja siitä savu johtui ulos. Tuvan seinät olivat sysimustat ja
-kiiltävät kuten kiilloitettu mustapuu. Seinähirsinä oli mahdottoman
-jykeviä honkia; leveät, seinässä kiinni olevat penkit ulottuivat oven
-suusta kahdelle taholle. Seinillä riippui kaikenlaisia aseita,
-kirveitä, keihäitä, Joutsia, jäätuuria, olipa siellä kaksi kivääriäkin.
-Orsilla oli kuivamassa verkkoja ja muita kalastuskapineita.
-
-Noin kymmenkunta ihmistä oli tuvassa. Naiset työskentelivät lieden
-ääressä, miehet kutoivat verkkoa pitkän pöydän ääressä tai loikoivat
-toimettomina penkeillä. Tupaa valaisivat päreet ja pikkuiset
-tulisoihdut, joita oli pistetty sinne tänne tuvan seiniin.
-
-Muukalaisten tulo herätti suurta huomiota. Pater ja Didrik astuivat
-lieden luo ja kuivailivat märkiä vaatteitaan. Vanhus sanoi jotakin
-naisille ja kohta asetettiin ruokaa pöydälle, yksinkertaista, mutta
-ravitsevaa. Vanhus poistui tuvan vieressä olevaan pienempään suojaan
-eli tupaseen ja palasi kantaen pientä tammipuusta tehtyä lekkeriä.
-
--- Noin vuosi sitte, sanoi hän kääntyen vieraiden puoleen, joutui eräs
-laiva haaksirikkoon rannallamme. Monta tämmöistä tynnyriä uiskenteli
-sieltä maihin. Maistakaa tätä, se tulistuttaa kastuneita jäseniä.
-
-Näin sanoen kaasi hän tynnyristä kahteen puuhaarikkaan. Pater ja
-mestari Didrik maistoivat kumpikin.
-
--- Tämähän on parainta Espanjan viiniä, puhkesi mestari Didrik
-sanomaan.
-
--- Meren annit ovat loppumattomia, sanoi vanhus hymyillen. Niinkauan
-kuin vieraat söivät, vallitsi hiljaisuus tuvassa eikä kukaan tehnyt
-heille kysymyksiä.
-
-Aterian jälkeen oikaisi mestari Didrik itsensä suoraksi penkille ja
-vaipui kohta uneen. Pater sitä vastoin ei näy olleen levon tarpeessa,
-hän istahti penkille ja alkoi tarkastaa ympäristöään. Mies, joka oli
-kantanut lyhtiä rannalla, näkyi olevan isäntänä talossa. Hänen roteva
-vartalonsa, kiiluvat silmänsä, joita tuuheat kulmakarvat suojasivat,
-tiheä, hiukan harmahtava tukkansa ja punertava, pitkä parta antoivat
-hänelle hurjan, jopa julmankin ulkonäön. Pater, joka oli suuri
-ihmistuntija ja oli ollut tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa,
-huomasi kohta, että tarmo, voima ja kavaluus olivat tämän miehen
-luonteen perusjuonteina. Pater ryhtyi ensin puhumaan.
-
--- Oletteko syntynyt tällä saarella?
-
--- Enemmän kuin kaksikymmentä talvea on siroittanut luntaan ja
-kaksikymmentä kesää on antanut lämpöä ja valoa, sitte kuin minä asetuin
-tälle saarelle, mutta enemmän kuin neljäkymmentä vuotta ijästäni on
-kulunut muualla.
-
--- Mikä sitte saattoi Teidät asettumaan tälle yksinäiselle saarelle?
-
-Suonet vanhuksen otsassa paisuivat, hänen kasvonsa sävähtivät
-tummanpunaisiksi. Pian voitti hän kuitenkin nousevan liikutuksen ja
-vastasi:
-
--- Te ette näy olevan niin vieras tässä maassa, kuin ensi silmäyksessä
-voisi luulla, ja paljon lienee siis Teille tuttua. Minä vastaan
-kuitenkin Teille: kysykää taivaan linnuilta, miksi he rakentavat
-pesänsä luoksepääsemättömiin paikkoihin, ja metsänpedoilta, miksi he
-kaivavat kolonsa erämaihin. Itsensä säilyttämisvaisto ja rakkaus
-vapauteen kehoittavat heitä pakenemaan pahimman vihollisensa, ihmisen,
-asuntoja.
-
-Hän vaikeni hetkeksi. Senjälkeen kohoittaen luisen kätensä, jonka
-jänteet sinertävinä paisuivat todistaen työstä ja taistelusta, viittasi
-hän itää kohti.
-
--- Tuolla kaukana mannermaalla, joka joskus kirkkaina päivinä
-häämöittää kuten hälvenevä sumu ja josta aurinko joka aamu nousee
-ikäänkuin uudistettuna, asuin minä viljavalla maatilalla, jonka olin
-perinyt isältäni. Laajalti ympäri ulottuivat sen vainiot, pellot ja
-niityt, monta heinäistä saarta kuului siihen hyvine laitumineen, joilla
-karjani käyskenteli turvattuna petoeläimiltä ja söi kylliksensä
-arohumalaa ja keltaista voiheinää. Kalavesi oli erinomainen ja
-kutuaikana tulivat kaikki aitat täyteen suolattua kalaa, jota hyvällä
-voitolla myin Viipuriin. Maksoin verot kuninkaalle ja kaksi pojistani
-kaatui Juhana kuninkaan sodissa; mutta minä istuin turvassa tilallani
-ja luotin Ruotsin lakiin, joka suojelee talonpojankin oikeutta.
-Kuitenkin oli tuho ja turmio lähellä. Maa, joka ympäröi tilaani,
-kalavedet kummallakin puolella kuuluivat Viipurin linnaan ja olivat
-linnanvoudin hoidettavina. Mutta kun vouti ja hänen käskyläisensä
-näkivät, mitkä mainiot nautinnot ja edut olivat minun tilallani, hyvät
-kalavedet ja mehuisat laitumet, syttyi heissä synnillinen himo. He
-rupesivat rettelöimään minua vastaan ja etsivät tilaisuutta minua
-vahingoittaaksensa. Minua pakoitettiin tekemään liiallisia päivätöitä
-Viipurin linnaan. Olen ollut kiertämässä ja asettamassa paikoilleen
-monta kallionlohkaretta, jotka vieläkin linnan muurissa törröttävät.
-Kun vouti ja hänen käskyläisensä huomasivat, että minä nurkumatta
-kärsin nämä rasitukset, ryhtyivät he viimeiseen, tehokkaaseen keinoon.
-Eräänä päivänä -- se oli kirkas pakkaispäivä -- saapui vouti suuren
-ratsujoukon kanssa talolleni. Tupaan astuttuaan luki hän julki
-kirjoituksen, jonka hän sanoi linnanisännän antamaksi. Se sisälsi
-lyhykäisesti, ettei minulla ollut mitään oikeutta niihin tiluksiin,
-joilla olin asustanut, vaan että ne kuuluivat kruunulle. Minä huomasin,
-että kaikki vastustus oli turha. Minä taivuin. Kaksi viikkoa myönsi
-vouti muutto-aikaa ja sanoi ilkkuen.
-
--- Voit pitää itsesi onnellisena, jos pääset kärsimästä rangaistusta,
-kun niin kauan olet pitänyt hallussasi kruunun omaisuutta.
-
-Kahden viikon kuluttua läksi surullinen joukkue liikkeelle. Osan
-irtaimistostani olin myönyt; osan vein mukanani. Tiesin että tällä
-saarella oli pirtti, jossa ihmiset ennen suurina sotavuosina olivat
-etsineet suojaa venäläisten ilkitöiltä. Tänne suuntasin matkani.
-Kaikki, mitä täällä näette on kätteni työtä. Paljon vaivaa se on
-maksanut. Perheeni on karttunut, poikani ovat ottanet itselleen vaimoja
-mantereelta. Turvallisesti ja rauhassa olen asunut täällä, harvoin osuu
-muukalainen tänne. Onpa minulla sitäpaitsi laillinen omistusoikeuskin
-siihen osaan saarta, jossa asun.
-
-Vanhus nousi ja palasi hetken kuluttua tupasesta tuoden mukanaan
-paperikäärön.
-
--- Tässä se on! Te, joka olette lukutaitoinen, saatte siitä helposti
-selvän.
-
-Pater Laurentius avasi käärön. Se oli Juhana kuninkaan sotasankarin
-Pontus De la Gardien antama ja myönsi vanhukselle ja hänen
-jälkeisillensä verovapauden ja omistusoikeuden saarella tehtyyn
-uudisasutukseen ja kalaveteen.
-
--- Se on arvokas paperi. Kuinka olette sen saanut?
-
--- Voinhan sen kertoa, jollei uupumus vielä paina Teitä.
-
--- Kertokaa vaan, en vielä tunne levon tarvetta, vastasi pater
-Laurentius.
-
-Tuvassa olivat jo melkein kaikki menneet levolle. Useammat tulet ja
-päreet olivat sammuneet ja ainoastaan siinä osassa tupaa, jossa vanhus
-ja pater Laurentius istuivat, roihusivat vielä valkeat. Vanhus otti
-uuden pihkaisen puun, asetti sen vanhan sijaan ja jatkoi sitte:
-
-Se tapahtui talvella v. 1581. Melkein kaksi vuotta olin viettänyt tällä
-saarella, tupa oli saatu valmiiksi, kaskesta olin saanut runsaasti
-viljaa, maa ja meri lykkäsi elantoa ja lupasi vielä enemmän. Hädästä ei
-ollut tietoakaan. Joulupyhät olivat ohitse, rauhassa olin ne viettänyt
-ja ensi kerran oli pantu saarella kotitekoista olutta. Talvi oli kova.
-Pakkanen oli niin ankara, että linnut etsivät suojaa ihmisten
-asunnoissa ja meren jää oli sylen paksuinen.
-
-Eräänä iltana -- se oli siihen aikaan, jolloin päivät alkavat tulla
-pitemmiksi ja ensimmäinen heikko valonviiva taivaan rannalla ennustaa
-kevään tuloa -- olin pannut rysät veteen matikkoja varten. Se kala
-kutee sydäntalvella kovalla pakkasella ja pyry-ilmalla. Suurissa
-parvissa tunkeutuvat sileät matikat kivisille rannoille jään ja pohjan
-väliin ja herkkuisa määhnä kellastuttaa rantakivet.
-
-Illalla oli kuuvalo ja kun minä palasin kotiini polkua pitkin, jota me
-tänäänkin kuljimme, iloitsin tulevasta saaliista.
-
-Kun seuraavana aamuna menin kokemaan pyydyksiäni, raivosi ankara
-lumipyry, niin että tuskin voi nähdä kahta askelta eteensä. Tuuli oli
-tuima, sen voima suuri, ja kun samalla oli jotensakin pakkanen, oli
-ilma sietämätön. Lumi, joka tarttui kasvoihin, suli pian ja jäätyi
-uudestaan ja viileskeli kasvoja kuten terävät neulat. Pyry ei
-kuitenkaan voinut estää minua kokemasta pyydyksiäni, innokas kuin olin
-korjaamaan toivottua saalista, sillä samoin kuin tyyni ja lämmin ilma
-tuomenkukkimis-aikana ajaa lahnat kutemaan rannoille, samoin rakastaa
-matikka pyryä ja pakkasta.
-
-Saalis olikin runsas. Olin juuri irroittamassa suurta kalaa verkosta,
-kun äkkiä kuulin hevosen kavioiden kopinaa. Minä loin silmäni ylöspäin
-ja näin joukon ratsumiehiä ympärilläni. Salaman nopeudella hyppäsivät
-huovit ratsujensa selästä, paljastivat miekkansa ja ympäröivät minut,
-niin että pako oli mahdoton. Pidin kädessäni jäätuuraa, jolla olin
-hakannut avantoja, ja punnitsin mielessäni paon mahdollisuutta.
-
--- Älä pelkää, sanoi eräs ratsumiehistä, sinulle ei tule tapahtumaan
-mitään pahaa, päällikkömme tahtoo puhutella sinua. Jos voit tehdä
-hänelle palveluksen, jota hän vaatii, voit saada runsaankin palkkion.
-
-Hämmästyneenä tästä odottamattomasta ja äkkinäisestä seikkailusta
-seurasin huoveja tekemättä vastarintaa. Joka askeleella tapasimme aina
-uusia ratsuväenosastoja, jalkaväkeä jopa tykkejäkin, ja vaikka lumen
-tiheys esti minua näkemästä kauemmas, tulin yhä enemmän siihen luuloon,
-että suuri sotajoukko oli liikkeellä. Torvet ja rummut soivat
-lakkaamatta pitäen väkeä koossa.
-
-Eräällä lakealla paikalla, josta tuuli oli ajanut pois lumen, seisoi
-reki. Sen eteen oli valjastettu kaksi suurta mustaa hevosta. Reessä
-istui avaraan turkkiin kääriytynyt mies. Tunsin hänet hyvin. Kuka
-kerran oli nähnyt nämä kasvot, ei niitä juuri unhoittanut. Mies ei
-ollut kukaan muu kuin Juhana kuninkaan uskottu sotapäällikkö Pontus
-herra [Pontus de la Gardie]. Kun olin Viipurissa myömässä hailia
-linnansillan korvalla, olin useasti nähnyt hänen ratsastavan linnaan.
-Nyt näytti hän valvoneelta ja väsyneeltä. Hänen ympärillään oli suuri
-joukko alapäällikköjä, kaikki ratsain. Kun minä lähestyin ratsumiehien
-ympäröimänä, kiinnitti Pontus herra katseensa minuun ja kysyi
-murretulla suomen kielellä:
-
--- Kuka sinä olet?
-
-Onnettomuudet tekevät ihmisen varovaiseksi ja viekkaus on heikon turva.
-Paljastin pääni ja vastasin sentähden:
-
--- Herra, minä olen köyhä kalastaja mannermaalta, Koiviston seuduilta.
-Kalastus viime kesänä oli huono, minä vaelsin sentähden muutaman
-toverin kanssa tänne saarelle kalastamaan ja keväämmällä hylkeitä
-pyytämään. Me asumme pirtissä saarella ja kesällä aiomme palata kotia.
-Minä olin juuri rysiäni kokemassa, kun sotamiehenne saavuttivat minut.
-
-Vastaukseni näkyi tyydyttävän häntä, hän jatkoi pikaisesti:
-
--- Eilen läksin joukkoineni Viipurista. Ilma oli suotuisa ja illalla
-kirkas kuuvalo, vaan aamupuolella yötä saavutti meidät kauhea lumipyry
-ja me olemme eksyneet oikealta suunnalta. Kolmen tunnin marssin jälkeen
-olemme samassa paikassa, josta läksimme, väki tulee turhaan
-väsytetyksi. Tunnetko tien Narvaan yli jään.
-
--- Sen luulen tuntevani. Liian paljon olette kulkeneet länteen päin ja
-liian paljon pyritte ulapalle. Oleskelu merellä on teroittanut aistiani
-ja monet merkit, jotka jäävät teiltä huomaamatta, ovat minulle varmoja
-tienosoittajia.
-
-Mahtavan miehen synkät kasvot kirkastuivat hieman, hän viittasi minulle
-asettumaan ajurin viereen rekeen, ja kohta läksi sotajoukko liikkeelle.
-Pontus herra ajoi edellä ja sotatorven ääntä kuunnellen seurasi muu
-joukkue jäljestä. Kaikki kävi onnellisesti. Lumipyry taukosi illalla,
-ja aamupuoleen yötä olimme saapuneet Inkerin rannalle. Herra Pontus
-kääntyi silloin puoleeni:
-
--- Me emme tarvitse enää sinua. Olet tehnyt minulle ja kuninkaalle
-suuren palveluksen, voit pyytää jonkun suosionosoituksen.
-
-Silloin juolahti mieleeni oiva ajatus. Kerroin, kuinka linnanvouti oli
-ryöstänyt minulta talon ja maan, kuinka olin asettunut saarelle asumaan
-ja perannut siellä pellot ja rakentanut asunnot. Pyysin vahvistusta ja
-omistusoikeutta saareen, etteivät vuodit minua uudestaan karkoittaisi.
-
-Pontus herra kuunteli tarkkaavaisena.
-
--- Sinä olet saava verovapauden kaikista kruunun veroista ja koko
-saaren ikuiseksi omaisuudeksi sinulle ja jälkeläisillesi, kuten vanha
-tapa on ollut niiden suhteen, jotka ovat asettuneet kruunun
-yhteismaille aina kuningas Göstan ajoilta. Mitä tulee siihen tilaan,
-jolla ennen asustit, olen antava tutkia asiasi, kun palajan Viipuriin.
-
--- Herra, sanoin minä, Teidän lupauksenne on hopeaa, mutta vapauskirje
-minun kädessäni on kultaa.
-
-Hymyillen viittasi Pontus herra luoksensa sihteerinsä ja käski hänen
-sommitella asiakirjan.
-
--- Seuraa lähimpään leiripaikkaan, niin saat toivosi täytetyksi.
-
-Vapauskirje hallussani palasin kotia, vaan Pontus herralta jäi suurien
-sotien tähden asiani tutkimatta, sitte hän hukkui Narva jokeen kesken
-voittokulkuaan.
-
-Vanha talonpoika vaikeni, heitti pateriin tutkivan katseen, ikäänkuin
-urkkiakseen hänen ajatuksiaan.
-
-Pater Laurentius vastasi verkalleen ja varovasti:
-
--- Kuningas Juhana oli heikko ja horjuvainen hallitsija, vaihtelevainen
-uskonnossaan kuten kaikissa muissakin asioissa ja antoi aateliston
-kasvaa päänsä yli. Paljon sekasortoa ja häiriöitä oli siitä
-seurauksena. Mutta Sigismund, joka nyt Jumalan armosta kantaa
-valtikkaa, on oikeutta harrastava mies, ja hän on rankaiseva kaikkia
-niitä, jotka ovat liittyneet herttuaan, ja on palauttava rauhan ja
-järjestyksen.
-
-Talonpojan huulet vetäytyivät halveksivaan hymyyn.
-
--- Onko hän oikeutta harrastava vai ei, sitä en tiedä, vaan sen tiedän,
-että Ruotsin kruunu tällä haavaa horjuu hänen päässänsä. Harvoin saapuu
-tänne saarelle tietoja maailman menosta, vaan nyt tietää huhu, että
-herttua on Suomen herrat suuressa taistelussa kukistanut ja aikoo
-Viipurin linnaa piirittämään. Ja aina Pohjanmaalta Karjalaan saakka
-nousee talonpoikainen kansa herttuan puolelle ja kostaa ne ilkityöt, ne
-kärsimykset, joita herramme ovat meille saattaneet. Koston päivä on
-tullut. Herttuan teloittajalla kuuluu olevan terävä kirves, joka saa
-ylpeimmätkin niskat taipumaan, ja hamppunuoraa vouteja ja kirjureja
-varten, jotka ovat täällä laittomasti menetelleet. Voittakoon herttua
-ja joutukoon Sigismund tappiolle ja Suomen aateliset!
-
-Tumma puna sävähti paterin kasvoille, ja hänen silmänsä iskivät tulta,
-kuitenkin hillitsi hän liikutuksensa ja sanoi levollisesti:
-
--- Tulevaisuus on kätketty silmiltämme ja kosto on minun, sanoo Herra.
-Päivän vaivat rasittavat ruumistani ja haluan lepoa.
-
-Isäntä saattoi pater Laurentius'en vierashuoneeseen, joka sijaitsi
-tuvan takana, ja jätti vieraansa, toivottaen hänelle hyvää yötä, ja
-läksi myös itse levolle.
-
-Myrsky jatkui yhtä voimakkaana seuraavana päivänä. Taittuneet oksat ja
-kaatuneet puut olivat todistuksena sen hävityksistä yön aikana. Kun
-pater ja mestari Didrik korkealta kalliontöyräältä loivat katseensa
-ulapalle, näkivät he vaahtoavan, keltaisen ruskean meren,
-majesteetillisena kaikessa suuruudessaan. Sade oli lakannut, ilma ja
-auer läpikuultavan kirkkaita, vaan tuuli vinha ja kolakka eikä yhtään
-purjehtijaa selällä.
-
--- Joka hetki on kallis, lausui pater kääriytyen viittaansa, jonka
-liepeitä tuuli tempoili, eikä mitään mahdollisuutta saarelta
-lähtemiseen. Mieleni on levoton ja toimettomuus raukaisee minua tällä
-hetkellä enemmän kuin mitä suurimmat ponnistukset..
-
--- Myrsky on niin raivokas, että tuskin rohkeinkaan merimies uskaltaisi
-merelle tällaisessa ilmassa, mutisi mestari Didrik.
-
-Molemmat palasivat tupaan, jossa väki juuri rupesi aamiaiselle. Pater
-ryhtyi isännän kanssa keskusteluun.
-
--- Onko Teillä jonkunlaista suurempaa venettä tai muuta alusta?
-
--- Kyllä on jaala, jolla vuosittain purjehdin Viipuriin myömään
-merellistä ja suolattuja hailia.
-
--- Luuletteko, että olisi tänään mahdollista purjehtia mannermaalle?
-
--- Olisi todellakin uhkarohkeaa lähteä liikkeelle tällaisessa ilmassa,
-kun tuskin vaivoin pysyy pystyssä maallakaan. Tuskin kolmea kertaa
-eläissäni olen ollut merellä näin kovan myrskyn vallitessa.
-
--- Onko mielestänne kaksikymmentä hopearahaa suuri rahasumma?
-
--- Totta kaiketi.
-
--- Se summa on oleva Teidän, jos vielä tänään viette minut maihin
-Koiviston tienoille?
-
-Isännän silmät loistivat.
-
--- Paljon saan tehdä työtä ennenkuin ansaitsen niin paljon rahaa.
-
-Myös vanhuksen eiliset seuralaiset olivat lähestyneet puhujia. Ne
-olivat rohkeita, karaistuja miehiä, joiden piirteet olivat ahavoituneet
-ja ruskettuneet alituisesta oleskelusta tuulessa ja merellä. Niistä oli
-paterin ehdotus sangen miellyttävä. He innokkaasti kehoittivat matkaan.
-
-Pater Laurentiuskin pysyi päätöksessään. Luja tahto ilmeni hänen
-kasvonjuonteissaan ja ihmetellen katseli saaren vanhus tuota synkkää,
-kolkkoa muukalaista, joka ei kammonnut luonnonvoimienkaan raivoa ja
-joka pysyi aina tyynenä, niinkuin hän olisi ollut erityisen
-kaitselmuksen suojeluksessa.
-
-Luja tahto tempaa mielet mukaansa ja tekee ne itselleen alamaisiksi.
-Samaten kävi tässäkin.
-
-Isäntä nousi päättäväisesti.
-
--- Olkoon menneeksi. Varustautukaa matkaan.
-
-Mestari Didrik suostui vaieten tuumaan.
-
-Miehissä lähdettiin rantaan. Siellä kellui jaala satamassa vahvasti
-ankkuroituna. Kohta oli se järjestyksessä. Pater ja mestari Didrik
-suljettiin kajuuttaan, ja luukku pantiin kovasti kiinni. Vanhus antoi
-sitoa itsensä peräsimeen, ja hänen molemmat poikansa sitoivat itsensä
-mastoon. Purjeet olivat jo ylös vedetyt, ja jaala läksi liikkeelle.
-
-Suursaaren satama on avoinna koillista kohti. Vallitseva koillistuuli
-ajoi jättiläismoisia aaltoja vastarannalle ja jaalalla oli sekä
-vastalaine että vastatuuli. Kun jaala pujahti aaltojen väliin, ei
-mastonhuippujakaan näkynyt, vaan kevyt alus kohosi aina laineen
-harjalle, luovien nopeasti eteenpäin. Melkein joka laine huuhtoi
-kantta, vankkana seisoi vanhus peräsimen ääressä ja ohjasi viisaasti
-aluksen ulos satamasta. Kun päästiin aavalle selälle, oli vaara ohitse,
-ja hurjaa vauhtia purjehti jaala päämaaliaan kohti. Jälkeenpuolenpäivän
-laski vanhus erääseen lahteen Koiviston rannalle ja päästi pater
-Laurentius'en ja mestari Didrikin maihin vapaaehtoisesta vankeudesta.
-Kiitollisena luki pater vanhukselle kaksikymmentä hopeakolikkoa ja
-sitte hän kiiruusti jatkoi matkaansa.
-
-Jonkun matkan päässä rannasta oli talonpoikaistalo. Pater Laurentius
-otti isännän erilleen ja hän oli heti valmis jättämään kaksi hevosta
-matkustajien käytettäviksi. Pater ja Didrik nousivat satulaan, ja
-alkoivat kiiruhtaa eteenpäin Viipuriin vievää tietä myöten, joka ensi
-alussa seuraa meren rantaa.
-
-Illan suussa saapuivat he Viipuriin. Tehden pienen kierroksen
-pysäyttivät he hevosensa Karjaportin edustalla pyöreän tornin vieressä.
-Kun mestari Didrik kolkutti portille, ilmestyi useita Kurjen huoveja
-muurien reunalle.
-
--- Tärkeitä kirjeitä Varsovasta linnanpäällikkö Arvid Tavastille, sanoi
-mestari Didrik.
-
-Heti aukenivat portit ratisten, ja kaksi huovia lähetettiin
-saattamaan vastatulleita linnaan. He poikkesivat kuitenkin ensittäin
-raastuvantorin vieressä olevaan majataloon, johon he jättivät
-hevosensa. Mestari Didrik jäi majatalon suureen vierashuoneeseen
-puhelemaan isännän kanssa, vaan pater Laurentius seurasi huoveja
-linnaan.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-Linnassa.
-
-
-Harvoin on Suomen yhteiskunnallinen tila tutkijalle esiintynyt niin
-surkeana ja toivottomana kuin juuri 16:nen vuosisadan loppupuolella,
-kun katolilaisuus taisteli viimeistä taisteluaan Pohjolassa.
-Pitkällinen Venäjän sota oli tuonut muassaan murhan ja palon aina
-Suomen sydänmaihin, ja ankara nälänhätä lisäsi sodan kauhuja. Vuonna
-1595 tehtiin tosin Täyssinän rauha, mutta seuraavana vuonna leimahti
-Nuijasota Suomen saloilla, kun talonpojat joukoittain nousivat
-kapinaan, ryöstivät ja raastoivat aateliston ja sotapäällystön
-kartanoita ja kostivat kärsimiänsä vääryyksiä. Mutta Klaus Fleming
-kukisti kapinan suurella ankaruudella ja verisellä julmuudella, hänen
-ratsujoukkonsa tallasivat tuleentumattomat laihot, polttivat
-talonpoikain asunnot, niin että Pohjanmaa pian oli erämaan kaltainen,
-missä vaan suitsuavat tuhkaläjät, hirsipuut ja mestauspölkyt puhuivat
-hyvin käsitettävää kieltä. Niinhyvin hänen kuin myöhemmin Arvid
-Stålarmin täytyi armotta kiskoa mielivaltaisia veroja ylläpitääkseen
-sotajoukkoja, kun mitään erityistä apua ei ollut odotettavissa
-Puolasta. Sitä paitsi veroittivat rahvasta mielivaltaisesti ratsumiehet
-ja huovit, jotka ottivat talonpojilta väkisin rahat, karjan ja muutakin
-irtaimistoa ja rankaisematta harjoittivat mitä kauheinta väkivaltaa.
-Vielä suurempana maanvitsauksena olivat voudit ja veronkantajat, jotka
-äärettömillä peijauksillaan ja pohjattoman ahneutensa kiihoittamina
-riistivät rahvaalta sen vähäisen, mikä vielä oli jäljellä.
-
-Samaan aikaan näkyi yhteiskunta irroittuvan ylimmistä liitoksistaan.
-Sigismundin ja Kaarlo herttuan välinen taistelu tuli tuhoa tuottavaksi
-koko Suomen aatelistolle, jonka enemmistö ehdottomasti liittäytyi
-Sigismundiin. Mutta sitten kuin Klaus Fleming oli mennyt manalaan,
-puuttui kunnollista johtajaa, sillä lukuun ottamatta useita hyviä
-ominaisuuksia ei Arvid Stålarm voinut täyttää Flemingin paikkaa.
-Protestanttisen uskontonsa tähden olisi hän kenties ollut taipuvainen
-kallistumaan herttuan puolelle, mutta velvollisuuden tunne ja Suomen
-herrain esimerkki kiinnitti hänet Sigismundin asiaan. Kun vuonna 1597
-Turun linna ensikerran joutui Kaarlen käsiin, alkoi asioiden lopullinen
-ratkaisu selvästi häämöittää tarkkanäköisille, etenkin kun Sigismundin
-avun lupaukset eivät koskaan toteutuneet. Stångebron taistelu vuonna
-1598, jossa Sigismund joutui tappiolle horjuvaisuutensa tähden, oli
-omiansa masentamaan hänen puoluelaistensa rohkeutta. Synkät aavistukset
-mielessä palasivat Suomen herrat kotiin. He alkoivat tajuta, että
-kuningas tulisi uhraamaan heidät samoin kuin vangitut neuvosherratkin,
-mutta heidän valansa kiinnitti heidät kuninkaaseen, etenkin kun
-Sigismund lähetti lakkaamattomia kehoituksia horjumattomaan
-uskollisuuteen.
-
-Elokuussa vuonna 1599 saapui herttua toisen kerran Suomeen. Hänen
-laivastonsa valloitti Kastelholman ja hän itse nousi maalle lähellä
-Turkua. Samalla kuin Stålarm muutaman sadan miehen kanssa sulkeutui
-Turun linnaan, vetäytyi Aksel Kurki, Anolan herra, jonka Sigismund oli
-nimittänyt Suomen ylimmäksi sotapäälliköksi, Marttilan pitäjään.
-Elokuun 29 p. 1599 syntyi täällä ankara taistelu herttuan ja Suomen
-armeijan kesken. Urhoollisen vastarinnan jälkeen tuli Aksel Kurki
-lyödyksi ja voitetuksi, kuitenkin onnistui hänen sotajoukkonsa
-tähteitten kanssa pelastua Viipuriin. Tänne kokoontuivat nyt kaikki ne
-Suomen aateliset, joilla oli jotakin pelkäämistä herttuan puolelta;
-Viipurin lujien muurien takana ja sen vahvassa linnassa koettivat
-Sigismundin uskolliset puoluelaiset välttää vihastuneen kostajan kättä.
-
-Kaikista silloisista linnoituksista oli Viipuri etevin. Sen leveät,
-suurista graniittilohkareista rakennetut muurit ja niissä olevat
-lukuisat tornit olivat hyvässä kunnossa. Erik Akselinpoika Tott oli ne
-rakentanut ja Kustaa Vaasa oli niitä parannellut. Tätä varustusta
-vastaan olivat moskovalaisten hyökkäykset monasti voimattomina
-rauenneet.
-
-Muurien suojassa oli Viipurin kaupunki kohonnut, ja jollei voidakaan
-sanoa, että sen kauppa- ja meri-liike olivat kukoistavassa tilassa,
-niin olivat kuitenkin sen tuonti ja vienti suurimmat koko maassa ja
-porvarit, joko ne sitten olivat kotimaista tai saksalaista alkujuurta,
-varakkaita, jopa rikkaitakin.
-
-Kaupunki ei siihen aikaan ollut alaltansa niin avara kuin nyt. Kun
-muurit sitä ympäröivät kaikilta tahoilta, voidaan sen silloinen avaruus
-ja laajuus määrätä muurien suunnan kautta. Rinkiportista linnan sillan
-luona ulottui valli, kuten vielä nykyäänkin, suurena kaarena seuraten
-yhtäsuuntaisesti meren rantaa n.s. Munkkitorniin, joka oli nykyisen
-Suomenkirkon eli entisen luostarikirkon läheisyydessä. Siitä jatkui
-muuri melkein suorana viivana pyöreään torniin nykyisellä torilla.
-Tällä palstalla oli useita torneja, joista Suomenkirkon kellotapuli
-vielä on olemassa. Pyöreästä tornista pitkittyi muuri kalarantaan,
-missä uudenaikaiset bulevardit selvästi osoittavat entisten muurien
-suunnan ja aseman. Mahtavissa muureissa löytyi aukkoja eli portteja.
-Näistä mainittakoon etusijassa Karjaportti pyöreän tornin luona siinä,
-missä Alakatu alkaa, Huokunan portti, jota myöhemmin nimitettiin
-Keisarin portiksi, samannimisen kadun päässä ja Rinkiportti nykyisen
-Katarinakadun ja linnasillan välissä.
-
-Ahtaassa salmessa kaupungin ja Linnasaaren välillä [Niin nimitettiin
-ennen sitä saarta, jossa nyt ovat St. Annan ja Neitsytniemen
-esikaupungit y.m.] kohosi vähäisellä saarentörmällä Torkel Knutinpojan
-mahtava linna heijastaen uhkeaa graniittia salmen sinertävissä
-aalloissa. Tässä linnassa asustivat nuo mahtavat kuninkaalliset
-käskynhaltijat, joiden ennen muinoin laajaa valtaa Kustaa Vaasa
-tuntuvasti oli vähentänyt. Koska linnassa paitsi huoveja ja sotamiehiä,
-joiden lukumäärä eri aikoina tuntuvasti vaihteli, myöskin oli muitakin
-asukkaita, työmiehiä ja etenkin käsityöläisiä, muodosti se itse teossa
-pienen yhteiskunnan, pienen kaupungin itsekseen. Nämä käsityöläiset
-työskentelivät linnan työpajoissa, joissa valmistettiin melkein kaikkia
-esineitä, joita vaan jokapäiväisessä elämässä tarvitaan, niin että
-todellakin täytyy ihmetellä, kuinka niin paljon erikaltaisia laitoksia
-sopi niin vähäiselle alueelle. Vuodesta 1597 oli maan ainoa
-ruutitehdaskin Viipurin linnassa. Lukuisia karjataloja, niittyjä ja
-antavia kalastuspaikkoja siellä täällä läänissä kuului linnan alle ja
-rahvas lähiseuduilta oli velvollinen tekemään päivätöitä tahi maksamaan
-veroa linnan päällikön määräyksen mukaan.
-
-Matti Laurinpoika Kruus, Harvialan herra, oli monta vuotta istunut
-linnanpäällikkönä Viipurissa; mutta Sigismund oli alkanut epäillä
-hänen uskollisuuttaan ja oli ankarasti kieltänyt häntä ryhtymästä
-linnan asioihin. Ijäkäs Arvid Tavast, Vesunnin herra, joka sekä
-sotapäällikkönä että valtiomiehenä oli tehnyt valtakunnalle monta
-tärkeää palvelusta, oli Sigismundilta saanut toimeksensa puolustaa tätä
-linnoitusta Kaarlo herttuaa vastaan.
-
-Viipurin ja sen avarain linnoitusten puolustamiseksi olisi vaadittu
-vähintäin kuusi tai seitsemän tuhatta miestä. Koko varustusväki, siihen
-luettuna myöskin ne huovit, jotka Aksel Kurki oli tuonut mukanaan
-Marttilan taistelusta, nousi vaan 3000 mieheen. Syyskuun 10 p. saapui
-vihdoinkin se apu, jonka Sigismund niin kauan oli luvannut lähettävänsä
-Suomen herroille. Hänen sota-evestinsä, Georg Farensbach, oli koonnut
-1100 suuruisen joukon, vaikka hän laivojen puutteessa ei voinut
-lähettää kuin osan siitä Suomeen. Kaspar Tiesenhausen ja William
-Farensbach, evestin veli, toivat kolme tai neljä sataa saksalaista ja
-virolaista ratsumiestä Viipuriin, -- siinä koko se apu, jonka Sigismund
-voi lähettää uskollisille puoluelaisillensa.
-
-Syyskuun 20 p, iltana, siis samana päivänä, jona pater Laurentius ja
-mestari Didrik olivat nousseet maalle Koivistolla, vallitsi vilkas ja
-eloisa liike Viipurin kaupungissa ja sen kaduilla. Oli juuri alkanut
-hämärtää; jälkeen puolenpäivän oli satanut runsaasti ja sakea sumu
-laskeusi verkalleen yli seudun peittäen kaupungin ja linnan utuiseen
-verhoonsa. Talojen ja linnan ikkunoista välkkyi kirkas valo ja Olavin
-tornin mahtavat piirteet häämöittivät aaveenmoisina hämärässä.
-Muureilla kulki edestakaisin sotamiehiä ja porvareja, jotka
-viimemainitut myöskin toimittivat vartiopalvelusta, vaikka
-väkinäisesti. Porttien vartiojoukot olivat lisätyt kaksinkertaisiksi ja
-tykkimiehet seisoivat uskollisesti tykkiensä ääressä. Puolasta
-saapuneet ratsumiehet samoin kuin Aksel Kurjen huovit olivat majoitetut
-taloihin ja saattoivat porvaristolle paljon vastusta ja rasitusta, jos
-kohta niistä oli hyötyäkin. Sillä porvarien pitämät viini- ja
-olutravintolat olivat ahdinkoon saakka täynnä ja naurua ja rähinää
-kuului puoliavointen ovien kautta kauas kadulle.
-
-Eräässä linnan kammiossa, joka sijaitsi kaakkoisessa kuverakennuksessa
-ja rajoittui pieneen torniin, istui linnan ijäkäs päällikkö Arvid
-Tavast. Huoneen kolmesta akkunasta oli ihana näköala kaupunkiin
-Tervaniemelle ja kauas selälle, joka saarineen vuorottain laajeni ja
-kapeni Uuraaseen päin. Huone olikin sentähden linnan asukasten
-lempipaikkoja. Suuret ikkunakomerot leveine sivupenkkeineen, jotka
-olivat veralla ja päänaluksilla varustetut, antoivat huoneelle
-omituisen näön. Ikkunakomeroihin oli liitetty suuria, litteitä
-kiviliuskoja, joihin Tottien sukuvaakuna, neljään osaan jaettu kilpi
-lehtikoristeineen, oli hakattu. Seiniä peittivät juovikkaat moniväriset
-vaatteet ja seinään kiinnitetyt penkit olivat samalla veralla verhotut.
-Huonetta valaisi messinkikruunu, jossa paloi neljä vahakynttilää. Oven
-luona olevassa suuressa, kalkkikivestä tehdyssä uunissa leimusi valkea
-ja valaisi seiniä, laattiaa, toisinaan myös huoneessa olevien
-henkilöiden kasvojenpiirteitä. Ainoastaan kolme henkilöä oli tällä
-hetkellä huoneessa. Pöydän ääressä, jossa voutien tiedonantoja ja
-rästiluetteloja kuin myös kirjeitä riippuvine sinettineen oli huiskin
-haiskin, istui vanha Arvid Tavast. Hän oli paljon vanhentunut siinä
-lyhyessä ajassa, jonka hän oli ollut Viipurin linnan herrana. Harmaat
-hiukset, vahakeltaiset kasvot, huolen ja levottomuuden rypistämät,
-tekivät hänen tässä silmänräpäyksessä vanhemman ja murtuneemman
-näköiseksi, kuin hän itse teossa oli. Kädellään varjoten luki hän
-kirjettä ja kun hän oli päässyt loppuun, saivat hänen kasvonsa vielä
-synkemmän ilmeen.
-
--- Kaikki toiveet pettävät, puhkesi hän viimein sanomaan. Surusanomia
-saapuu joka päivä, mutta harvoin lohdullisia tietoja. Savon vuoti,
-Pentti Hannunpoika, kirjoittaa, että talonpojat röyhkeästi
-niskoittelevat ja kieltäytyvät tottelemasta hänen käskyjänsä. Ei kukaan
-tahdo lähteä avuksemme, tieto Marttilan taistelusta ja herttuan
-voitosta on kulovalkean tavoin levinnyt ympäri maata ja herttuan
-salaiset yllyttäjät kiihoittavat kansaa. Sitä hätäveroa, jonka määräsin
-kannettavaksi, on aivan vähän kerääntynyt ja kuitenkin se olisi ollut
-meille niin tarpeen. Kaupungin porvaristossakin kasvaa uhkamielisyys,
-he napisevat majoituksesta ja ainoastaan pelko pitää heidät
-näennäisesti puolellamme. Pormestari Bröijer on vaarallinen mies,
-rohkea ja kunnianhimoinen, en luota häneen, vaan en tällä hetkellä
-millään tavoin uskalla julkisesti hänen hankkeitansa vastustaa. Huovit
-eivät ole saaneet palkkaansa, muonavaroista on puute, kuinka voimme
-kestää pitkällistä piiritystä? Ja tuolla kaukana Varsovassa istuu
-Sigismund liehakoitsijain ja hovimiesten ympäröimänä ja lähettää toisen
-käskyn toisensa jälkeen. Uskollisuutta, uskollisuutta vaatii hän
-lakkaamatta, mutta avun annot jäävät tyhjiin lupauksiin. Mitä auttaa
-meitä kuninkaallinen armonpaiste, jos se kohtaa meitä vankilan ristikon
-takana? Mitä hyödyttää sitä ihmistä auringon valo, jonka jalkojen alla
-maa horjuu ja vetää hänet pohjattomaan, pimeään kuiluun. Maahan lankeaa
-jykevä honkakin, jonka juuret eivät maa-emästä ime tuoreutta ja voimaa;
-mekin olemme tämmöisiä honkia, suuria ja mahtavia kaukaa katsoen, vaan
-heikkoja, kun myrsky uhkaa, sillä meiltä puuttuu kansan rakkaus.
-
-Ratsumestari Ivar Tavast, liiman herran poika, joka siihen saakka
-liikkumatta oli istunut takkavalkean luona, nousi ja lähestyi isäänsä.
-Hänen kasvonpiirteensä, joihin rajut himot olivat painaneet leimansa,
-olivat nyt synkät ja ilmaisivat uhkamielisyyttä. Ivahymy huulilla oli
-hän kuunnellut isänsä puhetta ja puhkesi nyt sanomaan:
-
--- Laverruksia, isäni, kaikki, pelkkiä laverruksia. Ei kansan rakkauden
-puute meitä kukista, oma tyhmyytemme meidät turmioon saattaa. Vai
-ovatko ne Ruotsin ja Suomen aateliset, jotka herttuan puolelle ovat
-ruvenneet ja Sigismundin hyljänneet, kansalle rakkaampia kuin sinä,
-isäni, ja lempeä Stålarm, itsestäni en tahdo puhua. Ei, syy on toinen.
-Niin kauan kuin maailma on seisonut, on aina se ollut oikeassa, jolla
-on valta, ja se väärässä, joka on heikko; valta ja oikeus kulkevat
-käsikkäin ja valta johtaa oikeutta. Jos herttua olisi taistelussa
-sortunut, olisi hän vaan tavallinen kapinannostaja ja saisi kenties
-hengellään, tai ainakin pitkällisellä vankeudella maksaa rohkeutensa,
-kuten Erik-kuningas, muistathan hänet, isäni? Vaan nyt on hän sankari,
-valtionhoitaja ja kohta kenties kuningas, sillä menestys kruunaa
-kuninkaitakin. Sigismund joutuu tappiolle, hän on siis heikko, valansa
-rikkoja ja kansansa hylkäämä ruhtinas. Minä varoitin Teitä, kun vielä
-oli aika, kääntymään ja hylkäämään tuon taipumattoman ja itsepäisen
-Sigismundin ja liittymään herttuaan, niin ovat Hornit tehneet, niin
-monet muut ja hyvin ovat he siitä voineet. Jos olisitte neuvoani
-seurannut, istuisimme nyt hyvässä rauhassa kartanoissamme, emmekä
-täällä synkkien muurien sisällä kuin ketut luolassa, ja jakaisimme
-niiden maat ja mannut, jotka ovat olleet kyllin tyhmiä luottamaan
-Sigismundin lupauksiin. Nyt on kaikki peräytyminen myöhäistä. Minulla
-etenkin ei liene mitään armoa odotettavissa. Se, joka voisi Stålarmin
-kanssa sanoa: minun käteni eivät ole verellä tahratut enkä ole
-linnaleiriä kymmeneen vuoteen kantanut. Vaan tulkoon loppu, jos se on
-tuleva, en sitä pelkää.
-
-Ja Ivar Tavast istuutui entiselle sijalleen, takkavalkean ääreen, ja
-tuijotti uuninpesään, jossa punaiset ja sinertävät liekit taistelivat
-keskenään, siksi kunnes ne tykkänään sammuivat. Arvid Tavast aikoi
-vastata jotakin poikansa väitteisiin, kun samassa eräs nainen, joka
-tähän saakka oli istunut ikkunakomeron hämärässä, astui pöydän ääreen.
-Vahakynttiläin valo sattui häneen ja valaisi kalpeat ja valjut kasvot,
-joissa näkyi jälkiä katkerista kärsimyksistä, vaan joista samalla
-loisti hyvyys, jopa henkinen etevyys. Tämä henkilö oli Ivar Tavastin
-puoliso, Katarina, Hämeenlinnan linnanisännän, Sten Fincken tytär.
-
--- Itsekkäinen ja halpamainen viisaus kaikuu sinun huuliltasi, Ivar.
-Aina on ollut olemassa niitä, jotka viisaasti ovat aavistelleet
-tulevaisia tapahtumia, aina asettuneet mahtavien puolelle ja hyljänneet
-sen, jonka asia ei enää ole autettavissa. Sillä opilla on aina ollut ja
-tulee olemaan paljon puolustajia. Vaan toisen opin tiedän minä ja sen
-tunnussana on uskollisuus. Se oli ytimenä ritariston ohjesäännöissä,
-silloin kun turnausleikit ja naisen palvelus ritareja jalostuttivat.
-
-Olkoonpa niin, että Sigismund on horjuvainen ja heikko ruhtinas,
-hän on kuitenkin meidän kuninkaamme, hän kantaa Ruotsin kruunua
-perintöoikeuden nojalla. Joskin sorrumme ja kadotamme vapautemme ja
-omaisuutemme, niin säilytämme knnniamme ja jälkimaailma on meitä toisin
-arvosteleva. Loistavana tähtenä Suomen historiassa on aina oleva sen
-aateliston uskollisuus laillista kuningastaan kohtaan, kun sitävastoin
-herttuan kunnian- ja verenhimo on esiintyvä paljastettuna ja selvänä
-jälkimaailman silmissä. Minä olen alkanut tehdä muistiinpanoja niistä
-tapahtumista, jotka nyt kohtaavat maatamme, ja monta yöllistä hetkeä,
-kun suru ja murhe ovat estäneet minua nauttimasta lepoa, olen käyttänyt
-tähän tarkoitukseen. Valitettavasti himmentää meidänkin asiaamme moni
-teko, joka olisi voinut olla tekemättä. Tulikirjaimilla ovat piirretyt
-sieluuni nuijasodan ja Hämeen talonpoikaiskapinan veriset näytelmät.
-Paljon verta on vuotanut, monen ihmisen elämän onni on murtunut ja
-välistä tuntuu minusta ikäänkuin hautojen aaveet nousisivat manalasta
-ja kävisivät uudestaan maan päällä huutaen: kostoa, kostoa meidän
-sortajillemme.
-
-Rauhattomana oli Ivar Tavast kuunnellut vaimonsa puhetta, Kun tämä oli
-lopettanut, nousi hän ylös ja astui pöydän luo, hurja ilme silmissä.
-
--- Kaarina, sanoi hän kumealla äänellä, älä manaa aaveita esille heidän
-haudoistansa. Monasti olen sitä sinulta pyytänyt ja vielä kerran
-uudistan pyyntöni. Luuletko, että minä olen terästä ja rautaa, ja
-luuletko, ett'ei minun mieltäni kalva veriset muistot. Vaan mikä on
-tehty, se on tehty, eikä kaikki Araapian voiteet voi pestä pois
-veripilkkuja. He olivat kapinoitsijoita ja saivat ansaitun palkkansa.
-
--- Veriset ovat herttuankin kädet, kuului soinnukas ääni lausuvan
-ovensuusta, ja Aksel Kurki, Sigismundin sotaevesti, astui puolipimeästä
-valaistuun piiriin.
-
--- Rauhoittukaa, serkkuni, sanoi hän kääntyen Ivar Tavastiin päin. Me
-olemme käyneet sotaa kapinoitsevia talonpoikia vastaan ja jos olemme
-vähän kovanlaisesti menetelleet, niin on se tapahtunut kuninkaan
-käskystä ja esivallan nimessä. Mutta mitä on sanottava siitä tavasta,
-jolla herttua käy sotaa? Eräs pakeneva huovi, joka tänään saapui
-Viipuriin Turun tienoilta, kertoi ilkityöstä, jonka vertaista harvoin
-kristikunnassa on kuultu. Pakoittaaksensa Stålarmia antautumaan, on
-Scheel herttuan käskystä mestauttanut Salomon Illen ja muut vangit,
-jotka hän sai Kastelholman valloituksessa. Ei turkkilaisetkaan
-menettele niin julmasti.
-
-Ja Aksel Kurki heitti hartioiltansa viitan, joka verhoi hänen
-jättiläisvartaloaan, ja istuutui tuolille pöydän ääreen.
-
--- Se on kauhistavaa, puhkesi Arvid Tavast sanomaan.
-
--- Herttua lähestyy vapaasti, jatkoi Aksel Kurki. Helsingissäkin on
-useita verituomioita pantu toimeen. Itse tulee hän meritse, Aksel
-Byning tuopi ratsumiehet maitse. Kohta voi hän olla täällä. Olen juuri
-tarkastanut porttien varusväkeä ja asettanut tärkeimmille paikoille
-luotettavia huoveja.
-
--- Hän on tapaava meidät valmiina, vastasi Arvid Tavast. Pois nyt
-kaikki hyödytön mietiskeleminen ja hentomielisyys; väkivalta väkivaltaa
-vastaan, voima voimaa vastaan. Ivar, kutsu tänne arkkimestari ja linnan
-kirjuri.
-
-Nämä saapuivat silmänräpäyksessä.
-
--- Kaikki karja, joka on Linnasaaren karjatalossa, on vielä tänä yönä
-ajettava linnaan, samoin ovat muonavarastot ja saatavissa oleva rehu
-tuotava tänne. Lähettäkää sana kaikkiin kalastuspaikkoihin, että
-viimepäivien saalis on viipymättä toimitettava tänne. Ratsastava huovi
-lähteköön heti viemään kirjallista käskyäni Lauri Martinpoika
-Creutzille Ykspään kuninkaan kartanoon.
-
-Arvid Tavast kirjoitti muutamia sanoja paperille, kiinnitti sinettinsä
-alle ja ojensi sen linnan kirjurille, joka kumartaen otti sen vastaan
-ja läksi heti käskyä täyttämään. Sen jälkeen kääntyi hän Aksel Kurjen
-puoleen:
-
--- Ykspää olisi sangen sopiva herttualle päämajaksi, siellä on suuret
-ja tilavat rakennukset ja kaikki hyvässä kunnossa, mutta vielä tänä
-iltana on kaikki joutuva liekkien uhriksi.
-
-Aksel Kurki nyökäytti päätään suostumuksen merkiksi. Kohta alkoi linnan
-silta jymistä raskaiden vankkurien alla, karjan mylvinä sekaantui
-vasaran kalskeeseen, jota kaiken yötä kuului linnan pajasta, jossa
-sulavaa lyijyä ja hehkuvaa rautaa valettiin kuuliksi. Noin tunnin
-päästä valaisi punertava hehku läntistä taivaan rantaa, ja lähiseudun
-talonpojat näkivät kauhuksensa Ykspään kuninkaankartanon olevan
-ilmitulessa. He riensivät sammuttamaan, mutta Sarvilahden herran huovit
-kohentelivat vaan paloa ja estivät kaikki sammutusyritykset. Vaikkei
-tulipalo vielä ollut täydellisesti loppunut, poistui kumminkin Lauri
-Creutz, sillä Arvid Tavast oli illaksi kutsunut linnaan neuvottelun.
-
-Linnan suureen saliin alkoi vähitellen kokoontua sotaväen päällikköjä
-ja aatelisia. Siellä nähtiin vanha, 60-vuotias Niilo Olavinpoika
-Meltolan herra ja rohkea, pelkäämätön Jaakko Olavinpoika Bollstadin
-herra, joka viime mainittu oli ratsuväen luutnantti. Kaspar
-Tiesenhausen ja William Farensbach, jotka olivat tuoneet Sigismundin
-lähettämät ratsumiehet Viipuriin, seisoivat puhellen keskenään. Heidän
-parvessansa nähtiin muitakin ulkomaalaisia, Jaakkima Greve ja
-puolalainen Adam Janecki, kapteeneja Tiesenhausenin rakuunoissa. Lauri
-Creutz, Sarvilahden herra, joka juuri oli palannut Ykspäältä, käveli
-yksinään salin laattialla ja nähtyään Tavastin ja Kurjen meni hän
-heitä vastaan. Olipa siellä sitäpaitsi muitakin aatelisia, jopa
-aatelittomiakin sotapäällikköjä, jotka kaikki Arvid Tavast oli kutsunut
-osaa ottamaan neuvotteluun.
-
-Keskellä salin laattiaa oli suuri, veralla katettu pöytä. Siinä paloi
-vahakynttilöjä, ja läsnäolevat asettuivat istumaan sen ääreen arvonsa
-mukaiseen järjestykseen. Arvid Tavast asettui pöydän päähän ja heti
-hänen viereensä Aksel Kurki. Linnan palvelijat sulkivat ovet, ja hetken
-vallitsi hiljaisuus tuossa suuressa salissa, jonka seiniltä Tottien ja
-Sturein vaakunat jylhinä häämöittivät. Nämä samat muurit olivat nähneet
-Kaarlo Knuutinpoika Bonden loistavan hovielämän, Knut Possen riemun
-Viipurin pamauksen kautta saavutetun voiton johdosta, ne olivat suoneet
-suojaa Hoyan kreiville, tuolle rohkealle seikkailijalle, ja niiden
-suojassa oli Kustaa Vaasa majaillut. Nyt katsoivat ne jäykkinä ja
-äänettöminä sitä epätoivoista taistelua, johon sen nykyiset asukkaat
-olivat ryhtyneet. Arvid Tavast kohotti päänsä ja antoi väsyneet
-katseensa harhailla pitkin kokoontuneitten riviä.
-
--- Ratkaisun hetki lähenee, sanoi hän viimein. Emme voi salata, että
-asiamme aina Marttilan taistelusta alkaen on saanut arveluttavan
-käänteen. Herttua lähenee nopein askelin, kansa lankeaa joukoittain
-hänen puoleensa. Ne pakenevat huovit, jotka tänne ovat saapuneet,
-kertovat kamalia kansan vihasta ja kostosta. Kaikkialla pyytelevät ja
-surmailevat talonpojat huovejamme ja meistä itsestämme sepitellään
-pilkkarunoja. Ja sitä, jota pilkataan, sitä ei enää pelätä. Valtamme
-vaipuu.
-
--- Yhden ilosanoman voin kuitenkin ilmoittaa. Laivastomme on
-pelastunut, ja Wildeman on onnellisesti purjehtinut Helsingistä
-Rääveliin. Eräs pakeneva huovi toi juuri äsken sen tiedon.
-
--- Sepä mainiota, huudahtivat läsnäolevat. Miten se on tapahtunut?
-
--- Herttua riensi Marttilan voiton jälkeen Helsinkiin ja tahtoi
-äkkiarvaamatta anastaa koko laivastomme. Matkallaan levähti hän Sipoon
-pappilassa. Kirkkoherra Anterus lähetti salaa sanan Wildemanille, ja
-tämä purjehti tiehensä. Vaan Anterus herra sai hengellään maksaa
-uskollisen tekonsa, sillä kiireissään unohti Wildeman kirjeen
-pöydälleen, ja siten se joutui herttuan käsiin. Kirkkoherra mestattiin
-ja muutakin verta on herttua vuodattanut Helsingissä. Jo huomenna voi
-hän olla täällä. On siis tarpeellista, että punnitsemme tarkoin tekomme
-ja päätämme, puolustammeko asemaamme viimeiseen, kuten kuninkaamme
-Sigismund on käskenyt, vai rupeammeko sovintoon, jos se tie enää
-lieneekään meille avoinna.
-
--- Kuka meistä voi puhua sovinnosta, huudahti Jaakko Olavinpoika
-Bollstadin herra, ja tumma verivirta sai hänen kasvonsa punehtumaan.
-Eikö herttua verikoiran tavoin ole ruvennut meitä vastaan raivoamaan?
-Tahtoohan hän kaiken tavoin alentaa ja painaa aatelistoa,
-imartelee porvaria ja talonpoikaa. Ennen katketkoon pääni kolmasti
-mestauspölkyllä, ennen kuin etsin herttuan suosiota. Viimeiseen asti
-tahdon taistella ja säilyttää kunniani ja kilpeni tahraamattomina. Ja
-tässä tapauksessa on antautuminen ja sovinto kavallusta. Eikö Stålarm
-ja ne Suomen herrat, jotka Turun linnassa istuvat, luota meihin? Jos me
-antaudumme, silloin saatamme me herttuan voiton helpommaksi. Ja kuka
-takaa meille, että herttua pitää lupauksensa. En luota häneen.
-
-Ja onko tilamme todellakin niin toivoton? Ovathan Viipurin muurit
-vahvat ja ovathan ne ennen antaneet suojaa venäläisiä vastaan, jotka
-ovat olleet kymmenvertaa lukuisammat kuin ne vähäiset joukot, jotka
-Kaarlo voi nyt kuljettaa meitä vastaan.
-
--- Viisasta olisi kenties taipua myrskyn edessä, sanoi Lauri Creutz
-heittäen varovaisen silmäyksen ympäristöönsä. Moni Suomen aatelinen on
-hyljännyt Sigismundin ja liittynyt herttuaan. Jos se voisi nytkin vielä
-tapahtua edullisilla ehdoilla, olisin minä valmis siihen. Ei liene
-paljo toivoa voitosta, sillä meiltä puuttuu sotaväkeä, varoja ja
-kaupungin porvaristoon ei ole luottamista.
-
--- Porvaristo tulee yhä uppiniskaisemmaksi, puuttui Aksel Kurki
-puheeseen. Sotaväen, etenkin Teidän rakuunainne, evesti Tiesenhausen,
-ja porvariston välillä on jo ollut kaikenlaisia selkkauksia ja
-ainoastaan mitä suurimmalla vaivalla olen minä voinut estää ilmiriidan
-syttymistä. Pormestarin käytös on epäiltävä, ja viisainta olisi pitää
-häntä silmällä. Vaan mitä me voimme, me olemme vähälukuiset ja
-porvaristosta riippuvaiset, meidän täytyy karttaa kaikkea väkivaltaa.
-Jospa minulla vaan olisi 5000 tai 6000 oivaa sotamiestä, kyllä olisi
-toinen ääni kellossa. Voi Sigismund, Sigismund, kuinka mainiosti sopii
-sinulle nimi "rex crastinus" [huomispäivän kuningas], jonka puolalaiset
-ovat sinulle antaneet. Säälimättömästi olet meitä kohdellut.
-
-Ja ikäänkuin tämä huudahdus olisi kuulunut Varsovaan saakka, avattiin
-ovi ja linnanpalvelija ilmoitti: lähettiläs on saapunut Varsovasta,
-hänen Majesteetiltansa kuningas Sigismundilta.
-
-Vaikea on kuvata sitä hämmästystä, mikä näiden sanojen johdosta syntyi
-salissa. Kaikkien läsnäolevien katseet kääntyivät ovelle. Samassa astui
-pater Laurentius saliin, hän oli vähän järjestänyt pukuansa, joka
-matkalla oli joutunut epäjärjestykseen, ja hänen tavallisesti kalpeat
-kasvonsa olivat ilman ja sään vaikutuksesta hiukan verevämmät. Hänen
-terävistä silmistään loisti päättäväisyys ja rohkeus, ja hän antoi
-katseensa harhailla ympäri salia.
-
--- Hänen Majesteettinsa kuningas Sigismund lähettää kansliansa
-pronotarion, alhaisen ja vaatimattoman palvelijansa Laurentius Ericin
-kautta Teille, ylhäiset ja jalosukuiset herrat, tervehdyksensä.
-Sallimus on johdattanut minut tänne hetkellä, joka, mitä minä voin
-arvata, on tärkeä ja juhlallinen. Kuka Teistä, jalosukuiset herrat, on
-Arvid Tavast Vesunnin herra ja hänen Majesteettinsa korkeasti uskottu
-käskynhaltija tässä linnassa?
-
-Arvid Tavast kohosi puoleksi istuimeltaan ja sanoi:
-
--- Jos kuningas Sigismund puhuu Teidän kauttanne, niin kääntykää minun
-puoleeni.
-
--- Minun olisi pitänyt jo arvata, vastasi pater Laurentius, tehden
-syvän kumarruksen, että Teidän harmaat hiuksenne ja pitkän elämän
-aikana saavutettu kokemus tekevät Teidät oikeutetuksi siihen arvoon.
-
-Ja pater Laurentius avasi takkinsa ja veti poveltansa neliskulmaisen,
-huolellisesti vaksikankaaseen käärityn kirjeen. Hän irroitti
-vaksikankaan ja suuret riippuvat sinetit tulivat näkyviin. Hän tarjosi
-sen Arvid Tavastille ja sanoi:
-
--- Katsokaa tässä hänen Majestteetinsa omakätisesti allekirjoittama
-kirje!
-
-Arvid Tavast otti sen kunnioittaen vastaan, leikkasi tikarillaan
-sinettinauhat poikki ja alkoi lukea tarkkaan. Kun hän oli lopettanut
-lukemisensa, osoittivat hänen piirteensä pettymistä.
-
--- Hänen Majesteettinsa on sangen armollinen. Hän ilmaisee mitä
-suurimman luottamuksensa, ja Suomen asiat käyvät hänen sydämmellensä,
-Mutta jos minä oikeen ymmärrän tämän, ei hänen Majesteettinsa voi
-meille vielä nytkään mitään apua antaa.
-
--- Hänen Majesteettinsa on suullisesti antanut minulle tärkeimpiä
-asioita Teille ilmaistavaksi. Jos sallitte, tahdon lyhykäisesti ryhtyä
-asiaan.
-
-Arvid Tavast viittasi tyhjään tuoliin, ja pater Laurentius istuutui.
-Sitte jatkoi hän:
-
--- Suuri muutos on tapahtunut kuningas Sigismundin mielessä. Se
-lempeys, jota hän tähän saakka on osoittanut Kaarlo herttuaa kohtaan,
-on täydellisesti väistynyt ja antanut sijaa mitä suurimmalle inholle ja
-suuttumukselle. Hän huomaa selvästi, että Kaarlo tavoittelee Ruotsin
-kruunua, ja hän on päättänyt ryhtyä säälimättömään taisteluun herttuaa
-vastaan. Hän katuu kovasti, että hän päästi Kaarlon käsistänsä
-Stångebron taistelussa, ja katuu vielä ankarammin, että hän jätti
-valtaneuvokset hänen käsiinsä. Ne verituomiot, joilla Kaarlo on
-ruvennut valtaansa vahvistamaan, enentävät laupiaan kuninkaamme inhoa
-häntä kohtaan. Jos Kaarlo nyt joutuu Sigismundin käsiin, niin
-vaviskoon.
-
--- Älkää luulko, että nämä ovat tyhjiä uhkauksia, jatkoi pater
-Laurentius huomattuaan halveksimista ja epäilyä osoittavia ilmeitä
-muutamien kasvoilla. Ja tullaksenne vakuutetuiksi siitä, että kuninkaan
-aikeet ovat rehellisiä, kuulkaa vielä ja hämmästykää, sillä hänen
-Majesteettinsa aikoo suuria.
-
-Kun Suomen herrat muutamia kuukausia sitte lähettivät Varsovaan
-lähettilään anomaan apua, sitä apua, jota kuningas Sigismund ei ole
-voinut niin runsaasti antaa, kuin hän olisi tahtonut, löi Sigismund
-rintaansa ja sanoi: Täällä on meillä suuret tuumat kätkettynä, mutta
-sinä et vielä voi saada niitä tietää, Nämä sanat kuuluivat hämäriltä,
-mutta niihin on kätkettynä suuri salaisuus, joka aikanansa tulee
-maailmaa hämmästyttämään. Hänen Majesteettinsa on suvainnut minulle
-ilmoittaa aikeensa.
-
-Ei ole jäänyt kuningas Sigismundilta huomaamatta, että Suomen
-aatelisto uljaasti, uskollisesti, varojaan säälimättä on pitänyt hänen
-puoltaan. Kun Ruotsin aatelisto valtaistuimen juuressa kasvaneena ja
-kuninkaallisen armopaisteen alituisesti hellittelemänä rikkoo valansa,
-nousevat suomalaiset miehissä laillista hallitsijaansa puolustamaan.
-Tämä seikka on suuresti liikuttanut kuninkaan sydäntä.
-
-Syrjäinen ja halpa on tähän saakka ollut Suomen asema. Emintimän tavoin
-on Ruotsi sitä kohdellut, Ruotsin aatelisto on tunkenut syrjään
-suomalaisen, ja ainoastaan taakat ovat olleet tasan jaetut.
-
-Loistavalla tavalla on hänen Majesteettinsa tahtonut palkita Teitä
-ja kaikkia kanssaveljiänne, jalosukuiset herrat. Hän aikoo irroittaa
-Suomen Ruotsista ja antaa sille edullisen erikoissijan. Suomi
-on kulkeva loistavaa tulevaisuutta kohti. Menköön Ruotsin
-luopio-aatelisto, heikko ja voimaton, taipukoon vaan Kaarlon
-rauta-ikeen alle, tulkoon porvarien ja talonpoikain kaltaiseksi;
-eroittamattomasti yhdistettynä Puolan, Liivin ja Viron kanssa on Suomen
-aatelisto kulkeva loistavaa tulevaisuutta kohti. Ruhtinaitten
-kaltaisiksi voimassa ja loistossa tekee hän teidät, hän varustaa teidät
-uusilla, verrattomilla etuoikeuksilla, semmoisilla, joita Puolan ja
-Litvan aatelisto jo nauttii. Hän tahtoo kiinnittää talonpojat vahvoilla
-siteillä aateliin ja lannistaa porvarien kasvavan ylpeyden. Maan
-hallituksen heittää hän täydellisesti käsiinne ja vaan kuninkaalliset
-etuoikeudet pidättää hän itselleen. Unionin ajat palaavat, ja mahtavana
-istuu aatelinen linnassaan ja kartanossaan.
-
-Kun pimeän huoneen ikkunasta uutimet vedetään syrjään, tulvaa
-häikäisevä valovirta sisään. Samallaisen vaikutuksen teki Laurentius
-Ericin puhe läsnäoleviin.
-
--- Mahdotonta, kaikui sitte monesta suusta, kun he ensin hiukan olivat
-toipuneet hämmästyksistään.
-
--- Mahdotonta? sanoi Laurentius Erici kylmästi, ja loi halveksivan
-katseen läsnäolijoihin.
-
--- Eroittaahan syvä ja leveä Pohjanlahti Suomen Ruotsista.
-Yhdistäväthän luonnolliset ja maaperäiset siteet Suomen Viroon ja
-Liiviin. Puola ja Suomi yhdistettyinä muodostavat mahtavan valtion,
-jolla on sekä laajuutta että yhteyttä. Itään kuuluu Suomi
-luonnollisesti, siellä ovat sen juuret.
-
--- Kuten virvatulet yöllä sumussa ja terhenessä eksyttävät väsynyttä,
-samoin saattavat puheenne, muukalainen, meidät suunniltamme, sanoi
-Arvid Tavast. Me olemme kokoontuneet neuvottelemaan, miten me
-viimeisillä ponnistuksilla voisimme pelastaa henkemme ja kunniamme, ja
-Te luotte silmäimme eteen kangastuksia, lumoavia kuin satumaailmassa.
-Vaan kangastuksen linnat ja palatsit hajoavat ensi puhalluksessa, ja
-ainoastaan repaleisia pilven hattaroita on jäljellä. Turhaan hautoo aju
-tuulentakaisia, kun turmio on kynnyksen edessä.
-
--- Kuningas Sigismund aikoo myös aatteensa toteuttaa. Jos vaan nyt se
-hyökylaine, joka uhkaa Suomea, saadaan ehkäistyksi, jos Viipurin vahvat
-muurit estävät Kaarlon voittokulun ja ratkaisu saadaan lykätyksi
-toistaiseksi, aikoo Sigismund itse saapua Suomeen suuren sotajoukon
-kanssa. Tämä hetki on tärkeä. Teistä riippuu siis paljon. Jos Viipuri
-menetetään, jos Turkukin joutuu herttuan haltuun, on paljoa vaikeampi
-korjata erehdystä, ottaa takaisin menetettyjä, sillä ihmiset tottuvat
-uusiin oloihin ja ajan ratasta on vaikea työntää takaisinpäin.
-
--- Se on kaikki totta, sanoi Arvid Tavast.
-
--- Ja ettette luulisi, että minä harhakuvilla Teitä eksyttelen, on
-kuningas Sigismund antanut käsikirjurinsa Jöns Bultin kirjallisesti
-tehdä esityksen Unioniin, josta taannoin puhuin.
-
-Ja Laurentius Erici veti poveltansa toisen paperikäärön ja antoi sen
-Arvid Tavastille.
-
--- Se on kevyt, sanoi Arvid Tavast, punniten paperikääröä kädessään,
-vaan ajatuksen vaa'assa painaa se paljon, ja avaamatta laski hän sen
-pöydälle.
-
--- Olisi ollut meille mieluisempaa, jos kuningas Sigismund olisi
-lähettänyt noin 6000 ratsumiestä.
-
--- Jos hän sen olisi voinut tehdä, ei hän minua olisi tänne
-lähettänytkään, vastasi Laurentius Erici kuivasti.
-
-Hetken hiljaisuus syntyi. Sitte kohotti taas Laurentius Erici äänensä:
-
--- Varmalta taholta on kerrottu, että Kaarlo herttua tällä kertaa aikoo
-Suomen aatelistolle samaa kohtaloa, minkä Kristian tyranni valmisti
-Ruotsin ylimyksille. Teillä on, hyvät herrat, valittavana joko
-häpeällinen antautuminen ja kuitenkin selvä kuolema tai urhoollinen
-vastarinta ja kenties voitto. Ja jos voitatte, niin voitatte paljon.
-
--- Oikein puhuttu, mestari Laurentius Erici, sanoi Jaakko Olavinpoika,
-Bollstadin herra, miekka kädessä tahdon kuolla ja kunnialla langeta.
-
--- Sovintopuuhat eivät ole minunkaan mieleeni, Sigismund on saanut
-valani ja sen tahdon pitää, liitti Aksel Kurki.
-
--- Siis taistelemme viimeiseen saakka, kysyi Arvid Tavast. Ja kuin
-yhdestä suusta kaikui vastaan: taistelemme.
-
-Riemun hymyily välkkyi Laurentius Ericin huulilla ja hän sanoi:
-
--- Olkaat vakuutetut siitä, jalosukuiset herrat, etten minä, jos
-elävänä saavun takaisin Varsovaan, ole kuningas Sigismundilta salaava
-sitä, mitä täällä on tapahtunut, eikä hän heittävä palkitsematta
-täänkaltaista uhrausta.
-
--- Neuvottelu on päättynyt, sanoi Arvid Tavast. Ja mitä suurinta
-valppautta! Pitäkää rakunoitanne silmällä, Tiesenhausen ja Fahrensbach.
-Asettakaa porteille kaksinkertaiset vartijat!
-
-Samassa avattiin salin ovi. Tomuinen huovi syöksyi sisään. Hän kääntyi
-Arvid Tavastin puoleen ja sanoi:
-
--- Teidän armonne, herttua on tulossa! Minä olin paluumatkalla Vilajoen
-kalastuspaikasta, johon linnanvouti oli minut lähettänyt. Silloin
-tapasin erään Säkkijärven kalastajan, joka kertoi, että tänä iltana
-suuri laivasto purjehti pitkin selkää ja noin viiden aikana kävi
-ankkuriin Tuppuran selälle. Laivoilla on kolme Säkkijärven luotsia,
-jotka hyvin tuntevat väylät. Vaan koska hämärä ja sumu laskeutui
-merelle, eivät he uskaltaneet tunkeutua Uuraan ahtaille vesille,
-Huomenna ovat he varmaan täällä.
-
-Niin kertoi kalastaja ja minä olen ajanut hevoseni melkein piloille.
-Toivon, että Teidän armonne on tyytyväinen.
-
--- Kyllä, sanoi Arvid Tavast. Mene ja pyydä voudilta kelpo ateria ja
-haarikka olutta. Myöhemmin palkitsen sinua enemmin.
-
--- Varustautukaa taisteluun, hyvät herrat! Ja huomenna jo! Pian on hän
-joutunut.
-
--- Vaan tehkäämme tänä iltana iloiset kemut, huudahti Ivar Tavast.
-Tuolla linnan kellareissa on suunnaton määrä vanhaa olutta ja Reinin
-viiniä, jota tuo vanha herkkusuu Matti Laurinpoika (Kruus) on sinne
-vuosien kuluessa koonnut. Hän osasi pitää kemuja, se poika! eikä hän
-paljon huolinut Juhana kuninkaan varoituksista. Tulipa hänelle niin
-äkkipikainen lähtö, kun Sigismund joku kuukausi sitte otti häneltä
-linnanpäällikkyyden, ettei hän 'ennättänyt viinikellarejansa tyhjentää.
-Tehkäämme hänelle se palvelus! ja William Fahrensbach ja Adam Janecki
-tervehtivät tätä ehdoitusta riemulla.
-
--- Tehkää, kuten tahdotte. Säästyyhän ainakin se, mikä on juotu,
-herttualta, vastasi vanha Arvid Tavast.
-
-Useimmat poistuivat salista.
-
--- Vino pellite curas [karkoittakaa surunne viinillä], sanoo vanha
-roomalainen. Seuratkaamme hänen esimerkkiään, laverteli William
-Fahrensbach ja tarttui Ivar Tavastin käsivarteen ja sitte he yksissä
-läksivät kemuja varustamaan.
-
-Ja kohta kaikuivat linnan muurit iloisista lauluista ja
-naurunhohotuksista, palvelijat kulkivat edestakaisin tarjoillen olutta
-ja vaahtoavaa viiniä ja yhä kellarista tuoden lisää. Aina aamupuoleen
-yötä kesti juominkia, sitte taukosi hälinä.
-
-Kun muut olivat poistuneet salista, jatkoivat Arvid Tavast, Aksel Kurki
-ja Laurentius Erici keskusteluaan suuressa salissa.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-Mestari Filip Bilangh.
-
-
-Samaan aikaan kuin tätä suurta neuvottelua pidettiin linnassa, istui
-linnanlääkäri mestari Bilangh rauhallisesti kamarissansa. Nuo tärkeät
-tapahtumat, joita linnan korkeasukuiset päälliköt pelvolla odottelivat,
-eivät näkyneet häiritsevän mestari Bilanghin rauhaa. Pöydällä, jonka
-ääressä hän istui, paloi kaksi vahakynttilää korkeissa jaloissa; sitä
-peittivät lukuisat nahkakantiset kirjat ja paperikääröt. Akkunan
-molemmat puoliskot olivat auki, verhostimet estivät iltatuulen suoraan
-puhaltamasta sisään, vaan sallivat sen kuitenkin lauhduttaa ilmaa. Nuo
-kaksi kynttilää valaisivat jotensakin kirkkaasti huonetta, heittäen sen
-äärimmäiset nurkat hämärään. Kaikkialla näkyi kirjoja, erivärisiä
-lasipulloja, lippaita, muurissa oli kolme suurta tammikaappia ja
-niidenkin päällyställä oli sekaisin erivärisiä pulloja venetsialaisesta
-lasista ja pergamenttirullia. Eräässä nurkassa oli ihmisen luuranko,
-mikä seikka siihen aikaan oli suuri harvinaisuus. Kamarista johti ovi
-toiseen pienempään, jota luultavasti käytettiin laboratoriona, sitä
-todistivat ne lukuisat maljat, retortit sekä kemialliset ainekset,
-joita siellä voi nähdä. Tässä huoneessa valmisteli mestari Bilangh
-niitä vaikuttavia nesteitä ja jauheita, joita hän jakeli niille, jotka
-häneltä neuvoa kysyivät. Useasti nähtiin vielä sydänyönä tulen
-loistavan tämän kammion akkunoista ja säkenien singahtelevan
-savupiipusta, Tästä lienee johtunut se luulo, että mestari Bilangh oli
-kullantekijä, jonka tähden porvarit katselivat häntä salaisella
-kunnioituksella ja uteliaisuudella, kun hän vaan liikkui kaupungilla.
-
-Toistakymmentä vuotta oli mestari Bilangh oleskellut Viipurin linnassa.
-Vuonna 1584 oli Juhana kuningas nimittänyt "rehellisen ja taitorikkaan"
-mestari Bilanghin linnan lääkäriksi, avittamaan etenkin niitä huoveja
-ja päiväläisiä, jotka vahingoittuivat linnan korjaustöissä. Tullessansa
-oli hän vielä nuorenläntä mies. Hänen ulkomuotonsa, kellertävä ihonsa,
-musta tukkansa ja solakka vartalonsa viittasivat etelämaalaiseen
-sukuperään, hänen pukunsa ja esiintymisensä olivat enemmän ylimyksen
-kuin porvarin. Entisestä elämästään ei hän juuri mielellään puhunut;
-siitä päästiin kuitenkin kohta perille, että hän osasi useampia
-euroopalaisia kieliä ja oli oleskellut monessa yliopistossa. Huhuttiin,
-että hän uskonnoltaan oli katolilainen. Muuten ei sitä seikkaa, jos
-asianlaita olisikin ollut niin, Juhana kuninkaan aikana luettu viaksi,
-kenties ennemmin ansioksi. Kohta huomattiin, että hän oli erittäin
-taitava ammatissansa, niin ettei hänen vertaistansa tässä maassa ennen
-kenties oltu nähty, luonto oli hänelle ilmoittanut monta salaisuutta.
-Täytyi vaan ihmetellä, että niin taitava ja nerokas mies, jonka mikä
-Euroopan ruhtinas hyvänsä mielellään olisi ottanut hoviinsa,
-vapaaehtoisesti suostui elämään niin kaukaisessa maassa. Vaan kun
-nähtiin, kuinka hänen taitonsa tuotti hänelle kulta- ja hopeakolikoita,
-joita porvarit hänelle kuljettivat, arveltiin, että kenties rahanhimo
-pidätti häntä.
-
-Ne viisitoista vuotta, mitkä mestari Bilangh oli Viipurissa viettänyt,
-eivät olleet vierähtäneet jälkiä jättämättä. Hänen musta tukkansa oli
-tullut ohuemmaksi ja harmaaksi ohimoilta, silmistä ei enää loistanut
-nuoruuden tuli, vaan kuitenkin täytyi katsojan myöntää, että hänen
-olemuksessaan vielä voi huomata voimaa, päättäväisyyttä ja tarmoa.
-Olisipa hän tehnyt sangen miellyttävänkin vaikutuksen, ellei muutamat
-piirteet suun ympärillä ja kylmä katse hänen silmistänsä olisi
-osoittaneet kovuutta ja vallanhimoa.
-
-Nyt istui hän rauhallisesti pöytänsä ääressä. Musta silkkikaappu, johon
-oli ommeltu samettikaulus, verhoi hänen vartaloaan, päässä oli hänellä
-musta kalotti ja jalassa mustat verkakengät. Kaapun alta pisti esille
-tikari, jonka kahva oli ristinmuotoinen. Kirja, jolle mestari Bilangh
-nyt omisti kaiken huomionsa, oli dominikaanimunkki Giordano Brunon
-myrkyllinen satiiri "La hestia trionafante", jossa paaviutta ja paavin
-valtaa ivattiin. Pöydällä aivan vieressä oli saman kirjailijan toinen
-teos, jossa hän esitti merkillistä atoomioppiaan ja mikä teos
-seuraavana vuonna saattoi tuon rohkean uudistelijan polttoroviolle
-Roomassa.
-
--- Merkillinen mies, huudahti viimein itsekseen mestari Bilangh. Mikä
-tuoreus hänen esityksessään, mikä rohkeus hänen ajatustavassaan. Kaikki
-vanha katoaa, ja uudet näköalat avautuvat, mutta kuka voi ja uskaltaa
-seurata häntä? Todella on hän vaarallisin kerettiläinen, mikä
-milloinkaan on ollut olemassa.
-
-Samassa kuului koputusta ovelle. Mestari Bilangh kätki nopeasti kirjan
-muiden joukkoon, järjesti pukunsa ja avasi oven.
-
-Sisään astui kuningas Sigismundin lähettiläs, jonka me vast'ikään
-näimme neuvottelussa. Mestari Bilangh oli kyllä kuullut, että
-illansuussa oli saapunut lähettiläs Varsovasta, vaan koska hän ei ollut
-läsnä neuvottelussa, ei hän vielä ollut ennättänyt nähdä äsken
-tullutta.
-
-Hän kumarsi ja kysyi kohteliaasti:
-
--- Kenen kanssa on minun kunnia puhua?
-
-Pater Laurentius vastasi:
-
--- Kuningas Sigismund, joka suurella mielenkiinnolla seuraa asioiden
-juoksua täällä kaukana pohjoisessa, on lähettänyt uskollisen
-palvelijansa, oman kansliansa pronotarion Laurentius Ericin,
-rohkaisemaan alamaisiansa ja kehoittamaan heitä pysymään uskollisina
-velvollisuutensa täyttämisessä. Neuvottelu linnassa on päättynyt, vaan
-ennen kuin minä etsin lepoa rasittavan päivätyön jälkeen, on minulla
-vielä muutamia tärkeitä asioita ratkaistavana ja toivon niihin apua
-Teiltä, arvoisa mestari Bilangh.
-
-Ääni, jolla nämä sanat lausuttiin, oli läpitunkeva ja melkein käskevä,
-se tekikin mestari Bilanghiin omituisen vaikutuksen, hämmästyneenä loi
-hän katseensa muukalaiseen, vaan tämän kasvot pysyivät kylminä eikä
-niistä voinut lukea hänen ajatuksiaan. Hän istuutui nojatuoliin, jonka
-Bilangh hänelle tarjosi, ja jatkoi:
-
--- Oletteko jo kauan oleskellut täällä syrjäisessä kaupungissa, mestari
-Bilangh?
-
--- Vuonna 1584 nimitti Juhana kuningas minut linnan lääkäriksi, ja
-siitä ajasta olen minä täällä hiljaisuudessa toiminut.
-
--- Ja mikä on syynä siihen, että niin etevä mies kuin Te, on tyytynyt
-niin vähän huomattuun asemaan yhteiskunnassa?
-
--- Olosuhteet, tottumus, mutisi Bilangh, luoden katseensa muukalaiseen.
-
-Ivallinen hymy näkyi tämän huulilla, hän näkyi nauttivan Bilanghin
-kasvavasta levottomuudesta ja jatkoi:
-
--- Vuosi 1584 on yleensä omiansa johdattamaan mieleeni tapauksia, jotka
-jo osaksi ovat unhon yöhön vaipuneet. Oleskelin sinä vuonna Englannissa
-ja olen säilyttänyt monta muistoa siltä ajalta.
-
--- Englannissa, sopersi Bilangh ja hänen rauhattomuutensa näkyi
-kasvavan.
-
--- Kenties sallitte minun kertoa merkillisen tapauksen siltä vuodelta.
-Ja koska ei minun kertomukseni ole niille aiottu, jotka kenties
-sattuisivat puhettani kuulemaan, aion luvallanne käyttää latinan
-kieltä, johon kenties aikaisemmin olette perehtynyt kuin siihen
-kieleen, jota tähän asti olen keskustelussani käyttänyt. Ja pater
-Laurentius, joka saksan kielellä oli ensiksi puhutellut Bilanghia,
-jatkoi latinaksi.
-
--- Helmikuussa vuonna 1584 saapui Englantiin, oleskeltuaan lähes kaksi
-vuotta mannermaalla, englantilainen aatelismies, nimeltä William Parry.
-
--- Parry, huudahti Bilangh ja hänen kasvonsa kävivät kalpeiksi,
-
-Vaan Laurentius Erici jatkoi levollisesti:
-
--- Taloudellinen rappiotila oli ajanut Parryn matkoille, hän toivoi
-mannermaalla voivansa jollakulla tavalla parantaa raha-asioitansa.
-Pariisissa hylkäsi hän protestantillisen opin ja tuli otetuksi
-katolisen kirkon helmaan. Venetiassa, jossa hän kauemmin oleskeli,
-joutui hän hurskasten jesuiittain pariin ja etenkin vaikutti pater
-Benedikt Palmio hänen ajatuskantaansa. Hän kuvaili sitä sortoa, jota
-katoliset kärsivät Englannissa, ja Parry päätti Jumalan kunniaksi ja
-hyvän asian edesauttamiseksi uskaltaa henkensä ja murhata Elisabetin,
-jonka Paavali IV äpäränä, kerettiläisenä ja valtaistuimen anastajana
-oli pannaan julistanut. Vankeudessa oleva Maria Stuart oli sitte
-Englannin valtaistuimelle koroitettava. Täynnä uskonintoa ja
-luottamusta asiansa menestymiseen läksi Parry Venetiasta, Palmio oli
-hänet runsaasti rahalla varustanut ja antanut hänelle suosituskirjeen
-Hannibal Codret'ille Pariisissa, Tämä hurskas isä vahvisti Parrya
-kaikin tavoin hänen mielipiteissään. Juhlallisella valalla sitoutui
-Parry pysymään aikeissansa ja nautti ennen lähtöään sakramentin
-jesuiittain kollegiossa Pariisissa.
-
--- Vaan hän ei lähtenyt yksinään. Häntä seurasi nuori ranskalainen,
-jota elähytti kunnioitus pyhää kirkkoa kohtaan, sama viha kerettiläisiä
-vastaan ja sitäpaitsi mitä suurin myötätuntoisuus Maria Stuartia
-kohtaan, jonka kruunun Elisabeth oli vääryydellä anastanut.
-
-Laurentius Erici loi katseensa Bilanghiin, jonka otsalla suuret
-hikikarpalot välkkyivät, sitte jatkoi hän:
-
--- Tämä nuori ranskalainen nimeltä -- vaan miksi mainitsisin hänen
-nimeään, kenties hänellä itsellänsäkin jo on toinen -- ei ollut
-aatelista sukuperää, vaan hän oli saanut huolellisen kasvatuksen. Hänen
-isänsä oli herttua Guisen linnan hoitaja, ja poika oli kasvatettu
-Reimsin kollegiossa pyhien isien silmien alla. Sitte oli hän oleskellut
-monta vuotta Italiassa ja oli perinpohjaisesti tutkinut lääketiedettä.
-
-Isältänsä, joka oli harras Guisein puoluelainen, oli hän kuullut paljon
-ihanasta Maria Stuartista, joka oli kasvatettu enojensa luomi
-Ranskassa, Hänessä syntyi vähitellen kiivas, silmitön viha Elisabetia
-vastaan. Sitä paitsi oli hän rajattoman kunnianhimoinen. Hän uneksi
-suuresta, loistavasta tulevaisuudesta, ja Parryn tuumat sopivat hänen
-omiinsa, sillä miten oli Maria Stuart palkitseva niitä, jotka hänen
-valtaistuimelle auttoivat? Nuori ranskalainen lääkäri liittyi
-maallikkojäsenenä pyhän Loyolan veljeskuntaan, ja sitte läksi hän
-Parryn kanssa matkalle.
-
-He saapuivat onnellisesti Englantiin. Alussa kävi kaikki hyvin. Parry
-tekihe kiivaaksi protestantiksi, hän kirjoitti kuningattarelle ja
-lupasi ilmoittaa hänelle monta salaisuutta, jotka hän oli saanut
-matkallansa urkituksi. Kuningatar päästi hänet puheillensa ja mieltyi
-häneen suuresti. Nyt oli helppo toimia eteenpäin.
-
-Parry päätti murhata kuningattaren, kun tämä käveli St. James
-puistossa, ja sitte paeta venheellä, jota hänen serkkunsa Nevil, jonka
-Parry oli ottanut salaisuuteen osalliseksi ja johon hän luotti, piti
-Thames-virralla valmiina. Mutta juuri kun Parry odotti suotuisaa
-tilaisuutta murhan toimeenpanemiseen ja hänen ystävänsä nuori
-ranskalainen lääkäri ja Englannin katolilaiset valmistelivat
-vallankumousta, joka oli puhkeava heti, kun Elisabet oli murhattu,
-tapahtui sattuma, joka saattoi koko yrityksen raukeamaan.
-
-Pariisissa kuoli maapaossa elävä englantilainen katolilainen,
-Westmorelandin kreivi lapsettomana. Tuskin oli Nevil, joka oli vainajan
-läheinen sukulainen, saanut tästä tiedon, kun hän rupesi kavaltajaksi.
-Hän arveli, että jos hän kuningattarelle ilmaisisi Parryn hankkeet,
-voisi hän saada Westmorelandin arvon ja omaisuuden. Hän läksi
-Leicesterin kreivin luo ja tunnusti hänelle koko salaliiton. Parry
-vangittiin heti ja tunnustikin kohta aikeensa. Hänen papereistaan
-saatiin selville, että Parrylla oli muitakin osallisena salaliitossa.
-Etenkin pater Chreiton ja kardinali Como olivat mainittuna. Vaan
-ainoastaan Parry joutui yksinään kerettiläisten raadeltavaksi. Loyolan
-veljeskunta oli antanut heti Westmorelandin kuoltua varoitushuudon
-kuulua, ja sen jäsenet olivat paolla pelastuneet. Myös nuori
-ranskalainen lääkäri pääsi pakoon; puolen tuntia ennen kuin
-kanuunanlaukaus ilmaisi sataman suljetuksi, oli hänen onnistunut päästä
-norjalaiseen laivaan, joka purjehti Bergeniin. Sieltä matkusti hän
-Tukholmaan, hänen mainitaan oleskelleen jonkun aikaa Juhana kuninkaan
-hovissa, sitte näyttää hän kadonneen näyttämöltä, Vaan Parry kärsi
-kauhean kuoleman.
-
-Laurentius Erici vaikeni ja loi terävän katseen mestari Bilanghiin.
-Tämä oli tuskallisen mielenliikutuksen tilassa, kädellään pyyhki hän
-suuria hikikarpaloita otsaltaan ja punertavia pilkkuja alkoi ilmaantua
-hänen kalpeille kasvoilleen.
-
--- Ovatko hornan henget ilmaisseet kaikki salaisuutensa, puhkesi hän
-viimein sanomaan, vai oletteko Te niitä, joilta ei mitään ole
-kätkettyä, joiden korviin kuiskataan ne rikokset ja ne salatut asiat,
-mitkä rippituolin edessä tunnustetaan hämärästi valaistuissa kirkoissa,
-ja joiden tahtoa tuhannet, jopa miljoonat sydämmet ja omattunnot
-tahtomattansa, tietämättänsä noudattavat. Kuka Te olette?
-
--- Minä en ole se, jolta minä näytän, enkä näytä siltä, mikä minä olen.
-Minulla ei ole omaa tahtoa, sillä minä olen tahdoton, vaan minun
-tahtoani tottelevat monet. Minä tiedän niin paljon, kuin minun on
-sallittu tietää, ja unhotan sen taas, kun niin on tarpeellista. Minulla
-ei ole nimeä, kotoa, ei isänmaata, ei perhettä, mitkä sitoisivat minua
-johonkuhun, vaan kuitenkin sitovat minua kahleet vahvemmat kuin
-tuhatvuotisten puiden juuret.
-
--- Siis perinde ac cadaver [niinkuin ruumis], sanoi mestari Bilangh
-synkästi.
-
--- Perinde ac cadaver, toisti Laurentius Erici.
-
-Hetken hiljaisuus syntyi.
-
--- Minä luulin, että Loyolan veljeskunta on minut jo unhoittanut, sanoi
-Bilangh.
-
--- Me emme unhoita mitään. Meidän kahleemme on pitkä ja löysä, vaan
-luja. Veljeskuntamme on kuin ympyrä, sen keskustana on kenraali ja
-hänestä alkaen on lukematon jono veljiä aina periferiaan saakka. Mutta
-niinkuin joka piste periferialla voidaan säteen kautta yhdistää
-keskustaan, samoin on jokainen yksityinen jäsen katkeamattomalla
-siteellä yhdistetty veljeskuntaan ja keskipisteeseen. Hänessä yhtyvät
-kaikki langat, ketjut ja kahleet, hän tiukkaa niitä, milloin hän
-hyväksi näkee, hän löysää ne, milloin hän sen parhaaksi katsoo. Teidän
-kahlettanne hän nyt pinnoittaa, arvoisa mestari Bilangh.
-
--- Mitä Claudio Aquaviva minulta vaatii?
-
--- Kuulkaa sitte, sanoi Laurentius Erici, vetäen tuolinsa lähemmäksi ja
-alentaen äänensä kuiskeeksi. Kuningas Sigismund on heikko ja epäröivä,
-ja vaikka hän onkin kirkon harras ja uskollinen poika, niin olisi monta
-asiaa toisin, jos hän olisi osoittanut suurempaa tarmoa ja voimaa.
-Claudio Aquaviva on kiinnittänyt huomionsa etenkin näihin asioihin ja
-huomannut, mikä ääretön hyöty siitä olisi kirkolle, jos pohjoiset maat
-taas saataisiin takaisin katolisen kirkon helmaan. Nyt on tilaisuus
-sopiva; mutta niin kauan kuin Kaarlo herttua on elossa, eivät aikeemme
-onnistu. Mutta useasti on sattuma äkkiä muuttanut historian juoksua,
-monet suuret aikeet ovat unhoon painuneet kantajiensa kanssa, ja
-monelta maan mahtavalta on miekka kiertynyt kädestä keskellä
-voittokulkua.
-
-Koska siis sattuma voi olla niin hyödyllinen sille pyhälle asialle,
-jota me ajamme, olemme me ottaneet pitääksemme vähän siitä huolta. Me
-välistä sitä hiukan joudutamme, välistä hiukan viivytämme. Vai
-luuletteko, että minä turhanpäiten olen tehnyt tämän pitkän matkan?
-Vahvistaakseniko linnan päämiehiä heidän vastarinnassaan? Se olisi
-turhaa, sillä jo parin kolmen päivän kuluttua on linna herttuan
-hallussa. Hän on tuleva linnan muurien sisälle, mutta hän ei ole
-elävänä täältä ulosmenevä.
-
--- Ja, kenen on Aquaviva määrännyt näyttelemään Jacques Clementin ja
-Balthasar Gerardin osaa?
-
--- Teidät, vastasi Laurentius Erici lyhyesti.
-
--- Murhaa, siis aina vaan murhaa? Eikö Loyolan hurskaat isät muuta voi
-suunnitella?
-
--- Luuletteko sitte, että me olemme tulleet maan päälle rauhaa
-rakentamaan? Sota on meidän elementtimme. Missä taistelu raivoaa, siinä
-olemme me sitä virittelemässä, siksi kunnes koko maanpiiri on
-vallassamme ja kaikki omattunnot, sielut ja mielet seuraavat
-viittaustamme. Ja voi sitä, joka meitä vastustaa, hänen me muserramme.
-
--- Ja jos minä nyt syystä tai toisesta kieltäytyisin tottelemasta
-kenraalin käskyjä? Jos minä nyt en suostuisi ryhtymään tekoon, jota
-laki ja yhteiskunta tuomitsee rikoksena?
-
--- Rikoksena, toisti Laurentius Erici kylmästi. Minä huomaan, että
-oleskelu kerettiläisten seassa on himmentänyt Teidän käsityskantaanne
-ja laimentanut intoanne. Eikö pyhä Tuomas ole opettanut, että
-kerettiläisen henki on arvoton, koska hänen sielunsa kuitenkin joutuu
-kadotukseen? Eikö veljeskuntamme säännöissä, joita kaikissa
-kollegioissa luetaan, selvästi opeteta, että jokaisella alamaisella on
-oikeus tappaa ruhtinaansa, jos tämä on vallananastaja ja usurpatori, ja
-että semmoinen työ tuottaa ikuista kunniaa. Ja eikö kuuluisa isä
-Johannes Mariana, joka Roomassa, Pariisissa ja Palermossa on pitänyt
-luentoja, kirjassaan "De rege", joka on saavuttanut kenraalimme
-Aquavivan ja kaikkien pyhien isien mitä suurimman hyväksymisen, opeta
-samaa? Eikö hän ylistä ja aseta pyhien marttyyrien kaltaisiksi niitä,
-jotka semmoiseen tekoon uskaltavat ryhtyä?
-
-Eikö Kaarlo ole pääkerettiläinen? Painaahan häntä paavillinen
-pannakirous. Eikö hän ole kieltäytynyt paavia tottelemasta, ja eikö
-kuka hyvänsä voi häntä tappaa ilman vähintäkään omantunnon vaivaa? Eikö
-paavilla ole oikeus eroittaa harhauskoisia ruhtinaita? Olemmeko
-milloinkaan tästä uskonkappaleesta luopuneet? Teidän mielipiteenne ovat
-todellakin lapsellisia, sanoi Laurentius Erici, ja hänen silmänsä
-loistivat vihasta ja innosta.
-
--- Oli aika, jolloin minäkin olin täysin vakuutettu lausumainne
-mielipiteitten oikeudesta. Vaan ajatukseni ovat kenties hieman
-muuttuneet aikojen kuluessa.
-
--- Ja niin puhelee mies, joka Parryn kanssa oli valmis murhaamaan
-Elisabetin ja toimeenpanemaan vallankumousta.
-
--- Asia olikin vähän toista laatua. Mitä silloin olisin ollut valmis
-tekemään nuoruuden innossa ja myötätuntoisuudesta Maria Stuartia
-kohtaan, siihen en nyt kenties enää ole halukas toisen käskystä. Mitä
-liikuttaa minua herttua ja Sigismund, mitä koskee minua Aquaviva? Minä
-rikon kahleeni, enkä tahdo tietää mitään koko Loyolan veljeskunnasta.
-
--- Se, joka kerran on liittynyt meihin, sitä ei mikään maallinen valta
-voi käsistämme päästää. Kavahda itseäsi, onneton!
-
--- Herttua ei luultavasti ole liitossanne, sanoi Bilangh kylmästi.
-
--- Ei suinkaan hän suojele sitä, joka on ollut liitossa Elisabetin
-henkeä vastaan.
-
--- Ah, huudahti Bilangh, katsoen hämmästyneenä vieraaseen, nyt alan
-huomata, että olen vallassanne.
-
--- Vaan Aquaviva ei vaadi niin suurta palvelusta ilman palkintoa. Hän
-tarjoaa henkilääkärin paikan jonkun hallitsijan hovissa ja
-viisikymmentä tuhatta hollantilaista guldenia.
-
--- Kuka takaa minulle, että tämä lupaus pidetään'
-
--- Emmekö me ole julistaneet Balthasar Gerardia marttyyriksi ja
-antaneet suuria tiluksia hänen perillisillensä Franche-Comtéssa ja
-runsasta eläkettä?
-
--- Millä tavoin on se tapahtuva? kysäsi Bilangh.
-
--- Salaa ja taitavasti. Jacques Clement ja Balthasar Gerard ovat
-saattaneet meitä huonoon huutoon muutamain hurskasten mielestä. Tikari
-ja pistooli puhuvat liian äänekästä kieltä. Myrkky tekee hiljaisempaa
-työtä.
-
--- Myrkky, sanoi Bilangh ivallisesti; eikö aqva tofana ja muut tunnetut
-liuokset jätä yhtä selviä merkkejä? Eikö sairauden oireet, mustunut ja
-vääntynyt ruumis puhu yhtä kaunopuheliasta kieltä kuin tikarin haava
-tai pistoolin luodin tekemä reikä? Lapsellisuuksia!
-
--- Malta, ja kuule minua. Eivät olisi Loyolan veljet saavuttaneet niin
-suurta mainetta, elleivät he monessa asiassa olisi muita ihmisiä
-viisaammat. Katsoppa tänne, ja pane mieleesi. Ja Laurentius Erici veti
-poveltansa pienen kristallipullon, joka oli täytetty vedenvärisellä
-nesteellä.
-
--- Kaukana Intiassa polttavan auringon alla kasvaa mehuisa unikukka
-tulipunaisine kukkineen. Sen tummasta mehusta valmistavat alkuasukkaat
-huumaavaa nestettä, jolla he sitte hankkivat itselleen suloisia
-unelmia. Vaan eräs veljeskuntaamme kuuluva isä, joka lähetyssaarnaajana
-siellä oleskelee ja jolle luonnon salaisuudet ovat tuttuja, on pitkien
-kokeiden perästä valmistanut siitä vaalean, vedenkarvaisen muunnoksen,
-mikä voimaan ja vaikutuksiin nähden voittaa karkki, mitä tähän saakka
-on nähty. Tämän keksintönsä on hän tarjonnut veljeskunnallemme ja
-suurena salaisuutena on se säilytettävä. Sillä on ihmeelliset
-vaikutukset.
-
-Bilangh kuunteli huomaavaisesti.
-
--- Muutama pisara tätä nestettä on mitä vahvinta lääkettä, tuokiossa se
-poistaa ankarat kivut tuntumattomiin ja tekee sairaista terveitä, vielä
-muutama pisara lisäksi antaa rauhoittavan levon ja suloisia unelmia,
-vaan jos annosta enennetään niin paljon, kuin tämän pullon sivuun
-piirretyt viivat osoittavat, seuraa auttamattomasti kuolema. Ei
-tarkinkaan silmä, viisainkaan lääkäri voi huomata mitään outoa, kaikki
-on tapahtunut luonnollisesti, ilman tuskaa, ilman taistelua. Siitä on
-meillä jonkinlainen kokemus, siitäkin, jatkoi hän kylmästi.
-
--- Ihmeellistä, mutisi Bilangh.
-
--- Tämän nesteen annan Teille, toimikaa varovaisesti! Pieni annos tätä
-viinipikariin, ja maailma saa kuulla hämmästyttävän uutisen, vaan
-harvat tietävät sen syyn. Sigismund istuu vankasti istuimellaan ja
-hänen perästään kuljemme me voittokulussa.
-
-Vaan hetki on myöhäinen. Mitä ikinä teetkin, jos siitä vaan on pyhälle
-kirkolle hyötyä, niin ota täydellinen absolutsioni. Neitsy Maria ja
-kaikki pyhimykset sinua suojatkoot ja antakoot sinulle voimaa -- ja
-pater Laurentius teki ristinmerkin Bilanghin yli.
-
--- Hyvää yötä!
-
--- Minä tahdon miettiä asiaa, vastasi Bilangh.
-
-Laurentius Erici kulki huoneeseensa ja lähetettyään pois linnan
-palvelijan, joka oli hänelle tulta näyttänyt, laskeutui hän vuoteelleen
-ja nukkui kohta sitkeään uneen.
-
-Mutta huoneessaan jatkoi mestari Bilangh kävelyään, vaipuneena syviin
-mietteisiin.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-Luostarin puutarhassa.
-
-
-Seuraavana aamuna nousi aurinko kirkkaana. Yöllä oli ollut kova kaste,
-vesihelmiä kimalteli ruohostossa, ja tyynenä lepäsi meren pinta. Ilma
-oli läpikuultava, kuten useasti syksyllä ja lehtipuut loistivat
-punaisissa ja kellertävissä syksyverhoissaan. Kaupungissa oli taas
-kaikki herännyt eloon ja liikkeeseen. Vahtisotamiehiä muutettiin,
-porvarit kokoontuivat torille aseharjoitukseen. Aksel Kurjen
-alapäälliköt kulkivat kiiruhtaen paikasta toiseen, täyttäen herransa
-käskyjä. Itse oli hän vastikään tarkastanut tärkeämmät paikat, etenkin
-viipyen Karjaportilla, jossa oli lukuisampi vartioväestö, ja niillä
-porteilla, jotka olivat meren puolella. Satamassa purettiin niiden
-laivojen lastia, joiden oli onnistunut saapua kaupunkiin, ja kaikkialla
-oli touhua ja kiirettä. Samalla kuvautui ihmisten kasvoissa
-jonkunlainen hermostunut jännitys ja arasti katseli moni porvari
-sotamiehien liikkeitä ja innokkaita varustuspuuhia. Eikä ihmekkään,
-että ihmisten mielet olivat jännityksissä, sillä voihan herttua saapua
-millä hetkellä hyvänsä ja tietämätöntähän oli, mitä tuleva hetki oli
-tuova mukanansa.
-
-Kuningattaren kadun varrella, lähellä tuomiokirkkoa oli pormestari
-Herman Bröijerin talo. Se oli hansalaiseen tapaan rakennettu,
-suippokattoinen ja sen ajan oloihin verraten jotensakin muhkea. Katto
-oli peitetty ruskeaksi poltetuilla tiileillä, ikkunat olivat korkealla
-maasta ja alaikkunat rautakangilla suojatut. Ylinen oli tilava, parasta
-aikaa hinattiin sinne kaikenlaista tavaraa, verkapakkoja y.m., sillä
-siellähän ne olivat paraiten suojassa rauhattomina aikoina. Pormestari
-oli nimittäin suuri tukkukauppias, Saksan ja Hollannin tuotteita oli
-ahdettu hänen säilöaittoihinsa ja hänen laivansa kyntivät Itämerta.
-
-Jykevä ja raskas tamminen ovi sulki sisäänkäytävän kadulta. Ovelta
-johtivat leveät, paksuista lankuista tehdyt ja kaidepuilla varustetut
-portaat yläkertaan, jossa suuresta himmeästi valaistusta etehisestä
-päästiin asuinhuoneisiin. Vanhat, sileäksi tahotut tammipöydät ja
-jakkarat, lukuisat tina- ja kupariastiat, ikkunat lasiruutuineen,
-joissa nähtiin muutamia lasimaalauksiakin, todistivat isännän
-varallisuutta ja antoivat asunnolle kodikkaan näön.
-
-Vaikka kaikkialla kaupungissa oli touhua ja hälinää, etenkin siitä
-syystä, että porvarien taloihin oli majoitettu sekä kotimaista että
-puolalaista sotaväkeä, vallitsi pormestarin talossa syvä hiljaisuus.
-Hänen talonsa oli vapautettu majoituksesta; Arvid Tavast ja Aksel Kurki
-olivat tehneet sen myönnytyksen, sillä tavoin toivoivat he lujemmin
-kiinnittävänsä kaupungin korkeimman hallitusmiehen siihen asiaan, jota
-he ajoivat.
-
-Pihan puolella olevassa huoneessa, jonka ikkunat antoivat tuomiokirkon
-puutarhaan, istui pormestari Herman Bröijer. Hänen harmahtava tukkansa
-osoitti, että hän oli jo yli keski-ijän, mutta hänen eloisat silmänsä,
-joista katse rohkeasti kohtasi sitä, jonka kanssa hän puheli, hänen
-vielä suora vartalonsa ja voimaa ja tarmoa osoittava olentonsa
-hehkuivat nuoruuden tulta ja voimaa. Nyt päilyi hymy hänen huulillansa,
-otsan rypyt olivat sileät, ja kaikki osoitti, että hän tällä hetkellä
-oli unhoittanut sekä herrat tuolla linnassa että merellä purjehtivan
-herttuan. Ja olihan syytäkin, sillä hänen poikansa Antonio, joka kolme
-vuotta yhtä mittaa oli oleskellut ulkomailla opintoja harjoittamassa ja
-siellä saavuttanut lainopin tohtorin arvon, oli palannut kotia
-viipyäksensä täällä kauemman aikaa.
-
--- Niin poikani, sanoi pormestari, rauhattomaan aikaan palajat kotia,
-kaupunki on sotaväkeä ja touhua täynnä, linnassa on koossa maamme
-aatelisto perheineen, herttuaa odotetaan joka päivä tulevaksi. Me
-porvarit taas, jotka rauhallisissa oloissa hyödymme ja vaurastumme,
-olemme nyt kuin jyvät kahden myllykiven välissä, jos liitymme
-ylimmäiseen tai alimmaiseen, niin muserrumme murskaksi joka
-tapauksessa.
-
-Antonio, nuori kukoistava mies, jolle musta puku ja hieno,
-suippokärkinen parta antoivat miehekkään ulkomuodon, leikitteli
-miekankahvallaan ja kuunteli tarkkaavaisesti isänsä puhetta.
-
--- En ole vielä ennättänyt oikeen perehtyä kotioloihin. Kuinka
-vähäpätöiseltä näyttää täällä kotona kaikki, kun vertaan näitä oloja
-niihin maihin, joissa olen viimeiset vuodet viettänyt. Venetsian
-palatsit, Saksan kaupungit, Hollannin uhkeat teollisuuden-pesäpaikat
-häämöittävät vielä muistossani. Ja tuo tuomiokirkkokin tuossa, kuinka
-vähäpätöinen se on verrattuna niihin suurenmoisiin temppeleihin, joita
-Euroopan kansat vuosisatoja ovat rakentaneet. Mutta kuitenkin
-on kaikki täällä niin rakasta, niin tuttua, jokainen esine muistuttaa
-jostakin iloisesta lapsuuden hetkestä. Tuo vanha pihlajakin
-tuomiokirkontarhassa, josta ennen poikana kapusimme marjaterttuja
-ottamaan, rehoittaa vielä, vaikka räntistyneenä. Toivoit kuitenkin,
-että taas kohta kotiudun.
-
--- Niinpä kyllä, vastasi pormestari. Olen odottanutkin sinua tulevaksi,
-ajat ovat tukalat ja kahdessa päässä on aina enemmän viisautta kuin
-yhdessä. Sillä tiedä, poikani, että minä pelaan uhkarohkeata peliä, ei
-ainoastaan omaisuuteni vaan myös henkenikin voi olla vaarassa.
-
-Hänen otsansa vetäytyi ryppyihin ja luja päättäväisyys kuvautui hänen
-piirteissään.
-
--- Katso tässä, sanoi pormestari, ottaen pöydältä painetun lentokirjan,
-on Söderköpingin valtiopäiväin päätös. Saksaksi, latinaksi ja ruotsiksi
-painettuna on sitä levitetty lukemattomissa kappaleissa ympäri
-valtakuntaa. Herttua on sen kautta asetettu valtiohoitajaksi ja
-kuninkaan käskyiltä kielletään lainvoima, ellei herttua ja neuvoskunta
-ole niihin suostumustansa antaneet. "Valtakunnan uskottomina miehinä ja
-isänmaan hävittäjinä pidettäköön niitä, jotka tästä luopuvat", jatkoi
-pormestari.
-
--- Ei ole vielä paljon aikaa siitä kulunut, kun Sigismund vaati meiltä
-uuden uskollisuusvalan. Ja häneen sitoo meidät sitäpaitsi väkivalta,
-sillä niinkauan kuin Arvid Tavast ja Aksel Kurki täällä komentavat,
-täytyy meidän hyppiä heidän pillinsä mukaan. Neuvo, poikani, ja sano,
-mitä sinä ajattelet näistä asioista.
-
-Antonio, joka huomaavaisesti oli kuunnellut isänsä puhetta, nousi
-istuimeltaan, astui pari kertaa ympäri laattian, otti sitte lentokirjan
-käteensä, tarkasti sitä ja lausui:
-
--- Älä vaadi, että minä lakitieteelliseltä kannalta näitä asioita
-arvostelisin. Sillä kansainvälinen ja valtio-oikeus on vielä
-kehdossansa ja ne nerokkaat mietteet, jotka Hugo Grotiusen päässä
-piilevät, eivät tule asioiden juoksua muuttamaan, jos ne levenevätkin
-laajempiin piireihin. Sillä tällä alalla tulee aina voima olemaan
-oikeutta, jos herttua voittaa, on hän oikeassa, koska hänen puolellansa
-ovat Ruotsin säädyt, jos Sigismund voittaa, on hän oikeassa, koska hän
-on kuninkaaksi kruunattu ja hänellä on perintöoikeus valtaistuimeen.
-
-Mutta tämä hyrskylaine, mikä nyt uhkaa nielaista pyörteeseensä meidän
-pienoisen yhteiskuntamme, se ei minua peloita, ja jos tahdot kuulla
-minun neuvoani, niin liity herttuaan, se on viisainta sekä nykyhetkellä
-että myös tulevaisuudessa.
-
-Katso, en ole ummessa silmin kulkenut matkoillani. Haudanhiljaista
-alkaa olla Espanjassa, elo ja virkeys poistuvat Italiasta,
-inkvisitsioni ja jesuitat siellä rauhaa levittävät. Bolognan
-yliopistossa kerran ne luottehet lausuttiin, joilla Rooman laki sitte
-vasallien linnat raunioiksi muserti ja taas uuden yhteiskuntalaitoksen
-vesat sai raunioilla versoamaan, nyt kohoaa yliopiston vastapäätä
-inkvisitsionin huoneusto, ja sen synkkää varjoakin kammoen välttävät
-ohikulkevat. Sotien raatelema on Ranska, Englanti kukoistaa Elisabetin
-valtikan alla, vapaus ja varallisuus siellä karttuvat.
-
-Mutta Alamaissa, isäni, kylvetään tulevaisuuden siemen, siellä vapauden
-Phoenixlintu piakkoin kullanhohtavana tuhasta kohoaa. Onko Filip,
-ovatko jesuitat ja Espanjan legionat voineet kahlehtia hollantilaisten
-vapautta? Päinvastoin. Kun minä oleskeltuani Italiassa saavuin
-Hollantiin, oli ikäänkuin ahdistavasta vankiluolan ilmasta olisin
-astunut Jumalan kirkkaaseen päivän paisteeseen. Hollannin tasavalta
-ei enää ole Espanjan maakunta, se on jo kohonnut valtamerien
-kuningattareksi. Sen kauppamiehet ovat ruhtinaita rikkaudessa ja
-voimassa, ja Intian aarteet kokoontuvat heidän käsiinsä. Tiede ja taide
-sulostuttavat asukasten elämää ja luontokin näkyy elpyneen vapauden
-valossa, sillä Hollannin puutarhoissa tuoksuaa etelän loistava
-kukkaismaailma.
-
-Jos asetumme herttuan puolelle, kuulumme siihen puolueeseen, jonka
-etunenässä Hollanti ja Englanti käyvät, jos taas Sigismundiin liitymme,
-silloin käymme jesuitain ja paavinvallan talutusnuorassa.
-
-Mielihyvällä oli pormestari kuunnellut poikansa puhetta.
-
--- Sanasi ovat sattuneet sydämmeeni ja karkoittaneet monta epäilystä.
-Useasti olen näitä asioita harkinnut ja nähnyt selvänä sen uran, jota
-on kulkeminen. Kunnianhimo on herttuan näille retkille ajanut, hän
-tavoittelee Ruotsin kruunua, joka nyt jo hänen päänsä päällä
-kimaltelee, mutta hänen voittonsa on sentään porvarin ja talonpojan
-voitto, hänen tappionsa porvarin ja talonpojan tappio.
-
-Useimmat porvarit kallistuvat herttuan puolelle, ainoastaan harvat
-suosivat Sigismundin ja herrojen asiaa. Ja jos aateliset ja puolalaiset
-pääsevät tässä maassa hallitsemaan, pelkään pahoin, että kaikki laki ja
-oikeus katoaa ja mielivalta rehoittaa kuten ohdakkeet huonossa
-pellossa. Vaikea on edeltäpäin arvata täsmälleen asiain loppua, vaan
-luotan herttuan voittoon. Minua epäillään linnassa, Arvid Tavast ja
-Aksel Kurki vartioivat minua epäluuloisesti. Vaan pitäkäämme me kaksi
-yhtä. Luotan sinuun. Nyt tekoon ja toimeen! Minua on kutsuttu linnaan.
-Hyvästi siis!
-
-Pormestari otti keppinsä ja laajan viitan, levitti sen harteilleen,
-esille kiiruhtava palvelija toi tinatuopissa pormestarin aamujuoman,
-vaahtoavaa olutta, ja niin vahvistettuna suuntasi hän kulkunsa linnaan.
-
-Kohta sen jälkeen poistui myös Antonio kotoa. Hän kulki yli raastuvan
-torin, poikkesi vasemmalle ja pysähtyi Alakadulla olevan talon
-edustalle. Hetken epäiltyään avasi hän portin ja astui pihalle.
-
-Talo, johon Antonio meni, oli aivan vastapäätä linnaa. Ainoastaan katu
-eroitti sen kaupungin muurista. Kapea salmi oli taas muurin ja
-linnansaaren välillä. Talon pääty oli katua vasten, sen pitkät sivut
-pihan puolella, Päädyssä oli vaan kaksi akkunaa, nekin korkealla maasta
-ja rautakangilla suojatut, muut akkunat antoivat pihan puolelle. Pihan
-ja kadun eroitti toisistaan puolen sylen korkuinen muuri, siihen oli
-istutettu paksu raudoitettu portti. Koko talo oli siis linnoituksen
-kaltainen, ja kun portti oli suljettu, ei siihen ollut niinkään helppo
-tunkeutua.
-
-Mainitun talon omistajana oli tähän aikaan Katarina Bröijer,
-pormestarin veljen leski. Hänen miehensä oli kuollut jo muutama vuosi
-sitte ja oli jättänyt leskellensä melkoisen omaisuuden. Katarina rouva
-oli saksalaista sukuperää; Lybekissä oli hän viettänyt nuoruutensa
-päivät. Siellä oli pormestarin veli kauppamatkalla rakastunut häneen ja
-palatessaan toi hän mukanaan nuoren, kukoistavan vaimon. Siitä oli jo
-neljä vuosikymmentä vierähtänyt, ja Katarina rouva oli jokseenkin
-perehtynyt uuteen kotimaahansa. Ensi alussa oli kaiho useasti kalvannut
-hänen mieltänsä, ja surumielin oli hän monta kertaa luonut katseensa
-merelle seisoessaan kaupungin muurilla, josta voi nähdä, kuinka laivat
-levitetyin purjein liitelivät Uurasta kohti.
-
-Miehensä kuoltua oli Katarina rouva, joka tunsi yksinäisyyden käyvän
-painavaksi, Lyhekistä kutsunut sisarensa tyttären Gertrudin, aikoen
-tehdä hänet omaisuutensa, perijäksi. Varhain eräänä keväänä oli Gertrud
-saapunut ensimmäisillä laivoilla Lybekistä. Kun tuo solakka,
-sinisilmäinen tyttö astui Katarina rouvan kynnyksen yli, tuoden
-terveisiä ja tietoja hänen lukuisilta sukulaisiltaan ja tuttaviltaan
-tuolta mahtavasta hansakaupungista, silloin tunsi Katarina elpyvänsä ja
-heräävänsä uuteen eloon. Tyttö tuli kohta hänen silmäteräksensä. Kaikki
-se hellyys, jota hän lapsettoman avionsa aikana ei ollut ollut
-tilaisuudessa osoittamaan, sen tuhlasi hän nyt Gertrudille.
-Helliteltynä, yltäkylläisyydessä kasvoi Gertrud kuin kukoistava ruusu
-ja palkitsi siten Katarina rouvan huolenpidon.
-
-Pihalta johtivat portaat, melkein samankaltaiset kuin pormestarinkin
-talossa, etehiseen. Antonio, jolle kaikki esineet tässä talossa olivat
-tuttuja, kiiruhti etehisestä suoraapäätä sisäsuojiin. Samassa hän
-kuitenkin huomasi jotakin, mikä teki häneen tuskallisen vaikutuksen,
-mistä syystä, sitä hän ei voinut selvittää. Naulassa seinällä riippui
-pitkä ratsumiehen viitta, laattialla huomasi hän suuret keltaisella
-nahalla kaulustetut ratsusaappaat, joihin suuret kannukset olivat
-kiinnitetyt, ja vieläpä päällepäätteeksi nurkassa oli nojallaan pitkä
-miekka, jonka olkahihnaan kullankimalteleva vaakuna oli ommeltu.
-
--- Mitähän nämä esineet tässä talossa merkitsevät, arveli Antonio, vaan
-kykenemättä vastaamaan tähän kysymykseen astui hän huoneeseen.
-
-Katarina rouva istui kadun puolella olevan akkunan ääressä, hänen
-edessään oli suuri puitteisiin pingoitettu korko-ompelus, jota hän
-ompeli, vuorotellen erivärisillä langoilla, välistä vilahtaen pöydälle
-levitettyyn malliin. Pöydän toisessa päässä istui eräs mieshenkilö,
-jonka kasvonpiirteitä Antonio kuitenkaan ei voinut nähdä, koska tämä
-istui selin oveen päin. Puvusta päättäen oli hän sotilas.
-
-Katarina oli puettu mustaan, yksinkertaiseen pukuun. Valkea pitsikaulus
-ja myssyntapainen päähine antoivat hänelle arvokkaan, melkein
-nunnamaisen ulkonäön. Huomattuaan Antonion, näkyi hän ensin
-hämmästyvän, sitte osoittivat hänen kasvonsa vilpitöntä iloa, hän
-huudahti:
-
--- Tervetultua, Antonio! Kuinka odottamatonta! Luulimme sinun saapuvan
-vasta paljoa myöhemmin. Sitä suurempaa iloa tuottaa odottamaton tulosi.
-
-Hän nousi ja tervehti sydämellisesti Antoniota. Sitten loi hän
-katseensa muukalaiseen ja sanoi hiukan hämillään:
-
--- Sinä tapaat, Antonio, kotikaupunkisi sodan jaloissa. Minunkin
-rauhalliseen kotiini ovat sodan seuraukset tunkeutuneet, vaikka
-miellyttävämmässä muodossa kuin muualle. Jalosukuinen herra Adam
-Janecki, kapteeni evesti Farensbachin rakuunoissa, jotka armollinen
-kuninkaamme Sigismund on lähettänyt kaupunkimme puolustukseksi,
-suvaitsee asua talossani, joka siten on tullut muusta majoituksesta
-vapautetuksi. Olen hänelle suuressa kiitollisuuden velassa, sillä hän
-on ollut minulle suureksi avuksi näinä rauhattomina aikoina.
-
-Muukalainen nousi ja tervehti Antoniota kohteliaasti. Antonio näki
-tavattoman kauniit, mutta pöyhkeät ja kelmeät ylhäisen miehen kasvot,
-joiden veltot piirteet todistivat runsaista elämän nautinnoista.
-Kapteeni Janecki oli huolellisesti puettu, ja hänen esiintymisensä
-miellyttävä.
-
--- Terve tultua, herra tohtori, Teistä olen paljon kuullut puhuttavan
-sen lyhyen ajan kuluessa, jonka olen asunut tässä talossa. Toivotan
-teille onnea ja luulen, että Teidän loistavat ominaisuutenne saattavat
-Teidät korkeaan arvoon kotimaassanne.
-
-Sitte kääntyi puhe päivän tapauksiin. Kapteeni Janecki näkyi vielä
-luottavan Sigismundin tähteen ja puhui paljon ja laveasti kuninkaan
-suurista ja mahtavista varustuksista, joilla hän aikoi kukistaa kaikki
-vastustajansa ja asettaa kaikkiin virkoihin ja luottamuspaikkoihin
-palvelijoitaan.
-
-Sitte keskeytti hän äkisti puheensa, pyysi anteeksi, että hänen täytyi
-poistua, vaan tärkeät virkatoimet vaativat hänen läsnäoloansa linnassa.
-Kun Katarina ja Antonio olivat jääneet kahden kesken, alkoi Katarina
-rouva kysellä uutisia kotikaupungistaan Lybekistä, josta Antonio nyt
-viimeksi tuli.
-
--- Serkkunne, hyvä täti, tuo arvoisa raatiherra, sukunsa pylväs ja
-tuki, voi hyvin, ja myös muut sukulaisenne. Minä tuon kirjeitä
-mukanani, paljon terveisiä, sekä lahjoja, jotka piakkoin lähetän
-Teille.
-
-Katarina rouva avasi kirjeet ja alkoi lukea niitä mielihyvällä, Antonio
-taas katseli odottavasti ympärilleen, vaan Gertrudia ei näkynyt
-missään. Katarina rouva huomasi viimein hänen kysyvät katseensa ja
-sanoi hymyillen:
-
--- Sinä kaipaat Gertrudia, hän on mennyt kävelemään, en tiedä tarkoin
-mihin, arvelen sentään, että tapaat hänet luostarin kirkkotarhassa, se
-on viime ajoilla tullut hänen lempipaikaksensa. Luulen sitäpaitsi, että
-tyttö on alkanut ikävöidä kotimaahansa, olen tarjoutunutkin seuraamaan
-häntä sinne ja oleskelemaan siellä jonkun aikaa, vaan hän on
-vakuuttamistaan vakuuttanut, ettei hän ollenkaan tätä nykyä halua sinne
-palata.
-
-Antonio varustihe lähtemään. Otettuaan jäähyväiset Katarina rouvalta
-suuntasi hän kulkunsa luostarinkirkon puutarhaan.
-
-Kaupungin kaakkoiskulmassa, siinä missä valtavat muurit yhtyvät
-toisiinsa n.k. munkkitornin luona oli luostarikirkko puutarhoineen.
-Ennen oli tässä ollut dominikanien eli mustainveljesten
-luostari. Reformatsiooni oli karkoittanut munkit heidän
-rauhallisista kammioistansa, säälimätön Kustaa Vaasa oli muuttanut
-luostarirakennukset vilja-aitoiksi, ja ne muurit, jotka ennen olivat
-kaikuneet munkkien askeleista, rukouksista ja hurskaista lauluista,
-alkoivat nyt rappeutua, ja ainoastaan hiirien nakerrukset häiritsivät
-yksitoikkoista hiljaisuutta. Itse luostarikirkko oli muutettu
-protestanttiseksi temppeliksi, ja suomalainen seurakunta vietti siinä
-jumalanpalvelustaan. Vaan luostaripuutarhassa, jossa ennen synkät,
-itseään kiduttavat dominikanit olivat käyskennelleet rukousnauhoineen,
-humisivat nyt lummeat vaahterat ja lehmukset, kantaen todistusta
-istuttajiensa hyödyllisestä toimesta. Niiden suhinassa kuului ikäänkuin
-ääniä menneiltä ajoilta, kertoen kamppauksista ja taisteluista, joissa
-ihmissydän oli saavuttanut mitä suurimman voiton, voiton itsensä yli.
-
-Puutarhan äärimmäisessä osassa oli matala turvepenkki lehmuksien ja
-vaahterien suojassa. Tämä oli Gertrudin lempipaikka. Siinä oli hänellä
-tapana istuskella tuntikausia, käsityö helmassa ja katse luotuna
-ulapalle, joka levisi Uuraan ja kaupungin välillä. Nytkin oli hän
-etsinyt turvapaikkansa, jo kaukaa näki Antonio hänen vaalean pukunsa
-loistavan puiden takaa. Syksyinen aurinko loi vinoja säteitään puiden
-lehdille, kamomillakasvi täytti ilman väkevällä tuoksullaan, syksyn
-kukat, jotka vielä yöhalloilta olivat jääneet eloon, rehoittivat
-kellertävissä puvuissaan, tanacetum, leontodon ja chrysanthemum
-upeilivat vielä myöhäisestä vuodenajasta huolimatta.
-
-Kellastuneet lehdet ja kuivat oksat ratisivat Antonion jalkain alla.
-Tämä kahina herätti haaveksijan ajatuksistaan. Hän käänsi päänsä ja loi
-katseensa tulijaa kohti. Auringon valo tuli sivulta, tunkeutui
-vaahterien tuuheiden lehtiryhmien läpi ja heitti vuorotellen väriseviä
-varjojaan ja kirkkaita kuvioitaan Gertrudin kasvoille. Vaan suuremmasta
-aukosta pääsi kirkas ilta-aurinko vapaasti kullanheleänä kimaltelemaan
-hänen ruskeissa hiuksissaan ja palmikossa, joka riippui pitkin selkää.
-Antonion odottamaton ilmestyminen ja siitä johtunut mielenliikutus oli
-vaikuttanut häneen hervaisevasti, kasvot näyttivät kalpeilta ja silmät
-loistivat tavallista suurempina. Vaan kohta voitti hän hämmästyksensä
-ja tervehti tuttavanomaisesti Antoniota.
-
--- Viimeinkin! Kuinka kauan olen sinua odottanut! Kuinka monasti olen
-tässä istunut, tähystellen joka laivaa, mikä kaupunkiamme kohti vaan
-pyrkii. Äärettömän iloinen olen tulostasi, ja hän ojensi kätensä
-Antoniolle.
-
-Antonio tarttui Gertrudin käteen, piti sitä kauan omassansa ja katsoi
-häntä silmiin.
-
--- Senpätähden tahdoinkin sinua hämmästyttää odottamattomalla
-tulollani, sanoi hän hetken kuluttua.
-
--- Nyt täytyy sinun asettua tähän viereeni ja kertoa tarkalleen, missä
-nyt olet oikeastaan oleskellut sen ajan, jonka olet ollut poissa kotoa.
-
-Antonio istuutui turvepenkille ja kuvaili lyhyissä piirteissä
-matkoistaan, olostaan Saksassa, Italiassa ja Hollannissa.
-
-Huomaavaisesti kuunteli Gertrud hänen puhettaan, niinkuin avaantunut
-kukka imee kastetta ja auringonvaloa, ja tarkasteli salaa hänen
-kasvonpiirteitään ja liikkeitään. Viimein sanoi hän hiukan soperrellen:
-
--- Luultavasti olet nyt niin kiintynyt noihin uusiin oloihin, että
-vastahakoisesti palajat kotia. Olet nähnyt siellä niin paljon
-loistavaa, ylhäistä ja hienoa, että me täällä näytämme sinusta sangen
-vähäpätöisiltä ja tyhmiltä.
-
-Antonio hymyili surumielisesti.
-
--- Siitä tulet kohta vakuutetuksi. Muistatko, Gertrud, minkä lahjan
-annoit minulle samana kesänä, jona läksin tälle pitkälle
-ulkomaamatkalleni?
-
--- Lahjanko? Sitä en voi todellakaan muistaa.
-
--- Tahdon auttaa muistoasi. Eräänä kauniina kesäpäivänä olimme tehneet
-huvimatkan vanhaan Viipuriin, tuonne luonnonihanaan paikkaan
-Suomenvedenpohjan rannalla. Isäni, täti Katarina ja muut huvimatkaan
-osanottajat olivat jääneet loitommalle, me taas kiipesimme tuolle
-äkkijyrkälle vuorenharjulle, josta on niin ihana näköala, yli metsien,
-siintävän selän ja viheriäin nurmikkojen. Sitte laskeuduimme alas
-pitkin äkkijyrkkää harjannetta. Sen juuressa pulppuaa kirkas ja kylmä
-lähde niityn tasaisesta pinnasta. Tällä lähteellä on ollut suuri maine
-aina pakanuuden ajoilta, ja monta tarua liikkuu siitä kansassa. Sinä
-kumarruit lähteen yli, ja kuvasi näkyi sen pohjalla viehättävänä ja
-rusoittavana. Äkkiä päästit sinä huudahduksen.
-
--- Katso, Antonio, minä olen löytänyt nelilehtisen apilaan, ja näytit
-sen minulle. Ja todellakin aivan lähteen vieressä kasvoi uhkea
-nelilehtinen apilas, kastellen lehtiään sen kristallikirkkaassa
-vedessä.
-
--- Vanha Vappu, jatkoit sitten, on sanonut minulle, että jos joku
-löytää nelilehtisen apilaan ja kastelee sen lehdet vanhan Viipurin
-lähteessä ja antaa sen rakastetullensa, niin tuottaa se suurta onnea ja
-ikuista rakkautta. Ja sitte annoit sen minulle ja käskit minun
-säilyttää sitä kallisarvoisena talismanina, Sitte juoksit nauraen
-tiehesi.
-
--- Ja sitte sinä heitit sen pois ja juoksit minun perästäni muiden
-luoksi, sanoi Gertrud hymyillen.
-
--- Minä kätkin sen huolellisesti, ja vein sen kerallani matkoilleni.
-Bolognassa mestari Guiseppe, taitava kultaseppä, teki sille
-turvallisemman säilöpaikan.
-
-Samassa veti Antonio poveltansa kultaisen, sydämmen muotoisen
-medaljongin, jonka yläpuoli oli viheriäisen tahkotun lasin peittämä.
-Sen alta näkyi nelilehtinen apilas, tietysti vaalentuneena ja kuivana,
-vaan viheriän lasin läpi näytti se tuoreelta ja nuortuneelta. Gertrud
-kalpeni, ja omituiset väreet ilmaantuivat hänen suupieliinsä.
-
-Vaan Antonio jatkoi:
-
--- Kuten viheriä lasi säilyttää apilaan vaalenemasta, samoin ihmissielu
-sisimmässä syvyydessä säilyttää kuvia, jotka eivät vaalene eivätkä
-haihdu, vaan paremmin kuin maalarien loistavat värit uhoittelevat aikaa
-ja pysyvät aina tuoreina, aina viehättävinä, siten todistaen
-ihmissielun ylevämpää alkuperää. Semmoisena kuvana on sielussani
-säilynyt tuo ihana kesäilta, korkea vuorenharjanne viehättävine
-kuvineen, ja sinä, Gertrud, kumartuneena peilikirkkaan lähteen yli. Kun
-kuljeskelin niissä uhkeissa palatseissa, joihin italialaiset ruhtinaat
-ovat koonneet maanmainioiden mestarien nerotuotteita, madonnankuvia ja
-ideaalisesti kauniita naisia, näin minä hengessäni aina toisen kuvan
-välkkyvän niiden takana, ihanamman, elävämmän ja tuoreemman ja silloin
-ajattelin minä sen taulun päähenkilöä tuolla kaukana kylmässä, vaan
-kuitenkin ihanassa pohjolassa, ja samoin kuin muuttolinnut, pääskyset
-ja peipposet pyramidein huikaisevasta maasta ja Italian orange- ja
-myrttilehdoista halajavat pohjolaan, samoin minunkin henkeni ikävöi
-tänne rakkaaseen kotimaahan, jossa aurinko loistaa niin vienosti, niin
-kullankellertävänä, ja jossa valoisat, hiljaiset kesäyöt täyttävät
-mielemme sanomattomalla ihastuksella.
-
-Antonio vaikeni ja loi katseensa Gertrudiin. Tämä hengitti raskaasti,
-ja hänen äsken vaaleat kasvonsa olivat saaneet rusoittavan hohteen.
-
--- Gertrud, sanoi Antonio melkein rukoilevasti, siitä on nyt
-toistakymmentä vuotta, kun sinä ensikerran saavuit kaupunkiimme. Minä
-muistan sen päivän tarkoilleen; olin silloin noin viidentoista vuoden
-vanha poikanen. Isäni ja Katarina-tädin kanssa olin tullut sinua
-vastaanottamaan. Ujona ja arastelevana astuit sinä maalle. Jo silloin
-tunsin ääretöntä myötätuntoisuutta sinua kohtaan. Sittemmin olemme
-viettäneet monta iloista hetkeä keskenämme, ja meidän lapsuutemme
-muistot ovat melkein samankaltaiset.
-
-Antonio vaikeni hetkisen, sitte jatkoi hän hiukan päättäväisemmin.
-
--- Sinä tiedät, Gertrud, että isäni hartain toivo on ollut, että me
-kaksi solmisimme elämän liiton. Hän on useasti puhunut minulle siitä.
-Ja jos oikein olen häntä ymmärtänyt, olisi tämä Katarina-tädinkin
-hartain toivo. Vaan ihmissydän on omituinen kappale, täynnä toiveita,
-mielitekoja, joita se ei itsekään tunne eikä ymmärrä. Se tavoittelee
-pilventakaisia, etsii onnea kaukana ja hylkää lähellä olevan, jota
-tarjotaan. Samoin oli minunkin laitani. Nyt vasta viime matkallani on
-kaikki minulle selvinnyt. Nyt tajuan, että rakastan sinua, Gertrud,
-että jo hamasta lapsuudestani olen sinua rakastanut. Elämän virvatulet
-eivät enää viekoittele minua harhateille, tieni on selvänä edessäni.
-Nyt olen tullut kuulemaan päätöstä sinun huuliltasi; kun viestit
-rauhattomuudesta ja herttuan aiotusta sotaretkestä saapuivat
-Hollantiin, tunsin maan polttavan jalkojeni alla ja päätin heti palata
-tänne. Kiihoittunut mielikuvitukseni kuvaili sieluni eteen kaikenlaisia
-vaaroja, jotka sinua uhkaavat, ja olen tullut sinua suojelemaan.
-
--- Kohtaloni on käsissäsi, Gertrud, ja jos sinun sydämmessäsi ei ole
-tilaa minun rakkaudelleni, niin särjen sen ihanan lähdekuvan, joka
-sieluni pohjassa päilyy, pirstaleiksi ja asetan sen sijalle toisen,
-ajan epäjumalan Molokhin, jolle kaikki uhrataan: kunnian. Käteni
-kykenee käyttämään miekkaa, Italian taitavimmat miekkailumestarit ovat
-olleet opettajiani, ja Rooman lain ongelmat ovat minulle tuttuja, ja
-niiden avulla aukenevat kaikki tiet, jotka muuten ovat suljetut.
-Alamailla on nykyrään sotapäällikköjen ja valtiomiesten koulu, minä
-tarjoan miekkani ja kynäni Morits Oranialaisen palvelukseen eikä hän
-ole niitä hyljäävä. Ja se tie johtaa kunniaan ja mahtavuuteen.
-
-Kun Antonio alkoi puhua, tajusi Gertrud vaistomaisesti, mitä oli
-tuleva, ja tunteiden tulva sai koko hänen sisällisen olentonsa
-värisemään, vaan sitte tyyntyi hän vähitellen ja nyt kuvautui hänen
-kasvoissaan vieno surumielisyys ja melkein ylenluonnollinen rauha
-loisti hänen silmistään.
-
--- Olen useasti mielessäni kuvitellut, että tämä hetki olisi tuleva, ja
-nyt se on tullut, -- Antonio, ja pikemmin kuin olisin voinut
-aavistaakaan. Luin äsken erästä vanhanaikuista kirjaa; siinä kerrottiin
-kahdesta rakastavasta, jotka eivät toisiansa ymmärtäneet tai eivät
-tahtoneet ymmärtää, ja siten saattoivat toisillensa paljon sieluntuskia
-ja murhetta. -- Kerronko sen sinulle, Antonio: Kaunis Dorinde rakasti
-Floriania -- niin kerrotaan tuossa vanhassa tarinassa -- - vaan
-salaisesti ja ilman toivoa, sillä Florian ei näkynyt hänestä
-välittävän. Hän leijaili huvista huviin kuten perhonen kesällä, ja
-ihana Dorinde itki yksinäisyydessänsä. Viimein näkyi Florian
-kyllästyneen, hän palasi Dorinden luo ja hänen sydämmessänsä syttyi
-tulinen, kaikki kuluttava liekki, jonka esineenä oli juuri tämä kauan
-hyljitty Dorinde. Vaan yksinäisyys oli Dorinden mielessä synnyttänyt
-katkeruutta, ja hänen ylpeytensä kehoitti häntä kostamaan Florianille.
-Ja Florian parka kuihtui ja kuihtui ja Dorinde leikitteli vaan hänen
-kanssansa. Viimein sillä tarulla oli hyvin surullinen loppu.
-
-Myöskin minun sydämessäni kaikuu loukatun ylpeyden ääni, joka kuiskaa:
-Ei ole Antonio sinulle vielä milloinkaan puhunut rakkauden sanoja ja
-nyt kun hän äkkiä palajaa, vaatii hän, että sinun sydämmesi olisi
-valmis häntä vastaanottamaan ja tuntemaan samaa rakkautta, joka hänen
-sydämmessään on syttynyt. Vaan ylpeyden äänellä ei ole minusta mitään
-viehätystä, ylpeys on kylmä kuten helmet kaulassa, ne kimaltelevat ja
-hohtavat, vaan ne eivät lämmitä. Ja Gertrud nousi ja asetti kätensä
-Antonion olkapäille ja katsoi häntä silmiin, sitte jatkoi hän,:
-
--- Sinä ilkeä Antonio, kuinka paljon olen kärsinyt sinun kauttasi.
-Luuletko, että minun sydämmeni on ollut tunnoton? Kuinka kauan olen
-häilynyt toivon ja toivottomuuden välillä. Olen kuullut, että etelän
-naiset ovat viehättäviä, lumoavia, että ne kietovat miehet pauloihinsa,
-joista harva voi irtautua. Kun ajattelin tätä kaikkea, vetäytyi
-sydämmeni kokoon, ja useasti näytti kaikki, mikä ympäröi minua,
-vähäpätöiseltä, sillä sinua olen lempinyt jo kauan, sinä olet ollut
-päivieni ajatus ja öitteni unelma. Sietämättömältä tuntui minusta se
-ajatus, että toinen saisi kaiken sen rakkauden, hellyyden, jota pidin
-oikeastaan minulle kuuluvana.
-
--- Anteeksi, Gertrud, sopersi Antonio, minä olen ollut ymmärtämätön,
-niin paljon onnea on ollut tarjona ja väliäpitämättömästi olen kulkenut
-sen ohitse.
-
--- Se onkin jo unhotettu, vastasi Gertrud vienosti hymyillen, enkä
-milloinkaan enää aio sinua siitä soimata. Ja jollet olisi ilmaissut
-tunteitasi, olisin minä kätkenyt rakkauteni, enkä olisi siitä
-milloinkaan kertonut. Se oli vakaa päätökseni.
-
--- Kiitos! Sinä palkitset pahaa hyvällä.
-
--- Tunnen nyt itseni niin rauhalliseksi, kun sinä Antonio olet kotona
-minua suojelemassa. Täällä on pahat ajat, vierasta sotaväkeä
-kaupungissa ja ilmisota voi syntyä millä hetkellä hyvänsä, ja Gertrud
-vetäytyi lähemmäs Antoniota ikäänkuin suojaa ja turvaa etsien.
-
--- Kävin jo Katarina-tätiä tervehtimässä ja huomasin, että teilläkin on
-majoitus talossa, Puolalainen kapteeni, ylpeän ja korskan näköinen mies
-puheli paraillaan Katarina-tädin kanssa, kun minä astuin huoneeseen.
-
--- Niin on, vastasi Gertrud ja hänen äsken niin iloiset piirteensä
-kävivät synkiksi. Hän vaikeni hetkiseksi ja alentaen äänensä kuiskeeksi
-jatkoi hän:
-
--- Heti kun puolalainen tuli meille asumaan, huomasin, että hän kaikin
-tavoin koetti saavuttaa tätini suosiota. Ihmeekseni hän siinä
-onnistuikin erinomaisesti. Monta kertaa on Katarina-täti häntä
-kiittänyt ja puhunut hänen hyvistä avuistaan.
-
--- Merkillistä, mutisi Antonio ja hänenkin kasvonsa muuttuivat
-totisiksi.
-
--- Kohta saat siihen selityksen, Katarina-täti on nimittäin, niin
-kummalliselta kuin se kuuluukin, katolilainen. Ainoastaan näön vuoksi
-noudattaa hän protestanttisia kirkonmenoja, mutta koko sielullaan on
-hän kiintynyt vanhaan oppiin. Hänellä on erityinen rukoushuonekin,
-jossa on Neitsyt Marian kuva. Vaan kun hän on ollut minulle niin hyvä,
-en ole siitä hiiskunut sanaakaan kenellekään.
-
--- Uskomatonta!
-
--- Vaan totta, intti Gertrud. Tuon seikan on nyt puolalainen jollakin
-tavoin saanut urkituksi ja käyttää sitä hyväksensä. Olen salaa
-tarkastanut häntä, kun hän puhelee tätini kanssa. Hän tekeytyy hyvin
-hurskaaksi, puhelee pyhimyksistä ja muista senkaltaisista asioista,
-vaan minä epäilen, että hän on oikeen ilkeä ihminen, ja minä pelkään
-häntä, ja Gertrudia värisytti, ikäänkuin pakkasen viima olisi häneen
-osunut.
-
--- Mitähän vaaraa siinä olisi, sanoi Antonio äänellä, jota hän koetti
-painaa levolliseksi, vaan jossa rauhattomuutta tuntuvasti värähteli.
-
--- Onpa kyllä, vastasi Gertrud, jo heti arvasin, että puolalaisella
-olisi jotakin mielessä, ja toissapäivänä tulin siitä vakuutetuksi.
-
--- Mistä sitte?
-
-'- Janecki puheli kaiken aamupuolta tätini kanssa kaikenlaisista
-asioista. He luulivat, että minä olin kaupungilla, vaan minä istuin
-viereisessä huoneessa, jonka ovi oli raollaan. Yhtäkkiä Janecki käänsi
-puheensa toiselle tolalle ja pyysi minua vaimokseen.
-
--- Tuo kavala kettu, huudahti Antonio ja karkasi seisoalleen.
-
--- Niin, sanoi Gertrud arasti.
-
--- Mitä täti siihen vastasi?
-
--- Hämmästyksekseni hän ei kieltänyt jyrkin sanoin, kuten olin
-odottanut Sitte en tiedä, mitä he vielä puhelivat, sillä minä kiiruhdin
-ulos ja tulin tänne puutarhaan itkeäkseni. Puolalaisen koko olento on
-minusta vastenmielinen ja hänen kelmeät kasvonsa osoittavat röyhkeyttä
-ja ylpeyttä. Kartan häntä kuten käärmettä kivirauniossa.
-
-Antonio tuijotti synkästi eteensä. Monenlaisia kuvia nousi hänen
-sieluunsa ja tulevaisuuden taanoin niin kirkas taivas meni pilveen.
-Rauhattomuuttansa peitellen sanoi hän sitte levollisesti Gertrudille:
-
--- Älä pelkää, Muutamassa päivässä voi kaikki muuttua. Puolalainen saa
-kohta muuta ajattelemista.
-
--- Tarkoitat herttuaa, sanoi Gertrud ja ilonväre sävähti hänen
-kasvoilleen. Olen jo rukoillut monta kertaa, että hän tulisi. Sillä
-sitte ei puolalaiselta olisi mitään pelkäämistä.
-
--- Hän tulee ja voittaa, toisti Antonio.
-
--- Luuletko niin?
-
--- Hänen täytyy voittaa, jos asia siksi kääntyy, vastasi Antonio.
-
--- Olemme viipyneet täällä jo liian kauan, huudahti Gertrud,
-Katarina-täti varmaan jo odottaa minua. Kerronko hänelle jotakin siitä,
-mitä tänään on tapahtunut, kysyi Gertrud veitikkamaisesti hymyillen.
-
--- Älä kerro, rakastettuni, odottakaamme muutamia päiviä, kunnes asiat
-selvenevät.
-
-Molemmat läksivät kiiruusti kulkemaan kotia päin, tuomiokirkon
-sivuitse, yli raastuvantorin ja sitte Alakadulle.
-
-Portilla he ottivat hellät jäähyväiset ja erosivat.
-
-Vaan jalosukuinen herra Adam Janecki seisoi huoneensa akkunassa ja näki
-koko kohtauksen. Hän mutisi jotakin kirouksen tapaista ja vaipui syviin
-mietteisiin.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-Taisteluja.
-
-
-Verkalleen palasi Antonio kotia. Monenlaisia ajatuksia pyöri hänen
-päässänsä, Gertrudin kertomus oli tehnyt hänet rauhattomaksi. Kapteeni
-Janecki oli luultavasti vaarallinen seikkailija, puolalainen
-sukuperältään, siis ylpeä ja tekojansa punnitsematon. Jos Sigismundin
-useasti lupaama apuväki todellakin saapuisi, ja kaupungin piiritys
-pitkittyisi ja herttuan tyhjin toimin täytyisi palata Ruotsiin, voisi
-asia saada ikävänkin käänteen. Olihan puolalainen ja muukalainen
-sotaväki ja päällystö ennenkin rankaisematta harjoittanut suuriakin
-ilkitöitä. Tämmöiset ajatukset risteilivät Antonion mielessä ja tekivät
-sen synkäksi.
-
-Kotiin tultuaan istuutui hän akkunan ääreen, avasi sen ja hengitti
-mielihyvällä raitista ilmaa, jota tuuli toi mereltä. Hän odotteli
-isäänsä, vaan tämä viipyi. Luultavasti oli linnassa tärkeitä asioita
-selvitettävänä, Viihdyttääksensä mieltänsä päätti Antonio
-matkalaukustansa ottaa esille lahjoja ja harvinaisempia esineitä, joita
-hän oli ostanut Italiassa ja Hollannissa antaaksensa Gertrudille ja
-omaisillensa.
-
-Hän avasi suuren hylkeennahkaisen laukun, joka oli vahvoilla hihnoilla
-kiinni sidottu, ja alkoi latoa pöydälle esineitä, jotka Europan
-kultturimaissa olivat tulleet käytäntöön, vaan Suomessa vielä olivat
-harvinaisia.
-
-Siinä oli neliskulmainen käärö hienoa, keltaista ja hyvänhajuista
-tupakkaa, minkä Antonio Amsterdamista oli ostanut isällensä, pieni
-pakka keltaista, kahisevaa silkkikangasta, Lombardiassa kudottua, jonka
-Antonio oli tuonut äidillensä. Vielä sisälsi laukku taidokkaita
-lasimaalauksia, hopeaisia ja kultaisia koristeita ja parikymmentä
-pientä, punaisen kellertävää omenan suuruista hedelmää. Juuri kun
-Antonio asetteli näitä pöydälle, tuli hänen äitinsä sisään.
-
--- Oletko viimein kotona, sinä karkulainen, sanoi pormestarin rouva,
-uhaten poikaansa sormellaan? Missä olet ollut koko aamun?
-
--- Olen käynyt Katarina-tätiä tervehtimässä, vastasi Antonio
-keskeyttäen hetkeksi toimensa.
-
--- Ja Gertrudia myöskin. Luuletko, etten nähnyt, kuinka äsken kahden
-kesken menitte tästä sivuitse?
-
-Ja Antonion äiti istuutui rahille ja katseli, mielihyvästä ja ilosta
-loistavin silmin poikaansa. Hän oli vielä terveen ja voimakkaan
-näköinen nainen. Luultavasti oli hän parhaillaan ollut taloustoimissa,
-koska hänen kasvonsa olivat punehtuneet ikäänkuin tulen ääressä
-seisomisesta. Vyöllä oli hänellä valkea esiliina, hihat käärityt
-kyynäspäihin saakka ja kädet jauhossa.
-
--- Puoliseksi saamme vieraita, Antonio! Isäsi on kutsunut tänne
-naapureitamme ja ystäviämme sinun kotiintulosi johdosta. Thesleff,
-Ruuth, Juusten, Schmedemann ja Stråhlmann tulevat ja kenties muitakin,
-en tiedä tarkoilleen, ketä kaikkia hän lie pyytänyt. Sentähden
-valmistelen vähän leivoksia. Vaan mitä nuo ovat? ja Antonion äiti
-osoitti sormellaan punertavia hedelmiä, joita Antonio taas lateli
-pöydälle.
-
--- Erinomaisen mehuisia ja maukkaita italialaisia hedelmiä, äitiseni.
-Niitä aletaan siellä yhä enemmän viljellä. Kerrotaan, että hedelmä on
-kotoisin Aasiasta, Kun se ensin tuotiin Europaan, oli se kirsikan
-suuruinen, nyt on se jo omenan vertainen. Tuntijat väittävät sen vuosi
-vuodelta suurenevan ja ennustavat sille tulevaisuudessa suurta
-menekkiä. Italialaiset nimittävät sitä apelsiniksi.
-
-Antonio otti yhden hedelmän pöydältä ja alkoi veitsellänsä kuoria sitä.
-Siitä erkanikin jotensakin paksu, alta valkea kuori ja itse hedelmä
-tuli näkyviin. Se jakautui helposti liuskoihin, ja Antonio tarjosi ne
-äidillensä.
-
--- Sangen makuisa, vakuutti pormestarin rouva.
-
-Samassa pamahti tykinlaukaus ja sitä seurasi useampia.
-
--- Voi meitä poloisia! huudahti Antonion äiti lyöden käsiään yhteen.
-Nyt verilöyly alkaa! Mikähän tästä seurannee? Leivoksenikin olen
-unhoittanut, johan ne saavat liiaksi paistua! ja pormestarin rouva
-poistui kiiruusti kyökkiinsä.
-
-Antonio avasi joutuisasti akkunan ja heitti katseen merelle. Hän näki
-meren kirjavana valkeista purjeista, jotka vähitellen katosivat
-näköpiiristä luoteiseen Tervaniemen taakse, siten välttäen niitä
-kuulia, joita linnan tykit singahuttelivat, ja myös etsien syvempää
-rantaa maallenousua varten, jota tavataan vasta Neitsytniemen
-luoteisessa osassa.
-
-Samassa palasi pormestari kotia.
-
--- Herttua on tullut ja varustaikse hyökkäämään heti maallenoustuaan.
-Tule, Antonio! Lähtekäämme muurilta tarkastamaan tapausten vaiheita.
-
-Kaupungissa vallitsi suuri hälinä ja sekasorto. Kansa tulvaili
-joukottain muurille, nousivatpa muutamat katoillekin ja tuomiokirkon
-kellotapuliin voidaksensa täydellisesti nähdä tätä harvinaista
-näytelmää. Vallille Rinkiportin luona, johon pormestari ja Antonio
-pysähtyivät, oli kokoontunut paljon etevimpiä porvareita, jotka
-suurella mielenkiinnolla seurasivat tapauksia toisella puolen salmea.
-
-Linnan portit aukenivat, ja taajoissa joukoissa ratsastivat Virosta
-tulleet rakuunat taisteluun. Etunenässä nähtiin William Fahrensbach ja
-Kaspar Tiesenhausen, myös Adam Janecki, Jaakkima Greve ja vielä eräs
-puolalainen Aleksander Dombuski olivat mukana. Adam Janecki ratsasti
-mustalla hevosella, jonka suitsen ja satulan helat kimaltelivat
-auringossa.
-
-Nopeasti ja ripeästi oli herttua tuonut väkensä ja muutamia tykkejä
-maalle; kun rakuunat näkivät harvalukuisuutensa, sytyttivät he tuleen
-muutamia myllyjä ja etäämpänä olevan, mutta linnaan kuuluvan
-etuvarustuksen.
-
-Jo ensimmäiset tykinlaukaukset matkaansaattoivat suurta vahinkoa
-rakuunain rivissä. Usea ratsastaja sortui hevosen selästä, ja hevoset
-laukkasivat tyhjinään linnaan takaisin. Ja kun herttua itse joukkojensa
-etunenässä teki ankaran hyökkäyksen, hajoutuivat Tiesenhausenin
-rakuunat hurjaan pakoon. Turhaan koetti Tiesenhausen muutamien
-uskollisten kanssa sytyttää Siikaniemen etukaupunkia tuleen, siihen ei
-ollut enää aikaa; täyttä neliä ratsastaen täytyi hänenkin etsiä turvaa
-linnasta. Herttua oli voittanut ensi rynnäköllä.
-
-Tämä lyhyessä ajassa saavutettu voitto synnytti sekalaisia tunteita
-katsojissa. Linnan akkunasta olivat Arvid Tavast, mestari Bilangh ja
-Laurentius Erici nähneet tarkoin melkein kaikki taistelun vaiheet.
-Synkkänä, sanaakaan sanomatta tuijoitteli Laurentius Erici taistelevain
-joukkoon, jotka välistä peittyivät tomupilviin, ja lihakset hänen
-kasvoissaan sytkähtivät, kun hänen katseensa eroitti herttuan, joka
-rohkeasti antautui vaaralle alttiiksi.
-
--- Tuolla kerettiläisellä on paljon rohkeutta ja kylmäverisyyttä,
-mutisi hän itsekseen ja heitti tutkivan katseen mestari Bilanghiin,
-jonka kylmät kasvonjuonteet eivät osoittaneet surua eikä iloa,
-ainoastaan välinpitämättömyyttä.
-
--- Nyt alkaa piiritys, sanoi Arvid Tavast, ja ainoa pelastuksemme on
-siinä, että saamme sen jatkumaan niin kauan kuin mahdollista., sillä
-tokihan talvi ajaa herttuan tiehensä, ja hän astui alakertaan ottamaan
-vastaan taistelusta palaavia ja keskustelemaan heidän kanssansa.
-
-Tomuisina, ruudinsavun mustaamina, hevoset vaahdossa, palasivat
-rakuunat linnaan. Tiesenhausenin toinen käsi riippui hervaistuna
-kupeella, ja Fahrensbachin olkapäästä vuosi verta.
-
--- Mestari Bilangh hoi, huusi Tiesenhausen, laskeutuen vaivaloisesti
-satulasta, Teidän taitoanne tarvitaan. Pistolin luoti, jonka eräs
-herttuan ratsumestari suvaitsi ampua, istuu vielä käsivarressani,
-luulen sentään, ettei siinä ole luunvikaa.
-
-Ja mestari Bilangh ilmestyi heti, tuoden muassaan siteitä,
-haavalääkkeitä ja alkoi teräväliä aseella kaivaa luotia Tiesenhausenin
-käsivarresta,.
-
-Toisenlaisia tunteita kuin linnassa herätti herttuan voitto
-porvareissa, jotka sykkivin sydämmin olivat ottaneet osaa taistelun
-vaiheisiin. Mielihyvällä olivat he nähneet rakuunojen tappion, ja kun
-nämä hurjaa vauhtia pakenivat linnaan, saivat pormestarin kasvot hyvin
-tyytyväisen ilmeen. Kun taistelu oli loppunut, palasivat porvarit kotia
-kevyemmin sydämmin kuin olivat tulleet ja toivoivat, että herttua saisi
-kaupungin pian haltuunsa, vaikkei he vielä selvästi voineet tajuta,
-niillä keinoin se kävisi päinsä.
-
--- Tervetultua puoliselle, sanoi pormestari erotessaan tuttavistaan.
-Sitte saamme tilaisuuttakin puhella päivän tapahtumista.
-
-Vapisevalla sydämmellä otti pormestarin rouva vastaan miestänsä ja
-poikaansa. Vasta sitte kun hän oli saanut kuulla taistelusta ja sen
-tuloksesta, rauhoittui hän vähän.
-
--- Täksi päiväksi on siis jo kyllin verta vuotanut, vai miten? kysäsi
-hän viimein mieheltään.
-
--- Luultavasti antaa herttua väkensä tänään levätä. Huomenna saamme
-sitte nähdä, mitä tästä seuraa. Vaan mene nyt, muoriseni, valmistamaan
-puolista, kohta saapunevat vieraammekin.
-
--- Olen laittanut sanan myös Kadarina-kälylle ja Gertrudille, hekin
-lupasivat tulla, vaikkei tänne tänään muuta naisväkeä tulekaan.
-
--? Hyvä on, vastasi pormestari, se oli viisaasti tehty.
-
--- Isäni, ryhtyi Antonio puhumaan, kun äiti oli poistunut. Minulla on
-sinulle hiukan sanottavaa. Kävin tänään tervehtimässä Katarina-tätiä ja
-Gertrudia. Lapsuudestani saakka olen elänyt siinä luulossa, että olisi
-sinulle mieleistä, jos Gertrud ja minä solmisimme elämän liiton. Nyt se
-on tapahtunut. Minä olen ilmaissut tunteeni ja Gertrud on suostunut
-tarjoukseeni, ja Antonion posket saivat tummemman värin ja silmissä
-näkyi kirkas hohde.
-
--- Vihdoinkin, poikani, sinä ilmoitat minulle iloisen sanoman, hartain
-toivoni on toteutunut. Tietääkö äitisi tästä?
-
--- Ei suinkaan, älä sano hänelle vielä mitään, minulla on vielä
-muutakin sydämmelläni. Katarina-tädillä on asumassa eräs
-rakuunakapteeni, Adam Janecki.
-
--- Niin, ylpeä puolalainen, joka tuskin antaa kenellekään tietä kadulla
-astuessaan ja halveksii porvareja ja talonpoikia, pitäen heitä
-luontokappaleen arvossa.
-
--- Juuri hän, vaikka kyllä hän oli kohtelias minun siellä käydessäni.
-Gertrud kertoi, että tämä mies on pyytänyt häntä vainioksensa.
-
--- Gertrudiako, sehän on mahdotonta, intti pormestari.
-
--- Ja kummallisinta asiassa on se, että hän kosinnallaan on kääntynyt
-Katarina-tädin puoleen.
-
--- Mitä syytä Katarinalla olisi suosia puolalaista?
-
--- Yhteinen uskonto, vastasi Antonio.
-
--- Siinä et liene niin väärässä. Sitä olen kauan aavistellut. Katarinan
-olento on viime aikoina muuttunut oudoksi, hän välttää seuraa,
-oleskelee enimmiten yksinänsä, ja hänen kellertyneet, vahankaltaiset
-kasvonsa ja eloton katseensa todistavat paastosta ja yövalvomisesta.
-Eihän hän kuitenkaan liene suostuvainen jättämään silmäteräänsä
-Gertrudia tuon puolalaisen seikkailijan syliin, jota hän tuskin
-tunteekaan?
-
--- Sinä et tiedä, isäni, mihin uskonnollinen fanatismi ja into voi
-saattaa ihmisen. Kaikki mikä muuten on arvokasta, ystävyys,
-perheelliset siteet, isänmaa, ne eivät merkitse mitään semmoisen
-yksilön silmissä. Tämä seikka saattaa minut sangen rauhattomaksi.
-
--- Herrojen ja muukalaisten valta on pian lopussa. Janecki ei kohta
-merkitse täällä mitään.
-
--- Vaan jos ei niin tapahdu? kysäsi Antonio.
-
--- Ole huoletta, tämänpäiväinen näytös oli ensimmäinen, kohta seuraa
-toinen, ja kun sopiva tilaisuus ilmaantuu, silloin ryhdymme me sitä
-jouduttamaan. Siinähän se viisaus onkin, että tiedämme, milloin on
-toimittava, milloin ei. Vaan hiljaa, vieraat tulevat, heittäkäämme
-surut ja ottakaamme iloinen muoto.
-
-Vieraat alkoivatkin saapua. Ne olivat kaupungin varakkaimpia porvareja,
-jotka joko omilla laivoillaan kävivät kauppaa ulkomailla tai myös
-harjoittivat voittoisaa vaihtokauppaa talonpoikien kanssa. Ruuth,
-Stråhlmann, Juusten olivat pormestarin vanhoja tuttuja ja
-kasvinkumppania. Koska Hannu Thesleff, joka vasta pari kolme vuotta
-sitte oli muuttanut kaupunkiin ja sitte meni naimisiin Katarina
-Stråhlmannin, piispa Juustenin tyttären tyttären kanssa, ei vielä ollut
-oppinut maan kieliä, käytti pormestari puhutellessaan vieraitaan
-saksankieltä.
-
-Pormestarin rouva ilmestyi ovelle ja pyysi vieraita ruokahuoneesen.
-Siellä oli pitkä pöytä katettu, sen keskellä komeilivat lasimaljassa
-Antonion tuomat hedelmät ja astiassa, jossa jääpalasia uiskenteli, oli
-kapeissa pitkissä ruukuissa Reinin viiniä eli "renskaa", kuten sitä
-kaupungin murteella nimitettiin.
-
-Gertrud istui Katarina-tädin ja pormestarin rouvan vieressä, ja
-pormestari antoi usein katseensa kiintyä nuoreen tyttöön, joka hänestä
-tänä päivänä näytti vielä hempeämmältä ja miellyttävämmältä kuin ennen.
-
-Antonio kertoi matkoistansa ja havainnoistansa, ja vieraat, joista moni
-oli käynyt muissa maissa, ottivat vilkkaasti osaa kanssapuheeseen. Myös
-päivän tapauksiin luisui puhe ja tulevien päivien tapahtumista
-laskettiin arveluja. Kuitenkin olisi terävä syrjästä katsoja helposti
-huomannut, että melkein kaikkien mielessä piili ajatuksia, joita he
-joko pelkäsivät lausua tai toivoivat toisen ensin lausuvan.
-
-Kun varsinainen ateria oli lopussa, vetäytyivät pormestarin rouva,
-Katarina ja Gertrud sisähuoneisiin, vaan pormestari ja hänen vieraansa
-jäivät vielä pöydän ääreen istumaan.
-
-Hetken hiljaisuus vallitsi, ja vieraiden kasvot, jotka tähän saakka
-olivat osoittaneet vilkasta, ilonsekaista eloa, venyivät veltoiksi tai
-huolestuneiksi. Pormestari ryhtyi ensiksi puhelemaan:
-
--- Emme voi salata toisiltamme, että suuret ja raskaat huolet painavat
-mieliämme. Ja se menestys, joka tänään jo heti tuli herttuan osaksi, ei
-ole omiansa, jos tarkoin sitä punnitsemme, huoliamme karkoittamaan,
-joskin se ensi silmänräpäyksessä synnytti meissä vilpitöntä iloa. Sillä
-mitä todistaa herttuan voitto? Mitä muuta kuin kuningas Sigismundin ja
-nykyisten herrojemme, Arvid Tavastin ja Aksel Kurjen heikkoutta. Mutta
-onko luopuminen heistä niinkään helppoa? Onhan heidän hallussansa
-linna, kaupunki ja tornit, ja linnassa ja kaupungissa entuudestaan
-olevat, Aksel Kurjen ja Tiesenhausenin tuomat rakuunat ja huovit
-yhteenlaskettuna nousevat 3000 mieheen. Siinä on kylliksi voimaa
-harvalukuista porvaristoa kurissa pitämään. Ja tiedättekö, mikä olisi
-seurauksena epäonnistuneesta luopumisesta tai kokeesta saattaa
-kaupunkia herttuan haltuun? Meitä kohdeltaisiin kuten valapattoja,
-omaisuutemme olisi ryöstölle alttiina, vaimomme, lapsemme suojatta
-raakojen huovien väkivaltaa vastaan. Sillä tietäkää, että nuo tuolla
-linnassa taistelevat epätoivon taistelua, henkensä, omaisuutensa ja
-asemansa puolesta, he eivät odota armoa eivätkä anna. Varsovasta on
-saapunut lähettiläs, synkkä, kylmäverinen mies, joka ei näy
-hetkeksikään luopuvan Arvid Tarastin sivulta. Ja näytti siltä, kuin
-muukalainen olisi saanut vuodatetuksi omaa voimaansa horjuvaan linnan
-päällikköön, hän oli tänään sangen rohkealla päällä. He luottavat
-siihen, että kaupunki voi kestää pitkällistäkin piiritystä. Ja onhan
-siinä perääkin. Noin sata vuotta on kulunut Viipurin pamauksesta, ja
-vanha isäni kertoi aina hämäränä lapsuutensa muistona, kuinka kaupunki
-pitkät ajat kesti lukemattomien venäläisjoukkojen hyökkäyksiä. Mitä
-enemmän aterian kestäessä olen näitä asioita aprikoinut, sitä
-synkemmältä näyttää tulevaisuus. Se iloinen luottamus, jonka herttuan
-voitto synnytti, alkaa kadota, ja mustia varjoja ilmestyy kaikkialle
-kuten syksyiltana matkustajan tielle. Vai mitä te asiasta arvelette?
-
-Stråhlman, vanha ja kokenut porvari, koroitti äänensä muiden vaietessa:
-
--- Sinä olet oikeassa, Herman, asemamme on todellakin vaikea. Jos
-pidämme laillisen kuninkaamme Sigismundin puolta, kohtaa meitä herttuan
-verinen viha, jos herttuaan koetamme liittyi, ruhjovat meidät herrojen
-huovit.
-
--- Eiköhän voitto lopuksi kallistune herttuan puolelle, sanoi Hannu
-Thesleff. Hän näyttelee täällä samaa osaa kuin minun nuorena ollessani
-kotimaassani Skotlannissa James Murray, Maria Stuartin velipuoli;
-katolilainen Maria pakeni Englantiin, ja protestanttinen Murray sai
-hallituksen. Vaan väliaika voi tulla meille sangen kalliiksi, sillä
-meihin sopivat vanhan runoilijan sanat: quidquid delirant reges,
-plectuntur Achivi [kansa saa kärsiä kuninkaiden erehdyksistä], vaikka
-minä olen porvariksi joutunut, olen oikeastaan hengellistä säätyä
-varten kasvatettu ja siten myös Rooman kieleen perehtynyt.
-
-Samassa koputettiin ovelle. Pormestarin palvelija ilmoitti, että
-alhaalla oli tuntematon mies, joka tahtoi tavata pormestaria.
-Pormestari läksi ulos ja palasi hetken kuluttua. Hänen seurassansa oli
-muukalainen, pitkään kaapuun puettu mies. Pormestari sytytti kynttilät,
-ja vastatullut otti leveän huopahatun päästänsä. Hänellä oli pitkät,
-keskeltä päälakea kahtialle jakautuvat hiukset ja tuuheat viikset.
-Muuten oli hän aseilla varustettu ja ulkomuodoltaan sotilas. Hän
-aloitti heti puhua:
-
--- Älkää kysykö, kuka minä olen ja miten olen kaupunkiin saapunut. Se
-on minun salaisuuteni. Siinä on kylliksi, että olen herttuan leiristä
-ja että hänen ruhtinaallisen armonsa uskottu päällikkö Pietari Stolpe
-on minut lähettänyt. Minulla on vakaisia sanomia pormestari Bröijerille
-ja kaikille niille porvareille, joilla on jotakin vaikutusvoimaa
-yhteisissä asioissa. Kuulkaa siis ja painakaa mieleenne!
-
--- Hänen ruhtinaallinen armonsa haluaa tietää, aikovatko Viipurin
-porvarit liittyä Ruotsin porvarien ja talonpoikien kanssa evankelista
-oppia, ja vapautta puolustamaan vai tahtovatko he pysyä katolisen
-Sigismundin ja puolalaisten vallan alla. Rauhaa ja sovintoa tarjoaa
-hänen ruhtinaallinen armonsa ja teidän on valittava. Nuo tuolla
-linnassa saavat kohta kaalinsa keitetyksi, niin kuuluvat herttuan omat
-sanat, ja sitte ei ole enää armonaikaa. Juurineen tahtoo herttua nyhtää
-tästä maasta eripuraisuuden rikkaruohot ja hävittää pois katolilaisen
-hapatuksen ja runsailla verenvirroilla kostuttaa maan, että se olisi
-otollinen uudelle kylvölle. Voi sentähden niitä, jotka häntä
-vastustavat, ne vetävät päällensä verisen vihan, ne hävitetään, sillä
-hän on mahtava ase sallimuksen kädessä otollista työtä edessaattamaan.
-
-Viimeiset sanat oli lähettiläs puhunut uhkaavalla ja jylhällä äänellä,
-ja hänen puheensa teki mahtavan vaikutuksen.
-
-Pormestari vastasi:
-
--- Te puhutte kuin pappi. Herttua on valinnut omituisen lähettilään.
-
--- Kuka takaa, etten minä ole pappi? Vaan asiaan, minä vaadin
-vastausta.
-
--- Sen olette saava, ja pormestari Bröijer kohosi istuimeltaan ja
-luotuaan tutkivan katseen pöydän ääressä istuviin, jatkoi hän:
-
--- Ilmoittakaa hänen ruhtinaalliselle armollensa, että Viipurin
-porvarit melkein kaikki tahtovat pysyä evankelisessa opissa, Upsalan
-kokouksen päätöksessä ja siinä, mitä Söderköpingissä on säädetty. He
-toivovat voittoa hänen ruhtinaallisen armonsa aseille ja vihaavat
-muukalaisten valtaa. He ovat valmiit tottelemaan hänen ruhtinaallisen
-armonsa käskyjä, kun vaan olosuhteet sen myöntävät.
-
--- Se on hyvä, sanoi muukalainen, ja hänen jäykät piirteensä saivat
-lempeämmän ilmeen, suosiollinen mieliala on kiitettävä ja vakuutus
-valtiollisissa ja uskonnollisissa asioissa samaten. Vaan mitä on
-vakuutus, joka ei osotaikse töissä? Ovatko Viipurin porvarit valmiit
-uhraamaan ja uskaltamaan jotakin yhteisen asian puolesta?
-
-Pormestari loi taas tutkivan katseen läsnäoleviin, vaan nämä olivat
-vaiti ja katselivat nolosti eteensä. Hän jatkoi hiukan epäröiden:
-
--- Hänen ruhtinaallinen armonsa suvaitkoon punnita asemaamme. Me itse,
-meidän omaisuutemme, vaimomme ja lapsemme olemme linnan isännän ja
-huovien vallassa, kätemme ovat sidotut.
-
--- Hänen ruhtinaallinen armonsa on kaikki punninnut ja aprikoinut.
-Hänen aikansa on täpärällä, tärkeät asiat vaativat häntä Ruotsiin. Maa
-polttaa hänen jalkojensa alla, ei ole hänellä halua monta viikkoa venyä
-tämän kaupungin edustalla. Hänen vaatimuksensa on selvä ja
-yksinkertainen: avatkaa portit ja laskekaa väkemme sisään. Arvaan
-ajatuksenne. Te pelkäätte yrityksenne ennenaikaista ilmitulemista ja
-herrojen kostoa. Vaan ennemmin tai myöhemmin on kaupunki kuitenkin
-joutuva herttuan haltuun, ja ankarasti on hän Suomen herroilta vaativa
-sen veren, jota he ovat uskaltaneet vuodattaa. Suuria asioita ei saada
-toimeen epäröimisellä ja heikkoudella, siihen tarvitaan voimaa ja
-tarmoa, sama laki vallitsee historiassa kuin luonnossa, ukkoissää
-puhdistaa raskaan ja painavan ilman, vaan murskatut puut ja palavat
-ladot ovat myös sen seurauksia.
-
--- Vaaditteko nyt ratkaisevan vastauksen?
-
--- En. Kolme päivää antaa hänen ruhtinaallinen armonsa aikaa, vaan
-enempää ei. Hän on sangen ärtyisellä päällä ja vähinkin vastustus
-saattaa hänet vihan vimmaan. Kolmen päivän perästä saavun takaisin ja
-sitte olkaa valmiit. Jo huomenna menee Pietari Stolpe väkensä kanssa
-yli salmen, saartaa kaupungin myös Pantsarlahden puolelta ja sulkee
-tiet Venäjälle ja Inkeriin. Hyvästi! Jääkää rauhaan!
-
-Enempää vastausta odottamatta poistui muukalainen.
-
--- Jäykkä mies, sanoi Antonio, ja hänen puheensa kuin rauta tai teräs.
-
--- Herransa kuva, vastasi pormestari huoaten, isännän henki painaa
-leimansa palvelijoihin.
-
--- Kolme päivää ei ole pitkä aika, sanoi vanha Stråhlman, vaan sen
-kuluessa voi paljon tapahtua.
-
--- Parasta on, että pysymme alallamme ja odotamme, arvelivat kaikki.
-
-Ja sitte vieraat nousivat ja läksivät kotiinsa, sammuttamaan yöksi
-tulta, salpaamaan ovensa ja porttinsa ja panemaan raskaat akkunaluukut
-paikallensa, sillä ajat olivat rauhattomat, vierasta sotaväkeä
-kaupungissa ja yölliset kahakat tavallisia.
-
-Sinä iltana tapahtui kuitenkin odottamaton tapaus, jolla oli tärkeät
-seuraukset ja joka joudutti asian ratkaisua ennen määrättyä aikaa.
-
-Kun vieraat olivat poistuneet, koputettiin taas ovelle, ja pormestarin
-palvelija ilmoitti, että eräs vallin luona asuva porvari oli tullut
-valittamaan, että Tiesenhausenin rakuunat olivat vieneet hänen lehmänsä
-ja sanoneet sen tapahtuvan herransa käskystä. Porvari pyysi pormestaria
-hankkimaan ainakin jotain korvausta elukasta.
-
--- Missähän Tiesenhausen lienee tavattavissa, kysyi pormestari tarttuen
-keppiinsä ja hattuunsa.
-
--- Tiesenhausen ja muutkin upseerit ovat Borkhardtin krouvissa
-raastuvan torin vieressä, selitti porvari.
-
-Pormestarin rouva tuli huoneeseen.
-
--- Johan vieraat ovat menneet! Menetkö sinäkin?
-
--- Menen, vastasi pormestari. Minun tulee tavata Tiesenhausenia vielä
-tänä iltana.
-
--- Gertrud ja Katarina ovat vielä täällä, voit saattaa heitä kotia.
-
--- Minä teen seuraa, sanoi Antonio.
-
-Ulkona vallitsi synkkä pimeys. Katuvalaistusta ei ollut nimeksikään.
-Sade valui virtana alas, ja kadut kävivät likaisiksi.
-
-Edellä kulki pormestarin palvelija kantaen lyhtyä. Muut seurasivat
-jäljestä. Matka oli lyhyt. Ainoastaan pieni pätkä Kuningattaren katua
-[nykyinen Katarinan katu], sitte yli vanhan raastuvan torin Alakadulle,
-ja heti kulmasta päästyä oltiinkin Katarina-tädin asunnon edustalla.
-
-Siinä otettiin jäähyväiset.
-
--- Janecki ei ole kotona, sanoi Katarina-rouva, hänen huoneessaan on
-pimeä.
-
--- Ole varovainen näinä rauhattomina aikoina, kuiskasi Gertrud ja
-puristi hellästi Antonion kättä.
-
-Pormestari ja Antonio palasivat.
-
--- Tule mukaani Antonio, minä käyn vaan Tiesenhausenia tapaamassa, ja
-sitte menemme yhdessä kotia, sanoi pormestari.
-
-Aivan raastuvan torin vieressä oli Borkhardtin ravintola. Se oli
-matala, tiilikattoinen rakennus, jonka akkunat eivät olleet korkealla
-maasta. Porstuan kynnys ja laattia olivat melkein jalkakäytävän
-tasalla. Oven päällä paloi suuri lyhti, joka himmeästi valaisi
-sisäänkäytävän. Oikealla oli suuri huone, ja sen sivuseinällä pitkä
-tiski. Tämä huone oli aiottu yhteistä kansaa varten ja siellä kihisikin
-nyt huoveja ja kaikenlaista kansaa. Vasemmalla oli parempia huoneita
-aatelisia ja varakkaita porvareja varten.
-
-Saksalainen porvari Borkhardt piti tätä ravintolaa ja oli vähässä
-ajassa hyvin rikastunut. Hän seisoi itse parast'aikaa tiskin takana,
-valkoinen esiliina vyöllä ja rinnoilla, ja hänen vieressään istui
-laivuri Didrik tyynen ja levollisen näköisenä. Borkhardt oli iso,
-roteva mies, hänen lihavat, punertavat kasvonsa loistivat
-tyytyväisyydestä. Vahvalla kädellään laski hän tammitynnyristä olutta
-tinatuoppeihin ja jakeli niitä sotilaille. Nähtyään pormestarin
-tervehti hän kohteliaasti.
-
--- Onko Tiesenhausen täällä? kysäsi pormestari.
-
--- Tiesenhausen ja muutkin upseerit istuvat tuolla toisella puolella,
-virkistyttäen itseään aamullisen verilöylyn jälkeen, vastasi Borkhardt
-matalalla äänellä ja läksi opastamaan pormestaria ja Antoniota yli
-porstuan.
-
-Borkhardt avasi oven, ja omituinen näky esiintyi tulijoille.
-
-Pitkän pöydän ympärillä, jossa oli lukuisasti tinatuoppeja ja pikareja,
-oluthaarikoita ja viiniastioita, istui ulkolaisia upseereja ja Suomen
-aatelisia sekaisin. Ylinnä nähtiin Ivar Tavast ja Tiesenhausen, sitte
-William Farensbach, Jaakkima Greve, Adam Janecki, Aleksander Dombuski
-ynnä muita upseereja.
-
-Ivar Tavastin kasvot hohtivat, ja hän oli kiivaassa keskustelussa
-Janeckin kanssa. Tiesenhausen istui vaiti, katsoen synkästi pöytään ja
-välistä vaivaloisesta liikuttaen haavoitettua kättään, jota hän kantoi
-siteessä, William Farensbachin takana seisoi mestari Bilangh, ottaen
-pois siteitä Farensbachin olkapäästä, josta taas oli alkanut vuotaa
-verta, ja pannen uusia sijaan. Tämä itse oli kalvakan näköinen ja puri
-hampaitaan yhteen, kun tunsi kipua haavoitetussa paikassa.
-
-Tässä hälinässä kaikui Janeckin soinnukas ääni ylinnä ja helposti
-kuultavana, juuri kun pormestari ja Antonio astuivat sisään.
-
--- Kaunis ja hurmaava tyttö hän on ja viaton kuni valkea kyyhkynen,
-kehui Janecki, ja, kun minä palajan Varsovaan, vien hänet mukanani.
-
--- Niin jos hän lähtee, kirkui Tavast.
-
--- Hänkö? Monasti on hän sitä anonut ja pyytänyt pehmeät kätöset
-kaulallani, ja pian on Gertrud Haveman loistava tähtenä Varsovassa,
-vastasi Janecki, korjaten valkealla, hyvästi hoidetulla kädellään
-pitsikaulustaan, joka oli joutunut epäreilaan.
-
-Yleinen naurun hohotus seurasi tätä selitystä.
-
-Antonio oli kuullut joka sanan. Ensiksi musteni kaikki hänen
-silmissänsä, sitte tuntui kuin kylmää lyijyä olisi valettu hänen
-jäseniinsä, ja hän tuli levolliseksi ja kylmäksi kuni jääpatsas.
-
--- Se on julkeaa valhetta, huudahti hän.
-
-Nopeasti kavahti Janecki pystyyn, ja kaikkien silmät kääntyivät ovelle.
-
--- Aha, sanoi Janecki toinnuttuaan ensi hämmästyksestä ja hänen
-suurentuneet silmänsä säihkyivät vihaa. Te syytätte minua valheesta,
-herra tohtori. Minä tunnen Teidät, te lainvääntelijät ja kynäritarit,
-te olette suurisuisia mustepullon ja lakikirjan takana, vaan pelkäätte
-kirkasta terästä. Minä vaadin hyvitystä. Te olette loukannut
-kuninkaallisen upseerin kunniaa, vetäkää miekkanne, onhan Teillä
-kupeellanne jonkunlainen kävelykeppi.
-
-Janecki paljasti miekkansa, ja Antonio seurasi hänen esimerkkiänsä.
-Kaikki oli tapahtunut silmänräpäyksessä eikä kukaan yrittänyt
-eroittamaan taistelijoita. Semmoiset kaksintaistelut olivat siihen
-aikaan sangen tavallisia ja niitä pidettiin jokapäiväisen
-yksitoikkoisuuden vaihteluna.
-
-Janecki koetti ensin satuttaa Antoniota niillä tempuilla, joita
-italialaiset miekkailuopettajat käyttivät ja muillekin opettivat. Vaan
-koska Antonio itse oli nauttinut italialaisten opetusta, tunsi hän ne
-perinpohjin ja osasi välttää ne. Tämä seikka ärsytti Janeckia ja teki
-hänet kärsimättömäksi. Leikkiä kesti hänen mielestään liian kauan. Hän
-kadotti kyhnäverisyyttänsä ja teki aiheettomia liikkeitä.
-
-Kun Janecki taas varomattomasti tähtäsi säilällään, iski Antonio sitä
-voimakkaasti omallaan, niin että se kilisten kirposi laattiaan.
-Häpeästä ja kiukusta punaisena otti Janecki sen taas ylös ja jatkoi
-taistelua.
-
-Nyt täytyi Janeckin ponnistaa kaikki voimansa puolustaakseen itseään,
-ja hänen hyökkäyksensä kävivät yhä heikommiksi. Hän alkoi väsyä,
-hikikarpaloja välkkyi otsalla ja polvet letkuivat. Huolella huomasivat
-hänen asekumppaninsa hänen enentyvän väsymyksensä.
-
--- Minun kimppuuni on lähetetty joku italialainen miekkailumestari,
-sanoi hän viimein epätoivoisesti.
-
-Samassa lävisti Antonion säilä hänen käsivartensa, Punainen, hieno
-verivirta purskahti esille ja Janeckin säilä vaipui.
-
--- Verta on vuotanut! kunnia on puhdistettu: huusivat Tiesenhausen ja
-Fahrensbach. Taistelu lakatkoon!
-
-Mestari Bilangh kiiruhti esille ja alkoi tutkia Janeckin käsivartta.
-
--- Kiittäkää onneanne, kapteeni, muutama linja- ja valtasuoni olisi
-ollut halki! sanoi hän päätettyään tutkimuksensa. Antonio pyyhki veren
-miekan terältä, pisti sen tuppeen ja meni isänsä luo.
-
-Tiesenhausenkin oli lähestynyt pormestaria.
-
--- Ikävä tapaus, sanoi hän, mikä saattoi Teidät tänne?
-
--- Tarkoitukseni oli tavata Teitä, herra evesti, erään tapahtuman
-johdosta.
-
-Ja pormestari selitti asian.
-
--- Koetan hankkia korvausta, jos mahdollista, sanoi Tiesenhausen, vaan
-meillä on puute varoista ja muonasta.
-
-Pormestari ja Antonio aikoivat poistua. Mutta puolalaiset ja ulkolaiset
-upseerit olivat karsain silmin nähneet Antonion voiton. He alkoivat
-äänekkäästi nureksia ja lausua uhkauksia.
-
--- Hän on vähäpätöisestä syystä loukannut kuninkaallista upseeria ja
-sitte vielä haavoittanut hänet. Hän on vangittava.
-
-Janecki itse ja Tiesenhausen olivat vaiti. Ivar Tavast ja Fahrensbach
-kannattivat muukalaisia. Hälinä kasvoi.
-
-Etehisessä kuului aseiden kalsketta, ja Aksel Kurjen jättiläisvartalo
-täytti oven.
-
--- Mitä täällä on tapahtunut? kuului hänen äänensä lausuvan.
-
--- Korkein päällikkö ratkaiskoon asian, huusivat upseerit yhtä suuta.
-
-Ivar Tavast, Kurjen ratsumestari, astui esiin, ja selitti asian. Kun
-Kurki oli kuullut kertomuksen, synkistyivät hänen kasvonsa.
-
--- Aina vaan riitaa, sanoi hän tylysti. Olisin odottanut pojaltanne
-enemmän malttia, pormestari.
-
--- Poikani on viaton, vastasi Antonion isä lyhyesti.
-
--- Hän loukkasi ensin Janeckia turhasta syystä. Hän kuunteli salaa
-keskustelua, kirkuivat upseerit. -- Hän on vangittava!
-
-Antonio oli vaiti eikä puhunut sanaakaan. Keskustelu asiasta teki
-häneen tuskallisen vaikutuksen, koska Gertrudin nimi oli siihen
-sotkettu.
-
-Kurki oli kahdella päällä.
-
--- Arvid Tavast ratkaiskoon asian, sanoi hän viimein, poikanne on
-vietävä linnaan, onhan hän siellä turvassa. Ivar Tavast saattaa hänet
-sinne, kaksi huovia seurueestani menköön mukaan.
-
-Hiukan hoiperellen astui Tavast Antonion luo.
-
--- Miekkanne, herra tohtori, te käytätte sitä liian hyvin! Seuratkaa
-minua!
-
--- Hyvästi, isäni, sanoi Antonio kovasti, niin että kaikki kuulivat.
-Vaan poistuessaan kuiskasi hän hiljaa: nyt on aika toimia.
-
-Ratisten avautuivat kaupungin ja sitte linnan portit, kun Ivar Tavast
-oli antanut tunnussanan. Ja ratisten ne taas sulkeutuivat heidän
-jälkeensä.
-
-Ivar Tavast jätti Antonion huovien huostaan ja meni isäänsä etsimään.
-Hän tapasi tämän huoneessaan keskustelussa Laurentius Ericin kanssa.
-
--- Aksel Kurki lähettää sinulle tärkeän panttivangin, pormestarin
-pojan, ja hän kertoi lyhykäisesti isälleen asian.
-
--- Ikävä seikka, sanoi Arvid Tavast, huomenna tahdon asiaa tutkia. Anna
-hänelle sopiva huone.
-
--- Vaarallinen panttivanki, mutisi Laurentius Erici.
-
-Vaan kun Ivar Tavast taloudenhoitajalta pyysi huonetta, selitti tämä,
-että kaikki huoneet olivat täynnä asukkaita, linnassa oli paljon
-aatelisrouvia ja neitoja ja nämä tarvitsivat paljon huoneita.
-
--- Noh, kutsu tänne vanginvartija, vanki kuin vanki.
-
-Vanginvartija sanoi, että kyllä oli pienen tornin alimmaisessa kerrassa
-suuri vankikomero, jota nykyään käytettiin viinikellariksi.
-
--- Vie hänet sinne, sanoi Ivar Tavast tuskastuneena, ja palasi
-kaupunkiin pitoja jatkamaan, jossa toverit häntä riemulla tervehtivät.
-
-Siten joutui Antonio linnan vanhaan vankikomeroon ja vanginvartija
-asetti laattialle kynttilän, vesiruukun ja leipäpalan ja heitti hänet
-yksinään, kiersi oven lukkoon ja poistui levolle.
-
-Loukkauksesta suunniltaan palasi pormestari kotia. Kun hän kertoi asian
-vaimolleen, puhkesi tämä äänekkäisiin valituksiin. Sinä yönä ei paljon
-maattu pormestarin talossa. Antonion äiti itki kaiken yötä ja kuvitteli
-kaikenlaisia mahdollisuuksia ajatuksissansa. Pormestari taas oli
-ääneti, syviin mietteisiin vaipuneena. Mutta kun hän aamun sarastaessa
-nousi vuoteeltaan, kuvautui synkkä päättäväisyys ja raudanluja tahto
-hänen tarmokkaissa kasvonpiirteissään.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU,
-
-Kaupungin valloitus.
-
-
-Herttuan lähettiläs oli puhunut totta. Jo varhain seuraavana päivänä
-tehtiin herttuan leirissä varustuksia kaupungin saartamiseksi myöskin
-itäiseltä puolelta. Veneisiin ja suurempiin aluksiin ahdettiin
-jalkaväkeä niin paljon, kuin vaan mahtui, ja tehden suuremman
-kaarroksen merelle päin, välttääkseen linnan ja kaupungin tykkejä,
-sousivat herttuan huovit Pantsarlahden rannalle ja laskivat väen
-maalle. Muutaman tunnin kuluessa vei Pietari Stolpe määrätyn
-väenpaljouden onnellisesti yli, ilman että linnan ja kaupungin
-puolustajat voivat sitä estää. Heti alkoi jalkaväki tehdä itselleen
-majoja ja lapiolla luoda turve- ja maatöyräitä suojaksi kaupungista
-ammuttuja luoteja vastaan. Asettuipa muudan joukko rohkeasti jonkun
-matkan päähän Karjaportista [Pyöreän tornin vieressä], siten sulkien
-tien Venäjälle ja Inkeriin.
-
-Kaupungissa oli porvariston ja huovien väli tullut yhä kireämmäksi. Jo
-eilisen kahakan jälkeen kävi selväksi, että vaivaloinen ja kenties
-pitkällinen piiritys oli odotettavissa. Huovit alkoivat yhä kiivaammin
-vaatia, että porvarien vielä enemmän kuin ennen pitäisi ottaa osaa
-vahtipalvelukseen. Huovit lupasivat kyllä pitää huolta yövahdista,
-mutta porvarien tulisi toimittaa päiväpalvelusta. Porvarit taas
-väittivät, että heidän on mahdoton kauemman aikaa suojella niin laajaa
-kaupunkia, jonka valleja vartioimaan yksistään tarvittaisiin monta
-tuhatta säännöllistä sotamiestä. Tästä huovit uhkailemaan murhaa ja
-ryöstöä porvaristolle, niin että nämä peljästyivät ja alkoivat pahinta
-varoa. Varakkaammat, joiden pellot, niityt ja karjalaitumet olivat
-ulkopuolella kaupunkia, näkivät mielikarvaudella, kuinka herttuan
-ratsumiehet tyhjensivät heidän heinälatonsa, ja jo siitäkin syystä
-toivoivat he pikaista loppua sodalle.
-
-Pormestari Bröijer oli vallilta nähnyt, kuinka Stolpe vei väkensä
-Pantsarlahden puolelle. Hän kuuli myös kävellessään kaupungilla huovien
-ja porvarien keskustelut. Hänen korvissansa kaikuivat Antonion sanat:
-nyt on aika toimia. Heti aamupuhteella oli hän aikonut mennä linnaan
-Arvid Tavastilta pyytämään poikansa vapauttamista, mutta toiselta
-puolelta semmoinen nöyrtyminen tuntui hänestä vastenmieliseltä.
-Tuttavillensa, jotka kyselivät häneltä asiasta -- sillä tieto
-eilis-illan tapauksista oli levinnyt ympäri kaupungin -- vastasi hän,
-että Arvid Tavast kyllä saattaisi asian onnelliseen ratkaisuun.
-
-Hänellä olikin tie, jota hän nyt aikoi kulkea, aivan selvänä, Ainoana
-pidäkkeenä oli se seikka, että hän vielä arveli, olisiko siitä
-hankkeesta, johon hän nyt aikoi ryhtyä, Antoniolle mitään haittaa.
-Uskaltaisivatko linnan päälliköt kostaa Antoniolle, jos herttua saisi
-kaupungin haltuunsa? Tuskin. Ja mistä he sitte niin tarkkaan saisivat
-tietää, että pormestari oli siihen syypää? Taistelun hälinässä ei ollut
-niin helppo saada yksityisseikoista selvää. Ja kun herttua kerran oli
-kaupungissa, silloin ei linnan asukkailla enää ollut paljon puolta.
-Vaan jos yritys ei onnistuisi? Sen täytyi onnistua, Ja pormestari
-Bröijer karkoitti kaikki epäilykset mielestänsä. Hän tunsi päänsä
-selväksi, ajatuksensa kirkkaaksi, kätensä vahvaksi iskua iskemään, ja
-nyt se oli iskettävä. Ei hän tahtonut nöyränä eikä matelevana esiintyä
-Arvid Tavastin edessä, voittajana ja herttuan armopaisteen vahvistamana
-tahtoi hän tulla ja sanoa: missä on poikani?
-
-Kotiin tultuaan kutsui hän luoksensa palvelijansa, joka oli ollut
-talossa jo pienestä alkaen. Pekko, voimakkaan ja vilkkaan näköinen
-mies, saapui heti.
-
--- Olen aina ollut sinulle hyvä isäntä, alkoi pormestari, olen pitänyt
-sinusta isällistä huolta ja aion tehdä sen tulevaisuudessakin. Kun vaan
-kaupunginpalvelijan virka tulee avonaiseksi, nimitän sinut siihen.
-Voinko sentähden luottaa sinuun tärkeässä asiassa?
-
--- Voitte kyllä, vastasi Pekko, pankaa vaan minut koetteelle, niin
-saatte nähdä, että minussa on miestä.
-
--- Tärkeä kirje olisi vietävä Pietari Stolpelle, joka komentaa herttuan
-väkeä tuolla Pantsarlahden puolella. Vaan miten pääset kaupungista
-ulos?
-
--- Se on sangen helppoa, sanoi Pekko, ja hänen kasvonsa osoittivat
-vilkasta osanottoa. Portista tosin ei lasketa ketään sisään tai ulos,
-huovit vartioitsevat niitä epäluuloisesti, vaan pääseehän sitä
-laskeutumaan alas vallin reunalta. Eivät ole vallit kaikkialla yhtä
-jyrkkiä kuin meren puolella. Minä varustan mukaani solmuisen köyden,
-kiinnitän sen kiven ympäri tai paaluntynkään, niitä on siellä täällä
-muurilla, kapuan alas sitä myöten ja alan juosta Pantsarlahdelle päin.
-
--- No hyvä, sanoi pormestari, sehän kuuluu sangen helpolta, vaan tiedä,
-että kirjeessä on vaarallisia asioita ja jos se tavataan sinulta, voin
-minä tulla päätä lyhemmäksi.
-
--- Älkää panko nimeä eikä allekirjoitusta, eiväthän ne sitte voi
-tietää, kenen se on lähettämä, neuvoi Pekko viekkaasti. Sitäpaitsi minä
-en anna ottaa itseäni kiinni.
-
--- Mene sitte ja laita itsesi valmiiksi, puolen tunnin kuluttua tulee
-sinun lähteä.
-
-Pekko meni, ja pormestari alkoi sepittää kirjettä Pietari Stolpelle.
-Hän lupasi täsmälleen klo 3 iltapuolella avata Vesiportin herttuan
-väelle, jos Pietari Stolpe kunniasanallansa vakuuttaisi, ettei mitään
-vahinkoa tapahtuisi porvareille ja heidän perheillensä eikä kaupunkia
-ryöstettäisi. Jos punainen lippu nostettaisiin Stolpen teltan katolle
-Pantsarlahdella, katsoisi pormestari tätä suostumuksen merkiksi ja
-ryhtyisi asianomaisiin varustuksiin.
-
-Kirjeeseen hän ei pannut nimeänsä, vaan ilmoitti, että sen tuoja oli
-antava tarkempia tietoja lähettäjästä.
-
-Kun puolen tuntia oli kulunut, saapui Pekko kirjettä hakemaan. Hän
-kätki sen vaatteittensa alle rinnallensa ja saatuaan vielä varoituksia
-pormestarilta läksi hän matkaan.
-
-Pormestarista seuraavat hetket olivat sangen tuskallisia, Hän kuvitteli
-mielessään, että kirje oli joutunut huovien käsiin ja että Arvid Tavast
-ja Aksel Kurki jo neuvottelivat, miten he pääsisivät sen kirjoittajan
-perille. Eikähän se ollut niin vaikeaa, pormestarin palvelijaltahan
-kirje oli löydetty. Huone-ilma tuntui hänestä liian raskaalta, hän
-läksi ulos ja nousi merenpuoliselle vallille puhellen niiden porvarien
-kanssa, joilla oli vahtivuoro. Ja kun hän sattumalta loi katseensa
-Pantsarlahdelle päin, näki hän yhtäkkiä punaisen lipun laahaavan ilmaa
-ja itäinen tuuli suuntasi sen kärkeä kaupunkiin päin. Ilon parahdus oli
-päästä hänen huuliltansa, vaan hän hillitsi mielensä ja nopein askelin
-palasi hän kotia.
-
-Nyt tuli ryhtyä varustuksiin. Kello oli yksi, siis oli vielä kaksi
-tuntia aikaa määrättyyn hetkeen. Hän lähetti sanan eilisille
-vieraillensa, ja nämä saapuivat uteliaina, arvellen ja miettien, mitä
-tärkeää pormestarilla nyt oli sanottavaa.
-
-Pormestari sulki ovet ja selitti lyhyesti, mihin toimenpiteisiin hän
-oli ryhtynyt.
-
--- Nyt tarvitsen kuitenkin apuanne, yksin en voi saattaa asiaa
-päätökseen.
-
-Synkkä hiljaisuus syntyi. Viimein sanoi Stråhlman välttäen pormestarin
-katsetta:
-
--- Se on uhkarohkea yritys, keskellä päivää sitäpaitsi. Meidänhän tuli
-odottaa kolme päivää.
-
-Pormestarin otsa painui punaiseksi ja hän vastasi kiivaasti:
-
--- Peräytyminen on mahdotonta. Arpa on langennut. Jollette tahdo auttaa
-minua, pysykää poissa! Jos yritys ei onnistu teidän vastahakoisuutenne
-tähden, pakenen minä herttuan leiriin. Mutta en tahtoisi olla teidän
-sijassanne, kuu herttua kulkee voittajana kaupungin portista sisään, se
-tapahtuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, sillä ei vielä kuulu
-Sigismundin apujoukkoja. Jos kaupunki sitte joutuu ryöstön alaiseksi,
-vaimonne ja lapsenne rääkättäviksi, syyttäkää itseänne, minä pesen
-käteni. Te olette niin tahtoneet.
-
--- Älä kiivastu, Herman, sanoi taas Stråhlman, ennen tai myöhemmin se
-on kuitenkin tapahtuva. Lienet kenties oikeassa. Miten olet asian
-suunnitellut?
-
--- Oletteko kaikki samaa mieltä ja lupaatteko apua?
-
--- Sen lupaamme, kaikui kuin yhdestä suusta.
-
--- Kuulkaa siis! Aksel Kurki, kuten tiedätte, otti haltuunsa porttien
-avaimet. Mutta Vesiporttiin on vielä toisetkin, jotka teetettiin joku
-vuosi sitte, ja ne ovat tässä.
-
-Ja pormestari otti kaapista kaksi suurta hiukan ruostunutta avainta ja
-asetti ne pöydälle.
-
--- Siinä taikakeinot, jotka murtavat linnan herrojen vallan.
-
--- Täsmälleen kello kolme, ei ennemmin eikä myöhemmin, tulee meidän
-saapua Vesiportille. Yritykseen tarvitaan kymmenen miestä, rohkeaa ja
-voimakasta miestä. Täsmälleen kello kolme saapuu Pietari Stolpe väkensä
-kanssa hiljaa kulkien vallin ja rannan välistä kaistaletta myöten
-portille. Onneksi ei Vesiportti ole niin ankarasti vartioitu kuin muut.
-Siellä on ainoastaan neljä tai viisi huovia ja sitte vielä porvareja.
-Ne tulee meidän voittaa puolellemme. Kuka ottaa sen toimeksensa!
-
--- Minä, sanoi Stråhlman, minä tunnen ne hyvin.
-
--- Eri tahoilta, raastuvan torilta, Alakadulta ja poikkikaduilta
-hiivimme sitte portille, karkaamme huovien kimppuun, haavoitamme tai
-sidomme ne, minä avaan portit ja herttuan väki hyökkää sisään. Mutta
-niin vähän verta kuin mahdollista, murhaaminen ei ole meidän asiamme,
-jääköön se herttuan huovien toimeksi.
-
--- Siis kello kolme!
-
--- Täsmälleen kello kolme, täysissä aseissa! Hankkikaa voimakkaita ja
-nuoria miehiä.
-
-Ja vieraat poistuivat hiljaa kuten olivat tulleetkin.
-
-Pormestari jäi yksin. Hän otti esille miekkansa, tarkasti sen terää,
-pisti vyöhönsä tikarin ja kaksi suurta pistoolia, sitoi avaimet yhteen
-paksulla nahkahihnalla, ettei toinen tai toinen niistä häviäisi, jos
-ottelu tulisi kiivaaksi. Sitte heitti hän laajan viitan harteillensa ja
-heittäytyi niin varustettuna pitkälle, veralla peitetylle rahille
-odottamaan määrättyä hetkeä.
-
-Kaikenlaisia ajatuksia tunkihe melkein väkisin hänen mieleensä. Vaan
-hän karkoitti ne. Nyt kun asia kerran oli päätetty, oli hän tullut
-levolliseksi. Hän toivoi vaan, että aika kuluisi. Välistä lensivät
-ajatukset linnaankin. Mitenhän Antonio nyt voi? Viimein pääsi hän
-siitäkin ajatuksesta, tunsi vaan lepoa ja kiinnitti katseensa
-tuomiokirkon kellotapuliin, joka solakkana ja uljaana kohosi akkunan
-edessä. Se ikäänkuin halveksien katsoi ihmislapsia, heidän hyörinäänsä,
-heidän surujansa ja ilojansa, äänetönnä näki se sukukunnan sukukunnan
-perästä häviävän ja haihtuvan, ainoastaan joskus keskeyttivät sen
-kumeat kellot hiljaisuuden, silloin kutsuivat ne ihmisiä temppeliin
-saamaan lohdutusta tai ilmoittivat, että joku oli saavuttanut ikuisen
-rauhan. Odottaen kului aika. Pormestari avasi akkunan ja katsoi ulos.
-Ei näkynyt kadulla kulkijoita. Syksyinen aurinko paistoi täydeltä
-terältä. Jo aamusta oli ollut lämmin, nyt oli ilma raskas ja hikinen.
-Ei tuulen henkeäkään tuntunut, ei näkynyt virettä meren pinnalla. Vaan
-taivaan rannalla Uuraasen päin kohosi synkkä savinen pilvi ja näkyi
-heikkoja salamanvälähdyksiä.
-
-Tämä on ukkosen haudetta, arveli pormestari, sulki akkunan ja läksi
-ulos.
-
-Sitte muisti hän äkkiä, että yritys, johon hän antautui, oli
-vaarallinen, voisihan hän siellä saada surmansa. Hän meni vaimoaan
-tapaamaan. Tultuaan makuuhuoneeseen näki hän vaimonsa, väsyneenä
-edellisen päivän mielenliikutuksista, nukkuvan levollisesti. Hän ei
-hennonut häntä herättää, suuteli häntä keveästi otsalle ja poistui
-nopeasti.
-
-Hetki, jonka pormestari melkein sattumalta oli valinnut, oli sopivampi
-kuin edeltäkäsin olisi voinut aavistaakaan. Melkein koko kaupunki
-uinaili. Kaduilla oli vielä painavampi kuin sisällä. Aurinko
-kuumensi rakennuksien seiniä, tiili- ja turvekattoja. Kamomilla
-tuoksui väkevästi pihoissa ja kadunsyrjissä, kärpäset surisivat
-yksitoikkoisesti. Ei tuulenhenkeäkään, joka olisi vähän virkistyttänyt.
-Porvarit nauttivat päivällisunta kotonansa, samaten useimmat upseerit,
-sillä juominkeja oli kestänyt aamupuoleen yötä. Väsyneinä valvomisesta
-ja aamupuolella toimitetuista askareista, hakivat he lepoa,
-jaksaaksensa yöllä toimittaa vahtipalvelusta. Samaten huovit, ei hekään
-voineet varoa hyökkäystä keskellä päivää, yöllähän herttua luultavasti
-koettaisi, jos koettaisi. Borkhardtkin istui unenhorroksissa penkillä
-ravintolansa edustalla ja ajeli pois kärpäsiä, jotka sateen edellä
-häntä kiusasivat, ja kummeksi, mihin se pormestari nyt taas kulkee
-tuommoinen viitta yllään. Huovien hevoset, jotka aukeilla paikoilla
-vallin vieressä olivat laitumella, seisoivat uinaillen korvat
-norpallaan, välistä epäkehaten haukaten jonkun heinäkorren.
-
-Luultavasti Karjaportinkin huovit nauttivat makeaa päivällislepoa,
-sillä muuten olisi vaikea ymmärtää, miten Pietari Stolpe keskellä
-päivää heidän huomaamattansa voi viedä seitsemän lipullista jalkaväkeä
-Vesiportille, kulkien pitkin kapeankapeaa kaistaletta meren ja vallin
-välillä [nykyinen kalaranta]. Vesiportti oli nimittäin pohjanpuolisessa
-vallissa Rinkiportin ja Karjaportin välillä.
-
-Samaan aikaan kuin Pietari Stolpe nopeasti, vaan hiljaa marssitti
-väkensä Vesiportille, hiipivät ne kymmenen porvaria, jotka olivat
-sitoutuneet tuohon uhkarohkeaan yritykseen, kenenkään huomaamatta eri
-tahoilta samaan suuntaan. Muutamat heistä saapuivat hiukan ennemmin ja
-rupesivat keskusteluun huovien kanssa. Pormestarikin saapui paikalle.
-Yhtäkkiä antoi hän sovitun merkin, porvarit hyökkäsivät huovien
-kimppuun, ja ennenkuin nämä ennättivät tehdä vastarintaa, olivat he
-sidottuina.
-
--- Jos vaan huudatte, olette kuoleman omat, sanoi pormestari.
-
-Ainoastaan yksi huovi, joka oli tehnyt tarmokkaasti vastarintaa, sai
-suuren haavan käsivarteensa, josta runsaasti vuoti verta.
-
-Vesiportti oli kuten muutkin portit oikeastaan muurin leveyden pituinen
-holvikäytävä, jonka molemmissa suissa oli raskaat rautaiset ovet.
-
-Pormestari pisti avaimen etumaiseen, se avautui ratisten, hän riensi
-toiselle, sekin ponnahti auki ja sen takana näkyi pitkä jono
-jalkaväkeä, joka silmänräpäyksessä hyökkäsi kaupunkiin.
-
-Sotaväen rivissä tuli myös Pietari Stolpe.
-
--- Missä on pormestari Bröijer, sanoi hän, päästyään portista sisään.
-
-Pormestari astui esiin.
-
--- Te olette tehnyt herttualle suuren palveluksen. Paljon tärkeää aikaa
-on meiltä säästynyt. Pysykää vierelläni, sillä tässä alkaa kohta kiivas
-kahakka, ja hän ojensi kätensä pormestarille.
-
-Linnan vartijat olivat kuitenkin valppaampia kuin kaupungin. Juuri kuin
-Pietari Stolpe väkensä kanssa syöksi avonaisesta portista sisään,
-huomasi linnan vallilla seisova vartija koko vehkeen. Hän puhalsi
-torveen ja huusi lähellä seisoville sotamiehille.
-
--- Kavallusta! vihollinen on kaupungissa.
-
-Heti vietiin sana Arvid Tavastille, ja linnan tykit alkoivat jymistä.
-Näiden paukkina herätti huovitkin horroksista. He tarttuivat aseisiin,
-ja alkoivat tehdä vastarintaa. Vaan ainoastaan osa heistä oli aseissa,
-nekin hajallansa siellä täällä valleilla ja porteilla, suurin osa oli
-asunnoissansa lepäämässä tai aterioimassa. Kun tykin laukaukset
-pamahtivat, alkoi melkein joka talosta, joka portista, joka sivukadulta
-syöksyä huoveja, jotka hätääntyneinä etsivät vihollista. Mutta melkein
-kaikki nämä joutuivat surman suuhun, sillä herttuan huovit, jotka
-lukuisina pitivät pääkatuja ja kadun kulmia hallussaan, pistivät ne
-kuoliaaksi. Ainoastaan ne, jotka onnellisesti saapuivat raastuvan
-torille, johon Aksel Kurki oli asettunut ja johon sotatorven kumea ääni
-kutsui pakenevia, säilyivät ainakin hetkeksi. Varovaisemmat satuloivat
-hevosensa ja läksivät vasta ratsain liikkeelle ja pääsivät siten
-helpommin yhteiseen kokouspaikkaan.
-
--- Me olemme petetyt, sanoi Tiesenhausen Aksel Kurjelle ja muille
-päälliköille, jotka neuvottomina seisoivat torilla tai istuivat hevosen
-selässä. Jo eilen aavistin pahaa, kun pormestarin poika vangittiin,
-tässä on vastaus siihen loukkaukseen.
-
--- Ainoa pelastus on nopea pako linnaan, sanoi Aksel Kurki synkästi.
-
--- Katsokaa, keskeytti Tiesenhausen, herttuallakin on tieto
-hyökkäyksestä.
-
-Aksel Kurki loi silmänsä salmelle ja Tervaniemelle.
-
-Koko Tervaniemen vuoriharju oli mustanaan sotaväkeä, joka tähän asti
-oli ollut piilossa kallioiden takana. Ne kiipesivät nopeasti alas,
-asettuivat veneisiin, joita kosolta näkyi olevan varattuna, ja sousivat
-salmen yli. Toiset taas etsivät suojaa Tervaniemellä olevien talojen
-takana ja odottivat veneiden palaamista. Niemen takaakin näkyi veneitä,
-jotka kaikki pyrkivät samaa päämaalia kohti. Herttuan väki nousi
-maalle, asettui taajoihin joukkoihin Rinkiportin edustalle ja linnaan
-vievän sillan suulle. Linnasta ammuttu luoti sattui veneeseen, joka oli
-täynnä huoveja, vene upposi ja useimmat hukkuivat, harvat uivat maalle.
-
--- He sulkevat tien linnaan, sanoi Tiesenhausen, seuratkoon kuka
-tahtoo: Kaupunkia on mahdoton puolustaa, kaikki portit ovat selkosen
-selällään ja joka portista tulvaa vihollisia, Katsokaa tuonne! ja hän
-viittasi itäänpäin. Pitkin Kuningattaren katuakin kulki taaja joukko
-herttuan huoveja, lippu etunenässä ja läheni raastuvan toria.
-
-Tiesenhausen kannusti hevostaan, Aksel Kurki seurasi häntä ja lukuisa
-joukko ratsumiehiä, Aksel Kurjen käskystä avattiin Rinkiportti, he
-syöksyivät ulos ja joutuivat keskelle herttuan jalkaväkeä.
-Tiesenhausen, joka ratsasti etunenässä ja jolla oli suuri, rohkea
-hevonen, pääsi onnellisesti läpi ja hänen raivaamaa tietä myöten joku
-määrä sotilaita, Vaan Aksel Kurki joutui vangiksi. Hänen hevosensa
-sortui, ja hän itse jäi sen alle. Hänen seurassaan olevat huovit saivat
-surmansa ja maa alkoi hohtaa punaiselta hurmeesta. Siellä täällä oli
-kuolleita hevosia ja haavoitettuja tai kuoleman kanssa taistelevia
-huoveja.
-
-Linnan portit avattiin Tiesenhausenille ja hänen joukollensa, sitte ne
-silmänräpäyksessä uudestaan suljettiin ja laskusilta vedettiin ylös.
-Eikä tätä tehtykään liian varhain, sillä herttuan väki tunkeutui heidän
-kantapäillänsä ja jos kauemmin olisi viivytelty, olisi kenties linnakin
-samalla kertaa joutunut vihollisten haltuun.
-
-Toimettomina täytyi siis linnassa olevien huovien ja päällikköjen
-katsella, kuinka heidän kumppaninsa sortuivat surman suuhun.
-
-Ainoastaan se vähäinen joukko, joka oli koossa raastuvan torilla,
-piteli vielä puoliansa, Ne olivat valittua väkeä, melkein kaikki
-ratsain, ja heidän joukossansa nähtiin päällikköinä Jaakkima Greve ja
-puolalainen Alexander Dombuski. Greve, jota saksalaiset nimittivät
-"Klein-Jockum", oli lyhytkasvuinen vaan harteikas, väkevä ja uskalias
-mies. Sitäpaitsi oli hän taitava sotilas ja monessa kahakassa oli hän
-neuvokkaisuudella henkensä pelastanut. Kun hän nyt näki väkensä
-harvenevan ja vihollisten joka taholta rientävän -- avonaisesta
-Rinkiportistakin nyt tulvasi herttuan huoveja kuten yöllä säkeniä
-savutorvesta -- nousi hän seisomaan jalustimissa ja huusi vahvalla
-äänellä, joka kaikui yli taistelun jyminän, käyttäin viron kieltä,
-koska useimmat ratsumiehet olivat virolaisia:
-
--- Pojat, meitä teurastetaan kuin sikoja syksyllä. Sotaevesti on
-vankina, tie linnaan suljettu, vihollisia kaikkialla. Meitä odottaa
-selvä kuolema tai vankeus ja sitte hamppunuora, tiedättehän, kuinka
-herttua vihollisiaan kohtelee. Ainoa pelastus on rohkeudessamme. Ne,
-jotka tahtovat pelastua, seuratkoot minua.
-
--- Viimeiseen veripisaraan saakka, huusivat ratsumiehet.
-
--- Kuulkaa siis, jatkoi Greve, antakaa sotatorven taas soida ja
-odottakaamme toverejamme. Sitte peräydymme torilta taaksepäin tuon
-kadun suuhun ja siinä pitelemme puoliamme. Katu on kapea, tuskin
-seitsemän hevosta mahtuu siihen rinnatusten. Ne, jotka ovat eturivissä,
-taistelevat, toiset kääntävät hevosensa valmiiksi. Ja kun aika on
-sopiva, sitte karahutamme kotia, Viroon, Puolaan ja vapauteen!
-
-Raikas hurraahuuto seurasi Greven puhetta. Herttuan huovit, jotka
-enimmäkseen olivat ruotsalaisia ja suomalaisia, eivätkä ymmärtäneet
-viron kieltä, kummeksivat mitä tuo hurraahuuto merkitsi.
-
-Greven ehdoitusta alettiin toteuttaa. Ratsumiehiä tuli lisään ja
-liittyi toveriinsa, Vähitellen peräytyivät huovit hyvässä
-järjestyksessä Alakadulle ja muodostivat vahvan läpipääsemättömän
-sulun, jota herttuan jalkaväki turhaan koetti murtaa.
-
-Juuri kun etumaiset ratsumiehet asettuivat Katarina-rouvan talon
-edustalle, ilmestyi Janecki akkunaan.
-
--- Greve, huusi hän puolan kielellä, älä jätä minua!
-
--- Voin odottaa sinua sen ajan, jonka tottunut ratsastaja tarvitsee
-pannaksensa satulan hevosen selkään. Kauemman en!
-
--- Siinä on kylliksi, sanoi Janecki ja poistui akkunasta.
-
-Siirtykäämme hetkeksi Katarina-rouvan taloon.
-
-Samaan aikaan kuin pormestari Bröijer avasi portin herttuan väelle ja
-kaupungissa taisteltiin, oli täälläkin tapahtunut sangen merkillisiä
-seikkoja.
-
-Jo varhain aamulla saivat Gertrud ja Katarina-rouva tiedon Antonion
-vangitsemisesta, Antonion äiti kävi itse suruansa valittamassa ja
-kertoi myös syyn kaksintaisteluun, vaikkei täydellisesti.
-
--- Minun tähteni on hän siis joutunut vankeuteen, arveli Gertrud
-aavistaen asian todellista laitaa.
-
-Päivä kului yksitoikkoisesti. Katarina ompeli ahkerasti
-korko-ompelusta, välistä puoleksi suruvoittoisesti, puoleksi hellästi
-katsellen Gertrudia, jonka kalpeat piirteet olivat saaneet kärsivän
-ilmeen.
-
-Janeckia ei näkynyt. Hän pysyttelihe huoneessaan eikä tullut
-päivällisellekään, vaan aterioitsi yksinään. Aamupuolella kävi mestari
-Bilangh hänen luonaan viipyen siellä kauemman aikaa. Gertrudista tuntui
-helpoitukselta, ettei tarvinnut nähdä puolalaista, jota hän oli alkanut
-vaistomaisesti pelätä.
-
-Päivällisen jälkeen istuutui Gertrud linnanpuoleisen akkunan ääreen ja
-ajatteli Antoniota. Ainoastaan kiven heitto oli väliä, kapea katu,
-valli ja salmi, vaan kuitenkin eroittivat ne luoksepääsemättömästi
-molemmat rakastavat.
-
--- Missähän huoneessa hän lienee? mietiskeli Gertrud.
-
-Jos hän olisi tietänyt, että Antonio yksinään venyi pimeässä
-vankiluolassa pienen tornin juurella, olisi hän tuntenut itsensä vielä
-onnettomammaksi. Nytkin tunsi hän itsensä hyljätyksi, yksinäiseksi ja
-kyyneleet tulivat väkisinkin silmiin.
-
-Katarina-rouva taas oli vetäytynyt pihan puolella olevaan huoneeseen ja
-sulkenut oven jälkeensä. Vaikka kadunpuolelle antavat akkunat olivat
-toista syltä kadunpinnasta, olivat pihanpuoleiset akkunat rakennuksen
-äärimmäisessä päässä melkein maan tasalla, sillä paikka, jossa
-Katarina-rouvan talo sijaitsi, oli korkea mäentöyräs, joka jyrkästi
-laskeutui kadulle päin. Pihakin oli paljasta ylösmäkeä, sen perällä
-vasemmalle päin portista tullessa oli kymmenkunta neliösyltä
-tasaisempaa maata, jossa kasvoi ruohoa, voikukkia ja kamomillayrttejä,
-joista väkevä tuoksu tunkeutui huoneisiin. Sitä rajoitti korkea
-muurintapainen naapuritaloon kuuluva kiviseinä, jossa ei ollut yhtään
-akkunaa.
-
-Vaikkei tarvinnut pelätä, että täältä juuri kukaan kurkistelisi sisään,
-olivat kuitenkin sen huoneen akkunat, jossa Katarina-rouva nyt oli, ja
-joista voi nähdä tuon pienen viheriän runsasruohoisen kentän ja paljaan
-kivimuurin, mustien verhostimien peitossa. Eikä kukaan ollut nähnyt
-niitä milloinkaan poistettavan. Sanottiin, että tässä huoneessa, johon
-ei kukaan muu jalallansa astunut kuin talon emäntä ja hänen vanha
-palvelijattarensa, jonka hän oli kotimaastansa muassansa tuonut,
-säilytti Katarina-rouva rahojansa, joita hänellä hoettiin olevan sangen
-runsaasti.
-
-Tässä huoneessa, johon auringon säde ainoastaan varkain pääsi
-pujahtamaan verhostimen raosta, ei ollut paljon huonekaluja. Seinät
-olivat paljaat ja valkeat, peräseinällä oli pieni, näöltään kultainen
-krucifixi ja sen vieressä isonlainen neitsyt Marian kuva, luultavasti
-jonkun italialaisen maalarin tekemä. Kuvan alla oli jotensakin suuri
-mustalla veralla peitetty, alttarinmuotoinen rakennus, jolla paloi
-kaksi paksua vahakynttilää. Paljaalla laattialla neitsyt Marian kuvan
-alla oli Katarina-rouva polvillaan. Kädet olivat ristissä, ja hän piti
-niitä kuroitettuina taivasten kuningatarta kohti. Kalpeista kasvoista
-voi huomata tuskaa ja surua, silmissä hehkui ylenluonnollinen hohde ja
-huulet liikkuivat, ja kohta alkoikin niistä tulvia sanoja.
-
--- Oi pyhä neitsyt, katso minun puoleeni! sieluni on raadeltu, ja
-sydämmeni ei löydä rauhaa. Kirvoita minua tästä tuskasta ja anna armosi
-loistaa minun ylitseni!
-
-Tämä innokas huokaus näkyi tekevän hyvää hänen sydämmellensä, joka
-hyllyi ja oli pakahtua surujen yltäkylläisyydestä. Vähän huojentuneena
-jatkoi hän puoleksi itsekseen, puoleksi kuvalle puhuen.
-
--- Katso, alati olen minä paastonnut, rukoillut ja valvonut. Kaikki,
-mitä pyhä kirkko on määrännyt, olen minä tehnyt, kerettiläisten ja
-vääräuskoisten maassa olen minä pitänyt uskonlamppua palamassa. Eikö
-siinä jo riitä? vaaditko sinä enempää?
-
-Hän pysähtyi ja loi katseensa maahan.
-
--- Onko totta, mitä rippi-isät opettavat, ettei muualla ole pelastusta
-kuin kirkon helmassa? Eikö ole armoa niille, jotka ovat ulkopuolella?
-Eikö riitä Gertrudille, minun valkealle, puhtaalle kyyhkyselleni, eikö
-hänellekään?
-
-Hän alkoi puhua yhä kiihkeämmin, hänen rintansa kohosi raskaasti ja
-läähättäin.
-
--- Kun puolalainen tuli talooni ja kun hän pyysi Gertrudia, katsoin
-minä hänet sinun lähettämäksesi. Voisihan Gertrud hänen vaimonansa
-tulla pyhän kirkon helmaan saatetuksi. Olenko minä väärässä? Olenko
-minä erehtynyt?
-
-Linnan tykit paukkuivat, vaan Katarina ei sitä huomannut.
-
--- -- Onko minulla oikeutta ruveta hänen elämäänsä ohjaamaan? Voinko
-nähdä tulevaisuutta? Voinhan turmella hänen onneansa ja elämäänsä. En
-jaksa enää ajatella, ajatukseni juoksevat piirissä, en pääse ulos enkä
-takaisin.
-
--- Gertrudin sydän on vapaa, Ei Antoniokaan häntä rakasta. Joku vuosi
-sitte luulin sitä. Erehdyin. Luulen, että hän suostuu ottamaan
-puolalaisen. Vaan toisaalta kuiskaa ääni: älä pakota häntä
-puolalaiselle, kulkekoon omaa tietänsä!
-
-Hän taukosi hetkeksi ja kokosi voimia.
-
--- Tämä ristiriitaisuus kuluttaa elinnesteeni. Olen uupunut kuin ajettu
-hirvi. Olen odottanut ilmestystä, vaan turhaan. Onhan pyhä neitsyt
-ilmestynyt Ignatiuselle, Dominicuselle ja muille pyhimyksille, miksei
-minulle? Ei minulle, enhän minä ole heidän vertaisensa! Ei apua, ei
-neuvoa!
-
-Ja väsyneenä antoi hän päänsä vaipua laattialle.
-
-Sydäntä särkevät huudot herättivät hänet horroksista. Hän nousi
-vaivaloisesti, avasi oven lukosta ja astui viereiseen huoneeseen.
-
-Siellä oli sill'aikaa kuin Katarina-rouva rukoushuoneessaan etsi
-lohdutusta, toisenlaista näytelmää näytelty.
-
-Kuten mainittu ei kapteeni Janecki sinä päivänä ollut
-vahtipalveluksessa. Hänen haavansa tuotti hänelle kipua, ja hän
-pysyttelihe huoneessa. Mestari Bilanghin mentyä söi Janecki puolista ja
-laskeutui levolle. Hetken maattuaan nousi hän ylös ja asettui akkunan
-ääreen istumaan. Kun hän sattumalta loi katseen vallille, näki hän
-Vesiportin olevan auki ja vierasta sotaväkeä kaupungissa.
-
-Hän ponnahti ylös kuin ukkosen iskemänä.
-
--- Nyt pelastakoon itsensä, ken voi, huudahti hän puoliääneen.
-
-Hän kutsui palvelijansa.
-
--- Me olemme petetyt. Herttuan väki on kaupungissa. Satuloitse hevoset,
-tuo ne varovaisesti portille, vaan älä avaa porttia. Vedä satulavyöt
-tiukkaan ja katso, että soljet ovat vahvoja, Niistä riippuu kenties
-pelastuksemme.
-
-Janecki alkoi pukeutua. Hän veti ratsassaappaat jalkaansa, ripusti
-miekkansa vyölle, tarkasti, että pistooleissa oli ruutia. Rahat ja
-tärkeimmät esineet sulloi hän taskuunsa ja oli kohta valmis lähtemään.
-
-Akkunasta hän vähän väliä tarkasteli tapausten menoa. Hän näki,
-kuinka Tiesenhausen pelastui linnaan ja Kurki joutui vangiksi.
-Raastuvantorilta kuuli hän melskettä ja aseiden kalsketta ja aikoi
-suunnata kulkuansa sinne.
-
-Kun hän astui suureen eteiseen, seisoi Gertrud yht'äkkiä hänen
-edessänsä. Hänkin oli kuullut melskeen ja oli rientänyt saamaan tietoa
-sen syystä. Kohta huomasi hän mitä oli tapahtunut. Hän tunsi
-selittämätöntä iloa ja riemua.
-
-Juuri silloin astui Janecki ulos huoneestaan. Hän säpsähti. Niin
-kauniina ei hän ennen ollut nähnyt Gertrudia. Musta puku, jota hän
-tänään kantoi, sopi hänelle hyvin. Piirteet olivat kalpeat, ja silmät
-loistivat vastasyntyneestä toivosta.
-
--- Paetkaa, sanoi hän, herttua on kaupungissa. Sotaväkenne on
-pakosalla, sotaevesti vankina.
-
--- Kaiken sen tiedän, neitiseni, sanoi Janecki, ja kiitän teitä
-osanottavaisuudestanne.
-
--- Joka hetki on kallis, vielä on aikaa!
-
-Janecki loi katseensa Gertrudiin ja hänen silmänsä alkoivat omituisesti
-säihkyä. Hänessä leimahti yht'äkkiä ajatus, että hän viimeisen kerran
-näki Gertrudin. Se ajatus saattoi hänen kuuman puolalaisen verensä
-kiehumaan ja hänen itsensä unhoittamaan vaaran, jossa hän häilyi ja
-josta hänen tuli paeta.
-
--- Gertrud, puhui hän nopeaan ja kiihkeästi, minä rakastaan Teitä. Nyt
-tällä hetkellä, kun minun tulee erota Teistä, tunnen sen selvään,
-seuratkaa minua.
-
-Pelko ja hämmästys kuvastuivat sekaisin Gertrudin kasvoissa. Hän
-väistyi askeleen.
-
--- Gertrud, jatkoi Janecki vielä kiihkeämmästi, ja hänen kasvonsa
-alkoivat rusottaa. Ettekö tunne vähintäkään sääliä? katsokaa, tätä
-haavaa kannan Teidän tähtenne. Seuratkaa minua, paetkaamme yhdessä!
-
-Ja unhoittaen kaiken maltin intohimonsa valtaamana, lankesi hän
-polvilleen ja otti kiinni Gertrudin hameen liepeestä.
-
--- Minä vannon, että minä rakastan ainoastaan Teitä. Minä en ole mikään
-tavallinen seikkailija, minulla on kunniakas asema kuningas Sigismundin
-hovissa. Minä voin kohota virassa ja arvossa. Enkä ole köyhäkään.
-Minulla on linna Litvassa. Se seisoo keskellä vehnämaita ja ruohoisia
-noroja, ja pieni järvi on sen edessä. Satakielet laulavat siellä
-kauniina kesäiltoina, ja sammakot kuhertelevat. Siellä on ihanaa!
-Minulla on paljon orjia, ja kaikki nämä polvistuvat eteenne, kuten minä
-nyt, ja tottelevat pienintä käskyänne.
-
--- Mahdotonta, sanoi Gertrud, minä rakastan toista! Teitä en ikinä.
-
--- Haa, kyllä tiedän, tuo liukaskielinen vihamieheni, hän, joka minut
-haavoitti.
-
-Gertrud vaikeni ja peräytyi huoneeseensa. Janecki seurasi. Hän riensi
-akkunan luo, avasi sen ja huusi Grevelle, että hän odottaisi hetkisen.
-
-Sitte kääntyi hän taas Gertrudin puoleen.
-
--- Lähdönhetki on käsissä. Vielä kerran, Gertrud, seuratkaa minua!
-
-Gertrud viittasi kieltävästi ja käänsi pois päänsä.
-
--- Jos tahdot tai ei, kirkasi Janecki intohimoisesti, minun olet
-kuitenkin.
-
-Ja ponnistaen kaikki voimansa, tarttui hän terveellä kädellään
-Gertrudiin ja alkoi viedä häntä alas portaista.
-
-Gertrud päästi kimakan tuskan huudon. Tämä huuto herätti
-Katarina-rouvan horroksista ja saattoi hänet tulemaan ulos
-rukoushuoneestaan.
-
-Janecki huomasi ensiksi Katarinan.
-
--- Johan Te olette hänet minulle puoleksi luvannut, virkkoi
-puolalainen. Nyt vien hänet.
-
--- Onko se totta? Pelastakaa minut! Pelastakaa! huusi Gertrud.
-
--- Lapseni, rakas lapseni, antakaa takaisin lapseni, rukoili
-Katarina-rouva ja kaatui huoneen kynnykselle. Vaan Janecki jatkoi
-matkaansa; portaissa kohtasi hän palvelijansa, suuren jättiläismoisen
-litvalaisen täysissä tamineissa.
-
--- Tässä, sanoi Janecki, ota tämä nainen ja vastaa hänestä hengelläsi.
-Käsivarttani pakoittaa, en jaksa itse kantaa häntä.
-
-Sanaakaan sanomatta ja kysymystä tekemättä otti litvalainen Gertrudin
-käsivarrellensa kevyesti kuten lapsen. Janecki heitti Gertrudin
-ympärille ratsuviittansa, kävi eteisestä hakemassa huopahatun ja painoi
-sen Gertrudin päähän.
-
--- Ja nyt matkaan joutuisasti.
-
-Palvelija avasi portin ja talutti toisella kädellään hevostaan. Janecki
-vei omansa ulos ja hyppäsi sen selkään.
-
--- Viimeinkin, sanoi Greve, joka etumaisine ratsumiehineen oli
-portilla. Ja nainen mukana. Siitä on vastusta. Vaan olkoon menneeksi!
-
-Useimpien ratsujen päät olivat jo Karjaportille päin. Ja kun Jaakkima
-Greve antoi sovitun komentosanan kuulua, silloin käänsivät kaikki
-ratsumiehet hevosensa.
-
--- Eespäin! komensi Greve.
-
-Ja kuten laviini alpeilla murskaa metsät ja lakaisee pois kylät,
-samaten syöksivät Greven ratsumiehet eteenpäin vastustamattomalla
-voimalla. Kaikki mitä tiellä oli, se väistyi, tallaantui hevosten
-kavioiden alle tai sortui ratsastajien iskuista. Muutamassa
-silmänräpäyksessä saapuivat he Karjaportille, avasivat sen ja olivat
-ulkona kaupungista. Herttuan jalkaväki, joka oli Karjaportin edustalla,
-koetti estää heidän kulkuansa. Vaan ratsumiehet hakkasivat itselleen
-leveän tien ja monta herttuan huovia sortui verissään maahan.
-
-Kun viimeinen este oli poistettu, antoivat he hevostensa nelistää.
-Greven vieressä ratsasti Janecki, ja tämän vieressä hänen litvalainen
-palvelijansa. Tämä oli saanut monta haavaa, mutta Gertrud oli
-vahingoittumatta, Janecki loi katseensa taaksepäin. Heti hänen
-takanansa ratsasti mies, joka näytti hänestä tutulta. Hän katsoi
-tarkemmin.
-
--- Mestari Bilangh, sanoi hän ihmeissään.
-
--- Niin, minullekaan ei kaupungin ilma ole sopiva, minä teen seuraa
-eteläisiin maihin, vastasi puhuteltu. Ja ratsujoukko, jossa korkeintaan
-oli seitsemänkymmentä miestä, jatkoi matkaa joutuisasti itäänpäin.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-Pelastus.
-
-
-Vaikka Antonio Borkhardtin ravintolassa tapahtuneen kaksintaistelun
-jälkeen aivan matalalla äänellä lausui isällensä: nyt on aika toimia,
-oli mestari Bilangh, joka seisoi lähellä sitoen Janeckin käsivartta,
-varsin hyvin oivaltanut sanojen merkityksen. Sanat lausuttiin suomeksi,
-johon kieleen mestari Bilangh, oleskeltuaan maassa lähes viisitoista
-vuotta, oli täydellisesti perehtynyt. Ulkolaiset upseerit, jotka eivät
-suomea ymmärtäneet, eivät siis voineet käsittää niiden merkitystä, jos
-olisivatkin jotain kuulleet.
-
-Kohta sen jälkeen palasi Bilangh linnaan, sulkeutui huoneeseensa ja
-alkoi miettiä asemaansa. Että pormestarilla ja porvareilla oli jotakin
-tekeillä, oli päivän selvää. Tämä loukkaus, jonka hänkin oli äsken omin
-silmin nähnyt, oli omiaan kiihoittamaan ripeään toimintaan. Ja mitä
-muuta tarkoittivat Antonion sanat kuin herttuan ja hänen väkensä
-päästämistä kaupunkiin. Ja jos kaupunki kerran oli herttuan hallussa,
-voitaisiinko linnaa enää puolustaa kauemmin? Tuskin päivääkään,
-voisihan herttua muutamassa tunnissa ampua sen mäsäksi tykeillänsä, kun
-hänen kerran sallittiin tähdätä niin läheltä kuin kaupungin vallilta.
-Siis lopputuloksena mestari Bilanghin mietteistä oli se, että herttua
-kohta oli oleva linnan herrana.
-
--- Onko minun turvallisuuteni vaarassa, arveli sitte mestari Bilangh,
--- kenties, kenties ei! Jos herttua on saanut vihiä osallisuudestani
-Parryn salaliitossa, lienevät päiväni luetut. Vähemmistä syistä,
-loukkaavasta sanasta ja herjapuheista lähettää hän ihmisiä
-mestauslavalle. Sitäpaitsi tulee linnan päällystössä ja hallituksessa
-perinpohjaisia muutoksia tapahtumaan. Parasta on poistua!
-
--- Minullahan on vielä täällä suuri tehtävä, ja Bilanghin kasvot saivat
-pilkallisen ilmeen. Mitä sanoo suuri tuntematon, mestarini ja
-käskijäni, jos hän huomaa nöyrän palvelijansa poistuneeksi? Kuka sitte
-muuttaa historian kulkua? Voihan hän itse ryhtyä siihen toimeen. He
-luulivat minussa tapaavansa typerän uskon kiihkoisan houkkion, joka
-tottelisi heidän viittauksiansa. Vaan he erehtyvät, totisesti
-erehtyvät. En pelkää heidän uhkauksiansa, katsokoon vaan Laurentius
-Erici, kuinka hän itse pelastuu. Sitäpaitsi tunnen selittämätöntä
-kaihoa, ikävää kotimaahani. Tourainen ihanat seudut kuvastuvat selvästi
-eteeni. Kunnailla, joita aurinko huikaisevan kirkkaana valaisee,
-rehentelee viiniköynnös, puutarha liittyy puutarhaan, vainio vainioon.
-Viinirypäleet korjataan riemulla ja ilolla, keltainen cider vaahtoaa
-astioissa ja kansa laulaa laulujaan kielellä, jossa on suloa ja
-sointua.
-
-Ja noudattaen käsittämätöntä, vaistontapaista tunnetta, joka useasti
-määrää ihmisten teot, päätti mestari Bilangh heti ryhtyä varustuksiin
-matkaa varten. Hän otti esille kaksi raudoitettua, isonlaista kirstua
-ja alkoi sulloa niihin kirjoja, arvokkaampia esineitä, vaatteita. Tähän
-toimeen meni koko ilta ja osa yötä. Viimeksi avasi hän erään komeron
-seinässä, joka sisälsi kosolta kulta- ja hopearahoja. Nämä asetti hän
-varovaisesti pitkiin, putkenmuotoisiin nahkavöihin, jotka olivat sitä
-varten tehdytkin. Nahkavyöt kääri hän sitte ympärillensä, köyttäen ne
-tiukasti kiinni. Ne peittivät suuren osan rintaa ja selkää, kainaloista
-aina vyötäisiin saakka.
-
--- Kahtalainen hyöty, mutisi mestari Bilangh, ne ovat hyvässä säilössä
-ja muodostavat vahvan suomuspanssarin, josta tuskin pyssyn luoti
-tunkeutuu läpi.
-
-Mestari Bilangh paneutui levollisesti maata. Vaan aamulla varhain, kun
-syksyinen ume peitti linnan, kaupungin ja salmen, ja linnan muut
-asukkaat nukkuivat, seisoi Bilangh jo linnan kartanolla. Uniset huovit
-valjastivat hevosia rattaiden eteen ja läksivät kaupungista hakemaan
-kauroja, joita siellä säilytettiin suuremmassa varasto-aitassa. Mestari
-Bilangh puheli hiljaa erään huovin kanssa. Seurauksena tästä
-kanssapuheesta oli se, että Bilanghin molemmat raudoitetut kirstut
-kannettiin alas ja asetettiin kärryille. Bilangh seurasi itse mukana
-kaupunkiin ja osoitti, mihin ne olivat vietävät. Kaupungissa asui
-porvari, joka oli mestari Bilanghille kiitollisuuden velassa. Tämän
-asuntoon käski Bilangh viedä kirstut.
-
--- Ystäväni, sanoi Bilangh, Te voitte tehdä minulle suuren palveluksen.
-Nämä kirstut sisältävät kallisarvoisia esineitä. Voisitteko Te
-säilyttää ne jonkun aikaa ja ensi tilaisuudessa lähettää ne Lybekiin?
-
--- Mielelläni teen Teille sen, vastasi porvari. Minulla ne ovatkin
-hyvässä turvassa, kellarini laattian alla on syvä ja suuri aukko, sinne
-olen kätkenyt rahani ja kallisarvoiset tavarani, sinne aion itsekin
-paeta, jos kaupunki tulee ryöstettäväksi. Sinne eivät huovit löydä,
-särkekööt ja ryöstäkööt sitte täällä ylhäällä, niin paljon kuin
-tahtovat.
-
-Mestari Bilangh kiitti ja poistui, toimittaaksensa muita asioita
-kaupungilla. Eräältä huovilta, joka oli kaatunut eilispäivän kahakassa,
-oli jäänyt hyvä ja vahva hevonen satuloineen. Bilangh osti sen
-verrattain huokeasta ja asetti sen yllämainitun porvarin talliin. Nyt
-oli kaikki valmisna matkaa varten. Bilangh palasi tyytyväisenä linnaan.
-
--- Nyt vielä muutama rivi herralleni ja mestarilleni, sanoi Bilangh ja
-istuutui kirjoituspöytänsä ääreen. Hän kirjoitti nopeaan noin
-neljänneksen sivun paperiarkille, sulki sen sinetillään ja asetti
-kirjeen pöydälle helposti huomattavalle paikalle. Päällekirjoitus
-kuului:
-
--- Hyvin arvoisalle ja korkeasti oppineelle Laurentius Ericille,
-kuninkaalliselle pronotariolle.
-
-Sitte poistui Bilangh linnasta. Hän oleskeli aamupuolen kaupungissa,
-kävi Janeckin ja muiden haavoitettujen luona ja söi vahvan puolisen
-Borkhardtin ravintolassa. Hän luuli hyökkäyksen tapahtuvan illalla tai
-yöllä ja päätti jäädä sitä odottamaan. Yleisessä hälinässä arveli hän
-helposti pääsevänsä kaupungista ulos, ja itäänpäin olivat tiet vapaat,
-ei siellä ollut vihollisia.
-
-Hyökkäys tapahtuikin jo kello kolme, siis keskellä päivää. Bilangh
-satuloi hevosensa, piti sen valmiina ja odotteli sopivaa hetkeä. Kun
-ensimmäinen hälinä hiukan oli tauonnut ja taistelu siirtyi raastuvan
-torille, uskalsi Bilangh ratsastaa kadulle. Hän näki, kuinka Kurki
-joutui vangiksi, Tiesenhausen pelastui linnaan ja kuinka rakuunat
-kokoontuivat Greven ja Dombuskin ympärille.
-
--- Nuo pakenevat, ajatteli Bilangh ja päätti liittyä seuraan. Pari
-kertaa yritettyään, onnistui hänen kolmannen kerran päästä riviin.
-
-Ja siten selviää se alussa outo seikka, että Janecki näki mestari
-Bilanghin ratsastavan takanansa maantiellä ulkopuolella kaupunkia.
-
-Kun ensimmäinen tykinlaukaus ammuttiin linnasta, oli Laurentius Erici
-huoneessaan mietiskellen suuria aikeitaan. Hän riensi nopeaan
-akkunalle, joka oli juuri kaupunkiin päin. Siitä olikin mukava seurata
-tapauksia. Hän näki selvään, kuinka herttuan huovit tunkeutuivat
-kaupunkiin, kuinka kaduilla ja raastuvantorilla taisteltiin,
-Tiesenhausenin pelastumisen, Aksel Kurjen vangiksi joutumisen ja
-muukalaisten ratsumiesten paon.
-
-Pater Laurentius meni Arvid Tavastia puhuttelemaan. Hän tapasi tämän
-varsin voipuneena ja epätoivoisena, Tiesenhausen koetti lohdutella
-linnanisäntää.
-
--- Me olemme hukassa, valitti Tavast, emme voi kestää enää päivääkään.
-
--? Kuinka on herttuan väki päässyt kaupunkiin? kysyi pater Laurentius.
-
--- Porvarit ovat luultavasti avanneet Vesiportin. Muuten se olisi ollut
-mahdotonta.
-
--- Ratkaisu lähenee, arveli pater itsekseen. Otus lähenee ansaa,
-tehkäämme se vahvaksi ja ottavaksi, ja hän läksi mestari Bilanghin luo.
-Vaan Arvid Tavast otti vapisevin käsin salaisesta seinäkomerosta Jöns
-Bultin laatiman ehdoituksen Suomen ja Puolan uniooniksi, jonka
-Laurentius Erici oli tuonut mukanaan. Sitte sytytti hän vahakynttilän
-ja poltti liekissä tuon vaarallisen paperin. Kun paperi oli tuhaksi
-palanut, viskasi hän tuhankaristeet suureen ja tilavaan takkauuniin,
-joka anasti suuren osan huoneesta.
-
-Hiukan rauhoittuneena sanoi hän Tiesenhausenille:
-
--- Unhoittakaa evesti, että semmoinen ehdoitus on ollut tekeillä.
-Epätietoista on, josko nytkään voin välttää mestaajan kirvestä, vaan
-tuo paperikäärö olisi herttuan käsiin joutuneena meidät kaikki armotta
-kuolemaan saattanut.
-
--- Voitte luottaa kunniasanaani, minä olen kätkevä salaisuuden
-hiiskumatta.
-
-Hiukan kiihoittuneena riensi Laurentius Erici mestari Bilanghin ovelle.
-Hän koputti kerran, toisen, ei mitään vastausta. Hän tarttui
-ovenripaan, ovi aukeni, se ei ollutkaan suljettu. Pater astui sisään.
-
-Huone näytti hänestä autiolta ja tyhjältä. Hän meni
-laboratoriohuoneeseen. Täällä oli kaikki huiskin haiskin mitä
-suurimmassa epäjärjestyksessä. Retortit ja kattilat laattialla,
-seinäkaappien ovet seljällään, vanhoja kirjeiden lehtiä hajallaan
-nurkissa.
-
-Poissa! mihin ja milloin? arveli pater ja omituinen raskas tunne
-valtasi hänet. Hän palasi etuhuoneeseen ja äkkäsi heti kirjeen, jonka
-mestari Bilangh lähtiessään oli kirjoittanut ja asettanut huomattavalle
-paikalle.
-
--- Minulle! Tässä lienee arvoituksen selitys, ja pater istuutui
-Bilanghin nojatuoliin kirjettä rauhassa lukemaan.
-
-Kirje oli näin kuuluva:
-
-    Suurelle tuntemattomalle!
-
-    Kun tämä kirje osuu käsiinne, en minä enää ole linnassa. Tehtävään,
-    johon minua aiotte, en ryhdy. Korjatkoot muut historian juoksua,
-    minulla ei ole siihen halua. Kohtalojen ratas on raskas, se on jo
-    musertanut monta mahtavaa, jotka sen suuntaa ovat tahtoneet ohjata.
-    Minun mielestäni olette Te itse siihen toimeen sopivampi, miks'ette
-    itse käy työhön käsiksi? Nyt on kohta sopiva tilaisuus.
-
--- Sen olen tekeväkin, mutisi Laurentius Erici, tulen ominenikin
-toimeen. Vaan mitä on tämä? ja hän jatkoi lukuaan.
-
-    Ennenkuin eroan, tahdon kuitenkin kertoa jotakin, josta voi olla
-    Teille hyötyä, jos se jo ei ole myöhäistä. Herttua ei ole niin
-    typerä, kuin luulette. Hän tuntee vastustajansa ja on varuillansa.
-    Viikko sitten sai hän urkkijoiltansa -- hänellä on semmoisia
-    Varsovassa -- tiedon, että kuningas Sigismund on lähettänyt
-    lähettilään Suomeen. Samalla väittävät urkkijat, että lähettilään
-    puvussa piilee vaarallinen jesuita. Herttua on kauan jo halunnut
-    saada haltuunsa miehen, jolla on juonten pääkerä, voidakseen
-    häneltä saada tietoja Suomen herrojen valtiokavallusta
-    tarkoittavista vehkeistä.
-
-    Jos nämä rivit osuvat käsiinne ennenkuin kaupunki on herttuan
-    hallussa ja linna saarrettu, niin paetkaa. Jos taas myöhemmin,
-    täytyy Teillä todellakin olla ylenluonnollisia voimia
-    käytettävänne pelastuaksenne tästä ansasta, johon olette
-    joutunut.
-
-    Minua taas ei herttua enää saavuta, jesuittain veljeskuntaa ja
-    sen valtaa en pelkää, sillä minulla on mahtavia puolustajia ja
-    toivon, että Tekin, arvoisa isä, tulevaisuudessa, jos taas
-    yhdymme, osoitatte kiitollisuutta varoituksestani. Seuratkaa
-    esimerkkiäni, puhdistakaa tomu jaloistanne ja jättäkää pohjola,
-    sen ilmanala ei ole terveellinen veljeskunnallenne. Näettehän,
-    minustakin, uskonkiihkoisesta, innokkaasta etelämaalaisesta on
-    tullut kylmä skeptiko, joka välinpitämättömästi katselee asian
-    menoa. Ottakaa vastaan jäähyväistervehdys, jonka lähettää
-
-                                       nöyrin palvelijanne
-                                         _Filip Bilangh_.
-
--- Hän on liian viisas välikappaleeksi, sanoi Laurentius Erici
-itsekseen, hän on minun kaltaiseni, semmoiset miehet kelpaavat
-johtajiksi, vaan eivät alennu tahdottomiksi käskyläisiksi. Se unelma
-raukesi ja kaikki muut suuret aikeet sen mukana. Itse en voi mitään,
-herttua on heti vangitseva minut, kun vaan saa linnan haltuunsa, ei hän
-välitä lähettilään arvostanikaan. Pakoon siis, vaan miten, siinä on
-kysymys.
-
-Ja Laurentius Erici palasi masentuneena omaan huoneeseensa ja alkoi
-avaraan ikkunakomeroon kyyristyneenä katsella raastuvan torille ja
-kaupunkiin, jossa herttuan väki yhä hääri, asettaen porteille ja
-torneihin varusväkeä.
-
-Yhtäkkiä saivat hänen masennuksesta kangistuneet piirteensä enemmän
-eloa. Hän laskeutui alas akkunakomerosta, lukitsi oven ja riisui takin
-yltänsä. Tikarillansa ratkoi hän sitte varovaisesti auki kaksi saumaa
-ja otti päällyskankaan ja sisävuorin välistä pienen, hienosta mustasta
-nahasta tehdyn salkun. Se oli pyöreillä nahkahihnoilla kiinni nidottu,
-pater päästi ne auki ja kirvoitti esille paperisen kirjekuoren, jonka
-takasivulle oli latinaksi kirjoitettu: Laurentius Eriöille, kun hän
-lähtee Suomeen.
-
-Kirjekuori sisälsi tukun paperiliuskoja, muutamat niistä olivat jo
-kellastuneita ja näyttivät vanhoilta, muutamat olivat nähtävästi vasta
-nykyään kirjoitettuja. Pater istuutui rahille ja alkoi tyynesti
-tarkastaa aarrettansa, ainoastaan hänen vapisevat kätensä, kun hän
-tarttui hienoihin paperiliuskoihin, ilmaisivat hänen sisällistä
-liikutustaan.
-
--- Jäljennös pater Hannibal Codretin sepittämästä kertomuksesta Parryn
-salaliitosta ja Bilanghin osallisuudesta siihen. Alkuperäinen asiakirja
-säilytetään veljeskuntamme arkistossa Roomassa. -- Se on jo tehnyt
-tehtävänsä, mutisi Laurentius Erici, ja asetti paperitukun syrjään.
-Sitte seurasi pitkä ja kapea paperiliuska, johon oli piirretty seuraava
-päällekirjoitus: Luettelo niistä, jotka Suomessa tunnustavat pyhää
-katolilaista uskoa tai ovat siihen taipuvaiset.
-
--- Katarina Bröijer Viipurissa, luki pater Laurentius heti ensimmäisten
-nimien joukossa. Siihen ei nyt ole aikaa, arveli hän sitte ja asetti
-luettelon viereensä rahille.
-
-Seuraava paperi oli vanha ja kellastunut, hienoa kirjoitusta täynnä. Se
-ei ollutkaan jäljennös, vaan alkuperäinen, ja sen laitaan oli
-toisenlaisella, vieraalla, jykevämmällä käsialalla kirjoitettu:
-Säilytettävä ja veljeskunnan arkistoon takaisin jätettävä.
-
-Laurentius Erici alkoi lukea sitä ja mitä enemmän hän edistyi tässä,
-sitä eloisimmiksi kävivät hänen piirteensä.
-
-Lopetettuaan lukunsa nousi hän ylös, kävi pari kertaa yli laattian ja
-puhkesi sanomaan:
-
--- Ylistetty ollos, Sinä pyhä Ignatius, joka teit salaisuuksien
-urkkimisen veljeskuntamme tärkeimmäksi tehtäväksi. Todellakin se, joka
-salaisuuden ilmoittaa veljeskunnallemme, lähettäin siitä kirjallisen
-ilmoituksen arkistossa säilytettäväksi, hän tekee enemmän hyötyä, kuin
-joka kääntää kymmenen pakanaa.
-
-Kellastunut paperiliuska, joka herätti semmoisia kiitollisuuden
-tunteita pater Laurentiusessa, sisälsi näin kuuluvan latinalaisen
-kirjoituksen:
-
--- Minä Clemens, halpa dominikaaniveli, joka vuonna 1495 viisi
-kuukautta ennen suurta venäläissotaa ja pyhän Andrean päivänä
-tapahtunutta ihmeellistä kaupungin pelastusta, saavuin Viipuriin
-Suomeen opettamaan luostariveljille ja maan asukkaille puutarhan hoitoa
-ja hyödyllisten yrttien käytäntöä ja vuonna 1518 paaston aikana sain
-käskyn saapua Roomaan kuulusteltavaksi muutamassa tärkeässä
-veljeskuntaamme koskevassa asiassa, tahdon täten, ennenkuin tästä
-elämästä eroan ja muutenkin korkeaan ikääni nähden, ennenkuin muistoni
-pettää, ilmoittaa kirjallisesti erään salaisuuden, josta minulla on
-tietoa. Se, joka nämä rivit lukee ja jolle niistä on hyötyä, antakoon
-lukea messuja minun sieluni pelastukseksi. Seuraa siis ja paina
-mieleesi:
-
-Kaupungin kuninkaallinen linna sijaitsee pienellä saarella ja sen
-kummallakin puolella on salmet. Ettei kuitenkaan linnan asukkaat, jos
-vihollinen saisi kaupungin haltuunsa tai mikä muu odottamaton tapaus
-tapahtuisi, olisi kokonaan pois suljetut muiden ihmisten yhteydestä, on
-olemassa vedenalainen salainen käytävä, joka johtaa linnasta
-kaupunkiin. Tätä seikkaa pidetään kuitenkin hyvin salassa, ainoastaan
-harvat porvarit, linnan isäntä ja hänen uskottunsa ovat tästä
-osallisiksi tulleet.
-
-Käytävä alkaa eräästä maapinnan alla olevasta huoneesta, joka sijaitsee
-linnan eteläisessä osassa noin viisitoista kyynärää pienestä tornista.
-Siihen päästään rautaisesta ovesta, jonka avaimet aina ovat linnan
-isännän hallussa.
-
-Käytävä kulkee suoraan itään pienen tornin sisäpuolitse ja painuu
-vähitellen syvemmälle ja syvemmälle maapohjaan päin. Useat portaat
-johtavat alaspäin, ja se on niin korkea, että tavallinen mies voi
-kulkea suorana, Salmen toiselle puolella, juuri siinä missä kaupungin
-muuri alkaa, johtavat portaat ylöspäin ja rautainen ovi sulkee tien.
-Tästä jakautuu käytävä kolmeen eri haaraan. Kun ovi avataan ja
-kuljetaan viisi kyynärää eteenpäin, tekee käytävä jyrkän käännöksen
-vasempaan ja sileä kiviseinä estää suoraan kulkemasta. Vasempaan
-kulkevalla käytävällä on kaksi ulospääsöä, toinen talossa, joka kuuluu
-franciskaaniveljeskunnalle ja on keskellä Saksalaiskatua [Alakatu]
-torilta Karjaportille kulkiessa oikealla puolella korkean mäen
-töyräällä, toinen itse franciskaaniluostarissa Karjaportin vieressä.
-Tämä käytävä on se, joka on linnanisännille tunnettu ja jota useammin
-käytetään. Oikealle s.o. eteläänpäin kulkevasta haarasta ei minulla ole
-tarkempia tietoja, sanotaan sen johtavan veljeskuntamme luostariin
-[nykyinen vanha Suomenkirkko] meren rannalle, vaan sitä epäilen, koska
-väli on pitkä ja maaperä kallioista. En myöskään tiedä, kuinka siihen
-käytävään päästään. Keskimäinen haara, joka on linnasta tulevan
-käytävän suorana jatkona, eroaa siitä sileästä kiviseinästä ja johtaa
-toiseen taloon Saksalaiskadun varrella torilta lukien. Tämä talo kuuluu
-meidän veljeskunnallemme, kuten useat talot ja maatilkut sekä
-kaupungissa että sen ulkopuolella.
-
-Mutta käytävään on vielä toinenkin pääsö itse linnasta. Sinä, jota joko
-hätä tai onnettomuus pakoittavat kulkemaan tätä maanalaista tietä,
-menettele seuraavaisesti:
-
-Varusta mukaasi noin jalan pituinen ja peukalon leveyden paksuinen
-rautapultti, joka on hiukan suippu kärestä, ja jonkun verran öljyä.
-Astu alas pienen tornin alimmaiseen kerrokseen, jota käytetään
-tavallisesti viinikellarina tai vankikomerona, ja tarkasta ovesta
-astuessasi vasemmanpuolista seinää. Siinä huomaat useita
-kivimöhkäleitä, jotka eroavat muista säännöllisen muotonsa kautta ja
-sitenkin, että niiden ympärillä on vähemmän kalkkisekoitusta. Kahdessa
-niistä on kiveen hakatut ristit, ja niiden kulmassa pieni kolo. Pistä
-rautapultti tähän koloon, paina voimiesi mukaan. Kivet erkanevat ja
-aukko syntyy niin suuri, että täysikasvuinen mies voi ryömiä sen läpi
-käytävään, joka kulkee siitä sivutse. Kulje nopeasti käytävän läpi ja
-sinä saavut salmen tuolla puolella olevalle rautaovelle, josta jo
-puhuin. Siinä on suuri lukko, ja tämänkin oven avaimet ovat linnan
-isännän huostassa. Kun käytävä tehtiin, teetti dominikaani-veljesten
-guardiani, joka oli taitava rautatöissä, nämä ovet ja niissäkin on
-salaisuus. Keskellä ovea on neljä pientä reikää ilmanvaihdon vuoksi,
-ettei ilma käytävässä ummehtuisi ja pilaantuisi. Vuodata keskimmäiseen
-reikään öljyä ja pistä rautapultti siihen. Paina ensin alaspäin ja
-kohota sitte ylöspäin, ja ovi aukenee. Samaten on se suljettava
-toiselta puolelta.
-
-Sileässä kiviseinässä oven toisella puolella huomaat myös pyöreän
-reiän. Pistä tähän rautapultti, ja kivet aukenevat ja päästävät sinut
-kulkemaan. Sulje ne toiselta puolen ja jatka matkaasi pitkin käytävää,
-joka johtaa ensiksi jo mainitsemani talon kellariin. Kellarista vie
-samalla tavalla avattava rautaovi rakennuksen äärimmäisessä osassa
-olevaan huoneeseen.
-
-Vielä yhden salaisuuden tahdon ilmaista. Lähellä portaita, jotka salmen
-toisella puolella johtavat käytävästä rautaovelle, on myöskin kaksi
-ristillä merkittyä kiveä. Niiden välissä alareunassa on kolo, joka on
-kalkkiruukilla täytetty. Jos kalkkisekoitus otetaan pois ja rautapultti
-pistetään koloon ja suurella voimalla sitä painetaan, -- sillä kivet
-liittyvät tiukasti toisiinsa ja ovat vedenpitävällä ja kauan
-hautuneella kalkkiruukilla toisiinsa liitetyt -- tulvaavat aallot
-käytävään ja täyttävät sen. Vaan tähän tarvitaan enemmän kuin yhden
-miehen voima, ja linnan isäntäkin tuntee sen salaisuuden.
-
-Kolme kertaa olen itse tätä tietä kulkenut. Tapaukset ovat selvänä
-mielessäni, vaan en voi niistä enemmän kertoa, koska ne kuuluvat pyhän
-ripin salaisuuksiin ja vieläkin saattavat mieleni pyöristymään. Annettu
-Roomassa Dominikaaniluostarissa Basilica della Madren luona
-puolipaaston aikana vuonna 1520.
-
--- Messuja olet saava, sinä kunnon sielu, sanoi pater Laurentius,
-luettuaan vanhan munkin sepustuksen, ja vielä itse ikuisessa
-kaupungissa pyhän Ignatiusen kirkossa.
-
-Ja pater Laurentius luki vielä kahdesti tuon tärkeän asiakirjan ja
-koetti painaa yksityisseikat mieleensä. Sitte kokosi hän taas paperit
-nahkasalkkuun ja kätki ne povellensa.
-
-Hän meni rivakasti ulos huoneestaan, astui alas portaita myöten ja
-saapui pienemmälle linnanpihalle, jonka muodostavat jykevä Olavintorni,
-sen ja pienen tornin välillä ulottuva linnan päärakennus ja pohjoiseen
-päin oleva siipirakennus. Pihalle tultuaan huomasi hän, ettei päivän
-kahakka ollut ollut ilman seurauksia. Siellä täällä virui haavoitettuja
-huoveja, joita ei oltu ennätetty korjata, koska kaikki linnan huoneet
-olivat täpötäynnä, kun Tiesenhausenin kanssa oli pelastunut linnaan
-semmoisiakin sotilaita, jotka olivat olleet kaupungissa majoitetut.
-Aivan Olavintornin juurella, joka suunnattoman suurena kohosi ikäänkuin
-ilkkuen ihmisten pienuutta, makasi kaksi parrakasta huovia. Syvistä
-haavoista vuoti verta, ja miesten kalpeat kasvot osoittivat, että
-voimat olivat jo vähissä.
-
--- Miksei haavoitettuja sidota, kysyi Laurentius Erici toisilta
-sotilailta, jotka neuvottomina seisoivat vieressä.
-
--- Olemme kyllä koettaneet, vaan meidän siteemme eivät kestä, eikä
-mestari Bilanghia tavata mistään. Hän on kenties joutunut vangiksi
-kaupungissa ollessaan.
-
-Pater kulki edelleen siitä kapeasta aukosta, josta juuri Olavintornin
-sivuitse päästiin linnan suuremmalle, avonaiselle takapihalle. Tätä
-ympäröitsevissä rakennuksissa asuivat huovit, palvelijat ja siellä oli
-varastohuoneita, tehtaita, talleja y.m. Myös takapihallakin oli suuri
-hälinä ja sekasorto, huoveja ja linnanpalvelijoita juoksi edestakaisin
-ja kaikkien kasvot osoittivat hämmästystä ja pelkoa. Kuolleita hevosia
-ja miehiä makasi siellä täällä ja haavoitetut huovit, joita oli
-kannettu muutamien puiden siimekseen, ruohostoon, päästivät sydäntä
-särkeviä huutoja ja valituksia. Kirouksia ja rukouksia kuultiin
-sekaisin, ja hyytynyttä verta näkyi voikukkien lehdillä ja purjojen
-valkeissa kukissa, jotka pistivät esille sakeasta, tummanvihreästä
-ruohostosta.
-
-Vähän etempänä muista rakennuksista oli linnan paja. Sinne suuntasi
-pater askeleensa. Roteva seppä takoi alasimella, ja nuori mies löi
-välistä suuremmalla moukarilla.
-
--- Kuule, kuinka huovit parkuvat, sanoi seppä, vilkaisten ulos pihalle,
-jossa huovit tuskissaan vääntelihivät.
-
--- Anna heidän parkua, sanoi nuorempi mies ja löi moukarilla
-tulipunaista rautaa, niin että säkenet sinkoilivat. Toisin he silloin
-kirkuivat, kun isäni tappoivat ja talomme polttivat.
-
--- Vai niin, missä se oli?
-
--- Säämingissä se tapahtui, vastasi nuorempi, ja siitä on nyt noin
-kolme vuotta, silloin kuin nuijamiehetkin Pohjanmaalla teloitettiin.
-Minä läksin tänne alamaahan ja pääsin ensin kaupunkiin ja sitte linnaan
-sepäksi. Me taomme aseita, käyttäköön niitä sitte kuka hyvänsä. Kyllä
-herttua kohta puhdasta tekee, ole siitä huoletta.
-
--- Luuletko niin?
-
--- Se on varmaa. Kuuluu olevan herroille oikeen julmistunut. En
-tahtoisi olla Kurjen ja Tavastin sijassa. Onhan siitä välistä
-hyötyäkin, että on tämmöinen köyhä ja mitätön mies. Suuret herrat ne
-nyt helisemässä ovat.
-
-Silloin äkkäsivät pajamiehet pater Laurentiusen ja keskustelu pysähtyi
-eikä pajasta kuulunut muuta kuin vasaran kalsketta.
-
-Pater pysähtyi hetkeksi ovelle ja katseli miesten työtä. Samalla
-etsivät hänen katseensa semmoista rautapulttia, jota vanha munkki oli
-neuvonut. Pajassa ei näkynyt. Laurentius Erici aikoi jo puhutella
-pajamiehiä ja pyytää heitä tekemään semmoista esinettä. Silloin huomasi
-hän pajan seinävieruksella kuonan ja muun romuraudan joukossa halutun
-rautakappaleen. Se oli väkikangen katkennut pää, runsaasti jalan
-pituinen ja kärestä suippo. Seppien huomaamatta nosti pater sen ylös,
-kätki viittansa alle ja poistui verkalleen.
-
--- Kukahan tuo pitkä mies oli? kysyi vanha seppä.
-
--- Sehän oli itse kuninkaan lähettiläs, joka pari päivää sitte saapui
-Varsovasta. Merrassa se on, sekin.
-
--- Merrassa taitaa olla, tokasi vanha seppä ja katsoi pater
-Laurentiusta, joka juuri katosi aukkoon, josta päästiin sisäpihalle.
-
-Mestari Bilanghin huoneesta tapasi Laurentius Erici pienen pullon,
-jossa oli keltaista öljyä. Sitte palasi hän omaan huoneeseensa, kääri
-ympärillensä laajan viitan, tarkasti aseitansa ja oli niin valmis
-matkaan.
-
-Pienen tornin kellarikerrokseen päästiin portaita myöten, jotka
-laskeutuivat alas painumaan siitä kohdasta, jossa siipirakennukset
-liittyivät yhteen. Kun pater tuli alas suurista portaista ja kääntyi
-oikealle tarkastamaan, minkälainen pääsö olisi kellarikerrokseen,
-huomasi hän sotilaan, joka yksitoikkoisesti käveli edestakaisin
-kellariin johtavien portaiden edustalla.
-
--- Mitä vartioitset, kysyi pater huovilta, joka kääntyi kuultuaan
-tulevan askeleet.
-
--- Kolmannessa kellarissa tornin alla on vanki. Ratsumestari Tavast toi
-eilen pormestari Bröijerin pojan tänne säilöön. Hänen sanotaan
-kaksintaistelussa haavoittaneen puolalaista kapteenia.
-
--- Uusi este, mutisi pater, ja hänen kasvonsa synkistyivät.
-
--- Onko luvallista puhutella vankia?
-
--- Sitä en tiedä, vaan ratsumestarilta voi saada tiedon siitä.
-
-Samassa tuli Ivar Tavast yli pihan. Hänen käyntinsä oli epätasainen,
-kasvot kelmeät ja katseessa kuvautui tuskainen ja kärsimätön ilme. Hän
-näytti hermostuneelta ja tarjosi kuuman kätensä pater Laurentiuselle.
-
--- Synti ja kirous! Missä on mestari Bilangh? Haavoitetut ulvovat kuin
-nälkäiset sudet ja huutavat apua. Onko hänkin joutunut pyöveli-herttuan
-vangiksi?
-
--- Kenties, kuka voi sitä tarkoilleen sanoa. Minä haluaisin puhutella
-eilistä vankianne, herra ratsumestari. Käykö se laatuun?
-
--- Ah, vangin olen todellakin unohtanut tässä hälinässä. Puhutelkaa
-häntä niin paljon, kuin tahdotte. Minusta alkaa kaikki olla
-yhdentekevää.
-
-Ivar Tavast kutsui luoksensa vahtisotamiehen ja käski hänet päästämään
-paterin vangin luo.
-
-Kohta ilmestyi vanginvartija avainkimppuineen ja lyhtineen, ja pater
-varustautui seuraamaan häntä.
-
--- Vielä muutama sana, arvoisa herra. Missä ovat Sigismundin legionat
-ja missä hänen laivansa? Isälläni on tuolla paljon paperikääröjä,
-joissa on kuninkaallinen nimikirjoitus alla. Ne ovat täynnä koreita
-lupauksia ja kehoituksia. Ja me narrit olemme niihin luottaneet. Tällä
-hetkellä kenties herttuan huovit mellastavat Vesunnissa ja Kurjalassa,
-ja herttuan pyöveli jo hioo kirvestään niskamme varalle. Olen tähän
-saakka vielä säilyttänyt toivon kipinää. Useasti kun aamulla
-herätessäni loin katseen ulapalle, kuvaelin mielessäni sitä riemua,
-joka syntyisi, jos lukuisa laivasto korkeine mastoineen purjehtisi
-tänne tuoden apua tai kuninkaallinen lippu liehuisi tuolla
-Pantsarlahden vuorella, ja hurjat ratsujoukot kiitäisivät alas
-rinnettä myöten. Vaan se oli turhaa. Jos vielä hengissä palajatte
-Varsovaan, viekää Sigismundille tervehdyksiä niiltä, joilta hänen
-kykenemättömyytensä on riistänyt maat ja mannut ja vienyt turmioon.
-Värttinä sopisi hänelle paremmin kuin miekka ja kehruurahi paremmin
-kuin valtaistuin.
-
-Pater aikoi vastata, vaan Ivar Tavastin silmissä kuvautui niin hurja
-ilme, että hän katsoi parhaaksi vaieta.
-
-Vanginvartija oli sillä aikaa avannut ulko-oven ja pater astui
-etumaiseen kellariin. Se ei vielä ollut pilkkopimeä, sillä pienestä
-maapinnan tasalla olevasta akkunasta tuli hiukan valoa, Tynnyrejä,
-suuria ja pieniä, saviruukkuja ja tammilekkerejä seisoi siellä
-hiekkapohjalla.
-
--- Ah, Harvialan herran aarteita, lausui Tavast, joka oli seurannut
-pateria ja vanginvartijaa, ja hän alkoi tarkastaa niitä huolellisesti.
-
--- Espanjan viiniä, tulista ja väkevää. Semmoista nyt juuri tarvitaan
-kestääksensä näitä ponnistuksia. Kuule, tule tänne!
-
-Vahtisotamies tuli.
-
--- Vie neljä ruukkua huoneeseeni, toiseen kertaan. Ja ota itsellesi
-yksi muistoksi minulta. Sinä pelastit kerran henkeni Nuijasodan aikana.
-
--- Kyllä, herra ratsumestari!
-
--- Niin, sen muistan hyvin. Silloin oli toiset ajat. Onnen pyörä on
-kääntynyt, ja nyt olemme me raitiossa.
-
-Sotamies kokosi ruukut syliinsä ja läksi viemään niitä,
-
--- Hauskaa keskustelua, arvoisa herra, huusi Tavast Laurentius Ericille
-ja seurasi viheltäen vahtisotamiestä.
-
-Vanginvartija avasi vielä toisenkin oven, joka naristen kääntyi
-ruostuneilla saranoillaan, ja astui toiseen kellariin, joka oli vielä
-hiukan alempana kuin ensimmäinen. Se oli ihkasen pilkkopimeä ja
-ainoastaan se heikko valo, jota lyhti loi ympärillensä, osoitti
-tulijoille tietä.
-
-Kellarista johti kaksi kivistä porrasliuskaa kolmanteen kellariin,
-johon päästiin puisen, jykevän oven kautta.
-
-Avainkimppu helisi ja kilisi, viimein löysi vanginvartija sopivan
-avaimen ja ovi aukeni.
-
-Ummehtunut kostea ilma löyhähti vastaan ja paadet, jotka muodostivat
-laattian, tuntuivat liukkailta.
-
--- Asettakaa lyhty laattialle ja poistukaa, sanoi pater.
-
-Vanginvartija totteli, ja pater kuunteli hetkisen tullakseen
-vakuutetuksi siitä, että hän todellakin oli mennyt pois.
-
-Sitte suuntasi hän askeleensa vankikomeron länsiosaan, jossa
-inhimillinen olento venyi olkipahnoilla. Laattialla seisoi saviruukku,
-jossa oli maitoa, ja vieressä lautasella oli ruuantähteitä.
-
-Lyhdin valossa näki pater, että vankikomeron asukas oli kohonnut
-makaavasta asemastaan ja uteliaasti katseli tulijaa.
-
-Kun Antonio Borkhardtin ravintolasta seurasi Ivar Tavastia linnaan, oli
-hän sangen rohkealla mielellä. Hän oli voittajana suoriutunut
-kaksintaistelusta Janeckin kanssa ja piti vangitsemistansa ainoastaan
-todistuksena muukalaisten upseerien kateudesta ja kostonhimosta. Hän
-luuli, että Arvid Tavast jo heti illalla tai ainakin aamulla päästäisi
-hänet vapaaksi.
-
-Kun Ivar Tavast sitte sulki hänet tähän maanalaiseen komeroon, ei hänen
-rohkeutensa vieläkään lannistunut.
-
--- Hän on päihtynyt, arveli Antonio itsekseen ja sanaakaan sanomatta
-ojensi hän itsensä suoraksi sille olkikuvolle, jonka vanginvartija
-levitti hänen allensa.
-
-Vaan kun vanginvartija kierrettyänsä oven lukkoon poistui ja heitti
-hänet yksinään, alkoi hänestä kohta tuntua ikävältä. Hän venyi hetkisen
-olkipahnoilla, ja monenlaisia ajatuksia alkoi tunkeutua väkisinkin
-hänen mieleensä, Janeckin ja Gertrudin kuvat etupäässä kuvastuivat
-hänen eteensä ja mielikuvitus, jota yksinäisyys kiihoitti, alkoi niistä
-ryhmitellä kuvasarjoja, mitkä lopulta Antoniosta näkyivät hyvin
-todenmukaisilta, saivatpa todellisten tapausten muodon.
-
--- Olivatko Janeckin sanat Borkhardtin ravintolassa vaan turhaa
-kehumista, vai oliko hän todellakin Gertrudiin rakastunut? Uhkasiko
-mikä vaara Gertrudia? Ryhtyisikö pormestari todellakin, kuten Antonio
-oli kehoittanut, ratkaisevaan toimenpiteeseen lopettaaksensa
-muukalaisten valtaa?
-
-Nämä ajatukset kiusasivat Antoniota ja häiritsivät hänen rauhaansa,
-Päästäksensä niistä irralleen alkoi hän kävellä pitkin laattiaa.
-
-Viimein sai hän tästäkin kylliksensä. Hän kääriytyi viittaansa,
-heittäytyi olkikuvolle ja päätti nukkua ja jättää kaikki turhat
-aprikoimiset siksensä.
-
-Hän vaipui kohta uneen. Vaan samat ajatukset, jotka valveella ollessa
-pyörivät hänen päässänsä, eivät jättäneet häntä unissakaan. Välistä
-näki hän Janeckin ilkkuvat ja pöyhkeät kasvot, välistä esiintyi Gertrud
-tuskaisen ja suruisen näköisenä, hiukset hajallaan ja kyyneleet
-silmissä. Viimein oli hän taas olevinaan taistelussa, Janecki seisoi
-uhkaavana, säilä tojossa, Antonio koetti väistää hänen iskuansa,
-silloin heräsi hän.
-
-Yö oli jo aamupuolessa, kosteus oli tunkeutunut hänen jäseniinsä, häntä
-paleli ja nopeilla liikkeillä ja edestakaisin astumisella koetti hän
-saavuttaa ruumiinlämpöä.
-
-Päivän kuluessa eneni hänen kärsimättömyytensä. Hän odotteli, että
-Arvid Tavast kutsuttaisi hänet luoksensa, vaan ketään ei kuulunut.
-Olivat luultavasti unohtaneet hänet. Hitaasti kuluivat päivän hetket,
-hän alkoi jo tottua pimeyteen ja tarkasteli vankikomeroansa. Se oli
-kudottu jykevistä maakivistä, pyöreistä ja epäsäännöllisistä
-lohkareista, ainoastaan vasen seinä ovesta päin tullen oli
-säännöllisistä ja sileimmistä paasista.
-
-Puolen päivän aikana tuli vanginvartija. Antonio kyseli tältä yhtä ja
-toista.
-
--- Missä on ratsumestari Tavast? kysyi hän viimein.
-
--- Ratsumestari makaa, vastasi vankinihti, asettaen maitoruukun ja
-ruoka-astian laattialle, Sitäpaitsi on minun kielletty puhumasta
-vankien kanssa.
-
--- No, tuokaa minulle sitte edes kynttilä, että voisin vähän katsella
-ympärilleni.
-
--- Sen voin tehdä, vastasi vanginvartija, ja hetkisen kuluttua palasi
-hän takaisin ja asetti laattialle palavan kynttilän, mikä kuitenkin
-kosteassa ja ummehtuneessa ilmassa paloi vaivaloisesti.
-
-Kynttilä kädessä tarkasteli Antonio vankilansa seiniä. Yksityiskohdat
-esiintyivät nyt selvemmin kuin aamupuolella.
-
--- Kiveä ja kalkkisekoitusta, ei mitään muuta, mutisi hän itsekseen.
-
-Vasemmanpuolisessa seinässä huomasi hän säännöllisiä kivilohkareita ja
-kahdessa oli pienet, sirotekoiset ristit.
-
--- Lieneeköhän tuossa joku haudattu, arveli Antonio ja lopetti synkkänä
-tarkastuksensa.
-
-Noin kello kolmen aikana kuuli hän jymeää ampumista, Linnan tykit
-paukkuivat, torvet soivat ja kaukaista, hiljaista pauhinaa tunkeutui
-maanalaiseen luolaan saakka.
-
--- Nyt taistellaan. Vaan kuka voittaa ja kuka tulee voitetuksi? Onko
-isäni avannut kaupungin portit keskellä päivää? Onko äkillinen rynnäkkö
-onnistunut vai ei?
-
-Viimein hiljeni kaikki ja entinen rauha vallitsi. Antonion
-kärsimättömyys eneni hetki hetkeltä. Taas ratisi ovi, vanginvartija
-tuli ja hänen seurassaan pitkä, tuntematon mies. Muukalainen asetti
-lyhdyn Antonion kynttilän viereen, käski vanginvartijan poistua ja
-katsoi Antoniota, ikäänkuin miettien, millä hän alkaisi puheensa.
-
--- Tohtori Bröijer, sanoi hän sitte ikäänkuin epäröiden, älkää
-kummastuko, että muukalainen, jota ette tunne, etsii teitä
-vankikomerossa, jossa teitä vastoin lakia ja oikeutta pidetään.
-Yhteinen harrastus yhdistää meitä tällä hetkellä, niin kaukana kuin
-muuten olemmekin toisistamme. Minussa näette kuningas Sigismundin
-lähettilään ja kuninkaallisen pronotarion. Laurentius Erici on nimeni.
-
--- Ja entisen lakitieteen professorin Ingolstadtin jesuitakollegiossa,
-vastasi Antonio kohoten istualleen. Jo heti, kun aloitte puhua, tuntui
-äänenne tutulta ja nyt muistan Teidät selvästi. Minulla oli kerran onni
-kuunnella luentoanne kanoonisesta oikeudesta. Te puhuitte kirkon ja
-valtion keskinäisestä suhteesta, Luentonne olivat silloin suuressa
-huudossa.
-
-Tumma puna sävähti paterin kasvoille. Hänen piirteensä saivat synkän
-ilmeen ja vihaisesti iskivät hänen silmänsä. Kohta malttoi hän
-kuitenkin mielensä, hänen kasvonsa saivat entisen tyynen ulkomuodon ja
-hän vastasi levollisesti:
-
--- Sitä parempi. Nythän tunnemme toisemme perinpohjin ja voimme
-rauhallisesti keskustella.
-
--- Mitä on tapahtunut tänään? ehätti Antonio kysymään.
-
--- Kaupunki on herttuan hallussa. Aksel Kurki vankina, Tiesenhausen
-turvassa linnassa, osa puolalaisia ja virolaisia pääsi pakenemaan.
-Miten herttua saavutti näin äkillisen voiton, sen tiedätte Te kenties
-paremmin kuin minä.
-
-Antonio ei vastannut mitään tähän salavihkaiseen syytökseen, kysäsi
-vaan:
-
--- Onko nyt kaupungissa kaikki rauhallista?
-
--- On, niin paljon kuin minä voin huomata. Herttuan väki vallitsee
-kaikki tärkeimmät paikat.
-
-Vastustamaton halu syttyi Antoniossa päästä pois tästä ahtaasta
-luolasta kaupunkiin, vapauteen.
-
-Pater arvasi Antonion ajatukset. Hänen ohuet huulensa vetäytyivät
-hymyyn ja hän jatkoi seuraten hetken synnyttämää päätöstä:
-
--- Kappale maailmanhistoriaa näytellään täällä tänään. Me olemme myös
-siinä näytelmässä osallisia, vaan me kuulumme vastakkaisiin leiriin.
-
-Antonio kuunteli huomaavaisesti tajuamatta, mihin pater aikoi tulla.
-
--- Te olette nuori, oppinut, teissä on intoa ja tarmoa. Älkää luulko,
-että Te olette minulle aivan tuntematon, minun virkaani kuuluu pitää
-huolta ihmisistä ja heidän toimistansa. Te olette opiskellut Bolognassa
-ja Alamailla.
-
-Antonion kasvot osoittivat hämmästystä, vaan pater jatkoi levollisesti:
-
--- Teillä on ne ominaisuudet, joita tarvitaan kohotaksensa arvossa ja
-mahtavuudessa. Vaan siihen tarvitaan vielä muutakin, mahtavaa
-suojelusta. Ruvetkaa kuningas Sigismundin palvelukseen, ja minä lupaan
-teille nopeaa ylennystä. Me tarvitsemme juuri nuoria voimia. Älkää
-luulko, että taistelu on vielä tähän loppunut. Toisella puolella
-Suomenlahtea sitä jatketaan, ei niin lahjoiteta pois kruunun kalliimpia
-helmiä.
-
--- Sigismundin valta on lopussa, sanoi Antonio kuivasti, vankihuoneessa
-ovat Ruotsin valtaneuvokset, jotka hänen asiaansa ajoivat, enkä
-sitäpaitsi luule mitään onnea hänen hallituksestansa Suomelle koituvan.
-Ainoastaan herttua Kaarlo voi tässä maassa palauttaa järjestyksen ja
-estää sitä joutumasta alituiseksi taistelutantereeksi aateliston
-vallanhimon ja Sigismundin käännytyskokeiden tyydyttämiseksi. Minä
-tahdon isänmaani hyvää, enkä voi siitä luopua, te olette muukalainen,
-ettekä voi käsittää sitä tunnetta.
-
--- Muukalainen, sanoi Laurentius Erici, ja hänen äänensä sai lempeämmän
-soinnun. Minä tahdon kertoa Teille jotakin, herra tohtori. Hän vaikeni
-ja tuijotti hetkisen eteensä.
-
-Sitte jatkoi hän:
-
--- Mitä merkitsee isänmaa, kun korkeammat velvollisuudet kutsuvat
-meitä. Myös minulle on tämä synnyinmaa. Kaukana Pohjanmaalla on se
-talo, jossa ensi kerran näin päivän valon. Siellä olen viettänyt
-lapsuuteni päivät ja joskus kiitävät ajatukseni sinne takaisin. Vaan
-siitä on kauan aikaa, ja ne muistot ovat hälvenneet. Sitte oleskelin
-Tukholmassa Juhana kuninkaan aikana, Braunsbergissa, Saksassa monessa
-eri paikassa, Roomassa saavutin lainopin tohtorin arvon. Ja siitä
-alkaen kun pyhän kirkon kutsumus selveni minulle ja veljeskunta otti
-minut erityiseen suosioon, olen toiminut, henkinyt, työskennellyt yhtä
-ainoaa päämaalia varten, pohjoismaiden saattamiseksi uudestaan kirkon
-helmaan, enkä ole lakkaava niin kauan, kuin henki on ruumiissani.
-Yliopiston opettajana, kuninkaiden neuvonantajana, lähettiläänä ohjaa
-minua sama vakuutus. Kaikki muut siteet olen katkaissut, en katso
-oikealle, enkä vasemmalle. En tunne pelkoa, en sääliä, en uupumusta, en
-väsymystä. Ja kun minä kaadun, astuvat toiset sijaani. Välikappaleet
-sortuvat, aate elää.
-
--- Tunnen tuon rohkeuden ja uhkamielisyyden, joka Teitä elähyttää,
-vastasi Antonio. Toivoisin vaan, että sillä palvelisitte toista asiaa.
-Minun tieni on erikaltainen, minä olen asettunut vapauden palvelukseen
-enkä taivu enää ikeen alle.
-
--- Vapaus, sanoi pater halveksien ja hänen äänensä sai kylmän kaiun.
-Tiedättekö, mikä on tuo vapaus, josta protestanttinen kirkko ylpeilee?
-Se on juuri sen heikoin kohta, siitä turmio sille syntyy. Johan se nyt
-on hajonnut kahteen eri puolueeseen, Hollannissa on uskonriitoja,
-joiden johdosta verta vuotaa. Katsokaa ja odottakaa, lopuksi se hajoaa
-lukemattomiin lahkoihin, jotka kaikki väittävät: meillä on totuus.
-Sekasorto ja hajaantuminen tulevat päivä päivältä suuremmaksi, ja
-epätoivo valtaa mielet. Silloin me palaamme, me jotka emme milloinkaan
-ole väistyneet ja taipuneet ajan virtauksien edessä, vaan olemme aina
-vastanneet: non possumus [emme voi]. Näen hengessä, kuinka katolinen
-kirkko palajaa pohjoismaihin, ja ihmiset taivuttavat ylpeät niskansa ja
-tervehtivät sitä riemulla. Ajatelkaa myrskyistä merta, jossa kuohuvien
-aaltojen keskellä ajelehtii lukuisia veneitä, kussakin useita ihmisiä
-ja perämies. Joka perämies pitää eri suuntaan ja väittää tulevansa
-turvalliseen satamaan. Silloin ilmestyy suuri laiva, sen korkealla
-kannella on paljon ihmisiä ja kokeneet perämiehet ohjaavat sen kulkua.
-Levitetyin purjein kiitää se eteenpäin, eikä haparoi löytääksensä
-oikeaa suuntaa. Ilolla rientävät ihmiset veneistä laivaan, laskeutuvat
-sen kannelle ja tuntevat lepoa. Tämä laiva on katolinen kirkko.
-
--- Se aika on kaukana.
-
--- Kerran se tulee. Vaan minulla on muutakin asiaa kuin uskonnollisia
-riitakysymyksiä. Vaikka mielipiteet meitä eroittavat, on meillä
-kuitenkin tällä hetkellä yhteinen harrastus. Millä tavoin pääsemme
-linnasta.
-
--- Minulla ei liene muuta keinoa kuin odottaa siksi, kunnes herttua
-minut vapauttaa.
-
--- Sitä ei minun sovi odottaa, vastasi pater hymyillen.
-
--- Löytyykö sitte muuta apua?
-
--- Kyllä, sanoi pater ja alensi äänensä kuiskeeksi. Kuten ennen kalliot
-korvessa antoivat vettä, samoin on pyhällä kirkolla vielä keinoja,
-joilla se vie uskolliset puoluelaisensa vaikka kallioiden läpi.
-Vannokaa, ettette kenellekään ilmoita, mitä tänä päivänä saatte nähdä,
-ja minä vien Teidät kaupunkiin, vapauteen muutamassa hetkessä.
-
-Antonio mietti. Voisiko hän luottaa jesuitaan? Tiesikö tämä jonkun
-salaisen käytävän? Sitte muisti hän äkkiä Gertrudin. Kaikki epäilykset
-haihtuivat silmänräpäyksessä. Reippaasti ojensi hän kätensä paterille:
-
--- Kunniasanallani lupaan sen. Siihen voitte luottaa.
-
--- Hyvä, sanoi pater. Kuulkaa siis. Juuri tästä huoneesta, jossa olette
-viettänyt viime kuluneen vuorokauden, johtaa salainen käytävä
-kaupunkiin.
-
-Antonio oli useasti kuullut puhuttavan semmoisesta käytävästä. Poikana
-ollessaan oli hän isältään kysynytkin sitä, vaan saanut kierteleviä
-vastauksia. Kaupungissa oli liikkeellä kaikenlaisia huhuja, ei kukaan
-kuitenkaan voinut antaa siitä täsmällisiä tietoja. Huhu aina asetti
-käytävän yhteyteen vanhojen luostarien kanssa.
-
--- Vielä yksi kysymys. Kuka omistaa toisen talon Saksalaiskadun
-varrella torilta Karjaportille päin lukien?
-
--- Tätini Katarina Bröijer, vastasi Antonio.
-
--- Accipio omen [hyvä enne], vastasi pater, ja hänen piirteensä
-kirkastuivat. Pyhimykset suojelevat minua.
-
--- Käytävä alkaa vasemmanpuolisesta seinästä, jossa näette sileämpiä
-lohkareita, jatkoi pater ja valaisi lyhdyllään kysymyksessä olevaa
-seinää. Ristit osoittavat käytävän suuta.
-
--- Minä olen huomannut nuo sirotekoiset ristit, luulin jonkun olevan
-siinä haudattuna.
-
--- Kyllä, siinä onkin salaisuus haudattuna! Vaan toimeen! Arvid Tavast
-voi millä hetkellä hyvänsä lähettää minua hakemaan, hän on kuin häilyvä
-ontto ruoko, mikä joka hetki tarvitsee tukevaa kättä.
-
-Ja pater kiiruhti ovelle kuuntelemaan, josko vanginvartija palaisi.
-Vaan kaikki oli hiljaa, ei mikään häirinnyt yksitoikkoisuutta.
-
-Kuten vanha munkki oli neuvonut, pisti pater väkikangen pään pyöreään
-reikään kivien kolossa. Hän painoi kaikin voimin, kivet alkoivat
-irtaantua, hiekkaa ja kalkkisekoitusta karisi maahan, vitkaan, vaan
-nähtävästi liikkuivat sileät lohkareet ruostuneilla, kiveen upotetuilla
-saranoilla, ja Antonion suureksi hämmästykseksi aukeni ennen
-läpinäkymättömään seinään aukko, josta täysikasvuinen mies voi helposti
-kömpiä läpi.
-
--- Astukaa ensin, herra tohtori, sanoi Laurentius Erici.
-
-Hiukan vitkastellen teki Antonio, kuten hänen oppaansa käski. Häntä
-kammotti astua pimeään, outoon käytävään muukalaisen, tuntemattoman
-miehen seurassa. Vaan kiihkeä halu tavata Gertrudia saattoi hänet
-karkoittamaan kaikki epäilykset. Mitä voisi jesuita tehdä hänelle?
-Olihan hän nuorempi ja väkevämpi, ja ajoihan herttuan uhkaava valta
-jesuitaa pakenemaan millä tavalla hyvänsä. Ainoa pelättävä oli se, että
-jesuita sulkisi hänet käytävään, johon harvoin kukaan ihminen osui,
-vaan sehän voi tapahtua vasta käytävän toisessa päässä ja Antonio
-päätti olla varuillansa, jos jesuitalla ollenkaan olikaan semmoisia
-aikeita. Hänen suljetusta, kalpeasta naamastaan oli mahdoton lukea
-hänen ajatuksiaan.
-
-Rohkeasti kiipesi Antonio käytävään. Pater seurasi vitkastelematta. Hän
-asetti lyhtynsä käytävän laattialle ja sulki kivet rautapultin avulla.
-Ja niin hyvin liittyivät ne toisiinsa, että äkkinäisen oli mahdoton
-aavistaa mitään ulospääsöä siinä kohdin.
-
-Kostea ja ummehtunut ilma vallitsi käytävässä, seinät, laattia ja pohja
-olivat suurista lohkareista, ja koko käytävä niin korkea, että Antonio
-ja pater voivat siinä seisoa päätänsä notkistamatta. Kivet olivat
-limaiset ja liukkaat, kosteus virtasi kaikkialla, ja täytyi kulkea
-hyvin varovaisesti, ellei tahtonut kompastua. Vaan aukon kohdalla näkyi
-käytävä jatkuvan linnaan päin.
-
--- Mihin vie tuo pääkäytävä, kysyi Antonio.
-
--- Johonkin huoneeseen linnassa. Sitä en tarkemmin tiedä. Rautaovi on
-käytävän päässä, ja avaimet ovat linnan isännän hallussa.
-
-Molemmat alkoivat varovaisesti kulkea pitkin käytävää kaupunkiin päin.
-Sangen lyhyen vaelluksen jälkeen, astuttuansa ensin portaita myöten,
-jotka veivät alaspäin, sitte tasaista pohjaa myöten salmen alla,
-saapuivat he taas portaille, jotka johtivat ylöspäin ja niiden päässä
-sulki musta rautaovi tien.
-
--- Tässä on ovi, sanoi Antonio, onko teillä avaimet? meidän täytyy
-kääntyä takaisin.
-
-Pater hymyili ja alkoi etsiä reikää, josta vanha munkki oli maininnut.
-Sitten otti hän poveltaan pienen pullon, vuodatti varovaisesti
-keltaista, kirkasta nestettä keskimäiseen reikään ja myös vasemmalla
-puolella olevan lukon haittoihin, asetti rautapultin reikään, painoi
-alaspäin ja kohotti sitte ylöspäin. Jäykästi aukeni ovi, pater kulki
-edellä ja heti hänen kantapäillänsä seurasi Antonio. Pater sulki oven
-sisäpuolelta. Sitte sanoi hän Antoniolle viitaten käytävää, joka painui
-vasemmalle:
-
--- Me emme voi seurata käytävää. Meidän tulee kulkea suoraan eteenpäin.
-
--- Eteenpäin? Tässähän on jykevä, sileä kiviseinä.
-
--- Se avautuu ja laskee meidät kulkemaan.
-
-Ja samoin kuin kivilohhareet pienen tornin kellarikerroksessa
-irtaantuivat liitoksistansa, samoin avaantui ja sulkeutui kiviseinäkin
-ja molemmat kiiruhtivat eteenpäin.
-
--- Nyt olemme kadun alla, sanoi Antonio.
-
-Taas sulki rautaovi tien.
-
--- Vieläkin ovi, mutisi pater, tästähän ei ole mitään mainittu
-käsikirjoituksessa. Luultavasti myöhemmin tehty.
-
-Vaan hänen synkistyneet piirteensä kirkastuivat, kun hän tässäkin
-ovessa näki neljä pientä reikää, ja se avautui ja sulkeutui samalla
-tavalla kuin edellinenkin. Antonio ja pater olivat nyt jotensakin
-tilavassa kellarissa. Siinä oli holvattu, kupera katto ja tiilikivistä
-kudottu laattia. Se oli melkein pilkko pimeä, ainoastaan maan tasalla
-olevasta aukosta pääsi sinne hiukan valoa.
-
--- Nyt olemme tätini Katarina Bröijerin kellarissa, sanoi Antonio
-kurkistettuaan aukosta ulos. Tunnen pihamaan sangen hyvin, olen lapsena
-monasti leikkinyt siellä kesällä ja laskenut mäkeä talvella.
-
--- Kellarista ei ole ovea pihalle, sanoi pater tutkittuansa seiniä.
-Tuossa on ennen ollut ovi pihalle, vaan se on muurattu umpeen tiilillä
-ja maakivillä. Sen tekijällä on luultavasti ollut vihiä käytävästä.
-
--- Pihalla ei ole ihmisiä, kaikki on rauhallista, ja Antonio palasi
-paterin luo neuvottelemaan.
-
--- Tuossa johtavat portaat ja niiden päässä rautaovi asuinhuoneeseen.
-Vaan uskallammeko tunkeutua sinne? kysyi pater valaisten lyhdyllä ovea
-ja portaita.
-
--- Uskallamme kyllä, tätini antaa anteeksi sen pienen
-epäkohteliaisuuden, kun saapi tietää, mistä olemme pelastuneet.
-
-Ja Antonio ja Laurentius Erici ryhtyivät avaamaan rautaovea, sillä
-tavoin päästäksensä yläilmoille.
-
-Kun Janecki kantaen Gertrudin sylissään poistui yhtyäkseen pakeneviin
-rakuunoihin, kaatui Katarina-rouva, kuten mainittiin, tunnottomana
-huoneen kynnykselle. Tässä makasi hän kauan aikaa. Ei ollut ketään,
-joka olisi tuonut hänelle apua tai kylmää vettä, jota hän kiihoitetussa
-tilassaan etenkin olisi tarvinnut. Hänen vanha uskollinen
-palvelijattarensa ei ollut kotona. Juuri vähän ennen kuin sotaväki
-töytäsi kaupunkiin, oli hän mennyt jotakin asiaa toimittamaan
-kaupungille eikä uskaltanut palata niin kauan, kuin verilöylyä kesti.
-Talo oli siis melkein autio, ainoastaan heikko, avuton nainen makasi
-laattialla. Herttuan huoveilla olisi siis ollut hyvä tilaisuus
-ryöstöön. Huomattava on kuitenkin, että Pietari Stolpe kuoleman uhalla
-oli kieltänyt kaiken väkivallan ja ryöstön, sitäpaitsi oli hän vielä
-pormestarin pyynnöstä asettanut vahtisotamiehiä muutamien talojen
-edustalle, niin käveli pormestarin talon edustalla parrakas huovi
-edestakaisin, samaten seisoi Katarina-rouvankin portilla sotilas
-pertuska olalla. Borkhardtin ravintolan edessä oli sotilaita, jotka'
-ajoivat pois kaikki ne, joilla olisi ollut halua sammuttaa janonsa
-ravintolan olut- ja viinivarastoilla, vaikkei heillä rahaakaan ollut.
-
-Janecki oli kiireissään jättänyt ovet auki. Näistä tulvasi raitista
-ilmaa sisään, ja kylmemmät löyhäykset herättivät Katarina-rouvan
-horroksista, Hän huusi palvelijatarta monta kertaa, Ei mitään
-vastausta, Hän nousi ylös ja meni akkunalle. Hän näki sotilaan
-portilla, kadut olivat veressä ja haavoitettuja sotilaita ja ruumiita
-kaikkialla. Kauhistuneena pakeni hän rukoushuoneeseensa ja sulki oven
-jälkeensä. Hän polvistui taas neitsyt Marian kuvan eteen.
-
-Nyt ei enää epätietoisuus vaivannut häntä, vaan sitä kovemmin
-rusikoivat häntä omantunnon vaivat. Se tie, jota myöten hän epäröiden
-oli alkanut kulkea, oli päättynyt pohjattomaan kuiluun. Rakkain esine,
-mitä hänellä oli tässä maailmassa, oli pudonnut sinne pimeään rotkoon
-ja hän itse seisoi avuttomana vaikeroiden sen partaalla.
-
--- Itsehän olette hänet minulle luvannut! ne Janeckin sanat kaikuivat
-alati hänen korvissansa ja syyttivät häntä kauheasti.
-
--- Oi pyhä neitsyt, puhhesi hän taas sanomaan, auta ja armahda minua!
-Minä maan mato, tomu ja tuhka, uskalsin ruveta luomaan toisen kohtaloa,
-ja nyt minä olen kadottanut sen, mikä minulle oli rakkainta tässä
-maailmassa, Yksinäisyyteni ilo, vanhuuteni hauskuus ja riemu, kaikki on
-mennyttä! Ja Gertrud, eiköhän hän syytä minua tästä, eikö hän kiroa
-minua ja kaikkia hyviä töitäni? Ah se on kauheaa, en jaksa kestää tätä,
-ja Katarina-rouva tarttui molemmin käsin päähänsä, ikäänkuin
-karkoittaaksensa näitä ajatuksia.
-
--- Pyhä neitsyt, tuo hänet takaisin! Sinähän nostit Jeanne d'Arcin
-englantilaisia kukistamaan, sinä olet ihmeellisesti auttanut monta
-turvatonta ja poljettua. Kaiken loppuikäni tahdon sinua palvella ja
-uhrata kaikki voimani sinun palveluksessasi. Ota pois tämä kuorma
-harteiltani, sitä en jaksa kestää.
-
-Avuttomana tähtäsi hän katseensa Neitsyt Marian kuvaan, vaan tämän
-kasvoilla leijaili yhä vaan majesteetillinen rauha ja yhtä kirkkaasti
-loisti pyhimyssäde hänen päänsä ympärillä. Hän ei näkynyt yhtään
-välittävän Katarina-rouvan tuskasta.
-
--- Astu alas huikaisevasta korkeudestasi ja tue minua. Lukemattomia
-ihmeitä on tapahtunut, olenko minä sitte niin peräti mahdoton!
-
-Ja yhä tähysteli Katarina kuvan ihania piirteitä, ikäänkuin hän niistä
-olisi tahtonut saada selville taivaallisen perikuvan ajatuksia.
-
-Silloin näytti hänestä yhtäkkiä, ikäänkuin kuva olisi liikkunut.
-Todellakin se heilui ja uhkasi pudota. Hämmästyneenä, tietämättä enää
-mitä tuli ajatella, kiihoittunut ja murheen ahdistama kuin hän oli,
-tarkasteli hän sen liikkeitä. Seuraavassa silmänräpäyksessä kuului
-kauhea romahdus. Neitsyt Marian kuva kirposi seinältä, kultaiset.
-raamit särkyivät pirstaleiksi. Tiilikiviä, kalkkiruukkia karisi
-laattialle, viimein kaatui musta alttari kauhealla räminällä. Ja yli
-näiden raunioiden kiipesi pölyn ja savitomun keskellä kaksi miestä
-huoneeseen.
-
-Katarina-rouva päästi kauhean parahduksen ja ojensi kätensä ikäänkuin
-suojaksi eteensä.
-
--- Täti, älkää peljätkö, kuuli hän sitte tutun äänen lausuvan.
-
-Ja hänen suureksi ihmeeksensä astui Antonio esille.
-
--- Mitä on tapahtunut? Miksi olette noin voipuneen näköinen? Missä on
-Gertrud?
-
--- Poissa, vastasi Katarina nyyhkien, Janecki vei hänet kerallaan.
-Antonio, jos sinussa on vähänkin miestä, tuo hänet takaisin! Pyydä
-minulta, mitä tahdot, vaan tuo hänet takaisin!
-
-Murtuneena, äkillisen tuskan lamauttamana, kuunteli Antonio
-Katarina-rouvan valituksia. Sitte ojensi hän vartalonsa suoraksi,
-suonet hänen otsassansa pullistuivat, silmät säihkyivät vihaa ja
-rohkeutta.
-
--- Vaikka minun täytyisi seurata rosvon jälkiä Varsovaan saakka ja
-vaikka minun tieni kulkisi Janeckin ruumiin yli, tuon minä Gertrudin
-takaisin, olkaa siitä huoletta täti. Onko kauan siitä, kuin he
-läksivät?
-
--- Tunnin verran, kenties enemmän, Olen menettänyt käsityksen ajan
-juoksustakin. Voi minua poloista!
-
--- Hyvästi, sanoi Antonio. Ja Teille, arvoisa herra, kiitoksia siitä,
-että sopivaan aikaan toitte minut vapauteen, toimimaan.
-
-Antonion puhuessa Katarina-rouvan kanssa oli pater tarkastellut
-huonetta ja sen emäntää. Kun hän huomasi hajaantuneen alttarin, neitsyt
-Marian kuvan ja krucifixin, sävähti riemuisa ilme hänen kasvoillensa ja
-voittoisa hymyily päilyi hänen huulillansa. Antonion kiitos herätti
-hänet näistä ajatuksista. Hän astui Antonion luo.
-
--- Mielelläni tekisin seuraa Teille matkalla. Vaan se on mahdotonta.
-Herttuan väki hallitse kaupungissa, ja herttuan vaino uhkaa henkeäni
-kuten muinoin Damokleen miekka. Luvatkaa minulle, ettette kenellekään
-ilmaise oloani kaupungissa. Henkeni on käsissänne!
-
-Antonio mietti hetkisen.
-
--- Asia on vaarallista laatua, Vaan hyväteko hyvätekoa vastaan. Minä
-lupaan sen. Jollei oma varomattomuutenne saata teitä turmioon, saatte
-minun puolestani olla huoletta. Tästä hetkestä en tiedä, josko olette
-olemassakaan.
-
-Jotakin liikutuksen tapaista näkyi paterin jääkylmissä piirteissä.
-Hetkisen taisteli hän itsekseen, sitte veti hän sormestaan pienen
-rautaisen sormuksen, antoi sen Antoniolle ja sanoi:
-
--- Jos teidän matkanne todellakin vie Teidät Varsovaan, ja suuria
-vaikeuksia ilmestyy tiellenne, sillä minä tunnen Janeckin, hän ei
-helposti luovu saaliistaan ja hänellä on paljon mahtavia puolustajia,
-niin menkää kuninkaan rippi-isän luo ja antakaa hänelle tämä sormus.
-Asianne on silloin varmoissa käsissä ja hän tekee kaikki, mitä hän
-suinkin voi.
-
--- Kiitoksia, sanoi Antonio ja puristi paterin kättä.
-
-Katarina-rouva oli sillä aikaa ottanut huoneen nurkassa seisovasta
-arkusta raskaan säämyskäkukkaron.
-
--- Tässä, Antonio! Matkalla tarvitaan rahaa ja mitä teen minä
-aarteillani, kun Gertrud on poissa.
-
--- Kultaa! Noh, sitä parempi! Ja nopein askelin poistui Antonio
-huoneesta.
-
-Laurentius Erici sulki oven hänen jälkeensä. Sitte kääntyi hän
-Katarinan puoleen.
-
--- Pyhä neitsyt, ahdistettujen suojelijatar, on kuullut Teidän
-rukouksenne. Ihme on tapahtunut'! Hän lähettää luoksenne pyhän kirkon
-papin, joka on valmis kuulemaan Teidän rippinne ja antamaan Teille
-kaikkea sitä lohdutusta, jota ainoastaan kirkko voi tarjota. Tyttäreni,
-ole avomielinen ja sinä saat sen rauhan, jota sielusi kaipaa.
-
-Noin tunnin verran kesti kanssapuhetta, ja kun Katarina-rouvan vanha
-palvelijatar palasi kotia, hämmästyi hän nähdessään emäntänsä niin
-rauhallisena ja verrattain tyynenä päivän tuskallisten tapausten
-jälkeen. Epäjärjestys rukoushuoneessa korjattiin, alttari pantiin
-kuntoon, kuva ripustettiin entiselle paikalleen ja mustat verkatapetit
-pingoitettiin seinille, niin että salaoven aukko täydellisesti peittyi.
-Ovet lukittiin tarkasti, ainoastaan rautaovi jätettiin auki, että
-Laurentius Erici, jos keitä vieraita äkkiarvaamatta tulisi taloon,
-pääsisi sinne pujahtamaan. Kun kaikki tämä oli toimitettu, saattoi
-Katarina rouva vieraansa runsaasti varustettuun ruokapöytään. Pater söi
-mielihalulla, Katarina sitävastoin ainoastaan maistoi ruokalajia, hänen
-ajatuksensa liitelivät kauas, hän ajatteli Gertrudia, joka hurjan
-ratsun selässä kiiti pois tuntematonta tulevaisuutta kohti, ja
-Antoniota, joka riensi rakastettunsa jälkeen saattaaksensa hänet
-takaisin. Oliko hän onnistuva tässä rohkeassa teossa?
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-Murroksella.
-
-
-Kun taistelu kaupungin kaduilla oli lakannut, vastarinta täydellisesti
-masentunut ja aatelisten huovit joko vankina tai tapettuina, palasi
-pormestari Bröijer kotiinsa. Täällä oli hänen vaimonsa lukittujen ja
-teljettyjen ovien takana viettänyt tuskallisia hetkiä. Antonio vankina
-linnassa, pormestari kaupungilla, jossa kauhea ja verinen taistelu
-raivosi, siinä kyllä surun ja tuskan aihetta! Vavistuksella odotti hän
-sitä silmänräpäystä, jolloin herttuan tai herrojen huovit ryntäisivät
-taloon ryöstämään tai etsimään pormestaria vangitaksensa häntä, jos
-herttuan rynnäkkö tulisi torjutuksi. Sillä vaikkei Bröijer ollut
-vaimollensa mitään sanonut aikeistansa, arvasi ja aavisti tämä sillä
-synnynnäisellä vaistolla, joka on naisille omituista ja jonkatähden
-heitä kaikkina aikoina useammissa kansoissa on tietäjinä ja ennustajina
-kunnioitettu, että jotakin tärkeää oli tekeillä ja että pormestarilla
-oli etusija näissä hankkeissa. Mitä muuta sitte tarkoittivat ne tiheät
-keskustelut, joita pormestari viime päivinä oli pitänyt raadin jäsenten
-kanssa?
-
-Iloisesti kirkahtaen syöksyi hän sentähden ylös vuoteeltaan, jossa hän
-epätoivoisesti käsiänsä väännellen oli viettänyt viimeiset tunnit, kun
-hänen miehensä astui huoneeseen. Tämä oli väsyneen ja valjun näköinen,
-kasvot hiessä ja pölyssä, vaan silmistä loisti rohkea luottamus ja
-voittoisa hymyily päilyi hänen huulillansa. Hän istuutui vuoteen
-reunalle ja tarttui vaimonsa käsiin.
-
--- Sinä olet voinut täällä kotona kuin jänis kiven kolossa, silloin kun
-torvet soivat ja hurttakoirat juoksevat. Vaan nyt on kaikki hyvin,
-herttuan väki vallitsee kaupungissa, lamauttava sota on lopussa ja
-rauha ja turvallisuus palajaa. Eilinen loukkaus on kostettu, ja samalla
-voin kerskata tehneeni porvarien ja talonpoikien asialle tärkeän
-palveluksen. Olen säilyttävä muistoa tästä päivästä niin kauan, kuin
-elän. Vaan mielenliikutukset, joista tämä päivä on ollut niin rikas,
-tuntuvat nyt vasta raukaisevan ruumistani ja tunnen olevani sangen
-nälkäinen.
-
--- Minulla onkin säästöstä rasvainen lampaanpaisti, joka heti joutuu
-valmiiksi. Se on toista kuin se haiseva pukinliha, jota tässä
-kaupungissa viime aikoina paremman puutteessa on syöty.
-
-Ja pormestarin rouva pyyhki kyyneleensä ja läksi ateriaa valmistamaan.
-Ovessa kääntyi hän kuitenkin ja kysäsi värisevällä äänellä:
-
--- Oletko kuullut Antoniosta? Eihän ne uskaltane hänelle mitään tehdä?
-
--- Ole huoletta, muoriseni, vastasi pormestari ja hänen kasvonsa
-synkistyivät hieman. He eivät uskalla mitään enää, pelko on heissä jo
-ytimiin saakka. Kohta on Antonio oleva vapaa!
-
-Ruokahuoneen pitkä pöytä katettiin. Runsas ateria oli siinä tarjona ja
-keskellä höyrysi lampaanpaisti, kiihoittaen ruoanhalua. Pekko, joka
-herttuan huovien kanssa oli palannut kaupunkiin, hääri jo toimeliaasti
-taloustoimissa.
-
--- Hyvin tehty, sanoi pormestari ja taputti Pekkoa olalle. Sinä olet
-kelpo mies!
-
--- Se oli sangen helppoa. Ja hyvästi pidettiin minua herttuan leirissä.
-Jos aina niin kohtelisivat, rupeaisin minäkin huoviksi.
-
--- Syömään, muoriseni, sanoi pormestari, ja istuutui pöytään. Ja sinä,
-Pekko, mene kellariin ja tuo sieltä äärimmäisestä nurkasta vasemmalla
-puolella pitkäkaulainen ruukku, siinä on vanhaa valkeaa viiniä, jota
-toissa vuonna sain kauppatuttaviltani Lyhekistä. Tämmöinen päivä kuin
-tämä on juhlallisesti vietettävä.
-
-Pormestarin rouva nousi istualtaan ja otti tammisesta, jykevästä
-seinäkaapista kaksi viheriää pikarinmuotoista lasia. Pekko palasi
-kuljettaen pölyistä ruukkua. Hän avasi sen, asetti pöydälle ja poistui.
-
-Pormestari kaasi itselleen ja vaimolleen, ja vaaleankeltainen viini
-kimalteli viheriäisissä lasissa.
-
--- No muoriseni, sanoi hän kilistäen lasiaan, ole nyt iloinen. Pahoista
-päivistä on luoja meitä onnellisesti auttanut, miksemme olisi iloiset
-ja tyytyväiset? Kohta saat poikasikin kotiin, silloin ei mitään
-puuttune onnestasi. Kenties saat pian punaposkisen miniänkin.
-
-Pormestarin rouva hymyili suruvoittoisesti ja alkoi leikata paistia,
-josta rasvainen rnehu valui vadille. Hän asetti miehelleen suuria
-viipaleita, ja tämä söi hyvällä ruokahalulla. Itse söi hän vaan hiukan,
-ja istui sitte miettien alallaan.
-
--- Mitä ajattelet?
-
--- Ajattelen Antoniota, minkälainen olohan hänellä lienee tällä
-hetkellä?
-
--- Hän kuluttaa aikansa jossain linnan kammiossa lueskellen tai
-nukkuen, vastasi pormestari, ja leikkasi vielä suuren viipaleen
-lampaanlihaa, huuhdottuansa alas edellisen Reinin viinillä.
-
-Samassa avattiin ovi äkkiä, ja Antonio syöksyi huoneeseen. Hänen
-pukunsa oli epäjärjestyksessä, kasvot kalpeat ja hänen katseensa
-tuskainen ja kärsivä.
-
--- Antonio, kirkasi pormestarin rouva ja riensi poikaansa syleilemään.
-Nyt olen saanut sinut takaisin enkä hevillä päästä sinua!
-
--- Miten olet päässyt linnasta, ehätti pormestari kysymään ja veitsi,
-jolla hän juuri oli leikannut paistia, putosi kilisten hänen käsistään.
-Ajaako joku sinua takaa, kun olet noin menehtyneen näköinen?
-
--- Ei kukaan, rauhoittukaa vaan! Miten linnasta olen päässyt, sitä en
-ainakaan nyt voi ilmaista, kenties toisten, se on minun salaisuuteni.
-
-Omituinen väre pormestarin piirteissä ilmaisi Antoniolle, että hänen
-isänsä arvasi oikean laidan.
-
--- Vaan nyt ei olekaan kysymys minusta, jatkoi Antonio joutuisaan, ei
-oma kohtaloni saata minua kiihkoon, vaan huoli toisesta rakkaasta
-henkilöstä. Gertrud on ryöstetty, Janecki on vienyt hänen mukanaan.
-
--- Voi poloinen päiviäni, huusi Antonion äiti, lyöden käsiään yhteen ja
-vaipuen istumaan matalalle rahille, onko moista ennen kuultu?
-
--- Puolalaisten tavallisia temppuja, mutisi pormestari ja keskeytti
-syömisensä.
-
--- Kuinka suuri oli pakenevien huovien luku, kysyi Antonio.
-
--- Noin kuusikymmentä tai seitsemänkymmentä miestä! Heitä johdatti
-Klein Jockum ja Dombuski. Oli komea näky, kun he karahuttivat pakoon.
-Vaan Janeckia en huomannut. Aha, nyt muistan! Kälyni portti avautui
-yhteen aikaan, ja silloin luultavasti Janecki yhtyi joukkoon, vieden
-Gertrudin mukanaan.
-
--- Hän on pelastettava, vaikka millä keinoin, sanoi Antonio.
-
--' Heillä on suuri ennätys, hyvät hevoset, ja kaikki ovat valittua
-väkeä! Pietari Stolpe on ainoa, joka voi auttaa, jos hän tahtoo,
-menkäämme häntä tapaamaan, ja pormestari nousi huoaten, heittäen
-suruvoittoisen silmäyksen paistiin ja viinipulloon.
-
-Pietari Stolpe oli raastuvan torilla, ja hänen ympärillänsä oli paljon
-alapäällikköjä. Yhä tulvasi lisään uusia herttuan joukkoja, jotka
-kaikki olivat majoitettavat.
-
--- Hyvä että tulitte, sanoi Stolpe, nähtyään pormestarin, voitte olla
-minulle apuna majoitusasiassa, Entiset vieraanne, Sigismundin huovit
-saavat nyt väistyä mukavista asunnoistaan ja muuttaa hiukan ahtaampiin!
-
--- Suuri ahdinko ja surkuteltava seikka ajaa minut ja poikani Teidän
-luoksenne, sanoi pormestari viitaten Antonioon.
-
--- Vai poikanne, sanoi Stolpe heittäen nopean silmäyksen Antonioon.
-Mitä on tapahtunut?
-
-Pormestari selitti lyhyesti asian.
-
--- Ainoastaan Te, jalosukuinen herra, voitte meitä auttaa tällä
-hetkellä ja me panemmekin kaiken luottamuksemme Teihin.
-
--- Mielelläni sen teenkin, sillä olemmehan Teille kiitollisuuden
-velassa, sillä ilman Teidän ripeää toimintaanne, venyisimme vielä
-leirissämme Pantsarlahdella. Vaan meillä on puute ratsuväestä, Aksel
-Ryning ja Tönne Yrjönpoika Högsjögårdin herra, jotka tuovat
-ratsuväkemme ja aatelislipullisen maata myöten, eivät, merkillistä
-kyllä, vielä ole saapuneet, odotamme heitä joka hetki. Noin
-kolmekymmentä ratsumiestä voin antaa, siinä kaikki! Kaupungissa on
-kyllä joutohevosia, kun monta huovia on kaatunut tai paennut linnaan,
-sotilaistani moni osaa ratsastaa, sillä tavoin teemme jalkamiehistä
-rakuunoita. Poikanne seuraa mukana?
-
--- Tietysti!
-
--- Jonkun matkan päässä kaupungista tapaatte kaksikymmentä ratsumiestä,
-jotka tänä aamuna lähetin rakentamaan murrosta sopivaan paikkaan.
-Kenties ne voivat antaa Teille jotakin apua tai tietoja. Onnea
-matkalle!
-
--- Vielä yksi sana! Kolme päivää voin antaa teille aikaa. Kolmannen
-päivän iltana odotan ratsumiehiäni takaisin, kauemmas en uskalla
-lähettää heitä ilman hänen ruhtinaallisen armonsa suostumusta, ja sitä
-ei ole nyt aikaa odottaa, jos mielii saavuttaa jotakin tulosta tällä
-partioretkellä.
-
--- Siinä on kylliksi, sanoi Antonio synkästi ja otti jäähyväiset
-Stolpelta, kiitettyään häntä avusta. Sitte palasi hän kotia, vaan
-pormestari jäi torille, ollaksensa avullisena majoitustoimessa.
-
--- Miksi taas syökset itsesi vaaroihin, vasta yhdestä päästyäsi? sanoi
-Antonion äiti, nähtyään tämän tekevän matkavarustuksia, Kyllähän se oli
-surkuteltavaa, että tuo muukalainen roisto on vienyt Gertrudin, vaan
-voivathan ratsumiehetkin ilman sinua tuoda hänet takaisin. Älä lähde
-Antonio, jää kotia! Älä saata meille surua!
-
--- Mahdotonta, äitiseni, onhan Gertrud morsiameni, täytyyhän minun
-ponnistaa kaikki voimani hänen pelastukseksensa.
-
--- Morsiamesi! ja siitä et ole minulle mitään virkkanut. Milloinka se
-on tapahtunut.
-
--- Nyt vasta kotia tultuani. Tahdoin säästää tämän uutisen hiukan
-rauhallisempiin aikoihin!
-
--- No mene sitte, vaan ole varovainen, sanoi Antonion äiti hiukan
-hämmästyksestään toinnuttuaan.
-
-Antonio otti samat pistoolit, jotka hänen isällänsä oli ollut päivällä,
-pisti ne vyöhönsä ynnä terävän, pitkän tikarin. Pekko oli hankkinut
-vahvan, mustan sotahevosen, joka kuopien odotteli portilla.
-
--- Päästäkää irti koirani, siitä voi olla hyötyä, sanoi Antonio
-viimeksi otettuaan jäähyväiset äidiltään, joka kyynelsilmin jäi
-seisomaan portaiden yläpäähän pitäen kiinni kaidepuista.
-
-Kohta kuului iloista haukuntaa, suuri komea vinttikoira syöksihe esiin
-ja osoitti iloaan nähdessään isäntänsä hyppäämällä ylös hänen
-rinnoillensa. Sillä oli pitkä ja solakka ruumis, kapea kuono, leveä,
-vahvaluinen rinta, hoikat korkeat jalat ja kaareva, taaksepäin luisuva
-selkä. Sarasenit käyttivät semmoisia koiria Pohjois-Afrikassa
-antilopimetsästykseen, koska niiden nopeus on erinomainen. Arapialaiset
-toivat ne mukanansa Sisiliaan ja Etelä-Italiaan ja siellä niitä
-aljettiin hyvin suosia metsäkoirina.
-
--- Niin et ole nähnyt minua moneen päivään, sanoi Antonio silittäen
-koiransa päätä. Sitte nousi hän hevosensa selkään ja ratsasti
-raastuvantorille, johon Stolpen lupaamat sotilaat jo olivat
-kokoontuneet. Niitä johdatti nuori ratsuväen luutnantti Yrjö
-Niilonpoika. Antonio tervehti, liittyi seuraan ja pieni joukkue läksi
-liikkeelle.
-
-Porvarit näkivät ratsujoukon suuntaavan kulkunsa Karjaportille. Illan
-suussa liikkui eri huhuja tästä seikasta kaupungilla. Toiset sanoivat,
-että Katarina-rouva oli luvannut puolet omaisuudestaan sille, joka
-toisi Gertrudin takaisin, ja että Antonio palkinnon himosta oli
-antautunut tähän vaaralliseen seikkailuun, toiset taas kertoivat, että
-suunnattoman suuri apujoukko, jonka Yrjö Farensbach oli pestannut
-Itämeren maakunnissa, läheni pikamarssissa kaupungin avuksi ja että
-Stolpe sentähden oli lähettänyt ratsumiehiä ottamaan tietoa apuun
-rientävän armeijan luvusta ja kokoonpanosta. Kun Karjaportti oli
-sulkeutunut ja pieni joukkue oli ratsastanut yli vallihaudan sillan
-avonaiselle kentälle, kääntyi nuori luutnantti Antonion puoleen ja
-sanoi:
-
--- Yritys, johon nyt ryhdymme, ei ole itse teossa niinkään vaarallinen
-ja uhkarohkea, kuin ensi silmäyksessä näyttää. Siihen tarvitaan enemmän
-viekkautta ja älyä kuin voimaa. Sillä olettakaamme, että ne, joita nyt
-ajamme takaa, ratsastavat vaikka viisikymmentä virstaa yhtämittaa, niin
-täytyy heidän kuitenkin keskiyön tienoissa levähtää ja syöttää
-hevosiaan, sillä Viroon ja Liiviin on vielä pitkä taival ja koko paon
-onnistuminen riippuu hevosien kestävyydestä. Silloin tulee meidän
-hiipiä hiljaa heidän leiripaikkansa luo ja tarkastaa, miten he lepäävät
-ja missä neitosta säilytetään, ja sitte hyökkäämme äkkiarvaamatta
-heidän kimppuunsa. Ja luultava on, etteivät useimmat ensinkään ole
-siitä mielissään, että Janecki otti naisen mukaansa, eivätkä tahdo
-vuodattaa vertansa hänen mielitekojensa tähden. Sitäpaitsi vaivaa heitä
-sekin pelko, että hänen ruhtinaallinen armonsa voi lähettää suurenkin
-osaston heidän pakoansa estämään. Meillä on hyvät toiveet
-onnistumisesta!
-
--- Kiitoksia! minäkin alan uudestaan toivoa. Eteenpäin siis vaan!
-
-Ukkospilvi, joka päivällä tapahtuneen taistelun aikana oli vaaninut
-taivaanrannalla, synkkänä ja savisena, oli nyt ehättänyt kaupungin
-kohdalle. Pari kolme ankaraa tuuliaispäätä kohotti soraa ja lastuja
-tieltä ja peitti ratsumiehetkin tomupilveen. Sitte synkkeni ilma kuin
-yöllä, salamat välkkyivät melkein maan tasalla ja kauheat jyräykset
-tärähyttivät maan perustuksia, niin että hevosetkin korskuivat ja
-nousivat pystyyn. Antonion vinttikoira etsi vinkuen suojaa isäntänsä
-kupeella. Ja kun salamat ja jyräykset hiukan taukosivat, alkoi kaataa
-vettä kuin saavista. Tielle kokoontui suuria vesilätäkköjä, ja
-kaupungissa huuhtoi sade veret ja hurmeet pois kukkien lehdiltä ja
-kivien pinnalta ja katuojissa kiehui vesi veriruskeana sanan
-varsinaisessa merkityksessä.
-
--- Suojelkaa pyssyjänne kastumasta, kuului Yrjö Niilonpojan komento, ja
-ratsujoukko jatkoi reippaasti matkaansa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun Pietari Stolpe saman päivän aamuna oli saanut väkensä asetetuksi
-Pantsarlahden ja Karjaportin edustalle, lähetti hän kaksikymmentä
-ratsumiestä vanhan kokeneen huovin johdolla itään päin vievää maantietä
-myöten etsimään sopivaa paikkaa, johon voisi rakentaa murrosta. Huhu
-tiesi itsepäisesti kertoa, että Yrjö Farenshach, jolle Suomen herrat
-lähettivät sanan toisensa jälkeen anoen apua, oli todellakin pestannut
-suuren joukon sotaväkeä. Vaan koskei hänellä ollut käytettävänään
-tarpeellista määrää aluksia, joilla hän olisi vienyt pestatut huovit
-yli meren, oli hän päättänyt lähettää ne maata myöten. Ettei nyt nämä
-ratsujoukot, jos huhussa oli hitustakaan perää, äkkiarvaamatta voisi
-karata herttuan väen kimppuun, päätti Stolpe tukkia tien ja asettaa
-etuvartiot, joiden tuli kiireimmiten tuoda hänelle sana, jos mikä vaara
-uhkaisi.
-
-Noin viisi virstaa Viipurin kaupungista, aivan maantien varrella, jossa
-tie teki laajemman kaaren vasempaan, oli siihen aikaan vankka ja
-hyvinvoipa talonpoikaistalo. Se ei ollut ruunun tila, eikä myöskään
-kuulunut rälssin alle, vaan oli vanha perintötila ja isäntänä eleli
-siinä Yrjö Liimatta niminen talonpoika.
-
-Itse asuinrakennus oli jykevistä ja pitkistä honkapuista, joita vielä
-nykyäänkin joskus näkee tuvanseinissä kaukana sydänmaalla. Se oli
-vanhaan karjalaiseen tapaan rakennettu, keskellä kulki poikkipuolin
-porstua, jossa oli ovet molemmissa päissä, oikealla puolella oli suuri
-ja tilava tupa, vasemmalla taas pienemmät huoneet eli tupaset. Pienen
-pihamaan reunassa ulottui kaarenmuotoisena pitkä jono aittoja,
-varastohuoneita, ruumensäiliöitä, siellä oli myös tallit ja läävät
-ylisineen. Koko tämä rakennusryhmä sijaitsi niemenkaltaisella töyräällä
-eli maakielekkeellä, joka vähitellen luisui ja vietti itäänpäin. Itse
-töyräs oli karu kivikko ja rakennuksia ympäröi tuuhea, aina viheriä
-kuusikko, jonka soluiset juuret paikoittain olivat näkyvissä kivien
-koloissa. Itäänpäin muuttui karu äyräs nurmikoksi ja nurmikko taas
-vetiseksi, suonkaltaiseksi niityksi, jossa siellä täällä mättäiden
-päällä kasvoi koivuja ja pajupuita. Suoniitty oli laaja, keväällä oli
-siinä paljon tulvavettä, kesällä taas lätäköitä syvemmissä paikoissa.
-Se oli yhteydessä suuren salolla olevan suon kanssa, joka taas tehden
-käännöksen vasempaan ulottui moneen pitäjään. Talon viljelyksille oli
-niitystä paljon haittaa, aamuin ja illoin leijaili siellä valkea usva
-ja kylminä öinä kohosi sieltä halla pelloille ja huhtamaille, joiden
-vihreitä tilkkuja näkyi siellä täällä maantien kummallakin puolella.
-Sitä oli vaikea saada kuivaksi, koska sen pinta oli melkein meren
-pinnan tasalla.
-
-Ja joskin viljaterä säilyi hallalta, oli sittenkin monta kovaa
-kestettävää. Talo oli aivan maantien vieressä, ja sitä myötenhän
-veriviholliset tulivat hävitystä ja murhaa tuomaan. Kustaa Vaasan
-ajoista oli kestänyt sotaa Venäjän kanssa, ja siitä oli luonnollisena
-seurauksena alituiset hävitysretket. Noin seitsemän vuotta aikaisemmin
--- tammikuussa 1592 -- kävivät venäläiset suurella miesvoimalla
-Viipuria piirittämässä. Vaikkei tästä piirityksestä mitään tullut,
-hävittivät he kuitenkin maata laajalti aina Lapvedelle ja Jääskeen
-saakka. Yrjö Liimatankin talon polttivat he tuhaksi, ja vaikka
-asukkailta henki säilyikin, kun he olivat paenneet kaupungin muurien
-turviin, oli kaikki uudestaan aljettava. Sentähden tuvan ja aittojen
-hirret vielä uusilta kuulsivat, koska rakennukset vasta palon jälkeen
-olivat rakennetut.
-
-Se, mikä hallan ja venäläisten kynsistä säilyi, oli sitte vielä
-pelastettava voutien, ahnaiden ylöskantomiesten ja nälkäisten huovien
-saaliiksi joutumasta, ja miten suuri laittomuus tässä suhteessa
-vallitsi, sen osoittavat kyllä Suomen talonpoikien valitukset Juhana
-kuninkaalle. Vaan Yrjö Liimatta oli ovela mies, hän oli käsittänyt,
-että vastakkaiseen suuntaan vaikuttavat voimat pitävät toisiaan
-tasapainossa, ja osasi näppärästi käyttää hyväksensä linnan läheisyyttä
-ja korkeiden hallitusmiesten läsnäoloa.
-
-Suureksi, melkein arvaamattomaksi hyödyksi oli siihen aikaan, kun
-maanviljelys useasti löi laitaan, kalastus ja metsästys maata
-viljelevälle väestölle. Liimatankin saloilla vilisi turkkieläimiä, ja
-noin pari virstaa länteen päin oli kaislainen lumpeenkukilla täytetty
-joki, joka purkaa vetensä Viipurin lahteen. Sen mutaisilla rannoilla
-loiskutteli hauki ja keväillä tunkeutui lahna kutemaan aukeimmille
-paikoille. Kun veronkannon aika läheni, nähtiin Liimatan isäntä useasti
-voudin talossa, aina oli hänellä tuohikontti hopealta hohtavia kaloja
-tai pehmeävillaisia turkiksia. Kun sitte vouti kymmenen ja kahdentoista
-ratsumiehen kanssa kävi veroja kokoomassa, kestitsi isäntä häntä ja
-hänen ratsumiehiänsä kotitekoisella oluella, ja tyytyväisenä näkyi
-korkea asianomainen poistuvan talosta. Jos linnan päivätöitä
-liiallisesti koroitettiin tai tuli kysymys Liimatan tilan luonnosta,
-olikohan se ensinkään perintöä, ja eiköhän se olisi linnan alle
-laskettava, kuten monelle muulle tilalle läheisyydessä oli tapahtunut,
-silloin nähtiin Liimatan isännän ajavan kaupunkiin linnankirjurin
-puheille, lihava ammuva juottovasikka rattailla. Ja liekö tämä hyvä
-ravinto, vai mikä muu seikka kirkastanut linnankirjurin useasti
-hyvinkin tylsynyttä järkeä, sitä ei voi niin tarkalleen sanoa, vaan sen
-hän aina käsitti selvään, että Liimatan talo oli perintötila.
-
--- Sehän on mahdotonta, intti hän kivenkovaan; jos semmoista
-laittomuutta harjoitetaan näin lähellä linnan suojassa ja se tulee
-kuninkaan kuuluviin, voi siitä tulla ikäviä seurauksia.
-
-Ja siten Liimatan isäntä istui rauhassa tilallansa ja pelastui
-onnellisesti kaikista pulmista ja vaikeuksista.
-
-Kun nytkin huhut herttuan aiotusta retkestä toteutuivat, oli hän, kuten
-varova mies ainakin, lähettänyt karjansa salolle ja vaimoväen sitä
-hoitamaan. Sammaleihin uponneita porraspuita myöten kuljetettiin karja
-keskellä suota oleville saarentöyräille ja vanha räntistynyt
-sota-ajoilta säilynyt pirtti oli karjanhoitajattarien asuntona. Itse
-jäi isäntä miesväen kanssa kotiin puimaan riihtä, sillä parasta oli
-hyvissä ajoissa puida elot säilöön eikä heittää niitä pelloille.
-
-Liimatan isäntä seisoi riihensä edustalla, kun Pietari Stolpen
-lähettämät huovit verkalleen ratsastivat maantietä myöten. Hän oli
-pitkä, vanhanpuoleinen ja hiukan kumaraselkäinen mies. Hänen luisevat
-kätensä ja vankat hartiansa todistivat ankarasta työstä, ja hänen
-piirteissänsä kuvautui punnitseva viekkaus ja hyvä, luonnollinen äly.
-Harva poskiparta oli hiukan harmahtava ja hiuksissakin näkyi muutamia
-harmaita suortuvia. Vaikka oli hyvin lämmin, oli hänellä päässä paksu
-karvahattu. Nähtyänsä huovit jäi hän levollisesti seisomaan nojaten
-riihen aitaa vasten. Kädessä oli hänellä pieni puukeppi, jota pidettiin
-riihen oven välissä. Hänen suupielensä värähtelivät, ja tuuheiden
-kulmakarvojen alta kohtasi huoveja tyly ja vihainen katse.
-
-Kun ratsujoukko tuli talonpojan kohdalle, pysähtyi se äkkiä.
-
--- Olisiko talossa juotavaa? Päivä on helteinen, ja maantien pöly
-kitkeröittää kulkkua.
-
--- Puolen virstan päässä on tien puolessa lähde, jossa on hyvää vettä.
-Talossa ei ole kuin kaljaa, vieraat ovat tottuneet juomaan olutta,
-sanoi talonpoika hiukan pilkallisesti.
-
--- Hyväähän se kaljakin tekisi, antakaa toki sitä, vastasi huovi.
-
-Talonpoika viittasi rengillensä, joka myös uteliaisuudesta oli
-lähestynyt vieraita tähystelemään. Tämä toi suuressa puukapassa kaljaa,
-ja kappa alkoi kiertää huovien kesken.
-
--- Olisiko talossa ruokaa? kysyi huovi juotuansa.
-
--- Kenen palveluksessa olette? kysyi, talonpoika. Hän oli eilen
-viimeksi käynyt kaupungissa ja tiesi hyvin, miten asiat olivat.
-
--- Olemme, herttuan väkeä. Meitä lähettää Pietari Stolpe murrosta
-rakentamaan ja rahvasta on neuvottu kaikessa meitä auttamaan.
-
--- Jos olette herttuan väkeä, niin tiedätte luultavasti, että
-herttua ankarasti on kieltänyt linnaleirin, vapauttanut talonpojat
-veronmaksuista aatelisille, käskenyt ottamaan takaisin ne tilat, jotka
-rälssin alle ovat joutuneet, ja kaikkialla tappamaan ja kiinniottamaan
-herrojen pakenevia huoveja, vastasi Liimatta ja pilkkahymy päilyi hänen
-huulillansa. Onhan se kirkoissakin kuuluutettu, vaikka se ei Viipurin
-muurien sisälle ole osunut, kun herrat siellä hallitsevat.
-
--- Se on kaikki totta, sanoi huovi huoaten, rahalla ja hyvällä sanalla
-me ruokaa pyydämmekin, ja hän otti vyöstänsä pari hopearahaa ja antoi
-ne talonpojalle.
-
-Tämä pisti mielihyvällä rahat pitkään nahkakukkaroon ja alkoi mennä
-sisään.
-
--- Vaan Teidän tulee auttaa meitä murrosta rakentaessa, semmoinen on
-käsky. Ja koska meillä on tulinen kiire, on parasta, että otamme ruuan
-mukaamme ja lähdemme heti liikkeelle, siksi kunnes löydämme sopivan
-paikan.
-
-Sanaakaan sanomatta valjasti Liimatta hevosen rattaiden eteen ja asetti
-niihin leipää, lahnasilakkaa, sianlihaa, hiukan voita ja suuren laskun
-hapanta maitoa. Sitte veti hän sarkanutun harteilleen ja asettui
-istumaan rattaille.
-
--- Onko teillä kirveitä?
-
--- Kas peijakas! sanoi huovi, ne ovat unohtuneet!
-
-Renki toi kolme kirvestä, ja sitte läksi joukkue liikkeelle. Huovit
-ratsastivat edellä ja talonpoika ajoi perästä.
-
-Noin pari virstaa ajoivat huovit, vaan ei vieläkään näkynyt sopivaa
-paikkaa murroksen rakentamiseksi. Maantie kulki halki kuivan,
-kanervaisen kankaan, jossa kasvoi hoikkia silopetäjiä, joiden keltaiset
-kyljet kimaltelivat auringossa.
-
--- Kerrassaan sopimatonta, mutisi vanha huovi, siellähän voi ajaa
-karahuttaa yhtä hyvin kuin maantiellä. Viimein alkoi maanlaatu tulla
-kosteammaksi, alavammaksi, petäjät harvenivat ja närepuut anastivat
-niiden sijan. Ja eräässä paikassa, jossa tie teki mutkan, komensi vanha
-huovi äkkiä: seis!
-
--- Tähän se murros rakennetaan! Paikka oli todellakin siihen
-tarkoitukseen sopiva. Vasemmalla oli tiheä, synkkä näreikkö, maapinta
-oli keltaisten helpeiden peitossa, eikä siinä kasvanut juuri muuta kuin
-keltaisia voisieniä ja vesiharmaita haapasieniä näreiden juurilla.
-Maapohja tuli yhä vetelämmäksi ja muuttui lopulta suoksi, jossa
-jalkamieskin voi kulkea ainoastaan harppaamalla mättäältä mättäälle ja
-ottaen kiinni vaivaiskoivuista, joita siellä kasvoi juomukkojen
-välissä.
-
-Oikealla puolella taas yleni verkalleen korkea rapatöyräs, jolla kohosi
-suuria hiukan harvaan osuneita näreitä. Maantien vieressä oli vähän
-aukeampi paikka, jossa kasvoi sekaisin mustikan varsia, sanajalkoja,
-hyvänhajuisia kanervia ja räntistyneitä katajapensaita.
-
--- Jos vasemmalle pyrkivät uppoavat varmaan suohon, oikealla taas
-kompastuvat töyrään kiviin ja puihin, joita aiomme kaataa aina
-mäenhuipulta alkaen, arveli ratsujoukon johtaja.
-
-Huovit astuivat alas hevosiensa selästä ja sitoivat ratsut puihin
-kiinni. Ja kohta kuului kirveen kalketta, ja rytisten kaatuivat
-ikikuuset. Toiset huovit kuljettivat kaatuneet puut tielle, asettaen
-tyvipuolen rattaille. Koskei sitä paikkaa, johon murros oli
-rakennettava, sopinut paljastaa puista, olivat kuuset etempää
-hankittavat. Jonkun ajan kuluttua ulottui mäen huipulta aina yli
-maantien pari kolme syltä korkea, havuinen ja oksainen aita, josta
-ratsumiehen oli mahdoton päästä läpi. Ainoastaan vasemmalla oli vielä
-pieni kapea polku, josta voi kulkea murroksen sivu. Vaan huovit olivat
-tottumattomat tämmöiseen ankaraan työhön, joka oli rasittavampaa kuin
-satulassa istuminen. Hiki valui virtana heidän kasvoiltansa, ja
-käsivarsia alkoi hervottaa. Sitäpaitsi sama painava haude, joka
-kaupungissa herrojen huoveja rasitti, uuvutti murroksenkin tekijöitä.
-
--- Nyt on aika käydä aterioimaan ja lepäämään, sanoi huovien johtaja.
-Ennätämmehän saada tämän murroksen valmiiksi yöksi, silloinhan sitä
-vasta tarvitaan.
-
-Mielihyvällä kuuntelivat sotilaat tätä käskyä ja kohta oli koko joukko
-istumassa tien vieressä, ja Liimatan isännän eväät otettiin esille.
-Leivät, lahnasilakat ja sianjalka vähiksi murenivat nälkäisten huovien
-kynsissä, ja hapanmaitolasku kulki miehestä mieheen.
-
--- Eikö teillä ole enempää tämmöistä sianlihaa? kysyi joku huovi
-talonpojalta, kun sianjalassa luut alkoivat kuultaa.
-
--- Ei, kaikki on syöty ja kaupunkiin viety, kuului vastaus.
-
--- Kiitä onneasi, että senkin verran sait, kaupungissa syövät herrojen
-huovit haisevaa pukinlihaa, jos sitäkään saavat, sillä semmoinen elävä
-maksaa siellä kuusi tukaattia.
-
--- Mutta he huuhtovat alas sen oluella, ja meillä on vaan maitoa, sanoi
-joku nureksien.
-
--- Älä napise, kohta me pääsemme heidän oluttynnyreillensä. Siitä kyllä
-Pietari Stolpe pitää huolen.
-
-Kun ateria oli päättynyt, paneutuivat useat huovit maata nurmikolle ja
-vaipuivat heti sitkeään uneen. Vaan vanha huovi alkoi kertoa ihmeitä
-sotaretkiltä, joissa hän oli ollut osallisena ja kuinka hän Upsalassa
-oli nähnyt itse kuninkaankin.
-
--- Vai itse kuninkaan, sanoi Liimatta, no miltä hän näytti?
-
--- Totiselta, vaan hänen vieressään ratsasti paavin lähettiläs, musta
-mies, jonka neuvoja kuninkaan sanotaan seuraavan. Teillä, talonpojat,
-on syytä iloita herttuan voitosta, sillä hän on talonpoikaisen rahvaan
-ystävä samoin kuin kuningas aatelisten ja sotilaiden.
-
-Sen sanottuaan vaipui vanha huovikin uneen ja lopuksi ei ollut
-valveilla muuta kuin Liimatan isäntä, joka istui kiven päällä
-ajatuksiinsa vaipuneena. Kaikki oli hiljaista. Aurinko paistoi
-kanerville ja karistaneille puun oksille. Koko luonto näkyi uinailevan.
-Liimattakin tunsi omituista rauhan ja levon tunnetta ja kuvaili
-mielessään tulevaisuuttakin samankaltaiseksi, kun kansanystävä herttua
-pääsisi valtaan...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun litvalainen Janeckin käskystä asetti Gertrudin eteensä hevosen
-selkään, ja ratsut sitte huimaavaa vauhtia nelistivät pakoon, oli tämä
-kaikki tapahtunut niin äkkiä, että Gertrud heräsi vasta huumauksesta,
-kun ratsumiehet olivat ulkopuolella kaupunkia. Hänessä jo kauan kytenyt
-ja hänelle itsellensäkin kenties tajuamaton rakkaus Antonioon oli tämän
-kotia tulon ja luostaripuutarhassa tapahtuneen tunnustuksen kautta
-yhtäkkiä leimahtanut selvästi tajuttavaksi ja hehkuvaksi intohimoksi,
-kun tuo ennen niin kylmä ja väliäpitämätön Antonio oli ilmoittanut
-rakkautensa hänelle. Silloin oli Gertrudillekin selvennyt muutamassa
-silmänräpäyksessä, että hän koko olentoineen kuului Antoniolle, että
-elämä oli mahdollinen ainoastaan hänen rinnallansa ja että ero olisi
-sama kuin henkinen kuolema. Ensi hetkinä kohtauksen jälkeen oli hän
-tuntenut onnen autuaallista huumausta, ja kaikki näkyi hänestä niin
-rusoittavalta, niin viehättävältä ja tuo vasta puhjennut rakkaus toi
-hänelle uutta toivoa ja elämänuskallusta. Antonion odottamaton
-vangitseminenkaan ei voinut hälventää sitä ruusunhohtavaa ihastusta
-joka oli pohjakerroksena Gertrudin sielussa näinä päivinä, sillä hän
-piti sitä ainoastaan ohimenevänä erehdyksenä, niinkuin se kenties
-olikin. Ja nyt yhtäkkiä tämä kauhea herääminen noista ihanista
-unelmista, kun Gertrud selvään tajusi asemansa. Tunnottoman
-seikkailijan vankina, matkalla pois kotoa, omaisten luota, ilman
-pelastuksen toivoa! Hän tunsi ruumiillista kipua, epämukavassa asemassa
-kuin hän oli, vaan vielä tuimempi sieluntuska saattoi hänen sydämmensä
-kangistumaan ja toi tuskanhien hänen otsallensa.
-
-Ensi kauhistuksessa päästi hän tuskanhuudon, vaan ei kukaan välittänyt
-siitä, kavioiden kapina esti sitä aivan kauan kuulumasta ja litvalainen
-piti häntä kiinni kuin rautapihdissä. Hänen tuskansa alkoi vähitellen
-muuttua raivoksi, hän tunsi halua murskata kaikki, kostaa tapahtunut
-loukkaus ja päästä vapauteen. Vaan miten? Hänen oma voimattomuutensa
-hävetti häntä. Mitä voisi hän aseeton nainen näin suurelle
-sotilasjoukolle? Silloin äkkäsi hän litvalaisen vyöllä pitkän
-tikarinkaltaisen puukon. Hänen ensi ajatuksensa oli temmata se ja
-syöstä se ryöstäjänsä sydämmeen. Vaan mitä hyötyä olisi siitä? Toinen
-astuisi litvalaisen sijaan ja hänet itsensä sidottaisiin. Itse teossa
-litvalainen oli viaton, hänhän vaan totteli herransa käskyjä. Tuska ja
-raivo antoivat sijaa maltille, ja Gertrud päätti odottaa sopivaa
-tilaisuutta ja sitte käyttää asetta.
-
-Ja tämä tilaisuus tulikin ennemmin, kuin kukaan voi aavistaakkaan.
-Hurjan ratsastuksen jälkeen läheni ratsujoukko sitä paikkaa, johon
-puoleksi valmistunut murros oli tehty. Koska tie teki siinä mutkan,
-eivät he voineet sitä nähdä, eikä muutenkaan luulla, että mitään
-semmoista oli tekeillä. Kuten mainittiin, huovitkin nukkuivat
-murroksella. Vaan Liimatan Yrjö oli valveilla, hän kuuli ensin kuinka
-linnan tykit paukkuivat jymeästi. Se jo teroitti hänen valppauttaan.
-Sitte alkoi kuulua kaukaista ropinaa. Hän pani korvansa vasten maata.
-
--- Lähenevä ratsujoukko, ja kaupungista päin. Mitä se merkitsee.
-Idästäpäinhän niiden piti tulla, joita varten murros on rakennettu.
-
-Lopuksi voi hän jo eroittaa aseiden kalsketta ja ääniä. Sitte ei hän
-enää vitkastellut.
-
--- Ylös! huusi hän huoveille ja alkoi pudistella lähimmäisiä,
-vihollinen lähestyy.
-
-Siinä tuokiossa olivat huovit jaloillansa.
-
--- Aseisiin! kuului komento ja pyssyn piiput välkähtelivät oksien
-välissä.
-
--- Asettukaa molemmille puolille tietä, etsikää turvaa puiden takana.
-Kun komentosana kaikuu, ampukaa. Ensin tahdomme katsoa, mitä väkeä ne
-ovat!
-
-Tuskin olivat nuo kaksikymmentä piiloutuneet puiden taakse, kun
-ensimmäisten hevosten päät jo näkyivät tien mutkassa.
-
--- Tiesenhausenin rakuunoita, sanoi vanha huovi hiljaa
-vieruskumppanilleen. He pakenevat. Onko sitte kaupunki herttuan
-vallassa? Ja peijakas, nainen muassa! Katso, kuinka palmikot riippuvat
-hevosen kaulalla.
-
-Gertrudin tuuheat palmikot riippuivat puoleen väliin maata, muuten
-olisikin tuosta laajaan viittaan verhotusta olennosta ollut vaikea
-päättää, oliko se nainen vai mies.
-
-Mutta jo huomasivat rakuunatkin murroksen. He hiljensivät vauhtia ja
-alkoivat kuiskailla. Vauhdin hiljentyminen herätti Jaakkima Greven
-ajatuksista, joihin hän oli hetkeksi vaipunut. Hänen tottunut silmänsä
-tajusi heti vaaran suuruuden. Jos siinä oli murros, oli siinä
-väijyjätkin. -- Täyttä neliä eteenpäin! vauhtia ei saa hiljentää!
-ainoastaan nopeus voi meidät pelastaa! vasemmalle suunnatkaa, kuului
-hänen jymisevä äänensä komentavan.
-
-Ja ratsumiehet sulloivat itsensä mahtuaksensa kaikki kapeasta aukosta,
-missä murros ei vielä ollut valmis.
-
-Juuri kun ratsujoukko oli murroksen kohdalla, kaikui kimakka vihellys
-metsästä oikealta puolen tietä. Hevoset hörhistivät korviaan ja samassa
-pamahti kaksikymmentä laukausta ja kuulat vinkuivat ratsumiehien
-korvien ympärillä ja moni huovi ja hevonen sortui maahan.
-
--- Eteenpäin! komensi Greve. Älkää odottako toista laukausta! Ja hurjaa
-vauhtia ryntäsivät ratsut eteenpäin ja etumaiset olivat jo murroksen
-ulkopuolella.
-
-Myös Gertrud oli huomannut, että jotakin tavatonta oli tekeillä, vaikka
-hänen epämukava asemansa ja litvalaisen rautakoura esti häntä tarkkaan
-näkemästä, mitä oli tapahtumaisillaan. Silloin pamahtivat laukaukset,
-ja luodit vinkuivat korvien ympärillä.
-
--- Nyt tai ei milloinkaan on otollinen tilaisuus, arveli Gertrud.
-Tämmöistä ei enää tule!
-
-Kooten kaikki voimansa ja rohkeutensa tarttui hän tikarin kahvaan, mikä
-pisti esille litvalaisen vyöstä. Se istui kovemmin kiinni, kuin olisi
-voinut luulla, viimein se irtaantui eikä litvalainen vaaran hälinässä
-sitä huomannut, ja sitte iski Gertrud sen kahvaa myöten ryöstäjänsä
-kainaloon solisluun alapuolelle. Hän oli tarkoittanut sitä kättä, jolla
-litvalainen piti häntä kiinni, vaan hän ei ylettänyt. Sotilas huudahti
-hiukan tuskasta, sitte huomasi Gertrud, kuinka rautakoura hellitti. Hän
-oli vapaa! Tehden nopean liikkeen syöksihe hän alas hevosen selästä.
-Kaikeksi onneksi oli litvalainen äärimmäisiä oikealla puolella, niin
-ettei Gertrud joutunut hevosien tallattavaksi. Nopeasti juoksi hän
-metsään päin huutaen:
-
--- Auttakaa! auttakaa!
-
-Ja päästyään huovien luo kaatui hän uupuneena maahan. Hän loi nopean
-silmäyksen taaksensa, tullaksensa vakuutetuksi siitä, josko häntä
-ajetaan takaa. Vaan katso, ratsujoukko oli poissa, ainoastaan tomupilvi
-maantiellä osoitti suuntaa, johon se oli kadonnut, ei litvalaisestakaan
-ollut merkkiäkään. Kuolleita hevosia ja haavoitettuja huovia oli
-maantiellä. Joka haaralta metsästä syöksihe esille sotilaita, ja
-haavoitetut alkoivat surkeasti kujertaen rukoilla armoa.
-
-Huomattuansa pelastuneensa tunsi Gertrud omituisen kiitollisuuden
-tunteen ja sydämmessänsä ylisti hän Jumalaa pelastuksestansa. Sitte
-purskahti hän itkemään ja peitti kasvonsa käsillänsä. Vanhaa huovia
-alkoi säälittää.
-
--- No älä enää itke tyttöseni! Taisi olla mieleen pelastus. Vaan
-tutkitaanpa näitä konnia, mitä uutta ne tietävät sanoa.
-
-Haavoitettujen joukossa oli virolaisia. Kaksikymmentä laukausta oli
-hyvin osunut. Neljä kuollutta hevosta makasi tiellä, kaksi huovia oli
-jo heittänyt henkensä, kaksi oli pahasti haavoitettua, ja neljä oli
-sortunut hevostensa alle tai saanut helpompia vammoja.
-
-Vanha huovi sai vangeiltansa kohta urkituksi, miten asiat olivat
-kaupungissa.
-
--- Hurrah, huusi hän sitte, voitto on meidän, herttua hallitsee ja
-ainoastaan linna on enää herrojen hallussa.
-
--- Kuka on tuo nainen, joka taistelun aikana pääsi pakenemaan
-kynsistänne? vastatkaa pian, konnat, jos tahdotte välttää hamppunuoraa,
-kysyi hän sitte ankaran näköisenä ja pannen kätensä puuskaan.
-
--- Me emme tiedä, totisesti emme tiedä, vakuuttivat haavoitetut yhdestä
-suusta. Emme ole milloinkaan ennen nähneet häntä.
-
--- Minä tunnen hänet hyvin, sanoi Liimatan isäntä astuen esiin, olen
-monasti käynyt hänen kotonansakin. Se on pormestarin kälyn ottotytär.
-
--- Vai niin, rikasta väkeä vai miten?
-
--- Hyvin rikkaita, toisti Liimatan Yrjö.
-
-Kuultuansa sen kiiruhti huovi Gertrudin luo ja venyttäen parrakkaan,
-arpisen naamansa ystävälliseen hymyyn sanoi hän:
-
--- Neitiseni, Teitä kaivataan luultavasti kotona. Jos tahdotte, voimme
-saattaa Teidät kotia heti. Minun tulee lähteä kaupunkiin ilmoittamaan
-päällikölleni tapauksesta ja kysymään, miten vankien kanssa on
-meneteltävä.
-
--- Tehkää niin, ja tätini on palkitseva Teitä runsaasti, sanoi Gertrud,
-joka alkoi tyyntyä äskeisistä mielenliikutuksista.
-
--- Minä lähden kaupunkiin. Murros on heti tehtävä valmiiksi ja tie
-täydellisesti suljettava. Kaksi miestä satuloitsee hevosensa ja
-ratsastaa puoli virstaa eteenpäin pitämään vahtia. Kaupungista päin ei
-meitä luultavasti mikään vaara uhkaa. Illaksi palaan takaisin, ja jos
-mahdollista tuon ruokavaroja mukanani.
-
-Huovit riensivät heti täyttämään saamaansa käskyä. Ensiksi he antoivat
-hiukan hoitoa vangeille, sitoivat heidän haavansa ja riistivät heiltä
-aseet.
-
-Liimatan Yrjö valjasti hevosen rattaiden eteen, Gertrud ja huovien
-päällikkö istuutuivat rattaille, Liimatta tarttui ohjaksiin ja sitte
-lähdettiin matkalle. Noin pari, kolme virstaa ajettuansa yllätti
-heidätkin ukkospilvi ja sade kasteli heidät läpimäriksi.
-
--- Poiketkaamme meille pitämään sadetta, ehdotteli Liimatta.
-
--- Jatkakaamme mieluummin matkaa, aneli Gertrud, sade näytti hänestä
-vähäpätöiseltä verrattuna niihin vaaroihin, joista hän vastikään oli
-pelastunut.
-
-Hetkisen ajoivat he taas eteenpäin, vaan kun hevonen ylämäessä käveli
-hiljakseen, säpsähti Gertrud peljästyen ja huudahti:
-
--. Kuulkaa, sanoi hän, hevosien askeleita ja ääniä. Taas pakenevia
-rakuunoita! Nyt suistumme selvään turmioon.
-
--- Olisiko se mahdollista, sanoi huovi, vakuuttivathan vangit niin
-selvään, ettei ketään enää ole tulossa.
-
--- Poistukaamme tieltä; sanoi Gertrud päättävästi. Tuossa sakeassa
-metsikössä voimme olla piilossa siksi kun he ovat ratsastaneet ohitse,
-ja hän laskeutui alas rattailta.
-
-Yhä selvemmin ja selvemmin kuului hevoskavioiden töminä rapasella
-tiellä, aseiden helinä ja läheneviä ääniä.
-
-Nopeasti saatettiin hevonen ja rattaat niin kauas metsään kuin
-mahdollista, ja nuo kolme matkalaista piiloutuivat niiden taakse
-tuuheiden puiden suojaan. Muutama silmänräpäys ja ensimmäiset
-ratsumiehet ilmestyivät tien mutkassa. Siinä oli ne sotilaat, jotka
-Antonio oli saanut Stolpelta ajaaksensa Gertrudin ryöstäjiä takaa.
-
-Ratsujoukko ajoi kovaa ravia, ja rankkasade ei juuri kehoittanut heitä
-katselemaan ympärillensä.
-
--- Omaa väkeä, sanoi huovi iloisesti, he ajavat pakenevia takaa!
-
-Ja heiluttaen hattuansa riensi hän ulos metsiköstä.
-
--- Halloh!
-
--- Kuka siellä, kysyi Yrjö Niilonpoika, ja ratsujoukko seisahtui kuten
-käskystä.
-
-Huovi astui esiin kertomaan äskeisistä tapauksista. Gertrud ja Liimatan
-Yrjö seisoivat taampana.
-
-Synkkiin ajatuksiin vaipuneena oli Antonio ratsastanut Yrjö Niilonpojan
-rinnalla. Kun hän nyt käänsi päätänsä kuullaksensa tarkemmin
-keskustelua murroksen rakentamisesta, huomasi hän äkkiä Gertrudin
-seisovan puiden suojassa maantien varrella. Alaspäin kasvava oksa oli
-temmannut hatun hänen päästänsä. Ruskeat suortuvat olivat
-epäjärjestyksessä. Hänen piirteensä olivat kalpeat ja väsyneet, vaan
-silmät säteilivät iloa ja ihastusta.
-
--- Gertrud, oma Gertrudini, huudahti Antonio. Sisällinen liikutus antoi
-hänen äänellensä omituisen, verhotun väreen ja heittäen ratsustimet
-lähinnä olevalle huoville, hyppäsi hän satulasta ja riensi levitetyin
-käsin rakastettunsa luo.
-
-Gertrud astui askeleen eteenpäin, laski kätensä Antonion kaulalle ja
-niin seisoivat he hetkisen sanaakaan sanomatta.
-
--- Sinäkin olet vapaa, Antonio, sanoi viimein Gertrud kuiskaten.
-
--- Niin, rakastettuni, ja matkalla sinua pelastamaan!
-
--- Sitte on kaikki hyvin, ja Gertrud alkoi nyyhkiä hiljakseen.
-Antoniokin tunsi kulkkuansa omituisesti kouristavan; onnen aurinko
-paistoi täydeltä terältä heidän ylitsensä, ja lemmen tuoksu ympäröi
-heitä kuten pyhä savu kreikkalaisten temppeleissä.
-
-Sotilaatkin katselivat myötätuntoisesti tätä kohtausta. Kun ensimmäinen
-ilo oli hiukan hälvennyt, sanoi Gertrud osoittaen seurakumppaniaan:
-
--- Näitä molempia miehiä ja etenkin tätä urhoollista sotilasta on minun
-lähinnä Jumalaa kiittäminen pelastuksestani.
-
--- Kiitoksia, tuhansia kiitoksia, sanoi Antonio ja puristi huovin ja
-Liiinatan kättä. Sitte muisti hän äkkiä ne rahat, jotka Katarina-rouva
-oli antanut hänelle matkalle. Hän tarttui kukkaroon ja jakoi puolet sen
-sisällyksestä huoville ja Liiinatan isännälle, edelliselle enemmän,
-jälkimmäiselle vähemmän.
-
--- Olkoon onneksi, huusi huovi täyttä kulkkua. Minä juon
-menestykseksenne!
-
--- Matkamme tarkoitus on saavutettu! Me voimine kääntyä takaisin.
-
-Yrjö Niilonpoika antoi käskyn kääntyä kaupunkiin. Gertrud nousi taas
-rattaille, Antonio ratsasti hänen vieressänsä. Heillä oli paljon
-kertomista toisillensa ja kaupungin portit olivat näkyvissä, ennenkuin
-kaikki oli selvitetty.
-
-Sade oli lakannut. Syksyinen hämärä yllätti heidät Karjaportilla.
-Vahtitulet loistivat jalkaväen leiristä, rummun pärinää kuului ja
-vallihauta portin edustalla oli ankarasta sateesta, paisunut
-tulvilleen.
-
--- Rakas lapseni, voitko antaa minulle anteeksi? Niillä sanoilla otti
-Katarina-rouva Gertrudin vastaan ja sulki hänet syliinsä. Pormestarin
-taloon lähetettiin heti sana tästä onnellisesta tapahtumasta. Kohta
-saapui pormestari vaimoineen ja muitakin sukulaisia kokoontui.
-
--- Nyt vietämme kihlajaisia, sanoi Antonio iloisesti ja sulki Gertrudin
-syliinsä kaikkien nähden. Juhlallisesti pyysi pormestari Bröijer
-Katarina-rouvalta Gertrudia poikansa puolisoksi.
-
--- Antoniohan hänet on tuonut takaisin, hän on häntä tästedeskin
-suojeleva! Kaikki mitä minulla on, saa Gertrud periä.
-
-Pormestari myhäili tyytyväisesti kuultuansa Katarina-rouvan sanat.
-Nythän omaisuus jäi perheeseen, ja sitä pidettiin siihen aikaan sangen
-tärkeänä seikkana.
-
-Sinä iltana vietettiin iloiset kihlajaiset. Yrjö Niilonpoika ja vanha
-herttuan ratsumestari, joka nyt oli majoitettu taloon, ottivat osaa
-pitoihin. Antonion vinttikoirakin osoitti iloaan, hyppien ja nuollen
-vuorotellen Gertrudin ja Antonion käsiä, Vaan Laurentius Ericiä ei
-näkynyt, eikä Katarina-rouva puhunut sanaakaan hänestä.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-Tuomio.
-
-
-Myrskyisen ja sateisen yön jälkeen tuli kirkas ja kaunis poutapäivä.
-Kaupungissa olivat kaikki sangen varhain liikkeellä, koska
-jännityksellä odotettiin seuraavia tapauksia: herttuan tuloa kaupunkiin
-ja linnan antautumista. Vielä istuivat herrat linnassa, kuten lentoon
-kykenemättömät kotkat korkeassa ikihongassa, jonka juurelle tuli on
-viritetty.
-
-Aamupuolella saapui herttua itse; Haakonaportilla oli häntä vastassa
-pormestari Bröijer, hänen virkaveljensä ja kymmenen raatimiestä
-nöyrästi tarjoten kaupungin avaimia.. Herttua, joka oli saanut tietää,
-mikä osa pormestari Bröijerillä oli ollut kaupungin valloituksessa,
-kiitti häntä muutamin sanoin, kehuen hänen käytöstänsä ja osoittamaa
-rohkeuttansa.
-
--- Nyt ei ole aikaa pitempiin puheisiin, sanoi hän viimein
-kärsimättömästi ja synkkä viha kuvautui hänen piirteissään, vaan kun
-nuo talonpoikien rääkkääjät ja viekkaat ketut saadaan luolastaan
-savutetuiksi, vaadin teitä, kunnon porvarit, ja, etenkin pormestari
-Bröijeriä puheilleni linnaan, voidaksemme sitte yhdessä keskustella
-keinoista tämän kaupungin hyväksi.
-
-Sitte jatkoi herttua kulkuansa raastuvantorille päin suuren
-saattojoukon seuraamana. Hänen päällikkönsä olivat jo saaneet käskynsä.
-Sotamiehet laahasivat tykkejä vallille, ja eräs suunnattoman suuri
-tykki asetettiin muurille aivan linnan alle. Kohta alkoivat nämä
-paukkuen ja jymisten viskoa linnaan rautaa ja lyijyä. Suuri pommi
-sattui linnan merenpuoleiseen muuriin, se särkyi, kiviä ja
-kalkkiruukkia vyöryi salmeen ja ammottavasta aukosta näkyi, kuinka
-linnan huovit ja tykkiniekat pakenivat etsien suojaa linnan
-alakerroksesta. Mielihyvällä katseli herttua loitompaa tätä
-hävitystyötä, hänen kasvonsa kirkastuivat jokaisen hyvin osuneen
-laukauksen jälkeen.
-
-Omituisella mielenkiinnolla seurasivat porvaritkin tätä kurjaa leikkiä,
-jossa Ruotsin rauta raateli vanhaa Torgil Knuutinpojan linnaa, Suomen
-etuvarustusta verivainoissa.
-
--- Aikovatko he haudata itsensä linnan raunioiden alle, vai mitä tämä
-merkitsee, mutisi herttua, kun samassa valkea lippu, antautumisen
-merkki, nostettiin muurin reunalle.
-
-Linnassa oli yö ollut pitkä ja tavallista synkempi. Edellisen päivän
-kahakassa haavoittuneista oli moni kuollut, neuvottomuus ja epätoivo
-valtasi kaikkien mielet. Ovissa kuljettiin kaiken yötä, naiset
-vaikeroivat ääneen ja jokainen koetti kätkeä, mitä hänellä oli
-arvokkainta. Moni ajatteli pakoa. Vaan mihin paeta? Rantoja kummallakin
-puolen salmea vartioivat herttuan sotilaat, ja linnan muurit ja äyräät
-olivat korkeat. Ainoastaan muutamat huovit, joilla oli erityinen syy
-peljätä herttuan kostoa nuijasodan aikana tehtyjen rikoksien tähden,
-valitsivat ennen pakolaiselämän metsissä kuin herttuan hamppunuoran. He
-laskeutuivat alas köysillä linnan luoteiselta kulmalta, uivat yli
-salmen vastaiselle rannalle, ja pääsivät herttuan huovien huomaamatta
-onnellisesti pakoon, kun yö oli pimeä ja myrskyinen.
-
-Ivar Tavastia ei näkynyt koko yössä. Hän oli vetäytynyt pulloineen ja
-ruukkuineen huoneesensa ja imi niistä unhoa ja huumausta niin paljon
-kuin mahdollista, karkoittaaksensa menneisyyden katkerat muistot ja
-lähimmän tulevaisuuden uhkaavat enteet.
-
-Illan suussa samana päivänä kuin kaupunki valloitettiin halusi Arvid
-Tavast puhutella Laurentius Ericiä, oudoksuen hänen pitkällistä
-poissaoloaan, sillä edellisinä päivinä oli pater melkein alinomaan
-pysytellyt linnanisännän rinnalla. Linnanisännälle ilmoitettiin, että
-pater oli mennyt puhuttelemaan Antonio Bröijeriä. Vanginvartija, jonka
-Tavast lähetti etsimään kadonnutta, palasi kertoen, että vankiluola oli
-tyhjä, sekä vanki että lähettiläs olivat kadonneet. Asia tuntui hyvin
-ihmeelliseltä, koetettiin arvata sinne ja tänne, vaan mitään
-hyväksyttävää selitystä ei keksitty.
-
-Tämä uutinen vaikutti masentavasti vanhaan linnanisäntään. Hänellä oli
-kaiken aikaa ollut vielä hitunen toivoa, kenties muukalainen tietäisi
-jonkun pelastuksen tien, arveli hän itsekseen.
-
-Sarvilahden ja Meltolan herrat, Tiesenhausen ja Tavast, pitivät sitte
-yöllä neuvoa keskenänsä, vaan apua ei näkynyt missään. Väsyneinä,
-uupuneina läksivät hekin viimein levolle, toivoen huomisen päivän
-tuovan jotakin pelastusta.
-
-Lopulta istui vanha Tavast yksinään, kädet ristissä tuijottaen eteensä.
-Kynttilät paloivat kytien ja heittelivät synkkiä varjoja ja kuvioita
-seinille ja linnanisännän kasvoille. Hän antoi ajatuksensa harhailla
-kauas, Erik ja Juhana kuninkaan ajat kuvastuivat hänen sielunsa eteen,
-ne lukuisat taistelut ja sotaretket, joihin hän oli ottanut osaa, ne
-kunnianosoitukset, joita hän oli saanut vastaanottaa, kaikki katkerat
-ja suloiset muistot esiintyivät elävinä yön hiljaisuudessa. Nyt oli
-kaikki mennyttä, kuolema, vankeus ja omaisuuden menettäminen uhkasi
-kenties jo huomenna. Väkisinkin tunkeutuivat hänen huuliltansa ne
-sanat, joita moni semmoisena hetkenä ja semmoisessa asemassa on
-muistanut: turhuus, kaikki on turhuus.
-
--- Hyljätty, hyljätty, kaikui alati hänen korvissansa, ja sydämen
-katkeruus hyllyi yli äyräiden.
-
-Silloin kuului hiljaisia askeleita, Kaarina, hänen miniänsä, astui
-sisään, hänellä oli käsissään suuri, messinkihelainen kirja, hän aukasi
-sen, asetti pöydälle ja sanoi:
-
--- Totisesti ovat ihmiset meidät hyljänneet ja inhimillinen apu on
-mahdoton, vaan tästä kirjasta vuotaa lohdutusta ja rauhaa niille, jotka
-murheelliset ja hyljätyt ovat. Lapset ovat nukkuneet, minulla on hyvä
-aika. Jos sallit, isäni, tahdon lukea muutamia psalmeja.
-
--- Sinä olet aina lempeä ja hyvä, Kaarina, vaan kuitenkin rohkea ja
-neuvokas. Lue, lapseni, kenties onkin tämä viimeinen palvelus, jonka
-teet minulle.
-
-Ja Arvid Tavast nojautui taaksepäin istuimellaan, ja Kaarina rouva
-alkoi sointuisalla äänellä lukea kuninkaallisen veisaajan katumus- ja
-lohdutussanoja, ja niin istuivat he siksi kunnes päivä sarasti ja
-yöllinen valkea usva katosi paljastaen heidän silmiensä eteen
-kaupungin, herttuan leirin, sotamiehet ja tykit, siten selvästi taas
-osoittaen heidän toivottoman tilansa.
-
-Aamulla jatkettiin neuvotteluja, vaan yhtä vähäisellä menestyksellä
-kuin ennenkin. Ehdoittipa Arvid Tavast, että salaisen käytävän kautta
-koetettaisiin murtautua ulos kaupunkiin ja siten Puolaan, vaan se tuuma
-huomattiin heti mahdottomaksi ja hyljättiin. Kun sitte tykit alkoivat
-paukkua ja suojelevat muurit kaatua ja aatelirouvien ja neitojen itku
-ja parku kaikui kaikkialla linnassa, silloin käski Tavast vapisevin
-huulin ja kalpein kasvoin Tiesenhausenin keskusteluun herttuan kanssa.
-
--- Te olette muukalainen, Teitä ei hänellä ole syytä vihata. Muurin
-aukot olkoot todistajina, että viimeiseen saakka olen suojellut
-Sigismundin linnaa ja pitänyt uskollisuuteni ja valani. Vereni tulkoon
-kuninkaan ja hänen neuvonantajiensa päälle, pelkäänpä, että heille
-karttuu paljonkin vastattavaa.
-
-Tiesenhausen otti valkean lipun, laskusilta laskettiin alas, hän
-lähestyi Rinkiporttia ja pyysi puhutella hänen ruhtinaallista armoansa.
-Hän päästettiin kaupunkiin ja vietiin herttuan eteen.
-
-Vihaisin silmäyksin katseli herttua sovinnonhierojaa.
-
--- Me turvaamme Teidän ruhtinaallisen armonne suosioon ja olemme
-valmiit hyvillä ja kunniallisilla ehdoilla...
-
--- Ehdoilla, ärjäsi herttua, ja saksalainen kirous pääsi hänen
-suustansa, Kuka puhuu ehdoista, kun muurit kaatuvat ja perustukset
-huojuvat?
-
--- Me pyydämme vakuutta hengen ja omaisuuden suhteen ja vapaata pääsöä
-valtakunnasta niille, jotka sitä haluavat, jatkoi Tiesenhausen
-levollisesti.
-
--- Kuule, sanoi herttua, ja vihan puna nousi hänen poskipäihinsä. Sano
-sille vanhalle narrille siellä linnassa, että ehtojen aika on ollut ja
-mennyt. Minä olen tarjonnut hänelle sovintoa monasti, minä olen
-varoittanut ja käskenyt. Kaikki on ollut turhaa. Kuka on panettanut
-sanansaattajani vankeuteen ja yllyttänyt rahvasta minua vastaan?
-Puhdistakoon itsensä, jos voi. Tässä ovat ehtoni: Niillä, jotka eivät
-ole Ruotsin alamaisia, on valta mennä, mihin tahtovat, vaan Suomen ja
-Ruotsin miehet saavat oikeuden edessä vastata teoistansa lain mukaan.
-Siinä viimeinen sanani!
-
-Tiesenhausen kumarsi syvään, kääntyi ympäri sanaakaan sanomatta ja
-palasi linnaan.
-
-Pelonalaisella jännityksellä oli linnassa odotettu rauhanhierojan
-palaamista. Kun herrat kuulivat herttuan ehdot, kalpenivat he, vaikka
-siinä ei ollut mitään odottamatonta.
-
-Ja sitte linnan portit avattiin seljälleen, laskusillat laskettiin alas
-ja kaikki sotaisat liikkeet lakkautettiin. Herttua lähetti ensin joukon
-huoveja ja ratsumestarin tutkimaan, ettei mitään väljyyksiä tai
-salakavaluutta ollut hankkeilla, sillä luonteeltaan oli hän hyvin
-luulevainen ja arveli olevan syytä peljätä vaikka mitä epätoivoon
-saatetuilta henkilöiltä, Herttuan sotilaat riistivät aseet linnan
-varusväeltä ja, mikä oli tärkeintä, ottivat haltuunsa linnassa olevan
-ruutitehtaan ja ruutiholvit, ettei mikään räjähdys olisi mahdollinen.
-
-Sitte vasta herttua itse tuli linnaan. Verkalleen ratsasti hän pitkin
-laskusiltaa. Portin holvissa oli polvillaan Arvid Tavast, hänen
-takanaan Sarvilahden herra ja sitte joukko aatelisrouvia ja neitoja,
-jotka olivat linnassa etsineet turvaa. Ivar Tavastia ei näkynyt, hän
-pysyttelihe huoneessaan. Synkästi katsoi herttua polvistuneita
-vihollisiaan, jotka nyt nöyrintä nöyryyttä osoittaen koettivat hänen
-vihaansa lauhduttaa.
-
--- Ennen olisi sinun pitänyt nöyryyttä osoittaa, sanoi hän lyhyesti
-Arvid Tavastille ja ratsasti linnan pihalle. Siellä nousi hän
-satulasta, antoi käskyn, että linnan entiset herrat olivat kaikki
-vangittavat, naiset kuitenkin saisivat olla vapaudessa. Siten oli koko
-linna herttuan hallussa ja hän muutti asumaan niihin huoneisin, joissa
-Arvid Tavast tähän asti oli isäntänä rehennellyt.
-
-Iltapuolella päivää oli kaikki hiljaista linnassa, ensimmäinen näytös
-murhenäytelmässä oli loppunut, toinen ei vielä ollut alkanut.
-Jännityksellä odotti yleisö jatkoa, kulissien ja esiripun takana
-tehtiin varustuksia.
-
-Samassa huoneessa, jossa useasti olemme nähneet vanhan Arvid Tavastin
-oleskelevan, seisoi hämärän tullessa akkunakomeroa vasten nojautuneena
-nuorenläntä, solakka mies. Hänen kasvonsa olivat hiukan kalvakat, otsa
-korkea, silmien katse viisas ja läpitunkeva, leukaa ja poskia ympäröi
-ruskea hieno parta, joka ajan tavan mukaan päättyi suippoon. Pukunsa
-oli musta ja kaulassa valkea pitsikaulus. Tämä henkilö oli Kaarle
-herttuan uskottu neuvonantaja ja käsikirjuri Erik Yrjönpoika, joka
-sitte aatelisarvoon korotettuna otti nimen Tegel. Hänen isänsä oli tuo
-tunnettu Yrjö Pietarinpoika, Erik XIV:n asettaman merioikeuden
-prokuraattori, joka suosijansa kukistuttua jätettiin Juhana ja Kaarlo
-herttuan käsiin ja sai kärsiä kauhean kuoleman teilauslavalla. Kaarlo
-herttua oli pitänyt huolta pojan kasvatuksesta ja ottanut hänet sitte
-käsikirjuriksensa, käyttäen häntä monessa salaisessa toimessa, muun
-muassa Varsovassa. Nuoren Tegelin oppia ja taitavuutta paljon
-kiitettiin.
-
-Syksyinen päivä hämärtyi, ja huone tuli pimeäksi. Erik Yrjönpoika
-poistui akkunan komerosta, astui pöydän luo, haki takasta tulta ja
-sytytti vahakynttilät. Sitte hiipi hän hiljakseen ovelle, josta
-päästiin viereiseen kammioon, kuunteli hetkisen ja palasi taas pöydän
-luo.
-
--- Herttua makaa yhä vielä, sanoi hän itsekseen ja asettui istumaan
-suureen nojatuoliin pöydän viereen.
-
--- Kolmekymmentä vuotta on kulunut siitä ajasta, jolloin Erik kuningas
-valtaistuimelta sysättiin ja isäni kärsi kauhean kuoleman. Oh, vereni
-hyytyy tuota muistellessani! Herttua tuolla olisi voinut hänet
-pelastaa, vaan hän ei tahtonut. Nyt vihdoin näyttää siltä kuin
-kostonenkeli taas kävisi miekkaansa hiomaan, enkä minä sitä pidätä.
-Kymmenkertaisesti on isäni veri Ruotsin aatelistolta vaadittava,
-Helsingissä seitsemän päätä tomuun vieri, vaan ne olivat alhaista
-väkeä, ylöspäin on pyrittävä, täällä aletaan, Turussa jatketaan ja
-Linköpingissä päätetään. Saakoon herttua jälkimaailmalta verikoiran
-nimen, mitä se minuun kuuluu. Ei koko Ruotsin aateliston veri riitä
-isäni verta korvaamaan.
-
-Kamala hymy päilyi Erik Yrjönpojan huulilla, hän vaikeni, veti
-poveltansa kirjeen ja alkoi sitä lukea.
-
-Ovi avautui naristen ja Kaarlo, Sörmlannin herttua ja Ruotsin
-valtionhoitaja astui sisään. Hän oli tähän aikaan miehuutensa
-kukoistuksessa; roteva vartaloltaan ja vaikka lyhyin veljistä, kuitenkin
-kuusi jalkaa pitkä. Otsa oli korkea ja näytti vielä korkeammalta, koska
-tukka oli karissut; se oli kammattu kolmeen kutriin, jotka yhtyivät
-otsat laella. Kasvot olivat kauniit, ne päättyivät suippoon partaan,
-katse oli ankara ja julma, harvoin heijastui siinä lempeys. Yleensä
-muistutti hänen ulkonäkönsä kotkaa, joka uhkuen voimaa ja rohkeutta
-iskee kiinni saaliisensa tuntematta sääliä.
-
-Herttua oli puettu takkiin, jota ylhäällä reunusti leveä valkoinen
-pitsikaulus. Vyötäisillä oli hänellä paksu hihna, jossa riippui miekka,
-jalassa raskaat ratsusaappaat suurine kannuksineen.
-
-Erik Yrjönpoika nousi ylös, kumarsi syvään ja asetti nojatuolin
-herralleen, pistäen kirjeen, jota hän oli lukenut, taskuunsa.
-
--- Mikä kirje sinulla on, kysyi herttua kärsimättömällä äänellä, jossa
-hiukan epäluuloa sorahti.
-
--- Olen saanut kirjeen eräältä nuoruuteni ystävältä, joka nykyään
-oleskelee ulkomailla.
-
--- Kuka se on?
-
--- Niilo Chesnecopherus on hänen nimensä. Hänen isänsä oli pappina
-Kumlassa Nerikessä.
-
--- Muistan kuulleeni sen nimen. Missä hän nykyään on?
-
--- Marburgissa, jossa hän muutama vuosi sitte vihittiin maisteriksi.
-Hän valmistelee nykyään väitöstä lakitieteen tohtorin arvoa varten,
-maakreivi itse, jonka suurta suosiota hän nauttii, tulee olemaan
-esimiehenä väitöstilaisuudessa ja on sitäpaitsi luvannut keisarilta
-hankkia Chesnecopheruselle aatelisen arvon. Hänen oppinsa maine on
-laajalti levinnyt.
-
--- Vai niin. Sehän kuuluu komealta. No mitä muuta hän kirjoittaa?
-
--- Hän pyytää päästä Teidän ruhtinaallisen armonne palvelukseen, hän
-haluaa palvella ruhtinasta, joka, kuten hän itse kirjoittaa, on
-puhdistetun opin pylväs ja rahvaan ystävä, vastasi Erik Yrjönpoika ja
-loi herttuaan väijyvän katseen.
-
--- Tulkoon, sanoi herttua ja hänen äänensä värähti hiukan lempeämmältä,
-annamme hänelle toisen aatelisen kilven ja paikan kansliassamme.
-Herttua vaikeni hetkeksi ja tuijotti eteensä, sitte katsoi hän Tegeliä
-suoraan vasten silmiä ja sanoi:
-
--- Voitto taitaa olla minun, vai mitä?
-
--- Kyllä, Teidän armonne, nyt on kruunu romahtanut Sigismundin päästä
-ja luulen, että se romahdus kuulun Roomaan saakka. Viimeinen aseellinen
-vastustus on murrettu, voitto on Teidän, ja luulen, että Te osaatte
-käyttää sitä paremmin kuin Hannibal muinoin.
-
-Herttua ei vastannut mitään. Tegel jatkoi hetkisen kuluttua.
-
--- Kun kreikkalainen puolijumala muinoin tappoi Lernaean lohikäärmeen
-ja silpoi siltä päät, niin hän tulikekäleellä poltti jäljet, ettei
-uusia päitä kasvaisi sijaan. Niin on Teidän armonnekin tekevä, arvelen.
-
--- Niinkö luulet?
-
--- Niin. Teidän armonne vaan jatkaa autuaan isänsä työtä, jota Erik
-kuningas ei kyennyt ja Juhana ei oivaltanut. Vaan koska sallimus ei ole
-Teille suonut niin oivallista auttajaa kuin Kustaa kuninkaalle, niin
-täytyy Teidän armonne ryhtyä itse toimeen.
-
--- Kuka oli isäni auttaja?
-
--- Kristian, jota tyranniksi sanotaan.
-
--- Ah, sinä puhut rohkeasti.
-
--- Vaan oikeen. Ei olisi isänne hallinnut ilman Kristian tyrannia.
-
--- Sinä olet nerokas mies, Erik!
-
--- Minun neroni on ainoastaan heijastus Teidän nerostanne, vastasi
-Tegel ja kumarsi syvään.
-
-Erik kuningas ja isäni koettivat hekin taistella lohikäärmettä vastaan,
-vaan sortuivat, ja Juhana kuninkaan aikana ovat päät, joita Kristian
-silpoi, taas kasvaneet ja pitkillä kielillänsä ne kruunuunkin
-tarttuvat. Sparret, Bielket ja Brahet pitävät itseään paljon parempina
-kuin Vaasasuku.
-
--- Se on totta, tuhat kertaa totta, kirkasi herttua ja synkkä puna
-nousi hänen kasvoillensa. Vaan minä tahdon käyttää voittoani niin, että
-verivirrat kaiken vastuksen tukehduttavat. Mitä sanoo laki, voimmeko
-siihen turvautua, vai miten?
-
--- Laki on puolellamme, ehätti Tegel sanomaan, ja otti pöydältä vahvan,
-pergamenttikansiin sidotun kirjan, jonka kuluneet lehdet todistivat
-hartaasta, jokapäiväisestä käytännöstä. Se oli Kristoffer kuninkaan
-aikana annettu maalaki. -- Tämä on isävainajani kirja, sanoi Tegel, hän
-on sitä käyttänyt ja minä olen saanut sen perinnöksi.
-
-Kaarlo herttua loi omituisen katseen suosikkiinsa, vaan ei sanonut
-mitään.
-
--- Ensiksi ovat Suomen herrat, sanoi Tegel ja hänen äänensä sai
-omituisen, virallisen kaiun, rikkoneet vasten Söderköpingin ja
-Tukholman valtiopäiväin päätöksiä. Toiseksi maalakikin heidät
-tuomitsee. Ovathan he suullisesti ja kirjallisesti Teidän
-ruhtinaallisesta armostanne levittäneet juorupuheita ja herjauksia.
-Mutta kuninkaankaaressa sanotaan: Jokainen, joka puhuu kuninkaasta tai
-kuninkaan neuvoksista, yhdestä tai useista, semmoista, joka kunniaa tai
-arvoa koskee, eikä voi sitä todistaa, tulkoon mestatuksi. He ovat vielä
-päälle päätteeksi kantaneet nurjaa kilpeä isänmaatansa vastaan, tuoneet
-vierasta sotaväkeä maahan ja yllyttäneet kuningasta laittomuuksiin, ja
-siten tehneet itsensä syypäiksi suurimpiin lain töihin ansaiten
-rikoksistansa kuoleman. Laki on selvä, sanoi Tegel ja löi kirjansa
-kiinni.
-
--- Kirjoita syytökset, erikseen jokaista varten, voit kirjoittaa
-tuomiotkin, sanoi herttua verkalleen.
-
--- Syytökset ovat valmiit, tuolla leirissä joutoaikana ne kirjoitin,
-tässä ne ovat, ja Tegel ojensi tukun paperia.
-
--- Sinä olet innokas palvelija, sanoi herttua hymyillen kuivasti.
-
-Herttua alkoi selailla paperitukkua. Kotvasen mietittyään otti hän
-yhden paperin pois toisten joukosta.
-
--- Aksel Kurki viedään Ruotsiin, häneltä voimme saada tärkeitä tietoja
-vangittujen valtaneuvoksien vehkeistä. Ota pois tämä paperi, muut ovat
-järjestyksessä.
-
--- Vielä eräs asia! Muutama päivä sitte saimme kirjeen, että
-Sigismundin lähettiläs, salainen jesuita, oleskelee linnassa, Missä hän
-on? Hän on asetettava kidutuspenkille, siksi kunnes hän tunnustaa
-kaikki, mitä hän tietää, ja sitte hirtettävä. Hänen tunnustuksensa ovat
-kirjoitettavat.
-
-Omituinen hymy päilyi Tegelin huulilla.
-
--' Poissa, teidän ruhtinaallinen armonne. Olen pitänyt tarkkaa
-tutkintoa, vaan turhaan. Vielä eilen puolen päivän aikaan oli hän
-linnassa, vaan sitte on hän äkkiä kadonnut. Ei vanha Tavast, eikä
-kukaan muu voi antaa hänestä vähintäkään tietoa. Luulen, että kyllä
-hankkisivat hänet käsiimme, jos vaan voisivat.
-
--- Kummallista! Anna etsiä joka paikka linnassa, se saalis ei saa
-liukahtaa käsistämme.
-
--- Kyllä, pelkään vaan, ettemme mitään löydä. Myyrillä on myyrän tiet.
-
-Tegel kokosi paperinsa ja poistui. Hetkisen kuluttua palasi hän
-takaisin ilmoittaen, että Viipurin pormestarit ja raati, noudattaen
-hänen ruhtinaallisen armonsa kutsua, olivat saapuneet linnaan.
-
--- Tulkoot, sanoi herttua ja asettui istumaan pöydän päähän.
-
-Porvarit astuivat sisään ja tervehtivät syvintä nöyryyttä osoittaen.
-Kaarlo piti sitte heille seuraavan puheen:
-
--- Teille lienee, kunnon porvarit, kylliksi tunnettua, minkälaista
-sortoa ja rauhattomuutta tässä maassa ja koko valtakunnassa on ollut.
-Tiedätte myöskin, kuinka suuren verenvuodatuksen Suintian Klaus pahaa
-sisuansa tyydyttääkseen pani toimeen Pohjanmaalla. Väärät ja
-pahanilkiset neuvonantajat ovat kuningasta yllyttäneet kaikenlaisiin
-laittomuuksiin, joista varmaan olisi ollut seurauksena puhdistetun opin
-häviäminen ja talonpoikien orjuus. Ja ellemme me säälien rahvaan
-surkeaa tilaa olisi hallituksen taakkaa hartioillemme ottaneet, ei
-tässä maassa enää mitään lakia ja järjestystä olisi. Ja kuitenkin,
-minkä palkan olemme siitä saaneet? Pelkkää vaivaa, puuhaa ja harmia ja
-omasta peritystä omaisuudestamme olemme paljon yhteiseksi hyväksi
-antaneet. Ne, joiden etunenässä pitäisi hyvää järjestystä ja oikeutta
-harrastaa, ovat salakavalasti kaikenlaisia esteitä tiellemme
-'rakentaneet, henkeämme väijyneet, muukalaista sotaväkeä maahan
-tuoneet, hyvää nimeämme herjanneet ja häväisseet. Vaan siitä on loppu
-tuleva, emme enää aio sitä kärsiä. Laki ja oikeus vallitkoon, emme me
-voi enää armoa osoittaa, vaikka sydämemme siihen neuvoisikin. Pyydämme,
-rakkaat miehet, teidän apuanne tässä asiassa. Vaikka minun vallassani
-olisi menetellä vangittujen herrojen kanssa kuten vihollisten kanssa
-ainakin, koska he vasta viime hetkessä ovat vastarinnastaan lakanneet
-ja melkein ase kädessä vangiksi joutuneet, tahdon kuitenkin pitää
-ruhtinaallisen sanani ja asettaa heidät tuomioistuimen eteen, että he
-lakikirjan mukaan tuomituiksi tulisivat. Sillä en minä tahdo olla
-mikään tyranni tai hirmuvaltijas; Jumala tietäköön, etten tee tätä
-kostonhimosta, vaan että minä koko maailman edessä voisin todistaa
-viattomuuteni ja puhdistaa ruhtinaallisen kunniani. Raastuvassa
-tapahtukoon tutkinto ja tuomio, kuten tavallista on. Rikos tutkittakoon
-siellä, missä se on tapahtunut.
-
-Porvarit kalpenivat kuullessaan tämän. Neuvottomina katsoivat he
-toisiinsa, Bröijerkin, joka vaaran aikana oli osoittanut suurta
-malttia, joutui hämille.
-
--- Teidän ruhtinaallinen armonne punnitkoon tilamme. Tuomittavat ovat
-mahtavia ja suurta sukua; me olemme kelvottomat näin korkeaan asiaan,
-joka oikeastaan kuuluu valtakunnan säädyille. Voisi näyttää ikäänkuin
-me pitäisimme itseämme valtakunnan säätyjä ylempänä.
-
--- Minä nimitän vielä muitakin jäseniä tuomioistuimeen, aatelisia ja
-sotapäällikköjä. Sitäpaitsi tulee käsikirjurini Erik Yrjönpoika,
-ymmärtäväinen ja lakiasioihin perehtynyt mies olemaan teille avullinen
-lakipykälien tulkitsemisessa. Tuomitkaa henkilöön katsomatta!
-
-Bröijer ja hänen virkaveljensä huomasivat, että vastusteleminen oli
-turhaa. Herttua olikin osoittanut kärsimättömyyttä viimeistä selitystä
-antaessaan. He vaikenivat.
-
--- Olen luvannut tosin niille, jotka eivät ole Ruotsin alamaisia,
-vapaan lähdön. Vaan koska tietooni on tullut että William Fahrenshach,
-joka vierasta sotaväkeä tänne on tuonut, sopimattomilla herjauspuheilla
-on ruhtinaallista kunniaani solvaissut, täytyy minun asettaa hänetkin
-oikeuden eteen vastaamaan töistänsä. Menetelkää hänen kanssansa lain
-mukaan! Hän on rikoksellansa tehnyt itsensä välipuheesta osattomaksi.
-
-Herttua vaikeni ja antoi merkin, että porvarit saivat poistua.
-
--- Jos teillä on mitä toivomuksia kaupungin tai kaupankäynnin suhteen,
-laatikaa ne kirjallisesti ja antakaa ne Erik Yrjönpojalle.
-
-Porvarit kumarsivat syvään ja läksivät. Viime hetkellä viittasi herttua
-Bröijerille, että hän jäisi.
-
--- Olen kuullut Pietari Stolpelta, miten kaupungin valloitus on
-tapahtunut ja mikä ansio sinulla siinä on ollut. Tapani on palkita
-niitä, jotka minua auttavat, enkä nytkään luovu siitä. Jos on jotakin,
-mitä haluat, niin lausu se peittelemättä.
-
-Teidän ruhtinaallinen armonne on liian laupias, minä olen vanha mies
-ja minulla on mitä tarvitsen. En siis omaksi hyödykseni tahdo käyttää
-teidän ruhtinaallisen armonne suosiota, vaan minulla on poika, joka
-nykyään on palannut Saksasta, jossa hän on opiskellut useammassa eri
-yliopistossa ja saavuttanut lakitieteen tohtorin arvon. Jos teidän
-ruhtinaallinen armonne tahtoo tehdä jotakin hänen hyväksensä, olisin
-hyvin kiitollinen. Hän osaa puhua monta eri kieltä.
-
--- Eihän hän vaan ole opiskellut Braunsbergissä tai muussa
-samankaltaisessa opistossa, jossa jesuitat kapinaa ja salamurhaa
-saarnaavat ja lähettävät vuosittain tänne lähettiänsä katolista
-hapatustaan tyrkyttämään, sanoi herttua, ja hänen kasvonsa
-synkistyivät.
-
--- Ei, poikani on opiskellut semmoisissa yliopistoissa, jotka ovat
-puhdistetun opin liesiä ja hän on Alamailla nähnyt jesuitat ja
-katolilaiset omassa hahmossaan.
-
--- No hyvä, semmoisia miehiä minä tarvitsen, kavaluus ja petos
-ympäröivät minua joka haaralla, aatelisiin en voi luottaa, tänä päivänä
-ne ovat puolellani, huomenna minua vastaan ja siten täytyy minun alati
-olla varuillani. Lähetä poikasi huomenna puheilleni, tahdon koetella
-häntä, juuri nykyään tarvitsen luotettavaa miestä, joka veisi kirjeitä
-ja suullisesti keskustelisi Morits Oranialaisen kanssa tärkeistä
-asioista. Kenties on poikasi juuri se mies, jota olen tähän toimeen
-toivonut!
-
-Laupeaasti laski herttua Bröijerin menemään. Täynnä toiveita ja
-riemastusta palasi pormestari kotia. Hän tapasi Antonion lukemassa
-takkavalkean ääressä.
-
--- Suuria uutisia, huusi hän jo ovessa tullessaan. Sitte kertoi hän
-lyhyesti, mitä kaikkea herttua oli sanonut.
-
--- Herrat ovat hukassa, toisti Antonio synkästi, heidän tuomionsa on
-herttua jo mielessään ratkaissut. Se, mitä Helsingissä on tapahtunut,
-osoittaa selvästi, miten hän maalakia tulkitsee. Eikö ollut puhetta
-kuninkaan lähettiläästä?
-
--- Herttua etsittää häntä kovasti. Hän on kadonnut kuin tina tuhkaan.
-Ei kukaan tiedä, missä hän on, jatkoi pormestari ja loi tutkivan
-katseen Antonioon.
-
--- Minun vangitsemisestani ei myöskään ollut puhetta?
-
--- Ei.
-
--- Parasta on kenties, että annamme sen unohtua, Arvid Tavast ei sitä
-liioin pakoittamatta ilmaise, eikä halua sillä ansioluetteloansa
-lisätä. Heillä lienee muutakin ajateltavaa.
-
--- Viisainta lienee todellakin. Se on yleisessä hälinässä unohtunut.
-Vanha Tavast kuuluu olevan varsin murtunut.
-
--- Huomenna menen siis herttuan puheille.
-
--- Niin, huomenna hän kutsui sinua tulemaan.
-
--- Hollantiin hän siis minut lähettää, jos ei mikään seikka aiottua
-tuumaa mitättömäksi tee.
-
-Ja sitte pormestari ja Antonio vielä kauan puhelivat päivän
-tapahtumista ja menivät vasta myöhään levolle.
-
-Jo varhain seuraavana aamuna meni Antonio herttuan puheille. Hänet
-otettiin sangen armollisesti vastaan. Kaarlo tutkisteli tarkoin, missä
-hän oli käynyt koulua, missä yliopistoissa hän oli opiskellut ja keiden
-kanssa hän oli seurustellut. Saatuansa tyydyttävät vastaukset kaikkiin
-kysymyksiinsä, aloitti hän selittää, mihin toimiin hän aikoi käyttää
-Antoniota, Hän varoitti häntä ankarasti ryhtymästä mihinkään tekemisiin
-maanpaossa elävien herrojen kanssa ja varomaan itseänsä jesuitain
-vehkeistä.
-
--- Niin kohta kuin palajan Tukholmaan, odotan sinua puheilleni, silloin
-ovat myös kirjeet ja valtakirjat valmiina, kunnia ja arvokas
-tulevaisuus odottavat niitä, jotka minua uskollisesti palvelevat.
-
-Niillä sanoilla lopetti hän puheensa ja päästi Antonion menemään.
-
-Puolipäivän jälkeen -- herttua söi tavallisesti puolista klo 10 ja
-illallista klo 4 -- kokoontui tuomioistuin raastuvan saliin. Linnasta
-raastuvalle asti oli kummallekin puolen tietä asetettu kolme lipullista
-jalkaväkeä huilujen ja rumpujen kanssa; tarkasti vartioituina vietiin
-vangit sinne. Verkalleen kulki surullinen saatto eteenpäin, esinnä
-nähtiin linnan aateliset päälliköt, sitte alhaissäätyisiä henkilöitä,
-jotka todellisilla rikoksilla tai muulla tavoin olivat joutuneet
-herttuan vihoihin. Kansaa oli kosolta koossa, ja erilaisia tunteita
-kuvautui katsojien silmissä, Toiset iloitsivat nähdessänsä ennen niin
-mahtavat miehet tomuun ryvetettyinä, toiset taas tunsivat sääliä
-ajatellessaan heidän surkeaa kohtaloansa.
-
-Vitkalleen painui joukkue raastuvan matalasta ovesta sisälle. Kansa
-alkoi tulvata perästä, mutta sotilaat panivat pertuskansa ristiin oven
-eteen estäen siten kansajoukon täyttämästä salia, Vaan utelias lauma
-jäi raastuvan torille seisomaan ja odottamaan päätöstä.
-
-Raastuvansali oli matala, pitkänläntä huone, sen toisessa päässä oli
-pitkä pöytä ja sen ääressä istuivat tuomarit synkkinä ja totisina
-mustissa puvuissaan. Paitsi Viipurin pormestareja ja raatia, nähtiin
-siellä kauttaaltaan Kaarlon sotapäällikköjä, Pietari Stolpekin oli
-niiden joukossa. Lähellä tuomareja oli pieni pöytä, sen ääressä istui
-Erik Yrjönpoika taipumattomana, kylmäverisesti katsellen syytettyjä,
-jotka horjuvin askelin lähenivät penkkejä, jotka olivat määrätyt heille
-istumasijoiksi. Herttuaa ei näkynyt, vaan päättäen niistä aroista ja
-kunnioittavista katseista, joita salissa olevat loivat oveen, josta
-päästiin viereiseen huoneesen, voi päättää hänen siellä olevan. Jäytävä
-hiljaisuus vallitsi salissa, syksyinen päivänvalo luikerteli
-pienoisista ikkunoista harmaana ja värittömänä, heijastaen
-toivottomuutta ja alakuloisuutta.
-
-Kun kaikki olivat asettuneet paikoillensa ja oli suljettu ovet, nousi
-Erik Yrjönpoika ja alkoi totisella äänellä lukea pitkää syytöskirjaa.
-Siinä oli lueteltu kaikki ne rikokset, joihin vangitut herrat herttuan
-mielestä olivat tehneet itsensä syypääksi ja jotka jo osaksi
-edellisestä ovat tunnetut, ja sitäpaitsi oli niihin lisätty uusia. Niin
-syytettiin Arvid Tavastia ja Lauri Martinpoikaa, Creutz-suvun
-kanta-isää, kapinallisista vehkeistä, vieraan sotaväen maahan
-tuomisesta, rahvaan yllyttelemisestä, Ivar Tavastia syytettiin
-väkiraiskauksesta, väkivallasta, herttuan nimen herjaamisesta. Vanha
-evesti Niilo Olavinpoika, Meltolan herra, joka sotatöillänsä oli
-aatelisen kilven ansainnut ja kolme vuotta sitte kuninkaan puheilla
-Varsovassa käynyt, sai vastata siitäkin, että hän herttuan kirjeitä oli
-jaloillansa tallannut. Samoin oli William Fahrensbach monen kuullen
-lausunut herttuasta loukkaavia sanoja., mainiten häntä tyranniksi ja
-verenhimoiseksi konnaksi. Paitsi yllämainittuja nähtiin vielä
-syytettyjen penkillä ratsuväen luutnantti Jaakko Olavinpoika, myöskin
-uskollinen Sigismundin puoluelainen, eräs pappi Henrik Jesperinpoika,
-joka Hämeen kapinan aikana oli talonpoikia houkutellut herrojen
-armoihin antautumaan ja sitäpaitsi pitänyt ratsuhevosta kuninkaan
-palveluksessa, mikä kaikki hänelle nyt suureksi viaksi luettiin. Aivan
-oven suussa istuivat linnan kirjuri Knut Henrikinpoika, linnan
-vahtimestari, kaksi kortteerimestaria ja kaksi Tiesenhausenin rakuunaa,
-joita osaksi herjauksista, osaksi muista laittomista ja väkivaltaisista
-töistä syytettiin.
-
-Kun syytöskirja oli loppuun luettu, nousi Arvid Tavast ja sanoi
-nöyrimmästi ja alamaisimmasti pyytävänsä, ettei hänen ruhtinaallinen
-armonsa rupeaisi heidän kanssansa oikeutta käymään. He olivat liian
-arvottomia siihen. Mitä he olivat tehneet, sen olivat he tehneet
-laillisen kuninkaansa käskyistä, ja todistukseksi siihen veti Tavast
-esille joukon kuninkaan omakätisesti allekirjoittamia kirjeitä.
-
--- Se seikka ei paranna syytettyjen rikosta, sanoi Tegel lyhyesti,
-heidän olisi pitänyt kuningasta neuvoa siihen, mitä oikeen on, eikä
-kylvää eripuraisuutta kuninkaan ja säätyjen välille. He ovat sen
-tehneet voitonhalusta, hankkiaksensa itsellensä läänityksiä ja
-vero-oikeuksia, ja ovat siinä suhteessa kahta syyllisemmät. Mitä siihen
-tulee, että hänen ruhtinaallinen armonsa antaisi anteeksi, niin on
-huomattava, ettei herttua ole itseteossa syyttäjänä, valtakunnan
-säädyillä on syytösvalta, eikä herttua voi heidän oikeuttansa pois
-lahjoittaa.
-
-Lisätäksensä syytösten joukkoa luki Tegel joukon kirjeitä, joita
-syytetyt olivat kirjoittaneet ja jotka sisälsivät toivotuksia, että
-herttua kukistuisi ja saisi rangaistuksen kaikista pahoista töistänsä.
-
-Arvid Tavastin jälkeen puhui Lauri Martinpoika, Sarvilahden herra. Hän
-alkoi mitä surkeammin anella armoa, tunnusti pahoin tehneensä, toiset
-olivat häntä siihen houkutelleet, ja pyysi Jumalan tähden laupeutta ja
-anteeksiantoa.
-
-Ovi avautui ja Kaarlo astui sisään. Hänet nähtyään lankesi Sarvilahden
-herra polvilleen ja uudisti taannoiset rukouksensa. Herttua näkyi
-heltyvän.
-
--- Tunnustatko, että olet rikkonut minua ja säätyjä vastaan, kysyi
-herttua.
-
--- Tunnustan ja kadun sitä, kaikui lannistetun miehen kalpeilta ja
-verettömiltä huulilta.
-
--- Siinä tapauksessa luovun minä kanteessani ja toivon, että
-tuomaritkin tekevät samoin.
-
-Sitte kuiskasi Kaarlo jotakin Tegelin korvaan ja poistui huoneesta.
-
-Vuorostansa nousi nyt vastaamaan Niilo Olavinpoika, Meltolan herra,
-vanha ja jäykkä soturi. Hänen tukkansa ja partansa olivat vuodet
-vaalentaneet, vaan hänen sään ja ilman vaikutuksesta rusettuneet
-kasvonsa ja pirteät silmänsä osoittivat tarmoa ja rohkeutta. Erik
-kuningas oli hänelle aatelisen kilven antanut ja viimeksi oli Meltolan
-herra kolme vuotta sitte käynyt kuninkaan puheilla Varsovassa. Hänen
-äänensä, jota useasti oli kuultu taistelun pauhinassa, kaikui nyt
-uhkaavana ja heti ensimmäiset sanat, jotka hän lausui, saivat tuomarit
-säpsähtämään; Tegelkin katsahti hämmästyneenä paperitukustaan.
-
--- Tässä on puhuttu paljon laista ja oikeudesta, vaan laittomuus ja
-väkivalta pilkistää kaikkialta esille kuten pakkanen huonosti
-salvatusta hirrenraosta. Onko näillä tuomareilla edes valtaa langettaa
-semmoista tuomiota, joka olisi lain hengen mukainen? Minä olen halpa ja
-oppimaton sotilas, en edes osaa lukea enkä kirjoittaa enkä siis
-myöskään vastata kaikkiin sanansaivarruksiin, joita kynäherrat kokoon
-panevat, vaan sen olen aina kuullut, että kuningas on aatelisten
-ylituomari hengen asioissa ja suurissa lain töissä. Missä on tässä
-armollisen kuninkaan ja herrani, Sigismundin edustaja ja missä hänen
-käskynsä? Yksi on Ruotsin ja Suomen kuningas, hänelle olen vannonut
-valani enkä toisista herroista mitään tiedä. Kolme vuotta sitte olin
-kuninkaan puheilla, ja jos oikein ymmärrän sitä, mitä korvillani
-kuulin, kehoitti hänen majesteettinsa minua niin tekemään kuin olen
-tehnyt. Minä olen ollut vaan kiila, ja kiila menee sinne mihin moukari
-sitä ajaa. Missä ovat valtakunnan säädyt, jotka meitä syyttävät? Onhan
-kuningas Sigismund julistanut Arbogan ja Söderköpingin valtiopäivät
-laittomiksi ja kieltänyt kaikkia uskollisia alamaisia sinne menemästä.
-Ja keitä siellä sitte oli? Porvareja, jotka menevät sille puolelle,
-missä suolakappa huokeammalla saadaan ja talonpoikia, jotka helisevässä
-rahassa saivat palkkansa vaivoistansa, kuten Erik Yrjönpoika hyvin voi
-todistaa, sillä hän oli niitä jakamassa.
-
-Ja miksi siis olisin hyljännyt kuningas Sigismundin asian? Onhan hän
-ollut hyvä ja lempeä kuningas, onpa antanut minulle tuomiokunnankin,
-jonka herttua minulta kuitenkin on riistänyt. Valani olen rehellisesti
-pitänyt, eikä vielä tähän saakka milloinkaan uskollisuutta laillista
-kuningasta kohtaan ole luettu rikokseksi, vaan kunniaksi.
-
-Vaan sinä Kaarlo Sörmlannin herttua, ja Niilo Olavinpojan ääni
-kaikui uhkaavana kuin ukkonen, niin että läsnäolevat pelosta
-kokoonkyyristyivät, olet kapinannostaja ja vallananastaja, joka
-vääryydellä Ruotsin kruunua tavoitat. Aina Kustaa kuninkaan ajoista
-olet sinä vehkeillyt. Puhdistettu oppi on se keppihevonen, jolla sinä
-ajat ja porvarit ja talonpojat astinlautoja, joita myöten kiipeät
-korkeuteen. Vaan minä en pelkää sinua, muuta et voi minulta riistää
-kuin henkeni. Kuolemata taas en kammo, sata kertaa olen sitä katsonut
-silmästä silmään. Se viaton veri, joka kohta vuotaa, huutaa kostoa ja
-minä vaadin sinut Kaarlo Jumalan tuomioistuimen edessä vastaamaan
-veritöistäsi!
-
-Levollisesti istuutui Meltokin herra katsomatta oikealle tai
-vasemmalle. Vaan läheisestä huoneesta kuului romahdus, ikäänkuin tuoli
-tai pöytä olisi kaatunut kumoon.
-
-Läsnäolijat eivät vielä olleet tointuneet siitä hämmästyksestä, minkä
-Niilo Olavinpojan puhe oli matkaan saattanut, kun Ivar Tavastin
-vuorostaan tuli lausua jotakin niistä syytöksistä, joita häntä vastaan
-oli tehty, ja jotka olivat raskaammat kuin yhteiset syytökset
-valtiollisista rikoksista.
-
-Hänen pöhistyneissä kasvoissaan kuvautui pelko ja väräjävällä äänellä
-alkoi hänkin rukoilla armoa, koettaen puhdistaa itseänsä sillä, että
-hänkin vaan oli ollut toisten käskyläinen, Kurjen ratsumestari, eikä
-missään johtavassa asemassa.
-
-Silloin avautui äkkiä taas viereisen huoneen ovi ja herttua astui ulos.
-Hänen kasvonsa olivat tulipunaiset ja niissä kuvautui viha ja kiukku.
-Nyt seurasi yksi niitä vihanpuuskia., joihin hänen lähimpänsä olivat jo
-tottuneet, ja jokainen voi helposti arvata, että siihen tällä kertaa
-oli syynä Meltolan herran rohkeat ja kaunistamattomat sanat. Nopein
-askelin lähestyi herttua Ivar Tavastia. Hänen liikkeensä olivat niin
-uhkaavat, että jokainen luuli nyt kummia tapahtuvan. Ivar Tavast
-syöksyi polvilleen ja loi katseensa maahan.
-
--- Sinä konna, karjui herttua, murhaaja ja väkivaltainen roisto,
-uskallat vielä rukoilla armoa. Jollet olisi aatelista sukuperää, niin
-totisesti hirtättäisin sinut ensin puuhun ja teloituttaisin ruumiisi
-pyövelillä. Oh, että voisin yhdellä iskulla vapauttaa koko valtakunnan
-sinun kaltaisista miehistä.
-
-Sitte tyyntyi herttua hiukan ja käski joutuisaan jatkaa istuntoa.
-Jokainen syytetyistä sai vuorostaan vastata ja kun asia oli
-lopullisesti käsitelty, julistettiin tuomio.
-
-Syytetyt, paitsi Sarvilahden herra, jolle herttua oli antanut anteeksi
-ja William Fahrensbach, joka vietäisiin Ruotsiin, tuomittiin kuolemaan,
-mikä oli tapahtuva mestaamisella, aatelittomat sitäpaitsi
-teilattaviksi.
-
-Sitte läksi koko joukkue ulos salista raastuvantorille. Syytetyt
-polvistuivat maahan, Tegel luki portailta tuomion korkealla äänellä
-kokoontuneelle kansalle; herttua tuli ulos raastuvasta ja otti vastaan
-kansan uskollisuusvalan. Silloin taas moni tuomituista nöyrästi rukoili
-armoa, herttua vaan käski heidän ajatella pitkää matkaa, joka heillä
-oli edessänsä, ja poistui seuralaisinensa taas linnaan, johon vangitkin
-taas vietiin.
-
-Syyskuun 27 p. tapahtui mestaus Munkkilähteellä Pantsarlahden
-etukaupungissa. Tuomitut olivat päivää ennen saaneet siitä tiedon ja
-useat heistä käyttivät koko yön valmistuksiin, lukien pyhää raamattua
-ja laulaen virsiä. Läpi koko kaupungin kulki sitte surullinen
-saattojoukko, kansaa oli paljon kaduilla sekä läheltä että kaukaa.
-
--- Tällä tavoin kohdellaan miestä, joka enemmän kuin kolmekymmentä
-vuotta uskollisesti on palvellut isänmaatansa ja kuningasta, sanoi
-Arvid Tavast kokoontuneelle kansalle ja vakuutti viattomuuttansa niihin
-rikoksiin, joista häntä syytettiin.
-
--- Tahtooko herttua tappaa kaikki vihamiehensä, sanoi Meltolan herra,
-kyllä hänen pyövelinsä sitte työtä saa.
-
-Kun sitte tuomitut astuivat mestauslavalle vuorotellen, kysyi heiltä
-pappi, joka oli viimeistä lohdutusta jakamassa, tunnustivatko he
-itsensä syypäiksi kaikkeen siihen, josta he olivat tuomitut. Melkein
-kaikki vakuuttivat viattomuuttansa siinä suhteessa. Enin pelkoa osoitti
-Ivar Tavast, hän horjui astuessaan lavalle, niin että pyövelin rengin
-täytyi häntä tukea, ettei hän kaatuisi, siksi kunnes kirveen isku
-eroitti hänenkin päänsä ruumiista samalla pölkyllä, jossa hänen
-isänsäkin veri oli vuotanut.
-
-Herttuan puolesta oli Erik Yrjönpoika läsnä mestaustilaisuudessa,
-pormestari Bröijerkin oli saanut käskyn saapua sinne. Kun viimeisiä
-tuomittuja vietiin lavalle, alkoi kansa, jonka valtasi pelko ja
-kauhistus, rukoilla: armoa, armoa, ei enää verta! vaan toimitus jatkui
-menoaan, ja monta naista pyörtyi sen kuluessa.
-
-Mestattujen päät asetettiin rautakankiin Karjaportin päälle ja saivat
-olla siellä monta päivää herättäen kammoa ohitsekulkevissa. Laajalti
-levisi huhu tästä murhenäytelmästä masentaen kaiken vastustuksen ja
-tehden herttuan nimen peljätyksi.
-
-Semmoisen lopun saivat miehet, jotka olivat luottaneet Sigismundin
-lupauksiin ja pitäneet uskollisuuden valansa loppuun asti.
-
-Samaan aikaan kuin saattojoukko läksi linnasta Munkkilähteelle,
-istuivat Gertrud ja Antonio Katarina-rouvan luona. Kun kirkonkellojen
-kumea ääni alkoi kaikua, värisytti kylmä väre läsnäolevia.
-
--- Jumala olkoon heille armollinen, parkasi Katarina-rouva, se on
-jotakin kauheaa, tuskin voisin sitä katsella.
-
--- Kalliisti ovat saaneet maksaa unelmansa ja erehdyksensä, sanoi
-Antonio ja loi säälivän katseen Gertrudiin, joka oli tullut aivan
-kalpeaksi. Vaan toivokaamme me, jotka olemme ulkopuolella asioiden
-juoksua, että verisestä sadosta kasvaa rauha, turvallisuus ja
-yhtäläiset oikeudet ylhäisille ja alhaisille.
-
--- Amen, niin tapahtukoon, toisti Katarina-rouva.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuskalliset olivat viime päivät olleet linnan herroille, yhtä
-pitkäveteiset ja ahdistavat olivat ne myös olleet Laurentius Ericille,
-joka venyi Katarina-rouvan kellarissa, jännityksellä odottaen
-pelastusta ja vapautusta. Monenlaiset epäilykset kalvoivat hänen
-mieltänsä. Pitäisikö Antonio lupauksensa ja pysyisikö Katarina-rouva
-vahvana loppuun saakka? Kun sitte herttuan ratsumestari oli tullut
-taloon asumaan, oli varovaisuus vielä enemmän tarpeen. Ainoastaan yöllä
-ja vähäksi ajaksi uskalsi hän tulla ylös käytävästä rukoushuoneesen
-lämmitelläksensä, sillä käytävässä oli kostea ja kylmä.
-
-Antoniolta oli Katarina-rouva saanut tietää, miten innokkaasti Kaarlo
-antoi etsiä kadonnutta lähettilästä. Ja kun tuomio oli julistettu,
-silloin huomasi Laurentius Erici selvästi, mikä kohtalo häntäkin
-odotti, jos hän joutuisi herttuan käsiin. Jokapäiväisissä
-kanssapuheissa hän innokkaasti ylisteli Katarina-rouvaa, kehuen hänen
-alttiiksiantavaisuuttaan, verraten sitä marttyyrien töihin ja antaen
-hänelle absolutsionin tai päästön kaikista synneistä.
-
-Kun Katarina-rouva samana päivänä, jona mestaus oli tapahtunut, meni
-Laurentius Ericiä tapaamaan kertoen hänelle päivän tapahtumista, sanoi
-tämä päättävällä äänellä:
-
--- Nyt ei ole enää vitkastelemista. Vielä tänä yönä täytyy minun
-lähteä. Nämä hirmutyöt ovat herättäneet niin suurta kammoa ja niin
-kiihoittaneet ihmisten mielikuvitusta, etteivät ne jouda muita asioita
-ajattelemaankaan. Tyttäreni, hanki minulle vahva köysi, ja hiukan
-ruokavaroja, ja minä tahdon paeta kaupungista.
-
-Katarina-rouva teki kuten käsketty oli. Puolen yön aikana läksi pater
-liikkeelle, otettuaan jäähyväiset Katarina-rouvalta ja toivotettuaan
-hänelle siunausta kaikilta pyhimyksiltä.
-
-Laurentius Ericin onnistui todellakin köyden avulla päästä alas
-muurilta kenenkään huomaamatta, koska yö oli pimeä ja tuulinen. Kun
-päivä sarasti oli hän, kulkien metsäteitä ja syrjäpolkuja, jo kaukana
-kaupungista, Eräältä talonpojalta osti hän sitte hevosen ja saapui
-onnellisesti enempiin seikkailuihin joutumatta Varsovaan.
-
-Kuningas Sigismund otti hänet laupiaasti vastaan ja kuunteli
-levollisesti kertomusta siitä, mitä Suomessa oli tapahtunut.
-
--- Suuri veritaakka on Kaarlolla vastattavana, sanoi hän sitte
-synkästi, laskien Laurentius Ericin puheiltansa.
-
-Vaan Laurentius Erici ei tähän tyytynyt. Hän piti vielä samana päivänä
-neuvottelun kuninkaan hovisaarnaaja Jussoilan kanssa, joka myöskin oli
-suomalainen ja Braunsbergin jesuitaseminaarissa kasvatettu.
-
-Sitte he hakivat luoksensa Pohjanmaalla syntyneen miehen nimeltä
-Pietari Erikinpoika eli Petrus Petrosa, joka oli Roomassa kääntynyt
-katoliseen uskoon ja saavuttanut ulkomailla lakitieteen tohtorin arvon.
-Mitä he Petrosan kanssa puhelivat, siitä ei ole tietoa, vaan historia
-kertoo, että Petrosa matkusti Ruotsiin, pääsi Kaarlo herttuan suureen
-suosioon, kävi lähettiläänä keisarin luona ja viimein eräänä päivänä
-veti miekkansa Kaarlon kanssa kahden kesken ollessa, vaan ei ennättänyt
-aiettaan täyttää. Säädyt tuomitsivat hänet kuolemaan.
-
-Kun Laurentius Erici oli kaupungista poistunut, tunsi Katarina-rouva
-raskaan taakan putoavan sydämeltään, sillä viimeiset päivät oli hän
-elänyt alituisessa pelossa. Antoniokin, joka seuraavana päivänä sai
-tästä tiedon, oli iloinen että vaarallinen vieras oli poissa ja
-salaisuus hänen kanssansa.
-
-Kolmen päivän kuluttua sai kaupunki taas nähdä uuden todistuksen
-herttuan leppymättömästä mielenlaadusta. Sillä kun herttua oli saanut
-tietää, että Sarvilahden herra oli polttanut Ykspään kuninkaan
-kartanon, ettei herttualla siinä olisi suojaa piirityksen aikana, sai
-hän tehdä seuraa tovereilleen ja tuli mestatuksi samassa paikassa.
-Eivät siinä sitte enää auttaneet rukoukset eikä polvistumiset.
-
-Mestari Bilanghia ei enää milloinkaan nähty Viipurissa. Vaan Pariisissa
-eleli vielä kauan samanniminen lääkäri, ja kun sitte hänen
-testamenttinsa kuoleman jälkeen avattiin, huomattiin, että hän oli
-lahjoittanut koko suuren omaisuutensa jesuitain veljeskunnalle.
-
-Sillä hinnalla oli siis mestari Bilangh ostanut rauhan entisiltä
-ystäviltään.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-Loppu.
-
-
-Lähes kaksi viikkoa on kulunut edellisessä luvussa kerrotuista
-tapauksista, ja yhä viipyi Kaarlo herttua Viipurissa. Viimein lokakuun
-10 p. nostatti hän ankkurin, levitti purjeet, joita myötäinen
-pohjatuuli pullistutti, ja linnan tykkien paukkuessa läksi laivasto
-liikkeelle. Verisiä muistoja jätti herttua jälkeensä, ja helpoituksen
-huokaus kohosi monenkin porvarin rinnasta, kun mastopuut peittyivät
-metsäisien niemien taa, sillä vaikka porvaristo oli saanut herttualta
-paljon hyvää nauttia, vaikutti tuon peljätyn herran läsnäolo
-lamauttavasti ja joka hetki oli syytä peljätä hänen vihansa purkauksia.
-Aateliston, voutien ja muiden virkamiehien ylpeys oli masennettu, ja
-talonpojat nauttivat ennen tuntematonta turvallisuutta.
-
-Herttuan lähdettyä alkoi elämä kaupungissa luisua entistä menoaan.
-Kauppaa, jota sotatapaukset olivat tuntuvasti ehkäisseet, käytiin
-kuumeentapaisella kiireellä. Saksalaiset tukkukauppiaat, jotka
-vuosittain saapuivat Viipuriin ja oleskelivat siellä pitemmänkin aikaa
-yhtämittaa, tekivät lähtöä, ehtiäksensä avoveden aikana kotiin. Voita,
-tuuheita turkiksia, nahkoja, talia ja tervaa kokoontui suuret määrät
-kaupungin laiturille, tullihuoneen edustalle ja kaupungin kaduilla
-nähtiin parrakkaita venäläisiä, jotka olivat tulleet syksykauppoja
-tekemään, tuoden mukanaan Venäjän kintaita, hamppua ja pellavaa.
-Saksalaisten kanssa kilpaa tekivät kauppaa kaupungin omat porvarit ja
-tästä vilkkaasta liikkeestä sai kaupunki eloisamman muodon.
-
-Katarina-rouvan talossa varustettiin Gertrudin ja Antonion häitä
-suurella kiiruulla. Olihan herttua vaatinut Antoniota luoksensa
-Tukholmaan niin pian kuin hän vaan itse oli sinne saapunut ja sentähden
-ei sopinut vitkastella. Voihan talvi tulla ennemmin kun arvattiinkaan,
-ja maamatka oli siihen aikaan vaivaloinen, jopa vaarallinenkin.
-
-Antonio oleskeli suuren osan päivästä Katarina-rouvan talossa, Tämä
-koetti sovittaa entistä harhailuansa, joka oli tulla Gertrudille niin
-kalliiksi, mitä suurimmalla hempeydellä ja runsaalla anteliaisuudella.
-Myötäjäiset, jotka hän antoi Gertrudille, olivat suuremmoiset. Paitsi
-muuta tavaraa oli kokoelma pukuja, joita vielä ehtimiseen valmistettiin
-yhä uusia. Niissä nähtiin arniskia, makeieria, sajania, Brüggen
-kangasta ja muita ajan kangaslajia, niin ettei Gertrudin tarvinnut
-hävetä niissä puvuissa esiintyä Hollannissakin, jossa kauppamiehien
-vaimot olivat vaatetetut kuin muualla ruhtinattaret.
-
-Antonio katseli tätä loistoa tyynellä välinpitämättömyydellä. Hänestä
-oli Gertrud itse suurin ja kalliin aarre, ja kaikki muu sen rinnalla
-ala-arvoista. Joka päivä oppi hän hänessä tuntemaan uusia
-ominaisuuksia, jotka tekivät Gertrudin yhä viehättävämmäksi. Ne
-vastoinkäymiset ja seikkailut, jotka heidän oli täytynyt kestää, olivat
-kuin unhon yöhön vaipuneet. Onnen pyörä oli kääntynyt. Herttuan suosio
-antoi Antoniolle aihetta uneksia hyödyllistä ja loistoisaa
-tulevaisuutta, ja vielä enemmän tunsi hän iloa siitä, että hänelle
-suotiin tilaisuutta ottamaan osaa siihen taisteluun, joka nyt riehui
-Europassa, ja asettumaan protestanttisuuden lipun ympärille. Hän tunsi
-itsessään voimaa ja tarmoa ryhtymään siihen, ja katsoi itsensä
-myös oikeutetuksi niin tekemään. Hänen rohkeimmat unelmansa
-olivat toteutuneet, ja sen minkä hän luuli saavuttavansa vasta
-pitkällisen työn ja monen taistelun perästä, oli herttua muutamassa
-silmänräpäyksessä hänelle lahjoittanut, ja ne tapaukset, jotka olivat
-vähällä ijäksi tuhota hänen elämänsä onnen, olivat kuten useasti
-tapahtuu, kääntyneet pelkäksi siunaukseksi.
-
-Gertrud taas, joka vähitellen oli saanut tietää kaikki, mitä oli
-tapahtunut Borkhardtin ravintolassa ja linnassa, tunsi rakkautensa
-Antonioon kasvavan päivä päivältä. Jo aamulla varhain asettui hän
-akkunaan odottelemaan Antonion tuloa ja nähtyänsä hänen kääntyvän
-portista sisään ja kuultuansa hänen askeleensa portailla, tunsi hän
-ihastusta, joka täytti koko hänen olentonsa, Hänen elämänsä yli oli
-vähitellen laskeutunut ruusunvärinen harso, ja kaikki mikä oli olemassa
-sai värityksensä tästä. Hänestä oli olemassa vaan yksi ihminen, ja se
-oli Antonio. Kun tämä oli poissa, teki Gertrud käsitöitään, askareitaan
-vaistomaisesti, mekaanisesti ja hän laski ajankin Antonion lähdöstä ja
-tulosta.
-
-Vaan lokakuu kului kulumistaan. Pakkanen painoi puiden lehdet
-punaisiksi ja ruskean kellertäviksi, myrsky tempoili ne irti ja
-kiidätti niitä huimaavaa vauhtia pitkin maata tai ajoi ne kasoihin.
-Allit ja muut vesilinnut kokoontuivat suuriin parviin, kun harvistuneet
-kaislikot eivät enää suoneet niille tarpeellista suojaa ja metsähanhien
-parvet pakenivat etelään etsimään lämpöä ja valoa. Pihlajamarjatertut
-hohtivat veripunaisina, odottaen tilhiä ja muita nälkäisiä talvilintuja
-Pohjan raukoilta periltä. Talvi oli lähellä.
-
-Eräänä torstaipäivänä lokakuun loppupuolella vietettiin Gertrudin ja
-Antonion häät kaikilla niillä juhlallisuuksilla, joita ajan tapa vaati.
-Tuomiokirkon ovet olivat seljällään, ja se valo, joka johtui
-messinkikruunusta ja lukuisista kynttiläjaloista, joissa vaha- ja
-talikynttilät paloivat, heijastui pienien akkunaruutujen läpi. Melkein
-koko kaupungin väestö oli läsnä, ja Axel Ryning, jonka Kaarlo herttua
-oli tehnyt linnan päälliköksi, oli vieraiden joukossa, Alttarin edessä
-seisoi Gertrud valkeassa puvussa ja Antonio hänen vieressään. Kaupungin
-kirkkoherra, kookas ja roteva vanhus, jonka hopeaparta valui alas
-rinnalle, seisoi alttarin sisällä, komeassa messupuvussa, jota
-hopeaompelukset ja ristinkuvat koristivat. Hän kurotti kätensä
-siunaukseen ja piti puheen, jonka ytimenä oli seuraava raamatun lause:
-"Joka toimeliaan vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein
-kalliimmat päärlyt." Puheessaan kosketteli hän myös niitä erinomaisia
-tapauksia, joiden näyttämönä kaupunki oli ollut, ja Gertrudin
-ihmeellistä pelastusta vihollisten käsistä.
-
-Sitte kulki morsiuspari ja vieraat saattojoukkona yli raastuvantorin
-Katarina-rouvan taloon, jossa häät vietettiin. Pulska hääateria oli
-siellä valmistettu ja monenlaiset juomat, oluet, malmesi ja alekantti
-viinit, jotka silloin olivat käytännössä, odottivat vieraita.
-
-Seuraavana päivänä läksi laiva, jonka muutamat porvarit yhteisesti
-omistivat ja jossa pormestarillakin oli osa, purjehtimaan Tukholmaan.
-Gertrud ja Antonio pääsivät siinä matkustamaan. Kaikki olikin jo
-valmisna, tavarat ja matkakapineet laivassa.
-
-Pormestari rouvinensa, Katarina-täti, sukulaisia ja porvareja oli
-kokoontuneet laivasillalle lähteviä saattamaan.
-
--- Toiveeni sinun suhteesi, Antonio, sanoi pormestari hiukan
-väräjävällä äänellä, ovat toteutuneet. Jo pienenä poikana ollessasi
-kuvittelin kaikkea tätä mielessäni ja nyt se on tapahtunut. Ota mukaasi
-siunaukseni ja seuratkoon se sinua kaikilla retkilläsi!
-
--- Tee hänet onnelliseksi, kuiskasi Antonion äiti kyynelsilmin
-Gertrudille.
-
-Ankkurikettinki ratisi, purjenuorat kitisivät, ja hitaasti läksi laiva
-liikkeelle. Se kulki hiljaista vauhtia ulos salmesta Tervaniemen ohi ja
-yhä edelleen Uuraasen päin. Päivä oli noita harvoja syksypäiviä,
-jolloin aurinko ikäänkuin jäähyväiseksi suutelee maata, jonka talvi ja
-pakkanen kohta vajottavat sikeään uneen. Tuuli oli pohjassa, vaan
-ainoastaan hienoinen viima synnytti väreitä veden pinnalla. Aurinko
-valaisi kellertävillä säteillään puita, joista tuulet olivat riipineet
-lehdet, ja luotojen kiviä, joidenka kyljissä, koska oli kova pako,
-näkyi leveä, ruskea vaaleareunainen rengas. Koko luonnossa kuvautui
-jonkunlainen jäykkä yksitoikkoisuus, lehtipuut seisoivat juroina ja
-liikkumattomina ja synkän taustan muodostivat vihreät havumetsät. Oli
-ikäänkuin luonto, puut ja kasvit olisivat vastanneet auringon
-hyväilemiseen kylmäkiskoisesti:
-
--- Emme anna pettää itseämme, kesä on mennyt, jähmettyminen ja horros
-odottavat meitä kenties jo muutaman päivän kuluttua.
-
-Laiva lähestyi Keihäsniemen kapeaa väylää. Vasemmalla istui muutamia
-tetriä juhlallisesti suuren koivun latvassa, ja oikealla puolella nousi
-savupilari ihmisten asunnoista kohtisuoraan ylös. Ilma oli kirkas ja
-kuultava, taivaan rannalla rajoittivat metsät näköalaa ja oikealla
-puolella häämöitti Kiiskilän manner.
-
-Gertrud istui laivan kannella maston juurella. Hän oli puettu pitkään
-turkiksilla päärmättyyn päällysnuttuun, sillä sää oli kolea. Raitis
-ilma oli pannut hänen poskensa rusoittamaan ja silmänsä hohtamaan.
-Antonio seisoi hänen vieressänsä ja katseli kaupunkia, jonka talot ja
-rakennukset vähitellen alkoivat vajota ja kadota näköpiiristä.
-Ainoastaan linna ja muutamat tornit kohosivat vielä näkyvissä yli
-muiden matalampien asuntojen.
-
--- Antonio, sanoi Gertrud, luonnolla on tänään semmoinen väritys, joka
-oivallisesti sopii mielentilaamme. Sekin heittää jäähyväisiä.
-
--- Sama ajatus on vaistomaisesti kiintynyt minuunkin, vastasi Antonio
-ja loi hellän, ihastuneen katseen Gertrudiin.
-
--- Kuule, sanoi Gertrud, tarttuen Antonion käteen ja hänen piirteissään
-kuvautui rakastavainen hellyys ja ujo pelko.
-
-Sanotaan, että luonnossa heijastuu ihmiselämä ja sen vaiheet. Kun kesä,
-valon ja kukoistuksen aika, on ylimmillään, silloin on se ikäänkuin
-kuva ihmisten rakkaudesta, mikä täyttää koko olennon, ja jota tällä
-hetkellä tunnen koko sielussani. Vaan aurinko kääntää pois kasvonsa,
-maa jähmettyy, tulee kolkoksi ja lumivaippa peittää kaikki kylmään
-verhoonsa. Voiko ihmiselämässä tapahtua saman kaltaista, voiko rakkaus,
-joka luo unelmia ja suloisia tunnelmia, voiko sekin muuttua
-yksitoikkoiseksi, kylmäksi välinpitämättömyydeksi? Jo sitä
-ajatellessani tunnen tuskaa, jäytävää tuskaa, ja Gertrudin juonteet
-saivat totisen ilmeen.
-
-Synkkä varjo leijaili Antonion kasvoilla ja hiukan suruvoittoisesti
-vastasi hän:
-
--- Semmoista voi tapahtua, mutta se riippuu ihmisestä itsestään.
-
--- Eikö ihminen ole saman vaikutuksen alainen kuin luonto? Eivätkö ikä,
-vanhuus ja elämän myrskyt voi saada samaa aikaan kuin syksyn rajuilmat?
-
--- Kyllä ihminen ruumiillisessa suhteessa on saman vaikutuksen alainen,
-mutta hänen henkensä on vapaa. Siihen ei ulotu muut voimat kuin ne,
-jotka sydämmen sisimmässä pohjassa asuvat, ja niiden vartijaksi on
-ihminen itse asetettu.
-
--- Onhan ihminen heikko, muutamat ovat sanoneet, sen olen kuullut,
-ettei rakkaus aina kestä kauan, sanoi Gertrud hämillään ja loi kysyvän
-katseen Antonioon.
-
--- Kyllä, jollei sillä olisi uskollista auttajaa, tukea ja turvaa.
-
--- Ja mikä se olisi?
-
--- Se on velvollisuus.
-
--- Velvollisuus, toisti Gertrud ja hänen piirteensä kävivät
-levollisiksi.
-
--- Rakkaus ja velvollisuus ovat kaksi sisarusta, jotka käsikkäin
-kävelevät maailmassa, levittäen onnea, mutta ainoastaan siinä
-tapauksessa, että ne kulkevat yhdessä. Rakkaus ilman velvollisuutta on
-löyhä ja heikko, velvollisuus ilman rakkautta on synkkä ja hedelmätön.
-Etelämaissa viiniköynnös kiertelee pitkin jalavan runkoa, kantaa
-rypäleitä ja kohoaa vuosi vuodelta valoa ja lämpöä kohti. Jos se sieltä
-retkahtaa alas, joutuu se maahan ihmisten tallattavaksi lokaan ja
-kantaa vaan katkeria lehtiä. Samoin on rakkauden laita.
-
--- Onko velvollisuus sitten vahva ja murtumaton?
-
--- On, tai sen tulee olla, ilman sortuu ja huojuu kaikki. Sillä se ei
-perustu tunnelmiin ja haaveiluun, vaan välttämättömyyteen,
-ijankaikkiseen välttämättömyyteen. Ylempänä kaikkia inhimillisiä oloja
-on siveyslaki, se vallitsee kaikkialla, ja sen kättä ei voi kukaan
-välttää. Jos rakkaus joutuu sen kanssa ristiriitaan, silloin se häviää,
-muuten se pysyy.
-
--- Niin, me emme siis ainoastaan saa rakastaa toisiamme, vaan meidän
-on velvollisuus rakastaa toisiamme, ja niin kauan kuin tämä
-velvollisuus on meille rakas, on rakkautemme ijäti pysyvä. -- Mikä
-ihana velvollisuus, sanoi Gertrud nousten seisomaan laivan kannelle.
-
--- Niin, Gertrud, siinä on onni ja onnettomuus, ilo ja suru, kunnia ja
-alennus!
-
--- Mieleni on yhtäkkiä tullut niin kevyeksi, kaikki epäilys on
-kadonnut, sinun kanssasi ja sinun rinnallasi tahdon tehdä
-velvollisuuteni ja rakkauteni antaa siihen voimia.
-
--- Sinä olet suuri aarre, Gertrud, elämäni onni ja siunaus! vastasi
-Antonio ja suuteli vaimoansa.
-
-Sitte he molemmat menivät laivan keulaan ja katselivat ruskeita
-vaahtopäisiä aaltoja, joita kokka hajoitti kahtia päin. Tuuli oli
-virkistynyt, vinhaa vauhtia kulki alus eteenpäin läpi Uuraan kapean
-salmen Tuppuran laajalle selälle.
-
-Kaupungista ei enää näkynyt kuin Olavintornin tasapää huippu, joka
-kohosi yli metsien.
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ANTONIO BRÖIJER ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/65911-0.zip b/old/65911-0.zip
deleted file mode 100644
index b1071d5..0000000
--- a/old/65911-0.zip
+++ /dev/null