diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64784-0.txt | 3219 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64784-0.zip | bin | 63614 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3219 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e44e562 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #64784 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64784) diff --git a/old/64784-0.txt b/old/64784-0.txt deleted file mode 100644 index 9328de1..0000000 --- a/old/64784-0.txt +++ /dev/null @@ -1,3219 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Velan kahleissa, by Gustaf af Geijerstam, -Translated by Kaarlo Pulkkinen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Velan kahleissa - Saaristolaiskertomus - - -Author: Gustaf af Geijerstam - - - -Release Date: April 1, 2021 [eBook #64784] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VELAN KAHLEISSA*** - - -E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen - - - -VELAN KAHLEISSA - -Saaristolaiskertomus - -Kirj. - -GUSTAF AF GEIJERSTAM - -Suomentanut - -Kaarlo Pulkkinen - - - -Kariston 50 p:n romaaneja N:o 50 - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1915. - - - - -I. - - -Ken joutuu ulkosaaristoon Hammarbyn vanhan kalastusaseman seuduille, -hän varmaankin saa kuulla kertomuksia entisiltä ajoilta ja ensimäisten -joukossa Adrian Blidbergistä, miehestä, joka tyhjin käsin saapui -saaristoon, mutta muutamissa vuosissa rikastui, jotta hänestä tuli -paikkakunnan vaikutusvaltaisimpia henkilöitä. Adrian Blidbergistä ei -juuri kellään ole sanottavana hyvää. Hän oli kovaluontoinen mies ja -lisäksi konnankoukkujen tekijä, jonka lopuksi täytyi poistua seudulta, -vaikkakaan lain koura ei häneen koskenut. Ja hänen poistumistaan ei -kukaan surrut; moni siitä päin vastoin iloitsi. - -Hänestä tiedetään paljon ja monellaista mutta kaikista -saaristolaiskertomuksista, jotka kulkevat polvesta polveen ja vasta -myöhään unohdetaan, ei mikään ole sitkeämpi muistossa säilymään, kuin -kertomus Andreas Wikistä, joka ensin oli tuon turmeluksen miehen -uhrina, kunnes lopulta pääsi hänestä voitolle. - -Andreas Wik ei suinkaan ollut virheetön mies. Mutta eniten hän sai -kärsiä siitä viasta, ettei hän ollut sellainen kuin ihmiset ylimalkaan. -Hän eleli mieluimmin erillään muista, niin ettei hänen tarvinnut kuulla -kenenkään määräilyä. Poikavuosista asti oli hän sotajalalla isäänsäkin -vastaan, joka oli vanha kyläsuutari ja sai huomattavimman rahatulonsa -vuokraamalla toisen kahdesta punaiseksi maalatusta rakennuksestaan joka -kesä saaristoon saapuville kesäasukkaille. - -Vanha Wik oli kovaluontoinen kuten poikakin, ja paremmiksi eivät välit -tulleet, kun hänen eukkonsa kuoli, jättäen ukon kahden Andreaksen -kanssa, joka oli ainoa lapsi. Ukko juopottelikin, ja kun hänellä ei -enää ollut vaimoaan, johon kohdistaa pahaa tuultansa, sai poika kokea, -minkä mielivallan ja sisun viina nostatti äijässä. Siitä tuli Andreas -varhain ihmisaraksi ja varovaiseksi muita kohtaan, ja kun hän vihdoin -tunsi saaneensa kärsiä huonoa kohtelua enemmän kuin soveliaasti saattoi -sietää, purjehti hän tuskin kuudentoista vuoden ikäisenä muuanna yönä -tiehensä erään suomalaisen laivurin kanssa, joka oli aluksineen -Brodyssä lastaamassa lautoja. Isä-ukko näki poikansa jälleen vasta kun -tämä palasi kotiin aikamiehenä ja oli oma herransa. - -Silloin palasi Andreas isänsä luo, vieläpä aivan kuin ei mitään olisi -tapahtunut, ja ihmiset ihmettelivät, että isä ja poika siitä päivästä -alkaen näyttivät tulleen hyviksi ystäviksi. Pitkää aikaa ei Andreas -sentään kotona viihtynyt. Jos hän olisi voinut noudattaa omaa haluansa, -olisi hän kyllä lukenut perämieheksi ja siten päässyt paremmille -päiville. Mutta hänen oli mahdoton järjestää asioita sille tolalle, -että olisi voinut käydä vuoden koulua Tukholmassa. Senvuoksi menivät -asiat omaa menoansa, ja Andreas joutui laivamieheksi erääseen -saaristolaisalukseen. Ja hyvä oli niinkin, sillä olisihan hänen -tietenkin voinut käydä huonommin. - -Läheltä Kuusinientä Andreas kuitenkin joutui saamaan sen aseman, joka -tuli ratkaisevaksi hänen elämälleen, ja Aspön ja Kuusiniemen välillä -näyteltiin -- niin sanoaksemme -- tämän saaristolaissankarin koko -elämäntarina, joka ei suinkaan ollut aivan jokapäiväinen laatuaan. - -Aspö on iso metsäinen saari toisella puolella selännettä; sen takaa -avautuu suuri purjehdusväylä, antaen ensi kerran näköalan aavalle -merelle. Aspön seläksi nimitetään avaraa, saaren kohdalta -peninkulmamääriä kaakkoista kohden ulottuvaa ulappaa. Sitä väylää -mereltä päin purjehdittaissa näyttää saari tummalta ja pitkältä; vasta -varsin lähelle tultua erottaa kaiken tuon tummuuden ohella, jonka -männyt ja kuuset ja alinna rannoilla rehottavat tuuheat lepät saavat -aikaan, valoisaa, ystävällistä vehreää, joka syntyy tammien ja koivujen -työntyessä esiin havumetsän tummemmasta viheriästä. Mutta mitenpä -lähelle tullaankin, ei mereltä käsin käy havaitseminen, että saari on -asuttu. Kuin tuhatvuotisen alkumetsän peittämänä näyttää se kohoavan, -selväpiirteisenä auringon valaistessa ja epämääräisenä sateisessa -udussa, ja kuten useimmilla saarilla isossa saaristossamme, kasvaa -senkin pohjoispuoli mataloita, koukertelevia kitumäntyjä, joilta, -sikäli kuin saarelle edetään, vähitellen valtaa tilaa tiheä, hyötyisä -kuusimetsä; se taas vuorostansa jättää sijan hymyileville koivikoille -ja tuuheille tammilehdoille saaren eteläpuolella. - -Sen kaiken voi purjehtija nähdä mereltä. Mutta sieltä ei hän huomaa, -että keskellä saarta on kokonainen pieni yhteiskunta. Ei enempää eikä -vähempää kuin kolme taloa on siellä, kaksi alhaalla rantamalla, kolmas, -jonka ympäriltä metsä myöhemmin on raivattu syrjään, ylhäällä mäellä, -johon kaakkoistuulen tohina tuntuu ja jonne Aspön selkä häämöttää -syystuulen varisteltua lehdet koivuista ja tammista. Alapuolella -jokaisen asumuksen kohdalla työntyy venesilta ulos veteen -nuottahuoneeseen ja ikäänkuin kokonaisia pieniä metsikköjä muodostavine -paaluineen, joille on tapana ripustaa verkkoja kuivamaan. - -Niin on laita keskellä saarta, vaikka siellä muuten on kuin oltaisiin -sisämaassa ja tuntuu kuin joka puolelta olisi pitkä matka merelle. -Salaisuus on siinä, että saaren sydämeen pistäytyy merenlahti, ja niin -huomaamaton on tähän luonnolliseen, suojattuun satamaan johtava kapea -solmeke, että koko lahti on kuin saarelle muodostunut sisäjärvi; niin -soukka on yhdystie avomereen, että töin tuskin voidaan tuulen suojaan -siirrettävä halkojaala ohjata tuon ahtaan juovan kautta, jossa kivet -raapivat aluksen laitoja. - -Tämä luonnollinen satama varmaankin aikoinaan oli saattanut saaren -asutuksi, ja varmaa on, että saarella siellä täällä oli jälkiä -vanhoista puutarhoista ja jäännöksiä ruohottuneista muureista -todistamassa, että saari oli ollut asuttuna jo varhain unhoon -joutuneina aikoina. Johannes Vestman, saaren vanhin asukas Andreaksen -sinne tullessa, kyllä kehuskeli olevansa Aspön varsinainen, ensimäinen -asuttaja, ja hän puheli mielellään siitä ajasta, jolloin heitä aikuisia -oli siellä vain hän kahden vaimonsa kanssa, kun tytöt vielä olivat -pieniä, ja hän kertoili, kuinka vaikeata heidän silloin usein oli tulla -aikoihin, ja kuinka talvet olivat pitkiä, ja miten uskallettuja olivat -matkat jään yli, joka ei pitänyt eikä murtunut. - -Yksinäisyys ja pitkien talvien aiheuttama hankaluus ennen muuta olivat -pakottaneet Johannes Vestmanin parin vuoden mentyä tiedustelemaan -henkilöä, joka oman tarpeen vuoksi olisi halukas muuttamaan -erakkoelämään etäiselle Aspölle, runsaan meripenikulman päähän -lähimmästä asutusta paikasta. Johannes tapasikin sellaisen, vaimonsa -veljen, rasittuneen, rutiköyhän torpparin, joka asui ankaran isännän -alustalaisena mannermaalla, nähden nälkää neljän lapsensa kanssa. - -Johannesta kyllä arvelutti vetää vaimonsa sukua niin lähelle itseään, -ja pitkään hän punnitsi asiaa yksinäisillä merimatkoilla ja talvisilla -metsänhakkuilla itsekseen, ennen kuin päätti ottaa ratkaisevan -askeleen. Mutta kun ei ketään muutakaan ollut saatavana, ja kun lanko -tiedusteltua osottautui halukkaaksi, antoi Johannes aprikoimisen jäädä, -ja eräänä koleana syyspäivänä, jolloin satoi vettä ja räntää, oli -Johannes vesillä veneineen ja nouti Aspön uutisasukkaan -höyrylaivalaiturilta. - -Kaksi vuotta sen jälkeen seisoi langon tupa valmiina pienen sataman -itäisellä puolella. - -Niin karttuu asutus Aspöllä, ja saattaisi paljonkin olla kertomista -siitä, kuinka metsää raivattiin syrjään ja maata avattiin -peltosaroiksi, kuinka satamaan johtava juova perattiin ja tehtiin tie -poikittain halki metsän. - -Tämän kertomuksen alkaissa olivat näet niin Johannes kuin hänen -lankonsakin Lars Petter vanhoja. Heistä sanottiin, etteivät he -milloinkaan olleet vaihtaneet keskenään pahaa sanaa, ja sitä -ihmeteltiin, sillä eihän lankous yleensä näy luontuvan säilyttämään -kotirauhaa, varsinkaan jos perheet tunkeilevat samalla turpeella ja -polkevat samoja polkuja. Että kälykset eivät aina olleet samaa mieltä, -siitä oli seudulla yhtä ja toista pakistavana. Mutta rauha ei -kuitenkaan koskaan päässyt rikkumaan, kun miehet pitivät yhtä eivätkä -antaneet naisten vallita. - -Ken olosuhteet tarkoin tunsi, lisäsi kernaasti, että ellei Lars Petter -olisi ollut niin sävyisä ja mukautuvainen kuin oli, ei naapuruus olisi -tainnut olla kovinkaan suotuisata. Mutta ennen kuin joutui irti -torpasta oli Lars Petter kärsinyt niin paljon, ettei hän eläissään -milloinkaan unohtanut alistuvaisuutta toista palvellakseen, siihen -määrään oli alistuvaisuus silloin juurtunut hänen vereensä. Että -Johannes tahtoi vallita, se ei häntä koskaan kummastuttanut. Sillä -Johannes oli etevämpi. Johannes oli miesten mies, pitkä, vankka ja -viisaampi muita. Johanneshan ensimäisenä oli asettunut Aspölle, -Johanneksella oli katse -- kuten Lars Petter sanoi -- ja Johanneksella -oli rahoja. Niistä oli hän lainannut Lars Petterille ja auttanut häntä -eteenpäin. Kitsas ja ankara ei hän milloinkaan ollut, kovia korkoja hän -ei liioin ollut ottanut, ja jos Lars Petterillä joku maksuerä ei -sattunut aivan päivälleen, niin myöntyi hän ja odotti. Siitä kaikesta -oli Lars Petter kiitollinen, ja jos joskus joku kapinallinen tai kade -tunne hänessä heräsi, tarvitsi hänen vain ajatella sitä aikaa, jolloin -hän eli vain nälkiintyneenä torpassa, lapsineen laihana ruoan -puutteesta. - -Silloin katseli hän pientä satamaa ja tiluksia, jotka vuosi vuodelta -yhä varmemmin olivat hänen, ja hän ajatteli silloin, ettei hänen ikinä -olisi paremmin saattanut käydä kuin oli käynyt. - -Pienenä, jäntehikkäänä ja vaiteliaana kulki hän Johanneksen rinnalla -saarella, ikäänkuin olisi pelännyt olevansa jonkun tiellä, antoi langon -hallita ja piti tarkkaa huolta vain kaikesta siitä, minkä tiesi -omakseen. - -Johannes puolestaan muisteli sitä aikaa, jolloin hän eleli yksinään. Ja -niin teki molemminpuolinen tarve nuo kaksi miestä vilpittömiksi -ystävyksiksi. - - - - -II. - - -Andreas Wikin tulo Aspölle johtui siitä että Johannes Vestman, joka -kuljetti halkoja kaupaksi omasta metsästään, tarvitsi kunnollisen -miehen avukseen milloin mihinkin hommaan. Sillä Johanneksella ei ollut -poikaa, ja se oli hänen ainoa surunsa, kun vanhuus jo alkoi muistuttaa -itsestään. Arkku oli Antreaksella tullessansa mukana. Sillä hänen oli -määränä olla laivamiehenä jaalassa keväästä syksyyn, renkinä talossa -syksystä kevääseen. Kahdenkymmenen neljän vuoden ikäinen oli hän -silloin, terve, reipas ja kunnollinen, hoiti tehtävänsä kuin mies ja -muuten oleskeli itsekseen, ikäänkuin ei hänellä olisi ollut lainkaan -tekemistä ihmisten kanssa, jotka Aspöllä elivät ja isännöivät. - -Kolme vuotta kului siten minkään häiritsemättä yhteistä rauhaa. Andreas -Wik oli kaikkien mielestä saaren varsinaisiin asukkaihin kuuluva. Itse -hän varmaankin oli ainoa, josta tuntui toisin. - -Johanneksella, kuten sanottu, ei ollut ainoatakaan poikaa, mutta -hänellä oli tytär, ja niinä vuosina, joina Andreas oli saarella -renkinä, varttui Ester täysikasvuiseksi, kehittyi naimaikäiseksi ja -kauniiksi, eikä ollut ihme, että Johannes hiukan piti silmällä nuoria, -kuten vanhemman velvollisuus on. Mitään huomiolle käypää ei nuorten -seurustelussa ilmennyt, mutta Andreas ei voinut sille mitään, että -tytön olento herätti hänessä sellaista tunnetta, josta hän mieluimmin -olisi halunnut olla vapaa. Sentähden oli hän kärttyisä, kiivas ja -epäystävällinen tyttöä kohtaan, vaikka siitä itse pahimmin kärsi, ja -milloin hän ei voinut olla ulkona merellä jaalan kanssa, oleskeli hän -vaiteliaana ja katkeramielisenä itsekseen. - -Andreas oli kuitenkin ollut niin kauan talossa, että hänen asemansa oli -vakaantunut. Hän oli raitis, hänestä pidettiin ja Johanneksen vaimo -Bengta ei voinut olla huomaamatta, että rengillä oli mielessä jotakin. -Johannes puolestaan pahotteli, ettei ollut saanut poikaa ja niine -vuosineen hän ei enää voinut toivoa saavansakaan. Naapuritalossa, -langon luona, hyöri kaksi vaaleatukkaista poikaa isänsä apuna -kartanolla ja merellä. Johanneksen oli pakko pitää renkiä, ja hän näki -sen ajan olevan lähellä, jolloin talo joutuisi vieraan käsiin. - -"Ei kukaan saa kaikkea, mitä toivoo", tapasi Johannes sanoa, jos joku -kosketti arkaan kohtaan. - -Samalla hän tiukasti sulki leveän suunsa, joka oli kuin poikkijuopa -vaskenkarvaisissa, sileäksi ajelluissa kasvoissa, ja katsoa humautti -pari kertaa pörröisten kulmakarvojensa alta. Vanha Bengta tunsi -sellaisissa tilaisuuksissa itsensä mahdollisimman pieneksi ja -vähäpätöiseksi ja kyyristyi aivan kuin häveten, ettei ollut voinut -lahjoittaa miehelleen sitä ainoata, jota tämä todella oli häneltä -halunnut. - -Kerran rohkasi Bengta luontoaan ja uskalsi sanoa, mitä pitkinä -kuukausina oli ajatellut. - --- Kenties kosii Andreas Wik Esteriä, -- hän sanoi. -- Silloin olisi -sinulla poika, ja me olisimme päässeet siitä huolesta. - -Silloin katsoi Johannes terävästi vaimoansa ja vastasi: - --- Jos tahdot naittaa tytön rengille, niin tee se. Minä en sitä tee. - -Samassa hän nousi ylös, ojentautuen täyteen mittaansa ja meni vihaisena -yli lattian. Kumartuen oviaukolla hän poistui ulos kartanolle, missä -vallitsi heinäkuun illan ohut hämy. Alhaalla satamassa hän pysähtyi ja -katseli tarkastellen jaalaa, joka oli täydessä halkolastissa, valmiina -lähtemään seuraavana aamuna. - -Samana iltana tuli Ester saaren pohjoispäästä ja oli menossa metsän -kautta kotiin. Oli täysikuu, mutta pilvet peittivät taivaan, niin että -metsä oli pimeä, eikä Ester huomannut, että häntä seurasi mies. Se oli -Andreas, joka oli nähnyt tytön tulevan ja vasten tahtoansa lähtenyt -saattamaan. Nuoren miehen mieli kuohui, ja useaankin kertaan hän -itseltään kysyi, miksi hän ei pysähtynyt siihen missä oli ja antanut -tytön mennä. "Huomenna minä lähden purjehtimaan", hän ajatteli. -"Silloin pääsen taas rauhaan." Ja Andreas uskotteli itselleen, että -rauhaa hän vain kaipaisi. - -Tultuaan sille kohdalle, missä havumetsä loppui ja koivikko alkoi, -pysähtyi tyttö kuuntelemaan, sillä hän luuli erottaneensa askeleita. -Hämärässä hän näki silloin, että joku kulki polkua hänen jäljessään. - --- Oletko se sinä, Andreas? kysyi hän. - -Heti ei kuulunut mitään vastaukseksi. Mutta kun tyttö jäi seisomaan, -koska ei tahtonut kulkea edelleen pimeässä tuntemattoman seuraamana, -täytyi Andreaksen tulla häntä lähemmäksi ja tervehtiä, ja kun heillä -oli sama matka, kulkivat he yhdessä edelleen. - -Nyt lähellä ollessaan Andreas katsoi Esteriin. Suurikasvuinen ja komea -hän oli, kehkeä ja valkoinen oli hänen ihonsa. Mutta heidän välillään -vallitseva äänettömyys teki tytön araksi, ikäänkuin olisi hänen -tarvinnut varoa jotakin. - --- Sinähän purjehdit huomenna? sanoi hän senvuoksi. - -Sanat tuntuivat pahalta Andreaksesta, vaikka hän ei voinutkaan selittää -minkävuoksi. Hän nyökkäsi vastaukseksi. - --- Tuleeko siitä pitkä matka? jatkoi tyttö. - -Silloin Andreaksella veri läikähti, ja hän vastasi tylysti: - --- Mitä välität sinä siitä? - -Tyttö säpsähti. Jälleen valtasi hänet tunne siitä, että hänen oli -jonkin vuoksi oltava varuillaan. - --- Tokihan saanen kysyä -- virkkoi hän. - -Andreaksesta tuntui kuin olisi erikoinen tarkoitus piillyt niissä -yksinkertaisissa sanoissa, ja hänen mielensä pehmeni. - --- Huolitko sinä siitä, menenkö minä vai tulenko? sanoi hän. -- Kukapa -siitä huolisi? - -Sellaista ei Ester sanoillaan ollut tarkoittanut. Hän oli kysynyt vain -virkkaakseeu jotakin. Senvuoksi hän ei käsittänyt, kuinka hänen sanansa -olivat voineet liikuttaa nuorta miestä, mutta kuitenkin hänen mielensä -lämpeni siitä, että niin tapahtui. - --- Miksi niin sanot? kysyi hän nopeasti. - -Voimatta oikein selvittää itselleen syytä Andreas seisahtui. -Silmänräpäyksen molemmat nuoret olivat äänettöminä vastakkain. Niin -hiljaa he seisoivat, että voivat kuulla koivujen ylitse merelle -lentävän lokin siipien viuhinan. - -Silloin valtasi Andreaksen koko voimallaan kaikki se, mikä hänen -mieltään oli painanut viimeisinä vuosina, ja ennen kuin hän ehti -itseään pidättää, veti hän tytön puoleensa ja suuteli tätä -väkivaltaisesti ja oikopäätä. - -Ester seisoi aluksi kuin huumautuneena. Sitten hän työnsi Andreaksen -luotansa kovemmin kuin oli aikonut. - --- Mitä teet sinä minulle? hän huohottain kuiskasi. Ja rauhoituttuaan -katsoi hän kylmästi ja suuttuneena mieheen jatkaen: - --- Toisen kerran teet sinä noin minulle. Etkö sinä nytkään mitään sano? - -Andreas pudisti päätään ymmärtämättä. Ei, hänellä ei ollut mitään -sanottavaa. - -Jotakin pahaa, kovaa ja kylmää heräsi hänessä. Hän tunsi kuin tuskaa -siitä, että niin oli paljastanut itsensä, ja voimatta virkkaa sanaakaan -selitykseksi, hän lähti nopeasti menemään koivikon kautta ja jätti -tytön yksikseen. Sataman puolella hän peittyi metsän hämärään. Tultuaan -kylliksi puiden varjoon, mistä ei kukaan enää saattanut häntä nähdä, -hän heittäytyi ruoholle, repi ja raastoi mättäitä, ja hänen vankka -ruumiinsa vapisi itkusta. - -Kauvan makasi Andreas siten; hänen siinä omine mielialoineen -kamppaillessaan ajautuivat pilvet syrjään ja kuu pilkisti niiden -lomasta, peittyi jälleen pilviin ja tuli näkyviin niistä uudestaan. - -Oli häpeä, ajatteli Andreas, koveten yhä enemmän ja enemmän, häpeä -menetellä siten; oli onnettomuus, että hän oli käynyt niin -herkkämieliseksi ja heikoksi, ettei mikään maailmassa enää ollut -hänestä minkään arvoista paitsi tyttö, jota hän ei kuitenkaan -ikipäivinä kerjäisi itselleen. Heikoksi oli hän käynyt, se oli varmaa; -surullista ja raskasta oli kaikki. Pahimmin kiusasi häntä kuitenkin -rakkaus. Sietämättömäksi kivuksi tunsi Andreas rakkautensa, säryksi, -joka repi rintaa ja selkää, jumoavaksi, kiduttavaksi tuskaksi, joka -saattoi hetkiseksi hellittää, mutta kohta taas tuli uudelleen -ahdistamaan häntä pahemmin kuin ennen. - -Andreas piteli kaksin käsin päätään. Se tuntui hänestä olevan -halkeamaisillaan. Hän hypähti pystyyn ja enempää ajattelematta meni -pitkin, voimakkain askelin takaisin samaa tietä, jota oli tullut. - -Valkamalle päästyään aikoi hän mennä jaalaan, nukkuakseen siellä pari -tuntia ennen aamun sarastusta, jolloin alus oli ohjattava ulos. Mutta -ehdittyään paalulle, jonka ympäri kiinnitysköysi oli kiedottu, -seisahtui Andreas äkkiä, kykenemättä etäytymään tai peräytymään. -Sillalla istui Ester. Sanaakaan hiiskumatta tuijotti tyttö Andreakseen -kuin olisi istunut kauan ja odotellut. - --- Se ei käy laatuun, -- ajatteli Andreas. -- En voi olla vaiti enkä -puhuakaan saata. Miksi istuu hän täällä? - -Jälleen aikoi hän lähteä ja mennä ohitse. Jälleen pidättyi hän. -Neuvottomana tuijotti hän jaalan mustaan runkoon, jossa hänestä tuntui -pelastus olevan. Kunpa vain voisi päästä piilottautumaan sinne. - -Silloin hän äkkiä kuuli tytön sanovan: - --- Mitä tahdot sinä minusta? Miksi et anna minun olla rauhassa? - -Veri nousi Andreaksen päähän. Ennen kaikkea maailmassa olisi hän -tahtonut tytölle hyvää, hän olisi halunnut saada kuulla tuon äänen, -joka tuntui loukkaantuneelta ja terävältä, haastavan lempeitä ja hyviä -sanoja. Mutta sensijaan vastasi hän kuivasti: - --- Sitäpä minä juuri tahdon. Minähän tahdon vain mennä, kuinka pääsisin -menemään. - --- Sinä aijot mennä pois ja jättää minut sanaakaan virkkamatta, -- -sanoi tyttö. -- Nyt kuten viimeinkin. - --- Kuten viimeinkinkö? -- toisti mies vitkaan. -- Sitä minä en tiedä. - -Silloin nousi tyttö ja antoi hänelle tietä. - --- Nyt pääset, -- sanoi hän halveksien. -- Mene, kun tahdot. - -Mutta Andreas seisoi paikallaan. - --- Miksi olet paha minulle, Ester? virkkoi hän suopeasti. - --- Sen itse paraiten tiedät. - --- En tiedä. - -Tyttö peitti molemmin käsin kasvonsa ja purskasti hillittömään itkuun. -Ja siinä hetkessä nuoren miehen mielessä kaikki muuttui, kaikki, mitä -hän äsken oli nähnyt ja tuntenut, valkeni yksinkertaiseksi ja selväksi, -kuten oli ollut ja kuten oli. Syyllisenä hän seisoi siinä, eikä -kuitenkaan tiennyt, mitä oli rikkonut. - -Koskaan ei hän ollut hiiskunut sanaakaan siitä, miten hänen povensa -paloi ja kuohui joka kerta kun nuori tyttö tuli hänen lähelleen. -Kahdesti oli hänen käynyt niin, että hän äkkiä, odottamatta, oli -lähestynyt tyttöä, mitään tekemättä, mitään sanomatta, ainoastaan -peloittaen häntä. Sinä päivänä se oli toisen kerran tapahtunut. Mutta -samassa hetkessä hän havahtuneena ja häveten oli hiipinyt pois. Hän ei -ymmärtänyt, miksi tyttö itki, ei uskaltanut ymmärtää, ja puolittain -ujolla, puolittain vihaisella äänellä puhuen koetti hän vielä kerran -suoriutua tukalasta asemasta. - --- Sinä et liene parempi kuin muutkaan. - --- En huonompikaan toki. - -Silloin astui Andreas suoraan tytön luo, tarttui häntä molemmin käsin -olkapäistä, ja pakottaen hänet katsomaan ylös sanoi hän tuimasti: - --- Tahdotko kuulla, että minä pidän sinusta? Tahdotko? Saadaksesi -nauraa minulle sitten. - -Hiljaisesti ja vakavasti tuli vastaus. Mutta samalla irrottausi tyttö -otteesta, tai Andreas laski kätensä kuin hänen sanojensa lamauttamana. -Ei kumpainenkaan tiennyt, kumpi tapahtui. - --- Luuletko, että minä nauraisin sinulle? sanoi Ester. - --- Kenties et, -- myönsi Andreas, ja hänen voimakas ruumiinsa vavahti. --- Mutta siitä ei kuitenkaan koskaan tule hyvää. - -Tyttö katsoi häneen ymmärtämättä. - --- Sinä et tiedä, millainen minä olen, -- puhui Andreas. -- Ei kukaan -sitä tiedä. Ei isäsi eikä äitisi etkä sinäkään. En minä itsekään edes. -Mutta sen voin sinulle sanoa, että sellaisena kuin nyt olen, en saata -olla täällä sinun omaistesi parissa, en mukautua heidän mielensä -jälkeen, en olla kaikkien käskettävänä ja kuitenkin kuulua yhteen -muiden kanssa. Kuule, mitä sanon: se olisi onnettomuus sinulle ja -minulle. Jos tahdot huolia minut tämän sinulle sanottuani, niin ota -minut. - -Ester ei vastannut. Arasti katsoi hän noihin kasvoihin, joiden piirteet -olivat suuret, terävät, avoimet ja kunnialliset, ja jotka suun seudulta -nyt värähtelivät silmien hehkuvina loistaessa. - -Yhdellä askeleella hyppäsi Andreas Wik tytön ohi alas jaalan kannelle -ja katosi kajuuttaan, jonka aukko ammotti tyhjänä pimeydessä, kuin -olisi niellyt uhrin, jota ei aikoisi antaa takaisin. - -Vaiti ja itkien, ymmärtämättä mitä oli tapahtunut, meni tyttö tieltä -kotiin päin ja astui hiljaa sisään ovesta, jottei kenenkään tarvitsisi -kuulla hänen niin myöhään olleen ulkona. - -Mutta alhaalla kajuutassa istui Andreas pää käsien varassa valveilla -pitkän yön, istui ja mietiskeli tapahtunutta. Hitaasti hänelle selveni, -että tyttö sellainen kuin Ester oli voinut kiinnittää huomionsa häneen, -oman isänsä köyhään renkiin. Tunti kului toisensa perään, aamuviileä -saapui, ja pilvien takaa valosti aurinko puiden huippuja. - -Silloin nousi Andreas kajuutasta, jossa ei rahtuakaan ollut nukkunut. -Onnekkaana ja voimakkaana hän seisoi kannella katsellen kuinka hämärä -väistyi ja kuinka vihdoin rakennuksen savupiipusta kiemuroi ylöspäin -ohut savujuova merkiksi, että ihmiset olivat heränneet. - - - - -III. - - -Kun Andreas Wik siltä retkeltä palasi Aspölle jaaloineen, oli jo syksy. -Tiheänä seisoi ruohosto pitkin rantamia, keltaisina loistivat lehdet -koivujen latvoissa. - -Andreaksella oli ollut paljon mietiskelemistä sillä matkalla, ja ukko -Johannes oli pannut sen merkille. Kun alus oli tullut lähelle rantaa, -kohotti Andreas kannella lakkiaan kotona oleville, jotka olivat tulleet -alas rantaan palaavia vastaanottamaan. Mutta kun jaala sitten oli -ankkuroitu satamaan jäi hän alukseen, ja illalla täytyi lähettää -pyytämään häntä illalliselle. - -Ester tuli häntä kutsumaan. Miltei samalla paikalla, jolta kesällä -olivat eronneet sanomatta jäähyväisiä toisilleen, seisoi tyttö huutaen -hänen nimeään. Nytkin oli miltei pimeä, mutta mereltä puhaltava tuuli -huokui kylmyyttä maihin. - -Koko matkalla ei Andreas ollut uneksinut muusta kuin onnesta, jonka -luuli saavuttaneensa. Nyt, sen tultua lähelle, pelotti se hänet entistä -vaiteliaammaksi. - --- Hyvää päivää, Ester, -- sanoi hän lyhyesti, ojentaen kätensä. - -Tyttö tarttui käteen ja vastasi tervehdykseen. Andreas huomasi, että -tyttö häneen nopeasti katsahti, ja jälleen tunsi hän itsensä kuin -mykäksi ja halpautuneeksi. "Kaikki on ollut vain tyhjää unelmaa", -ajatteli hän. "Se ei tule milloinkaan takaisin." - -Silloin virkkoi Ester puhuen tyynesti, ikäänkuin ei mitään erikoista -koskaan olisi ollut heidän välillään: - --- Tänne on lähetetty tieto kotoasi, että isäsi on kovin sairaana. -Luullaan, ettei hän enää nouse vuoteelta. - --- Milloinka tieto tuli? kysyi Andreas jurosti. - --- Viime viikolla. Emme voineet saada siitä sanaa sinulle. Te olitte jo -lähteneet kaupungista. - -Andreas ei kysellyt enempää, ja enempää eivät nuoret muutenkaan -keskenänsä puhuneet. Aterialla istui Andreas ajatuksiinsa vaipuneena, -ja syötyään hän nousi ja meni alas jaalaan saadakseen taas olla yksin. - -Eikä kukaan kummastellutkaan, että hän niin teki. Sillä kukaan ei -ajatellut muuta kuin että isän kadottaminen liikutti hänen mieltään. - --- Hän on kuitenkin yhä kiintynyt ukkoon, vaikkei hän sitä ole -näyttänyt, -- sanoi Johannes Andreaksen mentyä. - -Mutta Andreas Wik ei ajatellut isää eikä sitä, ettei hän kenties -koskaan enää näkisi vanhusta. Isä oli yli seitsemänkymmenen vuoden -vanha, ja oli ihmeteltävää, että hän niin kauvan oli pysynyt pystyssä, -vaikka oli niin paljon juopotellut. Andreas heittäytyi vaatteissaan -kajuutan vuoteelle saadakseen parisen tuntia levähtää. Seuraavana -aamuna ennen auringon nousua hän istui veneessä ja suuntasi kulkunsa -rannikolle päin, ehtiäkseen niemelle, missä hänen isänsä mökki oli, -ennättääkseen sinne ennen kuin olisi liian myöhäistä ja vanhus jo ehtii -sulkea silmänsä. - -Andreas purjehti puolittain vastatuulta, ja syyskuun ilma tuntui -viileältä. Siinä peräsimessä istuessaan tuntui Andreaksesta kuin olisi -ollut kysymys elämän onnesta toiselta puolen ja itse elämästä toiselta. -Yksi ainoa ajatus oli hänellä ollut mielessään siitä asti kuin hän -uutisen kuuli, ajatus, jota hän häpesi, sillä olisihan hänen pitänyt -muistella ainoastaan vanhusta, joka kotona makasi kamppaillen viimeistä -taisteluaan. "Jos hän nyt kuolee", ajatteli Andreas, "niin saan minä -mökin. Ehkä Ester suostuu tulemaan kanssani sinne; silloin ei minun -tarvitsisi viettää elämääni tuolla saaressa, missä minun täytyisi olla -puolittain renkinä kaikkien muiden isännöidessä." Se oli Andreakselle -kaikki kaikessa. Siitä riippui hänen elämänsä. - -Jo näki hän kotiselän edessään. Saarien taa tultuaan joutui venhe -tuulen suojaan, ja Andreas työnsi ylähangan airot veteen päästäkseen -ulommaksi rannasta ja saadaksseen jälleen tuulta purjeisiin. Hän ei -saattanut sietää hidasta kulkua. Ja kun tuuli taasen pullisti purjeita -ja painoi venettä, niin että vettä hulahti keulalaudalta sisään, -huomasi Andreas istuvansa siinä toivoen isänsä kuolemaa, huomasi, että -olisi hänelle suuri pettymys, jos isä hänen kotirannassa maihin -noustessaan tulisikin häntä vastaan terveenä ja rivakkana. Ja häntä -vilutti aamukylmässä; hän muisti äkkiä, ettei ollut maistanut muruakaan -ennen lähtöänsä. - -Hän oli lähellä kotia. Hän tunsi rannikot ylt'ympäri, niin että olisi -osannut purjehtia siellä vaikka pilkkopimeässä. Tuolla häämötti lahti, -missä hänellä oli ollut tapana uida, tuolla näkyi luoto, jolla hän oli -istunut onkivapoineen ja vedellyt ahvenia, tuolla saari, jolla kesäisin -oli punaisenaan mansikoita, ja tuossa -- aivan häntä vastapäätä -- -yleni matala metsänreuna taustana mökeille, noille pienille, aikoinaan -punaiseksi maalatuille mökeille, jotka olivat vanhuuttaan mustuneet. -Äänettöminä ja suljettuina ne siinä seisoivat, isommassa pieni, ahdas -lasikuisti kesävieraita varten; toinen oli tavallinen, ei edes -laudoitettu. Istuessaan siinä olisi Andreas voinut lukea rakennusten -seinähirret, niin jännitettynä tähystellen hän katseli maihin. Mutta -ketään ei näkynyt, ei edes savujuovaa kuusimetsää vasten. - -Andreas laski rantaan, ja hiljaa, ikäänkuin olisi pelännyt jotakin -häiritsevänsä tahi tulevansa jollakin tavoin kuulluksi, hiipi hän tietä -pitkin ylös, astui keittiön ovesta sisään ja katseli ympärilleen. Vanha -muija nousi ja tuli äänettömänä häntä vastaan. Andreas tunsi eukon -hyvin; tämä oli eräs vanha vaimo pitäjältä, jota oli tapana lähettää -hakemaan, kun tarvittiin hoitamaan sairasta köyhissä kodeissa. - --- Hiljaa, -- sanoi hän, ikäänkuin vastaukseksi Andreaksen kysyvään -katseeseen. -- Siitä tulee pian loppu. - -Andreas Wik astui vuoteen luo ja kumartui lähelle isää. Hän oli kovin -laihtunut ja kutistunut, kasvot olivat ihan muuttuneet. Leuasta tunki -pitkä parransänki esille, ja peitteellä nytkähtelivät koukkuiset -sormet. - --- Noin hän on maannut aina puoliyöstä asti, -- selitteli eukko. -- -Koeta, kuuleeko hän sinua. - --- Isä, -- sanoi Andreas ja kumartui vielä kerran vanhuksen kasvojen -puoleen. - -Silloin ukko aukasi silmänsä, ja Andreas huomasi, että isä tunsi hänet. -Kuoleva koetti puhua, mutta silmät sulkeutuivat ikäänkuin häntä -voimallisemman tahdon pakoittamina, ja kurkusta tunkeusi kumea, -koriseva ääni, joka sai pojan peräytymään. - -Vanha nainen meni takaisin paikoilleen ja istuutui alistuvaisesti -odottamaan, tottunut kun oli oivaltamaan kuoleman merkit, kun se pala -palalta ottaa omansa. Andreas jäi istumaan sängyn laidalle; hän ei -uskaltanut ottaa isäänsä kädestä, istui vain ja tuijotti näkyyn, jota -ei milloinkaan ennen ollut nähnyt, elämään uupuneen ihmisen -kuolonkamppaukseen. - -Andreakselle oli uutta kaikki, mitä hän nyt näki, ja kuoleman -todellisuutta katsellessaan unohtui häneltä, etteivät isän ja hänen -välit aina olleet pysyneet sellaisina kuin niiden olisi pitänyt olla. -Katumuksen tapainen tunne täytti hänen mielensä, katumus siitä, että -hän oli jättänyt vanhuksen niin kokonaan yksin. Yhä hiljaisemmaksi kävi -huoneessa, raskaammin ja raskaammin huohotti kuolevan rinta, lähemmäksi -ja lähemmäksi tuli kuolema. Silloin unohti Andreas, mitä oli ajatellut -sinne tullessaan. Hän unohti kaiken muun, paitsi että hän oli poika, -joka oli tullut tapaamaan isäänsä ennen kuin tämä kuoli. Kun vihdoin -hengähdykset taukosivat ja kaikki oli hiljaista, oli Andreaksen ensin -vaikea käsittää, että se mitä oli tapahtunut, oli totta ja että isä -todellakin oli kuollut. Mutta kun hän sen tajusi, oli hän hyvillään -muistaessaan, että isä oli avannut silmänsä ja tuntenut hänet. - -Kun kaikki oli ohitse, kertoi vanha eukko Andreakselle, mitä isä oli -tahtonut sanoa pojalleen, mutta ei ollut sanotuksi saanut. Se koski -huoneita, jotka kuoleva omisti ja oli jättävä jälkeensä, ne olivat -viideksikymmeneksi vuodeksi vuokratulla maapalstalla. Niistä vuosista -oli enää vain kolme jäljellä, "mutta jos Andreas puhuu hyvin Hammarbyn -Blidbergin kanssa", niin oli vanhus sanonut, "antaa hän kyllä kaiken -jäädä entiselleen. Eihän hänellä ole mitään hyötyä tästä maatilkusta, -ja hän kun on niin rikas." Sitten oli vainaja vielä puhunut venheestä -ja puutarhasta, maakaistaleesta ja nuotasta, huone-, talous- ja -työkaluista sekä lehmästä. Kaikki oli hän luetellut, kaiken tulisi -saamaan poika. "Hän saa niin ollen vähän periä jälkeeni", oli ukko -sanonut, "aivan rutiköyhänä ei hänen tarvitse täällä olla". Sitten oli -hän pyytänyt tervehtimään poikaa, ellei tämä tulisi hänen vielä ollessa -hengissä. - -Sen sanottuaan meni vanha vaimo vuoteen luo ja alkoi levollisesti -puuhailla vainajan ruumiin kanssa, jolle nyt oli tehtävä viimeinen -palvelus. Mutta Andreas tunsi itsessään rauhaa, jollaista hän ei -ollut milloinkaan tuntenut. Hän tunsi tulleensa vanhemmaksi ja -miehistyneensä, oli kuin olisi hän käynyt kelvollisemmaksi elämään. Hän -meni ulos ja katseli ympärilleen omituisin, vastaherännein tuntein, -että kaikki mitä hän siinä lähimmässä ympäristössä näki, oli hänen -omaansa. - -Andreas jäi kotiin kahdeksi päiväksi, järjestääkseen hautauksen. -Kolmantena päivänä hän lukitsi oven vainajan jälkeen ja suuntasi -venheensä keulan ulospäin pitkin suuria selänteitä sinne, missä Aspö -oli. - -Sillä kertaa hänellä oli navakka laitatuuli, niin että hän saapui -perille heti iltapäivällä, ja käärittyään kokoon purjeet ja saatuaan -venheen valkamaan, hän astui empimättä rakennusten välistä tietä pitkin -suoraa päätä hakaan, missä karja kävi laitumella ja jonne hän tiesi -Esterin ennen pitkää tulevan lypsylle. - -Kauvaa ei Andreaksen häntä tarvinnutkaan odottaa. Maitokiulu -käsivarrella ja huivi niskaan valahtaneena tuli tyttö reippaasti astuen -ja saapui kiven luo, jolla Andreas istui, ennenkuin hänet huomasikaan. -Kun Andreas silloin nousi ylös, joutui hän äkkiarvaamatta seisomaan -keskelle tietä tytön eteen, joka ei edes tiennyt hänen vielä -tulleenkaan takaisin. Suorana ja varmana seisoi hän siinä, -tervehtimättä, puhumatta aluksi sanaakaan, katsoen vain katsomistaan -tyttöön, ikäänkuin olisi väkivallalla tahtonut hänet pakottaa katsomaan -itseensä takaisin. - -Ester oli kauvan pidättänyt ja tukahuttanut mielipahaansa; nyt se pääsi -hänessä valloilleen. Pahastuksissaan hän oli ollut nuorta miestä -kohtaan ja apein mielin sen vuoksi, että tämä niin kauvan oli ollut -mitään puhumatta. Kyyneleet herahtivat hänelle silmiin, ja kasvot -vääntyivät mielenliikutuksesta. - --- Mitä sinä tahdot minusta? huudahti hän. -- Eikö se riitä, että olet -katsoa tuijotellut minuun, hymyillyt minulle ja vetänyt minua puoleesi -ystävällisin sanoin, työntääksesi sitten minut pois, ikäänkuin olisin -huonoin ja halvin olento, minkä tiedät. Kaksi kertaa olet niin tehnyt, -mutta kolmatta kertaa sellaista ei tapahdu, petollinen mieleltäsi kun -olet. - --- Minä en ole petollinen, Ester, sen sinä kyllä tiedät. - -Miehen kasvot olivat ankarat, ja hänenkin silmissään hehkui jotakin -vihan tapaista. - --- Mikä sinä sitten olet? Miksi et anna minun mennä? Mitä sinä minusta -tahdot? - -Tyttö puhui melkein huutaen ja piti vapaata kättään edessään, ikäänkuin -olisi hänen tarvinnut torjua uhkaavaa lyöntiä. - -Andreas Wik kävi levollisemmaksi nähdessään tytön raivon. Vaikka hän ei -täysin käsittänyt sen syytä, ei se sentään peloittanut häntä -peräytymään kuten ennen. Miltei tylyiltä ja kylmiltä tuntuivat hänen -sanansa, kun hän puhui, mutta äänen sävyssä oli jotakin, mikä pakoitti -Esterin kuuntelemaan. - --- Sinä et ole voinut ymmärtää minua, haastoi Andreas, enkä minä sitä -ihmettele. Näinä kahtena vuonna en ole itsekään ymmärtänyt itseäni. En -ole voinut olla erossa sinusta, enkä ole voinut jättää sinua rauhaan. -Niin pian kuin olen sanankaan sinulle virkannut, olen kääntynyt sinusta -pois, ikäänkuin olisin polttanut itseni. Olen mennyt pois ollakseni -itsekseni jossakin, missä minua ei kukaan näkisi. Niin olen kävellyt -tuntimääriä tietämättä itselleni mitään neuvoa. Taivaan Jumala tietää, -etten ole milloinkaan ollut sinulle petollinen. Olen ollut sellainen -vain siksi, etten ole uskonut meidän väleistämme koskaan voivan tulla -mitään. Ja tänne minä en saattaisi jäädä. - -Ester oli kuunnellut häntä, ja Andreaksen sanojen vaikutuksesta hän -unohti omat kärsimyksensä, unohti että hänellä vielä äsken oli ollut -huulillaan sanoja, joilla hän aikoi keskeyttää Andreaksen puheen ja -selvästi ilmaista miten paljon itse oli kärsinyt. Sen sijaan sanoi hän -lyhyeen ja hätäisesti: - --- Miksi et saattaisi jäädä tänne? - --- Olen sanonut sen sinulle kerran, -- kuului töykeä vastaus. -- Mutta -sinä kaiketi et pannut huomiota siihen, mitä sanoin. En voisi sietää -sitä, että olisin täällä ikäänkuin kaikkien renkinä. - --- Ja sen vuoksi et tahtoisi? - -He olivat joutuneet astumaan vierekkäin polkua, joka johti metsään. Kun -Ester oli ne sanat lausunut, keskeytti hän äkkiä puheensa ja punastui. -Hetkisen olivat he vaiti molemmat. - --- Ei, -- alkoi jälleen Andreas hiljaisemmalla äänellä. -- Syy, jonka -vuoksi en saata jäädä tänne, ei ole aivan se. Minä en ole luotu elämään -yhdessä muiden ihmisten kanssa. Minä en viihdy kylissä, en suurissa -enkä pienissä. En viihdy siellä, missä muut ihmiset sekaantuvat minun -asioihini. Jos kerran menen naimisiin, tulee minun saada pitää omani -omanani, minun metsäni, minun kalaveteni, tupani, niiden tulee olla -minun. Sellainen minä olen enkä toisellaiseksi ikinä muutu. - -Jos Andreas silloin olisi katsonut sivullepäin, olisi hän huomannut, -kuinka äänettömäksi Ester oli käynyt, miten pehmeä ja vieno oli koko -hänen olentonsa hänen siinä verkalleen astuessaan Andreaksen rinnalla -kapeata metsäpolkua. Mutta Andreas katsoi vain suoraan eteensä -ikäänkuin omien ajatustensa kahlehtimana, kuullen ainoastaan Esterin -äänen, kun tämä vastasi: - --- Mitenkä tulet ajatelleeksi kaikkea tuota juuri nyt? - --- Isä on kuollut, -- ilmoitti Andreas, ja hänen äänensä värisi hieman. --- Sen minä tahdoin sanoa sinulle, kun tulin. Siellä kotona tulisi -minulla nyt olot olemaan sellaiset, etten niitä täällä mitenkään enkä -milloinkaan voisi niin mieleisikseni saada, kunhan sinä vain tahtoisit -lähteä kanssani. - -Sen lausuttuaan laski Andreas tyynesti, tavalla, jolla ei koskaan ennen -ollut uskaltanut, kätensä tytön olkapäälle, ja Ester salli sen -tapahtua. Heidän väliltään oli ristiriita hälvennyt, hiljaista ja -tyyntä oli kaikki korkeiden honkien alla, missä he vierekkäin kulkivat -eteenpäin. Ei mitään ääntä kuulunut, paitsi syystuulen tohina, sen -huojuttaessa vanhojen puiden latvoja, saaden ne huokailemaan -maininkisen meren tavoin. - -Samana iltana puhui Andreas Wik Esterin vanhempien kanssa -tulevaisuus-suunnitelmistaan, ja kova kiista syntyi siinä vanhojen ja -nuorten kesken, ennenkuin myöntävä vastaus annettiin. Johannes olisi -tahtonut pitää vävyn Aspöllä, mutta Andreas oli luja puolestaan; ellei -vaimo tahtoisi muuttaa hänen kanssaan, lähtisi hän yksinänsä. - -Se koski katkerasti vanhaan Johannekseen. Sillä kun hänellä ei ollut -miespuolista perillistä, oli hän ajatellut asiat toisin. Kun hän antoi -myöntymyksensä, johtui se vain siitä, että hän jo oli ijäkäs eikä -jaksanut pitää puoliansa. - -Seuraavalla viikolla haudattiin Kuusiniemen vanhusvainaja, ja lokakuun -saapuessa muutti Andreas Wik kotiin omaan tupaansa, laittaakseen kaikki -kuntoon kevääseen, jolloin häät piti vietettämän. - - - - -IV. - - -Siihen aikaan sai Andreas elämältä sanalla sanoen kaiken, mitä toivoi. -Hän sai vaimokseen sen tytön, jota hän niin kauvan ja niin -hillittömästi oli halunnut. Hän sai kodin ja konnun itselleen, ja -vuoden kuluttua hänen vaimonsa synnytti pojan, joka kasteessa sai -nimekseen Johannes. Isoisän mukaan se nimi pojalle annettiin, ja sillä -tahtoi Andreas osoittaa kiitollisuutta appiukolleen, joka oli antanut -hänen tehdä oman tahtonsa mukaan naimisiin mentyänsä. - -Kaiken tuon onnen ympäröimänä tuli Andreas yhä vanhoillisemmaksi ja -tyynemmäksi. Hänen luonteensa väkivaltainen aines talttui ja -hilliintyi. Kun hän itse jonkun kerran muisti, millainen hän oli ennen -ollut, kuohahtelevainen, omapäinen, ihmisvauhko, ajatteli hän, että se -kaikki oli kuulunut nuoruuteen ja mennyt ohi sen mukana. Kaikki, mikä -oli ollut, oli hävinnyt tai toiseksi muuttunut; hän itsekin oli nyt -vallan toisenlainen. Andreas ei enää tiennyt mitään, mitä vielä olisi -itselleen lisäksi toivonut, hän, joka ennen oli toivonut ja ikävöinyt -ikänsä kaiken. - -Metsän suojassa, joka kohosi aivan rakennuksen takana, mieli niin -rauhalliseksi tasaantui, ja kun Andreas oli sillä paikalla, missä oli -leikkinyt, mistä oli kaivannut pois nuorukaisena, missä oli kinastellut -juopottelevan isän kanssa ja ollut vaikeissa olosuhteissa, tiesi hän, -että nyt se kaikki oli selän takana ja että hän itse oli päässyt -satamaan. - -Kesäasukkaat eivät häntä enää aristuttaneet. Niistä piti huolen hänen -vaimonsa, joka samalla hoiti lapsen ja lehmän, kotiaskareet ja kaiken, -mitä emännälle kuului. Andreaksen ei tarvinnut edes huomata, että -vieraita ihmisiä tulikaan taloon tai pitää väliä heistä heidän siellä -asuessansa. Jos kotimäki tuntui hänestä joskus liian rauhattomalta, -otti hän veneen ja lähti vesille kalastelemaan, tai sieppasi kirveen -olalleen ja painui metsään. - -Kun sitten ehti syksy, kehui Andreas kesävieraita. Sillä rahoja he -olivat jättäneet jälkeensä taloon. Ja Andreaksesta tuntui -hommaillessaan kuin olisi hän uudestaan tullut isännäksi omassa -kodissaan. Hänestä oli hauskaa ja tervetullutta syksyllä se, että -kaikki taas muuttui niin hiljaiseksi, ja hän tunsi vapaaksi itsensä -sentähden, että ilma hänen ympärillään oli puhdistunut ja että hän -saattoi tehdä ja toimia, kuinka ikinä itse tahtoi. - -Niin kului kaksi vuotta surun varjonkaan häiritsemättä aviopuolisoiden -onnea. Tosin tunsi Ester itsensä hiukan vieraaksi nykyisessä olossaan. -Yksinäinen hän myöskin oli, ei ketään ollut hänellä, kenen kanssa -puhella. Siitä huolimatta hän oli onnellinen. Sillä Andreas oli hänelle -hyvä mies, ja pahoista ennustuksista, joita hän oli kuullut heistä -molemmista lausuttavan, ei ainakaan vielä ollut yksikään käynyt toteen. - -Huonoja ennustuksia ei nimittäin suinkaan ollut puuttunut heidän -naimisiin mennessään, ja se, joka niitä oli lausunut, oli Lars Petter, -joka ei voinut sisarensatyttärelle antaa anteeksi, että tämä jätti -isänsä ja äitinsä yksikseen heidän vanhoilla päivillään ja seurasi -vierasta miestä. - -"Kukaan ei tiedä, mitä sen miehen ajatuksissa asuu", oli Lars Petter -sanonut, "en minä etkä sinä, Ester. Se, joka ei viihdy muiden kanssa, -ei lopulta viihdy oman vaimonsa eikä lastensa kanssa, niin, eipä -itsensäkään kanssa vihdoin viimein." - -Nämä enon sanat eivät sentään milloinkaan olleet vaikuttaneet Esteriin. -Sillä millainen hänen miehensä olikin, Esterin oli seurattava häntä -sitä tietä, jota tämä kulki, jollei halunnut jäädä yksikseen, sillä -olihan Esteri, ennenkuin he olivat naimisiinmenosta puhuneetkaan, -tiennyt että siihen mieheen eikä kehenkään muuhun sitoi hänet kohtalo. - -Mutta pitkien talvi-iltojen tultua lensivät hänen ajatuksensa kuitenkin -isän ja äidin luo, jotka olivat kaukana suurella saarella, missä -myrskyävän meren meuru kuului tupaan. Voimatta asiata auttaa hän sinne -toisinaan ikävöitsi. - -Andreakselle ei Ester koskaan tohtinut virkkaa ikävästään mitään. Sillä -Andreaksen oli tarvis tuntea, että vaimon tahto oli yhtä hänen oman -tahtonsa kanssa. Muuten oli hän kenties käynyt raskasmieliseksi ja -saattanut menettää elämänhalunsa. - -Sen oivalsi Ester, ja ainoastaan kerran, kun hän oli kauvan ajatellut -vanhuksia, tuli hän miehelleen virkkaneeksi: - --- Isän on raskas olla yksinään, vaikka sinun sopisi olla kuin poika -hänelle. Aina oli hän itsekseen ajatellut, että minun mieheni ottaisi -talon hänen jälkeensä. - -Sen sanottuaan Ester pelästyi. Vaikka ei sitä ollut tarkoittanutkaan, -tunsi hän, että jotakin hänen sisimmässään piilevästä kaipuusta pääsi -ilmenemään sanoissa. Ja Andreas synkistyikin ja vastasi töykeästi: - --- Ehkäpä, mitä talon pitoon tulee, siihen vielä keino keksittänee, kun -ukko on kuollut. - -Ja terävä, epäileväinen hohde silmissään hän jatkoi: - --- Jos kaipaat pois minun luotani, niin sano se. - -Silloin ravisti Ester päätään ja kätki ikävän itseensä. - -Mutta Andreas, joka näki, että vaimo oli surumielinen, tahtoi saada -kaikki jälleen hyväksi. Sen vuoksi lisäsi hän: - --- Ole hyvilläsi siitä, että minä en ole sinun kanssasi siellä. Sillä -en olisi sellainen kuin nyt olen, en sinua enkä muita kohtaan. - -Ester tiesi hänen totta puhuvan. Ja kun hän ei voinut jakaa itseänsä -miehen ja isän välillä, unohti hän vähitellen kaikki miehen vuoksi, -joka oli hänen, ja lapsen vuoksi, joka heitä yhdisti voimakkaammin kuin -mikään muu. - -Kun kaksi vuotta oli siten kulunut, alkoi Andreas ajatella, että olisi -jo aika tehdä asiat selviksi maanomistajan kanssa. Sillä kolmas vuosi -oli jo kohta käsillä, ja mitä enemmän se päivä lähestyi, jolloin -vuokrakirjan aika meni umpeen, sitä enemmän Andreaksesta tuntui, että -maa, jolla hän astui, yhä vähemmän ja vähemmän oli hänen omansa. - -Useammin kuin kerran oli Andreas haastellut vaimonsa kera siitä, että -hänen pitäisi lähteä puhumaan Blidbergin kanssa asiasta, niinkuin isä -ennen kuolemaansa oli sanonut pojan tarvitsevan tehdä. Mutta -saaristolainen, joka on niin paljon riippuvainen ilmasta ja tuulista, -ei pidä kiirettä. Suotuisalla säällä oli Andreaksella aina jotakin -tehtävää. Jos hänellä oli joku päivä joutilasta, sattui vastatuuli. -Niin meni talvi, eikä mitään tullut tehdyksi asian johdosta, ja kevät -saapui avoimine selkineen ja salmineen lauhoine tuulineen ja -linnunlauluineen. - -Silloin etsi Andreas eräänä päivänä isän vanhasta kaapista käsille -kellastuneen paperin, joka vakuutti hänelle omistusoikeuden maahan, -jolle hänen tupansa oli rakennettu. Se paperi ei enää ollut paljon -arvoinen. Ainoastaan kaksi kuukautta sillä vielä oli laillista voimaa. -Ja kun Andreas sitä katseli, tuntui hänestä, että se ei merkinnyt juuri -mitään. - -Mutta paperi oli kuitenkin asiakirja ja sellaisenaan pisti Andreas sen -povitaskuunsa ja lähti matkalle. - -Adrian Blidberg, Andreaksen siihen päivään asti omaksensa sanoman -maapalstan silloinen omistaja, oli maakauppias, jota puhuteltiin -patruunaksi; hän asui eräässä Hammarbyn siihen aikaan eteenpäin -pyrkiviä ja edistyviä kyliä, yhdessä niitä Itämeren satamapaikkoja, -jotka kunnianhimoisina toivovat pian saavuttavansa kauppalan arvon. -Blidberg oli lyhyessä ajassa tullut tämän yhdyskunnan sieluksi. Hän -oli, suurin piirtein sanoen, Hammarbyn omistaja, paikkakunan -verrattomasti suurin työnantaja, samalla kertaa maanomistaja, -laivanvarustaja ja seudun rahamies, joka sekä lainasi muille että -myöskin otti varoja tilittääkseen ja hoitaakseen. - -Vielä muutamia vuosia sitten oli Blidberg ollut vähän tunnettu -metsänhakkaaja saaristossa, ja uskomattoman lyhyessä ajassa oli hän -osannut Hammarbyssä hankkia itselleen johtavan aseman, jota hän sitten -yksinään vallitsi. Kuinka hän niin nopeasti oli päässyt nousemaan niin -korkealle, siitä kulki paljonkin puheita, ja se, mitä puhuttiin, ei -aina ollut hyvää. - -Andreas oli myös kuullut yhtä ja toista niistä, ja vastoin tahtoaan -tunsi hän jotain pelon tapaista, kun hänen oli mentävä tuon peljätyn -miehen eteen pienine, kellastuneine paperinlappuineen, josta hänen -onnensa tai onnettomuutensa riippui. Mutta talonpoika, jolta vanha Wik, -Andreaksen isä, aikoinaan oli ostanut oikeuden kalaveteen ja maahan, -oli kuollut, ja seuranneessa vararikossa oli Blidberg ostanut talon ja -konnun kimpsuineen kampsuineen, ja talon mukana seurasi se pieni -maatilkkukin, johon Andreaksen omistusoikeus nyt oli loppumassa. - -Adrian Blidbergin konttori, johon Andreas muutamia tunteja kestäneen -matkan jälkeen astui, oli pieni huone, sillä siihen tarkoitukseen oli -sisustettu muuan niistä monista lautasuojista, jotka olivat tuolle -entiselle, patruunan nykyään hallitsemalle kalastusasemalle johtavan -sataman kaunistuksena. Pöydällä seinän vieressä ison seinäkellon -alapuolella oli konjakkipullo ja laseja; niitä käytettiin Blidbergin -tehdessä kauppoja talonpoikien kanssa. Keskellä lattiaa oli suuri -pulpetti, ja sen takana istui iso, jykevä mies karvalakki päässä; -hänellä oli poskiparta, pienet, sikurtelevat, kulmakarvattomat silmät, -hiukan vino suu ja tukeva ihraleuka. Kun Andreas avasi oven, ei -Blidberg katsonut tulijaan, vaan vastasi tämän tervehdykseen -äännähdyksellä, joka hyvinkin muistutti röhkäisyä. - -Tavallistaan suoremmaksi oikeni Andreaksen selkä tämän vastaanoton -johdosta, kun hän vihdoin sai esittää asiansa. Sanottuaan, mitä tahtoi, -Andreas veti paperin taskustaan ja ojensi sen patruunalle. Tämä pisti -sammuneen sikaarinpätkän, jota oli pidellyt sormiensa välissä, viistoon -suupieleensä, singautti ovella seisovaan suoraselkäiseen mieheen -viheriäisistä silmistään tutkivan katseen ja piti paperin, alkaen lukea -sitä. Lopetettuaan lukemisen hän pani paperinlipun pulpetille eteensä, -samalla kun hänen ruumistaan vapisutti jokin nauruntapainen, joka yhtä -äänettömästi ja yhtä pian kuin oli tullutkin taas meni ohitse. - --- Mikä on nyt sitte tarkoituksena? lausui hän vihdoin. - -Andreas toisti, mitä oli esittänyt; hän halusi pitentää välikirjaa -vielä edelleen viideksikymmeneksi vuodeksi. - --- Ei tule ikinä kysymykseen, -- kuului pulpetin takaa. - -Andreas tunsi polviensa vapisevan siinä seistessään, ja hänen täytyi -räpyttää taajaan silmiänsä voidakseen selvästi nähdä eteensä. - --- Eihän patruunalla saattane olla mitään sitä vastaan, -- väitti hän. --- Maa ei ole minkään arvoinen sille, joka ei omista rakennuksia, Ja -rakennukset omistan minä. - --- Ei, -- vastasi patruuna, -- kaikki, mitä on maan päällä, kun ne -viisikymmentä vuotta ovat loppuun kuluneet, on minun. Niin on -välikirjassa, ja paperi pitää. - -Kaikki mitä Andreas oli toivonut ja uneksinut koko elämäkseen, tuntui -hänestä nyt savuna haihtuvan. Maakamara, jolla hän seisoi, ei ollut -enää vankka. Kaikki horjui hänen ulkopuolellaan ja sisässään. Mutta -samalla oli hänellä vaistomainen tunne, että siinä tilanteessa oli -pysyttävä ryhdikkäänä, sillä armoa ja laupeutta ei ollut odotettavissa. -Hän tuli ajatelleeksi vaimoaan, joka oli kotona odottaen ratkaisua, ja -hädässään ei hän osannut sanoa muuta kuin: - --- Mitä patruuna tahtoo? Minä maksan niin hyvin kuin kykenen. -Hätätilassa on kyllä joku ihminen, joka auttaa minua. - -Pulpetin toisella puolella istuvan miehen kasvoissa ei ainoakaan väre -muuttunut. Rauhallisesti ja mukautuvasti hän vastasi ainoastaan: - --- Sen kyllä uskon. Mutta se aika on mennyt, jolloin ostettiin maata -sadalla viidelläkymmenellä kruunulla viideksikymmeneksi vuodeksi ja -sitten ruvettiin vuokraamaan huoneita kesäasukkaille. Minä pidän -mieluummin sitä liikettä itse. Ymmärrätkö minua? - -Kyllä, Andreas ymmärsi aivan hyvin. Hän ymmärsi niin hyvin, että kaikki -veri pakeni hänen poskiltaan, ja hän näytti vaaralliselta astuessaan -pulpetin eteen ja ojentaessaan kätensä ottaakseen paperin. - --- Paperini tahdon saada, -- sanoi hän käheällä äänellä. -- Paperi on -minun. - -Adrian Blidberg näytti huvitetulta siinä istuessaan, ja ottaen -sikaarinpätkän suustaan hän sylkäsi sivullepäin lattialle ja vastasi: - --- Pidä paperi. Siitä ei ole minulle haittaa. Mutta määräpäivästä -alkaen on tontin oltava minun hallussani. Minä tarvitsen sitä. - -Andreas pisti paperin taskuunsa enempää sanomatta. Raskaasti astui hän -ovesta ulos, meni makasiini-rivin ohitse alas laiturille, nosti purjeet -ja käänsi kokan kotiansa kohden. Mitä oli tapahtunut, se ei ollut -hyvää. - -Sen verran tajusi Andreas. Se, mikä nyt oli odottamassa, tuntui hänestä -mahdottomalta, ihan kerrassaan mahdottomalta. - -Syy, miksi patruuna oli niin järkähtämätön, oli aivan yksinkertaisesti -se, että hänellä itsellään olisi ollut vuokrattavana kesäasukkaille -samalta saarelta, jolla Andreaksenkin tupa oli, ylempänä rannasta -tyhjilleen jäänyt talonpoikaistalo, mutta sen vuokraaminen ei koskaan -ollut onnistunut. Blidbergin luonne oli sellainen, ettei hän olisi -suonut muiden ansaitsevan. Senvuoksi oli hän itsekseen aikonut -tilaisuuden sattuessa näpäyttää Andreasta. Ja nyt oli hän sen tehnyt; -Blidberg oli tyytyväinen päiväänsä. - -Mutta Andreaksella ei ollut yhtään selkeätä ajatusta päässään, kun hän -purjehti kotia kohden. Tervehtimättä hän sinne saavuttuaan astui -tupaan. Siellä heittäysi hän äänettömänä sänkyyn ja makasi iltaan asti. -Miehen ulkomuoto oli sellainen, ettei vaimo tohtinut puhutella häntä -eikä mitään kysellä. - -Illan tultua kertoi Andreas matkansa tulokset, Ester istui hänen -lähellään ja tarttui hänen käteensä. Tyynnyttääkseen häntä ja -tehdäkseen kaiken hyväksi hän sanoi: - --- Sinähän tiedät, että voit aina turvautua isääni. - -Mutta samassa kun Ester oli sen sanonut, ymmärsi hän, että juuri sitä -hänen ei olisi pitänyt sanoa. Sentähden lisäsi hän kiireesti. - --- Isä saa mennä puhumaan Blidbergin kanssa. - -Mutta Andreas ei kuunnellut kauvemmin vaimon puhetta. Sanat tämän -isästä olivat tarttuneet hänen ajatustensa pyörteeseen, enentäen hänen -tukahuttavaa tuskaansa. Hän makasi äänettömänä, kuten oli maannut, -tuijottaen suoraan eteensä. Hän olisi tahtonut menua pois saadakseen -olla yksin kuten ennen nuorena ollessaan jolloin hän aina haki -yksinäisyyttä antaakseen kaiken sen purkautua, mitä ei kenenkään -pitänyt nähdä. Nytkin olisi hän halunnut yksinäisyyttä, eikä olisi -suonut kenenkään olevan lähettyvillään. Vaimo, joka istui hänen -luonaan, kävi hänelle vastenmieliseksi ainoastaan sen vuoksi, että hän -tunsi, kuinka hyvää tämä hänelle tahtoi. Mitä se häntä nyt auttoi? -Mitenkä se olisi voinut auttaa häntä, kun kaikki oli mustaa, -- kun -kaikki hänestä tuntui mahdottomalta, kun koko se pohja, jolle hän ennen -oli rakentanut, riuhtaistiin pois, niin että hän vajosi ikäänkuin -tyhjään ilmaan. - -"Minkätähden menin naimisiin?" ajatteli hän. Hänen päähänsä pälkähti, -että vaimo istui siinä salaisesti iloiten hänen onnettomuudestaan. Eikö -vaimo ehkä ollut ikävöinyt kotiin, ikävöinyt pois hänen luotaan? Sinne -tahtoi Ester hänet saada, sinne, mihin hän ei voisi mennä. Andreaksesta -tuntui synkältä siinä lojuessaan. Ja siitä syystä oli hänen vaimonsa -sillä hetkellä hänestä vihollinen, hänestä tuntui unennäöltä, että hän -ennen oli tätä rakastanut. - -Tylysti työnsi hän Esterin luotaan ja astui pöydän luo, jolle ruoka oli -asetettu. Hautoen päässään kaikellaisia ajatuksia söi hän äänetönnä ja -meni sitten vuoteeseen. - - - - -V. - - -Andreaksella ei ollut mitään muuta neuvoa kuin mukautua kohtaloonsa ja -suostua vaimoineen lapsineen muuttamaan Aspölle, mistä hän kerran oli -paennut sen vuoksi että halusi kulkea omia teitänsä ja pitää talonsa ja -kalavetensä muista erillään. Hänen täytyi tehdä niin ja vielä olla -kiitollinen siitä, että se kävi laatuun. Muuta mahdollisuutta ei -hänellä ollut. Hän ei voinut jättää vaimoaankaan ruvetakseen -purjehtimaan toisten kanssa kuten ennen. Sellaista hän kyllä puhui -mielensä ollessa kuohuksissa, mutta Ester tiesi hyvin, että siitä ei -koskaan mitään tulisi. Andreas sen kyllä myöskin tiesi. Sillä sidottu -hän oli, oli avioliiton ja papin sitoma, kaiken sen sitoma, mikä miestä -vaimoon ja kotiin kiinnittää. - -Esterin asiaksi jäi puhua Aspön vanhan Johanneksen kanssa siitä, mitä -oli tapahtunut. Andreas ei itse asian hyväksi kortta ristiin pannut, -jos ei vastustanutkaan. Hän antoi toisten neuvotella puolestaan ja -myöntyi siihen, mitä muut hänelle ehdottivat. Itseensä sulkeutuneeksi -hän entistä enemmän tuli, ei edes vaimonsa kera kahden ollessaan ollut -mies entisellään. - -Ester oli sinä aikana kuin kuumeessa levottomuudesta ja toivoi -ainoastaan, että ne muutamat viikot, jotka heillä vielä oli jäljellä -Kuusiniemellä, pian loppuisivat. Esteristä tuntui olo niin vaikealta, -ettei hän voinut uskoa milloinkaan sen vertaista tulevan. Andreas oli -hyvä häntä kohtaan, muuta ei hän miehestään suinkaan voinut sanoa. -Koskaan ei tämä lausunut hänelle pahaa sanaa. Mutta mies oli sen -näköinen kuin olisivat koko maailman surut painaneet hänen hartioitaan, -ja Ester ymmärsi, että siltä hänestä varmaankin tuntui. Kenelle tahansa -toiselle olisi muutto ollut kuin onni. Mutta Andreas oli nyt kerran -sellainen, että kieltäytyminen ei merkinnyt hänelle sitä, mitä se -merkitsee muille. Hän oli toisellainen kuin muut eikä viihtynyt siellä, -missä ihmisiä asui ennen häntä. - -Miehen jatkuva äänettömyys sinä aikana herätti Esterissä myös -jonkunlaista pelkoa, jota hän ei voinut karkoittaa. Esteristä tuntui -kaikki niin raskaalta, että hän päivä päivältä oli yhä enemmän -huolissaan tulevaisuudesta. Hän, joka oli terve ja reipas, -elinvoimainen ja joustava, kiusasi itseään pahoilla mielikuvilla. -Vuoteelle mentyään hän virui valveilla, kuunnellen pienimpiäkin -risahduksia. Nukkuessaan saattoi hän äkkiä havahtua unesta ja -ihmetellä, mitä oli tapahtunut ja miksei hän ollut niin onnellinen kuin -ennen. Kartanolla yksinään askarrellessaan kun hänen pieni poikansa -tallusteli pitkin pihamaata, saattoi hän yhtäkkiä joutua mielettömän -kammon valtaan kuin olisi hän pelännyt jotakin pahaa tapahtuvan -itselleen tai lapselle, tai ettei Andreas tulisikaan takaisin mereltä. -Mitä enemmän kesä lähestyi, sitä valtavammaksi hänen pelkonsa yltyi. -Nuori vaimo laihtui ja kävi kalpeaksi. Andreas näki sen, mutta -tietämättä, mitä vaimo kärsi, ei hän voinut tätä millään lohduttaa. -Andreas luuli, että Esterin suru johtui viimeaikaisista tapahtumista. -Hän ymmärsi, että hänen olisi pitänyt olla siitä vaimolleen -kiitollinen. Mutta niin raskaana painoi tuska hänen mieltänsä, ettei -hän muuta sen ohessa tuntenut. - -Pahinta oli Esteristä se, että hän hämärästi aavisti miehen -raskasmielisyyden jollakin tavoin kohdistuvan juuri häneen. Hänestä -tuntui, ettei Andreas sietänyt lastakaan, ja tuskassaan hän ei voinut -muuta kuin toivoa, että kaikki tulisi paremmaksi, kunhan vain muutto -olisi ohitse ja hän Andreaksen kanssa pääsisi rauhaan Aspölle. - -Mitä Andreas mielessään hautoi ja mitä hän puuhasi, siitä ei Ester -siihen aikaan ollut paljoa selvillä. Kysymyksiin antoi hän vältteleviä -vastauksia, jopa ilminähtävästi totuudenvastaisiakin. - -Asian laita oli sellainen, että Andreas kierteli seudulla ja tarjoili -Kuusiniemen rakennuksia polkuhinnasta, ken vain olisi tahtonut ennen -vuokra-ajan loppumista purkaa huoneet ja viedä pois hirret. Siihen -hänellä oli oikeus, sen tiesi Andreas, ja hänessä oli herännyt tarve -saada käyttää tämä oikeus viimeiseen asti. Siinä ei enää ollut -kysymystä syistä eikä eduista eikä muista vähäpätöisyyksistä. Kysymys -oli oikeudesta oikeuden itsensä vuoksi. Andreas ei voittoa toivoen -kulkenut narrina talosta taloon tarjouksineen. Rakennukset olivat -vanhat, hirret ja laudat lahonneet; silloisessa kunnossaan olisivat -huoneet voineet seista vielä monta vuotta, mutta niiden siirtäminen ei -maksanut vaivaa. - -Kaiken sen tiesi Andreas yhtä hyvin kuin kuka tahansa, Ja kuitenkin -menetteli hän, kuten menetteli. Sillä hän oli saanut päähänsä sen -ajatuksen, että talonpoikaispatruunan, joka ajoi hänet pois, ei sopinut -saada mitään etua teostaan, ja sen ajatuksen toteuttaminen oli hänellä -kuin painajaisena. Ei äyriäkään saisi Blidberg ankaruudestaan hyötyä. -Ei kukaan saisi tulla Andreaksen jälkeen asumaan punaisissa -rakennuksissa metsän reunalla, jossa Kuusiniemi ulkoni mereen. Mutta -asiasta ei Andreas mielestään saattanut puhua muille, ei vaimolleen -eikä kenellekään. Sen vuoksi sanoi hän kaikille, joille huoneitaan -kaupitteli, tekevänsä niin siitä syystä, että hän oli eteensäkatsova -mies, joka tahtoi saada omaisuudestansa kaiken mahdollisen hyödyn. - -Sitten eräänä iltana tuli Andreas myöhään kotiin. Hän näytti -väsyneeltä, mutta ei kuitenkaan halunnut mennä nukkumaan. Äänetönnä hän -istui kynnyksellä oven luona tuijottaen puhumattomissa ajatuksissaan -puoli- valoisaan kesäyöhön. Venesillalta päin kuului rantakiviin -loiskivien laineiden hiljainen ääni. - -Tuokion niin istuttuaan Andreas kääntyi Esterin puoleen ja virkkoi: - --- Sinä saat laittautua valmiiksi nyt ja lähteä kotiisi pojan kanssa. -Minulla on täällä paljon tehtävää, ennenkuin tulen jäljessä. - -Ester luuli miehen äänen sävystä voivansa päättää, että häntä sinä -iltana oli helpompi lähestyä kuin tavallisesti. Sen vuoksi astui hän -Andreaksen luo ja istuutui hänen viereensä kynnykselle. Hänestä tuntui -paljon keveämmältä sen vuoksi, että hän sai lähteä matkalle jo niin -pian. Sillä kahta viimeistä jälelläolevaa viikkoa hän oli pelännyt -eniten. - --- Mitä on sinulla sitten tekemistä? kysyi hän. - --- Minä tahdon siistitä paikat täällä, jotta kaikki on puhdasta -lähdettyämme, -- vastasi Andreas. - -Nyt oli kaikki sanottu hänen mielestään. Nyt sai käydä, kuinka oli -käydäkseen. - -Vaimo ei aluksi ymmärtänyt miehensä tarkoitusta, mutta kun Andreas oli -alkanut puhua, jatkoi hän myös. Hämmästyneenä kuunteli Ester hänen -puhettaan, ja kun mies oli lopettanut, kysyi hän ainoastaan: - --- Onko oikein tehdä niin? - --- Onko hän tehnyt oikein minua kohtaan? tokaisi mies. - -Hänen silmänsä säihkyivät, jokainen lihas hänen kasvoissaan pingoittui -ja tuli kovaksi. - --- Oikeinko? Kysyykö hän, mikä on oikein? Siitä asti kun olin niin iso, -että muistan, olen täällä kieritellyt kiviä pellosta, perannut, -kastellut ja kylvänyt. Ennen minua oli isä täällä, koko elämänsä lähes. -Äiti kuoli täällä niin kauan aikaa sitten, että sitä tuskin muistan. -Kaikki, mitä täällä on, on minun, eikä hänen, hänen, joka sen ryöstää -minulta. Hän ei tule tapaamaan täällä muuta minun jälkeeni kuin sen -mitä täällä alkujaan oli. Omansa pitää hänen saada, ei rahtuakaan -enempää. Oikeutta on hän saapa, hän, joka on tehnyt vääryyttä. Eikö -siinä ole enemmän kuin kylliksi? - -Ester kuunteli Andreaksen puhetta ymmärtämättä siitä paljon mitään. -"Hän on tullut kummalliseksi", ajatteli hän. Ainoastaan niin paljon -Ester tajusi, että jos mies panisi toimeen aikeensa, koituisi siitä -ainoastaan häpeätä ja onnettomuutta heille kaikille. Sen vuoksi asettui -hän ensi kerran todenteolla miestänsä vastustamaan, ja Andreas sai sinä -yönä tuntea, että niin mukautuvainen kuin hänen vaimonsa olikin, oli -hänellä tahto, joka, jos niikseen tuli, saattoi vetää vertoja hänen -omalleen. Siihen asti kunnes aamuaurinko valaisi kuusimetsää ja lahtea, -istuivat puolisot ylhäällä, ja sanat mitä he keskenään vaihtoivat, -eivät olleet rauhan sanoja. Esteristä tuntui, että siinä oli kuin onni -ja elämä kysymyksessä. Ja Andreas puhui suunsa puhtaaksi, kaikki, mitä -vaimoltaan ja muilta oli salannut, lausui hän julki, ja mitä selvemmin -hän oivalsi, että vaimo häntä vastusti, sitä itsepäisemmäksi hän kävi. -Kun lahden vesi alkoi aamupäivän paisteessa kimmeltää, ja Ester -oivalsi, että oli aivan turhaa koettaakaan saada Andreasta luopumaan -aikeestaan, silloin vasta hän tunsi, miten sanomattoman uupunut hän -oli. Täysissä vaatteissaan heittäysi hän vuoteelle ja nukkui. - -Andreaksen mieli oli niin järkytettynä kaikesta siitä, mitä he olivat -puhuneet, että hän, vaimon hengityksestä kuultuaan tämän nukkuvan, -vaipui kokoon ja purskahti itkuun. - --- Minä en voi muuta, -- vaikeroitsi hän. -- En voi. - -Ensi kerran elämässään hän vihasi ihmistä niin että hän kärsi siitä. -Miestä, joka karkoitti hänet kodistaan ja konnultaan, hän vihasi. -Andreaksesta tuntui, että hän olisi voinut tehdä rikoksen päästäkseen -kärsimästä sitä tuskaa, jota hän nyt koki. Hänen ruumiinsa oli sairas, -niinkuin siihen aikaan, kun hän rakasti Esteriä ja luuli mahdottomaksi -saada häneltä vastarakkautta. - -Kaksi päivää sen jälkeen purjehti Andreas vaimoineen ja lapsineen ja -kaikkineen pois Aspölle. Ester ei enää pyytänyt miestään luopumaan -siitä, mitä tällä oli mielessä. Hän ei niinä päivinä ollut edes -huolinut enää koskea asiaan. Oli ikäänkuin olisi viimeinen yö, jolloin -he olivat puhuneet, tyhjentänyt hänen voimansa. - -Yksinään purjehti Andreas takaisin iltatuulessa. Aurinko laski, ja -suoraan aurinkoa kohden kulki vene. Kuusiniemeltä päin kimalteli ja -välkkyi vesi kuin valuva kulta. - - - - -VI. - - -Kuusiniemi on sisäsaaristossa, syrjässä purjehtijain valtaväylästä. -Suurten höyrylaivojen mahtavat vana-aallot tuntuvat Kuusiniemen -laiturille vain heikkoina maininkeina, kaikuna siitä liikkeen -maailmasta, jossa ihmiselämän laineet korkeina loiskuvat. Vain laivuri -jaalallaan, kalastaja soutuveneessään tai talonpoika, joka -purjealuksellaan kulkee saarien lomitse, siitä toisinaan menee ohi. -Välkkyvä on saarien välinen selkä; ei ainoakaan ihmissilmä näe, mitä -siellä tapahtuu. - -Avoimella alueella metsän ja rannan välissä liikkuu Kuusiniemellä -miehiä työaseineen. He ovat lopettaneet tehtävänsä. Se, minkä he ovat -tehneet, ei ole uutisviljelijän eikä maanraatajan työtä. Mäellä, jolla -kodikkaat tupaset kohosivat, on hirsi- ja tiilikasoja. Hävitys on -tekonsa tehnyt, viidenkymmenen vuoden viljelyksestä ei enää ole paljoa -nähtävissä. Muutamia hedelmäpuita, harmaa, puolittain kaatunut -nuottalato rannassa, venesilta, joka on rakennettu kulmittain aaltoja -vastaan, siinä kaikki. - -Alhaalla rannassa on kaksi leveätä lauttaa, jollaisia saaristolaisten -on tapana käyttää kuljettaessaan elukoita, talontarpeita, halkoja ja -heiniä. Sinne kannetaan hirret, joita vielä voidaan käyttää, ja lahot -tukit, joita ei kannata viedä pois, vieritetään mereen. Tiilet, -ikkunat, ovet, rautaromu -- kaikki korjataan pois. - -Miesten joukossa häärii Andreas johtaen työtä ja itse sitä tehden, -katkoen käsissään kappaleiksi esineitä, jotka kerran olivat hänen. Ei -rahtuakaan hän työtovereilleen ilmaise siitä, että hänen sielunsa on -surun, raivon ja häpeän järkyttämä. Hän on ikäänkuin mies, joka -kuolleiden omaistensa yli kumartuneena salaa surunsa vieraiden -nähdessä. Koston työ, jonka hän on pannut täytäntöön, ei enää tuota -hänelle iloa. Kun se on ohi, kun lautat ovat lastatut ja entisistä -rakennuksista on ainoastaan perusmuurit jäljellä sorasta ja hiekasta, -kohoten metsäistä taustaa vasten, silloin kääntyy Andreas katsomaan ja -näkee yhdellä silmäyksellä, miten kolkoksi mäki on muuttunut. Neljä -miestä seisoo alhaalla laiturin luona, kaksi kummallakin lautalla. -Andreas itse on viidentenä. Äänettöminä miehet siellä seisovat ja -katselevat hävitystä, joka jää heidän tekonsa todistajaksi. - -Silloin kääntyy muuan miehistä, ijäkäs kalastaja, joka tunsi vanhan -Wikin, vainajan jonka työ nyt on tasoitettu maahan, Andreaksen, pojan, -puoleen ja ojentaa kätensä hyvästiksi. - --- Tulehan vielä käymään täällä päin, niin saa nähdä sinua, -- sanoo -hän. - -Andreas ei vastaa mitään, mutta mielenilmeet ikäänkuin sammuvat hänen -kasvoiltaan. Muutkin miehet ojentavat hänelle kätensä, ja hän puristaa -niitä välinpitämättömästi, kääntyy ja menee. Kuormitetut lautat -ulkonevat laiturista, ja miehet alkavat raskaasti soutaa yli selän. -Andreas jää yksikseen. - -Silloin hän astuu vitkalleen ylös paikalle, missä hänen kotinsa vielä -äsken seisoi. Rakennuksen kivijalalle hän istuutuu ja katselee -maakaistaletta, joka ei enää ole hänen, katselee hedelmäpuita, jotka -nousevat jo rikkaruohon peittämiltä penkereiltään, marjapensaita, jotka -ovat alkaneet työntää uusia oksia keväisen auringon paisteessa, -molempien talven nietosten painamia ruusupensaita ja liljoja, jotka jo -tekevät limppuja. Hän silmää kauvemmaksi, valkamalle, jonka -ulkopuolella ulapat yhtyvät, katselee pieniä koivikkoisia saaria, jotka -piilottavat taakseen purjehtijan, heittää pitkän silmäyksen aina -etäiseen kuusimetsäiseen vuorijonoon asti, joka uloinna rajoittaa -vedenpintaa, luoden siihen tumman varjon. - -Kauvan hän siinä istuu, ja hänestä tuntuu kummalliselta, ettei hän ole -sitä kaikkea enää näkevä niin kuin ennen. Raivo valtaa hänet jälleen, -hän ajattelee miestä, joka ilman syytä ajaa hänet pois ja jolla on -oikeus niin tehdä, -- jolla on oikeus, sanalla sanoen, ryöstää häneltä -viidenkymmenen vuoden työn hedelmät pelkän päähänpiston vuoksi. - -Andreas katselee toimeenpanemaansa hävitystä. Mutta työ tuntuu hänestä -keskeneräiseltä. Kuin peläten pehmenevänsä hentomieliseksi, jos siinä -pitempään istuisi auttamatonta asiaa ajatellen, hän nousee puistaen -itsensä valveille unesta, johon hänen tahtonsa oli ollut vaipumassa, ja -menee paikalle, missä hedelmäpuut kasvavat. Perätysten hän hakkaa ne -nurin. Hän iskee kuin raivopäinen. Lyönnit nostavat kaiun vuoresta -purjehdusväylän toiselta puolelta. Kun yksi puu on kaatunut, hengähtää -Andreas ja kuivaa hikeä kasvoiltaan. Koko ajan hän hymyilee -pahansuovasti ja mutisee äänekkäästi itsekseen käsittämättömiä sanoja. - -Kuin mullassa lahonneet kuivat karahkat ovat vanhat puut pitkällään -poletulla maalla. Kun puita ei enää ole jäljellä, käy mies pensaiden ja -kukkakasvien kimppuun. Kaiken kasvavan, kaiken, josta jollekulle voisi -olla hyötyä tai iloa, tempoo hän juurinensa ylös ja viskaa syrjään -iloiten hävityksestä. Vihdoin hän pirstaa veräjän ja aidan kappaleiksi, -ja kun ei enää mitään ole jäljellä, jota teräkalu voisi purra, heittää -hän kirveen pois ja menee alas valkamalle. - -Siellä olevan veneensä hän siirtää syrjään laiturilta ja kiinnittää sen -rannalla kasvavaan leppään. Sitten hän vie veneeseen kaiken, mitä vielä -oli poiskuljettamisen arvoista, talouskapineita, romurautaa ja -kalastuskojeita, niin että vene tulee aivan täyteen. Päällimmäisiksi -hän panee nuttunsa ja makuuvaatteet, joilla on viimeiset yöt levännyt. -Sitten ei ole muuta hävitettävää kuin venesilta. Se on rakennettu -erisuuruisista, tiiviisti yhteenliitetyistä kivistä. Aikoja sitten -olisi se tarvinnut korjaamista, nyt on Andreas hyvillään, ettei sitä -ollut laitettu kuntoon, mielissään venesillan vanhuudesta ja -kehnoudesta, joka tekee hävittämisen helpoksi. - -Ikäänkuin ilkityöhön innostunut poika vierittää Andreas isommat kivet -veteen, jolloin pienimmät vierivät perässä. Hänellä ei ole enää minkä -päällä seisoisi, hän juoksee vyötäröä myöten veteen ja vääntää kangella -sidehirret irralleen, jotta kivet vyöryvät sivuille ja vesi kohisee, -eikä enää ole jäljellä laituria, johon voisi venettä laskea. - -Sitten nousee hän maalle ja ravistaa vaistomaisesti märkiä vaatteitaan. -Hän ei tunne kylmää, hän vain tietää ottaneensa omansa niin perinpohjin -kuin oli mahdollista. Kuten oli käyttäydytty häntä kohtaan, siten oli -hänkin menetellyt. Kukaan ei voinut väittää hänen tehneen väärin. Hän -oli käyttänyt oikeuttansa, ottanut sen, mihin hänellä oli oikeus. Silmä -silmästä. - -Niin astui Andreas venheeseensä ja purjehti matkoihinsa Kuusiniemeltä, -jättäen sen jälkeensä autioksi. Rauhallisena istuu hän peräsimessä eikä -käänny katsomaan taaksensa. Hän tietää, että nyt lähdettyään hän ei -enää palaa. - -Mutta noustessaan maihin Aspöllä ja kohdatessaan Esterin hymyilee hän, -kun tämä tutkien ja levottomasti katsoo häntä silmiin. Sillä hetkellä -näyttää Andreas rauhalliselta ja suopealta. Sillä hän on saanut kostaa -vääryyden, ja toisinaan tulee ihminen siitä vienoksi ja leppeäksi. Hän -nostaa syliinsä pojan, joka äidin mukana on tullut isää vastaan, ja -kantaa hänet leikkien tupaan, missä vanhukset odottavat. - - - - -VII. - - -Aspön Johannes oli vanhentunut siitä ajasta, jolloin hänen tyttärensä -ja vävynsä muuttivat pois Kuusiniemelle sen vuoksi, että vävyä, joka -oli ottanut tyttären melkein väkivallalla, ei voitu taivuttaa jäämään -saarelle, vaikka appiukko olisi tehnyt mitä tahansa saadakseen pitää -omaisensa luonaan. Johannes oli sill'aikaa niin paljon muuttunut, että -ihmiset pudistivat päätään hänen mentyään ohi. - -Kun nyt vävy palasi Aspölle vaimoineen ja lapsineen siitä syystä, ettei -heillä enää ollut kattoa päänsä päälle, arveli moni, että appiukko oli -kerrassaan aulis, kun hän sellaisissa olosuhteissa otti jälleen -luokseen tyttärensä sekä hänen miehensä ja lapsensa. - -Lars Petter oli myös vanhentunut, mutta vastenmielisyyttään entistä -renkiä kohtaan ei hän ollut unhottanut. Lars Petteriin oli vanhuus -tehonnut vähemmän, sillä hänellä ei ollut koskaan ollut vaikeasti -toteutettavia toiveita. Sellaiset ihmiset säilyvät paremmin elämän -tuimassa taistelussa. - -Johannesta vastaan ei Lars Petter nyt uskaltanut sanoa enempää kuin -ennenkään. Mutta samalla oli tunne, joka hänellä aina oli ollut, että -hän nimittäin oli järjestyksessä numero toinen Aspöllä, juurtunut -häneen ylen syvästi. Ja joskin hän oli tyytynyt toisarvoiseen asemaan, -ei hän silti ollut halukas siirtymään kolmannelle sijalle. Lars Petter -ei ollut hyvillään siitä, että saarelle tulisi joku, joka olisi hänen -yläpuolellaan, ja että Andreas ei ottaisi alistuakseen kenenkään -edessä, sitä Lars Petterin ei tarvinnut keltään kysyä ollakseen varma -asiasta. - -Kun siis ne suuret muutokset, jotka olivat seurauksina siitä, että -saarelle lisääntyi kolmas perhe, alkoivat näyttäytyä Aspöllä, ei Lars -Petter taistellut niitä vastaan. Hän vetäytyi vain itsekseen omalle -tilkulleen ja pysytteli enemmän asuntonsa portaitten ja ulkohuoneitten -vaiheilla. Sillä aikaa kun pojat, jotka jo olivat kasvaneet isoiksi, -hoitivat tilaa ja kalastusta, kulki hän kotinurkilla ja mietiskeli -itsekseen ja ennusteli pahaa vastaisuudesta. Jos ukko istui yksinään -sormien leukapartaansa, joka ennen oli ollut punainen, mutta nyt oli -käynyt harmahtavaksi ja paikoin valkeaksi, silloin hän oli pahalla -tuulella, ja mitä hän ajatteli, sen uskoi hän ainoastaan vaimolleen. -Sisarensa Bengtan kanssa ei Lars Petter koskaan puhellut. - -Vävylle rakennettiin tupa vanhan Johanneksen lähelle ja Lars Petter -näki rakennuksen nousevan, tulevan katon alle ja valmistuvan -asuttavaksi. Lars Petteristä tuntui kuin olisi alkanut olla ahdasta -Aspöllä. Ja Lars Petter kokosi arvostelunsa kaikesta siitä, mitä hänen -ympärillänsä tapahtui, sanoiksi: - -"Ken muille antaa itse kerjätäkseen, on monen harmi koko elämäkseen." - -Andreas puolestaan perehtyi vähitellen Aspön oloihin sinä aikana eikä -aavistanutkaan saaneensa vihamiestä vaimonsa enosta. Hänellä oli täysi -työ häätäessään mielestään menneisyyden ajatuksia, jotka yhä vaanivat -ja alati pyrkivät esiin viekotellakseen häntä ansoihinsa. Itsensä -estäminen mietiskelemästä oli Andreaksen suurtyö siihen aikaan, ja niin -paljon tekemistä hänellä oli omassa itsessään kaiken sen vuoksi, mitä -oli tapahtunut, ettei hän joutanut huomaamaan muita eikä edes -tahtonutkaan huomata. Siitä hetkestä, jolloin hän astui jalkansa -Aspölle jäädäkseen sinne, oli hän ajatellut itsekseen, että nyt oli -hänen tultava muiden ihmisten kaltaiseksi, maksoi mitä maksoi. Muutoin -ei hän milloinkaan saisi rauhaa, eikä vaimo ja poika voisi luottaa -mieheen, joka olisi niin omapäinen ja itsevaltainen kuin hän. - -Tuona yksinäisenä päivänä, jolloin hän oli Kuusiniemellä hajottanut -venesillan ja hakannut maahan hedelmäpuut, oli Andreas saanut oudon -tunteen veriinsä. Kaiken tapahduttua oli hän purjehtinut kotiin -rauhallisena ja tyytyväisenä kuin olisi täyttänyt velvollisuutensa. -Hänestä oli tuntunut kuin olisi hänen mielensä synkkyys haihtunut -vähemmälle. Mutta juuri tuo rauhallisuus, joka niin odottamatta oli -tullut myrskyn perästä, oli pannut omituisen miehen arvelemaan. Hän oli -nimittäin silloin huomannut itsessään jotakin, mitä hän itse pelkäsi, -ja hän tahtoi kunniakkaasti taistella omassa itsessään piileviä voimia -vastaan, joita ennen oli sokeasti seurannut, taistella niitä vastaan ja -voittaa ne. - -Kerran taivuttuaan ja päätettyään toden teolla jäädä Aspölle, Andreas -muuttui toisellaiseksi. Raitis ja työteliäs hän oli aina ollut. Siitä -asti mukautui hän myöskin olemaan toisten seurassa ja saattoi -keskustella muiden kanssa. Ester tuli melkein onnelliseksi sinä aikana, -ja itsekseen kiitti hän Jumalaa vastoinkäymisestä, joka heillä oli -ollut. Sillä yksinäisyys Kuusiniemellä oli ollut hänestä raskasta. -Aspöllä, missä meri kohisi hänen ympärillään ja missä hänen omaisensa -asuivat, tuli hän jälleen elämänhaluiseksi. Tuntui siltä kuin kovat -päivät olisivat olleet lopussa. - -Paremmiksi vielä kävivät olot sen jälkeen kun eräänä päivänä tuli -tehdyksi suuri päätös, jonka johdosta uusi jaala rakennettiin. Vanha -Johannes oli kyllä aluksi epäilevällä kannalla. Esterinkin mielestä -Andreas oli liian uskalias esittäessään sellaisen ehdotuksen. Sillä -saadakseen oman aluksen oli Andreaksen pakko tehdä velkaa. Vanhuksella -itsellään ei ollut käteisiä rahoja, eikä koskaan ennen ollut nähty -vanhan Johanneksen nimeä velkakirjan takauksena. "Ken takaa", oli ukon -tapana sanoa, "se unetta makaa". Mutta sillä kerralla takasi Johannes, -ja kun hänen nimensä yksinään ei riittänyt, täytyi hänen antaa -niinsanottu hypoteekki, jota hän ei koskaan oikein ymmärtänyt, mutta -joka merkitsee sitä, että talo ja kaikki, minkä hän omisti, oli -lainasumman vakuutena. Sillä Andreasta ei ollut helppo vastustaa, kun -hän jotakin tahtoi, ja sillä kerralla hän oli taistellut uuden aluksen -puolesta kuin olisi henki ollut kysymyksessä. - -Kun Lars Petter sen kuuli, kyti hänen mielensä pahemmin kuin ennen, ja -kohdatessaan Andreaksen pysähtyi hän ja sanoi: - --- Sinä taidat luulla tehneesi hyvin nyt? - --- Mitä tarkoitat, eno? kysyi Andreas. - --- Sinä et ota opiksesi ennen kuin olet pannut appesi talon menemään -samaa tietä kuin omasikin, -- kähisi Lars Petter. - -Sitten meni ukko tupaansa ja sulkeutui sinne sulattamaan pahaa -sisuansa. - -Mutta kun alus, joka oli kaksimastoinen ja nimeltä "Haukka", oli tehnyt -ensimäiset matkansa, näytti siltä kuin olisi Andreas saattanut kaikki -pahat ennustukset häpeään. Lainan maksuerät suoritettiin täsmälleen -määräajoin, ja Andreas itse sai voittoa, niin että jokainen saattoi sen -huomata. Hän oli nyt isäntänä omalla aluksellaan. Toisen kerran oli hän -saanut omansa, ja hän ajatteli itsekseen, että toistamiseen ei kukaan -ottaisi hänen omaisuuttansa. - -Siihen aikaan vanha Johannes sairastui, eikä enää siitä noussut. Eräänä -talvi-iltana hän nukkui hiljaa viimeiseen uneensa, tuskattomasti kuten -yleensä ihmiset, jotka ovat tehneet paljon työtä eivätkä koskaan ole -olleet sairaita, ennen kuin kuolintauti tulee. Aspön koko väestö -saattoi häntä hautaan. - -Talven kuluessa pidettiin pesänjako, ja Andreas muutti vaimonsa kanssa -isompaan rakennukseen, lesken ottaessa haltuunsa pienemmän, jossa nuori -väki siihen asti oli asunut. Kun se tapahtui, oli pikku Johannes -seitsemän vuoden vanha, eivätkä puolisot useampia lapsia olleet -saaneetkaan. - -Eräänä iltana, kun kaikki oli kunnossa, kulkivat Andreas ja Ester -tietä, joka johti hakamailta valkamalle. Se oli sama tie, jota he -olivat käyneet silloin kun he ensi kerran olivat toisilleen puhuneet ja -löytäneet toisensa. Oli kevät, ja raidat kukoistivat. - -Silloin katsahti Ester mieheensä ja kysyi: - --- Etkö kuitenkin ole tyytyväinen oloihisi sellaisina kuin ne nyt ovat, -Andreas? - -Mies nyökkäsi hajamielisenä. Hänellä oli muuta ajatuksissa, ja -nuoruutensa mielettömyydet hän oli unohtanut. - --- Oli kerran aika, jolloin pelkäsin, ettet sinä koskaan tulisi -tyytyväiseksi, -- jatkoi vaimo. - -Vasta silloin Andreas oivalsi, mitä Ester tarkoitti, ja hän hiljensi -miettiväisenä käyntiänsä. - --- Se, mikä on ollut, ei milloinkaan palaa, -- sanoi hän matalalla -äänellä, -- ja se on toisinaan hyvä. - -Heidän yläpuolellaan kaartui taivas kirkkaansinisenä, mutta metsän -takana merenselän toisella puolella painui aurinko alas pilveen. - - - - -VIII. - - -"Haukka" oli ankkurissa Aspön pohjoisella puolella. Lehdettömien -tammien lomitse saattoi nähdä, miten sen molemmat mastot heiluivat -aaltojen laivaa keinutellessa. Alus oli jäänyt sinne ennenkuin kaakosta -oli alkanut kovasti tuulla jota kesti sitten koko päivän, niin -että saaren sisälle pistäytyvän lahden suu oli yhtenä ainoana -kuohuvana tyrskynä. "Haukka" oli saaren takana tuulen alapuolella -kaksinkertaisten ankkuriketjujen varassa ja lisäksi tukevilla köysillä -maihin kiinnitettynä. - -Puolenyön aikaan heräsivät kaikki ihmiset Aspöllä siitä, että ilma -yht'äkkiä muuttui hiljaiseksi. Kaksi vuorokautta oli kaakkoinen -meurunnut, ja ihmisten korvat olivat jo niin tottuneet kohinaan, että -sen äkkiä tauottua äänettömyys havahdutti nukkuvat aivan kuin uusi -melu, jota ei kukaan tiennyt odottaa. Levottomana kaksimastoisensa -vuoksi, joka seisoi avomerellä sataman ulkopuolella, Andreas nousi -ylös, avasi oven ja kuulusteli. - --- Tuuli on tauonnut, -- sanoi hän. - -Kuitenkin saattoi hän tuskin uskoa korviansa. Sillä kolmesta -vuorokaudesta, jotka myrsky tavallisesti kestää, oli tuskin kaksi -lopussa. Siksi Andreas ei voinut nukkua. Hän makasi valveilla, -ikäänkuin olisi varronnut jotakin pahaa tapahtuvaksi. - -Silloin kuului keskellä yötä pauhinaa mereltä, ja tuuli, joka samassa -tuli tohisten läpi metsän, sai akkunat tärisemään ja oli riistää -rakennuksen katon mennessään. Kohta uudistui sama ääni, ja samassa -silmänräpäyksessä putoili raskaita vesipisaroita rakennuksen katolle. - -Siinä tuokiossa oli Andreas ylhäällä. Puolihereillä istui vaimo -vuoteella, kuunnellen rajuilmaa, joka jo valtoimena riehui. - --- Myrsky on pyörtänyt pohjoiseen, -- sanoi Andreas lyhyesti. - -Kalpeana seisoi hän siinä ja veti nuttua ylleen, sotkeutuen ja -hätäillen. Kuinka hän sai vaatteet päälleen, sitä ei hän itsekään -tiennyt. Nopeasti kuin ajatus ryntäsi hän ulos. - -Metsään johtavalla tiellä tulee tummia haamuja esiin. Pilkkopimeässä -niitä ei voisi eroittaa, ellei näkymättömien käsien kantamista -lyhdyistä valahtelisi hohdetta yli teiden ja kunnaiden. Monta ei niitä -ole, voimattomina näyttävät nuo muutamat lyhdyt ponnistelevan avaraa, -myrskyistä pimeyttä vastaan. Miehiä ovat nuo tulijat, miehiä karvalakit -päässä ja raskaat saappaat jaloissa, sekä parisen naista, jotka -saaleihin kietoutuneina ponnistelevat eteenpäin alas maahan asti -painavassa vastatuulessa. Ainoastaan Andreaksella ei ole lyhtyä. -Väistämättä aitoja tai pensaikkoja hän juoksee tuulta vasten, poikki -metsän suorinta tietä sitä paikkaa kohden, missä "Haukka" oli vielä -edellisenä iltana ollut tuulen suojassa. - -Tuuli ei puhalla tavalliseen tapaansa. Se on yltynyt hirmumyrskyksi, -joka nujertaa jättiläispuita nurin, kohottelee olkipieleksiä ja pirstoo -mastoja. Jyminä on niin voimakasta, ettei kukaan voi kuulla omia -askeleitaan, ei edes omaa ääntään. Kaikki nuo ihmiset, jotka ovat -lähteneet ulos sen vuoksi, että tietoisuus lähestyvästä vaarasta -pakoittaa heitä yhteen, huutavat kovasti halki tuulen, neuvovat -toisiaan kirkuvalla äänellä tai pyytävät apua. Ei kukaan kuule mitään, -ei kukaan tiedä, miksi niin kovasti huudetaan. Ylt'ympäriltä metsästä -kuuluu kaatuvien puiden rytinää. - -Samaa päämaalia kohden ponnistelevat kulkijat, sinne missä "Haukka" -keinuu ankkuripaikalla, kaksinkertaisten ketjujen ja kahden vahvan, -maihin puiden ympärille sidotun köyden varassa. Lars Petterkin on -mukana. Onnettomuuden uhatessa on hän unohtanut vastenmielisyytensä -uutta naapuriaan kohtaan. Niin nopeasti kuin hänen heikot jalkansa -suinkin sallivat tunkee hän eteenpäin vastatuuleen, joka on painaa -hänet polvilleen. Kun hän ei jaksa enää käydä, laskeutuu hän maahan ja -ryömii eteenpäin. - -Ulkona merellä näyttää kaikki mustalta, ikäänkuin taivas ja meri -olisivat yhtenä. Ainoina näkyvinä valoisina kohtina ovat aaltojen -harjat, jotka nousevat sylen korkuisina. Kaiken tämän mustan joukosta -näkyy esine, joka keinuu, kallistuu syrjälleen ja taas kohoutuu. -"Haukan" ympäri ikäänkuin kokoontuvat kaikki äänet, jotka ilman -täyttävät. "Haukkaan" tähtäävät kaikkien katseet. Huoaten, kitisten, -ärjyen, vinkuen ja kohisten meuruavat aallot ankkuriketjuja ja köysiä -vastaan, saadakseen valtaansa aluksen, joka aallonmurtajan tavoin on -kääntänyt kylkensä hillitsemättömästi ylitse heittäytyviä vesivuoria -päin. Kaksi täyttä meripeninkulmaa on matkaa lähimpään mantereeseen; -yhtä pitkä matka on merellä yhtyäkseen ja täyttääkseen hävitystyönsä. - -Alhaalla rannalla seisoo miesjoukkue. Hyvin vähäinen on se -lukumäärältään, ei suurempi kuin! mitä tuohon pieneen yhteiskuntaan -kuuluu. Andreas siellä on ja hänen laivamiehensä, ovat Lars Petterin -pojat ja vanha Lars Petter itse. Ponnistellen tuulta vastaan pystyssä -pysyäkseen seisovat he ja koettavat nähdä pilkkopimeään. Heidän -takanaan kyyristelevät naiset, etsien tuulen suojaa miesten selän takaa -ja kiihkeästi odottaen saavansa kuulla jonkun sanan, joka antaisi -toivoa ja toisi huojennusta. - -Miehet seisovat vaiteliaina yhä samalla paikalla. Liiankin hyvin -tietävät he, mitä sellainen rajuilma merkitsee; siitä ei tarvitse -puhua. He älyävät liiankin hyvin vaaran ja heidän ympärillään ja -edessään raivoavain luonnonvoimien mahtavuuden; kuinka saattaisi kukaan -heistä tyhjin puhein pettää muita tai itseään! - -He eivät voi mitään tehdä, mutta ei kuitenkaan kukaan ajattele -kotiinkaan palata etsimään tuulen suojaa seinien sisäpuolelta. Siellä -olisi olo ollut samallaista kuin kuolleen luona valvominen. Ei kukaan -voi mitään toimia, ei kellään ole sydäntä poiskaan lähteä. Syrjässä -muista seisoo Andreas, avopäin tuulessa sitä huomaamatta, ja hänen -huulensa liikkuvat ikäänkuin hän puhelisi ääneen itsekseen. - -Andreas tekeekin niin, vaikkei kukaan, ei edes hän itse, kuule -puhuttuja sanoja. Kallion luona, jonne aaltojen hyrske ulottuu, istuu -Ester. Hän on kätkenyt päänsä käsiinsä, päästäkseen näkemästä. - -Ei kukaan miehistä liiku paikaltaan eikä kukaan puhu. Jokainen tietää, -ettei siinä mitään voi tehdä. Siksi he vain odottavat, tuijottaen -tiukasti pimeyteen, odottavat vain saadakseen nähdä, ovatko raudat ja -köydet kestäneet vai onko meri voimakkaampi kuin ihmisten varokeinot. -Jännittyneinä he tähystävät pimeään, koettavat turhaan tunkea -katseillaan sen läpi, mistä keinuvat mastot ja raakapuut häämöttävät -kuin jätteet aavelaivasta. - -Vielä pitää rauta, vielä kestävät köydet. Mutta jokainen uusiutuva -aalto kohoaa niin korkealle, että touvit ja kiinnikkeet huokaavat sen -voimallisessa syleilyssä, ja näyttää siltä kuin alus seuraavassa -silmänräpäyksessä seuraisi pirstoutuvien aaltojen mukana kauas ylös -maalle. - -Äkkiä kuuluu tuulessa ankara paukaus, kuin olisi joku laukaissut -kiväärin. Syntyy liikettä miesten joukossa, vaistomaista liikettä, kuin -tahtoisivat he syöstä veteen jotakin pelastamaan. Liike taukoaa -itsestään ja ainoastaan mykkiä silmäyksiä vaihdetaan merkiksi siitä, -että kaikki ovat nähneet ja ymmärtäneet. Toinen kiinnitysköysi on -katkennut, petäjän tyvellä aivan lähellä heiluu tuulessa käsivarren -vahvuinen köydenpätkä. - -Esteri on katsahtanut ylös pamahduksen kuultuaan. Vaikka hän hyvin -tietää, mitä se oli, täytyy hänen kuitenkin saada varmuus siitä, että -kuulemansa kauhea ääni oli todellinen. Laivan runko kääntyy ulospäin. -Ester kuulee toisen, äskeistä mielestään vielä kovemman ja kumeamman -jymähdyksen. Mutta silloin hän ei enää tohdi pitää silmiään ylhäällä. -Pää saaliin kätkettynä hän istuu siinä, vavisten jokaista kuulemaansa -ääntä. Hän tahtoisi mennä Andreaksen luo, mutta miesten tähden, jotka -seisovat ympärillä ja voivat nähdä hänet, hän ei rohkene. Siinä -istuessaan kuulee hän vielä äänen, kaksinkertaisena toistuvan, toinen -ikäänkuin kaikuna toisesta. Silloin on kaikki toivo loppunut, ja pahin -on tulossa. Ester ei enää saa istutuksi paikoillaan. Mieletönnä juoksee -hän Andreaksen luo ja tarttuu tämän käsivarteen, tietämättä mitä -sanoisi tai tekisi. - -Mutta Andreas ei nyt muuta näe kuin mitä tapahtuu myrskyssä ja aaltojen -seurassa. Tylysti tempaa hän käsivartensa irti ja tuijottaa kuten -ennenkin kuohuihin. Siellä ajelehtaa "Haukka". Maihin kiinnitettyjen -köysien katkettua raskas alus kääntyi ympäri, hakaten aaltoja vasten, -louhikkoa päin painuen se vielä kerran kääntyi, ja kun toinenkin -ankkuriketju vihdoin petti ja alus oli vapaa, syöksyi se somerikolle -kuin nuolen lävistämä eläin ja pysyi sitten hiljaa. Ensimäinen esiin -vyöryvä aalto rikkoi siinä "Haukan" keulasta perään asti, ja kun aamu -sarasti, olivat säpäleet hajallaan pitkin rantamia kuin jätteet -jättiläisluurangosta. - -Yksinään, kuten oli tullutkin, poistui Andreas hävityksen paikalta. -Kuten haavoitettu eläin etsii soppensa piiloutuakseen kärsimyksineen, -siten palasi hänkin kotiinsa, huomaamatta, että Ester äänetönnä häntä -seurasi, uskaltamatta päästää epätoivoon vaipunutta miestä näkyvistään. - - - - -IX. - - -Kun vastoinkäyminen äkisti, odottamatta ja lisäksi perinpohjaisesti -kohtaa ihmistä, painaa se mielen maahan asti ja pimentää sielun syttä -synkemmäksi. Jos mies vastoinkäymisestään nousee, luulee hän ikäänkuin -olevansa oikeutettu elämään jonkun aikaa armahdettuna. Mutta ellei hän -ehdi hengähtää ennen kuin uusi onnettomuus kohtaa, silloin tulee turmio -kahdenkertaiseksi, ja henkilöstä, jolle sellaista tapahtuu, sanoo -kansa, että hän on syntynyt onnettomana päivänä. - -Yksinäisyydessä pitkät talvet läpeensä muusta maailmasta erillään elävä -saaristolainen lannistuu onnettomuuden kohdatessa kenties pikemmin -kuin muut. Sillä yksinäisyys synnyttää alakuloista mietiskelyä. -Saaristolaisen luonne on samalla kertaa pehmeä ja kova, valoisa ja -synkkä, raskas ja kevyt, myrskyisä ja päivänpaisteinen. Hänen -luonteessaan on samoja vastakohtia kuin luonnossa, joka häntä ympäröi, -muodostaen hänen elämänsä puitteet. Meri ja kallio ovat hänen -ensimmäiset tuttavansa, ja hänessä itsessään on elämänsä läpi jotakin -niistä kumpaisestakin. - -Kova isku oli sillä kertaa kohdannut Andreasta, ja kuitenkin kummasteli -Ester itsekseen, että mies näytti ottavan osalleen sattuneen -onnettomuuden paljoa rauhallisemmin kuin aikaisemmin tiedon siitä, että -maapalsta, jolla hänen kotinsa seisoi, ei enää saanut jäädä hänen -haltuunsa. Andreas ei paljoa puhunut tapahtumasta ja milloin puhui, -haastoi hän keinoista, joilla voisi välttää onnettomuuden seuraukset. - -Itse asiassa oli Andreaksen laita huonompi kuin kukaan, arvasikaan. -Hänen tilansa oli niin onneton, ettei hän uskaltanut kenellekään siitä -virkkaa. Hän ei todella uskaltanut sitä tehdä. Sillä hän tunsi, että -häntä pidettäisiin mielenvikaisena jos tiedettäisiin, mitenkä -onnettomuus häneen vaikutti, ja silloin kääntäisivät kaikki hänelle -selkänsä. Ja Andreaksen asiat olivat todellakin huonolla kannalla. -Aluksessa, joka nyt hylkynä ajelehti kummitellen pitkin saaristoa, oli -koko hänen omaisuutensa. Jos hänelle nyt tehtäisiin lain ja oikeuden -jälkeen, menisi talo samaa tietä kuin jaala. Sillä talo oli panttina, -ja jos se myytäisiin huutokaupalla, jäisi jäännökseksi vähemmän kuin ei -mitään. Oli kuin olisi meri noussut yli äyräittensä ja ryöstänyt -häneltä kaikki mukaansa. Sitä oli vaarallinen ajatella. Siinä olisi hän -ollut kuin soutaja sumussa, kun tämä eksyttyään joutuu yhä pahemmin ja -pahemmin harhaan. - -Andreas ei enää voinut tulla toimeen omin neuvoin. Senvuoksi kierteli -hän veneellään saaresta toiseen ja etsi apua. Ja sillä kertaa hän etsi -apua tosissaan. Hänen täytyi tavata joku, joka lainaisi hänelle rahaa -tahi menisi takaukseen hänen vanhasta velastaan. Mutta talonpojat, -joiden puoleen hän kääntyi, pudistivat vain päätään ja katsoivat -surkutellen miestä, joka saattoi esiintyä sellaisin ehdotuksin. Kukapa -olisi tohtinut lainata henkilölle, joka oli menettänyt laivansa ja -pantannut talonsa ja milloin tahansa saattoi joutua puille paljaille! - -Andreas alkoi oivaltaa, että kaikki säälittelivät häntä, ja ettei -hänellä ollut mistään apua saatavissa. Oli kuin olisi onnettomuus -karkoittanut ihmiset pois hänen luotaan. Niin yksinäiseksi tunsi -Andreas itsensä. Kuitenkin hän jatkoi kulkuaan talosta taloon. Koko -kesän hän sitä teki, niin että vihdoin tuli puheenparreksi kansan -kesken: "Luulenpa, että Aspön Andreas on vesillä purjehtimassa", -- -joka merkitsi samaa kuin: "Nyt tulee hän tänne jälleen kerjäämään". -Andreas rupesikin aavistamaan sitä, hän aavisti pistopuheita ja naurua -selkänsä takana, niin pian kuin hän oli sanonut hyvästi ja lähtenyt. -Mutta siitä huolimatta hän yhä pitkitti noita tuloksettomia matkojansa. -Lopen uupuneena ja kärsien kaikesta hän niiltä aina tuli kotiin, mutta -vaimolleen hän aina sanoi olevansa hyvässä toivossa ja että kaikki -vielä kyllä lopulta kääntyisi parhain päin. - -Siihen aikaan oli Lars Petter kuin kuumeessa pahasta mielestä Andreasta -kohtaan, joka hänen puheensa mukaan oli tuonut onnettomuutta saarelle. -Nyt Johanneksen kuoltua tuntui Lars Petteristä kuin olisi hänen -täytynyt asustaa siellä katsellakseen, miten toinen hävitti sen, mitä -vanhus aikanaan oli rakentanut. Eräänä syyskuun päivänä kohtasi hän -Andreaksen, ja voimatta kauvemmin pidättää sisässään riehuvaa vihaa hän -asettui tämän tielle ja sanoa sähähti: - --- Ajattelet kai muuttaa minun luokseni nyt, kun tämä talosi on mennyt -samaa tietä kuin ensimmäinen. Mutta siitä ei tule mitään, kuuletko? -Parasta että tiedät sen ennakolta. - -Andreaksella ei ollut siihen mitään vastattavaa. Mutta pahat sanat -syöpyivät hänen mieleensä. Ne ikäänkuin pakoittivat häntä etsimään apua -siltä taholta, jota hän kauvan oli kammonnut. - -Paria päivää myöhemmin istui Andreas isossa veneessään ja purjehti -hyvää tuulta poispäin Aspöltä. Hän näytti synkkämieliseltä ja -murheelliselta. Piirteissä oli jotakin harvinaisen kovaa ja katkeraa, -teräviksi laihtuneissa kasvoissa näkyivät lihakset selvemmin kuin -ennen, molemmin puolin suuta oli syviä juonteita, jotka menivät -poskiparran alle. Andreas tiesi asioittensa laadun, ja tieto siitä ei -hänen matkaansa ilahuttanut. Puolen vuotta saattoi hän vielä pitää -hallussaan taloansa, niin kauvan olivat velkojat luvanneet odottaa. -Mutta siinä olikin kaikki, mitä hän oli saanut toimeksi koko kuluneena -kesänä. Talven mentyä tulisi nimismies ja ottaisi hänen rakennuksensa, -hänen peltonsa, karjansa ja talouskalunsa, kaikki hän ottaisi. -Vaimoineen, lapsineen Andreas silloin joutuisi paljaalle mäelle, hän, -joka kerran ei ollut halunnut elää ilman omaa kalavettä, ilman omaa -taloa ja omaa metsää. - -Andreas ajatteli itsekseen, olisiko hän kenties ymmärtämättään ollut -rikollinen pyrkiessään niin pitkälle ja asettuessaan niin yksinäiseksi -ihmisten joukossa. Mistä tuli se sana? Asettua yksinäiseksi ihmisten -joukossa! Siten ei Andreas milloinkaan ollut kuullut kenenkään sanovan. -Kuin joku ääni sen olisi kuiskannut hänen korvaansa, niin tuli se nyt -hänen mieleensä. "Kenties olen niin elänyt?" ajatteli Andreas. "Kenties -on se väärin? Varmasti täytyy sen olla väärin, muutoin ei kaikki kävisi -minulle aina onnettomasti." - -Vene kulki hyvää vauhtia. Kaukana merellä näkyi muuan höyrylaiva -häviävän näköpiirin ulkopuolelle. - -Andreaksen eteen avautui Hammarbyn lahti, kylmänsinisen syysauringon -hohteessa. Hyvin muisti Andreas sen kerran, jolloin hän ennen sitä oli -purjehtinut. Vuosi oli siitä kulunut. Mies, joka nyt tuli, ei enää -ollut sama kuin se, joka sitä kerran viiletti nuorena, vihapäisenä, -uhkamielisenä. - -Vihaa ei Andreas ollut unohtanut, mutta uhka oli poissa. Hänelle oli -kaikki muuttunut yhdentekeväksi, kaikki paitsi tarve pelastaa leipäpala -itselleen ja omaisilleen. Ylenkatsottuna ei hän tahtonut elää. Pahat -sanat, jotka vaimon eno oli lausunut, polttivat vielä hänen mieltään. -Sen vuoksi Andreas nyt purjehti Hammarbytä kohden. Sen vuoksi hän on -päättänyt tehdä viimeisen kokeen. Ei kukaan, ei vaimokaan tiedä, millä -teillä Andreas nyt liikkuu merellä. Aikanaan kyllä, arvelee mies, ehtii -hän, joka kotona istuu, sellaisen asian tietää. - -Andreas kiinnitti veneen siltaan, ja kun hänen piti kulkea -tavarasuojien ohitse, teki hän kierroksen, ettei häntä nähtäisi. -Konttorin ovelle tullessaan hän pysähtyi hengähtämään. Jälleen hän -muisti, miten hän kerran ennen oli seisonut saman suljetun oven edessä. -Ja hänellä oli ainoastaan yksi toive, hän halusi tavata kauppiasta -kahdenkesken. Häpeä tuntuisi silloin hänestä ikäänkuin keveämmältä. -Mitä hän vastaisi kysymykseen, minkätähden oli siten menetellyt -Kuusiniemellä, sitä Andreas ei tiennyt. Mutta niin välinpitämättömäksi -oli hän käynyt, ettei häntä kauempaa pidättänyt edes häpeän tunne -pyytämästä apua viholliselta, jolle hän kerran oli vannonut vihaa ja -kostoa. - -Kun Andreas astui sisään, seisoi Adrian Blidberg keskilattialla. Kädet -olivat housuntaskuissa, suu oli tavallista vinommassa, ja pienet silmät -upposivat kasvojen lihavaan pöhöön. - -Andreaksen nähdessään hän veti ylös otsanahkansa, ja suu meni irviin -kuin olisi hän ollut peräti hyvillään. - --- Hyvää päivää, -- tervehti Andreas. - --- Hyvää päivää, -- vastasi patruuna. -- Tuletko sinä minun luokseni? - -Kun patruuni Blidberg sinutteli tuntemattomia, jotka olivat häntä -alhaisempia, merkitsi se, että hän tiesi heidän tavalla tai toisella -olevan hänen vallassaan. Hän oli nuoruudessaan ollut palvelijana ja -oppinut tavan silloiselta isännältään, ainoalta ihmiseltä, jota kohtaan -tämä harvinainen maakauppias milloinkaan oli tuntenut pelonsekaista -kunnioitusta. - -Kuten kaikki paikkakunnalla, tiesi hän hyvin Andreasta kohdanneen -onnettomuuden. Sen vuoksi hän pitempää puhuttelua odottamatta lausui: - --- Sinä olet ollut liikemies, sinä, Andreas. Missä on jaalasi? Niin, -minä tiedän, kyllä tiedän. Se pirstautui myrskyssä. Minulta hukkaantui -myöskin pari laivaa. Mutta minun olivat vakuutettuja. Sen vuoksi minä -en mitään menettänyt. Niin olisi sinunkin pitänyt tehdä. - --- Minulla ei ollut varaa vakuuttaa, -- sanoi Andreas matalalla -äänellä. - --- Eikö? Mutta jaalan menettämiseen sinulla oli varaa. Ja niin seisot -siinä kauniisti. Huoneet, joissa asut, eivät ole enää sinun, ei -maakaan, jota viljelet, ole sinun, ei sen vertaa kuin kaarnan -kappaletta metsässä ole sinulla enää tahi haukea meressä. Sinä otat -liian lyhyeksi maksuajaksi, poikaseni. Varo itseäsi sellaisesta! - -Paksu mies käveli lattiata edestakaisin. Hän ei puhunut nopeasti, vaan -käyttäytyi hyvin rauhallisesti. Näytti kuin olisi hän ollut huvitettu -siitä, ja jotenkin niin olikin laita. - --- Mitä sinä nyt tahdot? -- kysyi hän lopuksi. - -Kaikki tuo raakuus oli ikäänkuin silmänräpäykseksi herättänyt -Andreaksen hänen välinpitämättömyydestään. Mitä syvemmin toinen -nöyryytti häntä, sitä suorenmaksi oikeni köyhän miehen selkä. -Rauhallisesti ja selvästi esitti hän, mitä oli ajatellut sanoa, pyysi -saada siirtää velkansa patruunalle, lupasi korkeata korkoa ja lopetti -ehdotuksensa, pyytäen niin suurta lisäsummaa, että voisi hankkia uuden -jaalan ja siten alottaa uudestaan. Andreas oli aivan hämmästynyt omasta -esiintymisestään. Hän ei ollut osannut ajatellakaan asiaansa niin -helposti suorittaa. - -Koko ajan, kun hän puhui, seisoi patruuna Blidberg kuunnellen häntä -eikä vähääkään muuttanut kasvojensa ilmettä. Hän vain seisoi kuin -torkkuen ja piti silmänsä ummessa kuin olisi sanomattomasti nauttinut -omista ajatuksistaan. Andreaksen vaiettua hän heittäysi tuolille -pulpetin taa istumaan ja löi kämmenensä pöytään, jotta mäjähti. - --- Sinäpä vasta mies olet, -- hän huudahti. Täristen naurusta keskeytti -hän puheensa silmänräpäykseksi. Sitten jatkoi hän matalalla äänellä ja -maiskautteli hekumallisesti huuliaan, ikäänkuin olisi tahtonut nauttia -omista sanoistaan. - --- Näytti kauniilta jälkesi, kuuletko, lähdettyäsi Kuusiniemeltä, -- -sähähti hän. -- Sellaiselta siellä näytti kuin olisi muhamettilainen -siellä raastanut. Muistatko sitä edes? - -Andreas muisti ajatelleensa, että hän kerran tulisi seisomaan patruunan -edessä puhumassa siitä asiasta. Vuosikausia olisi kulunut. Kaikki -heidän välillään olisi jo unohdettuna. Hän, Andreas, yksinään ei olisi -mitään unohtanut. Hymyillen hän silloin kerskuisi urotyöstään, nauttisi -kostostaan ja toisen voimattomasta vihasta. Toisin kuin hän oli -ajatellut oli kaikki käynyt. - -Sitä muistaen Andreas nyt mykistyi. Sanaakaan hän ei löytänyt -puolustuksekseen. Mutta Adrian Blidberg, joka luuli miehen vaitiolon -johtuvan jostakin muusta, jatkoi: - --- Nyt tulet sinä minun luokseni ja pyydät apua. Sitä tulisi kaiketi -antaa kiitollisuudesta sinua kohtaan, vai kuinka, sen vuoksi että olit -niin kohtelias minulle? Mitä? - --- Minä otin, mikä minun oli, -- pääsi Andreakselta. - -Hän ei kestänyt kauvempaa. Hänen ruumiinsa vapisi, ja hänen silmänsä -pimenivät. - --- Mitä sanot? kuului pulpetin takaa. - -Patruuna ällistyi niin, kun toinen juuri nyt tohti uhmailla, että hän -luuli kuulleensa väärin. - -Andreas puolestaan ei enää uskonut avunsaannin mahdollisuuteen, tai hän -ei enään saanut sitä ajatelleeksi. Vanha viha heräsi hänessä. Hän astui -oikopäätä miestä kohden pulpetin eteen ja sähisi hänelle päin silmiä: - --- Sinä ryöstit kodin ja konnun minulta. Sinä ajoit minut paljaan -taivaan alle. Ei ollut sinun ansiotasi, että oli olemassa muita, jotka -auttoivat minut pulasta. Tahdoin antaa sinulle muiston itsestäni ja -kiitokset viimeisestä. En kerjää sinulta apua. - -Niin sanoen hän löi lakin päähänsä, tempasi oven auki ja meni -sulkematta sitä jälkeensä. Hän ajatteli hävittäneensä viimeisenkin -avunsaannin mahdollisuuden ja luuli kaiken olevan lopussa. - -Silmänräpäystä myöhemmin seisoi patruuna portailla, ja kuin unessa -kuuli Andreas nimeänsä huudettavan. Kolme kertaa sai Blidberg huutaa -ennen kuin Andreas pysähtyi ja katsahti taakseen. - --- Tule sisään vielä, niin saan puhua kanssasi, -- sanoi maakauppias. - -Andreas totteli koneellisesti. Kun he taas olivat tulleet pieneen -huoneeseen, viittasi maakauppias tuolille ja sanoi lyhyesti: - --- Istu. - -Sitten meni hän takaisin entiselle paikalleen pulpetin taa ja alkoi -puhua kuin ei mitään olisi heidän välillään koskaan tapahtunut. Rumat, -lihavat kasvot elostuivat, silmät katsoivat terävästi ja viisaasti, suu -sulkeutui lujasti ja päättäväisesti. - -Andreas istui kuin nauloilla. Hän ei ymmärtänyt, mitä siitä kaikesta -lopuksi tulisi. Ei myöskään ollut koskaan häneltä niin paljoa kyselty. -Hän sai tehdä selvää itsestään ja vaimostaan, talostaan, suvustaan, -pojastaan, kaikesta, mitä hänellä oli ja mitä hän ennen oli omistanut, -mitä oli menettänyt, ja kuinka nyt eteenpäin ajatteli tulla toimeen. -Kun tutkinto oli päättynyt, puristi maakauppias huulensa yhteen, ja -hänen otsalleen kohosi poimuja. Andreas luuli siihen istumapaikalleen -voivansa tuntea, miten terävästi toinen laski ja ajatteli. - -Vihdoin sanoi Blidberg: - --- Tahdon miettiä asiaa. Mutta ennen uuttavuotta en voi mitään -toimittaa. Silloin saat kyllä tiedon minulta, jotta voimme puhua vielä -kerran. - -Miten Andreas sen keskustelun perästä tuli rantaan veneelleen, sitä hän -ei muistanut. Sinne hän joka tapauksessa pääsi, ja hän arveli -itsekseen, että pahemminkin olisi saattanut käydä. Hänellä oli ainakin -jotakin toivoa, sellaista kun se toivo nyt oli. Mutta iloinen ei hän -kuitenkaan ollut, vielä vähemmän rauhallinen. Pahojen aavistusten -ahdistamana ohjasi hän veneensä kotia kohden. - - - - -X. - - -Että Adrian Blidberg niin nopeasti muutti menettelynsä Andreasta -kohtaan, ja että hän vähääkään panematta huomiota hänen -kiivaaseen puheeseensa, niin äkisti kutsui hänet takaisin, se ei -luonnollisestikaan tapahtunut ilman syytä. Tukeva maakauppias, joka -muutamissa vuosissa oli tullut rikkaaksi mieheksi ja seudun -valtijaaksi, oli nimittäin tunnettu siitä, että hän osasi hyvin -valita ne uhrit, joita hän tarvitsi lisätäkseen rikkauttansa ja -enentääkseen valtaansa niin pitkälle kuin nimi Blidberg oli tunnettu. -Herkkätuntoisuus siihen nähden, miten muut häntä arvostelivat, ei ollut -Blidbergin ominaisuuksia, ja että Andreas oli loukannut häntä -persoonallisesti, se oli hänestä aivan yhdentekevää. Blidberg teki -siitä vain sen johtopäätöksen, että Andreaksessa oli miestä pystymään -kenties mihin tahansa, ja sellaiset henkilöt olivat Adrian Blidberpin -mieleisiä, sillä niistä hänellä oli hyötyä. Kuten hämähäkki istuu -verkkonsa keskellä ja houkuttelee kärpäsiä, jotka verettömiksi -imettyään viskaa syrjään, samoin Adrian Blidberg istui konttorissaan ja -veti uhrinsa luokseen rahan ja häikäilemättömyyden yhdistetyllä -voimalla. - -Pahempaakin kuin sellaista kuiskailtiin maakauppiaasta, ja se kaikki, -mitä hän oli ansainnut, ei ollut tullut hänen käsiinsä edes -lainmukaisen vääryyden tietä. Kukapa ei muistanut, miten Blidberg, kun -salama iski alas Maröllä, käden käänteessä ansaitsi kaksitoistatuhatta -kruunua vakuutuksesta? Jotkut sanoivat, että summa oli vieläkin -suurempi, ja olipa se iso tai pieni, tietoja oli, että hän ansaitsi. -Hirveä hälinä siitä syntyi, sillä ken päivän muisti, jolloin -onnettomuus tapahtui, tiesi, ettei sinä päivänä pilveäkään näkynyt -taivaalla Landsortin majakalta Arholmaan asti. Ei liioin ollut kukaan -kuullut ukkosen käyvän. Kuinka suuri puuvarasto siellä oikeastaan oli, -siitäkin oltiin erimielisiä. Ne, jotka tuntuivat hyvin olevan selvillä -asiasta, olivat suorastaan tietävinään, että rakennustarpeet, jotka -olivat Maröllä, olivat vain riukuja ja rankoja, joita tuskin olisi -kannattanut pois kuljettaa. Siitä tuli tietysti oikeudenkäynti -Blidbergin ja vakuutusyhtiön välillä. Herroja Tukholmasta tuli ja meni, -he pitivät tarkastuksia palopaikalla ja kuulustelivat asiaa. Mutta -Blidberg voitti jutun kaikissa oikeusasteissa. Hänellä oli selvät -todistajat, jotka ottivat valallensa, kuinka kaikki oli käynyt, ja että -palo oli raivonnut Maröllä, niin että koko saari oli näyttänyt olevan -tulessa, se oli kyllin tunnettua. - -Adrian Blidberg pisti vakuutussumman taskuunsa ja antoi ihmisten puhua, -ja sitä nämä eivät suinkaan jättäneet tekemättä. Hänellä oli onnea -vielä enemmänkin. Sillä hänelle sattui useammin kuin kerran, että -tulipalo osui sopivasti. Eräänä yönä paloi asuinrakennus poroksi hänen -päänsä päältä, ja itse hän hädin tuskin pääsi vahingoittumattomana. -Jokainen saattoi nähdä, että hän oli ollut vähällä palaa sisään. Vanha -palvelijatar, joka oli hoitanut taloutta maakauppiaan luona -vuosikausia, ja joka yksinään oli ollut läsnä onnettomuustilaisuudessa, -kylmetytti itsensä samana yönä ja kuoli vähän jälkeenpäin -keuhkotulehdukseen. Ei ollut ketään muita kuin Blidberg, joka olisi -voinut kertoa, miten asian todellinen laita oli. Laivoja, jotka -korkeasti vakuutettuina olivat hukkuneet, oli hänellä myöskin ollut. -Mutta kun laivat hukkuivat syys- ja kevätmyrskyissä, ei kukaan voinut -todistaa häntä vastaan, ja kun onnettomuus sattui, teki se tehtävänsä -perinpohjaisesti. Alukset saivat vaurioita ja upposivat. Miehistö hädin -tuskin pelastui veneissään. - -Sellaisia rumia juttuja puhuttiin runsaasti Blidbergistä tämän -milloinkaan ottamatta vaivakseen sanoa niitä vastaan. Eräs hänen -renkinsä, joka oli suuttunut ja kuului uhanneen isäntäänsä jollakin -ilmiannolla, löydettiin jonkun ajan perästä kuolleena eräästä suosta -sisämaassa. Siinäkin arveltiin Blidbergin käden olleen mukana. Eikä hän -silloinkaan tehnyt mitään hillitäkseen huhuja, joita asiasta liikkui. -Hänestä sanottiin, että hän mielellään tiesi olevansa peljätty ja että -hän varoi vain yhtä asiaa: joutumasta tekemisiin lain kanssa. - -Kaiken sen, mitä Blidbergistä puhuttiin, ja vielä enemmänkin tiesi -Andreas. Hän tiesi vielä, että juuri sellaisia, jotka olivat joutuneet -onnettomuuteen, etsi Blidberg, sai ne valtaansa ja teki ne juhdakseen. -Sillä henkilöllä, joka tekee konnantöitä, täytyy itse rangaistuksesta -säilyäkseen olla varmoja miehiä, joihin voi luottaa, miehiä, jotka -ilman häntä eivät mitään ole eivätkä mihinkään kykene. - -Sen vuoksi oli Andreas arka ja häpeissään sinä iltana tullessaan kotiin -ja siellä vaimolleen kertoessaan, missä oli ollut ja mitä oli -tapahtunut. - --- Hyvä, ettei se mennyt pitemmälle, -- oli Esterin vastaus -- -Mieluummin menemme kodistamme ja menetämme kaiken, ennen kuin otamme -apua sellaiselta. - -Siinä asiassa luotti Ester mieheensä. Sillä oikein tämä oli tahtonut -menetellä, tieten tahtoen ei Andreas milloinkaan ollut tehnyt sitä, -mikä oli väärin ihmisten ja Jumalan edessä. Hänen käyntinsä Adrian -Blidbergin luona, kun se pelkkään käyntiin rajoittui, tulkitsi vaimo -teoksi, jota ei voinut pitää rikollisena silloin, kun hätä uhkasi -ovella. - -Syksy kului vähitellen, ja useammin kuin kerran oli Andreaksen kotona -puute ruoasta. Kun korkoja piti viimeksi maksaa, otti nimismies kaksi -lehmää. Kolmas oli vanha ja lypsi huonoa maitoa. Silakanpyydykset -tuhoutuneet myrskyssä. Ja Andreas ei saattanut mennä Lars Petterin luo -kerjäämään. - -Joulu tuli, ja sellaista joulua eivät Ester ja Andreas olleet koskaan -viettäneet. Jouluillaksi heidät kaikki oli kutsuttu enon luo, ja -Johannes sai mennä, sillä hän oli lapsi ja tarvitsi vähän hauskuutta. -Andreas ei tahtonut lähteä, kun ei luonnoltaan voinut näyttäytyä -muille. Sen vuoksi jäi Esterkin kotiin. - -Ilta kului kuin ei olisi juhlaa ollutkaan. Pöydällä puolisoiden välillä -paloi lamppu. Ester oli ottanut esille raamatun, koska oli joulu, mutta -ei Andreas eikä hän itsekään ajatellut lukea. - -Kauvan istuivat he vaiteliaina. Vihdoin virkkoi Andreas: - --- Tällaiseksi et elämäämme ajatellut silloin kun tulit vaimokseni. - --- Älä siitä nyt puhu -- vastasi Ester. - --- Miksikä en? lausui mies. -- Kerran siitä on puhuttava. Ja sanon -sinulle tänä iltana sen, mikä kuitenkin on sanottava. Niinkuin asiat -nyt ovat, ei minulla ole muuta neuvoa kuin kääntyä Blidbergin puoleen. -Käyköön sitten, kuinka on käydäkseen. - -Kuukausia oli kulunut miehen virkkamatta siitä asiasta sanaakaan. Ester -oli aivan unohtanut, että joku sopimus oli ollut kysymyksessäkään hänen -miehensä ja pelätyn maakauppiaan välillä. Hän ei lainkaan osannut -uskoa, että mies puhui täyttä totta. - --- Älä puhu sellaista nyt, -- pyysi hän. -- Älä jouluiltana. - --- Minusta ei tunnu, että tässä paljon joulusta tietäisimme, -- -keskeytti Andreas. -- Tiedätkö sinä jotakin muuta neuvoa? Sano, jos -tiedät! - -Silloin painoi Ester kasvonsa käsiinsä ja itki hiljaa. Hänestä tuntui -kuin olisi kaikki paha nyt ollut heitä kohtaamassa. Kaikki, mitä ennen -oli tapahtunut, tuntui hänestä mitättömältä sen rinnalla. Aavistuksen -voittamaton tuska valtasi hänet. Oli kuin olisi mies sanonut myövänsä -itsensä paholaiselle. - --- Minkätähden itket? kysyi Andreas vihdoin vasten tahtoansa. -- Vielä -ei ole mitään tapahtunut. - -Ester katsoi ylös. - --- Lupaa minulle, Andreas, -- sanoi hän, -- tapahtuipa mitä tahansa, -että hänen kanssansa et koskaan ryhdy tekemisiin. - --- Miksi sellaista lupaisin? väitti Andreas. -- Voitko sanoa, minkä -vuoksi? - --- Sen vuoksi, että sitten en saisi rauhaa. Sinun pitää toki ajatella -vähän minuakin. - -Andreas sävähti sitä kuullessaan, ja hänen äänensä oli kiivas, kun hän -vastasi: - --- Sinua minä juuri ajattelen. Luuletko, että miettisin sellaista, -jollei minun täytyisi pojan ja sinun vuoksi. - -Hetkisen oli hän vaiti, ja hänen oikea kätensä puristui vitkalleen -nyrkkiin. - --- Jos ei minun täytyisi pojan vuoksi ja sinun, niin menisin mereen. -Ymmärrätkö nyt? - -Silloin vaikeni Ester. Tuokion kuluttua hän nousi ja meni yksinään -pihalle. Siellä oli maa valkoisena lumesta, naapuritalon ikkunasta -loistivat joulukuusen sytytetyt kynttilät, ja monihaarainen -joulukynttilä valaisi pöydältä. - -Yksinään seisoi Ester ulkona, ja ensi kertaa pitkästä ajasta rukoili -hän Jumalaa, rukoili, että Hän varjelisi heitä kaikkia niin suuresta -onnettomuudesta. - - - - -XI. - - -Talvi oli lauha sinä vuonna, ja eräänä päivänä kun oli kuulas, selkeä -ilma, tuli patruuna Blidberg purjehtien Aspölle. Puettuna turkkiin ja -suuriin saappaisiin hän tuli, koputtamatta astui hän sisään Andreaksen -luo. Kuin olisi kaikki jo ollut valmiiksi puhuttua heidän kesken, pyysi -patruuna Andreasta mukanaan ulos. Tunnin tai kaksi kierteli hän sitten -saarta, katseli kaikkea ja kyseli kaikesta. Kun hän jälleen purjehti -pois, oli Andreas joutunut työhön patruuna Blidbergille Hammarbyhyn. -Purjehdusajan aljettua piti hänen johtaa purjealusta, joka välitti -tavarankuljetusta Norrlantiin. Siihen asti sai hän tehdä kaikellaista -työtä lautapihassa. Kaikesta siitä saisi Andreas palkan, ja kun hän -vihdoin alhaalla venevalkaman alla tuli kysyneeksi, kuinka kävisi -talon, joka keväällä täytyisi myödä, ellei velka tulisi maksetuksi, -vastasi patruuna ainoastaan: - --- Sen selvitän minä. - -Ja niin hän käänsi selkänsä kysyjään, astui veneeseensä ja laski ulos -laiturista. - -Andreas seisoi paikallaan ja katseli mietteissään lahdelle, jolla -purjevene eteni poispäin. Aivan kuin vaimo kerran oli ajatellut, tuntui -Andreaksesta nyt, kuin olisi hän myönyt itsensä paholaiselle. "Se mies -ei tee mitään ilmaiseksi", ajatteli hän. "Mitä tahtoo hän minusta?" -Kaikki mitä hän oli kuullut ja tiesi maakauppiaan konnantöistä, tuli -hänen mieleensä siinä. "Kukaan muu ei tahdo auttaa", mutisi hän -ikäänkuin puolustukseksi itselleen. Mutta valoisammalta tulevaisuus ei -sen vuoksi hänestä tuntunut. - -Kotona istui Ester ja odotti miestänsä saadakseen kuulla, miten oli -käynyt. Nähdessään patruuni Blidbergin tulevan pihamaan yli oli hän -hiipinyt ullakolle ja siellä viipynyt siksi kun tämä oli mennyt ulos -ovesta. Pihalta oli hän sitten pitänyt silmällä miesten kulkua, ja -Andreaksen palattua hän puhkesi sanomaan: - --- Ethän vain ole myönyt itseäsi hänelle? - -Ester lausui sillä miehen omat ajatukset, mutta juuri sen vuoksi, että -niin oli laita, pistivät sanat Andreasta, joka tahtoi puolustautua sekä -vaimonsa että itsensä edessä. - --- Kiittäisitkö minua siitä, että antaisin sinun ja pojan istua täällä -ja kuolla nälkään? -- kysyi hän terävästi. - -Ester astui miehensä eteen. Hänen kasvonsa olivat punaiset ja silmät -loistivat. - --- Sinä olet tehnyt sen siis kuitenkin, vaikka olen niin paljon -pyytänyt sinua. Sinä teet paljon, sinä, joka et mitään tiedä, ja sinä -et keneltäkään kysy, mitä teet. Koskaan ennen en ole sanonut sinulle -pahaa sanaa. Kaikki, mitä minulla oli, sinä otit. Sinä veit minut pois -täältä ja annoit minun istua metsässä yksinäni, niin etten nähnyt -ihmisiä kahteen vuoteen. Kun sinä sitten tulit tänne, sait sinä -silloinkin, mitä tahdoit. Toisen kerran hävitit meiltä kodin ja konnun. -Kaikki, mitä täällä oli, sait sinä minulta, ja sinä et voi sanoa, että -minä olisin valittanut. Mutta sen, mikä nyt edessä on, sen sinä saat -kantaa yksin, Andreas. Sillä sitä kurjuutta minä en tahdo jakaa -kanssasi. - --- Jos ajattelet lähteä luotani, niin lähde, -- vastasi Andreas. - -Hän oli vihoissaan, ja hänen mieltään vihloi, kun vaimo moitti häntä -omaisuuden menettämisestä. Kieltää hänen olevan oikeassa ei hän voinut. - -Ester katsoi toisaanne hänen puhuessaan ja sanoi hiljaisesti: - --- Sinä tiedät, että sitä en koskaan tee. - --- Miksi sitten puhut? -- iski Andreas. - -Enempää ei siitä asiasta sanoja vaihdettu, ja enempää ei vaimo saanut -siitä tietääkään. Mutta siitä päivästä alkaen kulkivat Andreaksen ja -hänen vaimonsa tiet erillään. Andreas antoi vaimolleen, mitä irti sai, -ja vaimo otti vastaan, mitä tarvitsi itselleen ja pojalle. Mutta -vaitelias vihamielisyys vallitsi heidän välillään, ja mitä Andreas teki -tai aikoi, siitä hän ei sen päivän perästä kellekään puhunut. - -Näytti kuitenkin kauvan siltä kuin ei maakauppiaalla olisi ollut muuta -kuin kunniallisia aikeita ryhtyessään auttamaan Andreaksen asioita -tolalleen. Kun kevät tuli, maksoi hän lopun Andreaksen vanhasta -velasta, antoi miehen kirjoittaa uuden velkakirjan ja otti kiinnityksen -taloon. Kun Andreas joskus puhui velkakirjan lunastamisesta, -lyhennysmaksuista ja sellaisista, kohautti maakauppias olkapäitään ja -arveli, että sillä ei ollut mitään kiirettä, aikanaanhan voisi -sellaisesta keskustella. Kaikesta siitä ei Andreas virkannut vaimolleen -sanaakaan, eikä tämäkään häneltä siitä mitään kysellyt. - -Enemmän kuin puolitoista vuotta kului, ja sinä aikana oli Andreas -miltei alkanut unohtaa epäluulonsa, jotka olivat häntä ahdistelleet -silloin, kun hän joutui tekemisiin pahamaineisen isäntänsä kanssa. -"Moni on parempi kuin maineensa", ajatteli Andreas toisinaan. -Ainoastaan velka, sitä kun ei oltu maksettu eikä näyttänyt -tulevankaan maksetuksi, toisinaan painoi hänen mieltään. Hänestä oli -arvoituksellista, että Blidberg, joka oli niin kova muita kohtaan, -osottautui niin suopeaksi hänelle. Sen ajatuksen herätessä ei Andreas -nähnyt muuta neuvoksi kuin koettaa sitä tukahuttaa. Sietämättömältä -hänestä muutenkin elämä tuntui. Kovin raskas se hänestä oli ilmankin. - -Siihen aikaan synnytti Ester Andreakselle toisen pojan; sille annettiin -kasteessa nimeksi Göran. Toivottu ei lapsi ollut, syntyen aikana, -jolloin vanhemmilla oli niukat ja vaikeat olot. Harvoin oli Andreas -kotona. Kun hän tuli, viipyi hän veneineen puolen päivää tai, jos tuuli -oli huono, kokonaisen päivän. Sitten oli taas poissa, kuin ei olisi -lainkaan käynytkään. Ester eleli yksinään ja päivät kävivät hänelle -jälleen raskaiksi. Pojan syntyessä oli Andreas poissa merellä. - -Että lapsi jollakin tavalla kuului hänelle, siitä Andreaksella ei ollut -tunnettakaan. Kun hän saapui Hammarbyn satamaan, oli siellä kirje -odottamassa häntä; siitä sai hän tietää tapauksen. Andreaksen mieli -synkkeni, kun hän kirjeen luki. Katkeruus, jota hän vaimoansa kohtaan -oli tuntenut siitä päivästä alkaen, jolloin tämä perintönsä -hävittämisestä oli häntä moittinut, virisi hänessä kaksinkertaisena. -Kirjeessä mainittiin myöskin, että Ester tarvitsi rahaa. Ja -Andreaksesta tuntui se pyyntö kohtuuttomalta ja häikäilemättömältä. -Häntä pelotti ajatellessaan lasta, hän tunsi itsensä avuttomaksi -ajatellessaan, että hänellä oli vielä yksi suu lisää ruokittavana, yksi -ruumis lisää vaatetettavana. Oman kohtalon mietiskeleminen oli tehnyt -hänet luonnottoman kovaksi, niin ettei hän mitään muuta enää osannut -ottaa huomioon kuin oman itsensä. Raskaampaa kuormaa ei kukaan kanna. - -Andreas ei ennättänyt vastata siihen kirjeeseen, kun Adrian Blidberg -lähetti sanan laivalle, pyytäen saada puhutella laivuria. Kun Andreas -sitten tuli konttoriin, oli maakauppias pahalla tuulella. Hän istui -tuolillaan pulpetin ääressä, piteli papereita, selaili kirjoja ja -yhteen menoon valitti huonoja aikoja. Rahdin kuljetus huonontui yhä, -väki tuli yhä kalliimmaksi. Puhuessaan katsoa vilautti hän pienillä -silmillään tuolia kohden, jolla Andreas istui, ja vinossa suupielessä -lerkkui hänen tapansa mukaan puoleksi poltettu, sammunut sikaarinpätkä. -Viimein nousi hän ylös ja katsoi ulos ovesta, ikäänkuin nähdäkseen, -ettei kukaan ollut ulkopuolella kuulemassa, mitä puhuttiin. Sitten -palasi hän paikalleen pulpetin ääreen ja sanoi aivan lyhyesti: - --- Milloin aijot maksaa velkasi? Oletko ajatellut sitä? Minä tarvitsen -rahan ihan juuri nyt. - -Andreas hymyili kouristuneesti, mutta ei kyennyt vastaamaan. Hän -tunsi, että nyt tuli selvitys, selvitys kahden vuoden aikaisesta -käsittämättömästä hyväntahtoisuudesta. Maakauppias istui äänetönnä ja -odotti vastausta. Hänen silmänsä kävivät teräviksi kuin naskalit. Kun -vastausta ei kuulunut, selkenivät hänen kasvonsa. - --- Sinä et voi, et, minä tiedän sen kyllä. Mutta sinä voit sen sijaan -auttaa minua. Sillä minä tarvitsen rahoja niinkuin sinäkin. Ja silloin -olet autettu itsekin. - -Sanat menivät kuin ohi Andreaksen hänen siinä istuessaan. Hän ei niitä -kuullut, ja kuitenkin hän aavisti, mitä isäntä häneltä tahtoi. -Maakauppias ei ollut ymmärtävinään toisen tuskaa. Hän piti uhristaan -lujasti kiinni eikä ajatellutkaan hellittää otettaan. Jotakin -petoeläimen julmuutta oli hänen katseessaan. - --- Sinä lastaat, kuten on puhuttu, -- hän jatkoi. -- Nyt on syksy ja -yöt ovat pimeät. Matkalla hukkuu laiva. Onko asia selvä? - -Sillä kerralla maakauppias pysähtyi odottamaan vastausta. Kun sitä ei -kuulunut, jatkoi hän: - --- Oletko kuullut, mitä minä sanoin? - --- Kyllä, -- vastasi Andreas. - -Enempää hän ei voinut sanoa. Hän ymmärsi nyt kaikki, toisen ei -tarvinnut lisätä mitään uhkauksia, ei tarvinnut sanoa, että jos hän -kieltäytyisi tottelemasta, joutuisi hän kylmälle mäelle vaimoineen ja -lapsineen, köyhempänä ja yksinäisempänä kuin koskaan ennen. - -Maakauppiaankaan mielestä ei ollut tarpeen mitään lisätä. Sen sijaan -jatkoi hän: - --- Kun olet tehnyt työn hyvin, niin sitten kuitataan puoli summaa, ja -loppu saa jäädä toistaiseksi. - -Maakauppias puhui enemmän siitä asiasta, ja Andreas vastaili. Kun hän -lähti konttorista, luuli hän koettaneensa päästä vapaaksi, mutta -onnistumatta. Hän luuli luvanneensa tehdä, mitä kiusaaja häneltä vaati. -Mutta hän ei ollut siitä varma, hän tiesi vain, että hänellä taskussaan -käden sisällä oli neljä kokoonpuserrettua pientä seteliä, jotka hän oli -saanut etukäteen sen vuoksi, että oli tarpeessa. - -Andreas suuntasi askeleensa alas satamaan, ja kävellessään tuli hän -ajatelleeksi, että oli muita, jotka olivat tehneet samaa, mitä hänellä -nyt oli edessä. Andreas tunsi ne miehet. Monta ei niitä ollut, ehkä -kaksi tai kolme, joista sellaista kuiskailtiin. Andreas oli ennen -tuominnut heitä ankarasti ja halveksinut heitä. Nyt hän tiesi, miten -vaikeata heidän elämänsä oli ollut. Aina siihen päivään asti oli hän -tuskin osannut uskoa, sellaista mahdolliseksi. -- Hän muisti äkkiä, -että hänen pitäisi mennä kotiinsa vaimonsa luokse. Mutta samassa -tuokiossa hänestä tuntui kuin olisivat he olleet vihollisia. "Sinne en -voi mennä", ajatteli hän. "Näyttää kummalliselta, jollen käy katsomassa -lastani", ajatteli hän taas toiselta puolen. - -Andreas oli tullut alas venesillalle, ja katsahtaessaan ylös, näki hän -toisen Aspön pojista seisovan edessään ja tervehtivän häntä. Hän oli -tullut Hammarbyhyn ostamaan jauhoja. - --- Kuinka voitte kotona? kysyi Andreas. - -Nuori mies kertoi, mitä oli tapahtunut, ja miten kaikki oli. - --- Andreas nyt varmaankin tulee kotiin? sanoi hän lopuksi. - -Silloin muisti Andreas jotakin, jonka oli unohtanut, ja hän pisti -kätensä taskuun ja otti esiin setelit. Kokoon rypistyneinä, kuten -olivat, hän ojensi ne toiselle laskematta. - --- Anna ne Esterille, -- sanoi hän, -- ja sano hänelle, että minä tulen -sitten kun voin. - -Niin lausuttuaan hän astui veneeseen ja seisoen siinä suorana meloi -airolla laivaa kohden, joka oli laskenut ankkurinsa satamaan. - - - - -XII. - - -Andreas työskentelee öiseen aikaan, sillä työtä, jota hän nyt tekee, ei -saa kukaan nähdä. Kumarruksissaan lastihuoneessa seisten toimittaa hän -työn sillä tavoin kuin toinen on hänelle opettanut. Hän on yksinään ja -kun hänen työaseittensa ääni tuokioksi vaikenee, kuuluu silloin -ainoastaan laivan runkoa vasten lyövien laineiden loiskinta. - -Se työ, jota Andreas nyt tekee, ei saa epäonnistua. Karin luona -luoteiseen Grissltebodasta on aluksen upottava. Siellä on syvyys suuri -ja hiljainen, siellä ei maksa vaivaa laskea alas sukeltajia, ja vaikka -laiva jälleen saataisiinkin päivän valoon, ei kuitenkaan tulisi ilmi -mitään, mikä todistaisi voitosta itsensä myöneen, yksinäisen miehen -teosta. Kaikesta on Andreas nyt luopunut, paitsi yhdestä. Mitä -tapahtuukin, sen on tapahduttava niin, että miehistö tulee -pelastetuksi. Ihmishenkeä hän ei tahdo ottaa tunnolleen. - -On kuukauden loppupuoli, ja puolikuu loistaa taivaalla. Kullanhohteisin -juovin sen kelmeä valo keinuu sisäsataman pienillä, levottomilla -laineilla, jotka lipajavat pitkin aluksen laitoja. Avarassa ympyrässä -seisoo metsä tummansynkkänä vettä vasten, raskaita pilviä, joiden -reunat loistavat, on ulapan yläpuolella siellä päin, mistä aurinko on -nouseva seuraavana päivänä, ja Hammarbyn rakennukset ovat epäselvänä -hämynä. Ei valon pilkettäkään sieltä näy, ja kaikki on äänetöntä. - -Andreas voi ajatella kaikkea nyt, sillä hän on lopettanut työnsä ja -tullut istumaan kajuutan katolle. Nukkua ei hän kuitenkaan sinä yönä -saattaisi. Vastustamattomalla tavalla tuntuu hänestä hänen kohtalonsa -kehittyneen, itse hän ei ole mitään siinä tehnyt; hän, joka ennen oli -kulkenut omaa tietänsä erillään muista ihmisistä, hän oli nyt tullut -määränpäähän. Pitemmältä ei hän kuuluisi elävien joukkoon. Hänen -päähänsä pälkähtää äkisti ajatus: "Miksi en hukuta itseäni täällä, -lopeta kaikkea paikalla?" Ajatus ei häntä peloita, ainoastaan -tukahuttava, sekava ihmettely täyttää hänen sielunsa kaiken sen -johdosta, mitä on tapahtunut. Raskasmielisenä tuijottaa hän merelle, ja -vaikka on tottumaton panemaan sellaiselle huomiota, havaitsee hän nyt, -miten suurena ja hiljaisena luonto uinuu hänen ympärillään. - -Silloin kuulee Andreas äkkiä keveitä aironvetoja, ja kuutamossa hän -näkee veneen ulkonevan rannasta. Veneessä istuu yksinäinen mies ja -soutaa; lähemmäksi, yhä lähemmäksi alusta hän tulee. Mutta Andreas ei -liikahda. Hän on käynyt niin täysin välinpitämättömäksi, ettei hän -sillä hetkellä pelkää ilmituloa eikä häpeää. "Tulkoon, mitä on -tullakseen", ajattelee hän. "Pahempaa ei minulle missään tapauksessa -tule." - -Andreas havahtuu horrostilastaan kuullessaan jonkun hiljaa lausuvan -hänen nimensä. Hetkistä myöhemmin seisoo Adrian Blidberg kannella hänen -edessään. - --- Onko kaikki kunnossa nyt? -- kysyy patruuna. - -Andreas hymyilee hänelle pilkallisesti päin silmiä. "Vai niin, hän on -peloissaan", ajattelee hän. "Hän ei ole voinut nukkua, hänkään." - --- On, vastaa hän lyhyesti. -- Kaikki on selvää. - --- Huomenna sinä siis purjehdit, niin pian kuin väki on tullut laivaan, --- jatkaa patruuna. - --- Se on mahdollista, -- vastaa Andreas, -- sikäli kuin ei mitään -tapahdu. - --- Mitä tapahtuisi? -- kysyy toinen nopeasti. - -Andreas näkee, että isäntä ei ole niin tyyni kuin tavallisesti. - --- Mitä tahansa saattaa tapahtua, -- vastaa hän kuivasti. - -Patruuna heittää epäilevän silmäyksen laivuriin ja lähtee alas -lastihuoneeseen. Mitä hän siellä tekee, se on Andreaksesta -yhdentekevää. Mutta siinä entisellä paikallaan istuessaan alkaa hän -ajatella itseään. Hänestä tuntuu kuin olisi hän herännyt pitkästä -unesta. Hänessä on jotakin herännyt, tai hän itse on herännyt. -Omatunto, siihen asti nukkunut omatunto, huutaa nyt hänessä -äänekkäästi. "Miksi minä tämän teen?" kysyy hän itseltään. "Pakoittaa -ei kukaan minua voi." - -Hän tuntee voimien väkivaltaisesti ja odottamatta itsessään elpyvän, ja -hypähtäen seisomaan kuten unissaan kulkenut, joka puolittain heränneenä -havaitsee olevansa kuoleman vaarassa, hän huutaa alas lastihuoneeseen: - --- Tule ylös sieltä alhaalta! - -Samassa hyppää hän aluksen tuulenalaisella puolella olevaan veneeseen -ja asettuu käsiänsä vastaan nojalleen laivan reunaa vasten tuijottaen -lastihuoneeseen tummaa aukkoa kohden, josta kuuluu askeleita. -Päättäväiseksi ja rohkeaksi tuntee Andreas itsensä, ikäänkuin olisi -Jumala itse auttanut häntä. Paremmin kuin koskaan ennen on hän -tietävinänsä mitä tekee. - -Silmää räpäyttämättä kohtaa hän maakauppiaan katseen, kun tämä -hämmästyneenä häneen tuijottaa. - --- Komenteletko sinä minua? sanoo patruuna. - --- Tällä kerralla teen minä niin, -- vastaa Andreas. - -Hänen äänensä vapisee hiukan, mutta muuten puhuu hän varmasti. - --- Se voi käydä sinulle kalliiksi, -- väittää toinen. - --- Voi kyllä, -- vastaa Andreas. -- Mutta sinä et pidä minua kuitenkaan -vallassasi. Sinä olet pitänyt ja luulit saavasi pitää aina. Jumala -minua auttakoon, että luulin niin itsekin. Olet saattanut minut niin -pitkälle, ettei vielä yksikään. Olet houkutellut minut auttamaan sinua -konnantyössä. Mutta pitemmälle en jaksa. Mitä nyt on jäljellä, saa -tehdä se, joka kykenee. - -Niin sanoen työntää Andreas patruunan oman veneen aluksen sivulta ja -asettuu soututeljolle. Raivoten uhkaa häntä maakauppias kannelta -puristetuin nyrkein, mutta sanaakaan ei tule hänen huuliltaan. Andreas -ymmärtää, että toinen ei uskalla huutaa, peläten maihin kuultavan. -Lujin, vakavin vedoin soutaa Andreas ulos satamasta. Hänen eteensä -aukenee selkä avoimena ja laajana, kuun hohteen kirkastamana. - -Viipymättä soutaa Andreas edelleen. Hän tuntee kuin pahan vallasta -irtautuneensa. Hän ei huoli siitä, mitä myöhemmin seuraisi. Jos hän -vain sen saa tehdyksi, mikä häntä nyt eteenpäin ajaa, on hän valmis -vaikka kuolemaan. Pitkin, voimakkain vedoin hän soutaa, ja etäältä -häämöttää hänen kotinsa ympärillä kasvavan metsän tummat ääripiirteet. - -Andreas levähtää silmänräpäyksen, ja ympärillään näkee hän ulapan, -saaret, metsät, luodot, kaikki hänelle ennestään niin tutut paikat. -Hänestä tuntuu kun olisi hän kauvan ollut kotoa poissa ja kuin hän nyt -vihdoin olisi palaamassa sinne. Hänen ei tarvitse katsoa taakseen -edelleen soutaessaan. Hän tuntee vedet ja maat kylliksi hyvin. Nyt on -hän pitkän niemekkeen kohdalla, tuolla on mantere leveänä ja raskaana, -etempänä kapenee väylä ja alihangon puolella kohoaa Alholm-ryhmä. -Jonkun ajan kuluttua hän on päässyt tyynemmälle vedelle ja kiertää -niemen; kapeata juovaa myöten lipuu vene satamaan. Siitä ylöspäin on -hänen kotinsa. Metsä uinuu tumman rakennuksen ympärillä. - -"Hän nukkuu nyt siellä sisällä lasten kanssa", ajattelee Andreas. Ja -hän pelkää säikäyttävänsä heitä. Mutta tällä asiallaan hän ei voi -odottaa. Ei kukaan voisi vaatia häneltä, arvelee Andreas, että hänen -pitäisi olla ulkona päivän tuloon asti, hänellä kun nyt on niin paljon -puhumista ja kertomista. Hän koputtaa hiljaa ikkunaan. Ja pian sen -jälkeen istuu Andreas sisällä omassa kodissaan. Vaimo ei paljoa kysy. -Hän voi nähdä Andreaksesta, että jotenkin tärkeätä on varmasti -tapahtunut. Odottaessaan pukeutuu hän hiljaisesti, ettei herättäisi -lapsia, ja seuraa miestänsä kamariin. - -Siellä Andreas kertoo hänelle kaikki, niinkuin hän nyt näkee ja uskoo -elämänsä olleen. Hän kertoo vaimolleen niin sen, mitä tämä ennalta -tietää, kuin senkin, mitä hän ei tiedä. Kaikki hän puhuu, ei mitään -salaa. Niin suuri on ollut hänen tuskansa, ja niin kernaasti hän nyt -tahtoo kärsiä rikoksensa vuoksi, ettei mikään muu kuin täysi totuus -häntä enää voi auttaa. Hänen kertoessaan vähenee öljy lampusta -vähenemistään, ja ennen kuin hän on lopettanut, sarastaa aamurusko -punaisena metsän takaa. - --- Minä en koskaan saanut elämääni sellaiseksi kuin halusin, -- lopetti -Andreas, -- enkä minä kuitenkaan halunnut koskaan mitään sellaista, -jota muut ihmiset eivät voi saada. En minä paljoakaan tahtonut, -ainoastaan että saisin elää itsekseni sinun kanssasi. Ensin luulin -sinun tahtovan samaa, mutta nähtyäni, että sinä mielelläsi palasit -kotiisi isäsi luo, tunsin vastenmielisyyttä sinua kohtaan. Minusta oli -kuin olisit sinä sitonut minua, niin etten saanut mennä, mihin halusin. -En antanut sinun mitään huomata, sillä luulen, että häpesin itseäni. -Kun sinä sitten minulle sanoit, että olin hävittänyt kaikki mitä -sinulla oli, tiesin minä sen olevan totta. Mutta sen jälkeen en koskaan -ole voinut olla avomielinen sinua kohtaan, en ennen kuin nyt. Olen -ajatuksissani vihannut sinua ja sen vuoksi en nytkään tullut kotona -käymään, kun poika oli syntynyt. Olen tiennyt, että mitä teinkään, -siitä tuli vain häviötä ja turmiota. Sitähän minä olen aikaansaanut. -Sellaista ei voi kukaan ihminen ymmärtää, joka ei itse ole sellaista -kokenut. - -Äänetönnä tuijottaa Andreas hetkisen eteensä. Sitten hän sanoo: - --- Ei ole muuta, luulen. Niin, siinä on kaikki. Minä olen tehnyt -kaikki, minkä rikollinen tekee, ja minä olen ottanut rahaa pahoista -töistäni. Mutta kun hän -- sinä tiedät -- hän, jota en enää tahdo -nimeltä mainita, tuli tänä yönä, valkeni minussa niinkuin silloin kun -kynttilä sytytetään. Jumala itse se oli, joka minua auttoi, niin että -pääsin irtautumaan. - -Ester on istunut ja kuunnellut tarkkaavaisesti, mutta hän ei itke eikä -tunne pelkoa. - --- Aijotko sinä nyt mennä nimismiehen luo? kysyy hän. - --- En ole ajatellut vielä niin pitkälle, -- vastaa Andreas, -- mutta -jos luulet, että se on oikein, niin minä menen. - -Ester on vaiti. Hän ei voi pyytää miestään menemään ja ilmoittamaan -itseänsä rikoksesta, että se tulisi julki ja syyllinen rangaistaisiin. --- Ja kun hän katselee Andreasta, näkee hän, miten väsynyt tämä on. -"Huomenna", ajattelee Ester, "kun hän on nukkunut, tekee hän sen kyllä -itsestäänkin". Puhumatta enempää menee hän keittiöön ja asettaa vuoteen -kuntoon. - -Andreas seuraa häntä, ja kun hän tulee sisään, kumartuu hän kehdon yli -ja katsoo pienokaista, joka liikuttelee huuliaan unissaan. Hän tuntee -ikäänkuin vapautuvansa jostakin siinä seistessään. Väsynyt kun on, ei -hän kuitenkaan mitään sano, vaan käy vuoteeseen ja nukkuu raskaasti. - -Mutta Ester on nähnyt, miten mies viipyi lapsen kehdon luona, ja hän on -ymmärtänyt, että Andreas jälleen on hänelle ja lapsille hyvä. Vaikka -hän ei aavista, mitä edessä on, on hän kuitenkin tyytyväinen Andreaksen -tulosta. Kaikki, mitä Andreakselle ja hänelle on tapahtunut, näyttää -hänestä sillä hetkellä suurelta. Hän istuu äänetönnä valveilla ja -katselee Andreasta ja lapsia, jotka nukkuvat. Ei tule hänen mieleensä -tuomita miestään. Siihen on hänen sydämensä liiaksi täysi. - -Kun Andreas herää, on jo kauvan ollut täysi päivä. Aamupuolella on -luoteistuuli alkanut puhaltaa, ja ilma on raitis. - -Andreas katsahtaa ulos ja sanoo sitten: -- Minä menen nimismiehen luo, -muuten en saa koskaan lepoa. Kerron hänelle kaikki, niinkuin asia on -ollut, en mitään salaa. Sitten saa käydä, kuinka käy. Jos minun on -kärsittävä siitä, mitä olen tehnyt, niin olen valmis kärsimään -rangaistuksen, joka rikoksestani tulee. - -Puolenpäivän jälkeen samana päivänä purjehti Andreas kotoansa viimeisen -kerran. - -Mutta Ester istuu yksinänsä kotona, ja ensi kerran pitkästä ajasta -tuntee hän itsensä rauhalliseksi. Hän pitää pikku Görania rinnallaan ja -ajattelee, että Andreas oli tullut takaisin sellaisena, jollaiseksi hän -oli tuntenut hänet ennen. Vapauttavia kyyneleitä putoilee povelle, jota -vastaan pienokainen lepää. - - - - -XIII. - - -Andreaksen matkan tulos ei sentään ollut sellainen, kuin hän itse ja -hänen vaimonsa olivat ajatelleet. - -Kun Andreas astui maihin nimismiehen laiturilla, oli nimismies jo -lähtenyt häntä etsimään. Sen ilmoitti Andreakselle eräs palvelijatar, -joka näytti sekä pelokkaalta että neuvottomalta saatuaan tietää, mistä -oli kysymys. Andreaksen nenän edestä sulki hän keittiön oven ja jätti -miehen itsekseen, selittämättä syytä omituiseen vastaanottoon. - -Tyytymättömänä ja alakuloisena, tietämättä oikein minkä johdosta, -Andreas jäi kartanolle saadakseen lopuksi edes selvittää asiansa. Kun -nimismies sitten vihdoin tuli, otettiin Andreas ilman muuta kuulustelun -alaiseksi, ja kun hän oli vastannut kaikkeen ja lopuksi sanoi tulleensa -ilmiantamaan Blidbergin ja itsensä samalla kertaa, tuli nimismies -miettiväiseksi. Ja hän selitti, että se, joka oli jo rikoksesta -ilmiannettu, ei enää voinut ilmiantaa toista. Ensin täytyisi hänen -asiansa olla ratkaistuna ja hänen itsensä vapaana. - -Se oli enemmän kuin mitä Andreas saattoi käsittää. Hän, joka oli -saapunut syyttämään, pidätettiin ja asetettiin tutkintovankilaan. -Andreas lohdutti kuitenkin mieltään asiansa oikeudella ja uskoi, että -hänen päivänsä oli vielä tuleva. Kun oikeuden istuntopäivä valkeni, oli -hän täynnä elävää luottamusta, että totuus tulisi ilmi, ja valmis -ottamaan osansa rangaistuksesta, mutta myöskin vain oman osansa. - -Niin uskomattomasti oli kuitenkin tapahtunut, että rikollinen, -vapauttaakseen itsensä, oli häikäilemättömästi syyttänyt apulaistaan -rikoksesta, jonka alottajana ja toimeenpanijana itse oli ollut. Adrian -Blidberg ei ollut tuhlannut aikaa. Kun hän jäi yksikseen laivan -kannelle ja näki Andreaksen soutavan pois, otti hän vitkastelematta -alukseen kuuluvan veneen ja souti kiireesti maihin. "Hän menee -nimismiehelle ja antaa minut ilmi", oli maakauppiaan ensi ajatus. -Toinen oli tämä: "Nyt kysytään, kumpi ehtii ensiksi". Ja kolmas kuului: -"Olisipa se nauta ajatellut ennakolta ja ottanut laivaveneen mukaansa, -niin olisin ollut koreasti kiikissä." Adrian Blidberg katsoi Andreaksen -koko menettelyä erittäin ovelaksi tempuksi, mutta itse hän ei ollut se, -joka oli saatavissa satimeen. - -Herättämättä ketään, Adrian Blidberg heti irroitti rannasta -purjeveneensä ja purjehti nimismiehen talolle, jossa koputti sisään -keskellä yötä. - -Niin hyvin löi hän esiin korttinsa, että kun Andreas sitten saapui -tunnustuksineen, käänsi hän sillä vain syyllisyyden pahemmin puoleensa. -Nimismies tiesi ennestään Andreaksesta, että hän aina oli ollut -umpimielinen ja omituinen ja pelännyt muiden ihmisten seuraa. Sellaisen -ei nimismies arvellut tietävän hyvää, ja sen käsityksen mukaan, jonka -hän siten oli syytetystä itselleen muodostanut, laati hän -syytöksensäkin. - -Kun oikeuspäivä tuli, seisoi Adrian Blidberg tuomarin pöydän luona, -haastettuna samalla kertaa ilmiantajana ja todistajana. Julkeana ja -rauhallisena seisoi hän siinä puettuna harmaaseen nuttuun, eikä -keneltäkään jäänyt huomaamatta, miten vihaisesti hän tähysteli -syytettyä. Mieliala yleisössä oli sellainen, että tuomarin vihdoin -täytyi tyhjentää istuntosali ja asettaa vartija ovelle, sillä hän -pelkäsi, että kävisi mahdottomaksi hillitä väestön kiihtymystä, se kun -nousi korkealle, varsinkin vaimon todistuksen jälkeen, silloin kävi -yleisön kesken raivon sorina, ja tuomari, joka tunsi väkensä, ymmärsi -että katkeruus helposti voisi kohota käräjärauhan häiriöksi. Blidberg -itse kalpeni silmänräpäykseksi, kuullessaan uhkausten mutinan -ympärillään, sillä hän tiesi, että siinä joukossa oli useampia, jotka -tahtoivat hänelle pahaa ja joilla oli kostettavaa. Jokainen, joka -silloin näki hänet ja Andreaksen siinä rinnakkain seisomassa, olisi -voinut vannoa, kumpi heistä oli rikollinen. - -Suljettujen ovien takana jatkettiin sen vuoksi oikeudenkäyntiä. -Ainoastaan syytetyn lähimpäin omaisten ja niiden harvojen, jotka olivat -kutsutut todistajiksi, sallittiin olla läsnä. Ikkunoitten ulkopuolella -oli piha täynnä ihmisiä, vaiteliasta, kiihtynyttä joukkoa, odottamassa -tämän oikeudenkäynnin päättymistä. - -Sillä Andreasta itseänsä lukuunottamatta ei ollut sinä päivänä ketään, -joka olisi uskonut, että tuomio lankeisi hänen edukseen. Kaikki, mistä -häntä syytettiin, tunnusti hän avoimesti ja omasta tahdostaan. -Kuitenkaan ei voitu saada häntä peruuttamaan isäntää vastaan tekemäänsä -syytöstä. Tämän houkuttelusta oli hän toiminut. Viekoiteltuna ja -pakoitettuna oli hän tehnyt työn, jota nyt katui ja josta -vapaaehtoisesti oli kesken luopunut. Siinä oli kaikki, mitä -Andreaksella oli sanottavana puolustuksekseen ja isännän kiellettyä -osallisuutensa, jätettiin Andreaksen sanat huomioonottamatta kaikessa, -mikä ei koskenut hänen omaa tunnustustansa siitä, minkä hän itse -todella oli tehnyt. - -Kun tuomio lankesi, julistettiin Andreas sen vuoksi syylliseksi, mutta -vastapuolta ei voinut tuomio koskea, koska ei ollut ilmennyt todistetta -hänen teostaan ja koska laki tuntee ainoastaan sen oikeuden, joka on -kirjaimessa. - -Mutta ihmiset, jotka täyttivät käräjätalon pihan ja odottivat, olivat -jo aikaa ennen oikeuden päätöksen julistamista tuominneet Adrian -Blidbergin, ja kun tieto väärästä tuomiosta tuli tuulenpuremain, -synkeäsilmäisten saaristolaisten korviin, jotka tunsivat kummankin -asianomaisen, oli kiihtymys vähällä päästä valloilleen. Itse -nimismiehen täytyi mennä ulos palauttamaan järjestystä ja -levollisuutta, ja vasta kun piha oli tyhjä ja viimeinen vene oli -kadonnut käräjätalon laiturilta, uskalsi Adrian Blidberg mennä alas -purjeveneelleen ja lähteä kotiin. - -Paljoa varemmin kuin hän lähti, vietiin Andreas pois. Hänet asetettiin -nimismiehen vaunujen takaistuimelle, ja vanginvartija sai paikan hänen -vierellään. - -Rangaistus oli pakkotyötä, ja neljä vuotta oli Andreas vankilassa. Sen -ajan kuluessa myötiin hänen talonsa huutokaupalla, ja hänen vaimonsa ja -lapsensa joutuivat naapuritaloon sukulaisten armoille. - -Mutta niin suuri oli suuttumus Adrian Blidbergiä kohtaan saaristossa, -ettei tämä kauvempaa voinut olla Hammarbyssä. Hän möi talonsa toisille -ja muutti itse pääkaupunkiin, missä hänen sanottiin harjoittavan -liikettä. Kalastusasema ei koskaan tullut kauppalaksi, ja kansa arveli, -että paras olikin niinkuin oli. Ken seudulla jonkun ajan kuluttua kävi, -voi havaita, että siellä oli menty taaksepäin, ja sanoa täytyi, että -Blidberg, millainen hän sitten muuten olikaan, kuitenkin oli saanut -paikkakuntaa kohotetuksi. Mutta rannikon ijäkkäämpien asukkaiden -joukossa oli niitä, jotka sanoivat olevansa onnellisia, kun -varhaisempien aikojen varattomuus alkoi palata. - -Paljoa ei sen jälkeen tiedetä Andreas Wik'istä. Onhan yleensä niin -laita, ettei mikään niin pahoin katkeroita ihmistä kuin se, että hän -yksinänsä on oikeessa ja saa kärsiä vääryyttä. Suuttuneena ja katkerana -vietti Andreas pitkiä vankeusvuosiansa. Hänen kerrottiin niin vähän -pitäneen väliä itsestään, että viimeiseen asti epätoivoissaan uhkasi -ottaa vihamiehensä hengen samana päivänä, jona pääsisi vapaaksi, ja -sanottiin, ettei edes pappikaan vankilassa saanut häntä toisiin -ajatuksiin. - -Niin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Muutamia päiviä vankilasta -pääsemisensä jälkeen saapui Andreas Aspölle. Ja tiedetään, että hänellä -tullessaan oli summa rahaa, kylliksi suuri hänen vaimonsa kera -alottaakseen uutta elämää. - -Siitä rahasummasta kerrottiin saaristossa, että hän oli laskenut sen -pöydälle vaimonsa eteen ja sanonut: - -"Tässä on neljä tuhatta kruunua, tuhat jokaista vuotta kohden, jotka -tuo mies otti elämästäni. Hän on itse antanut ne minulle. Minä olin -sisällä hänen konttorissaan kaupungissa, olin yksin hänen kanssaan, -eikä mikään olisi voinut estää minua. Vankilan johtaja kehoitti minua -menemään sinne, kun pääsin vapaaksi, ja vaikka minun ei olisi -tarvinnut, niin noudatin kehoitusta ja menin. Kahden kesken olin siellä -hänen kanssaan, eikä paljoa puuttunut, ettei luontoni kuohahtanut ja -ettette olisi koskaan enää nähneet minua. - -"Silloin hän otti esille nämä setelit ja laski ne pöydälle eteeni. Hän -otti ne suuresta kuoresta, ja ne olivat olleet siinä minua odottamassa. -Minä huomasin sen. 'Mitä teen minä niillä?' kysyin minä. - -"'Sinun pitää luvata, että lähdet Ameriikkaan, niin pääsen sinusta -rauhaan', sanoi hän. - -"Ymmärsin hänestä kyllä, että hän pelkäsi minua, ja että hän halusi -ostaa itsensä minusta vapaaksi. Ja se oli sellainen hetki, ettei hänen -henkensä ollut paljon arvoinen. - -"Mutta sitte katsoin häneen jälleen ja siinä tuokiossa minulle -ikäänkuin selveni, että minä oikeastaan en tahtonut hänestä mitään. -Kostonajatukset olin riisunut yhdessä vanginvaatteitten kanssa. Se oli -sairaus, joka oli juurtunut mieleeni ja mennyt ohitse. Minulla oli -kylliksi iloa siitä, että siinä seisoin ja näin miten mies oli pelokas -ja miten hän oli muuttunut. 'Minä en haluaisi vaihtaa sinun kanssasi', -oli ainoa, mitä sanoin. Ja niin sylkäisin minä häntä kohden, otin rahat -ja lähdin." - -Siihen tapaan oli Andreas kertonut vaimolleen, kun hän rangaistusajan -päätyttyä palasi kotiin. Pitkää aikaa ei Andreas Aspöllä viipynytkään. -Pian saapumisensa jälkeen poistui hän saaristosta. Vaimonsa ja molemmat -poikansa otti hän mukaansa. - -Että Andreas oli ottanut vastaan rahat, se oli kaikkien mielestä -luonnollista ja oikein. - -Hän oli kunniallisesti ne ansainnut, ja kiittää ei hänen niistä ketään -tarvinnut. Seikka oli kuin miehentapossa vanhoina aikoina, se kun -verikoston ehkäisemiseksi voitiin hyvittää suurilla rahasakoilla, ja ne -voi ken tahansa kunniallinen mies ottaa vastaan. - -Viimeiset tiedot Andreaksesta toi saaristoon luotsi, joka oli ollut -ohjaamassa ulos merelle siirtolaislaivaa silloin kun Andreas lähti. Hän -ja Andreas olivat tuttuja vanhastaan, ja luotsi kertoi, että niin vaimo -kuin mieskin olivat näyttäneet tyytyväisiltä ja tulevaisuuteen -luottavaisilta. Muista erillään he olivat istuneet keulassa molempine -poikineen, ja kun saaret alkoivat muuttua alastomammiksi, ja manner -häipyi näkyvistä, olivat he pitäneet toisiaan kädestä. Mutta -ainoatakaan kertaa he eivät olleet katsahtaneet taaksensa. - -Kun luotsin sitten piti mennä veneeseensä, tuli Andreas ja jätti -hyvästi. - --- Vie terveisiä kotiin, -- oli hän sanonut. -- Takaisin minä en -koskaan palanne. - -Luotsi luuli, että Andreas oli halunnut sanoa jotakin vielä. Mutta -laiva oli kallistunut samassa, niin että hänen oli täytynyt hypätä -veneeseen. Sillä meri kävi korkeana, ja kapteeni seisoi ja huusi -komentosillalla. Silloin oli Andreas huutanut jotakin tuulessa, mutta -ei luotsi ollut voinut kuulla, mitä hän oli sanonut. Kapteeni ärjäisi: -"Täysi vauhti!" ja merijättiläinen höyrysi pois kannella olevine -siirtolaisineen, vieden mukanansa viimeisen, kuulumattoman hyvästin, -jonka Andreas oli huutanut kotimaata kohden. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VELAN KAHLEISSA*** - - -******* This file should be named 64784-0.txt or 64784-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/4/7/8/64784 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/64784-0.zip b/old/64784-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a732225..0000000 --- a/old/64784-0.zip +++ /dev/null |