NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 9321 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..a3c8002
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #64558 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64558)
diff --git a/old/64558-8.txt b/old/64558-8.txt
deleted file mode 100644
index 83543d5..0000000
--- a/old/64558-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,9321 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Tarzan ja kultaleijona, by Edgar Rice
-Burroughs, Translated by Valfrid Hedman
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Tarzan ja kultaleijona
-       Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä
-
-
-Author: Edgar Rice Burroughs
-
-
-
-Release Date: February 14, 2021  [eBook #64558]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARZAN JA KULTALEIJONA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-TARZAN JA KULTALEIJONA
-
-Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä
-
-Kirj.
-
-EDGAR RICE BURROUGHS
-
-Englanninkielestä ("Tarzan and the Golden Lion") suomentanut
-
-Valfrid Hedman
-
-
-
-Kariston nuorisonkirjoja 69
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
-1925.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-     I. Kultaleijona
-    II. Jad-bal-jan kasvatus
-   III. Salaperäinen kohtaus
-    IV. Jalanjälkien tarina
-     V. Kohtalokkaat tipat
-    VI. Kuolema väijyy
-   VII. "Sinun täytyy hänet uhrata"
-  VIII. Muinaisuuden salaisuus
-    IX. Kuoleman vasama
-     X. Mieletön petos
-    XI. Oudon suitsutuksen tuoksu
-   XII. Kultaharkot
-  XIII. Kummallinen latteakattoinen torni
-   XIV. Kauhujen kammio
-    XV. Verikartta
-   XVI. Timanttivarasto
-  XVII. Liekkien uhri
- XVIII. Koston polulla
-   XIX. Väkäkärkinen surmankeihäs
-    XX. Kuolleen paluu
-   XXI. Pako ja takavarikko
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LUKU
-
-Kultaleijona
-
-
-Sabor, naarasleijona, imetti pentuaan -- yhtä ainoaa villamaista
-palloa, täplikästä kuin Shita, pantteri. Hän loikoi lämpimässä
-päivänpaisteessa pesänään olevan kallioluolan suulla kyljelleen
-kellistyneenä, silmät puoliummessa. Mutta Sabor oli silti valppaana.
-Noita pieniä karvapalloja oli ollut aluksi kolme -- kaksi tytärtä ja
-poika, -- ja Sabor ja niiden isä Numa olivat tunteneet itsensä ylpeiksi
-ja onnellisiksi. Mutta saalista oli ollut niukalti, ja puutteellisesta
-ravinnosta laihtunut Sabor ei ollut kyennyt tuottamaan riittävästi
-maitoa, kunnollisesti ruokkiakseen kolmea ahnetta pentua, ja kylmän
-sateen tultua olivat pienokaiset sitten sairastuneet. Vain voimakkain
-oli jäänyt eloon -- molemmat tyttäret olivat kuolleet. Sabor oli
-surrut, tassutellut edestakaisin noiden surkeannäköisten,
-tahraantuneiden turkismyttyjen ääressä, ulissut ja valittanut. Silloin
-tällöin hän nuuski niitä kuonollaan ikäänkuin herättääkseen ne siitä
-pitkästä unesta, josta ei enää herätä. Vihdoin hän kuitenkin luopui
-ponnistuksistaan, ja nyt hänen koko villin sydämensä täytti vaisto
-huolehtia pienestä urospennusta, joka hänellä oli jäljellä. Senvuoksi
-oli Sabor tavallista valppaampi.
-
-Numa, urosleijona, oli poissa. Kaksi yötä sitten hän oli kaatanut
-otuksen ja laahannut sen heidän pesäänsä. Viime yönä hän taas oli
-lähtenyt matkalle, mutta ei ollut palannut. Sabor ajatteli siinä
-puoliksi torkkuessaan Wappia, lihavaa antilooppia, jota hänen uljas
-puolisonsa ehkä juuri sillä hetkellä raahasi sotkuisen viidakon läpi
-pesää kohti. Tai kenties hän toisi Paccon, seebran, jonka liha oli
-heikäläisten parasta herkkua -- mehevän, maukkaan Paccon. Saborille
-tuli vesi suuhun.
-
-Ah, mitä se oli? Heikko äänenvärähdys oli osunut noihin herkkiin
-korviin. Emo kohotti päätänsä keikauttaen sen ensin toiselle puolelle
-ja sitten toiselle, kun hän korvat hörössä koetti erottaa sen äänen
-pienintäkin toistumista, joka oli häntä häirinnyt. Hänen kuononsa
-haisteli ilmaa. Oli vain pienoinen aavistus tuulenhenkäyksestä, mutta
-se huokui häntä kohti hänen kuulemansa rasahduksen suunnalta, ja
-rahinaa hän kuuli vieläkin ja hiukan vahvistuneena, ja hänelle selvisi,
-että olipa se mitä tahansa, lähestyi se häntä. Kun se tuli lähemmäksi,
-lisääntyi eläimen hermostunut levottomuus, ja hän kierähti vatsalleen,
-sulkien maidonsaannin pennulta, joka ilmaisi paheksumistaan pienoisilla
-murahduksilla, kunnes emon matala ärtynyt ulahdus sen vaiensi. Sitten
-se seisoi äitinsä vieressä, katsellen ensin häntä ja sitten samaan
-suuntaan, johon emo katsoi, ja keikauttaen pääkköstään ensin toiselle
-ja sitten toiselle puolen.
-
-Epäilemättä oli Saborin kuulemassa äänessä jotakin häiritsevää,
-jotakin, mikä herätti levottomuutta, elleipä varsinaista pelkoakaan.
-Mutta vielä hän ei ollut varma, että se oli mikään paha enne.
-Saattoihan hänen suuri herransa olla palaamassa; mutta ääni ei toki
-muistuttanut leijonan liikunnasta, varsinkaan ei raskasta saalista
-laahaavan leijonan. Emo vilkaisi pentuunsa, samalla ulahtaen
-valittavasti. Häntä vaivasi aina pelko, että joku vaara uhkaisi
-poikasta -- hänen pienen perheensä viimeistä vesaa. Mutta olihan hän,
-Sabor, lastaan puolustamassa.
-
-Nyt toi tuulenviima hänen vainuaviin sieraimiinsa hajun siitä, mikä
-häntä kohti oli viidakon läpi liikkumassa. Heti muuttuvat huolestuneet
-äidinkasvot kiiluvasilmäiseksi hurjan raivon naamioksi, ja torahampaat
-paljastuivat, sillä haju, joka viidakon läpi oli häntä kohden
-löyhähdellyt, oli vihattu ihmisenhaju. Hän nousi pystyyn, pää
-kallistui, kaareva häntä vavahti hermostuneesti. Sillä omituisella
-keinolla, jolla eläimet ilmoittavat toisilleen ajatuksiaan, varoitti
-hän penikkaansa laskeutumaan maahan ja pysymään alallaan, kunnes hän
-itse palaisi. Sitten hän riensi nopeasti, mutta äänettömästi
-tungettelijaa vastaan.
-
-Pentu oli kuullut, mitä sen emo oli kuullut; ja nyt sekin tunsi
-ihmisenhajua -- oudon hajun, joka ei koskaan ennen ollut sen sieraimiin
-osunut, mutta jonka se kuitenkin heti tunsi vihollisen hajuksi --
-hajuksi, joka synnytti siinä yhtä luonteenomaisen vastavaikutuksen kuin
-emäleijonassakin. Se nosti hennot selkäkarvansa pystyyn ja paljasti
-pienoiset torahampaansa. Täysikasvuisen eläimen mennessä nopeasti ja
-hiipimällä korkeiden puiden alla kasvavaan pensaikkoon seurasi pieni
-pentu hänen kiellostaan välittämättä perässä, takaraajain hoippuessa
-sivulta sivulle, niinkuin lajin nuorimmilla on tapana, mikä naurettava
-käynti sopii huonosti yhteen eturaajain ylvään ryhdin kanssa. Mutta
-kiintyneenä siihen, mitä oli hänen edessään, ei naarasleijona tiennyt,
-että pentu pomppi hänen jäljessään.
-
-Näiden kahden edessä oli sadan metrin taival tuuheaa viidakkoa, mutta
-sen lävitse olivat leijonat puhkaisseet tunnelimaisen polun pesälleen.
-Sitten tuli pieni aukio, jonka poikki vei syvään poljettu viidakkolatu
-aukeaman toisesta laidasta sen vastakkaiselle syrjälle alkavaan
-tiheikköön. Kun Sabor ehti aukealle, näki hän pelkonsa ja vihansa
-esineen olevan jo hyvän matkaa sen sisäpuolella. Entä jos tuo
-ihmisolento ei pyydystänytkään häntä tai heikäläisiä? Entä jos se ei
-aavistanut heidän olemassaoloaankaan? Nämä seikat eivät leijonattaresta
-tänään merkinneet mitään. Tavallisesti hän olisi sallinut olennon mennä
-häiritsemättä ohi, kunhan se vain ei olisi tullut kyllin lähelle
-uhatakseen hänen tai pennun turvallisuutta; ja pennuttomana hän olisi
-luikkinut tiehensä heti kun olisi saanut vihiä ihmisen lähestymisestä.
-Mutta tänään oli leijonaemo hermostunut ja pelokas ainoan
-jäljelläolevan pentunsa puolesta. Hänen äidinvaistonsa keskittyivät
-kolminkertaisesti tähän ainoaan elossa olevaan ja kolmin verroin
-rakastettuun lapseen; eikä hän siis odottanut, että mies uhkasi häntä
-tai hänen pienokaisensa turvallisuutta, vaan samosi häntä vastaan
-pysähdyttääkseen hänet. Lempeästä äidistä hän oli muuttunut
-peloittavaksi tuhoeläimeksi, hänen aivoissaan vallitsi vain yksi ajatus
--- tappaminen.
-
-Hän ei epäröinyt hetkistäkään aukean laidassa eikä antanut pienintäkään
-varoitusta. Ensimmäisenä tiedoituksena mustalle soturille siitä, että
-oli leijona penikulmainkaan päässä hänestä, oli tuon hiidenmoisen,
-julmanaamaisen kissan ilmestyminen hyökkäämään ahon yli häntä kohti
-nopeana kuin nuoli. Musta soturi ei etsinyt leijonia. Jos hän olisi
-tiennyt, että sellainen oli lähettyvillä, olisi hän tehnyt suuren
-kaarroksen. Hän olisi vielä nytkin paennut, jos olisi ollut mihin
-paeta. Ensimmäinen puu oli kauempana hänestä kuin leijona. Tämä olisi
-hänet tavoittanut ennenkuin hän olisi ehtinyt juosta neljännestäkään
-välimatkasta. Ei ollut mitään toivoa, ja vain yksi tehtävä oli
-mahdollinen. Peto oli melkein hänen kimpussaan, ja sen takana hän näki
-pienen pennun. Miehellä oli raskas keihäs. Hän työnsi sen kauas
-taaksepäin oikealla kädellään ja paiskasi sen juuri samalla hetkellä,
-kun Sabor kohottausi karkaamaan hänen kimppuunsa. Keihäs lävisti villin
-sydämen, ja melkein samassa tarttuivat jättiläisleuat soturin kasvoihin
-ja pääkalloon. Leijonan ponnahdus kaatoi molemmat raskaasti tantereelle
--- kuolleina; vain lihasten väreelliset nytkähtelyt vielä todistivat
-heidän vastikään eläneen.
-
-Orvoksi jäänyt pentu seisoi kahdenkymmenen askeleen päässä, katsellen
-kysyvin silmin elämänsä ensimmäistä suurta onnettomuutta. Se tahtoi
-lähestyä emoaan, mutta ihmisenhajun aiheuttama luontainen pelko pidätti
-sen. Sitten se alkoi uikuttaa äänellä, joka aina sai äidin rientämään
-luokse; mutta tällä kertaa hän ei tullut -- ei edes noussut pentuaan
-vilkaisemaan. Poikanen oli hämillään, ei voinut tätä ymmärtää. Hän
-jatkoi kirkumistaan, tuntien itsensä yhä surullisemmaksi ja
-yksinäisemmäksi. Vähitellen hän hiipi lähemmäksi emoaan. Hän näki, että
-outo olento, jonka emo oli tappanut, ei liikahtanut, ja hetkisen
-kuluttua hän kaihtoi sitä vähemmän, rohkenipa viimein tulla aivan
-emonsa viereenkin ja nuuskia häntä. Uikutti hänelle yhä, mutta emo ei
-vastannut. Vihdoin hänelle alkoi selvitä, että jotakin oli vinossa --
-että tuo iso, kaunis äiti ei ollut entisellään, vaan että hänessä oli
-tapahtunut muutos. Siitä huolimatta pentu yhä riippui hänessä,
-uikuttaen kovin, kunnes vihdoin nukahti lyyhistyneenä hänen ruumistaan
-vasten.
-
-Siinä asennossa Tarzan sen löysi -- Tarzan ja Jane, hänen vaimonsa, ja
-heidän poikansa Korak, Tappaja, palatessaan Pal-ul-donin salaperäisestä
-maasta, josta nuo kaksi miestä olivat Jane Claytonin pelastaneet.
-Kuullessaan heidän lähestyvän pentu avasi silmänsä ja nousi, luimisti
-korviaan ja murisi heille, painuen kuollutta äitiään vasten. Sen
-nähdessään apinamies hymyili.
-
-"Näppärä pikku veitikka", hän virkkoi, käsittäen yhdellä silmäyksellä
-koko murhenäytelmän. Hän lähestyi sähisevää ja sylkevää pentua,
-odottaen, että se kääntyisi pakenemaan. Mutta sitä se ei suinkaan
-tehnyt. Päinvastoin se murisi yhä raivokkaammin ja iski Tarzanin
-ojennettuun käteen, kun hän kumartui sitä tavoittamaan.
-
-"Mikä urhea pikku elukka!" huudahti Jane. "Orpo-parka!"
-
-"Siitä tulee komea iso leijona tai olisi tullut, jos sen emo olisi
-elänyt", sanoi Korak. "Katsokaahan tuota selkää -- suoraa ja vahvaa
-kuin keihäs. Kovin surullista, että pikku lurjuksen täytyy kuolla."
-
-"Sen ei tarvitse kuolla", vastasi Tarzan.
-
-"Ei sillä ole suuria mahdollisuuksia -- se kaipaa maitoa vielä parin
-kuukauden ajan; kuka sitä sille hankkii?"
-
-"Minä", vastasi Tarzan.
-
-"Aiotko ottaa sen kasvatiksesi?"
-
-Tarzan nyökkäsi.
-
-Korak ja Jane nauroivat. "Se on mainiota", huomautti edellinen.
-
-"Loordi Greystoke Numan pojan kasvatusäitinä", nauroi Jane.
-
-Tarzan nauroi heidän kanssaan, mutta ei lopettanut huomaavaisuuttaan
-pentua kohtaan. Kurottaen äkkiä kätensä hän tarttui pienen leijonan
-niskavilloihin ja silittäen lempeästi puhutteli sitä matalalla
-tuudittelevalla äänellä. En tiedä, mitä hän sanoi; mutta ehkä pentu
-tiesi, sillä samassa se lopetti ponnistelunsa eikä enää yrittänyt
-raapia ja purra hyväilevää kättä. Sitten apinamies nosti sen ylös ja
-painoi rintaansa vasten. Se ei näyttänyt enää pelkäävän eikä edes
-paljastanut hampaitaan, vaikka äskeinen vihattu ihmisenhaju oli näin
-lähellä.
-
-"Kuinka sinä siinä menettelit?" huudahti Jane Clayton.
-
-Tarzan kohautti leveitä olkapäitään. "Samansukuiset eivät pelkää
-toisiaan -- nämä ovat tosiaan minun sukulaisiani, yritettäköön minua
-sivistää kuinka paljon tahansa. Ehkä se on syy, miksi ne eivät pelkää
-minua, kun annan niille merkkejä ystävyydestä. Näkyyhän tämäkin pikku
-veitikka sen tietävän."
-
-"Minä en voi sitä koskaan tajuta", huomautti Korak. "Olen mielestäni
-jokseenkin tottunut Afrikan eläimiin, mutta minulla ei ole niihin samaa
-valtaa enkä tajua niitä yhtä hyvin kuin sinä. Mistä se johtuu?"
-
-"On ainoastaan yksi Tarzan", sanoi lady Greystoke, hymyillen ilkkuvasti
-pojalleen, mutta värähtipä hänen äänessään ylpeyttäkin.
-
-"Muista, että minä synnyin eläinten parissa ja olen eläinten
-kasvattama", huomautti Tarzan hänelle. "Ehkäpä isäni sittenkin oli
-apina -- väittihän Kaala aina, että hän oli."
-
-"John! Kuinka sinä tuollaista?" huudahti Jane. "Tiedäthän varsin hyvin,
-ketkä isäsi ja äitisi olivat."
-
-Tarzan vilkaisi juhlallisesti poikaansa ja sulki toisen silmänsä.
-"Äitisi ei koskaan opi kunnioittamaan ihmisapinain oivallisia
-ominaisuuksia. Tuntuu melkein siltä kuin hän närkästyisi vihjauksesta,
-että on mennyt naimisiin erään sellaisen kanssa."
-
-"John Clayton, minä en enää koskaan puhu sinulle, jollet lakkaa
-haastelemasta moisia kauhistuksia. Minä häpeän sinun tähtesi. On kyllä
-paha, että olet uudestisyntymätön villi, sinun yrittämättäsi vielä
-vihjailla, että saatat olla apinakin."
-
-Pitkä matka Pal-ul-donista oli melkein lopussa -- viikon kuluttua he
-ehtisivät takaisin entisille asuinsijoilleen. Epätietoista oli, oliko
-saksalaisten jättämistä raunioista enää mitään jäljellä. Ladot ja
-ulkorakennukset olivat kaikki poltetut ja asuinrakennuksen sisusta
-osittain tuhottu. Ne Greystoken uskollisista alkuasukasseuralaisista,
-wazireista, jotka eivät olleet saaneet surmaansa taistelussa hauptmann
-Fritz Schneiderin sotamiehiä vastaan, olivat kerääntyneet sotarummun
-kutsusta ja asettuneet englantilaisten käytettäviksi toimissa, missä
-heistä vain olisi hyötyä. Näin paljon oli Tarzan tiennyt ennenkuin hän
-lähti lady Janea etsimään; mutta kuinka moni hänen sotaisista
-wazireistaan oli jäänyt sodan jälkeen eloon ja mitä muuta oli
-tapahtunut hänen laajoilla tiluksillaan, sitä hän ei tiennyt.
-Kuljeskelevat alkuasukasheimot tai rosvoilevat arabialaiset
-orjakauppiaat olivat saattaneet tehdä hävitystyön täydelliseksi, ja
-luultavaa oli myös, että viidakkokin oli versonut ja vaatinut omansa
-takaisin, peittäen hänen raivauksensa ja haudaten villinä rehoittavaan
-vihannuuteensa jokaisen merkin ihmisen lyhytaikaisesta tepastelusta sen
-ikivanhalla alueella.
-
-Pienen Numan kasvatiksi ottamisen seurauksena täytyi Tarzanin heti
-miettiä holhokkinsa tarpeita päivämatkoja suunnitellessaan ja
-pysähdyspaikoissa, sillä pennun täytyi saada ravintoa, eikä se ravinto
-voinut olla muuta kuin maitoa. Leijonanmaitoa ei voinut ajatellakaan,
-mutta onneksi olivat he verraten taajaan asutussa seudussa, jossa kyliä
-oli tiheänlaisesti ja jossa suuri viidakon herra oli tunnettu, pelätty
-ja kunnioitettu. Niinpä Tarzan sen päivän iltapuolella, jona oli nuoren
-leijonan löytänyt, lähestyi kylää saadakseen pennulle maitoa.
-
-Ensiksi näyttivät alkuasukkaat nyrpeiltä ja välinpitämättömiltä,
-katsellen halveksivasti valkoisia, jotka matkustivat ilman suurta
-safaria. Halveksivasti ja pelotta. Safaritta nämä muukalaiset eivät
-voineet tuoda heille lahjoja eivätkä mitään maksaakseen ruuan, jota
-kaiketikin halusivat. Sotamiehittä he eivät voineet vaatia
-ruokatarpeita eli oikeammin pakottaa tottelemaan määräyksiään eivätkä
-puolustautua, jos näyttäisi maksavan vaivan hätyyttää heitä. Nyrpeitä
-ja välinpitämättömiä alkuasukkaat näyttivät olevan, mutta mielenkiintoa
-heiltä tuskin puuttui, koska näiden valkoihoisten omituinen asu ja
-koristukset herättivät heissä uteliaisuutta. Olivathan muukalaiset
-melkein yhtä alasti kuin he itsekin ja samalla tapaa aseistettuja,
-lukuunottamatta nuorempaa miestä, jolla oli pyssy. Kaikilla kolmella
-oli pal-ul-donilaiset helyt, alkuperäiset ja barbaariset ja aivan oudot
-yksinkertaisten neekerien silmissä.
-
-"Missä on päällikkönne?" kysyi Tarzan, astuen kylään naisten, lasten ja
-luskuttavien rakkien keskelle.
-
-Muutamia sotureita nousi hökkelien siimeksestä, jossa olivat loikoneet
-ja torkkuneet. He lähestyivät tulokkaita.
-
-"Päällikkö nukkuu", vastasi eräs. "Kuka sinä olet, että hänet
-herättäisit? Mitä haluat?"
-
-"Tahdon puhua päälliköllenne. Menkää noutamaan hänet!"
-
-Soturi vilkaisi häneen silmät suurina kummastuksesta ja purskahti
-sitten äänekkääseen nauruun.
-
-"Päällikkö on tuotava hänen luokseen", hän huusi kääntyen toveriensa
-puoleen, ja sitten hän äänekkäästi nauraen löi reiteensä ja nyhji
-kyynärpäillään lähimpänä seisovia.
-
-"Sanokaa hänelle", jatkoi apinamies, "että Tarzan haluaa häntä
-puhutella."
-
-Heti tapahtui hänen kuulijainsa asennoissa merkillinen muutos. He
-kaikkosivat hänestä ja lakkasivat nauramasta, ja heidän silmänsä
-pyöristyivät hyvin laajoiksi. Se, joka oli äänekkäimmin nauranut, kävi
-äkkiä vakavaksi. "Tuokaa mattoja", hän huusi, "Tarzanin ja hänen
-väkensä istuttavaksi, sillä välin kuin minä noudan päällikkö Umangan";
-ja hän juoksi tiehensä, minkä kerkisi, ikäänkuin olisi ollut iloinen
-täten saadessaan tilaisuuden poistua mahtavan miehen lähettyviltä, jota
-pelkäsi loukanneensa.
-
-Enää ei ollut väliä, oliko heillä safaria, sotilaita tai lahjoja.
-Kyläläiset kilpailivat toistensa kanssa heidän kunnioittamisessaan. Jo
-ennen päällikön tuloa olivat monet tuoneet lahjoiksi ruokaa ja
-koristeita. Nyt saapui Umangakin. Hän oli vanha mies, joka oli ollut
-päällikkönä jo ennen Apinain Tarzanin syntymistä. Hänen sävynsä oli
-patriarkallinen ja arvokas, ja hän tervehti vierastansa niinkuin suuri
-mies tervehtii vertaistaan. Hän oli kuitenkin kieltämättä mielissään,
-että viidakon herra oli kunnioittanut hänen kyläänsä käynnillään.
-
-Kun Tarzan selitti toivomuksensa ja näytti leijonanpentua, vakuutti
-Umanga, että maitoa olisi runsaasti niin kauan kuin Tarzan mieli
-kunnioittaa heitä läsnäolollaan -- lämmintä, tuoretta maitoa, päällikön
-omista vuohista lypsettyä. Heidän haastellessaan havaitsi apinamies
-terävillä silmillään kaikki kylän ja sen asujamiston yksityiskohdat, ja
-pian ne osuivat isoon narttuun monilukuisten kujilla ja hökkelien
-vierustoilla juoksentelevien koirien joukosta. Sen utaret olivat
-maidosta pullollaan, ja tästä juolahti Tarzanin mieleen ajatus. Hän
-viittasi eläimeen peukalollaan. "Haluaisin ostaa tuon", hän sanoi
-Umangalle.
-
-"Se on sinun, _bwana_, ilman maksua", vastasi päällikkö. "Se poiki
-kaksi päivää sitten, ja viime yönä varastettiin kaikki penikat sen
-pesästä, -- iso käärme ne epäilemättä vei. Mutta jos otat vastaan, niin
-annan sinulle paremminkin niin monta nuorempaa ja lihavampaa koiraa
-kuin haluat; sillä minä olen varma, että tämän liha on huonoa."
-
-"Minä en halua sitä syödäkseni", vastasi Tarzan. "Otan sen mukaani
-hankkiakseni maitoa pennulle. Käske tuoda se minulle."
-
-Jotkut pojat tavoittivat sitten eläimen ja sidottuaan hihnan sen
-kaulaan laahasivat sen apinamiehen luo. Kuten leijonakin ensin, oli
-koirakin alussa peloissaan, sillä tarmanganin haju ei ollut sama kuin
-neekerien, ja se murisi ja yritti purra uutta isäntäänsä; mutta
-vähitellen hän voitti eläimen luottamuksen, niin että se aivan
-rauhallisesti loikoi hänen vieressään, kun hän silitti sen päätä. Mutta
-leijonan tuominen sen luo oli vaikeampi tehtävä, sillä molemmat
-säikähtyivät toisensa vihollishajua; leijona mörisi ja sylki, ja koira
-murisi hampaat irvissä. Siihen vaadittiin kärsivällisyyttä, ääretöntä
-kärsivällisyyttä, mutta vihdoin se onnistui, ja narttu imetti Numan
-poikaa. Nälkä oli vienyt voiton leijonan luontaisesta epäluulosta,
-samalla kuin apinamiehen varma, mutta ystävällinen sävy oli voittanut
-koiran luottamuksen, se kun elämässään oli tottunut pikemmin iskuihin
-ja potkuihin kuin hyväilyihin.
-
-Sinä yönä oli koira Tarzanilla kytkettynä hänen asuntohökkeliinsä, ja
-kahdesti ennen aamua pani hän sen makaamaan ja imettämään pentua.
-Seuraavana päivänä he jättivät hyvästi Umangalle ja hänen kansalleen,
-ja koiran tepsuttaessa talutusnuorassa heidän vierellään lähtivät he
-jälleen matkalle kotia kohti, nuori leijona milloin Tarzanin toisessa
-kainalossa, milloin hänen hartioilleen heitetyssä säkissä.
-
-He nimittivät leijonaa värinsä vuoksi Jad-bal-jaksi, mikä Pal-ul-donin
-apinaihmisten kielellä merkitsee kultaleijonaa. Päivä päivältä se yhä
-enemmän tottui heihin ja kasvatusemoonsa, joka lopulta alkoi sitä
-helliä kuin omaa lastaan. Nartulle he panivat nimeksi Za, mikä
-merkitsee "tyttöä". Toisena päivänä he päästivät sen irti köydestä, ja
-se seurasi heitä kernaasti viidakon läpi samoiltaessa, koskaan
-yrittämättä heitä jättää ja tuntien itsensä onnelliseksi vain ollessaan
-näiden kolmen lähettyvillä.
-
-Kun hetki lähestyi, jolloin polku pujahtaisi viidakosta, johtaen
-aaltoilevan tasangon syrjään -- heidän kotiansa ympäröivälle kentälle,
--- tunsivat kaikki kolme hillittyä liikutusta sydämessään, vaikkei
-kukaan heistä sanallakaan ilmaissut omaa toivoaan ja pelkoaan. Mitä he
-löytäisivät? Mitäpä muuta he _voisivat_ löytää kuin saman rennosti
-rehoittavan, sotkuisen kasvullisuuden, jonka apinamies oli raivannut
-pois rakentaakseen kotinsa, kun hän ensiksi saapui sinne nuorikkoineen?
-
-Vihdoin he astuivat esille metsän verhoavasta vihannuudesta ja
-saattoivat nähdä tasangon yli, missä talon ääriviivat kerran olivat
-olleet selvästi erotettavissa jo pitkän matkan päästä niiden puiden ja
-pensaiden keskeltä, jotka joko oli säilytetty tai muualta tuotu paikan
-kaunistukseksi.
-
-"Katso!" huudahti lady Jane. "Se on vielä siellä -- se on vielä
-siellä!"
-
-"Mutta mitä ovat nuo tuolla vasemmalla sen takana?" kysyi Korak.
-
-"Ne ovat alkuasukasten majoja", vastasi Tarzan.
-
-"Pellot ovat viljelyksessä!" virkkoi rouva.
-
-"Ja muutamat ulkorakennuksista on pantu jälleen pystyyn", sanoi Tarzan.
-"Se voi merkitä vain sitä, että wazirini -- uskolliset wazirini -- ovat
-palanneet sodasta. He ovat rakentaneet uudestaan sen, minkä sota
-hävitti, ja vartioivat taloamme meidän palaamistamme odotellessaan."
-
-
-
-
-TOINEN LUKU
-
-Jad-bal-jan kasvatus
-
-
-Näin saapuivat Apinain Tarzan, Jane Clayton ja Korak kotiin pitkän
-poissaolon jälkeen, ja heidän kanssaan Jad-bal-ja, kultaleijona, ja Za,
-narttukoira. Ensimmäisten joukossa heitä vastaanottamassa ja
-tervehtimässä oli vanha Muviro, jonka poika Wasimbu oli vihollisten
-hyökätessä uhrannut henkensä puolustaessaan apinamiehen kotia ja
-vaimoa.
-
-"Ah, bwana", huudahti uskollinen neekeri, "teidät nähdessäni
-nuorentuvat vanhat silmäni jälleen! Olette ollut kauan poissa, mutta
-vaikka monet epäilivät palaamistanne, tiesi vanha Muviro, ettei
-avarassa maailmassa ollut sellaista, mikä voisi hänen isäntänsä
-musertaa. Ja hän tiesi myöskin, että hänen isäntänsä palaisi
-rakastamaansa kotiin ja maahan, jossa hänen uskolliset wazirinsa häntä
-odottivat; mutta että rouvakin, jota me olemme kuolleena surreet, on
-palannut, tuntuu uskomattomalta, ja suuri on tänä iltana riemu wazirien
-majoissa. Pian vapisee maa tanssivain soturien askeleista ja ilmapiiri
-kaikuu heidän naistensa ilohuudoista, koska ne kolme, joita he maan
-päällä enimmin rakastavat, ovat palanneet heidän luokseen."
-
-Ja suuri oli todellakin riemu wazirien mökeissä. Eikä ainoastaan sinä
-yhtenä iltana, sillä monet puhteet jatkui tanssi ja ilonpito, kunnes
-Tarzanin täytyi lopettaa juhliminen, jotta hän perheineen saisi nukkua
-häiritsemättä. Apinamies huomasi, etteivät hänen uskolliset wazirinsa
-yhtä uskollisen englantilaisen pehtoorin, Jervisin, johdolla olleet
-ainoastaan täydellisesti rakentaneet uudestaan hänen tallejaan,
-navettojaan ja ulkosuojia, samoin kuin alkuasukasmajojakin, vaan että
-he olivat myöskin panneet kuntoon hänen asuinhuoneistonsa, joten paikka
-näytti aivan samanlaiselta kuin se oli ollut ennen saksalaisten
-hävitysretkeä.
-
-Jervis oli Nairobissa kartanon asioilla ja palasi maatilalle vasta
-muutamia päiviä heidän saapumisensa jälkeen. Hänen kummastuksensa ja
-riemunsa eivät olleet vähemmän vilpittömät kuin wazirien. Päällikön ja
-soturien kanssa hän istuskeli tuntikausia suuren Bwanan jalkojen
-juuressa, kuunnellen kertomusta Pal-ul-donin ihmeellisestä maasta ja
-niistä seikkailuista, joita nuo kolme olivat kokeneet silläaikaa kun
-lady Greystoke oli ollut siellä vankina, ja wazirien kera hän ihmetteli
-niitä eriskummaisia lemmikkejä, jotka apinamies oli tuonut mukanaan.
-Että Tarzan oli mielistynyt afrikkalaiseen sekarotuiseen rakkiin, oli
-jo kylläkin omituista, mutta että hän oli ottanut kasvatikseen
-perivihollisensa Numan ja Saborin pennun, oli ihan uskomatonta. Ja yhtä
-paljon he kaikin ihmettelivät tapaa, jolla Tarzan pentua kasvatti.
-Kultaleijonalla ja sen kasvatusemolla oli hallussaan nurkka apinamiehen
-makuuhuoneessa, ja monet tunnit päivittäin hän käytti pienen
-täplikkään, keltaisen pallon opettamiseen, joka nyt oli perin leikkisä
-ja herttainen, mutta josta kerran tulisi iso, hurja peto.
-
-Kun päivät kuluivat ja kultaleijona varttui, opetti Tarzan sille
-monenlaisia temppuja -- opetti sen noutamaan ja kantamaan esineitä,
-makaamaan liikkumattomana piilossa hänen melkein kuulumattomasta
-käskystään, liikkumaan paikasta paikkaan hänen määräyksensä mukaan,
-etsimään vainunsa avulla kaikenlaisia kätkettyjä kapineita. Ja kun
-lihaa liitettiin sen ruokajärjestelmään, ahmi pentu sen tavalla, joka
-sai juron hymyilyn waziri-soturien villeille huulille; sillä Tarzan oli
-tehnyt sille ison miehennäköisen puunuken, ja leijonan muonaksi aiottu
-liha sidottiin aina nuken leuan alle kurkun kohdalle. Ruokintatapa ei
-milloinkaan vaihdellut. Apinamiehen lausuessa sanan kyyristyi
-kultaleijona ja laskeusi mahalleen maahan, ja sitten Tarzan osoitti
-nukkea ja kuiskasi lyhyesti: "tapa!" Olipa leijona kuinka nälissään
-tahansa, oppi se kärsivällisesti odottamaan eikä koskaan liikahtanut
-annostaan kohti ennenkuin sen isäntä oli tuon sanasen virkkanut. Sitten
-se raivokkaasti muristen ryntäsi suoraan lihan kimppuun. Pienenä
-pentuna ollessaan oli sen vaikea kiivetä ison nuken kaulaan ripustettua
-makupalaa ottamaan, mutta vanhemmaksi ja isommaksi tultuaan se pääsi
-siihen helpommin kiinni, kunnes se vihdoin yhdellä harppauksella
-hyppäsi maaliinsa ja nukke mätkähti selälleen nuoren leijonan
-reuhtoessa sen kurkussa.
-
-Oli eräs opittava, joka oli kaikista muista vaikein, ja on
-epätietoista, olisiko kukaan muun kuin eläinten kasvattama ja eläinten
-keskuudessa kasvanut Apinain Tarzan kyennyt taltuttamaan lihansyöjän
-hurjaa verenhimoa ja alistamaan sen luontaisen vaiston isännän tahtoon.
-Vaadittiin viikkoja ja kuukausia kärsivällistä ponnistelua tähän
-ainoaan seikkaan leijonan kasvatuksessa ennenkuin se oppi tajuamaan,
-että isännän virkahtaessa "tuo!" sen oli noudettava jokin määrätty
-esine ja tuotava se isännälleen, vaikkapa se olisi nukke kaulaan
-sidottuine kimpaleineen raakaa lihaa, ja ettei saanut kajota lihaan tai
-vahingoittaa nukkea tai muuta noudettavaa esinettä, vaan piti ne laskea
-huolellisesti apinamiehen jalkojen juureen. Myöhemmin se oppi
-tietämään, että se sitten aina sai palkkion, jona tavallisesti oli
-kahdenkertainen annos sellaista lihaa, josta se enimmin piti.
-
-Lady Greystoke ja Korak katselivat usein uteliaina pikku kultaleijonan
-kasvatusta, vaikka jälkimmäinen kummasteli tätä nuoren pennun perin
-huoliteltua ohjailua, jopa hiukan epäili apinamiehen ohjelman
-järkevyyttäkin.
-
-"Mitä ihmettä teet moisella pedolla, kun se on kasvanut isoksi?" hän
-kysyi. "Siitä on kehittymässä mahtava Numa -- alku on lupaava.
-Tottuneena ihmisiin se ei niitä vähääkään pelkää, ja kun se aina on
-saanut riistää ravintonsa nuken kaulasta, etsii se sitä vastedes
-eläväin ihmisten kurkkuun karkaamalla."
-
-"Se syö ainoastaan, mitä minä sen käsken syödä", vastasi apinamies.
-
-"Mutta ethän odottane, että se aina käyttää ruuakseen ihmisiä", kysyi
-rouva nauraen.
-
-"Se ei koskaan syö ihmisiä."
-
-"Mutta kuinka voit sen siitä ehkäistä, kun olet sen penikkavuosista
-alkaen totuttanut niitä syömään?"
-
-"Pelkään, Jane, että arvostelet leijonan järjen liian vähäiseksi, tai
-muutoin minä arvostelen sen aivan liian suureksi. Jos sinun teoriasi on
-oikea, on raskain osa työstäni vielä jäljellä, mutta jos minä olen
-oikeassa, on se nyt jokseenkin lopussa. Mutta kokeilkaamme hiukan,
-nähdäksemme, kumpi on oikeassa. Otamme Jad-bal-jan mukaamme kedolle
-tänä iltapäivänä. Riistaa on runsaasti, eikä meidän ole vaikea havaita,
-kuinka suuri vaikutusvalta minulla Numaan todella on."
-
-"Panenpa sata puntaa vetoa", sanoi Korak, "että se tekee ihan niinkuin
-sitä itseään huvittaa, kun se kerran pääsee elävän veren makuun."
-
-"Hyvä on, poikani", vastasi apinamies. "Luulen voivani näyttää sinulle
-ja äidillesi tänä iltana, mitä te tai kukaan muukaan ette vielä ole
-uneksineet mahdolliseksi."
-
-"Loordi Greystoke, maailman parhain eläintenkesyttäjä!" huudahti lady
-Greystoke, ja Tarzan yhtyi heidän nauruunsa.
-
-"Tämä ei ole eläinten kesyttämistä", selitti apinamies.
-"Työsuunnitelmani ei olisi mahdollinen kellekään muulle kuin Apinain
-Tarzanille. Olettakaamme sanojeni valaistukseksi, että luoksesi tulee
-joku olento, jota vihaat, jota perinnäisvaistosi pakottaa pitämään
-verivihollisenasi. Sinä pelkäät häntä. Et käsitä sanaakaan hänen
-puheestaan. Vihdoin onnistuu hänen joillakin, ehkä raaoilla keinoilla,
-saada sinut tajuamaan toivomuksensa. Teet ehkä mitä hän haluaa, mutta
-teetkö sen epäitsekkään alttiuden hengessä? Et, -- sinä teet sen
-pakosta, vihaten olentoa, joka panee sinut tottelemaan tahtoansa. Jos
-vain tuntisit voivasi kieltäytyä, niin sinä et tottelisi häntä.
-Menisitpä pitemmällekin -- sinä kääntyisit häntä vastaan ja tuhoisit
-hänet. Mutta otaksukaamme toiselta puolen, että luoksesi saapuu tuttu.
-Hän on ystävä ja suojelija. Hän ymmärtää ja haastaa sitä kieltä, jota
-sinä ymmärrät ja haastat. Hän on ruokkinut ja hoitanut sinua ja siten
-voittanut luottamuksesi ystävyydellään ja suojelullaan. Jos hän pyytää
-sinua tekemään jotakin puolestaan, niin kieltäydytkö? Et, sinä tottelet
-mielelläsi. Juuri sillä tavoin tottelee kultaleijona minua."
-
-"Niin kauan kuin se soveltuu sen tarkoituksiin", huomautti Korak.
-
-"Astukaamme siis askel eteenpäin", sanoi apinamies. "Otaksukaamme, että
-tuolla olennolla, jota sinä rakastat ja tottelet, on valta rangaista
-sinua, jopa sinut tappaakin, jos se on välttämätöntä hänen käskyjensä
-tehostamiseksi. Kuinka silloin on tottelemisesi laita?"
-
-"Saammepa nähdä", lausui Korak, "kuinka helposti kultaleijona ansaitsee
-minulle sata puntaa."
-
-Sinä iltapäivänä he lähtivät tasangolle, ja Jad-bal-ja seurasi Tarzanin
-hevosen kintereillä. He astuivat ratsuiltaan pienen metsikön luona
-vähän matkan päässä kartanosta, ja sieltä he liikkuivat varovaisesti
-eteenpäin kapeaa laaksonuomaa kohti, missä oli melkein aina
-tavattavissa antilooppeja, ja nousten varovaisesti noroa ylöspäin he
-tulivat tiheään pensastoon, joka reunusti sitä molemmilta puolin.
-Siellä olivat Tarzan, Jane ja Korak, ja aivan Tarzanin vieressä
-kultaleijona -- neljä viidakkometsästäjää -- ja näistä neljästä oli
-Jad-bal-ja, leijona, vähimmin pätevä. Ääneti he hiipivät tiheikön läpi,
-tuskin lehtikään liikahti heidän kulkiessaan, ja vihdoin osui heidän
-silmiinsä antilooppikarja, joka söi rauhallisesti ruohoa alhaalla
-notkossa. Heitä lähinnä seisoi vanha pukki, ja sen osoitti Tarzan
-jollakin salaperäisellä tavalla Jad-bal-jalle.
-
-Se pujottelihe salavihkaa pensaiden lävitse. Antiloopit söivät
-edelleen, mitään pahaa aavistamatta. Välimatka, joka erotti leijonan
-saaliistaan, oli liian pitkä, jotta se olisi voinut tehdä tehokkaan
-harppauksen, minkävuoksi Jad-bal-ja odotti pensaikossa piillen, kunnes
-antilooppi joko syödessään tulisi lähemmäksi tai kääntäisi selkänsä
-väijyjään. Nuo neljä, jotka katselivat ruohonsyöjäin aterioimista,
-eivät äännähtäneetkään, eivätkä antiloopitkaan näyttäneet aavistavan
-vaaran läheisyyttä. Vanha pukki siirtyi verkalleen lähemmäksi
-Jad-bal-jaa. Melkein huomaamattomasti leijona valmistausi hyökkäykseen.
-Ainoa havaittava liike oli hännänpään vavahtelu, ja sitten se singahti
-kuin salama taivaalta, kuin vasama jousesta, liikkumattomasta
-asennostaan silmänräpäyksessä huikeaan vauhtiin. Se oli pukin kimpussa
-melkein ennen kuin viimemainittu aavistikaan vaaran läheisyyttä, ja
-sitten oli liian myöhäistä, sillä tuskin oli antilooppi kääntynyt, kun
-muu lauma syöksyi suin päin pakoon.
-
-"Nyt saamme nähdä", sanoi Korak.
-
-"Se tuo antiloopin minulle", vastasi Tarzan luottavaisesti.
-
-Kultainen leijona epäröi hetkisen, muristen kaatamalleen eläimelle.
-Sitten se tarttui siihen selästä ja pää käännettynä sivulle laahasi
-sitä vieressään tannerta pitkin, verkalleen palatessaan Tarzania kohti.
-Tiheikön läpi se raahasi tapettua antilooppia, pudotti sen vihdoin
-isäntänsä jalkojen juureen ja jäi seisomaan, katsellen apinamiestä
-kasvoihin ilmeellä, jota ei olisi voinut tulkita muuksi kuin ylpeydeksi
-suoritetusta tehtävästä ja kiitoksen odotukseksi.
-
-Tarzan silitti sen päätä ja puhutteli sitä hiljaisella äänellä, kehuen,
-ja tarttui sitten metsästyspuukkoonsa ja katkaisi antiloopin
-kaulasuonen, laskien veren ruumiista. Jane ja Korak seisoivat vieressä,
-katsellen Jad-bal-jaa... Mitä tekisi leijona tuoreen, kuuman veren
-hajun hivellessä sen sieraimia? Se haisteli sitä ja murahti ja katseli
-noita kolmea hampaat irvissä ja vihaisin silmin. Apinamies työnsi sen
-pois kämmenellään, ja leijona murahti taas kiukkuisesti ja yritti
-puraista häntä.
-
-Nopea on Numa, nopea on Bara, kauris, mutta Apinain Tarzan on kuin
-salama. Niin nopeasti hän iski ja niin voimakkaasti, että Jad-bal-ja
-kaatui selälleen melkein samassa hetkessä kuin se murahti isännälleen.
-Ketterästi se nousi jälleen pystyyn, ja nuo kaksi seisoivat tuijottaen
-toisiinsa.
-
-"Alas!" komensi apinamies. "Kyyristy, Jad-bal-ja!" Hänen äänensä oli
-matala ja luja. Leijona epäröi vain hetkisen ja sitten se laskeutui
-maahan niinkuin Apinain Tarzan oli opettanut sitä hänen käskystään
-tekemään. Tarzan kääntyi ja nosti kuolleen antiloopin hartioilleen.
-
-"Noh", sanoi hän Jad-bal-jalle, "tule perässä!" Ja enempää
-vilkaisematta petoon hän lähti hevosia kohti.
-
-"Minun olisi pitänyt se arvata", sanoi Korak nauraen, "ja säästää sata
-puntaani".
-
-"Tietysti sinun olisi", myönsi hänen äitinsä.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU
-
-Salaperäinen kohtaus
-
-
-Verrattain miellyttävän näköinen, vaikka liian korskeapukuinen nuori
-nainen oli syömässä päivällistä eräässä toisen luokan ruokalassa
-Lontoossa. Hän ei kiinnittänyt huomiota niin paljon komealla
-vartalollaan ja karkeankauniilla kasvoillaan kuin toverinsa koon ja
-ulkonäön vuoksi. Tämä oli isokasvuinen, sopusuhtainen mies, iältään
-puolivälissä kolmatta vuosikymmentään, ja hänellä oli niin mahtava
-parta, että näytti siltä kuin hän olisi sen takana piileskellyt. Hän
-oli mitaltaan hyvinkin kolme tuumaa kuuden jalan yli. Hartiat olivat
-leveät, rinta syvä ja lanteet kapeat. Hänen ruumiinrakenteensa,
-ryhtinsä ja koko olemuksensa osoitti silminnähtävästi harjaantunutta
-atleettia.
-
-Nämä kaksi olivat hartaassa keskustelussa, joka silloin tällöin näkyi
-kaikesta päättäen lähenevän kiihtyneen väittelyn rajaa.
-
-"Sanon sinulle", selitti mies, "etten käsitä, mitä me niillä muilla
-tekisimme. Miksi he pääsisivät osallisiksi meidän kanssamme -- miksi
-jakaa kuuteen osaan se, minkä sinä ja minä voisimme yksinämme saada?"
-
-"Suunnitelman toteuttamiseen tarvitaan rahaa", vastasi nainen, "eikä
-meillä kummallakaan sitä ole. Heillä on rahoja ja he tukevat meitä
-niillä -- minua tietojeni ja sinua ulkonäkösi ja voimiesi vuoksi. He
-olivat etsineet sinua kaksi vuotta, Esteban, ja nyt kun ovat sinut
-löytäneet, en tahtoisi olla kengissäsi, jos heidät pettäisit. He eivät
-häikäile katkaista kurkkuasi, Esteban, jos edes epäilisivät, etteivät
-voisi sinua käyttää, nyt kun tunnet heidän suunnitelmansa kaikki
-yksityiskohdat. Mutta jos sinä yrittäisit riistää heiltä kaiken
-voiton..." Hän vaikeni kohauttaen olkapäitään. "Ei, ystäväni, minä
-rakastan elämää liian paljon yhtyäksesi kanssasi mihinkään sellaiseen
-salavehkeeseen."
-
-"Mutta minä sanon sinulle, Flora, että meidän tulisi saada enemmän kuin
-mitä he mielivät antaa. Sinä hankit kaikki tiedot, ja minä yksin
-antaudun vaaraan, -- eikö meidän pitäisi saada enemmän kuin kuudesosa
-kummankin?"
-
-"Puhu heille sitten itse, Esteban", virkkoi tyttö taaskin nytkäyttäen
-olkapäitään; "mutta jos noudatat minun neuvoani, niin tyydyt siihen,
-mitä sinulle tarjotaan. Minulla ei ole ainoastaan tietoja, joita ilman
-he eivät voi tehdä mitään, mutta minä etsin päälle päätteeksi sinutkin
-enkä kuitenkaan pyydä kaikkea, -- minä tyydyn täydellisesti
-kuudennekseen, ja vakuutanpa sinulle, että kuudennes saavutuksestasi,
-jollet sotke asiaa, riittää jokaiselle meistä maallisen elinikämme
-loppuun asti."
-
-Mies ei näyttänyt varmistuneelta, ja nuori nainen vaistosi, että häntä
-sieti pitää silmällä. Hän tiesi tuosta miehestä tosiaan varsin vähän ja
-oli nähnyt hänet henkilökohtaisesti vain muutaman kerran sen jälkeen
-kun kaksi kuukautta sitten oli keksinyt hänet lontoolaisen
-elokuvateatterin valkoisella kankaalla esittämässä keisarilliseen
-henkivartiostoon kuuluvaa roomalaista soturia.
-
-Täällä hän oli tullut otetuksi huomioon vain sankarikokonsa ja
-moitteettoman ruumiinrakennuksensa vuoksi, sillä hänen osansa
-oli vähäpätöinen, ja niistä tuhansista, jotka näkivät hänet
-hopeanhohtavalla kankaalla, oli Flora Hawkes kaiketikin ainoa, jossa
-hän herätti enemmän kuin ohimenevää mielenkiintoa, eikä hänenkään
-mielenkiintoaan herättänyt miehen näyttämötaiteellinen kyky, vaan
-pikemminkin se, että Esteban Miranda niin ihmeellisesti vastasi
-sellaista tyyppiä, jota hän liittolaisineen oli pari vuotta
-etsiskellyt. Miehen itsensä löytäminen osoittautui perin vaikeaksi
-tehtäväksi, mutta kuukautisen, näennäisesti tuloksettoman etsinnän
-jälkeen hän vihdoin tapasi hänet parinkymmenen statistin seurassa erään
-pienenlaisen filmiyhtiön työpajassa Lontoossa. Flora ei kaivannut muita
-suosituksia kuin hyvän ulkonäkönsä päästäkseen hänen tuttavakseen, eikä
-hän ystävyyssuhteen sydämellisemmäksi kehittyessä ollut maininnut
-mitään seurustelunsa oikeasta tarkoituksesta.
-
-Että mies oli espanjalainen ja arvatenkin hyvästä perheestä, näytti
-Florasta selviöltä, ja hänen tunnottoman häikäilemättömyytensä arvasi
-hän siitä nopeudesta, jolla hän suostui osalliseksi siihen hämärään
-hommaan, jonka Flora Hawkes oli mielessään suunnitellut ja jonka
-yksityiskohdat hän oli neljän liittolaisensa kanssa viimeistellyt. Ja
-juuri sen vuoksi, että hän vaistosi miehen tunnottomuuden, tiesi hän
-kaiken varovaisuuden olevan tarpeen estääkseen tätä käyttämästä
-hyväkseen tietoaan heidän suunnitelmastaan, joka hänelle kerran
-täytyisi selittää yksityiskohtaisesti, vaikkakin Flora tähän asti oli
-pidättänyt asian avaimen yksinomaan itselleen, edes uskomatta sitä
-kellekään neljästä liittolaisestaan.
-
-He istuivat hetkisen ääneti, hypistellen tyhjiä laseja, joista olivat
-juoneet. Sitten nainen vilkaisi miehen kasvoihin ja näki hänen
-silmissään ilmeen, jonka vähemmänkin ovela nainen kuin Flora Hawkes
-olisi helposti kyennyt tulkitsemaan.
-
-"Sinä voit pakottaa minut tekemään mitä tahdot, Flora", sanoi mies,
-"sillä sinun parissasi minä unohdan kullan ja ajattelen ainoastaan sitä
-toista palkintoa, jonka sinä minulta alati kiellät, mutta jonka minä
-kyllä kerran voitan."
-
-"Lempi ja liikeasiat eivät kuulu yhteen", vastasi tyttö. "Odota, kunnes
-olet onnistunut tässä tehtävässäsi, Esteban, niin sitten voimme puhua
-rakkaudesta."
-
-"Sinä et rakasta minua", kuiskasi toveri käheästi. "Minä tiedän... olen
-nähnyt... että jokainen niistä muista rakastaa sinua. Siksi minä
-saattaisin vihata heitä. Ja jos luulisin sinun rakastavan jotakuta
-heistä, niin voisin puhkaista hänen rintansa. Joskus olen ajatellut,
-että sinä rakastat... ensin aavistelin sinun rakastavan yhtä ja sitten
-toista. Sinä olet heidän kanssaan liian tuttavallinen, Flora. Olen
-huomannut John Peeblesin puristavan hartaasti kättäsi, kun ei luullut
-kenenkään olevan näkemässä, ja tanssiessasi Dick Throckin kanssa pitää
-hän sinua liian lähellä ja te tanssitte poski poskea vasten. Sanon
-sinulle, Flora, että se ei minua miellytä, ja jonakuna päivänä minä
-vielä unohdan koko kullan, ajattelen vain sinua, ja silloin tapahtuu
-jotakin, eikä sen jälkeen ole niin monta jakamassa kultaharkkoja, jotka
-Afrikasta noudan. Eivätkä Bluber ja Kraski ole paljoa parempia; Kraski
-on ehkä pahin kaikista, sillä hän on hyvännäköinen lurjus, enkä minä
-pidä niistä vasikansilmäyksistä, joita sinä häneen luot."
-
-Syttyvä kiukku alkoi leimahdella tytön silmistä. Vihaisella eleellä hän
-vaiensi toverinsa.
-
-"Mitä se teihin kuuluu, señor Miranda, keitä minä valitsen ystävikseni
-tai kuinka minä heitä kohtelen ja he minua? Sinun ei sovi unohtaa, että
-olen tuntenut nuo miehet vuosikausia, kun sitävastoin olen tuntenut
-sinut vain muutaman viikon; ja jos jollakulla olisi oikeutta sanella
-minulle käytöstapoja -- mitä jumalan kiitos ei kellään ole, -- niin
-sitten pikemmin jollakulla heistä kuin sinulla."
-
-Miehen silmät välähtivät äkäisesti.
-
-"Arveluni oli oikea!" hän huudahti. "Sinä rakastat jotakuta heistä."
-Hän nousi puolittain tuolilta ja nojausi sen yli uhkaavasti toveriaan
-kohti. "Kunhan vain saan selville, kuka se heistä on, niin minä
-leikkaan hänet palasiksi!"
-
-Hän työnsi sormensa pitkään, mustaan tukkaansa, kunnes se kohosi
-pystyyn kuin vihaisen leijonan harja. Hänen silmistään säihkyi tuli,
-joka sai tytön tuntemaan vihlovaa pelkoa sydämessään. Tuo mies näkyi
-hetkiseksi menettäneen järkensä. Jollei hän ollut hullu, oli hänellä
-ainakin hullun ilme, ja tyttö pelkäsi ja käsitti, että hänen oli häntä
-lepyteltävä.
-
-"Nos, noh, Esteban", hän kuiskasi vienosti, "sinun ei tarvitse tyhjästä
-kiihoittua noin tuliseen vimmaan. Minä en ole sanonut rakastavani
-ketään heistä enkä ole myöskään sanonut, etten rakasta sinua, mutta
-minä en ole tottunut moiseen kosintaan. Kenties teidän espanjalaiset
-señoritänne siitä pitävät, mutta minä olen englantilainen tyttö, ja jos
-sinä minua rakastat, niin kohtele minua niinkuin englantilainen kosija
-kohtelisi."
-
-"Et ole sanonut rakastavasi ketään niistä toisista -- et kyllä, mutta
-et ole myöskään sitä kieltänyt. Sano minulle, Flora, ketä sinä heistä
-rakastat?"
-
-Hänen silmänsä hehkuivat yhä ja hänen kookas ruumiinsa vapisi
-hillitystä intohimosta.
-
-"Minä en rakasta ketään heistä, Esteban", vastasi tyttö, "enkä minä
-vielä rakasta sinuakaan. Mutta minä voisin, Esteban, -- niin paljon
-saatan sinulle sanoa. Minä voisin rakastaa sinua, Esteban, niinkuin en
-koskaan voisi rakastaa ketään muuta; mutta minä en anna itselleni
-siihen lupaa ennenkuin olet palannut ja olemme vapaat elämään missä ja
-miten haluamme. Sitten ehkä -- mutten minä sitäkään lupaa."
-
-"Parasta, että lupaisit", sanoi Esteban jurosti, vaikka ilmeisesti
-leppyneempänä. "Parasta, että lupaisit, Flora, sillä minä en piittaa
-siitä kullasta, jollen saa sinuakin."
-
-"Hst", varoitti nainen, "tuolla he tulevat, ja aika jo onkin; ovat
-hyvinkin puoli tuntia myöhästyneet."
-
-Toveri käänsi silmänsä sinne päin, mihin hän katsoi, ja molemmin he
-istuivat odottaen neljän miehen lähestymistä, jotka juuri olivat
-astuneet ruokalaan. Kaksi heistä oli ilmeisesti englantilaisia --
-isoja, lihavia miehiä keskiluokasta, ja he näyttivät siltä, mitä
-todella olivatkin, entisiltä nyrkkeilijöiltä; kolmas, Adolph Bluber,
-oli lyhyt, lihava, pyöreä, punakkakasvoinen ja kyhmyniskainen
-saksalainen. Neljäs, nuorin heistä, oli melkoisesti kauniimpi toisia.
-Hänen sileät kasvonsa, heleä hipiänsä ja isot tummat silmänsä olisivat
-jo kyllin riittäneet tekemään Mirandan mustasukkaiseksi, mutta niiden
-lisäksi oli hänellä vielä tuuhea, aaltoileva, ruskea tukka,
-kreikkalaisen jumalan vartalo ja venäläisen tanssijan joustava sirous;
-ja tanssija todella olikin Karl Kraski, milloin hän suvaitsi olla
-jotakin muuta kuin lurjus.
-
-Tyttö tervehti näitä neljää hauskasti, mutta espanjalainen soi heille
-vain yhden ainoan juron nyökkäyksen, heidän ottaessaan tuolit ja
-istuutuessa pöydän ääreen.
-
-"Oltta!" huusi Peebles ja iski pöytään herättääkseen viinurin huomiota.
-"Tuokaa meitille oltta!"
-
-Ehdotusta tervehdittiin yleisellä tyytyväisyydellä, ja juomaa
-odottaessa he rupattelivat kaikenlaista joutavaa: helteestä,
-viipymisensä syystä ja niistä pikkutapauksista, joita oli sattunut
-heidän viime kohtaamisensa jälkeen. Sen ajan istui Esteban jurosti
-ääneti, mutta kun viinuri palasi ja he joivat Floran maljan, jolla
-juhlamenolla heillä jo aikoja oli ollut tapana merkitä jokainen kokous,
-kävivät he asiaan.
-
-"No", huudahti Peebles iskien pöytään lihakkaalla nyrkillään, "tässä me
-nyt siis ollaan! Meitillä on kaikki, Flora, -- suunnitelmat, kolikot,
-señor Miranda -- ja olemme vallan valmiit, armahaisemme, kunhan vain
-sinä puolestasi viserrät oman virtesi."
-
-"Kuinka paljon rahaa teillä on?" kysyi Flora. "Sitä tarvitaan melkoinen
-summa, eikä hyödytä yrittää, jollei teillä ole riittävästi ropoja asian
-perilleajamiseksi."
-
-Peebles kääntyi Bluberiin. "Tuossa", hän sai näyttäen häntä paksulla
-sormellaan, "on hyvin ruokittu rahastonhoitajamme. Hän voi sanoa sulle,
-kuinka paljon meitillä on, toi lihava saksalainen lurjus."
-
-Bluber myhäili öljymäistä hymyä ja hieroi lihavia kämmeniään yhteen.
-"No", sanoi hän "kuinka paljon te luulette, neiti Flora, että me
-tarvitaan?"
-
-"Vähintäänkin kaksituhatta puntaa, voidaksemme toimia varmasti",
-vastasi tyttö nopeasti.
-
-"Oi, oi!" huudahti Bluber. "Mutta se on paljon rahaa -- kaksituhatta
-puntaa! Oi, oi!"
-
-Neitonen teki närkästyneen liikkeen. "Sanoinhan teille heti alussa,
-etten tahtoisi olla missään tekemisissä kituuttelijain kanssa, ja että
-vasta sitten, kun teillä on riittävästi rahoja tehtävän kunnolliseen
-suoritukseen, antaisin teille kartat ja ohjeet -- välttämättömät
-opastukset holveihin, joihin on kasattuna kyllin kultaa koko tämän
-tiukan pikkusaaren ostamiseksi, jos vain puoletkin siitä, mitä olen
-kuullut kerrottavan, on totta. Saatte tuhlailla omat rahanne mielenne
-mukaan, mutta teidän tulee näyttää minulle, että teillä on vähintäänkin
-kaksituhatta puntaa käytettäväksi, ennenkuin luovutan teille ne tiedot,
-jotka tekevät teidät maailman rikkaimmiksi miehiksi."
-
-"Sillä hyväkkäällä on kyllä", murahti Throck. "Lempo ties mitä varten
-hän kieräilee."
-
-"Bluber ei sille mitään voi", ärähti venäläinen, -- "rotupiirre. Se
-juutalainen yrittäisi tinkiä naimalupatoimiston sihteerinkin palkkiota,
-jos sattuisi menemään avioliittoon."
-
-"No mutta", huokasi Bluber, "miksi me tuhlaisi enempi rahaa kuin on
-välttämätön? Jos me tulla toimeen yksituhannella punnalla, niin sitä
-parempi."
-
-"Epäilemättä", tokaisi tyttö, "ja jos siihen riittää tuhat puntaa, ei
-teidän tarvitse enempää uhrata; mutta teillä tulee olla kaksituhatta
-kaiken varalta, ja näkemistäni siinä maassa päättelen, että joudutte
-kyllä kokemaan enemmän vaikeuksia kuin aavistattekaan."
-
-"Oi, oi!" huoahti Bluber.
-
-"Kyllä sillä rahat on", sanoi Peebles, "ryhdytään nyt vain toimeen."
-
-"Ehkä hänellä on, mutta minä tahdon ne ensin nähdä", vastasi tyttö.
-
-"Luuleeko, että minä kanta kaikki se rahasumma minun plakkarissani?"
-huudahti Bluber.
-
-"Etkö voi luottaa meidän sanaamme?" mörähti Throck.
-
-"Mokoma varaskopia sitä minulta vielä kysyykin!" vastasi tyttö, nauraen
-roteville roistoille päin naamaa. "Minä luotan kuitenkin Karlin sanaan;
-jos hän vakuuttaa minulle, että teillä on varat ja että ne käytetään ja
-voidaan käyttää kaikkien retkemme välttämättömäin kulujen maksamiseksi,
-niin minä uskon häntä."
-
-Peebles ja Throck rypistivät vihaisesti otsaansa, ja Mirandan silmät
-siristyivät kahdeksi kapeaksi, luihuksi rakoseksi, kun hän tähtäsi
-katseensa venäläiseen. Bluber vain ei piitannut mistään. Mitä enemmän
-häntä herjattiin, sitä enemmän näkyi hän siitä pitävän. Sellaisia
-kohtaan, jotka kohtelivat häntä kunnioituksella ja arvonannolla, tuli
-hän piankin röyhkeäksi, mutta suuteli sensijaan ruoskijan kättä. Kraski
-yksin hymyili itsetyytyväisyyden hymyä, mikä sai Mirandan espanjalaisen
-veren kiehumaan.
-
-"Bluberilla on rahat, Flora", hän sanoi; "jokainen meistä on antanut
-osansa. Me teemme Bluberista rahastonhoitajan, koska tiedämme, että hän
-pitää joka roposesta kiinni niin että sormia kirvelee, ennenkuin
-päästää sen hyppysistään. Suunnitelmanamme on nyt lähteä parittain
-Lontoosta."
-
-Hän veti kartan taskustaan, avasi sen ja levitti pöydälle heidän
-eteensä. Hän osoitti sormellaan X:llä merkittyä paikkaa. "Tuolla me
-kohtaamme ja varustaudumme retkelle. Bluber ja Miranda lähtevät
-ensinnä, sitten Peebles ja Throck. Neidin ja minun saapuessa on kaikki
-valmista siirtyäksemme heti sisämaahan, jonne pystytämme vakinaisen
-leirin etäälle kulkureiteistä ja niin lähelle päämääräämme kuin
-mahdollista. Miranda karkeloi viiksiensä takana, kunnes on valmis
-matkansa lopulliselle näyttämölle. Oletan, että hän on hyvin koulutettu
-esitettäväänsä osaan ja kykenee mainiosti naamioitumaan ja
-näyttelemään. Kun hänen tarvitsee pettää vain tietämättömiä
-alkuasukkaita ja metsänpetoja, ei se käyne ylivoimaiseksi hänen
-näyttelijäkyvylleen." Pehmeässä venytetyssä äänessä värähti purevaa
-ivaa, mikä sai espanjalaisen mustat silmät häijysti kiilumaan.
-
-"Ymmärränkö minä asian niin", kysyi Miranda, jonka vieno äänensävy
-kielsi kasvojen vihaisen ilmeen, "että sinä ja neiti Hawkes matkustatte
-kahden X:ään?"
-
-"Kyllä vain, jollei ymmärryksesi ole puutteellinen", vastasi
-venäläinen.
-
-Espanjalainen nousi puolittain tuoliltaan ja kurottausi sen yli
-uhkaavasti Kraskia kohti. Neitonen, joka istui häntä lähinnä, tarttui
-hänen takinliepeisiinsä.
-
-"Ei sellaista!" hän sanoi vetäen miehen takaisin tuolilleen.
-"Välillänne on ollut jo liiankin paljon kahnausta, ja jos sitä vielä
-sattuu, teen eron teistä kaikista ja etsin sopuisampia ja hauskempia
-matkatovereita retkelleni."
-
-"Niin, jättäkää se sikseen, tässä me nyt ollaan, ja suut poikki!"
-huudahti Peebles sotaisesti.
-
-"John on oikeassa", mörähti Throck syvällä bassollaan, "ja minä olen
-valmis häntä tukemaan. Flora on oikeassa, ja minä olen valmis häntäkin
-kannattamaan. Ja jos vielä rähisette, niin, jumalavita, enkö minä anna
-pari mojausta teille kaunokuonoille!" Ja hän vilkaisi ensin Mirandaan
-ja sitten Kraskiin.
-
-"Noh", lepytti Bluber, "puristetaan kaikki toisten kättä ja olla hyviä
-ystäviä."
-
-"Juuri niin", huudahti Peebles, "se on oikeata puhetta. Anna hänelle
-käpäläsi, Esteban. No, Karl, hautaa sotakirveesi. Ei me voida tällä
-tavoin kiukutellen asiaan ryhtyä; ja tässä me nyt ollaan, niinpä niin."
-
-Venäläinen, joka tunsi asemansa varmaksi Floraan nähden ja siis oli
-jalomielisellä päällä, ojensi kätensä pöydän yli espanjalaista kohti.
-Esteban epäröi hetkisen.
-
-"No, mies, purista nyt hänen kättään", mörähti Throck. "Muutoin saat
-palata hommaasi näyttämön lisämiehenä, ja, lempo soikoon, me etsimme
-jonkun muun sinun tilallesi jakamaan kultakasan kanssamme."
-
-Äkkiä valaisi hauska hymy espanjalaisen kasvot. Hän ojensi kätensä
-nopeasti ja tarttui Kraskin käteen. "Suo anteeksi", hän sanoi, "minä
-olen äkkipikainen, mutta en minä pahaa tarkoita. Neiti Hawkes on
-oikeassa, meidän kaikkien tulee olla ystäviä, ja tässä on käteni, sen
-vakuudeksi, Kraski, minun puolestani."
-
-"Hyvä on", vastasi Kraski; "olen pahoillani, että sinua loukkasin."
-Mutta hän unohti, että toinen oli näyttelijä, ja jos hän olisi voinut
-nähdä tuon synkän sielun pohjaan, olisi häntä puistattanut.
-
-"Ja nyt kun me olla hyvät ystävät", sanoi Bluber hieroen mairean
-intoilevasti käsiään, "miksi ei me järjestä asiaa laskuun, jotta me saa
-kaikki päätökseen? Neiti Flora antaa minulle kartta ja ohjeet ja me
-ryhty heti toimeen."
-
-"Lainaa minulle lyijykynä, Karl", pyysi tyttö, ja kun tämä oli hänelle
-sellaisen antanut, etsi hän kartalta kohdan, jonkun matkaa sisämaahan
-päin X:stä, jolle piirsi pienen pyörylän. "Tämä on O", hän sanoi. "Kun
-kaikki olemme ehtineet tänne, niin saatte lopulliset ohjeet, -- ette
-ennen."
-
-Bluber kohotti kätensä ylös. "Oi, neiti Flora, mitä te ajattelee! Mekö
-tuhlais kaksituhatta puntaa ostaa sika säkissä? Oi, oi, eihän te voi
-meiltä sellaista asia pyytää? Me täytyy nähdä kaikki, tietää kaikki,
-ennenkuin me tuhlaa yks äyri."
-
-"Niin, ja tässä me nyt ollaan, jukoliste!" karjaisi John Peebles,
-iskien nyrkillään pöytään.
-
-Tyttö nousi verkalleen tuoliltaan. "Hyvä sitten", hän sanoi kohauttaen
-olkapäitään, "jos te asiasta sillä tavoin ajattelette, voimme yhtä
-hyvin peruuttaa kaikki."
-
-"Oh, odottaa, odottaa, neiti", huudahti Bluber, nousten kiireellisesti.
-"Ei saa kiihtyä. Mutta eikö käsitä meidän asemaa? Kaksituhatta puntaa
-on paljo rahaa, ja me on hyviä liikemiehiä. Ei meidän sopi se kaikki
-tuhlata, jos me ei siitä mitä saa."
-
-"En minä pyydä teitä sitä turhaan tuhlaamaan", vastasi tyttö hanakasti;
-"mutta jos tässä hommassa jonkun on toiseensa luotettava, on teidän
-luotettava minuun. Jos minä luovuttaisin teille kaikki tietoni, ei
-mikään maailmassa estäisi teitä menemästä edellä ja jättämästä minua
-imeskelemään kynsiäni; mutta sellainen ei kuulu minun ohjelmaani."
-
-"Mutta eihän me olla halunkkeja, neiti Flora", tivasi juutalainen. "Me
-ei ajattelis yksi minuutti pettää neiti."
-
-"Mutta ettepä ole enkeleitäkään, Bluber enempää kuin toisetkaan",
-vastasi tyttö. "Jos tahdotte päästä eteenpäin, on teidän noudatettava
-minun määräyksiäni; ja minä olen siellä loppusuorituksessa mukana
-pitämässä huolta, että saan oman osani. Tähän asti olette uskoneet
-sanaani, että minulla oli selvä tieto, ja nyt teidän on uskottava sitä
-loppuun asti, tai muutoin saa koko homma jäädä sikseen. Mitä minua
-hyödyttäisi lähteä hirveään viidakkoon kärsimään kaikkia vaivoja ja
-vaikeuksia, joita meidän siellä täytyy kokea, ja laahata teidät
-mukanani, jollen kykenisi avaamaan aarreholveja, kun sinne pääsen? Enkä
-minä ole sellainen hupsu, että luulottelisin voivani kaapata saaliin ja
-livistää teidänlaisenne rosvokoplan kynsistä, jos yrittäisin teitä
-jutkauttaa. Ja niin kauan kuin pelaan rehellisesti, tunnen olevani
-täydessä turvassa, sillä minä tiedän, että joko Esteban tai Karl
-suojelee minua -- ja mitäpä te toisetkaan muuta tekisitte? Kelpaako vai
-ei?"
-
-"No, John, mitä sinä ja Dick ajatella?" kysyi Bluber, kääntyen entisten
-ammattinyrkkeilijäin puoleen. "Karl kylläkin ajatella mitä ikänä Flora,
-sen minä tietää. Noh, mitä te sanoo?"
-
-"Tuhat tulimmaista", virkkoi Throck, "ei minun ole juuri koskaan ollut
-tapana kehenkään luottaa, jollei ole ollut pakko, mutta nyt näyttää
-siltä kuin meidän täytyisi luottaa Floraan."
-
-"Samat sanat", säesti John Peebles. "Jos yrität jotakin koirankujetta,
-Flora..." Hän teki merkitsevän liikkeen sormellaan kaulansa ympäri.
-
-"Minä ymmärrän, John", virkkoi tyttö hymyillen, "ja tiedän, että
-tekisit sen yhtä nopeasti kahden punnan kuin kahdentuhannen vuoksi.
-Mutta oletteko nyt sitten kaikki valmiit toimimaan minun suunnitelmieni
-mukaan? Myöskin Karl?"
-
-Venäläinen nyökkäsi. "Minä tyydyn kaikkeen, mitä muut päättävät", hän
-sanoi."
-
-Ja sitten tuo herttainen pikku ryhmä pohti suunnitelmiaan niin pitkälle
-kuin voi -- jokaista pienintäkin yksityiskohtaa, joka oli välttämätön
-heidän kaikkien päästäkseen tytön kartalleen piirtämään O:hon.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU
-
-Jalanjälkien tarina
-
-
-Kun Jad-bal-ja, kultaleijona, oli kaksivuotias, oli se komein näyte
-lajistaan, mitä Greystoket olivat koskaan tavanneet. Kooltaan
-se oli paljon yli varttuneiden urosten saavuttaman keskiko'on.
-Ruumiinrakenteeltaan se oli muhkea, ja jalomuotoinen pää ja musta harja
-antoivat sille täysikasvuisen uroksen ulkonäön, samalla kun se älyltään
-melkoisesti voitti villit metsäläisveljensä.
-
-Jad-bal-ja oli loppumattoman ylpeyden ja riemun lähde apinamiehelle,
-joka kasvatti sitä erinomaisen huolellisesti ja ravitsi ovelasti,
-kehittääkseen täyteen määrään kaikki siinä uinuvat avut. Leijona ei
-enää nukkunut isäntänsä vuoteen jalkopäässä, vaan sillä oli vahva
-häkki, jonka Tarzan oli sille teettänyt rakennuksen perään, sillä
-kukapa paremmin tiesi kuin apinamies, että olkoonpa leijona missä
-tahansa ja olkoon se saanut millaisen kasvatuksen hyvänsä, on se
-sittenkin leijona -- hurja lihansyöjä. Ensimmäisen vuoden se oli
-liikuskellut vapaana pihamaalla ja talon liepeillä; sen jälkeen se
-läksi ulos ainoastaan apinamiehen seurassa. Monesti nämä kaksi
-samoilivat tasangolla ja viidakossa metsästellen yhdessä. Tavallaan oli
-leijona melkein yhtä tuttavallisissa väleissä Janen ja Korakin kanssa,
-eikä kumpikaan heistä sitä pelännyt tai epäillyt, mutta Apinain
-Tarzania kohtaan se osoitti suurinta kiintymystä. Tarzanin talouteen
-kuuluvia neekereitä se suvaitsi, eikä se koskaan hätyytellyt
-kotieläimiä tai -lintuja, sitten kun Tarzan oli sille pienestä pennusta
-opettanut, että asianmukainen rangaistus heti seurasi jokaista
-ryöstöretkeä karjapihoihin tai kanaloihin. Että sen ei koskaan sallittu
-tulla naukuvan nälkäiseksi, oli epäilemättä ratkaisevana tekijänä
-pidättämässä sitä kartanon eläimistöä ahdistelemasta.
-
-Mies ja leijona näyttivät ymmärtävän toisensa täydellisesti. Saattaa
-epäillä, tajusiko eläin kaikki, mitä Tarzan sille sanoi, mutta olkoon
-sen asian laita kuinka tahansa, niin milteipä taikamaisen helposti hän
-ilmaisi toivomuksensa leijonalle. Tottelevaisuus, jonka hän ankaruuteen
-liittyvällä hellyydellä oli pennussa herättänyt, oli suuressa määrin
-tullut täysikasvuisen leijonan ominaisuudeksi. Tarzanin käskystä sen
-oli tapana pitkän matkan päästä tuoda saaliinaan antilooppi tai seebra
-ja laskea se isännän jalkojen juureen, itse yrittämättäkään
-koskea lihaan; ja olipa se kaapannut otuksia elävältäkin, niitä
-vahingoittamatta. Sellainen siis oli aarniometsässä isäntänsä kanssa
-samoileva kultaleijona.
-
-Juuri näihin aikoihin alkoi apinamiehen korviin kuulua huhuja hänen
-maatilansa länsi- ja eteläpuolella liikuskelevasta rosvojoukosta.
-Kamalia kertomuksia norsunluunryöstöistä, orjain pyydystyksestä ja
-kidutuksesta, jollaiset eivät olleet häirinneet apinamiehen villin
-viidakon rauhaa sheikki Amor ben Khadurin ajoista asti; ja sitten
-saapui toisia huhuja, jotka saivat apinamiehen rypistämään
-kulmakarvojaan hämmästyneenä ja mietteissään. Senjälkeen kului kuukausi
-apinamiehen kuulematta mitään enempää noista lännestä saapuneista
-huhuista.
-
-Sota oli vähentänyt Greystoken varat varsin pieniksi tuloiksi. He
-olivat tositeossa uhranneet melkein kaikki liittolaisten asialle, ja se
-vähä, mitä heille oli jäänyt, oli melkein kaikki kulunut Tarzanin
-afrikkalaisen maatilan kuntoonpanoon.
-
-"Näyttää hyvinkin siltä, Jane", sanoi hän eräänä iltana vaimolleen,
-"kuin olisi edessä uusi Oparin-retki."
-
-"Se ajatus peloittaa minua. Minä en halua, että sinne lähdet", vastasi
-Jane. "Sinä olet palannut siitä kauheasta kaupungista kahdesti, mutta
-töintuskin sieltä elävänä pääsit. Kolmannella kerralla ei sinua ehkä
-suosi sama onni. Meillä on kylliksi, John, elääksemme täällä mukavasti
-ja onnellisina. Miksi panisit alttiiksi nämä kaksi etua, jotka ovat
-kaikkea rikkautta arvokkaammat, jälleen yrittääksesi tunkeutua
-aarreholveihin?"
-
-"Ei ole mitään vaaraa, Jane", vakuutti apinamies hänelle. "Viime
-kerralla vainusi Werper askeleeni, ja hän ja maanjäristys olivat minut
-vähällä tuhota. Mutta sellainen yhteensattuma ei voi olla minua jälleen
-uhkaamassa."
-
-"Ethän mene yksinäsi, John?" kysyi rouva. "Ottanet Korakin mukaasi?"
-
-"Ei", sanoi apinamies, "minä en ota häntä mukaani. Hänen täytyy jäädä
-tänne sinun luoksesi, sillä pitkät poissaoloni ovat tosiaan
-vaarallisempia sinulle kuin minulle itselleni. Otan mukaani
-viisikymmentä waziria kultaharkkojen kantajiksi, jotta voimme tuoda
-kylliksi riittämään meille pitkäksi aikaa."
-
-"Entä Jad-bal-ja", kysyi rouva, "otatko sinä sen mukaasi?"
-
-"En; on parempi, että se jää tänne; Korak voi pitää siitä huolta ja
-viedä sen toisinaan metsästämään. Minä aion matkustaa keveästi ja
-nopeasti, joten vaellus kävisi sille rasittavaksi. Leijonat eivät
-mielellään liiku kuumassa auringonpaahteessa, ja kun me enimmäkseen
-matkustamme päivisin, pelkään, että Jad-bal-ja ei kauan jaksaisi."
-
-Näin lähti Apinain Tarzan jälleen pitkälle matkalle Oparia kohti. Hänen
-takanaan marssi viisikymmentä jättimäistä waziria, sen sotaisen heimon
-valiomiehiä, joka oli ottanut Tarzanin päällikökseen. Asuinrakennuksen
-kuistilla seisoivat Jane ja Korak liehutellen hyvästiksi, samalla kun
-talon perältä kuului apinamiehen korviin Jad-bal-jan, kultaleijonan,
-römeä karjunta. Heidän vaeltaessaan saatteli Numan ääni heitä
-aaltoilevalla tasangolla, kunnes se vihdoin häipyi etäälle
-kuulumattomiin.
-
-Kun vauhti oli sovitettu hitaimpien neekerien astunnan mukaan, ei
-Tarzanin matka edistynyt varsin nopeasti. Opar oli maatilalta hyvinkin
-viisikolmattapäiväisen taipaleen takana keveästi liikkuville miehille,
-kuten nämä, mutta paluumatkalla he kultakuormituksineen samoaisivat
-hitaammin. Senvuoksi oli apinamies määrännyt yritykseen kaksi
-kuukautta. Hänen _safarilleen_, johon kuului vain karaistuja sotureita,
-oli nopea liikkuminen todellakin mahdollista. Heillä ei ollut mitään
-muonaa tai muita varastoja kannettavina, kaikki kun olivat metsästäjiä
-ja matkasivat seutua, jossa riistaa oli runsaasti. Heidän ei siis
-tarvinnut sälyttää taakakseen valkoisten erämiesten hankalia kapineita.
-
-Okaisista pensaista ja lehvistä kyhätty _boma_ riitti heille suojaksi
-öisin, keihäät ja nuolet taasen ja heidän suuren valkoisen päällikkönsä
-voimat takasivat, ettei heidän koskaan tarvinnut olla tyhjin vatsoin.
-Mukaansa ottamine valiomiehineen Tarzan toivoi suorittavansa matkan
-Opariin yhdessä kolmatta päivässä, vaikka hän yksinään olisi liikkunut
-kaksin- tai kolminkertaisella nopeudella; sillä jos Tarzan mieli
-rientää vauhdikkaasti, suhahteli hän melkein lentämällä viidakon läpi,
-edeten siellä yhtä varmasti yöllä kuin päivälläkin ja miltei
-uupumattomana.
-
-Oltiin iltapäivän puolivälissä matkan kolmannella viikolla, kun Tarzan
-samoillessaan kaukana neekeriensä edellä äkkiä tapasi Bara-kauriin
-raadon, jonka kyljestä pisti esiin sulitettu nuoli. Oli ilmeistä, että
-Bara oli haavoittunut jonkun matkan päässä paikasta, johon se oli
-laskeutunut kuolemaan, sillä vasama oli osunut kohtaan, jossa se ei
-ollut voinut viedä henkeä heti. Mutta erikoisesti kiinnitti apinamiehen
-huomiota -- jo ennenkuin hän oli ehtinyt kyllin lähelle sitä edes
-oikein tarkastaakseen -- tuon nuolen malli; ja heti kun hän veti sen
-kauriin ruumiista, tiesi hän, mitä se merkitsi, ja kummastui niinkuin
-te tai minä kai kummastuisimme nähdessämme swazilaisen päähineen
-Broadwaylla tai Strandilla, sillä nuoli oli täsmälleen sellainen,
-joita saa ostaa jokaisesta urheilutavarain kaupasta kaikissa
-maailman suurkaupungeissa -- jollaisia myydään käytettäviksi
-jousenammuntaharjoituksissa puistoissa ja esikaupungeissa. Mikään ei
-olisi voinut olla epäluonnollisempaa kuin tämä typerä lelu villin
-Afrikan sydämessä; ja kuitenkin se oli tehnyt tehtävänsä tehokkaasti,
-mistä oli todistuksena Baran hengetön ruumis, vaikka apinamies
-arvasikin, ettei nuolta ollut singahduttanut minkään villin
-harjaantunut käsi.
-
-Tarzanin uteliaisuus heräsi ja samalla hänelle synnynnäinen
-viidakkoasukkaan vaisto. On tunnettava viidakkonsa hyvin voidakseen sen
-vaaroja kauan välttää, ja sen hyvä tunteminen merkitsee, että mitään
-tavallisuudesta poikkeavaa seikkaa ei saa sivuuttaa selittämättä.
-Niinpä Tarzankin läksi samoamaan Baran latua taaksepäin, saadakseen
-kenties selvän kauriin surmaajasta. Veristä jälkeä oli helppo seurata
-ja apinamies ihmetteli, että metsästäjä ei ollut ajanut takaa ja
-tavoittanut saalistaan, joka ilmeisesti oli surmattu ja edellisenä
-päivänä. Hän huomasi Baran vaeltaneen pitkälti, ja aurinko oli jo
-alhaalla länteen vaipumassa, ennenkuin Tarzan sai ensimmäiset todisteet
-elukan tappajasta. Ne olivat jalanjälkiä ja herättivät hänessä aivan
-yhtä suurta kummastusta kuin nuolikin. Hän tarkasti niitä huolellisesti
-ja kumartuen alas ryhtyi niitä herkillä sieraimillaan haistelemaankin.
-Niin vähän luultavalta, jopa mahdottomalta kuin se tuntuikin, olivat
-nuo paljaiden jalkojen jäljet _valkoisen miehen_ polkemat -- rotevan,
-ehkä Tarzanin itsensä kokoisen miehen. Tuijottaessaan näihin
-salaperäisen muukalaisen jälkiin työnsi Kaalan kasvattipoika toisen
-kätensä sormet tuuheaan mustaan tukkaansa suurta hämmästystä ilmaisevin
-elein.
-
-Kuka valkoinen mies saattoi olla täällä Tarzanin viidakossa kaatamassa
-Tarzanin riistaa urheilukerhojen käyttämillä siroilla vasamilla? Oli
-uskomatonta, että sellainen henkilö olisi tänne saapunut: mutta
-apinamiehen mieleen juolahtivat hänen viikkoja sitten kuulemansa
-hämärät huhut. Päättäen ratkaista ongelman hän lähti nyt seuraamaan
-muukalaisen jälkiä -- harhailevia jälkiä, jotka kiertelivät viidakossa
-näköjään tarkoituksettomasti, mistä Tarzan otaksui metsästäjän olleen
-tottumattoman täällä liikkumaan. Mutta yö yllätti ennenkuin hän sai
-arvoituksen selvitetyksi, ja oli pilkkosen pimeä, kun hän käänsi
-askeleensa leiriä kohti.
-
-Apinamies tiesi waziriensa odottavan riistaa, eikä hän suinkaan
-tahtonut tuottaa heille pettymystä, vaikka hän samassa huomasikin,
-ettei hän ollut ainoa lihansyöjä, joka seudulla sinä iltana metsästeli.
-Lähellä olevan leijonan yskähtävä murina sen hänelle aluksi ilmaisi ja
-sitten toisen etäämpää kuuluva syvä karjahdus. Mutta mitäpä apinamies
-välitti siitä, että muitakin oli riistanajossa? Eihän olisi ensi kerta,
-kun hän kilpailisi oveluudessa, voimassa ja ketteryydessä muiden hänen
-villissä maailmassaan metsästelevien -- ihmisten tai eläinten --
-kanssa.
-
-Vihdoin hän kaatoikin otuksen, siepaten sen melkein nenän edestä
-pettyneeltä ja hurjistuneelta leijonalta -- lihavan antiloopin, jonka
-viimemainittu oli merkinnyt omakseen. Heittäen otuksen olalleen melkein
-tuon hyökkäävän Numan reitillä, heilahti apinamies keveästi puiden
-alaoksille ja hävisi, vimmastuneelle kissaeläimelle ilkkuvasti nauraen,
-äänettömästi yön pimentoon.
-
-Vaivatta hän löysi tiensä leiriin ja nälkäisten waziriensa luo. Ja niin
-järkkymättä luottivat nämä häneen, etteivät olleet hetkeksikään
-epäilleet hänen palaavan ruokaa tuoden.
-
-Varhain seuraavana aamuna Tarzanin safari läksi jälleen matkalle Oparia
-kohti, ja käskien waziriensa marssia suorinta tietä jätti apinamies
-heidät voidakseen jatkaa tutkimustaan tuon viidakkoonsa saapuneen
-salaperäisen olennon selvillesaamiseksi, josta nuoli ja jäljet olivat
-hänelle tarinoineet.
-
-Päätyen jälleen paikalle, jolla pimeys oli pakottanut hänet luopumaan
-tutkimuksestaan, hän lähti seuraamaan muukalaisen jälkiä. Eikä kauan
-kestänytkään, ennenkuin hän tapasi uusia todistuksia tämän oudon ja
-häijyn henkilön liikuskelusta. Se kuului siihen isojen ihmisapinani
-heimoon, jonka parissa Tarzan oli kasvatettu. Manganin karvaisesta
-vatsasta pisti esiin toinen tehdasmaisesti valmistettu, sivistysmaista
-tuotu nuoli. Apinamiehen silmät kapenivat, ja otsa meni synkkiin
-ryppyihin. Ken oli se, joka tohti tunkeutua Tarzanin pyhille alueille
-ja näin armottomasti surmata hänen kansaansa?
-
-Apinamiehen kurkusta kuului matala mörähdys. Sivistyneiden vaateparren
-mukana oli hänestä irtaantunut se ohut sivistyksen silaus, joka hänellä
-oli valkoisten seurassa. Tässä ei ollut englantilainen loordi
-katselemassa harvinaisen serkkunsa ruumista, vaan toinen viidakkoeläin,
-jonka sydämessä riehui epäluulon ja vihan sammumaton tuli ihmisolentoa
-kohtaan, se kun on synnynnäinen jokaiselle viidakon kasvatille.
-Petoeläin katseli armottoman ihmisen veristä työtä. Eikä Tarzanin
-tietoisuudessa välähtänyt mitään tunnustusta hänen verensiteistään ja
-sukulaisuudestaan surmaajaan.
-
-Todeten, että jäljet olivat toispäiväiset, riensi Tarzan ampujan
-jälkeen. Hänen mielessään ei ollut mitään epäilystä siitä, että oli
-tapahtunut tahallinen murha, sillä hän tunsi kylliksi manganien
-luonteenpiirteet tietääkseen, että kukaan heistä ei ärsyttämättä
-karkaisi kimppuun.
-
-Tarzan vaelsi vastatuuleen, ja noin puoli tuntia senjälkeen, kun hän
-oli tavannut apinan ruumiin, kohtasi hänen herkkiä sieraimiaan toisten
-samanlaisten jälkien haju. Tietäen, kuinka arkoja nämä viidakon villit
-asukkaat ovat, liikkui hän nyt eteenpäin mitä varovaisimmin, jotta ne
-eivät hänen lähestymistään huomatessaan livistäisi pakoon ennenkuin
-näkivät, kuka hän oli. Hän ei tavannut heitä usein, mutta tiesi, että
-joukossa oli aina sellaisia, jotka hänet muistivat, ja että hän heidän
-välityksellään aina pääsisi ystävällisiin suhteisiin heimon muiden
-jäsenten kanssa.
-
-Alametsän tiheyden vuoksi Tarzan valitsi kulkureitikseen lehvistöjen
-keskitasanteet, ja niin hän vapaasti ja keveästi heilautellen itseään
-oksalta oksalle saavutti pian isot ihmisapinat. Niitä oli laumassa
-parikymmentä pienellä aholla alinomaisessa puuhassaan, toukkien ja
-kuoriaisten etsimisessä, jotka olivat tärkeinä tekijöinä manganien
-ruokajärjestelmässä.
-
-Heikko hymy levisi apinamiehen kasvoille, kun hän pysähtyi paksulle
-oksalle, ympäröiviin tuuheihin lehviin kätkeytyneenä, ja tarkkasi
-pientä laumaa alapuolellaan. Isojen apinain jokainen toiminta, jokainen
-liike toi Tarzanin mieleen elävästi hänen lapsuutensa vuodet, jolloin
-hän Kaalan, naarasapinan, hurjan äidinrakkauden turvissa oli samoillut
-viidakkoa Kertshakin heimon kanssa. Ilakoivissa nuorissa oli hän
-näkevinään jälleen Nitan ja toisia lapsuutensa leikkitovereita ja
-täysikasvuisissa isot, hurjat pedot, joita hän lapsuudessaan oli
-pelännyt ja jotka miehuuden iässä oli voittanut. Ihmisten tavat
-saattavat muuttua, mutta apinain tavat ovat aina samat eilen, tänään ja
-ainiaan.
-
-Hän tarkkasi niitä ääneti muutaman minuutin. Kuinka iloiseksi ne
-tulisivatkaan todetessaan, kuka hän oli! Sillä Tarzan tunnettiin
-suuressa viidakossa pitkin ja poikin manganien ystävänä ja suojelijana.
-Ensiksi ne murisisivat hänelle ja uhkailisivat häntä, sillä ne eivät
-luottaisi pelkkiin silmiinsä ja korviinsa hänen henkilöllisyytensä
-todisteina. Vasta sitten, kun hän oli astunut aukealle ja urokset,
-niskakarvat pystyssä ja torahampaat irvissä, olivat tiukasti
-ympäröineet hänet, vasta sitten kun ne olivat tulleet kyllin lähelle,
-jotta niiden sieraimet vahvistaisivat silmäin ja korvain todistuksen,
-tunnustaisivat ne hänet vihdoin heikäläiseksi. Sitten seuraisi
-epäilemättä muutamiksi minuuteiksi suuri innostus, kunnes joku
-lennähtävä lehti, toukka tai linnunmuna herättäisi niiden apinanvaistot
-ja kääntäisi niiden huomion hänestä, minkä jälkeen ne jatkaisivat
-askarteluaan, välittämättä hänestä enempää kuin mistä muusta
-heimonjäsenestä tahansa. Mutta se tapahtuisi vasta sitten, kun jokainen
-yksilö oli häntä nuuskinut ja känsäisillä käsillään ehkä taputellut
-hänen ihoaan.
-
-Nyt Tarzan päästi ystävällisen tervehdysäänen, ja apinain vilkaistessa
-ylös siirtyi hän piilostaan aivan heidän näkyviinsä. "Minä olen Apinain
-Tarzan", hän sanoi, "mahtava taistelija, manganien ystävä. Tarzan
-saapuu ystävänä kansansa luo."
-
-Näin puhellessaan hän pudottausi keveästi ahon rehevään ruohostoon.
-
-Äkkiä näytti siltä kuin kaikki paholaiset olisivat päässeet
-valtoimiksi. Kuului kirkuvia varoituksia, naaraat riensivät poikasineen
-aukeaman vastaiselle puolelle, ja urokset kääntyivät niskakarvat
-pystyssä ja muristen tungettelijaa kohti.
-
-"No", virkahti Tarzan, "ettekö tunne minua? Minä olen Apinain Tarzan,
-manganien ystävä, Kaalan poika ja Kertshakin heimon kuningas."
-
-"Me tunnemme sinut", murahti joku uroksista; "eilen me näimme sinun
-tappavan Gobun. Mene tiehesi, muutoin me tapamme sinut."
-
-"Minä en tappanut Gobua", vastasi apinamies. "Minä löysin eilen hänen
-ruumiinsa ja olin seuraamassa surmaajan jälkiä, kun tapasin teidät."
-
-"Me näimme sinut", toisti vanha uros; "mene tiehesi taikka me tapamme
-sinut. Sinä et ole enää manganien ystävä."
-
-Apinamies seisoi otsa rypyssä mietiskellen. Oli ilmeistä, että nämä
-apinat todella uskoivat hänen tappaneen heidän toverinsa. Miten se oli
-selitettävissä? Mikä oli siihen syynä? Merkitsivätkö nuo hänen
-seuraamansa ison valkoisen miehen paljaiden jalkojen jäljet siis
-enemmän kuin hän oli aavistanutkaan? Tarzania ihmetytti. Hän kohotti
-silmänsä ja puhutteli jälleen uroksia.
-
-"En minä Gobua tappanut", hän väitti. "Monet teistä ovat tunteneet
-minut kaiken ikänsä. Te tiedätte, että ainoastaan rehellisessä
-taistelussa, jolla tavoin toinen uros taistelee toista vastaan, olen
-saattanut tappaa manganin. Te tiedätte, että kaikista viidakon
-asukkaista ovat manganit parhaat ystäväni ja että Apinain Tarzan on
-manganien paras ystävä. Kuinka minä siis voisin tappaa jonkun omasta
-kansastani?"
-
-"Me tiedämme vain", vastasi vanha uros, "että näimme sinun tappavan
-Gobun. Omin silmin näimme, kuinka sinä hänet tapoit. Mene siis nopeasti
-tiehesi tai me tapamme sinut. Mahtava taistelija on Apinain Tarzan,
-mutta häntäkin mahtavammat ovat Pagthin isot urokset. Minä olen Pagth,
-Pagthin heimon kuningas. Mene tiehesi ennenkuin me tapamme sinut."
-
-Tarzan koetti puhua heille järkeä, mutta he eivät halunneet kuunnella,
-sillä niin vahvasti he uskoivat, että juuri hän oli tappanut heidän
-toverinsa, Gobu-uroksen. Mieluummin kuin antautuisi riitaan, jossa
-jonkun heistä täytyisi välttämättä saada surmansa, hän kääntyi vihdoin
-surumielin pois. Mutta entistä enemmän päätti hän nyt etsiä Gobun
-surmaajaa, jotta voisi vaatia tilille hänet, joka täten tohti tunkeutua
-hänen elinkautiselle alueelleen.
-
-Tarzan seurasi jälkiä, kunnes ne sekaantuivat monien miesten,
-enimmäkseen paljasjalkaisten neekerien jälkiin, joiden joukossa
-kuitenkin oli myös valkoisten miesten saappaanjälkiä. Kerran hän
-havaitsi naisen tai lapsen jälkiäkin, vaikkei voinut ratkaista
-kumpaisen. Latu johti kaiketikin kallioisille vuorille, jotka
-suojelivat Oparin karua laaksoa.
-
-Unohtaen nyt varsinaisen tehtävänsä ja palaen vain hurjasta halusta
-vaatia tungettelijoilta täysi selostus heidän oleskelustaan viidakossa
-ja maksaa Gobun tappajalle ansion mukaan, ponnisti Tarzan eteenpäin
-tuon melkoisen joukkueen nyttemmin leveää ja hyvin näkyvää tolaa
-pitkin. Muukalaiset eivät enää voineet olla hänestä kuin puolen
-päivämatkan päässä, mikä merkitsi, että he nyt epäilemättä olivat jo
-Oparin laakson reunalla, jos se oli heidän lopullinen päämääränsä. Eikä
-Tarzan voinut käsittää, mitä muuta päämäärää heillä saattoi olla.
-
-Hän oli aina pitänyt Oparin asemaa tiukasti omana salaisuutenaan. Hänen
-tietääkseen ei kellään muulla valkoisella kuin Janella ja heidän
-pojallaan Korakilla ollut vihiä muinoisten atlantilaisten unohdetusta
-kaupungista tai sen paikasta. Mutta mikä muukaan olisi voinut
-viekoitella nämä valkoiset miehet niin suurin joukoin Oparia joka
-taholta rajoittavaan, villiin tutkimattomaan erämaahan?
-
-Tällaisia ajatuksia liikkui Tarzanin mielessä hänen nopeasti
-seuratessaan Oparia kohti johtavia jälkiä. Tuli pimeä, mutta niin
-verekset olivat jäljet, että apinamies saattoi seurata niitä
-hajuaistinsa nojalla, vaikkei voinutkaan niitä maasta erottaa, ja
-vihdoin hän näki etäältä leirinuotion edessään.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU
-
-Kohtalokkaat tipat
-
-
-Kotona maatalossa elämä kulki tavallista rataansa niinkuin ennen
-Tarzanin lähtöä. Milloin jalkaisin, milloin ratsain tarkasteli Korak
-maanviljelystyöväen ja paimenten toimintaa, joskus yksinään, mutta
-useimmiten valkoisen pehtoorin, Jervisin, kanssa. Monesti lähti Janekin
-mukaan, varsinkin milloin ratsastettiin.
-
-Kultaleijonaa harjoitti Korak kahlehihnassa, koska hän ei laisinkaan
-luottanut kykyynsä hallita eläintä ja pelkäsi, että Jad-bal-ja
-isäntänsä poissa ollessa saattaisi karata metsään ja palata
-luonnolliseen villiin tilaansa. Sellainen leijona vapaana viidakossa
-olisi erikoisen vaarallinen ihmisille, koska Jad-bal-jalta, joka oli
-ihmisten parissa kasvanut, puuttui se luontainen arkuus luomakunnan
-herraa kohtaan, joka on niin silmään pistävänä piirteenä kaikilla
-villieläimillä. Kun se oli opetettu sieppaamaan saaliinsa ihmiskuvan
-kurkusta, oli Korakin varsin helppo kuvitella, mitä voisi tapahtua, jos
-kultaleijona kaikesta pakosta vapautuneena jäisi oman onnensa varaan
-lähiviidakkoja kiertelemään.
-
-Tarzanin poissaolon ensimmäisellä viikolla tapahtui, että saapui
-viestintuoja Nairobista lennättäen lady Greystokelle sähkösanoman,
-jossa ilmoitettiin hänen isänsä vakavasti sairastuneen Lontoossa. Äiti
-ja poika pohtivat tilannetta. Kuluisi viisi tai kuusi viikkoa ennenkuin
-Tarzan ehtisi palata,, vaikka he lähettäisivät sanansaattajankin hänen
-jälkeensä: ja jos Jane häntä odottaisi, oli vähän luultavaa, että hän
-ajoissa ehtisi isänsä luo. Sittenkin, vaikka hän heti lähtisi, näytti
-olevan vain vähän toiveita, että hän saapuisi kyllin nopeasti
-nähdäkseen vanhuksen elossa. Päätettiin siis, että hän lähtisi heti
-matkalle ja Korak seuraisi häntä Nairobiin saakka, palatakseen sitten
-maatilalle ylivalvojaksi siihen asti, kun isä saapuisi kotiin.
-
-Greystokein tilalta oli pitkä taival Nairobiin, eikä Korak ollut vielä
-palannut, kun noin kolme viikkoa Tarzanin lähdöstä neekeri, jonka
-toimena oli ruokkia ja hoitaa Jad-bal-jaa, huolimattomuudessaan jätti
-häkkiä puhdistaessaan sen oven sulkematta. Kultaleijona tassutteli
-edestakaisin, neekerin lakaistessa häkin lattiaa. He olivat vanhoja
-ystäviä, eikä waziri eläintä laisinkaan pelännyt, vaan käänsi tuon
-tuostakin selkänsä. Neekeri puuhasi häkin etäisessä nurkassa, kun
-Jad-bal-ja hetkiseksi pysähtyi ovelle sen toiseen päähän. Eläin näki,
-että ovi riippui hiukan raollaan saranoillaan. Hiljaa se kohotti ison
-pehmeän käpälänsä ja pisti sen rakoon. Pieni nykäys, ja ovi heilahti.
-Samassa silmänräpäyksessä työnsi kultaleijona kuononsa laajentuneeseen
-aukkoon, ja sen tuupatessa esteen tieltään vilkaisi kauhistunut neekeri
-ovelle ja näki holhokkinsa hypähtävän häkin ulkopuolelle.
-
-"Seis, Jad-bal-ja! Seis!" kirkui säikähtynyt neekeri, juosten eläimen
-perässä. Mutta kultaleijona vain lisäsi vauhtiaan, loikkasi aidan yli
-ja riensi metsää kohti.
-
-Neekeri seurasi sitä, heiluttaen luutaansa ja päästäen äänekkäitä
-kiljahduksia, siten hälyttäen wazirit ulos majoistaan ja yhtymään hänen
-kanssaan ajamaan leijonaa takaa. Yli aaltoilevan kentän he seurasivat
-sitä, mutta yhtä hyvin olisi voinut tavoittaa ilkkuvaa virvatulta kuin
-tätä nopeaa ja varovaista pakolaista, joka ei välittänyt heidän
-mairittelustaan enempää kuin uhkauksistaankaan. Ja niin he näkivät
-kultaleijonan häviävän aarniometsään, ja vaikka he uutterasti etsivät
-melkein pimeään asti, täytyi heidän vihdoin luopua yrityksestään ja
-palata noloina maatilalle.
-
-"Ah", huudahti onneton neekeri, joka oli syyllinen Jad-bal-jan
-karkaamiseen, "mitä suuri Bwana minulle sanookaan, mitä minulle
-tekeekään, kun saa tietää, että olen sallinut kultaleijonan mennä
-tiehensä!"
-
-"Sinut karkoitetaan maatilalta pitkäksi aikaa, Kiwazi", vakuutti
-hänelle vanha Muviro. "Ja epäilemättä sinut lähetetään laitumille
-kauaksi itään karjaa paimentamaan, missä saat runsaasti leijonia
-tovereiksesi, vaikka ne eivät ole yhtä ystävällisiä kuin Jad-bal-ja
-oli. Eikä se ole puoltakaan siitä, minkä ansaitsisit. Ja jollei suuren
-Bwanan sydän sykkisi rakkaudesta mustia lapsiaan kohtaan -- jos hän
-olisi muiden valkoisten bwanain kaltainen, joita vanha Muviro on
-nähnyt, --- niin sinua piestäisiin, kunnes et pysyisi pystyssä, ehkäpä
-hengettömäksi."
-
-"Minä olen mies", vastasi Kiwazi. "Minä olen soturi ja waziri. Minkä
-rangaistuksen suuri Bwana minulle määränneekin, alistun siihen miehen
-tavoin."
-
-<tb>
-
-Juuri samana iltana oli Tarzan lähestymässä vainuamansa oudon
-retkikunnan leirinuotioita. Kenenkään näkemättä hän pysähtyi puun
-lehvistöön aivan keskelle heidän leiriään, jota ympäröi valtava
-okapensaista laitettu boma ja jota kirkkaasti valaisivat lukuisat
-tulet. Näitä hoitelivat uutterasti neekerit, heitellen ahjoon oksia
-mahtavasta pinosta, jonka nähtävästi olivat aikaisemmin päivällä sitä
-varten keränneet. Melkein leirin keskellä oli useita telttoja, joista
-yhden edessä istui nuotion valossa neljä valkoista miestä. Kaksi näistä
-oli rotevaa, kyrmyniskaista, punakkakasvoista retkaletta, kaiketikin
-alempiin kansanluokkiin kuuluvia englantilaisia; kolmas, lyhyt, lihava
-mies, näytti Saksan juutalaiselta; mutta neljäs oli pitkä, solakka,
-kaunis nuori mies, jolla oli tummanruskea aaltoileva tukka ja
-säännölliset kasvonpiirteet.
-
-Hän ja saksalainen olivat mitä huolitelluimmin pukeutuneet
-keskiafrikkalaista matkustelua varten elokuvain suuresti ihannoiman
-mallin mukaan, joten näytti siltä kuin kumpikin olisi vastikään
-astunut esille uusimman viidakkoseikkailuja esittävän teatterin
-näytelmäteltasta. Tuo nuori mies ei varmaankaan ollut englantilaista
-syntyperää, ja mielessään arvioi Tarzan hänet melkein heti
-slaavilaiseksi. Apinamiehen saapumisen jälkeen viimemainittu pian nousi
-ja meni erääseen läheiseen telttaan, josta Tarzan sitten kuuli
-hiljaisen keskustelun supatusta. Hän ei erottanut sanoja, mutta jonkun
-äänen sävel kuulosti selvästi naiselliselta. Nuo kolme nuotion ääreen
-jäänyttä miestä rupattelivat niitä näitä, kunnes aivan läheltä boman
-takaa kuuluva leijonan karjahdus keskeytti viidakon äänettömyyden.
-
-Hätääntyneesti huudahtaen hypähti juutalainen pystyyn niin äkkiä, että
-luisui askeleen verran eteenpäin ja sitten, astahtaen taaksepäin,
-menetti tasapainonsa, kompastui kenttätuoliinsa ja kaatua retkahti
-selälleen.
-
-"Jukoliste, Adolph!" ärjäisi toinen hänen tovereistaan. "Jos sen vielä
-teet, niin hiisi vieköön, taitan niskasi! Tässä sitä ollaan, niinpä
-niin."
-
-"Hän on, lempo soikoon, pahempi kuin kiljuva jalopeura", murisi toinen.
-
-Juutalainen kömpi jaloilleen. "_Mein Gott_!" hän huudahti vapisevalla
-äänellä. "Minä luuli, että se tulis ihan aita yli. Auta armias,
-pääseekö minä enää koskaan tästä paha paikka?... Kaikki Afrikan gulda
-tähden minä ei tahtois kärsiä, mitä minä jo kärsiny nämä kolme kuukausi
-aika. Oi, oi, kun minä sitä vaan ajatteleekin, oi, oi, leijonia ja
-leopardeja ynnä sarvikuonosia ja virtaheposia! Oijoi!"
-
-Hänen toverinsa nauroivat. "Sanoimmehan me, Dick ja minä, heti alussa,
-ettei sinun olisi pitänyt tulla tänne sisämaahan", huomautti toinen
-heistä.
-
-"Mutta miksi minä sitten olisi ostanu kaikki nämä vaatteet?" valitti
-saksalainen. "_Mein Gott_, tämä puku, jossa minä olen sisällä, maksaa
-minulle kaksikymmentä puntaa. Ah, jos minä olis jotakin tiennyt, niin
-yks punta olis riittäny ostaa minulle koko vaatevarasto! Kaksikymmentä
-puntaa tästä, eikä kukaan muu sitä näkemässä kuin niggerit ja
-leijonat!"
-
-"Ja sinä näytätkin siinä niin hiton hassunkuriselta", virkkoi eräs
-hänen tovereistaan.
-
-"Ja katsho, nyt se on kaikki likainen ja rikki. Mistä minä tietä, että
-minä tärvelis tämä puku? Omin silmin minä nähnyt Prinsessan
-teatterissa, kuinka filmin sankari viettänyt kolme kuukautta Afrikassa
-pyytämässä leijonia ja tappamassa ihmissyöjiä, ja kun hän tulla
-takaisin, ei hänellä olla tahranplänttiäkään housunlahkeessa. Mistä
-minä tiesi, että Afrikka niin likainen ja täynnä piikkejä?"
-
-Tällä hetkellä katsoi Apinain Tarzan sopivaksi hiljaa pudottautua
-valokehään heidän eteensä. Molemmat englantilaiset hypähtivät pystyyn,
-ihan ilmeisesti säikähtyneinä, ja juutalainen kääntyi astahtamaan
-taaksepäin ikäänkuin paetakseen, mutta samassa osuivat hänen silmänsä
-apinamieheen. Hän pysähtyi, ja hänen kasvoilleen tuli helpotuksen sävy
-sen kauhunilmeen sijalle, joka oli niille levinnyt, kun Tarzan putosi
-heidän eteensä ikäänkuin taivaasta.
-
-"_Mein Gott_", huusi saksalainen kimakasti, "miksi sinä tulla takaisin
-näin pikaa ja miksi sinä tulla tuolla tavalla, noin äkkiä -- eikö sinä
-luulla, että meillä on hermot?"
-
-Tarzan oli vihainen -- vihainen näille raaoille tungettelijoille, kun
-he hänen luvattaan uskalsivat astua sille laajalle alueelle, jolla hän
-piti yhä rauhaa ja järjestystä. Ja kun Tarzan oli vihainen, hohti hänen
-otsallaan arpi, joka oli muistona ammoin, hänen poikana ollessaan,
-tapahtuneesta kuolettavasta kamppailusta Bolganin, ison villin
-gorillan, kanssa, missä tilaisuudessa hän ensiksi oli oppinut
-ymmärtämään isänsä metsästyspuukon oikean arvon, sillä verrattain
-heikko, pieni tarmangani oli sen avulla päässyt tasaväkiseksi viidakon
-suurten petojen kanssa.
-
-Hänen harmaat silmänsä kapenivat, ja ääni oli kylmän levollinen, kun
-hän puhutteli heitä. "Keitä te olette", hän kysyi, "jotka täten
-tunkeudutte wazirien maahan, Tarzanin maahan, ilman viidakon herran
-lupaa?"
-
-"Mitä sinä nyt lörpöttelet, Esteban", kysyi toinen englantilaisista,
-"ja miksi hiidessä olet palannut tänne yksinäsi ja näin pian? Missä
-ovat kantajasi ja missä se kirottu kulta?"
-
-Apinamies silmäili puhujaa hetkisen äänetönnä. "Minä olen Apinain
-Tarzan", hän sanoi sitten. "En tiedä, mitä te haastelette. Tiedän vain,
-että etsin häntä, joka tappoi Gobun, ison apinan, ja häntä, joka minun
-luvattani surmasi Baran, kauriin."
-
-"Lempo soikoon", ärjäisi toinenkin englantilainen, "jätä tuo
-hassuttelu, Esteban! Jos yrität olla sukkela, emme me tuossa mitään
-vitsiä näe, emme totisesti näekään."
-
-Teltassa, johon neljäs valkoinen mies oli astunut sillä välin kun
-Tarzan tarkasteli leiriä lymypaikastaan ylhäältä puun oksilta, kosketti
-nainen, ilmeisesti äkkiä säikähtyneenä, hurjasti toverinsa käsivarteen
-ja osoitti kookasta melkein alastonta apinamiestä tämän seisoessa
-petoja karkoittavain nuotioiden kirkkaassa hohteessa. "Hyvä Jumala,
-Karl", hän kuiskasi vapisevalla äänellä, "katso!"
-
-"Mikä hätänä, Flora?" kysyi toveri. "Minä näen vain Estebanin."
-
-"Ei se ole Esteban", sihisi tyttö. "Se on loordi Greystoke itse -- se
-on Apinain Tarzan!"
-
-"Sinähän olet hupsu, Flora", vastasi mies, "ei se voi hän olla."
-
-"On kuin onkin", väitti neitonen. "Etkö luule minun häntä tuntevan?
-Enkö minä vuosikausia palvellut hänen kaupungintalossaan? Enkö minä
-nähnyt häntä melkein joka päivä? Luuletko, etten minä tuntisi Apinain
-Tarzania? Katso tuota hänen otsallaan leimuavaa punaista arpea. Minä
-olen kuullut tarinan siitä arvesta ja olen sen nähnyt hehkuvan
-tulipunaisena, kun hän kiukustuu. Se on punainen nyt, ja Apinain Tarzan
-on vihoissaan."
-
-"No, entä jos hän _cm_ Apinain Tarzan, niin mitä hän voi tehdä?"
-
-"Sinä et tunne häntä", vastasi tyttö. "Et aavista, mikä ääretön valta
-hänellä täällä on -- valta päättää ihmisten ja eläinten elämästä ja
-kuolemasta. Jos hän tietäisi, mitä täällä hommailemme, ei ainoakaan
-meistä pääsisi hengissä meren rannikolle. Jo siitäkin, että hän nyt on
-täällä, otaksun hänen saaneen aikeestamme vihiä; ja jos niin on, niin
-Jumala meitä armahtakoon -- jollei... jollei..."
-
-"Jollei mitä?" tiedusti mies.
-
-Tyttö mietti hetkisen ääneti. "On vain yksi keino", sanoi hän vihdoin.
-"Me emme tohdi häntä tappaa. Hänen villit neekerinsä saisivat sen
-tietää, eikä mikään mahti maailmassa voisi meitä silloin pelastaa. On
-kuitenkin yksi keino, jos toimimme nopeasti." Hän kääntyi ja etsi
-hetkisen eräästä laukustaan ja ojensi sitten miehelle pienen, nestettä
-sisältävän pullon. "Mene ulos ja puhuttele häntä", hän kehoitti.
-"Tekeydy hänen ystäväkseen. Valehtele hänelle. Kerro hänelle mitä
-tahansa, lupaa mitä tahansa, mutta koeta päästä kyllin ystävällisiin
-väleihin, jotta voit tarjota hänelle kahvia. Hän ei juo viiniä eikä
-muuta alkoholipitoista, mutta minä tiedän hänen pitävän kahvista. Olen
-usein itse tuonut sitä hänelle myöhään illalla, hänen palattuaan
-teatterista tai tanssiaisista. Houkuttele hänet juomaan kahvia, ja
-sitten tiedät, mihin tätä käytät." Tyttö osoitti pulloa, jota mies yhä
-piti kädessään.
-
-Kraski nyökkäsi. "Minä ymmärrän", hän sanoi, kääntyi ja lähti teltasta.
-
-Hän oli astunut vain askeleen, kun tyttö kutsui hänet takaisin. "Älä
-anna hänen nähdä minua, älä anna hänen arvata, että olen täällä tai
-että tunnet minut."
-
-Mies nyökkäsi ja lähti. Lähestyessään valkean edessä olevia
-jännittyneitä henkilöitä hän tervehti Tarzania herttaisesti hymyillen
-ja hilpein sanoin:
-
-"Tervetuloa!" hän virkkoi. "Meille on aina mieluista nähdä vieraita
-leirissämme. Istukaahan. Tarjoa tälle herrasmiehelle tuoli, John", hän
-lisäsi Peeblesille.
-
-Apinamies tarkkasi Kraskia, kuten oli tarkannut toisiakin. Hänen
-silmissään ei ollut mitään ystävällistä välähdystä vastaukseksi
-venäläisen tervehdykseen.
-
-"Olen yrittänyt saada selville, mitä teidän joukkueenne täällä
-puuhailee", hän sanoi terävästi venäläiselle, "mutta he väittävät yhä,
-että olen joku muu kuin mitä olen. He ovat joko houkkioita tai
-lurjuksia, ja minä aion ottaa selvän, kumpiako, ja menetellä heidän
-kanssaan sen mukaan."
-
-"No, no", huudahti Kraski lepytellen. "Tässä on varmaankin joku
-erehdys. Mutta sanokaahan minulle, kuka olette?"
-
-"Minä olen Apinain Tarzan", vastasi apinamies. "Keitään metsästäjiä ei
-tule tähän Afrikan osaan minun luvattani. Se seikka on niin yleisesti
-tunnettu, että teidän ei ole ollut mitenkään mahdollista lähteä
-rannikolta sitä kuulematta. Vaadin selitystä ja nopeasti."
-
-"Ah, te olette Apinain Tarzan!" huudahti Kraski. "Sepä oli meille
-onnellinen sattuma, sillä nyt meidät ohjattaneen oikealle tolallemme ja
-pääsemme varmaan kauheasta pulastamme. Me olemme eksyneet, hyvä herra,
-tolkuttomasti eksyneet oppaamme tietämättömyyden tai roistomaisuuden
-vuoksi, hän kun jätti meidät useita viikkoja sitten. Kyllähän me olimme
-teistä kuulleet; ken ei tietäisi Apinain Tarzanista? Mutta aikomuksemme
-ei ollut tunkeutua teidän alueenne rajojen sisäpuolelle. Me
-etsiskelimme kauempaa etelästä näytteitä seudun eläimistöstä, joita
-hyvä ystävämme ja työnantajamme, herra Adolph Bluber tuossa, suurilla
-kustannuksilla keräilee amerikkalaisen kotikaupunkinsa museoon
-lahjoitettaviksi. Varmaankin voitte sanoa, missä olemme, ja neuvoa
-meidät oikealle suunnallemme."
-
-Peebles, Throck ja Bluber seisoivat kuin puusta pudonneina Kraskin
-liukkaita valeita kuunnellessaan, mutta Saksan juutalainen tajusi
-ensimmäisenä tilanteen. Hänen englantilaisten kaveriensa kallot olivat
-liian paksut, jotta he olisivat heti voineet käsittää venäläisen ovelan
-viekkauden.
-
-"Ka niin", virkkoi sulava Bluber, hieroen kämmeniään yhteen, "juuri
-niin, ihan mitä minä aikoi teille sanoa."
-
-Tarzan kääntyi rutosti häntä kohti. "Mitä sitten kaikki tuo lörpötys
-Estebanista tarkoittaa?" hän kysyi. "Eivätkö nuo toiset puhutelleet
-minua sillä nimellä?"
-
-"Ah", huudahti Bluber, "John laskee mielellään pikkuista leikkiä. Hän
-ei tunne Afrikkaa, ei ole täällä koskaan ennen ollut. Hän taisi luulla
-teitä alkuasukas. John sanoo kaikki alkuasukas Estebaneiksi ja hänellä
-on paljo hauskaa itselle niiden kanssa, koska hän tietää, ettei ne osaa
-ymmärtää, mitä hän puhuu. Hei John, eikö se ole niinkuin minä sanoo?"
-Mutta ovela Bluber ei odottanut Johnin vastausta. "Te näkee", hän
-jatkoi, "että me on eksynyt, ja jos te ottaa me pois tästä viidakosta,
-maksaa me mitä hyvänsä -- sanokaa vaan hinta."
-
-Apinamies uskoi häntä vain puolittain, mutta leppyi kuitenkin jonkun
-verran, kun huomasi heidän ilmeisen ystävälliset aikeensa. Ehkäpä he
-sittenkin puhuivat puoliväliin totta ja olivat todellakin tietämättään
-samoilleet hänen alueelleen. Se oli hänen kuitenkin saatava varmasti
-selville heidän alkuasukaskantajiltaan, joilta hänen omat wazirinsa
-lypsäisivät totuuden. Mutta se, että häntä oli luultu Estebaniksi,
-ärsytti yhä hänen uteliaisuuttaan, ja hän oli edelleen halukas
-tietämään, kuka oli tappanut Gobun, ison apinan.
-
-"Istukaahan", kehoitti Kraski. "Olimme juuri ryhtymässä juomaan kahvia,
-ja meistä olisi hauskaa, jos tekisitte meille seuraa. Tänne tulollamme
-emme tarkoittaneet mitään pahaa, ja minä vakuutan teille, että
-kernaasti ja mielihyvällä suoritamme täyden korvauksen teille tai
-jokaiselle, jolle olemme tahtomattamme tehneet vääryyttä."
-
-Kahvinjuonnista näiden miesten kanssa ei olisi mitään haittaa. Kenties
-hän oli tehnyt väärin heitä kohtaan, ja olipa asianlaita kuinka
-tahansa, ei kupillinen heidän kahviaan häntä paljoakaan velvoittaisi.
-Flora oli ollut oikeassa, että jos Apinain Tarzanilla oli jokunenkin
-heikkous, oli se kupponen kahvia myöhään illalla. Hän ei ottanut
-vastaan tarjottua kenttätuolia, vaan kyykistyi apinan tapaan heidän
-eteensä, nuotioiden lepattelevan valon leikitellessä hänen
-pronssinkarvaisella ihollaan, korostaen hänen jumalaisen vartalonsa
-siromuotoisia lihaksia. Apinain Tarzanin lihakset eivät olleet sepän
-tai ammattimaisen voimamiehen, vaan pikemmin Merkuriuksen tai Apollon,
-sillä niin sopusuhtaiset ne olivat keskenään, vain vihjaisten niissä
-olevasta voimasta. Kun ne olivat harjaantuneet nopeuteen ja
-ketteryyteen yhtä hyvin kuin voimanponnistukseen, antoivat ne, hänen
-jättiläisruhoaan päällystäen, hänelle puolijumalan ulkonäön.
-
-Throck, Peebles ja Bluber istuivat katsellen häntä ääneti kuin
-lumottuina, sillä välin kun Kraski meni keittonuotiolle kahvitarjoilua
-hommaamaan. Molemmat englantilaiset oivalsivat vielä vain puoliksi sen
-tosiasian, että olivat erehdyksestä luulleet tulokasta toiseksi, ja
-niinpä Peebles raapi korvallistaan ja jupisi itsekseen puoliääneen
-epäilyn Kraskin uudesta otaksumasta Tarzanin henkilöllisyyteen nähden.
-Bluber oli sisäisesti kauhuissaan. Terävämmällä älyllään hän oli
-nopeasti tajunnut pikemminkin Kraskin olevan oikeassa tunnustaessaan
-miehen siksi, mikä hän oli, eikä siis enää uskonut Peeblesin ja
-Throckin otaksumaa. Ja kun Bluber ei tiennyt mitään Floran
-salajuonesta, oli hän aivan hädissään yrittäessään kuvitella, mitä
-seurauksia olisi siitä, että Tarzan oli keksinyt heidät aivan Oparin
-kynnyksellä.
-
-Hän ei käsittänyt, kuten Flora, että heidän henkensäkin oli vaarassa --
-että heidän oli jouduttava tekemisiin Apinain Tarzanin, viidakkopedon,
-eikä John Claytonin, loordi Greystoken, englantilaisen ylimyksen
-kanssa. Pikemminkin suri Bluber niitä kahtatuhatta puntaa, jotka he
-menettäisivät retken näin viheliäisesti päättyessä, sillä hän tunsi
-kylliksi hyvin apinamiehen maineen tietääkseen, etteivät he mitenkään
-saisi viedyksi mukaansa kultaa, jota Esteban hyvinkin luultavasti juuri
-tällä hetkellä näpisteli Oparin holveista. Bluber olikin melkein
-hyrähtää itkuun, kun Kraski samassa palasi valmistamaansa kahvia
-tuoden.
-
-Teltan tummista pimennoista katseli Flora Hawkes hermostuneesti, mitä
-hänen edessään kentällä puuhailtiin. Hän kauhistui mahdollisuutta, että
-hänen entinen isäntänsä hänet huomaisi, sillä hän oli palvellut
-sisäkkönä Greystoken lontoolaisessa talossa samoinkuin heidän
-afrikkalaisella maatilallaankin ja tiesi, että loordi Greystoke
-heti tuntisi hänet, jos sattuisi hänet näkemään. Täällä hänen
-viidakkokodissaan Flora tunsi tuota miestä kohtaan ehkä suurempaa
-pelkoa kuin mihin Tarzanin todellinen luonne antoi aihetta, mutta se
-esiintyi kauheana tytölle, jonka syyllinen omantunto loihti hänen
-mieleensä kaikkia mahdollisia rangaistuksia tästä uskottomuudesta
-entistä, häntä alituisella ystävällisyydellä ja huomaavaisuudella
-kohdellutta isäntäväkeänsä kohtaan.
-
-Alituinen uneksiminen Oparin aarreholvien satumaisista rikkauksista,
-joista hän oli kuullut niin paljon yksityiskohtia Greystokein
-keskusteluissa, oli herättänyt hänen luonnostaan viekkaassa ja
-häikäilemättömässä mielessään omistushalun. Ja niin hän oli vähitellen
-hahmoitellut suunnitelman, kuinka voisi anastaa aarreholveista
-riittävän määrän kultaharkkoja, voidakseen elää riippumattomana ja
-varakkaana lopun ikäänsä. Koko suunnitelma oli hänen laatimansa. Hän
-oli ensin innostuttanut asiaan Kraskin, joka vuorostaan oli hankkinut
-avustajiksi molemmat englantilaiset ja Bluberin, ja nämä neljä olivat
-hommanneet retken kustannuksiin tarvittavat rahat. Flora itse oli
-etsinyt sopivaa miestä, joka voisi menestyvästi esittää Tarzania
-tämän kotiviidakossa, ja keksinyt Esteban Mirandan, väkevän ja
-häikäilemättömän espanjalaisen, jonka näyttämötaiteellinen kyky ja
-varsinkin hänen mestarillinen naamioimistaitonsa teki hänelle
-mahdolliseksi virheettömästi näytellä tarvittavaa osaa, ainakin mikäli
-oli ulkonaisesta matkinnasta kysymys.
-
-Espanjalainen ei ollut ainoastaan väkevä ja toimelias, vaan rohkea
-tappelijakin, ja sitten kun hän oli ajanut partansa ja pukeutunut
-Tarzanin viidakkovaatteisiin, ei hän ollut laiminlyönyt mitään
-tilaisuutta jäljitellä apinamiestä joka tavalla parhaan kykynsä mukaan.
-Viidakkovaistoa ei hänellä tietenkään ollut, ja varovaisuus neuvoi
-häntä välttämään mieskohtaisia otteluita villeimpien metsänpetojen
-kanssa, mutta hän pyydysteli pienempää riistaa keihäällä ja nuolilla ja
-harjoitteli alituisesti ruohoköydellä, joka oli osana hänen asustaan.
-
-Ja nyt näki Flora kaikkien hyvin harkittujen suunnitelmiensa olevan
-raukeamaisillaan. Hän vapisi katsellessaan tulen ääressä olevia miehiä,
-sillä hän pelkäsi Tarzania perin todellisesti, ja sitten hän jännittyi
-hermostuneesta odotuksesta, nähdessään Kraskin lähenevän ryhmää
-kahvipannu toisessa kädessä ja kupit toisessa. Kraski laski pannun ja
-kupit tantereelle vähän matkaa Tarzanista tämän selkäpuolelle, ja kun
-hän kaatoi kahvia, näki Flora hänen herauttavan saamansa pullon
-sisällöstä yhteen kuppiin. Kylmä hiki kihisi Floran otsalle, kun Kraski
-kohotti sitä kuppia ja tarjosi apinamiehelle. Ottaisiko tämä sen?
-Epäilisikö hän? Jos hän epäilisi, niin minkä kauhean rangaistuksen he
-kaikki tästä kamalasta uhkarohkeudestaan saisivatkaan?
-
-Flora näki Kraskin ojentavan toiset kupit Peeblesille, Throckille ja
-Bluberille ja sitten palaavan kehään itselleen, varaamansa kuppi
-kädessään. Venäläisen kohottaessa kuppiaan ja kumartaessa kohteliaasti
-apinamiehelle hän näki kaikkien viiden juovan. Jännitys laukesi,
-jättäen Floran heikoksi ja uupuneeksi. Kääntyessään hän lysähti
-vuoteelleen ja virui siinä vavisten ja kasvot käsiin peitettyinä. Ja
-tuolla ulkona tyhjensi Apinain Tarzan kuppinsa viimeiseen pisaraan.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU
-
-Kuolema väijyy
-
-
-Sen päivän iltapuolella, jona Tarzan löysi salaliittolaisten leirin,
-äkkäsi vartija Oparin raunioituneen kaupungin murentuneelta
-ulkomuurilta joukon miehiä liikkumassa ympäröivän kalliovyön harjalta
-alas laaksoon päin. Tarzan, Jane Clayton ja heidän mustat wazirinsa
-olivat ainoat muukalaiset, jotka Oparin asukkaat olivat miesmuistiin
-laaksossaan nähneet, ja vain puoliksi unohtuneet tarut muinaisilta
-ajoilta viittailivat hämärästi siihen, että muitakin muukalaisia olisi
-Oparissa joskus käynyt. Mutta ikimuistoisista ajoista oli ulkomuurin
-harjalla aina seisonut vartija. Vain yksi ainoa, koukistunut, ryhmyinen
-ja rujo ihmisenmuotoinen olio kyykötti nyt muistuttamassa kadonneen
-Atlantiksen lukuisista, notkeista sotureista. Sillä pitkien aikakausien
-kuluessa oli rotu pilaantunut ja vihdoin satunnaisin yhtymin isojen
-apinain kanssa rappeutunut nykyiseksi Oparin eläimelliseksi kansaksi.
-Kummallinen ja selittämätön oli ollut luonnon huolehtiva vaisto, joka
-oli rajoittanut tämän rodullisen huononemisen melkein yksinomaan
-miespuolisiin, naisten jäädessä suoriksi, siromuotoisiksi ja
-piirteiltään usein sieviksi, jopa kauniiksikin, mikä ehkä suureksi
-osaksi johtui siitä, että apinamaisia piirteitä saaneet tyttölapset
-heti surmattiin, jotavastoin poikalapset, joilla oli yksinomaan
-inhimillisiä ominaisuuksia, samaten heti raivattiin pois.
-
-Kaupungin ulkomuurilla kykkivä yksinäinen vartija oli tosiaan
-tyypillinen oparilainen, lyhyt, pölkkymäinen, takkupartainen ja -
-tukkainen mies, jonka vanukkeiset suortuvat kasvoivat alas matalalle,
-kaltevalle otsalle. Pienet likekkäiset silmät ja torahampaita
-muistuttavat pureksimet osoittivat hänellä virtaavan suonissaan
-apinanverta, ja samaa alkuperää todistivat lyhyet, käyrät sääret ja
-pitkät, vahvalihaksiset, apinamaiset käsivarret, kaikki niukalti
-karvapeitteiset, niinkuin ruhokin.
-
-Kun hänen häijyt verestävät silmänsä katselivat joukkueen kulkua
-laaksoa pitkin Oparia kohti, ilmaisivat hänen lisääntyvää kiihtymystään
-nopeammaksi käyvä hengitys ja kurkusta kohoavat matalat, melkein
-kuulumattomat murahdukset. Muukalaiset olivat siksi etäällä, että
-heidät vaivoin tunsi ihmisolennoiksikaan, ja heidän lukumääränsä
-saattoi vain osapuilleen arvioida viideksi- tai kuudeksikymmeneksi.
-Saatuaan selville nämä kaksi tosiasiaa astui vartija alas ulkomuurilta,
-käveli sen ja sisämuurin välisen alan poikki, mennen aukosta sisälle ja
-nopeaa vauhtia takana olevan leveän puistikkokadun yli, minkä jälkeen
-hän hävisi ränsistyvään, mutta vieläkin upeaan temppeliin.
-
-Oparin ylipappi Kadsh istua kyykötti jättiläispuiden siimeksessä, jotka
-nyt olivat vallanneet muinaisen temppelin entisen puutarhan. Hänen
-kanssaan oli tusinan verta alempaan papistoon kuuluvia, ylipapin
-hartaimpia tovereita, jotka hätkähtivät tämän oparilaisen paarian
-tuloa. Viimemainittu riensi hengähdyksissään Kadshin luo.
-
-"Kadsh!" hän huudahti, "outoja miehiä on matkalla Opariin! He saapuvat
-laaksoon luoteesta käsin rajakallioiden takaa -- ainakin viisikymmentä
-henkeä, ehkä kaksi sen vertaa. Minä näin heidät ulkomuurin harjalla
-tähystellessäni, mutta heidän takanaan on miehiä, joista en saanut
-selkoa, koska ovat vielä pitkän taipaleen päässä. Siitä asti kun suuri
-tarmangani tuli tänne, ei Oparissa ole käynyt muukalaisia."
-
-"Siitä ovat monet kuunvaiheet kuluneet, kun suuri tarmangani, joka
-nimitti itseään Apinain Tarzaniksi, oli keskuudessamme", sanoi Kadsh.
-"Hän lupasi palata luoksemme ennen sadekautta, nähdäkseen, ettei La'lle
-ole mitään pahaa tapahtunut, mutta häntä ei ole kuulunut takaisin, ja
-La on aina väittänyt, että hän on kuollut. Oletko kertonut kellekään
-muulle, mitä olet nähnyt?" hän kysyi kääntyen äkkiä sanansaattajaan
-päin.
-
-"En", vastasi mies.
-
-"Hyvä on!" huudahti Kadsh. "Ka, menkäämme kaikki ulkovallille
-katsomaan, kuka uskaltaa saapua kiellettyyn Opariin, älköönkä kukaan
-hiiskuko sanaakaan Blaghin kertomasta ennenkuin minä annan luvan."
-
-"Kadshin sana on lakina, kunnes La puhuu", jupisi muuan papeista.
-
-Kadsh katsoa muljautti puhujaan. "Minä olen Oparin ylipappi", hän
-ärähti. "Kuka uskaltaa minua uhmata?"
-
-"Mutta La on ylipapitar", sanoi joku, "ja ylipapitar on Oparin
-kuningatar."
-
-"Ylipappi voi uhrata kenet tahtoo Leimuavalle Jumalalle kuolleiden
-kammiossa", muistutti Kadsh merkitsevästi toisille.
-
-"Me tukimme kyllä suumme, Kadsh", vastasi pappi matelevasti.
-
-"Hyvä!" murahti ylipappi opastaen heidät puutarhasta temppelin
-takakäytävän läpi Oparin ulkomuuria kohti. Sieltä he tarkkasivat
-lähestyvää joukkuetta, jonka nyt selvästi näkivät etäällä laakson
-keskellä. Katselijat juttelivat matalin kurkkuäänin isojen apinain
-kielellä, johon sekaantui tilapäisiä sanoja ja lauseparsia oudosta
-murteesta, ja ne olivat epäilemättä joitakin tärveltyneitä jätteitä
-Atlantiksen muinaisesta kielestä ja periytyneet lukemattomien
-sukupolvien välityksellä heidän inhimillisiltä esivanhemmiltaan --
-tuolta nyttemmin sukupuuttoon kuolleelta rodulta, jonka kaupungit ja
-sivistys uinuvat syvälle hautaantuneina Atlantin valtameren tyrskyvien
-aaltojen alla ja jonka seikkaileva luonne oli sen ammoisina aikoina
-viekoitellut tunkeutumaan Afrikan sydämeen kultaa etsimään ja omain
-etäisten kotikaupunkiensa maihin rakentamaan Oparin uhkean kaupungin.
-
-Kadshin seuralaisineen katsellessa pensasmaisten kulmakarvojensa alta
-joukkuetta, joka laskevan troopillisen auringon paahteessa
-vaivaloisesti ponnisteli louhikkoista ja karua laaksoa myöten
-eteenpäin, tirkisteli pieni harmaa apina heitä erään heidän takanaan
-olevan vanhan kadun kivityksen välistä esille tunkeutuneen
-jättiläispuun lehvistöstä. Vakava, ilmeeltään surullinen pikku apina se
-oli, mutta perin utelias, kuten kaikki heimolaisensa, mikä lopulta sai
-sen unohtamaan pelkonsa Oparin hurjia miehiä kohtaan, jopa siihen
-määrin, että se vihdoin kepeästi kiepahti puusta kiveykselle, riensi
-sisämuurin raosta esiin ja juosten ulkomuurille kiipesi sen sisäsivua
-pitkin pappien taakse paikalle, missä saattoi jokseenkin turvallisesti
-kätkeytyä sortuvan muurin isojen graniittimöhkäleiden suojaan ja sieltä
-kuunnella oparilaisten keskustelua, se kun miltei kokonaan kävi isojen
-apinain kielellä, jota niiden pieni serkku täydellisesti ymmärsi.
-
-Iltapäivä oli lähestymässä loppuaan, ennenkuin Oparia verkalleen
-lähestyvä joukkue oli ehtinyt kyllin lyhyen matkan päähän, jotta eri
-henkilöt saattoi millään tavoin tuntea, ja silloin eräs nuoremmista
-papeista huudahti kiihtyneenä:
-
-"Se on hän, Kadsh. Se on suuri tarmangani, joka nimittää itseään
-Apinain Tarzaniksi. Minä erotan hänet selvästi; toiset ovat kaikki
-mustia miehiä. Hän kannustaa heitä eteenpäin tyrkkien heitä
-keihäällään. Näyttää siltä kuin he olisivat peloissaan ja kovin
-väsyneitä, mutta hän pakottaa heitä ponnistamaan."
-
-"Oletko varma", kysyi Kadsh, "oletko varma, että hän on Apinain
-Tarzan?"
-
-"Ihan varma", vastasi puhuja, ja sitten eräs toinen papeista yhtyi
-toverinsa vakuutuksiin. Vihdoin he olivat kyllin lähellä, jotta Kadsh
-itse, jonka näkö ei ollut yhtä hyvä kuin seurueen nuorempien jäsenten,
-huomasi, että Apinain Tarzan siellä: todellakin oli palaamassa Opariin.
-Ylipappi rypisti mietteissään vihaisesti kulmiaan. Äkkiä hän kääntyi
-toisia kohti.
-
-"Hän ei saa tulla", hän huudahti; "hän ei saa astua Opariin. Rientäkää
-noutamaan sata soturia. Me menemme heitä vastaan, kun he tulevat
-ulomman muurin aukosta, ja surmaamme heidät yksitellen."
-
-"Mutta La", huusi se, joka puutarhassa oli suututtanut Kadshia, "minä
-muistan selvästi, että La tarjosi Apinain Tarzanille Oparin ystävyyden
-monta kuukautta sitten ja että Tarzan pelasti La'n raivostuneen
-Tantorin torahampailta."
-
-"Hiljaa", ärähti Kadsh, "hän ei saa tulla tänne, me tapamme heidät
-kaikki, vaikkei meidän tarvitse tietää, keitä he ovat, ennenkuin on
-liian myöhäistä. Ymmärrätkö? Ja tiedä myöskin, että jokainen, joka
-yrittää vastustaa tarkoitustani, on kuoleman oma -- ja jollei hän kuole
-uhrina, saa hän surmansa minun kädestäni ja kuolee joka tapauksessa.
-Kuuletko?" Ja hän osoitti vapisevaa pappia likaisella sormellaan.
-
-Kun Manu, apina, kuuli kaiken tuon, oli hän haljeta kiihtymyksestä. Hän
-tunsi Apinain Tarzanin -- kuten kaikki vaeltavat apinat kautta Afrikan
-hänet tunsivat -- ja tiesi hänet ystäväksi ja suojelijaksi. Manusta
-eivät Oparin urospuolet olleet eläimiä, ihmisiä eivätkä ystäviä. Hän
-tiesi niiden olevan julmia ja ynseitä olioita, jotka söivät apinanlihaa
-ja joita hän siis vihasi. Hän joutui senvuoksi kovin kiihdyksiin
-suunnitelmasta, jota oli kuullut pohdittavan ja joka tähtäsi suuren
-tarmanganin surmaan. Hän raapi pientä harmaata päätään, häntänsä juurta
-ja vatsaansa, yrittäessään mielessään eritellä kuulemaansa ja pienten
-aivojensa lokeroissa keksiä suunnitelmaa, jolla voisi tehdä tyhjiksi
-pappien elkeet ja pelastaa Apinain Tarzanin. Hän irvisteli
-hullunkurisesti, mikä oli tarkoitettu mitään aavistamattomalle
-Kadshille ja tämän tovereille, mutta ei näitä häirinnyt, ehkä
-senvuoksi, että iso graniittimöhkäle kätki pienen apinan heidän
-näkyvistään. Tämä oli merkillisintä, mitä Manun elämässä oli
-tapahtunut. Hän olisi tahtonut hypähdellä ylös ja alas, tanssia, raapia
-ja parpattaa -- soimatakseen ja uhmatakseen vihattuja oparilaisia,
-mutta joku vaisto sanoi, että siitä ei olisi ollut mitään hyötyä,
-olisipa hän ehkä vain saanut niskaansa ropsauksen graniitin sirpaleita,
-joita papit osasivat liiankin tarkasti heitellä. Eihän Manu ole mikään
-syvällinen ajattelija, mutta tässä tilaisuudessa hän aivan ylitti
-itsensä ja sai keskitetyksi ajatuksensa käsilläolevaan asiaan,
-sallimatta jokaisen putoavan lehden tai surisevan hyönteisen itseään
-siinä häiritä. Saipa mehukas toukkakin rankaisematta ryömiä aivan sen
-ulottuville ja jälleen takaisin.
-
-Juuri pimeän tullessa näki Kadsh pienen harmaan apinan lähtevän
-ulkomuurin harjalta viidenkymmenen askeleen päässä paikalta, jolla hän
-itse kyykötti tovereineen soturien saapumista odottamassa. Mutta niin
-lukuisia olivat apinat Oparin raunioilla, että tapaus haihtui Kadshin
-mielestä melkein yhtä nopeasti kuin apina hävisi näkyvistään, eikä hän
-päivän yhä enemmän hämärtyessä erottanut pientä harmaata olentoa
-vilistämässä laakson poikki tungettelijajoukkoa kohti, joka nyt näkyi
-pysähtyneen levähtämään alangossa noin puolentoista kilometrin päässä
-kaupungista sijaitsevan, ison _kopjen_ eli tasalakisen kukkulan
-juurelle.
-
-Pientä Manua peloitti kovin olla yksinään ulkona kedolla yhä
-lisääntyvässä hämärässä, ja hän kiiti perin nopeasti, häntä ylöspäin
-kaareutuneena takanaan. Kaiken aikaa hän loi säikähtyneitä katseita
-oikealleen ja vasemmalleen. Heti kun hän saavutti kopjen, kiipesi hän
-sen seinämää ylöspäin niin nopeasti kuin kykeni. Se oli oikeastaan iso,
-jyrkkä graniittikallio melkein kohtisuorin sivuin, mutta kylliksi
-rapautunut, niin että pienen Manun oli helppo kivetä sen rosoista
-pintaa. Apina pysähtyi hetkiseksi huipulle hengähtämään ja
-tyynnyttämään säikähtyneen pikkusydämensä pamppailua, ja sitten hän
-kiersi kohdalle, jolta saattoi helposti katsella joukkuetta alhaalla.
-Siellä tosiaan oli iso tarmangani Tarzan ja hänen kanssaan
-puolisensataa gomangania. Viimemainitut liittivät yhteen pitkiä, suoria
-salkoja, joita he olivat asettaneet maahan kahteen yhdensuuntaiseen
-riviin. Molempain yli he sitoivat parin jalan välimatkoin pienempiä,
-suoria, noin kahdeksantoista tuuman pituisia oksia, joten saatiin
-karkeatekoiset, mutta tukevat tikapuut. Kaiken tämän tarkoitusta ei
-Manu tietenkään tajunnut eikä tietänyt, että se oli Flora Hawkesin
-hedelmällisissä aivoissa kehittynyt tuuma äkkijyrkälle kopjelle
-kiipeämiseksi, jonka huipulla oli Oparin aarreholvien uloskäytävän
-aukko. Eikä Manu tiennyt, että seurueella ei ollut mitään aikomusta
-astua Oparin muurien sisälle ja ettei se siis myöskään ollut vaarassa
-joutua Kadshin kätkettyjen salamurhaajain uhriksi. Pikku apinasta oli
-Tarzanin vaara peräti todellinen, ja hengähdettyään hän siis viipymättä
-kirkaisi varoituksensa oman kansansa ystävälle.
-
-"Tarzan", hän huusi kielellä, jota he molemmat ymmärsivät. Valkoinen
-mies ja neekerit vilkaisivat ylöspäin tuon parpattavan äänen
-kuullessaan.
-
-"Kuulehan, Tarzan, minä olen Manu", jatkoi pieni apina, "joka olen
-tullut varoittamaan sinua lähtemästä Opariin. Kadsh odottaa väkensä
-kanssa ulkomuurin takana, tappaakseen sinut."
-
-Havaittuaan, että häiritsijä oli vain pieni harmaa apina, palasivat
-neekerit heti työhönsä, eikä valkoinenkaan mies piitannut sen
-varoittavista sanoista. Neekerien osoittama välinpitämättömyys ei Manua
-kummastuttanut, sillä hän tiesi, että he eivät ymmärtäneet hänen
-kieltään, mutta hän ei käsittänyt, miksei Tarzankaan kiinnittänyt
-häneen minkäänlaista huomiota. Yhä uudelleen hän kutsui Tarzania
-nimeltä, yhä uudelleen hän kirkui varoituksensa apinamiehelle, mutta
-saamatta mitään vastausta tai pääsemättä selville, oliko suuri
-tarmangani kuullut tai ymmärtänyt. Manu oli ymmällä. Mikä oli tehnyt
-Apinain Tarzanin niin välinpitämättömäksi vanhan ystävänsä
-varoituksille?
-
-Vihdoin pikku apina luopui yrityksistään ja silmäili kaihomielin
-takaisin Oparin kaupunginmuurin sisäpuolella kasvaviin puihin. Nyt oli
-hyvin pimeä, ja poloista vapisutti ajatus mennä toistamiseen laakson
-poikki, jossa hän aavisteli vihollisia yöllä liikuskelevan saalista
-väijyillen. Hän raapi päätänsä ja syleili polviaan ja istua kyykötti
-sitten perin avuttomana ja onnettomana pienenä apinanmykkyränä. Mutta
-niin epämukavaa kuin korkealla kukkulalla olikin, oli siellä verrattain
-turvallista, joten hän päätti mieluummin jäädä yöksi sinne kuin pimeän
-läpi uskaltautua kammottavalle paluumatkalle.
-
-Niinpä hän näki, kuinka tikkaat valmistuivat ja nostettiin kopjen
-kylkeä vasten; ja kun kuu vihdoin kohosi näyttämöä valaisemaan, näki
-hän Apinain Tarzanin pakottavan miehiään nousemaan tikkaita ylöspäin.
-Hän ei ollut koskaan nähnyt Tarzanin kohtelevan mustia seuralaisiaan
-noin raa'asti ja julmasti. Manu tiesi, kuinka hurja suuri tarmangani
-saattoi olla viholliselleen, olivatpa ne sitten eläimiä tai ihmisiä,
-mutta hän ei ollut koskaan nähnyt hänen tuolla tavoin kohtelevan
-neekereitä, jotka olivat hänen ystäviään. Yksitellen ja ilmeisesti
-vastahakoisina nousivat neekerit tikapuita ylös valkoisen miehen alati
-hoputtaessa heitä terävällä keihäällään. Kun he olivat kaikki päässeet
-huipulle, seurasi Tarzan perässä, ja Manu näki heidän katoavan
-ikäänkuin ison kallion sydämeen.
-
-Ja lyhyen ajan kuluttua alkoivat he jo ilmestyä jälleen, ja nyt
-jokainen kantoi kahta raskasta esinettä, jotka Manusta näyttivät hyvin
-samanlaisilta kuin jotkut Oparin rakennuksiin käytetyistä pienemmistä
-kivimöhkäleistä. Hän näki heidän vievän möhkäleet kopjen reunalle ja
-sieltä heittävän ne alas maahan, ja kun viimeinen neekereistä oli
-tullut kuormineen esille ja paiskannut sen alas laaksoon, laskeutui
-joukkue yksi eräältään tikkaita pitkin kallion juurelle. Mutta tällä
-kertaa oli Apinain Tarzan ensimmäisenä. Sitten he ottivat tikapuut
-alas, hajoittivat ne ja laskivat kappaleet lähelle kopjen juurta, minkä
-jälkeen he ottivat kukkulan sisustasta tuomansa möhkäleet ja seuraten
-Tarzania, joka asettui etunenään, lähtivät paluumatkalle laakson äärtä
-kohti.
-
-Manu olisi kovin ällistynyt, jos hän olisi ollut ihminen, mutta
-pelkkänä apinana hän vain näki mitä näki, yrittämättä sitä paljoakaan
-mietiskellä. Hän tiesi, että ihmisten tavat olivat omituiset ja usein
-käsittämättömät. Niinpä gomanganit, vaikka eivät kyenneet liikkumaan
-viidakon ja metsän läpi yhtä helposti kuin kaikki muut siellä
-asustelevat olennot, lisäsivät vaikeuksiaan sälyttelemällä
-kannettavikseen lisäpainoiksi metallisia nilkka- ja rannerenkaita,
-kaulaketjuja ja vöitä, vieläpä eläinten taljojakin, jotka vain
-ehkäisivät heidän nopeuttaan ja tekivät heille elämän paljon
-tukalammaksi kuin sellaisista laitteista vapaiden luontokappaleiden.
-Milloin Manu asiaa ajatteli, onnitteli hän itseään sen johdosta, ettei
-ollut ihminen -- sääli noita typeriä, lyhytjärkisiä olentoja.
-
-Manu oli varmaankin nukkunut. Hän luuli sulkeneensa silmänsä vain
-hetkiseksi, mutta ne avatessaan hän näki aamunkoin rusoisen valon jo
-levinneen autioon laaksoon. Juuri häipyvinä jyrkänteiden yli koilliseen
-saattoi hän erottaa viimeiset Tarzanin joukkueesta alkamassa
-rajaharjulta laskeutumista. Sitten Manu käänsi kasvonsa Opariin päin ja
-valmistausi laskeutumaan kopjelta, vilistääkseen takaisin puittensa
-turvaan Oparin muurien taakse. Mutta ensin hän tahtoi tunnustella:
-Shita, pantteri, saattoi vielä liikuskella, ja sen vuoksi hän kiertää
-tepsutti kukkulan syrjää pitkin paikalle, mistä voi nähdä koko laakson
-lakeuden Opariin asti. Ja sieltä Manu näki taaskin jotakin, mikä sai
-hänet kovin levottomaksi, sillä Oparin raunioituneilta ulkomuureilta
-sukelsi esiin iso joukko kaupungin kauheita miehiä. Täyden sataluvun
-olisi niitä voinut laskea, jos Manu olisi kyennyt laskemaan.
-
-Ne näkyivät tulevan kopjea kohti, ja Manu istahti katselemaan niiden
-lähestymistä, päättäen siirtää palaamisensa siksi, kun reitti
-kaupunkiin oli puhdas vihatuista oparilaisista. Hänen mieleensä
-juolahti, että ne tulivat häntä tavoittamaan. Alempain olioiden
-suuriluuloisuus on nimittäin tavaton. Vaikka hän olikin vain marakatti,
-ei se ajatus tuntunut hänestä ollenkaan naurettavalta, minkävuoksi hän
-pistäysi ulkonevan kallionkielekkeen taakse, vain yksi, pieni, kirkas
-silmä tähdättynä vihollista kohti. Hän näki heidän saapuvan lähemmäksi
-ja tuli hyvin levottomaksi, vaikkei tosin ollenkaan pelännyt, sillä hän
-tiesi, että niiden mahdollisesti kavutessa kukkulan toista sivua ehtisi
-hän laskeutua sen toista sivua alas ja olisi puolitiessä Opariin
-ennenkuin he hänet jälleen äkkäisivät.
-
-Soturit saapuivat yhä lähemmäksi, mutta eivät pysähtyneet kopjen
-juurelle -- eivät edes tulleet sitä varsin lähelle, vaan sivuuttivat
-sen matkallaan. Sitten välähti totuus apinan pieniin aivoihin: Kadsh ja
-hänen väkensä ajoivat takaa Apinain Tarzania tappaakseen hänet. Vaikka
-Manu olikin hieman närkästynyt Tarzanin välinpitämättömyydestä
-edellisenä iltana, oli hän sen varmaan jo unohtanut, sillä hän kävi nyt
-yhtä levottomaksi apinamiestä uhkaavasta vaarasta kuin oli ollut
-edellisenä iltapäivänä. Ensiksi hän aikoi juosta edelle varoittaakseen
-Tarzania, mutta hän epäröi uskaltautua niin kauaksi Oparin puista,
-vaikkei ajatus vihattujen oparilaisten sivuuttamisesta tiellä olisikaan
-riittänyt peloittamaan häntä siitä tuumasta. Muutaman minuutin hän
-istui katsellen, kunnes kaikki olivat ehtineet kopjen ohi, ja sitten
-selvisi hänelle täydellisesti, että ne suuntasivat suoraan sinnepäin,
-jonne Tarzanin joukon viimeiset miehet olivat laaksosta kaikonneet.
-Eipä siis epäilystäkään, että he ajoivat apinamiestä takaa.
-
-Manu tähysti vielä kerran laakson yli Oparia kohti. Ei näkynyt mitään
-häntä peloittamassa paluumatkaa yrittämästä, joten hän lajinsa
-ketteryydellä kapusi kopjen kohtisuoraa seinämää alas ja lähti
-vilistämään aika vauhtia kaupunginmuurille päin. Miten hän loi
-suunnitelman, jota lopuksi noudatti, on vaikea sanoa. Kenties hän
-ajatteli sen valmiiksi istuessaan kopjella katselemassa, kuinka Kadsh
-joukkoineen seurasi apinamiehen jälkiä, tai ehkä se pälkähti hänen
-päähänsä hänen juostessaan aution alueen poikki Opariin päin. Saattoi
-se pilkahtaa hänelle siniseltä taivaaltakin, sitten kun hän oli ehtinyt
-takaisin puittensa lehtevään pyhäkköön. Olipa sen asian laita kuinka
-hyvänsä, niin totta on, että juuri kun La, Oparin ylipapitar ja
-prinsessa, muutamien papittariensa kanssa kylpi erään temppelipuutarhan
-lammikossa, säikähdytti hänet kirkuva apina, joka rajusti heiluen
-riippui hännästään lammikon yli kurottuvan suuren puun oksalta. Se oli
-pieni harmaa apina, niin viisaan ja vakavan näköinen, että olisi
-helposti voinut kuvitella kansojen kohtalon alati painavan sen
-hartioita.
-
-"La, La", parkui Manu, "ne ovat menneet Tarzania tappamaan, ovat
-menneet Tarzania tappamaan!"
-
-Tuon nimen kuullessaan muuttui La heti perin tarkkaavaiseksi. Seisoen
-vyötäisiinsä asti lammikossa hän vilkaisi kysyvästi apinaan.
-
-"Mitä tarkoitat, Manu?" hän kysyi. "On kulunut monta kuukautta siitä,
-kun Tarzan oli Oparissa. Hän ei ole täällä nyt. Mitä sinä haastelet?"
-
-"Minä näin hänet", kirkaisi Manu, "näin hänet viime yönä monien
-gomanganien seurassa. Hän saapui isolle kalliolle, joka on laaksossa
-Oparin edustalla, kaikkine miehineen. Hän kiipesi sen laelle, tunkeusi
-sen sydämeen; ja sitten he tulivat ulos kantaen kiviä, jotka
-paiskasivat alas laaksoon. Sitten he laskeusivat kalliolta, poimivat
-kivet jälleen ja lähtivät laaksosta -- tuonne", ja Manu osoitti yhdellä
-pienistä karvaisista sormistaan koillista kohti.
-
-"Mistä tiedät, että se oli Apinain Tarzan?" kysyi La.
-
-"Eikö Manu tuntisi serkkuaan ja ystäväänsä?" sanoi apina. "Omin silmin
-minä hänet näin -- näin tosiaan Apinain Tarzanin."
-
-Oparin La rypisti miettiväisenä kulmiaan. Syvällä hänen sydämessään
-kyti hänen suuren rakkautensa tuli Tarzania kohtaan -- tuli, joka oli
-täytynyt sammuttaa, kun hänet pakotettiin Kadshin puolisoksi,
-senjälkeen kun hän viimeksi oli nähnyt apinamiehen. Sillä Oparin
-laeissa on säädös, että Leimuavan Jumalan papittaren täytyy
-valita itselleen aviokumppani, kun määräluku vuosia on hänen
-virkaanvihkimisestään kulunut. Monet kuukaudet oli La toivonut, että
-saisi puolison Tarzanista. Mutta apinamies ei ollut häntä rakastanut,
-ja vihdoin oli La'n täytynyt todeta, ettei Tarzan milloinkaan voisi
-häneen rakastua. Sittemmin hän oli alistunut kauheaan kohtaloon, joka
-oli pakottanut hänet Kadshin syliin.
-
-Kun kuukausi toisensa perään oli vierähtänyt eikä Tarzan ollut palannut
-Opariin, kuten oli luvannut tehdä, nähdäkseen, ettei La'lle tapahtuisi
-mitään pahaa, oli viimemainittu alkanut uskoa Kadshin otaksumaa
-apinamiehen kuolemasta, ja vaikka hän vihasi inhoittavaa Kadshia yhtä
-paljon kuin ennenkin, oli hänen rakkautensa Tarzaniin vähitellen
-haipunut melkein joksikin surulliseksi muistoksi vain. Mutta kun hän
-nyt kuuli apinamiehen elävän ja käyneen niin lähelläkin, vaikutti se
-kuin vanhan haavan avautuminen. Alussa hän ei juuri muuta käsittänyt
-kuin että Tarzan oli käynyt Oparin lähettyvillä, mutta vähitellen
-herättivät Manun huudot hänessä tietoisuuden apinamiehen vaarasta,
-vaikkei hän oikein tajunnutkaan vaaran laatua.
-
-"Kuka on mennyt Apinain Tarzania tappamaan?" hän kysyi äkkiä.
-
-"Kadsh, Kadsh", virkkoi Manu, "hän lähti monenmonituisen miehen kanssa
-ja seuraa Tarzanin jälkiä!"
-
-La hyppäsi nopeasti lammikosta, sieppasi seuralaiseltaan vyönsä ja
-koristuksensa, sitoi ne kiireellisesti paikoilleen ja riensi sitten
-puutarhan ja temppelin läpi.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU
-
-"Sinun täytyy hänet uhrata."
-
-
-Varovaisesti liikkui Kadsh sadan peloittavan seuralaisensa kanssa,
-jotka olivat metallipäisillä sauvoilla ja kirveillä aseistettuja,
-hiipien salavihkaa rajaharjulta alas laaksoon, valkoisen miehen ja
-tämän mustien toverien jälkiä seuraten. He eivät pitäneet kiirettä,
-sillä Oparin ulkomuurien harjalta he olivat havainneet, että
-takaa-ajettavat etääntyivät varsin hitaasti, vaikka ahdistajat eivät
-tienneet miksi, he kun olivat olleet liian pitkän matkan päässä,
-nähdäkseen taakkaa, joka jokaisella neekerillä oli kannettavana. Eikä
-Kadsh halunnutkaan yllättää saalistaan päiväiseen aikaan, vaan oli
-suunnitellut salaista yöllistä hyökkäystä, jonka äkillisyys yhdessä
-hänen seuralaistensa suuren lukumäärän kanssa helposti voisi
-hämmennyttää nukkuvan leirin sekasortoon.
-
-Heidän seuraamansa jäljet olivat hyvin selvät. Niistä ei voinut
-erehtyä, ja he liikkuivat verkalleen nyttemmin loivasti kaltevaa pintaa
-laakson pohjaa kohti. Keskipäivä oli lähellä, kun he äkkiä pysähtyivät
-keksiessään vastikään rakennetun okapensas-boman pienellä aukealla
-juuri edessään. Boman keskeltä kohosi hiipuvan nuotion ohut savu.
-Siellä siis oli apinamiehen leiri.
-
-Kadsh käski seuralaistensa piilottautua latua reunustaviin tuuheihin
-pensaisiin ja lähetti sieltä yhden miehen edeltäpäin tiedustelemaan. Jo
-lyhyen hetken päästä tämä palasi ilmoittamaan, että leiri oli autio; ja
-vielä kerran lähti Kadsh miehineen liikkeelle. Astuen bomaan he
-tarkastivat sitä voidakseen arvioida Tarzanin seuralaisten lukumäärän.
-Heidän ollessaan siinä puuhassa näki Kadsh jotakin kätkettynä
-pensaisiin boman äärimmäisessä laidassa. Hyvin varovaisesti hän
-lähestyi sitä, sillä siinä oli jotakin, mikä ei ainoastaan herättänyt
-hänen uteliaisuuttaan, vaan teki hänet varovaiseksikin, sillä se
-muistutti selvästi maahan lyyhistynyttä miestä.
-
-Sauvat iskuvalmiina lähestyi tusinan verta heistä mykkyrää, joka oli
-herättänyt Kadshissa uteliaisuutta, ja kun he olivat ehtineet kyllin
-lähelle, näkivät he edessään virumassa Apinain Tarzanin hengettömän
-ruumiin. "Leimuava Jumala on kumartunut kostamaan alttarinsa häpäisyn",
-huudahti ylipappi silmät kiiluen yltiöpäisyyden vimmaisesta tulesta.
-Mutta toinen, ehkä käytännöllisempi tai ainakin varovaisempi pappi
-polvistui apinamiehen ruumiin ääreen ja painoi korvansa sydämen
-kohdalle.
-
-"Hän ei ole kuollut", kuiskasi kuuntelija; "kenties hän vain nukkuu."
-
-"Tarttukaa häneen siis nopeasti", huusi Kadsh, ja hetkistä myöhemmin
-peitti Tarzanin ruumiin niin monta karvaista, hirveää miehenkuvatusta
-kuin hänen päälleen mahtui. Hän ei tehnyt vastarintaa -- ei edes
-avannut silmiään, ja pian köytettiin hänen käsivartensa tiukasti selän
-taakse.
-
-"Laahatkaa hänet sinne, missä Leimuavan Jumalan silmä voi levätä hänen
-päällään", huudahti Kadsh. He laahasivat Tarzanin boman keskelle
-täyteen auringonvaloon, ja vetäen puukon lannetaljastaan kohotti Kadsh
-sen päänsä yli ja seisoi kumartuneena maahan lyyhistyneen uhrattavansa
-yli. Kadshin seuralaiset asettuivat kehämäisesti apinamiehen ympärille,
-ja jotkut heistä tunkeutuivat lähelle johtajansa taakse. He näyttivät
-levottomilta, katselivat vuoroin Tarzania, vuoroin ylimmäistä pappiaan
-ja tähyilivät sitten salavihkaa aurinkoon, joka ratsasti korkealla
-pilvenhattaraisella taivaalla. Mutta mitkä ajatukset lienevätkin
-kiusanneet heidän puolivillejä aivojaan, oli heidän joukossaan vain
-yksi, joka tohti pukea ne sanoiksi, ja se oli sama pappi, joka
-edellisenä päivänä oli yrittänyt vastustaa Kadshin ehdotusta
-apinamiehen tappamisesta.
-
-"Kadsh", sanoi hän nyt, "kuka sinä olet, että uhraisit Leimuavalle
-Jumalalle? Se on yksinomaan La'n -- ylipapittaremme ja kuningattaremme
--- etuoikeus, ja hän suuttuu kuullessaan, mitä olet tehnyt."
-
-"Hiljaa, Duth!" huusi Kadsh. "Minä, Kadsh, olen Oparin ylipappi. Minä,
-Kadsh, olen kuningatar La'n puoliso. Minunkin sanani on lakina
-Oparissa. Jos tahdot pysyä pappina ja jäädä eloon, niin pidä suusi
-kiinni."
-
-"Sinun sanasi ei ole lakina", vastasi Duth vihaisesti. "Jos suututat
-ylipapittaren tai Leimuavan Jumalan, voidaan sinut rangaista niinkuin
-joku toinenkin. Jos sinä tuon miehen uhraat, niin vihoitat heidät
-molemmat."
-
-"Riittää!" ärjäisi Kadsh. "Leimuava Jumala on puhunut minulle ja
-vaatinut minua uhraamaan temppelinsä häpäisijän."
-
-Hän polvistui apinamiehen viereen ja kosketti terävän väkipuukkonsa
-kärjellä hänen rintaansa sydämen yläpuolelta, nostaen sitten aseensa
-korkealle ilmaan valmiina sivaltamaan kuolettavan iskun elävään
-sydämeen. Sillä hetkellä häilähti pilvi auringon yli ja varjo lankesi
-heihin. Ympäröivien pappien joukosta kuului nurinaa.
-
-"Katso", huudahti Duth, "Leimuava Jumala on vihainen. Hän on peittänyt
-kasvonsa Oparin asukkailta."
-
-Kadsh pysähtyi. Hän loi puolittain uhmaavan, puolittain pelokkaan
-katseen auringon kehrää peittävään pilveen. Sitten hän nousi verkalleen
-pystyyn ja ojensi käsivartensa kätkettyä päivänjumalaa kohti, jääden
-muutamaksi silmänräpäykseksi tähän ilmeisesti tarkkaavaiseen ja
-kuuntelevaan asentoon. Sitten hän kääntyi äkkiä seuralaistensa puoleen.
-"Katsokaa, Oparin papit", hän huusi, "Leimuava Jumala on puhunut
-ylipapilleen Kadshille. Hän ei ole suuttunut. Hän haluaa vain puhutella
-yksinään minua ja käskee teidän mennä pois viidakkoon odottamaan,
-kunnes hän on saapunut ja haastanut Kadshille, minkä jälkeen minä
-kutsun teidät takaisin. Menkää!"
-
-Useimmat näkyivät pitävän Kadshin sanoja lakina, mutta Duth ja jotkut
-muut epäröivät, varmaankin jonkun epäilyksen vaikutuksesta.
-
-"Menkää nyt!" käski Kadsh. Ja niin voimakas on tottelemisen tottumus,
-että epäilijät vihdoin kääntyivät pois, häipyen toisten kanssa
-viidakkoon. Viekas hymy valaisi ylipapin julmat kasvot, kun viimeinen
-heistä hävisi näkyvistä: ja sitten hän jälleen kiinnitti huomionsa
-apinamieheen. Että syvällä hänen sydämessään kuitenkin asui
-synnynnäinen pelko hänen jumalaansa kohtaan, ilmeni niistä kysyvistä
-katseista, joita hän tähtäsi taivaalle. Hän oli päättänyt Duthin ja
-muiden poissaollessa tappaa apinamiehen, mutta pelko pidätti hänen
-kätensä, kunnes hänen jumalansa valo jälleen lankeaisi säteilevänä
-hänen päälleen ja vakuuttaisi hänelle, että hänen aikomansa teko oli
-taivaalle otollinen.
-
-Auringon peittänyt pilvi oli iso, ja odotellessaan Kadsh hermostui yhä
-enemmän. Kuudesti hän kohotti veitsen kohtalokkaaseen iskuun, mutta
-joka kerralla hänen taikauskonsa esti hänet teon toimeenpanosta. Kului
-viisi, kymmenen, viisitoista minuuttia, ja aurinko oli yhä
-varjostuneena. Mutta vihdoinkin saattoi Kadsh nähdä sen lähenevän
-pilven reunaa, ja vielä kerran hän asettui paikalleen, polvistuen
-apinamiehen viereen puukko valmiina sen hetken varalta, jona aurinko
-vielä viimeisen kerran loisi säteensä elävään Tarzaniin. Hän näki
-valokohdan hiipivän verkalleen boman yli häntä kohti, ja sen
-lähestyessä kiilui pirullisen vihan ilme hänen kapeavälisistä
-häijyistä silmistään. Vielä hetkinen, ja Leimuava Jumala painaisi
-uhritoimitukseen hyväksymisensä sinetin. Kadsh vapisi odotuksesta. Hän
-kohotti puukkonsa hitusta korkeammalle, hänen lihaksensa jännittyivät
-työntämään sen alaspäin, mutta silloin katkaisi äänettömyyden melkein
-kiljahdukseksi korotettu naisen ääni.
-
-"Kadsh!" kajahti tuo ainoa ääni, mutta niin äkkiä ja yllättävänä kuin
-salama siniseltä taivaalta.
-
-Veitsi vielä korkealle kohotettuna kääntyi ylipappi sille suunnalle,
-josta häiriö oli tullut, ja näki ahon syrjässä La'n, ylipapittaren,
-hahmon, ja hänen takanaan Duthin ja parikymmentä alempaa pappia.
-
-"Mitä tämä merkitsee, Kadsh?" kysyi La vihaisesti, lähestyen häntä
-nopeasti aukean yli. Ylipappi nousi jurona.
-
-"Leimuava Jumala vaatii tämän uskottoman henkeä", hän huusi.
-
-"Valehtelija", vastasi La. "Leimuava Jumala puhuu ihmisille ainoastaan
-ylipapittarensa suun kautta. Liiankin usein olet yrittänyt tehdä
-tyhjäksi kuningattaresi tahdon. Tiedä siis, Kadsh, että valta elämän ja
-kuoleman yli, joka on kuningattaresi käsissä, tehoaa yhtä hyvin sinuun
-kuin muihinkin. Pyhät tarumme kertovat, että niinä pitkinä aikakausina,
-jotka Opar on kokenut, useampi kuin yksi ylipappi on uhrattu Leimuavan
-Jumalan alttarille, eikä ole mahdotonta. että joku vieläkin saa käydä
-niiden röyhkeiden tietä. Hillitse siis turhamaisuutesi ja vallanhimosi,
-jotteivät ne vie sinua perikatoon."
-
-Kadsh pisti puukon tuppeensa ja kääntyi äkäisenä pois, luoden
-myrkyllisen katseen Duthiin, jota hän kaiketikin syytti tappiostaan.
-Oli ilmeistä, että hänen kuningattarensa läsnäolo nolasi hänet
-tilapäisesti, mutta ne, jotka tunsivat Kadshin, eivät paljoakaan
-epäilleet, että hän yhä riippui aikomuksessaan toimittaa apinamies
-hengiltä pois, jos siihen milloin sattuisi tilaisuutta, sillä Kadshilla
-oli voimakas puoluelaisjoukko Oparin väestön ja pappien keskuudessa.
-Oli monta, jotka epäilivät La'n koskaan uskaltavan ärsyttää ja
-vihoittaa niin tärkeää osaa kansastaan surmauttamalla tai alentamalla
-ylipapin, joka oli virassaan niin vanhain lakien ja tapojen
-valtuudella, että niiden alkuperä jo kauan sitten oli hukkunut
-muinaisuuden hämärään.
-
-Usean vuoden kuluessa hän oli keksinyt milloin minkin verukkeen
-viivyttääkseen juhlamenoja, jotka yhdistäisivät hänet avioliittoon
-ylipapin kanssa. Hän oli sitäpaitsi herättänyt kansassaan
-vastenmielisyyttä kouraantuntuvilla todisteilla hullaantumisestaan
-apinamieheen; ja vaikka hänen vihdoin oli täytynyt yhtyä Kadshiin, ei
-hän ollut millään tavoin yrittänyt salata vihaansa ja inhoaan häntä
-kohtaan. Kuinka kauan La saattoi tätä rankaisematta jatkaa, oli
-kysymys, joka usein vaivasi niitä, joiden asema Oparissa riippui hänen
-suosiostaan. Ja kun Kadsh tiesi kaikki nämä seikat, ei ollut
-ihmeellistä, että hän hautoi kavalluksen ajatuksia kuningatartaan
-vastaan. Liitossa hänen kanssaan näissä petollisissa vehkeissä oli Oah,
-muuan naispappi, joka tavoitteli La'n valtaa ja virkaa. Jos La
-voitaisiin raivata tieltä, olisi Kadsh kyllin vaikutusvaltainen
-toimittaakseen Oahin ylipapittareksi. Oah oli myös luvannut tulla hänen
-puolisokseen ja sallia hänen hallita kuninkaana, mutta vielä sitoi
-kumpaakin heidän leimuavan jumalansa pelko, ja sen vuoksi oli La'n
-henki toistaiseksi turvattuna. Riitti kuitenkin pieninkin kipuna
-sytyttämään hänen ympärillään kytevät kavalluksen vireet ilmiliekkiin.
-
-Toistaiseksi hänellä oli kyllä täysi oikeus kieltää ylipappia
-uhraamasta Tarzania. Mutta hänen kohtalonsa ehkäpä henkensäkin riippui
-vangin tulevasta kohtelusta. Jos La säästäisi hänet, jos hän millään
-tavalla ilmaisisi sen suuren rakkauden palanneen, jota hän kerran oli
-melkein julkisesti tunnustanut tuntevansa apinamiestä kohtaan, olisi
-luultavaa, että hänen kohtalonsa oli sinetöity. Olipa epätietoista,
-saattoiko hän rankaisematta edes säästää muukalaisen henkeä ja päästää
-hänet vapauteen.
-
-Kadsh ja toiset tarkkasivat häntä kiinteästi nyt, kun hän astui
-Tarzanin luo. Seisottuaan siinä hetkisen äänettömänä hän vilkaisi
-mieheen.
-
-"Onko hän jo kuollut?" hän kysyi.
-
-"Hän ei ollut kuollut silloin, kun Kadsh lähetti meidät pois", rohkeni
-Duth huomauttaa. "Jos hän nyt on kuollut, niin on Kadsh hänet
-poissaollessamme tappanut."
-
-"En minä häntä tappanut", vastasi Kadsh. "Niinkuin La, kuningattaremme,
-on teille sanonut, jää se hänen tehtäväkseen. Leimuavan Jumalan silmä
-katselee sinua, Oparin ylipapitar. Veitsi on kupeellasi, uhri viruu
-edessäsi."
-
-Välittämättä miehen sanoista kääntyi La Duthin puoleen. "Jos hän vielä
-elää", hän sanoi, "niin laittakaa paarit ja kantakaa hänet Opariin."
-
-Täten joutui Apinain Tarzan vielä kerran atlantilaisten vanhaan
-siirtolakaupunkiin. Kraskin hänelle juottaman narkoottisen nesteen
-vaikutus kesti monta tuntia. Oli yö, kun hän avasi silmänsä, ja
-hetkisen hän oli hämmennyksissä itseään ympäröivästä pimeydestä ja
-äänettömyydestä. Aluksi hän ei tajunnut muuta kuin että virui
-turkiskasalla ja oli loukkaantumattomana, sillä hän ei tuntenut mitään
-kipua. Verkalleen valkeni hänen huumaantuneiden aivojensa sumun lävitse
-muisto viime hetkestä, ennenkuin tajuttomuus oli hänet yllättänyt, ja
-pian hän käsitti kepposen, joka hänelle oli tehty.
-
-Kuinka kauan hän oli ollut tiedottomana ja missä hän nyt oli, oli
-hänelle arvoituksellista. Verkalleen hän nousi pystyyn ja havaitsi,
-pientä huimausta lukuunottamatta, olevansa aivan ennallaan. Hän hapuili
-varovaisesti ympärilleen pimeässä, liikkuen arastellen, käsi
-ojennettuna ja aina tunnustellen huolellisesti, löytääkseen jotakin
-varmaa jalansijaa. Melkein samassa pysähdytti kiviseinä hänen
-etenemisensä, ja sitä seuratessaan hän pian huomasi olevansa
-nelinurkkaisessa pienessä huoneessa, jossa oli vain kaksi aukkoa -- ovi
-kummallakin vastakkaisella sivulla. Täällä hänellä oli apua ainoastaan
-tunto- ja hajuaististaan. Alussa ne ilmaisivat hänelle vain sen, että
-hän oli teljettynä maanalaiseen kammioon, mutta narkoottisen aineen
-vaikutuksen haihtuessa herkistyivät vaistot, ja kun hän oli täysin
-tointunut, palasi hänen mieleensä voimakkaana vaikutelma eräistä
-tutuista tuoksuista, jotka hivelivät hänen hajuelimiään -- hämärä
-vihjaus, että hän oli joskus ennen tuntenut niitä samanlaisten
-olosuhteiden vallitessa. Samassa kuului ylhäältä, maan ja muurauksen
-lävitse, heikon heikko, kaamea parahdus. Vain kuiskaavana kaikuna
-saapui se apinamiehen herkkiin korviin, mutta se riitti palauttamaan
-hänen mieleensä eläviä muistoja ja herätti hänet pian myöskin
-toteamaan, mitä nuo häntä ympäröivät tutut tuoksut olivat. Hän tiesi
-vihdoinkin, että hän oli Oparin pimeässä, maanalaisessa luolassa.
-
-Hänen yläpuolellaan kammiossaan temppelissä heittelehti ylipapitar La
-unettomalla vuoteellaan. Hän tunsi liiankin hyvin kansansa mielenlaadun
-ja ylipappi Kadshin vilpillisyyden. Hän tunsi sen uskonnollisen
-kiihkon, joka kannusti hänen eläimellisten ja tietämättömäin
-alamaistensa useinkin mielipuolisia tekoja, ja arvasi aivan oikein,
-että Kadsh kiihoittaisi heitä häntä vastaan, jollei hän tälläkään
-kertaa taipuisi uhraamaan apinamiestä Leimuavalle Jumalalle. Ja hänen
-ponnistellessaan keksiäkseen keinon, miten pääsisi tästä pulmasta,
-pakeni uni hänen silmistään, sillä La ei suinkaan aikonut Apinain
-Tarzania uhrata. Vaikka hän olikin kamalan uskonnon ylipapitar ja
-puolieläimellisen rodun kuningatar, oli hän samalla nainenkin --
-nainen, joka oli rakastanut vain kerran ja lahjoittanut rakkautensa
-tälle taaskin hänen valtaansa joutuneelle jumalaiselle apinamiehelle.
-Kahdesti ennen oli Tarzan välttänyt hänen uhriveitsensä; viime hetkessä
-oli rakkaus vihdoin voittanut mustasukkaisuuden ja kiihkon, ja _nainen_
-La oli todennut, ettei hän koskaan saattaisi panna alttiiksi
-rakastamansa miehen elämää, niin toivottomaksi kuin hän rakkautensa
-tiesikin.
-
-Tänä iltana oli hänellä edessään arvoitus, jonka ratkaisemiseen hän
-tunsi itseltään melkein kokonaan puuttuvan kykyä. Se seikka, että hän
-oli naimisissa Kadshin kanssa, poisti häneltä viimeisenkin
-toivonhäivän, mitä hänellä koskaan lienee ollut, apinamiehen vaimoksi
-pääsemisestä. Mutta hänen päätöksensä pelastaa Tarzan, jos suinkin
-mahdollista, oli yhtä luja. Kahdesti oli apinamies pelastanut hänet:
-kerran hullulta papilta ja kerran raivopäiseltä Tantorilta. Silloinpa
-hän myöskin oli luvannut, että Tarzan Opariin palatessaan saapuisi
-ystävänä ja otettaisiin ystävyydellä vastaan.
-
-Mutta Kadshin vaikutusvalta oli suuri, ja La tiesi, että sitä
-vaikutusvaltaa oli herkeämättä käytetty apinamiestä vastaan -- hän oli
-nähnyt sen alamaistensa ilmeistä siitä hetkestä asti, kun Tarzan oli
-nostettu paareille Opariin tuotavaksi. Hän oli lukenut sen niistä
-häijyistä katseista, joita oli häneen tähdätty. Ennemmin tai myöhemmin
-he tohtisivat antaa hänet ilmi -- siihen tarvittiin vain vähäpätöinen
-uusi veruke, jota hän tiesi heidän innokkaasti vainuavan hänen
-vastaisessa suhtautumisessaan Tarzaniin. Oli jo melkoisesti yli
-puolenyön, kun hänen luokseen saapui muuan papittarista, jotka aina
-vartioitsivat hänen kammionsa oven ulkopuolella.
-
-"Duth haluaisi puhutella sinua", kuiskasi palvelushenki.
-
-"On myöhäinen", vastasi La, "eikä miesten sallita astua tähän temppelin
-osaan. Kuinka hän tänne tuli ja miksi?"
-
-"Hän sanoo tulevansa La'n vuoksi, jonka henki on suuressa vaarassa",
-vastasi tyttö.
-
-"Tuo hänet sitten tänne", sanoi La, "ja niin totta kuin elämäsi on
-sinulle kallis, varo hiiskumasta asiasta kellekään."
-
-"Minä pysyn yhtä äänettömänä kuin alttarin kivet", vastasi tyttö
-kääntyessään lähtemään huoneesta.
-
-Hetkisen perästä hän palasi, mukanaan Duth, joka pysähtyi parin
-askeleen päähän ylipapittaresta ja tervehti. La viittasi saattajaa
-poistumaan ja kääntyi sitten mieheen, kysyvä ilme kasvoilla.
-
-"Puhu, Duth!" hän käski.
-
-"Kaikki tiedämme La'n rakastavan outoa apinamiestä", sanoi Duth, "eikä
-meidän, alempain pappien, asiana ole arvostella ylipapittaremme
-ajatuksia ja tekoja. Minun on vain palveltava, kuten olisi parasta
-tehdä niidenkin, jotka nyt vehkeilevät sinua vastaan."
-
-"Mitä tarkoitat, Duth? Kuka vehkeilee minua vastaan?"
-
-"Juuri tällä hetkellä ovat Kadsh, Oah ja useat papit ja papittaret
-panemassa toimeen suunnitelmaa sinun tuhoamiseksesi. He lähettävät
-vakoojia sinua vaanimaan, tietäen sinun vapauttavan apinamiehen, koska
-luoksesi saapuu eräs kertomaan sinulle, että hänen pakonsa salliminen
-on helpoin keino suoriutua pulmasta. Hänet lähettää Kadsh, ja sitten
-ne, jotka pitävät sinua silmällä, tiedoittavat kansalle ja papeille,
-että ovat nähneet sinun päästävän uhrin vapauteen. Mutta siitäkään ei
-olisi sinulla mitään hyötyä, sillä Kadsh, Oah ja ne muut ovat
-lähettäneet Oparista vievän reitin varrelle monta miestä lymyilemään,
-jotka karkaavat hänen kimppuunsa ja tappavat hänet ennenkuin Leimuava
-Jumala on kahdesti laskenut lännen metsään. Ainoastaan yhdellä keinolla
-voit pelastaa itsesi, Oparin La."
-
-"Ja mikä se keino on?" kysyi ylipapitar.
-
-"Sinun täytyy temppelimme alttarilla omakätisesti uhrata apinamies
-Leimuavalle Jumalalle."
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU
-
-Muinaisuuden salaisuus
-
-
-La oli syönyt aamiaisen seuraavana aamuna ja lähettänyt Duthin viemään
-ruokaa Tarzanille, minkä jälkeen hänen luokseen saapui nuori papitar,
-joka oli Oahin sisar. Jo ennenkuin tyttö oli puhunut, tiesi La, että
-hän oli Kadshin lähettiläs ja että petos, josta Duth oli häntä
-varoittanut, oli jo tekeillä. Tyttö näytti hermostuneelta ja oli aivan
-ilmeisesti säikähtynyt, sillä hän oli nuori ja piti suuressa kunniassa
-kuningatarta, jota hän hyvillä perusteilla arveli kaikkivoivaksi ja
-joka saattoi hänet surmauttaakin, jos niin haluaisi. Ollen jo laatinut
-suunnitelmansa ja päättänyt ryhtyä tekoon, jonka tiesi saattavan
-Kadshin salaliittolaisineen perin hämilleen, odotti La äänettömänä,
-että tyttö puhuisi. Mutta kului kotvan aikaa ennenkuin tämä sai
-kerätyksi kylliksi rohkeutta tai keksi sopivat alkusanat. Sensijaan hän
-haasteli yhtä ja toista aivan asiaan kuulumatonta, ja ylipapitarta
-huvitti hänen neuvottomuutensa.
-
-"Usein ei Oahin sisar kutsumatta saavu kuningattarensa huoneisiin",
-virkkoi La. "Minua ilahduttaa, että hän vihdoinkin käsittää
-palvelusvelvollisuutensa Leimuavan Jumalan ylipapitarta kohtaan."
-
-"Minä tulen", sanoi tyttö vihdoin, puhuen aivan kuin ulkoläksyä lukien,
-"ilmoittamaan sinulle jotakin, minkä satuin salavihkaa kuulemaan ja
-mikä saattaa olla sinulle mielenkiintoista. Olen varma, että asian
-tietäminen sinua ilahduttaa."
-
-"Niinkö?" keskeytti La, kohottaen kaarevia kulmakarvojaan.
-
-"Minä kuulin Kadshin puhuvan alempain pappien kanssa", jatkoi tyttö,
-"ja erotin selvästi hänen sanovan, että hän olisi mielissään, jos
-apinamies pääsisi karkuun, koska se säästäisi sekä sinut että Kadshin
-monilta ikävyyksiltä. Ajattelin, että kuningatar La kernaasti tietäisi
-tämän, sillä onhan meille kaikille tunnettua, että La on luvannut
-ystävyyttä apinamiehelle eikä siis tahdo uhrata häntä Leimuavan Jumalan
-alttarille."
-
-"Velvollisuuteni on minulle selvä", vastasi La ylväästi, "enkä kaipaa
-Kadshia tai mitään apuria sitä minulle tulkitsemaan. Minä tunnen
-myöskin ylipapittaren etuoikeudet ja tiedän, että uhraaminen on yksi
-niistä. Siksipä estin Kadshia uhraamasta muukalaista. Kenenkään muun
-käsi kuin minun ei saa tarjota hänen sydänvertaan Leimuavalle
-Jumalalle, ja kolmantena päivänä hän kuolee veitseni iskusta
-temppelimme alttarilla."
-
-Näiden sanojen vaikutus tyttöön oli juuri sellainen kuin La oli
-edellyttänytkin. Hän luki pettymystä ja huolestumista Kadshin lähetin
-kasvoilta, eikä tällä ollut nyt mitään vastattavaa, sillä hänen
-ohjeissaan ei ollut otettu huomioon tällaista esiintymistä La'n
-puolelta. Sitten tyttö keksi jonkun laihan verukkeen vetäytyäkseen
-pois, ja hänen lähdettyään ylipapittaren luota kykeni La tuskin
-pidättämään hymyä. Hänellä ei ollut mitään aikomusta uhrata Tarzania,
-mutta sitähän ei Oahin sisar tiennyt. Tämä palasi siis Kadshin luo ja
-toisti hänelle La'n sanat niin tarkoin kuin ne kykeni muistamaan.
-Ylipappi harmistui suuresti, sillä hänen suunnitelmansa ei nyt ollut
-tarkoittanut niin paljon Tarzanin tuhoa kuin La'n viekoittelemista
-tekoon, joka tuottaisi hänelle pappien ja Oparin kansan vihan.
-Taitavalla tavalla yllytettynä olisi rahvas vaatinut sovitukseksi hänen
-henkeään.
-
-Oah, joka sisarensa palatessa oli saapuvilla, puri huultaan, sillä
-hänen pettymyksensä oli suuri. Koskaan ennen ei hänelle ollut niin
-läheltä viittonut kauan kaivattu tilaisuus päästä ylipapittareksi.
-Useita minuutteja hän asteli edestakaisin syviin mietteihin vaipuneena,
-ja pysähtyi sitten äkkiä Kadshin eteen.
-
-"La rakastaa apinamiestä", hän sanoi, "ja vaikka hän hänet uhraisikin,
-tekee hän sen vain kansansa pelosta. La rakastaa häntä yhä -- rakastaa
-häntä enemmän, Kadsh, kuin on konsanaan sinua rakastanut. Apinamies
-tietää sen ja luottaa häneen, ja juuri siksi, että hän luottaa, on eräs
-keino. Kuuntele Oahia, Kadsh. Lähetämme apinamiehen luo jonkun
-kertomaan tulevansa La'n puolesta, joka on neuvonut hänet opastamaan
-Tarzanin pois Oparista ja päästämään vapauteen. Hän johdattaa
-apinamiehen meidän väijytykseemme, ja kun muukalainen on surmattu,
-menemme monilukuisina La'n eteen ja syytämme häntä petoksesta. Se, joka
-johdatti apinamiehen Oparista, selittää tehneensä sen käskystä, papit
-ja kansa suuttuvat silmittömästi, ja sinä vaadit La'n henkeä. Se käy
-hyvin helposti, ja niin pääsemme heistä molemmista."
-
-"Hyvä!" huudahti Kadsh. "Me teemme sen huomenna päivänkoitteessa, ja
-ennenkuin Leimuava Jumala laskeutuu illalla lepoon, on hän säteillään
-valaissut Oparin uutta ylipapitarta."
-
-Sinä yönä Tarzan heräsi unestaan kolinaan vankityrmänsä oven edestä.
-Hän kuuli salvan lipsahtavan ja yhden ovista hitaasti aukenevan
-vanhoilla narisevilla saranoillaan. Sysipimeässä hän ei voinut erottaa
-ketään, mutta kuuli sandaalien hiivintää sementtilattialla, ja sitten
-hän kuuli naisen äänen pimeässä kuiskaavan hänen nimeään.
-
-"Täällä olen", hän vastasi. "Kuka olet ja mitä sinä Apinain Tarzanista
-tahdot?"
-
-"Henkesi on vaarassa", vastasi ääni. "Tule ja seuraa minua."
-
-"Kuka sinut lähetti?" kysyi apinamies, koettaen herkillä sieraimillaan
-saada selville öisen kävijän henkilöllisyyden, mutta niin kyllästetty
-oli ilma tuikealla tuoksulla jostakin voimakkaasta hajunesteestä, jolla
-naisen ruumis tuntui olevan voideltu, että hänelle ei jäänyt mitään
-johtolankaa, jonka avulla olisi voinut päätellä, oliko tulija joku
-hänen aikaisemmilla käynneillään kohtaamistaan Oparin papittarista
-vaiko hänelle ventovieras.
-
-"La lähetti minut", sanoi nainen, "opastaakseni sinut pois Oparin
-vankiluolista vapaaseen ulkomaailmaan kaupungin muurien tuolle puolen."
-Pimeässä hapuillen hän viimein löysi Tarzanin. "Tässä ovat aseesi", hän
-sanoi, ojentaen ne Tarzanille, tarttui sitten häntä kädestä ja johdatti
-hänet tyrmästä pitkän mutkittelevan ja yhtä pimeän käytävän läpi ja iän
-ikuisia sementtiportaita pitkin yhä uusiin käytäviin ja sokkeloihin,
-avaten ja sulkien oven toisensa perään, jotka narisivat ja vonkuivat
-ruostuneilla saranoillaan.
-
-Kuinka kauan he siten vaelsivat ja mihin suuntaan, siitä ei Tarzanilla
-ollut aavistustakaan. Hän oli kylliksi kysellyt Duthilta, kun
-viimemainittu toi hänelle ruoka-annoksen, uskoakseen, että hänellä
-La'ssa oli auttavainen ystävä, sillä Duth oli kertonut hänelle, että
-ylipapitar oli pelastanu hänet Kadshin käsistä, kun tämä oli löytänyt
-hänet tajuttomaksi huumaannutettuna autiosta bomasta, johon
-eurooppalaiset olivat hänet jättäneet. Ja kun nainen nyt sanoi
-tulevansa La'n lähettämänä, seurasi Tarzan häntä kernaasti. Hän ei
-voinut olla muistelematta Janen ennustusta onnettomuuksista, joita
-hänellä oli odotettavina, jos itsepintaisesti yrittäisi kolmatta retkeä
-Opariin, ja hän kummeksui, oliko hänen vaimonsa sittenkin ollut
-oikeassa väittäessään, ettei hän enää koskaan pääsisi Leimuavan Jumalan
-kiihkoisten pappien kynsistä. Hän ei tosin ollut aikonutkaan mennä
-Opariin, mutta kirotun kaupungin yllä näkyi leijailevan joku
-suojelupaholainen uhkaamassa jokaisen henkeä, joka vain rohkeni
-lähestyä kiellettyä paikkaa tai anastaa salatuista aarreholveista osan
-niiden suurista rikkauksista.
-
-Enemmän kuin tunnin ajan johdatteli opas häntä maanalaisten käytäväin
-kaameassa pimeydessä, kunnes he nousten portaita ylös sukelsivat esille
-pensasryhmän keskelle, jonka läpi juuri ja juuri saattoi erottaa kuun
-valjun valon. Raikas ilma kuitenkin tiedoitti hänelle, että oli päästy
-maanpinnalle, ja nyt nainen, joka ei ollut virkkanut sanaakaan siitä
-asti, kun oli johtanut hänet kopista, eteni yhä äänettömänä, seuraten
-mutkittelevaa, sinne tänne polveilevaa, ikäänkuin harhailevaa polkua,
-joka tiheän, pensaskasvullisuuden tukkiman metsän läpi kiemurrellen
-alati kohosi ylöspäin. Tähtien ja kuun suunnasta sekä polun
-kohoamisesta tiesi Tarzan, että häntä vietiin Oparin takana
-sijaitseville vuorille, -- paikkaan, missä hän ei ollut koskaan aikonut
-käydä, seutu kun näytti louhikkoiselta ja puoleensavetämättömältä,
-jossa tuskin oleskeli sellaista riistaa kuin Tarzan mieluimmin
-pyydysteli.
-
-Nyt jo kummastutti häntä kasvullisuus, sillä hän oli otaksunut
-kukkulain olevan karuja, joitakuita kituliaita puita ja näivettyneitä
-pensaita lukuunottamatta. Heidän jatkaessaan matkaansa, kavuten yhä
-ylöspäin, kohosi kuu korkeammalle, kunnes sen pehmeä valo paljasti
-apinamiehen teräville silmille entistä selvemmin heidän samoilemansa
-tienoon laadun; sitten hän havaitsi, että he olivat nousemassa
-ahtaaseen, tiheämetsäiseen rotkoon, ja myös, miksi tätä rehevää
-kasvullisuutta ei voinut nähdä Oparin tasangolta. Kun Tarzan ei
-luonnostaan itse ollut puhelias, ei naisen äänettömyys häntä
-erikoisemmin kummastuttanut. Jos hänellä olisi ollut jotakin
-sanottavaa, olisi hän sen sanonut, ja samaten hän oletti, ettei
-nainenkaan viitsinyt puhua, jollei siihen ollut mitään pätevää syytä;
-sillä niillä, jotka vaeltavat laajalti ja nopeaan, ei ole varaa tuhlata
-keuhkojensa ilmaa haastelemiseen.
-
-Idän tähdet alkoivat kalveta aamun sarastuksen ensimmäisistä oireista
-näiden kahden kiivetessä äkkijyrkkää törmää, joka oli rotkon yläpäänä,
-ja saapuessa sitten verrattain tasaiselle tantereelle. Heidän
-edetessään kirkastui taivas, ja pian nainen pysähtyi vierun syrjään, ja
-kun päivä koitti, näki Tarzan edessään vuoren sydämessä metsän
-reunustaman syvänteen, ja kolmen, neljän kilometrin päässä vilkkui
-puiden lomitse jonkinlaisen rakennuksen ääriviivat, jotka hohtivat,
-kimaltelivat ja säteilivät aamuauringon valossa. Sitten hän kääntyi
-vilkaisemaan toveriinsa, ja nyt kuvastui hänen kasvoissaan ihmettely ja
-ällistys, sillä hänen edessään seisoi La, Oparin ylipapitar.
-
-"Sinäkö?" hän huudahti. "Nyt saa Kadsh todellakin aiheen, jota Duth
-sanoi hänen etsivän, raivatakseen sinut tieltä."
-
-"Hän ei milloinkaan saa siihen tilaisuutta", vastasi La, "sillä minä en
-koskaan palaa Opariin."
-
-"Et koskaan palaa Opariin!" huudahti Tarzan. "Mihin sitten menet? Mihin
-sinä voisit mennä?"
-
-"Minä lähden sinun mukaasi", vastasi ylipapitar. "En pyydä sinun
-rakkauttasi. Pyydän ainoastaan, että viet minut pois Oparista ja
-turvaan vihollisiltani, jotka tappaisivat minut. Ei ollut mitään muuta
-keinoa. Manu, apina. kuuli heidän suunnittelevan ja tuli minulle
-kertomaan kaikki heidän elkeensä. Jos olisin sinut pelastanut tai
-uhrannut, olisi se minulle ollut aivan samaa. He olivat päättäneet
-tuhota minut, jotta Oah pääsisi ylipapittareksi ja Kadsh Oparin
-kuninkaaksi. Mutta sinua, Tarzan, minä en olisi uhrannut missään
-tapauksessa. Näin ollen oli tämä ainoa keino, jolla saatoimme molemmat
-pelastua. Emme voineet samota pohjoiseen tai länttä kohti Oparin
-tasangon yli, sillä sinne oli Kadsh sijoittanut sotureita sinua
-väijymään, ja vaikka oletkin Tarzan ja mahtava taistelija, olisivat he
-ylivoimallaan sinut yllättäneet ja tappaneet."
-
-"Mutta mihin sinä minut viet?" kysyi apinamies.
-
-"Olen valinnut kahdesta pahasta vähäisemmän. Tällä suunnalla on
-tuntematon seutu, jonka meidän oparilaisten mielikuvitus on täyttynyt
-taruilla julmista hirviöistä ja oudosta kansasta. Koskaan ei ole
-oparilainen tänne uskaltaneena enää kotikaupunkiinsa palannut. Mutta
-jos maailmassa on ketään, joka voi tunkeutua tämän tuntemattoman
-laakson läpi, olet se sinä, Apinain Tarzan."
-
-"Mutta jollet sinä laisinkaan tunne tätä maata tai sen asukkaita",
-kysyi Tarzan, "niin kuinka sitten niin hyvin tiesit seudulle johtavan
-polun?"
-
-"Polun kukkulalle asti tunnemme hyvin, mutta sen kauempana en olekaan
-milloinkaan ollut. Isot apinat ja leijonat käyttävät tätä polkua
-tullessaan alas Opariin. Leijonat eivät tietenkään voi kertoa meille,
-mihin se johtaa, ja isot apinat eivät tahdo, koska tavallisesti olemme
-sotajalalla heidän kanssaan. Tätä polkua pitkin he tulevat alas Opariin
-varastelemaan meidän kansaamme, ja tällä polulla me heitä väijymme,
-sillä usein tarjoamme ison apinan uhriksi Leimuavalle Jumalalle, tai
-pikemminkin oli ennen niin laita, mutta jo monet vuodet ovat he olleet
-liian varovaisia meidän kaapataksemme, joten meitä varotetaan
-yksipuolisesti. Emme vain käsitä, miksi he varastavat meikäläisiä,
-jolleivät heitä syöne. He ovat hyvin voimakasta rotua, Bolgania,
-gorillaa kookkaampia, ja monin verroin ovelampia, sillä samoin kuin
-meidän suonissamme virtaa apinan verta, on Oparin yläpuolella
-sijaitsevassa laaksossa asustavilla suonissaan ihmisenverta."
-
-"Minkätähden, La, täytyy meidän matkata tämän villin laakson läpi,
-jotta pääsisimme Oparista? Tottahan on joku muukin tie?"
-
-"Ei ole mitään muuta tietä, Apinain Tarzan", vastasi saattaja. "Kadshin
-väki vartioi kotilaakson läpi vieviä reittejä. Ainoa pakotie on meillä
-tämän kautta, ja minä olen tuonut sinut ainoata polkua pitkin, joka
-puhkaisee Oparia etelänpuolelta suojaavat kalliot. Tämän laakson läpi
-tai ympäri on meidän kuljettava löytääksemme solatie vuoren yli ja alas
-toiselle puolelle."
-
-Apinamies pysähtyi katselemaan heidän alapuolellaan olevaan metsäiseen
-alankoon, harkiten mielessään hetken kysymyksiä. Jos hän olisi ollut
-yksin, ei hän olisi tullut tätä tietä, sillä hän luotti kylliksi omaan
-uljuuteensa uskoakseen voivansa helposti ja jokseenkin turvallisesti
-käydä Oparin laakson läpi Kadshin ehkäisevistä suunnitelmista
-huolimatta. Mutta hän ei ollut yksin. Hänen täytyi ajatella La'ta, ja
-hän käsitti, että naisen ponnistukset hänen pelastuksekseen olivat
-tuottaneet hänelle siveellisen velvollisuuden, jota hän ei saanut
-laiminlyödä.
-
-Kiertää alanko, pysytellen mahdollisimman kaukana rakennuksesta, jonka
-hän etäältä erotti, näytti viisaimmalta menettelyltä, koska hänen
-ainoana pyrkimyksenään tietenkin oli löytää tie vuoren yli ja pois
-tästä kolkosta maasta. Mutta vilahdukset, jotka hän näki isojen puiden
-lehviin puoleksi peittyneestä rakennuksesta, ärsyttivät hänen
-uteliaisuuttaan siinä määrin, että hän tunsi melkein voittamatonta
-halua tutkia asiaa. Hän ei uskonut alangossa asuvan muita kuin
-metsäneläimiä, ja hän otaksui näkemänsä rakennuksen jonkun,
-sukupuuttoon kuolleen tai pois siirtyneen väestön työksi, olipa se
-väestö sitten ollut joko Oparin rakentaneitten muinaisten
-atlantilaisten aikalaisia tai kenties itse alkuperäisiä oparilaisia,
-joiden jälkeläiset olivat työnsä unohtaneet. Rakennus näytti olevan
-palatsimaisen kookas ja upea.
-
-Apinamies ei tuntenut pelkoa, vaikka hänellä oli kohtuullinen määrä
-kaikille villieläimille ominaista varovaisuutta. Hän ei olisi epäröinyt
-oveluudellaan ja urhoollisuudellaan uhmata alempia olentoja, olivatpa
-ne kuinka hurjia tahansa, sillä ne eivät voineet ihmisten tavoin
-liittyä yhteen häntä tuhoamaan. Mutta jos ihmiset ryhtyivät
-mieslukuisina häntä pyydystämään, tiesi hän, että todellinen vaara oli
-tarjolla ja että heidän yhdistyneen voimansa ja älynsä edessä hänen
-omansa saattaisi osoittautua tehottomaksi. Hän arveli kuitenkin olevan
-hyvin vähän luultavaa, että alanteessa asui ihmisolentoja. Rakennuksen
-lähemmästä tarkastuksesta kaiketikin selviäisi, että se oli vain autio
-raunio ja että pelottavimmat viholliset, joita hän tiellään tapaisi,
-olisivat isoja apinoita ja leijonia. Kumpiakaan näistä hän ei pelännyt;
-olipa varsin otaksuttavaa, että hän edellisten kanssa pääsisi
-ystävällisiinkin suhteisiin. Koska hän uskoi, että hänen oli etsittävä
-pääsytie alanteesta sen vastakkaiselta puolelta, oli aivan
-luonnollista, että hän halusi pyrkiä mahdollisimman suoraan syvänteen
-poikki. Hänen haluansa tutkia laaksoa kannustivat siis myöskin nopeus-
-ja mukavuussyyt.
-
-"Tule", hän sanoi La'lle ja alkoi laskeutua vierua pitkin alanteeseen ja
-heidän edessään häämöittävää rakennusta kohti.
-
-"Ethän mene sitä tietä?" huudahti La kummastuneena.
-
-"Miksikä en?" kysyi Tarzan. "Tästä on suorin tie laakson poikki, ja
-mikäli voin päätellä, käy reittimme vuorten yli pikemmin siltä
-suunnalta kuin muualta."
-
-"Mutta minä pelkään", virkkoi nainen. "Leimuava Jumala yksin tietää,
-mitä kamalia vaaroja väijyy metsän syvyyksissä tuolla alhaalla."
-
-"Vain Numa ja manganit", selitti Tarzan. "Niitä meidän ei tarvitse
-pelätä."
-
-"Sinä et pelkää mitään", sanoi ylipapitar, "mutta minä olen ainoastaan
-nainen."
-
-"Kuolema kohtaa meidät vain kerran", vastasi Tarzan, "ja sillä kertaa
-meidän on kuoltava. Alituisella pelolla emme sitä välttäisi,
-tekisimmehän vain elämämme kurjaksi. Me lähdemme siis suorinta tietä,
-ja kenties saamme nähdä kyllin paljon, jotta maksaa vaivan uskaltaa."
-
-He seurasivat hyvin tallattua polkua alaspäin pensastoon, ja puut sekä
-taajenivat että tulivat kookkaammiksi heidän lähestyessään syvänteen
-pohjaa, kunnes he vihdoin kävelivät suuren metsän lehvistön
-siimeksessä. Se tuulen hiven, mikä ilmassa tuntui, tuli heidän
-takaansa, ja vaikka apinamies liikkuikin keinuvin askelin, oli hän
-alati varuillaan. Polun kovaksi sotketulla pinnalla oli vähän merkkejä
-osoittamassa, minkälaiset eläimet siitä olivat liikkuneet edestakaisin,
-mutta siellä täällä oli toki selvä leijonan jälki. Useita kertoja
-Tarzan pysähtyi kuuntelemaan, kohotti monesti päänsä, ja hänen herkät
-sieraimensa avartuivat hänen haistellessaan ympäröivää ilmaa,
-todetakseen, mitä sen tuoksu saattaisi hänelle tietää.
-
-"Luulen, että laaksossa on ihmisiä", hän sanoi sitten. "Jonkun aikaa
-olen ollut melkein varma siitä, että meitä vakoillaan. Mutta kuka meitä
-väijyneekin, hän on sanomattoman taitava, sillä minä tunnen
-sieraimissani vain heikon vihjaisun muiden läsnäolosta."
-
-La katsahti pelokkaasti ympärilleen ja vetäysi lähemmäksi
-seuralaistaan. "Minä en näe ketään", hän sanoi matalalla äänellä.
-
-"En minäkään", vastasi Tarzan, "enkä voi saada nenääni mitään määrättyä
-hajunlöyhkähdystäkään, ja kuitenkin olen varma siitä, että joku meitä
-vaanii, joku tai jokin, mikä liikkuu vainunsa opastamana ja on kyllin
-taitava pidättämään hajunsa meiltä. On perin luultavaa, että olio, onpa
-se mikä tahansa, liikkuu puiden oksitse kyllin korkealta säilyttääkseen
-hajuvirtansa aina meidän yläpuolellamme. Ilma on siihen sopiva, ja
-vaikka hän olisi tuulen puolellakin meistä, emme kenties ollenkaan
-tuntisi hänen hajuaan. Odotahan tässä, niin otan asiasta selvän", hän
-lisäsi kiepauttaen itsensä lähellä olevan puun oksille ja kiiveten
-ylöspäin ketterästi kuin Manu-marakatti. Hetkistä myöhemmin hän
-laskeutui alas tytön viereen.
-
-"Olin oikeassa", hän sanoi, "joku tai jotakin on vähän matkan päässä
-meistä. Mutta onko se ihminen vai mangani, en voi erottaa, sillä haju
-on minulle outo; muistuttamatta kummastakaan erikoisesti, vihjaisee se
-molemmista. Pelissä täytyy olla kaksi eri olentoa. Tule!" Ja hän heitti
-tytön olalleen ja vei hänet tuokiossa korkealle puihin. "Jollei vaanija
-ole kyllin lähellä pitääkseen meitä silmällä, mitä en luule", hän
-sanoi, "niin hajuvirtamme ajautuu hänen päänsä yli, eikä hän vähiin
-aikoihin voi saada sitä jälleen sieraimiinsa, ellei ole kyllin viisas
-noustakseen korkeammalle tasanteelle."
-
-La ihmetteli apinamiehen voimaa, kun tämä kantoi häntä keveästi puusta
-puuhun ja hyvällä vauhdilla samosi notkuvaa lehvätietä. Puoli tuntia
-hän jatkoi matkaansa ja pysähtyi sitten yhtäkkiä korkealla huojuvalle
-oksalle.
-
-"Katso!" hän sanoi, viitaten eteenpäin heidän alapuolelleen.
-Vilkaistessaan hänen osoittamaansa suuntaan nainen näki tuuhean
-lehvistön läpi pienen, vankasti paalutetun aitauksen ja sen sisällä
-toistakymmentä hökkeliä, jotka heti kiinnittivät hänen huomionsa ja
-hämmästyttivät häntä; ja samassa määrin ärsyttivät apinamiehen
-uteliaisuutta vilahdukset, joita hän lehvistön lävitse näki. Hökkelejä
-ne ilmeisesti olivat, mutta ne näkyivät liikkuvan, mitkä heiluen
-edestakaisin ilmassa, mitkä taasen hyppien ylöspäin ja alaspäin enemmän
-tai vähemmän voimakkaassa tahdissa. Tarzan kiepautti itsensä lähempään
-puuhun ja laskeutui sieltä vahvalle oksalle, jolle laski La'n
-olaitansa. Sitten hän hiipi varovasti eteenpäin, ja tyttö seurasi
-häntä, sillä La oli, kuten muutkin oparilaiset, jonkun verran kykenevä
-puissa liikkumaan. Ja pian he tulivat paikalle, josta voivat selvästi
-nähdä kylän alapuolellaan; ja silloin tanssivien hökkelien näennäinen
-salaisuus heille heti selvisi.
-
-Nämä olivat mehiläispesän muotoisia, kuten monilla Afrikan heimoilla,
-noin seitsemän jalkaa läpimitaltaan ja kuusi tai seitsemän korkeita;
-mutta sen sijaan, että olisivat olleet maassa, oli jokainen ripustettu
-touvimaisella ruohoköydellä jonkun aitauksessa kasvavan jättiläispuun
-oksaan. Jokaisen hökkelin pohjan keskikohdalla riippui toinen, ohuempi
-köysi. Asemastaan niiden yläpuolella ei Tarzan voinut erottaa mitään
-kyllin isoa aukkoa, jotta ihmisruho olisi siitä mahtunut sisälle,
-vaikka oli useita muita, neljän tai viiden tuuman levyisiä reikiä
-jokaisen sivuilla noin kolmen jalan korkeudella lattiasta.
-
-Tantereella aitauksen sisäpuolella kyyhötti useita kylän asukkaita,
-mikäli tämä pieni keinuva hökkeliryhmä kylän nimen ansaitsi. Eivätkä
-itse ihmiset olleet Tarzanille vähemmän outoja kuin heidän kummalliset
-asuntonsa. Että he olivat neekereitä, oli ilmeistä. Kaikki olivat
-alasti ja ilman minkäänlaisia koristuksia paitsi muutamia
-väritöhräyksiä, jotka näkyivät olevan umpimähkään sipaistut heidän
-ruumiisiinsa. He olivat kookkaita ja näyttivät jänteviltä, vaikka
-sääret olivat ilmeisesti liian pitkät ollakseen täydellisesti
-sopusuhtaiset. Kasvonpiirteet taas olivat melkein eläimelliset, sillä
-leukapielet olivat liian esiinpistävät, eikä tuuheiden kulmakarvain
-yläpuolella ollut mitään otsaa, koska kallo pakeni melkein
-vaakasuorasti kiirettä kohti.
-
-Katsellessaan heitä näki Tarzan jonkun laskeutuvan erästä noita
-hökkelin pohjasta riippuvia köysiä pitkin ja käsitti heti köysien
-tarkoituksen, tajuten missä asuntojen oviaukot sijaitsivat. Eri
-tahoilla kyyköttävät olennot olivat ruokailupuuhissa. Muutamilla oli
-luita, joista repivät raakaa lihaa isoilla hampaillaan, toisten
-syödessä hedelmiä ja juurimukuloita. Siinä oli henkilöitä molempaa
-sukupuolta ja eri-ikäisiä, lapsuusiästä kypsyneeseen ikään asti, mutta
-kukaan ei näyttänyt varsin vanhalta. He olivat tositeossa karvattomia,
-paitsi karheita punervanruskeita suortuvia päälaella. He haastoivat
-harvoin ja silloin äänellä, joka muistutti eläinten murinaa, eikä
-Tarzan heitä katsellessaan nähnyt ainoankaan nauravan tai edes
-hymyilevän, mikä kaikista heidän piirteistään enimmin erotti heidät
-Afrikan tavallisista alkuasukkaista. Vaikka Tarzan tarkkaan tähysteli
-tarhaa, ei hän nähnyt mitään keittovehkeitä tai tulta. Maassa heidän
-ympärillään olivat heidän aseensa, eräänlaiset lyhyet heittokeihäät ja
-hiotut metalliteräiset sotakirveet. Apinain Tarzan oli iloinen, että
-oli tullut tätä tietä, sillä nyt hän oli saanut tilaisuuden nähdä
-sellaista alkuasukastyyppiä, jonka olemassaoloa ei ollut
-aavistanutkaan, ja niin alhaista, että se suuresti läheni
-luotokappaleita. Pal-ul-donin waz-donit ja ho-donitkin olivat näihin
-verraten paljon korkeammalla kehitysasteella.
-
-Heitä katsellessaan hänen täytyi ihmetellä, että he olivat kyllin
-älykkäitä valmistamaan aseitaan, jotka hän etäältäkin havaitsi
-oivallisiksi ja sirotekoisiksi. Heidän majansakin näyttivät hyvin ja
-älykkäästi kokoonpannuilta, ja pientä tarhaa ympäröivä paaluaita oli
-korkea, vahva ja hyvin rakennettu, kaiketikin yhdyskunnan
-suojelemiseksi notkossa oleksivia leijonia vastaan.
-
-Silmäillessään näitä ihmisiä huomasivat Tarzan ja La pian vasemmaltaan
-lähestyvän jonkun olennon, ja hetkistä myöhemmin he näkivät aitauksessa
-istuvien kaltaisen miehen kapsahtavan paalutuksen yli riippuvasta
-puusta tarhan sisäpuolelle. Toiset tervehtivät hänen tuloaan tuskin
-muuten kuin välinpitämättömillä silmäyksillä. Hän astui esille ja
-kyykistyen heidän joukkoonsa näkyi kertovan heille jotakin, ja vaikka
-Tarzan ei erottanut miehen sanoja, päätti hän hänen eleistään ja
-merkkikielestään, jolla hän tuon tuostakin täydensi hataraa puhettaan,
-että hän kertoi tovereilleen kummallisista olennoista, joita oli nähnyt
-metsässä vähän aikaa sitten. Ja heti arvasi apinamies, että tämä
-oli sama, jonka oli havainnut heitä seuraavan ja jonka hän
-menestyksellisesti oli eksyttänyt jäljiltään. Kertomus kaiketikin
-kiihoitti heitä, sillä jotkut nousivat ja hypiskellen ilmaan polvet
-koukussa läimäyttelivät hullunkurisesti käsivarsillaan kylkiinsä. Mutta
-heidän kasvojensa ilme tuskin muuttui, ja hetken perästä jokainen
-kyyristyi jälleen maahan entiseen asentoonsa.
-
-Heidän täten istuessaan kajahti metsästä äänekäs karjahdus, joka
-herätti apinamiehen mielessä monta villiä muistoa.
-
-"Bolgani", hän kuiskasi La'lle.
-
-"Se on isoja apinoita", sanoi nainen hätkähtäen.
-
-Pian he hänet näkivätkin keinumassa viidakkopolkua pitkin aitausta
-kohti. Se oli iso gorilla, mutta sellainen gorilla, jollaista Apinain
-Tarzan ei ollut ikinä ennen nähnyt. Melkein jättiläisen kokoisena
-käveli olento pystyssä ihmisen tavoin, kertaakaan koskettamatta
-rystysillään maahan. Pää ja kasvot olivat melkein kuin gorillalla,
-mutta jotakin eroa sentään oli, niinkuin Tarzan saattoi huomata olennon
-tullessa lähemmäksi. Se oli Bolgani, jolla oli ihmisen sielu ja aivot,
-ja olipa vielä muutakin, mikä teki otuksen hämmästyttäväksi ja
-erikoislaatuiseksi. Kummallisinta kaikesta oli ehkä, että sillä oli
-koristuksia -- ja millaisia koristuksia! Kultaa ja timantteja säteili
-sen pörröisellä turkilla, kyynärpäiden yläpuolella oli lukuisia
-renkaita samoin kuin nilkoissa ja säärissäkin, kun taas vyötäisillä
-riippui eteen ja taakse pitkä, melkein maahan ulottuva rihma, joka
-näkyi olevan kudottu yksinomaan kultaheltoista ja pienillä timanteilla
-kirjailtu. Koskaan ennen ei John Clayton, loordi Greystoke, ollut
-nähnyt sellaista villiä upeutta eikä edes Oparin kalleuksien joukossa
-sellaista suunnattomien arvokkaiden jalokivien rikkautta.
-
-Melkein heti, kun kamala kiljahdus oli keskeyttänyt verrattain
-äänettömän metsän rauhan, huomasi Tarzan sen vaikutuksen tarhan
-asukkaihin. Nämä olivat silmänräpäyksessä kavahtaneet pystyyn. Naiset
-ja lapset livistivät puunrunkojen taakse tai kiipesivät köysiä pitkin
-heiluviin häkkeihin, sillä välin kun jotkut miehistä lähestyivät
-Tarzanin nyt huomaamaa aitauksen porttia. Sen ulkopuolelle pysähtyi
-gorilla ja korotti taas äänensä, mutta tällä kertaa pikemmin puheeksi
-kuin kamalaksi kiljahdukseksi.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU
-
-Kuoleman vasama
-
-
-Kun iso, ihmisenmuotoinen gorilla astui tarhaan, sulkivat soturit
-portin ja peräytyivät kunnioittavasti hänen lähestyessään kylän
-keskustaa, jonne hän pysähtyi hetkeksi ja katseli ympärilleen.
-
-"Missä ovat naaraat ja _balut_?" hän kysyi lyhyeen. "Kutsukaa ne!"
-
-Naisten ja lasten oli täytynyt kuulla käsky, mutta he eivät tulleet
-esille piilopaikoistaan. Soturit liikkuivat levottomasti ympäriinsä
-kaiketi ristiriitaisten tunteiden vallassa, koska pelkäsivät
-käskynantajaa, mutta olivat vastahakoiset hänen määräyksiään
-täyttämään.
-
-"Kutsukaa ne", toisti hän, "tai menkää ne noutamaan!"
-
-Mutta vihdoin eräs sotureista rohkaisi itsensä kylliksi ja puhutteli
-häntä. "Tämä kylä on jo hankkinut yhden naisen kuun tehdessä
-kierrostaan", hän sanoi. "Nyt on jonkun toisen kylän vuoro."
-
-"Suusi kiinni!" karjaisi gorillamies, astuen uhkaavasti häntä kohti.
-"Sinä olet uhkarohkea gomangani, kun uhmaat bolganin tahtoa. Minä puhun
-Numan, keisarin, nimessä; tottele tai kuole!"
-
-Vavisten kääntyi neekeri ja kutsui naisia ja lapsia, mutta kukaan
-niistä ei totellut. Bolgani elehti kärsimättömästi. "Menkää niitä
-noutamaan", vaati hän. Ja matelevaisina astelivat neekerit nyrpeillään
-tarhan poikki naistensa ja lastensa lymypaikoille. Pian he palasivat
-raahaten heitä mukanaan, joskus käsivarsista, mutta useimmiten tukasta.
-Vaikka he näkyivät olleen vastahakoisia niitä luovuttamaan, eivät he
-osoittaneet niille lempeyttä tai hellyyttä. Heidän suhtautumisensa
-selvisi kuitenkin pian Tarzanille aikaisemmin puhuneen soturin
-seuraavista sanoista.
-
-"Suuri Bolgani", hän virkkoi, haastellen gorillamiehelle, "jos Numa
-aina riistää tästä kylästä, niin pian täällä ei ole kylliksi naisia
-sotureille, joten syntyy liian vähän lapsia eikä meistä vähän ajan
-kuluttua ole ketään jäljellä."
-
-"Mitäpä siitä?" mörähti gorillamies. "On jo liiankin paljon gomanganeja
-maailmassa. Mitäpä muuta varten teidät luotiin kuin Numan, keisarin, ja
-hänen valitun kansansa, bolganien, käytettäviksi?" Ja puhuessaan hän
-tarkasti naisia ja lapsia, nipistellen heidän lihaansa ja lyödä
-naputellen heitä rintaan ja selkään. Sitten hän palasi verrattain
-nuoren naisen luo, jonka lanteilla oli pieni lapsi hajareisin.
-
-"Tämä kelpaa", hän sanoi, siepaten lapsen äidiltä ja paiskaten sen
-tylysti tarhan poikki, jolloin se iski kasvonsa paalutusta vasten,
-uikuttaen surkeasti, ehkä runneltuna jo kuolemaisillaan. Typerä
-äitiparka, nähtävästi pikemmin eläin kuin ihminen, seisoi hetkisen
-mykästä pelosta vavisten ja ryntäsi sitten eteenpäin lastaan kohti.
-Mutta gorillamies tarttui häneen isolla kädellään ja paiskasi hänet
-maahan. Samalla kajahti äänettömästä lehvistöstä heidän yläpuoleltaan
-taisteluun haastavan urosapinan kauhea karjaisu. Säikähtyneinä
-vilkaisivat yksinkertaiset neekerit ylöspäin, gorillamiehen kohottaessa
-kamalat kasvonsa pahasti äristen eläimellisen huudon aiheuttajaa kohti.
-
-Lehtevällä oksalla keinumassa näkivät he sellaisen olennon, jollaista
-kukaan heistä ei ennen ollut tavannut -- valkoisen miehen, tarmanganin,
-iholtaan yhtä karvattoman kuin sileäruumiinen Histah, käärme. Samassa
-silmänräpäyksessä he näkivät muukalaisen oikean käden työntyvän
-eteenpäin ja ajatuksen nopeudella viuhahtavan keihään uppoavan Bolganin
-rintaan. Päästäen yhden ainoan raivon- ja tuskankiljahduksen tuupertui
-gorillamies maahan, missä hän hetkisen sätkytteli kouristuksissa ja
-virui sitten hiljaa kuolleena. Apinamies ei gomanganeja rotuna
-suurestikaan rakastanut, mutta hänen englantilaisissa aivoissaan ja
-sydämessään oli synnynnäinen rehellisen pelin tunto, joka pakotti hänet
-vaistomaisesti asettumaan heikompain puoltajaksi. Sitäpaitsi oli
-Bolgani hänen perivihollisensa. Ensimmäisen taistelunsa hän oli käynyt
-Bolganin kanssa ja silloin tehnyt ensimmäisen kaatonsa.
-
-Onnettomat neekerit seisoivat yhä hämmästyneinä ja ihmeissään, kun hän
-pudottausi puusta maahan heidän joukkoonsa. He astahtivat pelokkaasti
-taaksepäin ja samalla kohottivat keihäitään uhkaavasti häntä kohti.
-
-"Minä olen ystävä", sanoi apinamies. "Minä olen Apinain Tarzan.
-Laskekaa keihäänne." Ja sitten hän kääntyi vetämään oman aseensa
-Bolganin ruhosta. "Kuka on tämä olio, joka saattaa tulla kyläänne
-tappamaan balujanne ja ryöstämään naaraitanne? Kuka on hän, jonka
-ruumiiseen ette tohdi syöstä keihäitänne?"
-
-"Hän on suuria bolganeja", sanoi soturi, joka näkyi olevan puhemies ja
-kylän johtaja. "Hän on Numan, keisarin, valittua kansaa, ja kun Numa
-saa tietää, että hänet on meidän kylässämme tapettu, saamme kaikki
-surmamme sinun tekosi tähden."
-
-"Kuka on Numa?" kysyi apinamies, jolle _numa_ isojen apinain kielellä
-merkitsi ainoastaan leijonaa.
-
-"Numa on keisari", vastasi neekeri, "joka asuu bolganien kanssa
-Timanttipalatsissa."
-
-Hän ei lausunut ajatuksiaan juuri näillä sanoilla, sillä isojen apinain
-kieli on, oparilaisten korkeamman älyn ja suuremman kehityksen
-rikastuttamanakin, vielä kovin alkuperäistä. Tositeossa hän
-sanoi pikemminkin näin: "Numa, kuningasten kuningas, joka asuu
-kiiltäväkivisessä kuningasmajassa", mutta siitä selvisi apinamiehelle
-täsmällisesti asian oikea laita. Numa näkyi olevan bolganien
-kuninkaalleen valitsema nimi, ja "keisarilla" tarkoitettiin vain hänen
-etevämmyyttään päällikköjen joukossa.
-
-Heti kun Bolgani oli kaatunut, riensi huolestunut äiti sieppaamaan
-loukkaantuneen lapsensa käsivarsilleen. Hän kyykistyi nyt aitauksen
-viereen, puristi pienokaista rintaansa vasten ja hyväili hiljaa,
-tyynnyttääkseen sen voivotusta minkä Tarzan kohta huomasi pikemmin
-johtuvankin säikähdyksestä kuin vammoista. Ensiksi oli äiti pelästynyt,
-kun apinamies yritti tarkastaa lasta, ja vetäytynyt poispäin isot
-hampaat irvissä melkein villipedon tapaan. Mutta nyt näkyi hänen
-hidastajuisille aivoilleen selviävän, että tämä olento oli pelastanut
-hänet Bolganin käsistä, sallinut hänen ottaa takaisin lapsensa eikä
-yrittänyt tehdä heille kummallekaan pahaa. Vihdoin varmistuneena siitä,
-että lapsi oli saanut vain ruhjevammoja, Tarzan kääntyi jälleen
-sotureita kohti, jotka juttelivat keskenään kiihtyneesti pienessä
-ryhmässä muutaman askeleen päässä. Nähdessään hänen lähestyvän he
-hajaantuivat ja katselivat häntä.
-
-"Bolganit surmaavat meidät kaikki", he sanoivat, "kun kuulevat, mitä
-kylässämme on tapahtunut, jollemme voi viedä heille olentoa, joka tuon
-keihään heitti. Siis on sinun, tarmangani, lähdettävä kanssamme
-Timanttipalatsiin, jossa jätämme sinut bolganien käsiin. Silloin Numa
-ehkä antaa meille anteeksi."
-
-Apinamies hymyili. Minkälaisena olentona nuo yksinkertaiset neekerit
-häntä pitivätkään, kun luulivat, että hän niin helposti sallisi viedä
-itsensä Numan, bolganien keisarin, kostaviin käsiin? Vaikka hän oli
-täysin selvillä vaarasta, johon oli kylään astuessaan antautunut, tiesi
-hän myöskin, että hänellä, mahtavalla Apinain Tarzanilla, oli suurempi
-mahdollisuus sieltä päästä kuin heillä hänen pidättämiseensä. Hän oli
-ennenkin uhmannut hurjia keihäsmiehiä ja tiesi tarkoin, mitä hänellä
-vihollisuuksien sattuessa oli odotettavissa. Hän oli kuitenkin
-halukkaampi rakentamaan rauhaa, sillä heti kun hän oli löytänyt tämän
-villiin metsään kätketyn kylän, oli hän päättänyt keksiä jonkun keinon
-udella tietoja sen asukkailta.
-
-"Malttakaa", sanoi hän siis. "Tahtoisitteko te kavaltaa ystävän, joka
-saapuu kyläänne suojellakseen teitä viholliselta?"
-
-"Me emme tapa sinua, tarmangani. Me viemme sinut bolganeille,
-luovutettavaksi Numalle, heidän keisarilleen."
-
-"Mutta sehän olisi samaa", vastasi Tarzan, "sillä tiedättehän, että
-Numa-keisari vaatii henkeäni."
-
-"Sitä emme voi auttaa", vastasi puhemies. "Jos voisimme sinut pelastaa,
-niin tahtoisimme sen tehdä, mutta kun bolganit saavat tietää, mitä on
-tapahtunut kylässämme, niin me joudumme kärsimään, jolleivät he kenties
-tyydy sensijaan rankaisemaan sinua."
-
-"Mutta miksi tarvitsee heidän tietää, että Bolgani on surmattu teidän
-kylässänne?" kysyi Tarzan.
-
-"Eivätkö he näe hänen ruumistaan, kun he ensi kerralla tulevat tänne?"
-sanoi puhemies.
-
-"Eivät, jos poistatte hänen ruumiinsa", vastasi Tarzan. Neekerit
-raapaisivat päätänsä. Heidän typerissä, tietämättömissä aivoissaan ei
-ollut välähtänyt sellaista ajatusta pulan ratkaisemiseksi. Muukalainen
-puhui totta. Ainoastaan he ja hän tiesivät, että Bolgani oli surmattu
-heidän aitauksessaan. Korjaamalla hänen ruumiinsa voitiin siis poistaa
-kaikki epäluulo kylästä. Mutta mihin he sen veisivät? He kysyivät
-Tarzanilta.
-
-"Minä otan toimittaakseni sen pois", selitti tarmangani. "Vastatkaa
-vilpittömästi kysymyksiini, niin lupaan korjata hänet täältä ja
-järjestää niin, että kukaan ei tiedä, miten tai missä hän kuoli."
-
-"Mitä sinä haluat kysyä?" tiedusti puhemies.
-
-"Minä olen muukalainen teidän maassanne. Olen eksynyt tänne",, vastasi
-apinamies. "Ja minä tahtoisin löytää tien laaksosta tuolle suunnalle."
-Hän viittasi kaakkoon.
-
-Neekeri pudisti päätänsä. "Sille suunnalle saattaa olla tie laaksosta",
-sanoi hän, "mutta mitä taempana on, ei kukaan tiedä, enkä minä tiedä,
-käykö sieltä tietä tai onko mitään siellä taempana. Sanotaan vuoren
-takana alati roihuavan tulen, eikä kukaan tohdi lähteä katsomaan. Minä
-puolestani en ole koskaan ollut etäällä kylästäni -- enintään vain
-päivän matkan päässä pyytämässä riistaa bolganeille ja keräämässä
-heille hedelmiä, pisangeja ja pähkinöitä. Onko täältä tietä ulos, en
-tiedä, eikä kukaan tohtisi sille lähteä, jos sellainen olisikin."
-
-"Poistuuko kukaan koskaan laaksosta?" kysyi Tarzan.
-
-"En tiedä, mitä muut tekevät", vastasi puhemies, "mutta tämän kylän
-asukkaat eivät koskaan lähde laaksostamme."
-
-"Mitä on tuolla suunnalla?" kysyi Tarzan, viitaten Opariin päin.
-
-"En tiedä", vastasi neekeri, "en muuta kuin että bolganit toisinaan
-tulevat sieltä tuoden mukanaan omituisia olentoja, pieniä valkoihoisia
-ja hyvin karvaisia miehiä, joilla on lyhyet, käyrät sääret ja pitkät
-käsivarret, ja joskus valkoisia naaraita, jotka eivät lainkaan ole
-niiden kummallisten, pienten tarmanganien kaltaisia. Mutta mistä he
-niitä saavat, sitä en tiedä, eivätkä he meille koskaan kerro. Onko
-tässä kaikki kysymykset, jotka haluat tehdä?"
-
-"Kyllä, siinä on kaikki", vastasi Tarzan nähdessään, ettei voinut saada
-minkäänlaisia tietoja näiltä typeriltä kyläläisiltä. Käsittäen, että
-hänen oli etsittävä tie laaksosta, ja tietäen, että voisi sen tehdä
-paljon nopeammin ja varmemmin, jos olisi yksinään, päätti hän
-tunnustella neekerien suhtautumista suunnitelmaan, joka oli juolahtanut
-hänen mieleensä.
-
-"Jos korjaan Bolganin pois, jotta ne toiset eivät saa tietää hänen
-tulleen surmatuksi teidän kylässänne, niin kohteletteko minua sitten
-ystävänä?" hän kysyi.
-
-"Kyllä", vastasi puhemies.
-
-"Tahdotteko siis", tiedusti Tarzan, "pitää täällä valkoista naarastani,
-kunnes palaan kyläänne? Voitte kätkeä hänet johonkin majaanne, jos joku
-bolgani tulee, eikä kenenkään tarvitse tietää, että hän on
-keskuudessanne. Mitä sanotte?"
-
-Neekerit katsahtivat ympäriinsä. "Me emme näe häntä", virkkoi puhemies.
-"Missä hän on?"
-
-"Jos lupaatte suojella häntä ja piilottaa hänet, niin tuon hänet
-tänne", vastasi Tarzan.
-
-"Minä en tee hänelle pahaa", sanoi päämies, "mutta en tiedä toisista."
-
-Tarzan kääntyi toisten puoleen, jotka olivat kerääntyneinä ympärille ja
-kuuntelivat. "Minä tuon naiseni teidän kyläänne", hän sanoi, "ja teidän
-on kätkettävä hänet, ruokittava ja suojeltava häntä siihen asti, kun
-tulen takaisin. Minä vien Bolganin ruumiin pois, jotta teihin ei osu
-mitään epäluuloa, ja palatessani odotan tapaavani naiseni turvallisena
-ja loukkaamattomana."
-
-Hän oli arvellut parhaaksi kuvailla La'ta puolisokseen, jotta he
-käsittäisivät tämän olevan hänen suojeluksessaan ja La siis, tunsivatpa
-he häntä kohtaan kiitollisuutta tai pelkoa, olisi paremmassa turvassa.
-Kohottaen kasvonsa puuta kohti, jossa La piili, hän kutsui häntä alas,
-ja hetkistä myöhemmin La kapusi erään tarhassa kasvavan puun alimmille
-oksille ja pudottausi Tarzanin syliin.
-
-"Tässä hän on", hän sanoi kerääntyneille mustille; "varjelkaa häntä
-hyvin ja kätkekää hänet bolganeilta. Jos palatessani näen, että hänelle
-on jotakin pahaa tapahtunut, niin käyn ilmoittamassa bolganeille, että
-te teitte tuon tekosen", ja hän viittasi gorillamiehen raatoon.
-
-La kääntyi vetoovasti häneen, pelokas välke silmissä.
-
-"Ettehän jättäne minua tänne?" hän kysyi.
-
-"Vain vähäksi aikaa", vastasi Tarzan. "Nämä ihmisparat pelkäävät, että
-kaikki saavat kokea hänen toveriensa vihaa, jos tulee ilmi, että tuo
-kuvatus on surmattu heidän kylässään. Sen vuoksi olen luvannut poistaa
-todistuskappaleen, kääntääkseni epäluulot toisaalle. Jos heidän
-kehitystasonsa on kyllin korkea, jotta voivat tuntea kiitollisuutta,
-mitä epäilen, niin he käsittävät olevansa kiitollisuudenvelassa minulle
-tämän elukan surmaamisesta samoin kuin siitäkin, että ehkäisen
-epäluulon osumasta heihin. Näistä syistä he suojelisivat sinua, mutta
-ollakseni asiasta kaksin verroin varma, olen vedonnut myöskin heidän
-bolganeja kohtaan tuntemaansa pelkoon, ja minä tiedän, että he niitä
-pelkäävät. Olen varma, että olet tällä välin täällä yhtä hyvin turvassa
-kuin olisit minun kanssani; muutoin en sinua tänne jättäisikään. Mutta
-yksinäni voin samota paljon nopeammin, ja samalla retkellä aion etsiä
-tien tästä laaksosta, minkä jälkeen palaan luoksesi, ja yhdessä
-voinemme helposti paeta tai ainakin suuremmalla menestyksen
-mahdollisuudella kuin jos molemmin hitaasti ja umpimähkään
-harhailisimme."
-
-"Tuletko sinä takaisin?" kysyi nainen, pelon, kaipauksen ja vetoomuksen
-värähdys äänessä.
-
-"Minä tulen takaisin", vakuutti apinamies ja kääntyi sitten neekerien
-puoleen: "Tyhjentäkää ja puhdistakaa joku noista majoista naistani
-varten ja pitäkää huolta, ettei häntä häiritä ja että hän saa ruokaa ja
-vettä. Muistakaahan myös sanani, että hänen turvallisuudestaan riippuu
-teidän elämänne." Kumartaen nosti Tarzan kuolleen gorillamiehen
-hartioilleen, ja yksinkertaiset neekerit ihmettelivät hänen
-rotevuuttaan. Vaikka he itse olivat ruumiillisesti hyvin väkeviä, ei
-heidän joukossaan ollut ketään, joka ei olisi horjunut bolganin suuren
-painon alla; mutta tämä ihmeellinen tarmangani käveli keveästi
-taakkoineen, ja kun he olivat avanneet aitauksen portin, astui hän
-viidakkopolkua pitkin kuin hänellä ei olisi ollut muuta kannettavana
-kuin oma ruhonsa. Hetkistä myöhemmin hän hävisi ladun mutkaan, jossa
-metsä hänet nieli.
-
-La kääntyi neekerejä kohti. "Valmistakaa majani", hän sanoi, sillä hän
-oli kovin väsynyt ja kaipasi lepoa. He katselivat häntä kieroon ja
-kuiskailivat keskenään. Oli ilmeistä, että heidän välillään vallitsi
-erimielisyyttä, ja kuulemistaan keskustelun pätkistä La jo havaitsi,
-että toisten ollessa taipuvaisia ehdottomasti tottelemaan Tarzanin
-määräyksiä toiset niitä tarmokkaasti vastustivat, haluten vapauttaa
-kylänsä vieraasta naisesta, jotteivät bolganit häntä sieltä keksisi ja
-kyläläisiä senvuoksi rangaistaisi.
-
-"Olisi parempi", hän kuuli erään neekerin sanovan, "heti työntää hänet
-bolganeille ja sanoa heille, että näimme hänen uroksensa tappavan Numan
-lähetin. Me kerromme, että yritimme tavoittaa tarmangania, mutta että
-hän pääsi karkuun ja me saimme käsiimme ainoastaan hänen naisensa.
-Täten hankimme itsellemme Numan suosion, ja ehkei hän sitten ota meiltä
-niin monta vaimoistamme ja lapsistamme."
-
-"Mutta tarmangani on suuri", vastasi muuan toisista. "Hän on
-bolganejakin voimakkaampi. Hänestä tulisi peloittava vihollinen, ja
-koska on mahdollista, että bolganit eivät meitä uskoisi, täytyisi
-meidän vavista, ei ainoastaan heidän, vaan tarmanganinkin vuoksi."
-
-"Olet oikeassa", huudahti La, "tarmangani on suuri. Paljon parempi
-teille, että hän on ystävänne kuin vihollisenne. Yksinään hän ottelee
-Numan, leijonan, kanssa ja tappaa sen. Näittehän, kuinka helposti hän
-nosti mahtavan bolganin ruumiin hartioilleen. Näitte hänen kepeästi
-astelevan viidakkopolkua taakkoineen. Yhtä helposti hän kantaa raadon
-metsän puiden välitse korkealla maanpinnasta. Koko maailmassa ei ole
-ketään hänen kaltaistaan, ei ketään Apinain Tarzanin vertaista. Jos
-olette viisaita, gomanganit, niin varaatte Tarzanin ystäväksenne."
-
-Neekerit kuuntelivat häntä, heidän typeräin kasvojensa ilmaisematta,
-mitä heidän lyhytjärkisissä aivoissaan liikkui. Muutaman minuutin he
-seisoivat täten rujomuotoiset, tietämättömät mustat toisella, ja
-solakka, kaunis valkoinen nainen toisella puolella. Sitten La puhui.
-
-"Menkää valmistamaan majani!" hän huusi käskevästi. Tässä oli Leimuavan
-Jumalan ylipapitar, Oparin kuningatar La orjia puhuttelemassa. Hänen
-ruhtinaallinen sävynsä ja käskevä äänensä sai heti aikaan muutoksen
-kyläläisissä, ja nyt tiesi La Tarzanin olleen oikeassa otaksuessaan,
-että heihin tehosi vain pelko, sillä he kääntyivät nopeasti,
-matelevaisina kuin piestyt rakit, ja riensivät läheiseen hökkeliin,
-jonka pian valmistivat hänelle, tuoden tuoreita lehtiä ja ruohoja
-lattialle ja hedelmiä, pähkinöitä ja pisangeja vieraansa ateriaksi.
-
-Kun kaikki oli valmista,, kiipesi La köyttä pitkin ylös ja lattian
-pyöreästä aukosta tähän riippuvaan hökkeliin, jonka havaitsi tilavaksi
-ja ilmavaksi ja nyt kohtuullisen siistiksikin. Hän veti köyden
-perässään ja heittäysi häntä varten laitetulle, pehmeälle vuoteelle. Ja
-pian oli heiluvan majan vieno keinuminen, lehvien hiljainen suhina
-hänen yläpuolellaan, lintujen viserrys ja hyönteisten surina hänen oman
-ruumiillisen uupumuksensa ohella tuuditellut hänet syvään uneen.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU
-
-Mieletön petos
-
-
-Oparin laaksosta luoteeseen kohosi keittonuotioitten savu leiristä,
-jossa satakunta neekeriä ja kuusi valkoista nauttivat illallistaan.
-Neekerit istua kyyköttivät juroina ja nyrpeinä, mutisten hiljaa
-keskenään laihan ateriansa ääressä; valkoiset mulkoilivat pelokkaasti
-kulmiensa alta ja pitivät tuliaseitaan kätensä ulottuvilla. Eräs
-heistä, tyttö ja sukupuolensa ainoa edustaja seurueessa, haastoi
-tovereilleen:
-
-"Saamme kiittää Adolphin kitsautta ja Estebanin rehentelyä siitä
-tilasta, jossa olemme", hän sanoi.
-
-Lihava Bluber kohautti olkapäitään, ja kookas espanjalainen nyrpisti
-nenäänsä.
-
-"Miksi minussa on moittiminen?" kysyi Adolph.
-
-"Sinä olet liian kitsas hankkiaksesi kylliksi kantajia. Sanoinhan
-sinulle, että meillä olisi pitänyt olla kaksisataa neekeriä
-joukkueessamme, mutta sinä tahdoit säästellä rahoja, ja mikä siitä nyt
-on seurauksena? Viisikymmentä miestä kantamassa kahdeksankymmentä
-naulaa kultaa kukin, ja toisille taas on sälytetty liian suuri taakka
-leiritarpeita, samalla kun meillä on tuskin riittävästi sotilaita meitä
-kunnollisesti suojelemaan. Meidän täytyy ajaa heitä kuin eläimiä,
-päästäksemme eteenpäin ja estääksemme heitä heittämästä taakkaansa
-maahan. He ovat suuttuneet julmuudestanne ja ärhentelystänne ja
-vihoissaan. Pienestäkin tekosyystä he saattavat häikäilemättä tappaa
-meidät. Kaiken lisäksi he saavat liian niukalti ravintoa. Jos voisimme
-täyttää heidän vatsansa, pysyttäisimme heidät luultavasti onnellisina
-ja kohtalaisen tyytyväisinä, mutta minä olen tutustunut riittävästi
-alkuasukkaisiin tietääkseni, että he eivät nälkäisinä ole onnellisia
-eivätkä tyytyväisiä, vaikka saisivat olla joutenkin. Jollei Esteban
-olisi kerskunut niin paljon metsästystaidostaan, olisimme ottaneet
-mukaan kylliksi ruokavaroja riittämään meille koko retken ajaksi; mutta
-vaikka vasta äsken lähdimme paluumatkalle, täytyy meidän tyytyä
-vähempään kuin puoliin annoksiin."
-
-"En voi kaataa riistaa, kun sitä ei ole", murahti espanjalainen.
-
-"Riistaa on yltäkyllin", huomautti Kraski. "Otusten jälkiä näemme joka
-päivä."
-
-Espanjalainen loi häneen myrkyllisen katseen. "Jos riistaa on niin
-runsaasti", hän sanoi, "niin mene itse sitä pyydystämään."
-
-"Minä en ole koskaan väittänyt olevani metsästäjä", vastasi Kraski,
-"vaikka voisinkin mennä lingolla ja hernepyssyllä varustettuna metsään
-yhtä hyvin tuloksin kuin sinä olet saavuttanut."
-
-Espanjalainen hyppäsi uhkaavasti pystyyn, jolloin venäläinen heti
-ojensi häntä kohti jykevän sotilasrevolverin.
-
-"Lakatkaa tuosta leikistä", huudahti tyttö terävästi ja karkasi heidän
-väliinsä.
-
-"Anna niiden lurjusten tapella", jyrisi John Peebles. "Jos toinen
-heistä tappaa toisen, niin ei meitä ole niin monta saaliin jaossa, sen
-minä sanon ja sillä hyvä."
-
-"Miksi me riideltäis?" kysyi Bluber. "Sitä on riittävästi meille
-jokainen -- enempi kuin neljäkymmentäkolmetuhatta punda kullekin. Kun
-te suuttuu minuun, te kutsuu minua likainen juutalainen ja sanoo, että
-minä olla kitsas; mutta, _mein Gott_, te kristityt olla pahemmat! Te
-tahtois tappa yks teidän ystävistä, että te sais enempi raha. Oi, oi,
-minä kiittä Jumalaa, että minä en olla kristitty!"
-
-"Tuki leipäläpesi", ärähti Throck, "muutoin saamme
-neljäkymmentäkolmetuhatta puntaa enemmän jakaaksemme."
-
-Bluber silmäili pelokkaasti rotevaa englantilaista. "No, no, Dick", hän
-uikutti maireampaan sävyynsä, "ethän sinä suutu pikku leikistä, minä
-kun olla sinun paras ystävä?"
-
-"Minua väsyttää kaikki tämä kinastelu", manasi Throck. "Minulla ei ole
-korkeaa otsaa, minä olen vain mitätön rakki. Mutta minulla on kylliksi
-tajua tietääkseni, että Flora on tässä kirotussa koplassa ainoa, jonka
-aivot eivät väljästi mahtuisi maapähkinän kuoreen. John Bluber, Kraski
-ja minä olemme täällä, koska kykenimme hankkimaan Floran suunnitelman
-toteuttamiseen tarvittavat kolikot. Tuo etelämaalainen" -- ja hän
-osoitti Estebania -- "pääsi mukaan näyttämönaamansa ja ruhonsa vuoksi.
-Tässä työssä ei meistä kukaan tarvitse aivoja, eikä kellään meistä ole
-enempää älyä kuin hän tarvitsee. Tässä hommassa ovat Floran aivot
-pelissä, ja mitä pikemmin jokainen sen käsittää ja tottelee häntä, sitä
-parempi meille kaikille. Hän on ollut jo aikaisemmin Afrikassa sen
-Greystoken loordin kanssa -- sinähän olit hänen rouvansa kamarineitona,
-Flora! Ja Flora tietää jotakin tästä maasta, sen alkuasukkaista ja
-eläimistä, eikä kukaan muu meistä tiedä mitään."
-
-"Throck on oikeassa", sanoi Kraski nopeasti, "olemme patustelleet jo
-kyllin kauan. Meillä ei ole ollut pomoa, mutta tästälähin meidän on
-tehtävä Flora pomoksemme. Jos joku voi meidät pelastaa tästä pälkäästä,
-niin on se hän, ja siitä tavasta päätellen, jolla nuo veitikat
-toimivat" -- hän nyökkäsi neekereihin päin -- "saamme kiittää onneamme,
-jos konsaan pääsemme täältä ehjin nahoin, saati sitten että veisimme
-kullan mukanamme."
-
-"Oi, oi, et kai tarkoita, että me jättäis gulda tänne?" virkkoi Bluber
-melkein kiljahtaen.
-
-"Minä tarkoitan, että teemme, minkä Flora parhaaksi näkee", vastasi
-Kraski. "Jos hän käskee meidän jättää kullan, niin me jätämme sen."
-
-"Niin teemme", säesti Throck.
-
-"Siinä olen minä mukana", sanoi Peebles. "Mitä tahansa Flora käskee, se
-tehdään."
-
-Espanjalainen nyökkäsi jurosti myöntymyksensä. "Kaikki muut ovat asiaan
-myöntyväiset, Bluber. Entä sinä?" kysyi Kraski.
-
-"No niin, tietysti kai... koska te niin tahtoo", vastasi Bluber, "ja
-niinkuin John sanoo: 'tässä me olla, eikä mitä muuta'."
-
-"Ja nyt, Flora", virkkoi Peebles, "sinä olet suurtekijä. Sinun sanojasi
-me totellaan. Mihin meidän on nyt ensinnä ryhdyttävä?"
-
-"Noh", virkkoi tyttö, "me leiriydymme tänne, kunnes nämä miehet ovat
-levähtäneet, ja varhain huomenaamulla lähdemme matkalle älykkäästi ja
-järjestelmällisesti ja hankimme heille muonaa. Heidän avullaan me
-voimme sen tehdä. Kun he ovat levänneet ja aterioineet hyvin, lähdemme
-jälleen samoilemaan rannikkoa kohti, liikkuen perin hitaasti, jottemme
-heitä liiaksi väsyttäisi. Tämä on minun ensimmäinen suunnitelmani,
-mutta kaikki riippuu kyvystänne hankkia syötävää. Jollemme sitä saa,
-niin hautaan kullan tänne ja ponnistelemme mahdollisimman nopeasti
-rannikkoa kohti. Sieltä palkkaamme uusia kantajia -- kaksin verroin
-niin monta kuin meillä on nyt -- ja ostamme kylliksi muonaa riittämään
-meille sekä tulo- että paluumatkalle. Tänne tullessamme kätkemme
-varastoja jokaiseen leiripaikkaan paluumatkaa varten, siten säästäen
-itseltämme vaivan kantaa raskaita taakkoja pitkin tietä edestakaisin.
-Tällä tavoin voimme helposti ottaa mukaamme kaksin verroin niin paljon
-kantajia kuin todella tarvitsemme. Ja käyttäen heitä vuoroin
-matkustamme paljon nopeammin eikä synny mitään murinaa. Nämä ovat minun
-kaksi suunnitelmaani. En kysy teiltä, mitä niistä ajattelette, koska en
-teidän ajatuksistanne välitä. Olette valinneet minut päälliköksenne, ja
-tästälähin minä komentelen niinkuin parhaaksi näen."
-
-"Hiton reipas vaimoihminen", huusi Peebles, "sellaisesta puheesta tää
-poika pitää!"
-
-"Sano päämiehelle, Karl", virkkoi tyttö, kääntyen Kraskin puoleen,
-"että haluan puhutella häntä", ja hetkistä myöhemmin venäläinen palasi
-rotevan neekerin kanssa.
-
-"Owaza", haastoi tyttö, kun neekeri pysähtyi hänen eteensä, "meiltä
-ovat ruokavarat vähissä, ja miehillä on toista vertaa raskaammat taakat
-kuin he kunnolleen jaksavat kantaa. Sano heille, että odotamme täällä,
-kunnes he ovat levänneet, ja että huomenna lähdemme kaikin metsälle
-riistaa pyytämään. Lähetä nuorukaisesi kolmen kelpo miehen johdolla
-meille apureiksi ja ajamaan riistaa pyssyjemme eteen. Tällä tavoin
-saamme runsaasti muonaa, ja kun miehet ovat levänneet ja hyvin ravitut,
-liikumme verkalleen eteenpäin. Missä riistaa on runsaasti, siellä
-metsästämme ja lepäämme. Sano heille, että jos he tekevät näin ja me
-pääsemme turvassa rannikolle kaikkine taakkoinemme, niin maksan heille
-kaksi kertaa niin paljon kuin mistä olemme sopineet."
-
-"Oi, oi", rähähti Bluber, "kaksi kerda nin baljon kuin sopineet! Oh,
-Flora, miksi ei tarjoo nille kymmenen prosentti? Se olisi kaunis korko
-heidän rahan päälle."
-
-"Pidä suusi kiinni, hölmö!" tokaisi Kraski, ja Bluber antoi perään,
-vaikka hän keinutteli itseään edestakaisin, pudistaen paheksuvasti
-päätänsä.
-
-Neekeri, joka oli saapunut haasteluun juron ja nyrpeän näköisenä,
-vilkastui nyt huomattavasti. "Minä sanon heille", vastasi hän ripeästi,
-"ja luulen, ettei teille enää tule mitään vastuksia."
-
-"Hyvä on", sanoi Flora, "mene siis ilmoittamaan heille", ja neekeri
-kääntyi ja lähti.
-
-"Kas", huudahti tyttö huoahtaen helpotuksesta, "vihdoinkin pilkistänee
-meille toivon säde."
-
-"Kaksi kerda se, mitä me lupasi niille maksa!" mölisi Bluber. "Voi,
-voi!"
-
-Aikaisin seuraavana aamuna he valmistausivat lähtemään riistanajoon.
-Neekerit olivat nyt hymyilevän näköisiä ja onnellisia runsaan ravinnon
-toivossa ja lauloivat iloisesti viidakkoon talsiessaan. Flora oli
-jakanut heidät kolmeen osastoon, joilla kullakin oli oma päällikkönsä
-selvin määräyksin, mihin kohtaan kukin osasto ajomiesten linjalle
-asettuisi. Toiset oli määrätty valkoisille pyssynkantajiksi, kun taas
-pieni joukko sotureita oli jätetty leiriä vartioimaan. Kaikki
-valkoiset, Estebania lukuunottamatta, olivat kivääreillä varustetut.
-Hän yksinään näkyi olevan taipuvainen panemaan Floran arvovallan
-kyseenalaiseksi, väittäen mieluummin metsästävänsä keihäällä ja
-nuolilla sen osan mukaisesti, jota esitti.
-
-Se tosiasia, että hän viikkokausia uutterasti pyydysteltyään ei vielä
-koskaan ollut kaatanut ainoatakaan eläintä, ei riittänyt vaimentamaan
-hänen itserakkauttaan. Niin hartaasti hän oli antautunut osaansa, että
-hän todella luulotteli olevansa Apinain Tarzan, ja niin uskollisesti
-hän oli joka suhteessa itsensä varustanut ja niin mestarillisesti
-naamioinut, että häntä, komealta vartaloltaan ja kauniilta kasvoiltaan
-melkein täydellistä jäljennöstä Tarzanista, saattoi todella luulla
-apinamieheksi. Niinpä ei ollutkaan kovin ihmeteltävää, että hän petti
-itseään, melkein yhtä hyvällä menestyksellä kuin oli pettänyt muita;
-sillä vaikka kantajain joukossa oli sellaisia, jotka olivat tunteneet
-suuren apinamiehen, pettyivät hekin, joskin ihmettelivät hänessä
-tapahtunutta muutosta, kun hän pikkuseikoissa ei käyttäytynyt Tarzanin
-tavoin ja erämiehenä esiintyi perin vaivaisesti.
-
-Flora Hawkes, jolla oli tavallista runsaampi annos älyä, käsitti, ettei
-ollut viisasta tarpeettomasti ärsyttää ketään tovereistaan, minkä
-vuoksi hän salli Estebanin sinä aamuna pyydystää omalla tavallaan,
-vaikka jotkut toiset hiukan nurisivatkin hänen päätöksensä johdosta.
-
-"Mitäpä sillä on väliä?" kysyi neitonen heiltä, sitten kun
-espanjalainen oli heidät jättänyt. "Hyvinkin mahdollista on, ettei hän
-kykenisi käyttämään kivääriä sen paremmin kuin hän käyttää keihästä ja
-nuolia. Karl ja Dick ovat tosiaan ainoat pyssymiehemme, ja heistä
-metsästyksemme menestys tänään etupäässä riippuu. Estebanin
-itserakkautta on niin pahoin kolhittu, että hän ehkä ponnistaa
-kaikkensa kaataakseen otuksen tänään, -- toivokaamme, että onni häntä
-suosii."
-
-"Minä toivon, että se hupsu taittaa niskansa", sanoi Kraski. "Hän on
-tehnyt tehtävänsä ja olisi parasta, että pääsisimme hänestä."
-
-Tyttö pudisti kieltävästi päätänsä. "Ei", hän sanoi, "emme saa mitään
-sellaista ajatella tai puhua. Me ryhdyimme yritykseen yhdessä,
-pysykäämme yksissä loppuun asti. Jos toivot jollekulle joukostamme
-kuolemaa, niin mistä tiedät, että toiset eivät toivo kuolemaa sinulle?"
-
-"En laisinkaan epäile, että Miranda toivoo minulle kuolemaa", vastasi
-Kraski. "En koskaan mene levolle iltaisin pelkäämättä, että se kirottu
-poropeukalo saattaa yrittää pistää puukon ruumiiseeni ennen aamua.
-Eivätkä minun tunteeni häntä kohtaan suinkaan tule ystävällisemmiksi
-kuullessani sinun häntä puolustavan, Flora. Olet ollut hänelle hiukan
-liian hempeä alusta pitäen."
-
-"Jos olen, niin ei se sinuun kuulu", kivahti tyttö. Ja niin he lähtivät
-eräretkelleen, venäläinen nyrpeänä ja vihaisena, hautoen kostontuumia
-Estebania kohtaan, ja viidakossa metsästellessään tunsi Esteban
-puolestaan vihaa ja mustasukkaisuutta. Hänen synkkä mielensä oli avoin
-jokaiselle tilapäiselle mietteelle, miten voisi raivata seurueen muut
-miehet pois tieltään ja anastaa naisen ja kullan itselleen. Hän vihasi
-heitä kaikkia: jokaisessa hän vainusi kilpailijaa Floran suosiosta ja
-kunkin kuolemassa hän ei nähnyt ainoastaan yhden kilpakosijan
-poistumista, vaan neljänkymmenenkolmentuhannen punnan lisäsumman
-jaettuna pienemmän henkilöluvun kesken. Näitä hän mietiskeli,
-laisinkaan muistamatta metsästystä, jonka olisi pitänyt olla hänen
-ainoana huolenaan. Mutta sitten hän tuuhean pensasmetsän läpi astahti
-äkkiä auringon kirkkaasti valaisemalle aukiolle ja näki aivan edessään
-puolensataa uhkeaa soturia, jotka olivat mustia kuin eebenpuu. Hetkisen
-seisoi Esteban kauhusta herpaantuneena, vähäksi aikaa unohtaen
-esittämänsä osan -- pitäen itseään vain yksinäisenä valkoisena miehenä,
-joka villin Afrikan sydämessä katseli kasvoista kasvoihin sotaisia
-alkuasukkaita, ehkäpä ihmissyöjiä. Tämä ehdottoman äänettömyyden ja
-toimettomuuden hetki hänet pelasti, sillä kun hän täten seisoi heidän
-edessään, luulivat wazirit tuossa hiljaisessa majesteetillisessa
-olennossa näkevänsä rakastetun isäntänsä hänelle ominaisessa asennossa.
-
-"Oi, bwana, bwana", huudahti yksi sotureista, rientäen eteenpäin,
-"siinähän sinä oletkin, Apinain Tarzan, viidakon herra, jonka me
-luulimme menettäneemme! Me, uskolliset wazirisi, olemme sinua etsineet,
-ja juuri nyt olimme menossa uhmaamaan Oparin vaaroja, peläten sinun
-uskaltautuen sinne ilman meitä joutuneen vangituksi."
-
-Neekeri, joka oli kerran yksityispalvelijana seurannut Tarzania
-Lontooseen, puhui murtamalla englanninkieltä, josta taidosta hän oli
-tavattoman ylpeä, eikä jättänyt mitään tilaisuutta käyttämättä
-ylvästelläkseen siitä kyvystään vähemmän onnellisten maanmiestensä
-seurassa. Se seikka, että kohtalo oli valinnut juuri hänet
-puhemieheksi, oli onnellinen sattuma Mirandalle. Vaikka viimemainittu
-oli uutterasti yritellyt länsirannikon kantajain murteen oppimista,
-olisi hänen ollut perin vaikea keskustella näiden kanssa, kun hän ei
-laisinkaan ymmärtänyt wazirien kieltä. Flora oli hyvin ja huolellisesti
-kouluttanut häntä Tarzania koskevissa tiedoissa, niin että hän nyt
-käsitti joutuneensa apinamiehen uskollisten wazirien joukkoon.
-
-Koskaan ennen hän ei ollut tavannut sellaisia uhkeita neekereitä,
-siromuotoisia, voimakkaita miehiä, joilla oli älykkäät kasvot ja
-hyvinmuodostuneet piirteet ja jotka näkyivät olevan yhtä paljon
-korkeammalla kehitysasteella länsirannikon neekereitä kuin nämä
-apinoihin verrattuina. Onni tosiaankin Esteban Mirandalle, että hän oli
-nopea älyltään ja mainio näyttelijä. Muutoin hän ei tosiaan olisi
-voinut olla ilmaisematta kauhuaan ja huolestumistaan todetessaan, että
-tämä joukko Tarzanin hurjia ja uskollisia seuralaisia oli tässä osassa
-maata. Hetkisen vielä hän seisoi ääneti heidän edessään, kooten älyään,
-ja sitten hän puhui, käsittäen, että hänen henkensä riippui siitä,
-kuinka vakuuttavana hän esiintyi. Ja näitä miettiessään sai hän, tuo
-häikäilemätön espanjalainen, oveliin aivoihinsa aivan neronvälähdyksen.
-
-"Senjälkeen kuin teidät viimeksi näin", hän sanoi, "huomasin, että
-joukko valkoisia miehiä oli tunkeutunut maahan ryöstääkseen Oparin
-holvien aarteet. Seurasin heitä, kunnes keksin heidän leirinsä, ja
-sitten tulin teitä etsimään, sillä heitä on monta ja heillä on paljon
-kultaharkkoja, koska ovat jo käyneet Oparissa. Seuratkaa minua, niin
-ryöstämme heidän leirinsä ja otamme heiltä kullan. Tulkaa!" Ja hän
-kääntyi takaisin leiriä kohti, josta oli juuri lähtenyt.
-
-Heidän samotessaan viidakkopolkua pitkin asteli Usula, se waziri, joka
-oli puhunut englanninkieltä, Estebanin rinnalla. Heidän takanaan kuuli
-espanjalainen toisten soturien haastavan omaa kieltään, josta hän ei
-sanaakaan ymmärtänyt, ja nyt juolahti hänen mieleensä, että
-hänen asemansa kävisi perin tukalaksi, jos häntä puhuteltaisiin
-wazirinkielellä, jota Tarzan tietenkin täydellisesti osasi. Hänen
-kuunnellessaan Usulan rupattelua toimivat hänen aivonsa nopeasti, ja
-sitten ikäänkuin innoituksena muistui hänen mieleensä Tarzanille
-sattunut tapaturma, josta Flora oli hänelle jutellut -- kertomus
-vammasta, jonka apinamies oli saanut Oparin aarreholveissa,
-jolloin tämä oli päähän sattuneen iskun seurauksena menettänyt
-muistinsa. Esteban mietti, oliko hän ehkä alussa mennyt liian
-pitkälle, syyttääkseen muistamattomuutta joistakin mahdollisista
-puutteellisuuksista esitettävänsä osan suorituksessa. Mutta kaikista
-pahoista parhaana näytti tämä menettely hänestä kuitenkin viisaimmalta.
-Hän kääntyi äkkiä Usulaan päin.
-
-"Muistatko", hän kysyi, "minua Oparin aarreholveissa kohdannutta
-tapaturmaa, joka riisti minulta muistini?"
-
-"Kyllä, bwana, minä muistan sen hyvin", vastasi neekeri.
-
-"Samanlainen tapaturma on minulle nyt sattunut", sanoi Esteban. "Iso
-puu kaatui polulleni, ja silloin paksu oksa kolhaisi päähäni. Se ei
-tuottanut täydellistä muistinmenetystä, mutta sen jälkeen minun on
-vaikea muistaa eräitä asioita ja toiset olen varmaankin kokonaan
-unohtanut, sillä minä en muista nimeäsi enkä ymmärrä sanoja, joita muut
-wazirit ympärilläni haastelevat."
-
-Usula katsoi häneen säälivästi. "Ah, bwana, murheellinen on todellakin
-Usulan sydän hänen kuullessaan sinulle sattuneesta tapaturmasta.
-Epäilemättä se pian menee ohi, kuten edellinenkin, ja sillä välin minä,
-Usula, olen sinun muistinasi
-
-"Hyvä on", sanoi Esteban, "kerro toisillekin, jotta he ymmärtävät, ja
-sano myöskin, että olen unohtanut vielä muitakin asioita. En voisi nyt
-ilman sinua löytää tietä kotiini, ja muut vaistoni ovat myöskin
-turtuneet. Mutta kuten sanot, Usula, se menee pian ohitse ja toivun
-jälleen entiselleni."
-
-"Sillä hetkellä uskolliset wazirisi todellakin riemuitsevat", virkkoi
-Usula.
-
-Heidän lähestyessään leiriä kehoitti Miranda Usulaa käskemään
-seuralaisiaan vaikenemaan. Ja sitten hän pysähdytti heidät aukeaman
-ulkolaidalle, josta he saattoivat nähdä boman ja teltat noin puolen
-tusinan soturin vartioimina.
-
-"Kun he näkevät meidän suuremman lukumäärämme, eivät he tee mitään
-vastusta", virkkoi Esteban. "Saartakaamme siis leiri, ja minun
-antamastani merkistä lähestymme heitä yhdessä, jolloin sinun on
-puhuteltava heitä sanoen, että Apinain Tarzan tulee waziriensa kanssa
-etsimään heidän varastamaansa kultaa, mutta että hän säästää heidät,
-jos heti lähtevät maasta eivätkä koskaan palaa."
-
-Jos se olisi yhtä hyvin sopinut hänen tarkoituksiinsa, olisi
-espanjalainen käskenyt waziriensa karata leiriä vartioivain miesten
-kimppuun ja tuhota heidät kaikki, mutta hänen ovelissa aivoissaan oli
-herännyt älykkäämpi tuuma. Hän halusi, että nämä miehet näkisivät hänet
-waziriensa kanssa ja eläisivät kertoakseen näkemänsä muille sekä
-toistaakseen Floralle ja hänen seuraajilleen, mitä Estebanilla oli
-mielessään kertoa eräälle soturille, sillä välin kuin wazirit
-keräilisivät kultaharkot leiristä.
-
-Määrätessään Usulan asettamaan miehensä leirin ympärille käski Esteban
-hänen varoittaa heitä näyttäytymästä ennenkuin hän oli hiipinyt
-aukealle, ja herättänyt vartioivain soturien huomion. Kului ehkä
-viisitoista minuuttia miehien asettelemiseen, ja sitten Usula palasi
-Estebanin luo ilmoittamaan hänelle, että kaikki oli valmista.
-
-"Kun kohotan käteni, silloin tiedät, että he ovat tunteneet minut ja
-että teidän on lähestyttävä", neuvoi Esteban häntä ja asteli
-verkkaisesti aholle. Eräs sotureista näki hänet ja tunsi hänet
-Estebaniksi. Espanjalainen astui muutaman askeleen lähemmäksi bomaa ja
-pysähtyi sitten.
-
-"Minä olen Apinain Tarzan", hän sanoi; "leirinne on kokonaan
-sotilaitteni saartamana. Älkää liikahtako meitä kohti, niin emme tee
-teille pahaa."
-
-Hän heilautti kättään. Viisikymmentä rotevaa waziria astui näkyviin
-ympäröivän viidakon kätkevästä vihannuudesta. Soturit silmäilivät heitä
-huonosti salatulla pelolla ja hypistelivät hermostuneesti kivääreitään.
-
-"Älkää ampuko", varoitti Esteban, "tai me tapamme teidät kaikki." Hän
-meni lähemmäksi, ja hänen wazirinsa lyöttäytyivät hänen ympärilleen,
-piirittäen boman kokonaan.
-
-"Puhu heille, Usula", sanoi Esteban. Neekeri astui eteenpäin.
-
-"Me olemme wazireja", hän huusi, "ja tämä on Apinain Tarzan, viidakon
-herra, meidän isäntämme. Olemme saapuneet vaatimaan takaisin Tarzanin
-kultaa, jonka olette Oparin aarreholveista varastaneet. Tällä kertaa
-säästämme henkenne ehdolla, että lähdette maasta ettekä koskaan palaa.
-Kertokaa tämä päälliköillenne, sanokaa heille, että Tarzan väijyy ja
-hänen wazirinsa hänen kanssaan. Laskekaa kiväärinne maahan."
-
-Mielissään siitä, että pääsivät niin helpolla, suostuivat soturit
-Usulan vaatimuksiin, ja hetkistä myöhemmin olivat wazirit astuneet
-bomaan ja keräilivät Estebanin johdolla kultaharkkoja. Heidän
-työskennellessään Esteban lähestyi erästä soturia, jonka tiesi puhuvan
-murteellista englanninkieltä.
-
-"Käske isäntääsi", hän haastoi, "lausumaan kiitoksensa Tarzanin
-armollisuudesta, koska hän on veroittanut teitä vain yhdellä
-ihmishengellä maahansa hyökkäämisestä ja aarteittensa varastamisesta.
-Olennon, joka rohkeni esiintyä Tarzanina, minä olen tappanut, ja hänen
-ruumiinsa minä otan mukaani ja syötän leijonille. Sano heille, että
-Tarzan suo anteeksi myöskin heidän yrityksensä myrkyttää hänet silloin,
-kun hän vieraili heidän leirissään, mutta ainoastaan sillä ehdolla,
-etteivät he koskaan palaa Afrikkaan eivätkä koskaan paljasta Oparin
-aarteiden salaisuutta keillekään muille. Tarzan valvoo ja hänen
-wazirinsa valvovat, eikä kukaan pääse Afrikkaan Tarzanin tietämättä. Jo
-ennen kuin he lähtivät Lontoosta tiesin minä heidän tulonsa. Sano se
-heille."
-
-Wazireilta kului vain muutama minuutti kultaharkkojen keräämiseen, ja
-ennenkuin soturit olivat toipuneet heidän ilmestymisensä aiheuttamasta
-hämmästyksestä, olivat he poistuneet viidakkoon johtajansa kanssa.
-
-Oli myöhäinen iltapäivä ennenkuin Flora ja hänen neljä valkoista
-kumppaniansa palasivat metsästysretkeltä onnellisten, nauravain
-neekerien seurassa, joilla oli muassaan menestyksellisen riistanajon
-tulokset.
-
-"Nyt kun sinä olet johdossa, Flora", puhui Kraski, "hymyilee onni
-meille tosiaankin. Meillä on nyt riittävästi lihaa useiksi päiviksi, ja
-täyteläisin vatsoin ne toki marssinevat ripeästi."
-
-"Minäkin sanoo, että kaikki näyttää baljo kirkkaampi", virkkoi Bluber.
-
-"Eikö, hiisi vie, näytäkin!" sanoi Throck. "Flora on minusta veikeä
-lintu."
-
-"Mitä hittoa tuo on?" kysyi Peebles. "Mikä noita kutaleita vaivaa?" Ja
-hän osoitti bomaa kohti, joka nyt oli näkyvissä ja josta soturit
-tulivat juoksujalkaa, äännähdellen kiihtyneesti heitä lähestyessään.
-
-"Apinain Tarzan on ollut täällä", he huusivat hätääntyneinä. "Hän oli
-täällä kaikkine wazireineen -- tuhannen mahtavan soturin kanssa, -- ja
-vaikka me taistelimme, nujersivat he meidät, anastivat kullan ja
-menivät tiehensä. Apinain Tarzan puhui kummallisia sanoja ennenkuin he
-lähtivät. Hän kertoi tappaneensa yhden joukostanne, joka oli rohjennut
-nimittää itseään Apinain Tarzaniksi. Me emme tätä ymmärrä. Hän läksi
-yksinään metsästämään silloin, kun tekin aamulla lähditte, ja tuli pian
-senjälkeen takaisin tuhannen soturin kanssa, vei kaiken kullan ja
-uhkasi tappaa meidät, jos koskaan enää palaisimme tähän maahan."
-
-"Mite, mite", huudahti Bluber, "onko gulda mennyt pois? Voi, voi!" Ja
-sitten he alkoivat kaikin kysellä yhdestä suusta, kunnes Flora vaiensi
-heidät.
-
-"No", sanoi hän sotilaiden johtajalle, "palatkaamme nyt bomaan, ja
-sitten sinä kerrot minulle verkalleen ja huolellisesti kaikki, mitä
-lähtömme jälkeen on tapahtunut."
-
-Flora kuunteli tarkkaavaisesti neekerin kertomusta ja kyseli häneltä
-sitten huolellisesti muutamia seikkoja useampaan kertaan. Vihdoin hän
-päästi miehen menemään ja kääntyi sitten liittolaistensa puoleen.
-
-"Kaikki on minulle nyt selvää", hän sanoi. "Tarzan toipui sen
-huumausnesteen vaikutuksesta, jonka hänelle juotimme. Senjälkeen hän
-seurasi meitä waziriensa kanssa, kaappasi Estebanin kiinni ja tappoi
-hänet, löysi sitten leirimme ja anasti kullan. Saamme tosiaan kiittää
-onneamme, jos pääsemme hengissä Afrikasta."
-
-"Oo, oi!" huudahti Bluber melkein kiljuvalla äänellä. "Senkin roisto!
-Hän varastaa meidän kulda, ja me menettää kaksituhatta punta kauppa
-päälle. Oi, oi!"
-
-"Pidä kitasi kiinni, kapinen juutalainen!" murahti Throck. "Ilman sinua
-ja sitä murjaania ei tätä olisi koskaan tapahtunut. Se kerskui
-metsästystaidostaan eikä kykene tappamaan varpustakaan, ja sinä
-kitsastelit jokaisen homeisen rovon luovuttamisesta kirotuista
-hyppysistäsi -- siinä syy koko tähän pahuksen pulmaan. Se Tarzanin
-vietävä nitisti Estebanin, mikä oli paras teko, jonka hän konsaan on
-tehnyt. Saakelin ikävää, ettet sinä ollut täällä joutuaksesi samaan
-löylyyn, ja minulla on hurskas halu itse halaista kurkkusi."
-
-"Jätä tuo rähinä, Dick", karjaisi Peebles; "ei se minun käsittääkseni
-kenenkään syy ollut. Sensijaan, että soitamme suutamme, tulisi meidän
-ajaa sitä Tarzanin ryökälettä takaa ja riistää se kirottu kulta häneltä
-pois."
-
-Flora Hawkes nauroi. "Siihen meillä ei ole pienintäkään
-mahdollisuutta", hän sanoi. "Minä tunnen sen jättiläisen. Vaikkapa hän
-olisi yksinään, niin emme vetäisi hänelle vertoja, mutta nyt hänellä on
-joukko wazirejaan mukanaan, eikä Afrikassa ole parempia sotureita kuin
-he. Ja he taistelisivat hänen puolestaan viimeiseen mieheen. Sanokaahan
-vain Owazalle, että aiotte lähteä ajamaan takaa Apinain Tarzania ja
-hänen wazireitaan, anastaaksenne häneltä kullan, niin näette, että
-meillä ennen pitkää ei ole ainoatakaan mustaihoista matkassamme.
-Tarzanin pelkkä nimi säikyttää nämä länsirannan neekerit vuoden kasvua
-lyhemmiksi. Mieluummin he katsovat paholaista silmiin. Ei, herraseni,
-me olemme hukassa, emmekä muuta voi kuin pyrkiä pois tästä maasta ja
-kiittää onnentähteämme, jos täältä hengissä pääsemme. Apinamies pitää
-meitä silmällä. En ihmettelisi, vaikka hän tälläkin hetkellä meitä
-vaanisi." Toverit katselivat tämän kuullessaan pelokkaasti ympärilleen,
-luoden hermostuneita silmäyksiä viidakkoa kohti. "Eikä hän koskaan
-sallisi meidän palata Opariin toista kuormaa noutamaan, jos voisimmekin
-taivuttaa neekerimme sinne vielä lähtemään."
-
-"Kaksi tuhannen punta, kaksi tuhannen punta!" vaikeroitsi Bluber. "Ja
-koko tämä puku, joka maksoi minulta kaksikymmenen punta ja jota minä ei
-voi käyttää Englannissa, jollen minä mene naamiaistenhuveihin, mitä
-minä ei koskaan teke."
-
-Kraski ei ollut puhunut, vaan istunut silmät maahan luotuina, toisia
-kuunnellen. Nyt hän kohotti päänsä. "Me olemme menettäneet kultamme",
-hän sanoi, "ja ennenkuin palaamme Englantiin, on meidän menetettävä
-loputkin kahdestatuhannesta punnastamme -- toisin sanoen yrityksemme on
-mennyt täydellisesti myttyyn. Muut teistä tyytykööt lähtemään
-murtuneina takaisin, mutta minä en. Afrikassa on muutakin kuin Oparin
-kulta, ja kun me lähdemme maasta, ei ole mitään järkeä siinä, ettemme
-ottaisi mukaamme jotakin, mikä korvaa aikamme ja rahansijoituksemme."
-
-"Mitä tarkoitat?" kysyi Peebles.
-
-"Olen pitkälti jutellut Owazan kanssa", vastasi Kraski, "yrittäen oppia
-heidän hullunkurista kieltään, ja olen siltä vanhalta lurjukselta
-saanut tietää yhtä ja toista. Hän on niin ovela ja kiero kuin olla
-saattaa, ja jos hänet hirtettäisiin kaikista murhistaan, tulisi hänellä
-olla useampi henki kuin kissalla, mutta sittenkin hän on vanha viekas
-veitikka, ja olen oppinut häneltä enemmän kuin pelkästään hänen
-apinanpärpätyksensä -- olen sanalla sanoen kuullut kylliksi, voidakseni
-vakuuttaa, että jos pysymme yhdessä, niin viemme Afrikasta mukanamme
-aimo apajan. Omasta puolestani en ole vieläkään luopunut Oparin
-kullasta. Mikä on menetetty, se on menetetty, mutta samassa paikassa on
-vielä runsaat varastot jäljellä, ja kun tämä puuska on puhaltanut ohi,
-palaan jonakuna päivänä noutamaan sieltä osani."
-
-"Mutta entä se muu?" kysyi Flora. "Millä tavoin voi Owaza meitä
-auttaa?"
-
-"Täällä on pieni joukkio arabialaisia", selitti Kraski, "jotka
-varastelevat orjia ja norsunluuta. Owaza tietää, missä he
-työskentelevät ja missä heidän leirinsä on. Heitä on vain kourallinen,
-ja heidän neekerinsä ovat melkein kaikki orjia, jotka heti ovat valmiit
-karkaamaan heidän kimppuunsa. Suunnitelmani on siis tällainen: meitä on
-kyllin paljon nujertaaksemme heidät ja anastaaksemme heidän
-norsunluunsa, jos saamme heidän orjansa puolellemme. Orjia emme
-tarvitse; emme voisi niitä mihinkään käyttää, jos ne meillä olisi,
-joten voimme luvata heille vapauden heidän avustaan ja antaa Owazalle
-ja hänen joukolleen osan norsunluusta."
-
-"Mistä tiedät, että Owaza on halukas meitä auttamaan?" kysyi Flora.
-
-"Suunnitelma on hänen; siitä minäkin sen tiedän", vastasi Kraski.
-
-"Tuo kuulostaa hyvältä", sanoi Peebles; "en minäkään halua täältä
-tyhjin käsin lähteä." Ja vuoronsa jälkeen ilmaisivat toisetkin
-hyväksyvänsä ehdotuksen.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU
-
-Oudon suitsutuksen tuoksu
-
-
-Kantaessaan kuollutta Bolgania gomanganien kylästä suuntasi Tarzan
-askeleensa rakennusta kohti, jonka oli nähnyt laakson laidasta, sillä
-ihmisen uteliaisuus voitti pedon varovaisuuden. Hän vaelsi
-vastatuuleen, ja hänen sieraimiinsa löyhähtelevät tuoksut ilmaisivat
-hänelle, että hän lähestyi bolganien tyyssijaa. Gorillamiesten
-hajuvirtaan liittyi gomanganien ja keitetyn ruuan haju sekä
-aavistuttava tuntu tuikean suloisesta tuoksusta, jota apinamies ei
-voinut verrata muuhun kuin palavaan suitsutukseen, vaikka hänestä oli
-mahdotonta, että sellainen lemu voisi levitä bolganien asunnoista.
-Kenties se tuli tuosta hänen näkemästään suuresta rakennuksesta --
-rakennuksesta, jonka täytyi olla ihmiskätten työtä ja jossa ihmisiä
-ehkä vieläkin asui, vaikkei hän sieraimiaan hivelevien monenlaisten
-hajujen joukosta voinut erottaa heikompaakaan vivahdusta valkoisten
-ihmisten hajusta.
-
-Kun Tarzan heidän hajunsa lisääntyneestä voimakkuudesta huomasi
-lähestyvänsä bolganeja, nousi hän taakkoineen puihin, jotta hänellä
-olisi parempi mahdollisuus välttää ilmituloa; ja pian hän näki edessään
-olevain lehväin välitse korkean seinän ja taaempana kaamean,
-kummallisen ja salaperäisen rakennuksen ääriviivat, jotka
-omituisuudellaan muistuttivat jotakin ilmiötä toisesta maailmasta, ja
-seinän takaa löyhähteli bolganien haju ja suitsutuksen tuoksu Numan,
-leijonan, hajuvirtaan liittyneenä. Viidakko oli raivattu pois
-viidenkymmenen jalan leveydeltä rakennusta ympäröivän muurin vierestä,
-joten mitään puuta ei ollut tämän yli riippumassa, mutta Tarzan siirtyi
-niin lähelle kuin voi, silti yhä pysytellen jokseenkin hyvin
-lehvistönsä suojassa.
-
-Hän oli valinnut paikan, joka oli riittävän korkealla maasta, ja
-saattoi sieltä nähdä muurinharjan yli. Tarhassa sijaitseva rakennus oli
-varsin iso, ja sen eri osat näkyivät olevan rakennetut eri aikoina,
-kaikki mistään yhdenmukaisuudesta välittämättä, minkä tuloksena oli
-ryhmä toisiinsa liittyviä huoneistoja ja torneja, joista mitkään eivät
-olleet toistensa näköisiä, vaikka kokonaisuus tarjosikin miellyttävän,
-joskin hiukan eriskummaisen näyn. Rakennus sijaitsi noin kymmenen jalan
-korkuisella keinotekoisella korokkeella, jota ympäröi graniittinen
-tukimuuri, ja leveät portaat johtivat alas maanpinnalle. Rakennuksen
-ympärillä oli pensaikkoa ja puita, viimemainituista jotkut kaikesta
-päättäen hyvin vanhoja, ja muuan suunnattoman iso torni oli melkein
-kokonaan muratin verhoama. Rakennuksen kaikkein merkillisimpänä
-ominaisuutena oli sen muhkea ja räikeä koristelu. Silattuun
-graniittiin, josta se oli pantu kokoon, oli sovitettu monikuviollista
-kulta- ja timanttimosaiikkia. Lukemattomia kimaltelevia kiviä säteili
-julkisivuista, minareteista, kupukatoista ja torneista.
-
-Tarha oli alaltaan noin kuusi tai kahdeksan hehtaaria, ja enimmän osan
-siitä täytti itse rakennus. Pengermälle, jolta tämä kohosi, oli
-laitettu polkuja ja istutettu kukkia, pensaita ja koristepuita, kun
-taas se osa alemmasta alueesta, joka oli Tarzanin näköpiirissä, näkyi
-olevan varattu hedelmäviljelykselle. Puutarhassa ja pengermällä oli
-alastomia neekereitä, samanlaisia kuin hän oli nähnyt kylässä, johon
-oli La'n jättänyt. Niitä oli sekä miehiä että naisia, ja he puuhailivat
-tarhassa kasvavien istutusten hoitelemisessa. Joukossa oli muutamia
-gorillamaisia olentoja, samanlaisia kuin Tarzanin kylässä tappama,
-mutta nämä eivät tehneet mitään työtä, vaan pikemminkin näkyivät
-johtavan neekereitä, joita kohtaan heidän sävynsä oli korskea ja
-käskevä, joskus raakakin. Näillä gorillamiehillä oli koristuksena
-muhkeita helyjä, niinkuin silläkin, jonka ruumis nyt lepäsi
-puunhaarukassa apinamiehen takana.
-
-Tarzanin uteliaana katsellessa alapuolellaan olevaa näytelmää tuli
-kaksi bolgania ulos pääovesta eli isosta holvatusta portista, noin
-kolmenkymmenen jalan levyisestä ja ehkä viidentoista jalan korkuisesta.
-Kummallakin oli päässä nauhat, joihin oli kiinnitetty pitkät, valkoiset
-sulat. Ulos tultuaan he asettuivat kummallekin puolen ovea ja kivertäen
-kämmenensä suun eteen päästivät sarjan kimeitä kirahduksia, jotka
-merkillisesti muistuttivat torvien toitotusta. Heti lakkasivat neekerit
-työstään ja riensivät pengermältä puutarhaan laskeutuvien portaiden
-juurelle. Siellä he asettuivat riviin portaiden kummallekin puolelle,
-ja samaten muodostivat bolganit kaksi riviä pengermälle pääovelta
-portaille asti ikäänkuin elävänä kujana toiselta toiselle. Melkein
-samassa kuului rakennuksen sisältä toisia torventörähdyksiä
-muistuttavia huutoja, ja hetkistä myöhemmin Tarzan näki kulkueen pään
-tulevan ulos.
-
-Ensin tuli neljä bolgania rinnakkain, jokaisella koreatöyhtöinen
-päähine, ja jokainen kantoi isoa lyijypäistä sauvaa pystyssä edessään.
-Näiden takana astui kaksi toitottajaa, ja kahdenkymmenen askeleen
-päässä heidän takanaan tassutteli tavattoman iso mustaharjainen
-leijona, jota sen kummallakin puolella parittain astelevat rotevat
-neekerit taluttivat, kaikesta päättäen pidellen sitä kultaisesta
-ketjusta. Se päättyi eläimen kaulassa olevaan välkkyvään
-timanttikaulahihnaan. Leijonan jäljessä marssi kaksikymmentä muuta
-bolgania, neljä rinnakkain. Näillä oli keihäät, mutta olivatko ne
-leijonan suojelemiseksi ihmisjoukolta vai ihmisten suojelemiseksi
-leijonalta, sitä ei Tarzan saanut selville.
-
-Bolganien asento kummallakin puolella pääovesta portaille johtavaa
-tietä osoitti äärimmäistä kunnioitusta, sillä he taivuttivat ruumiinsa
-vyötäisiltä syvään kumarrukseen Numan astellessa heidän riviensä
-välitse. Eläimen ehtiessä portaiden yläpäähän kulkue pysähtyi, ja heti
-kumartuivat alhaalla riviin asettuneet gomanganit, koskettaen otsallaan
-maata. Numa, joka ilmeisesti oli iäkäs leijona, seisoi ylvään näköisenä
-katsellen eteensä maahan langenneita ihmisiä. Sen häijyt silmät
-kiiluivat lasimaisesti, samalla kun se paljasti torahampaansa rumasti
-irvistäen, ja sen syvistä keuhkoista vyöryi esille pahaaennustava
-mörinä, jonka kuullessaan gomanganit vapisivat teeskentelemättömästä
-kauhusta. Apinamies rypisti miettiväisesti kulmiaan. Koskaan ei ollut
-hänellä ollut tilaisuutta katsella näin kummallista näytelmää, nähdä
-ihmisen noin alentuvan eläimen edessä. Sitten kulkue jatkoi matkaansa,
-laskeutuen portaita ja kääntyen oikealle polkua pitkin puutarhaan. Ja
-kun se oli mennyt ohi, nousivat gomanganit ja bolganit ja ryhtyivät
-keskeytyneihin hommiinsa jälleen.
-
-Tarzan pysyi kätkössään, tarkaten heitä ja yrittäen keksiä jonkun
-selityksen näihin näkemiinsä omituisiin ja nurinpäisiin olosuhteisiin.
-Leijona oli saattueineen kääntynyt palatsin etäisimmän nurkan taakse ja
-hävinnyt näkyvistä. Mitä se oli näille ihmisille, näille kummallisille
-olennoille? Mitä se esitti? Mistä johtui tämä nurinpäin käännetty
-lajien järjestely? Täällä oli ihminen puolieläintä alempana, ja
-kaikkien yläpuolella oli siitä kunnioituksesta päättäen, jota sille
-osoitettiin, todellinen peto -- hurja raatelueläin.
-
-Apinamies oli mietiskellyt näitä asioita ja omia huomioitaan noin
-viisitoista minuuttia sen jälkeen kun Numa oli hävinnyt palatsin
-itäisen nurkan taakse; mutta nyt kiinnittivät toiset kimeät toitotukset
-hänen huomionsa rakennuksen vastakkaiseen päähän. Kääntäen katseensa
-sinne päin hän näki kulkueen jälleen tulevan esille ja liikkuvan
-portaita kohti, joita pitkin se oli puutarhaan saapunut. Heti kun
-kimakka kutsu kajahti heidän korviinsa, palasivat gomanganit ja
-bolganit omituisiin asentoihinsa portaiden alapäästä palatsin
-sisäänkäytävään asti, ja taaskin osoitettiin kunnioitusta Numalle, kun
-se mahtavana astui rakennukseen.
-
-Apinain Tarzan tunki sormensa sotkuiseen tukkaansa, mutta lopuksi hänen
-täytyi tolkuttomana ravistaa päätänsä, sillä hän ei voinut näkemälleen
-keksiä minkäänlaista selitystä. Hänen uteliaisuutensa oli kuitenkin
-niin kovin kiihtynyt, että hän päätti tutkia palatsia ja sen ympäristöä
-tarkemmin, ennenkuin jatkaisi laaksosta vievän polun etsimistä.
-
-Jättäen Bolganin ruumiin, mihin oli sen kätkenyt, hän ryhtyi verkalleen
-kiertämään rakennusta, voidakseen ympäröivän metsän verhoavasta
-lehvistöstä tutkia sitä joka puolelta. Hän havaitsi, että rakennustapa
-oli yhtä ainutlaatuista joka sivulla ja että puutarha täydellisesti
-ympäröi rakennusta, vaikka osa palatsin eteläisellä puolella oli
-luovutettu pihoiksi ja tarhoiksi, joissa pidettiin lukuisia vuohia ja
-melkoista kananpoikaliutaa. Tällä sivulla oli myöskin useita satoja
-huojuvia mehiläispesän muotoisia majoja, samanlaisia kuin hän oli
-nähnyt bolganien alkuasukaskylässä. Näiden hän arvasi olevan niiden
-mustain orjain asuntoja, jotka suorittivat kaikki palatsissa esiintyvät
-raskaat ja palvelusväelle kuuluvat työt.
-
-Koko tarhaa ympäröivässä korkeassa graniittimuurissa oli yksi ainoa
-portti, joka sijaitsi palatsin itäpään puolella. Se oli iso ja
-jykevärakenteinen, nähtävästi aiottu kestämään lukuisain ja hyvin
-aseistettujen vihollisvoimain hyökkäyksiä. Niin vahvalta se näytti,
-että apinamies ei voinut muuta kuin otaksua, että se oli tarkoitettu
-suojelemaan sisustaa raskailla muurinmurtimilla varustettuja joukkoja
-vastaan. Että sellainen sotavoima oli näillä tienoilla koskaan
-historiallisella aikakaudella liikkunut, näytti varsin vähän
-luultavalta, joten Tarzan arveli muurin ja portin olevan peräisin
-melkein käsittämättömän etäisestä muinaisuudesta, kaiketikin
-atlantilaisten unohtuneilta ajoilta asti; ja kenties ne olivat
-rakennetut suojelemaan Timanttipalatsin rakentajia niitä
-hyvin aseistettuja joukkoja vastaan, jotka olivat saapuneet
-Atlantis-valtakunnasta käyttelemään Oparin kultakaivoksia ja
-siirtolaisina kansoittamaan Keski-Afrikkaa.
-
-Samalla kun muuri, portti ja itse palatsikin monella tavalla
-viittasivat melkein uskomattoman etäiseen muinaisuuteen, olivat ne
-kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että järkeväin ja älyllisten olentojen
-siellä asuminen oli ilmeistä. Eteläsivulla taas oli Tarzan nähnyt uuden
-tornin olevan rakenteilla, missä urakassa joukko neekereitä ahersi
-bolganien johdolla graniittimöhkäleitten lohkomisessa, muovaamisessa ja
-sijoittamisessa.
-
-Tarzan oli pysähtynyt puuhun lähelle itäistä porttia katsellakseen,
-kuinka elämä pulppusi palatsin alueella vanhan holvioven alapuolella,
-ja siinä tähystellessään hän näki pitkän jonon voimakkaita
-gomanganeja tulevan metsästä ja astuvan tarhaan. Kahden riu'un väliin
-kiinnitetyille vuodille paiskattuina kantoi tämä joukkue karkeasti
-hakattuja graniittimöhkäleitä, neljä miestä kutakin. Pari, kolme
-bolgania seurasi kantajain pitkää jonoa, jonka edellä ja jäljessä astui
-osasto tapparoilla ja keihäillä varustettuja mustia sotureita. Mustien
-kantajain ryhti ja asento, samoinkuin bolganienkin sävy, muistutti
-apinamiehelle vain jonkinlaista aasikaravaania, joka typerästi
-ponnisteli eteenpäin ajajainsa käskystä. Jos joku jäi hiukan jälkeen,
-kutkutettiin häntä keihäänkärjellä tai iskettiin sen varrella. Ei siinä
-ilmennyt suurempaa raakuutta kuin kuormajuhtain tavallisessa kohtelussa
-kautta maailman, eikä neekerien käyttäytyminen osoittanut suurempaa
-vastahakoisuutta tai kapinanhalua kuin näette kuvastuvan pitkässä
-rivissä astuvain kuormamuulien kasvoista. Kaiketikin he olivat vain
-älyttömiä luontokappaleita. Verkalleen he liikkuivat porttikäytävän
-lävitse ja katosivat näkyvistä.
-
-Muutamaa minuuttia myöhemmin saapui toinen joukkue metsästä ja astui
-palatsin alueelle. Siinä oli hyvinkin viisikymmentä aseistettua
-bolgania ja kaksin verroin niin paljon mustia sotureita keihäin ja
-tapparoin.
-
-Aivan näiden aseistettujen olentojen ympäröimänä astui neljä jäntevää
-kantajaa, raahaten pieniä paareja, joille oli kiinnitetty noin kahden
-jalan levyinen, neljän jalan pituinen ja lähes kahden jalan syvyinen
-kirstu. Tämä oli tehty jostakin tummasta, ilman rapauttamasta puusta ja
-vahvistettu kiskoilla ja kulmalevyillä, jotka näkyivät olevan puhdasta
-kultaa, olivatpa vielä monilukuisilla timanteillakin koristetut.
-Kirstun sisältöä ei Tarzan tietenkään voinut aavistaa, mutta että sitä
-pidettiin kalliina, kävi ilmi niistä varokeinoista, joihin sen
-kuljettamisessa oli ryhdytty. Kirstua kannettiin suoraan isoon, muratin
-peittämään, palatsin koilliskulmassa sijaitsevaan torniin, jonka
-sisäänkäytävää, kuten Tarzan vasta nyt huomasi, sulki yhtä leveä ja
-raskas ovi kuin itse itäporttiakin.
-
-Ensimmäisessä tilaisuudessa, jossa saattoi sen kenenkään huomaamatta
-tehdä, Tarzan heilautti itsensä viidakkopolun yli ja jatkoi matkaansa
-puiden välitse siihen puuhun, johon oli Bolganin ruumiin jättänyt.
-Heittäen sen olalleen hän palasi aivan polun yläpuolella olevalle
-kohdalle lähelle itäistä porttia ja käyttäen hyväkseen hetkeä, jona
-liikkeessä sattui seisahdus, paiskasi raadon niin lähelle holviporttia
-kuin mahdollista.
-
--- No, -- ajatteli apinamies, -- arvatkootpa nyt, kuka heidän toverinsa
-tappoi, jos voivat.
-
-Rientäen kaakkoiseen päin läheni Tarzan Timanttipalatsin laakson takana
-kohoavia vuoria. Hänen täytyi usein tehdä mutkia välttääkseen
-alkuasukaskyliä ja pysytelläkseen poissa lukuisain bolganijoukkojen
-näkyvistä, joita huomasi liikuskelevan ristiin rastiin metsän läpi.
-Myöhään iltapäivällä hän sai mäkiseudulta ulospäästyään takana
-olevat vuoret täydellisesti näkyviinsä. Ne olivat rosoisia
-graniittikukkuloita, joiden äkkijyrkät huiput kohosivat korkealle
-metsärajan yläpuolelle. Aivan hänen edessään oli selvästi poljettu
-polku, vieden syvälle uurtuneeseen joenuomaan, jonka hän näki
-kiemurtelevan kauas ylöspäin huippua kohti. Tämä siis olikin yhtä hyvä
-paikka hänen tutkimustensa alkamiseen kuin joku toinenkin. Ja niin hän,
-nähdessään väylän olevan vapaan, laskeutui puista ja käyttäen hyväkseen
-polkua reunustavaa viidakkoa liikkui äänettömästi mutta nopeasti
-kukkuloita kohti. Enimmäkseen hänen täytyi pujotella tiheikköjen läpi,
-sillä gomanganit ja bolganit käyttivät alituisesti polkua, samoillen
-joukkioissa ylöspäin tyhjin käsin ja palaten suuret graniittimöhkäleet
-kantamuksinaan.
-
-Hänen ehtiessään syvemmälle kukkulain keskelle väistyi viidakko
-harvemman pensaskasvullisuuden tieltä, jonka lävitse hän saattoi
-liikkua paljon helpommin, vaikka ilmitulon vaara oli melkoista
-suurempi. Mutta viidakkoeläimen valpas ja varma vaisto teki hänelle
-mahdolliseksi löytää suojaa sieltäkin, missä jokainen muu olisi
-joutunut täydellisesti vihollisen näkyviin. Puolivälissä vuoren kuvetta
-polku kävi kapean rotkon läpi, joka oli vain kaksikymmentä jalkaa
-leveä, vankkoihin graniittikallioihin uurtunut uoma. Täällä ei ollut
-minkäänlaista katetta, ja apinamies käsitti, että hän siihen astumalla
-olisi melkein heti paljastanut itsensä. Vilkaisten ympärilleen hän
-huomasi, että hän tekemällä pienen mutkan pääsisi rotkon yläpäähän,
-missä tiesi kalliosta murtuneiden graniittimöhkäleiden ja
-kitukasvuisten puiden ja pensaiden välistä löytävänsä riittävästi
-suojaa ja arveli selvemmin näkevänsä etäämpänä olevan polun.
-
-Eikä hän pettynytkään, sillä päästyään edulliseen kohtaan melkoisesti
-polun yläpuolelle hän näki edessään avoimen taskun vuoressa, ja sitä
-ympäröivät kalliot olivat seulanaan monilukuisia aukkoja, jotka hänen
-käsittääkseen eivät voineet olla muuta kuin tunnelinsuita. Karkeita,
-puisia tikkaita ulottui muutamiin lähempänä kallionjuurta sijaitseviin,
-kun taas toisista riippui solmuisia köysiä alas maahan. Muutamista
-näistä tunneleista tuli esiin miehiä, kantaen multapusseja, jotka he
-mäiskäyttivät yhteiseen pinoon rotkon läpi juoksevan puron äyräälle.
-Täällä oli toisia, bolganien vartioimia neekereitä huuhtelemassa
-liejua, mutta mitä he toivoivat siitä löytävänsä tai löysivät, ei
-Tarzan kyennyt arvaamaan.
-
-Louhikkoisen noron toisella puolella oli paljon muita neekereitä
-louhimassa graniittia kallioista, jotka sillä tavoin oli vähitellen
-hakattu syvänteen permannosta kallionhuipulle asti ulottuviksi
-pengermiksi. Täällä ahersi alastomia neekereitä alkuperäisillä
-työaseilla hurjien bolganien silmälläpidon alla. Louhijain hommat
-olivat kyllä selvät, mutta mitä toiset raahasivat tunnelin suuaukoista,
-ei Tarzan voinut varmasti tietää, joskin hän luonnollisesti otaksui sen
-olevan kultaa. Mistä he siis saivat timanttinsa. Eivät suinkaan noista
-vanhoista graniittikallioista.
-
-Muutamain minuuttien havainnoista selvisi Tarzanille, että polku, jota
-hän oli metsästä seurannut, päättyi tähän pieneen umpikujaan, ja niin
-hän etsi tietä ylöspäin ja sen ympäri, päästäkseen vuorijonon poikki.
-
-Lopun päivää ja melkein koko seuraavan hän käytti näihin ponnistuksiin,
-mutta lopulta hänen täytyi myöntää, että laaksosta ei ollut tältä
-puolen mitään ulospääsyä. Useihinkin kohtiin metsänrajan yläpuolelle
-hän nousi, mutta kohtasi siellä aina edessään pelkkiä kohtisuoria
-graniittikallioita, jotka kohosivat korkealle hänen yläpuolelleen ja
-joiden pinnasta ei edes apinamies voinut löytää jalansijaa. Hän jatkoi
-tutkimuksiaan syvänteen etelä- ja itäsivuilla, mutta yhtä
-tuloksettomasti, ja vihdoin hän käänsi askeleensa metsää kohti, aikoen
-pimeän tultua pyrkiä La'n kanssa Oparin laakson halki.
-
-Aurinko oli juuri laskenut, kun Tarzan ehti alkuasukaskylään, johon oli
-La'n jättänyt, mutta tuskin hän oli saanut sen näkyviinsä, kun hän
-alkoi pelätä, että jotakin kamalaa oli tapahtunut; ei ainoastaan portti
-ollut selko selällään, mutta aitauksen sisältäkään ei näkynyt mitään
-elonmerkkiä, eivätkä edes riippumajat liikkuneet, mistä olisi voinut
-päättää niissä olevan asukkaita. Aina varoen väijytystä tutki Tarzan
-huolellisesti ennenkuin laskeutui kylään. Harjaantuneella
-havaintokyvyllään hän pian totesi, että se oli jätetty autioksi
-vähintään vuorokausi sitten. Juosten hökkelille, johon La oli ollut
-kätkettynä, nousi hän kiireesti köyttä pitkin ja tarkasti majan
-sisustaa. Se oli tyhjä, eikä näkynyt jälkeäkään ylipapittaresta.
-Laskeuduttuaan maahan, apinamies ryhtyi perinpohjin tutkimaan kylää,
-saadakseen jotakin vihiä sen asukkaiden ja La'n kohtalosta. Hän oli
-tarkastanut useiden hökkelien sisustat, kunnes hänen tarkat silmänsä
-huomasivat yhden noista heiluvista häkkimäisistä asumuksista hieman
-liikkuvan jonkun matkan päässä hänestä. Nopeasti hän harppoi välimatkan
-ja majaa lähestyessään näki, ettei mitään köyttä ollut sen oviaukosta
-riippumassa. Pysähtyen sen alapuolelle Tarzan kurkki aukkoon, josta ei
-mitään muuta ollut nähtävissä kuin majan katto.
-
-"Gomangani", hän huusi, "minä täällä olen, Apinain Tarzan. Tule aukolle
-kertomaan minulle, mitä on tapahtunut tovereillesi ja naiselleni, jonka
-jätin tänne soturienne suojeltavaksi."
-
-Ei kuulunut vastausta, ja Tarzan kutsui uudelleen, sillä hän oli varma,
-että joku piili hökkelissä.
-
-"Tule alas", hän huusi jälleen, "tai minä lähden sinua noutamaan."
-
-Ei vieläkään vastausta. Julma hymy värähti apinamiehen huulilla hänen
-temmatessaan metsästyspuukkonsa tupesta ja pannessaan sen hampaittensa
-väliin. Sitten hän hyppäsi kissamaisesti aukkoa kohti ja tarttuen sen
-syrjiin veti ruumiinsa majaan.
-
-Jos hän oli odottanut vastarintaa, ei hän mitään sellaista tavannut
-eikä hämärästi valaistussa sisustassa ensin voinut erottaa ketään.
-Mutta kun hänen silmänsä tottuivat tähän puolipimeään, näki hän lehti-
-ja ruohoröykkiön hökkelin vastapäisellä seinustalla. Astuen sitä kohti
-hän riuhtasi sen syrjään, ja sen alta kaivautui esille säikähtyneen
-naisen hahmo. Tarttuen hänen olkapäähänsä apinamies tempasi hänet
-istuvaan asentoon.
-
-"Mitä on tapahtunut?" hän kysyi. "Missä ovat kyläläiset? Missä on
-naiseni?"
-
-"Älä tapa minua! Älä tapa minua!" parkui vaimo. "En minä sitä tehnyt.
-Ei se ollut minun syyni."
-
-"En aio tappaa sinua", vastasi Tarzan. "Kerro minulle totuus, niin olet
-turvassa."
-
-"Bolganit veivät heidät pois", uikutti vaimo. "Ne tulivat auringon
-ollessa matalalla samana päivänä kun sinä saavuit ja olivat
-kovin vihoissaan, sillä he olivat löytäneet toverinsa ruumiin
-Timanttipalatsin portin ulkopuolelta. He tiesivät, että hän oli tullut
-kyläämme; eikä kukaan ollut nähnyt häntä elävänä sitten kun hän oli
-palatsista lähtenyt. He tulivat siis, uhkasivat ja kiduttivat
-kansaamme, kunnes soturit vihdoin kertoivat heille kaikki. Minä
-lymysin. En tiedä, kuinka he eivät minua löytäneet, mutta vihdoin he
-lähtivät pois, ottaen mukaansa kaikki muut, myöskin sinun naisesi. He
-eivät koskaan palaa."
-
-"Luuletko, että bolganit tappavat heidät?" kysyi Tarzan.
-
-"Kyllä", vastasi neekeritär, "ne tappavat kaikki, jotka ovat niille
-vastenmielisiä."
-
-Nyttemmin yksinään ja vapautettuna vastuunalaisuudesta La'n suojelijana
-olisi Tarzan helposti voinut yön aikaan livistää Oparin laakson poikki
-turvaan rajavuorten toiselle puolen. Mutta sellainen ajatus ehkä ei
-koskaan pistänyt hänen päähänsäkään. Kiitollisuus ja uskollisuus olivat
-apinamiehessä erikoisen huomattavia piirteitä. La oli pelastanut hänet
-kansansa yltiöpäisyydeltä ja juonilta. Hän oli pelastanut hänet kaiken
-hinnalla, joka hänelle oli kalleinta -- vallan ja aseman, rauhan ja
-turvallisuuden. La oli pannut hänen tähtensä henkensä vaaraan ja
-lähtenyt maanpakoon omasta maastansa. Pelkkä se seikka, että bolganit
-olivat hänet vieneet ja mahdollisesti aikoivat hänet tappaa, ei siis
-riittänyt apinamiehelle. Hänen täytyi tietää, oliko La elossa, ja jos
-hän oli, täytyi hänen kohdistaa kaikki tarmonsa vapauttaakseen hänet ja
-saattaakseen hänet vihdoin pois tämän laakson vaaroista.
-
-Tarzan käytti lopun päivää tutkiakseen palatsin alueen ulkopuolelta ja
-etsi tilaisuutta päästäkseen kenenkään huomaamatta sisälle, mutta sen
-hän havaitsi mahdottomaksi, koska ei kulunut hetkeäkään gomanganien tai
-bolganien liikuskelematta ulommassa puutarhassa. Mutta pimeän tullen
-suljettiin iso itäportti, ja vajojen ja palatsin asukkaat vetäytyivät
-muuriensa taakse, jättämättä ainoatakaan vartijaa niiden ulkopuolelle,
-mikä selvästi todisti, ettei bolganeilla ollut mitään aihetta pelätä
-hyökkäystä. Gomanganien orjuus näytti siis täydelliseltä, joten heidän
-palatsiaan ympäröivä korkea muuri, joka oli tarpeettoman vahva suojaksi
-leijonia vastaan, oli vain jäännös muinaisilta ajoilta, jolloin ennen
-voimakas, mutta nyttemmin kadonnut vihollinen uhkasi heidän rauhaansa
-ja turvallisuuttaan.
-
-Kun täysi pimeä oli tullut, lähestyi Tarzan porttia heittäen
-ruohoköytensä silmukan erään portinpylvään huippuna olevan vuollun
-leijonankuvan kaulaan, ja nousi nopeasti muurin harjalle, jolta hän
-keveästi pudottausi alhaalla olevaan puutarhaan. Varmentaakseen nopean
-pakotien siltä varalta, että löytäisi La'n, hän päästi raskaan portin
-salvat ja paiskasi puoliskot auki. Sitten hän hiipi salavihkaa muratin
-verhoamaa itätornia kohti, jonka hän päiväkauden tutkimusten jälkeen
-oli valinnut tarkoitukseensa mielestään helpoimpana pääsytienä
-palatsiin. Hänen suunnitelmansa menestys riippui suuresti tuon melkein
-tornin huipulle asti kasvavan muratin iästä ja lujuudesta, ja
-melkoiseksi helpotuksekseen hän huomasi, että se vallan hyvin kesti
-hänen painonsa.
-
-Korkealla maan yläpuolella lähellä tornin huippua oli hän palatsia
-ympäröivistä puista huomannut avoimen ikkunan, joka ei muiden siinä
-osassa palatsia sijaitsevien tavoin ollut kiskotettu. Hämäriä valoja
-vilkkui useista torni-ikkunoista, samoin kuin palatsin muissakin osissa
-olevista. Välttäen näitä valaistuja aukkoja nousi Tarzan ketterästi,
-vaikka varovaisesti ylhäällä olevaa ristikotonta ikkunaa kohti ja
-kohotti sen kohdalle päästyään silmänsä salavihkaa ikkunalaudan
-yläpuolelle, jolloin hän riemukseen huomasi sen avautuvan
-valaisemattomaan kammioon. Sen sisusta oli kuitenkin niin sankan
-pimeyden verhossa, ettei hän voinut sieltä mitään erottaa. Laahaten
-itsensä ikkunan tasalle hän hiipi hiljaa sen takana olevaan huoneeseen.
-Pimeässä hapuillen hän kiersi varovaisesti huoneen sisäseinustaa ja
-löysi erikoismallisen veistetyn sängyn, pöydän ja pari penkkiä.
-Vuoteella oli kudottuja kankaita heitettyinä pehmeiksi parkittujen
-antiloopin- ja pantterinvuotien päälle.
-
-Vastapäätä ikkunaa, josta hän oli tullut sisälle, oli suljettu ovi.
-Sitä hän raotti verkalleen ja ääneti, kunnes saattoi pienestä
-aukeamasta nähdä hämärästi valaistuun käytävään eli kehämäiseen
-eteiseen, jonka keskellä oli noin neljän jalan levyinen ympyriäinen
-aukko, ja sen läpi kulkemassa ja häviten samanlaiseen aukkoon katossa
-ihan yläpuolella oli suora salko noin jalan välimitan päähän toisistaan
-kiinnitetyin poikkipuin -- aivan ilmeisesti alkuperäiset portaat, jotka
-yhdistivät tornin eri kerroksia toisiinsa. Kolme yhtä pitkäin
-välimatkain päähän ympyrämäisen lattia-aukon reunoille asetettua
-kohtisuoraa pylvästä oli kattoa kannattamassa. Tämän kehän ympärillä
-oli toisia ovia, samanlaisia kuin siihen kammioon johtava, jossa
-apinamies oli.
-
-Kuulematta mitään melua ja näkemättä merkkiäkään mistään muusta
-olennosta avasi Tarzan oven ja astui pyöriöön. Hänen sieraimiinsa
-tunkeutui nyt voimakkaana sama tuikea suitsutuksen haju, joka ensin oli
-tervehtinyt häntä hänen lähestyessään palatsia muutama päivä sitten.
-Mutta tornin sisällä se oli paljon voimakkaampi, tositeossa yllättäen
-kaikki muut tuoksut ja saattaen apinamiehen melkein pääsemättömään
-pulaan La'ta etsiessään. Katsellessaan tämän ainoan tornikerroksen ovia
-hän joutuikin aivan ymmälle ajatellessaan miltei mahdotonta urakkaansa.
-Tämän suuren tornin etsintä yksinään ja ilman minkäänlaista apua
-tarkalta hajuaistiltaan näytti hänestä mahdottomalta tehtävältä, jos
-hän edes vähänkin tahtoi varoa ilmituloa.
-
-Apinamiehen itseluottamus ei suinkaan ollut yltiöpäistä röyhkeyttä.
-Tuntien rajansa hän tiesi, että hänellä oli vähän tai ei mitään
-mahdollisuuksia edes muutamia bolganeja vastaan, jos hänet
-keksittäisiin heidän palatsissaan, jossa kaikki oli tuttua heille ja
-vierasta hänelle. Hänen takanaan oli avoin ikkuna, hiljainen viidakkoyö
-ja vapaus. Edessä vaara, edeltäpäin määrätty tappio ja varsin
-luultavasti kuolemakin. Kumman hän valitsisi? Hetkisen hän seisoi
-hiljaa miettien, ja sitten hän kohottaen päänsä ja suoristaen leveitä
-hartioitaan ravisti uhmaavasti mustia suortuviaan ja astui rohkeasti
-eteenpäin lähimmälle ovelle. Hän tutki huoneen toisensa jälkeen, kunnes
-oli täydellisesti kiertänyt tasanteen, mutta hänen etsintänsä oli
-tuloksetonta sikäli, että La'ta hän ei löytänyt eikä mitään merkkiäkään
-hänestä. Hän tapasi omituisia huonekaluja, mattoja ja verhoiluja,
-kulta- ja timanttikoristeita, jopa eräässä hämärästi valaistussa
-kammiossa nukkuvan bolganinkin; mutta niin äänettömät olivat
-apinamiehen liikkeet, että nukkuja jatkoi häiritsemättä untaan,
-sittenkin vaikka Tarzan kiersi hänen vuoteensa, joka oli asetettu
-kammion keskelle, ja tutki sen takana olevan verhotun komeron.
-
-Kierrettyään tämän kerroksen Tarzan päätti pyrkiä ylöspäin ja vasta
-palatessaan tutkia alemmat tasanteet. Tämän suunnitelmansa mukaisesti
-hän siis nousi kummallisia portaita. Vasta kolme tasannetta
-sivuutettuaan hän vihdoin saapui tornin ylimpään kerrokseen. Jokaista
-permantoa ympäröi kehä ovia. Kaikki ovet olivat suljetut, mutta
-jokaista tasannetta hämärästi valaisemassa oli heikosti palavia
-lamppuja -- matalia kultamaljoja, sisältäen nähtävästi talia, jossa
-uiskenteli jonkinlainen rohdinsydän.
-
-Ylimmältä tasanteelta lähti vain kolme ovea, jotka kaikki olivat
-suljetut. Tämän kehän kattona oli itse tornin kupukatto ja sen keskellä
-taaskin ympyriäinen aukko, josta portaat tunkeutuivat ylös yön
-pimeyteen.
-
-Tarzanin avatessa itseään lähinnä olevan oven se natisi saranoillaan
-ensimmäisenä kuuluvana äänenä, jonka hänen tutkimuksensa tähän asti
-olivat aiheuttaneet. Huoneen sisusta hänen edessään oli valaisematon,
-ja seisoessaan hiljaa kuin kuvapatsas muutaman silmänräpäyksen saranan
-narahduksen jälkeen Tarzan huomasi äkkiä liikettä -- hyvin heikon
-rasahduksen -- takaansa. Kääntyen äkkiä hän näki mieshahmon seisomassa
-avoimessa oviaukossa tasanteen toisella puolen.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU
-
-Kultaharkot
-
-
-Esteban Miranda oli näytellyt Apinain Tarzanin osaa wazireille vajaan
-vuorokauden, kun hän alkoi käsittää, että hänelle kävisi uskotellun
-aivovikansakin suojassa perin vaikeaksi rajattomasti jatkaa petostaan.
-Ensiksikään ei Usulaa ollenkaan näkynyt miellyttävän ajatus vain
-riistää kulta tungettelijoilta ja sitten pötkiä tiehensä. Eikä näkynyt
-se suunnitelma hänen soturitovereitaankaan sen enempää innostuttavan.
-He eivät tosiaan voineet käsittää, että jokunen kolahdus kalloon voisi
-tehdä heidän Tarzanistaan pelkurin; mutta livistää tiehensä näiden
-länsirannan neekerien ja muutaman kokemattoman valkoihoisen edeltä ei
-heistä ollut muuta kuin pelkuruutta. Kaiken tämän lisäksi oli
-iltapäivällä tapahtunut jotakin, mikä vihdoin sai espanjalaisen
-varmaksi siitä, että hän ei suinkaan valmistanut itsellensä
-ruusuvuodetta ja että hänelle olisi sitä turvallisempaa, mitä pikemmin
-hän keksisi verukkeen jättääkseen wazirien seuran. Siihen aikaan he
-vaelsivat jokseenkin avoimen viidakon läpi. Pensasmetsä ei ollut varsin
-tiheää, ja puut kasvoivat melkoisten välimatkojen päässä toisistaan.
-Silloin hyökkäsi yhtäkkiä ja ilman varoittavaa mylvinää sarvikuono
-heitä kohti. Wazirien hämmästykseksi kääntyi Apinain Tarzan ja pakeni
-lähintä puuta kohti heti kun hänen silmänsä äkkäsivät ryntäävän Buton.
-Kiireessään Esteban kompastui ja kaatui, ja kun hän vihdoin ehti puun
-juurelle, ei hän hypännyt ketterästi sen alimmille oksille, vaan yritti
-käsiensä ja sääriensä varassa kiivetä valtavaa runkoa ylös niinkuin
-koulupoika kapuaa sähkölennätinpylvääseen, vain luiskahtaakseen ja
-pudotakseen takaisin maahan.
-
-Sillä välin oli Buton, joka hyökkää pikemmin hajuaistinsa ja kuulonsa
-kuin näkönsä mukaan, sen silmät kun ovat tavattoman heikot, eräs
-wazireista harhauttanut alkuperäisestä suunnastaan, ja rynnättyään
-miehen ohi oli se mennä puhkinut umpimähkään eteenpäin ja hävinnyt
-viidakkoon heidän taakseen.
-
-Kun Esteban vihdoin nousi ja huomasi sarvikuonon lähteneen, näki hän
-edessään puoliympyrässä kookkaita neekereitä, joiden kasvoista kuvastui
-sääliä ja surua, jopa muutamilla sen ohella vivahdus halveksumistakin.
-Espanjalainen älysi säikähtyneensä tekemään ihan korjaamattoman
-virheen, mutta hän turvautui epätoivossaan ainoaan puolustukseen, jonka
-saattoi keksiä.
-
-"Voi pääraukkani", hän huudahti, puristaen ohimoitaan molemmilla
-kämmenillään.
-
-"Iskunhan sinä sait päähäsi, bwana", virkkoi Usula, "ja uskolliset
-wazirisi luulivat, että heidän isäntänsä _sydän_ ei tuntenut pelkoa."
-
-Esteban ei vastannut, ja he läksivät äänettöminä jatkamaan vaellustaan.
-Näin he liikkuivat eteenpäin, kunnes leiriytyivät ennen pimeän tuloa
-erään virran partaalle aivan vesiputouksen yläpuolelle. Iltapäivän
-kuluessa oli Esteban suunnitellut, millä tavoin pääsisi pulastaan, ja
-tuskin oli leiri valmis, kun hän käski wazirien haudata kultaharkot
-maahan. "Me jätämme aarteen tänne", hän sanoi, "ja huomenna lähdemme
-etsimään rosvoja, sillä minä olen päättänyt heitä kurittaa. Heille on
-opetettava, että heidän ei ole tulemista Tarzanin viidakkoon, jos
-tahtovat välttää rangaistusta. Päähäni saamani vamma vain esti minut
-tappamasta heitä heti kun heidän petoksensa huomasin."
-
-Tämänsuuntainen puhe miellytti wazireja paremmin. He alkoivat nähdä
-toivon välähdyksiä. Apinain Tarzanista oli jälleen tulemassa Tarzan.
-Niinpä he seuraavana aamuna lähtivätkin keventynein sydämin ja mieli
-jälleen hilpeänä etsimään englantilaisten leiriä; ja Usulan älykkäiden
-laskelmien mukaisesti he painuivat suoraan viidakon läpi katkaistakseen
-eurooppalaisten otaksuttavan matkasuunnan ja tekivät sen niin hyvällä
-menestyksellä, että tavoittivat heidät juuri parahiksi yöleiriin
-asettuneina. Jo kauan ennen kuin he saavuttivat heidät, haistoivat he
-nuotioitten käryn ja kuulivat länsirannikon kantajain laulut ja
-puheenmekastuksen.
-
-Tällöin Esteban keräsi wazirit ympärilleen. "Lapseni", hän sanoi,
-puhutellen Usulaa englanninkielellä, "nämä muukalaiset ovat tulleet
-tänne tekemään vääryyttä Tarzanille. Ja Tarzanille siis kuuluu kosto.
-Jättäkääkin minut rankaisemaan vihollisiani yksin ja omalla tavallani.
-Palatkaa te ja jättäkää kulta paikoilleen, sillä kuluu pitkä aika
-ennenkuin sitä tarvitsen."
-
-Wazirit tunsivat pettymystä, sillä tämä uusi suunnitelma ei laisinkaan
-ollut heidän toivomustensa mukainen, he kun olivat odotelleet
-länsirannikon neekerien hilpeää teurastamista. Mutta vieläkin tuo mies
-heidän edessään oli Tarzan, heidän suuri bwanansa, jota he ehdottomasti
-ja sokeasti tottelivat. Muutaman silmänräpäyksen sen jälkeen kun
-Esteban oli heille aikomuksensa julistanut he seisoivat ääneti,
-levottomasti liikahdellen, kunnes vihdoin alkoivat jutella keskenään
-wazirien kielellä. Heidän puhettaan ei espanjalainen ymmärtänyt, mutta
-ilmeisesti he esittivät jotakin Usulalle, joka nyt kääntyi Estebaniin
-päin.
-
-"Oi, bwana", huudahti neekeri, "kuinka voimme palata kotiin lady Janen
-luo kertomaan hänelle, että jätimme sinut loukkaantuneena ja yksinäsi
-uhmaamaan valkoisten miesten ja heidän soturiensa kiväärejä? Älä meiltä
-sellaista vaadi, bwana. Jos olisit entiselläsi, emme pelkäisi
-turvallisuutesi puolesta, mutta saatuasi vamman päähäsi et ole ollut
-sama kuin ennen, emmekä me tohdi jättää sinua yksinäsi viidakkoon.
-Salli siis meidän, uskollisten waziriesi, rangaista noita ihmisiä,
-minkä jälkeen me saatamme sinut turvallisesti kotiin, jossa sinut
-voitaneen parantaa tapaturmasi tuottamista vaurioista."
-
-Espanjalainen nauroi. "Olen täydelleen toipunut", hän sanoi, "eikä
-minulla ole suurempaa vaaraa yksinäni kuin jos olisin teidän kanssanne"
--- väitös, jonka hän heitä paremmin tiesi olevan vain lievän esityksen
-tosiasioista. "Te tottelette toivomuksiani", hän jatkoi ankarasti.
-"Lähtekää heti samaa tietä kuin olemme tulleet. Vaellettuanne vähintään
-kolme kilometriä voitte leiriytyä yöksi, aamulla jatkaaksenne
-kotimatkaanne. Älkää pitäkö melua, sillä minä en halua, että he
-tietävät minun olevan täällä. Minun suhteeni voitte olla huoleti. Minua
-ei enää mikään vaivaa, ja luultavastikin saavutan teidät ennenkuin
-ehditte kotiin. Menkää!"
-
-Surumielin wazirit kääntyivät jälleen tolalle, jota juuri olivat
-samoilleet, ja hetkistä myöhemmin hävisi viimeinen heistä espanjalaisen
-näkyvistä.
-
-Helpotuksesta huoahtaen Esteban Miranda kääntyi oman kansansa leiriä
-kohti. Peläten, että hän äkkiä yllättämällä heidät ärsyttäisi soturit
-tervehtimään häntä luotisuihkulla, vihelsi hän ja huhusi sitten
-äänekkäästi, heitä lähestyessään.
-
-"Se on Tarzan!" huusi ensimmäinen neekereistä, joka hänet näki. "Nyt
-meidät tosiaan kaikki surmataan."
-
-Esteban huomasi kantajain ja soturien lisääntyvän kiihtymyksen -- näki
-jälkimmäisten tarttuvan kivääreihinsä ja hermostuneesti hypistelevän
-liipaisimia.
-
-"Minä, Esteban Miranda, täällä olen", huusi hän äänekkäästi. "Flora,
-Flora, käske niiden hölmöjen laskea kiväärinsä alas!"
-
-Valkoihoisetkin olivat nousseet seisaalleen ja katselivat häntä, ja
-hänen äänensä kuullessaan kääntyi Flora neekereihin päin. "Niin se on",
-hän sanoi, "tuo ei ole Tarzan. Laskekaa kiväärinne maahan."
-
-Esteban astui leiriin hymyillen. "Tässä minä olen", hän virkkoi.
-
-"Me luulimme sinun kuolleen", sanoi Kraski. "Joku noista kertoi
-Tarzanin ilmoittaneen, että hän oli sinut tappanut."
-
-"Hän otti minut kiinni", selitti Esteban, "mutta hän ei tappanut minua.
-Luulin hänen sitä aikovan, mutta niin hän ei tehnyt, ja lopuksi hän
-päästi minut vapaaksi viidakkoon. Hän lienee luullut, etten siellä
-säilyisi elävänä ja että hän pääsisi tarkoituksiensa perille
-tahraamatta käsiään vereeni."
-
-"Hänen täytyi tuntea sinut", huomautti Peebles. "Kuolisithan kuin
-torakka, jos pitkäksi aikaa jäisit yksinäsi viidakkoon -- nääntyisit
-nälkään."
-
-Esteban ei vastannut mitään tähän purkaukseen, vaan kääntyi Floraan
-päin. "Etkö ole iloinen nähdessäsi minut, Flora?" hän kysyi.
-
-Tyttö kohautti olkapäitään. "Mitäpä sillä väliä?" hän vastasi.
-"Retkemme on mennyt päin mäntyä. Jotkut noista ajattelevat, että
-sinussa on paljon moittimisen syytä." Hän nyökkäsi valkoisia kohti
-ylimalkaan.
-
-Espanjalainen rypisti kulmiaan. Kukaan heistä ei juuri välittänyt hänen
-jälleennäkemisestään. Hän ei piitannut muista, mutta oli toivonut, että
-Flora osoittaisi jotakin innostusta hänen palaamisensa johdosta. No
-niin, jos tyttö olisi tiennyt, mitä hänellä oli mielessä, olisi ehkä
-tuntenut itsensä onnellisemmaksi hänet nähdessään ja hyvinkin
-mielellään osoittanut hänelle rahtusen ystävällisyyttä; mutta Flora ei
-tiennyt. Hän ei tiennyt, että Esteban Miranda oli kätkenyt kultaharkot
-paikkaan, josta ne joskus toiste voisi noutaa.
-
-Hänen aikomuksensa oli ollut taivuttaa Flora karkaamaan muiden luota,
-ja sitten he olisivat molemmin palanneet aarretta hakemaan, mutta nyt
-hän oli loukkaantunut ja närkästynyt... Kukaan heistä ei saisi
-penniäkään; hän odottaisi, kunnes he lähtisivät Afrikasta, ja palaisi
-sitten ottamaan kaikki itselleen. Ainoana kiusaamuksena oli ajatus,
-että wazirit tiesivät aarteen paikan ja ennemmin tai myöhemmin
-palaisivat Tarzanin kanssa sitä noutamaan. Tämä heikko kohta hänen
-laskelmissaan oli vahvistettava, ja sitä varten hän tarvitsi apua, mikä
-taas merkitsi, että salaisuus oli ilmoitettava jollekulle toiselle --
-mutta kelle?
-
-Näennäisesti välittämättä toveriensa murjottavista katseista hän
-asettui heidän keskelleen. Hän huomasi hyvin, että nämä eivät suinkaan
-olleet iloiset hänen näkemisestään, mutta oikeaa syytä siihen
-nurjuuteen hän ei tiennyt, sillä hän ei ollut kuullut Kraskin ja Owazan
-hautomasta tuumasta ryöstää norsunluurosvojen saalis, joten pääsyy
-heidän vastahakoisuuteensa oli pelko, että heidän täytyisi jakaa apaja
-hänen kanssaan. Ensimmäiseksi puki Kraski sanoiksi ajatuksen, joka
-liikkui kaikkien muiden mielessä paitsi Estebanin.
-
-"Miranda", hän sanoi, "yleisen mielipiteen mukaan olette sinä ja Bluber
-suuresti vastuunalaiset yrityksemme myttyynmenosta. Emme me teitä ilman
-aikojamme morkkaa. Minä vain mainitsen tosiasian. ^Mutta sinun
-poissaollessasi olemme laatineet suunnitelman viedä Afrikasta mukanamme
-jotakin, mikä osittain korvaa kullanmenetyksen. Olemme huolellisesti
-valmistelleet yritystä ja tehneet suunnitelmia. Niiden toimeenpanoon
-emme sinua tarvitse. Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että lähdet
-mukaamme seuran vuoksi, jos haluat, mutta olkoon alusta pitäen
-selviönä, että sinulla ei ole mitään osaa yrityksemme tuloksiin."
-
-Espanjalainen hymyili ja heilautti huolettomasti kättään. "Aivan
-oikein", hän vastasi, "minä en pyydä mitään. En haluaisi ottaa mitään
-vastaan keltään teistä." Ja hän irvisti sisimmässään, kun ajatteli sitä
-runsasta neljännesmiljoonaa kultapuntaa, jonka jonakuna kauniina
-päivänä yksinään korjaisi Afrikasta.
-
-Tämä odottamattoman myöntymyksen sävy Estebanin puolelta vaikutti
-toisiin helpottavasti, ja heti haihtui olemattomiin tähän asti
-vallinnut väkinäisyyden tuntu.
-
-"Sinä olet kunnon poika, Esteban", sanoi Peebles, "minä olen hokenut
-kaiken aikaa, että sinä harrastat oikeaa peliä, ja vakuutan olevani
-hirveän iloinen nähdessäni sinun palanneen ehjin nahoin. Olin kovin
-suruissani, kun kuulin, että muka olit oikaissut koipesi, olin
-niinkin."
-
-"Niin", säesti Bluber, "Johnilla olla niin paha mieli, että hän itkenyt
-hänensä nukuksiin yöllä. Eikö totta, John?"
-
-"Älä sinä yritä leukailla, juutalainen", murahti Peebles, katsoa
-muljauttaen Bluberiin.
-
-"Ei minä mitä liikaa aikonut puhua", vastasi Adolph nähdessään, että
-roteva englantilainen oli vihainen; "totta kai me kaikki olla
-surulliset, kun me luuli, että Esteban oli tapettu, ja nyt me kaikki
-olla iloiset, kun hänet on tullu takaisin."
-
-"Ja kun hän ei vaadi mitään osaa saaliistamme", lisäsi Throck.
-
-"Olkaa huoleti", sanoi Esteban, "olen kyllin onnellinen, kunhan pääsen
-takaisin Lontooseen -- minä olen koko eliniäkseni saanut kyliäni
-Afrikasta."
-
-Ennenkuin espanjalainen sinä yönä vaipui uneen, vietti hän valveilla
-pari tuntia, koettaen keksiä suunnitelmaa, miten voisi varata kullan
-yksinomaan itselleen tarvitsematta pelätä, että wazirit sen myöhemmin
-veisivät pois. Hän tiesi voivansa helposti löytää paikan, mihin oli sen
-kätkenyt, ja siirtää sen johonkin lähettyville, kunhan vain voisi heti
-paIata samaa reittiä, jota Usula oli heidät sinä päivänä opastanut: ja
-siihen hän kykenisi yksinään ja pääsisi siten varmuuteen, että kukaan
-muu ei kullan kätköpaikkaa tuntisi. Mutta hän oli yhtä varma, että hän
-ei koskaan myöhemmin osaisi palata rannikolta tänne lähtöänsä etsimään.
-Se merkitsi, että hänen täytyi ilmoittaa salaisuutensa toiselle --
-sellaiselle, joka oli perehtynyt seutuun ja löytäisi paikan jälleen
-milloin hyvänsä, saapukoon miltä suunnalta tahansa.
-
-Mutta kehenkäpä hän voisi luottaa! Mielessään hän tarkasti
-huolellisesti heidän safarinsa koko henkilökunnan, ja alati palasivat
-hänen ajatuksensa yhteen ainoaan, nimittäin Owazaan. Hän ei luottanut
-tuon vanhan ovelan lurjuksen rehellisyyteen, mutta ei ollut ketään
-muutakaan hänen tarkoitukseensa sopivaa ja vihdoin hänen täytyi päättää
-ilmaista salaisuutensa neekerille ja turvallisuudekseen luottaa
-pikemmin hänen ahneuteensa kuin kunniantuntoonsa. Hän saattoi maksaa
-miehelle hyvin -- tehdä hänet rikkaammaksi kuin tämä konsaan oli voinut
-haaveillakaan. Tämän uhrauksen saattoi espanjalainen hyvin tehdä, koska
-oli kysymyksessä niin ääretön omaisuus. Ja niin hän nukahti uneksien,
-mitä runsaan neljännesmiljoonan punnan arvoisella kultamäärällä voi
-saavuttaa maailman iloisissa pääkaupungeissa.
-
-Heidän einehtiessään seuraavana aamuna mainitsi Esteban ohimennen, että
-hän oli edellisenä päivänä sivuuttanut ison antilooppilauman lähellä
-heidän leiriään, ja pyysi saada mukaansa neljä, viisi miestä hiukan
-metsästelläkseen, luvaten yhtyä muuhun joukkoon heidän leiriydyttyään
-sinä iltana. Kukaan ei tuumaa vastustanut, kenties siksi, että he
-otaksuivat hänen tuhoutumisensa mahdollisuuden sitä suuremmaksi, mitä
-enemmän hän metsästelisi ja mitä kauemmaksi, loittonisi safarista. Eikä
-kukaan heistä olisi surrut hänen kuolemaansa, koska he sydämestään
-eivät hänestä pitäneet eivätkä häneen luottaneetkaan.
-
-"Minä otan Owazan", sanoi hän. "Se mies on taitavin metsästäjä heistä
-kaikista, ja valitkoon hän viisi tai kuusi neekeriä lisäksi." Mutta kun
-hän myöhemmin puhutteli Owazaa, vastusti tämä metsästyshanketta.
-
-"Meillä on yltäkyllin lihaa kahdeksi päiväksi", sanoi hän.
-"Rientäkäämme niin nopeasti kuin suinkin wazirien ja Tarzanin maasta.
-Kyllä minä löydän runsaasti riistaa kaikkialta matkan varrelta
-rannikolle asti. Marssikaamme kaksi päivää, ja sitten lähden
-metsästämään kanssasi."
-
-"Kuulehan", kuiskasi Esteban. "Minä aion pyydystää jotakin parempaa
-kuin antilooppeja. En voi sitä sinulle täällä leirissä kertoa, mutta
-kun olemme lähteneet muiden luota, selitän asian. Maksaa paremmin
-vaivasi lähteä nyt mukaani kuin saada kaikki norsunluu, mitä voitte
-toivoa rosvoilta anastavanne."
-
-Owaza heristi tarkkaavaisesti korviaan ja raapaisi villatukkaista
-päätänsä. "Tänään on hyvä metsästyspäivä, bwana", hän sanoi. "Minä
-tulen kanssasi ja otan viisi nuorta miestä mukaani."
-
-Sitten kun Owaza oli suunnitellut pääjoukon matkan ja määrännyt heidän
-yöleirinsä, niin että hän ja espanjalainen voisivat heidät jälleen
-löytää, lähti metsästysjoukkue samoilemaan reittiä, jota Usula
-edellisenä päivänä oli käyttänyt maahan kaivetun aarteen paikalta
-palatessaan. He eivät olleet ehtineet kauas ennenkuin Owaza huomasi
-wazirien verekset jäljet.
-
-"Iso miesjoukko on kulkenut tästä myöhään eilen", hän sanoi
-Estebanille, omituisesti silmäillen espanjalaista.
-
-"Minä en heitä ollenkaan nähnyt", vastasi jälkimmäinen. "Niiden on
-täytynyt kulkea tästä vasta minun jälkeeni."
-
-"He saapuivat melkein meidän leiriimme asti ja sitten kääntyivät ja
-menivät pois", virkkoi Owaza. "Kuule, bwana, minulla on kivääri, ja
-sinun on astuttava minun edelläni. Jos nämä jäljet ovat sinun väkesi
-polkemat ja sinä johdatat minut ansaan, niin sinä kuolet ensimmäisenä."
-
-"Kuuntele, Owaza", sanoi Esteban. "Me olemme nyt kylliksi etäällä
-leiristä, voidakseni kertoa sinulle kaikki. Nämä jäljet ovat Apinain
-Tarzanin wazirien, jotka hautasivat kullan minun varalleni päivänmatkan
-päähän täältä. Minä lähetin heidät kotiin ja tahdon, että lähdet
-mukaani siirtämään kultaa toiseen kätköpaikkaan. Sitten kun nuo toiset
-ovat saaneet norsunluunsa ja palanneet Englantiin, tulemme me kaksi
-tänne takaisin, ja silloin saamme todellakin runsaan palkan
-vaivoistamme."
-
-"Kuka sinä sitten olet?" kysyi Owaza. "Usein olen epäillyt sinua
-Apinain Tarzaniksi. Sinä päivänä, kun lähdimme leiristä Oparin
-ulkopuolelta, kertoi minulle eräs miehistäni, että oma väkesi oli sinut
-myrkyttänyt ja jättänyt leiriin. Sanoi nähneensä sen omin silmin --
-ruumiisi oli virunut muutamain pensaiden kätkössä, -- ja kuitenkin olit
-sinä kanssamme matkalla samana päivänä. Luulin miehen valehdelleen
-minulle, mutta minä huomasin hänen kasvoistaan, kuinka hän sinut
-nähdessään hämmästyi, ja niinpä olen usein kummeksunut, olisiko kaksi
-Apinain Tarzania."
-
-"Minä en ole Apinain Tarzan", selitti Esteban. "Apinain Tarzanin ne
-toiset meidän leirissämme myrkyttivät, mutta he antoivat hänelle vain
-jotakin, mikä vaivuttaisi hänet uneen pitkäksi aikaa, ja toivoivat
-kenties, että pedot hänet surmaisivat ennenkuin hän heräisi. Onko hän
-yhä elossa vai ei sitä emme tiedä. Minun takiani ei sinun, Owaza, siis
-tarvitse wazireja ja Tarzania pelätä, sillä minä tahdon välttää heitä
-vielä enemmän kuin sinä."
-
-Neekeri nyökkäsi. "Ehkä puhut totta", hän sanoi, mutta pysyi silti yhä
-jäljessä, kivääri aina valmiina kädessään.
-
-He liikkuivat varovaisesti, jotta eivät saavuttaisi wazireja, mutta
-pian sen jälkeen kun olivat sivuuttaneet viimemainittujen leiripaikan
-he näkivät, että nämä olivat kääntyneet toiselle suunnalle ja ettei
-enää ollut mitään kohtaamisen vaaraa. Kun he olivat ehtineet lähes
-kahden kilometrin päähän paikalta, johon kulta oli haudattu, käski
-Esteban Owazan jättää miehet sinne, sillä välin kun he menisivät
-eteenpäin, toimittaakseen kultaharkkojen siirron.
-
-"Mitä harvemmat tämän tietävät, sitä turvallisempaa meille", hän sanoi
-neekerille.
-
-"Bwana puhuu viisauden sanoja", vastasi ovela alkuasukas. Esteban löysi
-helposti paikan läheltä vesiputousta, ja kyseltyään Owazalta hän
-huomasi, että viimemainittu tunsi tienoon täydellisesti ja osaisi
-vaikeudetta palata sinne suoraan rannikolta. He siirsivät kullan vain
-lyhyen matkan päähän, kätkien sen tuuheaan tiheikköön joen partaalle,
-koska tiesivät, että se olisi siellä yhtä hyvässä turvassa löytämiseltä
-kuin jos olisivat kuljettaneet sen sadan kilometrin päähän, sillä oli
-olemassa perin pieni mahdollisuus, että wazirit tai kukaan muukaan,
-joka sattuisi tietämään alkuperäisen kätköpaikan, otaksuisi kenenkään
-vaivautuneen sitä siirtämään vain satasen metrin päähän. Heidän
-lopetettuaan työnsä Owaza katsahti aurinkoon. "Emme mitenkään ehdi tänä
-iltana leiriin", hän sanoi, "ja ripeästi meidän on astuttava
-saavuttaaksemme heidät edes huomenna."
-
-"En sitä odottanutkaan", vastasi Esteban, "mutta enhän voinut sitä
-heille sanoa. Olen mielissäni, jollemme heitä enää koskaan tapaa."
-
-Owaza irvisti. Hänen ovelassa mielessään oli herännyt uusi aatos.
-
--- Miksi, -- tuumi hän, -- uhmailla kuolemaa taistelussa arabialaisten
-norsunluunryöstäjäin kanssa jonkun torahampaan hankkimiseksi, kun
-kaikki tämä kulta odottaa vain rannikolle kuljettamista, joutuakseen
-meidän omaisuudeksemme?
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU
-
-Kummallinen latteakattoinen torni
-
-
-Kääntyessään Tarzan huomasi miehen seisovan takanaan ovella
-Timanttipalatsin muratinpeittämän itätornin huipputasanteella. Puukko
-hypähti tupesta hänen nopeain sormiensa kosketuksesta, mutta melkein
-samassa vaipui hänen kätensä sivulle, ja hän seisoi katsellen toista
-hämmästynyt ilme kasvoillaan, jotka vain kuvastivat samanlaista
-liikutusta muukalaisen kasvoilla. Sillä Tarzan ei nähnyt bolgania eikä
-gomangania, vaan valkoisen miehen, vanhan, kaljupään ja kurtistuneen,
-jolla oli pitkä, valkoinen parta. Ja tuo valkoinen mies oli ilkialasti,
-lukuunottamatta barbaarisia, kultasoljista ja timanteista laadittuja
-koristuksia.
-
-"_God_!" huudahti omituinen ilmestys.
-
-Tarzan silmäili miestä kummastuneesti. Tuo ainoa englanninkielinen sana
-avasi niin äärettömiä olettamusmahdollisuuksia, että apinamies aivan
-hämmentyi ja joutui ymmälle.
-
-"Mikä sinä olet? Kuka sinä olet?" jatkoi vanhus, mutta tällä kertaa
-isojen apinain kielellä.
-
-"Lausuit englantilaisen sanan hetkinen sitten", virkkoi Tarzan.
-"Haastatko sinä sitä kieltä?" Tarzan itse puhui englanninkieltä.
-
-"Ah, hyvä Jumala!" huudahti vanhus. "Saanko eläessäni vielä kuulla
-tuota suloista kieltä?" Ja hänkin puhui nyt englanninkieltä --
-vaivaloisesta; niinkuin sellainen, joka ei ole pitkään aikaan joutunut
-kieltä käyttämään.
-
-"Kuka sinä olet ja mitä täällä puuhailet?" kysyi Tarzan.
-
-"Saman kysymyksenhän minä teen sinulle!" sanoi vanhus. "Älä pelkää
-vastata minulle. Sinä olet ilmeisesti englantilainen, eikä sinulla ole
-mitään minun puoleltani pelättävää."
-
-"Olen täällä etsimässä naista, jonka bolganit vangitsivat", vastasi
-Tarzan.
-
-Toinen nyökkäsi. "Niin", hän sanoi, "minä tiedän; hän on täällä."
-
-"Onko hän turvassa?" kysyi Tarzan.
-
-"Hänelle ei ole tehty pahaa. Hän on turvassa huomiseen tai
-ylihuomiseen. Mutta kuka sinä olet ja kuinka löysit tänne
-ulkomaailmasta?"
-
-"Minä olen Apinain Tarzan", vastasi apinamies. "Tulin tähän laaksoon
-etsiäkseni tietä Oparin laaksosta, koska toverini henki oli vaarassa
-siinä kaupungissa. Entäs sinä?"
-
-"Minä olen vanha mies", selitti toinen, "ja olen ollut täällä siitä
-asti kun olin poika. Olin pujahtanut siihen laivaan, joka toi Stanleyn
-Afrikkaan Stanley Poolin aseman perustamisen jälkeen, ja minä läksin
-hänen kanssaan sisämaahan. Lähdin eräänä päivänä yksin metsästämään.
-Eksyin reitiltäni, ja myöhemmin kaappasivat vihamieliset alkuasukkaat
-minut kiinni. He veivät minut kauemmaksi sisämaahan omaan kyläänsä,
-josta vihdoin pääsin karkaamaan, mutta olin niin peräti sekaisin ja
-tolkuton, etten tiennyt mihin suuntaan samoilla löytääkseni tien
-rannikolle. Täten harhailin kuukausimääriä, kunnes lopuksi eräänä
-kirottuna päivänä jouduin tähän laaksoon. En tiedä, miksi he eivät
-minua heti tappaneet, mutta eivätpä tappaneet, ja myöhemmin he
-huomasivat, että he saattoivat käyttää tietojani hyväkseen. Siitä
-pitäin olen auttanut heitä kivien louhimisessa, kaivostyössä ja
-timanttien hiomisessa. Olen valmistanut heille karaistuilla terillä
-varustettuja rautaporia ja timanttikärkisiä poria. Nyt olen tositeossa
-yksi heistä, mutta aina on sydämessäni elänyt toivo, että jonakuna
-päivänä pääsisin tästä laaksosta -- toivoton toive kylläkin, sen
-sinulle vakuutan."
-
-"Eikö täältä käy mitään tietä?" kysyi Tarzan.
-
-"On yksi tie, mutta sitä vartioidaan alati."
-
-"Missä se on?" tiedusti Tarzan.
-
-"Se on erään kaivostunnelin jatkona ja käy kokonaan vuoren läpi sen
-toisella puolen olevaan laaksoon. Kaivoksissa ovat tämän rodun esi-isät
-työskennelleet ammoisista ajoista. Vuoret ovat seulanaan heidän
-purnujaan ja tunneleitaan. Kullanpitoisen kvartsin takana on suunnaton
-kerrostuma muuntunutta peridotiittia, joka sisältää timantteja, ja
-niiden etsinnässä kaiketikin kävi välttämättömäksi pidentää yksi
-purnuista vuoren toiselle sivulle asti, ehkä ilmanvaihdon vuoksi. Tämä
-tunneli ja Opariin vievä polku ovat ainoat pääsytiet laaksoon.
-Ikimuistoisista ajoista he ovat pitäneet tunnelia vartioituna, pikemmin
-luullakseni ehkäistäkseen orjien karkaamista kuin sulkeakseen
-hyökkäystien viholliselta, koskapa ei heidän mielestään jälkimmäistä
-vaaraa ole. Opariin johtavaa polkua he eivät vartioi, kun eivät enää
-pelkää oparilaisia ja varsin hyvin tietävät, etteivät heidän
-gomanganiorjansa rohkenisi astua tulenpalvelijain laaksoon. Samasta
-syystä, joka estää orjat karkaamasta, täytyy siis meidänkin jäädä tänne
-iäti vangeiksi."
-
-"Kuinka tunnelia vartioidaan?" kysyi Tarzan.
-
-"Kaksi bolgania ja tusina ja enemmänkin gomanganisotureita on siellä
-aina palvelusvuorossa", vastasi vanhus.
-
-"Eivätkö gomanganit haluaisi paeta?"
-
-"Sanotaan heidän sitä menneinä aikoina usein yrittäneen", selitti ukko,
-"vaikka minun täällä ollessani ei sellaista ole tapahtunut, ja aina
-heidät oli kaapattu kiinni ja sitten heitä kidutettiin. Noiden
-muutamien tekemien yritysten vuoksi rangaistiin koko heidän heimoaan,
-ja heillä teetettiin sitä enemmän ja raskaampaa työtä."
-
-"Gomanganejahan on paljon?"
-
-"Heitä on laaksossa luultavasti viisituhatta", vastasi vanha mies.
-
-"Entä bolganeja?" tiedusti Tarzan.
-
-"Kymmenen tai yksitoista sataa."
-
-"Viisi yhtä vastaan", jupisi Tarzan, "eivätkä kuitenkaan tohdi yrittää
-pakoa."
-
-"Mutta on muistettava", sanoi vanhus, "että bolganit ovat hallitseva ja
-älykäs rotu -- gomanganit ovat hengenlahjoiltaan tuskin metsäeläinten
-yläpuolella."
-
-"Ja he ovat sentään ihmisiä", huomautti Tarzan.
-
-"Vain näennäisesti", vastasi vanhus. "He eivät voi liittyä yhteen
-ihmisten lailla. He eivät ole vielä saavuttaneet kehityksen
-yhteiskunnallista tasoa. Tosin samassa kylässä asuu useita perheitä,
-mutta sen aatteen samoin kuin aseensakin he ovat saaneet bolganeilta,
-jotta leijonat ja pantterit eivät heitä kokonaan tuhoaisi. Olen kuullut
-kerrottavan, että varhaisemmin jokainen gomanganiyksilö tullessaan
-kyllin vanhaksi metsästelläkseen omin päinsä rakensi hökkelin erilleen
-muista ja alkoi viettää yksinäistä elämää, eikä siihen aikaan ollut
-pienintäkään perhe-elämän vivahdusta. Sitten bolganit opettivat heidät
-rakentamaan paalutettuja kyliä ja pakottivat miehet ja naiset pysymään
-niissä ja kasvattamaan lapsensa kypsyneeseen ikään, minkä jälkeen
-lapsienkin oli jäätävä kylään, joten muutamissa yhteiskunnissa on
-nykyisin neljä- jopa viisikymmentäkin henkilöä. Mutta tuonen saalis
-heidän keskuudessaan on melkoinen, eivätkä he voi lisääntyä yhtä
-nopeasti kuin säännöllisissä, rauhallisissa ja turvallisissa
-olosuhteissa elävät ihmiset. Raa'at bolganit tappavat monta,
-petoeläimet kantavat runsaan veron."
-
-"Viisi yhtä vastaan, ja kuitenkin he pysyvät orjuudessa -- minkälaisia
-raukkoja he ovatkaan!" ihmetteli apinamies.
-
-"Pelkureita he eivät suinkaan ole", vastasi vanhus. "Leijonaa he
-uhmaavat mitä rohkeimmin. Mutta he ovat niin pitkät ajanjaksot olleet
-bolganien tahdon alaisina, että se on tullut heille totutuksi tavaksi.
-Niinkuin Jumalan pelko on meissä synnynnäinen, samoin elää bolganien
-pelko gomanganien sydämessä heidän syntymästään asti."
-
-"Tuo on mielenkiintoista", virkkoi Tarzan. "Mutta sanohan minulle nyt,
-missä on nainen, jota etsimään olen tullut."
-
-"Onko hän vaimosi?" kysyi vanhus.
-
-"Ei", vastasi Tarzan. "Gomangeille minä sanoin hänen sitä olevan, jotta
-he häntä suojelisivat. Hän on La, Oparin kuningatar, Leimuavan Jumalan
-ylipapitar."
-
-Vanhuksen epäilys oli silminnähtävä. "Mahdotonta!" hän huudahti.
-"Oparin kuningatar ei ole voinut panna henkeään alttiiksi saapumalla
-verivihollistensa tyyssijoille."
-
-"Hänen oli pakko", vastasi Tarzan. "Osa hänen kansaansa uhkasi hänen
-henkeään, koska hän oli kieltäytynyt uhraamasta minua heidän
-jumalalleen."
-
-"Jos bolganit tietäisivät sen, nousisi siitä suuri riemu", vastasi
-vanhus.
-
-"Sano minulle, missä hän on", pyysi Tarzan. "Hän pelasti minut
-kansaltaan, ja minun tulee pelastaa hänet siitä kohtalosta, jota
-bolganit hänelle aikonevat."
-
-"Se on toivotonta", selitti vanhus. "Minä voin sanoa sinulle, missä hän
-on, mutta sinä et voi häntä pelastaa."
-
-"Voinhan toki yrittää", vastasi apinamies.
-
-"Mutta yrityksesi menee myttyyn, ja sinä saat surmasi."
-
-"Jos kertomasi on totta, jos mitään mahdollisuutta päästä laaksosta ei
-ole, voin yhtä hyvin kuoliakin", vastasi apinamies. "En kuitenkaan ole
-yhtä mieltä kanssasi."
-
-Vanhus kohautti olkapäitään. "Sinä et tunne bolganeja", hän virkkoi.
-
-"Sano minulle, missä nainen on", pyysi Tarzan.
-
-"Katso", vastasi vanhus, viitaten Tarzania seuraamaan häntä
-huoneeseensa ja lähestyen länteen aukeavaa ikkunaa, josta hän osoitti
-kummallista tasakattoista, palatsin läntisellä sivustalla sijaitsevan
-päärakennuksen katolta kohoavaa tornia. "Hän on luultavasti jossakin
-tuon tornin sisällä", puhui vanhus Tarzanille, "mutta sinulta hän on
-yhtä saavuttamattomissa kuin jos olisi pohjoisnavalla."
-
-Tarzan seisoi hetkisen ääneti ja tarkkasi terävillä silmillään jokaista
-näköpiiriinsä sattuvaa yksityiskohtaa. Hän näki kummallisen,
-tasakattoisen tornin, johon hänen arvellakseen pääsisi päärakennuksen
-katolta. Hän huomasi myöskin, että jotkut vanhojen puiden oksista
-kurottuivat kattoakin ylemmäksi, mutta paitsi joistakuista palatsin
-ikkunoista vilahtelevaa himmeää valoa hän ei nähnyt mitään elonmerkkiä.
-Hän kääntyi äkkiä vanhusta kohti.
-
-"En tunne sinua", sanoi hän, "mutta luulen voivani sinuun luottaa,
-koska verensiteet sittenkin ovat vahvat ja me olemme rotumme ainoat
-henkilöt tässä laaksossa. Saattaisit voittaa jotakin suosiota
-kavaltamalla minut, mutta en voi uskoa sinun sitä tekevän."
-
-"Älä pelkää", vakuutti vanha mies, "minä vihaan heitä. Tahtoisin auttaa
-sinua, jos voisin, mutta minä tiedän, ettei ole mitään menestyksen
-toivoa, suunnitteletpa mielessäsi mitä tahansa. Naista ei millään voida
-pelastaa; sinä et milloinkaan pääse Timanttipalatsin laaksosta -- et
-pääse itse palatsistakaan, jolleivät bolganit sitä salli."
-
-Apinamies irvisti. "Olet ollut täällä niin kauan", huomautti hän, "että
-olet joutumassa samaan mielentilaan, joka pitää gomanganeja alituisessa
-orjuudessa. Jos haluat paeta, niin tule mukaani; kenties emme onnistu,
-mutta ainakin sinulla on parempi mahdollisuus yrittäessäsi kuin jos
-iäksi jäisit tähän torniin."
-
-Vanhus pudisti päätään. "Ei", hän kieltäysi, "se on toivotonta. Jos
-pako olisi ollut mahdollinen, olisin poistunut täältä jo kauan sitten."
-
-"Hyvästi siis", sanoi Tarzan, ja heilauttaen itsensä ulos ikkunasta hän
-kapusi alas kattoa kohti iäkkään muratin tukevaa vartta pitkin.
-
-Vanhus katseli häntä hetkisen, kunnes näki hänen varovaisesti hiipivän
-katon yli tasalakista tornia kohti, josta apinamies toivoi löytävänsä
-ja vapauttavansa La'n. Vanha mies kääntyi ja riensi nopeasti alas
-karkeatekoisia portaita pitkin, jotka tikapuiden tavoin kohosivat
-tornin keskukseen.
-
-Tarzan liikkui päärakennuksen katon yli, kavuten sen korokkeiden sivuja
-ja laskeutuen jälleen sen alemmille pinnoille, vaeltaessaan melkoisen
-matkan itäisen tornin ja tuon erikoismallisen tasakattoisen rakenteen
-välillä, johon La'n otaksuttiin olevan teljettynä. Hänen kulkunsa oli
-hidasta, sillä hän liikkui varovaisesti kuin petoeläin ja pysähtyi
-usein tummaan pimentoon kuuntelemaan.
-
-Tornille päästyään hän vihdoin huomasi päärakennuksen katolle johtavan
-sieltä monta aukkoa -- suljettuja ainoastaan raskaasta kirjokankaasta
-tehdyillä verhoilla, jollaisia hän oli nähnyt toisessakin tornissa.
-Tempaisten yhden niistä hiukan syrjään hän kurkisti isoon
-sisustamattomaan kammioon, jonka keskeltä pistäytyi esille samanlaisten
-portaiden pää, jollaisia pitkin hän oli itäiseen torniin noussut.
-Huoneessa ei näkynyt ketään, ja Tarzan harppasi heti portaiden luo.
-Tirkistäessään varovaisesti aukkoon hän totesi niiden laskeutuvan
-pitkän matkan monien kerrosten läpi. Kuinka syvälle ne ulottuivat, hän
-ei voinut arvata, mutta hänestä näytti siltä, että ne lävistivät
-maanalaisia kammioita palatsin alla. Purnun läpi hän erotti elämän
-ääniä, tunsipa tuoksujakin, mutta viimemainittujen hajutunnut
-haihtuivat siihen määrin tuohon koko palatsin läpi tunkeutuvaan
-voimakkaaseen suitsutuksen käryyn, että Tarzan ei niistä paljon tolkkua
-saanut.
-
-Tämä lemu koituikin apinamiehelle kohtalokkaaksi, sillä muutoin
-olisivat hänen herkät sieraimensa tunteneet häntä lähellä olevan
-gomanganin hajun. Mies kyykötti erään verhon takana torniseinän
-aukolla. Hän oli ollut sellaisessa asennossa, että oli nähnyt Tarzanin
-astuvan huoneeseen, ja hän vaani nyt apinamiestä tämän kurkistellessa
-porraspurnuun. Neekerin silmät olivat ensin kauhusta avartuneet hänen
-nähdessään tämän kummallisen ilmestyksen, jollaista hän ei ollut
-koskaan ennen tavannut. Jos olento olisi ollut kyllin älykäs
-tunteakseen taikauskoa, olisi hän luullut Tarzanin taivaasta astuneeksi
-jumalaksi, mutta ollen liian alhaisella kehitysasteella, omatakseen
-mitään mielikuvitusta, tiesi hän vain näkevänsä muukalaisen ja oli
-varma, että kaikki oudot olennot olivat vihollisia.
-
-Hänen velvollisuutensa oli ilmoittaa isännilleen näkemästään, mutta hän
-ei tohtinut liikahtaa ennenkuin tungettelija oli ehtinyt kyllin pitkän
-välimatkan päähän hänestä, jotta tämä ei huomaisi hänen liikkeitään.
-Hän ei tahtonut kääntää itseensä huomiota, sillä hän oli kokenut, että
-mitä vähäpätöisemmäksi itsensä bolganien edessä teki, sitä vähäisemmät
-kärsimykset olivat uhkaamassa. Pitkän aikaa tähysteli muukalainen
-purnuun portaita alaspäin ja pitkän aikaa gomangani vaani häntä
-hiljalleen. Mutta vihdoin edellinen laskeutui portaita ja häipyi
-vaanijan näkyvistä, joka heti hypähti jaloilleen ja riensi pois
-palatsin katon yli sen toisesta päästä kohoavaa isoa tornia kohti.
-
-Tarzanin laskeutuessa porraslaitetta pitkin kävi suitsutuksen käry yhä
-kiusoittavammaksi. Sen sijaan, että hän muutoin olisi nopeasti tutkinut
-vainunsa avulla, täytyi hänen nyt kuunnella jokaista ääntä ja
-monestikin tarkastaa keskikäytäviin avautuvia huoneita, astumalla
-niihin sisälle. Missä ovet olivat lukitut, kumartui hän kuuntelemaan
-niiden alla olevasta raosta. Usean kerran hän rohkeni kutsua La'ta
-nimeltä, mutta ei saanut milloinkaan vastausta.
-
-Hän oli tutkinut neljä tasannetta ja oli juuri laskeutumassa
-viidenteen, kun näki eräässä sille avautuvassa oviaukossa ilmeisesti
-kovin säikähtyneen ja kiihtyneen neekerin. Mies oli jättiläiskokoinen
-ja aivan aseeton. Hän seisoi katsellen apinamiestä silmät muljollaan,
-kun jälkimmäinen ketterästi hyppäsi portailta ja seisahtui vastapäätä
-häntä samalle tasolle.
-
-"Mitä sinä haluat?" änkytti neekeri vihdoin. "Haetko valkoista
-naarasta, kumppaniasi, jonka bolganit veivät?"
-
-"Haen", vastasi Tarzan. "Mitä sinä hänestä tiedät?"
-
-"Minä tiedän, mihin hän on kätkettynä", sanoi neekeri, "ja jos seuraat
-minua, niin opastan sinut hänen luokseen."
-
-"Miksi tarjoudut tämän minun puolestani tekemään?" kysyi Tarzan, käyden
-heti epäluuloiseksi. "Miksi et mene heti kertomaan isännillesi
-täälläolostani, jotta he lähettäisivät vangitsemaan minut?"
-
-"En tiedä syytä, miksi minut lähetettiin tätä sinulle kertomaan",
-vastasi neekeri. "Bolganit minut lähettivät. Minä en halunnut tulla,
-sillä minä pelkäsin."
-
-"Mihin he käskivät sinua minut opastamaan?" kysyi Tarzan.
-
-"Minun on vietävä sinut erääseen kammioon, jonka ovi heti teljetään
-meidän jälkeemme. Sitten sinä olet vankina."
-
-"Entä sinä?" kysyi Tarzan.
-
-"Minut teljetään yhteen sinun kanssasi. Bolganit eivät välitä, mitä
-minulle tapahtuu. Ehkä sinä tapat minut, mutta he eivät siitä piittaa."
-
-"Jos sinä johdatat minut ansaan, niin minä tapan sinut", vastasi
-Tarzan. "Mutta jos saatat minut sen naisen luo, niin ehkä kaikki
-pääsemme pakoon. Tahtoisithan päästä täältä pois?"
-
-"Minä tahtoisin paeta, mutta en voi."
-
-"Oletko koskaan yrittänyt?"
-
-"En, en ole. Miksi yrittäisin mahdottomia?"
-
-"Jos johdatat minut satimeen, tapan sinut varmasti. Mutta jos viet
-minut naisen luo, on sinulla ainakin sama mahdollisuus säilyttää
-henkesi kuin minulla itselläni. Kumman valitset?"
-
-Neekeri raapasi miettiväisesti päätänsä, ajatuksen hitaasti valjetessa
-hänen typerissä aivoissaan. Vihdoin hän puhui. "Sinä olet hyvin
-viisas", hän virkkoi; "minä opastan sinut naisen luo."
-
-"Astu sitten edellä", sanoi Tarzan, "niin minä seuraan sinua."
-
-Neekeri laskeutui seuraavalle tasolle, avasi oven ja astui pitkään,
-suoraan käytävään. Apinamiehen seuratessa opastaan hänellä oli aikaa
-miettiä, millä tavoin bolganit olivat saaneet tiedon hänen olostaan
-tornissa, ja ainoa johtopäätös, jonka hän saattoi tehdä, oli että
-vanhus oli hänet pettänyt, koska hänen tietääkseen tämä oli ainoa, joka
-tiesi hänen olevan palatsissa. Käytävä, jota pitkin neekeri häntä
-opasti, oli kovin pimeä, saaden himmeää ja riittämätöntä valaistusta
-vain heidän vastikään jättämältään puolihämärältä keskitasanteelta,
-johon ovi oli jäänyt auki heidän jälkeensä. Nyt neekeri pysähtyi
-suljetun oven eteen.
-
-"Nainen on tuolla", hän sanoi osoittaen ovea.
-
-"Onko hän yksinään?" kysyi Tarzan.
-
-"Ei", vastasi neekeri. "Katso", ja hän avasi oven, jonka takana oli
-raskaat verhot. Niitä hän raotti hiljaa, paljastaen Tarzanille kammion
-sisustan.
-
-Tarttuen neekeriä ranteeseen, jottei hän pääsisi livistämään, astahti
-Tarzan eteenpäin ja pani silmänsä rakoon. Hänen edessään oli iso
-huone ja sen toisessa päässä koroke, jonka jalusta oli tummaa,
-veistokoristeista puuta. Pääkuviona tällä alustalla oli iso,
-mustaharjainen leijona -- sama, jota Tarzan oli nähnyt saatettavan
-palatsin puutarhan läpi. Sen kultakahleet olivat nyt kiinnitetyt
-lattiaan lyötyihin renkaisiin, ja neljä neekeriä seisoi sen vieressä
-jäykkinä kuin kuvapatsaat, kaksi kummallakin puolen. Kultaisilla
-valtaistuimilla leijonan takana istui kolme upeasti koristettua
-bolgania. Korokkeen portaille johtavain askelmain juurella seisoi La
-kahden gomanganivartijan välissä. Pääkäytävän kummallakin puolella
-vastapäätä koroketta oli veistoksilla koristettuja penkkejä, ja
-etumaisilla niistä istui viitisenkymmentä bolgania, joiden joukosta
-Tarzan melkein heti huomasi tornissa tapaamansa pienen vanhuksen. Ukon
-näkeminen kiteytti apinamiehen epäluulon petoksen tekijästä
-silmänräpäyksessä varmuudeksi.
-
-Huonetta valaisivat sadat soihtulamput, ja niissä palava aine antoi
-valoa ja synnytti myös sitä voimakasta suitsutuksen käryä, joka oli
-kiusannut Tarzanin sieraimia siitä asti kun hän bolganien alueelle
-saapui. Pitkät katedraalimaiset ikkunat huoneen yhdellä sivulla olivat
-avatut selkoselälleen ja päästivät sisälle viidakon kesäyön leppoisaa
-ilmaa. Niistä saattoi Tarzan nähdä palatsin alueen ja myöskin huomata,
-että tämä suoja oli samalla tasolla kuin pengermä, jolta palatsi
-kohosi. Noiden ikkunain takana oli avoin porttikäytävä viidakkoon ja
-vapauteen, mutta hänen ja ikkunain välillä oli viisikymmentä
-aseistettua gorillamiestä. Kenties viekkaus siis olisi voimaa parempi
-ase hänen raivatessaan tien vapauteen itselleen ja La'lle. Mutta
-vallitsevana hänen mielessään oli ilmeisesti usko, että hänen lopulta
-luultavastikin oli luotettava pikemmin voimaan kuin sotajuoneen. Hän
-kääntyi vieressään seisovan neekerin puoleen.
-
-"Haluaisivatko leijonaa vartioivat gomanganit päästä bolganien
-käsistä?" hän kysyi.
-
-"Gomanganit tahtoisivat kaikki paeta, jos voisivat", vastasi neekeri.
-
-"Jos minun siis täytyy astua huoneeseen", sanoi Tarzan neekerille,
-"niin tahdotko sinä seurata minua ja selittää toisille gomanganeille,
-että jos he taistelevat minun puolestani, vien minä heidät ulos
-laaksosta?"
-
-"Kyllä minä sanon heille, mutta he eivät sitä usko", vastasi neekeri.
-
-"Sano heille siis, että he kuolevat, elleivät minua auta", virkkoi
-Tarzan.
-
-"Kyllä sanon."
-
-Kääntäessään jälleen huomionsa edessään olevaan huoneeseen Tarzan kuuli
-keskimmäiselle kultaistuimelle sijoittuneen bolganin puhuvan.
-
-"Numa, eläinten kuninkaan, kaikkien luotujen keisarin ylimykset!" hän
-lausui syvällä, murisevalla äänellä. "Numa on kuullut tämän naaraan
-puhumat sanat, ja Numan tahto on, että hän kuolee. Suuri keisari on
-nälissään. Hän itse ahmii vatsaansa tämän naaraan täällä ylimystönsä ja
-keisarillisen kolmineuvoston läsnäollessa. Se on Numan tahto."
-
-Hyväksyvä mylvintä kohosi eläimellisestä kuulijakunnasta, samalla kun
-iso leijona paljasti kamalat torahampaansa ja karjunnallaan vapisutti
-palatsia. Sen häijyt, kellanvihreät silmät tuijottivat hirvittävästi
-sen edessä seisovaan naiseen, todistaen, että nämä juhlamenot olivat
-kyllin tavallisia, koska leijona oli tottunut tietämään, mitä se
-saattoi niiden luonnollisena lopputuloksena odottaa.
-
-"Ylihuomenna", jatkoi puhuja, "tuodaan tämän olennon puoliso, joka
-tällä haavaa on varmasti teljettynä keisarien torniin, Numan eteen
-tuomittavaksi. Orjat", hän huusi äkkiä korkealla äänellä, nousten
-seisaalleen ja mulkoillen La'ta piteleviin vartijoihin, "raahatkaa
-nainen keisarillemme."
-
-Silmänräpäyksessä leijona raivostui, piesten hännällään kylkiänsä ja
-riuhtoen lujia kahleitaan, samalla kun se karjuen ja muristen nousi
-takajaloilleen ja yritti karata La'an kimppuun, jota nyt väkisin
-laahattiin korokkeen askelmia pitkin ylöspäin häntä kärsimättömänä
-odottavaa, jalokivillä koristettua ihmissyöjää kohti.
-
-La ei kirkaissut kauhusta, koettihan vain riuhtaista itsensä irti
-voimakkaiden gomanganien pidättävistä käsistä, joskin turhaan.
-
-He olivat ehtineet viimeiselle askelmalle ja olivat juuri
-työntämäisillään La'n leijonan kynsiin, kun heidät pidätti äänekäs
-huuto kammion toiselta puolen -- huuto, joka pysähdytti gomanganit ja
-hypähdytti kerääntyneet bolganit seisaalleen kummastuneina ja
-kiukuissaan, sillä näky, joka heidän silmiään kohtasi, oli kylläkin
-omiaan heitä suututtamaan. Kohotetuin keihäin syöksyi huoneeseen
-melkein alaston valkoinen mies, josta he olivat kuulleet, mutta jota
-kukaan heistä ei ollut vielä nähnyt. Ja niin nopeasti hän toimi, että
-samassa silmänräpäyksessä, kun ryntäsi sisälle -- jo ennenkuin he
-ehtivät nousta seisaalleenkaan -- hän oli sinkauttanut keihäänsä.
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU
-
-Kauhujen kammio
-
-
-Mustaharjainen leijona samoili viidakkoyössä. Majesteetillisen
-huolettomasti, mistään muista luoduista olennoista välittämättä se
-kulki ylväästi tietään aarniometsän halki. Se ei pyydystellyt,
-koskapa se ei yrittänyt liikkua hiipimällä, vaikka se tosin ei
-äännähdellytkään. Se liikkui nopeasti, vaikka toisinaan seisahtuen
-kuono pystyssä, vainutakseen ja kuunnellakseen. Ja niin se vihdoin
-saapui korkean muurin luo, jota pitkin se nuuski, kunnes tapasi
-puoliksi avatun portin katkaiseman kohdan. Ja siitä aukosta se livahti
-aitaukseen.
-
-Sen edessä häämöitti iso rakennus, ja kun se seisoi tarkaten sitä ja
-kuunnellen, kajahti sisältä vihaisen leijonan ukkosentapainen
-karjahdus.
-
-Mustaharjainen keikautti päänsä kallelleen ja hiipi eteenpäin
-
-Juuri sillä hetkellä, kun La'ta oltiin heittämässä Numan kynsiin,
-harppasi Apinain Tarzan huoneeseen kimakasti huutaen, mikä sai naista
-tuomioonsa raahaavat gomanganit hetkeksi pysähtymään; ja sillä lyhyellä
-väliajalla, jonka apinamies tiesi hänen keskeytystään seuraavan, hän
-paiskasi nopean keihäänsä. Raivostuen ja ällistyen näkivät bolganit sen
-uppoavan keisarinsa -- ison, mustaharjaisen leijonan sydämeen.
-
-Tarzanin vieressä seisoi gomangani, jonka hän oli säikyttänyt
-palvelukseensa, ja kun apinamies ryntäsi eteenpäin La'ta kohti, seurasi
-neekeri häntä, huutaen tovereilleen, että jos he auttaisivat tätä
-muukalaista, he voisivat tulla vapaiksi, ja päästä iäksi bolganien
-ikeestä.
-
-"Olette sallineet tappaa suuren keisarin", hän huusi Numaa
-vartioineille gomangani-poloisille. "Siitä syystä bolganit tappavat
-teidät. Auttakaa vieraan tarmanganin ja hänen puolisonsa
-pelastamisessa, niin teillä on ainakin joku mahdollisuus säilyttää
-henkenne ja päästä vapauteen. Ja teidät", hän lisäsi, kääntyen niiden
-kahden puoleen, jotka olivat La'ta vartioineet, "katsovat he myöskin
-syyllisiksi, -- ainoa toivonne on meissä."
-
-Tarzan oli ehtinyt La'n viereen ja raahasi häntä juuri askelmia pitkin
-korokkeelle, toivoen siellä hetkiseksi voivansa vastustaa
-viittäkymmentä bolgania, jotka nyt istuimiltaan ryntäsivät häntä kohti.
-
-"Tappakaa ne kolme, jotka istuvat korokkeella", huusi Tarzan
-gomanganeille, jotka nyt ilmeisesti epäröivät, kummalle puolelle
-arpansa heittäisivät. "Tappakaa heidät, jos haluatte vapauteen!
-Tappakaa heidät, jos tahdotte elää!"
-
-Hänen käskevä äänensävynsä, hänen henkilöllisyytensä magneettinen
-vetoaminen, hänen luontainen johtajavaistonsa voitti heidät hänen
-puolelleen siksi lyhyeksi hetkeksi, joka oli välttämätön heidän
-usuttamisekseen korokkeella istuvaan kolmen bolganin, noiden vihattua
-arvovaltaa edustavain kuvatusten kimppuun, ja kun he syöksivät
-keihäänsä isäntiensä mustiin, karvaisiin ruumiisiin, tuli heistä
-ainiaaksi Apinain Tarzanin miehiä, sillä eihän heillä tästälähin enää
-voinut olla mitään tulevaisuudentoiveita bolganien maassa. Toinen
-käsivartensa La'n vyötäisillä kantoi apinamies hänet korokkeelle, missä
-hän tarttui keihääseensä ja veti sen ulos kuolleen leijonan ruhosta.
-Sitten hän kääntyi läheneviä bolganeja päin, laski toisen jalan
-kaatamansa pedon ruumiille ja korotti äänensä Kertshakin apinain
-kamalaan voittohuutoon.
-
-Hänen edessään pysähtyivät bolganit, hänen takanaan vaikeroivat
-gomanganit kauhuissaan.
-
-"Seis", huudahti Tarzan, kohottaen kämmenensä bolganeja kohti.
-"Kuunnelkaa! Minä olen Apinain Tarzan. Minä en haastanut riitaa teidän
-kansanne kanssa. Etsin vain tietä maanne läpi omille alueilleni.
-Sallikaa minun lähteä rauhassa tämän naisen kanssa ja ottaa nämä
-gomanganit mukaani."
-
-Vastaukseksi nousi villi nurina bolganien parvesta heidän hyökätessään
-koroketta kohti. Heidän riveistään hyppäsi äkkiä itäisen tornin vanhus,
-joka riensi Tarzania kohti.
-
-"Ah, kavaltaja", huusi apinamies, "siksipä siis saatkin ensimmäisenä
-maistaa Tarzanin vihaa!" Hän puhui englanninkieltä, ja vanhus vastasi
-samalla kielellä.
-
-"Kavaltajako?" hän huudahti kummastuneena.
-
-"Niin, kavaltaja", pauhasi Tarzan. "Etkö sinä rientänyt tänne kertomaan
-bolganeille, että minä olin palatsissa, jotta he lähettäisivät
-gomanganin viekoittelemaan minut satimeen?"
-
-"En minä mitään sellaista tehnyt", vastasi toinen. "Minä tulin tänne
-asettuakseni valkoisen naisen lähelle, ajatellen voivani tarpeen tullen
-auttaa häntä ja sinua. Minä asetun nyt, englantilaisena, sinun
-sivullesi, taistelemaan ja kuolemaan kanssasi, sillä kuoleman oma sinä
-olet niin totta kuin Jumala on taivaassa. Mikään ei voi pelastaa sinua
-bolganien raivolta, joiden keisarin sinä surmasit."
-
-"Tule sitten", huusi Tarzan, "ja todista uskollisuutesi! On parempi
-kuolla nyt kuin iäti elää orjuudessa."
-
-Kuusi gomangania oli järjestynyt riviin, kolme Tarzanin ja La'n
-kummallekin puolelle, samalla kun seitsemäs, joka Tarzanin kanssa oli
-aseettomana astunut huoneeseen, riisti aseita yhdeltä korokkeelle
-kaatuneista kolmesta bolganista.
-
-Tämän heille niin oudon sotarintaman edessä bolganit pysähtyivät
-korokkeelle johtavien askelmain juurelle. Mutta vain hetkeksi, sillä
-olihan vihollisia ainoastaan yhdeksän viittäkymmentä vastaan, ja
-bolganien rynnätessä portaille otti Tarzan gomanganeineen heidät
-vastaan sotakirveillä, keihäillä ja lyijypäisillä sauvoilla. Hetkiseksi
-he työnsivät heidät takaisin, mutta ylivoima oli liian suuri, ja
-taaskin tyrskähti heitä vastaan aalto, joka uhkasi heidät tuhota. Mutta
-silloin kajahti taistelijain korviin peloittava karjahdus, joka melkein
-heidän vierestään kuuluvana äkkiä keskeytti ottelun.
-
-Kääntäen silmänsä ääntä kohti he näkivät ison mustaharjaisen leijonan
-seisomassa huoneen lattialla, juuri eräästä ikkunasta sisälle
-harpanneena. Hetkisen se seisoi kuin kultapronssista valettu
-kuvapatsas, ja sitten järähti rakennus taas sen mahtavasta
-karjahduksesta.
-
-Kaikkia korkeammalla seisoi Tarzan katsellen korokkeelta isoa petoa
-alapuolellaan, ja sitten hän äkkiä riemastuen kohotti äänensä bolganien
-mylvintää kuuluvammaksi. "Jad-bal-ja", hän huusi osoittaen bolganeja,
-"tapa, tapa!" Tuskin oli nämä sanat lausuttu, kun kamala hirviö, oikea
-ruumistunut paholainen, hyökkäsi karvaisten gorillamiesten kimppuun. Ja
-samassa juolahti apinamiehen mieleen rohkea tuuma itsensä ja muiden
-hänestä riippuvien pelastukseksi.
-
-"Nopeasti", hän huusi gomanganeille, "karatkaa bolganien kimppuun!
-Tässä on vihdoinkin oikea Numa, eläinten kuningas, kaiken luomakunnan
-hallitsija. Hän tappaa vihollisensa, mutta hän suojelee Apinain
-Tarzania ja gomanganeja, jotka ovat hänen ystäviään."
-
-Nähdessään vihattujen isäntiensä peräytyvän leijonan hirvittäväin
-hyökkäysten edeltä, ryntäsivät gomanganit esille sotakirvein ja nuijin.
-Tarzanin heittäessä keihäänsä pois ja asettuessa heidän keskelleen
-paljastettu puukko kädessä, pysytellen Jad-bal-jan vieressä, jota hän
-ohjaili uhrista toiseen, jottei leijona erehdyksessä kävisi
-gomanganien, pienen valkoihoisen ukon tai itse La'n kimppuun.
-Kaksikymmentä bolgania virui kuolleina lattialla ennenkuin loput
-pääsivät pakenemaan kammiosta, ja sitten Tarzan katsoi Jad-bal-jaan ja
-kutsui sen takaisin.
-
-"Menkää ottamaan vale-Numan ruumis korokkeelta", hän sanoi
-gomanganeille. "Toimittakaa se pois huoneesta, sillä oikea keisari on
-tullut vaatimaan valtaistuimensa."
-
-Vanha mies ja La silmäilivät kummastuneina Tarzania ja leijonaa.
-
-"Kuka sinä olet", kysyi ensinmainittu, "joka voit tehdä sellaisia
-ihmeitä viidakon villin pedon avulla? Kuka sinä olet ja mitä nyt aiot?"
-
-"Odota, niin näet", sanoi Tarzan julmasti hymyillen. "Luulen, että
-olemme nyt turvassa ja että gomanganit saavat kauan tämän jälkeen elää
-huolettomina."
-
-Kun neekerit olivat poistaneet leijonanraadon korokkeelta ja heittäneet
-sen ulos yhdestä huoneen ikkunasta, lähetti Tarzan Jad-bal-jan
-korokkeelle istumaan surmatun Numan entiselle paikalle.
-
-"Tuossa", hän sanoi gomanganeille, "näette oikean keisarin, jota ei
-tarvitse kytkeä valtaistuimeensa. Kolme teistä menköön kansanne
-hökkeleihin palatsin taa kutsumaan ihmiset sieltä valtaistuinsaliin,
-jotta hekin näkisivät, mitä on tapahtunut. Rientäkää, jotta saamme
-tänne paljon sotureita ennenkuin bolganit palaavat joukolla."
-
-Niin innostuneina, että heidän typerissä aivoissaan melkein välähti
-älyä, riensi kolme gomangania täyttämään Tarzanin käskyä, toisten
-katsoa töllistellessä Tarzania sellaisen pelonsekaisen kunnioituksen
-ilmein, jonka vain jumaluusolennon näkeminen voi aiheuttaa. La tuli
-sitten seisomaan Tarzanin viereen ja katsoi häntä kasvoihin silmillä,
-jotka kuvastivat aivan yhtä syvää kunnioitusta kuin neekerien tuntema.
-
-"En ole kiittänyt sinua, Apinain Tarzan", hän sanoi, "siitä, mitä olet
-minun tähteni tehnyt ja pannut alttiiksi. Minä tiedän kyllä sinun
-tulleen tänne minua etsimään, pelastaaksesi minut noiden olentojen
-käsistä, ja tiedän, että se ei ollut rakkautta, mikä pakotti sinut
-tähän sankarilliseen ja melkein toivottomaan tekoon. Että olet
-yrityksessäsi näin pitkälle onnistunut, on ihan ihmeellistä, mutta
-minä, joka olen kansani taruissa kuullut kerrottavan bolganien
-urotöistä, tiedän, että mitään lopullisen pelastuksen toivoa meille
-kaikille ei ole, ja pyydän siis sinua heti käyttämään tilaisuutta
-paetaksesi yksinäsi, jos mahdollista, sillä sinulla ainoalla meistä
-saattaa olla joitakin pakenemismahdollisuuksia."
-
-"En ole kanssasi samaa mieltä siitä, La, että meillä ei ole
-mahdollisuutta paeta", vastasi apinamies. "Minusta näyttää, ettei
-meillä nyt ole ainoastaan täyttä syytä uskoa todelliseen ja varmaan
-pelastukseen, vaan voinemmepa vapauttaa nämä gomangani-paratkin
-bolganien orjuudesta ja hirmuvallasta. Mutta ei siinä kaikki. Tähän
-minä en tyydykään. Ei ole rangaistava ainoastaan tätä kansaa, joka ei
-suo mitään vieraanvaraisuutta muukalaiselle, vaan omia uskottomia
-pappejasikin. Sitä varten minä aion marssia ulos Timanttipalatsin
-laaksosta Oparin kaupunkia vastaan mukanani riittävän suuri
-gomanganijoukko, pakottaakseni Kadshin luopumaan anastamastaan vallasta
-ja asettamaan sinut takaisin Oparin valtaistuimelle. Mikään vähempi ei
-minua tyydytä, enkä mitään vähempää tyydy suorittamaan ennenkuin täältä
-lähden."
-
-"Sinä olet urhoollinen mies", sanoi vanhus, "ja olet onnistunut
-paremmin kuin luulin mahdolliseksi, mutta La on oikeassa: sinä et tunne
-bolganien hurjuutta ja apulähteitä tai sitä valtaa, joka heillä on
-gomanganien yli. Jos voisit neekerien typeristä mielistä karkoittaa
-pelon painajaisen, joka heitä niin raskaana pöpönä kahlehtii, voisit
-ehkä saada puolellesi riittävän suuren joukon paetaksesi laaksosta,
-mutta minä pelkään, että se on sinullekin ylivoimainen tehtävä. Ainoa
-toivomme siis on paeta palatsista heidän ollessaan tilapäisesti
-epäjärjestyksessä ja luottaa nopeuteemme ja onneemme, ehtiäksemme
-laakson ulkopuolelle ennenkuin meidät tavoitetaan."
-
-"Kah", huudahti La osoittaen sormellaan; "nytkin on jo liian myöhäistä
--- he palaavat."
-
-Tarzan katsahti osoitettuun suuntaan ja näki avoimesta oviaukosta
-huoneen eteläisestä päästä ison joukon gorillamiehiä lähestyvän. Hän
-käänsi silmänsä nopeasti toisen seinän ikkunoihin. "Mutta odottakaas",
-hän sanoi, "katsokaa, toisessakin vaakakupissa on jotakin!"
-
-Hänen seuralaisensa katsoivat pengermälle aukeaviin ikkunoihin päin ja
-huomasivat niiden takana monisataiselta näyttävän neekerijoukon
-juoksemassa nopeasti ikkunoita kohti. Korokkeella olevat neekerit
-huusivat innostuneina: "Ne tulevat! Ne tulevat! Me pääsemme vapaiksi,
-eivät bolganit enää voi teettää meillä työtä, kunnes kaadumme
-uupumuksesta, piestä meitä, kiduttaa meitä tai syöttää meitä Numalle."
-
-Kun ensimmäiset bolganit ehtivät huoneen ovelle, alkoi gomanganeja
-tunkeutua sisälle useista vastapäisellä seinällä leveistä ikkunoista.
-Heitä johtamassa olivat ne kolme, jotka oli lähetetty heitä noutamaan,
-ja niin vaikuttavasti he olivat suorittaneet lähetintoimensa, että
-neekerit jo näyttivät uudelta kansalta, sillä niin elähdytti heitä
-koittava vapauden ajatus. Heidät nähdessään bolganien päällikkö huusi
-heille äänekkäästi, että he tarttuisivat korokkeella oleviin
-tungettelijoihin, mutta vastaukseksi lävisti lähin neekeri hänet
-heittämällään keihäällä, ja kun hän tuupertui kasvoilleen kuolleena,
-riehahti taistelu ilmiliekkiin.
-
-Palatsin bolganit olivat neekereitä melkoisesti lukuisammat, mutta
-jälkimmäisillä oli se etu, että heitä oli valtaistuinsalin sisäpuolella
-riittävästi, estääkseen suurempaa bolganimäärää pääsemästä huoneeseen
-samalla kertaa. Heti kun Tarzan huomasi neekerien mielentilan, kutsui
-hän Jad-bal-jan seuraamaan häntä ja astuen alas korokkeelta ryhtyi
-johtamaan gomanganeja. Jokaiseen aukkoon hän sijoitti kylliksi miehiä
-sitä suojelemaan ja piti loput varalla keskellä huonetta. Sitten hän
-kutsui vanhuksen neuvottelemaan.
-
-"Itäisen muurin portti on auki", hän sanoi. "Minä jätin sen tullessani
-auki. Olisiko kahden- tai kolmenkymmenen neekerin mahdollista päästä
-sinne turvallisesti ja sieltä metsään, viedäkseen viestin kylien
-asukkaille siitä, mitä täällä palatsissa tapahtuu, ja taivuttaakseen
-heidät lähettämään heti kaikki soturinsa lopettamaan aloittamamme
-vapautustyön?"
-
-"Se on oivallinen suunnitelma", vastasi vanhus. "Bolganit eivät ole
-meidän ja portin välisellä puolella palatsia, ja jos tuuma konsaan
-voidaan panna täytäntöön, niin nyt on sopiva aika. Minä valitsen
-puolestani miehet; niiden tulee olla päälliköitä, joiden sanoilla on
-kantavuutta palatsin muurien ulkopuolella asuvien kyläläisten
-keskuudessa."
-
-"Hyvä!" huudahti Tarzan. "Valitse heidät heti; kerro heille, mitä
-haluamme, ja varoita heitä kaikin mokomin rientämään."
-
-Vanhus valitsi yksitellen kolmekymmentä soturia, joille jokaiselle hän
-tarkoin selitti heidän velvollisuutensa. He riemastuivat suunnitelmasta
-ja vakuuttivat Tarzanille, että ensimmäinen apujoukko saapuisi
-ennenkuin tuntiakaan oli kulunut.
-
-"Kun lähdette aitauksesta", sanoi apinamies, "niin särkekää lukko, jos
-voitte, jotta bolganit eivät voi lukita porttia jälleen ja sulkea
-apujoukoiltamme tietä. Sanokaa myöskin, että ensiksi tulleiden on
-jäätävä muurin ulkopuolelle, kunnes on saapunut kyllin suuri joukko,
-jotta he voivat verraten turvallisesti astua palatsin alueelle --
-ainakin niin monta kuin nyt on tässä huoneessa."
-
-Neekerit ilmaisivat tajuavansa ja läksivät hetkistä myöhemmin huoneesta
-erään ikkunan kautta, häviten yön pimentoon.
-
-Pian sen jälkeen, kun neekerit olivat lähteneet, tekivät bolganit
-päättäväisen rynnäkön valtaistuinsalia vartioivia gomanganeja vastaan,
-minkä tuloksena parin-, kolmenkymmenen gorillamiehen onnistui tunkeutua
-huoneeseen. Tästä ensimmäisestä vastoinkäymisen merkistä säikähtyneinä
-osoittivat neekerit horjumisen oireita; heidän luontainen pelkonsa
-bolganeja kohtaan esiintyi heidän epäröivässä asennossaan ja
-haluttomuudessaan vastahyökkäykseen. Hypätessään eteenpäin, auttaakseen
-bolganien valtaistuinsaliin tekemän rynnäkön torjumisessa, kutsui
-Tarzan Jad-bal-jaa, ja kun suuri leijona loikkasi korokkeelta, osoitti
-apinamies lähintä bolgania ja huusi: "Tapa, tapa!"
-
-Jad-bal-ja hyppäsi suoraan lähimmän kurkkuun. Mahtavat leuat
-loksahtivat vain kerran säikähtyneen gorillamiehen murisevassa
-naamassa, ja sitten heitti kultaleijona raadon sitä vain kerran
-ravisteltuaan ja karkasi toisen kimppuun. Kolme oli täten saanut
-nopeasti surmansa, toinen toisensa jälkeen, kun loput bolganeista
-kääntyivät pakenemaan tästä kauhun kammiosta. Mutta gomanganit, joiden
-rohkeus palasi heidän nähdessään, kuinka helposti tämä hurja
-liittolainen tuotti tyranneille kuolemaa ja pelästystä, asettuivat
-bolganien ja oviaukon väliin, katkaisten heiltä pakotien.
-
-"Pidättäkää heidät, pidättäkää heidät", huusi Tarzan. "Älkää tappako
-heitä!" Ja sitten kääntyen bolganien puoleen: "Antautukaa, niin
-säästämme teidät!"
-
-Jad-bal-ja pysytteli isäntänsä vieressä, mulkoillen ja muristen
-bolganeille ja silloin tällöin luoden apinamieheen rukoilevan
-silmäyksen, joka sanoja selvemmin haastoi: "Lähetä minut heidän
-joukkoonsa!"
-
-Viisitoista saliin saapuneista bolganeista oli vielä elossa. Hetkisen
-he epäröivät, mutta sitten yksi heistä heitti aseensa lattialle. Toiset
-noudattivat heti esimerkkiä.
-
-Tarzan kääntyi Jad-bal-jan puoleen. "Takaisin!" hän sanoi osoittaen
-koroketta, ja kun leijona kääntyi ja tassutti pois korokkeelle, haastoi
-apinamies jälleen bolganeille.
-
-"Menköön yksi joukostanne", hän käski, "ilmoittamaani tovereillenne,
-että vaadin heitä heti antautumaan."
-
-Bolganit kuiskailivat muutaman silmänräpäyksen keskenään, ja lopuksi
-muuan heistä ilmoitti lähtevänsä toisia tapaamaan. Hänen poistuttuaan
-huoneesta vanhus lähestyi Tarzania.
-
-"He eivät milloinkaan antaudu", hän virkkoi. "Varo petosta."
-
-"Hyvä näinkin", sanoi Tarzan. "Minä aavistelen petosta, mutta voitan
-aikaa, ja sitä me enimmin tarvitsemme. Jos lähettyvillä olisi paikka,
-johon voisin teljetä nämä toiset, tuntisin asemamme turvallisemmaksi,
-sillä se vähentäisi vastustajaimme lukua ainakin näin monella."
-
-"On sellainen huone", virkkoi vanhus, osoittaen yhtä valtaistuinsalin
-oviaukosta, "johon voit heidät sulkea -- sellaisia huoneita on
-keisarien torneissa monta."
-
-"Hyvä", sanoi Tarzan, ja hetkistä myöhemmin olivat bolganit hänen
-ohjeittensa mukaan tiukasti teljettyinä valtaistuinsalin viereiseen
-huoneeseen. Käytävästä he kuulivat gorillamiesten väittelyä. Oli
-ilmeistä, että he pohtivat Tarzanin heille lähettämää tiedonantoa.
-Kului viisitoista, kului kolmekymmentäkin minuuttia, eikä mitään sanaa
-saapunut bolganeilta, eikä vihollisuuksiakaan uudistettu, mutta sitten
-saapui valtaistuinsalin pääovelle sama mies, jonka Tarzan oli
-lähettänyt viemään antautumishaasteen.
-
-"No", kysyi apinamies, "mitä he vastasivat?"
-
-"He eivät antaudu", sanoi bolgani, "mutta he sallivat sinun lähteä
-laaksosta, kunhan päästät vapaiksi ne, jotka olet vanginnut etkä tee
-pahaa toisillekaan."
-
-Apinamies pudisti päätänsä. "Se ei kelpaa", hän vastasi. "Minulla
-on valta musertaa Timanttilaakson bolganit. Katso", ja hän
-osoitti Jad-bal-jaa, "tässä on oikea Numa. Otus, joka teillä oli
-valtaistuimellanne, oli vain villipeto, mutta tämä on Numa, eläinten
-kuningas, kaikkien luotujen keisari. Katso häntä. Täytyykö häntä pitää
-kultakahleilla kytkettynä kuin vankia tai orjaa? Ei! Hän on todella
-keisari. Mutta yksi on häntä korkeampi, ja sen käskyjä hän tottelee. Se
-olen minä, Apinain Tarzan. Ken minut suututtaa, ei saa tuntea
-ainoastaan Numan vihaa, vaan myöskin Tarzanin vihaa. Gomanganit ovat
-minun kansaani, bolganit joutuvat orjikseni. Mene sanomaan
-tovereillesi, että heidän, jos mielivät laisinkaan säilyttää henkensä,
-on parasta saapua pian anomaan armoa. Mene!"
-
-Kun lähetti oli jälleen poistunut, vilkaisi Tarzan vanhukseen, joka
-silmäili häntä ikäänkuin pelon tai kunnioituksen ilmein, mutta hänen
-silmäkulmissaan välähtikin hiukan vekkulia. Apinamies huokaisi syvään
-helpotuksesta. "Tällä tavoin voitamme ainakin puoli tuntia lisää", hän
-sanoi.
-
-"Sen kyllä tarvitsemme ja enemmänkin", vastasi vanhus, "vaikka tosin
-oletkin saanut aikaa enemmän kuin pidin mahdollisena, sillä olet toki
-herättänyt epäröimistä bolganeissa, joilla ei ennen koskaan ole ollut
-aihetta epäillä voimaansa."
-
-Silloin ulkokäytävistä kuuluva väittely ja pohdinta vaihtui
-liikehtimiseksi. Noin viisikymmentä gorillamiestä käsittävä joukko
-asettui aivan valtaistuinsalin pääkäytävän eteen, missä seisoivat
-ääneti, aseet valmiina, ikäänkuin ehkäistäkseen huoneissa olevilta
-jokaisen pakomahdollisuuden. Heidän takanaan nähtiin muiden bolganien
-liikkuvan poispäin ja häviävän ovista ja käytävistä, jotka johtivat
-palatsin pääeteisestä. La'n ja vanhuksen kanssa odottivat gomanganit
-levottomasti apujoukkojen saapumista, Tarzanin istuessa puolittain
-nojaillen korokkeen reunalla, toinen käsivarsi Jad-bal-jan kaulalla.
-
-"Niillä on jotain tekeillä", sanoi vanhus. "Meidän tulee huolellisesti
-varoa yllätystä. Kunhan neekerit vain saapuisivat nyt, kun ovea
-vartioimassa on vain viisikymmentä, nujertaisimme heidät helposti ja
-meillä olisi, niin tosiaan luulen, joku pieni mahdollisuus raivata
-itsellemme tie palatsin alueelta."
-
-"Pitkän täälläolosi aikana", huomautti Tarzan, "on sinussa herännyt
-samaa mieletöntä pelkoa bolganeja kohtaan kuin gomanganeissakin.
-Mielentilastasi heitä kohtaan voisi päätellä heidän olevan joitakin
-yli-ihmisiä; mutta hehän ovat vain elukoita, ystäväni; ja jos pysymme
-lujina ja itsellemme uskollisina, voitamme heidät."
-
-"Olkoot vain elukoita", vastasi vanhus, "mutta niillä elukoilla on
-ihmisen aivot -- ja niiden oveluus ja julmuus on pirullista."
-
-Seurasi pitkä äänettömyys, jota vain gomanganien hermostuneet
-kuiskaukset keskeyttivät. Neekerien ryhti oli ilmeisesti verkalleen
-lamaantumassa pakollisen odotuksen herpaisevasta jännityksestä, kun
-heidän metsäläistoverinsa eivät nopeasti ehtineet apuun. Lisäksi tuli
-kuria höllentävä vaikutus aprikoimisesta, mitä bolganit ehkä
-suunnittelivat tai ehkä jo olivat panemassa täytäntöönkin.
-Gorillamiesten pelkkä äänettömyys oli kauheampi kuin todellisen
-hyökkäyksen melske. La oli ensimmäinen valkoisista, joka katkaisi
-äänettömyyden.
-
-"Jos kolmekymmentä gomangania saattoi niin helposti lähteä palatsista,
-miksi emme mekin voisi?" hän kysyi.
-
-"On kaksi syytä", vastasi Tarzan. "Toinen, että jos olisimme lähteneet
-samaan aikaan, niin bolganit meitä paljon lukuisampina olisivat voineet
-häiritä meitä ja pidättää meitä kyllin kauan, jotta heidän lähettinsä
-olisivat ehtineet hyvissä ajoissa ennen meitä, minkä seurauksena meidät
-ennen pitkää olisivat tuhannet vihamieliset soturit piirittäneet.
-Toinen syy on, että haluan rangaista noita olentoja, jotta vieras
-vastaisuudessa olisi turvassa Timanttipalatsin laaksossa." Hän
-pysähtyi. "Ja nyt mainitsen kolmannen syyn, miksi meidän ei sovi
-yrittää pakoa tällä hetkellä." Hän osoitti pengermälle aukeavia
-ikkunoita. "Katsokaa", hän sanoi, "pengermä ja puutarha ovat täynnä
-bolganeja. Mitkä aikeet heillä lieneekin, arvelen heidän suunnitelmansa
-menestyksen riippuvan yrityksestämme paeta tästä huoneesta ikkunain
-kautta, sillä jollen erehdy, koettavat pengermällä ja puutarhassa
-olevat bolganit kätkeytyä meiltä." Vanhus asteli huoneessa sellaisella
-kohdalla, mistä voi nähdä suurimman osan pengermää ja puutarhaa, jonne
-päin valtaistuinsalin ikkunat olivat.
-
-"Olet oikeassa", hän sanoi palatessaan apinamiehen viereen; "bolganit
-ovat joukolla kerääntyneet ikkunain alle, paitsi valtaistuinsalin
-toisten ovien edessä. Mutta siitä meidän on saatava selko." Hän käveli
-nopeasti huoneen vastakkaiselle puolelle, vetäen erään oviaukon edestä
-syrjään uutimet, joiden takaa tuli näkyviin pieni joukko bolganeja. He
-seisoivat siellä liikkumattomina, millään tavoin yrittämättä häneen
-tarttua tai tehdä hänelle pahaa. Hän astui ovelta ovelle, ja jokaisen
-takaa näyttäytyi huoneessa olijoille samanlainen äänetön
-gorillavartiosto. Hän kiersi huoneen seinustaa korokkeen ja kolmen
-valtaistuimen taitse ja palasi sitten Tarzanin ja La'n luo.
-
-"Asia on niinkuin pelkäsin", hän virkkoi, "me olemme täydellisesti
-saarroksissa. Jollei apua pian tule, niin meidät perii hukka."
-
-"Mutta heidän voimansa on jaettu", huomautti Tarzan.
-
-"Sittenkin se on riittävä meidät nujertamaan", vastasi ukko.
-
-"Saatat olla oikeassa", myönsi Tarzan, "mutta teemmepä edes sitkeää
-vastarintaa."
-
-"Mitä tuo on!" huudahti La, ja huomio kääntyneenä samaan meluun
-kohottivat heti muutkin valtaistuinsalissa olijat silmänsä kattoa
-kohti, havaiten, että kahdestatoista aukosta oli poistettu laskuluukut,
-ja nähden usean kymmenen gorillamiehen synkät naamat.
-
-"Mitä ne nyt hommailevat!" huudahti Tarzan, ja ikäänkuin vastauksena
-tähän kysymykseen alkoivat ylhäällä olevat bolganit paiskella
-valtaistuinsaliin palavia, öljyssä liotettuja ja vuohennahkoihin
-köytettyjä rättejä, jotka heti alkoivat täyttää sitä paksulla,
-tukehduttavalla, palavain vuotain ja karvain käryyn sekaantuneella
-savulla.
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU
-
-Verikartta
-
-
-Sitten kun Esteban ja Owaza olivat kaivaneet kullan maahan, palasivat
-he paikalle, johon olivat jättäneet viisi neekerinuorukaistaan,
-lähtivät heidän kanssaan joen rannalle ja leiriytyivät yöksi. Täällä he
-pohtivat suunnitelmiaan, päättäen jättää loput joukkoa pyrkimään
-rannikolle miten parhaiten kykenivät, itse palatakseen toiselle kohtaa
-rannikkoa, mistä voisivat varmastikin pestata kylliksi kantajia kultaa
-kuljettamaan.
-
-"Miksi emme sen sijaan, että palaamme rannikolle kantajia etsimään",
-kysyi Esteban, "yhtä hyvin hanki niitä lähimmästä kylästä?"
-
-"Sellaiset eivät lähtisi kanssamme rannikolle", vastasi Owaza. "He
-eivät ole kantajia. Korkeintaan kuljettaisivat kultamme seuraavaan
-kylään."
-
-"Miksei sitten niin?" tiedusti espanjalainen. "Ja seuraavasta kylästä
-voisimme ottaa kantajia kuljettamaan sitä edelleen, kunnes saisimme
-taas uusia miehiä käytettäväksemme."
-
-Owaza pudisti päätänsä. "Se on hyvä suunnitelma, bwana, mutta me emme
-siihen pysty, koska meillä ei ole millä maksaisimme kantajamme."
-
-Esteban raapi päätänsä. "Olet oikeassa", hän sanoi, "mutta se säästäisi
-meiltä sen kirotun matkan rannikolle ja sieltä takaisin."
-
-He istuivat jonkun ajan ääneti ja ajatellen. "Nyt älyän!" huudahti
-espanjalainen vihdoin. "Vaikka meillä olisi kantajiakin, niin emme nyt
-voisi suoraan palata rannikolle pelosta, että tapaisimme Flora Hawkesin
-joukon. Meidän täytyy sallia heidän lähteä Afrikasta ennenkuin
-siirrämme kullan rannikolle. Kaksi kuukautta täytyy meidän joka
-tapauksessa odottaa, sillä heillä on hitonmoinen urakka pyrkiessään
-rannikolle napisevine kantajaliutoineen. Viekäämme siis odottaessamme
-yksi kultaharkko lähimpään paikkaan, missä voimme sitä kaupata. Sitten
-voimme palata pestaamaan kantajia kuljettaaksemme kullan kylästä
-kylään."
-
-"Bwana puhuu viisauden sanoja", vastasi Owaza. "Täältä ei ole varsin
-pitkä matka lähimmälle kauppa-asemalle, ei niin pitkä kuin rannikolle,
-ja täten me emme ainoastaan voita aikaa, vaan säästämme itseltämme
-monet pitkät vaellukset."
-
-"Huomenna siis kaivamme esiin yhden kultaharkoista, mutta meidän pitää
-varoa, ettei kukaan miehistäsi meitä seuraa, sillä kukaan ei saa tietää
-kullan kätköpaikkaa ennenkuin se on ehdottomasti välttämätöntä. Sitten
-kun me palaamme sitä noutamaan, saavat tietenkin toisetkin asiasta
-selvän, mutta kun me sen jälkeen olemme itse alati mukana, ei ole
-suurta vaaraa, että aarre riistetään meiltä."
-
-Ja niin espanjalainen ja Owaza palasivat seuraavana päivänä aarteen
-kätköpaikalle, josta he kaivoivat esille yhden ainoan kultaharkon.
-
-Ennenkuin he lähtivät paikalta, piirsi espanjalainen olkapäällänsä
-kantamansa pantterintaljan sisäpuolelle tarkan kartan seudusta, johon
-aarre oli kätkettynä, käyttäen piirustukseensa teroitettua puikkoa,
-jota kasteli vartavasten tappamansa pikku nakertajan vereen. Owazalta
-hän sai tietää alkuasukasten nimityksen joelle ja sellaisille
-huomattaville kohdille, jotka nähtiin aarteen kätköpaikalta, sekä
-mahdollisimman selvät ohjeet, kuinka voisi rannikolta saapua tälle
-paikalle. Nämä tiedot hän kirjoitti kartan alapuolelle, ja sen tehtyään
-hän tunsi suurta helpotusta, tarvitsematta enää pelätä, että jos
-jotakin tapahtuisi Owazalle, ei hän koskaan kykenisi löytämään kullan
-kätköpaikkaa.
-
-<tb>
-
-Kun Jane Clayton oli saapunut rannikolle Lontooseen matkustaakseen,
-odotti häntä sähkösanoma, joka ilmoitti että hänen isällään ei ollut
-mitään vaaraa eikä siis tyttärelläkään mitään pakkoa palata hänen
-luokseen. Senvuoksi hän muutaman päivän levähdettyään käänsi jälleen
-kasvonsa kotia kohti ja alkoi samota takaisin samaa pitkää, helteistä,
-vaivaloista reittiä, jonka vastikään oli taivaltanut. Kun hän vihdoin
-pääsi maatilalle, kuuli hän hämmästyksekseen, että Apinain Tarzan ei
-vielä ollut palannut retkeltään Oparin kaupunkiin, aarreholvien kultaa
-noutamasta. Hän tapasi Korakin ilmeisesti kovin levottomana, mutta
-haluttomana ilmaisemaan epäilyä isänsä kyvystä pitää huolta itsestään.
-Hän kuuli kaihomielin kultaleijonan karkaamisesta, sillä hän tiesi,
-että Tarzan oli suuresti kiintynyt tähän jaloon eläimeen.
-
-Toisena päivänä Janen palaamisen jälkeen saapuivat Tarzania seuranneet
-wazirit kartanoon ilman häntä. Silloin vasta täyttyi rouvan sydän
-pelosta. Mitä hänen herralleen ja puolisolleen olikaan tapahtunut? Hän
-kyseli tarkkaan miehiltä, ja kuultuaan, että Tarzania taaskin oli
-kohdannut tapaturma, joka oli vioittanut hänen muistiaan, ilmoitti hän
-heti, että hän lähtisi seuraavana päivänä puolisoaan hakemaan, käskien
-juuri palanneiden wazirien häntä seurata.
-
-Korak yritti saada hänet luopumaan siitä päätöksestä, mutta kun hän ei
-siinä onnistunut, pyrki hän äitinsä mukaan.
-
-"Emme kaikki saa lähteä kotoa", sanoi rouva. "Sinun tulee jäädä tänne,
-poikani. Jos minä en onnistu, niin palaan ja lähetän sinut."
-
-"Minä en voi sallia sinun lähteä yksinäsi", vastasi Korak.
-
-"Minä en ole yksinäni, kun wazirit ovat kanssani", nauroi äiti, "ja
-sinä tiedät varsin hyvin, poikani, että heidän seurassaan olen yhtä
-hyvin turvassa missä tahansa Afrikan sydämessä kuin täällä maatilalla."
-
-"Niin, niin, sen uskon", vastasi Korak, "mutta minä soisin voivani
-lähteä tai että Mirjam olisi täällä."
-
-"Niin, minäkin toivoisin, että Mirjam olisi täällä", vastasi lady
-Greystoke. "Mutta älä ole huolissasi. Sinä tiedät, että minun
-viidakkovaistoni, joskaan en siinä vedä vertoja Tarzanille ja
-Korakille, ei suinkaan ole halveksittava ja että minä uskollisten ja
-urhoollisten wazirien ympäröimänä olen turvassa."
-
-"Saatat olla oikeassa", vastasi Korak, "mutta en mielelläni näe sinua
-lähtevän ilman minua."
-
-Ja niin Jane Clayton seuraavana aamuna pojan vastaväitteistä huolimatta
-lähti viidenkymmenen wazirisoturin seurassa etsimään villiä puolisoaan.
-
-<tb>
-
-Kun Esteban ja Owaza eivät olleet palanneet leiriin, kuten olivat
-luvanneet, olivat toiset joukkueen jäsenet ensin suuttumaisillaan, mikä
-myöhemmin muuttui huolestumiseksi, ei niin paljon espanjalaisen
-turvallisuuden vuoksi kuin pelosta, että Owazaa oli kohdannut tapaturma
-ja että hän ei palaisi opastamaan heitä turvallisesti rannikolle, sillä
-kaikkien mustien joukosta hän yksinään näytti kykenevän pitämään
-kurissa nyrpeät ja kapinalliset kantajat. Neekerit nauroivat
-otaksumalle, että Owaza olisi eksynyt, ja pikemminkin luulivat, että
-hän ja Esteban olivat ehdoin tahdoin heidät jättäneet. Luvinilla, joka
-toimi päämiehenä Owazan poissaollessa, oli oma selityksensä.
-
-"Owaza ja bwana ovat yksinään menneet tapaamaan norsunluurosvoja.
-Oveluudella he voivat saada aikaan yhtä paljon kuin me olisimme
-väkivallalla saavuttaneet, ja silloin on vain kaksi jakamassa
-norsuhampaat."
-
-"Mutta kuinka voi kaksi miestä voittaa rosvojoukon?" kysyi Flora
-epäilevästi.
-
-"Te ette tunne Owazaa", vastasi Luvini. "Jos hän saa kuiskatuksi
-sanansa orjain korviin, niin hän voittaa heidät puolelleen, ja kun
-arabialaiset näkevät, että Owazan toverina ja kapinallisia orjia
-taistelussa johtavana on Apinain Tarzan, niin he pakenevat
-säikähtyneinä."
-
-"Luulen, että hän on oikeassa", mutisi Kraski; "se kuulostaa juuri
-espanjalaisen tapaiselta", ja sitten hän äkkiä kääntyi Luvinin puoleen.
-"Voitko johtaa meidät rosvojen leiriin?" hän kysyi.
-
-"Kyllä", vastasi neekeri.
-
-"Hyvä", huudahti Kraski; "ja mitä sitten sinä, Flora, ajattelet tästä
-suunnitelmasta? Lähettäkäämme nopea viestinviejä rosvojen luo
-varoittamaan heitä Owazasta ja espanjalaisesta ja ilmoittamaan heille,
-että viimemainittu ei ole Apinain Tarzan, vaan petkuttaja. Me voimme
-pyytää heitä vangitsemaan ja pidättämään nuo kaksi, kunnes itse
-saavumme ja paikalle ehdittyämme voimme tehdä enempiä suunnitelmia sen
-mukaan kuin olosuhteet sallivat. Hyvin luultavasti voimme panna
-täytäntöön alkuperäisen tuumamme, sitten kun kerran ystävinä olemme
-astuneet heidän leiriinsä."
-
-"Tuo kuulostaa hyvältä", vastasi Flora, "ja se on tosiaankin aika
-kieroa, yhtä kieroa kuin sinä olet itsekin."
-
-Venäläinen punehtui. "Harakat viihtyvät parhaiten harakkain parissa",
-hän lausui.
-
-Tyttö kohautti olkapäitään huolettomasti, mutta Bluber, joka Peeblesin
-ja Throckin kanssa oli äänettömänä kuunnellut, riehahti.
-
-"Mitä sinä tarkoitat harakoilla, jotka viihtyy parhaiten harakoitten
-kanssa?" hän kysyi. "Kuka nyt olla kiero? Minä sanoo sinulle, herra
-Karl Kraski, että minä olla reilu mies, ja se yks asia ei kuka ihminen
-voi sanoa Adolph Bluberista, että hän olla kiero."
-
-"Pidä suusi kiinni", tokaisi Kraski; "jos yrityksessä on jotakin
-tavoitettavaa, niin kyllä sinä mukana olet -- mikäli ei ole mitään
-vaaraa. Ne miekkoset itse varastivat norsunluun ja hommassa kaiketi
-tappoivat paljon ihmisiäkin. Sitäpaitsi he ovat ottaneet orjiakin,
-jotka me vapautamme."
-
-"No niin", sanoi Bluber, "jos se olla oikein ja rehellistä, niin kyllä
-kernaasti minun puolestani, mutta muista sentään, Kraski, että _minä_
-olla rehellinen mies."
-
-"Tuhat tulimmaista", huudahti Throck, "me olemme kaikki rehellisiä
-miehiä; en ole ikinä elämässäni tavannut tällaista metistä
-pastorijoukkoa."
-
-"Tietysti me olemme rehellisiä", ulvoi John Peebles, "ja joka vain
-sanoo, ettemme sitä ole, siltä me murskaamme kallon, siinä se."
-
-Tyttö hymyili väsyneesti. "Kyllähän te aina voitte kerskua
-rehellisyydestänne", hän sanoi. "Mokomat kiertävät maailmaa
-rehellisyydestään kerskuen. Mutta eipä väliä; nyt on päätettävä,
-seuraammeko Kraskin neuvoa vai emmekö. Siitä asiasta on meidän toki
-sovittava ennenkuin yritykseen ryhdymme. Meitä on viisi. Äänestäkäämme.
-Teemmekö niin vai emmekö?"
-
-"Tulevatko miehet mukaamme?" kysyi Kraski kääntyen Luvinin puoleen.
-
-"Jos heille luvataan osa norsunluusta, niin he ovat valmiit", vastasi
-neekeri.
-
-"Kuinka moni kannattaa Karlin suunnitelmaa?" kysyi Flora.
-
-Kaikki kannattivat sitä yksimielisesti, ja niin päätettiin, että he
-ryhtyisivät yritykseen, ja puolta tuntia myöhemmin lähetettiin
-viestinviejä rosvojen leiriin viemään sanaa sen päällikölle. Vähän
-myöhemmin lähti joukkue liikkeelle, kulkien samaan suuntaan.
-
-Kun he viikon päästä ehtivät rosvojen leiriin, kuulivat he, että heidän
-sanansaattajansa oli turvallisesti saapunut perille ja että heitä
-odotettiin. Esteban ja Owaza eivät olleet näyttäytyneet eikä
-naapuristossa ollut heitä nähty tai heistä kuultu. Siitä johtui, että
-arabialaiset olivat taipuvaisia epäluuloisuuteen ja jurouteen, koska
-pelkäsivät, että heille tuotu tiedonanto oli vain juoni, jonka avulla
-tämä melkoinen joukko valkoihoisia ja aseistettuja neekereitä pääsi
-turvallisesti heidän paalutukseensa.
-
-Kun Jane Clayton liikkui nopeasti wazireineen, tapasi hän Flora
-Hawkesin safarin jäljet leiriltä, missä wazirit olivat viimeksi nähneet
-Estebanin, jota he edelleenkin luulivat Apinain Tarzaniksi. Seuraten
-selviksi poljettuja jälkiä ja liikkuen paljon nopeammin kuin Hawkesin
-safari, leiriytyivät Jane ja wazirit puolentoista kilometrin päähän
-norsunluurosvoista vain viikkoa myöhemmin Hawkesin joukon saapumisesta,
-joka siellä edelleenkin viipyi, odottaen joko Owazan ja Estebanin tuloa
-tai sopivaa hetkeä tehdäkseen kavalan hyökkäyksen arabialaisia vastaan.
-Sillä välin oli Luvinin ja muutamien muiden neekerien onnistunut salaa
-kylvää kapinanhenkeä arabialaisleirin orjain keskuudessa. Vaikka hän
-joka päivä selosti menestystään Flora Hawkesille, ei hän selostanut
-pienen oman suunnitelmansa säännöllistä kehittymistä. Hän näet
-orjakapinan ja arabialaisten tappamisen lisäksi tuumi kaikkien leirin
-valkoisten murhaamista, lukuunottamatta Flora Hawkesia, jonka Luvini
-halusi säilyttää joko itseään varten tai jollekulle pohjoisten seutujen
-mustalle sulttaanille myytäväksi. Luvinin ovelana suunnitelmana oli
-ensin tappaa arabialaiset valkoisten avulla ja sitten karata valkoisten
-kimppuun ja tappaa . heidät, kun heidän palvelijansa ensin olivat
-varastaneet heiltä aseet
-
-Ei ole juuri epäilystäkään, että Luvini olisi voinut panna tuumansa
-helposti täytäntöön, jollei esteenä olisi ollut erään, Flora Hawkesin
-yksityispalvelijana toimineen nuoren neekeripojan uskollisuus ja
-kiintymys emäntäänsä.
-
-Tämä nuori valkoinen nainen, vaikka olikin valmis menemään varsin
-pitkälle ahneutensa ja rahanhimonsa tyydyttämiseksi, oli ystävällinen
-ja lempeä emäntä. Hänen ystävällisyydenosoituksensa tälle
-tietämättömälle mustalle pojalle olivat tuottamassa hänelle paljon
-suuremman osingon kuin hänen panoksensa edellytti.
-
-Luvini oli muutamana iltapäivänä käynyt Floran luona ilmoittamassa
-hänelle, että kaikki oli valmista ja että orjain kapina ja
-arabialaisten murha tapahtuisivat sinä iltana heti pimeän tulon
-jälkeen. Valkoisten saaliinhimon oli rosvojen omistama norsunluuvarasto
-jo kauan sitten herättänyt, minkävuoksi kaikki olivat perin halukkaita
-salaliiton lopulliseen ratkaisevaan tekoon, joka tuottaisi heidän
-haltuunsa melkoisen varallisuuden.
-
-Juuri vähää ennen ilta-ateriaa hiipi pieni neekeripoika Flora Hawkesin
-telttaan. Poika mulkoili silmät selällään ja oli kovin säikähtynyt.
-
-"Mikä nyt on?" kysyi tyttö.
-
-"Hst!" varoitti nuorukainen. "Älä salli heidän kuulla puhuvasi minulle,
-vaan tuo korvasi lähelle, kun minä sinulle kuiskaamalla kerron, mitä
-Luvini suunnittelee."
-
-Neitonen kallisti päänsä pienen neekerin huulia kohti.
-
-"Sinä olet ollut minulle ystävällinen", kuiskasi poika; "nyt kun Luvini
-tahtoisi tehdä sinulle pahaa, olen minä tullut sinulle siitä
-ilmoittamaan."
-
-"Mitä tarkoitat?" huudahti Flora hiljaa.
-
-"Tarkoitan, että Luvini on antanut käskyn arabialaisten surmaamisen
-jälkeen tappaa kaikki valkoiset miehet ja ottaa sinut vangiksi. Hän
-aikoo joko itse pitää sinut tai myydä sinut pohjoiseen suuresta
-rahasummasta."
-
-"Mutta kuinka tämän kaiken tiedät?" kysyi neitonen.
-
-"Kaikki neekerit leirissä sen tietävät", vastasi poika. "Minun oli
-määrä varastaa sinun kiväärisi ja pistoolisi, niinkuin jokaisen
-palveluspojan on varastettava valkoisen isäntänsä aseet."
-
-Neitonen hypähti seisaalleen. "Kyllä minä sille mustanaamalle näytän",
-hän huudahti, siepaten pistoolinsa, ja hyppäsi teltan ovikaistaletta
-kohti.
-
-Poika tarttui häntä polvien kohdalta ja pidätti häntä. "Ei ei!" hän
-huusi. "Älä tee sitä! Älä sano mitään! Se merkitsisi vain, että he
-tappavat valkoiset miehet sitä nopeammin ja ottavat sinut vangiksi
-kumminkin. Jokainen neekeri leirissä on teitä vastaan. Luvini on
-luvannut jakaa norsunluun yhtäläisesti kaikkien kesken. He ovat nyt
-valmiit, ja jos sinä uhkaisit Luvinia tai he jollakin muulla tavoin
-saisivat tietää, että olet hankkeesta selvillä, karkaisivat he heti
-kimppuusi."
-
-"Mitä minun siis olisi mielestäsi tehtävä?" kysyi Flora.
-
-"Ainoa toivo on paossa. Sinun ja valkoisten miesten on pujahdettava
-viidakkoon, enkä minäkään saa teitä seurata."
-
-Tyttö seisoi katsellen poikaa hetkisen ääneti, ja sitten hän sanoi:
-"Hyvä on, minä teen niinkuin neuvot. Sinä olet pelastanut henkeni.
-Kenties en koskaan kykene sinua palkitsemaan, mutta kenties kykenenkin.
-Mene nyt ennenkuin sinua vastaan herää epäluuloja."
-
-Neekeri poistui teltasta, kiiveten takaseinän alitse välttääkseen, että
-joku hänen leirin keskelle kerääntyneistä tovereistaan hänet huomaisi,
-teltan etuosa kun oli selvästi nähtävissä sieltä. Heti kun hän oli
-mennyt, käveli Flora, ikäänkuin sattumalta kentälle ja meni Kraskin
-telttaan, jossa venäläinen asui yhdessä Bluberin kanssa. Hän tapasi
-molemmat miehet ja kertoi heille hiljaa kuiskaillen, mitä oli
-neekeriltä kuullut. Kraski kutsui sitten Peeblesin ja Throckin, koska
-oli päätetty olla millään ulkonaisella merkillä ilmaisematta, että
-heillä oli vihiä salajuonesta. Englantilaiset tahtoivat karata
-neekerien kimppuun ja tuhota heidät, mutta Flora Hawkes sai heidät
-luopumaan sellaisesta yltiöpäisyydestä huomauttamalla, kuinka suuresti
-alkuasukkaat olivat heitä lukuisammat ja kuinka toivotonta heidän
-nujertamisensa oli.
-
-Bluber, joka oveluudessaan ja viekkaudessaan aina oli taipuvainen
-kaksinaiseen peliin, missä sellaiseen oli vähänkin tilaisuutta,
-ehdotti, että he salavihkaa ilmoittaisivat arabialaisille, mitä olivat
-kuulleet, ja näiden kanssa yhteisvoimin asettuisivat mahdollisimman
-lujaan asemaan ja avaisivat tulen mustia vastaan heidän hyökkäystään
-odottamatta.
-
-Taaskin Flora Hawkes suhtautui ehdotukseen kielteisesti. "Se ei
-kelpaa", hän sanoi, "sillä arabialaiset ovat pohjaltaan yhtä paljon
-meidän vihollisiamme kuin neekeritkin. Jos meidän onnistuisi nujertaa
-neekerit, ei kuluisi monta minuuttia ennenkuin arabialaiset tietäisivät
-äsken heitä vastaan punomamme juonen jokaisen yksityiskohdan, minkä
-jälkeen ei henkenne olisi _tuon_ arvoinen", ja hän näpsäytti sormiaan.
-
-"Kyllä kai Flora on oikeassa, kuten tavallista", mörisi Peebles, "mutta
-mihin hiidessä me joudumme harhaillessamme tässä viidakossa ilman
-neekerejä, jotka pyytäisivät meille riistaa, keittäisivät meille,
-kantaisivat kapineitamme ja opastaisivat meitä erämaassa? Sen minä
-tahtoisin tietää -- ja tässä sitä nyt ollaan."
-
-"Ei, ei tässä kai muuta neuvoa ole", sanoi Throck. "Mutta ei maar minua
-halutakaan juosta tieheni, en ainakaan likaisten neekerien edeltä
-pakoon pötki."
-
-Silloin kuului valkoisten korviin mölyä etäältä viidakosta: se oli
-leijonan karjahdus.
-
-"Oi, oi!" huudahti Bluber. "Menisikö me yksinämme tuohon viidakkoon?
-_Mein Gott!_ Melkein minä kernaammin jään tänne ja antaa tappaa itse
-niinkuin valkoinen mies."
-
-"Eivät ne tapa sinua valkoisen miehen lailla", virkkoi Kraski. "Ne
-kiduttavat sinua, jos jäät."
-
-Bluber väänteli käsiään, ja tuskanhiki valui hänen pulleita kasvojaan
-pitkin. "Voi, minkä takia minä tämä tehnyt?" hän uikutti. "Miksei minä
-jäänyt Lontoo, jonne minä kuuluu?"
-
-"Tuki suusi", tiuskasi Flora. "Etkö tiedä, että jos jollakin tavoin
-herätät heidän epäluulonsa, ne ryökäleet karkaavat heti kimppuumme? Ei
-meillä ole muuta neuvoa kuin odottaa, kunnes he hyökkäävät arabialaisia
-vastaan. Meillä on silloin vielä aseemme, sillä he eivät aio niitä
-meiltä viedä ennenkuin arabialaiset on surmattu. Taistelun hämmingissä
-täytyy meidän paeta viidakkoon, ja senjälkeen -- vain Jumala tietää --
-ja Jumala meitä auttakoon!"
-
-"Niin, Jumala meitä auttakoon!" sopersi Bluber aivan hätäännyksissään.
-
-Hetkistä myöhemmin tuli Luvini heidän luoksensa. "Kaikki on valmista,
-bwanat", hän sanoi. "Olkaa varuillanne heti kun ilta-ateria on syöty.
-Kuulette merkkilaukauksen. Avatkaa sitten tuli arabialaisia vastaan."
-
-"Hyvä on", virkkoi Kraski; "olemme juuri siitä haastelleet ja
-päättäneet asettua lähelle porttia, estääksemme heidät pakenemasta."
-
-"Se sopii", sanoi Luvini, "mutta sinun täytyy jäädä tänne." Hän
-puhutteli Floraa. "Sinun ei olisi turvallista olla taistelun
-tuoksinassa. Jää tänne telttaan, niin rajoitamme ottelun kylän toiselle
-sivulle ja mahdollisesti portin tienoille, jos joku heistä yrittää
-murtautua riviemme lävitse pakoon."
-
-"Hyvä niin", myönsi Flora, "minä jään tänne, missä on turvallista."
-
-Mielissään, että asiat sujuivat mitä parhaiten hänen etujensa
-mukaisesti, jätti neekeri heidät, ja pian oli koko leiri nauttimassa
-ilta-ateriaansa. Kaikkialla leirissä vallitsi väkinäisyyden ja kovin
-hermostuneen jännityksen tunne, joka arabialaistenkin oli täytynyt
-huomata, vaikka sen syy ainoastaan heille oli tuntematon. Bluber oli
-niin säikähtynyt, ettei voinut syödä, vaan istui kalpeana ja vavisten,
-katse harhaillen hurjasti pitkin kenttää -- ensin mustain parveen,
-sitten arabialaisiin ja sitten portille, jonka etäisyyden hän varmaan
-oli mielessään mitannut sata kertaa istuessaan siinä ja odotellessaan
-laukausta, joka olisi merkkinä verilöylylle ja hänen pakenemiselleen
-viidakkoon, missä hän varmasti luuli joutuvansa ensimmäisen
-pyydystelevän leijonan välittömäksi saaliiksi.
-
-Peebles ja Throck nauttivat ateriansa juroina Bluberin suureksi
-kiusaksi. Kraski, joka oli perin hermostunut luonteeltaan, söi vain
-vähän, mutta ei osoittanut mitään pelonmerkkiä, eikä Flora Hawkeskaan,
-vaikka hän sydämessään käsitti heidän asemansa toivottomuuden.
-
-Oli tullut pimeä. Jotkut neekereistä ja arabialaisista aterioitsivat
-vielä, kun äänettömyyden äkkiä katkaisi terävästi pamahtava
-kiväärinlaukaus. Muuan arabialainen vaipui äännähtämättä maahan. Kraski
-nousi ja tarttui Floraa käsivarresta.
-
-"Tule", hän huudahti.
-
-Peeblesin ja Throckin seuraamina he astuivat paalutuksen porttia kohti,
-ja heidän edellään riensi Bluber, jonka jalat pelko siivitti.
-
-Nyt täyttyi ilma taistelevien miesten käheistä huudoista ja
-kiväärinlaukauksista. Arabialaiset, joita oli vain puolisen tusinaa,
-taistelivat kuin susilaumaa vastaan, ja koska he olivat paljon parempia
-pyssymiehiä kuin neekerit, oli taistelun tulos vielä epätietoinen, kun
-Kraski avasi portin ja viisi eurooppalaista pakeni viidakon pimentoon.
-
-Ottelun leirissä täytyi toki päättyä niinkuin se päättyi, sillä niin
-monin verroin lukuisammat arabialaisia olivat neekerit, että heidän
-onnistui kehnosta ampumataidostaan huolimatta kaataa viimeinenkin
-vihollisensa. Silloin Luvini käänsi huomionsa toisiin valkoihoisiin,
-vain todetakseen, että nämä olivat paenneet kylästä. Neekeri käsitti
-heti kaksi asiaa. Ensiksikin, että joku oli hänet kavaltanut, ja
-toiseksi, että valkoiset eivät olleet voineet ehtiä etäälle siinä
-lyhyessä ajassa, joka oli heidän poistumisestaan kulunut.
-
-Kutsuen soturinsa ympärilleen hän selitti heille, mitä oli tapahtunut;
-teroittamalla heidän mieleensä, että valkoiset, jos heidän
-sallittaisiin päästä pakoon, varmastikin palaisivat lisäjoukoin
-neekerejä rankaisemaan, sai hän seuralaisensa, joita nyt oli
-kolmattasataa soturia, tajuamaan, kuinka välttämätöntä oli heti lähteä
-seuraamaan pakolaisten jälkiä ja tavoittaa heidät ennenkuin he
-ehtisivät viedä viestin edes johonkin naapurikylään, joista lähin oli
-ainoastaan päivämatkan päässä.
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU
-
-Timanttivarasto
-
-
-Alkeellisten savupommien täyttäessä keisarin tornin valtaistuinsalin
-tukehduttavalla katkullaan lyöttäytyivät gomanganit Tarzanin ympärille,
-rukoillen häntä pelastamaan heidät, sillä hekin olivat nähneet jokaisen
-sisäänkäytävän eteen kasaantuneet bolganit ja sen suuren joukon, joka
-odotteli puutarhassa ja ulkona pengermällä.
-
-"Odottakaa hetkinen", virkkoi Tarzan, "kunnes savu on kyllin sakea
-ehkäistäkseen bolganit näkemästä liikkeitämme. Sitten ryntäämme
-pengermälle aukenevista ikkunoista ulos, sillä ne ovat lähempänä
-itäporttia kuin mikään muu aukko, joten joillakuilla meistä on parempi
-pakomahdollisuus."
-
-"Minulla on parempi suunnitelma", sanoi vanhus. "Kun savu on meidät
-peittänyt, niin seuratkaa minua. Yksi ovi on vartioimatta, luultavasti
-siksi, että he eivät aavista meidän sitä käyttävän. Mennessäni
-korokkeen yli valtaistuimen taitse oli minulla tilaisuus havaita, että
-bolganeja ei ollut sitä vartioimassa."
-
-"Mihin se johtaa?" kysyi Tarzan.
-
-"Timanttitornin maakerrokseen -- sen tornin, josta sinut löysin. Se osa
-palatsista on lähinnä itäporttia, ja jos ehdimme sinne ennenkuin he
-aavistavat aikomustamme, ei ole juuri epäilemistäkään, että pääsemme
-ainakin metsään."
-
-"Oivallista!" riemuitsi apinamies. "Ei kestä kauan ennenkuin savu
-verhoo meidät bolganeilta."
-
-Tositeossa oli savu nyttemmin niin sakeaa, että valtaistuinsalissa
-olijain oli vaikea hengittää. Monet heistä yskivät ja aivastelivat
-tukehtumaisillaan, ja kaikkien silmät vettyivät kitkerän savun
-vaikutuksesta. Mutta silti he eivät olleet kokonaan heitä ympäröiviltä
-vartijoilta kätkettyinä.
-
-"En tiedä, kuinka paljon kauemmin tätä voimme kestää", sanoi Tarzan;
-"minä olen siitä jo saanut ihan kyliäni."
-
-"Savu sakenee hiukan", virkkoi vanhus. "Lyhyt tuokio vain, niin voimme
-luullakseni lähteä kenenkään näkemättä."
-
-"Minä en voi tätä enää kestää", parahti La. "Minä tukehdun ja olen
-puolisokea."
-
-"No", sanoi vanhus, "ehkeivät he enää voi meitä erottaa. Savu on varsin
-sakeaa. Seuratkaahan siis minua!" Ja hän johdatti heidät korokkeen
-askelmia ylös ja valtaistuinten takana olevan pienen, uutimien
-verhoaman aukon läpi. Vanhus astui ensimmäisenä ja sitten La, Tarzanin
-ja Jad-bal-jan seuraamana, joka oli melkein saavuttanut kestävyytensä
-ja kärsivällisyytensä rajan, niin että Tarzan vain vaivoin oli kyennyt
-sitä hillitsemään; ja nyt ilmaisi eläin suuttumustaan syvällä
-murinalla, mistä oli pelättävissä, että bolganit siitä arvaisivat
-heidän pakotiensä. Tarzanin ja leijonan takana tungeksivat yskivät
-gomanganit; mutta kun Jad-bal-ja oli heidän edessään, eivät he
-lyöttäytyneet niin lähelle edellä kulkevia kuin muutoin olisivat
-luultavasti tehneet.
-
-Aukosta päästiin pimeään käytävään, joka johti korkeita portaita pitkin
-alas matalammalle tasolle ja sitten pilkkosen pimeässä sen melkoisen
-välimatkan, joka erotti timanttitornin keisarin tornista. Niin suurta
-huojennusta he tunsivat päästessään valtaistuinsalin sakeasta savusta,
-että kukaan heistä ei piitannut käytävän pimeydestä, vaan he seurasivat
-kärsivällisesti vanhuksen opastusta. Tämä oli selittänyt, että
-ensimmäiset portaat, joita pitkin he olivat astuneet, olivat ainoat
-tunnelissa tavattavat esteet.
-
-Käytävän päässä pysähtyi vanhus raskaan oven eteen, jonka hän
-melkoisella ponnistuksella sai avatuksi.
-
-"Odottakaa tuokio", hän sanoi, "kunnes löydän soihtulampun,
-sytyttääkseni valoa."
-
-He kuulivat hänen hetken hapuilevan ovikäytävässä, ja sitten leimahti
-himmeä liekki, ja kohta lepatti valo lampussa. Sen hämärissä säteissä
-näki Tarzan edessään nelikulmaisen kammion, jonka laajuudesta lampun
-vavahteleva lieska antoi vain osittaisen käsityksen.
-
-"Toimittakaa heidät kaikki sisälle", sanoi vanhus, "ja sulkekaa ovi",
-ja kun se oli tehty, huusi hän Tarzanille: "Tule! Ennenkuin lähdemme
-tästä kammiosta haluan näyttää sinulle sellaista, mitä mikään
-ihmissilmä ei vielä koskaan ole nähnyt."
-
-Hän johdatti Tarzanin kammion etäiselle puolelle, missä tämä
-soihtulampun valossa näki rivittäin hyllyjä, joille oli pinottu pieniä
-nahkapusseja. Vanhus laski lampun eräälle hyllyistä, otti yhden säkin,
-avasi sen ja kaatoi osan sisältöä kämmenelleen. "Timantteja", hän
-sanoi; "jokainen näistä mytyistä painaa viisi naulaa ja jokainen
-sisältää timantteja. Bolganit ovat kasanneet niitä ikimuistoisista
-ajoista, sillä he kaivavat niitä paljon yli oman tarpeensa. Heidän
-taruissaan elää usko, että atlantilaiset jonakuna päivänä palaavat ja
-että he voivat myydä timantit niille. Ja niin he jatkavat niiden
-kaivamista ja varastoonpanoa, ikäänkuin niillä olisi alituista ja
-kiihkeää kysyntää. Kas tässä, ottakaa pussi mukaanne", hän lisäsi,
-ojentaen Tarzanille ja La'lle kummallekin yhden.
-
-"En luule, että tästä laaksosta koskaan elävinä pääsemme, mutta
-mahdollistahan se on", ja näin sanoen otti hän itse kolmannen pussin.
-
-Timanttiholvista vanhus opasti heidät alkeellisia portaita pitkin
-ylempään kerrokseen, ja sitten nopeasti tornin pääovelle. Vain kaksi
-raskasta, sisäpuolelta teljettyä ovea oli nyt heidän ja pengermän
-välillä, ja vähän matkaa taempana ammotti itäportti avoinna. Vanhus oli
-avaamaisillaan ovet, kun Tarzan ehkäisi hänet.
-
-"Odota hetkinen", hän virkkoi, "kunnes loput gomanganit ovat tulleet.
-Portaiden nouseminen vie heiltä jonkun aikaa. Kun he ovat kaikki täällä
-takanamme, paiskaa ovet auki, ja sitten sinä ja La niiden kymmenen tai
-kahdentoista gomanganin kanssa, jotka ovat aivan ympärillämme,
-ryntäätte porttia kohti. Loput meistä seuraavat jälkijoukkona ja
-pitävät bolganit loitolla, jos ne hyökkäävät kimppuumme. Olkaa
-valmiit", hän lisäsi hetkistä myöhemmin; "luullakseni ovat kaikki nyt
-ylhäällä."
-
-Huolellisesti selitti Tarzan gomanganeille suunnitelmansa ja sitten
-hän, kääntyen vanhukseen päin, komensi: "Nyt." Salpa lipsahti auki,
-ovet lensivät selälleen, ja koko joukkue ryntäsi juoksujalkaa
-itäporttia kohti.
-
-Valtaistuinsalin lähettyville kasaantuneet bolganit eivät tienneet,
-että heidän uhrinsa olivat heiltä livistäneet, ennenkuin Tarzan, joka
-seurasi Jad-bal-jan kanssa oli astumassa itäportin läpi. Silloin
-bolganit hänet huomasivat ja päästivät heti hälytyshuudon, jonka
-kuultuaan useat sadat heistä ryhtyivät hurjaan takaa-ajoon.
-
-"Tuolla he tulevat", huusi Tarzan toisille; "juokse minkä jaksat
-suoraan Oparin laaksoa kohti, La."
-
-"Entä sinä?" kysyi nuori nainen.
-
-"Minä jään hetkiseksi gomanganien seuraan ja yritän rangaista noita
-otuksia."
-
-La pysähtyi tiellään. "Minä en astu askeltakaan ilman sinua, Apinain
-Tarzan", hän sanoi. "Olet jo antautunut minun tähteni liiankin suuriin
-vaaroihin. Ei, minä en lähde ilman sinua."
-
-"Kuten tahdot", vastasi toinen. "Tuolla he tulevat."
-
-Suurella vaivalla hän keräsi joukon gomanganeja, jotka kerran portin
-läpi päästyään eivät näkyneet mitään muuta ajattelevan kuin päästä niin
-etäälle Timanttipalatsista kuin mahdollista. Tuskin puolisataa soturia
-totteli hänen kutsuaan, ja näiden kanssa hän seisoi porttikäytävässä,
-jota kohti useita satoja bolganeja parhaillaan ryntäsi.
-
-Vanhus astui Tarzanin luo ja kosketti häntä käsivarteen.
-
-"Sinun on parasta paeta", hän sanoi. "Gomanganien rivit murtuvat, ja he
-pötkivät ensi hyökkäyksestä tiehensä."
-
-"Paolla emme mitään voita", selitti Tarzan, "sillä me vain
-menettäisimme mitä olemme gomanganien avulla voittaneet, ja sitten
-olisi koko laakso kuin herhiläiset niskassamme."
-
-Hän oli tuskin lopettanut puheensa, kun eräs gomanganeista huusi:
-"Katsokaa, katsokaa! Ne tulevat!" ja hän osoitti polkua pitkin metsään.
-
-"Juuri ajoissa tulevatkin", huomautti Tarzan nähdessään ensimmäisen
-gomanganiparven vyöryvän metsästä itäporttia kohti. "Tulkaa", hän huusi
-läheneville neekereille, "bolganit hyökkäävät meitä vastaan. Tulkaa
-kostamaan vaivanne!" Sitten hän kääntyi ja kutsuen ympärillään olevia
-mustia syöksyi ryntääviä gorillamiehiä vastaan. Heidän takanaan vieri
-kuin aalto aallon jälkeen gomanganijoukko toisensa perästä
-Timanttipalatsin itäportista sisälle, tunkien kaikki tieltään ja
-tyrskähtäen vihdoin bolganien horjuvaa rintamaa vastaan, joka
-paiskattiin armotta takaisin palatsin muureja kohti.
-
-Huudot, taistelu ja verenhaju kiihoittivat Jad-bal-jan sellaiseen
-raivoon, että Tarzan vain töin tuskin onnistui pidättää se karkaamasta
-yhtä hyvin ystävän kuin vihollisenkin kimppuun, joten apinamieheltä
-kului niin paljon aikaa hurjan liittolaisensa hillitsemiseen, että hän
-ehti vain vähän ottaa osaa taisteluun. Mutta hän näki, että se oli
-kallistumassa heikäläisten voittoon ja että bolganien täydellinen
-tappio oli varma, jollei mitään odottamatonta tapahtuisi.
-
-Eikä hän johtopäätöksissään erehtynytkään. Niin hurjia olivat
-gomanganit verisestä kostonhimosta ja niin innostuneita voiton
-ensimmäisistä hedelmistä, että tulivat yhtä vimmaisiksi kuin itse
-Jad-bal-ja. He eivät antaneet armoa eivätkä sitä anoneet, ja taistelu
-loppui vasta sitten, kun he eivät enää löytäneet bolganeja tappaakseen.
-
-Ottelu oli ohi, ja Tarzan palasi La'n ja vanhuksen kera
-valtaistuinhuoneeseen, josta savupommien käry nyttemmin oli haihtunut.
-Sinne he kutsuivat jokaisen kylän päämiehen, ja kun nämä olivat
-kerääntyneet korokkeen eteen, jolla seisoivat nuo kolme valkoihoista,
-iso mustaharjainen leijona Jad-bal-ja heidän vieressään, haastoi Tarzan
-neekereille:
-
-"Timanttipalatsin laakson gomanganit, tänä yönä olette vapauttaneet
-itsenne julmien isäntienne hirmuvallasta, jolla teitä on rasitettu
-kauemmin kuin vanhinkaan teistä kykenee muistamaan. Niin
-aavistamattoman pitkät ajanjaksot on teitä sorrettu, että joukostanne
-ei ole koskaan kehittynyt johtajaa, joka kykenisi teitä viisaasti ja
-oikeudenmukaisesti hallitsemaan. Valitkaa siis itsellenne hallitsija
-jostakin vieraasta heimosta."
-
-"Sinut, sinut!" huusi ääni toisensa perään, päämiesten vaatiessa
-Apinain Tarzania heidän kuninkaakseen.
-
-"Ei", lausui apinamies, kohottaen kätensä vaitiolon merkiksi; "mutta
-täällä on sellainen, joka on kauan elänyt keskuudessanne ja tuntee
-tapanne ja tottumuksenne, toivomuksenne ja tarpeenne paremmin kuin
-kukaan muu. Jos hän tahtoo jäädä luoksenne teitä hallitsemaan, niin
-hänestä saatte varmaan hyvän kuninkaan", ja Tarzan osoitti vanhusta.
-
-Tämä katsahti Tarzaniin hämmästyneenä. "Mutta minä haluan lähteä täältä
-pois", hän sanoi; "haluan palata sivistyneeseen maailmaan, josta olen
-tänne haudattuna ollut eristettynä niin monet pitkät vuodet."
-
-"Sinä et tiedä, mitä haastelet", puheli apinamies. "On kulunut paljon,
-paljon aikaa siitä, kun sieltä läksit. Et enää tapaa ketään tuttavia
-kotiseudultasi. Kohtaat vain petosta, ulkokultaisuutta, ahneutta,
-omanvoitonpyyntöä ja julmuutta. Pian huomaisit, ettei kukaan siellä
-sinusta välittäisi, etkä sinä kenestäkään. Minä, Apinain Tarzan, olen
-lähtenyt viidakosta ja käynyt ihmisten rakentamissa kaupungeissa,
-mutta aina on minua siellä tympäissyt, ja mielelläni olen palannut
-viidakkoon -- jalojen eläinten luo, jotka rakastavat rehellisesti ja
-rehellisesti vihaavat, -- luonnon vapauteen ja teeskentelemättömään
-vilpittömyyteen.
-
-"-- Jos palaat, niin saat tuntea pettymystä ja huomaat hylänneesi
-tilaisuuden suorittaa työn, joka hyvin maksaisi vaivasi. Nämä
-ihmispoloiset tarvitsevat sinua. Minä en voi jäädä tänne heitä
-pimeydestä opastamaan, mutta sinä voisit, ja sinä kykenet ehkä niin
-muovaamaan heidät, että heistä tulee uuttera, hyveellinen ja
-ystävällinen kansa, joka kuitenkaan älköön jääkö sotataidossakaan
-harjaantumattomaksi, sillä jos meillä on jotakin hyvää, niin on aina
-kadehtijoita, ja jos he ovat meitä voimakkaampia, yrittävät he tulla
-sen meiltä väkivalloin riistämään. Sinun on siis opetettava kansasi
-puolustamaan maataan ja oikeuksiaan, ja niitä puolustaakseen tulee
-heidän kyetä menestyksellä taistelemaan, ja heillä täytyy olla aseita,
-joilla käyvät sotiaan."
-
-"Puheesi on totta, Apinain Tarzan", vastasi vanhus; "siellä vanhassa
-maailmassa ei minulla ole mitään odotettavaa, joten jään tänne, jos
-gomanganit minut päällikökseen haluavat."
-
-Kun Tarzan tiedusteli asiaa päämiehiltä, vakuuttivat he, että jolleivät
-voineet saada päällikökseen häntä itseään, he hyvin kernaasti
-ottaisivat vanhuksen, tämän kun kaikki joko näkemättä tai kuulematta
-tiesivät henkilöksi, joka ei koskaan ollut harjoittanut mitään
-julmuuksia gomanganeja kohtaan. Harvat eloon jääneet bolganit, jotka
-olivat paenneet palatsin eri osiin, haettiin esille ja tuotiin
-valtaistuinsaliin. Täällä heille annettiin kaksi ehtoa: joko jäädä
-orjiksi laaksoon tai kokonaan poistua maasta. Gomanganit olisivat
-karanneet heidän päälleen ja surmanneet heidät, mutta heidän uusi
-kuninkaansa ei sitä sallinut.
-
-"Mutta minne me menisimme, jos lähdemme Timanttipalatsin laaksosta?"
-kysyi muuan bolganeista. "Emme tiedä mitä Oparin kaupungin tuolla
-puolen on, ja Oparissa tapaisimme vain vihollisia."
-
-Tarzan istui silmäillen heitä salaperäisesti ja ääneti. Pitkään aikaan
-hän ei puhunut, jolla välin muutamat gomanganien päämiehet ja jotkut
-bolganit tekivät ehdotuksia gorillamiesten tulevaisuuden varalle.
-Vihdoin apinamies nousi ja kääntyi bolganeja kohti.
-
-"Teitä on satakunta miestä", hän sanoi. "Te olette väkeviä ja hurjia
-taistelijoita. Minun vieressäni istuu La, Oparin ylipapitar ja
-kuningatar. Häijy pappi anasti hänen valtansa ja syöksi hänet
-valtaistuimelta, mutta huomenna marssimme Oparia vastaan
-Timanttipalatsin laakson urhokkaimpien gomanganien kanssa,
-rangaistaksemme ylipappi Kadshia, joka on kuningattarensa kavaltanut;
-ja La nousee jälleen Oparin valtaistuimelle. Mutta missä kavalluksen
-siemeniä on kylvetty, siellä saattavat idut nousta oraalle, milloin
-sitä vähimmin aavistetaan. Kestänee näin ollen kauan ennenkuin Oparin
-La voi täydellisesti luottaa alamaisten uskollisuuteen -- ja se seikka
-tarjoo teille tilaisuuden ja kotimaan. Seuratkaa siis meitä Opariin ja
-taistelkaa meidän kanssamme asettaaksemme La'n uudestaan
-valtaistuimelleen, ja jääkää taistelun tauottua sinne La'n
-henkivartiostoksi suojellaksenne häntä ei ainoastaan ulkonaisilta, vaan
-sisäisiltäkin vihollisilta."
-
-Bolganit pohtivat asiaa muutaman minuutin, ja sitten eräs heistä tuli
-apinamiehen luo. "Me suostumme sinun ehdotukseesi", hän sanoi.
-
-"Ja oletteko uskollisia La'lle?" kysyi Tarzan.
-
-"Bolganeista ei koskaan tule kavaltajaa", vastasi gorillamies.
-
-"Hyvä!" huudahti Tarzan. "Entä sinä, La, oletko tyytyväinen tähän
-järjestelyyn?"
-
-"Minä otan heidät palvelukseeni", vastasi ylipapitar.
-
-Aikaisin seuraavana aamuna lähtivät Tarzan ja La kolmentuhannen
-gomanganin ja sadan bolganin kanssa kavalaa Kadshia rankaisemaan.
-Mitään sotajuonta tai petosta ei juuri yritettykään. He marssivat vain
-Timanttipalatsin laakson läpi, astuivat louhikkoista rotkoa pitkin alas
-Oparin laaksoon ja suuntautuivat sitten suoraan La'n palatsin
-takarakennuksia kohti.
-
-Pieni harmaa marakatti, joka istui köynnösten ja kiertokasvien verhossa
-temppelimuurin harjalla, äkkäsi heidän tulonsa. Se keikautti päätään
-ensin oikealle ja sitten vasemmalle, ja tapaus herätti siinä niin
-kiihkeää mielenkiintoa, että se hetkiseksi unohti raapia vatsaansa --
-mitä se jonkun aikaa oli uutterasti tehnyt. Mitä lähemmäksi marssivain
-rivistö ehti, sitä enemmän kiihtyi Manu, ja kun se hämärästi totesi
-gomanganien suuren joukon, joutui se aivan suunniltaan, mutta
-viimeisenä pontimena, joka pani sen hurjasti livistämään takaisin
-Oparin palatsin turviin, oli bolganien -- hänen pienen maailmansa
-peikkojen -- näkeminen.
-
-Kadsh oli sisemmän temppelin pihassa, jossa hän auringon noustessa oli
-uhrannut Leimuavalle Jumalalle. Kadshin kanssa oli joukko alempia
-pappeja ja Oah papittarineen. Että heidän keskensä oli riitaa, ilmeni
-sekä heidän synkistä kasvoistaan että Oahin Kadshille lausumista
-sanoista.
-
-"Taaskin olet mennyt liian pitkälle, Kadsh!" hän huudahti katkerasti.
-"Ainoastaan Leimuavan Jumalan ylipapitar saa uhrauksen toimittaa. Ja
-kuitenkin sinä itsepintaisuudessasi tuon tuostakin saastutat
-uhriveitsen kelvottomalla kädelläsi."
-
-"Hiljaa, vaimo!" ärähti ylipappi. "Minä olen Kadsh, Oparin kuningas ja
-Leimuavan Jumalan ylipappi. Sinä olet se, mikä olet, ainoastaan Kadshin
-suosiosta. Älä koettele kärsivällisyyttäni liiaksi tai saat itse
-maistaa uhriveitsen terää." Ei ollut epäilystäkään hänen uhkaukseensa
-sisältyvästä kamalasta tositarkoituksesta. Monien hänen ympärillään
-olevien oli vaikea salata tyrmistymistään, nähdessään hänen
-pyhyyttäloukkaavan sävynsä ylipapitarta kohtaan. Niin vähän kuin he
-Oahista välittivätkin, oli toki totta, että hänet oli korotettu
-korkeimmalle arvopaikalle, ja ne, jotka luulivat La'n kuolleen,
-niinkuin Kadsh oli kaikin keinoin koettanut heille uskotella,
-osoittivat Oahille täydelleen sitä kunnioitusta, johon hänen korkea
-virkansa hänet oikeutti.
-
-"Ole varuillasi, Kadsh", varoitti eräs vanhemmista papeista. "On raja,
-jonka yli et sinäkään voi mennä."
-
-"Rohkenetko sinä minua uhata?" huudahti Kadsh, jonka silmissä oli
-yltiöpäisyyden hurja vimma. "Rohkenetko sinä uhata _minua_, Kadshia,
-Leimuavan Jumalan ylipappia?" Ja puhuessaan hän karkasi loukkaajaa
-kohti, uhriveitsi uhkaavasti kohotettuna päänsä yli, mutta juuri sillä
-hetkellä tuli pieni harmaa apina riekuen ja kirahdellen muurin aukosta,
-josta nähtiin temppelin pihan yli.
-
-"Bolganit! Bolganit!" se kirkui. "Ne tulevat! Ne tulevat!"
-
-Kadsh pysähtyi ja kääntyi Manua kohti, veistä pitelevän käden
-valahtaessa hänen sivulleen. "Näitkö sinä ne, Manu?" hän kysyi.
-"Puhutko sinä totta? Jos tämä taaskin on sinun kepposiasi, niin et elä,
-kunnes sellaisen jälleen Kadshille tekisit."
-
-"Minä puhun totta", piipitti marakatti. "Minä näin heidät omin silmin."
-
-"Kuinka paljon heitä siellä on?" kysyi Kadsh. "Ja kuinka lähelle Oparia
-he ovat ehtineet?"
-
-"Niitä on yhtä paljon kuin lehtiä puissa", vastasi Manu. "Ja he ovat jo
-lähellä temppelin muuria -- bolganit ja gomanganit. Heitä vilisee kuin
-viileissä ja kosteissa rotkoissa kasvavaa ruohoa."
-
-Kadsh kääntyi, kohottaen kasvonsa aurinkoa kohti, ja heittäen päänsä
-taaksepäin hän luikkasi venytetyn kirkunan, joka päättyi vihlovaan
-kiljahdukseen. Kolmesti hän laukaisi kamalan huutonsa ja käskien sitten
-muiden pihassa olijain seurata häntä alkoi vilistää rivakasti
-varsinaista palatsia kohti. Kadshin suunnatessa askeleensa vanhaa
-puilla reunustettua tietä kohti, jonka äärellä Oparin palatsin
-julkisivu kohosi, tulvehti jokaisesta käytävästä ja oviaukosta
-ryhmittäin Oparin kyhmyisiä ja karvaisia miehiä aseina raskaat
-lyijypäiset sauvansa ja puukkonsa. Puissa heidän yläpuolellaan kirkui
-ja parpatti pari-, kolmekymmentä pientä harmaata marakattia.
-
-"Ei tänne", ne huusivat, "ei tänne!" ja osoittivat kaupungin
-eteläsivulle päin.
-
-Kurittoman rahvaslauman lailla astuivat papit ja soturit jälleen
-palatsiin Kadshin kintereillä, palaten rakennuksen toista sivua kohti.
-Sieltä he kapusivat palatsia suojaavan korkean muurin harjalle, juuri
-kun Tarzanin joukot pysähtyivät sen ulkopuolelle.
-
-"Kivimöhkäleitä, kivimöhkäleitä!" kirkui Kadsh. Ja vastauksena hänen
-käskyihinsä alkoivat naiset alhaalla kerätä irtonaisia, palatsin
-muurista murtuneita sirpaleita ja heitellä niitä ylös sotureille.
-
-"Menkää tiehenne!" huusi Kadsh sotajoukolle portin ulkopuolella.
-"Menkää tiehenne! Minä olen Kadsh, Leimuavan Jumalan ylipappi, ja tämä
-on hänen temppelinsä. Älkää saastuttako Leimuavan Jumalan temppeliä,
-muutoin saatte tuntea hänen vihaansa."
-
-Tarzan astahti eteenpäin hiukan toisten edelle ja kohotti kätensä
-vaatien äänettömyyttä.
-
-"La, teidän ylipapittarenne ja kuningattarenne, on täällä", hän huusi
-muurilla seisoville sotilaille. "Kadsh on kavaltaja ja petturi. Avatkaa
-porttinne ja ottakaa vastaan kuningattarenne. Jättäkää kavaltajat
-oikeuden käsiin, niin teille ei tapahdu mitään pahaa; mutta jos
-kiellätte La'lta pääsyn kaupunkiinsa, niin me anastamme väkivallalla ja
-verenvuodatuksella sen, mikä La'lle oikeudenmukaisesti kuuluu."
-
-Tarzanin lakattua puhumasta astahti La hänen viereensä, jotta
-koko hänen kansansa hänet näkisi, ja heti kuului hajanaisia
-hyväksymishuutoja La'lle, ja yksi ja toinen ääni kohotettiin Kadshia
-vastaan. Ilmeisesti älyten, ettei vaakakupin kallistumiseen paljon
-tarvittaisi, kirkaisi Kadsh miehilleen, että heidän on hyökättävä, ja
-sinkautti samalla kiven Tarzania kohti. Ainoastaan apinamiehen
-ihmeellinen ketteryys pelasti hänet, ja heitto meni ohi, osuen erästä
-gomangania rintaan ja kaataen hänet. Heti satoi kiviä kuurona heidän
-päälleen, ja silloin Tarzan käski seuralaistensa rynnätä.
-
-Ulvoen ja möristen syöksyivät bolganit ja gomanganit hyökkäykseen. Kuin
-kissat he kiipesivät rosoista muurinpintaa ylöspäin ylhäältä uhkaavien
-lyijysauvojen uhalla. Tarzan, joka oli valinnut Kadshin uhrikseen,
-saapui ensimmäisten joukossa muurin harjalle. Käyrä, karvainen soturi
-iski häntä kohti lyijysauvallaan, mutta riippuen toisella kädellään
-muurinharjasta tarttui Tarzan toisella kädellään aseeseen, temmaten sen
-hätyyttäjältään. Samassa hän näki Kadshin kääntyvän ja katoavan takana
-olevaan pihaan. Tarzanin hinattua itsensä harjalle kävi hänen
-kimppuunsa heti kaksi muuta Oparin soturia. Heidän tovereiltaan
-sieppaamallaan aseella hän kellisti heidät oikealle ja vasemmalle, niin
-suuren etevämmyyden tuotti hänelle hänen iso kokonsa ja voimansa, ja
-sitten hän, muistaen vain, että Kadshin, joka oli La'ta vastaan tehdyn
-kapinan alkuunpanija ja johtaja, ei ollut sallittava paeta, hyppäsi
-alas kiveykselle, juuri kun ylipappi hävisi holvikäytävästä pihamaan
-toiselle puolelle.
-
-Jotkut papit ja papittaret yrittivät estää hänen kulkuaan. Tarttuen
-nilkoista erääseen pappiin heilautti apinamies hänen ruumistaan kehässä
-ympärillään, siten raivaten itselleen tien juostessaan pihamaan
-vastapäistä sivua kohti, missä hän pysähtyi, kääntyen ja ponnistaen
-mahtavain lihastensa kaikella voimalla heilautti papin ruumista vielä
-kerran ja paiskasi sen vasten ahdistajainsa kasvoja.
-
-Jäämättä tarkastamaan, mikä vaikutus hänen teollaan oli, hän kääntyi
-jälleen Kadshin takaa-ajoa jatkamaan. Mies pysyi aina hiukan edellä,
-sillä hän tunsi palatsin ja temppelin ja pihojen kiemurtelevat sokkelot
-paremmin kuin Tarzan ja osasi niissä siis paremmin liikkua. Siitä, että
-polku johti temppelin sisäpihoihin, oli Tarzan varma. Sieltä pääsisi
-Kadsh helposti pujahtamaan palatsin alla oleviin maaholveihin ja saisi
-piilopaikan, josta hänet olisi vaikea karkoittaa, sillä niin lukuisat
-ja mutkittelevat nuo pimeät maanalaiset tunnelit olivat. Siispä Tarzan
-ponnisti kaikkensa ehtiäkseen uhripihaan kyllin ajoissa, estääkseen
-Kadshin pääsemästä verrattain hyvään turvaan maanalaisiin käytäviin,
-mutta kun hän vihdoin hyppäsi ovikäytävästä pihaan, kiertyi taitavasti
-heitetty silmukka hänen nilkkoihinsa, ja hän paiskautui raskaasti
-tantereeseen. Melkein heti karkasi joukko Oparin pieniä, käyriä
-miehiä hänen kimppuunsa hänen viruessaan siinä kaatumisestaan
-puolipökertyneenä ja ennenkuin hän oli tullut täysin tajuihinsa, olivat
-he hänet lujasti köyttäneet.
-
-Melkein puoliksi taintuneena hän tunsi, kuinka ne nostivat hänet maasta
-ja kantoivat häntä, ja pian senjälkeen hänet laskettiin kylmälle
-kiviselle pinnalle. Vasta silloin hän tointui täydellisesti ja totesi
-taaskin makaavansa selällään Leimuavan Jumalan temppelin sisäpihan
-uhrialttarilla, ja hänen yläpuolellaan seisoi pääpappi Kadsh, julmat
-kasvot vääntyneinä vihan irvistykseen ja kuvastaen viivästyneen koston
-riemua, joka häntä odotti.
-
-"Vihdoin!" mölähti ahnehtiva ilkimys. "Tällä kertaa et sinä, Apinain
-Tarzan, saa kokea Leimuavan Jumalan raivoa, vaan miehen, Kadshin,
-vimmaa; eikä nyt viivytellä eikä kukaan tule väliin."
-
-Kadsh heilautti uhripuukkoaan korkealla hänen päänsä päällä. Veitsen
-terän yli näki Apinain Tarzan pihamuurin harjan ja sen takaa juuri
-silloin esiin pistämässä mahtavan mustaharjaisen leijonan pään ja
-hartiat.
-
-"Jad-bal-ja!" hän huusi. "Tapa, tapa!"
-
-Kadsh epäröi, puukko korkealla. Hän näki apinamiehen silmien suunnan ja
-seurasi sitä. Ja sillä hetkellä loikkasi kultaleijona kiveykselle ja
-oli kahdella valtavalla harppauksella Oparin ylipapin niskassa. Veitsi
-kilahti kivipermannolle, ja pedon lujat leukapielet loksahtivat umpeen
-miehen kamalissa kasvolihaksissa. Alemmat papit, jotka olivat
-kaapanneet Tarzanin ja jääneet katselemaan, kuinka hän saisi
-surmansa Kadshin kädestä, olivat parkuen paenneet pihasta samassa
-silmänräpäyksessä kun kultaleijona oli karannut heidän mestarinsa
-kimppuun, ja nyt ei temppelin uhripihassa enää ollut muita kuin Tarzan,
-Jad-bal-ja ja Kadshin hengetön ruumis.
-
-"Kah, Jad-bal-ja", käski Tarzan, "älä salli kenenkään tehdä pahaa
-Apinain Tarzanille."
-
-Tuntia myöhemmin täyttyi Oparin vanha palatsi ja temppelit La'n
-voitollisista joukoista. Surmalta säästyneet papit ja soturit olivat
-nopeasti antautuneet, tunnustaen La'n kuningattarekseen ja
-ylipapittarekseen, ja nyt etsittiin La'h käskystä kaikkialta
-kaupungista Tarzania ja Kadshia. Niinpä La itse erään etsijäosaston
-johtajana sattui astumaan uhripihaan. Näky, joka hänen silmiään täällä
-kohtasi/ sai hänet äkkiä pysähtymään, sillä siellä virui Apinain Tarzan
-sidottuna alttarilla, ja hänen päällään seisoi kiukkuisena ja kiiluvin
-silmin kultaleijona Jad-bal-ja, tuijottaen suoraan La'han.
-
-"Tarzan, Tarzan!" parahti tämä, astahtaen alttaria kohti. "Kadsh on
-viimeinkin ajanut tahtonsa perille. Armahtakoon, minua isieni Jumala!
-Tarzan on kuollut!"
-
-"Ei", huusi apinamies, "kaukana siitä! Tulehan päästämään minua. Minä
-olen ainoastaan sidottuna, mutta ilman Jad-bal-jaa olisin kuollut
-uhriveitsestä."
-
-"Jumalan kiitos", huudahti La ja aikoi lähestyä alttaria, mutta
-pysähtyi nähdessään murisevan leijonan uhkaavan asennon.
-
-"Alas!" huusi Tarzan. "Salli hänen tulla!" Ja Jad-bal-ja laskeutui
-isäntänsä viereen ja ojensi viiksisen kuononsa apinamiehen rintaa
-vasten.
-
-Sitten saapui La ja ottaen uhriveitsen katkoi viidakon vangittua herraa
-pidättävät siteet, nähden samassa alttarin toisella puolen viruvan
-Kadshin ruumiin.
-
-"Pahin vihollisesi on kuollut", sanoi Tarzan, "ja hänen kuolemastaan
-saat kiittää Jad-bal-jaa, niinkuin minä sitä kiitän elämästäni. Nyt
-sinun sopii hallita rauhassa ja onnellisesti ja pysyä ystävyydessä
-Timanttipalatsin laakson asukkaiden kanssa."
-
-Sinä yönä istuivat Tarzan, bolganit, gomanganien päämiehet sekä Oparin
-papit ja papittaret Oparin palatsin isossa juhlasalissa kuningatar La'n
-vieraina, syöden muinaisten atlantilaisten kultaisista kulhoista --
-sillä mantereella muovatuista kulhoista, jonka olemassaolosta enää vain
-vanhat tarut tietävät. Ja seuraavana päivänä Tarzan lähti Jad-bal-jan
-kanssa paluumatkalle wazirien maahan ja kotiin.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU
-
-Liekkien uhri
-
-
-Flora Hawkes neljän liittolaisensa kanssa hapuili Luvinin ja tämän
-kahdensadan soturin takaa-ajamana viidakkoyön. pimeydessä. Heillä ei
-ollut mitään päämäärää, sillä oltuaan kokonaan neekerien opastamina he
-eivät tienneet, missä olivat, vaan olivat nyt ihan eksyksissä. Ainoa
-ajatus, joka vallitsi kaikkien mielissä, oli päästä mahdollisimman
-etäälle norsunluurosvojen leiristä, sillä olipa taistelu siellä
-johtanut mihin tulokseen tahansa, olisi heidän kohtalonsa ollut sama
-heidän joutuessaan jompainkumpain voitollepäässeiden käsiin. He olivat
-umpimähkään ponnistelleet eteenpäin noin puoli tuntia, kun he
-hetkellisen pysähdyksen aikana selvästi kuulivat takaa-ajajain ääniä ja
-jälleen syöksyivät eteenpäin kauhunsa vallassa, jatkaakseen
-päämäärätöntä pakoaan.
-
-Nyt he hämmästyksekseen erottivat valkean hohdetta edeltään. Mitä se
-oli? Olivatko he tehneet täyden kierroksen ja oliko tämä taaskin sama
-leiri, jota he olivat paenneet? He tunkivat edelleen tutkiakseen asiaa,
-kunnes vihdoin näkivät okapensas-boman ympäröimän leirin ääriviivat,
-jonka keskellä paloi kenttänuotio. Tulen ääreen oli kerääntyneinä
-puolikymmentä mustaa soturia, ja kun pakolaiset hiipivät lähemmäksi,
-näkivät he neekerien joukossa seisomassa leirinuotion kyllin kirkkaassa
-valossa ihmishahmon -- valkoisen naisen, -- ja heidän takanaan kohosi
-yhä äänekkäämpänä takaa-ajajain meteli.
-
-Leirinuotion ympärille kerääntyneiden neekerien liikkeistä ja eleistä
-kävi selville, että he keskustelivat taistelun ryskeestä, jota olivat
-äskettäin rosvoretkeilijäin leiristä kuulleet, sillä he viittoilivat
-usein siihen suuntaan, ja nyt kohotti nainen kätensä vaatien
-äänettömyyttä, ja he kaikki kuuntelivat. Oli ilmeistä, että hekin
-kuulivat Flora Hawkesia ja hänen liittolaisiaan takaa-ajavien soturien
-tulon.
-
-"Siellä on heidän joukossaan valkoinen nainen", sanoi Flora Hawkes
-toisille. "Emme tiedä, kuka hän on, mutta hänessä on ainoa toivomme,
-sillä ne, jotka meitä ajavat takaa, saavuttavat meidät nopeasti.
-Kenties tuo nainen meitä suojelee. No, minä menen ottamaan asiasta
-selvän", ja vastausta odottamatta hän käveli rohkeasti bomaa kohti.
-
-He olivat ehtineet vain lyhyen matkan, kun wazirien terävät silmät
-heidät huomasivat, ja heti reunustivat uhkaavat keihäät boman syrjän.
-
-"Seis!" kirkaisi muuan sotureista. "Me olemme Tarzanin wazireja. Kuka
-sinä olet?"
-
-"Minä olen englantilainen nainen", huusi Flora vastaan. "Olen
-tovereineni eksynyt viidakkoon. Safarimme on meidät kavaltanut -- sen
-päämies ajaa meitä nyt sotureineen takaa. Meitä on vain viisi, ja me
-anomme teiltä suojelusta."
-
-"Sallikaa heidän tulla", sanoi Jane wazireille.
-
-Kun Flora Hawkes ja nuo neljä miestä astuivat bomaan Jane Claytonin ja
-wazirien tarkastellessa, vaani vieläkin yksi silmäpari heitä leirin yli
-sen toisella laidalla kohoavan ison puun lehvistä -- harmaat silmät,
-joihin välähti omituinen valo, kun ne tunsivat tytön ja hänen
-toverinsa.
-
-Tulokkaiden lähestyessä lady Greystokea parahti tämä hämmästyksestä.
-"Flora!" hän huudahti kummastuneena. "Flora Hawkes, mitä ihmettä sinä
-täällä puuhailet?" Tyttökin säpsähti ja pysähtyi kuin naulittu. "Lady
-Greystoke!" äännähti hän.
-
-"Minä en käsitä", jatkoi lady Greystoke; "en tiennyt, että sinä olit
-Afrikassa."
-
-Hetkiseksi joutui liukaskielinen Flora ymmälle, mutta pian tuli hänen
-luontainen älynsä hänelle avuksi. "Minä olen täällä herra Bluberin ja
-hänen kumppaniensa kanssa", selitti neitonen, "jotka saapuivat tänne
-tieteellisiä tutkimuksia varten ja ottivat minut mukaansa, koska olen
-ennen ollut Afrikassa teidän ja loordi Greystoken kanssa ja tiesin
-jotakin maasta ja täkäläisistä tavoista. Mutta nyt ovat neekerimme
-kääntyneet meitä vastaan, ja jollette voi auttaa meitä, olemme
-hukassa."
-
-"Ovatko he länsirannikolta?" kysyi Jane.
-
-"Ovat", vastasi Flora.
-
-"Luulen, että wazirini kykenevät heitä käsittelemään. Kuinka paljon
-heitä on?"
-
-"Noin kaksisataa", sanoi Kraski.
-
-Lady Greystoke pudisti päätään. "Se käy vaikeaksi", hän huomautti ja
-kutsui sitten Usulan, joka oli päällikön toimessa. "Kaksisataa
-länsirannikkolaista ajaa takaa näitä ihmisiä", hän sanoi; "meidän on
-taisteltava heitä puolustaaksemme."
-
-"Olemme wazireja", vastasi Usula koruttomasti, ja hetkistä myöhemmin
-tuli Luvinin etujoukko näkyviin leirinuotion valopiirin ulkosyrjässä.
-
-Nähdessään nämä kiiltävät soturit valmiina heitä vastaanottamaan
-pysähtyivät länsirannikon miehet. Luvini, joka yhdellä ainoalla
-silmäyksellä totesi vihollisen lukumäärän vähemmyyden, astui muutaman
-askeleen miestensä edelle ja alkoi kirkuen pilkata ja herjata
-vastustajiaan, vaatien valkoisten luovuttamista hänelle. Hän säesti
-sanojaan kummallisilla ja hullunkurisilla askelilla, samalla heiluttaen
-kivääriään ja puiden nyrkkiään. Pian yhtyivät hänen seuralaisensa
-meteliin, kunnes koko parvi kirkui, ulvoi ja uhkaili, hyppien ilmaan ja
-ärsyttäen itseään siihen kiihtymyksen vimmaan, joka antaisi heille
-hyökkäykseen tarvittavaa rohkeutta.
-
-Boman takana seisovat Apinain Tarzanin kouluttamat ja opettamat wazirit
-olivat jo kauan sitten luopuneet tuollaisista haaveellisista
-alkuvalmistuksista taisteluun, jotka ovat niin rakkaita muille
-sotaisille alkuasukasheimoille, ja pysyivät siis juroina ja synkkinä
-vihollisen hyökkäystä odotellessaan.
-
-"Heillä on monta kivääriä", virkkoi lady Greystoke, "eikä se ennusta
-meille hyvää."
-
-"Heidän joukossaan on tuskin puolta tusinaa sellaista, jotka
-kivääreillään johonkin osaavat", sanoi Kraski.
-
-"Olette kaikki aseistettuja. Asettukaa wazirien joukkoon. Älkää ampuko
-ennenkuin he hyökkäävät, mutta avatkaa tuli ensimmäisestä avoimesta
-vihollisuudesta ja pitäkää sitä yllä -- ei ole mitään, joka niin
-lamauttaisi länsirannikon neekereitä kuin valkoisten miesten
-kiväärituli. Flora ja minä jäämme leirin taustalle tuon ison puun
-viereen." Jane puhui jämeästi, niinkuin puhuu sellainen, joka on
-tottunut käskemään ja tietää mitä sanoo. Miehet tottelivat häntä --
-myös Bluber, vaikka vapisikin surkeasti astellessaan paikalleen
-eturiveihin wazirien joukkoon.
-
-Heidän liikkeensä olivat leirinuotion valossa aivan selvästi nähtävissä
-Luvinille ja myöskin sille, joka väijyi Jane Claytonin ja Flora
-Hawkesin turvakseen ottaman puun lehvistössä. Mutta Luvini ei ollut
-tullut taistelemaan. Hän oli saapunut vangitsemaan Flora Hawkesin. Hän
-kääntyi miestensä puoleen. "Heitä on vain viisikymmentä", hän sanoi.
-"Voisimme heidät helposti tappaa, mutta emmehän ole tulleet sotimaan.
-Tulimme sieppaamaan valkoisen tytön takaisin. Jääkää tähän ja
-pöyhistelkää noille shakaalin pennuille. Koettakaa aina pitää heidän
-katseensa itseenne tähdättyinä. Hyökätkää hiukan ja peräytykää jälleen;
-ja teidän näin kiinnittäessänne heidän huomionsa tälle suunnalle,
-hiivin minä viidenkymmenen miehen kanssa leirin taakse, kaappaan
-valkoisen tytön, ja kun olen saanut hänet haltuuni, lähetän sanan
-teille, jolloin voitte heti palata kylään, missä olemme paalutuksen
-takana hyökkäykseltä turvassa."
-
-Tämä tuuma olikin varsin mieluinen länsirannikon neekereille, joilta
-puuttui rohkeutta näin välittömästi uhkaavaan otteluun, ja niinpä he
-tanssivat ja ulvoivat ja uhittelivat entistä äänekkäämmin, tuntien
-tekevänsä sen aivan vaarattomasti, koska pian palaisivat verettömän
-voittonsa jälkeen vaajavarustuksensa turviin.
-
-Luvinin hiipiessä kiertoteitse tuuhean viidakon kätkössä leirin
-taakse, sillä välin kun länsirannikon neekerien melu nousi melkein
-korviahuumaavaksi, pudottausi äkkiä puusta tanterelle molempien
-valkoisten naisten eteen valkoinen jättiläishahmo, jolla ei ollut muuta
-pukua kuin lannetalja ja pantterinnahka ja jonka jumalaista vartaloa
-korosti petoja hätyyttämään sytytetyn nuotion lepattava valo.
-
-"John!" huudahti lady Greystoke. "Siinähän sinä olet, Jumalan kiitos!"
-
-"Hst!" varoitti valkoinen jättiläinen, pannen etusormen huulilleen ja
-kääntyen sitten äkkiä Flora Hawkesiin päin. "Sinua minä etsin", huusi
-hän, ja tarttuen tyttöön heitti hänet keveästi hartioilleen, ja
-ennenkuin lady Greystoke ehti väliin -- tai edes juuri huomasi, mitä
-tapahtuikaan -- oli mies ketterästi leirin taustalta hypännyt
-suojelevan boman yli ja hävinnyt viidakkoon sen taakse. Hetkisen horjui
-Jane Clayton kuin odottamattoman iskun huumaamana ja vaipui sitten
-tukehtuneesti voihkaisten ja nyyhkien tantereelle, kasvot käsiin
-peittyneinä.
-
-Tässä asennossa löysivät hänet Luvini ja hänen soturinsa, kun he
-salavihkaa hiipivät boman yli leiriin, nuotion toisella puolella
-olevain puolustajain selkäpuolelle. He olivat tulleet etsimään
-valkoista naista ja sellaisen löydettyään raastoivat hänet raa'asti
-jaloilleen, tukehduttaen hänen huutonsa karkeilla ja likaisilla
-kämmenillään, ja kantaa retuuttivat häntä viidakkoon norsunluurosvojen
-paalutettua kylää kohti.
-
-Kymmentä minuuttia myöhemmin näkivät valkoihoiset ja wazirit
-länsirannikon neekerien verkalleen peräytyvän viidakkoon, yhä ulvoen ja
-uhkaillen, ikäänkuin olisivat aikoneet kokonaan tuhota vihollisensa. --
-Taistelu oli ohi. Laukauksetta ja keihäänheitotta olivat he
-suoriutuneet.
-
-"Lempo soikoon", huudahti Throck, "mitä kaikki tuo pahuksen meteli
-oikeastaan merkitsi?"
-
-"Minä luulin, että ne kuumentaisivat meidän korvamme, eivätkä sitten
-mokomat tee muuta kuin kiljuvat! Niinpä niin!"
-
-Juutalainen pöyhisti rintaansa. "Eipä sentään kourallinen murjaaneja
-kykene peloittaa Adolph Bluber", hän mahtaili.
-
-Kraski vilkaisi poistuviin neekereihin, ja sitten hän korvallistaan
-raapaisten kääntyi leirinuotioon päin. "En voi tätä ymmärtää", hän
-virkkoi, ja sitten äkkiä: "Missä ovat Flora ja lady Greystoke?"
-
-Vasta nyt he huomasivat, että molemmat naiset olivat poissa.
-
-Wazirit olivat raivoissaan. He huutelivat äänekkäästi valtiattarensa
-nimeä, mutta ei kuulunut mitään vastausta. "Tulkaa!" käski Usula. "Me
-wazirit taistelemme sittenkin", ja juosten bomalle hän loikkasi sen
-ylitse ja lähti viidenkymmenen neekerinsä seuraamana ajamaan
-länsirannikon miehiä takaa.
-
-Jo lyhyen tuokion päästä he nämä tavoittivat, ja mitä nyt seurasi, se
-oli pikemmin pakokauhua kuin taistelua. Rientäen hätääntyneinä
-vaajavarustusta kohti, wazirit kintereillään, heittivät länsirannikon
-neekerit pois kiväärinsä, jotta juoksu sujuisi nopeammin; mutta
-Luvinilla joukkueineen oli kyllin suuri etumatka ehtiäkseen kylään ja
-sen paaluaitauksen turviin ennen takaa-ajettuja ja takaa-ajajia. Portin
-sisäpuolelle päästyään he pysähtyivät puolustusasentoon, sillä he
-käsittivät, että jos wazirien onnistuisi tunkeutua sisälle, heidät
-kaikki surmattaisiin, minkä vuoksi he taistelivat kuin loukkoon
-ahdistettu rotta ja saivatkin pidätetyksi hyökkääjät loitommalla kunnes
-ehtivät sulkea ja teljetä portin. Koska se oli rakennettu suojaksi
-paljon suurempia joukkoja vastaan, oli kylää helppo puolustaa, sillä
-wazireja ei enää ollut viittäkymmentäkään, ja kylässä oli lähes
-kaksisataa soturia sitä puolustamassa.
-
-Käsittäen sokean rynnäkön hyödyttömyyden Usula peräytti väkensä lyhyen
-matkan päähän paaluvarustuksesta, mihin he kyyristyivät, hurjilla,
-synkillä silmillään tuijottaen portille, Usulan miettiessä keinoa
-vihollisen pettämiseksi, koska hän käsitti, että voimat yksinään eivät
-riittäisi sen nujertamiseen.
-
-"Me tahdomme ainoastaan lady Greystoken", hän sanoi; "koston voimme
-jättää toiseenkin päivään."
-
-"Mutta emmehän edes tiedä, onko hän kylässä", huomautti muuan hänen
-miehistään.
-
-"Missäpä muualla hän sitten olisi?" kysyi Usula. "Tosin saatat olla
-oikeassakin -- ehkei hän ole kylässä, mutta siitä aion ottaa selvän.
-Minulla on suunnitelma. Katso, tuuli puhaltaa kylän vastakkaiselta
-puolelta. Kymmenen teistä seuratkoon minua, toisten mennessä jälleen
-portille ja pitäessä aika melua, ikäänkuin olisimme hyökkäysaikeissa.
-Hetkisen perästä portti avautuu, ja he ryntäävät ulos, sen teille
-lupaan. Minä koetan ehtiä sinne ennenkuin se tapahtuu, mutta jollen
-ehdi, jakaantukaa kahtia, seisokaa portin kummallakin sivulla ja
-sallikaa länsirannikon neekerien livistää; emme me heistä välitä.
-Pitäkää varalla ainoastaan lady Greystokea, ja kun hänet näette, niin
-riistäkää hänet vartijoiltaan. Ymmärrättekö?" Hänen toverinsa
-nyökkäsivät. "Tulkaa siis", hän sanoi, ja valiten kymmenen miestä
-mukaansa hän hävisi viidakkoon.
-
-Luvini oli kantanut Jane Claytonin hökkeliin, joka ei ollut kaukana
-kylän portilta. Siellä hän oli sitonut hänet lujasti tolppaan, yhä
-luullen häntä Flora Hawkesiksi, ja sitten jättänyt hänet rientääkseen
-takaisin portille, jotta voisi johtaa joukkojaan kylän puolustuksessa.
-
-Niin nopeasti olivat viime tunnin tapaukset seuranneet toisiaan, että
-Jane Clayton oli vielä puoliksi huumaantuneena siitä järkytysten
-sarjasta, joka hänen oli täytynyt kestää. Hänen nykyisen asemansa uhka
-kutistui mitättömiin hänen muistaessaan, kuinka hänen Tarzaninsa oli
-hädän hetkenä hänet hylännyt ja kantanut pois metsään vieraan naisen.
-Ei edes muisto siitä, mitä Usula oli hänelle kertonut Tarzania
-kohdanneesta tapaturmasta, joka otaksuttavasti taaskin sumensi tämän
-muistia, voinut Janen mielessä sovittaa hänen karkaamisensa
-raakamaisuutta; ja nyt hän virui kasvoillaan arabialaishökkelin liassa,
-nyyhkyttäen niinkuin ei ollut nyyhkyttänyt moneen vuoteen.
-
-Hänen siinä maatessaan hiiviskeli Usula kymmenen miehensä kanssa hiljaa
-ja salavihkaa vaajavarustuksen ulkopuolitse kylän taakse. Täältä he
-löysivät suuret määrät kuivia pensaita ja oksia, jotka olivat jääneet
-arabialaisten kyläänsä rakentaessaan raivaamasta aukiosta. He kantoivat
-niitä aitauksen viereen, pinoten niitä sitä vasten, kunnes melkein
-kolme neljännestä kylän sillä sivulla sijaitsevasta paaluvarustuksesta
-oli korkealla risuröykkiöllä vallitettu. Huomatessaan vaikeaksi hiljaa
-jatkaa työtä lähetti Usula yhden miehistään pääjoukon luo kylän
-toiselle puolelle käskemään, että he pitäisivät alituista meteliä,
-huudoillaan tukahduttaakseen toveriensa touhun aiheuttaman rytinän.
-Suunnitelma tepsi erinomaisesti, mutta vaikka Usulalle tovereineen
-siten kävikin mahdolliseksi työskennellä kaksinvertaisin ponnistuksin,
-kului enemmän kuin tunti ennenkuin risupino oli hänen mieleisessään
-kunnossa.
-
-Paalutuksen raosta tarkkaili Luvini wazirien pääjoukkoa, jonka nouseva
-kuu nyt paljasti, ja lopuksi hän teki sen johtopäätöksen, että nämä
-eivät aikoneet hyökätä sinä yönä ja että hän siis voisi olla
-huolettomampi ja käyttää aikansa toisella, mieluisammalla tavalla.
-Käskien soturiensa pääjoukon pysyä portin likellä ja aina olla
-valppaana ja lisäten, että hänet oli heti kutsuttava paikalle niin pian
-kuin wazirien asennossa havaittiin jotakin muutosta, läksi Luvini
-majaan, johon oli lady Greystoken jättänyt.
-
-Neekeri oli kookas, matala- ja kaltevaotsainen, ulkonevaleukainen mies
--- tyypillinen Afrikan alhaisimpiin heimoihin kuuluva alkuasukas.
-Astuessaan hökkeliin, kädessään palava soihtu, jonka pisti permantoon,
-tuijotti hän veristävillä silmillään ahneesti tuohon lattialla suullaan
-viruvaan naiseen. Hän nuolaisi paksuja huuliaan ja tullen lähemmäksi
-kurotti kätensä koskettaakseen uhriinsa. Jane Clayton vilkaisi ylös ja
-säpsähtäen inhosta liikahti poispäin. Silmätessään naisen kasvoihin
-näytti neekeri peräti kummastuvan. "Kuka sinä olet?" hän kysyi, puhuen
-rannikon neekerien englantia.
-
-"Minä olen lady Greystoke, Apinain Tarzanin puoliso", vastasi Jane
-Clayton. "Jos olet viisas, niin päästät minut heti kohta."
-
-Hämmästys ja kauhu kuvastuivat Luvinin silmistä ja vielä kolmaskin
-liikutus, mutta mikä niistä noissa sumeissa aivoissa pääsi voitolle,
-oli silloin vaikea ratkaista. Pitkän aikaa hän istui katsellen naista,
-ja vähitellen pääsi hänen kasvojensa ahne, himokas ilme vallalle ja
-karkoitti niihin ensiksi piirtyneen pelon; ja tässä muutoksessa luki
-Jane tuomionsa. Kopeloivin sormin Luvini päästi solmut Jane Claytonin
-ranteista ja nilkoista olevista siteistä. Hän tunsi miehen kuuman
-hengityksen lähenevän ja näki hänen veristävät silmänsä ja punaisen
-kielen, joka silloin tällöin nuolaisi paksuja huulia. Heti kun Jane
-tunsi viimeisen häntä köyttäneen hihnan putoavan jäsenistään, hypähti
-hän jaloilleen ja syöksyi majan ovea kohti, mutta iso käsi kurottui
-häntä tavoittamaan ja Luvinin riuhtoessa häntä takaisin itseään kohti
-riehui Jane kuin vimmastunut naarastiikeri ja sivalsi iskun toisensa
-perään miehen irvisteleviin, rumiin kasvoihin. Raa'alla, armottomalla
-ja talttumattomalla voimalla tämä kuitenkin mursi hänen heikon
-vastarintansa ja veti häntä verkalleen ja varmasti lähemmäksi itseään.
-Unohtaen kaiken muun, kuuroina portin edessä reuhaavien wazirien
-huudoille ja kylässä äkkiä syntyneelle hälinälle, kamppailivat nämä
-kaksi edelleen, vaikka nainen jo alusta pitäen olikin tuomittu
-joutumaan tappiolle.
-
-Takimmaisen paalutuksen kohdalla oli Usula jo palavilla soihduilla
-pistänyt risupinonsa tuleen viidestä, kuudesta eri kohdasta. Lauhkean
-viidakkotuulen leyhyttelemät liekit olivat melkein heti leimahtaneet
-roihuavaksi tulipaloksi, jonka edeltä paalutuksen kuiva puuaines mureni
-miljooniksi punerviksi kipunoiksi tuulen kuljetella takana olevien
-majojen olkikattoihin, kunnes koko kylä uskomattoman pienessä ajassa
-oli muuttunut ärjyväin liekkien hornaksi. Ja juuri niinkuin Usula oli
-ennustanut, lensi portti auki ja länsirannikon neekerit syöksyivät
-kauhuissaan viidakkoa kohti. Porttikäytävän kummallakin puolella seisoi
-wazireja, etsien silmillään valtiatartaan, ja vaikka he odottivat ja
-vaanivat ääneti, kunnes ei enää ketään tullut kylän portista ja
-paalutuksen sisusta oli suitsevana tulipätsinä, eivät he nähneet
-hänestä vilahdustakaan.
-
-Kauan sen jälkeen, kun he olivat varmat, ettei ketään elävää ihmistä
-enää voinut kylässä olla, odottivat ja toivoivat he yhä; mutta vihdoin
-Usula lopetti turhan valvonnan.
-
-"Lady Greystoke ei ole siellä ollutkaan", hän sanoi, "ja nyt meidän
-täytyy ajaa neekereitä takaa ja kaapata joitakuita heistä, saadaksemme
-heiltä tietää hänen olinpaikkansa."
-
-Oli täysi päivä ennenkuin he saavuttivat pienen, pääjoukosta jälkeen
-jättäytyneen ryhmän, joka oli leiriytynyt muutaman kilometrin päähän
-länttä kohti. Nämä miehet he nopeasti saarsivat ja saivat
-heidät heti antautumaan lupaamalla heille loukkaamattomuuden, jos
-totuudenmukaisesti vastaisivat Usulan tekemiin kysymyksiin.
-
-"Missä on Luvini?" tiedusti Usula, joka edellisenä iltana oli
-eurooppalaisilta kuullut länsirannikkolaisten johtajan nimen.
-
-"Emme tiedä; emme ole nähneet häntä sen jälkeen kun lähdimme kylästä",
-vastasi muuan neekereistä. "Olimme arabialaisten orjia, ja kun viime
-yönä pääsimme karkaamaan paaluaitauksesta, riensimme eroon muista,
-sillä olimme mielestämme paremmassa turvassa yksinämme kuin Luvinin
-kanssa, joka on arabialaisiakin julmempi."
-
-"Näitkö valkoisia naisia, jotka hän viime yönä toi leiriin?" tiedusti
-Usula.
-
-"Hän toi ainoastaan yhden valkoisen naisen", vastasi puhuteltu.
-
-"Mitä Luvini hänelle teki? Missä nainen nyt on?" kysyi Usula.
-
-"En tiedä. Tuotuaan hänet leiriin hän sitoi hänet käsistä ja jaloista
-ja jätti siihen majaansa, joka on kylänportin vieressä. Sen koommin
-emme ole naista nähneet."
-
-Usula kääntyi tovereihinsa. Hänen silmänsä osoittivat suurta pelkoa,
-joka kuvastui toistenkin kasvoista.
-
-"Tulkaa", hän sanoi. "Me palaamme nyt kylään. Ja te seuraatte mukana",
-hän lisäsi, puhuen länsirannikon neekereille. "Jos olette meille
-valehdelleet..." Hän teki merkitsevän liikkeen etusormellaan kaulansa
-poikki.
-
-"Me emme ole sinulle valehdelleet", vastasivat toiset.
-
-Nopeasti palasivat he arabialaiskylän raunioille. Siinä oli jäljellä
-vain muutamia kyteviä hiilikasoja.
-
-"Missä oli hökkeli, johon valkoinen nainen oli suljettuna?" kysyi Usula
-heidän astuessaan savuavien raunioiden keskelle.
-
-"Tässä", sanoi muuan neekereistä ja käveli nopeasti muutaman askeleen
-entisen kyläportin toiselle puolelle. Hän pysähtyi äkkiä ja viittasi
-johonkin maassa.
-
-"Tuossa", hän selitti, "on etsimäsi valkoinen nainen." Usula ja toiset
-riensivät paikalle. Raivo ja murhe taistelivat ylivallasta heidän
-sielussaan, kun he näkivät edessään ihmisruumiin hiiltyneet jäännökset.
-
-"Siinä hän on", virkkoi Usula kääntyen poispäin salatakseen suruaan,
-kyynelten vieriessä hänen mustia poskiaan pitkin. Toiset wazirit olivat
-yhtä liikutettuja, sillä kaikki he rakastivat suuren Bwanan puolisoa.
-
-"Ehkä se ei olekaan hän", huomautti muuan heistä; "ehkä se on joku
-muu."
-
-"Siitä saamme pian selvän", huomautti kolmas. "Jos hänen sormuksensa
-löytyvät tuhkasta, on hän todellakin valtiattaremme", ja mies polvistui
-etsimään sormuksia, joita lady Greystoke tavallisesti piti.
-
-Usula pudisti epätoivoisesti päätään. "Kyllä se hän on", sanoi hän,
-"tuossa on tolppakin, johon hänet oli sidottu" -- hän osoitti
-mustunutta paaluntynkää ruumiin vieressä -- "ja vaikkapa sormuksia ei
-tuhassa olisikaan, ei se merkitse mitään, sillä Luvini kaiketikin oli
-riistänyt ne häneltä, heti kun hänet kaappasi. Jokaisella muulla oli
-aikaa lähteä kylästä paitsi hänellä, joka oli sidottu eikä voinut
-liikkua... Ei, ruumis ei voi olla kenenkään muun."
-
-Wazirit kaivoivat matalan haudan ja laskivat kunnioittavasti hiiltyneet
-jäännökset siihen, merkiten paikan pienellä kiviröykkiöllä.
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU
-
-Koston polulla
-
-
-Kun Apinain Tarzan, sovittaen vauhtinsa Jad-bal-jan astuntaan, verraten
-hitaasti liikkui kotia kohti, mietiskeli hän erilaisin tuntein kuluneen
-viikon kokemuksia. Vaikka hänen ei ollutkaan onnistunut anastaa
-aarteita Oparin holveista, korvasi hänellä oleva timanttipussi
-suunnitelman tyhjiinraukeamisen moninkertaisesti. Hänen ainoana
-huolenaan oli nyt hänen waziriensa turvallisuus, ja ehkä häntä myöskin
-kiusallisesti kutkutti halu etsiä käsiinsä valkoihoiset, jotka olivat
-hänet myrkkyjuomalla huumanneet, ja rangaista heitä ansionsa mukaan.
-Mutta kun hänen halunsa palata kotiin oli vielä suurempi, päätti hän
-olla yrittämättä tavoittaa heitä, ainakaan tällä haavaa.
-
-Pyydystellen yhdessä, aterioiden yhdessä ja nukkuen yhdessä, samoilivat
-mies ja iso leijona villejä viidakkopolkuja pitkin kotiin päin.
-
-Eilen he jakoivat keskenään Baran, kauriin, lihat, tänään oli heidän
-juhla-aterianaan Hortan, metsäkarjun, ruho, eikä heillä näin ollen
-juuri ollut pelkoa, että kummankaan tarvitsisi nälkäisenä vaeltaa.
-
-He olivat ehtineet päivänmatkan päähän maatilalta, kun Tarzan huomasi
-melkoisen soturijoukon jäljet. Kuten jotkut ahmivat viimeiset
-pörssinoteeraukset, ikäänkuin heidän koko elämänsä riippuisi niiden
-täsmällisestä tuntemisesta, samoin ahmi Apinain Tarzan jokaisen
-pienimmänkin vihjauksen, minkä viidakko hänelle tarjosi, sillä
-tositeossa oli kaikkien tuollaisten seikkain tarkka tunteminen ja
-niiden antamain opetusten vaarinotto kautta hänen elinikänsä ollut
-hänen elämänsä välttämätön ehto. Niinpä hän nytkin huolellisesti tutki
-edessään olevia jälkiä. Vaikka ne olivat useita päiviä vanhat ja siitä
-sittemmin kulkeneiden metsäneläinten osittain hävittämät, olivat ne
-apinamiehen teräville silmille ja herkille sieraimille kuitenkin kyllin
-selvät. Hänen osittainen välinpitämättömyytensä muuttui äkkiä mitä
-hartaimmaksi mielenkiinnoksi, sillä rotevain soturien jälkien joukossa
-hän tapasi vähän väliä valkoisen naisen pienemmän jäljen -- rakkaan
-jalanjäljen, jonka hän tunsi yhtä hyvin kuin te tunnette äitinne
-kasvot.
-
--- Wazirit ovat palanneet ja kertoneet hänelle, että minä olin poissa,
--- tuumi hän itsekseen, -- ja nyt hän on heidän kanssaan lähtenyt minua
-etsimään. -- Tarzan kääntyi leijonaan päin: "Ka, Jad-bal-ja, nyt
-käännymme taaskin kodista poispäin... tai eipä niinkään, missä Jane on,
-siellä. on koti."
-
-Reitin suunta pani Apinain Tarzanin jokseenkin ymmälle, koska se ei
-käynyt suoraan Oparia kohti, vaan pikemminkin etelään päin. Kuudentena
-päivänä hänen terävät korvansa erottivat lähestyväin miesten ääniä, ja
-pian löyhähti hänen sieraimiinsa neekerien hajuvirta. Lähettäen
-Jad-bal-jan tiheikköön piiloon nousi Tarzan puihin ja alkoi nopeasti
-liikkua läheneviä neekerejä kohti. Välimatkan vähentyessä kävi haju
-voimakkaammaksi, kunnes Tarzan jo ennen näkemistäänkin tiesi, että he
-olivat wazireja; mutta se yksi tuoksu, joka olisi täyttänyt hänen
-sielunsa onnella, oli poissa.
-
-Oli yllätys Usulalle, kun hän, murheellisten ja alakuloisten
-waziriensa edellä astuen, polun mutkassa äkkiä joutui isäntänsä kanssa
-vastatusten.
-
-"Apinain Tarzan!" hän huudahti. "Oletko se todellakin sinä?"
-
-"Ei kukaan muu", vastasi apinamies; "mutta missä on lady Greystoke?"
-
-"Ah, herra, kuinka voin sen sinulle kertoa!" huokaisi Usula.
-
-"Mitä tarkoitat...?" huudahti Tarzan. "Eihän suinkaan... eihän hänelle
-ole voinut mitään tapahtua hänen ollessaan wazirien vartioimana..."
-
-Soturien päät painuivat häpeästä ja surusta. "Me tarjoamme henkemme
-hänen hengestään", sanoi Usula koruttomasti. Hän heitti keihäänsä ja
-kilpensä maahan ja levittäen käsivartensa paljasti mahtavan rintansa
-Tarzanille. "Iske, bwana", hän sanoi.
-
-Apinamies kääntyi, pää kumarassa, poispäin. Sitten hän jälleen katsahti
-Usulaan. "Kerro minulle, kuinka se tapahtui", hän käski, "ja unohda
-äskeinen typerä puheesi, niinkuin minä olen unohtanut vihjauksen, josta
-se johtui."
-
-Lyhyesti Usula kertoi tapahtumat, jotka olivat johtaneet Janen
-kuolemaan, ja hänen lopetettuaan lausui Apinain Tarzan vain kolme
-sanaa, tehden hänelle, apinamiehelle, ominaisen kysymyksen: "Missä on
-Luvini?"
-
-"Ah, sitä emme tiedä", vastasi Usula.
-
-"Mutta minä hankin siitä tiedon", sanoi Apinain Tarzan. "Jatkakaa
-matkaanne, lapseni, takaisin majoihinne, vaimojenne ja lastenne luo, ja
-kun taas kerran näette Apinain Tarzanin, niin tiedätte, että Luvini on
-kuollut."
-
-He pyysivät lupaa häntä seurata, mutta hän ei tahtonut heitä kuulla.
-
-"Teitä tarvitaan kotona tähän aikaan vuodesta", hän sanoi; "olette jo
-olleet liiankin kauan poissa karjain luota ja vainioilta. Palatkaa siis
-ja viekää tieto Korakille, mutta sanokaa hänelle minun toivovan, että
-hänkin jää kotiin; -- jos minä en onnistu, tulkoon hän sitten jatkamaan
-keskeytynyttä työtäni, jos haluaa."
-
-Lakattuaan puhumasta Tarzan kääntyi jälleen sille suunnalle, mistä oli
-tullut, viheltäen kerran, yhden ainoan, matalan, venytetyn säveleen ja
-hetkistä myöhemmin loikki Jad-bal-ja, kultaleijona, näkyviin
-viidakkopolkua pitkin.
-
-"Kultaleijona!" huudahti Usula. "Karatessaan Kiwazilta se siis lähti
-rakasta bwanaansa etsimään."
-
-Tarzan nyökkäsi. "Se seurasi monet taipaleet outoon maahan, kunnes
-minut löysi", hän virkkoi. Sitten hän sanoi wazireille hyvästi ja
-suuntasi askeleensa vielä kerran kodista poispäin Luvinia etsimään ja
-kostaakseen.
-
-<tb>
-
-Kiilautuneena ison puun oksanhaarukkaan tervehti John Peebles
-sarastavaa päivää väsynein silmin. Hänen lähellään virui Dick Throck
-samanlaisen haarukan varassa, jotavastoin älykkäämpi ja siis
-neuvokkaampi Kraski oli pienemmistä oksista laatinut lavan kahden
-yhdensuuntaisen emäoksan kannatukselle, jolla hän lepäsi verrattain
-mukavasti. Kymmenen jalkaa hänen yläpuolellaan heilui Bluber puoliksi
-nääntyneenä ja täydellisesti säikähtyneenä pienemmällä oksalla, missä
-asennossa häntä epävarmana turvalaitteena kannatti saman sivurungon
-haarukka.
-
-"Hiisi vieköön", voihki Peebles, "mieluummin syökööt minut ne kirotut
-jalopeurat kuin viettäisin toisen tällaisen yön -- ja tässä sitä
-ollaan, niinpä niin!"
-
-"Sen, tuhat tulimmaista, minäkin sanon", säesti Throck. "että tästä
-puoleen nukun maassa, olkoon leijonia tai ei."
-
-"Jos teillä kolmella yleensä olisi edes mursun äly", huomautti Kraski,
-"niin olisimme viime yön nukkuneet jokseenkin turvallisesti ja
-mukavasti maassa."
-
-"Hoi, Bluber, _herra_ Kraski haastelee sulle", huusi Peebles hienon
-ivallisesti ja korostaen sanaa "herra."
-
-"Oi, oi! Minä en välitä, mitä kukaan sanoo", uikutti Bluber.
-
-"Se tahtoo rakennuttaa itselleen mökin joka ehtoo", jatkoi Peebles,
-"seisoessaan itse vieressä selittämässä meille niin hiton hyvin, kuinka
-se on laitettava, eikä hän, hieno herrasmies, omin käsin pane kortta
-ristiin."
-
-"Miksi minä tekisin työtä käsilläni, kun teillä kahdella isolla
-karhulla ei ole mitään muuta tehtävää?" kysyi Kraski. "Te olisitte jo
-kaikki kuolleet nälkään, jollen minä olisi hankkinut teille ruokaa. Ja
-leijonain muonaksi te lopultakin joudutte tai kuolette uupumukseen,
-jollette kuuntele minua. Eipä niin, että teistä suurta vahinkoa olisi!"
-
-Toiset eivät kiinnittäneet mitään huomiota hänen viime
-sisunpurkaukseensa. Olivathan he kinastelleet niin paljon ja niin
-kauan, että he tosiaan eivät toistensa sanoista paljoa piitanneet.
-Paitsi Peeblesiä ja Throckia, vihasivat he kaikki toisiaan sydämestään
-ja pysyttelivät yhdessä vain siksi, etteivät tohtineet erota.
-Verkalleen laski Peebles ruhonsa maahan. Throck seurasi perässä, sitten
-Kraski ja vihdoin viimeiseksi Bluber, joka seisoi hetkisen ääneti,
-tarkaten repeytyneitä vaatteitaan.
-
-"_Mein Gott_!" hän huudahti sitten. "Katsokaa minua! Teme puku: joka
-maksanut kaksikymmenen pundaa, katsokaa sitä. Biloilla, biloilla! Siitä
-ei enää sais yhtä monta kupariraha."
-
-"Me' hiiteen pukuinesi!" huudahti Kraski. "Täällä me olemme eksyksissä,
-nälkään nääntymässä, alati petojen ja kukaties ihmissyöjäin uhkaamina,
-ja Flora poissa viidakossa, ja siinä sinä seisot lörpöttelemässä
-kahdenkymmenen punnan puvustasi. Sinä väsytät minut, Bluber. Mutta
-astutaanpas, voimmehan yhtä hyvin olla liikkeelläkin."
-
-"Minne päin?" kysyi Throck.
-
-"No, länttä kohti tietenkin", vastasi Kraski. "Rannikko on siellä päin,
-eikä meillä muuta neuvoa ole kuin yrittää se saavuttaa."
-
-"Ei me voida saavuttaa sitä kulkemalla itäänpäin", ärjäsi Peebles, "ja
-tässä sitä nyt ollaan, niinpä niin."
-
-"Kuka on sanonut, että voisimme", kysyi Kraski.
-
-"No, mehän vaelsimme itää kohti koko eilisen päivän", sanoi Peebles.
-"Minä tiesin kaiken aikaa, että jotakin oli vinossa, ja juuri nyt
-pääsin siitä selville."
-
-Throck katsoi kumppaniinsa typerän kummastuneena. "Mitä tarkoitat?" hän
-sanoi. "Mistä päättelet, että vaelsimme itää kohti?"
-
-"Se on perin helppoa tajuta", vastasi Peebles, "ja minä voin sen
-sinulle todistaa. Koska tuo miekkonen tietää niin paljon enemmän kuin
-me muut, olemme samoilleet suoraan sisämaahan päin aina siitä asti, kun
-neekerit meidät jättivät." Hän nyökkäsi venäläistä kohti, joka seisoi
-kädet puuskassa, omituisin ilmein silmäillen toisia.
-
-"Jos luulet, että olen johtanut teitä väärään suuntaan, Peebles",
-virkkoi Kraski, "niin käännyhän toisin päin; mutta minä jatkan vanhalla
-urallamme, joka on oikea tie."
-
-"Ei se ole oikea", tiuskasi Peebles, "ja minä selitän sinulle.
-Kuuntelehan. Länttä kohti liikuttaessa on aurinko vasemmalla puolella
--- nimittäin keskipäivän tunneilla -- eikö niin? Mutta siitä asti, kun
-olemme matkustaneet ilman mustanaamoja, on aurinko ollut oikeallamme.
-Kyllä minusta kaiken aikaa tuntuikin, että jotakin oli vinossa, mutta
-en päässyt siitä tolkulle ennenkuin vasta nyt. Asia on selvä kuin sinun
-naamataulusi. Me olemme taivaltaneet suoraan itään kaiken aikaa."
-
-"Lempo soikoon", huudahti Throck, "niinpä olemmekin, ihan suoraan
-itään, ja tuo mokoma luulee kaikki asiat ymmärtävänsä!"
-
-"Oi", voihkasi Bluber, "ja nyt meidän täytyykö kävellä kaikki tie
-takaisin vielä kerran?"
-
-Kraski nauroi ja kääntyi poispäin valitsemaansa suuntaan. "Käykää te,
-veikkoset, omaa tietänne, jos haluatte", hän sanoi, "ja miettikäähän
-matkallanne sitä seikkaa, että olette päiväntasaajan eteläpuolella,
-joten aurinko on pohjoisessa, mikä ei kuitenkaan muuta sen
-vanhanaikaista tapaa laskea länteen."
-
-Bluber oli ensimmäinen tajuamaan Kraskin sanojen totuuden. "Tulkaa,
-pojat", hän virkkoi. "Karl olla oikeassa", ja hän kääntyi seuraamaan
-venäläistä.
-
-Peebles seisoi raapien korvallistaan, aivan ymmällä tästä vaikeasta
-ongelmasta, jota myöskin Throck syvästi mietti. Sitten viimemainittu
-kääntyi seuraamaan Kraskin ja Bluberin jälkiä.
-
-"Tule pois", hän huusi Peeblesille, "en minä tätä ymmärrä, mutta kyllä
-maar ne ovat oikeassa. Meneväthän he suoraan sinne päin, minne aurinko
-eilen illalla laski, ja siellä varmaan on länsi."
-
-Peeblesin teoria alkoi horjua, ja hän seurasi Throckia, vaikkei
-vieläkään ollut asiasta varma.
-
-Nälkäisinä ja jalat rakoilla olivat nuo neljä miestä laahustaneet
-viidakkopolkua pitkin länttä kohden, turhaan etsien riistaa. Viidakossa
-liikkumaan tottumattomina he samosivat umpimähkään eteenpäin. Joka
-taholla olisi saattanut olla villejä petoja tai hurjia sotureita, mutta
-niin tylsät ovat sivistyneiden ihmisten havaintovaistot, että
-meluavinkin vihollinen olisi heidän huomaamattaan voinut heitä väijyä.
-
-Niinpä sitten puolenpäivän tienoissa suhahtava nuoli, joka lensi ihan
-Bluberin pään ohi, sai heidät äkkiä ja säikähtyneinä pysähtymään.
-Kimeästi kiljahtaen pelosta juutalainen tuupertui maahan. Kraski nosti
-kiväärin olkapäätänsä vasten ja laukaisi.
-
-"Tuolla", hän huusi, "noiden pensaiden takana!" Ja sitten toiselta
-suunnalta suhahtava nuoli lävisti hänen kyynärvartensa. Raskaina ja
-kömpelöinä eivät Peebles ja Throck päässeet asentoon yhtä nopeasti kuin
-venäläinen, mutta mitään pelonmerkkiäkään eivät he osoittaneet.
-
-"Maahan", komensi Kraski, toimien itsekin ohjeensa mukaan. "Laskeutukaa
-vatsallenne ja antakaa niille mitä kuuluu!"
-
-Tuskin olivat nuo kolme miestä heittäytyneet pitkään ruohoon, kun
-parikymmentä kääpiömetsästäjää tuli aukeamalle ja nuolikuuro suhahti
-makaavain miesten yli, samalla kun läheisestä puusta kaksi
-teräksenharmaata silmää katseli väijytystä.
-
-Bluber virui mahallaan maassa, kasvot käsiin peitettyinä ja kivääri
-hyödyttömänä vieressä, mutta Kraski, Peebles ja Throck taistelivat
-henkensä edestä, lennättäen lyijyä ulvoviin kääpiöihin.
-
-Sekä Kraski että Peebles kaatoivat kivääreillään alkuasukkaan, ja
-sitten vihollinen vetäytyi ympäröivän viidakon suojaan. Hetkiseksi
-lakkasivat vihollisuudet. Vallitsi haudan hiljaisuus, kunnes sen
-keskeytti läheisen metsänjättiläisen vihannuudesta kajahtava ääni.
-
-"Älkää laukaisko, ennenkuin minä käsken", se sanoi englanninkielellä,
-"niin pelastan teidät."
-
-Bluber kohotti päätänsä. "Tulla pikaa, tulla pikaa!" hän huusi. "Ei me
-ampu. Pelasta minut, pelasta minut, niin minä anta sinulle viisi
-punda."
-
-Puusta, josta ääni oli kajahtanut, kuului yksi ainoa, matala, venytetty
-vihellyssävel, ja sitten seurasi tuokion äänettömyys.
-
-Kääpiöt, jotka olivat hetkeksi hämmästyneet puun lehvistöstä
-kuuluneesta salaperäisestä äänestä, lopettivat toimintansa, mutta kun
-he sitten eivät enää kuulleet mitään pelkoaherättävää, tulivat he
-esille pensaikon suojasta ja sinkauttivat toisen nuolisateen aukeaman
-ruohossa makaavaa neljää miestä kohti. Samalla kun valkoinen
-jättiläishahmo hyppäsi viidakon patriarkan alemmilta oksilta, loikkasi
-iso mustaharjainen leijona alhaalta tiheiköstä.
-
-"Oi!" kiljahti Bluber ja peitti taas käsivarsillaan kasvonsa.
-
-Hetkisen kääpiöt seisoivat säikähtyneinä, ja sitten heidän päällikkönsä
-huusi: "Se on Tarzan!" ja kääntyi pakenemaan viidakkoon.
-
-"Niin, minä olen Tarzan -- Apinain Tarzan", huusi loordi Greystoke.
-"Tässä ovat Tarzan ja kultaleijona." Mutta hän haastoi kääpiöiden
-kieltä, joten valkoiset eivät tajunneet sanaakaan hänen puheestaan.
-Sitten hän kääntyi näitä kohti "Gomanganit ovat menneet tiehensä", hän
-sanoi, "nouskaa!"
-
-Kaikki neljä miestä kömpivät pystyyn. "Keitä te olette ja mitä täällä
-hommaatte?" kysyi Apinain Tarzan. "Mutta minun ei tarvitsekaan
-tiedustaa keitä olette. Olette samoja, jotka huumaannutitte minut ja
-jätitte avuttomana leiriinne ensimmäisen ohimenevän leijonan tai villin
-alkuasukkaan saaliiksi."
-
-Bluber kompuroi esille, hieroen kämmeniään yhteen, liehakoiden ja
-hymyillen.
-
-"Oi, oi, herra Tarzan, me ei te tuntenut! Koskaan ei me olis tehny' se,
-jos me olis tietäny' että te oli Apinain Tarzan. Pelastakaa minut!
-Kymmenen punda -- kaksikymmenen punda -- mitä ikinä. Sanokaa, mitä se
-maksa. Pelastakaa minut, niin koko raha olla teidän."
-
-Tarzan ei välittänyt juutalaisesta, vaan kääntyi toisten puoleen. "Minä
-etsin erästä miehistänne", hän sanoi, "Luvini-nimistä neekeriä. Hän
-tappoi vaimoni. Missä hän on?"
-
-"Siitä emme tiedä mitään", selitti Kraski. "Luvini kavalsi ja jätti
-meidät. Teidän puolisonne ja muuan toinen valkoinen nainen olivat
-silloin leirissämme. Kukaan meistä ei tiedä, mihin he ovat joutuneet.
-He olivat meidän takanamme, kun asetuimme puolustamaan leiriä omia
-miehiämme ja arabialaisten orjia vastaan. Wazirinne olivat siellä.
-Sitten kun vihollinen oli vetäytynyt pois, huomasimme, että ne kaksi
-naista olivat kadonneet. Me emme tiedä, mitä heille on tapahtunut.
-Juuri olemme heitä etsimässä."
-
-"Samaa kertoivat minulle wazirini", virkkoi Tarzan; "mutta ettekö ole
-senjälkeen laisinkaan nähneet Luvinia?"
-
-"Emme ole", vastasi Kraski.
-
-"Mitä te täällä hommailette?" kysyi Tarzan.
-
-"Me tulimme herra Bluberin kanssa tieteelliselle tutkimusretkelle",
-vastasi Kraski. "Olemme kohdanneet paljon vastuksia. Oppaamme,
-soturimme johtajineen ja kantajamme nousivat kapinaan ja karkasivat. Me
-olemme aivan yksinämme ja avuttomina."
-
-"Oi, oi!" huudahti Bluber. "Pelastakaa meidät, pelastakaa meidät! Mutta
-pitäkää toi leijona pois. Se tekee minut hermostunut."
-
-"Se ei tee teille pahaa -- jos en minä sitä käske", sanoi Tarzan.
-
-"Sitten olla hyvä eikä sitä käskeä", rukoili Bluber.
-
-"Mihin teillä on matka?" tiedusti Tarzan.
-
-"Koetamme päästä takaisin rannikolle", vastasi Kraski, "ja sieltä
-Lontooseen."
-
-"Tulkaa minun kanssani", sanoi Tarzan, "ehkä minä voin auttaa teitä.
-Ette te sitä ansaitse, mutta en voi jättää valkoihoisia tänne
-viidakkoon kuolemaan."
-
-He seurasivat häntä itää kohti ja leiriytyivät yöksi vähäisen
-viidakkopuron partaalle.
-
-Neljän lontoolaisen oli vaikea tottua ison leijonan läsnäoloon, ja
-Bluber oli silminnähtävän pelon vallassa.
-
-Heidän kyyköttäessään nuotion ympärillä Tarzanin hankkiman illallisen
-jälkeen ehdotti Kraski, että ryhdyttäisiin rakentamaan jonkinlaista
-suojaa petoeläimiä vastaan.
-
-"Se ei ole tarpeellista", sanoi Tarzan. "Jad-bal-ja vartioi teitä. Se
-nukkuu Apinain Tarzanin vieressä, ja mitä toinen meistä ei kuule, sen
-kuulee toinen."
-
-Bluber huoahti.
-
-"_Mein Gott_!" hän huusi. "Minä antais kymmenen punda yksi yön unesta."
-
-"Voitte sen tänä yönä saada halvemmalla", sanoi Tarzan, "sillä mitään
-ei teille tapahdu, kun Jad-bal-ja ja minä olemme saapuvilla."
-
-"No, sitten minä luulee, että minä sanoo hyvää yötä", virkkoi
-juutalainen, ja astuen muutamia askeleita valkeasta poispäin hän
-kietoutui viittaansa ja oli pian unen helmoissa. Throck ja Peebles
-seurasivat esimerkkiä ja pian senjälkeen Kraskikin.
-
-Maatessaan puolitorkuksissa, silmät raollaan, näki venäläinen
-apinamiehen nousevan siihenastisesta kyykkyisestä asennostaan ja
-kääntyvän läheistä puuta kohti. Siinä putosi jotakin hänen
-lannetaljansa alta -- pieni nahkainen pussi, joka oli pullollaan
-jotakin tavaraa.
-
-Kraski, joka nyttemmin oli täysin valveilla, tarkkasi sitä silmillään,
-apinamiehen siirtyessä Jad-bal-jan seuraamana lyhyen matkan päähän,
-jonne hän paneutui nukkumaan.
-
-Iso leijona lyyhistyi makaavan miehen viereen, ja pian pääsi venäläinen
-varmuuteen, että molemmat nukkuivat. Heti hän alkoi salavihkaa ryömiä
-pientä, tulen ääressä olevaa myttyä kohti. Jokaisella liikkeellään hän
-pysähtyi ja katsahti edessään makaavia molempia hurjia petoja, mutta ne
-nukkuivat rauhallisesti. Vihdoin saattoi venäläinen kädellään tavoittaa
-pussin ja vetäen sen luokseen sulloi sen nopeasti paitansa povelle.
-Sitten hän kääntyi ja ryömi verkalleen ja varovaisesti paikalleen
-nuotion toiselle puolelle. Siellä hän, maaten pää toisella
-käsivarrellaan ikäänkuin syvässä unessa, tunnusteli huolellisesti
-pussia vasemman kätensä sormilla.
-
--- Ne tuntuivat pieniltä kiviltä, -- hän mietti, -- ja epäilemättä ne
-niitä olivatkin, raakalaismaisia koristuksia tuolle villille
-barbaarille, joka on englantilainen pääri. Ei näytä mahdolliselta, että
-tuo villi peto olisi istunut parlamentin ylähuoneessa.
-
-Äänettömästi Kraski avasi solmun suljetun pussin suusta, ja hetkistä
-myöhemmin vieritti hän osan sen sisällöstä kämmenelleen.
-
--- Hyvänen aika, timantteja! -- riemastui hän. Ahneesti hän kaatoi ne
-kaikki ulos ja tuijotti niihin himokkaasti. Isoja, välkkyviä kiviä,
-puhtainta lajia! Viisi naulaa hohtavia, valkoisia timantteja, jotka
-edustivat niin satumaista rikkautta, että venäläisen päätä huimasi
-hänen sitä ajatellessaan.
-
--- Hyvänen aika, -- toisti hän, -- kädessäni Kroisoksen aarteet!
-
-Nopeasti hän keräsi kivet ja pani ne takaisin pussiin, toisella
-silmällään alati vilkuen Tarzaniin ja Jad-bal-jaan; mutta kumpikaan
-näistä ei hievahtanut, ja pian oli hän palauttanut kaikki timantit
-pussiin ja sujahduttanut sen paitansa alle.
-
--- Huomenna, -- hän mietti, -- huomenna... Kunpa minulla olisi ryhtiä
-yrittää sitä jo tänä yönä!
-
-Seuraavan aamupäivän puolivälissä Tarzan lähestyi neljän lontoolaisen
-kanssa melkoisen isoa paalutettua kylää, jossa oli monta majaa. Häntä
-ei otettu vastaan ainoastaan suopeasti, vaan hallitsijalle tulevalla
-kunnioituksella.
-
-Valkoisiin teki valtavan vaikutuksen mustan päällikön ja hänen
-soturiensa sävy, kun Tarzan saatettiin heidän eteensä.
-
-Kun tavallinen tervehdysjuhlallisuus oli suoritettu, kääntyi Tarzan ja
-osoitti kädellään neljää eurooppalaista. "Nämä ovat minun ystäviäni",
-hän sanoi mustalle päällikölle, "ja he haluavat turvallisesti päästä
-rannikolle. Lähetä siis heidän mukaansa riittävästi sotureita
-pyydystämään heille riistaa ja suojelemaan heitä matkan varrella. Minä,
-Apinain Tarzan, pyydän sinulta tätä suosiota."
-
-"Apinain Tarzanin, suuren päällikön, viidakon herran, tarvitsee vain
-käskeä", vastasi neekeri.
-
-"Hyvä", huudahti Tarzan. "Ruoki heitä hyvin ja kohtele heitä hyvin!
-Minulla on muita hommia, enkä voi jäädä tänne."
-
-"Heidän vatsansa täytetään, ja he pääsevät vahingoittumattomina
-rannikolle."
-
-Lausumatta sanaakaan jäähyväsiksi, vähäisimmälläkään merkillä
-osoittamatta, että oli tietoinen heidän läsnäolostaan, läksi Apinain
-Tarzan noiden neljän eurooppalaisen näkyvistä, Jad-bal-jan,
-kultaleijonan, tassuttaessa hänen kintereillään.
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU
-
-Väkäkärkinen surmankeihäs
-
-
-Kraski vietti unettoman yön. Hän käsitti hyvin, että Tarzan ennemmin
-tai myöhemmin huomaisi timanttipussinsa menetyksen ja palaisi vaatimaan
-siitä tiliä neljältä lontoolaiselta, joita oli avustanut. Ja niinpä
-venäläinen aamunkoin ensimmäisen valojuovan valahtaessa idän taivaalle
-nousi kuivatuista ruohoista valmistetulta vuoteeltaan majassa, jonka
-päällikkö oli hänelle ja Bluberille osoittanut, ja hiipi salavihkaa
-kylän raitille.
-
--- Hyvä Jumala! -- hän tuumi itsekseen. -- On vain yksi mahdollisuus
-tuhannesta, että voin päästä rannikolle yksinäni, mutta tämä, -- hän
-puristi kädellään paitansa alla olevaa timanttipussia, -- tämä on
-jokaisen ponnistuksen arvoinen, on säilytettävä hengenkin uhalla.
-Tuhansien kuninkaitten aarteet! Hyvä Jumala, mitä sillä voisinkaan
-aikaansaada Lontoossa, Pariisissa ja New Yorkissa!
-
-Varovaisesti hän hiipi kylästä, ja pian sulkeutui viidakon vihannuus
-Karl Kraskin, venäläisen, jälkeen, hänen hävitessään iäksi toveriensa
-näköpiiristä.
-
-Bluber oli ensimmäinen huomaamaan Kraskin poissaolon, sillä vaikka nuo
-kaksi eivät toisiaan rakastaneet, olivat he lyöttäytyneet yhteen
-Peeblesin ja Throckin välisen ystävyyden vastapainoksi.
-
-"Oletko nähnyt Karlia tänä aamuna?" hän kysyi Peeblesiltä, kun kaikki
-kolme kerääntyivät padan ympärille, jossa oli heidän aamiaisekseen
-tuotu mauton keitos.
-
-"En", sanoi Peebles. "Varmaankin hän nukkuu vielä."
-
-"Hän ei olla majassa", vastasi Bluber, "hän ei olla siellä, kun minä
-herätä."
-
-"Pitäköön hän huolta itsestään", murahti Throck, jatkaen aamiaistaan.
-"Kaipa sinä hänet löydät jonkun ryökynän luota", ja hän irvisti
-hyväksyvästi pienelle pilalleen Kraskin hyvintunnetusta heikkoudesta.
-
-He olivat lopettaneet aamiaisensa ja yrittivät haastella muutamien
-soturien kanssa, saadakseen tietää, milloin päällikkö aikoi saattaa
-heidät rannikolle, eikä Kraski ollut vieläkään näyttäytynyt. Nyt oli
-Bluber melkoisesti huolissaan, ei suinkaan Kraskin turvallisuudesta,
-vaan omastaan. Sillä jos jotakin saattoi tässä ystävällisessä kylässä
-yön hiljaisina hetkinä tapahtua Kraskille, niin saattoi samanlainen
-kohtalo odottaa häntäkin, ja kun hän lausui sen ajatuksen ilmi, antoi
-se miettimisen aihetta toisillekin, joten he kaikki kolme olivat
-päällikön puheille pyrkiessään hyvin peloissaan.
-
-Merkkien ja neekerienglannin avulla ja rääkäten alkuasukasten kieltä,
-jota he kaikki osasivat muutaman sanan, onnistui heidän tiedoittaa
-päällikölle, että Kraski oli hävinnyt ja että he tahtoivat tietää,
-minne hän oli joutunut.
-
-Päällikkö oli tietysti yhtä ymmällä kuin he itsekin ja pani heti
-toimeen etsinnän kautta kylän, mutta sen tuloksena vain todettiin, että
-Kraskia ei ollut aitauksen sisällä ja pian senjälkeen havaittiin kylän
-porttikäytävästä viidakkoon johtavat jäljet.
-
-"_Mein Gott_!" huudahti Bluber. "Hän mennä ulos tuonne, ja mennä ihan
-yksin keskellä yötä! Hänen täytynyt olla hullu."
-
-"Niin", säesti Throck, "miksi hän sen oikeastaan teki?"
-
-"Ei suinkaan teiltä ole mitään poissa?" kysyi Peebles molemmilta
-toisilta. "Ehkä hän on vohkinut jotakin."
-
-"Oi, oi! Mitä meillä olla otettavaa?" huudahti Bluber. "Meidän pyssyt
-ja ammukset -- nehän on tuossa. Niitä hän ei ottanut. Eikä meillä olla
-muuta arvokasta, paitsi minun kaksikymmenen punnan puku."
-
-"Mutta miksi hän sen sitten teki?" ihmetteli Peebles.
-
-"Ehkä se tolvana käveli unissaan", sanoi Throck, eivätkä nuo kolme
-voineet mitään parempaa selitystä Kraskin salaperäiselle katoamiselle
-keksiäkään.
-
-Tuntia myöhemmin he lähtivät rannikkoa kohti, joukko päällikön
-sotilaita suojanaan.
-
-Kivääri olalta riippumassa asteli Kraski itsepintaisesti viidakkopolkua
-pitkin, pitäen raskasta automaattipistoolia oikeassa kädessään. Hän
-heristi alati korviaan kuullakseen ajettiinko häntä ehkä takaa, tai
-saadakseen vihiä vaaroista, jotka saattoivat uhata edestä tai
-jommaltakummalta sivulta. Yksinään salaperäisessä viidakossa hän oli
-kauhun painajaisen vallassa. Ja jokaisella kilometrillä, jonka hän
-taivalsi, hupeni timanttien arvo siihen peloittavaan koetukseen
-verraten, jonka hän käsitti itsellään olevan kestettävänä, ennenkuin
-saattoi toivoa rannikolle pääsemistä.
-
-Kerran Histah, käärme, joka matalalta oksalta riippuen polun yli,
-sulki häneltä tien, eikä miekkonen uskaltanut sitä ampua, peläten
-kiinnittävänsä mahdollisten takaa-ajajain huomion olinpaikkaansa. Hänen
-täytyi siis kiertää sotkuisen alimetsän läpi, jota kasvoi tiheästi
-kapean reitin kummallakin puolella. Kun hän jälleen pääsi polulle
-käärmeen tuolla puolen, olivat hänen vaatteensa entistä repaleisemmat,
-ja lukemattomat piikit, joiden ohi hänen oli täytynyt tunkeutua, olivat
-raapineet ja haavoittaneet hänen ihonsa verille. Hän kylpi hiessä ja
-läähätti uupumuksesta, ja hänen pukunsa oli täynnä muurahaisia, joiden
-häijyt pistot saivat hänet puolihulluksi tuskasta.
-
-Jälleen päästyään aukeamalle hän riuhtaisi vaatteet yltään ja taisteli
-vimmatusti, vapautuakseen kiduttavista kiusanhengistä.
-
-Niin tuhkatiheästi vilisi muurahaisia hänen vaatteissaan, ettei hän
-enää rohjennut pukea niitä ylleen. Vain timanttipussin, ammuksensa ja
-aseensa hän sieppasi ahnaalta parvelta, jonka lukumäärä nopeasti
-lisääntyi. Niitä kuhisi näennäisesti miljoonittain, kun ne jälleen
-yrittivät käydä hänen kimppuunsa ja syödä hänet suuhunsa.
-
-Ravistaen enimmät muurahaiset näistä takaisin saamistaan kapineista
-syöksyi Kraski vimmatusti polkua pitkin yhtä alastomana kuin
-syntyessään, ja kun hän puoli tuntia myöhemmin kompasteli ja vihdoin
-kaatui uupumuksesta ja makasi läähättäen viidakon kostealla pinnalla,
-käsitti hän, kuinka turha oli hänen hullu yrityksensä yksinään pyrkiä
-rannikolle, -- käsitti hän vielä täydellisemmin kuin hän konsaan muissa
-olosuhteissa olisi käsittänyt, koska ei ole mitään, mikä niin herpaa
-sivistyneen miehen rohkeutta ja itseluottamusta kuin se, että hän
-menettää vaatteensa.
-
-Niin vähän suojaa kuin hänellä poisheittämistään rääsyiksi repeilleistä
-vaatekappaleista olisi ollutkin, ei hän olisi voinut tuntea itseään
-avuttomammaksi, jos sensijaan olisi menettänyt aseensa ja ammuksensa,
-sillä siihen määrin olemme riippuvaisia tavoista ja ympäristöstä. Kovin
-säikähtyneenä siis Kraski, jo edeltäpäin tuomittuna epäonnistumaan,
-ryömi pelokkaasti viidakkopolkua eteenpäin.
-
-Nälissään ja viluissaan hän nukkui sen yön ison puun haarukassa,
-pyydysteleväin petojen karjuessa, köhiessä ja muristessa viidakon
-pimeydessä hänen ympärillään. Kauhusta väristen hän tuon tuostakin
-havahtui säikähtyneenä valveille, ja kun hän uupumuksesta viimein
-torkahti, ei hän nauttinut lepoa, vaan näki hirmu-unia, jotka äkillinen
-karjahdus useinkin muutti todellisuudeksi. Näin kuluivat vihdoin
-kamalan yön pitkät, ikävät tunnit, eikä aamu näkynyt koskaan
-sarastavan. Mutta se tuli kumminkin, ja taaskin hän jatkoi
-kompastelevaa kulkuaan länttä kohti.
-
-Pelosta, väsymyksestä ja tuskasta melkein puolitainnoksissa hän hapuili
-eteenpäin, käyden hetki hetkeltä huomattavasti heikommaksi, sillä hän
-oli ollut ruuatta ja vedettä siitä asti, kun karkasi toveriensa luota
-enemmän kuin kolmekymmentä tuntia sitten.
-
-Keskipäivä lähestyi. Kraski eteni, mutta nyt hitaasti ja usein
-levähdellen; ja kerran tällaisen levähdyksen aikana hän luuli
-turtuneilla aistellaan erottavansa ihmisääniä lyhyehkön matkan päästä.
-Hän ravisti itseään nopeasti ja yritti keskittää heikkenevää
-tajuntaansa. Hän kuunteli tarkkaavaisesti, ja sitten hän jonkun verran
-voimistuneena nousi pystyyn.
-
-Siitä ei ollut epäilystäkään. Hän kuuli ääniä aivan lyhyen matkan
-päästä, eivätkä ne kuulostaneet alkuasukasten, vaan pikemmin
-eurooppalaisten ääniltä. Mutta hän oli yhä varovainen ja hiipi
-hiljalleen eteenpäin, kunnes eräästä polunmutkasta näki mutaisen puron
-rannalla ahon, jolla kasvoi harvassa puita.
-
-Joenäyrään lähellä oli pieni, ruohokattoinen ja korkealla paalutuksella
-ympäröity hökkeli, jota vielä lisäksi suojeli okaisista pensaista
-kyhätty ulompi boma.
-
-Mökin suunnalta äänet kuuluivatkin, ja nyt hän selvästi erotti naisen
-puhetta, vastustavaa ja vihaista, joka vastasi syvään miehenääneen.
-
-Verkalleen Karl Kraskin silmät avartuivat epäilystä, johon liittyi
-pelkoakin, sillä hänen kuulemansa miehenääni oli kuolleen Esteban
-Mirandan ja naisen ääni oli kadonneen Flora Hawkesin, jota hän myöskin
-jo kauan oli pitänyt kuolleena ja siis menetettynä. Mutta Karl Kraski
-ei juuri yliluonnollisiin uskonut. Ruumiista erkaantuneet henget eivät
-kaipaa majoja, paaluvarustuksia tai oka-aitausta. Noiden äänten
-omistajat olivat yhtä eläviä -- yhtä aineellisia -- kuin hän itsekin.
-
-Hän lähti hökkeliä kohti, melkein unohtaen vihansa ja
-mustasukkaisuutensa Estebania kohtaan sen helpotuksen vuoksi, jota hän
-tunsi huomatessaan, että jälleen pääsisi itsensä kaltaisten olentojen
-seuraan. Hän oli kuitenkin astunut vain muutaman askeleen viidakon
-reunasta, kun naisen ääni jälleen kuului hänen korviinsa ja hän samalla
-äkkiä totesi alastomuutensa. Hän pysähtyi ajatuksissaan, katsellen
-ympärilleen, ja alkoi sitten ripeästi kerätä pitkää levälehtistä
-viidakkoruohoa, josta laittoi karkean, mutta käytäntökelpoisen hameen,
-kiinnittäen sen vyötäisilleen samasta aineesta kierretyllä köydellä.
-Sitten hän uudistunein luottamuksin käveli edelleen mökkiä kohti.
-Peläten, että he eivät häntä alussa tuntisi, vaan luulisivat
-viholliseksi ja hyökkäisivät hänen päälleen, Kraski huusi ennen
-paalutuksen aukolle saapumistaan Estebania nimeltä. Heti tuli
-espanjalainen tytön seuraamana hökkelistä. Jollei Kraski olisi kuullut
-hänen ääntään ja häntä siitä tuntenut, olisi hän luullut häntä Apinain
-Tarzaniksi, sillä niin samanlainen hän oli. Hetkisen tuijottivat
-molemmat edessään seisovaan ilmestykseen.
-
-"Ettekö tunne minua?" kysyi Kraski. "Minä olen Karl, Karl Kraski.
-Tunnethan sinä minut, Flora."
-
-"Karl!" huudahti tyttö ja yritti harpata eteenpäin, mutta Esteban
-tarttui häntä ranteesta ja pidätti häntä.
-
-"Mitä sinä täällä hommailet, Kraski?" kysyi espanjalainen ärtyisästi.
-
-"Pyrin rannikolle", vastasi venäläinen; "olen puolikuollut nälästä ja
-uupumuksesta."
-
-"Tuolta päin rannikolle mennään", sanoi espanjalainen, osoittaen länttä
-kohti vievää latua. "Lähdehän liikkeelle, Kraski, täällä ei sinulle ole
-terveellistä."
-
-"Tarkoitatko, että lähetät minut pois ilman ruokaa ja vettä?"
-
-"Vettä on tuolla", selitti Esteban, viitaten jokeen, "ja viidakko on
-täynnä muonaa, jos miehellä vain on kyllin rohkeutta ja älyä sitä
-hankkia."
-
-"Ethän voi lähettää häntä pois", huudahti tyttö; "en pitänyt
-mahdollisena, että sinäkään voisit olla niin julma", ja sitten kääntyen
-venäläisen puoleen: "Oi, Karl", rukoili hän, "älä mene! Pelasta minut!
-Pelasta minut tuolta pedolta!"
-
-"Astu sitten sivulle", huusi Kraski, ja kun tyttö riuhtaisi itsensä
-irti Mirandan otteesta, kohotti venäläinen pistoolinsa ja tähtäsi aivan
-läheltä espanjalaiseen: Luoti sivuutti maalinsa, tyhjä patruuna tukkesi
-syöttökotelon, ja kun Kraski jälleen veti liipaisinta, mutta
-tuloksettomasti, vilkaisi hän aseeseensa ja huomatessaan sen
-hyödyttömyyden paiskasi sen kiroten luotaan. Hänen vimmatusti
-yrittäessään saada kiväärinsä toimimaan Esteban sinkautti lyhyen,
-raskaan keihäänsä, jota hän nyttemmin oli oppinut käyttämään osuvasti,
-ja ennenkuin toinen ehti painaa kiväärinsä liipaisinta, puhkaisi
-raateleva väkäkärki hänen rintansa ja sydämensä. Äännähtämättä Karl
-Kraski vaipui kuolleena vihollisensa ja kilpailijansa jalkoihin,
-samalla kun nainen, jota kumpikin oli rakastanut omalla itsekkäällä tai
-karkealla tavallaan, lyyhistyi nyyhkyttäen maahan äärimmäisen epätoivon
-vallassa. Nähdessään, että toinen oli kuollut, Esteban astahti
-eteenpäin, tempasi keihäänsä Kraskin ruumiista ja otti kuolleelta
-viholliseltaan myöskin hänen ammuksensa ja aseensa. Hänen tätä
-tehdessään osuivat hänen silmänsä pieneen nahkapussiin, jonka Kraski
-oli kiinnittänyt vyötäisilleen alkuperäisen pukimensa pitimeksi
-vastikään punomallaan ruohoköydellä.
-
-Espanjalainen tunnusteli pussia ja koetti saada selville, mitä se
-sisälsi, ja teki sen johtopäätöksen, että siinä oli ampumatarpeita,
-mutta ei tutkinut tarkemmin, ennenkuin oli vienyt vainajan aseet
-hökkeliinsä. Sinne hän oli laahannut myöskin tytön, joka kyyhötti
-nyyhkien nurkassa.
-
-"Karl-parka, Karl-parka!" voihki Flora ja kääntyi sitten Estebanin
-puoleen. "Mikä peto!"
-
-"Niin", huudahti toinen nauraen. "Minä olen peto. Minä olen Apinain
-Tarzan, ja tuo pahuksen ryssä tohti nimittää minua Estebaniksi. Minä
-olen Tarzan! Minä olen Apinain Tarzan!" hän toisti kirkumalla. "Ken
-tohtii minua muuksi nimittää, on kuoleman oma. Kyllä minä niille
-näytän. Kyllä minä niille näytän", hän jupisi.
-
-Tyttö katsahti häneen avartunein ja leimuavin silmin, ja häntä
-puistatti,
-
--- Hullu, -- hän ajatteli. -- Hullu! Hyvä Jumala... Yksinäni erämaassa
-mielipuolen kanssa! -- Ja yhdessä suhteessa oli Esteban Miranda
-todellakin hullu; hän oli hullu niinkuin osaansa täydesti eläytynyt
-näyttelijä. Niin kauan oli Esteban Miranda nyt esittänyt osaansa
-ja niin tositaitavaksi hän oli tullut tuon ylvään henkilön
-tulkitsemisessa, että hän luulotteli olevansa Tarzan; ja ulkonaisessa
-esiintymisessään hän olisi saattanut pettää apinamiehen parhaan
-ystävän. Mutta tuossa hahmossa asui rakin ja viheliäisen pelkurin
-sielu.
-
-"Hän olisi anastanut Tarzanin puolison", jupisi Esteban, "Tarzanin,
-viidakon herran puolison! Näetkö, kuinka minä hänet surmasin yhdellä
-ainoalla keihäänheitolla. Ethän voisi rakastaa vetelystä, kun sinulle
-on tarjona suuren Tarzanin lempi!"
-
-"Minä inhoon sinua", virkkoi tyttö, "sinä olet eläimiä alhaisempi."
-
-"Sinä olet kumminkin minun", sanoi espanjalainen, "eikä sinua kukaan
-muu koskaan saa -- ennemmin minä sinut tappaisin. Mutta katsotaanhan,
-mitä venäläisellä oli nahkapussissaan; tuntuu kuin siellä olisi
-ammuksia koko rykmentin surmaamiseksi", ja hän päästi solmusta
-pussinsuuta sitovat hihnat ja tipahdutti vähän sen sisällöstä majan
-lattialle. Kun säteilevät kivet vierähtivät säkenöiden heidän
-hämmästyneiden silmiensä eteen, jäi tytön suu auki ihmettelystä.
-
-"Pyhä neitsyt!" huudahti espanjalainen; "ne ovat timantteja!"
-
-"Sadoittain timantteja", mutisi tyttö. "Mistähän hän ne oli saanut?"
-
-"En tiedä enkä välitä", sanoi Esteban. "Ne ovat minun. Ne ovat kaikki
-minun... Minä olen rikas, Flora. Minä olen rikas, ja jos sinä olet hyvä
-tyttö, niin saat jakaa varallisuuteni minun kanssani."
-
-Flora Hawkesin silmät kapenivat. Hänen povessaan heräsi hänen alituinen
-ahneutensa, joka vallitsi hänen olemustaan, ja sen ohella leimahti
-nyttemmin yhtä voimakas viha espanjalaista kohtaan. Tämän sitä
-tietämättä oli noiden kimaltelevain helyjen omistaminen vihdoin
-kiteyttänyt naisen mielessä jo kauan harkitun päätöksen tappaa
-espanjalainen hänen nukkuessaan. Tähän asti häntä oli peloittanut jäädä
-yksikseen viidakkoon, mutta nyt voitti suuren aarteen omistamisen himo
-hänen pelkonsa.
-
-<tb>
-
-Viidakkoa samoillessaan Tarzan keksi länsirannikon neekerien eri
-joukkojen ja surmattujen arabialaisten pakenevien orjien jäljet ja
-tavoittaen vuoron perään kunkin ryhmän tiedusteli edelleen Luvinia,
-säikäyttäen neekerit puhumaan totta ja lähtiessään jättäen heidät pelon
-valtaan. Kaikki joukkueet kertoivat saman tarinan.
-
-Ei kukaan ollut nähnyt Luvinia taistelu- ja paloyön jälkeen, ja kaikki
-olivat varmat, että hänen oli täytynyt lähteä jonkun muun joukkueen
-kanssa. Niin täydellisesti oli apinamies ollut viime päivät surunsa
-vallassa ja niin hartaasti antautunut etsintään, että hän oli
-laiminlyönyt vähäpätöisemmät seikat eikä siis ollut huomannut sitäkään,
-että timantteja sisältävä pussi oli kadonnut. Hän olikin oikeastaan
-unohtanut timantit, kunnes ne ihan sattumalta juolahtivat hänen
-mieleensä, ja sitten hän äkkiä huomasi, että ne olivat poissa. Mutta
-milloin ja missä olosuhteissa hän ne oli hukannut, sitä hän ei voinut
-muistaa.
-
-"Ne eurooppalaiset lurjukset", hän jupisi Jad-bal-jalle, "varmaankin
-ovat ne vieneet", ja se ajatus leimahdutti äkkiä tulipunaisen juovan
-kirkkaasti hänen otsalleen, kun oikeutettu suuttumus kuohahti hänen
-rinnassaan hänen auttamainsa miesten petollisuuden ja kiittämättömyyden
-vuoksi. "Niinkuin etsimme Luvinia, samoin etsimme niitä muitakin." Ja
-sitenpä sattui, että Peebles, Throck ja Bluber olivat vaeltaneet vain
-lyhyen matkan rannikkoa kohti, kun he erään puolipäivänlevähdyksen
-aikana hämmästyksekseen näkivät apinamiehen hahmon liikkuvan heitä
-kohti ja hänen vieressään astuvan ison, mustaharjaisen leijonan.
-
-Tarzan ei millään tavoin vastannut heidän liehakoivaan tervehdykseensä,
-vaan tuli ääneti lähemmäksi ja pysähtyi vihdoin, kädet ristissä
-rinnalla, heidän eteensä. Hänen kasvoillaan oli syyttävä, yrmeä ilme,
-joka toi pelonväristyksen Bluberin arkaan sydämeen ja kalvensi
-paatuneiden englantilaisten jätkien naamat.
-
-"Mikä nyt on?" he kysyivät kuorossa. "Onko mitään vinossa? Mitä on
-tapahtunut?"
-
-"Tulin hakemaan takaisin kivipussia, jonka te minulta veitte", sanoi
-Tarzan koruttomasti.
-
-Jokainen kolmesta vilkaisi epäluuloisesti toveriinsa. "Minä ei ymmärrä,
-mitä te sanoo, herra Tarzan", sopersi Bluber, hieroen kämmeniään
-yhteen. "Minä olla varma, että tapahtunut joku erehdys, jollei..." Hän
-loi salavihkaa epäluuloisen katseen Throckiin ja Peeblesiin.
-
-"Minä en tiedä mitään mistään kivipussista", lausui Peebles, "mutta
-minä sanon, että israeliittaan ei koskaan ole luottamista."
-
-"Minä en luota kehenkään teistä", tiuskasi Tarzan; "suon teille viisi
-sekuntia pussin luovuttamiseen ja jollette sillä ajalla ole antanut
-sitä takaisin, tarkastan teidät läpikotaisin."
-
-"Niin", huudahti Bluber, "tarkastakaa minä, tarkastakaa minä kaikin
-mokomin. Ka, herra Tarzan, minä ei millään ehdolla ottais teiltä
-yhtikäs mitään."
-
-"Jossakin on nyt sekaannus", mörähti Throck; "minulla ei ole mitään
-teille kuuluvaa, ja olen varma, ettei ole näillä toisillakaan."
-
-"Missä se neljäs mies on?" kysyi Tarzan.
-
-"Oh, Kraskiko? Hän hävisi samana iltana, kun toitte meidät siihen
-kylään. Emme ole häntä sen koommin nähneet -- niin se on. Nyt minä
-tiedän, -- ihmettelimme hänen lähtemistään,- mutta nyt käsitän sen
-selvästi kuin oman naamatauluni. Hän sen kivipussin ottikin, hän juuri.
-Hänen lähdöstään asti olemme kummeksineet, mitä hän varasti, mutta nyt
-on asia aivan selvä."
-
-"Niin", huudahti Peebles, "ihan varmasti, ja tässä sitä ollaan, niinpä
-niin."
-
-"Olisihan me se pitänyt tietääkin, olisi pitänyt tietääkin!" myönsi
-Bluber.
-
-"Mutta sittenkin minä tutkin teidät kaikki", sanoi Tarzan, ja kun
-neekerien päämies saapui ja apinamies oli hänelle selittänyt, mitä
-halusi, riisuttiin nuo kolme valkoista nopeasti ja tarkastettiin.
-Heidän tavaransakin etsittiin läpikotaisin, mutta jalokiviä ei
-löydetty.
-
-Sanaa sanomatta Tarzan kääntyi viidakkoon, ja tuokiossa näkivät
-neekerit ja nuo kolme eurooppalaista tuuhean lehtimeren nielaisevan
-apinamiehen ja kultaleijonan.
-
-"Jumala varjelkoon Kraskia!" huudahti Peebles.
-
-"Mitähän hän kivipussilla tekee?" ihmetteli Throck. "Minusta hänen
-täytyy olla vähän löyhypäinen."
-
-"Ei hän olla lainkaan löyhypäinen", huudahti Bluber. "On vain yksi laji
-kiviä Afrikassa, joita Kraski varastais ja juoksis sitten ne mukana
-yksinään viidakkoon. Timantteja!"
-
-Peebles ja Throck avasivat hämmästyneinä silmänsä. "Se kirottu ryssä",
-huudahti edellinen, "jutkautti meitä kuin jutkauttikin."
-
-"Hyvinkin luultavasti hän pelasti henkemme", lausui Throck. "Jos se
-apinaurho olisi tavannut Kraskin timantteineen meidän joukostamme,
-olisimme kaikki kärsineet saman kohtalon, -- ei häntä olisi voitu saada
-uskomaan, ettei meillä ollut kättämme pelissä. Eikä Kraski olisi tehnyt
-mitään, auttaakseen meitä pulasta."
-
-"Toivon, että hän sen lurjuksen tavoittaa!" huudahti Peebles
-kiihkeästi.
-
-He säikähtyivät äänettömyyteen hetkistä myöhemmin, nähdessään Tarzanin
-palaavan leiriin; mutta apinamies ei kiinnittänyt mitään huomiota
-valkoisiin, vaan meni suoraan päämiehen luo, jonka kanssa keskusteli
-muutamia minuutteja. Sitten hän taas kääntyi ja lähti.
-
-Toimien päämieheltä saamainsa tietojen mukaan oikaisi Tarzan viidakon
-läpi kylää kohti, johon oli jättänyt nuo neljä valkoihoista
-heimopäällikön huostaan ja josta Kraski myöhemmin oli yksinään
-luikkinut tiehensä. Hän liikkui nopeasti, jättäen Jad-bal-jan
-seuraamaan perässä, ja suoriutui välimatkasta verraten lyhyessä ajassa,
-koska hän eteni melkein linnuntietä puiden latvoissa, missä ei ollut
-mitään takkuista pensasmetsää häntä kammitsoimassa.
-
-Kyläportin ulkopuolelta hän keksi Kraskin jäljet, jotka tosin jo olivat
-melkein hävinneet, mutta kuitenkin vielä apinamiehen teräville
-vaistoille havaittavissa. Niitä hän seurasi nopeasti, sillä Kraski oli
-kaiken aikaa pysytellyt avoimella, läntiseen suuntaan kiertelevällä
-polulla.
-
-Aurinko oli melkein vaipunut läntisten puunlatvojen tasalle, kun Tarzan
-äkkiä joutui aholle hidasjuoksuisen puron luo, jonka äyräällä oli
-vähäinen karkeatekoinen, vaajavarustuksella ja okapensasaidalla
-ympäröity hökkeli.
-
-Apinamies pysähtyi kuuntelemaan, nuuhkien ilmaa herkillä sieraimillaan,
-ja harppoi sitten äänettömin askelin aukeaman yli hökkeliä kohti.
-Ruohikossa paalutuksen ulkopuolella virui valkoisen miehen hengetön
-ruumis, ja yhdellä ainoalla silmäyksellä apinamies totesi, että se oli
-hänen etsimänsä pakolainen. Heti käsitti hän, että oli turhaa etsiä
-timanttipussia kuolleelta, koska oli ilman muuta selvää, että kivet nyt
-olivat sen hallussa, joka oli venäläisen tappanut, ken hän sitten
-lienee ollutkin. Pintapuolinen tarkastus ilmaisikin hänelle, että hän
-oli oikeassa.
-
-Sekä hökkelin sisä- että paalutuksen ulkopuolella oli merkkejä siellä
-äsken käyneestä miehestä ja naisesta, ja edellisen jäljet sopivat sen
-henkilön jälkien mittasuhteisiin, joka oli tappanut Gobun, ison apinan,
-ja metsästänyt Baraa, kaurista, apinamiehen alueilla. Mutta entä
-nainen? Oli ilmeistä, että hän oli kävellyt hellillä, väsyneillä
-jaloilla ja että hänellä kenkien asemasta oli ollut riepukääreet
-jaloissa.
-
-Tarzan seurasi miehen ja naisen jälkiä, jotka veivät hökkelistä
-viidakkoon. Niiden etääntyessä kävi ilmi, että nainen oli usein
-jättäytynyt jälkeen ja alkanut onnahdella yhä surkeammin. Hän oli
-liikkunut varsin hitaasti, ja Tarzan havaitsi, että mies ei ollut häntä
-odottanut, sillä muutamin paikoin hän oli ollut melkoisesti naisen
-edellä.
-
-Ja Esteban oli todellakin ponnistanut kauas Flora Hawkesin edelle,
-jonka haavoittuneet ja verta vuotavat jalat tuskin jaksoivat häntä
-kannatella.
-
-"Odota minua, Esteban", oli hän rukoillut. "Älä jätä minua. Älä jätä
-minua yksikseni tähän kauheaan viidakkoon."
-
-"Pysy sitten kintereilläni", murisi espanjalainen. "Luuletko, että minä
-tällainen omaisuus hallussani aion ainiaan viipyä täällä viidakon
-sydämessä, kunnes joku tulee sen minulta riistämään? Ei, minä riennän
-rannikolle niin nopeasti kuin voin. Jos kykenet pysymään mukanani, niin
-hyvä on. Mutta jollet kykene, on se sinun asiasi."
-
-"Ethän toki voi jättää minua. Ethän sinäkään, Esteban, voisi olla
-sellainen peto kaiken sen jälkeen, mitä olet minut pakottanut
-puolestasi tekemään!"
-
-Espanjalainen nauroi. "Sinä et ole minulle enempää kuin vanha
-hansikas", hän sanoi. "Tällä", ja hän piteli timanttipussia edessään,
-"voin ostaa maailman pääkaupungeista hienoimpia hansikkaita -- uusia
-hansikkaita." Ja hän nauroi koleasti pikku pilalleen.
-
-"Esteban, Esteban", huusi Flora, "tule takaisin, tule takaisin! Minä en
-jaksa enää kävellä. Älä jätä minua. Tulehan toki takaisin ja pelasta
-minut!" Mutta toinen vain nauroi hänelle, ja kun hän polun mutkassa
-häipyi Floran näkyvistä, vaipui tämä avuttomana ja uupuneena
-tantereelle.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENES LUKU
-
-Kuolleen paluu
-
-
-Sinä yönä Esteban laati yksinäisen leirinsä vanhan joen kuivunutta
-uomaa pitkin kiertelevän viidakkopolun syrjään. Uomassa tihkui vielä
-pieni puronen, joka soi espanjalaiselle hänen kaipaamaansa vettä.
-
-Hänet huumannut harhaluulo, että hän tosiaan oli Apinain Tarzan, antoi
-hänelle valerohkeutta, niin että hän tohti yksinään laskeutua levolle
-tantereelle ilman minkäänlaista keinotekoista turvalaitetta, ja onni
-oli tässä suhteessa häntä sikäli suosinut, etteivät pyydystelevät
-petoeläimet olleet häntä sattuneet löytämään niissä tilaisuuksissa,
-joissa hän oli liian paljon uskaltanut. Flora Hawkesin vielä ollessa
-hänen kumppaninaan hän oli rakentanut tytölle suojuksia, mutta nyt
-hänet jätettyään ja ollessaan jälleen yksinään hän ei saattanut
-omaksumassaan osassa pitää itseään niin veltostuneena, että edes
-kyhäisi okapensas-aidan turvakseen yön pimeydessä.
-
-Hän oli kuitenkin tehnyt nuotion, sillä hän oli kaatanut otuksen eikä
-ollut vielä saavuttanut sitä villeyden astetta, joka olisi sallinut
-hänen luulotella pitävänsä raa'asta lihasta.
-
-Syötyään niin paljon lihaa kuin maittoi ja juotuaan kylliksensä
-pienestä purosta Esteban palasi kyyröttelemään tulensa ääreen, missä
-veti timanttipussin lannetaljansa alta ja avaten sen kaatoi kourallisen
-kalliita kiviä kämmenelleen. Niihin osuva värähtelevän valkean hohde
-lähetti säteileviä kimmellyksiä ympäröivän viidakkoyön pimeyteen,
-espanjalaisen tiputellessa noita välkkyviä kiviä hentona juovana
-toisesta kädestään toiseen. Ja tässä kauniissa valoliekissä esiintyi
-espanjalaiselle tulevaisuudennäkyjä -- valtaa, ylellisyyttä, ihania
-naisia, kaikkea, mitä mies saattaa suurella rikkaudella ostaa. Silmät
-puoliummessa hän uneksi ihanteesta, jota hän etsisi kautta maailman --
-unelmanaisesta, jota hän oli aina etsinyt, mutta milloinkaan löytämättä
--- sopivasta kumppanista sellaiselle miehelle, jollaiseksi Esteban
-Miranda itseään kuvitteli. Kaventuneita silmäluomiaan varjostavain
-tummien ripsien raosta hän jo luulikin näkevänsä leirinuotionsa
-värähtelevässä valossa unelmansa epämääräisen ruumiistuman, naisen
-hahmon puettuna liehuvaan, läpikuultavaan valkoiseen. Se näkyi
-leijailevan aivan hänen yläpuolellaan valokehän uloimmalla reunalla
-entisen joen korkealla äyräällä.
-
-Näky oli kummallisen kestävä. Esteban sulki silmänsä tiukkaan ja raotti
-niitä sitten juuri hitusen, ja siellä oli ilmestys entisellään niinkuin
-se oli ollut ennenkuin hän silmänsä ummisti. Sitten hän avasi ne
-selkoselälleen, ja yhä leijaili valkopukuisen naisen hahmo hänen
-yläpuolellaan.
-
-Esteban Miranda kalpeni äkkiä. "Jumalan äiti!" siunasi hän. "Se on
-Flora. Hän on kuollut ja palannut aaveena kummittelemaan."
-
-Tuijottavin silmin hän nousi hitaasti jaloilleen, katsellakseen suoraan
-ilmestystä, jolloin se puhui pehmeällä, lempeällä äänellä.
-
-"Kultaseni", se huudahti, "oletko se todellakin sinä!"
-
-Heti Esteban käsitti, ettei se ollut mikään haamu eikä Florakaan --
-mutta kuka sitten? Kuka oli tämä kauneuden ihanneilmiö yksinään Afrikan
-villissä erämaassa?
-
-Hyvin hitaasti se astui nyt rantatöyrästä alas ja tuli häntä kohti.
-Esteban pani timantit takaisin pussiin ja pisti sen jälleen
-lannetaljansa alle.
-
-Avosylin tuli nainen häntä kohti. "Rakkaani, rakkaani", hän huusi, "älä
-sano minulle, ettet minua tunne!"
-
-Nainen oli nyt kyllin lähellä, jotta espanjalainen saattoi nähdä hänen
-rajusti kuohuvan povensa ja rakkaudesta ja intohimosta värähtelevät
-huulet. Äkillinen kuuman halun puuska valtasi hänet ja hän syöksyi
-kädet ojossa eteenpäin, tavoittaakseen naisen ja rutistaakseen hänet
-rintaansa vasten.
-
-<tb>
-
-Seuraten miehen ja naisen jälkiä Tarzan liikkui verkalleen eteenpäin
-viidakkopolkua pitkin, sillä hän käsitti, ettei kiire ollut
-tarpeellista noiden kahden tavoittamiseksi. Eikä hän laisinkaan
-kummastunut äkkiä löytäessään lyyhistyneen naisen makaamasta keskeltä
-reittiä. Apinamies polvistui naisen viereen ja laski kätensä hänen
-olalleen, mikä sai hänet säikähdyksestä parahtamaan.
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti tyttö; "nyt on loppu käsissä!"
-
-"Sinulla ei ole vaaraa", sanoi apinamies; "en tee sinulle pahaa."
-
-Nainen käänsi katseensa häneen. Alussa hän luuli miestä Estebaniksi.
-"Oletko tullut takaisin pelastamaan minut, Esteban?" hän kysyi.
-
-"Esteban!" huudahti toinen. "Minä en ole Esteban. Se ei ole nimeni." Ja
-sitten neitonen tunsi hänet.
-
-"Loordi Greystoke!" hän virkahti. "Tekö todellakin?"
-
-"Niin", sanoi apinamies, "ja kuka te olette?"
-
-"Minä olen Flora Hawkes. Minähän olin lady Greystoken kamarineitona."
-
-"Nyt muistan teidät", sanoi Tarzan. "Mitä te täällä teette?"
-
-"Pelkään sitä teille sanoa", virkkoi tyttö. "Pelkään teidän
-suuttumustanne."
-
-"Kertokaa minulle", käski loordi. "Tiedättehän, Flora, että minä en tee
-pahaa naisille."
-
-"Me tulimme noutamaan kultaa Oparin holveista", selitti neitonen,
-"mutta senhän te tiedätte."
-
-"Minä en tiedä siitä mitään", sanoi apinamies. "Tarkoitatteko, että
-olitte niiden eurooppalaisten kanssa, jotka juottivat minulle huumaavaa
-nestettä ja jättivät minut leiriinsä?"
-
-"Niin", myönsi tyttö, "ja me saimme kultaa, mutta te tulitte
-wazireinenne ottamaan sen meiltä pois."
-
-"Minä en tullut wazireineni teiltä mitään ottamaan", sanoi Tarzan.
-"Minä en nyt käsitä."
-
-Flora kohotti kummastuneena kulmakarvojaan, sillä hän tiesi, että
-Apinain Tarzan ei valehdellut.
-
-"Me jouduimme erillemme", hän virkkoi, "sitten kun miehemme kääntyivät
-meitä vastaan. Esteban varasti minut muilta, ja jonkun ajan perästä
-meidät löysi Kraski. Hän oli venäläinen. Hänellä oli mukanaan
-pussillinen timantteja, ja sitten Esteban tappoi hänet ja otti
-timantit."
-
-Nyt oli Tarzanin vuoro hämmästyä.
-
-"Ja Estebanko on se mies, joka on teidän kanssanne?" hän kysyi.
-
-"Niin oli", vastasi tyttö, "mutta hän on hylännyt minut. En voinut
-kävellä kauemmaksi kivistelevillä jaloillani. Hän lähti, jättäen minut
-tänne kuolemaan, ja otti timantit mukaansa."
-
-"Kyllä me hänet löydämme", sanoi apinamies. "Tulkaa."
-
-"Mutta minä en pääse kävelemään", virkkoi tyttö.
-
-"Siitä ei ole haittaa", vastasi toinen, kumartui ja nosti hänet
-hartioilleen.
-
-Keveästi apinamies kantoi nääntynyttä tyttöä polkua pitkin. "Ei ole
-pitkä matka veden ääreen", hän sanoi, "ja vettä te kaipaatte. Se
-elvyttää ja voimistuttaa teitä, ja ehkä minä pian voin löytää teille
-ruokaakin."
-
-"Miksi olette minulle näin ystävällinen?" kysyi tyttö.
-
-"Te olette nainen. En voisi jättää teitä yksiksenne viidakkoon
-kuolemaan, olettepa tehnyt mitä hyvänsä."
-
-Eikä Flora Hawkes voinut muuta kuin nyyhkyttää katkonaisen
-anteeksipyynnön hänelle tekemästään vääryydestä.
-
-Tuli aivan pimeä, mutta yhä he etenivät hiljaista reittiä pitkin,
-kunnes Tarzan etäältä huomasi valkean valonhohteen.
-
-"Luulen, että pian tapaamme ystävänne", hän kuiskasi. "Älkää hiiskuko
-mitään."
-
-Hetkistä myöhemmin hänen tarkat korvansa erottivat ihmisääniä. Hän
-pysähtyi ja laski tytön jaloilleen.
-
-"Jollette voi seurata", hän sanoi, "niin odottakaa tässä. En halua,
-että hän pääsee karkuun. Palaan pian luoksenne. Jos voitte verkalleen
-seurata, tehkää niin." Ja sitten hän jätti hänet ja astui varovaisesti
-eteenpäin valoa ja ääntä kohti. Hän kuuli Flora Hawkesin liikkuvan
-aivan takanaan. Ilmeisestikään tämä ei voinut sietää ajatusta, että
-hänet taaskin jätettäisiin yksikseen pimeään viidakkoon. Melkein samaan
-aikaan Tarzan erotti matalan ulahduksen jonkun askeleen päästä oikealta
-puoleltaan.
-
-"Jad-bal-ja", hän kuiskasi hiljaa, "kintereille!" Ja iso,
-mustaharjainen leijona hiipi aivan hänen lähelleen, ja tukehduttaen
-parahduksen Flora Hawkes syöksyi hänen viereensä ja tarttui hänen
-käsivarteensa. "Hiljaa", kuiskasi apinamies, "Jad-bal-ja ei tee teille
-pahaa."
-
-Hetkistä myöhemmin kaikki kolme tulivat vanhan joenuoman syrjälle ja
-kurkkivat siellä kasvavan pitkän ruohon välitse alhaalla olevaan
-vähäiseen leiriin.
-
-Ällistyksekseen Tarzan näki oman haamunsa seisovan pienen tulen edessä,
-samalla kun sitä oli verkalleen ja käsivarret levitettyinä lähestymässä
-liehuvaan valkoiseen pukuun verhoutunut nainen. Hän kuuli hänen sanansa
--- suloiset lemmen ja hellyyden sanat. Ja hänen kuullessaan äänensävyn
-ja tuntiessaan tuoksuvirran, jonka tuulenlöyhkäys äkkiä kantoi hänen
-sieraimiinsa, täyttivät erilaiset liikutukset hänen sydämensä -- onni,
-epätoivo, hurjuus, rakkaus ja viha.
-
-Tarzan näki miehen tulen äärestä astuvan avosylin esiin, siepatakseen
-naisen povelleen. Mutta silloin hän, halkaisten ruohon, harppasi aivan
-äyrään syrjälle, ja hänen äänensä värisytti viidakkoa yhdellä ainoalla
-sanalla.
-
-"Jane!" hän huusi, ja silmänräpäyksessä kääntyivät mies ja nainen
-katsahtamaan häneen, leirinuotion hämärästi valaistessa hänen hahmonsa.
-Hänet nähdessään mies kääntyi ja livisti viidakkoon joen vastakkaiselle
-puolelle; ja silloin Tarzan hyppäsi alas uoman pohjaan, juosten naista
-kohti. "Jane", hän huusi, "sinähän se olet, sinähän se olet!" Nainen
-näytti perin hämmästyneeltä. Hän katsoi ensin pakenevaan mieheen, jota
-oli ollut syleilemäisillään, ja loi sitten katseensa Tarzaniin.
-Varjostaen sormillaan silmiään hän vilkaisi vielä takaisin Estebaniin
-päin, mutta Esteban ei enää ollut näkyvissä. Sitten hän astahti horjuen
-apinamiestä kohti.
-
-"Hyvä Jumala", hän huudahti, "mitä tämä merkitsee? Kuka sinä olet, ja
-jos sinä olet Tarzan, niin kuka oli hän?"
-
-"Minä olen Tarzan, Jane", virkkoi apinamies.
-
-Nainen katsoi hänen taakseen ja näki Flora Hawkesin lähestyvän.
-
-"Niin", hän sanoi, "minä näin sinut, kun sinä juoksit pois viidakkoon
-Flora Hawkesin kanssa. En voi tätä ymmärtää, John. En saattanut uskoa,
-että sinä, vaikka olitkin saanut vamman päähäsi, olisit voinut niin
-menetellä."
-
-"Minäkö juoksin viidakkoon Flora Hawkesin kanssa?" kysyi apinamies
-teeskentelemättömän kummastuneena.
-
-"Minä näin teidät", virkkoi Jane.
-
-Apinamies kääntyi Floraan päin. "Minä en tätä käsitä", hän sanoi.
-
-"Esteban se minun kanssani viidakkoon juoksi, lady Greystoke", selitti
-tyttö. "Ja Esteban taaskin oli teidät pettämäisillään. Tässä on
-todellinen loordi Greystoke. Se toinen oli petturi, joka juuri äsken
-hylkäsi minut ja jätti viidakkoon kuolemaan. Jollei loordi Greystoke
-olisi tullut silloin kun tuli, olisin minä nyt kuollut."
-
-Lady Greystoke astahti horjuen puolisoaan kohti. "Ah, John", hän
-huudahti, "tiesinhän minä, että se et voinut olla sinä. Sydämeni sen
-minulle sanoi, vaikka silmäni minut pettivät. Nopeasti", hän kehoitti,
-"se kavaltaja täytyy ottaa kiinni. Riennä, John, ennenkuin hän pääsee
-karkuun."
-
-"Anna hänen mennä", sanoi apinamies. "Niin mielelläni kuin tahtoisinkin
-saada hänet käsiini, niin paljon kuin kalpaankin sitä, minkä hän
-minulta varasti, en enää jätä sinua yksikseen viidakkoon, Jane, edes
-häntä tavoittaakseni."
-
-"Entä Jad-bal-ja?" virkkoi Jane. "Eikö se?"
-
-"Kah", huudahti apinamies, "minä olin unohtanut", ja kääntyen leijonaan
-hän osoitti suuntaa, johon espanjalainen oli paennut. "Nouda hänet,
-Jad-bal-ja", hän sanoi, ja heti loikkasi keltaisenruskea peto
-seuraamaan saaliinsa jälkiä.
-
-"Tappaako se hänet?" kysyi Flora Hawkes kauhistuen. Ja kuitenkin hän
-sydämessään oli iloinen kohtalosta, joka espanjalaista uhkasi.
-
-"Ei, ei se häntä tapa", selitti Apinain Tarzan. "Kenties se häntä
-hiukan näykkäisee, mutta se tuo hänet tänne elävänä, jos mahdollista."
-Ja sitten hän, ikäänkuin jo olisi unohtanut pakolaisen kohtalon,
-kääntyi puolisoaan kohti.
-
-"Jane", hän lausui, "Usula kertoi minulle, että sinä olit kuollut. Hän
-sanoi, että he löysivät hiiltyneen ruumiisi arabialaiskylästä ja
-hautasivat sen sinne. Kuinka sitten olet täällä elävänä ja
-loukkaantumattomana? Minä olen etsinyt Luvinia viidakot lävitse
-kostaakseni kuolemasi. Kenties on hyvä, etten häntä löytänyt."
-
-"Sinä et olisi häntä koskaan löytänyt", vastasi Jane Clayton, "mutta
-minä en voi käsittää, miksi Usula olisi sanonut löytäneensä ja
-haudanneensa ruumiini."
-
-"Jotkut hänen ottamansa vangit", vastasi Tarzan, "kertoivat hänelle,
-että Luvini oli vienyt sinut käsistä ja jaloista sidottuna kyläportin
-lähellä sijaitsevaan arabialaismökkiin ja siellä vielä sitonut hökkelin
-permantoon lyötyyn paaluun. Kun sitten tuli oli hävittänyt kylän,
-palasivat Usula ja wazirit sinua etsimään joidenkuiden vangitsemiensa
-miesten kanssa, jotka näyttivät hökkelin paikan. Siitä löydettiin
-ihmisruumiin jäännökset hiiltyneen paalun vierestä, johon vainaja
-kaikesta päättäen oli ollut kytkettynä."
-
-"Ah", huudahti rouva, "nyt ymmärrän. Luvini sitoi minut tosiaan käsistä
-ja jaloista ja kytki paaluun, mutta myöhemmin hän palasi hökkeliin ja
-poisti siteet. Hän yritti tehdä minulle väkivaltaa. Kuinka kauan
-kamppailimme, en tiedä, mutta niin kovassa ottelussa olimme, että
-kumpikaan meistä ei huomannut kylän palamista ympärillämme. Vimmatusti
-torjuessani häntä huomasin puukon hänen vyössään, ja sitten minä sallin
-hänen tarttua itseeni, ja kun hän kietoi käsivartensa ympärilleni, minä
-sieppasin veitsen, vetäen sen tupesta, ja työnsin sen hänen selkäänsä
-vasemman olkapään alapuolelle. Se oli loppu. Melkein samassa hökkelin
-peräseinä ja katto leimahtivat ilmiliekkiin.
-
-"-- Olin melkein alasti, sillä kamppaillessamme hän oli repinyt melkein
-kaikki vaatteeni. Hökkelin seinällä riippui tämä valkoinen burnusi,
-kaiketikin jonkun murhatun arabialaisen omaisuutta. Minä sieppasin sen
-ja heittäen sen ylleni riensin kylän kujalle. Hökkelit olivat jo kaikki
-ilmiliekissä, ja viimeinen alkuasukkaista juoksi pois porttikäytävän
-läpi. Oikealla kädelläni oli kappale paaluaitaa, johon liekit eivät
-vielä olleet koskeneet. Juosta viidakkoon portin kautta olisi ollut
-samaa kuin syöksyä vihollisteni syliin, ja niinpä minä jollakin tavoin
-onnistuin kiipeämään paalutuksen yli ja kenenkään näkemättä
-heittäytymään viidakon puolelle.
-
-"-- Minulle oli varsin vaikeaa välttää erinäisiä kylästä saapuvia
-neekerijoukkoja. Osan tätä aikaa olen etsiskellyt wazireja, ja muulloin
-minun on täytynyt piileskellä. Lepäsin puunhaarukassa lähes kilometrin
-päässä täältä, kun näin tuon miehen nuotion loimun, ja tullessani
-ottamaan asiasta selvää melkein huumaannuin ilosta huomatessani, että
-olin löytänyt Tarzanini, kuten luulin."
-
-"Ne siis hautasivatkin Luvinin eivätkä sinun ruumistasi", sanoi Tarzan.
-
-"Niin", vastasi Jane, "ja tuo äsken paennut mies se oli, jonka minä
-näin juoksevan pois viidakkoon Floran kanssa, etkä sinä, kuten
-otaksuin."
-
-Flora Hawkes vilkaisi äkkiä ylöspäin. "Ja varmaankin se oli Esteban,
-joka tuli wazirien kanssa anastamaan meiltä kullan. Hän jutkautti
-miehiämme, niinkuin kai oli jutkauttanut wazirejakin."
-
-"Hän saattoi eksyttää ketä tahansa, koska hän kykeni pettämään
-minutkin", virkkoi Jane Clayton. "Epäilemättä olisin huomannut
-erehdyksen muutamassa minuutissa, mutta nuotiotulen värähtelevässä
-valossa ja äärettömästi riemuissani mieheni tapaamisesta uskoin
-auliisti, mitä halusin uskoa."
-
-Apinamies haroi tuuheaa tukkaansa hänelle ominaisella miettivällä
-liikkeellä. "En voi käsittää, kuinka hän pystyi pettämään Usulan
-kirkkaassa päivänvalossa", hän sanoi päätänsä pudistaen.
-
-"Minä voin", virkkoi Jane. "Hän kertoi Usulalle saaneensa vamman
-päähänsä, mistä muka johtui osittainen muistinmenetys -- ja se selitys
-korvasi monet kommellukset miehen esittäessä sinun osaasi."
-
-"Hän oli taitava paholainen", huomautti apinamies.
-
-"Hän oli tosiaankin paholainen", vahvisti Flora.
-
-Enemmän kuin tuntia myöhemmin jakaantui ruoho äkkiä joen partaalta, ja
-Jad-bal-ja sukelsi ääneti heidän näkyviinsä. Sen leukapielissä riippu
-verinen ja revitty pantterintalja, jonka se laski isäntänsä jalkojen
-juureen.
-
-Apinamies otti taljan, tarkasti sitä ja rypisti otsaansa.
-
-"Jad-bal-ja taisi hänet sittenkin tappaa", hän sanoi.
-
-"Hän teki luullakseni vastarintaa", virkkoi Jane Clayton, "jossa
-tapauksessa Jad-bal-ja ei voinut olla häntä surmaamatta
-itsepuolustuksekseen."
-
-"Luuletteko, että se söi hänet?" kysäisi Flora Hawkes, vetäytyen
-pelokkaasti pedosta loitommalle.
-
-"En", vatsasi Tarzan, "sillä ei ole ollut siihen aikaa. Aamulla
-seuraamme jälkiä ja etsimme hänen ruumiinsa. Minä haluaisin saada
-timantit takaisin." Ja sitten hän kertoi Janelle kummallisen tarinan
-seikkailusta, jonka yhteydessä hän oli saanut käsiinsä tuon pienen
-timanttipussin edustaman suuren omaisuuden.
-
-Seuraavana aamuna he lähtivät etsimään Estebanin ruumista. Jäljet
-johtivat myötävirran suuntaan tiheän pensaikon ja orjantappurain
-välitse jyrkälle kallioiselle rantatöyräälle, ja siellä ne katosivat;
-ja vaikka apinamies etsi molemmat rannat pari, kolme kilometriä ja sen
-kohdan ylä- ja alapuolelta, jolle jäljet olivat hävinneet, ei hän enää
-tavannut mitään merkkiä espanjalaisesta. Näkyi verta Estebanin
-polkemissa jäljissä ja verta joen äyräällä kasvavassa ruohossa.
-
-Vihdoin apinamies palasi naisten luo. "Se oli sen miehen loppu, joka
-tahtoi tekeytyä Tarzaniksi", sanoi hän.
-
-"Luuletko, että hän on kuollut?" kysyi Jane.
-
-"Olen siitä varmakin", selitti toinen; "verestä päättelen, että
-Jad-bal-ja puraisi häntä, mutta että hän sai riuhtaistuksi itsensä irti
-ja heittäysi virtaan. Kun en voi löytää mitään merkkiä siitä, että hän
-olisi uinut rantaan kohtuullisen matkan päässä tästä paikasta, täytyy
-minun otaksua, että krokotiilit ovat hänet nielleet."
-
-Taaskin Flora Hawkesia puistatti. "Hän oli häijy mies", virkkoi tyttö,
-"mutta en soisi häijyimmällekään sellaista kohtaloa."
-
-Apinamies kohautti olkapäitään. "Itse hän sen kohtalonsa hankki, ja
-epäilemättä on maailma onnellisempi ilman häntä."
-
-"Se oli minun syyni", sanoi Flora. "Minun kataluuteni hänet ja ne
-toiset tänne viekoitteli. Minä kerroin heille, mitä olin kuullut Oparin
-aarreholvin kullasta, -- minä ehdotin tultavaksi tänne kultaa
-noutamaan, etsittyämme miehen, joka voisi esittää loordi Greystokea.
-Minun kataluuteni tähden on moni mies menettänyt henkensä, ja te,
-loordi Greystoke, ja arvoisa puolisonne olette olleet lähellä kuolemaa.
-Enkä rohkene anoa anteeksi."
-
-Jane Clayton kietoi käsivartensa tytön kaulaan. "Ahneus on ollut syynä
-moniin rikoksiin maailman alusta asti", hän sanoi, "ja rikokseen
-turvautuessaan se esiintyy inhoittavimmassa muodossaan ja tuo usein
-mukanaan oman rangaistuksensa, kuten sinä, Flora, hyvin voit todistaa.
-Omasta puolestani minä suon sinulle anteeksi. Luulen, että olet saanut
-riittävän opetuksen."
-
-"Olette maksanut kalliin hinnan hupsuudestanne", lausui apinamies.
-"Olette saanut kyllin suuren rangaistuksen. Me toimitamme teidät
-toverienne luo, jotka ovat matkalla rannikolle ystävällisen heimon
-saattamina. He eivät voi olla varsin etäällä, sillä siitä tilasta,
-jossa miehet olivat heidät nähdessäni, päätän, että he eivät jaksa
-marssia pitkiä taipaleita päivässä."
-
-Tyttö vaipui polvilleen hänen jalkainsa juureen. "Kuinka voin kiittää
-teitä ystävällisyydestänne?" hän virkkoi. "Mutta mieluummin jäisin
-tänne Afrikkaan teidän ja lady Greystoken luo tekemään teille työtä ja
-uskollisuudellani osoittamaan, että kykenen sovittamaan vääryyden,
-jonka olen teille tehnyt."
-
-Tarzan vilkaisi kysyvästi vaimoonsa, ja Jane Clayton nyökkäsi
-suostumuksensa tytön pyyntöön.
-
-"Hyvä sitten", sanoi apinamies, "saatte jäädä meidän luoksemme, Flora."
-
-"Sitä ei teidän koskaan tarvitse katua", vakuutti tyttö; "minä aherran
-käteni rakoille teidän hyväksenne."
-
-Nuo kolme ynnä Jad-bal-ja olivat olleet kolme päivää kotimatkalla, kun
-Tarzan, joka astui edellä, pysähtyi ja kohottaen päätänsä haisteli
-ilmaa. Sitten hän kääntyi hymysuin heidän puoleensa. "Wazirini ovat
-tottelemattomia", hän sanoi. "Minä lähetin heidät kotiin ja tuolla he
-ovat tulossa meitä kohti suoraan kotoa poispäin."
-
-Muutamaa minuuttia myöhemmin he kohtasivat wazirien etujoukon, ja suuri
-oli mustain riemu heidän tavatessaan sekä isäntänsä että emäntänsä
-elossa ja terveinä.
-
-"Ja nyt kun olemme teidät tavanneet", sanoi Tarzan, sitten kun
-tervehdykset oli vaihdettu ja lukemattomia kysymyksiä tehty ja niihin
-vastattu, "sanokaa minulle, mihin panitte kullan, jonka anastitte
-eurooppalaisten leiristä."
-
-"Me kätkimme sen, oi bwana, sinne, mihin käskit sen kätkeä", vastasi
-Usula.
-
-"Minä en ollut teidän kanssanne, Usula", selitti apinamies. "Hän oli
-muuan toinen, joka petti lady Greystoken, niinkuin petti sinutkin --
-paha mies, joka esiintyi Apinain Tarzanina niin taitavasti, ettei ole
-ihmekään, että hän veti teitä nenästä."
-
-"Sitten et se ollutkaan sinä, joka kerroit meille, että olit saanut
-vamman ja ettet muistanut wazirien kieltä?"
-
-"En minä se ollut", sanoi Tarzan, "sillä minä en ole loukannut päätäni
-ja minä muistan hyvin lasteni kielen."
-
-"Ahaa", huudahti Usula, "sitten se ei ollutkaan suuri bwanamme, joka
-juoksi Butoa, sarvikuonoa, pakoon?"
-
-Tarzan nauroi. "Juoksiko se toinen Butoa pakoon?"
-
-"Niin teki", virkkoi Usula, "juoksi kovin säikähtyneenä."
-
-"Enpä voine häntä moittia", sanoi Tarzan, "sillä Buto ei ole mikään
-hauska leikkitoveri."
-
-"Mutta suuri bwanamme ei olisi juossut sitä pakoon", kehaisi Usula
-ylpeästi.
-
-"Vaikka joku muu kuin minä olikin kultaa kätkemässä, kaivoit sinä
-kuopan. Opasta minut siis paikalle, Usula."
-
-Wazirit laittoivat karkeat, mutta mukavat kantopaarit noille kahdelle
-valkoiselle naiselle, vaikka Jane Clayton nauroi ajatusta, että häntä
-muka täytyi kantaa, ja tahtoi useammin kävellä kantajainsa vieressä
-kuin pysytellä paareilla. Heikko ja uupunut Flora Hawkes sensijaan ei
-olisi kantajitta pitkälle päässyt ja iloitsi siis, että jäntevät
-wazirit olivat saapuvilla kuljettamassa häntä niin keveästi
-viidakkopolkua pitkin.
-
-Se oli onnellinen seurue, joka reippain mielin samosi paikkaa kohti,
-johon wazirit olivat kätkeneet kullan Estebanin varalle. Neekerit
-olivat erinomaisen hyvällä tuulella, koska olivat löytäneet isäntänsä
-ja emäntänsä, kun taas Tarzanin ja Janen helpotuksentunne ja riemu
-olivat sanoin kuvaamattomat.
-
-Kun he vihdoin tulivat paikalle joen partaalle, mihin kulta oli
-kätketty, alkoivat wazirit laulaen ja nauraen kaivaa aarretta, mutta
-pian heidän laulunsa taukosi ja heidän naurunsa vaihtui hämmästyksen ja
-huolestumisen huudahduksiksi.
-
-Tuokion Tarzan katseli heitä ääneti, ja sitten levisi verkalleen hymy
-hänen kasvoilleen. "Olette kai haudanneet sen syvälle, Usula", hän
-sanoi.
-
-Neekeri raapaisi päätänsä. "Ei, emme näin syvälle, bwana", hän
-huudahti. "Minä en voi tätä ymmärtää. Meidän olisi pitänyt jo löytää
-kulta."
-
-"Oletko varma, että etsitte oikeasta paikasta?" kysyi Tarzan.
-
-"Tämä on oikea paikka, bwana, mutta kulta ei täällä ole. Joku on
-siirtänyt sen pois sen jälkeen kun sen hautasimme."
-
-"Espanjalainen taaskin", huomautti Tarzan. "Hän oli liukas veijari."
-
-"Mutta hän ei olisi voinut sitä yksinään kuljettaa", sanoi Usula, "sitä
-oli monta harkkoa."
-
-"Ei", myönsi Tarzan, "sitä hän ei ole voinut, mutta täälläkään se ei
-ole."
-
-Wazirit ja Tarzan etsivät huolellisesti paikan lähettyviltä, mihin
-kulta oli ollut kätkettynä, mutta niin taitava metsäläisen vaisto oli
-Owazalla ollut, että hän apinamiehenkin terävien aistien havaittavista
-oli tyyten hävittänyt kaikki jäljet, jotka hän ja espanjalainen olivat
-polkeneet kantaessaan kultaa vanhasta kätköpaikasta uuteen.
-
-"Se on poissa", sanoi apinamies, "mutta pidän huolen, ettei sitä viedä
-pois Afrikasta", ja hän lähetti viestinviejiä eri suuntiin ilmoittamaan
-hänen aluettaan ympäröivien ystävällisten heimojen päälliköille, että
-nämä huolellisesti pitävät silmällä jokaista heidän maittensa kautta
-kulkevaa safaria eivätkä sallisi ainoankaan kultaa kuljettavan päästä
-seudun läpi.
-
-"Kyllä heidät nyt pysäytetään", hän virkkoi sitten kun airuet olivat
-lähteneet.
-
-Kun he sinä iltana olivat leiriytyneet kotiin päin vievän polun
-viereen, istuivat nuo kolme valkoista pienen nuotion ääressä,
-Jad-bal-jan loikoessa juuri apinamiehen takana; viimemainittu
-tarkasteli pantterintaljaa, jonka kultaleijona oli riuhtaissut
-espanjalaiselta. Sitten Tarzan äkkiä kääntyi puolisoaan kohti.
-
-"Olit oikeassa, Jane", hän sanoi. "Oparin aarreholvit eivät ole minua
-varten. Tällä kertaa en ole menettänyt ainoastaan kultaa, vaan
-äärettömän timanttiaarteenkin, ja sitäpaitsi saattanut vaaraan
-kalleimman kaikista aarteista -- sinut itsesi."
-
-"Anna kullan ja timanttien mennä, John", virkkoi puoliso; "onhan meillä
-toisemme ja Korak."
-
-"Ja verinen pantterintalja", lisäsi apinamies, "johon on verellä
-maalattu salaperäinen kartta."
-
-Jad-bal-ja haisteli taljaa ja nuoleskeli huuliaan odottaen tai
-muistellen -- mitä?
-
-
-
-
-YHDESKOLMATTA LUKU
-
-Pako ja takavarikko
-
-
-Oikean Tarzanin nähdessään Esteban Miranda kääntyi ja pakeni suinpäin
-viidakkoon. Hänen sydäntään kouristi kauhu, kun hän sokeassa pelossaan
-syöksyi eteenpäin ilman mitään päämäärää. Hän ei tiennyt, mille
-suunnalle oli menossa. Hänen ainoana ajatuksenaan oli päästä
-mahdollisimman etäälle apinamiehestä, ja niin hän ponnisti umpimähkään
-eteenpäin, raivaten tiensä tiheiden okapensastojen lävitse, jotka
-repivät ja raatelivat hänen ihoaan, kunnes hän joka askeleella jätti
-verijuovan jälkeensä. Joen partaalla okaat kurottuivat tarttumaan,
-kuten olivat useita kertoja ennenkin, arvokkaaseen pantterintaljaan,
-josta hän riippui kiinni melkein yhtä sitkeästi kuin itse elämästä.
-Mutta tällä kertaa eivät okaat hellittäneetkään otettaan, ja kun hän
-ponnisteli riuhtaistakseen taljan niistä irti, sattui hän vilkaisemaan
-takaisin sille suunnalle, josta oli tullut. Hän kuuli ison ruhon
-liikkuvan ripeästi tiheikön läpi häntä kohti, ja hetkistä myöhemmin hän
-näki kahden säihkyvän, kellervänvihreän liekkitäplän tuhoaennustavan
-kiillon. Päästäen tukehtuneen kauhunparahduksen espanjalainen irroitti
-kätensä pantterintaljasta, kääntyi ja sukelsi virtaan.
-
-Juuri kun tumma vesi sulkeutui hänen päänsä yläpuolella, ehti
-Jad-bal-ja rantatörmälle ja katseli vedenkalvossa laajenevia renkaita,
-jotka osoittivat hänen saaliinsa katoamispaikkaa; sillä Esteban, joka
-oli tarmokas uija, ponnisteli rohkeasti virran toista rantaa kohti,
-pysytellen huolellisesti pinnan alla.
-
-Hetkisen tuijotti kultaleijona joen väylään, kääntyi sitten ja nuuski
-taljaa, joka espanjalaisen oli täytynyt jättää jälkeensä, ja siepaten
-sen suupieliinsä repi sen irti pidättävistä okaista ja kantoi takaisin
-laskeakseen isäntänsä jalkain juureen.
-
-Kun espanjalaisen vihdoin täytyi ilmaa saadakseen tulla veden pinnalle,
-nousi hän sotkuisen lehvä- ja oksarykelmän keskelle. Hetkiseksi hän
-luuli olevansa mennyttä miestä, niin tiukasti oli hän kiertyviin oksiin
-juuttunut, mutta sai sentään ponnistautuneeksi ylöspäin, ja kun hänen
-päänsä ilmestyi vedenpinnan yläpuolelle lehvien joukkoon, huomasi hän
-nousseensa ihan kaatuneen puun alle, joka lipui alaspäin keskellä
-virtaa. Melkoisella vaivalla hänen onnistui kiskoa itsensä oksain
-yläpuolelle ja päästä hajareisin rungolle, ja niin hän ajelehti
-jokseenkin turvallisesti virtaa alaspäin.
-
-Hän huokasi syvään huojennuksesta, huomatessaan, kuinka verrattain
-helposti oli välttänyt apinamiehen oikeutetun koston. Tosin hän
-pahoitteli pantterinnahan menetystä, kun sen kartta opasti kullan
-kätköpaikkaan, mutta olihan hänellä yhä hallussaan paljon suurempi
-aarre, ja kun hän sitä ajatteli, hyväilivät hänen kätensä ahneesti
-lannetaljaan kiinnitettyä timanttipussia. Mutta vaikka hänellä olikin
-hallussaan tämä ääretön varallisuus timanteissa, palasi hänen ahne
-sielunsa yhäti kultaharkkoihin vesiputouksen luo.
-
--- Owaza ne saa, -- hän jupisi itsekseen. -- En siihen mustaan koiraan
-koskaan luottanut, ja kun hän karkasi luotani, tiesin varsin hyvin,
-mitä hän suunnitteli.
-
-Kaiken yötä Esteban Miranda ajelehti virtaa alaspäin kaatuneen puun
-rungolla, näkemättä mitään elonmerkkiä, kunnes hän vähän jälkeen
-aamukoin joutui rannikolla sijaitsevan alkuasukaskylän kohdalle.
-
-Se oli Obeben ihmissyöjäin kylä, ja oudon, puunrungolla virtaa alaspäin
-ajelehtivan valkoisen jättiläisen nähdessään kohotti se nuori nainen,
-joka hänet huomasi, äänekkään huudon, kunnes koko kylän väki oli
-reunustamassa rannikkoa, katsellen hänen ohikulkuaan.
-
-"Se on joku vieras jumala", huusi muuan.
-
-"Se on virran haltia", selitti poppamies. "Hän on minun ystäväni. Nyt
-saamme tosiaan paljon kaloja, jos jokaisesta kymmenestä pyytämästänne
-luovutatte yhden minulle."
-
-"Ei se ole virran haltia", mörähti ihmissyöjä Obeben syvä ääni. "Sinä
-olet tulemassa vanhaksi", hän sanoi poppaäijälle, "ja viimeiseltä on
-taitosi ollut huonoa taikomista. Nyt sinä sanot minulle, että Obeben
-suurin vihollinen on virran haltia. Apinain Tarzan se on. Obebe tuntee
-hänet hyvin." Ja tosiaan tunsi jokainen naapuriston kannibaalipäällikkö
-Apinain Tarzanin hyvin, pelkäsi ja vihasi häntä, sillä niin
-leppymättömästi oli apinamies käynyt sotaa heitä vastaan.
-
-"Hän on Apinain Tarzan", toisti Obebe, "ja on joutunut pahaan pulaan.
-Ehkä meillä nyt on tilaisuus hänet vangita."
-
-Hän kutsui soturinsa ympärilleen, ja pian hölkötti puolisensataa
-jäntevää nuorta miestä joen kanssa yhdensuuntaisesti polkua alaspäin.
-Kilometrimäärin he seurasivat verkalleen lipuvaa puuta, joka kuljetti
-Esteban Mirandaa, kunnes se vihdoin eräässä joenmutkassa joutui
-hitaasti liikkuvan pyörteen ulompaan kehään ja ajelehti lähellä rantaa
-kasvavien puiden veden yli ulottuvien oksien alle.
-
-Jäykistynyt, kylmästä kohmettunut ja nälkäinen Esteban tervehti
-ilomielin tilaisuutta lähteä aluksestaan ja päästä rantaan. Niinpä hän
-työläästi kiskoi itsensä puun oksille, joka tarjosi hänelle tilapäisen
-turvasataman, ja ryömien sen rungolle laskeutui maahan, tietämättä,
-että ruohikossa hänen ympärillään lymysi puolisataa kannibaalisoturia.
-
-Nojaten puunrunkoa vasten espanjalainen levähti hetkisen. Hän
-tunnusteli timantteja ja huomasi niiden olevan tallella.
-
-"Olenpa minä sentään onnen poika!" hän huudahti ääneensä, ja melkein
-samassa nousi viisikymmentä neekeriä hänen lähettyviltään ja karkasi
-hänen kimppuunsa. Niin äkillinen oli hyökkäys, niin yllättävä oli
-ylivoima, että espanjalainen ei kerinnyt puolustautumaan heitä vastaan,
-joten hänet oli nujerrettu ja tiukasti sidottu melkein ennenkuin hän
-ehti todeta, mitä hänelle tapahtuikaan.
-
-"Ähäh, Apinain Tarzan, olen vihdoinkin saanut sinut käsiini", puhui
-ihmissyöjä Obebe himokkaasti; mutta Esteban ei ymmärtänyt siitä
-sanaakaan eikä siis voinut mitään vastata. Hän puhutteli Obebea
-englanninkielellä, mutta sitä kieltä ei viimemainittu tajunnut.
-
-Ainoastaan siitä oli Esteban selvillä, että hän oli joutunut vangiksi
-ja että häntä raahattiin takaisin sisämaahan päin. Kun he pääsivät
-Obeben kylään, syntyi siellä suuri riemastus naisten, lasten ja
-kotiinjääneiden soturien keskuudessa. Mutta poppamies pudisti päätänsä,
-murti suuta ja lausui kaameita ennustuksia.
-
-"Olette vanginneet virran haltian", hän vakuutti. "Nyt emme enää saa
-kalaa, ja pian kohtaa Obeben kansaa tuhoisa tauti, tappaen kyläläisiä
-kuin kärpäsiä." Mutta Obebe vain nauroi poppaäijälle, sillä kun hän oli
-vanha mies ja mahtava kuningas, oli hän kerännyt paljon viisautta, ja
-viisauden karttuessa herää ihmisessä taipumusta epäilemään erinäisiä
-uskonnon asioita.
-
-"Naurahan vain nyt, Obebe", sanoi poppamies, "mutta et sinä pitkälti
-naura. Odota, niin näet."
-
-"Jahka olen omin käsin tappanut Apinain Tarzanin, sitten minä vasta
-naurankin", vastasi päällikkö, "ja kun minä sotureineni olen syönyt
-hänen sydämensä ja lihansa, niin sittenpä me emme enää pelkää mitään
-haltioitasi."
-
-"Odota", huudahti poppaäijä kiukuissaan, "niin kyllä vielä näet."
-
-Sitten he ottivat lujasti sidotun espanjalaisen ja heittivät hänet
-likaiseen hökkeliin, jonka oviaukosta hän näki, kuinka kylän naiset
-sytyttivät keittovalkeita ja panivat patoja kuntoon illan juhla-ateriaa
-varten. Kylmä hiki kihosi Esteban Mirandan otsalle hänen katsellessaan
-näitä kaameita valmistuksia, joiden merkitystä hän ei voinut väärin
-tulkita, niihin kun liittyi liikkeitä ja katseita kylän alkuasukkaiden
-viittoessa hökkeliä kohti, jossa hän virui.
-
-Iltapäivä oli melkein kulunut, ja espanjalainen tunsi voivansa lukea
-vielä jälelläolevan elämänsä tunnit ehkä toisen kätensä kahdella
-sormella; mutta silloin kuului joen suunnalta sarja vihlovia huutoja
-jotka keskeyttivät viidakon hiljaisuuden ja säikähdyttivät kylän
-asukkaat tarkkaavaisiksi, niin että he silmänräpäystä myöhemmin
-syöksyivät kuin mielipuolet noita kauhunparahduksia kohti. Mutta he
-tulivat liian myöhään, ehtien joelle vain nähdäkseen, kuinka iso
-krokotiili tempasi naisen vedenpinnan alle.
-
-"Ähäh, Obebe, enkö minä sitä sinulle sanonut?" kysyi poppamies,
-häijysti riemuiten. "Vetehinen on jo alkanut kostaa kansallesi."
-
-Taikauskoisuuteen vaipuneet tietämättömät kyläläiset vilkaisivat
-pelokkaasti poppaäijästä päällikköönsä. Obebe rypisti kulmiaan. "Se on
-Apinain Tarzan", väitti hän.
-
-"Se on virran haltia, joka on omaksunut Apinain Tarzanin hahmon", intti
-poppamies.
-
-"Saamme nähdä", vastasi Obebe. "Jos hän on virran haltia, kykenee hän
-irroittautumaan kahleistamme. Jos hän on Apinain Tarzan, ei hän siihen
-kykene. Jos hän on virran haltia, ei hän kuole luonnollisella
-kuolemalla, kuten ihmiset kuolevat, vaan elää iäti. Jos hän on Tarzan,
-kuolee hän jonakuna päivänä. Me säilytämme hänet siis nähdäksemme ja
-saadaksemme todistuksen, onko hän Apinain Tarzan vai virran haltia."
-
-"Miten sen todistuksen saamme?" kysyi poppamies.
-
-"Se on hyvin yksinkertaista", vastasi Obebe. "Jos jonakuna aamuna
-huomaamme, että hän on mennyt tiehensä, niin tiedämme hänet
-vetehiseksi, ja koska emme ole tehneet hänelle pahaa, vaan ruokkineet
-häntä hyvin hänen täällä kylässämme ollessaan, suosii hän meitä; eikä
-tästä koidu meille mitään ikävyyksiä. Mutta jos hän ei kykene
-pakenemaan, tiedämme hänet Apinain Tarzaniksi, mikäli hän kuolee
-luonnollisen kuoleman. Jollei hän siis mene tiehensä, pidämme häntä
-hänen kuolemaansa asti, ja silloin tiedämme, että hän todellakin on
-Apinain Tarzan."
-
-"Mutta entä jos hän ei kuolekaan?" kysyi poppamies, raapien
-villatukkaista päätänsä.
-
-"Sitten", huudahti Obebe voitonriemuisesti, "tiedämme sinun olevan
-oikeassa ja että hän tosiaan on virran haltia."
-
-Obebe lähti ja käski naisten viedä ruokaa espanjalaiselle, mutta
-poppaäijä seisoi edelleen kujan keskellä, mihin Obebe oli hänet
-jättänyt, ja raapi yhä miettiväisenä villatukkaansa.
-
-Näin tuomittiin Esteban Miranda, ennenkuulumattoman, satumaisen
-timanttiaarteen omistaja, elinkautiseen vankeuteen Obeben
-kannibaalikylässä.
-
-Hänen viruessaan hökkelissä oli hänen petollinen liittolaisensa Owaza
-nähnyt virran toiselta rannalta, vastapäätä sitä paikkaa, johon hän ja
-Esteban olivat kultaharkot kätkeneet, Tarzanin wazireineen saapuvan
-kultaa etsimään, mutta jälleen poistuvan. Ja seuraavana aamuna tuli
-Owaza viidenkymmenen lähikylästä pestaamansa miehen kanssa, kaivoi
-kullan esiin ja lähti kuljettamaan sitä rannikkoa kohti.
-
-Sinä iltana Owaza leiriytyi erään vähäisemmän päällikön pienoisen kylän
-viereen. Päälliköllä oli vähän sotureita. Tuo vanha mies kutsui Owazan
-aitauksensa sisäpuolelle, kestiten häntä ruualla ja alkuasukkaiden
-oluella, samalla kun päällikön väki kierteli Owazan miesten parissa,
-tehden näille lukemattomia kysymyksiä, kunnes totuus juoruttiin julki
-ja päällikkö sai kuulla, että Owazan kantajat kuljettivat suurta
-varastoa keltaista kultaa.
-
-Saatuaan täyden varmuuden kävi päällikkö kovin levottomaksi, mutta
-vihdoin välähti hymy hänen kasvoillaan hänen haastellessaan
-puolipäihtyneelle Owazalle.
-
-"Sinulla on paljon kultaa mukanasi", sanoi vanha päällikkö, "ja se on
-hyvin raskasta. Käy työlääksi saada miehesi kantamaan harkkoja
-rannikolle asti."
-
-"Niin kyllä", myönteli Owaza, "mutta minä maksan heille runsaan
-palkan."
-
-"Jollei heidän tarvitsisi kuljettaa sitä niin kauaksi kodistaan, ei
-sinun tarvitsisi maksaa heille yhtä paljoa?" kysyi päällikkö.
-
-"Ei", sanoi Owaza, "mutta minä ei voi päästä siitä eroon lähempänä."
-
-"Minä tiedän paikan kahden päivämatkan päässä, minne sen voit
-sijoittaa", vastasi vanha päällikkö.
-
-"Minne sitten?" kysyi Owaza. "Ja kuka täällä sisämaassa kultaa ostaa?"
-
-"On muuan valkoinen mies, joka antaa sinulle siitä pienen paperilipun,
-ja kun viet sen paperin rannikolle, niin saat täyden hinnan
-kullastasi."
-
-"Kuka se valkoinen mies on", kysyi Owaza, "ja missä hän asuu?"
-
-"Hän on minun ystäväni", sanoi päällikkö, "ja jos haluat, saatan minä
-sinut huomenna hänen luokseen, jolloin voit ottaa kaiken kullan mukaasi
-ja saat sen pienen paperilapun."
-
-"Hyvä", virkkoi Owaza, "ja sitten minun tarvitsee maksaa kantajille
-vain pieni summa."
-
-Kantajat tulivat hyvin iloisiksi, kun seuraavana päivänä kuulivat, että
-heidän ei tarvinnut taivaltaa tuota pitkää matkaa rannikolle, sillä
-palkankaan viettelys ei riittänyt voittamaan heidän vastahakoisuuttaan
-lähteä niin pitkälle retkelle ja pelkoa joutua niin etäälle kodeistaan.
-Perin tyytyväisinä he siis läksivät kahden päivän taipaleelle koillista
-kohti. Ja Owazakin oli onnellinen, samoin kuin vanha päällikkö, joka
-itse seurasi mukana, vaikkakaan Owaza ei aavistanut, minkätähden
-viimemainittu siitä riemuitsi.
-
-He olivat matkustaneet lähes kaksi päivää, kun päällikkö lähetti yhden
-omista miehistään edeltäpäin sanaa viemään.
-
-"Hän menee ilmoittamaan ystävälleni", hän sanoi, "jotta hän tulee meitä
-vastaan ja saattaa meitä kyläänsä." Ja kun pieni karavaani muutamaa
-tuntia myöhemmin sukelsi esiin viidakosta laajalle, ruohoiselle
-tasangolle, näkivät he vähän matkan päässä itsestään ison soturijoukon
-nopeasti lähenevän. Owaza pysähtyi.
-
-"Keitä nuo ovat?" hän kysyi.
-
-"Ystäväni soturit", vastasi päällikkö, "ja hän on itse mukana. Näetkö?"
-ja hän osoitti henkilöä neekerien etunenässä, jotka lähenivät
-hölkkäjuoksua, keihäiden ja valkoisten töyhtöjen välkkyessä
-päivänpaisteessa.
-
-"He saapuvat sotaisin aikein eivätkä rauhan miehinä", virkkoi Owaza
-pelokkaasti.
-
-"Se riippuu sinusta, Owaza", vastasi päällikkö.
-
-"Minä en käsitä", sanoi Owaza.
-
-"Kyllä käsität muutaman minuutin päästä, sillä kohtahan on ystäväni
-täällä."
-
-Kun soturit ehtivät lähemmäksi, näki Owaza jättiläiskokoisen valkoisen
-heidän etunenässään -- valkoisen, jota hän luuli Estebaniksi, niin
-kavalasti hylkäämäkseen liittolaiseksi. Hän kääntyi päällikköä kohti.
-"Sinä ole pettänyt minut", hän huudahti.
-
-"Odota", sanoi vanha päällikkö; "mitään sinulle kuuluvaa ei sinulta
-anasteta."
-
-"Kulta ei ole hänen", huudahti Owaza. "Hän varasti sen", ja hän osoitti
-Tarzania, joka oli lähestynyt ja pysähtynyt hänen eteensä, mutta joka
-hänestä vähääkään välittämättä kääntyi päällikön puoleen.
-
-"Airuesi saapui", hän sanoi vanhukselle, "tuoden sanomasi, ja Tarzan on
-wazireineen tullut katsomaan, mitä voimme tehdä vanhan ystävämme
-hyväksi."
-
-Päällikkö hymyili. "Sinun viestintuojasi saapui minun luokseni, oi
-Tarzan, ja kahta päivää myöhemmin tuli tämä mies kantajineen,
-kuljettaen kultaharkkoja rannikolle. Minä sanoin hänelle, että minulla
-oli hyvä ystävä, joka ostaisi ne, antaen hänelle niistä pienen
-paperilapun, mutta tietenkin vain siinä tapauksessa, että kulta kuului
-Owazalle."
-
-Apinamies hymyili. "Hyvin teit, ystäväni", hän sanoi. "Kulta ei kuulu
-Owazalle."
-
-"Eipä se kuulu sinullekaan", tiuskasi Owaza. "Sinä et ole Apinain
-Tarzan. Minä tunnen sinut. Sinä tulit neljän valkoisen miehen ja sen
-valkoisen naisen kanssa varastamaan kultaa Tarzanin maasta, ja sitten
-varastit sen omilta tovereiltasi."
-
-Päällikkö ja wazirit nauroivat. Apinamies hymyili hänelle ominaista
-hidasta hymyään.
-
-"Se toinen oli petturi, Owaza", hän sanoi, "mutta _minä_ olen Apinain
-Tarzan, ja kiitän sinua siitä, että tuot kullan minulle. Tule", hän
-jatkoi, "tästä on vain parin tunnin matka kotiini", ja apinamies
-pakotti Owazan käskemään kantajainsa kuljettaa kultaharkot Greystoken
-maatilalle. Siellä Tarzan ruokki kantajia ja maksoi heille, ja
-seuraavana aamuna hän lähetti heidät kotimaahansa ja Owazan heidän
-kanssaan, mutta ei ilman arvokasta lahjaa, samalla varoittaen neekeriä
-enää koskaan palaamasta apinamiehen alueelle.
-
-Kun he kaikki olivat lähteneet, ja Tarzan, Jane ja Korak seisoivat
-huvilan kuistilla, Jad-bal-jan loikoessa heidän jalkojensa juuressa,
-kietoi apinamies käsivartensa puolisonsa kaulaan.
-
-"Minun täytyy peruuttaa sanani, että Oparin kulta ei muka ollut minua
-varten, sillä näethän edessäsi uuden omaisuuden, joka on tuotu Oparin
-aarreholvista asti ilman mitään ponnistusta minun puoleltani."
-
-"Kunhan nyt vain joku toisi timanttisikin takaisin", nauroi Jane.
-
-"Siitä ei ole mitään toiveita", lausui Tarzan. "Ne ovat epäilemättä
-Ugogo-virran pohjassa", -- mutta kaukana Ugogon varrella ihmissyöjä
-Obeben kylässä virui Esteban Miranda hänelle määrätyn hökkelin liassa,
-silmillään ahmien omaisuutta, jota ei voisi milloinkaan käyttää
-hyväkseen, jouduttuaan Obeben itsepintaisuuden ja taikauskon hänen
-kärsittäväkseen tuomitsemaan elinkautiseen vankeuteen.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARZAN JA KULTALEIJONA***
-
-
-******* This file should be named 64558-8.txt or 64558-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/4/5/5/64558
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/64558-8.zip b/old/64558-8.zip
deleted file mode 100644
index 9e06d34..0000000
--- a/old/64558-8.zip
+++ /dev/null