NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3597 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3411022
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #64381 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64381)
diff --git a/old/64381-8.txt b/old/64381-8.txt
deleted file mode 100644
index c5ba84e..0000000
--- a/old/64381-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3597 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Merelä ja rannikolta, by Just W. Flood
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Merelä ja rannikolta
-       Kokoelma kertomuksia
-
-
-Author: Just W. Flood
-
-
-
-Release Date: January 25, 2021  [eBook #64381]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MERELÄ JA RANNIKOLTA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-MERELTÄ JA RANNIKOLTA
-
-Kokoelma kertomuksia
-
-Kirj.
-
-JUST W. FLOOD
-
-Norjankielestä suomentanut A--o.
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström, kustantaja,
-1884.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Vanha meriluotsi.
-Hieno laivuri.
-Kaunis veljeys.
-Per Grinerudin kihlaus ja naiminen.
-Pieni kirjanen.
-Vekseli.
-"Täti kertoo."
-Suutari Torp.
-
-
-
-
-VANHA MERILUOTSI.
-
-
-Meriluotsit ovat minun mielestäni Norjan ylpeys; moni maanmies kenties
-pitää tätä kummallisena, mutta sen annan heille anteeksi, sillä
-useimmat eivät tiedä; mitä luotseina oleminen merkitsee. Luotsimme
-ovatkin usein surkean näköisiä maalla, koska useimmat heistä ovat
-köyristyneet luuvalon tähden, ja koska kasvonsa ovat ahavoituneet ja
-ruskettuneet myrskystä ja meren vaahdosta, mutta kun synkkänä syysyönä
-on matkalla, ja äkkiarvaamatta saa nähdä luotsiveneen tulevan täysin
-reivatuilla purjeilla, ja vanhan tottuneen merimiehen istuvan perässä,
-sillävälin kun toinen öljyvaatteisin puettu olento pysytteleikse
-mastossa tahi "vantissa", valmiina puhuttelemaan teitä, silloin vasta
-opitaan arvossa pitämään vanhaa luotsia.
-
-Niinpian kun luotsi kuulee, että on aikomus purjehtia satamaan, joka on
-hänelle tuttu, käskee hän heti laivurin pysäyttämään ruorin, jotta hän
-voisi tulla kannelle, tätä käskyä noudatetaan varsinkin syksyllä ja
-myrsky-ilmoilla suurella reippaudella; mutta jos on kesä ja kaunis
-ilma, on laivuri useinkin hyvin valmis tinkimään luotsin kanssa
-maksusta, joka seikka aina on minua suututtanut. Niinpian kuin
-luotsivene töyttää laivan kylkeen, tarttuu vanha luotsi köysiportaisin
-ja saatuaan molemmat jalkansa niille, survaisee hän veneen laivan
-kyljestä, ja iskiessään rynnäkkö-portaisin alkaa hän heti komentaa,
-käskien laivurin "täyttää purjeet", ja nostaa äkkiä peräsimen ylös.
-
-Tultuaan kannelle, paiskaa hän kättä laivurille ja perämiehelle, jos
-tämä on läsnä, miehistö saa nyykähdyksen, taikkapa kaksikin. Sitten
-menee hän peräsimen luo, katsomaan, onko peränpitäjä kykenevä mies,
-joka ymmärtää asiansa. Laivuri tahtoo päästä Kristianiaan niinpian kun
-suinkin, ja luotsi lupaa kulkea koko yön, jos vaan "se" (ilma) tulee
-niin selkeäksi, että voi nähdä vilahduksenkaan merimajakoista.
-
-Kun suunta on määrätty ja luotsi on saanut tarpeelliset purjeet
-lisätyksi, kulkee hän eteenpäin kannella, tapaa siellä perämiehen ja
-muutamia merimiehiä, jotka paraillaan vetävät ylös kettinkiä ja
-koettavat ankkuria saada kuntoon. Hän pudistaa päätään sanoen:
-
-"No pojat, joko te hinaatte ylös kettinkiä, on vielä matkaa, ennenkuin
-olemme perillä."
-
-Miehistö oikaisee selkäänsä ja kaikkien silmät kääntyvät luotsiin, joka
-hymyillen jatkaa:
-
-"Hinauttakaa ylös kolmekymmentä syltä, perämies, ja käärikää kelalle
-noin 15 syltä, on hyvin mahdollista, että saamme laskea ankkurin
-Langgrundenin luona, sillä 'se' näyttää tulevan jokseenkin pimeäksi
-tänä yönä."
-
-Luotsi lähtee perälle ja tultuaan keskilaivalle menee hän keittohuoneen
-ohitse, jonka ovella kokki seisoo; luotsi puristaa hänen kättänsä ja
-kysyy kuiskaten, onko hän jo pannut kahvikattilansa tulelle; jos kokki
-vastaa myöntämällä, hymyilee luotsi sanoen:
-
-"Se on hyvä, ukkoseni, olen ollut merellä kaksi vuorokautta, ja 'se' on
-niin puhaltanut viimeiseen asti, että on ollut aivan mahdoton saada
-valkeaa palamaan venheessä, niin että olen syönyt kuivaa leipää ja
-juonut kylmää vettä koko ajan. Mistä olette kotoisin, kokki, voin
-puheestanne kuulla, ett'ette ole Vestlantilainen?"
-
-"Näsniemeltä", vastaa kokki.
-
-"Vai niin, mikä on nimenne", jatkaa luotsi.
-
-"Nimeni on Karl Anderson; isälläni on pieni kartano nimeltä Tangen,
-hänkin on kulkenut monta vuotta merellä, mutta nyt häntä luuvalo niin
-rasittaa, että hänen täytyy pysyä kotona", sanoo kokki.
-
-"Jumala siunatkoon sinua, 'ukkoseni', minä kyllä tunnen Anders
-Tangenin", pitkitti luotsi, "hän oli jungmanni 'Anna Kristinalla', kun
-minä olin pursimiehenä; yhdessä purjehdimme kaksi vuotta. Larsen, joka
-on kotoisin Kristianiasta, oli laivurina, ja kyllä hänessä oli miestä,
-ei parempaa voi toivoa, ei koskaan ollut puhettakaan leivän
-punnitsemisesta, eihän toki, -- siellä sai kokki tuoda leipää milloin
-tahansa, ja kahvikattila seisoi kyökissä kaiken yötä. Joimme kahvia
-'ensimmäisellä vahdilla', ja 'koiravahdilla', eikä laivuri koskaan
-käynyt kannella pyytämättä kahvikuppia. Niin, sen miehen kanssa vasta
-kelpasi purjehtia ja liian onnelliseksi teki hän meidät, neljä vuotta
-purjehdin pursimiehenä hänen kanssaan, ja sillä ajalla emme kadottaneet
-niin kapulaakaan lastistamme; tuuli kovasti kun laskimme rantaan; mutta
-kun lähdimme ulos, oli heti päivänpaiste ja hyvä tuuli. -- Olkaa niin
-hyvä ja ilmoittakaa, kun kahvi joutuu."
-
-Laivuri, joka on ollut kajuutassa kirjoittamassa valmiiksi
-tavaraluetteloa, tulee ylös kannelle, missä hän tapaa luotsin.
-
-"No luotsi, mitä arvelette ilmasta, voitteko purjehtia, vai tahdotteko,
-että laskemme naara-ankkurin, niinpian kuin on mahdollista tavata
-pohjaa ankkurille."
-
-"Katsotaanpa 'sitä' nyt hetkinen, kapteini", vastaa luotsi, "minä
-ajattelen hiipiä tuolla länsirannan suojassa, tullakseni kryssärin
-sivutse, se vie aina koko ajan, ennenkuin 'palvelijat' menevät
-laivalta, kun kerran ovat huomanneet meidät ja tulleet laivalle. On
-suuri eroitus menneen ja nykyisen ajan välillä, silloin taisi mennä
-aina ylös Dröbakiin, näkemättä tullipalvelijaa, mutta kai tämäkin on
-joksikin hyväksi, luulen minä."
-
-"Enpä luule, että meidän tarvitsee pelätä minkään kryssärin ahdistavan
-meitä tänä yönä", sanoo laivuri, "tuulee liian kovasti, ja minun
-kokemukseni mukaan ei sitä väkeä nähdä tuuliaispäillä eikä
-vastatuulella."
-
-"Älkääpä sanoko sitä liian kovin, kapteini, siellä on kryssäreillä
-paljo reipastakin väkeä, jotka eivät merta pelkää, ja milloin suinkin
-voivat päästä merelle, lähtevät he, mutta siinä tapauksessa, että he
-tulevat, voitte te vaan pyytää yhtä miestä laivalle vahdiksi, siten
-meidän ei tarvitse odottaa kunnes he ovat panneet sinettiin ja
-'inkoseeranneet', se ei maksa monta kruunua."
-
-Luotsi menee tuulen suojaan, jossa hän köyristyneessä asennossa
-kurkistaa toisella puolella suuriseilin alatse, ja hetkisen jälkeen
-huutaa hän:
-
-"Vasemmalle vähän!"
-
-"Vasemmalle vähän", kertoo peränpitäjä, samassa kun laiva kääntyy
-sivulle, ja pian huutaa taas luotsi:
-
-"Peräsin suoraan!"
-
-Perämies kertoo komento-sanat, jotka tuskin ovat kuolleet hänen
-huulillaan, ennenkuin laiva jo menee käskettyyn suuntaan.
-
-Samassa tuleekin kokki ja ilmoittaa luotsille, että kahvi jo on
-valmiina kajuutan pöydällä. Luotsi kääntyy laivurin puoleen käskien
-hänen olemaan varuilla hetken, sillä välin kun hän käy kahvia juomassa
-sanoen:
-
-"Antakaa 'hänen' (laivan) mennä, niinkuin hän nyt menee; on selvää
-vettä aina Bastöhön saakka, jonka näemme hetken perästä."
-
-Luotsi menee ja istuu kaikessa rauhallisuudessa pöydän ääreen.
-
-Tuskin on hän ollut siellä viittä minuuttia, ennenkuin laivurista jo
-tuntuu että luotsi tarvitsee kokonaisen ijankaikkisuuden juodakseen
-tuota siunattua kahviansa; on pimeä kuin pussissa ja laivurista
-näyttää, kuin menisi kaikki murskaksi laivan ympärillä, hänen olisi
-hyvä halu vähän nyhkäistä luotsia, ellei tuo näyttäisi liian
-akkamaiselta.
-
-Noin neljännestunnin kuluttua tulee luotsi kannelle, pureskellen
-kovaa Iaivakorpun palaista; hän menee tyynen puolelle, ja katselee
-toiselle puolelle. Laivuri on heti hänen vieressään, alkaa puhua
-"pilkkopimeästä" ja muusta senlaisesta, jota luotsi tuskin kuuleekaan.
-Hän sanoo vaan:
-
-"Pimeys ei haittaa, niinkauan kun ilma vaan on selkeä, ei ole mikään
-vaikeus nähdä majakkatulia tänä yönä. Tahdotteko ottaa kiikarin
-kapteini, tuolla lahdessa pitäisi minun merkkieni mukaan olla Bastö."
-Luotsi osoittaa toiselle puolelle ja laivuri nostaa kiikaria
-osoitettuun suuntaan, tuskin on hän katsonut siihen ennenkuin hän
-huudahtaa:
-
-"Tuolla näen valkean!"
-
-"Hyvä on", vastaa luotsi kylmäverisesti, "antakaa 'hänen' edeskinpäin
-mennä samaan suuntaan, sillä välin kun minä menen sisään juomaan
-kahvini loppuun; leipänne on jokseenkin kovaa vanhoille hampaille,
-kapteini, niin että vie aikaa ennenkuin saan vähänkin 'jyrsityksi'
-sisääni. -- Pelkäsin vähän että virta kääntyisi eteenpäin, mutta
-niinkuin näkyy on se meille myötäinen -- 'hän' kiiruhtaa eteenpäin
-hyvää kyytiä, näen minä."
-
-Luotsi katoaa jällen kajuuttaan ja laivuri jää omiin ajatuksiinsa;
-vanhan luotsin rohkeus kummastuttaa häntä suuresti ja hän toivottaa
-itselleen edes kolmannen osan tämän pelkäämättömyydestä ja levollisesta
-mielestä.
-
-Laivuri ei ole mikään jänis. Niinkauan kun hän on avonaisilla vesillä
-on hän merimies kiireestä kantapäähän, mutta tultuaan vuonoihin, joissa
-molemmin puolin on kallioita ja särkkiä, tulee hän yht'äkkiä araksi,
-sillä hän tietää ett'ei siellä voi turvata omaan itseensä, vaan täytyy
-luottaa luotsiin, vanhaan mieheen, joka pimeässä helposti voisi erehtyä
-erilaisten merkkien suhteen.
-
-Hetken päästä tulee vihdoin luotsi, laivurin suureksi iloksi, jälleen
-kannelle. Hän on saanut tulta pieneen mustaan savipiippuun, joka
-näyttää maistuvan hänestä erinomaiselta. Vanhus menee ensin kiittämään
-laivuria ruuasta ja juomasta, johon tämä vastaa vaan "terveiksenne,
-luotsi", sitten menee hän pois ja katselee valkeata, joka tulee
-suuremmaksi ja suuremmaksi. Laivuri on jälleen hänen vieressään, kysyen
-leikillisesti.
-
-"Tunnetteko jälleen valkean, luotsi?"
-
-"Oh, sitä en katsellut, kapteini", vastaa luotsi, ja osoittaen valkeata
-kohti jatkaa hän: "tuolla itäpuolella on ilmautunut muutamia särkkiä
-sittenkuin viimeksi olin ulkona, Jumala yksin tietää, mitä se
-merkinnee. Pelkäänpä pahoin, että saamme 'sen' sivullemme, ennenkuin
-tiedämmekään. Ei hätääkään, jos 'se' vaan tulee vastaiseksi, mutta jos
-saamme tuulen tuolta päin, on se sama kuin sumu, ja silloin en minä,
-ettekä te voi tehdä mitään, kapteini. Jos 'se' vaan pysyisi alallaan,
-kunnes tulemme 'Bastön vasikan' sivu, saisi 'se' sitten Jumalan nimeen
-tehdä mitä tahtoisi; me kyllä tavalla tai toisella pääsemme tuonne
-Langgrundenille ja siinä saamme laskea ankkurin, kunnes päivä rupeaa
-koittamaan."
-
-Tähän asti on ollut vireä märssyseili-tuuli lounaisista, eikä kukaan
-väestöstä ole uneksinutkaan etukeulan kääntymistä tänä yönä, ennenkuin
-luotsi yht'äkkiä huutaa:
-
-"Kääntäkää nopeasti perä ja kokkapurjeet, ja laskekaa alas iso halssi!"
-
-Käsky täytetään äänetönnä ja reippaasti; laivuri seuraa tarkkuudella
-kaikkia luotsin liikkeitä, ja tuskin on tämä lausunut käskynsä,
-ennenkuin laivuri huutaa ne jälleen miehille. Kun purjeet ovat
-käännetyt, huutaa luotsi perämiehelle:
-
-"Ohjaa niin hyvin kuin voit, mutta pidä täydet purjeet!" Sitten kääntyy
-hän laivurin puoleen sanoen:
-
-"Tällä kertaa tuulispää idästä ja huomenna koillisesta, kun 'se' ensin
-alkaa niskoitella ja kulkea takaperin, pitkittää 'se' sitä, kunnes on
-kiertänyt kompassin ympäri. Saamme ankkuroida Langgrundenille hetkeksi,
-ja katsella 'sitä', kapteini!"
-
-Laivuri nyykäyttää myöntäen päätänsä, toivoen sydämmessään että ankkuri
-jo olisi pohjassa ja että se olisi siellä lujasti kiinni. Ilmapuntari
-on noussut koko joukon viime päivinä, ja luotsin sanojen mukaan
-ennustaa se itätuulta. Laivuri on mennyt kajuutan katolle, jossa hän
-kulkee edestakaisin, kun luotsi huutaa hänelle:
-
-"Kapteini, olkaa hyvä ja 'peilatkaa' tuossa Bastön majakkaa,
-'vasikasta' pääsemme pian selville."
-
-Laivuri pohjustaa ja heti sen jälkeen huutaa hän mittauksen tuloksen
-luotsille, joka käskee irroittamaan alapurjeet, järjestämään ylemmät
-märsseilit ja hinaamaan vara-ankkurin vintturille. Heti kohta
-pysähtyykin laiva ja kääntyy Langgrundeniin, jossa se ankkuroi
-kahdentoista sylen syvässä vedessä.
-
-Niinpian kun laiva on pysähtynyt ja ankkurilyhty ripustettu
-keulariukuun, kiinnitetään purjeet; senjälkeen asetetaan kannelle vahti
-sekä yksi mies, jonka tulee ilmoittaa luotsille pienimmätkin muutokset
-ilmassa ja tuulessa.
-
-Laivuri käskee keittäjän tuoda vähän lämmintä vettä kajuuttaan, jossa
-vanha luotsi jo on sijoitettu sohvaan, ja pian saadaankin nähdä hänen
-ja laivurin tekevän itselleen pienen "tutingin."
-
-Tuskin ovat purjeet kiinni ja viimeinen mies astunut alas köysistä,
-niin laiva on verhottu sakeaan sumuun. Vahtimies sytyttää nysänsä, ja
-muut matruusit menevät maata jyrsittyään ensin kovaa korppua.
-
-Luotsi ja laivuri istuvat yhdessä kajuutassa, luotsi alkaa keskustelun,
-kysyen mistä laiva on kotoisin. Laivuri vastaa, Arendalista.
-
-"Arendalista", kertoo luotsi, "teillähän ei ole siellä mitään köyhän
-veroa, kapteini?"
-
-"Ei, Jumalan kiitos, ei tällä kertaa", sanoi laivuri, "mutta saamme
-luultavasti pian tuntea jotain muuta."
-
-"Oletteko ennen olleet Kristianiassa, kapteini?" jatkaa luotsi.
-
-"Ei, en Kristianiassa, mutta kerran olen käynyt Drammenissa, se oli
-ensimmäinen matkani laivurina, mutta sitäpä matkaa en ikänä unhoita",
-sanoo laivuri.
-
-"Siitä lienee jo monta vuotta, kapteini?" kysyy taas luotsi.
-
-"Onpa pian kuusikolmatta vuotta, mutta minä muistan tuon matkan niin
-hyvin, kun olisi se tapahtunut eilen", vastaa laivuri.
-
-"Kertokaapa minulle siitä vähän", sanoi luotsi,
-
-"Vallan mielelläni, luotsi", vastaa laivuri, ja alkaa kertoa
-seuraavasti:
-
-"Vuonna 1858 tulin 'Aurora' nimisellä prikillä Amsterdamista ja minun
-piti mennä ylös Drammeniin lastaamaan. Vähän sumuista oli lähtiessäni
-merelle, ja kun pääsin ulos ulapalle, seurasi sumu minua yli koko
-meren; mutta minä purjehdin vaan pitäen tuulta lounaisena, kunnes laiva
-merkkeini mukaan oli Torungenin ja Jomfrulandin välillä, noin neljä
-penikulmaa maasta, silloin en tohtinut enää lensata, vihuri kiihtyi ja
-muuttui eteläiseksi, mutta sumu oli paksu kuin seinä. Minä asetin
-klyyvarin kaakkoiseen kaksinkertaisesti reivatuilla märssypurjeilla ja
-kokonaisella fokilla, menin sitten kajuuttaan ja istuin siellä kaikessa
-rauhallisuudessa, miesten kiinnittäissä isoseiliä. Priki kiikkui hyvin
-somasti pienillä purjeillaan ja minä luulin, että kaikki oli täydessä
-järjestyksessä, kun perämies äkkiä kolkutti akkunaan, minä lensin kuin
-raketti kannelle, jossa perämies osoitti tyynenpuolelle sanoen: 'Eikö
-tuo ole maata, kapteini?' Hetken tähysteltyäni huomasin hänen arvelunsa
-todeksi, ja yhtäkkiä lensi mieleeni ajatus -- Ruotsi se on -- vaikka se
-merkitsemiseni mukaan yhtähyvin voisi olla Norja. -- Silmänräpäyksessä
-kiirehdin peräsimelle, vedin sen kovasti ylös, heitin pois
-proomuvene-purjeet ja prikijalustimet ja samassa huusin, että kaikki
-miehet tulisivat alas, mutta ensin piti heidän tutkia, oliko
-mahdollista nähdä mitään maston huipusta. Miehistö oli kumminkin jo
-huomannut melun kannella ja katsellessaan ympärilleen näkivät he
-myrskyä ja hyrskyä entisellä tyynellä lahdella ja tulivat
-salamannopeudella alas kannelle. Priki kannatti onnellisesti juuri kuin
-korkki ja pääsi tuskin vuoren huipun ohitse, jossa kävi hirveät
-laineet. Kun pääsimme hyvin ympäri, pantiin purjeita lisää ja minä
-käskin perämiestä pysymään siinä suunnassa, johon nyt olimme tulleet,
-jonka pidin ainoana mahdollisena keinona, millä voin laivaa pelastaa,
-koska, niinkuin tunnettu on, Ruotsin saaristo on täynnä salakaria ja
-särkkiä; kirves minulla oli käsillä voidakseni kaapata veneen köydet,
-jos töyttäisimme karille. Jumalan avulla purjehdimme onnellisesti
-kaikkien sivu, mutta emme kuulleet emmekä nähneet vähintäkään; priki
-jäi länsirannalle aamunkoittoon, jolloin yksissä neuvoin perämiehen ja
-pursimiehen kanssa päätimme Jumalan nimeen mennä vuonoa ylös, luottaen
-siihen, että saisin nähdä tahi mahdollisesti sattumalta tavata jonkun
-luotsiveneen, joka ehkä olisi eksynyt sumussa. Purjehdimme pohjoiseen
-kokonaisen vartion, näkemättä ja kuulematta vähintäkään, kun sumu, joka
-noin pari tuntia oli ollut vähän kevyempää, tuli niin sakeaksi, että
-oli melkein mahdoton nähdä klyyvaripuun huippuakaan. Silloin täytyi
-jälleen vääntää peräsintä. Siinä nyt olimme ja katselimme edes ja
-takaisin emmekä muuta nähneet kuin joitakuita pieniä kalastaja-majoja,
-joista päätimme olevamme aivan keskellä saaristoa. Oli edespäinkin
-sakeaa, kumminkin olin näkevinäni purjeen pistävän esiin sumussa, mutta
-se katosi silmänräpäyksessä. On minulla sen jälkeen ollut monta kertaa
-takki märkänä ja monta kovaa matkaa olen kokenut, mutta sitä kotimatkaa
-en ikinä unhoita, oli aivan mahdoton tietää missä olimme, ja minä,
-nuori kapteini kun silloin olin, kävin aivan sydän kurkussa. Mutta
-lopussa kiitos seisoo, sanotaan, ja sen näimme nytkin, sillä kun
-pimeä tuli, näimme kirkkaan tulen aivan vieressämme ja meidän
-purjehduksestamme päättäin sen ehdottomasti täytyi olla 'Färder
-majakan'. Heti huomasimmekin suuren aluksen vasemmalla puolellamme ja
-pian tunsin, että laivuri oli minun kumppaniani, joka oli lähtenyt
-minun kanssani yht'aikaa. Mutta hänen merkitsemisensä oli vielä
-hullumpi kuin minun, sillä hänen laskujensa mukaan majakka yhtähyvin
-voi olla 'Härkä' kuin Färderkin. Kun minä sittemmin kerroin hänelle
-mitä olin havainnut edellisenä päivänä, päätimme purjehtia vuonoa ylös.
-Purjehdimme vierettäin ampuen laukauksen toisensa perään, luotsille
-ilmoittaaksemme tilaamme, mutta emme kuulleet, emmekä nähneet muuta
-kuin vilahdukselta joitakuita lintuparia, kunnes tulimme Bastön luo,
-jossa luotsivene tuli juuri meidän vastaamme, eikä viipynyt viikkoja,
-ennenkun meillä kummallakin oli luotsimme kannella. Samassa kun luotsi
-tuli luokseni laivaan, löi hän kätensä yhteen, sanoen: 'miten Herran
-nimessä olette löytäneet kulkuväylän vuonoa ylös, tässä hirveässä
-sumussa?' Tultuamme Rödtangenin luo, ammuimme pari laukausta
-herättääksemme tullipalvelijoita ja luotseja, jotka vetivät suloista
-unta, siinä varmassa luulossa, että oli mahdotonta kaikille laivoille
-purjehtia senlaisessa sakeassa ilmassa. Kun sitten kartalla tarkastin
-kulkemaani väylää, huomasin että olin purjehtinut kapean aukon läpi,
-jonka molemmin puolin kohosi kallioita ja karia, aivan mannermaan
-rannikolle ja Jumala yksin tietää, millä tavoin löysin tien sieltä
-ulos. Mikäli kartasta taisin nähdä, oli sieltä ainoastaan yksi väylä."
-
-Luotsi, joka suurimmalla tarkkuudella on seurannut laivurin vaarallista
-purjehdusta, nyökyttää päätänsä edestakaisin, samalla kun hän maistelee
-lasistansa; kun laivuri on päättänyt, alkaa luotsi:
-
-"Ymmärrän hyvin kyllä, mihin väylään olette aluksenne ohjanneet,
-kapteini; niinkuin sanotte, noilla 'ylängöillä' tuskin on muuta kuin
-yksi purjehdittava ala, jossa selkeälläkin ilmalla usein on vaikea
-varjella nahkaansa, mutta on aina niin onnellista, kapteini, että
-silloin kun me pelastumme, vaikka oma järkemme on aivan tylsistynyt,
-niin korkeamman käsi oikeassa silmänräpäyksessä ohjaa laivan oikealle
-tielle."
-
-"Niin, se on varmaa se", vastaa laivuri ja survaisten vesikannun
-luotsille jatkaa hän:
-
-"Tehkää toinen lasi, luotsi, molempien jalkojen tulee saada osansa;
-kello on niin paljon jo, ettei makuusta enää ole paljon puhumista, minä
-kyllä voin maata pääkaupunkiin tultuani, mutta kenties teitä nukuttaa,
-luotsi?"
-
-"Ei, ei laisinkaan, minä puolestani tahdon kernaimmin istua ja
-pakinoida hiukan", vastaa luotsi, ja nousten istuimeltaan lisää hän:
-"tahdon vaan käydä kannella, katsomassa, miltä 'se' nyt näyttää."
-
-Luotsi menee ja palaa hetken perästä jälleen sisään sanoen:
-
-"Vallan reipas kaakkoinen vihuri, ja jokseenkin paksu ilma vielä,
-kapteini; kun päivä koittaa, rupeaa satamaan ja silloin lankeaa sumu
-maahan."
-
-"Hyvä on, luotsi", sanoo laivuri, "nyt saa 'hän' maata ja vetää
-kettinkiänsä, kyllä se kestää, ja jos 'tuo' rupeaa liian rajuksi,
-annamme 'hänelle' vielä lisää kettingin ja naara-ankkurin ja sitten saa
-tuulla ja myrskytä niin paljon kuin haluttaa. Huomenna varhain tulee
-varmaan joku höyrylaiva ulos ja silloin saamme kuulla, paljonko hän
-tahtoo vetääkseen meitä satamaan. Mitä ylipäänsä täällä maksetaan
-pukserausveneille, luotsi?"
-
-"Se riippuu aivan asianhaaroista, kapteini", vastaa luotsi, "arvelen
-että saamme täältä jonkun noin kuudella, seitsemällä kymmenellä
-kruunulla. Kun laskimme ankkurin, huomasin pari ankkurilyhtyä, ne ovat
-varmaan laivojen, jotka aikovat vuonoa ylös. Jos joku noista suurista
-höyryveneistä tulee, ottaa se kaksi tahi kolme alusta peräänsä ja
-silloin voi sen saada hyvinkin helpolla. Jos kumminkin tulee tuohon
-laiva sivullemme, niin olkaamme levolliset ja näyttäkäämme kuin olisi
-meillä hyvä aika."
-
-Luotsi istuu sohvaan ja alkaa, kapteinin uudistettua kehoituksensa,
-tehdä itselleen toista lasia. Senjälkeen sanoo laivuri:
-
-"Varmaan olette olleet jos jonkinlaisilla purjehduksilla aikananne, kun
-olette ollut luotsina?"
-
-"Niin olen, Jumala nähköön", vastaa luotsi. "Teidän retkenne prikillä
-muistuttaa eräästä hollantilaisesta 'kaukalosta', jonka minä korjasin
-kotiin Newslungin satamaan, muutama vuosi sitten."
-
-"Sitä pyydän teidän kertomaan!" huudahtaa laivuri.
-
-Sytyttäen piippunsa alkaa luotsi:
-
-"Oli aivan keskikesä, eikä juuri mitään tekemistä luotsiveneellä,
-makrillin pyyntö ei laisinkaan onnistunut, sanalla sanoen, työtä oli
-vähä tahi ei ollenkaan. Neljässätoista päivässä olin vienyt ainoastaan
-kaksi hollantilaista Laurvigiin, eikä se juuri leiville lyö, koska
-heidän veneensä eivät juuri käy paljon syvemmällä kuin tavallinen
-tavara-proomi. Mutta kuitenkin puhalsi parina päivänä heikko itätuuli,
-ja ilma oli jotenkin samea ja eräänä iltana nousi hyvin sakea sumu.
-Olin juuri järjestelemässä joitakuita makrillipyydyksiä, kun minusta
-tuntui ikäänkuin joku olisi kuiskannut korvaani: 'Sinun pitää lähteä
-merelle tänä yönä.' -- Kello oli jo kahdeksan iltasella ja vaimoni
-kummasteli suuresti, kun käskin hänen panna vähän ruokaa
-eväsvakkaseeni, ja luotsipoika, sisarenpoikani, jäi seisomaan ja
-katsomaan minuun, kun käskin hänen lähtemään veneesen, ja mennessään
-mutisi hän: 'Mihinkähän eno nyt aikonee tässä tyynessä ja sumussa?'
-mutta hän tiesi vanhastaan että se, minkä olin sanonut, se oli sanottu,
-eikä hän milloinkaan kysynyt mihin me aioimme. Muuten niin hän oli
-erinomaisen vikkelä poika, ja niin hyvin tunnettu kuin vanha merikarhu.
-Hän ontuu vähän toista jalkaansa; sentähden otin hänet kanssani
-veneesen. Astuessani veneelle tuli veljeni, joka myöskin on luotsi ja
-asuu noin kivenheittämän minusta, käyden vastaani, ja kysyi: 'minne
-minulla oli aikomus lähteä?' Vastaan vaan: 'Haluttaako sinua,
-niin voit tulla mukaan, on mahdollista että joku laiva on sumussa
-joutunut lahteen; jollei muuta, voimme ehkä tavata jonkun kurjan
-hollantilais-kaukalon.' Siihen aikaan purjehtivat Hollantilaiset paljon
-Laurvigissa hirsiä ostamassa, joista heillä on tapana rakentaa valleja,
-sillä, kuten olen kuullut kerrottavan, on Hollanti paljon alempana kuin
-meri ja sentähden täytyy Hollantilaisten vuosi vuodelta koroittaa
-vallejansa. Veljeni käski minun odottaa, kunnes hän juoksi kotiin
-sonnustamaan itseään, hän ei viipynyt kauan. Panimme ylös purjeet
-veneesemme, ja laskimme ulapalle, mutta tuuli niin heikosti, että
-saimme soutaa kaksilla airoilla. Vihdoin tulimme Tvistenin luo, siitä
-alkoi vihuri vähän reippaammasti puhaltaa, me laskimme veneen itäänpäin
-ja siinä olimme juuri vastapäätä Rakke-kallioita, jotka ulottuvat noin
-puolen peninkulman paikoilla merelle Fredriksvärnin luota lähtien. Kävi
-jotenkin suuret aallot, mutta, niinkuin sanoin, oli huono tuuli, ja te
-tiedätte, kapteini, kun on purjetuuli, tulevat aallot pitkinpäin ja
-silloin ei mielellään katsele aaltojen hyrskyä tuollaisia karia
-vastaan, kuin meidän ovat, ne ovat nimittäin riuttoja, ja äärimmäisten
-välissä on monta syltä vettä. Helposti lastattu alus, joka ei käy
-syvällä, voi hyvin purjehtia kahden ulommaisen riutan yli, mutta jos se
-tulee kolmannelle ja neljännelle, silloin se on mennyttä kalua, eikä
-ole ajattelemistakaan pelastaa itseänsä veneissä. Olimme juuri noin
-vastapäätä äärimmäistä riuttaa, kun yht'äkkiä selkeni hetkeksi, ja
-samalla näimme punaisen lyhdyn suoraan edessämme. Luulimme ensin sen
-olevan jonkun karille joutuneen laivan, mutta pian tulimme siihen
-päätökseen että se purjehti eteenpäin. Veljeni, jolla on harvinaisen
-kova ja selvä ääni, huusi minkä jaksoi:
-
-"'Ruori vasemmalle', mutta ei kukaan kuullut häntä. Vedimme airojamme
-kaikin voimin ja hetken perästä pääsimme aluksen rinnalle. Hyppäsin
-ruorin luo, jossa vanha mies puolinukuksissa ohjasi alusta. Samassa kun
-sain peräsimen käteeni, tuli laivuri, joka puhui Norjan kieltä yhtä
-hyvin kuin kukaan meistä, ulos kajuutastaan ja kysyi, mikä Herran
-nimessä nyt oli esteenä, hän oli muka puoli tuntia sitten nähnyt
-vilahduksen 'Härästä' eikä tahtonut ottaa luotsia, ennenkuin tulisi
-'Jomfrulandin' rannoille.
-
-"Kerrottuani hänelle, että hän jo oli kulkenut Jomfrulandin sivu ja nyt
-oli Rakke-kallioiden luona, alkoi hän paikalla vetää toista virttä. Oli
-Jumalan onni, että tuuli vähän kiihtyi, me käänsimme aluksen
-länsipuolelle ja levitimme niin paljon purjeita kuin voimme, hetken
-kuluttua pääsimme kääntymään ja saavuimme kaikella kunnialla,
-onnellisesti satamaan. On mahdotonta merellä tulla toimeen senlaisella
-'kaukalolla' myrskyssä ja tuulissa, sillä se kulkee syrjällään niinkuin
-heinäsäkki, ja se on varma, että jos tuo pursi olisi lensannut vielä
-viisi minuuttia, niin laiva ja miehistö olisi mennyt viimeistä tietään.
-Ulkona merellä laivuri lupasi meille hyvän maksun, mutta niin pian kun
-oli saanut ankkurinsa pohjaan ja tuli meidän kanssa tiliä tekemään,
-tarjosi hän meille luotsimaksun yli viisi spesiota, jotka pyysin häntä
-pitämään itse. Muutamia päiviä sen jälkeen kävin Laurvigissa, siellä
-puhuttelin Hollannin konsulia, joka oli erinomaisen kelpo mies, ja
-jonkun ajan kuluttua lähetti hän minulle sata riksiä, jotka jaoin
-veljeni kanssa, luotsipojalle annoimme kumpainenkin viisi spesiota.
-Sillä kertaa oli 'kaukalo' hyvä saalis luotsille."
-
-"Maljanne luotsi", sanoo laivuri, "ja onnea samanlaisia aluksia
-saamaan."
-
-"Kiitos, kiitos, kapteini", vastaa luotsi tyhjentäen lasinsa.
-
-Laivuri ojentaa luotsille vesikannun, jota on pitänyt kamiinilla, että
-se pysyisi kuumana, sanoen:
-
-"Emme ainoastaan tarvitse kahta jalkaa käydessämme, sauva on myös
-tarpeen, olkaa sentähden hyvä ja tehkää vielä lasi, luotsi."
-
-"Tulen humalaan kapteini", hymyilee luotsi, katsoessaan viskypulloa,
-lisäten samalla, "kiitos kumminkin tarjoomastanne, kapteini, harvoinpa
-vanha luotsi saa viskytotia. Tuskin olen maistanut viskyä, sittekuin
-purjehdin vanhan Johannesenin kanssa Arendalista silloin, kun hän oli
-'Toivon' kapteinina."
-
-"Vai niin, te olette purjehtineet Arendalista, luotsi?" kysyy kapteini.
-
-"Niin", vastaa luotsi tehdessään lasiansa, "en ottanut pestiä
-Arendalissa, tulin hänen kanssaan Lontoosta, laivamme olivat yhdessä
-Länsi-Intian tokalla ja minä vaihdoin paikkaa erään matruusin kanssa,
-joka matkusti kotiin koulua käydäkseen, parempaa kapteinia harvoin
-tapaa. Mies parka, hän oli pahin itselleen, kun sattui liian syvälle
-pulloon katsomaan, mutta laivalla oli elämää, sen voitte uskoa!"
-
-"Eihän vaan lienee ollut silloin, kun Gunnar Nielsen tyhjensi
-tervapytyn Johannesenin vaimon päähän?"
-
-"Juuri silloin", sanoo luotsi hymyillen, "Arendalista saimme kuusi
-miestä, jotka tulivat höyrylaivalla ja Gunnar oli niiden joukossa."
-
-"Kaatoiko hän todellakin tervaa vaimon päähän?" kysyy laivuri.
-
-"Kaatoi kuin kaatoikin, ja Jumalan lykky oli ett'ei vaimo saanut
-pyttyäkin kalloonsa, se oli jokseenkin suuri tervapytty, mutta se poika
-kyllä tiesi mitä teki", kertoo luotsi.
-
-"Mutta mitä ihmettä oli vaimo tehnyt hänelle?" huudahtaa laivuri.
-
-"Sitä en oikein tiedä", vastaa luotsi ottaessaan kelpo kulahduksen,
-lisäten sitten, "rouva tuli yht'aikaa miehistön kanssa, mennäkseen
-Välimerellä meidän mukanamme. Matkalla Lontoosen oli varmaan Gunnar
-tuhlannut rahoja, joita hän jälleen luuli saavansa laivurin vaimolta,
-mutta tämä kielsi jyrkästi, arvellen, ettei hänellä ollut taraa käyttää
-rahoja höyrylaivalla, jossa hänellä oli ylöspito ja muu vapaa. Mutta
-Gunnar lupasi pitää hänet tuoreessa muistissa, ja kun hän kerran oli
-saanut jotakin toista ihmistä vastaan, ei hän sitä helposti unohtanut."
-
-"Lontoossako se tapahtui?" kysyy laivuri jälleen.
-
-"Niin oli", vastaa luotsi, "laivuri vaimoineen oli kutsuttu
-päivälliselle Norjan konsulin luo. Rouva oli komea kuin mikä, puettuna
-silkkiin kiireestä kantapäähän; vanha Johannesen, joka ei kärsinyt
-hienoja vaatteita, oli musta kuin mustalainen, päässään hänellä oli
-plyyssihattu, niin korkea että tuskin oli koskematta iso-mastoon, kun
-hän kävi nuoraportaitten yli. Hän meni ensin ja rouva seurasi jäljessä,
-mutta kun hän seisoi käsipuiden luona, kuului huudahdus taklaasista ja
-samassa sai hän tervapytyn päänsä yli, niin että terva valui pitkin
-hänen kasvojansa ja niskaansa, ja kun katsottiin, mikä oli hätänä,
-riippui Gunnar yhdellä sormella nuoraportaissa ja huusi apua. Voitte
-arvata mikä meteli syntyi; rouva kirkui kannella, Gunnar huusi apua
-taklaasissa.
-
-"Matruusi kiipesi iso-mastoa myöten häntä auttamaan, -- hän ei suinkaan
-apua tarvinnut, vaikka hän muuten vaan huusi, ikäänkuin olisi ollut
-putoamaisillaan, ett'ei muka laivurissa syntyisi mitään epäluuloja.
-Gunnarin toimena oli voidella taklaasia ja hän oli maannut vähintäin
-kaksi tuntia komantosillan iso-mastossa odottamassa laivuria ja tämän
-vaimoa. Voitte ajatella, kuinka kaunis rouva oli! Hiukset olivat
-pahimmat, sillä ne olivat käherretyt ja koristetut, eikä terva suinkaan
-kähäriä säästänyt. Hän sai ainakin neljätoista päivää pestä itseään
-neljä kertaa päivässä kuumalla vedellä, ennenkuin terva lähti hänen
-hiuksistaan."
-
-"Mitä Johannesen sanoi Gunnarille", keskeyttää laivuri.
-
-"Niin -- mitä hänellä olisi ollut sanomista", jatkaa luotsi, "Gunnar
-tuli kannelle ja riensi heti vesiastian luo saadakseen tilkkasen vettä,
-sanoen että rupesi pyörtymään tuolla mastossa. Laivuri katsahti häneen,
-hän näytti todellakin vähän vaalealta, -- jonka jälkeen Johannesen
-kutsui hänet kajuuttaan ja antoi hänelle puolen lasia olutta ja viskyä,
-sen hän sai tervapytystä -- Johannesen oli niin peräti hyvä, näettekö,
-ett'en minä voi ymmärtää kuinka Gunnarilla oli sydäntä niin loukata
-hänen vaimoansa. -- Gunnarista oli monet jutut, mutta reipas merimies
-hän oli, -- niin, hänen vertaistaan saa kyllä hakea. Hänellä ei
-milloinkaan ollut 'Öljyvaatteita' eikä 'Merisaappaita', ne olivat hänen
-mielestään vaan korukaluja ja estivät miestä hänen työssään."
-
-"Olihan hän kirvesmieskin?" kysyy laivuri.
-
-"Kyllä, hän oli kaikkia ja taisi tehdä mitä tahansa, mutta kirvesmiehen
-työtä hän ei harjoittanut, koska oli pestattu matruusina, eikä
-mielellään tehnyt sitä, mikä ei kuulunut matruusin tehtäviin. Mutta
-sukkelampi kirvesmies hän oli kuin se, joka siihen työhön oli
-pestattu", lisää luotsi.
-
-"Minä en milloinkaan unohda Gunnaria, kun eräänä aamuna Antverpenissä
-perämies käski hänen mennä proomiin ja 'driivaaruaan' ulkopuolella
-laivaa. [Sanaleikki jota ei käy suomentaminen, koska sana driva
-merkitsee tukota ja myös kuljeksia jouten.] Olimme ankkurissa
-odottamassa nousu-vettä vai mitähän lienemme odottaneet. Kuinka
-olikaan, sai Gunnar käskyn 'driivata' ulkopuolella. Jokainen ymmärtää,
-että siihen tarvitaan 'drävinkiä', tappuroita ja jotakin millä saa
-lyödä, mutta Gunnar meni ruumaan, täytti taskunsa korpuilla ja kun joku
-matruuseista kysyi minne hän aikoi, sanoi hän vaan: minä menen
-'ulkopuolelle driivaamaan', astui proomiin, irroitti köyden ja antoi
-virran viedä proomin kaupunkia kohden. Heti kuuden aikana iltasella
-tuli proomi pakoveden kuljettamana takaisin, ja Gunnar istui perässä
-antaen veneen kulkea. Kun hän tuli takaisin, keräytyi miehistö hänen
-ympärilleen, ja kaikki huusivat yhtä suuta kysyen häneltä, missä hän
-oli ollut. Gunnar katsoi heihin ja vastasi lyhyesti: 'Olen ollut poissa
-laivalta driivaamassa.' Perämies tuli syösten tulisena kuin
-turkkilainen, eikä paljon puuttunut ettei hän Gunnaria lyönyt, mutta
-tämä ei räpäyttänyt silmiäänkään, ja kun perämies kysyi, missä hän oli
-ollut, sai hän saman vastauksen, -- sehän oli perämiehen oma käsky."
-
-"Saiko Johannesen tietoa Gunnarin driivaamisesta?" kysyy laivuri.
-
-"Hän ei milloinkaan saanut senlaista tietää", vastaa luotsi, "ja
-sitäpaitsi jos hän olisi tiennytkin sen, olisi se tuottanut hänelle
-vaan sydämmellisen naurun; sillä voittepa uskoa, että maksoi vaivaa
-nähdä Gunnarin tulevan takaisin pakovedellä, hän istui uljaana kuin
-fregattikatteini proomin perässä ja poltti, Norjalainen aviisi kädessä,
-sen hän oli saanut Norjalaisesta laivasta, jossa oli syönyt päivällistä
-ja viettänyt enemmän osan päivästä. Onnellista kyllä ei hänellä ollut
-rahoja, sillä silloin hän ei olisi tullut takaisin ennenkuin olisi
-kukkaronsa tyhjentänyt. Hän oli paha juomaan, mutt'ei milloinkaan
-juonut yksinään. Hän tarjosi niinkauan kuin hänellä oli äyrikään
-taskussaan, mutt'en milloinkaan kuullut hänen pyytävän keneltäkään
-ryyppyä. Tanssihuoneessa hän oli ensimmäisenä miehenä, sillä ei kukaan
-osannut tanssia niinkuin hän. Hän lensi lattian yli niinkuin kuiva
-nahka-pallo, ja kun joku tyttö oli kerran tanssinut hänen kanssaan,
-saattoi olla varma siitä, että sama tyttö tuli ja pyysi hänen ottamaan
-itseänsä jälleen tanssiin eikä ketään muuta. Hän ei kumminkaan ollut
-mikään naisväen ystävä, sillä hän piti yhtä paljon kaikista tytöistä,
-oli ne sitte kauniita tahi rumia, mutta tanssi häntä miellytti, ja
-varsinkin jos sai jonkun parin kaatumaan suin päin laattialle, oli hän
-kuin kala vedessä. Niin hän on saanut monta paria käymään toistensa
-tukkaan, mutta hän itse pääsi aina pahimmistakin pälkähistä. Kun joku
-rupesi hänen kanssaan riitelemään siitä tai tästä, katseli hän heitä
-viattoman näköisenä, kuin lapsi kehdossa, ja kun oli saanut kaksi
-tappelemaan, jätti hän heidät onnensa nojaan ja meni matkaansa toisella
-taholla tekemään konnan koukkujaan."
-
-"Oliko hän ollut sotalaivalla oppimassa konnankoukkuja Hortenissa?"
-kysyy toinen.
-
-"Jumala tiesi missä hän oli ollut", sanoo luotsi. "Hän kertoi että hän
-kerran oli 'komennettu', ja hän oli rekryytilaivalla kolme kuukautta.
-Siellä ollessaan sai hän kerran nuora-pampulla kaksikymmentäviisi
-lyöntiä paljaalle selälleen, sitä hän piti suurena kunniana, sillä hän
-sai ne toisen oppilaan edestä, joka oli 'paremman miehen poika'
-Laurvigista. Tämä oppilas oli syypää rikokseen, josta hän olisi saanut
-pamppua maistaa, mutta hän oli helkkarin hento poika ja Gunnar sääli
-häntä."
-
-"Mitä oppilas sitten oli tehnyt?" tutkaisee laivuri.
-
-"Gunnar kertoi senkin", pitkittää luotsi, "sillä välin nimittäin kun
-rekryytein prikiä ja paria muuta alusta korjattiin, asuskeli viisi
-sataa miestä vanhalla 'Desiderialla', ja siellä oli yövahdissa vanha
-kärttyinen ja äreä ala-upseeri. Hän ei kärsinyt ollenkaan kuulla jonkun
-viheltävän ja niin pian kun Gunnar ja jotkut muut keksivät tämän,
-alkoivat he viheltää kun olivat panneet maata. Ala-upseeri hiipi
-sinnepäin mistä ääni kuului, mutta kun hän tuli luo, vihelti toinen
-aivan päinvastaisella puolella, ja sillä tavoin pitkittivät he
-jok'ikisessä kojussa, niin että vahtimies juoksi kuin torakka
-banjeerikannen toisesta päästä toiseen, saamatta selvää syyllisestä,
-eikä hän voinut nostaa kannetta ketään vastaan kun ei voinut näyttää
-toteen, että kukaan olisi ollut syyllinen. Eräänä iltana oli eräs
-koirahammas oppilaista keksinyt sen keinon, että asetettaisiin nuora
-poikki puolin kantta, jotta vahtimies lankeisi nokalleen, kun hän tuli
-hiipien makuukojujen välitse. Kahden miehen piti pitää nuoran
-molemmista päistä kiinni, ja niin pian kun vahti oli kaatunut piti
-toisen laskea irti, ja nuora kätkettämän niin sukkelaan kuin suinkin,
-niiden jotka makasivat etupuolella, piti kaikkein viheltää antaakseen
-vahtimiehelle hyvää kyytiä. Pahaksi onneksi oli tämä samana iltana
-kannellut päällikölleen, joka oli lähettänyt erään nuoren luutnantin
-laivalle tekemään ilveestä lopun. Niin pian kuin kaikki olivat makuulle
-menneet ojennettiin nuora ja viheltäminen alkoi. Luutnantti, joka oli
-pitkä mies, vähän yli kolme kyynärää, oli tähän asti pysynyt piilossa,
-mutta kuullessaan vihellyksen kiiruhti hän eteenpäin, lankesi nenälleen
-nuoraan, ja loukkasi itsensä niin kovasti, että veri tulvasi hänestä
-niinkuin tapetusta härästä. Vahtimies oli heti hänen vieressään ja
-merkitsi läheisten kojujen numerot. Seuraavana päivänä pidettiin
-tutkinto ja yhdeksän miestä tuomittiin saamaan viisitoista lyöntiä
-kukin. Syyllisten joukossa oli tuo nuori oppilas, joka tuomiota
-kuullessaan oikein rupesi vapisemaan. Gunnar näki hänen epätoivonsa ja
-sen enempää arvelematta meni hän päällikön luo sanoen: 'Minä olen
-syyllinen ja minä olen sentähden se, joka pamppua ansaitsen.' Päällikkö
-katsoi häneen tarkasti ja Gunnar katsoi yhtä tarkasti häneen takaisin.
-Heti käski päällikkö, että Gunnarille annettaisiin kaikkein miesten
-läsnäollessa kaksikymmentäviisi lyöntiä. Tuomio täytettiin samana
-päivänä iltapuolella. Gunnar luki ääneen joka lyönnin ja saatuaan
-viidennenkolmatta meni hän päällikön luo ja sanoi:
-
-"'Minä en ole ollut muassa veristämässä luutnantin nenää, mutta minä
-olen kärsinyt rangaistuksen säästääkseni yhdeksän toveriani.'
-Seuraavana päivänä kutsutti päällikkö Gunnarin luokseen, ja kaasi
-hänelle omalla kädellään kaksi suurta lasia portviiniä, silloin
-unhoitti Gunnar aivan lyönnit, vaikka hänen selkänsä oli haavainen
-monta päivää sen jälkeen; siitä iltapäivästä alkaen pidettiin häntä
-parhaimpana toverina. Kolmen kuukauden kuluttua lähetettiin hänet
-kotia, vaikka kaikkein muitten toverien täytyi lähteä ulos
-kolmetoista-kuukautiselle retkelle. Gunnar hymyili itsekseen,
-kuulleessaan kotiluvastaan ja sanoi muutamille tovereilleen: 'sen sain
-noista ansaitsemattomista viidestäkolmatta lyönnistä.' -- Minä
-puolestani luulen upseerien ymmärtäneen, että Gunnarin kaltainen mies
-oli vaarallinen olemaan yhdessä niin monen nuorukaisen kanssa."
-
-"Kuinka tuli hän myrskyssä ja raju-ilmassa merellä toimeen, kun hänellä
-ei ollut öljyvaatteita eikä merisaappaita?" kysäisee laivuri.
-
-"Hän suoriutui aina tavalla tai toisella. Olihan aina joku, joka
-lainasi hänelle öljytakin, kun hän seisoi ruorin luona, paitsi sitä
-kulki hän liko-märkänä vahdista vahtiin, eikä se häntä haitannut",
-kertoo luotsi. "Muistan muun muassa kerran kanavassa, heti sen jälkeen
-kun Gunnar oli tullut laivaan, kun hän piti perää ja satoi niinkuin
-taivas olisi avoin ollut, niin että vesi virtasi hänestä, eikä hän edes
-nenäänsä nirpistänyt. Hän sanoi aina, 'kun kastaa, tottapahan
-kuivaakin.' Samalla kertaa pisti laivurikin nokkansa ulos kajuutasta ja
-nähdessään Gunnarin siellä peräsimen vieressä, märkänä kuin koiran,
-heitti hän öljytakin yllensä, meni hänen luokseen sanoen:
-
-"'Mene alas ruumaan, panemaan öljyvaatteet päällesi.' Gunnar meni
-sisään ja sytytti piippunsa. Poltettuaan hyvän aikaa meni hän takaisin
-paikalleen peräsimen luo, jolloin laivuri hyvin kummasteli, nähdessään
-hänen tulevan entisissä vaatteissaan; hän kysyi sentähden: 'Miksi et
-ottanut öljyvaatteita päällesi?' 'Oljyvaatteitako?' kysäsi Gunnar,
-'sinä päivänä, kun minä sain hyyryni ei satanut, enkä minä tullut sitä
-asiaa ajatelleeksikaan!' Laivuri katsoi häneen ja hymyili. Pian tuli
-hän jälleen kannelle tuoden muassaan laajan öljytakin, jonka hän
-lahjoitti Gunnarille, ehdolla, että tämä käyttäisi sitä. Gunnar kiitti
-öljynutusta, mutta katsoessaan kurjia kenkiään sanoi hän:
-
-"'Huonommin on jalkojeni laita, kapteini.'
-
-"'Eikö sulla ole merisaappaitakaan?' kysyi kapteini.
-
-"'Ei'; vastasi Gunnar, 'oli niin harvinaisen kaunis ilma viime suvena,
-että aivan unohdin saappaat ostamatta.' Laivuri löysi vanhat
-amerikalaiset saappaat, jotka antoi Gunnarille. Sillä tavoin tämä aina
-tuli autetuksi."
-
-"Saiko hän sitten maalle tullessa niin paljon rahoja, kuin hän tahtoi?"
-kysyy laivuri taas.
-
-"Kyllä laivurin täytyi antaa hänelle rahaa, sillä hänellä oli omituinen
-tapa pyytää sitä", vastaa luotsi.
-
-"Millainen sitten?" kysyy laivuri innokkaasti.
-
-"Kun hänelle ei annettu rahoja", selittää luotsi, "keksi hän aina
-jonkun keinon, jolla tiesi saavansa laivurin täyttämään tahtonsa.
-Minkäs kepposen hän kerran teki Lontoossa ollessamme, eräänä kauniina
-sunnuntai-aamuna, kun hän tuli humalassa laivalle. Iltaa ennen oli hän
-saanut £ (punnan) ja sen oli hän tuhlannut ostamatta niin mitäkään
-hyödyllistä ja tarpeellista -- ei niin paljon, että olisi silmäänsä
-saanut. Sunnuntai-aamuna tuli hän horjuen kannelle, ja tuskin sai hän
-sinne molemmat jalkansa, kun jo hoiperteli laivurin luo pyytämään 1
-puntaa lisää. Laivuri katsoi häntä sanoen ystävällisellä tavallaan:
-'Olet hutikassa, Gunnar, nyt et saa rahaa tällä kertaa; mene maata
-hetkeksi; ole nyt hyvä poika, sitten saat rahaa!'
-
-"'Olenko minä hutikassa', huusi Gunnar syösten kannelle, missä hän
-löysi vanhan kaapeliköyden, jonka pisti taskuunsa, sitten hyppäsi hän
-taklaasiin ja kiipesi kuin apina aivan raakapuun huippuun, sitten meni
-iso-mastoon ja sitoi nuoran sen huippuun, sitten piti hän
-pikkusormellaan langasta kiinni, ja huusi meille alas: 'Käskekää
-laivurin tulla ylös kannelle, katsomaan onko Gunnar humalassa!' Laivuri
-tuli ulos, ja nähdessään Gunnarin riippuvan pikkusormestaan taivaan ja
-meren välillä, pyysi hän häntä Jumalan tähden tulemaan alas, niin saisi
-rahansa. Gunnar huusi: 'Nyt tahdon jo 2 puntaa!' 'Tule alas vaan, niin
-saat', sanoi laivuri. Gunnar tarttui raaka-partuunaan ja tuli sitä
-myöten alas kannelle, ja sai 2 puntaansa. Heti paikalla meni hän maalle
-eikä tullut laivaan ennenkuin maanantai-iltana. Silloin toi hän
-muassaan kahdenkymmenen äyrin leivän, siinä oli kaikki, mitä hän oli
-saanut kolmellakymmenelläkuudella kruunulla."
-
-"Sepä mahtoi olla vaarallinen ihminen", huudahtaa laivuri.
-
-"Tahtoisinpa tietää, vieläkö hän elää?" arvelee luotsi.
-
-"Ei, hän kuoli varsin nuorena", sanoo laivuri, "hän ei suinkaan ollut
-paljon yli kolmenkymmenen kuollessaan, silloin hän näytti
-kuudenkymmenen vanhalta mieheltä. Viimeiseltä häntä vaivasi luuvalo
-aivan hirveästi."
-
-"Se on tiettyä se", huokaa luotsi, "minä sanoin niin usein hänelle,
-että hän aivan tahtoi tehdä lopun itsestään, mutta senlaiselle puheelle
-hän vaan hymyili. Hän ei uskonut Jumalaa eikä perkelettä olevan, mutta
-hän ei mielellään tahtoisi pudota laivasta mereen syvällä selällä,
-sillä hän pelkäsi, että joku suuri kala nielisi hänet, ennenkuin hän
-ehtisi pohjaan, arveli hän aina. Muuten oli melkein mahdotonta puhella
-hänen kanssaan vakavista asioista, sillä hän käänsi kaiken senlaisen
-puheen leikiksi. -- Hän siis kumminkin sai kuolla kotonansa?"
-
-"Niin, hän kuoli Arendalissa, eli oikeastaan erään perheen luona, joka
-asuu lähellä kaupunkia", sanoo laivuri; "hän oli aivan rampa viime
-aikoina. Mutta niinkuin muistan kävi pappi hänen toivostaan hänen
-luonaan, hän muuttui varmaankin paljon ennen kuolemaansa."
-
-"Se on suuri asia", lisää luotsi. Hetken perästä jatkaa hän: "Jumala
-yksin tietää, kuinka monta kertaa hän oli pudonnut alas touveista;
-noina kahtena vuonna, jolloin olimme yhdessä, putosi hän kaksi kertaa,
-toisen kerran etumärssystä ja toisen kerran mesanimastosta. Hän oli
-niin hurjapäinen, että oikein puistatti katsellessa häntä, kun hän oli
-sillä päällä. Hän teki työtä kuin kaksi miestä, kun reivasimme tahi
-kiinnitimme purjeita, mutta yhtä iloinen hän oli, jos hänellä oli
-jotain, mistä piti kiinni, tahi ei."
-
-"Merelläkö hän putosi märssyraakasta?" kysyy laivuri.
-
-"Keskellä Atlantia", vastaa luotsi. "Me lensasimme, kun länsituuli oli
-kovin myrskyinen, ja kallistimme märssypurjeet. Mutta yöllä 'se' tuli
-niin kovaksi, että meidän täytyi kiinnittää märssyseiliä.
-
-"Gunnar ja minä olimme rinnattaan etumärssyraakalla, ja pulasimme
-purjeen kanssa, joka seisoi tuulessa jäykkänä kuin rummun nahka, sillä
-raa'at olivat jokseenkin kaukana, toisistaan, ja kävi oikea tuulispää,
-mutta Gunnar arveli että purjeen voisi taivuttaa ja samalla hyppäsi hän
-sen laidalle, joka siinä silmänräpäyksessä putosi löysänä alas, samalla
-kun laivuri käski perämiehen hellittää tuulen mukaan, ja yht'äkkiä
-syöksähti Gunnar suin päin alas. Minä puolestani luulin hänen pudonneen
-mereen ja huusin kaikin voimin: 'mies pudonnut laivasta!' Tuskin olin
-saanut toisen seisingin purjeen ympäri, ennenkuin Gunnar seisoi minun
-vieressäni ja kielsi minua Jumalan tähden huutamasta niin kovin, sillä
-voisin muka peloittaa tuon hyvän tuulen, sanoi hän leikillisesti. Kun
-sitten tulimme alas kannelle kertoi hän luistaneensa alas märsypurjetta
-myöten, siitä etumastolle ja sitten alas keulakatolle, jossa jäi
-somasti istumaan vipukoneelle. Hän sanoi ensin aikoneensa jäädä
-kannelle, mutta kun minä huusin niin huikeasti, täytyi hänen kiivetä
-ylös saadakseen minut vaikenemaan. Toisen kerran putosi hän
-mesanimaston huipusta, ja sillä kertaa sai hän suuren haavan päähänsä.
-Laivuri tahtoi heti viedä hänet kajuuttaan, sitoakseen hänen haavansa,
-mutta Gunnar sanoi tyynesti: 'Lahjoittakaa minulle mieluimmin pari
-ryyppyä, kapteini, se vaikuttaa paremmin kuin mikään muu, olen niinkuin
-vähän pyörällä päästä.' Laivuri kaatoi hänelle ryypyt ja kymmenen
-minuutin kuluttua oli Gunnar kiinnittämässä isoa prampurjetta, vaan
-tultuaan alas kannelle pyörtyi hän, mutta silmänräpäyksen jälkeen oli
-hän jälleen mies puolestaan."
-
-"Eikös Gunnar kerran purjehtinut tjömlingillä?" kysyy taas laivuri.
-
-"Sitäkö kertaa tarkoitatte, kun porsas putosi mereen?" sanoo luotsi.
-
-"Niin kyllä", nauraa laivuri, "kuinka se tapahtui?"
-
-"Hän oli silloin vanhassa 'Perhe' nimisessä laivassa Nötteröstä",
-vastaa luotsi, "ei siinä 'Perheessä', joka vieläkin on vesillä, sen
-nimisiä aluksia on muuten kosolta Tönsbergin tienoissa. Gunnar oli
-pursimiehenä prikillä ja kun syksyllä palasivat takaisin kotiin hiiliä
-lastina, saivat he niin kovin tuntea lounastuulen vihuria, että 'vanha
-vakka' oli repeämäisillään. Sekä laiva, että lasti olivat laivurin
-omat, kaikki oli vakuuttamatta. Hän ei saanut prikiä vakuutetuksi
-vaikka kuinka mielellään olisi tahtonut, sillä se pysyi koossa
-ainoastaan piistä ja tervasta, reelinkivaatteet ja kaikki sisältäpäin
-olivat nokimustat. Niillä oli laivassa porsas, jota laivuri katseli
-päivät pitkään ja joka oli niin lihava, että sen oli vaikea nousta
-seisomaan. Pimeänä yönä, juuri keskellä Pohjan merta, oli Gunnar
-vahdissa kannella, hän seisoi kokassa, keulamaston luona tähystämässä.
-Kävi jokseenkin suuret aallot, ja miten olikaan hyrskyi vesi kannelle,
-aivan keskilaivalle, jossa porsaan koju oli kiinni köytetty ison-luukun
-päällä. Gunnarin piti juuri jättää ruori ja mennä perälle, kun suuri
-laine vyöryi sisään, mutta hän kiipesi kuin kissa keulariukuun, ettei
-kovin kastuisi -- ei tainnut miehellä silloinkaan olla merisaappaita.
-Seisoessaan siellä touveilla näki hän jotain luistavan alas suuresta
-aukosta reelinki-vaatteessa, ja samalla hyppäsi hän kannelle huutaen;
-'mies laivasta!' Laivuri oli kannella ja kääntyi hänen puoleensa.
-Tullessaan Gunnarin luo väänsi hän käsiään sanoen: 'Herra Jumala
-pursimies, on aivan mahdotonta tänlaisena yönä pelastaa miestä; Jumala
-olkoon hänen sielullensa armollinen!' Gunnar ei voinut mitään tehdä,
-eikä käskeä. Ennenkuin jätti paikkansa, tahtoi hän katsoa, kuka tuo
-onneton oli, hän epäili hiukan, että porsas oli mennyt viimeistä
-tietään, kosk'ei ollut kuullut mitään huutoa. Mennessään suuren luukun
-ohitse, näki hän, että ovi porsaskojuun oli auki. 'Tuoko se vaan
-olikin, joka meni mereen, -- onnea matkalle', ajatteli Gunnar. Sitte
-meni hän perälle, missä laivuri seisoi katsellen pitkin merta.
-Mennessään hänen ohitsensa sanoi Gunnar hyvin levollisesti: 'Jumalan
-kiitos, se olikin vaan porsas, joka meni mereen.'
-
-"'Kuolema ja kirous', huudahti tämä, 'luovatkaa, luovatkaa, kääntäkää
-ja pysähyttäkää peräruori; pursimies, antakaa katkaista köysi johon
-vene on kiinnitetty!' -- Gunnar katsoi pitkään häneen ja vastasi: 'On
-aivan tuiki mahdoton tänlaisena yönä pelastaa porsasta.' Niine hyvineen
-meni hän peräsintä hoitamaan, jättäen laivurin kynsimään korvallistaan
-porsaan hukkumisesta, porsaan, jolle oli annettu niin monta 'hyvää
-ruokapalaa'."
-
-"Hän ei siis pelastanut porsasta?" kysyy laivuri.
-
-"Ei, kapteini, ei kukaan tahtonut panna tikkua ristiin, pelastakseen
-porsasta, kun ei laivuri tehnyt vähääkään pelastaakseen miestä", vastaa
-luotsi.
-
-"Sehän olikin oikeus ja kohtuus", nauraa laivuri ja katsoessaan kelloa
-huudahtaa hän:
-
-"Tiedättekö kuinka paljo kello on, luotsi?"
-
-Luotsi haukottelee, kynsii korvallistaan sanoen:
-
-"Taitaapa pian olla kolme tahi puoli neljä."
-
-"Puoli kuusi se on, luotsi, pian saamme tässä kupin hyvää kahvia",
-vakuuttaa laivuri, soittaessaan kelloa. Heti tulee kokki sisään ja
-alkaa kattaa pöytää. Luotsi menee sillä välin ulos kannelle, josta
-hetken perästä jälleen palaa takaisin. Pudistaen vähän itseään sanoo
-hän:
-
-"Sumuista on vielä, kapteini, mutta pian 'se' sataa, ja silloin
-tahdotte mahdollisesti päästä Kristianiaan ennen iltaa. Minusta kuului,
-kuin olisi höyrylaiva viheltänyt, ja ell'en aivan hävyttömästi erehdy,
-oli se 'Kuningas Oskarin' vihellys, se ottaa mielellään kolmekin
-suurta laivaa peräänsä, -- nopea vene hinaamaan, laivurikin on
-kohtuullinen, hyvä mies, jonka kanssa käy tinkiminen. Noitten
-höyrylaivan-kuljettajien joukossa on monta miestä, jotka pitävät
-itsensä muita ihmisiä parempana, vallan puhumattakaan niistä, jotka
-ovat päässeet niin pitkälle, että kuljettavat matkustajalaivaa,
-ne ovat niin miestä mielestään, ett'ei halvan miehen käy heitä
-puhutteleminenkaan. Mutta, niinkuin sanottu, kapteini, kun höyrylaiva
-tulee, älkäämme hätäilkö." Sitten kääntyy luotsi kolein puoleen sanoen:
-
-"Jos höyrylaiva tulisi sillaikaa, kun olemme ruu'alla, kokki, ja laivan
-kuljettaja kysyy kapteinia, niin sano vaan, että hän juuri syö
-aamiaista, Jos hän tahtoo puhutella meitä, saa hän vaivata itsensä
-laidan yli."
-
-Kokki nyykähyttää päätänsä, pannessaan kahvikannun pöydälle. Sitten
-pyytää hän luotsia ja laivuria olemaan hyviä ja tulemaan ruualle. He
-seuraavat heti kehoitusta. Kokki on leiponut tuoresta vehnäleipää, ja
-ottaessaan siitä palasen sanoo luotsi katsellessaan sitä:
-
-"Osaako kokkinne leipoa tänlaista leipää? Melkeinpä luulisin että
-olisitte käyneet venheellä maalla, leipää ostamassa."
-
-"Hän taitaa valmistaa kaikkea yhtä hyvin, kuin paras kokki suuressa
-herrashovissa", sanoo laivuri, "mutta hänellä onkin suuri palkka. Hän
-on ollut minun kanssani jo neljä vuotta."
-
-"Mutta maksaakin vaivaa pitää häntä, koska on niin sukkela", sanoo
-luotsi. "On oikein synti ja häpeä nähdä, kuinka monella laivalla oikeat
-porsaanpojat käsittelevät Jumalan viljaa, laivurit maksavat heille
-ainoastaan noin kymmenkunta kruunua kuukaudessa, mutta ne pojat vasta
-maksavat aluksen pitäjälle aika kolikoita, se on minun uskoni. Toiset
-puolethan ne kaatavat maahan ja ruoka, jonka keittävät, on suoraan
-sanoen usein kelvotointa. Monen heistä olen kuullut sanovan: mitä
-enemmän me tuhlaamme, sitä paremmin meille maksetaan kuukaudelta;
-kuinka usein eikö paraskin alus, jonka katteini on mitä kelvollisin
-mies, ole tullut aivan helvetiksi vaan tuollaisen poronoukan tähden.
-Laivuri ostaa hyviä ruoka-aineita, mutta mitä se auttaa, kun ei voi
-saada niitä kunnolla keitetyksi."
-
-"Niin, se on totinen tosi", sanoo laivuri.
-
-"Minä puolestani olen aina pestannut kykenevän miehen kokiksi, sillä
-minusta on sukkela keittäjä laivalla yhtä tarpeellinen kuin hyvä kokki
-kotona talossamme. Onhan siitä nähty monta esimerkkiä, että mies voi
-ansaita paljon rahaa ja olla niin säästäväinen kuin suinkin, mutta
-ellei hänellä ole ahkeraa vaimoa, joka ymmärtää valmistaa ruokaa ja
-hoitaa taloutta, niin hän pian joutuu aivan hunnikolle, jotta tuskin
-saa jokapäiväisen leipänsäkään. Aivan samalla tavalla on laivallakin:
-Jos minulla vaan on kelvollinen keittäjä, jätän minä hänen haltuunsa
-ruokavarat ja kaikki mitä kyökkiin kuuluu, mutta jos minulla, sitä
-vastoin on poikanulikka, niin täytyy toisen perämiehen aina vähä väliä
-jättää työnsä punnitakseen hänelle milloin mitäkin ja kaikkialla
-syntyy, lyhyesti sanoen, paljon vitkastelemista. En ole kuullut
-vähintäkään valitusta ruuasta, sittekuin tulin laivuriksi, mutta minä
-olenkin ollut hyvin tarkka valitessani kokkia. Laivan omistaja puhui
-minulle kerran kokin palkasta, joka hänen mielestään oli jokseenkin
-suuri, mutta kun olin selittänyt hänelle, mikä etu oli senlaisesta
-miehestä, oli se hänestäkin aivan paikallaan, ja niin se olisi
-jokaisesta ymmärtäväisestä laivan isännästä, jos vaan laivurit
-tahtoisivat ja tohtisivat toimia suuremmalla itsenäisyydellä."
-
-Luotsi katsoo ihmetellen laivuria, sanoen: "Jospa kaikki kapteinit
-puhuisivat noin, loppuisipa pian kaikki karkaaminen norjalaisista
-laivoista."
-
-"Anteeksi luotsi", keskeyttää laivuri. "Mainitsitte karkaamisen, minä
-sanon teille parhaan keinon sen estämiseksi, ja jos minä olisin
-kuningas, tulisi se pian yleisemmin tunnetuksi. Jokaiseen norjalaiseen
-ruumaan ripustettaisiin nimittäin täydellinen ruokalista, niinkuin
-ruotsalaisissa laivoissa on, jossa miehistö muun muassa saa vissin
-määrän pippuria ja etikkaa. Mitä luulisitte norjalaisen laivurin
-sanovan, jos joku miehistä tulisi häneltä pyytämään vähän pippuria
-hernekeitokseensa? Hän mahtaisi luulla sitä miestä hulluksi, joka
-senlaista saattaisi pyytää. Sitten olisi jokaisen laivurin velvollisuus
-palkata kokiksi aika mies, joka osaa valmistaa ruokaa. Kaikki väen
-asumukset pitäisi tehdä suuremmiksi ja mukavammiksi, sillä monet
-merimiehet elävät kuin siat, eikä niinkuin ihmiset, ainoastaan vaan
-ruuman tähden. Useinhan täytyy ryömiä polvillaan sinne sisään. Paitsi
-sitä pitäisi jokaisessa suuremmassa laivassa, joka tekee pitkiä
-matkoja, olla pieni kirjasto, hyödyllisiä, hauskoja kirjoja, joita
-lainattaisiin miehistölle. Senlainen pieni kirjasto ei tulisi niin
-kovin kalliiksi. Parilla sadalla kruunulla saisi laivan omistaja koko
-joukon kirjoja ja laivuri voisi aina tarpeen tullen hankkia lisää.
-Silloin kun minä tulen valtiopäivämieheksi, luotsi, tulee tämä asia
-esille käräjillä, ja minä olen varma, että moni on minun kanssani yhtä
-mieltä, kun kerron minkälainen elämä merimiehillä on laivoillansa. On
-kyllä niitäkin, jotka valittavat ja vaikeroivat merimiesten
-karkaamisesta; mutta sillä ei asia tule paljon autetuksi. Siitä ei
-suurta apua lähde, että kirjoitellaan vähän täällä, vähän tuolla
-sanomalehdissä, näytettäköön töissä, että todellakin tahdotaan tehdä
-jotain; on mentävä suoraan päähän asti, on saatava laki muutetuksi.
-Tunnen laivan-isännän kotipuolestani, joka pitää esitelmän toisensa
-jälkeen merimiesten karkaamisesta, hänellä on aina pitkä luettelo
-niistä summista, mitä karkaaminen on hänelle maksanut vuoden kuluessa,
-mutta hänellä ei ole varaa palkata kelvollisia kokkia, jotka
-ymmärtäisivät ruokaa valmistaa, -- vaan ainoastaan nuoria poikia,
-jotka eivät ymmärrä ruuan valmistuksesta enempää kuin kissa sinapista.
-Monet tahtovat kyllä parhaan voimansa mukaan auttaa lähimmäistään ---
-kun se vaan ei maksa mitään."
-
-"Totta jok'ikinen sana, kapteini, ellen omin korvin olisi kuullut
-puhettanne, en milloinkaan olisi uskonut laivurin puhuvan sillä
-tavalla", vastaa luotsi. "Ylöspitoa kuulee aina moitittavan. Olen
-kuullut kerrottavan, että laissa säädetään hyvä ja välttävä ruoka,
-mutta laki on niinkuin luetaan ja välttävää ruokaa voi selittää monella
-tavoin. Jos saataisiin, niinkuin te sanoitte, oikea ruokamääritelmä
-ripustetuksi ruuman seinälle, tulisi sekä laivurien että miehistön tila
-paljoa paremmaksi, sillä jos laivuri seuraisi sitä ja miehistö
-sittenkin valittaisi, tarvitsisi hänen vaan viitata sääntöihin, ja
-pelastaisi siten nahkansa. Olin ylhäällä Tönsbergissä vanhalla
-prikillä, noin neljätoista päivää takaperin, ja siellä näytti
-todellakin hirmuiselta. Kokki, pieni poikanulikka, joka tuskin lienee
-ollut ripillä käynyt, oli musta kuin nokikolari, joka ei ole pessyt
-itseään koko kuukauteen. Oli lauantai ja niinkuin tavallista oli
-miehillä puoliseksi kapakalaa ja velliä, mutta kala oli niin kovaa,
-ett'en voinut sille mitään, ja velli oli ilman siirappia. Laivurilla ja
-perämiehellä oli kummallakin pullo imellys-ainetta, ja minä sain vähän
-laivurin säästämästä siirapista. Mutta kun ei laivalla ole varaa
-kajuutassakaan pitää imelää 'tanssimestari-velliä', pitäisi sen minun
-mielestäni maata kotona vuoden ympäri."
-
-Äkkiä kuuluu kolinaa sivulta. Luotsi kuuntelee ja sanoo laivurille:
-
-"Höyrylaiva on siinä, kapteini, antaa sen vaan tulla, meidän ei ole
-tarvis pitää kiirettä, 'se' ei suinkaan ole niin sakeaa enää tuolla
-vuonossa, kun höyry meidät saavuttaa, jos vaan vähänkin selkenisi,
-näkisimme varmaan monta hinausvenettä lahdessa. Nyt tämä on tällä
-kertaa yksin ja voitte olla varma, että hän tietää, mitä hän tahtoo.
-Ette suinkaan antane hänelle kuuttakymmentä kruunua enempää, jos hän
-tahtoo ottaa enemmän, tarjoomme viisikymmentä."
-
-Pian kolkutetaan kajuutan ovelle ja laivurin huudettua: "tulkaa
-sisään!" astuu höyrylaivan kuljettaja sisään ja paiskaa kättä luotsille
-ja laivurille sanoen:
-
-"Onneksenne ateria!" Istuttuaan lisää hän hieroen käsiään: "Koiran ilma
-tänään, kapteini!"
-
-Laivuri tarjoaa hänelle kupin lämmintä kahvia, joka kiitoksella
-vastaanotetaan.
-
-Höyrylaivan kapteini alkaa keskustelun:
-
-"Paljon aluksia vuonossa, vai kuinka, luotsi?"
-
-"Jäljessämme emme nähneet ainoatakaan eilen illalla, minusta näytti
-kuin olisi Horten Krakkenin luona loistanut pari ankkuri-lyhtyä yöllä",
-vastaa luotsi, "luultavasti ne ovat laivoja, jotka aikovat
-Kristianiaan, ne ovat menneet kauemmaksi saadakseen matalamman
-ankkuripohjan, -- varmaankin ne ovat vaan pikku aluksia."
-
-"Vai niin, vai niin", sanoo höyrylaivan kapteini ja katsoessaan
-laivuriin kysäsee hän:
-
-"Aiotteko ottaa höyrylaivaa tänään kapteini, 'se' on jokseenkin
-sumuinen, mutta koska löysin tien tänne, toivon Jumalan avulla
-löytäväni tien takaisinkin."
-
-Laivuri katsoo luotsiin sanoen:
-
-"Mitä sanotte, luotsi? Luotsi ja minä, näettekö, olemme vanhoja
-tuttuja, hän tuntee kaikki suhteet täällä, minä taas en ole ennen
-käynyt täällä, sentähden saa hän tällä kertaa pitää päällikkyyttä."
-
-"Niinkauan kun 'se' on noin sakea, on meillä hyvä olla tässä, missä nyt
-olemme", vastaa luotsi, ja noustessaan katsoo hän ilmapuntaria ja
-sanoo:
-
-"Ennustaja menee taas alaspäin, arvelenpa melkein, että pian saamme
-lounastuulen ennenkuin arvaammekaan, ja silloin ei meidän sovi käyttää
-höyrylaivaa."
-
-Höyrylaivan kapteini kynsäisee korvallistaan sanoen: "Sitä tuskin
-uskon, luotsi, minä puolestani luulen että saamme aika tuulen
-puuskahduksen idästä, koska kalalokit lensivät parvittain vuonoa ylös,
-se on varma merkki että myrsky on tulossa merellä."
-
-"Niin länsituulta ja vihuria olen sen huomannut ennustavan, mutta en
-milloinkaan ole huomannut lokkien tulevan vuonolle itätuulella", sanoo
-luotsi hymyillen ja lisää: "paljonkohan tahtoisitte, jos hinaisitte
-meidät kaupunkiin?"
-
-"Teen sen yhdeksästäkymmenestä kruunusta, oikeastaan pitäisi saada
-sata, mutta olkoon menneeksi, teen sen yhdeksästäkymmenestä", vastaa
-höyrylaivan kapteini.
-
-"Onko se huokein hinta?" kysyy luotsi vilaisten laivuriin, joka näyttää
-siltä kuin ei hänellä olisi tämän asian kanssa mitään tekemistä.
-
-"En voi tehdä sitä helpommasta", sanoo höyrylaivan kapteini; "hiilet ja
-miesten palkat maksavat niin paljon päivässä, ettei jää mitään yli,
-vaikka kuinka paljon olisimme ulkona ja orjailisimme."
-
-"Rahtipalkat ovat niin pienet, ett'en voi antaa niin paljoa", sanoo
-laivuri katsoen luotsiin, joka on aivan samaa mieltä.
-
-"Mitäs tahdotte antaa kapteini?" kysyy höyrylaivan kuljettaja, nousten
-ylös ja aikoen lähteä.
-
-"Te olette vaatineet niin paljon, ett'en tahdo tarjota mitään", sanoo
-laivuri.
-
-"Voittehan ainakin tarjota jotakin, kapteini, eihän se mitään maksa",
-arvelee toinen.
-
-"No koska niin välttämättömästä tahdotte tarjouksen, niin tarjoon
-viisikymmentä kruunua! Hinaattehan tämän 'vakkasen' ylös muutamassa
-tunnissa!" puhuu laivuri.
-
-"Mahdotonta siitä hinnasta, aivan mahdotonta", vakuuttaa höyrylaivan
-kapteini, ja sanoessaan "hyvää huomenta", menee hän ulos. Heti sen
-jälkeen komentaa hän "eteenpäin" ja höyrylaiva katoaa sumuun.
-
-"Siinä hän meni kerrassaan", huudahtaa laivuri, "meidän olisi kenties
-pitänyt lisätä muutamia kruunuja, niin olisi hän vienyt meidät muassaan
-samalla kertaa."
-
-"Olkaa rauhassa vaan, kapteini", lohduttaa luotsi, "neljänneksen
-kuluttua on hän jälleen täällä, ja silloin tarjoomme hänelle
-kuusikymmentä; ellei hän tyydy siihen hintaan, annamme hänen mennä,
-tulee kyllä pian toisiakin veneitä; nyt on juuri sopiva ilma
-höyrylaivoille."
-
-Kun laivuri ja luotsi ovat juoneet kahvinsa, menee luotsi kannelle,
-missä tapaa perämiehen, joka jo on pannut kaikki miehet kannelle
-työhön, pumppuamaan laivaa irti. Luotsi kääntyy hänen puoleensa sanoen:
-
-"Kun olette lopettaneet pumppuamisen, niin hinatkaa ankkuriköysi,
-rupeaa jo selkiämään tuolla taivaan rannalla näen mä!"
-
-"Kyllä, kyllä, luotsi", vastaa perämies. Tuskin ennättää perämies
-täyttää luotsin käskyä ennenkuin höyrylaiva jälleen on heidän
-vieressään. Luotsi kävelee laivurin kanssa edestakaisin, eivätkä ole
-näkevinään eikä kuulevinaan mitään, ennenkuin höyrylaivan kapteini
-yhtäkkiä huutaa:
-
-"Oletteko miettineet asiata, kapteini?"
-
-Luotsi kääntää päätänsä ja kysyy:
-
-"Sanotteko, että tahdotte ottaa meidän kaapeliruoramme?"
-
-"Kyllä kahdeksastakymmenestä kruunusta!" vastaa toinen.
-
-"Annan teille kuusikymmentä!" huutaa laivuri.
-
-"Liian vähän, antakaa edes seitsemänkymmentä!" pyytää toinen.
-
-"Ei äyriäkään yli kuudenkymmenen", vastaa laivuri.
-
-"Olette liian kova kapteini, pankaamme 'riitaraha' kahtia, niin saamme
-viitosen kumpanenkin", neuvottelee höyrylaivan kapteini.
-
-"Olen jo sanonut sanani", vastaa toinen, kääntyen selin häneen.
-
-"Tuokaa vetovitjat tänne perämies, täytyneehän minun kumminkin ottaa
-teidät", huutaa höyrylaivan kapteini.
-
-Luotsi hymyilee laivurille ja kuiskaa:
-
-"Hän tuli takaisin, kapteini, helpompaa 'höyryä' on mahdoton saada, en
-oikeastaan ymmärrä kuinka hän voi tehdä sen siitä hinnasta."
-
-Ankkuri hinataan ylös reipasta merimieslaulua laulettaissa, ja pian
-kuletetaan laivaa hyvää kyytiä vuonoa ylös. Luotsi menee kajuutan
-katolle, josta aina väliin suurella leveällä kädellään viittaa
-perämiehelle, mihin suuntaan hänen tulee kääntää. Silloin tällöin
-pysähtyy luotsi, ottaa merimieslakin, "sydvestin", päästään, kynsii
-korvallistaan, haukottelee sydämmen pohjasta, sitten pistää hän pari
-kertaa kädet syvään housujen taskuun, hän on vähän kömpelö
-liikkeiltään, sillä hän ei kolmeen vuorokauteen ole riisunut
-vaatteitaan, ja kolme lasia viskytotiakin oli vähän liikaa yhdellä
-kertaa, -- niin hän kävelee edestakaisin taas. Laivuri joka on pessyt
-itsensä ja pannut kellertävän kovan paidan päällensä, tulee ulos
-paitahihaisillaan.
-
-"Pitääkö olla 'pikkuinen' aamukylmässä, luotsi?"
-
-Luotsi hymyilee sanoen:
-
-"_Small drop in the morning is better than nolhing the all day,
-captain_" (Pieni ryyppy aamulla on parempi kuin ei mitään koko päivänä,
-kapteini). Sitten astuu hän kajuuttaan, jossa laivuri kaataa hänelle
-puoli lasia olutta viskyn kanssa sanoen:
-
-"Täysi mies, täysi ryyppy! Maljanne luotsi!" Tyhjennettyään lasinsa,
-kiittää luotsi laivuria hauskasta yhdessä-olosta ja toivoo hänelle sekä
-laivalle Jumalan runsasta siunausta. Laivuri tarttuu luotsin karheaan
-käteen, puristaa sitä lempeästi ja kiittää häntä hyvästä seurasta. --
-Eipä ollut ilman ettei laivurin silmässä kimellellyt kirkas pisara, kun
-luotsi meni ulos. Tultuaan Dröbakkenin kohdalle, saa meriluotsi
-palkkansa ja uusi luotsi astuu hänen sijaansa. Meriluotsi saa
-nenäliinansa täyteen korppuja ja kappaleen lihaa evääksi kotimatkalle;
-sitten kättelee hän useimpia miehistä, kiittäen laivuria vielä kerran
-hyvästä kohtelusta, ja niin pian kuin tulli-virasto on tehnyt
-tehtävänsä ja painanut sinettinsä laivaan, lähtee hän sen venheessä
-maalle, siten säästääkseen puolen tai ehkäpä kokonaisenkin kruunun.
-
-Dröbakin luotseista nähdään heti, että he jo kuuluvat sivistyneempään
-maailmaan, sillä yksi ja toinen heistä tulee laivalle "isänsurmaaja"
-kaulassa, mitä ei milloinkaan näe meriluotsilla. Meriluotsi käärii
-mielellään kaulaansa vankan, paksun ja lämpöisen liinan sekä suvella
-että talvella, ja "isänsurmaajaa" en luule hänen koskaan käyttävän.
-Mutta kun tulet senlaisen vanhan meriluotsin kotiin, ja tulet lähemmin
-tuntemaan hänet, olet löytävä sydämmen, niin lämpimästi sykkivän, kuin
-sydän voi sykkiä köyhän syntisen rinnassa.
-
-
-
-
-Hieno laivuri.
-
-
-Kerran kohtasi minua onni, että pääsin perämieheksi laivaan, jossa oli
-erinomaisen hieno laivuri; se on, häntä pidettiin kotona erinomaisen
-sivistyneenä ja hienona miehenä, koska hän aina kävi "tupsuhatussa" ja
-keppi kädessä, ja kun syksyn ensi lumi levitti valkoisen vaippansa yli
-maiden ja mantereiden, käytti hän sinisiä silmälasia, jotka sopivat
-hänelle niin hyvin, että sitten piti niitä talvikauden. Kun tein hänen
-kanssaan perämies-kauppaa, teki hän minuun mahtavan vaikutuksen, ja,
-häpeä sanoakseni, iloitsin jo sielussani hänen huonoista silmistään,
-koska luulottelin itseäni, ettei hän helposti nähnyt pieniä puutteita
-touvistossa ja muuta senlaista laivalla; mutta lähemmin tutustuttuamme
-huomasin hänellä olevan silmät, hyvät kuin tähteintutkijalla konsanaan.
-Ensi päivänä kun tulin laivalle, huomautti hän minua, että yhden
-miehistä aina piti seisoa heittoportaat kädessä, kun hän tuli soutaen.
-Sen pahempi, en kumminkaan voinut tähän määrätä ketään "kansimiehistä",
-mutta panin kumminkin köyden kuntoon ja ripustin sen keittiöön, jossa
-musta poika-nulikka hallitsi ja vallitsi, tämän velvoitin pitämään
-laivuria silmällä, niin pian kun laivuri näkyi olevan kappaleen matkaa
-laivasta, tuli hänen asettua käsipuiden luo portaat kädessä.
-
-Niin kauan kun luotsi oli laivalla, käveli laivuri ylpeästi
-plyyssihattu päässä, siniset rillitkin olivat käytännössä, sillä
-aurinko paahtoi jokseenkin kuumasti sinä päivänä, jona lähdimme
-kotivalkamasta, mutta niin pian kun luotsi oli laivamme jättänyt ja
-merivahti määrätty, tuli laivuri kannelle puettuna tykkänään toisiin
-vaatteisiin. Tuo hieno mies oli aivan tuntemattomaksi muuttunut; olen
-monta kertaa sekä ennen että jälkeenpäin purjehtinut laivurien kanssa,
-jotka ovat olleet huolimattomia puvussaan laivalla, mutta tämä vei
-voiton kaikista. Kuukauden kuluttua oli kokki jotensakin rasvaantunut
-ja tuhraantunut, mutta hänkin taisi kerskailla olevansa puhdas laivurin
-rinnalla. Eräänä päivänä käskin jonkun miehistä korjaamaan hänen
-pitovaatteitansa, sillä minusta oli häpeä nähdä häntä aivan ryysyihin
-puettuna; tämä oli hänestä aivan paikallaan ja varmaankin mietti hän
-mielessään, että perämiehen, kaiken muun työn rinnalla, myöskin tuli
-pitää hänen ryysynsä järjestyksessä; muutamia kuukausia yksissä
-oltuamme totuin niin laivurini huonoihin vaatteisin, että annoin hyvät
-huomenet hänen puvullensa, jonka järjestämisen jätin hänen omaksi
-työkseen.
-
-Kahtena ensimäisenä kuukautena saimme kajuutassa puoli naulaa sokuria
-viikottain kahviimme ja teehemme, se on tuo tavallinen määrä, mutta
-ilmoitettiinpa eräänä päivänä sokurin olevan lopussa, laivuri käski
-silloin toisen perämiehen punnitsemaan naulan siirappia sokurin
-asemesta. Laivurin pullo, täynnä palanutta siirappia pantiin hänen
-kojuunsa, sillä hän joi joka aamu kello neljän aikana kahvia. Joka aamu
-täytyi kokin paistaa hänelle pari palaa läskiä, jotka laivuri söi,
-antaen meidän vesissä suin katsella ja kadehtia häneltä joka suupalaa.
-Ellei hän jaksanut syödä kaikkea, säästettiin loppu seuraavaksi
-päiväksi, meille hän ei milloinkaan tarjonnut; mutta olipa hänellä
-vihollisiakin koko lauma, pieniä punaisia muurahaisia, joita vilisi
-ympäri laivaa ja jotka saattoivat meille monta unetonta yötä ja
-vapaavahtia päivällä. Laivuri niillekin keinon keksi, hän antoi kokin
-voidella tervalla talrikin laidat. Seuraavana päivänä oli talrikki
-täynnä muurahaisia, jotka seisoivat kahdella jalalla ja taistelivat
-henkensä eteen, päästäkseen irti tervasta; läski maistui siitä
-huolimatta laivurille ja hänellä oli kolme suurta liikkiötä riippumassa
-yksityisessä huoneessaan.
-
-Eräänä päivänä valitti laivuri sitä voin paljoutta, mikä kajuutassa
-käytettiin, eikä hän tiennyt parempaa neuvoa kuin punnita meillekin
-voita, tämä oli toisesta perämiehestä ja minusta aivan paikallaan;
-mutta silloin tahdoimme kukin oman voikuppimme, nähdäksemme kuka suurin
-voinsyöjä oli. Laivurista tämä oli kummallista, sillä hän arveli, että
-edespäinkin voisimme olla yhteisellä kupilla, mutta minä puhuin suuni
-puhtaaksi ja sanoin tahtovani oman kupin, koska kerran voita
-punnittiin. Minä en milloinkaan ole ollut ahnas voille, sentähden
-tiesin, että voisin tulla toimeen osallani kauemmin kuin sekä toinen
-perämies että laivuri, jotka molemmat ahmasivat voita suun täydeltä.
-Voi punnittiin ja kukin meistä hankki voikupin.
-
-Pitkän ja hyvin myrskyisen matkan jälkeen saavuimme Amerikaan, laivuri
-oli heti tuo hieno mies plyyssihatussa, kun hän meni maalle. Myöhään
-illalla tuli hän takaisin ja valitti huonoa ilmaa kajuutassa. Toinen
-perämies ja minä olimme jo aikoja arvelleet, että jokin laivurin
-yksityisessä huoneessa oli nurinpäin, mutta meillä ei ollut siihen
-avainta ja muuten oli tuo huone meidän piirimme ulkopuolella. Laivuri
-katsoi tuikeasti toiseen perämieheen, kysyen olivatko ruokavaransa
-kunnossa, hänestä tuo haju tuli mädänneestä lihasta tahi jostain
-senlaisesta. Toinen perämies sanoi ettei liha ja kalavarat olleet niin
-suuret, ettei niitä olisi voinut pitää silmällä. Laivurin yksityistä
-huonetta tarkastettiin, ja niin pian kuin ovi avattiin, vilisi sieltä
-matoja yli koko kajuutan. Liikkiöt olivat ruvenneet elämään, ja
-taisivat totta puhuen ryömiä, laivuri kynsi päätään ja valitti suurta
-surkeuttansa, minä puolestani en tahtonut löytää sanoja ilmoittaakseni
-tunteitani, nähdessäni hänen "liikkuvat lihansa."
-
-Liikkiöt ja niiden mukana moni elävä saivat hautansa vedessä, ja
-laivurin täytyi mennä yöksi ravintolaan, sillä haju ja matelevaiset
-tekivät kaiken levon mahdottomaksi.
-
-Nyt ei suinkaan voinut vaatia laivuria ostamaan sokuria kajuuttaan, kun
-lihalle oli niin ohraisesti käynyt, mutta sitä enemmän siirappia osti
-hän. Suuri astia tuotiin laivalle, toinen perämies sanoi sen olevan
-kelvottomaksi tuomittua ja jäätynyttä tavaraa, sillä aivan mahdoton oli
-saada siirappia juoksunaan. Joka punnitsemispäivä meni häneltä
-vapaavahti hukkaan ja hän toivoi jo laivurit ja siirapit sinne, missä
-pippuri kasvaa. Toinen perämies ja minä säästimme siirappimme, ja
-jonkun ajan kuluttua oli meillä kymmenen pulloa kummallakin. Kokin
-täytyi hetkeksi jättää paikkansa, sillä välin kun me saimme tulelle
-padan, jossa keitimme siirappimme, kunnes saimme jonkunlaista keitettyä
-sokuria, sen perästä meillä aina oli imelää kahvia ja teetä, sillä
-välin kun laivurin täytyi pulloonsa turvautua.
-
-Amerikasta purjehdimme vehnälastilla Lontoosen; laiva oli erittäin
-sopiva kaikenlaiselle lastille. Heti tultuamme Englannin suurimpaan
-kaupunkiin, tuli kaksi laivuria kotipuoleltamme meitä tervehtimään,
-toinen kuletti suurta laivaa ja palasi juuri Länsi-Intiasta
-sokurilastilla. Olin jo käynyt häntä tervehtimässä laivallaan ja hänen
-perämiehensä lahjoitti minulle noin viisi naulaa "puuteri"-sokuria,
-jonka piilotin huoneeseni, missä pidin voikuppiani. Vieraat laivurit
-kutsuttiin meidän kanssamme kahvia juomaan, toinen perämies ja minä
-tulimme kumpikin voikuppeinemme ja istuunnuimme pöydän ääreen.
-Laivurimme oli erittäin antelias sinä päivänä ja tarjosi pieniä
-englantilaisia "käksiä", joita me perämiehet katselimme jonkunlaisella
-kauhulla, sillä pelkäsimme vähän käydä niihin käsiksi. Syödessä toinen
-laivuri tuli ottaneeksi voita minun kupistani; tämä ei minusta ollut
-paikallaan, ja vetäessäni voiastiaani puoleeni, pelastaakseni sitä
-uudelta hyökkäykseltä, sanoin vakavasti:
-
-"Suokaa anteeksi, kapteini, mutta minun voini on punnittua. Jos voita
-tahdotte 'käksillenne', niin kääntykää sen puoleen, joka teidät on
-kutsunut."
-
-Laivurimme katsoi minuun syrjästä, ja punastui korviansa myöten, mutta
-minä istuin tyhmänä kuin osteri, jyrsien kaikin voimin palanutta
-ruiskorppua, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut. Vieraat laivurit
-alkoivat viheltää ja toinen kysyi minkälainen mies hän oli, joka
-punnitsi voin perämiehilleen, kuinka kauan voineljännes kesti hänellä,
-kuinka paljon kaupanpäällisiä perämiehet saivat ja vihdoin kuinka monta
-kultanappia hän toivoi saavansa laivan omistajalta kotiin tultuansa?
-Toinen perämies istui ja hymyili punaiseen partaansa, mutta minä istuin
-muuttamatta muotoani laisinkaan. Sen erän perästä ei voin punnitseminen
-kajuuttaan enään tullut kysymykseenkään, me saimme niin paljon kuin
-tahdoimme, ja kun laivuri sai suullisenkin jotain hyvää, saimme me
-siitä aina runsaan ja hyvän osamme, laivalla oli tullut aivan toinen
-elantotapa ja toinen perämies siunasi tuota päivää niin kauan kun olin
-yhdessä hänen kanssaan.
-
-Raha-asioissa oli laivurimme hyvin tarkka, miehistö sai rahaa
-ainoastaan lauantaisin ja silloin oli joka mies vapaa kello kahdesta.
-Hän istui silloin juhlallisen näköisenä vanhan kirjoitus-pulpetin
-takana, jossa oli lauta, jonka taisi laskea alas. Minun, joka olin
-ensimmäinen perämies, täytyi ensin mennä sisään, ja sitten meni
-alaspäin aina kunkin arvon mukaan, kokki tietysti tuli viimeiseksi.
-Vähää ennen lähtöämme Lontoosta tuli eräs laivapoika itkien luokseni
-eräänä keskiviikkoiltana kysyen, voisinko lainata hänelle punnan (noin
-kahdeksantoista kruunua), sillä hänen täytyisi vihdoin viimeinkin
-lähettää vähän rahaa äidillensä kotiin. Hän oli juuri saanut kirjeen,
-jossa seisoi että äiti äkkiä oli tullut kipeäksi, ja hän pyysi
-hartaasti pojan lähettämään ainoastaan muutaman kruunun -- rohtoihin ja
-lääkärille. Poika oli jo käynyt valittamassa laivurille hätäänsä, mutta
-tämä oli vaan muistuttanut häntä vallitsevasta järjestyksestä. Laivuri
-oli tarpeekseen kuullut tuonlaisia juttuja ja kun hän kerran oli
-sanansa sanonut, oli se sanottu.
-
-Kysyin pojalta oliko hän koputtanut laivuria kajuutan ovelle,
-mennessään pyytämään rahaa sairaalle äidilleen. En, vastasi poika,
-senlainen ei olisi hänelle päähän pälkähtänyt; sillä sitä hän ei ollut
-tehnyt muissakaan laivoissa, joilla oli ollut. Sanoin silloin hänelle:
-
-"Mene nyt alas ruumaan, pese silmäsi, ja harjaa hiuksesi somasti, tule
-sitten tänne kajuutalle ja kolkuta ensin ulko-ovea, kolkuta ensin
-hiljaa, sitten kovemmin, kunnes saat vastauksen, ja kun kuulet laivurin
-sanovan: 'käy sisään', menet käytävään ja siinä kolkutat taas, jos
-kajuutan ovi on auki, voit lyödä seinään, kunnes laivuri taas kehoittaa
-sinua tulemaan sisään. Päästyäsi sisään teet syvän kumarruksen ja
-sanot: Suokaa anteeksi, herra kapteini, että olen niin rohkea ja tulen
-sisään luvattomalla ajalla rahaa pyytämään, mutta äitini makaa sairaana
-ja odottaa kiihkeästi muutamaa kruunua minulta, jos te siis, herra
-kapteini, hyvyydestänne tahtoisitte antaa minulle kahdeksantoista
-kruunua, olen varma siitä, että onneton ja kurja äidinsydän kaukana
-pohjoisessa rukoilisi teille ja teidän erinomaisille purjeillenne onnea
-ja menestystä!"
-
-Poika oppi sanat ulkoa ja kiiruhti ruumaan, pesemään itseään; kohta
-tuli hän kulkien perään päin, tehden aivan täsmälleen niinkuin olin
-häntä neuvonut. Laivuri istui juuri rakkaan kirjoituspöytänsä ääressä,
-ollen mitä oivallisimmalla tuulella, jonka selvään saatoin nähdä
-punaisesta turkkilaismyssystä, joka oli kallellaan hänen päässään; kun
-hän oli pahalla päällä, tuli hänelle kuuma ja lämmin, ja silloin heitti
-hän turkkilais-myssyn pois, ensimmäiseen koukkuun, joka eteen sattui.
-Seisoin ulkokäytävällä nähdäkseni, täyttikö poika kaikki käskyni.
-Niinpian kun ulko-ovea kolkutettiin, huusi laivuri: "Tulkaa sisään,
-tulkaa sisään!" Ja pojan kolkuttaessa sisä-ovea, joka oli auki, huusi
-laivuri kolme kertaa: "tulkaa sisään!" Poika astui sisään totisena ja
-vakavana, ja korkealla äänellä kertoi hän sanasta sanaan, mitä hänelle
-olin opettanut. Laivuri katsoi häntä hetken ikäänkuin olisi tahtonut
-kysyä, missä hän oli oppinut niin hienoja tapoja. Sitten aukasi hän
-kukkaronsa, kysyen pojalta paljonko hän tahtoi.
-
-Olisipa poika saanut vaikka koko palkkansa, siitä ei olisi ollut
-estettä, mutta kun hän jälleen tuli kannelle, kielsin häntä millään
-muotoa kenellekään toverille kertomasta, millä tavoin oli saanut rahaa
-luvattomalla ajalla, sillä tämä oli keino, jota väliin itsekin käytin,
-kun en nähnyt muuta neuvoa, millä olisin hankkinut itselleni rahaa,
-sillä laivuri ei viikon muina päivinä antanut minulle rahaa enemmän
-kuin miehillekään.
-
-Kauan aikaa mietin ja tuumasin, miten saisin laivurin luopumaan pahasta
-tavastaan, käydä niin kurjissa vaatteissa ulkona merellä; hänellä kyllä
-oli vaatteita, mutta kaikki olivat liian hyviä käyttää jokapäivä, hänen
-mielestään, ja mitä kauemmin purjehdimme, sitä kurjemmaksi kävi hänen
-ulkonainen asunsa. Minulla ei ollut rohkeutta mennä hänen eteensä ja
-sanoa hänelle vasten silmiä ajatuksiani hänen puvustaan, sillä
-tiesinhän että hän kaikessa oli esimieheni, enkä mielelläni tahtonut
-kadottaa hänen suosiotaan, johon aikoja sitten olin päässyt; hän oli
-hyvin närkäs suuttumaan, ja tämä peloitti minua. Ensin ajattelin tehdä
-"rääsymiehen" ja viedä sen hänen luokseen, mutta olin varma että hän
-silloin istuisi "meri-oikeutta" ja varmaan panisi minut ylimmäiseksi
-tuomariksi, joka asema olisi kaikkea muuta kuin miellyttävä minulle.
-Sitten koettelin, jos hän oli taika-uskoinen, kertoen hänelle
-kummitus-juttuja; sillä jos olisin tuota pelkoa huomannut, olisin
-arvelematta ottanut "rääsymiehen" muodon, ja jonakuna yönä
-säikähdyttänyt häntä, sitten olisin kyllä mieleni mukaan selittänyt
-ilmestyksen hänelle, sillä hän kertoi aina minulle unensa ja näkönsä.
-Suurin joukko merimiehistä ovat hyvin taika-uskoisia ja erilaisia
-haltioita ja tonttuja löytyy melkein jokaisella laivalla, varsinkin
-vanhemmilla; mutta minun laivurini ei uskonut mitään senlaisia olevan,
-eikä sentähden olisi ollut miksikään hyödyksi, jos olisin ilmestynyt
-"rääsymiehenä" omassa halvassa personassani, sillä se olisi tuskin
-tuottanut muuta kuin aika löylytyksen takilleni, sillä laivuri oli
-jokseenkin roteva mies. Vihdoin keksin keinon, joka ei minulle muuta
-maksanut, kuin vähän paperia ja mustetta. Meiltä oli nimittäin yksi
-matruusi karannut Amerikaan, jättäen jälkeensä kirstun, jossa löytyi
-koko joukko ryysyjä. Lisäsin näihin pahimmat, mitä löytää taisin,
-kunnes kirstu tuli melkein täyteen. Sitten annoin erään matruusin
-mukailla kirjeen, jonka olin kirjoittanut ja jonka sisällys oli
-seuraava:
-
-"Rakas kapteini! Kiitos yhdessä-olosta; testamenttaan teille täten
-vanhat ryysyni, joista todella luulen teidän ihastuvan, koska teillä jo
-ennestään on senlaisia koko joukko ja kun nyt saatte nämä ihan niinkuin
-kaupanpäällisiä, voitte pitää näyttelyn milloin hyvänsä, koska te, sen
-mukaan kuin tiedän, omistatte kaikenlaatuisia ryysyjä. Kunnioituksella
-karkurinne."
-
-Kirje pantiin päällimmäiseksi kirstuun ja minä pistin avaimen piiloon.
-Matruusi, joka kirjeen kirjoitti, lupasi kunniasanallaan olla asiasta
-hiiskumatta. Kerran merellä ollessamme ehdotin kapteinille, että
-möisimme tuon karanneen matruusin jälelle jääneet tavarat
-huutokaupalla, täten korvataksemme edes johonkin määrin niitä
-kustannuksia, joita hänen karkaamisensa oli tuottanut, kun oli täytynyt
-hänen sijaansa palkata toinen mies. Laivurista oli ehdotukseni
-erinomainen, saisimme kaikissa tapauksissa vähän hauskuutta hankkia
-noilla rahoilla, arveli hän. Huutokauppa määrättiin tapahtuvaksi kello
-yksi seuraavana sunnuntaina. Määrätyllä hetkellä aloin soittaa
-laivakelloa ilmoittaakseni miehistölle huutokaupan alkamista. Joka mies
-tuli kannelle, kirstu pantiin ison luukun päälle, minä julistin silloin
-pitkän säännön huutokauppa-ehdoista, se vastaan-otettiin suurella
-riemulla, kun lausuin sen. Laivurilla oli turkkilais-myssynsä ja hän
-oli erinomaisella tuulella. Kirstu avattiin, ja ensiksi pisti silmiin
-kirje laivurille, joka heti luki sen läpi.
-
-Hän rypisti otsaansa ojentaen minulle kirjeen, jota vaan pikaisesti
-silmäilin. Sitten aloin tutkia kirstun sisällystä, joka oli ja pysyi
-ryysyinä, yksi toistaan pahempana, eikä kenelläkään ollut halua tarjota
-niistä mitään. Joku irvihammas sanoa tokaisi, että kaikki oli
-"paperimyllyn ruokaa". Neuvoteltuamme laivurin kanssa, päätimme heittää
-kirstun sisällyksen mereen, mutta itse kirstun asetimme laivan perään
-ja varustimme sen pienillä lokeroilla siknaalilippuja varten.
-
-Jäätyämme kahden kesken laivurin kanssa kysyi hän minulta, kuinka tuo
-hävytön matruusi taisi kirjoittaa senlaista kirjettä, kaiken harmin ja
-kulungin lisäksi, mikä hänestä oli ollut. Minä silloin sanoin hänelle
-suoraan, että matruusein oli vaikea pitää kunniassa miestä, joka
-puvussaan oli yhtä likainen ja tuhrattu kuin hekin. Laivuri
-otti sanoistani vaarin ja seuraavana sunnuntaina lähetti hän
-vanhan vaatevarastonsa ruumaan, miehistön jaettavaksi kaikessa
-ystävällisyydessä. Suuri osa meni samaa tietä kuin kirstun sisällys,
-ainoastaan joku vähäinen osa kelpasi käytettäväksi.
-
-Kun kahden vuoden kuluttua jätin tämän laivurin, kuulin hänen ilokseni
-ja kunniakseni sanovan, että milloin hyvänsä olisin tervetullut
-laivalle takaisin, ja jos tahtoisin vielä purjehtia vuoden hänen
-kanssaan, antaisi hän minulle kahdeksan kruunua kuukaudessa yli
-tavallisen palkan.
-
-
-
-
-Kaunis veljeys.
-
-
-Lokakuun loppupuolella oli laiva "Fremad" (Eteenpäin) Doverissa,
-ottamassa sisään painolastia, oltuaan poissa kotoa kaksikymmentä ja
-kaksi kuukautta. Joka mies iloitsi kotiintulosta, mutta juuri kun
-laivan piti laskea tokasta lähteäkseen vesille, tuli välikauppias
-juosten ja tuoden laivurille sähkösanoman, jossa seisoi että laivan
-piti mennä Itämerelle tuomaan puulastia Lontoosen. Laivuri oli nuori
-mies, hän oli jo sydämmessään iloinnut kotiintulosta, sillä hän oli
-ollut naimisissa vaan kaksi vuotta, mutta koko sillä ajalla oli hän
-tuskin ollut vaimonsa kanssa yhdessä kahta kuukautta, nyt hän jo oli
-kirjoittanut olevansa kotimatkalla, kun vaimo saisi kirjeen. Luettuaan
-sähkösanoman, polki hän jalkaansa' laivan kannella, kysyen
-välikauppiaalta, miksi hän ei voinut tulla puolta tuntia myöhemmin,
-silloin olisi laiva jo ollut ilmoituspiirin ulkopuolella, ja silloin
-olisi hän voinut hyvillä mielin kääntää kurssin kotiin. Laivurilla oli
-kumminkin osaa laivassa, ja hän mutisi itsekseen jotain vähän
-senlaista, että jos hän saisi vastatuulta Norjan rannoilla, tahtoisi
-hän hakea satamaa ja mennä maalle yhdessä tai toisessa kaupungissa,
-silloin voisi perämies olla laivurina yhden matkan, ja hän itse saisi
-köröttää kotiin muijan luo.
-
-Olin silloin jungmannina laivalla, ja täytyypä mun tunnustaa, että
-itkin kuumat kyyneleet, saatuani kuulla tuosta uudesta määräyksestä,
-sillä monet miehistä juttelivat, että mahdollisesti jäätyisimme kiinni
-Ruotsin rannikoilla, -- ja silloin ei olisi puhettakaan päästä kotiin
-jouluksi, mikä kumminkin oli minun suurin toivoni. Läksimme kuitenkin
-vesille, saimme hyvän tuulen neljänä ensimmäisenä päivänä ja olimme jo
-Hansholmenin kohdalla, kun koillinen alkoi puhaltaa kaikella
-voimallaan, niinkuin tavallisesti syksypäivinä, ja virta kävi
-länteenpäin niinkuin valtava joki, jotta laiva ajeli sivulle monta
-penikulmaa yhteen menoon. Laivuri oli pian tehnyt päätöksensä, hän
-johti laivan Norjan kallioiselle rannalle, ja eräänä perjantai-iltana
-laskimme Flöde lahteen kappaleen matkaa Arendalista. Hän matkusti heti
-kaupunkiin, palkkasi uuden perämiehen, nimeltä Tullesen; vanha
-perämiehemme tuli laivuriksi ja parin päivän perästä läksimme jälleen
-merelle, jolloin entinen laivurimme rannalta viittasi meille
-jäähyväisensä. Toinen perämiehemme ei vielä ollut ottanut tutkintoansa,
-sentähden saimme uuden perämiehen. Tullesen oli nuori kaunis mies, ja
-hyvin tyytyväiset olimme häneen päällysmiehenä. Hän oli monta vuotta
-purjehtinut toisena perämiehenä pitkillä matkoilla, tämä oli hänen
-toinen matkansa ensimmäisenä perämiehenä, hän oli reipas ja sukkela
-merimies ja työ sujui helposti hänen käskystään.
-
-Neljäntoistapäiväisen myrskyisen purjehduksen jälkeen tulimme
-lastauspaikkaamme, kappaleen matkaa Sundsvallista ylöspäin; se oli
-lauantaipäivä. Meitä tuli heti tervehtimään eräs räätäli, joka asui
-paikalla ja möi olutta ja imelää viiniä, vihdoin pyysi hän meitä jo
-samana iltana tulemaan huvittelemaan hänen huoneesensa, mutta itse
-saisimme hankkia musikin, jos tanssia tahdoimme.
-
-Sittemmin sain kuulla, että räätälillä ennen oli ollut hyvä ammatti
-Tukholmassa ja että hän silloin oli ollut varakas mies, kunnes
-vähitellen rupesi käymään ravintoloissa ja laiminlyömään työtänsä, eikä
-kauan kestänytkään, ennenkuin hänen täytyi jättää hyvä ammattinsa.
-Silloin sanoi hän neulalle hyvät hyvästit ja muutti tänne
-lastauspaikalle, jossa perusti "Raittius-kahvilan", mutta sana
-_Raittius_ oli kirjoitettu niin pienillä kirjaimilla, että täytyi panna
-silmälasit nenälleen nähdäkseen sitä. Hänellä oli oikeus myydä olutta
-ja viiniä, mutta ei paloviinaa, -- vaan sitä saatiin ilmaiseksi. Kun
-oli maksanut viinipullon hinnan, sai salaisen kutsun ulos kyökkiin,
-jossa annettiin ryyppy "sikunaa", mutta siitä ei saanut hiiskua
-kenellekään. Useat matruuseista kävivät alinomaa räätälin luona ja
-huvittelivat aika lailla. Minä olin liian nuori tehdäkseni heille
-seuraa, sitä paitsi täytyi minun melkein joka ilta olla ensimmäisessä
-vahdissa kannella.
-
-Perämies Tullesen piti itsestään liian paljon käydäkseen räätälin luona
-yhdessä miesten kanssa, hän kävi kuitenkin usein maalla ja eräänä
-päivänä tuli tietyksi, hänen iskeneen silmänsä nuoreen hyvin somaan
-leskeen; mutta leski vähän pelkäsi merimiehiä ja sanoi varsin
-vakavasti: "Pelkäänpä, että rakkaus on mennyt, kun ankkuri-köysi on
-nostettu!" Tullesen ei myöntänyt sitä, ja monien pyyntöjen ja rukousten
-jälkeen sai hän vihdoin lesken suostumuksen, minä puolestani luulen
-että Tullesenin puolesta oli asia täyttä totta.
-
-Laiva lastattiin ja purjehti pois; kolmen viikon perästä tulimme
-onnellisesti Lontoosen, jossa Tullesen sai hyvin rakkaan kirjeen
-leskeltä, ja sen mukaan mitä minä tiedän vastasi hän siihen. Lasti
-purettiin ja neljäntoista päivän kuluttua tulimme onnella ja kunnialla
-kotiin, vähää ennen joulua. Tullesen matkusti heti kotiin, hän oli
-usein kertonut, että hänellä oli veli laivurina suurella laivalla,
-kotoisin Arendalista, ja hän itse toivoi pääsevänsä samain isäntien
-palvelukseen.
-
-Seuraavana keväänä tuli laivuri Tullesen kotiin, purjehtien vasta
-ostetulla amerikalaisella parkkilaivalla, joka oli 700 tonnin vetoinen
-ja sillä kertaa oli maan ensimmäisiä kauppa-aluksia. Laiva oli tuomittu
-kelvottomaksi jouduttuaan hietasärkälle Liverpoolin edustalla ja
-myötiin polkuhinnasta. Laivuri Tullesen ja täysi miehistö lähetettiin
-purjehduttamaan laivaa kotiin, ja vakuuttamaan sitä norjalaisena
-omaisuutena. Laivan tultua satamaan selittävät kaikki asiantuntevat
-miehet, että se oli komea alus, joka epäilemättä oli hyvässä kunnossa;
-kun sukulaiset ja ystävät tulivat laivalle katsomaan sitä, toivottivat
-he kaikki omistajalle onnea, sillä siellähän jo oli tavaraakin tuon
-maksetun hinnan edestä; muun muassa siellä oli kolme kronometeriäkin,
-kaksi niistä vietiin heti toisiin laivoihin, jotka purjehtivat
-Itämerellä, eivätkä milloinkaan olleet nauttineet sitä kunniata saada
-senlaista kalleutta mukaansa, siellä oli myös niin runsaasti talrikeita
-ja pöytäliinoja, että omistaja varusti muutkin laivansa sieltä, kunkin
-kerroksellaan ja kumminkin jäi yltäkyllin omiksi tarpeiksi. Laivalla
-oli kaksi vakinaista kantta, ja siinä käytettiin lippuja kaikessa
-kolmessa maston huipussa.
-
-Laiva tarkastettiin ja vakuutettiin neljänkertaisesta ostohinnasta. Kun
-vakuuttajat olivat laivalla, piti isäntä komeat pidot, joissa juotiin
-monet maljat vasta-ostetun laivan onneksi ja menestykseksi ja sille
-annettiin uusi nimi "Veljekset", koska isäntä tahtoi laivurin
-kehoituksesta ottaa tämän veljen ensimmäiseksi perämieheksi, ja
-silloinhan oli nimikin mitä sopivimmin valittu.
-
-Ennenkuin laiva jätti kotirannan, otettiin varapainoksi hienoa hiekkaa,
-joka pantiin perälaivan pohjalle, koska laivuri selitti laivan olevan
-liian paljon kokallaan. Perämies Tullesen tuli ensimmäiseksi
-perämieheksi ja kauniina päivänä purjehti "Veljekset", vain ollen
-painolastissa, Quebekiin puutavaraa tuomaan.
-
-Keskellä Atlantin merta sai laivuri, joka muuten vietti aikaansa
-romaanein lukemisella, aika halun nikkarin töihin ja siinä
-tarkoituksessa lainasi hän muun muassa pitkän näverin laivan
-kirvesmieheltä, sanoen aikovansa tehdä uudenlaista pumppua. Laivuri
-kaivoi ja teki työtä ja perämies nauroi partaansa, kummastellen mitä
-laivurin työstä viimein tulisi, mutta hän ei tahtonut kysymättä antaa
-neuvojansa, -- laivuri Tullesen ei ollut senlainen mies, joka liikoja
-puhui miestensä kanssa.
-
-Laiva oli varsin tiukka, sitä pumpattiin kerran illassa ja joskus meni
-kaksikin päivää ilman, että pumppuun koskettiin. Kahdeksan päivää sen
-jälkeen, kun laivuri oli lainannut näverin, alkoi laiva ottaa enemmän
-vettä kuin ennen, mutta se ei herättänyt mitään huomiota, sillä tuuli
-jokseenkin "navakasti", ja laivuri purjehti kovaa kyytiä nähdäkseen
-oikein, kuinka nopeakulkuinen uusi laiva oli. Vuotaminen eneni yhä
-enemmän, vaikka laivuri purjehti siivosti, ja eräänä päivänä ilmoitti
-perämies että ruumassa oli kolme jalkaa vettä, eikä pumput olleet
-reilassa. Oli pumpattu hiekkaa kokonainen päivä, kunnes pumput olivat
-varapainoa täynnä eivätkä antaneet veden tippaakaan. Miehistön
-käskettiin eturuumasta ajaa vettä pytyillä, ja perämies asetti kaikki
-veneet täyteen kuntoon ja taljat asetettiin valmiiksi vesille
-laskettaviksi. Laivuri oli hyvin vakava, mutta tyyni, hän asettui itse
-peräsimen luo, jotta ruorimies saisi olla avullisna veden ajossa.
-
-Kolme päivää ajoivat miehet vettä ja kun neljäntenä aamuna mitattiin
-veden korkeutta oli sitä huoneessa neljä jalkaa. Joka mies meni
-laivurin luo ja kaikki selittivät etteivät he kestäneet senlaista
-työtä, vähääkään lepäämättä, ja pyysivät häneltä lupaa koettaa pelastua
-veneissä, sillä kaiken arvelun mukaan oli laiva viime tuulispäässä
-joutunut niin rappioon, että se epäilemättä uppoaisi. Laivuri seisoi
-siinä voimatonna kuuttatoista miestänsä vastaan, hän ei voinut
-pakoittaa heitä tekemään työtä lepäämättä, eikä hän voinut ymmärtää,
-miten laivan vuotaminenkaan olisi estettävä, sillä hän oli kirvesmiehen
-kanssa, joka oli erinomaisen vikkelä mies, tutkinut ruuman joka
-paikasta löytämättä mitään rakoa, vuotaminen tuli varmaankin köölistä
-tahi pohjasta; mutta hän käski väen kumminkin ajaa vettä, siksikuin
-tapaisivat jonkun purjehtijan, silloin tahtoi hän heidän pyyntönsä
-mukaan jättää laivan Jumalan nimeen.
-
-Toinen perämies toi genever-pullon toisensa perään alas miehille, jotka
-aivan olivat menettäneet rohkeutensa, kuultuansa laivurin puheen,
-sitäpaitsi oli vesi neljännestunnissa noussut puolitoista jalkaa,
-Samana päivänä iltapuolella tuli kuunari näkyviin; laivuri Tullesen
-kohotti hätälipun, kuunari muutti heti kurssia, tullen alas
-hädänalaisten tilaa tutkimaan.
-
-"Veljesten" kaksi hyvää venettä laskettiin vesille, ja lasti toisensa
-perästä vietiin kuunariin, joka oli Amerikalainen ja matkalla
-Liverpooliin viljalastilla. Miehistö pelasti kaikki kapineensa ja he
-olivat hyvin kiitolliset, sillä moni oli ennenkin joutunut
-haaksirikkoon ja silloin ollut iloinen, kun voi pelastaa henkensä.
-"Veljekset" vajosi syvempään ja syvempään, laivurista se kumminkin
-näytti käyvän varsin hitaasti. Neuvoteltuaan kuunarin kapteinin kanssa
-päätettiin pistää laiva tuleen, estääkseen siten muita laivoja
-hukkumasta, jos siihen pimeässä törmäisivät. Niin pian kuin "Veljekset"
-oli täydessä tulessa, täytettiin kuunarin etupurjeet ja se käänti
-kurssinsa Englantiin.
-
-Kuusi viikkoa sen jälkeen kun oli kotoaan lähtenyt, palasi "Veljesten"
-miehistö, ja pari päivää myöhemmin tutkittiin kaikkia haaksirikon
-johdosta. Kaikkien vieraitten-miesten todistukset olivat yhtäpitäviä,
-eikä heillä ollut laivurin purjehtimista vastaan mitään moittimista.
-Oikeus muistutti tuosta hienosta hiekasta, joka teki pumput
-käyttämättömiksi, mutta laivuri selitti, että oli pidetty huolta
-hyvästä alalastista, sen päälle miehistö ei voinut valaa tehdä, sillä
-varapaino pantiin laivaan viimeisenä päivänä, kun he olivat kotona, ja
-silloin olivat he kaikki olleet heittämässä hyvästi sukulaisia ja
-ystäviä. Ei sanaakaan mainittu näveristä, jonka laivuri oli lainannut,
-sillä häntä pidettiin liian kelvollisena miehenä, että hänellä voisi
-olla joku syy laivan surkeaan kohtaloon. Vakuutus-summa maksettiin ja
-kaikki oli parhaassa järjestyksessä.
-
-Pari päivää sen jälkeen kutsuttiin miehistö isännän konttoriin, jolloin
-hän valitti "Veljesten" haaksirikkoa, mutta hän lupasi kaikille paikat
-uudella laivalla, ja antoi sitäpaitsi jokaiselle viisikymmentä kruunua
-vähäseksi vahingon palkkioksi, tämähän oli hyvin jalosti tehty ja
-"Veljesten" miehet ylistivät isäntää, arvellen ettei parempaa isäntää
-ollut mailla eikä mantereilla!
-
-"Veljesten" isännällä oli uusi runko varvissa, noin puolivalmiina, ja
-näytti siltä kuin ei se niin pian valmistuisi, sillä siellä työskenteli
-ainoastaan muutamia työmiehiä; mutta "Veljesten" jouduttua
-haaksirikkoon alkoi hän uudella innolla laivan rakennustyötä, ja jo
-viiden kuukauden kuluttua oli uusi laiva täydessä kunnossa valmiina
-purjehtimaan. Tullesen tuli tietysti laivuriksi ja moni "Veljesten"
-miehistä ottivat häneltä pestin. Perämies Tullesen oli koko ajan
-järjestellyt laivan touvistoa ja muuta senlaista, mutta kun laiva oli
-valmis purjehtimaan, kehoitti omistaja häntä jäämään kotiin, sillä
-olisi mahdollista, että hän pääsisi kuljettamaan pientä prikiä, jonka
-kapteiniin isäntä jo kauan aikaa oli ollut tyytymätöin. Uusi laiva
-purjehti ja perämies Tullesen jäi kotiin.
-
-Neljäntoista päivän kuluttua tuli priki kotia, lastattuna hiilillä, ja
-laivuri, vanhempi mies, joka oli kuljettanut prikiä jo viisi vuotta,
-eikä milloinkaan kärsinyt haaksirikkoa tahi muita suurempia vahingoita,
-sai heti eronsa antaakseen paikan nuorelle Tullesenille. Laivuri, jolla
-oli vaimo ja monta lasta, paheksui suuresti isännän käytöstä, eikä
-voinut ymmärtää mikä tälle tuli, sillä näinä viitenä vuotena, joina
-laivuri oli ollut hänen palveluksessaan, ei hän sanallakaan ollut
-ilmaissut tyytymättömyyttänsä ei purjehtimiseen eikä laivurin
-erityisiin toimiin ulkomailla. Hänellä oli aina ollut hyvä onni ja itse
-luuli hän olevansa isännän suuressa suosiossa -- niin, olihan tämä
-kerran luvannut ensitilassa antaa hänelle suuremman laivan
-kuljetettavaksi. Laivuria pidettiin hyvin kunnon miehenä, ja vähän ajan
-perästä sai hän toiselta isännältä suuren laivan kuljetettavaksi.
-
-Priki ei juuri näyttänyt kauniilta vesillä, se oli rakennettu tuohon
-vanhaan hyvään aikaan, jolloin oli tapana rakentaa peninkulman pituisia
-laivan runkoja, joista sitten katkaistiin tarpeellinen pituus.
-Keulalaita oli aivan jyrkkä, ja laiva oli niin leveä, kuin tavallinen
-suuri lasti-proomi. Perälaiva oli levein mitä ajatella taitaa; kun
-myrsky nousi, kiinnitettiin kaikki purjeet ja lensattiin perältä, ja
-kuitenkin kulki priki senlaisella vauhdilla, että oli aivan onnen
-kauppaa pitää selvillä merimerkkiään ja kompassiaan, varsinkin
-jälkimmäistä, koska priki ei pitänyt minäkään poiketa osoitetulta
-kompassisuunnalta kolme tahi neljä pieltä molemmille puolille, vaikka
-kaksi miestä seisoi pyörän luona tehden työtä niin että hiki heistä
-virtana valui.
-
-Niinpian kun priki oli lastattu puutavaralla Hartlepoolia varten,
-purjehti se ulos, perämies Tullesenin johdolla. Onnellisesti ja hyvin
-saapui se Englantiin, jossa otti lastin kivihiiltä Itämeren satamia
-varten. Laivuri oli usein hyvin miettiväinen ja moni miehistä sanoi
-hänen olevan enemmän miettiväisen papin kuin nuoren laivurin näköinen,
-jonka pitäisi hyppiä ja tanssia ilosta, kun oli päässyt niin nopeasti
-eteenpäin.
-
-Hän ei kuitenkaan vielä pariin kuukauteen voinut saada laivurin
-todistusta, niin että isännän täytyi palkata vanhempi perämies, joka
-taisi kirjoittaa paperien alle, kunnes Tullesen olisi purjehtinut
-määrätyn ajan. Saatuaan tämän tietää, arveli miehistö laivurin olevan
-siitä harmissaan, ettei vielä ollut täysin kykenevä virkaansa.
-
-Matka Itämerelle oli myöskin onnellinen ja priki lähti jälleen
-puutavaroilla lastattuna Englantiin. Laivuri varusti muonavaroja matkaa
-varten Helsingörissä, sinne lähetti isäntä hänen valtakirjansa, sekä
-pitkän, ystävällisen onnentoivotuskirjeen, joka loppui seuraavilla
-sanoilla: "Priki on korkealle vakuutettu, jos voitte saada sen pohjaan
-samalla somalla tavalla kuin 'Veljekset', pääsette laivuriksi yhtä
-suureen laivaan kuin veljellännekin on!"
-
-Priki tuli ulos Pohjanmereen ja kääntyi länteenpäin. Ilma oli kaunis ja
-tuuli sopiva, mutta laivuri oli ja pysyi entisellään; sillä aikaa
-kuljeskeli hän yökaudet ylhäällä, eikä juuri milloinkaan puhutellut
-ketään.
-
-Ennen aikaan oli romaanien lukeminen häntä erittäin huvittanut, niin
-että usein oli istunut kaiket yöt lukemassa, mutta niinpian kun hän nyt
-otti kirjan lukeakseen, heitti hän sen jälleen pois luotansa, kulkien
-vaan edestakaisin milloin kajuutasss, milloin kannella. Perämies luuli,
-että häntä vaivasi onneton rakkaus, ja hän tiesi omasta kokemuksesta,
-että senlaisia haavoja taitaa ainoastaan aika parantaa, sentähden hän
-ei arvellut maksavan vaivaa puhua asiasta sen enempää, hän pelkäsi,
-näet, tehdä pahaa pahemmaksi.
-
-Eräänä iltana, kun olimme noin Pohjanmeren keskipaikoilla, meni laivuri
-erinomaisen aikaisin levolle, ja kun kello tuli kaksitoista yöllä, meni
-perämies herättämään häntä; -- prikillä ei nimittäin ollut toista
-perämiestä ja laivuri toimitti aina oman vahtivuoronsa. Kun perämies
-tuli sisään, näki hän laivurin olevan makeassa unessa, ja hänestä oli
-Sääli häiritä tätä, koska tiesi, kuinka vaikea laivurin oli saada
-lepoa, hän käski sentähden vanhimman matruusin pitämään purjeita
-tarkasti silmällä ja ilmoittamaan laivurille, jos mitään erinomaista
-tapahtuisi. Perämies läksi sitten levolle. Tuskin oli hän ehtinyt
-sijalleen, kun kajuutan ovi lensi auki suurella ryskeellä, ja hirmuinen
-huuto tunkeutui hänen korviinsa. Perämies luuli silloin prikin
-purjehtineen toisen aluksen yli, ja syöksi kannelle, missä laivuri
-kohotetuin käsin riensi häntä vastaan, huutaen:
-
-"Laivaan kaivetaan reikää! Laivaan kaivetaan reikää! Laiva uppoaa!"
-
-Pian puhui hän jo itsestään sanoen: "Minä olen kaivanut reiän, laiva
-uppoaa!"
-
-Sitten syöksi hän laskunuoran luo, aikoen varmaankin heittäytyä mereen,
-ellei perämies, joka oli voimakas mies, olisi tarttunut häneen ja
-estänyt häntä. Hänen silmänsä olivat niin hurjat, hänen liikkeensä niin
-silmiinpistävät, että perämies heti ymmärsi, mikä laivurille oli tullut
--- hän oli kadottanut järkensä. Vahti kannella oli aivan jäykistynyt
-kauhusta ja tointui vasta, kun perämies käski häntä kanssaan auttamaan
-laivuria kajuuttaan, jossa kahden miehen sitten aina täytyi vartioida
-häntä, sillä hän tuli raivokkaammaksi ja levottomammaksi, mitä enemmän
-priki läheni Englannin rantoja.
-
-Perille päästyä toimitti perämies heti lääkärin, joka selitti, että
-laivuri oli paikalla vietävä johonkin sairashuoneesen mielenvikaisia
-varten. Sitten kirjoitti hän isännälle, kysyen mitä nyt olisi tehtävä.
-Tähän sai hän vastauksen: odottaa jonkun aikaa. Ellei laivuri siinä
-ajassa tulisi paremmaksi, olisi hänet lähetettävä kotia toisella
-laivalla, sillä tulisi liian kalliiksi hänen perheelleen pitää häntä
-sairashuoneessa vieraassa maassa.
-
-Samalla kertaa kirjoitti perämies kotiin vaimolleen, ja saadakseen
-kirjeen venymään niin pitkäksi kuin mahdollista kertoi hän vaimolleen
-suurella tarkkuudella kaikki, mikä koski laivurin hulluutta. Hän kertoi
-myös sanasta sanaan mitä laivuri oli sanonut, ja kun vaimo vastaanotti
-kirjeen, kutsui hän kokoon ystävät ja naapurit ja kertoi heille
-kaikessa ystävyydessä kirjeen koko sisällyksen, nämä antoivat sen
-jälleen mennä eteenpäin, ja ennen pitkää tiedettiin koko kaupungissa:
-että laivuri Tullesen, joka oli ollut "Veljesten" perämiehenä, oli
-tullut hulluksi, ja hulluudessaan oli hän tunnustanut kaivaneensa
-laivan upoksiin. Ruvettiinpa asiaa tarkemmin miettimään, kun
-muistettiin kuinka epäilyttävän nopeasti "Veljekset" sai loppunsa,
-olivat kaikki siitä yksimieliset, että tuon alla jotakin piili.
-Kirvesmies, joka ennen oli ollut "Veljeksillä", ja nyt oli kotona
-työskentelemässä isännän laivavarvissa, taisi myöskin kertoa, laivurin
-eräänä päivänä Atlantin merellä lainanneen häneltä näverin ja vähän sen
-jälkeen oli vesi alkanut tunkeutua laivaan; mutta hän olisi puolestaan
-voinut valansa tehdä, ett'ei hänellä ollut vähintäkään epäluuloa, että
-laivurilla olisi ollut mitään haaksirikon kanssa tekemistä. Tullesenia
-vastaan tuotiin kumminkin niin monta kannetta, että häntä viimein
-yleiseen aljettiin luulla "Veljesten" haaksirikkoon osalliseksi,
-arvelipa yksi ja toinen että isäntä myöskin oli samassa juonessa,
-vaikka hän kyllä piti päänsä pystyssä, eikä väräyttänytkään kasvojaan,
-kun häneltä jotain kysyttiin noiden kulkupuheiden suhteen.
-
-Joku aika sen jälkeen vaadittiin omistajan pitämään huolta laivuri
-Tullesenin kotiintuomisesta, että voitaisiin asiaa tarkemmin tutkia.
-Tullesen tuli kotia ja veti vanhaa virttänsä: "olen kaivanut reiän
-laivaan, se uppoaa!"
-
-Koetettiin kaikin tavoin urkkia häneltä muuta, mutta mahdotonta, hän
-puhui lakkaamatta ja kertoi aina samat sanat. Vakuuttajat rupesivat
-epäilemään ja kääntyivät heti isännän puoleen, kysyäkseen missä toinen
-Tullesen oleskeli, ja saivatkin vastauksen hänen olevan matkalla
-Neworleansiin puuvillalastia noutamaan, mikä kumminkin oli sulaa
-valetta, koska Tullesen jo aikoja oli perille päässyt ja melkein
-lastannut laivansa, kun tämä tapahtui. Isäntä oli saanut sähkösanoman
-häneltä, noin kolme viikkoa sitten. Heti lähetettiin sähkösanoma
-Neworleansiin konsulille, että hän panisi kiinni laivuri Tullesenin ja
-lähettäisi hänet arestanttina kotiin, niin pian kun hän saapuisi
-satamaan. Seuraavana päivänä tulikin vastaus, laiva oli tullut, mutta
-laivuri ei ollut moneen päivään laivalla käynyt, eikä häntä voitu
-mistään löytää. Isäntä oli nähtävästi iloissaan saadessaan sanomat,
-että laiva onnellisesti oli saapunut; mutta sähkölennätinkonttoorissa
-ei sen enempää tutkittu, olisiko aikaisemmin ollut saapunut ja
-lähetetty sähkösanomaa Neworleansiin. Isäntähän oli tunnettu
-erinomaisen tunnokkaaksi, jaloksi kelpomieheksi, eikä noiden suurien
-herrojen mieleen johtunutkaan, että hän olisi millään tavalla syyllinen
-haaksirikkoon.
-
-Hän odottikin joka päivä kirjettä Tullesenilta, ja oli puolestaan
-vakuutettu siitä, että tämä jonakuna päivänä jälleen ilmaantuisi
-laivalleen, silloin hänet tietysti pantaisiin kiinni ja lähetettäisiin
-kotia, tämä oli laivurin korkein toivo, sillä silloin selviäisi asia,
-ja kaikki epäluulo hänen osanottonsa suhteen poistuisi.
-
-Samana yönä, jona laivuri Tullesen prikillä purjehtiessaan kadotti
-järkensä, lepäsi vanhempi veli Tullesen komeassa, uudessa laivassaan
-Amerikan rannikolla ja näki hirvittävän unen. Hänestä näytti, kuin
-olisi veli tullut hänen luokseen, tuijottanut häneen hetken aikaa
-hurjistuneilla silmillä, sitten oli veli kavahtanut hänelle kaulaan ja
-itkien ruvennut häntä nuhtelemaan, että oli viekoitellut häntä laivaa
-upottamaan. -- Herätessään aamulla oli Tullesen suuressa ahdistuksessa,
-ja hän oli aivan vakuutettu, että veljeänsä oli joku onnettomuus
-kohdannut. Enin pelkäsi hän veljen saaneen omantunnon vaivoja ja niiden
-rasittamana antaneen ilmi itsensä sekä hänet. Veljen hurjat silmät näki
-hän aina edessään eikä hän enää uskaltanut katsoa kenenkään silmiin,
-hän näet näki syyttäjän jokaisen kasvoissa. Tultuaan Neworleansiin sai
-hän isännältä sähkösanoman, jossa seisoi että ruvettiin puhumaan
-"Veljesten" haaksirikosta, että veljensä oli hulluna ja että hän itse
-ajattelisi, mikä olisi viisainta tehdä tällä kertaa. Tullesen meni
-laivalle, latoi vähän tavaroita matkalaukkuun, pisti vähän rahaa
-kukkaroonsa ja astui maalle -- ijäksi päiväksi jättääkseen uuden komean
-laivansa. Ero oli raskas, ja hän itki kuin lapsi, astuessaan viimeisen
-kerran portaita alas, -- mutta siellä ei kukaan häntä huomannut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuonna 1872 tulin Länsi-Intiasta Newyorkiin ameriikalaisella
-kuunarilla. Seuraavana päivänä käski laivuri minun seurata erästä
-sairasta miestä Merimieshospitaaliin, sen teinkin mielelläni.
-Sairashuonetta ympäröi suuri puutarha, jossa sairaat saivat kävellä
-tahi istua lepäämässä penkeillä, joita oli asetettu sinne tänne
-suurten, tuuheitten puitten varjoon. Minun täytyi odottaa hetki,
-ennenkuin sain kaikki järjestetyksi sairaalle toverilleni, käytin
-odotusaikaa siten, että kävelin ympäri puutarhassa, missä vilisi
-vaaleita, kärsiviä merimiehiä. Eräällä penkillä istui kokoon
-köyristynyt, näöltään nuorenlainen mies, heti ymmärsin, että hän oli
-maannut ankarassa luuvalotaudissa ja että tämä peloittava tauti oli
-häntä hirmuisesti runnellut. Sydäntä särkevää oli nähdä hänen
-kokoonkutistuneita jäseniänsä, ja astuinkin jo hänen luokseen
-sanoakseni hänelle lohdutuksen sanoja, mutta lähestyessäni häntä, nosti
-hän päätänsä ja minä jäin paikalleni seisomaan -- olihan nuo tunnetut
-kasvot, vaikk'en sillä hetkellä nimeä muistanut. Sairas huomasi
-hämmästykseni, nousi ja astui tahi oikeammin ryömi luotani kahden
-sauvan nojassa, samassa tuli mies ilmoittamaan, että saisin puhella
-johtajan kanssa.
-
-Jätettyäni sairaan toverini hospitaalin johtajan huostaan, menin
-laivalle, mutta minun oli mahdoton unohtaa nuo tunnetut, tutut kasvot,
-ja kuinka paljon muistuttelinkin mieleeni, en saanut päähäni, kuka hän
-oli. Kun tulin laivalle, otin esiin valokuva-säiliöni jossa minulla oli
-kaksisataa viisikymmentä kuvaa, niiden joukossa myös entinen
-perämieheni Tullesen, joka itse omin käsin oli lahjoittanut mulle
-kuvansa; luodessani silmäni hänen kuvaansa, sanoin heti ääneen: "kas
-tuossa on mies. Joko hän taikka veljensä, kaikissa tapauksissa läheinen
-sukulainen!"
-
-Seuraavana sunnuntaina menin jälleen sairashuoneelle kipeätä toveriani
-tervehtimään ja jos mahdollista oli, saamaan tietoja tuosta vaivaisesta
-miehestä. Annettuani ensimainitulle muutamia tuoreita appelsiineja ja
-lohdutettuani häntä menin johtajan puheille. Pyysin häntä olemaan hyvän
-ja näyttämän minulle luettelon sairaista, jotka tällä kertaa olivat
-laitoksessa. Johtaja oli hyvin kohtelias mies ja kysyi, ketä minä
-etsin, oli niin harvoin kun joku tuli sairaita katsomaan, sanoi hän,
-että häntä oikein ilahdutti nähdessään että edes yksi niitä muisti,
-sentähden tahtoi hän mielellään auttaa minua löytämään sitä, jota
-etsin.
-
-Kerroin hänelle, kuinka olin kohdannut tutut kasvot siellä ensi kerran
-käydessäni, ja hän ehdoitteli heti että yhdessä lähtisimme
-astuskelemaan puutarhaan. Oli erinomaisen ihana, kirkas päivä, ja
-silloin piti kaikkien, jotka vaan kynsilleen kykenivät, mennä ulos
-raitista ilmaa nauttimaan. Tuskin olimme astuneet kierroksen, ennenkuin
-näin saman miehen istuvan penkillä saman puun juurella, heti huomautin
-johtajaa hänestä. Hän tunsi miehen hyvin ja kertoi minulle, että hän
-oli tullut sinne noin vuosi takaperin, maannut hirveän kovassa
-luuvalossa, joka oli turmellut hänet ilmoiseksi ijäkseen; sitä paitsi
-mahtoi hän kärsiä jotain muutakin, jota ei tahtonut ilmoittaa, sillä
-hän oli aina allapäin ja murhemielin, eikä tahtonut puhua kenenkään
-kanssa, "mutta", jatkoi johtaja, "tänne hän jääneekin elin-ajakseen,
-sillä hänen ylöspidostaan maksetaan täällä ja me olemme luvanneet hänen
-sukulaisilleen, saksalaisia vai norjalaisiako he lienevät, pitää huolta
-hänestä, miten parhaiten taidamme." Kerroin sitten hänelle, että olin
-aivan varmaan purjehtinut hänen veljensä kanssa, ja tahtoisin nyt
-kernaasti puhella hänen kanssaan, jos vaan tietäisin, mitä "puheen
-aluksi" saisin. Johtaja kehoitti minua menemään hänen luokseen ja
-puhuttelemaan häntä norjalaisella nimellään, silloin saisin pian nähdä
-oliko hän oikea mies, vai ei, hän oli nimittäin maininnut itseään
-toisella nimellä. Seurasin hänen neuvoansa, menin suoraan miehen luo
-sanoen:
-
-"Hyvää päivää kapteini Tullesen, kuinka jaksatte?"
-
-Sairas kohotti päätänsä ja ymmärsin heti että hän tunsi kielen, mutta
-samassa näkyi kova, melkein pilkallinen vivahdus hänen kasvoillaan, kun
-hän kysyi:
-
-"Kuka olette, ja mitä tahdotte minusta, enkö jo mielestänne ole
-kärsinyt tarpeeksi syntieni tähden?"
-
-"Rakas kapteini Tullesen", sanoin minä, "älkää puhuko sillä tavoin.
-Minä olen joku vuosi sitten purjehtinut yhdessä veljenne kanssa, tunsin
-teidät heti, sillä harvoin näkee kahta, niin yhdennäköistä veljestä!"
-
-"Mikä on saattanut teidät tähän kurjuuden kotiin?" kysyi hän luoden
-silmänsä minuun.
-
-"Minulla on kipeä laivatoveri täällä, ja tulin tervehtimään häntä ja
-antamaan hänelle muutamia tuoreita appelsiineja", johon vielä lisäsin,
-"jos tahtoisitte ottaa vastaan nämä, tekisitte minulle suuren ilon."
-Näin sanoen annoin hänelle neljä kaunista appelsiinia, jotka hän otti
-vastaan ja ojentaessaan kätensä minua kiittämään täyttyivät hänen
-silmänsä kyynelillä, ja hän sanoi:
-
-"Jumala siunatkoon teitä, nuorukainen, niin paljon rakkautta ei minulle
-ole osoitettu moneen vuoteen, tämä hetki on oleva minulle suloinen
-muisto, ja teidän hyvyytenne on antanut minulle uusia voimia jälleen
-elämään, sillä luulin jo aivan varmaan että kaikki maanmieheni olivat
-lausuneet tuomion ylitseni, mutta luvatkaa minulle kumminkin ett'ette
-mainitse nimeäni tämän puutarhan aitauksen ulkopuolella!"
-Kädenlyönnillä lupasin hänelle olla vaiti, ja puhelin kauan hänen
-kanssaan. Jättäessäni hänet lupasin pian tulla takaisin jolloin hänellä
-olisi minulle kerrottava pitkä ja surullinen tarina, sanoi hän.
-
-Kuuden kuukauden kuluttua tulin jälleen Newyorkiin ja seuraavana
-päivänä, sunnuntaina, menin sairashuoneelle. Kipeä toverini oli
-terveenä uloskirjoitettu, mutta Tullesen oli siellä yhä -- ei
-kuitenkaan huonompana, kenties parempana. Hän oikein virkistyi
-nähdessään minut ja kiitti sydämmellisesti että tulin häntä
-tervehtimään. Puhellessamme kysäsin oliko hänellä mitään lukemista,
-johon hän vastasi pudistamalla hiljaa päätänsä, sanoen, että hänen
-päänsä oli niin heikontunut, ett'ei sietänyt vähintäkään ajatusten
-rasitusta. Otin esiin Uuden Testamentin, lahjoitin sen hänelle,
-muistuttaen samassa, ett'ei hänen tarvinnut lukea paljon kerrassaan.
-Tullesen otti Testamentin ja kysyi liikutettuna:
-
-"Kuinka arvasitte ottaa tämän mukaanne? Se on ainoa, mikä enää voi
-minulle iloa tuoda ja te tuotte sen minun käteeni!"
-
-Kerroin, että minulla laivalla oli kaksi kirjaa, ja mennessäni sieltä
-kuulin sisällisen äänen sanovan: "Ota toinen Testamentti mukaasi, ehkä
-siellä on joku sairashuoneessa, joka sitä tahtoisi." Tullesen suuteli
-Testamenttia ja sanoi ääneen:
-
-"Jumala olkoon ikuisesti kiitetty!"
-
-Sitten rupesi Tullesen kertomaan elämäkertaansa minulle, rukouksella
-että minä, jos eläisin ja tulisin kotiin, kymmenen vuoden kuluttua
-kirjoittaisin ja kertoisin aivan yksinkertaisesti, kuinka kaksi
-onnetonta veljestä olivat hävittäneet koko elämänsä pelastaakseen
-rahan-ahnasta ja kunnianhimoista isäntää häviöstä, upottamalla laivan
-"Veljekset" keskellä Atlantin merta. Hieno hiekka otettiin laivaan,
-jotta pumput tulisivat käyttämättömiksi, niinpian kun laiva rupeaisi
-vuotamaan, tämä oli isännän oma ehdoitus. Veljekset Tullesen olivat
-yhdessä kaivaneet viisi reikää laivan pohjaan kirvesmiehen näverillä;
-mutta he olivat olleet varovaiset toimessaan, antaen veden vähitellen
-lisääntyä, kunnes miehistö väsymyksestä ja unen puutteesta jättäisi
-kaikki sikseen. Kun kirvesmiehen piti mennä alas, katsomaan mistä laiva
-vuotaisi oli hän niin humalassa että jäi keskikannelle makaamaan ja
-kuuntelemaan, ja tultuaan ylös vannoi hän ääneen ja juhlallisesti raon
-olevan joko laivan keulassa tahi pohjassa, jonka arvelun laivuri oli
-lausunut ennenkuin hän meni alas. Niinkuin jo ennen on sanottu ei
-Tullesen säästänyt geneverpullojaan, silloinkun miehet ajoivat vettä
-eturuumasta; he joivat geneveriä niinkuin vettä, eikä moni heistä
-tiennyt mitä tekivät, tuskinpa perämies ja laivurikaan olivat selvällä
-päällä. Isäntä sai kumminkin vakuutussumman ja sai sillä asiansa
-kuntoon ja hän lupasi pitää huolta Tullesenista niinkauan kun tämä
-eläisi.
-
-Kun Tullesen oli jättänyt laivan Neworleansiin, läksi hän suoraa päätä
-Newyorkiin ja kirjoitti sieltä isännälle, joka heti lähetti hänelle
-rahaa. Sitten meni hän rautatietä Chicagoon ja purjehti monta vuotta
-sisävesillä väliin perämiehenä, väliin halpana matruusina, mutta
-omatuntonsa ei suonut hänelle milloinkaan rauhaa, niin että
-monta kertaa, kun hän seisoi käsipuiden luona, oli hän aivan
-heittäymäisillään mereen, sillä hänestä oli mahdotointa kauemmin elää.
-Veljensä haamu seurasi häntä kuin paha henki niin että näki näkyjä
-aivan selvällä päivällä, eikä hän yöllä millään muotoa uskaltanut maata
-yksinään missään huoneessa. Hänen voimansa vähenivät yhä ja hänen
-mielensä tuli yhä raskaammaksi, ja vihdoin kun hän huomasi olevansa
-kelvotoin enään purjehtimaan, silloin matkusti hän Newyorkiin ja
-asettui jo mainittuun sairashuoneesen. Tuskin oli hän päässyt sinne,
-ennenkuin tuo kauhistava luuvalo valtasi hänessä joka jäsenen ja muutti
-lyhyessä ajassa tuon muuten niin muhkean ja suoran kapteini Tullesenin
-raajarikoksi, joka sen jälkeen kiitti Jumalaa, että hänen oli suotu
-liikkua eteenpäin suurella vaivalla kahden sauvan nojassa.
-
-Hänen veljensä oli muutettu maalle ja isännän sanojen mukaan hänellä
-oli erittäin hyvä olla, hän asui siivojen ihmisten luona -- ja oli ja
-pysyi hulluna. Tullesen velvoitti minua itse menemään hänen veljensä
-tykö nähdäkseni kuinka hänellä oli; jos hänellä oli hyvä olla, piti
-minun pysyä levollisena, muussa tapauksessa piti minun lähettää
-isännälle kirje, jossa seisoi, että paitsi häntä eli vielä yksi, joka
-tiesi "Veljesten" haaksirikosta; hän arveli isännän silloin pitävän
-parempaa huolta hänen veljestään. Tullesen antoi minulle kirjeen
-päällekirjoituksetta sanoen:
-
-"Tämän sisällä on kirje isännälle. Jos veljelläni on hyvä olla, pidätte
-kirjeen luonanne, ja jos veljeni kuolee ennen teitä, niin poltatte sen,
--- eikä kukaan saa tietää isännän nimeä. Hän tehköön itse tilinsä, kun
-hänen hetkensä tulee."
-
-Tullesen tarttui käteeni ja sanoi lopuksi:
-
-"Uskallatteko valalla vahvistaa, että tahdotte tehdä kaikki mitä olen
-teiltä pyytänyt?"
-
-Vastasin rohkeasti ja iloisesti niin tekeväni ja lisäsin:
-
-"Niin totta kuin Jumala antaa minun onnellisesti kotiin tulla, olen
-tekevä sanasta sanaan niinkuin olette minua pyytäneet!"
-
-Myöhään sunnuntai-illalla jätin Tullesenin ja sitten kävin hänen
-luonansa niin usein kuin mahdollista. Viimeisellä kerralla, kun kävin
-hänen luonansa, oli hän hyvin huono, hänen ainoa lohdutuksensa oli Uusi
-Testamentti, josta hän löysi sen, mitä monta vuotta turhaan oli
-etsinyt. Pitkä ja surumielinen oli viimeinen kädenlyönti, joka meidät
-eroitti. En usko että Uusi Testamentti milloinkaan on tuottanut
-suurempaa lohdutusta ja iloa kuin tällä tautivuoteella, se oli
-Tullesenin pään alla, kun hän nukkui ja valveellaan piti hän kirjaa
-kädessään, peljäten kadottavansa sen.
-
-Vuoden perästä saavuin kotiin ja käytyäni rakkaitani tervehtimässä,
-läksin Tullesenin veljeä katsomaan ja näin hänellä olevan niin hyvän
-olla, kuin hänellä siinä tilassa mahdollista oli. Kaksi vuotta
-oli hän ollut sairashuoneessa mielenvikaisia varten, josta hän
-kirjoitettiin ulos parantumattomana, ja sitten oli hän elänyt maalla,
-kristillismielisten ihmisten tykönä, jotka hoitivat häntä, kuin olisi
-hän ollut heidän oma lapsensa. Hän oli paljon levollisempi, puhui
-harvoin tahi ei milloinkaan, mutta nähtyään minut, alkoi hän vetää
-vanhaa virttänsä: "Olen kaivanut laivaan reijän, se uppoaa."
-
-Pyysin noita hyviä ihmisiä edespäinkin hoitamaan häntä hyvin; jos maksu
-tulisi niukemmaksi, pyysin heitä ilmoittamaan siitä minulle, niin
-koettaisin saada sen seikan selville, myöskin pyysin heidän antamaan
-minulle tiedon hänen kuolemastaan; tämän he lupasivat.
-
-Tuskin oli vuosi kulunut, niin sain tiedon hänen kuolemastaan, ja minä
-koetin puolestani katsoa, että hän sai kunnolliset hautajaiset.
-Tullesenin kirjeen viskasin tuleen, niin että jos joku minulta nyt
-kysyy isännän nimeä olen yhtä viisas, kuin kysyjäkin; sen verran voin
-vielä lisätä, että kun kahden vuoden perästä tulin Newyorkiin, menin
-heti sairashuoneelle, siellä tapasin johtajan, joka kertoi, että
-laivuri Tullesen oli kuollut noin kaksi vuotta sen jälkeen, kun olin
-siellä käynyt. Lähemmin katsottuani, huomasin Tullesen-veljesten
-kuolleen samana vuonna, samana kuukautena, samalla viikolla, oli
-ainoastaan joku päivä väliä. Minun antamani Uusi Testamentti seurasi
-häntä hautaan -- se oli laivuri Tullesenin viimeinen pyyntö.
-
-
-
-
-Per Grinerudin kihlaus ja naiminen.
-
-
-Per Grinerud oli jo purjehtinut viisitoista vuotta merellä, kun tulin
-hänen toverikseen suurella parkkilaivalla. Vaikka hän kyllä oli rivakka
-merimies, ei hän milloinkaan ollut oppinut kompassin kolmenkymmenen
-kahden pielen nimeä eroittamaan, sentähden hän usein oli pahemmassa
-kuin pulassa, mutta hän oli hyvin sukkela ajatuksissaan ja montakin
-kertaa osasi hän peijata esimiehensä, niin ett'ei heillä voinut olla
-aavistustakaan kuinka tuntematon kompassi oli hänelle. Hän oli varsin
-rehellisen näköinen ja hurskas hymyily oli aina hänen huulillaan. Kun
-perämies tuli häneltä kysymään, mitä kurssia hän piti, oli hän niinkuin
-ei olisi kysymystä kuullutkaan, jos nimittäin oli siitä tietämätön;
-kumminkin ilmoitti hän lasin kompassissa olevan niin samean, että oli
-vaikea pieliä nähdä. Perämies tuli silloin aina itse katsomaan. Toisin
-ajoin kysyi hän, viekkaasti kyllä, perämieheltä, voiko tämä arvata
-mihin suuntaan mentiin. Perämies oli aina jokseenkin lähellä pieliä,
-niin että Per aina sillä tavalla pääsi pälkehistä. Hän oli aina
-ystävällinen ja kohtelias kaikille, eikä esimiesten ollut helppo
-vihastua häneen, sillä Per katsoi rehellisellä tavallaan kaikki
-tapahtuvan hyvänsuonnista. Jos joskus häneen oikein suutuit ja haukuit
-häntä suut silmät täyteen, seisoi hän siinä hyvin levollisena,
-kuunnellen valmista, ja kun viimein olit lopettanut, hymyili Per
-sanoen:
-
-"Et tarkoita niin pahaa, kuin puheestasi voisi luulla."
-
-Oltuani kuusi kuukautta samassa laivassa, tuli minusta hänen uskottu
-ystävänsä. Hän kertoi minulle että hänellä oli pieni soma talo sekä
-pari sataa kruunua, jotka olivat hyvässä tallessa pankissa, mutta
-sittenkään ei hän ollut oikein tyytyväinen. Hän oli naimaton mies ja
-vakuutti minulle kunniasanallaan, ett'ei milloinkaan ollut todenperästä
-ollut kihloissa, hän oli niinkuin muutkin merimiehet siellä ja täällä
-mielistellyt pikkutyttösiä, mutta ainoastaan kerran oli hän kosinut,
-jolloin sai rukkaset tytöltä, joka ei hänen mielestään ollut rahtuakaan
-parempi häntä itseään. Tyttö palveli ylhäistä herrasväkeä, joka hänestä
-paljon piti, mutta kaunis ei hän ollut, ei ensinkään. Per oli huono
-kirjoitusmies ja pian sain tietää kuka kirjurina oli ollut ja kuinka
-kirje kuului. Nuorelle perämiehelle oli Per uskonut salaisuutensa ja
-kirje oli hänen mielestään niin hyvin kirjoitettu, että minkä tytön
-hyvänsä olisi pitänyt suostua sulhaseen, joka niin hyvin taisi
-sanojansa sommitella. Hän kertoi minulle paljon lemmitystään, muun
-muassa ilmoitti hän minulle, että tyttö oli erinomaisen uskonnollinen
-ja vakava nainen, joka ei koskaan käynyt tanssituvissa; muiden tyttöjen
-huvitellessa kävi hän kirkossa ja hartaus-hetkillä, ja sentähden hänkin
-kävi niissä paikoissa, koska aina varmaan tiesi tapaavansa tytön
-siellä. Sillä ajalla oli hän aina saattanut tätä katuportille ja hänen
-mielestään oli tyttö suosiollinen häntä kohtaan. Kaikessa tapauksessa
-oli hänestä hyvin kaunista, että merimies niin usein kävi kirkossa ja
-rukoushuoneessa; mutta kun perämies sitten kosi hänen puolestaan, sai
-hän, niinkuin jo sanottiin, rukkaset, eikä tyttö vielä ollut kihloissa
-kenenkään toisen kanssa.
-
-Kirje oli narrimaisilla koristetuilla sanoilla kirjoitettu, niin että
-kuka hyvänsä vähän säikähtyisi saadessaan senlaisen epistolan. Olen
-monta kertaa perästäpäin kummastellut, kuinka joku kunnioitettavista
-virkaveljistäni on keksinyt jotain senlaista; tiedän kyllä useimpien
-merimiestoverieni olevan huonoja kirjoitustaidossa, mutta onhan heillä
-useimmiten kaavakirja, josta katsovat, varsinkin silloin kun ovat niin
-pitkälle päässeet että alottavat rakkauskirjettä. Luulen varmaan, että
-tuo perämies oli käynyt jossain kansanopistossa ja saanut siellä
-kohotusta ja ylennystä. Kirjeessä seisoi muun hyvän joukossa seuraavat
-kauniit sanat:
-
-"Sinä lepäät minun sydämmelläni niinkuin peräkeulan ankkuri sian
-selässä, yöllä en saa unta silmiini ajatellessani ruusunpunaisia
-huuliasi ja lumivalkeita poskusiasi. -- Kun minä sinua ajattelen,
-rupean aivan vapisemaan pelosta, jota en itsekkään selittää taida, ja
-tämä pelko, tämä vapistus, tai miksi sitä sanoisin, seuraa minua
-aamusta iltaan, koska sinä alati ajatuksissani asut. Jos saisin sinut
-omakseni, tulisi maailma niin kirkkaaksi, niin valoisaksi, niin
-lämpimäksi, kaikki olisi niin herttaisen hyvää."
-
-Neljä tiheästi kirjoitettua sivua oli samanlaista sisällystä, kentiesi
-oli paikoittain vielä imelämpää ja hienompaa lausetapaakin käytetty.
-Perämies oli lukenut sen monta kertaa, niin että Per osasi sen
-ulkomuistiltaan, hän istui ristissä käsin ja kertoi minulle kirjeen
-sisällyksen kirkkaana kuutamayönä Atlantin merellä keinuessamme, noin
-kaksi vuotta sen jälkeen, kun oli kirjeen lähettänyt. Laiva oli mennyt
-kotia syksyllä, mutta Per oli mieluimmin ulkona, sillä hän ei olisi
-voinut viihtyä yksinäisessä kodissaan, ja siten tuli hän meidän
-laivaamme matruusiksi. Perämies oli hirmuisesti suuttunut, kun vastaus
-saapui kirjeesen, ja suoraan sanonut ett'ei tuo tyttö ansainnut niin
-kelvollista ja varakasta miestä, kuin Per oli. Mutta Per ei voinut
-rakkautensa liekkiä sammuttaa, ja hän vakuutti minulle, ettei voinut
-eikä tahtonut tulla kotiin ellei saanut juuri tuota tyttöä elämänsä
-toveriksi.
-
-Olin jokseenkin nuori, enkä ollut paljoa kokenut rakkauden asioissa,
-mutta sen ymmärsin, että perämiehen korupuheinen kirje oli
-pahanpäiväiseksi säikähdyttänyt tytön, sillä hän oli ajattelevainen ja
-vakava olento, ja nähdessään kosijansa kotomäellä oli hän saanut
-käsityksen, että Per oli harvinaisen kelvollinen ja vakava merimies,
-mutta kun tämä lemmestä laverteleva kirje tuli, sai hän aivan toiset
-ajatukset tuosta totisesta merimiehestä, ja hän alkoi pitää häntä
-teeskentelijänä, joka kotona ollessaan oli verhonnut itsensä
-jumalisuuden varjoon. Lohdutin Per-raukkaa voimieni mukaan, luvaten
-kirjoittaa kirjeen, joka sisällykseltään olisi aivan toisenlainen.
-
-Per ei ollut oppinut kirjoittamaan, sillä hänen sormensa olivat jäykät
-kuin puukapulat, mutta "suuri on voimasi lempi"; minä aloin puhua
-hänelle, että hänen piti oppia itse kirjoittamaan, jos hän toivoi
-saavansa tuon lemmityn tytön morsiamekseen. Hän pani kauan vastaan,
-mutta viimein myöntyi hän. Minä olin hänen opettajansa ja joka vapaa
-vahti istuimme ylhäällä kirjoittamassa. Toiset matruusit tekivät
-hänestä usein pilkkaa kysyen, aikoiko hän konttoori-herraksi kotiin
-tultuaan, mutta minä neuvoin häntä tukkimaan korvansa ja antamaan
-heidän lörpötellä tyhmyyksiään kuuroille korville. Kun toverit vihdoin
-väsyivät leikintekoonsa ja nukkuivat, teimme me, Per ja minä, työtä
-kahta kiivaammin, niin että kahden kuukauden jokapäiväisen harjoituksen
-jälkeen oli Per niin edistynyt, että jotenkin taisi kynää käyttää -- ei
-tuo juuri kaunokirjoitusta ollut, mutta välttävästi luettavaa.
-Sitten minä kirjoitin kosimiskirjeen, jossa ensin lausuin monet
-anteeksi-pyynnöt tuon ensimmäisen kirjeen tähden, sen oli muka
-kirjoittanut senlainen pöllöpää, joka ei rakkaudesta mitään tiennyt.
-
-Sitten kerroin vähitellen hänen pitkästä, uskollisesta rakkaudestaan,
-ja viimein osoitin tytölle, kuinka Jumalan siunaus oli ollut hänen
-kanssaan koko ajan, kun hän oli merellä ollut; hän taisi morsiamelleen
-tarjota sievän kodin ja vähin oli hänellä rahojakin pankissa. Vihdoin
-lupasi hän Jumalan avulla olla hänelle kunnollinen ja uskollinen
-aviomies.
-
-Per piti kirjettä erinomaisena. Hänen mielestään siinä kumminkin oli
-niinkuin liian vähän rakkautta ja hän kysyi minulta suoraan, eikö voisi
-sinne tänne sopivalla tavalla pistää "Sydämmestäni rakastettu suloinen
-ystävä" tai muuta senlaista, mutta selitettyäni kirjeen olevan aivan
-valmiina, mukaili hän sen sanasta sanaan, pannen vaan "hän"-sanan
-sijaan sanan "minä".
-
-Tavallisissa tilaisuuksissa toimittavat laivurit kaikki miestensä
-kirjeet, mutta tämän tahtoi Per itse viedä maalle, ja minun täytyi
-seurata häntä. Oltiin silloin Quebekissä. Per ei uskaltanut panna sitä
-postilaatikkoon, meidän täytyi mennä postihuoneesen ja jättäessään
-kirjeen kysyi Per virkamieheltä, meniköhän kirje varmaan perille. Mies
-hymyili eikä sanonut voivansa siihen vastata, sillä oli hyvä matka
-Amerikasta Norjaan ja meri oli usein myrskyinen. Ajatuksiinsa
-vaipuneena jätti Per postikonttorin.
-
-Laiva lastasi Lontoota varten, eikä kukaan enemmän toivonut lähtöä kuin
-Per, sillä hän oli pyytänyt vastausta ensimmäiseen lastauspaikkaan.
-Kahden kuukauden kuluttua tulimme hyvissä voimin Englannin
-pääkaupunkiin ja samana iltana saimme koko kasan kirjeitä sukulaisilta
-ja ystäviltä, mutta Per ei saanut ainoatakaan. Perämies tuli ruumaan
-kirjeitä jakamaan, Per seisoi ja katseli häntä haluavilla silmillä,
-mutta nähtyään, ett'ei hänelle mitään ollut, meni hän ylös kannelle.
-Hetken perästä, kun menin ulos, näin hänen seisovan ankkurikelan luona
-kyyneleet silmissä. Menin hänen luokseen, otin häntä käsivarresta ja
-koetin selittää hänelle, että nyt saapuneet kirjeet olivat tulleet
-välikauppiaan kautta, mehän olimme pyytäneet tytön lähettämään kirjeen
-konsuli-virastoon, siellä laivuri vielä ei ollut käynyt. Per kuunteli
-minua tarkasti, pyyhki kyyneleet silmistään ja sanoi:
-
-"Ehkäpä huomenna saan kirjeen!"
-
-Per ei saanut koko yönä unta, hän käveli kannella edestakaisin,
-katsellen tähtiä taivaalla, sitten meni hän ruumaan ja istui
-kirjoittamaan. Herätessäni aamulla näin hänen istuvan kumotulla pytyllä
-ja makaavan pää kirstunsa päällä, hän oli kirjoittaa raapaissut koko
-joukon ja sitten nukahtanut aamupuoleen yötä. Laivurin tultua
-kannelle meni Per suoraa päätä hänen luokseen ja pyysi häntä käymään
-konsuli-virastossa, hän muka niin kovin odotti kotoa kirjettä. Laivuri
-lupasikin täyttää hänen pyyntönsä.
-
-Perämies pani Perin neulomaan vanhaa purjetta, mutta olisi yhtähyvin
-voinut antaa hänelle täyden vapauden sinä päivänä, koska Per
-todenteolla ei tehnyt muuta kuin lakkaamatta juoksi laskuportaille
-katsomaan, eikö laivuria jo näkynyt, sillä hän muka viipyi kauhean
-kauan. Per oli hyvin tyytymätön laivurin pitkään poissaoloon sinä
-päivänä, vaikka hänestä muutoin oli aivan paikallaan, että laivuri
-aamuisilla jätti laivan, palatakseen myöhään illalla; olihan tuota
-silloin yksi päällysmies poissa. Vihdoin tuli laivuri takaisin ja Per
-oli ensiksi hänen kimpussaan, eikä sanoin voi selittää kuinka hän
-ihastui, kun laivuri ojensi hänelle paksun kirjeen. Hän tuli heti
-luokseni ja luimme sen yhdessä; se oli vastaus hänen kosimiseensa, ei
-tosin niin hehkuvilla sanoilla, kun Per oli ajatellut, mutt'ei
-kielteinenkään, päinvastoin, tyttö oli jo kauan pitänyt hänestä, mutta
-saatuaan tuon ensimmäisen kirjeen tuli hän hyvin murheelliseksi, sillä
-hän huomasi aivan erehtyneensä kosijansa luonteen ja olennon suhteen.
-Saadessaan hänen toisen kirjeensä, kirjoitettuna merimiehen jäykillä
-sormilla ja lapsellisella rehellisyydellä, tuli hän niin erittäin
-iloiseksi, ja nyt hänellä vaan oli tunnonvaivoja sentähden että oli
-ajatellut niin pahasti Peristä, saadessaan hänen ensimmäisen kirjeensä,
-sillä olisihan hänen pitänyt ymmärtää, ett'ei Per sydämmestään olisi
-senlaista kirjettä taitanut kirjoittaa. Per hyppeli ja tanssi ilosta,
-lankesi kaulaani ja kyseli, miten ja milloin hän voisi minua palkita?
-Hänellä oli paljon rahaa laivalla ja minun täytyi kuin täytyikin
-seurata häntä maalle vielä samana iltana. Heti kaupunkiin tultuamme
-astuimme puodin sivu, jossa myötiin paljon kaunista tavaraa. Per tahtoi
-poiketa sinne. Pidätin häntä kysyen, mitä hän tahtoi ostaa? Hän
-luetteli koko joukon, muun muassa: mustaa silkkivaatetta hameeksi,
-liinoja, silkkinen sateenvarjo ja päivänvarjo, kultakello, vitjat,
-neuloja, sanalla sanoen kaikenlaisia naisten korukaluja. Minä katselin
-häneen vakavasti ja sanoin:
-
-"Joko olet unhoittanut kirjeen sisällyksen? Jos ostat nyt kaikki nuo
-kalliit esineet ja lähetät ne armaallesi, saa hän sinusta saman
-ajatuksen, kun luettuaan ensimmäisen kirjeesi; hän on pitävä sinua
-varsin kevytmielisenä miehenä, joka tuhlaat rahojasi senlaisiin
-kapineihin, joita hän ei ole tilaisuudessa käyttää!"
-
-Per tarttui käteeni huudahtaen:
-
-"Jumala siunatkoon sinua, ettäs niin pidät minusta huolta! Jos nyt
-olisin ollut omin nojin, öisin ostanut koko joukon kapineita, jotka
-olisin hänelle lähettänyt ja kenties kuukauden perästä saanut takaisin
-ja rukkaset vielä kaupan päällisiä. Nyt en osta muuta kuin mitä sinä
-katsot soveliaaksi!"
-
-Menin hänen kanssaan rahavaihtajan luo, jossa hän englantilaisesta
-punnasta sai kahdeksantoista kruunua. Sitten kuljimme laivalle ja
-samana yönä kirjoitimme taas yhdessä kirjeen ja panimme siihen
-kahdeksantoista kruunua pyynnöllä että hän niillä ostaisi kauniin
-kultasormuksen, johon antaisi piirtää "Per'isi", sekä päivämäärän. Per
-oli jo epäilyksissä eikö hänen olisi paras suoraa päätä lähteä kotiin,
-mutta minun kehoituksestani jäi hän kumminkin laivaan ja teimme vielä
-yhdessä matkan Amerikaan.
-
-Marraskuun keskipaikoilla tulimme Jomfrulandin edustalle, joka majakka
-on noin kaksi penikulmaa Langesundista, ilma oli kaunis, tuuli
-suotuisa. Viimeisellä lastauspaikalla olin miesten kesken koonnut
-kolmekymmentä kruunua, näillä rahoilla olin ostanut kukkia ja suuren
-säkin kaikenlaisia viheriöitä lehtiä. Per ja minä pidimme vapaavahtia,
-mutta minulla ei ollut aikaa maata, sillä morsiusseppeleen piti
-heilumaan mastojemme välissä Langesundiin tullessamme, että ihmisetkin
-näkisivät meillä olevan onnellisen sulhasen laivassa. Miehet,
-enimmäkseen nuorta väkeä, sitoivat innolla seppelettä, siliä olin
-vakuuttanut heidän saavan hauskan illan, kun Per lunastaisi sen alas.
-Vasta silloin, kun laiva jo oli Langesundin suussa, tuli Per ulos
-kannelle; nähdessään tuon kauniin seppeleen keula- ja isomaston välillä
-tuli hän erinomaisen iloiseksi ja onnelliseksi ja kiitti jok'ikistä
-erikseen työstään. Pian laskimme ankkurin lähellä kaupunkia ja laivuri
-meni maalle tarkempia tietoja saamaan.
-
-Seuraavana päivänä pukseerattiin laiva Porsgrundiin, jossa Per asui,
-hänen pieni valkeaksi maalattu huoneensa oli aivan rannalla, ja hän
-vakuutti minulle ilon loistavan ulos joka akkunanruudusta. Saman päivän
-iltapuolella pantiin laiva talviteloille, miehet saivat eronsa, mutta
-Per oli vapaa koko päivän, ja kun laiva oli kiini ankkuroitu, tuli hän
-soutaen proomilla, johon oli ladottu juomatavaroita ja kaikenlaista
-hyvää ruokaa. Pidot vietettiin kajuutassa ja laivuri esitti
-Per Grinerudin maljan, johon vastattiin yhdeksänkertaisilla
-"eläköön"-huudoilla.
-
-Vasta kello neljä seuraavana aamuna otettiin seppele alas, kaikkien
-täytyi tunnustaa, että se oli reimalla tavalla lunastettu; eikä kukaan
-katunut, että oli siihen roponsa pannut.
-
-Seuraavana lauantaina "nouti Per lusikkansa" ja sunnuntaina hänet
-ensikerran kuuloitettiin. Kolme viikkoa sen jälkeen sain kutsumuksen
-hänen häihinsä. Minun täytyi alati pysyä sulhasen rinnalla, eikä
-ainoastaan näyttää hänelle, miten hänen tuli käyttäytyä, vaan myöskin
-neuvoa milloin ja mitä hänen tuli puhua. Per käytti itsensä
-moitteettomasti ja kaikki, jotka häissä olivat, sanoivat etteivät
-onnellisempaa sulhasta olleet nähneet. Vihkimisen jälkeen tunnusti hän
-minulle kahden kesken nyt vasta olevansa täydellisesti onnellinen,
-sillä hän oli koko ajan peljännyt lemmittynsä vielä peruuttavan
-sanansa. Sittemmin olen usein käynyt Per Grinerudin ja hänen hurskaan
-vaimonsa luona, ja luulen varmuudella voivani sanoa, ettei
-onnellisempaa kotia voi löytyä, ja vihdoin olen niin rohkea, että pidän
-itseäni vähän niinkuin heidän onnensa luojana. Per vielä tänäänkin
-vakuuttaa: ellei hän olisi minua tavannut, ei hän milloinkaan olisi
-tuota kelpotyttöä vaimokseen saanut, sillä ei kukaan voinut, niinkuin
-minä, mukaantua heidän molempien ajatusjuoksuunsa.
-
-
-
-
-Pieni kirjanen.
-
-
-Kun minä ensikerran noin kuudentoista-vuotisena, olin valmis lähtemään
-ulos merelle, otti isäni minut ylös konttooriinsa ja rukoiltuaan
-Jumalan siunausta päätökselleni, antoi hän minulle pienen kirjan
-nimeltä: "Jalkaini kynttilä ja valkeus teilläni", josta hän velvoitti
-minun lukemaan raamatunlauseen joka päivä. Hänellä itsellään oli
-samanlainen alati liivintaskussa ja hän kehoitti minuakin pitämään
-omaani siinä, niin lukisimme joka päivä kappaleen yhdessä, ja silloin
-yhtyisivät ajatuksemmekin, sanoi hän. Kirjaan isä oli kirjoittanut:
-"Lue joka päivä tästä ja kätke luettu sydämmeesi."
-
-Pistin kirjasen liivintaskuun, läksin pois ja viivyin sillä matkalla
-melkein kaksi vuotta; kun jälleen palasin kotia, oli kirjani kulunut ja
-mennyt hyvin pahaksi, mutta se osoitti isälle, että olin sitä ahkeraan
-käyttänyt. Pieni kirja lähetettiin kirjansitojalle saadakseen hyvät ja
-vahvat kannet, jonka jälkeen se jälleen sai paikkansa taskussani. Vähän
-aikaa kotona oltuani läksin jälleen ulos merelle, tein kaksi matkaa
-Amerikaan ja syksyllä läksimme Länsi-Intiaan ja keväällä 1869 olimme
-jälleen Englannin rannikolla.
-
-Laiva oli erinomaisen tiivis, hyvä ja vahva kaikin puolin, eikä myrsky
-voinut sille niin mitään. Purjehtiessamme Atlantin meren yli oli ilma
-ollut jotensakin kaunis, ja nyt kun kesä lähestyi, taisimme kaikkien
-vanhojen hyvien merkkien mukaan odottaa oikein ihanaa ilmaa. Mutta
-"Jumalass' on juoksun määrä", sanotaan, ja sen olemme niin usein
-saaneet kokea, niinpä tälläkin kertaa.
-
-Eräänä yönä nousi aika myrsky navakasti puhaltamaan ja meidän
-hyväpurjeinen laivamme halkaisi aallot, niin että valkea vaahto kuohui
-ympärillämme. Oivallisesti käy, nytpä pian pääsemme Englantiin ja
-saamme kuulla uutisia kodista, sanoimme vähän yksi ja toinen.
-Seuraavana aamuna tuuli ja pauhasi oikein myrskyn tavoin, ja meri tuli
-niin raivokkaaksi, että laivan täytyi, Jumalan nimeen, mennä aivan
-tuulen alle.
-
-Kello puoli kymmenen aikana aamupäivällä makasin sängyssäni ja olin
-juuri nukkumaisillani, kun laiva äkkiä kääntyi toiselle puolelle.
-Maatessani tuumimassa mitä tämä merkitsisi, näinkin ruuman pienen
-akkunan kautta, kuinka hirveä syöksylaine tuli niinkuin suuri vuori
-vierien laivan yli, -- makasin aivan hiljaa, en edes muista huokasinko
-jonkun rukouksen laupiaalle Isällemme, -- luulen sitä tuskin;
-syöksylaine tuli laivan yli, vesi tunkeusi ruumaan, kaksi
-pelastusvenettä viskattiin laivalta mereen, molemmat rautapumput
-katkesivat aivan poikki, noin pari jalkaa kannen alapuolelta, ja vesi
-virtasi virtaamistaan huoneesen, niin että laiva alkoi vajota
-syvemmälle ja syvemmälle jalkojemme alla. Monta täyttä vesitynnyriä
-irroitettiin ja ne vierivät edestakaisin senlaisella kyydillä, että
-musersivat kaikki, mitä eteen sattui. Reelinkivaatteet, isomastosta
-aina ankkureihin asti, hajoitettiin kahtialle, niin että kaunis
-laivamme sanalla sanoen, oli kuin mikä laivanhylky konsanaankin.
-
-Joka mies tuli reippaasti kannelle, se tahtoo sanoa, niin reippaasti
-kuin mahdollista oli, sillä kirstumme ja koko joukko ruumaan kuuluvia
-pöytiä ja lankkuja oli musertaa meidät. Tultuani kerrankin ylös kadotin
-hetkessä kaiken rohkeuteni, ja ajattelin hiljaa itsekseni, ettei täällä
-ollut mitään tehtävää. Laivuri oli mennyt ruorimiehen luo, eikä
-perämies voinut päästä ulos kajuutasta, sillä vesiastiat vierivät
-edestakaisin oven alla. Laivatoverini olivat myös rohkeutensa
-menettäneet, paitsi kirvesmies, joka koetti asettua mahalleen pumpun
-suun kohdalle, siten estääkseen veden tulvaamista huoneesen.
-
-Äkkiä muistin ett'en ollut lukenut pientä kirjaani, pistin käteni
-liivin taskuun, mutta siellä se ei ollut. Heti muistin kumminkin, että
-aamulla olin muuttanut vaatteita, joten kirja mahtoi olla toisessa
-liivissä, joka riippui ruuman seinällä. Syöksin sinne, sain liivin
-käsiini, aukasin kirjani. Sen päivänen teksti (yhdestoista päivä
-toukokuuta) oli seuraava: "Sentähden emme pelkää vaikka maa muuttaisi
-muotonsa, vaikka vuoret siirtyisivät ja pakenisivat meren keskelle."
-
-Kaksi kertaa luin nuo merkilliset sanat; pistin kirjani taskuun,
-kiirehdin ylös kannelle ja huusin tovereilleni:
-
-"Hei pojat, ei hätääkään, tulkaa, koettakaamme parastamme!"
-
-Sen sanottuani tempasin käsiini kirveen, löin vesiastioista pohjan
-sisään ja toverini, joita iloinen huutoni oli innostuttanut, tointuivat
-pian ensimmäisestä hämmästyksestään, kaikki saivat uutta rohkeutta,
-eivätkä enää peljänneet uhkaavaa vaaraa.
-
-Jumala oli meille armollinen, kolmen päivän perästä tulimme
-Plymouthiin, olimme aikalailla väsyneet kolmipäiväisestä
-pumppaamisestamme, mutta väsymys katoaa, kun näkee edessään monien
-vaarojen jälkeen tyynen sataman.
-
-Tahtoisin samalla innokkaasti kehoittaa jokaista merimiestä hankkimaan
-itselleen tuonlaisen pienen kirjan, jonka panisi liivintaskuunsa, se on
-niin pieni, eikä vie paljon tilaa. Maalla ollessamme ei meitä tosin
-senlaiset vaarat uhkaa kuin merellä, mutta minä voin kumminkin
-vakuuttaa, että pieni kirjani on ollut minulle monta kertaa hyödyksi,
-sittenkin kun laiva on satamaan saapunut ja ollut lujasti kiinnitetty
-vahvoilla köysillä -- niin, silloin on vaarat vielä suuremmat, sillä,
-kun on saanut rahansa ja tullut kevytmielisten toverien seurassa
-maalle, silloin täytyy olla varoillaan, ellei tahdo syöksyä sielun ja
-ruumiin puolesta turmioon. Silloin aina kuiskataan:
-
-"Täällä ei sinua näe isä, eikä äiti, täällä voit elää niinkuin tahdot",
-mutta jos minulla on tuonlainen kirjanen taskussani, ja näytän sitä
-kiusaajalle, tietää hän heti minun muistavani että Yksi on, jonka silmä
-näkee minut, missä sitte kulkenenkin.
-
-Kuinka moni nuorukainen onkaan jättänyt lapsuuden kotiansa ajatuksella:
-"Kunhan merelle pääsen, silloin kaikki on niin ihanaa. Saan tehdä aivan
-kuin tahdon, kun ulkomaille pääsen, siellä ei vanhempani saa minua
-nähdä eivätkä voi kuulla mitään pahaa minusta, sepä tulee hupaista!"
-
-Samaa olen minäkin ajatellut monta, monta kertaa, ja valitettavasti
-usein unhoittanut mitä pieni kirjani sanoo, mutta se on kumminkin aina
-saanut minun miettimään tilaani ja ollessani huonossa seurassa on kirja
-ollut taskussani ja oikein polttamalla polttanut rintaani, ja yksin
-jäätyäni en ole saanut rauhaa, ennenkuin olen polvilleni langeten
-rukoillut Jumalalta anteeksi.
-
-Kaikki merimiehet armaassa isänmaassani! ostakaa tämä pieni kirjanen,
-mutta älkää panko sitä kirstuun tahi hyllylle, siellä niin helposti
-unhoittaa sen, varsinkin jos aamulla nukut myöhään ja sinulla on kiire
-työhösi: mutta pane se liivisi taskuun ja ota se mukaasi mihin ikinä
-menet, niin olet pian huomaava kuinka vakava ääni sinulle kuiskaa:
-Muista "Jalkaisi kynttilää ja valkeutta tielläsi", ja katso mitä sillä
-tänään on sinulle sanottavaa.
-
-
-
-
-Vekseli.
-
-
-Seitsemännellä vuosikymmenellä kukoisti merenkulku ja silloin piti
-kaikkien, joilla vaan oli satakin kruunua kädessä, olla laivan isäntiä;
-talonpojatkin, jotka muutoin tavallisesti aina kernaimmin vievät
-rahansa pankkiin, hankkivat nyt itselleen laivan osakkeen toisensa
-perästä. Oli tosin sitä ennenkin jo muutamilla talonpojilla osakkeita
-laivoissa, mutta heidän asioitaan hoiti joku laivan omistaja
-kaupungissa, mutt'ei yksikään talonpoika meillä kotona ollut uskaltanut
-ruveta oikein jonkun laivan toimivaksi isännäksi, ennenkuin
-maanomistaja Samuelsen eräänä päivänä antoi suurilla kirjaimilla
-painattaa paikkakunnan viralliseen lehteen seuraavan ilmoituksen.
-
-"En ole ainoastaan maanviljelijä, vaan myös laivan isäntä, ja minua
-tavataan talossani joka päivä, paitsi silloin kun olen kaupungissa
-asioillani."
-
-Moni nauroi ilmoitukselle ja piti sitä vähän pilan-alaisena, mutta
-Samuelsenista ja hänen tuttavistaan se oli aivan paikoillaan, siis ei
-siitä asiasta ollut sen pitempiä puheita.
-
-Samuelsen ja seitsemän muuta talonpoikaa ostivat Porsgrundista kauniin
-laivan, jonka nimittivät "Ystäviksi". He epäilivät kauan, kuka tulisi
-toimivaksi isännäksi. Useammat arvelivat että olisi paras valita
-kaupungista joku asiaa tunteva mies, mutta Samuelsen, jolla jo puoli
-vuotta oli ollut osaa eräässä kuunarissa, ilmoitti että toimiva isäntä
-kaupungissa maksaa paljon rahaa, ja hän oli vakuutettu siitä että joku
-heistä voisi ilman vaaratta senlaista asiaa hoitaa, muut seitsemän
-luopuivat heti vaalista ja kun kahdeksas ei pyytänyt siitä päästä,
-valittiin hän yksimielisesti, se oli Samuelsen, joka asui noin
-penikulman lähimmästä posti- ja sähkölennätinkonttorista.
-
-Samuelsen sai paljon työtä. Ensiksi oli laivuri hankittava, eikä sitä
-siihen aikaan ollut niinkään helppo saada, -- nyt saisi vaikka sata
-yhden sijaan, mutta siihen aikaan täytyi sekä rukoilla että maksaa, jos
-tahtoi nopeaa ja reimaa laivankuljettajaa, mutta Samuelsenilla oli hyvä
-onni tässä asiassa. Matkustaessaan Porsgrundiin tapasi hän eräässä
-ravintolassa miehen, joka esitti itsensä: "Laivuri laivattomana" tällä
-kertaa. Hän kertoi Samuelsenille tahtovansa ostaa laivaa, mutta täällä
-ei ollut ainoatakaan, joka häntä miellytti. Hänellä oli monta kaunista
-todistusta, jotka Samuelsen luki suurella tarkkuudella, ja parin päivän
-tuttavuuden jälkeen, otettiin hänet "Ystävien" kapteiniksi. Samuelsen
-ilmoitti minulle perästäpäin, että laivuri oli ikäänkuin pilvistä
-pudonnut hänen tiellensä.
-
-Laivurin piti mennä heti laivalle katsomaan että kaikki tapahtui
-kontrahdin mukaisesti. Matruusia sai hän pestata, mutta perämiehen
-tahtoi Samuelsen lähettää kotipaikaltaan, tähän laivuri tyytyikin,
-kunhan vaan sai nopean miehen. Tästä syystä minäkin tulin laivan-isäntä
-Samuelsenin tuttavuuteen.
-
-Kun eräänä päivänä sydäntalvella istuin kotona levossa ja rauhassa,
-näin Samuelsenin ajaa karahuttavan pihaan uljaalla, korskuvalla
-hevosella. Luulin hänen tahtovan isää puhutella, mutta suureksi
-hämmästyksekseni kysyi hän, oliko perämies Flood kotona, minä itse
-näet. Puristettuaan jokseenkin lämpimästi kättäni pyysi hän puhutella
-minua kahden kesken. Minä seurasin häntä omaan huoneeseni, ja siellä
-kertoi hän minulle ostaneensa laivan, jonka toimiva isäntä hän itse
-oli, sekä palkanneensa miehiä ja laivurin, mutta ei vielä perämiestä,
-jonka kernaimmin tahtoi ottaa kotipuoleltaan; nyt tahtoi hän kaikessa
-salaisuudessa kysyä, enkö minä tahtoisi lähteä ulos perämiehenä.
-Laivuri oli vento vieras, ja Samuelsen olisi tahtonut laivalle miestä
-senlaista, joka joskus taitaisi kirjoittaa kotiin ja kertoa, kuinka
-laivuri käytti itsensä ulkomailla, ja millainen hän oli merimiehenä. Ei
-ollut palkasta kysymystäkään, olisin saanut mitä ikinä olisin pyytänyt,
-kunhan vaan olisin mukaan lähtenyt perämiehenä ja aina väliin
-kirjoittanut kotiin kaikki tapahtumat. Kun olisin perämiehenä
-purjehtinut tarpeeksi kauan saadakseni laivurikirjeen, pääsisin laivan
-kapteiniksi.
-
-Samuelsenin kertomuksen mukaan näytti kaikki hyvin hyvältä ja
-valoiselta, ja hänen naamansa venyi hyvin pitkäksi, kun kiitin häntä
-ystävällisestä tarjoomuksestaan, mutta samalla lisäsin ett'en voinut
-paikkaa vastaan ottaa. Neuvoin häntä menemään erään vanhemman
-perämiehen puheille, joka asui lähellä hänen kotiansa ja oli tunnettu
-kelvolliseksi ja ammatissaan osaavaksi mieheksi. Samuelsen pudisti
-päätään, sillä hänen mielestään ei tuolla miehellä ollut tarpeeksi
-taipumusta ja älyä pitämään laivuria aisoissa, minä muka olisin siihen
-toimeen luotu ja käytettävä. Hänen täytyi kumminkin tyhjin toimin
-palata luotani ja niinkuin sittemmin sain kuulla, pestasi hän
-perämieheksi sen, jonka olin hänelle neuvonut. "Ystävät" purjehti
-puulastilla Englantiin ja kuuden viikon kuluttua lähetti laivuri noin
-4,000 kruunun vekselin kotiin Samuelsenille, joka tuli hyvin
-juhlalliselle tuulelle saadessaan tuon hyvästi suljetun kirjeen.
-Vekseli oli asetettu eräälle Kristianian suurimmalle kauppahuoneelle,
-ja siitä syystä kutsui Samuelsen kanssaisäntänsä kokoon, neuvottelemaan
-mikä nyt olisi paras tehdä. Hän oli siitä mielestä, että heidän piti,
-koettaa kaupata vekseliä jollekin kaupungin pohatoista, joka ehkä
-ostaisi sen, sillä oli paljoa parempi toimia ja asioita, kun sai _puhua_
-asianomaisten kanssa kauppaehdoista. Jos sen nyt lähettäisivät niine
-hyvineen Kristianiaan, täytyisi heidän tyytyä siihen summaan, jonka
-mainittu huone antaisi, oli se sitten suuri tahi pieni. Samuelsen
-ehdoitteli sentähden, että kaksi isännistä lähtisi kaupunkiin vekseliä
-myömään; heidät piti äänestämällä valita. Hänen ehdotuksensa
-hyväksyttiin ilman muuta keskustelua ja hän sekä eräs maanomistaja
-nimeltä Henriksen valittiin ajamaan tätä tärkeätä asiata.
-Viimeksimainittu vastaanotti luottamuksen sillä ehdolla, että Samuelsen
-tallentaisi vekselin ja johtaisi keskustelet heidän tultuansa
-kaupunkiin.
-
-Seuraavana päivänä ajoivat Samuelsen ja Henriksen kaupunkiin ja menivät
-hyvän ystävän luo, joka asui torin luona. He ilmoittivat heti isännälle
-asiansa ja hän neuvoi heitä ensin käymään vekselineen tukkukauppias ja
-laivanomistaja Jörgensenin luona, joka asui torin toisella puolella;
-ellei hän sitä ostaisi, voisivat sitten käydä parin muun luona
-koettelemassa. Isännät lähtivät heti tukkukauppiaan luo ja tapasivatkin
-hänen konttoorissaan. Tavallisten tervehdysten jälkeen veti Samuelsen
-esiin taskukirjansa ja antoi Jörgensenille tuon tärkeän paperin kysyen
-paljonko hän tahtoisi antaa siitä. Jörgensen katsoi sitä, suostui heti
-ostamaan, mutta ei tahtonut maksaa niin paljon kuin toinen vaati. Hän
-laski vekselin arvon päivän kurssin mukaan, josta arvoisat laivan
-isäntämme olivat tuiki tietämättömät ja osoitti heille päivän selvästi
-ett'ei vekselillä voinut saada niin paljon kuin he luulivat. Jörgensen
-piti koko ajan vekseliä kädessään ja näytti leikittelevän sillä kauppaa
-hieroessaan; mutta isännät olivat päättäneet vielä kysyä parilta muulta
-laivan isännältä, ell'eivät nämä tarjoaisi enempää kuin Jörgensen,
-saisi hän sen. Hän jätti vekselin Samuelsenille, joka otti sen vastaan,
-pannen sen taskukirjansa varmimpaan ja sisimpään lokeroon, jonka
-jälkeen molemmat miehet kumarsivat Jörgensenille ja lähtivät
-kortteeriinsa.
-
-Tultuaan huoneesensa tahtoi Henriksen tuota tärkeää paperia nähdäkseen.
-Hän oli koko ajan ollut niin toimessaan, ett'ei joutanut katsomaankaan
-vekseliä, jonka näkö kumminkin ilahdutti häntä. Samuelsen aukasi
-taskukirjansa, mutta hänen suureksi kummastuksekseen ei vekseliä ollut
-siellä, ainoastaan samankokoinen palainen puhdasta paperia. Hän
-katsella tuijotti Henrikseniin ihmetellen, mitä tämä merkitsisi;
-olivathan he molemmat siitä vakuutettuina, että Jörgensen antoi
-vekselin takaisin.
-
-Samuelsen haki taskunsa tarkoin, mutta vekseli oli poissa, ja poissa se
-pysyi. Sitten etsivät isännät ympäri huonetta, muuttaen kaikki
-huonekalut paikoiltaan -- mutta turhaa sekin oli! Molemmat kiiruhtivat
-Jörgensenin luo ja heti kun olivat ovesta sisäänpäässeet, tuli hän
-hymyillen heille vastaan sanoen:
-
-"Tiesinhän sen, että tulisitte takaisin, hyvät herrat, tulkaas nyt,
-niin teemme kristilliset kaupat!"
-
-Miehet katselivat kummastuneina Jörgenseniä, molemmat olivat he
-hetkeksi kadottaneet puheenlahjan, vihdoin sanoi Samuelsen kyynelissä
-silmin:
-
-"Olemme kadottaneet vekselin, se on varmaan teillä vai olisiko
-lattialle pudonnut?"
-
-Jörgensen purskahti nauramaan sanoen:
-
-"Ei, kuulkaapas nyt hyvät herrat, ei mitään viivykkeitä, minä pysyn
-viimeisessä tarjoomuksessani, jos otatte sen vastaan, niin tuokaa
-vekseli tänne, niin saatte rahat paikalla."
-
-Samuelsen pysyi sanoissaan, hän väitti kiven kovaan Jörgenseniltä
-saaneensa puhtaan paperin vekselin asemesta, mutta tämän kuultuaan
-punastui Jörgensen harmista kuin kukko, ja kääntyen erään siinä
-läsnäolevan konttoristin puoleen, sanoi hän jokseenkin äreästi:
-
-"Olitteko sisällä hetki sitten, kun puhuin näiden kahden herran
-kanssa?"
-
-Konttoristi vastasi myöntämällä ja Jörgensen jatkoi: "Näittekö että
-annoin vekselin tälle herralle, ja näittekö hänen ottavan vastaan ja
-panevan sen taskukirjaansa?"
-
-Konttoristi vastasi taas myöntämällä ja kun Jörgensen vielä kysyi,
-voisiko hän sanansa valalla vahvistaa, sanoi hän senkin voivansa ja
-molempien isäntien täytyi tunnustaa, että uskoivat saaneensa vekselin,
-mutta kuinka tuo puhdas paperi oli tullut Samuelsenin taskukirjaan --
-siinä arvoitus, jota hän ei voinut selittää.
-
-Heidän täytyi lähteä tyhjin toimin Jörgensenin luota, ja raskain
-askelin kulkivat he toisen kerran kortteeriansa kohti.
-
-Päivällinen oli valmiina heitä odottamassa, mutta kummallekaan ei ruoka
-maittanut, vaikka eivät olleet syöneet sittenkuin varhain aamulla,
-jolloin kotoa läksivät. Samuelsen oli melkein epätoivossaan, eikä
-saanut enää huoneessa lepoa, vaan läksi ulos kadulle uudestaan
-etsimään, Henriksen seurasi häntä.
-
-Molempien käydessä ajatuksiin vaipuneena tuli kauppias Engelsen torin
-poikki käyden, ja kohdatessaan isännät, sanoi hän:
-
-"Kuulkaa miehet, oletteko kadottaneet mitään, kun niin tarkoin katua
-katselette, vai mikä teillä on hätänä?"
-
-Samuelsen kohotti päätänsä ja ojentaen Engelsenille kätensä, kertoi
-hän, miten kaikki oli tapahtunut alusta loppuun. -- Engelsen kuunteli
-häntä tarkasti ja Samuelsenin lopetettua pudisti hän päätänsä sanoen:
-
-"Vai niin, vai niin", .-- ja hetken vaiti oltuansa lisäsi hän: "menkää
-nyt vielä Jörgensenin luo ja sanokaa hänelle, että ell'ei hän laita
-vekseliä esiin, niin panette te rummut liikkeelle ja sähkölangat
-käytäntöön, luulenpa että hän sen kuultuaan on löytävä vekselinne."
-
-Samuelsen kiitti hyvästä neuvosta ja riensi Jörgensenin tykö, joka
-juuri istui päivällispöydässään; kuultuaan konttorissa olevan väkeä,
-tuli hän heti ulos, ja nähtyään Samuelsenin tarttui hän hänen käteensä,
-sanoen hymyillen:
-
-"Vai niin, vekseli on siis löydetty ja nyt tulitte pientä kauppaamme
-päättämään?"
-
-Samuelsen katseli häntä vakavasti sanoen:
-
-"Ei, vekseli on poissa, mutta tulin sanomaan, että hankkisitte sen
-ilmi, jos tahdotte ikävyyksiä välttää."
-
-Jörgensen läheni ovea ja aukasi sen:
-
-"Nyt olette jo kolmannen kerran luonani tänään keskeyttämässä minua
-toimissani -- nyt minusta jo riittää, tuossa on ovi!"
-
-Samuelsen nousi sanoen:
-
-"Menen ulos samasta ovesta, josta tulinkin, ilman että teidän tarvitsee
-minulle tietä näyttää, mutta sen ilmoitan teille, että nyt panen rummut
-ja sähkölennättimet liikkeelle, ell'ette hanki minulle vekseliä!"
-
-Jörgensen katseli hetken kummastellen Samuelsenia, ja lähestyessään
-tätä sanoi hän:
-
-"Kuulkaas nyt, hyvä herra Samuelsen, eihän ole tarpeen nostaa niin
-paljon melua tuosta vekseli-jutusta, sen täytyy löytyä teidän
-taskuistanne, ell'ette ole sitä kadulle pudottanut, mutta mikäs tuosta
-takkinne taskusta pistää esiin?"
-
-Sanoessaan viimeiset sanat pisti hän kätensä Samuelsenin taskuun ja
-veti sieltä kokoonkäärityn paperin, joka nähtiin olevan kadotettu
-vekseli. Samuelsen ihastui niin, että tempasi paperin Jörgensenin
-kädestä ja syöksi suin päin ovesta ulos, siinä luulossa että oli
-aikalailla erehtynyt. Mutta totuuden nimessä täytyy ilmoittaa, että
-vekseli luiskahti tukkukauppiaan hihasta hänen käteensä, kun hän pisti
-sen isännän taskuun. Tätä ei kumminkaan Samuelsen eikä hänen toverinsa
-huomannut.
-
-Samana iltana tahtoi tukkukauppias uudelleen ostaa vekseliä, mutta
-molemmat isännät kiittivät nöyrimmästi tarjoomuksesta ja lähettivät
-vekselin postissa Kristianiaan, jossa sen täysi arvo heille maksettiin
-päivän korkeimman kurssin mukaan.
-
-Vuoden perästä tapasin Samuelsenin eräänä päivänä kaupungissa. Nähtyään
-minut pyysi hän minua tulemaan asuntoonsa, sillä hänen täytyi vihdoin
-viimeinkin puhutella minua. Seurasin häntä ja niin pian kun huomasi
-meidän olevan kahden kesken huoneessa, veti Samuelsen esiin koko mytyn
-paperia ja pyysi minun katsomaan niitä. Ne olivat kaikki rätinkejä ja
-lisäyksiä "Ystävistä", ja olikin Samuelsen saanut selvän enimmistä,
-mutta yksi paperi oli antanut hänelle miettimisen ainetta, se oli
-amerikaJainen rätinki noin sadalleviidellekymmenelle dollarille; sitä
-laivuri nimitti "Tonnagiksi", mikä Samuelsenista oli jotain uutta ja
-ääretöntä. Selitin hänelle kumminkin, mitä se oli, ja kun samalla
-vakuutin rätingin olevan oikean laivan suuruuden mukaan, rauhoittui hän
-ja kiitti hyvistä tiedoista.
-
-Pian sen jälkeen tapasin Samuelsenin, silloin kertoi hän höyrylaivalla
-lähettäneensä uuden perämiehen ja uuden laivurin Lontoosen, jossa
-"Ystävät" paraikaa purki viljalastia. Hän kertoi salaisuudessa laivurin
-olevan liian tuhlaavaisen, johon hänellä oli monta todistusta; muun
-muassa oli hän lähettänyt kotiin tilin pöytäliinasta sisempään
-kajuttaan, liinasta, joka maksoi kahdeksan englantilaista shillinkiä,
-tuhlaus joka Samuelsenista oli ääretön. Perämies sai eronsa siitä
-selvästä syystä, ett'ei milloinkaan kirjoittanut ja kertonut asiain
-menoa.
-
-Nuhtelin Samuelsenia hänen käytöksestään laivuriansa kohtaan, joka oli
-purjehtinut onnellisesti koko ajan kun oli "Ystäviä" kuljettanut, ja
-kerroin hänelle tarinan vanhasta laivurista, joka vei laivaa
-Porsgrundista.
-
-Eräänä syksynä, kun hän tuli kotiin, oli hän monien tiliensä lisäksi
-vielä pannut päällystakista 18 spesiota. Isäntä kysyi mitä se
-merkitsisi ja laivuri sanoi suoraan, että takki oli hänelle, johon
-isäntä muistutti, ett'ei hän tulevaisuudessa kirjoittaisi ylös
-senlaista. Laivuri hymyili, mutta lupasi ottaa neuvon onkeensa.
-Seuraavana vuonna kun hän palasi ei isännällä ollut mitään
-muistuttamista laivan tilejä vastaan. Tämä ihmetytti laivuria ja muitta
-mutkitta hän sanoi isännälle.
-
-"Tänä vuonna takki ei ole muistiin kirjoitettu, mutta siellä se
-kaikissa tapauksissa on, vaikka on niin hieno, ett'ette sitä huomaa."
-
-"Ystävät" purjehti Lontoosta Länsi-Intiaan uuden laivurin johdolla, hän
-oli Samuelsenin sukulainen, ja tällä oli suuret toiveet tuosta nuoresta
-miehestä. Muut, jotka hänen tunsivat, pitivät häntä liian kokemattomana
-ja nuorena, mikä pian huomattiinkin todeksi. St. Thomas saaren kohdalla
-kohtasi Ystäviä hirveä vastatuuli, ja sen sijaan, että olisi kääntänyt
-laivan ulospäin suurelle Atlantin merelle, käänsi hän rannikolle ja
-purjehti koralli-karille. Kovasti oteltuaan tuon märän elementin
-kanssa, pelastui miehistö vihdoin ohitse purjehtivaan laivaan, ja kun
-laivuri miehineen tuli kotiin ja tutkintoa pidettiin, pääsi hän töin
-tuskin linnasta vapaaksi, niin kunnottomasti oli hän purjehtinut, ja
-vakuutus-rahan maksajat olivat kauan epätiedossa, pitikö heidän maksaa
-vakuutus-summa, vai ei.
-
-Pari vuotta oikeutta käytyään saivat isännät vihdoin osan
-vakuutussummasta, mutta oikeuden käyntiin ja muihin kulunkeihin oli
-mennyt niin paljon rahaa, että Samuelsen yksin kadotti kuusituhatta
-kruunua.
-
-Minun tietääkseni ei hänellä sittemmin ole ollut osaa laivoissa, jotka
-ovatkin epävarma omaisuus varsinkin talonpojille.
-
-
-
-
-"Täti kertoo."
-
-
-Rakas tätini asuu tuollaisella pienellä paikalla, joka on nostanut
-suurta melua, pitäisikö sitä nimittää _kaupungiksi_ vai ainoastaan
-_lastauspaikaksi_, minä puolestani tahdon nyt sanoa sitä kaupungiksi,
-ett'en loukkaisi tätiä, joka aina sanoo: meidän kaupungissamme on asiat
-niin. Kaupunki on hyvin pieni, mutta siinä on kirkko, lukkari asuu
-siellä, ja tuleepa pappikin sinne joskus. Jos jollakulla perheellä on
-biffipaistia aamiaiseksi, muutteekseen näet, tietää koko kaupunki
-siellä elettävän suuresti ja liian tuhlaavaisesti. Kaupunkilaiset
-syövät nimittäin enimmäksi kalaa, jota miehet pyytävät melkein oman
-ovensa edustalla, eikä näet keitetty kala niin kauas käryä kuin sipuli
-ja paistettu liha. Suurin osa kaupungin miehisistä asukkaista on
-kalastajia tahi merimiehiä, ja kesällä, kun he ovat ulkona vesillä,
-nähdään harvoin miesväkeä kadulla, ainoastaan joitakuita koululaisia ja
-vanhoja ukkoja, jotka eivät jaksa muita seurata merelle. Muuten on
-siellä vilkas elämä, sillä kaupunki on tunnettu erinomaisista
-merikylvyistään, ja paljo ihmisiä tulee sinne lämpimämpää vuoden aikaa
-viettämään ja samalla kylpemään.
-
-Koko kaupunki on yhden miehen oma, se on, kaikki tilanomistajat
-maksavat maaveroa yhdelle miehelle nimeltä Blom, joka viraltaan on
-konsuli, hän on tavallaan koko kaupungin isä, ja hän tietää ja hänen
-täytyykin tietää kaikki, mitä päivän kuluessa tapahtuu ja tulee
-tapahtumaan. Hän on varsin rikas mies, ja on toimivana isäntänä monelle
-laivalle, jotka hänellä on joko yksin tahi yhdessä muiden osakasten
-kanssa, sitäpaitse on hän suuren maatilan omistaja, lyhyesti hänen
-asiansa ovat hyvin suurenmoiset ja hän hankkii melkein kaikille
-kaupungin asukkaille työtä. Piirilääkäriäkin, joka asuu kaupungin
-ulkopuolella, ei milloinkaan noudeta, ennenkuin on käyty konsulilta
-kysymässä, pitääkö hän sitä tarpeellisena, vaikka hänellä ei ole
-vähäistäkään tietoa eikä kokemusta tohtorin salaisuuksista, mutta on
-näet niin totuttu neuvottelemaan konsulin kanssa kaikenlaisista
-asioista, että on ihan luonnollista ensiksi kysyä hänen mielipiteitään
-asiassa. Mutta nyt tahdon jo antaa tätini kertoa, muuten pitää hän
-minun johdatukseni liian pitkäpiimäisenä, hän esittää nimittäin kaikki
-lyhyesti ja pontevasti, eikä liikoja sanoja latele.
-
-En ollut nähnyt tätiäni moniin aikoihin, kun hän yhtäkkiä ilmestyi
-pääkaupunkiin ja pyysi asuntoa luonani muutamiksi päiviksi. Meillä oli
-paljo puhumista, mutta jo vanhoja asioita siinä puhellessamme kertoi
-hän muun lisäksi suurista, komeista hautajaisista, jotka olivat
-tapahtuneet hänen kotopaikallaan. Koetan kertoa hänen omilla
-sanoillaan, niin paljon kuin mahdollista.
-
-Eräänä päivänä tuli suuri täydellisesti varustettu laiva hiljalleen
-satamaan, tuossa ei mitään kummallista, sillä päivittäinhän siellä
-menee ja tulee suuria sekä pieniä laivoja, mutta tässä oli saksalainen
-lippu puolivälissä tankoa ja huipussa oli pitkä viiri, joka ylettyi
-aina märssyyn asti, se kierteli kuin käärme, kun tuuli tarttui siihen
-ja liehutti sitä, ett'ei päässyt touvistoon takertumaan.
-
-Joukko merimiesten vaimoja keräytyi rannalle ja päätänsä pudistaen
-ihmettelivät he, kuka nyt mahtoi ruumiina maata laivalla, sillä että
-kuolema oli vieraana käynyt, sen kaikki ymmärsivät, mutta tuon pitkän
-viirin merkitystä ei kukaan voinut selittää. Viimein tuli vanha
-pursimies, joka nuorena oli ollut Hortenissa, hän tiesi sanoa, että
-kuollut oli ollut saksalainen merimies.
-
-Blom, joka monien virkojensa ohessa myös oli Saksan konsuli, sai heti
-sanan; hänen pitkä valkea veneensä, neljän miehen soutamana, toi hänet
-vieraan laivan syrjälle, ja hänet vastaanotettiin kohteliaasti ja
-hyvin. Hänen maalle tultuaan levisi kuin ukonnuoli sanoma, että laivan
-päällikkö oli kuollut ja piti haudattaman kaupungin kirkkomaalle.
-Ruumis oli jo monta päivää ollut laivassa, jotta hautajaisten piti
-tapahtua niin pian kuin suinkin; ne määrättiin tapahtuvaksi kello
-kaksitoista seuraavana päivänä.
-
-Konsuli Blom pani heti kaupungin vaimoväen liikkeelle seppeleitä
-sitomaan, sillä välin, kun miesten piti pystyttää kunniaportteja sinne
-tänne. Konsuli itse juoksi katua ylös, katua alas niin että hiki
-virtana valui, jaellen käskyjä oikeaan ja vasempaan. Suuret ja pienet
-olivat liikkeessä, kaikkialla oli tulinen kiire. Ainoastaan yksi pysyi
-levollisesti sulkeuneena konttoriinsa, suuttuneena itseensä ja koko
-maailmaan, tämä oli yksi kaupungin "ensimmäisistä", nimittäin
-"mynstärikirjuri."
-
-Hän oli purjehtinut monta vuotta Blom'in laivalla laivurina, mutta
-laivan myömisen tähden oli hän joutunut paikattomaksi. Hänen
-kotimäellään odotellessaan uutta laivaa kuoli entinen sotaväen
-katselmuskirjoittaja, ja Blom'in suuren vaikutuksen kautta sai joutilas
-kapteini paikan, juuri vähää ennen, kun tuo mainittu sotalaiva saapui
-satamaan. Uusi mynstärikirjuri ei vielä ollut saanut uutta
-univormuansa, se kun oli toisesta kaupungista tilattava, siinä syy
-hänen harmiinsa, sillä hänestä oli alentavaista ja sopimatointa mennä
-hautajaisiin univormutta, luulisivathan nuo vieraat herrat häntä
-halvaksi porvariksi, eikä hänen arvonsa voinut sellaista solvausta
-sietää.
-
-Kun koko kaupungin väestö teki työtä kaiken yötä saadakseen kaikki
-huomiseksi niin juhlalliseksi kuin mahdollista, virui kirjuri
-vuoteellaan unta silmiinsä saamatta. Maata mennessään oli hän vahvasti
-päättänyt olla huomispäivän hautajaisista poissa; mutta mitä sanoisi
-konsuli Blom siitä? Siinäpä kysymys, joka ei antanut hänelle lepoa eikä
-rauhaa, vaikka kuinka koetteli unhoittaa sekä hautajaiset että
-univormut. Myöhään yöllä nukahti hän hetkeksi ja näki silloin unissaan
-pitkät jonot mustiin puettuja ihmisiä, ja ne kaikki sormillaan
-osoittivat häntä raukkaa, jolla ei univormua ollut. Hän heräsi paikalla
-ja otti käteensä kirjan, jota oli lukenut uneen uupuakseen. Hän luki
-juuri eräästä naamiohuvista ja yhdellä hyppäyksellä oli hän ylös
-sängystään ja sieppasi äkkiä vaatteet yllensä, sillä hän muisti
-samassa, monta vuotta sitten olleensa samallaisissa kemuissa, joissa
-oli ilmestynyt kenraalina kolmen tuuman levyinen kultanauha hatussaan,
-tuon kultanauhan oli hän kätkenyt johonkin paikkaan, mihin, sitä ei hän
-sillä silmänräpäyksellä muistanut, mutta kaikissa tapauksissahan se
-kumminkin oli talossa.
-
-Kirjurin vaimo ja hänen kuusi lastansa herätettiin makeasta unestaan
-kultanauhaa etsimään, ja viimein, pantua kaikki talon tavarat mullin
-mallin, löytyi kultanauha vinniltä, arkusta kaikenlaisen romun seasta.
-Se pestiin heti saippualla ja neulottiin kiinni vanhaan plyyssihattuun,
-jolla oli leveät lierit ja joka oli erinomaisen korkea. Kultanauha
-pantiin keskelle hattua oikein loistamaan kaikessa prameudessaan, ja
-katsellessaan itseään kuvastimesta, hattu päässään, oli mynstärikirjuri
-omasta mielestään erinomainen. Olihan kultanauha vähän liian leveä,
-mutta kirjuri lohdutti itseään sillä tiedolla, että suuri osa
-hautajaisvieraita oli ulkomaalaisia, jotka eivät niin tarkoin voineet
-tuntea eri univormuja Norjan kuningaskunnassa.
-
-Kello kaksitoista seuraavana päivänä tapahtui hautajaiset suurella
-juhlallisuudella. Ruumisarkkua kantoi korkeimmat upserit, ja suuri
-saksalainen lippu oli levitetty sen yli. Kaikki kaupungin miehiset
-asukkaat olivat mukana ruumissaatossa; etupäässä kävi konsuli Blom,
-häntä seurasi konsuli Franch, iso ja lihava herrasmies, jonka kasvojen
-juonteet olivat vähän karkeanlaiset niinkuin kunnon tavarakauppiaalla
-konsanaankin. Mynstärikirjuri oli kolmas rivissä ja oli varsin hyvän
-näköinen tuon suuren konsuli Franchenin takana, hän olisi kyllä ilman
-muitta mutkitta asettunut konsulin edelle, ellei olisi ollut tälle
-velassa rahoista, joita oli lainannut ostaakseen pienen valkoisen
-talon, jossa asui, ja joka talo oli aivan meren rannalla, varustettuna
-laiturilla, millä nähtiin joka aamu kirjurin kävelevän edestakaisin,
-pitkä, hopeahelainen piippu suussa. Hänellä oli aina suuri kiikari
-kainalossa, ja tultuaan laiturin päähän, asetti hän kiikarinsa
-käsipuiden laidalle ja katseli ulos merelle nähdäkseen, oliko siellä
-mitään erinomaista.
-
-Seuraavana päivänä tuli esimiestä lähin upseeri konsuli Blom'in luo,
-saadakseen häneltä etevimpien herrojen nimet, jotka olivat olleet
-saattamassa päällikköä viimeiseen leposijaansa; hän tahtoi itse kiittää
-heitä suuresta kohteliaisuudestaan. Blom sanoi suoraan, että useimmat
-olivat halpoja miehiä, jotka häpeisivät vastaanottaa niin korkeaa
-vierasta luokseen, ja sitä paitsi pitäisi hänen viedä tulkki mukaansa,
-sillä kukaan heistä ei ymmärrä saksaa. Upseeri katsoi konsulia
-kummastellen ja kysäsi:
-
-"Olihan siellä kumminkin yksi hyvin hieno herra seurassa, tuo
-nimittäin, jota seurasi palvelija, jolla oli leveä kultanauha korkeassa
-hatussaan, he kävivät aivan teidän jälessänne, herra konsuli?"
-
-Konsuli oli nauruun purskahtamaisillaan ajatellessaan, että
-mynstärikirjuria pidettiin Franchin palvelijana, mutta tuon korkean
-upserin juhlallisuus hillitsi hänen ilonsa ja hän pyysi tuota vierasta
-herraa jättämään kaikki kiittämässä käynnit sikseen, se olisi hänelle
-vaan liikaa vaivaa; Jos hän kumminkin tahtoi tehdä jotakin, voisi hän
-aivan yksinkertaisesti lausua ilmi kiitoksensa jossain sanomalehdessä.
-
-Parin päivän perästä purjehti se suuri laiva satamasta; vanha rauha ja
-levollisuus palasi taas kaupunkiimme, mutta mynstärikirjuri hankki niin
-pian kuin mahdollista itselleen uuden univormun, ja ellei hän ennen ole
-tiennyt olleensa koko kaupungin naurettavana, leveine kultanauhoineen
-tuon vanhan "savutornin" ympärillä, niin on hän varmaan vakuutuksen
-siitä saava tämän kertomuksen luettuansa.
-
-
-
-
-Suutari Torp.
-
-
-Jos tahtoi saada parin oikein hyviä vedenpitäviä merisaappaita, oli
-paras suoraa päätä mennä 'Torp-mestann luo. Hän ja minä asuimme monet
-vuodet saman kadun varrella, ja luulenpa uskaltavani kerskata, että
-olen hankkinut hänelle monta hyvää työnteettäjää, varsinkin senlaisia,
-jotka tarvitsevat vahvoja saappaita, jotka merivettä taisivat
-vastustaa. Torp asui yksinkertaisessa talossaan, joka hänellä oli,
-olematta kenellekään äyriäkään velkaa. Oven ulkopuolella riippui
-yksinkertainen kyltti varustettuna seuraavalla kirjoituksella:
-"Korjauksia tehdään erinomaisen halpaan, ja tilauksen mukaan
-valmistetaan uusia jalkineita." Verstaassa työskenteli kolme sälliä ja
-kaksi oppipoikaa, hänellä itsellään oli kyllin työtä leikatessaan
-heille valmiiksi. Minusta nähden oli hän parhain ja onnellisin suutari
-maailmassa, eikä minun ymmärrykseni mukaan voinut kellään olla paremmat
-päivät hänen asemassaan.
-
-Suutarin asuntona oli kaksi huonetta ja kyökki, sekä niiden yllä kaksi
-ullakkokammaria, kyökin akkunat oli pihalle päin ja sen läpi täytyi
-käydä, tullakseen suureen valoisaan huoneesen, jossa Torpin verstas ja
-jokapäiväinen asumus oli, kyökin toisella puolella olevassa tuvassa
-asui perhe, sekin huone oli hyvässä järjestyksessä ja hyvillä
-huonekaluilla varustettu. Hänen vaimonsa oli hyvin toimelias emäntä ja
-taisin aina olla varma tapaavani hänet kyökissä talouden puuhissa.
-
-Eivät Torp-mestarinkaan saappaat olleet kulumattomat, kolmen vuoden
-kuluttua ratkesi toinen saappaani neuloksesta, ja päätin heti mennä
-vanhan, hyvän suutarin luo. En ollut nähnyt häntä moniin aikoihin,
-mutta siinä luulossa, että hän vieläkin työskenteli lestineen, pistin
-pimeänä syksyiltana suuren kovan merisaappaani kainalooni, ja lähdin
-astumaan hänen asuntoonsa, tahdoin samalla pistäytyä hänen luonaan,
-kiittämässä häntä hyvästä ja kunnollisesta työstään, sillä merisaappaat
-olivat kolmen vuoden kuluessa olleet mukanani monella Ameriikan
-matkalla, sekä talvella että kesällä, enkä parempaa paria ollut
-milloinkaan jalkaani vetänyt.
-
-Astuessani suutarin kyökkiin tuli heti nokinen piikatyttö vastaani,
-joka näytti olevan aivan tottumaton kyökin kunnossapitämiseen. Sen
-sijaan kuin toivoin kuulevani suutarivasarain iloista naputusta,
-sainkin kuulla pianon säveliä huoneesta, -- tuo mahtoi olla jotain
-aivan uutta. Olin kumminkin mennyt liian pitkälle, voidakseni enää
-peräytyä ja käännyinkin sentähden tytön puoleen, kysyen oliko suutari
-kotona. Hän katsoi minuun kummastellen sanoen:
-
-"Varmaankin tarkoitatte herra Torp'ia?"
-
-Vastasin myöntäen hänen kysymykseensä ja tyttö lisäsi:
-
-"Hän istuu juuri pianon ääressä soittamassa, voitte aivan hyvin mennä
-sisään, jos tahdotte häntä puhutella."
-
-"Torp pianoa soittamassa!" huudahdin puoliääneen, ja olin nauruun
-purskahtamaisillani ajatellessani hänen jäykkiä suutarinsormiansa,
-mutta malttaen mieleni, kolkutin ovelle ja käskettiinkin heti sisään
-astumaan. Avattuani oven näin, kuinka Torp istui erinomaisen
-juhlallisen näköisenä suuren taffelipianon ääressä, kaksi tytärtä
-seisoi vieressä, nähtävästi ihmetellen isän sormien näppäryyttä.
-Kasvoni lensivät punaisiksi, kuin keitetty krapu, nähdessäni vanhan
-kovettuneen merisaappaani, sillä ymmärsin heti, että tässä oli
-tapahtunut joku suurenmoinen muutos. Torp pyysi minua istumaan ja oli
-nähtävästi iloinen minut nähdessään, tuskin kuulin mitä hän puhui ja
-jokseenkin kömpelöllä tavalla toin asiani esiin; ojentaen saapastani ja
-näyttäen sen heikkoudet, sanoin:
-
-"Tämä saapas tarvitsisi vähän korjaamista, tahtoisitteko olla hyvä ja
-ottaa sen haltuunne. Se on kanssamme tehnyt monet matkat Atlantin meren
-yli, eikä minulla ole parempia jalkineita ollut vahvuuteen ja
-vedenpitävyyteen katsoen."
-
-Torp katsoi minua hymyillen ja sanoi:
-
-"Olen lopettanut suutaroimisen, mutta neuvon teille toisen, johon
-varmaankin tyydytte."
-
-"Lopettanut suutaroimisen!" huudahdin ääneen ja lisäsin: "mutta
-pitäisihän teidän edes ottaa kyltti alas, jotta vanhat ostajanne eivät
-tulisi turhia juoksemaan!"
-
-"Kyltti on poissa", vastasi Torp yhä hymyillen, "mutta ette varmaankaan
-ole sitä pimeässä huomannut."
-
-Sitten kertoi hän minulle ruvenneensa muurarien ammattikuntaan; nyt
-tahtoi hän rakentaa suuren kartanon, sillä suutarin ammatti oli niin
-vähän tuottavaa, sillä välin kun monet kartanon-rakentajat olivat
-lyhyessä ajassa koonneet suuret omaisuudet. Toivotin hänelle onnea
-uuteen yritykseensä, pistin jälleen saappaan kainalooni ja läksin pois,
-säälien sydämmessäni noita huikentelevia ihmisiä, jotka eivät
-milloinkaan tyydy siihen asemaan, jonka kerran ovat valinneet. Tultuani
-ulos huomasin todella kyltin olevan poissa.
-
-Talvi tuli kova ja ankara, niin ettei ollut mahdollista sulattaa savea
-ja tehdä sitä muuraustyöhön kelvolliseksi, mutta tuskin oli kirsi
-sulanut maasta, kun perustus toisensa perästä laskettiin uusille
-kartanoille. Niiden joukossa oli yksi myöskin lähellä Torpin pientä
-taloa, ja pian tiesi koko naapuristo suutarin ruvenneen muurariksi, ja
-paraikaa rakennuttavan suurta taloa. Toiset pudistivat päätään, säälien
-miesraukkaa, toiset taas arvelivat hänen koonneen suuria rikkauksia,
-sillä hän oli aina ollut tavattoman ahkera ja säästäväinen mies. Sen
-kaikki, jotka hänen tunsivat, yksimielisesti tunnustivat.
-
-Kesän kuluessa näin herra Torpin kävelevän edestakaisin rakennuksen
-luona, silloin tällöin lausuen, muurari-mestarin arvokkaisuudella,
-jonkun sanan työstä, josta hän, totta puhuen, ei ymmärtänyt enempää
-kuin lapsi kehdossa, mutta kun on mestari jossain ammatissa, saa toki
-luvan puhua senverran. Minä puolestani olin kadottanut entisen
-luottamukseni häneen, sillä itsekseni mietin mielessäni ja olin varma
-siitä, ettei hän niillä varoilla ja tiedoilla, mitä hänellä oli, voisi
-tätä yritystä päättää. Eipä hän pientä taloa tahtonutkaan rakentaa,
-kolmikertaisen piti rakennuksen oleman ja jokseenkin pitkän ja leveän.
-
-Monta kertaa tapasin suutarin erään nuoren miehen seurassa, joka
-näöltään oli kuin maanviljelijä ja usein kummastelin, mikä mies hän
-mahtoi olla. Sainkin kuulla hänen olevan sukua suutarin vaimolle, joka
-oikeastaan oli maalta kotoisin, vaikka hän monta vuotta oli palvellut
-kaupungissa ylhäisissä perheissä. Käydessään jouluna maalla vaimonsa
-sukulaisia tervehtimässä, oli Torp tavannut tuon nuoren miehen, jolla
-oli viisi- tai kuusituhatta kruunua pankissa, ja heistä oli pian tullut
-parhaat ystävykset. Hän oli suuttunut vaivaloiseen maaelämään, ja
-tahtoi mielellään tulla kaupunkiin, jos vain saisi jotain tointa
-siellä. Torp piti muurarin-ammattia parhaiten tuottavana, sillä
-pääkaupungin väestö lisääntyi yhä, ja pian tulisi asunnoista aika
-puutos. Maalaisnuorukainen tuli kaupunkiin ja sai toimen, pikemmin kuin
-oli osannut aavistaakaan. Hän asui toisessa ullakkokammarissa suutarin
-luona, ja oli suuresti mieltynyt kaupungin elämään, kulkiessaan näet
-päivät pitkään piippu hampaissa, rakennustyötä katsomassa, hän oli
-jättänyt säästörahansa Torpin käytettäväksi, joka niille ja monen muun
-rahoille kyllä sijan sai.
-
-Keskikesän aikana loppui muuraustyö, puuttui ainoastaan sisustaminen,
-mutta nyt oli suutarin ja hänen toverinsa rahavarat käytetyt, ja siihen
-lisäksi oli vielä mennyt kaksituhatta kruunua, jotka Torp oli lainannut
-pientä taloansa vastaan. Kivet, hiekka ja savi, työmiesten palkat ja
-muut semmoiset nielivät niin suuria summia, että Torp arveli sen
-tarvitsevan kokonaisen rahapankin, joka kaikki menot voisi maksaa. Hän
-jo vakavasti arveli ottaa lainaakin, puolitekoista taloansa vastaan,
-kun rikas naapurinsa eräänä päivänä tuli kysymään, kuinka työ edistyi,
-Torp uskoi hänelle pulansa ja hyväntahtoinen naapuri tarjosi heti
-rahoja lainaksi, että hän saisi rakennuksen sisustetuksi. Ei suinkaan
-siihen menisi enempää kuin noin kymmenentuhatta; Torp sai nostaa häneltä
-rahoja tarpeen mukaan. Nikkaria hankittiin ja oltiin jälleen täydessä
-työssä.
-
-Syksyllä myöhään valmistui rakennus kaikessa komeudessaan ja muhkealta
-se näyttikin kohotessaan korkealle noiden matalain majojen rinnalla; se
-ilmoitettiin heti vuokrattavaksi kaupungin useimmissa päivälehdissä.
-Talvi kului eikä yksikään asuja vielä ollut sinne muuttanut, vaikka
-halukkaita katsojia kyllä oli paljonkin ollut, mutta niinpian kun he
-tulivat eri asunnoita katsomaan, löysivät he sen seitsemän vikaa.
-Palomuurit olivat haljenneet paikka paikoin, ja kaikki huomasivat
-kartanon olevan vaan tuommoisen, keinottelemista varten rakennetun
-asunnon, joka oli kiireessä kokoonkyhätty, huolimatta siitä, kuinka työ
-tuli tehdyksi, tahi sitten lienee muuraaja ollut tuiki kykenemätön
-ammattiinsa, -- ja kun sitten tuli kuulluksi, että kartanon oli
-rakentanut suutari, joka oli ottanut porvarikirjan muurarina,
-kadottivat kaikki halun asua tuossa talossa. Joku hyvänsuova ihminen
-oli aina valmis kertomaan jotain kartanon rakennuksesta ja laadusta,
-mutta kuka se oli, ei kenkään tiennyt. Kartanossa asui vaan
-portinvartia, eikä hänelle suinkaan voinut olla miksikään iloksi
-moittia sitä.
-
-Torp ja hänen maalta tullut toverinsa viettivät talven niin hyvin kuin
-taisivat; kun olivat rahapulassa, menivät rikkaan naapurin luo, joka
-aina oli valmis lainaamaan heille kaksi- tahi kolme sataa kruunua.
-Olihan hänellä ensimmäinen ja viimeinen kiinnitys kartanoon ja hän
-lohdutti heitä aina, sanoen paremmankin ajan koittavan, jolloin kartano
-kyllä leiville löisi. Suutari ajatteli monta kertaa ryhtyä vanhaan
-ammattiinsa, mutta hän tuli melkein kipeäksi, muistaessaan
-verstashuoneen tukehduttavaa ilmaa; sen lisäksi oli naapuri neuvonut
-häntä pysymään siinä, mihin nyt oli ruvennut, eikä millään tavalla enää
-suutarintoimiin ryhtymän; hänen pitäisi nyt vaan kärsiväisesti odottaa.
-
-Tuli taas kevät ja kesä, tuli myös ensimmäinen maksupäivä, jolloin osa
-velasta oli suoritettava, mutta suutarilla tuskin oli jokapäiväistä
-leipää, sitä vähemmin puhdasta rahaa. Mitä hänen nyt oli tehtävä? Hän
-kertoi toverilleen asian oikean laadun, tämä otti sanoman hyvin
-tyynesti vastaan, kiitti hyvästä "pettämisestä", ja läksi kotiansa
-jälleen käydäkseen auraan ja kuokkaan käsiksi. Suutari sitävastoin meni
-naapurinsa luo ja hän pyysi hänen ottamaan talon kohtuullisesta
-hinnasta. Näki ja tunnustihan Torp itsekin talon olevan vähäarvoisen,
-kosk'ei kukaan edes tahtonut siellä asua, mutta pelastaakseen häntä
-aivan häviöön joutumasta, osti naapuri talon neljästäkymmenestä
-tuhannesta; pienempi talo oli kiinnitetty kuudestatoista tuhannesta.
-Suutari olikin yllämainitun summan naapurilleen velkaa, lienee
-kumminkin jäänyt siitä hänelle joku kymmenkunnan kruunua.
-
-Jonkun ajan perästä tuli Torp vastaani, kantaen kainalossaan nahkaa
-puolipohjiksi, hän näytti hyvin masennetulta, enkä voinut olla häntä
-puhuttelematta, vaikka elävästi muistin tuon kohtauksen hänen
-muurari-ajoiltaan, jolloin menin hänen luokseen, merisaapas kainalossa.
-Kysyin hänen nykyistä asuntoansa, ja saatuani sen kuulla pyysin häntä
-neulomaan minulle parin merisaappaita, samalla mitalla kuin entisetkin.
-Hän katsoi minuun rukoilevin silmin sanoen: "Paha kyllä, olen hukannut
-vanhan mitan, ja sitäpaitsi täytyy teidän maksaa etukäteen nahasta,
-sillä ei yksikään kauppias enää usko minulle velaksi -- --"
-
-Kartanon uusi isäntä sai heti vuokraajia, ja sittemmin on siinä, minun
-tietääkseni, aina ollut asukkaita. Suutari asuu ullakossa ja kiittää
-Jumalaa joka saapasparista, jonka saa korjattavaksi. Kyltti on jälleen
-oven päällä, mutta entinen siisteys ja varallisuus ovat ijäksi päiväksi
-kadonneet.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MERELÄ JA RANNIKOLTA***
-
-
-******* This file should be named 64381-8.txt or 64381-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/4/3/8/64381
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/64381-8.zip b/old/64381-8.zip
deleted file mode 100644
index 8e1a747..0000000
--- a/old/64381-8.zip
+++ /dev/null