diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64099-0.txt | 7035 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64099-0.zip | bin | 161165 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7035 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f3b4b9c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #64099 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64099) diff --git a/old/64099-0.txt b/old/64099-0.txt deleted file mode 100644 index 595c0c7..0000000 --- a/old/64099-0.txt +++ /dev/null @@ -1,7035 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kolttain mailta, by Samuli Paulaharju - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this ebook. - -Title: Kolttain mailta - Kansatieteellisiä kuvauksia Kuollan-Lapista - -Author: Samuli Paulaharju - -Release Date: December 21, 2020 [EBook #64099] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Jari Koivisto - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLTTAIN MAILTA *** - - - - -KOLTTAIN MAILTA - -Kansatieteellisiä kuvauksia Kuollan-Lapista - - -Kirj. - -SAMULI PAULAHARJU - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1921. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Kolttain maille. - 2. Suomalaisia uudisasukkaita Kuollan-Lapin sydänmaissa. - 3. Kuollan-Lapin syrjääneistä ja samojeedeista. - 4. Koltat ja heidän tarinansa. - 5. Kolttain asuinpaikat. - 6. Kolttain rakennukset. - 7. Kalastuksesta. - 8. Metsästyksestä. - 9. Poronhoidosta. -10. Porojen varasteleminen. -11. Lampaanhoito. -12. Ruokatalous. -13. Naiset käsitöissä. -14. Miehet askartelemassa. -15. Kesäpäivä koltan asunnolla. -16. Oikeauskoinen koltta. -17. Vanhan uskon peruja. -18. Häätapoja, perinnönjakoja ja perhe-elämää. -19. Lastenhoidosta. -20. Taudit, kuolema ja hautaaminen. -21. Kolttain kielestä ja kansanrunoudesta. - - - - -ALUKSI. - - -Jo kesällä 1910 jouduin ensi kerran kosketuksiin Venäjän -lappalaisten, kolttien kanssa. Seurasin silloin insinööri J.H. Luoman -johtamaa retkikuntaa, jonka toimena oli Suomen ja Venäjän välisen -rajan uudestaan avaaminen ja puhdistaminen Kuhmoniemen seuduilta -aina Patsjoen taakse, Norjan rajaan asti. Tavattiin siellä, -Tshyosadshe-tunturin takana, kolttaukko, Ontrei Fofonov, joka asui -lähellä Suomen rajaa, Madzas-jaurin rannalla, ja hänen talossaan -vierailtiin yökausi sekä taas paluumatkalla istuskeltiin sateinen -iltapäivä kastuneita vaatteita kuivaillen. Silloin tein jo ensimmäiset -kohtalaiset muistiinpanoni ja otin ensimmäiset kolttakuvani. - -Ja rannatonta kolttien erämaata saatiin Lapin korkeilta rajatuntureilta -joka päivä katsella, ja nähdä yksinäisten savupatsaiden kohoavan sen -salaperäisistä metsistä. - -Lappi otti rajamiehen silloin melkein lumoihinsa. - -Vasta vuosien päästä, kesällä 1914, pääsin uudelleen Lappiin ja -kolttien maille. Silloin sain Suomalais-ugrilaisen Seuran ja -Antellin valtuuskunnan matkarahoilla tehdä kesäkautisen retken -Suonikylän ja Nuortijärven kolttien asuma-alueille. Matka kävi -Inarinjärven kaakkoiskulmasta, Nellimistä, Sulkus-jaurin kautta yli -rajan Puoldzig-jaurille ja sieltä sitten Luttojoen pohjoispuolella -olevia suuria ja pieniä erämaajärviä ja jokia, jänkiä, sydänmaita ja -tuntureita Suonikylään, kolttien talviseen asumapaikkaan, ja sieltä -edelleen Lutolle, Tshuörve-jaurille. Täältä taas laskin suurta Luttoa -läpi Vuolu-jaurin mahtavalle Nuortijärvelie ja Tuulomalle. - -Nuortijärveltä kävi paluumatka takaisin Tshuörve-jaurille, ja sieltä -taas halki Luton eteläpuolisten erämaiden ja suurien tunturi-järvien. --- Loun-jaurin, Vuenni-jaurin, Kallu-jaurin -- monia kymmeniä virstoja -tiettömiä selkosia pitkin. Ja sitten taas poikki Luton pohjoisille -sydänmaille ja sydänmaajärville, Nevsi-jaurille, Kallu-jaurille, -Tshuokkel-jaurille ja viimein Madzas-jaurille, Fofonovien kesäkentille. -Madzas-jaurilta palasin rajan ylitse Suomen puolelle, Sulkus-jaurille -ja Inarille. - -Tämän koltanretken tuloksia ovat enimmät seuraavan esityksen tiedoista -ja kuvista. - -Mutta olen sitten jälkeenpäinkin muutaman kerran saanut kolttatietojani -verestellä ja lisäillä. Niinpä vapaussotavuonna 1918 jouduin koko -kevät- ja kesäkaudeksi maamme koillisille kulmille Kuusamoon ja -Kuolajärvelle. Siellä sain tutustua Kuollan-Lapin eteläisiin -kulkureitteihin, koillisten erämaiden korpijokiin, ja -paikkakuntalaisilta sekä rajan takaa, Muurmannilta, saapuvilta -"yliloikkareilta" karttui monia tietoja Akkalan ja Imandran, -Hirvasjärven, Nuortijoen ja Jaurujoen koltista ja rajantakaisista -suomalaiskylistä. Sain siellä myöskin hauskoja lisätietoja -Kuollan- Lapin sydänmaissa asustelevista syrjääneistä. - -Ja viimeksi, kesällä 1920, sattui haastateltavakseni muuan nuori -kolttalaismies, nuortijärveläinen Risto Ahkila, joka palveli -vapaaehtoisena sotilaana Lapin rajavartiossa Rovaniemellä. Hän oli -kotoisin Imandralta, Akkalasta, mutta oli jo nuorena joutunut -Nuortijärven kolttien joukkoon ja siellä tutustunut, paitsi -nuortijärveläisiin, myöskin Suonikylän, Petsamon ja Kildinskin kolttiin -ja heidän elämäänsä. Hänellä olikin muistissaan koko joukko kansansa -tarinoita ja taikoja, tapoja sekä uskomuksia. - -Kuollan-Lappia koskeva kirjallisuus on vielä jotenkin vähäinen -verrattuna muita Lappeja käsittelevään kirjallisuuteen. Tämän laajan -maan suurissa asumattomissa erämaissa ovat vain harvat tutkijat -käyneet, ja hyvin vähän tiedetään sen alkuperäisistä asukkaista ja -heidän elämästään. Tähän niukkaan kirjallisuuteen pyytää osaltaan -liittyä allekirjoittaneenkin esitys ja samalla olla jonkunlaisena -muistomerkkinä pienelle erämaan kansalle, joka aikojen vieriessä -vähitellen kuolee ja katoaa kansojen joukosta. - -Oulussa toukokuulla 1921. - -Samuli Paulaharju. - - - - -1. KOLTTAIN MAILLE. - - -Lappi! "Leivätön Lappi"! "Kota-Lappi"! Merkillisen kansan, -"Sabmekansan", ihmeellinen kotimaa. Tuhatlukuisten porotokkien -ja suurien susilaumojen ja suunnattomien sääskiparvien ääretön erämaa. -Mahtavien noitien ja velhojen maa, kansanrunojen kuulu "Tuli-Lappi", -johon entisaikaan etelän tietäjät matkustivat mahtiaan lisäämään ja -sitten ihmeellisellä noitakyydillä halki ilmojen huimasti kiisivät -takaisin kotitanhuilleen. - -Paljon kuultu maa, vaikka vähän nähty. - -Mutta niin hartaasti haluttu nähdä. - -Kenpä ei olisi mielinyt itse kerran päästä tuohon ihmeelliseen -sadunomaiseen maahan, jonka pelkkä nimikin jo niin omituisesti -sykähdyttää, maahan, jossa Seitsemän veljeksen Taula-Matti -rannattomilla, heiluvilla hetteillä ja pirisevillä, porisevilla -rämeillä merkillisiä kurkijahtiaan sivakoi ja kuuli kummaa -noidannuolien suhahtelua, salaperäiseen maahan, jossa kesäisin -vallitsee miltei ikuinen taivainen valo ja talvisin taas on melkein -lakkaamaton pohjaton pimeys ja vain kuutamo niin kumman kirkkaana -hohtaa taikka pohjoisella taivaalla levottomat ruijantulet tulisina -käärmeinä sähisten kiemurtelevat kohti korkeata avaruutta. - -Paljon on Lapista, ainakin Suomen-Lapista jo kirjoitettu, ja monet -tutkijat ovat käyneet sen ristiin ja rastiin. Samoin Ruija ja -Ruotsin-Lappikin on tunnettu. - -Mutta itärajan takaisesta Turjasta, Venäjän-Lapista, Kuollan-Lapista, -ei paljon tiedetä. Vähän on Turjan tunturimaissa käyty, ja verrattain -vähän sieltä kerrottu. Ja useimmat näistä kertomuksista ja kuvauksista -ovat jo aikoja joutuneet unohduksiin. - -Niin että tämä koillisen-kulmainen vierusmaamme ja sen kansa on meille -melkein yhtä tuntematon kuin mikä tahansa kaukomaa kansoineen. Ja nyt -kuitenkin tästä suuresta tuntemattomasta maasta muuan osa, Petsamonmaa, -pieni luoteiskolkka,on Tarton rauhassa liitetty meidän maamme -yhteyteen. - -Ja Kuollan-Lapin kartta! - -Se on miltei yhtä hatara kuin Afrikan musta sydänmaa. Vain asutut -rannikot ja rantakylät on tarkemmin merkitty, mutta suunnattoman -sisämaan seudut ovat melkein tuntemattomia maita, joista kartta ei -paljoa tiedä. Ja sen, minkä tietää, tietää useinkin väärin. Niinpä -mahtavan suuret sisämaan järvetkin, Imandra, Ump-jaur, Lu-jaur, -Kolvitsajärvi ja Nuortijärvi, on vain osapuilleen oikein merkitty. -Mutta sitten on suurissa käymättömissä erämaissa vielä monia mahtavia -tunturientakaisia järviä, siintäviä selkiä, joista kartta vain nimeksi -tietää: umpimähkäinen sileäreunainen siniläiskä on vain merkitty nimen -ympärille. Ja monet suuret selät ovat vielä aivan tuntemattomina -tunturiensa piiloissa ja odottavat "löytäjäänsä" sekä pääsyänsä -kartalle eloa antamaan, kuten antavat eloa Lapin suurenmoiselle -luonnolle. Pikku järvet ovat kartalle aivan ylivoimaisia, ja useat joet -juoksuttaa se aivan vääriä teitä. Ja lappalaisten suuret talvikylät, -sydänmaiden kätköiset asuntoyhtymät, on kartantekijä useasti -sijoittanut aivan vääriin paikkoihin. Sitten lopuksi kartassa mainitut -nimetkin ovat monesti varsin merkillisiä väännöksiä alkuperäisestä -nimestä. - -Niinpä käykin, että Kuollan-Lapin kävijä, joka kartta kädessä lähtee -tunkeutumaan Turjan äärettömiin erämaihin, kulkee kuin löytöretkeilijä -kokien tavantakaa yllätyksiä. Milloin odottamatta avautuu eteen aivan -tuntematon siintävä selkä, milloin taas paiskautuu tielle poikkipuolin -leveä virta, milloin saa aavistamattaan kiivetä taivasta -tavoittelevalle tunturille. Kuollan-Lapin erämaiden matkaaja saakin -taivaltaa itse parhaansa mukaan karttaa rakennellen. - -Kuollan-Lapin kartan epätarkkuudesta seuraakin, että se näyttää niin -tyhjältä ja autiolta, kun sitävastoin rajan tällä puolen, Suomen -kartassa, on kyllä eloa: järviä ja jokia ja tuntureita ja niiden nimiä -on ihan vilisten. Saattaisipa outo luulla, että niinkö ovat -vierekkäiset maat kummallisesti erilaisia, niinkö merkillisesti raja -vaikuttaa. - -Mutta samankaltaista on maa kahden puolen, ei ole kyennyt punainen -rajaviiva maan luontoa muuttamaan, vaikkakin se on kyennyt eroittamaan -kansan ja kehittämään sen erilaiseksi. Samaa Lappia, samaa mahtavaa -tunturien maailmaa, samaa suunnattomien jänkien maata, samaa -lukemattomien järvien seutua on rajan kahden puolen. Keskeytymättä -jatkuu Suomen-Lapin luonto rajan itäpuolelle kauas Kuollan-Lappiin ja -ulottuu aina Imandralle, Ump-jaurille ja Lu-jaurille asti. Siellä vasta -alkavat maisemat vaihtua mahtavaksi Itä-Kuollan ylätasangoksi, josta -yksinäiset tunturit ja vuoret, "uaivit" ja "urtit", siellä täällä -kohoavat. Täällä tunturien ja vuorien välissä on lukuisia järviä, ja -ylätasangolta virtaa suuria jokia sekä Jäämereen että Vienanmereen. -Pohjoiseen laskevista joista suurimmat ovat Voronje, Harlovka ja -Jovk-jok, itään Ponoi sekä etelään Umba ja Varzuga. Kaikki ne alkavat -samalta suurelta sisämaan järviylängöltä, Ump- ja Lu-jaurin seudulta, -jopa aivan läheltä toisiaan, Ponoikin, joka on koko seudun suurin joki -ja virtaa halki puolen niemimaata. -- Valtavia ovat myöskin länsipuolen -virrat, Lutto ja Nuorti, jotka saavat alkunsa Suomesta ja vetävät -lisävesiä monista suurista järvistä -- Lutto esim. Madzas-, Njannam-, -Akku-, Vuenni- ja Loun-jaureista sekä Nuortijoki Hirvas- ja -Taivijärvistä -- ja sitten Nuortijärvestä alkaen mahtavana Tuulomana -laskevat Jäämereen. Suuri Imandra taas laskee Nivajokea Kannanlahteen, -mutta Imandran pohjoispuolella olevat isohkot järvet, Guolle-jaur ja -Murd-jaur, virtaavat Kuollajokea myöten Tuulomaan ja Kuollanvuonoon. - -Muistuvatpa Taula-Matin tarinat mieleesi, kun joltakin korkealta -rajatunturilta, Vaatsimenoaivelta, Leivoaivelta, Lintuselältä, -Nuorti- tai Korvatunturilta, Talkkunaoaivelta, Tshyosadshelta tai -Kondosadshelta katselet itää kohden Kuollan-Lapin äärettömiin, -silmänkantamattomiin erämaihin. On siinä edessäsi heiluvaa hetettä, -jänkää ja aapaa, joilla Taula-Matti saattaisi kurjenpesiä etsiä, on -metsäisiä kankaita ja vaaroja, on järviä ja jokia, ja sitten ylinnä -kaikkia rajattomat tunturijonot pitkin taivaanrantaa, hohtavina, -lumipeitteissään kimaltelevina, monikymmen-, -satalukuisena rykelmänä -vierekkäin, rinnakkain, toinen toisensa sivulta ja takaa kurotellen. Ne -antavat taivaita tavoittelevassa, jylhässä ylevyydessään, -majesteetinisessa suuruudessaan koko näköalalle mahtavan, juhlallisen -tunnelman. Ja kun sydänyön vaisusti punoittava aurinko hiljalleen -painuu pohjoiseen ja koskettelee kaukaista taivaanrantaa kuin -varatakseen uutta voimaa, uutta taivaista kiertomatkaa varten, hehkuu -koko tunturien mahtava piiri vienossa pehmeässä sinipunervassa, ja -järvien ja soiden ylle laskeutuu hallava auer, joka aamutuulen -herätessä hiljalleen sinne tänne liikehtii, kuin levottomien henkien -ajelemana. Levätessäsi yötulilla tunturin alla kuulet ja kuvittelet, -kuinka Lapin sumuinen, salaperäinen korpi yöttömänä yönä pitää -keskusteluaan. Korpi haastelee omalla tavallaan, korven näkymättömät -henget vaihtavat ajatuksiaan, ja olet tuntevinasi, että kymmenet, -sadat, tuhannet silmät vartioitsevat sinua, ja sadat, tuhannet korvat -kuuntelevat jokaista rasahdusta, mikä liikkeistäsi syntyy. Taikka kuin -koko korpi yhtenä suurena kummastelevana silmänä katsoisi sinua ja -herkkänä korvana kuuntelisi. - -Tunnet todellakin, että Lapin erämaa-luonnossa on lumousta ja -tunturimaailmassa taikaa. - -Ei Lapin erämaihin leikiten matkata, eikä tunturimaiden tutkija -suinkaan huviretkellä liiku. Pitkä ja hankala on matka Lappiin, ja -pitkät ja vaivalloiset ovat Lapin tiettömät taipaleet. Lappi -pelästyttää pian ja palauttaa takaisin semmoisen matkamiehen, joka on -vain huvikseen sen erämaihin tunkeutunut. Tunturien ja korpien haltia -ei sellaisia kävijöitä hyväksy eikä saata heitä oikeaan Lapinhenkeen, -vaan tuo heille heti esille Lapin nurjat puolet. - -Monia teitä voidaan suunnata kulku Kuollan-Lappiin, mutta pitkät ja -perin hankalat ovat kaikki. Voit matkata Inarin kautta: on edessäsi -suuret erämaat, saatat suunnata retkesi Sodankylän halki: taas erämaat -edessäsi, taikka voit kulkea Kuolajärven kautta, ja taaskin ovat -määrättömät erämaat puhkaistavina. - -Inarin kautta kulkien pääsee lapinkävijä maantietä myöten aina -Inarinjärvelle asti, Kyrönkylään, jopa siitäkin edelleen muutaman -kilometri-kymmenisen uutta, rajalle vievää Kyrön--Petsamon tietä -myöten, joka valmistuttuaan saattaa matkamiestä kuljettaa Patsjoen -vartta Tölleviin, lähelle Boris-Glebiä ja siitä itään, poikki tunturien -Petsamonvuonolle. [Kyrön--Petsamon maantienpituus on 20 9 km. Matkalle -on jo rakennettu seuraavat majatalot: Könkäänjärvi (15 km Kyröstä), -Mustola (10 km edellisestä), Virtaniemi (20 km ed.), Nautsjoki (29 km -ed.), Höyhenjärvi (19 km ed.), Pitkäjärvi (26 km ed.), Salmijärvi (26 -km ed.), Töllevi (19 km ed.), Tunturimaja (20 km ed.), Vuorema (12 km -ed.), Petsamo (21 km ed.).] - -Mutta saattaa Venäjän-Lappiin pyrkijä käyttää myös venekyytiä pitkin -isoa Inaria ja Patsjokea Norjan puolelle Kirkkoniemeen, josta -jäämerihöyryillä pääsee itään, Kuollaan, Ponoihin ja vaikka ympäri -niemen, Kannanlahteen. Patsjoen varrella saa soutaja tavata sekä -suomalaisia uudiseläjiä että lappalaisia. - -Mutta jos tahtoo tunkeutua heti Kuollan-Lapin sydänmaihin, niin silloin -on mentävä Inarinjärven kaakkoiskulmasta, Nellimistä, Sulkusjärvelle ja -siitä rajan taakse Puoldzik-jaurille. Siellä joudutaan heti uuden -Petsamonmaamme eteläpuolisille erämaille. Jos matka pitää Suonikylää -kohden, päädytään soutamaan monet suuret ja pienet järvet: -Algaz-jaurit, Karn-jaurit, Kosk-jaurit ja Tshoskpiel-jaurit, Njannam-, -Akku-, Tshedkass- ja Nieskem-jaurit ja astumaan niiden väliset, väliin -kymmenien virstojen pituiset, päiväkaupoin ja yömäärin marssittavat -taipaleet. Ja tiettömiä ovat erämaat. Joitakuita kankailla kierteleviä -porojenpolkuja saattaa väliin seurata, mutta useimmiten painetaan -vain suoraan halki maiden, poikki soiden, yli vuorien ja vaarojen, -yli tunturienkin. [Matkojen pituuksia: Inari--Sulkusjärvi -15 km, Puoldzig-jaurille 7 km, Algaz-jaurille 5 km, Karn- ja -Tshoskpiel-jaurille 20 km, Njannam-jaurille 15 km, Akku-jaurille 15 km, -Tshedkas-jaurille 20 km, Nieskem-jaurille 50 km, Suonikylään 15 km, -Tshuörve-jaurille 30 km, Vuolu-jaurille 10 km, Nuortijärvelle 20 km.] - -Voihan Kuollan-Lapin tunturimaille matkata myös vesitietä Luttojokea -pitkin, Laanilan majatalon lähimailta, Kaunispään tunturin juurilta saa -suuri Lutto syntynsä, ja pienenä tunturipurona se siellä vielä -tunturien turvissa kiertelee. Mutta laskevat sitä vain matkamiehet, -Vienan-Karjalan simpukanetsijät, ja jopa tekivät takavuosina -viinasaksat juomannoutoretkiä Luttoa alas aina Jäämerenrannan Kuollaan -asti. Monet ovat Luton kosket ja könkäät, ja sauvoimin sekä köysin -täytyy useat niistä sekä laskea että nousta; joenrannat ovat alituista -asumatonta korpea. Vasta pari penikulmaa Suonikylän alapuolella, -Tshuörve-jaurin suulla, 8-10 penikulmaa suoria teitä Suomen rajalta, -tapaa ensimmäisen eläjän, uudisasukkaan, Hulkko-Pekon. Kohtaapa samalla -järvellä jo jonkun lappalaisenkin, ja toisia vähän alempana, -Vuolu-jaurilla, josta on vielä pari penikulmaa mutkittelevaa Luttoa -soudettava, ennenkuin ollaan Nuortijärvellä. - -Mutta kaikkein suurimmat, synkimmät ja rannattomimmat erämaat joutuvat -matkattaviksi lapinkävijälle, joka Sodankylän kautta käy Kuollaa kohden -pyrkimään: sadat kilometrit aivan tietöntä kiveliötä. Mutta -venekyydillä saa kulkea melkein koko matkan: Kemijokea Kemijärveltä -Pelkosenniemeen, Saukoskelle, Martinkylään, sitten Vouhtujokea -Sotataipaleelle, Sotajokea alas Nuortijoen latvoille ja Nuortia alas -suurelle Nuortijärvelle. [Kemijokea Kemijärveltä Pelkosenniemeen 50 km, -Saukoskelle 60 km, Marttiin 47 km, Vouhtujoen suuhun 43 km, Vouhtujokea -Teiskuriin 17 km, Sotataival 3 km, Sotajokea 20 km, Nuortijokea rajalle -35 km, rajalta Nuorti-järvelle 100 km.] - -Tällä taipaleella ovat mitä lukuisimmat kosket ja vihaisimmat virrat -lapinkävijän kärsivällisyyttä koettelemassa. Kemijokikin on jo -yläjuoksullaan tavattoman äkäinen; sitten mutkittelee Vouhtujoki -vähävetisenä tunturien välissä, ja samoin Sotajoki, joka ensin -pajupensaissa piiloteltuaan jo Nuortijokea lähestyessään pauhaa -yhtämittaisena kohisevana koskena; Nuortijoki niinikään virtaa monet -kerrat ihan vihaisin vaahtopäin. Sauvoimiin ja köysiin täytyy -matkamiehen monet kerrat turvautua, ihan katketakseen saa kiskoa ja -ponnistaa, niin alas laskiessa kuin ylösnoustessa. - -Nuortijoen korpimatkalla saattaa kiveliöiden kiertäjä jo tavata -erämaan eläjiäkin, jonkun jokivarren lappalaisen, sekä joen suussa, -Nuortijärven rannalla, Nivan pienen suomalaiskylän. - -Alas Jäämerta kohden painuttaessa on edessä 8-10-penikulmainen -Nuortijärvi, jonka keskikohdalle Lutto laskee lännestä kapean -Rippisalmen pohjoispuolella. Mutta edelleen virran mukana vaellettaessa -tullaan suuren Tuulomajoen niskaan, joka vihaisella kohinalla alkaa -vetää Luton ja Nuortin viljavia vesiä Jäämeren helmoihin. Viisin, -kuusin virstoin se yhtämittaisena vuolaana virtana kohisee, kunnes -Patunan könkäässä kiihtyy suurimpaan raivoonsa ja heittäytyy korkealta -jyrkänteeltä huimasti alas. Sitten se alkaa tasaisesti virrata, vain -silloin tällöin kuohahtaen, ja Muurmansuussa, penikulman verran -Kuollasta ylöspäin, se täydellisesti tyyntyy ja sopeutuu Jäämeren -henkeen. [Matkan mittoja: Nuortijärvi 80-100 km, Nuorajärven Luusuasta -Patunankönkäälle 5-6 km, Tuhkaseen 25 km, Kuivakoskelle 15 km, -Päiväjärvelle 2 km, Muurmansuuhun 7-8 km, Kuollaan 10 km. Matka -Kemijärveltä Sotataipaleeseen, kolmen sauvojan veneellä, kestää n. 3 -vuorokautta. Sotataipaleesta Kuollaan n. 5 vuorok., palatessa n. 9 -vuorok.] - -Nuortijärvi on läntisen Kuollan-Lapin mahtavimpia järviä. -Pitkänä, kapeana, moniselkäisenä Nuortijoen laajennuksena -levittäytyy se suurena käyriönä etelä-pohjois- ja länsi-itäsuunnassa. -Mahtavat, kesälläkin yöpuolelta lumipeitteiset tunturit ja "veivit" -kohoavat pitkänä rivinä järven yläosan kahtapuolta, toinen toistaan -korkeampina. Komeilee siellä semmoisia suuruuksia kuin 1000 metriä -korkea Vuojintunturi ja toiselle tuhannelle kohoutuva Siulutaldi, sekä -Tuodash- ja Petshatunturit ja Kuorpos-ueiv. Mutta järven alaosan -ääriltä siirtyvät tunturit etemmäksi, kuvastuen taivaanrannalle -kaukaisina, metsän yli kaartuvina lumiselkäisinä köyryinä. - -Kemijoelta päästään toisiakin vesiteitä Venäjän-Lappiin. Lähdetään -Saukoskelta puskemaan Tenniöjokea ylös, Saijan ohitse Tenniöjärvelle. -Sieltä on kolmen kilometrin nakkaus Naaliojalle, Tuntsajoen haaraan, ja -sitten noustaan Tuntsa- ja Vaatsimenjokia Piekuttamajoelle, josta taas -jaloitellaan Norreejoelle ja sitä taas soudetaan Leipijoelle; sitten -Juonnijokea myöten Juonniin, pieneen suomalaiskylään rajan takana. -Täältä päästään soudellen useita järviä ja lampia Akkalaan, joka on jo -suuren Imandrajärven läntisen osan äärimmäisessä pohjukassa. Tämäkin -korpimatka on mitä koskisin. Varsinkin Saijalta alkaen saa Tenniönjoen -soutaja sauvoa kosken toisensa jälkeen ja toistaan kovemman. Koskisia -ja vähävetisiä tunturien kiertäjiä ovat Tuntsa ja Vaatsimenjokikin, -samoin Juonnijoki, ja Piekuttama sekä Norree ovat oikein vihaisia ja -äkeitä tunturipuroja. [Matkojen pituuksia: Saukoskelta Saijalle 40 km, -Tenniöjärvelle 55 km, Naaliojalle 3 km:n vetotaival, Piekuttamalle 30 -km, Norreejoelle 25 km, Juonniin Suomen rajalta 50 km, Juonnista -Akkalaan 30-40 km.] - -Akkalaan päästäessä ollaankin jo kuululla Imandralla, Kuollan-Lapin -suurimmalla ja kauneimmalla järvellä. Sillä Imandra on oikea -tunturijärvi, jota ympäröivät Kuollan mahtavimmat tunturit. Itäpuolella -kohoaa komea Umptek eli Hibinä 1200 metrin korkeuteen ja lännessä sekä -etelässä rajoittavat taivaanrantaa monet kymmenet paljaslakiset köyryt. -Paikoin on Imandra aivan siintäväselkäinen, parikin penikulmaa leveä, -ja pituutta on järvellä perimmästä pohjoisesta äärimpään Akkalan -kolkkaan lounaisessa 120-140 km. - -Pitkin Imandran ääriä sekä sen pohjoispuolella olevien järvien -itärantoja ja Kuollajoen vartta vie ratsutie, ikivanha kulkureitti -Kannanlahdesta Kuollaan, ja tien varrella on vanhastaan useita -autiotupia ja majataloja, Sasheikat, Jokostrovat, Rasn-jargat, -Maaselät, Kitsat. Mutta nykyään ei näitä majaloita enää juuri tarvita. -Kuollan niemimaan poikki kulkee kuulu Muurmaninrata aina Jäämeren -rannalle, Muurmaniin, vastaiseen suureen Muurmaninrannan -satamakaupunkiin saakka, joka on Kuollan kaupungista 8-9 virstaa -pohjoiseen. [Rautatiematka Kannanlahdesta Muurmaniin on 268 virstaa.] - -Vielä on mainittava pari Kuollan kulkureittiä. Toinen käy Kuolajärven -Kurtilta, mihin saakka nykyisin jo maantie ulottuu, pitkin Tuntsajoen -ja kauniin Toivantojärven vesireittejä suurelle Koutajärvelle, josta on -vain lyhyt maataival Knäsöihin, Vienanmeren Kannanlahden rannalle. -Knäsöistä on vielä kolmipenikulmainen soutumatka Kannanlahden -kauppalaan, josta edelleen voidaan suuntautua Lapin sydänmaille. -[Matkojen pituuksia: Salla--Kurtti 60 km, Kurtilta rajalle 15 km, -rajalta Tolvannolle -- välillä Tuntsaa, Kilisjokea, Kilisjärveä ja -maataivalta -- 15 virstaa, Tolvantoa 30 v., Tolvantojokea 20 v., -Koutajärveä 40 v., Knäsöintaival 4 v., Knäsöistä Kannanlahteen 30 v.] -Toinen vesitie vie, maantiematkan päätyttyä, Kuusamon Paanajärveltä -Oulankajokea Vienan-Karjalan Pääjärvelle, sieltä edelleen Kunti- ja -Kumajokia Soukelojärvelle, sitten Susi- ja Tutijärvien kautta -ennenmainitulle Koutajärvelle. [Paanajärvi 22 km, Oulankajoki 25 v., -Pääjärveä Niskankylään 25 v., Kuntijokea Kuntikylään 10 v., Kumajokea -Soukelojärvelle 20 v., Soukeloa Ruvalle 11 v., Koutakosken niskalle -20 v., maataivallus 3 v., Susijärvi 15 v., Tuntsajokea 8 v., Tutijärvi -3 v., Tuntsajokea Koutajärvelle, Kanaseen 4 v.] - -Kaikkia näitä matkasuuntia on paljon käytetty Kuollan-Lappiin ja -Muurmanille pyrittäessä. Varsinkin niinä vuosina, jolloin -Muurmaninradan työmiehet sekä rajantakaisten "savottain" tukkilaiset -saapastelivat rajan yli edestakaisin, on näillä korpiteillä ollut kulku -tavallista vilkkaampaa. Ja salakähmäisten viinasaksain venereitteinä -ovat varsinkin Koutajärven ja Nuortin vesiväylät aina olleet. Niitä -myöten ovat Vienan ja Kuollan viinat ja pirtut loppumattomina virtoina -valuneet rajan tälle puolen. Kemijoen ja Nuortin vesitie, Sotataipaleen -eroittama, on jo ikivanhoista vainovuosien ja vihavenäläisten -ajoista asti ollut Lapinretkeläisten kulkureittinä. Tätä tietä -kiiminkiläispäällikkö Vesainenkin käytti kuululla partioretkellään -Kuollaan ja Jäämerelle. - -Vaivalloisia korpireittejä kaikki, kestävyyttä ja matkamiehen terveyttä -kysyviä. Siksipä useat Muurmanille menijät kulkevatkin mutkan kautta: -Ruotsin poikki Narvikiin ja sieltä laivalla Ruijan ympäri, toiset taas -Pietarin ja Arkangelin kautta. - -Näin kesällä, jolloin vedet ovat vapaina ja maataipaleet jalkaisin -kuljettavia. - -Mutta talvella, kun joet ja järvet ja jängät ovat silloitetut ja -lumi peittää kankaat, on Lapissa liikkuminen paljoa helpompaa. -Silloin saattaa peskeihin ja nahkoihin kääriytyneenä ahkiossa istuen -päästellä porolla vaikka halki koko niemimaan Ponoihin asti, -taikka laskea poikki Kannanlahdesta Kuollaan ja Petsamoon. -Pitkien pororaitojen polkema talvitie johtaa Inarista Patsjoen niskalta -Suonikylän ja Ristikentän kautta Kuollaan ja sieltä taas halki koko -niemimaan, Voroninskin, Leijaurin, Varsinskin, Kuroptejevskin ja -Lymbes-sijtin kautta Ponoihin. Talvisia kulkusuuntia on myöskin -Kuolajärven Kurtin kautta Koutajärvelle vievä tie, ja sotavuosina -Kurtilta suoraan, halki erämaiden Kannanlahteen kulkeva rahtitie, -jota myöten Venäjän sotatarpeita tuhansin kuormin kuljetettiin -Kannanlahdesta Rovaniemelle. Paljon on myöskin käytetty -Kemijoen--Nuortin suuntaa. Sotavuonna 1918 kulkivat sadat punaisetkin -sitä myöten Nuortijärven kautta Kuollaan. [Talviteiden pituuksia: -Kyrö--Kuolla n. 250 km, Kuolla--Ponoi n. 450 km, Kuolla--Petsamo n. 120 -km, Kuolajärvi--Kannanlahti 180 km.] - -Kuollan niemimaalla risteilevät talviset raitotiet talvikylältä -toiselle sekä osuvat lopulta merenrantojen suuriin liikepaikkoihin. -Niinkuin kesäreitit, kulkevat useat talvitietkin suurien vesien -seutuja, halkovat järvienselkiä ja noudattelevat jokia taikka -jokivarsia ja ojentuvat halki jänkien, kiertelevät tunturien juuria ja -pujottautuvat tunturilaaksojen ja kurujen lävitse. Kuollan--Ponoin tie -kulkee useasti Jäämerenrannan puuttomien tundraseutujen halki. -Tavallisia, asuttujen seutujen valtavia talviteitä eivät suinkaan -Kuollan-Lapin tiet ole. Harvaan asuttujen maiden teitä kuljetaan -sentään vain niin harvoin. Myrskyt ja pyryilmat monesti ajavat tiet -umpeen, mutta tuntureihinsa ja jänkiinsä tottunut Lapin asukas tietää -kyllä matkansa suunnan, ja pitkine raitoineen saattaa hän helposti -autiolla tundrallakin osua oikeaan, vaikka ei tietä näkyisikään. Tien -suunta ja matkan määrä on hänellä päässään ja veressään. - - - - -2. SUOMALAISIA UUDISASUKKAITA KUOLLAN-LAPIN SYDÄNMAISSA. - - -Niinkuin jo edellä on muutaman kerran mainittu, asustaa Kuollan-Lapin -laajoissa sydänmaissa useita suomalaisia uudiseläjiä. Siellä he erämaan -suuressa yksinäisyydessä elävät joko yksinäisinä erakkoperheinä taikka -taas ovat asettuneet pieniksi kyläkunniksi jonkun metsäjärven rannalle. -Toiset ovat rajantakaisissa tukkisavotoissa työskennellessään -mielistyneet metsänelämään, niin että ovat etsineet sopivan piilopaikan -ja jääneet iäkseen korpea raatamaan. Toiset taas ovat Muurmaninrannan -kalastusretkillä kulkiessaan kiintyneet taivaltamaansa korpeen ja sinne -viimein pysähtyneet ja majansa pystyttäneet. Jotkut ovat "ihmisten -ilmoilla" eläessään erehtyneet joitakin pillomuksia tekemään ja sitten -niiden seurauksilta ikipäivikseen kiveliöiden kätköihin piiloutuneet. -Muutamia taas on ilman aikojaan vain korpi kutsunut niin voimakkaasti, -että ovat kotikylänsä jättäneet ja muuttaneet rajantakaisiin -koskemattomiin saloihin erämieselämää viettämään. - -Aikoinaan kyllä Venäjän valtio antoi luvan yritteliäille Suomen -miehille uudistalojen perustamiseen Muurmanille ja Venäjän-Lappiin, -jopa soi heille useita verojen helpotuksiakin. Mutta kun uudistaloja -rupesi syntymään toinen toisensa jälkeen, pelästyi venäläinen ja rupesi -peruuttelemaan lupauksiaan ja kieltämään uusilta tulokkailta -asettumisoikeutta, jopa alkoi ahdistella entisiäkin metsäneläjiä pois -asuinmailtaan. Mutta kovakorvaiset korvenraatajat eivät totelleet -käskyä eivätkä kieltoa kuulleet, vaan pitivät sitkeästi puoliaan ja -pysyttelivät itsepintaisesti omassa, itse rakentamassaan metsämökissä. -Tämmöisiä "luvatta asuvaisia" on Kuollan-Lapin erämaissa useita, ja he -maksavat veroa vain venäläiselle metsäherralle. Mutta toisilla -uudisasukkailla, aikaisemmin asettuneilla, on kyllä asumisoikeutensa. - -Karjanhoidolla ja kalastuksella sekä metsänkäynnillä nämä erämaan -miehet perhettään elättävät, ja aivan hyvin he tulevatkin toimeen. -Sillä Lapin suurien jokien varret ja järvien rantamaat sekä maailman -alusta saakka koskemattomina olleet suot ovat tavattoman -reheväkasvuisia. Suhteellisesti vähällä vaivalla voi niistä kerätä -lehmän talvikonnun, ja kesäisillä metsälaitumilla saa karja mitä -runsaimman ravinnon, niin että karjanviljaa on metsätalossa aina -yllinkyllin. Monella korpitalolla onkin karjaa viisin, kuusin, jopa -kymmeninkin lypsävin lehmin, ja useilla on oma hevosensakin. Vain Lapin -tavattomat sääski- ja syöpäläisparvet tekevät kesäisin kamalaa kiusaa -karjalle; kun se käy laitumella, jopa ne pahimpana räkän aikana -tahtovat lehmiltä maidonannon kokonaan tyrehdyttää. -- Lapin viljavat -vedet antavat kalaa tavattomasti, ja metsäkin suo runsaasti riistaa -pyytäjälle. Pyssymiehinä monet ukot kiertelevätkin saloja, virittelevät -ansoja sadoittain "virkateilleen" ja vaanivat kevättalvella metsojen -soidinpaikoilla. Vieläpä he rohkeina karhumiehinä käyvät kontioidenkin -kimppuun sekä kuusenjuurisiin pesärytöihin että keväthangilla, kun -karhu on jättänyt talvisen leposijansa. -- Mutta pellonviljelys ei -täällä Pohjan äärillä juuri kannata. Pieni perunapeltonsa, -"pottumaansa", on sentään joka talolla, muutamilla niin iso, että se -tuottaa kotoiset tarpeet. Useilla on myös oma pieni ohrapeltonsakin, -ovatpa jotkut koettaneet kauraakin kasvattaa, ja pitkäksi on kaura -rantamaiden mehevässä mullassa noussutkin, mutta heinä- ja elokuun -ankarat hallat ovat sen turmelleet. Samoin heinäkuulla Jaakon päivän -pakkanen jo painaa perunaan merkkinsä, ja elokuulla Laurin hallat -useasti ottavat omansa. Naurista ja sipulia sekä muitakin kyökkikasveja -näkee uudisviljelijän pikku peltotilkussa, eikä niitä pakkanen -palelluttele. - -Niin elää suurella Tuulomalla useita Suomen miehiä. Noin -20-25 virstaa Nuortijärvestä alaskäsin asuu joen etelärannalla -oikein itsepintainen pielisjärveläinen, Tuhkas-Otto, jota -venäläiset ovat monet kerrat ankarasti ahdistelleet ja hätyytelleet -pois. Mutta ukko on pitänyt puolensa, asunut vain ja viljellyt -perunapeltojaan jo kolmattakymmentä vuotta. Kuivakoskella, puolitoista -penikulmaa alempana, asustaa kaksi sitkeätä metsänmiestä, Kuivakosken -Huotari ja Ranta-Pekka, ja vielä vähän alempana, Päiväjärven rannoilla, -elelee neljä sydänmaan äijää perheineen: Päiväjärven Antti ja Paavo -sekä Ranta-Aaretti vasemmalla rannalla ja muuan ukko oikealla. - -Luton varrella, Tshuörve-jaurin yläpäässä, erinomaisen rehevässä joen -suistomaa-saarekkeessa, tuuheiden lehtometsien ja hyötyisien -heinämaiden ympäröimänä, asuu entinen Nurmeksen ukko, _Hulkko-Pekko_ -joukkoineen, aivan yksinäisenä metsänerakkona, kesäisin vain -järventakainen lapinukko naapurinaan. Hulkko-Pekkokin on eräs "luvatta -asuvia", joka on saanut kestää monet taistelut "olemassaolostaan". -Ovatpa venäläiset metsäherrat koettaneet lappalaisiakin yllyttää, -etteivät sallisi itsepäisen ukon kuusine poikineen asettua mailleen -taloksi. Pojat kun muka miehistyttyään saattaisivat ottaa ja vallata -lappalaisilta heidän isiensä maan. Mutta lappalaiset eivät ole sentään -huolineet ruveta Hulkkoa pois ajamaan, sillä ukko on osannut -pysyttäytyä hyvissä väleissä heidän kanssaan. Osoittaa hän heille -talossaan kestiystävyyttä, tarjoaa kuumat teevedet ja kalakeitot, -vieläpä sallii heidän matkoillaan pistäytyä hänen saunassaankin -löylyä ottamassa ja lukemattomia syöpäläisiään karistamassa. Ja -kesävaroistansa osittelee ukko naapureilleen jauhoja, ryynejä ja -sokeria. Onpa vielä Pekon vanhin poikakin niin "lappalaistunut", että -on ottanut emännäkseen järventakaisen naapurin tyttären ja muuttanut -lappalaistaloon kotivävyksi, kun työteliäs isäukko ei antanut "laiskaa -lapintytärtä" tuoda miniänä kotiinsa. - -Talvikaudet raataa Pekko poikalaumoineen tukkisavotoissa, -kevätkesän uittotöissä, mutta loppukesän häärivät miehet kotona -lehmänkontua hankkimassa. Kiireellisinä heinäaikoina täytyy -turvautua naapurien apuun, mutta niin ovat lappalaiset tottumattomia -yhtämittaiseen, raskaaseen maamiehen raadantaan, että monesti heittävät -työnsä kesken ja lähtevät astelemaan kotiinsa. Taikka sitten istuvat -tuntikausiksi joutavia jaarittelemaan. Eivätkä heitä paranna Pekon -houkuttelut, ei maanittelut eikä haukkumiset. On Pekko joskus koettanut -naapuriansakin opettaa perunaa viljelemään. Muokkasi lapinukolle pienen -pellon, pisteli siihen perunaa, ja käski heinäkuun lopulla katsoa ja -maistaa. Mutta eihän lapinäijä malttanut odottaa, töhersi jo muutaman -viikon päästä -- kun oli Pekon luona saanut uusia perunoita maistaa -- -peltonsa nurin, työnsi raa'at siemenperunat kattilaan, keitti ja söi. -Sitten noitui Pekolle, että "sun pottu, hyvä pottu, a mun pottu lii -koit pashke". Että kun muka narrasit. - -Suuren Patsjoen varrella elää myös useita satoja suomalaisia raatajia. -Yläjuoksun koltanpuolisella rannalla tavataan Kalliaista, Jakolan -Mikkoa, Jakolan Jussia, ja Salmijärvellä, Patsjoen alajuoksulla, on -kokonainen suomalainen kyläkunta, Heiskareita, Mörsäreitä, -Hanhi-Mikkoja, Ranta-Matteja, Portin-Kustuja ja muita, yhteensä -neljättäsataa sielua. Monet heistä ovat jo kymmeniä vuosia erämaassaan -asustelleet, ja toiset ovat saavuttaneet joltisenkin toimeentulon. -Perä-Pohjolan miehiä ovat useimmat, Kittilästä, Sodankylästä ja -Kemijärveltä lähtöisin. - -Nuortijoen suulla, Nuortijärven yläpäässä, on jo ennen mainittu, -pienoinen _Nivan_ suomalaiskylä neljine, viisine taloineen. Se on oikea -erämaan kylä, Lapin suunnattomien sydänmaiden piiloinen paikka, jota -ympäröivät joka puolella korkeat vaarat ja tavattomat tunturit, -tuonnempana pohjoisessa Nuortijärven siintävät selät. Alempana, järven -hengessä, joen oikealla rannalla, on pari taloa, Kyllönen ja Malinen, -mutta pari kolme virstaa ylempänä, joen vasemmalla rannalla, on kolme -taloa, Karhula, Pekkala ja Hietamukka, sekä muuan mökki. Karhula ja -Pekkala ovat kylän ensimmäisiä eläjiä, ja ovat he saapuneet erämaahansa -Kittilästä jo yli 30 vuotta takaperin. - -Tämä syrjäinen kylä on Muurmanille suuntautuvan talvikulun -varrella ja Venäjän-Lappiin tukkitöihin vaeltelevien "jätkien" -tavallisena majapaikkana. Pitkät matkat on täältä ihmisten ilmoille. -Ristikentän "pogostalle", Nuortijärven alapäähän, tulee yhdeksisen -penikulmaa, Kuollaan viitisentoista ja lähimpään Suomen puolen kylään, -Marttiin, Kemijoen varrella, aina kolmattasataa kilometriä. - -Onpa Kuollan-Lapin suurissa erämaissa toinenkin pienoinen -suomalaiskylä. Se on _Juonnin_ kiveliökylä, pienen Kuhajärven -etelärannalla, Lapin lounaiskolkassa, Akkalan-Imandrasta länteen käsin. -Sinne muutti aikoinaan Sallasta _Essakka Sotkajärvi_, rakensi mökin, -kääntyi venäjän uskoon ja rupesi metsän asukkaana elämään. Ukon pojat, -Harttu, Jussi ja Antti, perustivat myöhemmin kukin oman kotinsa, niin -että nykyään on kylässä neljä taloa: vanhan Essakka-vaarin talo ja -poikien talot. Eläjiä on täällä lähes viitisenkymmentä, ja karjaa -kolmattakymmentä lehmää. Mutta kolmella hevosella toimitetaan kylän -ajotyöt, sillä maanviljelystä ei täällä harjoiteta, perunoita vain -vähäisen pikku pellontilkkuihin istutellaan. - -Ei ole tämäkään kyläihmisten ulottuvilla. Kesäisin on lappalaisia -kyllä hyvinkin läheisinä naapureina, mutta talvella on -lähimpään lappalaisten asuinpaikkaan, Akkalaan, matkaa 35 -virstaa, Sasheikkaan 95 v. ja Kannanlahteen puolitoistasataa. -Sama matka on Sallan kirkollekin, lähimpään suomalaiseen suurkylään. -Mutta erämaan asukas on tottunut pitkän matkan juoksija, häntä eivät -taipaleiden tavattomuudet kovin helposti pelästytä. Mikä "ihmisten -ilmoilla" eläjästä tuntuu jo miltei mahdottomalta sydänmaamatkalta, se -on metsänasukkaalle vain miltei mitätön naapurissakäyntitaivaL Niinpä -saattaa Juonnin ukko kiireimpänä heinäntekoaikana tupakantuskassaan -juoksaista Sallan kirkolle tupakan noudantaan. Eihän matkaa tule kuin -vain sataviisikymmentä kilometriä mennen tullen, metsäpolkuja, vihaisia -virtoja ja tiettömiä sydänmaita. - - - - -3. KUOLLAN-LAPIN SYRJÄÄNEISTÄ JA SAMOJEEDEISTA. - - -Kuollan-Lapin sisämaassa, Lu-jaurin tunturiseuduissa [Lu-jaurille tulee -Imandralta matkaa 70-80 virstaa itään, ja tie kulkee Ump-jaurin kautta, -tunturien laaksoja ja vesistöjä pitkin] asustaa myös joukko syrjäänejä. -Viime vuosisadan lopulla, 80-luvulla, saapuivat he tänne siirtolaisina -Vienanmeren takaa, Petshoran Izhmajoelta. Siellä kun pororutto kerran -kamalasti raivosi ja uhkasi koko karjaa surmalla, jätti silloin -60-70-lukuinen joukko entiset asuinmaansa ja lähti porokarjoineen -kaikkineen matkaan uusia elinpaikkoja etsimään. Valkeanmeren ympäritse, -pitkin rantaseutuja, Äänis- ja Kannanlahden pohjukoitse he kiersivät -Kuollan niemimaalle ja asettuivat loppuksi Lovozerskiin, Lu-jaurin -rannalle asumaan. Siellä oli jo ennestään iso lappalaisten talvikylä, -mutta tulokkaat rakensivat samaan kylään oman ryhmänsä ja niin -täyttivät suurine porolaumoinensa läheiset tunturiseudut. Sillä uudessa -asuinmaassaan alkoivat toimeliaat syrjäänit elää isiensä tavalla: -hankkivat elatuksensa poronhoidolla ja kaupankäynnillä. - -Päämajaansa pitävät syrjäänit -- lappalaiset sanovat heitä -heidän entisen kotipaikkansa mukaan "iizentsöiksi", "izumetseiksi" ja -"iizemskiläisiksi" -- Lovozerskissä, mutta heidän poropaimenensa -kiertelevät tuhansine komeine laumoineen ympäri niemimaan -tunturiseutuja, aina Terinrannan Jokonskia ja Ponoin seutuja myöten. -Kesät, talvet kulkevat vartavastiset paimenet -- pojat tai palkkalaiset --- porokoirineen porokarjan kintereillä. Kodat -- riuvut ja niiden -varaan pystytettävät nahkalouteet -- ja koko metsäläistalous on mukana. -Hyvä laidunmaa kun tavataan -- Kuollan niemimaalla onkin vielä paikoin -valtavia jäkäläkankaita --, niin siihen kodat nostetaan ja asetutaan -taloksi. Nahkalouteet levitetään riukujen tukemina keilakodaksi, ja -tulisijaksi kotaan asetetaan iso rautalevy parin puupölkyn päähän. -Mutta kun taas tulee muutto, puretaan asumukset, ladotaan ne -porokelkkoihin ja lähdetään uusille laitumille. Kesälläkin ajaa -laskettelevat paimenet kelkoillaan, porovaljakot edessä. Ja jos sattuu -eteen joki, jonka toiselle rannalle pitäisi päästä, taikka pieni järvi, -jota kävisi ikäväksi kiertää, painetaan suoraan aaltoihin ja uidaan -ylitse, koko karja edellä ja paimenet perässä porojen vetämissä -kelkoissaan kelletellen. Kesät näin laidunnellaan kaukaseuduilla -laajalti, mutta syksyn saapuessa kotiudutaan Lu-jaurille, jonka -ympäristöillä talvikausi kierrellään. - -Tavattomat ovat syrjäänien porokarjat ja suurta, entisen kotimaan -tummaa komeaa rotua, isompaa kuin Suomen ja Venäjän lappalaisten porot, -niin ettei "missään maailmassa ole niin kauniita poroja kuin heillä". -Ja järkevällä hoidolla ovat ne nopeasti lisääntyneet. Jopa niin, -että varakkaimmat poroisännät ovat paisuneet oikein äveriäiksi -pororuhtinaiksi, semmoisiksi kuin "Polikarppa" ja Iivan Namovits ja -Stepan Jakovits, jotka kukin omistavat jopa 4000-5000:n porolauman. Ja -tuhantiset ovat tokat monella muullakin syrjäänillä. Nämä laumat ovat -saaneet lisäystä, paitsi omistaan, myöskin lappalaisten porokarjoista. -Kesäisin kun iizemskiläiset kiertelevät karjoineen kautta koko Kuollan -niemen, eksyy yksi ja toinen metsiä harhaileva lappalaisten poro heidän -laumaansa. Omistajat kyllä syksyn tullen käyvät kadonneitaan etsimään -ja porotokan isännältä kysymään: - --- Onko minun poroani karjassasi? - --- Ka, ota pois, jos lienee! sanovat isännät. Mene katsomaan ja -ottamaan! En minä tahdo pitää poroasi. - -Mutta vähätpä voi lappalainen ottaa omaansa tuhatpäisestä, vieraasta ja -villistä metsäläislaumasta. - -Ja niin katoavat lappalaisten porot väkevämmän karjaan. Se tietysti -lappalaisia kovin harmittaa, ja monet kerrat ovat he käyneet oikeutta -ja yrittäneet häätää uusia tulokkaita pois omilta ikimuistoisilta -asuinmailtaan, mutta eivät ole onnistuneet. Syrjäänit ovat älykkäämpinä -ja varakkaampina aina pitäneet puolensa, pysyneet valtaamillaan mailla, -kierrellen karjoineen kuten ennenkin. Ja yhä vain laumaansa lisäten. Ja -lisääntyneet itsekin. Jopa niin että nykyään asustaa Lovozerskissä -neljä-, viisisatainen syrjääniläinen yhteiskunta. Uusia asumuksia on -kylään kohonnut entisten lisäksi,niin että syrjääniläisryhmä käsittää -jo 40-50 taloa. Ja monet taloista ovat kuin palatseja lappalaisten -pahaisiin hirsimökkeihin verrattuina, komeita kaksikerroksisia -rakennuksia, vanhan kotimaan malliin laitettuja. Semmoisia ovat edellä -mainittujen pororuhtinasten talot. - -Nämä kolme poromiestä ovatkin koko tunturien takaisen yhteiskuntansa -varakkaimmat eläjät, ja ovat jo ensimmäisten tulijain mukana meren -takaa saapuneet. Varsinkin Polikarppa on oikein upporikas, -60-70 vuotias äijä, ison perheen isäntä ja suuri kauppamies, joka on -poronhoidolla ja kaupalla paisunut koko seudun pohataksi. [Ennen sotaa -oli Polikarppa-äijällä talletuksia pankissa n. 500,000 ruplaa.] -Poronhoito onkin iizemskiläisen koko elämä, siihen sisältyy kaikki, -mitä tämä tunturimaailman asukas tarvitsee. Joka syksy ja talvi -teurastaa hän laumoittain poroja ja kuljettaa lihat ja nahat -merenrannan markkinoille. Takavuosina oli rikkaimmilla poromiehillä, -Polikarpalla ja muilla, tapana ostaa naapureiltaan omiensa lisäksi -poroja, joita sitten suurin laumoin joka talvi ajattivat -Vienan-Karjalan Koutajärvelle, jopa aina etelämmäksi, Sipretinjärvelle -asti, ja siellä vasta ne teurastivat ja sitten hevoskuormittain ajattivat -Ouluun. [Porokarjaa teurastuspaikalle ajamassa oli koko paimenjoukko ja -perhekin mukana, jopa eukotkin kuomusaaneissa ajellen. Tapahtui -kerran semmoisella matkalla, että Polikarpan emäntä teki pojan -Soukelojärvellä. Ajokkaat vain hetkiseksi pysäytettiin, ja sitten asian -tapahduttua taas jatkettiin matkaa.] Oulusta taas matkasivat ukot -tavaroineen, lihoineen ja nahkoineen Pietariin ja Moskovaan. - -Ovatpa Polikarppa ja naapurin pohatta, Iivan Namovits, keksineet -toisenkin tulolähteen: perustaneet kyläänsä "sampsosavotan", jossa -jalostavat poronnahkoja mustankiiltäväksi "sampsoksi". Sitä lähettävät -ukot tuhansin kiloin Arkangeliin ja Pietariin sekä muuallekin Venäjän -markkinoille. Tehtaansa raaka-aineet hankkivat äijät sekä omasta -laumastansa että muilta ostamalla. Sampsosavotassa keräytyneet -poronkarvat taas toimitetaan Arkangeliin. [Sampsosavotassa on koko -kylän ainoa hevonen käyttämässä tehtaan hevoskiertoa.] - -Kesät talvet ajelee Lu-jaurin iizentsä kotimaansa tapaan -korkeakaplaisella saanillaan, neli-viitinen komea porovaljakko -vetämässä, pitkällä "hare"-sauvallaan ohjaten ja halliten villin -valjakkonsa menoa. Pitkät ovat hänen talvitaipaleensakin. Milloin on -matka Kannanlahteen viinan tai pirtun noudantaan, milloin Kuollaan -taikka Petsamoon taikka aina Norjan talvisatamiin asti porotuotteiden -tarjontaan, milloin taas Teriberkaan tavarannoudantaan. Toisinaan -joutavat isännät satalukuisina porohärkineen rahdinajoonkin, jopa -joskus tukki- ja paperipuusavottoihin. Niin olivat kerran -Vuojintunturin tukkisavotassa iizentsä-isännät tuhansin poroin, sadoin -miehin työmaalla olleet, ja oli siinä liikkeessä ollut eri vilkasta -elämää. Tukki kerrallaan oli työnnetty porovaljakon kelkkaan ja sitten -lähdetty sitä täyttä laukkaa lennättämään laskupaikkaansa; pitkin -metsiä vain, tietä kysymättä oli laskettu, niin että pensaat ja pienet -puutkin olivat lakoilleet.Tukki tukin perästä oli näin pitkänä jonona -ryminällä viety rantaan ja taas laukattu toisia noutamaan. - -Arkangelista ostavat syrjäänit viljavaransa ja muut elintarpeensa, mitä -ei omasta maasta eikä karjasta lähde. Itse käyvät isot isännät Vienan -kaupungissa kaupat tekemässä [Polikarppa joskus lähettää tyttärensäkin -Arkangeliin kauppa-asioille. Niin kävi tytär sotakesänä 1914 Vienassa -ja teki 60:n jauhosäkin kaupan.] ja tuovat sitten laivoilla Teriberkan -satamaan, jossa heillä on isot varastohuoneet. Sieltä sitten talven -tullen porokuormittain ajetaan kotiaittoihin niin suuret määrät, että -osa riittää vähävaraisille naapureillekin myytäväksi. [Teriberkan -satamakylä on Jäämeren rannalla, samannimisen joen suussa, n. 60 -virstaa Kuollasta itään. Kylässä on noin 50 taloa, kymmenkunta -kauppapuotia, kaikki enimmäkseen venäläisiä.] - -Syrjäänit ovat toimeliasta väkeä ja hartaita oikeauskoisia. -Kylässä on komea kirkko ja venäläinen kansakoulukin, jota syrjäänien -lapset käyttävät paljoa ahkerammin kuin kylän lappalaisten nouseva -suku. Ja kaikissa kylän yhteisissä asioissa ovat älykkäät -syrjääniryhmän miehet aina etumaisina toimihenkilöinä. - -Poroisännät liikkuvat talvisin komeissa syrjääniläispeskeissään, -jaloissa pitkävartiset, kauniisti päärmätyt poronkoipisaappaat, -"jaarat", ja päässä poronvasannahkainen lakki, jonka pitkät -korvaviilekkeet riippuvat alas ryntäille. Varin tullessa heitetään -lakki niskaan viilekkeiden varaan. Tällaisessa muhkeassa puvussa sattui -takavuosina joka talvi aina silloin tällöin näkemään Polikarppa-ukonkin -Kuollan tai Kannanlahden kaduilla astuskelemassa asioillaan. Monesti -olivat äijän asiat vain viinanhakumatkoja. Tuhansien ruplien arvosta -saattoi hän kerralla kuormittaa saaniinsa viinaa ja pirtua. Pitihän -muka talvisilla tuntureilla ja pitkillä talottomilla erämaan matkoilla -olla ruumiin lämmikettä ja mielen nostaketta. - -Lappalaisten kanssa eivät syrjäänit juuri mene naimisiin,vaan ottavat -omaa sukuaan. Poropaimenet useasti iskevät silmänsä isännän tyttäreen, -ottavat omakseen ja perustavat oman perhekunnan ja pystyttävät oman -pirtin entisten lisäksi. Ja pojat taas menevät naapurin tyttäriin ja -kohottavat oman kodin. Niin suku kasvaa ja lisääntyy nopeasti. "Ja -iizentsät kun lihaa ja rasvaa paljon syövät ja raakaakin lihaa syövät -ja lämmintä verta juovat, niin ne ovat hyvin kauniita, lihavia ja -punaverisiä sekä miehet että naiset. Ja sen tähden he ovat niin hyviä -sikiämäänkin". - -Elinvoimaista kansaa on Lu-jaurin iizemskiläinen, kasvaa ja lisääntyy -yhtä nopeasti kuin hänen suuri porokarjansakin. Ja vaurastuu ja -rikastuu. Jos se saa rauhassa tunturimaillaan porojaan paimennella, -saattaa alkuaan pienestä siirtolaisjoukosta kasvaa ja kehittyä hyvinkin -merkittävä Kuollan-Lapin sydänmaiden kansoittaja. Kuollan-Lapissa -asustelee myös pieni joukko samojeedeja, noin 40-50 henkeä arvion -mukaan. Samoinkuin syrjäänit elävät hekin suuria porokarjoja hoitamalla -ja ajelevat komeilla porovaljakoilla. Heistä eivät koltat paljoa tiedä. -Taikka oikeammin koltat heistä aina jotakin tietävät, mutta he -sekoittavat samojeedit syrjääneihin, puhuvat kumpaisistakin, niinkuin -ne olisivat samaa kansaa, sanoen heitä milloin "samujeedeiksi", milloin -"iizemskoiksi". -- "Se on sama, samujed ja iizemski. Iizemski on vain -oikea nimi, ja samujed on haukkumanimi, joka on sama kuin itsen-syöjä." - - - - -4. KOLTAT JA HEIDÄN TARINANSA. - - -Mutta Kuollan niemimaan varsinaisia, alkuperäisiä asukkaita -ovat lappalaiset, Kuollan eli Venäjän lappalaiset, koltat, jotka ovat -jo harmaassa muinaisuudessa vallanneet koko niemennön suuret salot -asuinpaikoikseen ja erämaikseen, omistaneet ensiksi tulleen oikeudella -järvet ja joet kalavesikseen, riistaiset metsät pyyntimaikseen, -jäkäläiset kankaat porolaitumikseen, järvien rannat asuinsijoikseen ja -tunturit, kalliot ja pahdat pyhiksi paikoikseen. - -Ja kenenkään häiritsemättä eleli vähäväkinen Lappi mahtavana omassa -villissä vapaudessaan suunnattomassa tunturivaltakunnassa, jossa ei -tuntunut olevan ääriäkään. Eli ja vaelteli, kuten muutkin erämaan -eläjät, saalista etsien paikasta toiseen. Eikä tiennyt juuri muuta -maailmaa olevankaan. He vain ja heidän erämaansa ja jumalansa. - -Mutta tuli sitten etelästä vahvempia kansoja, tuli kainulaisia, -karjalaisia ja venäläisiä, ensin pyyntimiehinä ja veronkiskojina, -jopa uuden, tuntemattoman jumalan julistajina. [Kolttien apostoleina -tunnetaan munkit Feodorit ja Trifon, jotka 1500-luvun alkupuolella -Lapissa käännytystyötä toimittivat. Feodorit perusti Kuollaan luostarin -ja Trifon Petsamoon. Viimemainitun luostarin luullaan kuitenkin olleen -jo 1400-luvulla.] Ja viimein alkoivat uudet tulokkaat asettua -niemimaalle asumaankin, valtasivat rantaseuduilla suojaisia lahtien -pohjukoita ja jokisuita olinpaikoikseen. Niin muodostui aikojen -kuluessa pitkin rantamaita useita isompia ja pienempiä kyliä ja -satamapaikkoja, jopa Tuuloman suulle pienoinen kaupunkikin, ikivanha -Kuolla, ja Kannanlahden pohjukkaan jo vanhoista ajoista tunnettu, -Kuollan valtatien vartinen _Kannanlahti_. Kuollan ja rantaseutujen -asukkaat ovat enimmäkseen venäläisiä, karjalaisia on taas enimmän -Kannanlahdessa ja sen seuduilla. - -Mutta erämaiden vapaat eläjät eivät niin vain ilmaiseksi ruvenneet -luovuttamaan isiltä perittyjä riistamaitaan uusille tulokkaille, -eivätkä ryhtyneet mielisuosiolla suorittamaan heille pantuja suuria -veroja. Monet kerrat nousivat metsien asukkaat tekemään vastarintaa ja -puolustamaan oikeuksiansa. Mutta tulokkaat olivat paljon vahvempia ja -paremmin varustettuja kuin köyhät erämaan kiertäjät, jotka asustelivat -hajallaan metsissä. Nämäpä sen sijaan turvautuivat viekkauteensa sekä -mahtaviin noitakeinoihinsa, ja niiden avulla he monet kerrat -pelastivat sukunsa ja omaisuutensa vainolaisten käsistä sekä syöksivät -turmioon metsiä kiertelevän vihollisjoukon. Koltilla on vieläkin -paljon tarinoita entisiltä vainovuosilta, kertomuksia, miten -milloinkin taitava ja ovela lappalainen kavalasti petti ja saattoi -surmilleen etelästä tulleen partiolaisparven, taikka miten mahtava -lappalaissankari ja velho noitakonsteillaan kokonaan tuhosi pelätävän -rosvojoukon. - -Niinpä kerran vainomiehet, _tshuittet_, tshuudit, olivat pakottaneet -lapinukon soutajakseen, kun Nuortijärveltä olivat matkalla Kuollaa -kohden. Lähdettiin Tuulomanniskasta vihaista virtaa keikkumaan alas -suurta _Patunanköngästä_ kohden. Ukko selitti soudettavilleen, että nyt -tulee paha paikka, koski semmoinen, jottei kärsi kaikkien veret sitä -katsoa, siinä kun suolainen vesi ja saivovesi yhtyvät, niin on kova -paikka... Paras on mennä huppuun veneenpohjalle. Huppuun -peittäytyivätkin vainomiehet, ja ukko laski veneen miehineen hirveään -könkääseen, mutta hyppäsi itse putouksen niskassa olevalle isolle -kivelle. Tuhansiksi pirstoiksi räsähti vene syöksyessään alas -monisylisestä putouksesta, ja sinne hukkuivat kaikki vainolaiset. -Olivat Patunan rannan lappalaiskylässä juuri nuoret pallin lyönnissä. -Soutajaukko huusi heille kiveltään: - --- Heittäkääpäs jo pallinlyönti ja katsokaapas tuonne koskelle, kuinka -siellä ei kuin käsiä ja jalkoja vain vilahtelee! - -Samankaltaisen surman tuotti vihollisille _Einvodtunturilla_ muuan -Petsamon koltta. Olivat tshuudit ryöstöretkellä Petsamon seduilla ja -ottivat lappalaisen opastamaan heitä korkean tunturin yli. Suuri oli -tshuudien joukko, yhtä vaille 70 rosvoa, ja poroilla he ajoivat, mies -joka poron pulkassa. Tshuudit pitivät ajaessaan pahaa elämää, ja siitä -tunturinhaltia suuttui ja nosti kovan ilman, Einvodin haltia kun on -semmoinen äreä ja suvaitsematon. Silloin opas esitti, että on paras -ruveta kollooseen, sitoa porot kaikki peräkkäin samaan raitoon, jottei -pyryssä eksyttäisi toisistaan. Ja opas asettui itse edellimmäiseksi. -Hän tiesi tunturilla erään kamalan jyrkänteen, jonka vieritse raitotie -varoen kulkee. Sitä kohden lennätti koltta kollostettua raitoa täyttä -laukkaa ja lasketti samaa huimaa vauhtia koko ajokunnan jyrkänteeltä -alas rotkoon. Mutta juuri ennen alassyöksymistä silpaisi hän itse -puukolla poikki omaan pulkkaansa kiinnitetyn jälkiporon hihnan ja -käännätti ajokkaansa syrjään. Tunturin rotkoon rymähtivät kaikki -miehet, ja sieltä sitten vähissä hengin heidän päällikkönsä noitui: --- Vielä on tässä yksi muukin surmansa saava, että seitsemänkymmentä -tulee täyteen! - -Ja ajoikin sitten kerran samaan surmaan muuan pimeässä ja -pyryssä kulkeva lappalainen. - -Nuortijärvellä, Luttolahden suussa, _Tshueht-piel-njargalla_ --- Sadanpetäjänniemellä -- oli ennen suuri lappalaiskylä. -Siinä asui muiden muassa lapinukko, Njalli, kahden väkevän poikansa -kanssa. Olivat he kerran, ukko ja pojat, majavanpyydössä ylhäällä -Potsjoella, ja ukko näki unta, jotta jos kaksi mustaa majavaa on käynyt -pyydykseen, niin tshuudeja on tulossa, ja hän, ukkopaha, menettää -henkensä. Pyydyksessä olikin kaksi mustaa majavaa. Lähdettiin siitä -paikalla ajamaan kotiin. Mutta rauhassa on kotikylä järven törmällä, ei -näy ainoatakaan vihollista, ovatpa kylän tyttäret ulkona kentällä -kisailemassa, kuten ainakin. Mutta vainomiehet olivatkin kylässä -piilossa, ja tyttäret olivat heidän pakottaminaan pihalla kisaamassa, -ettei mitään epäiltäisi. Miehet ajoivat pihaan, ja siihen heti tshuudit -piilostaan syöksähtivät, aikoen tappaa. Ukko ja toinen poika -pyöräyttivät pakoon, mutta toinen jäi sissien kanssa tappelemaan, -tempaisi suuren puukkonsa ja tappoi monta miestä. Tshuudien päällikkö -lähti ukon jälkeen, jolloin ukko hädissään kiipaisi suureen petäjään -Njallikalliolle, jonne hänet tshuudipäällikkö jousellaan ampui. Mutta -siihen jo ehtivät pojatkin, tappoivat isän ampujan ja ajoivat sitten -päälliköttömän vainolaisjoukon pakoon. - -Vieläkin muistavat Nuortin koltat Njallikallion, tietävätpä sen petäjän -kannonkin, johon Njalli-ukko oli paennut. Onpa Tuulomalla, -Patunankönkään luona, vielä nähtävänä suuria, mahdottomia kiviäkin, -joita ukon pojat, vahvat miehet, ovat huvikseen lohipatoon -kanniskelleet. - -Toisen kerran taas tulivat tshuudit suurella joukolla _Nvortijärvelle_ --- Nuortijärvi olikin heidän varsinaisia Kuollan kulkureittejään --- ja hävittivät koko kylän, tappaen kaiken kansan. Vain yhden -vaimonpuolen he jättivät ja lähtivät häntä joukossaan kuljettelemaan, -ruuanlaittajana muka. Luton suulla he levähtivät yöpyen autioon -pirttiin. Rupesi siinä akka miehiä säälittelemään, jotta kovin olette, -raukat, likaisia ja siivottomissa ketineissä, jotta eikö sopisi nyt -pestä kaikki vaatteet puhtaiksi, kun on täällä kyllä vettä ja kattilaa? -Hän kyllä pesee. -- Ka, hyvähän se, sanoivat miehet ja riisuivat kaikki -vaatteensa, jääden ilkialastomina saunaan kellettelemään, akan -lähtiessä pyykinpesuun. Mutta ämmä survoi rääsyt, kattilat ja kaikki -avantoon, ja lähti pakoon. Viimein huomasivat saunakyöpelit -pyykinpesijän ilkityön, lähtivät ajamaan häntä takaa, mutta paleltuivat -kaikki talvipakkaseen. Muuan ennätti juosta aina Rippisalmelle asti, -ennenkuin kontistuneena kaatui jäälle. - -_Vuolujaurillakin_ oli suuri lapinkylä. Sinnekin, järven etelärannalle, -osui kerran kaksi "tshuudipohteria", vahvaa jättiläistä, jotka -surmasivat koko kylän väen. Vanhan ämmän vain heittivät henkiin ja -sanoivat: -- Ämmä saa meidän puolesta olla pystyssä siksi kunnes itse -kaatuu. Tekivät "pohterit" sitten suureen rantapetäjään taian ja -sanoivat: - --- Tämä petäjä seisokoon pystyssä siksi kunnes itse kaatuu, mutta joka -sen kaataa, sen pitää veteen hukkuman. - -Petäjä saikin olla pystyssä, ei kukaan uskaltanut koskea tuohon vanhaan -kärrikkääseen. Mutta sitten, vain vuosikymmen takaperin, Kaurel-ukon -pojat rohkaisivat itsensä ja löivät männyn mäkeen. Mutta eipä ollutkaan -vanha taika mahtiaan menettänyt. Heti seuraavana syksynä hukkui -vanhempi hakkuumies järveen, aivan lähelle petäjää, ja seuraavana -keväänä oli nuorempi poika hukkua saman järven jäihin koko -pororaitoineen. - -_Hirvasjärvellä_, Nuortin lisäjoen, Hirvasjoen latvoilla, asui -lappalaisia eräällä saarella. Siellä vanha muori illalla kalakeittoa -laitellessaan tekee taian ja keksii: - --- Paljon vieraita tulee aamulla! - -Siitäpä tietää hän olla varuillaan, katsoo, katsoo järvelle: jo tulee -yöllä miestä metsästä rantaan, aitan repivät ja hirsillä kelletellen -lähtevät uimaan saarta kohden. Ämmä kotaan kiireen kyytiä, huutaen: - --- Hirvastokka on uimassa saareen! - -Siitä heti kaikki veneeseen ja järvelle "hirvaita" tappamaan, jopa -riennättää joukkoon vanha muorikin purjelouteen kainaloonsa hotaisten. -Uimamiehet kolhitaan upoksiin, mutta muutamat ennättävät kumminkin sitä -ennen sukeltaa veneen alle ja sohia pohjaan reikiä. Ne kuitenkin muori -heti louteellaan tukkii. Yksi sentään, itse päämies, yrittää päästä -pakoon ja on jo saaren rantaan nousemassa, mutta siellä pieni poikanen -jouselläan häntä uhkailee. - --- Jäl battshe ettshed! huutaa uimamies pojalle, että muka, älä ammu -isääsi. - --- I lii ton ettshe! sanoo jousimies ja ampua piukahuttaa, ja puunuolen -rautainen piikki sattuu miehen kaulasuoneen, niin että siihen keikahtaa -hänkin. - -_Nuortin_ syrjäjoen varrella, sydänmaassa, elelee lapinukko, väkevä -mies, pohteri oikein, eukkoineen ja lapsineen. Hän aina varoittelee -akkaansa, että eläpäs heitä vain virtaan lastuja, ei koskaan pidä -jokeen lastua heittää, sillä tshuudit näkevät ja tulevat tappamaan. -Mutta akkapa aina ukon poissa ollessa uhallakin lastuja virtaan -syytelee. - -Ja siitä keksivätkin vainolaiset lastut ja saapuvat sydänmaan asunnolle -juuri kun ukko sattuu olemaan metsällä, täyttävät talon molemmat -pirtit, elämöivät ja iloa pitävät ja päällikkö akkaa naurattelee. Tulee -siitä ukkokin kotiin, eikä tiedä mitään, pirttiin vain astuu. Siellä -ovat vainomiehet ovipielessä vahtimassa ja nappaavat miehen kiinni, -sitovat käsistä ja jaloista ja heittävät nurkkaan makaamaan. - -Niin tulee yö, ja tshuudipäällikkö menee akan viereen, mutta mies -kyhjöttää nurkassa. Hän kutsuu tyttärensä ja kuiskaten pyytää veistä. -Mutta tytär sanoo: Vai veistä sinulle! Odotahan, kun minä sanon uudelle -isälle, niin kyllä näet, veitsen tahtoja! - -Aamulla vainolaispäällikkö pilkkaa nurkassa nukkujaa, kysäisten: - --- Millaisia unia olet, äijä, nähnyt? - -Tulee taas yö, päällikkö menee taas akan viereen, mutta ukko kyhjöttää -nurkassaan nuoritettuna. Kun toiset jo nukkuvat, kutsuu ukko poikansa -ja kuiskaten pyytää veistä. Poika tuo terävän veitsen, ja sillä ukko -silpoo siteet poikki ja hiipii ulos. Siellä hän kaataa toisen pirtin, -jossa vainolaiset nukkuvat, kumoon ja niin saavat nämä siinä surmansa. -Mutta sitten palaa mies päällikön pirttiin ja karjaisee: - --- Nousepas nyt ylös ja koetetaan, kuinka mies köytetään! - -Päällikkö ponnahtaa pystyyn, tempaa miekkansa ja täydellä -terällä lyödä huimauttaa, mutta mies kumartuu, syöksähtää syliksi ja -paiskaa päällikön nurin ja hänen omalla miekallaan silpaisee kaulan -poikki. - -Silloinpa akkakin hypähtää ukkonsa luo ja laatii: - --- Hyvä toki oli, ukkoseni, että pääsit hengissä! - -Mutta ukko sitoo akan suureen juurakkoon kummastakin jalasta ja heittää -hänet virran vietäväksi, saman virran, johon akka oli lastuja -syydellyt. - -On koltilla vielä tarina _Vesaisenkin_ kuulusta, onnettomasta retkestä -_Kuollaan_. - -Se oli mainion iso ja väkevä mies se tshuudipäällikkö, kova ja julma -pohteri. Nuortia tuli hän joukkoineen ja sitten Tuulomaa myöten laski -Kuollaan. Tuulomalla, Patunan luona, oli silloin kaksi suurta -lappalaiskylää, toinen könkään päällä, toinen sen alla. Molemmat kylät -hävitettiin maata myöten, niin ettei ole enää kuin sijat jäljellä. -Rahat ja rikkaudet ryöstettiin, ja rahat kasasi päällikkö isoon -vaskikattilaan, jonka piilotti suuren kiven alle Patunan taipaleelle, -nostaen mahdottoman kiven ylös, työntäen kattilan sen alle ja kääntäen -kallion jälleen kohdalleen, että "sittenpähän palatessa otan". - -Lähdettiin sitten Kuollaa hävittämään. Mutta Kuollassa tiedettiin olla -varuillaan. Oli kaupungin ympärille rakennettu vahva puinen suojamuuri, -ja Tuuloman varrelle, _Karaulivaaralle_, oli koottu suuri heinäkasa, -jonka vartija sytytti tuleen, kun kuuli vihollisjoukon tulevan. Kun -vainomiehet saapuivat kaupungin edustalle, oli sieltä muurien kaikista -aukoista mustat pyssynsuut uhkaamassa, niin että miehet peloissaan -piiloutuivat kivien taakse. Mutta suuri päällikkö ei pelännyt, ryntäsi -ypöyksinään, hyppäsi korkealle muurille, heitti kaupunkiin palavan -tulisoiton ja lähti astumaan takaisin miestensä luo. Kaupungista kyllä -yritettiin ampua, liksutettiin piilukkoja, mutta ei pyssy lauennut: -tshuudipäällikkö oli pyssyt siltä varalta noitunut. Silloin keksi muuan -lappalainen: - --- Tappakaa vasa ja voidelkaa sen verellä pyssyt! - -Paikalla vasa penkkiin ja pyssyt veriseen voiteeseen ja taas -paukkumaan. Ja heti osuikin luoti ja nappasi tshuudipäällikön reisiluun -poikki. Mutta tämä vain toisella jalallaan konkkasi väkensä luokse -noituen ja manaten, ja vihoissaan surmasi hän puolet miehistään, kun ne -pelkureina kivien takana kyyköttelivät. - -Eikä siinä auttanut muu kuin lähteä paluumatkalle. Vaivainen päällikkö -makasi veneessä, miehet soutivat vastavirtaa ja kovissa koskissa -sauvoivat ja kiskoivat köysillä. Mutta kun vene koskissa kolahteli -kiviin, koski päämiehen jalkaan kipeästi, ja siitä kimmastuneena hän -aina heti surmasi miehen, kuka vain sattui lähinnä olemaan. Siitä jo -soutajat oikein alkoivat tuskastua. Tultiin taas Patunalle, vedettiin -vene könkään niskalle, ja taas aiottiin ryhtyä soutamaan... Mutta -silloin miehet äkkiä nappasivatkin nuorat poikki, työnsivät veneen -päällikköineen virtaan, ja sinne sortui Patunan pauhuihin suuri ja -pelätty tshuudilaispäällikkö. - -Mutta kiven alle kankaalle, vaskikattilaan, jäivät päällikön kätkemät -rahatkin. Ei ollut miehissä kiven liikuttajaa. Ja siellä ne ovat vielä -tänäkin päivänä, ja mahtavana kalliomöhkäleenä makaa kiviaarteensa -päällä. - -Aikoja myöhemmin sitten kerran löydettiin tshuudipäällikön reisiluu -Purjis-njargasta, pari virstaa könkään alapuolelta, ja se luu oli aina -seitsemää korttelia pitkä. - -Kun päällikön joukko sitten palasi kotitienoilleen, vei se vainajan -äidille tiedon, että poika oli saanut surmansa sodassa. - --- Millä surmalla poikani kuoli? kysyi muori. - --- Sota tappoi! sanoivat. - --- Se ei ole totta! äsähti muori. Ei ole se poika tavallisella -surmalla kuollut. - -Oli muori paraillaan pyykkiä pesemässä, ja kolmet vanttuut olivat juuri -käsissä; niistä hän väänsi vettä, kiersi ne kerrassaan poikki ja sanoi: -Se on tuommoisissa käsissä kasvanut, se poika. Eikä se ole tavallisella -kuolemalla kuollut. - - - - -5. KOLTTAIN ASUINPAIKAT. - - -Pieni, tuskin parituhantinenon enää kolttien lappalainen sukuhaara, -joka Kuollan niemimaalla asustaa hajaantuneena ympäri tämän äärettömän -tunturimaan. [Kuollan niemimaan pinta-ala on n. 150,000 km2 eli enemmän -kuin kolmasosa Suomea. Koko niemimaalla on n. 15,000 asukasta. Näistä -on n. 9,000-10,000 venäläistä, n. 2,000 suomalaista, 1,700-1,800 -lappalaista, karjalaisia muutamia satoja, syrjäänejä n. 500, -samojeedeja 30-40, norjalaisia pari sataa.] Heidät jaetaan kolmeen eri -ryhmään kielimurteensa mukaan, sillä suuren erämaan heimot ovat -häipyneet niin etäälle toisistaan, että kielimurrekin on muodostunut -hyvin erilaiseksi. Ja niin on taas Kuollan lappalaisten kieli paljon -erilaisempaa kuin muu lappi, niin ettei esim. Inarin lappalainen -ymmärrä kaukaisen Venäjän lappalaisen haastelua. - -Lännessä, suomalaisten lähimpinä naapureina, asustavat _Tuuloman_ -lappalaiset. Heidän suuria keskuspaikkojaan, "sijtoja", ovat -_Patsjoki_, Patsjoella, lähellä Salmijärveä, _Petsamo_ ja _Muotka_ -Jäämeren rannalla, Petsamo- ja Muotkavuonoilla, sekä _Suonikylä_ -Luttojoella ja _Nuortijärvi_ Ristikentän tienoilla, Nuortijärven -alapäässä. [Suurkylien lappalaiset nimet: _Pats-jok, Pietsam, Muodka, -Suongil ja Nuoht-jaur_.] Suomen naapuruudessa asustavat myöskin, -_Akkalan_ eli _Imandran_ lappalaiset, joiden suurkyliä ovat _Akkala, -Jokostrova ja Maaselkä_ Imandralla sekä _Pollujauri_ Pollujärvellä. -[Lappalaisnimet: _Aihkel, Tshuik-suol, Maa-seilg ja Pollu-jaur_.] -_Kuollan_ lappalaiset asuvat Kuollan kaupungin seuduilla ja sen -itäpuolella, ja heidän suuria kyläpaikkojaan on _Kildin_ Kuollan -lähimailla sekä idempänä sisämaassa _Lovozero_, suuren tunturijärven, -Lu-jaurin rannalla, _Voroninsk_ ison Voronjejoen juoksulla, -_Ljavozero_ Harlovkan latvoilla ja _Varsinsk_ Jokongajoen latvoilla, -Kalmi-jaurilla. [Lappalaisnimet: _Kildints, Lu-jaur, Kord-jok, -Lei-jaur, Ars-jok_.] Sitten itäisinnä elävät _Turjan_ lappalaiset -_Jokongassa_ Joukjoella sekä _Kamenskissa, Kuroptejevskissa, -Lumbovskissa ja Ponoissa_ suuren Ponoijoen vesistön varsilla ja suulla -ynnä _Sosnovetsissa_ niemimaan kaakkoisrannalla, Ponoista etelään. -[Lappalaisnimet: _Jovkuj, Kintus, Kiottem-jaur, Lymbes, Pionne, -Sosniofke_.] - -Lapinkävijä joutuu miltei ihmetyksiin, kun hän päiväkausin, -viikkomäärin samoiltuaan Lapin suunnattomia saloja, joissa on tavannut -vain yksinäisen turvekodan taikka pienen pirttipahaisen siellä, toisen -täällä, virstojen, penikulmienkin päässä toisistaan, yhtäkkiä sitten -pohjastuu metsän aukeamalle ja näkee edessään kokonaisen suuren -kyläkunnan, mitä suurimpien sydänmaiden keskellä, soiden saartamana, -tunturien ympäröimänä. - -Se on kolttalainen talvikylä, _sijt_. - -Merkillinen metsien kiertäjäkansan kylä, joka ei muusta maailmasta -paljoakaan tiedä, ja josta muu maailma ei tiedä mitään. - -Kymmeniä matalia mökkejä, pikkuisia vanhoja neliseinäisiä pirttipöksiä -on sikin sokin kankaalla, rakennettuina noin vain mihin sattuu; -joitakuita uusiakin pirttejä, jopa kaksi- ja kolmihuoneisia -"talojakin", on joukossa ja kymmenittäin pieniä aittoja kylän keskellä -sekä reunapuolissa. - -Kylän laidassa on "kirkko", matala harmaa rakennus, jonka harjalla -venäläiset vinoristit törröttävät. Toisessa laidassa, ryteikköisellä -kankaalla, on kylän kalmismaa, ja kolmannella sivulla levittäytyy -puuton vetelä aapa, joka ulottuu aina etelässä siintäviin -tuntureihin asti. [Suonikylässä, joka Suomen ja Venäjän välisessä -Petsamon rajankäynnissä luultavasti tulee jäämään Suomen puolelle, on -neljättäkymmentä pikku pirttiä ja talontapaista. Niiden kylänkeskeiset -nimet ovat, Jänkäniemestä alkaen joen puolella: _Outa, Saahkar, Uolli, -Javgar, Väiskin-Evvan, Huoter, Mehkavan-Uontrei, Mehkavan-Evvan, -Pitkä-Teahpan, Moissein-Jaahk, Pikku-Sergei, Karppi-Kaurel, -Vaiskin-Uontrei, Olssin-Pedrin-Huoter, Oafanas, Mahtvei, Pikku-Uolli, -Jilssin-Oski_. Ja taas toista laitaa, kankaan puolta takaisin etelään -käsin: _Trofim, Evvankan-Huoter, Timmaksen-Illep, Kova-Evvan, -Pikku-Illep, Olssin-Pedrin-Kaurel, Vaiskin-Evvanan-Sergei, Pikku-Evvan, -Pikku-Meetrei, Karppi-Huotarin-Illep, Jaahkin-akka, Trofim, Vaassil, -Annin-Evvan, Huoterin-Vaiski, Koaistjen-Evvan, Kuosmin-Oski ja -Kuosmin-Illep_. Sitten on kolmihuoneinen tsassouna itälaidassa ja -länsipuolella uusi koulurakennus, jossa on opetussali eteishuoneineen -sekä opettajan asuntona kamari ja keittiö.] - -Mutta autio on tämä lapinkylä, äänetön ja kuollut. Ei kohoa savusuitsu -mökin matalasta piipusta, ei ärhentele äreä pystykorva pihamaalla, eikä -liiku kylän käytävillä ainoakaan ihmisolento, ei katso kukaan pienestä -pirtinikkunasta, eikä kukaan ovissa käyskentele. - -Kylällä on kesäinen lepohetkensä, kesäisten päivien hiljainen erämaan -rauha. - -Sillä asukkaat ovat heittäneet kylänsä kymmenet mökit ja pirtit -ypöyksikseen kankaalle ja kaikonneet kauas sydänmaiden järville, -kesämajoilleen kalastelemaan. Sieltä saisit, jos tahtoisit tavata, -satojen virstojen päästä, järvienpoukamista, lahtien pohjukoista heitä -etsiä. [Jäämeren rantapuolien kylien, kuten Kildinin, Varsinskin, -Voroninskin, Jokongan, Lumbovskin, Ponoin asukkaat taas muuttavat -kesäksi Jäämeren rannoille kalamiehiksi.] Mutta saattaa silti Lapin -matkamies autiossa kylässä kyllä levähtää, vaikka viikommankin. Sillä -useimpien pirttien ovet ovat avoinna ja sisässä on kaikki silleen -heitetty. Eihän nyt enää Lapin erämaissa tshuudeja eikä muitakaan -ryöväreitä retkeile, ja mitäpä he hyötyisivätkään autiosta ja köyhästä -pirttipahaisesta, jossa on vain harmaakivinen lapintakka oviloukossa, -vaateresuilla peitetyt makuulavat seinien vieressä, pieni -pöydäntapainen ja pari kolme pölkynpäätä jakkaroina, seinähyllyllä -muutamia tuohiropeita ja juuriastioita ja peräseinässä pikkuruinen -lasi-ikkuna. Sillä lappalaisella on niin vähäiset mukavuuden -vaatimukset. - -Niissä lappalaiskylissä, jotka ovat seutunsa "pogostoina", -kirkonkylinä, on pienoinen valkea kirkkonsa, papin ja lukkarin -taloineen. Niin esim. Nuortijärven Ristikentässä, Patsjoella, -Petsamossa, Lu-jaurilla, Ponoissa. Mutta tyhjille seinille saavat papit -kesäisin molintansa toimittaa: seurakunta on eksynyt kauas korpeen omaa -palvontaansa pitämään. - -Mutta jos matkamies saapuu tänne sydäntalven pakkasilla, tammi- ja -helmikuussa, saa hän nähdä lapinkylän täydessä elämässään. Silloin -sankat savupatsaat puskeutuvat pirttien piipuista pakkasilmaan, hallit -kentällä haukkuvat, porokellot poukkavat, peskipukuiset oliot käydä -kepsuttelevat kyläraitilla, ja kohta joka kömmänän ovi lennähtää auki -ja sieltä syöksähtää nuorta ja vanhaa, ukkoa ja akkaa ja lasta outoa -kulkijaa kummastelemaan. - -Metsien asukkaat viettävät talvensa yhteisessä suurkylässään ja -toimittelevat talvitöitänsä. Ja nyt vuorostaan ovat erämaiden asunnot -autioina ja kylmillään. - -On koltalla talvisia toimia. Toisten talvi kuluu metsiä kierrellessä -alituisina porotokan paimentajina, toiset taas tekevät pitkiä -raitoretkiä Jäämeren rannan satamiin, Teriberkaan, Kuollaan, Petsamoon -ja Norjan puolelle Kirkkoniemeen, taikka taas Kannanlahteen ja Umbaan -sekä Valkoisenmeren suuriin rantakyliin. Viikoittain saattaa tällainen -monisatavirstainen matka kestää, monessa pitkässä raidossa kun -hiljalleen judetaan halki soiden, halki maiden, yli järvien, yli monien -tunturijuottojen. Talviset kuukaudet ovat myös suurten metsästysretkien -aikaa, jolloin hiihdellään hirviä sekä kierrellään penikulmittain -sydänmaita kaikenlaista metsänriistaa ajellen. Mutta naiset häärivät -kotoisissa toimissa, hoitavat lampaita, paistavat leipää, laittavat -ruokaa ja ennen kaikkea askartelevat ahkerasti käsitöissä, kutovat -sukkaa, vantutta, raanua, muokkailevat nahkoja ja niistä kintaita, -ompelevat kenkiä ja peskiä. - -Ja aikansa ottaa juominenkin ja ilonpito. Sillä kun on taas pitkästä -yksinäisyydestä yhteen päästy, yksille kylätanhuville, iloitsee siitä -ukko ja akka, ja nuoret ovat varsin hyvillään. Monet pitkät vuorokaudet -vierähtävät pelkässä juomisen turinassa, johon ottavat osaa sekä miehet -että naiset, nuoret ja vanhat. Varsinkin silloin kun Jäämeren rannan -raitomiehet palaavat pitkältä retkeltään ja tuovat Norjan taikka -Kuollan "tuliaisia", tyhjennetään pullo toisensa jälkeen. Vuoron perään -kiertää ryyppylasi ympäri pirttiä, ryypynottaja nyökäyttää joka -sielulle, pienille lapsillekin, ja sanoo: "Tierv jaalak!" Ja -tervehdittävä vastaa: "Juhke tiervan!" ("Terveenä elä!" "Juo -terveydeksesi!") Ja niin kauan kestää "terveisten" vaihto ja ilonpito -kuin pullosta on viimeinenkin tilkka tirautettu. Lopulta jo useimmat -ovat saaneet "terveisiä" kyllikseen ja uupuneet jonnekin nurkkaan -taikka pöydän alle. Niin miehet kuin naisetkin. - -Sillä koltat ovat, niinkuin muutkin luonnonkansat, mahdottomia -tuliliemen tuttavia. - -Ja iltasilla, miltei joka päivä, pitävät nuoret tanssejaan, kokoontuen -milloin mihinkin pirttiin; haitarimies retuuttaa hurjasti kimakkaa -käsipeliään ja toiset tanssivat "kaatrellaa" ja "ristisiirree", aina -aamuyöhön saakka, niin että heidän milloinkaan saunaa näkemättömästä -ihosta hiki valuu virtana, pöykkyrin selkä höyryää, ja karvaiset kengät -litsahtelevat kostealla lattialla. - -Mutta kun tulee laskiainen, jonka jälkeen pitkä ja ankara paastoaika -seuraa, nousee ilo ja huoleton remuaminen ylimmilleen. Sillä pyhänä -paastona ei saa tanssia eikä remuta, ja siksi pitääkin sitä ennen ottaa -oikein kyllikseen. Viikon päivät pidetään yhtämittaista hulinaa, sitä -ankarammin, mitä lähemmäksi paaston alku tulee. Tanssitaan, ryypätään -ja ajellaan, viisi, kuusi, jopa kahdeksankin poroa valjastetaan saanin -eteen, ja saani täyteen miehiä, naisia, lapsia, kaikenikäisiä ihmisiä, -akkojakin pikku komsiolapsineen, ja sitten lennätetään täyttä karkua -kylän läpi laidasta toiseen, niin että lumi pyrynä sinkoilee, -poronkoparat napsavat ja kellot paukkuvat. Huudetaan ja hoilataan, -joikataan ja lauletaan, minkä kurkusta ääntä lähtee. Ja sepä mies, -jonka porovaljakko edelle ennättää. Kylän laidassa pysähdytään, -käännetään valjakot, otetaan ryypyt ja sitten taas samalla -metelinpidolla täyttä laukkaa läpi kylän toiseen laitaan. Ja taas -ryypyt ja remuava rynnäkkö kylän lävitse. - -Se on tunturikansan laskiaisen viettoa. - -Mutta siihen sitten koltan ilonpito loppuukin. Koko paasto on ankarata -työaikaa ja raitoretkillä ja metsästysmatkoilla raatamista. - -Kevätpuoleen kyllä taas, kun ilmat kirkastuvat ja päivä käy -lämmittämään, pitävät nuoret kisojaan ulkonakin lumisella -päiväpaisteisella kyläkentällä. Silloin on hauskaa temmeltää; -keräydytään piiriin, niin pojat kuin tyttäretkin, ja pannaan -nuoraleikki, _nuoirr-siirre_, käymään, taikka juostaan -_pohtpiehsklem-siirree_, kilpajuoksua piirin ympäritse, taikka -heitetään palloa, _pallu-siirree_. Ja keskenään heittävät pojat ja -nuoret miehet painia, _oajp_. Painiminen onkin lapinpoikain -tavallisimpia talvikisoja, sekä sylipaini että rintapielistä -heitteleminen, ja muutamat nuoret miehet ovatkin aika mestareita -toisiansa hankeen heippaamaan. - -Mutta lyhyeksi käy kolttien iloinen yhdessäoloaika. - -Sillä kun pääsiäinen, suuren paaston remuinen loppujuhla, painuu ohitse -ja korkealle kohonnut päivä alkaa yhä enemmän pehmitellä Lapin paksuja -lumihankia, kun metsot pitävät ahojen hangilla soidintaan ja teeret -kuusenlatvassa kukertelevat, kun keväinen tuntu alkaa liikkua -kirkkaankuulakkaassa ilmassa ja koivunvarvut alkavat punoittaa, silloin -jo taas korpi rupeaa kansaansa kutsumaan. - -Tulee muutto _kevätpaikoille_, pitää joutua taipaleelle ennen -kelirikkoa. Koltta kokoaa porokarjansa, valjastaa raitonsa, -työntää tarpeelliset tavaransa, ruokavaransa, keittovehkeensä, -suksensa, sivakkansa ahkioihin, ahtaa niihin lapsensa, naisensa ja -lampaansakin, ja painuu niin pitkänä kuormitettuna kulkueena -porokarjoineen, paimenineen ja koirineen salolle. -- "Monn tiervan, -monn tiervan!" ("Mene terveenä!") toivottavat jäljelle jäävät, jotka -koko joukolla ovat saapuneet lähtöä katsomaan, lähtijää saattamaan ja -hänelle hyvästiä heittämään. Kohta lähtee toinenkin perhekunta, kohta -kolmas ja neljäs ja niin edelleen. Kaukaisimpien salojärvien asukkaat -kiirehtivät ensin taipaleelle, lähimailla asuvaiset voivat viipyä -myöhempään. Ja niin jää taas vasta niin eloisana remuava talvikylä -aivan autioksi kesäiseen hiljaisuuteensa. Sen asukkaat ovat taas -hajaantuneet ympäri suurien salojen. Ken on lähtenyt länteen, ken -ajanut itään, kuka on painunut pohjoiseen, kuka taas suvenpuolelle -siirtynyt. - -Sillä tarkoin ovat koltat keskenään laajan erämaansa jakaneet, -jokaisella suvulla on omat kesäkautiset olinpaikkansa ja kalavetensä. -Niinpä Suonikylän seitsemän sukua, _Moshnikov, Fofonov, Gaurilov, -Feodorov, Semenov, Sverlov ja Kiprianov_ ovat ositelleet pyyntimaansa -ja asuinpaikkansa siten, että Moshnikovit asustelevat _Nahtshasjoella, -Puoldzik-, Algaz- ja Nahtshas-jaureilla_, Suomen rajamailla; -Fofonovit _Madzasjoella, Madzas-, Tshuokkal-, Souvel-, Vuosku- ja -Passe-jaureilla_, niinikään Suomen rajoilla; Gaurilovit _Karnjoella, -Karn-, Loun-, Alli-, Nevsi-, Kallu-, Vuernis-, Pietsh-, Jungus- ja -Vuolu-jaureilla_ Luttojoen kahtapuolta; Feodorovit asuvat -Luton pohjoispuolella, _Tshosk-piel-jaurilla_ ja molemmilla -_Njannam-jaureilla_; Semenovit alempana, _Vuenni-jaurilla_, Luton -eteläpuolella sekä _Nuortijärvellä_, Luton suupuolella; Sverlovit -_Akku-, Nieskem-, Vilkis- ja Kuhkis-jaureilla_, Luton pohjoispuolella, -ja Kiprianovit _Vuolu- ja Tshuörve-jaureilla_ ja _Ruvt-mennalla_, Luton -keskijuoksulla. Nuortijärven talvikylän asukkaat taas ovat omistaneet -ja ositelleet _Nuortijärven, Nuorti-, Jauru- ja Hirvasjokien_ vesistöt -sekä _Tuuloman_ varret. Ja kevään tullen kulkeutuvat kauimmaiset, kuten -Samson-ukko, Lehmi-Siman ja Kiurun-Meetrej, aina _Hirvasjärvelle_ ja -Talvijärven Teppana _Talvijärvelle_, Sodankylän ja Kuolajärven -rajamaille asti. Akkalan lappalaiset hajaantuvat Imandran eteläosan -ympärille sekä Imandraan lännestä laskevan suuren vesistön, _Kala-, -Kantas-, Salmi- ja Pirijärvien_ rannoille. - -Suurien järvien rannat ja kalavedet on jaettu useammallekin -suvulle. Niin esim. 9-10-penikulmaisella Nuortijärvellä asustaa useita -erisukuisia Nuoth-sijtan kolttia, lisäksi Luton suupuolella muutamia -Suonikylän sukujakin. Lutto vesialueineen on nimittäin Suonikylän -erämaata, Nuortijärvi taas ja Nuortijoki lisävesineen on Nuoht-sijtan -pyydysmaita, ja pyyntimaiden raja käy Rajaniemessä, Nuortijärven -pohjoisrannalla, n. 15 virstaa Ristikentästä länteen. Vuolu-jaurilla -asustaa pari eri sukua: Kiprianov pohjois- ja Gaurilov etelärannalla. -Mutta suuria järviä ovat suuret suvut kokonaan vallinneet. Niin esim. -Fofonovin veljekset sukukuntineen omistavat suuren Madzas-jaurin ja -monet ympärysjärvet kalavesineen. - -Kevätpaikat, _kidda-paik_, ovat tavallisesti pienien metsäjärvien -seutuvilla, kankaan taikka suuren suon laidassa. Pienoinen pirtti -taikka turvekota, jopa joskus vain seipäistä ja nuvuista kyhätty -keilakota on asuntona, ja pari pientä aittaa metsänreunassa -tavarasuojina. Järven rannassa on vene sekä kalanpyyntivehkeet. - -Sillä kevätasunnoilla oltaessa alkaa kohta kalanpyynti. Koko talvi -onkin mennyt vedenviljan puolesta viimekesäisten ja syksyisten pyyntien -varassa, kuivalla ja suolakalalla, niin että keväinen kalansaalis -kolttaa jo oikein houkutteleekin. Suliin salmiin ja jokiensuihin hän -ensinnä vie pyydyksensä, saa haukea ja on tyytyväinen. - -Kevätpaikoilla, maan vielä pälvissä ollessa, tapahtuu myös tärkeä -porojen vasominen. Hirvaat ja porohärät on jo laskettu vapauteensa, -mutta poikivia porovaatimia paimennellaan kotapaikan läheisyydessä -pälvisillä jängillä ja kankailla, kunnes vasat on merkitty ja niin -varttuneet, että voivat emonsa jäljessä vapaina metsissä juoksennella. - -Mutta kun järvet ovat jäänsä luoneet ja kesä rupeaa siinä juhannuksen -seuduissa Lappiin saapumaan, kokoaa koltta taas tavaransa, sonnustaa -itsensä, heittää hyvästit parikuukautiselle kevätasunnolleen ja siirtyy -_kesämajoille_, jättäen kevätkotansa vuorostaan autioksi. Vain -kapakalakasa jää aitan loukkoon talven varoiksi. Muuttomatka -toimitetaan veneillä vesiä pitkin sekä pitkin jänkiä ja kankaita -perävilkkaa painatellen, raskaat tavarataakat hartioilla, lampaat -joukossa juoksemassa. - -Kesäpaikat, _kess-paaudas_, ovatkin vain muutamien virstojen, -virstakymmenisen päässä kevätasunnoilta. Suurimpien, kalaisimpien -järvien rannoille ne on rakennettu, hyvin useasti päiväpaisteiselle -pohjoisrannan aholle, aivan veden äyräälle. Siinä on pirtti taikka -turvekota ihmisten olinsijana, monet nelijalka-aitat tavarasuojina, -turvehökkeli lammasläävänä, rannassa monet veneet, nuottaulut ja -verkkohäkkyrät sekä kalojen kuivausvartaat kuusen juurella; lisäksi -katoksia, kalapuoreja, luövveja, kattilakiviä ja leivänpaistouuneja. Ja -metsän reunassa, syrjimpänä, korkean kannon nokassa, nähdään hauska -"njolla". - -Kesäpaikka samoinkuin talviasunto onkin paremmin varustettu kuin -lyhytaikainen kevätasunto, ovatpa jotkut varakkaat lapinukot -kesärannalleen rakentaneet oikein kaksoispirtinkin. Kesäjärvellään -oleskelee koltta koko kesäkautensa ja pyytää enimmän osan talvisista -kalavaroistaan; hän käy järvellä joka ilta, syö kalaa, minkä jaksaa, -laittaa loput suolaan taikka asettaa vartaille kuivumaan. Muutapa työtä -koltalla ei kesällä juuri olekaan kuin kalanpyynti ja kalastusvehkeiden -kunnossapitäminen. Ja syöminen ja makaaminen, juominen ja joikaaminen. -Naiset kyllä väliaikansa askaroivat kaikenlaisissa käsitöissä, ja -jotkut taitavat kolttaukot veistelevät veneitä taikka rakentelevat -ahkioita ja saaneja sekä omiksi tarpeikseen että naapureillekin. - -Mutta lyhyt on Lapin kesä ja väleen se vierähtää. Toukokuun -lopulla alkaa kyllä jo Lapin pitkä, kuusi-, seitsen-viikkoinen ihana -päivä, jolloin aurinko alituisesti valaisee, paistaen sekä etelästä -että pohjoisesta ja lämmittäen poloista maata, niin että tuota pikaa -puhkee lehti puuhun, ruoho maahan, rentukan keltainen kukka järven -rannalle, jopa tuoksuva kukka tuomeenkin ja viimein heinäkuun lopulla -pienikasvuiseen pihlajaankin. Variksenmarjat ja juolukat järvien ja -soiden rantamilla, sekä mustikat ja puolukat kypsyvät lappalaisten -herkuiksi, jopa viimein hillatkin kaunistavat täyteläisenä -"lapintoukona", ihanan keltaisena, kenttänä, Lapin suunnattomia soita. - -Mutta yhtä sukkelaan kuin kesä saapuu, yhtä nopeasti se kiiruhtaa -poiskin. Heinäkuun lopulla saattaa jo kylmä uho öisin uskaltautua -suurille suon selille hillojen poimintaan, ja elokuun öinä käy jo halla -jängillä valkeita huurreverhojaan vetelemässä. - -Ja yöt käyvät yhä pitemmiksi ja pimeämmiksi. - -Mutta koltta viipyy päivänpaisteisella kesäkentällään syksypuoleen -saakka, pyytää kalaa, saa rasvaista taimenta ja siikaa, harria ja -haukea, ja syö niitä viisi, kuusi kertaa päivässä sekä keitettyinä että -paistettuina ja kuivattuina. Aitat varataan täyteen kapakalaa, ja -suolakalaa kerätään mataliin, maahan salvettuihin kalapuoreihin. - -Elo- ja syyskuun vaiheilla tulee majanmuutto. Taas kokoon kilut ja -kalut, kittilät ja kattilat, ja perävilkkaa taipaleelle metsää, suota -tarpomaan sekä veneillä vesiä soutamaan. - -Muutetaan _syystaloille_. Kesäkenttä jää taas autioksi, kesäjärvi -yksinään syysmyrskyissä myllertämään, veneet rannalle kumolleen ensi -kesää vartomaan. - -Syyspaikat, _sohks-paik_, on varattu suurien jäkäläkankaiden -laitamille, jonkun pienen metsäjärven rantamalle taikka lähimaille, -taikka jonkun metsäpuron äyräälle. Vain matalahko turvekota, pahainen -pirtti taikka pieni kotatupa on täällä synkän petäjikkökankaan -asuntona, lisänä joku aittanen, muuan katos sekä lammassuoja. Ja -syksykodillaan koltta kuitenkin ottaa vastaan Lapin pimeimmän syksyn, -pitkän synkän yön, auringottoman "kamma-ajan", Turjan tuiman talven -pakkasineen ja pyryilmoineen. Mutta tunturimaan eläjää ei pimeys eikä -pakkanen peloita, sillä tyytyväisenä hän vain asustelee pimeässä -korvessaan ja pyytää kalaa lähijärviltä, työntäen verkkojansa jään -allekin. - -Syyspaikkojen jäkäläkankaille kootaan tuntureille ja metsiin -hajaantuneet porot, ja sitten paimennellaan koko tokkaa lähiseuduilla. -Onkin syksykodilla ääntä ja elämää, sen sijaan kuin kesäjärvellä aika -kului aivan hiljaisesti. Täällä kymmen-, jopa satalukuinenkin porokarja -on ympärillä temmeltämässä, paimenet ja koirat elämöimässä. Autio -pirtti, joka koko talven, kevään ja kesän on äänetönnä korvessa -levännyt, on yhtäkkiä herännyt henkiin, vakavan harmaapartaisen korven -sydän on ruvennut sykkimään, syksyllä, kun kaikki muut ovat vaipumassa -talviuneensa. - -Mutta monelle porolle on syyskodalle joutuminen surmaksi, -sillä silloin koltta toimittaa suuret syysteurastuksensa. Poro paran -toisensa jälkeen hän taluttaa surmapaikalle ja työntää sydämeen julman -puukkonsa. - -Ja taas tuoretta poronlihakeittoa kaukaloon. - -Se onkin lappalaiselle mitä mieluisinta herkkua taas pitkän kesäisen -paaston perästä, jolloin kaukalossa oli kalakeitto kalakeiton jälkeen -jokaikisenä päivänä. Jopa saattavat jotkut vähävaraiset metsäjärvien -asukkaat olla niin talvella varattujen kesäeväiden, jauhojen, ryynien -ja sokerin puutteessa, että aina heinä- ja elokuusta alkaen on vain -pelkkä kala ja kuiva poronliha sekä petäjäinen ainoana ravintona. - -Siksipä onkin varsin iloinen asia, kun pakkanen tulee ja jäätää -järvet, silloittaa suot ja jängät, ja kun sitten taivas heittää -pehmoisen lumipeitteen, niin että päästään poronahkioissa ajelemaan. -Heti valjastaakin nälkäinen koltta raitonsa, kuormittaa ahkionsa -kaloilla, poronlihoilla ja nahoilla sekä metsänriistalla, ja -laskettelee yli tunturien ja tundrain Jäämeren rannalle vaihtamaan -kuormiansa jauhoihin, sokeriin ja teehen, suolaan, tupakkiin ja -viinaan, ja palaa tyytyväisenä takaisin syksypirtilleen, jossa emäntä -saa taas leipoa leveän lapinkakun lihaliemen kanssa haukattavaksi, ja -jossa jälleen saadaan teetä juotaessa sokeripalasta puraista. - -Heti ensi keleillä saapuvat syyspirteille myöskin kiertelevät -kauppasaksat, suonikyläläinen lapinmies Moissei-Jaahk, Luton -suulta, sekä karjalainen kauppamies Miikkula pororaitoineen, purkavat -ahkioistaan sokeria, teetä, tupakkaa, vesirinkeliä, vaatetta, jopa -viinaakin, ja saavat metsän eläjiltä sijaan heidän hyviään: -porontaljoja, koipinahkoja, joutsenennahkoja, lintuja, villaa, -vantutta, kenkiä, kenkäheiniäkin. Vaihtokauppaa vain tehdään, rahaa ei -juuri liikuteta, annetaan tavaraa tavarasta sopimuksen mukaan ja -erotaan molemmin puolin hyvillä mielin. - -Marraskuun lopulla painuu päivä taivaanrannan taakse ja heittää koko -Lapinmaan ja kansan omaan pimeyteensä. Heikko kajastus vain eteläisellä -taivaalla keskipäivän aikana kertoo pimeän pirtin asukkaille, että -ihana aurinko siellä jossakin kaukana etelänmailla liikkuu ja -lämmittää. - -Mutta lappalainen on silti tyytyväinen, hänellä on kirkas kuutamo, -vilkkuvat tähdet ja ennen kaikkea komeat revontulet, jotka säihkyvät -kirkkaina ja sähisten, miltei jokaisena selkeänä iltana, pohjoisella -taivaalla. Lapinmies laskettelee raidollaan tunturien yli, taikka -päästelee saanivaljakollaan metsien halki, oppainaan taivaan tähdet ja -tienviittoina tunturien kaukaiset huiput. - -Sydäntalven pitkänpimeän lopulle elelee lappalainen syystalollaan, -ruvetakseen vasta tammikuulla, venäläisten joulun ja uudenvuoden -lähestyessä, muuttopuuhiin. Nousevan päivän koitto, synkän talviyön -aamunsarastus alkaa taas kutsua erämaan lapsia yhteiseen suureen -kotikylään kovimman talven aikaa yhdessä viettämään. Ja koltalla on -taas pitkä muuttomatka edessä. Niinpä alkaa suurkylän talvisille -tanterille saapua salolta pitkiä kuormitettuja raitoja toinen toisensa -jälkeen. Joka suunnalta, kaksin, kolmin raidoin ajavat varakkaat -lappalaiset kotiinsa, ahkiot täytenään kesäkauden saalista, porokarjat -paimenineen mukana. Kellojen kalkatellessa, ilohuudoin, saavutaan -tutulle kotoiselle kankaalle ja kotipirtille. Siellä ovat jo -aikaisemmin koteutuneet koko joukolla vastaanottamassa ja -tervetulleeksi toivottamassa. Ja miehissä ovat hyvät kyläläiset -tulokasta avustamassa: pian on porot päästetty valjaista, tavarat -autettu aittoihin ja vastatulleet saatettu pirttiin. - -Ja kun talviaamun aurinko taas ensi kerran kohoaa katsomaan talvista -lapinkyläänsä, on erämaiden hajaantunut lauma jälleen koossa. -[Nuortijärvellä näkyy aurinko ensi kerran tammikuun puolivälissä.] -Eivät kuitenkaan kaikki, jotka viime keväänä korpeen kaikkosivat. Aina -on surma jonkun joukosta saavuttanut, ja hän on saanut viimeisen -sijansa jossakin hiljaisessa järven saaressa taikka rannan poukamassa, -missä jo ennestäänkin on muuan matkansa päättänyt vainaja odottamassa. -Mutta korpeen joutuneiden tilalla on uusia tulokkaita: yhdestä ja -toisesta ahkiosta nousee lapineukko sylissään pieni parkuva kietkamen -asukas. - -Iloiten tervehtii talvikylä taas uutta päivää, vanhaa päiväkultaa, joka -etelän tunturien ylitse kuin arastellen vain puolella silmällä -kurkistelee, mutta kuitenkin niin ihanan kirkkaana ja vanhana hyvänä -tuttuna hymyilee. - -Mutta uuden vuoden mukana tulevat uudet muuttoretket: sama kierto -kevät-, kesä- ja syksyasunnoille ja samat kevät-, kesä-, syksy- ja -talvimuutot. - -Yhtä ikuinen kuin on vuodenaikain vaihtelu, on tunturien -kansan kiertokulku. - -Mutta talvikylä on kuin yhteinen suuri koti, joka aina kerran vuodessa -kokoo korpeen kadonneen kansansa. - -Ei ole talvikyläkään ikuisiksi ajoiksi sijalleen istutettu. Saattavat -koltat tehdä senkin, että muuttavat koko suuren kyläkuntansa kokonaan -toiseen paikkaan: lyövät pirttinsä, aittansa ja muut kömmänänsä -hajalle, latovat hirret ahkioihin ja ajavat, minne mieli tekee, missä -ovat luulleet keksineensä mukavamman talvehtimispaikan. Niin on esim. -Suonikylän talvisijaa jo useat kerrat siirretty: vielä neljättäkymmentä -vuotta takaperin se oli Lutolla, pari penikulmaa nykyisestä paikastaan -alaspäin, jängän reunalla, pienen Erri-jaurin rannalla. Mutta koltille -tuli kylän muuttomieli, vereksen asuinpaikan halu. Toiset tahtoivat -muuttaa alaspäin, Tshuörve-jaurin pohjoispuolelle sydänmaahan, -Puozivaaralle, Puozi-jaurin rannalle, ja jopa sinne jotkut -siirtyivätkin pirttipöksineen, kaikkineen, mutta enemmistö -kylänmiehistä ei sinne mielinyt. He ajoivat hirsiahkioineen ja -tavarakuormineen Luttoa ylös ja asettuivat kylän nykyiselle paikalle, -pari virstaa Akkujoesta itään, pienen korkearantaisen Pohteljoen -varrelle, muutamia virstoja Lutosta pohjoiseen. Ja sinne lopulta -raitioivat pirttinsä ja kilunsa ja kalunsa Puozi-jaurillekin -muuttaneet. - -Erri-jaurilla, Suonikylän entisellä sijalla, on vielä kylän vanha -tsassouna pystyssä: pieni harmaa huone kyhjöttää siinä yksinään -jängällä kallellansa ja huoneen peräseinällä valvovat monet pyhät -jumalankuvat tsassounaa ja entistä asuinseutua. Ja lähellä, Luton -korkealla rantatöyräällä, on kylän vanha kalmismaa hautaristeineen ja -arkkuineen. -- Näkyypä Puozi-jaurillakin vielä kolttien entisiä -asuinsijoja. - -Ovatpa Suonikylän ukot ja akat viimeaikoinakin keskustelleet, että jo -pitäisi taaskin lyödä kylä kasaan ja lennättää se toiseen paikkaan, -Lutolle, Tshuörve-jaurin alapuolelle, Sijtkosken rantakankaalle, joka -nimestä päättäen on jo kerran aikoinaan ollut kyläpaikkana. Kun -porolaumat ovat jyrsineet jäkäläkankaat kylän ympäriltä ja kuivat -pökkelöt kylän ääreltä on tärvätty polttopuina, niin mitäs lapinukot -muuta kuin rojauttavat kolmi-nelikymmentaloisen kylänsä ahkioihin ja -muuttavat vieraanvaraisempaan paikkaan, jossa on rehevämpi jäkälä ja -polttopökkelö käden ylettyvillä. - -Nykyisten talvikylien muuttaminen ei kyllä enää olisi niin -yksinkertaista ja helppoa kuin ennen. Onhan useassa kylässä jo -hyvänlaisesti rakennettu koulutalokin ja tsassouna, jopa pieni -kirkkokin, joiden kokoonpanoon ei erämaan äijien äly ylettyisi, joskin -he osaisivat raastaa ne maahan ja kuormittaa poroahkioihinsa. - - - - -6. KOLTTAIN RAKENNUKSET. - - -Kota! Lappalaisen alkuperäinen asuinsuoja. - -Mikäpä olisi Lapinmaa ilman kotaa? Sillä kota ja lappalainen kuuluvat -yhteen. "Kota-Lapiksi" jo vanhoissa kansanrunoissa ja tarinoissamme -Lapinmaata sanotaan, ja Lapin asukkaita "kota-lappalaisiksi". - - "Tuotapa ennen Lappi lauloi, - kotapoika poimetteli", - -kuulemme Vienan ukonkin laulavan. - -"Kota-Lappiin" kuuluu Kuollan-Lappikin, ja "kota-lappalaisina" useat -koltat kesäkautensa asuvat. - -Alkuperäisimmän kotamuodoista, seipäistä ja riuvuista kyhätyn -_keilakodan_, oikean "lapinkodan", tapaamme vielä joskus koltan -asuinsuojanakin, semmoisen kuin Huoterin Vaiskin kevätkodan -Ruvt-mennalla, Luton keskijuoksulla. Se on vain hatara riukukartio, -kolmisen metriä pohjaltaan, puolenkolmatta korkea, ulkopuolelta -kuusenkuorilla ja turpeilla päällystetty. Keskellä kotamaata on kivillä -reunustettu tulisija, muu osa permantoa on peitetty männynhavuilla. Ja -siinä viettää Vaiski perheineen parikuukautisen kevätvuoronsa, pitäen -lämmittävää nuotiota ja nukkuen permannolla ja yöksi sulkien oviaukon -vanhalla louteella. Ei tämä hatara kotus liene kylminä kevättalven öinä -kovinkaan lämmin, mutta kirkkaina kevätpäivinä on aurinkoinen aho niin -mieluisa, ja etelään päin olevasta oviaukosta pääsee ihana päivä kodan -asukastakin niin suloisesti lämmittämään. - -Mutta varsinainen kolttalainen kota-asunto on turpeilla päällystetty -harjakota, turvekota, joksi sitä sanotaan. Sen tapaamme varsin useasti -sekä kesä-, että kevät- ja syyskotana, ja se on oikeata kolttaa ja -koltan-lappia kotamaasta savuiseen reppanaan ja turvekerrokseen ja -oksikkaisiin peittopuihin saakka. Sen kun näkee järvenrannalla -kyhjöttävän ja savua harjastaan suitsuttavan, tuntee heti, että tämä -nyt on oikea "lapintalo" ja oikea koltan asuinmaja. - -Turvekotansa, _kuatti_, peruskerroksen, _seinas_, rakentaa -koltta hirsistä kolmi-, nelikertaiseksi salvokseksi. Salvos on -tavallisesti kuusikulmainen, joskus kahdeksan- ja viisikulmainenkin, -mutta hyvin paljon näkee myös neliseinäisiä kotakehyksiä. Vanhinta -perua lienee kuusi- ja kahdeksakulmio, sillä kodan alkuperäistä pyöreää -pohjamuotoa ovat ne lähinnä. Kehyksen varaan kahdelta puolelta -pystytetään viistoon vastakkain kaksi paria vahvoja käyrähköjä -- tai -suoriakin -- runkoja, _valddak_, ja niiden nojalle, yläosaan, -kahtapuolta harjaa ladotaan katoksi vaakasuoraan lautoja, -_pierjislouddi_; reppänäaukko, _reäppen_, vain heitetään väliin. Mutta -alaosa peitetään pystylaudoilla, _valddu-kosk_, jotka asetellaan -pierjislouddien ja kehyshirsien varaan. Päätypuolet täytetään niinikään -pystylaudoilla, jotka seisovat kehyshirrellä ja ovat nojallaan -valddakkeja vasten. Toisessa päätypuolessa on ahdas oviaukko, _uks_, -joka kahtaalle avautuvilla, puutapeissa liikkuvilla lautalevyillä -suljetaan. Ja sitten ei muuta kuin petäjänkuorta peitoksi ja vielä -paksu kerros turvetta päälle ja turpeiden päälle painoksi paksuja -puunrunkoja, _tieddam-muorra_. - -Kodan paljaan maapermannon jakaa lappalainen puunrungoilla useampaan -osaan. Kodan perästä, _poashshosta_, oveen ulottuu pitkin keskimaata -kaksi rinnakkaista runkoa, _tsatt-sal_, joita peräpuolessa yhdistää -poikkipuu. Sivupuolille niinikään on poikkipuita aseteltu: -_ueives-muorra_, pääpuu, peräpuoleen ja _juölges-muorra_, jalkapuu, -ovipuoleen. Siten jakautuu kodanpohja yhdeksään eri osastoon, joilla -kullakin on oma nimensä ja omat tarkoituksensa. Keskellä on kivillä -ympäröity tulisija, _tollu-saje_, jonka yläpuolella riippuu -keittokattila puukoukussa taikka rautahaahloissa. Tulisijan vieressä, -perässä, on _arnis-saje_ -- aarnesija --, kodan entinen pyhä paikka, -katajanhavailla pohjustettu, kattilain, vesisankojen, samovaarin -säilytyssija. Ovensuussa taas, vastapäätä arnis-sajea, on halpa -kynnysalus, _uks-koddas-vualus_, polttopuiden pitopaikka. Kummallakin -puolella keskustaa on kolme sivuosastoa: perässä _poashsh-käddat_, -keskellä _loiddot_ ja ovipielissä _uks-käddat_. Käddat sekä loiddot on -pohjustettu männynhavuilla ja koivunlehdeksillä, ja poashsh-käddoja -käytetään kaikenlaisten tavarain säilytyspaikoiksi. Nähdään niissä -talousastioita, tuohimaljoja ja ropeita, puukuppeja, laukkuja, -ompelulippaita, vaateresuja, villamyttyjä, jopa leipääkin. Loiddot ja -uks-käddat taas ovat kotaväen päivittäisiä oleskelupaikkoja ja yöllisiä -makuusijoja, ja siksi niissä onkin lehdeksien peittona porontaljaa ja -vaateresua. Oikeanpuolinen loiddo on kodan arvokkain osa, isännän ja -emännän taikka kodanvanhimman paikka ja makuutila. Vain arvokkaalle -vieraalle he sen luovuttavat. Vasen loiddo sekä ovikäddat kuuluvat -kodan nuorelle väelle ja lapsille. Vain pienimmät kolttavesat -oleskelevat ja nukkuvat isän ja äidin loiddossa. - -Kodan poashshossa, alhaalla, on pari kolme hyllyä, semmoisia kuin -_kaavas-ildde_, jumalhylly, jolla pyhät jumalankuvat asustavat, sekä -tavarahyllyjä, joilla pidetään lusikoita, kahvikuppeja, pulloja, -sokeriastia, teekannu, kampa, sokeria, teetä ja muuta pikkutavaraa. - -Ylhäällä valddokista toiseen on pari riukua, _ortstok_, joiden varassa -on kattilakoukkua kannattava _suovvu-muorra_, savupuu. Ja vielä on -ovipuolessa pari petäjänlevyjen kuivausortta sekä pari vaateortta. - -Semmoinen on turvekota, jossa koltta päivänsä askaroi ja yönsä -nukkuu. Kovin väljät eivät siinä tilat ole, sillä vain 2,5-4,5 -metriä on kotamaa halki mitaten. Ja monesti saattaa saman turvekeon -suojassa asustaa toistakymmentäkin sekä suurta että pientä kolttaa. -Silloin onkin koko kotamaa yönaikana "ylösotettu", on yhtenä -kuorsaavana raanu- ja porontaljarykelmänä. - -Mutta vähitellen katoavat kodat koltankin mailta. Moni koltta asuu jo -kesäkautensakin hirsistä salvetuissa pirteissä, _port_. Ne ovat kyllä -vain semmoisia matalia hirsihökkeleitä, että aivan hyvin nekin -sopeutuvat kohtalaiseen ympäristöönsä ja lappalaismaailmaan. Pieni -neliseinäinen pöksä, jonka pyöreistä hirsistä hatarasti salvetut seinät -monessa mutkassa kömmistelevät; nurkanpäät törröttävät eripitkinä, pari -pientä tuohella paikattua ikkunaa katselee tavallisesti etelää ja itää -taikka länttä kohden, särkylautainen vesikatto on useasti niin hatara, -että sadevesi valuu sisään, ahtaassa oviaukossa lonkkaisee ovi -puusaranoissa kitisten, oven edessä ei ole eteissuojaa eikä -minkäänlaista lautakatosta, vaan pirtistä astutaan suoraan pelkkään -jumalanilmaan. - -Näkee kyllä siellä täällä joitakuita uudempia pirttirakennuksia, jotka -on paremmin ja huolellisemmin laitettu: seinät ovat suorat, joskus -veistetytkin, ikkunat ehyet ja katto niin tiivis, ettei heti ensi sade -ala pirtin asukkaita ahdistella. - -Jotenkin samansuuruisia kuin kodat ovat pirtitkin pohja-alaltaan. Tapaa -pikku tupia, joiden seinäin pituus on alle kolme metriä, joskus taas -niinkin "ison" asunnon, että lattian leveys on yli neljä metriä. -Tavallisin mitta on kolmen ja neljän metrin välillä, ja korkeutta on -sisästä vain puolitoista -- pari metriä. - -Yhtä vaatimaton kuin on koltan pirtti ulkoa, yhtä yksinkertainen se on -sisästäkin. Alla musta silta, _saldde_, yllä karkea, tavallisesti -kaksitaitteinen laki, _lahk_, parin _maatitsan_ varassa. Mustan pirtin -merkillisyyksiä ovat seinänviereiset makuulavat ja avonainen tulisija, -lapintakka, oviloukossa. Tulisija, _taakke_, on maakivistä muurattu; -seinäin kulmaukseen on vain kasattu kiviset kupeet, joita laen alla -jonkunlaisena holvina yhdistää suuri otsakivi, ja holvista vie avara -savutorvi ulos, niin lyhyt ja matala, että tuskin vesikaton ylitse -kohoaa. Takanpohja ei ole paljon lattiaa korkeammalla, ja otsakiven -edessä taikka alla on patakoukun kannatinpuu, joskus takkapielessä -käännettävä kattilankannatin. Makuulavat, _lauddes_, ovat kuin -saunanlauteet, metriäkin leveä lava, sivu- ja useasti peräseinänkin -vieressä, mutta niin alhaalla, että soveltuvat hyvin istumasijoiksikin, -ollen vain puolisen metriä korkealla lattiasta, niskapuiden ja jalkojen -varassa. Omituinen on myös pirtin _arnis-saje_, joka vastaa kodan -samannimistä peräosaa. Pirtissä se on takkaseinän vieressä, -tsattsalilla muusta lattiasta eroitettu. Samoinkuin kodan arnis-saje, -on pirtinkin arnis-saje pohjustettu katajanhavuilla, ja käytetään -sitä kaikenlaisten talousastioiden säilytyspaikkana. Toisinaan on -arnis-sajen peräpuoli poikkipuulla eroitettu eri komeroksi, jolla on -nimenä _lyops_, sekin periytynyt vanhasta kodasta, jossa lyops oli -kodan peräosan ja takaoven nimenä. - -Joitakuita hyllylautoja on pirtin seinillä: takkaseinällä kaukalohylly, -peränurkassa jumalhylly, toisessa parilautainen hylly, _tshulan_, -vieläpä oviseinälläkin muuan hylly. Ruoka-astioita, laseja, -kahvikuppeja, tuohiropeita, leipää ja sokeria näkyy hyllyillä. - -Vaateorsia on pirtin laessa ja seinissä puunauloja, joihin vaatteet -tavallisesti ripustetaan. Paljon on vaatteita myös makuulavalla, -kaikenlaisia sekä makuu- että pukuvaatteita. Ja makuulavan alla -lattialla on juuri- ja tuohiastioita, kiisoja ja laukkuja, poronlänkiä, -kenkiä, kehruukuosaleita ja lautapalasia, vaateresuja ja kaikenlaista -rojutavaraa. - -Mutta lautasten kulmauksessa lattialla on juurakkojalkainen -pieni pöytä ja siellä täällä sillalla muutamia pölkynpäitä istuimina. - -Onhan pirtti jo makuulavoineen, pöytineen ja istuinpölkkyineen, pikku -ikkunoineen ja tulitakkoineen paljon mukavampi asustelupaikka kuin -savuinen matala kota. Vaikka eihän pirttikään varsin suuria mukavuuksia -tarjoa, eikä parempiin oloihin tottunut siinä suinkaan mielikseen -elelisi. Yksinpä Inarin lappalainenkin, jolla itsellään on muka paljoa -korkeammat ja komeammat asunnot, puhuu halveksien kolttien asumuksista. -Mutta koltta on kotiinsa tyytyväinen, makaa resuisella lavallaan, -keittää lihaliemensä ja kalavellinsä, paistaa kalansa ja lapinkakkunsa -takkatulella ja teevetensä samovaarissa kiehuttaa, syö ja juo ja -joikaa, käy kalalla ja makailee lautasilla. Jos katto joltakin kohdalta -sattuu vuotamaan, saattaahan silloin siirtyä semmoiseen paikkaan, missä -pysyy kuivana. Ainahan joku kohta katosta on tiiviimpikin. - -On kyllä jo useita semmoisia paremmanpuoleisia kolttapirttejä, joissa -on oikein seinään salvetut sängyt, _krovatit_, nurkissa, kaksittainkin, -toinen ovi-, toinen peränurkassa. Mutta monesti on sänky kovin lyhyt, -jopa niin, ettei pienikasvuinen kolttakaan sovi siinä suorana -makaamaan. Ja semmoisessa pirtissä saattaa nähdä muutakin -"ylellisyyttä": seiniä on sieltä täältä sievistelty liisteröimällä -niihin venäläisiä sanomalehtiä, keisarinkuvia ja muita venäläisiä -koreita papereita, teeliikkeiden ilmoituskilpiä y.m. Näkeepä joskus -talon sotilaspojan valokuvankin vahvoilla rautanauloilla ikkunanpieleen -iskettynä. Ja pimeähkössä peränurkassa kiiltelee kullattu jumalankuva. - -Mutta tämmöinen koti onkin jo _boohatan_ koti, jossa ei köyhyydessä -elellä. Voipa vielä isolla isännällä olla kaksoispirttikin, toisessa -oikein mestarin muuraama venäläismallinen tuvanuuni, jossa emäntä -saattaa paistaa leipänsä. - -Tapaapa joskus omituisia kodan ja pirtin välimuotojakin, kotapirttejä, -semmoisia kuin Ann'-Evvanan pikkuruinen kolmimetrinen kesähökkeli -Nieskemjaurilla. Pirtin kuusikulmainen hirsikehys on toista metriä -korkea, ja turvekatto on harjakodan tapaan rakennettu, valddokeineen, -pierjis-lautoineen ja valddukos-keineen. Mutta ovipielessä on -lapintakka, peräseinässä pieni ikkuna ja makuulaudat seinien vieressä. -Ja koko hökkelin korkeus lattiasta harjaan on vain 185 cm. Mutta pieniä -ovat pirtin asukkaatkin: vanha pikkuruinen muorinrupelo täysi-ikäisen -pienikasvuisen poikansa kanssa. - -Hauskannäköisiä hirsirakennuksia lappalaisen kesäkentällä ovat -monet aitat, _aittit_, kolme, neljä, viisikin pikkuista huonetta -korkeiden kantojen nenässä kentällä, järvenrantamalla. Neljän, puolen -metrin ja metrinkin korkuisen jalkakannon, _juelggin_, nokkaan on -asetettu aluspuu-pari, _kietkamet_, joiden varaan on aitan seinät -salvettu. Ovi on ahdas, neljin ryömin kuljettava, ja aukkoa sulkeva -lautalevy on useasti syrjään työnnettävä kuin vetoluukku. Pienimmät -aitat ovat vain puolitoista metriä seiniltään, isoimmat saattavat olla -neljättäkin metriä. Aitan edessä on useasti porraspuuna sarvekas -juurakkorunko. - -Aitoissaan säilyttää lappalainen kalanpyydyksiään, vaatteitaan, -ruokavarojaan ja kalleuksiaan. Niinpä ovat parhaiten salvetuissa -aitoissa koltan sokeri- ja teevarastot, jauho-, ryyni- ja suolasäkit, -toisessa taas kalliit peskit, kintaat ja sukat, poronkoipikengät sekä -muut talvivaatteet. _Koshk-kuöll_-aitassa taas säilytetään kuivia -kaloja. Sitten säilytetään vanhoissa, pyöreistä hirsistä koirankaulalle -salvetuissa aittapahasissa, joita koltta nimittää nimellä _kaadas_ -- -katos --, verkkoja sekä muita kalanpyyntivehkeitä, poronvaljaita, -kenkäheiniä, vanhoja kenkiä ja vaatteita ja kaikenlaisia astioita. -- -Ja aittojen alustat ovat kesällä tavallisia ahkioiden säilytyspaikkoja. - -Arvokkaimpia tavaroita sisältävät aittansa rakentaa lappalainen useasti -etemmäksi asunnostaan, järvenniemeen taikka yksinäiselle saarelle. -Siellä ne säilyvät turmiolta, jos tulipalo sattuisi taloa tuhoamaan. - -Talvikylän aitat ovat eri perusteilla. Kannattavien jalkakantojen -asemasta on aitan alla pyöreistä hirsistä rakennettu salvos, jonka -päällä vasta on varsinainen aitta. Alakerros on useasti yläkertaa -kapeampi, mutta on taas monesti sitä leveämpikin, miten vain on -rakennusmestarille hirren pituus sattunut. Ala-aitassa säilytetään -tavallisesti poronjäkäliä. Hauskimpia lappalaisten aitoista on -_njolla_, korkean yksinäisen kannon nenään kohotettu pieni aittanen, -johon kiivetään oksikasta puunrunkoa taikka tikapuita, _puerdis_, -myöten. Puolikolmatta, joskus lähes kolmekin metriä korkean -petäjänkannon nenään on poikittain asetettu kietkam, sen päihin taas -kaksi poikittaista korvapuuta, _piellji_, ja niille sitten pikku aitta -rakennettu, vain puolitoista, pari metriä seiniltään, toista metriä -korkea harjan kohdalta. Särjetyistä paksuista laudoista on seinät, -ohuista särkylaudoista katto. - -Kapakaloja, kuivattua poronlihaa tallettaa koltta njollassaan, ja -siellä ne hyvin säilyvätkin ovelan ahman varastelulta. - -Njolla on vielä hyvin tavallinen rakennus kolttalais-alueella. -Monen kesäkentällä se etempänä metsänreunassa seisoo, merkillisimpänä -lappalaisrakennuksista. Useasti näkee sen myös yksinäisellä -järvensaarella, saaren kummana kyhjöttävän, taikka jängällä noin -200-300 metrin päässä talosta. - -Njolla on lappalaisaitoista alkuperäisimpiä. Näkee joskus -uudempia, kahdellekin jalalle rakennettuja njollia, ja samoin myös -tavallisia lapinaittoja, jotka on salvettu samaan tapaan kahden matalan -kannon nokkaan. Mutta kahdella kannolla seisova isohko aitta on kovin -horjuvilla perusteilla, ja niinpä onkin lapinukko huomannut varmemmaksi -asettaa tukevan jalan joka nurkan alle ja siten saanut nelijalkaisen -aittansa. - -Mutta njollan alkumuotoja on ollut entisaikainen _luövvi_, "lava", -joita koltat peuroja metsästellessään erämaihin salvoivat lihojen -säilytyssuojiksi. Niiden jäännöksiä tapaa vieläkin sattumalta metsissä: -toista metriä korkean vahvan kannon, jonka nenässä on kietkam ja -kietkamessa pielljit. Pielljien varassa on ollut toistametrinen, matala -oveton salvos, joka on laudoilla peitetty tasakattoon, ja puita sekä -kiviä lyöty päälle painoksi. Luövviin on sälytetty tavaraa, joko -lattiapuuta kohottamalla taikka kattolautoja purkamalla. -- -Vielä alkuperäisempiä luövvejä, vain pelkkä lava matalan kannon -nenässä, on vieläkin joskus lappalaisen asuinkentällä. Siihen heitetään -milloin mitäkin tavaraa, mitä ei tahdota maahan viskata: poronvaljaita, -vaatteita, tuohiropeita. Ja leipää ulkona paistettaessa asetetaan -siihen paistettavat ja paistetut leivät, kunnes ne ehditään korjaamaan -aittaan. - -Aittojen alkuperäisimpiä ovat myöskin _kuölli-puornat_ ja -_kuölli-puoret_, suolakalan säilytyssuojat. Vanhoja kalapurnuja -tapaamme vielä entisillä kotakentillä, hyvin yksinkertaisia, pyöreistä -hirsistä rakennettuja salvoksia, parin metrin pituisia, 70-80 cm -levyisiä ja noin puolta metriä korkeita, pohjakin hirsistä salvettu. -Purnun sisässä on sitten vielä laudoista eri salvos, ja siihen on lyöty -suolatut kalat vain paljaaltaan, pantu painoa päälle, ja purnun -peitoksi tasakattoon ladottu lautoja ja niille kiviä painoksi. -Samanlaisiin purnuihin laittoivat lappalaiset säilöön syksyisin myöskin -poronlihoja talven varaksi. - -Kalapuoret ovat suurempia suolakalojen säilytyssuojia, toiset kodan -tapaan kyhättyjä, toiset taas salvettuja kuin pienet aittaset. -Kodanmallisissa puoreissa on käyrät valddokit vain työnnetty tyvin -maahan, naulattu latvoin toisiinsa ja sitten pantu pierjis-laudat, -valddu-koskut ja turvetta paksu kerros peitoksi sekä painopuut päälle. -Hirsistä salvetuissa kalapuoreissa ei ole jalkoja, kuten aitoissa, vaan -on ne vain suorastaan nurmeen laskettu. Pienimmät ovat tuskin metrin -suuruisia, harjakattoisia huonehuisia, isoimmat kolmekin metriä -seiniltään. Puoreissa säilyttää koltta suolakala-astiansa ja --tynnyrinsä, tuohilevyillä ja kivillä peitettyinä. - -Kotamuotoonsa on koltta niin kiintynyt, että hän useasti -rakentaa samaan malliin paitsi kalapuoren myöskin lammassuojansa, -_labbes-puore_, joko keilakodan tapaan taikka niinkuin harjakodan, ja -mättää sitten turpeita peitoksi. Kesäkentillä on toisinaan myös -hirsistä salvetuita, hyvin pieniä matalia lammaskömmänöitä. - -Keilakodan malliin on pystytetty myöskin jäkäläkota, -_jeil-puore_, jonka toisinaan kesäkentällakin näkee. - -Omituisia lappalaisia laitteita ovat _kaadakset_, katossuojat, -joiden varjossa verkkoja säilytellään sekä kaloja kuivatetaan. -Toiset niistä on rakennettu hatarasti harjakodan malliin, toisissa on -taas katto päätyhirsineen kohotettu neljän patsaan varaan. Kaadaksien -katto on tehty koskutlevyistä ja päälle ladottu painoriukuja. Katon -alla on joukoittain orsia ja orsilla verkkoja riippumassa sekä pitkät -kalarivit kuivamassa. Näkee orsille ripustettuina myös köysiä, -vaatteita, säkkejä, sukkia, kenkiä, ja maassa ahkioita, suksia ja -kelkkoja, poronsarvia ja koipinahkoja, kehruukuosaleita, ja tuohia -kivien alla painumassa sekä kaikenlaista rojua. Pienet kaadakset ovat -vain kaksi kertaa kolme metriä kattoalaltaan, mutta isot saattavat olla -parin, kolmen metrin levyisiä sekä viiden, kuudenkin pituisia. - -Kaikkein suurimpia ja merkillisimpiä kohtalaisista rakennuksista on -poroliakka, _puozi-liakka_, jonka joskus näkee kesäkentän lähimailla, -järven rannalla taikka jängän reunassa kankaalla. Kantojen ja patsaiden -nenään on, lähes pari metriä korkealle, rakennettu pitkä katos, jota -vastaan seinät viistosti nojaavat, kaikki tehty vain riuvuista ja -sitten peitetty sammalilla, turpeilla, havuilla ja painopuilla. -Poroliakan leveys on pari, kolme, neljäkin metriä, mutta pituutta -saattaa olla 7-8, jopa joskus parikymmentäkin metriä. Heinäkuun -helteillä, pahimman räkän aikana, kun paarmat ja syöpäläiset oikein -ahdistelevat, menevät metsiä samoilevat porot polttavimman päivän -ajaksi omasta halustaan katoksensa varjoiseen suojaan. Ja porokarjan -erittämä kitkerä hiki karkoittaa pian koko katoksesta kaikki -kiusanhenget, jotka sinne ovat tokkaa seuranneet. - -Mutta asuinsuojien alkuperäisimpiä on kolttalainen _koovas_, maahan -iskettyjen, toisiaan vastaan nojaavien riukujen varaan pingoitettu -vaateloude, _loouda_ eli _varju_. Kesäkentillä kun esim. verkkoja -roukaillaan, asetetaan koovas tuulensuojaksi, ja poromiehet pystyttävät -sen metsissä rakovalkean, _nuertshin_, ääressä lepäillessään. - -Lappalaisiin rakennuksiin saattaa myöskin lukea _arddun_, omituisen -katottoman telineistön, orsirakennelman, joka useasti on koltan -kesäkentällä, jonkun ison petäjän suojassa taikka yksinäänkin -järvenranta kankaalla, toisinaan aidantapaisella ympäröitynä. Siinä on -sekä pystyseipäitä ja patsaita että vaakasuoria orsia, joita käytetään -kalojen kuivattamiseen, verkkojen, vaatteiden ja köysienripusteluun -samoinkuin kaadastakin. - -Kesäkentän rakennelmia ovat vielä nuotta-ulut, _nueht-olg_, rannassa -veden äärellä, sekä ylempänä ranalla verkko-orret, _saim-olg_, ja vielä -monet _suonarvit_, oksikkaat, kuivat puunrungot, joihin verkkoja, -köysiä ja vaatteita ripustellaan kuivamaan. Ja lopuksi kentän useat -kattilasijat, kattilatelineet ja paistinuunit. - -Itse ovat koltta-ukot kotansa ja pirttinsä, aittansa, njollansa ja -kaadaksensa, purnunsa ja puorensa rakennelleet, itse pirtin takkansa -sekä kenttäuuninsa maakivistä saven avulla muurata rötistäneet. Monet -vanhat aitat, njollat, puoret ja pirtit, ovat isien perintöjä, entisten -ukkojen käsialoja. Ja näkeepä heti, että niiden mestarit eivät suinkaan -ole suurten opissa olleet. Kovin kömpelösti on salvainten hakkuu -samoinkuin koko rakennustyökin toimitettu. Milloin ovat salvainkolot -liian suuret, milloin taas sattuneet väärään paikkaan, niin että on -täytynyt hosaista uusi loukku. Mutta pienistä syrjäheitoista ei ole -perustettu, on vain lyöty hirsi koloonsa ja käyty uutta iskemään. -Siksipä saattaakin seinä heittää pikku mutkan milloin sisään, milloin -ulos, milloin taas koko seinä kallistua eteen taikka taakse, vastaavan -seinän seisoessa suorana. Hirsien varaukset ovat myös kovin hatarat ja -epätasaiset, sammalta on vain vahvasti työnnetty täytteeksi. Onpa -varauksen viereen, hirteen, joskus heitetty kahtapuolta vahvat -oksantyngät, jotta muka hirsi paremmin pysyisi paikoillaan. Ja -liitokset sekä ovien ja ikkunoiden pielipuut ja puitteet ovat -samankaltaisten mestarien käsialoja. Mutta eihän saata Lapin -salvumiehiä moittia. Kirves kourassa he vain ovat heiluneet, ei ole -ukoilla ollut edes kunnon sahaakaan, puhumattakaan vatupasseista, -seinävaroista, mittapiirtimistä ja muista salvumiehen työkaluista. -Isäinsä opeilla ja työneuvoilla ovat äijät vain ahertaneet, ja niinpä -ovat tuloksetkin tulleet isien aikuisia. - - - - -7. KALASTUKSESTA. - - -Kalastus on koltan ensimmäisiä elinkeinoja, jopa sellainen elatustoimi, -joka parhaiten pitää koltan kylläisenä, mutta myöskin sellainen, joka -saattaa koltan ikuiseksi erämaan kiertolaiseksi. Sillä kalajärveltä -kalajärvelle käy alituisesti koltan elämäntaival. - -Kesäinen oleskelu kiess-paaudaksella suurten erämaan järvien rannoilla -on parasta kalanpyynnin aikaa. Silloin ei koltalla ole juuri mitään -muuta tehtävää kuin makailla ja käydä kalalla. - -Nuotta, _nueht_, on ahkerimmin käytetty kalanpyydys, ja näkee sen -jokaisen kesäkentän järvirannassa pitkille riuvuille, _nuottauluille_, -ripustettuna, povi pitkässä, järvelle pistäyvässä _puov-muorrassa_. -Varakkaassa lapintalossa saattaa olla pari, kolme, jopa neljäkin -nuottaa, eri pyyntijärvillä kukin. Niinkuin aina, on koltankin nuotta -suuritöinen ja kallis laitos, satasylinen saartovehe, pari, kolme syltä -korkea. Tiheäsilmäinen nuotanpovi, _puov_, on kolmisen syltä, vähän -harvasilmäisemmät rinnat, _raddas_, 15-16 syltä ja harvasilmäisimmät -siulapuolet, _seul_, 25-30 syltä. Sitten ovat vielä pitkät -kiskomaköydet, _kieud_. Nuotan alareunassa on tuohikukkarokivet, -_kiepti_, mutta yläreunassa taas nuottalaudat, _nueht-loud_, -erimalliset siuloissa, rinnassa ja povessa: siuloissa pitkänpyöreät, -käyrähköt kappaleet, rinnassa soikeat, useasti leikkauksilla -koristellut lapukat, ja povimerkkinä komea, leikelty pyöreä kurikka -taikka vielä komeammin koristeltu puolipyöreä kaksoislauta, _kolptsas_. - -Lapin kirkkaina kesäpäivinä, jolloin aurinko täydeltä terältään paistaa -hellittää, lepäilevät Lapin kirkasvetisten järvien kalat rauhallisina -syövereissään, ja vasta sitten, kun aurinko on alentunut läntiselle ja -painunut matalimmilleen peräpohjaiselle, lähtevät syöverien eläjät -piiloistaan öisille saaliin hakuretkille. Ja silloin lappalainenkin -lähtee nuottineen liikkeelle, öiselle saalistamisretkelle hänkin, -päivän helteen piileskeltyään varjoisessa pirtissään. Nyt on paras -saaliin aika sekä kalalla että kalanpyytäjällä, ja nälkä ajaa -kumpaisetkin liikkeelle. - -Illalla kahdeksan, yhdeksän, jopa vasta kymmenenkin aikaan sonnustautuu -koltta kalalle. Naiset vetävät päälleen ja vyöttävät pitkän, valkean, -purjevaatteesta ommellun, paidantapaisen hameen, ja miehet kiskovat -ylleen vanhan lappalaisen umpitakin. Miesten vasta pukeutuessa -kiiruhtavat naiset jo rantaan, laittavat veneet kuntoon, työntävät -vesille ja asettelevat nuotankin uluilta veneeseen. Sitten vasta itse -miehet astua källeröittävät saapuville ja istuvat veneen perään -huopailemaan, kun naiset taas asettuvat soutimille. Kaksin venein -lähdetään, kaksi henkeä kummassakin veneessä, soutaja sekä huopaaja, -mies ja nainen taikka mies ja kolme naista. Saattavat kyllä naiset -yksinäänkin semmoisen asian kuin nuotanvedon toimittaa. Joskus on -nuottueen mukana apulainenkin: pieni kitisevä koltta kietkamineen -veneen kokassa, joskus vielä toinenkin, vähän isompi, toisessa veneessä -istumassa. Äidin on täytynyt ottaa pienensä opintoretkelle, ja niin on -koko kotaväki käynyt kalaa pyytämään. - -Mutta kalamiehet soutavat syvälle ja heittävät nuottansa apajalle, -tekevät suuren kaarroksen, vetävät, vinnaavat ja saavat "sadan -taimenta, tuhannen pieniä kaloja". Sekä taimenta että siikaa he todella -saavatkin, rautua ja harria, jotka Lapin suurissa järvissä ovat niin -verrattomia. Mutta vetääpä nuotta myöskin haukea ja ahventakin. - -Sitten taas nuotta apajalle ja uusi veto, ja taas ja taas, aina puoleen -yöhön asti, jopa siitä ohikin, ellei vedenjumala ole oikein anteliaalla -tuulella. - -Sivu sydänyön hetken on aika jo vierähtänyt, ja pohjoisella taivaalla -punoittava aurinko on jälleen aloittanut uuden kiertonsa, kun -kalamiehet saapuvat kotirantaansa. Ja naiset ovat taas soutimissa, -miehet perässä huopaamassa. - -Miehet astuvat suoraa päätä pirttiin, mutta naiset jäävät rantaan -asettelemaan raskasta märkää nuottaa uluille ja kalastusneuvoja -laittamaan korjuuseen, ja sitten vasta he kalakoria kantaen joutuvat -tupaan. - -Mutta eiväthän miehetkään pirtissä ole suinkaan toki laiskoina olleet: -teeveden ovat he valmiiksi kiehauttaneet, kalaa ja kakkua pöytään -laittaneet, niin että naisilla on heti, kun sisään saapuvat, lämmin -teevesi juotavana. - -Sitten käydään illan saalista käsittelemään. Parhaimmat kalat, isoimmat -taimenet, harrit, raudut ja siiat, työnnetään keittokattilaan, mutta -hauet ja ahvenet sekä pienet harrit, siiat ja taimenet heitetään -suolaan pantaviksi taikka kuivattaviksi. Siika, taimen ja harri on -parasta suolakalana, hauki ja ahven taas kuivattuna. - -Ja seuraavana iltana tehdään taas samanlainen kalaretki. -Joka ilta, jos vain ilma suinkin myöten antaa, jopa pyhäpäivän -iltanakin, käy koltta nuottaa vetämässä, viipyen siellä aamupuoleen -yötä ja sitten päivänsä makaillen. - -Syksyllä taas, kierän jään aikana, vedetään nuottaa jään alta. -Isosta avannosta, _nueht-kaldijsta_, lasketaan nuotta jään alle, -uitetaan pitkien salkojen avulla pikku avannolta toiselle pitkäksi -kierrokseksi ja tuodaan takaisin isolle avannolle, josta se sitten -kiskotaan ylös. - -Verkko, _saim_, on kolttalaisen toinen tärkeä kalanpyydys. -Joka talossa on verkkoja kymmenittäin, jopa neljään, viiteenkymmeneen -varakkaalla ja ahkeralla pyytäjällä. Iltapäivin käydään verkkoja -laskemassa järvien rantaheinikkojen reunaan, matalille kareille, -salmiin ja jokien suihin, useampiakin verkkoja yhteen jataan, -_jaatuun_. Toisinaan vielä, kun verkot on potkettu, soutaa -loiskutellaan heinikkoa pitkin, järven rantapuolia, niin että kalat -hätäyksissään uivat pyydykseen. Aamupäivin käydään verkkoja kokemassa. -Verkkojen potkemista ja kokemista saattavat hoitaa naiset yhtä hyvin -kuin miehetkin. Entisaikaan, kun käytettiin keveämpiä painokiviä, -laskettiin verkot jokiin pitkin virtaa,kun eivät muuten olisi virrassa -kestäneet, mutta nykyään, kun käytetään raskaampia tuohikukkaroita, -potketaan verkot poikkivirtaan. - -Keväisin laskee lappalainen verkkojaan salmien sulapaikkoihin ja suliin -jokisuihin ja saa keväistä kutukalaa, haukea, ahventa ja harria pitkän -talvipaaston perästä. Syysasunnoilla eläessään kiertelee koltta -syksyjärvillään siikojen kutusijoille verkkoja laskemassa. Ja kun tulee -talvi, päästelee hän porolla järvelle pyydyksineen ja heittää verkot -jään alle, uitellen niitä avannosta toiseen. Tällaistakin, käsiä -paleltavaa pakkastyötä saattavat kyllä monet arkailemattomat -koltta-naiset toimittaa. Niinkuin Koaistjen Evvanan eukkokin, joka -nelisenkymmentäkin verkkoa työntää jään alle, yli Vuolu-jaurin selän, -ja niitä yksinään kokee ja hoitelee. - -Syyspyynnin kaloja säilyttää koltta jäädytettynä pahimman sydäntalven -varaksi, sillä silloin, pimeimpänä aikana, ei mikään kala liiku, eikä -silloin verkkoja lasketa eikä nuottaa vedetä. - -On koltalla kolmaskin kalanpyydys, _merta_. Se on petäjän päreistä -kudottu suppilo, jolla kevätsulasista pyydetään kutukalaa; syksyllä -viedään se siian kutupaikoille. - -Onkimista ja uistamista eivät entisaikaan kolttien kalajärvet -suvainneet, vaan saattoivat pelästyttää pahan pyytäjän kovin suurilla -kaloilla taikka tavattoman runsaalla saaliilla. Niinpä pelästytti -vedeneläjä erään Nuortijärven kolttapojan, joka uistimella uskalsi -mennä kaloja yrittämään: antoi paljon kalaa ja suuria kaikki. Ja sitten -vielä kuuli poika kaiken yötä kovaa kolkutusta ja läiskettä, niinkuin -olisi järvellä uistinta soudettu ja kaloja veneeseen viskelty. Ei -uskaltanut poika enää uistimineen mennä järvelle. - -Suurien jokien väkevistä virroista pyytävät koltat lohta, _luossaa_. -Niinpä on monissa niemimaan jokien koskipaikoissa lohipato, _sappor_, -joko jokisuulla taikka ylempänä sisämaassa. Semmoinen on esim. -Tuulomajoessa, Patunankönkään vierellä, Nuortijärven alapuolella. -Tuuloman kautta kun sekä Luton alueen että Nuortijoen vedet virtaavat, -on Patunan lohenpyyntipaikka sekä Suonikylän että Nuortijärven kolttien -yhteisomaisuutta. Yhdesssä ovat kylien miehet lohipatoa pitäneet, kalaa -saaneet ja saaliinsa keskenään jakaneet. Joen vasemmalla rannalla on -kaksi kalapirttiä, kummankin kylän pyytömiehillä omansa. Onpa -rannalle yhteisesti rakennettu pieni tsassounakin, jossa onnistuneen -kalansaaliin jälkeen saadaan jumalalle kantaa kiitosta. - -Metsäjärvillä pyydystelevät koltat kalaa vain perhekunnittain, kukin -omilla kalavesillään. Joskus vain on veljeksillä yhteiset -nuotat, joita yksissä miehin vedetään ja saalis sitten jaetaan -pyytäjien mukaan. Ja köyhä, pyydyksetön metsäkodan eläjä voi liittyä -varakkaamman nuottamiehen apulaiseksi ja saa silloin palkoikseen -kolmanneksen saaliista. - -Jäämeren rantaseutujen, kuten Kildinin, Varsinskin, Jokongan, -Lumbovskin ja Ponoin koltilla on taas omat merelliset kalastustapansa -ja pyyntikeinonsa Jäämerellä ja jokisuilla, Jäämeren rannalla. - -Kalanpyydyksensä valmistaa koltta itse ja tarpeen tullen korjaa ja -paikkailee ne. Kesäkauden päivät ovat kalanpyynnin ohella omiaan -pyydyksien laittamiseen ja korjailuun, muitakaan hommia kun ei ole. -Milloin istuu ukko verkonkudelmaan silmiä pistellen, milloin siinä akka -askaroi, milloin taas pojat taikka tyttäret vuoroonsa istahtavat käpyä -käyttelemään. Toisinaan näkee koko perheen hääräilevän nuotan repeämiä -kuroilemassa. Ja pirtissä istuskellessa voidaan myös valmistella nuotan -ja verkon kiveksiä, verkon tuohikierukoita sekä nuottalautoja. - -Verkot ja verkkoköydet sekä nuotat lappalainen värjää, _roukaa_, -koivunkuorella. Paksua, vanhan, suuren, koivunkärrikän tyvikaarnaa -kuivataan ja keitetään tuhkan kanssa kentällä isossa kattilassa, pannen -joukkoon kuusen pihkaisia käpyjäkin; sitten sotketaan kalanpyydykset -kattilaan ja kiehutetaan, niin että tumma väri tarttuu kiinni. -Toisinaan näkee iltasilla ukon roukauskattilaa hoitelevan, toisinaan -taas häärivät sen luona naiset. - -Kalanpyytäjän tarpeita ovat myöskin veneet, _voonas_, joita joka -talossa on viisin, kuusin kappalein: ainakin pari venettä -tarvitaan, aina järvellään. Ja jos on etäisempi kalastusjärvi, jolle ei -vie vesiteitä toisilta pyyntipaikoilta, vaatii se omat veneensä. -Veneetkin ovat kolttien omia käsialoja, erityisten taitavien -veneseppien rakentamia. - -Sen osan saalista, joka ei päivän mittaan tule syödyksi, panee koltta -talteen talven kalattomien päivien varalle, suolaa kalapuoreihinsa -taikka laittaa kapakalaksi. - -Kalat kuivataan kaadaksen orsilla katon alla taikka monesti vain artun -orsilla, paljaan taivaan alla. Isot kalat halkaistaan vatsapuolelta, -leikataan selkäpuoleen muutamia viistoviiluja, joihin suolojakin -ripotellaan, pingoitetaan rassilla levälleen ja työnnetään pyrstöön -leikatusta lävestä kuivausvarpaan. Pienet kalat leikataan halki -vatsasta selkään pitkin pituuttaan ja pistetään halkeamasta vartaaseen. -Pikku siiat halkaistaan kyljittäin, ja kaikkein pienimmiltä kaloilta -avataan vain vatsa ja kaula, ja kalat pistetään leuoista kimpuittain -rasseihin. Monesti näkee katoksen alustan täynnään kalavartaita -poikittain katoksen orsille asetettuina, vartaat kaloja täytenään, -vielä pikku kalakimppuja vierellä riippumassa. Viikon, pari vaatii iso -kala kuivaakseen, pienet kapaantuvat muutamassa päivässä. Kuivat -kapakalansa kasaa koltta aitan loukkoon lattialle, ja karttuu niitä -hyvinä pyyntikesinä talven varaksi kokonaiset suuret röykkiöt. - - - - -8. METSÄSTYKSESTÄ. - - -Niinkuin kesä on suotuisinta kalanpyynnin aikaa, niin taas syksy ja -talvi ovat paraita aikoja metsänkäyntiin. Silloin koltta kiertää -suunnattomat erämaansa ristiin ja rastiin, milloin kaahaisten karhun -kintereillä, milloin hirvilaumaa hiihdättäen, milloin taas ahdistellen -ahmaa, näätää, kärppää, saukkoa taikka muuta metsänelävää. - -Entiseen aikaan asusteli Kuollan-Lapin kaukaisissa korpijokiloissa -vielä majavakin, _maajjig_, tuo kautta maailman kuulu turkiseläin. Sitä -pyydystelivät koltat sukkelalla satimella, _piärttamilla_ eli -_maajjig-kuattilla_. Jokisuihin, suvantoihin, majavain -oleskelupaikkojen lähelle, iskettiin vahvoista pystyriuvuista tiivis -pyöreähkö katiska, niin korkea, että riukujen latvat ulottuivat -vedenpinnan yli. Katiskaan vei sivusta aukko, majavan mentävä, ja katon -rakensi pakkanen jäätämällä veden. Kun majava sukelsi aukosta -piärttamiin jyrsimään sinne syötiksi asetettuja koivuja, putosi ovea -sulkeva luukku alas, ja majava jäi satimeen ja hukkui. Jystämällä jää -rikki, otettiin saalis ulos ja saatiin väliin kaksikin jyrsijää samalla -kertaa. - -Näin kertovat koltat vielä entisestä majavanpyynnistä. - -Mutta jo aikoja on majavat hävitetty sukupuuttoon kolttien erämaista. -Suonikylän ja Nuortijärven kolttien metsästysmailta kerrotaan viimeinen -korpijokien suuri patomestari surmatun Jaurujoen yläjuoksulta, -Vuokmanajoelta, ja oli se tapahtunut niihin aikoihin, jolloin Jaurun -Meetrej-ukon isä oli ollut vielä poikanen. Meetrejn nuorena ollessa -olivat majavien rakentamat padot ja kodat Vuokmanajoella olleet vielä -ehjiä ja hyvässä kunnossa. - -Vanhaan aikaan samoili Kuollan-Lapin erämaissa myöskin suuria -villipeura-, _koddi_ eli _mientuz_-laumoja, ja niitä lappalaiset -pyydystelivät sekä _haudoilla_ että _hankailla_. Peurojen kulkuteille, -suurien jänkien välisille kankaille, kaivettiin syviä kuoppia, -piikkipohjaisia salahautoja, jotka ovelasti peitettiin, niin että pahaa -aavistamattomat haarasarvet sortuivat niihin surmikseen. Vielä nytkin -näkee monilla kankailla, kuten Tuulomanjoen varsilla ja Luton -rantamilla, vanhoja nurmettuneita kuopanteita, entisten peurahautojen -sijoja. - -Paljon pyydettiin peuroja myöskin hankailla, joita lappalainen nimitti -nimellä _aggas_. Oli rakennettu pitkiä, kymmen-, parikymmen -virstaisiakin aitoja kankaille poikki selkosten, jängästä toiseen -taikka järvestä järveen. Pari vahvaa ortta, toinen miehen rinnan -korkuisella, toinen alempana, oli asetettu puusta puuhun, kannosta -kantoon, taikka haarukkain varaan, ja tuon tuostakin oli aidassa aukko, -johon oli viritetty suopunkinuoran paksuinen, punottu ansa, kieli. -Sata, pari, jopa kolmekin sataa surmansilmukkaa saattoi tämmöiseen -kuolemanaitaan olla asetettuna, ja niihin peurat kankaita kulkiessaan -monesti puuttuivat. Joka viikko käytiin aitoja kokemassa, jotteivät -sudet ja ahmat olisi ehtineet saaliinjaolle. - -Vanhat metsämiehet muistavat vielä ennen käytetyn ansojen asemesta -aita-aukoissa itseampuvia keihäitä, ja semmoisia hankaita sanottiin -keihäshankaiksi. Vahva kuusenkarhakka oli jännitetty jouseksi, joka oli -ampaissut surmaavan keihään aukosta pyrkivän peuran kylkeen. - -Mutta vahvan lumen aikana laativat lapinukot jänkien välisille -kaitaisille saarekkeille oikean suursurman: silmustivat puitten -väleihin ansan ihan ansan viereen ja välimaat sekä sivut sulkivat -aidalla. Rakensivat vielä toisen, jopa kolmannenkin samanlaisen -pauloituksen edellisen taakse. Sitten kun sattui kovan onnen peuralauma -lähimaille, niin mentiin kymmenin miehin, piiritettiin lauma ja huutaen -ja hoilaten ja meluten ajettiin koko parvi suoraa päätä kamalaan -kuoleman paikkaan, jossa, jos ajo hyvin onnistui, melkein koko -metsäläisparvi sai surullisen loppunsa. - -Vanhojen miesten muistannan aikana oli vielä pyydetty peuroja näin -ansahankailla ja paljon saatu, mutta nyt ovat jo Kuollan-Lapinkin -sydänmaista villipeurat niin hävinneet ja hävitetyt, etteipä niiden -pyynnistä juuri voi puhua. Joskus vain jokunen sattumalta tavataan ja -ammutaan, ja silloin tällöin eksyy koltan porotokkaan joku metsän villi -haarasarvi, mutta ihmisen lähestyessä se heti hurjana kirmaisee -korpeen. - -Mutta suurmetsien komeita kruunupäitä, hirviä, _sörv_, on vielä kyllä -Kuollan-Lapissa, ja niitä koltat ahkerasti ajelevat. - -Kevättalvella, suuren paaston aikana, kun lumihanget jo ovat vahvuneet -sivakan kantaviksi, lähtevät koltat pitkille pyyntiretkille. Parin, -kolmin, neljinkin miehin liitytään samaan seuraan ja kuusin, seitsemin -poroin, eväät, metsästystarpeet ja sukset ahkioissa ajellaan -pyydyspaikalta toiselle. Omilla pyyntimailla, omien kesäkautisten -asuinpaikkojen ja kalastusjärvien seutuvilla kyllä pysytellään ja -ajellaan kaikenlaista metsänotusta, mutta etupäässä ahdistellaan -hirveä. Mutta tiukan ajon tiimellyksessä "erehdytään" monesti -naapurien alueillekin, jopa naapurikylienkin erämaihin varkaisiin ja -otetaan, mitä saadaan. Saaliista kyllä vanhojen oikeuskäsitteiden -mukaan, kuuluisi osa erämaan omistajalle, mutta kaikessa hiljaisuudessa -hiihdellään jälleen omille maille ja viedään mukana kaikki, mitä korpi -on antanut. - -Hylkeennahalla pohjatuilla _kolloksillaan_ hiihdellä hivuttelee koltta -kuin korpien karvainen peikko äänettömästi yli hankien, eikä vähääkään -sihahda karvainen kollos, niinkuin sihahtelee koivuinen sivakka. Kun -tavataan hirvenjäljet, lähdetään niitä sivakoimaan, ja yritetään -yllättää otus makuusijaltaan. Ennen makuulle heittäytymistään tekee -hirvi suuren kierroksen ja palaa jälkiensä lähimaille lepäämään, katse -jälkiä kohden suunnattuna. Hyvin varovaisesti vaanien täytyy siis -pyyntimiehen lähestyä, jos mielii saalistaan tavoittaa. Jos taas hirvi -ennättää taipaleelle, ajetaan sitä takaa jälkiä seuraten, ja kun -päästään lähimaille, hiihdetään sivulle ja sieltä vaanien yritellään -saaliin kimppuun. Monesti satutaan yllättämään kokonainen lauma, -jolloin sitä aletaan miehissä paukutella ja lennättää, ja kun lauma -hajaantuu, hajaantuvat surmamiehetkin ja lähtevät kukin oman -ajettavansa kintereille. - -Ahkerasti koltat hirviä ajelevat ja paljon he niitä saavatkin -kaadetuksi. Niinpä on Suonikylän Fofonov-ukko joskus poikineen -talven kuluessa kymmeneltäkin hirveitä taljan kuoraissut. - -Saaliinsa, hirvenlihat ja muut syötävät, tallettaa metsämies -jäädytettyinä kesäkautisten asuinpaikkojensa aittoihin, taljat taas -kuljettaa mukanaan pyyntiretkeltään palatessaan. - -Milloin satutaan pyydysretkellä kohtaamaan näädän jäljet, käydään niitä -seuraamaan. Koirien ahdistamana sukeltaa näätä, _nieht_, helposti -kiviraunioon taikka johonkin lahokantoon tai kuusenrytöön. Silloin -viritetään pitkä, parikymmensylinen näätäverkko, _nieht-saim_, -piilopaikan ympärille, sytytetään tuli lahokantoon taikka työnnetään -savuavia pökkelöitä kiviraunioon, niin että piileskelijän on pakko -tulla ulos ja yrittää pakoon. Mutta siinä se kohta takertuukin verkkoon -ja joutuu koirien kynsiin. - -Näin hyökätään pyyntiretkellä kaiken muunkin kelvollisen metsänriistan -kimppuun, milloin mitäkin tavoittaen. Karhun pesällekin pohjastutaan -joskus ja silloin aloitetaan heti tappelu. - -Mutta sitten keväthangilla, kun karhu on lähtenyt pesästään liikkeelle, -käydään koirien kanssa siltä turkkia riistämään. Muuta koltta ei -karhulta kyllä otakaan kuin karvaisen turkin vain, sillä lihat heittää -hän metsään taikka tarjoaa ne Inarin lappalaiselle tai suomalaiselle. -Karhunlihaa ei koltta syö, Inarilaiset kyllä syövät sitä ja tietävät, -että karhunliha ei maista koltalle siksi, kun karhu on heidän -heimolaisensa, -- koltat ovat muka samaa sukua kuin kontiokin. - -Miten lienee, mutta niin merkillinen otus karhu on, ettei sen tappoon -ole suinkaan meluten mentävä. Naisväelle varsinkaan ei saa asiasta -sanallakaan mainita, vaan heille sanotaan muka oltavan vain -porometsälle lähdössä. Sillä jos naiset saavat miesten puuhat tietää, -voi käydä niin, ettei saadakaan karhua. Taikka saattaa kontio hyökätä -pyytömiesten kimppuun ja raadella heitä, jopa surmatakin. Niin -kamalasti kävi eräällekin koltalle, joka akkansa tieten lähti -karhumetsälle, ja akka siitä vielä hupsuuksissaan toisille kielitteli -sanoen: "Minun ukkoseni meni karhuntappoon, karhuntappoon ukko hiihti." -Mutta eipä ukko karhuntaposta palannutkaan. Metsästä löydettiin sitten -äijä kädet ja jalat ruhjottuina ja päänahka silmille kuoraistuna. -Kuolleena oli kyllä kontiokin kaatajansa vieressä. - -Susi, _kuimppe_, on lappalaisen suurin vihollinen, surkea -porojen surma, joka kymmenlukuisin laumoin liikkuu talvisilla -tuntureilla, joskus kolme-, neljäkymmentäkin nälkäistä ryökälettä -samassa parvessa. Kun sellainen joukko ryntää porotokkaan tulee -siinä selvää jälkeä: kymmeniä poroja kaataa se yhdellä iskulla samasta -parvesta, syöksyen sitten toiseen tokkaan ja tehden taas samat tuhot. -Siksi lappalainen vihaakin sutta oikein sydämensä pohjasta, ja missä -ikinä hän suden kohtaa, tappaa hän sen, eikä vain säälimättä, vaan mitä -suurimmalla nautinnolla ja mielihyvän tunteella. Hän ampuu sen kuin -rosvon, mutta jos ei satu olemaan pyssyä, keihästää hän sen -suksisauvallaan, tavoitettuaan sen vahvassa lumessa, taikka -kolhii kirveellään taikka paremman puutteessa sohikoi suurella -puukollaan. Venäjällä ei makseta tapporahoja sudesta, eikä lappalainen -niitä kaipaakaan, vaan surmaa hän suden suuritta rahoittakin omasta -halustaan. Ajamalla entisaikaan sutta enimmäkseen ahdisteltiin, mutta -on sittemmin jo opittu sitä raudoilla ja myrkkysyötilläkin -pyydystämään. - -Melkein yhtä vihattu kuin susi on ahma, _keatki_, porojen suuri surma -sekin, kalapuorien ja liha-aittojen häpeämätön rosvo. Senkin koltta -säälimättä surmaa, missä vain tavoittaa metsästysretkillään taikka -poroja paimennellessaan. Metsiin, jäkäläkankaille, joilla ahmat poroja -vaanien liikuskelevat, laittaa lappalainen ovelia ahmanloukkuja, -_keatki-piärttam_, rakentaen vahvan hirsilavan, metriä leveän, paria -pitkän alle, ja toisen samanlaisen vielä vahvemmista hirsistä. Tämän -hän virittää vipusimilla ja laukaisuvitsoilla viistoon edellisen -päälle, niin että se, ahman käydessä alla olevaa syöttiä repimään, -rymähtää rosvon selkään. - -Kettuja, _riemni_, yrittelee lappalainen joskus pyydystää raudoilla -sekä myrkkysyöteillä, väliin taas saaden sen ampumallakin. Ketunpesiä -etsii ja kaivelee hän kankaiden tievoista ja ryöstää niistä poikaset. -Entiseen aikaan olivat jotkut ukot pyydystelleet kettuja käpylaudoilla, -_riemni-saales_. Petäjänkannon metsäkankaalla olivat he veistäneet -kaksipiikkiseksi hangoksi, pistäneet piikkiin poronkoparan, ja sitä -tavoitellessa oli reporukka sukaissut etukäpälänsä hangon ahtaaseen -haarukkaan ja niin jäänyt ovelampansa saaliiksi. - -Saukkoja, _tshaarves_, pyydetään syksyisin purojen seuduilta, josta -niitä etsitään koirain avulla. Koltat virittelevät myös rautoja -poluille, joita myöten saukot kulkea keikuttelevat vesiojasta toiseen -taikka käyvät rantakuusen alla saalistaan syömässä ja makailemassa. Ja -kärppää, _pujtij_, pyytää koltta myös raudoilla sekä puupölkystä -veistetyllä liskulla. Halkaistaan vain pölkky, veistetään siihen hiukan -koperoa, viritetään puolikkaat tikkujen varaan, pistetään vähän -poronkuuta väliin syötiksi, ja pieni portimo pistäytyy suurustamaan ja -saa surmansa. - -Pienestä oravasta, _uarrevista_, ei koltta paljoa välitä, ampuuhan sen -sentään, kun tapaa, ja kuoraisee nahan laukkuunsa, mutta lihan heittää -koiralle. Samoin jänis, _njuammel_, on hänestä arvoton otus, kynsikäs -paltsasilmä, jonka lihasta ei ole ristityn ihmisen syötäväksi. Poikaset -sitä vain ansoilla nahan takia pyydystelevät. - -Mutta metsälintuja kyllä ristittykin saattaa syödä. Talvella -eräretkillä niitä ammutaan, mitä vain saadaan: metsoa, koppeloa, -teertä, riekkoa ja pyytä. - -Mutta sitten keväällä, paraana soitimen aikana, on lappalaisella oikea -linnustamiskiihko. Silloin on koltta yhtä innoissaan kuin kotkottava -koppelo taikka tappelunhaluinen metso. Poroilla oikein ajetaan -soidinahoille penikulmien päähän, joskus koko talon miesväellä ja koko -porotokan kanssa, valitaan siellä kullekin oma vartiopaikkansa, ja -sitten, kun metsän konsertti alkaa, paukutellaan minkä ennätetään, -ammutaan niin paljon kuin vain saadaan. Metsojen kukkotappelua -yllytetään vielä kalkuttaen puukolla pyssynpiippua taikka koppelona -kotkottamalla. Metso onkin lappalaisen parhain pyytölintu, se yksin on -koltalle vain _loitte_, lintu, mutta muilla kaikilla on omat nimensä, -koppelokin on _kuohpel_. - -Ovela on koltta keväthehkuisia riekkojakin, _rehpia_, narrailemaan: -hiipii vätkyttävän riekkokukon nähdessään kaatuneen lieon alle, -naukuttaa siellä kuin naarasriekko, ja kun kukko juoksee liekoa myöten -muka kanaansa katsomaan, koppaa lieon-alainen naukuttaja kukkoa -koivista ja vääntää niskat nurin. -- Talven lumilta pyytelee koltta -riekkoja koivuviidakkoihin viritetyillä ansoilla. - -Keväisin ampuvat koltat myöskin arkoja hanhia ja joutseniakin, -_tshuonje_ ja _njuhtsh_, kun ne ilmestyvät uiskentelemaan erämaiden -ensimmäisille sulille, jokien suihin, järvien salmiin ja virtojen -nivapaikkoihin. Pyssymiehet hiipivät silloin rantapensaikkoon vaanimaan -ja sieltä lennättävät surman kevätvieraille. - -Samoin muitakin vesilintuja, sorsaa, sotkaa, telkkää, haapanaa, -meriteertä ja kuikkaa, ampuu koltta keväällä ja kesälläkin, milloin -vain sattuu tavoittamaan. Ampumansa vesilinnut koltta itse syö, -Joutsenen ja kuikan hän nylkee höyhentämättä ja myy nahat. Kuikannahkaa -koltta toisinaan käyttää pyssyneuvojen kotelona. - -Niinkuin metso on koltalle metsän "lintu", niin on sorsakin -"vesilintu", _tshattsi-loitte_, mutta muille vesilinnuille on hänellä -omat nimensä. Niin on sotka _soatke_, haapana _nart_, meriteeri _nurt_ -ja kuikka _toohtig_. - -Vesilintujen, samoinkuin metsälintujenkin, munia koltta ryöstää, -milloin vain _manne-sajen_, "munasijan" löytää, rakenteleepa vielä ja -ripustaa rannanpuihin sotkalle ja telkälle onteloita pesäpönttöjä, -"uuttuja", _vouht_, samanlaisia harmaita kelotorvia, joita vielä -nähdään vesien rannoilla meidänkin salomaillamme. Pöntöistä koltta -sitten korjaa talteensa munasarjan toisensa jälkeen, keittää ja syö -suolan ja leivän kanssa, taikka paistaa niistä vehnäjauhoihin sotkien -makeata _manne-kaahkia_, munakakkua. - -Metsänriistan nahat kaupittelee koltta Kuollaan taikka joskus -Norjaankin. Samoin myy hän metsälinnut, mitä ei itse käytä -hyväkseen, sekä metsä- ja vesilintujen höyhenet, joutsenen ja kuikan -nahat. [Ennen sotaa maksettiin Kuollassa karhunnahasta n. 15-18 ruplaa, -suden 4-5 r., ketun 20-25 r., saukon 9-10 r., näädän 20-25 r., kärpän -2-3 r., oravan 10-15 kop., joutsenen 60 kop. Metsosta maksettiin -Kuollassa 50 kop., koppelosta 40 kop., riekosta 20 kop. Norjassa -maksettiin riekoista 1 kr. parista.] - - - - -9. PORONHOIDOSTA. - - -Poro, lappalainen ja Lapinmaa kuuluvat aina yhteen. Ei voi käsittää -Lapinmaata, jossa ei olisi lappalaista, eikä taas puhua lappalaisesta, -ellei samalla puhuisi hänen porostaankin. Sillä mikä Lappi se olisi, -jossa ei olisi lappalaista, ja mikä semmoinen lappalainen, jolla ei -olisi poroa. - -Sillä niinkuin hieta-aavikon asukas ei tulisi kameelitta toimeen -paahteisella hietamerellään, niin ei lappalainenkaan menestyisi porotta -talvisilla tuntureillaan. Kuten Saharan asukas matkustaa kameelillaan -rannattoman aavikon halki, laskettelee lappalainenkin porollaan yli -lumisten tunturien, halki aavojen valkoisten jänkien ja penikulmaisten -järvenselkien. - -Kesäkautensa on koltta ahkera kalamies, joka kaiket iltansa -kalajärvellä rujuaa, taikka elelee Jäämeren kalastamoilla, mutta talven -ajaksi hän taas muuttuu yhtä ahkeraksi poromieheksi, joka kaitsee -lukuisia laumojaan jäkäläkankailla ja tekee pitkiä raitoretkiä Lapin -erämaissa. - -Kolttien porotokat eivät ole niin suuret kuin Ruotsin ja Norjan -tunturilappalaisten monituhantiset porolaumat. Niemimaan itäisen -ylänköseudun suurilla jäkäläkankailla elelee kyllä muutamia suuria -poropohatoita, jotka paimentelevat tuhatlukuisia laumoja, mutta -länsipuolen järvirikkaissa erämaissa asustavien poromiesten karjat on -laskettava vain muutamissa kymmenissä ja sadoissa. On lännessäkin -sentään joitakuita hyvinvoipia poroisäntiä. Niinpä Suonikylän suurin -pororuhtinas, Olssin Pedar, Moshnikow, takavuosina kierteli 800-päisen -porolaumansa kanssa aina Suomen rajoja myöten, ja nyt hänen leskensä -hoitelee neljääsataa sarvipäätä. Koimi- ja nelisataisia tokkia -paimentelevat myöskin suurisännät, Vaiskin Mahtvei, Kuosmin Illep ja -Ivtsa Feodorow, ja Huoterin Illepillä on poikiensa kanssa yhteensä -viitisensataa poroa. Monella on taas sata ja parisensataa sarvekasta, -mutta on sitten useita köyhiä, viidenkymmenen ja parinkymmenen -omistajia, jopa joitakuita pätöisiä raukkoja, joilla on vain viisi, -kuusi vaivaista hoidokkia. Parhaat ja komeimmat porokarjat Suomen -rajamailla sanotaan olevan vasta mainitulla Kuosmin Illepillä sekä -Oudan Kuosminilla, joka asuu kesäisin Hirvasjärvellä. [Nämä poromäärät -oli koltilla ennen maailmansotaa. Nyt ei heillä enää ole niin suuria -karjoja, sillä maailman suuri myllerrys on kolttienkin, niinkuin koko -Lapin ja lappalaismaailman porokannan hävittänyt melkein kymmenenteen -osaan entisestään, vieden monilta poromiehiltä karjan sukupuuttoon. -Niinpä Kittilässä esim. oli ennen sotaa lähes 13,000 poroa, nyt tuskin -paljoakaan päälle tuhannen. Nälkää ja puutetta nähtäessä on porot syöty -ja myyty, vieläpä varastettukin.] - -Kesänsä saavat porot viettää omassa vapaudessaan niemimaan suurilla -jängillä ja tuntureilla, ja kiertelevätkin ne äärettömät saloseudut -ristiin ja rastiin aina Jäämeren rantoja sekä Suomen rajaseutuja -myöten, monesti kulkeutuen kauas Suomen sydänmaillekin. Joillakuilla -koltilla on kyllä jonkunlainen aitauksentapainen kesäjärviensä -seutuvilla, jossa porotokka saa kesäisen vapaa-aikansa laidunnella. -Onpa aitauksessa vielä suojaisa poroliakkakin, mihin elukat voivat -paeta pahinta hellettä ja kiusallisia syöpäläisiä. - -Elokuun lopulla ja syyskuun alkupuolella lähdetään erämaan -laumoja etsimään kokoon, ja kestää se työ viikkomääriä, sillä -kymmenin penikulmin saadaan sydänmaita sinne tänne samoilla, ennenkuin -karja on koossa. Monissa miehin, mies, parikin aina talosta, lähdetään -taipaleelle, mukana pyssyt ja koirat, monen viikon eväät, leipää, -suolaa ja kalaa, teetä ja sokeria laukussa ja suopungit olan yli -heitettyinä, vielä vahva sauva kourassa. Sillä koltalla on semmoinen -usko, että jota isompaa keppiä kantaa porojen etsintäretkellä, sitä -isommaksi porotokka kasvaa. Penikulmittain saadaan laukku selässä -salomaita saapastaa, mutta kun tavataan ensimmäiset porohärät, -maanitellaan ne lähelle, heitetään suopungilla kiinni ja sälytetään -eväslaukut niiden selkään ja sonnustetaan johtohihna, _labtshi_ poron -päähän; toisen pään lämsän heittää kuljettaja olkainsa ympäri ja -saattelee niin poroa perässään. Antaapa johtomies toisinaan pyssynsäkin -poron kannettavaksi, sitoen sen poikkipuolin poronsarviin ja niin on -elukka totutettu -- ensin pyssynpituista seivästä kannatellen -- että -se taitavasti ja kolhimatta kuljettelee ampuma-asetta puiden ja -pensaiden välitse: kääntelee vain päätään ja kallistelee sarviaan sen -mukaan kuin kulloinkin tarvitaan. - -Jollakulla porolla on kello, _kiell_, kaulassa, ja siitä hakijat jo -kuulevat ja tuntevat omansa, mutta vielä paremmin he tuntevat porot -korvamerkeistä, _piellji-tieht_, saattaen jo etäältäkin sanoa, kenen -poro se on. Koko seutukunnan piellji-tiehtit ovat kaikille tuttuja. -Muutamilla poroilla on kaulassa korttelin pituinen puulapukka, -_kiellgal_, johon omistajan puumerkki ja risti taikka viisisoppinen on -leikattu. Tällaisia käytetään vierailta ostettujen, vierailla -pieliji-tiehteillä varustettujen porojen merkitsemiseen. - -Johtohärkien joukkoon sitten etsitään erämaasta muitakin poroja sikäli -kuin löydetään, ja irtaallaan etumiehen jäljessä juoksentelevat nyt -toiset sarvipäät, härät, hirvaat ja vaatimet vasoineen. Koirat ja -jälkimiehet vain huolehtivat siitä, ettei yhä kasvava lauma enää pääse -hajaantumaan. Monet yöt saadaan erämaissa viettää, maata nuotioilla -koovaksen suojassa ja vartioida porotokkaa, joka yöpaikan lähellä -jäkäläkankaalla lepäilee ja liikehtii. - -Sitten syyskuun lopulla palataan karjojen kanssa syyspaikkojen -jäkälämaille, jossa porojen erottaminen toimitetaan. Mutta monesti -vielä puuttuu laumasta useita poroja, ja niitä saadaan käydä -etsiskelemässä satojen virstojen päästä, Patsjoelta, Petsamosta ja -Muotkasta asti, taikka taas toisaalta käsin, milloin mistäkin -naapurikylien karjoista, Nuortijärveltä ja Kildinistä, jopa aina -Akkalasta ja Imandran mailta. Löytyyhän sieltä aina yksi ja toinen -karkulainen, milloin mistäkin tokasta, joista taas vuorostaan on -joitakuita metsien vapaita kiertolaisia eksynyt etsijän karjaan. Hyvin -useasti harhaantuvat kolttien porot Kuollan-Lapin niemimaata -kiertelevien syrjäänien ja samojeedien tuhatpäisiin porolaumoihin, -kun ne kulkeutuvat sisämaiden vuomaseuduille kesäisillä -ruoanhaku-retkillään. Ja näihin karjoihin kadonneet porot ovat melkein -menetettyjä, sillä vaikea on yksinäisen etsijän mennä suuresta villistä -laumasta omaansa ottamaan, kun eivät lauman omistajat itse tahdo antaa -mitään apua. - -Syyskuun puolivälissä, Sviissenjan päivän tienoissa, alkaa poroilla -kiima-aikansa, _rohkom-aihk_, "rykimä-aika", ja poromiesten on -huolehdittava, että karja on ennen sitä koossa syyspaikoilla. Sillä jos -porot metsien vapaudessa pääsevät "rykimään", ovat ne niin villejä, -että niitä on kovin vaikea hallita. Varsinkin hirvaat ovat silloin -aivan hurjia. Tavallista voimakkaampina, kaulakin hyvin paksuksi -turvonneena, kokoavat ne ympärilleen oman laumansa, härätkin samaan -joukkoon, hallitsevat ja pitävät sitä ankarassa kurissa kuin -itsevaltiaat isännät. Jokaisen elukan, joka yrittää laumasta poiketa, -ne sarvillaan tönien ajavat takaisin. Ja jos sattuu samoille maille -toinen hirvas, syntyy heti hurja tappelu, jota käydään siksi, kunnes -toinen tai toinen vaivaisena lähtee pakoon taikka henkitoreissaan -sortuu tantereelle. Ja voittaja jää lauman herraksi. Kamalan äkäinen on -rykivä hirvas ihmisellekin, joka uskaltaa sen laumaa lähestyä. Maata -möyrien kuin kiukkuinen sonni ja sarviaan heristellen se heti ampaisee -kimppuun, heittää nurin ja tallaa jalkoihinsa, ellei ihminen vain -ennätä pakoon. Mutta tottunut poromies ei pelkää äkäisintäkään -sarvipäätä, vaan heittää sen suopunkiinsa, keikauttaa kankaaseen ja -sitten pieksää ja antaa selkään, niin että kiukkuisimmankin hirvaan -täytyy lannistua. - -Rykimäaikana paimennellaan poroja suurella huolella syystalon -läheisyydessä. Vaatimet pidetään sidottuina, ja hirvaitakin -vartioidaan; ainoastaan kaikesta välittämättömät härät saavat olla -omissa valloissaan. Sitten vasta kun parin viikon huolettava aika, -lokakuun alussa, Pokrovan tienoissa, on mennyt ohitse, lasketaan porot -vapaammin laiduntelemaan. - -Ei kuitenkaan kaikki. Monet pororaukat saavat lähdön "ikuisille -laitumille". Lappalainen tarvitsee lihaa sekä syötäväksi että -myytäväksi ja taljoja talvipeskeihinsä ja koipi- sekä kallonahkoja -kenkiinsä ja kintaisiinsa. Hienoimpien purkapeskien sametinpehmoiset -taljat on kyllä nyljettävä jo elokuulla pikku vasoista, mutta -tavallisten karkeiden pöykkyrien nahat saattaa kuoraista syys- ja -lokakuulla aikaisemmistakin poroista. - -Omiksi syötävikseen teurastaa koltta, milloin poron, milloin toisen, jo -heti siitä lähtien kun saa karjansa syyskodalleen. Eikä yhdestä porosta -isolle kolttaperheelle kovin pitkäksi aikaa olekaan pataanpantavaa. -Heti kun eläin on paloiteltu, lyödään iso kattila lihaa täyteen ja -sitten syödään, minkä vatsa vetää. Ja seuraavana päivänä tyhjennetään -taas samanlainen lihakattila, ja niin edelleen ankara keitto joka -päivä. Ja kun poro on loppuun syöty, teurastetaan toinen ja taas -lihapatain ääressä kylläisinä herkutellaan. Sillä koltta on kuin -"sukulaisensa" karhu tuoreen lihan makuun päästyään melkein -täyttymätön. - -Syyskodan lähellä on koltalla vartavastinen porojen tappotanner, -tasainen kenttä jonkun petäjän juurella. Siihen hän taluttaa -poron, vetäisee talutushihnan tiukalle petäjän ympäritse ja -survaisee suuren puukkonsa, _jonn-nejpin_, etujalan vieritse suoraan -sydämeen, ja siihen poro paikalla keikahtaa. Pehmeäteräinen likainen -puukko ei kyllä tahdo paikalla kuolettaa, vaikka sen kuinkakin syvälle -sydänlihoihin sysäisi, mutta kirkas kovateräinen suurpuukko surmaa kuin -ukkosennuoli. Heti kun poro on kuollut, se nyljetään ja paloitellaan. -Sisään, rintaonteloon valunut veri otetaan talteen. Poron rapamaha -käännetään nurin ja puhdistetaan, ja siihen ammennetaan kauhalla -veri ja mahan suuaukko kuraistaan kiinni. Tämmöisiä verimahoja, -_vörr-tshovje_, säilyttää lappalainen jäädytettyinä taikka kuivattuina -talven varaksi. - -Poron koipea ei koltta katkaise kantanivelestä, vaan vasta ruumiin -läheltä polvitaipeesta, sillä tavoin kun saa jalkajänteistä pitempiä -suonirihman aineksia. Syksyllä tapettujen koivet talletetaan -semmoisinaan aittaan. Sitten vasta talven joutilaana aikana ne -nyljetään, kiskotaan niistä jänteet ja lihat. - -Vasta talvikelien tultua alkaa kauppaporojen teurastus. Suuren -porolauman isäntä saattaa silloin samalla kertaa taluttaa tappopaikalle -surmapetäjän juurelle kymmenkunnankin poroa, toisen toisensa jälkeen. -Myytäviksi aiotut porot surmaa kekseliäs koltta niskaan pistämällä, -sillä silloin ei veri valu rintaonteloon, vaan jää suureksi osaksi -lihaan antamaan sille lisäpainoa. Ja lihavien syysporojen kämmenen -leveyden paksuisesta selkärasvasta viiltää perso koltta pitkin -selkäkappaleiden reunoja paksut suikaleet omaan kattilaansa, ennenkuin -vie ja myy lihat Kuollan ryssille. Norjalaista ei kyllä näin saata -pettää, sillä hän ostaa poronlihoja vain paloittelemattomina -"kruppeina". [Poronlihasta maksettiin Norjassa ennen sotaa 40-50 äyriä -kg:sta. Taljoista saatiin Kuollassa 5 rupl. parista, s.o. härän ja -vaatimen taljasta.] - -Entiseen aikaan poroja myös lypsettiin syksyllä, kun ne oli -kesälaitumilta kerätty, sekä kesälläkin, jos porokarjalla oli -kesätalon läheisyydessä oma aitauksensa ja poroliakkansa. -Pahkasta koverrettuihin, varrellisiin pyöreihin lypsinkuppeihin, -_pattshem-nappeihin_, taikka tuohesta taivutettuihin varsiniekka -_poartteihin_ vedeltiin vaatimista toisensa jälkeen pieni -maitotilkkanen kustakin, ja maidosta tehtiin juustoja taikka -tallennettiin sitä talven varaksi jäädytettynä poronmahoissa. Viime -aikoina on porojen lypsäminen jo jäänyt vähemmälle; jotkut Suonikylän -koltat ovat sitä vielä vähin toimittaneet. Pahkaiset komeat -lypsinastiatkin ovat jo monelta joutuneet hukkaan. - -Syksyllä toimittaa lappalainen hirvaiden kuohitsemisen eli puremisen, -kaatskemisen, ja tekee sen hyvin alkuperäisellä tavalla. Ei hän -tarvitse siihen teräviä puukkoja eikä tulisia rautoja, ei mitään -tervoja ja rasvoja, eikä kuoharin loitsuja, keikauttaa vain hirvaan -kentälle ja yksinkertaisesti hampaillaan pureskellen toimittaa koko -tehtävän, niin ettei synny vähäisintäkään verihaavaa, karvoja vain saa -kuohari tuon tuostakin suustaan syljeskellä. Ja lappalaiset väittävät -puremismenetelmäänsä kaikkein parhaimmaksi keinoksi kylmässä pakkasen -maassa. - -Puremistoimituksella on villistä rajusta hirvaasta saatu lauhkea -porohärkä, _jierkki_. - -Porohärät ovat porokarjojen työmuurahaisia, joiden täytyy toimittaa -kaikki raskaat ajotyöt. Silloin kun muut porot saavat metsissä -talvikautensa kuljeskella ruoanetsinnässä, täytyy härkien myötäänsä -olla kiskomassa raskaita ahkioita milloin milläkin suunnalla. -Heti kun syystalven lumilla päästään ahkioilla ajelemaan, alkaa -porohärkien ankara työaika. Pitkiä viikottaisia retkiä tekevät koltat -yli tunturien Jäämeren rannoille, milloin Kuollaan, milloin Petsamoon -taikka Norjaan. Omia lapintavaroitaan he vievät myytäviksi ja tuovat -palatessaan leipäaineita sekä muita talontarpeita. Norjasta, -Kirkkoniemestä, Patsjoen suulta, tuovat he taas palatessaan tavaroita -Inarin kauppamiehille sekä tukkiyhtiöille. [Ennen sotaa maksettiin -raitoahkion kuormasta Kirkkoniemestä Inariin n. 5 kr.] Samoilla härillä -ei kyllä monta tällaista pitkää Jäämeren retkeä tehdä; Norjan--Inarin -matkallakin Suonikylän pororaito saa taivaltaa 400-500 virstaa. Parisen -tämmöistä suurtaivalta kun talvessa tekee, on siinä jo yksille -porohärille tarpeeksi. - -Leveillä raitoahkioilla, _raidu-kerris_, koltta kuljettaa kuormansa, -parikymmentäkin härkää kollostettuina peräkkäin samaan pitkään raitoon, -perimpänä vielä muutamia varahärkiä tyhjillään astumassa. Hiljalleen -jutaa kuormitettu raito eteenpäin, edellä mies hiihtämässä taikka -ajamassa, perässä toinen pitämässä silmällä, että kaikki kulkee mukana. -Sillä monesti käy niin, että jonkun jälkiporon ahkio sattuu tarttumaan -puuhun tai kantoon, ja silloin käy vetäjälle pian hullusti, ellei -raitoa pysähdytetä: etupää kun yhä kiskoo, saattaa poro helposti -kiristyä kuoliaaksi. Taikka sattuu joku pororaiska kesken matkaa -uupumaan, jolloin sille käy, ellei perämies ole huolehtimassa, yhtä -kehnosti: se kaatuu ja laahautuu pitkällään mukana ja hirttyy, kun -edellä kulkijat vain vetävät. Hirttynyttä, tukehtunutta poroa koettaa -koltta saada henkiin siten, että työntää peukalonsa poron peräsuoleen -ja sitten panee toimeen tekohengityksen, poron vatsaa ja kylkiä koko -painollaan runnoen ja rutistellen; niin hän useasti saakin -poron palautetuksi henkiin. Jos taas henki ei palaudu, nylkee -koltta poron ja myy lihat norjalaiselle taikka ryssälle hyvästä -hinnasta ja hyvänä lihana. -- Samoin kaupittelee lappalainen -suden tappaman poron raadon sekä semmoisen poron, jonka "nuoli" on -iskenyt. - -Keveämpiä matkoja, jolloin ei kuormaa tarvitse kuljettaa, tekee koltta -komeammalla, selkänojaisella ajoahkiolla, _vueijim-kerriksellä_, jossa -saattaa mukavasti poronnahkoihin kääriytyneenä istua. - -Mutta syrjääneiltä on koltta viimeaikoina oppinut uuden ajotavan: -_porovaljakolla ja saanilla ajamisen_. - -Siitä on jo kohta kolmekymmentä vuotta, kun tämä merkillinen kulkutapa -nähtiin ensi kerran Suonikylässä. Tuli sinne asumaan muuan kolttapoika, -joka oli ollut renkinä eräällä iizemskiläisellä Muotkassa, ja hänen -luonaan oppinut porovaljakolla ajamaan. Poika näytti heti Suonikylän -ukoille ihmeellsen taitonsa: valjasti opetetun härkänsä rinnalle kaksi -kylänmiesten poroa ja sitten komeasti ajella laukotteli sinne tänne -kylän ympärillä, pitkällä sauvalla ohjaillen ja sohikoiden ajokkaitaan. -Koko kylä katsoi kummissaan tätä merkillistä menoa, joka oli kuin suuri -ilmestys heidän erämaassaan. Pian ruvettiin itsekin uutta kummaa -opettelemaan. - -Nyt on koltta valjakolla-ajamisen taidossa melkein yhtä suuri mestari -kuin itse iizemskiläinenkin. Korkeakaplaisen pitkän syrjääniläiskelkan -eteen valjastaa hän joko _troikan_, kolme poroa, taikka _tshitverkan_, -neljä, viisi poroa, jopa joskus _tshetjoikinkin_, kuusikin härkää -rinnakkain, toinen toiseensa selkävyöstä sonnustettuina. Länkien -sijasta on poroilla pehmeästä nahasta ommeltu, heinillä täytetty -länkivyö, _keäsas_, joka on pujotettu kainaloitse -- ei länkien tapaan -kaulaan, kuten ahkiolla ajettaessa ja josta käy karvaisesta -lehmännahasta leikattu vetohihna, _koaraz_, saaniin. Selässä rinnan -ympäritse on komea leveä selkävyö, joka on länkivyöhön kiinnitetty -niinikään komeasti kirjaillulla niskavyöllä. Vasemmalla puolella on -valjakon johtohärkä, _aang-piel-jierkki_, hankapuolenhärkä, toisista -hiukan etukynnessä. Sen vasemmalla kyljellä, selkävyöhön ja länkiin -napitettuna, päitsiin kiinnitettynä, käy ajajan ohjaushihna, -_vuojim-labtshi_. Muilla ajokkailla ei ole ohjaushihnaa, sillä vain -johtohärkää tarvitsee ohjata, ja se taas hoitaa muut ajokkaat: -vasemmalle poiketen vetäisee se toiset mukanaan, oikealle käännyttäessä -tönäisee se toisia, niin että niiden täytyy syrjäytyä, vaikkapa -umpihankeenkin, kun vain ajaja ja johtohärkä ovat sitä mieltä. Ajajalla -on kädessä oppi-isiensä tapaan pitkä, luunuppinen ajosauva, _hääri_, -jolla hän valjakkoaan sekä ohjaa että hoputtaa, milloin viittoen, -milloin uhkaavasti heristellen, milloin taas sarviin kalauttaen taikka -takapuoleen tönäisten. Varsinkin valjakkoa opetettaessa survaistaan -sauvalla tuon tuostakin ja sarviin kalautellaan. - -Porovaljakollaan ajelee koltta -- ainakin Suonikylän ja Nuortijärven -koltta -- enemmän vain huvikseen, pitkät raitoretkensä ja rahdinajonsa -hän vieläkin suorittaa ahkioilla. Toisinaan vain näkee raidon -johtomiehen ajavan edellä saanivaljakolla. Mutta matkatessaan -naapurikylään kesteihin taikka toisella eräjärvellä elelevää toveriaan -tervehtimään taikka Kuollaan tai Petsamoon viinanhakuretkelle, -laukottaa koltta valjakollaan. Ylpeänä ja itsetietoisena istuen pitkän -saaninsa perässä, komeissa peskeissä ja korvalakeissa, hän hurjasti -lennättää halki erämaiden, aukeiden aapojen, läpi metsienkin, niin että -kova ryske ja rytinä vain kuuluu. Ja niin ovat porot tottuneet, -etteivät metsiä laukotettaessakaan mene niin tiheään ryteikköön, -mistä eivät pääsisi lävitse. Täyttä vauhtia päästelee ajaja -kyläkujasillaankin ja pyöräyttelee äkkimutkia ja kiepauksia -monilukuisten rakennusten, aittojen ja hökkelien välitse, nurkitse ja -ympäritse. - -Mahtaillen näyttelee koltta komeata porovaljakkoaan ja ylpeätä -ajotapaansa Inarin lappalaisellekin, kohdellen häntä hiukan -halveksienkin, koska hän ei näin suurenmoisesti osaa porojaan käytellä. - -Härkien näin ollessa ankarissa ajotöissä saavat toiset porot -juoksennella vapaina talvisilla laitumilla. Suurissa tokissa kunkin -porot eri paikoissa jäkäläisillä kankailla kuljeskelevat ruokaansa -etsiskellen ja etäytyvät usein penikulmien päähän talvikylästä, viisin, -kuusinkin penikulmin suurimmat porolaumat. Käyvätpä Moshnikovien ja -Fofonovien karjat aina Suomen rajamailla asti. Omin päinsä saavat -porotokat metsissä liikuskella. Ja kun on rauhanaika, _rauh-aikk_, -etteivät metsien suuret susilaumat poroja ahdistele, niin silloin -tällöin vain, viikon parin päästä, käydään kotoa karjaa katsastamassa. -Porolla ajetaan parissa miehin laidunkankaalle ja katsotaan, että -kaikki ovat tallella, ja palataan taas saman tien takaisin. Mutta jos -rauha rikkoutuu, ja metsän harmaaturkkiset rumahiset ilmestyvät -seutukunnalle tuhotöitään tekemään, silloin ei sovi kallista metsäneloa -jättää kaitsijatta. Silloin seuraavat paimenet koirineen porotokkaa -erämaissa, hiihtelevät ympäri, huutelevat, hoilottavat ja joikaavat -pitääkseen rosvolaumaa loitommalla. Eikä öisinkään joudeta -istuskelemaan nuotiolla. Silloin juuri, pimeässä pakkasessa, nälkäinen -susilauma ympäristöillä ulvoen retkeilee, ja nälkäiset pirunsilmät -killistelevät pensaikoista ja kivien takaa. Kamaloilla pyryilmoilla, -oikeilla "sudenilmoilla", metsänrosvot tekevät suurimmat tuhotyönsä. -Silloin saattaa yksinäisiä poroja helposti eksyä laumasta, ja heti ovat -syrjässä vaanivat hukat harhautuneen kimpussa. - -Pahoin käy poroille myös silloin, kun syksyllä suveaa ja jäätää ohuen -lumen, niin ettei poro voi koparoida jäkälää esiin. Silloin kuolee -poroja paljon nälkään. Yhtä hullusti käy myöskin, jos keväällä tekee -niin kovat hanget, ettei poro jaksa niitä puhkaista. Joukoittain -silloinkin poroja kuolee nälkään, vieläpä kesälläkin, kun ne -nälkiintyneinä joutuvat syöpäläisten kiusattaviksi. - -Keväällä kun maa alkaa mennä pälviin, ja koltta karjoineen -asustaa kevätpaikoilla, on porovaatimilla poikimisaikansa. Silloin -poroja hoidellaan kevättalon läheisyydessä pälvisellä jängällä, -vaatimet tavallisesti eri paikassa nuoralla puuhun lieattuina, kunnes -ovat vasoneet. Mutta sitten ne pikkuvasoineen lasketaan kesäiseen -vapauteensa, ja samoin porohärätkin, joilta jo aikaisemmin on loppunut -raskas talven raadanta. Muutamat koltat saattelevat koko karjansa -tuntureille saakka, mutta toiset antavat niiden mennä omia menojaan. -Ennen vapauteen laskemista on vastasyntyneet vasat merkittävä, etteivät -jäisi "peurakorviksi" ja joutuisi alttiiksi vieraan merkinnälle. - -Jos on poroilla talvella vastuksensa, niin on niillä kiusansa -kesälläkin, vaikka saavatkin vapaina erämaissa kuljeskella minne mieli -viepi. Syöpäläiset ovat silloin niiden pahimpia vihollisia. Ja niitä on -porojen mailla enemmän kuin kylliksi. Jo juhannuksesta alkaen, ja -varsinkin heinäkuun polttavilla helteillä, on koko Lapinmaa kuin -syöpäläisillä täytetty. Silloin pahimman "räkän" aikana ilmassa ihan -kuhisee kaikenkaltaista purevaa ja pistävää pientä pirua, -turhannäköisestä, mutta sisukkaasta inisevästä sääskestä suureen -pörisevään paarmaan asti. Ja missä tahansa ja mitä ikinä ne elävää -olentoa tapaavat, niin armotta ne käyvät heti kimppuun, kaikkein -kiukkuisimmin suojaisissa järvien rantalehdoissa sekä helteisissä -metsissä jänkien reunoilla. Sakeana, surisevana pilvenä ne ympäröivät -uhrinsa ja pitävät sitä helvetillisessä piinassa. Ei ole poroillakaan -silloin muuta neuvoa kuin juosta korkeille tuntureille, joissa viileä -tuuli ajaa kiusanhenget pois, taikka ahtautua pahimmaksi ajaksi -poroliakan suojaan, jos semmoista sattuu lähimailla olemaan. Eikä Lapin -syöpäläisille tahdo loppuakaan tulla: kun sääskien päivät päättyvät, -alkaa pienien mäkäräisten vuoro, ja kun ne taas ovat aikansa -ilkeilleet, tulevat vielä pienemmät polttiaiset, "sävulinnut", kuten -lappalainen sanoo. Ja paarmoja on ainakin kolmea lajia: isoja pöriseviä -paholaisia, pienempiä kiukkuisia poropaarmoja ja pieniä harmaita -suppupaarmoja. Ja poroille ovat kaikkein kiusallisimpia poropaarmat eli -kurmupaarmat [oik. saivartajia l. kiiliäisiä], joita porot kaikkein -kovimmin pelkäävätkin, väliin ihan villeinä laukaten niitä pakoon. Ja -syytä on pelätäkin. Sillä paarmat pistelevät muniansa porojen nahkaan -ja karvoihin, ja itseään nuoleksiessaan saa poro niitä suuhunsa ja -vatsaansa. Siellä ne kehittyvät ilkeiksi madoiksi ja vähitellen -kulkeutuvat ihon pinnalle, josta ne keväällä joukoittain, suurina -kamalina kurmutoukkina, _uurmeina_, puskeutuvat nahan lävitse ulos ja -putoavat maahan. Ja tulevat ne ilmoille suunkin kautta, koskapa poro -toisinaan köhiessään yskäisee kokonaisen kasan ilkeitä toukkia -hangelle. [Suusta syöksyvät toukat ovat toisen saivartajan, -nenäsaivartajan toukkia.] Tavatonta tuskaa tuottavat kurmut poroille, -pitäen niitä laihoina ja kurjannäköisinä; lamppuöljyllä ja viinalla -koettavat koltat valella porojen nahkaa ja sillä tavoin kiusantekijöitä -ahdistella. - -Kuten tunnettua, antaa lappalainen poroille omat nimityksensä eri -ikäkausien ja sukupuolen mukaan. Ensikesäisenä, emon jäljessä -laukkaajana, on pikku poro vain vasa, _vuass_, sukupuoleen katsomatta, -mutta toiskesäisenä on sillä jo eri nimet: urosporo on _oorehk_ ja -naarasporo _vuennil_. Kolmantena kesänä on urosporo _vueires_ ja naaras -_vuennilai_, sitten neljäntenä _kooddas_ ja _aaldu_. Naarasporo on sen -jälkeen edelleenkin vain aaldu, mutta viisikesäinen uros on _koeskas_; -sitten siitä tulee _nommo-lopp_, nimiloppu. Nuorta naarasporoa sanotaan -myös vaatimeksi, _vaattsim_, ja purematon uros on _sörves_, hirvas, -purtu taas _jierkki_, härkä. Maho-poroa, joka ei ole koskaan vasonut, -sanotaan _stainikiksi_, ja se on tavattoman raju ajoporo. Nämä -nimitykset kyllä paljon vaihtelevat lapin eri murteissa, mutta -pääpiirteissään ne ovat samankaltaisia koko lappalaisalueella. - -Sitten on vielä ainakin ajohärillä omat erikoisnimensä, joilla ne -muista eroitetaan. Semmoisia porojen kolttalaisnimiä kuulemme -lukemattomia. Väreistä saatuja on esim. _Tshähpskos_, musta, -_Tshuoyjikos_, sinikko, _Vielkij_, valkko, ja _Pujtij_, valkea kuin -kärppä; vielä _Uhts-vielkij_, pikkuvalkko, _Koddi-vielkij_, -peuravalkko, _Russ-vielkij_, ruskeahko, ryssän-valkko ja -_Rist-kallu-vielkij_, ristipäävalkko. Sitten on semmoisia nimiä kuin -_Poilm-kaatllsij_, nilkkahousu, karvat ulottuvat nilkkoihin, ja -_Moohtshed-pietska_, komeapeski, sekä _Kirji-kallu_, kirjokallo, -_Kirji-tshailm_, kirjosilmä, ja _Kalp-njon_, pilkkanokka. Sarvien -muodosta saadaan taas nimiä: _Harri-tshuarv_, haarasarvi. -_Moilhke-tshuarv_, mutkasarvi, ja _Koomehk_, sarvet eteenpäin kaarella. -Luonteenominaisuudesta otettuja nimiä on esim. _Laashkhan_, laiska, -_Paaishted_, paistettu, laiska, _Paassnik_, paha, kiukkuinen, vielä -_Jienn-paarne_, äidinpoika, aina emonsa lähellä oleva, sekä -_Aahk-paarne_, akanpoika, emonsa kintereillä pysyttelevä ja -_Jienn-jierkki_, äidinhärkä. Vielä kuulemme nimiä _Uhts-samujed_, -pikku-samojeedi, vasana samojeedeilta saatu -- "samujeediksi" sanotaan -myös tummaa komeaa poroa --, sekä _Kaarnas-kaatskik_, korpin-purema, -jota on korppi vasana purrut. - - - - - -10. POROJEN VARASTELEMINEN. - - -Koko Perä-Pohjolassa ja Lapissa on koltta hyvin huonossa huudossa, koko -koillinen rajamaa tuntee hänet kavalaksi poronvarkaaksi, joka niinkuin -nälkäinen susi hiiviskelee rajaseutujen erämaissa vaaniskellen -suomalaisten poroja, ja sitten niinkuin viekas kettu tassuttelee omalle -puolelleen ja esiintyy koko asiasta aivan tietämätönnä. Eivät häntä -peloita mitkään lait eikä asetukset, eivät pidätä mitkään rajat eivätkä -raja-aidat. Syksyn pimeöissä saattaa hän raastaa raja-aidan maahan ja -aukosta ajaa kokonaisen lauman omille sydänmailleen ja sitten sen -siellä sutena teurastaa ja käyttää nahat ja lihat omiksi hyvikseen. Jo -elokuulla hän kyyristellen kuljeskelee Suomen porotokkien kintereillä -ja ammuskelee pikku vasoja ja nylkee niiden pehmeät taljat -peskinahoikseen. - -Siksipä Perä-Pohjolan ja Lapin rajaseutujen poromies vihaakin kolttaa, -vihaa miltei vielä enemmän kuin sutta, suurta porojen surmaa. On -vihannut jo ikimuistoisista ajoista asti. - -Mutta koltta on ovela kettu, joka monta kertaa sukkelasti pettää -perä-pohjolaisen poromiehen. Niinkuin petti kerrankin. Ajaa kolttaukko -pitkässä raidossa rahtikuormia Suomen puolen kauppiaille ja palaa taas -muutaman päivän kuluttua samaa talvitietä takaisin tavarakuormineen. -Siellä rajalla, poropirtillä, asustelee suomalaisia poromiehiä. Niiden -kanssa haastellaan, ryypätäänkin ryssänviinoja ja haukuskellaan -tunnettuja kolttalaisia poronvarkaita, ja poromiehet avaavat ja -sulkevat rajaveräjän, jotta äijän-raato pääsee raitoineen kulkemaan. -Mutta kun koltta ehtii oman puolensa piiloihin, päästää hän miehineen -rehevän naurun. - -Olisivatpa poromiehet älynneet mennä penkomaan ahkioita, niin jopa -olisivat löytäneet sieltä omia härkiään louteitten alle nuoritettuina. -Miksikäs oli poromiesten tokka juuri yötulilla oltaessa sattunut -tulemaan lähiseudulle? Eihän koltta voinut vastustaa vanhaa vertansa ja -haluansa kolkata muutamia härkiä kuoliaiksi, kalauttaa sarvet pois ja -sitten semmoisinaan kätkeä ahkioihinsa louteen alle. Mutta saattaa -viekkaan koltan väliin käydä nolostikin. Olivatpa he kerran koko -joukolla ajaneet ison tokan Ponku-Matin poroja omalle maalleen, -sitoneet kiinni ja heittäytyneet nuotiolle nukkumaan. Mutta Ponku -olikin sattunut juuri olemaan miehineen liikkeellä, oli ajanut jälkiä -myöten ja hiipinyt nukkuvien korpirosvojen yötulille, leikannut hihnat -poikki ja kuljettanut varastetut porot takaisin omaan karjaansa. - -Aamulla, kun poronvarkaat olivat heränneet, olivat he kovin kummissaan -ja noloina katselleet, kun poroista ei ollut muuta kuin hihnanpätkät -jäljellä. Mutta eivät Suomen poromiehet aina näin helposti saa -varastettuja elukoitaan takaisin. Koltta voi ne varsin hyvin kätkeä -omiin kiveliöihinsä niin visusti, etteivät ole suinkaan etsijäin -käsitettävissä. Niinkuin teki muuan Nuortin ukko, jonka jäljille -suomalaiset pääsivät. Ei löytynyt poroja eikä porojen taljoja mistään, -eikä ukkokaan ilmaissut, vaikka häntä kuinka olisi kiusattu, puristeltu -ja pieksetty, kielsi vain koskaan kuulleensakaan, että Suomen miehiltä -olisi poroja kähvelletty. Mutta silloin poromiehet hakkasivat järveen -kaksi avantoa, pujottivat suopungin avannosta toiseen, ja sitoivat sen -pään koltan kainaloihin ja uhkasivat uittaa äijän jään alatse, ellei -hän paikalla tunnusta, mihin on varastamansa porot kätkenyt. Mutta niin -oli koltta itsepintainen, että vasta sitten, kun jo oli aivan avantoon -menossa, kontallaan kolkon reiän reunalla, avasi suunsa ja ilmaisi -kätköpaikkansa. - -Vielä kehnommin käy toisinaan erämaan rosvojen. Suomen poromiehet eivät -aina tyytyneet vain siihen, että saivat poronsa takaisin. Ikuiset -kiusat ja harmit ja monet kymmenet kadonneet härät, vasat ja vaatimet -saattoivat porojen omistajat useasti verisiin kostontöihin. Hyvin -helposti voivat he ampua sydänmaan kiveliöissä kohtaamansa kolttaukon, -aivan kuin olisivat ampuneet poroja vaaniskelevan suden taikka muun -petoeläimen. Ja sinne rannattomiin erämaihin hävisi ikiteilleen koltta. -Monta tarinaa ja monta kaameaa juttua kuulee kerrottavan, kuinka -kiukustuneet poromiehet ovat lukeneet koltille kovaa korpilakia ja -hukuttaneet poronrosvon korpeen kokonaan jäljettömiin. - -Niin hävisi jäljettömiin Työrhem-äijäkin ollessaan pyytöretkillään -Suomen rajamailla ja hiiviskellessään siellä suomalaisten porotokkia -paimentelemassa. Kun ukko lepäili nuotion ääressä, koovaksen suojassa -yötulillaan, yllättivät poromiehet hänet ja tekivät, minkä tekivät. Ei -ole korpi kertonut, mitä nuotiolla tapahtui. Äijän koovaksen, sammuneen -nuotion, keittokattilan sammuneella nuotiolla ja kattilassa tukon äijän -hiuksia vain myöhemmin toiset koltat löysivät. Ja tunturilta löydettiin -ukon toinen kinnas. Muun kaiken korpi kätki. - -Mutta niin kokonaan ei korpi kätkenyt erästä toista kolttaukkoa, jonka -suomalaiset poromiehet eräretkillä niinikään yllättivät ja hänen -kanssaan oikein korven kävijäin tavalla menettelivät: nuorittivat ukon -hänen omalla suopungillaan selin suureen petäjään, pannen kouraan -paistetun poronkoiven ja sitoen käden koukkuun, niin että -poronkoipi kasvoja tapaili. Siihen he sitten heittivät äijäraiskan -äänettömän korven katseltavaksi ja kuunneltavaksi, kun hän -hätähuutojaan luikaili. Mutta niin kauhistui kaikenlaisia asioita -näkemään tottunut korpikin tätä tekoa, että vuosien kuluttua toi -tapahtuman ilmi: löydettiin kerran petäjään sidottu luuranko, joka -surkeasti irvistellen näytti vieläkin haluavan hampain tarttua poron -koparaluuhun, jota koukistetulla luisella kourallaan piteli naamansa -edessä. - -Tämmöisiä tarinoita tietää korpi kertoa, vaikkahan ei kaikkia -kerrokaan. Monet ottelut ja temmellykset on se vain yksin nähnyt, ja -monista synkistä tapahtumista se äänetönnä vaikenee. Miespolvien -katkeruuksia, vuosisatojen vihoja on siellä purettu, isienaikaisia -kohluja kostettu. - -Mutta eivät koltat silti ole vanhaa tapaansa heittäneet. - -Siksipä onkin viime vuosikymmeninä rakennettu rajalle pitkä ja vahva -poroaita, joka satojen kilometrien pituisena kulkee pitkin suuria -selkosia Kuusamon ja Kuolajärven rajamailta aina Inariin ja Norjan -rajaan saakka. Aita estää Suomen poromiesten tokkia omin lupinsa -menemästä Koltan puolelle hukkumaan, ja samalla se on rajantakaisille -poronvarkaille ainakin jonkunlaisena kiusana, kun he suomalaisten -porotokkien paimenina tahtovat ajella laumoja rajan yli. - -Vaikka eiväthän kyllä aidatkaan estä, kun vanha veri sattuu oikein -voimakkaana koltan kohtaamaan. Silloin kun se henki tulee päälle, -täytyy koltan kolkata porohärkä vaikkapa oman naapurin tokasta. - -Niinkuin ei koltta sitäkin tekisi! - -Sillä kun on oikein mestari, niin se mestaroi itse varkaankin. -Ja senkin saattaa koltta kyllä tehdä, kuten on monesti nähty. - -Niinkuin silloinkin kun Evvankan Jaahk kähvelsi rajan ylitse -Suomen puolelta joukon poroja ja kätki ne omiin piiloihinsa sydänmaille -kiekeröön, kiinnittäen puihin, etteivät pääsisi karkuun. "Sittenpähän -käyn perimässä kun joudun." Mutta piilon sattuikin keksimään kaikki -nuuskiva Rohvima-ukko, varasti ja kuljetti elukat omien korpiensa -kätköihin. Kun sitten Evvankan Jaahk tuli omiansa korjaamaan, löysikin -hän vain tyhjän kiekerön, mutta arvasi heti, ettei sitä kukaan muu ole -voinut keksiä kuin Rohviman roisto. Ja meni ja etsi Rohviman piiloisen -kiekerön, kuljetti porot jälleen omiin hoteisiinsa ja teurasti joka -sorkan, jotta sittenpähän ainakaan eivät enää ole Rohviman saatavissa. - -Joskus saattaa koltta kähveltää poron melkeinpä omistajansa nenän -edestä, kuten kerran Petsamon matkalla tapahtui. Oli neljä Suonikylän -ukkoa raitoretkellä ja kovassa pyryilmassa yöpyivät he korpeen. -Pistäysi siinä iltasella muuan ukko vähän etemmäksi katsastamaan -porojansa. Toisetpa sillä aikaa keikauttivat äijän lihavimman ajohärän, -kuoraisivat nahan selästä ja paloittelivat lihat pataan; nahan he -kätkivät ahkioonsa, sorkat ja kallon korvineen, sarvineen, työnsivät he -suureen nuotioon. Ukon palattua takaisin yhdessä sitten hyvällä -lihakeitolla herkuteltiin. Aamulla äijä kyllä, kun ei härkää mistään -löytynyt, ihmetteli, mihin kummaan se on saattanut joutua. Ja -kummastelivat sitä kovin toisetkin. - -Elokuulla, jolloin on paras purkapeskien hankinta-aika, kiertelevät -monet koltat pitkin selkosia ja tuntureita, missä porotokat -liikehtivät, ja ammuskelevat vasoja nylkien ne peskitaljoikseen. -Eivätkä miehet suinkaan aina katso, kenen vasan he keikauttavat, sillä -vasa kuin vasa, kunhan vain hyvän peskinahan siitä saa. Nahka vain -kuoraistaan ja raato heitetään metsään taikka kuopataan maahan. Satoja -vasoja saattavat samat miehet yksillä matkoilla ammuskella, ja monet -koltat kadottavat kymmeniä vasoja kesän kuluessa. Varsin helposti -joutuvat "hukkaan" porot ja vasat semmoiselta henkilöltä ja -perhekunnalta, joka ei itse oikein hyvin kykene karjastaan -huolehtimaan. Huoteri-ukollakin Tshuörve-jaurilla oli ennen -viidettäsataa poroa, mutta kun äijä sitten kuoli, jäi koko karja lesken -ja lapsipahaisten huonoon hoitoon. Ja niin huono oli hoito, että -muutamassa vuodessa tokka hupeni -- yhteen ainoaan häränkantturaan. -Hyvät naapurit ja kylänmiehet olivat sekä kesällä että talvella poron -toisensa jälkeen korjanneet. - -Ei osaa lappalainen antaa porolaumoille oikein täyden omistusoikeuden -arvoa, niinkuin muulle naapurin omaisuudelle. Porot kun -laukkoilevat metsien vapaudessa melkein puolivilleinä kesäkautensa, -ovat ne miltei kuin yhteistä omaisuutta, kuten metsäpeurat, ketut, -saarvat ja muut metsän eläimet. Siksi ei hänestä niin kovin suuri -ilkiteko olekaan, jos silloin tällöin jonkun metsässä kohtaamansa -porohärän, vasan taikka vaatimen, nuijaisikin, vaikkapa se olisikin -vierailla piellji-tiehteillä merkitty. - -Suomen porojen alituisena kähveltäjänä ja Suomen poromiesten monesti -takaa-ajamana ja ahdistamana on erämaan järvillä yksinään asusteleva -koltta käynyt kovin araksi ja pelkuriksi kaikkia vieraita kävijöitä -kohtaan. Niin tapahtuu monesti, että kun vieras saapuu salojärven -taakse venettä huhuilemaan, ei kolttatalosta kukaan uskalla lähteä -ehättämään, ja kun vieras viimein järven kierrettyään saapuu talolle, -tapaakin hän sen autiona. Koko talonväki on kaapaissut metsien -piiloihin. Joku uskalikko saattaa kyllä jostakin salaisesta komerosta -vieraita silmällä pitäen killistellä. - -Ja lieneepä tämä kolttain arkuus ja pelkuruus osaksi kaukaisempaakin -perua -- muistoja muinaisista verotuskäynneistä, tshuudilaisvainoista -ja Vesaisen ryöstöretkistä. - - - - -11. LAMPAANHOITO. - - -Paitsi poroja on jokaisessa kolttatalossa kotieläiminä vielä -lampaitakin, _sautsoja_ eli _labbeksia_, jotka, niinkuin muutkin -koltat, erämaan ikuisina kiertolaisina kulkevat asuntopaikalta -toiselle, talvikelillä poron ahkiossa ajellen, kesällä taas muun -muuttoväen joukossa metsäpolkuja kapistellen taikka veneellä matkaten -järvien ylitse. Kepeäjaikaisina metsäpolkujen juoksijoina voivat ne -helposti seurata muuttavaa joukkoa samoinkuin pienet kolttapojat ja -tyttäretkin, ja veneissä sekä ahkioissa ne kuljetetaan kuten muutkin -perheen jäsenet. Kolme, neljä lammasta voidaan aina yhteen ahkioon -peitellä. - -Hyvässä talossa saattaa lampaita olla kymmenkunta, viisi-, kuusitoista, -jopa parikymmentäkin karitsojen kanssa, mutta pikkutalossa on vain -viisi, kuusi villanantajaa, jopa joskus ainoastaan pari vain. -Kevät-, kesä- ja syksypaikoilla asuttaessa saavat lampaat juoksennella -vapaina talon ympäristössä järven rantakentältä ruokaansa etsiskellen. -Kauemmaksi kotipihasilta ne eivät kaikkoa, siinä vain liikuskelevat -lähettyvillä, enintään käyden metsänreunaan kangasruohoja -näpertelemään. Kuumimman päivänhelteen sekä viileän yön makailevat -sautsat pienessä turvepeitteisessä kodassa, _sautsapuoressa_, joka -aituuksineen on kyhätty kentälle metsänreunaan, taikka lepäilevät ne -_suovvun_ ympärillä, jonka kolttaeukko on turpeista ja lastuista -laittanut kiusallisten sääskien, _tshuushkien_, varalta, taikka -toisinaan ne vieri vieressä märehtien kyhjöttävät pirtin varjoisalla -seinustalla. - -Kesäruohon lisäksi, jota lampaat kentältä saavat, annetaan niille -- -samoin kuin koirillekin -- kaikenlaisia ruuanjätteitä, kalanlientä ja -kalakeiton tähteitä, kalojen sisälmyksiä, taikka keitetään niille -kalanpäistä ja totkuista oma vellinsä, _sautsa-vierra_. Sautsapuoren -aitauksessa on pitkä ahkionmuotoinen kaukalo, _sautsa-kaarad_, josta -sautsa-vierrat ja ruuanjätteet lampaille tarjotaan. - -Kesällä kerätään lampaille talvenvaraksi järvien, jokien ja jänkien -rannoilta heiniä ja kortteita sekä kankailta jäkäliä, joita säilytetään -_jeilpuoressa_, jäkäläpuurissa. Samoin kaikki kalanpäät ja ruodot ja -muut kalanjätteet kuivataan ja talletetaan talvenvaraksi. Kapakalojen -päät, kun kalat ovat kuivaneet, irroitetaan lampaiden varaksi omaan -kasaansa, ja kalan sisälmykset taas kootaan totkuastioihin samoin -lampaiden talvitarpeiksi. - -Talvikylissä on lampailla omat, hirsistä salvetut sautsapuorensa. -Kesällä kootuilla heinillä ja jäkälillä sekä kesäkalastuksen tuotteilla -niitä ruokitaan. Kalanpäistä ja totkuista keitetään velliä, joka -"suurustetaan" jäkälillä, ja sitä annetaan lampaille aamuateriaksi. -Mutta kirkkaina talvipäivinä saavat lampaat juoksennella omia aikojaan -ulkona pirtin ympäristöillä ja kyläkentällä, ja jyrsiskellä pihamaalle -rakennustarpeiksi vedätettyjen petäjien kaarnaisia runkoja sekä -näperrellä huoneiden seinuksilta talonväen kylmettyneitä -"nurkantakaisia", toimien siten kylän terveyslautakuntana. Kylmillä -ilmoilla kutsutaan seinustain puhdistelijat pirttiinkin, aterialle, ja -tarjotaan niille kala- ja jäkäläkeittoa isosta kaarasta. Palkaksi -saadaan useita kasoja pyöreitä papanoita. Illalla ajetaan lampaat -puoreensa ja heitetään heinätukko niille iltasyönnöksiksi. - -Talviruokinnan aikana tapetun lampaan liha ei koltalle oikein maista, -tullen ehkä liiaksi "nurkantakaiselle". Siksi hän sen myykin ryssälle -taikka norjalaiselle. Mutta kesälaitumilla, kesäheinillä ja kalalla -kasvanut lammas on hänestä sentään syöntikelpoinen, vaikka ei kyllä -vedä vertoja porolle. - -Lampaittensa paksuista villoista värttinöi kolttaemäntä paksua -villalankaa, josta kutoo vanttuita ja sukkia sekä vahvoja villaraanuja. - -Useat kolttaemännät käyttävät lammasta maidonantajanakin. Syksymmällä -kesää, kun karitsat jo ovat kasvaneet isommiksi, sitovat emännät -lammasemon utaret, niin ettei karitsa niitä enää saata nilkoa, ja itse -he sen sijaan pari kertaa päivässä tiristävät niistä tuohikupposeensa -pikku tilkkasen, noin kahvikupillisen lampaasta. Tuohisuppilolla, jonka -pohjaan on työnnetty sammalia taikka vaatetukko, he siivilöivät -tilkkasensa, ja varsin mielellään sillä sitten koltat teetänsä -maustavat. Joskus näkee kolttatalolla pikku tyttöjen sekä poikastenkin -lammasta heruttelemassa; toinen pitelee maidonantajaa kaularemmistä ja -toinen kyköttää totisena lypsäjän hommissa. Hyvillä mielin sitten -lähdetään maitotilkkasta teenjuojille tarjoamaan. - - - - -12. RUOKATALOUS. - - -Koltalla on kokonaan omalaatuinen ruokalistansa. Hän kun ei pidä -lehmää, puuttuu ruokataloudesta kaksi niin tärkeää tekijää kuin maito -ja voi, ja kun hän ei osaa kasvattaa perunoitakaan, on ruokajärjestys -vailla kolmattakin yhtä yleismaailmallista syötävää. Kala ja poronliha -ovatkin pääasiallisimmat koltan jokapäiväisessä ruokakomennossa. - -Kesällä on koltta kalamies ja elää melkein pelkällä kalalla, syöden -sitä sekä keitettynä että paistettuna, kuivattuna ja suolattuna. Joka -ilta laittaa hän nuotalta tultuaan vahvan kalakeiton. Saaliinsa -parhaimmat ja isoimmat kalat huuhtaisee koltta vedessä, leikkaa -vasempaan vatsapuoleen viilun, vetäisee sisälmykset pois ja työntää -kalan kattilaan; kaikista kaloista hän ei poista sisälmyksiäkään, -vatsaviilun vain leikkaa ja panee pataan semmoisenaan. Suolaa pannaan -vain vähäisen, ja keitosta kaukaloon ammennetut kalat syödään leivättä, -pistellen suuhun puukoin ja sormin; lopuksi ryypiskellään leivän kanssa -kalankeittolientä kupilla kattilasta. Kahdella kaukalolla tuodaan kalat -pöydälle, isommat toisella, pienemmät toisella. Ensin pistellään -pienempiä, sitten isommilla täytetään vatsa. Kenen mielestä kala on -liian suolatonta, hän ripistelee suoloja eteensä pöydälle ja kastaa -siihen kalapalaansa. Jauhoja ei juuri kalakeittoon tuhlata, joskus vain -panee emäntä kalakattilaan leipäkakun kiehumaan, ja sitten lientä -ryypittäessä antaa siitä kappaleen syöjille. Mitä illallisesta -kalakeitosta jää tähteitä, ne seuraavana päivänä pistellään teetä -juotaessa eine- ja päivällispaloina. - -Paistettua kalaa syö lappalainen vain välipaloinaan kotihommissa -toimiessaan taikka eräretkillä liikuskellessaan. Hiilillä käristäen ei -koltta kalaansa polta eikä sen rasvaisuutta hukkaa kuumaan nuotioon, -vaan pistää kalan pitkään puurassiin, jonka viistosti tukeaa maahan, -taikka takassa paistaessaan takkakiven rakoon, niin että kala paistuu -ja kypsyy vain tulen kuumasta loisteesta. Ja täten tuleekin hyvästä -kalasta tavattoman herkullinen syötävä: rasva kun on kaikki jäänyt -kalaan paistumaan. Pieniä kaloja seivästää hän rassiin keskeltä vieri -viereen koko _toarakin_, "tarakan", ja paistaa ne yht'aikaa. - -Kuivaa, kavattua kalaa kuluttaa koltta paljon sekä kesällä että -talvella. Pitkin kesää hän sitä syö, ja kokonaiset kasat hän varaa sitä -taivitarpeikseen. Teetä juotaessa jyrsitään kuivaa kalaa vain siltään -leivän asemesta, eikä se silloin mitään keittämistä eikä paistamista -kaipaakaan, muuta kuin siinä tapauksessa, ettei se ole kylliksi -kuivanut. Matkaeväikseen työntää koltta konttiinsa koko kasan -kapakaloja, taikka heittää kimpun selkäänsä vain semmoisenaan; -yötulillaan hän sitten niitä kärventelee, kastaa kuumaan veteen, että -kala tulisi pehmeämmäksi, ja syö sitä sitten teen ja poronlihan kanssa. -Ja kun sattuu semmoinen välipää, ettei talossa ole tuoretta kalaa -- -ettei esim. pahan ilman takia ole päästy nuotalle -- lyödään kattilaan -kuivaa kalaa ja keitetään ja syödään sitä tuoreen asemesta. Taikka -keitetään siitä kalavelli. - -Talvella, varsinkin pitkänä paastoaikana, kun lihansyönti on -kiellettyä, syö koltta sen sijaan kalaa, keittäen siitä vellit -iltasekseen, ja päivällä taas jyrsiskellen sitä teen ja leivän kanssa -keittämättä. - -Taikka syö hän suolakalaa. Ja sitä syötäessä haukataan aina leipääkin, -jos vain leipää on talossa. Kesälläkin pistellään välipaloiksi -suolakalaa, ja matkaeväiksi otetaan sitä tuohilevyyn kääräistynä. - -Osaa kolttaemäntä valmistaa kalakukonkin, _kuöllikurnehkin_, taputtaen -leipätaikinasta kuoren, latoen sisään siikaa taikka muuta hyvää kalaa -ja paistaen sen niinkuin leivänkin uunissa, taikka tulen loisteessa -kuten kakun. Kalakukkoakin tavallisesti erämies ja matkantekijä kantaa -laukussaan. -- Kalanmätiäkin koltan ruokapöydällä käytetään, -piristellään siihen hiukan suolaa ja syödään leivän kera teetä -juotaessa. - -Kaloja keitettäessä kootaan monesti keitosta rasvaa pulloihin ja -käytetään sitä mausteeksi huttuihin sekä ohukaisten paistinrasvaksi. -Vaahto, mikä kalakeitossa nousee pinnalle, kuoritaan kapustalla pois ja -heitetään tuleen, se kun on pirun ruokaa. Sillä ennen vanhaan, kun -jumala ja piru olivat vielä niin sovinnossa, että keittivät kaloja -samalla kattilalla, tahtoi piru valita parhaat päältä, jolloin jumala -antoi hänelle, minkä hän pyysi: kuoraisi valkean vaahdon. - -Mutta syksy ja talvi tuovat tullessaan toiset syötävät. Kalanpyytäjä -muuttuu poromieheksi ja poromiehellä on omat eväänsä. Jo heti kun on -saatu metsänelo kootuksi syystalon ympärille, alkaa kala vaihtua -lihakeittoihin. Ja rikkaalla poroisännällä riittää lihapanos kattilaan -miltei joka päivä. Silloin koltta vasta on täysin tyytyväinen elämään -ja tuntee voivansa hyvin, kun saa oikein täyden ja rasvaisen -lihakattilan tyhjentää vatsaansa. Se on sittenkin talvisen tunturimaan -asukkaalle toista kuin ainainen kalanahmiminen. - -Niinpä onkin koltalla oikein juhlapäivä, kun syksyllä ensi porot -lyödään lihoiksi ja pitkästä aikaa taas päästään tuoreen lihan ja veren -makuun. Eipä aina tahdota malttaa vartoa, kunnes poro on kokonaan -paloiteltu, vaan monesti jo etukäteen työnnetään kattilaan poron -sydänkalut: keuhkot, maksa ja muut niihin kuuluvat kappaleet, ja niitä -jo ensi hätiin ahmaistaan, jotta jaksettaisiin odottaa, kunnes oikea -lihakeitto saadaan tulelle. - -Lihankeittokattilaansa vartioi lappalainen huolellisesti. Pinnalle -nousevaa rasvaa kapustoi hän ahkerasti liemikuppiin, ettei se kiehuisi -kattilan laitoihin; rasvakuppiaan hän hoitelee tulen luona lämpöisessä. -Sitten kun liha on kypsynyt, ammentaa emäntä sen isoon pahkakuppiin, ja -sen jälkeen seuraa isännän vuoro. Isäntä, porokarjanomistaja -- taikka, -jos on metsänlihoja keitoksena, pyynnin saaja -- paloittelee itse lihat -kupissa, sylissään vain, ja latelee ne kaukaloon syötäviksi. Samoinkuin -kalakeitto, on lihakeittokin vähäsuolaista, ja leivättä sitä syödään, -puukolla leikaten pala kerrallaan, ja hyppysin kastaen se -- -puukonkärjessä ei lihapalasta saa käyttää -- liemikuppiin, johon -lihakeittoa kiehutettaessa on rasvaa ammennettu. Lopuksi taas leipää -haukaten ryypitään liemikuppi tyhjäksi ja vielä ammennellaan lisälientä -kattilasta. - -Ja silloin lappalainen vasta oikein tuntee elävänsä, kun saa eteensä -rasvaisia _toinkke_-makkaroita, valettuja poron umpisuoleen -veritaikinasta, johon on hakattu höysteeksi poronkuuta, taikka -kumppoksia, samasta makkarataikinasta kattilassa kiehutettuja -kokkareita. Molemmat nämä ovat rasvaisen ja yltäkylläisen teurastusajan -teoksia ja lappalaisen himoruokia. - -Mutta kun koltta teurastaa poroja myytäväksi, ei hän ehdi niiden verta -kerralla kumppoksina eikä makkaroina ahmia, vaikka parastansa paneekin. -Silloin kootaan veri puhdistettuun poron mahalaukkuun, jäädytetään -- -taikka kuivataan -- ja sitten talvenselällä niistä kumppoksia -laitellaan. Eräretkellekin mentäessä heitetään vain jäätynyt verimaha -ahkioon, sulatetaan se yötulilla oltaessa, sotketaan jauhojen ja rasvan -kanssa ja kiehautetaan kumppoksiksi. - -Luiden ydin, _ottem_, on myös lappalaisen mieliruokaa. Oikein -mielihyvää tuntee sivullinenkin nähdessään, millä innolla kolttaukko -askaroi ydinluun kimpussa: kornailee sitä puukolla, rassailee tikulla -ja koputtelee puuta vasten, imee ja puhaltelee, kunnes viimein nuijaa -luun kirvespohjalla palasiksi ja loputkin ydintä suutaan maiskutellen -nautiskelee. Kaikkein herkullisinta on lappalaisesta ydin silloin, kun -se on syksyllä teurastetun poron koipiluussa saanut talven pakkasessa -kuivaa ja kypsyä. Kevätpuoleen kelpaa se keittämättäkin nautittavaksi. -Poronkoparoita ja sorkkia koltta keittää ja syö talviaikanaan. -Koparakeitosta keräytyvän rasvan hän kokoo talteen ja käyttää muihin -ruokiin sekä lihakeittojen kastinrasvaksi. Pyssynvoiteeksi se myös on -mainiota. - -Poronaivotkin ovat herkkuruokia; niihin sotketaan ja vanutetaan -jauhoja, paistetaan ne, ja saadaan näin rasvainen aivokakku, -_vueveshn-kaahk_. - -Samoinkuin poronlihaa, käyttää koltta lampaanlihoja, sekä myös -metsäneläinten, peuran ja hirven lihoja, milloin niitä sattuu saamaan. -Lampaanliha ei kyllä koltan mielestä koskaan vedä vertoja poronlihalle, -enempää kuin metsällisenkään liha, eivätkä monet koltat sitä voi -ensinkään syödä, ei kesälammastakaan, elleivät ole aivan nälkään -kuolemassa. - -Kalaa ja lihaa, ei poron eikä metsällisen, ei saa koskaan keittää -samassa kattilassa yhdessä. Se olisi hirveä teko, ja siitä menettäisi -pyytäjä sekä kala- että metsästys- ja poro-onnensa. Sillä vedenvilja, -metsänvilja ja porovilja eivät voi sietää toisiansa. Eipä saa samoilla -vartailla lihoja ja kaloja edes kuivata, vaan eri orret pitää olla -kullakin viljalla. Niinpä talven saaliista säilyneet poron- ja -hirvenlihat kuivataan pirtinseinillä taikka omilla vartaillaan -kevätahavissa. - -Kala ja liha etupäässä pitävät koltan kylläisinä, mutta tärkeä tehtävä -on kyllä leivälläkin sekä jauhoruoilla, että lappalainen voisi hyvin ja -jaksaisi suorittaa tämän ilmaisen vaelluksensa. Minkäänlaista viljaa ei -koltta kasvata, harvat lienevät koskaan mitään viljalajia nähneetkään, -puhuttavan ovat vain kuulleet "heinästä", joka "jauhosiemeniä" -kasvattaa, ja riihestä, "jauhosiemenpirtistä", jossa "jauhoheinistä -jauhosiemeniä" irti kolistellaan. Ostoviljoja ovat koltan leipä- ja -puuroainekset. Koltan tavallinen, jokapäiväinen leipä on leveä -"lapinkakku", _kaahk_, jonka emäntä aivan sukkelasti saattaa -pyöräyttää, milloin vain leiväntarvetta tulee. Isoon pahkakuppiin panee -kakuntekijä jauhoja ja vettä, sotkee ja vanuttaa taikinan kovaksi -möhkäleeksi, sitten pöydällä taikka muulla leveällä laudalla painelee -ja puristelee -- ei saata sanoa: leipoo, sillä taikina on niin kovaa, -ettei se tavallista leipomista tottele -- sen litteäksi leiväksi. -Ottaapa leipoja kakun kainaloonsakin ja siinä kuin hyväillen sitä -pyöristelee ja tasoittelee ja sitten taas laudalla sormien -keskinivelillä puristelee, ja pistelöimenä käyttää vain etusormeansa. -Kakun asettaa leipoja tulenloisteeseen kaltevalle laakakivelle taikka -lautapalaselle paistumaan samaan tapaan kuin Suomen emännät -leipäjuustojaan kypsentävät, ensin puolelta, sitten toiselta. Kakun -paistuessa alustaa eukko pahkakuppiinsa uuden taikinan ja taputtaa -toisen kakun, sitten kolmannen ja neljännenkin, jos tarvitaan. Kesällä -saattaa leipoja toimittaa tehtävänsä ulkona kentälläkin, eikähän siinä -suuria varustuksia tarvita: jauhopussi, vesimalja ja lautapalanen, ja -paistaminenkin voi tapahtua kentällä tulen ääressä. Hyvin leveitä, yli -parikorttelisia ovat tämmöiset rieskaleivät, ja teen, kala- ja -lihaliemen sekä suolakalan kanssa niitä syödään; ainakin kerran -päivässä joutuu emäntä niitä valmistamaan. Eikä kakun pyöräyttäminen -suurta taitoa kysy: äidin poissa ollessa pikku tyttäretkin siihen -pystyvät, näkeepa joskus pienen pojannaskalinkin aivan toimekkaasti -kakkuja taputtavan. - -Vähemmän kuin rieskaa, "lapinkakkua", käyttää koltta hapanta leipää, -jonka valmistaminen vaatii enemmän vaivaa, huolta ja vartomista. Ei -joka talossa ole edes leivänpaistouuniakaan, _lejp-paastu-kivgenia_, ja -useimmissa, missä sellainen on, se on kesäkentällä taivasalla, ollen -kuin yksinäinen laakakivistä muurattu riihenkiuas järven rantamalla. -Pieni on taikinapyttykin, _vaishn-astij_, jossa emäntä valmistaa ja -sotkee taikinan ja sitten pirtin pöydällä leipoo kolme, neljä, isossa -"talossa" kymmenenkin paksua leipää. Happamuutensa ja käymistoimintansa -saa taikina heti alkuun iänkaiken pesemättömästä juuripytystä, mutta -useasti on koltan leipä kovin epäonnistunutta, puolikypsää ja -likisattunutta. Kun sattuu kylmä ilma, ei taikina ota hatarassa -pirtissä oikein noustakseen, ja toisinaan taas saa emäntä käytellä -teoksiaan sateessa, kun kypsentelee niitä kenttäkiukaassa. - -Puuro on koltalla huttua, _huht_, ja sitä hän keittää suurimoista, -kaura-, riisi-, hirssi- ja ohrasuurimoista. Riisiryynit ovat -_vielkes-suuromia_, "valkeita suurimoita", ja karkeat litistetyt -kauraryynit _piehts-suuromia_, "petäjäsuurimoita", ne kun muistuttavat -survottuja pettujauhoja. Mutta kun koltalla ei ole maitoa puuron -särpimeksi, eikä liioin voitakaan silmäksi, keittää hän puuronsa -kala- taikka lihaliemeen, ja lusikoi sen vain semmoisenaan kupistaan. -Taikka työntää hän kattilaan kuivattua hirven tai poronlihaa, kiehuttaa -sen kypseksi ja keittää siihen paksun puuron. Syödessään hän sitten -sormittelee lihapalat keitostaan ja kaluaa luut puhtaiksi. - -Talkkuna, _taalhken_, on matka- ja erämiehen eväitä. Huivissa taikka -juuriastiassa he kuljettavat jauhoja matkassaan ja tekevät niistä -kuppiinsa kuumaan teehen vetelän vellin, jota sokeria haukaten -särpävät, taikka sekoittavat talkkunansa puuroksi ja pistelevät sen -lusikalla. Hilla-aikana tehdään talkkuna hilloihin. - -Jauhojen jatkoksi käyttävät koltat petäjäistä, _piehtsia_. Kesäpäivinä -kiskotaan poronluisella nylkimellä, _vuotkimella_, männyistä kuorta -ja kuivaillaan sen valkeita sisäpuolia, "liinoja", pirtin -taikka kodan oviorsilla isoina levyinä kasoittain. Sitten ne -kaksiteräisellä poronsarvi-petkeleellä, _norttomoksella_, survotaan -poronnahka-alustalla karkeiksi suurimoiksi. - -Entisaikaan valmistivat lappalaiset petäjäisestä leipääkin, ja -sekoittivat sitä ruisjauhoiseen kakkutaikinaansa suureksi osaksi, mutta -nyt -- lukuunottamatta sota-ajan hätävuosia -- käytetään petäjärouheita -vain _vuojjes-piehtsiin_, "rasvapetäjään". Rasvaiseen ja kuumaan kalan -keittoliemeen sekoitetaan pahkakupissa taikka tuohiropeessa -petäjänrouheita, pannen hiukan ruisjauhojakin joukkoon, paksuksi -talkkunaksi, ja pistellään sitä makeana jälkiruokana kalakeiton -lisäksi. Varsinkin naisväki ja lapset ovat ahnaita vuojjes-piehtsille, -laittaen sitä ateriattomallakin ajalla välipalakseen. Myöskin -rasvaisesta lihan keittoliemestä tehdään vuojjes-piehtsiä. - -Lapin laajat metsät ja suunnattomat suot kasvattavat kaikenlaisia -marjoja varsin runsaasti. Tunturien takaiset jängäthän ovat kuuluja -ihanoista hillasadoistaan, jotka väliin aivan keltaisenaan peittävät -miltei silmänkantamattomia aloja. Metsät taas tuottavat mustikoita ja -puolukoitakin; tunturien päivärinteiden mustikat ovat verrattoman -suuria ja makeita, ja soiden sekä jänkien rantapuolet ovat ihan -täytenään sinimarjaisia juolukkapensaita, ja mättäät kiiltävät mustista -variksenmarjoista. Keväisin taas suomättäät punoittavat karpaloista. -Luton varsilla kasvaa mustia ja punaisia viinimarjojakin. Heinäkuun -lopulla alkavat hilla, mustikka ja variksenmarja, jopa juolukkakin -kypsyä, ja elokuun alkupäivinä ne ovat jo parhaimmillaaan. Kypsän -hillan kyllä jo aavoilla jängillä samoihin aikoihin ankarat yökylmät -palelluttavat. - -Kovin vähän koltta käyttää metsiensä runsaita marja-aarteita. Talven -varoiksi kerää hän vain variksenmarjoja, _tsyom-njos_, joita -lappalainen useasti sanookin vain marjoiksi, _muorje_ samoinkuin metsoa -"linnuksi" ja sorsaa "vesilinnuksi". Jäätyneinä ne talvella kyllä -säilyvät, ja semmoisina, jäisinä, pannaan niitä kuppiin ja kaadetaan -kuumaa poronrasvaa päälle, niin että ne sulavat ja kypsyvät; siitä vain -sitten lusikalla pistellään. Keitetään myös lihavelliä ja siihen -sekoitetaan "muorjeja". Mutta muita marjoja ei juuri talveksi kerätä, -mustikoita, _sarr_, ja puolukoita, _jong_, poimitaan vain ja syödään -semmoisinaan, taikka käytetään niitä puuron höystöksi. Erinomaisia -hillojaankaan, _luömman_, ei lappalainen osaa talven tarpeikseen kerätä -ja säilyttää. Sen minkä hän läheiseltä jängältä [kesätalot ovat useasti -niin järven rantajängän reunassa, että pirtin akkunan takaa saadaan -poimia hilloja] käy poimimassa, hän heti hyvillä mielin ahtaa sisäänsä, -joko semmoisenaan taikka keittoihinsa käyttäen. Niinpä emäntä sekoittaa -hilloja iltakeiton kalaliemeen ja samoin huttukattilaan, kun se on -otettu tulelta. Teetä juotaessa tehdään _njouta_: kaadetaan kuumaa -teetä pahkakuppiin taikka tuohipoarttiin, sekoitetaan siihen hilloja ja -keittokalaa sakeaksi velliksi, pannaan joukkoon hiukan suolaakin ja -sokeria, ja näin saatu makea ateria syödään teetä juotaessa suurena -herkkuna. Juolukoita, _oehtmos_, myös poimitaan syötäväksi, ja -sekoitetaan niitäkin, samoinkuin hilloja, kalaliemeen ja huttuun. -Samoin myös keväisiä karpaloita, joita lappalainen sanoo -"riekonpuoloiksi", _rehp-jong_. - -Muista metsäntuotteista käyttää koltta ravinnokseen hiukan sieniäkin, -_kuoppar_. Milloin hän sattuu niitä lehdoistaan ja kankailtaan -löytämään, ottaa hän ne talteensa ja keittää kalakattilassaan, mutta -talven varoiksi ei hän niitä talleta. Koivunmahlaa, _maill_, laskee -koltta keväällä ja juo sitä siltään vain, käyttämättä keittoihinsa. Ja -nilan aikana metsiä matkaillessaan kiskaisee hän petäjän kyljestä -pitkän kuoriviilun ja suurella puukollaan vetelee suuhunsa sen -sisäpinnasta makeata mäihää. - -Tee, _tshee_, on koltan jokapäiväinen juotava; miltei joka talossa on -venäläinen teekeittiö, _samvar_. Monet kerrat päivässä on teekeittiö -pihisemässä, ilman sitä koltta tuskin osaisikaan suupalaansa niellä. -Aamulla heti ylösnoustuaan laittaa emäntä teen tulelle, ja sen porina -nostattaa toisetkin jalkeille. Teen kanssa syödään sitten aamiainen. -Päivällä taas kiehautetaan tee päivällissyönnin särpimeksi, ja -iltapäivällä pitää sitä saada leivän ja kalan painoksi, sekä vielä -kerran iltamyöhälläkin viileältä kalaretkeltä palattua. Kahvia ei -koltta käytä, vain jotkut Suomen rajamailla kesäkautensa asustavat -koltat ovat oppineet kahvinkeittämisen taidon; mustaa, vahvaa, -kermatonta kahvia he juovat ja samalla haukkaavat kalaa ja leipää. -- -Tupakkakin on koltalle vierasta, melkein järjestään ovat kolttamiehet -tupakan-tuntemattomia; vain muutamat sotapalveluksessa käyneet miehet -ovat sen, samoinkuin muitakin pahoja tapoja oppineet. - -Jauhonsa, suurimonsa, sokerinsa tuo Suonikylän koltta enimmäkseen -Norjasta, josta hän saa ne halvemmalla kuin Kuollasta. Teetä hän vain -noutaa Kuollasta. Kesäksi, jolloin kaikki liikenne erämaissa on -seisahtunut, täytyy isoperheisen koltan hankkia aika suuret varastot -elintarpeita ja kuljettaa ne kesämajoilleen. Isoiset poroisännät sen -kyllä helposti saattavat tehdä, mutta köyhälle eläjälle se käy melkein -ylivoimaiseksi. Niinpä heidän kesävarastonsa aina loppuvatkin kesken. -Tapaahan sydänmaan järvien asukkaita, joiden jauhot ja suurimot, teet -ja sokerit jo heinäkuu on kuluttanut loppuun. Ja siitä saakka aina -lokakuulle, jolloin taas taipaleet poromiehen ahkiolle aukeavat, saa -yksinäisen järven eläjä pitää henkeään yllä pelkällä kalalla, -petäjäisellä, marjoilla ja mitä muuta metsästä sattuu saamaan. Kaikkein -kurjimmilla raukoilla ei ole voimia saada kesävaroja alullekaan, ja ne -elävät kuin taivaan linnut taikka metsän nelijalkaiset syöden sitä, -mitä suuhun kelpaa, ja saaden apua osakkaammilta kylänmiehiltään. - -Eihän koltta, enempää kuin muutkaan luonnonlapset, osaa oikein säästäen -elää, ei jaksa hyvinä päivinään muistaa, että pahoja päiviä on koskaan -ollutkaan, ja voi tulla vastakin. Hän syö silloin kun saa, elää hyvästi -ja nauttii elämästä. Kesävarojensa määrää ei koltta osaa laskea, eikä -älyä katsella säkkiensä suuruutta sen mukaan suunsa asettaakseen. Siksi -saattaakin koltta alkukesästä liikkua suuruksellisin suin ja sokerin -maku kielellään, mutta loppukesällä hänen jo täytyy astuskella vain -pelkkää kalaa vatsassaan ja suussaan karkea petäjäisen maku. Luton -suupuolen ja Nuortijärven koltilla on kesällä sentään helpompaa: he -saattavat laskea alas Kuollaan ja kiskoa sieltä jonkun jauhosäkin -enimpään hätäänsä. Mutta kovalle siinäkin kolttaparka otetaan. Monet -penikulmat saa hän soutaa vastavirtaan ja sauvoa ja köysillä kiskoa -monet kovat kosket; ja kaikkein kovimpien koskien ohitse täytyy -jauhosäkit kantaa retuuttaa selässään. - -Vuoden mittaan tarvitsee noin hyvänlaisesti elävä ja hyvissä varoissa -oleva 8-9 henkinen kolttaperhe toistakymmentä säkkiä ruisjauhoja, pari -säkkiä suoloja, pari säkkiä vehnäjauhoja, pari riisisuurimoita ja -"petäjäsuurimoitakin", noin sata naulaa teetä ja muutamia kymmeniä -kiloja sokeria sekä vielä kaiken lopuksi kymmenkunnan isoa pulloa -viinaa. [Elintarpeiden hinnat ennen sotaa olivat Norjassa: -ruisjauhosäkki 17-19 kr., vehnäjauhot 26 kr. säkki, riisisuurimot 30 -kr., kaurasuurimot à 50 kg säkki 15 kr., suolat 5 kr., sokeri 70 äyriä -kg. Kuollassa maksoi jauhosäkki 20-21 kr. Teen hintana oli 2 kr. naula, -ja viina maksoi 2:30 rupl. iso "shshetvertin" pullo, n. 2-3 l.] - - - - -13. NAISET KÄSITÖISSÄ. - - -Kolttalaisnaisen elämä on alituista ahertamista. Kalanpyynnissä hän -raataa ensimmäisenä, ja kodassa ja kotipirtissä hoitaa hän emännän -askareet: kiehauttaa teet, keittää ruoat, leipoo leivät ja kakut -- -joissa toimissa kyllä miehetkin saattavat olla apuna -- pilkkoopa vielä -polttopuutkin, hoitaa lapset ja lampaat. - -Ja sittenkin häneltä vielä jää aikaa käsitöihin ja kaikenlaiseen -käsinäpertelyyn. - -Käsitöissä kolttanaiset ovatkin varsin taitavia ja ahkeria, niinkuin -tavallisesti aina luonnonkansojen naiset, jotka raskaan raadantansa -ohella pystyvät tuottamaan kaikenlaista talon tarve-esinettä, vieläpä -huolehtimaan niiden kauneudestakin. - -Esimmäisiä naiskäsitöiden pitkässä sarjassa on lapinlampaan karkeiden -villojen käsittely ja käyttely. Vahvoja vanttuita ja sukkia sekä -paksuja raanuja niistä laitellaan. Mutta ei ole kolttaeukolla rukkia, -millä karkeat villalepeensä, _ollo-karstokkinsa_, langaksi hyrräisi, -vaan vanhaan tapaan hän vielä kehrää värttinällä. Kolttalais-värttinä, -_naldi_, on vain parikorttelinen pyöreä pulikka, keskeltä hiukan -paksumpi, useasti kolmioleikkauksilla koristeltu. Kehrätessä -käytetään värttinän toisessa päässä vielä pientä pyöreää hyrrää, -"värttinänpäätä", pyörinnälle vauhtia antamassa. Taitavasti käyttää -kehrääjä värttinäänsä. Kun on ensin villalepeen pään sujuttanut -hienoksi langantapaiseksi ja kiinnittänyt sen värttinänkärkeen, alkaa -hän oikean käden hyppysillä kieputtaa kehrävartta ja vasemmalla -sujuttaa levettä langaksi, aina sylen mitalta kerrallaan. Ja minkä on -valmiiksi kehrännyt, sen hän kerii värttinän ympärille, ja sitten taas -alkaa uutta sujuttaa ja kieputtaa. Kodanpermannolla taikka pirtissä -arnis-sajen kynnyshirrellä istuen saattaa kehrääjä työtään toimittaa, -ja taitavan käyttäjän käsissä valmistaa värttinä hyvännäköistä -sukkalankaa aika sukkelasti. Ei viivy kauankaan, ennenkuin keträvarsi -on paisunut täyteläiseksi pallukaksi paksusta pehmeästä langasta, josta -sitten, kun se on vielä _kerttem-naldilla_ kerrattu kaksinkertaiseksi, -vanttuita ja sukkia kudotaan. - -Värttinältä keritään lanka kerälle. Kerän pohjallisena, -_suonna-kiezelminä_, käytetään useasti hanhen kurkunpäätä taikka -joutsenen tai hanhen kurkkutorven kappaletta, joka on taivutettu pikku -renkaaksi, pistetty siihen pieniä kiven murusia sisään ja kuivattu. -Kerää käytettäessä sitten pikkukivet piilopaikassaan iloisesti -rapisevat. - -Lankain painamisen, _painun_, toimittaa kolttaeukko itse, vieläpä -omilla kotoisilla väreillään. Hän kerää kankailta kivenkarpeita, hienoa -punertavaa jäkälää kivien pinnalta, keittää niitä kattilassa ja painaa -punaista, _ruopsis-väriä_. Keltaista, _viskis-väriä_, hän taas saa -keittämällä rantakankaan kanervia, joita nimittää "rantapaineiksi", -taikka ketunliekoja, jotka ovat "vaarapaineita". Sininen ja vihreä, -_tshuoyjis_ ja _ruana_, painetaan ostoväreillä, ja musta, _tshähpis_, -saadaan lampaanvilloista. - -Langan vyyhteäminen tapahtuu varsin alkuperäisellä tavalla: joko maassa -istuen taikka seisoen vasen jalka jollakin korokkeella, pyörittää -kehrääjä värttinältä langan vasemman kätensä ja jalkapohjansa varassa -vyyhdeksi. - -Vahvat vanttuunsa, _vattsat_, kutoo koltta-nainen tavallisesti paksusta -valkeasta langasta ja kirjailee suupuolen hyvin somaksi. Siinä on -punaista, sinistä ja keltaista, taikka punaista, mustaa ja viheriää, -punasinistä ja ruskeaa, monenmuotoisina kirjoina, _hiärvoina_: on -"viissilmää", "kuussilmää", "verkonsilmää", hakasta, ristiä ja -"riekonjalkaa". Samoin kirjaillaan sukanvarsi kokonaan erivärisillä -raidoilla. Sukatkin on vahvasta langasta kudottu ja kestävät -kengittäkin tallustaa. Monesti astuskelevat koltta-ukot kesällä -sukkasillaan koko päiväkauden kotikentällä. Ja vanttuita käyttävät -koltat kesälläkin kalaretkillään ja matkoillaan. Eteen vyön alle -pistettynä ne aina ovat muassa, ja kun soutaessa tartutaan airoihin, -pistetään vanttuut käsiin, etteivät airot hieroisi rakkoja. - -Mutta komein ja kallisarvoisin kolttanaisen kotoisista villatöistä on -_raanu_, paksu villapeitto, paksuista pehmeistä langoista merkillisen -yksinkertaisilla keinoilla valmistettu. Raanumestarilla on hyvin -yksinkertaiset kangaspuut, _raan-koddem-muorra_, "raanun-kutomapuut": -pari veistettyä puunrungon kappaletta asetettuna pirtin lattialle -viistoon kattohirren nojaan, ja niiden välissä pari poikkiriukua, -joihin villa- taikka hamppulankaiset loimet on kiinnitetty, toinen osa -loimista sentään vain yläriukuun, alapäiden, riippuessa vapaina -varvassa, jonka painona on pari kolme kiveä. Näillä irtonaisilla -loimilangoilla, jotka niisillä on kiinnitetty niisivarpaan, availee -kutoja kutomukseen "suun" vuoroin toiselle ja toiselle puolelle -kiintonaisia loimia, ja vain käsin pujottelee hän miltei -sormenpaksuisen kudelangan paikoilleen; hän aloittaa pujottelemisen -ylhäältä katonrajasta kurotellen ja lopettaa sen alhaalle lattian -lähelle kykkysilleen. Raanun pohja on valkoista lankaa, mutta -poikittain sovittelee kutoja siihen useita _kerjiä_, kirjoja, -raitaryhmiä, punaisella, mustalla ja ruskealla langalla, ja niin saa -hän koko komean ja lämpöisennäköisen villavaipan. Lämpöinen ja villava -se onkin, ja koltta käyttää sitä peittonaan porontaljaisella vuoteella -maatessaan. - -Villalangasta punoo ja palmikoi kolttanainen kaikenlaisia kirjavia -nauhoja, joita tarvitaan milloin mihinkin: poronvaljaisiin, kätkyen -nyöreiksi, hameiden sitimiksi, kehruukuosalin nauhoiksi, kengänpaulojen -päätteiksi. Maahan vain eukko istahtaa, ojentaa jalkansa ja kiinnittäen -langat ukkovarpaaseen toimittaa siinä palmikoimisen. - -Poronsarvisella paulapirralla, _rappelilla_, kutoo koltta-eukko -komeankirjavia, pitkiä kengänpauloja, jotka sitten nilkkoihin -nyöritettyinä iloisesti vilkkavat. - -Hamppunsa, _roivvas_, ostaa koltta Kuollasta ja valmistaa niistä -nuotta- ja verkkorihmoja. Ja siinä on taas naisväellä toinen työmaa. -Hamput kehrätään samoinkuin villatkin värttinällä, mutta hamppukuontalo -kiinnitetään kuontalolautaan, _kuozeliin_, kulmakäyrään puuhun, jonka -alapuolen päällä istutaan ja yläpuoleen kiinnitetystä kuontalosta -nyhdetään kehrättävää ainesta -- aivan samalla tavalla kuin meilläkin -vielä joskus Raja-Karjalassa tehdään. Milloin vain aikaa on, istahtaa -emäntä kuosalinsa ääreen arnis-sajen kynnyshirrelle ja alkaa viipotella -varttinätä. Yksinkertaiset kehruulangat hyrrää hän kaksinkertaisiksi -kertausvärttinällä. On hyvin hupaista katsoa kolttaemäntää, kun hän -lattialla säärivarsillaan istuen nuottarihmaa kertailee. Kattoon -kiinnitetyn koukun kautta juoksee kerrattava rihma kerältä, joka -pyörähtelee lattialla. Rihman mutkan on emäntä kääräissyt kalvoseensa -ja tuon tuostakin hän kämmeniensä välissä hierauttaa värttinää ja -sitten heittää sen rihman varassa heilurina kiikkumaan ja samalla -kertaa kalvosellaan nykii rihmaa ylösalas, niin että se kokonaan pääsee -punoutumaan. Kertautuneen osan emäntä kerii värttinälle ja kehittää -kerältä sitten taas uuden otteen. - -Mutta poronnahkojen muokkaaminen, käsittely ja käyttely on -kolttanaisen suuritöisimpiä ja suuriarvoisimpia toimia. Siinä ovatkin -lappalaisnaiset oikein mestareita, ahkeria ja taitavia. He pehmittävät -ja parkitsevat nahat ja ompelevat niistä, ei vain itselleen ja -lapsilleen, vaan vielä miehilleenkin, kengät, kintaat ja muut talviset -tamineet. Naisensa laittamissa uljaissa peskeissä, kirjokintaissa ja -pehmeissä poronkoipikengissä kolttaukko juhlapäivinäänkin komeilee. -Muualla ovat miehet räätälin tekemiä herroja, mutta tunturien mailla on -lapinukko eukkonsa aikaansaama komea ilmestys. - -Parhaat peskit valmistetaan yksikesäisen vasan taljoista, elo- ja -syyskuulla otetuista -- Suomen rajalla useasti Suomen puolen vasojen -selästä vetäistyistä -- tummista samettipehmeistä pikkutaljoista, joita -saa tuhlata kuusin, seitsemin samaan peskiin. Mutta tavalliset -jokapäivän peskit, karkeat pitkäkarvaiset pöykkyrit, kuraistaan isomman -poron syksyllä otetuista taljoista. Ne kyllä kelpaavat köyhän -lappalais-paran koreuksiksikin, mutta suurmiehillä pitää olla -purkapeskit, _porge-peskat_. Pehmeät talvikengät ja kintaat ommellaan -poron koipi- ja kallonahoista. - -Mutta ennenkuin taljoja voidaan käyttää, on ne pehmitettävä. -Keittokattilasta kuorittua kalanrasvaa sivellään kuivan taljan -sisäpuolelle ja kääräistään nahka kokoon. Sitten jonkun ajan kuluttua -sitä hierotaan, vanutellaan ja venytellään sekä nahkaraudalla, -_jieggiöllä_, kaaputellaan. Sitten se rasvataan vielä ja taas hierotaan -ja kaavitaan raudalla, ja vasta sen jälkeen nahka kelpaa käytettäväksi. - -Nahkateoksensa ompelee lappalainen oikealla lappalaislangalla: -poronsuonista, jänteistä, punotulla rihmalla. Jo teurastettaessa on -porojen koipijanteet otettu talteen, aittaan kuivamaan. Kuivista -valkeista jänteistä sitten punoja käsin ja hampain riitsii hienoja -kuituja, kostuttelee niitä suussaan ja paljaalla polvella kämmenellään -vastahankaan hiertää kierteiseksi säikeeksi, kääräisten valmistuneen -osan vasemman käden keskisormien ympärille. Sitten kun hän on saanut -tarpeeksi säijettä, kehittää hän sen sormiltaan pois ja hiertää -poskeaan vasten kaksinkertaiseksi punontaiseksi. Koko kimpun pitkiä -punontaisia näkee eukon aina samalla istumalla hiertelevän, ja mitä -jänteistä jää, sen punoja pistää suuhunsa, pureksii ja nielee. - -Taljatöistä komein on peski, nilkkoihin saakka ulottuva umpinainen -päällysturkki, avara ja kevyt. Se kyllä ei ole niin paljon -kirjonauhoilla päärmäten koristeltu kuin inarilaisen peski; -sepaluksessa vain, joka on karvakaulustalla reunustettu, ja hartioissa -on joitakuita korunauhoja. Naisen peski on kyllä enemmän kirjailtu. -Mutta kintaat, _kiästa_, ovat toisinaan todella kirjokintaita. Ne on -useinkin valmistettu valkoisesta nahasta, ompeleet on päärmätty -punaisella verkanauhalla ja suupuoleen on aseteltu punaisia ja -keltaisia verkahetuloita taikka leveät punakeltaiset verkanauhat; -lisäksi on niissä vielä nauhoissa riippuvat tupsut. Samoin päärmäillään -karvaiset paulakengät, _kämmu_, punaisilla ja keltaisilla -verkanauhoilla, ja naisen korukengät valmistetaan valkeasta nahasta. -Kengän kokoaa koltta monesta pienestä kappaleesta, pohjakin -on kuudesta, seitsemästä palasesta: kärkipuolessa _tshoomas_, -kantapuolessa _kaddus-vualus_, sivuissa kahden puolen _suoikka_, ja -kantapään takana kaksikappaleinen _kadda_. Päällys, _paajas_, on -yhdestä kappaleesta, samoin _ruojas_, jonka jatkona, _joatk_, useasti -on parkittua nahkaa, taikka on siitä vain veitsellä leikattu karva -lyhyemmäksi. - -Tällaiset ruojuskengät kiinnittää lappalainen pauloilla nilkkoihinsa ja -verhoaa säärensä karvaisilla taikka parkkinahkaisilla säpäkkeillä, -_kaamas-piddoilla_ taikka _jeerjeillä_, mutta käyttää hän myös komeita -korkeavartisia kenkiä, samojeedeiltä saatuja _piimoja_. - -Naisväen nahkavalmisteita ovat myöskin porontaljaiset makuupeitot, -_ruovggas_, roukkoset, joita talvisin tarvitaan; ne ovat isot, pehmeät, -päällyksettömät vällyt, joiden alapää on ommeltu lämpöiseksi pussiksi -makaajan jalkoja varten. - -Taljatöitä ovat vielä monet naisten laukutkin, jotka useasti ovat -varsin sievästi valmistettuja. Laukun pohjapuoli on ommeltu somista -erivärisistä pikku palasista, lampaan mustista ja valkeista karvaisista -koipitilkkusista taikka vasankoivista, ja päärmätty punaisilla ja -keltaisilla verkatereillä. Suupuoli on notkeampaa parkkinahkaa, ja -suukappaleina, _laukk-tshuarvina_, on käyrät, monilla piirroksilla -koristellut poronsarven palaset. Laukuissaan säilyttävät naiset -ompelutarpeitaan, neuloja, äimiä, suonirihmoja, vaatetilkkuja, -lankakeriä, saksia, pauloja, verkonkäpyjä, petäjännylkimiä, kaulahelmiä -ja kaikenlaista pikkurihkamaa. - -Ommellaan myös isompiakin miesten selkälaukkuja sekä poron -selkälaukkuja ja poronnahkaisia pusseja, _kiisoja_, jotka kurenauhalla -vetäistään umpeen. Kiisoissa säilytetään villoja ja pieniä -vaatekappaleita. - -Pikku tyttäret kurovat itselleen nahkatilkkusista sieviä pikkuruisia -kirjopusseja, _tsougas_, säilytyspaikaksi leikkitarpeilleen ja -ompeluksilleen. Ja oikein kauniita pieniä kukkaroita näkee nuorien -tytärten varastoissa; ne ovat joutsenen koipinahasta ommeltuja -taikka kuikan kirjavasta kaulanahasta kurottuja kuikkapusseja, -_toohtig-tshougaksia_. - -Kesällä käyttää lappalainen parkkinahkaisia kenkiä, ja nekin ovat -alusta alkaen kaikki naisväen valmisteita. - -Nahat nivotetaan kesällä järven lämpöisessä rantavedessä, ja kun karva -on saatu pois, kaavitaan ja hangataan, _nieskätään_, niitä jieggiöllä -tai _nieskemillä_ ja pannaan parkkiin. Johonkuhun kalojen -suolaamisastiaan keitetään parkkilientä koivun sekä pajun kuorista, ja -siinä liotellaan nahkaa viikko, pari-kolminen, aina silloin tällöin -hämmennellen ja lisäten parkkia. Jotkut panevat parkkiin -koivunpakkulaakin, että nahasta tulisi kestävämpää. Parkista otettua -nahkaa vielä nieskätään ja voidellaan keittokalan rasvalla, sekä -kääritään se kokoon. Lopuksi nahkoja pehmitellään _päägenillä_. Se on -omituinen vartavastinen koje, kankaalle kannonpäähän rakennettu, kannon -nokkanavassa kerinpuuna pyöritettävä pölkky, jonka keskustassa olevan -reiän lävitse parkkinahkaa edestakaisin kiehitellään. Sitten on nahka -valmis käytettäväksi, mutta useasti on paksun nahan sisus aivan -kypsymätöntä ja raa'an näköistä. Nyt käy lapineukko nahan kimppuun, -sivaltaa siitä parhaasta paikasta kengänpohjalliset ja leikkaa -laitapuolista taikka ohuemmasta nahasta päälliset ja ruojuut. Sitten -hän pehmittää nahkoja vedessä ja hampain niitä venyttelee, repien pois -nahan pinnasta liikoja lihakappaleitakin, mitä on nieskätessä sattunut -jäämään. Ei muuta kuin äimä ja suonipunontainen käteen ja ompelemaan, -ensin kantapuoli kokoon ja ruojus kiinni ja lopuksi päällinen -paikoilleen. - -Parkkinahasta ompelee eukko miehelleen _puvsatkin_, housut sekä -säärysteet ja samanlaiset itselleenkin. Kesällä, varsinkin vetisillä -nuottaretkillä, ne ovat varsin tarpeelliset. Myöskin monenlaiset -pussit, pienistä suolapusseista alkaen isoihin villa- ja vaatepusseihin -asti, ommellaan parkkinahasta. Samoin miesten selkälaukut ovat monesti -parkitusta nahasta. Ja pienen kietkamensa päällystää äiti ohuella -ruskealla nahalla. - -Ja muut kesäpukineet? - -Loppuun kulutetut ovat jo kolttien kansalliset kesäpuvut. Naiset -käyttävät venäläismallisia olkanauha-hameita ja mitä milloinkin sattuu, -ja miehet komeilevat tavallisten ihmisten takeissa, housuissa, -liiveissä, lakeissa ja villapaidoissa, kesälläkin. Taikka ei saata -sanoa: komeilevat, sillä kun he haalivat mitä vain saavat kaikenlaisia -ketineitä, joita sitten verhokseen vetävät, ovat puvut monesti mitä -mahdottomimpia, kovin resuisia ja paikattuja. Ja mitä merkillisimmin -paikattuja: ukon sarkatakin selkämystässä taikka housujen takalistossa -saattaa nähdä huolimattomasti kursitun, punaisen hamekankaan kappaleen. -Sillä vaikka koltan nainen onkin taitava turkkuri ja kenkäseppä, ei -hänestä ole kangasräätäliksi, eipä paikkariksikaan, puhumattakaan -kankaan kutomisesta. Itselleen hän sentään ompelee puvut sekä -miesväelleen alusvaatteet, käsin vain kursien neulalla ja ostorihmalla. -Onpa joillakuilla koltilla oikein jo ompelukonekin, käsikone, jolla on -sijansa jossakin pirtin pölyisessä nurkassa taikka lautsalla -vaateresujen joukossa. - -Näkee joskus vielä jonkun vanhan äijän nuotalle lähtiessään vetävän -päälleen vanhan kuluneen lapintakkinsa, likaiseksi piintyneen sinisen -taikka harmajan _mahtsakin_, joka kaikessa kuluneisuudessaankin heti -tekee ukosta ympäristöönsä soveltuvan lapinmiehen. Sepaluksen -ryhjäytyneet kirjonauhat ja harteuksien punakeltaiset päärmeet kertovat -vielä entisestä eloisasta värikkyydestä. Samoin on nainenkin -nuottapuvussaan, pitkässä valkeassa _kohtu_-hameessaan, oikean -lapineukon näköinen. - -Lakkimestareina ovat muutamat lapinnaiset mainioita: he laittelevat -sekä miesten komeita talvisia kolttalakkeja että naisten omituisia -kansallisia päähineitä. Ja siihen työhön tarvitaankin erikoista taitoa -ja näppäryyttä sekä kauneudenaistia, niin että vain harvat siihen -pystyvät. Nuortijärvellä on muutamia sellaisia mestareita ja -Suonikylässä Koaistjen Evvankan eukko. Kolttamiehen talvinen -päähine on harvinaisen komea, korkeapohjainen korvallispuuhkalakki, -_piellji-kahpper_. Sen pohja on mustaa, sinistä taikka harmaata verkaa, -otsimus ja korvalliset punaisella ja keltaisella veralla koristeltu, -otsimus lisäksi pienillä sinisillä, punaisilla ja valkeilla -lasihelmillä kirjailtu. Sisäpuoli ja reunapuuhka on ruskeasta -revonnahasta ja sisus täytetty pehmeillä untuvilla. - -Mutta komeampi vielä on vaimon päähine, _shaamshad_, punaisesta verasta -ommeltu, päälakea peittävä myssy, jonka tuohella kovotettu otsapuoli -somana ylöskäyränä kivertyy eteenpäin. Otsapuoli ja otsakäyrä on -päärmätty keltaisella ja viheriällä veralla ja koristeltu valkeilla, -sinisillä, keltaisilla ja viheriöillä helmiompeluksilla. Takana riippuu -lakinreuna alaskäsin niskatukkaa peittävänä helttana, ja sen pinta on -mitä kauneimmin helmiompeluksilla kirjailtu, vielä syrjä kokonaan -valkoisilla tinapuolukoilla reunustettu. - -Nuorilla tytöillä on niinikään oma päähineensä, _perevesk_, vaikka ei -suinkaan niin kaunis kuin vaimojen shaamshad. Tyttöjen päähineenä on -kiverä otsakäyrä, tuohesta taitettu, punaisella veralla päällystetty, -keltaisella ja sinisellä somisteltu sekä kirjailtu monivärisillä -helmiompeluksilla. Perevesk kiinnitetään vain pään ympärisidotulla -vyöllä, ja tyttären letti riippuu vapaana niskassa; päälaki on -avonaisena otsakäyrän takana. - -Leskikin käyttää omaa lakkimalliaan. Hän ei koreile punaisilla -veroilla, kirjavilla helmillä, eikä kiverillä otsakäyrillä, vaan hän -sitaisee surussaan päänsä peitteeksi vain tumman pehmeän myssyn, -_poinikin_, ja on siihen tyytyväinen. - -Talvipakkasella painaa nainen päähänsä punaisen verkalakin, jonka -reunus on revonnahasta, kuten miehenkin lakissa, mutta kesällä hän vain -käyttää päähineensä peittona huivia, _räppek_. Omituisen isopäisen -näköinenon vaimo ja tytärkin, kun hänellä on huivi korkean kovan -lakkinsa päälle sidottuna. - -Kaikki nämä komeat lakit ja päähineet ovat taitavan erämaan naisen -käsialoja. - -Tuohella, _peassesh_, on lappalaisen taloudessa varsin tärkeä merkitys, -sillä koltan kodissa on vieläkin hyvin suuri osa talousastioista -tuohesta valmistettuja. Tuohen punontaa ei Lapissa osata, mutta -tuohilevyn taivuttelussa kaikenlaisiksi ropeiksi, maljoiksi ja pikku -rasioiksi ollaan aika mestareita. - -Naisten hoitoon kuuluvat tuohiasiatkin, naiset etupäässä ovat Lapin -tuohiseppiä, kiskovat valkeat löyhyt järvenrantakoivuista ja niistä -rakentelevat talontarpeita: _keylikkiä, poarttia, loastua, kuessia, -tsuattia, silleetä_. - -Keylikit ovat pussinmuotoisia tuohiastioita, toisinaan isoja, lähes -metrinkin korkuisia tötteröitä, joissa säilytetään villoja, untuvia ja -vaatteita. Ne on tehty vain kahdesta isosta tuohilevystä, jotka -suoni- taikka hamppurihmalla taikka juurella on reunoistaan -ommeltu yhteen; useasti tehdään ne vain yhdestäkin pitkästä -tuohikiskonnaisesta, joka on keskeltä taivutettu ja sitten reunoista -yhteen kursittu. - -Toiset tuohiastiat taas ovat ropeen mallisia. Poartti on sievä malja, -suusta pyöreä, pohjasta suppeampi, nelikulmainen. Se on notkeasta -tuohesta taivutettu; suupuoli on vahvistettu tuohivanteella, joka on -pistelty kiinni juurisiteellä, ja pohjan alatse on asetettu kaksi -tuohinauhaa ristikkäin, kovokkeiksi ja samalla koristeiksi. Sillä -nauhoihin on leikattu kolmi- ja nelikulma-reikiä, joista nauhan ja -pohjan väliin pistetyt kissankultalevyt, _sluudit_, kirkkaina -kimaltelevat. Poartteja käyttää kolttaemäntä marja- ja ruoka-astioina -ja kaikenlaisen pikkutavaran säiliöinä, varrellisia poartteja -lypsinastioina. - -Poarttia isompi on loastu, nelikulmainen, matala rove, tehty samoin -kuin poarttikin, juurella kursittu ja reuna jäykällä kaksinkertaisella -tuohivanteella vahvistettu. Loastu on lappalaisen kala-astia; sillä hän -kantaa vasta pyydetyt kalat rannasta kotaan, siinä ne perkaa ja -perattuina säilyttää, kunnes työntää ne kattilaan taikka panee suolaan. -Jauhoja, marjoja ja suoloja myös loastussa säilytetään. Samankaltainen -iso matala rove kuin loastu on kueshshikin ja samoin tehty, mutta se on -sangallinen: puusta taivutettu kännin, _keyja_, on lujilla -juurisiteillä nidottu laitoihin. Kala-, jauho- ja marjaropeena -kueshshia käytetään, ja hyvin monesti sen näkee myöskin vesiastiana, -lappalaisen sankona. - -Näpertelee tuohiseppä vielä pikkuisia kannellisia rasioita, tshuatteja, -nappien, neulojen, suonirihmojen ja muiden pikku kapineiden säiliöiksi. -Suonipunontaisella ne ropeen malliin ommellaan, ja kansikin tehdään -tuohesta, kaksinkertaisesta levystä, rasian sisään painuvine -reunallisineen, ja kansilevyjen väliin on piilotettu pikku kivenmurusia -rapisemaan. - -Tuohisiivilät, silleet, pienet tuohisuppilot, joilla lampaan ja -poronmaitoa siivilöidään havu- taikka sammaltukon lävitse, sekä -verkonkivesten kukkarot, _kieptit_, ovat niinikään tuohimestarin -näperryksiä. Entisaikoina käytettiin vielä tuohesta tehtyä pöytääkin, -_tiellaa_, leveää tuohilöyhyä, joka suurustettaessa levitettiin -kotamaalle syömäalustaksi. - -Tuohisepän työkaluina on vain puukko, äimä suonirihmoineen, -juurisäikeitä sekä pieni luupora, _ueirr_, jolla tuoheen ompelureikiä -pistellään. Tuohiteoksensa, poartit, kueshshit, loastut, keylikit ja -tshuattit, tekijä aina "ristii", piirtäen puukonkärjellä pohjaan -ristiviivan nurkasta nurkkaan sekä vielä toiset piirut laitojen -nurkkapuoliin, pohjan kautta laidan reunasta toiseen. Ristit suojelevat -rovettä ja ropeen sisältöä. - -On vielä sitten muuan hyvin tärkeä käsityöala, jossa koltan nainen saa -näppäryyttään näyttää: juurityöt, sillä nekin kuuluvat naisväen -hoitoon. Koltta-nainen kupsehtii metsissä ja kaivaa auhtojen tievojen -rinteestä poronsarvisella koukullaan pitkiä petäjänjuuri-suikaleita -kimpuittain. Ne hän kotonaan puhdistaa, kuorii ja keittää -porokattilassa ja halkoo hienoiksi säikeiksi, ja niistä hän sitten -kelalla, kiellilla, ja juurivärttinällä, _vadzatem-naldilla_, kelaa ja -kiertää pitkiä verkkorihmoja ja vahvoja nuottaköysiä. Hyvin monet -kolttatyttäretkin osaavat juuriköyttä kelata, mutta sitten on erityisiä -taitureita, jotka pystyvät juurisäikeistä kutomaan astioita, -kaikenlaisia sieviä talousesineitä: jauhovakkasta, kansivakkaa, -kannellista rasiaa, maljaa, kuppia, sokerirasiaa, joita kaikkia talossa -tarvitaan. Kaikki ne ovat juuriastioita, _vuaddi-letteja_, vaikka -jokaisella on omat esinenimensä. - -Kenkäheinien, _kämmu-suein_, hankinta ja valmistelu on myös naisten -toimia. Järvien rannoilta, pajuisten lahdenpohjukkain varjopaikoista he -niitä, muuatta sitkeää saraheinää, lyhyellä käyrällä viikatteella, -kessalla, leikkelevät ja veneen täysin soutavat kotirantaan. -Kotikentällä, kiven varassa, taikka pirtissä arnis-sajen hirrellä, he -kirvespohjalla taikka puukurikalla hakkaavat heiniä pehmeiksi, hierovat -niitä käsissään ja taas hakkaavat ja hierovat, sormauksen kerrallaan. -Valmiiksi pehmitetyt sormaukset kierretään isolle renkaalle, -_sueini-vierriin_, ja viedään aittaan talven varaksi. Monta isoa -heinärengasta tarvitaan isossa talossa talven kuluessa, sillä tilavat -kenkänsä lappalainen täyttää ja tilkitsee heinillä varsia myöten. Ja -kun "heinäkenkä" on yhdet täytteet kuluiksi astunut, vaihtaa hän toiset -sijaan. - -Kaikkien käsityöpuuhiensa ohessa riittää lapinnaisella aikaa vielä -kotiaskareisiinkin, lastenhoitoon ja kalaretkiin. Jopa he joutavat -silloin tällöin heittämään verkonkäpyäkin, kuromaan vanhaa rikkinäistä -kalanpyydystä taikka pistämään muutaman silmän käsillä olevaan -verkonkudelmaan. Ja jossakin välissä on taas riennettävä rantakentälle -kattilan ääreen, työnnettävä tuli alle, poroa ja parkkia ja kuusenkäpyä -kattilaan ja ruvettava verkkoja ja köysiä roukaamaan. - -Ja kun tämä työ on toimitettu, on jo monta muuta varalla -vartomassa. - - - - -14. MIEHET ASKARTELEMASSA. - - -Mitäpä kolttamiehille enää jääkään tehtävää, kun naiset ovat semmoisia -monitaitureita: karvareita, nahkapeittureita ja turkkureita, suutareita -ja räätäleitä, köydenpunojia ja tuohiseppiä. Valmiina saavat miehet -kaikki naistensa näppäristä käsistä. - -Yhtä ja toista sentään täytyy miestenkin yrittää ja näyttää, että hekin -jotakin saavat aikaan. - -Ainakin kotipirtissä tarvittavia puisia astioita, kapustoita, kuppeja -ja kaukaloita, he kavertelevat, kopsivat kokoon kala-astioita, -veistelevät pölkyistä ja oksikkaista puunrungoista istuinpöliköitä, -ja muuta kodan ja pirtin sisustusta rakentelevat. On heillä -kirveskalsunsa, puukkonsa, kovertimensa ja sahansa, jopa joitakuita -pieniä höylänkin näköisiä työkaluja. - -Tavallisin koltan pöytäkalustossa on kaara, _kärri_, pitkähkö, -nelikulmainen kaukalo, koivunkyljestä taikka käyrästä koivunjuuresta -veistetty ja koverrettu. Paljon ei siinä ole koperoa, mutta pääpuolet -kohoavat hiukan ylös, niin että sillä hyvinkin voidaan pöytään kantaa -keittokalaa taikka poronlihoja, pieniä kalojakin poikittain pinottuina. -Tarpeellisia pöytäkaluston astioita ovat myöskin _nähppit_, isot ja -pienet puukupit, joita miehet koivun ja petäjänpahkoista kovelolla -kovertelevat. Huttua ja velliä, kalalientä, hillateetä sekä muuta -liemiruokaa niistä tarjotaan, ja isoissa leveissä pahkavadeissa sotkee -emäntä lapinkakkutaikinansa. Ja pitkävartisella kapustalla, _kapst_, -ammentaa keittäjä kalat, lihat, puurot kuppeihin, mutta liemet lippoo -syvemmällä varsikupilla, _liemm-juokkum-kuhksella_. Niitäkin miehet -pikku pahkoista nävertelevät, samoinkuin pieniä ryyppykupposia, -_juokkum-tserkkiä_. Poroja lypsetään myöskin puukuppeihin, isohkoihin, -varrellisiin, pallomaisiin maljoihin, jotka ovat suustaan kapeampia, -ettei maito lypsyhommissa liikuttaessa niinkään helposti pääsisi maahan -läikkymään. - -Miesten teoksia ovat myöskin monet kaukalot, _kaarad_, lammaskaukalot, -joista lampaita juotetaan, sekä lasten pesukaukalot ja vaatteiden -pesualtaat. Petäjän puoliskosta ne veistetään ja hakataan onteloksi -pienellä käyräteräisellä kuokkakirveellä, _vietkalla_. Poroahkioonsa on -lappalainen niin mielistynyt, että laittaa pesu- ja lammaskaukalonsakin -samanmalliseksi: toisen pään tasaperäksi, toisen suippokeulaksi. -Nuorankin vielä sonnustaa keulapäähän, josta sitten saattaa kaukaloa -liikutella ahkiona. - -Ja pirttiinsä laittelevat ukot "huonekaluja". Kantavat sopivan pölkyn -sisään ja tekevät siitä _stuulin_: hakkaavat sen pari, kolme korttelia -korkeaksi kappaleeksi ja veistävät ympäriinsä keskeltä hoikemmaksi, -tuntilasin muotoiseksi istuinsijaksi. Taikka löytää ukko juurakon, tuo -sen pirttiin ja veistelee siitä oikein "jalkastuulin", taikka keksii -mukavan oksikkaan rungon, josta rakentelee pitkän _skammin_. Pöydänkin, -_poordin_, jalkapuun koltta usein tekee oksikkaasta rungosta taikka -juurakosta. Näkee kyllä jo edistyneempää ja "uudenaikaisempaakin" -huonekalutyyliä: stuuleja ja skammeja, jotka on tehty lankunkappaleesta -neljälle jalalle, samoin nauloilla kokoon iskettyjä nelijalkaisia -pöytiä. Onpa joskus saatu oikein maalikin, punainen väri, pinnalle -vetäistyksi. - -Mutta omissa vanhoissa isiltä opituissa lapintöissään on koltta-ukko -sentään vielä vanha mestari. Poronsarvea hän käsittelee taiturin -tavalla. Siitä hän nävertelee mitä hauskimpia poronvaljaiden esineitä: -_skierguja, varvuja,_ sarvinappeja, päitsien pankoja, samoin laukun -sarvisuullisia, vuedkimia, norttomuksia, värttinänpäitä, lusikoita, -sarvinauloja, neulakoteloita ja sukkapuikkoputkia, ja kaikki ne mitä -somimmin piiruilla ja pistelmillä ja hammastuksilla koristelee. Samoin -koltta myöskin käyttää vanhaa kirjailutaitoaan veistellessään -värttinöitä, kuosaleita, nuotan perälautoja, leikkuulautoja y.m. -Kolmiokoloja niihin useimmin näkee leikatun sekä piiruja ja -hammastuksia, joskus jonkun puunkin kuvan tyylitellyn, ja -nuottalauta on lisäksi vielä suojattu viisikannalla sekä omistajan -monikoukeroisella puumerkillä, _tiehtellä_. - -On sitten erityisiä mestarimiehiä, jotka osaavat rakennella veneitä, -ahkioita ja saaneja, itselleen ja naapureilleenkin. Heillä on -asuinkentällään työpaikkansa, _tuoiji-saje_, jossa koloiset työpölkyt, -_tuoiji-tshosk_, aina ovat valmiina. Niiden ääressä näkee -kolttamestarin kesäpäivänä köykyttelevän, milloin venettä valmistellen, -milloin ahkioita laatien. Siinä on mestarilla puukot, kirveet, sahat, -taltantapaiset, höylät, sujutinpuut ja puristimet sekä jousiporat. -Siinä on myöskin, reunapuolessa, ahkiopuita ja veneenlaitoja kivien -varassa, kivillä painettuina kaltoiksi ja käyriksi, päiväpaisteessa -kuivamassa. - -Lappalaismestarin höylät, _tueill_, ovat vain pieniä, hyvin -yksinkertaisia työkaluja: puukappaleeseen hakattuun silmäreikään on -kiilattu tylsä terä. Mutta niillä vain ukko teoksistaan veistosjäljen -silittelee. Reikiä poraa koltta hauskalla vanhankansan kehrottimella, -_juhs-ueirrella_, jousiporalla. Siinä on pyöreässä varressa -pitkäkehrotinjouseen kiinnitetty nahkaremeli, jonka avulla poraa -kehrätään edestakaisin, ja varren päässä on reikää kaivava kauhaterä. -Sujutuspuut, _naib_, ovat loukkureunaisia puukappaleita, joilla -ahkionkaaria taivutellaan, ja puristimilla, _kljeseillä_, kiristetään -veneen ja ahkion laitoja naulattaessa tiukemmalle. - -Kolttien kiikkerät veneet, _voonas_, ovat kaksi- ja kolmilaitoja, -tavallisesti neljän, viiden metrin pituisia, mutta näkee joskus -alussuikelon, joka on kuusi metriä pitkä, sekä taas pikkuisen, alle -kolmimetrisen purtilon, jolla kolttaukko huovaten joella ja pikku -järvillä soutelee ja kalaa pyydystelee. - -Ennen vanhaan liittivät kolttien venemestarit venelaudat toisiinsa -hamppuuuoralla ommellen: kehrottelivat vain reikiä lautojen reunoihin, -kokasta perään saakka, pujottelivat niihin nuoran, kiristivät -tiukalle ja iskivät puutapin reikään. Nyt näkee harvoin tällaista -_seulu-voonasta_, joskus vain jonkun viimeisiään palvelevan vanhuksen -metsäjärvellä taikka rikkinäisen raajun rannassa kumollaan. Mutta -niiden tekomiehiä vielä elää, vanhoja ukkoja, jotka nuorilla päivillään -ovat nuoraveneitä suutaroineet. Semmoisia on Nasarkka-ukko -Nuortijärvellä, 70:ssä oleva äijä, joka vanhoilla päivillään on -heittänyt pois nuoruus-aikaisen hamppunuoransa ja ruvennut naskaamaan -veneitä rautanauloilla, niinkuin muutkin venesepät. - -Veneen emäpuun veistää koltta petäjästä, limittäen suoraan -pohjakappaleeseen kiveräksi kokaksi ja loivemmaksi peräpuoleksi -käyrähköt juurakkopuut ja lujittaen liitoksen neljällä, viidellä -nelikulmaisella puutapilla. Sitten laittaa hän paikoilleen suorasta -lylyttömästä kangaspetäjästä halotut, veistetyt ja höylätyt laudat, -jotka aholla kivien varassa, painokiviä sopivasti asetellen, on -taivutettu kalttokäyriksi. Taikka on hän sujuttanut ne vartavastisiin -paininpuihin, _koalttov-muorriin_. Tervaa sivelee ukko laitasaumoihin, -levittää sammalla tiivisteeksi ja puristaa laudat yhteen kljeseillä ja -iskee kiinni rautanauloilla. Sen jälkeen vasta tekijä sovittaa -paikoilleen viisi vahvaa petäjän juuri- tai oksakäyristä veistettyä -kaarta ja kiinnittää ne lautoihin paksuilla petäjän sydänpuusta -pilkotuilla puunauloilla. Viimeiseksi venemestari panee hangat, teljot, -ja lopuksi sivelee sisäpuolta hiukan tervalla, pyyhkien voidettaan -ulkopuolellekin saumoihin ja naulauskohtiin. Ei raahdi ukko alustaan -kokonaan tervalla töhriä, sillä tämä sitkeä voide on Koltassa kovin -kallista. Jotkut ukot sitä kyllä itsekin pihkaisista petäjänkannoista -polttaa käryyttelevät, _piegga-törvaa_, tuulitervaa tuhertavat -ahonlaidassa pienessä pitkähkössä, turpeilla peitetyssä haudassa, johon -tuulen annetaan tarpeen mukaan päästä ja toisesta vuorotellen puhaltaa. - -Veneen airoja, _ajr_, osaa tavallinenkin koltta tehdä, hakkaa vain -petäjästä airon pituisen kappaleen, pälhii sen kahdelta puolelta -aironmalliseksi, sitten halkaisee kahtia ja veistelee kumpaisenkin -puolikkaan airoksi. - -Ahkioitakin kolttalais-mestari työtanhuallaan rakentelee, sekä -ajo- että raitoahkioita. - -Ahkion emäpuun, _kerris-pingal_, ahkiolylyn, tekee koltta -petäjänlylystä. Hän etsii käyrän petäjän -- sitä paremman ja -liukkaamman pohjan saa, kuta kovemman lylyn löytää -- ja veistää siitä -kokkakäyräsen emäpuun. Toisinaan kyllä, jos ei satu löytymään sopivaa -kasvantakäyrää, ukko hakkaa suoran petäjän tai koivun ja painaa sen -käyräksi hyvin yksinkertaisella tavalla: vitsastaa vain emäpuun -kokkapuolen vahvaan hirteen, pistää pölkyn päittäin hirren ja -taivutuskohdan väliin, rytkyttää kantapuolen hirttä lähemmäksi ja sitoo -köydellä kiinni. - -Ahkion kaaret mestari vuoleksii sitkeästä tyvikoivun pinnasta, -sujuttelee ne tuoreeltaan naibilla valmiiseen muotoon, sitoo nuoralla -ja panee kuivamaan. Matkoillaankin saattaa ukko niitä joutohetkinään -veistellä, vuoleskella, taivutella ja tuoda taakkansa lisänä kotiin -kokonaisen kimpun hartioillaan. Laitaliisteet ukko veistelee ja -höyläilee samoin koivusta, joskus petäjästä, mutta korkean, kuperan -selkänojan kovertaa hän paksusta petäjästä. - -Päinvastoin kuin venettä valmistaessaan koltta ahkiota rakentaessaan -ensin kiinnittää emäpuuhun kaaret, iskien ne puunauloilla, sujuttaa -sitten vasta niiden mukaan laitaliisteet ja naulaa jokaisen puutapilla -kuhunkin kuuteen kaareen. Lujalla hamppunuoralla taikka poronjänteellä -tiukkaa mestariliisteiden latvat kokkapuun koloon, samoin "kuroo" -selkäsuojan reunaan liisteiden tyvet kiinni _kuorrom-seululla_, -kuromasiimalla. Selkänojan taakse hän vielä kiinnittää kollosraksin ja -kokkaan poraa jukkoreiän, _jokka-raigin_, ja niin on ajoahkio valmis, -isketty kokoon rautanauloitta. Ahkion pituus on lähes pari metriä, -leveys perästä 50-60 cm, ja syvyys 25-30 cm. Liisteitä on tavallisesti -kahdeksan kappaletta, neljä kummallakin puolella emäpuuta. - -Samalla tavalla tehdään raitoahkiokin, jolla kuormia kuljetetaan, mutta -se on vain matalaperäinen taikka selkänojatonkin sekä pitempi -- 2,50 -m:kin pitkä --, keveämpi ja matalampi, ja karkeammin tehty kuin -ajoahkio. Raitoahkioita tarvitsee isoinen poromies paljon: kolme-, -neljäkymmentäkin niitä saattaa olla hyvän talon ajokaluvarastossa. - -On sitten koltalla vielä pulkkakin, _pulkke_, ja lukkoahkio, -_lokk-kerris_. Pulkka on vain tavallinen ajoahkio, jonka ylle, -tuomisten vempeleiden varaan, on purjevaatteesta pingoitettu myrskyiltä -ja sateilta suojaava katos. Matkustavaisia "herroja" niillä koltat -tavallisesti kyyditsevät. Lukkoahkio taas on kannellinen ja lukollinen -ajoneuvo, jossa muuttoretkillä tähdellisimmät tavarat kuljetetaan. - -Samoinkuin koltta on syrjääneiltä ja samojeedeiltä oppinut -porovaljakolla ajamisen, samoin hän on myös heiltä saanut saanin mallin -ja oppinut saanin teon, niin että jotkut kolttamestarit osaavat -iizemskein tapaan panna kokoon komean porovaljakkokelkan. Petäjästä ja -koivusta koltta rakentaa tämän omituisen näköisen ajoneuvon, pari -metriä pitkän, kapeapohjaisen kelkan, jonka tukevat jalakset kuitenkin -liukuvat lähes metriä leveällä. Peräpuolessa on lyhyehkö, kelkan -puoliväliin ulottuva istuinlava, jota korkeat -- n. 40 cm -- -takaviistot ketarat kannattavat, ja istuinlavan sivuina ovat -juurakkorungoista veistettyjen kaustojen käyrät, joiden väliin taas -korkea ja kapea perälauta on naulattu, sekä eteen matala jalkopuu. -Tavaraa ei tällaisessa pikkutilaisessa kelkassa saata paljoa kuljettaa, -hyvä kun itse ajaja vain vahvoissa talvitamineissaan sopii siinä -yksinään istumaan. Ja hyvin pitääkin ajomiehen olla vaatetettuna, kun -hän istuu lisäverhoitta ja jalkapeitoitta saaninlavalla ratsastaen, -pitäen karvakenkäkoipiaan jalaksilla. Ja porovaljakon laukatessa, -porojen lennättämässä ryöpyssä, muuttuu ajomies tuota pikaa kelkalla -kiitäväksi lumiukoksi. - -Kuormain kuljettamista varten tekeekin koltta matalampiketaraisen -saanin, jonka pohja on pitempi ja leveämpi ajokelkan pohjaa. Sitä hän -käyttää kuormaraidossa, milloin ei raitoahkiolla tahdo tavaroitaan -ajattaa. Ja tällaisen laajapohjaisen saanin laittaa koltta -_shaan-pulkkeksi_, kun on "herroja" lähdettävä kyytiin: pingoittaa -pohjan ylitse vanteiden varaan purjelouteen katteeksi. - -Miesten teoksista on vielä mainittava sukset. Ne ovat koltanmailla niin -yksinkertaista laatua, etteivät juuri vaadi mestareikseen erikoisia -ammattimiehiä, vaan niitä värkkää melkein kuka mies tahansa, ken vain -on tottunut vähänkin kirvestä ja höylää käyttelemään. - -Koltilla on kahdenlaatuisia suksia: sileitä sivakoita ja nahalla -pohjattuja kalhuja. Sivakat, _savek_, tekee koltta männystä, suorasta -kangaspetäjästä taikka lylymännystä. Ne ovat vain paksut ja painavat -tölisköt, niinkuin meilläkin sydänmaalaisten hiihtoneuvot semmoisilla -seuduilla, missä hiihtoa vähän harjoitetaan. Pituutta on puolikolmatta -metriä, leveyttä 10-11 cm kärkipuolessa, kannassa 7-8 cm. Pohjassa ei -ole hiihtosuksen uraakaan, vaan on se aivan sileä, hiukan kuperahko, -eikä ole sivakassa suksen ponnahtavaa joustavuutta. Niilläpä kuitenkin -koltta lumimaillaan hiihtää kalhuttelee, työntää karvaisen tassunsa -tuohitetun pälkään vitsamäystimeen ja lähtee porotokkansa perässä -laukkomaan. - -Mutta metsästysretkillään, keväisillä kinoksilla hiihdellessään, -luikuilee koltta kalhuilla, _kolloksilla_. Ja ne ovat vielä niitä -isienaikaisia suksia, oikein peskipukuisen lapinmiehen hiihtimiä, -karvaisella nahalla päällystettyjä niinkuin itse hiihtäjäkin. -Sillä kalhujensa anturan on koltta pohjustanut hylkeennahalla, -"norjannahalla", napsinut pienillä nauloilla nahan kalhunreunoihin -kiinni, kärkipuolessa kuroen sen nuoralla päällispuolitse. - -Petäjästä on kalhutkin veistetty, mutta jos on kuusta löydetty, niin on -ne tehty siitä, sillä "kuoss lii raabsab, imurtu, a piehts lii raissab" --- "kuusi on sitkeämpi, ei murru, mutta petäjä on rapeampi", tietää -kolttakin. Samanpituiset ovat kalhut kuin sivakatkin, samanlevyiset, -suorat tuohipällikkäiset vitsaraksiset hiihtimet, ei vähääkään -jalkavat. - -Mutta kalhunsa kun koltta sonnustaa kannantakaisilla jalkoihinsa ja -lähtee vaaranmaisille metsäretkilleen lipikoimaan, niin saapa olla -kumppanina aika kiva sileän sivakan, petäjäisen lylyn taikka koivuisen -suksen työntelijä, joka hänen kanssaan pystyy kilpailemaan. Ja -sauvoitta kalhumies vain kaahaisee jyrkkääkin mäkeä ylös ja taas -alamäet pyrynä lentää. Eikä karvapohjainen kalhu hangessa kahise, -äänetönnä kuin vaaniva metsänelukka hiihtelee koltta ja surmana -syöksähtää toisen metsänelukan kimppuun. - - - - -15. KESÄPÄIVÄ KOLTAN ASUNNOLLA. - - -Jo aikoja sitten on aurinko sivuuttanut kaukaisimman käyntipaikkansa -peräpohjoisella ja hipaissut etäistä tunturinhuippua ja lähtenyt taas -kiirimään sinistä korkeutta kohden. Torkahtanut erämaa on jälleen -avannut silmänsä, ja metsän linnut nousseet lyhyestä levostaan. Kaikki -ovat taas täydessä päivän toimessa. - -Mutta järvenrannan yksinäinen koltta-asunto vetelee vielä öisiä uniaan. -Yhä kirkkaammin paistava aamun päivä ei ole päässyt tunkeutumaan -louteilla peitetyistä pienistä ikkunoista pimeään pirttiin nukkuvaa -taloa nostamaan. Eivät Lapin suunnattomat sääskiparvetkaan ole sisään -osanneet, kun savupiipunkin katteeksi on vetäisty vaaterääsy. - -Sillä talohan valvoi illan, valvoi sydänyönhetken, näki aamupäivänkin -paistavan, ja sitten vasta laskeutui levolle. Ja nyt se tahtoo nukkua. -Vaikka koko muu Lappi ihanaa aamuansa viettää. Vasta kun aurinko on -korkeimmilleen kohoamassa, kun se mahtavien etelän tunturien, -Njuurromin, Tshörrem-ueivin, kohdalle rupeaa kohoamaan, herää nukkuva -talo. - -Vanha muori, pirtin perälautsalla nukkuja, ensin nousee, tsattsalille -istahtaa, ruopii mustaa takkuista tukkaansa, selkäänsä raapii, -pukeutuu, menee ulos, vetäisee louteet pois ikkunasta, kaahaisee -tikapuita katollekin ja heittää savupiipun peiton syrjään. Sitten -pistää akka teeveden tulelle. Siitä jo taas lautsojen raanupeitteiden -ja resuisten vaatteiden kasa liikahtaa, ja unista kolttaa kohoaa niiden -alta: nousee talon isäntä peräpuolesta, emäntäkin sieltä ilmestyy, -tytär sivulautsan raanuista kohoaa, poika astuu ovipuolesta, joku -lapsikin sieltä täältä pujahtaa. Ja kaikkien täytyy ensin ruoputtaa, -raappia ja kyhnyttää päätä, selkää, kainaloita: "tehki porr, tehki -porr". Täit kun eivät anna rauhaa. - -Saavat siitä nousijat yhtä ja toista päälleen, ristivät silmänsä -jumalhyllyn edessä ja käyvät teelle, jonka muori on pöytään laittanut. -Leipää haukataan ja illallista kalaa, ja varia teetä lasi lasin jälkeen -lasketaan menemään. - -Kömpii sieltä vielä, toisten jo teetä särpäessä, ovipuolen lautsalta -muuan myöhästynyt nukkuja, nuori mies, puksut vetäisee päällensä, -ristii silmänsä ja istahtaa pöytään muiden joukkoon. - -Pöydästä noustua taas monikertaan ristitään silmiä ja jumalan edessä -kumarrellaan. Muori korjaa ruokakupit ja kaukalot pois ja sivauttaa -pöytää hiukan märällä vaatteella. Sitten vasta ruvetaan kenkiä -jalkoihin sonnustamaan, mutta ukko vain edelleenkin sukkasillaan -tassuttelee. Käväisee emäntä ja tytär, käväisee vanha akkakin rannassa -kasvonsa pesaisemassa, mutta takkuista tukkaansa eivät kampaa. -Semmoiseen suuritöiseen toimeen viitsitään vain harvoin ryhtyä. Ja -lautsojen makuuvaatteet kääräistään kokoon ja työnnetään nurkkaan. - -Mutta pirtti on vielä lakaisematta. Ottaa muori varsiluudan, sipaisee -sillä hiukan keskilattiata, luutien kokoon enimpiä rikkoja ja heittäen -ne ovesta ulos. Lautsojen aluksiin muori ei viitsi puuttua: niiden -ikuinen roju ei olisi vähällä selvitelty. Eikä niihin puututa -lauantaisinkaan, jolloin pirtin lattia pesaistaan, keskisiltaa vain -vähän vedellä huuhtaistaan, ei niinkään paljoa, että paksuimmat -likakasat irtautuisivat. Ikkunoita ei pestä eikä hyllyjä tomusta -puhdisteta, vaikka ikkunoissa saattaa olla vuosien lika ja -akkunalaudoilla ajelehtia monien viikkojen kuivuneita kakunpalasia. - -Ja jumalanpäivä on jo puolissa. Lapin aurinko jo Nuorrum-tunturin -päältä paistaa, suvituulen, _sauv-pieggan_, mailta. Aika rientää täällä -niinkuin muuallakin, aurinko pitää yhtämittaista pitkää kesäpäivää, ja -talon pitäisi töitään toimittaa. Päivä pitäisi saada kiinni. - -Emäntä käy kutomaan raanua, joka on aloitteella keskellä pirttiä -telineissään, muori ottaa kengän ommellakseen, tytär alkaa taivutella -tuohesta poarttia, ja pojat tuovat pirttiin vanhan verkon, jonka -repeämiä rupeavat korjailemaan. Mutta ukko heittäytyy lautsalle -loikomaan, ja lapset juoksentelevat ovessa edestakaisin. - -Mutta ei huvita nuoria miehiä kauan resuisen verkon repeämien -etsiskeleminen. Jo heittää toinen ikävän työnsä, ottaa hyllyltä -haitarin ja rupeaa "kaatrellaa" vetämään; jo siitä kyllästyy toinenkin, -heittää työnsä hänkin ja käy laulamaan soittajan säveltä. Siitä jo -vanha muorikin innostuu. Mutta ei osaa hän nuorten renkutuksia, hänellä -on vain omat laulunsa. Kenkää kurova akka rupeaa joikaamaan. Matalalla -äänellä hän ensin itsekseen jouottelee, mutta kohta hän venyttää -kaulansa ja innostuu kovemmin laulamaan. Jo kurottaa kaulansa tytärkin -ja rupeaa muoria avustamaan, jopa innostuvat pojatkin, jotka muorin -joikatessa ovat oman pelinsä heittäneet ja tarttuneet taas verkkoonsa, -ja kohta kaikuu pieni pirtti neljän hengen yhteisestä äänessäolosta. Se -on vain semmoista työskentelijäin yhteistä laulunjonotusta, joka syntyy -itsestään ajan vietteeksi, kun ei tarvitse ajatuksiaan työhön -kiinnittää. Vanhalla vapisevalla äänellä muori jouottelee, tytär -kimakammin seuraa mukana, mutta pojat toisinaan miehen kurkulla -kajauttavat. - -Mutta jo taas rupeaa miesten mieli pöytään käymään. Ottaa toinen poika -samovaarin, sytyttää siihen tulen ja laittaa teevehkeet pöytään, noutaa -siihen kuivaa poronlihaakin aitasta. Ja taas juodaan teetä viisin, -kuusin lasein, syödään leipää ja raastetaan poronlapaa. - -Mutta ukon päässä eivät "tehkit" anna elävää rauhaa, ellei niitä vähän -ahdistella. Emäntä istuu tsattsalille, ukko heittäytyy sillalle -pitkäkseen, painaa päänsä eukon syliin, ja siinä alkaa akka ukon -tuuheassa takkutukassa ankaran ajometsästyksen: suurella puukolla -raaputellen käy hän läpi koko pään ja saa tuon tuostakin esille isomman -purijan, jonka armotta naksauttaa. Onnellisena ja tyytyväisenä ukko -siinä kellittelee, käännähtää vain selälleen, kun eukko raaputtaa -parrankin. - -Sitten siinä taas yhtä ja toista puuhaillaan, raanua kudotaan, verkkoa -paikataan, rovettä ja verkon tuohikukkaroa rakennetaan; ukkokin noutaa -puukappaleen ja alkaa veistellä nuottalautaa, muori taas, saatuaan -kengän valmiiksi, ottaa kuosalin, sitoo siihen roivaskuontalon ja istuu -tsattsalille värttinää kieputtamaan. Mutta kauan eivät miehet jaksa -yhteen menoon työskennellä, pian rupeaa "raataminen" raukaisemaan, niin -että täytyy heittäytyä hetkeksi lautsalle pitkälleen. Ja vaihteeksi -taas nuoret miehet, kun emäntä käy raanunkudetta värttinällä -kehräämään, ottavat kudevyyhden ja alkavat kutoa raanua. Naiset eivät -juuri jouda lautsalle loikomaan, he sentään ovat aina toimessa. - -Mutta kun iltapuoli alkaa joutua, kun päivä tunturin päältä laskeutuu -lounaiselle, _loitt-kirtijn_, "linnunlentoon", rupeaa raatajia taaskin -nälkä ahdistamaan. Muori pistää kattilan tulelle, ukko noutaa aitasta -kuivan hirvenkontan ja kirvestää siitä kappaleen kattilaan, ja kun se -on kypseksi kiehunut, keittää muori siihen kauranryynihutun. Muori -leipoo ja paistaa vielä pari leveää kakkuakin, ja pojat hommaavat -teeveden valmiiksi. Niin päästään taas pöydän ääreen: muori, ukko, -pojat ja tytär, mutta emäntä lasten kanssa vain tsattsalilla aterioi. - -On juuri päästy syömästä ja taas ruvettu yhtä ja toista tehdä -tuhertamaan, kun erämaa yhtäkkiä työntää vieraita -- mikä on aivan -harvinainen tapaus täällä salojen yksinäisyydessä. Astuu metsästä -viisi, kuusi kolttaa, miehiä ja naisia, peräkkäin painatellen kankaan -polkua, sääskipussit, _tshuosk-kahpperit_, päässä, raskaat taakat -jokaisella selässä: kenellä laukkua, kenellä säkkiä, kenellä kantamus -nuoritettuna _roshniin_, pihlajasta taivutettuun kantokehykseen, joka -nahkaisilla taikka vaatteesta ommelluilla viilekkeillä ja nuorilla on -sonnustettu hartioille. Petsamoon Pedarinpäiville, satojen virstojen -päähän, tunturien taakse, Jäämeren luostariin, ovat miehet matkalla, -mutta naiset ovat vain ilman aikojaan lähteneet sukulaisiin -kylästelemään. Pihakentälle kellauttavat kaikki kantamuksensa ja -astuvat pirttiin, kun joku joukosta on ensin pienellä kapulalla viskata -kopsauttanut oveen, että pirttikansa saisi tietää jotakin olevan -tulossa; muuten varsinkin arat naiset säikähtäisivät, kun äkkiä -tämmöinen joukko korvesta astahtaa. [Koltan naiset ovatkin kovin -herkkiä säikähtämään. On monia kertomuksia siitä, miten he -äkkisäikähdyksessään ovat milloin minkin harkitsemattoman turmantyön -tehneet joko itselleen taikka muille.] Sitten vasta astutaan sisään. Ja -siellä kun ilostutaan. - --- Tierv! - --- Tierv! Tierv! - -kaikuu kahden puolen. Mutta ensin on jumalia tervehdittävä, ristittävä -ja kumarreltava, ennenkuin talonväkeä käydään kädestä pitäen -tervehtimään. Miehet kattelevat miehiä ja naisia, mutta naiset -tarttuvat syliksi ja suutelevat toisiaan poskille, ensin vasemmalle, -sitten oikealle ja vielä kerran vasemmalle. - -Sitten vasta alkaa haastelu. Ja kyllä siinä puhetta riittääkin, -kysymistä ja vastaamista ristiin ja rastiin. Paljoahan ei erämaan -yksitoikkoisuudessa ole tapahtunut, yhtämittaista arkipäiväistä -raatamista, kalanpyytämistä ja kalan syömistä on elämä siellä aina -ollut, mutta sittenkin on tapahtunut niin paljon, josta pitäisi -muillekin kertoa. Onhan niin monta kuukautta jo kulunut siitä, kun -talvikylässä viimeisillä kevätkeleillä erottiin. Eivätkä sen jälkeen -monet ole kertaakaan toisiaan tavanneet. - -Vieraiden tultua on muori heti lennättänyt teeveden tulelle, ja emäntä -käynyt kakkuja leipomaan. Ja kohta istutetaan vieraat pöytään, itsekin -joukkoon istuutuen sen kuin sopii, miehet ensin ja naiset vasta sen -jälkeen. Tarjotaan teetä ja vastaleivottua kakkua, kuivaa kalaa, -keittokalaa, ja poronlihaakin aitasta noudetaan. Kelpaa ruoka ja kelpaa -tee vieraille, pitkän matkan käyneille, kelpaa se talonväellekin, -vaikka se vastikään on syömästä päässyt. Lasin lasin jälkeen saa emäntä -taikka isäntä samovaarista laskea, ja kakkukin lohkeaa nopeasti, kalat -ja lihat katoavat. Mutta sokeria koltta käyttää säästellen, vain -hitusen sitä kerrallaan palasestaan puraisee. Viisi, kuusi, -seitsemänkin lasia janoisimmat vieraat juovat, ennenkuin, hikisinä ovat -saaneet kyllikseen. Silloin he kääntävät lasinsa kyljelleen taikka -kumoon, merkiksi, etteivät enää halua, ja jättävät kuppinsa viereen -pöydälle pikku palasen sokeria ja kalaa taikka leipää, kun eivät -nimittäin tahdo viedä talon osaa. Ja pöydästä noustuaan vieraat kädestä -pitäen kiittävät talon muoria, isäntää ja emäntää, nuoria poikia ja -tytärtä, vieläpä lapsiakin. - -Eivät ehdi Petsamon pyhiinvaeltajat talossa sentään pitempään -vierailla: pitkä on matka ja taipaleet tiettömät, jalkaisin ja veneillä -kuljettavat. Iltamyöhällä jo miehet veneellä lähtevät järveä soutamaan. -Kädestä pitäen taas hyvästellään ja sanotaan: - --- Kuodd tiervan! - --- Mon tiervan! - -vastataan siihen. [Jää terveeksi! -- Mene terveenä!] Rantaan mennään -lähtijöitä saattamaan ja siinä kauan aikaa seisotaan ja katsotaan -soutajien jälkeen. Vielä järveltä huudetaan: - --- Kuodd tiervan! Ja Mon tiervan! siihen rannalta vastataan. - -Lyhyt se oli, mutta hauska vaihtelu metsien yksinäisyydessä eläjille, -tämä kaukaisten naapurien pistäytyminen talossa, ja hauskinta on se, -että naapurin naiset jäävät siksi, kunnes miehet Petsamosta palaavat, -taloon vierailemaan. - -Mutta vieraiden oleskeleminen talossa ei suinkaan estä talonväkeä -töitään tekemästä. On vielä toimittamatta päivän tärkein tehtävä: -nuotalla käynti, joka juuri onkin myöhäisen illan puuhia. Vaikka -aurinko jo on rientänyt lännen pielten ohitse ja laskeutunut -luoteiselle, _uorjal_-puolelle, lähtee koltta järvelle kalanpyyntiin. -Kaksin venein sinne mennään, ukko ja tytär toisessa veneessä, muori ja -poika toisessa. Pari tuntia, kolmekin siellä vierähtää, ja päiväkin jo -lähenee pohjaisia tuntureita, _davve-pieggan_, pohjoistuulen, maita, -kun kalamiehet, useita apajia heitettyään, taas soutavat kotirantaan. -Haukea ja ahventa, siikaa ja taimenta on nuotta vetänyt, ja isolla -loastulla kantaa ukko kalat pirttiin. Mutta naiset jäävät nuottaa -uluille asettelemaan, poika tarpoimia ja muita vehkeitä paikoilleen -laittamaan. - -Pirtissä on kastuneilla kalamiehillä lämmin vastaanotto. Siellä tuli -takassa iloisesti loimottaa ja kuuma teevesi on pöydällä. Ukko heittää -pois märän mahtsakkinsa ja muori riisuu kastuneen kalahameensa; -toisetkin vaihtavat kuivaa päälleen, ja niin pääsevät sekä kalankävijät -että kotiväki ja vieraatkin teetä, ja kakkua maistamaan, ottamaan -semmoisen sydänyön-hetken välipalan, joka vahvistaa vartomaan -kalaretken saalista. - -Sillä vielä on päivän pääateria syömättä: tuores kalakeitto, koltan -kesäinen himoruoka. - -Heti käydään illan saalista perkaamaan, ja isoimmat sekä parhaimmat -kalat työnnetään kohta kattilaan. Emäntä pistäytyy ulkona puuta -pilkkomassa, tuo pirttiin, ja ukko laittaa hyvän tulen kattilan alle; -kauan ei viivykään, ennenkuin tavaton kaukalollinen höyryävää kalaa on -pöydällä, isoa punaista taimenta, siikaa ja suurta haukea. - -Kaukalon ympärille käydään kohta kaikin, minkä suinkin sovitaan, ja ne, -jotka eivät pöydän ympärille mahdu, tyhjentävät emännän ja lasten -kanssa toista kalakaaraa tsattsalilla. Vaikka koltta olisikin syönyt -hyvänlaisesti pitkin päivää, niin nyt hän vasta oikein syötävänsä -syöpi: iso kaukalo tyhjenee yht'äkkiä, vieläpä saa toinen ja kolmaskin -kyytinsä. - -Iltasen jälkeen on naisilla vielä yhtä ja toista puuhaa. Emäntä -ennättää heittää vielä raanuunsa muutaman kirjoraidan, tytär korjaa -ruoanjätteet pöydältä, ja muori laittaa takkapankolle kuivaa -koivunkääpää savuamaan, että inisevät sääsket pakenisivat pirtistä. -Sitten levittää muori makuuvaatteet lautsoille, ja laittelee niitä -lattiallekin poikia varten, kun vieraat saavat sijansa lautsoilla. -Vielä pistäytyy muori ulkona pönkittämässä louteet ikkunoihin ja -heittämässä katerääsyn savupiipun peitoksi. - -Kengät ja sukat riisutaan jalasta ja viedään ne, koska ilma näyttää -pysyvän kirkkaana, ulos luövville taikka seipään nenään kuivamaan, ja -päällysvaatteet asetetaan ulos ovipieleen seinälle naulaan. Tehdään -sitten vielä jumalan edessä muutamia kumarruksia ja silmäristejä ja -vetäydytään raanujen alle. - -Ja niin päättyy koltan kesäinen päivä, pitkä, 16-17-tuntinen pyöreä -päivä, ankaraan kalakeittoon. Tyytyväisenä laskeutuu metsäpirtin eläjä -lautsalle loikomaan. Mitäpä hänellä on täällä hätää? Erämaa on niin, -rauhallinen ja omilleen antelias, järvikin antoi taas yltäkylläisen -vatsan, soipa vielä osan talvenkin varalle. - -Mutta jäljessä käy koltan aika Lapin auringon ajasta. Koltta rupeaa -ottelemaan vasta iltauniaan, kun aurinko jo on seuraavaa päivää -nostattamassa korkealla koillisella, jopa lähenee jo itääkin, -_nuirtij-pieggan_ puolta. - - - - -16. "OIKEAUSKOINEN" KOLTTA. - - -Koltat kuuluvat venäläiseen "oikeauskoiseen" kirkkoon. Sen yhteyteen on -heidät jo ammoisina aikoina kastettu ja käännytetty. Vuosisatoja ovat -venäläiset papit kolttien erämaista kadonneita lampaita etsineet, -ripustaneet heidän kaulaansa pyhän ristin ja opettaneet heitä ristimään -silmiänsä ja molimaan pyhiä rukouksia, kumartamaan pyhää _Miiklaa_, -pyhää _Jovgoria_ ja _Pedaria_ sekä pyhää _Elljaa_, tuoneet heille pyhän -_Pooretsin_ kuvia ja muita pyhiä _kaavaksia_, joiden edessä on silmiä -ristien kumarrettava ja rukoiltava. - -Komeita kirkkoja on kolttien suuriin keskuspaikkoihin, pogostoihin, -pystytetty ja pienempiin talvikyliin rakennettu isohkoja tsassounia, -tsassania, joissa pappi silloin tällöin käy jumalanpalvelusta -pitämässä. Vielä on sinne tänne erämaihin, lohien kalastuspaikkoihin ja -merenrannan kalastamoihin, laitettu pikku tsassania, joihin hyvän -saaliin saanut kalamies saattaa astua kiittämään jumalia hyvästä -onnestaan taikka pyytämään parempaa kalaonnea. - -Ja tämä tunturimaita kiertelevä pakanallinen kansa on saatukin niin -perinpohjin käännytetyksi oikeauskoiseen oppiin, että se hartaasti aina -silmiään jumalankuvan edessä ristii ja kumartelee, muistaen sekä suuret -että pienet paastot ja niitä myös koettaen noudattaa. Muistaapa se -vielä pyhäpäivät: _passe-pejvet_, ja suuret _praasniekat_ ja ne -pyhittää. - -Niin on oikeauskoisen koltan muistettava ja pyhitettävä _roshtev_, -joulupäivä, _odda-pejv_, uusivuosi, ja _veerest_, loppiainen, sekä -_Trefan-pejv_, Trifonin päivä. Ja sitten on hänellä _majtt-niahtel_, -maitonetäli, laskiaisviikko, jolloin suuri seitsenviikkoinen paasto, -_jonn-paast_, alkaa ja kestää ohitse _Olssi-pejvin, Spoor-niahtelin_ ja -_straasnaipjätnetsin_ eli pitkän perjantain aina _eije-pejviin_, -äijä-päivään eli pääsiäiseen asti, josta lappalainenkin laskee kevään -alkavan. Ja keväällä on koltalla _reatnets-pejv_, joka on sama kuin -karjalaisten raatintsa eli vainajain pääsiäinen, sitten _Jovgor-pejv_, -pyhän Yrjönpäivä, ja _Mihkel-pejv_, pyhä Miikkula, sekä _troits-pejv_, -joka on sama kuin helluntai. Kesällä taas on kauneimman Lapin kesän -_Evvan-pejv_, juhannus, ja _Pedar-pejv_, sekä _Ellje-pejv_, joka -lappalaiselle jo kääntää kesän syksyksi. Ja syksypuolen merkkipäiviä on -_Spaasse-pejv_, Kristuksen kirkastamisen päivä, _Lassn-pejv_, Laurin -päivä, _Poorets-pejv_, karjalaisten pohorotsa eli neitsyt Marianpäivä, -ja _Sveesnäi_, Fiishoi eli ristinpäivä, ja vielä _Pookrov-pejv_, -karjalaisten Pokrova, synkän syksyn juhlapäivä. Sitten jo taas pian -saapuukin pitkä joulupaasto jouluineen, uusine vuosineen ja uusine -praasniekkoineen. [Trefanin päivä on vanhan luvun helmik. 1 p:nä. -Olssip. helmik. 14 p. Spoorn. helmik. puolivälissä. Raatnets toista -viikkoa jälkeen pääsiäisen. Jovgor huhtik. 23 p. Miikkula toukok. 9 p. -Pedar kesäk. 29 p. Ellje heinäk. 20 p. Spaassep, elok.6 p. Lassnp. -elok.10 p. Poorets elok. 15 p. Sveesnäi syysk. 14 p. Pookrov -lokak. 1 p.] - -Eivät ole kovin erikoisia ne pyhän praasniekan pyhittämiset, joita -koltta erämaan järvillä asuessaan toimittaa. Jumalankuvan edessä olevat -pikkukynttilät, _vielkij-tuovvaz_, valkeat tuohukset, hän sytyttää -palamaan ja suitsuttaa sitten laatanalampun, _kaadnetsin_, pyhällä -savulla koko pirttinsä, varsinkin sen peräpuolen ja _arnis-sajen_. -Savustaapa hän vielä jokaisen perheen jäsenen kaularistin, koska -"puörreb lii tiervas jielli", parempi on terve elämä silloin ja parempi -terveys. Ja koko perhekuntansa kanssa, pikkuisista vesoista alkaen, hän -jumalan edessä pitkät rukoukset molii, ristii ja kumartelee, osaapa -vielä joku joukosta pyhää virttäkin laulaa, jolloin toisetkin koettavat -parhaansa pannen mukana pysyä. Toistamiseenkin vielä vähän ajan päästä -hän pyörähtää jumalan eteen kumartamaan ja rukoilemaan, ja sammuttaa -sitten tuohuksen, jättäen vain pikkuisen tuikun tuikuttamaan. Mutta -iltapäivällä jo talon nuori mies tuhauttaa senkin sammuksiin, ottaa -haitarin, istuu lautsalle ja alkaa vetää kaatrellaa. - -Näin koltta viettää yksinäisissä metsissään praasniekkapäivät, -semmoiset kuin Jovgorin, Mihkelin, troitsan, Evvanin ja Ellje-päivän ja -muut. On vain vielä useilla pyhillä oma muistettava merkityksensä. -Niinkuin Evvanillakin, jolloin ei kenenkään suinkaan pidä mennä järveen -uimaan -- hukkuu helposti, niinkuin ennenmuinoin oli seitsemän pappia -hukkunut. Oli ollut yksi uskomaton pappi, joka oli uhalla mennyt -Evvanina järveen näyttääkseen, ettei huku. Mutta olikin vajonnut ja -ruvennut apua parkumaan. Silloin oli toinen pappi mennyt auttamaan, -mutta vajonnut hänkin ja ruvennut parkumaan. Siitä oli mennyt kolmas -apuun, mennyt neljäs, viides, kuudes ja viimeinenkin aina toistansa -auttamaan, mutta kaikki olivat vajonneet ja parkuen hukkuneet. -Miksikäs menivät pyhänä Evvanina järveen? Molemmat Evvan-päivät, sekä -ensimmäinen, _ueivhtemmes-Evvan_, päätön Evvan, että seuraava päivä, -vain pelkkä Evvan, ovat yhtä vaarallisia uimamiehille. Ja syksypuolen -juhlista on Sveesnäi tärkeä poromiesten ja metsänkävijäin päivä sekä -vanhain erämiesten peurapäivä. Silloin keitetään ja syödään poronlihaa -ja metsänsaalista. Jos satutaan silloin olemaan eräretkellä taikka -porometsässä, ei tehdä muuta kuin makaillaan nuotiolla lihakattilan -ääressä ja täysinäisistä vatsoista lasketellaan miehekkäitä -röyhtäyksiä. Siitä metsä antaa hyvät saaliit edelleenkin, ja porot -menestyvät hyvästi. Sveesnäistä alkaa porojen rykimäaika, päättyen -Pookrovana, joka myös on poromiesten merkkipäiviä. - -Suurina praasniekkoina tekevät koltat pyhiinvaellusretkiä Petsamon -pyhään luostariin, missä sen perustaja pyhä Trifon on haudattuna, -taikka muihin merkkipaikkoihin. Niinpä heinäkuussa, Pedarin päivänä, -useat kolttamiehet lähtevät pitkälle Petsamon retkelle. Erämaan järvet -he halkovat veneillä ja soutaa mutkittelevat jokia myöten kymmenin -penikulmin sekä astuvat maataipaleet jalkaisin raskaat kantamukset -hartioilla. Muutaman päivän he siellä viipyvät, käyvät kirkoissa -kuulemassa jumalanpalvelusta, tekevät kauppoja, ostavat viinaa ja -pirtua sekä juovat. - -Mutta kun praasniekat sattuvat talviseen aikaan, jolloin talvikylissä -yhdessä elellään, vietetään juhlaa oikein juhlana, käymällä ensin -kirkossa ja sitten pitämällä iloista elämää, ajelemalla porovaljakoilla -ja juomalla. Kaikkein hurjimmin eletään laskiaisena, suuren paaston -alkujuhlana, jolloin varustaudutaan tansseilla, juonneilla ja ajeluilla -sekä vankoilla lihakeitoilla ottamaan vastaan ankaraa paastoa. Vihdoin -sitten taas pääsiäisenä, paaston loppujuhlana, oikein iloitaan ja -remutaan, ja täytetään kurisevat vatsat valtavilla lihamäärillä. Niissä -suurkylissä, joissa ei ole pappia, vaan joissa vain joku kirjantaitava -koltta toimittaa papilliset tehtävät, astuu tämä tsassanin peräpuoleen, -_voltarin_ luo, ja siellä lukee rukouksia ja luiluttaa kirkkolauluja. -Ja seurakunta hartaana kuuntelee "pappiansa", avustaen laulussa, -ristien ja kumarrellen. - -Joulupyhän aikana on koltan varoen elettävä. Silloin, pimeinä -pakkasöinä, ovat peloittavat kummitukset ja kaikenlaiset henget -kulkemassa, niin ettei ole hyvä pitää kovin pahaa elämää eikä yksinään -liikkua ulkona. Jopa vaatteetkin, jos niitä on ulkona kuivattava, -on käännettävä nurin, etteivät öiset henget niihin kajoaisi. -Uudenvuodenaattona on koltalla ankara tehtävä: pitää saada koko vuoden -synnit ja räähkät anteeksi. Iltamyöhällä, maatamenon lähestyessä, hän -käy kylässä joka pirtissä kanssaveljeään puhuttelemassa ja sanoo: - --- Proistje muureähksam! Anna anteeksi minun syntini. - --- Boh proistij! -- Jumala antaa anteeksi, vastaa toinen, ja niin on -kaikki sovittu. Lyödään siitä vain kättä ja toivotetaan toisilleen -onnea ja menestystä alkavalle vuodelle. - -Varsin tärkeä juhla on loppiainen, veerest, jolloin saadaan oikein -pyhään oikeauskoiseen tapaan käydä _Jordanassa_. Silloin pappi astuu -kirkosta, ristinkantaja edellä ja toinen perässä, ja menee mukanaan -kokonainen kansanpaljous lähellä olevalle järvelle taikka joelle, johon -on puhkaistu avanto "Jordanaksi"; pappi siunaa jäisen veden ja kastaa -siihen pyhän ristin. Kiireesti silloin hyökkää avannolle sekä akkaa -että ukkoa astioineen, pulloineen ja poartteineen ottamaan siunattua -vettä, _rist-tshaatsea_, jolla sitten kotona pirskoitetaan pirtti ja -jumalat sekä kaikki pirtissä asuvaiset. Pannaanpa vettä talteenkin, ja -otetaan sitä aina aamulla suuruksettomaan suuhun tilkkanen -- se on -nimittäin erittäin terveellistä ja parantavaa, oli sisuksissa mikä kipu -tahansa. - -Mutta kaikkein terveellisintä on itse käydä pyhässä Jordanan avannossa. -Roikaistaan vain päältä peskit ja kaikki muutkin vaatteet, niin että -ainoastaan _pajit_ ja _lein-puvsat_ jäävät ylle, ja sitten puljahdetaan -avantoon umpisukkeloon, noustaan heti ylös ja kiireesti kirmaistaan -kirkon lämpöiseen eteissuojaan pukeutumaan. Eikähän avannossa olekaan -kylmä, vaikka muualla onkin kymmenien asteiden pakkanen, "siellä on -samanlainen lämmin kuin on jumalassa... muu vesi on kyllä kylmää... Ja -se on niin terveellistä reahkaiselle ihmiselle". Useat miehet ovat -monesti käyneet Jordanassa, ja moni nainenkin on pyhästä avannosta apua -etsinyt. - -Niissä suurkylissä, joissa ei ole pappia, käy pogostan pappi talven -kuluessa joitakuita kertoja jumalanpalvelusta toimittamassa. Niinpä -ajaa Nuortijärven Ristikentän pappi Suonikylään kolmesti talvessa: -jouluna, loppiaisena ja Trifonin päivänä, ja palvelee Herraa kylän -kansan kanssa tsassounassa. Loppiaisena toimittaa hän kylän pienellä -Pohteljoella suuren Jordananjuhlan. - -Talvisten praasniekkain aikana käydään myös vieraissa naapurikylien -sukulaisissa ja tuttavissa. Helisevin tiuvuin ja kilisevin kulkusin -porovaljakolla komeasti ajetaan monipenikulmaiset metsä- ja -tunturimatkat, jängät ja järvenselät, jopa joskus oikein koko -karavaanissa, useista kylän taloista kun on yht'aikaa vierailuretkelle -lähdetty. - -Suurella hartaudella ja arvonannolla, niinkuin ainakin oikea kirkon -lapsi, puhuu koltta pyhimyksistään ja jumalistaan, kirkosta ja -tsassanista. Ovatpa muutamat vanhat koltat niin hartaita jumalien -palvojia, etteivät matkallekaan uskalla jumalatta lähteä. On heillä -pikkuinen laatikko, ahkionmuotoinen kannellinen _kaavas-koolag_, -jumal-ahkio, johon he sulkevat pienen pyhimyksenkuvan sekä pyhää -lootanaa; niin kätkevät he laatikon ahkioonsa ja saavat täten jumalan -matkaansa. Ovatpa jotkut kolttaäijät olleet niin pyhiä ja hurskaita -Herran palvelijoita, että ovat omin päinsä rakentaa rytkäyttäneet -tsassaninkin. Tosin vain pienen ja vaatimattoman, mutta tsassanin -sittenkin. Semmoinen hurskas äijä oli ollut ennen Nieskem-Evvan -Nuortijärven yläpäässä, kaakkoisrannalla. Satakunta vuotta, ylikin, -lienee jo siitä kulunut, kun ukko oli järvellä elänyt perheineen, -asustaen siellä aina samalla paikalla yksinäisenä erakkona kuin -metsänhaltia; talveksikaan hän ei muuttanut muiden seuraan -Nuohtsijtaan, Ristikentän luo, missä silloin ei ollut vielä ollut -kirkkoakaan, tsassouna vain. Tämä ukko oli salvanut lähelle kotaansa, -korkealle rantakummulle, pikku-pikkuruisen pyhäkön, vain sylen -seiniltään olevan ja toista korkean, kartiokattoisen hökkelin, ja -hankkinut sen peräseinälle pyhiä kuvia. Pyhälle Pedarille oli rakentaja -tsassaninsa pyhittänyt, ja Pedarin päivänä olivat Nuortijärven koltat -siellä käyneet rukoilemassa, olipa joskus pappikin siellä palvontaa -pitänyt. Mutta tästä huolimatta oli hurskas tsassanin rakentaja vanhana -joutunut pahojen valtaan, karannut metsään ja sinne kuollut. - -Vieläkin on Evvanan pieni pyhäkkö pystyssä, yksinäisenä erämaan -temppelinä kummullaan kyhjöttäen, ja kummulla, tsassanin vieressä, -petäjien suojassa lepää haudattuna kuusi, seitsemän kolttaa, jotka ovat -elämänsä lopun saavuttaneet kesäkautenaan Nuortilla. Pedarin päivänä -sekä muulloinkin seudun koltat vielä käyvät tsassounassa kumartamassa -ja rukoilemassa. Kalaretkelle mentäessä pistäydytään siellä Pedarilta -anomassa kalaonnea. Pedarihan oli aikoinaan itsekin kalamies, ja hyvä -saalis saatua viedään sinne hänelle kiitosuhreja. Aina kun uudella -verkolla taikka nuotalla mennään ensi kertaa koettamaan, luvataan osa -tsassanin haltialle, jos pyydys suopi hyvän saaliin. - -Ja niin on kertynyt tsassanin pyhälle hyllylle koko kasat kuivaa kalaa, -villoja, villalankaa, jopa rahaakin pieneen laatikkoon. Onpa siellä -joukoittain rihmaan ripustettuina joutsenen muniakin, tosin vain -kuoria. Pyhäkköön keräytyneet uhrilahjat sitten myydään ja rahat -annetaan kirkolle. - -Koulujen avulla on koetettu kolttia jo jonkun aikaa kasvattaa oikeiksi -venäläisiksi -- miehet osaavatkin melkein järjestään venäjää solkata. -Miltei jokaisessa suurkylässä on toimessa venäläinen koulu, missä -omassa huoneistossaan, missä tsassounan syrjäsuojassa. Koulutalot -ovat osaksi hyvinkin uhkeita Lapin oloihin katsoen. On niissä -_mattem-portt_, opetussali, ja sen eteissuoja, johon oppilaat saavat -peskinsä riisua, ja opettajalla on _leihp-pastu-portt_ eli keittiö sekä -_kuornets_, kamari; keittiön kyljessä on ruokakomero, _aitt_, ja vielä -keittiön edessä eri sisäänkäytävä, _kart_. -- Lukemista, kirjoitusta ja -luvunlaskua koulunkävijoille opetetaan, ja neljä, viisi tuntia päivässä -heitä koulunpenkillä istutetaan. Mutta lyhyeksi käy koltan kouluaika: -vain talvikautena, jolloin suurkylässä asustetaan, saattavat lapset -olla opissa kolme, neljä kuukautta. Siksipä tuloksetkin ovat sen -mukaiset, ja vieläkin huonommat, kun opetus tapahtuu aivan venäjäksi. - - - - -17. VANHAN USKON PERUJA. - - -Vanha esi-isien usko on lappalaisella vielä veressä. - -Vaikka koltat ovatkin hartaita "oikean uskon" tunnustajia, kantavat -pyhää ristiä kaulassaan, kumartavat peränurkan koreita kuvia, -noudattavat oikeauskoisten paastoaikoja ja rakentavat tsassaneja pyhän -Pedarin kunnioiksi, ovat he kuitenkin pohjaltaan vielä isienaikaisen -uskon lapsia. - -Sillä venäläisten pappien vuosisatainen kastevesi on korven kansaa vain -pinnalta huuhdellut, harvojen kirkkojen kellojen kilkatus ei ole -kyennyt äärettömistä erämaista, tuntureista ja vaaroista, karkoittamaan -entisajan peikkoja, jättiläisiä ja muita hirveyksiä, eikä pyhän ristin -kastaminen Jordanan avantoon ole ollut kyllin voimakas erämaiden -järvistä vetehisiä ja vedenhaltioita pois peloittamaan. - -Niinpä onkin koltanmailla vielä lukemattomia peloittavia -peikkotuntureita ja monilukuisia varattavia järviä, joissa oikulliset -ja pahansuovat vedeneläjät asustavat. - -Semmoinen varattava pahanhaltian tunturi on _Veimet-ueiv_ Ristikentän -takana. Se ei kärsi pilkkaa eikä pahaa menoa lähimaillaankaan. Niin oli -muuankin Nuortin lappalainen kerran porotokkansa kanssa kiroillut ja -tuskitellut tämän tunturin tienoilla, mutta silloin oli tunturinhaltia -suuttunut ja hajoittanut porot pitkin metsiä, niin etta kolme päivää -oli koltta saanut tokkaansa yksin poroin etsiä, ennenkuin oli lauma -koossa. Mutta toiset lappalaiset, jotka olivat ihmisiksi eläneet, oli -haltia päästänyt rauhassa kulkemaan. - -Samanlainen peloittava paikka on _Tsiudis-vääri_ Akku-joen varrella, -Kutsis-luobbolon rannalla, pitkiä petäjiä kasvava korkea vaara. Senkään -eläjä ei salli pientäkään pilkkaa, ei edes osoittelua. Käy helposti -niinkuin senkin ukon, joka ei muuta kuin osoitti sormellaan vaaraa ja -kysyi toisilta: - --- Mi lii tuht kuhk-piehts-vääri? Mikä on tuo pitkäpetäjä-vaara? - -Ja siitä jo otti vaaranäijä niin itseensä, että nosti kovan lumimyräkän -ja piti kolttia koko päivan tienoillaan pääsemättömissä. - -Toiset sanoivat suutuksissaan ukolle: - --- Jo nyt sait nähdä, mikä pitkäpetäjän-vaara se on. - -Ja Algaz-jaurilla, Suomen rajamailla, on jyrkkä ja jylhännäköinen -_Algaz-jaurin pahta_, jonka luona pitää hyvin kunnioittaen kulkea. Sen -kuuluvilla ei saa kovasti puhua, eikä juoda vettä sen vieriltä, se kun -on semmoinen seitapaikka. Paras on ohitse matkatessa heittää pahdan -viereen uhriksi vaikkapa leipäpalanen, ellei muuta ole. Ja vielä -samanlaisia pahan haltian vaaroja ovat _Suein-vääri_ Loun-jaurin -lähellä ja _Valte-vääri_ Kaskimajärvellä, Hirvasjärven tienoilla. -Varsinkin Valte-vaara on vaarallinen, kuten jo sen nimikin sanoo -[valte = ottaa]. Se oli kerrankin koltalta, joka oikein noitui ja -kirosi hirttynyttä poroaan, ottanut koko porotokan ja pitänyt sitä pari -viikkoa kaukana kankaalla kateissa. - -Pahan nimensä arvoinen on _Piess-väärikin_, Piruvaara, Vuenni-jaurilla, -Luton eteläpuolella. Senkään lähellä ei saa kiroilla, eipä vaaraa -edes nimeltään mainita, ei leikilläkään, vaan pitää sanoa sitä -_Paiss-vääriksi_, "Pyhäksi vaaraksi", jolloin ei mitään pahaa seuraa. -Jopa saattaa tämä vaara olla oikullinen metsässä marjaileville -lapsillekin. Niinpä kerran kolttapoikaset marjamatkallaan vaaran -rinteillä vähän ilakoivat ja telmäilivät. Mutta niin kävi, että poikain -pää pyörähti ympäri, etteivät enää osanneetkaan kotiin, vaarakin kun -vielä laski sankan usvan ympärilleen. Vasta aamun tullen usva haihtui, -ja poikaset huomasivat olevansa aivan kotinsa lähettyvillä. - -On sitten muutamia semmoisia vaaroja, kivipahtoja, joissa elää -pikkuista vaaranväkeä, _tsheähaligeja_, niinkuin _Tsheähalig-väärissä_, -joka missä lienee kaukana kiveliöissä. Tsheähaligit ovat vain pienen -lapsen kokoisia olioita, jotka toisinaan pahdan koloista nousevat -maanpinnalle leikkimään ja päivää paistattelemaan. Ovelat koltat ovat -joskus vieneet tseähaligin kololle kengänpaulan ja jääneet syrjään -vartomaan. Onkin pikku-olento sattunut tulemaan, keksinyt korean paulan -ja leikkien ruvennut sitä ihmislasten tapaan nilkkoihinsa kiertämään, -mutta taitamattomasti nivonutkin yhteen molemmat nilkkansa. Silloin on -piilossa olija koltta tullut ja ottanut kiinni tseähaligin ja uhannut -tappaa. - --- Peahtsed miedda! Päästä pois, on pikkumies silloin pyydellyt. - --- Jesli avtad teihki! Kunhan annat rahaa, on kiinnipitäjä sanonut. - -Ja pieni pahtapoika on noutanut kolme lautasellista hopeoita, rahaa ja -hopeatavaroita. Mutta kaikkea ei ole saanut ottaa, sillä jos on kaikki -ahmaissut, ei ole tullutkaan rikkaaksi, hopeoilla kun ei ole ollutkaan -siunausta. Vuenni-jaurin Olssi-Jaahk oli tällä tavalla ennen -tseähaligilta saanut paljon rahaa ja hopeoita ja tullut hyvin, hyvin -rikkaaksi, oikein boohataksi. Mutta sitten ukon kuoltua pojat -tuhlasivat kaikki ja ovat nyt jokainen köyhiä raukkoja. - -Lapin vesissä elää vielä _tshattsi-jielli_, vedeneläjä, sekä monia -vedenhaltioita, _tshattsi-haldeita_, ja niitä on joka joessa ja -järvessä, lompolossa ja kaltiossa. Tshattsi-jielli on mahtava kalojen -isäntä, joka hallitsee vesiä, ja sen pitkiä hiuksia nähdään ilkeinä -mustina jouhimatoina vesissä venyskelevän. Eikä ole hyvä auringonlaskun -jälkeen mennä järveen uimaan: veden-eläjä saattaa helposti siepata -omakseen. Samoin käy myös, jos pyhinä praasniekkapäivinä, niinkuin -Evvanan päivänäkin, menee järveen molskimaan. - -Vedeneläjät ovat yleensä hyvin pahoja närkästymään. Siksi vesillä -pitääkin aina kovin varoa, ettei niiden haltioita suututtaisi, jolloin -ne joko vievät verkot, nuotat ja kaikki, nostavat kerrassaan pahan -myrskyilman, taikka taas muulla tavalla kostavat. - -Niinkuin teki _Nuhkesh-jaurin_, Haukijärven, haltia, Luton -pohjoispuolella, Tshuörve-jaurin lähimailla. Entisaikaan oli järvestä -saatu tavattomia haukia. Mutta sitten kerran kalamiehet ilvehtien -sanoivat: - --- Tässäpä järvessä on haukia, jotta kelpaisi pitää niitä vaikkapa -veneen teloina! - -Ja siitä jo Nuhkesh-jaurin eläjä otti niin itseensä, ettei ole sen -koommin enää antanut pyytäjälle hauen sukuakaan. Ahventa vain on -antanut, senkin omituista litteätä lajia. - -_Suolo-jaurinkaan_ haltia ei sanomista suvaitse. Se on saarekas järvi -[suolo = saari], parikymmentä virstaa Vuolu-jaurista koilliseen. Siinä -on muuan syvä hauta, mainio kala-aitta, mutta siitä ei nouse kala -pyydykseen, jos vain nuottamiehet vähänkään haastelevat. Niin olivat -kerran Gaurilovin pojat järvellä nuottaa vetäneet ja haastelleet -keskenään. Ensi apajan kun vetivät, ei tullut muuta kuin yksi -sormenpituinen tammakko, sekin vaivainen; vetivät toisen kerran: tuli -vain pieni kivi, kokivat kolmannesti: mäsähti rahkamätästä poven täysi, -niinkuin olisi nuotta hetteestä vedetty. Silloin katsoivat kalamiehet -parhaaksi lähteä pois, vaikka kuikka kyllä järvellä uiskenteli -klikkaillen: "Täällä kalat, täällä kalat." - -Mutta sitten lähti sanan puhumatta heti kaksi akkaa kalalle, ääneti -menivät, ääneti nuottaakin vetivät, ja pian he palasivat takaisin -kokonainen kantamus kaloja kueshsheissaan. - -Hyvin ankara eläjä on _Tueljim-jaurissa_ [tuelje merkitsee pitää, -pidättää] Kaskimajärven lähellä, Tueljimtunturin juurella. Vanhaan -aikaan oli järvellä asunut muuan kolttaukko ja -akka, ja olivat he -kerran olleet kalalla, eivätkä mitään saaneet. Silloin oli ukko -luvannut: - --- Jos nyt saamme oikein suuren kalan, niin pojan saat meiltä. - -Olikin heti tullut suuri siika. - --- Älä ota! Heitä järveen! oli akka hätäyksissään huutanut. - -Mutta ukko oli ottanut kalan ja vienyt kotiinsa. Sieltä oli poika heti -juossut metsään. - -Sitten oli ukko uhrannut järven eläjälle muitakin lapsiaan, jopa -viimein piikojaan ja renkejäänkin, ja aina saanut kaloja paljon, suuria -siikoja niin paljon kuin vain oli halunnut. Mutta olipa kerran, kun -ukko jo oli vanha vaari, juossut järvestä iso hirvas, ahkio perässä, ja -poika istunut ahkiossa. Silloin oli ukko huutanut: "De puiti muu raash"! -[Jo tuli minun vuoroni!] - -Ja suoraa päätä oli hän hypännyt ahkioon, ja hirvas oli heti laukannut -järveen, josta oli vain kuulunut huuto: - --- Eshtshi puiti! Isä tuli! - -Vielä nytkin saman järven haltia vaatii joka vuosi ihmisuhrin: -järvenrannan asukkaista aina joku saa surmansa joko hukkumalla taikka -muuten kuollen. Eikä suvaitse järven eikä Tueljimtunturinkaan haltia -pahaa menoa lähiseuduillaan, ei edes kovaa ja pahaa joikausta. Pahan -joikaajan se pian panee houraamaan ja kutsuu luokseen järveen. - -Meressäkin elää tshattsi-jielli, ja se onkin hyvin suuri, väkevä ja -ankara. Oli kerran kolttaukkojen kalavene tarttunut semmoisen hirviön -hartioille, eikä päässyt liikkumaan, ei sinne eikä tänne, ei soutaen -eikä huovaten. Viimein täytyi heittää mereen mies, ja siitä vasta pääsi -vene liikkeelle. Mutta mies jäi vedeneläjän saaliiksi. - -Kodanhaltia on _kuatti-jielii_, kotaeläjä, joka joskus on satuttu -vanhoissa kodissa ja hylätyillä kotakentillä kohtaamaan. Ja vanhoissa -metsäpirteissä sekä metsäkodissa asustelee merkillinen metsäneläjä, -_meänteis_, joka saattaa kotaan taikka pirttiin yöpyneelle -erämiehellekin ilmestyä. Siksi pitääkin metsän autioihin asuntoihin -yösijoille asetuttaessa aina pyytää haltialta asumalupaa, ja sitten -siivosti, pahaa menoa pitämättä levähdellä. Silloin kotaeläjä antaa -rauhan. Ja meänteiskin silloin vain hiljaa kähmien kulkee ympäri, -katolla kupsehtii ja lattialla tassuttelee, kodan kapineitakin -liikuttelee, tuleepa joskus makaajaa niin lähellekin, että käsin -saattaa häntä kosketella. Ja käteen se tuntuu karvaiselta, mutta niin -lämpöiseltä ja pehmeältä. Makaajalle meänteisin lähellä oleminen tekee -kyllä raskaan ja vaikean olon, mutta sen pahempaa ei siitä seuraa, kun -vain pelkäämättä ja rauhallisena loikoilee. - -Luonnonvoimillakin ja ilmiöillä on omat jumalansa ja haltiansa. Niin on -mahtavan ukkosen jumala _tiermes_, ankara ja pelättävä olento, jolla on -vain yksi silmä otsassa. Sen komea värikäs jousenkaari, _tiermes-juhs_, -näkyy toisinaan taivaalla. Ja tämän jousensa kun tiermes jännittää ja -sinkauttaa tulisen nuolensa, _tiermes-kaskin_, niin silloin koko -maailma vapisee, ja oikeauskoinen koltta kolmasti ristii silmänsä ja -siunaa: - --- Sviet, sviet, sviet! - -Varoa pitää silloin, kun tiermes _kollee_, kuuluu, ettei pidä vyöllään -tyhjää tuppea, sillä siihen saattaa tiermes helposti iskeä. Pitää -vaikka puukapula työntää tukkeeksi, jos ei puukkoa satu olemaan. Koirat -ja kissakin ajetaan silloin ulos pirtistä. Niillä kun on huonot välit -tiermeksen kanssa, niin tiermes saattaa hyvinkin tuiskahtaa pirttiin -niitä tavoittelemaan ja samalla tehdä pahoja ristikaulaiselle -kansallekin. - -Tiermes ajelee pahoja henkiä ja sytyttelee tuleen semmoisia paikkoja, -joissa niitä on kovin viljalti. Siksipä ei saakaan mennä sammuttamaan -tiermeksen sytyttämää paloa; jos sen tekee, ärsyyntyy paukkaaja siitä -vain ja paiskaa tulisen nuolensa toiseen paikkaan. - -Joskus iskee tiermes puuhun ja tulee sytyttämättä sitä myöten alas -maahan. Silloin pitää, jos uskaltaa, kiireesti mennä ja kiertää se puu, -jolloin tiermeksen silmä jää maahan puun juurelle, eikä hän pääse enää -pois. Vuoden päästä pitää kiertää toinen kerta ja vielä vuoden päästä -kolmas. Silloin tiermes-silmä muuttuu rahaksi, ja kiertäjä voi puun -alta kaivaa aarteen itselleen. - -Vanha lappalaisten tuulenjumala, _piegga-oumis_, tuulimies, liikkuu -vielä kolttainkin mailla, vaikka häntä ei kyllä enää ikivanhalla -nimellään tunneta. Niinkuin muitakin luonnonvoimia, on tuultakin -siivosti kohdeltava. Jos sitä noituu ja kiroilee, yltyy se kahta -pahemmaksi, ja viheltämisestäkin se ärsyyntyy ja kiihtyy. Jotkut -uhkamieliset nuoret miehet kyllä järvellä liikuttaessa, kun purje -heittäytyy laiskana lepattamaan, nostattavat tuulta sekä manaten että -viheltäen, mutta semmoisesta ylimielisyydestä vanhat heitä heti -vakavasti varoittavat. Tuulihan voi äkisti riehahtaa ja tehdä mitä -tahansa, sillä sehän on epäluotettava ja äkkipikainen -- samanlainen -kuin kiukkuinen, pahapäinen, joutavastakin riehahtava mies, jota siitä -syystä sanotaankin "piegga-oumikseksi", jopa manataan: - --- Piegga-oumis ottakoon ja vieköön sinut! - -Revontulet, pohjoisella avaruudella talvisina öinä niin komeina -liekehtivät taivaanvalkeat, _kuushkaz_, ovat eläviä ja toimivia henkiä. -Ne ovat _ruvtis-jammij_, rautaan kuolleitten, sodassa kaatuneitten -vainajien henkiä, jotka taivaalla vielä niin levottomina häilyvät, -keskenään kisailevat ja sotaa käyvät. Varsinkin jylhissä, korkeissa -tunturimaissa niiden kisailut ovat hurjia. Siellä saattaa kuullakin, -kun ne oikein puhkuvat: huuh-huuh-huuh! Rauhassa pitää vainajien -henkien antaa kisailla, ei saa niitä maanpäällinen ihminen häiritä, ei -kovin kauan katsoakaan. Jos niitä viheltämällä ärsyttää, niin siitä ne -vasta oikein kauhtuvat ja sähisten ryntäävät yli taivaan, jopa -syöksähtävät alaskin ärsyttäjän kimppuun. Ei saa myöskään porolla -silloin kovasti ajaa, eikä kulkusissa kilistellä, sillä siitäkin ne -kauhtuvat. Hullusti kävi Akkalan ukollekin, joka Imandralla paaston -aikana revontulten loimutessa kelloissa ja kulkusissa laukotteli. -Kuushkaz tuli alas, mutta ukko ennätti kiepsahtaa ahkion alle piiloon. -Kuului vain humahdus, niin kuin joku raskas esine olisi laskeutunut -ahkion pohjalle, sitten kaameata kähmimistä, suhinaa ja tohinaa. Vasta -aamulla, päivän noustessa, ukko-paha uskalsi kömpiä ahtaasta -piilopaikastaan. Ajohärkää ei näkynyt missään, se oli palanut aivan -jäljettömiin valjaineen ja kaikkineen, ja koko ympäristö oli kuin -tulikiven pölyllä peitetty. - -Taivaan tähdistä, _taast'eista_, on koltalla omat uskonsa. Niinpä -Otavakin, _tshihtshem-niejt_, lappalaisen ajanmerkki, on saanut alkunsa -ihmeellisellä tavalla. Oli ennen seitsemän tytärtä. Ne kävivät metsää -pyytäen peuroja, mutta eivät juuri mitään saaneet. Joka nuotiolle, -missä vain yötä olivat, heittivät he _aaveltin_, lihakattilan -hämmennyspuikon. Metsänkävijöitä, niinkuin ainakin pyyntimiehiä, -seurasi korppi. Viimein korppi suuttui ja rupesi koikkumaan nuotion -vierestä, kuusen latvasta: - --- Jo olen aikaa ihmetellyt, mitä metsämiehiä ne ovat, jotka aina joka -nuotiosijalle aaveltin heittävät. Naisiapa näkyvätkin olevan. Ette te -peuroja koskaan saa! - -Ja siitä metsänkävijä-tyttäret niin häpesivät ja säikähtivät, että -muuttuivat seitsemäksi taivaan tähdeksi, jotka vieläkin avaruudessa -loistavat. Ja siitä on otavan nimenä tshihtshem-niejt, seitsemän -neitoa. - -Muistona muinaisesta puidenpalvonnasta on ainakin se kolttien tapa, -että he puuta kaataessaan ensin kirvespohjalla kopsauttavat puun -kylkeen ja sitten vasta terällä sen tyveen iskevät. Puu on heistä kuin -elävä, tunteva olento, joka on ensin iskulla tainnutettava, ennenkuin -sitä saattaa terällä pahoin kohdella. - -Eläimetkään eivät ole koltalle vain pelkkiä eläimiä, jotka jumala olisi -vain ilman aikojaan taikka yksinomaan ihmisten hyväksi erämaita -samoilemaan luonut. Hän, erämaan ainainen asukas ja kiveliöiden -kiertäjä, tuntee kyllä muutkin erämaan eläjät ja tietää, mitä ne ovat. - -Kuten muutkin kansat, kunnioittavat koltatkin karhua ja mielistelevät -sitä monilla mairenimillä. _Kuobtza_ on sen tavallisin nimitys, -mutta sitten sitä mairitellaan vielä nimillä _aijog_, äijä eli -isoisä, _aihkam_, äijäseni, _kämmulos_, kengätön, ja _taallos_, -kenkäheinätukko. Vain ne, jotka ovat karhun tappaneet, uskaltavat sitä -kuobtzaksi haukkua, mutta naiset eivät, eivätkä ne miehetkään, jotka -eivät ole karhuntapossa olleet. Heidän pitää tyytyä mairenimityksiin, -jos tahtovat karhun vihoja välttää. Jos kuulee äiti pikku poikansa -"kuobtzittelevan", muistuttaa hän heti: - --- Älä huoli niin hävyttömästi sanoa! - -Karhu onkin koko Lapinmaan kuningas, vieläpä suursyntyinen, ihmisen -sukua. Onpa joskus saatu kaadetuksi karhu, jonka nahan alta, kun se on -nyljetty, on löydetty vanhanmallinen nahkainen rahavyö. Siitä on -arvattu, että karhu on ennen ollut ihmisenä, jonka jotkut suuret noidat -ovat karhuksi loitsineet. Siksipä koltta pitääkin karhunlihan syömistä -synnillisenä. - -Ovat ihmiset ennen kyllä omasta halustaankin itsensä karhuksi -muuttaneet -- samoinkuin muiksikin metsäneläimiksi -- saadakseen kokea, -kumpana olisi parempi elää ja helpompi toimeen tulla, ihmisenäkö vai -metsän nelinjaloin juoksevaisena elukkana. He ovat vain menneet -metsään, siellä määrätyn puun luona loitsineet ja tehneet taikoja, ja -niin muuttuneet karhuksi, ottaen määräajaksi kontion muodon itsellensä. - -Toisinaan pitävät karhut, erämaan kuninkaat, kokouksia kaukaisilla -kiveliövaaroilla -- sellaisen oli Kildinin ukko kerran sattunut -näkemään -- ja kaikki metsän nelijalkaiset eläimet saapuvat silloin -paikalle, sudesta ja ketusta alkaen jänikseen ja oravaan asti. - -Mutta susi, kiveliöiden kiukkuinen kiilusilmä, on kyllä vain susi, -_kuimppe_, mutta mainitaan sitä myös nimillä _paaldes_, viereinen, ja -_tshuokasnik_, tiellä juoksija. Haukkua ei sitäkään kyllä uskalleta, -sillä siitä tuo metsärosvo yltyy vain yhä pahemmaksi. Eikä se -haukkumisesta paranisikaan, sillä sallimus on jo syntymästä määrännyt, -mikä poro on joutuva suden surmattavaksi. Jokaisella porolla on -koparassaan muuan pieni luu, _paaldes-täht_, sudenluu nimeltään, ja kun -hukka ajaa poroja, tulee sillä porolla, joka on suden suuhun kypsä, -paaldes-täht niin kipeäksi, ettei poro voi laukata pakoon, niinkuin -toiset, vaan joutuu suden suuhun. Ja semmoinen poro loistaa yön -pimeydessä suden silmään niinkuin kynttilä, niin että susikin jo -tietää, että tämä se on hänelle aiottu. Mutta muita poroja ei hukka -näekään, ne ovat sille vain kuin kuolleita kiviä ja kantoja. -- -Samoin se lammas, joka on sudelle kasvanut, loistaa sille yössä -kynttilänä. Niinpä oli eräällä merensaarella lammaslauma; pari sutta -näki siellä yhden kirkkaana kimmeltävän, jolloin ne heti uivat saareen. -Mutta siellä ei ollut muuta kuin harmaita kiviä. Sudet palasivat -takaisin, ja näkivät taas saarella lampaan kirkkaana loistavan. Hukat -menivät toistamiseen saarelle ja löysivätkin nyt sekä tappoivat -lampaan, joka oli köyhän akan ainoa. - -Eikähän susi söisi poroja eikä lampaita, ellei jumala olisi niin -säätänyt, ja senkin ihmisen omasta pyynnöstä. Sillä kun sudet ennen -vanhaan söivät ainoastaan ihmisiä, houkutellen heitä metsään ja vieden -asunnoilleen, valittivat ihmiset siitä jumalalle ja pyysivät, että hän -antaisi sudelle muuta syötävää. Ja niin Jumala määräsi hukalle poron -ravinnoksi. - -Niinpä ei koltta vihastaan huolimatta uskalla kovin haukkua eikä -kiroilla, vaikka susi hänen karjassaan tuhoja tekisikin. - -Karhu on metsän nelijalkaisten suurin ja pelättävin peto; linnuista on -taas koltan suurin arvonanto kohdistunut metsoon, metsälintujen -suurimpaan. Se yksin vain on "lintu", jopa lisäksi suuri ja mahtava -tietäjä, jota ei saa pilkata eikä kehnosti kohdella. - -Se voi hyvinkin ottaa pyyntimieheltä metsästysonnen, ei vain metson -saalisonnea, vaan koko erämies-menestyksenkin, jolloin menevät sekä -metsot että muutkin saaliit. Niinkuin meni mahtavalta Suongi-noidalta, -joka ylpeyksissään paiskasi hauen ja metson samaan kattilaan -kerskaillen, että hän onkin semmoinen noita, jotta keittää sekä kalaa -että lintua yht'aikaa. Mutta niin kävi, ettei veden eikä metsän vilja -voinut yhdessä kiehua: eri puolille kattilaa kumpainenkin heti -liikahtivat ja siinä kiehuivat, syvä vako vain veteen vajosi eri -viljain välille. Ja niin kävi sitten kerskailevan keittomiehenkin, -ettei sen koommin enää mitään viljaa saanut, eikä enää missään -menestynyt. Koko mahtinsa menetti. - -Korppi, _kaarnas_, on lappalaisen hyvä lintu, jota ei saa tappaa eikä -pahoin kohdella, jos tahtoo hyvän pyyntionnensa säilyttää. Se on -semmoinen viisas pyyntilintu, joka ahkerasti seurailee erämiestä -metsästysretkellä paikasta toiseen ja aina hänelle ilmoittaa, missäpäin -peuralaumat liikuskelevat. Jos se ääntelee kaukana, silloin retkeilevät -villipeurat kaukaisilla kankailla, mutta jos se tulee lähelle -lonkkumaan, ovat peuratkin likitienoilla. - -Käki, _kiehk_, kesän komea kukkuja, on jumalasta lähin lintu ja metsän -pappi, _miehts-pahp_, joka ihmisille kukkuen ennustaa elinijän -pituuden. Pitää vain sitä ajatella, kun käki sattuu lentämään ylitse, -niin se heti istahtaa puuhun kukkumaan. Merenkulkijan aluksen mastoon -se toisinaan lentää istumaan ja näyttää sille, joka hukkumalla tulee -kuolemaan, punaiset jalat, mutta mustat sille, joka saa tavallisen -kuoleman. - -Jumalan lintu on pieni pahainen tiainenkin, _tshiätshis_. Sitäkään ei -saa tappaa eikä kiusata. Pikku poikiakin äidit varoittavat tiaisia -hävittämästä ja sanovat, että jos tiaisen tappaa, niin ei kasva -täydeksi mieheksi. - -Mutta kissa, _kass_, on miltei kolttain pyhä eläin, joka on jokaisessa -talossa, aina mukana erämaan pirteilläkin; nyyttiin sidottuna sitä -tyttäret sylissään muuttoretkillä kantavat. Se on talon eläjä, aina -kotona oleva perheen jäsen. Suuri synti olisi kissan tappaminen. Omaa -kissaa ei koskaan itse tapeta, ja kun se kuolee, haudataan se metsään -kauas talosta, etteivät koirat saa sitä raadeltavakseen. - -Ja niinkuin muillakin perheen jäsenillä, on kissallakin oma -nimikkohärkänsä, _kass-jierkki_, kissanhärkä. Sitä vaalitaan aina mitä -parhaimmin, sillä jos kissanhärkä joutuu hukkaan, menee sen mukana koko -talon poro-onni. Uusi härkä kyllä nimitetään kissalle, mutta se ei ole -enää entisen arvoinen. - -Lappi on ammoisista ajoista ollut kuuluisa noitien, velhojen ja -myrrysmiesten, salaperäisten tietämysten ja taikatemppujen maa. -Siellähän ne, Tuli-Lapin tunturimaissa, ovat aina kaikkein mahtavimmat -tietäjät, noidat ja noitain noiduttajat asuneet, suuret lovinoidatkin, -jotka laulaen ja noitarumpua, _kobdasta_, kumisuttaen loitsivat itsensä -loveen, tainnostilaan ja silloin suuria tekoja toimittivat. Lovessa -makaavan noidan henki saattoi hirveissä pyörremyrskyissä ja rytisevissä -tuulispäissä ja noidanpuuskissa huimasti riehkaista vaikka yli koko -maailman. - -Ei ole kaukainen Kuollan-Lappikaan suinkaan muita huonompi ollut. On -sielläkin, suurissa sydänmaissa ja aavan Jäämeren hyisillä rannoilla, -aikoinaan ollut tietäjänsä ja mahtajansa. Mutta ne entisajan suuret -mahtimiehet ovat jo aikoja muuttuneet maan mullaksi ja lepäävät nyt -jossakin jokirannan taikka järvensaaren kalmistossa. Ja nykyisen ajan -tietäjät, _nojhtit_, ovat vain heidän heikkoja jälkeläisiään, samaa -verta kyllä ja saman hengen lapsia. Mutta uusi aika toisine tapoineen -ja uusi usko omine tietäjineen on niin paljon erämaiden henkeä -turmellut, ettei siellä enää entisajan suurtietäjiä saata syntyä, eikä -elää, vaikka syntyisikin. - -Semmoisia Lapin suurnoitain viimeisiä jälkeläisiä on _Kiurun Meetrej_, -seitsenkymmen-vuotias Nuortin koltta, joka kesäaikana asustaa -Hirvasjärvellä, Suomen rajamailla. Hän on erämaan kansan lääkäri, joka -osaa parannella kaikenlaisia kipuja ja tauteja; hänen apuunsa -metsänkävijätkin turvautuvat, kun pyynti ei tahdo onnistua, ja samoin -kysyy häneltä kalamies neuvoa; tarvitseepa poromieskin äijän tietoja. -Entistä lovinoitaa on Meetrejssä vielä sen verran, että hänen useinkin -täytyy heittäytyä nukkumaan, ennenkuin voi antaa neuvoja ja vastauksia -avunetsijäin kysymyksiin. Niin tulivat Nuortin koltat kerran Meetrejltä -kysymään, mikä on syynä siihen, että ovat menettäneet hyvän -pyyntionnensa. Meetrej pani nukkumaan ja sanoi sitten herättyään, että -olette varkain käyneet Akkalan miesten pyydysmailla hirvenajossa, ja -siitä on onnenne mennyt. Mutta ankarat maksut ottaa ukko avunannostaan. -Niinpä vaati hän Vaiskin Uontreiltakin, päästettyään hänet kamalista -tuskista, että ukko-pahan oli työnnettävä hänelle joka vuosi paras -poro, vieläpä sallittava äijän maata hänen vaimonsa vieressä aina, kun -hän tuli palkkaporoaan noutamaan. - -Nuortijärvelläkin eli vielä takavuosina tietäjäukko, _Kornelin Jaahk_, -pitkä valkeapartainen paljaspäinen äijä. Mutta surullisen lopun sai -Nuortin tietäjä pari vuotta takaperin. Tapasi hän kerran parempansa, -Kildinin noidan, Patunan luona, Tuulomalla. Tuli siinä silloin -tietäjille tinka. Kildinin noita väitti, että jos hän vain tahtoo, ei -Patunasta saada ei niin ainoata lohta, ja Nuortin noita tenäsi taas, -että saadaan, jos hän tahtoo. - --- Ei, jos minä tahdon! - --- Saadaan, jos minä tahdon! - -Ja niin äijät tinkasivat, seisoen parin, kolmen askeleen päässä -vastatusten, hampaitaan kiristellen ja voimasanojaan sähäytellen. -Viimein Kornelin äijä äkkiä keikahti selälleen kuin kuollut, ja ukon -pojat lähtivät häntä viemään Ristikenttään. Matkalla ukko vähän -virkosi, mutta heittelehti ja kynsi maata aivan mieletönnä, ja kun -päästiin Ristikenttään, niin kuoli sinne. - -Mutta kovasti koski voimainkoetus Kildinin noitaankin: hänkin oli -vähällä pyörtyä. - - - - -18. HÄÄTAPOJA, PERINNÖNJAKOA JA PERHE-ELÄMÄÄ. - - -Niin on tapa kolttain mailla kuin muuallakin maailmassa: nuoret etsivät -toisiansa, löytävät toisensa, ja sitten seuraa häiden vietto. Nuori -mieli lämpenee kylmän Jäämerenkin rannalla ja lumisilla tunturimailla -yhtä hyvin kuin etelänkin mailla. Ei kykene talven tuima pakkanenkaan -kylmäämään nuorta verta, eikä Pohjan pitkä pimeys saata särkeä valoisia -tulevaisuuden toiveita. Nuoret ovat nuoria koltankin mailla, ja luonnon -suuri laki: kasvakaa ja lisääntykää ja täyttäkää maa, on voimassa Lapin -erämaissakin. Olkoonpa vain asuinmajana vaikkapa kurja turvekota taikka -pieni musta pirtinröttelö, ihmisluonto niissäkin asustaa. - -Talvisin yksissä asuttaessa suurissa talvikylissä on nuorilla paras -tilaisuus toisiinsa tutustua. Pitkät pimeät iltapuhteet tanssitaan -yhdessä ja kevättalven pitkät päivät kisaillaan aurinkoisella -kyläkentällä, ja niin tutustutaan ja lähennytään. Taikka taas pojat, -_paarnet_, käyvät naapurin _niejtain_ luona, milloin yhdessä, milloin -toisessa pirtissä, ja siellä vain kaikkein kuullen juttelevat ja -ystävyyttä rakentelevat. Taikka vievät pojat tyttäriä mukanaan -ajelulle, lennättäen heitä porovaljakollaan saanissaan kuin pyryilma -pitkin lumisia saloja. - -Joskus sattuu, että pojille syntyy kova riita jostakin kylän -kaunottaresta, varsinkin jos naapurikylän pojat kosiskelevat oman kylän -komeinta. Niinkuin kävi silloin, kun Suonikylän paarnet mielivät -Nuortijärven Glusihin nuorinta niejtaa, joka kahdeksisessa -sisarsarjassaan oli kaikkein kauneimpana pidetty, vaikka toisetkin -olivat niin kehuttuja, että "ei löydetty niin komeita tyttäriä -koko Lapinmaasta... eivät he koristuksiakaan kaivanneet". -Ja siitä "nuorimuksesta" pojat riitelivät, jopa tappelivatkin, -ryöstelivät tyttöä omaan saaniinsa ja leikkelivät salaa toistensa -porovaljaita palasiksi. Mutta huonon lopun ja kovan koston sai poikain -syntinen meno: riidelty tytär tuli kipeäksi ja kuoli. - -Osaa kolttapirtin tytär kyllä laitella itsensä semmoiseksi, että hän -ainakin naapurituvan poikaa miellyttää. Kesällä kyllä, erämaan -piilopirteillä, arkipäivän elämässään, on hän useinkin kuin mikäkin -metsänturjake: tukka siivoton, sukimaton, kasvot ja kädet pesemättömät, -vaatteet likaiset, resuiset ja paikatut, syöpäläisiä täynnä. Eipä ole -hänessä jälkeäkään satujen "Turjan tytöstä". - -Mutta pyhäisenä päivänä on tytär jo paremman näköinen, sekä silloin kun -on mentävä poikain kanssa ilopirttiin taikka kisakentälle. Silloin -hänet jo paremmin "Turjan tytöksi" tuntisi: hänellä on komeasti -otsallaan kirkkaanpunainen helmitetty perevesk ja tukka siivosti -letillä, on koreankirjavat vaatteet ja pehmeät kirjokengät, vieläpä -sormissa neljät, viidet hopeasormukset, jopa muutamat oikein -kantaniekat _ueiv-suormakset_ pikku rengashelyineen, ja kalvosimessa -rautaiset kellonvitjat rannerenkaana sekä korvissa pienet hopeaiset -renkaat. Eikä tytär mikään metsänturjake olekaan: kasvot ovat terveet -ja pyöreät, nenä nykerö, lappalaissilmät tummat ja poskipäät korkeat. - -Kelpaa häntä kolttapojan ihastella ja kosia. - -Tavallinen kosima-aika on kevättalven arkinen aika, _kidda ark_, sillä -pyhänä paastonaikana ei saa kosissa käydä, eikä silloin häitäkään saa -viettää. Ja muuna arkisena aikana ovat koltat erämaissa hajallaan. - -Kosimassa, _kehtsad_ [kehtsad merk. suomeksi kysyä] käydessä pitää -pojalla olla parhaimmat puvut päällään sekä puhemies, _suonn-ponne_, -suonenpunoja, mukana ja runsaasti viinaa, joskus vielä isä ja äitikin -matkassa. Hyvät ryypyt, kolmet ryypyt, tarjoaa puhemies ilman muuta -talonväelle ja sitten vasta ilmoittaa asiansa sekä vetää kihlakalut -esille: hopeaisen tai kultaisen sormuksen, silkkihuivin ja kirjavan -hameen, ja taas työntää ryypyt. Jos kosijapoika on mielivieras, niin -kulauttavat kaikki pikarinsa pohjaan, mutta jos ei häntä taloon -tahdota, silloin vain pikkuisen huuliaan kastavat ja antavat pikarin -takaisin. Siitä saa kosija arvata, että hullusti taisi käydä. Tarjoaa -hän vielä ryyppyä kosittavalle tyttärellekin, mutta jos hänkin sen -työntää takaisin, saavat kosijat korjata koreutensa ja painua pihalle. - -Ja käydä toisessa pirtissä koettamassa. - -Mutta saattaapa kosija heittää sikseen koko puuhan ja koettaa -seuraavana vuonna uudestaan. Saattaa hän myös parhaimmilla poroillaan -komeasti puhemiehineen ajaa kokonaan toisen kylän tyttäriin, joihin on -matkoillaan tutustunut, ja siepata sieltä emännän. Niin voivat Lapin -tyttäret joutua kaukaisiinkin kyliin nuorikoiksi: Akkalastakin, -Imandralta, Nuortijärvelle ja Suonikylään taikka Kildiniin ja -Lu-jaurille, ja Suonikylästä taas aina Jäämeren rannoille Petsamoon ja -Muotkaan. Mutta useasti löydetään oma omasta kylästä ja pysytään -kotikylän suvuissa ja saatetaan sotkuiset sukulaissuhteet yhä -sotkuisemmiksi. Sukulaisuuttaan laskevatkin koltat hyvin pitkälle, -eivätkä kovin läheiset sukulaiset mene keskenään naimisiin, -pikkuserkutkin esim. pitävät toisiaan liian läheisinä naimisiin -mennäkseen. - -Mutta jos kosijat ovat mielivieraita, korjaa tyttö kihlakalut -talteensa, ja siitä päästään sulhasen kysymäviinoja juomaan ja syömään -talon hyvyyksiä. - -Ja siten ruvetaan hankkimaan häitä. - -Joskus kyllä pojan ja tytön vanhemmat valmistavat naimiskaupan, niin -ettei pojalla kosimisasiassaan suinkaan ole rukkasien pelkoa. He -sopivat keskenään nuortensa avioliitosta, eikä tarvitse pojan silloin -muuta kuin käydä kosaisemassa ja sitten ruveta hääpuuhiin. - -Morsiamena, _kaavsazilla_ [kaavsaz merk. suomeksi pikkuvaimo] ei häistä -ole suuriakaan hommia, jos hänellä vain on omat vaatevarastot kunnossa. -Ei tarvita muuta kuin vain pistältää sulhaselle, _vuoddamille_, -vanttuut, ja siinä ovat lahjukset, jotka morsiamen tarvitsee laittaa. -Suonenpunojakin on matkassa vain juontipalkalla. - -Mutta sitä enemmän on puuhaa sulhasella: pitää heti ajaa Jäämeren -rannoille hääviinoja noutamaan. Pari-, kolme-, neljäkymmentäkin -suurpulloa ahtaa aikapoika viinaa ja pirtua porokelkkaansa ja ajaa -remuten kotiin. - -Kotiväet ovat sillä aikaa ruokapuolesta huolehtineet, niin että heti, -kun viinakuorma saapuu, voidaan aloittaa iloiset pidot. Häihin -kutsujina on kaksi parikuntaa nuoria miehiä ja vaimoja, joilla on -virkamerkkinä punainen ja keltainen lankavyyhti olkapäiden ylitse -ristissä. Joka pirtissä he käyvät, kumartavat ja sanovat: - --- Uudet ihmiset käskevät kutsua uutta morsianta ja uutta sulhasta -katsomaan, leipää, suolaa ja viinaa maistamaan. - -Ja kohta alkaa kansaa kokoontua morsiamen taikka sulhasen kotiin, missä -häitä pidetään; pyhävaatteet vain muutetaan päälle ja niin lähdetään -_najm-kuattiin_, häätäloon. - -Sinne sulhanenkin puhemiehineen ja joukkoineen kiirehtii. Mutta heitä -ei lasketakaan niin vain sisään. Ovella seisoo vartija, joka estää -pääsyn, sanoen: - --- Ei rahatta eikä viinatta sinne mennä! - --- On meillä kultaa ja hopeaa, on meillä viinaakin! vastaa sulhaskansa -ylpeästi. Paljonko pitää olla? - -Ovenvartija määrää kopekan, pari kopekkaa, parikymmentäkin, jopa -ruplankin sulhasen varallisuuden mukaan, ja se työnnetään hänelle; -sitten annetaan vielä viinaa, niin että monesti mies vartiopaikalleen -kellistyy. - -Mutta asia ei ole vielä tällä lopullisesti päätöksessä, vaikka sulhanen -onkin joukkonsa pirttiin lunastanut. On vielä ankara molemminpuolinen -tutkimus. Kumpikin joukkue asettuu omalle puolelleen pöydän ympärille, -morsian isänsä selän taakse ja sulhanen isänsä selän taakse. Morsian -näyttää isän kainaloiden alatse käsiään, ja sulhasen puolelta kysytään: - --- Lii tierven? Ovatko terveet? - --- Tierven lii! vastataan käsien omistajan taholta. - -Samalla tavalla taas sulhanen näyttää käsiään, ja kysytään ja -vastataan. Ja sitten vielä molemmin puolin kerskutaan, jotta "tierven -lii, tierven lii!" astutaan ympäri pöytää ja kerskutaan, kunnes äkkiä -pyöräytetään sulhanen ja morsian yhteen, pannaan käsikkäin ja viedään -lautsalle verhon taakse istumaan. Tämän kaiken pitää tapahtua -sukkelaan, etteivät mitkään pahat, eivätkä kateenhenget pääsisi väliin -pujahtamaan. - -Siitä vasta päästään syömään ja juomaan. On pöydällä kukkuraisia -poronlihakaukaloita, on keittokalaa, leipää ja kakkua, vehnäleipääkin, -vesirinkeleitä ja teetä. Ja pöytään istutaan, sen minkä miestä mahtuu, -ensin kummankin puolen lähimmät sukulaiset, sitten etäisemmät, sitten -vasta muut vieraat. Sormin vain lihaa ja kalaa pistellään ja -rasvakuppiin kastellaan, sillä harvoilla on semmoisia ylellisyyksiä -kuin pöytäveitset ja kahvelit. Kalaruokia ei saakaan puukolla -kosketella; lihaa saa sillä sentään leikata, mutta lihapalan -puukonkärjessä rasvakuppiin kastaminen on jo pahasta. - -Häihinkutsuja-eukot ovat pitojen tarjoilijoina. He lennättävät pöytään -uutta syötävää, kun entinen rupeaa loppumaan. Ahkerasti he saavatkin -tehdä sitä, sillä koltta syö kovasti. Ja juo. Tuon tuostakin aina ruuan -väliin kantavat akat tarjottimella viinaa, kumpikin pitäen samaa -tarjotinta puoleltaan, kumartavat ja kehoittavat ottamaan. Ei tarvitse -kahta kertaa kehoittaa -- kerralla ryyppy otetaan ja kerralla -pohjaankin nakataan, niin useasti kuin vain annetaan. - -Mutta sulhanen ja morsian istuvat hupun takana lautsalla. Sinne -kannetaan heille ryyppyjä, yhdellä pikarilla vain. Siitä sulhanen -pikkuisen maistaa, antaen sitten morsiamelle, joka myös pikkuisen -maistaa ja taas antaa sulhaselle; niin maistelevat he pikarin loppuun. - -Koko päivä syödään ja juodaan näin iltaan asti, juovutaan ja tullaan -hyvälle joikaamatuulelle. - -Mutta illalla, kun on tullut pimeä, ettei kateensilmä ole näkemässä, -lähdetään vihille. Sulhanen ja morsian puetetaan päällysvaatteisiin, ja -pukemisen toimittavat kummit, kumpaisetkin omat ristilapsensa, niin -ettei heidän tarvitse muuta kuin seisoa vain ja antaa kummien toimia: -panna peskit päälle, vyöt vyölle, lakit päähän, kengät jalkaan, kintaat -käteen ja morsiamelle vielä huppuvaate silmille. - -Ja nuoret heittävät hyvästit omaisilleen ja vieraille, ei kättä antaen, -vaan ainoastaan sanomalla: "kuodd tiervan!" Kädestä hyvästelevät he -vain kummejaan, jotka taluttaen saattelevat suojattinsa ulos. - -Siellä on jo porrasten edessä porovaljakko saaneineen, kelloineen ja -kulkusineen vartomassa, kolme, neljä parasta poroa valjakkona. Koko -kenttä on täynnä malttamattomia liikkuvia valjakoita ja huutavia -poromiehiä. Kun morsiuspari on saatu saaniin, hyppää kyytimieskin omaan -kelkkaansa ja lähtee valjakollaan edellä laukottamaan tietä aukaisten -ja kulkua johtaen. Jäljessä seuraa heti sulhasen ja morsiamen valjakko -ja sitten saattomiesten monet ajokkaat, mikä kelkkoineen, mikä -ahkioineen. Sillä enin osa hääväestä lähtee vihille menevää -morsiusparia jonkun matkaa kaimaamaan. Saanit ovat täytenään -saattomiehiä ja naisia, kun kylästä täyttä vauhtia lähdetään -taipaleelle. Huutaen ja laulaen ajetaan ja vielä, ennenkuin saattajat -pyöräyttävät poronsa takaisin, otetaan hyvät eroryypyt. Vain puhemiehet -ja muutamat sukulaiset seuraavat matkuetta pogostalle, johon yötä -myöten kovaa vauhtia kyytimiehen perässä lasketellaan. Jonkun -sukulaisen taikka tuttavan luokse kylässä ajetaan. - -Aamulla joudutaan papin luokse ja sitten kirkkoon vihille. Ohjaajana ja -neuvojana vihkimistilaisuudessa on nuorilla _vients-jienn_, vihkiäiti, -kummi taikka joku muu sukulaisvaimo, joka on tullut samassa matkueessa. -Hän riisuu morsiamelta ennen vihkimistä pois tytön päähineen, -pereveskin, ja panee sitten taas vihkimisen jälkeen -- vihittäessä on -morsiamella papin asettama kruunu päässä -- tilalle vaimojen komean -shaamshadin. Hän purkaa tytön yksinäisen niskaletin ja laittaa -ohimoille vaimon kaksi palmikkoa, kääräisee ne pään ympäri ja painaa -lakin peitoksi. Vihkiäidin tehtävä on niin tärkeä, että hän tämän -tilaisuuden jälkeen, vaikka olisi aivan ventovieraskin, tulee nuoren -parin sukulaiseksi, ja sukulaisena häntä sitten kohdellaankin. -Pereveskinsä panee nuori vaimo talteen ja antaa sen sitten omalle -tyttärelleen. - -Vihkimistilaisuus on pyhä ja ankara paikka, johon suurella arvonannolla -on astuttava. Uusissa, puhtaissa puvuissa on silloin sekä sulhasen että -morsiamen esiinnyttävä, puhumattakaan siitä, että sulhasella saisi olla -yllään semmoiset vaatteet, joissa joskuskaan on käynyt tyttäriä -mielistelemassa. Niissä verhoissa kävisi hullusti: ei pysyisi poika -pystyssä pyhässä paikassa, jalat pettäisivät ja väleen saattaisi koko -mies pyörtyä. - -Vaikka sattuuhan toisinaan semmoisitta vaatteittakin, että -vihittäviltä, niin sulhaselta kuin morsiameltakin, tahtovat jalat -pettää, niin että pitää olla apulaiset tukemassa: ovat pyhään säätyyn -aikoessaan, vahvistaneet itseään liiaksi viinalla ja pirtulla. - -Vihiltä päästyä lähdetään taas kovaa kyytiä kotikylää kohden -lennättämään, kyytimies edellä ja toiset jäljessä. Loppumatkalla lähtee -sanansaattaja etukäteen viemään kylään viestiä: - --- Nyht puahtte! Nyht puahtte! [Jo tulevat.] - -Silloin pamahtaa kylässä laukaus. Ja pogostalta tulijat, jotka sitä -ovat jo kankaalla, metsän reunassa vartoneet, ajavat suurella remulla -kyläkentälle. Vastaan ottajat ampuvat niin paljon kuin ennättävät, -paukuttelevat joka pyssyllä, mitä vain kylässä on. Arat ajokkaatkin -kovan paukkeen peloittamina vauhkoina ja hurjina sinne tänne -hypähtelevät. - -Mutta häätalon portaiden eteen ohjaa sulhanen poronsa, ja siihen -syöksähtävät pirtistä heti kummit nuorta avioparia sisään saattamaan. -Auttamatta eivät he saa saanistaan kohoutua, pitääpä vielä näyttää muka -hyvin vaivaisilta, kun kummit heitä pirttiin taluttavat ja suoraa -päätä vievät taas verhon taakse lautsalle istumaan, jossa heidät -talvipukimistaan riisuvat. - -Kohta on taas talo hääväkeä täynnä, ja alkaa sama syöminen ja juominen, -laulaminen ja remuaminen uudelleen, ehkä vielä entistä hurjempana. -Nuori pari istuu vain hupun takana, jonne heille viedään syötävää ja -juotavaa. Siellä heitä parhaat vieraat käyvät tervehtimässä, pistävät -rahaakin kouraan morsiamelle, joka istuu huivin rimpsuinen nurkka -huppuna silmillä, eikä tervehtäessä ojenna kenellekään kättään. - -Kun on annettu vieraiden koko päivä talossa remuta, niin jo illalla -pöydässä istuttaessa kaadetaan viinapikari kyljelleen ja sanotaan: - --- Viina on loppunut, syöty leipä ja suola! - -Se on merkki, että nyt ovat päivän ilot lopussa, ja jäljellä on enää -vain _noorrom-poord_, rahankeräyspöytä. Sulhanen ja morsian ilmestyvät -esiripun takaa ja yhdessä kantavat tarjottimella viinaa vuoron perään -kullekin vieraalle, kumartavat vain, mutta eivät puhu sanaakaan. Vieras -juo pikarin tyhjäksi ja panee tarjottimelle rahaa. Ken panee ruplan, -ken kaksi, kolme ruplaa, ken taas viskaa viitosenkin. Joku naisista -antaa huivin, toinen pistää saippuaa, kolmas villanyytin, jopa joku -emäntä lupaa lampaankin, ja poromies sanoo antavansa poron. Ja -saattaapa suuri poroisäntä tehdä niinkin komean lahjoituksen kuin teki -Vaiskin Evvan, joka palvelustyttönsä häissä joi ja lupasi ja sitten -myös antoikin kokonaista kymmenen poroa. - -Lahjoituksen jälkeen kaadetaan vieraille vielä muuan ryyppy, -lahjapikari. Sitten on kaikki lopussa, ja sulhanen ja morsian menevät -taas huppuunsa. - -Mutta kun uusi päivä saapuu, alkaa sama remu uudelleen. Tulee toisia -vieraita, ja monet entisetkin viinanhimossa tallustavat saapuville -toistamiseen; heitä taas koko päivä syötetään ja juotetaan, ja illalla -viimeiseksi kannetaan heille keräyspikarit. Sama meno uudistuu vielä -kolmantenakin, jopa neljäntenä ja viidentenäkin päivänä, jos vain -sulhasella viinoja riittää. Juojia kyllä on, vaikka häät kestäisivät -viikkomääriä. - -Keräyspöytä kyllä tuottaa nuorelle parille korvauksen viinoista ja -muista menoista, jopa toisinaan moninkertaisesti. Niinpä saattavat -nuoret saada satakunnan ruplaa rahaa, kolmisenkymmentä poroa, viisi, -kuusi lammasta, parikymmentä huivia, silkkisiäkin muutamat, vaatetta -ison arkullisen, villoja kymmenkunnan naulaa ja saippuaa pari, kolme -tankoa, ja vielä lopuksi yhtä ja toista pientä taloustavaraa oman kodin -tarpeiksi. - -Kolme päivää istuvat vastanaineet lautsalla hupun takana; sitten vasta -saavat he tulla kokonaan pois ja olla niinkuin muutkin ihmiset; -morsiankin, joka nyt on nuorikko, _njeevesk_, saa poistaa huivinnurkan -silmiltään. - -Heti häiden jälkeen muuttaa nuorikko miehensä luokse asumaan, -miniäksi, _mannjeksi_, ja vie mukanaan myötäjäisensä. Varakkaalla -kolttatyttärellä on kapioita koko raito. On hänellä makuuvaatteita: -raanua, roukkosta, tyynyä, polsteria ja porontaljaa, sitten -pitovaatteita: peskejä, hameita, röijyjä, huiveja, kenkiä, vanttuita, -kintaita. Kenkäheiniäkin on tyttö varannut useita isoja rengaskääröjä, -niin että niistä riittää miehellekin. Ompelutarpeensa, huivinsa, -käsilaukkunsa tuo tytär isossa lippaassa, _tshuihkissa_. Saa hän vielä -isältään parikymmentä, joskus viisikymmentäkin poroa, siinä luvussa jo -tyttönä saadut nimikkoporotkin, ja vielä pari, kolme nimikkolammastaan, -lisäksi joskus veneen, muutamia ahkioita, roukauskattilan, -nuottapuoliskon ja neljä, viisi verkkoa. - -Uudessa kodissa pitää miniän heti ryhtyä talon toimiin ja kuulla, ei -vain miestään, vaan myöskin appea ja anoppia, _vuohppia_ ja _vuennia_, -jotka häntä käskevät kuin ainakin talonihmistä. Siellä ovat myöskin -kälyt ja langot, joiden kanssa on opittava tulemaan toimeen. -[Lappalaisilla on omat omituiset sukulaisuusnimitykset. Niin on vaimon -vanhempi sisar _vuonne-piell_ ja miehen vanhempi sisar _vuobbe-piell_, -mutta nuorempi veli t. sisar on _emmer_. Veljen vaimo nuoremmalle -veljelle on _emmer_ ja vanhemman sisaren mies on _maahk_. Setä on -_tshietts_, eno _jeänna_ ja täti _muedde_. Miesserkku _vieija piel_, -naisserkku _vuobbe piel_. Veli _vielja_, sisar _vuobbe_. Isoisä -ja -äiti ovat _äjji_ ja _äkku_, lapsenlapsi _äjjev_. Vävy on _vivva_.] -Mutta miestään pitää hänen ennen kaikkea palvella, ommella hänelle ja -pitää kunnossa peskit, kengät, kintaat, nahkapuksut, alusvaatteet ja -vanttuut, kenkäheinätkin hankkia ja niiden hoidosta huolehtia. Ja kun -mies palaa matkalta, pitää vaimon laittaa hänen kenkänsä ja -kenkäheinänsä kuivamaan sekä sitten taas asettaa ne valmiiksi, -heinätkin kenkiin sijoitella, niin ettei miehen tarvitse muuta kuin -työntää jalkansa valmiiseen kenkään. - -Ja nuorikko saattaa olla vain parissakymmenissä, joskus ainoastaan -17-18 vuoden ikäinen. Eikä mieskään ole paljoa vanhempi. - -Usein kuitenkin tapahtuu, että naimisiin mennyt poika eroaa isän -poro- ja kalakeitoista ja perustaa oman taloutensa. Talvikylässä hän -kyllä saattaa asua samassa pirtissä vanhempainsa kanssa, mutta erämaan -järville rakentelee hän omat asumuksensa isän pyydysmaille. Jos taas -isä kuolee, niin naimisissa olevat veljekset eivät juuri rupea yksissä -leivissä elämään. He jakavat keskenään isän porokarjan ja pyydysmaat, -niin että tämä saa tämän, tuo saa tuon pyyntijärven asuinkenttineen, -toinen ottaa kesäkentän, toinen syksypaikan, kolmas kevätasunnon; -sitten he sopimuksen mukaan rakentelevat itselleen uusia asumuksia -metsäjärville, joita erämaassa on kymmenittäin. Suuren kesäjärven -ympärillä on kyllä tilaa useammallekin veljekselle. -- Jos omaisuuden -jako toimitetaan isän eläessä, jättää isä osan poroista ja kaikesta -muustakin tavarasta itselleen. Nuorin poika tavallisesti jää -vanhempainsa kanssa yhdessä elämään ja saa heidän kuoltuaan periä -sitten isän osuudenkin omansa lisäksi palkkioksi siitä, että on -vanhempansa hoitanut ja hautaan saattanut. -- Tyttärille ei erämaista -eikä kalakentistä osaa anneta, myötäjäisensä kun saavat, niin siinä on -heidän osuutensa. Mutta jos ei talossa ole poikia, saavat tyttäret -miehineen periä ja jakaa isän erämaat. Naimattomat tyttäret elävät -vanhempain kodassa sekä heidän kuoltuaan nuorimman veljen luona, -raatavat siinä niinkuin muutkin perheen jäsenet ja syövät kalakeittoa -ja poronlihaa. - -Talvikylän taloissa saattaa saman katon alla yksissä asustella -useampiakin perhekuntia. Niin voi kaksiosaisessa pikku pirtissä asustaa -kaksi, kolmekin perhettä ja kolmipirttisessä majassa neljä, viisikin -kattilakuntaa, jopa joskus yhdessä ainoassa neliseinäisessä pikku -pöksässä kolme, neljäkin perhettä. Niinkuin Nuortijärvellä Onessiman -Moissein pirtissä, jossa köpöttelee vanha Moissei-ukko akkoineen sekä -häärii ukon kolme poikaa joukkoineen: Onessima eukon ja kolmen lapsen -kanssa, Riiko eukon ja kahden lapsen kanssa ja vielä Evvan, jolla on -eukko ja lapsi. Ja Kornelin Teahpanin kaksoispirtissä Nuortijärven -sijtassa elelee viisi perhettä: vanha Teahpan-äijä vaimoineen sekä -neljä poikaa, Koomes, Uontrei, Ujstin ja Teahpan, joilla kaikilla on -eukko ja kaksi, kolme, neljäkin lasta. Perhekunnan pienessä -eteispirtissä on vain kylmä lapintakka, mutta isommassa perähuoneessa -on ryssän muuraama leivinuuni. Teaphanin vanhimmalla pojalla, -Evvanilla, on talon vieressä oma erillinen pirttinsä, jossa hän asuu -kildiniläisen emäntänsä ja viiden perillisensä kanssa. Mutta on sitten -monia asumuksia, joissa joka perheelle riittää oma pirttinsä. Niinkuin -esim. Suonikylän Moshnikoveilla, joilla on kolmipirttinen talvisuoja. -Keskimmäiseen pirttiin, jossa koko huonekunnan keittämiset lapintakassa -toimitetaan, vie ulkoa ovi, ja siinä pitää majaa Moshnikovin vanha -leski naimattoman tyttärensä ja poikansa kanssa. Mutta peräpirteissä, -joihin päästään vain keskihuoneesta, elää, toisessa lesken poika, -Kaurel, perheineen, toisessa vävy, Vaiskin Evvanan Riiko, joka -joukkoineen menee aina kesäkaudeksi isänsä majoille Algaz-jaurin -erämaihin. - -Lapintalon tavaroihin, saannin ja pyynnin tuotteisiin, on miehellä ja -vaimolla omat omistusoikeutensa. Niin ovat miesten omaisuutta ja -kauppatavaraa porot sekä porontaljat ja koipinahat, metsäeläinten -nahat, linnut ja joutsenennahat. Mutta naiset saavat tehdä kauppaa ja -vaihtaa vaatteita, ompelutarpeita y.m.s. itselleen villoilla, -vanttuilla, kengänpauloilla, kenkäheinillä, sekä poarteilla ja muilla -tuohiteoksillaan, vieläpä valmiilla kengilläkin, joita ovat miesten -omistamista koipinahoista ommelleet, samoin käsilaukuilla ja muilla -pikkutavaroilla, joita niinikään ovat miesten tavaroista valmistelleet. -Lampaat ja lampaiden tuotteet kuuluvat naisväelle. - -Samoinkuin miehillä ja vaimoilla on erikoisomaisuutensa, voi heillä -olla myös omat velkansakin, joista itse vastaavat. Niin saattaa vaimo -sanoa miehensä velasta: - --- Toht lii Evvan vielki, mon ton im maavset! Se on Evvanan velka, minä -sitä en maksa. - -Hyvä ja ystävällinen on yleensä kolttamiehen ja vaimon keskinäinen -suhde. Harvoin kuulee heidän vihaisia sanoja toisilleen viskelevän, -harvoin näkee kiukkuisen katseen heidän välissään välkähtävän. Mies -tekee tehtävänsä, mikä hänelle kuuluu, ja joutessaan loikoilee -lautsalla, niinkuin on jo pienestä pitäen nähnyt isäukonkin tekevän. Ja -vaimo valmistaa miehelle vaatteet, tuhertaa kotiaskareita, hoitaa -lapsia ja lampaita, hakkaa puita ja käy nuotalla miesten kanssa, tekee -kaikki, niinkuin ovat äidit ja äidin-äiditkin tehneet. Ja hyvin -mielellään pitelee hän ukkonsa pörröistä päätä polvellaan ja hartaana -isolla puukolla penkoo takkuista tukkaa ja naksauttelee hengiltä -ukkoparkaa kiusaavia syöpäläisiä. - -Mutta joskus sentään saattaa sattua, että aviopuolisoiden välille -syntyy eripuraisuutta. Niinpä äkkipäinen Moissein Jaahk, joka -Nuortijärvellä asustaa, monesti vihapäissään syöksähtää vaimonsa -kimppuun. Mutta akka on siksi viisas, ettei antaudu ukon -pieksettäväksi, vaan juoksee pakoon. Ukko vihaisena noituen ja haukkuen -köpittää perässä, mutta ei saavuta nopeajalkaista eukkoansa, vaikka -pari tuntiakin näin perätoukuria laukataan ympäri kenttää. Viimein -väsyy ukko turhaan yritykseensä, menee pirtin lautsalle loikomaan ja -pikastumistaan pois puhkumaan. Ja kun akka jonkun ajan päästä ilmestyy -pirttiin, ei kumminkaan puolin enää koko kilpajuoksua olla -muistavinaankaan. - -Taikka voi parikunnan kesken tulla sellainen kommellus kuin Koaistjen -Evvanalle ja hänen Marfalleen, jotka Vuelu-jaurilla kesällä asustavat. -Oltiin ryyppyhommissa isossa kolttajoukossa kerta, niinkuin monesti -ennenkin. Miehet ja naiset nakkelivat ryyppyjä, ja Marfa, reipas ja -jämerä akka, heitti ryypyn niinkuin miehetkin, mutta ei silti -menettänyt älyään, niinkuin Evvan, joka juovuspäissään pahasti töhri -Marfan vasta ompelemat sisnahousut. Ja se leikkasi eukkoa niin, että -hän kaikkein nähden aikalailla könisteli ukkoa. Mutta sitä ei ukko -saattanut antaa anteeksi, vaan meni kantelemaan pogostan papille, että -hänellä eukko on ylen paha ja riitaisa ja vielä kovin surkea -juopottelemaan. Ja sen sai äijä aikaan, että hänen Marfansa piti käydä -Kuollan papilta synninpäästöä saamassa ja vielä olla saapuvilla, kun -häntä Ristikentän kirkossa kaiken ristikansan kuullen manattiin -pahentavaisesta elämästä. - - - - -19. LASTENHOIDOSTA. - - -Vaikka kolttain vähäväkinen suku, niinkun koko lapinkansan -kolmikymmentuhantinen joukko, kulkee hiljalleen kansallista kuolemaansa -kohden, on se silti ylimalkaan tervettä ja elinvoimaista väkeä, joka -jotenkin nuorena menee naimisiin ja saa lapsia niinkuin muukin -ihmissuku. Kolttainkin erämaassa sentään vuosittain useampi ihmissielu -näille ilmoille ilmestyy kuin kätketään kalmiston multiin. - -Ei kyllä kolttaperhe -- enempää kuin muukaan lappalaiskoti -- ole niin -lapsilla siunattu kuin esim. Suomen Perä-Pohjolaa kansoittanut -kainulainen, jonka kodissa saattaa vielä tavata semmoisia vanhankansan -emäntiä, jotka ovat jälkipolvea lisänneet neljällä-, viidellätoista, -jopa kahdeksallatoistakin elävällä ihmissielulla. Kuusi ja seitsemän -perillistä on lapintalossa jo suuri lapsien paljous, kahdeksan, -yhdeksän on jo aivan harvinainen määrä; joskus on jonkun pirtissä -telminyt tusinakin, niinkuin Suonikylän Gaurilovilla, jolla oli -seitsemän poikaa ja viisi tytärtä. Kolme, neljä, viisi on useinkin -lasten lukumäärä, eikä koltta enempää juuri kaipaisikaan, mutta "ku -satte päärnah", kun sattuu tulemaan niitä. - -Helposti niitä tuleekin kolttavaimolta, niinkuin ainakin terveeltä -metsänasukkaalta. Ei siinä kaivata tohtoreita eikä koulunkäyneitä -naisapulaisia. Kotoiset eukot vain ovat apua antamassa taikka niiden -puuttuessa miehet, mutta monesti toimii vaimo aivan yksinään, kenenkään -avustamatta. Ne Lapin erämaat ovat niin ihmeellisiä. Kesällä vaimo -sanan puhumatta pistäytyy metsään, ja jo vähän ajan kuluttua palaa -sieltä takaisin helmassaan pienoinen koltan alku. -- "Miehtsest mon tan -kavnim", metsästä minä tämän löysin, selittää hän vain toisille -vesoille, kun ne kummissaan kyselevät, mistä äiti sellaisen on saanut. -Ja yhtä ihmeellisiä ovat talvisetkin koltanmaat. Niiden laajoilla -lumikentillä saattaa vieläkin pieniä "Tähtisilmiä" ajelehtia. Sillä -monta kertaa löytää lapineukko niiden paksuista kinoksista pikkuisen -kolttaparan. On sattunut monesti, että vaimo pitkältä raitoretkeltä -palatessaan tuo mukanaan pienen parkuvan käärön. Jopa saa hän aikansa -täyteen joskus aivan yksinään talvitaipaleita ajellessaan, pysäyttää -ajokkaansa ja pyöräyttää perillisen, pesaisee sen lumella ja kääräisee -nahkoihinsa, istahtaa ahkioon ja ajaa edelleen, toimittaa asiansa ja -sitten vasta palaa kotiin. - -Eivätkä koltan kurjat ja hatarat pirtitkään ole suinkaan -lapsensaantilaitoksiksi varattuja: tuuli puhuu sisään seinänraoista ja -ryöpyttää lunta hatarasta ovesta, reppanasta ja ikkunoista. Ja -lapsivaimoilla on tavallisesti tilansa ovinurkassa. Useita viikkoja -saa hän siinä viettää, ennen kuin on kelvollinen menemään miehensä -luokse ja muiden joukkoon. - -Koltilla niinkuin monilla muillakin alkuperäisten olojen kansoilla on -ikivanha tapa muodostella vastasyntyneen pehmeätä päätä mieluisemman -näköiseksi. Jos se ei ole aivan oikeassa muodossaan, puristellaan ja -pyöristellään sitä käsin painellen ja sidotaan sitten pikku lakki -päähän, että se pysyisi uudessa mallissaan. - -Kun naapurin vaimot saavat kuulla, että uusi ihmislapsi on taas -maailmaan ilmestynyt, tulevat he kiireesti sitä ja sen saajaa katsomaan -ja tuovat tullessaan pikku tulokkaalle kaikenlaisia lahjoja: huivia ja -vaatetta sekä verkaa ja pieniä lasihelmiä, joilla äiti voi pienoisen -kietkamen koristella, antavatpa vielä rahaakin, _vielki-teihk_, -velkarahaa, kymmenen, viisitoista, parikymmentä kopeekkaa, jotkut hyvät -sukulaismuorit puoliruplasenkin. - -_Kietkam_, kätkyt, on pienokaisen olisijana pitkät ajat. Se on oikea -lappalainen lapsenkehto, puunkoperosta ja nahoista laitettu. Itse -isäukko kovertaa petäjästä pienen keveän ruuhen, kuin pikkuruisen -ahkion, ja asettaa sen pääpuoleen, joka vastaa ahkion keulaa, pari -suojavannetta. Äiti sitten laittaa kietkamen valmiiksi: päällystää -kokonaan ohuella, ruskeaksi värjätyllä parkkinahalla, koristelee ja -nauhoittaa. Pääpuolen vempeleille vedettynä muodostaa nahka lapsen -päätä suojaavan koperon, ja ruuhen reunoissa sekä jalkapuolessa on -pehmeät karvaiset vasannahka-kaistaleet, joilla pieni peitetään. -Koperon reuna on kirjonauhoilla, helmillä ja kirjavilla verkatupsuilla -koristeltu, ja jalkapuolesta pään suojuksen etureunaan ulottuu yli -kietkamen kolmiosainen, korea, palmikoitu _sierr-labtshi_, leikkinauha, -johon lapsen iloiksi, kun se rupeaa ymmärtämään, ripustellaan -kaikenlaisia helyjä: renkaita, lasihelmiä, pikkutiukuja, vanhoja -kellonrattaitakin. Samalla niiden helinä ja kilinä, samoin kuin -kietkamen pohjaan leikatut ristitkin, suojelevat lasta pahoilta -voimilta. - -Jängältä kerää lappalainen valkeata suosammalta, _saungal_, jota -käyttää kietkamessa pehmikkeenä. Riepuja vain panee äiti sammalen -peitoksi, taikka talvella pehmeän vasannahan, ja riepuihin käärii hän -pikkuvauvansa. Reunojen nahkakaistaleilla peittää äiti lapsen ja kuroo -sitten _kietkam-karstokilla_, kätkytremmillä, jonka pujottelee -reunoihin kiinnitettyjen silmukkain lävitse, kaistaleet tiukasti lapsen -peitoksi, käärien jalkapuolen vielä ympäriinsä jalkaremmillä. Ja niin -on pieni koltta asuinkoperoonsa sonnustettu, ettei pääse sieltä omin -voimin tikahtamaankaan. Pieni pyöreä näköpää vain nenän nypykköineen ja -ruskeine silmineen katselee kummastellen nauhojen lomitse ja raskaiden -nahkojen alta ihmeellistä maailmaa. - -Lappalaisen kietkam onkin mitä käytännöllisin kätkyt. Se on niin kevyt, -että äiti saattaa sitä semmoisenaan hyvin liikutella ja kanniskella. -Kotipirtissä hän sitä kiikuttelee polvillaan, ja kun kietkam rupeaa -kovin levottomana ääntelemään, avaa hän povensa ja työntää rinnan -koperon alle, taikka ripustaa kietkamen nuoralla katosta riippumaan ja -siinä kiikuttelee, kunnes koperon asukas tyyntyy. Rauhallisena ollen -saattaa kietkamen hyvin asettaa vaikkapa lautsalle taikka arnis-sajeen -taikka mihin tahansa. Silmivaate vain pannaan kasvojen peitoksi, -etteivät sääsket pääse puremaan. Jalkamatkoilla kantaa äiti kietkamen -selässään, levähtäessään sitten ripustaen sen puunoksaan taikka -asettaen seisomaan kiven tai kannon varaan. Ja kalaretkillekin voi -vaimo kietkamen ottaa mukaansa: pistää vain veneen kokkaan pystyyn ja -asettuu itse soutamaan. Talviretkillä taas sidotaan kietkam taljoihin -kierrettynä ahkion keulaan, niin että kasvot ovat äitiin päin, joka -ahkiossa istuu ajajana. Eikä tule pienen talvimatkailijan kovilla -pakkasillakaan kylmä, niin on se karvaisiin nahkoihin kääritty kuin -metsänpentu, kasvotkin suojattuina vaatteella, ettei viima koske. -Levähdyspaikoissa äiti vain avaa kietkamensa, ruokkii ja hoitelee, -sonnustaa sitten jälleen kiinni ja pistää kinokseen pystyyn tulen -loimuun lämmittelemään. - -Lapsen kastamisella ei pidetä niin kiirettä. Jos lapsi sattuu syntymään -kesämailla, niin vasta talvikylille palattua viedään hänet papin -luokse. Monesti myös, jos saapuvilla sattuu olemaan joku kirjamies -- -sotapalveluksessa ollut taikka muuten kirjalle opastunut -- toimitetaan -pyhä tehtävä vain kotona. Kirjamies kastaa lapsen, panee pyhän ristin -kaulaan, ja kummeina on joku sukulaismies vaimoineen. Nimeksi annetaan -se nimi, minä päivänä lapsi on syntynyt, taikka jos se ei sovi -sukupuoleen, otetaan poikalapselle seuraava nimi edestäkäsin, -tyttölapselle seuraava jälkipuolesta. - -Venäläisestä kalenterista ovat koltat saaneet ristimänimistönsä ja sen -oman ääntämisensä mukaan muodostelleet. Niin on heillä miehiä semmoisia -kuin: _Elj, Evvan, Ehrem, Hoomes, Illep, Issak, Ivtsa, Jaahk, Javgar, -Jermij, Joohmi, Kaurel, Karppi, Koaistje, Kotraht, Laur, Luihk, -Mahtvej, Meetrej, Mihkal, Miikla, Moissej, Oakka, Oski, Olsander, -Olssi, Peaht, Pedar, Poavel, Reehk, Semman, Sergej, Teahpan, Tem, -Vaisk, Uontrej, Ärhip._ Ja naisen nimiä: _Annj, Ellj, Iirisk, Kaht, -Kaisj, Maarj, Nastj, Oaijes, Ohklem, Ohkemij, Taarj, Vaarvan, Veara_. - -Kumminlahjaksi antaa isäkummi ristilapselleen, sitten kun se on -kasvanut isommaksi, poron, ja äitikummi kutoo sukat ja vanttuut. Ja -lapsen oma isäkin, kun pienoinen saa ensimmäisen hampaansa näkyviin, -iloissaan nimittää hänelle vaatimen, _painn-aldun_, hammasvaatimen, -jonka vasta syntyvät vasatkin lapsi saa nimikoikseen. - -Mutta jo toisella vuodellaan, parivuotisena, saa pieni koltta tuntea -ensi kerran tämän maailman kovuutta: hänet pakotetaan luopumaan -parhaimmasta ravinnostaan. Äidillä on jo toinen tuntemuksissa, ja -siksipä hän armottomasti heittää ressunsa ja lähtee monipäiväiselle -matkalle, talvella pitkälle Jäämeren rannan retkelle, taikka -poropaimenten luokse erämaihin, syksyllä taas miesten mukana -porojen erotuspaikkaan. Ja kun äiti taas palaa kotiin, on -pikku koltta tavallisesti jo alistunut kovaan kohtaloonsa, eikä -enää muistakaan mieluisinta ruokailupaikkaansa, vaan pistelee niinkuin -muutkin pirtin asukkaat kalaa ja poronlihaa kaaralta, ryypiskelee -rasvaista lientä ja särpää lasimäärin teetä. Mutta jos pahaisella -peskiniekalla ei ole kilpailijaa tulossa, saattaa hän pysyä äidin -suosioissa ja ravinnoissa aina kolmivuotiaaksi, jopa vanhemmaksikin. - -Mutta surkeimmin käy niiden pikku raukkain, jotka vallan pieninä -kokonaan menettävät oman vaalijansa. Silloin täytyy jopa viikon -vanhankin ihmistaimen ruveta totuttelemaan aikaihmisten ravinnoille: -teetä ja leipäpurua työnnetään kietkamen asukkaan kitisevään suuhun, -pistetään siihen kalaa ja poronlihaa ja makeaa poronydintä, jopa tuota -terveellistä ja voimakasta, lihakeitosta kuorittua rasvaista lientäkin. -Mutta ei pieni lapsi, vaikka metsäneläjäksikin syntynyt, tahdo hyväksyä -heti näin liikanaista hyvyyttä. Tavallisesti se kuolee pois tästä -yltäkylläisyyden maailmasta. - --- Kurkkutauti tuli ja surmasi pienen sekä vei äitinsä luokse, sanovat -hyväntahtoiset hoitajat. - -Onhan pienellä metsänväellä kurkkutauteja jos muitakin. Heitä eivät ole -oppineet lääkärit hoitelemaan, eikä sairaaloista ole kuultu -puhuttavankaan. Itse vain omassa keskuudessa keinotellaan niillä -tiedoilla ja taidoilla, joita on metsäläiselämässä opittu, koetetaan -parannella ja lievitellä lapselta "kurkkutauteja" ja päänkipuja, -korvanpakotusta ja hampaankolotusta, vatsanvaivoja, yskää ja -vilustumista. - -Kurkkutauteihin hienonnetaan tulikiveä, liitua ja suolaa, sekoitetaan -pulveriksi ja luuputkella puhalletaan kipeään nieluun, ja kun päätä -kivistää, noudetaan märkää savea ja sidotaan otsalle kääreeksi. -Korvanpakotus heittää, kun jääkappale kääräistään huiviin ja sidotaan -korvalle; pakottavaan hampaaseen painetaan taas palavan taulan kappale, -pannaanpa se joskus kivistävään korvaankin. Mutta vatsanväänteisiin -annetaan karhunsappi- ja pippuriviinaa, jota saadaan Kuollasta. Yskää -parannetaan suolalla -- hienoa suolaa vain sormella hivaistaan -kurkunpäähän ja kitalakeen. Vilustuneelle annetaan lämmin viinaryyppy. -Mutta jos pienellä on umpitauti, puristellaan saippuasta teräväpäinen -pulkka, joka työnnetään peräsuoleen, joka pian kyllä antaa vastauksen. - -Näitä tällaisia pieniä kipeyksiä, jotka eivät ole kuolemaksi, saatetaan -kyllä parannella, mutta oikeille jumalan sallimille sairauksille ei -mahdeta mitään. Jumala ottaa pienen pois. Ja se tapahtuukin -koltanmailla usein. Moni pieni elämänsä ensi taipaleita asteleva -ihminen, vastaiseksi poropaimeneksi taikka kotipirtin raatajaksi -aiottu, saakin leposijansa jossakin metsäjärven rannalla. - -Koltta ei ole kovin puhtautta harrastava eikä lapsiaan liiaksi -saippuoilla ja pesuvesillä kiusaa. Pientä rintalasta kyllä alussa joka -päivä ahkionmuotoisessa pesukaukalossa huuhtaistaan, mutta sitten -isompana ei heidän puhtaudestaan paljoakaan välitetä. Saavat itse -pesasta kasvonsa ja kätensä, jos haluavat. Niinpä ovatkin pienet -kolttavesat usein hyvinkin tuhruisen näköisiä, niinkuin ainakin -takanporossa rypevät tuhkimukset ja kaikissa mutarapakoissa kahlailevat -paljaskinttuiset vekarat, joihin milloin mistäkin tuherruspaikasta on -kaikenlainen ryönä ja rokahdus tarttunut. Niin näkeekin hyvin useasti -lapsia, joiden kasvot ovat ruvissa ja rohtumissa, ja vielä useammin -sellaisia, joiden koko pää on rupikaarnan peitossa. Monen tytön ja -isonkin pojan pää on niin kokonaan visvaiseen rupeen kaarnoittunut, -ettei tukalla juuri ole sijaa. Kun he kasvavat isommaksi, ja kaarna -karisee pois, jää pää melkein paljaaksi. Siksipä onkin moni koltta, -naispuolinenkin, jo pienestä pitäen paljaspäinen. - -Muutamilla koltilla on vielä muuan toinen omituinen vika: he ovat -_yösokeita_, semmoisia kummallisia katsojia, jotka näkevät kyllä -kirkkaalla päivällä, mutta heti kun tulee hämärä ja pimeä, ovat aivan -upposokeita. Lappalaiset luulevat tämän vian johtuvan siitä, että lapsi -on heti synnyttyä viety takkavalkean ääreen, jolloin kirkas valo on -heikot silmät häikäissyt. [Yösokeus muuten on Lapissa jotenkin yleinen. -Luullaan sen johtuvan kirkkaiden keväthankien häikäisystä.] - -Isät veistelevät leikkikaluja lapsilleen, pieniä leikkiporoja, -_sirr-puozia_, ahkioita ja mäenlasku-kaukaloita sekä suopungeita ja -muita mielitavaroita. Tyttärille ompelevat äidit pieniä tilkkupusseja, -tuohirasioita ja _sirr-päärniä_, "leikkilapsia", pieniä puupalikoita, -joiden päälle puetaan nukenvaatteet ja niitä pikku kietkamessa -soudatellaan. Isommat lapset kykenevät jo itsekin leikkivehkeitään -veistelemään ja ompelemaan. Pojat tekevät tuohesta pikku veneitä, joita -järvenrannassa uittelevat, vuoleskelevat jousipyssyjä ja valmistelevat -nuorapäisiä _vihpps_-keppejä, joilla pitkiä nuolia korkealle ilmaan -lennättelevät. Ja tytöt askaroivat kesällä ulkona käpylampaiden ja -pikku porojen kanssa. - -Talvella kun asutaan yhdessä, on lapsilla hauskaa. Silloin koko -joukolla ollaan kylänlaidassa mäkeä laskemassa pikkuahkioilla -ja pesukaukaloilla, suksilla, laudanpalasilla ja pelkällä -peskinhelmallakin. Taikka ajetaan niinkuin aikaihmisetkin pororaidolla. -Toiset ovat poroja ja toiset poromiehiä. Porot pitävät poronsarvea -otsassaan ja laukkaavat ympäri kenttää, poromiehet juoksevat jäljessä -ja tavoittelevat heitä kiinni suopunkiaan viuhautellen, ja kun -porot on saatu kiinni, valjastetaan ne pitkään raitoon ahkioiden ja -pesukelkkojen eteen. Sitten mies joka ahkioon, ja siitä huutaen ja -meluten ajamaan pitkin kylän raittia, niinkuin ainakin aikamiehet -parhaana laskiaispäivänä. - -Mutta pienet lapsenressukat, jotka eivät vielä kykene muiden mukana -ulkona reuhaamaan, saavat aherrella kotipirtin permannolla. Käypä -heille väliin niinkin surullisesti, että yksinään kotona häärivä äiti, -ulos asioille lähtiessään, sitaisee lapsensa jalkaan nahkaremmin, jonka -toisen pään kiinnittää lautsan patsaaseen. Ja siinä saa pieni liekaan -pantu vanki pitkät ajat ypöyksinään parhaansa mukaan aikaansa kuluttaa. - -Isot lapset taas eivät talvikylässä asuttaessa enää joudakaan koko -päiväkautta pororaidoilla ajelemaan eikä mäessä rehkimään. Heidän pitää -istua osa päivästään koulunpenkillä, ummikkovenäläisen opettajan -johdolla oppimassa venättä sekä puhumaan että kirjoittamaan, lukemaan -ja lukua laskemaan. Oikein ylpeillen näyttelee kolttapoika koulussa -tuherrettuja kaunokirjoitusvihkojaan ja ynnä-laskuharjoituksiaan, ja -ihastellen isä ja äitikin katselevat poikansa suurta oppia. Että mikä -siitä lapsesta voi tullakaan, kun nyt jo noin osaa! - -Paitasillaan taikka pahainen kolttu päällä, paljain kintuin pienet -lapset useinkin kesäkentällä juosta kipittelevät. Ja avopäin. Isommilla -pojilla on housut jalassa, takkikin päällä, ja tytöillä hameet, röijyt, -huivit niinkuin aikaisillakin. Jo kolmen, neljän vuoden vanhoina, kun -rupeavat kykenemään kenttiä laukkomaan, saavat pojat omat housunsa. -Mutta isotkin pojat, samoinkuin monesti aikamiehetkin, häärivät -kesäisin kotikentällä avopäin, paksu tukka vain pään peittona. Pikku -tytöillä on tukka takana palmikolla, samoin isoillakin, mutta heillä on -jo päänpeittona otsalla perevesk. Neljän-, viidentoista ikäisenä -isompikasvuiset tyttäret sen jo päähänsä painavat ja lukeutuvat -aikaihmisiin, mutta pienikokoiset turjakkeet odottelevat 16-17 -ikävuoteensa asti. Silloin jo myöskin tyttäret hankkivat sormuksiakin -sormiinsa ja renkaat, _piellji-pilttikit_, korviansa koristamaan. -Neljin, viisin sormuksin monet koreiluhaluiset niejtat upeilevat, ja -nuorilla vaimoilla on niitä väliin kuusin, seitsemin, kihlasormuksen, -_porutshenni-suormaksen_, lisäksi. Ja vanhoina muoreinakin vielä -kannetaan ohuita litteitä koristeltuja hopeaisia korvarenkaita, joissa -useasti on lisäkoristeena ja taikakaluna vielä pieni valkea taikka -ruskea joutsenen tai hanhen untuvatukkonen, otettu linnunselästä, -pyrstön juuresta. - -Lappalaiseen raadantaan täytyy lasten, niin tyttöjen kuin poikienkin, -jo pienestä pitäen tottua sen mukaan kuin kykenevät. Heti kun he -rupeavat jaksamaan, saavat he lähteä kalajärvelle nuottavenettä soutaa -kiskaltamaan, ja kotipirtissä on heidän istuttava verkonkäpyä -käyttelemässä. Talvella taas on toimena porojen hoito ja porolla -ajaminen sekä kaikenlaiset lapinkansan talviset askareet. - - - - -20. TAUDIT, KUOLEMA JA HAUTAAMINEN. - - -Korvessa on koltta syntynyt, ja korvessa hän tavallisesti saa viimeisen -leposijansakin, "metsästä löydetty" hän on, ja metsään hän katoaakin. -Minkä erämaa on antanut, sen se taas vaatii takaisinkin. - -Vanha koltta kuolee kyllä itsestäänkin, taudin tappamatta. Surma -saattaa kulkea hänen seurassaan, missä hän liikkuneekin, kotikentällä, -kalavesillä, metsänkäynnissä. Voi se heittyä ahkiokumppaniksi, kun äijä -lähtee raitoretkelle erämaahan, ja uuvuttaa sinne ukon lumikentälle -taikka yksinäiseen metsäpirttiin. Niin otti surma Nuortijärven ukon, -kun hän yksin oli syyspirtillään käymässä, otti vielä ukon seuraksi -hänen kuusi poroaankin, jotka äijä oli puuhun pirtin luokse sitonut. -Surmaa vastaan taistellessaan oli äijä polttanut pirtin pöydät, -jakkarapölkyt ja tahkopuut ja sitten piisin eteen kontalleen kuollut. - -Monesti surma ennusteleikse tuloaan vanhalle, joskus nuorellekin jo -etukäteen: antaa pyydykseen marraskalan, mahdottoman suuren siian tai -muun kalan, taikka työntää tammakon maajärvestä, taikka panee vanhan -höperöissään kiertämään kengänpaulansa nurinkäsin, taaksepäin nilkkojen -välistä. On kyllä ukko erehdyksen huomattuaan sen rukouksia lukien -korjannut, mutta ei se aina ole auttanut, enempää kuin marraskalan -onnetonta saajaakaan, vaikka hänkin rukoillen on peloittavan kalan -takaisin järveen työntänyt. - -On sitten kaikenlaisia tauteja, joiden avulla surma saattaa ihmisen -saavuttaa, vaikkei hän ole vielä varsin vanhaksikaan ehtinyt, semmoisia -jumalantauteja, joille eivät parhaat tietäjätkään mahda mitään, vaikka -kyllä muita kipuja kykenevätkin korjaamaan. Ne kyllä vievät uhrinsa -manalle. Vain joskus voi niistäkin pelastua, niinkuin Evvankan -Onttaskin, joka ankarassa jumalantaudissa teki lupauksen käydä -rukoilemassa pyhässä monasterissa, kaukana Valkeanmeren takana. Ja -Onttas paranikin ja porovaljakolla lähti heti ajamaan monien satojen -virstojen päähän Koudan taakse Valkealle merelle ja sieltä luostariin, -joka siellä on, missä lienee kaukaisessa meren saaressa. Viikkoja -viipyi Onttas pitkällä pyhiinvaellusretkellään, mutta eipä ole sitten -enää sairaaksi tullutkaan. - -Monet taudit kulkevat tuulen matkassa. Suvisina lauhoina talvina ne -liikkuvat, tuuli tuo, mistähän tuonee pahoilta vierailta mailta, -semmoisia pieniä näkymättömiä eläviä olioita ja panee niitä -lappalaiseen, niin että hän tulee kipeäksi ja kuolee. Moni koltta -kuolee keväisin tuulen tuomaan tautiin. Ja vieraat matkalaiset, jotka -koltanmailla liikkuvat, saattavat joskus taudin liikkeelle, varsinkin -jos käyvät vanhoissa kalmistoissa. Luitahan he niistä ottavat -mukaansa ja jauhavat niitä omassa maassaan hienoksi, mihin sitten -käyttänevätkin. Mutta eihän lappalaisen luiden tomu vieraalla seudulla -viihdy. Vapaaksi päästyään se rientää, niinkuin vieraille maille viety -erämaan porokin, jälleen takaisin omaan korpeensa, ja matkallaan -tartuttaa ihmisiin tauteja. - -Myöskin maasta ja vedestä saattaa tarttua tauteja. Maalle, vainajien, -manalle menneitten ihmisten leposijalle, on annettava arvo ja rauha. -Sitä ei saa häpäistä, eikä varsinkaan mennä sitä yökasteen aikana -kaivelemaan: voi saada syyhyn taikka pahempiakin kipuja, jotka eivät -parane, ellei mene takaisin samaan paikkaan, mistä on tartunnan saanut, -ja siellä rukoile pahoista pääsemistä. Samoin on vedellekin, järville, -joille ja kaikenlaisille kaltioille annettava rauha. Nekin voivat -rauhanrikkojalle ja pilkkaajalle kostaa, sillä helposti saattaa -tshattsi-jielli antaa taudin, jos auringonlaskun jälkeen menee uimaan -taikka tarpeettomasti vettä molskimaan. - -Hyvin monet kivut ja taudit ovat pahansuopain ja kateellisten ihmisten -panemia ja noitumia. Kun vain sattuu joku erikoinen vaiva äkkiä -kohtaamaan, niin heti arvataan, että se on kademielisten vihamiesten -lähettämä. Mutta kaikkein pahimpia ovat suuret ja pahat noidat. Ne -voivat noitumisillaan panna ihmisiin niin kovan vaivan, että se vie -manalle, jos ei tavata toista vielä suurempaa noitaa, joka kykenee -näistä pahoista päästämään. Monet tapaturmat ja äkkinäiset kuolemat -saattavat kyllä olla suurien noitien tekoja, sillä he tuottavat surman -toiselle jopa pelkällä mahdillaankin. Niinhän Kildinin noita mahdillaan -masensi Kornelin Jaahkin, vaikka hänkin oli noita, niin että Jaahk -kerrassaan meni tiedottomaksi ja sitten kohta kuoli. - -Kuolema, ja kamala kuolema, voi johtua kiroistakin, jos jollakin -tavalla on niihin joutunut. Niin kävi Jarassiman Romanallekin, Nuortin -ukolle, joka ilkityöllään -- pisti koiruuksissaan elävän hiiren -nukkuvan toverinsa puksuihin -- sai kirot kimppuunsa. Säikähtynyt -toveri vihoissaan noitui, uhkasi ja kirosi, jotta sinun kuolemanhetkesi -pitää oleman katkera. Ja niin tapahtuikin. Seuraavana talvena, hangen -aikana, meni Romana peuranhiihtoon Vuojimtunturille, joka on hyvin -jylhä ja monirotkoinen, ja siellä hän laski jyrkänteeltä alas, niin -että molemmat jalat menivät ruumista myöten kokonaan mäsäksi. Vasta -viikkojen päästä ukkoparka löydettiin tunturilta nälkään, viluun ja -tuskiinsa nääntyneenä. Oli mies yrittänyt hankea myöten ryömiä ja -kuluttanut sormensa hangessa verisiksi tyngiksi. Keppi löydettiin ukon -vierestä, ja siihen oli hän jyrsinyt yhdeksän lovea. Siitä nähtiin, -että onneton ukko oli niin monta vuorokautta ollut tolkussaan. - -Pirtin lautsalla maaten taikka kodan permannolla loikoen odottaa -kuoleva koltta suuren hetken tulemista. Poronlihakeitto on aina ollut -lappalaisen parasta herkkua, ja siksipä hän kuolintaudissaankin -himoruokaansa mielii ja syö sitä, jos vain suinkin voi ja saa. Niinpä -Suonikylänkin äijä tapatti viimeisen härkänsä, että vielä ennen -kuolemaansa saisi muutamat kerrat sillä itseään vahvistaa, kun lihaton -paastonaikakin oli kohta tulossa. Ja pirtu on koltan mielijuomaa. Sitä -moni kuoleva haluaa maistaa: "Kun ei sitä sitten enää saa." - -Joillakuilla kuolevilla on tapana ennen poislähtöään jakaa pieni -leivänpalanen jokaiselle lapselleen, vieraallekin, ken sattuu -saapuvilla olemaan. Siitä riittää saajilla leipää koko elämän ajaksi. -Ja viinaakin monet antavat ryypyn, jos sitä sattuu olemaan, ja sitten -ei viinakaan ryyppääjiltä lopu. - -Halvoilla säkkirievuilla ja vanhoilla risaisilla vaatelouteilla maaten -saa kuoleva huokaista viimeisen hengenvetonsa, sillä kaikki porontaljat -ja raanupeitteet on korjattu pois, ettei kuoleva niitä saastuttaisi. -Kuoleman kanssa kamppailevaa sairasta ei saa melulla eikä pahalla -elämällä säikähdyttää, sillä voisi sattua niin, ettei henki pääsisikään -lähtemään, vaan jäisi kuoleva kauaksi aikaa elämän ja kuoleman -vaiheille. Ja kun henki on lähtenyt, avataan ikkunat, ovet ja reppanat, -että tuuli pääsisi puhaltamaan kuolleenhajun ja hengen ulos. Astiat ja -keittokalutkin kannetaan pihalle pois vainajan hengen kosketuksista. -Samoin tehdään jos leivät sattuisivat juuri olemaan uunissa paistumassa --- ne korjataan kiireesti pois, vaikka kesken kypsymisenkin ja -paistetaan muualla. Mutta jumalaisen pyhän kuvan eteen sytytetään pieni -tuohus palamaan, ja sen luona kumarrellaan ja rukoillaan vainajan -puolesta. Siinä makuulautsalla vain vainaja pestään ja suitsutetaan -pyhällä savulla. Vanhat vaimot toimittavat pesemisen -- joskus sentään -miehet pesevät miehiä -- ja sitten pukemisenkin. Valkea paita ja, -miehelle, valkeat housut puetaan päälle sekä liinaiset valkeat sukat ja -komeat poronkoipikengät, vainajan omia kenkiä, pannaan jalkoihin. -Käsineetkin ommellaan liinavaatteesta ja päähän asetetaan valkea -liinalakki, munkkien päähineen mallinen. Vainajan kynnetkin leikataan -ja palaset pistetään paidan alle, [Samoin eläessäkin leikatut -kynnenpalaset pistetään poveen paidansepaluksesta. Ellei niin tee, ei -pääse jumalan luokse. Varpaiden kynnet poltetaan.] ja kuolleen -käsivarret asetetaan ristiin rinnalle. Lopuksi peitetään vainaja -louteella ja jätetään autioon pirttiin makaamaan, siksi kunnes voidaan -viedä hautaan. Itse asutaan sen aikaa keittokodassa, ellei muuta -huonetta taikka naapuria ole lähettyvillä. - -Heti kun hengenlähtö on tapahtunut, ruvetaan vainajalle valmistamaan -arkkua, _riohppia_. Kaadetaan kankaalta suuri suora petäjä, josta -laudat halotaan särkemällä, veistetään ja höylätään. Kuusi lautaa vain -arkkuun tarvitaan: kaksi laitoihin, kaksi pohjaan ja kaksi kanteen, -lisäksi pari palasta pääkappaleiksi. Ennen kiinnitettiin laudat -toisiinsa nuoralla, niinkuin entisajan venelaudatkin, puutapit vain -iskettiin reikiin, että nuora piti tiukemmin kiinni. Mutta nykyään -lyödään laudat kiinni rautanauloilla. Kansi on vain tasainen, kaksi -lautaa vieretysten naulattuna, joskus toisen reuna toisen reunalle, -niin että muodostuu hiukan harjantapaista. Useassa kylässä on -tottuneita mestareita, veneseppiä, jotka vainajien arkkujakin -valmistavat. Tuuloman Ulittajoella kesäisin asuva Omeljen Meetrej on -Nuortijärveläisten arkkuseppänä. - -Kohta kun arkku on valmis, panee tekijä siihen arkun teossa saatuja -höylänlastuja sekä pari pientä kiveä, sillä tyhjäksi ei valmista arkkua -saa heittää: on joskus tapahtunut, että se on yöllä kadonnut, vainaja -on tullut itse, ottanut arkun ja sen kanssa hävinnyt jäljettömiin. - -Lastuille asetetaan arkkuun joku vaate ja päänalus, ja arkku -suitsutetaan pyhällä savulla joka sopesta ja ulkopuoleltakin moneen -kertaan. Sitten vasta lasketaan siihen vainaja, ja peitoksi pannaan -valkea vaate; kasvotkin peitetään eri vaatekappaleella. Ruumiin -rinnalle asetetaan papin antamia pyhiä papereita, joissa on venäläisiä -molinoita vainajan puolesta. - -Mutta sormuksia ei kuolleelle jätetä. Ne otetaan kaikki pois ja jaetaan -lasten kesken. Isän sormukset joutuvat pojille, äidin tyttärille. -Jonkun ajan kuluttua niitä vasta uskalletaan ruveta käyttämään. - -Kolme vuorokautta ainakin on kuollutta pidettävä maan päällä, -hautaamatta. Sillä niin kauan hän kuulee ja näkee kaikki, mitä -ympärillä tapahtuu, eikä häntä silloin voida hautaan saattaa. Veteen -hukkunut taas on tiedoissaan niin kauan, kun hän makaa vedessä, ja -vasta maalle nostettuna kadottaa hän tietoisuutensa. Siksi ei -hukkunutta etsittäessä saakaan näyttää pahaa mieltä eikä mitään puhua -hukkumisesta. Kun vedessä olija kuulee kaikki, joutuisi hän kovin -pahalle mielelle saadessaan tietää, että hän on saanut surmansa niin -surkealla tavalla. - -Sitten lähdetään viemään vainajaa hautaan. Pääpuoli edellä kannetaan -arkku porokelkkaan, jonka eteen on kaksi poroa valjastettu. -Oikeanpuolisella porolla on kello kaulassa, mutta toisella on kulkusia -otsapangassa, niinkuin aina muulloinkin, kun tahdotaan komeasti ajaa. -Alussa ajetaan vain hiljalleen, mutta vähitellen lasketaan aina -kovemmin ja kovemmin haudalle asti. Sukulaiset ja tuttavat seuraavat -saattoväkenä jäljessä, ja jos tie on kovin umpeen ajautunut, ajaa joku -tyhjällä porolla vainajan valjakon edellä. - -Haudan, noin metriä, puolitoista syvän kuopan, jonka pituussuunta on -tavallisesti idästä länteen, ovat omaiset taikka muut sukulaiset jo -valmiiksi kalmismaahan kaivaneet. Jotkut vanhat ukot huolehtivat -vastaisesta lepopaikastaan niin, että eläessään jo itse katsovat -valmiiksi sijan, mihin levolle haluavat, ottavatpa jotkut jo valmiiksi -sammaletkin pois sivulle kasaan. Siitä sitten saadaan ne panna -haudalle. Muuan Nuortijärven ukko kaivoi itse jo haudankin valmiiksi, -mutta kun toinen koltta sattui kuolemaan ennen, niin luovutti hän sen -tälle ja kaivoi itselleen uuden. Mutta siihenkin ehätti toinen ennen -häntä, ehättipä kolmanteenkin, jonka itsepintainen äijä taas kaivoi. Ja -sitten kuolikin äijä itse, mutta ei päässyt lopultakaan, vaikka oli -kolme kuoppaa toisille kaivanut, omaan kaivokseensa lepäämään. - -Pyhällä savulla suitsutetaan hautakin joka sopesta, ennenkuin se on -kelvollinen kuolleen asuinmajaksi. Kun arkunkansi on vielä kerran -avattu ja vainajaa hyvästelty viimeiset kerrat, naulataan kansi -nopeasti kiinni, ja lasketaan raitohihnoilla hautaan. Siitä jokainen -saattaja heittää arkulle vähäisen multaa lapiolla taikka puupalikalla, -ja haudankaivajat luovat kiireesti haudan umpeen. Mutta haudalle -- -joskus hautaan kuolleen luokse -- heitetään puulapio ja kirves, joita -on hautaa kaivettaessa käytetty. Hankkivatpa muutamat oikein -vartavastisen koristellun puulapion sekä uuden kirveen, johon tekevät -lyhyen varren, ja ne heitetään vainajan aseiksi. - -Ja sitten taas lähdetään kiireesti ajamaan kotiin. Vainajan valjakko -laukkaa vain tyhjine kelkkoineen muiden mukana, sillä kukaan ei saa -sillä ajaa. Ja vainajan kotona sitten syödään ja juodaan. - -Näin saatetaan kuollut talvikylässä asuttaessa maan multiin. Mutta -kesäkautena metsäjärvillä elettäessä rakennellaan arkut itse, -miten kuten kyhätään kokoon, ja korven lapsi saatetaan johonkin -järventakaiseen niemeen tai lahdenpohjaan puiden suojaan yksinäiseen -leposijaansa. Otetaan vain sitten haudalta multaa pussiin, viedään se -papille siunattavaksi ja tuodaan taas takaisin haudalle vainajalle -lepoa ja rauhaa suomaan. - -Haudalle rakennetaan hirrenkappaleista ja särkylaudoista _domvits_, -maanpäällinen hautasuojus, joka on kuin vainajan hengen maalliseksi -asuinmajaksi aiottu. [Samanlaisia hautasalvoksia tavataan Itä-Karjalan, -Aunuksen ja Vienan-Karjalan kalmistoissa.] Se on haudan pituinen ja -levyinen matala harjakattoinen harmaja salvos, jonka pääpuolessa on -pienoinen ikkunareikä, mistä vainaja saattaa ulkomaailmaa katsastella. -Joskus ovat mahtavilla mananmiehillä hautasuojukset isojakin, kolmi-, -nelikerroksisia salvoksia kuin pieniä aittoja, mutta köyhän -kolttaraukan haudalle on ainoastaan pari lautaa pääpuiden varaan -harjalle laskettu, ja pienen lapsen leposijalle on veistetty vain -puunrungon kopero taikka laskettu pieni lautapalanen. - -Samalla kertaa kun hautasalvos rakennetaan, asetetaan puinen -hautaristikin salvoksen jalkapuoleen. Se on tavallisesti -venäläismallinen kaksois-, kolmoisristi, jonka alimmainen poikkipuu on -vinossa. Useasti on ristin päähän ylimmän poikkipuun kannettavaksi -laitettu harjakaton tapaan pari lautaa leikkauksilla koristeltuine -reunoineen ja harjalle veistetty lintua muistuttava koriste. Vanhalle -vainajalle useinkin vävy ja ristipoika valmistavat hautaristin. - -Kalmismaat, _havt-paihkit_, ovat tavallisesti jokien korkeilla -rantakummuilla, taikka hiekkaisilla töyränteillä järvien niemissä ja -lahdenpohjukoissa, joskus saarissakin. Talvikylien kalmistot ovat kylän -takana metsänreunassa. Koko kalmakenttä, samoinkuin sen ympäristökin on -aivan luonnontilassa olevaa erämaata. Kalmisto on monesti samalla -metsänkin kalmisto, oikea metsän ja metsänasukkaiden yhteiskalmisto. -Sillä kaatunutta harmaata keloa makaa kaikkialla, ja maan alla lepäävät -metsänasukkaat, joiden hautasuojia ja ristejä on joka paikassa -kaatuneiden runkojen välissä. Semmoinen yhteiskalmisto on Suonikylän -hautausmaa, kylän luoteispuolella, muutama satakunta metriä -joenrannasta. Sovinnossa siinä lepäävät sekä metsän kaatuneet -petäjät että metsän kiertäjät, Suonikylän koltat, kolmen-, -neljänkymmenen harmaan hautasuojuksen alla. Kaikki vainajat makaavat -pääpuolin länteen ja jaloin itään. - -Kauniilla paikalla, päiväänpäin viettävällä korkealla lahdenpohjan -rantatörmällä, on Nuortijärven Rippisalmen vanha kolttakalmisto. -Korkeiden petäjien suojassa siinä vanha korvenkansa lepää, vanhoja -lahoneita hautasalvoksia, joiden kattolaudatkin ovat puunauloilla -kiinni iskettyjä, sekä kallellisia vinoristejä on kaikkialla. Useissa -salvoksissa on vielä jäljellä lahonut puulapio ja ruostunut kirves sekä -hiiliä, joita on jäänyt hautaa ja hautasalvosta pyhällä savulla -suitsutettaessa. Risteissä nähdään kaiverrettuina vainajien -puumerkkejä, nimiäkin venäläisin kirjaimin sekä pyhimystenkuvia. Onpa -joihinkuihin leikattu ihmiskasvojenkin kuva ja ikivanha aurinkoympyrä, -ja muutamiin lisäksi pari omituista varrellista ympyrä- ja -kolmiokoristetta. Koristeiden merkityksestä ei koltta enää muista muuta -kuin että "niiden pitää siinä olla", mutta ihmiskasvojen piirroksesta -hän sanoo: "Mikä on ristissä nimi, se on sen muotokin." Hauska ja hyvin -leikattu on muutamien ristien harjalintu, joka kattolautoja siipinään -levittäen on hautaa ja vainajaa suojaamassa. - -Nuortijärven rannan, Ristikentän ja Rippisalmen kalmistot ovat suuria -sydänmaiden kalmistoiksi, yläpäässä järveä pikku tsassounan luona on -vain pikkuinen kalmakumpu. Niihin kesällä järven rannoilla asustavat -koltat kuolleensa veneellä soutavat, Ristikentänkin kalmistoon aina -kolmenkymmenen virstan päästä. Entisaikaan, rosvosotien aikoina, niin -kerrotaan, oli kaikki kuolleet pitänyt kuljettaa Tuulomalle, Patunan -kalmismaahan, jonka paikkaa ei enää muisteta. Mutta metsäjärvien -hautausmaat ovat vain pienoisia kuoleman piilopaikkoja, joissa pari, -kolme manan matkamiestä makaa, ja joskus vain yksinäinen pieni metsän -lapsi pienen ristin alla orpona nukkuu. - -Mutta kaikki vainajat eivät tahdo viihtyä haudassaan, vaikka heille -heitetään lapiot ja kirveet, rakennetaan vielä hautasalvoksetkin ja -istutetaan suojaavat linnut hautaristin harjalle. Ne kuolijat ovat -olleet suuria ja pahoja noitia, jotka eivät saa kuolemansa jälkeen -lepoa missään. Heidän haudallaan ei tahdo ristikään pysyä pystyssä: -kaatuu aina, vaikka kuinka monesti käytäisiin kohentamassa. - -Oikein suuret ja pahat noidat eivät tahdo pysyä arkussaankaan edes sitä -aikaa, kun heitä saatetaan hautaan. Niin kuoli ennen Nuortijärvellä -suuri noita, ja muuan mies lähti sitä yksinään pororaidolla viemään -Ristikentän kalmismaahan. Mutta matka oli pitkä, kolme, neljä -penikulmaa, ja päivä jo laski, ennenkuin mies ennätti perille. Silloin -porot rupesivat äkkiä vauhkoina hyppimään. Mies katsahti taakseen: -siellä kuollut istuu kahdenreisin arkunkannella. Noita oli noussut -arkusta ylös. Ajomies karjaisi: - --- Mon miedda! Pejv pajjan! (Mene pois! Päivä nousee!) - -Kuollut menikin arkkuun takaisin, ja mies sitoi kiireesti poronsa -puuhun ja kapusi suureen kuuseen. Mutta kuollut nousi jälleen ylös, -juoksi miehen jäljessä, alkoi rautahampaillaan -- kuolleilla on aina -rautahampaat, joilla he tahtovat syödä ihmisiä, ja kädet ja jalat ovat -hoikat kuin koivunvarvut -- jyrsiä puuta poikki, niinkuin terävällä -kirveellä olisi hakattu. Puu alkoi jo huojua. Mies taas huusi: - --- Mon miedda! Pejv pajjan! - -Siitä noita taas kiireesti arkkuun. Mutta ei päivä vieläkään noussut, -ja miehen täytyi kaahaista toiseen vielä suurempaan kuuseen, jota noita -taas ehätti jäytämään. Sekin jo alkoi huojua, kun päivä viimeinkin -rupesi näkymään, ja kuolleen täytyi nopeasti rientää arkkuunsa. Mies -lähti kovasti ajamaan ja sai kamalan noidan haudatuksi. Mutta noita ei -pysynyt haudassaan, vaan kulki joka yö ympäri seutuja ja kolkutteli -kolttien seiniä ja kotien ovia. Kolme vuotta sitä kärsittiin, mutta -viimein kaivettiin äijä ylös ja paistettiin sen jalkapohjat tulessa, -ettei olisi niillä kärsinyt kävellä. Eikä äijä enää kävellytkään eikä -kolkuttanut, mutta alkoi sen sijaan haudassaan huutaa, parkuen aina -joka yö kolme vuotta kamalasti, niin ettei kukaan lähimailla saanut -rauhaa. Siitä taas kaivettiin noita ylös ja käännettiin kumolleen -makaamaan. Sittenkin vielä kuului huuto, mutta hyvin heikkona, ja kävi -aina heikommaksi ja heikommaksi, kunnes kolmen vuoden kuluttua kokonaan -lakkasi. Katsottiin taas, ja äijä oli kerrassaan painunut maan sisään. - -Peloittavia ovat semmoiset pahat vainajat, jotka eivät haudassaan saa -lepoa. Ja pahasti käy heille silloin, kun he viimein joutuvat Tuonelan -tulijoelle, _Toll-johk'ille_, jonka ylitse kaikkien vainajien on -yritettävä, jos aikovat _tsharsvaan_, taivaaseen, päästä. Joen ylitse -pitää mennä kapeaa siltaa pitkin, ja siitä aina syntinen ihmisparka -putoaa jokeen. Mutta toisella rannalla on pyhä Pedar nuottineen -vartomassa, ja rupeaa heti pyydyksellään jokeen pudonneita -kalastelemaan. Mutta nuotta on kovin harva, lävitse menevät siitä monet -syntiset ja jäävät tuliseen virtaan; vain ne, jotka ovat oikein -silmiään ristineet, tarttuvat sormikoukustaan nuotan silmukkoihin ja -nousevat Pedarin pyhälle rannalle. - -Levottomia vainajien henkiä lienevät _tshuttatkin_, valkeapukuiset -kummitukset, joiden joskus, varsinkin syksyn pimeinä öinä, nähdään -metsissä liikuskelevan. Kuolemansa edellä on moni syksyn pimeydessä -nähnyt tshuttan. Myös hautausmaiden lähitienoilla tshuttat liikkuvat. -Niinpä on Suonikylänkin hautausmaalta joskus nähty valkean haamun, -kuolleen pukuun puettuna, vaeltavan kylää kohden, liukuvan kylän -lävitse jängälle äänetönnä ja häviävän sinne. Kovia kuolemia on se aina -ennustanut, ruttokuolemia. Milloin se on liikkunut miehen muodossa, on -miehiä kuollut, milloin se on naisena nähty, on kaatunut naisväkeä. - -Niinpä vainajaa kovin pelätäänkin ja koetetaan hyvitellä. Häntä ja -hänen poismenoaan itketään ja valitetaan sekä kotona hengen heittyessä -ja arkkuun pantaessa että haudattaessa ja haudalta palattuakin. Ja -huone, missä kuollut on henkensä heittänyt, pestään, puhdistetaan ja -savustetaan katajilla. Onpa joskus tapahtunut, että koltta on heittänyt -sen huoneen, kodan taikka pirtin, jossa talon vanhin on kuollut, -autioksi, ja rakentanut uuden asunnon toiseen kohtaan samalle kentälle. -Ei ole enää oikein haluttanut entisessä kuolijain pirtissä asua, kun ei -tahdo saada siinä rauhaa. Niin on Moissein Jaahkilla kesäkentällään -uusi pirtti, ja vanha, missä isä ja äiti ovat eläneet ja kuolleet, on -vain ahkio- ja romuhuoneena. Kyprianovin Huoterin kesäpaikalla, -Tshuörve-jaurilla, on kolme, neljä vanhaa kotakenttää, joissa kaikissa -on ennen vanhaan asuttu, mutta uudet eläjät ovat aina vanhojen kuoltua -etsineet itselleen uuden asuinsijan. - -Rauha on asuinkentälle annettava sekä kunnioitus sille sijalle, missä -vainajat eläessään ovat asuneet ja raataneet. Sitä ei saa häpäistä, -eikä varsinkaan yön aikana ole hyvä käydä vanhalla kentällä maata -kaivelemaan eikä kiviä liikuttelemaan. Voi sattua niin, että rauhan -häiritsijään tarttuu kentästä joku tauti, jopa saattaa hän kentälle -kuollakin, jos kovin pahoin sitä kohtelee. - -Ennen kaikkea on kalmismaalle, missä koko kolttain edesmennyt polvi -lepää, annettava rauha. Turhanpäiten ei sinne mennä. Mutta ohitse -kuljettaessa, jos kalmistossa omia vainajia lepää, poiketaan haudalle -kumartelemaan. Vierettäin asetutaan vainajien pääpuoleen, miehet -ottavat lakinkin pois päästään, ja sitten pitkän aikaa ahkerasti -ristitään silmiä ja kumarrellaan ja luetaan mitä osataan rukouksia. -Naiset itkevätkin, pyyhkivät silmiään ja laskeutuvat polvilleen -hautasalvoksen viereen. Jos kalmismaalla taikka sen luona pidettäisiin -pahaa elämää, rupeaisivat vainajat pian kummittelemaan. - -Vielä pidetään vainajaa hyvillä mielin niinkin, että hänelle nimitetään -oma poronsakin, _poomnik_, vainajan poro. Jokaiselle täysi-ikäiselle -kuolleelle koltalle se nimitetään, naineille ja vanhoille miehille -porohärkä, naimattomille hirvas, tyttärille vaadin ja vaimoille -porolehmä. Vainajan nimissä sitten poomnikkia hoidetaan, käytetään sitä -niinkuin muutakin talon poroa ja hoidetaan vanhaksi asti; jos sille -joku onnettomuus sattuu tulemaan -- joka on kyllä paha merkki koko -porotokalle -- nimitetään tilalle uusi poomnik. Vasta vanhana vainajan -poro teurastetaan ja silloin se pääsee oikealle omistajalleen ja saa -jumalan luona häntä kiidätellä. - -Uutta poomnikkia ei enää tarvitse vainajalle nimittää. - - - - -21. KOLTTAIN KIELESTÄ JA KANSANRUNOUDESTA. - - -Kuollan niemimaan lappalaiset puhuvat omaa lapinkieltään, joka hyvin -paljon eroaa lähimpien naapurien, Suomen ja Ruijan lappalaisten -kielestä. Kun he ovat eläneet siellä omissa suurissa sydänmaissaan -monia satoja vuosia erillään muista heimolaisistaan, määrättömien -korpien eroittamina, on Venäjän lappalaisten kielikin muodostunut muuta -lappia erilaisemmaksi. Jopa niinkin paljon, ettei Suomen ja Ruijan -lappalainen aina tule tolkulle heidän kanssaan keskustellessaan. Paljon -lienee myös lapinkieli täällä erämaiden yksinäisyydessä säilyttänyt -yhteislapin, alkulapin ikivanhoja piirteitä ja muotoja, niinkuin -ainakin semmoinen kieli, joka erillään muista elää omaa elämäänsä. - -Kuollan niemimaa on avara, senhän kaikki tiedämme, enemmän kuin -kolmasosa koko Suomenmaasta. Ja tälle miltei äärettömälle alueelle on -hajoitettu koko venäjänlappalaisten piskuinen lauma, jota ei ole enää -pariatuhatta sieluakaan. Ja tämäkin pieni kansaraukka on taas -pirstoutunut useihin kaukana toisistaan erillään eläviin ryhmiin, jotka -eivät paljoakaan tiedä heimolaisistaan, hyvin harvoin kun joutuvat -toistensa kanssa kosketuksiin. Nuortijärvelle, Kildiniin, Maaselkään, -Voroninskiin, Lu-jaurille, Akkalaan, Petsamoon ja Patsjoelle, -Kirkkoniemeen, Inariin ja Sodankylään ulottuu vain Suonikylän ukonkin -maantieto. Mutta mitä siihen lisätään, ne ovat jo siellä kaukana, -kaukana. [Samoin koltta tuntee kansoja: Me _sabmelaiset_ ja _taarlajt_ -(venäläiset), sitten _taajjelaiset_ (kaikki muut).] Niinpä onkin taas -kullekin ryhmälle muodostunut oma murteensa, usein hyvinkin suuressa -määrässä toisistaan poikkeava, ja aikojen vieriessä yhä erilaisemmaksi -muodostuva. On useita päämurteiden ryhmiä, semmoisia kuin äärimpänä -idässä Turjan ryhmä, Kuollan itäpuolella Kildinin murre, Imandran -eteläosan seuduilla Akkalan murre, Nuortijärven, Nuorti- ja Luttojokien -veistöillä Nuortijärven murre sekä Kuollasta luoteiseen Petsamon ja -Patsjoen murreryhmä. Ja näissä kaikissa murreryhmissä on, niinkuin on -luonnollista, jokaisella erämaa-kylän piirillä omat erikoiset -vivahduksensa, jopa niinkin suuret, etteivät esim. Turjan ja Nuortin -lappalaiset kaikiste pääse selville toisistaan omalla lapinkielellään, -vaan täytyy heidän monesti turvautua vaivaiseen venäjän taitoonsa. Niin -paljon on kummallakin omia murresanoja, joita toinen ei ymmärrä. -Saattaapa Nuortijärvenkin asukas joskus sanoa Suonikylän puheesta, -vaikka ne molemmat kuuluvatkin samaan murteeseen: "Se on sitä -Suonikylän kieltä, minä en sitä oikein käsitä." Ja hän lisää vielä: -"Suonikylässä puhutaan niin, Nuortijärvellä on puhe toisenmoinen. Ja -Muotkassa on toinen kieli, ja joka kylässä on toinen kieli. Sanatkin -ovat toisenlaiset." Lisäksi vielä on Kuollan lappalaisten kieli, kuten -ainakin kehittymättömät luonnonkansojen kielet, ääntämis- ja -sanontatavassaan tavattoman horjuvaa. Sama sana saatetaan monestikin -ääntää monella eri tavalla. - -Venäjänkielen vaikutus kuollan-lappiin on ollut hyvin voimakas. Eikä -ihmekään. Ovathan venäläiset vuosisatoja olleet täällä isäntinä -luostareineen ja munkkeineen, kirkkoineen, pappeineen ja muine -virkamiehineen, ja jo satoja vuosia tehneet hävitystyötä tämän pienen -erämaan kansan pään menoksi. Kumma vain, etteivät jo ole saaneet sitä -kokonaan maanpäältä pois juuritetuksi. Sen he ovat saaneet aikaan, että -paljon alhaisintakin hengenviljelystä merkitseviä omaperäisiä sanoja -on unohtunut ja vaihtunut venäläiseksi lainaksi, puhumattakaan -"korkeampaa" kulttuuria ilmaisevista sanoista, jotka melkein järjestään -ovat venäläistä lainarihkamaa. Ja koko niemimaan lappalaiskieleen on -venäjä vaikuttanut niin, että sen ääntäminen on muuttunut muuta lappia -erilaisemmaksi, pehmeämmäksi. - -Ja venäjänkieltä osaavat solkata melkein kaikki miehet, -kaukaisempienkin kiveliöiden eläjät, puhumattakaan satamapaikkojen ja -kaupunkien lähiseutujen asukkaista. Alituinen vuorovaikutus venäläisten -kanssa, ummikkovenäläiset virkamiehet, sotapalveluksessa käynti -- -sillä tsaarivallan aikana piti lappalaistenkin suorittaa -asevelvollisuutensa, miten sitten nykyään lienee -- ja lopuksi -venäläiset koulut ummikko-opettajineen ovat kilvan vaikuttaneet -lapinkansan venäläistyttämiseksi. Niinpä onkin jo muutamilla seuduilla -ikivanha alkuasukasten kieli kokonaan lakannut kuulumasta. Niin on -tapahtunut jo ainakin Ponoissa, niemimaan itärannan isossa -satamakylässä. - -Mutta ei ole Suomikaan, läntinen naapurimaa, ollut aivan vaikutusta -vailla. Niemimaan länsipuolen asukkaat, Patsjoen, Suonikylän ja Akkalan -koltat, ovat lähimpänä Suomen kosketukselle. Niinpä monet Suonikylän -miehet, varsinkin ne, jotka asuvat lähimpänä Suomen rajamaita, -Fofonovit, Moshnikovit, Feodorovit, Gaurilovit, osaavat, vaikkakin -kovin murteellisesti, suomea haastella. Monilla Suomen käynneillään, ja -monet kerrat poronvarastelu-hommissaan joutuneina tekemisiin -suomalaisten kanssa, ovat he sitä oppineet. Helppo onkin lappalaisen, -oppia suomenkieltä, toki monin verroin helpompaa kuin vaikeata venättä. -Onhan heidän oma kielensä niin suomenkielen kaltaista, jopa niin, että -yksin kolttaäijäkin, joka ei ole koskaan kielentutkijan koulussa ollut, -on tämän sukulaisuuden huomannut. "Suomakiil ja saamekiil, sama kiil, a -ei samoin sarnuta. Sie sarnut venes, a mie sarnum voonas, ja sie korrat -perkele, a mie korram pärgalak." [Kolttaukko on muuten oppinut -"pärgalakinsa" Suomesta. On heillä omiakin korraamissanoja, esim.: -_Ishörm_ = hukka, _Isokk-kahpper_ = piippalakki, paholainen, -_tann-pealaj_ = "senpuolinen", paholainen.] Näin Suonikylän ukko -hyvillä mielin kielitutkimuksiaan toteaa. - -Ja nämä Suonikylän suomenkielen harrastajat, samoinkuin Patsjoen ja -Petsamon koltat, ovat meidän uuden alueemme asukkaita, ja ovat siis jo -hyvällä alulla "valtakunnan kielen" taidossa. - -Vaikka Venäjänlappalaisten vähäinen joukko on satoja vuosia ollut -venäläisten vaikutukselle alttiina ja asunut hajallaan niemimaan -suurissa erämaissa, vieläpä enimmät osat aikaansa aivan yksinäisinä -metsäneläjinä, ovat koltat kuitenkin koko joukon säilyttäneet omaa -vanhaa tarustoaan ja satujensa aarteistoa, vainolaistarinoita, -noitasatuja, eläinsatuja, joita vielä ainakin vanhat muistelevat ja -kertovat. - -Jo edellä olemme tutustuneet kolttien vainolaistarinoihin, kamaliin -kertomuksiin, joissa väliin kokonaiset kyläkunnat tuhotaan, väliin taas -koko vainolaisjoukko ovelan lappalaisen toimesta saatetaan surmilleen. -Nämä historialliset tarut ovat lähtöisin niiltä ajoilta, jolloin -lappalaiset taistelivat erämaittensa puolesta vieraita verottajia, -metsäsissejä ja vallananastajia vastaan. Monet tarinat, kuten -vihollisjoukon koskeen hukuttaminen, tunturinrotkoon työntäminen, -järveen keihästäminen, ovat tunnetut yli koko lappalaismaailman, koltta -vain on ne paikallisiin oloihinsa soveltanut. Mutta toiset taas ovat -aivan koltanmailla syntyneitä, muistoja omista korpitappeluista. - -Paljon on koltalla myös noitasatuja. Eikä ihmekään, että Lapissa, jossa -vielä vanhat haltiat elävät vaaroissa, tuntureissa, metsissä ja -järvissä, jossa syksyn yöt ovat niin pitkät ja pimeät, ja sydäntalven -moniviikkoinen auringoton kaamasaika niin ihmeellisen salahämyinen, -että siellä vielä vanhat suuret noidat saduissa elävät, ja nähdään -valkeapukuisia tshuttia taikka kuullaan heidän kulkusissa ajelevan -autioilla lumikentillä. Samoja suuren Lapin mahtavia noitatarinoita -tavataan koltankin mailla, merkillisiä taruja heidän tavattomasta -taidostaan ja kaameita kertomuksia heidän kuolemastaan. Niinkuin jo -edellä on kerrottu tarina Nuortin noidastakin, jota ei tahdottu saada -haudassakaan pysymään. Kuulimme edellä jo myöskin suuresta ja -kerskailevasta Suongil-noidasta, joka ylimielisyydessään yritti metsoa -ja haukea samassa kattilassa keittää, ja niin hankki metson, metsän -mahtavan linnun, vihat päälleen, niin että metso hänelle -soidinahollaankin kotkotti: - - -- Vaikka onkin Suongil suuri noita, - ei hän voi metsoa ja haukea, - samassa kattilassa keittää! - -Ja surkean lopun sai Suongil-noitakin. Kun hän oli rikkonut -metsänhenkeä vastaan ylpeydessään niin, että metsän ja veden viljaa oli -pannut samaan kattilaan, niin siitä metso teki hänet niin sokean -ylimieliseksi, että hän taas kerskaillen lähti laskemaan Luttojoen -suurta köngästä, jotta on hän vielä sittenkin semmoinen noita, että -tuommoiset kosket huilauttaa. Mutta vene paiskautui pirstoiksi könkään -kiviin, ja Suongil-noita hukkui kuohuihin, ja äijän ruumis ajautui -kauas Luttoa alas. Sieltä se sitten löydettiin ja kuopattiin joen -rantaan. Köngästä ruvettiin sanomaan Suongil-könkääksi, ja kun sitten -rakennettiin talvikylä noidan hautapaikan läheisyyteen, Luton rannalle, -sai kylä nimekseen _Suongil-sijt_, Suonikylä. - -Suuri ja merkillinen oli Akku-jaurin noitakin. Kerran, kun ei ollut -pyydystä, millä kaloja saada, joi se järven kuiviin ja pani akkansa -kuivalta pohjalta kaloja kokoamaan. Mutta akka viipyi kovin kauan -järvellä, ylenmäärin kun kaloja halusi, vaikka ukko rannalta huusi: -"Tule sukkelaan jo pois!" -- "Elä vielä! Tuolla on vielä suuri kala!" -akka vastasi ja kaahusti sitä ottamaan. Mutta noita ei enää -jaksanutkaan pidättää vettä vatsassaan, vaan täytyi hänen se soijauttaa -takaisin järveen. Ja niin akka hukkui kaloineen, ja järvi sai nimekseen -_Akku-jaur_. - -Lapinmaan suuresta julmasta metsienpeikosta, Stallosta, _Taallastakin_, -koltat tarinoivat. Ja sama tapa on tyhmällä peikolla täälläkin kuin -muualla Lapissa: pyydystelee lapsia laukkuunsa ja vie metsäkotaansa -paisteikseen sekä viekoittelee ja vie väkisinkin lapintyttäriä ja -vaimoja akakseen ja heillä sitten syöpäläisiä siivottomasta tukastaan -tapattaa. Tavallisesti selviytyvät lapset onnellisesti Taallan -paistinuuniin joutumasta, ja päänetsijät surmaavat viekkaasti tyhmän -jättiläisen. Tekevät niinkuin teki Nuortin eukkokin, jonka täytyi -pidellä sylissään Taallan päätä ja tukkaa ruoputella: akka työnsi salaa -suuren puukon tuleen, ja kun Taalla kääntyi selälleen ja keikisti -päätään, jotta ruoputtelehan partaakin, niin akka samassa sieppasi -suurpuukon tulesta ja säväytti sillä peikon kurkun poikki. - -Eläinsatujakin on koltilla. Samanlaisia seikkailuja kuin -kansansatujemme Ilvolan takamailla tapahtuu ketulle, karhulle, -sudelle ja jänikselle, samanlaisia sattuu niille Kuollan-Lapinkin -erämaissa. Yhtä ovela veijari on kolttalais-kettukin kuin Ilvolan -kettu, yhtä yksinkertainen ja helposti narrattava on koltan karhu-äijä -ja yhtä yksitoikkoinen koltan susi. Kettu keplottelee lappalaisen -ahkiosta kalakuorman saaliikseen, narraa karhun avannosta onkimaan, -houkuttelee siihen muitakin metsäneläimiä, sutta, naalia, -jänistä, kärppää, ja sitten lapin akalla annattaa niitä selkään. -Itse vain syrjässä ilakoi ja nauraa, niinkuin koltta-ukkokin tarinaa -kertoessaan. - -Mutta sitten on koltilla paljon venäläisiltä saatuja satuja ja -tarinoita sekä kaikenlaisia kaskuja ja juttuja, useasti hyvin -rivojakin. Ja niitä koltat monesti juomapöydässään juttelevat ja niillä -seuraansa huvittavat. - -Väliin he taas laulelevat venäläisiä pajatuksia, _laul_. Sillä niitäkin -koltat osaavat, ovat niitä sotamiehinä ollessaan oppineet taikka muuten -venäläisten kanssa seurustellessaan saaneet korvaansa sekä sävelen että -sanat, kummatkin omine kolttalaisine väännöksineen. - -Mutta osaa koltta omiakin lauluja, ikivanhoja lappalaisia joikauksia, -alkuperäisiä sävellytyksiä, joista Lapin kansa on niin tunnettu. Koltan -joikaaminen, levdde, on erilaisempaa kuin muiden lappalaisten. -Tavallisesti lappalaisten joikaukset ovat lyhyitä säkeistöjä, jotka -sisältävät jonkun tai joitakuita ominaisuuksia joikattavasta henkilöstä -taikka asiasta, ja sitä samaa säkeistöä saattaa joikaaja yhä uudelleen -pitkät ajat toistaa, joka säkeen jälkeen aina "nun-nuttaen". Niin esim. -inarilainen joikaa Jounin Niilasta: - - -- Jounin Niila-vanhus nun-nun-nun-nuu, - Muotkatunturin hukka, nun-nun-nun-nuu, - etelää nuuskii, nun-nun-nun-nuu, - kintuilleen laskee, nun-nun-nun-nuu. - -Ja taas aloittaa: Jounin vanhus nun-nun-nun-nuu - -Mutta kun koltta lähtee laulamaan, niin hän ei kehtaakaan aina samaa ja -samaa jankuttaa, vaan joikaa monestikin pitkähkön kertovan runoelman, -jossa varsin monipuolisesti käsitellään joikattavaa, säkeitten väliin -aina lappalaistapaan työntäen täytesanoja, milloin "lo-lo-loo"-ta, -milloin "de-la-gul-gul-gul"-ia, milloin mitäkin. Kaikenlaisista -merkillisistä seikoista, joita milloin millekin koltalle tapahtuu, -sukkelat taiturit kärkkäästi sepustelevat joikauksen, jossa varsinkin -asian naurettavat kohdat ja asianomaisen henkilön heikot puolet tuodaan -esille. Eikä asian tarvitse kovin merkillinenkään olla, kun siitä jo -saadaan aihetta joikaukseen: joku Kuollan viinanhakuretki, joku -Jäämeren raitoretki, joku metsästysretki, joilla laulajan mielestä -jotakin erikoisempaa sattuu. Hyvin monesta koltasta on oma joikunsa, -jonka koko ympäristö tuntee ja joikaa. Varsinkin nuorista ja heidän -kosimishommistaan hyvin helposti saadaan joikaamiseen aihetta. -Saatetaanpa semmoisessa joikauksessa kertoa laveamminkin nuoren miehen -tavoista ja puuhista, onnistumisista ja epäonnistumisista, mutta -voidaan asia lyhyemmänkin laulaa, joikataan vain sen ydinkohta. -Niinkuin esim. Nuortijärvellä joikataan Tuulomalla asuvan suomalaisen, -Tuhkasenpojan ja kolttapojan kosimiskilpailusta Nuortin tyttären luona: - - -- Ohkemij, Teahpanin neita, - on kolmen oven takana, lo-lo-loo. - Oilsander Mihkelin poika - ei voinut päästä Ohkemijn luokse, lo-lo-lo-loo. - Heino Tuhkasen poika, - jolla on suomalaisen sydän, lo-lo-loo, - hän kylläkin pääsee Ohkemijn luokse, lo-lo-lo-loo. - -Taikka taas kuulemme Suonikylän kodassa Moshnikovin muorin tyttärineen -ja miniöineen juorottelevan: - - -- Evvanan täytyy suopunkia heittäen kosia, - viisi nimeä laittaa itselleen. - Muurahainen nostaa nokkaa, - muurahainen valkeapää. - Ohkemijn Teahpanin luokse - Huoterin Oskkrin neita - menee pogostalle käymään. - Hän nukkuu kodassa. - Ohkemij tulee sinne - syksyllä villavällyjen kanssa. - Siellä he juttelevat keskenään. - Revontulet leimuavat, - kun he nukkumaan menevät. - -Väliin saamme kuulla oikein aito lappalaisen elämänkuvauksen: - - -- Niin Marj neita istui ja katseli, - ja ajeli täitä Rommanan ihosta. - Romman elävissä täissä - kaamaspuksuissaan istui ja nukkui. - Lakin ajeli ja peskin pieksi. - -Poroistaan poromies useimmat joikunsa joikaa. Jo pieni tapauskin -saattaa hänelle antaa aihetta sovittamaan sanoja säveliin, niinkuin: - - -- Kellon kieli kilahti, - Vaiskin härkä vauhkoili, - ei tahtonut ruveta kantamaan - Vaiskin raskasta taakkaa. - Njuurrom tunturin ylämäessä tenäili, - heittäysi maahan. - Täytyi syötellä oljushärkää. - -Omia hyviä härkiään koltta joikauksissaan kiittelee, kuinka ne komeasti -yli vahvojen lumikenttien laukaten kiitävät, mutta samalla hän taas -pilkkaa inarilaisten huonoja härkiä, jotka eivät jaksa ajomiestään -ohuessakaan lumessa vetää: - - -- Inarin härät ne ovat, de-la-gul-gul-gul, - kuin raskaat heinäsäkit, gul-gul-gul; - kun lumi kynnen yli nousee, de-la-gul-gul-gul, - niin miehet suksilla hiihtämään, gul-gul-gul. - Mutta meidän härkämme, de-la-gul-gul-gul, - kun lumi yli polven kohoaa, gul-gul-gul, - vasta juosten ja laukaten kulkevat, de-la-gul-gul-gul. - -[Tohtori T. Itkosen muistiin merkitsemä. Joukahainen XIV.] - -Metsämies joikaa metsästyksestä ja metsäneläimistä. Saapa hän sanoiksi -korven kontion ajatuksetkin ja laulaa: - - -- Vanha mies taljan kiskoo. - Nuori poika heinäkenkä tulee, - enpä pelkää nuorta poikaa. - Minä pelkään vanhaa miestä, - taljan kiskojaa. - -Venäläisten virkamiesten, harvinaisten herrojen käynti erämaankylissä -myös monesti antaa aihetta lappalaiselle laulajalle ruveta runontekoon. -Niinpä nuortilainen joikumestari kuvaa "suuren herran", arkkipiispan, -vastaan ottamista varsin elävästi: - - -- Evvanan Reehk osti pailakka-vaatimen, - se juoksi tietä myöten, köhi ja hyppi, - selkä köykyssä seisoi, - räkäisen tavalla makasi. - Reehkin kotakentälle - arkkipiispa, suuri herra, tuli. - Trehvanin Saahkar hyppäsi - harmaassa sarkamahttsakissa harppasi, - märkä lakki päässä tieteli vieressä, - villavanttuut kädessä hän hyppi, - syöksyi säkki päässä koskeen. - -Vanhat sukkelaälyiset lapinukot ovat joikausten runoseppiä. He niitä -näkemistään ja kuulemistaan tapauksista sepittelevät ja alkavat omalla -sävelellään laulella, ja siitä ne sitten tulevat naapureillekin -tunnetuiksi. Ja mitä sanovampia joikaukset ovat ja kuulijäin -käsityskantaa vastaavampia, sitä suuremmalla mieltymyksellä ne -omaksutaan ja otetaan laulettaviksi. Nuortijärven _Nasarkka-ukko_, -vanha veneseppä, on paras joikuseppäkin kulmakunnallaan. Suonikylän -mestareita taas ovat _Gaurilovin Trofim-ukko_ sekä _Ootrim-Illep_, -molemmat hyviä laulajia. Patsjoen kolttien paras laulaja on -_Mihkel-Vaiskin Uontrei_, jonka joikaamismaine on tunnettu aina -Suonikylässä asti. Äijä on niin mestari, että hän heti ensi näkemältä -näppärästi sepittää sattuvan joikauksen kenestä tahansa. Hyvä on -äijällä ääni, ja kun hän rupeaa laulamaan, painaa hän ensin leukansa -vakaan, venyttää sitten kaulansa kuin kurki ja laskee kirkkaan -loilotuksen. - -Joikaamaan innostuu koltta pitkiä talvimatkoja ajellessaan, kun hyvällä -kelillä porot hyvästi juosta nulkkaavat taikka tasaisesti tolvaavat, -sekä metsän nuotioilla lämpöisen tulen loisteessa loikoillessaan, -taikka istuskellessaan kotipirtissä verkonkudelmansa taikka muun -semmoisen työn ääressä, joka ei niin kiinteästi sido ajatustoimintaa. -Mutta kaikkein parhaiten käy joikaaminen silloin, kun oikein -kylänmiehissä ja naisissa on kokoonnuttu yhteiseen ryyppypirttiin -yhteisen viinapullon ääreen. Silloin, kaikenlaisia kaskuja, tarinoita -ja juttuja tuon tuostakin välipaloiksi pistellen, on joikaaminen -ohjelman päänumerona. Sitä ahkerammin, mitä enemmän pullo tyhjenee. -Lasketaan silloin joiku toistaan kummempi, mitä vain kukin sattuu -muistamaan, ja saa siinä toinen jos toinenkin pyhäveli kuulla oman -joikunsa, jonka joku joukosta hyvälle tuulelle tultuaan ilkaillen -laulaa. Mutta ei toinen siitä suutu, nauraa vain ja antaa samalla -mitalla takaisin, laulaa laulajalle puolestaan hänen joikunsa. Ja niin -saattaa ilonpito lopulta muuttua hauskaksi joikaamiskilpailuksi, jota -kestää useasti siksi, kunnes kaikki ovat pitkällään, sekä pullot että -laulajat, pullot tyhjinä, mutta laulajat sitä täydempinä. Laulu ja -ilonpito päättyvät kovaan kuorsaamiseen. - -Mutta niinkuin häviää ja kuolee kolttakansa vähitellen pois kansojen -joukosta, niin häviää ja kuolee koltan omituinen kielikin, ja lakkaa -heidän merkillinen alkuperäinen laulunsa kaikumasta. Joutuvat kerran -viimeisetkin joikaajat turpeen alle. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLTTAIN MAILTA *** - -***** This file should be named 64099-0.txt or 64099-0.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - https://www.gutenberg.org/6/4/0/9/64099/ - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/64099-0.zip b/old/64099-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 177c9d2..0000000 --- a/old/64099-0.zip +++ /dev/null |