diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-23 17:17:21 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-23 17:17:21 -0800 |
| commit | dfd6ea17153a2b0501b40d68840db78427fe8cff (patch) | |
| tree | c6f3c479340a3eeebd9c55f0c913f1c2d0742711 | |
| parent | 15be6e6761c9c90a5bc49244cc1b0b3dddaa6fbb (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64087-8.txt | 2815 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64087-8.zip | bin | 56455 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2815 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..04482aa --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #64087 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64087) diff --git a/old/64087-8.txt b/old/64087-8.txt deleted file mode 100644 index cf4109f..0000000 --- a/old/64087-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2815 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kuudes osasto, by Anton Pavlovich Chekhov, -Translated by Vilho Elomaa - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kuudes osasto - - -Author: Anton Pavlovich Chekhov - - - -Release Date: December 20, 2020 [eBook #64087] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUUDES OSASTO*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -KUUDES OSASTO - -Kirj. - -ANTON TSHEHOV - -Venäjänkielestä suomensi - -Vilho Elomaa - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, -1921. - - - - -I. - - -Sairaalan pihassa on pienehkö sivurakennus, jota ympäröi kokonainen -metsä nokkosia, takkiaisia ja villihamppua. Sen katto on ruostunut, -savutorvi puoleksi kumossa, portaat ovat lahonneet ja kasvavat ruohoa, -ja rappauksesta on enää vain hiukan jälkiä näkyvissä. Julkisivu on -sairaalaan päin, takasivu katselee pellolle, josta sen eroittaa -sairaalan harmaa, nauloilla reunustettu aita. Näillä nauloilla, joiden -kärjet törröttävät pystyssä, ja aidalla ja itse rakennuksella on se -erikoinen alakuloinen, toivoton ilme, jollainen meillä tavataan -ainoastaan sairaaloilla ja vankiloilla. - -Ellette pelkää polttavanne itseänne nokkosiin, niin menkäämme pitkin -kapeaa polkua, joka vie sivurakennukselle, ja katsokaamme, mitä siellä -on sisällä. Avattuamme ensimmäisen oven tulemme eteiseen. Siellä on -seinävierillä ja uunin luona kokonaisia vuoria kaikenlaista -sairaalarojua. Patjoja, vanhoja risaisia mekkoja, housuja, -siniraitaisia paitoja, hylyksi käytettyjä kenkärajoja, -- ja kaikki -tämä törky on heitetty läjiin, rutistettu kasaan sikin sokin; siinä se -mätänee ja levittää ympärilleen tukahduttavaa löyhkää. - -Lumppuläjällä makaa, aina piippu hampaissa, vartija Nikita, vanha -virkaheitto sotilas, jonka hihanauhakkeet aika on muuttanut -ketunkarvaisiksi. Hänellä on tuimat, kuihtuneet kasvot, riippuvat -kulmakarvat, jotka tekevät hänet lammaskoiran näköiseksi, ja punainen -nenä; hän on lyhyenläntä, laiha ja suonikas, mutta hänellä on ryhtiä, -ja hänen nyrkkinsä ovat lujat. Hän on niitä yksinkertaisia, vakavia, -luotettavia ja tylsiä ihmisiä, jotka rakastavat järjestystä ja ennen -kaikkea ja siksi uskovat lujasti, että täytyy piestä. Hän mukiloi -kasvoihin, rintaan, selkään, mihin sattuu, ja on varma siitä, ettei -täällä muutoin olisi järjestystä. - -Sitten astutte suureen, avaraan huoneeseen, joka vastaa koko -rakennusta, ellei oteta lukuun eteistä. Täällä on seinät sivelty -likaisensinisellä värillä, katto on noessa kuin savupirtissä, -- näkee -selvästi, että uunit talvisin savuavat ja ajavat häkää. Ikkunoita -rumentavat sisäpuolelle kiinnitetyt rautaristikot. Lattia on harmaa ja -tikkuinen. Ilma on hapankaalin, öljylampun, luteiden ja ammoniakin -hajun kyllästämä, niin että ensimmältä luulisitte tulevanne -eläintarhaan. - -Huoneessa on vuoteita, jotka on ruuvattu kiinni lattiaan. Niillä istuu -ja loikoo ihmisiä sinisissä sairaalamekoissa ja vanhan tavan mukaan -patalakki päässä. Ne ovat mielipuolia. - -Heitä on täällä kaikkiaan viisi. Vain yksi on säätyhenkilö, kaikki muut -pikkuporvareja tai rahvasta. Ensimmäinen ovesta käsin, pitkä, laiha -mies, jolla on punertavat, kiiltävät viikset ja itkettyneet silmät, -istuu nojaten päätään käteensä ja tuijottaa yhteen kohtaan. Yöt päivät -hän suree jotakin, pudistellen päätään, huokaillen ja katkerasti -hymyillen; hän ottaa harvoin osaa keskusteluun eikä tavallisesti vastaa -kysymyksiin. Hän syö ja juo koneellisesti, silloin kun annetaan. -Ahdistavasta, hakkaavasta yskästä, laihuudesta ja poskien punasta voi -päättää, että hänellä on keuhkotaudin alku. - -Hänen jälkeensä seuraa pieni, eloisa, erittäin vilkasliikkeinen vanhus, -jolla on piikkiparta ja musta, kähärä tukka kuin neekerillä. Päivisin -hän kulkee pitkin salia ikkunasta toiseen tahi istuu vuoteellaan, jalat -turkkilaisten tapaan ristissä allaan, ja viheltelee taukoamatta kuin -punatulkku, laulaa hiljaa itsekseen ja nauraa hihittää. Yhtä -lapsellisen hilpeä ja vilkas hän on öisinkin noustessaan rukoilemaan, -s.o. lyömään nyrkeillään rintaansa ja kaivelemaan sormellaan -ovenpieliä. Hän on juutalainen Moiseika, heikkomielinen, joka menetti -järkensä parikymmentä vuotta sitten, kun häneltä paloi verstas, jossa -valmistettiin hattuja. - -Kaikista kuudennen osaston asukkaista sallitaan vain hänen poistua -rakennuksesta, vieläpä sairaalan pihasta kadullekin. Tätä -erikoisoikeutta hän on saanut nauttia jo pitkät ajat, nähtävästi siksi, -että hän on vanha sairaalan hoidokki ja hiljainen, vaaraton hupsu, -kaupungin narri, joka aikoja sitten oli totuttu näkemään kaduilla -poikaviikarien ja koirien ympäröimänä. Sairaalamekossa, naurettava -patalakki päässä ja tohvelit jalassa, toisinaan avojaloin ja -housuittakin, hän kuljeskelee pitkin katuja, pysähtyen porteilla ja -kauppapuotien luona pyytämään kopeekkaista. Missä hän saa kaljaa, missä -leivänpalan, missä taas kopeekanlantin, ja sairaalaan palatessaan hän -tavallisesti on kylläinen ja rikas. Kaikki, mitä hän tuo mukanaan, -ottaa Nikita häneltä omiksi hyvikseen. Hän tekee sen raa'alla tavalla, -kiukkuisena, kääntäen toisen taskut nurin ja kutsuen Jumalaa -todistajaksi, ettei hän milloinkaan enää päästä juutalaista kadulle ja -että epäjärjestys on hänen mielestään pahinta, mitä maailmassa saattaa -tapahtua. - -Moiseika on hyvin palvelevainen. Hän antaa tovereilleen vettä, peittää -heidät, kun he nukkuvat, lupaa tuoda jokaiselle kopeekan kadulta ja -ommella jokaiselle uuden lakin; hän ruokkii lusikastaan -vasemmanpuolista, halvattua naapuriaan. Sitä hän ei tee -sääliväisyydestä eikä minkään inhimillisyystunteen pakottamana, vaan -jäljitellen oikeanpuolista naapuriaan Gromovia ja itsetiedottomasti -alistuen hänen vaikutukseensa. - -Ivan Dmitritsh Gromov, kolmenneljättä vanha aatelismies, entinen -ulosottomies ja kuvernementinsihteeri, sairastaa vainoamishulluutta. -Hän joko makaa vuoteellaan kokoonkyyristyneenä tahi kävelee nurkasta -nurkkaan, ikäänkuin saadakseen liikuntoa; hyvin harvoin hän istuu. -Hän on aina kiihdyksissä, jännittyneenä jostakin hämärästä, -epämääräisestä odotuksesta. Kuullessaan pienimmänkin rasahduksen -eteisestä tahi huudahduksen pihalta, hän heti kohottaa päätänsä ja -alkaa kuunnella: tullaankohan häntä noutamaan? Häntäköhän etsitään? Ja -silloin hän tulee kovin levottomaksi, ja hänen kasvoilleen ilmestyy -torjuva ilme. - -Minua miellyttävät hänen leveät, luisevat kasvonsa, jotka ovat alati -kalpeat ja onnettomat ja joissa kuvastuu kuin peilissä taistelujen ja -alituisen kauhun kiduttama sielu. Hänen virnistelynsä on kummallista ja -sairaloista, mutta hienot uurteet, jotka syvä, todellinen kärsimys on -painanut hänen kasvoihinsa, ilmaisevat järkevyyttä ja älykkyyttä, ja -silmissä on lämmin, terve loiste. Minua miellyttää koko hänen -olemuksensa; hän on kohtelias, avulias ja hienotunteinen kaikkia paitsi -Nikitaa kohtaan. Kun joku pudottaa napin tahi lusikan, niin hän heti -hypähtää vuoteeltaan ja nostaa esineen maasta. Joka aamu hän toivottaa -tovereilleen hyvää huomenta ja levolle mennessään hyvää yötä. - -Paitsi alituista jännityksen tilaa ja virnistämistä, ilmenee hänen -hulluutensa seuraavalla tavalla. Joskus iltaisin hän kääriytyy -mekkoonsa ja vavisten koko ruumiiltaan ja hampaiden kalistessa alkaa -nopeasti kävellä nurkasta nurkkaan ja vuoteiden välillä. Näyttää siltä -kuin hänellä olisi ankara kuume. Siitä, että hän äkkiä pysähtyy ja -katsahtaa tovereihinsa, huomaa hänen haluavan sanoa jotakin erittäin -tärkeää, mutta nähtävästi arvellen, ettei häntä kuunneltaisi tahi -ymmärrettäisi, hän pudistaa kärsimättömästi päätään ja jatkaa -kävelyään. Mutta pian puhumisen halu voittaa kaikki arvelut, ja hän -kirvoittaa kielensä siteet ja puhuu intohimoisesti. Hänen puheensa on -säännötöntä, kuumeentapaista, ikäänkuin hourailua, katkonaista, eikä -aina käsitettävää, mutta siinä on kuitenkin, sekä sanoissa että -äänensävyssä, jotakin erittäin miellyttävää. Kun hän puhuu, niin näette -hänessä mielipuolen ja ihmisen. Hänen järjetöntä puhettaan on vaikea -kuvata paperille. Hän puhuu ihmisten halpamaisuudesta, väkivallasta, -joka sortaa totuutta, ihanasta elämästä, joka aikaa myöten on tuleva -maan päälle, ikkunaristikoista, jotka joka hetki muistuttavat hänelle -sortajien tylsyyttä ja julmuutta. Koko hänen puheensa on kuin sekavia -säveliä vanhoista mutta vielä keskeneräisistä lauluista. - - - - -II. - - -Hiukan toistakymmentä vuotta sitten asui kaupungissa, pääkadun -varrella, omassa talossaan Gromov-niminen, varakas, hyvinvoipa -virkamies. Hänellä oli kaksi poikaa: Sergei ja Ivan. Ollessaan jo -neljännen vuosiluokan ylioppilas, Sergei sairastui lentävään -keuhkotautiin ja kuoli, ja hänen kuolemansa oli ikäänkuin alkuna -kokonaiseen sarjaan onnettomuuksia, jotka äkkiä alkoivat ahdistaa -Gromovin perhettä. Viikon kuluttua Sergein hautajaisista iäkäs isä -pantiin syytteeseen väärennyksistä ja kavalluksista ja kuoli pian sen -jälkeen vankilan sairaalassa lavantautiin. Koti ja kaikki irtain -omaisuus myytiin huutokaupalla, ja Ivan Dmitritsh äitineen jäi puille -paljaille. - -Kun Ivan Dmitritsh ennen, isän eläessä, asui Pietarissa, jossa hän -opiskeli yliopistossa, sai hän 60-70 ruplaa kuukaudessa eikä tiennyt -mitään puutteesta. Nyt hänen elämänsä teki jyrkän käänteen. Hänen -täytyi aamusta iltaan antaa kehnotuloisia oppitunteja, kirjoittaa -puhtaaksi ja kuitenkin nähdä nälkää, sillä koko ansionsa hän lähetti -äidille elatukseksi. Sellaista elämää Ivan Dmitritsh ei kestänyt; hänen -mielensä masentui, hän alkoi sairastella, erosi yliopistosta ja -matkusti kotiin. Kotikaupungissaan hän suositusten avulla pääsi -kihlakuntakouluun opettajaksi, mutta ei sopinut toveriensa kanssa, -oppilaat eivät hänestä pitäneet, ja pian hän jätti toimensa. Äiti -kuoli. Poika oli puolisen vuotta ilman tointa, eläen vedellä ja -leivällä; sitten hän pääsi ulosottomieheksi. Siinä toimessa hän pysyi, -kunnes sai eron sairauden tähden. - -Hän ei ollut milloinkaan, nuorina ylioppilasvuosinaankaan, näyttänyt -terveeltä. Hän oli aina kalpea, laiha, vilunarka, söi vähän, nukkui -huonosti. Hänen päätään pyörrytti ja hän sai hysteerisen kohtauksen -pikarillisesta viiniä. Hän kaipasi ihmisten seuraa, mutta ärtyisän -luonteensa ja epäluuloisuutensa vuoksi hän ei päässyt kenenkään kanssa -läheisempiin suhteisiin eikä saanut ystäviä. Kaupungin asukkaista hän -aina puhui halveksivasti, sanoen, että heidän raaka tietämättömyytensä -ja unelias, eläimellinen elämänsä on hänestä vastenmielistä ja -iljettävää. Hän puhui kimeällä, kovalla äänellä, kiihkeästi, aina joko -närkästyneenä ja mieli kuohuksissa tahi ihastuneena ja ihmetellen, ja -aina vilpittömästi. Mistä hänen kanssaan rupesikin puhumaan, aina hän -johti keskustelun samaan: kaupungissa on tuskastuttava ja ikävä elää, -yhteiskunnalla ei ole korkeampia harrastuksia, se viettää harmaata -tarkoituksetonta elämää, jossa vaihteluna on väkivalta, raaka irstailu -ja tekopyhyys; lurjukset ovat kylläiset ja puetut, mutta kunnialliset -ihmiset elävät puutteessa; tarvittaisiin kouluja, paikallinen, -tervesuuntainen sanomalehti, teatteri, julkisia luentoja, älyllisten -voimien yhdistymistä; yhteiskunta täytyisi saattaa tuntemaan itsensä ja -kauhistumaan. Ihmisiä kuvatessaan hän käytti voimakkaita värejä, vain -valkoista ja mustaa, eikä tunnustanut mitään välivivahduksia; hän jakoi -ihmiskunnan kunniallisiin ihmisiin ja lurjuksiin; mitään välimuotoa ei -ollut olemassa. Naisista ja rakkaudesta hän aina puhui intohimoisesti, -ihastuneesti, mutta ei ollut kertaakaan rakastunut. - -Kaupungissa hänestä arvostelujensa jyrkkyydestä ja hermostuneisuudesta -huolimatta pidettiin, ja kun hän ei ollut saapuvilla, nimitettiin häntä -hyväillen Vanjaksi. Hänen synnynnäinen hienotunteisuutensa, -avuliaisuutensa, säännöllisyytensä, siveellinen puhtautensa ja -samoin hänen kulunut lievetakkinsa, sairaloinen ulkomuotonsa ja -perheonnettomuutensa herättivät hyviä, lämpimiä ja surullisia tunteita; -lisäksi hän oli sivistynyt, paljon lukenut, tiesi kaupungin asukkaiden -mielestä kaikki ja oli kaupungissa jonkinlaisena elävänä -tietosanakirjana. - -Hän luki sangen paljon. Hän istui pitkät ajat klubissa, nyki -hermostuneesti pujopartaansa ja selaili aikakauslehtiä ja kirjoja; -hänen kasvoistaan näkyi, että hän ei lukenut, vaan niellä hotki, tuskin -ennättäen pureskella. Johtui ajattelemaan, että lukeminen oli muuan -hänen sairaloisia tottumuksiaan, koska hän yhtä ahneesti kävi kaiken -kimppuun, mitä vain eteen sattui, lukipa edellisenkin vuoden -aikakauslehtiä ja kalentereita. Kotonaan hän luki aina makuullaan. - - - - -III. - - -Kerran eräänä syysaamuna Ivan Dmitritsh, päällystakin kaulus pystyssä, -rämpi pitkin kuraisia poikkikatuja ja kujia muutaman porvarin luo -perimään ulosottoon tuomittuja rahoja. Hänen mielialansa oli synkkä, -kuten aina aamuisin. Eräällä pikkukadulla häntä vastaan tuli kaksi -kahlehdittua vankia neljän kivääreillä varustetun vartiosotilaan -saattamina. Ivan Dmitritsh oli ennenkin sangen usein kohdannut vankeja, -ja sellaiset kohtaukset olivat aina herättäneet hänessä sääliä ja -kiusallisia tunteita; nyt tämä kohtaaminen toi hänen mieleensä aivan -erikoisen, kummallisen tunnelman. Ties minkätähden hänestä äkkiä -tuntui, että hänetkin voidaan panna rautoihin samalla tavalla -kuljetettavaksi lokaisia kujia pitkin tyrmään. Suoritettuaan -tehtävänsä ja palatessaan kotiin hän tapasi postin kohdalla tutun -poliisitarkastajan, joka tervehti häntä ja käveli hänen rinnallaan -muutaman askeleen, ja tämä tuntui hänestä epäilyttävältä. Kotona hän ei -koko päivänä saanut mielestään vankeja ja sotilaita kivääreineen, ja -käsittämätön sielullinen tuska esti häntä lukemasta ja keskittämästä -ajatuksiaan. Illalla hän ei sytyttänyt valoa eikä yöllä nukkunut, -ajatteli vain sitä, että hänet voidaan vangita, lyödä rautoihin ja -heittää vankilaan. Hän ei tiennyt olevansa mihinkään syyllinen ja voi -varmasti vakuuttaa, ettei vastedeskään koskaan tee murhaa, murhapolttoa -tahi varkautta; mutta saattaisihan hyvinkin tehdä jonkin rikoksen kuin -vahingossa, tahtomattaan, ja olihan mahdollista panettelu, vieläpä -tuomiovirhe! Eihän vuosisatainen kansallinen kokemus suotta opeta, että -säkistä ja tyrmästä eivät valat päästä. Ja tuomiovirhe on nykyisen -oikeudenkäyntijärjestyksen vallitessa hyvinkin mahdollinen. Ihmiset, -joiden suhde toisten kärsimyksiin on virallinen, kuten esimerkiksi -tuomarit, poliisimiehet, lääkärit, paatuvat ajan pitkään tottumuksen -voimasta siinä määrässä, etteivät voi, vaikka tahtoisivatkin, suhtautua -asiakkaihinsa muulla tavoin kuin muodollisesti; siinä suhteessa he -eivät lainkaan eroa talonpojasta, joka takapihallaan teurastaa pässejä -ja vasikoita eikä huomaa verta. Kun tuomari on sellaisessa -muodollisessa, sieluttomassa suhteessa henkilöön, niin hän riistääkseen -syyttömältä ihmiseltä kaikki kansalaisoikeudet ja tuomitakseen hänet -pakkotyöhön tarvitsee vain aikaa. Ainoastaan aikaa eräiden -muodollisuuksien täyttämiseen, josta tuomarille maksetaan palkka, ja -sitten on kaikki tehty. Etsi sitten oikeudenmukaisuutta ja turvaa tässä -pienessä, likaisessa kaupunkipahaisessa, kahdensadan virstan päässä -rautatiestä! Ja eikö ole naurettavaa ajatellakin oikeudenmukaisuutta, -kun yhteiskunta näkee kaikkinaisessa väkivallassa käsitettävän ja -tarkoituksenmukaisen välttämättömyyden, ja jokainen lempeyden ilmaisu, -esimerkiksi vapauttava tuomio, saa niskaansa valtavan ryöpyn -tyytymättömyyden ja kostonhimon tunteita? - -Aamulla Ivan Dmitritsh nousi vuoteeltaan kauhun vallassa, kylmä hiki -otsalla, aivan varmana siitä, että hänet voidaan vangita millä hetkellä -tahansa. Koska eiliset ajatukset niin kauan vaivaavat, -- ajatteli hän, --- niin niissä varmaan lienee hitunen totuutta. Eiväthän ne toki -voineet tulla mieleen ihan ilman aihetta. - -Poliisimies käveli kiirehtimättä ikkunoiden ohitse: ei suinkaan ilman -syytä. Tuossa pysähtyi kaksi miestä talon kohdalle ja ovat nyt vaiti. -Miksi he ovat vaiti? - -Ivan Dmitritshille tuli tuskalliset ajat. Kaikki, jotka kulkivat -ikkunoiden ohi tahi astuivat pihaan, tuntuivat urkkijoilta ja -salapoliiseilta. Puolenpäivän aikaan ajoi tavallisesti ispravnikka -ohitse parihevosilla; hän saapui kaupungin lähellä olevalta -maatilaltaan poliisihallitukseen, mutta Ivan Dmitritshistä näytti joka -kerta, että hän ajoi liian nopeasti ja jokin erikoinen ilme -kasvoillaan, riensi nähtävästi ilmoittamaan, että kaupungissa oleskelee -vaarallinen rikollinen. Ivan Dmitritsh hätkähti aina, kun portilla -soitettiin tahi kolkutettiin, meni ihan hervottomaksi nähdessään -emännän luona oudon henkilön; kohdatessaan poliisimiehiä ja santarmeja -hän hymyili ja vihelteli näyttääkseen huolettomalta. Hän valvoi yöt -läpeensä, odottaen vangitsemista, mutta kuorsasi ja hengitti -äänekkäästi, jotta emäntä luulisi hänen nukkuvan; sillä ellei hän nuku, -niin hänellä tietenkin on paha omatunto -- mikä painava todiste! -Todellisuus ja terve järki vakuuttivat hänelle, että tuo pelko on -turhaa ja sielunsairautta, että pidättäminen ja vankeus, jos katsoi -asiaa laajemmalta näkökannalta, ei ollut mitään kauheata, -- kunhan -omatunto vain oli puhdas; mutta mitä järkevämmin hän ajatteli, sitä -voimakkaammaksi ja ahdistavammaksi kävi hänen sieluntuskansa. Hän tunsi -samaa kuin erakko, joka aikoi raivata itselleen asuinpaikan -aarniometsään; mitä innokkaammin hän työskenteli kirveellään, sitä -tiheämpänä ja jykevämpänä kasvoi metsä ympärillä. Ivan Dmitritsh, -nähdessään lopuksi harkintansa hyödyttömyyden, lakkasi kokonaan -ajattelemasta ja antautui täydellisesti epätoivon valtaan. - -Hän alkoi etsiä yksinäisyyttä ja karttaa ihmisiä. Virka oli jo ennenkin -ollut hänelle vastenmielinen, nyt se kävi kerrassaan sietämättömäksi. -Hän pelkäsi, että häntä jotenkuten petetään, hänen taskuunsa pistetään -huomaamatta lahjuksia ja sitten hänet paljastetaan, tahi hän itse -huomaamattaan tekee virallisiin papereihin virheen, joka on yhtä törkeä -kuin väärennys, tahi kadottaa vieraita rahoja. Kummallista, milloinkaan -ennen hänen aivonsa eivät olleet toimineet niin notkeasti ja -kekseliäästi kuin nyt, kun hän joka päivä keksi tuhansia erilaisia -syitä, joiden tähden täytyi vakavasti suojella vapauttaan ja -kunniaansa. Mutta sensijaan heikkeni mielenkiinto ulkomaailmaa, -varsinkin kirjoja kohtaan, ja muisti alkoi arveluttavasti huonontua. - -Keväällä, kun lumi oli sulanut, löydettiin hautausmaan luota rotkosta -kaksi puoleksi mädännyttä ruumista, vanhan naisen ja pojan, jotka -merkeistä päättäen olivat saaneet väkivaltaisen lopun. Kaupungissa ei -enää muusta puhuttu kuin näistä ruumiista ja tuntemattomista -murhaajista. Ivan Dmitritsh, jotta ei olisi luultu hänen olevan -murhaajan, kulki pitkin katuja ja hymyili, ja tavatessaan tuttavia -kalpeni, punastui ja vakuutteli, ettei ole katalampaa rikosta kuin -heikkojen ja turvattomien murhaaminen. Mutta tämä valhe uuvutti hänet -pian, ja jonkun aikaa harkittuaan hän päätti, että hänen nykyisessä -tilassaan oli parasta -- kätkeytyä emännän kellariin. Kellarissa hän -istui päivän, yön ja vielä seuraavankin päivän, vilustui ankarasti ja -odotettuaan, kunnes tuli pimeä, hiipi salaa kuin varas huoneeseensa. -Päivänkoittoon saakka hän seisoi keskellä huonetta, liikahtamatta, -kuunnellen. Aamulla varhain, ennen auringon nousua, tuli emännän luo -uunintekijöitä. Ivan Dmitritsh tiesi hyvin, että he tulivat korjaamaan -keittiön uunia, mutta pelko kuiskasi hänelle, että ne olivat -uunintekijöiksi pukeutuneita poliisimiehiä. Hän hiipi hiljaa huoneesta -ja lähti kauhuissaan, avopäin ja takitta juoksemaan pitkin katua. -Joukko koiria ajoi haukkuen häntä takaa, muuan ukko huusi hänen -jälkeensä, ilma vinkui korvissa ja Ivan Dmitritshistä tuntui, kuin koko -maailman väkivalta olisi keräytynyt hänen selkänsä taakse ja ajanut -häntä takaa. - -Hänet otettiin kiinni, vietiin kotiin, ja emäntä lähetettiin kutsumaan -lääkäriä. Tohtori Andrei Jefimitsh, josta puhumme tuonnempana, määräsi -kylmiä päähauteita ja kirsikkalaakeritippoja, pudisti surullisesti -päätään ja lähti ilmoitettuaan emännälle, ettei hän enää tule takaisin, -sillä ihmistä ei saa estää menettämästä järkeään. Kun kotona ei ollut -varoja elatukseen ja hoitoon, lähetettiin Ivan Dmitritsh pian -sairaalaan ja sijoitettiin veneerisiä tauteja sairastavien osastoon. -Hän ei nukkunut öisin, oikkuili ja häiritsi sairaita ja pian hänet -Andrei Jefimitshin toimesta siirrettiin kuudenteen osastoon. - -Vuoden kuluttua Ivan Dmitritsh oli jo kokonaan unohdettu kaupungissa, -ja hänen kirjansa, jotka emäntä oli vienyt vajassa olevaan rekeen, -olivat joutuneet poikaviikarien saaliiksi. - - - - -IV. - - -Ivan Dmitritshin vasemmanpuolinen naapuri on, kuten jo mainitsin, -juutalainen Moiseika; oikeanpuolinen on rasvoittunut, melkein -pallomainen rahvaanmies, jolla on tylsät, aivan ilmeettömät kasvot. Hän -on liikkumaton, ahnas ja siivoton eläin, joka jo aikoja sitten on -menettänyt kyvyn ajatella ja tuntea. Hänestä lähtee lakkaamatta kirpeä, -tukahduttava löyhkä. - -Nikita, joka korjaa hänen jälkensä, lyö häntä vimmatusti, olkansa -takaa, nyrkkejään säästämättä; kauheata tässä ei ole se, että häntä -lyödään, -- sellaiseen voi tottua, -- vaan se, ettei tuo tylsistynyt -eläin vastaa iskuihin ainoallakaan äännähdyksellä, liikkeellä, -ilmeellä, heilahtelee vain hiljakseen kuin raskas tynnyri. - -Viides ja viimeinen kuudennen osaston hoidokeista on muuan -kaupunkilainen, joka aikoinaan palveli postissa lajittelijana, pieni, -laihahko, vaaleanverinen mies, jolla on hyvänsävyiset, mutta hiukan -viekkaat kasvot. Päättäen älykkäistä, levollisista silmistä, joiden -katse on kirkas ja hilpeä, hän on varuillaan, ja hänellä on jokin hyvin -tärkeä ja mieluisa salaisuus. Hänellä on pieluksensa ja patjansa alla -jotakin, jota hän ei näytä kenellekään, ei pelosta, että se voitaisiin -ottaa tahi varastaa häneltä, vaan häveliäisyydestä. Toisinaan hän menee -ikkunan luo, ja kääntyen tovereihinsa selin, ripustaa rinnalleen -jotakin, jota sitten pää kumarassa katselee; jos silloin joku menee -hänen luokseen, niin hän hämmentyy ja tempaa sen rinnaltaan. Mutta -hänen salaisuuttaan ei ole vaikea arvata. - -"Onnitelkaa minua", puhuu hän usein Ivan Dmitritshille, "minulle on -esitetty annettavaksi Stanislain ritarikunnan toisen luokan merkki -tähtineen. Toisen luokan merkki ja tähti annetaan vain ulkomaalaisille, -mutta minuun nähden tahdottaneen jostakin syystä tehdä poikkeus", -huomauttaa hän hymyillen ja kohauttaen hiukan neuvottomana olkapäitään. -"Niin, enpä tosiaan voinut odottaa!" - -"Minä en käsitä tästä mitään", vastaa Ivan Dmitritsh jurosti. - -"Vaan tiedättekö, minne asti ennemmin tahi myöhemmin vielä kapuan?" -jatkaa entinen lajittelija siristäen viekkaasti silmiään. "Saan -varmasti ruotsalaisen Pohjantähden. Se ritarimerkki on sellainen, että -kyllä kannattaa touhuta. Valkoinen risti ja musta nauha. Se on erittäin -kaunista." - -Varmaankaan ei elämä missään ole niin yksitoikkoista kuin tässä -sivurakennuksessa. Aamulla hoidokkaat, halvattua ja paksua talonpoikaa -lukuunottamatta, peseytyvät eteisessä suuren korvon ääressä ja -kuivaavat itsensä mekkonsa liepeisiin; senjälkeen he juovat -tinatuopeista teetä, jota Nikita tuo päärakennuksesta. Jokainen saa -yhden tuopillisen. Puolenpäivän tienoissa syödään hapankaalikeittoa ja -puuroa, illalliseksi on päivällisestä jäänyttä puuroa. Väliajoilla -maataan, nukutaan, katsellaan ikkunoista ja kävellään nurkasta -nurkkaan. Ja niin joka päivä. Entinen lajittelijakin puhuu aina vain -samoista ritarimerkeistä. - -Muita ihmisiä nähdään kuudennessa osastossa harvoin. Uusia -mielenvikaisia tohtori ei ole enää moneen aikaan ottanut vastaan, -ja vähän on tässä maailmassa niitä, joita haluttaa käydä -hullujenhuoneissa. Kerran kahdessa kuukaudessa käy Semjon Lasaritsh, -parturi. Kuinka hän keritsee mielenvikaiset ja kuinka Nikita häntä -siinä toimessa auttaa, ja millainen hämminki syntyy potilaiden joukossa -joka kerta kun juopunut, hymyilevä parturi ilmestyy heidän -keskuuteensa, sitä emme ryhdy kuvailemaan. - -Paitsi parturia ei kukaan kurkistakaan rakennukseen. Sairaat ovat -tuomitut näkemään päivästä päivään ainoastaan Nikitan. - -Mutta vähän aikaa sitten sairaalassa alettiin huhuta kummia. - -Pantiin liikkeelle huhu, että muka tohtori oli ruvennut käymään -kuudennessa osastossa. - - - - -V. - - - - -Kummallinen huhu! - -Tohtori Andrei Jefimitsh Ragin on tavallaan huomattava henkilö. -Kerrotaan, että hän aikaisimmassa nuoruudessaan oli erittäin jumalinen -ja valmistautui hengelliselle uralle ja että hän, päästyään v. 1863 -kimnaasista, aikoi mennä hengelliseen akatemiaan, mutta että hänen -isänsä, lääketieteen ja kirurgian tohtori, oli myrkyllisesti nauranut -hänen tuumilleen ja jyrkästi ilmoittanut, ettei pitäisi häntä -poikanaan, jos tämä rupeisi papiksi. Missä määrin tämä on totta, sitä -en tiedä, mutta itse Andrei Jefimitsh myönsi useammin kuin kerran, -ettei hän milloinkaan ollut tuntenut kutsumusta lääketieteen eikä -yleensä erikoistieteiden alalle. - -Miten sen asian laita lieneekään, lääketieteellisessä tiedekunnassa -opintonsa päätettyään hän ei ottanut ylleen papinkauhtanaa. -Jumalisuutta hänessä ei huomannut, ja lääkäriuransa alussa hän ei ollut -sen enempää hengenmiehen näköinen kuin nytkään. - -Hänen ulkonainen olemuksensa on jykevä, karkea, talonpoikaismainen; -hänen kasvonsa, partansa, sileäksi kammattu tukkansa ja vankka, kömpelö -ruumiinrakenteensa muistuttavat maalaiskapakoitsijaa, lihonnutta, -töykeää ahmattia. Hänen kasvonsa ovat tuimat, sinisten suonien -peittämät, silmät pienet, nenä punainen. Hän on kookas, hartiakas, -kädet ja jalat ovat suhdattoman suuret; hän näyttää voivan nyrkillään -tappaa miehen. Mutta hänen käyntinsä on hiljainen, liikkeensä -varovaiset ja arat; tullessaan toista vastaan kapeassa käytävässä hän -aina ensimäisenä pysähtyy tietä antamaan ja lausuu, ei syvällä -bassolla, kuten odottaisi, vaan hienolla, pehmeällä tenoriäänellä: -"anteeksi!" Hänellä on kaulassa pieni paisuma, joka estää häntä -käyttämästä jäykkää tärkkikaulusta, ja siksi hänellä aina on pehmeä -palttina- tai karttuunipaita. Hän ei yleensä pukeudu tohtorin tavoin. -Samaa housuparia hän käyttää vuosikymmenisen, ja uusi puku, jonka hän -tavallisesti ostaa juutalaisen kojusta, näyttää hänen yllään yhtä -kuluneelta ja rypistyneeltä kuin vanhakin; samassa takissa hän ottaa -vastaan sairaita, syö päivällistä, käy vieraissa; mutta sitä hän ei tee -itaruudesta, vaan siksi, että hän ei hitustakaan huolehdi ulkoasustaan. - -Kun Andrei Jefimitsh saapui kaupunkiin astuakseen virkaansa, oli -"armeliaisuuslaitos" kurjassa kunnossa. Sairassuojissa, käytävissä ja -sairaalan pihalla oli vaikea hengittää kaikenlaisen löyhkän tähden. -Sairaalan palvelijat, hoitajattaret ja heidän lapsensa nukkuivat -sairassuojissa yhdessä potilaiden kanssa. Valittivat, että russakoilta, -luteilta ja hiiriltä ei saanut elettyä asuinhuoneissa. Kirurgisessa -osastossa sama näky. Koko sairaalassa oli vain kaksi leikkausveistä -eikä ainoaakaan lämpömittaria; kylpyammeissa säilytettiin perunoita. -Katsastusmies, vaatteiden hoitajatar ja haavuri varastivat potilailta, -ja vanhan tohtorin, Andrei Jefimitshin edeltäjän, kerrottiin -myyskennelleen salaa sairaalan väkiviinaa ja kehittäneen itselleen -hoitajattarista ja naispotilaista kokonaisen haaremin. Kaupungissa nämä -epäkohdat olivat hyvinkin tiedossa ja niitä vielä liioiteltiinkin, -mutta niihin suhtauduttiin tyynesti; jotkut sivuuttivat ne sillä -selityksellä, että sairaalaan menevät vain pikkuporvarit ja talonpojat, -jotka eivät voi olla tyytymättömiä, koska elämä kotona on paljon -kurjempaa kuin sairaalassa; pyynpaistillako heitä muka pitäisi elättää! -Toiset selittivät epäkohtien puolustukseksi, ettei kaupungilla ole -piirineuvoston avustamatta varaa pitää hyvää sairaalaa; Jumalan kiitos, -että edes on sairaala, vaikka huonokin. Ja nuori piirineuvosto ei -perustanut sairaalaa kaupunkiin eikä sen lähelle, vedoten siihen, että -kaupungilla jo on oma sairaalansa. - -Tarkastettuaan sairaalan Andrei Jefimitsh teki sen johtopäätöksen, että -laitos on epäsiveellinen ja mitä vahingollisin asukkaiden terveydelle. -Hänen mielestään olisi ollut viisainta, mitä saattoi tehdä, päästää -potilaat vapauteen ja sulkea koko sairaala. Mutta hän huomasi, että -sellaiseen ei riittänyt vain hänen tahtonsa ja että se olisi -hyödytöntäkin; jos ruumiillinen ja henkinen saasta karkoitetaan yhdestä -paikasta, siirtyy se toiseen; täytyy odottaa, kunnes se haihtuu -itsestään. Sitäpaitsi, jos kerran ihmiset perustivat sairaalan ja -sietävät sitä luonaan, niin se tietenkin on heille tarpeen; -ennakkoluulot ja kaikki nämä elämän inhottavuudet ja saastaisuudet ovat -tarpeellisia, koska ne ajan kuluessa muuttuvat joksikin kelvolliseksi, -kuten lanta ruokamullaksi. Maan päällä ei ole mitään hyvää, jonka -alkuperässä ei olisi jotakin inhottavaa. - -Astuttuaan virkaansa Andrei Jefimitsh nähtävästi suhtautui epäkohtiin -jotenkin välinpitämättömästi. Hän vain pyysi, etteivät sairaalan rengit -ja hoitajattaret nukkuisi sairassuojissa, ja hankki kaksi -tarvekalukaappia; katsastusmies, liinavaatteiden hoitajatar, haavuri ja -kirurgisen osaston henkilökunta jäivät paikoilleen. - -Andrei Jefimitsh rakastaa tavattomasti älyä ja rehellisyyttä, mutta -älykkään ja rehellisen elämän luomiseen ympärilleen hänellä ei ole -tarpeeksi luonteenlujuutta eikä uskoa oikeuteensa. Hänellä ei ole -lainkaan kykyä käskeä, kieltää ja vaatia. Tuntuu siltä, kuin hän olisi -tehnyt lupauksen olla milloinkaan korottamatta ääntään ja käyttämättä -käskymuotoa. Hänen on vaikea sanoa "anna" tahi "tuo tänne"; kun hän -tahtoo syödä, rykäisee hän arasti ja sanoo keittäjättärelle: -"Jos hiukan teetä"... tahi: "Jos hiukan päivällistä". Sanoa -katsastusmiehelle, että tämä herkeisi varastamasta, tahi ajaa hänet -tiehensä, tahi kokonaan lopettaa tämä tarpeeton toimi -- se on -kerrassaan yli hänen voimainsa. Kun Andrei Jefimitshiä petetään tahi -imarrellaan tahi hänelle tuodaan allekirjoitettavaksi ilmeisesti -väärennetty lasku, niin hän punastuu kuin äyriäinen ja tuntee tekevänsä -väärin, mutta kirjoittaa kuitenkin laskun alle; kun potilaat valittavat -hänelle nälkäänsä tahi töykeistä hoitajattarista, joutuu hän hämilleen -ja mutisee syyllisen näköisenä: "Hyvä, hyvä, otan siitä selvän... Tässä -on varmaankin jokin väärinkäsitys..." - -Alussa Andrei Jefimitsh työskenteli erittäin innokkaasti. Hän otti -potilaita vastaan joka päivä aamusta päivälliseen saakka, teki -leikkauksia, harjoittipa vielä kätilönkin ammattia. Naiset puhuivat -hänestä, että hän on tarkkaavainen ja saa mainiosti selville taudit, -varsinkin lasten ja naisten. Mutta aikaa myöten työ alkoi huomattavasti -ikävystyttää häntä yksitoikkoisuudellaan ja silminnähtävällä -hyödyttömyydellään. Tänään on vastaanotossa kolmekymmentä sairasta, -huomenna niitä jo on kolmekymmentäviisi, ylihuomenna ehkä -neljäkymmentä, ja sitä riittää päivästä päivään, vuodesta vuoteen, eikä -kuolevaisuus kaupungissa vähene eivätkä sairaat herkeä käymästä. -Neljänkymmenen potilaan tehokas auttaminen aamun ja puolenpäivän -välisenä aikana on suorastaan mahdotonta, siis vastoin tahtoaankin -tulee vain pettäneeksi heitä. Jos siis vuoden kuluessa on otettu -vastaan kaksitoistatuhatta potilasta, merkitsee se yksinkertaisesti -kahdentoistatuhannen ihmisen pettämistä. Ei myöskään käy päinsä -sijoittaa vakavasti sairaita sairaalaan ja hoitaa heitä tieteen -sääntöjen mukaan, sillä säännöt on, mutta tiedettä ei; jos taas -tahtoisi heittää filosofoimisen ja orjallisesti seurata sääntöjä, kuten -muut lääkärit, niin siihen tarvittaisiin ennen kaikkea puhtautta ja -kunnollista ilmanvaihtoa eikä likaa, tarvittaisiin terveellistä ruokaa -eikä haisevasta hapankaalista valmistettua keittoa, kunnollisia -apulaisia eikä varkaita. Ja miksi pitäisikään estää ihmisiä kuolemasta, -jos kerran kuolema on jokaisen luonnollinen ja ehdoton loppu? Mitä apua -on siitä, että joku kaupustelija tahi virkamies elää viisi, kymmenen -vuotta lisää? Jos tahdotaan nähdä lääketieteen tarkoitus siinä, että -lääkkeet lievittävät kärsimyksiä, niin tulee väkisinkin kysyneeksi: -miksi niitä pitäisi lieventää? Ensiksikin, sanotaanhan, että -kärsimykset vievät ihmistä täydellisyyttä kohti, ja toiseksi, jos -ihmiskunta todenteolla oppii lieventämään kärsimyksiään pillereillä ja -tipoilla, heittää se kokonaan uskonnon ja filosofian, joista se tähän -saakka oli saanut sekä turvaa kaikkinaisilta onnettomuuksilta että -suorastaan onneakin. Pushkin kärsi ennen kuolemaansa hirveitä tuskia, -Heine parka makasi vuosikausia halvattuna; miksi ei sairastuisi joku -Andrei Jefimitsh tahi Matrjona Savishna, joiden elämä on sisällyksetön -ja olisi niin tyhjä kuin jollakin loiseläimellä, ellei olisi -kärsimyksiä. - -Sellaisten mietteiden masentamana Andrei Jefimitsh heitti intonsa -sikseen eikä enää käynyt joka päivä sairaalassa. - - - - -YI. - - -Hänen elämänsä kulku on seuraavanlainen. Tavallisesti hän nousee kello -kahdeksan tienoissa aamulla, pukeutuu ja juo teetä. Sitten hän istuu -työhuoneeseensa lukemaan tahi menee sairaalaan. Siellä istuu kapeassa, -pimeässä käytävässä kiertolaissairaita odottamassa vastaanottoa. Heidän -ohitseen juoksevat rengit ja hoitajattaret, kopistellen kengillään -tiililattiaan, kulkee laihoja potilaita sairaalamekoissaan, kannetaan -kuolleita ja kaikenlaista törkyä, siellä itkevät lapset ja käy veto. -Andrei Jefimitsh tietää, että kuumesairaisiin, keuhkotautisiin ja -yleensä herkkätunteisiin sairaisiin sellainen näky vaikuttaa -tuskallisesti, mutta mitäpä sille voi? Vastaanottohuoneessa hän tapaa -haavurin; Sergei Sergeitshin, pienen, paksun, sileäksi ajellun miehen, -jolla on puhtaaksi pestyt, pulleat kasvot, pehmeät, sulavat liikkeet ja -yllään uusi, väljä puku; mies näyttää enemmän senaattorilta kuin -haavurilta. Kaupungissa hänellä on perin lukuisa joukko potilaita, hän -käyttää valkoista kaulahuivia ja pitää itseään tohtoria taitavampana, -jolla ei lainkaan ole yksityisiä potilaita. Vastaanottohuoneen nurkassa -on suuri pyhänkuva kaapissaan, edessä raskas riippulamppu, sen vieressä -valkoisella päällystetty alttaripöydän tapainen; seinillä riippuu -arkkipiispojen muotokuvia, Svjatogorin luostaria esittävä taulu ja -kuivia ruiskukkavihkoja. Sergei Sergeitsh on uskonnollismielinen ja -rakastaa komeutta. Pyhänkuva on hankittu hänen kustannuksellaan; -sunnuntaisin joku potilaista hänen käskystään lukee ääneen -ylistysvirren vastaanottohuoneessa, ja sitten Sergei Sergeitsh itse -tekee kierroksen kaikissa suojissa suitsuttaen niissä pyhääsavua. - -Sairaita oli paljon, mutta aikaa vähän, ja siksi toimitus rajoittui -vain lyhyeen kyselyyn ja jonkun lääkkeen, rohtumavoiteen tahi -risiiniöljyn, määräämiseen. Andrei Jefimitsh istuu käsi poskella, -mietteissään, ja kyselee koneentapaisesti. Sergei Sergeitsh istuu -niinikään, hykertelee käsiään ja puuttuu silloin tällöin puheeseen. - -"Sairastamme ja kärsimme puutetta sentähden", puhelee hän, "että -huonosti rukoilemme laupiasta Herraamme. Niinpä niin!" - -Vastaanoton kestäessä Andrei Jefimitsh ei tee mitään leikkauksia; -niistä hän on jo aikoja sitten luopunut, ja veren näkeminen vaikuttaa -tuskallisesti hänen mieleensä. Kun hänen täytyy avata lapsen suu, -katsoakseen kurkkuun, ja lapsi kirkuu ja puolustautuu kätösillään, -pyörryttää huuto hänen päätään ja kyyneleet herahtavat hänen silmiinsä. -Hän kiiruhtaa kirjoittamaan lääkemääräyksen ja huitoo käsillään, jotta -eukko veisi lapsen pian pois. - -Pian häntä ikävystyttävät sairaiden ujous ja tolkuttomuus, komeilevan -Sergei Sergeitshin läsnäolo, muotokuvat seinillä ja omat kysymyksensä, -joita hän on toistanut muuttumattomina yli kaksikymmentä vuotta. Ja -viisi, kuusi sairasta tutkittuaan hän poistuu. Jäljellejääneet ottaa -haavuri vastaan hänen mentyään. - -Hyvillään siitä, ettei hänellä, Jumalan kiitos, ole enää moneen aikaan -ollut yksityistä lääkärintointa ja ettei kukaan häntä häiritse, Andrei -Jefimitsh heti kotiin tultuaan menee työhuoneeseensa ja istuutua pöydän -ääreen lukemaan. Hän lukee hyvin paljon ja aina suuresti nauttien. -Puolet palkastaan hän panee kirjojen ostoon, ja hänen kuudesta -huoneestaan on kolme täynnä kirjoja ja vanhoja aikakauslehtiä. Enimmin -hän rakastaa historiallisia ja filosofisia teoksia; lääketieteellisistä -hän tilaa ainoastaan "Lääkäriä", jota aina alkaa lukea lopusta. -Lukeminen kestää keskeytyksettä useita tunteja eikä ensinkään uuvuta -häntä. Hän ei lue niin nopeasti ja puuskittain kuin aikoinaan Ivan -Dmitritsh, vaan hitaasti, syventyen luettavaansa, viipyen usein -paikoissa, jotka häntä miellyttävät tahi joita hän ei oikein tajua. -Kirjan vieressä on aina viinakarahvi ja suolainen kurkku tahi liotettu -omena paljaaltaan, lautasetta, pöytäveralla. Joka puolentunnin päästä -hän, kääntämättä katsettaan kirjasta, kaataa pikariin viinaa ja juo, -sitten, yhä lukien, tavoittaa käteensä kurkun ja puraisee palasen. -Kello kolme hän menee varovaisesti keittiön ovelle, rykäisee ja -virkkaa: - -"Darjushka, jos hiukan päivällistä..." - -Syötyään päivällisen, jotenkin kehnon ja epäsiististi katetun, Andrei -Jefimitsh kävelee pitkin huoneitaan, käsivarret ristissä rinnalla, ja -miettii. Keittiön ovi narahtaa joskus, ja aukkoon ilmestyvät Darjushkan -punaiset, uniset kasvot. - -"Ändrei Jefimitsh, jokohan tahtoisitte olutta?" kysyy hän -huolehtivasti. - -"Ei, ei vielä ole aika", vastaa tohtori. "Odotan vielä... jonkun -aikaa..." - -Illalla tulee tavallisesti postimestari Mihail Averjanitsh, koko -kaupungissa ainoa ihminen, jonka seura ei vaivaa Andrei Jefimitshiä. -Mihail Averjanitsh oli aikoinaan ollut hyvin rikas tilanomistaja ja -palvellut ratsuväessä, mutta hävittänyt omaisuutensa ja puutteen -pakottamana ruvennut vanhoilla päivillään postiviraston palvelukseen. -Ulkomuodoltaan hän on reima ja terve; hänellä on pulska poskiparta, -moitteeton käytöstapa ja kaikuva, miellyttävä ääni. Hän on -hyväsydäminen ja tuntehikas, mutta helposti tulistuva. Kun postissa -joku asiakas tekee vastaväitteitä, on eri mieltä jostakin tahi -vain yrittää ryhtyä selityksiin, niin Mihail Averjanitsh käy -tummanpunaiseksi ja vavisten koko ruumiiltaan karjaisee ukkosäänellä: -"Vaiti!" niin että postitoimistoa on totuttu pitämään laitoksena, jossa -on kauhea käydä. Mihail Averjanitsh kunnioittaa ja rakastaa Andrei -Jefimitshiä tämän sivistyneisyyden ja jaloluontoisuuden tähden; muihin -asukkaihin hän suhtautuu hiukan alentuvasti, ikäänkuin alaisiinsa. - -"Kas, tässä minä taas olen!" puhelee hän ilmestyessään Andrei -Jefimitshin luo. "Hyvää päivää, ystäväni! Ettehän vain liene -kyllästynyt minuun, vai mitä?" - -"Päinvastoin, minua ilahduttaa", vastaa hänelle tohtori. "Iloitsen aina -teidän käynneistänne." - -Ystävykset istuutuvat työhuoneen sohvaan ja tupakoivat äänettöminä -hetkisen. - -"Darjushka, ehkä saisimme hiukan olutta", virkkaa Andrei Jefimitsh. - -Ensimmäinen pullo tyhjennetään ääneti, tohtori istuen mietteissään, -Mihail Averjanitsh iloinen, hilpeä ilme kasvoillaan, ikäänkuin hänellä -olisi kerrottavana jotakin erittäin mielenkiintoista. Keskustelun -aloittaa aina tohtori. - -"Kuinka ikävää", virkkaa hän hitaasti ja hiljaisella äänellä, -nuokuttaen päätään ja katsomatta puhetoveriaan silmiin (hän ei -milloinkaan katso toista silmiin), "todella ikävää, ettei -kaupungissamme ole lainkaan ihmisiä, joilla olisi kykyä taikka halua -järkevään ja mielenkiintoiseen keskusteluun. Siinä meillä on suunnaton -vajavaisuus. Ei edes niinsanottu sivistyneistö kohoa yleisen typeryyden -yläpuolelle; sen kehitystaso, vakuutan teille, ei ole vähäistäkään -korkeammalla kuin rahvaan." - -"Aivan niin. Olen täydellisesti samaa mieltä." - -"Kyllähän itse tiedätte", jatkaa tohtori hiljaisella äänellä ja -verkkaisesti, "että kaikki tässä maailmassa on vähäpätöistä -ja mielenkiinnotonta, paitsi ihmisälyn korkeimmat henkiset -ilmenemismuodot. Äly vetää jyrkän rajan eläimen ja ihmisen välille, on -merkkinä jälkimäisen jumalallisuudesta ja korvaa hänelle jossakin -määrin kuolemattomuudenkin, jota ei ole olemassa. Tästä johtuu, että -äly onkin ainoa mahdollinen nautinnon lähde. Mutta me emme näe emmekä -kuule ympärillämme älyä, siis -- meillä ei ole mitään nautintoa. -Tosinhan meillä on kirjat, mutta se ei ole lainkaan samaa kuin elävä -keskustelu. Jos sallitte tehdä ehkä hieman epäonnistuneen vertauksen, -niin kirjat ovat nuotteja, keskustelu -- laulua." - -"Aivan niin." - -Hiljaisuus. Keittiöstä tulee Darjushka ja pysähtyy, tylsän -alakuloisuuden ilme kasvoillaan, käsi poskella, ovelle kuuntelemaan. - -"Ah!" huokaa Mihail Averjanitsh. "Nykyajan ihmisiltä odotatte älyä!" - -Ja hän kertoo, kuinka ennen elettiin reimasti, iloisesti, hupaisesti, -minkälainen oli Venäjällä älykäs sivistyneistö ja kuinka korkealla se -piti kunnian ja ystävyyden käsitteitä. Rahoja annettiin lainaksi -vekseliä vaatimatta, ja pidettiin häpeänä, ellei ojennettu auttavaa -kättä tarvitsevalle toverille. Ja millaisia olivat retket, seikkailut, -kiistat, millaisia toverit, millaisia naiset! Entä Kaukasia -- mikä -ihana maa! Ja erään pataljoonanpäällikön vaimo, merkillinen nainen, -pukeutui upseerinpukuun ja lähti iltaisin vuorille, yksin, ilman -opasta. Kerrotaan hänellä olleen seikkailun erään ruhtinaan kanssa -jossakin kylässä. - -"Pyhä taivaan valtiatar..." huokaa Darjushka. "Ja kuinka silloin -juotiin! Kuinka syötiin! Ja niin äärettömän vapaamielisiä kun oltiin!" - -Andrei Jefimitsh kuuntelee eikä kuule; hän miettii jotakin ja -ryypiskelee oluttaan. - -"Minä usein uneksin älykkäistä ihmisistä ja keskusteluista heidän -kanssaan", sanoo hän äkkiä, keskeyttäen Mihail Averjanitshin. "Isäni -hankki minulle erinomaisen kasvatuksen, mutta kuusikymmenluvun -aatteiden vaikutuksesta pakotti minut rupeamaan lääkäriksi. Luulen, -että ellen silloin olisi totellut häntä, liikkuisin nyt älyllisten -virtausten keskuksissa. Olisin kenties jonkin tiedekunnan jäsen. Eihän -äly tietenkään ole ikuinen, onhan se katoavainen, mutta tehän kyllä -tiedätte, miksi minä sitä hellin. Elämä on ilkeä hiirenloukku. Kun -ajatteleva ihminen tulee täysi-ikäiseksi ja saavuttaa kypsän -tietoisuuden asioista, niin hän väkisinkin tuntee olevansa ikäänkuin -pyydyksessä, josta ei voi päästä pois. Hän on tosiaan joidenkin -satunnaisuuksien pakosta vastoin tahtoaan vedetty olemattomuudesta -elämään... Miksi? Jos hän tahtoo tietää olemassaolonsa tarkoituksen ja -päämäärän, niin hänelle ei sanota sitä tahi puhutaan typeryyksiä; hän -kolkuttaa, hänelle ei avata; hänen luokseen tulee kuolema -- sekin -vastoin hänen tahtoaan. Ja samoinkuin vankilassa ihmiset, joita -yhdistää toisiinsa yhteinen onnettomuus, tuntevat olonsa helpommaksi, -kun pääsevät yhteen, samoin ei elämässäkään huomaa pyydystä, kun -ihmiset, jotka ovat taipuvaiset erittelyyn ja yleistämiseen, joutuvat -yhteen ja kuluttavat aikaansa vaihtamalla ajatuksia ylväistä, vapaista -aatteista. Tässä merkityksessä äly on verraton nautinnon lähde." - -"Aivan oikein." - -Katsomatta toveriaan silmiin, hiljaisella äänellä ja silloin tällöin -pysähdellen, Andrei Jefimitsh jatkaa haasteluaan älykkäistä ihmisistä -ja keskustelusta heidän kanssaan, Mihail Averjanitshin tarkkaavasti -kuunnellessa ja vahvistaessa: "Aivan niin". - -"Ettekö usko sielun kuolemattomuuteen?" kysyy äkkiä postimestari. - -"En, arvoisa Mihail Averjanitsh, en usko, eikä minulla ole syytäkään -uskoa." - -"Totta puhuakseni, minäkin epäilen. Ja kuitenkin minulla on sellainen -tunne, etten muka koskaan kuole. Hohoh, ajattelen, äijäpaha, jo on aika -kuollaksesi! Mutta täällä sisässä jokin ääni kuiskaa: älä usko, et sinä -kuole!" - -Kellon alkaessa käydä kymmenettä Mihail Averjanitsh poistuu. Pukiessaan -eteisessä turkkia ylleen hän lausuu huoahtaen: - -"Millaiseen erämaahan onkaan kohtalo meidät kyydinnyt! Pahinta -kaikesta, että tänne sitä on lopuksi kuoltavakin. Hohoh!..." - - - - -VII. - - -Saatettuaan ystävänsä ovelle Andrei Jefimitsh istuutuu pöytänsä ääreen -ja alkaa taas lukea. Illan ja sitten yön hiljaisuutta ei häiritse -ainoakaan ääni, ja aika näyttää pysähtyvän ja unohtuvan yhdessä -tohtorin kanssa kirjan ääreen, ja tuntuu siltä kuin mitään muuta ei -olisi olemassa kuin tuo kirja ja lamppu vihreine varjostimineen. -Tohtorin karkeapiirteisille, talonpoikaisille kasvoille tulee -vähitellen leppeä hymy, joka kuvastaa riemua inhimillisen älyn -ilmenemismuodoista. -- Voi, miksi ihminen ei ole kuolematon? -- -ajattelee hän. -- Mitä varten ovat olemassa aivojen keskukset ja -uurteet, mitä varten näkö, puhelahja, itsetunto, nero, jos kaikki tämä -on tuomittu maatumaan ja lopuksi kylmenemään yhdessä maankuoren kanssa -ja sitten miljoonia vuosia ilman tarkoitusta ja päämäärää kiertämään -maapallon mukana auringon ympäri? Maatumista ja avaruudessa kiitämistä -varten ei totisesti ole tarvis kutsua olemattomuudesta elämään ihmistä, -jolla on korkea, miltei jumalallinen äly, ja sitten ikäänkuin ivaten -muuttaa maan tomuksi. - -Aineiden vaihtuminen! Mutta kuinka raukkamaista on lohduttaa itseään -mokomalla kuolemattomuuden vastikkeella! Tajuttomat kehitysilmiöt, -jotka tapahtuvat luonnossa, ovat ihmisenkin typeryyttä alempana, sillä -typeryydessä on sittenkin tietoisuutta ja tahtoa, noissa ilmiöissä -sitävastoin ei kerrassaan mitään. Vain raukka, jossa on enemmän -kuolemanpelkoa kuin arvokkuutta, voi lohduttautua sillä, että hänen -ruumiinsa jatkaa aikojen kuluessa elämäänsä ruohossa, kivessä, -sammakossa... Kuolemattomuutensa näkeminen aineiden vaihtumisessa on -yhtä järjetöntä kuin jos ennustaisi loistavaa tulevaisuutta kotelolle -senjälkeen, kun kallis viulu on mennyt säpäleiksi ja käynyt -kelvottomaksi. - -Kellon lyödessä Andrei Jefimitsh heittäytyy selkäkenoon nojatuolissaan -ja ummistaa silmänsä, hiukan miettiäkseen. Ja äkkiarvaamatta, kirjasta -saamiensa hyvien ajatusten vaikutuksesta, hän luo katseen menneeseen ja -nykyiseen elämäänsä. Menneisyys on vastenmielinen, parasta on olla sitä -muistelematta. Ja nykyisyydessä on samaa kuin menneisyydessä. Hän -tietää, että samaan aikaan, kun hänen ajatuksensa kiitävät jäähtyneen -maapallon mukana auringon ympäri, tohtorin asunnon vieressä, sairaalan -päärakennuksessa ihmiset menehtyvät tauteihin ja ruumiilliseen -likaisuuteen; ehkäpä siellä joku valvoo ja taistelee syöpäläisten -kanssa, jollekulle ilmestyy paraikaa rohtumia, joku valittaa liian -tiukasti käärityn siteen tähden; ehkäpä sairaat pelaavat korttia -hoitajattarien kanssa ja juovat viinaa. Vuoden kuluessa on petetty -kaksitoistatuhatta ihmistä; sairaalassa rehoittaa, kuten kaksikymmentä -vuotta sitten, varasteleminen, panettelu, juorut, suosikkijärjestelmä, -törkeä puoskaroiminen, ja sairaala itsessään on yhä edelleen -epäsiveellinen, asukkaittensa terveydelle mitä vahingollisin laitos. -Hän tietää, että kuudennessa osastossa ristikkojen takana Nikita -pieksee hoidokkeja ja että Moiseika käy joka päivä kaupungilla -kerjäämässä almuja. - -Toiselta puolen hän tietää varsin hyvin, että lääketieteen alalla on -viimeisten viidenkolmatta vuoden kuluessa tapahtunut kerrassaan -satumaisia muutoksia. Silloin kun hän opiskeli yliopistossa, näytti -hänestä, että lääketiede pian saa osakseen alkemian ja metafysiikan -kohtalon; nyt, öisin lukiessaan, hän tuntee mielensä heltyvän, ja -lääketieteen saavutukset ihmetyttävät ja riemastuttavat häntä. -Tosiaan, mikä odottamaton loisto, mikä kumous! Nyt suoritetaan -antiseptiikan avulla leikkauksia, joita suuri Pirogov piti mahdottomina -toivoakaan. Tavalliset piirilääkärit uskaltavat leikata polvinivelen, -ainoastaan yksi vatsaleikkaus sadasta tuottaa kuoleman, ja kivitautia -pidetään niin mitättömänä, ettei siitä edes kirjoiteta. Kuppatauti -parannetaan täydellisesti. Entä periytymisteoria, hypnotismi, -Pasteurin ja Kochin keksinnöt, terveydenhoito-oppi tilastoineen ja -meidänkin oma lääketieteemme maaseudulla? Psykiatria nykyisine -sairausluokitteluineen, havaitsemis- ja parantamismenettelyineen -- -siinähän on entiseen verraten kerrassaan uudistus! Nykyään ei -mielisairaille valella kylmää vettä päähän eikä heitä pueta -pakkopaitoihin; heitä kohdellaan ihmisten tavoin, järjestetäänpä, kuten -sanomalehdet kertovat, heille näytäntöjä ja tanssiaisiakin. Andrei -Jefimitsh tietää, että nykyisen katsantokannan vallitessa sellainen -inhottava laitos kuin kuudes osasto voi olla mahdollinen vain parin -sadan virstan päässä rautatiestä, kaupungissa, jossa kaupunginpää ja -kaikki valtuusmiehet ovat heikosti luku- ja kirjoitustaitoisia -pikkuporvareita; nehän näkevät lääkärissä uhripapin, jota on uskottava -arvostelematta, vaikka hän kaataisi sulatettua tinaa kurkkuun; -jokaisessa muussa paikassa yleisö ja sanomalehdistö olisivat jo aikoja -sitten hajoittaneet maan tasalle moisen pienois-Bastiljin. - --- Mutta entä sitten? -- kysäisee Andrei Jefimitsh itseltään, avaten -silmänsä. -- Mitäpä siitä? Äntiseptiikasta, Kochista ja Pasteurista -huolimatta ei asian ydin ole vähintäkään muuttunut. Sairaloisuus ja -kuolevaisuus on yhä samanlainen. Mielisairaille järjestetään näytäntöjä -ja tanssiaisia, mutta vapauteen ei heitä kuitenkaan päästetä. Loppujen -lopuksi, kaikki on vain turhuutta ja tyhjää hosumista, todellisuudessa -ei parhaan wieniläisen klinikan ja minun sairaalani välillä ole -pienintäkään eroa. - -Mutta mielipaha ja kateuden tapainen tunne estävät häntä pysymästä -välinpitämättömänä. Se johtuu varmaankin väsymisestä. Raskas pää painuu -kirjaa kohti, hän panee kädet kasvojensa alle, jotta olisi pehmeämpi, -ja tuumii: - --- Minä palvelen huonoa asiaa ja saan palkkani ihmisiltä, joita petän; -minä en ole rehellinen. Mutta itsessänihän en ole mitään, olen vain -pieni hiukkanen välttämätöntä yhteiskunnallista pahaa: kaikki -piirikunnan virkamiehet ovat vahingollisia ja saavat suotta palkkaa... -En siis minä ole syypää epärehellisyyteeni, vaan aika... Jos olisin -syntynyt paria sataa vuotta myöhemmin, olisin toisenlainen. - -Kun kello lyö kolme, sammuttaa hän lampun ja menee makuusuojaansa. -Mutta häntä ei nukuta. - - - - -VIII. - - -Pari vuotta sitten piirineuvosto kävi anteliaaksi ja määräsi kolmesataa -ruplaa vuosittain avustukseksi, jotta voitaisiin lisätä kaupungin -sairaalan henkilökuntaa, kunnes perustettaisiin piirisairaala, ja -Andrei Jefimitshin avuksi valittiin piirilääkäri Jevgeni Fjodoritsh -Hobotov. Tämä on vielä jotenkin nuori -- ei vielä kolmeakymmentäkään -- -pitkä, ruskeatukkainen; poskipäät ovat leveät ja silmät pienet. Hänen -esi-isänsä olivat luultavasti olleet vierasheimoisia. Hän saapui -kaupunkiin ihan rahattomana, vähäinen matkalaukku kädessä ja seurassaan -nuori, ruma nainen, jota hän nimitti keittäjättärekseen. Tällä -naisella on mukanaan rintalapsi. Hobotovilla on lippalakki, jalassa -pitkävartiset saappaat; talvella hän käy lyhyessä turkissa. -Hän lyöttäytyy läheisesti haavuri Sergei Sergeitshin ja -rahastonhoitajan pariin; muita virkailijoita hän, herra ties miksi, -sanoo ylimysmielisiksi ja pysyttelee heistä loitompana. Kodissaan -hänellä on yksi ainoa kirja -- "Wienin klinikan uusimmat reseptit -vuodelta 1881". Sen hän ottaa aina mukaansa mennessään sairaan luo. -Klubissa hän iltaisin pelaa biljardia; kortinpeluusta hän ei pidä. Hän -käyttää keskustelussa erittäin mielellään sellaisia lauseparsia kuin -"pitkä kuin nälkävuosi", "kyllä te vielä anturoita kulutatte", ja niin -edelleen. - -Sairaalassa hän käy kahdesti viikossa, tarkastaa kaikki osastot ja -ottaa vastaan sairaita. Täydellinen antiseptiikan puute ja -kuppaussarvet kummastuttavat häntä, mutta hän ei ryhdy mihinkään -uudistuksiin, peläten loukkaavansa sillä Andrei Jefimitshiä. -Virkaveljeään Andrei Jefimitshiä hän pitää ovelana veijarina, arvelee -tämän olevan hyvinkin rikkaan ja kadehtii häntä hiljaisuudessa. Hän -ottaisi itse kernaasti Andrei Jefimitshin toimen. - - - - -IX. - - -Eräänä keväisenä iltana maaliskuun loppupuolella, kun lumi jo oli -sulanut ja kottaraiset rupattelivat puutarhassa, saattoi tohtori -portille asti ystäväänsä postimestaria. Juuri silloin tuli pihaan -juutalainen Moiseika, joka palasi kaupungilta saaliineen. Hän oli -avopäin, paljaissa jaloissa kehnot kalossit, ja kantoi kädessään -vähäistä pussia, johon oli kerännyt almuja. - -"Anna kopeekkainen!" sanoi hän tohtorille väristen vilusta ja -hymyillen. - -Andrei Jefimitsh, joka ei voinut mitään kieltää, antoi -kymmenkopeekkaisen. - --- Onpa tuo surkeata, -- ajatteli hän katsahtaen juutalaisen paljaisiin -jalkoihin ja laihoihin, punaisiin nilkkoihin. -- Märkähän nyt on. - -Ja säälin ja vastenmielisyyden sekaisen tunteen pakottamana hän seurasi -juutalaista sivurakennukseen, katsoen vuoroin tämän paljaaseen päähän, -vuoroin hänen nilkkoihinsa. Tohtorin nähdessään Nikita ponnahti -ryysyläjältä ja suoristautui. - -"Hyvää iltaa, Nikita", tervehti Andrei Jefimitsh ystävällisesti. "Jos -voisi tälle juutalaiselle jotenkin saada saappaat, muuten hän -vilustuu." - -"Ymmärrän, teidän jalosukuisuutenne. Ilmoitan katsastusmiehelle." - -"Ole hyvä. Pyydä häneltä minun nimessäni. Sano, että minä pyysin." - -Eteisestä saliin johtava ovi oli avoinna. Ivan Dmitritsh, joka makasi -vuoteellaan ja oli kohonnut kyynärpäittensä varaan, kuunteli pelokkaana -vierasta ääntä ja tunsi sitten tohtorin. Hän vapisi koko ruumiiltaan -kiukusta, hypähti vuoteeltaan ja vihasta punoittavin kasvoin ja silmien -miltei tunkeutuessa ulos kuopistaan juoksi keskelle huonetta. - -"Tohtori tuli!" huusi hän nauraa hohottaen. "Vihdoinkin! Hyvät herrat, -iloitkaamme, tohtori kunnioittaa meitä vierailulla! Kirottu konna!" -kiljaisi hän niin raivostuneena, ettei hänessä milloinkaan ennen oltu -sellaista voimaa nähty, ja polki jalkansa lattiaan. "Tappakaa se konna! -Ei, sekään ei riitä! Hukuttakaa hänet käymälän pohjaan!" - -Kun Andrei Jefimitsh kuuli hänen raivonpurkauksensa, katsahti hän -eteisestä saliin ja kysyi leppeästi: - -"Mistä syystä?" - -"Mistäkö syystä?" huusi Ivan Dmitritsh mennen hänen luokseen uhkaavin -elein ja vetäen kouristuksentapaisesti mekkoaan tiukemmin ympärilleen. -"Vai mistä syystä? Varas!" sähähti hän inhoten ja muikistaen huuliaan, -ikäänkuin sylkäistäkseen. "Veijari! Pyöveli!" - -"Rauhoittukaa", kehoitti Andrei Jefimitsh, anteeksipyytävästi -hymyillen. "Vakuutan teille, etten milloinkaan ole mitään varastanut, -ja muuhun nähden te varmaan suuresti liioittelette. Nähdäkseni te -olette minulle vihoissanne. Tyyntykää, jos voitte ja sanokaa tyynesti: -miksi olette vihoissanne?" - -"Miksi te minua täällä pidätte?" - -"Koska olette sairas." - -"Niin kyllä, sairas. Mutta liikkuvathan kymmenet, sadat mielipuolet -vapaudessa siitä syystä, että te tietämättömyydessänne ette kykene -heitä eroittamaan terveistä. Minkä tähden minä ja nämä onnettomat -istumme täällä toisten puolesta, kuin mitkäkin syntipukit? Te, haavuri, -katsastusmies ja koko teidän sairaalajoukkionne olette siveellisessä -suhteessa suunnattomasti alempana kuin yksikään meistä; miksi me -istumme täällä ettekä te? Onko siinä järkeä?" - -"Siveellisyydellä ja järjellä ei ole tässä mitään tekemistä. Kaikki -riippuu sattumasta. Se, joka on joutunut tänne, pysyy täällä; se, jota -ei ole tänne tuotu, käy vapaana, siinä kaikki. Siihen, että minä olen -tohtori ja te mielisairas, ei ole mitään siveellistä syytä eikä siinä -ole järkeäkään, pelkkä sattuma vain." - -"En ymmärrä tuollaista hölynpölyä..." virkkoi Ivan Dmitristh jurosti ja -istuutui vuoteelleen. - -Moiseika, jonka taskuja Nikita arasteli tutkia tohtorin läsnäollessa, -levitteli vuoteelleen leivänpaloja, paperisuikaleita ja luita ja yhä -väristen vilusta alkoi nopeasti ja laulavalla äänellä puhua jotakin -omalla kielellään. Hän luultavasti kuvitteli avanneensa kauppapuodin. - -"Päästäkää minut täältä", pyysi Ivan Dmitritsh, ja hänen äänensä -värähteli. - -"En voi." - -"Miksi ette? Miksi?" - -"Siksi, ettei se ole minun vallassani. Päättäkää itse, mitä hyötyä -teillä olisi siitä, että päästäisin teidät pois. Menkää. Kaupunkilaiset -tahi poliisimiehet ottavat teidät kiinni ja tuovat tänne takaisin." - -"Niin, niin, se on totta", vastasi Ivan Dmitritsh ja pyyhki otsaansa. -"Se on kauheata! Mutta mitä minun on tekeminen? Mitä?" - -Ivan Dmitritshin ääni ja nuoret, älykkäät kasvot irvistyksineen -miellyttivät Andrei Jefimitshiä. Hän sai halun hyvitellä nuorta miestä -ja rauhoittaa häntä. Istuutui hänen viereensä vuoteen reunalle, mietti -hetkisen ja virkkoi: - -"Kysytte, mitä on tekeminen? Parasta teidän asemassanne olisi -- karata -täältä. Mutta valitettavasti se on hyödytöntä. Teidät pidätetään. Kun -yhteiskunta suojelee itseään rikollisilta, mielenvikaisilta ja yleensä -epämieluisilta ihmisiltä, on se voittamaton. Teille ei jää muuta neuvoa -kuin mukautua siihen ajatukseen, että olonne täällä on välttämätön." - -"Se ei ole kellekään tarpeellinen." - -"Koska kerran on olemassa vankiloita ja mielisairaaloita, niin -täytyyhän niissä jonkun olla. Ellei täällä olisi teitä, niin voisinhan -olla minä taikka joku kolmas. Odottakaa, kunnes joskus kaukaisessa -tulevaisuudessa vankilat ja mielisairaalat lakkaavat olemasta; silloin -ei ole ristikoita ikkunoissa eikä näitä mekkoja. Sellainen aika -tietenkin koittaa ennemmin tai myöhemmin." - -Ivan Dmitritsh hymähti pilkallisesti. - -"Laskette leikkiä", sanoi hän siristäen silmiään. "Sellaisten herrojen -kuin teidän ja apulaisenne Nikitan ei tarvitse vähintäkään huolehtia -tulevaisuudesta, mutta saatte olla varmat siitä, hyvä herra, että -parempi aika sittenkin tulee! Ehkä puhun typerästi, naurakaa vain, -mutta uuden elämän aamu sarastaa kerran, totuus saa riemuita ja... ja -meidän kaduillamme vietetään juhlapäivää! Minä en saa sitä nähdä, minä -menehdyn, mutta joidenkuiden jälkeläiset sen näkevät. Tervehdin heitä -kaikesta sielustani ja iloitsen, iloitsen heidän tähtensä! Eteenpäin! -Jumala teitä auttakoon, ystävät!" - -Ivan Dmitritsh nousi seisaalle loistavin silmin ja ojentaen kättään -ikkunaa kohti jatkoi liikutuksesta vapisevalla äänellä: - -"Näiden ristikkojen takaa siunaan teitä! Eläköön totuus! Minä -riemuitsen!" - -"Minä en huomaa mitään erikoista riemun syytä", huomautti Andrei -Jefimitsh, josta Ivan Dmitritshin liikkeet tuntuivat teatterimaisilta, -mutta samalla jollakin tavoin miellyttäviltä. "Aika tulee kyllä, -jolloin vankiloita ja mielisairaaloita ei enää ole, ja totuus, kuten -suvaitsitte sanoa, saa kerran riemuita, mutta asioiden järjestys ei -muutu, luonnonlait pysyvät entisinä. Ihmiset sairastavat, vanhenevat, -kuolevat samoin kuin nytkin. Vaikka kuinka suurenmoinen aamu kerran -valaisisi elämäämme, niin kaiken loppuna on kuitenkin ruumisarkku ja -hauta." - -"Mutta kuolemattomuus?" - -"Oh, pötyä!" - -"Te ette usko, mutta minä uskon. Joku Dostojevskin tahi Voltairen -henkilöistä sanoo, että ellei Jumalaa olisi, olisivat ihmiset hänet -keksineet. Ja minä uskon varmasti, että ellei kuolemattomuutta ole, -niin ennemmin tai myöhemmin sen keksii suurenmoinen ihmisäly." - -"Hyvin sanottu", virkkoi Andrei Jefimitsh hymyillen mielihyvästä. "Hyvä -on, että uskotte. Kun on sellainen usko, niin voi elää lauleskellen -vaikka seinään muurattuna. Oletteko opiskellut jossakin?" - -"Yliopistossa, mutta en voinut päättää opintojani." - -"Olette ajatteleva ja järkevä mies. Te voitte kaikissa olosuhteissa -saada tyydytyksen omasta itsestänne. Vapaa ja syvä ajattelu, joka -pyrkii elämän ymmärtämiseen, ja maailman tyhmän touhuamisen täydellinen -halveksiminen, -- siinä kaksi hyvää, joita korkeampaa ihminen ei ole -milloinkaan tuntenut. Ja te voitte ne säilyttää, vaikka olisitte kolmen -ristikon takana. Diogenes asui tynnyrissä ja oli kuitenkin onnellisempi -kuin kaikki maailman ruhtinaat." - -"Teidän Diogeneenne oli pölkkypää", murahti Ivan Dmitritsh jurosti. -"Mitä te minulle puhutte Diogeneesta ja jostakin ymmärtämisestä?" -huudahti hän kiivastuen ja hypähti pystyyn. "Minä rakastan elämää, -rakastan intohimoisesti! Minua vaivaa vainoamishulluus, alituinen -kiduttava kauhu, mutta on hetkiä, jolloin minut valtaa elämän jano, ja -silloin pelkään tulevani hulluksi. Tahdon kiihkeästi elää, kiihkeästi!" - -Hän käveli kuohuksissaan pitkin huonetta ja virkkoi, alentaen ääntään: - -"Kun olen mietteissäni, ahdistavat minua harhanäyt. Luokseni tulee -joitakin ihmisiä, kuulen ääniä, soittoa, ja minusta tuntuu, kuin -kävelisin metsässä, meren rannalla, ja kaipaan äärettömästi jotakin -puuhaa, tointa... Mitä kuuluu uutta?" kysyi Ivan Dmitritsh. -"Kaupungistako tahdotte kuulla, vai kaikesta yleensä?" - -"No, kertokaa aluksi kaupungista ja sitten muusta yleensä." - -"Mitäpä siellä? Kaupungissa on kuolettavan ikävää... Ei ole ketään, -jolle sanan sanoisi, ei ketään, jota kuuntelisi. Uusia ihmisiä ei ole. -Tahi kyllä, tulihan äskettäin nuori lääkäri Hobotov." - -"Hän tuli jo minun aikanani. Mitä arvelette, eikö hän ole heittiö?" - -"No niin, sivistymätön ihminen. Todella merkillistä... Kaikesta -päättäen ei pääkaupungeissamme älyllinen elämä ole seisahduksissa, on -olemassa virtauksia, -- pitäisihän siellä siis olla kunnollistakin -väkeä, mutta aina sieltä, ties Jumala miksi, lähetetään meille -sellaisia ihmisiä, että tekisi mieli ajaa hornaan. Onneton kaupunki!" - -"Niin, onneton kaupunki!" huokasi Ivan Dmitritsh ja purskahti -nauramaan. "Entä muuten, yleensä? Mitä kirjoittavat sanoma- ja -aikakauslehdet?" - -Huoneessa oli jo pimeä. Tohtori nousi ja alkoi seisten kertoa, mitä -kirjoitetaan ulkomailla ja Venäjällä, ja mitä ajatussuuntia nyt on -liikkeellä. Ivan Dmitritsh kuunteli tarkkaavasti ja teki kysymyksiä, -mutta äkkiä, ikäänkuin muistaen jotakin kauheata, tarttui käsin -päähänsä ja heittäytyi vuoteelleen selin tohtoriin. - -"Mikä teidän on?" kysyi Andrei Jefimitsh. - -"Te ette kuule minulta enää ainoatakaan sanaa!" vastasi Ivan Dmitritsh -karkeasti. "Jättäkää minut!" - -"Miksi?" - -"Sanoinhan jo: lähtekää! Piru te olette!" - -Andrei Jefimitsh kohautti olkapäitään, huoahti ja poistui. Mennessään -eteisen poikki hän sanoi: - -"Jos hiukan siivottaisiin täällä, Nikita... Kauhean tympeä haju!" - -"Ymmärrän, teidän jalosukuisuutenne." - --- Kuinka miellyttävä nuori mies! -- tuumi Andrei Jefimitsh mennessään -asuntoonsa. -- Koko täällä oloni aikana ensimmäinen, jonka kanssa voi -puhella. Hän osaa keskustella ja kiintyy juuri niihin asioihin, joihin -tuleekin kiintyä. - -Lukiessaan ja sitten levolle mennessään hän koko ajan ajatteli Ivan -Dmitritshiä. Seuraavana aamuna herättyään hän taas muisti, että oli -eilisiltana tutustunut älykkääseen ja mielenkiintoiseen ihmiseen, ja -päätti mennä hänen luokseen uudelleen ensi tilassa. - - - - -X. - - -Ivan Dmitritsh makasi samassa asennossa kuin eilenkin, pidellen -käsillään päätään ja jalat koukussa. Hänen kasvojaan ei näkynyt. - -"Hyvää päivää, ystäväni", tervehti Andrei Jefimitsh. "Ettehän vain -nuku?" - -"Ensiksikään en ole teidän ystävänne", vastasi Ivan Dmitritsh, puhuen -pielukseensa, "ja toiseksi, näette turhaa vaivaa: minulta ette ongi -ainoatakaan sanaa". - -"Kummallista..." mutisi Andrei Jefimitsh hämillään. "Eilen -keskustelimme niin tyynesti, ja nyt, ties mistä, olette suuttunut ja -suorastaan törkeä... Ehkä olen puhunut jollakin tavoin sopimattomasti -tahi kenties lausunut jonkun ajatuksen, joka ei ole teidän -vakaumustenne mukainen..." - -"Vai teihin minun pitäisi luottaa!" vastasi Ivan Dmitritsh hiukan -kohottautuen ja silmäillen tohtoria pilkallisesti ja kiihtyneen -näköisenä; hänen silmänsä olivat punaiset. "Voitte mennä urkkimaan ja -kiusaamaan muualle, täällä teillä ei ole mitään tekemistä. Oivalsin jo -eilen, miksi tulitte tänne." - -"Kummallinen päähänpisto!" hymähti tohtori. "Te siis arvelette, että -olen urkkija?" - -"Niin, juuri sitä... Urkkija tahi tohtori, jonka on pantava minut -koetuksille, -- yhdentekevää, kumpi olette." - -"Te olette suoraan sanoen, suokaa anteeksi, -- eriskummainen!" - -Tohtori istuutui töyrytuolille vuoteen ääreen ja pudisti moittivasti -päätään. - -"Mutta olettakaamme, että olette oikeassa", sanoi hän. "Olettakaamme, -että koetan petollisesti houkutella teitä puhumaan jotakin, josta -voisin antaa teidät ilmi poliisille. Teidät vangitaan ja tuomitaan. -Mutta olisiko teillä oikeudessa ja vankilassa pahempi kuin täällä? Ja -jos teidät lähetetään rangaistussiirtolaan tahi vaikka pakkotyöhönkin, -niin olisiko se pahempaa kuin oleskelu tässä laitoksessa? En sitä -luulisi... Mitä siis pelkäätte?" - -Tohtorin selitys näytti tehoavan. Ivan Dmitritsh tyyntyi ja nousi -istualleen. - -Kello kävi viidettä iltapäivällä. Siihen aikaan Andrei Jefimitsh -tavallisesti kävelee kotona pitkin huoneita ja Darjushka tiedustelee, -joko hän haluaa olutta. Ulkona oli tyyni, kirkas ilma. - -"Lähdin päivällisen jälkeen jaloittelemaan ja niin pistäydyin tänne, -kuten näette", sanoi tohtori. "Nyt on jo täysi kevät." - -"Mikä kuukausi nyt on? Maaliskuu?" kysyi Ivan Dmitritsh. - -"Niin, maaliskuun loppupuoli." - -"Onko ulkona lokaista?" - -"Ei varsin. Puistossa ovat tiet jo kunnossa." - -"Nytpä olisi hauska ajaa rattailla jonnekin kaupungin ulkopuolelle", -virkkoi Ivan Dmitritsh, hieroen punaisia silmiään kuin vasta -heränneenä, "sitten palata kotiin, lämpöiseen, hauskaan huoneeseen -ja... ja kutsua kunnollinen lääkäri parantamaan päänsärkyä... Jo onkin -pitkä aika siitä, kun elin ihmisten tavalla. Ja täällä on niin -inhoittavaa! Sietämätöntä!" - -Eilinen mielenkiihtymys oli uuvuttanut hänet, ja nyt hän oli veltto ja -haluton puhumaan. Hänen sormensa vapisivat, ja kasvoista näkyi, että -häntä vaivasi ankara päänsärky. - -"Lämpöisen, hauskan asuinhuoneen ja tämän sairaalahuoneen välillä ei -ole mitään eroitusta", sanoi Andrei Jefimitsh. "Ihmisen rauha ja -tyytyväisyys ei asu hänen ulkopuolellaan, vaan hänessä itsessään." - -"Mitä tarkoitatte?" - -"Tavallinen ihminen odottaa hyvää tahi pahaa ulkoapäin, kuten nyt te -ajoneuvoista ja kodista, mutta ajatteleva ihminen -- omasta itsestään." - -"Menkää saarnaamaan tuota filosofiaa Kreikkaan, jossa on lämmin ja -pomeranssit tuoksuvat, mutta täkäläisessä ilmanalassa se ei menesty. -Kenenkä kanssa puhuinkaan Diogeneestä? Varmaankin teidän?" - -"Eilen minun kanssani." - -"Diogenes ei tarvinnut huonetta eikä lämmintä kotia; siellä on -muutenkin kuuma. Makaa kellota vain tynnyrissä ja syö appelsiineja ja -oliiveja. Mutta tuo hänet tänne Venäjälle, niin kyllä hän vain pyrkisi -huoneeseen toukokuussakin, joulukuusta puhumattakaan. Kyllä vilu hänet -nujertaisi." - -"Ei. Kylmyyttä, samoinkuin yleensä kaikkea kipua, voi olla tuntematta. -Marcus Aurelius sanoo: 'Kipu on kivun innokasta kuvittelemista: -ponnista tahtoasi, haihduttaaksesi tämän kuvittelun, torju se luotasi, -herkeä valittamasta, ja kipu katoaa.' Tämä on totta. Viisaan, tahi vain -ajattelevan, järkevän ihmisen tuntee juuri siitä, että hän halveksii -kärsimystä; hän on aina tyytyväinen eikä ihmettele mitään." - -"Toisin sanoen, minä olen idiootti, koska kärsin, olen tyytymätön ja -ihmettelen ihmisten kataluutta." - -"Mitä turhia! Jos ajattelette enemmän, niin ymmärrätte, kuinka -mitätöntä on kaikki se ulkonainen, mikä saa mielemme kuohumaan. Täytyy -pyrkiä ymmärtämään elämää, siinä on todellinen onni." - -"Ymmärtämään..." mutisi Ivan Dmitritsh. "Ulkonainen, sisäinen... Suokaa -anteeksi, en ymmärrä sellaista. Tiedän vain", sanoi hän nousten ja -katsoen suuttuneena tohtoriin, "tiedän, että Jumala loi minut -lämpimästä verestä ja hermoista! Ja elimellisten kudosten, jos ne ovat -elinkykyisiä, täytyy vastata kaikkiin ärsytyksiin. Ja minä vastaan! -Kipuun vastaan huudolla ja kyynelillä, halpamaisuuteen suuttumuksella, -ilkeyteen inholla. Minun mielestäni juuri se on elämää. Alhaisempi -elimistö on vähemmän herkkä ja vastaa ärsytykseen heikommin, ja mitä -korkeampi se on, sitä tuntehikkaampikin se myös on ja vastaa sitä -voimakkaammin todellisuudelle. Kuinka sitä ei tietäisi? Te olette -tohtori ettekä tunne sellaisia pikkuasioita! Voidakseen halveksia -kärsimystä, olla aina tyytyväinen ja mitään ihmettelemättä, täytyy -joutua tuollaiseen tilaan", ja Ivan Dmitritsh osoitti paksua, -rasvoittunutta vierustoveriaan: "tahi karaista itsensä kärsimyksillä -niin paatuneeksi, ettei enää tunne niitä, toisin sanoen, lakata -elämästä. Suokaa anteeksi, en ole mikään viisas enkä filosofi", jatkoi -Ivan Dmitritsh kärsimättömästi, "enkä ymmärrä mitään näistä asioista. -En kykene järkevästi keskustelemaan." - -"Päinvastoin, te keskustelette erinomaisesti." - -"Stoalaiset, joiden opin irvikuva teidän puheenne on, olivat mainioita -miehiä, mutta heidän oppinsa jähmettyi jo kaksituhatta vuotta sitten -eikä ole mennyt hitustakaan eteenpäin eikä voikaan mennä, sillä se ei -ole käytännöllinen eikä elävä. Se saavutti menestystä vain vähemmistön -keskuudessa, joka kuluttaa elämänsä kaikenkaltaisten oppien -tutkimisessa ja tunnustelemisessa, mutta useimmat eivät sitä -ymmärtäneet. Oppi, joka kehoittaa välinpitämättömyyteen rikkautta, -elämän mukavuuksia kohtaan, halveksimaan kärsimyksiä ja kuolemaa, on -kokonaan käsittämätön suunnattomalle enemmistölle, koska tämä enemmistö -ei koskaan ole tuntenut rikkautta eikä elämän mukavuuksia; ja kuoleman -halveksiminen olisi sille samaa kuin itse elämän halveksiminen, koska -ihmisen koko olemus on nälän, vilun, loukkausten, menetysten ja -hamletimaisen kuolemanpelon tuntemista. Näihin tuntemuksiin sisältyy -koko elämä: siihen voi kyllästyä, sitä voi vihata, mutta ei halveksia. -Toistan siis vieläkin, että stoalaisten opilla ei voi milloinkaan olla -tulevaisuutta, kun sensijaan, kuten näette, taistelu, kivun tunteminen, -kyky vastata ärsytykseen on yhä kulkenut eteenpäin aikojen alusta tähän -päivään asti..." - -Ivan Dmitritshiltä katkesi äkkiä johtolanka, hän keskeytti puheensa ja -hieroi kärsimättömästi otsaansa. - -"Aioin sanoa jotakin tärkeää, mutta eksyin tolalta", sanoi hän. "Mitä -se olikaan? Niin! Kuulkaahan, mitä sanon: muuan stoalainen möi itsensä -orjaksi voidakseen vapauttaa lähimmäisensä. Siinä näette, stoalainenkin -vastasi ärsytykseen, sillä sellaiseen jalomieliseen tekoon, itsensä -tuhoamiseen lähimmäisensä hyväksi, tarvitaan kiihtynyttä, säälivää -mieltä. Olen täällä vankilassani unohtanut kaiken oppimani, muuten ehkä -muistaisin vielä jotakin. Entä Kristus? Kristus vastasi todellisuuteen -siten, että itki, hymyili, murehti, vihastui, vieläpä tunsi tuskaa. Hän -ei mennyt kohtaamaan kärsimyksiä hymyillen eikä halveksinut kuolemaa, -vaan rukoili Getsemanen yrttitarhassa, että tämä kalkki otettaisiin -Häneltä pois." Ivan Dmitritsh nauroi ja istuutui. "Olettakaamme, että -ihmisen rauha ja tyytyväisyys ei ole hänen ulkopuolellaan, vaan hänessä -itsessään", jatkoi hän. "Olettakaamme, että tulee halveksia kärsimyksiä -ja olla ihmettelemättä mitään. Mutta mistä syystä te sellaista oppia -saarnaatte? Oletteko te jokin viisas filosofi?" - -"En, en ole filosofi, mutta jokaisen on sitä saarnattava, koska se on -järjellistä." - -"Ei, minä tahdon tietää, miksi te ymmärtämisen, kärsimyksien -halveksimisen ynnä muissa senkaltaisissa asioissa pidätte itseänne -pätevänä asiantuntijana? Oletteko ehkä joskus kärsinyt? Tiedättekö, -mitä on kärsimys? Sallikaahan kysyä: onko teitä piesty lapsena?" - -"Ei, vanhempani pitivät ruumiillista rangaistusta sopimattomana." - -"Mutta minua isäni kuritti julmasti. Isäni oli jyrkkäluontoinen, -peräpukamien vaivaama virkamies, pitkänenäinen ja keltakaulainen. Mutta -puhukaamme teistä. Koko elämänne aikana ei kukaan ole sormellakaan -koskenut teihin, säikäyttänyt tai piessyt teitä; olette terve kuin -pukki. Te kasvoitte isänne siipien suojassa, opiskelitte hänen -kustannuksellaan ja otitte sitten ilman muuta hyvätuloisen toimen. Yli -kaksikymmentä vuotta teillä oli ilmainen asunto, saitte siihen valon, -lämmön, palvelijat ja lisäksi teillä oli valta työskennellä miten ja -minkä verran itse halusitte, vaikkapa olla tekemättä mitään. Olette -luonnostanne laiska ja veltto ja koetitte senvuoksi järjestää elämänne -niin, ettei mikään teitä häiritsisi eikä liikuttaisi paikaltanne. Työn -te annoitte haavurin ja muun joukkion tehtäväksi, mutta itse istuitte -lämpimässä ja hiljaisuudessa, kokositte rahaa, lueskelitte kirjoja, -sulostutitte elämäänne miettimällä kaikenlaista korkealentoista -hölynpölyä ja" -- Ivan Dmitritsh katsahti tohtorin punaiseen nenään -- -"ryypiskelyllä. Sanalla sanoen, te ette ole nähnyt elämää, ette tunne -sitä lainkaan, ja todellisuuden tunnette vain teoreettisesti. Ja kun te -halveksitte kärsimyksiä ettekä ihmettele mitään, on siihen olemassa -varsin yksinkertainen syy: tuulenpieksäntä, ulkonainen ja sisäinen, -elämän, kärsimysten ja kuoleman halveksiminen, järkevä ymmärtäminen, -totinen onni, -- kaikki tuo on filosofiaa, joka sopii mainiosti -venäläiselle laiskurille. Te esimerkiksi näette talonpojan lyövän -vaimoaan. Miksi mennä väliin? Lyököön, molemmat kuitenkin kuolevat -ennemmin tai myöhemmin; eikä lyöjä sitäpaitsi loukkaa lyönneillään -sitä, jota lyö, vaan omaa itseään. Juopottelu on typerää, sopimatonta, -mutta se, joka juo, kuolee ja se, joka ei juo, kuolee niinikään. -Luoksenne tulee akka, jonka hampaita särkee... No, entäpä sitten? Kipu -on kivun innokasta kuvittelemista, ja sitäpaitsi ilman sairautta ei -tässä maailmassa eletä, kaikki kuolemme, ja siksi, akka, mene tiehesi, -älä häiritse ajattelemistani, anna minun juoda viinaani rauhassa. Nuori -mies pyytää neuvoa, mitä tehdä, miten elää; toinen miettisi ennenkuin -vastaisi, mutta tällä on jo valmiina vastaus: pyri ymmärtämään tahi -etsi totista onnea. Mutta mikä se ihmeellinen 'totinen onni' on? Siihen -ei tietenkään ole vastausta. Meitä pidetään täällä ristikkojen takana, -mädätetään, pidellään pahoin, mutta sehän on erinomaista ja järkevää, -sillä eihän tämän sairastuvan ja lämpimän, hauskan asuinhuoneen välillä -ole minkäänlaista eroa. Varsin mukava filosofia: mitään ei tarvitse -tehdä, omatunto on puhdas, ja tuntee olevansa oikein viisas... Ei, -hyvä herra, se ei ole filosofiaa, ajattelua eikä laajakatseisuutta, -vaan laiskuutta, sielun velttoutta, hulluutta... Niin!" lisäsi Ivan -Dmitritsh taas kiivastuen. "Te halveksitte kärsimyksiä, mutta, jos -sormenne puristettaisiin ovenrakoon, niin huutaisitte kohti kurkkuanne!" - -"Entä jos en huutaisikaan", huomautti Andrei Jefimitsh hymyillen -leppeästi. - -"Varmasti! Ja jos teihin iskisi halvaus, tahi olettakaamme, että joku -hölmö, katala ihminen, käyttäen hyväkseen asemaansa ja virka-arvoaan, -julkisesti solvaisi teitä, ja te tietäisitte, ettei hänelle koituisi -siitä mitään rangaistusta, -- niin silloin varmaan ymmärtäisitte, mitä -merkitsee opettaa toista ymmärtämään ja etsimään totista onnea." - -"Tämä on jotakin erikoista", virkkoi Andrei Jefimitsh, nauraen -mielihyvästä ja hykerrellen käsiään. "Minua ilahduttaa havaita teissä -taipumusta yleistämiseen, ja äsken minusta esittämänne luonteenkuvaus -oli tosiaan loistava. Minun täytyy tunnustaa, että keskustelu teidän -kanssanne tuottaa minulle suurta huvia. No niin, olen kuunnellut teitä, -suvainnette siis puolestanne kuunnella minua..." - - - - -XI. - - -Heidän keskustelunsa kesti vielä lähes tunnin ajan ja teki -nähtävästi syvän vaikutuksen Andrei Jefimitshiin. Hän alkoi käydä -sivurakennuksessa joka päivä. Hän kävi siellä aamuisin, iltapäivisin, -ja usein hän istui illalla pimeän tuloon saakka puhelemassa Ivan -Dmitritshin kanssa. Aluksi Ivan Dmitritsh arasteli häntä, epäili -hänellä olevan pahoja mielessä ja ilmaisi peittelemättä -vihamielisyytensä; sitten hän tottui tohtoriin, ja hänen töykeä -käyttäytymisensä muuttui alentuvan ivalliseksi. - -Pian levisi sairaalassa huhu, että tohtori Andrei Jefimitsh oli -ruvennut käymään kuudennessa osastossa. Ei kukaan, ei haavuri, Nikita -eivätkä hoitajattaret voineet käsittää, miksi hän siellä kävi, miksi -istui siellä tuntikausia, mistä hän puheli ja miksi ei kirjoittanut -reseptejä. Hänen käytöksensä tuntui oudolta. Mihail Averjanitsh kävi -usein hänen kotonaan tapaamatta häntä, mitä ei milloinkaan ennen ollut -tapahtunut, ja Darjushka oli ihmeissään, kun tohtori ei enää juonut -olutta määräaikoinaan ja toisinaan myöhästyi päivälliseltäkin. - -Kerran kesäkuun lopulla tohtori Hobotov tuli Andrei Jefimitshin -asuntoon asioissa; kun hän ei tavannut tätä kotona, meni hän etsimään -tohtoria sairaalan puolelta; siellä hänelle ilmoitettiin vanhan -tohtorin menneen mielisairaiden luo. Mentyään sinne hän kuuli eteiseen -seuraavan keskustelun: - -"Me emme milloinkaan voi vetää samaa virttä, ja te ette saa minua -käännytetyksi omaan uskoonne", puhui Ivan Dmitritsh ärtyneesti. "Te -ette vähintäkään tunne todellisuutta ettekä ole milloinkaan kärsinyt, -vaan verta imevän iilimadon tavoin elänyt toisten kärsimyksistä; mutta -minä olen kärsinyt taukoamatta syntymähetkestäni tähän päivään saakka. -Siksi sanon suoraan: minä pidän itseäni teitä ylempänä ja pätevämpänä -joka suhteessa. Teistä ei ole minun opettajakseni." - -"En ensinkään halua käännyttää teitä uskooni", vastasi Andrei Jefimitsh -hiljaisella äänellä ja pahoillaan siitä, ettei häntä tahdottu ymmärtää. -"Eikä siitä ole puhettakaan, ystäväni. Nyt ei ole puhe siitä, että te -olette kärsinyt, mutta minä en. Kärsimys ja ilo ovat katoavaisia; -jättäkäämme ne Herran haltuun. Vaan siitä on kysymys, että me vaihdamme -ajatuksia keskenämme, näemme toinen toisessamme ihmisiä, jotka voivat -ajatella ja keskustella, ja se herättää meissä yhteistuntoa, kuinka -erilaisia mielipiteemme muuten olisivatkin. Jospa tietäisitte, rakas -ystävä, kuinka minua on kyllästyttänyt yleinen järjettömyys, -lahjattomuus, tylsyys, ja kuinka suurta iloa tunnen joka kerta -keskustellessani teidän kanssanne. Te olette älykäs mies, ja minä -nautin teidän seurastanne." - -Hobotov raotti hiukan ovea ja katsoi sairastupaan; Ivan Dmitritsh, -patalakki päässä, ja tohtori Andrei Jefimitsh istuivat rinnakkain -vuoteen reunalla. Mielipuoli irvisteli, vavahteli ja veti -kouristuksentapaisesti mekkoaan tiukemmin ympärilleen, ja tohtori istui -liikkumatta, pää painuksissa, ja hänen kasvonsa olivat punaiset, -avuttomat, surulliset. Hobotov kohautti olkapäitään, hymähti ja -katsahti Nikitaan. Nikita niinikään kohautti olkapäitään. - -Seuraavana päivänä Hobotov tuli uudestaan rakennukseen haavurin -seurassa. Molemmat jäivät eteiseen kuuntelemaan. - -"Ukon ruuvit lienevät kokonaan höltyneet!" virkkoi Hobotov -poistuessaan. - -"Herra meitä syntisiä armahtakoon!" huokasi pönäkkä Sergei Sergeitsh, -huolellisesti vältellen vesilätäköitä, jottei olisi tahrinut -kiiltäviksi harjattuja saappaitaan. "Totta puhuen, arvoisa Jevgeni -Fjodoritsh, olen tätä jo kauan odottanut!" - - - - -XII. - - -Tämän jälkeen Andrei Jefimitsh alkoi huomata ympärillään jonkinlaista -salaperäisyyttä. Kun sairaalan rengit, hoitajattaret ja potilaat -kohtasivat hänet, katsahtivat he häneen kysyvästi ja alkoivat sitten -supista keskenään. Pikku Masha, katsastusmiehen tytär, jonka näkeminen -puistossa häntä aina ilahdutti, juoksi nyt pois hänen luotaan, kun hän -lähestyi hymyillen silittääkseen tyttösen päätä. Postimestari Mihail -Averjanitsh, kuunnellessaan hänen puhettaan, ei enää virkkanut: "Aivan -niin", vaan mutisi hämillään: "niin, niin, kai..." ja katsoi häntä -miettiväisen ja surullisen näköisenä; ties miksi, hän kehoitteli -ystäväänsä luopumaan viinasta ja oluesta, mutta hienotunteisesti -kyllä ei puhunut suoraan, vaan vihjaillen, kertoen milloin -muutamasta pataljoonanpäälliköstä, erinomaisesta miehestä, milloin -rykmentinpapista, kelpo toverista, jotka joivat ja sairastuivat, mutta -herjettyään juomasta paranivat täydellisesti. Pari kolme kertaa Andrei -Jefimitshin luo tuli hänen virkaveljensä Hobotov, joka samoin neuvoi -häntä heittämään väkevät ja ilman mitään huomattavaa syytä kehoitti -häntä nauttimaan bromihappoista kalia. - -Elokuussa Andrei Jefimitsh sai kaupunginpäältä kirjeen, jossa tämä -pyysi häntä luokseen erittäin tärkeän asian vuoksi. Tullessaan -määrätyllä ajalla kaupunginhallitukseen Andrei Jefimitsh tapasi -siellä sotilaskutsuntapäällikön, piirikoulun sivilitarkastajan, -kaupunginhallituksen jäsenen, Hobotovin sekä erään pyylevän, -vaaleaverisen herrasmiehen, joka esitettiin hänelle tohtorina. Tämä -tohtori, jolla oli puolalainen, vaikeasti äännettävä nimi, asui -kolmenkymmenen virstan päässä kaupungista, hevossiitoslaitoksella, ja -oli nyt matkan varrella poikennut kaupunkiin. - -"Täällä on eräs teidän toimialaanne koskeva ilmoitus", lausui -hallituksen jäsen Andrei Jefimitshille, kun kaikki olivat tervehtineet -ja istuutuneet pöydän ääreen. "Jevgeni Fjodoritsh arvelee, että -apteekilla on ahdasta päärakennuksessa ja että se olisi siirrettävä -johonkin sivurakennukseen. Tämä ei oikeastaan merkitsisi mitään, voihan -apteekin siirtää, mutta pääasia on, että rakennus kaipaa korjausta." - -"Niin, ilman korjausta ei käy päinsä", sanoi Andrei Jefimitsh, hetken -mietittyään. "Jos esimerkiksi kulmarakennus järjestettäisiin apteekkia -varten, tarvittaisiin minun laskujeni mukaan vähintään viitisensataa -ruplaa. Siitä menosta ei ole vastaavaa hyötyä." - -Hetkisen vaitiolo. - -"Minulla oli kunnia esittää jo kymmenen vuotta sitten", jatkoi Andrei -Jefimitsh hiljaisella äänellä, "että tämä sairaala on nykyisessä -tilassaan kaupungille liian kallis ylellisyystavara. Se rakennettiin -nelikymmenluvulla, mutta varat olivat silloin toiset. Kaupunki tuhlaa -liian paljon rahoja tarpeettomiin rakennuksiin ja hyödyttömiin -virkoihin. Minä arvelen, että niillä rahoilla voitaisiin ylläpitää -kaksi mallikelpoista sairaalaa, jos olisi toinen järjestys." - -"No, mitäpä muuta kuin pannaan toimeen toinen järjestys!" virkkoi -hallituksen jäsen vilkkaasti. - -"Minulla oli jo kunnia esittää: siirretään lääkinnöllinen puoli -piirineuvostolle." - -"Todellakin, antakaa piirineuvostolle rahat, niin se varastaa ne", -virkkoi vaaleaverinen tohtori nauraen. - -"Kuten tavallista on", myönsi hallituksen jäsen, nauraen hänkin. - -Andrei Jefimitsh katsoi väsyneesti ja raukeasti vaaleaveriseen -tohtoriin ja huomautti: - -"Olkaamme toki oikeudenmukaisia." - -Taas tuli hiljaisuus. Tuotiin teetä. Kutsuntapäällikkö, joka jostakin -syystä oli kovin hämillään, kosketti pöydän yli Andrei Jefimitshiä ja -sanoi: - -"Te olette kokonaan unohtanut meidät, tohtori. Mutta tehän olettekin -munkki: ette pelaa korttia, ette rakasta naisia. Ikävähän teillä -olisikin meikäläisten parissa." - -Kaikki alkoivat puhua siitä, kuinka ikävä kunnon ihmisen on asua -tässä kaupungissa. Ei teatteria, ei musiikkia, ja viimeisissä -klubitanssiaisissa oli parikymmentä naista ja vain kaksi herraa. -Nuoriso ei tanssi, vaan tungeskelee kaiken aikaa ravintolapöydän -ääressä tahi pelaa korttia. Andrei Jefimitsh alkoi hitaasti ja -hiljaisella äänellä, katsomatta kehenkään, puhua, kuinka surkeata, -perin surkeata on, että kaupunkilaiset tuhlaavat elinvoimansa, -sydämensä ja älynsä vain kortinpeluuseen ja juoruiluun eivätkä osaa tai -tahdo kuluttaa aikaansa mielenkiintoisessa keskustelussa ja -lukemisessa, eivät tahdo käyttää hyväkseen älyn suomia nautintoja. -Ainoastaan äly on mielenkiintoinen ja tuntemisen arvoinen, kaikki muu -on pientä ja mitätöntä. Hobotov kuunteli tarkkaavasti virkaveljensä -puhetta ja kysyi sitten äkkiä: - -"Andrei Jefimitsh, monesko päivä tänään on?" - -Saatuaan vastauksen hän ja vaaleaverinen tohtori alkoivat sellaisten -tutkijain tavalla, jotka tuntevat taitamattomuutensa, kysellä Andrei -Jefimitshiltä, mikä viikonpäivä tänään on, montako päivää on vuodessa -ja onko totta, että kuudennessa osastossa on mainio profeetta. - -Vastaukseksi viimeiseen kysymykseen Andrei Jefimitsh punastui ja sanoi: - -"Kyllä, hän on sairas, mutta mielenkiintoinen nuori mies." - -Muita kysymyksiä hänelle ei enää tehty. - -Kun hän eteisessä puki päällystakkia ylleen, laski kutsuntapäällikkö -kätensä hänen olalleen ja sanoi huokaisten: - -"Meidän vanhusten olisi jo aika päästä lepoon!" - -Poistuessaan virastosta Andrei Jefimitsh ymmärsi, että siellä oli ollut -lautakunta, joka oli määrätty tutkimaan hänen sieluntilaansa. Hän -muisti kysymykset, joita hänelle oli tehty, punastui ja ensi kerran -eläissään syvästi surkutteli lääketiedettä. - --- Hyvä Jumala, -- ajatteli hän, muistellen, kuinka lääkärit vastikään -olivat häntä tutkineet, -- eihän siitä ole pitkää aikaa, kun he -kuuntelivat luentoja psykiatriasta, suorittivat tutkintonsa -- mistä -tämä täydellinen tietämättömyys? Eihän heillä ole pienintäkään -käsitystä psykiatriasta! - -Ja ensi kerran hän tunsi itsensä loukatuksi ja katkeroituneeksi. - -Saman päivän iltana hänen luokseen tuli Mihail Averjanitsh. -Postimestari astui tervehtimättä hänen luokseen, tarttui hänen -molempiin käsiinsä ja sanoi kiihtyneellä äänellä: - -"Rakas ystävä, näyttäkää nyt minulle, että luotatte minun ystävyyteeni -ja itse pidätte minua ystävänänne... Hyvä ystävä!" ja estäen Andrei -Jefimitshiä puhumasta, hän jatkoi kiihkeästi: "Minä pidän teistä -sivistyneisyytenne ja sielunne jalouden tähden. Kuulkaa minua, rakas -ystävä! Tieteen säännöt pakottavat tohtoreita salaamaan teiltä -totuuden, mutta minä käyn sotilaan tavoin suoraan kimppuun: te olette -sairas! Suokaa anteeksi, ystäväni, mutta se on totta, sen ovat kaikki -jo aikoja sitten huomanneet. Tohtori Jevgeni Fjodoritsh sanoi minulle -juuri äsken, että teidän täytyy terveytenne tähden saada lepoa ja -huvitusta. Aivan niin! Erinomaista! Otan näinä päivinä lomaa ja lähden -hengittämään toista ilmaa. Näyttäkää, että olette ystäväni, lähtekää -minun mukaani! Lähtekäämme, unohtakaamme nuorten joukossa ikämme!" - -"Minä tunnen olevani täysin terve", sanoi Andrei Jefimitsh, hiukan -mietittyään. "En voi lähteä. Sallikaa minun jollakin muulla tavoin -todistaa teille ystävyyteni." - -Lähteä matkalle johonkin, tietämätöntä miksi, ilman kirjoja, ilman -Darjushkaa, ilman olutta, tehdä jyrkkä muutos kahdenkymmenen vuoden -aikana vakiintuneihin elämäntapoihinsa, -- sellainen ajatus näytti -hänestä ensi hetkellä hurjalta ja mahdottomalta. Mutta sitten -hän muisti kaupunginhallituksessa tapahtuneen keskustelun ja -alakuloisuuden, jota oli tuntenut palatessaan sieltä kotiin, ja ajatus -matkustaa vähäksi aikaa kaupungista, jossa typerät ihmiset pitävät -häntä mielipuolena, tuntuikin hauskalta. - -"Minne oikeastaan aiotte matkustaa?" kysyi hän. - -"Moskovaan, Pietariin, Varsovaan... Varsovassa olen viettänyt elämäni -viisi onnellisinta vuotta. Ihastuttava kaupunki! Lähtekäämme, -ystäväni!" - - - - -XIII. - - -Viikon päästä Andrei Jefimitshiä kehoitettiin levähtämään, toisin -sanoen, jättämään erohakemus; hän otti kehoituksen sangen tyynesti -vastaan, ja toisen viikon kuluttua hän ja Mihail Averjanitsh istuivat -postivankkureissa matkalla lähimmälle rautatieasemalle. Ilma oli viileä -ja läpikuultavan kirkas, taivas vaaleansininen. Matka asemalle, -kaksisataa virstaa, ajettiin kahdessa vuorokaudessa, ja kaksi kertaa -jäätiin yöksi katon alle. Kun postiasemilla tarjottiin teetä huonosti -pestyissä laseissa tahi vitkasteltiin hevosia valjastettaessa, niin -Mihail Averjanitsh kävi tulipunaiseksi, vapisi koko ruumiiltaan ja -karjui: - -"Suu kiinni! Ei mitään selityksiä!" Ja vankkureissa istuessaan hän -hetkeksikään vaikenematta kertoi matkoistaan Kaukasiassa ja Puolan -tsaarikunnassa. Sellaisia seikkailuja ja kohtauksia! Hän puhui kovalla -äänellä ja oli samalla niin kummastuneen näköinen, että saattoi luulla -hänen valehtelevan. Kaiken lisäksi hän puhuessaan hengitti Andrei -Jefimitshin kasvoihin ja nauraa hohotti hänen korvaansa. Se kiusasi -tohtoria ja esti häntä keskittämästä ajatuksiaan. - -Rautatiellä he säästäväisyyssyistä matkustivat kolmannessa luokassa, -tupakoitsemattomien vaunussa. Matkustajat olivat puoleksi puhtaita. -Mihail Averjanitsh oli pian tutustunut jokaiseen ja siirtyen penkistä -toiseen puhui kovalla äänellä, että näillä kiusallisilla rautateillä ei -pitäisi matkustaa. Petkutusta ja peijausta joka puolella! Toista on -ratsastaa: pyyhkäiset päivässä sata virstaa ja tunnet itsesi terveeksi -ja virkuksi. Ja katovuodet meillä johtuvat siitä, että Pinskin suot -kuivatettiin. Kaikkialla vallitsee hirveä epäjärjestys. Hän kiivastui, -puhui äänekkäästi eikä antanut toisille suunvuoroa. Hänen taukoamaton -lavertelunsa, jota säestivät kovat naurunhohotukset ja vilkkaat eleet, -rasitti Andrei Jefimitshiä. - --- Kumpikohan meistä kahdesta on mielipuoli? -- ajatteli hän ärtyneenä. --- Minäkö, joka kaikilla tavoin koetan olla häiritsemättä matkustajia, -vaiko tuo itsekäs mies, joka uskoo olevansa viisaampi ja henkevämpi -kaikkia muita eikä senvuoksi anna kenellekään rauhaa? - -Moskovaan tultua Mihail Ävarjanitsh otti ylleen olkaimettoman -sotilaspukunsa, käyttäen punareunuksisia housuja. Kadulla hänellä oli -sinelli ja päässään upseerin lakki, ja sotamiehet tekivät hänelle -kunniaa. Andrei Jefimitshistä tuntui nyt, että hänen seuralaisensa oli -kaikesta ennen omaksumastaan herrasmaisuudesta kuluttanut pois kaiken -hyvän ja säilyttänyt vain kaiken ruman. Hän tahtoi itseään palveltavan -silloinkin kun se oli aivan tarpeetonta. Tulitikkuja oli pöydällä hänen -edessään, ja hän näki ne, mutta kuitenkin huusi tarjoilijaa tuomaan -tulitikkuja; hän ei ujostellut näyttäytyä hotellipalvelijattarelle -alusvaatteissaan; kaikkia lakeijoja eroituksetta, vanhuksiakin, hän -sinutteli ja suuttuessaan haukkui heitä hölmöiksi ja pölkkypäiksi. Se -oli Andrei Jefimitshin mielestä kyllä herrasmaista, mutta rumaa. - -Ensi työkseen Mihail Averjanitsh vei ystävänsä Iverskajan kappeliin. -Hän rukoili kiihkeästi, lyöden otsaansa maahan kyynelet silmissä, ja -lopetettuaan huokasi syvään ja sanoi: - -"Vaikka ei uskokaan, tuntuu kuitenkin ikäänkuin rauhoittuvansa, kun -rukoilee. Polvistukaa tekin, ystäväni." - -Andrei Jefimitsh joutui hämilleen ja polvistui pyhänkuvan eteen, ja -Mihail Averjanitsh työnsi huulensa suppuun ja rukoili kuiskaten, ja -taas hänen silmiinsä kihosi kyyneliä. Sitten he menivät Kremliin, jossa -katselivat, jopa sormin koettelivat n.s. tsaaritykkiä ja tsaarikelloa, -ihailivat näköalaa, joka levisi Moskva-joen takana, pistäytyivät -Vapahtajankirkossa ja Rumjantsev-museossa. - -Päivällistä he söivät Tiestovissa. Mihail Averjanitsh silmäili kauan -ruokaluetteloa, silitteli poskipartaansa ja virkkoi kuin herkkusuu, -joka on tottunut liikkumaan ravintoloissa kuin kotonaan: - -"Katsotaanpas, enkelini, mitä teillä on tarjottavana!" - - - - -XIV. - - -Tohtori käveli, katseli, söi, joi, mutta hänellä oli vain yksi tunne: -suuttumus Mihail Averjanitshia kohtaan. Hän olisi tahtonut levähtää -ystävänsä seurasta, paeta häntä, lymytä, mutta ystävä piti -velvollisuutenaan olla päästämättä häntä hetkeksikään luotaan ja -hankkia hänelle mahdollisimman paljon hauskutuksia. Kun ei ollut mitään -katseltavaa, huvitti hän tohtoria jutuillaan. Andrei Jefimitsh kesti -kaksi päivää, mutta ilmoitti kolmantena ystävälleen olevansa sairas ja -tahtovansa jäädä kotiin koko päiväksi. Ystävä vastasi, että siinä -tapauksessa hänkin jää. Täytyykin tosiaan hiukan levähtää, muuten eivät -jalat kannata. Andrei Jefimitsh kävi pitkäkseen sohvalle, kasvot -seinään päin, ja kuunteli hammasta purren ystäväänsä, joka innokkaasti -vakuutti, että Ranska ennemmin tahi myöhemmin murskaa Saksan, että -Moskovassa on tavattoman paljon lurjuksia ja ettei hevosen kykyjä voi -päättää sen ulkomuodosta. Tohtorin korvissa alkoi humista, sydän alkoi -tykyttää ankarammin, mutta hienotunteisuudesta hän ei rohjennut pyytää -ystäväänsä menemään ulos tahi olemaan vaiti. Onneksi Mihail -Averjanitshia alkoi ikävystyttää huoneessa istuminen, ja hän lähti -päivällisen jälkeen jaloittelemaan. - -Yksin jäätyään Andrei Jefimitsh antautui levontunteen valtaan. Kuinka -suloista on maata liikkumatta sohvalla ja tietää olevansa yksin -huoneessa! Todellinen onni on mahdoton ilman yksinäisyyttä. Langennut -enkeli oli uskoton Jumalalle luultavasti siksi, että toivoi -yksinäisyyttä, jota enkelit eivät saa nauttia. Andrei Jefimitsh tahtoi -ajatella kaikkea viime päivinä kuulemaansa ja näkemäänsä, mutta Mihail -Averjanitsh ei poistunut hänen ajatuksistaan. - --- Hänhän otti lomaa ja lähti kanssani ystävyydestä, jalomielisyydestä, --- ajatteli tohtori kiusaantuneena. -- Ei ole mitään pahempaa kuin tämä -ystävällinen holhous. Kyllähän hän on hyväsydäminen, jalomielinen ja -aika iloveikko, mutta kuitenkin ikävä ihminen. Sietämättömän ikävä. -Näkyy siis olevan ihmisiä, jotka aina puhuvat vain älykkäitä sanoja, -mutta kuitenkin tuntuu, että he ovat typeriä. - -Seuraavana päivänä Andrei Jefimitsh taas sanoi olevansa sairas eikä -poistunut huoneestaan. Hän makasi kasvot sohvanselkään päin ja kärsi, -kun ystävä koetti hauskuttaa häntä kertomuksillaan, ja tunsi lepoa, -milloin toinen oli poissa. Hän oli vihoissaan itselleen siitä, että oli -lähtenyt matkalle, ja ystävälleen, joka kävi joka päivä yhä -kielevämmäksi ja hilpeämmäksi; hänen oli mahdotonta ohjata ajatuksiaan -vakaville, yleville aloille. - --- Nyt minua koettelee todellisuus, josta Ivan Dmitritsh puhui, -- -ajatteli hän suuruksissaan heikkoudelleen. -- Mutta mitä turhia... -Palaan kotiin, ja kaikki käy taas entiseen tapaansa... - -Pietarissa sama juttu: hän ei päiväkausiin poistunut huoneestaan, -makasi sohvalla ja nousi jalkeille vain juodakseen olutta. - -Mihail Averjanitsh hoputti kaiken aikaa matkustamaan Varsovaan. - -"Rakas ystävä, mitäpä minä sinne?" esteli Andrei Jefimitsh rukoilevalla -äänellä. "Matkustakaa yksin ja antakaa minun lähteä kotiin! Olkaa niin -ystävällinen!" - -"Ei missään nimessä!" vastasi Mihail Averjanitsh. "Se on hurmaava -kaupunki. Siellä minä olen viettänyt elämäni viisi onnellisinta -vuotta!" - -Andrei Jefimitshillä ei ollut tarpeeksi mielenlujuutta pysyäkseen -päätöksessään, hän rohkaisi mielensä ja lähti Varsovaan. Sielläkään hän -ei mennyt mihinkään huoneestaan, makasi vain sohvalla ja oli vihoissaan -itselleen, ystävälleen ja palvelijoille, jotka itsepintaisesti -kieltäytyivät ymmärtämästä venäjänkieltä, ja Mihail Averjanitsh, kuten -tavallisesti, reippaana ja iloisena, kuljeskeli aamusta iltaan pitkin -kaupunkia ja etsi vanhoja tuttaviaan. Usein hän oli poissa koko yön. -Erään yön jälkeen, jonka hän oli viettänyt kuka ties missä, hän palasi -varhain aamulla tavattoman kiihtyneessä mielentilassa, punaisena ja -hiukset epäjärjestyksessä. Hän käveli hyvän aikaa nurkasta nurkkaan, -murahdellen itsekseen jotakin, sitten hän pysähtyi ja sanoi: - -"Kunnia ennen kaikkea!" - -Käveltyään vielä hetkisen, hän tarttui käsin päähänsä ja lausui -traagillisella äänensävyllä: - -"Niin, kunnia ennen kaikkea! Olkoon kirottu se hetki, jolloin ensi -kerran johtui mieleeni lähteä tähän Babyloniin! Rakas ystävä", sanoi -hän, kääntyen tohtoriin, "halveksikaa minua: olen hävinnyt pelissä! -Antakaa minulle viisisataa ruplaa!" - -Andrei Jefimitsh otti esille viisisataa ruplaa ja antoi ne ystävälleen -sanaakaan sanomatta. Tämä, yhä vielä tulipunaisena häpeästä ja -kiukusta, lausui epäselvästi jonkin hyödyttömän valan, pani lakin -päähänsä ja lähti. Palattuaan parin tunnin päästä hän heittäytyi -nojatuoliin, huokasi äänekkäästi ja virkkoi: - -"Kunnia on pelastettu! Ja nyt matkaan, ystäväni! En tahdo enää -minuutiksikaan jäädä tähän kirottuun kaupunkiin. Roistot! -Itävaltalaiset vakoojat!" - -Kun ystävykset palasivat omaan kaupunkiinsa, oli jo marraskuu, ja kadut -olivat paksun lumen peitossa. Andrei Jefimitshin viran oli ottanut -tohtori Hobotov; hän asui vielä vanhassa asunnossaan odottaen, milloin -Andrei Jefimitsh palaa ja tyhjentää sairaalarakennuksessa olevan -huoneistonsa. Ruma nainen, jota hän sanoi keittäjättärekseen, asui jo -eräässä kylkirakennuksessa. - -Kaupungissa kerrottiin uusia sairaalajuoruja. Tiedettiin, että ruma -nainen oli riitaantunut katsastusmiehen kanssa ja että tämä oli -ryöminyt polvillaan hänen edessään, pyytäen anteeksi. - -Andrei Jefimitshin oli ensi päivänä kaupunkiin tulonsa jälkeen -etsittävä itselleen asunto. - -"Rakas ystävä", sanoi postimestari hänelle ujosti, "suokaa anteeksi -tungetteleva kysymys: millaiset varat teillä on?" - -Andrei Jefimitsh laski vaieten rahansa ja vastasi: - -"Kahdeksankymmentäkuusi ruplaa." - -"En sitä kysynyt", huomautti Mihail Averjanitsh hämmentyneenä, -ymmärtämättä tohtoria. "Kysyn, kuinka suuri on yleensä omaisuutenne?" - -"Johan sanoin: kahdeksankymmentäkuusi ruplaa... Mitään muuta minulla ei -ole." - -Mihail Averjanitsh piti tohtoria rehellisenä ja jalona ihmisenä, mutta -oli kuitenkin epäillyt hänellä olleen pääomaa, ainakin parikymmentä -tuhatta. Nyt, kuullessaan, että Andrei Jefimitsh oli suorastaan -keppikerjäläinen, ettei hänellä ollut varoja elämiseen, hän äkkiä -purskahti itkemään ja syleili ystäväänsä. - - - - -XV. - - -Andrei Jefimitsh asui pienessä kolmi-ikkunaisessa talossa, jonka omisti -Bielova-niminen vaimo. Siinä oli ainoastaan kolme huonetta, paitsi -keittiötä. Niistä oli Andrei Jefimitsh vuokrannut kaksi, joiden ikkunat -olivat kadulle päin, ja kolmannessa ynnä keittiössä asuivat Darjushka -ja emäntä kolmen lapsensa kanssa. Emännän luo tuli toisinaan yöksi -hänen rakastajansa, humalainen talonpoika, joka metelöi yöllä ja -saattoi lapset ja Darjushkan kauhun valtaan. Kun hän tuli ja -istuuduttuaan keittiöön alkoi vaatia viinaa, kävi kaikille olo -tukalaksi, ja tohtori otti itkevät lapset sääliväisyydestä luokseen ja -sijoitti heidät omaan huoneeseensa lattialle, tuntien siitä suurta -tyydytystä. - -Hän nousi tapansa mukaan kello kahdeksan ja juotuaan teensä istuutui -lukemaan vanhoja kirjoja ja aikakauslehtiä. Uusien ostamiseen hänellä -ei enää ollut rahaa. Sekö, että kirjat olivat vanhoja, vai kenties -olosuhteiden muutos oli syynä, mutta hän ei enää voinut syventyä -luettavaansa, ja se rasitti häntä, jottei olisi ollut joutilaana, alkoi -hän laatia tarkkaa luetteloa kirjoistaan ja liimasi pieniä -paperilippuja niiden selkiin, ja tämä koneellinen, puuhakas työ tuntui -hänestä huvittavammalta kuin lukeminen. Yksitoikkoinen hääriminen -nukutti jollakin käsittämättömällä tavalla hänen ajatuksensa, hän ei -ajatellut mitään, ja aika kului nopeasti. Olipa hänestä hauska istua -keittiössäkin kuorimassa Darjushkan kanssa perunoita tahi siivoamassa -tattarisuurimoita. Lauantaisin ja sunnuntaisin hän kävi kirkossa. Hän -seisoi seinän vieressä, kuunnellen silmät ummessa laulua, ja ajatteli -isäänsä, äitiään, yliopistoa, uskontoja; hänen mielensä oli levollinen, -surullinen, ja poistuessaan kirkosta hän oli pahoillaan, että -jumalanpalvelus päättyi niin pian. - -Hän kävi kaksi kertaa sairaalassa, jutellakseen Ivan Dmitritshin -kanssa. Mutta tämä oli kummallakin kerralla tavattoman kiihtynyt ja -äreä; hän pyysi saada olla rauhassa, oli jo aikoja sitten kyllästynyt -tyhjään laverteluun ja sanoi pyytävänsä kirotuilta, katalilta ihmisiltä -vain yhtä palkintoa kaikista kärsimyksistään -- koppivankeutta. Vai -kiellettäisiinkö sekin häneltä? Kun Andrei Jefimitsh kummallakin -kerralla lähtiessään sairaalasta toivotti hänelle hyvää yötä, niin hän -vain karkeasti murahti: - -"Painu hornaan!" - -Eikä Andrei Jefimitsh tiennyt, menisikö vielä kolmannen kerran. Ja -mennä halutti. - -Ennen Andrei Jefimitsh päivällisen jälkeen käveli pitkin huoneitaan ja -mietiskeli; nyt hän päivällisen ja iltateen välillä makasi sohvalla -kasvot seinään päin ja antautui kaikenlaisten tyhjänpäiväisten -ajatusten valtaan, joita ei mitenkään voinut karkoittaa. Häntä -katkeroitti se, ettei hänelle oltu yli kaksikymmenvuotisen palveluksen -jälkeen annettu eläkettä eikä edes lahjapalkkiota. Tosinhan hän ei -ollut palvellut tunnollisesti, mutta eläkkeenhän saavat kaikki -virkamiehet eroituksetta, olkoon tunnollisuuden laita niin tai näin. -Onhan nykyaikainen oikeudenmukaisuus juuri sellaista, että -virka-arvoilla, ritarimerkeillä ja eläkkeillä ei palkita siveellisiä -ominaisuuksia ja kykyjä, vaan palvelus yleensä, olipa se ollut -millainen hyvänsä. Miksi juuri hänen täytyisi olla ainoa poikkeus? -Rahaa hänellä ei ollut kopeekkaakaan. Häntä hävetti kulkea kauppapuodin -ohi ja katsoa emäntään. Oluesta hän oli jo velkaa kolmekymmentäkaksi -ruplaa. Darjushka möi kaikessa hiljaisuudessa vanhoja vaatteita ja -kirjoja ja valehteli emännälle, että tohtori pian saa paljon rahaa. - -Hän oli suutuksissaan itselleen siitä, että oli tuhlannut -matkakustannuksiinsa tuhannen ruplaa vanhoja säästöjä. Kuinka tarpeen -se summa nyt olisikaan! Häntä suututti, etteivät ihmiset antaneet hänen -olla rauhassa. Hobotov piti velvollisuutenaan käydä silloin tällöin -tervehtimässä sairasta virkaveljeään. Hänessä oli kaikki Andrei -Jefimitshille vastenmielistä: pulleat kasvot, epämiellyttävä, alentuva -puhetapa, sana "virkaveli", pitkävartiset saappaat; epämiellyttävintä -kaikesta oli se, että hän piti velvollisuutenaan koettaa parantaa -Andrei Jefimitshiä ja luuli voivansa sen todella tehdäkin. Jokaisella -käynnillään hän toi mukanaan pullon bromihappoista kalia ja -rabarberipillereitä. - -Mihail Averjanitsh niinikään piti velvollisuutenaan käydä tervehtimässä -ystäväänsä ja hauskuttaa häntä. Hän tuli Andrei Jefimitshin luo joka -kerta teeskennellyn hilpeänä, nauroi väkinäisesti ja vakuutteli, että -tohtori tänään näyttää erinomaisen hyvinvoivalta ja alkaa, Jumalan -kiitos, parantua, ja tästä saattoi päättää, että hän piti ystävänsä -tilaa toivottomana. Hän ei vielä ollut maksanut Varsovassa lainaamiaan -rahoja, ja häntä hävetti; hän oli jännittynyt ja senvuoksi koetti -nauraa äänekkäämmin ja jutella mahdollisimman sukkelasti. Hänen -kaskunsa ja juttunsa näyttivät loppumattomilta ja vaivasivat sekä -Andrei Jefimitshiä että häntä itseään. - -Hänen läsnäollessaan Andrei Jefimitsh tavallisesti makasi sohvalla, -kasvot seinään päin, ja kuunteli hampaitaan kiristäen hänen juttujaan; -hän tunsi sielunsa peittyvän vaahtokerroksen alle, ja vaahto tuntui -Mihail Averjanitshin jokaisen käynnin jälkeen yhä kohoavan ja ikäänkuin -tunkeutuvan kurkkuun. - -Karkoittaakseen nuo joutavat tunteet hän koetti ajatella, että hänen -itsensä, Hobotovin, Mihail Averjanitshin ja kaikkien muiden on ennemmin -tahi myöhemmin hävittävä olemasta jättämättä pienintäkään jälkeä -luontoon. Jos miljoonan vuoden päästä joku henki liitää avaruudessa -maapallon ohi, ei se näe muuta kuin savea ja alastomia kallioita. -Kaikki -- kulttuurikin, siveyslaitkin -- häviää eikä kasva edes -takkiaisia. Mitäpä merkitseekään se, että täytyy hävetä kauppiaan -edessä, taikka tuo mitätön Hobotov, Mihail Averjanitshin rasittava -ystävyys? Kaikki se on vain joutavaa turhuutta. - -Mutta sellaiset ajatukset eivät enää auttaneet. Tuskin hän ehti loihtia -silmiinsä maapallon miljoonan vuoden päästä, kun jonkun alastoman -kallion takaa ilmestyi Hobotov pitkävartisissa saappaissaan tahi -väkinäisesti nauraa hohottava Mihail Averjanitsh, vieläpä kuului -häveliäs mutinakin: "Sen varsovalaisen velan maksan näinä päivinä, -ystäväni... Aivan varmasti." - - - - -XVI. - - -Kerran Mihail Averjanitsh tuli päivällisen jälkeen, kun Andrei -Jefimitsh taas makasi sohvallaan. Silloin sattui Hobotovkin tulemaan -samaan aikaan bromihappoisine kalineen. Andrei Jefimitsh nousi -raskaasti, istuutui ja nojasi molemmin käsin sohvaan. - -"Tänään, ystäväni", alkoi Mihail Averjanitsh, "teillä on paljon parempi -väri kasvoissanne kuin eilen. Voimistutte päivä päivältä. Rautainen -mies, totta totisesti!" - -"Jo onkin aika parantua, virkaveli", sanoi Hobotov haukotellen. "Kai -teitä itseännekin jo kyllästyttää tämän virren vetäminen." - -"Ja parannummekin!" virkkoi Mihail Averjanitsh iloisesti. "Vielä vaikka -sata vuotta eletään! Niinpä niin!" - -"Ellei juuri sataa, niin parikymmentä vielä kestätte", lohdutti -Hobotov. "Ei mitään huolen syytä, virkaveli... Kyllä te vielä -näytätte..." - -"Kyllä me vielä näytämme!" huudahti Mihail Averjanitsh nauraen ja -läjäytti kämmenellään ystäväänsä polvelle. "Me vasta näytämme! Ensi -kesänä, jos Jumala suo, painumme Kaukasiaan ja ratsastamme sen joka -kolkan läpi -- hop, hop, hop! Ja kun Kaukasiasta palaamme, niin -emmeköhän vielä tanssi häitä!" Mihail Averjanitsh iski viekkaasti -silmää. "Naitamme teidät, ystäväni... naitamme..." - -Andrei Jefimitsh tunsi äkkiä, että hänelle kohosi kuohu kurkkuun; hänen -sydämensä tykytti ankarasti. - -"Tämä on typerää!" huudahti hän, nousten nopeasti ja mennen ikkunan -luo. "Ettekö itse käsitä, että puhutte järjettömiä?" - -Hän aikoi jatkaa leppeästi ja kohteliaasti, mutta puristi vastoin -tahtoaankin kätensä nyrkkiin ja kohotti ne ilmaan. - -"Jättäkää minut rauhaan", huusi hän oudolla äänellä, käyden -tulipunaiseksi kasvoiltaan ja vapisten kauttaaltaan. "Ulos! Tiehenne -molemmat!" - -Mihail Averjanitsh ja Hobotov nousivat ja tuijottivat häneen aluksi -ihmeissään, sitten peloissaan. - -"Tiehenne molemmat!" huusi Andrei Jefimitsh. "Typerät ihmiset! Tylsät -ihmiset! En kaipaa kenenkään ystävyyttä enkä sinun lääkkeitäsi, typerä -ihminen! Järjettömät! Lurjukset!" - -Hobotov ja Mihail Averjanitsh katsahtivat ällistyneinä toisiinsa, -peräytyivät ovelle ja hävisivät eteiseen. Andrei Jefimitsh sieppasi -pullon, jossa oli bromihappoista kalia, ja lennätti sen heidän -jälkeensä; pullo sattui kynnykseen ja meni helähtäen sirpaleiksi. - -"Painukaa hornan kattilaan!" karjui hän itkevällä äänellä, juosten -eteiseen. "Hiiteen!" - -Vieraiden mentyä Andrei Jefimitsh, vapisten kuin horkassa, heittäytyi -sohvalle ja hoki: - -"Typerät, järjettömät!" - -Tyynnyttyään hän ennen kaikkea tuli ajatelleeksi, että Mihail -Averjanitsh parkaa nyt varmaankin hirveästi hävettää, surettaa, ja että -koko tuo äskeinen kohtaus oli jotakin kauheaa. Sellaista ei ollut -milloinkaan ennen tapahtunut. Missä hänen järkensä oli ollut, missä -tahdikkuus? Missä ymmärrys, filosofinen tyyneys? - -Tohtori ei saanut koko yönä nukuttua häpeältä ja suuttumukselta itseään -kohtaan, ja aamulla kello kymmenen tienoissa hän meni postitoimistoon -ja pyysi postimestarilta anteeksi. - -"Älkäämme muistelko menneitä asioita", vastasi heltynyt postimestari -huoahtaen ja puristi lujasti hänen kättään. "Joka vanhoja mainitsee, -siltä silmä puhki. Ljubavkin!" huusi hän äkkiä niin kovalla äänellä, -että postinkantajat ja yleisö hätkähtivät. "Tuo tänne tuoli. Ja sinä -siinä, odota!" karjaisi hän akalle, joka ojensi hänelle ristikon takaa -kirjettä. "Etkö näe, ettei minulla ole aikaa? Älkäämme vanhoja -muistelko", jatkoi hän lempeästi, kääntyen Andrei Jefimitshin puoleen. -"Istukaa, tehkää niin hyvin, ystäväiseni." - -Hän silitteli hetken aikaa vaieten polviaan ja sanoi sitten: - -"Minun ei juolahtanut mieleenikään suuttua teihin. Ymmärränhän minä, -ettei sairaudelle voi mitään. Teidän eilinen kohtauksenne säikähdytti -meitä, ja me puhuimme senjälkeen kauan teistä. Rakas ystävä, miksi ette -koeta todenteolla hoitaa itseänne? Kuinka voikin siten menetellä? -Suokaa anteeksi ystävän avomielisyys", kuiskasi Mihail Averjanitsh, "te -asutte tavattoman epäsuotuisissa oloissa: ahtaassa, epäsiistissä -asunnossa vailla hoitoa, vailla varoja terveytenne hoitamiseen... Hyvä -rakas ystävä, me rukoilemme kaikesta sydämestämme teitä, tohtori ja -minä, seuratkaa neuvoamme: menkää sairaalaan! Siellä saatte -terveellistä ravintoa, hoitoa, siellä teidät voidaan parantaa. Jevgeni -Fjodoritsh, vaikkakin meidän kesken puhuen epähieno tavoiltaan, on -taitava tehtävissään, ja häneen voi täydellisesti luottaa. Hän lupasi -minulle ottaa teidät hoitoonsa." - -Andrei Jefimitshiä liikuttivat postimestarin vilpitön osanotto ja -kyynelet, jotka äkkiä tipahtivat tämän poskille. - -"Kunnioitettu ystäväni, älkää uskoko!" kuiskasi hän, pannen käden -sydämelleen. "Älkää uskoko heitä! Se on petosta! Koko tautini on siinä, -että kahdenkymmenen vuoden aikana olen tavannut yhden ainoan järkevän -ihmisen koko tässä kaupungissa, ja hänkin on mielipuoli. Minussa ei ole -mitään tautia, olen vain joutunut noidutun piirin sisään, josta ei voi -päästä pois. Minusta on kaikki yhdentekevää, olen valmis kaikkeen." - -"Menkää sairaalaan, ystäväni." - -"Yhdentekevää, vaikkapa hautaan." - -"Luvatkaa, ystäväiseni, että kaikessa noudatatte Jevgeni Fjodoritshin -neuvoja." - -"No, olkoon, lupaan sen. Mutta toistan vieläkin, ystäväni, minä olen -joutunut noiduttuun piiriin. Nyt kaikki, yksinpä ystävieni vilpitön -osanottokin, pyrkii vain yhteen -- tuhoamaan minut. Minä sorrun ja -uskallan sen myöntää itselleni!" - -"Rakas ystävä, kyllä te paranette." - -"Miksi puhua sellaista?" sanoi Andrei Jefimitsh ärtyisesti. "Harva -ihminen ei ole lopun lähestyessä kokenut samaa kuin minä nyt. Kun -teille sanotaan, että teillä on jotakin sentapaista kuin pilaantuneet -munuaiset tahi laajentunut sydän, ja te rupeatte parantelemaan -itseänne, tahi kun sanotaan, että olette mielisairas tahi rikollinen, -kun, sanalla sanoen, teihin äkkiä aletaan kiinnittää huomiota, niin -tietäkää, että olette joutunut noiduttuun piiriin, josta ette enää -pääse pois. Pyritte ulos, mutta sotkeudutte vain entistä pahemmin. -Silloin ei auta muu kuin tyytyä kohtaloonne, sillä mitkään inhimilliset -voimat eivät teitä enää pelasta. Siltä minusta tuntuu." - -Sillä välin oli ristikon taakse kerääntynyt yleisöä. Ollakseen -häiritsemättä Andrei Jefimitsh nousi ja jätti hyvästi postimestarille. -Mihail Averjanitsh vaati häntä vielä kerran kunniasanallaan lupaamaan -mennä sairaalaan ja saattoi häntä sitten ulko-ovelle. - -Samana päivänä iltapuolella Andrei Jefimitshin luo tuli odottamatta -Hobotov, yllään lyhyt turkki ja jalassa pitkävartiset saappaat, ja -sanoi sellaisella äänensävyllä, kuin eilen ei olisi mitään tapahtunut: - -"Tulen luoksenne asioissa, virkaveli. Ettekö tahdo tulla kanssani -katsomaan erästä sairasta?" - -Arvellen, että Hobotov tahtoi virkistyttää häntä kävelyllä tahi -todenteolla antaa hänelle tilaisuuden ansaita jotakin, Andrei Jefimitsh -pukeutui ja meni hänen kanssaan kadulle. Hän oli iloissaan voidessaan -jollakin tavoin hyvittää eilisen hairahduksensa ja sopia ja kiitti -sydämessään Hobotovia, joka ei puolella sanalla vihjaissut edellisen -päivän tapauksiin ja nähtävästi tahtoi säästää häntä. Hänenlaiseltaan -sivistymättömältä ihmiseltä oli vaikea odottaa niin suurta -hienotunteisuutta. - -"Missä teidän potilaanne on?" kysyi Andrei Jefimitsh. - -"Sairaalassa. Minun on jo kauan tehnyt mieleni näyttää häntä teille... -Kerrassaan mielenkiintoinen tapaus." - -He menivät sairaalan pihaan ja sivuuttaen päärakennuksen suuntasivat -askelensa siihen kylkirakennukseen, jossa mielisairaat olivat. Ja koko -ajan he jostakin syystä olivat vaiti. Heidän astuessaan eteiseen Nikita -tapansa mukaan ponnahti pystyyn ryysyläjältä ja suoristausi. - -"Eräällä potilaalla täällä on pahanlainen vika keuhkoissa", sanoi -Hobotov puoliääneen, astuessaan Andrei Jefimitshin kanssa sairastupaan. -"Odottakaahan täällä hetkinen, käyn noutamassa stetoskoopin. Tulen -kohta takaisin." - -Ja niin hän meni. - - - - -XVII. - - -Alkoi jo hämärtää. Ivan Dmitritsh makasi vuoteellaan pää pieluksiin -haudattuna; halvaantunut istui liikkumatta, itkien hiljaa ja -liikutellen huuliaan. Paksu talonpoika ja entinen postinlajittelija -nukkuivat. Oli hiljaista. - -Andrei Jefimitsh istui Ivan Dmitritshin vuoteen reunalle ja odotti. -Noin puoli tuntia kului ja Hohotovin sijasta tuli Nikita, tuoden -kainalossaan mekon, alusvaatekerran ja parin tohveleita. - -"Olkaa niin hyvä ja pukeutukaa, teidän jalosukuisuutenne", sanoi hän -hiljaisella äänellä. "Tulkaa tänne päin, tässä on teidän vuoteenne", -lisäksi hän, näyttäen tyhjää, nähtävästi äsken tuotua vuodetta. "Älkää -huoliko, kyllä vielä parannutte, Herra suokoon." - -Andrei Jefimitsh ymmärsi nyt kaikki. Meni sanaakaan sanomatta Nikitan -osoittaman vuoteen luo ja istuutui sen reunalle; nähdessään Nikitan yhä -odottavan hän riisuutui ihan alastomaksi, vaikka hävetti. Sitten hän -pukeutui sairaalavaatteisiin; alushousut olivat liian lyhyet, paita oli -pitkä, ja mekko haiskahti savustetulta kalalta. - -"Kyllä parannutte, jos Herra suo", toisti Nikita. - -Hän keräsi Andrei Jefimitshin vaatteet kainaloonsa ja poistui, sulkien -oven jälkeensä. - -Yhdentekevää... -- ajatteli Andrei Jefimitsh, kietoutuen häpeillen -mekkoonsa ja tuntien olevansa vangin näköinen nykyisessä puvussaan. -- -Yhdentekevää... yhdentekevää, olipa ylläni hännystakki tahi virkapuku -tahi tämä mekko... - -Mutta kello? Entä muistikirja, joka oli povitaskussa? Ja savukkeet? -Mihin Nikita oli vienyt hänen vaatteensa? Mitäpä niistä, eihän hänen -enää koko lopun elämänsä aikana tarvitsisi käyttää housuja, liivejä tai -saappaita. Ensi aluksi tuo kaikki tuntui omituiselta, suorastaan -käsittämättömältä. Andrei Jefimitsh oli yhä vielä varma siitä, ettei -Bielovan talolla ja kuudennella osastolla ollut minkäänlaista eroa, -että koko maailman meno oli joutavaa ja tyhjää hosumista, mutta -sittenkin hänen kätensä vapisivat, jaloissa oli kylmiä väreitä, ja -hänestä tuntui ilkeältä se ajatus, että pian Ivan Dmitritsh herää ja -näkee hänenkin olevan puetun sairaalamekkoon. Hän nousi, käveli pitkin -huonetta ja istuutui taas. - -Hän istui puoli tuntia, jopa tunninkin, ja aika tuntui tuskallisen -pitkältä; oliko tosiaan mahdollista elää täällä päiviä, viikkoja, jopa -vuosia, kuten nuo ihmiset? Hän istui, käveli, istuutui uudelleen; astui -ikkunan ääreen ja katseli ulos ja taas käveli nurkasta nurkkaan. Mutta -sitten? Eikö muuta kuin yhä vain istua kuin puujumala ja ajatella? Ei, -se ei sentään liene mahdollista! - -Andrei Jefimitsh heittäytyi makuulle, mutta nousi heti uudestaan ja -pyyhki otsalta kylmää hikeä hihallaan ja tunsi, että hänen kasvoihinsa -oli tullut savustetun kalan haju. Hän alkoi taas kävellä. - -"Tässä on tapahtunut jokin väärinkäsitys", murahteli hän itsekseen, -levittäen kätensä neuvottoman näköisenä. "Minun täytyy selittää, tämä -on väärinkäsitys..." - -Nyt Ivan Dmitritsh heräsi. Nousi istumaan ja nojasi kasvojaan -nyrkkeihinsä. Sylkäisi. Katsahti sitten laiskasti tohtoriin eikä aluksi -näyttänyt käsittävän mitään, mutta pian hänen unisille kasvoilleen -levisi ilkeä ja pilkallinen ilme. - -"Ahaa, ystäväiseni, teidätkin on tuotu tänne!" huudahti hän -nukkumisesta vielä käheällä äänellä, siristäen toista silmäänsä. -"Erittäin ilahduttavaa! Ennen te imitte verta muista, nyt teistä -itsestänne imetään. Mainiota!" - -"Tässä lienee jokin väärinkäsitys..." virkkoi Andrei Jefimitsh, -pelästyen Ivan Dmitritshin ääntä, kohautti olkapäitään ja toisti: -"Jokin väärinkäsitys..." - -Ivan Dmitritsh sylkäisi taas ja laskeutui pitkäkseen. - -"Kirottu elämä!" murahti hän. "Ja sehän tässä on katkeraa ja -suututtavaa, ettei tämä elämä pääty kärsimysten palkitsemiseen, hyveen -riemuvoittoon, kuten oopperoissa, vaan kuolemaan; rengit tulevat ja -raahaavat raadon käsistä ja jaloista kellariin. Uh! Mutta mitäpä -siitä... Saammehan sitten tulevassa elämässä iloita... Minäpä laskeudun -sieltä haamuna tänne ja pelottelen näitä roistoja. Pelotan -harmaapäisiksi." - -Moiseika palasi saalistusretkeltään ja tohtorin nähdessään ojensi -kätensä: - -"Anna kopeekka!" - - - - -XVIII. - - -Andrei Jefimitsh meni taas ikkunan luo ja katseli ulos. Oli jo pimeä. -Oikealla kohosi kylmä, punainen kuu taivaanrannalle. Lähellä sairaalan -aitaa, korkeintaan sadan sylen päässä siitä, näkyi korkea, valkoinen -rakennus, jota ympäröi kivimuuri. Se oli vankila. - --- Siinäpä nyt näet todellisuuden! -- ajatteli Andrei Jefimitsh, ja -häntä kammotti. - -Kaikki häntä kauhisti, kuu, vankila, aidan harjalla törröttävät naulat, -luujauhotehtaan kaukainen loimu. Hän kääntyi ja näki miehen, jonka -rintaa koristivat välkkyvät tähdet ja ritarimerkit ja joka hymyili ja -iski viekkaasti silmää. Sekin häntä kammotti. - -Andrei Jefimitsh koetti vakuuttaa itselleen, ettei kuussa eikä -vankilassa ole mitään erikoista, että tervejärkisetkin ihmiset pitävät -ritarimerkkejä ja että kaikki ajan tullen lahoaa ja maatuu, mutta äkkiä -hänet valtasi epätoivo. Hän tarttui molemmin käsin ikkunan edessä -olevaan ristikkoon ja ravisti sitä voimainsa takaa. Vahva ristikko ei -taipunut. - -Sitten hän, hälventääkseen kauhuntunnettaan, poistui ikkunan luota ja -istuutui Ivan Dmitritshin vuoteen reunalle. - -"Mieleni on masentunut, ystäväiseni", mutisi hän vavisten ja pyyhkien -kylmää hikeä otsaltaan. "Masentunut..." - -"Ruvetkaa filosofoimaan", vastasi Ivan Dmitritsh pilkallisesti. - -"Hyvä Jumala, hyvä Jumala... Niinpä niin... Tehän muistaakseni -väititte, että Venäjällä ei ole filosofiaa, mutta sittenkin -filosofoivat kaikki, pienimmätkin. Mutta ei pienten filosofoiminen -vahingoita ketään", jatkoi Andrei Jefimitsh sellaisella äänellä kuin -olisi ollut valmis itkemään. "Miksi tuo vahingoniloinen hymy, ystäväni? -Ja miksi pieneläjät eivät filosofoisi, kun heidän elämänsä on -epätyydyttävä? Onko se laitaa, että älykkäällä, sivistyneellä, vapautta -rakastavalla miehellä, Jumalan kuvalla ei ole muuta neuvoa kuin mennä -lääkäriksi likaiseen, tyhmään kaupunkirähjään ja viettää koko -elämänsä lääkerasioiden, iilimatojen ja sinappilaastarien parissa! -Puoskaroimista, alhaisuutta, typeryyttä! Hyvä Jumala!" - -"Puhutte järjettömyyksiä. Jos lääkärintoimi oli teille vastenmielinen, -niin olisittehan voinut ruveta vaikka ministeriksi." - -"Minnekään en olisi päässyt. Heikkoja me olemme, ystäväiseni... Olin -välinpitämätön, järkeilin kylmästi ja terveesti, eikä elämän tarvinnut -kuin hiukan tuntuvammin töytäistä minua, kun jo masennuin kokonaan... -tarmoa puuttuu... Heikkoja me olemme, heikkoja ja vaivaisia... Te -myöskin, ystäväni. Te olette älykäs, jaloluontoinen, imitte jo äitinne -rinnoista jaloja aatteita, mutta tuskin jouduitte elämään, kun jo -väsyitte ja sairastuitte... Heikkoja, heikkoja!" - -Pelon ja katkeruuden tunteen lisäksi alkoi Andrei Jefimitshiä illan -tultua vaivata itsepintaisesti vielä jokin muukin. Lopuksi hän ymmärsi -kaipaavansa tupakkaa ja olutta. - -"Poistun hetkiseksi, ystäväni", sanoi hän. "Käyn sanomassa, että -toisivat valoa... En voi olla näin pimeässä... en kestä..." - -Andrei Jefimitsh meni ovelle ja avasi sen, mutta Nikita hypähti heti -hänen eteensä sulkien häneltä tien. - -"Minne nyt! Ei saa mennä minnekään, ei saa!" sanoi hän. "On jo aika -mennä levolle!" - -"Minä vain hetkeksi, kävelen hiukan pihalla", selitti Andrei Jefimitsh -hätäisesti. - -"Ei, ei, se ei ole sallittua. Kyllähän itse tiedätte." - -Nikita lennätti oven kiinni ja asettui sitä vastaan selin. - -"Kenelle siitä on haittaa, jos menen ulos?" kysyi Andrei Jefimitsh -kohauttaen olkapäitään. "En ymmärrä sitä. Nikita, minun täytyy päästä -ulos!" sanoi hän vapisevalla äänellä. "Minun täytyy!" - -"Älkää panko toimeen epäjärjestystä, se ei käy laatuun!" sanoi Nikita -ankarasti. - -"Mitä pirua tämä tietää!" huusi Ivan Dmitritsh ja hypähti vuoteestaan. -"Mitä oikeutta hänellä on estää teitä menemästä? Millä oikeudella he -meitä täällä pitävät? Laissahan sanotaan selvästi, ettei keneltäkään -voida riistää vapautta ilman oikeuden tuomiota! Tämä on väkivaltaa! -Mielivaltaa!" - -"Tietysti mielivaltaa!" huusi Andrei Jefimitsh, jota Ivan Dmitritshin -sanat rohkaisivat. "Minun täytyy päästä ulos, täytyy! Hänellä ei ole -oikeutta estää! Avaa ovi, etkö kuule!" - -"Kuuletko, typerä elukka?" huusi Ivan Dmitritsh takoen ovea -nyrkeillään, "Avaa ovi, tahi särjen sen. Peto!" - -"Avaa!" kirkui Andrei Jefimitsh, vavisten koko ruumiiltaan. "Minä -käsken!" - -"Sano vielä jotakin!" vastasi Nikita oven takaa. "Sano vielä!" - -"Mene edes kutsumaan Jevgeni Fjodoritsh tänne! Sano, että minä pyydän -häntä tulemaan... hetkeksi vain!" - -"Huomenna hän tulee kutsumattakin." - -"Ei koskaan meitä päästetä täältä!" jatkoi Ivan Dmitritsh. "Meidät -mädätetään tänne! Hyvä Jumala, onko todella mahdollista, ettei toisessa -maailmassa ole helvettiä ja että nämä roistot saavat tekonsa anteeksi? -Missä on oikeus? Avaa ovi, heittiö, minä tukehdun!" huusi hän käheästi -ja syöksyi ovea vastaan. "Lyön pääni murskaksi! Murhaajat!" - -Nikita avasi äkkiä oven, työnsi molemmin käsin ja polvellaan Andrei -Jefimitshiä taaksepäin, heilautti kättään ja iski häntä kasvoihin -nyrkillään. Andrei Jefimitshistä tuntui, että valtava, suolainen aalto -peitti hänet päätä myöten ja lennätti vuoteelle; hän tunsi todella -suolan makua suussaan: hampaista luultavasti vuoti verta. Hän huitoi -käsillään, ikäänkuin koettaen uida pinnalle, kävi kiinni jonkun -vuoteeseen ja tunsi samalla, että Nikita löi häntä kahdesti selkään. - -Ivan Dmitritsh päästi kovan huudon. Luultavasti häntäkin piestiin. - -Sitten oli kaikki hiljaista. Kuu valoi kalpeaa valoaan -ikkunaristikkojen lävitse, niin että lattialle tuli verkkomainen varjo. -Andrei Jefimitshiä kauhistutti; hän laskeutui makuulle, pidätti -hengitystään ja odotti tuskan vallassa, että Nikita vieläkin lyö häntä. -Hänestä tuntui siltä, kuin joku olisi työntänyt sirpin hänen -ruumiiseensa ja kiertänyt sitä useita kertoja hänen rinnassaan ja -vatsassaan. Hän puri pielustaan ja kiristeli hampaitaan kivusta, ja -äkkiä hänen aivoissaan kaiken sekasorron keskeltä välähti selvänä -kauhea, sietämätön ajatus, että juuri samanlaista tuskaa oli -vuosikausia, päivästä päivään, täytynyt kokea noiden ihmisten, jotka -nyt kuunvalossa näyttivät mustilta varjoilta. Kuinka oli mahdollista, -ettei hän kahdenkymmenen vuoden aikana ollut sitä tiennyt eikä tahtonut -tietää? Hän ei käsittänyt kipua, eikä siis ollut syyllinen, mutta -omatunto, yhtä myöntymätön ja julma kuin Nikita, ahdisti häntä ja sai -kylmät väreet kulkemaan pitkin koko ruumista, kiireestä kantapäihin. -Hän ponnahti pystyyn, koetti huutaa voimainsa takaa ja juosta, mennä -tappamaan Nikitan, sitten Hobotovin, katsastusmiehen ja välskärin, -lopuksi itsensä, mutta rinnasta ei kohonnut ainoatakaan ääntä, eivätkä -jalat totelleet; hän oli vähällä tukehtua, repi rinnan kohdalta auki -mekon ja paidan ja kaatui tajuttomana vuoteelleen. - - - - -XIX. - - -Seuraavana aamuna hänen päätään pakotti, korvissa humisi, ja kaikki -jäsenet olivat voimattomat. Häntä ei hävettänyt eilisten heikkouksiensa -muisteleminen. Hän oli eilen ollut pelkuri, pelännyt kuutakin, -ilmaissut vilpittömästi tunteita ja ajatuksia, joita ei aikaisemmin -ollut aavistanutkaan itsellään olevan. Niinpä hän esimerkiksi oli -puhunut siitä, että filosofoivien pieneläjien toiveita ei tyydytetä. -Mutta tänään oli kaikki hänestä yhdentekevää. - -Hän ei syönyt eikä juonut, vaan makasi liikkumatta, ääneti. - --- Yhdentekevää kaikki, -- ajatteli hän, kun häneltä jotakin kysyttiin. --- En viitsi vastata... Samantekevää kaikki. - -Päivällisen jälkeen tuli Mihail Averjanitsh tuoden neljännesnaulan -teetä ja naulan marmelaadia. Darjushkakin tuli ja seisoi lähes tunnin -vuoteen vieressä, tylsän surun ilme kasvoillaan. Tohtori Hobotov kävi -niinikään hänen luonaan. Toi pullon bromihappoista kalia ja käski -Nikitan polttaa jotakin huoneessa, jotta ilma puhdistuisi. - -Iltapuolella Andrei Jefimitsh sai aivohalvauksen ja kuoli. Aluksi hän -tunsi puistattavaa vilua ja kuvotusta; jotakin inhottavaa, mikä tuntui -tunkeutuvan koko ruumiiseen, sormiinkin, kohosi vatsasta päätä kohti ja -peitti silmät ja korvat. Silmissä alkoi vihertää. Andrei Jefimitsh -käsitti, että loppu oli tulossa, ja muisti, että Ivan Dmitritsh, Mihail -Averjanitsh ja miljoonat muut uskovat sielun kuolemattomuuteen. Entä -jos onkin niin? Mutta hän ei tahtonut kuolemattomuutta ja ajatteli sitä -vain silmänräpäyksen. Hirvilauma, tavattoman kauniita ja siroja -eläimiä, joista hän oli lukenut eilen, juoksi hänen ohitseen; sitten -tarjosi eräs vaimo hänelle kirjettä... Mihail Averjanitsh sanoi -jotakin. Sitten kaikki katosi, ja Andrei Jefimitsh nukahti iäksi. - -Rengit tulivat, tarttuivat häneen käsistä ja jaloista ja kantoivat -kappeliin. Siellä hän makasi pöydällä, silmät avoinna, ja yöllä häntä -valaisi kuu. Aamulla tuli Sergei Sergeitsh, rukoili hartaasti -ristiinnaulitunkuvan edessä ja sulki entisen esimiehensä silmät. - -Seuraavana päivänä Andrei Jefimitsh haudattiin. Saattoväkenä olivat -vain Mihail Averjanitsh ja Darjushka. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUUDES OSASTO*** - - -******* This file should be named 64087-8.txt or 64087-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/4/0/8/64087 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/64087-8.zip b/old/64087-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index c9f6ce9..0000000 --- a/old/64087-8.zip +++ /dev/null |