diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63941-0.txt | 4933 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63941-0.zip | bin | 104800 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4933 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a151552 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63941 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63941) diff --git a/old/63941-0.txt b/old/63941-0.txt deleted file mode 100644 index f859551..0000000 --- a/old/63941-0.txt +++ /dev/null @@ -1,4933 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Salakuljettajan tytär, by Emily Nonnen - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this ebook. - -Title: Salakuljettajan tytär - eli Mitä aallot kertoivat - -Author: Emily Nonnen - -Translator: Johan Bärlund - -Release Date: December 02, 2020 [EBook #63941] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Tuula Temonen and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAKULJETTAJAN TYTÄR *** - - - -SALAKULJETTAJAN TYTÄR - -eli Mitä aallot kertoivat - - -Kirj. - -Emily Nonnen - - -Suomennos Johan Bärlund - - - - - -Raumalla, -Rauman Kirjapaino-Osakeyhtiön kirjapainossa, -1890. - - - - -SISÄLTÖ: - - I. Kalastajan tyttö Svartviikissä. - II. Kylässä. - III. Salakuljetus. - IY. Urhea päätös. - V. Maantiellä. - VI. Pieni kukkaistyttö. - VII. Niilo. - VIII. Titania. - IX. Elsan ensimäinen esiintyminen. - X. Yliskamarissa. - XI. Lääkäri ja hänen sisarensa. - XII. Vankilassa. - XIII. Ekepyy. - XIV. Muuan käynti sairaan luona. - XV. Tunnustus. - XVI. Mitä Elsa arveli. - XVII. Venetsiassa. - XVIII. Matkustus. - XIX. Spezzian lahdelma. - XX. Florensissa. - XXI. Ikuinen kaupunki. - XXII. Jälleennäkeminen. - XXIII. Vieraissa käynti. - XXIV. Lopputapauksia. - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU. - -Kalastajan tyttö Svartviikissä. - - -Oli kaunis aamu. Keveä sumu levisi ikäänkuin vaippa taivaalla, -lieventäen auringon säteitä; taivaan rannalla lepäsi meri kirkkaana -kuin peili; mutta rannalla kuului kumisevaa suhisemista, jossa aallot -uneliaasti loiskuivat kallioita vasten; etäinen saaristo loisti kuin -hopea, kun joku himmeä auringon säde silloin tällöin lankesi sen -rinteille; taivas, meri ja maa, kaikki vivahti yhtä hopeanharmaalta, -jolla on niin hyvä ja mieltä rauhoittava vaikutus. - -Jyrkkää kalliopolkua, joka vei rannalta ylöspäin, tuli kaksi -talonpoikaisnaista käyden; vanhempi heistä kantoi suurta koria, täynnä -hauroja. - -"Tuo kori on ylen raskas teille, äiti Maija", sanoi nuorempi; "tulkaa, -minä tulen auttamaan teitä sitä kantamassa; täällä on niin liukasta -kivillä sateen jälkeen. Mutta mitä se on, jota te katselette? ei -todellakaan ole niinkään huokea kulkea täällä, jollei tarkoin varo -itseään; jalka luiskahtaa huokeasti, ja jos kerran putoo alas näiltä -jyrkiltä kallioilta, niin ei konsanaan pääse ylös, se on varma, se." - -"Niin, katsoppas Anna Leena, minä kurkistan juuri kalastajan tyttöä -tuolla kaukana; Musta Jussin lasta, kuten tiedät. Sangen harvoin käyn -tätä tietä; vaan ani harvoin, silloin kun tahdon tuoda erästä toista -laatua hauraa, jota ainoastaan löytyy perukassa tuolla alhaalla, ja -jota ukollani on tapana viedä mukanansa Almsjön vapaaherrattarelle, -käydessään kaupungissa; sillä hän on kivulloinen, ja lääkäri on -sanonut, että hänen on lepääminen hauralla. Kaikkia merkillisiä -ihmiset nyt löytävät tähän aikaan! Mutta mitähän se olikaan, jota, -minun piti sanoa? Niin, silloin näen aina kalastajan tytön istuvan -samassa paikassa kalliolla ja kurkistelevan merelle päin, ikäänkuin -näkisi hän kummituksia; se on kaunis tyttö, sitä ei voi kieltää, -katso miten tukkansa lentää tuulessa, kun vähäkin puhaltaa; se hohtaa -kuin kulta, ja nuo suuret mustat silmät sitten; luulen että lapsi on -lumottu, hän ei koskaan liikahda, istuessaan tuolla kivellä; jonakuna -kauniina päivänä voi tapahtua että vesi viruttaa hänet pois, ja kuka -tietää vaikkapa hän taas nousee ylös vedenpeikkona; tuollaista sattuu -toisinaan, olen kuullut", kuiskasi eukko sala-kähmää. - -"Voi", sanoi Anna Leena, joka ei näyttänyt kuulevan tuota viimeistä -muistutusta, "sitte se ehkä on sama pieni tyttö, josta isäni puhuu; hän -näkee hänet, kun hän joskunaan tule tänne Svartviikiin kalastamaan, -aina hän istuu harmaassa hameessa tuolla harmaalla kalliolla; isä -sanoo häntä merikajakaksi, hän näyttää ikäänkuin kuuntelevan jotakin; -joko sitten aaltoja tai myrskyä, joka on tulossa, niinkuin sanotaan -merikajakankin tekevän. Mutta enkö nähnyt noita pieniä kalpeita kasvoja -kirkossa viime sunnuntaina? Hän näytti niin hartaalta, ja oli kovin -arka." - -"Niinpä, varsin oikein; hän oli siellä äitinsä kanssa, muuten ei -tapahdu usein, että tuo väki käy Jumalan huoneessa. Lapsi parka, tulee -surku häntä, vanhempain sanotaan olevan äreät häntä kohtaan, erittäin -äidin, joka näyttää kolkolta kuin kallis aika, aina tuima ja synkkä, -luulisi hänellä olevan jotakin omalla tunnollaan ja hyvinpä voi niin -olla, sillä he ovat häijyä väkeä, vaikka minä en paljonkaan tunne -heitä, sillä he ovat niin vähässä yhteydessä kylän kanssa; harvoin -tulevat kaloinensa kaupoille, vaikka siitäpä juuri heidän pitäisi -elämän." - -"Asuvatko he tuossa pimeässä mökissä tuolla kallion vieressä?" kysyi -Anna Leena. - -"Asuvat niinkin," vastasi äiti Maija, "vanha hökkeli, jossa kukaan -ei tahtonut asua ennenkuin he tulivat sinne. Sanotaan että siellä on -kummituksia, pitäisi kuulua merkillisiä ääniä yöllä, ja mustia haahmuja -liikkuu ympärillä, niin että kukaan ei tohdi mielellänsä mennä sinne -hämärässä." - -"Voi, niin pöyhistävää!" sanoi nuorempi naisista ja näytti kokonaan -aaveita pelkäävältä, vaikka oli kirkas päivä. - -"Niin, kyllä minä sanon sinulle kuinka tuon seikan laita oikein on", -sanoi eukko sala-kähmää. "Kerrotaan että täällä monta vuotta sitten -eli kaksi merirosvoa, jotka olivat kaksoisveljekset. He tekivät retkiä -ja ryöstivät eikä kukaan ollut varma niiltä, ja siihen aikaan kukaan -ei tohtinut tulla aluksella Svartviikkiin. Mutta eräänä päivänä tuli -heille riita saaliista, ja silloin löi toinen veli toisen kuoliaaksi, -ja sitten hän pakeni, kukaan ei tiedä minnekä; mutta ensin kaivoi -hän maahan osan saaliista, ja aina siitä lähtien kuullaan kumisevia -ääniä ja merkillistä kolkutusta kallionseinästä, ja tuolla etäämpänä -pitäisi olla suuri punainen verentahra kivillä, jonne mitään sammalta -ei konsanaan kasva, ja jota ei koskaan ankarinkaan rankkasade viruta -näkymättömäksi. Sen jälkeen ei kukaan tahtonut mielellään tulla lähelle -Svartviikkiä, eikä kukaan asunut töllissä, kunnes Musta Jussi, joksika -häntä sanotaan, tuli tänne muutamana kauniina päivänä omaisinensa, -ja nyt oleskelevat siellä, mutta minä en tahdo mennä sinne sisälle, -sen vakuutan, koskaan en tahdo käydä tuon pöyhistävän punaisen kiven -ohitse, jonka pitäisi haisemaan vereltä vielä tänäkin päivänä!" - -"Voi, äiti Maija, menkäämme täältä", sanoi Anna Leena kovalla -tuskalla, "minä ihmettelen mitenkä voitte tulla tänne kokoomaan tuota -viheliäistä meriruohoa, kun tuollainen kirous lepää paikalla, se ei -konsanaan voi tehdä kenellekään ihmiselle hyötyä; mennään, käy oikein -jäätävä kylmyys seljässäni." - -Ja molemmat naiset ottivat raskaan korin, jonka hetkeksi olivat -asettaneet kalliolle ja riensivät pois jyrkkää polkuansa. - -Mutta pieni tyttö, josta olivat puhuneet, istui varsin tyyneenä kallion -reunalla ja katsoi merelle päin. Kaukana alhaalla hänen jalkainsa -alla pieksivät aallot jyrkkää rantaa ja heittivät monta valuavaa -meriruohonseppelettä, monta kirjavaa simpukkaa kiville. Se oli kuin -ihana soitto, jota tuo pieni tyttö kuunteli, ikäänkuin unessa; mutta -tuon tuostakin liitelivät katseensa etäämmälle, ikäänkuin olisi etsinyt -jotakin. - -"Voi!" sanoi hän itseksensä, "koska he mahtavat tulla kotia. Tässä -olen istunut koko päivän ja odottanut ja minä en tohdi mennä sisälle, -sillä silloin vanha Kaisa lyö minua, hän on niin vihainen tätänykyä; -tosin kyllä äitikin lyö minua toisinaan, mutta häneltä kärsin sitä -paremmin. Voi tuskinpa kenelläkään pienellä tytöllä on niin ikävää kuin -minulla? Oi, kuinka näyttivät terveiltä ja iloisilta kaikki ne pienet -lapset, jotka istuivat kirkossa vanhempainsa vieressä tässä muutamana -sunnuntaina; voi, niin kaunista kuin oli siellä sisällä, en koskaan ole -nähnyt niitäkään niin koreata ja juhlallista! Suuret valkoiset enkelit, -oikein kulta-siivillä varustetut seisoivat molemmin puolin alttaria, -ja kun aurinko paistoi heihin korkeista ikkunoista, oi, kuinka ne -säteilivät! Voinevatko enkelit taivaassa näyttää kirkkaammilta? Ja -pappi puhui niin kauniisti, minä en ole koskaan kuullut sellaisia -sanoja. Hän puhui Jumalan Pojasta, joka sanoi: 'Sallikaa lasten tulla -minun tyköni.' -- Mutta lieneekö hän koskaan tahtonut ottaa vastaan -ketäkään sellaista kuin minä olen, joka aina saan niin paljon toria ja -kuulen ja näen ainoastaan sitä mikä on ikävää? Ehkä, jos minä rukoilen -Häntä oikein paljon! Mutta täällä ei kukaan huoli siitä mitä minä -rukoilen! Niin ja entäpä sitä veisua sitten! Kun urut alkoivat soida, -oli aivan kuin meri kuohuu syvälle ja korkealle, ja äänet, -- ne olivat -kuin pienet aallot, jotka helähtelevät ylös rantaa vasten Minusta on -usein tuntunut ikäänkuin aallot laulaisivat, ja nyt, kuultuani virret -kirkossa, tuntuu minusta juurikuin taitaisivat ne veisata muutamia -samallaisia kappaleita kuin ne, joita kuulin urkujen niin koreasti -humistessa. Odotappa, minä kuuntelen, ehkä saan kuulla jotakin -kaunista." - -Ja pieni tyttö kuunteli. Aaltojen loiske oli aina vaikuttanut -rauhoittavaisesti hänehen, ikäänkuin enkelien kuiskutus; ne olivat -olleet hänelle ainoat lohduttajat hädässä, mutta nyt tuntui niiden -humina saaneen selvemmän merkityksen, sillä siihen yhdistyi muutamia -sanoja eräästä virrestä, jonka hän oli kuullut kirkossa; hän oli -melkein unhottanut ne, mutta nyt ne alkoivat äkisti elää uudelleen -hänen muistissansa taas ja tiedämmehän kaikki, kuinka muutamat sanat -toisinaan ikäänkuin köyttyvät kiinni johonkin vissiin säveleen, -niin että tuo seuraa meitä, menimme minne tahansa, ja aina kajahtaa -korvissamme. - -"Olipa se merkillistä", sanoi pieni tyttö, "mutta minä en koskaan -ennen ole kuullut aaltojen veisaavan niin selvästi; ne sanovat aivan -selvästi: Älä pelkää, lapsiparka, älä pelkää: - - "On linna luja Jumala - Kaikessa hädäss' auttaja." - -"Oi, kuinka tuo kuuluu kauniilta; Hän on auttaja, Hän auttaa sinua -kaikessa hädässäsi!" Niinhän käy yhäti; niin, nyt tuntuu minusta että -minun ei enään ole pelkäämistä, minä tahdon aina ajatella tätä ihanaa -laulua, ja silloin kiusatkoot he minua ja lyökööt niin paljon kuin -tahtovat, se kuitenkin loppuu kerran, ja Jumala auttaa minua kylläkin -kaikessa hädässäni ja murheessani." - -Silloin kuului äkisti kimeän äänen huuto: "Elsa, Elsa!" ja pieni tyttö -säpsähti niin kovin, että hän melkein oli syöksyä alas kalliolta jolla -istui. - -"Elsa", huudettiin taas, "istutko sinä siellä taas ja laiskottelet, -sen sijaan että auttaisit vanhaa Kaisaa, niinkuin minä sinua käskin, -kun lähdimme pois," ja samassa tuli muuan naisihminen äkisti esille -ulkonevan kallion takaa ja tarttui lapsen käteen melkein peloittavalla -liikenteellä. Naisen kasvot olivat vaaleat ja laihat; siniset silmät -olivat kadottaneet loisteensa ja synkkä mielen-ilmaus kuvautui niissä, -mutta vielä voi nähdä että hän kerran oli ollut kauniskin, kenties -hienommasti sivistynytkin, vaikka monet huolet ja surut olivat -kaivanneet hänen muotoansa ja raivoittanut hänen mieltänsä. Elsa parka -(se oli tuon pienen tytön nimi), vapisi äidin lujista kourailemisista -ja saattoi ainoastaan vaivalla änkähyttää: "Kaisa ajoi minun ulos -ja sentähden istuin tuolla ylhäällä nähdäkseni eikö isä ja äiti jo -piankin tulisi; mutta minä en nähnyt mitäkään venettä, se tuli ehkä -toista tietä Elgaskärin sivutse; minä odotin niin kauvan, ja tulin niin -väsyneeksi", ja kyynel vieri alas lapsen poskille. - -"Väsyneeksi tulee laiskuudesta", huudahti äiti tuimasti, "Kaisa ehkä -ei olisi ajanut sinua ulos, jos olisit ollut joksikin hyödyksi; katso, -tuolla hän tulee", ja Elsa kauhistui, kun tuvan ovi aukeni ja sieltä -ämmä pisti ulos petolinnun näköiset kasvonsa ja oijensi parin käsiä, -jotka melkein näyttivät pedon kynsiltä. Paksut vanukkeiset jäänharmaat -hiukset riippuivat alas tykkimyssyn alta, joka kerran oli ollut -tulipunainen, mutta jonka väriä nykyjään ei kukaan voinut eroittaa. -Keltaisista, ryppyisistä kasvoista loisti pari teräviä harmaita silmiä, -ja väärä nenä kaareutui sisään laskeuneen suun yli, jossa löytyi -ainoastaan yksi ainoa hammas jälellä. Vanhaan aikaan olisi tuo ilkeä -akka ollut vaarassa tulla noitana poltetuksi; varma on että kaikki -lapset juoksivat tiehensä kun näkivät hänen etäällä, ja sen olisi -Elsakin mielellään tehnyt, jos olisi saanut luvan; mutta nyt hän seisoi -vavisten eukon vuodattaessa toria oikein virtana. "Koskaan hän ei ollut -nähnyt niin ilkivaltaista penikkaa; mitään hän ei tehnyt, vaan istui -ja uneksui kuni hupsu", y.m. ja jokaiselta uudelta syytökseltä tarttui -äiti lujemmasti hänen pienokaiseen käsivarteensa, kunnes tyttöparka oli -ruveta huutamaan tuskasta. - -Silloin kuului raskaita askeleita kallion takaa, ja muuan suuri, -tummanverevä mies, mustalla parralla ja säihkyvillä silmillä, riensi -jyrkkää polkua ja seisoi naisten edessä. - -"Anna lapsen olla, Ulrika", huusi hän, "aina sinä torut raukkaa -pienokaista! Tule tänne, Elsa, mitä heillä nyt on sinua vastaan -tyttöseni?" ja hän silitteli suurella kädellänsä hänen ruskeita -kiehkuroitansa, ja lapsi nojautui hänen käsivarteensa ja itki hiljaan. - -"Niin sillä tavoin se aina on", sanoi vaimo katkerasti, "kukaan muu ei -taida tehdä sinulle mieliksi, vaan on aina toraa ja harmia; mutta tuo -tyttö saa tehdä mitä hän tahtoo eikä saa koskaan kovaa sanaa. Sentähden -hän onkin niin pilaunut, että sitä ei voi kärsiä." - -"Niinpä, teillä naisilla pitää aina olla viimeinen sana, sen tiedän; -mutta nyt minulla ei ole aikaa kuunnella teidän jupinatanne; rientäkää -sisälle kaikkityyni, ja toimittakaa minulle tänne ulos muutama pullo -viinaa, sillä minulla on paljon puhuttavaa miesten kanssa ja tuolla -sisällä on niin helteistä, ja sitäpaitsi ei siellä saa ensinkään rauhaa -naisväen toralta myöskään." - -Nämät sanat sanottuaan kääntyi Musta Jussi sivullepäin, jossa venhe -oli, ja vihelteli toverillensa, ja Ulrika meni Elsan ja vanhan Kaisan -kanssa sisälle tupaan, joka näytti kovin siivottomalta ja hävinneeltä; -sisällä oli kuitenkin hiukan parempaa kuin mitä ulkomuodosta voi -otaksua, muutamia tummasta tammesta tehtyjä huonekaluja kaunisti -seiniä, erään kulmakaapin päällä seisoi raskas hopeainen kannu, joka -varmaankin oli nähnyt parempia päiviä, liedellä paloi räiskyvä tuli, -jonka valossa akka sai vieläkin noitamaisemman muodon kuin ennen. - -"Katso täällä, kiiruhda itseäsi, Elsa", sanoi hän tuimasti kaapin luona -askaroiden, "vie ulos tuo tarjotin pulloineen ja laseineen isällesi, -ja tässä on muuan kirje, jonka lähetti kaupungista, tuo yksisilmäinen -matruusi tänäpänä aamulla jätti tänne lähteissänsä." - -Elsa otti kaikkityyni pieniin vapiseviin käsiinsä ja meni paikalle, -missä isänsä muutamien toisten miesten kanssa oli asettunut pehmeään -sammalistoon ulkonevan kalliolohkareen alla. - -"Niin, tässä on meidän pieni kaunis Elsamme", sanoi muuan seurasta, -pitkä, ahvettunut nuorukainen vaaleankeltaisilla hiuksilla; "tule tänne -rakas orpanani, ja istahda hiukan polvilleni; siitä on paljon aikaa kun -me näimme toisiamme." - -"Anna lapsen olla, Kalle", sanoi isä ankarasti, ja Elsa asetti -tarjottimen litteälle kivelle, joka oli pöydän asemesta, ja riensi pois -niin pikaan kuin mahdollista. - -"Nyt, hyvät ystävät", sanoi Musta Jussi laseihin kaataessaan, "kylläpä -nyt tarvitaankin aimo kulaus sellaisen retken perästä kuin tämä; se -oli oikein tanssi, se oikein särkee käsivarsissa, sellaisia sutkauksia -kun sai tehdä; mutta sitte pääsimmekin pakoon noilta kurjilta -tullinuuskijoilta. Ajatelkaapa, mitenkä ne etsivät meitä! Kukaan ei -aavista, että meillä on olopaikkamme täällä vanhassa merirosvojen -pesässä. Juokaa ukot; olkoon meillä yhtä hyvä onni ensikerralla kun -menemme retkillemme. Nyt pitää minun katsoa tuohon kirjeesen; niin, se -on kauppias Sidengreniltä G:ssa, saa nähdä, mitä ukolla on sanottavaa." - -Hetkisen kuluttua, jolloin miehet joivat tuiki vankasti, alkoi Jussi -taas puhua: - -"Ensiksikin kiittää ukko Sidengren viime lähetyksestä kun on saanut." - -"Siihen hänellä ehkä saattaa olla syytä", mutisi Matti, muuan -karsosilmäinen, terävä-nenäinen mies, joka oli käynyt punaiseksi -kasvoiltansa paljosta juomisesta, "olemmehan uskaltaneet henkemme ja -jäsenemme hänen tavaroittensa tähden!" - -"Tilin tekee hän", jatkoi Jussi, "jahka minä vaan käyn hänen -konttorissansa." - -"Emmepä siitä paljonkaan saa", mutisi Matti taas. - -"Vielä kirjoittaa hän, että hän näinä päivinä odottaa suurempaa -alusta kallisarvoisella rahtitavaralla, ja että kapteeni, ikäänkuin -sattumalta, tulee hetkeksi pysähtymään saaristossa tässä läheisyydessä. -Hän tahtoo niinmuodoin, että meidän pitää olla urkkimassa, ja pitämän -itsemme valmiina ottamaan vastaan osan pakoista, kun hän antaa -merkin, ja sittekun olemme saaneet ne vahingoittumatta aluksesta ja -meidän on onnistunut päästä rannikkovartijoista, tulee meidän pitää -ne salassa, kunnes hän saa tilaisuuden lähettää niitä noutamaan.", --- "Tuokaan jutku ei käy päinsä ilman vaaraa", lisäsi Musta Jussi -hetkisen vaiti-oltua, "mutta tohdin minä yrittää kepposta, kukaan ei -voi sanoa että Jussi Svartviikissä on antanut jonkun vaaran peljättää -itseänsä. Sitäpaitsi tulee siitä rikas saalis, ja olemmepa me olleet -pahemmassakin pulassa odottamatta niin suurta palkintoa. Noh, ukot, -ketkä teistä tahtovat olla mukana; kenenkään ei pidä lähteä, jolla ei -ole halua kestää seikkailua, sitte mietimme miten parhaiten toimitamme -asian." - -"Minä tahdon olla mukana!" huudahti Kalle ja löi nyrkillänsä kiveen, -niin että lasit helisivät, "siellä missä eno johtaa, ei Kallekaan -jää jäljelle, se on varma, se, joskin mentäisiin vaikka kalmaaseen -kuolemaan!" - -"Aivan oikein, poikani! Entä te sitten?" - -"Voit luottaa meihin", sanoi Pietari ja Kristian; mutta Matti istui -vaieten ja vaan vilkutteli silmiänsä punaisen tukkansa alta. Vihdoin -sanoi hän: - -"Enpä minä mene mukana, ellen saa kuitenkin kaksikertaa niinpaljon -kuin viimein; yhden kurjan viidenkymmenen setelin! Sentähden pitää -uskaltaman hengen ja jäsenet. Ei, enemmän kuin sata pitää minun saada -osakseni, muuten en minä tule mukana." - -"Mitä!" huudahti Jussi tuimasti, "luuleeko hän saavansa enemmän kuin -jonkun toisen on juolahtanut mieleen pyytää; hän, joka milt'ei teki -tyhjäksi koko asian, hullunkurisilla vehkeillänsä." - -"Minä! hullunkurisia vehkeitä. Mitä tarkoittaa Jussi tuonlaisella -jupinalla? Hän on yksivaltias ja luulee että kaikkein pitäisi mukautua -hänen käsityksiinsä, mutta siitä voi tulla toista, sen hän saa nähdä." - -Matti syöksi ylös ja sieppasi pullon käteensä, jonka tahtoi heittää -Jussin päähän, mutta samassa tarttui Kalle hänen käsivarteensa. Me emme -tahdo kertoa niitä hirveitä sanoja ja kiromisia, joita vaihdettiin -miesten kesken, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän päihtyneessä -tilassa; siitä tuli sellaista riekumista ja kiljumista, että naiset, -vaikka olivatkin tottuneet tällaisiin ilveihin, syöksivät tuvasta ja -pieni Elsa kietoi käsivartensa isänsä ympäri, ikäänkuin olisi tahtonut -puollustaa häntä. - -"Sinä olet oma rohkea tyttöni" sanoi tuo villi merenpeikko ja otti -lapsen syliinsä, "sinun tähtesi saapi ehkä tuo viheliäinen Matti mennä -enemmittä nuhteitta." - -Ulrika puhui myöskin rauhoittavia sanoja, mutta Kaisa-äiti otti Matin -erinänsä ja lie kuiskuttelivat kauvan keskenänsä. Vihdoin tuli akka -takaisin ja sanoi: "Isä Jussi, Matti on suutuksissa siitä että hän -oli ollut niin tuima ja ylvästelevä, teidän täytyy kai antaa hänelle -anteeksi ja antaa kaikki olla hyvin taas." - -"Kuule nyt, Jussi", sanoi hänen vaimonsa ja veti häntä toiselle -puolelle, kun näki että hän näytti epäilevän päätöksessänsä; "tahdotko -todellakin mennä mukana ja antaa hänen tulla seuraan? Minä en luota -häneen, joka ei koskaan katso ihmistä suoraan silmiin; ole varoillasi -hänestä, sen neuvon annan sinulle." - -"Niin, niin te naisväki olette aina epäluuloisia, sen tiedän", vastasi -mies; "sitäpaitsi tietää hän nyt niin paljon meidän puuhistamme, -että ei olisi hyvä saada häntä viholliseksemme. Noh niin", sanoi hän -korkealla äänellä, kääntyen toiselle puolelle, missä Matti seisoi -allapäin ja nöyrällä katseella, "koska kaikki välillämme nyt on oikein -ja hyvin, ja paloviinatippa on vahvistanut meitä vaivaloisen matkamme -jälkeen, on paras että menemme alas venheelle ja autamme miehiä siellä -kantamaan ylös raskaita pakkoja. Alkaa käydä pimeäksi, ei yhtään -kalastajaa näy merellä, niin ei kukaan näe mitä meillä on toimena." - -Nyt meni Musta Jussi, toisten miesten seurassa, venheen luo, joka oli -sijoitettu pieneen lahdelmaan; Matti yksinään jäi jälelle tuokioksi. - -"Hän on sanonut minua pelkuriksi ja kurnuttajaksi", kihisi hän -hampaittensa välistä, "sitä hän on saava katua! Mutta äiti Kaisalla on -oikein, -- aika ei ole vielä sisällä." - -Hetkisen kuluttua näkyi veneen miehistö, Musta Jussi edellä, kantaen -raskaita pakkoja liukasta kalliopolkua ylös. Mielittelevillä -liikenteillä meni Matti heitä vastaan, otti raskaimman kuorman -selkäänsä, ja sitte mennä ryömi tupaan, jossa Jussi nakutti -ikkunaruutuun ja pyysi erästä avainta, jonka hän kohta sai vaimoltansa. - -Tuvan takapuolella kasvoi tiuha pensasto, ja kohta takana kohosi -korkea kallioseinä, monen syvän halkeaman leikkaama, peitettyinä -muurivehreä-köynöksillä, jotka sangen hyvin menestyivät meren tuulilta -hyvin varjellun salmen reunalla. Suurimpaan näistä halkeamista, eli -oikeimmiten sanottu luolista, meni Musta Jussi sisälle, mutta kääntyi -kohta takaisin taas. "Täällä on jo ylen pimeä," sanoi hän, "minä en näe -avaimen reikää; meidän täytyy ottaa valkeaa." - -"Tulen kohta", vastasi Kalle, rientäen pois, ja tuokion kuluttua tuli -hän takaisin palava männyn kalikka kädessä. Tämän valossa pisti Jussi -avaimen vanhan, ruostuneen rautaoven lukkoon, joka johti luolaan -sisälle. - -Hitaasti ja rätisten aukeni ovi, ja eriskummallinen näky kohtasi -sisäänastuvien silmäyksiä. Tultiin jokseenkin suureen luolaan, jonka -himmeitä seiniä haaveellisesti valaisi tulisoiton liehuva valo; -siellä ja täällä kiilsivät kvartsikristallit kuni tiamantit; vihreä -sammalisto kiilui, muutama kostea juova välkkyi kalliolla kuni hopea -ja eräästä halkeamasta katossa näkyi välistä joku tähti korkeudessa -menevän ohitse. Mutta kalliolla kimalteli puhdas valkoinen santa, jota -oli jokseenkin paksulta levitettynä, ja ulkonevain kalliopilarien -välisiin syvennyksiin lankesi valo monenmoisiin merkillisen muotoisiin -esineihin, jotka tarkemmin silmäillessä havaittiin olevan tapuliin -asetettuja laatikoita, pakkoja, muutamat ommeltuja karkeaan kankaasen, -toiset niinimattoihin; nassakkoja, pullakkoja, lekkeriä y.m., -kaikenlaista sekatavaraa, joka tuon tuostakin oli löytänyt varman -piilopaikan. - -"Täällä löytyy todellakin vielä suuri varasto jälellä", sanoi Jussi, -"mutta huomenna lähettänee Sokuritoppi & Kumpp. noutamaan omansa, ja -Almkvistin ja Saksmanin, noitten nuhjustelijain, täytyy lopultakin -viedä pois sertinkinsä ja liinansa. Kuitenkin saatte te asettaa -tuotavanne tänne nurkkaan, siellä löytyy tilaa vielä", sanoi hän -miehille, jotka, raskaiden taakkojensa alla puuhkuen, kömpivät ahtaasta -aukeamasta sisälle. - -"Tiedättekö eno, täällä en minä ole ikänään ollut", sanoi Kalle, -katsellen ympärillensä kummastuksella ja ja heiluttaen tulisoittoa niin -että sen punainen valo tanssi eriskummallisesti kallioseinillä ja pihka -valui maahan; "tämä onkin ikäänkuin kuninkaan linna, sellainen josta -saduissa luetaan, varustettu kupukäytävillä, pilareilla ja tähdillä, -ikäänkuin lamppuina katossa." - -"Niin siitä saamme kiittää ystäviämme merirosvoja", vastasi Jussi -nauraen, ja hänen naurunsa kajahteli kumeasti ja merkillisesti pimeissä -kalliokäytävissä; "entäs sitä, tuollaisen oivallisen piilopaikan heidän -sukkeluutensa on hankkinut meille; ja sitten luulotellaan joka paikassa -ympäristöllä nähtävän kummituksia täällä tuvan ympärillä veljenmurhan -tähden; sentähden ei kukaan tohdi tulla sen läheisyyteen, vaan voimme -vapaasti toimia mitä mielimme." - -"Luullaanko todellakin, että täällä kummittelee?" sanoi Matti, joka oli -pistäynyt sisälle pieni nassakka kainalossa, ja hänen keltaisen vaaleat -kasvonsa kävivät vieläkin kalpeammiksi katsellessansa tuskallisesti -ympärillensä luolassa. - -"Luullaan niinkin!" sanoi Musta Jussi; "mutta mitä se tekee tuollaiselle -urhoolle, kuin Matti, jos aaveenkasvot irvistelisivät jokaisesta -näistä pakoista. Eläköön merirosvot! He ryöstävät kokonaisia laivoja; -me olemme rauhaisempia, me toiset, me ryöstämme ainoastaan valtiota, -ja se saattaa huokeasti kärsiä sen. Niin, pojat, oletteko valmiit, -niin lähdemme"; ja he hiipivät taas ulos rotkosta, jolloin Matti piti -itsensä Jussin likeisyydessä ja autti häntä ovea lukitsemassa, joka -silminnähtävästi vapisi ruostuneilla saranoillansa. - -"Hyvää yötä, hyvät ystävät", sanoi Jussi hiljaisesti, kun olivat taasen -tulleet ulos vapaasen ilmaan; "huomenna tapaamme taas ehkä toisemme. -Tuolla on vene; tervehdä äitiäsi, Kalle, hyvää yötä." - -Ja salakuljettajat sousivat jokainen hiljaisesti kotiinsa, Mustan -Jussin mennessä vanhaan merirosvotupaan. - - - - -TOINEN LUKU. - -Kylässä. - - -Seuraavana päivänä sai Elsa mennä läheisimpään kylään viemään kaloja. -Muuten oli äidillä tapa käydä siellä joskunaan, että ihmiset luulisivat -heidän ainoastaan harjoittavan kalastusta, jonkun muun, vähemmän -luvallisen käsityön asemesta. Mutta tänäpänä oli vanhemmilla muuta -tekemistä, jonkatähden Elsa lähetettiin yksin, vieden mukanansa korin, -niin suuren kuin hän voi kantaa. Hän oli sangen harvoin käynyt kylässä, -eikä koskaan yksinänsä; kyllä se hänestä oli hauskaa, mutta hän oli -myöskin vähän murheellinen että noin koettaa onneansa omin päin. - -Tie oli jokseenkin pitkä ja syrjällinen; toisella sivulla kohosi rivi -paljaita kallioita, joiden rinteiden välistä siellä täällä nähtiin -vivahdus merestä; toisella puolella sijaitsi huonosti viljeltyjä -peltoja, joissa harvan kauran tai ohran melkein tukahduttivat -ohdakkeet, ja hävinneet aidat tuskin eroittivat laihoja maatilkkuja -toisistansa. Pitkän ajan tuskalla ja vaivalla käytyä tuli Elsa -vihdoinkin raskaine taakkoineen perille kylään ja asettui aukealle -ruohoiselle paikalle, joka kävi torista ja jossa muutamia talonpoikia -seisoi rattaittensa vieressä ja akat kävivät ympäri ja tekivät kauppaa. - -"Katso tuolla on tosiaankin tuo pieni kalastajantyttö Svartviikistä," -sanoi Maijaäiti naapurieukollensa. "Minä kyllä olisin tarvinnut vähän -kaloja, mutta minä en huoli ostaa mitäkään siltä väeltä; siellä pitäisi -käydä vähän niin ja vähän näin, eikä sitä voi tietää miten heidän -kalansa vaikuttaisi." - -"Ne ovat ne jotka asuvat siinä tuvassa, jonka ympärillä aaveita -nähdään", sanoi Anna Leena. "Hui, hui, paras on, ett'ei ole missään -tekemisessä heidän kanssansa." - -Ja akat kävivät edemmälle; mutta vaikutus heidän sanoistansa jälelle. -Kukaan ei tahtonut ostaa Elsa raukan kaloja, huolimatta siitä -liikuttavasta rukouksesta, joka näyttäytyi hänen kauniissa, tummissa -silmissänsä, joita vähä vähältä himmensi kyyneleet, jotka hän tuskalla -sai pidätetyksi. Vihdoin tuli kievarin isäntä, jonka pidettiin -omaavan "vahvan sielun", ja joka juuri oli saanut vieraita, jotka -välttämättömästä tahtoivat tuoreita kaloja, ja hän osti koko Elsan -kalavaraston. Kovin iloiseksi tuli hän nähdessään korinsa tyhjänä ja -pienen nahkakukkaronsa rahoista pinnoitettuna. "Mutta voi", ajatteli -hän, "jospa joku olisi puhunut yhdenkin ystävällisen sanan minulle, -kuten tekevät muille lapsille!" - -Samassa aukeni kouluhuoneen ovi, ja suuri lauma iloisia koululapsia -tuli reuhaten hänen sivutsensa; mutta kukaan ei tervehtinyt, he -juoksivat pienelle ruohokentälle, joka yhdellä puolella muodosti torin -rajan. Siellä alkoi osa sitoa seppeleitä niityn kukista, muutamat -tanssivat ympyrässä, toiset juoksivat leskisillä, mutta kun Elsa tuli -heidän tykönsä ja nyykäytti päätänsä ystävällisesti ja tahtoi kysyä -saisiko hän olla mukana hetkisen, kääntyivät he arasti hänestä, tai -loivat epäileviä katseita tyttö raukkaan ikäänkuin olisivat tahtoneet -sanoa: "mitä sinulla, joka tulet tuolta aaveiden pesästä, on tekemistä -meidän kanssamme?" - -Silloin läksi Elsa raukka pois ja istui muutamalle kivelle, jossa -kukaan ei voinut nähdä häntä, ja itki katkerasti. - -Mutta hetkisen kuluttua kuuli hän etäällä meren kuohuvan paljaitten -kallioiden juurella, ja hänen mieleensä juolahti mitä aallot olivat -kertoneet, kun hän viimein oli niin ikävällä mielellä, ja hiljainen -rauha valtasi hänen, ikäänkuin enkelin siivestä lähtenyt leyhkä. - -Tyhjällä korilla ja kevennetyllä sydämmellä lähti hän taas -matkallensa, kuljettuansa melkein puolen matkaa, oli hän kuulevinaan -kumeata ähkynää vähän etäämmältä. Hän tunsi itsensä vähän -arkamieliseksi. Jyrkässä tienmutkassa näki hän hevosen, joka seisoi -ja pureksi ruohoja ojan pyörtänöllä, ja ojassa makasivat rattaat -rikottuine pyörineen; aisat olivat myös rikki, niin että hevonen oli -vapaa, mutta rikas syötinmaa pidätti sen siinä. Makasiko joku ajopelien -alla? Elsa juoksi lähemmäksi nähdäksensä, mutta ketään ei näkynyt. Ja -kuitenkin kuuli hän tuota ähkyvää ääntä, vaikka vähää tuonnemmalta; hän -meni hiukan kauemmaksi ja havaitsi mustan esineen, joka makasi ojassa -noin kaksikymmentä kyynärää hänestä, tultuaan lähemmäksi, näki hän sen -olevan erään miehen, joka oli kovin kalpea ja melkein tunnoton, ja -vertä juoksi hänen oikeasta kädestänsä. - -Elsan ensimmäinen ajatus oli mennä tiehensä, sillä hän alkoi peljätä; -mutta huomattuansa että hän mahdollisesti voisi olla joksikin avuksi, -oivalsi hän heti aseman, juoksi pienelle purolle tien syrjään, otti -vettä sieltä ja ripsutti miehen kasvoille, josta tämä avasi silmänsä ja -koetti nousta seisaalle. - -"En luule että olen niin pahoin loukkaantunut", sanoi hän ruotsiksi, -mutta kovin murteellisesti, että Elsalla oli vaikeata ymmärtää häntä. - -"Tahtooko pieni tyttö auttaa minua riisumassa takkiani niin että saatan -nähdä miten on käsivarteni laita?" - -Elsa teki sen, ja sitoi haavan vieraan nenäliinalla sangen taitavasti; -sillä hän oli nähnyt miten meneteltiin, kun salakuljettajat toisinaan -tulivat pahoin ruhjotuksi vaarallisessa toiminnassaan. - -"Paljon, paljon kiitoksia", sanoi muukalainen, joka oli erittäin -hyvänluontoinen mies; "mutta pieni kiltti tyttöni, mitä meidän nyt on -tehtävä, minä olen kadottanut matkakumppanini, ajopelit ovat rikki, -miten tulla edemmäksi?" - -"Jos te voitte käydä kappaleen matkan", sanoi Elsa, "niin muistan -että tässä läheisyydessä löytyy pieni kestikievaritalo, tosin kovin -yksinkertainen, mutta tapana on muuttaa hevosia siellä; sieltä -varmaankin voitte saada sitä mitä tarvitsette, ja he pitävät kylläkin -huolta hevosesta ja rattaista; kyllä minä osotan tien, mutta minun -täytyy sitten kiiruhtaa kotia." - -He kulkivat hitaasti eteenpäin, sillä vieras oli huumeuksissa -putoomisestansa. Pienessä kievaritalossa tuli muuan leppeä akka heitä -vastaan, hän lupasi pitää huolta vieraasta parhaammalla tavalla, jonka -jälkeen tämä otti Elsan käden omaansa ja vei ne huulillensa, ikäänkuin -Elsa olisi ollut kuningatar; mies laski sitten toisen käden rinnallensa -ja kiitti tyttöä sydämmestä. Lähdettyänsä matkalle näki Elsa vielä -kauan hänen seisovan veräjällä, monen uteliaan porsaan ympäröimänä, ja -viittaavan kädellänsä jäähyväisiä. - - - - -KOLMAS LUKU. - -Salakuljetus. - - -Oli helteinen ilta; mustia pilviä kokoontui taivaalle, meri oli -tuhkanharmaa, ainoastaan verenpunainen juova näkyi taivaanrannalla. -Silloin kokoontuivat kaikki salakuljettajat, Mustan Jussin käskystä, -sillä hän oli tiedustelijoittensa kautta saanut tietää että se laiva, -josta kauppias Sidengren oli kirjoittanut, vihdoinkin oli saapunut -heidän vesillensä ja makasi nyt ankkurissa luodon sivulla, ei -kaukanakaan Svartviikistä, siellä odottaen niiden tuloa, joitten piti -auttamaan salaa viemään osan sen kallisarvoisesta rahtitavarasta. Kaksi -venhettä oli valmiina heti paikalla lähtemään, kun Elsa tuli isänsä luo -ja pyysi hartaasti saada seurata mukana. "On niin ikävää", sanoi hän, -"aina jäädä kotia vanhan Kaisan kanssa, joka on niin nurja ja äreä; -voi, isä, enkö saa tulla mukana?" - -Jussilla oli vaikeata kieltää tytöltä niitäkään, sillä Elsa oli ainoa -olento, josta hän todellakin piti, ja kuinkakin julma ja kova hän oli -tuli hän tavallisesti lempeämmäksi kun tyttö katsoi ystävällisesti ja -rukoilevaisesti häneen. Mutta samassa tuli Ulrika heidän luoksensa ja -sanoi tuimasti: "Mitenkä Elsa tohtii tuoda esiin sellaista pyyntöä, -mene heti paikalla sisälle ja ole joksikin hyödyksi siihen sijaan että -seisot täällä ja ammottelet." - -Mutta Jussi käski vaimonsa erikseen ja lausui matalalla äänellä, että -joskunaan voi olla hyvääkin ottaa naisia ja lapsia mukaan. Jos ehkä -olisi joku tullivene ulkona, niin voisi paremmin päästä epäluuloista, -sillä kun sellaista tavaraa oli venheessä, oli uskottavaa ettei -niitäkään tärkeämpää ja suurempaa tointa ollut käsillä; sitäpaitsi -ei olisi mitään vaaraa tänä iltana, kun olivat niin hyvin varoneet -itseänsä, vaan Jussi tahtoo nyt että hän sekä Elsa tulisivat mukaan. - -Tätä mahtisanaa vastaan ei ollut mitään sanomista; ja vaimon täytyi -hyväksyä sen, vaikka se aikaansai Elsalle useoita salaisia nyhjäyksiä. -Tämä kuitenkin oli mielissään siitä että sai olla mukana näissä -vaarallisissa matkoissa, joista usein oli kuullut kerrottavan; sillä -aina siitä asti kun olivat tulleet Svartviikkiin, hänen ollessaan vielä -hyvin pieni, olivat salakuljettajat ainoat, joita hän näki, ja hän oli -niin tottunut kuulemaan heidän kertomuksiansa, että hän koskaan ei ollut -tullut ajatelluksi oliko heidän toimensa rehellistä vai epärehellistäkö. -Hän ei tiennyt niistäkään muusta; mutta samoinkuin verisellä -taistelutantereella joskus voi tavata valkean ruusun, joka on säilyttänyt -puhtautensa ja tuoksunsa, olematta kauhean ympäristönsä saastuttama, -niin oli Elsankin hurskas, viaton luonto varjellut hänen paljolta -pahalta, jota hänen muuten olisi ollut mahdotonta välttää. - -Molemmat venheet rohkeine miehistöineen purjehtivat toistensa kanssa -kilpaa; ja Elsa nautti tuimasta vauhdista. Pitkään aikaan ei näkynyt -heidän matkansa päämäärää, mutta kun he äkisti suuntasivat kulkuansa -muutaman ulkonevan niemen ympäri, makasi tuo suuri laiva suoraan heidän -edessänsä turvallisessa satamassa, jonka korkeat saaret muodostivat. - -"Tuletteko vihdoinkin", huudahti kapteeni laivan kannelta, "olin juuri -ankkuria nostamaisillani sillä en tohdi viipyä täällä kauvemmin, se -saattaisi herättää huomiota." - -"Minä tulin niinpian kuin sain tiedon, että laiva oli tavattavana", -sanoi Jussi, "nyt saamme kiiruhtaa!" - -Suurimmassa kiireessä laskettiin joukko pakkoja, ensin toiseen -veneesen, sitten toiseen. - -"Mitä sinä siellä seisot ja ammottelet, Matti", huusi Jussi pienemmässä -venheessä olevalle toverille, jolla ei näyttänyt olevan mitään -kiirettä; "auta häntä Kalle, kaikella muotoa, ettemme kuluta aikaa -turhaan, ja tule sitten tänne. Noh, niin, nyt ollaan valmiit; hyvästi -kapteeni, kiitoksia suunavauksista: tässä ovat lasit takaisin." - -"Jääkäät hyvästi, hyvät ystävät; onnea matkalle", ja tuo suuri laiva, -kaikki purjeet pingoitettuna, purjehti hitaasti ja majesteetillisesti -luotojen välistä, raskaasti lastattujen salakuljettaja venheitten -kääntyessä takaisin nopeasti tullakseen varmempaan turvapaikkaan. - -Mutta sinä aikana oli ilma muuttunut. Tuuli oli kääntynyt kaakkoon -ja alkoi puhaltaa; raskaita pilviä alkoi levitä kautta koko taivaan, -suuria vesipisaroita lankesi tervavaatteille, joilla pakat venheen -pohjassa kiireessä olivat tulleet peitetyksi. Ukkonen kuului kumeasti -jyryävän etäällä; sinisenvalkeita salamoita lenteli kuni nuolia -ilmassa. Purjeita täytyi suurimmassa kiireessä reivata, sillä tuima -tuulenpuuskaus oli kaatamaisillansa suuremman venheen, ja pienempi -erkaantui kauvaksi seuralaisestansa. "Pidä niin lähellä Elgaskäriä kuin -mahdollista, Matti", huusi Musta Jussi, mutta tuulen viuhina esti äänen -kuulumasta ja vene katosi. Oli täytynyt tarttua airoihin, mutta tuo oli -vaikeata työtä tässä raskaasti lastatussa venheessä. - -"Kääri tervapeite ympärillesi, Elsa", sanoi isä; "lapsi parka mitenkä -hän tutisee." - -"Niin, miksikä tahdoit ottaa häntä mukaan, sanoi vaimonsa. Tällaista -hirveätä ilmaa kun siitä nyt tulikin. Voi, armahda, mitenkä salamoi", -ja eukko peitti silmät käsillänsä, huusi ja valitti kuin lapsi. - -"Hiljaa", huudahti hänen miehensä; "mikä se oli?" Ja samassa kuului -kimeä vihellys, jota etäämpänä vastattiin samallaisella heikommalla -vihellyksellä. - -"Onko mahdollista että ne ovat tulleet jäljillemme, nuo viheliäiset! -Kalle, Kristian, soutakaa kaikin voimin; ei yhtään sanaa, vaietaan kuin -kuolema, tuuli tekee sen että he eivät voi kuulla meitä." - -Miehet sorisivat ikäänkuin olisi ollut henki vaarassa, mutta aallot -kohoutuivat kohoamistansa, ja vene heittäytyi edes ja taakse kuni -palli. Elsa lepäsi liikkumattomana pohjalla ja itki, äiti väänteli -käsiänsä epä-toivosta. Oli niin pimeä että joka hetki olivat vaarassa -tulla heitetyksi kallioita vastaan; ainoastaan Jussin taitavuus ja -tarkka tieto rannikosta voi pelastaa heidän tästä vaikeasta sattumasta. - -Salakuljettajan tytär. - -"Nyt on pahin vaara koht'ikään ohitse", kuiskasi Kristian; vielä -hetkisen ponnisteltuamme olemme tyvenessä vedessä! - -"Hiljaa, mikä on tuo musta esine, joka liikkuu tuolla?" sanoi Kalle, -"ehkä se on Matin vene; silloin olemme molemmat pelastetut." - -Taaskin salamoi, ja silloin lensi kamala sadatteleminen Mustan Jussin -huulilta; se ei ollutkaan Matin venhe, vaan eräs toinen, paljoa -suurempi, joka näytti kaikin voimin ajavan takaa heitä. Se oli -tullijahti! Jussi oli kuullut, että se juuri sinä iltana muka olisi -peräti toisilla vesillä. Hurjistuneena odottamattomasta näystä syöksi -hän ylös säihkyvillä silmillä ja tarttui pistooliin, jonka oli pistänyt -vyöhönsä; mutta Elsa, joka lepäsi käärittynä paksuun kauhtanaan hänen -jalkainsa juuressa, näki liikkeen, syöksi ylös ja hänen onnistui saada -kiinni isän käsivarteen ennenkuin laukaus pamahti. "Oi isä, älä tee -niin!" huusi hän tuskallisella äänellä. - -"Anna minun olla, tyttö", sanoi isä hirmustuneena ja viskasi tytön -veneen pohjalle. - -"Rauhoita itseäsi, Jussi", sanoi vaimonsa; "jospa vaan vähänkin -ennätämme nopeammin, ja se voi huokeasti tapahtua nyt kun tuuli on -vähän kääntynyt, niin olemme tuossa paikassa rauman suojassa, ja sinne -tuo suuri vene ei voi tulla meitä lähelle, eikä lahteenkaan." - -Nyt oli soudettava kovin. Tuuli oli vähän heikentynyt, rajuilma oli -taantumaan päin, vene hyppi suurenmoisilla sutkauksilla aaltojen yli ja -pian olivat he saariston suojassa, joka muodosti soukan sisäänkäytävän -pieneen lahteen, joka lepäsi syvimmässä pimeydessä melkein ympäröitynä -ryhmäisillä, harmaanmustilla kallioilla, josta se oli saanut nimekseen -Svartviikki. Ylempänä mäellä loisti valo salakuljettajan tuvan -ikkunasta. - -"Niin", huudahti Musta Jussi ja pyyhki raskaat pisarat otsaltansa, -"tuolla on Kaisaäiti laittanut ruokaa meille; tuo armahinen velho-akka -tiesi kyllä miten meille oli käyvä; mitenkä puuro sentään maistuu -tällaisen huuhtomisen perästä. Anna minulle muisku, Elsa pieni, minä -olin häijy sinulle sen kerran! Mennään tästä maalle, Kalle. Odotappa, -onko tämä oikea maallemenopaikka?" - -Miehet sousivat hiljaan kunnes olivat ehtineet paikalle, jossa muutamat -leveät kivet, asetettuina toinen toistensa päälle, muodostivat -luonnolliset portaat; pienet karehtivat aallot läikkyivät keveästi -ja iloisesti keulan ympäri, kun vene kiinnitettiin lähellä olevaan -paaluun, ja Jussi toisten seurassa loikkasi maalle. - -"Hei vaan!" huudahti hän nyt heiluttaen leveää keltaista -merimieshattuansa, yhtä iloisena kuin hän ennen oli ollut -vimmastuneena, "nyt voimme kääntää noille ilkiöille tullinuuskijoille -seljän; onnellista matkaa, herrani, tänne ei tule mikään tullijahti; -jos vaan kerran olemme saaneet pakat merirosvoluolaan, niin ei kukaan -kuolevainen olento ole saava selvää niistä. Hurraa!" - -Taaskin heilutteli hän hattuansa, mutta samassa tunsi hän kaksi vahvaa -kättä tarttuvan häneen. Mustat pilvet hajautuivat ja kuun säteet -lankesivat kohtisuoraan pieneen lahteen. Oi, mikä näky! Siellä oli -kolme venettä: Jussin, Matti Matinpojan ja vielä yksi, ja tuossa -viimeisessä, joka oli vähän pienempi toisia, nähtiin tullimiesten -siniset jakut; muutamat miehistöstä olivat jo pimeyden varjoomina -juosseet maalle ollakseen salakuljettajia vastassa, ja se oli yksi -noista, joka nyt tarttui Mustan Jussin käsivarteen. Hirveällä -kiljunnalla repi hän itsensä irti, veti pistolin vyöstänsä ja painoi -hanaan. Pamaus kuului, kumea huuto ja tullivirkamies kaatui romahti -kalliolta alas mereen. - -"Varo itseäsi, Musta Jussi", huusi nyt muuan jylisevä ääni, ja -jahtiluutnantin suuri, voimakas vartalo, seisoi hänen edessänsä ja -väänsi kerrassaan pistoolin hänen kädestänsä. - -"Paras on että antaudut meidän armoillemme, sillä täällä ei auta -asettumaan vastarintaan." - -"Niin, niin, Jussi", sanoi muuan soriseva ääni hänen takanansa, sitä -minäkin neuvon sinulle; kuka sanoi minua pelkuriksi ja kurnuttajaksi, -ja kielsi jakamasta saalista, joka oikeus ja kohtuus oli? Nyt saat -palkan siitä ukkorenttu. - -"Voi, sinua lurjusta", huusi Jussi vimmastuneena, ja hänen silmänsä -säihkyivät kuin tiikerin; "se olet niinmuodoin sinä, joka olet pettänyt -minun. Kuinka taisinkaan luottaa sinun viistoon katseesesi? Odota, -tästä saat sen palkan, joka oikea ja kohtuullinen on," ja hän tarttui -tuohon pieneen keltaisenkalpeaan mieheen kauluksesta kiinni ja viskasi -hänen kalliolta alas, jossa hän makasi ja väänteli itseänsä kuin mato. - -"Musta Jussi ei anna itseänsä ikinään tullinuuskijain käsiin", huusi -hän hurjistuneena, "ei koskaan! Kalle, Pietari, kaikki ripsaat -vekkulit, me olemme kylliksi monta, että voimme puollustaa itsiämme -noita vastaan; tulkaa, taistelkaamme henkemme edestä ja heittäkäämme -nuo alas, joko sitten elävänä tai kuolleina, veneesen tuonne." - -Miehet tunkivat esille kaikilta tahoilta, hirveä kahakka ja tappelu -syntyi. Useampia haavoittui; vertä juoksi taas niillä kivillä, joita -velimurhan veri oli punastuttanut. Ulrika väänteli käsiänsä ja repi -tukkaansa, Elsa riippui isän vaatteissa, Matti makasi ja valitteli, -tuolla ylhäällä tuvan ovella seisoi vanha Kaisa ja irvisteli, ja hänen -ilkeät silmänsä välkkyivät harmaiden ripsien alta. - -Näin jatkui tappelua hetkisen; mutta huokeata ei ollut seisoa -jahtiluutnantin vakavaa rohkeutta ja hänen suurempilukuisia -seuralaisiansa ja heidän hyvää järjestystänsä vastaan. Toinen -salakuljettaja toisensa perästä tuli vangiksi; lopulta oli Musta Jussi -yksin jälellä; hän taisteli kuni villipeto, mutta hänenkin täytyi -lopultakin antautua, kun molemmat kädet olivat sidotut ja hän näki -itsensä yksin olevan jälellä taistelutantereella. - -"Ottakaa ja heittäkää kaikki vangit noihin kahteen vähempään veneesen", -käski päällikkö; "heidät pitää kohta viedä vankeuteen; kaksi miestä -jää tänne yöksi suureen veneesen vartioimaan tavaroita, joita -emme kohta voi viedä mukanamme. Nyt kun olemme saaneet päämiehet -omasta pesästänsä, luulen että meillä paljonkaan ei ole pelkäämistä -salakuljettajoita tällä osalla rannikkoa; te ette missään tapauksessa -saa jättää venettä ennenkuin tulen takaisin huomenna ottamaan tavarat -takavarikkoon, joita he, Matti Matinpojan sanojen mukaan, lymyttävät -ryövärinluolassa tuolla; siitä tulee rikas saalis, saatte nähdä. Nyt -pois vankien kanssa; tullijahti makaa Uddön takana, soutakaa ensin -sinne." - -Luutnantti tahtoi juosta veneesen toisten seurassa; mutta Elsa, joka -tuskasta ja pelvosta väristen oli seisonut isän vieressä, lankesi nyt -polvilleen tuon tuiman miehen eteen; tyttö puristi hänen käsiänsä, -melkein tietämättänsä mitä teki, ja rukoili liikuttavilla, puoleksi -kyynelien tukahduttamilla sanoilla, että hän säästäisi hänen isäänsä -eikä veisi häntä pois; se olisi hänen surmansa, siitä tyttö oli varma. - -Mutta rannikkokersantti ei ollut se, jota olisi saanut taipumaan; hän -vaan hymyili, nosti pienen tytön ylös maasta ja sanoi: - -"Ei, ei, rakas lapseni, kun kerran on onnistunut saada tuollaisen -suuren kalan, ei sitä niinkään hevillä päästetä pois taas, on maksanut -ylen paljon vaivaa, ennenkuin olemme ehtineet niinkin kauaksi. Mene -sinä sisälle; kyllä minä pidän murhetta isästäsi." - -Mustan Jussin kasvot kävivät entistä tummemmiksi, tuntui ikäänkuin -täytyisi hänen irroittaa itsensä saadaksensa vielä viimeisen kerran -ottaa lapsensa syliin; Elsa kietoi käsivartensa hänen ympärillensä -haikeasti nyyhkien. - -"Pieni Elsani", sanoi hän kumealla äänellä, "miten lienee käyvä sinulle, -kun olet yksin noiden naisten kanssa, jotka aina ovat niin äreitä -sinulle, lapsi parka! Missä on äitisi? Tahtoisin mielelläni nähdä hänen -ja sanoa hänelle pari sanaa jäähyväisiksi ja pyytää hänen olemaan -ystävällisen sinua kohtaan minun poissa ollessani." - -Elsa katseli ympärillensä joka taholle, mutta äitiä ei näkynyt. - -"Äiti ehkä on mennyt sisälle", sanoi hän surullisesti. - -"Niin, niin, hän ehkä ei huoli minusta, eikä sitä voi juuri niin -ihmetelläkään", sanoi hän katkerasti. "Sinä saatat kuitenkin tervehtää -häntä ja sanoa hänelle että hän saa muuttaa täältä; se häijynilkinen -akka lähteköön myöskin tiehensä, sillä luulen että hän on ottanut -osaa meidän pettämiseemme, minä en koskaan voinut kärsiä häntä, mutta -hän tiesi asettaa itsensä hyviin väleihin Ulrikan kanssa, mokoma -loihtuakka! Muista vaan, ett'et jää olemaan tuolla rosvojen pesässä, -lapseni!" - -"Noh niin, onko hän jo jupissut tarpeeksi tyttöpentun kanssa, niin pois -sitten hänen kanssansa", huusivat miehet; "ei meillä ole aikaa maata -täällä koko yötä." - -He vetivät hänen alas veneesen, jossa toiset vangit jo olivat, -jahtiluutnantti juoksi viimeiseksi veneesen ja antoi käskyn alkaa -soutamaan, jonka jälkeen miehet tarttuivat airoihin; aaltojen -huuhtomista ja airojen kalsketta kuului; tuimilla sutkauksilla -lähdettiin rannasta. - -Katkerasti itkien seisoi Elsa kauimmaksi pistäyvällä kallioniemellä ja -katseli miten veneet kiitivät eteenpäin luotojen välitse; oli ikäänkuin -kuun vaalea hohto olisi raivannut tietä heille, kutoen hopeaverkkoa -hiljaisesti lainehtivan meren pinnalla, kunnes he kokonaan olivat -kadonneet näkymöltä. - -Silloin palasi hän takaisin hakemaan äitiänsä; nyt hänellä ei ollut -ketään muita jälellä, ja häntä suututti kovin, että äiti ei ollut -tullut rannalle ottamaan jäähyväisiä mieheltänsä; isä oli tosin -aina ollut kova äitiä kohtaan, mutta he eivät ikinään enää kohtaisi -toisiansa, ja olisipa äiti saattanut sanoa pari ystävällistä sanaa -lopuksi, ajatteli Elsa, hitaasti ja kyynelillä täytetyillä silmillä -käydessänsä polkua, joka johti heidän kotiinsa. - -Kuu oli mennyt pilven taakse, ja kovin oli pimeä kallioiden välissä, -jotka kohosivat molemmin puolin, ja käydessänsä surullisiin -ajatuksiinsa vaipuneena, kompastui Elsa äkisti johonkin tiellä olevaan -esineesen. Peljästyneenä kumartui hän nähdäkseen, mikä se oli; samassa -valaisi kuu taaskin, vaalea hohto lankesi maahan ja Elsa huudahti -kimeästi, sillä se oli hänen oma äitinsä, joka hengetöinnä makasi hänen -jalkainsa edessä. - -"Hän on kuollut! äiti on kuollut!" huudahti hän kauhistuksella, ja -yritti nostaa häntä päästä, mutta sitä hän ei jaksanut; kasvot olivat -keltaisen vaaleat tuijottavin silmin, ja kapea verijuova juoksi hänen -huuliltansa. - -"Apua, apua!" huusi Elsa toivotonna. Silloin aukesi tuvan ovi, ja Kaisa -tuli ulos kynttilä kädessä ja harmaat hiukset häilyivät kuunvalossa. - -"Mitä nyt taas on tekeillä?" sanoi hän tuimasti; "eikö koskaan pidä -saaman rauhaa tässä töllissä? Minä luulin että kun hän tuolla", ja -osoitti merelle päin, "oli poissa, saataisiin elää rauhassa, mutta -sitte alkaa tuo siunattu penikka ulvomaan, kuin porsas tapettaissa." - -"Oi Kaisa, Kaisa", huusi Elsa, "tulkaa tänne katsomaan, äiti on -kuollut; oi, eikö kukaan voi auttaa?" - -Nyt tuli Kaisaäiti vihdoinkin ulos, mutta pysähtyi peljästyksestä, -nähdessään Ulrikan, ja antoi valkean loistaa hänen kalpeille -kasvoillensa. - -"Luulenpa todellakin että hän on kuollut", sanoi hän pitkään; "hän ehkä -on saanut halvauksen tai verensylyn kaikesta tästä meluamisesta." - -Ja niin olikin. Tuimat ponnistukset veneessä, kun kaikkein piti -auttaa soutamisessa, ja sitten peljästys tullimiesten äkillisestä -hyökkäyksestä, hurja taistelu ja miehensä vangitseminen oli tuottanut -eukko-raukalle, joka aina oli ollut heikko terveydeltään, veren sylyn -ja siinä oli hän maannut kauan kallion varjossa, toisten huomaamatta, -jotka olivat puuhassa toisaalla päin. - -Elsan rukouksesta tuli muuan miehistä veneestä, vaikka oli ankarasti -kielletty jättämästä sitä, ylös ja autti häntä ja Kaisaäitiä kantamassa -äitiä polkua myöten tupaan, jossa hän asetettiin vuoteelle, ja eukko, -joka ei ollut kokematon lääkitysneuvoissa, alkoi toimia hänen kanssaan -ja koetti sellaisia keinoja, joita oli käsillä, nähdäkseen eikö häntä -saattaisi palauttaa henkiin. Merkillisellä tuimalla tavallansa piti -hän Ulrikasta, joka oli kaukainen sukulainen ja joka oli ottanut hänen -tykönsä kun hän tulipalossa oli kadottanut kaikki ja seisoi varsin -yksin ja maailman hylkäämällä; sillä hänen naapurinsa pelkäsivät häntä -ja uskoivat lujasti, että hän oli liitossa pahojen henkien kanssa. - -Alussa näytti kaikki pyrinnöt Ulrikan virvoittamiseksi olevan turhat; -mutta hetkisen kuluttua näkyi melkein huomaamatoin liikutus käsissä; -pikainen punehtuminen sai värin kalpeille kasvoille, hän aukaisi -silmänsä ja katseli peljästyneenä ympärillensä huoneessa. - -"Jussi! missä on Jussi?" sanoi hän heikolla äänellä. Kun sanottiin -ett'ei hänen miehensä ollut sisällä, lepäsi hän pitkän ajan varsin -alallaan, ainoasti hiljalleen valittaen silloin tällöin; vihdoin -loppuivat nämätkin valitukset, he luulivat hänen nukkuneen ja Kaisa -meni keittiöön keittämään itselleen vähän kahvia, "sillä ei taida elää -eikä kuolla ilman kahvitippaa", jupisi hän. Elsa istui äidin sängyn -vieressä; hän oli kovin väsynyt, mutta rauhattomuus ja murhe pitivät -hänen valveilla, ja hän kuunteli tuskallisesti jokaista ääntä; mitään -ei toki kuulunut, paitsi seinäkellon alituista tikutusta, joka kuului -melkein peloittavalta syvässä hiljaisuudessa. - -Nyt havaitsi hän että sängyssä kuului liikuntoa ja hiljainen ääni -huusi: "Elsa!" ja kun hän käänsi itseään, näki hän että äiti istui -sängyssä ja tirkisteli tuskallisesti ympärillensä. - -"Eikö kukaan muu ole täällä?" kysyi hän. - -"Ei, rakas äiti, Kaisa on keittiössä." - -Silloin otti äiti Elsan käden omaansa, joka tuntui varsin kylmältä ja -kostealta. - -"Elsa", sanoi hän kovalla ponnistuksella; "minä olen ollut kova sinua -kohtaan. Voitko antaa anteeksi minulle?" - -"Oi, äiti", nyyhki Elsa. - -"Pyydä isääsi antamaan anteeksi minulle, jos joskus näet hänen -vielä. Minä tunnen... että tulee loppu pian..." Hän voi tuskin saada -lausutuksi sanansa. "Mutta, Elsa, sinä et saa jäädä tänne. Sinä -saat mennä sisareni Kristiina Ljungströmin luo... sinä löydät hänen -osoitteensa taskukirjasta, kaapista tuolta... hän pitää sinusta -murhetta... hän sanoo sinulle..." - -Nyt tuli merkillinen muutos äidin kasvoille, ne kävivät keltaisen -vaaleiksi, silmäin valo sammui, huuli putosi, pää vaipui takaisin -päänaluiselle, -- hän oli kuollut. - -Elsan tuskallisesta huudosta riensi Kaisa-äiti sisälle. "Vai niin, nyt -on loppu käsissä hänelle pienokaisraukka", sanoi hän lyhyesti, mutta -hän ei irvistellyt nyt kuten tapansa muuten oli, vaan kääri huivin -kuolleen pään ympärille, otti sitte Elsaa kädestä kiinni ja asetti -hänen pieneen kammioon, jossa hänen vuoteensa oli, ja käski hänen olla -hiljalleen siksi kun hän kutsuisi häntä aamulla. - -Elsa raukka heittäysi vuoteellensa ja itki ikäänkuin sydän olisi -ollut pakahtua. "Yksin, aivan yksin maailmassa!" niiskutti hän, "isä -vankeudessa, äiti kuolleena; miten on minun käyvä, lapsiraukka!" - -Kuu valaisi kammoittavasti kamariin, ulkona kuohui meri, se kuului -ikäänkuin kuollon säveleiltä, sillä nyt ei aalloilla ollut niitäkään -lohduttavaa sanaa hänelle, kuten ennen; etäällä jylisi ukkonen, ja -viereisessä huoneessa, jossa kuollut makasi, tikutti seinäkello niin -tasaisesti ja yksitoikkoisesti, että hän tuskin voi sietää sitä; mutta -vähitellen sekaantuivat kaikki nämä äänet merkilliseksi sekamelskaksi, -kuutamo sammui hänen silmiltänsä ja väsynyt lapsi itki itsensä -nukuksiin. - - - - -NELJÄS LUKU. - -Urhea päätös. - - -Auringon ensimmäiset säteet levittivät jo valoansa huoneesen, kun Elsa -heräsi. Kukapa ei olisi tuntenut mitä se tahtoo sanoa herätä suureen -suruun, jonka uni on saanut vähäksi aikaa unhottumaan. Hän tiesi, että -jotakin vaikeata oli tapahtunut, mutta ei voinut ensin saada muistiinsa -mitä se oli. Voi, ennen pitkää kävi se kuitenkin hänelle selville. -Orpo! Ei yhtään ystävää suuressa, avarassa maailmassa! Löytyykö -surkuteltavampaa asemaa? - -Ovesta, joka oli raollansa, tirkisti hän toiseen huoneesen. Siellä -lepäsi hänen äitinsä hiljaa ja kalpeana, ikäänkuin nuo valkoisiksi -maalatut enkelit kirkossa; rauha ja levollisuus joita hän oli puuttunut -eläessään, vallitsi hänessä nyt kuolleena ollessaan, hänen entinen -ihanuutensa, jonka elämän taistelut ja puutokset olivat melkein -hävittäneet, oli palannut takaisin, hienosti muodostettu nenä, -kaareutuvat silmäripset, suun hymyilevä muoto, -- semmoisena ei Elsa -ollut koskaan nähnyt häntä; hiljaan ja juhlallisesti, ikään olisi -hän ollut kirkossa, meni hän kuolleen luo ja suuteli hänen kylmää, -valkoista otsaansa. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun hän oli -suudellut äitiänsä. - -Silloin juolahti äidin viimeiset sanat hänen muistoonsa: "sinä et saa -jäädä olemaan täällä." Samaa oli hänen isänsä sanonut ennenkuin oli -viety pois; oli ikäänkuin kaikki huoneessa olisi kuiskuttanut "sinä et -saa jäädä tänne!" Hän kurkisti puoliksi avoimesta ovesta keittiöön. -Siellä istui Kaisaäiti mukavalla nojatuolilla muurin nurkassa ja -kuorsasi. Hän ei koskaan näyttänyt vilheämmältä kuin nyt, harmaa tukka -hajallaan riippuen siivomatonna hänen kasvoillansa, ja ilkeä hymy -huulilla, joka sai Elsan vapisemaan. "Ennen kuolla", ajatteli hän, -"kuin jäädä olemaan tuon häijyn akan luona". - -Nyt oli kiiruhtaminen. Jos akka heräisi, niin ei siitä minnekään -mentäisi, mutta Elsa oli tehnyt päätöksensä, ja niin lapsi kuin hän -olikin ei häneltä kuitenkaan puuttunut rohkeutta täyttää sitä. Hän -meni hiljaisesti kaapin luo, aukaisi sen ja löysi äidin tarkoittaman -lompakon; sisällä löytyi osoite sekä hiukan rahaa; hän pisti sen heti -taskuunsa, keräsi kokoon pienen mytyn, jonne pani vähän leipää ja pari -muuta tarvittavaa kapinetta, otti päällensä pienen lämpimän nutun, -lankesi hetkiseksi polvilleen kuolleen äitinsä viereen ja hiipi sitten -hiljalleen pimeästä, ahtaasta huoneesta ulos vapaasen ilmaan. - -Siellä oli avara meri levinneenä hänen edessänsä; niin juhlallinen, -niin ihmeteltävän suuri saarineen, jotka näyttivät melkein -läpihohtavilta auringon ensimmäisissä säteissä, ja siellä täällä -joku valkea purje, välkkyen kuin tähdet hopeanheleällä vesipeilillä. -Se oli niin sydäntä koskeva näky, että Elsa tahtomattansa pysähtyi -kynnykselle ja ihmetteli mitenkä hänen olisi mahdollista jättää kaikki -tämä ihanuus, johon hän hamasta lapsuudestansa oli tottunut; mutta -silloin havaitsi hän äkkiä veneen, joka häilyi kaukana lahdelmassa ja -ne molemmat miehet siinä, joitten olisi pitänyt vartioida mutta jotka -nyt näyttivät nukkuvan makeasti, ja sellainen pelko valtasi hänen -ajatellessaan tuota hirmuista jahtiluutnanttia, joka oli ollut niin -tyly hänen isäänsä vastaan ja joka varmaan ottaisi ja sulkisi hänenkin -vankeuteen nyt taasen palatessansa takaisin, että hän nopeasti sulki -oven jälkeensä ja juoksi alas kalliolta niin pikaisesti kuin jaksoi. - -Ehdittyänsä alas toiselle puolelle, ei hän lähtenyt sitä tietä, -joka johti kylään, jossa hän tunnettiin, vaan meni vastakkaiselle -suunnalle, vaikka ei tiennyt minne se meni; tämä tie vei hänen kaikessa -tapauksessa pois tuosta kammoittavasta paikasta, jossa hän millään -ehdolla ei enään saattanut oleskella kauvemmin. - -Hetkisen kuluttua tohtei Elsa käydä vähän hitaammin, sillä hän tiesi -että vanha Kaisa ei jaksanut seurata häntä ja tuolla ei löytynyt -ketään, jonka hän saattaisi lähettää havaitessansa tytön pötkineen -pakoon. Veneessä olevat miehet eivät saaneet jättää sitä, ja tuo -kammoittava jahtiluutnantti ei tulisi ennenkuin myöhempänä; päivällä; -hän tunsi niinmuodoin olevansa turvallisemmassa olossa, ja sitten oli -hän vapaa! Vapaa kuin lintu, kun on päässyt häkistä, koko maailman -ollessa alttiina hänelle. Tämä oli ihana tunne, ja keskellä tätä surua, -jonka viimeiset kauheat tapahtumat kodissa olivat aikaan saattaneet, -ei Elsamme muuta saattanut kuin nauttia tästä vapauden tunteesta. -Oli suloinen aamu, ukkoisilman jälkeen oli ilma tullut raittiiksi -ja puhtaaksi, ja luonto vaikuttaa aina elähdyttävästä ja hyvää -tekeväisesti uupuneimpaankin mieleen; tämän tunsi Elsa, tietämättänsä -minkätähden, ja hänen huolensa näyttivät katoavan, katsellessansa -ympärilleen tässä kauniissa seudussa, jossa hän ei koskaan ennen ollut -käynyt. - -Toisella puolella löytyi pieni järvi; sen tyyneellä pinnalla lepäsi -keveä sumu; juuri hänen sitä katsellessansa nousi aurinko korkeain -metsistyneitten kukkulain takaa, jotka muodostivat sen itäisen rajan, -ja merkillinen oli nähdä miten koko järvi äkisti muuttui pelkäksi -tuleksi; liekkiä liehui edestakaisin ikäänkuin leimuavasta padasta, -ruusunpunaisina, kullankeltaisina suikertelivat ja pyörivät ne -vedenpinnalla, keveästi ja sukkelasti ikäänkuin loihtutanssia. Elsa -seisoi hetkisen kummastellen ja katseli tuota harvinaista näytelmää. -Hän ei ymmärtänyt silloin, kuinka usein elämässä tiheimmät usvat voivat -saada ruusunpunaisen hohdon ja muuttua ikäänkuin alttariliekeiksi, kun -uskon aurinko on koittanut ihmissydämmelle. Me saamme toivoa että hän -kerran tulee siihen käsitykseen, ja silloin muistaa tätä säteilevää -järveä, joka oli ollut kuvaus siitä. - -Vielä ei näkynyt yhtään ihmistä tiellä, mutta hetkisen kuluttua -tuli tuolta ja täältä esille joku talonpoika, ajaen tai käyden; -muutamilla harava tai joku muu työase olalla. Akat katselivat -välimmiten kummastuksella tuota pientä tyttöä, joka kuljeskeli yksin -mytty kädessä, ja hänen suuria ruskeita silmiänsä, joissa asui -synkkämielisyyttä. Mutta harvoin he häntä puhuttelivat, sillä maalaiset -eivät ole niinkään uteliaita, ja jos joku kysyikin häneltä jotakin, -vastasi hän vaan että hän meni tervehtimään tätiänsä mutta ei sanonut -missä tämä asui; hän tahtoi odottaa kunnes tulisi kauemmaksi kotoa, -silloin hän kyllä ehtisi kysyä oliko hän oikealla tiellä kaupunkiin, -jossa täti asui. - -Muutamassa äkkinäisessä tienmutkassa sai hän taaskin nähdä mertä -ja kävi ensin kokonaan hämillensä, sillä hän luuli tietämättänsä -tulleen takaisin entiseen kotoonsa, eli että tullijahti saattoi olla -läheisyydessä häntäkin kiinni ottaaksensa. Mutta mitään venettä ei -näkynyt, ja hän havaitsi pian että maisema ei ensinkään ollut sen -tapainen, joka ympäröi merirosvotupaa; väsynyt ja nälkäinen kun oli, -istui hän kivelle rantaan ja otti hiukan leipää mytystänsä. Hän tunsi -itsensä voimattomaksi ja kyyneleet viruivat leivälle. - -"Voi", ajatteli hän, "kuka koskaankaan tulisi välittämään minusta, -kun olen tällainen lapsi raukka ja äiti makaa kuolleena ja isä istuu -vankeudessa?" - -Mutta aallot kohouivat hänen jalkainsa edessä, nuo kirkkaat, kuohuvat -aallot; ja silloin muisti hän ne vanhat säveleet, ja ne sanat, jotka -oli kuullut kirkossa, ja tuntui ikäänkuin laulaisivat ne niitä -toistamiseen, niinkuin ne kerran olivat laulaneet niitä hänen vanhassa -kodissaan, näitä lohduttavaisia sanoja: - - "On linna luja Jumala - Kaikessa hädäss' auttaja." - -Ja hän tunsi että hänellä oli Isä taivaassa, joka ei koskaan heitä -uskovaisia lapsiansa. - - - - -VIIDES LUKU. - -Maantiellä. - - -Me emme tahdo seurata Elsaa koko hänen vaivaloisella matkallansa -päivän kululla. Yön vietti hän muutamassa heinäladossa, jonka eräs -hyväntahtoinen torpanväki oli hänelle osoittanut. Hän ei mielestänsä -koskaan ollut maannut niin hyvin, kuin täällä tuoksuvissa heinissä, -joihin oli oleutunut kuin orava pesäänsä. Hyvin oli suloista antaa -väsyneet jäsenensä levähtää tällä pehmeällä vuoteella, ja hän -tunsi itsensä oikein virkistyneeksi seuraavana aamuna herättyänsä -ja saadessansa kupillisen lehmän lämmintä maitoa ja pehmeän kakun -torpparin ystävälliseltä vaimolta. Tämä oli, ei kauankaan sitte, -kadottanut ainoan lapsensa, pienen tytön melkein samanikäisen kuin -Elsa, ja sentähden oli hän niin ystävällinen tälle turvattomalle -lapselle, joka jotakuinkin muistutti häntä hänen omasta pienestä -Lottastansa. Hän olisi mielellänsä pitänyt hänen hiukkasen kauemmin -tykönänsä, mutta äiti oli sanonut että hänen pitäisi etsiä tätiänsä, ja -vaikka torppari ei oikein tietänyt missä tuo kaupunki oli, jossa täti -asui, päätti hän jatkaa matkaansa, kunnes hän voisi saada hankituksi -lähempiä tietoja tästä. Kiitollisella sydämmellä jätti hän niinmuodoin -hyvästi vieraanvaraiselle isäntäväellensä ja läksi taaskin matkalle. - -Tie johti tuuheain metsikköjen ja kukkivien niittyjen läpi, ja -kun hänen silmänsä aina olivat avoinna kaikelle kauniille, joka -ympäröi häntä, havaitsi hän pian että täällä löytyi joukko kauniita -kukkia, joita hän ei koskaan ennen ollut nähnyt. Häntä huvitti -poimia niitä ja sitoa niitä yhteen pieniksi seppeleiksi, ja hän -järjesti ne niiden erillaisten värien ja muotojen mukaan tavalla, -joka osoitti luonnollista makua ja tajullisuutta tuossa pienessä -kukkapoimijattaressa. Sitten teki hän vasun härkyläisistä, samoin kuin -oli nähnyt muutamien lasten kylässä tekevän, ja asetti seppeleet siihen. - -Askaroidessansa näissä toimissaan, näki hän tulevan yhä enemmän -elollisuutta maantielle; useampia kävelijöitä näkyi, maalaisia ajeli -rattailla ja suurilla kuormilla, sievästi puettuja naisia ajeli -pienissä rillavaunuissa ja yksinvedettävissä, ja tultuansa hiukkasen -kauemmaksi, näki hän etäällä valkeaksi sivutun kirkon mustalla -tornilla, ja huoneriviä, monenmoisilla väreillä ja suurempia kuin hän -koskaan ennen oli nähnyt. Tuo oli niinmuodoin oikea kaupunki, ja hän -tuumi lieneekö se sama kaupunki, jossa hänen tätinsä asui. - -Juurikun hän miettei tätä, näki hän. pienen paksun, punaposkisen ukon -tulevan ajaen rattailla täynnä koreja, joissa havaittiin monenlaatuisia -vihanneksia ja marjoja, aikaisia omenia, kaalinpäitä ynnä muuta. - -"Kuuleppa nyt, pieni tyttöseni", huusi ukko Elsalle, joka seisoi tien -reunalla kukkavasu kädessä, "tahdotko olla kiltti ja pitää vaaria -hevosesta hetkisen, niin että saatan mennä tuonne alas lähteelle -saamaan hiukkasen raitista vettä; kurkku käy niin kuivaksi tässä -kovassa kuumuudessa", ja tuo pieni mies pyyhki otsaansa sinisen -ruutuisella nenäliinallansa. - -Elsa oli kohta valmis pitämään vaaria hevosesta, joka varsin tyynenä -painoi päänsä alas ja alkoi syödä tienreunalla. - -"Kiitoksia, pieni kaunis tyttöseni", sanoi ukko, kun hän hetkisen -kuluttua palasi takaisin; "mutta mitä on sinulla tuossa lystellisessä -viheriässä vasussa? aiotko myydä kukkia kaupungissa? Silloin sinä -patustelet minun elinkeinossani, sillä minä olen puutarhuri, tietänet, -ja harjoitan hedelmä- ja kukkakauppaa omasta pienestä tilustuksestani -ei kaukanakaan tästä. Ja kuka olet sinä, pieni tyttöseni? Näyttää -ikäänkuin sinä olisit käynyt pitkät matkat kukkinesi?" - -Elsa selitti nyt, että hän vaan poimi kukat omaksi huviksensa; itkien -kertoi hän että hänen äitinsä oli kuollut ja isänsä poissa (sillä -mahdotointa oli hänen sanoa että hän istui vankeudessa), ja että hän -itse oli matkalla erään tädin luo, joka asu H----ssa. "Ehkä on tämä -H----?" lisäsi hän arasti, näyttäen kaupunkia päin. - -"Ei ole", vastasi puutarhuri; "H---- on suurempi kaupunki; mutta ei -sinne ole niinkään lyhyt matka; niin että sinun ei ole hyvä mennä -yksin sinne; mutta odota, minun juolahti jotakin mieleeni..." - -Hän pysähtyi tuokioksi ja alkoi miettiä, jonka jälkeen hän kääntyi -taas Elsan puoleen ja sanoi hänelle, että sen tytön, joka autteli -häntä puutarhassa, äkkiarvaamatta oli täytynyt muuttaa kipeän äitinsä -tykö; mutta koska hän Elsan seppelestä näki, että hänellä oli makua -ja kätevyyttä tuollaiseen toimeen, ja hän piti hänen rehellisistä -kasvoistaan, esitti hän nyt Elsalle että hän jäisi hänen ja hänen -vaimonsa luoksi, ainakin niin kauaksi kunnes hänen onnistui löytää joku -toinen kelpo tyttö poislähteneen sijaan. - -"Jos olemme tyytyväisiä toisiimme", jatkoi ukko, "niin saatat sinä -kernaasti jäädä olemaan meillä; sillä äiti tarvitsee tuollaista -pientä apua, joka näyttää kiltiltä ja sievältä ja on taipuisa -auttamaan yhdessä ja toisessa kohdassa, sekä puutarhassa että sisällä -askaroimisessa. Mutta jos jonkun viikon koetusajan jälkeen mieluummin -muuttaisit tätisi luo, niin koen saattaa sinua sinne. Jos tahdot -seurata minua, niin nouse rattaille, sillä minä olen viivytellyt jo -ylen kauan." - -Mitenkä taisikaan pieni Elsa, väsynyt ja nälkäinen kun oli, hyljätä -niin ystävällistä tarjousta? Hänen silmänsä loistivat ja hän kiitti -ukkoa niin hilpeästi, että hän kohta voitti hänen sydämmensä. Sitte -nosti ukko hänen kaikkein korien yli, asetti hänen pienelle istuimelle -viereensä ja niin lähtivät yhdessä kaupunkiin. - - - - -KUUDES LUKU. - -Pieni kukkais-tyttö. - - -Herra Rosenkvistillä, niin oli puutarhurin nimi, oli sekä hyötyä -että iloa Elsasta sinä päivänä; sillä kun hän meni tekemään muutamia -välttämättömiä ostoksia kaupunkiin, jäi Elsa rattaiden luo torille ja -möi, ja hän onnistui toimessaan niin hyvin, mies oli varsin ihastunut -ja väitti että hän ei koskaan ollut tehnyt noin loistavaa kauppaa; -mutta tämä tuli siitä, että kaikki mielellään tahtoivat ostaa tuolta -pieneltä somalta tytöltä. - -"Hyvä Rosenkvistini, mistä olette saaneet tuon kauniin kukkaistytön", -kysyttiin yleisesti; mutta hra Rosenkvist vaan hymyili ja näytti -salaperäiseltä, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa, että hän suoraan oli -pudonnut pilvistä. - -Kevennetyllä kuormalla, sillä kaikki korit olivat tyhjät, hyrrytti -Polle takaisin kotiansa. - -Alussa näytti tuo kiltti ukko varsin iloiselta ja riemastuneelta; -mutta vähä vähältä muuttui hän harvapuheisemmaksi ja näytti hiukan -epätietoiselta. Elsa ei tietänyt, että hän mietti parasta keinoa -ilmoittaaksensa vaimollensa tuota ehkä ylen pikaista askelta, jonka oli -ottanut, nimittäin viedä pieni tuntematon tyttö heidän kotiinsa. Sillä -herra Rosenkvist oli, kuten sanotaan, tohvelin alla. Satoja kertoja -saattoi hänen hyvä sydämensä hänen tekemään töitä, joita hän sitten sai -katua ja joista hänen terävämpi katseinen vaimonsa ankarasti moitti -häntä. Mahdollisesti voisi noin nytkin tapahtua; mutta katsellessansa -Elsan perin viattomia, uskollisia silmiä, ja sitä synkkämielisyyttä, -joka lepäsi hänen hienoilla lapsenkasvoillansa, silloin ajatteli hän -että vaimonsa ei olisi hyväksymättä mitä hän oli tehnyt. - -He tulivat pian tielle, jonka molemmin puolin oli riippakoivuja ja -haapoja ja jonka lopussa näkyi valkea veräjä, joka vei pieneen taloon, -ja Elsa ei mielestään ollut koskaan nähnyt niitäkään sievempää ja -paremmin järjestetty, kuin tämä oli. Hän ei suinkaan ollut pilaantunut -tässä suhteessa, lapsi raukka, mutta hänen äitinsä oli kuitenkin -keskellä tuota raakaa salakuljetus-elämää, entisiltä, paremmilta -ajoilta säilyttänyt hienompain ja sievistyneempäin tapain makua, -joka näytti käyneen perintönä hänen pienelle tyttärellensä, ja sen -tähden ihastui hän siitä mitä hän nyt näki. Sannoitetut käytävät, -valkoiset ja puhtaat, ympäröivät hyvin hoidettuja sarkoja, joihin -oli istutettu monenmoisia puutarhakasveja; täällä kiertyivät pavun -orret keppiensä ympäri, tuolla peittyivät risut herne-palkojen -runsaudesta, hyvinhoidettu perunamaa näkyi olevan täydessä -kukkimisessa, mansikkamaassa nähtiin vielä muutamia korallinpunaisia -marjoja, vaarain- ja viinimarjapensaat hehkuivat, hedelmäpuut -lupasivat jokseenkin hyvän sadon, reseeda- ja lavendeliryhmissä -lentelihe valkeita perhosia, mehiläiset surisivat kirsikkapensaisessa -lehtimajassa ja keskellä kaikkea tätä juhlallisuutta, joka hämmensi -Elsan ainoastaan mereen ja harmaisiin kallioihin tottuneita silmiä, -näkyi pieni punaiseksi maalattu rakennus, valkeilla ikkunalaudoilla ja -savupiipuilla, ja ovella seisoi hoikka, keski-ikäinen nainen, kiiltävän -valkealla lakilla, sileillä harmahtavilla hiuksilla, pitäen kädessään -vasua, jossa löytyi muutamia äsken munittuja munia. - -"Katso tuolla on akkani", sanoi herra Rosenkvist, ja hyppäsi nopeasti -rattailta ja pyysi Elsan pysähtymään hiukan ulkopuolelle veräjää, -kunnes hän oli puhellut pari sanaa äidin kanssa. Tämä tuli häntä -jonkun askeleen vastaan, moittien häntä että hän oli viipynyt niin -kauan, jonka jälkeen ukko veti kukkaronsa esille ja näytti kuinka -paljon rahaa se sisälsi; nähdessänsä vaimonsa kasvojen kirkastuvan, -kuin syksyinen maisema auringon sädetten äkisti puikahtaessa sumun -läpi, sanoi ukko saavansa siitä kiittää pientä kilttiä tyttöä, joka -oli niin sipsi että kaikkein välttämättömästi täytyi ostaa häneltä, -niin että toiset puutarhurit oikein tulivat pulaan, hän ei koskaan -ollut tehnyt sellaista kauppaa, siinä oli kaksi kertaa niin paljon -rahaa, kuin Niilon oli tapana tuoda kotia torilta. Silloin kävi -vaimo taaskin pitkäksi kasvoiltansa, ja hän kysyi äreällä mielellä, -mitä tämä merkitsisi; nyt oli ukko kai taaskin tapansa mukaan tehnyt -hullusti jossakin asiassa; mitä tarkoitti hän pienellä kiltillä -tytöllä, joka oli niin sipsi j.n.e. Kun rouva Rosenkvist kerran alkoi, -täytyi kärsivällisesti odottaa kunnes kaunopuheliaisuuden lähde oli -juossut kuivaksi. Sen teki hänen miehensä, ja kun oli löytänyt sopivan -tilaisuuden pistääksensä hänkin puolestansa jonkun sanan, kertoi hän, -vaikka vähän värisevällä äänellä, kuinka hän oli tavannut Elsan tiellä -ja mitä sitten oli tapahtunut. - -"No, ja missä on sitten tuo tyttö?" kysyi akka epäilevästi; "minun -täytyy itse nähdä hänen, sillä sinä et koskaan taida arvostella -minnekä väki kelpaa, jos sinä näet kauniit kasvot niin järkesi heti on -poikkeessa!" - -"Niin, niin, noin ehkä kerran on ollut", sanoi tuo pieni mies -hymyillen, "kun nain Saaran", ja hän riensi pois, niin pikaisesti kuin -hänen lyhyet säärensä voivat myöntää, oikein iloisena että oli päässyt -niin huokealla kaupalla. - -"Elsa, tuleppa tänne äidin puheille", huusi hän, ja Elsa hyppäsi -alas rattailta, kävi vapisevilla askelilla puutarhaan ja seisoi -kainostellen ja punehtuen tuon ankaran emännän edessä, joka tutki häntä -läpitunkevilla silmäyksillä. - -Mutta huokeata ei ollut vastustaa tuota rukoilevaa katsetta Elsan -tummissa silmissä; rouva Rosenkvistin katse lieveni silminnähtävästi, -ja hetkisen kuluttua käski hän Elsan mennä sisälle ja syödä vähän. -"Sinä saatat ehkä olla nälkäinen, kun et ole syönyt mitäkään koko -päivänä", sanoi hän; "sitten puhun enemmän kuin minä otan vaaria -minnekkä sinä kelpaat. Totta tosiaankin, eikö Niilo ole syönyt kaiken -puuron! Poika raukka, hän tavallisesti on hyviä vähäruokainen. Mutta -padassa löytyy hiukkasen enemmän. Mene nyt sisälle ja syö." - -Elsa totteli kohta, ja meni kovilla askelilla puhtaaksi pestyn lattian -poikki joka tuoksui raittiista kuusen havusta. Istuessansa puhtaan -pöydän vieressä ja maistellessansa höyryävää puuroa, oli hänestä kuin -hän ei koskaan olisi voinut paremmin. - -"Voi", ajatteli hän, "jospa isä tietäisi kuinka hyvä olo minulla nyt -on! Ja äiti rukka, jota en enää koskaan tule näkemään!" - -Monta tuollaista ajatusta juolahti hänen päällänsä, ja kun oli lukenut -ruokarukouksensa, kuten äiti oli hänelle opettanut ja kiittänyt hyvää -isäntäväkeänsä ruoan edestä, päätti hän tehdä kaikki mitä hänen -voimansa myöden antoivat ollaksensa heille mieliksi, sillä hauskempaa -kotoa kuin tämä oli, ei hän voinut ajatella itsellensä. - -"Aallot olivat todellakin oikeassa kun lauloivat: 'Jumala kaikessa -hädäss' auttaja'," sanoi hän itsellensä. "Sekin oli niin kaunista mitä -pappi sanoi, sen kerran kun olin kirkossa; kuinka hauskaa olisi saada -kuulla hiukan enemmän sellaista! Kotona siitä tuskin koskaankaan tuli -kysymystä." - -"No, Saaraseni, mitä luulet tyttösestä, eikö hän ole kiltti? Ja niin -kauniit silmät kun hänellä on!" sanoi herra Rosenkvist vaimollensa, -kun illalla istui kaprifolia-lehdossa ja poltteli piippuansa ja vaimo -asetti herneitä kuivumaan. - -"Niin, niin miehet katselevat ainoastaan ulkopuolta", vastasi hän -terävästi. "Tyttö ei ole hullumpi, mutta saadaan häntä nähdä miksikä -hän muodostuu; minä en tuomitse koskaan niin äkisti kuin muutamat muut -ihmiset. Mutta kas tuolta tulee Niilo; minä olen tallettanut hiukkasen -mansikoita hänelle." - -"Aina vaan Niilo", mutisi ukko, jahka akka käänsi selkänsä häntä -kohden; "tuo ilkuri saakin tehdä mitä vaan mielii, kun on kysymys -hänestä, silloin hänen arvostelunsa tosiaankaan ei ole niin sattuva, -kuin silloin kun se koskee muita kunniallisia ihmisiä." - -Ja ukko pudisti päätänsä puhaltaen pari suuren suurta savupilveä -piipustansa. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - -Niilo. - - -Herra Rosenkvist oli muutamia vuosia sitten nainut erään ryytikauppiaan -lesken kaupungista. Tämä emäntä oli, kuten olimme nähneet, sekä -toimelias että mahtava, hän oli oikein järjestyksen ihminen, joka -oli tuonut rahoja mukanansa pesään ja hänellä oli sentähden myöskin -jotakin sanottavaa. Jotakin sanottavaa, sanon minä? Tuota lausetta -hänen miehensä tuskin hyväksyisi, sillä akan kaunopuheliaisuusvirta -ryntäsi usein äkisti hänen, tuon kiltin ukon, päälle; mutta muuten teki -hän kodin sangen hauskaksi ukolle ja hoiti hänen raha-asioitansa paljon -paremmin kuin tämä itse olisi taitanut tehdä. Tuo edellämainittu Niilo -oli hänen poikansa ensimmäisestä naimisesta, kahdeksantoistavuotias -poika, jota piti kasvatettaman puutarhuriksi, mutta joka piti parempana -kuleksia ympäri muutamien laiskojen kumppanien kanssa, jotka saattivat -hänen monenmoisiin hulluuksiin, tahtoen käyttää hyväksensä hänen -rahojansa, joita he luulivat hänellä olevan loppumattomasti. Mutta -kuinka paljon äiti muuten pilasikin poikaansa, niin oli hän ylen -säästävä täyttämään hänen usein uudistamaa pyyntiänsä saada "yhden -ainoan viitosen tai kymmenen, mamma kulta." Muuten hän ei koskaan -ollut kieltänyt häneltä mitäkään, sillä tuo pitkä heittiö oli hänen -silmäteränsä ja pojalla oli rajaton voima äitinsä ylitse. Mutta -tarvittavain varojen puute saatti hänen usein pulaan ja vaati hänen -ottamaan pakonsa muihin keinoihin, joista hänen äidillänsä ei ollut -mitään aavistustakaan. - -Elsa oli nyt tullut suureksi lemmikiksi kaikille perheessä; ainoastaan -Niilo katseli häntä kateellisilla silmäyksillä nähdessänsä hänestä niin -paljon pidettävän. Ukko Rosenkvistin pienet pyöreät kasvot kävivät -sitäkin kiiltävämmiksi kun tyttö oli lähellä häntä, ja kiukulla -havaitsi Niilo, että hänen äitinsäkään ei voinut vastustaa tuon pienen -ahkeran ja avuliaan tytön vetovoimaa. - -"Tuo tyttö on oikea aarre", sanoi ukko vaimollensa toisinaan; "niin -paljon rahoja kun hänellä aina on torilta tullessansa", sillä oikein -nyhjittiin tungoksessa ostaessa noita maukkaasti kokoonpantuja -seppeleitä, joita "mestari Rosenkvistin pieni kaunis kukkaistyttö" -oli tuonut. Muut puutarhurit katselivat kateellisilla silmillä hänen -pikaisesti tyhjennettyjä korejansa, sillä kukaan ei voinut kilpailla -hänen kanssansa, ja kun hän otti päällensä tuon rukoilevan muotonsa, -väittivät ostajat että he eivät voineet vastustaa häntä. - -Alussa ajoi Rosenkvist aina torirattaat itse, sillä hänellä oli paljon -toimitettavaa kaupungissa; mutta kun häntä kohtasivat tavalliset -leinikohtauksensa, lähetettiin Niilo hänen sijastansa, muutos, johon -Elsa ei ensinkään ollut tyytyväinen. - -Kerran istui hän pienessä nurkassansa torilla koriensa ympäröimänä, kun -Niilo tuli hänen tykönsä ja mielittelevällä nenänniuristuksella, joka -kovin pisti esiin vastoin hänen tavallista äreätä tapaansa, pyysi häntä -lainaamaan hänelle muutamia markkoja niistä, joita juuri oli saanut; -hän tarvitsisi niitä välttämättömästi juuri nyt, ja luonnollisesti -maksaisi ne ensi tilaisuudessa takaisin. Eihän hänen tarvitsisi -puhua niistä niin kauan mitäkään, sillä ukko oli niin visu, että hän -ei koskaan suonut kenellekään penniäkään; mutta hänen oli huokeata -toimittaa itsellensä rahaa äidiltä, joka ei koskaan kieltänyt häneltä -mitäkään, ja silloin Elsa ne kohta saisi takaisin. "Minä lahjoitan -sinulle jotakin kovin kaunista", lisäsi hän, ojentaen kättänsä, -ikäänkuin tarttumaan rahoihin; "ja voithan sinä huokeasti sanoa että et -saanut niin paljon hintaa vihanneksista tänäpäivänä." - -Nämät sanat kuultuansa tuli Elsa kovin hämillensä. Tosin kyllä ei hän -vanhempain kodissa koskaan ollut oppinut oikein erottamaan oikeata -väärästä; mutta hänessä löytyi luonnollinen, vaikka kehittymätön -velvollisuuden tunne, ja joku sisällinen ääni sanoi hänelle, että olisi -synnillistä vähimmälläkin tavalla pyytää pettää hyväntekijäänsä. Hän -vastasi niinmuodoin hiljaisesti, mutta vakaasti, että hän ei taitanut -myöntyä hänen pyyntöönsä. Ensin koetti Niilo imartelevilla sanoilla -saada häntä muuttamaan päätöstänsä, mutta kun havaitsi että Elsa -seisoi lujasti siinä, ja sanoi olevan mahdotonta jättää rahoja siitä -mainitsematta isännällensä, tuli hän hehkuvan punaiseksi kasvoiltansa -ja mutisi että hän tulisi katumaan sitä mitä hän oli tehnyt. Tuollainen -karkulais-kerjäläinen tohtisi vastustaa hänen tahtoansa! Se saataisiin -nähdä! Jonka jälkeen hän alkoi kuiskutella kumppaniensa kanssa, jotka -seisoivat vähän matkan päässä, eikä Elsa voinut tehdä siihen mitään, -että hän tunsi itsensä kovin levottomaksi, vaikka hänen omatuntonsa -sanoi hänen tehneen oikein. - -Matka kotiin ei ollut, kuten ajatella saattaa, hauska. Niilo oli kovin -pahalla tuulella ja käytti joka tilaisuutta tiuskiaksensa Elsaa. - -Niilon oli tapana pitää torirahat lompakossansa, sillä katsottiin -hänen voivan pitää ne varmemmassa säilössä kuin tuo pieni tyttö. Mutta -kerran, ei kauankaan tuon viimeksi mainitun tapahtuman jälkeen, puuttui -osa siitä summasta, jonka Elsan piti saaneen puutarhatuotteistansa, -ja jonka hän myöskin sanoi vastaanottaneensa. Kuinka tuo oli taitanut -tapahtua? Hän oli varma että hän oli jättänyt Niilolle oikean summan; -hän taas väitti ei saaneensa niin paljoa. Luonnollisesti uskoi hänen -äitinsä täysin ja hyvästi lempilapsensa sanat, ja Elsa sai pitää -hyvänänsä monta epäilyksen katsetta ja ankaria muistutuksia, jotka -kävivät vieläkin tuskallisemmiksi kun sama asia pari erää uudistui -ilman että kyettiin saamaan ilmi miten asian laita oikeastaan oli; -eikä ainoastaan tämä, vaan muutamia rouva Rosenkvistille kuuluvia -korukapineita sekä myöskin vähempiä rahasummia tuli pois toisinaan, -ja epäluulot voivat luonnollisesti ainoastaan langeta tuon pienen -äskentulleen niskoille, sillä sekä renki että piika perheessä olivat -vanhoja uskottuja palvelijoita, eikä kukaan muu ollut käynyt sisällä -huoneissa. - -"Rakas Rosenkvistini", sanoi hänen vaimonsa, kun he illalla istuivat -yhdessä kirsikkapuulehdossa, ukko tapansa mukaan piippu suussa, eukko -sukankudin kädessä. "Tuo ei käy kauemmin laatuun. Minä tiedän että -sinä pidät tytön puolta, jos sitten olisikin vaikka omaa vaimoasi -ja poikapuoltasi vastaan; Niilo raukka, se oli pahin kaikista, että -Elsalla oli rohkeutta sanoa minulle eilen, ettei kukaan muu ollut -käynyt huoneessa kuin Niilo, kuu viitonen katosi, jonka juuri olin -saanut kanoistani!" - -"Noh, mutta kukaties on se totta, akkaseni", sanoi ukko sävyisästi. - -"Mitä!" huudahti vaimo ja kyynelvirta vierähti silmistään. "Oma -poikani! Tahdotko hänen ennemmin katsoa varkaaksi kuin tuon pienen -katukulkurin! Voi! kun vielä semmoisenkin häpeän täytyy nähdä! Oi, että -milloinkaan menin naimisiin!" - -Hän peitti kasvonsa esiliinaansa ja tärkätyt lakinnauhansa tulivat -pehmeiksi kyyneleistä. - -"Mutta, rakas Saarani", sanoi miehensä hänelle, "olehan toki -järjelläsi, eihän meillä ole mitään todistusta; täytyy ensin tutkia -asiaa ennenkuin niin rohkeasti tuomitsemme tuon isättömän ja äidittömän -lapsiraukan." - -"Isättömän ja äidittömän! niin, niin, hänen isänsä oli salakuljettaja -ja istuu nyt vankina, eikä äitinsäkään ollut parempi, sitä ei ole hän -voinut salata minulta, kyllä minä kohta huomaan mikä kukin ihminen on. -Mimmoiset vanhemmat, semmoiset lapset; omena ei kauas puusta putoa. Ja -sen sanon sulle varmaan, että joko tyttö lähtee pois tahi minä. Niilo -raukkani, hän ei suvainnut tyttöä ensi alusta asti, kummallisen tarkka -silmä pojalla onkin, se on hänellä äitinsä perintöä; kaikki ihmiset on -tyttö lumonnut ulkokullatuilla kasvoillansa; mutta, sanon vielä sinulle -kerrassaan, sen varkaan penikan täytyy mennä tiehensä!" - -Ja kiihkossaan kuivasi rouva Rosenkvist kutimellaan silmänsä, jotta -puikot olivat pistää silmät pilalle ja lähti huoneesta mieheensä -katsomatta. - -Kauan aikaa istui herra Rosenkvist hiljaa ja miettivänä; rakkaassa -piipussaan oli tulikin sammunut hänen huomaamattansa. Silloin katsahti -hän ylös ja huomasi Elsan, joka hiljakseen käveli ympäri ja sitoi -kiinni muutamia neilikoita, joiden päät olivat riipuksissa runsaan -lämpimän vaikutuksesta. - -"Tule tänne, lapsi raukka", sanoi hän vakaasti, ja pieni tyttö seisoi -kohta hänen vieressään. - -"Elsa, ethän toki voi valhetella vanhalle miehelle, joka on suonut -sulle niin paljon hyvää? Onko tämä, josta he syyttävät sinua, totia vai -eikö? Minä olen uskonut sinun rehellisiä kasvojasi; olenko siis niin -hirveästi pettynyt? Se olisi suuri suru minulle, mutta pahin sinulle, -lapsi raukka, joka et kenties ole milloinkaan parempaa oppinutkaan." - -Elsa kumartui maahan ukon jalkoihin. "Oi, herra Rosenkvist", huudahti -hän, katsoen häneen synkkämielisillä uskollisilla silmillään ja -nyyhkytys keskeytti äänensä; "uskotteko todellakin, että minä voisin -olla niin häijy, niin kurja! Te, kun olette ollut niin hyvä minua -kohtaan! Olen kyllä nähnyt... kotonani... mihin semmoinen jumalaton -toiminta johtaa. Ja nyt, kun niin mielelläni tahdon olla kiltti... ja -palvella teitä ja tehdä kaikki mitä te ja rouva Rosenkvist minulle -käskette, nyt kuitenkin luulette minut varkaaksi!" - -Hän peitti kasvonsa käsillään ja itki; sitte puhkesi hän taas -sanomaan: "Oi, älkää uskoko heitä, herra Rosenkvist, älkää uskoko mitä -lie sanovat; minä en ole koskaan, en koskaan liikuttanut semmoista, -joka ei minulle kuulu, niin, Jumala sen tietää", lisäsi hän vitkaan ja -juhlallisesti, pannen kätensä ristiin, aivan kuin rukoukseen, "Jumala -tietää, että niinä toden sanon." - -"Niin, sen tahdon mielelläni uskoa, lapsukaiseni", sanoi ukko -ystävällisesti. "Mutta kukas sitte on syyllinen? Tiedätkö siitä -jotakin? Kysyn omaantuntoosi vetoon, Elsa, ja vaadin vilpitöntä -vastausta." - -Elsa vaikeni. "Enkö saa olla vastaamatta?" sanoi hän vihdoin, -surullisesti katsoen akkunaa kohden. - -Samassa näki ukko hänen säpsähtävän kuten hän olisi tallannut käärmeen. -"Se on hän!" kuiskasi tyttö säikähtyneenä ja juuri silloin näkyi Niilo -hiljaa hiipivän syreenipensaan takana samassa heittäen rauhattoman ja -uhkaavan katseen Elsaan. Sitte katosi hän yhtä pikaisesti, kuin oli -tullutkin. - -Ukko Rosenkvist istui hetkisen syviin ajatuksiin vaipuneena. - -"Elsa", sanoi hän lopuksi, "uskon sinun olevan syyttömän, mutta -tajuathan sen itsekin ettet mielelläsi voi jäädä tänne. Sanoit että -sinulla on täti, joka asuu H- ssa, ja minä lupasin auttaa sinut sinne, -jos et meillä tulisi olemaan. Tämän lupaukseni olen pitävä, vaikka -ikävältä tuntuu erota sinusta; kaikin puolin on se niin kuitenkin -paras. Nyt sattuu niin että Niilo näinä päivinä matkustaa sinne päin -tervehtimään erästä sukulaistaan. Kylläkai sinun on vähemmän hauskaa -matkustaa hänen seurassaan, mutta annan sinut kyytimiehen huostaan, en -tiedä muuta keinoa, jolla voisit päästä perille." (Siihen aikaan ei -vielä löytynyt rautateitä niillä seuduin.) - -Elsa olisi kiittänyt vanhaa miestä hänen hyvyydestään, mutta oli niin -liikutettu ettei saanut sanaa suustansa; hän tarttui ainoastaan miehen -käteen ja suuteli sitä, sitte kiiruhti hän pois, saadakseen itkeä -rauhassa. - -Tämä oli herra Rosenkvistille vaikea hetki. Hän aavisti että se oli -poikapuolensa, joka oli varastellut ja hänet pettänyt; mutta hän ei -uskaltanut puhua siitä, sillä hän tiesi vallan hyvin mihinkä tilaan -hän vaimonsa siten saattaisi; mahdoton oli hänen sanoa vaimolleen että -hänen rakas poikansa oli varas. Hän oli hiljainen mies ja hänelle -oli kotirauha kaikkia muita kalliimpi. Hänen täytyi vaan odottaa -sopivaa aikaa ja pitää Niiloa tarkasti silmällä; varmaankin oli totuus -tuleva ilmi muutenkin, ettei juuri hänen tarvinnut sitä ilmaista. -Pitihän hän Elsa raukasta parhaimmalla tavalla murheen lähettäissään -hänet sukulaisensa luokse, jonne oma äitinsä oli hänet määrännyt. -Näin lohdutti hän omaa tuntoaan ja kiiruhti vaimolleen ilmoittamaan -päätöksensä. - -Mutta siihen ei tämä ensinkään tyytynyt. Kyllä hän Elsan tahtoi -lähettää pois, mutta ensin oli tutkimus tapahtuva, jotta hän myöskin -todistettaisiin syylliseksi. Nyt tuli Niilo, käski äitinsä erikseen -ja puhui hänelle että väärin olisi paljastaa tyttö siten maailmalle, -ehkäpä hän katuisi ja parantaisi itsensä jos häntä kohdeltaisiin -lempeydellä. - -Niilolle oli luonnollisesti suurimmasta tärkeydestä ettei mitään -tutkimusta toimeen pantaisi, mutta äitinsä vaan ihaili hänen -jalomielisyyttään. - -"Hän on jalo poika", sanoi äiti, "koska hän voi olla niin hyvä tyttöä -kohtaan, vaikka tämä on koettanut hänestä herättää epäluuloa hänen -omassa äidissään!" - -Niilo iski silmiään ja Elsa tuli hehkuvan punaiseksi; mutta ukko -ravisti päätään, miettien: "äiti raukka, mitenkä käyneekään kun -vihdoinkin saat tietää totuuden!" - -Aurinko oli juuri noussut, linnut visertelivät metsässä, yökasteen -virkistäminä aukasivat kukat lehtensä, koko luonto näytti iloiselta -ja hymyilevältä, kun Elsa surumielin istui rattaille, joiden piti -viemään hänet pois siitä paikasta, jossa hän kerran luuli tulevansa -niin onnelliseksi. "Ja kuitenkin", ajatteli hän, syvillä henkäyksillä -nauttiessaan aamu-ilmaa, "on minun laitani paljon parempi kuin isä -raukan, jonka täytyy istua vankeudessa. Ah, jospa kerran saisin nähdä -hänet niin vapaana kuin minä olen!" - -"Jumala olkoon kanssasi, lapseni", kuiskasi herra Rosenkvist hänen -korvaansa. "Ilmoita minulle joskus kuinkas voit"; ja salaa pisti hän -tytön käteen vähän rahaa ja eväskorin matkalle. Rouva Rosenkvist -syleili poikaansa ja käski hänen tulemaan pian takaisin, ajuri -läiskähytti piiskallaan ja niin he läksivät. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - -Titania. - - -Matkansa perille päästyään oli Elsa eräässä kaupungissa, joka oli -paljon isompi kuin mikään niistä, jotka hän ennen oli nähnyt. Hän -ihmetteli mitenkä voidaan viihtyä tämmöisissä korkeissa huoneissa, ja -ajatellessaan isäänsä, joka kenties iäkseen oli suljettu semmoiseen -huoneesen, oli hän vähällä tukehtua. He kulkivat pari pitkää katua ja -tulivat vihdoinkin sille huoneelle, jonka osoite oli hänen vanhassa -kirjassaan. Se oli vähäinen kaksikerroksinen puurakennus erään kapean -kadun varrella, kaupungin toisessa päässä. Ajokalut seisahtuivat. Elsa -astui alas ja kolkutti vapisevalla kädellä ovelle. Hetkisen perästä -aukasi oven eräs piika hiukset hajallaan ja hyvin huolettomasti puettu. - -"Onko matami Ljungström kotona?" kysyi Elsa. - -"Matami Ljungström? Ei täällä asuu ketään sen nimistä." - -"Ah. niin, hän on tätini, tässä on minulla hänen osoitteensa: n:o 8, -Pieni Myllykatu." - -"Niin, kyllä se on oikein, mutta ei hän asu täällä." - -Nähdessään Elsan hämmästyksen, käski piika hänen odottaa porstuassa -hetkisen, hän lupasi kysyä niiltä jotka huoneessa asuivat tuntisivatko -he ketään semmoista henkilöä. Hetken perästä tuli hän takaisin samalla -vastauksella; ei kukaan huoneessa tietänyt mitään matami Ljungströmistä. - -Kauhistuneena juoksi Elsa ulos sanomaan tätä Niilolle; mutta hänen -tullessaan kadulle olivat ajokalut poissa. - -"Voi sitä häijyä Niiloa!" huudahti hän ja aikoi juosta rattaiden -perässä, muttei tietänyt minnekkä päin ne olivat lähteneet. - -Tämä oli surkea kohtalo! kuinka hänen nyt kävisi? Hän oli tuntenut -itsensä yksinäiseksi maantiellä, ensin jättäessään kotinsa; mutta nyt -oli hän paljon yksinäisempi suuressa kaupungissa, jossa sadottain -ihmisiä kulki sivuitse, huolimatta pienestä tytöstä, joka seisoi ovella -niin surullisen näköisenä. - -Niillä oli kaikilla omat toimensa mietittävänä, ja jos joku vähäsen -seisahtikin kysymään mitä hänelle oli tapahtunut, kulkivat he kuitenkin -edelleen, vastausta odottamatta. - -Aivan neuvottomana istuutui Elsa kynnykselle, ja antoi kyyneleensä -vapaasti tulvata. Mitä pitäisi hänen nyt tehdä? Vastapäätä olevat -pitkät akkunarivit, näkyivät aivan kuin irvistelevän hänelle; hänestä -tuntui niin tukehuttavalta ja peloittavalta kapealla kadulla, jossa -eivät mitkään aallot laulaneet hänelle: "On linna luja Jumala." Ah, -eikö Hän vieläkin voisi auttaa häntä surussaan? Ehkäpä jos hän oikein -sydämmellisesti rukoilisi, koska Hän on sanonut: "Tulkaat minun tyköni -kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja minä tahdon teitä -virvoittaa", ehkäpä Hän ei hylkäisikään tuota lapsi poloista, kuten -kaikki ihmiset hänen olivat hylänneet. - -Siten istui hän hetken aikaa ristissä käsin ja kyyneleet vuosivat -silmistään, kun kaksi miestä tuli ulos eräästä läheisyydessä olevasta -huoneesta ja lähenivät hänen istuinpaikkaansa. Toinen heistä oli -hyvin synkkä ja keltasenvaalea kasvoiltaan; vaikka ilma oli lämmin, -oli hänellä iso takkikulu hartioillaan, harmaa huippuhattu mustilla -hiuksillaan ja pumpulinen sateenvarjo kädessään, jolla hän ilveili ja -huiski ympärilleen, niin että muut jalankävijät koettivat väistää häntä -niin paljon kuin mahdollista, välttääkseen odottamatonta lyöntiä, jonka -muuten olisivat voineet saada päähänsä. Toinen mies näytti enemmän -jäykältä ja kopealta mutta molemmat: näkyivät vilkkaasti haastelevan -keskenään. Samassa, juuri kun he menivät Elsan sivutse, seisahti -tumma mies yhtäkkiä ja huudahti: "Mutta mitä merkillistä sinulle on -tapahtunut, lapsi parka? _Poverina_! Minä en salli milloinkaan pienen -tytön itkevän; silloin muistan kohta pienen Marketani kotona. Mutta -olenkohan nähnyt, nuo kasvot ennen?" - -Elsa katsahti ylös; hän luuli tuntevansa tuon eriskummaisen -vierasmurteisen äänen. Niin, nytpä hän tunsikin että se oli sama -vieras, jonka oli tavannut ojassa, kun pyörä oli hänen rattaistaan -lähtenyt; mitä kaikkia olikaan hänelle sen jälkeen tapahtunut! Samassa -tunsi vieraskin tuon pienen tytön, joka oli ollut niin hyväntahtoinen -ja avulias häntä kohtaan. - -"Sano, miksikä itket, _mia cara_", sanoi vieras; "minulle olisi hauskaa -jos voisin tehdä jotakin vastapalvelusta." - -Elsa kertoi nyt muutamilla yksinkertaisilla sanoilla mitä hänelle -oli tapahtunut. Tumma mies kuulteli tarkkaavasti, sitte kääntyi hän -pikaisesti seuraajaansa ja sanoi: "_È si bella_! hän on hyvin kaunis! -Signore... mieleeni juolahti jotakin... juuri sen johdosta, josta äsken -puhuimme. Entäs jos olisimme hänessä löytäneet Titaniamme... jonkun -jonka voisimme asettaa tuon ikävän Lottan sijaan!" - -"Niin, se maksaa vaivan miettiä", vastasi toinen terävästi tarkastaen -Elsaa, jotta tämä tuli punaiseksi ja vaaleaksi miesten katsellessa -häntä. Sitten puhelivat he hetkisen erikseen keskenänsä, jonka jälkeen -tummapartainen tuli taas Elsan luo ja kysyi tahtoisiko Elsa seurata -häntä, hän voisi ainakin tarjota hänelle suojaa katosalla kiitokseksi -siitä palveluksesta, jonka oli häneltä saanut, hän tahtoisi sitäpaitsi -ehdoittaa hänelle jotakin, jos hän myöntyisi siihen, olisi hän aikaa -voittain tuleva itsenäiseen asemaan. - -"Älä pelkää, _mia cara_", sanoi hän, huomattuaan että Elsa oli hyvin -hämmästyneen näköinen, "en tahdo vahingoittaa hiuskarvaasikaan, orpo -raukka." - -"Niin, sen minäkin vakuutan", sanoi toinen, "tiedän ettei kukaan ole -niin lapsia lempivä, kuin Crespini, ja aina Marketan tähden, kuten hän -sanoo. Ilmoittakaa minulle päätöksenne niin pian kuin voitte. Hyvästi." - -Kun ei Elsa tiennyt mitään muutakaan neuvoa, ja mies näytti hänestä -hyvältä ja ystävälliseltä, otti hän tarjouksen kiitollisuudella vastaan -ja seurasi miestä hänen asuntoonsa. - -Se oli pieni yliskamari, varustettu hyvin kohtuullisilla huonekaluilla, -edessä oli pieni kammio, joka oli sopiva Elsalle makuuhuoneeksi niin -kauaksi kun hän siellä oleskelisi. Vieras pani hänelle voita ja leipää, -parasta mitä talossa löytyi, kuten hän sanoi. Sitte kertoi hän että -hänen kanssaan kävellyt vieras herra oli eräs teaatterinjohtaja, -joka matkusteli seurueneen ympäri ja oli äskettäin yhtynyt erään -sirkuksen kanssa, jotta he nykyään antavat molempia, näytelmä- ja -sirkusnäytäntöjä toistensa yhteydessä. Hän, Martino Crespini, näytteli -Pajatson osaa; "kun minä vaan esiinnyn näyttämölle, nauravat kaikki -sekä vanhat että nuoret vallan menehtyäkseen, ja kuitenkin on väliin -vaikeata keksiä naurettavia temppuja, kun sydän painaa rinnassa, -kuni kivi, joka tapahtuu usein, ajatellessani ihanaa kotimaatani, ja -vaimoani ja lastani siellä kaukana", sanoi hän pyyhkien kyyneleen -silmästään. Lisäksi kertoi hän että he olivat näytelleet erästä -kappaletta, joka oli tavattoman miellyttävä, nimeltään Prinssi ja -Keijuis-kuningatar, mutta Lotta, joka näytteli Titanian osaa, oli -juonikas ja ilkeä ja sanoi olevansa niin kipeä ettei hän voinut enää -esiintyä; mutta yleisö ei kuitenkaan ollut vähempään tyytyväinen, vaan -kappaleen _täytyi_ näyttää. Hän ehdotteli siis, että Elsa ottaisi hänen -osansa näytelläkseen; hän oli paljon sievempi ja kauniimpikin kuin -Lotta ja olisi varmaankin onnistuva oivallisesti. - -Mutta Elsa väitti sen olevan ihan mahdottoman; eihän hänellä ollut -vähintäkään käsitystä kuinka siellä piti oltaman; hän käyttäytyisi -tyhmästi ja olisi vaan herra Crespinille harmiksi. - -Tämä vaan ei tahtonut kuullakaan hänen kieltävää vastaustansa. Johtaja -olisi kyllä pitävä murheen siitä että hän osansa oppisi; olisi kai -se väliin vähän hankalaa, mutta ei hänen siltä tarvinnut pelästyä. -"Olenhan minä aina sivullasi", lisäsi hän; ajatteleppa, "minä olisin -luultavasti kuollut ojaan veren vuodosta, ellet sinä olisi ollut niin -älykäs, nyt tahdon tehdä mitä voin. Jos käyttäydyt hyvästi saat hyvän -palkan, enkä näe muuta neuvoa sinulla olevankaan." - -Se olikin totta. Elsan täytyi myöntyä, ja samana päivänä vietiin hän -teaatterinjohtajan luokse oppimaan rooliansa. - -Nyt alkoivat lapsi raukalle uudet koetukset. Todella kyllä oli -hänellä luonnostaan keveä ja hoikka vartalo, joka oli tullut vielä -ketterämmäksi ja notkeammaksi hänen kiipeillessään kallioilla, joka oli -ollut hänen ainoa huvituksensa yksinäisessä saaristo-elämässään, ja -kauniille kasvoilleen antoivat silmänsä omituisen lumousvoiman; mutta -yhtähyvin oli hänen vaikea tehdä ankaralle opettajalleen mieliksi. -Hänelle, joka oli täydellinen luonnonlapsi, ei ollut huokea taipua -kaikkiin niihin mutkikkaisiin asentoihin ja mielisteleviin kasvojen -liikuntoihin, jotka kuuluivat hänen rooliinsa, ja sitte sai hän kokea -korvapuusteja ja kovia sanoja, joista hän kokonaan peljästyi ja rupesi -itkemään, mikä vaan teki asian hullummaksi, ja hän lähetettiin kotiin -sillä arvolauseella, ettei hän milloinkaan kelpaisi mihinkään. - -Mutta kun Elsa siten tuli niiskuttain sisään ystävänsä Crespinin -luokse, osasi tämä hyvin lohduttaa häntä ja antaa hänelle uutta -rohkeutta. Hän tunsi taas itsensä kokonaan iloiseksi istuessaan -Crespinin vieressä ja kuullellessaan hänen innokasta kertomustaan -kauniista Italiasta, hänen isäinsä kaupungista Florensista, jonne hän -oli jättänyt vaimonsa ja lapsensa. "Ah, Firenze la bella!" huudahti -hän, "ajatteleppa, _carissimo_ jos kerran voisimme tavata toisemme -siellä ihanan taivaan alla ruokamäntyjen varjossa. Voi, jos ei minun -kauemmin tarvitsisi kuljeskella ympäri vierailla mailla ja naurattaa -kansaa hullunkurisilla vehkeilläni, sydämeni ollessa pakahtumaisillaan -ajatellessani rakkaitani kotona!" - -Ja tämä jalomielinen mies istui valkeassa ilvehtijäpuvussaan pitkine -hioineen ja avaroine housuineen ja itki niin että kasvomaali juoksi -pitkin poskiaan. Nyt oli Elsan vuoro lohduttaa häntä, ja näin -istuskelivat he kauan uneksuen iloisemmasta tulevaisuudesta, jolloin -hän olisi koonnut niin paljon rahaa, että he yhdessä voisivat matkustaa -Italiaan ja Elsa olisi tuleva Marketan ystäväksi, -- kunnes huudettiin -Pajatsoa. Hän pyyhki pikaisesti kyyneleensä, ja Elsa kuuli etäämpää -valtaavan naurun, jolla yleisö otti hänet vastaan. - -Vaikka tämä Elsalle alussa olikin hyvin ikävää, alkoivat asiat -pian kuitenkin käydä paremmin; hänen hyvä tahtonsa ja luonnollinen -suloutensa voitti vähittäin kaikki vaikeudet niin että itse äreä -teaatterinjohtajakin herkesi häntä torumasta. Näyttelykumppaninsa -olivat kokonaan ihastuneina häneen, ainakin miespuoliset, mutta -naiset katselivat häntä karsain silmin, sillä he aavistivat hänessä -saavansa vaarallisen kilpailijan. He tekivät hänelle monta kepposta ja -kujetta, joten lie antoivat vihalle ja kateudelle vallan, jonka hänen -miellyttävät kasvonsa ja soma käytöksensä oli heissä herättänyt. - -Mutta hänelle itselle oli vaara suurempi kuin heille, sillä -kunnianpyynnön myrkky hiipi jo hänen sydämeensä. Hän, joka oli ollut -kehumisiin niin tottumaton, näki nyt monen ihailevin silmäyksin -katselevan hänen jokaista liikuntoaan. Hän oppi itse tuntemaan, -että hän oli kaunis, ja siinä kadotti hän suurimman suloutensa, -sillä kauneudestaan tietämättömänä oleminen juuri antaa nuorelle -tytölle suloisimman viehätysvoiman. Hän alkoi suurella mielihyvällä -kuullella mauttomia ylistyksiä hurmaavista silmistään, ihastuttavasta -käytöksestään y.m., eikä enää luullut ilman niitä voivansa elääkään. -Niin oli pienestä teeskentelemättömästä olennosta tullut -- eikä juuri -vähänkään -- teeskentelevä ja turhamielinen, varsinkin ensimäisen -yleisen harjoituksen jälestä, siinä kun oli useampia henkilöitä -läsnä, jotka, osaksi kehoittaakseen häntä, osaksi hurmautuneina hänen -kauniista kasvoistaan ja viehättävästä käytöstavastaan, puhkesivat -hurjiin mieltymyksen osoituksiin. - -Esiripun laskettua kääntyi teaatterinjohtaja Crespiniin ja sanoi: -"Kiitän teitä oivallisesta aatteestanne, että toimititte tytön meille, -se oli oikea ihmetapaus. Saatte nähdä, että hän herättää huomenna -suuren riemastuksen." - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - -Elsan ensimäinen esiintyminen. - - -Siinä kappaleessa, jossa Elsa oli esiintyvä, näytteli hän Titaniaa, -keijuisten kuningatarta, joka tulee pilvistä elefantinluisissa -vaunuissaan suurten perhosten vetämänä; jättäen ne korkeuteen liitelee -hän puiden välitse maahan, jossa lumottu prinssi, paimenpojaksi -puettuna, nukkuen makaa sammalvuoteella. Miten hän koskettaa häntä -taikasauvallaan, mitkä merkilliset kohtalot prinssi sitte kokee, ja -kuinka Titania aina osoittautuu pelastavana hengettärenä pahimmassa -vaaran hetkessä, sitä emme aio tässä kertoa, vaan kääntykäämme sen -sijaan vanhan teaatterihuoneen vaatetuskammioon, juuri kun siellä -kaikki makaa hujan hajan suurimmassa sekasorrossa. Täällä seisoi -vanha laiha kellanvaalea-ihoinen näyttelijätär koettaen nuorentaa -itseään mustuttamalla silmäluomiaan ja maalaamalla poskiaan; tuolla -taas nuorempi, joka oli puristanut täyteläisen vartalonsa niin -piukkaan, että tuskin sai hengitetyksi; lattialla ja tuoleilla oli -huiskin haiskin vaaleita perukkeja, tummia varatukan kiehkuroita, -kuningaskaapuja vaalistuneesta sametista kultapaperireunuksilla; -kukilla ja nauhoilla varustettuja paimenhattuja, puumiekkoja, pahvisia -kypärejä liehuvine töyhtöineen, taikakeppejä, paimensauvoja, siipiä -j.n.e. Yhdellä puolella makasi Pajatson valkea puku, johon kuului suuri -varanenä ja huippuhattu kilisevine kulkusineen; toisella puolella -näkyi Titanian maalatusta ja öljytystä läkistä tehty perhoispari, -kultasilla siioilla valjastettu vaunuihin, jotka lähemmin katsottuna -eivät olleetkaan elefantinluusta, vaan valkeasta pahvista, kimröökillä -varjostetut. Keskellä tätä sekasortoa seisoi Elsa, salakuljettajan -tytär, antaen puettaa itseään keijuiskuningattareksi. Hän puetettiin -hyvin lyhyeen ja avaraan harsokankaasta tehtyyn, koruompeluksilla -ja hopealehdillä kirjaeltuun hameesen; keijukaisen siivet, hienosta -harsosta, kiinnitettiin olkapäihin; pienet sandaalit pantiin jalkaan -trikoosukkien päälle, ja mukailluista mutta kuitenkin kiiltävistä -kivistä sai hän otsakoristuksen kullankeltaisille kähäröilleen. - -Näin puetettuna katseli hän mielihyvällä itseään pöydällä olevassa -rikkeimessä peilissä ja loi itseensä tyytyväisen katseen ympärillään -seisoviin naisiin, mutta sai vastaukseksi paljaita pistosanoja ja -pilkallisia moitteita. Samassa huudettiin: "Titania!" - -"He odottavat sinua", sanoi Pajatso, joka tuli äkkiä sisään tarkasti -silmäillen häntä. - -"No, enkö kelpaa sitte, isä Pajatso?" sanoi hän hymyillen; mutta -sydämmensä sykki kuitenkin vähän tuskallisesti hänen astuessaan -vaunuihin; perhoset alkoivat kömpelömäisesti liehutella siipiään ja -näkymätön koneisto pani koko laitoksen liikkeesen, vaikkei juuri niin -ylä-ilmaisella keveydellä, kuin hänen majesteetilleen keijuisten -kuningattarelle olisi ollut sopiva. - -Teaatterisalonki oli ihan täpötäynnä, sillä uuden Titanian kauneudesta -oli huhu laajalle levinnyt. Ja kun Elsa ajoneuvoissaan hitaasti -keikutteli pilvien seasta esiin, otettiin hän vastaan kaikuvilla -käsientaputuksilla. Keveästi tervehti hän yleisöä, kuten hänelle oli -opetettu, astui mahtavasti ulos vaunuistaan, laskeutuakseen muutamia -salaportaita myöden, ikäänkuin ilmassa liidellen, alas näyttämölle. -Seisoessaan ylimpänä portailla heilutti hän taikasauvaansa, ja melkein -tietämättänsä lennähti katseensa vieraasen ihmisjoukkoon, joiden kasvot -muodostivat pitkiä riviä. Silloin äkkäsi hän yht'äkkiä eräät kasvot, -jotka hän tunsi. Aivan vastapäätä häntä, teaatteriparvella, istui -jahtiluutnantti, joka oli hänen isänsä vanginnut! Jahtiluutnantin -näkeminen herätti hänessä kaikki surulliset muistot uudestaan eloon, -tuskallisesti päästi hän lyhyen huudahduksen, pikainen huimaus kohtasi -hänet, jalkansa luiskahti ja hän putosi korkeasta asemastaan alas -laattialle. - -Kauhistuksen hälinä kävi läpi koko huoneen; "voi tyttö raukkaa, hän on -kuollut!" huudettiin joka taholta. - -Liikkumattomana makasi hän, otsakoristus oli singahtanut kauas pois. -Irtonaiset tukkakiehkurat tuoksuivat hänen ympärillään. Vaaleana -kuin ruumis makasi hän siinä kaikkine komeuksineen, koruilleen. -Silmänräpäyksessä oli Pajatso hänen vieressään; ainoassaan -puoleksi puettuna, roikkuvine varanenineen syöksähti hän sisään ja -valitushuutoja huutaen otti hän tytön syliinsä. Samassa kiiruhti -teaatterinjohtajakin esiin näyttämölle niin kiukkuisena että hän tuskin -saattoi puhua. - -"Viheliäinen kun nostat semmoisen metelin!" kiljui hän, tahtoen -tukasta vetää tytön pois näkyvistä, mutta Pajatso esti voimakkaasti -hänen julman hankkeensa, nosti tytön varovasti käsivarsilleen ja kysyi -kääntyen teaatteriparvea kohden, olisiko katsojain seassa ketään -lääkäriä, joka tahtoisi sääliä tyttöraukkaa ja ottaa hänet hoitaakseen, -jos hän vielä eläisi. - -Mutta jo ennen kun hän oli ehtinyt toivomuksensa lausuakaan, oli eräs -vanhanpuoleinen, mustiin puettu herra lähtenyt paikaltaan parketilla -ja kohtasi rappusilla Crespinin, joka oli juuri kantamassa hengetöntä -taakkaansa asuntoonsa, yliskamariin teaatterirakennuksessa. - -Tohtori seurasi jälestä. Elsa pantiin varovasti pienelle vuoteelleen. -Pajatso juoksi hakemaan vettä, viinaa, etikkaa ja kaikkia mitä -mieleensä muistui, sillä aikaa kun tohtori tarkasteli tytön vammoja. - -"No, herra tohtori, miten on hänen laitansa?" kysäsi hän sitte -tuskallisen rauhattomana. - -"Käsivarsi on taittunut, hän on pahasti loukkautunut useammasta -paikasta, ja on putouksesta tainnuksissa, mutta mitään hengen vaaraa en -luule löytäneeni." - -"Taivaan ja pyhän neitsyen olkoon kiitos!" huudahti Crespini lämpimästi. - -"Onko hän tyttärenne?" kysyi tohtori; "hän näyttääkin etelämaiselta." - -"Ah ei, tyttäreni ei hän toki ole, mutta hän on orpolapsi ja niin hyvä! -Hän on kerran pelastanut minun henkeni; _povera piccola_; voi jospa -minäkin voisin pelastaa hänen henkensä!" - -"Jumalan avulla koetamme sen tehdä", sanoi tohtori vakaasti. Tytön -ystävän ja suojelijan käydessä noutamassa määrättyjä lääkkeitä, sitoi -tohtori hänen käsivartensa; sitte istuivat molemmat miehet hänen -vieressään kunnes puna vähitellen taas palasi hänen huulilleen ja -poskilleen, hän aukasi silmänsä ja hämmästyi huomatessaan ettei hän -ollutkaan vanhassa salakuljettajakodissaan. - -"Isä poloiseni", jupisi hän koottuaan ajatuksensa ja muistellessaan -pelottavaa luutnanttia, joka niin eriskummallisella tavalla oli -sekaantunut hänen elämän vaiheisiinsa. - -Tohtori istui hänen tykönänsä kauan yli puolen yön ja lähti vasta -sitten kun hän arveli kaiken vaaran toistaiseksi olevan ohitse. -Aikaiseen seuraavana päivänä lupasi hän taas tulla katsomaan pientä -sairastaan, joka nyt vihdoinkin sulki silmänsä ja vaipui pari tuutia -kestävään levottomaan uneen. - - - - -KYMMENES LUKU. - -Yliskamarissa. - - -Tohtori Edelstedt kävi joka päivä, tehden kaikki mitä hän saattoi, -lieventääkseen Elsan tuskia. Crespini oli väsymätön huolissaan, -vieläpä uhrasi oman elatuksensakin voidakseen hankkia hänelle -jotakin hupaisuutta. Tohtoria liikutti syvästi tuon iäkkään miehen -alttiiksiantavaisuus nuoren tytön hyväksi, ja kiitollisuus, joka -ilmautui tytön sanoissa, ja hänen raukeissa katseissaan. - -Mutta eräänä päivänä tullessaan ylös heidän luokseen, näki hän -italialaisen kävelevän huoneessa edestakaisin levottomilla liikenteillä -ja Elsan seuraavan häntä silmillään, samalla kun kasvoilleen levisi -kuumeentapainen puna. Tohtorin kysymykseen, mitä oli tapahtunut, -vastasi Crespini että teaatterinjohtaja oli ollut niin vihastunut -ja saanut niin paljon harmia Elsan tähden, että päätti kohta jättää -kaupungin ja etsiä muualla onneaan ja hänen oli täytymys seurata mukana -koska hän ei muulla tavalla voinut ansaita jokapäiväistä leipäänsä. - -"Kyllä minulla on ikävä ammatti, signor Dottore", sanoi hän, "mutta -- -en taida mitään muuta ja opettelemaan olen jo liian vanha." - -Mutta miten olisi Elsan nyt käyvä? Hän oli ihan neuvottomana -ajatellessaan tyttöä, ja hänen ainoa toivonsa oli että tuo jalomielinen -tohtori ehkä mahdollisesti tietäisi jonkun neuvon. - -Tämä vastasi, että hän jo kauan oli toivonut saavansa tytön -sairashuoneesen, sillä hän tiesi että Crespinin, joka itse oli vetäynyt -tuohon pieneen kammioon ja kieltäytynyt kaikista, oli varmaankin -vaikea hoitaa häntä; mutta nykyään ei ollut sairashuoneessakaan yhtään -avonaista paikkaa. Hän lupasi kuitenkin miettiä asiaa ja antaa hänelle -tarkemman tiedon jälestä puolenpäivää. - -Illalla seisahtuivat eräät vaunut ulkopuolelle; hitailla askeleilla -kuului joku tulevan portaita ylös, ovi avattiin ja naisolento astui -sisään tohtorin seuraamana. Hänellä oli yllään jostakin hienosta -pehmeästä kankaasta tehty harmaa puku; hopeanvaaleat hiuksensa olivat -sileäksi kammatut kahden puolen kasvoja, jotka olivat niin vaaleat -ja puhtaat, kuin olisivat olleet elefantinluusta; sisäänpainuneet -siniset silmänsä osoittivat ruumiillista kärsimistä, mutta sielun -rauha kuvastui myöskin niissä, ja kun hän hitaasti elefantinluisella -kädensijalla varustettuun sauvaansa nojaten tuli esiin, katsoi Elsa -kummastuksella häneen; hänestä tuntui kuin joku olento toisesta -maailmasta olisi tullut hänen pieneen huoneesensa, täyttäen sen -suloisella hupaisuudella. - -"Tämä on sisareni Eleonore, joka itse tahtoo nähdä pienen sairaani", -sanoi tohtori. "Hän onkin parempi lääkäri kuin minä", lisäsi hän -hymyillen, "tässä on Elsa ja tämä on hyvä ystäväni signor Crespini." - -Nähdessään tuon oudonnäköisen miehen, joka eriskummallisesti -viittomalla sanoi hänet tervetulleeksi, oli neiti Edelstedt vähällä -peräytyä takaperin, mutta rohkasi heti itsensä, kiitteli häntä -muutamilla ystävällisillä sanoilla hyväntahtoisuudestaan tyttö raukkaa -kohtaan, joten hän kohta voittikin hänen sydämensä. Sitte meni hän -vuoteellaan makaavan Elsan luokse, joka oli niin vaalea ja laihtunut, -ettei hänessä paljon muuta näkynyt kuin suuret tummat silmänsä, joiden -kiilto kuumeesta oli lisääntynyt. Sangen hyvältä tuntui hänestä kun -neiti silitti pehmeällä kädellään hänen polttavaa otsaansa, ja hänen -puhuttelunsakin kuului hänestä soitannolta. Lyhyellä iällään oli Elsa -enimmäkseen nähnyt raakoja ja rajuluontoisia ihmisiä, mutta nyt tunsi -hän, vaikka luonnollisesti ei voinut sitä käsittää, mikä voima on -salattuna korkeammassa sivistyksessä, minkä jalostuttavan hohteen saa -koko olento, jonka sydän ja ymmärrys ovat kehittyneet sopusointuiseksi -kokonaisuudeksi ja kun hienosti sivistynyt mieli kuvastuu jalolla -pinnalla; tämä koskee raaimpaankin sydämeen ja vaikuttaa terveellisesti -kuni auringon paiste ja virkistävästi kuni aamukasteen puhtaat pisarat -kuivuneesen maahan. - -Tämmöisen vaikutuksen teki neiti Edelstedt kaikkiin, joidenka seuraan -hän tuli. Veljensä vertasikin häntä resedaan, joka itse pienenä hentona -ja melkein näkymättömänä kuitenkin levittää tuoksua, joka miellyttävänä -täyttää ilman. Tämän tunsi myöskin hän, kipeä tyttö, hänestä tuntui -kuin olisi hän uudestaan elpynyt elämään, kun neiti niin ystävällisesti -ja lempeästi häntä puhutteli. Hän vastasi kaikkiin kysymyksiin -avomielisesti ja vieläpä luottavaisuudellakin, jota ei hän tähän asti -vielä milloinkaan ollut osoittanut kenellekään. - -Hetkisen kuluttua menivät tohtori ja sisarensa akkunakomeroon ja -puhelivat hiljaa keskenään, jonka jälkeen tohtori kääntyi Crespiniin, -sanoen sopineensa sisarensa kanssa, että Elsa saisi olla heidän -luonaan, kunnes hän tulee terveeksi; jos hän sitte käyttäytyisi hyvin, -pitäisivät he hänestä huolen eteenpäinkin. Kasvatusisänsä ei siis -tarvinnut mitään huolehtia hänen tulevaisuudestaan. - -Nyt olisi maksanut vaivaa nähdä Crespinin. Hän heittäytyi polvilleen -neiti Edelstedtin jalkoihin, suuteli hänen käsiään, vieläpä vaatteensa -palteitakin; hän nauroi ja itki vuorotellen, hän viittaili ja -juoksenteli ympäri kummallisimmalla tavalla; mutta kun Elsa käärittiin -lämpimään vaippaan, joka tohtorilla oli muassaan vaunuissa, ja piti -kannettaman alas, tuli Crespini kokonaan hiljaiseksi ja vaaleaksi. -Elsa tahtoi jättää hänen hyvästi, kiittää häntä hyvyydestään -vierasta orpolasta kohtaan, mutta niin voipunut hän oli ettei saanut -sanaakaan suustansa, vaan laski kähäräisen päänsä hänen rinnoilleen -ja kyynelvirta puhkesi tulvamaan silmistään. Oi Pajatso raukkaa! -Hänen kyyneleensä vuosivat tytön kyynelien kanssa yhteen; mutta äkkiä -hypähti hän sivulle, aukasi erään laatikon, otti sieltä esiin pienen -karneolikivisen ristin ja sitoi sen Elsan kaulaan. Tätä oli Marketa -kantanut ja hän piti sen parhaana aarteenaan. - -"Jumala ja pyhä neitsyt siunatkoon sinua lapsukaiseni", sanoi hän, "älä -unhota vanhaa Pajatso-isää." - -"En milloinkaan!" vastasi tyttö nyyhkyttäin; sitte otti Crespini hänen -varovasti syliinsä ja kantoi alas vaunuihin, johon tohtori ja sisarensa -olivat muodostaneet hänelle mukavan sijan. - -"Signor Crespini", sanoi jälkimäinen ottaen kellonperistään pienen -sydämen muotoisen emaljoidun medaljongin, "ottakaa tämä muistoksi -hoidokkaaltanne, ja pantiksi meiltä, ettemme koskaan ole häntä -hyljäävä, vaan hän on saava hyvän kodin minun ja veljeni luona." - -Ihastuneena suuteli Pajatso muistomerkkiä, tohtori puristi hänen -kättään, Elsan tummat silmät olivat kiitollisena häneen kiintyneinä. -Vaunut vierivät matkaansa. Italialainen tuijotti niiden jälkeen, -kunnes ne katosivat kadun kulman taakse, sitte meni hän hitaasti ja -surullisena takaisin pieneen yliskamariinsa. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - -Lääkäri ja hänen sisarensa. - - -Nyt alkoi Elsalle uusi elämä. Tohtori Edelstedtin hoidolla ja hänen -sisarensa hellällä huolenpidolla parani hän vähitellen. Hänen -käsivartensa tuli taas kykeneväksi ja terveyden ruusut kukoistivat -hänen ennen niin vaaleilla kasvoillaan. Hyvä ruoka, säännölliset -elantotavat ja ennen kaikkia häntä ympäröivä hiljainen mutta -hyödyllinen toimeliaisuus teki häneen, jolle tämä kaikki oli aivan -uutta, sanomattoman hyvän vaikutuksen. - -Tohtori Edelstedt oli asunut yhdessä sisarensa kanssa aina siitä asti -kun hän alkoi toimensa harjoittelevana lääkärinä. Sisarensa, joka -juuri oli menettänyt vanhempansa, tuli silloin veljensä luokse hänen -talouttaan hoitamaan, eikä he siitä saakka olleet toisistaan erkauneet. -Saman hengen elähyttäminä työskentelivät he yhdessä lähimmäistensä -hyväksi; missä eivät lääkärin keinot voineet auttaa, siellä tuo hurskas -nainen lievensi tuskat sanoillaan, joilla oli huojentava vaikutus kuten -parantavalla palsamilla kipeään haavaan. Ruumis ja sielu ovat niin -läheisessä yhteydessä toistensa kanssa, että ruumiisen voidaan välin -vaikuttaa terveellisimmästi siten että sielussa herätetään suurempi -voima ja vakaampi luottamus Jumalan rakkaasen hallintoon. Tämän ymmärsi -tohtori Edelstedt sangen hyvin, aivan sairaan aavistamatta, tehdä; -hän oli aina valmis tarpeen tullessa auttamaan neuvolla ja työllä, ja -sisarensa oli hellästi rakastavana aina hänen kanssaan. Näin täyttivät -he uskollisesti Vapahtajansa käskyä; he "ruokkeivat ja juottivat -isoovaisia ja janoovaisia, ottivat outoja huoneesensa, vaatettivat -alastomia, oppeivat sairaita ja kävivät vankien luona." - -Mutta muutamia vuosia oli kova lannetauti estänyt neiti Edelstedtin -käymästä veljensä kanssa köyhien sairaittensa luona; kuitenkin oli -hän kärsivällinen ja mieltynyt Jumalan tahtoon, niin ettei kukaan -aavistanut kuinka paljon hän kärsei; mutta hyödyllisen vaikutusalan -täytyi hänen kuitenkin hankkia itselleen. Sitä varten oli hänellä -tapana koota ympärilleen muutamia nuoria tyttöjä, joille hän jakoi -tietojensa rikkaita aarteita. Päämääräkseen asetti hän sekä sydämmen -että ymmärryksen kehittämisen, yhteiskunnalle hyödyllisten jäsenten -kasvattamisen, samalla antaen heille käytännöllisiä tietoja, -saattaakseen heitä perhe-elämään kelvollisiksi, johon useimmat heistä -arvattavasti tulisivat kutsutuiksi. - -Vähää ennen Elsan perheesen tuloa oli neiti Edelstedt kuitenkin ollut -tavallista heikompi eikä ollut voinut täysin antautua tähän toimeensa; -mutta tehdäkseen veljelleen mieliksi ei hän kuitenkaan säästänyt -vaivojaan, vaan kävi itse tuota kipeää tyttöä katsomassa ennenkuin he -päättivät hänen ottaa luoksensa kotiin. - -Lukemaan ja kirjoittamaan oli Elsa oppinut äidiltänsä, mutta kun -tämä tuli niin paljon kiintyneeksi miehensä salakuljetustoimiin, -unohti nuori tyttö suurimman osan siitä mitä oli oppinut. Nyt -sitävastoin alkoi hän heti, senverran toinnuttuansa, omistaa itselleen -rakastettavan opettajattarensa antamia tietoja. Hoitaa häntä, oli -sitäpaitsi Elsan suurin ilo; huomattuansa hänen silmistään että hän -haluaisi jotakin, juoksi hän aina kohta sitä noutamaan ja koetti -kaikissa olla niin paljon hyödyksi kuin hän mahdollisesti taisi. - -Nuoren tytön harrastuksesta ja hartaasta edistymisen halusta -liikutettuna päättivät tohtori Edelstedt ja hänen sisarensa, että he, -ainakin toistaiseksi, pitäisivät hänen luonaan ja huolehtisivat hänen -kasvatuksestaan. Kun he ilmoittivat tämän hänelle, oli hänen ilonsa -sanomaton; tummat silmänsä himmentyivät ilokyynelistä ja laskeutuen -polvilleen hyväntekijättärensä sohvan viereen, kasteli hän hänen -kättänsä suudelmillaan. - -"Ah", kuiskasi hän, "aallot olivat toki oikeassa, laulaessaan: - - "On linna luja Jumala, - Kaikessa hädäss' auttaja." - -Mielihyvällä oli tohtori tehnyt huoneen, jossa sisarensa oleskeli, -niin hauskaksi kuin mahdollista. Hänen sohvansa oli ikkunan luona, -josta oli ihana näkyala puutarhoihin ja niityille -- sillä talo, -jossa he asuivat, oli kaupungin äärimmäisellä rajalla -- seinät -olivat tauluilla koristellut, vaasit olivat täynnä tuoksuvia kukkia, -viheriöitä loisto-kasveja kohoutui kukkavasuista, linnut lauloivat -kullatuissa häkeissään, monta kaunista taideteosta ihastutti silmiä, -pieni lumivalkea kissa makasi somana keränä hänen jaloissaan, pöydällä -näkyi parhaita teoksia, mitä uusin kirjallisuus voi tarjota, kirjoitus- -ja piirustuskoteloita ja kaikenlaisia käsitöitä oli hänellä, sillä -hän ei saattanut milloinkaan olla toimettomana. Tässä huoneessa -viihtyi Elsakin erinomaisen hyvin, sillä tämä häntä ympäröivä hienous -ja huolellisuus miellytti häntä sanomattomasti, vaikka se olikin -hänelle kokonaan uutta. Tohtorin tullessa iltasina väsyneenä ja -päivän sairashoidosta uupuneena kotiin, toi tyttö hänen tohvelinsa -ja mukavan yönuttunsa, pani pöydälle hänen lemmikkikirjansa; veli ja -sisar olivatkin siitä yhtä mieltä että heidän pieni hoidokkaansa lisäsi -paljon hauskuutta perheesen, ja että se todellakin oli onnellinen -hetki, jona he toivat hänen mukanaan tuon lämminsydämisen Pajatson -pienestä yliskamarista. - -Täällä oppi Elsa paljon sellaista, joka oli hänelle hyödyksi -tulevaisuudessa; eikä ainoastaan tässä, vaan myös -- joka onkin paljon -tärkeämpää -- ijankaikkisessakin elämässä. Taivaallista Isäänsä tunsi -hän sangen vähän; hän oli tuskin kuullut puhuttavankaan Vapahtajastaan, -joka oli antanut henkensä hänen edestään. Oi, mikä kokonaan uusi elämä -aukesi hänelle, kuullessaan hyväntekijättärensä lukevan Vapahtajansa -lempeitä sanoja ja oppiessaan laskemaan kaikki huolensa Hänen -jalkoihinsa. "Kaikki teidän murheenne pankaat Hänen päällensä, sillä -Hän pitää murheen teistä." - -Kuinka usein eikö hän sydämessään siunannut putoamistaan, joka oli -hänet pelastanut vaaralliselta tieltä, sillä nyt havaitsi hän, että -se olisi johdattanut hänen suureen kurjuuteen. Hän tunsi kuinka -turhuus ja kunnian pyyntö jo olivat alkaneet juurtua hänessä ja hän -ponnisteli uutterasti kukistaakseen niitä, ett'ei pienintäkään jälkeä -olisi jälellä tuosta onnettomasta ajasta, joka ei ensinkään ollut -hänen nykyisen onnellisen elämänsä kaltainen; koko hänen entinen -olonsa oli kuten kolkko uni hänen takanaan. Ainoastaan yksi asia vielä -painoi hänen mieltään: hän oli salakuljettajan tytär ja isänsä istui -vankeudessa. Opittuansa eroittamaan hyvän ja pahan, havaitsi hän mitä -isänsä oli rikkonut; mutta hän oli kuitenkin hänen isänsä ja oli aina -ollut hyvä hänelle. Vähittäin heräsi hänessä ajatus, että hänen oli -etsiminen isäänsä, sanoakseen hänelle kuinka onnellinen tyttärensä -oli uudessa kodissaan ja nähdäkseen voisiko hän tehdä jotakin -sulostuttaakseen hänen surullista elämäänsä. Tätä ajatteli hän usein -ja vihdoin rohkeni hän puhua siitä neiti Edelstedtille, johonka hän -rajattomasti luotti. - -Tämä mainitsi asiasta veljelleen. - -"Jospa voisimme saada tietoomme, kuka se herra on, jota hän -pelästyi teaatterissa", sanoi tohtori miettivästi; "tyttö sanoo -salakuljettajani aina kutsuneen häntä jahtiluutnantiksi; eihän se -toki ollene rannikko-kersantti Holmers? Hän on hiljattain tullut -muutetuksi näille paikoin. Minä kysyn kaikissa tapauksissa mitä hän -tietää asiasta, kun menen sinne, sillä minulla on muuan sairas samassa -talossa kuin hän asuu. Varmaankin hän tietää missä ne salakuljettajat -ovat; Elsan isä on luultavasti saanutkin kovemman rangaistuksen kuin -toiset, sillä sanoihan tyttö hänen lyöneen melkein kuoliaaksi yhden -tullivirkamiehistä." - -Kun tohtori Edelstedt samana päivänä tuli kotiin päivälliselle, seurasi -häntä muuan vieras herra, ja vaivoin sai Elsa olluksi huudahtamatta, -tuntiessaan tämän samaksi hirveäksi jahtiluutnantiksi! Mutta nyt ei hän -näyttänytkään juuri tylyltä, kun hän, tarttuen tytön käteen, sanoi: - -"Vai niin, sinä olet täällä, lapsi raukka! Kyllä me etseimme sinua, -tultuamme takaisin ylös rosvoluolalle, kun näimme että äitisi oli -kuollut, tyttö poissa ja vanha noita-akka piti hirveätä elämää. -Vihdoinkin luulimme löytävämme sinut erään vanhan puutarhurin luota, -nimeltä Rosenkvist, mutta siellä kadotimme jäljet. Puutarhuri oli hyvin -murheissaan, kun ei hän tiennyt miten sinun oli käynyt." - -"Ei hän siis ollut saanut kirjettäni, jonka äskettäin hänelle -kirjoitin", sanoi Elsa. - -"Ikävää oli", jatkoi herra Holmers, "kun minut nähtyäsi niin -pelästyit, että teit semmoisen kuperkeikan teaatterissa; mutta se -oli kaikki kuitenkin onnen sattuma sinulle, tyttöseni, sen voin -vakuuttaa." Mielihyvillään katseli hän ympärilleen tässä hupaisessa -huoneessa ja nyökkäsi päätään neiti Edelstedt'ille, joka sauvaansa -nojaten juuri oli tullut huoneesen ja istuutui sohvalle. Sitte -kertoi hän, että Musta Jussi eräästä sattumasta, vähän aikaa sitten -oli muutettu lääninvankilaan tässä kaupungissa, jossa uusi tutkimus -salakuljetusliikkeestä olisi pidettävä. Sen jälkeen vietäisiin hän taas -takaisin, mutta luutnantti Holmers lupasi ensi tilassa toimittaa niin -että tyttärensä saisi käydä häntä katsomassa. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - -Vankilassa. - - -Muutama päivä sen jälkeen käveli Elsa kaupungin katuja aivan -turvallisesti saman miehen rinnalla, jota hän niin suuresti oli -pelännyt. He tulivat vihdoin erään suuren tumman kivirakennuksen -luo, joka oli kaupungin ulkopuolella, sen vastakkaisessa päässä. -Elsan sydän tykytti kovasti, kun hänen kumppaninsa meni suurelle -mustalle rautaportille ja soitti kelloa, joka kaikui kimeästi ja -ilkkuvasti hiljaisessa avaruudessa. Pian kuuluikin lukko narisevan. -Ovi aukaistiin. Herra Holmers puhui muutamia sanoja vanginvartijalle, -joka näytti hyvin äreältä, mutta tuokion mietittyään päästi hän -heidät kuitenkin sisään, otti sitte suuren kimpun avaimia esiin ja -osoitti heille tietä pimeiden käytävien lävitse. Siihen aikaan ei -pidetty vangeista paljon huolta; nykyaikaa on meidän kiittäminen -järjellisemmästä menettelystä heitäkin kohtaan niinkuin paljosta -muustakin, jolla ihmiskunnan hyvää edistetään. - -Elsa vapisi niin ankarasti, että hän töin tuskin pysyi pystyssä, -vanginvartijan pannessa avaimen erään toisen rauta-oven suulle, joka -rämisten aukesi. Tytön katsetta kohtasi suuren pimeän huoneen sisusta. -Sitä valaisi ainoastaan muutamat pienet rautaristikolla varustetut -akkunat, jotka olivat ylhäällä, aivan katon rajassa. Huoneessa oli -useampia, sekä vanhempia että nuorempia ja enimmäkseen kolkonnäköisiä -miehiä, jotka loikoilivat ryhmissä laattialla, hoilottaen ja nauraen -ja käyttivät niin kauheita sanoja, että Elsan jäähtyi veri suonissaan. -Mutta vanginvartija käski heidän vaikenemaan, ja osoittaen erästä -ryhmää, jotka pelasivat korttia kauimpana nurkassa, huusi hän Musta -Jussia. Tämä nousikin hitaasti seisoalleen, heittäen kolkon katseen -sisääntulijoihin. Nyt näytti hän entistään vielä raivokkaammalta; -musta vanukkeinen partansa teki hänen kammoittavan näköiseksi. -Tahtomattansakin peräytyi Elsa takaperin, sillä hän ei tahtonut tuntea -omaa isäänsä. - -"Mitä minusta tahdotte", jupisi musta Jussi kumeasti, "enkö saa tässä -viheliäisessä pesässä kertaakaan olla rauhassa?" - -Mutta samassa sattui hän katsahtamaan Elsaan, joka seisoi puoliksi -piiloutuneena vanginvartijan takana. - -"Mitä tämä on?" kiljasi hän sitte, kuten olisi aaveen nähnyt, "kuka tuo -tyttö on? Onpa hän juurikuin minun Elsani!" Hän tuijotti niin julmasti, -että Elsa kauhistui vielä enemmän. - -"Kaunis tyttö hän on joka tapauksessa", huudahtivat muutamat toiset -vangit, tahtoen tarttua häneen, mutta Musta Jussi syöksähti esiin kuni -leijona. "Älköön kukaan uskaltako koskea häneen!" kirkui hän, "voi kuu -hän on Elsan näköinen!" - -"Ja Elsa minä olenkin!" sanoi tyttö ja koko ruumiinsa vapisi; "ettekö -isä minua enää tunnekkaan?" - -"En, sinä olet liian hieno, ollaksesi kurjan salakuljettajan tytär. -Ulrika raukka on kuollut, sen tiedän, vaimo raukka, hänellä ei ollut -paljon iloa tässä maailmassa; mutta siitä en tiennyt mihin lapseni on -joutunut." - -Rohkaistuen isänsä lempeämmästä äänestä, pujahti Elsa hänen luoksensa -ja kertoi hänelle, mitä itselleen oli tapahtunut sen onnettoman -yön jälkeen, jona viimeksi olivat nähneet toinen toisensa, kuinka -onnellinen hän nyt oli tuon hyvän tohtorin ja hänen sisarensa luona, -ja kuinka paljon hyvää hän siellä on saanut oppia. "Ah", sanoi -hän, "Jospa voisin lukea isälle jonkun kauniin kappaleen uudesta -evankeliumikirjasta, jonka olen saanut neiti Edelstedtiltä!" - -"Niin, kyllä se saa jäädä toiseksi kerraksi; nyt tunnen itselleni -tehdyksi paljon hyvää, kun olen saanut nähdäkin pienen Elsani ja -tietää, että hän voi hyvin. Monta raskasta hetkeä olen viettänyt, -kun en ole tiennyt mihin lapseni on joutunut. Jos ei sinulle ole -kovinkaan vaikea tulla tänne kammoittavaan vankilaan, niin tule vielä -joskus muulloinkin, rakas lapseni; kyllä kai minä pian muutetaankin -Marstrandiin, tahi mihin hyvänsä, pidettäväksi aikani vankeudessa. -Mutta hyvältä tuntuu saada väliin nähdä täällä sellaisen pienen Jumalan -enkelin; kyllä meillä täällä pahuutta kylliksi on, sen saat uskoa. -Katsoppas vaan, yksin nuo raa'at roistotkin tulevat niin hiljaisiksi -sinut nähdessään." - -Ja totta olikin että toiset vangitkin olivat aivan hiljaa ja katselivat -tuota nuorta tyttöä, ikäänkuin hän ei olisi kuulunutkaan tähän pahaan -maailmaan, jossa he oleskelivat. - -Mutta vanginvartija huusi häntä, ja kyynelsilmin jätettyään isänsä -hyvästi ja luvattuaan taas tulla niin pian kuin mahdollista, meni -Elsa vanginvartijan kanssa erästä toista tietä ulos, josta he tulivat -pihalle. Siellä kohtasivat he useampia vankeja, jotka olivat ulkona -työssä; Elsa tahtoi kiiruhtaa heidän ohitsensa, mutta huomasi erään -niistä salaa tirkistävän häneen. Katsahtaessaan ylös, näki hän -nuorukaisen vankipuvussa, jonka vaalean, laihtuneen muodon hän luuli -tuntevansa. Niin, kyllä sen täytyi olla Niilo, rouva Rosenkvistin -poika! Hän ei tahtonut uskoa silmiään, mutta hänen katsahtaessaan -jälleen ylöspäin, oli nuorukainen kadonnut. Tytön huolestuneihin -kysymyksiin vastasi vanginvartija sen olevan hyvin surullisen -tapauksen: Poika oli pitemmän ajan näpistellyt isäpuoleltaan, mutta kun -tämä jostakin sattumasta rupesi häntä epäilemään ja pitämään rahoistaan -tarkkaa vaaria, ja kun pojan kuitenkin välttämättömästi täytyi hankkia -itselleen rahoja pelaamisiinsa ja lurjustelemisiinsa kelvottomien -kumppaniensa kanssa; olivat nämät saaneet hänen houkutelluksi -anastamaan jonkun summan rahaa eräästä puodista, kauppapalvelijan -mennessä hetkeksi ulos noutamaan jotakin tavaroita. Tämä näki kuitenkin -hänen eräästä reiästä, hän tavattiin siis rikoksen teosta, asiaa ei -voitu peittää ja nyt oli hän passitettu lääninvankilaan, kärsimään -rangaistustaan ensikertaisesta varkaudesta. - -"Ettei poika vaan olisi täältä lähteissään pahempi kuin tullessaan"; -lisäsi vanha mies, pudistaen päätään. Murheellisena ajatteli Elsa -pojan äiti-parkaa, joka niin oli poikansa pilannut ja sai tällaisen -surullisen palkan sokealle rakkaudelleen. Iloinen oli Elsa sentään -siitä, että hänen viattomuutensa oli siis tullut ilmi, ja hän päätti -kohta kirjoittaa muutaman sanan herra Rosenkvistille ja antaa hänen -tietää kuinka hyvä hänen oli olla, pojasta hän kuitenkin päätti olla -mitään mainitsematta. - -Herra Holmers, joka oli ollut asioillaan naapuristossa, kohtasi tytön -vankilan portilla; hiljaisena ja murheellisena kääntyi hän taas -kotiinsa. - -Vielä pari kertaa pääsi Elsa linnaan isänsä luokse. Nämät olivatkin -Mustan Jussin ainoat iloiset hetket, mutta tyttäreen koskivat ne -niin syvästi että tohtori Edelstedt katsoi tarpeelliseksi kieltää -hänen enempää siellä käymästä. Pian ei kuitenkaan enää ollut kielto -tarpeesenkaan, muutamana päivänä saivat he näet kuulla, että Musta -Jussi oli muutettu toiseen vankilaan, ja Elsa ei häntä enää saanut -nähdä. - -Mutta hänen mielellensä jäi suru jälelle. Ikäväkseen huomasi neiti -Edelstedt äsken puhjenneiden ruusujen vaalistuvan hänen kasvoillaan. -Usein valitti hän päänsärkyä, näytti rauenneelta ja elottomalta ja -vaikea oli hänen koota ajatuksiaan, kun hänen olisi pitänyt lukemaan -tai toimittaman jotakin muuta. Huomasi tohtorikin tuon muutoksen heidän -pienessä hoidokkaassaan, hän arveli että tyttö istuskeli liian paljon -sisällä ja että hänen nykyinen elämänsä oli liian yksitoikkoista ja -erakkoista hänen ikäiselleen nuorelle tytölle, joka ei milloinkaan -ollut tottunut niin paljoa istuskelemaan lämpimässä huoneessa. Talvi -oli ollut pitkä ja kylmä, neiti Edelstedt ei koskaan mennyt ulos muuten -kuin kattovaunuissa ja Elsa oli mieluimmin sisällä hänen luonaan, -sillä hän piti kiusallisena yksin kävellä kadulla, hän luuli näet aina -että kansa katsoisi häntä ja sanoisivat: "tuossa menee sen mustan -salakuljettajan tytär." Ja sitä ei kukaan kuitenkaan ajatellutkaan, -sillä jokaisella oli omat asiansa hoidettavana. - -Jonkun ajan tuumaili neiti Edelstedt lähettää hänen kouluun, jotta hän -olisi tullut enemmän muiden lasten seuraan, mutta siellä ei ollut juuri -ketään, johon hän olisi erittäin luottanut, ja sitä paitsi pelkäsi hän, -että koulukumppanit tuottaisivat hänelle uutta sydämen tuskaa, joko -ajattelemattomasti tahi pahanjuonisesti muistuttamalla häntä isästään. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU. - -Ekepyy. - - -Niiden nuorten tyttöjen seassa, joiden kanssa neiti Edelstedt Elsan -sinne tullessa vielä työskenteli, oli kaksi, jotka olivat hyvin -ystävälliset pienelle tulokkaalle, ja joihin hän erittäin mieltyi. -Heidän nimensä oli Alma ja Silja Elgenström. Heidän äitinsä oli -Eleonore Edelstedtin nuoruuden ystävä ja rakasti ja kunnioitti häntä -suuresti, ja kuultuansa hänen huolensa kasvatustyttärestään, (jona Elsa -nyt pidettiin perheessä) ehdotti rouva Elgenström, että Elsa seuraisi -heidän mukanaan, kun he menivät uudelle maatilalleen, jonka hänen -miehensä oli ostanut, ja viettäisi osan suvesta heidän luonaan. Siellä -tapaisi hän paljon nuorisoa ja saisi usein oleskella ulkona raittiissa -maaseutu-ilmassa. Muuan taitava opettajatar, joka johti hänenkin -lastensa opintoja, saisi toimiskella Elsankin kanssa. - -Sydämestään kiitollisena myöntyikin neiti Edelstedt ystävänsä -ehdotukseen, vaikka hänen oli haikea erota Elsasta, sillä sekä hän että -veljensä olivat niin kiintyneet nuoreen hoidokkaasensa, että kaikki -oli tuntuva aivan tyhjältä ilman häntä. Tyttö oli niin rakastettava, -niin tarkkaavainen ja oppivainen, ja sitte vielä tuo vähän -synkkämielinen katse hänen tummissa, uneksuvissa silmissään lisäsi -hänen viehätysvoimaansa näihin hyviin ystäviinsä, jotka niin hellästi -huolehtivat hänen todellisesta hyvästään. - -Kuitenkin iloitsivat he hänestä, kun eräänä kauniina kevät-aamuna -kahdet vaunut tulivat tohtorin asunnolle ja Elsakin sai sijansa toiseen -vaunuun kokoontuneen nuorison joukkoon. Niin monta raitista naamaa -näkyi siitä, että ajopelit, vieriessään matkaansa, näyttivät kukilla -täytetyltä korilta, Elsan viitatessa viimeisen jäähyväistervehdyksensä -tohtorille, joka seisoi portailla, ja hänen sisarelleen, ylhäällä -avonaisen akkunan luona. - -Alussa tuntui tytöstä vähän ikävältä ja ahdasmaiselta tässä uudessa -iloisassa seurassaan. Mutta lasten riemu ja vielä enemmän suloinen -kevätilma ja ihana seutu, jonka lävitse he kulkivat, hälvensi pian -kaikki ikävät ajatukset ja hän antautui kokonaan hetkelliseen -nautintoon. - -Aamu oli ihana, kasteen pisarat rippuivat vielä välkkyen kukkien -nupuissa, viheriät metsäiset kummut kohoutuivat tien varrella; koivut -ja monet muut puulajit seisoivat komeissa viheriöissä kevätpuvuissaan -heiluellen keveässä aamutuulessa. Etäältä kuului käen soinnukas -kukunta; linnut riemuitsivat toistensa seurassa; laulurastaan -huiluntapaiset säveleet kaikuivat puiden latvasta, tie kun johti -sulotuoksuisen kuusiston keskitse. He olivat juuri kulkeneet sellaisen -lävitse ja tulivat muutamalle ylänteelle, josta suurenmoinen näkyala -aukesi heidän katseilleen. Alhaalla laaksossa oli välkkyvä järvi, -saarien ja luotojen kaunistamana, kauniit pellot ulottuivat sen -rantoihin, eräällä kummulla kohoutui vanha maalaiskirkko kukoistavien -orapihlajain ympäröimänä, somannäköisiä torppia pilkisti esiin puiden -välistä, ja aivan niiden edessä, eräällä järveen päin viettävällä -viheriällä lakealla, jota vuosisatoja vanhat tammet siellä täällä -varjoivat, seisoi suuri valkea rakennus, aamuauringon säteiden -valaisemana. - -"Siellä on Ekepyy, uusi kotinne, lapset", huusi isä toisesta vaunusta. - -"Ekepyy, Ekepyy! Voi kun on hauskaa!" riemuitsivat kaikki lapset. Elsa -mietti mitenkä onnelliset he olivat, joilla oli semmoinen koti ja niin -siivot ja hyvät vanhemmat. - -Pian saapuivat he pihalle, johon kansa oli kokoontunut uutta isäntäänsä -vastaanottamaan. Nyt oli lapsilla juoksemista katsomassa kaikkia -huoneita, puutarhaa, tallia, kanakoppia ynnä muita, ja Elsa tuli -aivan päästä pyörälle kaikista näistä uusista esineistä, jotka häntä -ympäröivät, ja ujo kun oli, vetäytyi hän erikseen toisista, sillä hän -ajatteli, että hän vaan häiritsisi heidän iloansa. Muistellessaan -omaa lapsuuden kotiansa tulivat kyyneleet hänen silmiinsä; mutta -huomattuansa hänen ikävystyneenä, tuli Alma Elgenström heti -ystävällisesti hänen luoksensa, tarttui hänen käteensä ja näytti -hänelle kaikki mitä hän luuli häntä parhaiten huvittavan, joten Elsa -pian unohti surunsa ja tuli melkein yhtä iloiseksi kuin toisetkin. - -Herra ja rouva Elentrömillä oli iso perhe. Muutamat lapsista olivat -jo kasvaneita, toiset vielä pieniä. Vanhin poika oli laivastossa -ja vanhin tytär oli eräässä kasvatuskoulussa Tukholmassa. Alpi, -toinen järjestyksessä, oli aikaisin osoittanut nähtävää taipumusta -kuvanveistämiseen, ja kun isänsä antoi hänen vapaasti virkansa -valita, päätti hän antautua tähän taiteesen. Hän oli käynyt Tukholman -akateemian lävitse ja tuli Ekepyyhyn vasta muutamia päiviä muun -perheen jälkeen. Täällä aikoi hän jatkaa opintojansa luonnon mukaan ja -sitte matkustaa ulkomaille täydellisesti harjaantuakseen. Nähtyänsä -Elsan vaaleaveristen sisariensa seurassa, ihastutti tämä kohta hänen -taiteilija-silmiään, ja hän sanoi Almalle, joka aina oli hänen -uskottunsa: "Kas tässä olen vihdoinkin löytänyt esikuvan Mignon'iini, -jota kauan olen etsinyt. Jos sinä saat hänen mielistymään istumaan -edessäni, niin luulen varmaan, että se onnistuu hyvin." - -Ja Alman hartaasti ajaessa veljensä asiaa, täytyi Elsan voittaa -ujoutensa ja olla mallina ei ainoastaan Mignoniin, vaan myös -Italialaiseen kalastajatyttöön, metsä-impeen ja useampiin muihin -opiskeluihin, joita tämä nuori taiteilija aloitteli, vaikka ei aina -valmistanut. Tämmöinen näin erityinen huomio, jota hänelle osotettiin -enemmän kuin kenellekään muulle niistä tytöistä, jotka vierastelivat -Ekepyyssä, olisi hänessä taas helposti voinut herättää samaa -kunnianpyyntöä, joka hänen niin oli vallannut "Titania"-aikanaan; mutta -ollessaan yhdessä neiti Edelstedtin kanssa, oli hän saanut kokonaan -toisen mielen. Korkeampia pyrintöjä oli herännyt hänessä, hän oli -oppinut käsittämään mielettömäksi kiinnittää liian paljon huomiota -päällimäiseen kuoreen, joka pian katoaa, sen sijaan kuin pitäisi -kehittää ja vaurastuttaa sisimmäistä sydäntä, joka kestää ja elää -ijankaikkisesti. - -Näin kului suvi kaikenlaisissa hupaisissa ja hyödyllisissä toimissa. -Elsa oli taas saavuttanut terveytensä ja viihtyi hyvin nuorten -ystäväinsä seurassa; mutta usein ikävöi hän kuitenkin rakasta neiti -Edelstedtiänsä, eikä ollut ensinkään pahoillaan, kun tohtori muutamana -kauniina päivänä tuli ajaen pienillä matkarattaillaan ja pyysi Elsan -tulemaan takaisin. Hänen sisarensa oli pahoin voipa ja ikävöitsi pientä -hoidokastaan, joka hellällä huolehtimisellaan usein oli lieventänyt -hänen kärsimisiään. - -Alma ja muut lapset olivat ikävissään kun niin pian menettäisivät -kiltin leikkikumppaninsa, joka aina oli niin myöntyväinen ja osasi -keksiä jotakin uutta, toisten ollessa väsyneitä ja nurpeamielisiä. -Alpikin huoahti, katsellessaan viimeistä puolivalmista korkokuvaansa, -esittävä greikkalaista kukkaistyttöä, joka tarjoo voittoisalle -sotilaalle orvokeista tehtyä kukkakiehkuraa; nyt ei voitaisi sitä -valmistaa, väitti hän, ja se olisi kuitenkin varmaan taidenäyttelyssä -pidetty hyvin onnistuneena! Elsa tahtoi että hän olisi ottanut -inallikseen Siljan, joka oli niin sievä ja kaunis! Ei kukaan siihen -paremmin sopisi kuin hän. - -"Ei sovi", sanoi Alpi, "hän on pitkine vaaleine hiuksineen oikea -pohjalaisen perikuva; hänen esitän joskus Aslööginä tulemassa ulos -kuningas Helmerin kanteleesta; mutta Elsa näyttää tummanveriseltä ja -etelämaiselta, hän sopii niin hyvin greikkalaiseksi kukkaistytöksi, -ja olisi hyvinkin voinut jäädä tänne, kunnes olisin saanut teoksen -valmiiksi." - -Rukouksilla ahdistettiin tohtoria, että hän jäisi sinne edes muutamiksi -päiviksikin; lapset eivät voisi erota Elsasta, joka oli tullut kaikkein -lemmikiksi, ja hyväähän olisi tehnyt tohtorillekin viettää muutaman -päivän maalla ja levätä uutterasta työstään kaupungissa. Tämän myönsi -hän mielellään, mutta juuri nyt oli se mahdotonta, aika oli taudillinen -ja hänen täytyi lähteä takaisin kohta aikaiseen seuraavana aamuna. - -Liikutettuna ja kiitollisena jätti Elsa hyvästi uudet ystävänsä, -asettautui rattaille tohtorin viereen, kyytipojan istuessa takana, -ja niin lähtivät he matkaansa, kulkien sinisen järven rantaa pitkin -ja lemuavien metsien lävitse, jotka jo olivat alkaneet vivahdella -monen värisenä. Pari tuntia kuljettuansa saapuivat he kaupunkiin ja -Elsa riensi ylös rappusia rakkaan ystävänsä huoneesen, jossa hän pian -istuutui vanhalle paikalleen pienelle tuolille neidin sohvan viereen ja -huvitteli häntä vilkkailla kertomuksillaan oleskelustaan Ekepyyssä. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU. - -Muuan käynti sairaan luona. - - -Oli hirveän raju ilma. Sade valui alas virtana ja rakeet löivät ikkunia -vasten, jotta olisi luullut niiden menevän säpäleiksi. Tuuli vinkui -kaduilla, pilvet kulkivat kuten villipetojen ajamana, oli niin kylmä ja -pimeäkin, kuin olisi talvi jo tullut. Liekit häilyivät katulyhdyissä -niin että olisi luullut niiden joka silmänräpäyksenä sammuvan. - -Noin yhdeksän aikana tuli tohtori Edelstedt sisään sisarensa luokse, -joka lepäsi sohvalla perähuoneessa. Hupaisa tuli hehkui vielä uunissa. -Elsa oli jo pannut maata. Tohtori oli väsynyt ja vähän pahoinvoipa, -kun oli tehnyt vaikeamman leikkauksen ja käynyt monen sairaan luona -sinä päivänä. Hän heittäytyi nojatuolille tulen ääreen, ja levättyänsä -hetkisen ja juotuansa kupin teetä, jonka sisarensa hänelle tarjosi, -päätti hän mennä levolle. Mutta ensin meni hän akkunan luo aukaisten -luukun. - -"Nyt on hirveä ilma", sanoi hän, "ei nyt laskisi ulos koiraa -eikä kissaakaan. Jospa ilma kaunistuisi aamuksi, sillä minun on -matkustettava aikaisin maalle erään sairaan tykö, ennenkuin pidän -luennon sairashuoneessa. Hyvää yötä, rakas Eleonoreni, tarvitset -sinäkin levätä." - -Hän oli juuri ottamansa kynttilänsä, aikoen poistua, kun tampurin kello -alkoi soida. - -"Kuka se nyt ollenee?" sanoi hän ja meni ovelle. - -Se oli sana eräältä rouvalta, joka oli sangen kipeä ja pyysi -hartaimmasti, että tohtori tahtoisi sääliä häntä ja tulisi hänen -luoksensa vielä tänä iltana. Hän ei asunut kaukana siitä, nimensä oli -Algren, oli köyhä leski, mutta hän oli kuullut niin paljon hyvästä -tohtorista, että hän pani ainoan toivonsa häneen. - -"Ethän sinä kumminkaan tänä iltana mene ulos, rakas Kaarleni, -tämmöisellä ilmalla, niin pahasti kun jo olet itsesi kylmännyt!" sanoi -hänen sisarensa huolestuneena. - -"Niin, ei se niin erittäin mieluistakaan ole", sanoi tohtori, pannen -takkinsa napit kiinni taas ja katsellen akkunaan, jota sadepisarat -pieksivät; "mutta sitä ei voi auttaa, en ole milloinkaan kieltäynyt -menemästä köyhän sairaan luo, enkä tee sitä nytkään." - -"Mutta täytyy sitte ainakin käskeä Jannen valjastamaan hevosen!" - -"Ei ei, hän raukka on istunut kuskilaudalla koko päivän ja saa ajaa -taas huomen aamulla varhain; sairas kun on varsin lähellä, niin saatan -juuri hyvin kävellä; hyvää yötä, rakas Eleonore, mene nyt maata." - -Ja tohtori otti paksun päällystakkinsa ylleen, lämpimän villasaalin -kaulaansa ja läksi ulos sateesen, pienen tytön seuraamana, joka oli -sanan tuonut. - -Seuraavana päivänä ei neiti Edelstedt saanut nähdä veljeänsä ennenkuin -puolisen aikana. Kysyttyään iltasesta sairaan luona käynnistä sai hän -kuulla rouva Algrenin kuolleen muutama tunti sitten; kun tohtori taas -tuli hänen luokseen edellä puolenpäivän, oli hän jo loppunut. - -"Ihmisparka", sanoi tohtori, "hänen tilansa oli surkuteltava." - -Hän kertoi tavanneensa sairaan melkein typö tyhjässä tilassa; -- -ainoasti puheensa ja jotakin hänen käytöksessään todisti hänen nähneen -parempia päiviä. Hän ei tiennyt elikö miehensä tahi ei, hän oli -karannut Amerikaan, tuhlattuansa kaikki mitä hänellä oli, eikä vaimonsa -ollut hänestä sitte enää koskaan mitään kuullut. Tämän sai tohtori -tietää pieneltä tytöltä, joka oli häntä hakemassa, hän oli erään -samassa talossa asuvan matamin tytär, jota tohtori Edelstedt kerran oli -eräässä vaikeassa taudissa lääkinnyt. - -"Minä olin jo unhottanut lapsen", sanoi hän, "mutta tyttö muisti aivan -hyvin minun ja oli aina sanonut sairaalle, että hän vaan kysyisi -minulta neuvoa, niin tulisi hän varmaan terveeksi. Nuo ihmispoloiset -luulevat aina meidän lääkärien olevan jonkunlaisia loihtijoita, -jotka voisimme manata taudit pois, ja me voimme kuitenkin niin vähän -aikaansaada kaikella viisaudellamme, kun sairaan aika on tullut. -Näin kohta että niin oli laita rouva Algrenin kanssa. Hän makasi -keuhkotaudin viimeisellä asteella, mutta ei luullut olevansa niin -kipeä kuin hän todellakin oli. Ei näkynyt hänellä olevan ketään, joka -olisi hänestä huolta pitänyt, paitsi pientä tyttöä, jonka äiti aina -oli ulkona työssään; tyttönen onkin hyvin kiltti lapsi, saamme nähdä -mitä voimme hänelle tehdä. Kuitenkin luulin huomaavani tuon kurjan -naisen sielun kärsivän yhtä paljon kuin ruumiinkin, joku suru taikka -rauhattomuus näkyi hänen mieltänsä painavan, hän katseli useampia -kertoja ympärilleen huoneessa tuijottavin katsein, ja tytön sattumalta -mentyä ulos, otti hän äkisti päänalusen alla olevan pienen sinetillä -varustetun kääreen ja sanoi läähättäen ettei hän voinut ennen rauhassa -kuolla, kun hän oli jättänyt sen jonkun uskottavansa henkilön käsiin; -liikuttavalla äänellä pyysi hän minun lukemaan siinä olevan pienen -kirjoituksen hänen kuolemansa jälkeen, ja lupaamaan, jos mahdollista, -sovittaa sen raskaan hairahduksen, johonka hän oli tullut syylliseksi. -Hän katsoi minuun niin kummallisen rukoilevasti, etten voinut muuta -kuin luvata tehdä kaikki mitä minun vallassani oli; tämä näkyi -silminnähtävästi rauhoittavan häntä, sillä hän sulki taas silmänsä, -ja hetken perästä huomasin hänen nukkuneen, jonka jälkeen jätin -hänet. Tänään aamulla, kun taas tulin sinne, oli hän kuollut. Annoin -tytön äidille vähän rahaa, ja pyysin hänen pitämään tointa ruumiin -säädyllisestä hautaamisesta; sillä vaimoraukalla ei näkynyt olleen -ketäkään läheisempää omaista. Hänen kirjoituksensa panen pulpetin -laatikkoon, kunnes saan aikaa lukea sen lävitse. Jälkeen puolen päivää -on minulla monta sairasta katsottavana.. Hyvästi, hyvä Eleonoreni." - -"Älä vaan tule kotio peräti myöhään illalla, jotta saat vähänkin -levätä, rakas Kaarle, sinä hivut kokonaan." - -"Saa nähdä," vastasi tohtori hymyillen, suuteli sisarensa kättä, otti -hattunsa ja meni. - - - - -VIIDESTOISTA LUKU. - -Tunnustus. - - -Harvinaisempi hälinä oli vallalla Edelstedtin perheessä. Tohtori -oli alkanut vähän huolehtia sisarensa tilasta ja kutsunut luokseen -pari muuta lääkäriä; seurauksena heidän neuvottelustaan oli että -neiti Edelstedtin olisi viettäminen talvi lämpimämmässä ilmanalassa. -Tohtorille oli mahdotonta seurata mukana, mutta kevääksi lupasi hän -hankkia itselleen virkavapautta, voidakseen käydä hänet noutamassa. -Hänen piikansa, uskollinen palvelijatar, joka useampia vuosia oli häntä -hellästi hoitanut, olisi matkustava mukana; mutta nyt tuli kysymys, -minne Elsa joutuisi. Jätettäisikö hän johonkin kasvatuslaitokseen? -Rouva Elgenström ehdotti, että tyttö jäisi hänen luokseen talveksi; -tämä oli houkutteleva tarjous, ja neiti Edelstedt mietti asiaa paljon; -mutta joka kerta kun hän todella ajatteli erota rakkaasta kasvatistaan, -tuntui kuin olisi joku sisällinen ääni sanonut hänelle, ettei hän -sitä tekisi; se olisi liian vaikeata. Aikomuksena oli kasvattaa tyttö -opettajattareksi; sen vuoksi oli erittäin hyödyllistä, että hän pääsisi -vähän ulos maailmaan oppiakseen vieraita kieliä ja paljon muuta, -johon hänellä siellä oli tilaisuutta. Vihdoin viimeinkin päätettiin -siis, että Elsa matkustaisi mukana, ja hän olikin suuresti iloinen, -kuultuansa saavansa seurata rakasta neitiänsä. Talvi oli vietettävä -Nizzassa, jossa tohtori olisi heidät kohtaava, ja jos neiti Edelstedtin -terveys salli, oli aikomus sitte käydä jossakin poshois-Italian -hauskimmassa paikkakunnassa. - -Vuoden aika oli jo kulunut pitkälle ja matkan valmistuksissa oli hyvin -kiire. - -"Kas, tässä olen kirjoittanut kirjeen, jonka saatat antaa Nizzan -lääkärille," sanoi tohtori sisarelleen; "olen kohdannut hänen -eräällä matkallani ja tulimme sangen hyviksi ystäviksi. Mutta, se on -totta, olleeko hän kotona sinne saavuttuasi; täytyy katsoa viimeistä -kirjettänsä, jonka sain häneltä. Mihinkäs olen sen pannut?" - -Tohtori meni kirjoituspulpettinsa luo ja rupesi haeskelemaan -papereitansa. Sieltä sai hän äkkiarvaamatta kellahtavan, sinetillä -varustetun kirjekotelon käsiinsä. - -"Ai, tämä on sen rouva raukan kirje!" huudahti hän hämmästyneenä; -"lukuisissa askareissani olen sen kokonaan unohtanut, menen kohta -huoneeseni ja luen sen; katso ettei kukaan häiritse minua sinä aikana." - -Vähän ajan perästä tuli hän taas. - -"Oletko yksin, Eleonore?" sanoi hän. - -"Olen, Elsa on mennyt ulos tekemään muutamia ostoksia. Onko jotain -tapahtunut? Näytät niin totiselta?" - -"Ei mitään erinomaista tapahtunut ole, mutta jos sinulla on aikaa, luen -mielelläni rouva Algrenin kertomuksen sinulle." - -Hän istui sohvalle sisarensa viereen ja luki seuraavan: - -Rouva Algrenin tunnustus. - -"Minä tiedän etten enää kauan saa elää. Mutta en voi seisoa Jumalan -tuomioistuimen edessä, jättämättä ensin kanssaihmisilleni tunnustuksen -rikoksesta, jonka rukoilen Jumalan itselleni anteeksi antamaan ja -poistamaan sen seuraukset, mitkä ne ollevatkin. Vaikealta yskältäni en -saata enää puhua, mutta kirjoittaa voin vielä, vaikka hitaasti, ja jos -ei kuolema minua estä, olen jättävä tämän paperin jonkun papin tahi -lääkärin käsiin, jonka toivon kristillisessä rakkaudessaan hankkivan -tietoja asiain nykyisestä tilasta." - -Meitä oli useampia sisaruksia, joilla oli hyvä ja hauska koti. Vanhin -sisaremme ja minä pidimme erittäin toisistamme, mutta hän meni -naimisiin vasten vanhempiensa tahtoa, ja he kuolivatkin pian hänen -kodista lähtemisensä jälkeen. Meidän pieni omaisuutemme oli silloin -hajonnut ja minä olin iloinen saadessani muuttaa naineen sisareni -luokse ja autella häntä yksinkertaisessa kodissaan. Hänen miehensä, -hyvin kaunis, mutta pikainen ja rajuluontoinen mies, oli majakkamestari -N----n majakalla. He asuivat pienessä huoneessa ihan majakan vieressä, -joka seisoi eräällä kallio niemen kärjellä, usein melkein meren -ympäröimänä; myrskyn raivotessa oli siellä kauhistava olla. - -Sisarellani oli ollut useampia lapsia, mutta ne kuolivat kaikki kohta -pieninä. Tämä karvasteli hänen mieltään, sillä hän piti sen kirouksena, -joka lepäsi hänen päällänsä tottelemattomuutensa tähden vanhempiansa -kohtaan. Hän sai kärsiä paljon mieheltäänkin, joka kohteli häntä -hyvin kovasti, kun ei saanutkaan rahoja hänen mukanaan, kuten oli -odottanut, ja joka kerta kun lapsi kuoli tuli hän synkkämielisemmäksi, -sillä hän piti paljon pienokaisista, enemmän kuin olisi voinut niin -kovasisuiselta mieheltä odottaa. Vihdoinkin, muutaman vuoden väli-ajan -perästä, sai sisareni pienen tytön, joka oli suloinen ja kaunis lapsi, -tummanverinen niinkuin isänsäkin. Kun lapsi oli parin kuukauden vanha, -oli Bryngelson (tämä oli lankoni nimi) pakoitettu matkustamaan pois -muutaman perintö-asian tähden; matkallaan viipyisi hän viikon tai pari. -Sillä ajalla olisi sisareni ja minun hoidettava majakkaa, jota usein -olimme ennenkin tehneet, hänen ollessa muutamia päiviä poissa. Ennen -lähtöänsä otti hän lapsen syliinsä, suuteli sitä, ja kääntyen meihin, -sanoi hän tuiman näköisenä: "Voi teitä, jos lapselle jotakin pahaa -tapahtuu, ollessani poissa!" - -En milloinkaan unhota hänen katsettaan tätä sanoessaan. - -Lapsi menestyi hyvin ja äiti tuli mieleltään iloisemmaksi kuin isoon -aikaan olin häntä nähnyt. - -Eräänä päivänä oli ilma tavattoman helteinen; minun oli vaikea pitää -silmiäni auki. Sisareni istui ja kiikutteli pientä lemmikkiänsä -polvillaan, lapsi makasi, leperrellen tavallaan ja näytti niin -raittiilta ja kukoistavalta kuin ruusun-nuppu; vihdoinkin nukkui se, -ja lämpimän valtaamana nukahti äitikin, mutta vaan silmänräpäykseksi. -Kimeä kirkahdus herätti hänen. Sanomattoman kauhistuneena nousi -hän ylös. Siinä makasi lapsi laattialla, pää kovaa muurin kulmaa -vasten. Pieni verijuova juoksi alas kivelle. Lapsi oli liukunut alas -äidin polvelta, hänen nuokkuessaan. Tuon kurjan äidin epätoivoa oli -kauhistava nähdä; hän kaatui melkein hengettömänä lapsen viereen. Minä -hypähdin lapsen luokse ja otin sen syliini; se ei ollut kuollut. Toivon -säde elähtyi äidin kasvoilla, me huuhdoimme haavaa, teimme kaikki mitä -voimine, pelastaaksemme heikkoa elonkipinää. Välin heräsi toivo, välin -katosi taas; pienokainen ei itkenyt, hän vaikeroitsi vaan hiljaa, niin -että se kävi läpi sydämen, kasvot vaalenivat vaalenemistaan, suurista -tummista silmistään katosi kiilto; lapsi oli varmaan saanut jonkun -sisällisen loukkauksen, sillä haava oli varsin mitätön. - -Aikaa myöten alkoi ukkosilma purkautua. Meri oli ollut tyyni kuin -peili, mutta nyt alkoi tuulemaan niin hirveästi, että tuskin olin -semmoista ennen nähnyt. Koko pieni majakkamestarin huone keinui, meren -vaahto peitti ikkunat, salama salaman perään valaisi sysimustaa yötä, -jyrisi ja kohisi niin kovin, ettei voinut omaa puhettaan kuulla, -mutta lapsen ruikuttavat äännähdykset, kuuluivat kuitenkin, ja vielä -kuukausia sen jälkeen kuuluivat ne korvissani. - -Kello seinässä löi kaksitoista. Äiti istui lapsi sylissään, minä olin -hänen edessään polvillani, hieroen lapsen pieniä jalkoja. Silloin -kuului äkkiä kumea laukaus mereltä; varmaankin hätälaukaus hukkuvasta -laivasta. Minä kuultelin; samassa lensi kirkas salama huonosti -valaistun huoneen läpi, sen valossa näimme miten lapsen pää vaipui -taaksepäin äidin polvelle, ruumis kangistui, henki oli paennut. - -Tämä oli kauhea hetki. Keskellä meidän epätoivoamme kuului sama kumea -hätälaukaus kolmannen kerran. Samassa syöksähdin äkkiä ylös. "Emme -olekkaan sytyttäneet majakkatulta!" huusin minä melkein mielettömänä, -juoksin ulos sateesen ja ylös jyrkkiä portaita, lyhty kädessäni. -Seisoin siellä, hiukset vedestä valuvina, sytyttäen liekin toisensa -perästä; niiden valo levisi kuohuville aalloille, ja samassa näin -erään laivan. Siellä seisoi se mustana salamain valaisemassa meressä; -silmänräpäys, ja se oli kadonnut, aallot olivat sen nielleet. - -Tultuani jälleen alas, istui sisareni vielä kuten kuvapatsas, kuollut -lapsi sylissään. Ei yhtään kyyneltä näkynyt hänen silmissänsä, -ainoastaan silloin tällöin mutisi hän sekavalla äänellä: "hän on lyövä -minut kuoliaaksi." - -"Kuka sinut kuoliaaksi on lyövä?" kysäsin kauhistuneena. - -"Mieheni", vastasi hän. Koetin lohduttaa häntä niin hyvin kuin -taisin, mutta turhaan. "Hän lyö minut kuoliaaksi, tultuaan kotiin ja -löydettyään lapsen kuolleeksi, ja se olen minä, joka olen tappanut -oman lapseni!" En milloinkaan unhota noita kauhistavia sanoja ja -hänen epätoivoaan niitä lausuessaan. Vihdoinkin uupui hän ja vaipui -levottomaan uneen; minä otin pienen ruumiin häneltä ja panin sen -kehtoon. Myrsky oli vähän tyyntynyt, ja heti kun päivä koitti, menin -alas rantaan, katsomaan myrskyn tekemiä hävityksiä; koko ruumiini -vapisi vielä yön tapahtumista. - -Maininki kävi vielä korkealle, ja meri oli peittynyt laivahylyn -pirstaleilla. Palkkeja, mastonkappaleita, rikkeimiä tynnyreitä ja jos -jotakin uiskenteli veden pinnalla, tahi ajautui rannalle. Pienessä -lahdelmassa, jossa matalalle mudalle kasvanut meriruoho muodosti -viheriän kehyksen kallioiden ympäri, äkkäsin kummallisen esineen -keikkuvan edestakaisin aalloilla, jotka heittivät sitä rantaa vasten -ja taas takaisin; vihdoin tuli isompi aalto, vieden sen kauas kiville, -jossa se tarttui hauroihin. Menin sen luokse tarkastamaan sitä, ja -löysin ison pitkulaisen korin, jonka kannessa oli pieni reikä. Jotakin -näytti liikkuvan sen sisässä, nostin varovasti kantta ja näin -- pienen -hennon lapsen, joka juuri aukasi silmänsä ja heikosti äännellen kurotti -käsiänsä minua kohden. Lapsella oli tummat silmät, oli jotenkin saman -ikäinen, eikä ensinkään toisen näköinen, kuin pienokainen, joka äsken -oli kuollut siellä ylhäällä. Nyt kuiskasi kiusaaja korvaani: "Miksei -otettaisi tätä lasta kuolleen sijaan? Isä ei milloinkaan ole sitä -huomaava." - -Aiottu ja tehty! Otin tuon pienokaisen, joka katseli minua pyöreillä -kummastelevilla silmillään, ja vein hänen sisään sisareni luokse, joka -juuri oli herännyt ja tuijotti minuun aivan kuin ei hän olisi ollut -täysin tunnollaan. - -"Kas, tästä saat, Riika, toisen lapsen, jonka Jumala on lähettänyt -sinulle poissa olevan lemmittymme sijaan." - -Hämmästyneenä katseli hän pientä muukalaista, ymmärtämättä -tarkoitustani; kun hän vihdoinkin sen käsitti, ei tahtonut hän -semmoisesta kuulla puhuttavankaan, mutta muistutettuani häntä siitä, -mitä hän saisi kärsiä mieheltään, miten hän itsekin oli sanonut että -miehensä löisi hänet kuoliaaksi, havaittuansa hänen syylliseksi lapsen -kuolemaan, alkoi hän kuunnella sanojani ja heikko toivo näkyi heräävän -hänen sielussaan. Jättämättä hänelle mitään ajatusaikaa, panin pikku -Liisan vaatteet tämän vieraan lapsen ylle; kun tämä oli tullut hyvin -kapaloituksi, saanut yllensä pienen siniruutuisen nutun ja päähänsä -kudotun lakin, voin vastata ettei yksikään _isä_ olisi tuntenut mitään -eroitusta lasten välillä; miten olisi _äidin_ kanssa käynyt, en uskalla -sanoa. - -Sitte otin pienen ruumiin, käärein sen vieraan lapsen hienoihin -yövaatteihin, ja äidin seuraamana, joka kulki kuten unissa, vein -sen alas rantaan; tultuani vakuutetuksi, ettei yhtään ihmistä ollut -läheisyydessä, panin ruumiin koriin sekä pari raskasta kiveä ja upotin -sen mereen. Kohta se upposikin, ainoastaan pari vesikuplaa osoitti -paikkaa, johon se vaipui. Luin muutamia hautausvirren värsyjä ja äiti -puhkesi valtaavaan itkuun, joka teki hänelle hyvää; muuten olisinkin -luullut hänen menettävän järkensä, sillä niin kovasti koskivat nämät -tapahtumat häneen. - -Tuskin tiedän itsekään tänä päivänä miten kaikki tapahtui; ainoasti -muutamat tapaukset ovat aivan kuin poltettuina muistiini. - -Aikaa kului jotenkin kauan ennenkuin lankoni tuli kotiin. Kohta kysyi -hän lasta, äänellä sellaisella, kuin olisi hän pelännyt sille jotakin -pahaa tapahtuneeksi. Äiti osoitti vaan kehtoa. Minä otin pikaisesti -pienokaisen ylös, pitäen häntä niin, ettei päivä olisi paistanut -kasvoille; polveni vapisivat, täytyi nojautua tuoliin, jotten olisi -maahan vaipunut. - -"Kuinka hän on kasvanut!" huudahti isä ihastuneena, "ja niin ketterältä -hän näyttää! Sanotaan aina että lapsi tuossa iässä paljon muuttuu -parissa viikossakin, sen on hän tehnyt; mutta katsoppa, nuo tummat -silmät on hänellä jätellä samoinkuin hymyilevä suunsakin. Kas vaan, hän -pelkää vähän minua; mutta ei se ole ihmekään, niin musta ja partainen -kun olen!" - -Hetkisen perästä meni pienokainen jo hänelle itkemättä, hän kanneskeli -tyttöä ympäri huonetta, antoi hänen hyppiä korkealle ylös kattoon ja -riemuitsi tytön kirkahdellessa ilosta. Vähän ajan perästä kyseli hän, -mikä vaimoaan vaivasi kun hän oli niin vaalea ja surkean näköinen; -sisareni istui mykkänä, mutta minä kiiruhdin vastaamaan, että hän -oli ollut kovin kipeä sinä yönä, kun myrsky kävi, niin että luulin -hänen kuolevan, eikä hän ollut siitä vielä oikein toipunut. "Nuo -naisväki ovat niin hirveän hupsumaisia ukkosen käydessä", sanoi hän -välinpitämättömästi ja rupesi taas leikkimään lapsen kanssa. Selvästi -näkyi, ettei hän mitään petosta aavistanut, ja tämän kautta pääsimme, -minä ja Riika, levottomuuden raskaasta taakasta; mutta salaisuus -painoi kuitenkin mieltäni, väliin tuntui minusta, kuin täytyisi minun -kuiskata siitä meriruohoille, jotka heittäytyivät ylös rannalle -ja yksinkertaisissa mielikuvituksissani kuvittelin niiden olevan -tervehdyksiä pieneltä Liisaltamme, joka korissaan oli sillä paikalla -pohjaan laskettu. Mitä sisareeni tulee, en nähnyt häntä enää koskaan -oikein iloisena; miehensä hyväillessä lasta, näytti välin siltä kuin -olisi hän saanut käärmeen piston, ja usein ihmettelen kuinka tuo oli -mahdollista, ettei miehensä huomannut petosta. - -Pian tuli kumminkin uusia huolia. Korkeampaan paikkaan oli tehty -ilmoitus siitä ettei majakkatuli ollut sytytettynä edellä puolenyön -tuona turmiollisena yönä, ja että seurauksena siitä eräs laiva oli -hukkunut ja useampia muita oli ollut haaksirikkoon joutumaisillaan. -Tarkka tutkimus tapahtui, ja päätökseksi tuli että lankoni menetti -majakkamestari-virkansa. Tästä oli hän raivoissaan; etenkin kiukustui -hän minulle, sillä kun hänelle olin sanonut vaimonsa sinä yönä olleen -niin kipeän, olisi minun velvollisuuteni ollut pitää huolta lyhtyjen -sytyttämisestä. Minusta näytti kuin olisi Riikakin soimannut minua sekä -tästä että muustakin; olin siis kovin ikävässä asemassa, ja koska he -saivat kohta muuttaa pois majakkamestari-huoneesta, päätin minä etsiä -itselleni toisen kodin. Heidän luokseen jäin vaan niin kauaksi, että -voin auttaa sisartani muuttamisessa. - -Bryngelsonin hakemasta perinnöstä ei tullutkaan mitään, ja he olivat -hyvin vähissä varoissa, jotta ei ollut muuta neuvoa kuin asettua -erääsen pieneen riutuneesen tupaan jossakin paikassa saaristossa, -jossa kukaan muu ei tahtonut asua, koska huhu kulki että huoneessa -kummitteli. Siellä on hän sitte elänyt kalastelemalla, jollei, kuten -olen kuullut kerrottavan, jollakin luvattomammallakin keinolla, johon -seutu ja muuan piiloituspaikka, joka lienee läheisyydestä löydetty, -erittäin hyvin näyttivät sopivankin. - -Minä muutin majakkamestari-huoneesta muutamaan perheesen H----n -kaupungissa. Täällä rupesin palvelukseen kamarineitsyenä, ja menin -sitte naimisiin erään hyvin voivan suutarin kanssa. Silloin oli minun -erinomaisen hyvä olla; mutta hyvä mieheni kuoli ja minut saatiin -houkutelluksi toistamiseen naimisiin eräälle nuorelle kirjanpitäjälle -Tukholmasta, nimeltä Algren. - -Pian huomasin kuitenkin hänen ottaneen minut ainoastaan rahojeni -tähden; hän kohteli minua sangen pahasti, ja tuhlattuansa omaisuuteni -juominkeihinsa, karkasi hän Amerikaan. Minä kärsein paljon; menetin -terveyteni ja olen aina pitänyt tämän rangaistuksena tuosta lankoni -luona tekemästäni rikoksesta. - -Sisarestani en ole paljon mitään kuullut siitä asti kun muutin H----iin. -Viime vuosina en ole koskaan saanut vastausta kirjeihini, mutta minulla -on syytä uskoa että hän on viettänyt raskasta ja hurjaa elämää, -ikäänkuin tukahuttaakseen muistostaan rikosta, johon minä hänet -viekottelin. Jumala suuressa armossaan antakoon meille anteeksi! - -Jos tämän lukee joku sääliväinen ihminen, joka taitaa eli tahtoo saada -selville tämän surullisen asian ja mahdollisesti löytää lapsen oikean -sukuperän, tahdon nyt, niin pitkälle kuin heikot voimani sallivat, -antaa muutamia laveampia tietoja mitä tunnen asian laidasta. - -Ensiksi saatan mainita, että sisareni oma lapsi kastettiin -Elisapetiksi, mutta tavallisesti kutsuttiin Liisaksi. Sisareni ei -kuitenkaan voinut kärsiä tätä vaihto-lasta kutsuttavan samalla nimellä, -vaan jo ennen majakasta lähtöänsä oli hän saanut miehensä suostumaan -siihen, että kutsuttiin tyttö äitimme mukaan, joka myös oli saanut -saman ristimäniinen, mutta aina kutsuttiin Elsaksi. - -"Elsa!" huudahti neiti Edelstedt ja työnsä putosi käsistään lattialle; -"voi, rakas veljeni, olleekohan se meidän Elsamme?" - -"Niin, rakas Eleonore", vastasi tohtori, "minulla on todellakin -kyllä syytä uskoa niin olevan. Voit itse lukea lopun vaimoraukan -kertomuksesta. Siinä kertoo hän muun muassa ensimmäisen miehensä nimen -olleen Ljungström, jonka hän ennen oli unhottanut mainita. Hän ei -voi olla kukaan muu, kuin Kristiina Ljungström, Elsan täti, jota hän -turhaan etsei, koska hän jo kauan sitten oli mennyt toisiin naimisiin -ja muuttanut täältä. Hän tuli tänne taas, mutta vaan kuollakseen. Voi! -jospa olisin tämän kaiken ennen tiennyt ja voinut sanoa tuolle niin -paljon omantunnon tuskaa kärsineelle ihmisraukalle, että tuo pieni -löytölapsi oli täällä ja hyvässä turvassa rakkaan sisareni luona!" - -"Ja ajatteleppa jos hänen oikeat vanhempansa elävät ja ovat surreet -häntä näin monta vuotta", sanoi neiti Edelstedt. "Kenen lapsi hän -mahtaa olla?" - -Tohtori sanoi että hän kohta lähettäisi ilmoituksia sekä kotimaisiin -että ulkomaisiin sanomalehtiin, joissa hän mainitsisi, että eräs lapsi -sillä tavalla on tullut pelastetuksi, ja kehoittaisi niitä, jotka -voisivat asiasta jotakin tietoja antaa, kohta siitä ilmoittamaan. -Kaikkiin mahdollisiin keinoihin olisi tässä tarkoituksessa ryhdyttävä. - -"Mutta onko meidän mainitseminen tästä mitään Elsalle?" kysyi neiti -Edelstedt. Hän arveli että nuoren tytön mielikuvitus kiihottuisi -liian paljon; epätietoisen tulevaisuuden unelmat, jotka kentiesi -eivät milloinkaan toteutuisi, tulisivat pyörimään hänen päässään ja -saattaisivat hänen todelliseen elämään kelvottomaksi. Mutta tohtori -oli toista mieltä; semmoiset seuraukset siitä kyllä saattaisi olla, -mutta hän toivoi sisarensa voivan ne poistaa. Tähän asti ei ollut hän -milloinkaan nähnyt salaisuutten perheessä mitään siunausta tuottavan. -Päinvastoin, jo varhaisessa nuoruudessa olisi harjaannuttava katsomaan -totuutta suoraan silmiin, puhdas toiminta olisi aina paras. Sitä -paitsi oli Elsalla ollut niin paljon surua siitä että hänen täytyi -olla salakuljettajan tytär ja pitää isänsä rikoksentekijänä ja häpeään -joutuneena kansalaistensa silmissä; nyt pääsisi hän ainakin tästä -taakasta. Päätettiin siis sanoa Elsalle koko totuus, mutta vasta -seuraavana aamuna, jottei hänen yölepoaan häirittäisi. "Lapsi raukka", -sanoi neiti Edelstedt, "kyllä hänen uneksumisensa rauhattomiksi -tulisivat jos hän olisi lukenut tämän paperin." - - - - -KUUDESTOISTA LUKU. - -Mitä Elsa arveli. - - -"Elsa, lapseni", sanoi neiti Edelstedt seuraavana päivänä, "istuppas -tähän viereeni; minulla on jotakin tärkeää puhuttavaa sinulle. Elsa -mitäpäs sanoisit jos kertoisin sinulle ettet luultavasti olekkaan -heidän tyttärensä, joita tähän asti olet vanhempinasi pitänyt?" - -Elsa tuijotti häneen, käsittämättä hänen tarkoitustaan. - -"Niin, meillä on kyllin syytä luulla ettet olekkaan Juho ja Ulrika -Bryngelsonin tytär, vaan löytölapsi, jonka aallot ovat heille tuoneet." - -"Aallot?" sanoi Elsa, kuten unissa. Ikäänkuin äkisti heräten huudahti -hän sitten: "Oi, neiti, eikö hän olekkaan minun isäni, joka on -linnassa? Kukas sitte on minun isäni? Ehkäpä", lisäsi hän tuskin -kuultavasti, "ehkäpä hän ei olekkaan salakuljettaja!" - -Tuo tuskallisesti rukoileva ääni, jolla Elsa puhui viimeiset sanansa, -liikutti neiti Edelstedtiä niin että kyyneleet tulivat hänelle silmiin. - -"Kutka vanhempasi ovat, en voi sinulle sanoa, lapsi raukkani", vastasi -hänen ystävänsä; "lue tämä paperi, se sisältää kaiken mitä minä -asiasta tiedän", ja neiti antoi hänelle rouva Algrenin tunnustuksen. -Elsa otti sen ja aikoi lukea, mutta kirjaimet pyörivät ympäri hänen -silmissään. "Minä en tiedä, -- on niinkuin en voisi nähdä", sanoi hän. -ja neiti Edelstedt huomasi hänen pitävän paperia ylösalasin vapisevissa -käsissään. - -"Kyllä minä luen sen sinulle, lapseni", sanoi hänen ystävänsä ja luki -koko kirjeen lävitse. Elsa istui mykkänä ja liikkumattomana; ainoastaan -kasvojensa vaihteleva väri osoitti mitä hän tunsi. - -Vihdoinkin sanoi hän: "Oi isä raukkaa; hän sanoi aina minun olleen -hänen ainoa ilonsa ja lohdutuksensa. Kuinka kovin hänen mielensä on -tuleva katkeraksi, kuultuaan tämän. Ja olihan hän aina hyvä minulle, -vaikka hän olikin tyly muita kohtaan. Ah, neitikulta, olleeko suuri -synti, että siitä kuitenkin tunnen kuten kevennyksen etten ole -salakuljettajan tytär?" - -Hän puhkesi valtaavan itkuun. Mutta neiti Edelstedt suuteli häntä ja -puhutteli hyvin ystävällisesti, tyynnyttääkseen häntä, ja samassa tuli -tohtori sisään ja osoitti hänkin hellimpää osanottavaisuutta ja lupasi -aina olla isänä hänelle jos ei onnistuttaisi löytämään hänen oikeita -vanhempiansa, jotka luultavasti olivat hukkuneet samalla kertaa kun hän -ajautui maalle. Tohtori muisti hyvin tuon silloisen haaksirikon kun -majakkatuli ei ollut sytytettynä. Ei yhtään ihmistä ollut pelastettu; -se oli noin neljätoista vuotta sitten ja hän oleskeli juuri silloin -saaristossa, levätäkseen pari viikkoa, aivan lähellä sitä paikkaa, -jossa onnettomuus tapahtui. - -Elsa sanoi, että koska hän oli pelastunut niin ihmeellisellä tavalla, -olivat muutkin voineet pelastua; eihän sekään ollut sanottu että -molemmat vanhemmat olisivat olleet mukana; hän tahtoi sentään toivoa -niin kauan kuin mahdollista. - -"Tee niin, rakas lapsi", sanoi tohtori; "minä olen tekevä kaikki mitä -voin, hankkiakseni selvitystä asialle; kuitenkin on sinulla täällä koti -niin kauan kuin me elämme." - -Elsa oli liian kovin liikutettu, voidakseen puhua; hän tarttui tohtorin -käteen, vei sen huulilleen, kietoi kätensä neiti Eleonoren vyötäisille -ja nyyhkytti ääneensä. "Niin, aallot olivat oikeassa", sanoi hän -vihdoin. "Mutta isä raukka, -- niin täytyy minun vielä kutsua häntä -- -raskaaksi tulee sanoa hänelle..." - -"Sitä emme vielä teekkään", sanoi tohtori, "hän on ollut sinulle -isänä niin hyvin kuin hän taisi, älkäämme riistäkö häneltä viimeistä -iloaan ilman täytymystä. Sinä et saa häntä nähdä; kirjoita muutamia -ystävällisiä riviä ennenkuin matkustat, minä toimitan niin että hän saa -ne. Luulen hänen rangaistusaikansa pian olevan loppuun kuluneen; sitte -tahdon minä katsoa mitä voidaan hänelle tehdä, jotta sinun ei tarvitse -hänen tähtensä rauhattoman olla. Kas niin, nyt olen seisonut tässä -ja unhottanut että vähintäin kaksikymmentä sairasta odottavat minua; -hyvästi, hyvästi." - -Samana päivänä kirjoitti Elsa hellän kirjeen luullulle isälleen ja -lähetti hänelle muutamia hyviä kirjoja. Seuraavana päivänä seurasi -tohtori sisartaan ja hoidokastaan Göteporiin, jossa hän jätti heidät -hyvästi ja he matkustivat eteenpäin. - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU. - -Venetsiassa. - - -Talvi vietettiin Nizzassa, kuten lääkärit olivat määränneet. Sinä -aikana parantui neiti Edelstedtin tila melkoisesti; tuo lauhkea ilma -teki hänelle niin hyvää, ja hänelle, joka oli tottunut viettämään -pitkän, kylmän vuodenajan suljettuna huoneissansa, oli sanomaton -nautinto saada istua ulkona vapaassa luonnossa ja henkiä sisäänsä -lauhoja merituulahduksia. Elsa hoiti häntä suurimmalla hellyydellä -ja antautui aina sillävälin suurella innolla opiskeluihinsa. Hän -tuli pian ystävyyteen muutaman samassa talossa asuvan englantilaisen -perheen nuorempien jäsenten kanssa, ja sai olla opinnoissa heidän -kanssaan yhdessä; siten tuli hän myös perehtyneeksi englannin kieleen -ja sai rakastettavilta, hyvin kasvatetuilta nuorilta ystäviltään -lainaksi monta erinomaisen hyvää englanninkielistä kirjaa, joiden -tosikristillinen ja siveellinen luonne teki häneen syvän vaikutuksen. -Mutta istuessaan yksinään rannalla ja kuunnellessaan rakkaiden aaltojen -laulua tahi yöllä maatessaan hiljaisessa kamarissaan, ajatteli hän -tuntemattomia vanhempiaan, jotka joko makasivat meren pohjassa tahi -olivat niin monta vuotta surreet häntä aaltojen saaliina. Usein uneksui -hän että hän oli hukkumaisillaan ja että silloin muuan suurilla -valkeilla siivillä varustettu korkea olento tuli pelastamaan hänet -ja likisti häntä hellästi rintaansa vasten, ja hän tunsi selvästi -sen olevan hänen äitinsä. Kun neiti Edelstedt tämän kuuli (sillä -Elsa puheli kaikki äidilliselle ystävälleen), tunsi hän väristyksen -ruumiissaan, sillä hänestä tuntui tämä merkitsevän sitä että äiti oli -kuollut ja vasta enkelinä olisi vastaanottava kadonneen lapsensa. Mutta -ei hän puhunut tästä mitään, vaan Elsa sai pysyä iloisissa toiveissaan. -Joka kerta kun tohtorilta tuli kirje, luuli Elsa sen sisältävän jotakin -tietoja hänen kauan kaivatuista vanhemmistaan. Mutta turhaan. - -Vihdoinkin tuli tohtori Edelstedt itse, ja suuri oli hänen ilonsa -nähtyään sisarensa voittaneen niin paljon oleskelullaan etelässä. Nyt -olisi heidän matkustettava yhdessä edemmäksi ja päätettiin ensin käydä -Venetsiassa, sillä sinne oli neiti Edelstedt aina erittäin ikävöinnyt. - -Oli iltapäivä kun matkustavat ystävämme ensikerran näkivät meren -kuningattaren kaikkine kupooleineen ja huippuineen ylevästi kohoutuvan -sinertävien aaltojen helmasta. Kohta ympäröitsi heitä joukko -venemiehiä, jotka kirkumalla ja vilkkailla liikkeillä tarjosivat -palvelustaan, ja pian olivat he gondoolissa (eräs laji soutuveneitä, -joilla kuljetaan Venetsiassa huoneiden välillä). Tuntui kuten unelta -siten nähdä ihanimmat toiveensa toteutuneiksi. Nopeasti ja äänettömästi -liukuivat he eteenpäin tuolla kristalli-kirkkaalla vedenpinnalla, -pehmeillä tyynyillä leväten, ja tuo synkkä värikin, sillä sekä -gondoolit että teltat olivat mustat, näkyi hyvin sopivan yhteen tämän -koko näkymöllä vallitsevan runollisen salaperäisyyden kanssa. - -Seuraavana päivänä, hyvin levättyään hotellissa, saivat ystävämme -ihailla erästä näytelmää, joka muistutti Venetsian muinaisista, -loistavammista päivistä. Tämä oli kilpasoutu Canal grandella, joka -pidettiin Venäjän keisarinnan siellä käynnin johdosta. Sadottain -rikkaasti koristettuja gondooleja, joilla useilla oli soitantoa mukana, -liukui edestakaisin välkkyvällä veden pinnalla. Gondoolein soutajat -olivat puettuina muinais-ajan ihanteellisiin pukuihin -- muutamilla -oli mustat puhkahihaiset samettitakit, ja valkeat höyhentöyhdöt -lakeissaan, muutamat olivat vaaleansinisissä ja hopeisissa puvuissa, -toiset sitävastoin loistivat kullankeltaisessa atlas'issa. Kun kansa -tunsi jonkun puvun, joka kuului jollekin Venetsian vanhalle aateliselle -perheelle, huudettiin nimiä "Foscari", "Manfrini" ynnä muita, ja näitä -lemmikkigondooleja tervehdittiin vilkkailla hurraahuudoilla. Hetkisen -kuluttua näkyi ruhtinaallinen seura, keisarinna runsaasti koristetussa, -sisältä valkealla silkillä ja kullalla verhotussa gondoolissa; -suuriruhtinattaren, joka seurasi häntä, loisti sinisessä ja hopeassa. -Koko tämä kirjava värien koreus, kuvastuen selkeällä vedenpinnalla, -kaikkien yli kaareutuvan taivaan ja noiden kanaalin varsilla -kohoutuvien komeiden rakennuksien kanssa, muodosti ihanteellisimman -taulun, ja omituiselta tuntui siten huomata itsensä siirretyksi -keskiaikaan näkemään sen komeita päiviä kaikkine loistoineen ja -väririkkauksineen. - -Neiti Edelstedt oleskeli enimmiten gondooleissa; kiikkuminen veden -päällä sopi erittäin hyvin hänen heikoille voimilleen. Sillä väliin -kuljeskelivat tohtori ja Elsa kaikkialla katselemassa noita loistavia -taulukokoelmia, ja saivat nähdä monta muistomerkkiä, jotka todistivat -Venetsian muinaisesta voimasta ja ankaruudesta. Sala del Senatossa, -Dogepalatsissa, nähtiin sama puhujaistuin, jolla nuo uljaat senaattorit -olivat muinoin istuneet, vieläpä samat kynttiläjalatkin, joita he -olivat käyttäneet, neuvottelujensa kestäessä myöhään yli puoliyön. -Kymmenmiehistön salissa ei voinut vavistuksetta katsella niitä -istuimia, kuluneine ja vaalistuneine punaisesta sahviaanista tehtyine -tyynyineen, joilta niin monta peljättävää tuomiota oli julistettu. -Vielä kauhistuttavampia muistoja herätti se pienempi sali, jossa -kolmemiehistön neuvoskunta oli pitänyt salaperäisiä kokouksiaan; ei -mitkään koristukset kaunistaneet huonetta, seinällä näkyi ainoastaan -kapean käytävän suu, joka oli yhteydessä ulkopuolella olevien -jalopeurain kitain kanssa; voi sitä, jota vastaan oli syytös tehty -näihin julmiin kitoihin pistetyllä paperilapulla; hän katosi, hänen -nimensä hävitettiin, hänestä ei enää koskaan kuultu puhuttavan. -Scala d'oron (kultaisen portin) luona oli nähtävänä kaikki mitä on -jälellä näistä jalopeuroista. Täältä tultiin Scala dei Gigantille, -joka johti eräälle erittäin kauniille ruiskulähteelle, keskellä -Dogepalatsin pihaa. Heidän katsellessaan selitti tohtori aina nuorelle -kumppanilleen kaikki näihin esineihin yhdistyneet historialliset -muistot, joten hän sai täydellisesti havainnollisen kuvan menneen ajan -historiasta; sillä parempaa keinoa historian tapahtumien muistoon -teroittamiseksi ei löydy, kuin olla itse samalla paikalla, jossa ne -ovat tapahtuneet ja saada sellaisen oppaan kuin tohtori Edelstedt oli. -Hänen kanssaan nousi Elsa myöskin Campanilen korkeaan kellotapuliin, -jossa rappuset kiertelivät erään sisäisen tornin ympäri, joka useista -kohdin oli jätetty avoimeksi. Elsasta tuntui peloittavalta katsoa sen -sisäpuolelle, pimeään syvyyteen mutta hän käänsi silmänsä toisaalle, -ja kerran onnellisesti tultuaan ylös korkeuteen, saivat he vaivastaan -runsaan palkinnon tuossa komeassa näkyalassa, jossa Adrianmeren -morsian heloittavine kanaaleilleen, kullattuine kupukattoineen ja -minareetteineen lepäsi heidän jalkainsa juuressa. - -Mutta ei tämän huvittavan kaupungin mikään paikka ihastuttanut -matkustajiamme enempää kuin Markuskenttä. Sinne seurasi tavallisesti -neiti Edelstedtkin heitä, sillä siellä sai hän istua noiden pienien -pöytien ääressä, joilla kahvia ja jääkylmää vettä tarjottiin, -sillä aikaa kun muut kävelivät ympäri katselemassa tämän kuuluisan -paikan merkillisyyksiä. Täällä avautui koko Venetsian historia -heidän nähtäväkseen. Dogien palatsi ja kappeli, noiden korkeiden -virkamiesten asunnot, kamoittavat vankilat, joihin rikoksen-tekijät -suljettiin -- kaikki, mikä puhui Venetsian uskonnosta, sen vallasta -ja arvollisuudesta -- oli aivankuin samaksi kokonaisuudeksi tähän -yhteen paikkaan kerättynä. San Markuskirkon kupoolit, sen välkkyvät -harjat ja kultaiset mosaikit, nuo melkein elävät kalkkimaalaukset, -pitkät loistavimmista väreistä hohtavat marmoriset pylväsrivit, -nuo kuuluisat, kullatut pronssihevoset suurportin päällä, kaikki -muodostavat täällä lumoavaisimmasti vaikuttavan taulun. Oikealle -Dogepalatsissa, ei kaukana siitä, on kaksi korkeaa graniittipylvästä, -toinen kannattaa apostoli Markuksen siivillistä jalopeuraa, toinen -pyhän Theodorin kuvapatsasta; nuo kolme mastoa, joissa muinoin liehui -tasavallan kolme lippua, mutta joissa siihen aikaan, josta nyt puhumme, -nähtiin Itävallan punainen ja valkea viiri; vähän kauempana tuo vanha -vakainen Campanile, ja lähimpänä tuomiokirkkoa tuo komea kellotorni, -joka täydentää ryhmän, kullalta ja taivaan sinertävältä kimeltäväne -kelloneen, jonka päällä kaksi suurta pronssikuvaa aimo vasaroillaan lyö -tunteja välillään riippuvaan jättiläiskelloon, ja kaikkein yläpuolella -selvä pilvetön taivas; ihastuttavampaa kuvaa ei olisi voinut ajatella -ja matkustajamme nauttivat siitä täysin mielin. - -Muutamana päivänä näkivät he omituisen näytelmän. He tulivat -Piazzan luo juuri siihen aikaan kun oli ruokittava sinisiä -kyyhkysiä, joita Venetsiassa pidetään pyhinä, jopa melkein kaupungin -suojeluspyhimyksinä, sillä tapahtukoon mitä tahansa, ei niitä saa -milloinkaan unohtaa; piiritys-aikoina, nälänhädässäkin, ihmisten -ollessa aivan nääntymäisillään, saivat kyyhkyiset kuitenkin runsaan -ravintonsa muinaisaikoina ja vieläkin hoidetaan niitä suurimmalla -huolella. - -Kello löi juuri kaksitoista, matkustajiemme tullessa Markuskentälle -ja samassa tuli muuan mies esiin, suuri kori kädessään, hän vihelsi -ja äkkiarvaamatta täyttyi ilma siivellisistä joukoista, jotka -melkein himmentivät auringon; tuhansien siipien räpytys kuului -kyyhkysten laskeutuessa maahan ja nopeasti nieleskellessä heille -runsaasti riputeltuja jyviä. Elsalle oli sanomattoman hauskaa nähdä -noita näppäriä lintuja, jotka noikkivat ja nokkivat, leikkivät ja -riitelivät ja vihdoin lensivät tiehensä, koska ei enää löytynyt mitään -noukittavaa. Mutta kuherruksen ja räpytyksen loputtua kuului lukematon -paljous muita ääniä, jotka melkein tukkivat korvan. Miehiä, naisia -ja lapsia kuljeskeli ympäri, tarjoellen jos jotakin tavaroita; millä -oli limunaadia tahi jäätelyitä, millä melooneja ja muita hedelmiä, -muutamilla oli näkinkenkiä; kilpikonnia tahi lintuja; täällä näkyi -tanssiva apina, tuolla näytteli narrittelija temppujaan, mutta mikä -enimmän kiinnitti Elsan huomiota, oli eräs ryhmä, ei kaukana siitä, -jossa hän seisoi; useampia henkilöitä istui portailla tahi seisoivat -nojautuen pylväihin, jännitetyllä tarkkuudella kuunnellen erästä runo- -ja taruniekkaa, joka vilkkailla liikenteillä ja monimutkaisimmalla -äänellä kertoi jotakin juttua heille. Hän käänsi selkänsä Elsaa kohden, -mutta hänen liikkeissään oli jotakin, joka hämmästytti tyttöä. Juuri -lopetettuaan kertomuksensa, kääntyi hän ympäri, samassa päästi Elsa -äännähdyksen ja kiiruhti esiin miehen luokse. - -"Signor Crespini!" huudahti hän. Mies katseli kummastellen ympärilleen -ja Elsa vetäytyi vähän ujostuneena taaksepäin. - -"Kuka nuori neiti se on, joka minua puhuttelee?" kysyi mies -kohteliaasti. - -"Isä Pajatso", kuiskasi Elsa, tuskin rohjeten katsahtaa ylös. - -"Mitä? Kuka minua siksi nimittää? Voikohan se olla? Ah ei, eihän tämä -hieno Signorina ole la mia povera Elsa!" sanoi taruniekka, katsellen -ällistyneenä tuota nuorta tyttöä, kuuntelijainsa vähitellen hajautuessa. - -"Tunnetteko tätä?" sanoi tyttö punastuen ja otti esiin Crespinin -hänelle muistoksi antaman pienen karneoliristiu. - -"Ai! la mia Marketani risti! Niin, nytpä tiedän! Voi, kun vielä piti -elämän siihen päivään, jona saan jälleen nähdä rakkaan Titaniani, -ihka elävänä ja niin hienona ja kauniina! Ja il Signor dottore, ja la -Signora", sanoi hän, kumartaen ainakin kaksikymmentä keltaa, "tämä oli -odottamaton ilo ja kunnia. Ja kas, tässä", jatkoi hän, ottaen vanhasta -kukkarostaan esiin pienen emaljoidun medaljongin, "on la Signoran -muistolahja joka on ollut kalliimpana aarteenani; en milloinkaan ole -tahtonut siitä erota, kuinka suuri hätäni välin on ollutkin." - -"Tulkaa nyt kanssamme tänne pieneen kahvilaan, rakas ystäväni" sanoi -tohtori, "tulkaa kertomaan kuinka teille nyt menestyy; ei aivan hyvin, -pelkään minä," lisäsi hän, samassa säälivästi katsellen Pajatsoraukan -kuluneita vaatteita ja laihaa vartaloa. - -He menivät erääsen erityiseen huoneesen kahvilassa, siellä kestittiin -Crespiniä jääkylmillä juomilla, makaroonilla ja kaikella mikä -tavallisesti enimmän miellyttää italialaista. - -Vihdoinkin tarpeeksi syötyään, joka luultavasti ei ollut pitkiin -aikoihin tapahtunut, rupesi hän kertomaan kohtaloitaan siitä asti kun -hän erkani Elsasta. Silloin matkusti hän edelleen teaatterinjohtajan ja -hänen seuransa kanssa; mutta he eivät olleet kauan yhdessä. Crespini -ei saattanut unohtaa johtajan kovuutta Titania raukalle ja tämä -oli syynä paljoon riitaan ja eripuraisuuteen heidän välillään. Tämä -meni niin pitkälle, että Pajatso muutamana kauniina päivänä karkasi -esimieheltään. Sen jälkeen oli hän koettanut onneaan monella eri -tavalla. Pajatson osan näytteleminen tuli hänelle ajan pitkään ylen -kiusalliseksi, välin matkusteli hän ympäri, näytellen apinaa, välin myi -hän kipsikuvia, aikomuksessa koota niin paljon rahaa, että hän olisi -voinut kääntyä takaisin Italiaan vaimonsa ja lapsensa luokse. Hän oli -vihdoinkin saanut paikan matkapalvelijana eräälle herralle, joka aikoi -käydä Venetsiassa. Tämä oli kuitenkin saanut matkalla tietoja, jotka -pakoittivat hänen kääntymään takaisin kotiinsa, itse oli Crespini -sairastunut ja hänen oli täytynyt kuluttaa kaikki kootut rahansa -ennenkuin saattoi päästä kauemmaksi. Taas jotakin ansaitakseen oli hän -nyt koettanut kykyään taruniekkana; ulkomaalla ei ollut hänellä tästä -mitään hyötyä, sillä siellä ei ymmärretty häntä, mutta täällä sai hän -kansan nauramaan eli itkemään aivan niinkuin hän tahtoi. Ja niin toivoi -hän ettei kovin kauvan viipyisi ennen kuin hän saisi nähdä ihanan -Florensinsa, vaimonsa ja rakkaan Marketansa. - -Silloin sanoi tohtori Edelstedt, että hän luuli saattavansa Elsalle -suuren ilon ja tekevänsä sekä Crespinille että heille kaikille -palveluksen esittämällä erästä ehdotusta; Crespinille olisi vapaassa -vallassa myöntyä siihen tahi ei. He aikoivat suoraan Venetsiasta -Spezziaan, jossa sisarensa tulisi oleskelemaan jonkun ajan, saadakseen -nauttia sen suloista meri-ilmaa. Sieltä aikoi hän tehdä pienen matkan -Florensiin ja ottaa Elsan mukaansa; jos hänen sisarensa voisi jotenkin -hyvin, noutaisi hän kenties myöhemmin hänenkin sinne. Nyt tahtoi hän -ehdoittaa Crespiniä, joka niin hyvin tunsi maan ja kaikki sen olot, -seuraamaan heitä apulaisena matkalla, ehkäpä viipyisi vähän kauemmin -ennenkuin hän saapuisi kotiinsa, mutta sitten voisi hän samassa -saattaa Elsan tuttavuuteen Marketansa kanssa, josta hän oli niin -paljon puhunut. "Mitähän sanotte tästä, rakas Crespini?" sanoi tohtori -lopuksi, "haluttaako teidän myöntyä tähän ehdotukseen?" - -Haluttaisiko hänen? Mies raukka oli aivan mielettömänä ilosta. -Niin, hän tahtoi tehdä vaikka mitä, -- vaikkapa tuo maksaisi hänen -hengensäkin, tahtoi hän tehdä kaikki valmistaakseen heille tämän -hauskan matkan! Sairas signora ei tulisi vähintäkään kärsimään; he -saisivat katsoa kaikki mitä katsottavaa oli, tulematta vähintäkään -väsyneiksi; ihastuksissaan ja etelämaisessa vilkkaudessaan lupasi hän -niinhyvin mahdollisia kuin mahdottomiakin, hypellen ja juoksennellen -ympäri huonetta niinkuin olisi ollut vähän hupsu. - -Elsakaan ei ollut vähemmän iloinen, vaikk'ei hän osoittanut iloaan niin -rajuilla liikenteillä. - -"Ah!" sanoi tyttö, "minä olen niin kauan halunnut saada tehdä jotakin -hyvän isä Pajatson avuksi, joka teki niin paljon hyvää minulle, silloin -kun ei minulla ollut muuta ystävää maailmassa. Nytkään en kyllä voi -mitään tehdä, mutta voin toki koettaa osoittaa kiitollisuuttani -sanoilla jos en töillä." - -Ja hän päätti käyttää kaikki säästörahansa ostaakseen Crespinille -jotakin kaunista, ja sitäpaitsi kirjaella hienoimman pienen kauluksen -Marketalle. - - - - -KAHDEKSASTOISTA LUKU. - -Matkustus. - - -Pari päivää sen jälkeen olivat matkustajat valmiit lähtemään, ja -liikutetulla sydämellä jättivät he hyvästi meren morsiamen, tuon -muinoin niin uljaan ja aina lumoavan Venetsian. - -Siihen aikaan ei ollut mitään rautateitä, ainakaan Italiassa, mutta -tohtori Edelstedt oli hankkinut itselleen mukavat matkavaunut, -ja jotta sisarensa olisi väsynyt niin vähän kuin mahdollista, -kulkivat he hitaasti, ainoasti lyhyitä päivämatkoja. Crespini oli -väsymätön toimittamaan kaikki parhain päin, niin että he saivat -nähdä maan kauniimmat paikkakunnat; hän osoitti kaikki kohdat, jotka -historiallisesti enimmän huvittivat ja myöskin ne kestikievaritalot, -joissa nykyään oli tarjona parhaimmat yökortteerit. - -Pietra Malan luona näkivät he omituisen luonnonilmiön, joka kutsutaan: -"Fuoco di Legno." Kulettuansa kappaleen matkaa kylästä ja melkein -pimeän tultua, saapuivat he erään irtonaisilla kivillä peitetyn -ympyrän luo, joka oli korkeintaan kymmenen tahi kaksitoista jalkaa -läpimitaten. Täällä nousi lukemattomia pieniä liekkejä ylös maasta, -jotka väriltä ja ulkomuodolta sekä nopeilta liikkeiltään olivat palavan -väkiviinan kaltaisia. Jotakin erittäin salaperäistä, jopa melkein -yliluonnollista oli tuossa kirkkaassa, liekehtivässä pilkussa vuoren -tummalla rinteellä, ja Elsan tuli tahtomattansakin mieleen ihmeellinen -näytelmä, jonka hän oli nähnyt järvellä kohta sen jälkeen kun hän oli -paennut vanhasta kodistaan, ja sydämessään kiitti hän Jumalaa, joka -niin hellästi oli johdattanut häntä hänen teillään tuosta kovan onnen -päivästä asti. Niin, Hänen päällensä tahtoi hän uskaltaa, mikä hyvänsä -kohtalokseen tulisikin. - -Pian tulivat matkustajamme enemmän jylhille ja kolkoille -vuoriseuduille, jossa Apenninni-vuoriston haarat ulottuvat pitkälle -sisämaahan. Synkät laaksokäytävät kiertelivät metsäisten ylänköjen -välitse, kohisevat vuorivirrat juoksivat alas jyrkkiä rinteitä myöten. -Luonnon hymyily oli kadonnut, tuntui siltä kuin nyt nähtäisiin -ainoastaan sen ryppyinen otsa. - -Illalla tultiin pieneen "osteriaan", eli kestikievaritaloon, joka oli, -aivankuin linnun pesä, sijoitettu vuorten väliin. Tohtori Edelstedt -ei pitänyt tästä paikasta, ympärillä oleva kansa näytti hänestä -epäilyttävältä, oli kuultu puhuttavan paljon rosvoamisista vuoristossa, -matkustajien päälle oli hyökätty ja ryöstetty maantiellä ja tohtori -arveli mahdollisesti ennen pimeän yön tuloa ennätettävän parempaan -yökortteeriin. - -Mutta Crespini oli jyrkästi tätä vastaan. Hän vaatei että heidän oli -pysähtyminen tähän, sillä seuraava pysäyspaikka olisi vielä huonompi; -he voisivat lähteä liikkeelle kohta päivän koittaessa, mutta tänne -täytyi yöksi jäädä, jos eivät tahtoneet saada rosvoja kimppuunsa ja -kaikkea omaisuuttaan ryövätyksi; tohtori saattaisi kyllä maata sapeli -ja ampumakivääri vieressään. Vasta jälkeenpäin saivat he tietää -Crespinin koko yön istuneen naisten huoneen kynnyksen edustalla, -viritetty pistoli kädessään. - -Seuraavana aamuna heti päivän valjetessa oli Crespini ylhäällä -panemassa kaikkia kuntoon matkaa varten, joka kiireimmän mukaan -alotettiinkin. Hän istuutui kuskilaudalle ajurin viereen, pistoli -vyössään. Tie kulki ylös ja alas, yli vuorten ja laaksojen, -läpi metsien ja pensastojen, ja hurmaava oli ylängöltä, tummien -kastanjapuiden luoman varjon lävitse, nähdä nousevan auringon -majesteetillisesti esiintyvän leimuavien pilvien sylistä. Silloin -luikersi tie äkkiä muutamien suurten maahan pudonneitten kallion -lohkareiden välitse, jotka olivat hajallaan paksun risukon ympäröimänä. -Keskellä tietä näkyi suuri musta esine, joka näytti sulkevan tien -ja estävän kaiken eteenpäin pääsyn; tohtori Edelstedt hyppäsi -alas vaunuista, nähdäkseen mikä se oli, ja kohtasi suuren tyhjän -matkavaunun, ovet avoinna ja hevoset pois valjaista päästettyinä. -Matkustajamme katselivat hämmästyneinä toisiinsa ja rupesivat toimeen, -saadakseen niin pian kuin mahdollista vaunun pois tieltä. Samassa -kuului heikko valitus risukossa, ja etsittyä niiltä paikoin, mistä -ääni kuului tulevan, löydettiin naisihminen, rikkirevityin vaattein, -vaaleana ja värisevänä istuvan kivellä ja vaikeroitsevan. Kului hetken -aika, ennenkuin he voivat saada hänet puhumaan, niin peljästynyt -hän oli, mutta vihdoin sai hän kerrotuksi lyhyillä keskeytetyillä -lauseilla, että hän oli matkustanut emäntänsä, kreivinna d'Osoglion -kanssa, joka aikoi erääsen paikkaan, ei kaukana Spezziasta, ja -oli hänellä hyvin kiire, hän kun olisi tahtonut kohdata muutaman -sukulaisensa, joka näinä päivinä aikoi muuttaa paikkakunnalta. Tuossa -pienessä "osteriassa" vuoristossa oli houkuteltu hänet matkustamaan -lähimpään pysäyspaikkaan, voidakseen varhain aamulla sieltä lähteä, -mutta tiellä olivat rosvot, joiden kanssa kyytimies luultavasti oli -yksissä neuvoin, karanneet heidän päällensä ja ryöstäneet heidän -kokonaan; matkapalvelija oli juossut tiehensä, hevoset päästettiin auki -ja hän ja kreivinna heitettiin risukkoon. Täällä makasi hän tunnotonna, -kunnes hän luuli kuulevansa ääniä ja nousi työläästi ylös, koettaakseen -huutaa apua. - -Crespini otti naisraukan kainaloonsa ja vei hänen vaunuun, toisten -etsiessä kreivinnaa. - -"Täällä hän on!" huusi Elsa, "mutta oi, hän on varmaan kuollut!" - -Tohtori kiiruhti sinne ja tapasi Elsan polvillaan erään naisen -vieressä, joka hengetönnä ja verisenä makasi maassa. Hänen jalo -muotonsa oli vaalea kuin marmori, rikas surupukunsa rikkirevitty, -sormensa pitivät suonenvedon tapaisesti kiinni jostakin nauhasta, josta -luultavasti joku medaljonki oli pois reväisty. - -"Onko hän kuollut?" sanoi Elsa. - -"Oi!" huudahti kamarineitsyt, vaivaloisesti laahustaen itsensä sille -paikalle, jossa kreivinna makasi, "ovatko ne roistot ottaneet kreivin -valokuvan? Voi kuinka suuren surun tämä saattaa kreivinnalle, hänen -taas virotessa henkiin!" - -Tohtori tunnusteli hänen valtasuontaan. "Hän ei ole kuollut," sanoi -hän; "missä on viinisi, Eleonore? Anna hänelle vähäsen ja tuo vettä, -huuhtoaksemme häntä; kas noin, hän liikuttelee jo." - -Kreivinna aukasi suuret tummansiniset silmänsä, katsellen ympärilleen -kauhistuneen näköisenä, mutta nähdessään nuo ystävälliset kasvot, -näytti hän rauhoittuvan, hän sulki taas silmänsä ja antoi päänsä hiljaa -levätä Elsan olkapäällä. Hetken perästä nousi hän äkisti, tarttui -nauhaan kaulassaan ja huomasi medaljongin olevan poissa. "Oi Fernando!" -huusi hän epätoivoisena, "minä olen kadottanut sinut toisen kerran! -Ennemmin olisivat saaneet ottaa kaikki mitä minulla on, kuin tämän -valokuvan!" - -Hän tahtoi nousta ylös, mutta uupui ja kaatui. Silloin kehoitti -Crespini heitä kiiruhtamaan, ja tohtori asetti vieraan naisen pehmeille -tyynyille vaunuissa, ajomies jätettiin ryöstettyjen ajokalujen luokse, -joita hakemaan he lähettäisivät hevosia asemalta, Crespini otti ohjat, -tohtori istui hänen viereensä, nuo neljä naista saivat paikkansa -vaunuissa ja niin kulkivat he hiljaista vauhtia alaspäin, kunnes -ennättivät lähimpään pysäyspaikkaan, jonka jälkeen viljavampi seutu -vähitellen aukeni matkustajien katseille. - - - - -YHDEKSÄSTOISTA LUKU. - -Spezzian lahdelma. - - -Matkalla makasi kreivinna enimmäkseen jonkunlaisessa horrostilassa, -mitään puhumatta ja tiedustelematta. Mutta heidän saavuttuaan -Spezziaan, ilmestyi kuume ja hän houraili paljon. Sydäntä särkevää oli -kuulla hänen puheitaan, sillä hän luuli aina makaavansa meren pohjassa, -aaltojen lyövän ylitsensä ja kauheiden elävien matelevan ympärillänsä, -uhaten niellä hänet. Silloin huusi hän sydäntä vihlaisevalla äänellä -miestään ja lastaan ja hapuili usein kaulassaan olevaa mustaa nauhaa, -ikäänkuin olisi hän hakenut ryövättyä medaljonkiaan. Sillä välin puhui -hän useampia kieliä, ranskaa sekä englanninkieltä ja välin kuuli -tohtori Edelstedt hämmästyksekseen hänen puhuvan ruotsiakin, vaikka -hyvin murteellisesti. Tohtori oli katsonut parhaaksi viedä hänet -Spezziaan sekä ottanut hänelle huoneen samassa hotellissa, kuin hän ja -sisarensakin asui. Väsymättömästi piti tohtori huolta sairaasta; ei -kukaan saanut tulla häntä lähelle, paitsi hän itse ja kamarineitsyt, -joka sairasta hoiti, ettei hänen lepoaan olisi häiritty. - -Kun tämä kuume-tila oli kestänyt pari päivää, vaipui kreivinna -syvään uneen, joka luultavasti oli taudin käännekohta, sillä hänen -herättyään näkyi vaara olevan kaikki ohitse ja voimansa lisääntyivät -huomattavasti, jotta hän pian saattoi jättää sängyn ja tämän pimeän -huoneen, jossa hän tähän asti oli oleskellut. - -Nyt tahtoi tohtori valmistaa hänelle jotakin odottamatonta. Hän oli -häntä varten tilannut mitä kauniimman huoneen hotellissa, jonka -palkongilta ja kolmesta suuresta alas laattiaan asti ulottuvasta -akkunasta oli loistava näkyala Spezzian lahdelman tummansinisille -laineille ja sitä ympäröiville ihanoille rannoille. - -Muutamana auringonpaisteisena aamuna vietiin kreivinna tähän huoneesen. -Tohtori tuki häntä toisesta kädestä, Rosina, kamarineitsyensä, -toisesta. Hän pantiin sohvalle akkunan vastapäätä ja tohtori meni -aukasemaan luukut. Minkälainen näkyala nyt kohtasikaan heidän -katsettaan! Edessään lepäsi meri, välkkyvänä kuni puhtaat timantit, -raittiissa aamutuulessa, joka muodosti veden sieviin aaltoihin, joilla -laivat tanssivat vallattomina ja iloisina, jättäen taaksensa pitkiä -lumivalkeita vahtovakoja. Tohtori Edelstedt katsahti sairaasen, hän -luuli tämän näytelmän vaikuttavan hänessä uutta eloa, mutta hänen -suureksi hämmästyksekseen piti sairas kätensä silmillään, käänsi päänsä -poispäin, huudahtaen tuskallisimmalla äänellä: "Oi, ei, ei, tätä en voi -katsoa! Ottakaa pois minut täältä. Voi, kun on kauhistavaa; tänne en -voi jäädä, se on mahdotonta!" Hän kätki päänsä tyynyihin, hän kuului -nyyhkyttävän, ja koko ruumiinsa vapisi väkinäisesti. - -Tohtori Edelstedt katseli ällistyneenä sairastaan; hetken aikaa käveli -hän sanaakaan sanomatta edestakaisin huoneessa, sitte asettautui hän -kreivinnan eteen ja sanoi vakaasti ettei käy laatuun antaa siten -myöten tunteilleen; niitä vastaan on taisteltava; sillä jos annetaan -semmoisten hermoispuuskausten päästä valtaan, tulee pian sekä sielu -että ruumis kykenemättömäksi mihinkään ponnistuksiin. - -Kreivinna d'Osoglio piti vielä silmänsä kiinni, mutta kuunteli nöyrästi -lääkärin neuvoa ja pyysi häneltä anteeksi nähtävästi vallatonta -käytöstään; jos hän jätettäisi yksinään hetkiseksi, lupasi hän koettaa -tointua ja koota voimiaan, sitten selittääkseen tohtorille syyn -omituiseen menettelyynsä; hän ei saattanut muuta kuin uskoa tohtoria -pitävän sen anteeksi annettavana, niin lapselliselta kuin se nyt -hänestä näyttikin. Itkusilmin vaipui hän takaisin sohvalle ja tohtori -jätti hänen kahdenkesken Rosinan kanssa. - -Iltapäivällä tuli hän takaisin sisarensa kanssa, joka halusi käydä -signoraa katsomassa. He tapasivat hänen samassa huoneessa, istuvan -sohvalla, joku ompelus kädessään; silmänsä olivat vielä punaiset, -mutta hän näytti lempeältä ja tyyneeltä ja kun he olivat puhelleet -hetkisen ja hän oli lämpimin sanoin ilmoittanut kiitollisuutensa -kaikesta heidän hänelle osoittamastaan hyvyydestä, kääntyi hän tohtorin -puoleen ja sanoi olevansa velvollinen antamaan hänelle selityksen -oikulliselta näyttävästä käytöksestään, ja vaikka kuinka kovasti se -häneen koskisikin, oli hän päättänyt sen kohta tehdä. Hän tunsi itsensä -voimakkaammaksi ja tohtorin sanat olivat syvästi häneen vaikuttaneet, -hän tahtoi taistella tunteitaan vastaan. "Aukase, Rosina, akkuna, jotta -raitis merituuli pääsee vahvistamaan minua", sanoi hän; "istukaa, -ystäväni, minä tahdon kertoa teille elämäkertani." - -"Olette varmaan kummastelleet kuullessanne minun välin puhuvan muutamia -ruotsalaisia sanoja, mutta isäni oli ruotsalainen, vaikka hän oli -tullut naimisiin italialaisen naisen kanssa; hän oli nimittäin Ruotsin -konsuli Roomassa, mutta kuoli minun vielä aivan nuori ollessani. Äitini -eli ainoastaan muutaman vuoden hänen jälkeensä; hän kuoli kohta sen -jälkeen kun minä olin mennyt naimisiin jaloimmalle, rakastettavimmalle -miehelle, nimeltä Fernando d'Osoglio, rikkaasta ja arvossa pidetystä -perheestä Roomassa. Hän rakkaudessaan ikäänkuin kantoi minua sylissään -ja minä jumaloin häntä; ei milloinkaan ole löytynyt onnellisempaa -avioliittoa, vaikka tämä onnellisuus valitettavasti tuli sangen -lyhyeksi. - -"Meillä oli pieni poika, mutta hän kuoli muutaman kuukauden vanhana. -Sitte sain tyttären, Angelani; ah, hän on nyt enkeli taivaassa. Hän oli -aivan pieni vielä, kun Tukholmassa asuva isäni kaksoisveli sairastui -kovasti, ja lähetti meille niin sydämellisen ja hartaan toivomukseni -saada nähdä minua, veljensä ainoata lasta, ennen kuolemaansa, että me -päätimme tehdä tuon pitkän matkustuksen pohjoiseen, ja lastani kun en -saattanut jättää, otimme hänen mukaamme. - -"Oleskelimme muutaman viikon Tukholmassa, kunnes setäni kuoli, ja -Syyskuu oli jo tullut, kun olimme matkalla Göteporiin, sieltä -lähteäksemme laivalla Kööpenhaminaan. - -"Kauan emme vielä olleet merellä olleet ennenkuin rupesi kovasti -tuulemaan ja pian alkoi mitä hirvein myrsky. Yö oli pilkkopimeä, -sitä valaisi ainoastaan salamat, jotka verhoivat taivaan ja meren -kansoittavalla loistollaan. Ei kukaan uskaltanut mennä alas, -seisoeltiin tahi levättiin kannella huolestuneissa ryhmissä, usein -mahtavien hyökyaaltojen valelemina. Kerran kuulin kapteenin sanovan, -ettei hän voinut käsittää, missä hän oli; hän piti majakan olevan -läheisyydessä, mutta koska sitä ei näkynyt, oli hän kai erehtynyt -suunnalta, nyt oli hän kokonaan neuvottomana, eikä tiennyt mihin -olisi laivaa ohjannut. Minä en saattanut seisoa, vaan olin polvillani -ja koetin pysyttäidä aivan lähellä miestäni; palavasti rukoillen -Jumalaa säästämään rakkahimpiani. Lapsemme makasi vieressämme pienessä -vahasilkillä verhotussa korissa, jonka olimme teettäneet matkaa varten, -leikkien huoletonna muutamilla liehuvilla nauhoilla; tämän näin -salaman valossa, imettäjä, joka piti koria, huusi sydäntä särkevällä -äänellä kaikkia pyhimyksiä. Samassa kuului äkisti hirveä ryskähdys, -tuntui kuin olisi laiva revennyt keskeltä kahtia, Fernando reväistiin -käsistäni, lapsi katosi, miten minun kävi, en tiedä, ainoastaan -hämärästi tahdon muistaa tarttuneeni kiinni johonkin minua kohden -uiskentelevaan esineesen ja että meri pauhasi ja aallot loiskivat -ylitseni. Kun vihdoinkin taas tulin tunnoilleni, nousi aurinko, kuni -kultainen pallo, pilvettömälle taivaalle, makasin pienellä saarella, -johon aallot olivat minut heittäneet; kaikkialla ympärilläni levisi -ääretön meri, vielä liikkuvana ja vahtoisena yöllisestä myrskystä, -maininki kävi korkealle ylös pienen kallion ympärillä ja peitti usein -minut suolaisella vainiollaan. Makasin siinä hetken aikaa tuskin voiden -liikuttaa itseäni ja odotin kuolevani ja taas pääseväni Fernandoni ja -Angelani seuraan. Mutta äkkiarvaamatta huomasin etäällä suuren laivan; --- se läheni. Nälkään kuolemisen pelko, ajatus, että rakkaimpani -mahdollisesti olisivat voineet pelastua yhtähyvin kuin minäkin, antoi -minulle voimia, nousin ylös ja kiipesin kallion korkeimmalle huipulle, -seisoin siellä kuroittavin käsin, kunnes laivasta huomattiin minut. -Merimiehet luulivat tuon kalliolla seisovan eriskummallisen olennon -valkeine vaatteineen ja hajanaisine hiuksineen, välkkyvän vahdon -ympäröimänä, olevan jonkun veden haltijan, ja tuskin uskalsivat lie -koskeakaan minuun, kun kapteeni laski veneen ulos ja onnistui suurella -vaivalla saamaan minut laivalle. - -"Se oli englantilainen laiva. Kapteenin vaimo ja useita muita -matkustajia oli mukana, ja kaikki laivalla, alhaisimmasta ylhäisimpään, -kilpailivat toistensa kanssa osoittamassa hyvyyttään kurjaa vierasta -kohtaan. En milloinkaan voi unhoittaa sitä ystävällisyyttä, jolla minua -kohdeltiin. Saavuttuamme Englantiin, pyysi muuan erittäin rakastettava -vanhempi pariskunta minua seuraamaan mukana heidän kauniisen kotiinsa -maalla. Jos jollakin keinoin koetettiin saada jotakin tietoa tuosta -hukkuneesta laivasta, mutta turhaan; ei milloinkaan kuultu kenenkään -muun pelastuneen, ei matkustajista eikä miehistöstä. Sillä välin -koettivat jalomieliset ystäväni kaikin tavoin lievittää suruani; -heidän luonaan opin tuntemaan, mistä yksinään oikea lohdutus voidaan -löytää, sillä tähän asti, kun olin tuuditeltu maallisen onnellisuuden -laineilla, olin harvoin ajatellut elämän todellisuutta, joka nyt -melkein kokonaan masenti minut; mutta -- toivon että Jumalan armon -kautta, joka johdatti minut tähän tosi-kristilliseen Davenantin -perheesen, eivät ole nämät kovat koetuksetkaan olleet hyödyttämättä -minua. Mielelläni olisin viettänyt ne muutamat päivät, jotka -silloin luulin enää saavani elää, näiden jalojen ystävien luona, -tuossa ihanassa maassa, joka on ollut niin monelle onnettomalle -vieraanvaraisena turvapaikkana; mutta appivanhempani eivät tahtoneet -kauemmin olla minua paitsi, he olivat jo kadottaneet niin paljon -ainoassa pojassaan, joka oli ollut heidän silmäterällään, ja pienessä -rakastetussa lapsenlapsessaan, he kirjoittivat kerran toisensa perästä, -etteivät he saata elää ilman minua, ja niin annoin minä sydämelliset -jäähyväiset ystävilleni Fernyhurstissa ja matkustin takaisin Roomaan, -jossa appivanhempani asuvat. Roomassa ja sen lähistössä olen siitä -asti oleskellut, enkä siitä saakka, kun sinne takaisin tulin, ole -koskaan nähnyt mertä, tuota kauhistavaa mertä, joka kaiken elämäni ilon -ryöstänyt on. Älkäät siis rakkaat ystävät ihmetelkö, vaikka tämä näky -niin valtasi minut heikossa liikutetussa tilassani, kun katseeni aivan -odottamatta sen kohtasivat! Te tahdotte antaa minulle anteeksi, eikö -totta? Niin, näen teidän olevankin hyvin liikutettuna. Silmänräpäyksen -ajan pyydän olla yksinäni, kootakseni ajatukseni, sitten on tekevä -sydämelleni hyvää saada taas nähdä teidän sääliväiset kasvonne." - -Kreivinna vaipui takaisin sohvalle, peittäen kyyneleiset silmänsä -tyynyihin; mutta neiti Edelstedt tarttui veljensä käsivarteen ja -kiiruhti ulos huoneesta. - -"Oi Kaarle, Kaarle!" huudahti hän kohta kun sai jonkunkin sanan -suustaan, "olemme löytäneet Elsan äidin! Kuinka ihmeelliset eivätkö ole -Jumalan tiet! Niin, minä suon mielelläni heille tämän äärettömän ilon, -vaikka kuinka raskaaksi tulisikin erota tästä rakkaasta lapsesta! Mutta -uskallammeko puhua tästä kreivinnalle, koska hän on niin heikko vielä?" - -Tohtori katsoi sen ei olevan vaarallista, kun vaan menetellään -varovasti, ilo ei kuoleta; olisi sentään ensin tultava vielä enemmän -vakuutetuksi asiasta. Heidän tässä neuvotellessaan toistensa kanssa -tuli Rosina sisään ja sanoi Signoran nyt olevan tyyneemmän ja haluavan -nähdä heitä. - -Sykkivin sydämin meni neiti Edelstedt sisälle hänen luokseen, istuutui -sohvalle hänen viereensä, tarttui hänen käteensä ja kysyi, oliko tämä -onneton haaksirikko tapahtunut Syyskuun 12 päivänä, neljätoista ja -puolen vuotta sitten? - -"Niin, silloin se tapahtui", vastasi kreivinna, katsoen hämmästyneenä -häneen. - -"Ja majakka? kuulitteko koskaan sen nimeä? Oliko se N----n majakka?" - -"Ah, oli! kuinka niin? te tiedätte jotakin! Oi, sanokaa!" - -Hän oli niin liikutettu, ett'ei neiti Edelstedt uskaltanut sanoa enää -mitään, vaan katsahti huolestuneena veljeensä. - -"Ajatelkaamme asiaa levollisesti ilman kiihkeyttä", sanoi tohtori, -tavallisella tyyneydellään hymyillen, ja lisäsi sitten, että heillä -oli syytä uskoa kreivinnan lapsen ainakin pelastuneeksi. Mutta äidin -rauhattomuutta ja palavaa odotusta ei voitu hillitä; parin minuutin -perästä tiesi hän kaikki. - -"Tyttäreni on tässä talossa! Oi, antakaa minun kiiruhtaa hänen -luokseen!" huudahti hän, tahtoen syöstä ulos, mutta tohtori kielsi. - -"Rakas Eleonore", sanoi hän, "mene valmistamaan Elsaa tähän häntä -odottavan onneen, ja tuo hän tänne." - -Neiti Edelstedt kulki hitaasti ja horjuvin askelin käytävää pitkin, -joka vei hänen omaan huoneesensa. Siellä istui Elsa, ompeluksensa -kädessään, katsellen uneilevana ulos tummansinisille välkkyville -aalloille. - -"Elsa!" sanoi neiti Edelstedt. Nuori tyttö säpsähti; hän käänsi päänsä -pois akkunasta ja katseli kummastellen ystävättäreensä. - -"Rakas neiti, mitä se on?" huudahti hän, "näytätte niin vaalealta ja -liikutetulta, onko jotain tapahtunut?" - -"Niin, lapseni", vastasi neiti Edelstedt, "jotakin on todellakin -tapahtunut, ja sinulle ainakin on se iloinen sattumus, joka on -tapahtunut." - -"Oi, sanokaa, mitä se on?" huudahti Elsa; "onko kuulunut?..." - -Hän keskeytti puheensa, sillä hän ei tahtonut mielellään kenenkään -aavistavan kuinka paljon hän ajatteli sitä mahdollisuutta, että hän -löytäisi vanhempansa. - -"Niin, Elsani, on sekä kuulunut että löytynyt," vastasi neiti -Edelstedt, tavallisella lempeydellään hymyillen. - -"Isäsi valitettavasti ei enää elä, hän hukkui sinun pelastuessasi, -mutta äitisi --" - -"Äitini! huudahti Elsa melkein hengetönnä. Oi, rakas neiti, kuka -hän on? Missä hän on? oi sanokaa, en voi kauemmin kestää tätä -tietämättömyyttä!" - -"Tule, lapseni", sanoi neiti Edelstedt, "minä vien sinut hänen -luoksensa." - -Hän kiersi kätensä tuon melkein tiedotonna olevan tytön ympärille, joka -kovasti vapisten hiipi ystävättärensä luokse, ja vei hänen käytävän -lävitse kreivinna d'Osoglion huoneesen. Hän aukasi oven; kreivinna -seisoi siellä, vaaleana kuin marmorikuva, nojaten Rosinan käsivarteen. -Elsa ei rohjennut mennä esiin, vaan seisoi ovessa, vapisten kuni haavan -lehti. - -"Elsa", sanoi neiti Edelstedt, "tämä on äitisi. Kreivinna, kas tässä -on tyttärenne; tulkoon hän olemaan teille kaikki mitä hän on minulle -ollut! Jumala siunatkoon teitä molempia." - -Silmänräpäyksen katseli kreivinna tutkivin silmäyksin nuorta tyttöä. - -"Niin, hänellä on Fernandon silmät!" huudahti hän. "Oi kauan kaivattu -lapseni, sinä olet nyt kaikki mitä minulla on jälillä elämän iloa; -tule, oi tule äitisi syliin!" - -Hän levitti kätensä ja Elsa lepäsi äitinsä rinnoilla. - -"Tällaiset hetket ovat pyhiä", sanoi tohtori hiljaa. "Tule, rakas -sisareni, sinä tarvitset levätä kaikista näistä mielenliikutuksista; -sinulla on voimakas sielu, sen tiedän, mutta ruumis on heikko vielä", -ja hän tarttui hänen vapisevaan käteensä ja vei hänen huoneisinsa. - - - - -KAHDESKYMMENES LUKU. - -Florensissa. - - -Iloinen oli se seura, joka sinä iltana kokoontui kreivinna d'Osoglion -huoneisin. Elsa, tahi Angela, joksi nyt saamme nimittää häntä, ei -tiennyt, mitenkä olisi osoittanut onnellisuuttaan. Välin makasi hän -kuten pieni lapsi äitinsä sylissä, välin laski hän polvilleen neiti -Edelstedtin viereen ja kietoi kätensä hänen kaulaansa, välin hyväili -hän rakasta tohtoriansa; eipä isä Pajatsokaan jäänyt osaansa paitsi -tässä yleisessä ihastuksessa. Alussa oli hän vähän ujoksissa, sillä hän -luuli ettei "la contessina" milloinkaan enää mitään huolisi köyhästä -naurattajamestarista ja hänen Marketastaan, mutta kauaksi ei jäänyt -hän tähän luuloon, sillä sekä Angela että hänen äitinsä kilpailivat -keskenään osoittamassa Pajatsolle kiitollisuuttaan. - -"Ensi tiistaina matkustamme kaikin Florensiin", sanoi kreivinna, "sitte -tulemme tervehtimään teitä, rakas Crespini. Olette olleet lapselleni -isänä, hänen ollessaan aivan yksinään maailmassa, ja olette olleet -apuna pelastamassa henkeäni; siitä olen kyllä huolen pitävä ett'ette -te eikä teidän perheenne mitään hätää kärsi niin kauan kun minä elän. -Sitte matkustamme suoraan Roomaan, sillä minä ikävöitsen saada esitellä -Fernandoni tyttären hänen iäkkäille vanhemmilleen." - -Muutamana kirkkaana aamuna saivat matkustajamme nähdä ihanan Florensin, -joka maailman mainioine kupooleineen ja huippuineen, kypressien ja -poppelipuiden ympäröimine hymyilevine huviloineen ja kaikkine muhkeine -rakennuksineen lepäsi heidän edessään. - -Kohta heidän tänne tultuansa, pyysi kreivinna Crespiniä kiiruhtamaan -kotiinsa; samana iltana aikoivat he käydä tervehtimässä häntä. - -Ja sen he tekivätkin. He kulkivat useampia kapeita katuja, eivätkä -ilman vaivatta, kunnes vihdoin löysivät tuon pienen asunnon. Se -oli pihan sisässä, yhdessä noista hävinneistä palatseista, joissa -Florensin uljaat aateliset muinen olivat asuneet. Hauskannäköiset -sammalpeitteiset kiviportaat veivät eräälle rautaristikolla -varustetulle portille, jonka ympärille viiniköynnös oli poimutellut -loistavat kukkakiehkuransa, tuoksuva myrtti tunkeutui siellä täällä -esiin kivien välistä ja heleät konvolvulus-kukat kiemurtelivat -muutamien rikkeimien marmorikuvien ympärillä, jotka vielä olivat -jälellä muinoisesta komeasta suihkulähteestä pihan keskellä. - -Vaunujen tullessa esiin, aukesi ovi äkkiä ja Crespini seisoi siinä -parhaassa juhlatakissaan, toisella puolellaan oli pieni iloisa akkansa -ja toisella hoikka mustasilmäinen Marketa, joka seisoi punastuneena -puhtaassa hienosti tärkätyssä pääliinassaan ja nypisteli ujostellen -monivärisen esiliinansa nauhaa. - -Kaikki tervehtivät, syvästi niiaten ja kumarrellen ja veivät nämät -ylhäiset vieraat sisään huoneisinsa, jotka olivat hyvin pienet -ja yksinkertaisimmilla huonekaluilla varustetut; mutta tässä -yksinkertaisuudessakin tuntui olevan joku taiteellinen aisti. Yhdessä -nurkassa oli Marketan mandoliinikantele ja pöydällä puolivalmis -mosaikkiteos, sillä tämä nuori tyttö oli tullut hyvin taitavaksi -tällaisten teosten valmistamisessa. Näkyipä siellä myöskin äidin -nypläystyyny ja värttinä, ja kaikki todisti tuon köyhän kansan -ahkeruudesta ja uutteruudesta. - -Angela vei kohta Marketan erikseen ja lahjoitti hänelle sitävarten -kirjaelemansa kauluksen ja kauniin korallikoristeen, jonka äitinsä oli -tähän tarkoitukseen hänelle antanut. Marketa oli ihastuksissaan; hän -näytti kuinka hän asetti kokoon pienet lasipuikkonsa mosaikiksi ja -toivoi ettei neiti halveksisi hänen juuri nyt tehtävänään olevaa pientä -rintasolkea, joka esitti kyyhkystä öljypuun oksa nokassa. Angelan -mielestä oli se ihastuttava, hänellä ei ollut koskaan ollut mitään niin -kaunista. - -Sillä välin kysyi kreivinna Crespiniltä pitikö hän tästä -yksinkertaisesta asunnostaan, tahi eikö hän mieluummin tahtonut muuttaa -isompaan? Hän sanoi ei milloinkaan toivoneensa mitään parempaa, mutta -isäntä oli hänen suureksi surukseen juuri sanonut heidät ylös, kun ei -hän jaksanut maksaa korkeampaa hyyryä. Kreivinna pyysi saada puhua -isännän kanssa, ja tämän tultua, suuresti kumarrellen ylhäiselle -herrasväelle, sopi kreivinna hänen kanssaan niin että Crespini saisi -asua siinä niin kauan kuin hän itse haluaisi, määrättyä vuokraa -vastaan, jonka kreivinnan asiamies olisi vuosittain maksava. Hän -vakuutti myöskin Crespinille pienen vuotuisen elinkoron ja määräsi -summan rahaa, joka olisi Marketalle maksettava hänen hääpäivänään tahi -kaikessa tapauksessa hänen täytettyänsä viisikolmatta vuotta. Kuka voi -kuvata tämän pienen perheen iloa? Ei ainoastaan sen jäsenet olleet -tavanneet toisensa monivuotisen erinänsä olon perästä, vaan tuntui -kuin onni tahtoisi heille jakaa kaikki antimensa tänä päivänä! Neiti -Edelstedt tilasi muutamia mosaikkiteoksia ja pitsejä, ja monta käden -puistutusta toiselta puolen ja siunauksia toiselta puolen annettua, -erkanivat matkustajamme vihdoin köyhistä ystävistään, jättäen iloa ja -kiitollisuutta tuon pienen hauskan kodin jäsenten sydämiin. - -He pysähtyivät Florensiin ainoastaan pariksi päiväksi, ja viettivät -aikansa taulukokoelmien ja muiden arvollisten esineiden katselemisessa, -niin paljon kuin neiti Edelstedtin heikot voimat myöden antoivat. -Kreivinna d'Osoglion hieno taideaisti ja syvälliset tiedot olivat tässä -erittäin hyvin paikallaan, sillä hän taisi aina osoittaa kaikki, mitkä -parhaiten ansaitsivat katsomista, eikä tarvittu tuhlata aikaa mihinkään -vähemmän arvollisiin. - -Jälkimäisenä päivänä olivat he Palazzo Pitti'ssä ja katselivat juuri -Rafaelin ihanaa Madonna della sediaa, kun Angela huomasi erään nuoren -miehen, joka teki muutamia muistiinpanoja. - -"Eikö hän ole Alpi Elgenströmin näköinen?" kuiskasi hän neiti -Edelstedtille. Samassa kääntyi mies heitä kohden, se oli todellakin hän! - -"Kuinka odottamaton ilo on minulla saadessani tavata niin hyviä -ystäviä täällä", sanoi hän tohtorille ja hänen sisarelleen. "Ja onko -mahdollista? onko tässä pieni mallini, joka on tullut niin suureksi ja -komeaksi! Hän on koko nuori neiti, jota en saa enää kutsua Elsaksi." - -"Ei, ette saakaan, se on totta se," vastasi tohtori hymyillen, ja -nyt tapahtui yleinen selitys; Alpi esitettiin kreivinnalle nuorena -ruotsalaisena taiteilijana, jonka sisaret olivat erittäin hyviä Angelan -ystäviä ja Alpi kuulteli suurimmalla jännityksellä Angelan kummallisia -kohtaloita. Kreivinna pyysi häntä käymään heidän luonaan Roomassa. -Hänellä oli vielä jotakin teoksia valmistamatta Florensissa, mutta -mielihyvällä lupasi hän tulla, kohta kun hän taas palajaisi taiteen -pääkaupunkiin. - - - - -YHDESKOLMATTA LUKU. - -Ikuinen kaupunki. - - -Rooma! Kummallisin tuntein astuivat matkustajamme ensin tuohon -maailman mainioon kaupunkiin, jossa on niin äärettömän paljon huomiota -herättävää sekä sielulle että silmille. Kreivinna d'Osoglio meni kohta -Angelan kanssa appivanhempansa luokse. Hänen mielensä paloi antaa -heidän nähdä kuinka tyttö oli isänsä näköinen, tämä yhdenkaltaisuus -miellytti yhä enemmän hellää äitiä. Angela oli nyt niin kiintynyt -äitiinsä, että hän tuskin hetkeksikään tahtoi erota hänestä; hän -kaiheksui vähän noita vanhoja isänvanhempiaan; tultuansa heidän komeaan -huoneesensa, ja nähdessään tuon iäkkään pariskunnan loistavissa -vanhanaikaisissa puvuissaan, istuvan kumpikin korkeassa nojatuolissaan, -tykytti hänen sydämensä tuskallisesti ja hän olisi mielellään juosnut -tiehensä, jos olisi saanut luvan. Mutta vanhukset nousivat hitaasti ja -astuivat pari askelta miniäänsä vastaan, syleilivät häntä ja suutelivat -hänen otsaansa. - -"Tässä", sanoi kreivinna värisevällä äänellä, vetäen Elsan esiin, joka -oli piiloutunut hänen taaksensa, "tässä on Fernandoni tytär." - -Vanha kreivinna purskahti itkemään; kaikki jäykkyys oli kadonnut, sekä -hän että miehensä likistivät tuota nuorta tyttöä rintaansa vasten, he -itkivät ja nauroivat vuorotellen, puhelivat Fernandosta, että hän oli -niin rakastettava ja kuinka Angela oli isänsä muotoinen. "Ah niin, ihan -hänen silmänsä", sanoi isän-äiti; "ja hänen suunsa sitte! Katsopas kuu -hän hymyilee!" sanoi iso-isä, "niin, hän on oikea d'Osoglio, siitä ei -voi kukaan erehtyä." - -Alussa Angela vähän ujoksui kaikkia näitä huomautuksia, mutta hän -tottui niihin, ja hetkisen kuluttua oli hän aivan kokonaan kotiutunut -vanhusten luona, jotka päivän päästänsä tahtoivat kestitä häntä -konvehteilla ja jos jonkinlaisilla makeisilla. - -Mutta mieluimmin oli hän toki aina äitinsä tahi neiti Edelstedtin -ja hänen veljensä luona. Hän nautti, melkein tietämättänsä, siitä -jalostuttavasta vaikutuksesta, jonka tosi kristillisellä pohjalla -lepäävä korkeampi sivistys tekee ihmiseen. He olivat käyneet -kärsimyksen koulun; he olivat "pesneet vaatteensa ja ne Karitsan veressä -valkaisneet", nämät kaksi naista, joihin Angela veren ja rakkauden -siteillä oli niin kiintynyt, ja heidän omansa ollessaan oli hän -onnellinen. - -Aamupäivät vietettiin kaiken tuon loiston ja jalouden katselemisessa, -jota Roomassa on nähtävänä paljon enemmän kuin missään muussa -kaupungissa maailmassa. Sillä Rooma on ikäänkuin elänyt kolme elämää. -Ensin vanha, ankara tasavalta, josta Rooman Forumi, Kapitoliumi -ja vanhemmat temppelit ovat näytteenä; sitten keisari-aika -ylellisyyksilleen ja tapain turmeluksineen; mutta niinkuin sairas -puukin usein kasvaa runsaimmin kukkia, niin näemme tältäkin ajalta -semmoisia uhkeita rakennuksia, kuin Colosseumi, voittoportit, Cesarien -palatsi y.m. Mutta vielä kolmannen kukoistusaikakauden oli Rooma -näkevä, nimittäin kristillisyyden aikakauden, jolloin Pietarin kirkko -rakennettiin, jolloin Rafael ja Mikael Angelo maalasivat mainiot -taulunsa, joiden vertaa ei milloinkaan ole löydetty, ja jolloin sinne -kokoontui äärettömän paljon muidenkin taiteilijain mestarituotteita. -Tämä kaikki oli nyt tuleva matkustajiemme katseltavaksi, ainakin t:ri -Edelstedtin ja Angelan, jotka olivat väsymättömät. - -Nykyään elävienkin taiteilijain työpajoissa käytiin, mutta nuorta -Elgenströmiä ei kuulunut mistään, he eivät tienneet oliko hän -matkustanut kotiin tai niissä hän oli. - -Eräänä päivänä kävivät matkustajamme näyttelyssä, jossa oli nuorempien -taiteilijain teoksia; näistä oli Akademia dell'Arte antanut -muutamille palkinnon. Neiti Edelstedt oli juuri katselemassa muutamia -akvarelliluonnoksia, kun Angela äkkiä punottavin poskin tuli hänen -luokseen, sanoen: "rakas täti, tulkaapas katsomaan mitä minä olen -nähnyt tuolla sisällä." - -Hän vei hänen toiseen huoneesen, jossa kuvanveistoteokset olivat -näytteillä, ja osoitti erästä keittosavesta tehtyä korkokuvaa, joka oli -saanut kunniapaikan; se esitti kivistä rantaa, jossa oli kaksi kaunista -naisolentoa keveissä kalastajapuvuissa; toinen seisoi ristissä käsin, -toivottoman surun ilmaus kasvoilla; toinen oli polvillaan, nostaen -pientä lasta korista, jonka myrskyiset aallot olivat rannalle ajaneet; -odottamaton ihastus kuvautui hänen toiseen naiseen käännetyissä -kasvoissaan; takapuolella näkyi majakka ja laivahylyn pirstaleita -uiskenteli merellä. "Palkittu" oli suurilla kirjaimilla luettavana sen -yläpuolella. - -"Hämmästyttävä!" sanoi neiti Edelstedt, hetkisen sitä katseltuaan. - -"Tuntuuko tädistä, että se kuvaa tapauksen jotakuinkin hyvin?" kuului -tuttu ääni sanovan heidän vieressään. - -"Herra Elgenström!" huudahti Angela. - -"Niin; aina siitä asti kun kohtasimme toisemme Florensissa, on pyörinyt -päässäni, että olisin esittävä tämän kohtauksen, olen työskennellyt -sen kanssa suurimmassa hiljaisuudessa, niin ettei kukaan ole siitä -mitään tietänyt, ja ilokseni ja kummastuksekseni näen tänään sen olevan -katsottu ansainneeksi akateemian suuren hopeamitalin." - -Samassa tuli kreivinna esiin, kummastellen mihin toiset olivat -joutuneet; nähdessään korkokuvan, joka esitti hänelle niin tärkeää -tapahtumaa, tulivat kyyneleet hänen silmiinsä. Sydämellisen lämpimästi -tarttui hän nuoren taiteilijan käteen, pyytäen hänen mitä pikimmin -muodostamaan sen marmoriin hänelle; liikuttavine muistoineen olisi -se oleva suurimpana koristuksena hänen huvilassaan. Tämän lupasi -taiteilija mielihyvällä; hymyillen sanoi hän sen olevan suurimman -tilauksen mitä hän oli saanut, ja toivoi sen olevan useampien -muiden enteenä; "mutta", jatkoi hän, kääntyen neiti Edelstedtiin, -"alkuperäisen olen aikonut täti Eleonorelle, jos tahdotte sen pitää -hyvänänne; teillekin, joka olitte tämän pienen löytölapsi-raukan äitinä -ennenkuin hän oli niin onnellinen että löysi oman äitinsä, saattaa tämä -muistorikas tapaus olla miellyttävä. Neiti Angela on useammat kerrat -ollut mallina minulle; nyt on hän sen tehnyt tietämättänsä!" - -Neiti Edelstedtin liikutetulla sydämellä kiittäessä tästä kalliista -lahjasta, seisoi Angela hiljaa ja miettivänä kuvan edessä; äkkiä sanoi -hän ikäänkuin unelmasta heräten: - -"Niin, se on kaunis, sangen kaunis, mutta yhtä puuttuu vielä, ja sen -täytyy teidän luvata minulle lisätä siihen." - -"Ja se on?" kysäsi Alpi. - -"Saatte asettaa sen alle tämän kirjoituksen: - - "On linna luja Jumala; - Kaikessa hädäss' auttaja." - -"Nämät ovat ne sanat, jotka aallot minulle lauloivat, ollessani -kaikkien ihmisten hylkäämänä, ja kuinka ovatkaan nämät sitte -toteutuneet! Ne tulevat olemaan mielilauseenani koko elinikäni." - - - - -KAHDESKYMMENESTOINEN LUKU. - -Jälleennäkeminen. - - -Tohtori Edelstedtin kolmekuukautinen virkavapaus oli jo lähellä -loppuaan. Sekä hänelle että sisarellensa oli tämä aika ollut sanomaton -nautinto, sinä aikana oli sisaren terveys niin suuresti parantunut, ja -jokapäiväinen seurustelu kreivinna d'Osoglion kanssa, sekä kaikki se -viehättävyys ja jalous, jota olivat nähneet hänen ja Angelan seurassa, -oli vieläkin enemmän lisännyt tätä nautintoa. - -Mutta nyt tuli tuo surullinen hetki, jona heidän piti erkaantuman. -Neiti Edelstedt saattoi tuskin nähdä Angelaa saamatta kyyneliä -silmiinsä; tuo nuori tyttö, joka hänen johdannollaan oli alkanut -kehittyä niin sopusointuiseksi kokonaisuudeksi, oli tullut hänelle -äärettömän rakkaaksi, ja tytön saavuttamaa tilaa hänen sydämessään -olisi tuleva vaikeaksi täyttää, mutta kuitenkin hylkäsi hän kaikki -rukoukset, joilla kreivinna ja Angela ahdistivat häntä, jäämään heidän -luokseen seuraavaksi talveksi. Hänen veljensä oli hänelle lähin ja -rakkain maailmassa. Olla hänen luonaan sulostuttaakseen hänen elämäänsä -niinä lyhyinä välihetkinä, jotka hän saattoi omistaa perhe-elämälle, -oli neiti Edelstedtin suurin ilo, ja hän tiesi sen olevan -veljellensäkin suuren arvoisen; he olivat aina niin yhden mieliset; -ravintola-elämä, jonka niin monta nuorta miestä parhaana pitää, oli -tohtorille vastenmielinen, ja sisar oli sydämessään päättänyt ett'ei -milloinkaan häntä jättäisi niin kauan kuin terveys ja voimat riittivät; -siis pysyi hän tässä päätöksessään, niin houkuttelevaa kun se hänelle -muuten olikin suostua kreivinnan kutsumukseen. Tämä oli kuitenkin -luvannut myöhempään suvella käydä heitä katsomassa Ruotsissa, ja -tällä hauskalla toivolla vastaiseksi erkanivat ystävämme toisistaan. -Raskaalta tuntui Angelasta nähdä heidän lähtevän; hän oli kyllä -onnellinen rakkaan äitinsä kanssa ja koetti hellällä huolenpidollaan -palkita hänelle kaikki ne surulliset vuodet, jotka äitinsä oli -yksinäisyydessään viettänyt, mutta hän oli myöskin niin kiintynyt -näihin ystäviinsä, jotka hänen turvattomana lapsena olivat hoitoonsa -ottaneet, ja suuntaneet hänen mielensä elämän korkeampaa päämäärää -kohden, että kyyneleensä tulvasivat alas poskille hänen kuiskatessaan -heille viimeiset jäähyväisensä. - -Mutta hänen äitinsä suuteli pois nuo kirkkaat pisarat, sanoen: -"rakastan sinua, lapseni, vieläkin enemmän sentähden että niin paljon -pidät näistä jaloista ihmisistä. Emme koskaan saata olla heille -kylliksi kiitolliset siitä, mitä ovat meille kummallekin tehneet!" - -Oli muuan päivä heinäkuussa, kun tohtori Edelstedt ja hänen -sisarensa saivat ilon Ruotsissa omassa kodissaan vastaanottaa -rakkaat matkustajansa. Angelasta tuntui unelmalta muistellessaan -sitä päivää, jona hän sinne kannettiin, niin sairaana ja kurjana, -Pajatsoraukan yksinkertaisesta yliskamarista ja piti tulleensa toiseen -maailmaan, jossa jalommat henget häntä ympäröivät ja hoitivat. Kuinka -olivat kaikki siitä muuttuneet! Mutta koko hänen entinen elämänsä, -koetuksineen ja kärsimyksineen, oli aivan kuin taulu levittynä hänen -muistissaan, ja ensimäinen, jota hän kysyi, oli hänen isänsä, eli -isänään pidetty, Juho Bryngelson. Oliko hän vielä vankina tahi missä -hän oli? Mutta tohtori Edelstedt vastasi että hänellä siitä asti, kun -he kotiin tulivat, oli koko ajan ollut niin kiire että hänen oli ollut -mahdoton tiedustella häntä; kuitenkin koettaisi hän hankkia tietoja -ensitilassa. Luutnantti Holmers tulisi pian sinne ja hän voisi heille -tästä antaa tiedon. Tähän oli Angelan tyytyminen, vaikka hänestä -tuntui, ett'ei tohtori nyt ollut oikein kaltaisensa. - -Parin päivän perästä aikoivat he tehdä pienen huviretken vaunuissa, -näyttääksensä kreivinnalle lähiseutuja ympäristöllä. Tohtori oli -hankkinut itselleen muutaman tunnin joutilasta aikaa, ja hauskalla -mielellä lähtivät he menemään. Tie johti hymyilevien laaksojen ja -viljavien kenttien lävitse, missä ruis oli kellastumassa ja apila -levitti punaisen tuoksuvan vaippansa. Kuljettiin Ekepyyn sivuitse, -sillä Elgenströmin perheestä ei ollut ketään kotona; he olivat kaikin -matkustaneet johonkin kylpypaikkaan. - -Vähitellen tuli seutu autiommaksi ja jylhemmäksi, kalliot saivat -harmaan, pyöreämäisen saaristoluonteen, ja muutamassa tienkäänteessä -saivat he äkkiä nähdä meren. Angela hämmästyi, sillä hän ei luullut -sen olevan niin lähellä heitä. Nyt kulkivat he pienen kalastuspaikan -sivuitse, jonka pienet punaiset tahi harmaat huoneet olivat hajallaan -kalliolla, tahi ikäänkuin kohoutuivat merestä, ja kiville oli ladottu -pitkiä kiemuroita kuivattavia kaloja, jotka täyttivät ilman hyvin -vastenmielisellä löyhkällä. - -Sitte tulivat he eräälle paremmin suojassa olevalle paikalle, jossa -muutamat tammet levittivät merituulien typistämiä oksiaan pienen töllin -ylitse, jonka akkunat olivat hopeakirkasta lahtea kohden. Edustalla -istui harmaatukkainen ukko kutoen verkkoa, ja hänen vieressään seisoi -pitkä nuorukainen, myöskin askaroiden jonkun kalastuskapineen kanssa. - -Vähän matkan päässä tuvasta pysähtyivät vaunut ja seurue lähti ulos. -Naiset asettautuivat ruohostoon, mutta tohtori Edelstedt tarttui -Angelan käteen, vieden hänen vähän erikseen. - -"Tunnetko tuota ukkoa, Angela?" sanoi hän. - -Tyttö katsoi kysyväisesti häneen. - -"Hän on Juho Bryngelson, kasvatusisäsi, jos siksi saan häntä kutsua. -Kreivinna d'Osoglio on pyytänyt minua pitämään huolta että hän saisi -suotuisat päivät vanhuudessaan, päästyänsä vankeudesta. Minä arvelin -että hän parhaiten viihtyisi meren rannalla; hän on kai jo unohtanut -vanhan salakuljetustoimensa, ja sitäpaitsi ei ole täällä mitään -tilaisuuttakaan siihen. Ostin siis tämän pienen mökin ja veneen -hänelle; muuan tänne muuttanut nuori sukulainen auttaa häntä, ja ukko -näkyy kyllä hyvin voivan. Nyt laskeumme me tähän viheriään ruohostoon -siksi aikaa, kun sinä menet hänen luoksensa puhelemaan hänen kanssaan." - -Vapisevin askelin meni Angela istuimen viereen, jossa vanhus istui; -tuskin hän tunsikaan enää häntä, niin paljon oli hän vanhentunut -siitä kun he viimeksi tapasivat toisensa; hänen tukkansa oli tullut -jääharmaaksi, silmät näyttivät himeiltä ja kuoppaisilta, ennen niin -voimakas vartalonsa oli kyyristynyt kokoon, verevät ahavoittuneet -kasvonsa olivat keltasen vaaleat, häntä ei voitu enää kutsua _Mustaksi_ -Jussiksi. - -Silmänräpäyksen seisoi Angela hänen edessään; mutta hän katsoi alas -verkkoonsa, eikä huomannut häntä. - -"Isäni", sanoi Angela sitte matalalla äänellä, "ettekö enää tunne -Elsaanne?" - -"_Minun_ Elsaani", mutisi ukko, "missä hän on? Häntä ei ole milloinkaan -ollutkaan. Ja minä pidin kuitenkin hänen niin rakkaana. Se oli -julmasti, hyvin julmasti tehty, niin pettää minua." - -"Niin se oli todellakin. Mutta Elsa löytyy kuitenkin ja vaikka hän on -saanut toisen nimen, on hänellä kuitenkin jälellä sama sydän. Isä, ette -saa hyljätä häntä. Katsokaa minua, minähän olen teidän Elsanne; vaikka -olenkin tullut vähän suuremmaksi ja voimakkaammaksi, vaikka vaatteeni -ovat hienommat, eihän se mitään tee; olen kuitenkin sama Elsa." - -Silloin vasta katsahti vanhus ylös hänen kasvoihinsa, kuitenkin oli -katse lakastunut ja välinpitämätön. Mutta kun hänen luonaan oleva pitkä -nuorukainen tuli esiin, sanoen: "niin, toden tottakin on tällä hienolla -neidillä ihan täsmälleen meidän Elsamme silmät!" ja Angela huudahti: -"orpana Kalle! Se onkin hyvä että hän tulee auttamaan isää", niin -näytti ukon katse vähitellen kirkastuvan, hän otti tuon pienen pehmeän -käden silmänräpäykseksi omaan kovaan käteensä, mutta antoi sen kohta -pudota, otti lakin päästään, sanoen: "melkeinpä unohdin että olen ollut -kurja linnanvanki ja että te olette ylhäisen kreivin tytär, -- mutta -sinä olit kuitenkin kerran minun Elsani, minun oma, rakas Elsani!" -huudahti hän kiivaasti, kurottaen käsiään häntä kohden, ja nuori tyttö -heittäytyi tulvaavin kyynelin ukon rinnoille. - -Kun he olivat vähän tyyntyneet, kertoi ukko tytölle kuinka hänen -käyntinsä olivat olleet ikäänkuin auringon säteitä hänen pimeässä -vankilassaan; ne olivat estäneet hänen mielensä kokonaan villiytymästä; -hän oli lukenut hänen lähettämiään kirjoja, koska ne tulivat _häneltä_, -huolimatta toverien pilkasta ja ilkkunaurusta; vihdoin olivat tohtori -Edelstedt ja saaristokersantti Holmers toimittaneet, että hän saisi -olla eri huoneessa sen lyhyen ajan, minkä hänen vielä täytyi siellä -olla. Mutta kun tohtori ja hänen sisarensa tulivat kotiin Italiasta, -kävivät hänen luonaan hänen yksinäisessä vankilassaan ja kertoivat -hänelle koko jutun hänen oman lapsensa kuolemasta, Elsan ajautumisesta -maalle laivahylystä, kuinka hänen oma vaimonsa ja kälynsä olivat -Elsan asettaneet hänen kuolleen lapsensa sijaan, kuinka tämä kaikki -oli tullut ilmi ja kuinka Elsa lopuksi oli löytänyt oman äitinsä, -rikkaan kreivinnan, niin tuntui hänestä kuten toivon viimeinen -ankkuri olisi häneltä otettu, kuten olisi hän menettänyt kaiken ilon -elämässään; sillä hänellä oli viimeisinä aikoina, ruvettuansa parempia -ajattelemaan, aina ollut lempiunelmanaan, että hän ja Elsa yhdessä -asuisivat jossakin pienessä töllissä, jossa hän olisi koettanut saattaa -hänen elämänsä iloisammaksi kuin ennen tuolla jylhässä Svartviikissä. -Nyt oli kaikki tämä turhaa, mutta kuitenkaan ei hänellä suinkaan ollut -mitään valittamisen syytä, sillä kreivinna oli ollut niin erinomaisen -hyvä ja lahjoittanut hänelle tämän pienen asunnon, jonne hän kohta -vankilasta päästyään oli muuttanut, ja oivallisen veneen. Ja Kallekin, -tuo hyvä poika, joka aina oli ollut uskollinen, oli muuttanut hänen -luokseen auttamaan häntä, mikä olikin varsin oikein, sillä ei hän -enää nähnyt eikä kuullutkaan niin hyvin kuin ennen. Näin tuli siis -olo hänelle vähän hauskemmaksi, kuin jos hän olisi aivan yksinään -oleskellut. Nyt tuntui hänestä niin hyvältä, nähtyään ettei Elsa, -sillä siksi saisi hän kai vieläkin häntä kutsua, ollut häntä kokonaan -unohtanut ylhäisten sukulaistensa vuoksi. - -"Ah, ei", sanoi Angela, "kuinka saatoitte luulla sen olevan -mahdollista? Ja te, Kalle, teette sangen hyvin hoitaessanne -vanhaa isää; siitä on Jumala teitä siunaava." Tyttö tarttui niin -ystävällisesti nuorukaisen käteen, että hän punastui ilosta. "Minä -pyydän äidiltä lupaa saada lähettää teille hyviä kirjoja, joita -teidän on hauska lukea isälle, ja muutamia muita pieniä tavaroita, -jotka voivat saattaa huoneenne vielä hupaisemmaksi. Mutta kas, -tuolta tuleekin äiti itse tädin ja tohtorin kanssa. Oi, rakas äiti, -hyvät ystävät, kuinka olen kiitollinen kaikesta mitä olette tehneet -isäraukalle." - -Juho Bryngelson katsoi hyvin arasti kreivinnaan, eikä tiennyt mitä -olisi hänelle sanonut, mutta kreivinna oli niin ystävällinen ja -kohtelias, että ukon ujous vähitellen katosi, hän rohkeni kiittää häntä -kaikesta mitä kreivinna oli hänelle tehnyt, ja puhua muutamin sanoin -omista tunteistaankin; hän sanoi katuvansa, ettei hän paremmin ollut -elämäänsä ja voimiansa käyttänyt. Mutta nyt tulisivat hän ja Kalle -kyllä viettämään rauhallisempaa elämää. - -"Kalle saa hankkia itsellensä hyvän vaimon", sanoi tohtori Edelstedt, -"niin hän saa olla tyttärenä ukolle ja hoitaa häntä"; jonka jälkeen -Kalle punehtui ja naureskeli hämmästyneenä; mutta neiti Edelstedt'in -viittaamana tuli ajuri esille pari koria käsivarrella täynnä ruoka- -ja juomatavaroita; pöytä katettiin niillä, ja seura oli juuri -istumaisillaan pöytään, kun tohtori huusi: "Pysähtykää, ystäväni, minä -odotan toista vierasta, jok'ei vielä ole saapunut. Hiljaa, eikö jokin -ajanut tuolla?" - -Samassa kuului pyöräin pärinää, pienet kiesit ajettiin oven eteen, ja -pitkä, leveäharteinen mies hyppäsi niistä alas. - -"Tervetuloa, rakas herrani Holmers," sanoi tohtori; "me vietämme täällä -ystävyyden ja sovinnon juhlaa, eikä se olisi täydellinen ilman teidän -läsnäoloanne." - -"Olen iloinen saadessani olla muassa", sanoi rannikkokersantti, -kumartaen naisille. Kun hän oli esitetty kreivinnalle, sanoi hän -Angelalle: "Pyydän tuhat kertaa anteeksi, että kerran niin pahoin -peloitin teitä, paras neitini; mutta onhan se tuottanut teille -onnea. Ja katsos tässä, rakas Bryngelson; olemme olleet vihamiehiä -monta vuotta, mutta nyt saatte mielellänne tarttua käteeni; tein -velvollisuuteni ja te olette sovittanut rikoksenne, ja niin on asia -selvitetty." - -"Niin, herra luutnantti", sanoi salakuljettaja, "kiitos olkoon -Elsalleni ja näille hyville ystäville, että olen vihdoinkin käsittänyt -eläneeni rikollisesti ja hullusti; nyt olen vanha ja voimani ovat -murtuneet, mutta koetan elää enemmän mielevää ja jumalanpelkoa -osoittavaa elämää. Antakaa minulle kaikki se paha anteeksi, mitä olen -teille tehnyt." - -Nuori, ja ennen aikaansa vanhentunut mies tarttuivat voimakkaasti -toistensa käsiin, ja iloisella sekä juhlallisella mielellä istuivat -he kaikki pöytään. Angela istui äitinsä ja Mustan Juhon välillä, -tätä lähinnä istui luutnantti, sitten neiti Edelstedt, Kalle ja -tohtori, ja harvoin on mikään puolinen maistunut paremmalta, kuin -tämä pienessä kalastajamajassa, samalla kun leyhkeät merituulahdukset -virtasivat sisälle avonaisesta ovesta ja aaltojen kuohu piti suloista -päivällis-soittoa. - - - - -KAHDESKYMMENESKOLMAS LUKU. - -Vieraissa käynti. - - -Kreivinna d'Osoglio halusi osoittaa kiitollisuuttaan kaikille, jotka -olivat olleet ystävällisiä hänen tytärtänsä kohtaan hädän ja surun -aikoina. Sen vuoksi matkustikin hän hänen kanssaan eräänä päivänä -siihen pieneen kaupunkiin, jonka läheisyydessä herra Rosenqvistilla oli -puutarhansa. - -Heti tultuansa puutarhan veräjälle, astuivat he vaunuista ja menivät -alas puutarhaan; mutta Angela hämmästyi kohta sitä muutosta, mikä -siellä oli tapahtunut. Hyvin järjestettyjen pengerten sijaan, kauneine -kukkasryhmineen, olivat kukat nyt melkein rikkaruohon vallassa, -pienet hedelmäpuut olivat irtaantuneet tukipuistaan, käytävät -olivat hiedoittamattomia ja kaikki näytti huonosti hoidetulta ja -huolettomuuteen heitetyltä. - -"Kenties jokin muu asuu täällä nyt?" sanoi Angela; mutta kun hän -oli ehtinyt vähän kauemmaksi eteenpäin, näki hän ukon istuvan -pensasmajassa, piippu suussa, ihan kuin ennenkin; mutta hänen pyöreät, -punahkot kasvonsa olivat käyneet kalpeiksi ja laihoiksi, ja hän istui -ikäänkuin unessa, pyörivien savupilvien ympäröimänä. - -Nähtyään naiset, nousi hän ylös ja sanoi vanhan tottumuksen mukaan: -"Käskettekö mitään? Erinomaisen kauniita kasviksia ja hedelmiä ja -erittäin hienoja kukkaiskimppuja." - -"Herra Rosenqvist", sanoi Angela, "ettekö muista Elsaa, teidän pientä -kukkaistyttöänne?" - -"Elsa", hän sanoi, "siitä on jo pitkä aika, siitä. Minä uskon että -kaikki on jo mennyttä minulle." - -"Mutta", sanoi Angela, "ettekö ole milloinkaan kuullut hänestä? -Kirjoittihan hän monta kirjettä." - -"En milloinkaan", vastasi hän; "siinä tapauksessa niitä on salattu. -Lapsi parka; minä jätin hänen, ja nyt hän on poissa; niin, kaikki on -poissa." - -Angela kävi kovin murheelliseksi kuullessaan ukon puhuvan noin, ja hän -koetti selittää hänelle, että hän ja tuo kadonnut pieni kukkaistyttö -olivat sama henkilö; mutta se oli vaikeaa, sillä ukko pysyi aina -siinä ajatuksessa, että hän oli uhrannut viattoman tytön ja että se -oli jäljettömiin kadonnut. Vasta vähitellen, kun Angela puhui siitä, -mitä oli tapahtunut silloin, kun hän oli hänen huoneessaan, ja niistä -kohtaloista, joissa hän oli elänyt sittemmin, alkoi ukon pää selvitä -ja hänen tylsät silmänsä elähtyivät. "Jos olisin tämän tiennyt ennen", -hän lausui, "olisi minulla yhtä vähemmän omantunnon vaivoja. Mutta he -olivat kovia minua vastaan. Saara parka, olihan hänellä itselläkin -kyllä kärsimistä." Sitten hän kertoi, että hänen vaimonsa oli kuollut -noin vuosi sitten; hän ei voinut kantaa sitä surua, että hän tiesi -poikansa, jota hän oli niin hemmoitellut, olevan varkaan. Kohta sen -perästä, kun hän vangittiin, kävi hän kipeäksi, eikä koskaan enää -parantunut. Kun Niilo oli ollut määrätyn aikansa, muutti hän Amerikaan, -"ja siellä, luulen minä", lisäsi hänen isäpuolensa, "hänelle käyvän -hyvin, kuten niin monelle hänen kaltaisellensa." - -Nyt istui ukko yksin jälellä pienessä talossaan, mutta asiat eivät -käyneet nyt, niinkuin ennen. Kaikki oli käynyt huonosti sitten, kun -Elsa tuli sieltä pois. "Tyttö raukka, tyttö raukka," sanoi hän välistä, -"minä pidin hänestä niin paljon; mutta eiväthän he tahtoneet jättää -minua rauhaan!" - -Kesti kauan, ennenkuin hän kyllin voi käsittää, että tuo hieno nainen, -joka nyt seisoi hänen edessään valkeassa musliinivaatetuksessaan -ja pieni siro olkihattu päässä sinisine nauhoineen, oli sama kuin -tuo pieni kerjäläistyttö, jonka hän oli ottanut maantieltä. "Niin, -Jumalan tiet ovat ihmeellisiä", hän sanoi; "mutta se oli hauskaa, -erinomaisen hauskaa!" Angela kertoi silloin, että hänen äidillään oli -muutamia kauniita, harvinaisia kasvia hänelle muassa, joitten hän luuli -menestyvän hänen puutarhassaan; tämä näytti miellyttävän häntä; mutta -kun kreivinna kysyi, voisiko hän tehdä mitään muuta hänen hyväkseen, -pudisteli ukko vain päätään ja sanoi, ett'ei hänellä ollut enää monta -päivää jälellä tässä maailmassa; siksi lyhyeksi ajaksi oli hänellä -kaikkea, mitä hän tarvitsi; sen ainoan, jota hän oli odottanut, oli -hän nyt saanut; hän tiesi ettei hänen Elsa parkansa ollut joutunut -hukkaan; vaan oli hyvässä hoidossa ja oli saanut niin korean ja kauniin -rouvan äidikseen! Tämä oli parasta mitä nyt enää voi tapahtua hänelle. -Kuitenkaan eivät he saaneet jättää häntä, maistamatta vähän hänen -puutarhatuotteistansa; hän kävi itse hakemassa melonin ja kauniimmat -kukat, mitä hänellä oli tarjota, ja kun heitä siten oli kestitty, jätti -Angela liikutetulla sydämellä hyvästi vanhalle ystävälleen, ja he -lähtivät matkaan. - -Kun ukko sitten tuli sisälle huoneesensa, näki hän korin täynnä -erinomaisen kauniita kasvia, useampia pulloja hyvää viiniä sekä muita -hyödyllisiä kapineita, ja paketin kirjoja, joitten joukossa korukansiin -sidottu raamattu, jonka ensimmäiselle lehdelle oli kirjoitettu: - -"Elsalta hänen ensimäiselle ystävälleen ja holhojalleen maan päällä." - - - - -KAHDESKYMMENESNELJÄS LUKU. - -Lopputapauksia. - - -Lähellä Svartviikkiä saamme nyt nähdä kaksi vanhaa tuttavaa, joita -emme ole pitkään aikaan tavanneet; ne ovat Maija ja Anna Leena, jotka -kantavat hauroilla täytettyä koria ylös jyrkkää kalliopolkua pitkin, -kuten silloinkin, kun ensi kerran tulimme heidän tuttaviksensa. Nyt he -taasen puhelevat vilkkaasti. - -"Oletteko kuullut, Maija äiti", sanoi nuorempi nainen, "että tänne on -tullut koreat vaunut, jotka pysähtyivät tuonne alas kylään, ja niissä -oli niin hienoa herrasväkeä, joka nousi niistä, ja he ovat nyt menneet -ylös nähdäkseen sitä vanhaa ryövärinluolaa, missä Musta Jussi piti -elämää; ihmettelen, mitä siitä pienestä tytöstä on tullut, joka aina -istui kalliolla mietiskellen; siellä ei ollut lainkaan siunausta tuossa -ruojassa, sitten kun tuo kauhea kertomus veljesmurhasta tapahtui. Nyt -on jokin kaupungista ostanut sen, ja se tulee revittäväksi ja uudestaan -rakennettavaksi; saa nähdä, kuinka käy. Tule, pankaamme kori maahan -tässä ja menkäämme ylös katsomaan niitä ylhäisiä vieraita; mikä on -voinut tuoda heidät tänne?" - -He menivät ylös kallioille, kunnes he olivat tulleet vanhalle -salakuljettajan tuvalle, missä he näkivät vanhemman naisen ja nuoren -tytön, jotka tulivat vastaiselta taholta. Siinä oli Angela äitineen. - -"Voi, äiti", sanoi Angela, "kuinka on ihmeellistä nähdä tätä kauheaa -paikkaa jälleen; mutta halusin kuitenkin taasen niin mielelläni käydä -täällä. Katsos tässä, tällä kalliolla minä tavallisesti istuin ja -kuuntelin aaltoja, kun ne lauloivat niin lohduttavia sanoja, jotka -sitten niin hyvin ovat toteutuneet: - - "On linna luja Jumala, - Kaikessa hädäss' auttaja." - -"Voi, rakas lapseni", sanoi kreivinna, "mitä kärsimyksiä sinulla on -ollutkaan tällä paikalla. Jumalan olkoon kiitos ja kunnia, hän on -suojellut sinua ja saattanut sinun takaisin äitisi syliin!" Molemmat -talonpoikaisvaimot seisoivat ihmeissään, kun he kuulivat nämät sanat, -mutta samalla huomasi Angela heidät. "Kas, eikös se ole Maija äiti ja -Anna Leena alhaalta kylästä! Te ette olleet aivan ystävällisiä minua -kohtaan, kun teidän viimeiseksi näin, mutta sellaisen voi helposti -unhottaa; ette tienneet paremmin." - -Vaimot eivät voineet ymmärtää hänen tarkoitustansa, mutta asia -selveni pian, ja kun he kuulivat, että hän oli sama pieni tyttö, joka -tavallisesti istui kalliolla ja katseli merelle, sill'aikaa kun hänen -vanhempansa olivat ulkona salakuljetusretkillä, ihmettelivät he sitä -suuresti. - -"Mutta rakkaat ystäväni", sanoi Angela silmänräpäyksen vaiettuansa, -"voitteko sanoa minulle, minne vanha Kaisa on joutunut, tuo ilkeä -ihminen, joka oli lapsuuteni pahin vitsaus?" - -"Kyllä, sen voin sanoa neidille", vastasi Anna Leena. "Hän jäi vielä -vähäksi aikaa tänne ylös Ulrika Bryngelson'in kuoltua; hänen sanottiin -olevan rikas, koska hän oli omaksi hyväkseen piilottanut osan kalliista -salakuljetustavarasta, mutta kukaan kylässä ei tahtonut lähestyä häntä, -sillä kaikki pelkäsivät tuota ilkeää akkaa. Kumminkin oli Matin, -tuon ilkiön, joka petti Mustan Jussin, täytynyt saada vihiä hänen -aarteistansa, sillä hän tuli usein hänen luoksensa ja esitti hänelle, -että olisi vaarallista asua noin yksinään, eikä antanut hänelle -rauhaa, ennen kuin hän muutti alas hänen luoksensa. Silloin tuli hän -eräänä päivänä veneillensä, johon he kokosivat Kaisan tavarat; mutta -juuri, kun heidän piti nostaa suurinta arkkua veneesen, putosi se sen -laidalle; vene kallistui, Matti ja Kaisa suistuivat suin päin mereen, -ja koska vesi on syvä siinä paikassa, täytyi heidän heti upota, sillä -sittemmin ei heitä näkynyt. Kukaan ihminen ei tiennyt tästä, sillä se -tapahtui kaikessa hiljaisuudessa; kuitenkin sattui niin, että veljeni -oli tuolla kaukana kallioilla kokoilemassa linnunmunia, ja hän näki, -kuinka kaikki tapahtui; mutta kun hän oli ehtinyt alas, oli jo liian -myöhäistä. Ylös alasin kääntynyt vene ajaantui rannalle ja parin päivän -perästä tavattiin Matti Mattsonin ruumis merellä uiskentelemassa; mutta -Kaisa äitiä ei ole koskaan nähty. Hän kai on haudattuna arkkujensa -alle." - -"Se oli kauhistuttava kertomus", sanoi Angela vakavasti. - -"Niin, sillä tavalla käy sellaisten ihmisten; -- joka pahaa tekee, se -pahaa kokee", sanoi Anna Leena. "Mutta kas tuolla tulee se nuori herra, -joka asuu meidän luonamme kylässä. Kenties herrasväki tuntee hänet?" - -Nuori mies, kirjelaukku kainalossa, astui samalla kallioita ylös ja -seisahtui hämmästyneenä, kun hän sai nähdä kreivinnan ja Angelan. - -"Te täällä, herra Elgenström?" sanoi edellinen; "luulin teidän jääneen -Roomaan." - -"Ei, heti sen jälkeen, kun te olitte matkustanut, sain semmoisen -koti-ikävän vanhempieni perään, että jätin kaikki työni ja lähdin -kotia. Mutta tultuani Ekepyyhyn, sain tietää, että koko perhe oli -muuttanut Varberg'iin; matkustin sinne, mutta ikävystyin vihdoin -kylpylaitokseen, ja silloin lähdin saaristoa kohden ja täällä olen -kuleksinut ympäri, tehden luonnoksia ja modelleja. Erittäin hauska -oli tulla tähän paikkaan, missä on kesytön luonto ja omituisia -muistoja. Olen myöskin käynyt N----n majakalla, sillä halusin nähdä, -olenko esittänyt sitä oikein korkokuvassani, mutta sitä ei enää ole -olemassakaan. Sen hävitti hirveä myrsky vuosi sitten, ja nyt he -rakentavat par'aikaa uutta sopivammalle paikalle." - -"Sepä oli vahinko", sanoi Angela, "olisimme muuten matkustaneet -sinnekin; mutta nyt saamme tyytyä siihen, että merirosvojen pesä vielä -on jälellä; pian, saan nyt kuulla, ei sitäkään enää olisi." - -"Jäättekö tähän kauemmaksi?" kysyi kreivinna, "vai seuraatteko meitä -kotia? Meillä on tilaa vaunuissa!" - -"Koska vanhempani luultavasti ovat palanneet Ekepyyhyn, vastaan otan -mielelläni teidän tarjoomuksenne, matkustaakseni edes niin kauaksi -teidän seurassanne", vastasi Alpi, ja koottuaan tavaransa sekä -heitettyänsä hyvästi kalastaja- ja talonpoikaisvaimo-joukolle, joka oli -keräytynyt vaunujen ympärille näkemään "Salakuljettajan tytärtä", josta -nyt oli tullut ylhäinen neiti, mutta joka kuitenkin näytti niin hyvältä -ja kelpo tytöltä, matkustivat he takaisin kotiansa tohtori Edelstedt'in -luona. - - * * * * * - -Jos hyppäämme parin vuoden yli, saamme nähdä Angela d'Osoglio'n -valkeassa hääpuvussaan, myrttikruunu hiuksissa Alpi Elgenström'in -onnellisena morsiamena. - -Alpin sisaret, Alma ja Silja, jotka ovat olleet Angelan ensimmäisiä -ystäviä, olivat nyt myöskin hänen morsiustyttöinänsä. Mutta häitä ei -vietetty Italiassa, vaan Ruotsissa, sillä appivanhempiensa kuoltua oli -kreivinna antanut Edelstedt'in houkutella itsensä hänen vaimonansa -muuttamaan hänen pohjoiseen kotiinsa. Hän oli tosin vanhanpuoleinen -mies, vaan ei kreivinnakaan niin nuori ollut, ja he soveltuivat -niin hyvin toisillensa, että heidän avioliittonsa tuli erittäin -onnelliseksi. Eleonore Edelstedt jäi ainaiseksi veljensä luokse; he -olivat luvanneet toisillensa, ett'eivät he milloinkaan eriä, ja nyt -kun Alpin vaimo oli Eleonoren paras ystävä, tuli hänen olonsa heidän -kotonaan kaksinkerroin viehättäväksi. Alpi Elgenström'in korkokuva -kaunisti hänen huonettansa; jäljennöksen marmorissa oli Angela saanut -lahjaksi äidiltään, kun hän meni naimisiin. Hän ja hänen miehensä -viettivät talvensa tavallisesti Roomassa, jossa hän työskenteli -ahkeraan atelierissaan sekä voitti pian tunnetun nimen taiteilijain -joukossa, kun Angela levitti hauskuutta kodissaan, josta pian tuli -kokouspaikka kaikille merkittävimmille henkilöille taiteen ja -kirjallisuuden maailmassa. - -Kesällä he olivat usein Ekepyyssä taikka Edelstedt'in luona. Angela -toi hauskuutta kaikkialle muassaan, minne hän vain tuli. Hänen -suurista silmistään oli kadonnut mietiskelevä katse, sillä hän -oli löytänyt haluttunsa: avun kaikissa suruissa, onnellisen kodin -täällä maailmassa sekä toivon vielä onnellisemmasta, kun tämä elämä -monine koettelemuksinensa oli loppunut. Tässä toivossa kasvattaa -hän lapsiansakin, kahta poikaa ja kahta tytärtä, tervettä, eloisaa -nelilehtistä, joka näyttää tulevan vanhempain iloksi vanhoina päivinä. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAKULJETTAJAN TYTÄR *** - -***** This file should be named 63941-0.txt or 63941-0.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/3/9/4/63941/ - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/63941-0.zip b/old/63941-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index efa27bb..0000000 --- a/old/63941-0.zip +++ /dev/null |