NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 10473 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b9fda0e
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #63811 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63811)
diff --git a/old/63811-8.txt b/old/63811-8.txt
deleted file mode 100644
index 9762d9e..0000000
--- a/old/63811-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,10473 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Herra Byronin ammatti, by Bernard Shaw,
-Translated by Väinö Jaakkola
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Herra Byronin ammatti
-
-
-Author: Bernard Shaw
-
-
-
-Release Date: November 19, 2020  [eBook #63811]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HERRA BYRONIN AMMATTI***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-HERRA BYRONIN AMMATTI
-
-Romaani
-
-Kirj.
-
-BERNARD SHAW
-
-Tekijän luvalla suomentanut
-
-Väinö Jaakkola
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1923.
-
-
-
-
-PROLOOGI.
-
-
-I.
-
-Moncrief House, Panleyn yhteismaa. Oppilaitos säätyläisperheiden poikia
-varten, j.n.e.
-
-Panleyn yhteismaa on, Moncrief Housen takaikkunoista katsottuna,
-ruohoa, piikkikinsteriä ja vihvilää kasvava maa-alue, joka ulottuu
-kauas läntistä taivaanrantaa kohti.
-
-Eräänä kosteana iltapäivänä keväällä oli taivas repaleisten pilvien
-täyttämänä, joiden varjot kiitivät yhteismaan yli, ja varjojen välissä
-oli valoisampia läikkiä, missä rikkonainen päivänpaiste sai vihreät ja
-keltaiset kinsterit kirkkaina loistamaan. Pohjoisessa olevia kukkuloita
-tummensi sadekuuro, jonka jäljet par'aikaa kuivuivat koulutalon
-liuskekatolta. Se oli nelikulmainen, valkoinen rakennus, entinen
-herraskartano. Sen edustalla oli hyvinhoidettu nurmikenttä ja muutamia
-leikattuja rautatammia; takana oli neljänneseekkeri maata muurilla
-aidattuna poikien käytettäväksi. Yhteismaalla kuljeksijat saattoivat
-joinakin aikoina päivästä kuulla äänten hälinää ja juoksentelua
-rajamuurin sisäpuolelta. Joskus, kun kuljeksijat olivat itsekin poikia,
-kiipesivät he muurin harjalle ja näkivät toisella puolen kappaleen
-paljaaksi ja ruskeaksi tallattua tannerta ynnä muutaman neliösylen
-laajuisen sementtikentän, joka oli kulunut niin kuoppaiseksi, ettei
-se enää kelvannut alkuperäiseen tarkoitukseensa, pallopeliin.
-Lisäksi näkyi siellä pitkä vaja, pumppu, lukemattomilla leikatuilla
-kirjoituksilla raapusteltu ovi, talon pihapuoli, joka oli paljon
-huonommassa kunnossa kuin julkipuoli, sekä viitisenkymmentä poikaa,
-joilla oli lyhyet nutut ja leveät, alaskäännetyt kaulukset. Heti
-kun nuo puolisataa poikaa huomasivat muurilla nuoren tuntemattoman,
-hyökkäsivät he paikalle hurjasti huutaen, syytivät hänelle herjaus- ja
-pilkkasanoja ja karkoittivat hänet viskelemällä multakokkareita, kiviä,
-leivänpaloja ja mitä heittoaseita sattui käsillä olemaan.
-
-Tänä sateisena kevät-iltapäivänä seisoivat umpivaunut Moncrief
-Housen portilla. Valkoiseen kumiviittaan verhoutunut ajuri oli vähän
-liikehtimässä äskeisen sadekuuron jälkeen. Sisällä vastaanottohuoneessa
-keskusteli tohtori Moncrief arvokkaan, hienosti puetun, noin
-kolmenkymmenenviiden vuoden ikäisen naisen kanssa, joka esiintyi
-miellyttävästi ja oli kaikissa suhteissa kaunis, lukuunottamatta
-kasvojen hipiää, joka ei ollut aivan raikas.
-
-"Ei minkäänlaista edistystä, ikävä sanoa", huomautti tohtori.
-
-"Se on kovin valitettavaa", sanoi nainen rypistäen kulmiaan.
-
-"On luonnollista, että se tuntuu teistä valitettavalta", vastasi
-tohtori. "Itse puolestani neuvoisin teitä vakavasti koettamaan, eikö
-siirtäminen johonkin toiseen laitokseen --" Tohtori pysähtyi. Naisen
-kasvot olivat kirkastuneet ihmeelliseen hymyyn ja hänen kätensä oli
-kohonnut hurmaavasti vastustavaan eleeseen.
-
-"Oi ei, tohtori Moncrief", virkkoi hän; "_teitä_ kohtaan ei minulla ole
-mitään valittamista; päinvastoin olen sitä harmistuneempi Casheliin,
-kun tiedän, että jollei hän täällä edisty ollenkaan, niin sen täytyy
-olla hänen oma vikansa. Mitä tulee pois ottamiseen, niin siitä ei
-voi olla puhettakaan. Minä en voisi saada hetkenkään rauhaa, jos hän
-joutuisi pois teidän huostastanne. Tahdon puhua hänelle hyvin vakavasti
-hänen käytöksestään, ennenkuin lähden täältä tänään. Suottehan hänelle
-tilaisuuden koettaa vielä, eikö niin?"
-
-"Varmasti. Suurimmalla mielihyvällä", sanoi tohtori, joutuen
-hämmennyksiin koettaessaan kömpelösti esiintyä ritarillisena. "Hän
-saa jäädä tänne niin pitkäksi aikaa kuin te haluatte. Mutta --"
-tässä tohtori tuli jälleen vakavaksi -- "te ette voi liian ankarasti
-teroittaa hänelle, kuinka tärkeätä hänen on ponnistaa uutterasti juuri
-nykyhetkellä, jota voi sanoa käännekohdaksi hänen opiskelu-urallaan.
-Hän on nyt pian seitsemäntoista vanha, ja hänellä on niin vähän
-taipumusta opiskeluun, että minä epäilen, voiko hän selviytyä
-yliopistoon pääsyä varten tarvittavasta tutkinnosta. Te arvattavasti
-haluatte hänen hankkivan itselleen yliopistollisen oppiarvon, ennenkuin
-hän valitsee itselleen elämänalan."
-
-"Niin, tietenkin", vastasi nainen epämääräisesti, nähtävästi pikemmin
-myönnytykseksi tohtorin huomautukseen kuin oman vakaumuksensa
-ilmaisuksi. "Mitä elämänalaa neuvoisitte hänelle? Tehän tiedätte niin
-paljon paremmin kuin minä."
-
-"Hm!" sanoi tohtori Moncrief neuvotonna. "Se riippuisi epäilemättä
-jossakin määrin hänen omasta mieltymyksestään --"
-
-"Ei ollenkaan", keskeytti nainen vilkkaasti. "Mitä hän tietää
-maailmasta, poika-parka? Hänen oma mieltymyksensä olisi varmaankin
-jotakin naurettavaa. Hyvin luultavasti hän haluaisi ruveta
-näyttelijäksi, kuten minäkin."
-
-"Vai niin! Te siis ette tahtoisi antaa yllykettä millekään sen
-suuntaiselle taipumukselle?"
-
-"En millään muotoa. Toivottavasti hän ei sellaista ajattelekaan."
-
-"Ei kylläkään, mikäli minä tiedän. Hänessä ilmenee niin vähän intoa
-kunnostautumiseen millään erityisellä alalla, että luulisin hänen
-elämänalansa olevan parhaiten hänen vanhempiensa määrättävissä.
-Minulla ei luonnollisesti ole tietoa siitä, onko hänen sukulaisillaan
-vaikutusvaltaa, josta voisi olla hänelle hyötyä. Se seikka on usein
-otettava huomioon kaikkein tärkeimpänä, varsinkin tällaisissa
-tapauksissa, kun mitään erikoista taipumusta ei ole huomattavissa."
-
-"Minä olen ainoa omainen, mitä hänellä koskaan on ollut,
-poika-rukalla", sanoi nainen surumielisesti hymyillen. Sitten,
-nähdessään hämmästyneen ilmeen tohtorin kasvoilla, hän lisäsi nopeasti:
-"He ovat kaikki kuolleet."
-
-"Kuinka ikävää!"
-
-"Kuitenkin", jatkoi nainen, "voisin epäilemättä vaikuttaa paljon
-hänen hyväkseen. Mutta luulen, että on vaikea saada mitään nykyään
-suorittamatta tutkintoja. Hänen on todellakin tehtävä työtä. Jos hän on
-laiska, on häntä rangaistava."
-
-Tohtori näytti hämmentyneeltä. "Asianlaita on niin", sanoi hän, "että
-teidän poikaanne tuskin enää voi kohdella lapsena. Hän on kyllä
-yhä pelkkä poika tavoiltaan ja ajatuksiltaan, mutta ruumiillisessa
-suhteessa hän on nopeasti kehittymässä nuoreksi mieheksi. Tästä
-johtuu mieleeni eräs toinen asia, josta pyytäisin teitä puhumaan
-hänelle vakavasti. Minun täytyy sanoa teille, että hän on
-saavuttanut koulutoveriensa keskuudessa täällä jonkunlaista mainetta
-voimailijana. En suinkaan paheksu ruumiinharjoituksia soveliaissa
-rajoissa; ne kuuluvat tunnustettuna osana kasvatusjärjestelmäämme.
-Mutta minun on ikäväkseni sanottava, että Cashel ei ole vapaa
-siitä taipumuksesta väkivaltaisuuteen, joka toisinaan on tuloksena
-tavattomien ruumiinvoimien ja ketteryyden omistamisesta. Hän kuuluu
-suorastaan tapelleen erään kyläläisnuorukaisen kanssa Panleyn kadulla
-muutama kuukausi takaperin, vaikka asia tuli minun tietooni vasta
-myöhemmin. Joku aika jälkeenpäin hän teki itsensä syypääksi vielä
-paljon vakavampaan hairahdukseen. Hän ja eräs hänen tovereistaan
-saivat minulta luvan tehdä yhdessä kävelymatkan Panleyn kylään; mutta
-jälkeenpäin sain ilmi, että heidän todellisena tarkoituksenaan oli
-mennä katsomaan nyrkkitappelua, joka suoritettiin -- vastoin lakia
-tietysti -- yhteismaalla. Ottamatta lukuun siinä tapahtunutta vilpin
-harjoitusta, on tuo mieltymys, jota he siinä ilmaisivat, mielestäni
-vaarallista laatua, ja minä katsoin velvollisuudekseni rangaista
-heitä ankaralla muistutuksella ja kieltämällä heiltä koulun alueelta
-poistumisen, kuudeksi viikoksi. En ole kuitenkaan sitä mieltä,
-että tällaisessa tapauksessa on kaikki tehty, kun poika on saanut
-rangaistuksen. Minä annan suuren arvon äidin vaikutukselle poikien
-luontaisen karkeuden lieventäjänä."
-
-"En luule hänen välittävän minun sanoistani vähintäkään", sanoi nainen
-myötätuntoisen näköisenä, ikäänkuin säälitellyn tohtoria asiassa,
-joka koski etupäässä tätä itseään. "Tahdon kyllä puhua hänelle siitä.
-Tappeleminen on sietämätön tapa. Hänen isänsä suku tappeli aina,
-eivätkä he koskaan saaneet mitään hyvää aikaan maailmassa."
-
-"Jos tahtoisitte olla niin ystävällinen. Juuri nämä kolme seikkaa
-olisivat tärkeät: suuremman -- paljon suuremman -- ahkeruuden
-tarve opinnoissa; sananen hänen karkeista tavoistaan; sekä hänen
-mielipiteensä tunnusteleminen elämänalan valintaan nähden. Olen samaa
-mieltä teidän kanssanne siitä, ettei ole vielä tällä haavaa pantava
-suurta painoa hänen ajatuksilleen tästä asiasta. Kuitenkin voidaan
-lapsellistakin mieltymystä käyttää keinona pojan tarmon herättämiseksi."
-
-"Aivan niin", myönsi nainen. "Tahdon antaa hänelle hyvän opetuksen."
-
-Tohtori katsoi häneen epäilevästi, ajatellen ehkä, että hän itse
-tarvitsisi hyvän opetuksen äidin velvollisuuksista. Mutta hän ei
-rohjennut sitä sanoa; vieläpä hän epäili, olisiko rohkenemisesta
-hyötyäkään, koska hänellä oli ennakkoluulo, että näyttelijättäriltä
-puuttui luonnollisia tunteita. Hän pelkäsi myöskin, että keskustelu
-pojasta alkoi vaivata naista; ja vaikka olikin jumaluusopin tohtori,
-oli hänestä yhtä vastenmielistä kuin muistakin miehistä esiintyä
-kauniin naisen silmissä ikävystyttävänä. Siksi hän soitti kelloa
-ja käski palvelijan lähettämään Cashel Byronin heidän luokseen.
-Hetken kuluttua avattiin ovi alhaalla ja kaukaisten äänten sorinaa
-alkoi kuulua. Tohtori liikehti levottomasti ja koetti keksiä jotakin
-sanottavaa, mutta onnistumatta; hän istui äänettömänä, sillaikaa kuin
-epäselvä äänten sorina kohosi huudoksi: "Byron! Cash!" jälkimmäinen
-sana matkien sitä tavallista sävyä, jolla kassanhoitajaa kutsuttiin
-rihkamakaupoissa. Lopuksi kuului kimakka parku: "Mam-maaa!" nähtävästi
-selitykseksi, miksi Byronia vaadittiin tulemaan vastaanottohuoneeseen.
-Tohtori punastui. Rouva Byron hymyili. Sitten ovi alhaalla sulkeutui,
-vaimentaen melun, ja portailta kuului askelia.
-
-"Tule sisään", huusi tohtori rohkaisevasti.
-
-Cashel Byron astui sisään punastuen, lähestyi kömpelösti
-äitiään ja suuteli arvostelevaa ilmettä tämän kasvoilla, jotka
-ylöspäin kääntyneinä tarkastelivat hänen ulkonäköään. Ollen
-vasta seitsemäntoista vanha, ei hänellä vielä ollut taipumusta
-suutelemiseen. Taitamattomuudessaan hän aivan kauhistutti rouva Byronia
-kohahduttamalla heidän hampaansa yhteen. Tuntien epäonnistumisensa
-hän suoristautui ja koetti piilottaa kätensä, jotka olivat tavattoman
-likaiset, takkinsa niukkoihin poimuihin. Hän oli hyvärakenteinen
-nuorukainen, kaula ja hartiat vankat, ja lyhyt, punertavanruskea tukka
-kähertyi pieninä kiharoina liki päälakea. Hänellä oli siniset silmät
-ja poikamaisen hyväluontoinen kasvojenilme, joka kuitenkaan ei antanut
-takeita mielenlaadun maltillisuudesta.
-
-"Kuinka voit, Cashel?" kysyi rouva Byron ruhtinaallisen suojelevasti,
-katsottuaan häneen pitkään.
-
-"Kiitos, hyvin", sanoi Cashel, irvistäen ja karttaen hänen katsettaan.
-
-"Istu, Byron", sanoi tohtori. Byron unohti äkkiä istuutumisen
-taidon ja katsoi epävarmana tuolista toiseen. Tohtori esitti
-lyhyen anteeksipyynnön ja poistui huoneesta, oppilaansa suureksi
-huojennukseksi.
-
-"Olet kasvanut kovasti, Cashel. Ja pelkään, että olet kovin kömpelö."
-Cashel punastui ja näytti synkältä.
-
-"En tiedä mitä minun on tehtävä sinulle", jatkoi rouva Byron. "Tohtori
-Moncrief sanoo, että sinä olet hyvin laiska ja karkeatapainen."
-
-"Enkä ole", sanoi Cashel ärtyisästi. "Se tulee vain --"
-
-"Ei hyödytä ollenkaan inttää minua vastaan tuolla tavoin", keskeytti
-rouva Byron tuikeasti. "Olen varma, että mitä tohtori Moncrief sanoo,
-on täysin totta."
-
-"Ainahan hän puhuu tuota samaa", sanoi Cashel valittavasti. "Minä en
-voi oppia latinaa ja kreikkaa; enkä minä ymmärrä mitä hyötyä niistä
-on. Minä olen yhtä ahkera kuin muutkin -- paitsi ehkä varsinaiset
-kirjatoukat. Ja mitä karkeatapaisuuteeni tulee, niin se johtuu kaikki
-siitä, kun olin eräänä päivänä ulkona Gully Molesworthin kanssa ja
-me näimme väkijoukon yhteismaalla, ja kun menimme katsomaan mitä oli
-tekeillä, niin siellä oli kaksi miestä tappelemassa. Eihän se ollut
-meidän syymme, että ne olivat tulleet sinne tappelemaan."
-
-"Niin; en epäilekään, etteikö sinulla olisi vaikka viisikymmentä hyvää
-puolustusta, Cashel. Mutta minä en salli mitään tappelemista; ja sinun
-tulee todellakin työskennellä kovemmin. Etkö koskaan ajattele, kuinka
-kovasti _minun_ täytyy työskennellä maksaakseni tohtori Moncriefille
-satakaksikymmentä puntaa vuodessa sinun puolestasi?"
-
-"Teenhän minä työtä niin kovasti kuin voin. Moncrief ukko näyttää
-ajattelevan, ettei ihminen saisi tehdä mitään muuta aamusta iltaan
-kuin kirjoittaa latinalaisia runoja. Tatham, joka tohtorin mielestä
-on sellainen nero, tekee kaikki käännöksensä aasinsilloista. Jos
-minullakin olisi aasinsilta, voisin kääntää yhtä hyvin -- ja vielä
-paremminkin."
-
-"Sinä olet hyvin laiska, Cashel, siitä olen varma. On liian harmittavaa
-viskata menemään joka vuosi niin paljon rahaa tyhjään. Sitäpaitsi,
-sinun on pian ruvettava ajattelemaan itsellesi ammattia."
-
-"Minä menen armeijaan", sanoi Cashel. "Se on ainoa ammatti, joka sopii
-herrasmiehelle."
-
-Rouva Byron katsoi häneen tuokion ikäänkuin tyrmistyneenä hänen
-suurellisuudestaan. Mutta hän hillitsi itsensä ja sanoi vain: "Pelkään,
-että sinun on valittava jokin vähemmän kallis ammatti. Sitäpaitsi olisi
-sinun suoritettava tutkinto päästäksesi armeijaan, ja kuinka voit
-selviytyä siitä, jollet harrasta lukujasi?"
-
-"Oh, selviydyn siitä kyllä ihan hyvin, kunhan se aika tulee."
-
-"Oi hyvä lapsi! Sinä alat puhua niin huolimattomasti, Cashel. Ja niin
-paljon vaivaa kun minä näin sinusta kotona!"
-
-"Minä puhun niinkuin muutkin", vastasi Cashel yrmeästi. "En ymmärrä,
-mitä hyödyttää olla niin hurjan tarkka joka tavusta. Ensi aikoina sain
-kärsiä ihan loppumattomasti kiusantekoa puhetavastani. Pojat täällä
-luonnollisesti tietävät kaiken sinusta."
-
-"Kaiken minusta?" toisti rouva Byron, katsoen häneen uteliaasti.
-
-"Niin, sen että olet näyttelijä, tarkoitan", sanoi Cashel. "Sinä moitit
-minun karkeita tapojani; mutta minulla olisi turkasen tukalat paikat,
-jollen löylyttäisi härnäyshalua pois joistakuista."
-
-Rouva Byron hymyili epäilevästi itsekseen ja pysyi jonkun aikaa
-äänettömänä ja miettiväisenä. Sitten hän nousi ja virkkoi, katsahtaen
-ulos: "Minun täytyy nyt lähteä, Cashel, ennenkuin uusi sadekuuro tulee.
-Ja minä pyydän, että koettaisit oppia jotakin ja sivistää hiukan
-tapojasi. Sinun on mentävä piakkoin Cambridgeen, näetkös."
-
-"Cambridgeen!" huudahti Cashel innokkaasti. "Milloin, mamma? Milloin?"
-
-"No, en tiedä. Ei vielä. Niin pian kuin tohtori Moncrief sanoo sinun
-olevan kelvollisen menemään."
-
-"Siihen on kyllä kauan aikaa", sanoi Cashel, hyvin masentuneena tuosta
-vastauksesta. "Hän ei työnnä sataakahtakymmentä puntaa vuodessa ulos
-ovestaan niin äkkiä. Hänhän piti isoa Inglisiä täällä, kunnes hän oli
-yli kahdenkymmenen. Kuulehan, mamma: enkö saa lähteä tämän puolivuoden
-päästä? Minä tunnen varmasti, että menestyisin paremmin Cambridgessä
-kuin täällä."
-
-"Joutavia", sanoi rouva Byron päättäväisesti. "En luule, että minun
-tarvitsee ottaa sinua pois tohtori Moncriefin koulusta ainakaan
-vielä puoleentoista vuoteen, eikä sittenkään, jollet työskentele
-kunnollisesti.
-
-"Älä nyt marise, Cashel; sinä ikävystytät minua suuresti, kun mariset.
-Olen pahoillani, että mainitsin sinulle Cambridgeä."
-
-"Sitten menisin mieluummin johonkin toiseen kouluun", sanoi Cashel
-surkeana. "Moncrief ukko on niin kamalan kiukkuinen minulle."
-
-"Sinä tahdot pois vain senvuoksi, koska sinulta täällä vaaditaan työtä;
-ja juuri senvuoksi minä tahdon sinun jäävän tänne."
-
-Cashel ei vastannut, mutta hänen kasvonsa tummenivat pahaenteisesti.
-
-"Minun on puhuttava hiukan tohtorille, ennenkuin lähden", lisäsi rouva
-Byron istuutuen jälleen. "Voit palata nyt leikkiisi. Hyvästi, Cashel."
-Ja hän kohotti jälleen kasvonsa suudeltaviksi.
-
-"Hyvästi", sanoi Cashel käheästi, kääntyen ovea kohti, ikäänkuin ei
-olisi huomannut äitinsä liikettä.
-
-"Cashel!" sanoi rouva Byron painokkaan kummastuneesti. "Murjotatko
-sinä?"
-
-"Enkä", tokaisi Cashel vihaisesti. "Enhän ole sanonut mitään.
-Käytökseni ei kai ole kyllin hieno. Olen pahoillani siitä, mutta en voi
-sitä auttaa."
-
-"Hyvä on", sanoi rouva Byron lujasti. "Saat mennä. Minä en ole
-tyytyväinen sinuun."
-
-Cashel asteli ulos huoneesta ja läimäytti oven kiinni jälkeensä.
-Portaiden juurella hänet pysähdytti noin vuoden verran häntä nuorempi
-poika, puhutellen häntä innokkaasti.
-
-"Kuinka paljon hän antoi sinulle?" kuiskasi hän.
-
-"Ei penniäkään", vastasi Cashel hammasta purren.
-
-"Totta vie!" huudahti toinen, syvästi pettyneenä. "Se oli sikamaisen
-raukkamaista."
-
-"Hän on niin raukkamainen kuin taitaakin", sanoi Cashel. "Se on kaikki
-Monkki-ukon syytä. Hän on syöttänyt hänet täyteen valheita minusta.
-Mutta hän on kyllä ihan yhtä paha ilmankin. Tiedätkö, Gully, minä
-vihaan äitiäni."
-
-"Oi, älä nyt!" sanoi Gully kauhistuneena. "Se on vähän liian paksua,
-veikkonen. Mutta kyllä hänen sentään olisi pitänyt pulittaa edes jonkun
-vähän."
-
-"Minä en tiedä mitä sinä aiot tehdä, Gully, mutta minä aion karata. Jos
-hän luulee, että aion jäädä tänne vielä kahdeksi vuodeksi, niin hän
-erehtyy hurjan pahasti."
-
-"Olisi kamalan kiva jutku karata", sanoi Gully hihittäen. "Mutta",
-lisäsi hän vakavasti, "jos todella tarkoitat sitä, niin tulimmainen,
-minä lähden myös! Wilson on juuri antanut minulle tuhat riviä, ja pahus
-vieköön, jos rupean niitä kääntämään!"
-
-"Gully", sanoi Cashel, kulmiensa rypistyksen synkentyessä uhkaavaksi;
-"minä tahtoisin nähdä jommankumman noista jehuista, jotka näimme
-yhteismaalla, iskevän tohtorin kimppuun -- laillisessa ottelussa, näet."
-
-Vesi herahti Gullyn suuhun. "Niin", sanoi hän henkeään pidättäen;
-"varsinkin sen, jota he kutsuivat Puijariksi. Yksi erä jo riittäisi
-tuolle vanhalle rahjukselle. Lähdetään leikkikentälle; minä saan
-nuuskaa, jos minut tavataan täältä."
-
-
-II.
-
-Seuraavana yönä tunki pilvien läpi juuri sen verran valoa, että
-Panleyn yhteismaan saattoi erottaa mustana aavana, jonka vaaleintakin
-vivahdusta vasten kappale syttä olisi näyttänyt kalpealta. Ei
-ainoaakaan ihmisolentoa ollut liikkeellä mailin laajuudella
-Moncrief Housen lähistöllä, jonka savutorvet, aavemaisen valkeina
-kuun puoleiselta sivultaan, loivat pitkiä varjoja hopeanharmaille
-kattoliuskoille. Hiljaisuuden oli juuri rikkonut neljänneksen yli
-kahdentoista lyönti kaukaisesta kirkontornista, kun erään savupiipun
-pimeästä varjosta pisti esiin ihmispää. Se kuului pojalle, jonka ruumis
-kohta sen jälkeen tuli kiemurrellen ulos avonaisesta kattoikkunasta.
-Saatuaan hartiansa ulos kääntyi hän kasvot ylöspäin, tarttui pienoiseen
-päätyyn, jossa kattoikkuna sijaitsi, veti itsensä kokonaan ulos ja
-hiipi varovasti alaspäin reunakaidetta kohti. Heti hänen jäljessään
-seurasi toinen poika.
-
-Moncrief Housen portti oli julkisivun vasemmanpuoleisessa kulmassa
-ja sen yläpuolella oli korkea holvikaari, jonka laki oli tasainen,
-niin että sitä voi käyttää parvekkeena. Porttiholvin korkuinen muuri
-yhdisti talon julkisivun rajamuuriin, aidaten osaltaan hedelmätarhaa,
-joka oli talon vieressä nurmikon ja leikkikentän välissä. Kun pojat
-olivat hiipineet reunakaidetta pitkin juuri porttiholvin yläpuolella
-olevalle kohdalle, pysähtyivät he, ja kumpikin laski kenkäparin alas
-parvekkeelle pitkän ongensiiman avulla. Kun kengät olivat turvallisesti
-määräpaikassaan, päästivät he siimatkin putoamaan ja palasivat
-sisälle taloon toisen kattoikkunan kautta. Kului minuutti. Sitten he
-ilmestyivät jälleen porttiholvin laelle ikkunasta, jonka parvekkeena
-se toimi. Siinä he panivat kengät jalkaansa ja suuntasivat kulkunsa
-hedelmätarhan muurille. Heidän ryömiessään sitä pitkin kuiskasi
-takimmainen poika:
-
-"Kuule, Cashy."
-
-"Vaiti!" vastasi toinen hillityllä äänellä. "Mikä on hätänä?"
-
-"Minun tekisi mieleni käydä vielä kerran Moncriefin muijan
-päärynäpuulla; ei muuta."
-
-"Eihän siinä ole päärynöitä tähän vuodenaikaan, hupsu."
-
-"Tiedän sen. Tämä on viimeinen kerta, kun me menemme tätä tietä, Cashy.
-Eikös se ole ollut hauska jutku, häh?"
-
-"Jos et pysy vaiti, niin se ei tule olemaan viimeinen kerta, sillä sinä
-joudut kiinni. No nyt sitten."
-
-Cashel oli saapunut ulkomuurille; ja hän lopetti lauseensa
-pudottautumalla muurin reunakkeelta yhteismaalle. Gully pidätti
-muutaman sekunnin henkeään sen tömähdyksen takia, jonka hänen toverinsa
-sai aikaan maahan pudotessaan. Sitten hän kysyi kuiskaten, oliko kaikki
-hyvin.
-
-"Kyllä", vastasi Cashel kärsimättömästi. "Pudottaudu niin hiljaa kuin
-voit."
-
-Gully totteli ja koetti niin huolellisesti varoa aiheuttamasta
-alastulollaan maan tärähdystä, joka herättäisi tohtorin, että hänen
-jalkansa eivät ollenkaan uskaltaneet vastata maahan. Hän putosi
-istualleen ja jäi siihen, tuijottaen Casheliin ällistyneen näköisenä.
-
-"Heikkari!" huudahti hän tuokion kuluttua. "Olipas se jymähdys."
-
-"Nouse ylös, kuuletko", sanoi Cashel. "En ole ikinä nähnyt tuollaista
-turkasen aasia kuin sinä olet. No, ylös nyt! Joko saat henkesi
-kulkemaan?"
-
-"Luulisinpa saavani. Lyödäänkö kahden pennyn veikka, että minä olen
-ensimmäisenä tienhaarassa? Kuule: nykäistään pääoven soittokelloa ja
-huudetaan oikein isosti ennenkuin lähdetään. Eivät ne saa meitä kiinni."
-
-"Kyllä", sanoi Cashel ivallisesti. "Tahtoisinpa nähdä itseni tai sinut
-sitä tekemässä. No nyt siis. Yks, kaks, kolme, ja matkaan."
-
-He lähtivät juoksemaan yhdessä ja saapuivat tienhaaraan noin kahdeksan
-minuuttia myöhemmin, Gully kokonaan hengästyneenä, ja Cashelkin kelpo
-tavalla. Tässä oli heidän suunnitelmansa mukaan Gullyn käännyttävä
-pohjoiseen vievälle tielle ja juostava Skotlantiin, missä hän varmasti
-uskoi setänsä riistanhoitajan piilottavan hänet. Cashelin oli mentävä
-merille, niin että jos hänen asiansa kävisivät toivottomiksi, niin
-voisi hän ainakin ruveta merirosvoksi ja saavuttaa kuuluisuutta siinä
-ammatissa lisäämällä ritarillisen jalomielisyyden niihin karkeampiin
-hyveisiin, joista se jo vanhastaan on maineessa.
-
-Cashel odotti kunnes Gully oli toipunut hengästyksestään. Sitten hän
-sanoi:
-
-"No niin, vanha veikko. Meidän on nyt erottava."
-
-Jouduttuaan silmätyksin suunnitelmansa yksinäisen todellisuuden kanssa
-ei Gully enää tuntenutkaan siihen mieltymystä. Hetken mietittyään hän
-huudahti:
-
-"Peijakas, vanha veikko, minä tulen sinun mukaasi. Skotlanti menköön
-hiiteen."
-
-Mutta Cashel, ollen heistä kahdesta voimakkaampi, halusi yhtä
-innokkaasti päästä eroon Gullysta kuin Gully halusi tarrautua häneen.
-"Ei", sanoi hän, "minä lähden ankaraan elämään, ja sinä et kykenisi
-siihen. Sinä et ole tarpeeksi vahva merielämään. Tiedätkö, poika,
-merimiehet ovat karaistuja kuin rauta, ja nekin vain hädin tuskin sitä
-kestävät."
-
-"No, lähde sitten sinä minun mukaani", tyrkytti Gully. "Setäni
-riistanhoitaja ei pane vastaan. Hän on reilu, kelpo mies. Ja me saamme
-metsästellä mielin määrin."
-
-"Se on kyllä hyvin hyvä sinulle, Gully; mutta minä en tunne
-sinun setääsi, enkä halua saattaa itseäni kiitollisuuden velkaan
-hänen riistanhoitajalleen. Sitäpaitsi me olisimme liian suuressa
-kiinnijoutumisen vaarassa, jos kulkisimme yhdessä halki maan. Olisin
-tietysti hyvin iloinen, jos voisimme pysyä yksissä, mutta se ei käy
-päinsä; tunnen varmasti, että meidät napattaisiin kiinni. Hyvästi."
-
-"Mutta odota vielä vähän", pyysi Gully. "Entä jos he koettavat ottaa
-meitä kiinni: silloin me voimme paremmin pitää puolemme, jos meitä on
-kaksi."
-
-"Joutavia!" sanoi Cashel. "Se on kaikki lapsellista lorua. Meidän
-jälkeemme lähetetään ainakin kuusi poliisia, ja vaikka tekisin kaikkein
-parhaani, en voisi rökittää kuin kaksi, jos he käyvät yht'aikaa meihin
-käsiksi. Ja sinä tuskin kykenisit suoriutumaan yhdestäkään. Pysyttele
-sinä vain liikkeellä äläkä mene liki rautatieasemia, niin pääset
-Skotlantiin hyvässä turvassa. Katsos nyt: me olemme jo tuhlanneet viisi
-minuuttia. Minä olen nyt saanut puhalletuksi ja minun on lähdettävä.
-Hyvästi."
-
-Gully ei iljennyt tyrkyttää seuraansa Cashelille sen enempää.
-"Hyvästi", sanoi hän, pudistaen surullisena hänen kättään. "Onnea
-matkalle, vanha veikko."
-
-"Onnea!" toisti Cashelkin, tarttuen Gullyn käteen ja tuntien hiukan
-tunnonpistosta siitä, että jätti hänet. "Kirjoitan sinulle niinpiankuin
-minulla on jotakin kerrottavaa. Siihen voi mennä joitakin kuukausia,
-näet, ennenkuin pääsen kunnollisesti vakiintumaan."
-
-Hän antoi Gullyn kädelle vielä viimeisen puserruksen, päästi irti ja
-lähti painaltamaan Panleyn kylään vievää tietä pitkin. Gully katsoi
-hetkisen hänen jälkeensä ja läksi sitten juoksemaan Skotlantiin päin.
-
-Panleyn kylä on vain kappale valtatietä, jonka toisessa päässä on
-vanhanaikainen majatalo, toisessa nykyaikainen rautatieasema ja silta,
-ja niiden keskivälillä pumppu ja vaja. Cashel seisoi hetken aikaa
-varjossa sillan alla ennenkuin uskalsi lähteä kulkemaan pitkin leveää,
-kuun valaisemaa maantietä. Kun ei ketään näkynyt, lähti hän astelemaan
-rivakkaa käyntiä, sillä hän oli jo tällöin tullut ajatelleeksi, ettei
-ollut mahdollista juosta koko matkaa Länsi-Intiaan asti. Kylässä
-oli kuitenkin liikkeellä eräs toinenkin henkilö paitsi Cashel. Se
-oli herra Wilson, Moncriefin koulun matematiikan opettaja, joka oli
-palaamassa kotiin teatterista. Herra Wilson uskoi, että teatterit
-olivat jumalattomia paikkoja, joissa kunnialliset ihmiset saattoivat
-käydä vain harvoin ja silloinkin salavihkaa. Ainoat näytelmät, joita
-katsomaan hän meni julkisesti, olivat Shakespearen kappaleet, ja
-hänen suosikkinsa oli "Miten haluatte", sillä Rosalindalla tiukkoihin
-housuihin puettuna oli häneen nähden vetovoima, joka hameissa
-liikkuvalta lady Macbethiltä puuttui. Tänä iltana hän oli nähnyt
-Rosalindan erään kuuluisan näyttelijättären esittämänä, joka oli tullut
-lähikaupunkiin tähtikiertueellaan. Näytännön jälkeen hän oli poikennut
-Panleyhin syömään illallista erään tuttavansa kanssa ja oli nyt
-palaamassa takaisin Moncrief Houseen. Hän oli karkulaisen kiinniotolle
-erittäin suotuisassa mielentilassa. Hänen tavallinen miellyttävä
-ylemmyyden-tunteensa oppilaisiinsa nähden, jonka tuon tuostakin heistä
-saavutetut voitot matematiikassa olivat kasvattaneet, oli tällä
-kertaa saanut vielä lisävirikettä hyvän illallisen vaikutuksesta
-ja teatterissakäynnin veikeästä tietoisuudesta. Hän näki ja tunsi
-Cashelin, kun tämä lähestyi kylän vajaa. Ymmärtäen heti tilanteen hän
-piiloutui pumpun taakse, odotti kunnes pahaa-aavistamaton karkuri
-oli käden ulottuvilla ja sitten hyökkäsi esiin ja tarttui häntä
-takinkaulukseen.
-
-"No, herraseni", sanoi hän, "mitäs tekemistä sinulla on täällä
-tällaiseen aikaan? Häh?"
-
-Cashel katsoi häneen säikähtyneenä ja valkeana, eikä osannut vastata
-sanaakaan.
-
-"Tulepas mukaani", sanoi Wilson ankarasti.
-
-Cashel antoi taluttaa itseään noin kymmenkunta syltä. Sitten hän
-pysähtyi ja purskahti itkuun.
-
-"Ei minun palaamiseni mitään hyödytä", sanoi hän. "Eihän minun siellä
-olostani ole ollut mitään hyvää tähänkään asti. Minä en voi palata
-takaisin."
-
-"Vai niin", sanoi Wilson valtiasmaisen ivallisesti. "Koetamme saada
-sen tuottamaan enemmän hyvää vastedes." Ja hän pakotti karkulaisen
-jatkamaan kulkuaan.
-
-Cashel, jota hänen omat kyyneleensä katkerasti nöyryyttivät ja Wilsonin
-niiden johdosta ilmaisema kylmä voitonriemu kiukustutti, ei astunut
-monta askelta, ennenkuin alkoi taas panna vastaan.
-
-"Ei teidän tarvitse pitää minusta kiinni", sanoi hän kiukkuisesti.
-"Kyllä minä osaan kävellä kiinni pitämättäkin." Opettaja tiukensi
-otettaan ja työnsi vankiaan eteenpäin. "En minä karkaa", jatkoi Cashel
-nöyremmin, puhjeten uudelleen kyyneliin. "Olkaa hyvä ja päästäkää minut
-irti", lisäsi hän tukehtuneella äänellä, koettaen kääntää kasvojaan
-vangitsijaansa päin. Mutta Wilson väänsi hänet takaisin ja yhä lykkäsi
-häntä eteenpäin. Cashel huusi kiivaasti: "Päästäkää minut irti", ja
-riuhtoi vapautuakseen otteesta.
-
-"No, no, Byron", sanoi opettaja, halliten häntä vankalla kädellä. "Ei
-mitään tyhmyyksiä, herraseni."
-
-Silloin Cashel äkkiä sujahti ulos takistaan, kääntyi Wilsoniin päin ja
-iski häntä rajusti oikealla nyrkillään. Opettaja sai iskun juuri leuan
-syrjään, ja Cashelista näyttivät hänen silmänsä kierähtävän ylös ja
-kääntyvän pään sisään sen vaikutuksesta. Hän taipui ensin eteenpäin ja
-lysähti sitten maahan suulleen. Cashel kavahti takaperin, väännellen
-kättään lieventääkseen rystysiensä kihelmöimistä ja kauhistuen
-mahdollisuutta, että hän oli ehkä tehnyt murhan. Mutta pian kuitenkin
-Wilson liikahti karkoittaen tuon aavistuksen. Cashelin raivostuminen
-palasi jossakin määrin, kun hän pui nyrkkiään maassa viruvalle
-vastustajalleen, ja huudahtaen: "_Te_ ette ainakaan paljon kersku
-sillä, että olette nähnyt minun itkevän", kiskaisi takkinsa häneltä
-tarpeettoman raivokkaasti ja syöksyi juoksemaan täyttä vauhtia.
-
-Vaikka Wilson sai pian takaisin tajuntansa ja liikuntakykynsä, ei
-hän ensin tuntenut halua nousta ylös. Hän alkoi vaikeroida, uskoen
-hämärästi, että joku tulisi hänen luokseen tarjoamaan myötätuntoaan
-ja apuaan. Mutta aika kului tuomatta muuta kuin lisääntyvää vilun ja
-kivun tunnetta. Hänen mieleensä johtui, että jos poliisit löytävät
-hänet, niin he ehkä luulevat hänen olevan juovuksissa; samalla hän tuli
-ajatelleeksi, että hänen velvollisuutensa oli mennä heidän luokseen
-ja antaa hälyytys. Hän nousi ylös ja ponnisteltuaan huimausta ja
-ellotusta vastaan päätteli, että hänen tärkein velvollisuutensa oli
-mennä vuoteeseen ja jättää tohtori Moncriefin tehtäväksi raakamaisen
-oppilaansa kiinniottaminen niin hyvin kuin hän siihen pystyi.
-
-Kello puoli kaksi heräsi tohtori siihen, että hänen huoneensa ovelle
-koputettiin, ja noustuaan katsomaan hän tapasi sen ulkopuolella
-matematiikan opettajan ruhjoutuneena, muraisena ja nähtävästi
-juovuksissa. Joitakin minuutteja kului, ennenkuin Wilson sai
-esimiehensä käsityksen oikeille raiteille. Silloin pojat herätettiin
-ja pantiin toimeen nimienhuuto. Byron ja Molesworth ilmoitettiin
-poissaoleviksi. Ei kukaan ollut nähnyt heidän poistuvan; ei kenelläkään
-ollut pienintäkään aavistusta siitä, millä tavoin he olivat päässeet
-ulos talosta. Eräs pieni poika mainitsi kattoikkunan, mutta huomattuaan
-uhkaavan ilmeen joidenkin isompien, hedelmistä pitävien poikien
-kasvoilla ei hän tyrkyttänyt sen innokkaammin otaksumaansa, vaan
-alistui ottamaan nenälleen tohtorilta siitä, että oli sen esittänyt.
-Kello oli lähes kolme, kun häivytys ehti kylään, missä viranomaiset
-pitemmittä puheitta kieltäytyivät ryhtymästä asiassa mihinkään puuhiin
-ennen aamua. Tohtori, joka oli vakuutettu, että poika oli mennyt
-äitinsä luo, ei uskonut mitään etsiskelyä tarpeelliseksikaan, vaan
-tyytyi kirjoittamaan rouva Byronille kirjeen, jossa hän kertoi herra
-Wilsoniin kohdistuneesta hyökkäyksestä ja ilmoitti mielipahakseen,
-ettei mitään ehdotusta nuoren herra Byronin oppilaitokseen takaisin
-ottamisesta voitaisi ottaa huomioon.
-
-Takaa-ajo kohdistettiin nyt yksinomaan Molesworthiin, koska herra
-Wilsonin kertomuksesta ilmeni, että hän oli eronnut Cashelista Panleyn
-ulkopuolella. Tietoja kertyi piankin. Maalaiset kaikilla tahoilla
-maaseutua ilmoittivat nähneensä "pojan, joka saattaisi olla hän".
-Etsiskelyä kesti kello viiteen seuraavana ilta päivänä, jolloin se
-päättyi siihen, että Gully itse ilmestyi kouluun kipeäjalkaisena
-ja katuvaisena. Erottuaan Cashelista ja kuljettuaan kaksi mailia
-hän oli menettänyt rohkeutensa ja kääntynyt takaisin. Puolimatkassa
-tienhaaraan hän oli soimannut itseään pelkuruudesta ja lähtenyt
-uudelleen pakenemaan. Tällä kertaa hän jätti kahdeksan mailia itsensä
-ja Moncrief Housen väliin. Sitten hän poistui maantieltä oikaistakseen
-metsikön poikki ja eksyi. Harhailtuaan onnettomana aamuun saakka hän
-näki erään naisen työssä pellolla ja kysyi häneltä suorinta tietä
-Skotlantiin. Nainen ei ollut koskaan kuullutkaan Skotlannista, ja kun
-Gully kysyi tietä Tanleyhin, tuli nainen epäluuloiseksi ja uhkasi
-usuttaa koiransa hänen kimppuunsa. Tämä peloitti hänet niin, ettei
-hän uskaltanut enää puhutella muita tuntemattomia, joita hän tapasi.
-Ohjaten kulkunsa auringon mukaan hän häilyi Skotlannin ja Panleyn
-välillä sen mukaan kuin hänen rohkeutensa nousi tai laski. Vihdoin
-hän antoi myöten nälälle, väsymykselle ja yksinäisyydelle, suuntasi
-jäljelläolevan tarmonsa paluumatkan suorittamiseen, saapui vihdoin
-yhteismaalle ja riensi antautumaan tohtorin armoille, joka uhkasi
-häntä viipymättömällä erottamisella. Gully oli suuresti huolissaan
-siitä, että hänet pakotettaisiin lähtemään pois paikasta, josta hän
-vast'ikään oli karannut, ja pyysi hartaasti tohtoria sallimaan hänen
-koettaa vielä uudelleen. Hänen pyyntöönsä myönnyttiin. Tohtori piti
-hänelle pitkän saarnan, jonka lopuksi, ottaen huomioon ne tosiseikat,
-että Gully, vaikkakin hurjan toverin huonon esimerkin turmelemana,
-oli todistanut katumuksensa vilpittömyyden palaamalla takaisin
-vapaaehtoisesti, eikä ollut myötävaikuttanut siihen aivotärähdykseen,
-josta herra Wilson nyt otaksui kärsivänsä, hän hyväksyi hänen
-parannuslupauksensa ja antoi hänelle kaikki anteeksi. Sanansa mukaan
-koetti Gully nyt ensi kerran elämässään esittää ahkeran ja järkevän
-pojan osaa ja hämmästyi niin suuresti sen aiheuttamaa turvallisuutta,
-luottamusta ja itsetyytyväisyyttä, että jatkoi sitä kouluaikansa
-loppuun asti. Kuitenkaan hän ei menettänyt toveriensa arvonantoa, sillä
-hänen onnistui yksityiskeskustelujensa nojalla saada heidät siihen
-vakaumukseen, että hänen parannuksensa oli vain perinpohjainen kuje,
-jonka narrina oli heidän yhteinen vihollisensa, johtaja.
-
-Rouva Byron ei ollut aavistanut tohtorin kirjeen tärkeyttä, ja kun
-hänellä oli sattunut olemaan kiire sen saapuessa, oli hän pannut sen
-syrjään avaamatta, aikoen lukea sen sitten kuin joutaisi. Hän olisi
-unohtanut sen kokonaan, jollei hän kahta päivää myöhemmin olisi saanut
-uutta kirjettä, jossa pyydettiin ilmoittamaan edellisen saamisesta.
-Tultuaan tietämään asian laidan matkusti hän heti Moncrief Houseen ja
-haukkui siellä tohtorin perusteellisemmin kuin tätä koskaan elämässään
-oli haukuttu; sitten hän pyysi häneltä anteeksi ja rukoili, että
-tohtori auttaisi häntä löytämään jälleen rakkaan poika-kultansa. Kun
-tohtori ehdotti, että hänen olisi luvattava palkinto tiedonannosta
-ja kiinnisaamisesta, kieltäytyi hän suuttuneena kuluttamasta enää
-penniäkään tuon kiittämättömän vekaran vuoksi, itki ja syytti itseään
-siitä, että oli epäystävällisyydellään ajanut hänet pois, raivosi ja
-syytti tohtoria siitä, että tämä oli kohdellut hänen poikaansa tylysti,
-ja lopuksi sanoi, että hän antaisi sata puntaa, jos vain saisi hänet
-takaisin, mutta ettei hän puhuisi hänelle koskaan enää sanaakaan.
-Tohtori lupasi panna toimeen etsiskelyn, ja olisi luvannut mitä
-hyvänsä päästäkseen eroon vieraastaan. Viidenkymmenen punnan palkinto
-luvattiin. Mutta joko sitten pelko joutua lain kouriin murhayrityksestä
-syytettynä kiihoitti Cashelin erinomaiseen varovaisuuteen, tai oli
-hänen onnistunut poistua maasta niiden neljän päivän aikana, jotka
-olivat kuluneet karkaamisen ja palkinnon lupaamisen välillä, niin
-olivat tohtorin ponnistukset tuloksettomat, ja hänen oli tunnustettava
-rouva Byronille niiden epäonnistuneen. Rouva Byron tuotti hänelle
-miellyttävän yllätyksen kirjoittamalla ystävällisen kirjeen, jossa hän
-sanoi, että se oli kovin harmillista, ja ettei hän koskaan voisi kyllin
-kiittää häntä kaikista hänen vaivoistaan. Ja siihen asia jäi.
-
-
-III.
-
-Melbournen kaupungissa Austraaliassa oli siihen aikaan puurakennus,
-jonka oven yläpuolella olevassa nimikilvessä oli luettavana
-sanat: _voimistelulaitos ja miekkailukoulu_. Pitkässä, kapeassa
-sisäänkäytävässä riippui kehystetty käsikirjoitus, joka antoi tiedoksi,
-että Ned Skene, entinen Englannin ja Siirtomaiden mestari, oli
-tavattavana tässä huoneistossa, antaen ohjaustaan herroille, jotka
-halusivat kehittyä itsepuolustustaidossa. Siinä ilmoitettiin myös
-ehdot, joilla rouva Skene, pätevän opettajakunnan avustamana, antoi
-opetusta tanssissa, käytöstaidossa ja voimistelussa.
-
-Eräänä iltana istui tupakkaa polttava mies tavallisella keittiötuolilla
-tämän laitoksen kynnyksellä. Hänen vieressään oli muutamia nupinauloja
-ynnä vasara. Hän oli juuri naulannut ovenpieleen kortin, johon
-naisen käsialalla oli kirjoitettu: "_Halutaan mies-apulaista, joka
-pystyy kirjanpitoon. Lähemmin sisäpuolella_." Tupakoitsija oli
-voimakas mies, jonka paksu kaula paisui ulospäin leveiden, litteiden
-korvalehtien alapuolella. Hänellä oli pienet silmät ja isot hampaat,
-joiden päällä hänen huulensa olivat raollaan hyväntuulisessa, mutta
-teennäisen ovelassa hymyssä. Hänen tukkansa oli musta ja lyhyeksi
-keritty, iho kovettunut ja nenänvarsi lyöty lyttyyn muun naaman
-tasalle. Nenänpää oli kuitenkin vahingoittumaton. Se oli paksu ja
-kiiltävä, ja herättämällä vaikutelman, ikäänkuin koko nenäkin olisi
-puhkeamaisillaan alkuperäiseen muotoonsa, se sai aikaan jonkinlaisen
-nolatun ilmeen, mikä lievensi miehen muuten pelottavaa ulkonäköä ja
-suositteli häntä todennäköisesti vaatimattomana ja laatuisana miehenä,
-silloin kun hän oli selvänä eikä häntä ärsytetty. Hän näytti noin
-viisikymmen-vuotiaalta ja oli puettu valkeaan pellavapukuun, olkihattu
-päässä.
-
-Ennenkuin hän oli polttanut piippunsa loppuun, kiinnitti ovenpielessä
-oleva kortti erään nuorukaisen huomiota, joka oli puettu karkeaan
-merimiehen villapuseroon ja harmaisiin housuihin, jotka olivat käyneet
-hänelle liian pieniksi.
-
-"Tointako vailla?" kysyi entinen Englannin ja Siirtomaiden mestari.
-
-Nuorukainen punastui ja vastasi: "Niin. Haluaisin mielelläni saada
-jotakin tehtävää."
-
-Ned Skene tähysti häneen vakavan uteliaana. Ammattitoiminnassaan hän
-oli tutustunut englantilaisten herrasmiesten käytös- ja puhetapaan, ja
-hän huomasi heti tämän nukkavierun merimies-nuorukaisen kuuluvan siihen
-luokkaan.
-
-"Oletteko ehkä lukumies?" kysyi nyrkkeilijä, hetken mietittyään.
-
-"Olen ollut koulussa, mutta en oppinut siellä paljoa. Arvelen, että
-voisin hoitaa kaksinkertaista kirjanpitoa."
-
-"Kaksinkertaista! Millaista se on?"
-
-"Se on sellainen kirjanpitotapa, jota kauppiaat käyttävät. Sitä
-sanotaan kaksinkertaiseksi, koska kaikki viedään kirjoihin kahteen
-kertaan."
-
-"Vai niin!" sanoi Skene, johon järjestelmä teki epäsuotuisan
-vaikutuksen. "Yksi kerta riittää minulle. Paljonko painatte?"
-
-"En tiedä", vastasi poika irvistäen.
-
-"Ette tiedä omaa painoanne! Eihän sillä tavalla päästä eteenpäin
-elämässä."
-
-"En ole ollut vaa'assa kuin kauan aikaa sitten Englannissa", sanoi
-poika, alkaen päästä voitolle ujoudestaan. "Painoin silloin 116 naulaa,
-niin että, kuten näette, olen vain keveän sarjan mies."
-
-"Ja mitä te tiedätte keveistä sarjoista? Kukaties, koska kerran olette
-niin oppinut, osaatte nyrkkeilläkin. Häh?"
-
-"En luule, että pystyisin, ottelemaan teidän kanssanne", sanoi
-nuorukainen irvistäen jälleen.
-
-Skene naurahti; ja poikamaisen puheliaana esitti tuntematon hänelle
-kertomuksen oikeasta nyrkkeilyottelusta (tarkoittaen nähtävästi ottelua
-ammattinyrkkeilijäin välillä), jonka hän oli nähnyt Englannissa.
-Jatkoksi kertoi hän, kuinka hän itse oli yhdellä iskulla lyönyt maahan
-opettajan karatessaan koulusta. Skene kuunteli tätä epäilevänä ja
-kuulusteli sitten kertojalta tarkoin iskun laatua ja vaikutusta, sillä
-lopputuloksella, että hän uskoi jutun todeksi. Neljännestunnin kuluttua
-oli poika puhelullaan saanut aikaan niin suotuisan vaikutelman, että
-nyrkkeilymestari vei hänet voimistelusaliin, missä hän punnitsi ja
-mittasi hänet ja lopuksi antoi hänelle parin nyrkkeilyhansikkaita
-kehoittaen häntä näyttämään, millaista ainesta hän oli. Vaikka
-nyrkkeilijän asento aiheuttikin nuorukaisessa toivottoman tunteen
-siitä, että hänen oli mahdoton tavoittaa tätä, kävi hän kuitenkin
-rohkeasti hänen kimppuunsa useita kertoja, iskien naamansa joka kerta
-Skenen vasempaan nyrkkiin, joka näytti olevan kaikkialla ja kykenevän
-antamaan täytetylle nahalle raudan kovuuden. Vihdoin alokas tähtäsi
-hurjana mestarin nenään, kohoten varpailleen ulottuakseen siihen.
-Skene ehkäisi iskun oikean kyynärpäänsä töytäyksellä, ja intoutunut
-nuorukainen kiepahti ympäri ja hoiperteli, kunnes kaatui pitkin
-pituuttaan erääseen loukkoon, kolahduttaen samalla päänsä kipeästi
-lattiaan. Hän nousi ylös lannistumattoman iloisena ja tarjoutui
-jatkamaan ottelua; mutta Skene kieltäytyi harjoittelemasta sen
-pitemmältä sillä erää, vaikka alokkaan reippaus miellyttikin häntä
-siinä määrin, että hän lupasi antaa hänelle tieteellisen kouluutuksen
-ja tehdä hänestä miehen.
-
-Mestari kutsui nyt saapuville vaimonsa, jota hän kunnioitti ylenmäärin
-teräväjärkisenä ja hienokäytöksisenä naisena. Tulokas ei voinut nähdä
-hänessä muuta kuin naurettavan tanssinopettajattaren, mutta hän kohteli
-häntä hyvin kunnioittavasti ja paransi vielä siten sitä edullista
-mielipidettä, jonka Skene jo oli hänestä muodostunut. Nuorukainen
-kertoi nyt rouva Skenelle, kuinka hän koulusta karattuaan oli
-suunnannut kulkunsa Liverpooliin, mennyt laivasatamaan ja onnistunut
-piiloutumaan Austraaliaan lähtevään alukseen. Hän kertoi myös, kuinka
-hän oli ankarasti kärsinyt nälkää ja janoa, ennenkuin ilmaisi itsensä,
-ja kuinka hän, huolimatta epäsuotuisasta asemastaan salamatkustajana,
-oli saanut osakseen kunnollisen kohtelun niinpiankuin hän oli
-osoittanut olevansa halukas tekemään työtä. Ja todisteeksi siitä, että
-hän vieläkin oli halukas ja oli hyötynyt merielämän kokemuksista, hän
-tarjoutui lakaisemaan voimistelusalin lattian heti paikalla. Tämä
-ehdotus vakuutti Skenen pariskunnalle, joka oli kuunnellut hänen
-kertomustaan niinkuin lapset kuuntelevat satua, ettei hän ollut liian
-herramainen tehdäkseen karkeaa työtä; ja pian sovittiin, että hän saisi
-siitä pitäen heiltä asunnon ja ruoan ynnä viisi shillinkiä viikossa
-taskurahaa, toimien renkinä, käskyläisenä, voimistelusalin apulaisena,
-kirjanpitäjänä ynnä entisen Englannin ja Siirtomaiden mestarin
-oppilaana.
-
-Hän huomasi pian, ettei hän ollut tehnyt mitään huokeaa kauppaa.
-Voimistelusali oli avoinna yhdeksästä aamulla yhteentoista illalla;
-ja voimailua harrastavat herrasmiehet, jotka siellä kävivät, eivät
-ainoastaan komennelleet häntä kursailematta, vaan hankkivat vaihtelua
-voittamattoman Skenen turhan vastustamisen yksitoikkoisuuteen
-harjoittamalla hänen antamaansa oppia hänen oppilaansa persoonaan,
-mukiloiden häntä mielitöikseen ja viskellen häntä eteenpäin, ja
-taaksepäin ja hartiainsa yli, ikäänkuin hän olisi ollut siihen
-tarkoitukseen hankittu nukke. Mestari katsoi ja nauroi, ollen liian
-laiska täyttämään lupaustaan ja opettamaan alokkaalle puolustustaitoa.
-Viimeksimainittu tarkkasi kuitenkin opetusta, jota hän joka päivä
-näki annettavan muille; ja ennen kuukauden loppua hän käänsi asiat
-Melbournen amatöörinyrkkeilijäin suhteen niin kokonaan toiselle
-tolalle, että Skene eräänä päivänä otti huomauttaakseen, että hän
-oli kehittymässä harvinaisen taitavaksi, mutta että herrat pitivät
-kevytkätisestä käsittelystä ja että hänen olisi varottava kolhimasta
-heitä liian kovasti. Paitsi näitä ruumiinharjoituksia, oli hänen
-pidettävä kirjaa myydyistä ja ostetuista hansikkaista ja floreteista
-ynnä sekä herra että rouva Skenelle tulevista opetusmaksuista. Tämä
-oli vaivalloisin osa hänen velvollisuuksiaan, sillä hänellä oli
-suuri koulupojan käsiala eikä hän ollut nopsa laskennossa. Kun hän
-lopuksi ryhtyi avustamaan isäntäänsä opetuksen antamisessa, olivat
-tilit jääneet takapajulle, ja rouva Skenen oli jälleen otettava
-huolehtiakseen niistä entiseen tapaan. Tämä seikka aiheutti mielihyvää
-hänen miehessään, joka katsoi sen vaimonsa älyllisen etevämmyyden
-uudeksi voitoksi. Sitten pestattiin kiinalainen suorittamaan
-laitoksen halvempia töitä. "Skenen alokas", kuten häntä nyt yleisesti
-nimitettiin, korotettiin mestarin apuopettajaksi ja hänestä tuli siten
-tärkeähkö henkilö laitokseen.
-
-Hän oli ollut siellä yli yhdeksän kuukautta ja oli kehittynyt
-kahdeksantoistavuotiaaksi voimakkaaksi nuoreksi mieheksi, joka oli
-perso juomarahoille ja osasi lausua: "Paljon kiitoksia, herrat", eri
-sävyissä tarkan asteikon mukaan puolikruunusta puntaan, kun hänen
-ja hänen esimiehensä välillä tapahtui tärkeä keskustelu. Oli ilta,
-ja ainoat henkilöt voimistelusalissa olivat Ned Skene, joka istui
-tupakoiden mukavasti paitahihasillaan, ynnä alokas, joka oli juuri
-tullut alakertaan makuuhuoneestaan, missä hän oli ollut pukeutumassa
-lähteäkseen teatteriin.
-
-"Kas vain, herraseni", sanoi Ned Skene pilaillen. "Oletpa sinä
-laittanut itsesi hienoksi, totta vie. Hansikkaatkin! Ne ovat liian
-pienet sinulle. Älä vain mene lyömään ketään nuo käsissäsi, tai
-nyrjäytät ranteesi."
-
-"Ei tarvitse pelätä", sanoi alokas, katsoen kelloaan. Huomattuaan, että
-oli vielä muutama minuutti aikaa, istuutui hän Skeneä vastapäätä.
-
-"Ei", myönsi mestari. "Kun kohoat oikeaksi ammattilaiseksi, et välitä
-nyrkkeillä kenenkään kanssa, ellet saa siitä hyvää maksua."
-
-"Enköhän voi sanoa olevani jo ammattilainen. Ette suinkaan pidä minua
-amatöörinä, vai kuinka?"
-
-"En toki", sanoi Skene; "ei niin pahasti sentään. Mutta muista,
-poikaseni, minä en kutsu oikeaksi nyrkkitaistelijaksi ketään miestä,
-joka ei ole otellut piirissä. Sinä olet kyllä nyrkkeilijä, ja taitava,
-näppärä nyrkkeilijä oletkin; mutta nyrkkeily huvin vuoksi ei paljon
-maksa. Jonakin päivänä, jos Jumala suo, järjestämme sinulle pienen
-ottelun ja näytämme mihin pystyt ilman hansikkaita."
-
-"Ottelen yhtä kernaasti ilman hansikkaita kuin hansikkaillakin", sanoi
-alokas hiukan nurpeana.
-
-"Se tulee siitä, että sinulla on leijonan luonto", sanoi Skene
-lepytellen. Mutta alokas, joka oli usein kuullut isäntänsä lausuvan
-saman kohteliaisuuden laitoksensa suosijoille, milloin nämä saivat
-kerskumisen puuskia (mikä tavallisimmin sattui heidän saatuaan
-rökkiinsä), näytti uppiniskaiselta eikä vastannut mitään.
-
-"Sam Ducket Milltownista kävi täällä tänään, silläaikaa kuin sinä
-olit antamassa tuntia kapteeni Noblelle", jatkoi Skene, tähystellen
-oppilaansa kasvoja. "Sam on oikea nyrkkitaistelija, jos saan luvan
-sanoa."
-
-"Minä en pidä häntä suurenkaan arvoisena. Hänhän on sellainen
-valehtelijakin."
-
-"Se on ammatti-vika. En välitä, vaikka sanonkin sen _sinulle_, sanoi
-Skene hiukan apeana. Tämän oli alokas jo kuitenkin saanut selville
-itsestään. Hän ei esimerkiksi uskonut isäntänsä selityksiä niistä
-tapaturmista ja salajuonista, joiden vaikutuksesta hän oli kolme kertaa
-joutunut häviölle piirissä. Mutta kun Skene kuitenkin oli voittanut
-viisitoista ottelua, oli hänen seuraava huomautuksensa kiistämätön.
-'Miehet eivät ottele huonommin silti, jos ovat valehtelijoita. Sam
-Ducket voitti Ebony Muleyn kahdessakymmenessä minuutissa'."
-
-"Niin", sanoi alokas halveksivasti; "ja mikä on Ebony Muley? Vanha,
-pian kuusikymmenvuotias neekerirahjus, joka on päissään seitsemän
-päivää viikossa ja möisi ottelun yhdestä viinaryypystä! Ducketin
-olisi pitänyt lyödä hänet pois ajasta kahdessakymmenessä sekunnissa.
-Ducketilla ei ole ollenkaan tieteellisyyttä."
-
-"Ei hiventäkään", sanoi Ned. "Mutta hänellä on roimasti sisua."
-
-"Pyh! Sitähän sitä aina koetetaan uskotella. Jos joku osaa nyrkkeillä,
-sanotaan, että hänellä on tieteellisyyttä, mutta ei sisua. Jos hän taas
-ei osaa erottaa oikeaa kättään vasemmasta, sanotaan, että hän ei ole
-taitava, mutta että hän on täynnä sisua."
-
-Skene katsoi salaa ihmetellen oppilastaan, jonka huomio- ja ilmaisukyky
-toisinaan tuntuivat hänestä vetävän vertoja itse rouva Skenelle. "Sam
-sanoi jotakin tuontapaista juuri tänään", huomautti hän. "Hän sanoi,
-että sinä olet vain huvinyrkkeilijä, ja että lyyhistyisit maahan
-pelosta, jos sinut pantaisiin neljänkolmatta jalan piiriin."
-
-Alokas punastui. "Toivoisinpa olleeni paikalla silloin, kun Sam sanoi
-sen."
-
-"No, mitäs olisit voinut tehdä hänelle?" kysyi Skene, ja hänen pienet
-silmänsä vilkkuivat.
-
-"Olisin iskenyt häntä päähän: sen olisin voinut ja tahtonut hänelle
-tehdä."
-
-"No no, mies, hän voisi syödä sinut."
-
-"Sen kyllä uskon. Ja hän voisi syödä teidätkin, jos hänellä vain olisi
-siihen tarpeeksi suolaa. Hän puhuu suuria sanoja, koska hän tietää,
-ettei minulla ole rahaa, ja hän uskottelee, ettei hän riisu takkiaan
-vähemmästä kuin viidestäkymmenestä punnasta mieheen."
-
-"Rahaa!" huusi Skene. "Minä tiedän miehiä, jotka panisivat likoon
-viisikymmentä puntaa ennen huomista puoltapäivää minkä miehen puolesta
-hyvänsä, josta minä vastaan. _Siinä_ olisi alku nuorelle miehelle!
-Hyvänen aika, minun ensimmäinen otteluni oli viiden shillingin
-panoksesta Tottenhamin kentällä; ja ylpeä olin, kun sen voitin. En
-kuitenkaan tahdo yllyttää sinua otteluun Sam Ducketin laisen vanhan
-tekijän kanssa vasten omaa haluasi; mutta älä sano, ettei rahaa olisi
-saatavissa. Kunhan Ned Skene osoittaa jotakin nuorta miestä ja sanoo:
-'Tuossa on se nuori mies, jonka puolesta Ned Skene lyö vetoa', silloin
-tulee muitakin panokset kourassaan -- tuleepa oikein tunkemalla."
-
-Alokas empi. "Arveletteko, että minun olisi se tehtävä?" kysyi hän.
-
-"Se asia ei ole minun päätettäväni", vastasi Skene itsepintaisesti.
-"Tiedän kyllä, mitä minä olisin sanonut sinun iässäsi. Mutta ehkäpä
-olet oikeassa, jos olet varovainen. Toden sanoakseni, en haluaisi nähdä
-sinun saavan selkääsi Sam Ducketin laiselta mieheltä."
-
-"Tahdotteko treenata minut, jos haastan hänet otteluun?"
-
-"Tahdonko treenata sinut!" toisti Skene, nousten seisomaan innoissaan.
-"Tahdon kyllä treenata sinut, ja panenpa vielä rahanikin likoon
-puolestasi; ja sinä tulet iskemään hänestä innottelut pois, niin totta
-kuin nimeni on Ned Skene."
-
-"Silloin ottelen hänen kanssaan", huusi alokas punehtuen kiihkosta.
-"Ja jos löylytän hänet, niin on teidän luovutettava siirtomaiden
-mestaruusvyö minulle."
-
-"Sen teen", sanoi Skene lämpimästi. "Älä viivy myöhään ulkona; äläkä
-missään nimessä maista tippaakaan väkeviä. Sinun on aloitettava treenaus
-jo huomenna."
-
-Tämä oli Cashel Byronin ensimmäinen ottelu ammattinyrkkeilijänä.
-
-
-
-
-I LUKU.
-
-
-Wiltstokenin linna oli suunnikkaanmuotoinen rakennus, kulmissa
-pyöreät tornit, joista kukin päättyi turkkilaiseen minareettiin.
-Lounaispuoli oli julkisivu, jonka läpäisi maurilainen holvikaari;
-tähän oli sovitettu lasiovet, jotka tarpeen tullen voitiin turvata
-omituisiin muotoihin taotuilla rautaporteilla. Holvikaarta kehysti
-palladiolainen pylväistö, joka kohosi kattoon asti kannattaen
-latvassaan avonaista koristepäätyä, jonka halkeamassa seisoi mustaan
-marmoriin veistetty egyptiläisen kuva pystysuorana, tuijottaen vakaasti
-keskipäivän aurinkoon. Alhaalla maassa oli italialainen pengermä,
-jonka reunakaiteen kummassakin päässä seisoi suuret kiviset elefantit.
-Yläkerran ikkunat olivat, kuten sisäänkäytäväkin, maurilaiset, mutta
-alakerroksen varsinaiset ikkunat olivat nelikulmaisia, pystypielillä
-jaettuja aukkoja. Oppimattomat pitivät linnaa komeana, mutta
-arkkitehdit ynnä rakennustaiteellisia teoksia lukeneet tuomitsivat
-sen epämuotoiseksi, mahdollisimman huonolla maulla suoritetuksi
-tyyliensekoitukseksi. Se sijaitsi ylävällä kumpareella mäkisen
-metsämaan keskellä, josta kolmekymmentä acrea oli muurilla aidattu
-Wiltstokenin puistoksi. Puoli mailia eteläänpäin oli pieni Wiltstokenin
-kaupunki, johon päästiin rautateitse Lontoosta noin kahdessa tunnissa.
-
-Useimmat Wiltstokenin asukkaista olivat vanhoillisia ja tunsivat linnaa
-kohtaan arkaa kunnioitusta. Monet heistä olisivat milloin hyvänsä
-rikkoneet välinsä puolenkymmenen vanhimman tuttavansa kanssa saadakseen
-päivälliskutsun tai edes päännyökkäyksen julkisuudessa neiti Lydia
-Carew'lta, sen orvolta valtiattarelta. Tämä neiti Carew oli huomattava
-henkilö. Hän oli perinyt linnan ja puiston tädiltään, jonka mielestä
-hänen veljentyttärensä suuri omaisuus rautatie- ja kaivososakkeissa oli
-epätäydellinen ilman maata. Niin monta muutakin testamenttilahjaa oli
-Lydia saanut köyhiä sukulaisia vihaavilta omaisiltaan, että hän nyt,
-viidenkolmatta-vuotiaana, hallitsi täysin riippumattomana vuosituloja,
-jotka vastasivat viidensadan työmiehen vuosiansioita, olematta millään
-tavoin ulkonaisesti velvollinen tekemään mitään vastasuoritukseksi.
-Sen edun lisäksi, että oli yksinäinen ja tavattoman varakas nainen,
-nautti hän laajan lukeneisuuden ja hienosti-sivistyneisyyden mainetta.
-Wiltstokenissa sanottiin, että hän taisi neljääkymmentäkahdeksaa
-elävää kieltä ja kaikkia kuolleita kieliä, osasi soittaa kaikkia
-tunnettuja soittokoneita, maalasi täydellisesti ja oli kirjoittanut
-runoja. Kaikki tämä olisi yhtä hyvin voinut olla tottakin, mitä
-wiltstokenilaisiin tuli, koska hän tiesi enemmän kuin he. Hän oli
-viettänyt elämänsä matkustellen isänsä seurassa, jolla oli virkeä
-henki ja huono ruoansulatus, rahallisesti riippumaton asema ynnä
-mieltymys sosiologiaan ja yleensä tieteeseen sekä kaunotaiteisiin.
-Näistä aineista hän oli kirjoittanut kirjoja, enimmäkseen
-renessanssia koskevia, joilla hän oli saanut mainetta jonkunlaisena
-kulttuurinvälittäjänä matkailijoille. Ne vaativat paljon lukemista,
-matkustelemista, nähtävyyksien katselemista ja teoretisoimista,
-joista kaikista, lukuunottamatta teoretisoimista, hänen tyttärensä
-oli suorittanut osansa, vieläpä, pätevyytensä lisääntyessä ja isänsä
-heikontuessa ja vanhetessa, enemmänkin kuin osansa. Häätyen yhdistämään
-terveyden-etsimisen kulttuurin-tutkimiseen ja ollen sangen helposti
-ärtyvä ynnä tarkka vaatimuksiltaan, oli isä kouluuttanut tyttärensä
-itsehillintään ja kestävyyteen ankarammalla opetuksella kuin oli se,
-millä tämä oli perehtynyt kreikkalaisten ja saksalaisten filosofien
-teoksiin paljon ennen kuin hän ymmärsi sitä englanninkieltä, jolle hän
-sitä käänsi.
-
-Lydian ollessa kaksikymmen-vuotias tapahtui isän terveydessä vakava
-huonontuminen. Hän tuli entistä riippuvammaksi tyttärestään, ja
-tytär otaksui, että hän tulisi myöskin vaatimaan hänen aikansa
-entistä tarkemmin. Mutta eräänä päivänä Napolissa, kun Lydia oli
-sopinut ratsastusretkelle menosta erään äsken saapuneen ja verrattain
-miellyttävän englantilaisen seurueen kanssa, pyysi isä vähää ennen
-sovittua lähtöhetkeä hänen kääntämään pitkän otteen Lessingiä. Lydia,
-jonka mielessä jo jonkun aikaa oli liikkunut kysymyksiä isän ikeen
-oikeudesta, epäröi miettivänä ehkä kaksi sekuntia ennenkuin myöntyi.
-Carew ei virkkanut mitään; mutta hetken perästä hän pysähdytti
-palvelijan, joka oli viemässä anteeksipyyntöä englantilaiselle
-seurueelle, luki kirjelipun ja palasi tyttärensä luo, joka istui jo
-Lessingin ääressä.
-
-"Lydia", sanoi isä, äänessään jonkinlaista epäröimistä, jonka Lydia
-olisi lukenut arkuudesta johtuvaksi, jos sellainen olisi ollut lainkaan
-uskottavaa isän puhutellessa häntä, "toivon, ettet koskaan lykkää omia
-asioitasi kirjallisten pikkupuuhien vuoksi."
-
-Lydia katsoi häneen tuntien sellaista epämääräistä pelkoa, jota uusi ja
-epäilyttävä kokemus aiheuttaa; ja isä, tyytymättömänä tapaan, jolla oli
-asian esittänyt, lisäsi: "On paljon tärkeämpää, että sinä huvittelet
-tunnin verran, kuin että minun kirjani edistyy. Paljon tärkeämpää!"
-
-Lydia laski hetken mietittyään kynän kädestään ja sanoi: "Ratsastus ei
-tuota minulle iloa, jos jotakin muuta jää tekemättä."
-
-"Sinun kirjoittamisesi ei tuota minulle iloa, jos huviretkesi jää
-tekemättä sen takia", sanoi isä. "Minusta on mieluisempaa, että menet."
-
-Lydia totteli äänettömänä. Hänen mieleensä juolahti ajatus, että hän
-voisi lopettaa asian viehättävästi suutelemalla isäänsä. Mutta he eivät
-olleet tottuneet osoittamaan tunteitaan siihen laatuun, joten ajatus
-jäi toteuttamatta. Hän vietti päivän ratsastaen, tarkisti viimeaikaisia
-kapinallisia ajatuksiaan ja kirjoitti käännöksen illalla.
-
-Siitä pitäen tunsi Lydia yhä selvemmin itsessään voiman, jota hän
-tietämättään oli koonnut pitkänä alistumisen aikana. Arasti ensi
-alussa ja rohkeammin sitten, totuttuaan toimimaan ilman vanhemman
-henkilön talutusnuoraa, alkoi hän noudattaa omaa taipumustaan
-valitessaan tutkimusaiheita ja vieläpä puolustaa joitakin äskeisiä
-ilmauksia musiikin ja maalaustaiteen alalla isänsä vanhoillisuutta
-vastaan. Isä hyväksyi tämän tyttärensä älyllisen itsenäisyyden ja
-moneen erään varoitti häntä kiinnittämästä uskoaan häneen enemmän kuin
-johonkin muuhun arvostelijaan. Lydia sanoi hänelle kerran, että yhtenä
-yllykkeenä erimielisyyteen hänen kanssaan oli se mielihyvä, mitä hän
-tunsi huomatessaan lopulta isän olevan oikeassa. Isä vastasi vakavasti:
-
-"Se ilahduttaa minua, Lydia, koska uskon mitä sanot. Mutta sellaiset
-asiat on parempi jättää sanomatta. Ne näyttävät kuuluvan siihen
-miellyttämisen lajiin, jonka harjoittamiseen tulet ehkä piankin
-tuntemaan houkutusta, koska se näyttää kaikista nuorista helpolta,
-hyvin kannattavalta, ystävälliseltä ja hyvää kasvatusta todistavalta.
-Itse asiassa se on sivistymätöntä, raukkamaista, itsekästä ja
-epärehellistä: hyve puotilaisessa, pahe vapaassa naisessa. On parempi
-jättää vilpitön kehuminen lausumatta kuin saattaa itsensä alttiiksi
-imartelun epäluulolle."
-
-Pian tämän jälkeen Lydia isänsä toivomuksesta vietti yhden huvikauden
-Lontoossa, liikkuen Englannin hienossa seurapiirissä, jonka hän
-huomasi pääasiassa temppeliksi, missä palvottiin rikkautta, ja
-markkinatoriksi, missä kaupiteltiin neitseitä. Tutustuttuaan sekä
-palvontaan että kaupankäyntiin jo muualla, ei hän löytänyt siitä mitään
-mielenkiintoista, lukuunottamatta englantilaista erikoistapaa niiden
-harjoittamisessa; ja sen uutuus kului pian loppuun. Häntä vaivasi
-myöskin se seikka, että hän tahtomattaan herätti hellyyttä omassa
-sukupuolessaan. Tuntehikkaat tytöt hän pystyi pysyttämään kunnioittavan
-matkan päässä, mutta vanhat naiset, erittäinkin kaksi tätiä, jotka
-eivät koskaan hänen lapsena ollessaan olleet osoittaneet hänelle
-huomiota, vainosivat nyt häntä orjamaisella ihailulla ja houkuttelivat
-häntä sekä maanitteluin että lahjoin jättämään isänsä ja asumaan heidän
-kanssaan heidän elämänsä loppuun asti. Hänen pidättyväisyytensä vain
-lietsoi heidän haluaan saada hänet lemmikikseen, ja päästäkseen heistä
-eroon hän palasi isänsä kanssa mannermaalle ja lopetti kaiken yhteyden
-Lontooseen käsin. Tädit selittivät olevansa syvästi loukkaantuneet, ja
-Lydian katsottiin kohdelleen heitä hyvin ymmärtämättömästi. Mutta kun
-he kuolivat ja heidän testamenttinsa tulivat tunnetuiksi, huomattiin
-heidän kilpailleen keskenään hänen rikastuttamisekseen.
-
-Kun hän oli viidenkolmatta vanha, sattui hänen elämänsä ensimmäinen
-järkyttävä tapaus. Se oli hänen isänsä kuolema Avignonissa. Mitään
-hellyydenosoituksia ei heidän välillään silloinkaan tapahtunut.
-Lydia istui eräänä iltana liesivalkean ääressä isäänsä vastapäätä
-lukien ääneen, kun isä äkkiä sanoi: "Sydämeni on seisahtunut, Lydia.
-Hyvästi!" ja heti senjälkeen kuoli. Lydia sai nähdä melkoisesti vaivaa
-hillitäkseen sitä meteliä, mikä syntyi, kun hänen kellonsoittonsa oli
-tuonut paikalle ihmisiä. Koko huonekunta katsoi velvollisuudekseen
-joutua pois suunniltaan ja otti jossain määrin loukkaukseksi sen, ettei
-hän osoittautunut kiitolliseksi heille eikä halukkaaksi matkimaan
-heidän käyttäytymistään.
-
-Carew'n sukulaiset olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli tehnyt
-mitä sopimattomimman testamentin. Se oli lyhyt asiakirja, päivätty
-viisi vuotta ennen hänen kuolemaansa, ja hän määräsi siinä rakkaalle
-tyttärelleen Lydialle kaiken omaisuutensa. Kuitenkin hän oli jättänyt
-tyttärelleen erinäisiä yksityisiä ohjeita. Yksi niistä, joka herätti
-suurta mieltenkuohua hänen sukulaisissaan, oli se, että hänen ruumiinsa
-oli vietävä Milanoon ja siellä poltettava. Täytettyään isänsä
-maallisiin jäännöksiin nähden saamansa määräykset tuli Lydia asioitaan
-järjestääkseen Englantiin, missä hän viritti paljon toivotonta
-intohimoa lakitoimistojen ja oikeusvirastojen raatajissa ynnä
-hämmensi asianajajansa ilmentämällä sellaista terävyyttä liikeasiain
-käsittämisessä, ettei se sopeutunut lainkaan siihen tahdottomaan
-taipuvaisuuteen, jota he odottivat rikkaalta ja turvattomalta nuorelta
-naiselta. Kun kaikki oli saatu järjestykseen ja hän saattoi jälleen
-asettua nauttimaan levosta ja rauhasta, palasi hän Avignoniin ja
-suoritti siellä viimeisen velvollisuutensa isäänsä kohtaan. Hän
-avasi kirjeen, jonka hän oli löytänyt isänsä pulpetista ja jossa oli
-hänen käsialallaan omistuskirjoitus: "Lydialle. Hänen luettavakseen
-joutohetkellä, sittenkuin minut ja minun asiani on lopullisesti
-suorittu." Kirje oli näin kuuluva:
-
-    'Rakas Lydia!
-
-    Minä kuulun pettyneitten ihmisten suureen seuraan. Jollei
-    sinua olisi, merkitsisin nyt itseni epäonnistumaksi kuten
-    muutkin. Siitä on vasta muutamia vuosia, kun ensi kerran tulin
-    ajatelleeksi, että vaikka olinkin epäonnistunut monissa turhissa
-    pyrkimyksissäni, joilla (epäonnistuttuani) minun ei nyt tarvitse
-    sinua vaivata, olin kuitenkin ollut joksikin hyödyksi isänä.
-    Tällöin tuli myöskin mieleeni, ettet sinä voisi yhteiselämämme
-    kulusta tehdä muuta johtopäätöstä, kuin että minä olen täysin
-    itsekkäästi kaiken aikaa käyttänyt sinua vain apulaisenani
-    ja kirjurinani ja ettet sinä ole minulle kiitoksen velassa
-    saavutuksistasi enempää kuin orja on isännälleen kiitollisuuden
-    velassa siitä voimasta, minkä pakollinen työ on antanut
-    hänen lihaksilleen. Jotta en jättäisi sinua kärsimään niin
-    turmiollisesta ja painostavasta vaikutuksesta kuin vääryyden
-    alaisuuden tunne on, tahdon nyt puolustautua sinulle.
-
-    En ole koskaan kysynyt sinulta, muistatko äitiäsi. Jos olisit
-    joskus ottanut tuon kysymyksen esiin, olisin puhunut sinulle
-    siitä aivan avoimesti; mutta kun joku viisas vaisto ohjasi sinua
-    karttamaan sitä, tyydyin jättämään sen lepäämään, kunnes nykyisen
-    kaltaiset olosuhteet saattaisivat enemmän vaiteliaisuuden
-    tarpeettomaksi. Jos sinua vaivaa jonkinlainen pahoittelu siitä,
-    että olet tiennyt niin vähän siitä naisesta, joka on sinut
-    synnyttänyt, niin pudista se pois hyvällä omallatunnolla. Hän
-    oli itsekäs olento, joka ei voinut pitää miestään, lastaan,
-    palvelijaansa eikä ystäväänsä saman katon alla. Puhun ilman
-    kiihkoa. Kaikki persoonallinen katkeruuteni häntä kohtaan on
-    tätä kirjoittaessani yhtä kuollut kuin se on oleva silloin kuin
-    sinä tätä luet. Olenpa johtunut ajattelemaan hellyydelläkin
-    eräitä hänen ominaispiirteitään, joita sinä olet perinyt, joten
-    voin luottavasti sanoa, etten koskaan sen hurmauksen häviämisen
-    jälkeen, jonka vallassa menin hänen kanssaan naimisiin, ole
-    tuntenut häntä kohtaan suurempaa lempeyttä kuin nyt. Tein
-    parhaani, ja hän teki pahimpansa, kuusi vuotta kestäneessä
-    yhdyselämässämme, ja sitten erosimme. Minä sallin hänen esittää
-    erostamme sellaisen selityksen kuin häntä miellytti ja myönsin
-    hänelle paljon auliimman hyvityksen kuin hänellä oli oikeutta
-    odottaa. Näillä keinoilla sain hänet luopumaan kokonaan
-    oikeuksistaan sinuun, jonka olin jo ennakolta varovaisuuden
-    vuoksi vienyt Belgiaan. Syy, minkävuoksi emme käyneet koskaan
-    Englannissa hänen elinaikanaan, oli se, että hän olisi voinut
-    ja luultavasti tahtonutkin käyttää aikaisempaa elintapaani ja
-    kansanomaista uskontoa kohtaan osoittamaani vihamielisyyttä
-    tekosyynä riistääkseen sinut minulta. Minun ei tarvitse sanoa
-    hänestä sen enempää, ja olen pahoillani että tarvitsi lainkaan
-    mainita häntä. Tahdon nyt kertoa sinulle, mikä sai minut
-    pysyttämään sinut hallussani. Se ei ollut luonnollinen hellyys:
-    minä en rakastanut sinua silloin, ja minä tiesin, että sinusta
-    tulisi minulle tuntuva vastus. Mutta koska olin tuottanut sinut
-    maailmaan ja sitten rikkonut yhteyteni äitisi kanssa, tunsin
-    velvollisuudekseni huolehtia siitä, ettet sinä joutuisi kärsimään
-    erehdykseni vuoksi. Ilomielin olisin vakuuttanut itselleni, että
-    äitisi oli (kuten yleinen mielipide väitti) sopivin henkilö
-    sinua huoltamaan; mutta minä tiesin asian paremmin ja päätin
-    täyttää velvollisuuteni niin hyvin kuin voin. Ajan mittaan sinä
-    tulit minulle hyödylliseksi, ja, kuten tiedät, käytin minä sinua
-    hyödykseni kursailematta, mutta en koskaan ajattelematta sinun
-    omaa etuasi. Pidin aina kirjurin sellaisia tehtäviä varten, jotka
-    olivat mielestäni vain pelkkää puhtaaksikirjoittajan työtä. Niin
-    paljon kuin teitkin hyväkseni, luulen voivani totuudenmukaisesti
-    sanoa, etten koskaan pakottanut sinua tehtävään, jolla ei olisi
-    ollut sinulle kasvatuksellista arvoa. Pelkään, että pidit perin
-    ikävinä niitä tunteja, jotka vietit raha-asiaini parissa; mutta
-    sitä ei minun nyt enää tarvitse pyytää anteeksi: tiedät varmaan
-    jo kokemuksesta, kuinka tarpeellinen liikeasiain tuntemus on
-    suuren omaisuuden omistajalle.
-
-    Ottaessani sinun kasvatuksesi tehtäväkseni en ajatellut
-    laskevani perustusta millekään omalle mieluisuudelleni. Pitkän
-    aikaa sinä olit vain hyvä tyttö ja tietämättömien ihmisten
-    käsityksissä oppineisuuden ihme. Sinun olosuhteissasi olisi aivan
-    tavallinenkin lapsi voinut olla kumpaakin. Sittemmin johduin
-    katsomaan sinun olemassaoloasi suuremmalla mielihyvällä kuin
-    mitä koskaan olen saanut oman olemiseni katselemisesta. En ole
-    onnistunut enkä voi onnistua ilmaisemaan, millaista hellyyttä
-    tunnen sinua kohtaan, tai kuinka riemuitsen nähdessäni, että se,
-    mihin ryhdyin vastenmielisenä ja epäkiitollisena velvollisuutena,
-    on pelastanut elämäni ja työni menemästä hukkaan. Kirjallista
-    uurastustani, niin paljon kuin se on kysynytkin meidän molempien
-    aikaa, pidän nyt arvossa ainoastaan sen osan vuoksi, mikä sillä
-    on ollut sinun kasvatuksessasi; etkä sinä tee itseäsi syypääksi
-    mihinkään uskottomuuteen minua kohtaan tullessasi havaitsemaan,
-    että vaikka olenkin seulonut yhtä paljon hiekkaa kuin useimmat
-    muutkin, en ole löytänyt kultaa. Pyydän sinua muistamaan silloin,
-    että tein velvollisuuteni sinua kohtaan jo paljon ennen kuin
-    se tuli miellyttäväksi tai edes toivorikkaaksi. Ja tultuasi
-    vanhemmaksi ja saatuasi äitisi ystäviltä kuulla, kuinka rikoin
-    velvollisuuksiani häntä kohtaan, luet ehkä jonkinlaiseksi
-    ansioksi minulle sen, että olen tehnyt sovinnon maailman kanssa
-    sinun tähtesi luopumalla tottumuksista ja tuttavuuksista, jotka,
-    mitä mieltä muut niistä lienevät olleetkin, auttoivat paljon
-    aikanaan tekemään elämää minulle siedettäväksi.
-
-    Vaikka tulevaisuutesi ei koske minua, huomaan usein ajattelevani
-    sitä. Pelkään sinun pian havaitsevan, ettei maailmassa ole
-    vielä sijaa eikä toimintapiiriä opillisesti sivistyneille
-    naisille. Nuorempina päivinäni, kun toverieni seura oli minulle
-    tarpeellinen, koetin panna syrjään sivistykseni, luopua
-    periaatteistani ja omaksua tavallisia taipumuksia soveltuakseni
-    niiden ainoiden ihmisten seuraan, jotka olivat ulottuvillani;
-    sillä jos minun oli elettävä karhujen joukossa, oli parempi
-    olla karhu kuin ihminen. Tuo yritys teki minut onnettomammaksi
-    kuin koskaan mikään muu erehdykseni. Oli yksinäistä olla oma
-    itseni; mutta olla olematta oma itseni oli elävältä kuolemista.
-    Ota varteen varoitukseni, Lydia: älä anna houkutella itseäsi
-    mukautumaan maailmaan moraalisella itsemurhalla.
-
-    Jonakin päivänä, luullakseni ja toivoakseni, menet naimisiin.
-    Silloin on sinulla tilaisuus tehdä korjaamaton erehdys, jonka
-    mahdollisuudelta ei mikään minun neuvoni eikä oma terävyytesi
-    voi sinua suojella. Luulen, ettei sinun ole helppo löytää
-    miestä, joka kykenisi tyydyttämään sinussa sitä halua ajattelun
-    ja elämämme Järjestämisen vastuunalaisuudesta vapautumiseen,
-    joka saa meidät itsekunkin kaipaamaan opasta, johon voimme
-    täydellisesti luottaa. Jos epäonnistut, niin muista, että isäsi,
-    kärsittyään katkeran ja täydellisen pettymyksen vaimonsa suhteen,
-    siitä huolimatta johtui katsomaan avioliittoaan elämänsä ainoaksi
-    hedelmälliseksi tapahtumaksi. Salli minun myöskin huomauttaa,
-    koska olet niin rikas, ettei sinun tarvitse, omien tulojesi
-    puolesta peläten, rajoittua puolison valinnassa niihin, jotka
-    jo ovat liian rikkaita mennäkseen naimisiin rahojen vuoksi
-    Toivottavasti ei mikään halpamainen seikkailija kykene voittamaan
-    suosiotasi; ja paremmille miehille on rikkautesi ainakin yhtä
-    suurena peloituksena kuin vetovoimana. Ainoa ihmisluokka,
-    josta minun täytyy sinua varoittaa, on se, johon minun itseni
-    katsotaan kuuluvan. Älä koskaan luule, että jonkun miehen
-    täytyy osoittautua sopivaksi ja tyydyttäväksi ystäväksi sinulle
-    pelkästään senvuoksi, että hän on lukenut paljon arvostelevia;
-    teoksia; että hän välttämättä tuntee taiteen vaikutelmat samalla
-    tavoin kuin sinä, koska hän tuntee ja hyväksyy; sen nimien ja
-    koulukuntien luokituksen, joka on sinulle: tuttu; tai että vaikka
-    hänen lempikirjailijansa ovat samat kuin sinun, hänen silti
-    tarvitsee välttämättä tulkita heidän sanojaan itselleen siten
-    kuin sinä ne ymmärrät. Varo miehiä, jotka ovat lukeneet enemmän
-    kuin tehneet työtä, tai jotka rakastavat lukemista enemmän
-    kuin työntekoa. Älä unohda, että missä mies on aina kotona, ei
-    vaimo ole koskaan onnellinen. Varo maalareita, runoilijoita,
-    musiikkimiehiä ja kaikenlaisia taiteilijoita, paitsi hyvin
-    suuria taiteilijoita; varo niitäkin puolisoina ja isinä.
-    Itseensätyytyväisiä työntekijöitä, jotka taitavat tehtävänsä
-    hyvin, olkoot he sitten rahaministereitä tai maanviljelijöitä,
-    suosittelen sinulle, suurin piirtein katsoen, siedettävimpänä
-    ihmisluokkana mitä olen tavannut.
-
-    En yritä neuvoa sinua tämän enempää. Niin pian kuin neuvot
-    johtuvat mieleeni, seuraavat niitä ajatukset, jotka vakuuttavat
-    minulle ne turhiksi.
-
-    Ihmettelet ehkä, miksi en ole koskaan puhunut sinulle sitä,
-    mitä olen tähän kirjoittanut. Olen koettanut, mutta se ei ole
-    onnistunut. Jos ymmärrän itseäni oikein, olen kirjoittanut nämä
-    rivit etupäässä huojentaakseni haluani ilmaista hellyyteni
-    sinua kohtaan. Kömpelö olo, jota liikasivistynyt ihminen tuntee
-    myöntäessään olevansa enemmän kuin oppinut kivi, esti minua
-    saattamasta sinua hämille sen laatuisilla tunteiden purkauksilla,
-    joihin en ole koskaan sinua totuttanut. Sitäpaitsi haluan,
-    että tämä rakkauteni vakuutus -- viimeinen sanani -- saapuu
-    sinulle silloin kuin eivät mitkään arkipäiväisyydet enää pääse
-    himmentämään sen yksinkertaisen totuuden vaikutusta.
-
-    Tiedän, että olen sanonut liian paljon, ja tunnen, että en ole
-    sanonut kylliksi. Mutta tämän kirjeen kirjoittaminen on ollut
-    vaikea tehtävä. Niin harjaantunut kuin olenkin käyttämään
-    kynääni, en ole koskaan, en edes kaikkein varhaisimmissa
-    yrityksissäni, sommitellut sanojani niin työläästi ja sellaista
-    kykyjen riittämättömyyttä tuntien --'
-
-Tähän loppui kirjoitus. Kirje oli jäänyt lopettamatta.
-
-
-
-
-II LUKU.
-
-
-Toukokuussa seitsemän vuotta sen jälkeen, kun nuo kaksi poikaa olivat
-karanneet Moncrief Housesta, istui eräs nainen varjosaarekkeessa,
-jonka setripuu loi keskelle kimmeltävän viheriää ruohokenttää.
-Hän menetteli naisellisesta karttaessaan auringonpaistetta, sillä
-hänen kasvojensa hipiä oli helmiäisen kuulakka ja hohtava. Hän oli
-pieni, miellyttävä nainen, jolla oli tuntehikas suu ja sieraimet,
-vihertävät silmät rauhallisten, kaartumattomien kulmakarvojen alla sekä
-kullanpunertava tukka, jota nyt varjosti leveä, koristeeton olkihattu.
-Hänen intian-musliininen pukunsa, jonka puolihihat päättyivät väljiin
-röyhelöihin kyynärpäiden kohdalla, tuskin peitti hänen olkapäitään,
-missä sitä korvasi valkoinen, villava kaulavaate, muodostaen pehmoisen
-pitsipesän hänen kaulalleen. Hän luki pientä norsunluukantista kirjaa
--- se oli miniatyyripainos Goethen 'Faustin' toista osaa.
-
-Kun iltapäivä kului pitemmälle ja valaistus pehmeni, päästi nainen
-kirjansa solahtamaan alas ja vaipui mietiskelyyn ja haaveiluun,
-tiedottomana proosallisesta mustasta kappaleesta, joka lähestyi
-ruohikon poikki häntä kohti. Se oli nuori, pitkääntakkiin puettu
-herra. Hän oli tumma ja hänellä oli pitkät, totiset kasvot, ilmeeltään
-sulkeutuneet, mutta ei kuitenkaan epämiellyttävät.
-
-"Nytkö jo pois menossa, Lucian?" kysyi nainen katsahtaen ylös samassa
-kuin mies tuli varjoon.
-
-Lucian katsoi häneen kaihokkaasti. Hänen nimensä tämän naisen lausumana
-herätti hänessä aina epämääräisen liikutuksen. Hän etsi mielellään
-asioiden syitä ja oli jo kauan sitten tullut siihen päätökseen, että
-tuo sisäinen liikutus johtui naisen hienosta ääntämistavasta. "Niin",
-vastasi Lucian. "Olen järjestänyt kaikkityyni ja tulin antamaan
-selontekoa talonhoidostani ja sanomaan hyvästi."
-
-Hän asetti puutarhatuolin lähelle naista ja istuutui. Nainen laski
-kätensä päällekkäin helmaansa ja kohentautui kuuntelemaan.
-
-"Ensinnäkin Metsämaja", sanoi Lucian. "Se on vuokrattu ainoastaan
-kuukaudeksi, joten voit antaa sen ilman vuokraa rouva Goff'ille
-heinäkuussa, jos haluat. Toivon, ettet menettele niin epäviisaasti."
-
-Nainen hymyili ja sanoi: "Ketä ovat nykyiset vuokralaiset? Olen
-kuullut heidän vastustavan sitä, että maitotytöt ja karjakot kulkevat
-jalavakujan poikki."
-
-"Me emme saa moittia heitä siitä. Kun he vuokrasivat Metsämajan,
-sovittiin nimenomaan siitä, että jalavakuja pidettäisiin heidän
-yksityisesti käytettävänään. Minulla ei ollut aavistustakaan siihen
-aikaan, että sinä tulisit linnaan, muuten olisin tietysti torjunut
-sellaisen ehdon."
-
-"Mutta mehän pidämme sen heille yksityisesti: vieraita ei lasketa
-sinne. Oma väkemme kulkee kerran päivässä edestakaisin sen poikki
-matkalla meijeriin, siinä kaikki."
-
-"Se tuntuu kyllä töykeältä, Lydia; mutta tämä on erikoinen tapaus --
-nuori mies, joka on tullut parantamaan terveyttään. Hän tarvitsee
-joka päivä ruumiinharjoituksia ulkoilmassa, mutta hän ei voi sietää
-katselijoita; en ole nähnyt häntä itsekään, ja hänellä on vain yksi
-ainoa apulainen seuranaan. Näiden olosuhteiden vallitessa suostuin
-siihen, että jalavakuja pidettäisiin yksinomaan heidän käytettävänään.
-Todellisuudessa he maksavat vuokraakin enemmän kuin olisi kohtuullista
-ilman tätä etuoikeutta."
-
-"Toivottavasti tuo nuori herra ei ole hullu."
-
-"Ennenkuin vuokrasin Metsämajan hänelle, hankin itselleni täyden
-varmuuden siitä, että hän on kunnollinen vuokralainen", sanoi Lucian
-nuhtelevan vakavasti. "Häntä suositteli minulle pontevasti loordi
-Worthington, joka puhui hänestä varsin lämpimästi. Minä satuin
-lausumaan hänelle aivan saman epäilyn, jonka sinä juuri mainitsit.
-Worthington meni takuuseen vuokralaisen täysijärkisyydestä samoin
-kuin hänen maksukyvystäänkin ja tarjoutui vuokraamaan huoneet omiin
-nimiinsä ja vastaamaan persoonallisesti toipilaan hyvästä käytöksestä.
-Sinun ei tarvitse olla peloissasi: se on vain joku nuori mies, joka on
-saanut hermostonsa epäkuntoon kovalla lukemisella. Luultavasti joku
-Worthingtonin opintotovereita."
-
-"Ehkä niin. Mutta minä odottaisin loordi Worthingtonin opintotoverin
-olevan ennemmin kovan ratsastajan tai juomarin kuin kovan lukijan."
-
-"Voit olla aivan levollinen, Lydia. Otin loordi Worthingtonin sanasta
-kiinni niin pitkälle, että tein vuokrasopimuksen hänen nimelleen."
-
-"Olen täysin tyytyväinen, Lucian, ja suuresti kiitollinen sinulle.
-Olen antava määräyksen, ettei kukaan saa kulkea meijerille Metsämajan
-kautta."
-
-"Seuraava seikka", jatkoi Lucian, "on tärkeämpi, koska se koskee sinua
-persoonallisesti. Neiti Goff on halukas suostumaan tarjoukseesi. Ja
-hänestä tulee sinulle mitä sopimattomin seuralainen!"
-
-"Miksi, Lucian?"
-
-"Kaikista syistä. Hän on nuorempi sinua eikä voi niinollen esiintyä
-kaitsijanasi. Hän on saanut vain tavallisen kasvatuksen, ja hänen
-kokemuksensa seurapiireistä on kotoisin paikkakunnallisista
-hyväntekeväisyystanssiaisista. Ja koska hän ei ole epämiellyttävä ja
-häntä pidetään Wiltstokenissa kaunottarena, on hän omapäinen ja tulee
-luultavasti loukkautumaan sinun holhouksestasi."
-
-"Onko hän omapäisempi kuin minä?"
-
-"Sinä et ole omapäinen, Lydia; paitsi siinä, että olet kuuro neuvoille."
-
-"Tarkoitat, että harvoin noudatan niitä. Ja ajattelet siis, että minun
-olisi parempi ottaa ammatti-seuranainen -- rappeutunut hienoston nainen
--- kuin pelastaa tämä nuori tyttö menemästä kotiopettajattareksi ja
-alkamasta rappeutua jo kolmenkolmatta vanhana?"
-
-"Sopivan seuranaisen hankkiminen ja köyhien ihmisten
-auttamis-velvollisuus ovat kaksi eri asiaa, Lydia."
-
-"Totta, Lucian. Milloin neiti Goff tulee käymään?"
-
-"Tänä iltana. Huomaa: mitään ei ole päätetty vielä. Jos mielesi muuttuu
-nähtyäsi hänet, tarvitsee sinun kohdella häntä vain tavallisena
-vieraana, ja asia jää sikseen. Minä puolestani suosittelisin mieluummin
-hänen sisartaan, mutta hän ei tahdo jättää äitiään, joka ei ole vielä
-toipunut miehensä kuoleman aiheuttamasta järkytyksestä."
-
-Lydia katseli miettiväisenä kädessään olevaa pientä nidosta ja näytti
-harkitsevan neiti Goffia koskevaa kysymystä. Kun hän jälleen nosti
-katseensa, näkyi selvästi, että asia oli ratkaistu; mutta hän ei
-sanonut mitään.
-
-"No?" virkkoi Lucian hetken kuluttua, hämillään toisen äänettömyydestä.
-
-"No?" sanoi Lydia, olematta vähääkään hämillään.
-
-"Et ole sanonut mitään."
-
-"Minulla ei ole mitään sanottavaa."
-
-"Siinä tapauksessa", sanoi Lucian lyhyeen, antaen vallan loukkautumisen
-tunteelle, "minun on paras lähteä."
-
-"Ei suinkaan", sanoi Lydia. "Minä nautin seurastasi Wiltstokenin
-tyyliin. Kun kaksi meidän työmiestämme ovat ystävykset, niin millä
-tavoin he sen ilmaisevat? He nojaavat samaa porttia vasten tuntikausia
-joka sunnuntaiaamu vaihtamatta sanaakaan. Varmasti se on parempi
-kuin se hermostunut äänettömyydenpelko ja epävapaus, jota kutsutaan
-seurusteluksi meidän onnettomassa piirissämme."
-
-"Sinulla on eriskummallisia käsityksiä, Lydia! Maatyömies on äänetön
-ihan samasta syystä kuin koira on äänetön."
-
-"Koirat ovat hyvin hyvää seuraa", sanoi Lydia.
-
-Tähän ei Lucian löytänyt mitään sanottavaa. Ainoa suhde naiseen, missä
-hän tunsi itsensä onnelliseksi, oli älyllisen alentuvaisuuden ja
-selittämisen suhde. Lydia ei koskaan epäillyt hänen selityksiään, mutta
-koska hän ei tehnyt niistä samoja johtopäätöksiä, tunsi Lucian harvoin
-selitystensä onnistuneen. Mitä tuli äänettömyyden noudattamiseen
-Lydian seurassa maatyömiesten malliin, kävi se kerrassaan yli hänen
-itsehillintäkykynsä. Hänen täytyi vedota junaansa ja sanoa hyvästi.
-
-Lydia ojensi hänelle kätensä, ja himmeä hehku kohosi hänen harmaisiin
-leukapieliinsä, kun hän tarttui siihen. Sitten hän napitti takkinsa ja
-asteli vakavasti pois. Hänen mennessään katseli Lydia päivänpaisteen
-heijastumista hänen kiiltävästä hatustaan ja sen uppoamista hänen
-säädylliseen takkiinsa. Hän huokasi ja syventyi jälleen Goetheen.
-
-Mutta jonkun ajan kuluttua hän väsyi istumaan yhdessä kohti, nousi
-ylös ja käyskenteli puistossa lähes tunnin, koettaen löytää niitä
-paikkoja, joissa hän oli leikkinyt lapsena ollessaan täti-vainajansa
-vieraana. Hän tunsi suuren, kallellaan olevan druidi-alttarin, joka
-muinoin oli muistuttanut hänelle Sinain vuorta, joka uhkasi kaatua
-Kristityn päälle 'Kristityn vaelluksessa'. Kauempana hän näki ja kiersi
-suon, jossa hän oli kerran ansainnut toruja hoitajaltaan täyttämällä
-sukkansa mudalla. Sitten hän huomasi olevansa pitkällä, vihreällä
-nurmikujalla, joka kulki idästä länteen, näyttäen loppumattomalta. Tämä
-tuntui hänestä ihastuttavimmalta kaikesta, mitä hän omisti, ja hän
-oli jo alkanut suunnitella huvimajan rakentamista sen läheisyyteen,
-kun hän äkkiä muisti, että tämä oli varmaankin juuri se jalavakuja,
-jonka häiritsemättömyyttä hänen Metsämajansa sairas vuokralainen
-niin ankarasti vaati. Hän pakeni heti metsään ja päästyään turvaan
-nauroi sille omituisuudelle, että hän oli luvaton liikkuja omilla
-maillaan. Hänen täytyi tehdä suuri kierros välttyäkseen tunkeutumasta
-jälleen kielletylle alueelle, ja siten hän, käveltyään jonkun aikaa,
-joutui eksyksiin. Puut eivät näyttäneet ottavan loppuakseen, ja hän
-alkoi ajatella, että hän varmaan omisti myöskin metsän yhtä hyvin
-kuin puiston. Vihdoin hän näki aukeaman. Rientäen sitä kohti hän
-tuli jälleen päivänpaisteeseen ja pysähtyi häikäistyneenä nähdessään
-ilmestyksen, jota hän ensin luuli kauniiksi kuvapatsaaksi, mutta jonka
-hän seuraavassa tuokiossa omituisesta ihastuksesta värähtäen tunsi
-eläväksi ihmiseksi.
-
-Noin erehdyttävä arvostelu herrasmiehestä, joka suoritti
-ruumiinharjoituksia ulkoilmassa yhdeksännellätoista vuosisadalla,
-merkitsisi tavallisten olosuhteiden vallitessa uskomatonta
-tietämättömyyttä joko miehistä tai kuvapatsaista. Mutta tässä
-tapauksessa eivät olosuhteet olleet tavalliset, sillä mies oli
-puettu valkoiseen trikoopaitaan ja polvihousuihin, ja hänen paljaat
-käsivartensa loistivat kuin gladiaattorin käsivarret. Hänen leveät
-rintalihaksensa olivat valkoisessa verhossaan kuin marmorilaa'at.
-Hänen lyhyt, kähertyvä tukkansakin näytti iltavalaistuksessa kuin
-kiilloitetulta pronssilta. Lydian mieleen juolahti ajatus, että hän oli
-häirinnyt jotakin muinaisajan jumalaa hänen metsikkö-asumuksessaan.
-Tämä mielikuva ei kuitenkaan kestänyt kuin silmänräpäyksen, sillä
-seuraavassa tuokiossa hänen katseensa sattui kolmanteen henkilöön,
-jota oli mahdoton kuvitella klassillisen jumal'olennon yhteyteen; se
-oli tallirengin näköinen mies, joka katseli seuralaistaan hyvin samaan
-tapaan kuin tallirenki katselisi poikkeuksellisen kaunista hevosta.
-Tämä mies huomasi Lydian ensimmäisenä, ja ilme, joka silloin tuli hänen
-kasvoilleen, osoitti selvästi hänen pitävän Lydiaa vastenmielisenä
-tunkeilijana. Kuvapatsas-mies seurasi hänen äkäistä katsettaan ja näki
-myös Lydian, mutta toisenlaisin tuntein: hänen suunsa avautui raolleen,
-väri kohosi kasvoille ja hän tuijotti Lydiaan peittelemätöntä ihailua
-ja ihmettelyä kuvastavin katsein. Lydian ensimmäinen ajatus oli kääntyä
-ympäri ja paeta; seuraava ajatus oli pyytää anteeksi läsnäoloaan.
-Lopuksi hän poistui rauhallisesti puiden lomitse.
-
-Heti kun hän pääsi pois heidän näkyvistään, kiiruhti hän käyntinsä
-miltei juoksuksi. Päivä oli lämmin nopealle liikunnolle, ja pian hän
-pysähtyi ja kuunteli. Kuului tavallisia metsän ääniä: lehtien kahinaa,
-heinäsirkkojen suritusta ja lintujen laulua, mutta ei ihmisääniä eikä
-askeleita. Hän alkoi ajatella, että tuo jumalainen olento oli vain
-Praksiteleen Hermes, jonka Goethen klassillinen Sabatti oli nostanut
-hänen mieleensä ja uneksiva mieliala saanut näyttämään elävältä
-todellisuudelta. Tallirenki oli varmaan joku noita unien tavallisia
-epäjohdonmukaisuuksia -- ehkä kajastusta siitä Lucianin maininnasta,
-että Metsämajan vuokralaisella oli yksi miespalvelija. Oli mahdotonta,
-että tuo loistavan miehisen voiman ja kauneuden ilmestys olisi itse
-asiassa liiallisten opintojen runtoma ylioppilas. Tuo järjetön
-ihastuksen väristyskin oli yksi unimaailman mielettömyyksiä: muutenhan
-hän olisi sitä hävennyt.
-
-Lydia palasi linnaan jonkun verran levottomana hermostonsa tilasta,
-mutta muistellen yhä äskeistä näkyään mielihyvällä, jota hän ei
-olisi sallinut itselleen, jos olisi ollut kysymyksessä lihasta ja
-verestä luotu olento. Kerran tai pari se palasi hänen mieleensä niin
-eloisana, että hän kysyi itseltään, olisiko se voinut olla todellinen.
-Mutta vähäinen järkeily vakuutti hänelle, että sen oli täytynyt olla
-harhanäky.
-
-"Suokaa anteeksi, neiti", puhutteli häntä eräs hänen palveluskuntansa
-jäsen, syntyperäinen wiltstokenilainen, joka tunsi syvää kunnioitusta
-linnan neitiä kohtaan, "neiti Goff odottaa teitä salongissa."
-
-Linnan salonki oli pyöreä huone, jonka holvimainen katto murtui
-kullatuiksi, paksua bamburuokoa muistuttaviksi koristeiksi, jotka
-pistivät pystysuoraan alaspäin stalagmiittien tavoin. Raskaat
-kynttiläkruunut oli koristettu litteillä messinkipalloilla,
-joiden suurennetut jäljennökset kruunasivat matalien, leveiden,
-jykeväpuitteisten tuolien selustoja. Tuolit olivat päällystetyt
-nahalla, johon oli painettu japanilaisia lohikäärmekuvioita
-kuparinvärisellä metallilla. Lähellä tulisijaa oli kiinalaismallinen
-pronssikello sijoitettuna mörssärin tavoin mustille puurattaille,
-toimittaen hiilisangon virkaa. Seinällä oli koristeina suuria kultaisia
-puolikuita vaalean sinisellä pohjalla.
-
-Tässä barbaarimaisessa pyörykössä tapasi neiti Carew häntä odottamassa
-kolmenkolmatta-vuotiaan nuoren naisen, jolla oli hyvinkehittynyt,
-takakeno vartalo, vaalea, posliinipintainen hipiä, ja poskilla
-hieno puna. Pään ylväs asento ilmaisi hänen totunnaista oman-arvon
-tunnettaan, jonka lähiseudun nuorukaisten ihailu oli hänessä
-synnyttänyt; sama syy oli ehkä aiheuttanut hänen halvan, mustan
-pukunsa sirouden sekä hansikkaiden, kenkien ja hatun nuhteettoman
-somuuden. Hän oli odottanut linnan neitiä kymmenen minuuttia kovassa
-hermostuneisuudessa, mikä kohosi huippuunsa Lydian astuessa sisään.
-
-"Hyvää päivää, neiti Goff. Olenko antanut teidän odottaa? Olin ulkona."
-
-"Ei ollenkaan", sanoi neiti Goff, tuntien hämmentävän vaikutelman,
-että punainen tukka oli aristokraattinen ja tummanruskea (hänen oman
-tukkansa väri) rahvaanomainen. Hän oli noussut kattelemaan ja sitten,
-epäröityään hetken aprikoidakseen, mitä hieno käytös vaati häntä
-senjälkeen tekemään, istuutui jälleen, Neiti Carew istuutui myöskin
-ja tähysti miettiväisesti vierastaan, joka istui jäykän pystynä
-ja, koettaessaan peittää hermostuneisuuttaan, näytti tahtomattaan
-halveksivalta.
-
-"Neiti Goff", sanoi Lydia äänettömyyden jälkeen, joka teki hänen
-puheensa vaikuttavaksi: "tahdotteko tulla luokseni pitkälle
-vierailulle? Tässä yksinäisessä paikassa kaipaan kovin suuresti
-ikäiseni ja vertaiseni ystävän ja toverin seuraa. Arvelen, että teidän
-laitanne on samoin."
-
-Alice Goff oli sangen nuori ja oli sangen lujasti päättänyt olla
-omaksumatta mitään ansiota, jota hänellä ei todellisuudessa ollut. Hän
-otti siis ojentaakseen neiti Carew'ta yhteiskunnalliseen asemaansa
-nähden, ajattelematta että linnan neiti luultavasti ymmärsi sen
-paremmin kuin hän, vieläpä pitäen aivan luonnollisena, että tämä
-erehtyi.
-
-"Te olette hyvin ystävällinen", vastasi hän jäykästi; "mutta me emme
-ole lainkaan yhdenvertaiset, neiti Carew. Tosiasia on, että minulla ei
-ole varaa viettää joutilasta elämää. Me olemme hyvin köyhiä, ja äitini
-on osaksi riippuvainen minun ahkeroimisestani."
-
-"Luulen, että voitte ahkeroida varsin tuloksellisesti, Jos tulette
-minun luokseni", sanoi Lydia rauhallisesti. "On kyllä totta, että minä
-tulen totuttamaan teidät tuhlaaviin tapoihin, mutta tahdon myös laittaa
-niin, että kykenette niitä noudattamaan."
-
-"En halua sitoutua tuhlaaviin tapoihin", sanoi Alice nuhtelevasti.
-"Minun on tyydyttävä vaatimattomiin tapoihin koko ikäni."
-
-"Ei välttämättä. Sanokaa minulle suoraan: millä tavoin olitte aikonut
-ahkeroida? Opettajana, eikö niin?"
-
-Alice punastui, mutta vastasi myöntäen.
-
-"Te ette ollenkaan sovi opettajaksi; ja te joudutte lopulta naimisiin.
-Opettajana te ette voisi päästä hyviin naimisiin. Joutilaana naisena,
-jolla on tuhlaavat elintavat, te sensijaan tulette pääsemään oikein
-hyviin naimisiin. Rikkaana oleminen on erikoinen taito, jonka osaaminen
-on välttämätön, jos aiotte ottaa rikkaan miehen."
-
-"Minä en aio lainkaan mennä naimisiin", sanoi Alice ylväästi. Hänen
-mielestään oli jo aika hillitä tuota kylmää aristokraattia. "Jos tulen
-ollenkaan, tulen ilman mitään sivutarkoitusta."
-
-"Sitähän minä juuri olin toivonut. Tulkaa ilman minkäänlaisia ehtoja
-tai syrjä-ajatuksia."
-
-"Mutta --" aloitti Alice ja pysähtyi, hämmentyneenä siitä nopeudesta,
-jolla sopimuksen-hieronta edistyi. Hän sopersi joitakin sanoja ja
-odotti, että Lydia jatkaisi. Mutta Lydia oli sanonut sanottavansa ja
-odotti ilmeisesti vastausta, vaikka oli sen näköinen kuin olisi hän
-ollut varma tahtonsa perillesaamisesta, olkoonpa Alicen näkökanta mikä
-hyvänsä.
-
-"En oikein ymmärrä, neiti Carew. Mitä velvollisuuksia --? mitä
-toivoisitte minulta?"
-
-"Paljonkin", sanoi Lydia vakavasti. "Paljon enemmän kuin mitä vaatisin
-palkatulta seuranaiselta."
-
-"Mutta minustahan tulee palkattu seuranainen", vastusti Alice.
-
-"Kenelle?"
-
-Alice punastui jälleen, tällä kertaa suuttumuksesta. "En tarkoittanut
-sanoa --"
-
-"Ette tarkoita sanoa, ettette tahdo olla missään tekemisissä minun
-kanssani", keskeytti Lydia hänet rauhallisesti. "Minkätähden olette
-niin arvelevainen, neiti Goff? Tehän tulette olemaan lähellä kotianne
-ja voitte palata sinne milloin hyvänsä, jos olonne täällä ei teitä
-tyydytä."
-
-Peläten häpäisseensä itsensä huonolla käyttäytymisellä; halutonna
-alistumaan otettavaksi kuin jokin kapine, ikäänkuin hänen omat
-toivomuksensa eivät mitään merkitsisi silloin, kun rikkaan naisen
-oikku oli tyydytettävä; epäluuloisena -- kuultuaan usein juorujuttuja
-korkeissa asemissa olevien ihmisten epärehellisyydestä -- ettei häneltä
-vain puijattaisi sitä tuntuvaa palkkaa, jonka hän oli päättänyt vaatia;
-ja lisäksi kykenemättömänä pitämään puoliaan neiti Carew'ta vastaan,
-Alice turvautui ensimmäiseen verukkeeseen, mikä hänen mieleensä johtui.
-
-"Haluaisin vähän miettimisaikaa", sanoi hän.
-
-"Aikaa totuttautua minuun, niinkö? Saatte niin kauan kuin ha--"
-
-"Oh, voin antaa teille tiedon jo huomenna", keskeytti Alice innokkaasti.
-
-"Kiitos. Lähetän rouva Goff'ille kirjelipun ja ilmoitan, ettei hänen
-tarvitse odottaa teitä kotiin ennenkuin huomenna." "Mutta minä en
-tarkoittanut --. En ole varustautunut jäämään", vastusti Alice, tuntien
-sotkeutuvansa yhä pahemmin Lydian paulaan.
-
-"Teemme sitten yhdessä kävelyretken päivällisen jälkeen teidän
-kotiinne, missä voitte tehdä valmistuksenne. Mutta luulen kyllä, että
-voin lainata teille kaiken mitä tarvitsette."
-
-Alice ei uskaltanut estellä enempää. "Pelkään", sopersi hän, "että
-pidätte minua kauhean töykeänä; mutta minä olen niin hyödytön, ja te
-tulette niin varmasti pettymään, että -- että --"
-
-"Te ette ole töykeä, neiti Goff; mutta te olette mielestäni kovin ujo.
-Te haluaisitte juosta pois ja piiloutua uusilta kasvoilta ja uudelta
-ympäristöltä."
-
-Alice, joka Wiltstokenin seurapiireissä oli itsetietoinen, vieläpä
-ylimielinenkin, tunsi tulleensa ymmärretyksi väärin, mutta ei osannut
-puolustautua.
-
-Lydia jatkoi: "Olen muodostanut tapani matkoilla ollessani ja
-niinmuodoin elän ilman turhia muodollisuuksia. Me syömme päivällistä
-varhain -- kello kuusi."
-
-Alice oli syönyt päivällistä kello kaksi, mutta ei tuntenut
-velvollisuudekseen tunnustaa sitä.
-
-"Ehkä sallitte minun näyttää teille huoneenne", sanoi Lydia nousten.
-"Tämä on omituinen salonki", lisäsi hän, katsahtaen ympärilleen. "En
-ole käyttänyt sitä koskaan ennen." Hän katseli jälleen ympärilleen
-osoittaen jonkun verran mielenkiintoa, ikäänkuin huone olisi kuulunut
-jollekin toiselle, ja sitten johti tietä toisessa kerroksessa olevaan
-huoneeseen, joka oli sisustettu naisen makuuhuoneeksi. "Jos ette pidä
-tästä", sanoi hän, "tai jos ette voi järjestää sitä mieleiseksenne,
-niin on toisia huoneita, joista voitte valita mielenne mukaan. Tulkaa
-budoaariini sitten kun olette valmis."
-
-"Missä se on?" kysyi Alice huolestuneena.
-
-"Se on -- On parasta soittaa joku näyttämään se. Lähetän teille
-kamarineitoni."
-
-Alice, jota kamarineito peloitti vielä enemmän kuin emäntä, kieltäytyi
-kiireesti. "Olen tottunut tulemaan toimeen omin neuvoin, neiti Carew",
-sanoi hän ylvään vaatimattomasti.
-
-"On mukavampaa, että kutsut minua Lydiaksi", sanoi neiti Carew. "Muuten
-luullaan sinun tarkoittavan isotätiäni, joka on hyvin vanha." Sitten
-hän poistui huoneesta.
-
-Alicella oli tapana ajatella mielihyvällä, että hänellä oli
-naisellista aistia ja taitoa huoneen somistamisessa. Hän oli tottunut
-silmäilemään ylpeänä äitinsä salia, jonka hän oli koristanut
-halvalla kretongilla, japanilaisilla paperiviuhkoilla ja pienillä
-posliinisilla koruesineillä. Nyt hän tunsi, että jos hän nukkuisi yhden
-yön edessään olevassa vuoteessa, ei hän enää koskaan voisi viihtyä
-äitinsä huoneissa. Kaikki, mitä hän oli lukenut ja uskonut halpojen ja
-yksinkertaisten koristeiden kauneudesta ja kallishintaisten tavarain
-alhaisomaisuudesta, johtui hänen mieleensä toisintona sadun ketun
-"happamista pihlajanmarjoista". Häntä puistatti, kun hän kuvitteli,
-miltä kuuden pennyn hintainen kiinalainen päivänvarjo näyttäisi tuon
-lieden kamanalla, kretonkiteltta tuossa vuoteessa tai sitsiuutimet
-noissa ikkunoissa. Huoneessa oli sarja peilejä, joista yksi oli niin
-iso, että hän saattoi nähdä siitä itsensä koko pituudessaan, toinen oli
-sovitettu koruveistoskehyksissä tammisen pukeutumispöydän yhteyteen,
-ja pienempiä eri muotoisia kiinnitetty nivelikkäisiin varsiin, joita
-saattoi kääntää joka suuntaan. Ensi kertaa niitä käyttäessä tuntui
-kuin olisi ollut silmät pään takanakin. Alice ei ollut koskaan ennen
-nähnyt itseään joka puolelta. Tähystellessään kuvaansa koetti hän olla
-häpeämättä pukuaan; mutta myöskin hänen kasvonsa ja vartalonsa, jotka
-tavallisesti aiheuttivat hänelle sekoittamatonta mielihyvää, näyttivät
-rotevilta ja porvarillisilta neiti Carew'n peileistä katsottuina.
-
-"Joka tapauksessa", sanoi hän, istuutuen tuoliin, jossa oli vielä
-suloisempi levätä kuin se oli upea nähdä, "ottamatta lukuun pitsiä --
-ja minun vanha pitsini, joka en mamman, on ihan yhtä arvokas -- ei
-hänen koko pukunsa ole voinut maksaa paljon enemmän kuin minunkaan.
-Ainakaan se ei ole paljon enemmän arvoinen, mitä hän lieneekin nähnyt
-hyväksi siitä maksaa."
-
-Mutta Alice oli kyllin älykäs kadehtiakseen neiti Carew'n käytöstä
-enemmän kuin hänen pukuaan. Hän ei tahtonut myöntää itselleen, ettei
-hän ollut läpeensä sivistynyt nainen itsekin; mutta hän tunsi, että
-Lydia vieraan silmissä vastaisi hienon naisen määritelmää paremmin kuin
-hän. Kuitenkin, mikäli hän oli huomannut, oli neiti Carew erittäin
-viileä esiintymisessään eikä nähnyt vaivaa miellyttääkseen niitä,
-joiden kanssa puheli. Alice oli usein tehnyt ystävyysliittoja nuorten
-naisten kanssa ja kehoittanut heitä kutsumaan häntä ristimänimeltä;
-mutta sellaisissa tilaisuuksissa hän oli aina kutsunut heitä
-"rakkaakseen" tai "kultasekseen" eikä, niinkauankuin ystävyyttä kesti,
-ja sitä kesti usein yli kuukaudenkin, ollut koskaan tavannut heitä
-ilman syleilyä ja sydämellistä suudelmaa.
-
-"Eikä mikään", sanoi hän, ponnahtaen ylös tuolilta tätä ajatellessaan
-ja puhuen hyvin päättävästi, "voi houkutella minua uskomaan, että
-vilpittömässä hellyydessä on mitään alhaisomaista. Tahdon olla
-varuillani tuota naista vastaan."
-
-Ratkaistuaan sen asian täksi kertaa, jatkoi hän huoneen tarkastelua,
-kiintyen siihen yhä enemmän mitä pitemmälle ehti. Sillä, kiitos
-korkean asemansa paikkakunnan kaunottarena, hän ei tuntenut sitä
-pelkoa kauniita ja kalliita esineitä kohtaan, mikä saa köyhät ihmiset
-kykenemättömiksi ajattelemaan kalleutta ja mukavuutta yhtyneinä.
-Jos vuoteen irtopeite olisi ollut hänen omansa, olisi hän empimättä
-muuttanut sen tanssiaispuvuksi. Huoneessa oli pukeutumistarpeita,
-joita hän ei ollut koskaan tiennyt tarvitsevansa ja joiden käyttöä
-hän kykeni vain arvailemaan. Hän katseli epätoivoisena kahteen
-suureen vaatekomeroon, ajatellen kuinka vaivaisilta hänen kolme
-pukuaan, ulsterikappansa ja pari vanhaa shakettia niissä näyttäisivät.
-Huoneeseen liittyi myös pukuhuone marmorisine kylpyaltaineen, mikä
-teki puhtauden nautinnoksi sen sijaan, että se kotona oli tuntunut
-hyveistä ankarimmalta. Kaikkityyni oli ominaisen hienoa, mutta ei
-mitään ollut asetettu huoneisiin vain pelkästään koristukseksi.
-Neiti Carew oli, huoneiden sisustuksesta päättäen, hyödyn
-harrastaja ennenkaikkea. Huoneessa oli hyvin kaunis uuni; mutta
-kun sen kamanalla ei ollut mitään, teki Alice heikon yrityksen
-uskoakseen, että se oli aistikkuuteen nähden alapuolella hänen oman
-makuuhuoneensa uuninkamanaa, joka oli verhottu sinisellä vaatteella,
-reunustettu ripsuilla ja messinkikantaisella naularivillä ja lastattu
-plyyshikehyksisillä valokuvilla.
-
-Kellon lyönti muistutti hänelle, että hän oli unohtanut valmistautua
-päivälliselle. Hän riisui kiireesti hattunsa, pesi kätensä, kulutti
-vielä minuutin peilien keskellä ja oli kokoamassa rohkeutta
-soittaakseen kelloa, kun eräs epäilys johtui hänen mieleensä. Oliko
-hänen pantava hansikkaat käteensä ennen alasmenoaan vai ei? Tämä piti
-häntä neuvottomana monta sekuntia. Vihdoin hän päätti panna hansikkaat
-taskuunsa ja ottaa emännästään esimerkkiä niiden vastaiseen käyttöön
-nähden. Uskaltamatta epäröidä kauempaa hän soitti kelloa, ja hetken
-perästä saapui hänen luokseen hienokäytöksinen ranskatar -- neiti
-Carew'n kamarineito -- joka johti hänet budoaariin, kuusikulmaiseen
-huoneeseen, jota, Alicen mielestä, sulttaanitarkin olisi voinut
-kadehtia. Lydia istui siellä lukien. Alice huomasi helpotuksekseen,
-ettei hän ollut muuttanut pukua ja että hän oli ilman hansikkaita.
-
-Neiti Goff ei nauttinut päivällisestä. Huoneessa oli kellarimestari,
-jolla ei näyttänyt olevan mitään muuta tehtävää kuin seisoa
-tarjoilupöydän vieressä ja vahtia häntä. Lisäksi oli siellä
-nopsajalkainen, äänettömästi liikkuva lakeija, joka tuon tuostakin
-ilmestyi hänen kyynärpäänsä ääreen pakottaen hänet silmänräpäyksessä
-valitsemaan oudoista syötävistä ja juotavista. Alice kadehti noiden
-miesten seuraelämän-tuntemusta ja pelkäsi heidän arvosteluaan. Kerran,
-otettuaan parsaa käteensä, hän tunsi syvää nöyryytystä nähdessään
-emäntänsä syövän samaa kasvista veitsen ja kahvelin avulla. Mutta
-lakeija oli juuri sillä hetkellä selin häneen, ja kellarimestari oli
-kuuman ilman painostamana hajamielisyyden tilassa, joka lähenteli
-torkkumista. Kaiken kaikkiaan, jäljittelemällä neiti Carew'ta, joka ei
-vaivannut itseään millään emäntämäisellä valppaudella, selviytyi Alice
-tuottamatta häpeää kasvatukselleen.
-
-Lydia puolestaan ei ottanut velvollisuudekseen pitää vieraalleen
-seuraa juttelulla, vaan nautti omista ajatuksistaan ja päivällisestään
-äänettömänä. Alice alkoi tuntea lumousta hänen läsnäolostaan ja
-ihmetteli, mitä hän mahtoi ajatella. Hänestä näytti kuin ei lakeija
-olisi ollut ihan vapaa samasta vaikutuksesta. Vieläpä kellarimestarikin
-olisi voinut torkahtaa mietiskellessään samaa asiaa. Alicen teki
-mieli kysyä mitä hän ajatteli, mutta hän ei rohjennut vielä olla niin
-tuttavallinen. Jos hän olisi kysynyt ja saanut siihen vastauksen, niin
-olisivat sekä kellarimestari ja lakeija että hän itse ällistyneet yhtä
-paljon selityksestä, joka olisi ollut näin kuuluva:
-
-"Näin Praksiteleen Hermeksen metsikössä tänään, ja ajattelen sitä."
-
-
-
-
-III LUKU.
-
-
-Seuraavana päivänä Alice ilmoitti ottavansa vastaan neiti Carew'n
-kutsun. Lydia, joka näytti pitävän kaikki päätökset ennakolta
-varmoina, niin pian kuin hän oli kerran ilmaissut ne hyväksyvänsä,
-otti suostumuksen vastaan luonnollisena asiana. Alice katsoi tällöin
-soveliaaksi huomauttaa, että oli olemassa muitakin henkilöitä, jotka
-tuli ottaa huomioon. Hän sanoi:
-
-"En olisi eilenkään empinyt muutoin kuin äitini vuoksi. Tuntuu niin
-sydämettömältä jättää hänet."
-
-"Onhan sinulla sisar kotona, eikö niin?"
-
-"On. Mutta hän ei ole erittäin vahva, ja äiti tarvitsee koko joukon
-hoivaamista." Alice vaikeni hetkeksi ja lisäsi sitten matalammalla
-äänellä: "Hän ei ole toipunut vielä entiselleen isän kuoleman
-aiheuttamasta mielen järkytyksestä."
-
-"Isäsi ei siis ole ollut kauan kuolleena?" kysyi Lydia tavallisella
-äänellään.
-
-"Vasta kaksi vuotta", sanoi Alice kylmästi. "Tuskin tiedän, kuinka voin
-kertoa äidilleni, että aion jättää hänet."
-
-"Mene ja kerro se hänelle jo tänään, Alice. Ei sinun tarvitse pelätä
-vahingoittavasi häntä. Kaksi vuotta kestänyt murhe on vain huono tapa."
-
-Alice hätkähti loukkaantuneena. Hänen äitinsä murhe oli hänelle pyhä;
-ja kuitenkin hän juuri äidistään saamansa kokemuksen perusteella tajusi
-Lydian huomautuksen totuuden ja tunsi sen kumoamattomaksi. Hän rypisti
-kulmiaan, mutta rypistys meni hukkaan: neiti Carew ei katsonut häneen.
-Sitten hän nousi ja meni ovelle, missä hän pysähtyi sanoen:
-
-"Sinä et tunne meidän perheseikkojamme. Minä lähden nyt koettamaan
-taivuttaa äitiäni sallimaan minun jäädä luoksesi."
-
-"Ole hyvä ja palaa hyvissä ajoin päivälliselle", sanoi Lydia
-järkkymättömänä. "Esitän sinut serkulleni Lucian Webber'ille; olen
-juuri saanut sähkösanoman häneltä. Hän tulee Wiltstokeniin loordi
-Worthingtonin kanssa. En tiedä tuleeko loordi Worthington päivälliselle
-vai ei. Hänellä on terveyttään hoitava ystävä Metsämajassa, eikä
-Lucian ilmoita selvästi, tuleeko hän tervehtimään häntä vai minua. Oli
-miten oli, se ei merkitse mitään: loordi Worthington on vain nuori
-urheilun harrastaja. Lucian on etevä mies ja hänestä tulee vielä joskus
-huomattu henkilö. Hän on erään ministerin sihteeri ja hänellä on paljon
-työtä; mutta me saamme luullakseni nähdä häntä usein, niin kauan kuin
-helluntailomaa kestää. Suo anteeksi, että olen seisottanut sinua ovella
-kuuntelemassa tätä pitkää juttua. Hyvästi." Hän huiskautti kättään, ja
-Alice tunsi äkkiä, että voisi olla mahdollista ruveta kovasti pitämään
-neiti Carew'sta.
-
-Hän vietti onnettoman iltapäivän äitinsä seurassa. Rouva Goff oli
-onnekseen joutunut naimisiin miehen kanssa, jota hän pelkäsi ja joka
-kävi hyvin epämiellyttäväksi kaikista pienimmistäkin talouteensa tai
-lapsiinsa kohdistuneista laiminlyönneistä. Tehden välttämättömyydestä
-hyveen oli rouva Goff johtunut siihen, että häntä Wiltstokenissa
-pidettiin aviovaimon ja perheenäidin esikuvana. Lopuksi, kun hra
-Goff joutui vankkurien yliajamaksi ja sai surmansa, jäi leski
-kahden tyttärensä kanssa miltei pennittömäksi. Tässä pulassaan hän
-turhautui murheeseen eikä tehnyt mitään. Hänen tyttärensä järjestivät
-isän asiat parhaan taitonsa mukaan, muuttivat halpaan taloon ja
-vuokrasivat vieraille sen, jossa he olivat asuneet niin monet vuodet.
-Janet, vanhempi sisar, jolla oli taipumusta opiskeluun, antoi
-paikkakunnan nuorille tytöille opetusta naiskasvatuksen viimeisen
-muodin mukaan, josta huhuja oli jo saapunut Wiltstokeniinkin. Alice
-ei pystynyt opettamaan matematiikkaa eikä siveystiedettä, mutta
-hän perusti tanssikoulun ja antoi opetusta laulussa ynnä kielessä,
-jota hän uskoi puhuttavan Ranskassa, mutta jota Wiltstokenin kautta
-matkustavat sen maan asukkaat eivät ymmärtäneet. Molemmat sisaret
-olivat hellästi kiintyneet toisiinsa ynnä äitiinsä. Alice, joka oli
-nauttinut mukavuuttarakastavan isänsä erikoista suosiota, säilytti
-hänen muistoaan jonkinlaisessa kunniassa, vaikka ei voinutkaan olla
-toivomatta, että isän suosiollisuus häntä kohtaan olisi saanut hänet
-varaamaan hänelle toimeentulon. Hän häpesi myöskin aina muistaessaan,
-kuinka isällä oli ollut tapana juoda itsensä humalaan kilpa-ajoissa,
-soutukilpailuissa ja muissa kansallisjuhlissa, joista eräässä sitten
-sattui se tapaturma, joka tuotti hänelle kuoleman.
-
-Alice meni linnasta kotiinsa odottaen näkevänsä omaistensa ilmaisevan
-yhtaikaa sekä iloa että surua, iloa hänen hyvästä onnestaan ja surua
-hänen menetyksestään; sillä hänen käsityksensä ihmisluonteesta ja
-äidintunteista olivat vielä puhtaasti romanttiset. Mutta rouva Goff,
-joka heti alkoi kadehtia sitä ylellisyyttä, jota hänen tyttärensä
-nyt pääsisi nauttimaan, puhkesi kiihkeästi syyttämään häntä
-tunteettomuudesta, äitinsä hylkäämisen innosta ja turhamaisesta
-huvinhalusta. Alice, joka, huolimatta jäykästä velvollisuudentunnostaan
-todenpuhumiseen nähden, oli usein lausunut rouva Goff'ille
-puolikymmentä valhetta yhtenä iltapäivänä säästääkseen häntä joltakin
-epämiellyttävältä totuudelta, ja joka olisi torjunut herjaavana
-sellaisen viittauksenkin, että hänen äitinsä oli enemmän itsekäs
-kuin pyhimysmäinen, puhkesi pian kyyneliin, selittäen ettei palaisi
-enää linnaan, ja sanoen, ettei mikään olisi voinut taivuttaa häntä
-jäämään sinne viime yöksi, jos hän olisi arvannut voivansa aiheuttaa
-sillä mielipahaa kotonaan. Tämä säikähdytti rouva Goffia, joka tiesi
-kokemuksesta, että oli helpompi kiihoittaa Alice äkkipikaisiin
-päätöksiin kuin saada hänet peräytymään niistä jälkeenpäin. Pelko
-siitä, että ihmiset rupeisivat moittimaan häntä tyttärensä edun
-kevytmielisestä vastustamisesta, sai voiton hänen kateudestaan.
-Hän nuhteli Alicea ankarasti hänen itsepintaisesta luonteestaan ja
-vaati häntä velvollisuudesta ei ainoastaan äitiään, vaan myöskin ja
-etupäässä Jumalaansa kohtaan, ottamaan vastaan neiti Carew'n tarjouksen
-kiitollisuudella ja vaatimaan kiinteätä palkkaa niin pian kuin hän
-oli hyvällä käytöksellään tehnyt seuransa linnassa välttämättömäksi.
-Niin kuuliainen kuin Alice olikin, saattoi hän äitinsä pyytelemään
-ja osoittamaan jo oireita kiihkeään murheen purkaukseen edesmenneen
-miehensä takia, ennenkuin suostui tottelemaan häntä. Hän sanoi
-tahtovansa odottaa, kunnes Janet, joka oli opetustunnilla, palaisi
-kotiin ja lupaisi antaa anteeksi hänen viimeöisen poissaolonsa (rouva
-Goff oli näet valheellisesti kertonut Janetin syvästi loukkautuneena
-maanneen itkien valveilla aamutunneille saakka). Kun äidillä ei täten
-ollut muuta neuvoa kuin joko päästä eroon Alicesta ennen Janetin
-paluuta tai joutua ilmi häijystä valheesta, häätyi hän uskottelemaan,
-että Janet viettäisi iltaa joidenkin tuttaviensa seurassa, ja
-teroittamaan, kuinka epäystävällistä oli antaa neiti Carew'n olla
-yksinään. Vihdoin Alice huuhtoi pois kyynelten jäljet ja palasi linnaan
-tuntien itsensä hyvin onnettomaksi ja koettaen lohduttaa itseään sillä
-ajatuksella, että hänen sisarensa oli säästynyt äskeiseltä kohtaukselta.
-
-Lucian Webber ei ollut vielä saapunut, kun hän tuli linnaan. Neiti
-Carew vilkaisi hänen alakuloisiin kasvoihinsa, kun hän astui
-huoneeseen, mutta ei kysynyt mitään. Hetken perästä hän kuitenkin pani
-pois kirjansa, mietti hiukan ja sanoi:
-
-"On kohta kolme vuotta siitä kun olen teettänyt uutta pukua." Alicen
-katse vilkastui. "Nyt kun sinä olet minulla apuna valitsemassa, arvelen
-rupeavani niin yltiömäiseksi, että uudistan koko puvustoni. Toivon,
-että sinäkin käyttäisit tilaisuutta hankkiaksesi jotakin itsellesi.
-Tulet huomaamaan, että ompelijani, madame Smith, on luotettava
-työssään, vaikka hän onkin kallis ja epärehellinen. Kun olemme väsyneet
-Wiltstokeniin, voimme mennä Pariisiin ja ompeluttaa siellä, mutta
-siihen mennessä voimme turvautua madame Smithiin."
-
-"Minulla ei ole varaa kalliisiin pukuihin", sanoi Alice.
-
-"En pyytäisi sinua hankkimaankaan niitä, jollei sinulla olisi niihin
-varaa. Huomautinhan sinulle, että totuttaisin sinut kalliisiin
-tapoihin."
-
-Alice empi. Hänellä ole terve taipumus ottaa kaikissa tilaisuuksissa
-niin paljon kuin vain voi saada; ja hän oli kärsinyt köyhyydestä
-liian paljon ollakseen tuntematta enemmän kiitollisuutta hyvästä
-onnestaan kuin nöyryytystä neiti Carew'n hyväntekeväisyydestä. Mutta
-ajatellessaan, kuinka hän ajaisi upeasti puettuna linnan vaunuissa ja
-kohtaisi Janetin raahustamassa jokapäiväisiin tehtäviinsä halvassa
-mustassa sarssipuvussaan ja parsituissa hansikkaissaan, tunsi Alice
-ansaitsevansa kaikki äitinsä nuhteet. Kuitenkin oli ilmeistä, ettei
-kieltäytyminen tuottaisi Janetille mitään aineellista hyötyä; siksi hän
-sanoi:
-
-"En todellakaan voi ajatellakaan käyttää hyväkseni ystävällisyyttäsi
-näin tukkukaupalla. Sinä olet minulle liian hyvä."
-
-"Kirjoitan madame Smithille jo tänä iltana", sanoi Lydia.
-
-Alice aikoi vielä esittää heikon vastaväitteen, kun hra Webberin
-saapuminen ilmoitettiin. Alice jäykistyi ottamaan vierasta
-vastaan. Lydian käytös ei muuttunut vähintäkään. Lucian, joka
-esiintymistavaltaan muistutti pikemmin neiti Goffia kuin serkkuaan,
-suoritti juhlallisesti esittelyyn kuuluvat seremoniat ja sai Alicelta
-halveksumiseen vivahtavan vastaanoton. Alice, vaikka tunsikin salaista
-pelkoa ja kunnioitusta, käyttäytyi tottumuksesta tyrannimaisesti miehiä
-kohtaan.
-
-Vastaten Alicelle arveli hra Webber ilman olevan viileämmän kuin
-eilen. Vastaten Lydialle myönsi hän, että vastustuspuolueen johtajan
-esittämä päätöslauselma merkitsi itse asiassa äänestystä hallitukselle
-annettavasta luottamuslauseesta. Hän uskoi ministeristön saavan
-enemmistön kannatuksen. Mitään tärkeitä uutisia ei hänellä ollut.
-Hän oli matkustanut tänne yhdessä loordi Worthingtonin kanssa, joka
-oli tullut tervehtimään Metsämajassa asuvaa, terveyttään hoitavaa
-ystäväänsä. Hän oli luvannut palata Lucianin kanssa puolikahdeksan
-junalla.
-
-Kun mentiin alas päivälliselle, ei Alice, edellisen päivän kokemuksista
-hyötyneenä, arastellut palvelijain katseita eikä tehnyt mitään
-typeryyksiä. Kykenemättömänä ottamaan osaa keskusteluun, koska
-ei tiennyt mitään politiikasta, joka oli Lucianin pääasiallinen
-puheenaihe, hän istui äänettömänä ja tarkisti sitä vanhaa
-mielipidettään, että oli naurettavaa ja epähienoa naiselle keskustella
-mistään, mitä oli sanomalehdissä. Hän tunsi kunnioitusta Lucianin
-varovaista ja jonkun verran dogmaattista keskustelutyyliä kohtaan
-ja päätteli hänen tietävän, kaikki asiat. Lydia näytti suhtautuvan
-mielenkiinnolla hänen esittämiinsä tietoihin, mutta täysin
-välinpitämättömästi hänen mielipiteisiinsä.
-
-Kun kello läheni puolikahdeksaa, ehdotti Lydia, että he kävelisivät
-yhdessä asemalle, lisäten menonsa syyksi, että hän halusi oppia
-vedonlyöntiä loordi Worthingtonilta. Lucian näytti vakavalta tämän
-johdosta, ja Alice, osoittaakseen olevansa hänen kanssaan yhtä mieltä
-sopivaisuudesta, näytti kauhistuneelta. Ei kumpikaan mielenilmaus
-tehnyt pienintäkään vaikutusta Lydiaan. Hän johti tietä eteiseen, otti
-koristeettoman olkihattunsa ja saalinsa siellä olevalta telineeltä
-ja astui ulos, ilman hansikkaita, raikkaaseen kevätillan ilmaan.
-Kauhuissaan noin miesmäisestä käyttäytymisestä ja jäätyään ilman niitä
-kymmentä minuuttia, joiden hän oli luullut olevan käytettävinään
-pannakseen hatun päähänsä ja varustautuakseen julkisuutta varten, oli
-Alicen riennettävä yläkertaan ja jälleen alas sopimattomalla kiireellä.
-Kun hän saavutti toiset nurmikentällä, virkkoi Lucian juuri:
-
-"Worthington pelkää sinua, Lydia -- nähtävästi ilman aihetta."
-
-"Minkätähden?"
-
-"Koska sinä tiedät niin paljon enemmän kuin hän", vastasi Lucian,
-ilahtuneena siitä, että häneltä kysyttiin selitystä. "Mutta ehkäpä
-sinulla on myötätuntoa hänen mieliharrastuksilleen enemmän kuin hän
-luuleekaan."
-
-"Minun täytyy selittää sinulle, Alice, että loordi Worthington on
-nuori herrasmies, jonka mielilukemista on kilpa-ajoluettelo ja joka
-harrastaa juoksijahevosia yhtä innokkaasti kuin Lucian pääministereitä
-ja puoluejohtajia. Hän ei koskaan lue mitään eikä seurustele lukevien
-ihmisten kanssa, joten hänen keskustelunsa on siedettävää. Tekisikö
-sinun mielesi mennä Ascotiin, Alice?"
-
-Alice vastasi, niinkuin tunsi Lucianin odottavan hänen vastaavan,
-nimittäin ettei hän koskaan ollut ollut kilpa-ajoissa ja ettei hänellä
-ollut haluakaan sellaisiin mennä.
-
-"Tulet kyllä muuttamaan mielesi hyvissä ajoin ennen ensi vuoden ajoja.
-Kilpa-ajot herättävät joka ihmisen mielenkiintoa, mitä ei voi sanoa
-oopperasta tai taideakatemiasta."
-
-"Minä olen käynyt akatemiassa", sanoi Alice, joka oli käynyt kerran
-isänsä kanssa Lontoossa.
-
-"Niinkö!" sanoi Lydia. "Kävitkö Kansallis-galleriassa?"
-
-"Kansallis-galleriassa! En luule. En muista."
-
-"Miellyttivätkö taulut sinua?"
-
-"Kyllä, oikein paljon."
-
-"Tulet huomaamaan Ascotin paljoa huvittavammaksi."
-
-"Sallikaa minun huomauttaa teille", sanoi Lucian Alicelle, "että
-serkkuni mielioikku on teeskennellä välinpitämättömyyttä taiteesta,
-jota hän harrastaa intohimoisesti, ja kirjallisuudesta, johon hän on
-syvällisesti perehtynyt."
-
-"Lucian-serkku", sanoi Lydia, "jos joskus joudut syrjään politiikasta
-ja petyt pyrkimyksissäsi, on sinulla tilaisuus elää taiteesta ja
-kirjallisuudesta. Silloin olen kunnioittava mielipidettäsi niiden
-riittävyydestä elämän tueksi. Tähän mennessä olet maistellut niitä vain
-höysteenä."
-
-"Tyytymätönkö, kuten tavallisesti?" sanoi Lucian. "Sinun ainoa
-ajatuksesi minusta, kuten tavallisesti", vastasi Lydia kärsivällisen
-kärsimättömänä, heidän astuessaan asemahuoneeseen.
-
-Juna, kolme matkustajavaunua ja yksi tavaravaunu, odotti asemalla.
-Veturi puhkui hillitysti, ja kuljettaja ja lämmittäjä nojautuivat ulos;
-viimeksimainittu, nuori mies, tähysteli innokkaasti kahta ensiluokan
-vaunun edessä seisovaa herraa; kuljettaja kohdisti mielenkiintonsa
-samoihin henkilöihin vanhemman ihmisen maltillisuudella. Toinen
-tarkastelun alaisista henkilöistä oli pyöreäpäinen, pieni mies, noin
-viidenkolmattavuotias, puettu pääkaupunkilaiseen iltapäivämuotiin.
-Toisen tunsi Lydia heti edellisen päivän Hermekseksi, huolimatta
-hänen olkihatustaan, keltaisesta kaulanauhastaan ja tiheästi musta-
-ja valko-ruudukkaasta puvustaan, jonka rintataskusta pursui esiin
-tulipunainen silkkinenäliina. Hänen käsissään ei ollut kävelykeppiä
-tai sateenvarjoa; hänen ryhtinsä oli sulava ja tasapainonsa niin
-täsmällinen, ettei hän näyttänyt painavan mitään; ja hänen ilmeensä oli
-itseensätyytyväinen ja hyväntuulinen. Mutta --! Lydia tunsi, että oli
-olemassa jokin "mutta" tuossa kauniissa, voimakkaassa, hyväntuulisessa
-nuoressa miehessä.
-
-"Tuolla on loordi Worthington", sanoi Lydia, osoittaen pyöreäpäistä
-herraa. "Ei suinkaan tuo toinen voi olla hänen terveyttäänhoitava
-ystävänsä?"
-
-"Tuo on se mies, joka asuu Metsämajassa", sanoi Alice. "Minä tunnen
-hänet ulkonäöltä."
-
-"Joka ei kylläkään näytä sairaalloiselta", huomautti Lucian,
-tähystellen kiinteästi tuntematonta.
-
-He olivat nyt saapuneet lähelle noita molempia ja kuulivat, kuinka
-loordi Worthington, avatessaan vaunun oven sisään mennäkseen, sanoi:
-"Pidähän huolta itsestäsi, kuten kelpo mies ainakin. Muista! jos se
-kestää sekunninkaan yli viidentoista minuutin, menetän viisisataa
-puntaa."
-
-Hermes pani käsivartensa nuoren loordin hartioille ja ravisteli häntä
-vanhemman veljen tapaan. Sitten hän virkkoi oikealla ja hyvällä
-ääntämistavalla, mutta hiukan karkeamman sävyisellä ja kovemmalla
-äänellä kuin englantilaiset herrasmiehet tavallisesti puhuvat: "Rahat
-ovat turvassa kuin pankin holvissa, poikani."
-
-Ilmeisesti, ajatteli Alice, oli tuntematon loordi Worthingtonin hyvä
-tuttava. Hän päätti käyttäytyä huomaavaisesti häntä kohtaan, jos heidät
-esiteltäisiin toisilleen.
-
-"Loordi Worthington", sanoi Lydia.
-
-Säpsähtäen kääntyi puhuteltu ja kiipesi alas vaunun istuimelta, lausuen
-hiukan hämmentyneenä: "Kuinka voitte, neiti Carew? Kaunista seutua ja
-kaunista ilmaa -- soveltuu teille varmaankin mainiosti. Te näytätte
-ainakin siltä kuin se soveltuisi."
-
-"Kiitos, taidanpa näyttää. Teidän tuttavanne on luullakseni minun
-vuokralaiseni."
-
-Loordi Worthingtonin ilmeessä kuvastui äkillinen ja elävä ilmitulon
-pelko, eikä hän vastannut sanaakaan.
-
-"Kaiketi esittelette hänet minulle, vai kuinka?"
-
-"Annatteko minulle luvan?" kysyi loordi.
-
-"Tietysti", sanoi Lydia. "Onko jokin syy --"
-
-"Oh, ei vähintäkään, jos kerran te sitä haluatte", vastasi loordi
-Worthington vilkkaasti, ja hänen silmänsä vilkkuivat vallattomasti, kun
-hän kääntyi seuralaiseensa päin, joka seisoi vaunun ovella ihaillen
-Lydiaa ja ollen vuorostaan lämmittäjän ihailun esineenä. "Herra Cashel
-Byron -- neiti Carew."
-
-Hra Cashel Byron punastui hiukan kohottaessaan olkihattuaan, mutta
-muuten käyttäytyi kuin jokin korkea-arvoinen henkilö, joka ei ole
-ylpeä. Kun ei hänellä kuitenkaan näyttänyt olevan mitään sanottavaa
-omasta puolestaan, johti Lydia loordi Worthingtonin puhumaan Ascotin
-kilpa-ajoista ja kuunteli häntä samalla kuin katseli uutta tuttavaansa.
-Nyt, kun seurassa-olon väkinäisyys oli karkoittanut hänen äskeisen
-hyväntuulisen ilmeensä, oli hänessä jotakin peloittavaa, mikä aiheutti
-Lydiassa selittämättömän mielihyvän värähdyksen. Sama uinuvan vaaran
-vaikutelma tuntui, vaikka vähemmän miellyttävänä, Lucianissakin, joka
-tunsi olonsa hieman samanlaiseksi kuin suuren, luonteenlaadultaan
-epäilyttävän koiran läheisyydessä. Lydia ajatteli, ettei hra Byron ensi
-näkemältä pitänyt hänen serkustaan, sillä hän katseli häneen vinosti,
-ikäänkuin salaa mittaillen häntä.
-
-Ryhmä hajautui, kun konduktööri huusi matkustajia asettumaan
-paikoilleen. Hyvästit sanottiin, ja loordi Worthington huusi:
-"Pidä huolta itsestäsi!" Cashel Byronille, joka vastasi hieman
-kärsimättömästi ja vilkaisten pelokkaasti neiti Carew'hin: "Hyvä
-on, hyvä on; ei mitään pelkoa, sir." Sitten juna lähti, ja hän jäi
-asemalaiturille molempien naisten kanssa.
-
-"Me palaamme puistoon, herra Cashel Byron", sanoi Lydia.
-
-"Niin minäkin", sanoi Byron. "Ehkä --" tässä hänen äänensä petti, ja
-hän katsoi Aliceen, välttääkseen Lydian katsetta. Sitten he lähtivät
-yhdessä asemalta.
-
-Kun he olivat kävelleet jonkun matkaa äänettöminä, Alice katsoen
-jäykästi eteensä, epäluuloisena, muistaen äsken kuulleensa saattajansa
-loordi Worthingtonille puhuessaan käyttäneen sanaa "sir", Lydian taas
-pannessa merkille hänen kevyen astuntansa ja täydellisen tasapainonsa
-ja koettaessa lukea hänen hämmentyneitä kasvojaan, virkkoi Cashel Byron:
-
-"Näin teidät eilen puistossa ja luulin teitä aaveeksi. Mellish-ukko --
-apulaiseni, tarkoitan -- näki teidät myös. Siitä tiesin, että olitte
-todellinen."
-
-"Merkillistä!" sanoi Lydia. "Minä luulin samaa teistä."
-
-"Mitä! Luulitteko!" huudahti Cashel Byron, katsoen häneen. Kun hän
-tällöin ei tullut tarkanneeksi askeleitaan, kompastui hän ja palautti
-jälleen tasapainonsa hiljaa kiroten. Sitten hän tuli hyvin punaiseksi
-ja huomautti neiti Goffille, että oli lämmin ilta.
-
-Alice myönsi. "Toivon", lisäsi hän, "että voitte paremmin."
-
-Hra Byron näytti olevan ymmällä. Arvellen, mietittyään, toisen
-tarkoittaneen hänen kompastumistaan, sanoi hän:
-
-"Kiitos, en loukannut itseäni."
-
-"Loordi Worthington on kertonut meille teistä", sanoi Lydia. Hra
-Byron pysähtyi äkkiä, nähtävästi syvästi loukkautuneena, Lydia
-kiiruhti lisäämään: "Hän mainitsi teidän tulleen tänne terveyttänne
-palauttamaan, siinä kaikki."
-
-Cashelin ilme helpottui omituiseksi hymyksi, ja hän lähti jälleen
-kävelemään. Mutta hetken kuluttua hänessä heräsi epäluulo, ja hän kysyi
-huolestuneesti: "Eikö hän kertonut teille minusta mitään muuta?"
-
-Alice tuijotti häneen ylpeästi. Lydia vastasi: "Ei. Ei mitään muuta."
-
-"Arvelin, että olitte ehkä jossakin kuulleet nimeni", pitkitti Cashel.
-
-"Ehkä olen kuullutkin, mutta en voi muistaa missä yhteydessä. Miksi?
-Tunnetteko joitakin minun tuttaviani?"
-
-"En suinkaan. Ainoastaan loordi Worthingtonin."
-
-"Arvelen siis, että olette kuuluisa ja että minä kovaksi onnekseni en
-tiedä sitä, herra Cashel Byron. Onko niin?"
-
-"Ei vähintäkään", vastasi Cashel kiireesti. "Ei ole mitään syytä,
-minkävuoksi teidän olisi koskaan tarvinnut kuulla minusta. Olen
-suuresti kiitollinen teille ystävällisestä tiedustelustanne", jatkoi
-hän kääntyen Aliceen päin. "Voin aivan hyvin nyt, kiitos. Maaseutu on
-saanut minut jälleen kuntoon."
-
-Alice, joka alkoi hautoa epäluuloja hra Byroniin nähden, hymyili
-teeskennellysti ja suoristautui hiukan.
-
-Cashel kääntyi hänestä pois, loukkautuneena hänen käytöksestään ja
-kyeten niin huonosti salaamaan tunteensa, että neiti Carew, joka alati
-tarkkasi häntä, näki mitä hän tunsi ja tiesi mielihyvin, että Cashel
-kääntyi hänen puoleensa saadakseen lohdutusta. Hän katsoi Lydiaan
-hartaan tarkkaavasti, ikäänkuin koettaen arvata hänen ajatuksiaan,
-jotka näyttivät liitelevän laskevassa auringossa tai jossakin muussa
-yhtä kauniissa ja salaperäisessä piirissä. Mutta Cashel saattoi
-nähdä, ettei hänen kasvoillaan näkynyt heijastustakaan neiti Goff'in
-ivallisuudesta.
-
-"Ja te siis todellakin luulitte minua aaveeksi?" sanoi Cashel.
-
-"Niin. Ensin luulin teitä kuvapatsaaksi."
-
-"Kuvapatsaaksi!"
-
-"Te ette näytä olevan siitä mielissänne."
-
-"Eihän kukaan voi olla mielissään siitä, että häntä. luullaan
-kivimöhkäleeksi", vastasi Cashel surkeana.
-
-Tässä oli mies, jota Lydia oli erehtynyt luulemaan ihanimmaksi miehisen
-voiman ja kauneuden kuvaukseksi, mitä hän tunsi, ja hän oli niin vailla
-taiteellista sivistystä, että piti kuvapatsasta epämiellyttävänä
-kivimöhkäleenä.
-
-"Luulen, että olin silloin tunkeutunut luvattomalle alueelle", sanoi
-Lydia; "mutta tein sen tahtomattani. Olin joutunut eksyksiin, sillä olen
-jokseenkin outo täällä enkä osaa vielä liikkua omassa puistossanikaan."
-
-"Ei se mitään haitannut", sanoi Cashel kiihkeästi. "Tulkaa niin usein
-kuin teitä haluttaa. Mellish kuvittelee, että jos joku saa nähdä
-minusta vilauksenkaan, niin hän ei saa mitään epätasaisia panoksia. Hän
-nähkääs tahtoisi ihmisten luulevan --" Tässä Cashel huomasi puhuvansa
-liikoja ja keskeytti, lisäten hämmentyneenä: "Mellish on hullu; siitä
-se vain johtuu."
-
-Alice loi merkitsevän silmäyksen Lydiaan. Hänhän oli jo viitannut
-siihen, että hulluus ehkä oli todellinen syy Metsämajan vuokralaisten
-eristyneisyyteen. Cashel näki tuon silmäyksen ja ehkäisi sen
-kääntymällä häneen päin ja lausuen, seurustelun-omaista luontevuutta
-tavoitellen:
-
-"Kuinka te nuoret naiset huvittelette täällä maalla? Pelaatteko koskaan
-biljaardia?"
-
-"Emme", sanoi Alice harmistuneesti. Kysymys sisälsi hänen mielestään
-vihjauksen, että hän kykenisi viettämään iltansa yleisen kapakan
-toisessa kerroksessa. Häntä hämmästytti, kun Lydia huomautti:
-
-"Minä pelaan -- vähän. En välitä tuosta pelistä niin paljon, että
-huolisin kehittää itseäni siinä eteväksi. Te olitte varmaankin
-pukeutunut tennistä varten, kun näin teidät eilen. Neiti Goff on
-kuuluisa tennispelaaja. Hän voitti Austraalian mestarin viime vuonna."
-
-Näytti kuin Byronissa olisi sittenkin ollut jonkunverran hovimiestä,
-sillä hän ilmaisi suurta hämmästystä tuosta urotyöstä. "Austraalian
-mestarin!" toisti hän. "Ja kukahan _hän_ mahtoi -- Ahaa, te
-tarkoitatte tennismestaria. Kuinkas muuten. No niin, neiti Goff, minä
-onnittelen teitä. Ei jokainen amatööri voikaan kerskua työntäneensä
-ammatti-mestaria takapenkkiin."
-
-Suuttuneena siitä, että otaksuttiin hänen voivan kerskua, ja varmana
-siitä, että katukieli oli alhaisomaista, olkoon biljaardi mitä hyvänsä,
-otti Alice vielä entistä ylpeämmän ryhdin ja päätti antaa Cashelia
-nenälle selvin sanoin, jos hän vielä puhuttelisi häntä. Mutta hän ei
-tehnyt sitä, sillä he saapuivat juuri silloin puiston muurissa olevalle
-kapealle rautaportille, jonka eteen Lydia seisahtui.
-
-"Sallikaa minun avata se teille", sanoi Cashel. Lydia antoi hänelle
-avaimen, ja hän tarttui vasemmalla kädellään yhteen portin rautatankoon
-ja kumartui ikäänkuin tirkistääkseen avaimenreikään. Mutta hän avasi
-kuitenkin portin varsin taitavasti.
-
-Alice oli menemäisillään portista sisään kylmästi nyökäyttäen, kun hän
-näki neiti Carew'n ojentavan Cashelille kätensä. Mitä hyvänsä Lydia
-tekikin, oli siinä sellainen leima, kuin juuri se olisi ollut oikein
-ja paikallaan. Cashel tarttui käteen arasti ja pudisti sitä hiukan,
-uskaltamatta katsoa Lydiaa silmiin. Alice ojensi jäykästi hansikkaansa.
-Cashel astui heti eteenpäin oikealla jalallaan ja sulki hänen sormensa
-kovimpien rystyjen puserrukseen, mitä Alice koskaan oli tuntenut.
-Vilkaistessaan tuohon merkilliseen nyrkkiin näki hän, että sen väri
-oli tummunut miltei mustaksi. Sitten hän astui sisään portista Lydian
-seuraamana, joka kääntyi sulkemaan sitä jälkeensä. Kun hän työnsi sitä
-kiinni, tarttui Cashel, ulkopuolella seisten, portin tankoon ja veti.
-Lydia luovutti heti portin sulkemisen hänelle ja hymyili kiitokseksi
-kääntyessään pois; mutta silloin Cashel kokosi rohkeutensa ja katsoi
-häneen. Sellaisen katseen kohtaaminen synnytti Lydiassa aivan uuden
-ja hyvin omituisen tunteen. Joutuipa hän vähän hämilleenkin, mutta ei
-niin suuresti kuin Cashel, joka kuitenkaan ei voinut irroittaa silmiään
-hänestä.
-
-"Luuletko", sanoi Alice heidän kulkiessaan hedelmätarhan poikki, "että
-tuo mies on hieno mies?"
-
-"Kuinka voisin sitä tietää? Mehän tuskin tunnemme häntä."
-
-"Mutta mitä luulet? Hienossa miehessä on aina jotakin erikoista, jonka
-tuntee vaistomaisesti."
-
-"Onko? Minä en ole koskaan huomannut sitä."
-
-"Etkö?" sanoi Alice hämmästyneenä ja alkaen levottomana pelätä, että
-hänen etevämmyytensä hienouden oivaltamisessa johtui jollakin tavoin
-hänen yhteiskunnallisesta alemmuudestaan neiti Carew'hin nähden. "Minä
-luulin, että sen voisi aina sanoa."
-
-"Ehkä niin", sanoi Lydia. "Minä puolestani olen huomannut samat
-käytöstavan eri vivahdukset kaikissa luokissa. Joillakin ihmisillä,
-olkoonpa heidän varsinaisen ympäristönsä esiintymistyyli millainen
-hyvänsä, on synnynnäinen käytöksen hienous ja arvokkuus --"
-
-"Sitä juuri tarkoitankin", sanoi Alice.
-
-"-- mutta sitä tapaa yhtä usein näyttelijäin, mustalaisten ja
-talonpoikain keskuudessa kuin sivistyneiden ja hienojen ihmisten
-joukossa. Useimmista ihmisistä voi sen arvata joltisellakin
-varmuudella, mutta ei tästä hra Cashel Byronista. Oletko utelias
-hänestä?"
-
-"Minäkö!" huudahti Alice ylväästi. "En vähääkään."
-
-"Minä olen. Hän kiinnittää mieltäni. Näen harvoin mitään uutta
-ihmisissä, ja hän on hyvin erikoinen mies."
-
-"Tarkoitin", sanoi Alice nolona, "etten tunne häntä kohtaan mitään
-erikoista mielenkiintoa."
-
-Lydia, jolle Alicen mielenkiinnon täsmällinen määrä ei ollut tärkeää
-tietää, nyökkäsi vain ja jatkoi: "Hän voi, kuten otaksut, olla
-halpasyntyinen mies, joka on nähnyt jonkunverran hienoa seuraelämää;
-tai hän voi olla seuraelämään tottumaton herrasmies. En tunne varmuutta
-kumpaankaan suuntaan."
-
-"Mutta hän puhuu hyvin karheasti, ja hänen puheenkäänteensä ovat
-epämiellyttävän katukielimäisiä. Hänen kätensä ovat kovat ja ihan
-mustat. Huomasitko sitä?"
-
-"Huomasin kaiken tuon. Ja luulen, että jos hän olisi halpalähtöinen
-mies, niin hän varoisi käyttämästä katukielen käänteitä. Nousukkaat
-ovat tavallisesti hyvin tarkkoja puheeseensa nähden; he rikkovat
-harvoin seuraelämän määriteltyjä lakeja, kun taas tämä rikkoo niitä
-kaikkia. Hänen ääntämisensä on joissakin sanoissa niin selvää, että
-mieleeni vilahti kerran ajatus, että hän voisi olla näyttelijä. Mutta
-se ei ole selvää kauttaaltaan. Olen varma, että hänellä on jokin
-päämäärä tai toimiala elämässä; hän ei näytä tyhjäntoimittajalta.
-Olen kuitenkin ajatellut kaikkia tavallisia ammatteja, eikä hän sovi
-mihinkään niistä. Se se ehkä tekeekin hänet mielenkiintoiseksi. Hän on
-selittämätön."
-
-"Hänellä täytyy olla jokin asema. Hän oli hyvin tuttavallinen loordi
-Worthingtonin kanssa."
-
-"Loordi Worthington on urheilumies ja on tuttu kaikenlaisten ihmisten
-kanssa."
-
-"Kyllä; mutta varmastikaan hän ei sallisi jonkun kilparatsastajan tai
-muun sen luokan ihmisen panna käsivarttaan hänen kaulalleen, kuten
-näimme herra Byronin tekevän."
-
-"Ehkä ei", sanoi Lydia miettivästi. "Kuitenkaan", lisäsi hän,
-kirkastaen otsansa ja nauraen, "en usko hänen olevan sairaalloinen
-ylioppilas."
-
-"Minäpä sanon, mikä hän on", virkkoi Alice äkkiä. "Hän on sen miehen
-seuralainen ja hoitaja, jonka kanssa hän asuu. Muistatko, että hän
-sanoi: 'Mellish on hullu'?"
-
-"Se on mahdollista", sanoi Lydia. "Joka tapauksessa olemme saaneet
-jonkun, mistä puhua; ja se on tärkeä koti-virkistys maalla."
-
-Juuri silloin he saapuivat linnaan. Lydia viipyi hetkisen pengermällä.
-Metsämajan korkeat Tudor-tyyliset savupiiput piirtyivät pitkää,
-tulipunaista pilveä vasten, johon aurinko oli painumassa. Hän hymyili,
-ikäänkuin jokin omituinen ajatus olisi johtunut hänen mieleensä,
-kohotti tuokioksi katseensa mustaan marmoriseen egyptiläiseen, joka
-tuijotti rävähtämättömin silmin taivaalle, ja seurasi Alicea sisään.
-
-Myöhemmin, kun oli jo aivan pimeä, istui Cashel Metsämajan tilavassa
-keittiössä ja mietti. Hänen toverinsa, joka oli riisunut takkinsa,
-istui lieden ääressä tupakoiden ja vartioiden liedellä pihisevää
-kasaria. Hän rikkoi äänettömyyden huomauttamalla kelloonsa
-vilkaistuaan: "Aika mennä yöpuulle."
-
-"Aika mennä hiiteen", sanoi Cashel. "Minä lähden ulos."
-
-"Niin, ja vilustut. Minun tieteni et ainakaan mene."
-
-"Mene sitten itse nukkumaan; silloinhan et tiedä sitä. Minua haluttaa
-vähän kävellä tässä lähistöllä."
-
-"Jos astut jalallasikaan ulos tuosta ovesta tänä iltana, niin loordi
-Worthington menettää viisisataa puntaansa. Sinä et voi rökittää ketään
-viidessätoista minuutissa, jos treenausaikana oleskelet yöilmassa. Saat
-itse rokkiisi ennemminkin."
-
-"Lyötkö vetoa kaksi yhtä vastaan, etten nuku ruohikolla ja lyö Lentävää
-hollantilaista pois ajasta ensimmäisessä erässä sen jälkeen?"
-
-"Kuule", sanoi Mellish suostutellen, "olehan nyt järkevä. Minä neuvon
-sinua omaksi hyväksesi."
-
-"Mutta entä jos en halua olla neuvottavana omaksi hyväkseni? Ojenna
-minulle tuo sitruuna. Ei tarvitse ruveta pitämään puhetta: en minä aio
-syödä sitä."
-
-"No turkanen, eikös hän hankaa sillä käsiään!" huudahti Mellish
-katseltuaan häntä jonkun aikaa. "Sinä pähkähullu, eihän sitruuna koveta
-käsiä. Enkö minä ole nähnyt niistä tarpeeksi vaivaa?"
-
-"Minä tahdon valkaista niitä", sanoi Cashel, viskaten kärsimättömänä
-sitruunan tuliristikon alle. "Mutta ei se hyödytä mitään. Minä en voi
-kulkea ihmisissä tällaisin kourin. Menen huomenna Lontooseen ja ostan
-parin hansikkaita."
-
-"Mitä! Oikeita hansikkaitako? Pitohansikkaitako?"
-
-"Sinä täysihullu pöllöpää", sanoi Cashel nousten ja pannen hatun
-päähänsä; "nyrkkeilyhansikkaitako minä täällä tarvitsisin? Ehkä luulet,
-että _sinä_ voisit opettaa minulle jotakin niiden käyttämisestä? Ha,
-ha! Muuten -- muista, Mellish -- älä ilmaise ihmisille täällä, että
-minä olen nyrkkitaistelija. Kuuletko?"
-
-"Minäkö ilmaisisin!" huudahti Mellish harmistuen. "Onko se uskottavaa?
-Minä kysyn sinulta, Cashel Byron, onko se uskottavaa?"
-
-"Uskottavaa tahi ei, niin älä ilmaise sitä", sanoi Cashel. "Sinä voit
-joutua puheisiin jonkun linnan tallimiehen kanssa. He ovat auliita
-tarjoamaan ryyppyjä, kun saavat vastineeksi urheilu-uutisia."
-
-Mellish katsoi häneen nuhtelevasti, ja Cashel kääntyi ovea kohti. Tuo
-liike muistutti treenarin mieleen hänen ammattinsa velvollisuudet. Hän
-uudisti varoituksensa siitä, kuinka mieletöntä oli lähteä yöilmaan,
-esittäen monta esimerkkiä nyrkkeilijöistä, jotka olivat kärsineet
-häviön lyötyään laimin treenariensa neuvot. Cashel ilmaisi epäuskonsa
-noihin juttuihin nähden lyhyin ja ytimekkäin sanoin; ja vihdoin täytyi
-Mellishin tyytyä ehdottamaan kävelyn aika-raja puoleksi tunniksi.
-
-"Ehkä tulen takaisin puolessa tunnissa", sanoi Cashel. "Ja ehkä en
-tule."
-
-"Kuule, katsohan nyt", sanoi Mellish. "Ei huolita nyt me kaksi kaveria
-riidellä minuutista tai parista. Minäkin tunnen tarvitsevani kävelyä;
-minä tulen mukaasi."
-
-"Vieköön minut hitto, jos tulet", sanoi Cashel. "Kuule nyt: anna minun
-mennä ja tuki suusi. Minä en mene puistoa kauemmaksi. En aio mennä
-viettämään yötäni kylässä, niinkuin sinä pelkäät. Kyllä minä tunnen
-sinut, vanha kelju. Jos et pääse pois tieltäni, istutan sinut tuleen."
-
-"Mutta velvollisuus, Cashel, velvollisuus", maanitteli Mellish
-pyytelevästi. "Jokaisen miehen on tehtävä velvollisuutensa. Ajattele
-velvollisuuttasi takaajiasi kohtaan."
-
-"Etkö aio väistyä tieltäni, vai täytyykö minun käydä sinuun käsiksi?"
-sanoi Cashel, punastuen pahaenteisesti.
-
-Mellish palasi tuolilleen, painoi pään käsiinsä ja itki. "Olisi parempi
-olla koirana kuin treenarina", nyyhkytti hän. "Kyllä on kirottua olla
-suljettuna viikkokausiksi yhteen nyrkkeilijän kanssa! Kaksi ensimmäistä
-päivää ne ovat makeita kuin siirappi, ja sitten niiden juonikkuus
-puhkeaa. Ne ovat pahansisuisia kuin helvetti."
-
-Cashel, jonka raivostumista vielä lisäsi omantunnonpistos, meni ulos
-ja läimäytti oven mennessään. Hän suuntasi kulkunsa suoraan linnalle
-ja katseli sen ikkunoita lähes puoli tuntia, pysyen lakkaamatta
-liikkeellä välttääkseen vilustumista. Vihdoin kello löi täyden tunnin
-yhdessä minareeteista. Cashelista, joka oli tottunut tavallisten
-liian matalalla olevien englantilaisten kellojen karkeaan särinään,
-tuntui ääni kuuluvan satumaasta. Hän palasi hitaasti Metsämajaan
-ja tapasi treenarinsa seisomassa avonaisella ovella tupakoiden ja
-odottaen levottomana hänen paluutaan. Cashel torjui hänen lepyttävät
-lähentelynsä ylpeällä äänettömyydellä, joka oli arvokkaampaa, mutta
-Mellishille paljon epämieluisempaa kuin hänen äskeinen raakasanainen
-tuttavallisuutensa, ja meni miettiväisenä maata.
-
-
-
-
-IV LUKU.
-
-
-Neiti Carew istui puistossa olevan ison lammikon partaalla heitellen
-pieniä kiviä yksitellen veteen ja katsellen tarkkaavasti niiden
-renkaiden risteilyä, joita putoavat kivet synnyttivät sen tyyneen
-kalvoon. Alice, joka oli reippaasti aloittanut seuranaolonsa tuomalla
-näytteille kaikki taitonsa, piirusti linnaa. Metsikkö kohosi heidän
-ympärillään kuin amfiteatterin kehys; mutta puut eivät ulottuneet
-vedenpartaaseen, vaan oli välillä leveä nurmikkovyöhyke ja kapea
-somerikkokaistale, josta Lydia poimi viskelemänsä kivet.
-
-Askeleita kuullessaan hän kääntyi katsomaan ja näki Cashel Byronin
-seisovan Alicen takana, nähtävästi suurella mielenkiinnolla katsellen
-tämän piirustamista. Hän oli puettu samoin kuin viimeksi heidän
-tavatessaan, paitsi että hänellä oli loistavat heleänkeltaiset
-hansikkaat ja hiekanpunainen kravatti. Alice kääntyi ja katseli häntä
-kopean hämmästyneenä, mutta Cashel seisoi levollisena ja typerän
-keikailevana. Silloin Alice, katsahdettuaan Lydiaan nähdäkseen, ettei
-ollut yksin, virkkoi hänelle hyvää huomenta ja ryhtyi jälleen työhönsä.
-
-"Omituinen paikka", huomautti Cashel hetken vaitiolon jälkeen, linnaa
-tarkoittaen. "Kiinalaisen näköinen, eikö niin?"
-
-"Sitä pidetään hyvin kauniina rakennuksena", sanoi Alice.
-
-"Oh, hiiteen se, minä sitä pidetään!" sanoi Cashel. "Mitä se _on_,
-siinä on asian ydin."
-
-"Se riippuu mausta", sanoi Alice hyvin kylmästi. "Herra Cashel Byron."
-
-Cashel hätkähti ja riensi lammen partaalle. "Hyvää huomenta, neiti
-Carew", sanoi hän. "En nähnyt teitä ennenkuin puhuttelitte minua."
-Lydia katsoa häneen rauhallisesti, ja Cashel vääntelehti, tuntien
-sanoneensa typerän valheen. "Linna näkyy tänne erittäin komeana",
-jatkoi hän, muuttaakseen aihetta. "Neiti Goff ja minä puhuimme siitä
-juuri."
-
-"Niin. Ihailetteko sitä?"
-
-"Kyllä, oikein paljon. Se on kaunis paikka. Jokaisen täytyy se myöntää."
-
-"Pidetään kohteliaana ylistää taloani minulle ja ivata sitä muille.
-Tekään ette nyt sano; 'Hiiteen se, minä sitä pidetään.'"
-
-Cashel tunsi jäävänsä ottelussa alakynteen, ja tuo outo tunne vei
-häneltä miltei rohkeuden vastata. Mutta sitten hän kirkastui ja sanoi;
-"Voin sanoa teille, kuinka se asia on. Noin vain piirustettavaksi tai
-syrjästä katsottavaksi se on kylläkin kiinalaisen näköinen. Mutta se,
-että te asutte siinä, tekee sen jollakin tavoin erilaiseksi. Sitä minä
-tarkoitin, kunniani kautta, sitä juuri."
-
-Lydia hymyili; mutta Cashel ei katsoessaan alaspäin häneen voinut nähdä
-hymyä hänen punaisen hiuskruununsa vuoksi, joka näytti liekehtivän
-päivänpaisteessa. Tuo este oli hänelle epätyydyttävä: hän tahtoi nähdä
-Lydian kasvot. Hän epäröi hetken ja laskeutui sitten istumaan maahan
-Lydian viereen varovaisesti, ikäänkuin hyvin kuumaan kylpyyn mennen.
-
-"Toivon, ettette pahastu, jos istun tässä", virkkoi Cashel arasti.
-"Tuntuu niin töykeältä puhua teille ylhäältä korkeuksista."
-
-Lydia pudisti päätään ja viskasi jälleen kaksi kiveä lampeen. Cashel
-ei osannut keksiä muuta sanottavaa, ja kun ei Lydiakaan puhunut, vaan
-tähysteli vakavana veteen piirtyviä ympyröitä, alkoi hänkin tuijottaa
-niihin; ja he istuivat äänettöminä joitakin minuutteja, katsellen
-hellittämättä aallonkareita: Lydia sen näköisenä, kuin olisi niissä
-ollut loppumatonta ajatuksen aihetta, Cashel sen näköisenä, kuin olisi
-näytelmä saanut hänet aivan ymmälle. Vihdoin virkkoi Lydia:
-
-"Oletteko koskaan käsittänyt, mitä värähtely on?"
-
-"En", sanoi Cashel, katsottuaan häneen älyttömänä.
-
-"Minua ilahduttaa kuulla, että tunnustatte sen. Me hän olemme
-nykyaikana supistaneet kaiken värähtelyksi. Valo -- ääni -- tunne --
-kaikki ovat joko värähtelyjä tai värähtely-yhtymiä. Katsokaa", sanoi
-hän, viskaten taas pari kiveä lampeen ja viitaten kahta laajenevaa
-rengassarjaa niiden ristiessä toisiaan: "tähden tuikinta ja soinnun
-sykähtely musiikissa ovat _tuota_. Mutta minä en voi kuvailla sitä
-asiaa mielessäni. Ihmettelen, mahtavatko ne sadat fysiikan oppikirjojen
-kirjoittajat, jotka puhuvat niin liukkaasti värähtelyistä, käsittää
-niitä paremmin kun minä."
-
-"Eivät vähääkään. Ei yksikään heistä. Ei puoleksikaan niin hyvin",
-sanoi Cashel iloisesti, vastaten niihin sanoihin Lydian puheesta, jotka
-hän ymmärsi.
-
-"Ehkä tämä aihe ei kiinnitä mieltänne", sanoi Lydia kääntyen häneen
-päin.
-
-"Päinvastoin, minä pidän siitä tavattomasti", sanoi Cashel rohkeasti.
-
-"Minä voin tuskin sanoa niin paljon omasta mielenkiinnostani siihen.
-Olen kuullut, että olette lukumies, hra Cashel Byron. Mitkä ovat
-mieliopintonne? -- tai mieluumminkin, koska tuohon kysymykseen on
-yleensä vaikea vastata, mitä harrastatte?" Alice kuunteli.
-
-Cashel katsoi kiinteästi Lydiaan, ja puna kohosi verkalleen hänen
-kasvoihinsa. "Olen opettaja", sanoi hän. "Minkä opettaja? Tiedän,
-että minun pitäisi kysyä missä, mutta se toisi vain esiin jonkun
-oppilaitoksen nimen, joka ei antaisi minulle mitään varsinaista
-valaistusta."
-
-"Olen tieteen opettaja", sanoi Cashel matalalla äänellä, katsoen
-vasempaan nyrkkiinsä, jota hän piti koholla edessään, ja iskien
-salavihkaa taivutettua polveaan, ikäänkuin se olisi ollut jonkun toisen
-henkilön naama.
-
-"Fyysillisen vaiko moraalitieteen?" tinkasi Lydia.
-
-"Fyysillisen", sanoi Cashel. "Mutta siinä on enemmän moraalitiedettä
-kuin luullaankaan."
-
-"Niin", sanoi Lydia vakavasti. "Vaikka minulla ei ole varsinaista
-tietoa fysiikasta, voin kuitenkin antaa arvon tuon lauseen totuudelle.
-Ehkäpä kaikki tiede, joka ei ole pohjaltaan fyysillistä tiedettä,
-onkin vain säännöteltyä tietämättömyyttä. Olen lukenut paljon
-fysiikkaa ja tuntenut usein houkutusta tekemään kokeet omin käsin --;
-varustamaan laboratorion -- vieläpä heiluttamaan leikkausveistäkin.
-Sillä hallitakseen tiedettä täydelleen, täytyy ymmärtääkseni riisua
-hansikkaansa. Onko se teidän mielipiteenne?"
-
-Cashel katsoi häneen tiukasti. "Ette ole milloinkaan lausunut todempaa
-sanaa", sanoi hän. "Mutta voi kyllä tulla varsin kunnioitettavaksi
-amatööriksi työskentelemällä hansikkaat käsissäkin."
-
-"_Minä_ en voisi. Ne monet, jotka uskovat viisastuvansa lukemalla
-selostuksia kokeista, pettävät itseään. On yhtä mahdotonta oppia
-tiedettä korvakuulolta kuin saada viisautta sananlaskuista. Ah, on niin
-helppo seurata todistelusarjaa ja niin vaikea käsittää siinä piileviä
-tosiasioita! Meidän kansanomaiset fysiikan-luennoitsijamme esittävät
-meille todisteluketjuja niin hienosti kiilloitettuina, että on nautinto
-antaa niiden soljua päästä päähän sormiemme välitse. Mutta ne eivät
-jätä jälkeensä mitään muuta kuin hämärän muiston aiheuttamastaan
-tunnelmasta."
-
-"Kunpa minäkin osaisin puhua tuolla tavoin", sanoi Cashel; "-- kuten
-kirja, tarkoitan."
-
-"Taivas varjelkoon!" sanoi Lydia. "Suokaa se minulle anteeksi.
-Tahdotteko antaa minulle joitakin oppitunteja, jos ryhdyn vakavasti
-harrastamaan tiedettä?"
-
-"No niin", sanoi Cashel virnistäen salaa, "soisin teidän mieluummin
-tulevan minun kuin kenenkään muun opettajan luokse; mutta minä luulen,
-ettei se sopisi teille. Mieluummin haluaisin koettaa taitoani tuohon
-ystäväänne tuolla. Hän on voimakkaampi ja suorempi kuin yhdeksän
-kymmenesosaa miehistä."
-
-"Te annatte siis suuren arvon fyysillisille ominaisuuksille. Niin teen
-minäkin."
-
-"Ainoastaan käytännöllisellä kannalta katsoen, huomatkaa se", sanoi
-Cashel vakavasti. "Ei ole oikein katsella aina ihmisiä niinkuin
-katsellaan hevosia. Jos haluaa lyödä heistä vetoa kilpailuissa
-tai otteluissa, niin silloin kyllä; mutta jos haluaa ystävää tai
-mielitiettyä, on asia toinen."
-
-"Aivan niin", sanoi Lydia hymyillen. "Te ette siis halua sitoutua
-mihinkään lämpimämpiin tunteisiin neiti Goffia kohtaan, kuin hänen
-muotonsa ja kuntonsa arvostelevaan tunnustamiseen."
-
-"Juuri niin", sanoi Cashel tyytyväisenä. "_Te_ ymmärrätte minua, neiti
-Carew. On ihmisiä, joille saa puhua koko päivän, eivätkä he ole sen
-viisaampia lopussa kuin alussakaan. Te ette ole sitä lajia."
-
-"Arvelen, onnistummeko me koskaan todella ilmaisemaan ajatuksiamme
-toisillemme. Ajatuksen täytyy muuttua uuteen muotoon sopiakseen toiseen
-tajuntaan. Te, herra professori, olette varmaankin saanut erikoista
-kokemusta luennoillanne ja oppitunneillanne siitä, kuinka vaikea on
-siirtää aatteita toisille."
-
-Cashel katsoi vaivautuneena veteen ja virkkoi matalammalla äänellä:
-"Saatte tietysti kutsua minua ihan miksi vain haluatte; mutta -- jos
-se on samantekevä teille -- niin toivoisin, ettette kutsuisi minua
-professoriksi."
-
-"Olen elänyt niin paljon maissa, missä ihmiset odottavat puhuteltavan
-itseään kaikkein vähäpätöisimmilläkin arvonimillään kaikissa
-tilaisuuksissa, että uskallan vaatia itselleni anteeksiantoa, jos olen
-loukannut siinä suhteessa. Kiitän, että sanotte sen minulle. Mutta minä
-teen väärin puhellessani teidän kanssanne tieteestä. Loordi Worthington
-kertoi teidän tulleen tänne nimenomaan ollaksenne siitä vapaana --
-päästäksenne jälleen voimiinne liikarasituksen jälkeen."
-
-"Ei sillä ole väliä", sanoi Cashel.
-
-"En ole tehnyt niin suurta vahinkoa, että olisin siitä kovin
-huolissani, mutta en tahdo toiste tehdä itseäni syypääksi.
-Vaihtaaksemme aihetta, käykäämme katsomaan neiti Goffin piirustusta."
-
-Neiti Carew oli tuskin lausunut tämän ehdotuksen, kun Cashel
-asiallisesti ja ilman vähintäkään kavaljeerimaisuuden piirrettä nosti
-hänet taitavasti ylös ja asetti hänet jaloilleen. Tämä odottamaton
-palvelus tuntui ensi hetkessä Lydiasta loukkaavalta, mutta sitä seurasi
-väristys, joka ei ollut epämiellyttävä. Hän kääntyi Casheliin päin
-heikko punerrus poskillaan.
-
-"Kiitos", sanoi hän. "Mutta olkaa hyvä älkääkä tehkö sitä vasta. On
-hiukan nöyryyttävää tulla nostetuksi kuin lapsi. Te olette hyvin
-voimakas."
-
-"Ei tarvita paljon voimaa teidänlaisenne höyhensarjalaisen nostamiseen.
-Sata naulaa arvelisin teidän painavan. Mutta on suuri taito tällaisten
-asiain oikeassa suorittamisessa. Minun on usein täytynyt kantaa
-kahdensadan naulan painoista miestä, pitäen häntä kaiken aikaa
-lepäävässä asennossa, niinkuin vuoteessa."
-
-"Vai niin", sanoi Lydia; "huomaan, että teillä on jonkun verran
-sairaalakokemusta. Olen usein ihmetellyt sitä taitoa, jolla
-harjaantuneet hoitajat käsittelevät potilaitaan."
-
-Cashel seurasi häntä sanaakaan lausumatta Alicen luo.
-
-"Tiedän, että se on hyvin typerää", sanoi Alice hetken perästä; "mutta
-minä en voi koskaan piirustaa, kun joku katselee minua."
-
-"Te kuvittelette, että jokainen ajattelee, miten te sen teette", sanoi
-Cashel rohkaisevasti. "Niin amatöörit aina tekevät. Mutta totuus on,
-ettei yksikään sielu, teitä itseänne lukuunottamatta, välitä siitä
-hiventäkään. Suokaa anteeksi", lisäsi hän, ottaen piirustuksen käteensä
-ja ryhtyen tarkastelemaan sitä hätäilemättä.
-
-"Olkaa hyvä ja antakaa piirustus minulle, herra Byron", sanoi Alice,
-posket punoittaen suuttumuksesta. Ymmällään kääntyi Cashel Lydiaan päin
-etsien selitystä, samalla kuin Alice sieppasi piirustuksen ja työnsi
-sen salkkuunsa.
-
-"Ilma alkaa käydä melko lämpimäksi", sanoi Lydia. "Palaammeko linnaan?"
-
-"Luulen, että se on parasta", sanoi Alice vavisten loukkautumisesta
-ja kääntyen kävelemään nopeasti pois, jättäen Lydian yksin Cashelin
-seuraan, joka huudahti:
-
-"Mitä turkasen nimessä olen tehnyt?"
-
-"Olette lausunut ajattelemattoman huomautuksen epäilemättömän
-vilpittömässä mielessä."
-
-"Minähän koetin vain reipastuttaa häntä. Hän on varmaan käsittänyt
-sanani väärin."
-
-"Sitä en luule. Uskotteko nuorten naisten olevan mielissään, jos heille
-sanotaan, ettei heidän missään tilaisuudessa tarvitse olla naurettavan
-itsetietoinen?"
-
-"Minäkö sitä olisin sanonut! Voin vaikka vannoa, etten sanonut mitään
-sinne päinkään."
-
-"Te käytitte eri sanoja. Mutta te vakuutitte hänelle, ettei hänen
-tarvitse olla millänsäkään, jos hänen piirustamistaan katsellaankin,
-koska se ei merkitse mitään kenellekään."
-
-"No, jos hän sellaisesta loukkaantuu, niin hän on täysi hupsu. Muutamat
-ihmiset eivät siedä sanottavan mitään. Mutta tuollainen arkanahkaisuus
-muokkautuu heistä kyllä pian pois."
-
-"Onko teillä sisaria, herra Cashel Byron?"
-
-"Ei. Miksi?"
-
-"Tai äitiä?"
-
-"Minulla on äiti, mutta en ole nähnyt häntä moneen vuoteen, enkä
-välittäisi paljoa, vaikk'en näkisi häntä koskaan. Hänen syystään
-minusta on tullut se mikä olen."
-
-"Oletteko sitten tyytymätön elämänalaanne?"
-
-"Ei, en tarkoittanut sitä. Minä puhun aina tyhmyyksiä."
-
-"Niin. Se tulee siitä, että olette niin tietämätön sukupuolesta, joka
-tahtoo pidettävän omaa tyhmyyttään kunniassa. Tulette huomaamaan
-vaikeaksi pysyä hyvissä väleissä ystäväni kanssa, jollette opi
-tuntemaan vähän paremmin naisten tapoja."
-
-"Mitä häneen tulee, en myönnä olevani väärässä, jollen _ole_ väärässä.
-Totuus ei pala tulessakaan."
-
-"Ettekö edes neiti Goffin mieliksikään?"
-
-"En edes teidänkään mieliksi. Ajattelisitte minusta vain sitä huonompaa
-jälkeenpäin."
-
-"Aivan totta, ja aivan oikein", sanoi Lydia sydämellisesti. "Hyvästi,
-herra Cashel Byron. Minun täytyy mennä neiti Goffin luo."
-
-"Te menette varmaankin hänen puolelleen, jos hän pitää känää minulle
-siitä, mitä sanoin hänelle."
-
-"Mitä on känä? Onko se samaa kuin kauna?"
-
-"Kyllä. Jotakin sen suuntaista."
-
-"Siirtomaalainen sana, eikö niin?" jatkoi Lydia kielitieteilijän ilmein.
-
-"Niin, siirtomaista se on tainnut tarttua korvaani." Sitten Cashel
-lisäsi nyreästi: "Minun ei kai pitäisi käyttää slangia, kun puhun
-teidän kanssanne. Pyydän anteeksi."
-
-"Ei suinkaan. Minusta on mieluista ottaa selvää asioista, erittäinkin
-sanoista. Ja minä haluan ottaa selvää myöskin teistä. Oletteko syntynyt
-Austraaliassa, vai kuinka?"
-
-"Herra varjelkoon! en toki. Mutta oletteko vihainen minulle, kun
-loukkasin neiti Goffia?"
-
-"En vähääkään. Tunnen myötätuntoa hänen loukkautumiseensa
-muistutuksenne tapaan, joskaan en sen sisältöön nähden, siinä kaikki."
-
-"Minä en voi, vaikka henki menisi, ymmärtää mitä minun sanoissani oli,
-joka voi nostaa noin ison jupakan. Toivoisin, että antaisitte minulle
-nyhjäyksen, aina kun huomaatte minun puhuvan pöllöjä. Minä tukkisin
-suuni heti enkä kyselisi mitään."
-
-"Niin että nyhjäykseni käsitettäisiin merkitsevän: 'Tukkikaa suunne,
-herra Cashel Byron; te puhutte pöllöjä'?"
-
-"Juuri niin. _Te_ ymmärrätte minua. Enkös sanonut sen jo äsken, vai
-kuinka?"
-
-"Pelkään", sanoi Lydia, kasvot loistaen naurusta, "etten voi ottaa
-valvoakseni käytöstänne, ennenkuin olemme tulleet vähän paremmin
-tutuiksi."
-
-Cashel näytti pettyneeltä. Sitten hänen kasvonsa synkkenivät, ja hän
-aloitti: "Jos pidätte sitä vapautena, niin --"
-
-"Tietysti pidän sitä vapautena", keskeytti Lydia hänet lyhyeen. "Omassa
-käytöksessäni on minulle aivan tarpeeksi huolenpitoa. Tiedättekö, että
-niin perin voimakkaaksi mieheksi ja oppineeksi professoriksi teillä
-näyttää olevan varsin vähän järkeä?"
-
-"Pahus soikoon!" huudahti Cashel äkkiä kiihtyen, "minä en välitä,
-vaikka sanoisitte minulle mitä. Te osaatte sanoa asiat niin, että on
-nautinto saada teiltä vasten suutakin; ja jos minä olisin hieno herra,
-kuten minun pitäisi olla, sen sijaan että nyt olen ammattiboksari, niin
-tahtoisin --" Hän malttoi mielensä ja valahti aivan kalpeaksi. Seurasi
-hetken vaitiolo.
-
-"Sallikaa minun huomauttaa teille", sanoi Lydia rauhallisesti, vaikka
-hänkin oli vaihtanut väriä Cashelin tunteenpurkauksen alussa, "että
-meitä kumpaakin kaivataan tällä kertaa muualla: minua odottaa neiti
-Goff, ja teitä palvelijanne, joka on hiiviskellyt ympärillämme ja
-katsellut teitä levottomasti jo muutamia minuutteja."
-
-Cashel kääntyi kiivaasti ympäri ja näki Mellishin seisovan vähän matkan
-päässä, katsellen heitä nyreästi. Lydia käytti tilaisuutta hyväkseen ja
-poistui. Edetessään hän kuuli heidän joutuvan kiivaaseen sananvaihtoon
-keskenään; mutta hän ei voinut erottaa, mitä he sanoivat, ja se olikin
-onni, sillä heidän kielenkäyttönsä oli kamalaa.
-
-Hän tapasi Alicen kirjastossa istumassa jäykkänä kuin seiväs tuolilla,
-joka olisi houkutellut hyvällä tuulella olevaa ihmistä nojaamaan. Lydia
-istuutui äänettömänä. Vilkaistessaan häneen huomasi Alice hänen olevan
-äänettömän naurunpuuskan vallassa. Vastakohtana Lydian tavalliselle
-itsehillinnälle vaikutti tämä Aliceen niin omituiselta, että hän oli
-vähällä unohtaa olevansa loukkaantunut.
-
-"Minua ilahduttaa nähdä, ettei sinua ole vaikea huvittaa", sanoi hän.
-
-Lydia odotti kunnes oli kokonaan toipunut ja vastasi sitten: "En ole
-nauranut näin kolmeakaan kertaa eläessäni. No niin, Alice, panehan
-nyt syrjään naapurimme hävyttömyyden aiheuttama loukkaantuminen täksi
-kertaa ja kerro minulle, mitä ajattelet hänestä."
-
-"En ole ajatellut hänestä yhtään mitään, sen vakuutan sinulle", sanoi
-Alice halveksivasti.
-
-"Ajattele sitten häntä hetkinen minun mielikseni ja anna minun tietää
-tulos."
-
-"Mutta onhan sinulla ollut paljon enemmän tilaisuutta hänen
-arvostelemiseensa kuin minulla. Minähän olen tuskin puhutellutkaan
-häntä."
-
-Lydia nousi kärsivällisesti ja meni kirjakaapille "Sinullahan on serkku
-jossakin yliopistossa, eikö niin?" sanoi hän, etsien hyllyltä jotakin
-nidosta.
-
-"Kyllä", vastasi Alice, puhuen hyvin lempeällä äänellä sovittaakseen
-epäystävällisyyttään äskeisen kysymyksen johdosta.
-
-"Sittenhän tunnet ehkä jonkunverran yliopistoslangia?"
-
-"En koskaan salli hänen puhua slangia minulle", sanoi Alice nopeasti.
-
-"Voit ehkä määrätä lausetavat yksityiselle miehelle, mutta et
-kokonaiselle yliopistolle", sanoi Lydia tyvenen ivallisesti, mikä sai
-odottamatta kyyneleet kihoamaan Alicen silmiin. "Tiedätkö mikä on
-boksari?"
-
-"Eikö se ole samaa kuin nyrkkeilijä?" sanoi Alice.
-
-"Mutta nyrkkeily ei ole mikään ammatti. Luullakseni kaikki miehet ovat
-enemmän tai vähemmän nyrkkeilijöitä. Minä tarvitsen tuolle sanalle
-sellaisen merkityksen, joka ilmaisee kutsumusta tai jonkinlaista
-toimialaa. Minun täytyy koettaa slangi-sanakirjaani", sanoi Lydia,
-ottaen hyllyltä nidoksen. "Ei, sitä ei ole tässä, joko kuulin sanan
-väärin, tai sillä on joku merkitys, joka on ollut tuntematon tämän
-sanakirjan tekijälle. Kuvittelen mielessäni, että se merkitsee
-anatomian prosektoria. Mutta oli miten hyvänsä, se on saman tekevä."
-
-"Missä olet kuullut sen sanan?"
-
-"Herra Byron käytti sitä äsken."
-
-"Pidätkö todellakin tuosta miehestä?" kysyi Alice, palaten aiheeseen
-nöyremmin kuin oli sen jättänyt.
-
-"Toistaiseksi en tunne häntä kohtaan vastenmielisyyttäkään. Hän
-tuottaa minulle päänvaivaa. Jos hänen käytöksensä hiomattomuus on
-teeskenneltyä, en ole koskaan nähnyt kenenkään onnistuvan niin hyvin."
-
-"Ehkäpä hän ei paremmasta tiedäkään. Hänen karkeutensa ei vaikuttanut
-minuun ollenkaan teeskennellyltä."
-
-"Olisin samaa mieltä kuin sinä, jollei pari hänen huomautustaan
-puhuisi sitä vastaan. Ne osoittivat niin syvää käsitystä tieteellisen
-opin tosiolemuksesta ja vaistomaista tajua sanojen alla piilevistä
-totuuksista, etten ole koskaan tavannut sellaista muilla kuin
-huomattavan sivistyneillä ja kokeneilla ihmisillä. Epäilen, että hänen
-käytöstapansa on tahallaan omaksuttu vastalauseeksi sille itsekkäälle
-turhamaisuudelle, joka on seuraelämän hienostuksen tavallinen lähde. Se
-on epäilemättä osaksi luonnollistakin. Hän näyttää liian maltittomalta
-valitsemaan sanojaan huolellisesti. Käytkö milloinkaan teatterissa?"
-
-"En", sanoi Alice, hämmästyen tätä näennäistä epäjohdonmukaisuutta.
-"Isäni ei hyväksynyt sitä. Mutta olin kuitenkin kerran teatterissa.
-Silloin esitettiin 'Lyonitar'."
-
-"On eräs kuuluisa näyttelijätär, Adelaide Gisborne --"
-
-"Juuri hänet minä näin Lyonittarena. Hän näytteli sen kauniisti."
-
-"Muistuttiko herra Byron sinusta häntä?"
-
-Alice tuijotti epäuskoisena Lydiaan. "En usko, että maailmassa voi olla
-kahta ihmistä, jotka vähemmän muistuttaisivat toisiaan", sanoi hän.
-
-"En minäkään", sanoi Lydia miettiväisenä, siirtyen siihen
-kirjalliseen sävyyn, jota Cashel ihaili. "Mutta minä ajattelen, että
-heidän erilaisuutensa tehon täytyy pohjautua johonkin piilevään
-yhtäläisyyteen. Kuinka herra Byron muuten olisi voinut muistuttaa
-minulle Adelaide Gisbornea?" Seurasi pitkä äänettömyys, jonka aikana
-Alice, tuntien suojelijassaan liikkuvan jotakin erikoista, tähyili
-häneen salavihkaa ja ihmetteli, mitä tämän jälkeen tulisi tapahtumaan.
-
-"Alice."
-
-"Niin."
-
-"Ajatukseni pyörivät pikkuseikoissa -- varma sielunterveyden
-rappeutumisen oire. Oleskeluni Wiltstokenissa on vain yksi useammista
-yrityksistä elää joutilasta elämää, joita olen tehnyt isäni kuoleman
-jälkeen. Ne ovat kaikki epäonnistuneet. Työ on minulle yksi elämän
-välttämättömyyksiä. Minä lähden huomenna Lontooseen."
-
-Alicen mieli masentui, sillä tämä kuulosti samalta kuin irtisanominen.
-Mutta hänen kasvonsa eivät ilmaisseet muuta kuin kohteliasta
-välinpitämättömyyttä.
-
-"Me ehdimme olla mukana kaikissa seuraelämän narrimaisuuksissa ennen
-kesäkuuta, jolloin toivon voivani palata tänne ja ryhtyä valmistamaan
-kirjaa, jota olen suunnitellut. Minun on koottava siihen aineksia
-Lontoossa. Jos lähden kaupungista ennenkuin huvittelukausi on lopussa
-eikä sinua haluta tulla pois vielä silloin, niin voin helposti löytää
-jonkun, joka ottaa sinut huostaansa niin pitkäksi aikaa kuin haluat
-sinne jäädä. Toivoisin, että olisi jo kesäkuu!"
-
-Lydian naisellinen kärsimättömyys oli Alicesta mieluisempaa kuin hänen
-fatalistinen tyyneytensä. Se kevensi hänen alemmuuden-tunnettaan,
-jota lähempi tuttavuus oli pikemmin lisännyt kuin vähentänyt. Hän
-ei rohjennut vielä epäillä suojelijatartaan mistään niin alhaisen
-inhimillisestä kuin sukupuolisesta mielenkiinnosta Casheliin, mutta
-hän alkoi vakuuttaa itselleen joltisellakin menestyksellä, että Lydian
-käyttäytymisen sopivaisuus oli vähintäänkin kysymyksenalaista. Olihan
-neiti Carew sinä aamuna kursailematta kysynyt mieheltä, mikä hänen
-ammattinsa oli, ja Alice onnitteli itseään, että sellaista tekemään
-_hän_ ainakin oli liian hyvin kasvatettu. Hän oli kokonaan vapautunut
-arkuudestaan palvelijoita kohtaan ja oli alkanut puhutella heitä
-tiedottomalla kopeudella ja tietoisella kohteliaisuudella, jotka saivat
-'nousukas'-sanan usein toistumaan palvelijain huoneessa. Bashville,
-lakeija, oli pannut vaaraan siellä nauttimansa suosion sanomalla neiti
-Goffia hienoksi nuoreksi naiseksi.
-
-Bashville oli kolmenkolmatta vanha ja viisi jalkaa kymmenen
-tuumaa pitkä sukkajalassa. 'Vihreän Miehen' kapakassa kylässä
-oli kaikki maalainen välinpitämättömyyden teeskentely hänen
-pääkaupunkilais-arvoaan kohtaan sulanut pois hänen sujuvan puhetaitonsa
-ja poliittisessa väittelyssä osoittamansa terävyyden vaikutuksesta.
-Tallin puolella häneen vedottiin urheiluasiain auktoriteettina
-ja cornilaisen painin taiturina. Naispalvelijat katselivat häntä
-peittelemättömällä ihailulla. He kilpailivat toistensa kanssa
-keksiäkseen ihastusta ilmaisevia sanoja, kun hän lausui heille runoja,
-mitä hän tekikin usein, koska hänellä oli hyvä muisti ja hän piti
-runoista. He olivat ylpeät saadessaan lähteä kävelylle hänen kanssaan.
-Mutta hänen huomaavaisuuden-osoituksensa eivät koskaan aiheuttaneet
-mustasukkaisuutta, sillä oli julkinen salaisuus palvelijain tuvassa,
-että hän oli rakastunut emäntäänsä. Hän ei ollut koskaan sanonut
-mitään sen suuntaista, eikä kukaan uskaltanut viitata siihen hänen
-läsnäollessaan, vielä vähemmin naljailla hänelle tuosta hänen
-mieltymyksestään; mutta tuo hellä tunne oli siitä huolimatta kaikkien
-tiedossa, eikä se suinkaan näyttänyt niin toivottomalta palveluskunnan
-nuoremmista jäsenistä, kuin se näytti kokista, kellarimestarista ja
-Bashvillesta itsestään. Neiti Carew, joka tiesi hyvien palvelijain
-arvon, antoi tunnustuksen lakeijansa taitavuudelle ja maksoi hänelle
-sen mukaisen palkan, mutta hän ei aavistanutkaan, että hänellä oli
-palvelijanaan monipuolinen runouden ja yleisten asiain harrastaja,
-joka nautti erikoista arvonantoa ritarillisuutensa, mieskohtaisen
-urheutensa, kaunopuheisuutensa ja paikkakunnallisen poliittisen
-vaikutusvaltansa nojalla.
-
-Tämä Bashville astui nyt kirjastoon kädessään tarjotin, jonka hän
-ojensi Alicelle, sanoen: "Herra odottaa pyöreässä salongissa, neiti."
-
-Alice otti mainitun herran kortin ja luki: "Hra Wallace Parker."
-
-"Ooh!" sanoi hän pahoillaan, vilkaisten Bashvilleen ikäänkuin
-arvatakseen, minkä vaikutuksen tämä oli saanut vieraasta. "Serkkuni --
-se, josta puhuimme juuri äsken -- on tullut minua tervehtimään."
-
-"Mikä hyvä onni!" sanoi Lydia. "Hän selittää minulle boksarin
-merkityksen. Pyydä häntä syömään aamiaispäivällistä kanssamme."
-
-"Sinä et välittäisi hänestä", sanoi Alice. "Hän ei ole paljon tottunut
-seurusteluun. Luulen, että minun on parasta mennä häntä puhuttelemaan."
-
-Neiti Carew ei vastannut, sillä hän ei nähtävästi voinut ymmärtää,
-kuinka asiassa voisi olla mitään epäilystä. Alice meni pyöreään
-salonkiin, missä hän tapasi herra Parkerin tarkastelemassa
-intiaani-aseista sommiteltua voitonmerkkiä, näyttäytyen takaapäin
-katsottuna lyhyeksi, keikarimaiseen siniseen pitkään takkiin puetuksi
-herrasmieheksi. Uusi hattu ja hansikaspari oli myöskin näkyvissä,
-kun hän seisoi ylöspäin katsoen kädet selän takana. Kääntyessään
-tervehtimään Alicea toi hän näkyviin päättäväistä itsekunnioitusta
-ilmaisevat kasvot, joiden silmien vetinen kirkkaus yhdessä paljaiden
-ohimojen kanssa, joista hiukset olivat kuluneet pois, herätti
-vaikutelman myöhään valvotuista illoista ynnä joko hyvin uurastavista
-tai hyvin hillittömistä elämäntavoista. Hän lähestyi luottavasti,
-puristi Alicen kättä lämpimästi muutamia sekunteja ja asetti hänelle
-tuolin, panematta merkille sitä ilmeistä kylmyyttä, jolla Alice otti
-vastaan nämä huomaavaisuudet.
-
-"En ole vihainen, Alice", sanoi hra Parker istuuduttuaan Alicea
-vastapäätä, "mutta minä hämmästyin kuullessani Emily-tädiltä, että olit
-tullut tänne asumaan neuvottelematta minun kanssani. Minä --"
-
-"Neuvottelematta sinun kanssasi!" huudahti Alice, keskeyttäen hänet
-ivallisesti. "Enpä ole mokomaa kuullut! Minkätähden minun olisi
-neuvoteltava sinun kanssasi tulemisistani ja menemisistäni?"
-
-"No, minun ei ehkä olisi pitänyt käyttää sanaa 'neuvotella',
-varsinkaan sellaiselle riippumattomalle pikku naiselle kuin suloinen
-Alice Goff on. Kuitenkin olen sitä mieltä, että olisit ainakin
-voinut edes muodollisesti ilmoittaa minulle aikomastasi askeleesta.
-Meidän välillämme vallitsevat suhteet oikeuttavat minut nauttimaan
-luottamustasi."
-
-"Mitkä suhteet, jos saan kysyä?"
-
-"Mitkäkö suhteet!" kertasi hra Parker nuhtelevan painokkaasti.
-
-"Niin. Mitkä suhteet?"
-
-Hra Parker nousi seisomaan ja loihe lausumaan hellän juhlallisesti:
-"Alice: minä olen kosinut sinua kuusi kertaa --"
-
-"Ja olenko minä vastannut myöntävästi kertaakaan?"
-
-"Kuuntele minua loppuun, Alice. Tiedän, ettet koskaan ole antanut
-nimenomaista suostumusta; mutta asia on aina ymmärretty niin, että
-minun varojeni niukkuus oli ainoana esteenä onnemme tiellä. Me -- Älä
-keskeytä minua, Alice: sinä et aavistakaan, mitä on tulossa. Sitä
-estettä ei enää ole. Minut on nimitetty Sunburyn lukion alijohtajaksi,
-jolla on palkkaa 350 puntaa vuodessa, vapaat huoneet, lämpö ja valo.
-Aikaa myöten pääsen epäilemättä ylijohtajaksi -- loistava paikka, joka
-merkitsee 1600 punnan vuosituloja. Sinä olet nyt vapaa niistä huolista,
-jotka ovat painaneet sinua niin ankaroina isäsi kuoleman jälkeen; ja
-sinä voit jättää heti -- nyt -- tässä silmänräpäyksessä riippuvan
-asemasi täällä."
-
-"Kiitos, minun on täällä varsin hyvä olla. Olen vierailemassa neiti
-Carew'n luona."
-
-Seurasi äänettömyys, ja hra Parker istuutui hitaasti. Sitten Alice
-lisäsi: "Olen tavattoman iloinen, että olet vihdoinkin onnistunut
-saamaan hyvän paikan. Se on varmaankin suuri huojennus äitiraukallesi."
-
-"Minä kuvittelin, Alice -- vaikka se kukaties olikin vain kuvittelua
--- minä kuvittelin, että _sinun_ äitisi oli tavallista kylmempi
-käytökseltään tänä aamuna. Toivottavasti ei tämän palatsimaisen
-asunnon ylellisyys kykene turmelemaan sydäntäsi. Minä en voi viedä
-sinua linnaan enkä asettaa laumoittain liveripukuisia palvelijoita
-käskettäviksesi; mutta minä voin tehdä sinut kunnianarvoisan
-englantilaisen kodin valtiattareksi, joka ei ole riippuvainen vieraiden
-anteliaisuudesta. Sinusta ei voi koskaan tulla enempää kuin lady, Alice."
-
-"On oikein hyvä, että läksytät minua, sen uskon varmasti."
-
-"Voisit puhua kanssani vakavasti", sanoi hra Parker, nousten
-pahantuulisena ja kävellen muutamia askelia. "Kun mies tarjoaa kätensä,
-pitäisi siihen mielestäni suhtautua kunnioituksella."
-
-"Niinkö! En ymmärtänyt asiaa oikein. Luullakseni sovittiin välillämme
-siitä, ettei sinun ole tehtävä tuota tarjousta minulle joka kerta kuin
-tapaamme."
-
-"Samoin sovittiin siitäkin, että asia lykättäisiin vain siksi, kunnes
-olisin sellaisessa asemassa, että voin ottaa sen uudelleen esiin
-sitomatta sinua pitkäaikaiseen kihlaukseen. Se aika on nyt tullut, ja
-minä odotan vihdoinkin suotuisaa vastausta. Minulla on siihen oikeus,
-ottaen huomioon kuinka kärsivällisesti olen sitä odottanut."
-
-"Omasta puolestani, Wallace, täytyy minun sanoa, etten pidä viisaana
-ajatella naimisiinmenoa vain 350 punnan vuosituloilla."
-
-"Ynnä vapaat huoneet: muista se; ja lämpö ja valo! Sinä näyt käyvän
-kovin varovaiseksi nyt, kun asut täällä neiti Mikälien kanssa. Pelkään,
-ettet enää rakasta minua, Alice."
-
-"Enhän ole koskaan sanonutkaan rakastavani sinua."
-
-"Pyh! Et ehkä ole koskaan sanonut sitä; mutta sinä olet aina antanut
-minun ymmärtää --"
-
-"Mitään sellaista en ole koskaan tehnyt, Wallace; enkä salli sinun
-sanovan sellaista."
-
-"Sanalla sanoen", tokaisi Parker katkerasti, "sinä luulet voivasi
-siepata täällä jonkun keikarin, joka on parempi kauppa kuin minä."
-
-"Wallace! Kuinka uskallat?"
-
-"Sinä loukkaat tunteitani, Alice, ja minä puhun suoraan. Osaan kyllä
-käyttäytyä yhtä hyvin kuin nekin, jotka 'otetaan vastaan' täällä;
-mutta kun koko onneni on pelissä, en pidä kiinni turhantarkkuuksista.
-Sentähden vaadin sinulta suoraa vastausta rehelliseen, kunnialleen
-tarjoukseeni."
-
-"Wallace", sanoi Alice arvokkaasti: "en salli, että minua pakotetaan
-antamaan vastausta vasten tahtoani. Minä pidän sinua serkkunani."
-
-"Minä en halua sinun pitävän minua serkkunasi. Olenko minä koskaan
-pitänyt sinua serkkunani?"
-
-"Ja luuletko, Wallace, että minä sallisin sinun kutsua minua
-ristimänimeltäni ja olla niin tuttavallinen kuin aina olemme olleet
-keskenämme, jos et olisi serkkuni? Jos niin on, täytyy sinulla olla
-hyvin omituiset mielipiteet minusta."
-
-"En luullut, että ylellisyys voisi noin turmella --"
-
-"Tuon sanoit jo äsken", tikaisi Alice. "Älä toista yhtä ja samaa
-lakkaamatta; tiedäthän, että se on yksi sinun pahoja tapojasi. Tahdotko
-jäädä aamiaispäivälliselle? Neiti Carew käski minun pyytää sinua."
-
-"Todellakin! Neiti Carew on hyvin ystävällinen. Ole hyvä ja ilmoita
-hänelle, että katson saaneeni suuren kunnian, ja että tunnen
-itseni aivan järkytetyksi siitä, etten voi ottaa vastaan hänen
-suosiollisuuttaan."
-
-Alice nosti päänsä halveksivasti kenoon. "Epäilemättä sinua huvittaa
-tehdä itsesi naurettavaksi", sanoi hän; "mutta minun täytyy sanoa,
-etten katso olevan siihen tarvetta."
-
-"Olen pahoillani, jos ei käytökseni ole kyllin hyvä sinulle. Sinä et
-löytänyt koskaan aihetta sen moittimiseen silloin, kun ympäristömme oli
-vähemmän ylimyksellinen. Minä aivan häpeän, että olen riistänyt niin
-paljon kallista aikaasi. Hyvästi!"
-
-"Hyvästi. Mutta minä en ymmärrä, miksi olet niin raivoissasi."
-
-"Minä en ole raivoissani. Olen vain murheissani, kun huomaan
-ylellisyyden turmelleen sinut. Luulin sinulla olleen ylevämmät
-periaatteet. Hyvästi, neiti Goff. Minulla ei tule olemaan mielihyvää
-nähdä teitä toiste tässä ylen hienossa kartanossa."
-
-"Aiotko todella lähteä, Wallace?" kysyi Alice nousten.
-
-"Kyllä. Minkävuoksi jäisin?"
-
-Alice soitti kelloa, Parkerin suureksi nolostukseksi; sillä hän oli
-odottanut Alicen estävän häntä lähtemästä ja koettavan rakentaa
-sovintoa. Ennenkuin he ehtivät puhua sen pitemmältä, astui Bashville
-sisään.
-
-"Hyvästi", sanoi Alice kohteliaasti.
-
-"Hyvästi", vastasi Parker hampaittensa välistä. Hän asteli ylväästi
-ulos, sivuuttaen Bashvillen ilmeisen halveksuvasti.
-
-Hän oli jo ulkona talosta ja laskeutui juuri alas pengermän portaita,
-kun lakeija saavutti hänet lausuen kohteliaasti:
-
-"Anteeksi, herra. Olette luultavasti unhottanut tämän." Ja hän ojensi
-hänelle kävelykeppiä.
-
-Parkerin ensimmäinen ajatus oli, että hänen keppinsä oli vetänyt
-lakeijan huomion puoleensa vaivaisella ulkonäöllään linnan
-eteishallissa, ja että Bashville kehoitti häntä peitetyllä pöyhkeydellä
-korjaamaan omansa pois. Hänen omanarvontuntonsa torjui kuitenkin
-kohta tämän epäluulon liian nöyryyttävänä; mutta hän päätti näyttää
-Bashvillelle, että tämä oli tekemisissä herrasmiehen kanssa. Siksi
-hän otti kepin ja sen sijaan että olisi kiittänyt Bashvilleä, ojensi
-hänelle viisi shillinkiä.
-
-Bashville hymyili ja pudisti päätään. "Ei, ei, herra", sanoi hän;
-"kiitoksia kuitenkin. Se on vastoin katsantotapojani."
-
-"Sitä suurempi hupsu olet", sanoi Parker pistäen rahat taskuunsa ja
-kääntyen menemään.
-
-Bashvillen muoto muuttui. "No, no, herra", sanoi hän, seuraten Parkeria
-portaiden juurelle; "kohtelias puhe ansaitsee kohteliaan vastauksen.
-Minä en ole suurempi hupsu kuin tekään. Herrasmiehen pitäisi tietää
-paikkansa yhtä hyvin kuin palvelijankin."
-
-"Oh, mene helkkariin", mutisi Parker karahtaen hyvin punaiseksi ja
-rientäen matkaansa.
-
-"Jos et olisi emäntäni vieras", sanoi Bashville katsoen uhkaavasti
-hänen jälkeensä, "niin lähettäisin sinut viikoksi vuoteeseen siitä
-hyvästä, että lähetit minut helkkariin."
-
-
-
-
-V LUKU.
-
-
-Neiti Carew toteutti empimättä aikomuksensa matkustaa Lontooseen,
-missä hän vuokrasi talon Regent's Park'ista, aiheuttaen pettymyksen
-Alicelle, joka oli toivonut saavansa asua Mayfair'issa tai ainakin
-South Kensingtonissa. Mutta Lydia pani suuren arvon tuon puiston
-ylävälle maaperälle ja ilmavalle väljyydelle; ja Alicekin tunsi
-miltei täydellistä onnea ajaessaan halki Lontoon hienoissa vaunuissa
-ja hienoissa vaatteissa. Hän piti siitä enemmän kuin klassillisista
-konserteista, joista hän ei erikoisemmin nauttinut, tai vieläpä
-oopperastakin, jossa hän kävi usein. Teatterit miellyttivät häntä
-enemmän, vaikkakin huvittelu niissä oli kesympää kuin hän oli
-odottanut. "Seurapiiri" ihastutti häntä, koska se oli todellista
-lontoolaista seurapiiriä. Hän sai suorastaan tanssivimman, kulki
-vierailuilla joka ilta ja tuntui omasta mielestään paljon hienommalta
-ja kiehtovammalta kuin hän oli koskaan ollut Wiltstokenissa,
-missä hänellä kuitenkin oli ollut aivan tarpeeksi suotuisa ajatus
-käytöksestään ja persoonastaan.
-
-Lydia ei ottanut osaa kaikkiin näihin huvituksiin. Hän sai huokeasti
-hankituksi kutsuja ja kaitsijoita Alicelle, joka ihmetteli, miten niin
-älykäs nainen viitsi vaivautua istumaan typerässä konsertissa ja lähteä
-sitten kotiin, juuri kun illan todellinen hauskuus alkoi.
-
-Eräänä lauantai-aamuna murkinalla Lydia sanoi:
-
-"Oletko koskaan ollut Kristallipalatsissa?"
-
-"En", sanoi Alice hiukan halveksivasti, mitä hän kuitenkin katui, kun
-Lydia jatkoi säyseästi:
-
-"Ajattelin lähteä sinne tänään ja kuljeksia puutarhoissa jonkun aikaa.
-Siellä on iltapäivällä konsertti, jossa madame Szczymplica, jonka
-soittoa sinä et ihaile, esiintyy. Tuletko mukaani?"
-
-"Tietysti", sanoi Alice, päättäväisen velvollisuudentuntoisena.
-
-"Halusta, ei pakosta", sanoi Lydia. "Oletko lupautunut johonkin
-huomisillaksi?"
-
-"Sunnuntaiksiko? En toki. Sitäpaitsi katson kaikki sitoumukseni
-riippuvaisiksi sinun mukavuudestasi."
-
-Seurasi vaitiolo, joka oli kyllin pitkä lyödäkseen tuon vakuutuksen
-täysin latteaksi. Alice puri huultaan. Sitten Lydia sanoi: "Tunnetko
-rouva Hoskyn'ia?"
-
-"Sitäkö rouva Hoskynia, joka pitää kutsuja sunnuntai-iltoina? Menemmekö
-sinne?" kysyi Alice innokkaasti. "Ihmiset kysyvät minulta usein, olenko
-ollut koskaan niissä. Mutta minä en tunne häntä -- vaikka olen kyllä
-nähnyt hänet. Onko hän miellyttävä?"
-
-"Hän on nuori nainen, joka on lukenut paljon taidekritiikkiä ja saanut
-siitä syviä vaikutelmia. Hän on tehnyt talonsa kuuluisaksi tuomalla
-sinne kaikki etevät ihmiset, joita hän tapaa, ja tekemällä heidän
-olonsa siellä niin viihtyisäksi, että he mielellään tulevat toistekin.
-Mutta hän ei ole, onneksi itselleen, antanut taiteen-ihailunsa päästä
-voitolle terveestä järjestään. Hän on mennyt naimisiin varakkaan
-liikemiehen kanssa, joka tuskin lienee lukenut muuta kuin sanomalehtiä
-sen jälkeen kuin lopetti koulunkäyntinsä; ja minä epäilen, onko
-onnellisempaa paria koko Englannissa."
-
-"Otaksun rouva Hoskynilla olleen kyllin järkeä älytäkseen, ettei
-hänellä ollut valitsemisen varaa", sanoi Alice itsetyytyväisenä.
-"Hänhän on hyvin ruma."
-
-"Niinkö arvelet? Hänellä on paljon ihailijoita, ja olen kuullut hänen
-olleen kihloissa taidemaalari Herbertin kanssa, ennenkuin hän tapasi
-herra Hoskynin. Me tapaamme siellä huomenna herra Herbertinkin, sekä
-koko joukon muita kuuluisuuksia: hänen vaimonsa, pianisti madame
-Szczympligan, säveltäjä Owen Jack'in, keksijä Conollyn, ynnä muita.
-Tilaisuus tulee olemaan tavallista erikoisempi sen johdosta, että
-herra Abendgasse, huomattava saksalainen kateederi-sosialisti ja
-taidekriitikko, pitää luennon 'Totuudesta taiteessa'. Kun puhut
-hänestä seurassa, niin muista, että sanot häntä sosiologiksi eikä
-sosialistiksi. Haluttaisiko sinua erikoisesti kuulla hänen luentoaan?"
-
-"Epäilemättä se tulee olemaan hyvin mielenkiintoista", sanoi Alice.
-"En tahtoisi päästää käsistäni tilaisuutta käydä rouva Hoskynin luona.
-Ihmiset kysyvät minulta niin usein, olenko ollut siellä ja tunnenko
-sitä ja sitä kuuluisaa henkilöä, että tunnen itseni miltei noloksi
-maalaisessa tietämättömyydessäni."
-
-"Koska", jatkoi Lydia, "olin aikonut mennä vasta luennon jälkeen. Herra
-Abendgasse on innostunut ja kaunopuheinen, mutta ei omintakeinen.
-Minusta on mieluisampaa saada hänen aatteensa suoraan niiden
-alkulähteistä; niin että jollet tunne erikoista mielenkiintoa --"
-
-"En ollenkaan. Jos hän on sosialisti, olen paljon mieluummin
-kuuntelematta häntä, varsinkin sunnuntai-iltana."
-
-Sovittiin siis niin, että he menisivät rouva Hoskynille luennon
-jälkeen. Sillävälin he menivät Sydenhamiin, missä Alice kulki
-Kristallipalatsin läpi maalaismaisen uteliaana ja Lydia selitti paikan
-nähtävyyksiä tietosanakirjamaisesti. Iltapäivällä oli siellä konsertti,
-jossa orkesteri soitti joitakin pitkiä musiikkikappaleita, joista Lydia
-näytti nauttivan, vaikkakin hän silloin tällöin löysi moittimista
-esittäjistä. Alice, joka ei kyennyt älyämään esityksen vikoja enempää
-kuin musiikin kauneuttakaan, teki niinkuin näki muidenkin tekevän --
-oli olevinaan mielistynyt ja taputti käsiään säädyllisesti. Madame
-Szczympliga, jonka hän odotti tapaavansa rouva Hoskynin luona,
-astui esiin ja soitti fantasian pianolle ja orkesterille, jonka oli
-säveltänyt kuuluisa Jack, hänkin rouva Hoskynin piiriin kuuluvia.
-Ohjelmassa oli tästä sävellyksestä selostus, josta Alice sai tietää,
-että kuuntelemalla tarkasti _adagiota_, saattoi kuulla siinä enkelien
-laulua. Hän kuunteli niin tarkasti kuin osasi, muttei kuullut mitään
-enkeleitä, ja hämmästyi, kun fantasian loputtua kuulijakunta puhkesi
-ihastuneena taputtamaan käsiään madame Szczympligalle, ikäänkuin tämä
-olisi antanut heidän kuulla sfäärien musiikkia. Vieläpä Lydiakin näytti
-liikutetulta ja sanoi:
-
-"Kummallista, että hän on vain nainen niinkuin me muutkin, juuri
-samojen olemassaolon rajoitusten aitaama ja samojen proosallisten
-huolien alainen -- että hän menee junassa Victoria-asemalle ja sieltä
-kotiinsa tavallisilla ajopeleillä, sensijaan että lähtisi vesille
-suuressa simpukankuoressa, matkaten joutsenten vetämänä johonkin
-lumottuun saareen. Hänen soittonsa johtaa mieleeni oman itseni siinä
-iässä, jolloin uskoin vielä satumaahan, enkä itse asiassa paljon
-tiennytkään mistään muusta maasta."
-
-"Ihmiset sanovat", sanoi Alice, "että hänen miehensä on hyvin
-mustasukkainen, ja että hän antaa miehensä viettää aivan surkeaa
-elämää."
-
-"_Ihmiset sanovat_ mitä hyvänsä, mikä tuo lahjakkaat henkilöt heidän
-omien kokemustensa tasolle. Epäilemättä he ovat oikeassa. Minä en
-ole tavannut herra Herbertia, mutta olen nähnyt hänen taulujaan,
-joista näkyy, että hän lukee kaikkea eikä näe mitään; sillä ne kaikki
-esittävät jossakin runoelmassa kuvattuja kohtauksia. Jospa vain voisi
-löytää sivistyneen miehen, joka ei olisi koskaan lukenut yhtään kirjaa,
-kuinka ihastuttava seuratoveri hän olisikaan!"
-
-Konsertin loputtua eivät he palanneet suoraan kaupunkiin, koska
-Lydia halusi käyskennellä jonkun aikaa puutarhoissa. Sen johdosta he
-Sydenhamista lähtiessään joutuivat Waterloo-asemalle menevään junaan,
-joten heidän oli muutettava junaa Claphamin asemalla. Oli kaunis
-kesäilta; ja vaikka Alicen mielipide olikin, että hienojen naisten tuli
-kätkeytyä yleisöltä rautatieasemien odotussaleihin, ei hän koettanut
-estää Lydiaa kävelemästä edestakaisin asemalaiturin hiljaisimmassa
-osassa, mikä päättyi kukkapenkkiin.
-
-"Minun mielestäni", sanoi Lydia, "on Claphamin asema sievimpiä paikkoja
-Lontoon tienoilla."
-
-"Niinkö todella!" sanoi Alice hieman ilkeästi. "Minä luulin, että
-kaikki taiteelliset ihmiset pitävät rautateitä ja rautatieasemia
-rumentavina tahroina maisemissa."
-
-"Jotkut pitävät", sanoi Lydia; "mutta ne eivät ole meidän polvemme
-taiteilijoita; ja ne, jotka toitottavat sitä heidän perässään, eivät
-ole muuta kuin papukaijoja, Jos jokainen nuoruuteni lupapäivä-muisto
--- jokainen vapautusmatka kaupungista maalle -- on mielleyhteydessä
-rautatien kanssa, täytyy minulla olla sitä kohtaan toisenlaiset tunteet
-kuin isälläni, jonka keski-ikää se tuli mullistamaan rautaisena
-uutuus-hirviönä. Veturi on yksi nykyaikaisen lapsuuden ihmeitä.
-Lapset keräytyvät sillalle katsomaan, kun juna kulkee sen alitse.
-Pienet pojat tepsuttavat katua pitkin piiskuttaen ja viheltäen, ollen
-olevinaan junan vetureita. Kaikki tuo romantiikka, niin typerältä kuin
-se näyttääkin, tulee pyhäksi myöhemmässä elämässä. Sitäpaitsi juna on
-kaunis esine, milloin se ei ole likaisessa maanalaisessa tunnelissa.
-Sen puhtaan valkoinen höyrytupru sointuu kaikenlaisiin maisemiin. Entä
-sen ääni! Oletko koskaan seisonut meren rantamalla, jota rautatie
-sivuaa, ja kuunnellut junan lähenemistä kaukaa? Ensin sitä voi tuskin
-erottaa meren kohinasta; sitten sen tuntee sen sävyn muuntelusta:
-milloin se kuuluu tukahtuneena jostakin syvästä leikkauksesta, milloin
-taas kiirii kaikuen joltakin kallionrinteeltä. Toisinaan se hyrisee
-tasaisena joitakin minuutteja ja sitten äkkiä puhkeaa rytmikkäästi
-kalskumaan, alati muuttuen etäisyydeltään ja pontevuudeltaan. Kun
-se tulee lähelle, pitäisi sinun mennä tunneliin ja seisoa siellä
-sen kulkiessa ohitse. Minä tein sen kerran, ja se oli kuin jonkun
-Beethovenin uvertyyrin viimeinen sivu, täynnä jyristen syöksyvää
-kiihkoa. En voi käsittää, kuinka kukaan voi toivoa halventavansa
-junaa vertaamalla sitä kyytivaunuihin; ja minä tunnen jonkunverran
-kyytivaunuja, tai ainakin dilisansseja. Sen vaikutuksen, joka eri
-kulkuvälineillä on niitä hoitaviin miehiin, pitäisi tehdä selväksi
-höyryn etevämmyys ilman muita todistuksia. En ole koskaan nähnyt
-veturinkuljettajaa, joka ei olisi näyttänyt harvinaisen älykkäältä
-ammattilaiselta; toiseltapuolen taas eivät edes ne kirjailijat ja
-taiteilijat, jotka ovat säilyttäneet meille kyyti vaunu-aikojen
-muiston, näytä ottaneen kyytivaunujen ajureita vakavalta kannalta tai
-pitäneen heitä syyntakeellisina ja sivistyneinä ihmisinä. Rautatien
-herjaaminen maaseudun ihannoimisen kannalta on jo vanhanaikaista.
-Englannissa on miljoonia täysi-ikäisiä ihmisiä, joille etäinen junan
-ääni tuo mieleen yhtä miellyttäviä kaikuja kuin mustarastaan vihellys.
-Ja sitten -- eikö tuo ole loordi Worthington, joka laskeutuu tuolla
-junasta? Niin, tuo, kolmannella siltamalla tästä. Hän --" Lydia
-pysähtyi. Alice katsoi, mutta ei voinut nähdä loordi Worthingtonia
-enempää kuin syytä vähäiseen, mutta selvästi huomattavaan muutokseen
-Lydiassa, joka virkkoi nopeasti:
-
-"Hän on arvatenkin tulossa meidän junaamme. Tule odotussaliin." Hän
-käveli nopeasti siltamaa pitkin puhuessaan. Alice kiiruhti hänen
-jälkeensä, ja he olivat juuri-ikään päässeet odotussaliin, jonka
-ovi oli ihan siltamalle johtavien portaiden vieressä, kun karkea
-miesäänten sorina ilmaisi heille, että äänekäs seurue oli tulossa ylös
-portaita. Pian tuli sieltä esiin horjuva mies, joka heti alkoi esittää
-jotakin juopuneen tanssia ja laulaa niin hyvin kuin hänen tilansa
-ja soitannolliset lahjansa sallivat. Lydia seisoi lähellä huoneen
-ikkunaa ja katseli äänettömänä. Alice seurasi hänen esimerkkiään ja
-tunsi juopuneen tanssijan Mellishiksi. Häntä seurasi kolme miestä,
-värikkäissä pukimissa ja reimalla tuulella, mutta verrattain selvinä.
-Heidän perässään tuli Cashel Byron, komeasti puettuna samettitakkiin
-ja ihomyötäisiin vaalearuskeihin housuihin, jotka toivat hänen
-sääriensä lihakset näkyviin. Hänkin näytti aivan selvältä, mutta
-hänen tukkansa oli pörrössä ja vasen silmä räpytti usein, samalla
-kuin sen viereinen silmäkulma ja poskipää olivat paljon keltaisemmat
-kuin hänen luonnollinen kasvojenvärinsä, joka näyttäytyi edukseen
-kasvojen oikealla puolen. Kävellen vakain askelin Mellishin luo, joka
-parhaallaan kehoitti kutakin lähelläolijaa vuoroonsa tulemaan ja
-ottamaan ryypyn hänen kustannuksellaan, hän tarttui tätä kaulukseen
-ja käski häntä ankarasti lopettamaan pöllömäisyydet. Mellish koetti
-syleillä häntä.
-
-"Minun oma poikani", huudahti hän hellästi. "Hän on minun pikkuinen
-sydänkäpyni. Cashel Byron koko maailmaa vastaan painoon katsomatta. Bob
-Mellishin rahat --"
-
-"Sinä juoppolalli", sanoi Cashel, viepoittaen häntä ympäri, kunnes hän
-oli pyörryksissä yhtä hyvin kuin päissäänkin, ja istuttaen hänet sitten
-väkisin penkille; "voisi luulla, ettet ole koskaan ennen eläessäsi
-nähnyt myllyä tai voittanut vetoa."
-
-"Hiljaa, Byron", sanoi joku toisista. "Tuossa tulee loordi."
-
-Loordi Worthington nousi portaita ylös, ilmeisesti kaikkein
-kiihtyneimpänä koko joukosta.
-
-"Hieno mies!" huusi hän, taputtaen Cashelia olalle. "Mainio mies! Olet
-voittanut minulle tänään tinoja, ja tulet kyllä saamaan osasi niistä,
-vanha veikko."
-
-"Minä treenasin hänet", sanoi Mellish, hoippuen jälleen esiin. "Minä
-treenasin hänet. Teidän armonnehan tuntee minut. Tunnettehan Bob
-Mellishin. Sananen teidän armollenne ka-kahdenkesken. Kysykää, kuka
-osaa panna läskin menemään ja lihakset tulemaan. Kysykäähän -- pyydän
-teidän armonne luvalla. Mitä teidän armonne haluaa ottaa?"
-
-"Varokaa, taivaan tähden!" huudahti loordi Worthington, siepaten
-hänestä kiinni, kun hän hoippui takaperin raidetta kohti. "Ettekö näe
-junaa?"
-
-"Kyllä tiedän", sanoi Mellish vakavasti. "Olen täydessä reilassa. Ei
-sen paremmassa kukaan. Minä olen Bob Mellish. Kysykääs --"
-
-"Kuule. Pois nyt täältä", sanoi eräs seurueesta, voimakas mies, jolla
-oli arpinen naama ja murskattu nenä, tarttuen Mellishiin ja työntäen
-hänet junaan. "Sinä tarvitset pihvin tuolle silmällesi, johon erehdyit
-saamaan hollantilaisen vasaramiehen, Byron. Siinä on nyt enemmän
-keltamaalia kuin mielelläsi haluat näyttää kirkossa huomenna."
-
-Tälle kaikki remahtivat nauraa hohottamaan ja valtasivat rynnäköllä
-tyhjän ensi luokan vaunun. Lydia ja Alice ehtivät hädin tuskin asettua
-paikoilleen junassa, ennenkuin se lähti.
-
-"Todellakin minun täytyy sanoa", virkkoi Alice, "että jos nuo olivat
-herra Cashel Byronin ja loordi Worthingtonin seurustelutovereita, niin
-on heillä perin omituinen maku."
-
-"Niin", sanoi Lydia miltei töykeästi. "Minä olen melkoinen kieliniekka,
-mutta en kuitenkaan ymmärtänyt ainoatakaan lausetta heidän
-keskustelustaan, vaikka kuulin kaikki selvästi."
-
-"Ne eivät olleet herrasmiehiä", sanoi Alice. "Sinä sanoit, ettei kukaan
-voi jonkun henkilön ulkonäöstä päättää, onko hän herrasmies vai ei;
-mutta varmastikaan et voi pitää noita miehiä loordi Worthingtonin
-vertaisina."
-
-"En kylläkään", sanoi Lydia. "He ovat raakimuksia; ja Cashel Byron on
-ilmeisin raakimus heistä kaikista."
-
-Pelästyneenä ei Alice uskaltanut virkkaa enää mitään ennenkuin he
-poistuivat junasta Victoria-asemalla. He näkivät väentungoksen sen
-vaunun edustalla, missä Cashel oli matkustanut. Alice kiiruhti ohitse,
-mutta Lydia kysyi paikalla olevalta junamieheltä, oliko jotakin
-tapahtunut. Mies vastasi, että joku juopunut oli junasta laskeutuessaan
-pudonnut radalle, niin että, jos juna olisi ollut liikkeessä, hän olisi
-saanut surmansa. Lydia kiitti junamiestä ja kääntyessään poispäin
-hänestä huomasi Bashvillen seisovan edessään lakkiaan koskettaen.
-Lydia ei ollut antanut hänelle määräystä tulla vastaan. Kuitenkin hän
-suhtautui hänen läsnäoloonsa kuten itsestään selvään asiaan ja kysyi,
-olivatko vaunut saapuvilla.
-
-"Eivät ole", vastasi Bashville. "Kuski ei ollut saanut määräystä."
-
-"Aivan oikein. Ajurinvaunut, olkaa hyvä." Kun Bashville oli mennyt,
-kysyi hän Alicelta: "Käskitkö sinä Bashvillen tulla meitä vastaan?"
-
-"En toki! Sellainen ei pälkähtäisi päähänikään."
-
-"Kummallista! Hän tietää kuitenkin velvollisuutensa paremmin kuin minä,
-niin että epäilemättä hän on menetellyt oikein. Hän on varmaankin
-odottanut koko iltapäivän, mies-poloinen."
-
-"Eihän hänellä ole muutakaan tekemistä", sanoi Alice huolettomasti.
-"Siinä hän tuleekin. Ja on valinnut meille ihan uudet ajurinvaunut."
-
-Sillävälin oli Mellish kiskottu pois junan alta ja istutettu erään
-matkatoverinsa polvelle. Hän oli turruksissa ja hänen otsassaan oli
-iso kuhmu. Hänen silmänsä olivat melkein ummessa. Lysynenäinen mies
-osoittautui nyt taitavaksi haavuriksi. Cashelin tukiessa potilasta
-toisen polvella ja muun seurueen pitäessä väkijoukkoa erillään puoleksi
-kehoituksilla, puoleksi väkivoimalla, hän otti esiin haavaveitsen ja
-muitta mutkitta pienensi kuhmun avaamalla sen lansetillaan. Sitten hän
-sitoi haavan näppärästi mukanaan olevilla tarve-aineilla ja karjaisi
-Mellishin korvaan herättääkseen hänet. Mutta treenari vain örisi
-ja antoi päänsä retkahtaa hervottomana rinnalle. Koetettiin karjua
-uudelleen, mutta turhaan. Cashel lausui kärsimättömästi mielipiteenään,
-että Mellish teeskenteli, ja selitti, ettei hän halunnut seisoa siinä
-hänen narrinaan koko iltaa.
-
-"Jos hän olisi minun kaverini eikä teidän", sanoi lysynenäinen mies,
-"niin herättäisin hänet kylläkin pian."
-
-"Minä säästän teiltä sen vaivan", sanoi Cashel, kumartuen
-kylmäverisesti ja ottaen treenarin korvan ruston hampaittensa väliin.
-
-"Noin juuri se on tehtävä", sanoi toinen hyväksyvästi, kun Mellish
-parahti ja ponnahti jaloilleen. "No nyt siis. Mars eteenpäin." Hän
-tarttui Mellishin oikeaan käsivarteen, Cashel vasempaan, ja niin
-he taluttivat hänet pois välissään piittaamatta vähääkään hänen
-kyyneleistään, hänen väitteistään, että hän oli loukannut itseään,
-hänen vetoomuksestaan siihen, että hän oli vanha mies, tai hänen
-katkerasta kysymyksestään, missä Cashel olisi ollut sillä hetkellä
-ilman hänen huolenpitoaan.
-
-Loordi Worthington oli käyttänyt hyväkseen tätä tapaturmaa
-pujahtaakseen pois matkatoveriensa seurasta ja ajaakseen yksin
-asuntoonsa Jermyn Street'in varrelle. Hän oli vieläkin suuresti
-kiihdyksissään, ja kun hänen kamaripalvelijansa, vanha talon asukas,
-jonka kanssa hän oli tuttavallisissa suhteissa, toi hänelle kirjeen,
-joka oli saapunut hänen poissaollessaan, kysyi hän häneltä neljä
-kertaa, oliko kukaan käynyt häntä tapaamassa, ja neljä kertaa keskeytti
-hänet sekalaisilla selostuksilla siitä, mikä loistava päivä hänellä oli
-ollut ja millainen onni häntä oli suosinut.
-
-"Löin vetoa viisisataa tasan, että se loppuisi neljännestunnissa; ja
-sitten löin Byronin kanssa kaksisataa viisikymmentä yhtä vastaan,
-ettei se loppuisi siinä ajassa. Niin sitä on pelattava, vai mitä,
-Bedford? Luuletteko, että Cashel antaisi kaksisataaviisikymmentä
-livahtaa sormiensa läpi! Peijakas kuitenkin, ovela veijari hän on.
-Kun neljätoista minuuttia oli mennyt, pidin viittäsataani menneinä.
-Hollantilainen tappeli vielä riivatusti, ja Cashel alkoi yhtäkkiä käydä
-heikoksi ja koetti peräytyä irti ottelusta. Olisittepa nähnyt, miten
-hollantilaisen silmät kiiluivat, kun hän syöksyi hänen jälkeensä.
-Hän oli varma kuin nakutettu, että hän tekisi Cashelista selvän siinä
-tuokiossa."
-
-"Tosiaankin, teidän armonne! Jopa jotakin!"
-
-"Niin juuri: siinä luulossa minäkin olin. Mutta se oli kaikki vain tuon
-lurjus-paran pettämiseksi. Peijakas, Bedford, olisittepa nähnyt sen
-iskun, jonka Cashel survaisi oikealla kädellään. Mutta te ette olisi
-voinut sitä nähdä, se oli liian nopea. Hollantilainen nukkui ruohikossa
-ennenkuin tiesi iskua saaneensakaan. Byron oli kerännyt hänelle
-viisitoista puntaa, ennenkuin hän tuli tajuihinsa. Kyllä hänen leukansa
-tuntui varmaan hiton omituiselta sen jälkeen. Helkkari, Bedford, se
-Cashel on täydellinen ihme. Minä löisin hänen puolestaan vetoa joka
-pennin, mitä minulla on, ketä ikinä hyvänsä vastaan. Hän saa ihmisen
-ylpeilemään siitä, että on englantilainen."
-
-Bedford katseli alistuvalla ihmetyksellä, kun hänen isäntänsä
-innostuksesta haltioissaan asteli kiireesti edestakaisin huoneessa,
-tuon tuostakin puiden nyrkkiään ja hutkien kuviteltua hollantilaista.
-Vihdoin kamaripalvelija rohkeni huomauttaa, että hän oli unohtanut
-kirjeen.
-
-"Oh, hiiteen kirje!" sanoi loordi Worthington. "Se on rouva Hoskynin
-käsialaa -- varmaan kutsu tai muuta sellaista roskaa. Kas niin,
-katsotaanpas."
-
-    Campden Hill Road. Lauantaina.
-
-    Rakas loordi Worthington.
-
-    -- En ole unohtanut lupaustani hankkia Teille tilaisuutta
-    näkemään läheltä kuuluisaa rouva Herbertiä -- madame Simplicitaa,
-    kuten Te häntä kutsutte. Hän on luonamme huomenillalla, ja
-    olisimme hyvin onnelliset nähdessämme silloin Teidätkin, jos
-    viitsitte tulla. Kello yhdeksältä herra Abendgasse, kuuluisa
-    saksalainen taidearvostelija ja minun hyvä ystäväni, lukee meille
-    tutkielman "Totuudesta taiteessa"; mutta en tahdo lausua Teille
-    sitä kohteliaisuutta, että väittäisin uskovani sen kiinnittävän
-    mieltänne; joten voitte tulla kymmeneltä tai puoli-yhdeltätoista,
-    jolloin kaikki illan vakavat asiat ovat ohi.
-
-"No, on sitä häikäilemättömyyttä", sanoi loordi Worthington,
-keskeyttäen lukemisensa. "Tuo naisväki luulee, että koska nautin
-elämästä järjellisellä tavalla, en osaa erottaa taulun takapuolta
-etupuolesta tai kirjan sisäpuolta kansista. Menen lyönnilleen kello
-yhdeksän."
-
-    Otaksun, ettei kukaan Teidän tuttavistanne harrasta taidetta.
-    Ettekö voisi tuoda minulle kuuluisuuden tai pari! Haluaisin kovin
-    mielelläni saada herra Abendgasselle niin hyvän kuulijakunnan
-    kuin mahdollista. Kuitenkaan ei hänellä näinkään tule olemaan
-    syytä valittaa, sillä voin imarrella itseäni vakuuttamalla
-    saaneeni jo lupiin erittäin arvokkaan seuran. Jos kuitenkin
-    voitte lisätä vielä jonkun mainehikkaan nimen luettelooni, niin
-    tehkää se kaikella muotoa.
-
-"Hyvä on, rouva Hoskyn", sanoi loordi Worthington, katsoen ovelasti
-hölmistyneeseen Bedfordiin. "Te tulette saamaan kuuluisuuden -- oikein
-todellisen -- ei mitään vanhoja, homeisia saksalaisia -- jos vain voin
-saada hänet tulemaan. Jos joku hänen väestään ei pidä hänestä, niin he
-voivat sanoa sen hänelle. Vai mitä, Bedford?"
-
-
-
-
-VI LUKU.
-
-
-Seuraavana iltana Lydia ja Alice saapuivat rouva Hoskynin taloon
-Campden Hill Roadin varrelle muutamia minuutteja ennen kello kymmentä.
-He tapasivat loordi Worthingtonin etupuutarhassa tupakoimassa ja
-juttelemassa herra Hoskynin kanssa. Hän heitti pois sikaarinsa ja
-palasi sisään molempien naisten seurassa, jotka huomasivat hänen olevan
-hiukan viinin kiihoittamana. He menivät sivuhuoneeseen riisumaan
-viittojaan, jättäen hänet portaiden juurelle. Silloin he kuulivat
-jonkun tulevan alas ja puhuttelevan häntä kiihtyneenä. "Worthington,
-Worthington. Hän on alkanut pitää puhetta koko seurueelle. Hän nousi
-ylös samassa kuin ukko Abendgasse istui alas. Miksi hitossa tilasit
-samppanjaa päivällisillä?"
-
-"Sh-sh-sh! Eihän toki! Tulehan mukaani; koetetaan saada hänet pois
-hiljaisuudessa."
-
-"Kuulitko?" sanoi Alice. "Jotakin on varmaan tapahtunut."
-
-"Toivon sitä", sanoi Lydia. "Tavallisesti näissä iltakutsuissa onkin
-vikana se, ettei mitään tapahdu. Älkää ilmoittako meitä, pyydän",
-lisäsi hän palvelijalle heidän noustessaan portaita. "Koska olemme
-tulleet näin myöhään, niin säästäkäämme herra Abendgassen tunteita
-menemällä sisään niin hiljaa kuin mahdollista."
-
-Heidän ei ollut ollenkaan vaikea päästä sisään huomaamatta; sillä rouva
-Hoskyn piti hämärää kauniina, ja hänen huoneensa olivat vain himmeästi
-valaistut kahdella omituisella vaaleanpunaisella lasilyhdyllä, joiden
-sisällä lekotti utuiset liekit. Keskellä suurempaa huonetta oli
-granaatinvärisen plyyshiliinan kattama pöytä, jolla oli lukupulpetti
-ja kaksi hopeisiin kynttiläjalkoihin asetettua kynttilää, joiden valo,
-ollen lyhtyjä kirkkaampi, loi voimakkaat kaksoisvarjot seisovista
-ihmisryhmistä. Ympärilläoleva tila oli täytetty tuoleilla, joilla
-istui enimmäkseen naisia. Heidän takanaan pitkin seinänviertä seisoi
-rivi miehiä, joiden joukossa oli Lucian Webber. Kaikkien silmät olivat
-tähdätyt Cashel Byroniin, joka piti puhetta jollekin pöydän ääressä
-istuvalle parrakkaalle silmälasiniekka herralle. Lydia, joka ei vielä
-ennen ollut nähnyt Cashelia seurustelupuvussa eikä huolettomassa
-olossaan, hämmästyi hänen käyttäytymistään. Hänen silmänsä säihkyivät,
-hänen itseluottamuksensa piti seuruetta valloissaan, ja hänen karkea
-äänensä loi hiljaisuuden, jota se rikkoi. Hän oli loistavalla tuulella
-ja tehosti lauseitaan huitomalla ojennettua vasenta käsivarttaan,
-samalla kuin piti oikean käsivartensa koukistettuna tiukkaan liki
-ruumistaan ja silloin tällöin terästi huomautuksiaan heiluttamalla
-hienoisesti sen etusormea.
-
-"-- -- toimeenpano-voima", lausui hän Lydian astuessa sisään. "Se
-on hyvin sattuva sana, hyvät herrat, ja sellainen, josta minä voin
-sanoa teille yhtä ja toista. Meille on sanottu, että jos tahdomme
-sivistää lähimmäisiämme, on meidän tehtävä se etupäässä oman elämämme
-esimerkillä, tulemalla itsekukin korkeimman kulttuurin kuvastimeksi,
-mitä tunnemme. Mutta minä kysyn nyt, kuinka voi kukaan tietää, että
-olette kulttuurin kuvastin? Ettehän voi kulkea kuin ilmoitusmies,
-kantaen selässänne taulua, jossa on julistettuna kaikki ne kauniit
-ajatukset, joita teillä on päässänne; ja siitä voitte olla varma, ettei
-kukaan ihminen pidä teidän pelkkää ulkonäköänne omaansa parempana.
-Te tarvitsette toimeenpanovoimaa: sitä te tarvitsette. Otaksukaamme,
-että kävelette pitkin katua ja näette jonkun miehen pieksävän naista
-ja näyttävän huonoa esimerkkiä sivistymättömille. No, teidän olisi
-tietysti annettava heille hyvä esimerkki, ja, jos olette mies,
-tahtoisitte pelastaa naisen; mutta te ette voi tehdä sitä pelkästään
-olemalla, sillä silloinhan antaisitte huonon esimerkin menemällä ohi
-ja jättämällä naisparan pieksettäväksi. Mitä teidän siis tarvitsee
-tietää kyetäksenne toimimaan aatteidenne mukaisesti? No, teidän
-tarvitsee tietää, miten iskeä miestä, milloin iskeä häntä ja mihin
-iskeä häntä; ja sitten tarvitsette rohkeutta puuttumaan asiaan ja
-tekemään sen. Se on toimeenpanovoimaa, ja se on kipeämmin tarpeen,
-kuin istua ja ajatella kuinka hyviä olette, mihin tämän herran opetus
-lopultakin koituu. Ettekö ymmärrä? Te tarvitsette toimeenpanovoimaa
-näyttääksenne esimerkkiä. Jos jätätte sen sivistymättömien asiaksi,
-silloin heidän esimerkkinsä leviää, vaan ei teidän. Ja katsokaamme
-asian poliittista puolta. Kuulin muutaman miehen sanovan puistossa
-eräänä sunnuntaina, että tässä maassa me emme voi tehdä mitään; sillä,
-sanoi hän, jos loordit ja suurtilalliset taikka joku muu ylimyssakki
-tahtoisivat ajaa meidät mereen, niin mitä muuta voisimme tehdä kuin
-mennä? Siellä joku herra nauraa tälle minun sanalleni; mutta minä
-kysyn häneltä, mitä hän tekisi, jos poliisit tai sotamiehet tulisivat
-tänä iltana ja käskisivät hänen lähteä mukavasta talostaan ja mennä
-Thamesiin? Sanoisiko hän heille ehkä, ettei hän ensi vaaleissa
-tulisi äänestämään heidän päämiehiään? Tai, jos siitä ei olisi apua,
-sanoisiko hän, että hän kehoittaisi tuttaviaankin tekemään samoin?
-Kaunista toimeenpanovoimaa sellainen! Ei, hyvät herrat. Älkää antautuko
-niiden petettäviksi, jotka ovat panneet rahansa peliin teitä vastaan.
-Ensimmäinen opittava on, miten tapella. Ei hyödytä mitään ostaa kirjoja
-ja tauluja, jollette tiedä, miten suojella niitä yhtä hyvin kuin omaa
-päätännekin. Jos tuo herra, joka nauroi, osaisi tapella ja kaikki
-hänen naapurinsakin osaisivat tapella, niin ei hänen tarvitsisi pelätä
-poliiseja, eikä sotamiehiä, ei ryssiä eikä preusseja, eikä ketään
-niistä miljoonista ihmisistä, jotka voivat olla hänen kimpussaan minä
-päivänä hyvänsä, niin hyvässä turvassa kuin hän luuleekin olevansa.
-Mutta, sanotte te, pankaamme toimeen työnjako. Älkäämme tapelko itse
-puolestamme, vaan palkatkaamme toiset tappelemaan puolestamme. Tämä
-osoittaa, miten jotkut ihmiset, saatuaan kiinni jostakin aatteesta,
-kehittävät sitä niin typerän pitkälle, että käy kiusaksi kuunnella
-heitä. Tappeleminen on itsesäilytyskeino: toinen ihminen ei voi tehdä
-sitä teidän puolestanne. Yhtä hyvin voisitte panna toimeen työnjaon
-päivällisenne syömiseen nähden ja palkata yhden miehen syömään
-pihvin, toisen perunat ja kolmannen juomaan oluen. Mutta otaksukaamme
-todistelun vuoksi, että palkkaatte toiset tappelemaan puolestanne. Entä
-jos joku toinen maksaa heille enemmän ja he tappelevat kieroon tai
-kääntyvät avoimesti teitä vastaan? Saisitte silloin syyttää yksinomaan
-itseänne siitä, että annoitte toimeenpanovallan rahalle. Sentähden
-sanon, että miehen ensimmäinen velvollisuus on oppia tappelemaan.
-Jollei hän kykene siihen, ei hän voi näyttää esimerkkiä; hän ei voi
-puolustaa omia eikä lähimmäisensä oikeuksia; hän ei voi säilyttää
-ruumiinterveyttään; ja jos hän näkee voimakkaan pahoinpitelevän
-heikompaansa, ei hän voi tehdä enempää kuin luikkia pois ja ilmoittaa
-lähimmälle poliisille, joka todennäköisesti ei ehdi paikalle ennenkuin
-pahin on jo tehty. Ja vaikka hän tuleekin sitten tämän rouvan salonkiin
-ja tekee itsensä kuvastimeksi, ei hän voi tuntea itseään mieheksi sen
-jälkeen. Suvaitkaa kuitenkin ymmärtää minua, hyvät herrat: en tarkoita,
-että teidän tulisi ottaa kaikki, mitä sanon, liian täsmällisesti --
-liian kirjaimellisesti, niin sanoakseni. Jos näette miehen pieksävän
-naista, on teidän mielestäni mentävä väliin periaatteen vuoksi. Mutta
-älkää odottako naisen kiittävän teitä siitä; ja pitäkää silmällä häntä:
-älkää antako hänen päästä taaksenne. Mitä mieheen tulee, antakaa
-hänelle vain kerran niin että tuntuu, ja menkää pois. Älkää koskaan
-pysähtykö ja antautuko katutappeluun; sillä se on alhaista ja päättyy
-yleensä huonosti kaikille asianosaisille. Tämä on kuitenkin vain pieni
-käytännöllinen neuvo. Se ei muuta sitä suurta periaatetta, että teidän
-on hankittava itsellenne toimeenpanovoimaa. Kun saatte sitä, tulee
-teillä olemaan rohkeuttakin; ja mikä parempi, rohkeudestanne tulee
-olemaan teille jotain hyötyäkin. Sillä vaikka teillä olisikin rohkeutta
-luonnostaan, niin, jollei teillä ole yhtä hyvin toimeenpanovoimaa,
-johtaa rohkeutenne teidät vain ottamaan selkäänne sellaisilta miehiltä,
-joilla on sekä rohkeutta että toimeenpanovoimaa; ja mitä hyvää siitä
-on teille? Ihmiset sanovat, että olette sisukas mies; mutta he eivät
-hanki teille panoksia, jollette voi niitä voittaa. Teidän olisi paljon
-parempi pistää sisunne taskuun ja heittää sieni ylös niinkauankuin
-näette tehdä sen.
-
-"Tästä sisu-kysymyksestä on minulla vielä sanottavana jotakin, mikä
-on keventävä professorin mieltä erääseen seikkaan nähden, josta hän
-tuntui olevan levoton. En ole musiikkimies; mutta tahdonpa näyttää,
-kuinka mies, joka ymmärtää yhden taiteen, ymmärtää kaikkia taiteita.
-Ymmärsin professorin huomautuksista, että on olemassa musiikin alalla
-Wagner-niminen mies, joka on niin sanoaksemme sisukas säveltäjä, ja
-että musiikin harrastajat, vaikka eivät voikaan kieltää, että hänen
-sävellyksensä ovat ensiluokkaisia ja että hän, niin sanoaksemme,
-voittaa ottelunsa, kuitenkin koettavat väittää, että hän voittaa
-ne ikäänkuin ulkolais-tavalla ja ettei hänellä ole todellista
-tieteellisyyttä. Nyt tahdon sanoa professorille, ettei hänen tarvitse
-välittää sellaisesta puheesta. Kuten vast'ikään osoitin teille, ei
-hänen sisunsa hyödyttäisi häntä ollenkaan ilman tieteellisyyttä. Hän
-olisi ehkä voinut lyödä muutamia toisen luokan kykyjä äkkisyöksyllä
-nuorena ollessaan; mutta hän ei olisi voinut kestää niin kauan kuin
-hän on kestänyt, jollei hän olisi samalla taitava. Hänen tyylinsä
-uutuus se panee ihmiset ymmälle; sillä, huomatkaa, jokaisen ihmisen on
-kehitettävä itsestään oma tyylinsä; eikä hyödytä ollenkaan ajatella,
-että tyylin on oltava sama kuin viimeksi-edellisen, tai oikea
-lähinnä-seuraavalle, tai joku kertakaikkiaan määrätty normaalityyli,
-ja että kaikki muut tyylit ovat vääriä. Tietämättömyydestä tässä
-suhteessa puhutaan enemmän pötyä kuin mistään muusta syystä. Tulette
-huomaamaan, että ne, jotka halventavat professori Wagneria, ovat
-joko kateellisia, tai ovat he vanhoja esiintyjiä, jotka eivät ole
-tottuneet hänen tyyliinsä ja luulevat, että kaiken uuden täytyy olla
-huonoa. Odottakaahan joku aika, niin, uskokaa minun sanaani, he
-tekevät kerrassaan täyskäännöksen ja vannovat, ettei hänen tyylinsä
-ole lainkaan uutta ja että hän on varastanut sen joltakin, jonka he
-näkivät ollessaan kymmenvuotiaita. Historia näyttää, että niin on
-sellaisten miesten laita ollut kaikkina aikoina, kuten tämä herra
-sanoi; ja hän mainitsi teille esimerkkinä Beethovenin. Mutta sellainen
-esimerkki ei teihin tehoa, koska tuskin yksi miljoonasta on koskaan
-kuullutkaan Beethovenista. Ottakaamme mies, josta jokainen on kuullut:
-Jack Randall! Ihan samaa sanottiin hänestäkin. Tämän jälkeen ei enää
-tarvitse hakea esimerkkiä musiikkimiesten joukosta. Totuus on, että
-maailmassa on siinä määrin kateellisia ja pahansuopia ihmisiä, etteivät
-he voi sietää kelpo miehelle tunnustettavan hänen ansioitaan; ja jos
-heidän täytyy myöntää hänen pystyvän johonkin, niin he koettavat
-todistaa, että on jotakin muuta, johon hän ei pysty. Tahdon nyt
-valaista tämän teille lyhyesti ja asiallisesti. Tämä saksalainen herra,
-joka tietää musiikkiasiat perinpohjin, sanoi monien uskottelevan, että
-tällä Wagnerilla on sisua, mutt'ei tieteellisyyttä. No niin, minä,
-vaikk'en tiedä mitään musiikista, tahdon lyödä kanssanne viisikolmatta
-puntaa vetoa siitä, että on olemassa toisia, jotka myöntävät hänen
-olevan täynnä tieteellisyyttä, mutta väittävät häneltä puuttuvan sisua
-ja sanovat, että kaikki, mitä hän tekee, tulee hänen päästään, mutt'ei
-sydämestään. Siitä tahdon lyödä vetoa kaksikymmentäviisi puntaa; ja
-olkoon talon herra panostenhaltija, ja saksalainen herra erotuomari.
-No? Hyvä, näen mielihyväkseni, ettei ole haasteen vastaanottajia.
-
-"Nyt siirrymme erääseen toiseen pikku kohtaan, jonka saksalainen
-professori unohti. Hän kehoitti teitä _oppimaan_ -- kehittämään
-itseänne paremmiksi ja viisaammiksi päivä päivältä. Mutta hän ei
-sanonut teille, mikä on syynä siihen, että te ette halua oppia,
-huolimatta hänen neuvostaan. Otaksun, että hän, ollen muukalainen,
-pelkäsi loukkaavansa tunteitanne puhumalla teille liian avoimesti.
-Mutta te ette ole niin arkanahkaisia, että loukkautuisitte muutamasta
-suorasta sanasta, siitä olen vakuutettu; siksi sanonkin teille suoraan,
-että syy siihen, ettette te tahdo oppia, ei ole siinä, ettette haluaisi
-olla viisaita, tai että olisitte laiskempia kuin monet, jotka ovat
-oppineet hyvän joukon; vaan siinä, että te soisitte ihmisten luulevan,
-että tiedätte jo kaikki -- että häpeätte käydä koulua ihmisten nähden;
-ja te arvelette, että jos vain pidätte suunne kiinni ja näytätte
-viisailta, niin voitte päästä elämän läpi tietämättömyytenne ilmi
-tulematta. Mutta mitä hyödyttää valhe ja uskottelu? Mitä haittaa, jos
-joku hävytön nulikka nauraakin kömpelöille alkuyrityksillenne? Mitä
-hyödyttää aina ajatella sitä, miltä itse näytätte, kun järkenne pitäisi
-sanoa teille, että muut ihmiset ajattelevat vain omaa näköään eikä
-teidän näköänne? Iso poika ei kylläkään näytä hyvältä alaluokalla;
-mutta kun hän uurastaa itsensä ylemmäksi, niin hän on iloinen siitä,
-että aloitti. Puhun teille juuri erikoisesti siitä syystä, että
-olette lontoolaisia, ja lontoolaiset vievät voiton koko luomakunnasta
-itseluulottelussa. En kuitenkaan kannata tätä herraa kaikessa, mitä
-hän sanoi. Kaikki tuo ponnistelu ja rehkiminen maailman parantamiseksi
-on suuri erehdys; ei siksi, ettei olisi hyvä parantaa maailmaa, jos
-vain tietää miten se on tehtävä, vaan koska rehkiminen ja ponnistelu
-on huonoin tapa käydä suorittamaan jotakin asiaa. Se antaa ihmiselle
-huonon tyylin ja heikontaa häntä. Se osoittaa, ettei hän usko itseensä
-paljoa. Kun kuulin professorin rehkivän ja ponnistelevan niin hartaasti
-saadakseen teidät uudistamaan sitä ja tätä ja tuota, niin sanoin
-itsekseni: Hänen täytyy vakuuttaa itseäänkin yhtä hyvin kuin meitä. Se
-ei ole vakaumuksen kieltä. Kenen --"
-
-"Todellakin, herra", sanoi Lucian Webber, joka oli tunkeutunut pöydän
-luo, "minun mielestäni, kun olette jo puhunut meille jokseenkin
-pitkään, ja kun täällä on läsnä muitakin henkilöitä, joiden mielipiteet
-arvattavasti herättävät yhtä suurta uteliaisuutta kuin teidänkin
--- --" Hänet keskeytettiin huudahduksilla: "Kuulkaa, kuulkaa!" sekä
-heti perään: "Ei, ei!" ja: "Jatkakaa!" lausuttuina hillitymmin kuin
-tavallisesti julkisissa kokouksissa, mutta vilkkaammin kuin yleensä on
-tapana salongeissa. Cashel, joka oli hetkiseksi joutunut jonkun verran
-hämmennyksiin, kääntyi Lucianin puoleen ja lausui äänensävyllä, joka
-oli tarkoitettu hillitsemään, mutta samalla pitämään mielillä hänen
-kärsimättömyyttään: "Älkäähän hätäilkö, sir. Ehkäpä voin sanoa teille
-jotakin, jota ette tiedä, ennenkuin keskeytätte." Sitten hän kääntyi
-jälleen seurueen puoleen ja jatkoi esitystään.
-
-"Puhuimme ponnistelusta, kun tämä nuori herra otti tunkeutuakseen
-piiriin. Mitään asiaa ei voida suorittaa niin sanoakseni
-taiteellisesti, jos se suoritetaan ponnistamalla. Jollei jotakin
-asiaa voida tehdä kevyesti ja huokeasti, levollisesti ja varmasti,
-jätettäköön _se_ kokonaan tekemättä. Kuulostaa omituiselta, vai
-mitä? Mutta sanonpa teille vielä omituisemman asian. Mitä enemmän
-ponnistatte, sitä vähemmän tuloksia saavutatte. Väen väkisin
-taiteilijaksi tekeytyvä ei ole mikään taiteilija. Sen olen oppinut
-omassa ammatissani (älkäämme huoliko tällä haavaa siitä, mikä
-ammatti se on, koska naiset voisivat sen johdosta ajatella minusta
-huonoa). Mutta kaikissa ammateissa sellainen työ, jossa näkyy vaivan,
-pingoituksen, pyrkimyksen merkkejä -- kuten saksalainen herra sanoi --
-tai millaisen ponnistuksen merkkejä tahansa, on tekijänsä voimien yli
-käyvää, eikä niin ollen hyvin suoritettua työtä. Ehkä se käy yli hänen
-luonnollistenkin voimiensa; mutta luultavampaa on, että hän on saanut
-huonon kouluutuksen. Monet opettajat panevat oppilaansa ponnistamaan ja
-jännittämään voimiaan niin, että he kuluvat loppuun, sekä ruumiiltaan
-että sielultaan, muutamissa kuukausissa. Olkaa vakuutetut, että
-sama pitää paikkansa muissakin taiteissa. Oppilaanani oli kerran
-viuluniekka, joka sai palkkaa sata guineaa parin kolmen sävelen
-soittamisesta; ja hän sanoi, että aivan samoin oli viulunsoitonkin
-laita -- että jos puristatte lujasti viulunjousesta, tai jos purette
-vain hampaannekaan kovasti yhteen, niin ette kykene muuta kuin
-kitkuttamaan niiden lailla, jotka soittavat orkestereissa saaden
-palkkaa muutaman shillingin illalta."
-
-"Kuinka paljon meidän vielä on kestettävä tuota järjettömyyttä?" sanoi
-Lucian kuuluvasti, kun Cashel pysähtyi vetämän henkeään. Cashel kääntyi
-ja katsoi häneen.
-
-"Peijakas vie", kuiskasi loordi Worthington toverilleen, "tuon miehen
-olisi paras olla varovainen. Toivon, että hän pitäisi suunsa kiinni."
-
-"Te arvelette sitä järjettömyydeksi, niinkö?" sanoi Cashel, oltuaan
-vaiti hetken. Sitten hän nosti toisen pöydällä olevista kynttilöistä
-ja valaisi seinällä riippuvaa taulua. "Katsokaahan tätä taulua",
-sanoi hän. "Näettehän tuon haarniskapukuisen miehen -- -- Pyhä
-Yrjänä taistelemassa lohikäärmettä vastaan, tai mikä hän lienee? Hän
-on hypännyt alas hevosen selästä taistelemaan tuota toista miestä
-vastaan -- tuota, jonka pää on suuressa kypärissä ja jonka hevonen on
-kaatunut. Parvekkeella oleva nainen on puoli-hulluna levottomuudesta
-Pyhän Yrjänän vuoksi; ja syystä kyllä. _Siinä_ vasta taistelu-asento
-miehelle! Hänen painonsa ei ole hänen jalkojensa varassa: lapsikin
-voisi kaataa hänet kumoon sormellaan. Katsokaahan, kuinka hän kurottaa
-kaulaansa eteenpäin, kasvot leveinä kuin täysi kuu päin vastustajaansa,
-ikäänkuin kehoittaisi tätä lyömään tukkoon hänen molemmat silmänsä
-yhdellä iskulla. Voitte kaikki nähdä, että hän on heikko ja
-hermostunut kuin kissa, ja ettei hän osaa tapella. Ja minkävuoksi
-hän vaikuttaa teissä sellaisen käsityksen? Vain siksi, koska hän on
-pelkkää pingoitusta ja jännitystä; koska hän on levoton; koska hän
-kantaa ruumiinsa painoa yhtä järjettömästi kuin joku täällä olevista
-naisista kantaisi tiilikaukaloa; koska hän ei ole varma, vakaa ja kevyt
-ryhdiltään, niinkuin hän olisi, jos hän unohtaisi itsensä hetkeksi ja
-antaisi ruumiinsa etsiä tasapainon omin päinsä. Jos tuon taulun tekijä
-olisi ollut asiastaan selvillä, ei hän ikinä olisi lähettänyt miestään
-kahakkaan tuossa tilassa ja kunnossa. Mutta te voitte nähdä yhdellä
-silmälläkin, ettei hän ole ymmärtänyt -- en sano tappelun periaatteita,
-vaan niitä yleismaailmallisia periaatteita, joista olen teille puhunut,
-nimittäin, että helppous ja voima, ponnistus ja heikkous kulkevat
-yhdessä. Kas niin!" lisäsi Cashel, kääntyen jälleen Lucianiin päin:
-"pidättekö vieläkin ajatustani järjettömyytenä?" Ja hän maiskautti
-huuliaan tyytyväisenä, sillä hänen arvostelunsa taulusta oli herättänyt
-ilmeisen vilkasta huomiota, eikä hän tiennyt sen aiheutuneen siitä
-tosiseikasta, että taulun tekijä, hra Adrian Herbert, oli saapuvilla.
-
-Lucian koetti olla piittaamatta kysymyksestä, mutta mahdotonta oli
-hänen olla piittaamatta kysyjästä. "Koska olette näyttänyt esimerkkiä
-lausumalla mielipiteitä tavallisen kohteliaisuuden vaatimuksista
-välittämättä", sanoi hän tuikeasti, "niin voin sanoa, että teorianne,
-jos sitä sellaiseksi voi sanoa, sisältää määritelmien ristiriidan."
-
-Näennäisesti tyynenä, mutta esiintymistavassaan enemmän tietoista
-harkintaa kuin tähän saakka, Cashel katseli ympärilleen ikäänkuin
-uusia valaisevia esimerkkejä etsien. Hänen katseensa pysähtyi lopuksi
-luennoitsijan tuoliin, tilavaan, punasilkkiseen nojatuoliin, joka
-seisoi tyhjänä jonkun matkan päässä Lucianin takana.
-
-"Näen, että ette ole mikään kuvien arvostelija", sanoi hän
-hyväntuulisesti, pannen kynttilän pöydälle ja astuen Lucianin eteen,
-joka katseli häneen kopeasti eikä hievahtanut. "Mutta katsokaamme
-asiaa toisella tavoin. Otaksukaamme, että tahdotte antaa minulle niin
-musertavan iskun kuin suinkin voitte. No niin, oman käsityksenne
-mukaan te tekisitte suuren ponnistuksen. 'Mitä suurempi ponnistus,
-sitä suurempi voima', sanoisitte mielessänne. 'Minä murskaan hänet,
-vaikka pakahtuisin sitä tehdessäni.' Ja mitä tapahtuisi silloin? Te
-onnistuisitte ainoastaan loukkaamaan ja suututtamaan minua, tyhjentäen
-sitäpaitsi kaiken voimanne yhdellä puhalluksella. Kun sitävastoin,
-jos ottaisitte asian huokeasti -- tällä tavoin --" Tässä hän astahti
-kevyesti eteenpäin ja painoi levitetyn kämmenensä sievästi Lucianin
-rintaa vasten, joka, ihan kuin höyrykoneen männänvarsi olisi äkkiä
-häneen töytäissyt, horjahti silmänräpäyksessä taaksepäin ja putosi
-nojatuoliin.
-
-"Kas noin!" huudahti Cashel, säteillen itsetyytyväisyyttä astuessaan
-sivulle ja viitatessaan Lucianiin. "Niinkuin biljaardipallo olisi
-pudotettu pussiin!"
-
-Hämmästyksen, iloisuuden ja vastalauseiden sorina levisi kautta
-huoneiden, ja seurue tungeksi pöytää kohden. Lucian nousi kalpeana
-raivosta ja kadotti hetkeksi kokonaan itsehillintänsä. Onneksi oli sen
-vaikutus häneen herpaiseva: hän ei liikkunut eikä puhunut, vaan ilmaisi
-tilansa ainoastaan kalpeudellaan ja vihaa tiukkuvalla ilmeellään.
-Hetken perästä hän tunsi käsivarteensa kosketettavan ja kuuli Lydian
-äänen lausuvan hänen nimensä. Tuo ääni tyynnytti hänet. Hän koetti
-katsoa Lydiaan, mutta hänen näkönsä oli häiriintynyt; hän näki kaiken
-kaksinkertaisena, valot näyttivät tanssivan hänen silmiensä edessä,
-ja loordi Worthingtonin ääni, joka lausui Cashelille: "Hiukan liian
-kouraantuntuvaa, vanha veikko", tuntui tulevan jostakin huoneen
-kaukaisesta sopesta ja kuitenkin kuiskattavan aivan hänen korvaansa.
-Hän liikehti epämääräisesti etsien Lydiaa, kun hänen tajuntansa ja
-loukkautumisensa palautti hänen olkapäähänsä kohdistuva taputus.
-
-"Te ette olisi voinut uskoa sitä äsken, vai mitä?" sanoi Cashel. "Älkää
-näyttäkö säikähtyneeltä: ei teiltä ole luita rikki. Te teitte minulle
-pienen kujeen omalla tavallanne, ja minä tein teille toisen _minun_
-omalla tavallani. Se on vain -- --"
-
-Hän pysähtyi; hänen uljas ryhtinsä hävisi; hän herpautui ja nolostui.
-Lucian poistui sanaakaan sanomatta Lydian kanssa viereiseen huoneeseen,
-ja Cashel jäi seisomaan katsellen Lydian jälkeen kaihokkain silmin ja
-longahtanein leuoin.
-
-Rouva Hoskyn, vakavan näköinen nuori nainen, jolla oli
-hämmästyttävän tummat kasvojenpiirteet ja kultasankaiset silmälasit,
-tähyili sillävälin etsien loordi Worthingtonia, joka ilmaisi
-syyllisyyden-tuntoa koettamalla välttää häntä. Mutta rouva Hoskyn
-katkaisi hänen perääntymistiensä ja asettui hänen eteensä tiukasti
-tuijottaen, mikä pakotti Worthingtonin seisahtumaan ja vastaamaan
-puolestaan.
-
-"Kuka on tuo herra, jonka te esititte minulle? Olen unohtanut hänen
-nimensä."
-
-"Olen todella kauhean pahoillani, rouva Hoskyn. Byron teki siinä kovin
-pahasti. Mutta Webber oli myös tavattoman ilkeä."
-
-Rouva Hoskyn, jonka harmia vielä lisäsivät anteeksipyytelyt, joita hän
-ei ollut vaatinut, ja jotka asettivat hänet häpeälliseen syyttäjän
-asemaan, vastasi kylmästi: "Herra Byron. Kiitos: olin unohtanut",
-ja oli kääntymässä poistuakseen, kun Lydia tuli hänen luokseen
-esitelläkseen Alicen ja selittääkseen, minkätähden hän oli saapunut
-ilmoittamatta. Loordi Worthington käytti tilaisuutta parantaakseen
-Cashelin luottoa vetämällä esiin Lydian tuttavuuden tämän kanssa.
-
-"Kuulitteko yhteisen ystävämme herra Byronin puhetta, neiti Carew?
-Sangen luonteenomainen, minun mielestäni."
-
-"Kyllä", sanoi Lydia. "Toivon, että rouva Hoskynin vieraat tuntevat
-kaikki hänen tyylinsä. Muuten heidän on täytynyt hiukan hämmästyä
-häntä."
-
-"Niin", sanoi rouva Hoskyn, alkaen arvella, olisiko Cashel
-mahdollisesti jokin hyvintunnettu erikois-laatuinen nero. "Hän on hyvin
-omituinen. Toivon, ettei herra Webber ole loukkautunut."
-
-"Jos hänen tahdikkuutensa olisi ollut yhtä suuri kuin tuon toisen, ei
-sitä olisi hänelle tapahtunut", sanoi Lydia. "Herra Byron teki todella
-erittäin taitavasti iskiessään kumoon serkkuni keskellä salonkia
-aiheuttamatta pahennusta kenellekään."
-
-"Näettehän, rouva Hoskyn, yleisön tuomio on: 'parahiksi hänelle'",
-sanoi loordi Worthington.
-
-"Sillä jälkihuomautuksella, että molemmat herrat osoittivat täydellistä
-piittaamattomuutta emäntänsä mukavuudesta", sanoi Lydia. "Ihmiset
-kuitenkin uhraavat käytöstapansa mielentilalleen niin harvoin, että
-olisi sääli moittia heitä. Ette kai suosi sovinnaisuutta, rouva Hoskyn?"
-
-"Suosin hyviä tapoja, vaikkakaan en sovinnaisia tapoja."
-
-"Ja arvelette, että niiden välillä on ero?"
-
-"_Tunnen_, että niiden välillä on ero", sanoi rouva Hoskyn arvokkaasti.
-
-"Niin minäkin", sanoi Lydia; "mutta tuskinpa kukaan voi vaatia toisia
-vastaamaan omista yksilökohtaisista käsityksistään."
-
-Lydia poistui toiseen osaan huonetta odottamatta vastausta. Koko
-tämän ajan Cashel seisoi ilman ystäviä, useimpien lähelläolijoiden
-tuijottelun esineenä, mutta kenenkään puhuttelematta häntä. Naiset
-katselivat häneen kylmästi, jotta ei epäiltäisi heidän ihailevan
-häntä; ja miehet silmäilivät häntä jäykästi kansallistapansa
-mukaan. Sen jälkeen kuin hän oli tuntenut yleisön joukosta Lydian,
-oli hänen itseluottamuksensa sijaan tullut aavistus, että hän oli
-käyttäytynyt pöllömäisesti. Hän tunsi itsensä yksinäiseksi ja
-noloksi; jollei hänen ammattinsa olisi totuttanut häntä näyttämään
-iloista naamaa epäsuotuisissakin olosuhteissa, olisi hän piiloutunut
-huoneen pimeimpään nurkkaan. Samoin kuin useat hänen ammattikuntansa
-etevät edustajat, oli hän jokseenkin herkkä kyynelöimään, kun hänen
-tunteitansa haavoitettiin; ja hänen kasvojenilmeensä oli nopeasti
-masentumassa, kun loordi Worthington lähestyi häntä.
-
-"Minulla ei ollut aavistustakaan, että olit sellainen puhuja, Byron",
-sanoi hän. "Sinähän voit ruveta papiksi, sittenkuin hylkäät nykyisen
-ammattisi. Vai mitä?"
-
-"Minua ei ole kasvatettu nykyiseen ammattiini", sanoi Cashel; "ja
-minä tiedän miten puhutaan sivistyneille ihmisille yhtä hyvin kuin
-niillekin, jotka teidän luulonne mukaan ovat minun omaa lajiani. Älkää
-olko huolissanne minusta. Minä osaan kyllä olla kuin kotonani."
-
-"Tietysti, tietysti", sanoi loordi Worthington lepytellen. "Voihan
-jokainen nähdä käytöksestäsi, että olet herrasmies: tunnustetaanhan se
-piirissäkin. Muuten, ymmärräthän -- et kai pane pahaksesi, että sanon
-sen -- en olisi uskaltanut tuoda sinua tänne."
-
-Cashel pudisti päätään, mutta oli mielissään. Hän luuli vihaavansa
-imartelua; jos loordi Worthington olisi sanonut hänelle, että hän
-oli Englannin paras nyrkkeilijä -- kuten hän arvattavasti olikin
--- olisi hän halveksinut häntä. Mutta häntä halutti uskoa tuota
-käytöksestään lausuttua valheellista kohteliaisuutta, ja senvuoksi hän
-oli täysin vakuutettu sen vilpittömyydestä. Loordi Worthington huomasi
-tämän ja poistui, hyvillään omasta tahdikkuudestaan, etsimään rouva
-Hoskynia, vaatiakseen tätä täyttämään lupauksensa madame Szczymplican
-esittämiseen nähden, jonka lupauksen rouva Hoskyn, rangaistakseen häntä
-Cashelin sopimattomasta käytöksestä, oli salaa mielessään päättänyt
-jättää täyttämättä.
-
-Cashel alkoi ajatella, että hänen olisi parasta lähteä. Lydian
-ympärillä oli miehiä, jotka puhuivat hänelle saksaa. Hän tunsi
-olevansa kykenemätön puhumaan oppineesti edes englantia; ja sitäpaitsi
-hän oli varma, että Lydia oli suutuksissaan hänelle siitä, että hän
-oli kaatanut kumoon hänen serkkunsa, joka nyt keskusteli vakavasti
-neiti Goffin kanssa. Äkkiä kuului hirmuinen ääni, aiheuttaen yleisen
-säpsähdyksen ja vaikenemisen. Herra Jack, kuuluisa säveltäjä, oli
-avannut pianon ja valaisi joitakin kohtia keskustelun alaisena olevasta
-musiikkikappaleesta päästäen rämiseviä ääniä kurkustaan ja säestäen
-niitä joillakin soinnuilla. Cashel nauroi ääneen pilkallisesti
-suunnatessaan kulkunsa ovea kohti ihmisjoukon keskitse, joka nyt
-painautui pianon ympärille, jonka ääreen madame Szczympliqa oli juuri
-tullut herra Jackin avuksi. Lähellä ovea, soittokoneesta etäällä
-olevassa sopukassa, hän tapasi Lydian erään keski-ikäisen herran
-seurassa, joka ilmeisesti ei ollut professori eikä taiteilija.
-
-"Abengas on hyvin etevä mies", sanoi herra. "Olen pahoillani, etten
-kuullut hänen luentoaan. Mutta minä jätän kaiken sellaisen Marylle. Hän
-ottaa yläkerrassa vastaan ihmiset, jotka nauttivat korkeista taiteista;
-ja minä vien järkevät miehet alas puutarhaan tai tupakkahuoneeseen,
-riippuen siitä millainen sää on."
-
-"Mitäs järkevät naiset tekevät?" kysyi Lydia. "He saapuvat myöhään",
-sanoi herra Hoskyn ja nauroi sitten tuolle sutkaukselleen, kunnes
-huomasi Cashelin, jonka vointia hän kohta tiedusteli, pudistaen hänen
-kättään lämpimästi ja saaden vastineeksi turruttavan puserruksen. Niin
-pian kuin hän näki Lydian ja Cashelin olevan tuttuja, pujahti hän pois
-jättäen heidät pitämään seuraa toisilleen.
-
-"Ihmettelen, kuinka hän tuntee minut", sanoi Cashel, rohkaistuen
-siitä suopeudesta, jolla Lydia oli ottanut vastaan hänen hermostuneen
-kumarruksensa. "En ole nähnyt häntä koskaan ennen."
-
-"Ei hän tunne teitä", sanoi Lydia hiukan totisena. "Hän on isäntänne ja
-otaksuu senvuoksi, että hänen pitäisi tuntea teidät."
-
-"Vai niin! Sitäkö se olikin?" Cashel pysähtyi, ollen vailla
-puheenaihetta. Lydia ei auttanut häntä. Vihdoin Cashel lisäsi: "En ole
-nähnyt teitä moneen aikaan, neiti Carew."
-
-"Siitä ei ole kovin kauan, kun minä näin teidät, herra Byron. Näin
-teidät eilen jonkun matkan päässä Lontoosta."
-
-"Herra nähköön!" huudahti Cashel. "Älkää sanoko niin. Te varmaan
-laskette leikkiä, niinhän?"
-
-"En. Leikinlasku siinä mielessä ei huvita minua." Cashel katsoi häneen
-tyrmistyneenä. "Ette kai tarkoita sanoa, että olitte katsomassa
-ny-ny- -- Missä -- milloin näitte minut? Voitte kai sanoa sen minulle."
-
-"Varmasti. Claphamin asemalla, neljännestä yli kuuden."
-
-"Oliko ketään muita mukanani?"
-
-"Ystävänne herra Mellish, loordi Worthington ja muutamia muita."
-
-"Niin. Loordi Worthington oli siellä. Mutta missä te olitte?"
-
-"Odotushuoneessa, ihan lähellänne."
-
-"En lainkaan nähnyt teitä", sanoi Cashel hyvin punaisena. "Mellish ajoi
-rattaamme ojaan ja särki ne; siksi meidän täytyi palata kotiin junalla.
-Me näytimme varmaan merkilliseltä joukolta. Olinko minä mielestänne
-huonossa seurassa?"
-
-"Se ei ollut minun asiani, herra Cashel Byron."
-
-"Ei", sanoi Cashel, käyden äkkiä katkeraksi. "Mitäpä _te_ olisitte
-välittänyt siitä, millaista seuraa minulla oli? Te olette varmaan
-vimmoissanne minulle siitä, että sain serkkunne näyttämään narrilta.
-Siitä on kysymys."
-
-Puhuen hiljaa, muistuttaakseen Cashelille, etteivät he olleet yksin,
-lausui Lydia: "Ei ole kysymys mistään, paitsi että te käyttäydytte ja
-puhutte täysikasvuisen pojan pikemmin kuin miehen lailla. Minä en ole
-vimmoissani teille serkkuni kimppuun käymisestä, mutta hän on hyvin
-loukkaantunut, ja samoin rouva Hoskyn, jonka vierasta teidän olisi
-tullut kunnioittaa."
-
-"Tiesinhän, että olisitte minulle känässä. En olisi sanonut sanaakaan,
-jos olisin tiennyt teidän olevan täällä", sanoi Cashel onnettomana.
-"Maata maassa tallattavana: siinä on teidän mielestänne minun paikkani.
-Joku toinen mies olisi vääntänyt häneltä niskat nurin."
-
-"Onko mahdollista, ettette tiedä, etteivät sivistyneet miehet koskaan
-väännä toistensa niskoja nurin seurassa, olkoon ärsytys kuinka suuri
-tahansa?"
-
-"En tiedä mitään", sanoi Cashel valittavan nyreästi. "Kaikki mitä teen,
-on väärin. Kas niin! Tyydyttääkö se teitä?"
-
-"En pidä minään nautintona saada teidät tunnustamaan olevanne väärässä;
-eikä teillä voi olla minusta matalampaa käsitystä, kuin luulla niin
-olevan."
-
-"Siinäpä te juuri erehdytte", sanoi Cashel itsepintaisesti. "Minulla
-ei ole teistä lainkaan mitään matalaa käsitystä. Onhan olemassa
-sellainenkin asia, että ihminen on liian viisas."
-
-"Ehkä ette tiedä, että sekin on matala käsitys. Niin se kuitenkin on."
-
-"No niin, olkoon niinkuin tahdotte. Minä olen väärässä taaskin; ja te
-olette oikeassa."
-
-"Sen sijaan että olisin mielissäni siitä, tahtoisin mieluummin, että
-olisimme kumpikin oikeassa ja sopisimme. Voitteko ymmärtää sitä?"
-
-"Enpä taida. Mutta myönnyn siihen. Mitäpä enempää teidän tarvitsee
-välittääkään?"
-
-"Luvallanne, soisin mieluummin että ymmärtäisitte. Antakaahan kun
-koetan selittää. Te luulette, että minusta on mieluista olla viisaampi
-kuin muut ihmiset. Te erehdytte. Tahtoisin mielelläni, että kaikki
-tietäisivät kaiken mitä minäkin tiedän."
-
-Cashel naurahti tietävästi ja pudisti päätään. "Etteköhän vain erehdy
-siinä", sanoi hän. "Te ette halua, että kukaan olisi ihan yhtä viisas
-kuin te: sellainen ei ole ihmisluonnon mukaista. Te soisitte ihmisten
-olevan juuri siksi viisaita, että he saisivat teidät itsenne loistamaan
--- että maksaisi vaivan voittaa heidät. Mutta te ette soisi heidän
-kykenevän voittamaan teidät. Juuri siksi viisaita, että tietäisivät,
-kuinka paljon viisaampi te olette: jokseenkin niin on asia. Vai mitä?"
-
-Lydia ei ryhtynyt sen enempiin yrityksiin hänen valaisemisekseen.
-Hän katsoi Casheliin miettiväisenä ja virkkoi hitaasti: "Siis
-tuo iänikuinen taisteluvertauksenne se on syynä käsitystapanne
-omituisuuteen. Te olette kiintynyt nykyaikaiseen oppiin olemassaolon
-taistelusta ja katsotte elämän jatkuvaksi kamppailuksi."
-
-"Taisteluksi? Ihan niin. Mitäpä elämä on muuta kuin taistelua? Kehnot
-vetäytyvät syrjään tai saavat selkäänsä; lurjukset myyvät ottelun
-ja menettävät kannattajiensa luottamuksen; sisukkaat ja älykkäät
-voittavat panokset ja saavat luovuttaa leijonan osan niistä rahakkaille
-tyhjäntoimittajille, jotka ovat suorittaneet kulungit; ja onni tekee
-kepposiaan heille kaikille vuoroonsa. Sellaiseksi ei elämää kuvata
-kirjoissa, mutta sellaista se on."
-
-"Omituisesti sanottu, ja ehkä tottakin. Mutta se ei ole sellaisen
-yksinkertaisen houkan uskontunnustus, jollaiseksi äsken tekeydyitte.
-Te leikitte minun kanssani -- paljastatte viisautenne poikamaisuuden
-verhon alta. Onnittelen teitä erinomaisesta näyttelemisestänne Muuta
-minulla ei ole sanottavana."
-
-"Ammuttakoon minut, jos ymmärrän teitä! Mieluummin olisin hevonen kuin
-näyttelijä. Sanokaa: senkö serkkunne nauruksi-saattamisen vuoksi te
-olette niin ilkeä minulle?"
-
-Lydia katsoi häneen vakavana ja epätietoisena, ja Cashel veti
-vaistomaisesti päänsä taaksepäin, ikäänkuin se olisi ollut vaarassa.
-"Tekö ette siis ymmärrä?" sanoi Lydia. "Tahdon koetella tyhmyytenne
-vilpittömyyttä vetoamalla kuuliaisuuteenne."
-
-"Tyhmyyteni! Jatkakaa."
-
-"Mutta tahdotteko totella minua, jos annan teille määräyksen?"
-
-"Tahdon mennä teidän puolestanne vaikka tuleen."
-
-Lydia punastui heikosti ja pysähtyi ihmettelemään kokemaansa uutta
-tunnetta, ennenkuin jatkoi. "On parempi, että ette pyydä anteeksi
-serkultani: osaksi, koska te siten vain pahentaisitte asiaa, mutta
-pääasiassa sen vuoksi, ettei hän ansaitse sitä. Mutta teidän on
-sanottava rouva Hoskynille poislähtiessänne näin: 'Olen hyvin
-pahoillani, että unohdin itseni' --"
-
-"Kuulostaa Shakespeareltä, eikö niin?" huomautti Cashel.
-
-"Ahaa! Koe on saattanut teidät ilmi: te näyttelette sittenkin. Mutta se
-ei muuta mielipidettäni, että teidän on pyydettävä anteeksi."
-
-"Hyvä on. En tiedä mitä tarkoitatte koettelemisella ja näyttelemisellä;
-ja toivon vain, että tietäisitte sen itse. Mutta samantekevä: minä
-pyydän anteeksi; minunlaisellani miehellä on siihen varaa. Pyydän
-anteeksi serkultannekin, jos haluatte."
-
-"En halua. Mutta mitä se tässä merkitsee? Minähän kehoitan teitä
-siihen, kuten teidän täytynee älytäkin, teidän itsenne vuoksi eikä
-minun tähteni."
-
-"Mitä minuun itseeni tulee, en välitä siitä penninkään edestä: teen sen
-kaiken teidän tähtenne. En edes kysy, onko teidän ja hänen välillänne
-jotakin."
-
-"Tahtoisitteko tietää?" sanoi Lydia rauhallisesti, hetken hämmästyneen
-vaitiolon jälkeen.
-
-"Tarkoitatteko, että sanoisitte sen minulle?" huudahti Cashel. "Jos
-teette sen, niin kiitän teitä maasta taivaaseen."
-
-"Varmasti sanon sen teille. Meidän välillämme on vanha ystävyys ja
-serkkuus; mutta me emme ole kihloissa, eikä ole yhtään todennäköistä,
-että koskaan tulemme olemaankaan. Sanon sen teille, koska tekisitte
-vastakkaisen ja väärän johtopäätöksen, jos karttaisin kysymystä."
-
-"Olen iloinen siitä", sanoi Cashel, käyden odottamatta hyvin synkäksi.
-"Hän ei ole teille tarpeeksi miehekäs. Mutta hän on vertaisenne, hitto
-hänet vieköön!"
-
-"Hän on serkkuni ja, kuten uskon, vilpitön ystäväni. Sentähden pyydän,
-ettette kiroilisi häntä."
-
-"Tiedän, ettei minun olisi pitänyt sanoa sitä. Mutta minä kiroan vain
-omaa huonoa onneani."
-
-"Joka ei parane siitä vähintäkään."
-
-"Tiedän sen. Teidän ei olisi tarvinnut sanoa sitä minulle. Minä en
-olisi sanonut sellaista teille, niin tyhmä kuin olenkin."
-
-"Oh, te olette mahdoton; enhän tarkoittanut mitään. Oli miten oli,
-samantekevä. Te olette yhäkin arvoitus minulle. Eiköhän meidän olisi
-parempi kuunnella vähän madame Szczympligan soittoa?"
-
-"Olen varsin selvä arvoitus, luulen ma", sanoi Cashel surullisena.
-"Tahtoisin mieluummin teidät kuin kenenkään muun naisen maailmassa;
-mutta te olette liian rikas ja mahtava minulle. Jos en voikaan
-tyydyttää itseäni menemällä kanssanne naimisiin, niin voinhan edes
-tyydyttää itseäni sanomalla, että haluaisin sen tehdä."
-
-"Tuskin mikään suotuisa tapa ottaa asiaa puheeksi", sanoi Lydia
-levollisesti, mutta posket jälleen punehtuvina. "Sallikaa minun kieltää
-se ehdottomasti. Minun on puhuttava teille suoraan, herra Cashel
-Byron. En tiedä, mikä te olette tai kuka te olette; ja luulen teidän
-koettaneen pimittää minua kummassakin suhteessa --"
-
-"Ettekä ikinä tulekaan saamaan selville kumpaakaan, mikäli se minusta
-riippuu", sanoi Cashel; "niin että me olemme turkasen huonolla tiellä
-keskinäiseen ymmärtämykseen päästäksemme."
-
-"Totta", myönsi Lydia. "Minä en pidä salaisuuksia; enkä säilytä niitä;
-enkä kunnioita niitä. Teidän oikkunne törmää periaatettani vastaan."
-
-"Te sanotte sitä oikuksi!" sanoi Cashel suutahtaen. "Ehkäpä luulette
-minua valepukuiseksi herttuaksi. Jos niin on, on parasta että muutatte
-mielenne. Jos teillä olisi salaisuus, jonka ilmitulo toimittaisi teidät
-potkituksi pois säädyllisestä seurasta, niin säilyttäisitte sen sangen
-visusti. Ja huomatkaa, ei minkään oman vikanne vuoksi, vaan suorastaan
-muiden ihmisten raukkamaisuuden ja ennakkoluuloisuuden vuoksi."
-
-"On ainakin muutamia seurapiireissä tavallisia pelkoja ja
-ennakkoluuloja, joihin minä en ole osallinen", sanoi Lydia hetken
-mietittyään. "Jos joskus saisin selville salaisuutenne, niin älkää
-liian pikaisesti päättäkö menettäneenne minun arvonantoni."
-
-"Te olette juuri viimeinen ihminen maan päällä, jonka soisin saavan
-sen selville. Mutta te saatte sen kyllä selville varsin sukkelaan. Hui
-hai!" huudahti Cashel nauraen: "minä olen yhtä hyvin tunnettu kuin
-Trafalgarin patsas. Mutta en voi saada itseäni kertomaan sitä teille;
-ja salaisuuksia vihaan yhtä paljon kuin tekin, niin että jättäkäämme
-tämä asia ja puhukaamme jostakin muusta."
-
-"Olemme puhuneet jo tarpeeksi kauan. Soitto on loppunut, ja ihmiset
-palaavat pian tähän huoneeseen, kukaties kysymään minulta, mikä se
-tuntematon mies on, joka piti heille niin merkillisen puheen."
-
-"Yksi sana vain. Luvatkaa minulle, ettette _te_ kysy sitä keneltäkään
-_heistä_."
-
-"Luvatako teille! Ei, en voi luvata sitä."
-
-"Oi Luoja!" sanoi Cashel voihkaisten.
-
-"Sanoinhan teille, etten kunnioita salaisuuksia. Tällä kertaa en
-sitä kysy; mutta voin ehkä muuttaa mieleni. Sillävälin meidän ei ole
-pidettävä pitkiä keskusteluja. Vieläpä toivon, ettemme tapaisikaan. On
-vain yksi asia, johon olen liian rikas ja mahtava -- salamyhkäisyys.
-Hyvästi."
-
-Ennenkuin Cashel ennätti vastata, oli Lydia poissa hänen luotaan
-useiden herrojen keskellä ja puhellen eräälle heistä. Cashel näytti
-tyrmistyneeltä. Mutta seuraavassa tuokiossa hän toipui ja astui
-keikarimaisesti rouva Hoskynin eteen, joka oli juuri tullut hänen
-läheisyyteensä.
-
-"Minä lähden nyt, rouva", sanoi hän. "Kiitos hauskasta illasta. Olen
-hyvin pahoillani, että unohdin itseni. Hyvää yötä."
-
-Luonnostaan suoramielinen rouva Hoskyn tunsi sisässään jotakin
-epämääräistä vastakaikua tälle puheelle. Mutta vaikka häneltä ei
-tavallisesti puuttunut sanoja seuraelämän äkkitilanteissa, katsoi hän
-vain Casheliin lievästi punehtuen ja ojensi kätensä. Cashel tarttui
-siihen ikäänkuin pienen lapsen käteen, puristi sitä hiukan ja kääntyi
-poistuakseen. Hra Adrian Herbert, taidemaalari, oli juuri hänen
-tiellään, selin häneen.
-
-"Jos sallitte, sir", sanoi Cashel, tarttuen häntä sievästi kylkiluista
-ja nostaen hänet sivulle kuin räätälin nuken. Taiteilija kääntyi ympäri
-suuttuneena, mutta Cashel meni jo ovella. Portailla hän tapasi Lucianin
-ja Alicen.
-
-"Hyvää yötä, neiti Goff", sanoi hän. "On ilo nähdä maaseudun ruusuja
-poskillanne." Hän alensi äänensä lisätessään Lucianille: "Älkää
-olko millännekään siitä pikku tempusta, jonka näytin teille. Jos
-joku tuttavistanne kiusoittelee teitä sillä, niin sanokaa heille,
-että Cashel Byron teki sen, ja kysykää heiltä, luulevatko he, että
-he olisivat voineet pitää puolensa paremmin kuin te. Älkää koskaan
-päästäkö ketään lähellenne seisoessanne niin typerästi molemmilla
-kantapäillänne. Kas, jollei mies seiso kunnollisesti jaloillaan, niin
-hän menee kumoon, jos luudanvarsikaan kaatuu hänen päälleen. Niin on
-asia. Hyvää yötä."
-
-Lucian vastasi tervehdykseen, säilyttäen malttinsa jonkinlaisen
-Cashelista uhovan uinuvan vaarallisuuden vaikutuksesta, joka johti
-ajattelemaan, että hän voisi kostaa nolauksen heittämällä nolaajan
-porraskaiteen yli. Alice puolestaan oli tuntenut taikauskoista
-kammoa Cashelia kohtaan siitä saakka kuin Lydia oli sanonut häntä
-raakalaiseksi. Molemmat tunsivat huojennusta, kun ulko-ovi läimähti
-kiinni sulkien hänet pois heidän luotaan.
-
-
-
-
-VII LUKU.
-
-
-Alicen ensimmäisellä Lontoossa-olokaudella askarrutti seurapiirejä
-suuresti eräs niitä tapahtumia, joilla Englannin kohtalo
-Etelä-Afrikassa alkoi. Kun kohtalo vie kansakuntia uusiin paikkoihin,
-jättää se niiden itsensä valittavaksi, astellako uljaasti sen mukana
-ymmärtäen sen tarkoitukset, vai kulkeako talutettuna kuin porsaat
-torille, haraten pontevasti vastaan, kimpoillen syrjään äkillisissä
-kauhunpuuskissa tai syöksyen eteenpäin äkillisissä vimmanpuuskissa
-ja käyttäen taluttajansa suomat levähdyshetket syödäkseen eikä
-kyselläkseen: Mihin? Miten? tai Mitä sitten? Ainoastaan silloin kuin
-kohtalo komentaa lopettamaan syönnin ja lähtemään liikkeelle, puhkeaa
-hyödytön valitus: Miksi? jolloin kohtalo kärsimättömänä nykäisee
-nuorasta niin että porsasparka keikahtaa tallukoiltaan. Englanti,
-joka oli huomannut sen tosiasian, että porsaan menettelytapa siirsi
-kaiken siveellisen vastuun sen taluttajalle ja johti porsaan lopulta
-määränpäähän ilman päänvaivaa, omaksui sen epäröimättä Etelä-Afrikassa,
-sillä tuloksella, että kun eräs melkoisen kansan kuningas siellä
-kukistui, langeten maa-alueineen englantilaisten käsiin, tuntui
-valloitus hyödyttömältä, vastukselliselta ja kalliilta; ja kun oli
-tehty useita yrityksiä maan asioiden järjestämiseksi epäkäytännöllisten
-suunnitelmien mukaan, joita Siirtomaahallitukselle olivat esittäneet
-eräs Afrikassa pistäytynyt suosittu historioitsija ja jotkut
-alkuasukasten tappamiseen kyllästyneet kenraalit, kävikin selville,
-että paras menettelytapa oli vapauttaa kuningas ja päästä eroon
-hyödyttömästä saaliista palauttamalla se hänelle. Kuitenkin, koska
-porsaspolitiikka oli suonut kuninkaalle mahdollisuuden saada yhdessä
-taistelussa voiton englantilaisesta sotajoukosta, katsottiin sopivaksi
-viedä hänet ensin Lontooseen ja näyttää hänelle englantilaisen
-sivistyksen ihmeet, erittäinkin tykkien ja räjähdysaineiden alalla.
-
-Mutta kun neekerikuningas saapui, teki hänen vapautensa
-englantilaisista ennakkokäsityksistä vaikeaksi huvittaa häntä, tai
-edes herättää hänessä toivottua mahtavuuden vaikutelmaa. Ollen vieras
-ajatukselle, että kourallinen yksityisiä henkilöitä saattoi omistaa
-maan ja ottaa toisilta maksun siitä, että salli heidän elää ja tehdä
-työtä siinä, ei hän kyennyt ymmärtämään, miksi niin suunnattoman rikas
-kansa saattoi olla kokoonpantu pääasiassa köyhistä ja epämukavuudessa
-elävistä henkilöistä, jotka raatoivat lakkaamatta luoden rikkauksia,
-ja osaksi ihmisluokasta, joka otti haltuunsa ja tuhlasi siten
-luodut rikkaudet, näyttämättä vähääkään onnellisemmalta kuin ne
-kovaosaiset työn orjat, joiden kustannuksella he elivät. Hän alkoi
-tuntea omituista pelkoa: ensin terveytensä puolesta, koska hänestä
-tuntui, että savun likaama Lontoon ilma synnytti heiveröisyyttä ja
-epärehellisyyttä sen hengittäjissä; sitten henkensäkin puolesta,
-kun hän sai kuulla, että Euroopassa toisinaan ammuttiin kuninkaita
-kaduilla. Englannin kuningatarkin, vaikka hänen katsottiin olevan
-kaikkein parhaiten turvattu, oli ollut vaarassa useita kertoja; ja
-kaikkia muita Euroopan maita suuremman valtakunnan yksinvaltias, jonka
-isä oli revitty kappaleiksi pääkaupunkinsa kadulla, eli sotamiesten
-ympäröimänä, jotka ampuivat jokaisen tuntemattoman, joka lähestyi
-häntä, vaikkapa hänen omasta kutsustaankin, niin että hän oli
-halvimpain palvelijainsakin säälin esineenä. Tällaisten olosuhteiden
-vallitessa oli neekerikuningasta vaikea saada houkutelluksi liikkumaan
-ulkosalla; ja Woolwichin asepajaa katsomaan -- jonka tuhoase-varastojen
-toivottiin hiljaisesti varoittavan häntä käsittämästä kristinuskoa
-liian kirjaimellisesti -- hänet saatiin ainoastaan pakolla. Lopulta
-Siirtomaahallitus, jonka huolehdittavana hän oli, joutui aivan ymmälle,
-miten huvittaa häntä ja pitää häntä hyvällä tuulella hänen määrättyyn
-lähtöpäiväänsä saakka.
-
-Kun Lucian Webber rouva Hoskynin kutsujen jälkeisenä tiistaina oli
-käymässä serkkunsa luona tämän asunnossa Regent's Parkissa, sanoi hän
-muun keskustelun ohessa:
-
-"Siirtomaahallitus on saanut aatteen. Kuningas tuntuu olevan
-jonkunmoinen voimailija ja on utelias näkemään, mihin lontoolaiset
-pystyvät sillä alalla. Senvuoksi pidetään hänelle suuri asekamppailu."
-
-"Mikä on asekamppailu?" sanoi Lydia. "En ole ollut koskaan sellaisessa,
-eikä nimi ilmaise muuta kuin pistintaistelua."
-
-"Se on näytös, jossa esitetään miekankäyttötaitoa, sotilaallisia
-temppuja, voimistelua ynnä muuta sellaista."
-
-"Minä menen sinne", sanoi Lydia. "Tuletko sinä, Alice?"
-
-"Onko tavallista, että naiset menevät sellaisiin näytöksiin?" kysyi
-Alice varovasti.
-
-"Tässä tapauksessa naiset menevät nähdäkseen kuninkaan", sanoi Lucian.
-"Olympialainen voimisteluseura, joka on ottanut osalleen näytöksen
-siviilipuolen ohjaamisen, odottaa kukkanäyttely-yleisöä, kuten he sitä
-nimittävät."
-
-"Tuletko sinä, Lucian?"
-
-"Jos vain joudan. Jos en, niin pyydän loordi Worthingtonia tulemaan
-kanssanne. Hän ymmärtää sellaisia asioita paremmin kuin minä."
-
-"Ottakaamme siis hänet kaikella muotoa", sanoi Lydia.
-
-"Minä en ymmärrä, minkätähden olet niin ihastunut loordi
-Worthingtoniin", sanoi Alice. "Onhan hänellä miellyttävä käytös, mutta
-muuten hänessä ei ole mitään. Sitäpaitsi hän on niin nuori. Minä en
-voi sietää hänen keskusteluaan. Hän on jo alkanut puhua Goodwoodin
-kilpa-ajoista."
-
-"Kyllä hän vähitellen kehittyy pois liiallisesta urheiluinnostaan",
-sanoi Lucian isällisesti.
-
-"Niinkö!" sanoi Lydia. "Ja miksikä hän sitten kehittyy?"
-
-"Ehkä järkevämmäksi mieheksi", sanoi Lucian häikäilemättä.
-
-"Toivottavasti", sanoi Lydia; "mutta minusta on urheiluunkin innostunut
-mies parempi kuin sellainen, joka ei ole innostunut mihinkään."
-
-"Paljon voidaan epäilemättä sanoa siltäkin näkökannalta. Mutta
-eihän loordi Worthingtonin välttämättä tarvitse tuhlata tarmoaan
-hevos-urheiluun. Et kaiketi pitäne poliittista elämää, johon
-hän asemansa puolesta soveltuisi erikoisesti, arvottomana hänen
-harrastukselleen?"
-
-"Puoluepeli on epäilemättä sekä jännittävää että huvittavaa. Mutta onko
-se parempaa kuin hevosurheilu? Kilparatsastajat ja hevosten-opettajat
-ainakin tuntevat tehtävänsä, kun taas parlamentin jäsenet eivät tunne.
-Onko hauskaa istua penkillä -- vaikkapa sitten ministeripenkilläkin
--- kuuntelemassa amatööriväittelyä kysymyksistä, jotka on jo sata
-vuotta sitten ratkaistu kaikkien niiden tyydytykseksi, jotka ovat niitä
-vakavasti tutkineet?"
-
-"Sinä et ymmärrä hallituksen velvollisuuksia, Lydia. Sinä et koskaan
-kajoa tähän asiaan lujittamatta sitä mielipidettäni, että naiset ovat
-luonnostaan kykenemättömät sitä käsittämään."
-
-"Sinulle on luonnollista ajatella niin, Lucian. Alahuone on sinulle
-olemassaolon päämaali. Minulle se on vain kokoelma vajaa-tietoisia
-herroja, jotka ovat paturoineet joka asian, mihin ikinä ovat ryhtyneet,
-ensimmäisestä verotuskomiteasta viimeiseen maalakiin asti, ja jotka
-julkeasti väittävät, että minä en ole kyllin hyvä istumaan heidän
-seurassaan."
-
-"Lydia", sanoi Lucian kiusaantuneena, "sinä tiedät, että minä
-kunnioitan naisia heidän omassa toimintapiirissään --"
-
-"Anna heille sitten toinenkin toimintapiiri, niin ehkä he ansaitsevat
-kunnioituksesi siinäkin. Minun täytyy ikäväkseni sanoa, että miehet
-_heidän_ toimintapiirissään eivät ole voittaneet kunnioitustani.
-Kylliksi kuitenkin siitä tällä kertaa. Minun on järjestettävä joitakin
-asioita, ennenkuin menen ulos. Ne ovat tärkeydeltään kiireellisempiä
-kuin suopean vanhoillisen käännyttäminen vastahakoiseksi naisten
-äänioikeuden kannattajaksi. Suo anteeksi, että poistun viideksi
-minuutiksi."
-
-Hän lähti huoneesta. Lucian istuutui ja suuntasi huomionsa Aliceen,
-jolla oli vielä senverran jäljellä hermostuneisuuttaan, että hän
-suoristi olkapäänsä ja näytti juhlalliselta. Mutta Lucianilla ei ollut
-mitään sitä vastaan: pieni jäykkyys käytöksessä miellytti hänen makuaan.
-
-"Toivon", lausui Lucian, "ettei serkkuni ole onnistunut saada teitä
-omaksumaan omituisia mielipiteitään."
-
-"Ei", sanoi Alice. "Tietysti on hänen oma asemansa poikkeuksellinen.
-Hän on niin ihmeellisen monipuolisesti sivistynyt! Yleensä olen sitä
-mieltä, ettei naisilla pitäisi olla mielipiteitä. Onhan kyllä sellaisia
-vakaumuksia, jotka jokainen sivistynyt nainen tunnustaa omikseen:
-tiedämme, esimerkiksi, että roomalaiskatolisuus on väärää. Mutta sitä
-voi tuskin kutsua mielipiteeksi: olisihan jumalatontakin tehdä niin,
-koska se on yksi korkeimpia totuuksia. Tarkoitan sitä, että naisten ei
-pitäisi ruveta valtiollisiksi agitaattoreiksi."
-
-"Ymmärrän teidät ja olen aivan samaa mieltä kanssanne. Lydian asema on,
-kuten sanoitte, poikkeuksellinen. Hän on elänyt niin paljon ulkomailla,
-ja hänen isänsä oli hyvin omituinen mies. Selväjärkisimmätkin ihmiset
-saavat, joutuessaan pois englantilaisen elämän ja ajatustavan
-suoranaisen vaikutuksen alta, merkillisiä ennakkoluuloja. On miltei
-valitettavaa, että sellainen mielenlujuus ja tiedon laajuus saavat
-lujituksekseen sen vaarallisen riippumattomuuden, jonka rikkaus
-tuottaa. Sen laatuiset edut tuovat mukanaan velvollisuuksia sitä
-luokkaa kohtaan, joka on ne luonut -- velvollisuuksia, joille Lydia ei
-ainoastaan ole välinpitämätön, vaan kerrassaan vihamielinenkin."
-
-"Minä en koskaan puutu hänen mielipiteisiinsä näistä asioista. Olen
-liian tietämätön ymmärtääkseni niitä. Mutta neiti Carew'n aulius
-minua kohtaan on ollut verraton. Eikä hän näytä tietävänkään olevansa
-jalomielinen. Olen hänelle velkaa enemmän kuin voin koskaan maksaa."
-
-"Ainakaan", lisäsi Alice itsekseen, "en ole kiittämätön."
-
-Neiti Carew ilmestyi nyt jälleen puettuna pitkään harmaaseen viittaan
-ja yksinkertaiseen majavannahkahattuun, käsissään kirjoitustarpeita
-sisältävä käärö.
-
-"Menen British Museumiin lukemaan", sanoi hän.
-
-"Jalanko! -- yksinkö!" sanoi Lucian katsellen hänen pukuaan.
-
-"Niin. Jos estätte minut kävelemästä, niin riistätte terveyteni. Jos
-estätte minut menemästä yksin minne haluan ja milloin haluan, niin
-riistätte vapauteni -- revitte Magna Chartan, niin sanoakseni. Mutta
-en tahdo välttämättä olla yksin tällä kertaa. Jos sinä voit palata
-virastoosi Regent's Parkin ja Gower-kadun kautta menettämättä liiaksi
-aikaa, niin olen iloinen seurastasi."
-
-Lucian tukahdutti säädyllisesti lähtöintonsa katsomalla kelloonsa ja
-ollen miettivinään velvoituksiaan. Lopputuloksena hän sanoi olevansa
-onnellinen saadessaan saattaa häntä.
-
-Oli kaunis kesäinen iltapäivä, ja puistossa oli paljon väkeä.
-Luciania alkoi pian kiusata se huomio, jota hänen serkkunsa herätti.
-Huolimatta mustasta majavannahasta loisti hänen tukkansa kuin
-tuli päivänpaisteessa. Naiset tuijottivat häneen vastenmielisellä
-uteliaisuudella ja ohi päästyään kääntyivät tarkastamaan hänen pukuaan.
-Miehet turvautuivat erilaisiin verukkeihin voidakseen tyydyttävästi
-katsella häntä, ilmaisematta töykeästi tarkoitustaan. Jotkut typerät
-nuorukaiset töllöttivät suu auki, ja jotkut hävyttömät hymyilivät.
-Lucian olisi ilomielin potkaissut heitä kaikkia ilman erotusta.
-Hän esitti, että he poikkeaisivat polulta ja oikaisisivat nurmikon
-poikki. Kun he astuivat pois puiden varjosta, oli hänellä epämääräinen
-vaikutelma, että ilman suloisuus ja puiston kauneus tekivät tilaisuuden
-romanttiseksi, ja että ne sanat, joilla hän toivoi luovansa serkkunsa
-ja itsensä väliset suhteet rakkaammiksi ja läheisemmiksi, sopisi
-hyvin lausua siinä tilaisuudessa. Mutta hän alkoi heti puhua, vasten
-tahtoaan, yleisten puistojen ylläpidon kustannuksista, joista hänellä
-sattui olemaan virallisia yksityiskohtaisia tietoja. Lydia, jonka
-mielenkiinnon kaikenlaiset tosiasiat saivat kerkeästi vireille, piti
-aihetta varsin mukiinmenevänä tilapäiseksi iltapäiväkeskusteluksi
-ja pitkitti sitä, kunnes he ehtivät yli nurmikon ja tulivat Euston
-Roadille, missä liikenteen pauhu vaiensi heidät joksikin aikaa.
-Päästyään melusta Gower-kadun arvokkaaseen hiljaisuuteen lausui Lucian
-äkkiä:
-
-"Yksi niitä haittoja, joita suuri rikkaus naisen käsissä tuo
-mukanaan, on se, että hän tuskin voi tuntea olevansa varma --" Tässä
-hänen ajatuksensa äkkiä karkasivat. Hän pysähtyi, mutta säilytti
-rauhallisuutensa niin hyvin, että näytti siltä kuin hän olisi esittänyt
-täydellisen lauseen ja ollut täysin tyytyväinen siihen.
-
-"Tarkoitatko, ettei hän voi koskaan tuntea olevansa varma oikeudestaan
-rikkauksiensa omistamiseen? Se vaivasi minuakin ennen, mutta ei enää."
-
-"Joutavia!" sanoi Lucian. "Tarkoitin ystäviesi epäitsekkyyttä."
-
-"Sekään ei vaivaa minua. Ehdottoman epäitsekkäitä ystäviä en etsikään,
-koska löytäisin niitä vain idioottien tai unissakulkijoiden joukosta.
-Mitä taas niihin tulee, joiden itsekkyyden laatu on alhaista, eivät he
-osaa salata vaikuttimiaan minulta. Muuten en ole niin järjetön, että
-panisin pahakseni, jos rikkaudelleni omistetaankin erikoista huomiota
-ystävyyteni arvoa määriteltäessä."
-
-"Etkö usko sellaisia henkilöitä olevan olemassa, jotka pitäisivät
-sinusta aivan yhtä paljon, vaikka olisit köyhäkin?"
-
-"Sellaiset henkilöt toivoisivat minun tulevan köyhäksi, saattaakseen
-minut lähemmäksi itseään; ja siitä minä en heitä kiittäisi. Minä panen
-suuren arvon sille kunnioitukselle, jota rikkauteni herättää, Lucian.
-Se on ainoa vastapaino sen herättämälle kateudelle."
-
-"Siis sinä kieltäytyisit uskomasta kenenkään miehen epäitsekkyyteen,
-joka -- joka --"
-
-"Joka tahtoisi mennä kanssani naimisiin? Päinvastoin: olisin viimeinen
-henkilö uskomaan, että joku mies voisi pitää enemmän rahoistani kuin
-minusta. Jos hän olisi riippumaton ja ilmeisesti kyvykäs pitämään
-paikkansa maailmassa ilman minun apuani, halveksisin häntä, jos hän
-epäröisi lähestyä minua väärän tulkinnan pelosta. En luule, että mies
-on koskaan täysin kunniallinen, jollei hän pysty voittamaan sellaista
-pelkoa. Mutta jos hänellä ei olisi ammattia eikä rahoja eikä mitään
-muuta tarkoitusta kuin elää minun kustannuksellani, silloin pitäisin
-häntä seikkailijana ja kohtelisin häntä myös sellaisena -- paitsi jos
-rakastuisin häneen."
-
-"Paitsi jos rakastuisit häneen?"
-
-"Se -- olettaen, että sellaista todella tapahtuu -- voisi vaikuttaa
-erotuksen tunteissani, muttei käytöksessäni. En menisi naimisiin
-seikkailijan kanssa missään olosuhteissa. Harhaan-osuneesta intohimosta
-voisin parantua, mutten huonosta aviomiehestä."
-
-Lucian oli vaiti; hän käveli pitkin, epäsäännöllisin askelin, tähystäen
-tuimasti katukivitykseen, ikäänkuin se olisi ollut vaikea ongelma, ja
-silloin tällöin tönäisten sitä kepillään. Vihdoin hän katsahti ylös ja
-sanoi:
-
-"Viitsisitkö pitentää hiukan kävelyämme kulkemalla kanssani
-Bedford-puistikon ympäri? Minulla on jotakin erityistä sanottavaa."
-
-Lydia kääntyi ja mukautui hänen pyyntöönsä sanaakaan virkkamatta; ja he
-olivat kulkeneet puistikon toi sen laidan pituuden, ennenkuin Lucian
-jälleen avasi suunsa.
-
-"Kun tarkemmin ajattelen, Lydia, ei tämä ole sovelias aika eikä paikka
-tärkeille ilmoituksille. Suo anteeksi, että sain sinut poikkeamaan
-tieltäsi tyhjän vuoksi."
-
-"Tästä en pidä, Lucian. Tärkeät ilmoitukset turmelevat -- tässä
-tapauksessa -- hyvän käytöksen. Jos aikomasi lausunto on järkevä,
-on nykyhetki sille yhtä hyvä aika ja Bedford-puistikko yhtä hyvä
-paikka, kuin mitä luultavasti vastakaan voit löytää. Jos ei se ole,
-niin tunnusta, että olet päättänyt jättää sen sanomatta. Mutta
-älä lykkää sitä toistaiseksi. Vaiteliaisuus on aina erehdys --
-ministeripenkilläkin. Ja se on kaksinkertainen erehdys juuri minuun
-nähden, sillä minulla on sitä kohtaan luontainen vastenmielisyys."
-
-"Niin", sanoi Lucian hätäisesti; "mutta suo minulle vielä hetkinen --
-kunnes tuo poliisi on mennyt ohi."
-
-Poliisi astuskeli huolettomana ohi, iskien katukivitystä koroillaan ja
-räpsien kämmentään valkoisella hansikkaalla.
-
-"Asia on niin, Lydia, että -- Minun on kovin vaikea --"
-
-"Mistä on kysymys?" sanoi Lydia, odotettuaan turhaan lähempiä
-selityksiä. "Olet keskeyttänyt kahdesti." Oltiin hetkinen vaiti. Sitten
-Lydia katsahti Lucianiin nopeasti ja lisäsi epäuskoisena: "Aiotko mennä
-naimisiin? Sekö on tuo salaisuus, joka sitoo harjaantuneen kielesi?"
-
-"Vain siinä tapauksessa, että sinäkin otat osaa toimitukseen."
-
-"Hyvin ritarillista, ja vieläpä hiukan humorististakin, joka on minulle
-uusi kokemus sinuun nähden. Mutta mitä sinulla on sanottavana minulle,
-Lucian? Suoraan sanoen alkaa epäröimisesi käydä naurettavaksi."
-
-"Et ole todellakaan tehnyt asiaani helpommaksi esittää, Lydia. Ehkä
-sinulla onkin naisellinen aavistus tarkoituksestani ja sinä tahdot
-tahallasi peloittaa minua."
-
-"En vähintäkään. Minä en ole etevä aavistuksissa, naisellisissa enempää
-kuin muissakaan. Toden totta, jollet nyt heti sano sanottavaasi, niin
-käännyn ja riennän museoon."
-
-"En voi löytää soveliasta ilmaisumuotoa", sanoi Lucian tuskallisen
-hämmentyneenä. "Olen varma, ettet tahdo olettaa mitään alhaisia
-vaikuttimia minun -- no, olkoon, lausunnolleni, vaikka sana tuntuukin
-typerältä. Käsitän liiankin hyvin, että, tavalliselta kannalta katsoen,
-on olemassa varsin vähän mitään, mikä houkuttelisi sinua liittymään
-minuun. Kuitenkin --"
-
-Nopea muutos Lydian kasvoissa ilmaisi Lucianille, että hän oli sanonut
-tarpeeksi. "En ollut ajatellut tätä", virkkoi Lydia vaitiolon jälkeen,
-joka Lucianista tuntui pitkältä. "Huomiomme ovat niin merkityksettömiä,
-ennenkuin olemme saaneet langan, mihin voimme ne pujottaa! Sinun on
-mietittävä tarkemmin tätä asiaa, Lucian. Se suhde, joka nyt on meidän
-välillämme, on paras, minkä luonteittemme erilaisuus voi sallia.
-Minkätähden haluat muuttaa sitä?"
-
-"Koska tahtoisin tehdä sen läheisemmäksi ja pysyvämmäksi. En tahdo
-muuttaa sitä muussa suhteessa."
-
-"Esittämäsi toimintatapa merkitsisi sille melkoista tuhoutumisen
-vaaraa", sanoi Lydia malttavaisesti. "Me emme voisi menestyä yhdessä.
-Meidän välillämme on mielipiteiden eroavaisuuksia, jotka merkitsevät
-periaatteiden eroavaisuuksia."
-
-"Varmaan et nyt puhu vakavissasi. Mielipiteitäsi, tai käsityksiäsi,
-ei mikään valtiollinen puolue Englannissa aja, joten ne ovat
-käytännöllisesti katsoen tehottomia eivätkä voi törmätä yhteen
-minun mielipiteitteni kanssa. Ja sellaiset eroavaisuudet eivät ole
-persoonallisia asioita."
-
-"Sellainen puolue saattaisi muodostua viikko naimisiinmenomme jälkeen
--- ja tuleekin, luulen, muodostumaan ainakin paljon ennen kuolemaamme.
-Siinä tapauksessa pelkään mielipiteidemme eroavaisuuksien käyvän hyvin
-persoonallisiksi asioiksi."
-
-Lucian alkoi kävellä nopeammin vastatessaan: "On liian järjetöntä
-asettaa sitä, mitä kutsut mielipiteiksesi, vakavaksi esteeksi
-välillemme. Sinulla ei ole mitään mielipiteitä, Lydia. Noita
-epäkäytännöllisiä päähänpistoja, joita sinua huvittaa tuoda julki, ei
-Englannissa tunnusteta täysijärkisiksi valtiollisiksi vakaumuksiksi."
-Lydia ei vastannut tähän. Hän odotti jonkun aikaa miettiväisen
-äänettömänä ja virkkoi sitten:
-
-"Minkätähden et mene naimisiin Alice Goffin kanssa?"
-
-"Oh, hirteen Alice Goff!"
-
-"On niin helppo saada esille mies pintakiillon alta rouhaisemalla
-hänen tunteitaan", sanoi Lydia nauraen. "Mutta minä puhuin tosissani,
-Lucian. Alice on tarmokas, kunnianhimoinen ja järkkymättömän nuhteeton
-periaatteellisissa kysymyksissä. Uskon, että hän antaisi sinulle
-vakavaa apua virkaurasi joka askeleella. Sitäpaitsi hänessä on
-ruumiillista rotevuutta. Oppinut luokkamme on sellaisen lisäyksen
-tarpeessa."
-
-"Monet kiitokset vihjauksestasi; mutta minua ei satu haluttamaan mennä
-naimisiin neiti Goffin kanssa."
-
-"Minä kehoitan sinua ajattelemaan sitä. Sinulla ei ole ollut vielä
-aikaa uusien suunnitelmien muodostamiseen."
-
-"Uusien suunnitelmien! Sinä siis ehdottomasti hylkäät minut --
-hetkeäkään miettimättä?"
-
-"Ehdottomasti, Lucian. Eikö vaistosikin varoita sinua, että olisi
-erehdys mennä naimisiin minun kanssani?"
-
-"Ei, en voi sanoa sen tekevän sitä."
-
-"Luota sitten minun vaistooni, joka ei asetu millekään epävarmalle
-kannalle tässä kysymyksessä, kuten mielilehtiesi on tapana sanoa."
-
-"Se on tunnekysymys", sanoi Lucian väkinäisellä äänellä.
-
-"Onko?" vastasi Lydia vilkkaasti. "Sinä olet tuottanut minulle
-jonkunmoisen yllätyksen, Lucian. En ole koskaan havainnut käytöksessäsi
-mitään rakastavaisen ailahduksia."
-
-"Ja sinä olet tuottanut minulle hyvin epämieluisan yllätyksen, Lydia.
-Minusta tuntuu nyt, ettei minulla koskaan ole ollut paljon menestyksen
-toivoa; mutta luulin kuitenkin, että harhaluulojeni poistaminen
-tapahtuisi lempeällä tavalla."
-
-"Olenko ollut tyly?"
-
-"En valita."
-
-"Se johtui onnettomuudesta, Lucian, ei ilkeydestä. Sitäpaitsi nuo
-hienostelut, joilla ystävykset koettavat säästää toistensa tunteita,
-ovat pikkumaisia epäsuoruuksia. Minä suhtaudun sinuun suorasti.
-Tahtoisitko, että olisin toisenlainen?"
-
-"Tietysti en. Minulla ei ole oikeutta olla loukkaantunut."
-
-"Ei vähintäkään. Lisää nyt vielä tuohon muodolliseen myönnytykseen
-vilpitön vakuutus, että et _ole_ loukkaantunut."
-
-"Vakuutan sinulle, etten ole", sanoi Lucian alakuloisen alistuvasti.
-
-He olivat tällöin saapuneet Charlotte-kadulle, ja Lydia lopetti
-selvittelyn sanattomasti kääntymällä Museoon päin ja alkamalla
-puhua yhdentekevistä aiheista. Russell-kadun kulmassa Lucian nousi
-ajurinrattaille ja ajoi pois ilmaisten masentuneena kiitoksensa hymystä
-ja kädenhuiskutuksesta, joilla Lydia koetti häntä lohduttaa. Lydia
-meni sitten kansalliskirjastoon, missä hän unohti Lucianin. Kosinnan
-järkyttävä vaikutus oli vielä ilmenemättä, mutta toistaiseksi hän ei
-sitä tuntenut, vaan työskenteli uutterasti, kunnes kirjasto suljettiin
-ja hänen oli lähdettävä. Koska hän oli istunut useita tunteja ja päivä
-oli vielä valoisa, ei hän ottanut ajuria eikä edes kävellyt suoraan
-kotiin. Hän oli kuullut eräästä Sohossa olevasta kirjakauppiaasta,
-jolla oli myytävänä eräs harvinainen teos, jota hän halusi; ja hänen
-mieleensä johtui, että nyt oli hyvä tilaisuus lähteä etsimään tuota
-kirjakauppiasta. Asianlaita oli kuitenkin niin, että Länsi-Euroopassa
-tuskin oli yhtään pääkaupunkia, jota hän ei olisi tuntenut paremmin
-kuin Lontoota. Hän eksyi pian kapeiden katujen sokkeloon, joiden
-varrella olevat aikoinaan hienot asumukset olivat jo ammoin muutetut
-pieniksi myymälöiksi tai vuokrakasarmeiksi ja alkoivat nyt vuorostaan
-joutua suurten liiketalojen hiljaa mutta varmasti etenevän valloituksen
-uhreiksi. Kuitenkaan ei liike-elämän tuoksina rikkonut omituista Sohon
-hiljaisuutta. Myymälöiden kaupanteko ei näyttänyt juuri vilkkaalta;
-isot tukkuliikkeet pidättivät toimeliaisuutensa seinien sisäpuolella;
-ne harvat konttoristit, liikemiehet ja varastonhoitajat, joita näkyi
-ulkoisalla, olivat näköjään pikemminkin aikeissa pistäytyä läheisiin
-kapakoihin kuin tärkeitä asioita toimittamassa. Mutta paikalla vilisi
-laumoittain lapsia, jotka parveilivat, sirittivät ja pyrähtelivät kuin
-varpuset, ollen vastuksina aikaihmisille ja tehden huolella rakennetut
-kaupan tyyssijat leikkitantereekseen.
-
-Lydia huomasi erään pienen pojan katselevan kaihokkaasti makeismyymälän
-ikkunaan, ilmeisesti kipeästi rahan tarpeessa. Hän ehdotti pojalle,
-että tämä opastaisi hänet takaisin sen seudun valtakadulle.
-Poika suostui tarjoukseen ahnaasti ja johti hänet kohta sinne
-Lexington-kadun kautta. Lydia kiitti häntä ja antoi hänelle pienimmän
-rahan kukkarostaan, mikä sattui olemaan shillinki. Riemastuen
-sellaisen omaisuuden saannista päästi poika kimakan kirkunan ja
-syöksyi pois näyttääkseen rahaa eräälle poikaparvelle, joka oli
-juuri juossut näkyviin kapakan kulman takaa. Kiireessään hän törmäsi
-päistikkaa erääseen kapakan edustalla tavallisista seisoskelijoista,
-vankkarakenteiseen nuoreen mieheen, joka kirosi häntä kiukkuisesti.
-Poika vastasi kiihkeästi ja alkoi sitten, yhteentörmäyksen
-aiheuttamasta kivusta, itkeä. Kun Lydia tuli paikalle, seisoi lapsi
-vetistellen juuri hänen tiellään, ja hän taputti sitä säälivästi
-päähän ja kehoitti muistamaan sitä paljoa rahaa, joka hänellä oli
-kulutettavana. Lapsi näytti tulevan lohdutetuksi ja pyyhki silmiään
-rystysillään äänettömänä; mutta mies, joka, saatuaan karkean töytäyksen
-nivusiinsa, närkästyi Lydian epäoikeudenmukaisuutta, kun hän soi
-myötätuntonsa päällekarkaajalle eikä hänelle, jolle se oikeuden mukaan
-olisi kuulunut, käveli uhkaavasti Lydian eteen ja kysyi karkeasti
-kiroten, oliko _hän_ tehnyt jotakin pojalle. Ja kun hän pidättyi
-kohdistamasta mitään mainesanaa Lydiaan, uskoi hän rehellisesti
-tehneensä kunniaa Lydian sukupuolelle ja persoonallisille suloille
-osoittamalla esiintymisessään vaikuttavan yhdistelmän ritarillisuutta
-ja miehekästä kiivautta. Lydia ei tuota ritarillisuutta tajunnut, vaan
-peräytyi ja astui ajotielle päästäkseen hänen ohitseen. Harmistuneena
-tästä välinpitämättömyyden yrityksestä asettui mies uudelleen hänen
-tielleen ja toisti kysymyksensä entistä tuikeammin, kun samassa
-äkillinen töytäys sydänalaan sai hänet tuntemaan ankaraa sisällistä
-kipua, horjuttaen samalla hänen tasapainonsa niin kovakouraisesti, että
-hän oli vähällä kaatua jalkakäytävän reunakiveen. Päästyään jälleen
-jaloilleen hän näki edessään keikarimaisesti puetun nuoren miehen, joka
-puhutteli häntä näin sanoen:
-
-"Silläkö tavalla naista puhutellaan, häh? Eikö katu ole kyllin leveä
-kahdelle. Eikö teillä ole ihmistapoja?"
-
-"Ja kukas te olette, ja mihin te töykitte kyynärpäätänne?" sanoi mies,
-päästäen ylivoimaisen sadatuksen.
-
-"No, no", sanoi Cashel Byron varoittavasti. "Teidän on paras pitää
-siivoa suuta, jos haluatte säilyttää hampaanne siinä. Älkää huoliko
-siitä, kuka olen."
-
-Lydia, nähdessään riidankahinan olevan syntymässä ja huolestuneena
-miehen uhkaavasta näöstä, päätti järkevästi kiiruhtaa pois ja lähettää
-poliisin Cashelin avuksi. Mutta kääntyessään hän huomasi väkijoukon
-jo kerääntyneen ympärille, sulkien hänet sisäpiiri-katselijaksi
-kahnaukselle, josta lupasi sukeutua katutappelu. Hänen huomionsa
-palautti kiistelijöihin hänen äskeisen ahdistajansa voimakas
-sisunpurkaus. Cashel näytti huolestuneelta, sillä hän peräytyi askeleen
-piittaamatta takana olevien varpaista ja huudahti, torjuen toisen pois
-kämmenellään:
-
-"Jättäkää nyt minut rauhaan. Minä en halua olla kanssanne juttusilla.
-Menkää pois läheltäni, kuuletteko."
-
-"Ette halua olla kanssani juttusilla! Vai niin, ja minkätähden? Koska
-teissä ei ole siihen miestä tarpeeksi. Mitä se merkitsee, että tulette
-töykkäämään kyynärpäänne toisen leipälaukkuun ja sitten haluatte
-luikkia tiehenne? Luulitteko, että pelkäisin teidän samettitakkianne?"
-
-"No hyvä", sanoi Cashel rauhaarakentavasti; "sanokaamme, ettei minussa
-ole teille miestä tarpeeksi. Niin että se asia on selvä. Oletteko
-tyytyväinen?"
-
-Mutta suuresti pöyhistyneenä julisti toinen monin kirouksin repivänsä
-Cashelin maksan maalle ja vieläpä, jos hän niin halusi, Lydiankin,
-josta hän käytti raakaa mainesanaa. Väkijoukko hurrasi ja kehoitti
-häntä "käymään päälle". Cashel sanoi silloin jurosti:
-
-"Hyvä on. Mutta älkää koettako väittää jälkeenpäin, että minä pakotin
-teidät riitaan. Ja nyt", lisäsi hän kolkolla äänensävyllä, mikä sai
-Lydian värisemään ja siirsi hänen pelkonsa Cashelin vastustajan
-puolelle, "minä panen teidät toivomaan, että olisitte purrut kielenne
-poikki, ennenkuin sanoitte tuon äskeisen sananne. Niin että varokaa
-itsenne."
-
-"Oh, kyllä varon itseni", sanoi mies uhmaten. "Kätenne koholle!"
-
-Cashel katseli vastustajansa asentoa sanomattoman pilkallisena. "Te
-tulette tietämään, milloin käteni ovat koholla, kun tunnette katukivet
-hartioissanne", sanoi hän. "Parasta että pidätte takin päällänne, niin
-kaadutte pehmeämmin."
-
-Mies ilmaisi hylkäävänsä tämän neuvon alkamalla riisua takkiaan
-tarmokkaasti. Nimetön väristys kävi läpi väkijoukon. Ne, jotka olivat
-huonoilla paikoilla, painautuivat eteenpäin; ja ne, jotka muodostivat
-sisäpiirin, painautuivat taaksepäin jättääkseen sijaa ottelijoille.
-Lydia, jolla oli haluttu paikka lähellä Cashelia, toivoi tulevansa
-sysätyksi ulos tungoksesta, sillä hän alkoi tuntea heikkoutta ja
-pahoinvointia. Mutta eräs komea teurastaja, joka oli saanut paikan
-hänen vieressään, katsoi hänellä olevan oikeuden kunniapaikkaan
-eturivissä ja kehoitti häntä olemaan pelkäämättä. Hänen puhuessaan
-näytti kasvojen joukko Lydian edessä äkkiä huojuvan. Pelastuakseen
-kaatumasta hän pisti käsivartensa teurastajan kainaloon, ja tämä hyvin
-mielissään veti hänet lähelleen ja tuki häntä tehokkaasti. Hänen
-tukensa oli tervetullut, koska se oli tarpeen.
-
-Sillävälin Cashel seisoi liikkumatonna, tarkaten järkkymättömän
-halveksivana vastustajansa liikkeitä, kun tämä kääri ylös haalistuneita
-paidanhihojaan väkijoukon huudellessa rohkaisevasti: "Käy päälle,
-Teddy", "Anna hänelle köniin, Teddy", ynnä muita vielä täsmällisempiä
-kehoituksia. Mutta Teddyn luonto alkoi jäähtyä: hän läheni aavistaen
-käyvänsä turmiotaan kohti. Hän ei uskaltanut syöksyä vihollisensa
-kimppuun, jonka katse näytti oivaltavan hänen kyvyttömyytensä. Kun
-hän vihdoinkin rohkaistui iskemään, ei lyönti ylettynyt, minkä Cashel
-ilmeisesti tiesi edeltäpäin, sillä hän ei liikahtanutkaan. Kuului
-naurua ja kärsimätöntä mutinaa väkijoukosta.
-
-"Odotatteko pollarin tulevan teitä erottamaan?" huusi teurastaja.
-"Tulkaa ulos nurkastanne ja käykää toimeen, kuuletteko?"
-
-Tämä muistutus, että poliisi voisi riistää häneltä saaliinsa, näytti
-saavan Cashelin liikkeelle. Hän astui askeleen eteenpäin. Väkijoukon
-jännitys kohosi huippuunsa, ja eräs pieni mies lähellä Lydiaa teki
-hurjan ilmahypyn ja kirkaisi: "Käy päälle, Cashel Byron."
-
-Nämä sanat kuullessaan Teddy suorastaan tyrmistyi kauhusta. Hänen
-kätensä vaipuivat nopeasti alas ja surkea vihertävä kalpeus valahti
-hänen poskilleen. "Se ei ole oikeudenmukaista", huudahti hän,
-peräytyen niin pitkälle kuin pääsi: "Minä antaudun. Antakaa olla,
-mestari: te olette liian etevä minulle." Mutta julma väkijoukko työnsi
-häntä ivaten Cashelia kohti, joka läheni säälimättä. Teddy lankesi
-polvilleen. "Mitäpä ihminen voi sanoa enempää, kuin että hän on saanut
-tarpeekseen?" rukoili hän. "Olkaa englantilainen, mestari, älkääkä
-lyökö miestä silloin kuin hän on maassa."
-
-"Maassa!" sanoi Cashel. "Kuinka kauan pysytte maassa, jos minä
-tahdon että nousette ylös?" Ja liittäen toiminnan sanoihinsa hän
-tarttui Teddyyn vasemmalla kädellään, nosti hänet jaloilleen, heitti
-hänet avuttomaan asentoon polvelleen ja kohotti oikean nyrkkinsä
-kuin moukarin hänen ylöspäin kääntyneiden kasvojensa yläpuolelle.
-"Nyt", sanoi hän, "te ette ole maassa. Mitä teillä on sanomista
-puolustukseksenne, ennenkuin lyön naamanne alas kurkustanne?"
-
-"Älkää tehkö sitä, mestari", huohotti Teddy. "En tarkoittanut mitään
-pahaa. Mistä minä tiesin, että tuo nuori nainen oli teidän heilanne?"
-Tässä hän rimpuili vähän, ja hänen kasvonsa kävivät tummemman
-värisiksi. "Päästäkää, mestari", huusi hän ölisten. "Te tukehdutatte
-minut."
-
-"Pyydän, päästäkää hänet", sanoi Lydia, irtautuen teurastajasta ja
-tarttuen Cashelin käsivarteen.
-
-Hätkähtäen Cashel päästi otteensa, ja Teddy kierähti maahan. Hän käveli
-pois työntäen käsiään hihoihinsa ja uhmaten häpeäänsä tunteettomalla
-irvistyksellä. Cashel tarjosi mitään puhumatta Lydialle käsivartensa,
-ja Lydia, ymmärtäen itselleen parhaaksi päästä poistumaan paikalta niin
-vähin sanoin kuin mahdollista, otti sen vastaan ja sitten kääntyi ja
-kiitti teurastajaa, joka punastui ja kävi sanattomaksi. Pieni mies,
-jonka huudahdus oli keskeyttänyt tappelun, heilutti nyt hattuaan
-huutaen:
-
-"Brittiläinen leijona eläköön! Kolminkertainen hurraa Cashel Byronille!"
-
-Cashel käännähti häneen päin ja sanoi: "Älkää käytelkö niin vapaasti
-toisten ihmisten nimiä, muuten voitte joutua itse ikävyyksiin."
-
-Pieni mies peräytyi kiireesti, mutta väkijoukko vastasi kehoitukseen
-kolmella hurraa-huudolla, kun Cashel, Lydia käsipuolessaan, poistui
-kujannetta myöten, jonka muodostivat epäiltävä-maineisen näköiset
-tytöt, Teddyn luokkaan kuuluvat juipit, valkoesiliinaiset puotilaiset,
-jotka olivat poistuneet tiskiensä takaa nähdäkseen tappelun, ynnä
-muutamat kalpeat konttoristit, jotka katselivat kunnioittavasti
-nyrkkitaistelijaa ja ihmetellen hänen seuralaisensa hienoa näköä. Heitä
-saattoi kaksoisjono pieniä ryysylurjuksia, jotka, katse vakavasti
-kiinnitettynä Casheliin, kävelivät jalkakäytävillä, Cashelin johtaessa
-Lydiaa kapean kadun keskustaa pitkin. Ei yksikään heistä heittänyt
-kipakkaa tai päästänyt huutoa. Tähystäen hellittämättä sankariaan he
-tepsuttivat eteenpäin, törmäten yhteen jokaisen tielleen sattuvan
-esineen kanssa. Vihdoin Cashel seisahtui. Pojatkin seisahtuivat heti
-paikalla. Hän otti joitakin kuparirahoja taskustaan, kalisti niitä
-kädessään ja puhutteli heitä.
-
-"Pojat." Kuolonhiljaisuus. "Tiedättekö, mitä minun on tehtävä
-pysyäkseni voimissani?" Tähän saakka järkähtämättömät katseet vilhuivat
-levottomasti. "Minun on syötävä pieni poika joka ilta ennen maatapanoa.
-Nyt en ole vielä varsin päättänyt, kuka teistä olisi parhaiten
-makuuni; mutta jos yksikään tulee askeleenkaan kauemmaksi, niin syön
-_hänet_. Niin että mars matkaanne." Ja hän viskasi rahat melkoisen
-matkan päähän. Syntyi huuto ja rynnäkkö, ja Cashel ja Lydia jatkoivat
-matkaansa ilman saattajia.
-
-Lydia oli käyttänyt poikien karkoitusta hyväkseen irtautuakseen
-Cashelin käsivarresta. Hän virkkoi nyt, puhutellen Cashelia ensi kertaa
-sen jälkeen kuin hän oli lausunut sanansa Teddyn puolesta:
-
-"Olen pahoillani, että olen tuottanut teille niin paljon vaivaa, herra
-Cashel Byron. Kiitän teitä siitä, että puutuitte asiaan suojellaksenne
-minua; mutta minä en ollut missään todellisessa vaarassa. Olisin
-kernaasti sietänyt joitakin raakoja sanoja välttääkseni häiriötä."
-
-"Kas niin!" huudahti Cashel. "Tiesinhän sen. Te soisitte mieluummin,
-että olisin pitänyt huolta omista asioistani enkä puuttunut juttuun.
-Te olette pahoillanne sen mies-paran puolesta, jota pitelin niin
-kovakouraisesti: ettekö olekin? Se on niin kauttaaltaan naisen
-tapaista."
-
-"Enhän ole sanonut mitään tuollaista."
-
-"No, en ymmärrä mitä muutakaan tarkoitatte. Ei minulle ole mikään
-nautinto tapella satunnaisten miesten kanssa kaduilla tyhjän vuoksi:
-enhän minä sillä tavalla leipääni ansaitse. Ja nyt kun olen sen tehnyt
-teidän tähtenne, niin te annatte minun ymmärtää, että minun olisi
-tullut pysyä rauhassa."
-
-"Ehkä olen väärässä. Minä tuskin ymmärrän, mitä siinä tapahtui. Te
-näytitte putoavan kuin pilvistä."
-
-"Ahaa! Te olitte siis iloinen nähdessänne minut rinnallanne, huolimatta
-puheestanne. Sanokaahan: ettekö ollut iloinen nähdessänne minut?"
-
-"Tunnustan sen: olin tosiaan hyvin iloinen. Mutta millä taikakeinolla
-te niin äkkiä lannistitte tuon miehen? Ja oliko tarpeellista tahrata
-käsiänne kuristamalla häntä?"
-
-"Se tuotti minulle tyydytyksen; ja se oli hänelle parahiksi."
-
-"Perin vaivainen tyydytys! Panitteko merkille, että joku joukosta huusi
-nimenne, ja että se näytti pelästyttävän miestä kauheasti?"
-
-"Todellakin. Omituista, vai mitä? Mutta te sanoitte näyttäneen siltä
-kuin olisin pudonnut taivaasta. Minähän olin seurannut teitä jo viisi
-minuuttia! Mitäs siitä arvelette? Jos sain ottaa vapauden kysyä, niin
-kuinka jouduitte kävelemään ympäri Soho'ta sellaiseen aikaan päivästä
-pienen pojan kanssa?"
-
-Lydia selitti. Kun hän oli lopettanut, oli melkein pimeä. He olivat
-saapuneet Oxford-kadulle, missä Lydia, kuten Lucian Regent's Parkissa
-samana iltapäivänä, huomasi seuralaisensa olevan monien kulkijain
-uteliaisuuden esineenä, erittäinkin ajurien ja omnibusin kuljettajien.
-
-"Alice luulee varmaan minun eksyneen", sanoi Lydia antaen merkin
-ajurille, joka pani hevosensa äkkisyöksyllä tottelemaan sitä. "Hyvästi;
-ja paljon kiitoksia. Olen aina kotona perjantaisin, ja minulle on oleva
-suuri ilo nähdä teitä."
-
-Hän ojensi Cashelille kortin. Tämä otti sen, luki sen ja katsoi sen
-taakse nähdäkseen oliko sinne mitään kirjoitettu, ja virkkoi sitten
-epävarmasti:
-
-"Otaksun, että siellä tulee olemaan paljon ihmisiä."
-
-"Kyllä, te tulette tapaamaan koko joukon ihmisiä."
-
-"Hm! Toivon, että sallisitte minun saattaa teitä kotiin nyt. En pyydä
-päästä kauemmaksi kuin portille."
-
-Lydia nauroi. "Te olisitte hyvin tervetullut", sanoi hän; "mutta minä
-olen hyvässä turvassa, kiitos vain. Teidän ei tarvitse vaivautua."
-
-"Mutta entä jos ajuri koettaa säikyttää teiltä kaksinkertaista
-ajomaksua", pitkitti Cashel. "Minulla on asiaa Kilburnin suunnalle,
-ja teidän asuntonne on aivan tien varrella sinne mennessä. Kunniani
-kautta, minulla on", lisäsi hän, peläten Lydian epäilevän häntä. "Käyn
-joka tiistai-ilta St. John's Wood'in Cestus-klubissa."
-
-"Minulla on nälkä ja kiire päästä kotiin", sanoi Lydia. "Minun on
-mentävä henkeni edestä. Tulkaa jos tahdotte, mutta lähtekäämme joka
-tapauksessa heti." Hän astui vaunuihin, ja Cashel seurasi häntä,
-lausuen jonkun huomautuksen, joka Lydialle jäi osittain hämäräksi,
-siitä, että oli liian pimeä, jotta kukaan voisi tuntea häntä. He eivät
-puhelleet paljoa ajomatkan aikana, joka loppuikin pian. Bashville oli
-seisomassa avoimella ulko-ovella, kun he saapuivat talon eteen. Kun
-Cashel astui ulos vaunuista, katsoi lakeija häneen mielenkiinnolla ja
-hiukan hämmästyneenä. Mutta kun Lydia laskeutui alas, ällistyi hän
-niin, että jäi töllöttämään suu auki, vaikka hänet oli harjoitettu
-näyttelemään tunteettomuutta kaikelle paitsi omille asioilleen ja
-tekemään se niin automaattisesti kuin mahdollista. Cashel sanoi
-Lydialle hyvästi ja kätteli häntä. Mennessään sisään kysyi Lydia
-Bashvilleltä, oliko neiti Goff kotona. Hänen hämmästyksekseen Bashville
-ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota, vaan tuijotti poistuvain
-vaunujen jälkeen. Lydia toisti kysymyksen.
-
-"Kyllä", sanoi Bashville, säpsähtäen tajuihinsa. "Hän on kysynyt teitä
-neljä kertaa."
-
-Lydia, vapauduttuaan siitä vastenmielisestä epäluulosta, että hänen
-tavallisesti nuhteeton lakeijansa olisi juovuksissa, kiitti häntä ja
-meni yläkertaan.
-
-
-
-
-VIII LUKU.
-
-
-Eräänä aamuna ilmestyi komea, hienosti puettu nuori mies
-rahaministeriön taloon Downing Street'in varrella ja pyysi saada tavata
-hra Lucian Webberiä. Hän kieltäytyi lähettämästä sisään korttiaan,
-pyytäen ilmoittamaan hänet vain yksinkertaisesti "Bashvillenä". Lucian
-antoi hänen heti tulla sisään ja hänen saavuttuaan kehoitti häntä
-alentuvasti istuutumaan.
-
-"Kiitos, sir", sanoi Bashville istuutuen. Lucianin mieleen johtui
-silloin, vieraansa käytöksessä ilmenevän jännittyneen päättäväisyyden
-johdosta, että hän oli saapunut jollakin omalla asiallaan eikä
-emäntänsä lähettämänä.
-
-"Olen tullut, sir, omalla vastuullani tällä kertaa. Toivon, että suotte
-anteeksi ottamani vapauden."
-
-"Varmasti. Jos voin tehdä jotakin hyväksenne, Bashville, niin älkää
-pelätkö pyytää. Mutta olkaa niin suppea kuin mahdollista. Minulla on
-niin kiire, että jokainen sekunti, minkä suon teille, tulee luultavasti
-vähennettäväksi yölevostani. Riittääkö kymmenen minuuttia?"
-
-"Riittää yllinkyllin, sir, kiitos vain. Haluaisin tehdä vain yhden
-kysymyksen. Myönnän, että tuo kysymys on sopimaton asemalleni, mutta
-rohkenen kuitenkin tehdä sen. Tietääkö neiti Carew, mikä se herra
-Cashel Byron on, jonka hän ottaa vastaan joka perjantai muiden
-tuttaviensa mukana?"
-
-"Epäilemättä hän tietää", sanoi Lucian, muuttuen heti kylmäksi
-käytökseltään ja katsoen Bashvilleen ankarasti. "Mitä se teihin koskee?"
-
-"Tiedättekö _te_, mikä hän on, sir?" kysyi Bashville vastaten
-järkähtämättä Lucianin tuijotukseen.
-
-Lucianin ilme muuttui, ja hän nosti paikoilleen kynän, joka oli
-solahtanut alas hänen pulpetillaan olevalta telineeltä. "Hän ei ole
-minun tuttaviani", sanoi hän. "Tunnen hänet vain loordi Worthingtonin
-ystävänä."
-
-"Sir", sanoi Bashville äkillisellä kiihkolla, "hän ei merkitse loordi
-Worthingtonille enempää kuin juoksijahevonen, josta hänen armonsa lyö
-vetoa. Yhtä hyvin voisin _minä_ väittää olevani hänen armonsa ystävä,
-koska voin sanoa tavallani tuntevani hänet. Byron on tavallinen
-ammattinyrkkeilijä!"
-
-Lucian muisti mitä oli tapahtunut rouva Hoskynin luona ja uskoi
-väitteen heti. Mutta hän teki heikon yrityksen vastustaa vakaumusta.
-"Oletteko varma siitä, Bashville?" sanoi hän. "Tiedättekö, että
-väitteenne on hyvin vakavaa laatua?"
-
-"Siitä ei ole mitään epäilystä, sir. Menkää mihin Lontoon
-urheilukapakkaan hyvänsä ja kysykää, kuka on nykypäivän parhaiten
-tunnettu nyrkkeilijä, niin teille vastataan: Cashel Byron. Minä tiedän
-hänen kaikki vaiheensa, sir. Ehkä olette kuullut puhuttavan Ned
-Skenestä, joka oli tietääkseni mestari siihen aikaan kun te olitte
-koulussa."
-
-"Luulen kuulleeni tuon nimen."
-
-"Aivan niin, sir. Ned Skene löysi tämän Cashel Byronin Melbournen
-kadulta, missä hän oli tavallisena laivapoikana, ja harjoitti hänet
-nyrkkeilijäksi. Olette ehkä nähnyt hänen nimensä sanomalehdissä, sir.
-Urheilulehdet ovat täynnään kirjoituksia hänestä; ja hänet mainittiin
-Times'issakin kuukausi sitten."
-
-"En lue koskaan sen aiheisia kirjoituksia. Minulla on tuskin aikaa
-silmäillä läpi ne, jotka koskevat minua."
-
-"Samoin on jokaisen ihmisen laita, sir. Neiti Carew'nkaan mieleen ei
-johdu koskaan lukea sanomalehtien urheilutietoja, ja niin tuo Byron voi
-esiintyä hänelle hänen vertaisenaan. Hän on hyvin tunnettu halustaan
-esiintyä herrasmiehenä, sir, sen vakuutan teille."
-
-"Olen huomannut hänen käytöksensä kylläkin omituiseksi."
-
-"Omituiseksi, sir! Hyvänen aika, lapsikin voisi nähdä hänen lävitsensä,
-sillä hänellä ei ole järkeä oman salaisuutensa säilyttämiseen. Viime
-perjantaina hän oli kirjastossa ja sattui katselemaan sitä uutta
-elämäkertateosta, johon neiti Carew kirjoitti esityksen Spinozasta.
-Ja mitä luulette hänen sanoneen, sir! 'Onpas tämä siunattu kirja',
-sanoi hän. 'Tässä on kymmenen sivua Napoleon Bonapartesta eikä yhtään
-ainoaa Jack Randallista; ikäänkuin ei yksi tappelija olisi yhtä hyvä
-kuin toinenkin!' Ymmärsin siitä tavasta, millä neiti Carew vastasi
-tuohon puheeseen ja johti hänet, niin sanoakseni, perusteellisesti
-esittämään ajatuksensa, ettei hän tiennyt kuka hänellä oli talossaan;
-ja silloin minä päätin kertoa asian teille, sir. Toivon, ettette luule
-minun tulleen tänne hänen selkänsä takana mistään pahansuopuudesta
-häntä kohtaan. Tahdon vain rehellistä peliä. Jos minä esiintyisin neiti
-Carew'lle herrasmiehenä, ansaitsisin tulla paljastetuksi petturina; ja
-kun hän koettaa ottaa itselleen etuja, jotka eivät hänelle kuulu, niin
-arvelen, että minulla on oikeus paljastaa hänet."
-
-"Aivan oikein, aivan oikein", sanoi Lucian, joka ei vähääkään piitannut
-Bashvillen vaikuttimista. "Otaksun, että tämä Byron on vaarallinen
-mies, jos joutuu hänen kanssaan mieskohtaisiin epämieluisuuksiin."
-
-"Hän tuntee ammattinsa, sir. Minä olen parempi painin arvostelija kuin
-puolet näistä Lontoon ammattimiehistä, mutta en ole koskaan nähnyt
-miestä, joka kykenisi saamaan hänestä otteen. Niin yksinkertainen kuin
-hän onkin, on hän nyrkkeilyssä nero, ja hän on lyönyt kaiken kokoiset,
-painoiset ja väriset vastustajat. On eräs hiiliseuduilta tullut uusi
-mies, nimeltään Paradise, joka väittää voittavansa hänet; mutta sitä
-minä en usko ennenkuin näen."
-
-"Hyvä", sanoi Lucian nousten, "olen hyvin kiitollinen teille,
-Bashville, tiedonannostanne; ja tulen pitämään huolen, että neiti Carew
-saa tietää, kuinka te olette --"
-
-"Suokaa anteeksi, sir", sanoi Bashville; "mutta jos tahdotte olla
-hyvä, niin älkää tehkö sitä. En tullut suosittaakseni itseäni toisen
-miehen kustannuksella; ja ehkäpä neiti Carew ei pitäisikään sitä minään
-suurena suosituksena." Lucian katsahti häneen nopeasti ikäänkuin
-aikoen sanoa jotakin, mutta hillitsi itsensä. Bashville jatkoi: "Jos
-Byron kieltää asian, saatte kutsua minut todistajaksi, ja minä sanon
-hänelle suoraan naamaan, että hän valehtelee -- ja sen tekisin, vaikka
-hän olisi vielä kaksi vertaa vaarallisempi; mutta, tällaista tapausta
-lukuunottamatta, pyytäisin teitä, sir, osoittamaan minulle sen suosion,
-ettette mainitsisi minun nimeäni neiti Carew'lle."
-
-"Kuten haluatte", sanoi Lucian, ottaen esiin kukkaronsa. "Ehkä olette
-oikeassa. Kuitenkaan ette saa jäädä aivan ilman korvausta vaivoistanne."
-
-"Siihen en todellakaan voi suostua, sir", sanoi Bashville, peräytyen
-askeleen. "Olette varmasti samaa mieltä kanssani siitä, että
-tällaisesta asiasta ei miehen sovi ottaa maksua. Se on minun ja Byronin
-välinen persoonallinen asia, sir."
-
-Paheksuen sitä, että palvelijalla voi olla persoonallisia tunteita
-mistään asiasta, saatikka sellaisesta, joka koski hänen emäntäänsä,
-pisti Lucian kukkaron takaisin taskuunsa pitemmittä selityksittä ja
-kysyi: "Onko neiti Carew kotona tänään iltapäivällä kolmen ja neljän
-välillä?"
-
-"En ole kuullut mistään vastakkaisistakaan aikomuksista, sir. Voin
-sähköttää teille, jos hän menee ulos -- jos haluatte."
-
-"Ei ole väliä. Kiitos. Hyvästi."
-
-"Hyvästi, sir", sanoi Bashville kunnioittavasti ja poistui.
-Oven ulkopuolella hänen käytöksensä muuttui. Hän pani käsiinsä
-kaneelinruskeat hansikkaat, otti hopeahelaisen kävelykepin, jonka hän
-oli jättänyt käytävään, ja käveli Downing Streetiltä Whitehalliin. Eräs
-seurue maaltatulleita, joka seisoi siinä katsellen rakennuksia, arvasi
-hänen olevan rahaministeriön nuorempia loordeja.
-
-Hän odotti turhaan sinä iltapäivänä Lucianin ilmestymistä Regent's
-Parkissa olevaan taloon. Ketään vieraita ei käynyt; ja hän kulutti
-aikaansa yrittämällä, neiti Carew'n järjestämän palvelija-kirjaston
-avulla, tunkeutua Spinozan filosofian syvyyksiin. Tunnin kuluttua,
-tuntien tyytyväisenä päässeensä selvyyteen tuon kirjailijan
-näkökannoista, hän ryhtyi pitkän kesäpäivän yksitoikkoisuuden
-vaihteluksi kiillottamaan Lydian pöytähopeita.
-
-Sillävälin mietti Lucian, millä tavoin hän voisi parhaiten saada
-Lydian ei vain epäämään Cashelin tuttavuuden, vaan lisäksi tuntemaan
-perinpohjaista häpeää siitä, että oli antanut tälle yllykettä, sekä
-terveellistä epäluottamusta omaan arvostelukykyynsä vast'edes. Hänen
-sihteeritehtävänsä olivat opettaneet hänet varustautumaan joillakin
-hyvinjärjestetyillä asiaa koskevilla tosiseikoilla, ennenkuin hän
-ryhtyi vaikuttamaan toisten mielipiteisiin missään asiassa. Hän
-ei tiennyt ammattinyrkkeilystä enempää kuin että se oli raaka ja
-laiton tapa, samaa sukua kuin kukkotappelu, ja että sen, samoinkuin
-viimeksimainitunkin, otaksuttiin yleensä jo jääneen pois käytännöstä.
-Tietäen, kuinka taipuvainen Lydia oli pitämään kaikkia muilta saatuja
-mielipiteitä ennakkoluuloina, tunsi hän olevansa velvollinen hankkimaan
-yksityiskohtaisempia tietoja. Hän hämmästytti loordi Worthingtonia
-ei ainoastaan pyytämällä häntä päivälliselle seuraavana iltana,
-vaan lisäksi kuuntelemalla innokkaasti hänen laveaa esitystään
-mieliaiheestaan, nyrkkeilykilpailuista.
-
-Kun päivät kuluivat, kävi Bashville hermostuneeksi ja arveli toisinaan,
-oliko Lydia ehkä tavannut serkkuaan ja kuullut tältä hänen käynnistään
-Downing Streetillä. Hän kuvitteli Lydian käytöksen häntä kohtaan
-muuttuneen ja oli kerran tai pari kysymäisillään miellyttävimmältä
-sisäköltä, oliko tämä sitä huomannut. Keskiviikkona hänen jännityksensä
-loppui. Lucian saapui ja keskusteli pitkään Lydian kanssa kirjastossa.
-Vaikka Bashville oli liian kunniallinen kuunnellakseen oven
-takana, niin hän miltei toivoi, että tuo miellyttävä sisäkkö olisi
-vähemmän arkatuntoinen. Mutta neiti Carew'n oli onnistunut herättää
-palvelijoissaan jonkunverran itsekunnioitusta, ja Lucianin paljastus
-tapahtui täysin kahdenkeskisesti.
-
-Astuessaan kirjastoon hän näytti niin totiselta, että Lydia kysyi
-häneltä, oliko hänellä hermosärkyä, joka häntä toisinaan vaivasi. Hän
-vastasi hiukan pahastuneena, ettei hänellä sitä ollut, ja että hänellä
-oli tehtävänä Lydialle eräs tärkeä ilmoitus.
-
-"Mitä! Taaskin!"
-
-"Niin, taaskin", sanoi Lucian, happamesti hymyillen; "mutta tällä
-kertaa se ei koske minua itseäni. Saanko varoittaa sinua erään vieraasi
-maineesta ylittämättä oikeuksiani?"
-
-"Varmasti. Tarkoitatko Cheffskyä? Jos niin, niin olen täysin tietoinen
-siitä, että hän on henkipatto nihilisti."
-
-"En tarkoita monsieur Cheffskyä. Toivoakseni ymmärrät, etten hyväksy
-häntä enkä sinun omituista mieltymystäsi nihilisteihin, anarkisteihin
-ja muihin epäilyttäviin henkilöihin; mutta arvelen, että sinäkin voisit
-kuitenkin vetää rajan ammattinyrkkeilijään nähden."
-
-Lydia vaihtoi väriä ja virkkoi, miltei kuulumattomasti: "Cashel Byron!"
-
-"Siis sinä _tiesit_!" huudahti Lucian kauhistuen.
-
-Lydia odotti hetkisen toipuakseen, istuutui levollisesti tuolilleen
-ja vastasi tyynesti: "Tiedän vain sen, mitä sinä sanot minulle
--- en enempää. Ja tahtoisitko nyt selittää minulle tarkoin, mikä
-ammattinyrkkeilijä on?"
-
-"Hän on yksinkertaisesti se, mitä hänen nimensä ilmaisee. Hän on mies,
-joka tappelee palkan edestä."
-
-"Niinhän sotapäällikkökin tekee. Ja kuitenkaan ei yhteiskunta aseta
-heitä samaan luokkaan -- ei ainakaan minun luullakseni."
-
-"Ikäänkuin voisi olla epäilystä siitä, mitä yhteiskunta tässä
-tekee! Eihän noiden kahden tapauksen välillä ole minkäännäköistä
-rinnakkaisuutta. Salli minun koettaa avata silmiäsi hiukan, jos
-se on mahdollista, mitä joskus olen taipuvainen epäilemään.
-Ammattinyrkkeilijä on tavallisesti rajuluontoinen mies, joka
-seuralaistensa kesken on hankkinut itselleen jonkunlaisen öykkärin
-maineen, ja joka alituisesti riidellen on saanut jonkunverran
-harjaannusta tappelussa. Tämän maineensa nojalla hän voi tavallisesti
-löytää jonkun uhkapelurin, joka on halukas lyömään vetoa jonkun
-rahasumman siitä, että hän voittaa jonkun taatussa maineessa olevan
-nyrkkitaistelijan yhdessä ottelussa. Vetoja lyödään noiden molempien
-miesten ihailijain välillä; kootaan palkinto, johon kumpikin puolue
-antaa osansa; taistelijoita treenataan kuin juoksijahevosia,
-tappelukukkoja tai muita sen vertaisia; he kohtaavat toisensa
-ja iskevät toisiaan hurjasti, kunnes jompikumpi on niin pahoin
-ruhjoutunut, ettei voi jatkaa taistelua. Tämä tapahtuu keskellä
-väkijoukkoa, jonka muodostavat tämänlaatuisista näytöksistä nauttivat
-henkilöt: se on, raaimmat lurjukset, mitä suuri kaupunki voi sietää
-vapaalla jalalla, ynnä monet sellaisetkin, joita se ei voi sietää.
-Koska kilpailupalkinto, jonka molemmat puolueet ovat keränneet
-kokoon, nousee usein yli tuhannenkin punnan, ja koska voittoisa
-nyrkkitaistelija saa paljon runsaammat palkkiot antaessaan opetusta
-nyrkkeilyssä, kuin yliopiston opettaja saa opetustunneistaan, niin
-ymmärrät, että sellainen mies, niinkauankuin hänen nuoruutensa ja hyvä
-onnensa kestää, voi olla hyvissä varoissa ja voipa vielä, apinoimalla
-niiden herrasmiesten käytöstä, joita hän opettaa, pettää huolettomia
-ihmisiä -- varsinkin erikoisuuksien ihailijoita -- harhauttaviin
-luuloihin maineestaan ja yhteiskunnallisesta asemastaan."
-
-"Mikä on sitten hänen yhteiskunnallinen asemansa? Tarkoitan, ennenkuin
-hänestä tulee nyrkkitaistelija."
-
-"No, hän voi olla jonkunlainen ammattityöläinen: teurastajan, nahkurin,
-räätälin tai leipurin sälli. Mahdollisesti eronsaanut sotilas,
-merimies, palvelija tai muu sellainen. Mutta tavallisesti hän on raaka
-työmies. Satamain seudut vilisevät sellaisia sankareita."
-
-"Eivätkö he koskaan tule korkeammasta säätyluokasta?"
-
-"Eivät koskaan edes oman luokkansa paremmista piireistä. Rappeutuneilla
-herrasmiehillä ei ole juuri menestymisen mahdollisuuksia työssä, joka
-vaatii härän voimia ja sitkeyttä ja teurastajan julmuutta."
-
-"Mutta mitä heistä lopulta tulee? Eiväthän he voi jatkaa sellaista
-työtä koko ikäänsä."
-
-"Eivät voikaan. Kun joku nyrkkitaistelija vuosien vaikutuksesta joutuu
-useamman kerran perättäin häviölle, ei kukaan halua enää lyödä vetoa
-hänen puolestaan eikä avustaa palkinnon keruussa hänelle. Tai jos hän
-voittaa aina poikkeuksetta, niin ne, mikäli niitä on, jotka uskaltavat
-käydä otteluun hänen kanssaan, huomaavat olevansa samassa kadotuksessa.
-Kummassakin tapauksessa hänen uransa on lopussa. Jos hän on pannut
-rahaa säästöön, avaa hän urheilukapakan, missä myy kelvottominta lajia
-väkijuomia entisille kilpailijoilleen ja heidän joukkokunnalleen, ja
-ennenpitkää juo itsensä kuoliaaksi tai vararikkoon. Jos hän sitävastoin
-on ollut eteensäkatsomaton tai huono-onninen, kerjää hän entisiltä
-suosijoiltaan ja antaa opetusta. Lopulta, kun suojelijat kyllästyvät
-häneen ja oppilaat loppuvat, hän sortuu työläisluokan pohjamutaan
-terveys murtuneena, naama ruhjoutuneena, luonne raaistuneena ja maine
-tahraantuneena."
-
-Lydia jäi tämän selityksen jälkeen äänettömäksi niin pitkäksi aikaa,
-että Lucianin esivaltamainen ankaruus ensin syventyi, sitten horjui, ja
-lopulta vaihtui loukkautumisen tunteeksi; sillä Lydia näytti unohtaneen
-hänet. Hän oli lausumaisillaan paheksumisensa tästä kohtelusta, kun
-Lydia jälleen katsoi häneen ja sanoi: "Minkätähden loordi Worthington
-esitteli minulle siihen luokkaan kuuluvan miehen?"
-
-"Koska itse pyysit häntä tekemään sen. Arvattavasti hän ajatteli,
-että jos katsoit sopivaksi esittää sellaisen pyynnön ilman
-ennakkotiedusteluja, et voisi moittia häntä, jos huomaisit saaneesi
-niskoillesi epämieluisan tuttavuuden. Muista, että pyysit esittelyä
-Wiltstokenin asemasillalla, itse miehen läsnäollessa. Sellainen
-raakalainen kykenisi nostamaan häiriön paljon pienemmästäkin
-loukkauksesta, kuin minkä selitys ja kieltäytyminen olisi hänelle
-tuottanut."
-
-"Lucian", sanoi Lydia, "minä pyysin tulla esitellyksi vuokralaiselleni,
-jonka kunniallisuudesta sinä olit mennyt takuuseen vuokraamalla
-Metsämajan hänelle." Lucian punastui. "Miten loordi Worthington
-selittää herra Byronin ilmestymisen rouva Hoskynin luo?"
-
-"Se oli typerä pila. Rouva Hoskyn oli kiusannut Worthingtonia
-tuomaan hänen luokseen jonkun kuuluisuuden, ja kostoksi hän toi
-nyrkkeilijäsuojattinsa."
-
-"Hm!"
-
-"En puolusta Worthingtonia. Mutta hienotunteisuutta voi tuskin
-odottaakaan häneltä."
-
-"Hänellä on kyllin hienotunteisuutta ymmärtääkseen tällaisen asian
-täydellisesti. Mutta olkoon se sinään. Olen ajatellut sitä, mitä
-kerroit minulle noista omituisista ihmisistä, joiden olemassaolosta
-tuskin tiesin ennen. Lueskellessani, Lucian, olen kohdannut
-tuomitsevia arvosteluja kaikista roduista ja toimialoista auringon
-alla. Hyvin arvossapidetyt ja oppineet miehet ovat väittäneet, että
-juutalaiset, irlantilaiset, kristityt, ateistit, juristit, lääkärit,
-valtiomiehet, näyttelijät, taiteilijat, lihansyöjät ja viininjuojat
-ovat kaikki ehdottomasti rappeutuneita olentoja. Sellaiset väitteet
-voidaan helposti todistaa ottamalla musta lammas kustakin laumasta
-ja esittämällä se tyypiksi. Tuntuu järkevältä tehdä johtopäätös
-ihmisen luonteesta hänen toimialansa perusteella; mutta kuka ottaisi
-käytöksensä ojennusnuoraksi yksinomaan tähän perustuvan mielipiteen?
-Sota on julmaa, mutta sotilaat eivät ole poikkeuksellisen verenhimoisia
-ja epäinhimillisiä olentoja. En ole aivan varma siitäkään, että
-nyrkkitaistelija on väkivaltainen ja vaarallinen mies, koska hän
-harjoittaa väkivaltaista ja vaarallista ammattia -- otaksun, että he
-kutsuvat sitä ammatiksi."
-
-Lucian yritti sanoa jotakin, mutta Lydia keskeytti hänet jatkaen:
-
-"Mutta tuo ei kuitenkaan minua liikuta tällä hetkellä. Oletko saanut
-selville jotakin herra Byronista persoonallisesti? Onko hän tavallinen
-luokkansa edustaja?"
-
-"Ei. Ennemmin luulisin -- ja toivoisin -- että hän on hyvin
-epätavallinen luokkansa edustaja. Olen seurannut hänen historiaansa
-taaksepäin aina siihen aikaan asti, jolloin hän oli laivapoikana. Kun
-hän ei nähtävästi onnistunut toimimaan päällystönsä tyydytykseksi
-siinä virassa, tuli hän asiapojaksi jonkunlaiselle miekkailukoulun
-pitäjälle Melbourneen. Siellä hän keksi lahjojensa laadun, ja ennen
-pitkää hän ilmestyi nyrkkeilypiiriin jonkun onnettoman Ducket-nimisen
-nuoren miehen kanssa, jonka leuan hän murskasi. Se laski perustuksen
-hänen maineellensa. Hän taisteli useita otteluja poikkeuksettomalla
-menestyksellä; mutta vihdoin hän salli rohkeutensa päästä siinä määrin
-voitolle harkitsevaisuudesta, että tappoi erään englantilaisen,
-joka taisteli häntä vastaan epätoivoisella itsepintaisuudella
-kaksi tuntia. Olen kuullut, että sitä iskua, jolla hän kaatoi tuon
-mies-poloisen viimeisen kerran, nimitetään nyrkkeilypiireissä
-'Cashelin surmaniskuksi', ja että hän on koettanut uudistaa sitä
-kaikissa seuraavissakin otteluissaan, saamatta kuitenkaan aikaan samaa
-turmiollista tulosta. Epäonnistuminen on arvattavasti ollut hänelle
-ankara pettymys. Hän pakeni Austraaliasta ja ilmestyi Amerikkaan, missä
-hän ryhtyi jatkamaan voitollista uraansa, kunnostautuen erikoisesti
-heittämällä erään jättiläismäisen vastustajan maahan jollakin
-heidän lajisilleen ominaisella kauhealla tavalla, ja tehden hänestä
-elinkautisen ramman. Sitten hän --"
-
-"Kiitos, Lucian", sanoi Lydia jokseenkin heikosti. "Siinä on aivan
-tarpeeksi. Oletko ihan varma, että tuo kaikki on totta?"
-
-"Tietoni ovat peräisin loordi Worthingtonilta ja urheilulehtien
-palstoilta. Byron itse tulee arvatenkin olemaan ylpeä saadessaan
-antaa sinulle täyden vakuutuksen näiden asiain paikkansapitävyydestä.
-Tehdäkseni hänelle oikeutta on minun kai lisättävä, että häntä pidetään
-nyrkkeilijän esikuvana, mitä tulee raittiuteen ja yleiseen hyvään
-käytökseen."
-
-"Muistatko, että joitakin päiviä sitten erään toisen asian yhteydessä
-huomautin, kuinka merkityksettömiä havaintomme ovat, ennenkuin saamme
-oikean langan, mihin voimme ne pujottaa?"
-
-"Muistan", sanoi Lucian, hiukan hämillään viittauksesta.
-
-"Tuttavuuteni tämän miehen kanssa on juuri kuvaava tapaus. Hän on
-tyrkyttänyt minulle tuota kauheaa ammattiaan joka kerta kun olemme
-tavanneet. Olenpa suorastaan nähnyt julkisesti hurrattavan hänelle
-nyrkkeilijäsankarina. Ja kuitenkin, kun en ollut asian jäljillä enkä
-edes tiennyt sellaisen ammatin olemassaolosta, olen katsellut kaikkea
-näkemättä mitään."
-
-Lydia kertoi sitten seikkailunsa Sohossa ja kuunteli
-välinpitämättömyyden täydellä kärsivällisyydellä Lucianin nuhteita
-hänen varomattomuudestaan, kun hän kulki jalan kaupungilla yksinään.
-
-"Saanko kysyä", lisäsi Lucian, "mitä aiot tehdä tässä asiassa?"
-
-"Mitä sinä tahtoisit minun tekevän?"
-
-"Lopettavan tuttavuutesi hänen kanssaan heti paikalla. Kieltävän
-häneltä pääsyn taloosi mitä selkeimmin sanoin."
-
-"Miellyttävä tehtävä!" sanoi Lydia ivallisesti. "Mutta minä teen sen
--- enkä niin paljon siitä syystä, että hän on nyrkkitaistelija, kuin
-siitä, että hän on harjoittanut petosta. Mene nyt kirjoituspöydän luo
-ja summittele minulle sovelias kirje hänelle lähetettäväksi." Lucianin
-naama venähti. "Luulen", sanoi hän, "että voit tehdä sen paremmin itse.
-Se on hieman arkaluontoinen asia."
-
-"Niin. Se ei ole niin helppo kuin mitä äskeinen kehoituksesi antoi
-ymmärtää. Muuten en olisi pyytänyt sinun apuasi. Niin ollen --" Hän
-viittasi jälleen pöytään.
-
-Lucian ei keksinyt välttävää estettä. Hän istuutui vastahakoisesti
-pöydän ääreen ja hetken mietittyään kyhäsi seuraavan luonnoksen:
-
-    Neiti Carew lähettää kohteliaan tervehdyksen hra Cashel Byronille
-    ja pyytää ilmoittaa hänelle, ettei hän tule olemaan kotona
-    jäljelläolevana seurustelukautena kuten tähän saakka. Sentähden
-    on hänen valitettavasti luovuttava ilosta nähdä häntä luonaan
-    perjantai-iltana.
-
-"Luullakseni pidät tämän riittävänä", sanoi Lucian.
-
-"Kyllä kai", sanoi Lydia, hymyillen lukiessaan luonnosta. "Mutta mitä
-minun on tehtävä, jos hän loukkaantuu, tulee tänne, särkee ikkunat
-ja pieksää Bashvillen? Sellaista tekemään tällainen kirje ärsyttäisi
-ainakin _minua_."
-
-"Ei hän uskalla ruveta rettelöimään. Mutta tahdon kyllä ilmoittaa
-poliisille, jos tunnet itsesi levottomaksi."
-
-"Ei millään muotoa. Meidän ei tule osoittautua häntä huonommiksi
-rohkeudessa, joka, kuten otaksun, on hänen päähyveensä."
-
-"Jos kirjoitat kirjeen nyt, niin vien sen postiin."
-
-"Ei, kiitos. Lähetän sen muitten kirjeitteni mukana."
-
-Lucian koetti odottaa, mutta Lydia ei tahtonut kirjoittaa hänen
-läsnäollessaan. Lucian lähti siis pois, suurin piirtein katsoen
-tyytyväisenä käyntinsä tuloksiin. Hänen mentyään Lydia merkitsi hänen
-luonnoksensa siististi ja pani sen laatikkoon. Sitten hän kirjoitti
-Cashelille seuraavasti:
-
-    Arvoisa hra Cashel Byron. Olen juuri saanut selville
-    salaisuutenne: Olen pahoillani, mutta Te ette saa tulla enää.
-    Jääkää hyvin.
-
-                                      Teidän vilpitön
-                                       _Lydia Carew_.
-
-Lydia säilytti tämän kirjeen seuraavaan aamuun, jolloin hän luki sen
-läpi huolellisesti. Sitten hän lähetti Bashvillen viemään sen postiin.
-
-
-
-
-IX LUKU.
-
-
-Cashelin oppilaat pyysivät häntä toisinaan iskemään heitä kovaa --
-jättämään leikittelyn -- totuttamaan heidät oikeaan kursailemattomaan
-toden-perästä iskemiseen eikä tyhjään joutavaan. Hän oli sellaiseen
-vain suostuvinaan, sillä hän tiesi, että jos joku saisi sinimarjan
-silmäänsä tai hampaan kurkkuunsa ottelussa kuuluisan nyrkkitaistelijan
-kanssa, kerskailisi hän siitä ylenpalttisesti ja saisi kaikki
-tuttavansa päättämään itsekseen välttää noin raakamaista opettajaa.
-Mutta neiti Carew'n kirjelipun saatuaan hän teki poikkeuksen tavastaan
-tässä suhteessa. Eräs nuori kaartilainen, jonka oppitunti alkoi vähän
-aikaa postin saapumisen jälkeen, huomautti Cashelin olevan tavallista
-hajamielisemmän ja kehoitti häntä heräämään ja käymään asiaan toden
-teolla. Silmänräpäyksessä isku sydänalaan lennätti hänet miltei
-tajuttomana lattiaan. Hänen naamansa oli tuntuvasti vaalennut, kun
-hänet nostettiin jälleen jaloilleen, ja pian hän esitti itsellään
-olevan jonkun tärkeän menon ja poistui, selittäen vavahtelevin äänin,
-että juuri sellaisesta ottelusta hän todella nautti.
-
-Hänen mentyään Cashel käveli hajamielisenä edestakaisin, kiroillen
-ja aika-ajasta seisahtuen lukemaan kirjettä. Hänen levottomuutensa
-vain lisäsi hänen kiihtymystään. Ranskalaisen saapuminen, jonka
-hän oli pestannut antamaan miekkailutunteja, teki paikan hänelle
-sietämättömäksi. Hän muutti vaatteensa, meni ulos, kutsui ajurin ja
-antoi kiroten määräyksen ajaa Lydian talolle niin kovaa kuin hevonen
-pääsi. Mies hoputti menoa parhaansa mukaan, saaden hetken perästä
-kärsimättömän huomautuksen, ettei ollut mitään kiirettä. Tottuneena
-tämänkaltaiseen epäjohdonmukaisuuteen ei hän hämmästynyt, kun, heidän
-lähestyessään taloa, hän sai käskyn olla pysäyttämättä ja ajaa hitaasti
-ohi. Sitten hän, uuden ohjeen saatuaan, käänsi ympäri ja sivuutti
-talon toiseen kertaan. Tällöin ilmestyi joku nainen silmänräpäykseksi
-ikkunaan. Samassa hänen kyydittävänsä päästi raivon ja pelon sekaisen
-ähkäisyn, hyppäsi alas liikkuvista ajopeleistä, syöksyi ylös talon
-portaita ja soitti kiivaasti kelloa. Bashville, moitteettomasti
-puettuna ja ilmeettömästi käyttäytyen, avasi oven. Vastaukseksi
-Cashelin epäselvään kysymykseen hän sanoi:
-
-"Neiti Carew ei ole kotona."
-
-"Se on valhe", sanoi Cashel, silmät äkkiä laajentuen. "Minä näin hänet."
-
-Bashville punastui, mutta vastasi kylmästi: "Neiti Carew ei voi ottaa
-teitä vastaan tänään."
-
-"Menkää kysymään häneltä", vastasi Cashel tuimasti, astuen kohti.
-
-Huulet yhteen puristettuina tarttui Bashville oveen sulkeakseen hänet
-ulos; mutta Cashel työnsi sen takaisin häntä vastaan ja astui sisään,
-sulkien oven jälkeensä. Hän kääntyi sitä tehdessään silmänräpäykseksi
-poispäin Bashvillestä, ja ennenkuin hän ehti kääntyä takaisin,
-heitettiin hänet jalkakampilla kumoon pitkin pituuttaan eteishallin
-mosaiikkilattialle. Kun Bashvilleä sanottiin valehtelijaksi ja
-sysättiin takaperin oven taakse, niin se kiihtymys, jota hän oli
-tukahduttanut Lucianin luona käynnistään saakka, räjähti. Hän oli
-heittänyt Cashelin kumoon cornilaistempulla ja odotti nyt hurjana
-seurausta.
-
-Cashel nousi jaloilleen niin äkkiä, että näytti siltä kuin olisi
-hän kimmahtanut lattiasta. Bashville kyyristyi vaistomaisesti hänen
-hyökätessään kohti, välttyen parahiksi hänen oikealta nyrkiltään,
-ja hänestä tuntui kuin olisi se temmannut mukaansa hänen sydämensä
-suhahtaessaan hänen korvansa sivu. Hän kääntyi ja pakeni hurjana
-yläkertaan.
-
-Lydia oli budoaarissaan Alicen kanssa, kun Bashville syöksähti sisään
-ja lukitsi oven. Alice nousi ylös ja kirkaisi. Lydiakin säpsähti,
-vaikka vähemmän tuota tavatonta toimenpidettä kuin muutosta tutuissa
-kasvoissa, joita hän ei ollut koskaan ennen nähnyt tunnekiihoituksen
-vallassa, mutta hän istui kuitenkin hiljaa ja kysyi rauhallisesti,
-mistä oli kysymys. Bashville hillitsi itsensä hetkiseksi. Sitten hän
-puhui jotakin sekavaa, meni ikkunan luo ja avasi sen. Lydia arvasi,
-että hän aikoi huutaa apua kadulta.
-
-"Bashville", sanoi hän käskevästi: "olkaa hiljaa, ja sulkekaa ikkuna.
-Minä menen itse alas."
-
-Bashville juoksi silloin estämään häntä avaamasta ovea, mutta Lydia
-ei piitannut hänestä. Bashville ei uskaltanut vastustaa häntä
-väkivoimalla. Hän alkoi tointua kauhustaan ja tuntea ensimmäisiä häpeän
-pistoksia siitä, että oli antautunut sen valtoihin.
-
-"Neiti", sanoi hän: "Byron on alhaalla ja tahtoo itsepäisesti tavata
-teitä. Hän on vaarallinen, ja hän on liian voimakas minulle. Olen
-tehnyt parhaani: kunniani kautta, sen olen tehnyt. Antakaa minun kutsua
-poliisia. Seis", lisäsi hän, kun Lydia avasi oven. "Jos jompikumpi
-meistä menee, niin se olen minä."
-
-"Tahdon puhutella häntä kirjastossa", sanoi Lydia rauhallisesti.
-"Sanokaa hänelle se ja käskekää hänen odottaa siellä minua -- jos
-voitte puhua hänelle joutumatta vaaraan."
-
-"Ooh, anna hänen kutsua poliisi", yllytti Alice. "Älä yritäkään mennä
-sen miehen luo."
-
-"Lorua!" sanoi Lydia hyväntuulisesti. "En ole vähintäkään
-peloissani. Meiltä ei pidä puuttua rohkeutta, kun olemme tekemisissä
-nyrkkitaistelijan kanssa." Valkoisena ja saaden hädin tuskin estetyksi
-polvensa kolisemasta yhteen, mutta epäröimättä silmänräpäystäkään, meni
-Bashville sankarillisena alas portaita ja tapasi Cashelin nojaamassa
-porraskaidetta vastaan huohottaen ja pyyhkien hämmentyneen näköisenä
-tahrautunutta otsaansa. Bashville pysähtyi kolmannelle askelmalle ja
-sanoi:
-
-"Neiti Carew tahtoo puhutella teitä kirjastossa. Tulkaa tätä tietä,
-olkaa hyvä."
-
-Cashelin huulet liikkuivat, mutta mitään ääntä ei niiltä lähtenyt; hän
-seurasi Bashvilleä äänettömänä. Kun he tulivat kirjastoon, oli Lydia
-jo siellä. Bashville poistui virkkamatta sanaakaan. Sitten Cashel
-istuutui ja Lydian hämmästykseksi painoi päänsä käteensä ja puhkesi
-hysteeriseen nyyhkytykseen. Ennenkuin Lydia ehti ratkaista, miten hänen
-oli meneteltävä, kohotti Cashel katseensa häneen, kasvot vääntyneinä ja
-värittöminä, ja koetti puhua.
-
-"Olkaa hyvä älkääkä itkekö", sanoi Lydia. "Minulle sanottiin, että
-tahdoitte puhua kanssani."
-
-"En tahdo puhua kanssanne koskaan enää", sanoi Cashel käheästi. "Te
-käskitte palvelijanne heittää minut alas portaita. Se riittää minulle."
-
-Lydiaankin tarttui nyyhkytyksen tarve, jonka kanssa Cashel taisteli;
-mutta hän tukahdutti sen ja vastasi lujasti: "Jos palvelijani on tehnyt
-itsensä syypääksi pienimpäänkään epäkohteliaisuuteen teitä kohtaan,
-herra Cashel Byron, on hän mennyt yli määräystensä."
-
-"Sillä ei ole väliä", sanoi Cashel. "Hän voi kiittää onneaan, että
-hänellä on vielä päänsä paikallaan. Mutta _hänestä_ ei ole väliä.
-Odottakaahan vähän -- minä en voi puhua -- minun täytyy saada --
-henkeni takaisin -- ja sitten --" Cashel nosti päänsä pystyyn omituisen
-asiallisin ilmein, heittäytyi rentonaan tuolinsa selustaa vasten ja
-lepäsi siinä asennossa päättäväisesti, kunnes uskoi voivansa puhua.
-Vihdoin hän kohentautui ja virkkoi: "Minkätähden tahdotte hylätä minut?"
-
-Lydia järjesti ajatuksensa taistelukuntoon ja vastasi: "Muistatteko
-keskusteluamme rouva Hoskynin luona?"
-
-"Muistan."
-
-"Te myönsitte silloin, että jos toimialanne laatu tulisi minun
-tietooni, niin tuttavuutemme lakkaisi."
-
-"Se oli kyllä hyvin hyvä sanoa tekosyyksi, kun en tahtonut sanoa sitä
-teille. Mutta huomaan, kuten moni muukin mies koetukselle jouduttuaan,
-että en tarkoittanut mitä sanoin. Kuka kertoi teille, että olen
-nyrkkitaistelija?"
-
-"Olisin mieluummin sanomatta sitä teille."
-
-"Ahaa!" huudahti Cashel, äänessään voitonriemua, jota hysteerisen
-puuskauksen jäännös vielä pyrki tukahduttamaan. "Kukas nyt koettaa olla
-salamyhkäinen, tahtoisin tietää?"
-
-"Minä teen sen tässä tapauksessa, koska pelkään saattaa erästä
-ystävääni alttiiksi katkeruudellenne."
-
-"Ja minkätähden? Hän on mies, arvatenkin: muuten ette pelkäisi. Te
-luulette, että menisin päätäpahkaa ja murhaisin hänet. Ehkä hän sanoi
-teille, että olisi varsin luonnollista minunlaiselleni miehelle
--- minunlaiselleni raakalaiselle -- mennä ja iskeä hänet mäsäksi.
-Sellainen johtuu miehen pelkuruudesta. Ihmiset halventavat ammattiani,
-ei siksi, että siinä on pari kolme kehnoa miestä -- onhan koko joukko
-kehnoja piispojakin, mitä siihen tulee -- vaan siksi, että he pelkäävät
-meitä. Voitte olla rauhallinen ystävänne vuoksi. Minä olen tottunut
-saamaan hyvän maksun löylytyksistä, joita annan; ja pitäisihän terveen
-järkenne sanoa teille, että jos joku on tottunut saamaan maksun
-jostakin tehtävästä, on hän viimeinen mies tekemään sitä ilmaiseksi."
-
-"Olen huomannut asianlaidan olevan päinvastoin ensiluokkaisiin
-taiteilijoihin nähden", sanoi Lydia.
-
-"Kiitän", vastasi Cashel purevasti. "Tuo ansaitsisi minulta
-kumarruksen."
-
-"Mutta", sanoi Lydia vakavasti, "minusta näyttää, että teidän
-taiteenne on kokonaan yhteiskunnan-vastainen ja taantumuksellinen.
-Ja minä pelkään, että tämä väkisin hankkimanne keskustelu on teille
-hukkayritys."
-
-"En tiedä, onko se yhteiskunnan-vastainen vai ei. Mutta minusta on
-kovaa, että minut työnnetään pois säädyllisestä seurasta, silloinkuin
-siinä suvaitaan miehiä, jotka tekevät paljon pahempaa kuin minä.
-Kenet näin täällä viime perjantaina, kaikkein kunnioitetuimpana
-vieraittenne joukossa? No, sen ranskalaisen, jolla oli kultasankaiset
-silmälasit. Mitä luulette minulle kerrotun, kun kysyin, mikä hänen
-pikku harrastuksensa oli? Paistaa koiria uunissa, nähdäkseen kuinka
-kauan koira voi elää hehkuvan kuumana! Tahtoisinpa tavata hänet
-tekemässä sitä minun koiralleni. Niin, ja pistellä rotta täyteen
-nauloja, nähdäkseen saiko kipu rotan hikoilemaan. Sehän on kerrassaan
-kuvottavaa. Luuletteko, että minä olisin lyönyt kättä sellaisen miehen
-kanssa? Jos hän ei olisi ollut teidän vieraanne, olisin opettanut
-hänelle, miten ranskalainen pannaan hikoilemaan pistelemättä häneen
-lainkaan nauloja. Ja _hänet_ otetaan vastaan ja pidetään kuin kultaa
-kämmenellä, samalla kuin minut potkaistaan ulos! Katsokaahan vielä,
-miten suhtaudutte kenraaliinkin! Mitä hän on muuta kuin tappelija,
-tahtoisin tietää? Eikö hän suorastaan ylvästele ja kersku sillä, että
-niinkauankuin hänelle maksetaan sen-ja-sen verran päivältä, ei hän
-kysele, onko sota oikea vai väärä, vaan marssii esiin ja panee tuhannet
-miehet parhaansa mukaan tappamaan ja tapattamaan itseään -- pysytellen
-itse tarkoin taampana kaiken aikaa, huomatkaa se. Viime vuonna hän
-oli korviaan myöten joidenkin neekeri-poloisten veressä, jotka olivat
-yhtä kyvyttömät vastarintaan hänen aseellisille joukoilleen kuin joku
-höyhensarjalainen olisi minulle. Niin huono kuin olenkin, en kävisi
-höyhensarjalaisen kimppuun, enkä seisoisi syrjästäkatsojana, jos
-joku toinen raskaansarjan mies sen tekisi. Monet teidän ystävistänne
-kulkevat Hurlinghamissa kyyhkysiä ampumassa. On siinäkin inhimillinen
-ja miehekäs tapa kuluttaa lauantai-iltapäivää! Loordi Worthington, joka
-käy luonanne milloin mieli tekee, on tosin liian hyvä mies tai liian
-huono ampuja tappaakseen kyyhkysiä, mutta ketunajoa hän ei pidä minään.
-Luuletteko, että ketuista on hauskaa olla ajettuina, tai että miehillä,
-jotka niitä ajavat, on niin hienot tunteet, että heidän kannattaa
-antaa haukkumanimiä nyrkkitaistelijoille? Katsokaahan, kuinka monta
-miestä kuolee tai rampautuu joka vuosi esteratsastuksessa, ketunajossa,
-krikettipelissä ja jalkapallo-otteluissa! Kymmeniä! Katsokaa, kuinka
-monta tuhatta kuolee sodassa! Oletteko koskaan kuullut kenenkään
-kuolleen nyrkkeilyottelussa? Hyvänen aika, alusta loppuun asti koko
-sen vuosisadan aikana, jolloin tämä taistelutapa on ollut käytännössä,
-ei ole ollut puolta kymmentäkään tuhoisaa tapaturmaa todella
-kunniallisissa otteluissa. Se on turvallisempaa kuin tanssiminen: moni
-nainen on tanssinut helmansa tuleen ja palanut. Kerran ottelin miehen
-kanssa, joka oli turmellut ruumiinrakenteensa huonolla elämällä, ja
-hän näännytti itsensä niin perinpohjin pitkittämällä yhä edelleen
-vielä kauan sen jälkeen kuin hän oli joutunut häviölle, että kuoli
-siitä ja oli vähällä tehdä lopun minustakin. Jos olisitte kuullut sitä
-melua, mitä vanhat veteraanitkin siitä pitivät, niin olisitte luullut
-viattoman lapsen kuolleen kätkyestä pudotessaan. Hyvä selkäsauna
-tekee miehelle enemmän hyvää kuin pahaa. Ja jos kaikki nuo kirotut
-koiranpaistajat, sotilaat, kyyhkysten-ampujat, ketun-ajajat ja muu
-sellainen joukko ovat tervetulleita tänne, niin miksi minut suljetaan
-ulos niinkuin jokin petoeläin?"
-
-"Todellakaan en tiedä sitä", sanoi Lydia ymmällään; "jollei se johdu
-siitä, että teidän ammattinne harjoittajat eivät tavallisesti ole
-lähtöisin meidän säädystämme."
-
-"Myönnän, etteivät nyrkkeilijät yleensä ole herrasmiehiä. Eivät
-myöskään maalarit eivätkä runoilijat ennenmuinoin olleet. Mutta
-tämän minä tahtoisin tietää: jos joku nyrkkeilijä osaisi käyttäytyä
-yhtä hyvin kuin teidän ystävännekin ja olisi yhtä hyvää syntyperää,
-minkätähden hän ei saisi seurustella heidän parissaan ja tulla
-kohdelluksi heidän vertaisenaan?"
-
-"Erotus näyttää mielivaltaiselta, sen tunnustan. Mutta ehkäpä asia
-korjautuisi oikeammin, jos suljettaisiin pois myös vivisektorit ja
-sotilaat, sensijaan että avattaisiin pääsy nyrkkitaistelijoille. Herra
-Cashel Byron", lisäsi Lydia muuttuneella sävyllä: "en voi keskustella
-kanssanne tästä asiasta. Yhteiskunnalla on teitä vastaan ennakkoluulo.
-Niin on minullakin, enkä voi sitä voittaa. Ettekö voi löytää jalompaa
-elinkeinoa kuin nuo rajut ja kamalat ottelut, joilla alennutte
-ansaitsemaan toimeentulonne?"
-
-"En", sanoi Cashel masentuneesti. "En voi. Sepä siinä juuri onkin."
-
-Lydia näytti totiselta eikä sanonut mitään. "Ettekö ymmärrä sitä?"
-sanoi Cashel. "No minäpä kerron teille elämäkertani alustapitäen, niin
-saatte sitten itse tuomita. Saanko istua siksi aikaa kun puhun?" Hän
-oli noussut seisoalleen tehdessään huomautuksiaan Lydian tieteellisistä
-ja sotilaallisista tuttavuuksista.
-
-Lydia viittasi lähellään olevaan tuoliin. Tuossa eleessä oli jotakin,
-mikä sai värin nousemaan Cashelin poskille.
-
-"Uskon, että olin poikana onnettomin olento maan päällä", aloitti
-hän. "Äitini oli -- ja on vieläkin -- näyttelijätär, ja vieläpä
-kaikkein etevimpiä ammatissaan. Kaikkein ensimmäisiä muistojani on
-se, että istuin lattialla huoneen loukossa, ja huoneen suuren peilin
-edessä äitini liehui ottaen asentoja ja ryöpyttäen Shakespearea kuin
-mieletön. Minä pelkäsin häntä, kun hän oli niin tarkka käytöksestäni
-ja ulkoasustani, eikä sallinut minun mennä koskaan lähelle teatteria.
-Hänen omaisistaan en tiedä mitään, sillä hän antoi minua korville
-kerran, kun kysyin kuka isäni oli, ja minä varoin tarkoin kysymästä
-uudelleen. Hän oli aivan nuori silloinkuin olin lapsi, ja ensin minä
-luulin häntä jonkinlaiseksi enkeliksi. Olisin pitänyt hänestä kovasti,
-luulen, jos hän olisi sen sallinut. Mutta hän ehkäisi sen jotenkuten,
-ja minun oli kohdistettava kiintymykseni palvelijoihin. Siinä suhteessa
-minulla oli runsaasti vaihtelua, sillä hän antoi potkut koko väelleen
-noin joka toinen kuukausi, paitsi erästä tyttöä, joka uhmaili häntä ja
-antoi minulle sen ainoan hoidon, mitä koskaan sain. Luulen, että itkuni
-jonkun palvelustytön poismenon johdosta antoi hänelle ensimmäisen
-aiheen haukkua minua alhaisista taipumuksista -- mikä haavoitti minua
-sydänpohjia myöten ja mitä hän jatkoi aina siihen päivään asti, jolloin
-jätin hänet myötyri. Me olimme ihana pari: minä juro ja itsepäinen,
-hän häilyvä ja tuittupäinen. Hän saattoi usein aloittaa aamiaisen
-lähettämällä minut läimäyksellä huoneen toiseen laitaan ja lopettaa sen
-kutsumalla minua poju-kultasekseen ja lupaamalla minulle kaikenlaiset
-lelut ja kapineet. Pian lakkasin yrittämästäkin olla hänen mielikseen
-ja pitää hänestä, ja minusta tuli niin epämiellyttävä nuori vekara kuin
-ikinä voi toivoa. Ainoana ajatuksenani oli saada häneltä niin paljon
-kuin suinkin, silloinkuin hän oli hyvällä tuulella, ja murjottaa ja
-niskoitella silloinkuin hän oli äkäpäissään. Eräänä päivänä heitti
-muudan poika kadulla mutaa päälleni, ja minä juoksin sisään itkien ja
-kannellen hänelle. Hän sanoi, että minä olin pieni pelkuri. En ole
-antanut sitä hänelle anteeksi vielä tänä päivänäkään - ehkä siksi,
-että se oli yksi niitä harvoja totuuksia, joita hän minulle koskaan
-sanoi. Elin alituisessa ärtymyksen tilassa, ja usein ihmettelen,
-etten myrtynyt siihen aikaan koko iäkseni. Vihdoin minusta tuli niin
-kiukkuinen pikku paholainen, että kun hän löi minua, niin torjuin hänen
-iskujaan ja näytin niin häijyä naamaa, että luulen hänen ruvenneen
-pelkäämään minua. Sitten hän pani minut kouluun, sanoen minulle, että
-olin vailla sydäntä, ja sanoen johtajalle, että olin hillitön ja
-pahankurinen vesa. Minä itkin kuin pieni hullu erotessamme, ja hän itki
-vastaan kuin iso hullu -- huomatkaa, juuri sen jälkeen kuin hän oli
-sanonut johtajalle kuinka häijy olin -- ja niin hän meni pois, jättäen
-poju-kultasensa ja rakkaan lapsukaisensa ulisemaan sille hyvälle
-onnelleen, että pääsi eroon hänestä.
-
-"Minä olin kerrassaan oiva poika kouluun pantavaksi. Osasin puhua
-yhtä hyvin kuin joku näyttelijä, mitä ääntämiseen tulee, mutta lukea
-osasin tuskin yksitavuisiakaan sanoja; ja mitä kirjoittamiseen tulee,
-en osannut edes kunnollisesti alkeitakaan. Tänä päivänäkään en osaa
-oikeinkirjoitusta paremmin kuin Ned Skene. Mutta pahemmanlaatuista
-tietämättömyyttä oli se, ettei minulla ollut aavistustakaan suorasta
-käytöksestä. Luulin, että kaikki palvelijat pelkäisivät minua, ja että
-kaikki aikuiset sortaisivat minua. Minä pelkäsin jokaista; pelkäsin,
-että pelkuruuteni keksittäisiin; ja olin yhtä kiukkuinen ja julma
-suuttumuksen-puuskissani kuin pelkurit aina ovat. Teidän on vaikea
-uskoa minua, kun sanon sen, mutta kokonaan kunnottomaksi kehittymästä
-minut pelasti se, että huomasin pystyväni tappelemaan. Isommat pojat
-olivat samanlaisia kuin täysikasvuisetkin siinä suhteessa, että heistä
-oli hauskaa katsella kun toiset tappelivat; ja heillä oli tapana panna
-meidät nuoremmat tappelemaan, tahdoimmepa tai emme, säännöllisesti
-joka lauantai-iltapäivä, todistajineen, tuomareineen ja kaikkineen,
-köysipiiriä lukuunottamatta. Alussa, kun minut pantiin tappelemaan,
-puristin silmäni kiinni ja itkin; mutta siitä huolimatta minun
-onnistui saada vastustajani lujasti kiinni vyötäisistä ja heittää
-hänet kumoon. Senjälkeen tuli suosituksi hauskuudeksi panna minut
-tappelemaan, minä kun itkin aina. Mutta lopputuloksena oli, että
-minä opin pitämään silmäni auki ja iskemään kohti. Tappeleminen ei
-silloin ollutkaan minulle mikään vaikea konsti. Jollakin tavoin minä
-älysin vaistomaisesti, milloin toinen aikoi iskeä, ja minä iskin aina
-ensimmäiseksi. Sama on laitani nytkin kilpaotteluissa: minä tiedän mitä
-vastustajani aikoo tehdä, ennenkuin hän tietää sitä oikein itsekään.
-Voima, jonka tämä minulle antoi, sivistytti minut. Lopulta se teki
-minusta koulun kukon, ja kukkona en voinut olla halpamainen tai
-lapsekas. Ei mikään vetäisi vertoja tappelemiselle poikien luonteen
-kehittäjänä, jos kaikki voisivat olla kukkoja; mutta kaikki eivät voi,
-joten siitä taitaa olla enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
-
-"Olisin voinut viihtyä hyvinkin koulussa, jos olisin ollut ahkerampi
-kirjojen ääressä. Mutta opiskelu ei minulta sujunut, ja opettajat
-olivat kaikki minulle töykeitä, pitäen minua laiskottelijana, vaikka
-minä en olisi ollut sellainen, jos he olisivat osanneet opettaa; olen
-myöhemmin tullut oppimaan, mitä opettaminen on. Mitä loma-aikoihin
-tulee, olivat ne minulle vuoden pahin aika. Kun minut jätettiin
-kouluun, olin raivoissani siitä, ettei minua päästetty kotiin;
-ja kun menin kotiin, ei äitini tehnyt muuta kuin morkkasi minun
-koulupojantapojani. Olin nimittäin käymässä liian suureksi, jotta
-hän olisi voinut armastella minua poju-kultasenaan, ymmärrättehän.
-Hän kohteli minua aivan entiseen tapaan, hellittely-puuskat vain
-poisjätettyinä. Kun olin ollut koulussa kukkona, ei ollut miellyttävää
-tuntea olevansa kuin hänen esiliinansa nauhoihin sidottu pahanpäiväinen
-kakara. Kun hän näki, etten oppinut mitään, lähetti hän minut toiseen
-kouluun, Panley-nimiseen paikkaan pohjoisessa. Siellä olin aina
-seitsemäntoista vanhaksi, ja sitten hän tuli eräänä päivänä, ja
-meillä oli riita, tavallisuuden mukaan. Hän sanoi, ettei hän antaisi
-minun lähteä koulusta ennenkuin olisin yhdeksäntoista vanha, ja
-silloin minä ratkaisin asian karkaamalla tieheni heti samana yönä.
-Tulin Liverpooliin, missä piilouduin Austraaliaan lähtevään laivaan.
-Kun nälistyneenä häädyin ilmaisemaan itseni, kohteli laivan väki
-minua paremmin kuin olin odottanutkaan; ja minä tein työtä minkä
-jaksoin ansaitakseni matkani ja ruokani. Mutta kun minut jätettiin
-maihin Melbournessa, olin aika kiipelissä. En tuntenut ketään, eikä
-minulla ollut yhtään rahaa. Kaikki, millä ihminen saattoi elää, oli
-jonkun toisen omaisuutta. Kävelin pitkin kaupunkia etsien paikkaa,
-missä tarvittaisiin poikaa juoksemaan asioita tai puhdistamaan
-ikkunoita. Mutta minulla ei ollut rohkeutta mennä puoteihin kysymään.
-Pari-kolme kertaa, kun olin yrittämäisilläni, osui silmiini joku
-puotilais-nulikka, ja minä päätin, etten rupeaisi ainakaan _hänen_
-komenneltavakseen, ja että kun oli tarjolla koko kaupunki, saatoin
-yhtä hyvin mennä seuraavaan paikkaan. Vihdoin iltamyöhällä näin erään
-voimistelulaitoksen seinään naulatun ilmoituksen, ja sitä lukiessani
-jouduin puheisiin sen omistajan, vanhan Ned Skenen kanssa, joka istui
-tupakoimassa ovella. Hän mieltyi minuun ja tarjosi minulle paikan
-laitoksessaan jonkinlaisena yleis-apulaisena. Mikään ei olisi ollut
-minulle tervetulleempaa, ja niin teimme heti kaupat. Aikaa myöten
-tulin niin taitavaksi nyrkkeilyssä, että Ned järjesti minulle ottelun
-erästä Ducket-nimistä kevyen-sarjan miestä vastaan ja löi melko suuren
-vedon siitä, että minä voittaisin. No, enhän voinut tuottaa hänelle
-pettymystä, kun hän oli ollut niin ystävällinen minulle -- rouva
-Skenekin oli pitänyt minua hyvänä kuin omaa poikaansa. Mitäpä saatoin
-tehdä muuta kuin ottaa leipäni sellaisena kuin se minulle tuli? Eihän
-minusta ollut mihinkään muuhun. Jos olisin kyennytkin kirjoittamaan
-hyvää käsialaa ja pitämään kirjaa, en kuitenkaan olisi saanut
-itseäni siihen uskoon, että tuo kynänpyörittäminen ja muiden rahojen
-laskeminen oli miehelle sopivaa ammattia. Ei ihmisen tehtävä ole tässä
-maailmassa se, mitä hän haluaisi tehdä, vaan se, mitä hän _pystyy_
-tekemään; ja ainoa asia, mihin minä kunnolla pystyin, oli tappeleminen.
-Tappelemalla saattoi voittaa paljon rahaa ja paljon kunniaa ja mainetta
-tuttavapiirini keskuudessa. Niinpä haastoin Ducketin ja löin hänet
-rääsyksi noin kymmenessä minuutissa. Jopa puolittain tapoin hänet,
-koska en tuntenut omaa voimaani ja koska pelkäsin häntä. Siitä saakka
-olen pitänyt samaa ammattia, sillä minkään muun laista tointa ei
-minulle koskaan tarjottu. Olin treenaamassa ottelua varten silloin kun
-olin Wiltstokenissa sen Mellish-houkan kanssa. Ottelu suoritettiin sinä
-päivänä, jolloin te näitte minut Claphamissa, kun minulla oli mustelma
-silmäkulmassa. Wiltstoken oli tehnyt minulle hyvää. Niin paljon kuin
-olenkin tapellut, en ole sydämeltäni paljon pikkulasta parempi; ja
-aina siitä saakka, kun tulin näkemään, ettei äitini ollut enkeli, on
-minulla ollut sellainen ajatus, että oikea enkeli ilmestyisi jonakin
-päivänä. En ole, nähkääs, koskaan välittänyt paljoa naisista. Niin
-huono kuin äitini olikin niin sanoakseni äidin virkaan, oli hänen
-ulkonäössään ja käytöksessään jotakin, mikä antoi minulle paremman
-käsityksen siitä, millainen miellyttävä nainen olisi, kuin mitä
-minulla oli useimmista muista asioista; ja ne tytöt, joita tapasin
-Austraaliassa ja Amerikassa, näyttivät minusta hyvin mitättömiltä hänen
-rinnallaan. Sitäpaitsi, he eivät luonnollisesti olleet sivistyneitä.
-Minä pidin kovasti rouva Skenestä, koska hän oli hyvä minulle, ja hänen
-tähtensä olin kohtelias niille tytöille, jotka kävivät hänen luonaan;
-mutta itse asiassa en voinut sietää heitä. Rouva Skene sanoi, että
-he koettivat kaikki pyrkiä minun suosiooni -- naiset ovat riivattuja
-etevän nyrkkitaistelijan perään -- mutta mitä enemmän he koettivat,
-sitä vähemmän minä heistä pidin. En voinut sille mitään: miesten kanssa
-saatoin tulla aikaan varsin hyvin, olivatpa he kuinka alhaisia hyvänsä,
-mutta sukuni vaativaisuus näyttäytyi kohta, kun naisista tuli kysymys.
-Kun näin teidän astuvan esiin puiden välistä silloin Wiltstokenissa
-ja seisovan niin rauhallisesti katsoen minuun ja Mellishiin ja sitten
-poistuvan jälleen näkyvistä lausumatta sanaakaan, niin luulinpa
-tosiaan teitä enkeliksi, joka vihdoinkin oli tullut. Sitten tapasin
-teidät rautatieasemalla ja kävelin kanssanne. Enkeliluulot te kylläkin
-pian saitte pois päästäni; enkelithän ovat lopultakin vain hämärää,
-lapsellista luuloa -- luulen olevan tyhjää lorua, että niitä olisi
-taivaassa -- mutta te annoitte minulle vielä paremman käsityksen
-kuin äitini siitä, millainen naisen tulisi olla, ja te vastasitte
-itse tuota käsitystä ja menitte siitä ylikin. Olen rakastanut teitä
-siitä pitäen, ja jos en saa teitä, niin en välitä mitä minusta tulee.
-Tiedän, että olen kelvoton, ja olen aina ollut; mutta kun näin teidän
-seurustelevan mielihyvällä aivan yhtä huonojen miesten kanssa kuin
-minäkin olin, niin en ymmärtänyt miksi minun olisi pysyteltävä poissa,
-kun mieleni teki tulla ihan kuollakseni. En ole ainakaan huonompi
-kuin se koiranpaistaja. Ja pahus vieköön, neiti Lydia, minä en tahdo
-kerskua; mutta nyrkkitaistelussakin on puhtaita ja likaisia tapoja
-samoinkuin kaikessa muussakin; ja minä olen koettanut parhaani mukaan
-pysyä puhtaissa tavoissa. En ole koskaan pelannut ristiin enkä iskenyt
-luvatonta iskua; enkä ole koskaan joutunut häviölle, vaikka olen vain
-keskisarjan mies ja olen otellut parhaiden kahdensadan naulan miesten
-kanssa Siirtomaissa, Yhdysvalloissa ja Englannissa."
-
-Cashel lopetti. Kun hän jäi istumaan katsoen surumielisesti Lydiaan,
-joka oli ollut aivan hiljaa, virkkoi Lydia miettiväisesti:
-
-"Olin ennakkoluuloisempi kuin tiesinkään. Mitä ajattelettekaan minusta,
-kun sanon teille, että ammattinne ei tunnu minusta puoleksikaan niin
-vastenmieliseltä nyt, kun tiedän, että te olette taiteilijan poika
-ettekä teurastajan sälli tai työmies, kuten serkkuni sanoi."
-
-"Mitä!" huudahti Cashel. "Sanoiko tuo kaitanaama teille, että minä olin
-teurastaja!"
-
-"Ei ollut tarkoitukseni ilmiantaa häntä; mutta, kuten olen jo
-sanonut, minä olen huono pitämään salaisuuksia. Herra Lucian Webber
-on serkkuni ja ystäväni ja on tehnyt minulle monta palvelusta. Saanko
-olla vakuutettu siitä, ettei hänellä ole mitään pelättävää teidän
-taholtanne?"
-
-"Hänellä ei ole mitään oikeutta puhua valheita minusta. Hän katsoo
-hellällä silmällä teitä, hänkin: näin sen Wiltstokenissa. Minulla olisi
-hyvä halu antaa hänen tietää, olenko teurastaja vai en."
-
-"Ei hän niin sanonutkaan. Se mitä hän kertoi minulle teistä, on saanut
-täyden vahvistuksen teidän omasta kertomuksestanne. Minä satuin
-kysymään häneltä, mihin ihmisluokkaan teidän ammattinne harjoittajat
-tavallisesti kuuluvat, ja hän sanoi niiden olevan työmiehiä,
-teurastajia ja niin edespäin. Pidättekö sitä loukkauksena?"
-
-"Näen kyllä selvästi, ettette te salli minun pitää sitä loukkauksena.
-Tahtoisinpa tietää, mitä muuta hän sanoi minusta. Mutta hän oli
-kylläkin oikeassa. Ammatissamme on jos minkälaisia heittiöitä,
-sitä ei kannata kieltää. Sittenkuin se on tehty laittomaksi, eivät
-kunnon miehet halua siihen antautua. Kuitenkaan ne eivät ole itse
-nyrkkeilijät, vaan vedonlyöjät, jotka saattavat ammatin huonoon
-huutoon. Toivon, että serkkunne olisi pitänyt kiinni kirotun leukansa."
-
-"Minä toivon, että te olisitte ennättänyt hänen edelleen kertomalla
-minulle totuuden."
-
-"Sitä minäkin toivon nyt. Mutta mitä hyödyttää toivominen? Minä en
-uskaltanut antautua teidän menettämisen vaaraan. Näettehän itsekin,
-kuinka pian kielsitte minulta pääsyn taloonne, kun saitte asian ilmi."
-
-"Se ei tehnyt paljon eroa", sanoi Lydia vakavasti.
-
-"Te olitte aina ystävällinen minulle", sanoi Cashel valittavasti.
-
-"Ystävällisempi kuin te minulle. Teidän ei olisi pitänyt pettää minua.
-Ja nyt arvelen, että meidän on paras erota. Olen iloinen, että tiedän
-tarinanne, ja myönnän, että valitsitte ehkä parhaan tavan, minkä
-olosuhteet tarjosivat teille. En moiti teitä."
-
-"Mutta annatte minulle potkut. Niinkö?"
-
-"Mitä ehdotatte, herra Cashel Byron? Sitäkö, että kävisitte vieraanani
-aina väliaikoina, samalla kuin ruhjotte ja hakkaatte vaivaisiksi
-teurastajia ja työmiehiä?"
-
-"Enkä", tokaisi Cashel. "Te olette kovin ärsyttävä. Minä en jää enää
-pitkäksi aikaa ammattiin: onneni on liian hyvä kestääkseen kauan.
-Joka tapauksessa minun on pian vetäydyttävä syrjään, olkoon onni
-hyvä tai huono, koska minulla ei ole tasaväkistä kilpailijaa. Juuri
-tällä hetkellä ei ole ketään muuta kuin Bill Paradise, joka väittää
-kykenevänsä voittamaan minut, ja hänen kanssaan tulen ratkaisemaan
-välini syyskuussa, jos hän todella tahtoo vastata sanoistaan. Sen
-jälkeen vetäydyn syrjään. Luulen olevani silloin kymmenentuhannen
-punnan mies. Olen kuullut sanottavan, että kymmenentuhatta puntaa on
-samaa kuin viisisataa vuodessa. Ja päättäen siitä, millaista taloutta
-pidätte täällä, otaksun teidän tulonne tekevän saman verran, maatalo
-vielä siihen lisäksi; niin että jos tahdotte mennä naimisiin kanssani,
-on meillä tuloja yhteensä tuhat puntaa vuodessa. Minä en tiedä paljon
-raha-asioista, mutta ainakin voimme sillä summalla elää kuin kanat
-ryytimaassa. Se on selvä ja asiallinen esitys, eikö niin?"
-
-"Entä jos kieltäydyn?" sanoi Lydia hieman ankarasti.
-
-"Silloin saatte tehdä noilla kymmenellätuhannella punnalla mitä
-haluatte", sanoi Cashel toivottomasti. "On samantekevä, mihin minä
-joudun. En tahdo mennä hunningolle teidän enempää kuin kenenkään
-muunkaan naisen takia, jos voin sitä auttaa, ja minä -- mutta mitä
-hyödyttää sanoa, _jos_ te kieltäydytte? Tiedän, etten osaa käyttää
-oikeita sanoja: olen huono pitämään tunteellisia puheita; mutta vaikka
-minulla olisi yhtä liukas kieli kuin jollakin noista pitkätukkaisista
-perjantaivieraista, niin en voisi pitää teistä enemmän tai ajatella
-teistä parempaa."
-
-"Mutta te olette erehtynyt tulojeni määrään nähden."
-
-"Se ei haittaa vähääkään. Jos teillä on enemmän, niin sitä hauskempi.
-Jos teillä on vähemmän, tai jos teidän on luovutettava pois kaikki
-omaisuutenne naimisiin mennessänne, niin saan pian kokoon toiset
-kymmenentuhatta häviön korvaukseksi. Antakaa minulle yksi hyvä sana,
-niin, tuli ja leimaus, minä taistelen kaikkia kristikunnan seitsemää
-mestaria vastaan peräkkäin, väliaikaa pitämättä, viidentuhannen
-panoksesta joka mieheltä. Viis rahasta!"
-
-"Minä olen rikkaampi kuin te otaksutte", sanoi Lydia järkähtämättä.
-"En voi tarkoin sanoa omaisuuteni määrää, mutta vuosituloni ovat noin
-neljäkymmentätuhatta puntaa."
-
-"Neljäkymmentätuhatta puntaa!" huudahti Cashel. "Pyhä Mooses! En
-luullut kuningattarellakaan olevan niin paljon."
-
-Tuokioon hän ei tuntenut muuta kuin silkkaa hämmästystä. Sitten,
-käsittäen aseman, hän kävi hyvin punaiseksi. Mielipahasta murtuneella
-äänellä hän virkkoi: "Näen, että olen ollut houkkio", otti hattunsa ja
-kääntyi lähteäkseen.
-
-"Ei siitä seuraa, että teidän pitäisi lähteä heti sanaakaan sanomatta",
-sanoi Lydia, ilmaisten hermostumista ensi kerran koko keskustelun
-aikana.
-
-"Oh, joutavaa kaikki", sanoi Cashel. "Voin kyllä olla houkka, kun
-silmäni ovat ummessa; mutta olen aivan järkevä, kun olen saanut ne
-auki. Minulla ei ole mitään asiaa täällä. Toivon, että Luoja olisi
-suonut minun jäädä Austraaliaan."
-
-"Ehkä se olisi ollut parempi", sanoi Lydia hämmentyneenä. "Mutta kun
-kerran olemme kohdanneet toisemme, on hyödytöntä sitä valittaa; ja
--- -- Sallikaa minun huomauttaa teille eräästä asiasta. Te sanoitte
-minulle, että olen ottanut ystävikseni miehiä, joiden toimiala ei ole
-parempi kuin teidänkään. En myönnä sitä täydelleen; mutta yhdessä
-suhteessa he ovat samalla tasolla teidän kanssanne. He ovat kaikki,
-mitä maalliseen hyvyyteen tulee, paljon köyhempiä kuin minä. Useimmat
-heistä, pelkään mä, ovat köyhempiä -- paljon, _paljon_ köyhempiä kuin
-te."
-
-Cashel loi nopeasti katseensa ylös uudelleen viriävin toivoin; mutta
-sitä kesti vain silmänräpäyksen. Hän pudisti päätään masentuneesti.
-
-"Olen ainakin kiitollinen teille", jatkoi Lydia, "siitä, että olette
-etsinyt minua minun itseni vuoksi, tietämättä mitään rikkaudestani."
-
-"Niin kyllä", huoahti Cashel. "Teidän rikkautenne voi kyllä olla mainio
-asia niille toisille, ja minä olen iloinen siitä, että teillä on sitä,
-teidän itsenne puolesta. Mutta minulle se on loppukolaus. Siis hyvästi."
-
-"Hyvästi", sanoi Lydia, miltei yhtä kalpeana kuin miksi Cashelkin oli
-tullut, "koska te sen niin tahdotte."
-
-"Koska piru sen niin tahtoo", sanoi Cashel katkerasti. "Ei hyödytä
-toivotella sitä olevaksi toisin päin. Onni on minua vastaan. Toivon,
-neiti Carew, että annatte minulle anteeksi, kun olen ollut sellainen
-aasi. Se tulee kaikki minun siunatusta yksinkertaisuudestani: minulle
-ei ole opetettu parempaa."
-
-"Ei minulla ole mitään epäsopua teidän kanssanne, paitsi siitä
-vanhasta totuuden salaamis-kysymyksestä, ja sen minä annan teille
-anteeksi -- sikäli kuin sen aiheuttama paha koskee _minua_. Mitä tulee
-ilmoitukseenne persoonallisesta kiintymyksestänne minuun, niin olen
-saanut ottaa vastaan monta samanlaista, jotka ovat mairitelleet minua
-vähemmän. Mutta meidän välillämme on joitakin arveluttavuuksia. Te ette
-tahdo kosia naista, joka on sata kertaa teitä rikkaampi, enkä minä
-tahdo suosia nyrkkitaistelijaa. Rikkauteni peloittaa jokaista miestä,
-joka ei ole lurjus, ja teidän ammattinne peloittaa jokaista naista,
-joka ei ole raivotar."
-
-"Siis te -- -- Sanokaa minulle yksi asia", sanoi Cashel innokkaasti.
-"Otaksukaa, että olisin rikas porho, enkä olisi --"
-
-"Ei", sanoi Lydia, keskeyttäen hänet käskevästi. "En tahdo otaksua
-muuta kuin mitä todellisuudessa on."
-
-Cashel vaipui jälleen alakuloisuuteen. "Jospa vain ette olisi ollut
-ystävällinen minulle!" sanoi hän. "Luulen, että syynä siihen, miksi
-rakastan teitä niin paljon, on se, että te olette ainoa ihminen, joka
-ei pelkää minua. Muut ihmiset ovat minulle kohteliaita, koska he eivät
-uskalla olla muunlaisia nyrkkeilijä-mestarille. On kovin yksinäistä
-olla mestari. Te ette tiennyt siitä mitään, ja te tiesitte, että minä
-pelkäsin teitä, ja sentään olitte minulle niin hyvä."
-
-"Yksinäistä on myös olla hyvin rikas nainen. Ihmiset pelkäävät
-rikkauttani ja sitä, mitä he sanovat oppineisuudekseni. Meillä
-kahdella on ainakin yksi yhteinen kokemus. Tehkää nyt minulle se suuri
-ystävällisyys, että menette. Meillä ei ole enää mitään sanottavaa
-toisillemme."
-
-"Menen kahden sekunnin päästä. Mutta minä en usko paljon tuohon teidän
-yksinäisyyteenne. Se on vain kuvittelua."
-
-"Ehkä on niin. Useimmat sen laatuiset tunteet ovat vain kuvittelua."
-
-Seurasi jälleen vaitiolo. Sitten Cashel sanoi:
-
-"En tunne itseäni puoleksikaan niin katkeraksi kuin hetki sitten. Onko
-varmaa, ettette ole vihainen minulle?"
-
-"Ihan varmaa. Sallikaa minun nyt sanoa hyvästi."
-
-"Ja enkö saa nähdä teitä koskaan enää? Enkö ihan koskaan? -- maailman
-loppuun, Amen?"
-
-"Ette koskaan kuuluisana nyrkkitaistelijana. Mutta jos tulee päivä,
-jolloin herra Cashel Byron on jotakin, mikä paremmin vastaa hänen
-syntyperäänsä ja luonnonlaatuansa, niin en tahdo unohtaa vanhaa
-ystävää. Oletteko nyt tyytyväinen?"
-
-Cashelin kasvot alkoivat hehkua ja hiusten juuret kihistä. "Yksi asia
-vielä", sanoi hän. "Jos te tapaatte minut sattumalta kadulla sitä
-ennen, niin suotteko minulle katseen? En pyydä oikeata päännyökkäystä,
-vaan ainoastaan silmäystä pysyäkseni käynnissä?"
-
-"Minulla ei ole aikomusta kieltää tuttavuuttamme", sanoi Lydia
-vakavasti. "Mutta älkää asettuko tahallanne tielleni."
-
-"Kunniani kautta, sitä en tee. Tyydyn kävelemään sen Sohossa olevan
-kadun kautta silloin tällöin. Nyt lähden: tiedän, että teillä on kiire
-päästä eroon minusta. Siis hyv-- Seis vähän, sentään. Ehkäpä te, kun se
-aika tulee, josta puhuitte, olettekin jo naimisissa."
-
-"Se on mahdollista; mutta ei ole todennäköistä, että menisin naimisiin.
-Kuinka monta asiaa teillä on vielä sanottavana, joita teillä ei ole
-oikeutta sanoa?"
-
-"Ei ainoatakaan", sanoi Cashel nauraen niin, että talo kajahti. "En ole
-ollut koskaan eläessäni onnellisempi, vaikka itkenkin sisällisesti koko
-ajan. Saan tehdä vielä yrityksen saavuttaakseni teidät. Hyvästi. Ei",
-lisäsi hän, kääntyen pois Lydian ojennetun käden edestä: "en uskalla
-koskea siihen: voisin syödä teidät jälkeenpäin." Hän lähti ovelle,
-mutta kääntyi kynnyksellä sanoakseen kuuluvasti kuiskaten: "Muistakaa,
-että olen kihloissa teidän kanssanne. En sano, että te olette kihloissa
-minun kanssani, mutta minun puoleltani se on kihlaus." Ja hän riensi
-ulos huoneesta.
-
-Eteishallissa oli Bashville, kalpeana ja päättäväisenä, valmiina
-ryntäämään emäntänsä avuksi ensimmäisestä kutsusta. Hänellä oli
-hiilihanko piilotettuna saataville. Kuultuaan juuri äänekkään naurun ja
-nähdessään Cashelin tulevan portaita alas erinomaisella tuulella seisoi
-hän liikahtamatta, tietämättä mitä ajatella.
-
-"No, vanha veikko", sanoi Cashel äänekkäästi, taputtaen häntä olalle:
-"olette siis elossa vielä. Onko ketään ruokasalissa?"
-
-"Ei", sanoi Bashville.
-
-"Siellä on paksu matto, jolle on pehmeä kaatua", sanoi Cashel, vetäen
-Bashvillen mainittuun huoneeseen. "Tulkaahan. Näyttäkää nyt minulle
-se pikku temppunne uudelleen. No! Älkää pelätkö: en minä lyö teitä.
-Kaatakaa minut maahan. Varokaa vain lyömästä päätäni pesänristikkoon."
-
-"Mutta --"
-
-"Hiiteen mutta. Olittepa varsin vikkelä siihen joku hetki sitten. No!"
-
-Epäröityään hetken kävi Bashville käsiksi Casheliin, joka heti tuli
-vakavaksi ja tarkkaavaiseksi ja pysyi sellaisena järkähtämättä sen
-aikaa kuin Bashville taitavasti heitti hänet kumoon. Hän istui
-miettiväisenä liesimatolla hetken aikaa, ennenkuin nousi ylös.
-"Ymmärrän", sanoi hän sitten, nousten jaloilleen. "Tehkää se nyt
-uudelleen."
-
-"Mutta siitä syntyy sellainen kolina", vastusti Bashville.
-
-"Yhden kerran vain. Ei siitä synny mitään kolinaa tällä kertaa."
-
-"No, itsekullekin makunsa mukaan", sanoi Bashville myöntyen. Mutta
-sen sijaan että olisi kaatanut vastustajansa kumoon, huomasikin hän
-joutuneensa Cashelin käsivarsien muodostamaan silmukkaan, jonka
-vähäisinkin kiristys olisi kuristanut hänet. Cashel nauroi jälleen niin
-että raikui, päästäessään hänet irti.
-
-"Niin se on tehtävä, vai mitä?" sanoi hän. "Ette voi saada
-vanhaa kettua menemään kahdesti samaan loukkuun. Osaatteko muita
-kaatotemppuja?"
-
-"Osaan", sanoi Bashville; "mutta en todellakaan voi näyttää niitä
-teille täällä. Joutuisin ikävyyksiin melun vuoksi."
-
-"Tulkaa minun luokseni, kun teillä on vapaailta", sanoi Cashel,
-ojentaen hänelle kortin, "tällä osoitteella, ja näyttäkää minulle mitä
-osaatte, niin minä katson mitä voin tehdä teistä. Teissä on miehen
-ainesta."
-
-"Olette hyvin ystävällinen", sanoi Bashville, pistäen kortin irvistäen
-taskuunsa.
-
-"Ja nyt sallikaa minun antaa teille neuvo, josta teillä tulee
-olemaan hyötyä niin kauan kuin elätte", sanoi Cashel painokkaasti.
-"Te teitte hiivatin typerästi tänään. Heititte kumoon miehen -- ja
-vielä nyrkkitaistelijan -- ja jäitte sitten seisomaan ja katsomaan
-kuin hupsu, odottaen että hän nousisi ylös ja tappaisi teidät. Jos
-joskus teette sen tempun uudelleen, niin pudottautukaa hänen päälleen
-niin raskaasti kuin voitte siinä silmänräpäyksessä kuin hän on
-poissa jaloiltaan. Taivuttakaa kyynärpäänne hyvin koukkuun allenne
-ja katsokaa, että se osuu pehmeään paikkaan. Jos hän tarttuu siihen
-ja vääntää teidät ympäri, niin käyttäkää takaraivoanne. Jos hän on
-kerrassaan liian voimakas teille, niin pankaa polvenne hänen kurkulleen
-ikäänkuin vahingossa. Mutta älkää millään muotoa seisoko toimetonna. Se
-on sallimuksen härnäämistä."
-
-Cashel terästi jokaista neuvoaan painaltamalla ponnekkaasti
-etusormellaan Bashvillen nutun nappia. Lopuksi hän nyökkäsi, avasi
-ulko-oven ja asteli pois kevein mielin.
-
-Lydia seisoi kirjaston ikkunan vieressä ja näki hänen kävelevän
-pitkin etupuutarhaa, pannen merkille kuinka hänen kevyt, ripeä
-astuntansa ja jonkunlainen uljas varmuus ryhdissä erotti hänet hienosti
-käyskentelevästä keski-ikäisestä herrasmiehestä, raskaasti talsivasta
-työmiehestä ja tarmokkaasti harppovasta nuorukaisesta, jotka samaan
-aikaan kulkivat ulkopuolella. Rautasäleikkö, joka erotti hänet heistä,
-sai Lydian ajattelemaan niitä kauniita ja vaarallisia eläimiä, jotka
-astelivat edestakaisin rauta-aitauksien takana läheisessä puistossa.
-Mutta hän riemuitsi, rauhalliseen tapaansa, siitä ajatuksesta, että
-niin vaarallinen kuin hän olikin, ei hänen, Lydian, tarvinnut häntä
-pelätä. Kun Cashelin ajuri oli löytänyt hänet ja vienyt hänet pois,
-meni Lydia eräälle pulpettinsa lukitulle laatikolle ja otti esiin
-isänsä viimeisen kirjeen. Hän istui jonkun aikaa katsellen siihen
-avaamatta sitä.
-
-"Olisipa omituista, isä", sanoi hän, ikäänkuin isä todella olisi ollut
-hänen lähellään, "jos sinun verraton tyttäresi päätyisi oppimattoman
-nyrkkitaistelijan vaimoksi. Tunsin epätoivon viiltoa, kun hän vastasi
-neljänkymmenen tuhannen punnan vuosituloihini vastustamattomalla
-hyvästillä. Ja nyt hän on kihlautunut minulle."
-
-Hän lukitsi jälleen isänsä, niin sanoakseni, pulpettinsa laatikkoon ja
-soitti kelloa. Bashville ilmestyi, hiukan hämmentyneenä.
-
-"Jos herra Byron tulee toiste, niin laskekaa hänet sisään, jos olen
-kotona."
-
-"Kyllä, neiti."
-
-"Kiitos."
-
-"Suokaa anteeksi, neiti, mutta saanko kysyä, onko minun suhteeni tehty
-mitään valitusta?"
-
-"Ei ole." Bashville oli vastahakoisesti vetäytymässä pois, kun Lydia
-lisäsi: "Herra Byronin puheesta ymmärsin, että te koetitte väkisin
-estää häntä tulemasta sisälle. Te antauduitte siten tehdessänne
-alttiiksi tarpeettomalle vaaralle; ja vastedes voitte pitää sääntönä,
-että kun ihmiset ovat tungettelevia eivätkä tahdo poistua pyydettäessä,
-niin on parasta antaa heidän tulla sisälle siksi kunnes saatte
-erikoiset ohjeet minulta. En suinkaan moiti teitä: päinvastoin tahdon
-lausua tunnustukseni päättäväisyydestänne saamienne määräysten
-täyttämisessä; mutta poikkeuksellisissa olosuhteissa voitte käyttää
-omaa harkintaanne."
-
-"Hän sysäsi oven minulle vasten naamaa, ja minä toimin hetken
-yllykkeestä. Toivon, että annatte minulle anteeksi sen vapauden, jonka
-otin lukitessani budoaarin oven. Hän on vanhempi ja raskaampi kuin
-minä, ja hänellä on lisäksi se etu, että hän on ammattilainen. Muuten
-olisin pitänyt puoleni."
-
-"Olen täysin tyytyväinen", sanoi Lydia kylmähkösti poistuessaan
-huoneesta.
-
-"Kuinka kauan olet viipynyt!" huusi Alice miltei hysteerisenä, kun
-Lydia astui sisään. "Onko hän mennyt? Mitä ne kamalat äänet olivat?
-Onko jostakin kysymys?"
-
-"Tanssimisesta ja myöhään valvomisesta on kysymys", sanoi Lydia.
-"Huvittelu näkyy käyvän liian rasittavaksi hermostollesi, Alice."
-
-"Ei se huvittelun syy ole, vaan tuon miehen", sanoi Alice nyyhkyttäen.
-
-"Vai niin? Minä olen keskustellut sen miehen kanssa enemmän kuin puoli
-tuntia, ja Bashville on suorastaan otellut hänen kanssaan, emmekä
-kuitenkaan ole hysteerisiä. Sinähän olet istunut täällä täydessä
-rauhassa, eikö niin?"
-
-"Minä en ole hysteerinen", sanoi Alice suuttuneena.
-
-"Sitä parempi", sanoi Lydia vakavasti, pannen kätensä Alicen otsalle,
-mihin Alice mukautui tuhahtaen.
-
-
-
-
-X LUKU.
-
-
-Rouva Byron, näyttämönimeltään Adelaide Gisborne, oli nyt, toista
-kertaa taiteilijauransa varrella, puheenaiheena Lontoossa, missä
-hän oli monet vuodet ollut miltei unohduksissa. Hänen oman polvensa
-aikuiset pääkaupunkilaisteatterien johtajat olivat huomanneet, että
-hänen menestymisensä uusissa osissa oli hyvin epävarma, että hän oli
-oikullisempi kuin hemmotelluimmat yleisön suosikit, ja että hänen
-vakituinen vastauksensa sopimus-esityksiin oli se, että hän inhosi
-näyttämöä ja oli päättänyt olla astumatta sille enää jalallaankaan.
-Niinpä he olivat tulleet toimeen ilman häntä niin kauan, että Lontoon
-teatteriyleisön nuorempi puoli tunsi hänet vain maineelta jonakin
-vanhanaikaisena näyttelijättärenä, joka vaelsi pitkin maaseutua
-tyrkyttäen itseään tietämättömille ihmisille suurena taiteilijana
-ja kiusaten heitä esittämällä Shakespearen näytelmiä. Rouva Byronin
-luonteelle soveltui hyvin matkustella pienen draamallisen seurueen
-kanssa kaupungista kaupunkiin, pysähtyen viikoksi tai pariksi kuhunkin
-ja toistaen puoltakymmentä osaa, joissa hän oli hyvin vaikuttava
-ja jotka hän taisi niin hyvin, ettei hän koskaan ajatellut niitä
-silloin kuin hänellä vain oli jotakin muuta ajattelemista. Useimmat
-maaseudun väestöt ottivat hänen vuotuiset vierailunsa innostuksella
-vastaan. Heidän joukossaan hän huomasi suosionosoitukset esiripun
-edessä kiihkeämmiksi, valtansa sen takana rajattomammaksi, kulunsa
-pienemmiksi ja voittonsa suuremmiksi kuin Lontoossa, josta hän
-asiain niin ollen välitti yhtä vähän kuin Lontoo välitti hänestä.
-Vanhetessaan hän ansaitsi rahaa enemmän ja kulutti vähemmän.
-Valittaessaan Cashelille tämän kasvatuksen kalleutta oli hän jo rikas.
-Sittenkuin Cashel oli vapauttanut hänet tuosta kulungista, oli hän
-tehnyt vierailuja Amerikkaan, Egyptiin, Intiaan ja siirtomaihin ja
-rikastunut yhä lakkaamatta. Tältä suurelta kiertueelta hän oli palannut
-Englantiin sinä päivänä, jolloin Cashel lisäsi Lentävän Hollantilaisen
-laakerit voittojensa sarjaan; ja seuraavan sunnuntain sanomalehtien
-urheiluosastot olivat täynnä Cashel Byronin taidon ylistystä ja
-teatteriosastot olivat täynnä Adelaide Gisbornen neron suitsutusta.
-Mutta rouva Byron ei lukenut koskaan urheiluosastoa, vaikka Cashel
-silmäili teatteriuutisia.
-
-Ne teatterinjohtajat, jotka aikaisemmin olivat vieroneet rouva
-Byronia, olivat nyt joko kuolleet, menneet vararikkoon tai muuttaneet
-vähemmän epävarmoille toimialoille. Yksi heidän jälkeensä tulleista
-johtajista oli hiljakkoin palauttanut Shakespearen yleisön suosioon
-yhtä tehokkaasti kuin Cashel oli palauttanut nyrkkeilyottelut. Haluten
-esittää Kuningas Juhanan, teki hän äsken palanneelle näyttelijättärelle
-houkuttelevan tarjouksen Constance'na esiintymisestä, pannen jotkut
-sanomalehtimies-tuttavansa samaan aikaan valittamaan näyttelemistaiteen
-"suuren koulun" rappeutumista ja sepittämään tai kaivamaan esiin
-kaskuja mrs Siddons'ista. Tällä kertaa ei rouva Byron puhunut mitään
-näyttämön inhoamisesta. Hän oli todella inhonnut sitä kerran; mutta
-tultuaan kyllin rikkaaksi voidakseen luopua teatterista oli hän
-kuluttanut tuon tunteen loppuun, ja näytteleminen oli muodostunut
-hänelle tottumukseksi, josta oli yhtä vaikea irtautua kuin mistä
-tottumuksesta hyvänsä. Hän tunsi siis jonkunmoista tyydytystä
-voidessaan ansaita rahaa helposti ja varmasti, ja hän oli jo
-saanut sitä kokoon niin paljon, että hän alkoi hautoa suunnitelmia
-syrjäänvetäytymisestä, Pariisissa esiintymisestä, oman teatterin
-perustamisesta Lontooseen, ynnä muita sen kaltaisia päähänpistoja.
-Hänen nuoruutensa loistokohtana oli ollut hänen äkillinen
-riemuvoittonsa Lontoossa heti ensi kerralla, kun hän esiintyi millään
-näyttämöllä, ja hän tunsi nyt mielitekoa toistaa tämä ja kruunata
-taiteilijauransa siellä missä se oli alkanutkin. Siispä hän suostui
-johtajan tarjoukseen, ja menipä vielä niinkin pitkälle, että luki
-itsekseen Kuningas Juhanan alusta loppuun.
-
-Sattui niin, että muudan Plantagenet-kauden mielenkiintoisimpia
-kirjallisia todistuskappaleita oli pergamenttiliuska, joka sisälsi
-katkelman prinssi Arthurin kronikasta ynnä värillisen muotokuvan
-hänen äidistään. Herra Carew-vainaja oli osunut saamaan sen haltuunsa
-mitättömästä summasta, ja nyt se oli Lydialla, jolta teatterin ohjaaja
-pyysi lupaa katsoa sitä. Lupa annettiin kernaasti, ja ohjaaja tuli
-Regent's Parkissa olevaan taloon, jonka hän julisti tyhjentymättömäksi
-aarrevarastoksi. Hän sanoi olevansa kovin pahoillaan, kun ei hän voinut
-näyttää kuvaa neiti Gisbornelle. Lydia vastasi, että jos neiti Gisborne
-haluaisi tulla sitä katsomaan, niin hän olisi hyvin tervetullut. Kaksi
-päivää myöhemmin, puolenpäivän aikaan, rouva Byron saapui ja tapasi
-Lydian yksin kotona. Alice oli mennyt ulos, tuntien, että oli parempi
-olla tapaamatta näyttelijätärtä -- eihän koskaan voinut tietää, mitä
-sellaiset olivat olleet.
-
-Vuodet, jotka olivat kuluneet rouva Byronin käynnistä tohtori
-Moncriefin luona, eivät olleet jättäneet häneen mitään huomattavia
-jälkiä: näyttipä hän nyt vielä nuoremmaltakin kuin silloin, koska hän
-oli vaivautunut parantamaan kasvojensa väriä keinotekoisesti. Hänen
-käytöksensä huoleton hienous erosi niin suuresti ohjaajan harkitusta
-arvokkuudesta ja huolekkaasta kohteliaisuudesta, että Lydia tuskin
-saattoi ajatella heidän kuuluvan samalle ammattialalle. Hänen äänensä
-antoi hienon hurman hänen mitättömimmillekin huomautuksilleen, ja
-se oli niin erilainen kuin suinkin verrattuna Cashelin karkeaan
-puheensävyyn. Mutta kuitenkin oli Lydia heti sen ensi värähdyksen
-kuullessaan vakuutettu, että neiti Gisborne oli Cashelin äiti.
-Sitäpaitsi oli heillä toistensa leuka.
-
-Rouva Byron kävi viivyttelemättä käsiksi käyntinsä aiheeseen ja pyysi
-heti nähdä kuvaa. Lydia vei hänet kirjastoon, missä useita salkkuja oli
-valmiina esillä. Kallisarvoinen pergamenttikappale oli ylimmäisenä.
-
-"Hyvin mielenkiintoinen todellakin", sanoi rouva Byron, heittäen sen
-syrjään katsahdettuaan siihen ja alkaen selailla joitakin myöhempiä
-piirroksia, Lydian katsellessa häntä syrjästä äänettömänä ja
-huvitettuna. "Ahaa", sanoi hän, "tässä on jotakin, joka sopii juuri
-minulle."
-
-"Tarkoitatteko Constancen osaan Kuningas Juhanassa?"
-
-"Niin kyllä."
-
-"Mutta silkkiä ei valmistettu Länsi-Euroopassa ennenkuin kolmesataa
-vuotta Constancen kuoleman jälkeen. Ja tuo piirros on Rubensin tekemä
-luonnos Maria di Medicistä."
-
-"Samantekevä", sanoi rouva Byron levollisesti. "Mitä sillä on väliä,
-jos puku on kolmesataa vuotta myöhemmältä ajalta, kun nainen sen
-sisässä on seitsemänsataa vuotta myöhemmältä? Mikä voi olla suurempi
-anakronismi kuin prinssi Arthurin kuolema kolmen kuukauden kuluttua
-tästä päivästä lukien Panopticoni-teatterin näyttämöllä? Minä olen
-ymmärtääkseni taiteilija, joka annan elämän jollekin kaunokirjalliselle
-luomalle, enkä suinkaan mikään täysikasvuinen lapsi, joka leikkii
-jäljittelevänsä jotakin henkilöä Markhamin 'Englannin historiasta'.
-Minä pidän sellaista pukua, joka vaatettaa minua. En voi näytellä, jos
-tunnen olevani homssumainen."
-
-"Mutta mitä ohjaaja sanoo?"
-
-"Minulleko? Ei mitään", sanoi rouva Byron, ja hänen tyyneydestään
-saattoi ymmärtää, että ohjaajan oli paras jättää kaikki sanomiset.
-"Sitäpaitsi, ette suinkaan luule, että hän on mikään oppinut mies,
-vai mitä? Ja kun hän itse tulee pitämään haarniskaa, joka ilmeisesti
-on tehty vast'ikään Birminghamissa, niin -- --!" Rouva Byron kohautti
-olkapäitään eikä välittänyt ohjaajan mielipiteestä edes niin paljoa,
-että olisi lopettanut lauseen.
-
-"Onko tämä lady Constancen osa mieliosianne?"
-
-"Ikävä, hyvä neiti", sanoi rouva Byron hajamielisesti. "Miehet
-näyttävät siinä naurettavilta, eikä se vedä."
-
-"Epäilemättä", sanoi Lydia, tarkaten hänen kasvojaan. "Mutta minä
-puhuin etupäässä teidän persoonallisista tunteistanne tuota henkilöosaa
-kohtaan. Onko teistä esimerkiksi mieluista kuvata äidillistä hellyyttä
-näyttämöllä?"
-
-"Äidillinen hellyys", sanoi rouva Byron äkillisellä ylevyydellä, "on
-aivan liian pyhä asia jäljiteltäväksi. Onko teillä lapsia?"
-
-"Ei", sanoi Lydia kainosti. "En ole naimisissa."
-
-"Teidän pitäisi saada lapsi: se tekisi teille hyvää, sekä
-ruumiillisesti että henkisesti. Äitiys on sinänsä kasvattavaa."
-
-"Arveletteko, että se sopii jokaiselle naiselle?"
-
-"Ehdottomasti. Poikkeuksetta. Ajatelkaahan vain, hyvä neiti Carew,
-sitä ääretöntä kärsivällisyyttä, jolla teidän on hoivattava lasta --
-kuinka teidän on katsottava sen pienillä silmillä ja omilla viisailla
-silmillänne samalla haavaa -- kuinka teidän on kärsittävä soimaamatta
-sen viattomuudessaan teille tuottamat kivut -- kuinka on annettava
-anteeksi sen sadat pikku itsekkyydet -- kuinka on elettävä alituisessa
-pelossa, ettei vain haavoittaisi sen herkkää tunteellisuutta tai
-herättäisi sen katkeraa loukkautumista vääryyksillä ja oikuilla.
-Ajatelkaa, kuinka teidän on vartioitava ja hillittävä itseänne,
-harjoitettava ja kehitettävä itsessänne kaikkea, mikä voi auttaa teitä
-vetämään puoleenne ja säilyttämään maailman arkatuntoisinta rakkautta!
-Uskokaa minua, äitinä olo on verraton kokemus. Se on ruhtinaallinen
-hyvitys siitä, että on syntynyt naiseksi."
-
-"Kuitenkin", sanoi Lydia, "minä toivon, että olisin syntynyt mieheksi.
-Koska te näytätte ajatelleen syvästi näitä asioita, tahtoisin tehdä
-teille erään kysymyksen. Ettekö luule, että perehtyminen johonkin
-taiteeseen, joka vaatii vuosikausien itsetutkistelua ja harjoitusta --
-esimerkiksi sellaiseen kuin teidän -- on myöskin kasvatuksena hyvin
-arvokasta? Melkein yhtä hyvää kouluutusta kuin äitiys, eikö niin?"
-
-"Mitä tyhjiä!" sanoi rouva Byron varmasti. "Ihmiset tulevat maailmaan
-valmiina. Minä menin näyttämölle kahdeksantoista vanhana ja onnistuin
-heti paikalla. Jos olisin tuntenut jonkunverran maailmaa tai ollut
-neljä vuotta vanhempi, olisin ollut heikko, kömpelö, arka ja lattea;
-olisi kestänyt kymmenen vuotta, ennenkuin olisin pystynyt raahautumaan
-esiin. Mutta minä olin nuori, intohimoinen, kaunis, ja vielä lisäksi
-kauhea; olin näet karannut kotoani kaksi vuotta aikaisemmin ja kokenut
-julman pettymyksen. Näyttämöhomman opin yhtä helposti ja ajattelematta
-kuin lapsi oppii rukouksen: loppu tuli minulle luonnon mukana. Olen
-nähnyt toisten kuluttavan vuosia kamppaillessaan huonoa ääntä, kömpelöä
-vartaloa ja arkuutta vastaan, ja lisäksi kymmentä muuta puutetta
-vastaan, jotka olivat olemassa vain heidän mielikuvituksessaan. Heidän
-kamppailunsa lienee ehkä kasvattanut heitä, mutta jos heillä olisi
-ollut tarpeeksi neroa, eivät he olisi tarvinneet kamppailua eikä
-kasvatusta. Ehkäpä siinä on syy, miksi nerot ovat niin epävakaisia
-olentoja ja keskinkertaiset ihmiset niin säädyllisiä. Myönnän, että
-olin hyvin rajoitettu ensi aikoja esiintyessäni: olin kerrassaan
-kykenemätön komediaan. Mutta en ruvennut koskaan näkemään sen vuoksi
-mitään vaivaa; ja vähitellen, kun aloin hiukan kypsyä ja nähdä niiden
-asiain typeryyttä, joista ennen olin tehnyt niin suuren numeron, tuli
-komediakin minulle etsimättä, samoin kuin romanttinen murhenäytelmä
-oli tullut aikaisemmin. Luulen, että se olisi tullut aivan samoin, jos
-olisin nähnyt vaivaa siihen päästäkseni, paitsi että olisin lukenut sen
-saavutuksen omain ponnistusteni ansioksi. Useimmat uurastavat ihmiset
-luulevat itse tehneensä itsestään sen, mitä he ovat -- hyvin samaan
-tapaan kuin jos lapsi luulisi itse saaneensa itsensä kasvamaan."
-
-"Te olette tapaamistani taiteilijoista ensimmäinen", sanoi Lydia, "joka
-ei väitä taidetta kaikkein vaivalloisimmaksi kaikista kutsumuksista.
-Kaikki he kieltävät neron olemassaolon ja lukevat kaikki saavutukset
-työskentelyn ansioksi."
-
-"Tietysti itsekukin hyötyy ison joukon kokemuksesta; ja työtä on
-näyttämöllä yllinkyllin. Mutta minun oma neroni se on, joka tekee
-minut kykeneväksi käyttämään hyväkseni kokemuksia ja työskentelemään
-näyttämöllä, sensijaan että muuten häätyisin työskentelemään keittiössä
-tai pesutuvassa."
-
-"Te olette varmaan hyvin mieltynyt ammattiinne."
-
-"Siinähän tuo menettelee nykyään: olen vähitellen sopeutunut siihen.
-Alussa ryhdyin siihen mieliteon ajamana, ja nyt jatkan sitä edelleen,
-koska, vanha ihminen kun olen, minulla ei ole muuta tekemistä.
-Varjelkoon, kuinka vihasin sitä ensimmäisen kuukauden jälkeen! Nyt on
-minun pian luovuttava siitä. Ihmiset alkavat kyllästyä minuun."
-
-"Minä epäilen sitä. Minun täytynee otaksua, että olette vanha ihminen,
-koska niin sanotte; mutta tiedätte kai itsekin, että, imartelematta
-puhuen, te tuskin näytätte vielä ehtineen parhaaseen ikäänne."
-
-"Voisin olla teidän äitinne, hyvä neiti. Voisin olla jo isoäitikin.
-Kukaties olenkin." Viime lauseessa oli valittavaa sävyä, ja Lydia
-käytti tilaisuutta hyväkseen.
-
-"Te puhuitte siis äitiydestä kokemuksen perusteella, neiti Gisborne?"
-
-"Minulla on poika -- poika, joka lahjoitettiin minulle
-kahdeksannellatoista ikävuodellani."
-
-"Toivon, että hän on perinyt äitinsä neron ja henkilökohtaisen
-viehkeyden."
-
-"Sitä en todellakaan tiedä", sanoi rouva Byron miettivästi. "Hän oli
-täysi paholainen. Pelkään, että kauhistutan teitä, neiti Carew; mutta
-minä tein hänelle todellakin kaiken, mitä hellinkään äiti voi tehdä,
-ja kuitenkin hän karkasi luotani ilman jäähyväisten merkkiäkään.
-Pojan-lurjus!"
-
-"Pojat menettelevät joskus julmasti seikkailuinnossaan", sanoi Lydia,
-tähystellen valppaasti vieraansa kasvoja.
-
-"Ei se siitä johtunut. Hillitön luonteenlaatu sen teki. Hän oli
-äreä ja kostonhaluinen. On aivan mahdoton rakastaa äreää lasta.
-Minä pidin hänet lakkaamatta lähelläni, silloinkuin hän oli pieni;
-ja kun hän kasvoi liian isoksi siihen, kulutin määrättömät rahat
-hänen kouluutukseensa. Kaikki turhaan! Hän ei koskaan osoittanut
-minkäänlaista tunnetta minua kohtaan, paitsi loukkautumista, jota
-ei mikään ystävällisyys voinut, poistaa. Eikä hänellä ollut mitään
-valittamisen syytä. Huonompaa poikaa ei ole koskaan ollut."
-
-Lydia pysyi vaiti ja totisena. Rouva Byron katsoi pikemmin hänen
-ohitseen kuin häneen. Äkkiä hän lisäsi: "Poloinen kulta Cashelini"
-(Lydia hillitsi säpsähdyksen), "mikä häpeä puhua sinusta tällä tavoin!
-Te näette, että rakastan häntä huolimatta hänen häijyydestään."
-Rouva Byron otti esiin nenäliinansa, ja Lydia tunsi tuokion verran
-levottomuutta, peläten kyynelkohtausta. Mutta neiti Gisborne niisti
-vain nenäänsä täysin rauhallisesti ja nousi lähteäkseen. Lydia, joka,
-paitsi mielenkiintoaan Cashelin äitiin, tunsi vetoa ja huvitettua
-mieltymystä itse naista kohtaan sinänsä, suostutti hänet jäämään
-aamiaispäivälliselle, saaden keskustelun varrella selville, että hän
-oli lukenut paljon Werther-lajin kaunokirjallisuutta nuoruudessaan ja
-oli sittemmin käyttänyt joutoaikojaan lukeakseen jokaisen käsiinsä
-sattuneen kirjan sen laatuun katsomatta. Hänen henkinen varastonsa oli
-niin sekalainen ja luonteensa niin epäjohdonmukainen, että Lydia, jonka
-tietomäärä oli tavattoman hyvin järjestetty ja joka oli erinomaisen
-johdonmukainen, päätteli hänen todellakin olevan neron. Sillä Lydia
-tunsi omin saavutustensa turhamaisuuden ja uskoi olevansa itse vain
-kärsivällinen ja uuras opiskelija. Kun talo, aamiaispäivällinen ja
-emännän älykäs kuuntelu sattuivat miellyttämään rouva Byronia, tehosti
-hänen hyvä tuulensa hänen luonnollista viehätystään siinä määrin,
-että itse Lydiakin aivan lumoutui ja alkoi ihmetellä mielessään,
-millainen sen voima lienee ollutkaan, jos jokin vaikutin -- esimerkiksi
-rakkaus -- oli joskus tehnyt rouva Byronin haltioituneen onnelliseksi.
-Lopulta hän yllätti itsensä miettimästä, voisiko hän, Lydia, koskaan
-saada Cashelia rakastamaan häntä niin suuresti kuin hänen isänsä oli
-täytynyt, ainakin jonkun aikaa, rakastaa rouva Byronia.
-
-Vieraansa mentyä alkoi Lydia miettiä, oliko hän oikeutettu pitämään
-noita molempia erillään. Selvältä näytti, että tätä nykyä Cashel oli
-äidilleen häpeäksi ja että hänen oli paras pysyä häneltä piilossa.
-Mutta jos hän jostakin syystä hylkäisi raakamaisen ammattinsa, kuten
-Lydia oli yllyttänyt häntä tekemään, silloin hän voisi toimittaa nuo
-molemmat yhteen; ja karkulaisen äiti voisi pitää hänestä parempaa
-huolta tulevaisuudessa, sen lisäksi että tekisi hänet rahallisesti
-riippumattomaksi nyrkkeilyotteluista. Tästä johtui Lydia kysymään
-itseltään, minkä uuden ammatin Cashel voisi omaksua ja millä syyllä
-voisi otaksua hänen tulevan toimeen äitinsä kanssa paremmin kuin
-ennen. Mitään tyydyttävää vastausta ei hän löytänyt. Siispä hän palasi
-takaisin siihen mahdollisuuteen, että Cashel uudistaisi elämänsä hänen
-tähtensä. Tätä aihetta kehitellessään vei hänen mielikuvituksensa hänet
-niin kauas kaiken järjellisen otaksuttavuuden ulkopuolelle, että hän
-pudisti päätään omalle hupsuudelleen, kun Bashville ilmestyi ilmoittaen
-loordi Worthingtonin, joka tuli huoneeseen yhdessä Alicen kanssa Lydia
-ei ollut nähnyt häntä sen jälkeen kuin hänen esittelemänsä vuokralaisen
-todellinen asema oli tullut ilmi, ja sen johdosta loordi Worthington
-hiukan pelkäsi tavatessaan hänet. Hämmennystään peittääkseen hän alkoi
-vilkkaasti puhella monista jokapäiväisistä aiheista. Mutta kun aikaa
-oli kulunut jonkun verran, alkoi hän ilmaista uuden levottomuuden
-merkkejä. Hän katsoi kelloaan ja sanoi:
-
-"En halua kiirehtiä teitä, arvoisat neidit; mutta tuo juttu alkaa kello
-kolmelta."
-
-"Mikä juttu?" kysyi Lydia, joka itsekseen ihmetteli miksi hän oli
-tullut.
-
-"Asekamppailu. Sen neekerikuninkaan juttu. Webber kertoi minulle
-sopineensa, että me menisimme sinne yhdessä."
-
-"Ahaa, te olette tullut noutamaan meitä sinne. Olin unohtanut.
-Lupasinko minä mennä?"
-
-"Webber sanoi niin. Hänen oli määrä viedä teidät itse, mutta hänellä
-ei ole aikaa ja siksi hän teki hyväntyön minulle lähettämällä minut
-sijaansa. Hän sanoi, että te erikoisesti halusitte lähteä sinne, hitto
-vie!" Lydia nousi kerkeästi ja käski valjastaa vaununsa. "Ei ole mitään
-kiirettä", sanoi hän. "Ehdimme helposti ajaa St. James's Hall'ille
-kahdessakymmenessä minuutissa."
-
-"Mutta meidän on mentävä Islingtoniin, Agricultural Hall'ille. Siellä
-on ratsuväkihyökkäyksiä ja kaiken laista hauskaa."
-
-"Hyvänen aika!" sanoi Lydia. "Onko siellä nyrkkeilyäkin?"
-
-"On", sanoi loordi Worthington punastuen, mutta hämääntymättä. "Koko
-joukko. Se on kylläkin vain herrasmiesten esittämää, paitsi ehkä yhtä
-ottelua, jolla tahdotaan näyttää kuningas-ukolle ammattilais-malliamme."
-
-"Suokaa siis anteeksi siksi aikaa, kun menen noutamaan hattuni", sanoi
-Lydia, poistuen huoneesta. Alice oli lähtenyt jo vähän aikaa sitten
-muuttaakseen koko asunsa, tilaisuus kun oli sovelias pukuhienouden
-näytteilleasettamiseen.
-
-"Te näytätte hirmuisen hurmaavalta, neiti Goff", sanoi loordi
-Worthington seuratessaan naisia vaunuihin. Alice ei suvainnut vastata,
-vaan keikautti ylväästi päätään, mutta mietti salaa itsekseen,
-mahtaisivatko ihmiset vertaillessaan pitää häntä liian vaateliaasti vai
-Lydiaa liian vaatimattomasti puettuna. Loordi Worthingtonin mielestä
-he kumpikin esiintyivät mainiosti edukseen, ja hän ajatteli muutaman
-sekunnin sitä, kuinka eri naisilla oli erilainen tyyli, ja kuinka se,
-mikä sopi yhdelle, ei lainkaan sopinut toiselle. Hänestä tuntui, että
-neiti Carew'n läsnäolo teki hänet filosoofiseksi.
-
-Agricultural Hall näytti Alicesta ensi silmäyksellä suunnattoman
-laajalta, parkkilattiaiselta vajalta, jonka reunamille oli kasattu
-vanhoja pakkalaatikoita katsojalavoiksi, koristeinaan siellä täällä
-vähän punaista vaatetta ja joitakin lippuja. Loordi Worthington oli
-hankkinut heille eturivin istuinpaikat eräällä parvekkeella, juuri
-heidän alapuolellaan oli paaluaitaus, jota koristivat aina vähän
-matkan päässä toisistaan olevat saaveissa kasvavat ikivihannat kasvit,
-ja jota vastaan painautui ulkopuolella kuhiseva shillingin-rahvas.
-Alice huomautti, ettei johdolle tuottanut kunniaa se, että nuo ihmiset
-sijoitettiin niin lähelle hänen alapuolelleen, että hän saattoi kuulla
-heidän keskustelunsa; mutta kun Lydia ei näyttänyt ottavan osaa
-hänen paheksumiseensa, käänsi hän huomionsa katsojajoukon hienompaan
-osaan. Kentän vastakkaisella laidalla näyttivät parvekkeet kirjavana
-heloittavilta kukkapenkeiltä; herrojen hattujen ja takkien muodostamat
-mustat läikät siellä täällä edustivat kukkien välissä olevaa multaa.
-Kukkien keskellä oli räikeän korea kunniakatos, jossa vankkarakenteinen
-musta herrasmies istui korotetulla tuolilla, majesteettisen
-välinpitämättömyytensä muodostaessa vastakohdan hänen kummallakin
-puolellaan virnistelevien ja avosuin töllistelevien hovipäälliköittensä
-peittelemättömälle ihmettelylle.
-
-"Mikä vahinko, ettemme ole lähempänä kuningasta!" sanoi Alice. "Minä
-voin tuskin nähdä koko kelpo ukkoa."
-
-"Tulette huomaamaan, että näiltä paikoilta näkee parhaiten esitykset.
-Kaikki on hyvin", sanoi loordi Worthington. Lydian huomio kiintyi
-jonkinlaiseen syyllisyyden vivahdukseen hänen käytöksessään. Seuraten
-hänen salavihkaista katsettaan näki Lydia kentällä vähän matkan päässä
-itsestään noin kahdenkymmenen jalan laajuisen, paaluihin kiinnitetyistä
-köysistä tehdyn aitauksen. Se oli tyhjä, ja sen lähellä oli joitakin
-tuoleja, pesumalja ja sieni.
-
-"Mikä tuo on?" kysyi hän.
-
-"Tuoko! Oh, se on nyrkkeilypiiri."
-
-"Eihän se ole piiri. Se on neliö."
-
-"Sitä kutsutaan piiriksi. He ovat onnistuneet neliöimään ympyrän."
-
-Läpitunkeva torventoitotus kajahti, ja ratsuväkiosasto saapui ravaten
-areenalle. Lydia huomasi miellyttäväksi laiskasti istuen ihailla
-hevosia ja miehiä ja vertailla Olympialais-seuran jäseniä, jotka
-sotilaiden poistuttua astuivat esiin, Ateenan marmori-jumaliin ja
-Michel-Angelon Bakkukseen tai Davidiin. He eivät vetäneet vertoja
-kreikkalaisille kuvanveistoksille rauhallisessa ylevyydessä eivätkä
-italialaisille sankarillisessa tarmossa loikkiessaan puuhevosen yli ja
-kieppuessaan vaakasuorilla tangoilla, jokainen halventaen edeltäjänsä
-suorituksia ylittämällä ne. Loordi Worthington, joka pian kyllästyi
-tähän, kuiskasi, että kun kaikki nämä joutavuudet olisivat ohi, löisi
-joku mies lampaan kahtia miekalla, jonka jälkeen seuraisi hiukan
-nyrkkeilyä.
-
-"Tarkoitatteko", sanoi Lydia harmistuneena, "että he päästävät lampaan
-irralleen ja ajavat sitä takaa miekoilla hevosten selässä?"
-
-Loordi Worthington nauroi ja myönsi; mutta pian kävi ilmi, että
-lampaalla tarkoitettiin laihaa lampaan ruhoa. Vanttera kersantti
-iski sen kahtia huippusuoritukseksi muille taidonnäytteille, kuten
-sitruunain, lyijytankojen ja silkkiliinojen silpomiselle; ja
-katsojakunta, joka oli tottunut näkemään paljon vastenmielisempiä
-näkyjä teurastajien myymälöissä, palkitsi hänet runsailla
-kättentaputuksilla.
-
-Kaksi Olympialaiseen seuraan kuuluvaa herrasmiestä astui nyt
-aitaukseen, jota loordi Worthington kutsui piiriksi. Käteltyään
-toisiaan niin hyvin kuin heidän muodottomat, täytetyt hansikkaansa
-sallivat, pitelivät he itseään kumpikin oikealla kädellään, ikäänkuin
-heidän vatsansa olisivat olleet vaarassa pudota alas, jollei niitä
-painettu tiukasti sisään, tanssivat toistensa ympärillä, viskoen
-ulos ja nykäisten takaisin vasenta nyrkkiään kuten kuopivat hevoset
-kavioitaan. He olivat kumpikin, kuten Lydia kuuli juhlamenojen ohjaajan
-julistuksesta, jossa ilmoitettiin heidän nimensä ja saavutuksensa,
-amatööri-mestareita. Lydiasta tuo heidän kuopimisensa ja tanssimisensa
-oli naurettavaa; ja kun he silloin tällöin syöksähtivät yhteen ja
-hosuivat toisiaan, ei hän voinut erottaa mitään niistä valeiskuista,
-pysäytyksistä, sukelluksista, vastaiskuista, torjumisista ja
-väistämisistä, joihin loordi Worthington innostuneena kiinnitti hänen
-huomiotaan ja jotka houkuttelivat vuoroin pilkkahuutoja, vuoroin
-suosionosoituksia alapuolella olevan shillingin-yleisön keskuudesta.
-Kun kolmen minuutin kuluttua molemmat heittäytyivät rentonaan tuoleille
-piirin vastakkaisiin nurkkiin ikäänkuin olisivat olleet nääntyäkseen
-uuvuksissa, olisi Lydia purskahtanut suorastaan nauruun, jolleivät
-he olisi muistuttaneet hänelle Cashelia silloin kuin tämä koetti
-tointua hänen kirjastossaan. Minuutin päästä huusi joku käreällä
-äänellä: "Aika!" ja miehet nousivat ylös ja toistivat äskeistä
-esitystään jälleen kolme minuuttia. Seurasi taas minuutin lepo, ja
-sitten tanssiminen ja kuopiminen jatkui neljä minuuttia, jonka jälkeen
-ottelijat jälleen kättelivät toisiaan ja poistuivat näyttämöltä.
-
-"Siinäkö on kaikki?" kysyi Lydia.
-
-"Siinä kaikki", vastasi loordi Worthington. "Viattominta huvia mitä
-maailmassa voi olla, ja sievintä myös."
-
-"Minusta se ei vaikuta erikoisemmin sievältä", sanoi Lydia; "mutta
-se näyttää kyllä niin viattomalta kuin miksi hengettömyys voi sen
-tehdä." Hän alkoi mielessään aavistella soimanneensa tietämättömästi ja
-epäoikeudenmukaisesti Cashelia julmuudesta vain sen nojalla, että tämä
-harjoitti tuota viatonta voimistelua.
-
-Näytäntö jatkui useilla erilaisilla taidon ja voiman
-yhteis-esityksillä. Paitsi erilaisissa varusteissa suoritettuja
-yksityisten miesten välisiä otteluja, saatiin nähdä turnajaisia, maahan
-lyödyn palikan keihästämistä laukkaavan ratsun selästä, komentotemppuja
-ja sauvamiekkailua, jota esittivät brittiläiset merisotilasosastot
-saaden raikuvia hurraahuutoja yleisöltä, sekä lisää nyrkkeilyä ja hyppy
-liikkeitä seuran jäsenten esittäminä. Lydian mielenkiinto alkoi pian
-harhailla pois areenalta. Katsoessaan alas paaluaitauksen ulkopuolella
-tungeksivaan väkijoukkoon hän näki pienen miehen, jonka hän hämärästi
-muisti, vaikka hänen kasvonsa olivat kääntyneinä poispäin hänestä.
-Tämän kanssa keskustelussa oli voimakas, keltaiseen twiidipukuun
-ja vihreään kaulaliinaan puettu mies. Hänellä oli karkea, voimakas
-ääni, ja hänen seuralaisellaan ohut ja kimakka, niin että tarkkaava
-kuuntelija saattoi erottaa heidän huomautuksensa väkijoukon sekavasta
-sorinasta.
-
-"Ihailetteko sitä miestä?" kysyi loordi Worthington, seuraten Lydian
-katsetta.
-
-"En. Onko hän joku erityisesti?"
-
-"Hän oli kuuluisa mies ennen muinoin -- jättiläisten aikaan. Hän oli
-Englannin mestari. Hän on erikoisesti mielenkiintoinen meille erään
-yhteisen ystävämme opettajana."
-
-"Olkaa hyvä ja sanokaa hänen nimensä", sanoi Lydia, tarkoittaen
-tuon yhteisen ystävän nimittämistä. "Ned Skene", sanoi loordi
-Worthington, otaksuen hänen tarkoittavan alapuolella olevaa miestä.
-"Hän on menestynyt niin hyvin siirtomaissa, että on suonut itselleen
-ja perheelleen huvimatkan Englantiin. Hänen saapumisensa sai aikaan
-kerrassaan sensatsionin tässä maassa: viime viikolla hänellä oli
-täpötäysi lahjanäytäntö, jossa hän nyrkkeili yhteisen ystävämme kanssa
-ja mukiloi häntä kuin lasta. Yhteinen ystävämme käyttäytyi tuossa
-tilaisuudessa hyvin kauniisti antaessaan mukiloida itseään. Hän olisi
-nähkääs voinut tappaa ukko Skenen, jos hän olisi yrittänyt toden
-perästä."
-
-"Vai on tuo Skene?" sanoi Lydia, katsellen miestä vakavalla
-mielenkiinnolla, mikä hämmästytti ja ihastutti loordi Worthingtonia.
-"Ahaa! Nyt tunnen miehen, joka on hänen seurassaan. Hän on toinen
-Metsämajani vuokralaisista -- muistaakseni saan kiittää teitä
-esittelystä."
-
-"Treenari Mellishkö?" sanoi loordi Worthington, hiukan tyhmistyneen
-näköisenä. "Niinpä onkin. Kuinka kaunis raudikko tuolla peitsimiehellä
-on! -- toisella miehellä rivin tuosta päästä."
-
-Mutta Lydia ei halunnut katsella peitsimiehen hevosta. "Paradise!"
-kuuli hän Skenen huudahtavan juuri silloin pilkallisen epäuskoisena.
-"Sepä olisi jotakin!"
-
-"Kummempaakin on tapahtunut", sanoi Mellish. "En tahdo sanoa, että
-Cashel Byron rupeaa taantumaan: mutta sanon vain, että hänen onnensa
-on liian hyvä kestääkseen; ja minä tiedän varmasti, että hän on käynyt
-aivan synkkämieliseksi viime aikoina."
-
-"Jopahan nyt!" sanoi Skene. "Mitä syytä hänellä olisi tulla
-synkkämieliseksi?"
-
-"Hm, minä tiedän kyllä", sanoi Mellish pidättyvästi.
-
-"Paljonpa tiedät", tokaisi Skene halveksivasti. "Varmaankin tarkoitat
-sitä nuorta naista, josta hän aina puhuu eukolleni."
-
-"Tarkoitan nuorta naista, jota hän tuskin tulee saamaan. Se on
-Englannin isoisimpia ihmisiä -- pikkuinen olento, kasvoiltaan kuin
-simpukankuoren sisusta, jonka hän tapasi Wiltstokenissa, jossa olin
-treenaamassa häntä otteluun Lentävän Hollantilaisen kanssa. Hän joutui
-heti pois treenauksen kurssilta, kohta kun oli tavannut hänet -- ei
-tahtonut tehdä mitään mitä minä hänelle määräsin. Minä tulin niin
-nihki varmaksi siitä, että hän saisi rökkiinsä, että löin vastavedot
-joka pennille, minkä olin pannut vetoon hänen puolestaan, paitsi
-kahtakymmentä puntaa, jotka sain muutaman taulapään panemaan häntä
-vastaan ottelussa, sittenkuin olin muuttanut mieleni. Lempo vieköön sen
-naisen! Minä menetin sata puntaa hänen takiaan."
-
-"Ja se olikin sinulle parahiksi, vanha pöllöpää. Olit väärässä silloin,
-ja olet väärässä nytkin, siunattuine Paradise'inesi!"
-
-"Paradiseä ei ole vielä kukaan voittanut."
-
-"Ei ole minun poikaanikaan."
-
-"No, saadaanpa nähdä."
-
-"Saadaanpa nähdä! Minä sanon, että minä olen jo nähnyt omasta
-puolestani. Olen nähnyt Billy Paradisen ottelevan, ja se ei ole mitään
-nyrkkeilyä; se ei ole kuin törkeilyä; sitä se on. Törkeilyä! Totisesti,
-minun eukko-vanhallani on enemmän tieteellisyyttä."
-
-"Ehkäpä on", sanoi Mellish. "Mutta katsohan, kuinka monta miestä hän on
-rökittänyt, jotka ovat olleet kukkuroillaan tieteellisyyttä. Shepstone,
-niin taitava kuin onkin, pystyi saamaan hänestä voiton ainoastaan
-väittämällä hänen rikkoneen sääntöjä, kun Billy menetti malttinsa ja
-piikkasi häntä. Se se onkin pahinta Billyssä, ettei hän voi hillitä
-sisuaan. Mutta ei kukaan hieno keikari-nyrkkeilijä kykene vastustamaan
-hänen hurjaa syöksyään. Luuletko, että hän välittää Cashelin
-kehutuista pitkistä paukuista? Ei yhtään: hän ottaa ne vain vastaan
-mahonkinuppiinsa ja antaa hänelle vastaukseksi yhden niitä täräyksiä,
-joilla hän löi Dick Weeks'in suoraksi."
-
-"Panen vetoa mitä hyvänsä, ettei hän sitä tee. Jos hän sen tekee, niin
-menen itse piiriin ja isken häneltä pään mäsäksi siitä hyvästä." Ja
-Skene syyti suutuksissaan herjauksia Paradisestä, kunnes kiihoittui
-niin, että Mellishin täytyi lepyttää häntä peruuttamalla osittain
-ennustuksensa ja kysymällä, kuinka Cashelin laita oli ollut viime
-aikoina.
-
-"Hän ei ole pitänyt huolta itsestään niinkuin olisi pitänyt", sanoi
-Skene synkkänä. "Hän näyttelee Lontoon muoteja eukolle ja Fannylle: he
-ovat täällä kolmen ja puolen shillingin paikoilla, isoisten joukossa.
-Teattereita joka ilta ja kävelyjä joka päivä, milloin katsomaan kun
-kuningatar ajaa puiston läpi, milloin mitäkin. Meidän Fannysta on
-mieluista olla hänen seurassaan, kun hän on niin herramainen; hän
-tuskin pitää omaa isäänsä tarpeeksi hyvänä kävelemään hänen kanssaan
-Piccadillyä pitkin. Vaatii minua panemaan ylleni mustan takin ja
-tekemään itsestäni papin. Eukko ihan jumaloi poikaa. Hänen mielestään
-poika on aivan liian hyvä sille nuorelle naiselle, josta puhuit, ja hän
-sanoo pojalle, että tuo nainen teeskentelee, ettei muka välitä hänestä,
-koroittaakseen vain hintaansa, aivan niinkuin minä teeskentelin
-häviäväni saadakseni taulapäät lyömään vetoa minua vastaan. Naiset ovat
-aina sukostelleet häntä. Melbournessäkään ei koskaan kysytty, mitä
-_minä_ halusin päivälliseksi; aina vain oli huolena se, mistä poika
-pitäisi ja milloin hän halusi tulla syömään. Totta totisesti, minun
-täytyi ottaa tavakseni panna hänet pyytämään sellaista, jota minun teki
-mieli. Ja sinä sanot, että se poika antaisi Billy Paradisen rökittää
-itsensä, mukamas. Mene männikköön!"
-
-Lydia, jonka mielessä oli vielä tuoreena rouva Byronin viehätys,
-ihmetteli millainen nainen tuo rouva Skene mahtoi olla, joka oli
-ottanut äidin sijan pojan tunnepiirissä ja joka ei kuitenkaan ollut
-sen kummempi kuin ammattinyrkkeilijän vanha eukko. Ilmeisesti ei hän
-ollut sitä lajia, että olisi pyrkinyt kääntämään nuorta miestä pois
-nyrkkeilijän uralta. Johtuessaan ajattelemaan Cashelin ammattia ja
-mahdollisuuksia hänen siitä luopumiseensa, menetti Lydia kokonaan
-tarkkaavaisuutensa. Hän istui tuijottaen areenalle, näkemättä
-sotilaita, miekkailijoita tai voimamiehiä, jotka siinä häärivät. Hänen
-ajatuksensa harhailivat yhä kauemmaksi ja kauemmaksi paikalta, ja
-väkijoukon sorina häipyi etäiseksi huminaksi ja unohtui.
-
-Äkkiä hän havahtui tietoiseksi nähdessään kamalan näköisen miehen
-tulevan häntä kohti areenan poikki. Miehen kasvot olivat pinnaltaan ja
-väriltään sinistä graniittia muistuttavat; hänen ulkonevat leukansa
-ja taakse viettävä otsansa olivat kuin orangutangin. Lydia havahtui
-haaveilustaan tuntien väristystä, ja saaden takaisin kuulonsa samalla
-kuin näkönsäkin, kuuli muutamien alhaalla olevien henkilöiden puhkeavan
-suosionosoituksin tervehtimään tuota ilmestystä. Mies irvisti julmasti,
-pani toisen kätensä piirin aitapaalulle ja loikkasi köysien yli.
-Lydia pani merkille, että, rumaa päätä ja suhdattoman suuria käsiä ja
-jalkoja lukuunottamatta, mies oli hyvärakenteinen, ja hänen lanteensa
-ja hartiansa loistivat valossa, antaen hänelle voimaa ja tarmoa uhkuvan
-näön.
-
-"Eikös hän ole kuin kuva?" kuuli Lydia Mellishin huudahtavan
-haltioissaan. "_Siinä_ vasta kunto!"
-
-"Hoo!" sanoi Skene halveksivasti. "Mutta eikös _hän_ ole kuin herra!
-Katsohan vain. Niinkuin Walesin prinssi kävelisi Pall Mall'ia pitkin."
-
-Lydia katsoi uudelleen ja näki Cashel Byronin lähestyvän piiriä juuri
-samanlaisena kuin hän oli nähnyt hänet ensi kerran Wiltstokenin
-jalavakujalla, välinpitämättömän näköisenä kuin joku, joka on
-suorittamassa jotakin ikävää julkista seremoniaa.
-
-"Niinkuin joku jumala tulossa alas kilpailemaan gladiaattorin kanssa",
-kuiskasi loordi Worthington innokkaasti. "Eikö olekin, neiti Carew?
-Apollo ja satyyri! Teidän täytyy myöntää, että meidän yhteinen
-ystävämme on uljaan näköinen mies. Jos hän voisi mennä seurapiireihin
-tuollaisena, niin, kautta Jupiterin, naiset --"
-
-"Vait!" sanoi Lydia, ikäänkuin Worthingtonin sanat olisivat olleet
-sietämättömät.
-
-Cashel ei hypännyt köysien yli. Hän astui niiden välitse verkkaisesti
-ja, torjuen kahden touhukkaan ystävän tarjoaman avun, veti
-nyrkkeilyhansikkaan käteensä kiirehtimättä, niinkuin muotikeikari
-valmistautuessaan hienolle kävelylle. Kinnastettuaan siten vasemman
-kätensä, niin ettei voinut tehdä sillä samaa palvelusta oikealle, pisti
-hän sormensa toiseen hansikkaaseen, tarttui siihen hampain ja kiskoi
-sen paikalleen saalistaan raatelevan tiikerin elein. Lydiaa värisytti
-jälleen.
-
-"Bob Mellish", sanoi Skene, "lyön vetoa kaksikymmentä yhtä vastaan,
-että hän pysähdyttää tuon syöksyn, josta luulet niin suuria. Kuuletko:
-kaksikymmentä yhtä vastaan!"
-
-Mellish pudisti päätään. Sitten juhlamenojen ohjaaja huusi, osoittaen
-kumpaakin miestä vuoroonsa: "Paradise, professori. Cashel Byron,
-professori. Aika!" Cashel katsahti nyt Paradiseen, jonka olemassaoloa
-hän ei siihen saakka ollut näyttänyt huomaavankaan. Miehet lähestyivät
-piirin keskustaa, kättelivät käsikurkalta, irroittivat kätensä
-toisistaan äkkiä, peräytyivät askeleen ja alkoivat liikkua varovaisesti
-vasemmalta oikealle niinkuin kaksi pantteria.
-
-"Minun mielestäni he voisivat ottaa oppia herrasmiesten tavoista ja
-kätellä sydämellisesti", sanoi Alice, koettaen näyttää huolettomalta,
-vaikka häntä painosti Cashelin aiheuttama epämääräinen kammo.
-
-"Se on perinnäinen tapa", sanoi loordi Worthington. "He tekevät siten,
-jotta ei toinen voisi vetää toista itseensä päin ja lyödä häntä
-vapaalla kädellään ennenkuin hän ehtii päästä irti."
-
-"Millaista inhottavaa petosta!" huudahti Lydia.
-
-"Sitä ei koskaan tehdä, ymmärrättehän", sanoi loordi Worthington
-puolustellen. "Se ei hyödyttäisikään mitään, koska sillä tapaa ei voi
-käyttää vasenta kättään tehokkaasti."
-
-Lydia kääntyi hänestä poispäin ja suuntasi kaiken huomionsa
-nyrkkeilijöihin. Paradise teki häneen vähemmän peloittavan vaikutuksen
-noista kahdesta. Lydia näki, että hän oli hermostunut ja tietoinen
-rohkeutensa pingoittuneisuudesta; mutta hänen viekas irvistyksensä
-ilmaisi jonkunlaista hurjaa hyväntuulisuutta ja näytti lupaavan
-katselijoille, että hän antaisi heidän pian nähdä jotakin hauskaa.
-Cashel seurasi hänen liikkeitään hellittämättömällä valppaudella ja
-syrjäkareisella katseella, jossa Lydian mielestä oli jotakin pirullista.
-
-Äkkiä Paradisen silmät välähtivät; hän painoi päänsä alas, teki
-syöksyn, pysähtyi äkkiä tahallaan ja ammahti Cashelia kohti. Kuului
-mäjähdys kuin samppanjapullon korkin paukaus, jonka jälkeen Cashelin
-nähtiin seisovan järkkymättömänä piirin keskustassa, kun taas Paradise
-köysiä vasten viskautuneena koetti irvistellä vastoinkäymiselleen
-näyttäen valkeat hampaansa verinaamarin takaa.
-
-"Kaunista!" huusi Skene liikutettuna. "Kaunista! Ei koko maailmassa
-muut kuin minä ja minun poikani pysty antamaan tuollaista uppercut'ia!
-Toi voisinpa, että voisin nähdä eukko-vanhani naaman tällä hetkellä!
-Tämä on hänelle sielunrieskaa."
-
-"Mennään pois", sanoi Alice.
-
-"Tuo oli hyvin erilainen isku kuin mikään niiden herrasmiesten
-antamista", sanoi Lydia hänestä piittaamatta loordi Worthingtonille.
-"Mies vuotaa kauheasti verta."
-
-"Se tulee vain hänen nenästään", sanoi loordi Worthington. "Hän on
-tottunut siihen."
-
-"Katsoppas sitä!" naureskeli Skene. "Minun poikani on seurannut häntä
-liki köysiä; ja hän aikoo pitää hänet siinä. Syöksyköön nyt jos voi.
-Katsos nyt, mitä hyvä arvostelukyky tahtoo sanoa!"
-
-Mellish pudisti jälleen päätään masentuneena. Erän jäljelläolevat
-minuutit olivat kovaonnisia Paradiselle. Hän iski kiukkuisesti
-vastustajansa kylkiluita kohti, mutta Cashel astahti taaksepäin juuri
-parahiksi hänen ulottuviltaan ja palasi sitten tavattoman nopeasti
-antaen hänelle iskuja, joiden tieltä hän ei takanaan olevien köysien
-vuoksi päässyt peräytymään ja joita hän oli liian hidas torjumaan tai
-väistämään. Hänen yrityksensä iskeä vastustajaa kasvoihin koituivat
-hyvin epäedullisiksi hänelle itselleen, sillä Cashelin iskut eivät
-koskaan olleet niin ankaroita kuin silloin, kun hän vikkelästi käänsi
-päänsä syrjään iskun tieltä ja antoi lähestyvälle vastustajalleen
-vastaiskun. Hänessä ei ollut vähääkään ritarillisuutta eikä sääliä;
-mutta sulavuudessa ei edes hänen äitinsä olisi kyennyt häntä
-voittamaan. Hän näytti nauttivan lyöntiensä kovuudesta ja saavan uutta
-voimaa aina kun hänen hansikkaansa mäjähtivät Paradisen naamaan tai
-näyttivät miltei puhkaisevan hänen ruumiinsa. Yleisön paremman osan
-mielestä oli näky inhoa herättävä; sillä kun Paradisen nenästä viljalti
-vuotava veri tahrasi hansikkaat ja hansikkaat vuorostaan tahrasivat
-kummankin taistelijan pään ja ruumiin, olivat he pian veritahroissa
-ylt'yleensä vyötäisistä ylöspäin. Johtohenkilöt pitivät kuiskaten
-neuvottelua, eikö olisi paras keskeyttää ottelu; mutta he päättivät
-antaa sen jatkua nähdessään neekerikuninkaan, joka tähän saakka oli
-katsellut koko ohjelmaa ilmaisematta vähintäkään mielenkiintoa, nyt
-kohottavan kätensä ja taputtavan niitä ihastuneena.
-
-"Billy ei näytä läheskään tyytyväiseltä itseensä", huomautti Mellish,
-kun ottelijat istuivat minuutin hengähdysajaksi. "Hän on juuri saman
-näköinen kuin silloin, kun hän piikkasi Shepstonea."
-
-"Mitä merkitsee piikkaaminen" kysyi Lydia. "Astumista toisen varpaille
-piikkipohjaisella kengällä", vastasi loordi Worthington. "Älkää olko
-levoton: ei heillä ole piikkejä kengissään tänään. Älkääkä katsoko
-minuun noin, neiti Carew. Eihän ole minun syyni, että he tekevät
-sellaista."
-
-Aika huudettiin, ja nyrkkeilijät, jotka sienien avulla oli tehty
-jonkun verran siistimmiksi, nousivat konemaisen täsmällisesti äänen
-kuullessaan. He olivat tuskin astuneet kaksi askelta, kun Cashel,
-vaikka vastustaja näytti olevan kaukana hänen ulottuviltaan, iski
-häntä otsaan sellaisella voimalla, että hän horjahti, ja sitten
-hypähti takaisin nauraen. Paradise syöksähti eteenpäin, mutta Cashel
-väisti häntä ja pakeni ympäri piiriä, katsoen pilkallisesti taakseen
-olkansa yli. Paradise jätti nyt kaiken hyväntuulen teeskentelyn.
-Hurjan raivokkaasti hän syöksyi kohti, kesti kauhistuttavan iskun
-värähtämättä ja tappeli rajusti likikärhämässä. Tuokion ajan heidän
-iskunsa muistuttivat Lydian mielestä tuulenpuuskan ajamain sadepisarain
-räiskettä ikkunaruutuun. Seuraavassa tuokiossa Cashel oli poissa, ja
-Paradise, jonka nenästä jälleen vuoti verta, koetti uudistaa temppuaan,
-mutta sai tällä kertaa vastaansa iskun, joka painoi hänet toiselle
-polvelleen. Hän oli tuskin noussut jaloilleen, kun Cashel hypähti häntä
-kohti ja pakotti hänet jälleen liki köysiä neljällä salamannopealla
-iskulla; mutta tällä kertaa hän tiikerimäisen keimailevasti päästi
-hänet jälleen irti juosten somasti pois, ihan niinkuin lapsi
-leikkiessään. Paradise, suu vaahdossa yhtä hyvin kuin veressäkin,
-päästi ulvahduksen ja kiskoi pois hansikkaansa. Kuului vastustavaa
-huutoa yleisön joukosta, ja Cashel, huudon varoittamana, koetti kiskoa
-pois omia hansikkaitaan vuorostaan. Mutta Paradise oli hänen kimpussaan
-ennenkuin hän ehti sitä tehdä, ja miehet tarttuivat käsiksi toisiinsa
-suuren melun vallitessa, kun loordi Worthington ja monet muut nousivat
-ylös karjuen kiihkeästi: "Vasten sääntöjä! Ei painimista!" jota seurasi
-suuttumuksen mylvintä, kun Paradisen nähtiin tarttuvan hampaillaan
-Cashelin olkapäähän heidän koettaessaan heittää toisiaan maahan. Lydia
-kirkaisi, ensi kerran elämässään. Sitten hän näki Cashelin, kasvot yhtä
-raivokkaina kuin vastustajansakin, kiertävän käsivartensa Paradisen
-kaulan ympäri, nostavan hänet niinkuin hiilenkantaja nostaa säkin,
-ja viskaavan hänet selkänsä yli nurin niskoin maahan, missä hän heti
-paikalla heittäytyi hänen päälleen koko painollaan ja vauhdillaan.
-Heidät erotti kohta toisistaan joukko toimihenkilöitä, erotuomareita,
-poliiseja ja muita, jotka olivat syöksyneet piiriä kohti, kun Paradise
-oli riisunut hansikkaansa. Seurasi sekava rähinä. Skene oli kiivennyt
-paaluaitauksen yli ja syyti kirouksia, uhkauksia ja haukkumisia
-Paradiselle, joka, kykenemätönnä seisomaan ilman apua, koetti aukoa
-lyijyisiä silmäluomiaan ja päästä selville siitä, mitä hänelle oli
-tapahtunut. Tusina muita, jotka kehoittivat häntä nousemaan pystyyn,
-nuhtelivat häntä hänen käytöksestään tai koettivat rauhoittaa Skeneä,
-lisäsivät vain hämminkiä. Cashel puolestaan raivosi johtohenkilöille,
-jotka muistuttivat hänelle, että hansikasottelussa säännöt kielsivät
-painiskelun ja heitot.
-
-"Hiiteen säännöt!" kuuli Lydia Cashelin huutavan. "Hän puri minua, ja
-minä heitän hänet --" Sitten puhuivat kaikki yhtaikaa, niin että Lydia
-sai tyytyä vain otaksumaan, mihin Cashel aikoi heittää vastustajansa.
-Cashel näytti menettäneen kaiken itsehillintänsä; Paradise sitävastoin
-tajuihinsa tultuaan käyttäytyi paremmin. Loordi Worthington laskeutui
-piiriin ja koetti hillitä hälinää; mutta Cashel pudisti rajusti hänen
-kätensä pois käsivarreltaan, uhkasi erästä johtohenkilöä, joka koetti
-ankarasti kehoittaa häntä järjestykseen, takoi hurjana nyrkillään
-haavoitettua olkapäätään ja kiroili ja rähisi ylinnä kaikkia muita
-niin että Skenekin alkoi jo huomautella, että asiasta oli pidetty
-tarpeeksi melua. Sitten loordi Worthington kuiskasi vielä sanan, ja
-Cashel hiljeni äkkiä kalpeana ja häpeissään ja istuutui tuolille omaan
-nurkkaansa ikäänkuin piiloutuakseen. Viisi minuuttia myöhemmin hän
-astui ulos miesjoukosta Paradisen kanssa ja pudisti kättä tämän kanssa
-yleisten hurraahuutojen kaikuessa. Cashel oli nöyrempi noista kahdesta.
-Hän ei kohottanut katsettaan parvekkeelle kertaakaan, ja hänellä näytti
-olevan kiire poistumaan. Mutta hänet pysähdytti neekeripäällikön
-seuraama univormupukuinen upseeri, joka saapui saattaakseen hänet
-kunniakatoksen luo ja esitelläkseen hänet afrikkalaiselle kuninkaalle;
-tästä kunniasta ei hänen sallittu kieltäytyä.
-
-Kuningas ilmoitti hänelle, tulkin välityksenä, että hän oli
-sanomattomasti mielistynyt vast'ikään näkemäänsä, ja lausui suuren
-kummastelunsa siitä, ettei Cashel, uljuudestaan huolimatta, ollut
-armeijassa eikä parlamentissa. Hän tarjoutui myöskin hankkimaan hänelle
-kolme kaunista vaimoa, jos hän tulisi Afrikkaan hänen seurueessaan.
-Cashel oli ylen hämillään; mutta hän selvisi kunnialla, kiitos tulkin,
-joka, tottuneena sepittämään soveliaita puheita kuninkaan puolesta
-julkisissa tilaisuuksissa, oli siksi ystävällinen, että sepitti yhtä
-soveliaan puheen Cashelin puolesta tässä tilaisuudessa.
-
-Sillävälin palasi loordi Worthington paikalleen. "Kaikki on selvänä
-nyt", sanoi hän Lydialle. "Byron sulki suunsa, kun kerroin hänelle,
-että hänen aristokraattiset ystävänsä olivat häntä näkemässä. Ja
-Paradise on saanut sellaisen läksytyksen, että hän istuu ja itkee
-jossakin nurkassa tuolla alhaalla. Hän on pyytänyt anteeksi, mutta
-väittää yhä pystyvänsä voittamaan yhteisen ystävämme ottelussa paljain
-nyrkein, ja hänen kannattajansa nähtävästi ajattelevat samoin, sillä
-heidän tiedetään aikovan tapella syksyllä tuhannen punnan panoksesta
-kummaltakin puolen."
-
-"Tapella! Eikö hän siis aiokaan jättää ammattiaan?"
-
-"Ei!" sanoi loordi Worthington, kummastuneena. "Minkä ihmeen vuoksi
-hänen pitäisi se jättää? Paradisen rahat ovat hänen yhtä varmasti kuin
-jos ne olisivat hänen taskussaan. Olettehan nähnyt mihin hän pystyy."
-
-"Olen nähnyt tarpeeksi. Alice, olen valmis lähtemään heti kun sinäkin."
-
-Neiti Carew palasi Wiltstokeniin seuraavana päivänä. Neiti Goff jäi
-Lontooseen huvikauden loppuun erään ystävällisen rouvan hoivissa,
-joka, naitettuaan kaikki omat tyttärensä, halusi ryhtyä jälleen työhön
-naittaakseen Alicen mieluummin kuin olla jouten.
-
-
-
-
-XI LUKU.
-
-
-Alice tunsi olonsa mieluisammaksi jäljelläolevana huvikauden aikana.
-Vaikka hän oli ollutkin ylpeä läheisestä tuttavuudestaan Lydian kanssa,
-oli hän aina tuntenut itsensä himmennetyksi tämän läsnäollessa;
-ja nyt, Lydian mentyä pois, oli ylpeys jäljellä, mutta alemmuuden
-tunne oli unohtunut. Hänen vapautensa rohkaisi ja kehitti häntä.
-Alkoipa hän jo pitää omaa arvosteluaan jokapäiväisistä asioista
-varmempana oppaana kuin suojelijattarensa esimerkkiä. Eikö hän
-ollut ollut oikeassa julistaessaan Cashel Byronin tietämättömäksi
-ja alhaiseksi henkilöksi, silloinkuin Lydia, hänen varoituksistaan
-huolimatta, oli suorastaan kutsunut häntä käymään heidän luonaan? Ja
-nyt vahvistivat kaikki sanomalehdet sitä mielipidettä, jota hän oli
-koettanut tyrkyttää Lydialle kuukausia sitten. Asekamppailupäivän
-iltana olivat sanomalehdenmyyjät huutaneet kaduilla: "Häpeällinen
-kohtaus kahden nyrkkitaisteilijan välillä Islingtonissa afrikkalaisen
-kuninkaan läsnäollessa." Seuraavana päivänä olivat huomattavimmat
-lehdet kirjoittaneet viimeaikaisista yrityksistä nyrkkitaistelun, tuon
-raakamaisen ajanvietteen, elvyttämiseksi, syyttäneet viranomaisia sen
-suosimisesta ja vaatineet heitä tukahduttamaan sen viipymättä ankaralla
-kädellä. "Jollei", kirjoitti eräs eriuskolaisten äänenkannattaja, "tätä
-ruttotahraa juuriteta pois keskuudestamme, ei lähetyssaarnaajiemme ole
-enää mahdollista esittää Englantia Rauhan Evankeliumin lähteenä." Alice
-kokosi nämä kirjoitukset ja lähetti ne Wiltstokeniin.
-
-Tässä asiassa oli ainakin yksi henkilö samalla kannalla hänen
-kanssaan. Aina kun hän tapasi Lucian Webberin, puhuivat he
-Cashelista, tullen poikkeuksetta siihen johtopäätökseen, että
-vaikka hänen käytöksensä omituisuus olikin viehättänyt Lydian
-valitettavaa taipumusta eriskummallisuuksiin, ei Lydia ollut koskaan
-ajatellut häntä vakavalla mielenkiinnolla eikä tulisi enää missään
-olosuhteissa uudistamaan seurusteluaan hänen kanssaan. Lucianin
-näistä keskusteluista saama lohtu ei ollut suuri, ja yleensä hänellä
-oli niiden jälkeen jonkinlainen hämärä tunne, että hän oli ollut
-halpamainen. Kuitenkin hän taas seuraavalla kerralla heidän tavatessaan
-toisensa johtui keskusteluun Cashelista, ja hän palkitsi aina Alicea
-tämän moitteettomista mielipiteistä tanssimalla ainakin kolme
-kertaa hänen kanssaan, silloinkuin tanssi kuului illan ohjelmaan.
-Tanssiminen oli kuitenkin vähemmän sopusointuista kuin keskustelu.
-Lucian tanssi jäykästi ja taidottomasti. Alice, jonka lihasvoima ja
-tarmo olivat paljon yläpuolella kaiken sen, mitä hra Mellish pystyi
-keinotekoisesti kehittämään, kaipasi nopeaa liikuntoa ja voimakasta
-ruumiinharjoitusta. Valssaaminen Lucianin kanssa oli kuin seipään
-kuljettamista ympäri huonetta siihen kömpelöön tapaan, millä Punch
-kantaa sauvaansa. Vaikka Alicella olikin se käsitys, että Lucian oli
-moraalisesti harvinaisen moitteeton ja poliittisesti tärkeä henkilö,
-jonka arvoa yksityiselämässä vielä suuresti lisäsi se, että hän oli
-neiti Carew'n serkku, oli hänen vaikea viettää Lucianin seurassa
-sellaisia neljännestunteja, joita joku hänen tuttavapiirinsä parhaista
-tanssijoista oli pyytänyt osakseen.
-
-Alice alkoi kyllästyä puhelemaan Cashelista ja Lydiasta. Hän alkoi
-kyllästyä Lucianin jäykkyyteen. Hän alkoi kyllästyä tavattomasti
-siihen alinomaiseen valppauteen, jolla hänen täytyi lakkaamatta valvoa
-käytöstään ja periaatteitaan. Tuo valppaus tuhosi jollakin tavoin
-oman tarkoituksensa; sillä eräänä iltana hän kuuli erään hienon
-ja korkea-arvoisen naisen (joka tarkoittikin, että hän kuulisi)
-puhuvan hänestä pöyhkeilevänä maalaistyttönä. Kokonaiseen viikkoon
-sen jälkeen ei hän lausunut sanaakaan eikä liikauttanut jäsentäkään
-seurassa, ajattelematta ensin, saattaisiko joku pahansuopa katsoja
-pitää sitä maalaisena tai pöyhkeilevänä. Mutta mitä enemmän hän
-näki vaivaa saavuttaakseen käytöksen täydellisen moitteettomuuden,
-sitä epämiellyttävemmältä hän näytti omasta mielestään ja, kuten
-hän päätti, myöskin toisista. Hän kaipasi sitä Lydian salaisuutta,
-jonka avulla tämä aina osasi tehdä oikean asian oikealla hetkellä,
-silloinkin kuin hän uhmasi tavallisia seurustelusääntöjä. Joskus hän
-syytti niiden ihmisten ikävyyttä, joiden kanssa hän joutui tekemisiin.
-Ei voinut mitenkään olla muuta kuin jäykkä heidän seurassaan. Kun
-hän pakinoi jonkun hupaisan miehen kanssa, joka sai hänet nauramaan
-ja unohtamaan itsensä vähäksi aikaa, tunsi hän jälkeenpäin olleensa
-miellyttävimmillään hänen seurassaan. Mutta hän näki, että ne, joiden
-käytöstä hän hartaimmin tavoitteli, olivat miellyttävän vaivattomia
-typerässäkin seurassa. Hän alkoi lopulta pelätä olevansa verrattain
-vaatimattoman syntyperänsä vuoksi luonnostaan kykenemätön saavuttamaan
-sitä sivistynyttä sävyä käytökseensä, jota hän kadehti.
-
-Eräänä päivänä hänessä heräsi epäilys, tokko Lucian olikaan niin varma
-auktoriteetti ja esikuva persoonallisissa käyttäytymis-asioissa,
-kuin hän siihen asti oli uskonut. Lucian ei osannut tanssia; hänen
-keskustelunsa oli itseviisasta; oli mahdoton olla luonteva hänelle
-puhuessaan. Oliko urhoollista tuntea pelkoa hänen mielipiteitänsä
-kohtaan? Oliko urhoollista tuntea pelkoa ketään kohtaan? Alice
-pusersi huulensa tiukasti kiinni ja alkoi tuntea uhmaa. Silloin eräs
-muisto, joka aikaisemmin oli aina herättänyt hänessä harmistumista,
-sai hänet nauramaan. Hän muisti sen pahennustaherättäneen näytelmän,
-kun jäykkä, pysty Lucian oli survaistu kaksinkerroin rouva Hoskynin
-kullattuun nojatuoliin sen nyrkkitaistelijan teorian valaistukseksi,
-että ponnistus tuhoaa itsensä. Mitäpä lopultakaan tuo Cashelin käden
-hyväilevä kosketus oli ollut sen kauhean nuijimisen rinnalla, jolla
-hän oli pommittanut Paradisen kylkiluita? Voisiko olla totta, että
-ponnistus tuotti itselleen häviön -- persoonallisessa käyttäytymisessä,
-esimerkiksi? Säde Cashelin karkeassa kokeessa piilleestä totuudesta
-väikkyi hänen mielessään, kun hän esitti itselleen tuon kysymyksen. Hän
-ajatteli sitä hyvän joukon; ja eräänä iltana, jolloin hän pistäytyi
-neljässä vastanotossa perätysten, hän tutki muiden vieraiden käytöstä
-uudelta näkökannalta, vertaillen huolellisimmin käyttäytyviä parhaiten
-käyttäytyviin ja omaa entistä itseään molempiin. Tulos sai hänet
-puolittain vakuutetuksi siitä, että hän oli kuluttanut ensimmäisen
-Lontoon-kautensa tuomalla suurella vaivalla näytteille hyvin epäkypsän
-itsetietoisuuden -- tahi, kuten hänen omatuntonsa sovitti sanat,
-käyttäytymällä sietämättömän narrimaisesti.
-
-Sitten hän sai pari kutsua kaupungin lännempiin osiin -- South
-Kensingtoniin ja Bayswateriin; ja siellä hän joutui yhteen suuren,
-toimeliaan keskiluokan seurustelutason kanssa tohtoreineen,
-lakimiehineen ja papistoineen. Hän huomasi sen suunnattomaksi
-irvikuvaksi omasta itsestään -- seurapiiriksi, joka häpesi itseään,
-pelkäsi olla oma itsensä, epäili toisia ihmisiä omaksi itsekseen ja oli
-halveksivinaan heitä sen johdosta, siten tukahduttaen ja näännyttäen
-itsensä siinä määrin, että yksilöt, jotka olivat kyllin rohkeita
-soittaakseen pianoa sunnuntaisin, ajautuivat puristuksen vaikutuksesta
-automaattisesti ulos, singahtaen Boheemin kiistanalaiseen maahan, missä
-he huvitteleivat ollen harrastelevinaan taiteita. Alice tunsi siinä
-oman luokkansa, mutta ei sen vuoksi säästänyt sitä siltä pilkalliselta
-arvostelulta, jonka hän, neiti Carew'n korkeampaan piiriin kuuluvana,
-pystyi langettamaan sen typerästä hautajaismaisesta tanssista, sen
-silmäänpistävän opetellusta käytöksestä, sen pöyhkeilystä, sen
-alituisen teeskentelyn pingoittamasta äänen- ja puheensävystä, sen
-tavanomaisesta kopeudesta palvelijoita kohtaan, sen jumaloivasta
-arvoerotusten tarkkaamisesta, sen tekopyhyydestä ja monista muista
-sen ominaisuuden ilmauksista, jonka Alice, tuntematta minkäännäköistä
-tarvetta tunkea asian juureen, määritteli yhdellä sanalla
-alhaisomaisuudeksi.
-
-Pian sen jälkeen hän tapasi Lucianin eräissä tanssiaisissa. Lucian
-tuli myöhään, kuten tavallisesti, ja kysyi vakavasti, voisiko hän
-saada huvin tanssia hänen kanssaan. Tämä kysymyksen muoto oli
-hänellä aina muuttumaton. Hänen hämmästyksekseen Alice teki hiukan
-hankaluuksia tuon suosion myöntämisessä ja tarjosi hänelle lopulta
-"toisen ylimääräisen". Hän kumarsi. Juuri silloin saapui joku nuori
-mies ja lausuen luulevansa, että tämä oli hänen vuoronsa, vei Alicen
-pois. Lucian hymyili suvaitsevaisesti, ajatellen, että vaikka Alicen
-käytöstapa oli ihmeteltävän hyvä hänen menneisyyteensä katsoen, ilmaisi
-hän kuitenkin toisinaan alhaisempaa sävyä kuin se, jota hän, Lucian,
-koetti esikuvallistuttaa omassa persoonassaan.
-
-Kun hänen oma vuoronsa tuli ja he olivat kiertäneet salin kahdesti
-toisen ylimääräisen valssin sävelten tahdissa, pysähtyivät he -- Alice
-halusi nimittäin aina levätä tanssiessaan Lucianin kanssa; ja Lucian
-kysyi häneltä, oliko hän kuullut mitään uutisia Lydialta.
-
-"Aina te kysytte minulta sitä", vastasi Alice. "Lydiahan ei koskaan
-kirjoita, paitsi milloin hänellä on jotakin erikoista sanottavaa, ja
-silloinkin vain muutamia rivejä."
-
-"Aivan niin. Mutta olisihan hänellä voinut olla jotakin erikoista
-sanottavaa sen jälkeen kuin viimeksi tapasimme."
-
-"Hänellä ei ole ollut", sanoi Alice Lucianin miltei veitikkamaisen
-hymyn ärsyttämänä.
-
-"Hänelle tulee olemaan iloinen uutinen, että olen vihdoinkin onnistunut
-saamaan Metsämajan pois sen epämieluisten vuokralaisten hallusta."
-
-"Luulin heidän lähteneen aikoja sitten", sanoi Alice
-välinpitämättömästi.
-
-"Miehet eivät ole olleet siellä ainakaan kuukauteen. Vaikeus oli siinä,
-miten saada heidät korjaamaan pois omaisuutensa. Nyt olemme kuitenkin
-heistä päässeet. Ainoa jäte heidän siellä oleskelustaan on raamattu,
-josta puolet lehtiä on revitty pois ja toinen puoli töhritty täyteen
-vedonlyöntimerkintöjä, hiostus- ynnä muiden lääkkeiden reseptejä
-ja muita käsittämättömiä muistiinpanoja. Siinä on haalistuneella
-musteella kirjoitettu omistuslause: 'Robert Mellish'ille hänen hellältä
-äidiltään, hartaalla toivomuksella, että hän aina vaeltaisi tämän
-kirjan poluilla.' Pelkään, ettei tuo toivomus ole täyttynyt."
-
-"Kuinka jumalatonta repiä raamattu!" sanoi Alice vakavasti. Sitten hän
-nauroi ja lisäsi: "Tiedän, ettei se sovi, mutta en voi olla nauramatta."
-
-"Tuo tapaus on minun mielestäni pikemminkin liikuttava", sanoi Lucian,
-joka tahtoi näyttää, ettei häneltä puuttunut tunteen herkkyyttä.
-"Voi kuvitella mielessään vaimo-raukan viatonta uskoa poikansa
-tulevaisuuteen, jospa hän olisi voinut nähdä millaiseksi se oli
-muodostuva!"
-
-"Omistuskirjoitukset kirjoissa ovat kuin hautakivienkin kirjoitukset",
-sanoi Alice vähätellen. "Ne eivät merkitse paljoa."
-
-"Olen iloinen, ettei noilla miehillä ole enää tekosyytä, jonka nojalla
-he voisivat mennä Wiltstokeniin. Oli todella kovin onnetonta, että
-Lydia tuli tehneeksi tuttavuutta toisen kanssa heistä."
-
-"Niin olette sanonut ainakin viisikymmentä kertaa", vastasi
-Alice harkitusti. "Luulen, että olette mustasukkainen tuolle
-nyrkkeilijä-raukalle."
-
-Lucian karahti ihan punaiseksi. Alice vapisi omaa uskaliaisuuttaan,
-mutta näytti rohkeaa naamaa.
-
-"Todellakin -- perin mieletön otaksuma", sanoi Lucian, ilmaisten
-hämminkinsä teeskentelemällä huolettomuutta, joka oli aivan vieras
-hänen tavalliselle käytökselleen. "Millä tavalla minun olisi
-mahdollista olla mustasukkainen, neiti Goff?"
-
-"Sen te itse parhaiten tiedätte."
-
-Lucian huomasi nyt, että Alicessa oli tapahtunut muutos ja että hän oli
-menettänyt ylemmyyttänsä tämän suhteen. Hänen loukattu turhamaisuutensa
-hävitti äkkiä, syövyttävän hapon tavoin, sen vaikutelman, että Alice
-oli, pääpiirteissään otettuna, hyväkäytöksinen ja ansiokas nuori
-nainen. Mutta sen sijalle tuli toinen vaikutelma -- se, että hän oli
-hemmoteltu kaunotar. Ja koska Lucian ei suinkaan ollut ihastunein
-niihin naisiin, joiden käytös vastasi parhaiten hänen käsityksiään
-sopivaisuudesta, ei tämä muutos ollut kaikissa suhteissa muutosta
-pahempaan päin. Alicen viimeistä huomautusta hän vain ei voinut antaa
-anteeksi, vaikka hän koettikin olla näyttämättä hänelle, kuinka
-kipeästi se häneen koski. "Pelkään, että joutuisin esittämään sangen
-surkeaa osaa iskiessäni yhteen kilpailijani kanssa", sanoi Lucian
-hymyillen.
-
-"Haastakaa hänet kaksintaisteluun ja ampukaa hänet", sanoi Alice
-vilkkaasti. "On hyvin luultavaa, ettei hän osaa käyttää pistoolia."
-
-Lucian hymyili jälleen; mutta jos Alice olisi tiennyt, kuinka vakavasti
-hän harkitsi hänen esitystään joitakin hetkiä, ennenkuin hylkäsi sen
-epäkäytännöllisenä, olisi hän kukaties jättänyt sen tekemättä. Kuulan
-lähettäminen Casheliin tuntui Lucianista pikemmin ylellisyydeltä,
-johon hänellä ei ollut varaa, kuin rikokselta. Ja nyt Alice, päästyään
-täyteen varmuuteen siitä, että tätä hra Webberia, jolle hän oli
-tuhlannut niin paljon ansaitsematonta kunnioitusta, saattoi kohdella
-yhtä häikäilemättä kuin hänen oli tapana kohdella wiltstokenilaisia
-ihailijoitaan, ryhtyi huvittelemaan kiduttamalla häntä vähän.
-
-"On omituista", virkkoi Alice, jäljitellen parhaansa mukaan Lydian
-mietteliästä puhetapaa, "että niin tavallinen mies kuin Cashel Byron
-saattoi vaikuttaa niin kovin puoleensavetävästi Lydiaan. Se ei
-johtunut siitä, että hän oli niin komea mies; sillä Lydia ei välitä
-sellaisesta vähääkään. En luule, että hän katsahtaisi kahdesti Lontoon
-kauneimpaankaan mieheen, niin puhtaasti älyllinen hän on. Ja kuitenkin
-hän oli mieltynyt puhelemaan Byronin kanssa."
-
-"Oh, se on erehdys. Lydialla on ominainen tapa, joka saa ihmiset
-uskomaan, että hänellä on suuri mielenkiinto sitä henkilöä kohtaan,
-jonka kanssa hän sattuu puhumaan; mutta se on vain tapaa. Se ei
-merkitse mitään."
-
-"Tunnen tuon hänen tapansa vallan hyvin. Mutta tämä oli jotakin aivan
-toisenlaista."
-
-Lucian pudisti päätään nuhtelevasti. "En voi laskea leikkiä näin
-vakavasta asiasta", sanoi hän, päättäen koettaa palauttaa arvonsa
-ennalleen Alicen suhteen. "Luulen, neiti Goff, että te ehkä
-tuskin tiedättekään, kuinka mieletön otaksumanne on. Ei ole koko
-Euroopassa monta huomattua henkilöä, joiden kanssa serkkuni ei olisi
-persoonallisesti tuttu. Joku hyvin nuori tyttö, joka on nähnyt vain
-vähän maailmaa, voisi mahdollisesti antaa Byronin laisen miehen
-ulkomuodon johtaa itsensä harhaan. Seuraelämään tottunut nainen ei
-voisi tehdä sellaista erehdystä. Epäilemättä tuon miehen hiomattomuus
-ja eriskummallinen puhetapa huvittivat häntä hetkellisesti; mutta --"
-
-"Mutta minkätähden hän kutsui hänet perjantai-iltoihinsa?"
-
-"Pelkästä kohteliaisuudesta, jota hän osoitti tuolle miehelle sen
-johdosta, että tämä oli auttanut häntä jostakin kadulla sattuneesta
-ikävyydestä."
-
-"Silloinhan hän olisi yhtä hyvin voinut kutsua poliisin käymään
-luonaan. En usko, että se johtui siitä." Lucian vihasi Alicea sillä
-hetkellä. "Minusta on ikävää, että pidätte sellaista mahdollisena",
-sanoi hän. "Jatkammeko valssiamme?"
-
-Alice ei kyennyt vielä kestämään vihjausta, ettei hän ymmärtänyt
-seuraelämää riittävästi käsittääkseen Lydian ja Cashelin välisen matkan
-pituutta.
-
-"Luonnollisesti tiedän, että se on mahdotonta", sanoi hän, vanhaan
-tapaansa. "En tarkoittanut sitä."
-
-Lucian, jolle jäi hämäräksi, mitä Alice tarkoitti, turvautui valssiin,
-jonka varrella Alice neuvoi häntä ottamaan kymmenkunta tuntia joltakin
-opettajattarelta, jota hän kehui erittäin taitavaksi opettamaan herroja
-tanssimaan hienosti, kuten hän sanoi. Tämä pistos aiheutti sellaisen
-kylmyyden, että Alice vihdoin, peläten uusien johtotähtiensä johtaneen
-hänet liian pitkälle, muutti sävyä ja lausui ilmi ihmettelynsä sen
-työn paljoudesta ja moninaisuudesta, jota Lucian suoritti Downing
-Streetillä. Lucian otti vastaan nuo kohteliaisuudet täysin vakavana,
-saattaen Alicen siihen uskoon, että ne olivat lepyttäneet hänet. Mutta
-Alice erehtyi. Hän ei tiennyt mitään politiikasta eikä virastotyöstä,
-ja Lucian käsitti hyvin tuon teeskennellyn ihailun arvottomuuden,
-vaikka hän tunsikin kohtuulliseksi, että Alice kunnioitti hänen
-kykyjään oman tietämättömyytensä syvyyksistä. Mutta hänen mieltään jäi
-okana pistämään se, että Alice piti häntä kyllin mitättömänä tuntemaan
-mustasukkaisuutta viheliäistä nyrkkeilijää kohtaan ja moitti hänen
-tanssiaan hienouden puutteesta.
-
-Näiden tanssiaisten jälkeen Alice ajatteli paljon Luciania ja
-myöskin sitä, millä tavoin seuraelämä säännösteli avioliittoja.
-Ennenkuin neiti Carew oli lähettänyt pyytämään häntä luokseen, oli
-hän usein huoannut sitä, että kaikki miellyttävät miehet, joita hän
-tiesi, liikkuivat piireissä, joihin mitättömällä opettajattarella
-ei ollut pääsymahdollisuutta. Hän oli kohdannut heitä joskus
-hyväntekeväisyystanssiaisissa, mutta jatkuvaan seurusteluun ja
-naimatarjouksiin nähden hän oli ollut riippuvainen Wiltstokenin
-paikkakuntalais-nuorisosta, joka hänen mielestään sisälsi vain
-typeriä hölmöjä tai itseviisaita nulikoita, ja jonka joukossa Wallace
-Parker oli loistanut etevimpänä, ollen yliopistomies, oppinut mies ja
-herrasmies. Nyt, kun hän oli etuoikeutettu kaunotar seurapiirissä, joka
-tuskin suvaitsisi Wallace Parkeria, huomasi hän, että miellyttävät
-miehet olivat perheiden nuorempia poikia, köyhiä ja tuhlaavaisia,
-paljon parempia kuin Lucian Webber tanssikumppaneiksi, mutta aivan
-sopimattomia elämänkumppaneiksi. Alice oli kokenut köyhyyden vaikeuksia
-ja oli tavannut jaloja miehiä ainoastaan runoudessa, jota hän ei
-koskaan asettanut vakavaan yhteyteen arkielämän mahdollisuuksien
-kanssa. Hän oli aivan tiedoton siitä köyhyydestä, jonka matalamielisten
-ihmisten kanssa eläminen aiheuttaa; hän oli tuskallisesti tietoinen
-siitä köyhyydestä, jonka rahan puute aiheuttaa. Ei niin, että hän olisi
-ollut piittaamaton kunnollisuudesta sellaisena kuin hän sen ymmärsi:
-ei mikään olisi saanut häntä taivutetuksi menemään naimisiin miehen,
-vaikka kuinka rikkaan, kanssa, jota hän piti kunnottomana. Hän tahtoi
-rahaa, hyvää mainetta ja yhteiskunnallista asemaa; mutta luonnollisesti
-hän halusi myös nuoruutta ja hyvää ulkonäköä; ja juuri tämä seikka
-teki, ettei hän löytänyt mieleistään. Ei siinä kyllin, että kaikki
-kauniit, ritarilliset, hienotapaiset miehet upottivat itsensä velkoihin
-elämällä leveästi pienemmillä tuloilla kuin ne, joilla Wallace Parker
-oli häntä houkutellut, vaan lisäksi olivat vielä monet rikkaista ja
-arvokkaista yhtä paljon Wallace Parkerin alapuolella ulkonäköön ja
-käytökseen kuin opilliseen sivistykseenkin nähden. Ei yksikään mies,
-joka olisi täyttänyt kaikki Alicen vaatimukset, ollut vielä osoittanut
-vähintäkään taipumusta rakastua häneen.
-
-Eräänä kirkkaana aamupäivänä meni Alice tallipalvelijan saattamana,
-ratsastamaan puistoon. Aamun raikkaus oli ratsujen ja ratsastajien
-yllä: ei ollut vielä ketään väsähtäneitä ihmisiä vaunuissaan rentoina
-lojumassa, ei myöskään tyytymättömiä katselijoita istuinpenkeillä heitä
-kadehtimassa. Alice, joka oli parempi ratsastaja kuin hänen vähäisestä
-harjaantumisestaan olisi voinut päättää, näytti komealta satulassa.
-Hän oli juuri laskettanut reipasta pikkuneliä kappaleen matkaa, kun
-hän näki Wallace Parkerin tulevan vastaansa suuren valkoisen hevosen
-selässä.
-
-"Ahaa!" huudahti Parker, taitavasti kääntäen ratsunsa ympäri ja
-kohottaen hattuaan samalla haavaa, tarkoituksella antaa näytteen
-hienosta esiintymisestä ja ratsastustaidosta. "Kuinka voit, Alice?"
-
-"Siunatkoon!" huudahti Alice, unohtaen hämmästyksissään käyttäytymisen
-vaatimukset. "Mikä sinut on tänne tuonut, ja mistä kummasta olet saanut
-tuon hevosen?"
-
-"Oletan, Alice", vastasi Parker, tyytyväisenä tekemäänsä vaikutukseen,
-"että olen täällä jokseenkin samalla asialla kuin sinäkin --
-nauttimassa aamuilmasta soveliaaseen tapaan. Mitä Rosinanteen tulee,
-olen lainannut sen. Onko tuo raudikko sinun? Suo anteeksi kysymyksen
-suoruus."
-
-"Ei", sanoi Alice, punastuen hiukan. "Tuntuu niin odottamattomalta
-kohdata sinut täällä."
-
-"Eikö mitä. Minä pistäydyn aina tänne tähän aikaan vuodesta. Mutta eipä
-kylläkään olisi sopinut odottaa meidän kohtaavan toisemme täällä vuosi
-sitten."
-
-Tähän asti tunsi Alice jääneensä keskustelussa alakynteen. Siksi hän
-vaihtoi puheenaihetta. "Oletko käynyt Wiltstokenissa senjälkeen kuin
-viimeksi tapasimme?"
-
-"Olen. Käyn siellä ainakin kerran joka viikko."
-
-"Joka viikko! Janet ei ole siitä maininnutkaan."
-
-Parker antoi tietävällä ilmeellä ymmärtää, että hän luuli tuntevansa
-syyn siihen; mutta hän ei sanonut mitään. Alicea harmitti, eikä hän
-alentunut kyselemään. Silloin Parker sanoi:
-
-"Kuinkas neiti Mikälie jaksaa?"
-
-"En tunne ketään sen nimistä."
-
-"Tiedät kyllä hyvinkin, ketä tarkoitan. Sinun aristokraattinen
-suojelijattaresi, neiti Carew."
-
-Alice punastui. "Sinä olet hyvin häpeämätön, Wallace", sanoi hän,
-tarttuen ratsupiiskaansa. "Kuinka uskallat kutsua neiti Carew'ta
-suojelijattarekseni?"
-
-Wallace tuli äkkiä juhlalliseksi. "En tiennyt, että et suvaitse
-muistutettavan kaikesta siitä, mitä olet hänelle velkaa", sanoi hän.
-"Janet ei koskaan puhu hänestä kiittämättömästi, vaikkei hän ole tehnyt
-mitään Janetin hyväksi."
-
-"Minä en ole puhunut kiittämättömästi", väitti Alice, miltei kyyneleet
-silmissä. "Sinä et varmaankaan koskaan väsy puhumasta pahaa minusta
-kotiväelleni."
-
-"Tuo osoittaa, miten vähän sinä ymmärrät minun todellista luonnettani.
-Minä päinvastoin aina puolustan sinua."
-
-"Puolustat -- miltä? Mitä olen tehnyt? Mitä tarkoitat?"
-
-"Oh, en tarkoita mitään, jollet sinä tarkoita. Kun aloit puolustella
-itseäsi, niin tulin siihen käsitykseen, että tunsit olevasi väärässä."
-
-"Minä en puolustellut itseäni. Älä uskalla sanoa sellaista toista
-kertaa, Wallace."
-
-"Alati sinun kuuliainen, nöyrä palvelijasi", vastasi Parker tyynen
-ivallisesti.
-
-Alice ei ollut häntä kuulevinaan, vaan pakotti piiskallaan ratsunsa
-ravaamaan tyylikkäästi. Kun valkoinen ratsu ei ollut mikään ravaaja,
-seurasi Parker perässä hölskyttävää nelistä. Alice, häpeissään ja
-peläten Parkerin saavan hänet näyttämään naurettavalta, hillitsi
-pian vauhtinsa; ja valkoinen ratsu hiljensi nelistyksensä kävelyksi,
-merkiten joka askeleen epämuodikkaan harjansa ja häntänsä tahdikkaalla
-pompahduksella.
-
-"Minulla on jotakin sanottavaa sinulle", virkkoi Parker vihdoin.
-
-Alice ei suvainnut vastata.
-
-"Luulen, että on parasta antaa sinun tietää se heti", jatkoi Parker.
-"Seikka on se, että minä aion mennä naimisiin Janetin kanssa."
-
-"Janet ei suostu", sanoi Alice siekailematta. Parker hymyili
-itserakkaasti ja lausui: "En luule hänen asettavan mitään vaikeuksia,
-jos vain sinä annat hänen ymmärtää, että _meidän_ välillämme on kaikki
-lopussa."
-
-"Että mikä on lopussa?"
-
-"No, jos se sinua paremmin miellyttää, ettei meidän välillämme ole
-koskaan ollut mitään. Janet uskoo meidän olleen kihloissa. Niin
-uskoivat monet muutkin siihen saakka kun tulit hienoihin piireihin."
-
-"Enhän mahda mitään sille, mitä ihmiset luulivat."
-
-"Ja kaikki tietävät, että minä ainakin olin valmis täyttämään oman
-osani kihlauksesta kunniallisesti."
-
-"Wallace", sanoi Alice äkkiä muuttuneella sävyllä, "luulen, että meidän
-on paras erota. Minun ei ole soveliasta ratsastaa ympäri puistoa sinun
-kanssasi, kun ei seurassani ole ketään muita kuin miespalvelija."
-
-"Aivan kuten haluat", sanoi Parker kylmästi, pysähtyen. "Saanko
-vakuuttaa Janetille, että sinä toivot hänen menevän naimisiin minun
-kanssani?"
-
-"Et mitenkään. En toivo kenenkään menevän naimisiin sinun kanssasi,
-kaikista vähimmän oman sisareni. Minä olen paljon huonompi Janetia, ja
-hän ansaitsee paljoa paremman miehen kuin minä."
-
-"Olen aivan samaa mieltä, vaikka en oikein ymmärrä, mitä sillä on
-tekemistä tässä asiassa. Mikäli ymmärrän sinua, et sinä tahdo mennä
-itse naimisiin kanssani -- huomaa, että olen aivan valmis täyttämään
-lupaukseni vieläkin -- etkä sallisi kenenkään muunkaan saada minua.
-Niinkö on asia?"
-
-"Voit sanoa Janetille", lausui Alice pontevasti ja hehkuvin kasvoin,
-"että jos meidät -- sinut ja minut -- tuomittaisiin elämään ikuisesti
-autiolla saar-- Ei: minä kirjoitan hänelle. Se on kaikkein parasta.
-Hyvästi nyt."
-
-Parker, joka tähän saakka oli pysynyt järkkymättömänä, osoitti nyt
-levottomuuden oireita. "Pyydän, Alice", sanoi hän, "ettet sano mitään
-epäoikeutettua minusta hänelle. Ethän voi totuudessa pysyen sanoa
-minusta mitään pahaa."
-
-"Pidätkö todella Janetista?" kysyi Alice epäröiden. "Tietysti", vastasi
-Parker loukkautuneena. "Janet on kerrassaan erinomainen tyttö."
-
-"Sitä olen minäkin aina sanonut", sanoi Alice, tuntien harmia siitä,
-että joku toinen oli ennättänyt hänen edelleen tuon ansiokkaan
-tunnustuksen lausumisessa. "Tahdon sanoa hänelle suoran totuuden --
-nimittäin, ettei meidän välillämme ole koskaan ollut mitään sen enempää
-kuin on kaikkien serkusten välillä, ja ettei olisi voinut koskaan sen
-enempää tullakaan minun puoleltani. Minun täytyy nyt lähteä. En tiedä,
-mitä tuo mies jo ajatteleekaan minusta."
-
-"Olisin pahoillani, jos alentaisin sinua hänen arvostelussaan", sanoi
-Parker ilkeästi. "Hyvästi, Alice." Lausuessaan nämä viime sanat
-huolettomaan sävyyn hän heilautti jälleen hattuaan, samalla kuin käänsi
-valkoisen ratsunsa pään suitsista ja riensi pois. Ei ollut totta, että
-hänellä oli tapana ratsastaa puistossa joka kevät. Hän oli kuullut
-Janetilta, että Alicella oli tapana ratsastaa siellä aamupäivisin, ja
-hän oli vuokrannut tuon valkoisen hevosen voidakseen kohdata Alicen
-tasavertaisena, sillä hän tunsi, että ratsun selässä istuva herrasmies
-hienolla puistotiellä ei voinut olla yhteiskunnallisesti alemmalla
-portaalla kenenkään naisen rinnalla, olkootpa tämän seuralaiset
-asemaltaan kuinka korkeita hyvänsä.
-
-Mitä Aliceen tulee, jäi hänen mieltään kaivelemaan se Parkerin
-huomautus, että neiti Carew oli hänen suojelijattarensa.
-Riippumattomaan asemaan pääseminen alkoi tuntua hänestä kipeästi
-tarpeen vaatimalta. Ja koska ainoa tapa, millä se oli aikaansaatavissa,
-oli naimisiinmeno, niin hän miltei päätti ottaa minkä miehen hyvänsä,
-katsomatta ulkonäköön, ikään tai mielenlaatuun, jos hän vain kykeni
-antamaan hänelle tasa-arvoisen aseman neiti Carew'n kanssa siinä
-pienessä maailmassa, jonka käytöstavan ja tottumukset hän oli
-hiljakkoin omaksunut.
-
-
-
-
-XII LUKU.
-
-
-Kun syksy saapui, oli Alice Skotlannissa metsästystä opettelemassa,
-ja Lydia oli Wiltstokenissa valmistamassa isänsä kirjeitä ja
-muistelmia julkaistavaksi. Hän ei kirjoittanut linnassa. Kaikki
-huoneet siellä olivat joko kupukattoisia, holvikattoisia, kullattuja,
-lehteriseinäisiä, kolmikulmaisia, kuusikulmaisia, kaiken muun laisia
-paitsi nelikulmaisia; kaikki muistuttivat jollakin tavoin tuhannen ja
-yhden yön tarinoita eivätkä sointuneet yhteen hänen isänsä elämään
-liittyvien mielleyhtymien kanssa. Etsiessään soveliasta huonetta
-työskentelypaikakseen muisti Lydia kerrallisen ajatuksensa paviljongin
-rakennuttamisesta jalavakujaan. Mutta hän ei tuntenut halua
-häiritsevään rakennuspuuhaan juuri sillä hetkellä; siksi hän antoi
-siistiä ja valkaista Metsämajan ja muuttaa sen keittiötuvan mukavaksi
-kirjastoksi, mistä hän, istuessaan ovea vastapäätä kirjoituspöytänsä
-ääressä keskellä huonetta, saattoi nähdä yhdestä ikkunasta jalavakujan
-ja toisesta kaistaleen metsää ja niittyä, joiden halki kulki maantie
-ja kanava, minkä takana näköala päättyi lammaslaitumena käytettyyn
-etäiseen, vihreään mäenrinteeseen. Toiset huoneet olivat kahden
-palvelustytön hallussa, jotka pitivät paikkaa siistinä ja pölyttömänä,
-valmistivat neiti Carew'n puolipäiväaterian sekä kävivät hänen
-asioillaan linnassa. Silloin kun eivät olleet missään näissä toimissa,
-istuivat he ulkopuolella päivänpaisteessa ja lukivat romaaneja.
-
-Kun Lydia oli työskennellyt tässä erakkolassa päivittäin kahden
-kuukauden ajan, upposi hän niin täydelleen entisen, isänsä kanssa
-vietetyn elämän muistoihin, että palvelijoiden aiheuttamat keskeytykset
-tulivat epämiellyttäviksi sysäyksiksi, jotka palauttivat hänet
-väkivaltaisesti nykyhetkeen. Elokuun kahdentenatoista päivänä astui
-Phoebe, toinen palvelustytöistä, sisään ja sanoi:
-
-"Anteeksi, neiti, Bashville pyytää kysyä, saisiko hän puhutella teitä
-hiukan?"
-
-Lupa annettiin, ja lakeija astui sisään. Cashelin kanssa
-sattuneen kahakan jälkeen ei hän ollut oikein päässyt entiseen
-järkkymättömyyteensä. Hänen käytöksensä ja puheensa oli yhtä siloista
-ja kunnioittavaa kuin ennenkin, mutta hänen kasvonsa eivät enää
-olleet värähtämättömät: hän oli huonoissa väleissä kellarimestarin
-kanssa, kun tämä oli nuhdellut häntä punastumisesta. Tällä kertaa
-hän tuli pyytämään itselleen lomaa iltapäiväksi. Hän pyysi harvoin
-tämänkaltaisia suosionosoituksia, eikä niitä koskaan kielletty häneltä.
-
-"Maantiellä on tänään enemmän väkeä liikkeellä kuin tavallisesti",
-huomautti Lydia, Bashvillen lausuttua kiitoksensa. "Tiedättekö, miksi?"
-
-"En tiedä", sanoi Bashville punastuen. "Metsästysaika alkaa
-kahdentenatoista päivänä", sanoi Lydia, "mutta en usko sen voivan olla
-yhteydessä tämän kanssa. Onko joitakin kilpa-ajoja tai markkinoita tai
-muuta sellaista lähiseudulla?"
-
-"Ei minun tietääkseni."
-
-Lydia kastoi kynänsä musteeseen eikä ajatellut asiaa sen enempää.
-Bashville palasi linnaan ja pukeutui urheilua harrastavan
-maalaisherrasmiehen asuun, ennenkuin lähti ulos nauttimaan lomastaan.
-
-Aamupäivä kului hiljakseen. Metsämajassa ei kuulunut mitään muuta
-ääntä kuin Lydian kynän rapinaa, kellon tikitystä ja silloin tällöin
-astiain kalinaa keittiöstä sekä lintujen ja palvelustyttöjen ääniä
-ulkoa. Väliaterian ajan lähestyessä kävi Lydia hiukan levottomaksi.
-Hän keskeytti työnsä katsoakseen kelloon ja pyyhkäisi tomupilkun
-imuriltaan kynänsä sulalla. Sitten hän katsoi hajamielisesti ulos
-ikkunasta pitkin jalavakujaa, missä hän kerran oli nähnyt, kuten hän
-luuli, metsän jumalan. Tällä kertaa hän näki vähemmän romanttisen
-olennon, poliisin. Hän katsoi uudelleen epäuskoisena: siellä hän seisoi
-yhä, mustapartainen, kypäripäinen mies, tummana tahrana vihreässä
-maisemassa, tähyillen tienoota varovaisesti. Lydia kutsui Phoeben ja
-käski hänen kysyä mitä poliisi haki.
-
-Tyttö palasi pian hengästyneenä, kertoen että jalavien välissä
-piileskeli tusinan verran muita poliiseja, ja että se, jota hän oli
-puhutellut, ei ollut antanut mitään selitystä itsestään, vaan kysynyt
-häneltä, kuinka monta porttia oli puistoon, olivatko ne aina lukossa,
-ja oliko hän nähnyt monta ihmistä liikkeellä. Tyttö sanoi olevansa
-varma, että jossakin oli tehty murha. Lydia kohautti olkapäitään
-ja määräsi katettavaksi väliaterian, jonka aikana Phoebe tuijotti
-innokkaasti ulos ikkunasta, antaen emäntänsä pitää huolta itsestään.
-
-"Phoebe", sanoi Lydia, kun ruokaneuvot oli korjattu pois, "voit mennä
-porttimajalle ja kysyä siellä mitä poliiseilla on asiaa. Mutta älä mene
-kauemmaksi. Maltas. Onko Ellen mennyt linnaan viemään astioita?".
-
-Phoebe myönsi vastahakoisesti Ellenin menneen.
-
-"No, sinun ei tarvitse odottaa hänen paluutaan; mutta tule takaisin
-niin joutuin kuin voit, siltä varalta että sattuisin tarvitsemaan
-jotakin."
-
-"Heti, neiti", sanoi Phoebe ja hävisi.
-
-Yksin jäätyään Lydia ryhtyi verkalleen jälleen työhönsä, pysähtyen
-silloin tällöin tuijottamaan etäiseen metsään ja pannen merkille
-ohimenevällä uteliaisuudella mäenrinteellä kulkevan lammaslauman
-tai puiden yli lentävän lintuparven. Hämmästyttävämpi asia tapahtui
-hetken perästä. Näennäisesti puolialaston mies, jokin musta esine
-kainalossaan, syöksähti etäisen metsäaukeaman poikki nopeasti kuin
-hirvi, ja katosi. Lydia päätti, että hän oli tullut häirityksi
-ollessaan uimassa kanavassa ja lähtenyt pakoon vaatteet kainalossaan.
-Hän naurahti tuolle ajatukselle, kääntyi jälleen papereihinsa päin ja
-jatkoi kirjoittamistaan. Äkkiä kuului kahinaa ja nopeita askelia ulkoa.
-Oven säppi sysättiin kiivaasti ylös, ja Cashel Byron ryntäsi sisään
-kynnykselle asti, missä hän pysähtyi nähdessään Lydian ja huoneen
-muuttuneen asun.
-
-Hän oli itsekin merkillisesti muuttunut. Hänellä oli yllään karkea
-sarkatakki, joka ilmeisesti ei kuulunut hänelle, sillä se ulottui
-tuskin hänen vyötäisiinsä, ja hihat olivat niin lyhyet, että käsivarret
-jäivät paljaiksi puoliväliin, ilmoittaen ettei hänellä ollut mitään
-verhoa tuon lainatun vaatekappaleen alla. Jaloissa hänellä oli
-valkeat polvihousut, mudan ja rusentuneen ruohon jättämien vihreiden
-läikkien tahraamat. Housuihin oli etupuolelle tehty leveä lämsä, jonka
-alitse kulki vyötäisten ympäri kiertävä punainen silkkivyö. Polvista
-sukkiin asti, joiden reunat olivat valuneet nauhakenkien päälle,
-olivat hänen säärensä näkyvissä paljaina ja jäntevinä. Kasvoilla oli
-hien, tomun ja veren muodostama kerros, paikoittain poispyyhittynä
-mustareunaisin juovin. Vasemman silmän alla oli noin saksanpähkinän
-kokoinen sinertävän-värinen muhkura. Sen alapuolella oleva leukapieli
-ynnä vastapäinen poski olivat pahasti ruhjotut, ja hänen huulensa oli
-halki toisesta suupielestä. Hän oli avopäin, lyhyeksi keritty tukka oli
-epäjärjestyksessä, ja korvat näyttivät siltä kuin olisi niitä hangattu
-karkealla hiekkapaperilla.
-
-Lydia katsoi häneen joitakin sekunteja, ja hän Lydiaan sanattomana.
-Sitten Lydia koetti puhua, mutta ei saanut ääntä, ja vaipui tuoliinsa.
-
-"En tiennyt täällä olevan ketään", sanoi Cashel kuiskaten käheästi ja
-läähättäen. "Poliisit ovat perässäni. Olen tapellut tunnin, ja juossut
-yli mailin, ja olen kuoliaaksi väsynyt: en jaksa pitemmälle. Antakaa
-minun piiloutua perähuoneeseen ja sanokaa niille, ettette ole nähnyt
-ketään, teettehän sen?"
-
-"Mitä te olette tehnyt?" sanoi Lydia voittaen tahdonponistuksella
-heikkoutensa ja nousten seisomaan.
-
-"En mitään", vastasi Cashel, oihkaisten silloin tällöin vetäessään
-henkeään. "Ammattiasioita, ei muuta."
-
-"Minkätähden poliisit ajavat teitä takaa? Minkätähden olette noin
-kamalassa tilassa?"
-
-Cashel näytti säikähtyneeltä tämän kuullessaan. Pöydällä olevan
-paperilaatikon kannessa oli peili. Hän otti sen käteensä ja katsoi
-siitä itseään levottomana, mutta keventyi heti näkemänsä johdosta.
-"Ei minulla ole mitään hätää", sanoi hän. "Ei siitä jää merkkiä. Tuo
-muhkura" -- hän viittasi huolettomasti silmänsä alla olevaan kuhmuun
--- "laskeutuu jo huomenna. Olen varsin siisti, olosuhteisiin katsoen.
-Mutta minun täytyy nyt saada palkeeni kuntoon. Uh! Sydämeni takoo kuin
-moukari, tuon juoksun jälkeen."
-
-"Te pyydätte minua suojaamaan teitä", sanoi Lydia ankarasti. "Mitä
-olette tehnyt? Oletteko tehnyt murhan?"
-
-"En!" huudahti Cashel, koettaen avata silmiään suuriksi hämmästyksestä,
-mutta onnistuen levittämään vain toisen, koska toinen oli painumassa
-hiljalleen umpeen. "Sanoinhan, että olen tapellut, ja se on laitonta.
-Ettehän tahdo nähdä minua vankilassa, vai mitä? Kirottu mies!" lisäsi
-hän, palaten Lydian kysymykseen äkillisellä raivolla: "höyrymoukarikaan
-ei häntä tappaisi. Yhtä hyvin voisi iskeä nauloilla täytettyä säkkiä.
-Ja kaikki rahani, aikani, treenaukseni ja päivän vaivat menneet
-hukkaan! Se voi saada ihmisen ihan itkemään."
-
-"Menkää", sanoi Lydia, voimatta hillitä inhoaan. "Älkääkä antako minun
-nähdä, minne päin menette. Kuinka uskallatte tulla minun luokseni?"
-
-Sienen jäljet Cashelin kasvoilla tulivat valkeammiksi, ja hän alkoi
-jälleen läähättää raskaasti. "Hyvä on", sanoi hän. "Minä menen. Ei
-tallirenkinnekään hylkäisi minua tällä tavoin."
-
-Puhuessaan hän aukaisi oven, mutta tahtomattaan hän sulki sen heti
-uudelleen. Lydia katsoi ikkunasta ja näki joukon miehiä, poliiseja ja
-muita, rientävän jalavakujaa pitkin. Cashel heitti ympärilleen katseen,
-puoleksi surkean, puoleksi hurjan, kuten takaa-ajettu eläin. Lydia ei
-voinut sitä vastustaa. "Nopeaan!" huusi hän, avaten sisähuoneen oven.
-"Menkää sinne ja pysykää hiljaa -- jos voitte." Ja kun Cashel jurosti
-epäröi tuokion, polki Lydia kiivaasti jalkaa. Cashel pujahti sisään,
-ja oven suljettuaan Lydia istuutui paikalleen kirjoituspöydän ääreen.
-Hänen sydämensä jyskytti kehoituksesta, jollaista hän ei ollut tuntenut
-sitten kuin varhaisessa lapsuudessaan salatessaan joitakin tekemiään
-rikkomuksia hoitajaltaan.
-
-Ulkoa kuului töminää ja äänten hälinää. Sitten kaksi vaativaa
-kolkutusta ovelle.
-
-"Sisään", sanoi Lydia, rauhallisemmin kuin itsekään tiesi. Mutta
-kysyttyä lupaa ei odotettu. Ennenkuin hän oli lausunut kehoituksensa
-loppuun, aukaisi poliisi oven ja katsahti nopeasti ympäri huoneen.
-Hän hämmästyi näkemäänsä ja viimein kosketti kädellään kypäriään
-kunnioituksen merkiksi Lydialle. Kun hän avasi suunsa puhuakseen,
-työntyi Phoebe, juoksusta punaisena, hänen sivuitseen, pani kätensä
-ovelle ja kysyi tivakasti, mitä hän oli vailla.
-
-"Tule pois ovelta, Phoebe", sanoi Lydia. "Odota täällä minun kanssani,
-kunnes annan sinulle luvan mennä", lisäsi hän, kun tyttö liikahti
-sisäovea kohti. "No", sanoi hän, kääntyen kohteliaasti poliisiin
-päin, "mistä on kysymys?"
-
-"Pyydän anteeksi, neiti", sanoi konstaapeli miellyttävästi. "Oletteko
-sattunut näkemään ketään kulkevaksi tätä kautta hiljakkoin?"
-
-"Tarkoitatteko erästä vain osittain puettua miestä, joka kantoi
-käsissään mustaa takkia?" kysyi Lydia.
-
-"Juuri häntä", sanoi poliisi innokkaasti. "Mitä tietä hän meni?"
-
-"Näytän teille, missä näin hänet", sanoi Lydia nousten ja mennen
-ovelle, jonka ulkopuolella hän näki joukon maalaisia viiden poliisin
-ympärillä, jotka pitivät vangittuina kahta miestä, joista toinen
-oli Mellish (ilman takkia) ja toinen eräs kyömynenäinen mies, jonka
-kaltaisia henkilöitä Lydia oli usein nähnyt kilpa-ajopaikoilla. Lydia
-viittasi aukeamaa, jonka poikki hän oli nähnyt Cashelin juoksevan,
-ja hänestä tuntui kuin olisi tämä petoksen harjoittaminen vääntänyt
-jonkun säikeen hänen sydämessään pois luonnolliselta sijaltaan. Mutta
-hän puhui näennäisen rauhallisesti, eikä poliisien mieleen singahtanut
-epäluulon häivääkään.
-
-Muutamia talonpoikia astui nyt esiin, jokainen väittäen tietävänsä
-tarkalleen, mihin Cashel oli ollut menossa kulkiessaan aukeaman poikki.
-Heidän kiistellessään hivuttautui väkijoukkoon useita, yleisnäöltään
-kyömynenäistä vankia muistuttavia henkilöitä, jotka loivat poliiseihin
-salavihkaisen vihamielisiä silmäyksiä. Pian sen jälkeen saapui paikalle
-toinen poliisiosasto, kuljettaen sekin mukanaan vankia ja väkijoukkoa,
-jossa muiden mukana nähtiin Bashville.
-
-"On parasta, että menette sisään, neiti", sanoi se poliisi, joka oli
-ensiksi puhutellut Lydiaa. "Meidän on pysyteltävä yhdessä, kun meitä on
-niin vähän, eikä tuo mies ole sovelias teidän katsottavaksenne."
-
-Mutta Lydia oli ehtinyt jo katsoa ja oli arvannut, että vanki
-oli Paradise, vaikka hänen kasvonsa olivatkin ruhjotut aivan
-tuntemattomiksi. Hänen pukunsa oli samanlainen kuin Cashelinkin,
-paitsi että vyönä oli sininen, valkopilkkuinen vaate ja hartioilla
-vanha hevosloimi, jonka poimujen välistä näkyi hänen alastomat
-kylkiluunsa, koristettuina kaikilla värivivahduksilla, joita pahat
-ruhjeet voivat saada aikaan. Mitä kasvoihin tulee, näkyi veristen
-lihamöykkyjen keskellä yksi poimu ja reikä osoittamassa toisen
-silmän ja suun olemassaoloa; muita piirteitä hänen kasvoistaan ei
-voinut erottaa. Hän saattoi vielä nähdä vähän, sillä hän liikutti
-pöhöttynyttä ja rikkoutunutta kättään järjestääkseen lointaan ja kysyi
-käheästi, vaivoin kulkevin äänin, eikö arvoisa lady soisi ryyppyä
-nyrkkeilijä-raukalle, joka oli tehnyt parhaansa takaajiensa puolesta.
-Tällöin joku ojensi pullon, ja Mellish tarjoutui, sillä edellytyksellä,
-että hänet päästettäisiin irti hetkeksi, toimittamaan sen sisällön
-alas Paradisen kurkusta. Niin pian kuin viina oli valunut alas hänen
-turpuneilta huuliltaan, päästi hän joitakin valmistavia äännähdyksiä ja
-huusi:
-
-"Hän lähetti hakemaan pollareita, kun ei enää voinut kestää uutta erää.
-Minä olen valmis jatkamaan."
-
-Poliisit käskivät hänen pitää suunsa kiinni ja asettuivat hänen
-ympärilleen, peittäen hänet Lydialta, joka, päästämättä näkyviin
-sitä säälin ja inhon sekaista tunnetta, jonka miehen tila hänessä
-aiheutti, käski heidän viedä hänet linnaan ja antaa hänelle siellä,
-hoitoa. Hän lisäsi, että koko seurue voisi saada virvokkeita samalla
-kertaa. Komisaario, joka oli hyvin väsyksissään ja janoissaan, horjui
-aikomuksessaan pitkittää takaa-ajoa. Lydia tapansa mukaan katsoi asian
-ratkaistuksi.
-
-"Bashville", sanoi hän, "olkaa hyvä ja näyttäkää heille tietä ja
-katsokaa, että he tulevat tyydytetyiksi."
-
-"Joku rosvo on varastanut takkini", sanoi Mellish jurosti Bashvillelle.
-"Jos lainaatte minulle jonkun, ja nämä siunatut poliisit jättävät
-hyväntahtoisesti repimättä sen päältäni, niin lähetän sen teille
-takaisin parin päivän kuluessa. Minä olen kunniallinen mies, ja olen
-asunut armollisen neidin vuokralaisena täällä."
-
-"Kaverinne tarvitsee sitä paremmin kuin te", sanoi komisaario. "Jos
-olisi joku vanha kuskinviitta tai muuta sellaista panna hänen ylleen,
-niin palauttaisin sen kunniallisesti. En haluaisi kuljettaa häntä
-ympäri seutua loimi selässä, niinkuin villi-intiaania."
-
-"Minulla on viitta tuolla sisällä", sanoi Bashville. "Minä noudan sen
-teille." Ja ennenkuin Lydia ehti keksiä veruketta hänen estämisekseen,
-oli hän hävinnyt, ja Lydia kuuli hänen menevän sisään rakennuksen
-takaovesta. Hänestä tuntui, että kaamea äänettömyys valtasi kaikki
-läsnäolijat, ikäänkuin hänen petoksensa olisi jo tullut ilmi. Mellish,
-joka oli odottanut tilaisuutta pannakseen vastalauseen poliisin
-viimeisen huomautuksen johdosta, sanoi kiukkuisesti:
-
-"Ketä te kutsutte kaverikseni? Tahdon kuolla valehtelijana vaikka tähän
-paikkaan, jos ikinä ennen olen nähnyt koko miestä."
-
-Lydia katsoi häneen niinkuin marttyyri katsoisi roistoon, johon hänet
-aiotaan kahlehtia kiinni. Mellish teki samaa kuin hänkin oli tehnyt --
-valehteli. Sitten Bashville, kuljettuaan toisten huoneiden läpi, tuli
-kirjastoon sisäovesta, vanha liveriviitta käsivarrellaan.
-
-"Pankaa tämä hänen ylleen", sanoi hän, "ja tulkaa linnaan minun
-mukanani. Voitte nähdä kaikki tiet viisi mailia laajalti etelätornista
-ja tuntea jokaisen niillä kulkijan isolla kaukoputkella. Jos sallitte,
-neiti, niin luulen, että Phoeben on paras tulla mukaan auttamaan."
-
-"Kyllä", sanoi Lydia, katsoen tyynesti häneen.
-
-"Minä hankin linnasta vaatteita sille, joka niitä tarvitsee", lisäsi
-Bashville, koettaen vastata Lydian katseeseen, mutta epäonnistui ja
-punastui. "No pojat. Lähdetään."
-
-"Saan kiittää armollista neitiä", sanoi komisaario. "Meillä on ollut
-kova aamupäivä, emmekä voi tällä hetkellä tehdä enää muuta kuin juoda
-terveydeksenne." Hän kosketti jälleen kypäriään, ja Lydia kumarsi
-hänelle. "Pysykää liki toisianne, miehet", sanoi komisaario, kun seurue
-lähti liikkeelle Bashvillen opastamana.
-
-"Haa", ivasi Mellish, "pysykää liki toisianne, niinkuin hanhetkin
-tekevät. Jo ovat asiat tulleet tärkille, kun englantilainen pistetään
-kiinni siitä syystä, että hän sattuu pysähtymään nähdessään väkijoukon."
-
-"Olkaa huoletta", sanoi komisaario. "Minulla on se kimppu värillisiä
-nenäliinoja, joita te myyskentelitte; ja minä löydän kyllä sen
-toisen miehen, ennenkuin olette päivääkään vanhempi. On vahinko,
-katsoen siihen kuinka siivosti olette käyttäytynyt tekemättä meille
-vastarintaa, ettette satu tietämään, mihin köydet ja paalut on
-piilotettu. Voisin sanoa hyvän sanan oikeudessa sen henkilön puolesta,
-joka auttaisi minua löytämään ne."
-
-"Köydet ja paalut! Pellot ja pellon aidat! Siellä ei ollut mitään
-köysiä eikä paaluja. Se oli aivan satunnainen yhteenotto: tahtoo
-sanoa, jos siinä oli lainkaan mitään tappelua. _Minä_ en nähnyt mitään
-sellaista; mutta te kai lienette nähnyt. Mutta te olettekin ovela, ja
-minä en ole."
-
-Tällöin oli seurueen viimeinenkin kuhnustelija hävinnyt Lydian
-silmistä, joka oli katsellut heidän poistumistaan Metsämajan ovelta.
-Kääntyessään mennäkseen sisään näki hän Cashelin tulevan varovasti
-esiin huoneesta, jossa hän oli ollut kätkössä. Cashelin kiihtymys
-oli mennyt ohi: hän näytti kylmältä ja huolestuneelta, ikäänkuin
-vastavaikutus olisi alkanut tuntua.
-
-"Ovatko ne kaikki menneet?" sanoi hän. "Tuo teidän lakeijanne on kelpo
-mies. Hän lupasi tuoda minulle joitakin vaatteita. Ja mitä teihin
-tulee, niin te olette parempi kuin -- Mitä nyt? Mihin aiotte lähteä?"
-
-Lydia oli pannut hatun päähänsä ja kietoi nopeasti saalia ympärilleen.
-Ruusuiset kiehkurat läikehtivät hänen poskillaan, ja hänen tavallisesti
-niin rauhalliset silmänsä ja sieraimensa olivat laajentuneet.
-
-"Ettekö tahdo puhua minulle?" sanoi Cashel epävarmasti.
-
-"En muuta", vastasi Lydia kiihkeästi, "kuin että te ette saa koskaan
-enää tulla silmäini eteen. Koko elämäni perustukset ovat hajonneet:
-olen lausunut valheen. Olen tehnyt palvelijani -- kunniallisen miehen
--- rikostoverikseni valheessa. Me olemme pahemmat kuin te; sillä
-teidänkin pedon-työnne on vähemmän pahaa kuin valheen tuottaminen
-maailmaan. Tämä on minulle tullut teidän tuttavuudestanne. Olen antanut
-teille piilopaikan. Pitäkää se. En tahdo koskaan enää astua sinne
-jalallani."
-
-Kauhistuneena Cashel peräytyi taaksepäin kuten lapsi, joka yrittäessään
-varastaa makeisia korkealta hyllyltä vetää koko kaapin niskaansa. Hän
-ei puhunut eikä liikahtanut Lydian poistuessa Metsämajasta.
-
-Saavuttuaan linnaan meni Lydia budoaariinsa, missä hän tapasi
-ranskalaisen kamarineitinsä, jonka harmistuneesta alakerran
-tapahtumien kuvauksesta hän sai tietää, että poliiseja kestittiin
-leivällä ja juustolla, lihalla ja oluella, ja että lääkärin apua
-ei ollut haettu, koska Mellish oli taitavasti hoitanut Paradisen
-haavat. Lydia käski hänen lähettää Bashvillen Metsämajaan katsomaan,
-oliko joitakin sivullisia vielä vetelehtimässä sen tienoilla, ja
-määräsi, ettei kukaan naispalvelijoista saanut mennä sinne ennenkuin
-Bashville oli palannut takaisin. Sitten hän istuutui ja koetti olla
-ajattelematta. Mutta kun ei hän voinut olla ajattelematta, antautui
-hän ja koetti ajatella äskeisen järkyttävän tapahtuman täysin
-selväksi. Hänen mielikuvituksensa täytti käsitys, että hän oli
-hajoittanut liitoksistaan koko olevaisuuden koossapitävän kehyksen
-luomalla väärän luulon. Kaiken lukemansa perusteella oli hänellä
-se vakaumus, että totuuden salaaminen siitä aiheutuvine väärine
-luuloineen tuottaa pakostakin turmiota, vaikkakin tuon turmion alku
-olisi yhtä käsittämätön kuin sen loppu. Hän ei tehnyt mitään erotusta
-hienoimman filosoofisen sofismin ja karkeimman valheen välillä.
-Cashelin kiinnijoutumisesta aiheutuva paha oli mitattavissa, jonkun
-valheen aiheuttamaa pahaa oli mahdoton mitata. Hänen vakaumustaan tuon
-pahan välttämättömyydestä ei vähentänyt se, ettei hän voinut nähdä
-minkään pahan seurauksen todennäköisesti johtuvan teostaan. Hänen pahat
-aavistuksensa painostivat raskaina hänen mieltään, sillä hänen isänsä,
-vääjäämätön epäilijä, oli jättänyt hänet vaille niitä lohtuja, joita
-uskonto suo väärintekijälle. Oli selvää, että hänen velvollisuutensa
-oli kutsua poliisi ja selvittää häntä kohtaan harjoittamansa petos.
-Mutta tätä hän ei voinut tehdä. Hänen tahtonsa toimi, järjestä
-huolimatta, vastakkaiseen suuntaan. Ja tässä siveellisen voimansa
-halvautumisessa hän näki valheen aiheuttaman turmion alun. Hän oli
-synnyttänyt sen, ja luonto ei sallinut hänen ottaa hengiltä tuota
-epäsikiötä.
-
-Vihdoin hänen kamarineitonsa palasi ja ilmoitti hänelle, että
-"roskaväki" oli mennyt. Jäätyään jälleen yksin nousi hän ja käveli
-hitaasti edestakaisin huoneessa, unohtaen ajan kulumisen ajatustensa
-levottomasti toimiessa, kunnes hänet jälleen keskeytettiin. Keskeyttäjä
-oli tällä kertaa Bashville.
-
-"No?"
-
-Bashville säikähti Lydian äänensävyä, sillä hän ei ollut koskaan ennen
-kuullut tämän puhuvan kopeasti palvelijalle. Bashville ei ymmärtänyt,
-että hän oli sisäkohtaisesti muuttunut, ja että hän oli nyt Lydian
-rikostoveri.
-
-"Hän on antautunut."
-
-"Mitä tarkoitatte?" kysyi Lydia, tuntien äkillistä kauhua.
-
-"Byronia, neiti. Vein joitakin vaatteita Metsämajaan häntä varten,
-mutta kun tulin sinne, oli hän poissa. Kiersin portille etsien häntä
-ja löysin hänet poliisien käsiltä. He sanoivat hänen antautuneen
-heidän käsiinsä itsestään ilman muuta. Hän ei tahtonut antaa mitään
-selityksiä itsestään, ja hän näytti -- noin niinkuin alapäiseltä ja
-selkäänsäsaaneelta."
-
-"Mitä he tekevät hänelle?" kysyi Lydia tullen aivan kalpeaksi.
-
-"Eräs mies sai viime kuussa kuusi viikkoa pakkotyötä samasta
-rikoksesta. On hyvin luultavaa, että hän saa saman. Ja se on varsin
-vähän siitä, mitä hän teki, -- sen sanoisitte tekin, neiti, jos
-olisitte ollut sitä näkemässä."
-
-"Siis", sanoi Lydia ankarasti, "tuota" -- hänen oli vaikea saada
-nimitystä huuliltaan -- "tuota tappelua katsoaksenneko te pyysitte
-minulta lomaa täksi päiväksi?"
-
-"Niin, neiti, sitä varten se oli", vastasi Bashville hiukan katkerasti.
-"Tunsin loordi Worthingtonin ja paljon muita ylimyksiä ja herrasmiehiä
-siellä."
-
-Lydia oli vastaamaisillaan tuikeasti, mutta hillitsi itsensä ja sai
-takaisin tavallisen rauhallisen sävynsä lausuessaan: "Se ei ole mikään
-syy, minkävuoksi teidän olisi pitänyt olla siellä."
-
-Bashvillen kasvojenväri alkoi horjua ja hänen äänensä tarvita lujempaa
-hallintaa. "Ihmisluonteen mukaista on mennä kerran sellaiseenkin",
-sanoi hän; "mutta kerta riittää, ainakin minulle. Pyydän teitä
-suomaan anteeksi, että mainitsen sen, neiti; mutta kun näin loordi
-Worthingtonin ja muiden Byronin kannattajien kiljuvan kirouksia ja
-solvauksia hänen vastustajalleen, ja vastapuolueen tekevän samoin
-Byronille, niin -- olkoon, etten olekaan herrasmies, mutta toivon
-ainakin voivani käyttäytyä niinkuin mies, silloinkin kuin menetän
-rahaa."
-
-"Älkää siis menkö sellaiseen näytäntöön toiste, Bashville. Minun
-ei sovi määräillä huvituksianne, mutta en luule teidän hyödyttävän
-itseänne jäljittelemällä loordi Worthingtonin harrastuksia."
-
-"En jäljittele minkään loordin harrastuksia", sanoi Bashville
-punastuen. "Te piilotitte itse tappelijan, neiti Carew. Minkätähden
-osoitatte halveksumista pelkkää syrjästäkatsojaa kohtaan?"
-
-Lydiakin sävähti punaiseksi. Hänen ensimmäinen yllykkeensä oli kohdella
-tuota mielenpurkausta kapinana omaa arvovaltaansa vastaan ja musertaa
-se. Mutta hänen valpas oikeudentuntonsa pidätti hänet siitä. "Hän oli
-pakolainen, joka etsi turvaa talostamme, Bashville. Ettehän _tekään_
-ilmiantanut häntä."
-
-"En", sanoi Bashville, ilmeensä lientyessä alakuloista ylpeyttä
-ilmaisevaksi. "Kun parempi mies voittaa minut, on minulla kylliksi
-uljuutta astua syrjään hänen tieltään ja olla hankkimatta itselleni
-etuja halpamaisella tavalla."
-
-Lydia, joka ei tätä ymmärtänyt, katsoi häneen kysyvästi. Bashville
-teki liikkeen, ikäänkuin viskatakseen jotakin luotaan, ja jatkoi
-uhkarohkeasti:
-
-"Mutta yhdessä suhteessa olen yhtä hyvä kuin hän, ja parempikin.
-Lakeijaa pidetään kunniallisempana kuin ammattinyrkkeilijää. Hän
-on sanonut teille rakastavansa teitä; ja vaikka se tulisi olemaan
-viimeinen sanani, niin tahdon sanoa teille, että teidän kaulanne
-ympärillä oleva nauha on minulle enemmän kuin koko teidän ruumiinne ja
-sielunne on hänelle tai hänen kaltaisilleen. Kun hän otti itselleen
-epärehellisellä tavalla etuja minun rinnallani uskotellen olevansa
-herrasmies, kerroin Lucian-herralle hänestä ja osoitin hänelle mikä
-hän oli. Mutta kun tapasin hänet tänään piiloutuneena Metsämajan
-säilökomeroon, en käyttänyt sitä hyväkseni halpamaisesti, vaikka
-tiesinkin hyvin, että jollei hän olisi merkinnyt teille enemmän kuin
-joku muu hänen laisensa mies, ette olisi ikinä piilottanut häntä. Te
-tiedätte parhaiten, minkätähden hän antautui poliiseille sen jälkeen
-kuin te olitte nähnyt hänen kättensä työn. Mutta minä tahdon jättää
-hänet onnensa huomaan. Hän on paras mies; ja paras periköön voiton.
-Olen pahoillani", lisäsi Bashville, siirtyen väkinäisesti tavalliseen
-silloiseen puhetapaansa, "että tuotan teille hankaluutta lyhyellä
-irtisanomisella; mutta minä katsoisin erikoiseksi suosioksi, jos saisin
-lähteä jo tänä iltana."
-
-"Se on parasta", sanoi Lydia, nousten seisomaan aivan tyynenä ja
-pysyttäen päättäväisesti etäällä sen omituisen tunnevaikutuksen, jonka
-noin yhdellä odottamattomalla iskulla hämmästyksen, loukkauksen ja
-rakkauden esineeksi joutuminen oli omansa aiheuttamaan. "Ei olisi
-suositeltavaa, että jäisitte tänne sen jälkeen mitä olette juuri --"
-
-"Tiesin sen jo sanoessani sitä", keskeytti Bashville kiireesti ja
-itsepintaisesti.
-
-"Poistuessanne tulette seuraamaan juuri samaa menettelytapaa, jota
-noudattaisi joku samansisältöisen puheen esittänyt herrasmies. En ole
-loukkaantunut selityksestänne: tunnustan oikeutenne sen esittämiseen.
-Jos tarvitsette minun todistustani vastaisten olojenne järjestämisen
-edistämiseksi, niin olen aina mielihyvällä lausuva, että uskon teidät
-kunnian mieheksi."
-
-Bashville kumarsi ja sanoi matalalla äänellä, hyvin hermostuneesti,
-ettei hänellä ollut aikomusta mennä enää palvelukseen, mutta että hän
-tulisi aina olemaan ylpeä neiti Carew'n edullisesta lausunnosta.
-
-"Teissä on kuntoa parempaankin", sanoi Lydia. "Jos ryhdytte johonkin
-yritykseen, joka vaatii suurempia varoja kuin te omistatte, rupean
-takaajaksenne. Kiitän teitä poikkeuksettomasta kohteliaisuudestanne
-minua kohtaan velvollisuuksienne suorituksessa. Jääkää hyvästi."
-
-Lydia kumarsi hänelle ja poistui huoneesta. Syvän kunnioituksen
-vallassa Bashville vastasi hänen tervehdykseensä niin hyvin kuin kykeni
-ja jäi liikkumattomana seisomaan sen jälkeen kuin Lydia oli hävinnyt,
-samalla kuin hänen järkensä alkoi varpaisillaan tajuta mitä oli
-tapahtunut. Hänen pääasiallisin tunteensa oli mielen huojennus. Hän ei
-rohjennut enää kuvitella olevansa rakastunut sellaiseen naiseen. Lydian
-odottamaton huomaavaisuus häntä kohtaan kosijana vaikutti hänessä
-valtavan tunnon omasta kelvottomuudestaan sellaiseen osaan. Hän näki
-itsensä hyvin nuoreksi, hyvin mitättömäksi ja hyvin tietämättömäksi
-mieheksi, jonka miellyttävä paikka ja ystävällinen emäntä olivat
-saaneet päästä pyörälle. Hän hiipi ulos pakkaamaan kapsäkkiään ja
-miettimään, miten hänen olisi paras selittää palvelijatovereilleen
-äkillinen lähtönsä.
-
-
-
-
-XIII LUKU.
-
-
-Palatessaan eräänä iltapäivänä jokapäiväiseltä terveyskävelyltään
-näki Lydia oudon naisen linnan terassilla puhelemassa kellarimestarin
-kanssa. Vaikka oli lämmin syysilma, oli tuolla henkilöllä yllään
-turkisreunainen, vale-gagaateilla runsaasti koristettu musta
-silkkiviitta. Koska naispuoliset wiltstokenilaiset aina lähestyivät
-neiti Carew'ta parhaissa tamineissaan, soveltuivatpa ne vuodenaikaan
-tai ei, päätteli hän naisen tulleen aikomuksessa pyytää häneltä
-avustusta koulukestitykseen, raittiusjuhlaan tai ehkä jollekin
-Wiltstokenin apupapille annettavaan tunnustuslahjaan.
-
-Lähemmäksi tultuaan näki hän, että vieras oli vanhahko nainen, jolla
-oli käherretty tukka ja korvarenkaat molemmissa korvissa ammoin
-unohdettuun muotiin.
-
-"Tässä tulee neiti Carew", sanoi kellarimestari lyhyeen, ikäänkuin
-nainen olisi koetellut hänen kärsivällisyyttään. "Teidän on parasta
-puhua hänelle itse."
-
-Tällöin nainen näytti hämmentyvän ja teki juhlallisen niiauksen.
-Lydia pani merkille niiauksen ja kiharat ja arvasi niistä, että hänen
-vieraansa piti tanssikoulua. Kuitenkin sai jokin sille vastakkainen
-karskius hänen vartalossaan ja olennossaan ajattelemaan, että hän
-mahdollisesti pitikin ravintolaa. Kun hänen kasvonsa kaikesta
-huolimatta näyttivät huolekkailta ja hyviltä kasvoilta ja hänen
-esiintymisensä linnan neitiä kohtaan puhui hämillisestä nöyryydestä,
-vastasi Lydia ystävällisesti hänen tervehdykseensä ja jäi odottamaan,
-että hän puhuisi.
-
-"Toivon, ettette pidä minua tunkeilevana", sanoi vieras arastellen.
-"Minä olen rouva Skene."
-
-Lydia kävi pahaenteisen totiseksi, ja rouva Skene punastui hiukan.
-Sitten hän jatkoi, ikäänkuin toistaen huolellisesti valmistettua ja
-harjoiteltua puhetta: "Katsoisin suureksi suosioksi, jos voisin saada
-kunnian puhua kanssanne muutaman sanan kahdenkesken."
-
-Lydian kasvoilla näkyvä tuimuus kuvasti hänen tunnettaan; mutta hänen
-luonteensa mukaista ei ollut työntää ketään luotaan ilman voimakasta
-ärsytystä. Hän kehoitti vierasta astumaan sisään ja johti hänet
-pyöreään salonkiin, jonka omituiset koristukset vastasivat tarkalleen
-rouva Skenen käsitystä ylhäisestä loistosta. Käyttäytymisen ja
-seurustelusääntöjen opettajana tunsi entisen nyrkkeilijämestarin rouva
-hermostusta Lydian laisen taiturin läsnäollessa; mutta hän kohosi
-tilanteen tasalle ja sai istuutuneeksi ilman kommellusta. Sillä vaikka
-huoneeseen tulo näyttää monestakin ihmisestä yksinkertaiselta asialta,
-oli se rouva Skenelle hänen oppiaineensa tarkkojen lakien alainen
-toimitus, niin monimutkainen, että harvat hänen oppilaistaan oppivat
-suorittamaan sen tyydyttävästi vähemmässä kuin puolessakymmenessä
-oppitunnissa. Rouva Skene heitti sen kuitenkin pian pois mielestään.
-Hän oli liian vanha vaivatakseen päätään sellaisilla turhuuksilla
-silloin kun todelliset huolet ahdistivat häntä.
-
-"Oi, neiti", aloitti hän rukoilevasti. "Poika!"
-
-Lydia tiesi heti ketä tarkoitettiin. Mutta hän toisti, ikäänkuin
-käsittämättä: "Poika?" Ja heti perään syytti itseään vilpillisyydestä.
-
-"Meidän poikamme, neiti. Cashel."
-
-"Rouva Skene!" sanoi Lydia nuhtelevasti.
-
-Rouva Skene ymmärsi kaiken, mitä Lydian äänensävyyn sisältyi. "Tiedän,
-neiti", puolustautui hän. "Tiedän hyvin. Mutta mitä muuta voin tehdä
-kuin tulla luoksenne? Mitä lienettekin sanonut hänelle, on hän ottanut
-sen kovin sydämelleen, ja hän suree itsensä kuoliaaksi."
-
-"Suokaa anteeksi", sanoi. Lydia siekailematta, "miehet eivät kuole
-sellaisista asioista; ja hra Cashel Byron ei suinkaan ole niin heiverä
-ruumiiltaan eikä pehmeä sydämeltään, että hän tekisi poikkeuksen siitä
-säännöstä."
-
-"Niin, neiti", sanoi rouva Skene surumielisesti. "Te ajattelette
-hänen ammattiaan. Te ette voi uskoa, että hänellä on mitään tunteita,
-koska hän tappelee. Ah, neiti, jospa tuntisitte heidät niinkuin
-minä! Helläsydämisempiä miehiä ei ole olemassa. Cashel on kuin nuori
-lapsi, hänen tunteensa ovat niin herkät; ja minä olen tuntenut häntä
-voimakkaampia, jotka ovat kuolleet sydänsuruun vain siitä syystä, että
-ovat olleet huono-onnisia ammatissaan. Ajatelkaahan, mitä ylväshenkisen
-nuoren miehen täytyy tuntea, kun sivistynyt nainen sanoo häntä pedoksi.
-Se oli julma sana, neiti; toden totta, niin se oli."
-
-Lydia hämmentyi tästä hyökkäyksestä niin, että hänen oli koottava
-ajatuksensa huolellisesti ennenkuin hän vastasi. Sitten hän sanoi:
-"Tiedättekö, rouva Skene, että tunnen herra Byronia vain varsin vähän
--- etten ole tavannut häntä kymmentäkään kertaa eläessäni? Ehkä ette
-tiedä, missä olosuhteissa tapasimme toisemme viime kerran. Minä olin
-suuresti järkytetty niistä vaurioista, joita hänen pahoinpitelynsä
-oli tuottanut toiselle miehelle, ja luullakseni mainitsin niitä
-pedontyöksi. Teidän tähtenne olen pahoillani, että sanoin niin; sillä
-hän on kertonut minulle pitävänsä teitä äitinään; mutta --"
-
-"Oi ei! Kaukana siitä, neiti. Pyydän tuhannesti anteeksi, että otan
-sanan suustanne; mutta minä ja Ned emme ole hänelle enempää kuin teidän
-taloudenhoitajattarenne tai seuranaisenne olisivat teille. Pelkään,
-että ette voi ymmärtää sitä, neiti. Hän ei ole meidän sukulaisemme.
-Vakuutan teille, että hän on synnyltään ja kasvatukseltaan herrasmies;
-ja kun me palaamme takaisin Melbourneen ensi jouluksi, tulee kaikki
-olemaan ihan kuin ei hän olisi meitä koskaan tuntenutkaan."
-
-"Toivon, ettei hän tule olemaan niin kiittämätön, että unohtaisi
-teidät. Hän on kertonut minulle elämäntarinansa."
-
-"Se on enemmän kuin hän on koskaan tehnyt minulle, neiti; niin että
-voitte arvostella, kuinka suuressa arvossa hän pitää teitä."
-
-Tätä seurasi jälleen vaitiolo. Rouva Skene tunsi, että ensi erä oli
-ohi, ja että hän oli pitänyt puolensa, jopa saanut vähän etumatkaakin.
-Mutta Lydia toipui pian.
-
-"Rouva Skene", sanoi hän terävästi, "kun tulitte käymään luokseni, mikä
-tarkoitus oli mielessänne? Mitä toivotte minun tekevän?"
-
-"Niin, neiti", sanoi rouva Skene levottomasti, "poika-raukalla on ollut
-vastoinkäymisiä viime aikoina. Ensiksikin se teitä koskeva pettymys --
-tarkoitan sitä ensimmäistä -- joka on kalvanut hänen mieltään pitkän
-aikaa. Sitten tuo nyrkkeilynäytös Agricultural Hallissa, jossa Paradise
-menetteli niin kunniattomasti. Cashel kuuli teidän olleen katsomassa;
-ja sitten hän luki kaiken sen häpeällisen, mitä sanomalehdet
-kirjoittivat hänestä, ja hän luuli, että te uskoisitte kaiken sen. En
-voinut saada sitä luuloa hänen päästään. Sanoin hänelle kerran toisensa
-jälkeen --"
-
-"Anteeksi", keskeytti Lydia. "On parasta, että olemme suorat
-keskenämme. On hyödytöntä otaksua hänen erehtyneen minun tunteistani
-siinä asiassa. Minua kauhistutti todellakin se säälimättömyys, millä
-hän kohteli vastustajaansa."
-
-"Mutta hyvänen aika, sehän kuuluu hänen ammattiinsa", sanoi rouva
-Skene, levittäen silmänsä suuriksi. "Ajatelkaahan itse, neiti",
-jatkoi hän, ikäänkuin lempeästi moittien Lydiaa jostakin periaatteen
-puutteesta, "eikö kunniallisen miehen tule täyttää sitoumuksensa?
-Vakuutan teille, että maksu, jonka säädyllinen ammattinyrkkeilijä
-tavallisesti saa tuollaisesta nyrkkeilynäytöksestä, on puoli
-guineaa; ja sen enempää ei Paradise saanut. Mutta Cashel piti kiinni
-maineestaan eikä suostunut vähempään kuin kymmeneen guineaan; ja sen
-hän saikin. No, nyt olisivat monet hänen asemassaan menneet piiriin
-ja vetelehtineet siellä aikansa ollen nyrkkeilevinään ja siten
-suorastaan petkuttaen niitä, joilta saivat maksun. Mutta Cashel on
-rehellinen ja ylevämielinen kuin kuningas. Te näitte itse, miten
-vakavasti hän kävi asiaan käsiksi. Hän ei olisi voinut käydä työhön
-itseään säästelemättömämmin, vaikka hän olisi otellut tuhannen
-punnan palkinnosta ja mestaruusvyöstä, sen sijaan kuin vaivaisista
-kymmenestä guineasta. Ette suinkaan ajattele hänestä huonompaa hänen
-rehellisyytensä vuoksi, neiti?"
-
-"Tunnustan", sanoi Lydia, nauraen vasten tahtoaankin, "että teidän
-näkökantanne tuosta toimituksesta ei johtunut mieleeni."
-
-"Tietysti ei, neiti -- enempää kuin se olisi voinut johtua kenenkään
-mieleen, joka ei tottumuksesta tunne ammatin oikeita ja vääriä
-menettelytapoja. No niin, kuten jo sanoin, neiti, oli tämä hänelle
-uusi pettymys. Se suretti häntä enemmän kuin voitte kuvitellakaan.
-Sitten tuli koko joukko kiusaa kilpaottelusta Paradisen kanssa. Ensin
-Paradise sai kokoon vain viisisataa puntaa, ja poika ei tahtonut lähteä
-otteluun vähemmästä kuin tuhannesta. Luulen hänen tulleen niin rahasta
-huolehtivaksi viime aikoina juuri teidän tähtenne; sillä ennen ei hän
-ole koskaan ollut ahne. Sitten Mellish tahtoi, että ottelun tulisi
-tapahtua näillä seuduin; ja poika-parka pelkäsi niin kuollakseen
-sen tulemista teidän korviinne, ettei hän suostunut ennenkuin he
-houkuttelivat hänet uskomaan, että te olisitte ulkomailla elokuussa.
-Olin iloinen, kun sopimuskirjat vihdoinkin allekirjoitettiin, ennenkuin
-hän oli surrut itsensä hautaan. Koko treenausajan hän ikävöi nähdä
-teitä; mutta hän suoritti sen loppuun niin vakaasti ja uskollisesti
-kuin ihminen voi. Ja hän treenautui ihanasti. Minä näin hänet
-ottelupäivän aamuna, ja hän oli kuin loistava enkeli: olisi tehnyt
-hyvää kenen naisen sydämelle tahansa nähdä hänet. Ned kulki ympäriinsä
-kuin hullu tarjoten kaksikymmentä yhtä vastaan hänen puolestaan; jos
-hän olisi hävinnyt, olisimme vararikossa tällä hetkellä. Ja ajatelkaa,
-että sitten piti poliisin tulla juuri kun hän olisi tehnyt selvän
-Paradisesta. Minä itkin kuin lapsi, kun sain kuulla siitä: en voi
-uskoa, että koskaan olisi tapahtunut mitään niin julmaa. Hän olisi
-voinut tehdä selvän hänestä jo neljännestuntia aikaisemmin, mutta hän
-pidättyi tahallaan jatkaakseen Nedille markkinoita." Rouva Skene niisti
-liikutettuna nenänsä ennenkuin jatkoi. "Sitten tuli tämän kukkuraksi
-se, mitä tapahtui teidän ja hänen välillään, ja mikä sai aikaan sen,
-että hän antautui poliiseille. Loordi Worthington maksoi takuun, niin
-että hän pääsi vapaaksi; mutta tuo häpeä ja pettymys, ja hukkaan mennyt
-aika ja raha, ja teidän sanainne pistos, kaikki nuo yhdessä kerrassaan
-mursivat hänen sydämensä. Ja nyt hän on synkkämielisenä ja suree,
-enkä minä eikä Ned eikä Fanny voi hänelle mitään. Sanotaan, ettei
-häntä tuomita linnaan; mutta jos hänet tuomitaan" -- tässä rouva Skene
-murtui ja puhkesi itkuun -- "niin siitä tulee hänen surmansa; ja Jumala
-antakoon anteeksi niille, jotka ovat sen matkaansaattaneet."
-
-Murhe pehmitti aina Lydiaa; mutta kyyneleet kovettivat hänet jälleen:
-hän ei voinut sietää niitä.
-
-"Entä se toinen mies?" kysyi hän. "Oletteko kuullut hänestä mitään?
-Otaksun, että hän on jossakin sairaalassa."
-
-"Sairaalassa!" toisti rouva Skene, hereten säikähdyksissään itkustaan.
-"Kuka?"
-
-"Paradise", vastasi Lydia, lausuen tuon nimen vastenmielisesti.
-
-"Hänkö sairaalassa! Siunatkoon teidän viattomuuttanne, neiti! Minä näin
-hänet juuri eilen niin hyvännäköisenä kuin sellainen ruma kuvatus voi
-olla: ei, merkkiäkään naamassaan, ja kerskuu täyttä suuta, mitä hän
-olisi tehnyt Cashelille, jollei poliisi olisi tullut! Hän on alhainen,
-halpamainen nyrkkitaistelija, se on tosi; ja minä pahoittelen, että
-meidän poikamme alentui ottelemaan hänen laisensa kanssa. Kuulin,
-että Cashel teki hänestä kerrassaan näöksen, ja että tekin näitte
-hänet. Arvaan, että pelästyitte, neiti, eikä kummakaan, kun ette ole
-tottunut sellaisiin näkyihin. Minä olen nähnyt Ned-ukkoni tuotavan
-kotiin sellaisessa tilassa, että olen kaatanut viinaa hänen silmäänsä,
-luullen sitä suuksi; ja vieläpä Cashelkin, niin huolellinen kuin onkin,
-on ollut melkein sokeana kolme päivää. Eihän sovi vaatia, että heidän
-tulisi saada rahansa ilmaiseksi. Älkää antako sen vaivata mieltänne,
-neiti. Jos menisitte naimisiin -- minä vain otaksun niin", sanoi
-rouva Skene lieventävien sulkumerkkien välissä, nähdessään Lydian
-kavahtavan tuota sanaa -- "jos menisitte naimisiin etevän kirurgin
-kanssa, kuten voisitte tehdä korkeaa arvoanne loukkaamatta, voisitte
-helposti pyörtyä, jos näkisitte hänen leikkaavan poikki jalan tai
-käden, niinkuin hänen olisi tehtävä joka päivä henkensä elatukseksi;
-mutta te olisitte ylpeä hänen etevyydestään, kun hän kykenee sen
-tekemään. Samanlainen tunne on minulla Nedin suhteen. Jos sanon teille
-totuuden, neiti, niin en haluaisi nähdä häntä ottelemassa enempää
-kuin jonkun upseerin rouva haluaisi nähdä miestään taistelukentällä
-työntämässä miekkaansa joihinkin neekeri-parkoihin tai ranskalaisiin;
-mutta kun se on hänen ammattinsa ja ihmiset antavat hänelle niin suuren
-arvon sen vuoksi, niin mukaudun siihen; ja nykyään suhtaudun siihen
-suorastaan mielenkiinnolla, varsinkin kun se ei tuota kenellekään
-vahinkoa. Ei sillä että tahtoisin teidän luulevan, että Ned olisi
-koskaan katkaissut mieheltä jalkaa tai kättä: Herra varjelkoon! eihän
-toki, eikä Cashelkaan. Oi, neiti, suuret kiitokset; minä valitan, että
-olette nähnyt vaivaa minun vuokseni." Tämä koski teetarjotinta kantavan
-palvelijan sisälletuloa.
-
-"Sittenkään", sanoi Lydia, kun he jälleen voivat vapaasti jatkaa
-keskusteluaan, "en oikein ymmärrä, minkätähden olette tullut luokseni.
-Henkilökohtaisesti olette erinomaisen tervetullut; mutta millä tavoin
-toivoitte minun huojentavan herra Byronin mieltä tulemalla luokseni?
-Pyysikö hän teitä tulemaan?"
-
-"Ennen hän olisi kuollut. Tulin omasta ehdostani, kun tiesin, mikä
-häntä vaivasi."
-
-"Ja entä sitten?"
-
-Rouva Skene katsahti ympärilleen vakuuttautuakseen, että he olivat
-kahden. Sitten hän kumartui Lydiaan päin ja kuiskasi painokkaasti:
-
-"Miksi ette voi mennä naimisiin hänen kanssaan, neiti?"
-
-"Koska minua ei haluta, rouva Skene", vastasi Lydia täysin
-hyväntuulisesti.
-
-"Mutta ajatelkaahan vähän, neiti. Voitteko mistään koskaan saada
-toista samanlaista mahdollisuutta? Ajatelkaahan, millainen mies hän
-on: maailmanmestari ja herrasmies vielä samalla! Nämä kaksi asiaa
-eivät ole koskaan ennen sattuneet yhdessä, eivätkä tule enää koskaan
-sattumaan. Minä olen tuntenut joukoittain mestareita, mutta he eivät
-ole olleet soveliasta seuraa teidän laisellenne. Ned oli mestari
-silloin kun menin naimisiin hänen kanssaan; ja minun omaiseni katsoivat
-minun alentavan itseni sen tehdessäni, koska olin teatterissa esiintyvä
-ammattitanssijatar. Ammattinyrkkeilijät ovat enimmäkseen halpasäätyisiä
-miehiä, ja sivistyneet naiset ovat erotetut heidän seurastaan. Mutta
-teidän hyvä onnenne on ohjannut teidät mieltymään sellaiseen, joka on
-herrasmies. Voiko nainen vaatia mitään enempää? Mistä voitte löytää
-hänen vertaistaan terveydessä, voimassa, kauneudessa tai hyvissä
-tavoissa? Mitä tulee hänen luonteeseensa, siitä voin teille kertoa.
-Melbournessa, kuten voitte arvatakin, olivat kaikki tytöt ja naiset
-kuollakseen ihastuneet häneen. Vakuutan teille, että minun luonani kävi
-heitä pari kolme joka ilta, vain sitä varten, että saisivat katsoa
-häntä; ja hän, viaton poika-poloinen, ei kiinnittänyt heihin huomiota
-enemmän kuin jos he olisivat olleet kaalinpäitä. Hän oli iloinen
-päästessään pois heidän luotaan, kun sai mennä saliin nyrkkeilemään
-herrojen kanssa; ja silloin nuo tytöt pilkistelivät häntä ovenraosta
-ja hullaantuivat entistä pahemmin. Mutta häneltä he eivät koskaan
-saaneet silmäniskuakaan. Te olitte ensimmäinen, neiti Carew; ja,
-uskokaa minua, te tulette olemaan myös viimeinen. Jos olisi milloinkaan
-ollut joku toinen, ei hän olisi voinut salata sitä minulta; sillä
-hänen mielensä on avoin kuin lapsen. Ja hänen rehellisyytensä vie
-voiton kaikesta, mitä voitte kuvitellakaan. Tiedän, että hänelle on
-tarjottu kahdeksansataa puntaa sellaisen ottelun häviämisestä, jonka
-voittamalla hän voi saada vain kaksisataa, puhumattakaan siitä, ettei
-hän olisi saanut mitään, jos olisi hävinnyt rehellisesti. Te tiedätte
--- sillä näen teidän tuntevan maailmaa, neiti -- kuinka harvat miehet
-voisivat vastustaa sellaista houkutusta. On miehiä, omilla aloillaan
-kaikkein korkeimpia -- niin korkeita, että voisitte yhtä hyvin epäillä
-valtakunnan kuningatarta maansa taistelujen myymisestä kuin heitä --
-jotka taistelevat salaa toisen puolen eduksi, jos se tehdään heille
-kannattavaksi. Minun Nedini ei ole mikään alhainen nyrkkeilijä, kuten
-hyvin tiedetään; mutta kun hän alistui häviämään tuolle pienelle
-Killarney Primroselle ja seuraavana päivänä meni ja osti hevosen
-ja rattaat, niin mitä minun oli ajateltava? Niin, neiti: sellaista
-kerron teille omasta miehestäni; ja minä sanon teille, ettei Cashel
-ole koskaan hävinnyt, vaikka hänen jo aikoja sitten olisi kannattanut
-paremmin hävitä kuin voittaa, noiden vedonlyöjä-lurjusten vuoksi.
-En ole koskaan kuullut häneltä vihaista sanaa, enkä ole nähnyt
-hänessä merkkiäkään väkevistä, paitsi kerran Nedin syntymäpäivänä; ja
-silloinkaan ei hänestä puhjennut esiin muuta kuin hauskuutta humalassa,
-jolloin totuus tulee ilmi kaikista miehistä. Oi, ajatelkaahan toki,
-kuinka onnelliseksi voisitte tulla, neiti, jos vain pakotatte
-itsenne katsomaan asiaa oikeassa valossa. Herrasmies synnyltään ja
-kasvatukseltaan, maailmanmestari, raitis, rehellinen, tahraton kuin
-vastasyntynyt lapsi, kykenevä puolustamaan itseään ja teitä millaisessa
-seurassa hyvänsä, ja ihan mielettömästi rakastunut teihin! Hän pitää
-teitä taivaan enkelinä -- ja uskon varmasti, että olettekin sellainen
-sydämeltänne, neiti. Vakuutan teille, että minun Fannyäni oikein
-suututtaa, kun hän luulee Cashelin tekevän häntä alentavia vertailuja.
-En voi uskoa teitä niin vaikeaksi miellyttää, että hylkäisitte hänet,
-neiti."
-
-Lydia nojautui taaksepäin tuolissaan ja katsoi rouva Skeneen omituisin
-ilmein, joka pian kirkastui vastustamattomaksi hymyksi. Rouva Skene
-hymyili myös hyvin pikkuisen kohteliaisuudesta, mutta ilmoitti otsansa
-vakavalla rypistyksellä, että se, mitä hän oli sanonut, ei ollut mikään
-naurun asia.
-
-"Minun täytyy saada vähän aikaa harkitakseni kaikkea, mitä olette
-niin kaunopuheisesti esittänyt", sanoi Lydia. "Puhun tosissani, rouva
-Skene: te olette tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Puhukaamme nyt tällä
-hetkellä jostakin muusta. Tyttärenne voi hyvin, toivoakseni."
-
-"Suuri kiitos, neiti, hänellä on hyvä terveys."
-
-"Ja teillä myöskin?"
-
-"Jotakuinkin, olosuhteisiin katsoen", sanoi rouva Skene, liian
-mieltyneenä surkutteluihin voidakseen myöntää olevansa täysin terve.
-
-"Teillä täytyy kai olla aivan harvinainen turvallisuuden tunne", sanoi
-Lydia, katsoen häneen valppaasti, "ollessanne onnellisissa naimisissa
-niin kuuluisan ny-- nyrkkeilynopettajan kanssa kuin herra Skene on.
-Eikö ole mieluista, kun on voimakas suojelija?"
-
-"Ah, neiti, te ette voi aavistaakaan", huudahti rouva Skene, langeten
-loukkuun, jossa syöttinä oli hänen omat murheensa, ja unohtaen
-ajatella Cashelin etuja. "En saa koskaan rauhaa pelolta, että hän
-joutuu selkkauksiin. Ned on itse rauhallisuus niin kauan kuin hän ei
-ole maistanut pisaraakaan väkeviä; ja sitten hän on niinkuin muutkin
--- valmis tappelemaan ensimmäisen kanssa, joka ärsyttää häntä. Ja
-jos poliisit saavat hänet käsiinsä, ei hän voi odottaa sääliä.
-Ammattinyrkkeilijälle ei ole mitään oikeutta. Ei tarvitse muuta kuin
-sanoa, että hän on ammattinyrkkeilijä, niin se riittää viranomaisille:
-mars vankilaan, ja hyvästi oppilaat ja hyvä maine heti paikalla.
-Sen pelossa minä saan aina elää. Ja mitä tulee suojelemiseen, niin
-mieluummin antaisin ryövätä itseni viiteenkymmeneen kertaan, kuin
-sanoisin hänelle sanankaan, joka voisi synnyttää riitaa. Monen monta
-kertaa olen iltaisin kotiin ajaessamme maksanut ajurille salavihkaa yli
-taksan, kun olen pelännyt hänen murisevan ja ärsyttävän Nediä. Juomat
-ne ovat kaikkeen syypäät. Herrat ovat ylpeitä voidessaan puhutella
-häntä julkisesti, ja he tulevat toinen toisensa perään ja kysyvät, mitä
-hän haluaisi, kunnes loppu on se, että hän löytää itsensä vuoteesta
-kengät jalassa, ranne nyrjähtäneenä ja ehkä silmä mustana, koettaen
-muistaa mitä hän teki edellisenä iltana. Mitä kärsin kolmena ensi
-vuonna naimisissaolomme aikana, sitä ei kukaan ihminen voi sanoa.
-Sitten hän teki raittiuslupauksen, ja siitä saakka hän on ollut hyvin
-hyvä: en ole nähnyt häntä niin sanoakseni kunnollisesti juovuksissa
-enempää kuin kolmesti vuodessa. Jumalan siunausta ja muutaman
-westminsterilaisen maitokuskin antamaa löylytystä saan kiittää siitä,
-että hän alkoi hävetä itseään. Minä annoin sille pontta ja sain hänet
-muuttamaan kauas pois entisten ystäviensä ulottuvilta. Siitä saakka on
-hänellä ollut siunaus, ja me olemme vaurastuneet hyvin."
-
-"Onko Cashel riidanhaluinen?"
-
-Tämän kysymyksen sävy herätti rouva Skenen tajuamaan valitustensa
-soveltumattomuuden. "Ei, ei," vastusti hän. "Hän ei juo koskaan; ja
-mitä tappelemiseen tulee, niin en luule hänellä olleen kolmeakaan
-satunnaista kahakkaa eläessään: ei ainakaan useampia. Hän ei
-tarvitse mitään muuta kuin päästä naimisiin, ja sitten hän on vakava
-hautaansa asti. Mutta jos hänet jätetään ajelulle nyt, niin Herra
-tietää, miten hänen käy. Ensin hän kulkee synkkämielisenä -- sitä hän
-tekee parhaillaan -- sitten hän rupeaa juomaan; sitten hän menettää
-oppilaansa, joutuu alakuntoon, häviää otteluissa ja -- Yksi sana
-teiltä, neiti, pelastaisi hänet. Jos saisin vain sanoa hänelle --"
-
-"Ei mitään", sanoi Lydia. "Ei millään ehdolla mitään. Ainoa vakuutus,
-minkä voin antaa teille, on se, että te olette lieventänyt arvosteluani
-eräistä hänen teoistaan. Mutta että menisin naimisiin Cashel Byronin
-kanssa, on yksinkertaisesti maailman epätodennäköisin asia. Jättämällä
-pois luvusta kaikki kysymykset persoonallisesta mieltymyksestä, jo
-tuo pelkkä epätodennäköisyys sinänsä riittää peloittamaan tavallista
-naista."
-
-Rouva Skene ei oikein ymmärtänyt tätä, mutta kuitenkin riittävästi
-omalle kohdalleen. Hän nousi lähteäkseen, pudistaen päätään
-alakuloisesti ja sanoen: "Näen, miten asiat ovat, neiti. Te katsotte
-hänen olevan itseänne alempana. Teidän sukulaisenne eivät pitäisi
-siitä."
-
-"Epäilemättä sukulaiseni tulisivat suuresti järkytetyiksi; ja minun on
-velvollisuus ottaa sekin lukuun -- sen arvoisena kuin se on."
-
-"Me emme koskaan tuottaisi teille ikävyyttä", sanoi rouva Skene,
-viivytellen. "Me lähdemme Englannista myötyriksi parin kuukauden
-perästä."
-
-"Se ei tee minulle mitään eroa, paitsi että tulen pahoittelemaan, ettei
-minulla ole tilaisuutta miellyttävään pakinaan teidän kanssanne silloin
-tällöin." Tämä ei ollut totta; mutta Lydia kuvitteli, että hän alkoi
-tuntea paatunutta mieltymystä valehtelemiseen.
-
-Rouva Skene ei ollut lohdutettavissa kohteliaisuuksilla. Hän pudisti
-jälleen päätään. "On hyvin ystävällisesti tehty, että lausutte minulle
-hyviä sanoja, neiti", sanoi hän, "mutta jos saisin teiltä yhdenkään
-hyvän sanan pojalle, niin saisitte sanoa minulle mitä haluatte." Lydia
-mietti perusteellisesti ennenkuin vastasi. Vihdoin hän sanoi: "Olen
-pahoillani, että puhuin hänelle tylysti, koska, olosuhteiden ajamana
-ollen, hän ehkä ei olisi voinut toisin toimiakaan. Ja minulta jäi
-ottamatta huomioon hänen ammattinsa taloudellinen puoli. Lyhyesti
-sanoen, minä en ole tottunut tappeluihin, ja näkemäni järkytti minua
-niin, että menetin malttini. Mutta", jatkoi Lydia, painaen alas rouva
-Skenen elpyvän toivon varoittavalla sormen eleellä, "jos kerrotte
-hänelle tämän, niin kuinka annatte hänen ymmärtää, että sanon näin
-ainoastaan ollakseni oikeudenmukainen, enkä minään tunteen lämpimyyden
-osoituksena?"
-
-"Hän tyytyy lohdun muruseenkin, neiti. Minä sanon hänelle vain, että
-olen puhutellut teitä, ja että te ette tarkoittanut mitään sillä, mitä
-sanoitte silloin --"
-
-"Rouva Skene", keskeytti Lydia hänet lempeästi, "älkää sanoko hänelle
-vielä toistaiseksi mitään. Olen vihdoinkin tehnyt päätökseni. Jollei
-hän saa mitään sanaa minulta kahden viikon kuluessa, saatte sanoa
-hänelle mitä haluatte. Voitteko odottaa niin kauan?"
-
-"Tietysti. Aivan niinkuin toivotte, neiti. Mutta Mellishin
-lahjanäytäntö on huomenillalla, ja --"
-
-"Mitä tekemistä minulla on Mellishin tai hänen lahjanäytäntönsä kanssa?"
-
-Rouva Skene sopersi säikähdyksissään puolustellen, että hän vain toivoi
-pojan tuottavan itselleen kunniaa.
-
-"Jos hänen on hyödytettävä Mellishiä antamalla selkään jollekin, ei
-häneltä ole puuttuva hartautta. Muistakaa: te ette saa mainita minua
-kahteen viikkoon. Onko se sovittu?"
-
-"Aivan niinkuin toivotte, neiti", toisti rouva Skene, tuskin
-tyydytettynä. Mutta Lydia ei antanut hänelle muuta lohdutusta, jonka
-vuoksi hän pyysi saada jättää hyvästi, lausuen toivomuksenaan, että
-asiat lopulta kääntyisivät kaikkien asianosaisten parhaaksi. Lydia
-vaati häntä nauttimaan jotakin tukevampaakin virvoketta ja ajoi hänet
-senjälkeen asemalle ponivaunuissa. Juuri ennenkuin he erosivat, palasi
-Lydia äkkiä aikaisempaan puheenaiheeseen ja kysyi:
-
-"Onko herra Byronin tapana koskaan _ajatella_?"
-
-"Ajatellako!" sanoi rouva Skene painokkaasti. "Ei koskaan. Iloisempaa
-poikaa ei ole olemassa, neiti."
-
-Sitten rouva Skene lähti kiitämään Lontooseen, aprikoiden mielessään,
-saattoiko olla ihan oikein, että nuori sivistynyt nainen asui komeassa
-linnassa ilman omaan sukupuoleensa kuuluvaa vanhempaa ihmistä ja
-puhui vapaasti ja kohteliaasti alemmilleen. Kotiin tultuaan hän ei
-hiiskunut retkestään mitään Skenelle, jonka ei tiedetty koskaan voineen
-säilyttää salaisuutta, paitsi kysymyksen ollessa jonkun suunnitellun
-nyrkkeilyottelun paikasta. Mutta hän istui myöhään ylhäällä tyttärensä
-Fannyn kanssa, kiduttaen häntä selostuksilla linnan loistosta ja
-lohduttaen häntä kuvaamalla neiti Carew'n pienoiseksi olennoksi, jolla
-oli punainen tukka eikä lainkaan vartaloa (kun taas Fannyllä oli
-pikimusta tukka, komeat käsivarret, ja hän itse Cashelin etevimpiä
-oppilaita).
-
-"Kuitenkin kaikitenkin, Fan", lisäsi rouva Skene, tarttuessaan
-kynttiläjalkaansa kello kaksi aamulla, "jos asiasta tulee tosi, ei
-Cashel tule koskaan olemaan isäntänä talossaan."
-
-"Sen voin ymmärtää varsin hyvin", sanoi Fanny; "mutta jos kunnialliset
-ammatti-ihmiset eivät ole hänelle kyllin hyviä, niin saa hän kiittää
-vain itseään, jos tyhjäpäiset hienostelijat katsovat häneen olkansa
-yli."
-
-Lydia oli sillävälin palannut linnaan, tehtyään ensin ponivaunuillaan
-pitkän kierroksen seudun ympäri, ja koettanut voittaa valtaanpyrkivää
-levottomuuttaan ryhtymällä työskentelemään isänsä elämäkerran
-valmistelussa. Aikomuksessa ryhtyä kirjoittamaan lukua hänen
-kirjallisesta maustaan oli Lydia hiljakkoin tarkastellut hänen
-lempikirjojaan, etsien merkittyjä kohtia. Hän ryhtyi nyt jatkamaan
-tätä etsintää, seisoen kirjastotikapuilla, ottaen hyllyltä nidoksen
-toisensa jälkeen ja silloin tällöin syventyen sisältöön sivun tai parin
-pituudelta. Tässä hajanaisessa työssä aika kului yhtä huomaamatta kuin
-varjot pitenivät. Viimeinen kirja, jota hän tarkasti, oli runokokoelma.
-Siinä ei ollut mitään merkkejä, mutta se avautui itsestään kohdalta,
-joka ilmeisesti oli aikaisemmin ollut usein levällään. Ensimmäiset
-sanat, jotka Lydia näki, olivat nämä:
-
-    "Ah, jospa vaihtaa voisin lihasyömeks', mi lämmittää,
-    Kivisydämeni tään, joka aina, mitä teenkin, on kylmä kuin jää!
-    Kova ja kylmä ja pieni -- oi sydäntä viheliää."
-
-Lydia laskeutui kiireesti alas tikapuilta ja peräytyi kunnes tapasi
-tuolin, johon istuutui, lukien yhä uudelleen nämä rivit. Hämärän
-tulo herätti hänet toimintaan. Hän pani kirjan takaisin hyllylle ja
-sanoi mennessään kirjoituspöydän luo: "Jos tuon kaltainen epäilys on
-vaivannut isääni, tulee se vaivaamaan minuakin, jollen ratkaise sitä,
-mikä on oleva sydämeni asia, nyt kerta kaikkiaan pysyvästi. Jos lapseni
-on mahdollista välttää tämä kirous, täytyy sen periä vastustusvoimansa
-isältään eikä minulta -- mielijohteiden mieheltä, joka ei koskaan
-ajattele, eikä järkeilevältä naiselta, joka ei voi olla ajattelematta.
-Olkoon niin."
-
-
-
-
-XIV LUKU.
-
-
-Ennenkuin monta päivää oli kulunut, tuli Cashelille kirje, juuri kun
-hän istui juomassa teetä Skenen perheen kanssa. Kun hän näki käsialan,
-kohosi tumma puna hänen ohimoilleen.
-
-"Voi taivas!" huudahti neiti Skene, joka istui hänen vieressään. "Anna
-meidän lukea se."
-
-"Mene hiivattiin", huusi Cashel, tehden nopeasti tyhjäksi Fannyn
-kaappausyrityksen.
-
-"Älä kiusaa häntä, Fan", sanoi rouva Skene hellästi.
-
-"Enhän toki, kulta poloinen", sanoi neiti Skene, pannen hellästi
-kätensä Cashelin olalle. "Anna minun vain vilkaista nimeä -- vain sen
-verran, että näen, keneltä se on. Annathan, Cashel _kulta_."
-
-"Ei se ole keltään", sanoi Cashel. "Kuuletko: pysy erilläsi nyt.
-Jollet jätä minua rauhaan, laitan sinulle kuumat paikat ensi
-harjoitustunnilla."
-
-"Sangen uskottavaa", sanoi Fanny halveksivasti. "Kukas se tänään oli
-voitonpuolella, tahtoisin tietää?"
-
-"Antoi Cashelille niin tivakan leukapiuvin oikealla kädellään kuin
-koskaan olen nähnyt", huomautti Skene, karheasti nauraen.
-
-Cashel siirtyi pois Fannyn ulottuvilta lakeakseen kirjeen, joka oli
-näin kuuluva:
-
-    Regent's Park.
-
-    K. Herra Cashel Byron!
-
-    Toivoisin Teidän tapaavan erään nais-tuttavani. Hän tulee olemaan
-    täällä huomenna kello kolme iltapäivällä. Tahtoisitteko tehdä
-    minulle palveluksen tulemalla silloin luokseni?
-
-                                        Kunnioittaen Teidän
-                                           _Lydia Carew_.
-
-Syntyi pitkä vaitiolo, jonka aikana huoneessa ei kuulunut muuta ääntä
-kuin kellon nakutusta ja entisen maailmanmestarin syönnin-mutustelua.
-
-"Hyviä uutisia, toivoakseni", virkkoi rouva Skene vihdoin arasti.
-
-"Pahus olkoon, jos ymmärrän tätä", sanoi Cashel. "Voitteko te saada
-siitä selvää?" Ja hän ojensi kirjeen ottoäidilleen. Skene herkesi
-syömästä katsoakseen vaimonsa lukemista, mikä taidonnäyte oli hänelle
-yksi oppineisuuden ihmeitä.
-
-"Luulen, että tuon naistuttavan, jota hän mainitsee, täytyy olla hän
-itse", sanoi rouva Skene hetken mietittyään.
-
-"Ei", sanoi Cashel päätään pudistaen. "Hän sanoo aina sitä mitä
-tarkoittaakin."
-
-"Jaa", sanoi Skene tietävästi, "mutta hän ei voi kuitenkaan kirjoittaa
-sitä. Se siinä kirjoituksessa juuri onkin pahinta, ettei kukaan voi
-koskaan täsmälleen sanoa, mitä se tarkoittaa. En ole vielä koskaan
-pannut puumerkkiäni sopimuskirjoihin, joista ei olisi syntynyt joitakin
-väärinkäsityksiä; ja sopimuskirjat ovat sentään parasta kirjoitusta,
-mitä mistään voi saada."
-
-"Sinun on paras mennä ja katsoa itse, mitä hän tarkoittaa", sanoi rouva
-Skene.
-
-"Oikein", sanoi Skene. "Mene ja tee asiat selviksi hänen kanssaan,
-poikani."
-
-"Se on lyhyt eikä erikoisen lämmin", sanoi Fanny. "Olisihan hän sentään
-voinut olla siksi kohtelias, että olisi pannut vaakunansa ylälaitaan."
-
-"Mitä antaisit, jos saisit olla hänenä?" kysyi Cashel pilkallisesti,
-siepaten kirjeen käteensä, kun Fanny viskasi sen halveksivasti häntä
-kohti.
-
-"Jos olisin hän, pitäisin itseni ainakin siksi suuressa kunniassa,
-etten juoksisi _sinun_ perässäsi."
-
-"Hyst, Fanny", sanoi rouva Skene. "Sinä olet liian pisteliäs. Ja sinun,
-Ned, ei pitäisi yllyttää häntä nauramalla."
-
-Seuraavana päivänä Cashel kiinnitti erityistä huomiota
-ruokajärjestykseensä, harjoitteli hiukan nyrkkeilyhansikkailla,
-otti kylvyn ja hieronnan ja ilmestyi Regent's Parkiin kello kolme
-oivallisessa kunnossa. Odottaen näkevänsä Bashvillen joutui hän
-yllätetyksi, kun oven aukaisi naispalvelija.
-
-"Onko neiti Carew kotona?"
-
-"Kyllä, sir", sanoi tyttö, rakastuen häneen ensi silmäyksellä.
-"Oletteko herra Byron, sir?"
-
-"Se olen", sanoi Cashel. "Kuulkaahan: onko hänen luonaan ketään?"
-
-"Ainoastaan eräs nainen, sir."
-
-"Oi hiisi! No, sitä ei voi auttaa. Rohkeutta vain!"
-
-Tyttö johti hänet eräälle ovelle ja hänen astuttuaan sisään sulki
-sen hiljaa ilmoittamatta häntä. Huone oli taulugalleria, jossa oli
-kattovalaistus. Toisessa päässä, selin häneen, oli kaksi naista: Lydia
-ynnä eräs toinen, jonka jalo ryhti ja sulava muoto olisi herättänyt
-kauneuden toiveita vähemmän huolestuneessa miehessä kuin Cashel oli.
-Mutta tämä, lähestyttyään muutamia askelia silmät Lydiaan tähdättyinä,
-vaihtoi äkkiä ilmettä, pysähtyi ja oli suorastaan lähtemäisillään
-pakoon, kun naiset hänen kevyen astuntansa kuullessaan kääntyivät
-häneen päin ja naulitsivat hänet paikalleen. Kun Lydia ojensi hänelle
-kätensä, niin hänen seuralaisensa, joka oli katsellut tulijaa ensin
-välinpitämättömyydellä ja sitten epäuskoisella hämmästyksellä, huudahti
-ihastuneen jälleentuntemisen äänellä, kuten lapsi löytäessään kauan
-sitten hukkuneen lelun: "Poika-kultaseni!" Ja mennen Cashelin luo
-sulavasti kuin joutsen, sulki hänet syliinsä. Jonka todennukseksi
-Cashel työnsi hämmentyneen naamansa hänen olkansa yli, iski Lydialle
-silmää kieli poskessa ja sanoi:
-
-"Tätä voitaisiin nimittää luonnon ääneksi, siitä ei ole epäilystäkään."
-
-"Kuinka uljas sinusta on tullut!" sanoi rouva Byron, pitäen häntä vähän
-matkan päässä itsestään voidakseen ihailla häntä paremmin. "Kuinka
-komea olet, sinä lurjus!"
-
-"Kuinka voitte, neiti Carew", sanoi Cashel irroittautuen ja kääntyen
-Lydiaan päin. "Älkää välittäkö hänestä: hän on vain äitini. Ainakin",
-lisäsi hän, ikäänkuin oikaistakseen sanojaan, "hän on mammani."
-
-"Ja mistä sinä olet tullut? Missä olet ollut? Tiedätkö, etten ole
-nähnyt sinua seitsemään vuoteen, sinä luonnoton poika? Ajatelkaa, että
-hän on minun poikani, neiti Carew! Anna minulle vielä suukko, oma
-kultaseni", jatkoi hän, tarttuen hellästi hänen käsivarteensa. "Kuinka
-jäntevä sinä olet!"
-
-"Suutele pois niin paljon kuin mielesi tekee", sanoi Cashel, taistellen
-vanhaa koulupoika-jurouttaan vastaan, joka voimakkaana pyrki saamaan
-hänet jälleen valtoihinsa. "Otaksun, että voit hyvin. Ainakin näytät
-olevan hyvässä voinnissa."
-
-"Kyllä", sanoi rouva Byron ivallisesti, alkaen halveksia Cashelia
-siitä, ettei tämä kyennyt näyttelemään tätä tunteellista kohtausta
-hänen omaa haluaan vastaavasti: "Minä _olen_ hyvässä voinnissa. Sinun
-puheesi on yhtä hienoa kuin ennenkin. Ja minkätähden annat keritä
-tukkasi noin lyhyeksi? Sinun pitää antaa sen kasvaa ja --"
-
-"Kuule nyt", sanoi Cashel, pysäyttäen jyrkästi hänen kätensä, kun hän
-kohotti sen järjestääkseen hänen kiharoitaan. "Jätä nyt tuo, tai muuten
-kävelen ulos ovesta, etkä näe minua taas toisiin seitsemään vuoteen.
-Saat joko ottaa minut sellaisena kuin tapaat, tai jättää minut rauhaan.
-Jos tahdot tietää syyn, minkävuoksi pidän tukkani lyhyenä, voit löytää
-sen Absalomin ja Dan Mendozan historiasta. No, oletko nyt viisaampi?"
-
-Rouva Byron kävi hiukan kylmemmäksi. "Vai niin!" sanoi hän. "Yhäkö ihan
-entisellään, Cashel?"
-
-"Yhä ihan entisellään, kumpikin meistä", vastasi Cashel. "Ennenkuin
-olit lausunut kuuttakaan sanaa, tuntui minusta siltä kuin olisimme
-eronneet vasta eilen."
-
-"Minä olen jokseenkin hämmästynyt kokeeni menestyksestä", puuttui
-Lydia puheeseen. "Kutsuin teidät vartavasten saattaakseni teidät
-yhteen. Teidän välisenne yhtäläisyys johti minut aavistamaan totuutta;
-ja aavistustani vahvisti kertomus, jonka herra Byron antoi minulle
-seikkailuistaan."
-
-Tämä hiveli rouva Byronin turhamaisuutta. "Onko hän minun näköiseni?"
-sanoi hän, tarkastellen Cashelin piirteitä. Cashel ei hänestä
-piitannut, vaan sanoi Lydialle peittelemättömän pettyneenä:
-
-"Ja _sitäkö_ varten te lähetitte minulle sanan tulla?"
-
-"Oletteko pettynyt?" sanoi Lydia.
-
-"Hän ei ole vähääkään iloinen nähdessään minut", sanoi rouva Byron
-valitellen. "Hänellä ei ole sydäntä."
-
-"Nyt hän jatkaa tuota tunnin verran", sanoi Cashel, katsoen Lydiaan,
-ilmeisesti siksi, koska hänestä oli se paljon mieluisampaa kuin
-äitiinsä katsominen. "Samantekevä: jos te ette välitä, en minäkään
-välitä. Niin että paukuta tulemaan, mamma."
-
-"Ja arveletteko, että me tosiaan olemme toistemme näköiset?" kysyi
-rouva Byron piittaamatta Cashelista. "Niin: taidammepa olla. On
-pieni --" Hän keskeytti ja lisäsi äkillisellä epäluulolla: "Oletko
-naimisissa, Cashel?"
-
-"Ha ha ha!" nauroi Cashel täyttä kurkkua. "En; mutta toivon meneväni,
-joskus." Ja hän uskalsi vilkaista Lydiaan, joka kuitenkin katseli
-tarkkaavasti rouva Byronia.
-
-"No, kerrohan minulle nyt itsestäsi kaikkityyni. Mikä sinä olet? Kuule,
-minä toivon, Cashel, ettet ole ruvennut teatteriin."
-
-"Teatteriin!" sanoi Cashel halveksivasti. "Näytänkö siltä?"
-
-"Et kylläkään näytä", sanoi rouva Byron omituisesti, "vaikka sinussa
-onkin jonkinlainen inhottava ammatti-ilme. Mitä sinä teit silloin kuin
-karkasit niin häpeällisesti siitä typerästä koulusta pohjoisessa?
-Kuinka ansaitset elatuksesi? Vai _ansaitsetko_ sitä?"
-
-"Arvatenkin ansaitsen, koska kerran elän. Mihin luulette minun
-parhaiten kelvanneen kasvatukseni perusteella? Kadunlakaisemiseen,
-kukaties! Kun karkasin Panleystä, menin merelle."
-
-"Merimies, no totta tosiaan! Et sinä ole sen näköinen. Ja sano, minkä
-arvon olet saavuttanut ammatissasi?"
-
-"Korkeimman arvon. Ylimmän huipun", sanoi Cashel lyhyesti.
-
-"Herra Byron ei harjoita tätä nykyä merimiehen ammattia, eikä ole
-harjoittanut sitä moniin vuosiin", sanoi Lydia.
-
-Cashel katsoi häneen puoleksi pyytäen, puoleksi moittien.
-
-"Hänellä on aivan toisenlainen harrastusala", jatkoi Lydia levollisen
-itsepintaisesti. "Ja hyvin hämmästyttävä laadultaan."
-
-"Ettekö _voi_ olla vaiti", huudahti Cashel. "Olisin odottanut teiltä
-enemmän järkeä. Mitä hyödyttää saada hänet nostamaan meteli ja
-ärsyttämään minut raivoon? Minä menen pois, jollette lopeta."
-
-"Mistä on kysymys?" sanoi rouva Byron. "Oletko tehnyt jotakin
-häpeällistä, Cashel?"
-
-"Siinä se nyt alkaa: sanoinhan sen. Minä pidän voimistelulaitosta:
-siinä kaikki. Siinä ei ole mitään häpeällistä, toivonma."
-
-"Voimistelulaitosta!" kertasi rouva Byron ylväällä inholla. "Kuinka
-mieletöntä! Sinun on lopetettava kaikki sellainen, Cashel. Se on hyvin
-tyhmää ja hyvin alhaista. Sinä olit tietysti niin naurettavan ylpeä,
-ettet voinut tulla pyytämään minulta varoja pysyäksesi sopivassa
-asemassa. Minun on kai annettava sinulle --"
-
-"Jos otan sinulta koskaan penniäkään, niin vieköön minut --"
-
-Cashel kohtasi Lydian huolestuneen katseen ja hillitsi itsensä. Hän
-peräytyi keveästi askeleen, ovelan hymyn leikkiessä huulillaan. "Ei",
-sanoi hän; "on juuri sinun eduksesi toimimista, jos menettää malttinsa
-sinun kanssasi. Suututapas minut nyt, jos voit."
-
-"Ei ole vähintäkään syytä suuttumiseen", sanoi rouva Byron, itsekin
-suuttuneena. "Sinun luonteesi näyttää tulleen hillittömäksi -- tai
-ennemminkin pysyneen sellaisena, sillä se ei ollut koskaan lempeydellä
-pilattu."
-
-"Vai ei?" vastasi Cashel, hyväntuulisen ilkamoivasti. "Ei vähintäkään
-aihetta malttini menettämiseen! Ei, vaikka minulle sanotaan, että
-olen tyhmä ja alhainen! Luulenpa sinun varmaan kuvittelevan puhuvasi
-pikku Cashelillesi, tuolle siunatulle lapsikullalle, josta pidit niin
-hellästi. Mutta sinä et puhu hänelle. Sinä puhut -- valmistautukaa nyt
-kirkaisuun, neiti Carew! -- Austraalian, Yhdysvaltojen ja Englannin
-nyrkkeilymestarille, kolmen hopeaisen ja yhden kultaisen mestaruusvyön
-haltijalle, St. Jamesin ylhäisön ja herrasväen nyrkkeilyopettajalle
-ja tavalliselle nyrkkitaistelijalle koko maapallon nyrkkeilijöitä
-vastaan katsomatta painoon tai väriin, vähintään 500 punnan panoksesta
-kummaltakin puolen. Se on Cashel Byron."
-
-Rouva Byron peräytyi hämmästyksen vallassa. Hetken vaitiolon jälkeen
-hän sanoi: "Ooh, Cashel, kuinka _saatoit_?" Sitten, lähestyen häntä
-jälleen: "Tarkoitatko sanoa, että kuljet tappelemassa noiden isojen,
-raakojen villien kanssa?"
-
-"Tarkoitan. Voit lainata kultavyötäni pitääksesi sitä Kuningas
-Juhanassa, jos luulet, että se pukee sinua."
-
-"Ja että sinä _voitat_ heidät?"
-
-"Niin. Kysy neiti Carew'lta, minkä näköinen Billy Paradise oli
-seisottuaan edessäni tunnin ajan."
-
-"Sinä ihmeellinen poika! Millainen ammatti! Ja oletko tehnyt kaiken
-tuon omissa nimissäsi?"
-
-"Tietysti olen. Minä en häpeä sitä. Ihmettelin usein, oletko nähnyt
-nimeäni sanomalehdissä?"
-
-"En lue koskaan sanomalehtiä. Mutta sinun on täytynyt kuulla minun
-paluustani Englantiin. Miksi et tullut minua tapaamaan?"
-
-"En ollut aivan varma, että pitäisit siitä", sanoi Cashel
-vaivautuneesti, välttäen hänen katsettaan. "Halloo!" huudahti hän,
-yritettyään virkistää itseään katselemalla jälleen Lydiaa: "hän on
-livistänyt."
-
-"Hän on aivan oikeassa jättäessään meidät kahdenkesken näissä
-olosuhteissa. Ja sano nyt minulle, mitä syytä minun kalliilla pojallani
-oli epäillä, ettei hänen oma äitinsä tahtoisi nähdä häntä."
-
-"En tiedä mitä syytä hänellä oli", sanoi Cashel, alistuen alakuloisesti
-hänen hellyyteensä. "Mutta hän epäili."
-
-"Kuinka mieletön olet! Etkö tiennyt, että sinä olit aina minun hellitty
-sydänkäpyni -- minun ainoa poikani?"
-
-Cashel, joka istui nyt hänen vieressään sohvalla, oihkaisi ja liikahti
-levottomasti, mutta ei virkkanut mitään.
-
-"Oletko iloinen tavattuasi minut?"
-
-"Kyllä", sanoi Cashel synkästi, "olen kai. Minä -- Turkanen vie!"
-huudahti hän äkkiä vilkastuen, "sinä voit ehkä auttaa minua tässä. En
-ole tullut sitä ajatelleeksikaan. Kuule, mamma, minä olen suuressa
-ahdingossa tällä hetkellä; ja minä luulen, että sinä voit auttaa minua
-jos tahdot."
-
-Rouva Byron katsoi häneen ivallisesti. Mutta hän virkkoi rauhoittaen:
-"Tietysti tahdon auttaa sinua -- sikäli kuin kykenen -- kultaseni.
-Kaikki mitä minulla on, on sinun."
-
-Cashel hieroi jalkojansa lattiaan kärsimättömästi ja sitten hypähti
-pystyyn. Hetken kuluttua, jonka aikana hän näytti nielevän jonkin
-sisällisen vastalauseen, hän sanoi:
-
-"Voit rauhoittaa mielesi kerta kaikkiaan rahojen suhteen. Minä en ole
-vailla mitään sen laatuista."
-
-"Olen iloinen, että olet niin riippumaton, Cashel."
-
-"Niin olen minäkin."
-
-"Ole toki ystävällisempi, minä pyydän."
-
-"Olenhan niin ystävällinen kuin voin", huusi Cashel epätoivoisena,
-"mutta sinä vain et tahdo kuunnella."
-
-"Aarteeni", sanoi rouva Byron nuhtelevasti. "Mikä on asia?"
-
-"No niin", sanoi Cashel hiukan pehmentyneenä, "se on tämä. Minä tahdon
-naida neiti Carew'n; siinä kaikki."
-
-"_Sinä_ naida neiti Carew'n!" Rouva Byronin hellyys oli hävinnyt, ja
-hänen äänensävynsä oli pureva ja halveksiva. "Tiedätkö, sinä tyhmä
-poika, että --"
-
-"Tiedän kaikkityyni", sanoi Cashel päättäväisesti: "mikä hän on, ja
-mikä minä olen, ja kaiken muun sellaisen. Ja minä tahdon naida hänet,
-ja mikä enemmän, minä _nain_ hänet, vaikka minun olisi nujerrettava
-niskat jokaiselta Lontoon keikarilta sitä ennen. Niin että voit joko
-auttaa minua tai ei, niinkuin sinua miellyttää; mutta jos et tahdo
-auttaa, niin älä koskaan enää kutsu minua rakkaaksi pojaksesi. Kas
-niin!"
-
-Rouva Byron luopui valtiudestaan siinä paikassa ainaiseksi. Hän istui
-aivan lempein ilmein jonkun aikaa äänettömänä. Sitten hän sanoi:
-
-"Kuitenkin kaikitenkin, en ymmärrä minkätähden et saisi sitä tehdä. Se
-olisi sinulle hyvin hyvä naimiskauppa."
-
-"Kyllä, mutta helkkarin huono hänelle."
-
-"Sitä en todellakaan ymmärrä, Cashel. Kun setäsi kuolee, otaksun sinun
-perivän Dorsetshiressä olevan maakartanon."
-
-"Minäkö maakartanon perillinen! Puhutko tosissasi?"
-
-"Tietysti. Vanha Bingley Byron, niin epämiellyttävä kuin hän onkin, ei
-voi elää ikuisesti."
-
-"Kuka hitto on Bingley Byron, ja mitä hänellä on tekemistä minun
-kanssani?"
-
-"Setäsi, tietysti. Tosiaan, Cashel, sinun pitäisi ajatella näitä
-asioita. Eikö ole koskaan johtunut mieleesi, että sinulla täytyy olla
-sukulaisia, kuten muillakin ihmisillä?"
-
-"Sinä et ole koskaan kertonut minulle mitään heistä. No, vie sun
-turkanen kuitenkin! Mutta -- mutta -- minä tarkoitan -- Olettaen, että
-hän on setäni, olenko minä hänen laillinen perijänsä?"
-
-"Olet. Walford Byron, ainoa veli isääsi lukuunottamatta, kuoli vuosia
-sitten, siihen aikaan kuin sinä olit Moncriefin luona, eikä hänellä
-ollut poikia. Bingley on vanhapoika."
-
-"Mutta", sanoi Cashel varovasti, "eikö ole jotakin vaikeutta minun --
-ainakin --"
-
-"Rakkahin lapseni, mitä sinä ajattelet tai puhutkaan? Ei mikään voi
-olla selvempi kuin sinun perintöoikeutesi."
-
-"No niin", sanoi Cashel punastuen, "useat ihmiset antoivat ennen
-muinoin ymmärtää, ettet sinä ollut lainkaan naimisissa."
-
-"Mitä!" huudahti rouva Byron suuttuneena. "Oh, kuinka he _uskaltavat_
-sanoa sellaista! Mahdotonta. Miksi et sanonut minulle heti?"
-
-"En ajatellut sitä", sanoi Cashel kiireesti puolustautuen. "Olin liian
-nuori välittääkseni siitä. Nythän sillä ei ole väliä. Isäni on kuollut,
-niinhän?"
-
-"Hän kuoli, kun sinä olit aivan pieni. Sinä suututit minua usein,
-viaton pikku raukka, muistuttamalla minulle häntä. Älä puhu hänestä
-minulle."
-
-"En, jos et halua sitä. Yksi asia vain kuitenkin, mamma. Oliko hän
-herrasmies?"
-
-"Tietysti. Millainen kysymys!"
-
-"Siis minä olen yhtä hyvä kuin kuka tahansa niistä keikareista, jotka
-pitävät itsensä neiti Carew'n vertaisina? Hänellä on serkku jossakin
-hallitusvirastossa: mies, joka esiintyy tärkeänä kuin ministeri ja
-luultavasti istuu suurella tuolilla jossakin virkahuoneessa ja kopeilee
-yleisölle. Olenko yhtä hyvä kuin hän?"
-
-"Sinä olet täysin hyvää sukua äitisi puolelta, Cashel. Byronit
-ovat vain aatelittomia, mutta hekin ovat Englannin vanhimpia
-maanomistajasukuja."
-
-Cashelissa alkoi näkyä kiihtymyksen oireita. "Kuinka suuriksi heidän
-vuositulonsa arvioidaan?" kysyi hän.
-
-"En tiedä, minkä arvoisia he ovat nyt; isäsi oli aina rahallisissa
-vaikeuksissa, ja samoin hänenkin isänsä. Mutta Bingley on saituri.
-Viisituhatta vuodessa -- ehkä."
-
-"Se merkitsee riippumattomuutta. Se riittää. Neiti Carew sanoi, ettei
-hän voi toivoa kenenkään miehen olevan niin summattoman rikas kuin hän
-itse on."
-
-"Vai niin? Sinä olet siis puhunut asiasta hänen kanssaan?"
-
-Cashel oli puhumaisillaan, kun palvelustyttö astui sisään ilmoittaen,
-että neiti Carew oli kirjastossa ja pyysi heitä tulemaan luokseen niin
-pian kuin heillä oli siihen hyvää aikaa. Tytön poistuttua sanoi Cashel
-innokkaasti:
-
-"Toivon, että menisit kotiin, mamma, ja antaisit minun tavata hänet
-kirjastossa yksinään. Sano, missä asut, niin tulen illalla kertomaan
-sinulle millä kannalla asiat ovat. Jos nimittäin sinulla ei ole mitään
-sitä vastaan."
-
-"Mitäpä minulla voisi olla sitä vastaan, kultaseni? Oletko varma, ettet
-turmele mahdollisuuksiasi kiirehtimällä liiaksi? Hänellä ei ole mitään
-tarvetta kiirehtiä, Cashel; ja hän tietää sen."
-
-"Olen varma kuin surma, että nyt on aikani, jos koskaan. Minä tunnen
-aina vaistollani, milloin on käytävä esiin ja tehtävä selvä. Tässä on
-viittasi."
-
-"Niinkö kiire sinulla on päästä eroon vanhasta äidistäsi, Cashel?"
-
-"Oh, loruja! et sinä ole vanha. Ethän välitä siitä, jos pyydän sinua
-menemään tämän ainoan kerran, ethän?"
-
-Rouva Byron hymyili hellästi, pani viitan ylleen ja käänsi poskensa
-Cashelia kohti suudeltavaksi. Tuo outo liike hätkähdytti Cashelia:
-hän väistyi askeleen ja asettui tahdottomasti puolustautumisasentoon,
-ikäänkuin olisi ollut kysymys nyrkkeilystä. Hän tointui kuitenkin heti,
-suuteli äitiään ja saattoi hänet maltittomana ulko-ovelle, jonka sulki
-hiljaa hänen jälkeensä, jättäen hänet yksin kävelemään ja etsimään
-vaunujaan. Sitten hän hiipi portaita ylös kirjastoon, missä hän tapasi
-Lydian lukemassa.
-
-"Hän on mennyt", sanoi Cashel. Lydia laski pois kirjansa, nosti
-katseensa häneen, näki mitä oli tulossa, loi jälleen katseensa alas
-peittääkseen kauhun puuskan ja lausui lujalla vakavuudella, mikä vaati
-häneltä suurta ponnistusta: "Toivon, ettette ole riidelleet."
-
-"Emme suinkaan, Herra varjelkoon! Me suutelimme toisiamme kuin
-turturikyyhkyset. Toisina hetkinä hän puijaa minut pitämään itsestään
-vasten tahtoanikin. Hän meni pois minun pyynnöstäni."
-
-"Ja minkätähden te pyydätte vieraitani poistumaan?"
-
-"Koska tahdoin olla kahdenkesken kanssanne. Älkää olko olevinanne,
-niinkuin ette ymmärtäisi. Hän kertoi minulle koko joukon asioita, jotka
-muuttavat meidän suhteemme kerrassaan. Minun syntyperäni on täysin
-hyvä; olen laillinen perillinen vanhassa maanomistajasuvussa, joka tuli
-maahan Valloittajan mukana; ja minulla tulee olemaan sievät vuositulot.
-Minä voin nyt astua verroille Webberinkin, kanssa."
-
-"Ja mitä sitten?" sanoi Lydia tuimasti.
-
-"No, sitä vain", sanoi Cashel hämmentymättä, "että minä voin nyt mennä
-naimisiin, jos tahdon. Ei mitään otteluita eikä opettamista enää."
-
-"Ja kun olette naimisissa, niin oletteko yhtä hellä vaimollenne kuin
-nyt olette äidillenne?"
-
-Cashelin reippaus hävisi. "Tiesinhän, että ajattelisitte niin", sanoi
-hän. "Olen aina samanlainen hänen kanssaan: en voi sille mitään. Minä
-en voi pitää naisesta joka säällä vain sen vuoksi, että hän sattuu
-olemaan äitini; ja teeskennellä en sitä halua kenenkään mieliksi. Hän
-saa minut näyttämään houkalta tai raakalaiselta. Olenko ollut koskaan
-sellainen teidän seurassanne?"
-
-"Kyllä", sanoi Lydia. "Paitsi", lisäsi hän, "että ette ole koskaan
-osoittanut minua kohtaan selvää vastenmielisyyttä."
-
-"Ahaa! _Paitsi!_ Se on hyvin iso paitsi. Mutta minä en tunne häntä
-kohtaan vastenmielisyyttä. Veri on vettä sakeampaa; ja minä tunnen
-lempeyttä häntä kohtaan; en voi vain sietää hänen hölynpölyään. Mutta
-teidän laitanne on toisin -- en osaa selittää, millä tavoin, koska en
-ole taitava tunteellisuuksissa -- ei silti että siinä olisi mitään
-tunteellisuutta. Ainakaan en tarkoita sitä; mutta -- Tehän pidätte
-minusta tavallanne, eikö niin?"
-
-"Kyllä; pidän teistä tavallani."
-
-"No siis", sanoi Cashel levottomasti, "ettekö tahdo mennä naimisiin
-minun kanssani? Minä en ole niin houkka kuin te luulette; ja te tulette
-pitämään minusta enemmän aikaa myöten."
-
-Lydia tuli hyvin kalpeaksi. "Oletteko ajatellut", sanoi hän, "että
-te tulette täst'edes olemaan joutilas mies, ja että minä tulen aina
-olemaan uurastava nainen, joka puuhaan työssä, mikä teistä voi tuntua
-hyvin ikävältä?"
-
-"En tule olemaan joutilas. On paljon muutakin, mitä voin tehdä,
-kuin nyrkkeily. Me tulemme kyllä toimeen keskenämme, olkaa huoleti.
-Ihmiset, jotka pitävät toisistaan, selviytyvät aina vaikeuksitta; ja
-ihmiset, jotka vihaavat toisiaan, eivät koskaan löydä viihtymystä. Minä
-tulen aina olemaan valppaana tehdäkseni teidät onnelliseksi. Teidän
-ei tarvitse pelätä minun keskeyttävän latinaanne ja kreikkaanne: en
-vaadi teitä uhraamaan koko elämäänne minulle. Miksi sitä tekisinkään?
-Kaikissa asioissa on kohtuus paras. Niin kauan kuin olette minun ettekä
-kenenkään muun, olen tyytyväinen. Ja minä tulen olemaan teidän enkä
-kenenkään muun. Mitä hyödyttää otaksua tukuttain onnettomuuksia, joita
-kukaties ei koskaan tapahdu? Koettakaamme onneamme. Te olette liian
-hyvänlaatuinen ollaksenne koskaan häijy."
-
-"Se olisi kohtuuton kauppa", sanoi Lydia epäilevästi; "sillä teidän
-olisi luovuttava toimestanne, ja minä en luopuisi muusta kuin
-hedelmättömästä vapaudestani."
-
-"Minä vannon, etten taistele koskaan enää; ja teidän ei tarvitse vannoa
-mitään. Jollei se ole edullinen kauppa, niin sitten ei mikään."
-
-"Edullinen minulle, kyllä. Mutta entä teille?"
-
-"Älkää minusta huoliko. Te teette mitä haluatte, ja minä teen mitä te
-haluatte. Teillä on omatunto, joten tiedän, että se, mitä te haluatte,
-on parasta. Minulla on enemmän tieteellisyyttä, mutta teillä on enemmän
-järkeä. Kas niin!"
-
-Lydia katseli ympärilleen, ikäänkuin etsien pakotietä. Cashel odotti
-levottomana. Seurasi pitkä vaitiolo.
-
-"Ei suinkaan se voi olla siinä", sanoi Cashel painokkaasti, "että te
-pelkäätte minua, koska olen ollut nyrkkitaistelija?"
-
-"Ettäkö pelkäisin teitä! Ei: minä pelkään itseäni; pelkään
-tulevaisuutta; pelkään teidän _puolestanne_. Mutta ratkaisuni olen
-tässä asiassa jo tehnyt. Kun panin toimeen tämän kohtauksen teidän
-ja äitinne välillä, päätin mennä naimisiin kanssanne, jos te vielä
-pyytäisitte sitä."
-
-Lydia nousi tyynesti seisomaan ja odotti. Nyrkkeilijän karski rohkeus
-putosi Cashelin yltä kuin vaate: hän punastui kovasti eikä tiennyt mitä
-tehdä. Lydiakin oli neuvoton, mutta tahtomattaan hän astui askeleen
-lähemmäksi Cashelia ja käänsi kasvonsa häntä kohti. Miltei sokeana
-hämmennyksestä Cashel otti hänet syliinsä ja suuteli häntä. Äkkiä Lydia
-irroittautui hänen sylistään, tarttui käsillään lujasti hänen takkinsa
-rintapieliin ja nojautui taaksepäin kunnes riippui hänestä koko
-painollaan.
-
-"Cashel", sanoi hän: "me olemme maailman tyhmimmät rakastavaiset, minä
-luulen; me emme osaa ollenkaan. Pidätkö minusta todellakin?"
-
-Cashel kykeni vain väkinäisesti myöntämään ja tuijotti häneen
-avuttomana ja arkana. Hänen kömpelyytensä oli kiusallista, mutta
-Lydialla oli kyllin järkeä olla iloinen siitä, että näki hänet
-epäilemättömästi yhtä täydelliseksi alokkaaksi lemmen-kuhertelussa
-kuin hän itsekin oli. Cashel pysyi ujona ja halusi niin ilmeisesti
-päästä lähtemään, että Lydia hetken perästä pyysi häntä jättämään
-hänet joksikin aikaa, vaikka hän hämmästyksekseen huomasi tuntevansa
-pettymyksen piston, kun Cashel myöntyi.
-
-Lähdettyään talosta Cashel riensi tapaamaan äitiään tämän antamalla
-osoitteella. Hän tuli Westminsterin kaupunginosassa olevalle valtavan
-suurelle talolle, joka oli jaettu vuokrahuoneistoihin, ja jonka
-seitsemänteen kerrokseen hän nousi hissillä. Hissistä ulos astuessaan
-hän näki Lucian Webberin kävelevän hänestä poispäin erästä käytävää
-pitkin. Totellen äkillistä mielijohdettaan hän lähti häntä seuraamaan
-ja saavutti hänet juuri kun hän oli astumassa erääseen huoneeseen. Kun
-Lucian ovea sulkiessaan tunsi jonkun panevan vastaan, katsoi hän ulos,
-tunsi Cashelin, valahti kalpeaksi ja peräytyi kiireesti huoneeseen,
-jossa hän, mennen kirjoituspöydän taakse, sieppasi laatikosta
-revolverin. Cashel peräytyi, hämmästyen ja säikähtäen, oikea käsivarsi
-koholla kuin iskua torjuakseen.
-
-"Hoi!" huusi hän. "Pankaa pois tuo kirottu kapine, kuuletteko! Jos ette
-pane, niin huudan apua."
-
-"Jos lähestytte minua, niin ammun", sanoi Lucian kiihtyneenä. "Tahdon
-opettaa teille, että vanhanaikainen raakalaisuutenne on voimaton niitä
-aseita vastaan, jotka tiede on antanut sivistyneitten ihmisten käsiin.
-Poistukaa huoneistani. Minä en pelkää teitä, mutta en myöskään halua,
-että häiritsette minua läsnäolollanne."
-
-"Onpas teillä hävyttömyyttä", sanoi Cashel suuttuneena. "Näinkö te
-otatte vastaan miehen, joka tulee ystävälliselle käynnille luoksenne?"
-
-"Ystävälliselle _nyt_, epäilemättä, kun näette että olen hyvin
-suojattu."
-
-Cashel vihelsi pitkään. "Ohoo", sanoi hän: "te luulitte minun aikovan
-hyökätä kimppuunne. Ha ha! Ja tuota te sanotte tieteellisyydeksi --
-ojentaa pistooli ihmistä kohti. Mutta te ette uskalla ampua; ja te
-tiedätte sen itsekin hyvin. On parasta, että panette sen pois, muuten
-voitte ehkä laukaista sen tahtomattanne; minulla on aina epämieluisa
-tunne, kun näen houkan käsittelevän ampuma-aseita. Tulin kertomaan
-teille, että olen menossa naimisiin serkkunne kanssa. Ettekö ole
-iloinen?"
-
-Lucianin kasvot muuttuivat. Hän uskoi; mutta hän sanoi itsepintaisesti:
-"En anna arvoa sille ilmoitukselle. Se on valhe."
-
-Tämä loukkasi Cashelia. "Sanon teille toistamiseen", lausui hän
-uhkaavalla äänellä, "että serkkunne on kihloissa kanssani. Sanokaa
-nyt minua valehtelijaksi ja lyökää minua naamaan, jos uskallatte. Kas
-tässä", lisäsi hän, ottaen nahkakotelon taskustaan ja vetäen siitä
-esiin setelin: "minä annan teille tämän kahdenkymmenen punnan setelin,
-jos lyötte minua yhden kerran." Ja hän pani kädet selkänsä taakse ja
-asettui Lucianin eteen, joka kipeänä raivosta ja puoleksi halpautuneena
-tunteesta, jota hän ei tahtonut tunnustaa peloksi, pakotti itsensä
-pysymään alallaan. Cashel työnsi leukansa esiin kehoittavasti ja sanoi
-synkästi irvistäen: "Käykää päälle, ukkoseni. Muistakaa, kaksikymmentä
-puntaa."
-
-Sillä hetkellä Lucian olisi antanut kaikki valtiolliset ja
-yhteiskunnalliset etunsa saadakseen vastustajansa voimat ja taidon.
-Hän näki vain yhden tien päästä vapaaksi Cashelin ivan kidutuksesta
-ja pelkuruuden itsesoimauksesta; sillä hänen kunniakäsitteensä,
-englantilaisessa oppikoulussa opittu, oli oleellisesti sama kuin
-nyrkkitaistelijankin. Epätoivoisesti hän puristi kätensä nyrkkiin ja
-iski. Lyönti sattui tyhjään, ja hän horjahti eteenpäin Cashelia vasten,
-joka nauroi suurella äänellä ja huudahti, taputtaen häntä selkään:
-
-"Hyvin tehty, poikani. Luulin, että aioitte olla raukkamainen; mutta te
-olittekin sisukas; ja tunnustan mielihyvällä panoksen omaksenne. Tulen
-kertomaan Lydialle, että olette tapellut minun kanssani kahdenkymmenen
-punnan panoksesta ja lisännyt ansioitanne. Ettekö ele itsekin ylpeä
-siitä, että olette käynyt nyrkkeilymestarin kimppuun?"
-
-"Herra --" aloitti Lucian. Mutta mitään tajuttavaa ei seurannut.
-
-"Istukaa vain alas neljännestunniksi älkääkä juoko mitään väkeviä,
-niin olette täysin reilassa. Kun selviätte, tulette olemaan iloinen,
-kun osoititte sisua. Hyvästi siis tällä kertaa: minä tiedän, miltä
-teistä tuntuu, ja minä menen pois. Muistakaa, ettette koeta päästä
-entisellenne viinin avulla: se pahentaa vain tilaanne. Heipä-hei!"
-
-Cashelin poistuttua Lucian lysähti tuoliin, ja häntä raatelivat jälleen
-eloonvirinneet intohimon ja kateuden tunteet, joiden kaltaisia hän
-ei ollut tuntenut sitten koulupoika-päiviensä ja jotka hän luuli
-jättäneensä yhtä kauas taakseen kuin ne koululais-nutut, joissa hän oli
-niitä kokenut. Hän kertasi kohtauksen mielessään sataan kertaan, ei
-sellaisena kuin se oli tapahtunut, vaikka sen muisto viilsi häntä joka
-hetki, vaan sellaisena kuin se olisi voinut tapahtua, jos _hän_ olisi
-Cashelin sijasta ollut voimakkaampi heistä kahdesta. Hän koetti turhaan
-siirtyä alemmalle tasolle ja kehua itseään siitä rohkeudesta, että oli
-uskaltanut edes lyödä. Hän ei voinut vapautua millään siitä sisäisestä
-tietoisuudesta, että hän oli pelon ja kiukun ajamana antautunut
-vihanpuuskaan miestä vastaan, jolle hänen olisi pitänyt näyttää
-arvokkaan itsehillinnän esimerkkiä. Uuvuttavina pyörivät ajatukset,
-joita hänelle aivan äkkioudon ruumiilliseen väkivaltaan ryhtymisen
-aiheuttama hermojärkytys samalla kiihoitti ja hämmensi, kiusasivat
-häntä. Hän kaipasi myötätuntoa, turvaa ja tilaisuutta hyvitykseen
-tekemällä kaiken uudestaan oikealla tavalla. Ennenkuin tunti oli
-kulunut, oli hän matkalla Regent's Parkissa olevaan taloon.
-
-Lydia oli budoaarissaan lukemassa kirjaa, kun Lucian astui sisään.
-Lucian ei ollut tarkka huomioiden tekijä; hän ei voinut nähdä Lydiassa
-mitään muutosta. Tämä oli yhtä tyyni kuin tavallisestikin: hänen
-silmänsä eivät olleet aivan auki, ja hänen kätensä kosketus vaikutti
-Lucianiin hillitsevästi, niinkuin se oli aina tehnyt. Vaikkei Lucian
-ollut koskaan enää toivonut omistavansa Lydiaa senjälkeen kuin tämä
-oli hylännyt hänen kosintansa Bedford-puistikossa, tunsi hän kuitenkin
-sietämätöntä tappion tunnetta nähdessään Lydian ensi kerran toiselle
-lupautuneena -- ja millaiselle toiselle!
-
-"Lydia", sanoi hän, koettaen puhua hehkuvasti, mutta onnistumatta
-vapautumaan siitä sovinnaisesta sävystä, joka oli tullut hänen
-toiseksi luonnokseen: "olen kuullut jotakin, mikä on täyttänyt minut
-sanomattomalla kauhistuksella. Onko se totta?"
-
-"Uutinen on kulkenut nopeasti", sanoi Lydia. "Kyllä, se on totta." Hän
-puhui rauhallisesti ja niin lempeästi, että Luciania kuristi, kun hän
-koetti vastata.
-
-"Siis, Lydia, sinä olet päähenkilönä suuremmassa murhenäytelmässä kuin
-olen koskaan nähnyt näyttämöllä."
-
-"Se on omituista, eikö totta?" sanoi Lydia, hymyillen Lucianin
-ponnistuksille vaikuttavuuden tavoittamiseksi.
-
-"Omituista! Surkeaa se on. Uskon, että minun on lupa sanoa se. Ja
-sinä istut täällä lukemassa niin rauhallisena kuin ei mitään olisi
-tapahtunut."
-
-Lydia ojensi hänelle kirjansa sanaakaan sanomatta.
-
-"_Ivanhoe!_" sanoi Lucian. "Romaani!"
-
-"Niin. Muistatko, kuinka sinä kerran, ennenkuin tunsit minua oikein
-hyvin, sanoit, että Scottin romaanit olivat ainoat, joita sinä
-mielelläsi voit nähdä naisten käsissä?"
-
-"Epäilemättä olen sanonut niin. Mutta minä en voi puhella
-kirjallisuudesta juuri --"
-
-"En johda sinua pois siitä, mistä tahdot puhua. Aioin sanoa sinulle,
-että osuin Ivanhoeen sattumalta puoli tuntia sitten, etsiessäni
--- sen tunnustan -- jotakin hyvin romanttista luettavaa. Ivanhoe
-oli kilpataistelija; kirjan alkupuoli on kilpataistelun kuvausta.
-Tuumin mielessäni, tulisiko joku neljännenkolmatta vuosisadan
-romaaninkirjoittaja kaivamaan esiin mieheni urotyöt ja esittämään hänet
-maailmalle jonkinlaisena yhdeksännentoista vuosisadan englantilaisena
-Cid'ina, koko muinaisuuden sädekehä urotekojensa yllä."
-
-Lucian teki kärsimättömän eleen "En ole koskaan kyennyt ymmärtämään",
-sanoi hän, "mistä johtuu, että sinun kyvyilläsi varustettu nainen voi
-tavanomaisesti hautoa päässään nurinkurisia ja järjettömiä ajatuksia.
-Oi, Lydia, tämäkö on oleva kaikkien sinun suurien lahjojesi ja
-saavutustesi loppu? Anna anteeksi, jos kosketan kiusallista kieltä;
-mutta tämä avioliitto tuntuu minusta niin luonnottomalta, että minun
-täytyy puhua suuni puhtaaksi. Isäsi kuoltua tulit sinä olemaan yksi
-Euroopan rikkaimpia ja sivistyneimpiä naisia. Hyväksyisikö hän sen,
-mitä nyt olet aikeissa tehdä?"
-
-"Minusta tuntuu miltei, kuin olisi hän kasvattanut minua nimenomaan
-jotakin tällaista lopputarkoitusta varten. Kenen sinä tahtoisit
-miehekseni?"
-
-"Epäilemättä harvat miehet ovat sinun arvoisiasi, Lydia. Mutta tämä
-mies kaikista vähimmän. Etkö voisi mennä naimisiin herrasmiehen kanssa?
-Jospa hän olisi edes taiteilija, runoilija tai nero mitä lajia hyvänsä
--- silloin voisin sietää sitä ajatusta; sillä en todellakaan anna
-luokkaennakkoluulojen vaikuttaa itseeni tässä asiassa. Mutta mies --
-koetan olla sanomatta mitään, mitä et sinäkin oikeutta myöten olisi
-pakotettu myöntämään liian ilmeiseksi, jotta sitä voisi sivuuttaa --
-mies, joka kuuluu alempiin säätyihin ja harjoittaa ammattia, jota nuo
-alemmatkin säädyt halveksivat; oppimaton, raaka, ja häpeällinen lain
-tuomio edessään juuri tälläkin hetkellä! Onko mahdollista, että olet
-ajatellut kaikkia näitä asioita?"
-
-"En varsin syvästi: ne eivät ole sitä laatua, että ne minua paljon
-liikuttaisivat. Yhteen seikkaan nähden voin lohduttaa sinua. Olen aina
-tuntenut Cashelin herrasmieheksi siinä mielessä kuin sinä tuota sanaa
-käytät. Hän osoittautuu olevankin sellainen: hänen omaisensa ovat
-maanomistajia ja niin edespäin. Mitä hänen oikeusjuttuunsa tulee, olen
-puhunut siitä loordi Worthingtonin kanssa, samoin kuin myös niiden
-lakimiesten kanssa, joiden hallussa asia on; ja he sanovat varmasti,
-että eräiden todisteiden puuttumisen nojalla, joita poliisit eivät
-ole saaneet käsiinsä, voidaan jutulle saada sellainen puolustus, joka
-pelastaa hänet vankeudesta."
-
-"Sellainen puolustus on mahdottomuus", sanoi Lucian vihaisesti.
-
-"Ehkä on. Mikäli minä ymmärrän, on se pikemminkin omansa rikosta
-raskauttamaan kuin lieventämään. Mutta jos hänet tuomitaan
-vankeuteenkin, ei se tee eroa asiaan. Hän voi lohduttautua sillä
-varmuudella, että minä menen naimisiin hänen kanssaan heti kun hän
-pääsee vapaaksi."
-
-Lucianin naama piteni. Hän luopui väittelystä ja sanoi masentuneesti:
-"En voine otaksua, että olisit antanut pettää itseäsi. Jos hän on
-herrasmies, niin se tietysti muuttaa asian täydellisesti."
-
-"Lucian", sanoi Lydia vakavasti, "uskotko, että se todellakin
-muutti asian minuun nähden? Tiedän, että on olemassa taso, jonka
-kannalta hänen entinen elinkeinonsa on väärä; mutta me emme ole sillä
-tasolla enempää kuin hänkään. Hänen säätyarvonsa ilmituleminen ei
-muuta ainoankaan iskun painavuutta, mitä hän on ikinä antanut; ja
-kuitenkin sinä myönsit juuri, että se muuttaa asian täydellisesti.
-Sinun vastustuksesi ei johtunut nyrkkeilijän ammatista: se oli vain
-tekosyy; todellinen vastenmielisyytesi kohdistui siihen luokkaan,
-johon nyrkkitaistelijat kuuluvat. Ja niin ollen, maailmallinen serkku
-Lucian, minä vaiennan kaikki vastaväitteesi vakuuttamalla sinulle,
-etten aio naimiseni kautta sukulaistuttaa sinua jonkun teurastajan,
-muurarin tai muun niihin toimialoihin kuuluvan miehen kanssa, joista
-Cashelin ammattikunta, kuten ennakolta minulle ilmoitit, tavallisesti
-saa harjoittajansa. Odota vähän: minä aion tehdä sinulle oikeutta.
-Sinä tahdot sanoa, että henkevä ystäväni Lucian on paljon syvemmin
-huolissaan siksi, että hän näkee nykyaikaisen kulttuurin feeniks-linnun
-heittävän itsensä hukkaan miehelle, joka ei ole hänen arvoisensa."
-
-"Sitä juuri aionkin sanoa, paitsi että sinä esität sen liian
-vaatimattomasti. On kysymyksessä ei vain nykyaikaisen kulttuurin
-feeniksin, vaan mitä suurimpien luonnonlahjojen ja korkeimman
-sivistyksen onnellisimpien ilmausten edustajan heittäytyminen miehelle,
-joka taipumustensa ja harrastustensa perusteella on aivan erikoisen
-pätemätön ymmärtämään häntä tai astumaan siihen piiriin, jossa hän
-liikkuu."
-
-"Kuuntele minua kärsivällisesti, Lucian, niin tahdon koettaa
-selittää sinulle mysteerion, jättäen muun maailman väärinkäsittämään
-minua mielensä mukaan. Ensiksikin, sinun on kai myönnettävä, että
-feeniksinkin täytyy mennä naimisiin jonkun kanssa voidakseen jättää
-soihtunsa lapsilleen. Paras menettelytapa hänelle olisi mennä
-naimisiin toisen feeniksin kanssa; mutta kun hän -- tyttö-parka!
--- ei voi antaa arvoa edes omalle feeniksiydelleen, vielä vähemmän
-toiselle, niin hän nurinkurisesti antaa etusijan tavalliselle
-kuolevaiselle. Kuka on tuo kuolevainen oleva? Ei hänen serkkunsa
-Lucian; sillä kohoava nuori valtiomies tarvitsee avuliaan vaimon,
-jolla on naisellinen suhtautuminen politiikkaan sekä kykyjä vierailun
-ja seurustelun alalla: kuvaus, joka ei sovellu kysymyksessäolevaan
-feeniksiin. Ei myöskään, niinkuin äsken vihjasit, kukaan oppinut
-mies. Feeniks on osaltaan saanut olla oppineen miehen apulaisena
-eikä halua toistaa tuota elämystä. Hän on kuollakseen kyllästynyt
-runoilijain, kaunokirjailijain ja muiden senkaltaisten sairaalloiseen
-itsetutkisteluun ja tietämättömään itsetietoisuuteen. Mitä
-taiteilijoihin tulee, ovat kaikki hyvät jo naimisissa; ja sitten kun
-jäljelläolevat ovat saaneet sadoista kirjoista lukea olevansa kaikkein
-lahjakkaimmat ja jumalallisimmat ihmisten joukossa, ovat he tulleet
-melkein yhtä sietämättömiksi kuin heidän kirjalliset imartelijansa.
-Ei, Lucian: feeniks on maksanut velkansa kirjallisuudelle ja taiteelle
-lapsuutensa raadannalla. Hän tahtoo käyttää ja nauttia molempia
-tulevaisuudessakin parhaansa mukaan; mutta hän ei tahdo koskaan enää
-uurastaa niiden laboratorioissa. Sinä sanot, että hän olisi voinut
-ainakin naida jonkun, jolla on herrasmiehen tottumukset. Mutta ne
-herrasmiehet, joita hän tuntee, ovat joko taiteen harrastelijoita,
-joilla on ammattitaiteilijain itsekkyys ilman heidän kyvykkyyttään;
-tai he ovat huvitusten harrastajia, mikä merkitsee, että he ovat
-tanssijoita, tennispelaajia, teurastajia ja uhkapelureita. Nollat
-jätän pois laskusta. Feeniksin silmissä on areenakin -- tai piiri,
-joksi he sitä sanovat -- parempi luonteen kouluuttaja kuin salonki;
-ja nyrkkitaistelija on sankari verrattuna lurjukseen, joka usuttaa
-vinttikoirakytkyeen jäniksen kimppuun. Kuvittele nyt, että tämä
-feeniks-parka kohtaa miehen, joka ei ikinä elämässään ole tehnyt
-itseään syypääksi itse-erittelyyn -- joka valitti, kun hänen mieltään
-pahoitti, ja riemuitsi, kun häntä ilostutti, aivan niinkuin lapsi
-ja aivan toisin kuin nykyaikainen ihminen -- joka oli rehellinen ja
-urhoollinen, voimakas ja kaunis. Sinä aukaiset silmäsi suuriksi,
-Lucian: sinä et tee oikeutta Cashelin hyvälle ulkonäölle. Hän on
-viidenkolmatta vuoden ikäinen, ja kuitenkaan ei hänen kasvoissaan ole
-ainoatakaan juonnetta. Ne eivät ole miettiväiset eivätkä runolliset,
-ei kyllästyneet eikä epäileväiset, ei vanhat eikä itsetietoiset, kuten
-niin monien hänen aikalaistensa kasvot -- kuten ehkä minunkin kasvoni
-ovat. Pakanallisen jumalan kasvot, jolle ikuinen nuoruus on taattu! Kun
-minun kerran on mentävä naimisiin, niin olisinhan hullu, jos jättäisin
-sellaisen miehen."
-
-"Sinä olet hullu juuri tällä hetkellä", huudahti Lucian nousten
-seisomaan kauhuissaan ja kiihtyneenä. "Tuo on hurmausta. Sinä et näe
-hänen todellista olemustaan niinkuin minä sen näen enempää kuin --"
-
-"-- Kuin sinä voit nähdä minua sellaisena kuin minä näytän niistä,
-joille olen vastenmielinen, Lucian. Mistä tiedät, että se, mitä sinä
-näet, on hänen todellinen olemuksensa?"
-
-"Minä näen hänet sellaisena kuin jokainen näkee hänet, paitsi sinä. Se
-osoittaa, että olet hurmauksen vallassa. Sinä tiedät -- sinun _täytyy_
-tietää -- että sinä olet poissa järjiltäsi tässä asiassa."
-
-"Olen esittänyt sinulle järkisyyt, Lucian. Olen valmis kuulemaan
-vastatodistuksia."
-
-"Vastatodistuksia! Järkisyitä! Luuletko, että hulluus on vähemmän
-hulluutta, koska sinulla on järkisyitä sen puolustukseksi? Järjellinen
-hulluus on pahinta kaikista hulluuksista, koska se on asestettu järkeä
-vastaan." Lydia avasi silmänsä täysin auki ensi kerran koko keskustelun
-aikana. "Lucian", sanoi hän ihastuneena: "sinä kehityt. Luulen, että
-tuo oli älykkäin sana, mitä koskaan olen kuullut sinun lausuvan. Ja se
-on totta -- peloittavan totta."
-
-Lucian istuutui toivottomana. "Sinä et myöntäisi sitä noin kerkeästi",
-sanoi hän, "jos aikoisit sallia sen vähääkään vaikuttaa itseesi. Vaikka
-kaikki todisteesi olisivatkin päteviä, niin mitä ne todistaisivat? Jos
-todella halveksitkin herrasmiesten toimia, niin onko se syy, jonka
-vuoksi tulee kunnioittaa nyrkkitaistelijain tointa? Onko nyrkkeily
-piiri minkään vertaa parempi sillä perusteella, että voit luulotella
-pitäväsi salonkia huonompana? -- sillä todellisuudessa ei sinulla voi
-olla noin luonnotonta mielipidettä. Kuinka inhoten torjuisitkaan oman
-viisastelusi, jos minä käyttäisin sitä koettaakseni taivuttaa sinua
-mukautumaan seuraelämän tapoihin!"
-
-"Me ajaudumme jälleen takaisin pelkkään järkeilyyn, Lucian. Se
-on kuitenkin minun syyni. Minä aloitin selityksen ja poikkesin
-naisten tapaan syrjään ylistääkseni rakastajaani. Älä luule, että
-haluan esittääkään valintaani sen paremmaksi kuin on pienemmän
-pahan valitseminen kahdesta pahasta. Minä ajattelen vahvasti, että
-yhteiskunnan olisi pitänyt tehdä Cashelista jotakin parempaa kuin
-nyrkkitaistelija; mutta hänellä, poika-poloisella, ei ollut mitään
-valitsemisen varaa. Minä sanoin häntä kerran raakalaiseksi, enkä
-peruuta tuota sanaa; vaikka toivonkin sinun antavan hänelle anteeksi
-tuon raakalaisuutensa, niinkuin annat sotilaalle anteeksi hänen
-murhansa tai asianajajalle hänen valheensa. Silloin kun tuomitset
-nämä viimeksimainitut -- ja sanon kaikesta sydämestäni: mitä
-pikemmin sitä parempi -- voit tuomita hänetkin, mutta älä ennen.
-Sitäpaitsi, rakas Lucian, nyrkkeily on lopussa: hän ei aio jatkaa
-sitä enää. Mitä tulee henkilökohtaiseen yhteensopivaisuuteemme, niin
-uskon perinnöllisyysoppiin; ja kun oma ruumiini on hento ja aivoni
-sairaalloisen toimeliaat, pidän taipumustani ruumiiltaan voimakkaan
-ja mieleltään huolettoman miehen puoleen luotettavana. Sinä voit sen
-ymmärtää: sehän on puhdas rotuhygieninen kysymys."
-
-"Tiedän, että tulet tekemään, mitä kerran olet saanut päähäsi", sanoi
-Lucian masentuneesti.
-
-"Ja sinä tahdot kääntää asian parhain päin, eikö niin?"
-
-"Asian parhaaksi tai pahimmaksi kääntäminen ei kuulu minulle. Minä voin
-ainoastaan ottaa sen vastaan välttämättömyytenä."
-
-"Ei suinkaan. Sinä voit kääntää sen pahimmin päin käyttäytymällä
-vierovasti Cashelia kohtaan; tai parhain päin kohtelemalla häntä
-ystävällisesti."
-
-"Minun lienee parasta kertoa sinulle", sanoi Lucian. "Olen tavannut
-hänet sen jälkeen kuin -- kuin --" Lydia nyökkäsi. "Erehdyin hänen
-aikeistaan, kun hän tuli asuntooni niinkuin tuli, ilmoittamatta. Totta
-puhuen, hän miltei tunkeutui sisään väkisin. Vaihdoimme keskenämme
-joitakin kiivaita sanoja. Vihdoin hän ärsytti minua yli malttini ja
-tarjosi minulle -- kuvaavasti kyllä -- kaksikymmentä puntaa siitä että
-löisin häntä. Ja minun on ikäväkseni sanottava, että minä löin."
-
-"Löit!" sanoi Lydia kalveten. "Ja mitä seurasi?"
-
-"Olisi oikeammin sanoa, että aioin lyödä; sillä hän väisti lyöntini,
-taikka minä iskin harhaan. Hän vain antoi rahan minulle ja meni pois,
-ilmeisesti hyvissä käsityksissä minusta. Minulle taas jäi hänen
-mentyään hyvin huonot käsitykset itsestäni."
-
-"Mitä! Eikö hän kostanut!" huudahti Lydia, värin palatessa
-hänen kasvoilleen. "Oh, hän on voittanut sinut omalla alallasi,
-Lucian. Sinähän se oletkin nyrkkitaistelija sydämeltäsi, ja sinä
-kadehdit häneltä hänen etevämmyyttään juuri siinä taidossa, jonka
-harjoittamisesta tuomitset häntä."
-
-"Tein väärin, Lydia, mutta minä kadehdin häneltä sinua. Tiedän, että
-menettelin pikaisesti, ja tahdon pyytää häneltä anteeksi. Toivon, että
-asiat olisivat kehittyneet toisin."
-
-"Ne eivät olisi voineet kehittyä toisin; ja minä uskon sinunkin vielä
-kerran myöntävän, että ne ovat järjestyneet varsin hyvin. Nyt, kun
-feeniksin juttu on selvitetty, tahdon lukea sinulle Alice Goffilta
-saamani kirjeen, joka luo aivan uutta valaistusta hänen luonteeseensa.
-En ole tavannut häntä sitten kesäkuun; ja hän tuntuu tulleen henkisesti
-kolme vuotta vanhemmaksi sillä välin. Kuulehan esimerkiksi tätä." Ja
-niin kääntyi keskustelu Aliceen. Palattuaan asuntoonsa Lucian kirjoitti
-seuraavan kirjeen, jonka hän pani postiin ennen makuulle menoaan:
-
-    K. Herra Cashel Byron!
-
-    Oheenliitettynä pyydän lähettää Teille setelin, jonka jätitte
-    tänne tänään. Tunnen velvollisuudekseni lausua pahoitteluni
-    siitä, mitä tapahtui siinä tilaisuudessa, ja vakuuttaa
-    Teille, että se aiheutui käyntinne tarkoitusta koskeneesta
-    väärinkäsityksestä. Hermojen ärtymys, jonka kuluneen
-    istuntokauden ankara henkinen työ ja myöhään valvominen ovat
-    aikaansaaneet, olkoon puolustuksenani. Toivon saavani pian
-    ilon tavata Teitä jälleen ja esittää Teille persoonallisesti
-    onnitteluni lähestyvän avioliittonne Johdosta.
-
-                           Vilpittömällä kunnioituksella Teidän
-                                     _Lucian Webber_.
-
-
-
-
-XV LUKU.
-
-
-Seuraavassa kuussa Cashel Byron, William Paradise ja Robert Mellish
-esiintyivät yhdessä syytettyjen penkillä, molemmat ensinmainitut
-vastaamassa pääosallisuudesta rahanalaiseen nyrkkitappeluun ja Mellish
-syytettynä Paradisen avustajana toimimisesta. Nämä rikkomukset
-kuvattiin monisanaisesti pitkässä syytöskirjoituksessa, jonka olisi
-pitänyt käsittää myöskin neljäs pidätetyistä. Mutta häntä vastaan
-ei suuri valamiehistö ollut todennut löytyvän aiheellista syytöstä.
-Vangitut kielsivät syyllisyytensä.
-
-Puolustuksessa huomautettiin, että tappelu, jonka tapahtuminen
-myönnettiin, ei ollut rahanalainen kilpaottelu, vaan ilmipuhjennut
-seuraus siitä vihamielisyydestä, joka oli vallinnut molempien miesten
-välillä siitä saakka kun toinen heistä eräässä julkisessa näytännössä
-Islingtonissa oli käynyt toisen kimppuun ja purrut häntä. Tämän
-tueksi tuotiin esiin, että Byronilla oli ollut vuokrattuna talo
-Wiltstokenissa ja oli hän asunut siinä Mellishin kanssa, joka oli
-kutsunut Paradisen viettämään lomapäivää luonaan maalla. Tämä selitti
-noiden kolmen miehen olon Wiltstokenissa kysymyksessäolevana päivänä.
-Oli syntynyt sanakiistaa Byronin ja Paradisen välillä Islingtonin
-jutusta, ja he olivat vihdoin päättäneet ratkaista riidan vanhaan
-englantilaiseen tapaan. He olivat siirtyneet avoimelle kentälle
-ja otelleet kunniallisesti ja sitkeästi, kunnes poliisi, joka
-näennäisyyksien harhaan johtamana oli käsittänyt asian rahanalaiseksi
-nyrkkitaisteluksi, keskeytti ottelun.
-
-Rahanalainen nyrkkitaistelu, lausui Cashel Byronin puolustaja, oli
-raakaa ajanvietettä, jota laki täysin oikeutetusti pyrki ehkäisemään;
-mutta rehellinen tilapäisottelu kahden asestamattoman miehen välillä,
-vaikkakin epäilemättä teknillisessä mielessä rauhanrikkomus, ei
-ollut koskaan saanut ankaraa kohtelua brittiläisten valamiehistöjen
-tai brittiläisten tuomarien puolelta, jotka tiesivät, kuinka
-paljon saimme kiittää kansallista ja miehekästä nyrkin, luonnon
-ensimmäisen aseen, suvaitsemista siitä, että olimme säilyneet
-vapaina italialaisen murhaavasta tikarista, cowboyn revolverista ja
-ranskalaisen savate-ottelijan salakavalasta potkusta (Mellish, jonka
-mielinähtävyyksiä oli devonshirelais- ja lancashirelais-paini, mutisi
-isänmaallisen hyväksymisensä). Esilläoleva tapaus tulisi täysin
-hyvitetyksi velvoittamalla vangitut, jotka nyt olivat mitä parhaissa
-väleissä, säilyttämään keskinäisen rauhan jonkun kohtuullisen määräajan
-kuluessa. Ainoa todistus, joka puhui tätä näkökantaa vastaan, oli
-poliisien todistus; ja poliisit olivat luonnollisesti vastahakoiset
-myöntämään löytäneensä tuulenpesän. Todistaakseen, että tappelu oli
-ollut ennakolta harkittu ja rahanalainen, väittivät he sen tapahtuneen
-köysillä ja paaluilla ympäröidyssä aitauksessa. Mutta missä olivat
-nuo köydet ja paalut? Niitä ei ole tuotu esiin; ja hän (puolustaja)
-ei hyväksynyt syyksi sitä esiintuotua väitettä, että ne oli salaa
-kähvelletty pois, mikä oli selvästi mahdotonta, vaan hän otaksui, että
-ne olivat olleet olemassa vain pidättämisen suorittaneiden poliisien
-kiihtyneessä mielikuvituksessa.
-
-Lisäksi oli väitetty vangittujen olleen nyrkkeilypuvussa. Mutta
-ristikuulustelussa oli selvinnyt, että nyrkkeilypuku merkitsi
-käytännöllisesti katsoen puvuttomuutta: miehet olivat yksinkertaisesti
-riisuutuneet voidakseen liikkua vapaammin. Oli todistettu Paradisen
-olleen -- niin, perinnäisessä Paratiisin puvussa (raikuvaa naurua;
-Paradise irvistää hämillään), kunnes poliisit lainasivat hevosloimen
-hänen verhokseen.
-
-Että poliisit olivat tehneet itsensä syyllisiksi karkeaan liioitteluun,
-näkyi siitä, mitä heidän todistuksessaan sanottiin ottelijain
-toisilleen tuottamista tavattomista vammoista. Paradisesta erityisesti
-oli väitetty, että hänen kasvonsa olivat muodottomiksi ruhjotut.
-Valamiehistö näki edessään syytettyjen aitiossa tuon miehen, jonka
-kasvot olivat olleet muodottomiksi ruhjotut vain muutama viikko sitten.
-Jos se olisi totta, niin mistä oli vanki saanut ne moitteettomat
-kasvojenpiirteet, jotka hän nyt, terveyttä ja hyväätuulta uhkuvana,
-esitti heidän nähtäväkseen? (Jälleen naurua. Paradise yltäpäältä
-punehtuneena). Sanottiin, että nuo kauheat vammat, joiden jäljet olivat
-hävinneet niin ihmeellisesti, olivat vanki Byronin aikaansaamat,
-nuoren, hempeästi kasvatetun herrasmiehen, joka ilmeisesti oli
-voimassa ja karaistuneisuudessa herkulesmaista vastustajaansa
-heikompi. Epäilemättä oli Byronin etevyys leikkinyrkkeilyssä
-pehmeiksi täytetyillä hansikkailla rohkaissut häntä koettamaan
-onneaan todellisessa ottelussa, aivan toisenlaisissa olosuhteissa,
-miestä vastaan, jonka jykevien hartioiden ja jämerän kasvojenilmeen
-olisi pitänyt vakuuttaa hänelle, että moinen yritys oli suorastaan
-toivoton. Onneksi oli poliisi tullut väliin, ennenkuin hän oli joutunut
-vakavammin kärsimään ajattelemattomuudestaan. Kuitenkin oli väitetty
-hänen suorastaan saattaneen Paradisen häviön puolelle ottelussa --
-ruhjoneen muodottomiksi hänen kasvonsa! Tämä oli selkeä esimerkki
-poliisien todistuksesta, joka oli kauttaaltaan johdonmukaisesti
-uskomaton ja ristiriidassa terveen järjen vaatimusten kanssa.
-
-Oli tarpeetonta tuhlata valamiehistön aikaa selittelemällä sitä
-kunniallista käytöstä, jota Byron oli osoittanut ilmoittautumalla ja
-antautumalla poliiseille heti kun kuuli heidän etsivän häntä. Sellainen
-käyttäytyminen puhui itse puolestaan. Paradise olisi epäilemättä
-noudattanut samaa suoraa menettelytapaa, jollei häntä olisi pidätetty
-heti paikalla, ja silloinkin ilman vähintäkään vastarinnan yritystä
-hänen puoleltaan. Tällainen menettely olisi tuskin tullut laittomien
-kilpaottelijain mieleen.
-
-Oli yritetty luoda ennakkoluuloa vanki Byronia vastaan väittämällä,
-että hän oli yleisesti tunnettu ammattinyrkkeilijä. Mutta mitään
-todistusta siitä ei ole tuotu esiin; ja jos tuo seikka tosiaan olisi
-yleisesti tunnetta, ei sen todistaminen olisi ollut vaikeaa. Mikäli
-herra Byron oli tullut yleisen huomion esineeksi, johtui se, kuten
-hänen ystävänsä loordi Worthington oli tullut lausuneeksi tutkimuksen
-ohessa, hänen lähestyvästä avioliitostaan erään arvokkaan ja huomatun
-naisen kanssa. Oliko uskottavaa, että korkeita tuttavuuksia omaava,
-näin kadehdittavassa asemassa oleva herrasmies antautuisi rahanalaiseen
-nyrkkiotteluun, saattaen itsensä alttiiksi häpeän ja ulkonäkönsä
-turmeltumisen vaaralle rahasummasta, jolla ei voinut olla mitään
-oleellista merkitystä hänelle, taikka kunniasta, joka kaikista hänen
-ystävistään näyttäisi tuskin kunniattomuutta paremmalta?
-
-Mitä vankien maineeseen tulee, olivat todistukset kokonaisuudessaan
-omansa osoittamaan heidät nuhteettoman kunnokkaiksi ja kunniallisiksi
-miehiksi. Paradiseen nähden oli voinut tehdä epäedullisen vaikutuksen
-se tosiseikka, että hän oli ammattinyrkkeilijä ja kiivasluontoinen
-mies; mutta myöskin oli tullut ilmi, että hän oli eräässä tilaisuudessa
-avustanut poliisia, käyttäen siten voimailija-kykyjään lain ja
-järjestyksen hyväksi. Hänen kiivasluontoisuutensa taas antoi selityksen
-sille riidalle, jota poliisit -- tuntien hänen ammattinsa -- olivat
-erehtyneet luulemaan kilpaotteluksi.
-
-Mellish oli voimailijain treenari: siitä johtui, että todistukset hänen
-maineestaan olivat pääasiassa peräisin urheilijapiireistä; mutta ne
-eivät silti olleet vähemmän luotettavia.
-
-Lyhyesti sanoen, syyte olisi ollut vaikeasti uskottavissa, vaikka
-sitä olisivat tukeneet mitä vankimmat todisteet. Mutta kun ei mitään
-todisteita ollut -- kun poliisien ei ollut onnistunut tuoda esiin
-mitään kilpaottelun välineitä -- kun ei ollut köysiä eikä paaluja,
-ei kirjoitettuja sopimuksia, ei panoksia eikä panostenhaltijoita,
-ei sekundantteja, paitsi kovaonnista Mellishiä -- jonka suun sulki
-laki, joka, oikeuden ilmeisistä eduista huolimatta, kielsi vankia
-puhumasta ja puhdistautumasta -- ei sanalla sanoen mitään muuta kuin
-niiden poliisikonstaapelien kuvitelmia, jotka kuulustelussa eivät
-olleet ainoastaan puhuneet keskenään ristiin, vaan lisäksi osoittaneet
-mitä täydellisintä tietämättömyyttä (varsin tunnustusta ansaitsevaa
-tietämättömyyttä) kilpanyrkkeilyn laadusta ja olosuhteista, silloin
-rohkeni puolustaja vakaumuksella sanoa, että syytösteoria, niin
-kekseliäs kuin se olikin ja niin kyvykkäästi kuin se oli tuotukin
-esiin, oli ehdottomasti ja täydellisesti kestämätön.
-
-Tämän ja paljon muuta saman arvoista esitti nautinnolla etevä
-asianajaja, jonka innostus nousi sitä mukaa kuin hän tunsi totuuden
-muuttuvan ja haihtuvan hänen järjestellessään siihen liittyviä
-seikkoja. Cashel kuunteli aluksi levottomana. Hän punastui ja näytti
-äreältä, kun hänen naimisiinmenoansa mainittiin; mutta kun koko
-puolustus kehitettiin julki, joutui hän rajattoman hämmästyksen
-valtaan ja tuijotti asianajajaansa ikäänkuin puolittain peläten maan
-avautuvan ja nielaisevan noin häikäilemättömän tunnettujen tosiasiain
-vääristelijän. Paradise tunsi olevansa jo vapaa: hänen ihailunsa
-asianajajaa kohtaan kohosi kerrassaan sankaripalvonnaksi. Tuomari
-ja arvokkaammat läsnäolijat kävivät tavattoman vakaviksi, kuten
-englantilaiset tekevät silloin kuin heidän siveellinen vastuuntuntonsa
-nousee jonkun räikeän petoksen johdosta. Jokainen läsnäolija tiesi,
-että poliisit olivat oikeassa; että kilpanyrkkeily oli tapahtunut;
-että sitä koskevat vedonlyönnit olivat olleet ilmoitettuina kaikissa
-urheilulehdissä jo viikkoja edeltäkäsin; että Cashel oli päivän
-peloittavin nyrkkitaistelija; että Paradise ei ollut rohjennut
-esittää keskeytetyn ottelun uusimista. Ja he kuuntelivat juhlallisen
-hyväksyvinä miestä, joka tiesi kaiken tämän yhtä hyvin kuin hekin,
-mutta joka oli kyllin ovela saadakseen sen näyttämään uskomattomalta ja
-järjettömältä.
-
-Tuomarin tehtäväksi jäi kumota puolustus tai osoittaa suopeutta
-vangeille jättämällä se arvoonsa. Onneksi heille oli hän käsitellyt
-hansikkaita itsekin nuoruudessaan ja oli kyllin vanha muistaakseen,
-eikä ilman kaipausta, sen ajan, jolloin Cribbin ja Molyneux'n muisto
-oli vielä tuore. Hän aloitti yhteenvetonsa lausumalla valamiehistölle,
-ettei poliisin ollut onnistunut todistaa ottelua kilpataisteluksi.
-Tämän jälkeen suvaitsi urheilija-yleisö puhjeta naurunhohotuksiin
-joka kerta kun he jonkun tekosyyn varjolla saattoivat sen tehdä
-tulematta ajetuiksi ulos oikeussalista, osoittaen siten lakanneensa
-ottamasta oikeudenkäyntiä vakavalta kannalta. Maallikko-yleisö säilytti
-totisuutensa viimeiseen asti.
-
-Lopuksi valamiehistö vapautti Mellishin ja langetti Cashelin ja
-Paradisen syypäiksi lievään väkivaltaisuuteen. Heidät tuomittiin kahden
-päivän vankeuteen ja velvoitettiin 150 punnan vakuudella kumpikin
-säilyttämään rauha kahdentoista kuukauden ajan. Vakuudet annettiin;
-ja kun vankeuden katsottiin alkaneen oikeudenistuntojen alusta,
-päästettiin vangit heti vapaiksi.
-
-"Peijakas vieköön", sanoi Cashel pontevasti poistuessaan oikeustalosta,
-"jollemme me ottelisi piirissä tuon rehellisemmin, niin meidät
-suljettaisiin pois kilpailusta ensi erässä. Tämä on ensimmäinen kiero
-peli, mihin koskaan olen ollut sekaantuneena, ja toivon, että se tulee
-olemaan myös viimeinen."
-
-
-
-
-XVI LUKU.
-
-
-Neiti Carew, jolle kihloissaolon säännötön tila oli vastenmielinen,
-viivytteli naimisiinmenoa mahdollisimman vähän. Cashelin hyvää
-onnea ei tuo tapahtuma muuttanut. Bingley Byron kuoli kolme viikkoa
-häiden jälkeen (jotka olivat kotoiset ja vaatimattomat); ja Cashelin
-oli esitettävä vaatimuksensa perintöön, huolimatta lausumastaan
-toivomuksesta, että lakimiehet menisivät hiiteen perintöineen ja
-antaisivat hänen nauttia kuherruskuukautensa rauhassa. Siirto vei
-jonkun verran aikaa. Hänen äitinsä oikullisen vastahakoisuuden vuoksi
-tarpeellisten tietojen ilmoittamisessa ja lainkäytön hitauden takia
-syntyi hänen ensimmäinen lapsensa jonkun verran aikaisemmin kuin hänen
-perintöoikeutensa oli lopullisesti vahvistettu ja Dorsetshiressa olevan
-ränstyneen maakartanon ovet avautuivat hänelle. Jutun päättyminen oli
-suuri huojennus hänen asianajajilleen, jotka eivät olleet kyenneet
-horjuttamaan sitä hänen vakaumustaan, että asia oli täysin selvä, mutta
-että erotuomari oli vivutta poikkipuolin. Tällä hän tarkoitti, että
-loordikänsleri oli lahjottu pidättämään perintö häneltä.
-
-Hänen avioliittonsa osoittautui onnelliseksi. Toimensa menettämisen
-korvaukseksi hän ryhtyi maanviljelykseen ja hävisi siinä kuusituhatta
-puntaa; yritti puutarhanhoitoa paremmalla menestyksellä; alkoi puuhata
-liikeyrityksissä yhtiöiden johtokuntain jäsenenä cityssä; ja pian sen
-jälkeen häntä pyydettiin vanhoillisten parlamenttiehdokkaaksi erääseen
-Dorsetshiren vaalipiiriin. Hänet valittiin suurella enemmistöllä;
-mutta kun hän äänesti ihan yhtä usein äärimmäisten radikaalien kuin
-sen puolueen mukana, joka hänet oli valinnut, vaadittiin häntä pian
-luopumaan edustajavaltuuksistaan. Hän kieltäytyi jyrkästi ja jatkoi
-samaan tapaan aina seuraaviin yleisvaaleihin asti, joissa hän tuli
-valituksi riippumattomana ehdokkaana, kiitos raikuvan äänensä, reippaan
-käytöksensä, katsantotapojensa kansanomaisuuden ja vaimonsa suurien
-tietojen, joiden jälleenmyyjänä hän esiintyi. Hän piti neitsytpuheensa
-parlamentissa ujostelematta heti ensimmäisenä iltana, jolloin istui
-siellä. Hän ei tosiaan pelännyt mitään, paitsi murtovarkaita,
-suuria koiria, tohtoreita, hammaslääkäreitä ja kadunkulmauksia.
-Milloin sanomalehdet kertoivat jonkun näiden aiheuttaman tapaturman,
-luki hän sen Lydialle hyvin vakavana ja säilytti sanomalehden
-kokonaista kaksi päivää todisteena sille mieliväitteelleen, että
-ainoa turvallinen paikka maailmassa oli nyrkkeilypiiri. Koska hän
-vastusti useimpia vapaita urheiluja epäinhimillisinä, ehdotti Lydia,
-peläten hänen terveytensä ja ulkonäkönsä kärsivän järjestelmällisen
-ruumiinharjoituksen puutteesta, että hän ryhtyisi uudestaan
-harjoittamaan nyrkkeilyä hansikkailla. Mutta Cashel pudisti päätään.
-Nyrkkeily oli hänelle liian vakavaa tointa harjoitettavaksi vain huvin
-tai terveyden vuoksi. Sitäpaitsi hänellä oli ennakkoluulo, että se ei
-sopinut naineelle miehelle. Hän oli näytellyt siinä osansa, silloin
-kun se oli hänen ammattinsa; mutta hänelle ei tullut mieleenkään
-harrastaa sitä huvin vuoksi. Hänen uransa nyrkkeilijänä loppui hänen
-naimisiinmenoonsa.
-
-Hänen ihailunsa vaimoaan kohtaan säilyi edelleenkin senkin jälkeen kuin
-ensi lemmen hehku oli vaimennut; ja Lydian tavanomainen varovaisuus
-varjeli hänet tuottamasta pettymystä miehensä luottamukselle hänen
-arvostelukykyynsä. Hänen lapsensa, joiden hän oli niin huolellisesti
-suunnitellut perivänsä hänen älynsä samalla kuin isän voiman,
-osoittivat hänelle, ettei perinnöllisyys ole niin yksinkertainen asia
-kuin hänen isänsä aikuinen sukupolvi otaksui. He olivat kylläkin
-terveitä; ja lapsina he olivat kaikki yhtäläisiä siinä, että olivat
-varhaiskypsiä ja nenäkkäitä, eivät kunnioittaneet vähääkään Cashelia ja
-osoittivat äitiänsäkin kohtaan tuntemaansa arvonantoa pääasiallisesti
-vain juoksemalla hänen luokseen, milloin heille sattui ikävyyksiä.
-Rangaistuksista ja torumisista heillä ei ollut mitään kokemusta. Cashel
-oli kykenemätön rankaisemaan lasta tahallisen harkinnan perusteella;
-ja satunnaisissa kiivastuksen puuskissa hän aina kykeni hillitsemään
-kätensä; ehkä hän oli oppinut sen nyrkkeilypiirissä: ehkä johtui se
-hänen oman lapsuutensa muistamisesta. Lydia hallitsi lapsiaan, mikäli
-he olivat hallittavissa, aivan samoin kuin hän hallitsi kaikkia
-muitakin. Kun hän puhui heistä Cashelille kahdenkesken, sanoi Cashel
-harvoin enempää kuin että vekarat kävivät yli hänen ymmärryksensä,
-tai että hän totta tosiaan uskoi niiden syntyneen isäänsä vanhempina.
-Lydiakin ajatteli usein niin; mutta tuosta vaivalloisesta perheestä
-huolehtiminen tuotti hänelle yhden edun. Se ei jättänyt hänelle
-paljon aikaa ajatella itseään niihin aikoihin, jolloin hänen lempensä
-harhaluulo haihtui ja hän näki Cashelin sellaisena kuin tämä
-todellisuudessa oli. Hän tottui pitämään Cashelia yhtenä lapsista. Hän
-oli verrattomasti tyhmin heistä; mutta hän tarvitsi Lydiaa enemmän,
-rakasti häntä enemmän ja kuului hänelle enemmän kuin yksikään heistä.
-Sillä sitä mukaa kuin he kasvoivat ja perinnöllisyyssuunnitelma alkoi
-näyttää tuloksia, tuottivat pojat Lydialle pettymyksen kehittymällä
-melkein puhtaasti Carew'laisiksi, ilman vähimpiäkään atleettisia
-taipumuksia, kun taas tytöt olivat kiihkeitä Byronilaisia: tulipa
-eräs heistä, Cashelin rajattomaksi kauhuksi, niin täydellisesti hänen
-äitiinsä, että kun hän kolmentoista vanhana ilmoitti aikovansa ruveta
-näyttelijäksi, alistui Cashel hänen päätökseensä nöyrästi kuin kohtalon
-määräykseen.
-
-Kun Alice Goff sai tiedon Lydian aiotusta avioliitosta, ymmärsi
-hän, että hänen oli palattava Wiltstokeniin ja unohdettava lyhyt
-loistokautensa seuraelämässä niin pian kuin suinkin. Hän kiitti
-siis neiti Carew'ta hänen auliudestaan ja pyysi vapautusta
-seuranaisentoimestaan. Lydia suostui, mutta sai viivytellyksi tätä
-velvollisuudelle ja välttämättömyydelle uhrautumista aina erääseen
-alkutalven päivään asti, jolloin Lucian, joka tunsi halua tehdä
-itsemurhan, salli serkkunsa taivuttaa hänet tarjoamaan kätensä
-Alicelle. Alice antoi hänelle harmistuneena rukkaset: ei sillä,
-että Lucianissa olisi ollut hänen mielestään mitään vikaa, vaan
-koska Wiltstokeniin paluun ajatteleminen sai hänet tuntemaan itsensä
-huonosti-kohdelluksi eikä hän voinut olla kostamatta harmiaan
-ensimmäiselle henkilölle, joka tarjosi hänelle tekosyyn ärtymyksensä
-purkamiseen. Oltuaan tähän saakka haalea, muuttui Lucian nyt
-kiihkeäksi; ja tallattuaan häntä jalkojensa alle oikein sydämen
-halusta muutamia kuukausia, ajautui Alice lopulta kihlaukseen ja
-pian sen jälkeen naimisiin Lucianin kanssa, Lydian hoputtamana, joka
-tarttui ohjiin tavallisella päättäväisyydellään. Hän hoiti Lucianin
-taloutta, piti seuraa hänen vierailleen ja hallitsi hänen valikoitua
-seurapiiriään täydellisellä menestyksellä. Hän oli kotioloissaan
-jonkun verran kiivaileva tavoiltaan, mutta hänen herruutensa puolison
-ja kodin yli ei koskaan horjunut. Lucian löysi hänen luonteestaan
-odottamatonta syvyyttä ja voimaa; ja hänen ihastustaan vaimoonsa piti
-kohtuuden rajoissa vain se kiivas kärsimättömyys, jolla Alice toisinaan
-antoi hänen tuntea, että hänen tyytyväisyytensä ylenpalttisuus oli
-suoraan verrannollinen vaimon tyytymättömyyden määrään. Alice kutsui
-lankonsa ja tämän puolison päivälliselle joka jouluna ja kerran
-vuodessa seurustelukauden aikana; mutta hän ei koskaan tunnustanut
-Wallace Parkeria ja Cashel Byronia herrasmiehiksi, vaikka hän kutsuikin
-viimeksimainittua auliisti vieraakseen, huolimatta siitä suoruudesta,
-jolla Cashel puhui entisistä urotöistään vieraille päivällisen
-jälkeen, katsomatta heidän toimialaansa tai ennakkoluuloihinsa. Alicen
-kunnioitus Lydiaa kohtaan säilyi niin suurena, ettei hän koskaan
-valittanut Cashelin käytöksestä, paitsi erään kerran, jolloin Cashel
-erittäin arvokkailla päivällisillä hänen luonaan näytti piispalle,
-jonka taloon oli hiljakkoin murtauduttu ja ryöstetty sieltä tavaraa,
-miten murtovarkaan selkä on katkaistava oteltaessa tämän kanssa. Skenet
-palasivat Austraaliaan ja jatkoivat siellä, kuten rouva Byron jatkoi
-Englannissa, entistä vuosien vakiinnuttamaa uraansa. Cashel puhui aina
-rouva Skenestä "äitinä" ja rouva Byronista "mammana".
-
-William Paradise, vaikka nauttikin kauniimman sukupuolen ihailua,
-voimansa, urhoollisuutensa ja maineensa vuoksi, ei ollut Cashelin ja
-Skenen lailla kyllin viisas tai hyväonninen joutuakseen naimisiin
-kelpo vaimon kanssa. Hän joi niin tavattomasti, ettei hänellä ollut
-kuin muutamia raittiita välipäiviä lain kynsistä vapautumisen jälkeen.
-Hän vaati itselleen Englannin mestarin arvonimeä sittenkuin Cashel
-oli luopunut nyrkkeilystä, ja haastoi otteluun koko maailman. Maailma
-vastasi erinäisten nuorten työläismiesten muodossa, joilla oli
-maineenhimoa ja tappelutaipumusta. Paradise otteli ja piti puolensa
-kahdesti. Sitten hän joi treenausaikana ja hävisi. Tällöin oli jo
-nyrkkeilypiirikin vaipunut takaisin huonomaineisuuteen, josta Cashelin
-harvinainen nyrkkeilyneron ja rehellisyyden yhdistelmä oli sen
-tilapäisesti kohottanut; ja laki, siepaten Paradisen taas haltuunsa,
-kun hänet kannettiin voitettuna kentältä, sovitti aikaisemman
-lempeytensä sulkemalla hänet telkien taakse kuudeksi kuukaudeksi.
-Tämä pakollinen raittius palautti ennalleen hänen terveytensä ja
-tarmonsa, ja hän sai uuden voiton, ennenkuin onnistui juomaan itsensä
-entiseen tilaansa. Tämä olikin hänen viimeinen voittonsa. Luontaisen
-raakuutensa ja juoppouden yhteisvaikutuksesta hän luisui nopeaan
-alasmäkeä Nöyryytyksen laaksoon. Tullen tunnetuksi auliudestaan myymään
-voittoja, joita ei enää voinut saavuttaa, hän ilmestyi piiriin vain
-koettelemaan nuorten nousukkaitten kykyjä, jotka rökittivät häntä
-kaikella nuoruutensa innolla. Hän rupesi viinuriksi ja sai kohta eron
-juopottelijana. Hän oli luisunut jo keppikerjäläiseksi, kun hän,
-kuultuaan kurjuuteensa, että hänen entinen vastustajansa kilpaili
-parlamenttivaaleissa, tuli pyytämään häneltä almua. Cashel oli silloin
-Dorsetshiressä; mutta Lydia avusti tuota kurjaa tappelupukaria, jonka
-tila nyt oli paljon viheliäisempi kuin heidän viimeksi tavatessaan.
-Seuraavalla käynnillään, mikä tapahtui pian, hän kohtasi Cashelin, joka
-läksytti häntä tuimasti, uhkasi katkaista joka luun hänen nahoissaan,
-jos hän vielä uskaltaisi astua Lydian näkyviin, viskasi hänelle viisi
-shillinkiä ja käski hänen suoria tiehensä. Cashel tunsi nimittäin
-yhä Paradisea kohtaan sitä halveksivaa ja säälimätöntä vihaa, jolla
-laillisesti oikeutettu professori suhtautuu puoskariin. Mies-kurja,
-tottuneena saamaan herjauksia ja pahoinpitelyä miehiltä, jotka kerran
-olivat pelänneet hänen voimaansa enemmän kuin hän, antaaksemme hänelle
-sellaisen tunnustuksen, josta hän välitti, oli koskaan pelännyt
-Cashelin voimaa, katsoi haukkumisen luonnolliseksi ja annin runsaaksi.
-Hän poimi rahan taskuunsa ja laahusti ostamaan jonkun lantin edestä
-ruokaa, jota hän tuskin voi syödä, ja kuluttamaan loput viinaan,
-jonka hän joi niin nopeaan kuin hänen sisuksensa sietivät. Vähän
-aikaa jälkeenpäin jotkut sanomalehdet mainitsivat hänen tapahtuneesta
-kuolemastaan, ilmoittaen sen johtuneen "hivuttavasta taudista, joka
-oli aiheutunut niistä kauheista vammoista, joita hän sai kuuluisassa
-ottelussaan Cashel Byronin kanssa".
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HERRA BYRONIN AMMATTI***
-
-
-******* This file should be named 63811-8.txt or 63811-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/8/1/63811
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/63811-8.zip b/old/63811-8.zip
deleted file mode 100644
index 13a5da6..0000000
--- a/old/63811-8.zip
+++ /dev/null