diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63447-8.txt | 11268 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63447-8.zip | bin | 243535 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 11268 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d18ace8 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63447 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63447) diff --git a/old/63447-8.txt b/old/63447-8.txt deleted file mode 100644 index 12b5c7f..0000000 --- a/old/63447-8.txt +++ /dev/null @@ -1,11268 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa, by Samuli -Paulaharju - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa - - -Author: Samuli Paulaharju - - - -Release Date: October 13, 2020 [eBook #63447] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHAA LAPPIA JA PERÄPOHJAA*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -VANHAA LAPPIA JA PERÄPOHJAA - -Kirj. - -SAMULI PAULAHARJU - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1923. - - - - -SISÄLLYS: - -Alkusana -Vanhoja Lapinkorven teitä -Kun vanha katoaa -Vene-Aapon "Aikain Muistoja" -Köngäsen ruukki -Kolarin markkinat -Savon matkat -Ruijanrannan kalaretket -Ivalon kulta-ajasta -Poronsarviliima -Juurakkoterva -Kolarin kalkki -Sieppijärveläisten karhuntappo -Heikin äijä -Kalapirtillä -Leipävilja -Härkinmylly -Kesäkentällä -Painajainen -Rovan Nikun järvenlasku -Kassan Salkko -Entisiä pappeja -Vanhoja koulumestareita -Muisteluksia kristillisyyden alkuajoista -Vanhankansan siunauksia ja rukouksia -Sana- ja asiaselityksiä - - - - -Alkusana - - -Samoilla Länsi-Lapin ja Peräpohjan kesämatkoilla, 1920-1922, kerättyjä -kuin viime vuonna ilmestyneiden "Lapin muistelusten", ovat tämänkin -kirjan ainekset. Lisäksi olen kesän alussa 1923 tehnyt uuden lyhyehkön -keräilyretken Kittilään, Muonioon, Enontekiölle ja Tornion jokilaaksoon -täydentääkseni ja tarkistaakseni edellisillä matkoilla saatuja -muistiinpanojani. - -Saman Lapinkorven entiskansan elämää, tapoja ja oloja kuvailevina -liittyvät nämä kirjoitukset kuin jatkona ja toisena osana "Lapin -muisteluksiin". Samat kiveliöiden vanhukset, jotka edellisen kirjani -muisteluksia saarnailivat, ovat olleet näidenkin kirjaanpanojen -haastelijoina. Kymmenet, milteipä sadat vaarit ja muorit, ukot ja -eukot ovat saaneet sanoa sanansa, semmoiset vanhan polven eläjät -kuin Kittilän Marjalan ja Karilan äijit, Kaukosen Tuomas, Auton -Heikki, Koskaman Janssi ja Pokan Pekka, Kieringin Kurtin Eeva, -Rovaniemen Tarkiaisen ukko, Lohinivan Heikki ja Martinin ukko, Muonion -Liikavainion Kalla, Töyrän Penhartti ja Purasen Iisakki, Kolarin -Kankaan Heikki, Käki-Salkko, Raution Erkki, Niilo Heikkilän leski, -"Friskin äiti" ja Koivuniemen muori, Turtolan Heikki Jolma, Iisakki -Matti, Tornakan muori, Matinlompolon Pekka sekä Nallin "faariska" -ja "muoriska", Ylitornion Anuntin Pekka, Enontekiön Eiran Pekka -sekä Köngäsen ruukinpatruuna Sohlberg -- mainitakseni vain muutamia -huomatuimpia haastelijoita. Monet keski-iän ihmisetkin, samoin kuin -nuorempikin polvi, ovat olleet mukana muistelemassa. Ja minkä kiveliö -on kertonut, sen on kirjoitusmies merkinnyt paperille. Niinpä siis ovat -nämäkin muistelukset syntyneet ahkeralla yhteistyöllä, "seurapyydöllä", -Lapinkorven vanhojen -- ja osaksi nuortenkin -- kanssa. Ja tälle -kiveliön kansalle, etupäässä vanhalle väelle, saa kirjoitusmies olla -kiitollinen muistelustensa aikaansaamisesta. - -Korpi on miltei pohjaton muisteluksissaan. Kaukaisen erämaankin kansan -elämä kaikessa yksinkertaisuudessaan on kuitenkin niin monivivahteista, -ettei sitä kaikkea voi yrittääkään sisällyttää yhteen eikä -useampaankaan kirjaan. Niinpä eivät nämäkään muistelukset suinkaan -saata "tyhjentävästi" kuvata Lapinkorven entistä elämää, vaan ovatpahan -ainoastaan muutamia palasia ja piirteitä menneen polven kadonneista -ja katoavista tavoista sekä oloista, kerrotut ja nähdyt semmoisina -kuin muistelusten haastelijat ovat niitä kirjamiehelleen esittäneet. -Satalukuisen, tuhattietoisen muistelijaparttion täytyy tyytyä siihen, -että saavat vain vähäisen osan muisteluksiaan painopaperille. - -Muisteluksiin liittyvät valokuvat ja piirrokset ovat myöskin -matkojen tuloksia. Lukujen alkukirjaimet on jäljennetty vanhojen -- -muutamat aina 1700-luvun alkupuolelta -- aittojen, kalapirttien y.m. -ikähuoneiden seinäleikkauksista. Samoista "puukkostyylin puustaimista" -on niinikään saatu lukujen otsakkeet sekä nimi- ja kansilehden -tekstaus. - -Kalevalaseuralle, jolta olen saanut matkarahoja vv:n 1920 ja -1921 keräilyretkille, olen myös kiitollisuuden velassa näistä -muisteluksistani. - -Osan muisteluksissani esiintyvistä asioista on kirjalle pannut vaimoni, -Jenny Paulaharju, joka matkoilla on seurannut mukana "apumiehenä" -kansaa haastattelemassa. - -Oulussa, elokuulla 1923. - -Samuli Paulaharju. - - - - -Vanhojen Lapinkorven teitä - - -Pimeästä pohjoisesta työntyvät suuret virrat, Kemi- ja Tornionjoki, -lukuisine lisähaaroineen, olivat laajan Lapinkorven aikaisimpia -kulkuteitä. Niitä myöten puskeutui lantalaisasutus yhä syvemmälle -lappalaisten valtakuntaan, jopa aina jokien lähteille asti, Lapin -vedenjakaja-tunturien laiteille, raivaten yksinäiseen kiveliöön pälven -sinne, toisen tänne ja kohottaen suotuisimmille paikoille kokonaisia -kyläkuntia. - -Virrat opastivat korvenraivaajan kiveliöihin ja taas näyttivät hänelle -suunnan alamaihin. Virtoja myöten tapahtui kaikki kesäinen liikenne. -"Väylä" oli kiveliön miehen ainoa yhdysside muuhun maailmaan, monesti -hänen ainoa toverinsa erämaan yksinäisyydessä. Kaukaisista korpimaista -se toi viestejä, ollen aina vaeltamassa ja ohjaten matkansa etäiseen -etelään, missä maailmanrikkaat häärivät. Sen mukana metsien mieskin -aina silloin tällöin lähti veneineen taikka lauttoineen laskemaan -alas, saaden hyvän kyydin, jopa toisinaan oikein hirvittävän vauhdin -vaahtoavissa koskissa. Sillä suureen maailmaan rientävä, tunturien -hiljaisissa kirkkaissa kaltioissa syntynyt, omissa kotiseuduissaan -iloisesti haastellen hypähdellyt vedenväki kasvoi alamaissa valtavaksi -voimaksi, joka lukemattomissa koskissa ja könkäissä kiukkuisena -kuohahteli ja ärjähteli, jopa toisinaan kuin metsäläinen yltyi -mielettömään raivoonsa huutaen ja pauhaten, niin että koko erämaa sen -kuuli ja vapisi. - -Tornionjoen suulle oli jo aikaisin sukeutunut tärkeä liikepaikka -sekä sitten pieni kaupunkikin, jossa etelä ja pohjanpuoli kävivät -tavaroitaan vaihtamassa. Sinne jokivarsien asukaskin suuntasi matkansa. -Aina äärimmäisistä pälvistä Könkämäenolta, Maunusta, Naimakasta, -Iitosta, Mukkavuomasta, saatettiin lähteä laskemaan Torniota kohden -neljin-, viisinkymmenin penikulmin vuolasta virtaa alaskäsin ja taas -sauvomaan takaisin monisataiset kosket. Samoin Ounaan varren metsäkansa -laski jokeansa ja suurta Kemiä pitkin Keminsuulle, josta merta myöten -ohjasi Tornioon. Mutta Ounaan latvaseutujen kylät, Peltovuoma, -Vuontisjärvi, Ounasjärven Hetta sekä Muotkajärvi saattoivat käyttää -toistakin vesitietä: muotkia veneensä poikki puolen neljänneksen -taipaleen Muotkajärvestä Sotkajärveen, siitä laskea Sotkajokea Palojoen -kautta Muonioon ja sitten suoraan alas Tornioon. - -Ylimaiden metsät vaelsivat virtojen mukana alas tukkeina taikka -lankkuina suuriksi lautoiksi iskettyinä, taikka puristettiin metsien -elinvoima ruskeaksi tervaksi, työnnettiin tynnyreihin ja lautattiin -Tornioon. Samoissa lautoissa taikka pitkissä jokiveneissä joutuivat -alamaiden markkinapaikoille myöskin erämaan voit ja poronsarviliimat -sekä muut lapintavarat. Palattaessa oli vene kuormitettuna jauhoilla ja -suoloilla sekä muilla alamaan tarpeilla, joita kiveliö ei tuottanut. -Viikkoja kului pitkään Tornion retkeen. Alaskäsin kyllä mentiin -kilvaten virran kanssa, niin että rannat vilisivät ja päivä miltei -seisoi paikoillaan, mutta ylös noustessa saatiin soutaa vastaisia -vesiä, sauvoa nivoja ja koskia sekä äkäisimmissä paikoissa kiskoa -kuormaa köysissä taikka raahata rantaa myöten; päivät vain vilahtivat -ohitse, mutta rannat melkein seisoivat taikka siirtyivät käymäjalkaa -taaksekäsin. Vierähti siinä ennenkuin matka oli tehty "pio päiviä, -koura huomenia." - -Talvisinkin olivat suuret jokiväylät erämaiden tienviittoina etelään. -Laskettiin useinkin vain suoraan selkäjäätä pitkin, oiustaen matalat -niementyvet ja taas työntyen tasaiselle väylälle. Kyläisillä mailla -toisinaan ajettiin pitkin rantojakin taloloita myöten ja sulien koskien -kohdalla häädyttiin niinikään maatjalkaa matkaamaan milloin toista -milloin toista rantaa sen mukaan kummalla puolen olivat paremmat maat. -Siten ajettiin Kolarista Suomen puolta Jarhoisiin, josta taas Ruotsin -rantaa Pelloon. Täältä päästettiin Suomen rantoja Turtolaan, mutta -sitten jälleen toista puolta Kattilakosken alle, Kaulirannalle, josta -tultiin yli tälle puolen ja ajettiin pitkin mataloita rantaniittyjä -Närkin kylän kautta Ylitorniolle. Alkkulasta alaspäin oli talvitie -kummallakin rannalla. Jokitörmälle noustiin helpoimmin matalaa kurua -myöten. Sellaista paikkaa sanottiin "tiensuuksi", ja jos sen lähimaille -sitten joku pystytti talonsa, sai sekin Tiensuun nimen. Niinpä on esim. -Kolarin-saarella Tiensuun talo vanhan talvitien maallenousun tienoilla, -samoin alempana Lappean lähellä. - -"Kirkkotieksi" tällaista talven valtatietä sanottiin Tornion-Muonion -laaksossa. Sitä näet aikoinaan pitkä pohjan perukka kaikkein useimmin -vaelsi kirkkomatkoillaan -- oli määräpyhät, jolloin kunkin kulmakunnan -oli saavuttava Herran temppeliin. Vanhastaan käytiin Ruotsin puolen -Ylitorniolla, sitten Pajalassa, väylän takana, sen jälkeen taas Suomen -Ylitorniolla sekä myöhemmin Turtolassa ja Kolarissa. Kuuli sama tie -kyllä markkinamiestenkin metelöimistä ja näki pitkiä raitoja, jotka -jutivat milloin Köngäsen korkealle markkinakentälle, milloin Tornioon -taikka Alkkulan kirkonmäelle, milloin taas Kolarin kirkkosaarelle -markkinailoa pitämään. - -Syntyi aikojen kuluessa jokien vaiheelle kesätiekin, vain semmoinen -pahainen jalkamiesten palas, joka noudattaen väylää väliin kapusi yli -vaarojen, väliin edusti portaita pitkin vuomien ja jänkien ylitse ja -kierteli asutuilla seuduilla kyläkujasia myöten talosta toiseen. Ukot -itse vain omin apuinsa ja yksissä miehin porrastivat vetelät jänkänsä, -ja näiden vanhojen äijien suoporrastuksen jäännöksiä on ylemmillä -jokivarsilla vieläkin paikoin näkyvissä. Kirkkoon ja naapureihin -taivallettiin näitä erämaan teitä, ja joskus, kerran, pari kuukaudessa, -kulki niitä jalkaposti keveine laukkuineen. - -Omia porraspolkujaan sai Tornion jokivarsi polkea polvesta polveen, -poika isänsä perässä. Ei ole siitä vielä vierryt sataakaan vuotta, kun -ensimmäinen kärrytie saatiin kuusi, seitsemän penikulmaa Torniosta -ylös Ylitornion Alkkulaan, ja vasta viimeisinä vuosikymmeninä päästiin -tunturien tienoille Enontekiön kirkonkylään. Ensimmäisen tien -teosta tietävät vanhat vieläkin kertoa muisteluksia, vaikka asia on -tapahtunutkin jo "äijäfaarin aikoina". "Sant-Mikkelin" mies, Malini, -oli urakalla teettänyt tietä ja "sant-mikkeliläisiä" olivat olleet -tekomiehetkin. Rukiista puuroa olivat Mikkelin miehet pistelleet -leivän kanssa, kun ei heille taloista riittänyt lehmänantia -puuronkasteeksi. "Pakottakkoo, pojat, kakkoo puuron kanssa!" oli -muuankin isä kehoitellut poikiaan. Ja "kainulaiset kaitakasvot" -olivat kummissaan katsoneet, kun "savolainen pulloposki" oli syönyt -puuron leivän kanssa. Mutta vaikka tietä tehtiinkin puuron voimalla -ja sant-mikkeliläisellä väellä, ei siitä sittenkään tullut valmista. -Malmi-ukon urakka ei lyönytkään leiville, saati sitten puurolle: tie -tuli huonosti pohjatuksi, sillat jäivät tekemättä ja urakkamies hävisi. -Paikkakuntalaiset saivat sitten viimeistellä töitä ja rakennella -siltarumpuja. Halvarin ukko, suuri omintakeinen rahaseppä Rovaniemeltä, -teki Keroputaan sillan urakalla, ja silloin iskettiin siltapelkkoja -jokeen, niin että raskas junttakin jyskäytteli: - - "Taas yksi sa'anpankko tuli! - Taas yksi sa'anpankko tuli!" - -Samoin kuin Tornion jokiväylää, noudatti toinen talvinen valtatie -Kemi- ja Ounasjoen väylää, milloin ajaen pitkin jokea, milloin oiustaen -halki maiden. Niinpä laskettiin Rovaniemen Jääsköstä Kittilän Alakylän -Jääsköön Ounasjoen itäpuolta "pitkin uomanreikiä", jängältä jängälle, -niin ettei koko matkalla jouduttu kuin joku neljännes kulkemaan -kangasmaata. Aivan taloton oli tämä lähes viisipenikulmainen taival, ja -"Pitkäksiväliksi" sitä sanottiinkin. Alakylästä taas laskettiin vuomia -myöten Kaukoseen ja täältä niinikään vaaroja kierrätellen Kittilän -kirkolle. - -Kemistä saatiin kesätie pitkin Kemijokivartta ylös Rovaniemelle ja -sieltä Ounasjokea seuraten Kittilän kirkonkylään, sekä viimein siitäkin -ylös pari, kolme penikulmaa Sirkkaan ja Könkääseen, missä hiekoitettu -kärrynraitio painuu ja päättyy Ounasjokeen. Ei ole siitä kulunut kuin -alun neljättäkymmentä vuotta, kun kärrypeleillä ruvettiin pääsemään -Kittilään asti. Tämän tien rakennustöistä saamme tietoja Kittilän -Alakylän kirjamiehen, "Vene-Aapon", muistiinpanoista. Kesäkuun 29 -päivänä 1879 on ukko merkinnyt: "Kruunun tienteko tie auksuuni on ollu -eilen Kaukosesta maunujokeen asti hätä on pakottanu Ihmisiä huutamaan -niin halvala ettei ole markkaa nossu syltä tietä pahki mettäsä ei -jängiläkään Se on 25 pennistä liki 90 pennin välillä. Väkiä on ollu -kauhian paljon ulkopitäistäki, hätä on kova joka suunala Surkia -aika nyt." Sitten marraskuussa 1881: "Silta Maunujokeen on valmis, -sen teetti Juho Tiura Rovaniemeltä", ja taas 1884: "Pahtajoven Sillan -teko... Tiura on Siltain teettäjä koko Rovaniemi Kittilä tiellä", -sekä 1888: "Kruunun tietä kuljetaan Rovaniemessä hyvä tie", ja -tammikuussa 1889: "Soraa veetään Kruunun tiele, Väisänen päällikkö, on -oululaisiaki", ynnä lopuksi syyskuun 24 päivänä 1889: "Ruununtien Syyni -on nyt tie hyväksyttiin ja tullee Kunnalle." - -Eivät kaikki erämaan asukkaat erikoisesti tietä halunneet, eivät -ainakaan aivan porttinsa viereen. Niinpä suuri Kaukosenkyläkin -"pölkäsi" mokomaa kruununsarkaa, niin että tahtoi ajattaa sen ohitse, -parin neljänneksen päähän kylästä. Sitten eivät kaiken maailman -kulkurit, karkulaiset ja tattaraiset osaisi taloihin, kun tie menisi -metsiä myöten, arvelivat kaukoslaiset. Tiemestarit eivät kuitenkaan -kuulleet kyläläisiä, vaan vetivät suuntansa Kaukosenkin kautta. - -Poikki laajan monipenikulmaisen kiveliökairan, joka erottaa -Tornion-Muonionlaakson Ounasjoesta, kävi jo vanhoina aikoina -muutamia valtaväyliäkin. Sellainen oli Kittilän Sirkasta Pöntsön -ja Jierisjärven kautta kulkeva erämaantie, jota kesäisin voitiin -lyhentää vesimatkoillakin, osaksi Kulkujokea sauvomalla ja sitten -laskemalla Jierisjärveä ja -jokea alas Muonioon. Talvisin taas ajettiin -matka poroilla. Tätä "vanhaa postitietä" vaelsivat entisaikaan -Lapin virkamiehet, papit, "houvit", tuomarit ja kaikki herrat -virkamatkoillaan Sodankylästä ja Kittilästä Muonioon, matkustipa joskus -läänin maaherrakin. Kerran vuodessa, talvella joulun jälkeen, houvi -ja tuomari ajoivat Muoniosta asti kantamassa veroja sekä pitämässä -käräjiä, ja matkan varrella piti kansan olla heitä "vastustamassa", -laittaen huoneet lämpöisiksi, varaten syötäviä ja toimittaen hyvät -ajokkaat. Kittilässä oli Välitalon suuri pirtti herrojen asuntona ja -käräjätupana, ja täältä saatettiin matkamiehet Jierisjärven Rauhalaan, -johon jo muoniolaiset olivat saapuneet "vastustamaan". - -Talvisilla umpiteillä piti matkaherroja saatella kymmenelläkin -valitulla porohärällä, ja sittenkin matka kävi hyvin hitaasti. Mies -hiihti edellä sivakoilla ja hiihtäjän perässä kahloi pari poroa -tyhjine ahkioineen: kolmannessa ahkiossa oli herrojen neuvoja, -sitten vasta neljännessä istui itse herra, samoin viidennessä, jonka -jälkeen taas oli neuvoja ja muuta tavaraa sekä tyhjiltään astuvia -varaporoja. Päivässä tehtiin matkaa vain viisi, kuusi neljännestä, -ja kolmipenikulmaisella Sirkan ja Rauhalan välisellä taipaleella -häädyttiin viettämään yötä. Lyötiin vain honka, mitä suurinta "pakanaa" -löydettiin, yöpuuksi, ja sen lämpöisissä loiottiin yökausi, kunnes taas -lähdettiin puhkomaan paksuja hankia. - -Mutta silloin kun itse maaherra oli maata vaeltamassa, ei kelvannutkaan -porokyyti, vaan piti häntä kyyditä hevosilla. Läänin päämies vaelsi -kuin valtaherra omalla komealla "koijallaan", oma "kuskakin" pukilla -istumassa sekä saattomiehenä perässä paikkakunnan vallesmanni. Pari -hevosta valjastettiin koijan eteen, kolmas oli perässä "tiuhteimenä", -hevosten omistaja sai hypätä perälaudalle, kuski poukauttaa pukille, ja -sitten ajettiin tulista "piililaukkaa" senkoin kaviotusinasta lähti. -Perälaudalla kykkijä sai kovertaa kyntensä kiinni pysyäkseen -paikoillaan, ja nimismies koetti parhaansa mukaan painaa perässä. -Rauhalaan asti saatteli Kittilän vallesmanni maanvaaria, ja sinne taas -piti Muonion nimismiehen saapua vastaan vereksien hevosten ja miesten -kanssa. - -Kaikilla taipaleilla ei kyllä maanisäntäkään päässyt näin mahtavasti -laukottamaan. Maaherra "Althaanikin", kun kerran matkusti pohjoisessa -valtakunnassaan, joutui Rovaniemen ja Kittilän Jääsköjen "Pitkää-väliä" -ajamaan aivan umpitiellä. Miehen täytyi hiihtää edellä sompasauvalla -tunnustellen tienpohjaa ja pari miestä sivakoi sivuilla hoidellen -maaherran "koijaa", ettei se kaatuisi. Täiselässä, Hämeenmetsässä, -yövyttiin taipaleelle, jolloin "kuernööri nukkui koijassaan" ja -kyytimiehet makasivat hongalla. - -Maaherran käynti Lapissa olikin merkkitapaus. Ainahan niitä tuomareita, -houveja, vallesmanneja ja muita pikku herroja näki ja sai poroilla -laukkuuttaa, mutta ani harvoin heidän päämiestänsä. Hänen komeaa -koijaansa kyllä lennätettiin, vaikkapa piililaukkaakin, varsinkin kun -päästiin itse samaan matkueeseen perälaudalle kyköttämään. Oikeinpa -mielihalulla odotettiin maanvaarin tuloa. Niinpä Pekkalan äijä -Kaukosessa ryhtyi jo kesällä harjoittelemaan hevosiaan parivaljakoksi, -jotta sitten pääsisi maanäijää kyytiin. Reen eteen ukko valjasti nuoren -oriin ja ruunan, ja ajella kahnusteli edestakaisin pitkin kylänraittia, -jopa koetti totutella valjakkoaan astumaan komeasti samaa jalkaa niin -kuin kasakkain sotaratsut Torniossa. "Vasen, oikea, vasen, oikea!" -karjui äijä ajokkailleen repien ja riepoitellen suitsiperistä. Mutta -vallaton ori ei malttanut astua vanhan ruunan tahtiin, hyppi vain ja -hämmästeli toveriansa sekä viimein rietaantui ja laukkasi metsään. -Mutta Pekkalan äijä ei heittänyt, vaan hankki Hakalan vanhan tamman -ruunansa toveriksi harjoitellen niitä ja päästenkin sitten maaherran -perälaudalla ajelemaan. - -Kesällä eivät herrat juuri joutaneet Lapin erämaita matkailemaan. -Kittilän--Muonion kiveliötietä kulki silloin tällöin vain yksinäinen -postimies taikka joku paikkakunnan asukas. Joskus vain joku -etäisempi matkamies samosi poikki leveän kairan, levähti Kulkukeron -takana Kotasenmaan suurella puolivälipetäjällä, "Päiväkirja-hongalla", -kikkasi siihen nimimerkkinsä ja vuosiluvun ja taas paineli edelleen. -Joutui kerran sentään tuomari "Kytenius" vaeltamaan pitkän -kesätaipaleen Kittilästä Pöntsön kautta Muonioon, pitämään välikäräjiä -"Rikinän" taloon. Ukko oli jo vanha mies, kainalosauvoilla kulkeva -äijänkäppyrä, mutta virka vaati lähtemään. Veneellä soudettiin häntä -minkä voitiin, ja maataipaleet kannettiin paareilla. Eihän vanha pieni -käpsä paljoa painanut; kun kahdeksan miestä oli vuoronperään -kantamassa, katkesi kiveliötie muutamassa päivässä, ja korkea oikeus -pääsi istumaan Rikinän isoon pirttiin. - -Toinen talvinen valtatie kulki poikki kairojen Sodankylästä -Kolariin. Tämäkin oli oikea erämaiden "keino", joka halkoi synkkiä -metsiä, ojentui suurien aapojen ylitse käyden suoraan järvikylästä -toiseen. Se lähti Sodankylän kirkolta länttä kohden Vaalajärven -Pumpaseen ja taas halki salojen ja jänkien Kittilän Kelontekemälle, -sitten edelleen ohi monien vaarojen ja vaaranselkien Kaukosenkylään -Ounasjoelle. Kaukosesta ajettiin poikki maiden, poikki Lainiojoen -Kallonkylään, Kolarin rajoille, josta ojennettiin yli vedenjakajan -Kolarin Venejärvelle, sitten Vaattojärvelle ja Sieppijärvelle. Täältä -ajettiin joko suoraan länttä kohden Tornion- ja Muonionjokien -yhtymille, Pajalan kirkkomäelle ja Köngäsen vanhalle markkinakummulle, -taikka laskettiin Naamijoen juoksua Tornionjoelle sekä samaa suuntaa -alas Tornioon. Tämä tie oli mitattu ja paalutettu; joka neljänneksen -päässä oli toista metriä korkea lurikkapäinen patsas kuin mies -seisomassa ja matkanmittaa osoittamassa, ja joitakuita vanhoja -patsaita on Kelontekemän ja Kaukosen salolla vieläkin pystyssä. -Pisimmillä taipaleilla oli maja taikka kota levähdyspaikkana. Sellainen -oli Kelontekemän ja Kaukosen puolimatkassa kyhjöttävä Lylymaan -Kuolemanlaen pyöreä pirrikota, johon matkamiehet pysähtyivät ajokastaan -hengähdyttämään. Paikkakunnan talollisten oli pidettävä talvitie -ajokunnossa; jokaisen isännän piti huolehtia määrätystä osastaan. Tätä -tietä käytettiinkin ennen ahkerasti. Sitä ajettiin toisaalle Sodankylän -kirkkoon ja Kaukosen, sitten Kittilän, markkinoille, toisaalle taas -Pajalan kirkkoon ja Köngäsen markkinoille. Samoin myös Lappi juti -samaa tietä alas Tornioon, ja etelän kauppasaksat nousivat Lapin -markkinakentille. Ruijanrannan matkalaiset sitä kulkivat sekä Ivalon -kullankaivajat ajoivat Ounasjoelle asti ja siitä jatkoivat matkaansa -jokea seuraten ylös tunturimaihin. - -Kesäisinkin seurattiin tämän tien suuntaa kulkien kuivia maita myöten, -kierrätellen jänkiä ja vuomia. Kittilän kirkkomiehet astelivat sitä -Sodankylään ja levähtivät Loimiojan rannalla, Kirkkojyrhämän pienellä -tievahamaralla. Matkaryypytkin siinä otettiin, ja toiset ryypyt -nakattiin Rakkumanlaella sekä Viinamaassa. Kelontekemäjärvelle päästyä -tehtiin Tilkkuanlahden pohjukkaan savu, että kyläläiset tiesivät tulla -tuomaan venettä. - -Vanha tiesuunta kulki Sodankylän Vaalajärven Pumpasesta myöskin Riipi- -ja Syväjärvien kautta suurelle Unarille sekä siitä edelleen alaskäsin -Ounasjoelle Meltaukseen, jossa yhtyi Lapista tulevaan Ounasvarren -tiehen. - -Tunturien takaiseen yöpuolen Lappiin vei päiväpuolen mailta useitakin -kulkuteitä. Sellainen, aina Ruijanrannalle kulkeva, vahva valtatie -meni Kittilästä Ounasjokea ja jokivartta Könkään, Tepaston ja Kyrön -kautta Enontekiön Peltovuomaan ja Vuontisjärvelle sekä sieltä edelleen -halki tunturimaiden ja lapinjänkien Norjan puolelle Koutokeinoon, -jossa muinaiseen aikaan pidettiin suuria markkinoita. Ajettiinpa -Koutokeinostakin yhä eteenpäin, ohi Ruijan mahtavien tunturijonojen, -pitkin Alattiojoen suurta kurua alas Jäämeren rannalle Alattioon eli -Possukoppaan, missä talven kuluessa pidettiin kahdetkin suurmarkkinat: -syystalvella joulukuun alussa ja kevätmarkkinat Matinpäivän aikoina. - -Alattion markkinoille ajoi tätä tietä koko Peräpohja ja Lappi -Sodankylää ja Sallaa myöten, vieden lannanvoita, naudanlihaa, -poronpaistia, riekkoa ja muuta maalintua, poronnahkoja ja turkiksia -ynnä kotalappalaisille hamppulouteita, sekä tuoden jauhoja ja suoloja, -kahvia ja sokeria, turskaa, saitaa, silliä ja kaikenlaista merikalaa. -Kittilän Kyröön asti ajattivat kauppasaksat kuormiansa sekä hevosilla -että poroilla, ja täällä vaihdettiin tavarat reslareistä ahkioihin ja -lähdettiin jutamaan pororaidoissa edelleen. Seutukunnan lappalaiset, -aina Koutokeinoa myöten, tulivat Kyröön kauppamiehiä vastaan saamaan -rahtikuormia. Kaksitoistakin leiviskää nuoritettiin yhteen ahkioon -- -"lain mukaan" ei yhdelle porolle saanut sälyttää sitä suurempaa kuormaa --- ja sitten kymmenissä raidoissa lähdettiin jutamaan Ruijanmerta -kohden. Kolme kruunua maksettiin 10-12 leiviskän voipuolikosta rahtia -30 penikulman matkasta Kyröstä Alattioon, ja vielä piti vetomiehelle -antaa joka puolikolta eväiksi puoli naulaa, joskus koko naulakin -"kyrsävoita". Useimmin nähtyjä rahtimiehiä olivat koutokeinolaiset -Isosilmä-Matti, Pierras-Niila, Maaretan Mikko ja Musta-Mikko sekä -hettalaiset Iisakki ja Tuomas Näkkäläjärvi. - -Toinenkin pimeille perille vetävä tie haarautui Kittilästä ja vei -tunturien ylitse Inariin sekä sieltä edelleen Jäämerelle. Vanhimman -Inarin tien sanotaan kulkeneen Ounasjoen Tepastolta, Tepastojokea -Puljun lapintalon kautta Ivalojoen latvoille ja poikki Repokairan -Repojoelle. Sitten otti "Inarin postitie" suoremman suunnan, -kulkien Kittilästä Nälkäjärven, Sotka- ja Kuivasalmen järvien ohitse -Kiistalaan, josta lähti halkomaan vanhoja peuranpyytäjien erämaita -Seurujärven kautta Pokkaan, Kitisen latvoille. Pokasta mentiin poikki -Kitisen monien latvapurojen ja vedenjakaja-tunturien "Inarinmaahan" -Mirhaminpirtille ja Ivalojoen Ivalo-Mattiin, sitten Karvaselkään, -Menesjoen latvoille, Menesjärvelle, Suolujaurille ja niin Inarin -kirkolle. - -Talvisin painui tätä keinoa tunturientakainen Lappi etelän -markkinapaikoille, ja etelästä taas nousivat sitä ylös kauppiaat ja -Ruijanrannan kalamiehet, samoin kuin monet muutkin lapinkävijät. Pitkä -oli tämä erämaan matka -- Kittilästä laskettiin Pokkaan seitsemän, -kahdeksan penikulmaa, Pokasta Menesjärvelle kahdeksan ja siitä Inarin -kirkolle viisi -- ja varsinkin tunturien mailla pitkät sen talottomat -taipaleet. Sinne olikin pitkin matkaa puolentoista, parin penikulman -päähän toisistaan taikka asutuista seuduista, rakennettu majapirttejä, -"välitupia", joissa matkaavainen saattoi levätä ja lämmitellä, -yöpyäkin sekä pitää suojaa pahalla säällä. Sellainen tunturikoti oli -Mirhaminselän laiteessa sekä Karvaselässä ja Menesjoen latvoilla. -Seurujärvellä saatiin suojaa Jakolan talossa, Pokassa asusteli -Suikki-Antti, Ivalolla Ivalo-Matti ja Menesjärvellä eleli vanha -lapinäijä, Menes-Jussa, pienessä pöksässään. - -Kesäisinkin kuljettiin tietä sen minkä näillä mailla oli kuljettavaa; -"takkapostikiri" tallusteli Kittilästä Inariin kerran kuukaudessa. -Tie olikin laitettu kuin Lapin paras keino: kankaalle raivattu -"nilja", tuntureille rakennettu rastit ja jängille sekä vuomille -ladottu pari-, kolmirunkoiset porrastukset. Viisi, kuusikymmentä vuotta -takaperin olivat Kiistalan Sammu, Jolan Jossa ja Rastin Pekka-raukka -olleet Pokan seutuja porrastamassa. - -Vieläkin vaelletaan tätä tietä Kittilästä tunturien taakse ja sieltä -takaisin. Mutta alkumatka Kittilästä Pokkaan on suunnattu suoremmiten -Könkäästä Rautuskylän ja Hanhimaan kautta Kapsajoelle Karhulaan ja -siitä halki salon Pokkaan. Tätä polkua painelee vielä postimieskin -kerran viikossa Pokkaan asti. - -Vanhoja lapinteitä on sekin viisipenikulmainen palas, joka nousee -Ylimuoniosta pitkin Siosjoen suuntaa Ounastunturin, Paljakan -ja Sammalvaaran välistä laaksoa Ounasjärvelle Hettaan. Näitä maita -jo entisinä aikoina Muonion ja Hetan noidat hyökkäilivät toistensa -kimppuun ja sitten Muonion-Tornionlaakso ajoi Alattioon. Vanhan -tiesuunnan porrastettuja jänkiä ja komeita pikku järvien välisiä -hiekkaharjuja astelee vieläkin Hetan takkaposti, ja talvisin jutaa tätä -samaa taivalta Muonio ja Kolari matkatessaan Alattion markkinoille. - -Jo vanhoista ajoista kuljettuja taipaleita on myöskin Muonion- ja -Könkämäjoen suunta Kilpisjärvelle ja siitä yli tunturiselän Norjan -rannalle Skibotteniin eli "Juukeaan". Tämä tie veti entisaikaan raitoja -sekä etelästä että lännestä Rounalan ja Enontekiön muinaisille -markkinakummuille, ja sitten taas ohjasi etelän markkinamiehet Juukean -kauppakentille. - -Vuolaat virrat ja suuret järvet sekä pitkät erämaan palkaat ovat -vieläkin enimmäkseen Lapinkorven kesäisiä kulkukeinoja, soutaminen ja -sauvominen sekä jalkaisin jutaminen on tunturimaan miehen matkantekoa. -Vanhaan tapaansa hän vieläkin vaeltaa ikivanhoja kulkuteitään, -pysähtyen levähtämään ja keventämään eväskonttiaan vanhoissa totutuissa -paikoissaan, polun varren välituvassa, kirkkaalla metsäkaltiolla, -"Penikulmapetäjällä", taikka "Päiväkirjahongalla", taikka vanhalla -tutulla nuotiopaikallaan, "mettäkevarissa" väylän rannalla. - -Samoilla sijoilla ovat entisetkin äijät väsyneinä levähtäneet, ja -niiden viereen vieläkin vanhankansan hyvät haltiat ohjaavat erämaan -matkamiehen. - - - - -Kun vanha katoaa - - -Vanhat hyvät tavat säilyivät kauan Lapinkorvessakin. Siellä poika -paineli samoja polkuja kuin isäkin, ja nouseva polvi sivakoi -kalmistoihin vaipuneen kansan aukomaa latua. Peräpohjan äkäiset virrat -vaikeuttivat uusien suuntien tuloa erämaihin, korpien kaltaiset -tiet ja metsäpalkaat eivät suvainneet alamaiden leveää, joutuisaa -menoa. Lapinkorven virtoja kuljettiin vain selkä köykyssä sauvoen ja -kiveliöiden keinoja taivallettiin verkalleen kontti selässä. - -Mutta Peräpohjan kansan ahkera liikkuminen Lapinkorpensa pohjoisilta -ääriltä, Ruijanrannoilta asti aina alas etelään Pohjanlahden -laitamille, jopa Hämeen, Savon ja Karjalan maille saakka, toi mukanaan -uusia kummia sekä suuren maailman tietoja ja taitoja tiettömiin -erämaihinkin. - -Savupirtti on jo aikoja sitten huokaissut viimeiset harmaat haikunsa. -Jo entiset äijävaarit löivät sen kotoisen kiukaan hajalle, karistivat -kiiltävänmustat karstat katosta ja nuohoivat nokiset seinät, -työnsivät räppänän tukkoon ja rakensivat uudenaikaisen uunin, joka -puski savunsa suoraan ulos. Olkilatoina ja riihiröttelöinä näkee siellä -täällä vielä muutamia menneen polven asuinpirttejä. Sellainen vanhan -väen musta pirtti on esim. Putaan talon riihenä Kittilän kirkonkylässä, -toinen olkilatona Enontekiön Peltovuoman Eirassa, kolmas Kolarinsaaren -Rautiolla heinälatona. - -Muonion Kätkäsuvannon Vittikossa on vielä asuinpirttinä entinen -savutupa, jonka on rakentanut 60-70 vuotta takaperin kuollut äijävaari, -Kalle Vittikko. Yli satavuotiaassa pirtissä asuu vieläkin vanhan -Vittikon äijän tuntu, vaikka uuni jo puhalteleekin henkihaikunsa -piipun kautta ulkoilmaan. Mutta mustuneet välikattovuolet, piitat -ja pikkuorret ja pienehköt lasi-ikkunat kertovat äijän aikaisesta -elämästä. Pienehköjä vaatimattomia tupasia ovat vanhat savupirtit -olleet nykyisiin asuntoihin verraten, vain viisi, kuusi metriä -seiniltään, ikkunatkin tuskin pari, kolme korttelisia luukkureikiä, -ja ainoastaan joku isompi lasi-ikkuna perässä taikka sivuseinässä. -Ensimmäisen lasi-ikkunan paikkakunnallaan sanotaan olleen Kittilän -Kaukosenkylän Kiviniemessä: pienen ruutupahasen lautaluukun sijassa. -Mutta kylän kumma oli sekin ollut, naapuritkin olivat sitä katselleet -moitiskellen: "Jo on ylpeä mies, kun seinätkin laittaa lasista." -Viimeinen savupirtti Turtolassa oli vielä nykyisten vanhojen muistannan -aikana vanhalla ruotusotilaalla, Hurtti-ukolla, sekä toinen Latulla, -pienen mökin eläjällä, ja vielä vanhalla suutarilla, Tervahaudan -Erkillä, joka pärevalkean ääressä istui ommellen pikku pöksässään. -Karsinaseinässä oli "lautaröpällä" suljettava "lakheinen", sivuseinässä -lautaluukku ja perässä pieni lasiruutu. Kolarin Vaattojärvellä eleli -viimeksi savupirtissä muuan "Käräjä-Kreetaksi" sanottu emäntä, -Kurtakossa oli viimeinen savutupa Palomaassa, ja Ylimuoniossa haikusi -myöhäisin pirtti Ylitalossa. - -Tuohikatot alusruoteineen ja peittomalkoineen olivat ennen aivan -tavallisia, ja vieläkin joskus näkee sellaisen komean entiskansan -katon suojaavan vanhaa hyvännäköistä asuinrakennustakin, vaikka -pärekatto jo onkin ottanut ylivallan. Ensimmäinen pärekatto -Turtolassa tehtiin kunnan lainamakasiiniin n. 70 vuotta takaperin. -Puukolla vain kiskottiin päreet yhteisin voimin; jokainen talo toi -määräosansa, rengitkin repivät pienen osuutensa, ja siten saatiin -suureen makasiiniin kirkon luona uudenmallinen katto. Epäillen koko -kattopuuhaa kyllä katsottiin ja arveltiin: "Ei siitä mitää tule, ei -pärheestä tule pitävää kattoa!" Mutta pitävä siitä tuli, ja sitten -ruvettiin pian rakentamaan pärekattoja muuallekin. Kittilän Alakylään -saatiin ensimmäinen pärekatto 1872. Tämän on Vene-Aapo merkinnyt -kirjoihinsa: "Tänä kevänä on Jukka niminen mies Lappajärvestä kotosin -Salvanu Rautiole Ylitalossa pirtti Rehon ja lyöny päre katon siihin -ensimmäinen täsä kyläsä." Ylimuonioon teetti 1875 ensimmäisen pärekaton -Muotkan Salkko Kolarin miesten ollessa mestareina. - -Opittiinpa myöhemmin valmistamaan kattopäreitä höylälläkin. Ensimmäisen -pärehöylän Kittilän Kaukoseen laittoi Hakalan isäntä 30-40 vuotta -takaperin. Se oli pitkä, toisesta päästä seinään kiinnitetty vipu, -jota miesvoimin työnneltiin. Samanlaisia suuruksen voimalla käypiä -pärehöyliä nähdään paljon vieläkin. - -Aurinko ja taivaan tähdet olivat entisen kansan ajanmittaajina. -Heitellen suurvempelettään aurinko päästeli sille päiviä jakaen ne -aamu- ja iltarupeamiin; sydänkesällä se ajoi täysinäistä valtapyöröänsä -ympäri koko Lapinkorven. Auringon juoksusta laski kansa päivänsä -juoksun. Niinpä Kieringin Kumpulan isäntä aamulla ajeli renkejään -ylös, huutaen: "Aurinko on jo Rutovaaran päällä!" ja emäntä illalla -lehmiä odotellessaan päivitteli: "Eipä lehmiä kuulu, ja aurinko on -jo Raaterovan päällä." Päivällä taas merkittiin: "Nyt on syönnin -aika, aurinko on jo mellamoolin päällä, Soasjärven kohalla." Mutta -synkimmän talven aikana päivä painui pimeään ja heitti ajankulun -kokonaan tähtien hoitoon, niinkuin ainakin pimeän yön hetkinä. Tähdet -olivat öisen erämaan asukkaan parhaita oppaita ja ajanmäärääjiä. -Kiveliön ukko oli pannut merkille, että korkealla avaruuden laella -pohjoisen napatähti seisoi tarkkana pohjoisen merkkinä ikuisesti -paikoillaan, ollen kaikkein vakaisin tähti, jonka ympäritse kiertyi -koko taivaanlaki ja kaikki mitä siinä näkyi. Ja tämä oli sellainen -napa, että jos se liikkui, niin silloin liikkui koko maailman olento, -eikä tarvita muuta kuin että tämä napa naksahtaa poikki, niin tulee -yhteinen loppu. Aurinko ja muut taivaankappaleet saattoivat kyllä -vähän notkahtaa radaltaan mitään häiriötä tuottamatta; onhan joskus -tapahtunutkin, että aurinko on nutkahtanut asemiltaan viisitoistakin -minuuttia, vaikkeivät siitä ole tietäneet muut kuin annakantekijät. -Vakaisessa pohjannavassa riippui pitkäpyrstöinen, seitsentähtinen -Otavakin, joka makasi taivaalla niinkuin ruunanraato; sen ympäri juti -pikku-otava, joka oli kuin neitsykäinen, ja samoin matalampaa pyöröä -vaeltava seulajainen, jonka ympärysvanne oli täynnä pieniä tähtiä -niinkuin seula, sekä Aaroninsauva, jossa oli kolme tähteä suorassa ja -kaksi viteessä. Iso Otava pyöritti pyrstöänsä kuin kellon viisaria -auringon mukaan, ja varsinkin syystalvesta jouluun asti se tarkalleen -näytti auringonlaskun ja kulun sekä päivänkoitteen, mutta sitten kun -"päivä tuli täythen", tuli sille kevättalvella liian hoppu meno: se -alkoi ajaa auringon edelle niinkuin kello, joka käy liian nopeasti. -Seulajaiset pysyttelivät aina vastapäätä aurinkoa, ja Aaroninsauvalla -oli lännen suunnalla varma paikkansa silloin kun päivä valkeni. Sen -mukaan lappalainenkin määräsi iltaveikinsä. - -Olihan niitä paljon muitakin tähtiä, jotka kaikki jutivat määrättyä -keinoansa, Mooseksensauvat, ehdontähdet ja kointähdet ja sitten -lukematon määrä suuria ja pieniä taivaannastoja, joiden nimen -tiesivät vain tähtiherrat, maailman viisaimmat miehet. Heidän -kirjoissaan oli kaikkien tähtien nimi ja paikka, ja minuutilleen he -tiesivät taivaankappalten juoksun, eikä heitä koskaan saatu valheesta -kiinni. Olivatpa he niin tarkkoja, että jos yksikään tähti taivaalta -katosi, he tiesivät paikalla lähteä sitä etsimään. Siitä on jo yli 70 -vuotta, kun Ylitornion Rahtulaan tuli viisi tähtiherraa muun toimensa -ohessa etsimään kadonnutta taivaannastaakin. Tuntureille saakka olivat -herrat saaneet taivaltaa, ja kun sieltä olivat aikansa kiikaroineet, -niin olivatkin löytäneet kadonneen tähden Ruijanmerestä ja taas -merkinneet sen kirjoihinsa. - -Alkuperäisimpiä erämaan kelloja oli "päivätaulu" eli "tiimastukki", -joka vielä vanhojen nuoruuden aikana nähtiin muutamien talojen -pihamaalla, kalakentillä taikka niityillä. Sellainen puusta veistetty -pyöreä lauta niinkuin lakinpohja, oli ollut Karungin Kukkolan -kyläläisten niityillä Vojakkalan korvessa, ja siitä olivat niittymiehet -käyneet katsomassa päivänjuoksua. Samanlainen, kolmen jalan nokkaan -istutettu "puukello" oli Kukkolassa Kissalankankaalla, Kissalan Iiskon -mökin luona, Kourilehtolaisten kirkkopolun varrella. Kolmella jalalla -seisoi "kellopyörä" ennen Einarissakin Mäntylän pihamaalla. Laudassa -oli "lumerot" kuin kellotaulussa, ja keskellä pystyssä napa, jonka -kalve lankesi aina sille merkille, kuinka paljon kulloinkin oli kello. - -Päivätaulua parempaa kelloa ei entisaikaan ollut monessakaan talossa. -Pidettiin vain silmällä, milloin keilotalosta alkaa aamutuli vilkkua, -ja sen mukaan tiedettiin itsekin työntää valkea uuniin ja ryhtyä päivän -toimiin. Vanhoilla emännillä oli kyllä "nousunaika tunnossa", niin -että he osasivat omia aikojaankin kavahtaa ylös ja ruveta töihinsä. -Iltapuhteen kuluminen katsottiin "karsiloovasta", joka oli päreen alla. -"Nyt on asettuma-aika, kun karsia on niin paljo karttunut", sanottiin. -Juoksengin Nallissakaan ei vielä ollut kelloa, kun 55 vuotta takaperin -taloon tuotiin miniä Kulluvaarasta. - -Siitä on jo alun kahdeksattakymmentä vuotta, kun "talalaisia" kulki -kellokaupalla, viipyen Ruotsin puolen Pellossa useita päiviä. -Silloin monet paikkakuntalaiset hankkivat ensimmäisen ajanmittansa, -"taalakellon", pirttinsä seinälle. Niissä kyllä ei ollut kaappia, -"huoria". Kulluvaaran Iisakki-ukkokin osti kellon ja teki itse -"huorin", onnistuenkin siinä niin hyvin, että rupesi muillekin niitä -nikkaroimaan, ja Hetan Pekka Matarengissa piti huolen maalaamisesta. -Kukkolan Rantakallion ukkokin osti taalakellon ja meni heti naapurin -isännälle isoistellen sanomaan: - --- Osta siekin kello! - -Mutta naapurin äijä arveli vain: - --- Aina mie olen tiennyt kellottakin nokkoni hajottaa. - -Mutta Kourilehdossa oli jo entiseen aikaan oma kelloseppänsä, 40 vuotta -takaperin vanhana äijänä kuollut Kourilehdon ukko, "Pelimanni-Jussi", -joka oli laiska talontöitä tekemään, mutta ahkera nikkarustöihin ja -niin mainio kellomestari, että teki kukkukellonkin Kuuren taloon, -ensimmäisen koko paikkakunnalla. Teki Jussi vielä kummemman kellon -Longille Liakanjoen varrella. Siinä aina täysillä tunneilla tulla -tuiskahti pikku tyttönapero luukusta ja soittaa rimputteli niinkuin -pelimanni. Ja Laasin taloon Vojakkalassa nikarteli äijä sellaisen -kellon, joka pelasi "hopseerit ja valssit." - -Kittilässä sanotaan ensimmäisen kellon olleen pastori Nordbergilla, -joka oli sen isänperintöinään tuonut Torniosta, ja kello oli oikein -"Könni-raukan" tekoja. Pastorin auksuunista huusi sen Törmäsen isäntä -Tepastolta, ja nyt on sama kello Kontioniemen talossa. - -Kaukosenkylän ensimmäiset seinäkellot rupesivat naksuttamaan Vaaran -talossa, Kiviniemessä ja Hakalassa. Kyrönkylään, Pallastunturin taakse -ilmestyi ensiksi Mikkolaan pikkutauluinen ajanosoittaja. Mikkolan äijä -toi sen 50-60 vuotta takaperin Kolarin markkinoilta. - -Seinäkellon perässä kulkeutui sitten taskukellokin. Tuli kerran -- -siitä on noin 50-60 vuotta -- Kaukosen Lassi Pekkala kirkolta ja tiesi, -kun kirkonkuulumisia kysyttiin: - --- No ei mitää erityistä kuulu, mutta Pietin Ollilla oli plakkarikello. - -Turtolan Juoksengissa nähtiin ensimmäinen taskukello Kulluvaaran -Aapolla, joka oli etelässä matkustellessaan saanut sen poveensa -naksuttamaan, näytellen sitten kotikylässään sitä suurena kummana. -Mutta Kulluvaaran vävy, yhdeksättäkymmentään käyvä Nallin Salmo-äijä -halveksii vielä nytkin koko vehettä ja puhelee: - --- En ole sitä tavaraa pitänyt päivääkään... Nyt se pitää olla -kaikilla porsaillakin. - -Muinaisten ukkojen alkuperäinen tulenteko oli Lapinkorven ukoillekin -tuttu. Metsäretkillään täytyi heidän joskus, kun ei ollut tulineuvoja -mukana, tehdä tuli tyhjästä. Niin Karhulan Jossakin Kittilän Puljussa -kerran häätyi veistämään metsässä kaksi sileää tervaspalikkaa ja alkoi -niitä hivuttaa vastakkain, sahaten niin kauan, että viimein savu -tuprahti ja tulikin leimahti. "Hivutustuleksi" ja "kitkantuleksi" -vanhat ukot sellaista tulta sanoivat. - -Tuluksista muuten otti vanhakansa sytyttävät kipinänsä. Niillä -iskettiin valkea pirtinuuniin, niillä viritettiin metsänuotio, niillä -ukot lipsauttivat piippunsakin savuamaan, taulaa valmistettiin koivun -taulakänsästä, tuliraudat olivat kotiseppäin takomia, ja piikiven -kappaleita saatiin Tornion kauppiailta "päällyskaupaksi". Vuoltiin -myöskin päretikkuja, kastettiin niiden nokka sulassa tulikivessä ja -niillä tarpeen tullen pistettiin tuli hiilloksesta taikka taulasta. Ja -nämä olivat kiveliön ensimmäisiä tulitikkuja. - -Mutta sitten, 70-80 vuotta takaperin, ruvettiin Ruotsista tuomaan -"ihmeellisiä" raapaisutikkuja, jotka eivät kaivanneet tulitauloja eikä -hehkuvia hiiliä, ei muuta kuin housuistaan vain raapaisi, niin heti -tuiskahti tuli. Nallin Salmo-äijäkin poikakasakkana ollessaan toi -kerran jonkun "loovan" Ruotsin Pellosta Suomen Pelloon, antoipa yhden -tikun Puskan Priita-muorillekin. Muori sytytti sillä piippunsa ja -ihastui niin, että sammutti tikun heti ja pisti poveensa, jotta "saanpa -sillä tulen toisenkin kerran". Enontekiön Ylikyröön toi ensimmäiset -"ruottintikut" Kyrön Iso-Jaako kerran Muoniosta palatessaan, raapien -niillä tulta housuistaan, niin että koko kylä kummasteli, luullen -Jaakon oppineen noitakonsteja. Kaukosessa taas nähtiin ihmetikut -ensikerran Kiviniemen ukolla, joka eli niin isoisesti, että käveli -"saapaskengissäkin", varsipieksuissa, muiden astellessa vain -paulakengissä ja karvaisissa naudakkaissa. Sellaista rentoilemista -kyllä toiset paheksuivat, jopa arvelivat: - --- Saapi nähä, kuinka kauan sekin mies talossaan pysyy, kun -saapaskengissä kävelee ja housuistaan tulta raappii! - -Mutta monet vanhat ukot olivat niin kiintyneet rakkaisiin -tulusneuvoihinsa, etteivät koskaan ruvenneet "persetikuilla" -housuistaan tulta raapimaan. Vanha, hieltä ja savulta tuoksahtava, -kiiltäväksi kulunut tuluskukkaro oli mieluisa toveri; sen ääni oli -lapsuudesta asti kuultua tuttua kilkutusta, sen kirkkaat kipinät -singahtelivat kuin tähdenlennot, ja sen taulantuoksu oli kuin pyhää -savua. Mutta ruotsintikut kärhähtivät aina vihaisesti ja haisivat kuin -myrkky. Ja sitten niistä vielä piti maksaa rahaa. Nallin vanha -Pekka-vaarikaan ei milloinkaan viljellyt tikkuja, tuluksillaan vain -iski piippuunsa taikka otti uunista hiilen ja puhalsi siitä valkean. -Samoin myöskin parikymmentä vuotta takaperin kuolleet Turtolan -Konttajärven Vittikon äijät, Antti ja Jussa, käyttivät tuluksia koko -ikänsä. Eivät raskineet vaarit luopua vanhoista vehkeistänsä, vaan -kovin moittivat Konttajärven äijääkin, joka rennommanluontoisena -"kalmarintikuilla" piirteli tulta piippuunsa. Jopa ukot halveksien -sanoivat: - --- Sie olet ylön rento, kun niin tuhlaat! - -Rätisevä, lekuttava päretuli valaisi pimeää pirttiä, ja syksyisinä -teurastusaikoina kastettiin satamäärin talikynttilöitä, joita sitten -pitkin talvenselkää poltettiin. Mutta n. 60 vuotta takaperin rupesi -ilmestymään lamppuja kiveliönkin pirtteihin. Ensimmäisen lampun toi -Ylitornion Raanujärven sydänmaille Vanhantalon Iisko, rikas napatalon -isäntä. Koko kylä tuli katsomaan Vanhantalon ihmeellistä uutta -kynttilää, joka loisti oikein lasitorvesta ja valaisi pimeimmänkin -loukon. Kummissaan katsottiin sen kirkasta valoa ja ihmeteltiin, -"kuinka helppo oli näkö". - -Nauris oli entisten savupirttien syötäviä, vaikka piti se valtaansa -vielä savuttomienkin pirttien pöydällä. Uusiin peltokarkeoihin, -juurakoiden ja risujen polttotuhkiin kylvettiin se ensiviljaksi, ja -niissä nauris kasvoikin hyvin laajaksi ja latuskaiseksi. "Syljettiin" -sitä myöskin vanhoihin lypsykaarteisiin, joita porotokka oli polkenut -ja lannoittanut, samoin myöskin viimevuotisiin kesantotarhoihin. -Syksyllä nauris viime viljana korjattiin, paikoin kymmenin tynnyrein. -Hauvikkaina nauriita syötiin sekä poronlihavellissä keitettynä, ja -kovina vuosina pantiin nauriinkaaletkin pataan höystöiksi. - -"Eikä perunaa ollut olemassakaan." - -Mutta sitten viime vuosisadalla peruna pyörähti Peräpohjaan ja -Lappiinkin, ajoi savupirttien aikaisen nauriin pois pöydältä ja valtasi -vähitellen sen aseman. Hitaasti se kyllä tapahtui, vaikka uusi tulokas -olikin niin sikiävää sukua, että muni juurikoloonsa kerrassaan -koko pesueen, sen sijaan että tuuheatukkainen vanha nauris-raukka -teki vain yhden ainoan kalpean mukulan. Satakunta vuotta takaperin -sanotaan Karunkiin tuodun ensimmäiset perunat. "Kruunulta panthin -se potonistutus-oppi" ja lähetettiin perunoita kappa joka taloon, -sen verran vain, että saatiin siemeneksi ja päästiin juuri makuun; -joku "pottu" vain oli Juoksengin Kulluvaarassakin voitu maistaa, -ja sitten piti koko sato säästää uudeksi siemeneksi. Turtolaa -siementeli kruunun perunoilla kuulu "Vestolan herra", joka viime -vuosisadan alkupuoliskolla asusti Turtolan kirkolla. Häneltä Kolarikin -sai uudispottunsa. Kankaan vanhan muorin isävainaa, Pääkön Jussa, -toi ensimmäisen perunakapan Sieppijärvelle, ja siitä sikeysi sitten -Sieppijärven pottusato. Kittilän Kyröön saatteli ensimmäiset perunat -Mikkolan Pekka, nykyisen Mikkolan äijän isä. Kittilässä oli niitä -kruunun toimesta jaettu ja Mikkolan äijäkin oli saanut konttiinsa pari -kappaa, antaakseen alkua toistenkin kyröläisten pottuviljelykselle. -Sodankylän Kieringin perunasato sai alkunsa, kun Ranta-Mikko 70 vuotta -takaperin toi taskussaan muutamia mukuloita Alakylän Puljulasta. - -Ei ollut peruna alussa mikään mielivilja; kapoin ja kieloin sitä vain -entisaikoina viljottiin, ja puolikon jos joku pani peltoonsa, niin -toiset jo sanoivat: "Jopa sie panit paljo pottuja!" Voinhukkana ja -sianruokana monet pitivät koko mukulaa. - -Mutta vähitellen levitti peruna alusmaatansa ja nousi yhä ylemmäksi -"sen mukaan kuin ihmiskarjakin hyötyi". Enontekiön takamaiden -peltovuonialainen saattaa jo kylvää neljin, viisin tynnyrein, jopa -joku porojen kanssa alituisesti erämaita kiertävä lappalainenkin on -kesäkenttäänsä Pöyrisjärvellä peittänyt muutaman pottukymmenisen ja -aidannut tämän ainoan pellonviljelystilkkunsa porokelkoilla. - -Kapoin, kieloin ja puolikoin mittasi vanhakansa perunansa sekä jyvänsä, -suolansa ja kalansakin, ja mittaa monesti vieläkin entiseen tapaansa, -laskien lisäksi vielä nelikoita ja tynnyreitä. "Riihipuolikko" oli 15 -kappaa, mutta suola- ja kalapuolikko vain 12; kieloon laskettiin neljä -kappaa ja nelikkoon puolikahdeksatta, mutta lestiin lyötiin 12 -tynnyriä. - -Vanhat pituusmitat olivat tavallisen kokoisella miehellä aina -matkassaan. Tuuman hän mittasi etusormensa "pyetten" välillä, -keskinivelellä, ja vaaksan vaaksoi peukalolla ja etusormella. Sylen -voi hän määrätä levittäen kätensä, jolloin sormien päiden väli, -"nenäsormisyltä", oli kolme kyynärää. Lyhyempiä olivat "peukalosyltä" -ja "nyrkkisyltä". "Kyynärpääsyllällä", joka oli levitettyjen -kyynäspäitten väli, määrättiin lehmänhinkalon tavallinen leveys. -"Syrjäkämmen" ja "pystykämmenkin" olivat tarpeellisia ja aina mukana -olevia mittoja. Edellinen oli kämmenen leveys, jälkimmäisessä lisäksi -kohotetun peukalon mitta. Naisillakin oli oma mittansa, etusormen -ensinivel, "tippi", jolla he mittailivat sukan- ja vanttuunkudelmansa -pituutta. Peltomaitaankin mittasivat vanhat isännät sylikepeillä. He -astella haarikoivat vain pitkin piennarta, saaden kahdella askeleella -aina "syllän". Viisisylistä peltosarkaa viisi syltä pitkälti oli -kapanmaa eli 25 "kanttisyltää", ja kielonmaa oli sata kanttisyltä, -ohratynnyrinala 800, ja ruistynnyrinala eli kuorman maa 40 syltä -"ristiinsä". - -Niittyjä raivattaessa käytettiin mittana tavallisesti kielonmaata, -kuormanmaata sekä "yhen lehmän heiniä". Heinätöissä kesälaskuna -määriteltiin häkkiin eli kuormaan kuusi rukoa heiniä, ruko painaen -kuusi vanhaa leiviskää, ja lehmän talviheiniksi tarvittiin 30 rukoa. -Laskettiin häkki myöskin "olkalapoittain", joita heinämies niityllä -saattoi haravanlavan ja kättensä varassa kantaa olallaan. Kolmetoista -olkalavotta luettiin häkkiin. "Tuontihäkki", mikä talvella niityltä -ajettiin kotiin, oli kyllä pienempi kuin kesäinen "laskuhäkki." - -Olkia mitattiin köydellä, jonka pituus solmusta solmuun oli kolme -syltä. Olkikupolatomuksen ympäritse tiukalle vedettynä piti solmujen -sattua vastakkain, ja siinä oli "mitta" olkia. - -Matkan mittoja olivat "pelikuormat" ja neljännekset, joita oli sekä -"rapeoita" että "nättiä". Talvisella järvenselällä ja väylällä olivat -tien osoittajina ja mittoina tikat ja tikkavälit. Kahden puolen -tikoitettuna oli tikkavälin pituus 25 syltä, mutta jos vain toiselta -puolen, piti tikkain välin olla 12 1/2 syltä. - -Viina oli jo savupirttien ajoilta periytynyttä vanhanväen juotavaa, -jota entisaikaan saatiin itse kotoisin keinoin keittää kuhisuttaa. -Vanhat äijät sitä enimmäkseen joivat ja matkoillaankin kuljettivat -mukanaan tinalaskussa. Viinaryyppy tarjottiin vieraallekin suun -avaukseksi ja puheenjuoksutteeksi. Viina, ruoka ja tupakka olivat -entisen talon vierastarjoilut. - -Tuli sitten kahvi Tornioon, ja musta pannu lähti vaeltamaan kohti -Lapin erämaita, ei kyllä erikoisella kiireellä, mutta hitaasti vain ja -piileskellen matkamiesten eväsarkuissa ja raitoahkioissa. - -Alatornion Vojakkalassa osui kahvipannu ensiksi Korven ja Peräntien -taloihin. Se tapahtui siihen aikaan kuin "sant-mikkeliläiset" -rakensivat Alkkulan maantietä. Korvella oli silloin kievarinpito, ja -"tientehettäjä" Malmi asustaessaan kievarissa perehdytti talonkin -uuteen juomaansa. - -Karungin Kukkolassa Tuomaan talossa tapahtui ensimmäinen -kahvinkeitto-yritys noin 70 vuotta sitten. Tuli taloon römppäviikolla -vieraisiin kaupungissa palveleva sukulaistyttö tuoden kahvia ja sokeria -tuliaisiksi. Heti ruvettiin keittohommiin "herskapissa" palvelleen -tyttären toimiessa mestarina. Pienellä padalla paahdettiin pavut, -paperi levitettiin pöydälle ja siinä halstuopin pullolla rullattiin -ne jauhoiksi. Samalla pikku padalla keitettiin kahvikin, jota sitten -kaupungin opin käynyt tytär antoi jokaiselle tilkkasen sokerin -kanssa, kysellen: "Eikös olekkin hyvää?" - -Samoihin aikoihin saatiin kahvi Kittilän Kaukoseenkin Kiviniemen -taloon, joka oli silloin kestikievarina. Sitten siirtyi majatalohoito -Hakalaan tuoden mukanaan kahvipannunkin. - -Mutta Kolarin Sieppijärvelle Pääkön taloon ennätti kahvi jo 80 vuotta -takaperin. Pääkön Jussa, Ruijanrannat, Köngäsen markkinat ja kaikki -kulkenut kaupanmies, toi Torniosta vanhimman tyttärensä ristiäisiin -kahvipannun sekä kahvia ja sokeria. Kahvipannu oli kyllä vain kuin -miehennyrkki, ja kahvia oli ainoastaan naula, toinen sokeria, mutta -kahvia silti ristivieraille tarjottiin. Mutta ei maistunut uusi -musta juotava monellekaan, jopa jotkut sylkivät sen heti maahan -sanoen: "Kyllä viina on parempaa!" Eikä vieraille kahvia kovin paljoa -tyrkytettykään, naulasta riitti vielä jäämäänkin. Loput korjasi -Jussa aittaan ja kestitsi niillä taas vieraita, kun toinen lapsi oli -ristittävänä. - -Turtolan Pelloon toi ensimmäiset kahvit kauppias Lindgren. Häneltä -Matinlompolon syrjäkylän Karhakka-Ollikin kerran hullaantui -ostamaan, kokeillakseen, miltä nuo maistuisivat. Kertoipa ukko sitten -naapureilleen: - --- Ostin miekin neljänneksen kumpaakin, kahvia ja sokkeria. - --- Kuinkas sie osasit ne käyttää, ku et sie ennen ole koskaan nähnyt? -toiset kysyivät. - --- Ka, miksen osannut? Mie poltin pöönät piipussa, ja akka söi -sokkerin. - -Käsin, pivolla, vain entisaikaan toimitettiin jyvien puhdistaminen. -Viskaaja istui riiholäjän eli rusan vieressä kourallaan heitellen -kasasta, niin että raskaimmat "seinhäisjyvät" lensivät seinäinvieriin, -keveämmät "raihaiset" jäivät lähemmäksi, ja kepeät ruumenet putosivat -kaikkein lähimmäksi. Sitten vielä kaksikorvaisella käsipohtimella -pohdettiin jyvistä pöly pois. Ison rusan viskaamisessa vierähti kohta -päiväkausi. - -Tuli sitten riihimiehen apulaiseksi viskuukone, "rusamasiini". -Sellainen hankittiin Tornion Vojakkalassa ensiksi Korven taloon 60-70 -vuotta takaperin. Muuan puuseppä sen teki, ja konetta lainasivat -muutkin kyläläiset, vaikka arvelivatkin: - --- Kun tulee nöyrä vuosi, niin tuollaisella ei saa puhtaaksi, kun tulee -heikompi vilja. - -Ylitornion Nuotiorannalle toi ensimmäisen viskuukoneen Ojan vaari -Hämeestä pellavaisten hakumatkaltaan. Mutta ukko pani uuden masiininsa -riiheen lukon taakse näytellen sitä kyläläisille vain "rahan eestä". -Isännät kävivät kummaa katsomassa ja saarnasivat siitä pyhäiltaisissa -istunnoissaan. Toiset sanoivat, etteivät mokomasta huoli, se kun -ryöpyttää kaikki jyvätkin ruumenten joukkoon, toiset taas väittivät, -että "hyvä se on selithän". Mutta Kulluvaaran Karisten Iisko ja -Masiini-Aapokin maksoivat rahat, katsoivat masiinia ja tekivät -itselleen samanlaiset, jopa rupesivat rakentelemaan niitä muillekin. - -Kolarin ensimmäinen viskuukone saatiin Vaattojärven Alataloon n. 60 -vuotta takaperin, ja koneen tekijä oli ylitorniolainen puuseppä Pekka -Karinen. Pari vuotta myöhemmin hankki Sieppijärven Hilppakin koneen, -ja kun toi emännän taloonsa, niin vei hänet ensiksi riiheen katsomaan -uutta masiiniansa, pöyryyttäen sillä paremman puutteessa ruumenia. - -Kittilän Kaukosessa teki Mokon Matti ensimmäisen rusamasiinin noin -50 vuotta takaperin. Matti oli vain vaivainen kylän elatusukko, -joka kerran avojaloin asteli Ouluun valittamaan maaherralle huonoa -elatustaan, saaden maaherralta kuulla, että "pitää Matille antaa -enemmän elatusta". Pitkällä etelänmatkallaan sai Kaukosen mies muiden -kummien ohella -- Oulun kirkossa ukko kuuli uruilla soitettavan, ja -sitä sitten useasti matki möristen, piipittäen ja luiluttaen, että -semmoista jumalatointa jongaa Oulun kirkossa pidettiin, kun ihmiset -yrittivät veisata --- nähdä rusamasiininkin ja kotiin päästyään -teki samanmallisen kojeen. Puusta ukko vain nikarteli kaikki vehkeet, -veistellen koivusta rattaatkin, ja sitten masiinia selässään kantaen -kulki riihestä toiseen jyviä puhdistamassa, saaden maksua kapan -rusalta. - -Kärrypelit kulkeutuivat ylimaihin vasta maantien matkassa. Tulipa -viimein polkupyöräkin, joka oli jo niin hirveä koje, että muuan -Kaukosen muori nähdessään ensi kerran sillä ajettavan kauhistuneena -kiljaisi: "Herra Jesus, piru viepi miestä!" - -Mutta ennen maantietä sentään ruvettiin jo kotipihasilla ja pelloilla -ajelemaan puukärryillä. Kaukosen Kiviniemessä ja Hakalassa, jotka -varakkaimpina olivat aina kylänsä edelläkävijöinä -- m.m. ranka- ja -lankkusahojenkin omistajina -- nähtiin ensimmäiset lantakärrytkin jo -50-60 vuotta takaperin, puuakseliset, puupyöräiset lannanajovehkeet. -Mutta oikeat kärryt, Kittilän esikoiset, nähtiin pastori Nordbergilla, -joka oli tuonut ne etelästä. Kirkonkylillä ukko niillä vain saattoi -ajella, mutta ei etemmäksi, sillä ei ollut tietä etelään ei pohjoiseen. -Pastorin huutokaupassa 1870 joutuivat kärryt Vaatto-äijälle, Kolarin -Vaattojärvelle ja sieltä Könkääseen. - -Ompelukonekin osui viimein Lapinkorpeen, vaikkei sellaisesta ihmeestä -vielä moni ollut kuullut puhuttavankaan. Kaukosen mieskin tuli kerran -etelästä koneella ommelluissa takeissa, ja sitä kaikki kummastelivat: - --- Siinäpä vasta mestari on ollut, kun näin hiinisti on ommellut. - --- Se onkin masiinilla ommeltu! selitti takinomistaja. - --- Masiinilla! Voiko rusamasiinilla ommellakin? kyläläiset taas -ihmettelivät. - --- On niitä parempiakin masiinia! ylpeili mies. - -Sellaisen "paremman masiinin" hankki ensiksi, noin 40 vuotta takaperin, -Kittilän kirkonkylän kraatari Mikko Vettainen. Ja koko Kittilä kulki -kummastellen katsomassa, kun kraatari ei enää kyköttänytkään pöydällä -jalat ristissä kuin lappalainen, vaan istui jakkaralla masiininsa -ääressä polkea veivaten ja herrana käännellen ompelustaan, jota -masiini hyrräten hakata nokitti kuin tihulainen. Kraatarinkin arvo -nousi siitä, niin että hän alkoi taksoittaa työtänsä sen mukaan, minkä -tukkimies hevosineen ansaitsi päivässä, eli markka-kymmeneen, kun se -ennen oli ollut vain neljä, viisi markkaa. - -Uudenaikaisia olivat jo ne vaatteet ja parseelit, joita masiinilla -ommeltiin. Entisen kansan käsin ommellut puvut olivat silloin jo -kadonneet, ja vain kaikkein vanhimmat muorit ja vaarit niitä enää -muistavat. - -Pellavarohtimista nuoruaiseksi kudottu "prostinapaita" oli alimmaisena -arkipaitana sekä miehillä että naisilla, pyhänä taas hienompi -liinapaita. Pellavaloiminen, villakuteinen hame oli musta- taikka -tummanruskeapohjainen, punaisine, sinisine ja viheriäisine -pitkin-raitoineen. Röijy oli tummavärinen, usein raitainenkin, vyöllä -"hoikemuksesta" kohdasta kiinnitetty. Päässä oli varakkailla naisilla, -lukkarin muoreilla ja tyttärillä sekä muilla rikkailla sininen -tykkilakki "fluureineen" ja leveine silkkisolmuineen, jaloissa -raitaiset sukat sekä mustat ruojuskengät. Housuja eivät naiset -tarvinneet, "jopa olisivat nauranhet suunsa halki, jos joku olisi -housuja pitänyt. Sanottiin kyllä, että herrasfröökynöillä oli -housukki... Mutta mieki olin lopulla seittemääkymmentä kun ensimmäiset -housuni sain." Paksu "toppihame, joka oli tehty kuin täkki", oli -alushameena talvella. Vielä oli naisilla komea "silkkifluurinen" -punainen hartiohuivi, "lonksaali", jonka rikkaat kiinnittivät -kultasormuksella "lean alle", vieläpä muutamilla oli suolivyössä toinen -korea huivi. Emännän sormessa oli leveäkantainen "kraveerattu" -hopeasormus, ja kotoisissa oloissa riippui hänen vyössään komea -messinkinen vyölliskoukku monine avaimineen. Talvella käytettiin -päällä vielä "kohtua", turkkia, jonka päällinen isoisilla oli -"ruottinverkaa, hyvää jos hyvää", sisus oravannahkaa sekä kaulus -"hiiniä vesielävännahkaa tai siperinnahkaa... ja se vesielävännahka -olikin tyyristä". Krinuliinejäkin oli noin 60 vuotta takaperin -nähty kaupungin mamseleilla, olipa oltu näkemässä, kun kerran -"Toornion fröökynöitä" oli viety Haaparannalle "paaleihin": -heinähäkkiin oli täytynyt fröökynät sovittaa jaloilleen seisomaan, -kun eivät pystyneet istumaan ajurin rekeen. Jotkut ylpeimmät Tornion -laakson tyttäretkin, samoin kuin Kittilän ja Muonion parhaimmukset -panettivat krinuliinivanteita alushameeseensa. Niin oli Kittilässä -"Ranken frouvalla", Jussilan Maria-Johannalla ja Sirkankylän Kaijalla -sekä muilla semmoisilla "höökäreillä" komeat pönkkähameet. Vanha, -80-vuotias Palon Mari-mummukin Kukkolassa sanoi parissakymmenissä -ollessaan komeilleensa kolmen vanteen hameessa, mutta oli muutamilla -ollut kahdeksankin vannetta. Semmoinen hame oli kuin puupirri, -alimmainen pyörökin oli jo kuin pyykkisaavin vanne. Ovesta kun -sellaisissa hameissa yritti, niin "aina länkkyä jäi jälkhen". Mutta -surullisen lopun sai Kittilän krinuliinikoreilu. Muuanna talvi-iltana -punotti taivas ja lumi ja koko maailma aivan verisenä. Kittilä -kauhistui ja yhteistä loppua odotellen riisti pois ja repi synnilliset -koreutensa, Jussilan Maria-Johannakin poltti krinuliinivanteisen -hameensa. - -Miehet häärivät kesällä hurstihousuissa ja röijyissä. Talvella taas -oli "kankhasta" housut, joiden etumuksessa oli pelti, mikä avattuna -"putosi polvhin asti, niin että koko hoito näkyi". Pystykauluksinen -röijy oli valkeaa villakangasta, ja sen rintaa koristi rivi kirkkaita -messinkinappeja. Ulkona liikuttaessa oli päällä miltei nilkkoihin -ulottuva, villavyöllä vyötetty vitivalkea sarkakauhtana, umpitakki, -"ja se merkithin, että oli vireä vaimo, kun miehellä oli kauhean valkea -takki". Takkinsa "poovessa" säilyttivät miehet lappalaisten tapaan -tuluksia sekä muitakin "kaluja". Metsämiehilläkin oli eräretkeltä -tullessaan povi lintuja täynnä. Pitkillä matkoilla pantiin umpitakin -päälle vielä turkit, ja sidottiin kaulan, rinnan ja vyötäisten -ympäritse 8-9 kyynärää pitkä leveä villavyö. Päässä pidettiin kesällä -omien räätälien tekemää "lippilakkia", talvella taas koiran- taikka -lampaannahkaista reuhkaa. Jaloissa oli karvaiset "nauvakkaat" taikka -poronnahkaiset kallokkaat, joissa lyhytvartisten sukkien, "kuopien", -lisäksi käytettiin täytteinä heiniä. - -Mutta rikkailla isännillä ja valiomiehillä oli juhlatilaisuuksissa -päällään "rokki", joka oli sinisestä verasta tehty, puolimäärään -polvia ulottuva, leveäkauluksinen, messinkinappinen herrasparseeli. -Nivusten kautta se otti ihoon kiinni, mutta helmoista oli niin alava -ja leveäpoimuinen, että siitä saattoi hyvinkin sivaltaa pari -lakkivaatetta, "eikä tiennyt mithän, että oli otettu". Takahelmoissa -oli rokin "salaplakkari", josta tavallisesti "pikkuisen joku valkea -nuska näkyi", kun isäntä pyörähteli. Valiomiesten parseeleja olivat -myöskin korkeat "tröttöhatut" sekä samettiperäiset karvalakit, joissa -oli "niin hiini karva, että jos minnekäpäin pyyhkäsi, niin se jäi sinne -päin nojaillen". - -Itse kehräsi ja kutoi naisväki kaikki vaatteensa ja kankaansa. Siinä -hommassa menivät talven pitkät päretulilla valaistut pimeät sekä -keväiset päivät, ja sai siinä hääriä - - "totinen Toimelan emäntä - ja viisi vireää piikaa". - -Talvella kehrättiin, keväällä maaliskuussa ruvettiin kutomaan, ja -sitten jo ennen kesätöitä piti joutua kaikki valmiiksi. - -Kotona toimitettiin värjääminenkin, ja värjäysaineet olivat -miltei kaikki kotimetsistä kerättyjä. Mustaan käytettiin "mustien -kaltioitten" mutaa, "maamustaa", lepänparkkia ja pyörätahon ihviä, -harmajaa saatiin jauhopuolan eli hietapuolan varvuilla, punaista -värjättiin koivunkänsillä, "ja piti siihen olla vähän myrkkyäkin", ja -keltaiseksi painettiin koivun pihkalehdillä, lupoilla ja kelloilla sekä -viheriäiseksi koivun pihkalehdillä, sinikivellä ja "saltsyyrällä". -Sinistä värjättiin myöskin ikivanhaan kansan tapaan: hapatettiin -kiukaalla astiassa sinikiveä ja ihmisen "virstaa" ja siinä päiväkausin -liotettiin ja hämmennettiin värjättäviä lankoja taikka villoja, "ja -se haisi kuin väripytty". Kaikkia metsävärejä piti keittää vedessä ja -panna väripataan hiukan suolaakin ja sitten "kultioida", että väri -paremmin tarttui kiinni. - -Sarat, "kankhat", vanutettiin kotona. Muutamissa taloissa oli -vartavastiset lovikylkiset vanutuspuut, mutta toiset toimittivat -vanuttamisen potkimalla. Pari päiväkautta saivat poikaset maata -selällään penkillä pöydän ja seinän välissä jalat vastakkain, potkien -sarkakääröä, toinen alta, toinen päältä, niin että se myötäänsä -pyöriä kihnutti tullen yhä tiuhemmaksi. - -Ei osannut entisten pirttien kansa kirjoitustaitoa, hyvä kun sai -painetusta sanasta selvän siksi, että läpäisi rippikoulunsa ja -lukukinkereillä tuli toimeen pappinsa kanssa. Pienimmätkin paperit, -velkakirjat ja palvelijain "päästöseelit" piti kirjoituttaa papilla -taikka muulla pitäjän virkamiehellä ja ottaa ne vastaan useinkin -ruotsinkielisinä ymmärtämättä sisällöstä muuta kuin kömpelön -puumerkkinsä. - -Oli siellä täällä sentään joku oppinut "kriivarikin", jonka luokse -ukot saattoivat astella asioineen, tarvitsematta aina mennä -virkaherroja häiritsemään. Sellainen oli Turtolan "Vestolan herra", -Nils Ekström, joka kyllä jo kuului virkaherroihin, sellainen myöskin -Pellon "Länkke", Suomen sodan aikainen, "Sant-Mikkelistä" lähtenyt -kersantti Herman Lemke, joka rauhan jälkeen oli jäänyt Ruotsin -puolelle ja sieltä kulkeutunut Pelloon. Vanha kersantti oli "hyvä -kriivari", osaten kirjoittaa "ruottinkielenkin", ja ruotsiksi hän -kaikki kirjoittikin, päästöseelitkin päästeli samalla kielellä. -Kolarilaisten kynämiehenä oli Pellikan Olli, joka saattoi toimittaa -"värteerinkejäkin", sekä Kristiina Ulriika Torneus, "Tupa-muori", joka -alhaalta Tornionjoelta oli joutunut Lanton Heikin emännäksi. Hänkin -osasi lukea ja kirjoittaa "ruottinkielen" ja kykeni suomentelemaan -ukkojen maakauppakirjoja sekä muita papereita, jopa niitä -kirjoittamaankin. Velkakirjan kyhäsi Tupa-muori esim. tällä tavalla: - - "Minä alle kirjoitettu olen Lainaxi ottanut Johan Matin Pojalta - KihlanKin Koste Yden Summan suuren 60 Ricsiä Welka Rahasa ilman - Räntyä Jaakon Päivän asti mutta jos Silloin ei maxo tapahtu niin - Lankea sille Rahale Lailinen Ränty sexi kun se maxetan Kolarisa - 15 Päivä Joulu Kuusa 1845. - - Johan Joh:son Lanto - - Kirj. C. U. Lanto" - -Mutta sitten nousi ukkojen omasta joukosta kirjoitusmiehiä. Pellosta -kävivät Jolman pojat, Antti ja Heikki, Torniossa Viipon mamsellin -koulussa vuoden oppien kirjoituskonstin sekä "neljä ensimmäistä -laskutapaa", jopa ruotsinkieltäkin. Antista tuli sitten Lemken jälkeen -Pellon kynämestari. Suomeksi hän kyllä kirjoitti, vaikka saikin "kaiken -valon ja kaavan Länkken papereista ja muista vanhoista kirjoista". - -Turtolan kirkolla oli kirjoitusmiehenä Vestolan herran jälkeen pari, -kolme vuotta takaperin 90:n ikäisenä kuollut Heikki Lauri, joka -hoiteli kaikki kunnan asiat. Kolarin ensimmäiset kirjoitusmiehet -oppivat taitonsa pastori Bäckmanilta, joka oli Kolarissa 1858-1862. -Pastori piti pyhäiltoina kylän nuorille koulua kotonaan, luettaen -biblianhistoriaa, katkismusta ja virsikirjaa sekä sisähuoneessa -opettaen muutamille pojille kirjoitus- ja laskutaitoa. Siinä koulussa -Heikkilän Niilokin ja Pellikan Heikki oppivat kynämiehiksi, Heikkilän -Niilosta, "Houvin Nikusta", tulikin sitten koko kunnan kuulu toimimies, -"kirjailija" ja asianajaja, joka saattoi miltei kaikki juttunsa ajaa -aina "sinaattiin" asti, ja "sen miehet sinaatissa korjasivat, vaikka -Nikulla oli toinen käsi housunliitingissä kun kirjoitti". Ukolla -olikin niin paljon kirjoittamista, ettei joutanut juuri koskaan talon -töihin. Myötäänsä vain piti kynä kädessä istua pöydän ääressä, ja -silloin "kun ukko kirjoitti ulos, ei saanut paljo partten päällä -kävellä". Lattiaparret kun liikkuivat ja natisivat, niin kynämies "ei -saanut verta niin seisomhan että olisi tullut selvää". Ukko, jolla oli -"lutheerilainen usko joka kokassa", kuoli 57-vuotisena 1898. - -Kittilän parhaita kynämiehiä oli Alakylässä asuva Vene-Aapo, taitava -kenkäseppä ja venemestari, joka kirjoitteli kuulumisia sanomalehtiinkin -sekä omiksi huveikseen pisteli kaikenlaisia asioita muistiin, saaden -aikaan paksun päiväkirjan. Pitäjän ylipään kirjamiehenä oli Köngäsessä -asuva Jokelan Mikko. - -Kynämiesten eturivissä puuhatessa saatiin kuntiin sitten kaikenlaisia -uusia laitoksia, lainamakasiineja, teitä ja muita hyviä asioita. -Saatiin yhteinen paloapuhoitokin. Jopa Kittilässä pari metsiä -kiertelevää lapinäijääkin hyvästyi palovakuutukseen, niin että he -menivät ja pyysivät vakuuttaa pirrikotansa kaikkine hoitoineen. Sitten -toinen otti ja poltti vanhan tuohiröttelönsä ja meni vaatimaan rahoja. - --- Mitäs suita sitten on palanut? kysyttiin. - --- Na, kota paloi ja aikainen hyvä uihkuralyly ja kotkansulkaviuhka, -jolla tulta viihothan palamhan. - -Pilanpäiten annettiin ukolle markka-pari. - -Mutta pian tuli toinenkin metsien mies vaatimaan palorahoja. - --- Mitäs sulta on palanut ja milloin? tiedusteltiin. - --- Na, ei mithän vielä, äijä selitti. Mutta huomenna mie poltan! - -Kirjoitustaitoiset miehet, Laurit, Jolmat, Houvin Nikut, Vene-Aapot, -Jokelan Mikot, olivat Lapinkorpensa uuden ajan ensimmäisiä miehiä. -Heidän kirjahyllystään saattoi löytää muitakin kirjoja kuin -katkismuksen, virsikirjan ja jonkun vanhan postillan. Houvin -Nikullakin oli "iso kirjasto", mutta ukon kuoleman jälkeen vietiin se -aitan yliparsille, ja sitten kun aitta purettiin, joutuivat kirjat -ajelehtimaan lumihankeen, sinne häviten. Kirjamiehet olivat myöskin -ensimmäisiä "aviisujen viljojia" paikkakuntansa pirteissä. Niinpä luki -Heikkilän Niku "Virallista lehteä" ja "Kaikua", Heikki Lauri ja Jolmat -"Oulun Viikkosanomia", sitten "Suometarta" ja "Kaikua", samoin -Kittilän Vene-Aapokin. Heidän kauttaan levisivät maailman tiedot ja -viisaudet Lapin erämaihinkin, ja monet kirjoittelivat kotiseutunsa -kuulumisia sanomalehtiin; siten puolestaan sai muukin maailma kuulla -Lapinkorven elämästä. - - - - -Vene-Aapon "Aikain Muistoja." - - -"Mie olen Syntyny Sinä 11. päivä heinä Kuuta 1819. Kuoli minulta Isä 4 -bänä helmi Kuusa 1841. Maalis Kuun 21 päivä 1844 Kuoli minulta äiti. -1848 olen mie nainu. 20 huhti Kuuta 1851 Anna Kaisa syntyny = pääsin -asumaan omaan huoneesenin syksyllä samana vuonna nivanniemele. Nämä -Eteliset vuodet ovat nöyriä. 1859 mitattijn minule Nybyki: Suutari -nimeltä. Minun vanhimmillani oli huonet ylitalon ylempänä josa asut. -Isänin oli Rovaniemesta, ala Jääsköstä Kotosin mainio Vene Seppä. Josta -sai nimengi = Vene Jussi: tavallisesa puhesa." - -Näin aloittaa Kittilän Alakylän merkkimies, viime vuosisadalla elänyt -"Vene-Aapo", päiväkirjansa, jota 1850-luvun alusta lähtien viiden -vuosikymmenen ajan uskollisesti kirjoitteli, täyttäen vuosi vuodelta -sivun toisensa jälkeen, niin että siitä ukon kuollessa 1900 oli -paisunut paksu, viidettäsataa tiheää vihonsivua täyttävä teos. Sen -nimeksi kelpaavat ensi sanat kuuluvat: - --- Kiriotan Aikain Muistoia J.A. Jääskö. - -Johan Abrain Jääskö eli Suutari, jota myöskin "tavallisesa puhesa" -sanottiin "Vene-Aapoksi", ei ollut aivan jokapäiväisiä lapinmiehiä. Hän -oli niinkuin isänsäkin koko seudun kuuluisimpia veneseppiä, satojen -kaksi- ja kolmilaitojen rakentaja, vielä mainio "pitäjän suutari", -pieksujen, lapin nutukkaiden ja koipisaappaiden sekä anturakenkien -ompelija, jopa taitava länkimestarikin, lisäksi "nybykin" viljelijä, -joka joutessaan kävi kalalla, kulki oravametsässä, joskus "pruukasi" -tervaakin. Näistä toimistaan Aapo kertoo päiväkirjassaan: - -"Kymmen uotisesta alkaen Rupesin kulkemaan Isä vainan kansa veneen -tevoisa -- 17 uodellanin aloin tehä veneitä itte Päinin Rovaniemesä -ensin Siitä aioin yhä: Niitä veneitä olis satamäärin joisa olen oilu -teosa. Vasta Laitoin Vene huoneen 1856 ia tehin siinä, mie olen tehny -enimästään aivan yksin veneitä. Suutarin työ on minulta vieny Palion -aikaa. Sitä työtä olen tehny Palion Erittäin Pieksokengiä aina Ouluun -asti ia etemä ahvenan maale ia helsinkiin asti -- nyt 1862 luovuin Pois -Pitäiän Suutarin virasta muta ei siitä työstä päse erileen -- ia Palio -muuta työtä yhtä ia toista huoneita tehny -- Ja tervaa Pruukanu kansa --- Se on veneen teko useingi Syriä Työnä ia kaikki kotinen työ yhen -miehen päälä, niin siinä on palion aian kulua ainuale miehele." - -Mutta vaikka nämä leipätyöt tuottivatkin paljon "aian kulua ainuale -miehele", riitti ahkeralta raatajalta silti aikaa muuhunkin. -Vene-Aapo oli koko paikkakunnallaan ainoa mies, joka osasi lukea -muutakin kuin almanakkaa, katkismusta ja virsikirjaa. Hänelle tuli -jo aikoinaan "Suometar" ja "Oulun Viikkosanomat", sitten Kivekkään -"Kaiku" sekä Gummeruksen "Kyläkirjasto" kuvalehtineen, ja hänen -kirjahyllyssään nähtiin koko joukko aikansa tietokirjallisuutta. -Merkillisen kirjoitustaidonkin Aapo sai oppia -- pappi piirsi hänelle -kirjoituskirjaimet malliksi -- ja pian tuli venemestarista semmoinen -kynämestari, että pystyi kirjoittamaan kaikki paikkakuntalaisten -asiakirjat, jopa kyhäämään lapinuutisia Kaikuunkin, vieläpä -joutoaikuinaan huvikseen pistelemään asioita "Aikain Muistoihinsakin". - -Nämä "Aikain Muistot" ovatkin Vene-Aapon merkillisimpiä -aikaansaannoksia. Jo kirjallisena miehenä ja kynämestarina oli Aapo -kotiseudullaan jalossa maineessa, mutta hänen paksu päiväkirjansa, -jota ukon tiedettiin ahkerasti kirjoittelevan, herätti kylän miehissä -kummastelua. "Vene-Aapon Aikakirjasta" tiesi mainita ei vain kotikylä, -vaan koko seurakunta, jopa naapuripitäjäkin. - -Eikä suotta. Olihan jo outoa lapinkorven yksinäisen miehen -kirjanviljelys ja vielä oudompaa, kun tämä uudismaan raataja, veneiden -veistäjä, pikilangan pistäjä rupesi pistelemään paperille muitakin -asioita kuin velkasitoumuksia, renkien ja piikojen "päästöseelejä" -sekä perinnönjakoja, saamatta siitä palkakseen edes tolppaakaan -niinkuin velkakirjoista ja muista pikku papereista. - -Syrjäisen erämaankylän miehellä ei ollut suinkaan suuria ihmeitä -annettavana "Aikain Muistoillensa". Tiettömien taipaleiden takainen -kylä eli jokivarrellaan vain hiljaista arkea, jossa ei tapahtunut -juuri sen kummempia, maailmaa järkyttäviä asioita kuin että talvi -meni ja kesä tuli, joki purki jäänsä ja taas vuoroonsa jäätyi. -Kesällä kiusasi räkkä ja talvella paukutti pakkanen. Mutta näistä -seikoista riippui erämaan hyvinvointi, näitä tarkkasi korpikylän -pienien peltojen raataja sekä metsiä kiertelevä poromies, näitä -seurasi kylän kirjamieskin pistellen niitä ahkerasti paperiinsa. -Vuodenaikain vaiheet ilmanlaatuineen, lehden, ruohon ja viljan -kasvoineen ja vuodentuloineen täyttävätkin suurimman osan Vene-Aapon -päiväkirjaa. Päiväpaisteet ja pilvisäät, sateet ja ukoniilet, tuulet, -myrskyt ja nöyrät säät, hallat ja pakkaset, tulvat ja lumikinokset -on hän vuosi vuodelta, jopa usein päivä päivältä tarkoin merkinnyt -kirjaansa. Varsinkin vanhankansan merkkipäivät on ukko joka vuosi -muistanut. Joulun edelliset pesäpäivät, jolloin talven yö oli -kaikkein armottomimpana, hän aina merkitsi muistiin sekä sitten -"merkkipäivät Joulusta loppiaiseen", jotka hän järjesti vastaamaan -vuoden kuukausia, sillä ne "merkittevät Kuu Kausia uoden ympäri". -Sitten pitkin vuotta piti merkkipäivinä istahtaa kirjan ääreen ja -piirrältää päivän laatu. Paljon niitä Aapolla olikin: Paavali, Heikki, -Kynttilä, Matti, laskiainen, pääsiäinen, Tipurtti, suviyöt, Kleetus, -Monikka, Rosa, Kothart, Sikismunt, Mamertus, Valpuri, Erkki, Urpanus. -Petronella, Helluntai, Eskeli, Juhannus, Jaakko, 7 unikekoa, Lauri, -Perttuli, Ristinpäivä, Mikkeli, Simu ja Kekri. Onpa hänellä vielä -muistissa "Jupelin juhla" 18. kesäk. 1851 sekä vanhat "Kanttauspäivät." -Toukokuun 5-6 p:nä 1860 on Aapolla "Vijmeiset Kanttaiat" sekä 6. -toukok. 1892: "Kylmä mahoton itäpohjanen Karjuu. Jo Kanttajat Kapisti -saa nähdä mitä seuraa." - -Pakkanen on lapintalven tavallinen isäntä. Sitä saa Vene-Aapokin -päivä päivältä joskus viikoittain merkitä muistoihinsa. Väliin on -pakkasenlainen, kuurotuspakkanen ja vitipakkanen, väliin rautaisen -kylmä tai kipsa pakkanen taikka pakkasen vingerä ja "pakkas häkärä -niin Ettei Kylä nävy", sitten taas kurikkapakkanen, tulipalo-pakkanen -ja "Pakkanen parasta laija", jopa "Kauheia Pakkanen" ja "Siperjalainen -Kylmyys" sekä joskus "Isä Pakkanen se nyt on pikku poikia net ennen -on olleet vielä tämän Rinnala". Silloin saattaa hyvinkin sanoa: "Sen -lainen se Isätalvi on", kun vielä "Väki viina pruvarikin" näyttää 60 -astetta ja "Elävä Hopeja on peräti Kyhnettyny." Tyvenillä pakkassäillä -"huve seisoo mettisä aivan liikkumatta ja niin kovasti suiuttaa koivut -veinpeliksi Että tien Reijät umpeen koiukoisa ja mettä on kun Seinä -huvetönkkyrisä." - -Mutta sitten saattoi ilma lauhtua, sekä tulla "suvi ia kova", niin -että "Iso huve kyllä lähti ia Rästäät holuaa ia vesi lammit nurkisa." -Taikka voi tulla vitikönttyrää, alkaa lunta kilmoa ja karvoa, jopa -kerrassaan ajaa "hirmuisen lumen annon ia kauheian tuiskun" taikka -käydä vain "kova uho kaakosta" tai "luoti Pohianen kariua Kauhiasti" -taikka pitää "kylmän vinkejää ja yhenlaista nöyrän sään tuheroa -ia kihnutusta". Voi talven pakkaskiherillä myös lykätä umusään ja -höyryn häkärän, niin että puut riimottuivat, jopa työntää pakkashöyryn -juotkuja vaaroihin ja vielä olla "höyry alta auki pahinta laatua", -ennustaen kesäisiä hallaöitä. Voi talvella pitää myöskin kaunista -pilvisäätä, seesilmaa, lauhaa takkalaa taikka kuivaa takkalaa, -voi joskus taivas punaisena pohottaa, ennustaen huonoja ilmoja ja -ryöppysäitä, jolloin talven lumikinokset yhä kasvoivat. Tavattomasti -toisina talvina lunta tulikin. "Oho hirmunen lumen paljous ia kinokset -Että kauhistaa", sai Aapo väliin huudahtaa, sekä: "Oho hirmunen sitä -Lumen tuloa Ku sataa mitä ales mahtuu." Niinpä saikin kirjamies -toisinaan mitata kuuden, seitsemän korttelin lumen tasamailla, jopa voi -toukokuussa 1859 merkitä: "Tämän Talven mainio 9 Korttelin Lumi on -aivan Liikkumatta tähän asti." - -Kevätpuoleen sitten huhti- ja toukokuussa alkoi "etelä sosehtia ja -pitää suven kihnutusta". Silloin "lämmin seisoi pääle yhä", toisinaan -lykäten auterenkin, toisinaan taas lunta mäskäten ja toljaten. -Mutta lämpöisen lisääntyessä tapahtui niin että "io se Lumi Riepu -Kävi penikan Saunala -- ku mennä Keskiviikkona oli aivan talvi -- ia -nyt ei näy lumipilkkaa palioksi misään, ia on lämmin ia sataa." Ei -kyllä aina lumiriepu näin äkkinäistä penikansaunaa saanut, monesti -liehtoi pitkällinen kevätpohjoinen, jolloin talven hanget makasivat -joko "koiran kantavina" taikka porohankina ja ihmishankina, jopa -hevoshankinakin. - -Kevään kulusta on kirjanpitäjällä useinkin miltei jokapäiväiset -merkinnät. "Vesi tulee... sulia on virroisa palion... Lumi näkee -semmoista löylyä... Vettä sataa... Kesämaa alkaa näkyä.... Jäät -liikkuvat... suantojäät huilaavat... Jäitä purkaa joen täyveltä... -Jään sohruia kulkee... äpöistä lunta sataa... Jää tekee patoa... -Vesi tuleskelee... vesi nousee... kärkkyy rantatörmän pääle... -Lauttavesi seisoo törmälä." Ja vihdoin sitten: "Kyllä nyt vesi menee... -kulkuu... meneskellee..." Tulvan mittareina on ukolla Keilakivi, -Nivansaari sekä sittemmin Sarasaari joskus "kuukuman kirjanen kivi" -Suutarin rannassa. Suurella tulvalla on Keilakivi hupussa, Sarasaari -"upesa" ja vain varvut näkyvät Nivansaaresta sekä "kuukuman kirjasessa -kivesä jäi nennää 1 tuuma ylös." Mutta kun tulva rupeaa laskemaan, -niin "Keilakiven nenä on vähän ylhälä", Nivan saari nousee ja -"Sarasaaren laki alkaa näkyä". Mielihyvin Aapo joka kevät oikein -alleviivaten merkitsee: "Lehti hiiren korvala... Lehti Häpäsee -Havon." Muuttolinnuista on käki miltei aina muistettu. "_Käki kukku_" -on toisinaan pistetty "latinalla" ja vielä viivattu alle. Toukok. -11 p:nä 1882 on ukko saanut merkitä: "_Käki_, tuo vanha tuttu lentää -Liuvotteli maata myön tästä ylös päin meni. Saa nähdä että malttaako -tuo Pohiolan Kevä Kökkönen olla Kukkumatta vanhan Erkin viikkoon asti -kuin näin aikuisin io tänne tuli." - -Varsin tarkoin on Aapo joka kesä merkinnyt pellonteot sekä viljan -kasvun. Niinpä varhaisena kesäntulona 1889 näemme jo 16. p:nä toukok.: -"Pellot tehty melkein kaikki", ja kuun lopulla: "Oraat maan päällä -piippaavat." Kesäkuulla sitten "Pellot viitottavat haara oraala... -Pellot alkavat tuppeja Kääriä... Pelto alkaa hiusta näyttää... Pellot -alkavat Päitä tehä." Heinäkuulla: "Pellot alkavat Käydä tasa terälle... -Pelto on Ruan alulla... Pelto vanhin pää Maito jyvälä... Pellot -alkavat veriä näyttää." Ja elok. 2.p:nä: "Peltoja on jo leikattu", sekä -taas: "Pellot on leikattu pian kaikki." - -Tämän aikaisen kesän alkupäivinä Aapo toiveikkain mielin kirjoittaa: -"Jo Tämä on Erin omasen lämmin ja varhainen kevä ei sitä ole mies -muistiin monta sen laista Kevättä... nyt on toive kaikesta laista jos -Jumala sois hyviä ilmoja marioja Joka laija ja muuta Kaikkia Jo -palkittis menneen vuoden Kurijuutta hyvästi." - -Kesän aikana on Aapolla "Pouta ja lämmin kovasti", väliin "virheetön -pouta" ja "Pouta Ponneton Pohiasesta", väliin oikein "mettä -Sian Poutakin" sekä "sees niinku Kupari", joskus taas "Pouta viikko -kelvollinen", vaikka se toisinaan "peltoia liinahuttaa". Mutta on -vuorostaan taas "Kaunis Puoliselvä ilma" ja taivaalla hajapilviä -taikka liennepilviä taikka "ohutta pilven resua". Väliin myös sataa -pirskoo, pitää sateen tuheraa, sataa aika tavalla, lujasti, jopa -"Kauhian Kovasti". Sataa joskus miltei koko kesänkin, niin että -kirjanpitäjä saa merkitä: "Se on mainio mätö kesä 3 päivää on ollu -poutaa heinän aiala" (1871). Joskus taas puhaltaa kuostepohjanen, jopa -äityy lietsomaan kuukausimäärin, ja silloin täytyy tulla kirjaan -(25.8.1878): "Tämä on Se mainio pohias kesä ku Juhanekselta on kääntyny -pohiaseen niin ei ole liikkunu sieltä, imeeksi on juuri ympäri -pyörähtäny. Se oli io keväilä pohias kavon, pohiainen kariuu kauhiasti -koko päivän." - -Ukonilmat on myöskin tarkoin merkitty kirjaan. Joskus sattuu oikein -"Kovasti Muistettava Ukkosen Ilma". Toisina kesinä ukkonen liikkuu -harvoin, mutta toisina se taas myötäänsä kulkee, niin että Aapo saa -tuon tuostakin kirjata: "Ukko Kulki ia paniki vielä... Ukko pani -aamula ia päivälä... Ukko Pani kovasti mennä yönä puolen yön aikana ja -salamat Läikyit yön pimeytessä ihanan kirkasti ia sato... Ukon iiliä -pyöryiä ia kuohuia on kulkenu mutta ei ole täsä satanu". Hallat on -niinikään aina muistettu. Miltei joka kesä halla "rippo ia räpistelee -potonkaalia" taikka "syö" ja "panee", monesti se on "melkein -kova", joskus "hirmusen kova ia se mokkaa peltoja oikein." Väliin -kesäkuivana liikkuu "tuppihallakin", ja joskus pakkasien pelosta -tehdään "sirppihallaakin". Elokuun 20-22 p:nä 1857 "näytti halla -hirmusta haamuan Sangen peliättävälä muodola Ja uhkas Ihmis Raukkoia -näliälä Jotka Jo Entistään olit hyvin hätäntynet mutta sen varieli -Kuitengi Jumala Imheliselä tavala vaikka luode tuuli ankarasti Ja sato -äppöiä Ja oli Kylmä niin Joka yö nousi nuori pilvi luoteelta Kuitengi -Rikko vähän pottomaita Ja arinta lakua." - -Kesänaikainen Lapin räkkäkin saa usein merkintänsä. Sattuu joskus, -kuten 1862, sääsketön kesä, ja siitä piirtää Aapo kirjaansa: "Se on Se -Sääsketön kesä Eipä niitä ole huoneesa palion yhtäkään niin ku kevä -parhaten. Siitä laista huono tuli uosi, sen pääle ei loppunu hyvään -sääsketön kesä." - -Riihen puinnit ja vuodentulo on aina syksyisin pantu kirjaan. Saamme -siitä lukea hyvät ja huonot vuodet, kamalan katovuodenkin 1867:n -kulun ja tulokset: "nälkää kuuluu Joka Suunalta... hätä Leipää -laitetaan nyt io iostaki... luppoia täälä nyt syötään palion... -iauho leiviskä maksaa täälä 5 markkaa... Suomestaki kuuluu näliän -kuoloa -- koko mailmasta kuuluu Surkiaa hädän huutoa... Ei nyt naura -Rovaniemiläisekkään Lapin olien Syöntiä ku Parhaita höökäreiläki on -olki huhmari pirtin loukosa ia vanteen sisään lyötään leipää -- ia -Rahaa ei ole ollengaan... nyt on kova aika, Jumala itte tietää miten -viimen käynee." Hyvinä vuosina taas Aapo voi merkitä: "io Se Kerta tuli -pelto täysilleen, kuivanu vähin on, io se anto Jumala Leipää, hyvä -vuosi, verraton Kaikesta, hyvä heinän teko moni pässy io heinästä, ia -kaikkia maan kasuia yltäkyllin, marioiaki Joka Laija" (20.8.1878). - -Joka syksy on merkitty kirjaan lehden lähtö sekä "maan ja puun -ruska", ruohojen ja lehtien syksyinen väri. Väliin on "Ruska hirviä -sekä puusa että maasa", väliin taas "Ruska puusa Joksiki kaunis eikä -maa Ruskakaa paha", taikka "Ruska on hyvin helevä". Sitten seuraa -syksyn sateet toljauksineen, tulee ensin "lunta livuksi" ja viimein -paukahtaa täysi talvi, joskus jo Ristinpäivältäkin -- 14 p. syysk. --- eikä "enämpi löysää", niin että "Kyllä tämä on aika Kiriaan pantava -asia". Vuoden loppuessa voi Aapo toisinaan antaa todistuksen: "Vuosi -on taas Loppunu talvi on tähän asti olki mainion kaunis ilmoile että -sitä ei vielä talveksi tiijäkään." Ja talvipäivän seisahtuessa hän -huoahtaa: "Talvi Päivä Seiso eelä puolen päivän Kiitos Jumalalle -päästiin myötäselle." Ihastuksella merkitsee kirjoitusmies auringon -ensimmäisen näyttäytymisen uudelle vuodelle: "Kaunis Seesilma Aurinko -armasti paisto jo vähän aikaa taas meile" (3.1.1885). - -Alituiselta luonnontarkkaajalta eivät suinkaan jääneet erikoiset -luonnonilmiöt huomaamatta. Milloin on "eriskummilinen" kesä tai talvi -taikka syksy, milloin taas "aurinko kummittelee", taikka revontulet -ilmestyvät kaakosta, taikka "tulee suvi kuin pyssystä" keskelle -tammikuun pakkasta; ja sekin on ennen näkemätön kumma, kun syksyllä -"maakivet ovat puhtaat lumesta vaikka satelee lunta ja kartuttaa -maan ja puun pääle mutta ei kiven pääle, vaikka ovat kuopala, niin -ovat lumesta puhtaat niin ku olisit lämpimät." Kaikkein suurimpia -kummia on, kun syksyllä 1858 "näkyy suuri Pyrstö tähti aurinkon ja -otavan välilä". Siitä merkkiää Aapo lokak. 20 p:nä "Tällä vijkola Katos -pyrstötähti (Tonatin nimi) Sen Kijre Juoksu näytti olevan Itä pohiasta -Länsi Etelään alta otavan Sen Kumma pyrstö näytti olevan arviolta 5 -syltä pitkä Ja näkyään kuin auringon Sääri Laivalta Leviä Ja umia Ja -auringosta ulos niin Kuin auringon Sääri tavallisesti pruukaa mutta -Laiva suiu Itä pohiasta Kohti näytti Kuin olis hänen Kijre kulkunsa -sujuttanu pyrstön Laivaa Jälkijnpäin -- Tämän Juoksu on vastaan muita -Kierto tähtiä Se on nähty melkein koko mailmasa." Kuvauksensa on saanut -myöskin "ihmeellisen merkilinen Tähti suihtu", joka tapahtui marrask. -27 p:n iltana 1885: "Mutta se oli mahoton jonka laista mie en ole nähny -Ku niitä sinkoili juuri aivan yhä satoja yhtä aikaa niin että koko -taivas pani yhtenä Suittuna isompia ja pienempiä net menit aivan länsi -etelään niin isot muutamat että iuova näky ku sammuit." Aikakirjaan -merkittävä asia oli myöskin vuoden 1866 lokak. 7 p:n hirmumyrsky, -joka oli niin "hirmusen kova Erittäin puihin mettisä että ios maailmaa -Seiso niin sen iäliet tuntuat varmaan Satoia uosia eikä ole ollu -useihin satoihin uosiin sen laista Puun kaatua kun nyt oli Se kaato -kaickiin vahvimatki puut ia taitteli niin ku luokua niin ettei pääse -kulkemaan mettisä, ia väänsi mullan ia kiviin kansa kumoon kotivaaran -aihkitki ei auttanu." Paperille pantava kumma on sekin, kun "Pari käkeä -lentelee täsä vainioita ia istuat pielisä ia seipäisä ia ovat kesuia -kummallisesti ia mokon Ranta aitan takana oli vene oikiasa iohon teki -yhen munan ia mokon kalle ampu Sen naaraan." Seuraavana vuonna on Aapo -tähän lisännyt: "eibä siitä ole ollu mitään taikaa Uosi on io kulunu -ei muuta ku kalle on nainu tänä kevänä". - -Kesäiset lohenpyynnit ja saaliit on Aapo tavallisesti vienyt kirjaansa. -Elokuussa 1856 on merkitty: "lohia on saatu heitola mie sain -Ala Karisa 18 parassa yönä", ja taas: "Ala Karista lohia 33: yhteen", -sekä 1869 heinäkuussa: "Lohia saahan vähän. Pavot alhala ei saa olla -kiini Se on väylä viimenki päätetty auki ia kemiläisten väki valta -on nyt toki viimen lopula... Se on nyt väylä auki ei saa panna -kiinni." Väylän avattua ruvetaankin saamaan lohia, mutta otetaan -niitä säälimättä: "Kutu Lohia on taas pyytäneet kovasti ei kuunela -lakia... Kutu lohet on täälä perin hävitetty... Lohia on tähän asti -saatu tääläki hyvin ia Kaukosesa viisi kuusi sataa" (29.6.1873). -Mutta sitten jo esim. 1884 näemme: "Lohia saaskennellaan" sekä 1886: -"Lohia ei nyt taija olla ollenkaan", ja 1893: "Lohia vähin saahan." -Metsälinnuistakin ja oravista Aapo nuorempina vuosinaan pitää kirjaa. -Marraskuussa 1859 näemme: "Oravatki vaikene, on vielä aivan tulikko -oravia joku... Mie tulin oravista Ja sain päivän pääle 10 vaikka on -lunta Kortteli toista Oravila on hyvä hinta, mennä uona oli Korkein -hinta 3 Ruplaa 50 Kop. Rihma: nyt toivotaan Samaa ja vielä Enämpääkin -Kolarin markkinoila on Saatu 4 Ruplaa." Ja 1861: "Oravia Saatiin hyvin: -mutta myytiin halvata 2 Ruplaa Rihma; markkinoisa saatiin 2 Kup. 25 -kop." Syksyllä 1868 on merkitty: "Lintua on peräti vähä... oravia ei -ole ollenkaan nyt." - -Leipää täytyy karussa Lapissa useimpien eläjien joka vuosi ostaa, -vaikka Herra hyvällä vuodella siunaisikin. Siksi leivänhinnat ovatkin -aina päivän tärkeimpiä asioita, ja Aapokin ahkerasti muistaa niitä -merkitä kirjaansa. Niinpä syksyllä 1852 "Jyvät maksavat 5 Rup. tynnyri -ohria", ja 1857: "Tänä uona on maksettu siemen tynnyristä 12 Rup. Ja -hätä olis tullut Ilman Kruunun Siementä", sekä 1861. "Jyvät maksaa -7 ja 8 Rup. ohrat eikä saa sittenkään." Nälkävuonna 1867 "jauho -matto maksaa Kittilän markkinoila 70 markkaa -- Torniosa 56 mark." -Huhtikuussa 1870 luemme: "Elo on täälä kallista matto 50 markkaa, -iauho £ 3 mark. 20 penniä; ohra tynnyri 30 mark; Ruvis tynnyri 40 mark: -Oulusa ohrat 14 mark. Rukiit 16 mark. Torniosa ohrat 20 mark. Ruk 22 m. -Kyyti sen tekee ku ei saaha prahin vetäiä vähälä eikä paliola." Sitten -1893: "Elo on kyllä halpaa ku olis Rahaa -- 20 markkaa 100 kilon S. -Rovaniemesä. ei se ole tyyristä". - -Tervaa poltettiin Vene-Aapon aikoina Kittilässä vielä parhaasta -päästä, ja joka kevät joen auettua lähdettiin laskemaan tervalauttoja -alas. "Tervalautat huilaavat", on Aapolla miltei joka keväisenä -kirjaanpanona. Aapo itsekin joskus poltti tervaa. Niinpä "Uona 1863 -on minula taas tervan Pruukia vähän vanhaan hautaanin Porovaarassa --- 60 poron kuormaa -- Ulos iuoksi 25 tynnyriä, net Jäit tulevaan -uoteen eli syksylä Jos sopis alasvienti." -- "Ei sopinu hinta on -syksylä ylön halpa 3 Rup. 75 kop. -- keväilä saatiin 4 Rup. 75 kop. --- niitä langes sanomaton palious tervoia." Mutta syksyllä 1862 oli -terva hyvässä hinnassa: "Tervoista saatu Torniosa 8 Rup. 5 kop. -tynnyristä", Kymmenin tynnyrein Kittilän miehet tervojaan juonsivat -alas, 1863:kin helluntaimaantaina "Erkkilän laurin terva lautta menee -alas 70 tynnyriä kuinga käynee". - -Tervalauttojen jäljessä rupesivat sitten tukkilautat laskemaan, kun -tukkimiehet nousivat Peräpohjan suuria metsiä kaatamaan. Talvella 1870 -on Aapo merkinnyt paksusti ja alleviivaten: "Tukin hakko on alkanut -Kinis Selisä Sinetän Sahalle" ja myöhemmin jo "Tornion iätkiä on täälä, -Simula on palion, Lindrutile tukin laskuun Kerpuale, olleet 3 viikua -muutamat hakaneet kehää Simulasa Aution Riihesä on kansa miehiä." -Sitten seuraa keväisin merkintöjä tukinlaskusta ja tukkilauttojen -menosta. Kevättulvan loputtua "tukkilauttoja on huilannu koko päivän -illala oikein", taikka "Lautta Miehet ovat pantisa oottavat -tyvenemistä." - -Yksinäisen takamaan kylän erikoiset, puheenaihetta antaneet -tapaukset saavat myös Aapon aikakirjassa paikkansa. Monet kylässä -tapahtuneet "romiaiset", häät ja vihkimiset, kuolemat, hautajaiset -ja perunkirjoitukset saamme siitä nähdä, samoin hukkumiset ja muut -tapaturmaiset kuolemat, Niemen pikkupojan, Matin, kiveliöön -katoamisen, kuuromykkätytön harhailun metsissä, Seppälän Iisakin -kartanon palot, Sammun Hannun valkian vahingot ja Uopion riihen -palot, vielä talon kaupat, ensimmäiset pärekatot ja ensimmäisen -ratasmyllyn teon 1871, ensimmäisen palovakuutusyrityksen 1869. Joskus -liikkuvat etelän rosvot metsäkylillä, kerran tapahtuu takamailla -murhatyökin, ja murhamies tuomitaan "käsi ia kaula poikki = Siberiaan". -Toisinaan käy karhu kylän karjassa. Elokuussa 1864 "mettä liikku ia -tappo mokolta lehmän -- ia haavo yhen", ja seuraavana kesänä "liikku -taas mettä Ja tappo Mokolta lehmän ia toisen haavo". Mutta sitten -kolmantena keväänä toukok. "12vää Vasten Saatiin mettälinen Johan Erik -ia mokon kalle ia vaaran heikki luu vaarasta taisi olla se pahan tekiä -ku oli laiha se joka kahtena kesänä oli liikkunu." Keväällä 1881 -"Koiras _hirvi_ sarvipää (naaraala ei ole sarvia) nähtiin hangen -aikana... pyytö himoset sanotaan sitä ajaneen ioko lienee tuo metsän -Kukka tapettu." Paikkakunnalla liikkuneet kulkutauditkin on joskus -merkitty Aapon kirjaan. Niinpä "1866 Tänä Syksynä on koleera Rutto -liickunu haaparannalla ia vähin tälläkin puolela ia tornion Joela -ylempänäki syyskesälä", ja elokuussa 1858 luemme: "Tämä Vuosi on Kovin -Tautinen nyt on lijkunu Isompaa Ja pienempää Roskaa Rupulista ja -Isosta tauvista aina Vatta puru Ja Silmä tautijn asti -- on Kuollu -Kaivattaviaki." Ruijanrannan kalaretketkin sekä Ivalon "Kultavuoreen" -meno ja lopuksi suuri Ameriikkaan muutto on pantu kirjalle. Jo 1881 -"Aleksanteri Kallo väkineen meni ameriikaan ja Ranta kalle Kaukosesta", -ja vuosikymmenen perästä "Ameriikaan meni 50 henkejä Kittilän -kirkolta." Mutta kun läänin maaherra matkusti syrjäisillä perukoillaan, -oli se, jos mikään aikakirjaan merkittävä asia. Elokuun 5 p:nä 1886 -"Oulun Uusi Kuernööri Kenral Maiuri A. Kripenberg trillavaunuila, meni -Kittilään veneelä. Myöskin meni Kittilään senattööri Iknatius ja -Kalastus Insbehtori Malmkreen ja Kenraal Kuernöörin siainen Daen." -Sitten 7 p:nä "Isot Herrat palasi Kittilästä veneelä Kävit sielä -nelipyöräinen trillavaunu oli vaaran kartanola sen aikaa." -- -Ensimmäisten metsänhoitajain saapuminen 1860 Kittilään oli myös -muistettava asia, samoin isonjaon aloittaminen 1874 sekä jatkuminen, -sitten kinkerien pito, "pispan kokoukset" ja pappien seurakuntaan tulo -sekä lähtö. Maaliskuussa 1883 kirjoittaa Aapo: "Kirkko herra heikeli -meni täältä menneelä viikola Pudasiärveen, on ollu täälä toistakymmentä -vuotta Se Karle apiel Heikeli oli alkkulan kirkkoherran poika ia vallan -hyvä pappi vaikka ei uskovaiset oikein tykänneet, mutta se oli kuitenki -oikia uskovainen pappi." - -Sanomalehtiä viljovana kirjallisena miehenä sai Vene-Aapo aina tietoja -suuren maailman menostakin, ja merkillisimmät tapahtumat piirteli hän -päiväkirjaansa. "Sota iulistettu Venäiän ia Turkin välilä", paukahtaa -toukokuussa 1877 sekä "on io tapeltukin". Sitten seuraa venäläisten -voittojen merkintöjä ja viimein oikein kehyksiin vedettynä: "Sota -verinen on Loppuna venäiän ia turkin välilä Rauha on alle kirjoitettu -molemilta keisareilta, Kultasila Kiriaimila, tämä Sota oli hirmusen -kova ia verinen erittäin oli Pleuna kauhia teurastusplassi iota -puolusti turkin urholinen Sankari Osman passa ioka viimein kuitenkin -hääty antaumaan väkineen vankiksi, mutta sitte ei ollu ennäin vastusta -misään Venäläiset menit talvisytännä palkaanin vuoret yli heitä ei -estäneet kouat luonnon vastukset eikä mikään muu atrianopoli otettiin -ilman vastusta ia samoin olis käyny Konstanttinopolile mutta Rauha -tuli, Nyt on euroopan kristityt maat erotettu turkista pois Enklantti -nyt härskyy venäiää vastaan kovasti kuinka käynee siinä täytelinen -Rauha on tehty perliinin valtain kokouksesa, ia kaikkein Euroopan -valtain suostumuksela, Turkki kävi pesola 1878." Isoilla komeilla -kirjaimilla nähdään aikakirjassa 1880: "H.M. Keisari ALEKSANDER II -Riemu Juhla 25. Uotta Istunu Venäjän Keisarillisela Istuimela", ja -vihan kauhussa kirjoittaa veneseppä keisarin murhasta: "Ryssäkoff -heitti pommin keisarin vaunuin alle 3 tiiman perästä loppui henki, tämä -6:tes kerta murha yritystä nihilistoilta, iotka perkeleellisessä -murha vimmassaan ei herjenneet vainoomasta niin kauvon kuin sait -aikomuksensa täytetyksi, hyvää ia leppiää keisaria kohtaan." Sitten -Kittilässäkin -- 2.5.1881 -- vannottiin "uskollisuuden vala, -minulla toinen kerta, Aleksanter III nelle tuomarin puustellisa." -- -Valtiopäiväin avauksenkin on Lapinkorven kirjamies muistanut panna -paperilleen muutaman kerran, ja hyvillä mielin Kivekkään kaukainen -henkiystävä ja Kaiun lukija kirjoittaa tammik. 1 p:nä 1884: "Suomen -kieli on nyt vihdoin viimeiki päässy Kahleistaan Keisari vainan päätös -on nyt vahvistettu nykyiseltä Keisarilta Aleksanteri III nelta 20 -uotta on nyt täytyny niin ku keisari vainan päätös määrää. Mutta jo -Ruotsikiihkosila pää Nulpistu." - -Kirjoittajansa elämänjuoksusta ja toiminnasta antavat "Aikain Muistot" -paljonkin tietoja. Vene-Aapo asui ensin Nivanniemellä, jossa hänellä -oli tupa ja venetyöpaja. Kesäkuussa 1859 mitattiin Aapolle Suutarin -uudispaikka Saranivan rannalle, Alakylän alapuolelle. Tänne -muutti hän venehuoneensa Nivanniemeltä 1875, asuen ensin itsekin -siinä, kunnes 1877 sai siirretyksi tänne tupansakin. Ahkerana sai -talon ainoa mies aina hääriä. Monesti kuulemme hänen käyvän milloin -venetarpeiden etsinnässä ja hankinnassa, milloin taas rakentelevan -venettä. Useasti on veneseppä merkinnyt kirjaansa, kenen tilaama vene -kulloinkin valmistui taikka kenelle hän valmistunutta venettä kävi -viemässä. Milloin rakensi Aapo veneen "Ahnger voudille", Puljun -äijälle, Kyrön Kallelle, milloin "houti Barliinille" taikka "Ruottin -näyttelöön". Muutamina vuosina seppä pani kokoon toistakymmentä -venettä; niinpä 1874 seitsemän kolmilaitaa ja yhtä monta kaksilaitaa -sekä 1887 kymmenen kaksilaitaa. Vielä lähes 80:n ikäisenä teki Aapo -kolme venettä. Kaikkiaan on ukko merkinnyt rakentaneensa 325 venettä -vv:na 1856-1898. Sitä ennen valmistetut veneet, ehkä toista sataa, ovat -jääneet panematta paperille. Veneitten hinnoista on Aapo merkinnyt: -"Venetten hinnoisa on tullu Suuria muutoksia Ensin ku mie tein myymä -veneitä 1836 niin oli korkein hinta kolmilaiale 20 Riksiä Eli 6 Rup. -83 kop. kaksilaita 8 Riksiä Eli 2 Ruplaa 75 kopeikkaa hopia. -Nyt (1864) maksaa kolmilaita 25 Rup. Eli 100 mark. kaksilaita 12 -Rup. Eli 48 markkaa hopiaa näin on muutos tullu kaikesa Rahan Suhteen -Samoin kaiken kalun hinnoisa ia Raha Asioisa. Rupla -- se on 4 markkaa -Ruottin Riksi: 1 markka 40 pen." Päiväkirjansa loppulehdelle -pisteli venemestari muistiin, missä oli tavannut sopivia tarvispuita: -"Uopion välilä iso kuusen käyrä kanan iatko... palovuoman ylipääsä -Rämekäyriä... tuosa haan ylipääsä kojun tyvi käyrä siestin puu tyvesä -maasa", j.n.e. - -Monia muitakin kotoisia asioita ja tapauksia on veneseppä pistellyt -kirjaansa: lehmän ostot ja myynnit, poronkaupat, markkinoilla, -käräjissä jopa kylässäkin käyntinsä, pikku pihlajan istuttamisen sekä -vanhan, 18-vuotiaan "Passi" -koiran saamisen ja kuoleman. - -Vaimona oli Aapolla Hietaniemen Maria Alakylästä. Tämä kuoli jo 1875, -jolloin Aapo kirjoittaa: "Sinä 21 nä aamula varhain Kesäkuusa -- -Kuoli minulta vaimo, vahvasa uskosa Jesuksen päälle iota hään oli -kivuloisen ia vaivaloisen elämänsä viimi aikoina ikävöiny Elettyämme -yhdesä 27 uotta -- 1 lapsi: anna kaisa on meilä." Ikävissään Aapo -piirtelee sitten: "yksinpä mie nyt oleskelen aivan... Ikävänlaiselta -se tuntuu välistä, Mutta Sinne Menee." - -Vene-Aapon tytär, Anna-Kaisa, joutui naimisiin Julio Aapo Neitiniemelle -Alakylään, ja Neitiniemen perheestä on kirjassa tuon tuostakin -merkintöjä, milloin ilmoitus lasten -- talossa saatiin kahdeksan -poikaa ja kaksi tytärtä -- syntymisestä, kastamisesta ja kolmen pojan -kuolemasta, milloin mitäkin taloa koskevaa asiaa. Useasti kävi ukko -kylässä tyttärensä luona, ja pojat isommiksi tultuaan olivat äijävaarin -apulaisina venepuita etsimässä. "Mie kävelin Neitiniemeen", esiintyy -useasti, ja joskus vielä "olin sielä saunassaki". Kauniin kehystetyn -kuoleman ilmoituksen on ukkovaari piirtänyt kirjaansa tyttärensä -ensimmäisen pikku pojan poismenosta, liittäen loppuun: "tämä lapsi oli -erin kaunis ihana ia viisas -- Se oli pieni engeli -- Suurela Surula -kaipaama me kaikki häntä -- Mutta hään on taivaan ilosa." - -Harras uskonnollisuus esiintyykin useasti Aapon kirjaanpanoissa, vaikka -veneseppää toiset sanoivatkin suruttomaksi. Syksyllä 1866 kirjoittaa -Aapo: "hyvä uosi tuli ei tehnyt halla vahinkua Se oli Imhelinen Jumalan -armo yli Ihmisten ymmärryksen ku kevä oli kylmä ia pitkä ia kaikki -hiliastu niin kovin." Elokuussa 1870 taas luemme: "io nyt Rakas Isä -avas armokätensä kaikin puolin Runsaasti." Huonon vuoden uhatessa -piirtää Aapo: "O Herra auta O Herra anna kaikki hyvin käydä ja -menestyä", ja ankaran hallayön jälkeen hän voi sanoa: "Herrale olkoon -Kiitos kaiken armonsa edestä." Pääsiäisenä saattaa Aapo piirtää: -"Pääsiäis Pyhä Pääsin Päivä Pääsimä Pois Pirun Pahoista Pauloista." -Tyttärensä kolmannen pojan kuolemaa merkitessään isoisä huoahtaa: -"Herra anto Herra otti Herran nimele olkoon Kiitos", ja täyttäessään 80 -vuottaan ikämies kirjoittaa vapisevalla kädellä: "tämä Päivänä täytän -80 Vuotta: Siis alkaa yhdeksäskymmen kiitos herralle kaiken armonsa -edestä." - -Tämä olikin vanhan venemestarin viimeinen syntymäpäivän vietto. -Terveenä oli Aapo saanut elää, lukuunottamatta kesää 1869, jolloin -kirjaan on heinäkuussa merkitty: "En ole vieläkään parannu mileen -Raiale ei ole vielä työn tekiää minusa, vaikka siitä on pian kolme -kuukautta ku alko sairaus (heeperi)." Aikakirjakin on tänä aikana -jäänyt tavallista vähemmälle, ja veneitä valmistui vuoden nimiin vain -neljä. Mutta sitten marraskuussa 1898 otti vanhan miehen koville. -"Olen yskässä Kipejänä", Aapo kirjoittaa, "Kovasti ryvittää ei ole -nyt aikaa nukkua yhä ryvittää aivan katkejamatta Siinä hään Kojen -tuhertaa lämmin pirtti kyllä on hyvä mutta Kahu ja pauke on kova -minulle outoa olentoa Sinne häntä kojen mennä päivästä toiseen." -Koko talvikausi meni Aapolta, niin ettei paljon voinut kirjaansa -muistaa. Valmiiksi päivätyillä sivuilla on vain joku vapiseva merkintä -siellä täällä. Simulassa sekä Neitiniemessä ukko aikakirjoineen -sairasteli. Mutta kesän tullessa vanha vielä virkistyi, palasi kotiinsa -kirjoineen, ja aikakirja alkaa täyttyä päivä päivältä kuten ennenkin. -Tulee syksy, halla rippoo potun kaalia, pellot leikataan, maa käy -ruskalle, lehti varvalle, seuraa talvi, vierähtää joulukin ja -tammikuu pakkasineen, ja "mettä seisoo Kauhijassa huuvetönkissä", -pääsee helmikuukin alulle jokapäiväisine merkintöineen pakkasesta ja -pakkasen häkärästä. Kuun 13 p:nä on Aapo kirjoittanut: "Pakkasen -kiherää joka päivä tyven sää muuten." Ja tähän "pakkasen kiherään mutta -muuten tyveneen säähän" päättyy vanhan miehen 50-vuotinen aikakirja. -Ei jaksa vanhus enää piirrellä rakkaita ajantietojansa, eikä häneltä -monta päivää jäänytkään merkitsemättä. Sillä saman kuun viimeisenä -päivänä päättyivät kirjoittajankin päivät. - -Niinkuin "Aikojen Muistojen" sisällössä niin sen ulkoasussakin kuvastuu -kirjoittajansa henkilöllisyys, kehitys ja elämän juoksu. Alussa on -kirjamiehen kynänjälki epätasaista ja kömpelöä, mutta vuosien vieriessä -se käy yhä paremmaksi, kunnes 1870-80 luvuilla kynä toisinaan kykenee -piirtämään kirjaan mitä kauneimpia aukeamia. Isolla kaunokirjoituksella -pyöräytetyt, alleviivatut rivit, lauseet taikka sanat ja huolelliset -antikvatekstaukset puolisuuren tasaisen kirjoituksen sekä pienen -sirosti piirretyn tekstin joukossa, tuo mieleen entisaikaiset kauniisti -painetut hartauskirjat erikokoisine kirjainlajeineen. Monesti on Aapo -vielä kyhännyt lehden reunaan sisältöön liittyviä pikku piirroksia: -ristin kuoleman tapaukseen, veneen veneestä, poron porosta puhuessaan, -miekan ja kiväärin mainitessaan Turkin sodasta, kruunun nimismiehelle -sekä kuunnaaman täydelle elokuulle, lisäksi vielä kaikenlaisia -piirroksia ja koukeroita milloin mihinkin. Vanhuuden lähestyessä -kynänjälkikin muuttuu, kunnes lopuksi rupeaa isäntänsä kanssa -vapisemaan. - -Samalla kun Vene-Aapon paksu päiväkirja on tekijänsä elämän kuvastin, -on se hänen kotiseutunsakin aikakirja. Kaukainen erämaakylä pienine -ja suurine tapauksineen ja edesottamisineen sekä suuren maailman -maininkeineen on siinä puolen vuosisadan vieriessä asetettu eteemme. -Kaiken hyörinän valtavana taustana on taivaan ja jumalanilmojen -alituinen tarkastelu. "Pesäpäivinä oli höyryä vähin puitten -Latvoisa ja Vaarain lajisa" alkaa Aapon teksti 1852 ja tyvenen sään -pakkaskiherään se loppuu v. 1900. Ja samasta tekstistä voi alkaa ja -samaan loppua kiveliön kylän ukkojen puhelukin. - -Mutta näiden välille saattaa sisältyä kokonainen ihmiselämä. - - - - -Köngäsen ruukki - - -Kohosi kaukaiseen Lapin erämaahan jo entisinä aikoina mahtava -rautaruukkikin, joka sai "ainheensa" ja voimansa Lapinkorven rikkaista -malmivuorista ja mahtavista koskista sekä kirveen käymättömistä -ikimetsistä, pani vuoret paukkaamaan ja jylhät korvet elämöimään sekä -kokosi ympäristöilleen suuren seppäkunnan pikkuvasaroillaan säestämään -tehtaan suurmoukarin jymähtelyä. - -Tornionjoessa, neljänneksen Tornion- ja Muonionjokien yhtymiltä -ylöskäsin, on suuri Köngäsenkoski, koko jokialueen valtavin vesiryöppy. -Kolme-, neljäsataa metriä pitkää, parikymmentä korkeaa kivistä -myötälettä syöksyy mahtavan virran voima valkeana pauhuna kahta puolta -keskelle jokea asettunutta kalliosaarta. Yhtämittaisena myllerryksenä -paiskelehtii eteläpuolinen haara könkäästä könkääseen, kunnes -lopuksi, kooten koko voimansa suureen syliinsä, paiskautuu pauhaten -alas viimeisestä valtavasta syöksystä ja yhtyen toiseen haaraan, joka -samalla tavalla elämöiden on kiertänyt saaren pohjoispuolitse, lähtee -taas tyyntyneenä painumaan alaspäin. - -Tämän mahtavan erämaan voiman äärellä, koko kiveliön isäntänä, seisoi -ennen Köngäsen kuulu rautaruukki. - -Muinaiseen aikaan koski kohisi vain korven peikoille ja lappalaisille -sekä joillekuille lantalaisillekin, jotka jo olivat kulkeutuneet -kaukaisiin kiveliöihin. Omia aikojaan sai Köngäs huutaa yöt, päivät -kenenkään häiritsemättä. Se oli niin suuri ja ylpeä, ettei kiveliön -asukas uskaltanut ajatellakaan panna sitä palvelijakseen, pikemminkin -hän lähestyi kuohuvaa kuilua peloissaan ja manasi sen kiljuvaan -kitaan pahimmat kipunsa. Vaatimattomassa pikku purossa oli -kylliksi väkeä lantalaisen härkinmyllyä käyttämään. Erämaan miehet -vain rakentelivat lohenpyytöjään Köngäsen rantapuolien kalaväyliin, -jopa lappalaiset uskalsivat sauvoa kuohujen alta saaren kosteeseen ja -pystyttää kotansa ryöppyjen saartamalle metsäiselle kalliosaarelle. -Joskus myös Tornion kauppasaksat matkustaessaan Jukkasjärven -lapinkylille ja markkinakentille nousivat jokea ylös soutaen ja sauvoen -kovatkin kuohut. Mutta Köngäs näytti heille mahtinsa: kauppiaat -häätyivät raahaamaan venettään rantaa pitkin puolen neljännestä, yhtä -hyvin meno- kuin paluumatkallakin. - -Mutta jo aikaisin joutui kuohuva korvenvoima sittenkin ihmisen -apumieheksi. Sattui muuan uudisasukas kaukana erämaassa, seitsemän, -kahdeksan penikulmaa Köngäsestä ylöskäsin, Junosuvannon tienoilla -löytämään rautavuoren ja toi sen malmia Tornion kauppamiesten -katseltavaksi. Nämä taas vuorostaan kuljettivat näytteet Tukholmaan -kauppatuttavalleen, Arendt Grapelle. Tämä tukholmalainen kauppias, -"syndyisin Saxan Maalta Lybäkin kaupungisa oli se ensimmäinen, -joka ulos otti taikka alkoi Köngäisen Pruukia rakendamaan", niinkuin -sanotaan tunnetun Keksin laulun selityksissä. Kristiina kuningattarelta -sai Grape 1645 "pohjakirjat ja privilegiumit, jotta laittaa pruukin -Lapin erämaahan", jopa luvan vapaasti ja maksutta ottaa haltuunsa -maata ja metsää kaksi penikulmaa joka suunnalle sekä murtaa malmia -tehtaaseensa Junosuvannon rautavuoresta. - -Seppien, raudan keittäjien ja sydenpolttajien sekä muiden taitomiesten -kanssa lähti Grape Lapinkorpeen ja rakensi tehtaan kaikkine -hoitoineen Köngäsenkosken alaiseen korvaan, tulisimman kuohun ääreen, -joen etelärannalle. - -Ja kohta pantiin vanhankansan vahvimmat väet, - - "vesi vanhin veljeksistä, - tuli nuorin tyttäristä" - -ankaraan yhteistyöhön, nostamaan ja rakentamaan kolmatta mahtavaa -voimaa, rautaa ja raudanväkeä, tuomaan sitä ilmi semmoisella voimalla, -että kaukainen korpi kumahteli. - -Sysimiehet menivät metsiin miiluja polttamaan, ja Junosuvantoon, -rautakentän lähelle, rakennettiin masuuni, jossa vuoresta väännetty -malmi sulatettiin takkiraudaksi. Junosuvannon seutu olikin -rikas rautamaa, ja tänne, keskelle kiveliöitä, kehittyi suuri -malmin louhimispaikka, "Masugnsby" eli "Masuunin pruuki", jonka -merkillisimpänä laitoksena oli mahtava masuuni. Se oli niin -kauhistavainen ja hirveä paikka, että erämaan mies oikein peloissaan -sitä lähestyi. Siinä oli syvä tulenpalava pätsi, joka ahmi -kitaansa röykkiöittäin sysiä ja malmia, keitti malmin kiehuvaksi -tulivelliksi, puhaltaen sen sitten hehkuvana aineena torvestaan ulos. -Takkirautaharkot, "kaltit", vedätettiin Köngäsen pääpaikkaan ja -muokattiin siellä valmiiksi raudaksi. Erämaan asukkaat, lannanmiehet -ja lappalaisetkin pororaitoineen, kävivät kaltteja vedättämässä, -vaikka sanotaan Grape-ukolla itselläänkin olleen useita hevosia, -joilla toimitteli tehtaansa ajotöitä. - -Grapen ajoilta on Köngäsen ruukinpatruunalla vielä tallella -tehdaspaikkansa ensimmäinen kartta, Joris Dengin piirtämä 1660. -Karttaan on Joris kuvannut koko korpitehtaan semmoisena kuin se näinä -alkuvuosinaan oli. Siinä ovat monilukuiset huoneet ja kömmänät, -komeasta kaksikerroksisesta asuinrakennuksesta ja päätehtaasta alkaen -pajoihin, myllyihin, makasiineihin ja työväen asuntoihin, jopa saaren -pariin lappalaiskotaan saakka. Puolessatoista vuosikymmenessä oli -pimeään korpeen kohonnut jopa pikkuinen kylä, vaatimattomia harmaita -pöksiä ja tötteröitä kyllä, mutta suurenmoisia senaikaisiksi Lapin -erämaan esitöiksi. - -Jokivarrelle tehtaan ympärille raivattiin niittyä ja peltoa ja -etempääkin metsistä vallattiin jokien ja järvien rantoja niittymaiksi. -Niinpä Tornionjoen itäpuolelta aina Sieppijärveltä, yli parin -penikulman päästä, otettiin parhaat heinämaat ruukin omiksi. - -Mutta kauan eivät Grapen voimat eivätkä varat riittäneetkään. Kaukainen -ja autio Lapin erämaa vaati uudisraivaajaltaan enemmän kuin saattoi -olla yksinäisellä Tukholman kauppasaksalla. Lapsia kyllä sanotaan -Grapella olleen viiteentoista asti, mutta muuta varallisuutta ei -ollut samassa määrässä. Rahat rupesivat loppumaan, ja ukon täytyi -ottaa yhtiömiehekseen Momman veljekset, Abraham ja Jakob, ja niin -ruvettiin kolmen miehen voimalla lyöttämään rautaa. Viimein kumminkin -Grape kyllästyi koko ruukkihoitoon, niin että heitti osuutensa Momman -patriarkkain hallittavaksi, ruveten itse maamieheksi, niinkuin Keksin -laulun selittelijäkin kertoo: "Pruukin möi hän vanhalla ijällänsä ja -osti Nautabuodin maan, jonga Kartano oli Nautabuodin saarella." Mutta -pian täälläkin, Ylitornion Kainuunkylän jokisaarella, äijä sai kokea -kovat päivät. Tuli suuri jäänlähtö Tornionjokeen, kuulu "Keksin tulva" -1677, ja - - "Naaki maalle Nautabuodijn, - Saxan saaresta eroitti, - Grapin lapset laudi kaikki, - Kangahalle karkotti." - -Saaren kartano kokonaan "jäildä hukattijn", ja ukko sai rakentaa uuden -talon mantereelle. - -Vanhan Grape-äijän lukuisan lapsijoukon jälkeläisiä levisi sitten koko -Länsi-Pohjaan ja Lappiin. Muuan ukon pojanpojista luki papiksi ja -tämän kolme poikaa taas "stuteeras" samaan säätyyn. Grape-sukua olikin -ennen Pohjan puolessa sekä pappeina ja papinrouvina että lukkareina, -nimismiehinä ja koulumestareina, vielä seppinä sekä talonisäntinä ja -emäntinä. - -Mutta Momman Abraham ja Jakob, jotka myöskin olivat etelän lähtöä, -Hollannin Brabantista kotoisin, koettivat kaksissa miehin pitää -rautaruukkiaan pystyssä. Ja pysyikin se. Sillä veljeksillä oli jo -ennestään hallussaan Svappavaaran kuparikenttä, joka oli vielä -syvemmällä Lapin sydämessä, 7-8 penikulmaa ylöskäsin Junosuvannosta, -Tornionjoen pienen syrjähaaran, Luongasjoen latvoilla. Sen oli eräs -lappalainen, Uula Tölkki, keksinyt 1640-luvulla. Mommat ottivat -kuparikentän hoitoonsa 1655 ja tuottivat, päästyään Köngäsen isänniksi, -Lapin erämaasta sekä kuparia että rautaa. Saivatpa veljekset 1674 -vielä kuninkaallisen lupakirjan Svappavaaran kuparista "uloslyödä -mynttiplootuja ja ne päälle leimata Kuninkaallisen Majesteetin -stämppelillä". Momniat kaivoivat kuparivuortaan ja lyöttivät Köngäsen -pajassa tuhansittain plootuja, jotka levisivät ympäri valtakunnan, ja -"se oli sitä isonploovun aikaa, kun Köngäsen pruukissa oli ominaiset -rahat." Nämä Lapinkorvessa taotut "Köngäsen ploodut" ovat miltei jo -kaikki kadonneet, lyödyt kahvipannuiksi, kattiloiksi sekä muiksi -kuparitavaroiksi, taikka piiloitetut aarnihan töihin; vain pari plootua -sanotaan olevan Tukholmassa, ja Helsingin yliopiston kokoelmissa on -pari 1903 Iistä löydettyä kappaletta. "Ja pruuki itte maksaisi vaikka -mitä, jos saisi yhenkää kappalhen niistä, mitä on omassa pajassa -lyöty." - -Uutterat rahasepät sekä Lapinkorven raatajat korotti kuningas -"korkeamphan sääthyn", ja veljekset ottivat nimekseen Rhenstierna, -käyttäen sitten plooduissaankin merkkiä AIR. "Simpel-aatelia" heistä -kyllä vain lähti, vaikka sitten jälkeläiset olivatkin "korkeissa -viroissa". - -Momma-veljesten aikana hävitti suuri Keksin tulva Köngäsenkin -seutuja. Runo kertoo, että - - "Pajalassa pahoin teki, - Nijtyn otti, karin jätti, - Kaatoi karin nijtyn päälle, - Puodin Mommalta pudisti." - -Ja taas Torniossa, missä ruukinpatruunalla oli kauppapuoti -ranta-aittoineen, tulva - - "Momman Aittaa ahdisti: - Onko raudast' rakettu, - Taikka vaskest' valettu?" - -Svappavaaran 80-prosenttinen kuparivarasto ei kumminkaan ollut -loppumaton. Parikymmentä vuotta tuotti se rohkeasti, jopa toisina -vuosina 600 ja 800:kin kippuntaa kattiloiden ja plooturahojen -takomisainetta. Mutta sitten rupesivat kuparivuoren kätköt vähitellen -ehtymään, ja samassa määrässä väheni plootujenkin lyöminen, kunnes se -1700-luvun alussa lienee kokonaan loppunut. - -Ei päässyt Köngäsen tehdaskaan oikein vauhtiinsa. Lapinkorven -raudantarve ei ollut suuren suuri, ja maailman markkinoille oli kovin -pitkät matkat sekä hankalat tiettömät taipaleet, niin että tehtaan -tuotteiden kuljetus tuli varsin kalliiksi. Tuskinpa Mommatkaan -hyötyivät erämaassa rehkimisestään paljon muuta kuin aatelisen nimensä. -Mommain kuoleman jälkeen joutui Köngäsen ruukki 1697 Svappavaaroineen -"Wästerbottens-Bergslags-Societet" nimiselle yhtiölle, joka jatkoi -raudanvalmistusta ja sai oikeuden lyödä plootujakin. Mutta näinä -aikoina sai Köngäs kokea kovimmat kohtalonsa. Tuli kaikki mullistava -Suuri Pohjan sota, ja Isonvihan ryssä nousi Lappiin asti, osuen -turmaretkillään Tornionjoen taaksekin. Köngäsen ruukin vihavenäläinen -ryösti puhtaaksi ja sitten poltti aivan sileäksi 1717. Asukkaat ja -työmiehet pakenivat metsiin, vain muuan mies jäi ruukin maita -hoitelemaan. - -Sitten siirtyi Köngäsen tehdas yhtiöltä toiselle, eikä kenelläkään -"lyönyt tulot sisälle", kunnes taas 1730--40-luvulla saksalaissyntyinen -Abraham Steinholtz otti yksin koko tehtaan hoitoonsa. Uusi isäntä -heitti Svappavaaran köyhtyneen kuparivuoren omiin oloihinsa, -ruveten valmistamaan vain rautaa. Mutta ei tämän toisenkaan Abrahamin -tulot oikein hyvästi lyöneet sisälle, koska hänen kuoltuaan 1780 -perikunta heti myi koko hoidon "puulaakille", joka taas vuorostaan -sen paikalla kaupitteli "yhdelle herralle Värmlannista", nimeltä -Olof Ekström. Huonosti veteli värmlantilaistakin: erämaan tehdas vei -äijän vararikkoon 1821. Mutta ukon poika, Jonas Ekström, -- Vestolan -herran, Nils Ekströmin veli, -- uskalsi sittenkin taas yksinään ottaa -haltuunsa tehtaan kaikkine hoitoineen ja ruveta vuorostaan yrittämään. -Jonas lyötti rautaa ruukissa ja pani niityt tuottamaan heinää, pellot -ohraa ja perunoita, mutta hän kuoli jo 1833, ja leski luovutti ruukin -viljelyksineen taas "puulaakille". - -Tuli silloin toistamiseen "yksi herra Värmlannista", Karl Sohlberg, -joka ensin rupesi vain "puulaakin puukhollariksi", mutta rohkeni -viimein 1855 ottaa omiin nimiinsä koko ruukin, vanhan korpitehtaan, -joka parisataa vuotta oli kulkenut miehestä mieheen, tuottaen monesti -vain tappioita ja pettymyksiä, mutta "lyöden" ainoastaan harvoin -"tulot sisälle". - -Ja näin tuli taas Värmlannin miehestä Köngäsen ruukin patruuna, jopa -viimeinen, jonka aikana Lapin erämaiden vanhan tehtaan isovasara -jymäytti viimeiset iskunsa. Tämän "Vanhan-patruunan" aika on vielä -tuoreessa muistissa, samoin kuin koko Köngäsen ruukin viimeiset -vuosikymmenet töineen, oloineen ja toimineen. Elää ruukin seuduilla -vielä muutamia vanhoja seppiä, jotka ovat "Vanhan-patruunan" aikana -sulatelleet rautaa sekä heilutelleet vasaraa ruukin pajoissa. - -Junosuvannon malmikentässä oli jo vanhastaan Köngäsen ruukin parhaat -rautakaivokset, samoin myöskin Svappavaarassa, josta kuparin loputtua -ruvettiin louhimaan rautaa. Murrettiin malmia myöskin Kiirunasta ja -Jällivaarastakin. Pitkin talvea vedätettiin hevosilla ja poroilla -malmia kaukaisista kaivospaikoista halki kiveliöiden Junosuvannon -masuuniin sekä sitten pari penikulmaa alemmaksi, Palokorvaan, -johon rakennettiin uusi sulattimo Torniokosken rannalle. Kolme, -neljä viikkoa joka kesä sulatettiin masuunissa malmia takkiraudaksi, -ja taas talven kuluessa hevosilla ja poroilla ajettiin kaltit alas -Köngäsen tehtaalle. Monesti myös laskettiin kaltteja veneissä pitkin -Tornionjokea. - -Jo aikaisin, "ennen Joonaa" -- Ekströmiä --, löydettiin rautamalmia -Suomenkin puolelta, Kolarista, Juvakaisen "rautavuoresta", Niesajoen -latvoilta. Sinne ruukki rakennutti pirtit ja makasiinit ja lähetti -miehiä louhimaan vuorta. Suuri jyske ja pauke kuului sitten alituisesti -Juvakaisen sydänmailta, kun siellä miehet möykkäsivät. Mutta -lappalaisten vanha palkimaseutu ei oikein suvainnut rautamiesten -metelöimistä, varsinkin kun he vielä pitivät huonoa elämää, joivat ja -kiroilivat. Erämaa nosti vanhat haltiansa möykkääjiä säikyttelemään. -Niinpä kerrankin ilmestyi malminkaivajille suuren hongan pituinen -karjuva äijä säikäyttäen miehet niin että he laukkasivat pakoon, -huutaen: "Se on itte perkele, koska se niin karjuu!" Kolarinsaaren -ukon, Sokean-Heikin, otti äijä kiinni ja painoi jänkään. Mutta kun -Heikki hätäyksissään rupesi lukemaan raamatunsanoja ja muisti: -"Polvensa kaikki taivuttakhot taivhassa ja maan päällä, koska Jeesuksen -nimeä mainithan", hävisi metsäläinen ja laski Heikin vapaaksi. - -Kesät, talvet nostettiin Juvakaisesta malmia ja vedätettiin väylän -rantaan Niesajoen suulle, jossa oli malmin lastauspaikka. Suuriin -veneisiin, joita veistettiin Jokijalassa, Erkinrannassa, työnnettiin -rautakiveä kuormittain ja laskettiin Köngäsenkosken rantaan. -Vuosikausittain jyskättiin Juvakaisessa ja myllerrettiin vuorta, niin -että siellä vieläkin ovat entiset jäljet näkyvissä. Suuria kuoppia ja -malmikasoja on kaikkialla, ja koko seutu vielä nytkin haisee raudalle, -kun sattuu olemaan lämmin ja sateinen kesäpäivä. - -Elämää ja liikettä tuotti metsiin sysien polttaminenkin. Alkuaikojaan -ruukki hankki Värmlannista ja Taalainmaasta parhaat sysimiehensä, jotka -ruukin avaroissa metsissä myötäänsä korventelivat sysimiiluja. Mutta -ruukki tarvitsi tavattomat määrät sysiä sulattimoihinsa, suurpajaansa -ja moniin pikkupajoihinsa, ja pian oppivat paikkakuntalaisetkin -polttamaan miilua sekä tuomaan tehtaalle sysiä. Varsinkin Kolarin -metsäkansa ahersi alituisesti miilujensa savussa, vedellen valtavia -haikuja suuresta piipustaan ja kehuskellen: - -"Sysimies tekee sitä, mitä sysihautakin." - -Melkein joka talossa sysihauta haikusi, ja vanhojen miilujen sijoja -nähdään vieläkin kaikkialla Kolarin metsissä. Sysimiehiä sanottiin -"kolareiksi", ja sitä lyytä ruvettiin kolarien kotiseutua ja sitten -koko pitäjääkin sanomaan Kolariksi. "Tiikaripalkalla" ukot sysiä -korventelivat, ja puolitoista lestiä laskettiin aina tiikariin. Oli -kyllä myöhemminkin aina joku oppinut etelän sysimestari ruukin omia -metsiä hiiltämässä. Sellainen mestari oli Taalainmaan mies, Johan Palm, -joka Vanhan-patruunan aikana johti sydenpolttamista. - -Oli ankara työ Köngäsen "pajatehtaalla", ennenkuin sulattimoista -tuotu karkea kaltti oli muokattu valmiiksi takoraudaksi. Kolmi-, -nelikertaan piti kaltit vielä sulattaa ja moukaroida, ja vasta sitten -rupesi malmivuoren rauta tottelemaan sepän vasaraa. Hirveällä, -nelikymmenleiviskäisellä moukarilla, "isollahamaralla", jonka -vartenakin oli kuusikyynäräinen hirsi, jymäyteltiin kalttia. Kosken -voima kohotteli moukaria iskuihinsa, ja "valtaseppänä" hääri Vikströmin -ukko, apumiehinään kolme muuta seppää. Suurta kalttilimppua -leivottaessa käytiin kiinni neljin miehin, kun Vikströmin ukko komensi: -"Nyt, miehet, lujasti kiinni!" Valtavalla alasimella käänneltiin -kalttia neljillä suurpihdeillä, ja väkivasara ensin verkalleen paineli -ja litisteli sitä, sitten jyskäytteli täydellä voimallaan, sen mukaan -kuin sulkulaitosta hoitava tampulapoika valtasepän komentoa kuullen -laski enemmän taikka vähemmän voimaa moukaria käyttävään vesipyörään. -Kuusi-, seitsemäntoista leiviskää sulatettiin samalla vuorolla tehtaan -suuressa ahjossa ja samaa menoa taottiin kankiraudaksi. Se oli -tulenpalavaa tappelua, jossa mustat miehet koskenvoiman ja tulenväen -avulla käyttivät isäntävaltaansa, muokaten ja rääkäten ikivanhaa -vuorelaista, niin että se todellakin oli "rauta raukka, koito kuona", -ja siitä "pahat haltiat pajanahjoon jäivät". Ahjo hehkui helvettinä, -rautaharkko sähisi niin kuumana, että ripposi, ja moukarin iskuista -räiskähteli kiukkuisia tulisirpaleita ympäri seiniä. Mutta nokiset -sepät liikkuivat puukengissä, mustuneet pellavapaidat päällään, edessä -nahkainen esiliina ja päässä leveäreunainen karstainen hattu. - -Tehtaan pienemmässä vasarassa, "pikkuhamarassa" eli "kniphamarassa", -oli päämiehenä "Hosmarki", seppä Forsmark. Pikkuhamarakaan ei silti, -vaikka niin sanottiin, ollut suinkaan mikään pikkuvasara, sillä sekin -painoi kokonaista kymmenen leiviskää ja takoi vedenvoimalla niinkuin -päävasarakin. Pikkuvasaralla lyötettiin rautakangesta rekirautaa, -pyöreää ja nelitahkoista "saikaraa", sekä muuta pienempää raudanlaatua. - -Oli tehtaassa vielä kolmaskin vedenkäyttämä vasara, "naulahamara", -joka, painaen kaksi leiviskää, oli myöskin Väkevän-Matin moukareita. -Sillä taotettiin "piikareita", isoja rautanauloja, ja "siinä piti olla -tahti päässä ja luonnossa", kun naulahamaralla moikotettiin piikareita. -Kaksine apulaisineen naulamestari siinä työssä hääri: toinen apulainen -kuumensi vain saikaraa, seppä itse hoiti vasaraa taottaen nauloja, -ja toinen apulainen takeli naulojen kannat. Sillä tavalla tahtia -noudattaen saattoi kolme miestä päivässä päästää kolmituumaisia -piikareita 2500-3000 kappaletta. - -Suurpajan lisäksi oli tehtaassa useita "käsipajoja", joissa monet -sepät kalkuttelivat kaikenlaista tarpeellista rautatavaraa, jota -lähetettiin maakuntaan ja markkinoille. Taottiin kaikenlaisia -työkaluja, kirvestä, kuokkaa, lapiota, viikatetta, sirppiä, -rautakankea, vielä lehmänperäimiä, hevosenkenkiä ja -kenkänauloja, -venenauloja, vieläpä ketun-, ahman- ja karhunrautoja, lukkoja, -saranoita ja mitä ikinä rautakalua maailmassa tarvitaan. Varsinkin -pimeän talvisydämen aikana, kahta puolta joulua, jolloin tehdas pantiin -puoleksitoista kuukaudeksi seisomaan, joutivat kaikki rautiot, -valtasepistä alkaen kalkutelemaan käsipajoissa. Joka sepällä oli oma -ammattinsa. Toiset takoivat työkaluja, toiset nakuttelivat nauloja, ja -Forsmarkin ukko oli varsin taitava rakentelemaan kaikenlaisia -metsäeläinten pyydysrautoja. - -Kokonaisemmat olivat silloin päivät kuin nykyisten tehtaiden -vajavaiset rupeamat: rynnistettiin aikamiehen työvuoroja eikä tyydytty -hetkellisiin poikasten ponnisteluihin. Jopa silloiset miehet -yhdessä auringonkierrossa ennättivät melkein sen, mihin nykyiset -raatajat menettävät kaksi päivännousua ja -laskua. Mutta silloin -paukutettiinkin aamuviidestä iltayhdeksään asti, pitäen välillä vain -8-1/2 9 "frukostin", 12-1 "murkinan" sekä 5-6 "aftonin". - -Kovinkaan suuri ei ollut ruukin seppien palkka: kruunu kesäiseltä -päivältä, taikka kruunu ja tolppa, parhaimmilla pankkokruunu. Lisäksi -oli heillä maksuton asunto sekä kahden lehmän heinämaa, ja leipäaineita -he saivat ostaa patruunalta kohtuhinnoilla samoin kuin viinaakin. -Mutta talvipäivinä ahkerat rautiot ansaitsivat käsipajoissa kolme, -neljäkin kruunua. Sillä silloin sepät saivat takoa "kippuntapalkalla". -Annettiin kippunta rautaa ja määrättiin maksu sen mukaan, minkälaisia -tavaroita oli siitä taottava. Piikareita vain taottiin kappalepaikalla, -mutta tehtaan naulavasaraa käytettäessä laskettiin niidenkin takominen -"leiviskärätingillä". "Akorttityö" ei kyllä tahtonut tulla niin -kunnollista kuin tavallinen tehtaan työ. - -Siten häärivät rautakourat, kuka pajatehtaassa, ken käsipajassa, kukin -ammattinsa mukaan. Mutta kun oli toimitettava "isokeitos", kokoontui -koko seppien sääty saman työn ääreen. Vanhaksi käyneen suurmoukarin -sijaan oli valmistettava uusi, kahdesta parinkymmenen leiviskän -möhkäleestä hitsattava kokoon mahtava valtavasara, ja sitä työtä -sanottiin isoksikeitokseksi. Se olikin kamalan vaarallista, tulikuumaa -työtä sekä niin tarkkaa, että vaati joka sepän pihteineen ja taiteineen -keittomestariksi ynnä keittomestarin apulaiseksi. Tämän tiesi kyllä -patruunakin, ja siksi hän aina isoakeitosta alettaessa lupasi kannun -viinaa joka miehelle, jos keitos onnistuu hyvin. Tavallisesti se hyvin -onnistuikin, ja sepät saivat "isonkeitoksen kannunsa" sekä vapaan -iltapäivän. Silloin oli rautoilla hauska ilta, kun he kokoontuivat -yhteen "praataamhan" ja juomaan isonkeitoksen onnistumista. Aamupuoleen -siinä riitti muistelemista jännittävästä suurtyöstä, jopa lopulta -jouduttiin tinkaamaan "raamatun nytheistäkin". Ja välillä aina -otettiin ryypyt isonkeitoksen muistoksi. - -Seppiä ja sepänapulaisia työskenteli pajatehtaassa 7-8 miestä, -lisäksi vielä käsipajoissa muutamia rautioita. Sepät olivat melkein -järjestään ruotsalaisia. Kuultiin rautioiden joukossa sellaisia -nimiä kuin Hammerstedt, Lindmark ja Forsmark, Björnström, Karlström, -Gäddström ja Vikström, Strålberg, Hjärtberg ja Hedlund, Stålnacke, -Mört ja Fors, Löfgren, Rundgren ja Kruutta-Antti. Vain joku -suomalainen, niinkuin Juunas Liminka, oli päässyt livahtamaan suureen -ruotsalaisjoukkoon. Sanottiinpa muutaman sepän olleen "Itävallan sukua" -ja toisen taas "valuuneja". Useimmat rautiot olivat vanhojen -rautamaiden, Värmlannin ja Taalainmaan miehiä taikka ainakin niiden -lähtöä. Monet olivat raudantuttuja jo useammassa polvessa. Niinpä -Vikström-ukon isä ja isänisä olivat olleet rautioina, jopa valtaseppinä -Melstenin ruukissa Råneåssa, Luulajan seuduilla, ja Forsmarkin suku -taas oli kalkutellut Uumajassa Robertforsin tehtaassa. Mutta -Lapinkorpeen, suomalaiseen -- ja lappalaiseen -- ympäristöön -jouduttuaan oppivat eteläntulijat solkkaamaan suomenkieltä, ja seuraava -polvi jo puhui täyttä jokilaakson murretta. Näiden jälkeläisistä monet -eivät enää osanneetkaan entisten taalalaisseppien kieltä. Useiden -edesmenneitten ruukinseppien jälkipahnaa elää vielä kahtapuolta -rajaväylää, toiset entisessä isiennimessä, toisilla taas suvun ja -kielen mukaan nimikin muuttuneena. Niinpä Suomen puolellakin tavataan -Stålnackeja, Mörtejä, Strålbergia, ja Pajalan tummaihoisten -Karlströmien sekä Vittikoiden sanotaan olevan "valuunien ja Itävallan" -seppien jälkisatoa. Samoin myös joutuivat suomalaisvyöryn alle -ruotsalaiset kaivosmiehet, jotka tunkeutuivat suomalaismetsien -malmikenttiin rautaa kaivamaan. Niin esim. mainitaan Junosuvannon -Masugnbyssä 1770 olleen 32 ruotsalaisnimistä perhettä, mutta -parikymmentä vuotta takaperin siellä haudattiin "viimeinen -ruotsalainen". Samoihin aikoihin oli Svappavaarassa 13 ruotsalaista ja -vain yksi suomalainen, mutta nyt tuskin on Svappavaarassa enää yhtään -ruotsia puhuvaa. - -Alituinen pauke ja kalkuttelu ruukin pajoissa nosti aikojen kuluessa -pajoja sekä seppiä ympäristöseutuihinkin ja saattoi erämaassa -vasaran paukkumaan muuallakin kuin Köngäsessä. Useita yksityisiä -seppiä, jotka takoivat vain omiksi ansioikseen, asettui ruukin -tienoille. Sellaisia, jopa oikein valtaseppiä, oli Anders Drygge, -samoin Olof Hjärtström, sitten vielä monia muita pikku rautioita ja -poropeukaloita. Myöskin väylän itärannalle, Kolarin sysimiesten -parveen, kohosi monia raudantakojia. Varsinkin Kolarinsaaren sepät -olivat taitavia ja kuuluisia kautta kiveliöiden. Siellä paukkui paja -miltei joka talossa, parhaiten Rautiolla, Kurussa ja Simulla sekä -Kaaskossa Jokijalan puolessa. Monessa talossa oli takomistaito polvesta -polveen kulkenutta "esi-isäin oppia", niin kuin Rautiossakin, jossa 70 -vuotta takaperin 90-vuotisena kuollut Uollo-äijä oli isänsä Nikun -oppipoikia; Uollon pojasta sekä pojanpojista kasvoi taas rautamiehiä. -Uollo olikin paikkakuntansa parhain rautio, osaten takoa, paitsi -kaikenlaisia työaseita, myöskin pyydysrautoja, lukkoja sekä -lehmänkelloja, vieläpä hyviä piilukkoisia pyssyjäkin. Kahdet -silmälasit, toisina "tuliklasit", oli äijällä nokallaan, kun hän hääri -pajassa, mutta sittenkin tuli ukko niin kuin moni muukin suur-seppä -alituisesta ahjoon tiiraamisesta vanhana umpisokeaksi. Pajansa tuotteet -myivät rautiot paikkakuntalaisille, ja etäältäkin tultiin noutamaan -Kolarinsaaren rautakalua. Lappalaisetkin tarvitsivat yhtä ja toista -sepäntakomaa maksaen ostonsa hopearikseillä, "jotka tekivät neljä -kruunua". Paljon kulkikin ennen saareen hopeaa "takomisen kautta". -Raution talo oli entisaikaan hyvin rikas samoinkuin Kurukin, jonka äijä -myös oli "kauhea takomhan". - -Köngäsestä noutivat sepät rautansa ja kuluttivat sitä monet sadat -leiviskät, vaikkeivät pitäneetkään sitä kaikkein parhaimpana -raudanlaatuna. Raa'aksi, karkeaksi ja hauraaksi rautiot tahtoivat sitä -moitiskella. Mutta Köngäsen rautaa oli aina saatavissa, eikä sitä -tarvinnut pitkiä matkoja vedätellä. - -Paljon kysyi Köngäsen rautaa oma erämaakin, mutta enin osa täytyi -sentään kuljettaa kaukaisempaan maailmaan. Tornion satamakaupunkiin -vedätettiin sitä talvella hevosilla sekä pororaidoilla, ja kesällä -taas laskettiin venelastittain. Kuljetettiin rautaa ja rautakalua -myöskin tunturien ylitse Ruijaan, ja silloin oli lappalainen poroineen -rauta-ahkioita ajamassa. Suurilla Lapinmaiden markkinoilla, joita -Köngäsessä 1796:sta alkaen ruvettiin pitämään joka talvi joulun -edellä, sai rautakin ja rautatavara ostajansa, ja monet rautakuormat -lähtivät jutamaan joka ilmansuunnalle. Hyvin "löivät tulot sisälle" -Köngäsen ruukissa Ranskan--Saksan sotavuonna 1870. Silloin kallistui -koko maailman rauta, eikä sitä tahtonut aina saada rahallakaan. Mutta -Köngäsessä suurmoukari moikotteli minkä ennätti, sepät häärivät -kahdessa vuorossa, ja ruukki sai raudoittaa koko Suomenmaata. - -Koko ruukkia ja sen toimintaa valvoi Vanha-patruuna, Värmlannin -rautatehtaiden kasvatti. Apulaisina hänellä oli kaksi velimiestä, -Antti ja "Erkki-maisteri". Antti kyllä ei tehnyt juuri muuta kuin -pilkkoi puita talon tarpeiksi ja makaili pirtissä hoidellen kipeää -jalkaansa, jonka kantapäässä oli vettä. Pirtissä kävivät seppien -poikaset toisinaan ärsyttämässä puunpilkkojaa, haukuskellen häntä -"Treepollaksi", ja silloin Antti äkäisenä "plätkä" kourassa lennätti -poikaset ulos. Erkki-maisteri, iso mies niinkuin patruunakin, toimi -tehtaan kirjanpitäjänä, ja sanottiin häntä myös "Erkki-puukhollariksi". -Vanha-patruuna oli ahkera, kaikkeen ennättävä mies. Aamulla -aikaisin hän jo oli liikkeellä kulkien tehtaan toimintaa -tarkastelemassa. Mutta vanhat, vuosikausia vasara kourassa seisoneet -sepät olivat "niin valtavia miehiä", ettei ukko uskaltanut heitä -paljoakaan komennella eikä neuvoa, vaikka joskus olisi ollut syytäkin. -"Hyvä mies työkansalle" patruuna kyllä oli, vaikkei kaikkein korkeimpia -palkkoja maksanutkaan. Talvisaikaankin "pruukilaisilla" oli aina -ansiotyötä, sen sijaan kuin muut paikkakuntalaiset saivat työttöminä -nähdä nälkää. Sanotaanpa ruukin makasiinissa olleen monia suuria -"oomia", joista tarvitsevaisille mitattiin hyvää viinaa, ja riksin -vain maksoi "halstoopi". Sai viinaa kyllä ostaa Pellon Lindgreniltäkin -ja Muonionalustan Forsströmiltä, mutta heidän tavaransa oli vetistä -eikä sillä ollut "jumalan-siunausta", niinkuin Köngäsen viinalla, joka -tuotiin "suorhan prännäristä" ja myytiin lieventämättä, niin äkäisenä -kuin se oli pannuntorvesta tippunut. Niinpä olikin ruukin viinalla aina -paras menekki, varsinkin Köngäsen markkinoilla, vaikka sinne monet -porvaritkin kuljettivat suuria sadan kannun oomeja. - -Jo vanhastaan oli Köngäsen tehtaan seudulla oma kirkkonsa toista -kilometriä ylempänä ruukkia, Tornionjoen ja Kirkkojoen välisellä -komealla törmällä, vastapäätä markkinakumpua. Momma-veljesten -mainitaan jo 1669 kustantaneen saarnamiehen huolehtimaan Köngäsen -tehtaan ja kaivosmiesten sielunhoidosta. Vanhan-patruunan aikana -oli Pajalassa -- tehtaan ympäristölle muodostui suuri Pajalan -seurakunta, jonka kirkoksi sitten tuli Köngäsen kirkko -- pappina -Laestadius vuodesta 1849 kuolemaansa asti. Lapin suuri herätysmies -saarnasi kiivaasti myöskin kauheaa juoppoutta vastaan ja haukkui -ankarasti juomareita ja viinaporvareita, nimitellen heitä "pirunpaskan" -syöjiksi ja kauppamiehiksi. Köngäsen saarnatuolista hän monet kerrat -pauhasi ruukista ja ruukinpatruunasta, "siitä kalanpyytäjästä, -joka asuu kiehuvan kosken alaisessa korvassa ja saa paljon kaloja". -Kirkko oli tupaten täynnä, ja siellä Vanha-patruunakin joka pyhä -omalla paikallaan istui vakavana kuunnellen saarnatuolista tulevaa -pauhua. Sitten äijä ajoi kotiinsa -- ja makasiinin oomeista mitattiin -edelleenkin väärentämätöntä tavaraa, jolla oli "jumalansiunaus -matkassaan". - -Mutta kun Laestadius 1861 kuoli ja Pajalaan tuli uusi pappi, sanoi -patruuna: - --- Ennen kirkossa haukuttiin kansaa joka pyhä, ja silti se oli aina -täynnä, mutta nyt siellä kaikkia kiitethän, ja sittenkin kirkko seisoo -tyhjänä. - -Kansanopetuksestakin oli tehtaalla huolehdittu, samalla kuin -saarnaajankin toimesta, jo Mommain ajoista alkaen. Patruuna Sohlbergin -"hallitessa" korpivaltakuntaa rupesi Erkki-puukhollari tehtaan lasten -koulumestariksi. Ei viitsinyt iso mies istua alituisesti pitämässä -järjestyksessä tehtaan tilikirjojen loppumattomia numeroita, vaan -katsoi helpommaksi järjestyksen pitämisen ruukin "poikakläppien" -keskuudessa. Laittoi mies itselleen vanhanpojan mökin tehtaan -maalle jokitörmälle, hankki pari lehmää, joita itse hoiti ja -lypsi, ja päivätöinään opetti poikia lukemaan. Nähtiin kyllä, että -Erkki-puukhollari oli "maisterin-virkainen" mies, sillä koulussaan hän -vallattomat ja laiskat kläpit sukkelaan komensi eteensä, kokosi pojan -sormet kouraansa ja sitten "pärheellä knapsi sormienpäihin". -Kun ei koulumestarilla ollut kläppejä leivottavana, leipoi hän -vehnärinkilöitä, joilla tehtaan seppäväki hyvin halusta herkutteli. -Hihansa kääräisi mestari vain kyynäspäitten taakse, "sylkäisi piihoon -ja rupes rullaamhan krinkilöitä". Joskus "pohjanpalkhet" yrittivät -salaa kähveltää ukon rinkilöitä, mutta maisteri piti virastaan vaaria, -juoksi pojan kiinni ja kiristi: "Poika, maksa minu krinkla!" Ottipa -mökin maisteri kerran Forsmarkin Kallen kasvattipojakseen, luvaten -hänestä kouluuttaa korkean herran. Hyvillä mielin juosta kipaisi -herranalku kasvatti-isänsä mökkiin, istui siellä ikävissään pari pitkää -päivää syöden rinkeleitä, niin että alkoi yököttää. Mutta sitten poika -karkasi kotiinsa ja meni pajaan saikaraa lämmittämään, kun isä -naulahamarassa takoi piikareita. Eikä tullut pojasta korkeaa herraa, -tuli vain kunnon seppä niinkuin oli isäkin. - -Rautatehtaan möykätessä pidettiin huolta maanmuokkauksestakin ja -karjanhoidosta. Joen etelärannalla oli ruukilla pelto- ja niittykenttä, -ei kyllä varsin laaja, mutta sitä paremmin hoidettu. Ohraa -ja perunoita viljeltiin paljon sekä hiukan ruistakin. Jo Jonas -Ekströmin aikana mainitaan tehtaan pelloista saadun kolmen tynnyrin -ruiskylvöstä 48 tynnyriä sekä kymmenestä ohratynnyristä 60-70 tynnyriä. -Perunoita, joiden viljelys viime vuosisadan alussa levisi näille -maillekin, korjasi Jonas 20:n tynnyrin siemennyksestä 400 tynnyriä. -Timoteitä ja apilaakin Ekström viljeli jokitörmänsä heinämaissa. Hyvin -hoiti patruuna Sohlbergkin edeltäjiensä muokkaamia maita, hankkipa -vielä toisenkin tilan Palokorvan luota Piipiösaaresta. Neljä hevosta ja -25 lehmää voitiin Köngäsen tehtaan maalla elättää, ja hevosten ohella -kynnettiin maata parilla nautasonnillakin. - -Mutta sitten tuli vanhasta rautaruukista loppu. Kesäkuun 1 päivää -vasten yöllä 1879 käväisivät jotkut tervamiehet tehtaan sahassa -piippuineen kähräilemässä, varistellen tulta, joka kohta teki tuhonsa, -hävitti sahan sekä koko tehdasrakennuksen. - -Siten meni Lapinkorven yli parisatavuotinen rautatehdas tulena -taivaalle. Tulella se oli Lapin erämaiden rautaa rääkännyt, ja tuli -otti lopulta sen itsensäkin. - -Ei ruvettu enää rakentamaan uutta tehdasta Köngäsenkosken alaiseen -korvaan. Kaukaisen korven ohitse oli aika jo ennättänyt. Melstenin -ruukki oli jo aikoja sitten vallannut Kiirunan ja Jällivaaran -malmikentät, ja sitten saatiin uudenaikaiset tavattomat rautatehtaat -Jällivaaraan; vedettiinpä sieltä rautaratakin tunturien ylitse -maailmanmeren rannalle. - -Silloin täytyi Lapinkorven kiehuvan kosken jäädä unohdettuna käyttämään -vain vähäpätöistä sahaa ja jauhomyllyä. - -Siellä nyt korpien keskellä kohisee ja kuohuu suuri erämaan koski -miltei vain omia aikojaan ja vanhoissa muistoissaan. Palavan korvan -vierellä, entisen "pajatehtaan" paikalla, käydä kalkuttelee vanha -mylly, vierellään matala harmaa "käsipaja", missä entiset rautiot ovat -alasinta helkytelleet. Ylempänä rannalla on rivi punaisia pikkutaloja, -joukossa ikivanhakin, viisiovinen, viiden perheen asuinrakennus. -Siinä ennenvanhaiset valtasepät ovat pitäneet majaansa, juoneet -isonkeitoksen kannujakin, tingaten "raamatun nytheistä". On rannalla -vielä vanha valtamakasiinikin, mistä tarpeen tullen suurista oomeista -mitattiin halstuopittain väärentämätöntä "jumalanviljaakin". Mutta -kaikkein komeimpana kohoaa rantatörmällä Olof Ekströmin 1804 rakentama -valkea kaksikerroksinen rakennus, ruukinpatruunan asunto, kaunis, -aikansa tyylinen herraskartano taitekattoineen, pienine yläikkunoineen, -pylväseteisineen, ympärillään puistot ja varjoiset lehtikujat, vieläpä -pitkät koivuistutukset viljapeltojen pengermillä. Siinä eli ennen -Jonas Ekström, siinä Vanha-patruunakin vaikutti, nähden lopulta -vanhan tehtaansa muuttuvan poroksi. Sai ukko täällä kokea toisenkin -kovan iskun: "pruukin frouva" lähti ainoaa tytärtään viemään etelään -oppia saamaan, sekä samalla hankkimaan "huonheijen ja vaatteijen -mallia ja kaiken maailman malleja". Mutta molemmat jäivät sille -matkalle: kuolivat koleraan Luulajassa. Täällä Köngäsen valkeassa -talossa Vanha-patruuna kuoli 1894, ja nyt elää siinä viimeisenä -ruukinpatruunana ukon poika, kohta 80-vuotias, pitkä komea herra, -Karl Sohlberg, kasvattipoikineen ja pojanpoikineen, hoidellen ruukin -vanhaa viljavaa maata, käyttäen sahaa ja myllyä, pyytäen lohta ja -myyden metsää. - -Kohta kolmisatavuotias on Köngäsen viljelysseutu. Monet vaiheet -se on pitkällä korpivaelluksellaan kokenut, monet ihmiskohtalot -liittyvät sen historiaan aina Arendt Grapen ja Momma-veljesten ajoista -alkaen, ruukin monilukuisten patruunain, saarnamiesten, Värmlannin -ja Taalainmaan seppien ja sysimiesten, suomalaisten rautioiden, -rahtimiesten ja kyläseppien, jopa lappaiaistenkin, jotka kaikki -tavalla taikka toisella tulivat erämaan tehtaan kanssa tekemisiin. -Näiden kaikkien osallisuutta, työtä ja raatamista on tarvittu tätä -Grapen aloittamaa korpiraiviota pidettäessä sulilla sekä edelleen -kehitettäessä. Näiden kaikkien yhteistoimintaa on kysytty, ennenkuin -erämaan kosken äärelle nousi tämä vanhojen muistojen ja viljelysten -ympäröimä kartano, joka on kuin Lapinkorven Ekeby. - - - - -Kolarin markkinat - - -Halveksituilla Lapin peskiukoilla oli rikkautta ja tavaraa, joka -kelpasi ylpeälle etelällekin. Siksipä jo aikaisin ruvettiin Lapin -erämaissa pitämään markkinoita, joille etelän kauppamiehet suurin -joukoin riensivät vaihettamaan omia tuomisiaan kotakansan tavaroihin. -Mutta rannattomassa jänkien ja tunturien maassa, jossa metsien kansa -harhaili hajallaan, täytyi joka perukalla pitää omat markkinansa, -vieläpä talviseen aikaan, jolloin tiettömissä erämaissa pääsi parhaiten -tavarakuormineen liikkumaan. Markkinoille saapui koko seudun kotaväki. -Saapui näihin tilaisuuksiin kauppasaksain kintereillä myöskin -kruununvouti perimään veroja, tulipa tuomarikin lukemaan lakia -lappalaisille ja selvittelemään heidän riitajuttujaan. - -Markkinapaikkoina olivat tavallisesti Lapin kirkkoseudut, ja -kauppakenttä oli kirkon lähimailla, jopa toisinaan aivan kirkon -ja hautausmaan vieressä. Sillä kirkko pappeineen oli Lapissakin -alueensa keskeisimpänä paikkana. Siitä usein vieläkin lappalainen -sanoo kirkonkyläänsä "markkinaksi". Sellaisena markkinakenttänä oli -Suomen-Lapissa entisaikaan jokainen kirkkomäki; Inarin, Sodankylän, -Kittilän, Kuolajärven, Kuusamon -- nämä kaikki luettiin ennen -Kemin-Lappiin -- sekä Utsjoen ja Enontekiön ja myöhemmin myöskin -Kolarin, jotka olivat Tornion-Lappia. Pidettiin markkinoita myöskin -Sodankylän pohjoisosan lappalaisalueella, Sompiossa, ja kansan -muistelukset mainitsevat markkinapaikkana Kittilän takamaiden -Kyläjärven. Kaikki nämä markkinakentät olivat vanhastaan etupäässä -torniolaisten kauppapaikkoja, ja Ruotsinvallan aikana kuului -heille lisäksi vielä Köngäs, Jukkasjärvi, Koutokeino ja Aviovaara. -Saapui Lapin markkinoille kyllä etäisemmänkin etelän kauppamiehiä -lapintavaroita havittelemaan, mutta siitä Tornion saksat eivät -ensinkään olleet hyvillään. Monesti torniolaiset äkämystyivät -ja valittivat, että Oulun porvarit ja Kemin seutulaiset, vieläpä -vienankarjalaisetkin tuppautuvat heidän vanhoille kauppamailleen. -Mutta kun Lapin markkinat myöhemmin julistettiin "friimarkkinoiksi", -sai niille rientää kuka tahansa tekemään kauppoja ja pettämään -lappalaisia. Ahkerasti tunturin asukasta markkinoilla petettiinkin, ja -vielä helpommin sai viinalle ahneen lapinäijän kanssa tehdyksi "hyvät -kaupat", kun ensiksi juotti hänet humalaan. Siksipä monet etelän -kauppasaksat piilottivat tavarakuormiinsa viinaottinkeja, joista -saattoi tarjota kaupanalkajaisiksi virkistävät ryypyt, vieläpä myydäkin -hyvillä voitoilla. Viinan vienti Lappiin oli kyllä kielletty, mutta -kukapa kiellon rikkomisesta rupesi valittamaan. Hyvillään vain olivat -kaikki, kun saivat viinaa, lappalaiset kaikkein enimmin. Jopa -lapinäijät monta kertaa pyysivät viinakieltoa kumottavaksi ja -valittivat, ettei heillä ole muutakaan virkistävää juotavaa, vettä vain -pitää latkia pakkasellakin ja tulla kipeäksi, kun taas viina on kovin -lämmittävää ja terveellistä ankarassa pakkasessa. Eikä markkinoistakaan -olisi viinatta tullut kunnollisia lapinmarkkinoita. Sen tiesivät kyllä -niin hyvin ostajat kuin myöjätkin. Ottinkien, ankkojen ja oomien -pakkasen panematon vilja vasta sai kylmän kangistamat peskimiehet -virkeiksi ja pani tavaran vaihdon oikeaan vauhtiin. Ja viinanhimo veti -erämaan asukasta markkinakentälle yhtä paljon kuin etelänmiestä -voitonhimo. - -Aikojen kuluessa kuitenkin, kulkuneuvojen parantuessa sekä -olojen muuttuessa ja järjestyessä menettivät Lapin monilukuiset -erämaamarkkinat merkityksensä. Lapin parhain rikkaus, metsänriista -ja turkikset, rupesi vähenemään, niin ettei kauppamiesten -suurten joukkojen enää kannattanut lähteä ajelemaan monia kymmeniä -penikulmia kylmiä ja tuiskuisia taipaleita. Niinpä rupesivat -monet kaupankäyntitilaisuudet lopulta muuttumaan pelkiksi -viinamarkkinoiksi. Viime vuosisadan alkupuolella tulivatkin jo useat -markkinat lakkautetuiksi, vain muutamiin kaukaseutuihin, kuten Inariin -ja Enontekiön vanhalle markkinakummulle Lätäsenolla, jutivat Tornion -ja Kemin talonisännät viinakuormineen juottamaan lappalaisia. Mutta -viimein saivat nämäkin markkinat loppunsa. - -Mutta Kolarissa pysyivät markkinamenot vanhassa lappalaisessa -mallissaan vielä viime vuosisadan loppupuoliskolle. Tänne oli Tornion -kauppamiehillä vain 18-19 penikulman jokivarsimatka tasaisine -taipaleineen, ja lappalaiset saivat lasketella tunturiseuduistaan -pitkin myötäleitä alamaita kohden. Sitten kauppakentällä tapasi Etelä -ja Pohjainen toisensa, ja isienaikainen markkinahumu alkoi. - -Vanhaan lapintapaan oli Kolarin markkinapaikka kirkon luona, jopa -aivan sen vieressä. Kirkon pohjoispuolella, hautausmaan aidan -sivulla, oli tasainen kenttä, jota ylipuolen miehet lappalaisten mukaan -sanoivat "siljoksi". Iso nelikulmainen siljo oli joka puolelta -ympäröity kauppiaiden ja tavarantarjoojien myymälöillä ja -myyntipaikoilla, ja jokaisella kaupparyhmällä oli oma vakituinen -alueensa. Etelästä tulleet Tornion miehet olivat vallanneet eteläisen -sivun, kirkonvierustan, sekä länsipuolen, "Toornion plassin", idästä -saapuneilla karjalaisilla "laukkuryssiliä" oli hallussaan itäpuolen -"Ryssäin plassi", ja pohjoisesta jutaneet lappalaiset saivat tyytyä -omaan pohjoispuoleensa, "Lapin plassiin", männikön reunassa. -Torniolaisilla oli "plassissaan" omat pienet "markkinatupansa" -pirtteineen ja kamareineen. Kamarissa asusti kauppias markkina-aikana, -ja pirtti isoine piisimuureineen, "tiskeineen" ja tavarahyllyineen oli -samalla "puojina", josta tavaraa myytiin. Monella kauppamiehellä oli -lisäksi varastomakasiini markkinatuvan takana, niin että siljon -laidalle muodostui kaksinkertainen rakennusten rivi. Omat markkinatuvat -ja makasiinit oli jollakulla Karjalan miehelläkin, mutta lapinäijät -tekivät kauppansa vain paljaan taivaan alla ahkioistaan, samoin -kuin muukin maaseutujen markkinarahvas, joka otti haltuunsa koko -markkinasiljon. - -Markkinakenttä monine vanhoine pikkupirtteineen muodosti oman ykinäisen -piirinsä Kolarinsaaren eteläpäässä. Neljänneksen pituinen männikkö -eristi sen saaren taloista, ja eteläpuolelle Jokijalkaan mentäessä -piti kulkea väylän ylitse. Mutta mökkiryhmän seuranpitäjänä seisoi -1819 rakennettu kirkko kellotapuleineen ja pienine hautausmaineen, -jossa oman kirkon aikainen vanha Kolari vietti lepoaan. Vaatimaton, -matala lapintemppeli vielä matalampine kellotapuleineen sopi hyvin -ympäristöönsä ja seisoi kuin iso ukkovaari muorikäpsineen lukuisan -pikkuperheen kaitsijana. - -Joulun edellä kokoontui kauppaväki Kolarin markkinasiljolle tekemään -jouluostoksensa ja -myyntinsä, hankkimaan joulurahansa ja viinansa. -Markkinat vietettiin jo niin aikaisin, jouhik. 10-14 p:n tienoissa, -että pitkämatkaisetkin ennättivät jouluksi kotiinsa -- elleivät -ostoksineen ja viinoineen väsyneet taipaleelle. - -Ensimmäisinä tulivat torniolaiset ja samassa matkassa muutamia -Haaparannan kauppamiehiäkin. Monine kuormineen he tulla rymistivät, -jono jonon jäljessä; alamaiden asukkaitakin oli mukana rahtikuormia -vedättämässä saaden maksua markan penikulmalta. Saksat itse suurissa -supsiiniturkeissaan taikka mahtavissa majavannahoissa ajelivat -etukynnessä. Kontionnahka vain komeasti heilahteli reenperässä, ja -suuri aisatiuku pauhasi ylpeästi. Siinä nähtiin Goveniusta, Bergmania, -Taucheria ja Rechardtia, Hallstrandia ja Herkepaeusta, "Terkustia" -ja "Kallan-Kustoa". Oli joukossa rihkama- ja nisukuormineen "Teinin -frouvakin", vankka nainen, sekä "Nylanterin Piata", kyytimiehenä vanha -merimies, joka oli käynyt "Jierusalemissa asti". "Anelli-härjärikin" -ajeli tavaroineen ja Tornion apteekkari rohtopulloineen, vieläpä -juti joukon jatkona ontuva "Ooperi-kraatarikin" viinalasteineen. -Markkinapirttien avaintenhoitajat, paikkakunnan talolliset, olivat jo -etukäteen puhdistaneet pirtit ja laittaneet piisiin valmiiksi suuren -roihun, niin että matkamiehet saivat kylmästä tultuaan astua lämpöisiin -asuntoihinsa ja tuloryypyt otettuaan "lyyvä heti kaupan pysthyn" sekä -ruveta odottamaan Pohjanperän markkinarahvasta. - -Joutuivatpa myöskin Karjalan kauppurit, "Venäjän saksat", omalle -"plassilleen". Toiset tulivat Tornion tietä reppu selässä, toiset -taas ajoivat poikkimaisin Kuusamon, Sallan, Kemijärven ja Rovaniemen -kautta järvikyliä myöten suurine hurstikuomuisine resloineen, tuoden -kuormissaan Venäjän vaatetta ja tupakkaa, pellavaa ja hamppua sekä -kaikenlaista Viipurin ja Pietarin "kräämätavaraa", prenikoista alkaen. -Nähtiin Karjalan miesten joukossa Larisia, Haurisia, Pällisiä, -Rempsusia ja Painajaisia. Tuli joukossa myös muutamia Savon ukkoja -pitkissä, nilkkoihin asti ylettyvissä sarkakauhtanoissa. Heidänkin -kuormissaan oli pellavaa ja hamppua sekä monet kääröt Savon tupakkaa. - -Suurina joukkoina saapuivat Lapin ja Peräpohjan lantalaiset, aina -Hettaa, Sodankylää, Kemijärveä ja Rovanientä myöten, puhumattakaan -lähiseutulaisista, jotka tien täydeltä päästelivät sekä hevosilla -että poroilla. Ylimaiden markkinamiehet ajella junnasivat verkalleen -pitkiä taipaleitaan. Tyynellä pakkaskireällä kuului jo neljänneksen -päähän vitsan kitinä ilmoittaen, että metsämaiden miehet olivat -liikkeellä. Vitsasta väännetyt ruomat ja vitsaiset savirikot -kitisivät ja kitkuttivat pakkasessa: "Kitkat, kitkat, täällä tulhan." -Kengittämättömillä hevosilla ylimaan ukot useinkin vanhaan tapaansa -liikkuivat pehmeillä metsäteillään. Mutta joskus sattui markkina-aikana -tulemaan suvi, joka sulatti tietkin jääkaljamalle. Silloin täytyi -ukkojen mennä Kolarin seppiin hevostaan kengittämään. Sellainen -tavaton markkinasuvi sattui talvella 1861, kuoraisten aukeilta -mailta kaiken lumen ja muuttaen tiet jääkaljamaksi. Pasmajärven -Vilkku on markkinapäivinä merkinnyt tämän tapauksen muistiin Kolarin -kirkonseinään, jossa se on vieläkin nähtävänä. - -Mutta vasta lappalaiset antoivat markkinoille entisen lapintunnun. -"Lapinmaa hylläsi tien täyveltä", myötäänsä juti raito raidon perässä -sekä pohjoisesta että idästä ja lännestä. Pohjoisesta työntyivät -Muonion, Enontekiön, Koutokeinon ja Kaaressuvannon tunturilaiset, -idästä taas Inarin, Sodankylän ja Kittilän kotakansa sekä lännestä, -rajan takaa, Ruotsin-Lapin eteläisiä erämaita jutavat poromiehet. -Monet lappalaiset saapuivat koko kotakuntineen, naiset ja lapsetkin -mukanaan, kitisevät komsiokäärötkin eukkojen ahkioiden kokkapuolessa. -Suomen ja Norjan lappalaiset heiluivat nelikolkkalakeissaan, mutta -Ruotsin tunturikotolaisten päässä piipotti tupsupäinen pirrilakki, ja -Koutokeinon naiset koreilivat kirjavissa koparalakeissa. Nuotioiden -ja roitovalkeain ääreen tunturikansa vain asettui markkinakentän -läheisyyteen, viettäen siinä yönsäkin paljaan pakkastaivaan alla, -mutta "kuntalappalaiset", kolarilaisten pororaitiot, menivät -isäntiensä taloihin yötä viettämään. Jotkut suuret pororikkaat olivat -Tornion kauppiaiden kanssa niin hyviä väärtejä, että saivat käpertyä -yösijalleen heidän pirttiinsä ovinurkkaan. - -Koko Kolarinsaari ja Jokijalka, vielä väylän takaiset talotkin oli -markkinapäivinä täytetty kaikenmaailman kansalla. Lantalaiset olivat -asettuneet majailemaan taloihin, samoin kuin nekin kauppamiehet, -joilla ei ollut markkinatupaa. Joka talo oli vieraita täynnä sekä -talon pihamaa hevosia ja rekiä, pororaitoja ja ahkioita, ja saaren -männiköissä kuppelehti kaikkialla jäkälää kaivavia poroja. Koko -paikkakunta oli joutunut markkinavyöryn valtaan. - -Mutta kovimmin kuohui elämä markkinasiljolla. Lyhyt ja harmaa oli -kyllä sydäntalven lapinpäivä. Aurinko ei enää jaksanut nousta yli -matalan metsänrannan, heikko kajastus vain valoisimpana puolenpäivän -aikana viivähti eteläisellä taivaanliepeellä. Mutta hämärää puhdetta -ja pimeää yötä kyllä riitti ja niillä jatkettiin lyhyttä päivää. Jo -aamupimeissä rupesivat markkinapirtit puskemaan paksua savupatsasta -pakkaseen, ja rohisten ja kulkusia kalkutellen ajoi tavarakuormia -siljoa kohden. Lapinäijätkin rupesivat nouseskelemaan lumikiepeistään -ja ahkioitten alta, missä peskeihinsä ja nahkoihinsa kääriytyneinä -olivat nukkuneet. Aamun hämärtäessä oli kauppa jo täydessä menossa, ja -sitä mukaa kuin päivä kului kohosi kentän elämäkin. - -Suuri siljo oli täynnä tavarakuormia, myyjiä ja ostajia. Ylimaan -miehillä oli kuormissaan kotipuolen tavaraa: voita, metsälintuja sekä -turkiksia. Lappalaisten erämaat vallannut lantalainen oli miltei -kokonaan ottanut hoitoonsa Lapinkorven riistarikkaudenkin ja oli -nyt ensimiehenä sen vähäistä loppusatoa kaupittelemassa. Ei ollut -lannanmiehellä kyllä enää tarjottavana kalliita majavanhoitoja ja -turkiksia, sillä majavansuvun oli isäukko jo tuhonnut, mutta oli -hänellä oravan, kärpän, ketun, näädän, saukon, suden ja ahman nahkoja, -peuran ja karhuntaljojakin. Oli ylimaalaisilla myöskin poronlihaa -sekä porontaljoja ja koipinahkoja, jotka niinikään olivat vanhanlapin -vasituista kauppatavaraa. - -Vanhalappi oli vaipunut hautaan rikkaine riistoineen. Jälkipolvi -asusti nyt vain kentän pohjoislaidalla, haisevassa "Lapin plussissa", -jota ylpeät lannanmiehet hiukan halveksien katselivat. Oli heilläkin -kyllä porokarjansa tuotteita, juustoista, maitotshalmaksista ja -punasvatsoista alkaen, poronkieliin, paisteihin ja taljoihin sekä -koipikenkiin, kallokkaihin, siepakkoihin ja peskeihin asti. Oli vielä -komeita lapinvöitä ja pauloja, sarvilusikoita ja poronvaljaita, paksuja -ruijanraanuja ja roukoja, metsänriistaa ja turkiksiakin. Mutta kaikkein -enimmin oli lappalaisten ahkioissa ja porokelkoissa Ruijanmeren -kalaa. Sitä varsinkin Koutokeinon ja Hetan lappalaiset vedättivät -siljolle, niin että koko lapinleiri tuoksui merelliselle. Jopa -ukkojen tavara oli väliin niin kesäytynyttä, että se antoi koko -markkinapaikalle oman ilmanalansa. Tuoretta jäätynyttä turskaa oli -lapinahkioissa, samoin meriahventa ja merisilliä sekä kuivattua saitaa. -Olipa monella lapinukolla kuuluja Ruijan paltaitakin, merkillisiä -muotopuolia kalajättiläisiä, joiden silmät olivat vääntyneet samalle -puolelle päätä ja suu mennyt vitaan. Muutamat paltaat olivat niin -suuria, että painoivat kahdeksan ja kymmenenkin leiviskää ja täyttivät -yksinään koko ahkion. Ei ollut kallista lapinukkojen kala: lihavaa -rasvaista pallastakin sai heiltä kolmella markalla leiviskän, ja -iso saitapari maksoi tolpan. - -Kaikkein suurinta mekastusta pitivät markkinapaikalla hevosmiehet. -Tornion ja Kemin puolen sekä Rovaniemen isännät tulivat aina -vanhaan tapaansa kaupittelemaan hyviä hevosiaan ylimaan miehille ja -väyläntakaisille. Sadalla markalla sai jo auttavan ajokkaan, mutta -oikein hyvästä hevosesta vaati torniolainen 400-600 markkaa. Oli siinä -äijillä ääntä, kun hevoskaupoista kinasteltiin, ja vielä enemmän, jos -jouduttiin hevosen vaihtamisesta tinkaamaan. Siinä olivatkin monet -ylimaan miehet yhtä hyviä mestareita kuin alamaalaisetkin. Osasivat -he viilata vanhan konin kuluneet hampaat tasaisiksi, kurikoida -pikku patin toiseenkin jalkaan, jos toisessa sattui sellainen -olemaan, sekä monia muitakin hyviä hevosmiesten temppuja, joilla voi -pettää tyhmempänsä. Monta kertaa saattoi omistaja vaihtaa hevosta, -ja monella omistajalla saattoi sama hevonen olla samanakin päivänä, -monet harjakaiset juotiin ja monet kaupat tehtiin niin lujat, että "ei -peruuteta, vaikka länget kaulassa kuolis!" - -Poromiehet taas häärivät omien ajoikkaittensa kanssa, niitä myöden ja -vaihtaen ja juoden harjakaisia. Kolmella, neljälläkymmenellä jo sai -parhaan ajohärän. - -Nähtiin markkinakentällä, paitsi lapinleirin monikirjaisia vöitä, -jalkineita ja peskejä, myöskin lantalaisten käsiteollisuutta. -Kaakamonkylän vaskenvalurit olivat saapuneet myymään koko Peräpohjassa -ja Lapissa tunnettuja tiukujaan, kulkusiaan ja kellojaan. Vaskikulkusia -ja tiukuja kaupitteli myöskin kolarilainen Mellan Vilkko, joka -niinikään oli oppinut valurinammatin. Kolarin suksisepät tarjoilivat -sivakoitaan, joita muutamat olivat tuoneet siljolle tusinamäärin. -Lappalaiset niitä enimmin ostivat ja maksoivat ostoksensa -ruijankalalla. Olivat kolarilaiset myöskin rakennelleet työrekiä ja -tukkirekiä ja myivät niitä muoniolaisille markka-kymmenestä ja parista -kymmenestä. - -Rahassa, markoissa ja kruunuissa, laskettiin tavarain hinnat ja -tavallisesti rahassa maksettiinkin, mutta voitiin myöskin vaihtaa -tavara tavaraan, määräten vain, mitä hintaa milläkin kalulla pidettiin. -Lopulta kumminkin, vaikka rahaakin olisi liikuteltu, tulivat -tavarat vaihdetuiksi alamaalaisten ja Pohjanperän miesten kesken. -Torniolaisten jauhot, suolat, raudat, tupakat, kahvit, sokerit, -vaatetavara ja kaikenkaltainen rihkama joutui matkaamaan ylimaita -kohden, samoin kuin karjalaistenkin kaupantavara. Vastineiksi olivat -Karjalan kauppurit käärineet haltuunsa parhaimmat turkikset sekä -suurimman osan metsänriistaa. Tornion saksat taas enimmäkseen lyöneet -kokoon kruunuja ja markkoja, mutta myöskin turkiksia ja metsälintuja -sekä ruijanpallasta, turskaa ja saitaa. - -Enimmät rahat kuitenkin käärivät viinaporvarit, vaikka he eivät -saattaneetkaan myydä tavaraansa markkinatuvista niinkuin muut -kauppamiehet. Ooperi-kraatarillakin oli riihiladoissa olkiläjät täynnä -viinaottinkeja, ja siellä hän alituisesti salakähmää kulkea nilkutti -täyttämässä ostajien pulloja. Ooperin kanssa kilpaili viinakaupassa -torniolainen "Pärki", ja "Anelli-härjäriltäkin" sai kyllä viinaa, -kun tosi tarve tuli, samoin kuin monelta muultakin torniolaiselta, -mutta "Teinin frouva" myi vain nisua, räätileipää ja ruistumppua. -Ruosteojan Pekkakin yritti ruveta viinaporvariksi, mutta toimi niin -tökerösti, että menetti kruununmiehille koko kuormansa. Niin ei kyllä -käynyt ovelalle Ooperille, vaikka kraatari jonkun ottingin joskus -sattui menettämäänkin. Monet kerrat äijä kävi Kolarin markkinoilla, -kunnes lopulta herätykseen tultuaan lopetti riihilatokauppansa ja -lahjoitti Kolarin kirkolle suurliikkeensä muistoksi rahasumman. - -Hyvät kaupat teki Tornion apteekkarikin, jonka tupa oli länsipuolella -kenttää niinkuin Rechardtin sekä Hallstrandin ja "Härkkipeuksen". -"Kolinkki" ja "hommatroppi" olivat yhtä haluttua ryyppyainetta kuin -Ooperinkin riihilato-troppi, koska ne hyvän makunsa lisäksi antoivat -miehelle oikean markkinahajunkin. Kotiväelle sekä naapureillekin -oli ostettava monet lääkkeet: "kanfärttitroppia" ja "lautatroppia" -yskä- ja rintatauteihin, "sydämenvahvistusta" sydänkipuihin sekä -"riikapalsamia" vanhalle muorille silmänvoiteeksi, ettei näkö -huikenisi, ja lopuksi "triivasträkiä" eli "pirunpaskaa" äijävaarille, -joka sitä poltteli tupakkapiipussaan, kun taudit ja muut pahansuovat -liikkuivat maatjalassa. - -Ooperin viina ja apteekkarin hommatroppi pitivät vireessä oikeata -markkinamenoa. Pakkasen kangistaman paksun veren ne sulattivat -ja lämmittivät, tehden kohmettuneet jäsenetkin notkeiksi. Mitä -ahkerammin kansa kävi apteekissa, ja mitä useammin kraatari nilkutti -riihiladolleen, sitä sukkelammin markkinakenttä liikahteli ja -sitä kovemmalla äänellä se teki kauppojansa ja ilmoitti mielialaansa. -Lopuksi oli koko siljo suurena melukenttänä, josta kuului vain -huutoa, laulua, kovia kirouksia, ja "juokalheita makasi kuin -liekoja pitkin mettiä". Ympärillä, pitkin saaren tietä, väylää ja -väylänrantoja, kirkkoa kiertäen, ajeli edestakaisin joukko joukon -jäljessä sekä ylimaalaista että alamaalaista, kuka hevosella, ken -porolla täydessä markkinailossa. Monesti joutuivat markkinamiehet -toraan jopa tappeluunkin, joskus välähtelivät pohjalaiset puukotkin. -Eriseutulaiset varsinkin olivat kärkkäitä toisiansa hämmästelemään, ja -silloin annettiin kuulla, mistä toinen oli kotoisin. Niinpä Kittilän -miehiltä kysäistiin, vieläkö heidän kirkonkellonsa soivat: "Kaloleipä --- loppui sekin!" Muoniolaiset saivat kuulla, kuinka heillä soitetaan: -"Koljoontunhet mathet -- koljoontunhet mathet!" sekä hettalaiset: -"Liskis, liskis, lihapata!" Tervolan kirkonkellojen tiedettiin -kehoittelevan: "Tuo kuppia, saat lohensuolivelliä"! ja Rovaniemen -ylpeät höökärit soittivat valitellen: "Olkileipää -- kesken -sekin loppuu!" Kolarilaisilta taas tiedusteltiin, minkätähden he -tapuliröttelössään soittavat: "Kopsis, kopsis, konjakkipullo!" Mutta -kun satuttiin riitaan Turtolan ja Pellon miesten kanssa, lyötiin heidät -vanhalla pilkkarunolla, joka paljasti heidän pahnansa. He kun olivat -vain - - "Kaartisen kaaroja, - Jarhoisten jaaroja, - Pellon puuropalkheita, - Turtolan tuppivariksia, - Paamajärven rökhäitä." - -Sitten vielä lisättiin; "Puuro kyllä kulkee hyvästi ruumhin läpi, mutta -Paamajärven rökhäitä kun syö, niin ne ei pääse sisästä uloskaan." -Karunkilaisetkin saivat taas kuulla vanhan liikanimensä, "Karungin -varkhat", sekä sen selityksen: "Joka Karungin ohitse ominensa on -päässyt, on hyvin kulkenut." Ylitorniolaista ärsytti kolarilainen -kysymällä: "Yhäkö teillä riihtä tapethan? Eikö sitä jo ole saatu pois -hengiltä? Meillä riihtä vain puihaan." Muistipa Kolarin ukko vielä -tiedustella: "Vieläkö teijän Jaukkurissa olhan niin riitaisia, että -joka riihimies pui omassa loukoshan?" Ruotsin puolen miehet saivat -kuulla olevansa "Killingin valtakuntalaisia", ja väyläntakaisen -Aapuankylän ukolle voitiin sanoa: "On viis tolppaa kuin aapualaisen -kruunus!" Saattoipa joku vielä lisätä: "Peilaa jälestäpäin kuin -aapualaiset." Mutta voi Aapuan ukko jo tästä suuttuakin, vetäistä -toista vasten suuta ja sanoa: "Peilaavat ne välistä eestäpäinkin". - -Miltei häiritsemättä sai markkinakansa juoda ja temmeltää. Järjestyksen -valvojana kävi markkinoilla kyllä Alkkulan nimismies, mukanaan -Leukumaan Kaapreli taikka Heikan Kusto "neljäskuntana". Kaksin he eivät -mahtaneet mitään mellastavalle siljolle, tekivät vain "pislaakeja" -karjalaisten repuille, naakivat Ooperia ja takavarikoivat Ruosteojan -Pekan viinakuorman. - -Mutta lapinmiehet pysyivät erillään lantalaisten sanasodasta ja -tappeluksista. He ajelivat vain poroillaan, juoden ja joikastaen ja -ollen hyvillään, kun taas kerrankin saivat virkistyksekseen juoda -muutakin kuin pelkkää vettä. Niin olivat tunturiäijät suopuneet -markkinaelämäänsä ja ilonpitoonsa, että yökaudetkin rehkivät -roitovalkiainsa ääressä saarnaten omalla kotakielellään, särpäen -lämmittävää lannanviinaa sekä joiaten ihanasta tunturimaastaan, sen -suurista poro- ja susilaumoista. Vasta aamupuolella, kun otava osoitti -idänpuolta, kellahtivat peskiukot nuotionsa viereen. - -Vain kolme päivää oli allakka antanut Kolarin markkinoita varten, -mutta kun kerran päästiin hyvään alkuun, vietettiin niitä koko viikko -yhteen menoon. Torniolaisilla kyllä riitti tavaraa, apteekkarilla -hommatroppia ja Ooperin olkiläjästä löytyi yhä uusia pulloja. Kraatari -tuotti lisää Torniosta, jos entinen rupesi loppumaan. - -Samoihin aikoihin pidettiin markkinoita Köngäsessäkin, Ruotsin -puolella. Sinne Kolarin markkinamiehetkin toisinaan lähtivät ajamaan, -pitkin väylää vain lennättäen, tehden sielläkin kauppoja, täyttäen -pullonsa ruotsinviinalla ja taas iloisella tuulella ajaen takaisin. -Samalla tavalla Köngäsenkin markkinakummun kansa kävi vieraissa Kolarin -siljolla. Helppo olikin entisaikaan vaikka kuinkakin ahkerasti -seuloa edestakaisin rajan kahta puolta, "kun oli tullivapaus, eikä -orjuutta vähääkään". Huoleti sai kuljettaa tavaraa niin puolin kuin -toisinkin. Karjalan kauppamiehetkin pistäysivät Köngäsen markkinamäellä -turkisvarastoansa lisäämässä. - -Mutta rupesivat tavarat viimeinkin torniolaisilta loppumaan, -polkuhinnoilla myivät kauppiaat viimeiset "räättinsä", löivät pirttinsä -lukkoon, kääriytyivät turkkeihinsa ja lähtivät ajamaan alamaita kohden. -Loppunut oli jo ylimaalaistenkin tavara, jopa oli vähissä rahakin, -tyhjinä olivat Ooperinkin ostomiesten taskut. Moni oli tullutkin -markkinoille vartavasten tekemään kauppoja vain kraatarin kanssa. - -Paljoa rikkaampina palasivat Tornion kauppiaat ja Karjalan miehet -Lapin markkinasiljolta kuin olivat sinne mennessään. Hyvän heiton he -taaskin olivat vetäneet Pohjanperän apajilta, lisäten osaansa Lapin -ja Peräpohjan rikkauksilla. Suurimman apajan oli vetänyt ontuva -Ooperi-äijä, vaikka olikin markkinatupanaan käyttänyt vain riihilatoa. -Tyytyväisenä ukko ajeli kotiinsa. Tyytyväisinä Karjalan kauppuritkin -kalliine turkiskuormineen painuivat kaukaiseen Vienaansa, missä -suuret Sungun markkinat odottivat Lapinkin turkiksia. - -Ja tyytyväisiä olivat ylimaalaisetkin saatuaan yksitoikkoisen -aherruksensa keskellä taas viettää repäisevän viikon, joka oli miltei -kohta ovella kolkuttavaa joulujuhlaa jalompi. Olihan saatu varatuksi -yhtä ja toista lannanmaan hyvyyttä toki sitäkin varten, jopa -oman kirkon vierustalta, tarvitsematta jutaa Tornioon asti. Olivat ne -torniolaiset miehiä, kun toivat tavaran kotiporteille! - -Hyvillään ajeli lappalainenkin öisiä erämaitaan kohden. Tunturien -äijä-paha oli markkinasiljon yhteisessä saalistamisessa jäänyt -kaikkein vähimmälle osalle. Äijän tavara oli halvasta hinnasta -siirtynyt lannanmiesten suuriin resloihin, ja hänellä itsellään oli -vain pienissä ahkioissaan ja kepeissä porokelkoissaan muutamia -jauhosäkkejä, voikääröjä ja suolapusseja sekä yhtä ja toista rihkamaa. -Enin osa saaliista oli mennyt lantalaisen viinaan ja troppeihin jo -markkinoilla hummastessa, ja viinaa oli pitänyt vielä varata monet -pullot lämmitykseksi ankaraa kotimatkaa varten. Mutta ei lapinukko -matkaansa surrut, eikä saaliinsa vähyyttä. Jumalanviljaahan viinakin -oli, virkistävää ja tarpeellista kovassa pakkasen maassa. Iloisina ja -joiaten ajelivat lappalaiset lumisia korpiaan, peskin povessa -mölkkerehti ihanasti klunkahdellen tinasta valettu kahdeksakulmainen -viinapullo, ja tuon tuostakin pysähtyivät ukot ottamaan yhteiset -pakkasryypyt. Isot äijät heittivät sen "hopeatuplarista", mutta pienet -poromiehet näppäsivät vain pikkuisesta puunaapusta. - --- Tintti kuusa miehen osaan, piti lapinmikoilla olla viinaa -matkaryypyiksi. - -Loppunsa ovat saaneet jo Kolarinkin markkinat, joilla etelän porvarit -markkinatuvissaan tarjosivat tavaraa ylimaalaisille. Ruvettiin -Rovaniemellä 1881:stä lähtien pitämään yhteisiä suurmarkkinoita, joille -riensi lanta ja lappi. Silloin jäi syrjäinen pieni Kolari unohduksiin -ja juti muiden mukana Rovaniemelle. - -Vähitellen hävisivät kauppiasten vanhat markkinatuvat siljon laidalta -joutuen heinäladoiksi ja aitoiksi sekä polttopuiksi. Muuan pirtti on -vielä Pohjasenvaarassa halkolatona, ja vanha "Kuvenjuksen" tupanen on -kirkon luona väylän rannalla köyhän eukon mökkinä. Sileänä nurmikkona -on vielä entinen siljo maantien ja hautausmaan välissä, onpa osa -mekastuksien kenttää joutunut jo hautausmaan aitauksen sisäpuolelle -vainajien lepokentäksi. - - - - -Savon matkat - - -Peräpohjalaiset olivat liikkuvaa kansaa. He kolusivat kaikki Lapin -ja Pohjanperän kiveliöt, kierrellen Ruijanmeren kalarannat, Ivalon -kilpakentät ja Lapin monet markkinat, joutuivatpa useasti matkalle -eteläisempiinkin seutuihin. Viisikymmen- ja satapenikulmaisetkaan -taipaleet eivät entisen Kainuun kansan jälkeläiselle paljoa merkinneet. -Monet saattoivat kesällä tehdä kalastusretken Ruijaan ja sitten taas -talvella lähteä sinne markkinamatkalle, Jäämeren rannan Alattioon. -Vanhojen Pohjanperän kävijöiden, pirkkalaisten, henki oli jäänyt heidän -entisille liikuntamailleen, ja heidän rauhatonta seikkailijavertansa -kiersi ehkä monenkin kainuulaisen suonissa. - -Jo vanhoista ajoista olivat Tornion seutujen miehet tottuneet tekemään -kaupparetkiä Etelä-Suomeen ja Savoon. Varsinkin Tornion jokilaakson -miehet kummaltakin puolen rajaväylää aina Muoniota myöten olivat -mielistyneet näihin matkoihin. Samoin myöskin Kemijoen alajuoksun -asukkaat Rovaniemelle saakka, jopa jotkut Ounasjoenkin miehet. Samoja -taipaleita olivat ennen isätkin ja isänisät ajaneet, ulotuttaen -retkensä aina eteläosaan maata, Hämeeseen ja Savoon, jopa Karjalaankin, -joskus Viipuriin asti. Lapintavaroita, poronlihaa ja porontaljoja -oli ukoilla menokuormassaan, ja palatessaan he toivat sijaan -etelän tavaroita: Hämeen pellavaa, Savon ja Karjalan hamppua ja -hurstia, saippuaa sekä Venäjän tupakkaa, lisäksi vielä lannanmaan -viinaakin. Sellainen etelänkävijä oli ollut noin kolmekymmentä -vuotta takaperin yhdeksännelläkymmenellään kuollut Anuntin Pekka -Ylitornion Kainuunkylässä, samoin Ojan vaari Ylitornion Nuotiorannalla. -Rovaniemeläisiä Hämeen ja Savon vanhoja matkamiehiä oli rikas Halvarin -ukko ja Kesk'-Korvan isäntä, kittiläläisiä taas Kaukosen Ylijussan -Paulus, Pekka Jääskö ja Hakalan isäntä, jotka olivat semmoista -liikkuvaa kauppasukua. Muoniolaisia Savon kävijöitä oli entinen Efraim -Puranen, Ylimuonion mahtiäijä sekä Töyrän ja Rantakokon ukot. Monet -kerrat nämä miehet olivat eläessään matkanneet halki Hämeen ja Savon, -käyden Kuopiot ja Kajaanitkin, ja tuoneet tullessaan kuormittain -tavaraa. Anuntin Pekan kauppamaita Hämeessä oli ollut "Koskenkirkon -seurakunta", Lammi, Hollola ja Hollolan Lahti, sekä tutuin käymätalo -Etolankylän Rekola Koskenkirkolla. - -Samoilla asioilla taas sitten pojatkin samoja maita matkailivat. Niinpä -ajelivat Karungin Korpikylän ukot, Ojanperän ja Kaapin isännät sekä -Ylinivan ukko joka talvi etelässä, ja Rovaniemen rikas Yliruokasen -Pekkakin kävi muutamia kertoja. Viimeisiä Savon kiertäjiä on vielä -elävä, 84-vuotias Anuntin Pekka-vaari, edellämainitun etelänkävijän -poika Kainuunkylästä, sekä joku vuosi sitten kuollut Pekka Heikkilä -Karungin Kukkolasta, - -Lappi ja Perä-Pohjola tarvitsivat paljon yhtä ja toista tavaraa, -jota ei oma paikkakunta tuottanut, ei ainakaan kylliksi, vaan oli -sitä hankittava parempiosaisilta seuduilta. Tällaista tavaraa etelän -matkamiehet kävivät noutamassa. - -Kuopion jo vanhastaan kuulut suuret talvimarkkinat, joille koko -kauppaa käyvä Suomi ja rajantakainen Karjala sekä pietarilainen -riensi, vetivät Peräpohjan miestäkin. Tammikuun pakkasilla, 12-14 -päivän tietämöissä pidettiin markkinat, niin että jo joulupyhäin -päättyessä piti pitkämatkaisten Pohjan miesten lähteä taipaleelle. -Raudoitettu matka-arkku työnnettiin täyteen leipää, rieskaa, voita ja -lihaa, ja povessa pullotti omatekoinen vasikannahkalompakko. Entiset -etelänkävijät olivat lähteneet matkaan omilla hevosillaan vieden -kaupantavaraa mukanaan, mutta jälkipolven miehet ajoivat useinkin vain -komeasti kievarikyydillä, istuen kaksissa lammasnahkaturkeissa, -päässä korkeapohjainen saukonnahkainen samettiperälakki, jaloissa -pieksusaappaiden päälle vedetyt kallokkaat. Markan vain maksoi silloin -penikulma, ja kievarista kievariin halki- ja poikkimaisin kävi kulku. -Ajettiin pitkin rantatietä Tornion ja Oulun kautta Liminkaan, josta -"Haarain-sillan" luota lähdettiin työntymään Savon sydänmaita kohden. -Temmeksen, Rantsilan, Pulkkilan ja Piippolan kautta päästettiin -Pyhännälle, sieltä Savon puolelle Nissilään ja edelleen Paju- ja -Savo-järville, Pöljään, Kasurilaan ja Toivalaan, josta viimein pitkin -järvenselkiä oiustettiin Kuopioon. Viitisenkymmentä penikulmaa tuli -ylitorniolaisille taivalta, viisikymmentä markkaa kului kukkarosta, ja -viisi, kuusi vuorokautta vierähti aikaa. - -Tuttuja olivat matkamiehille kaikki maantienvarren "kevarit", -monikertaan käytyjä ja puheltuja. Tiesivät ukot kyllä jo etukäteen, -minkälaista kohtelua missäkin talossa saadaan, minkälaisella hevosella -lähdetään ajamaan ja millainen pojanrehvana vääntäytyy kuskipukille. -Entiseen aikaan olivatkin kievarit usein kymmeniä vuosia samassa -talossa, jopa jotkut olivat kuin itseoikeutettuja matkustavaisten -majoittajia ja kyytimiehiä. - -Kymmeniä Peräpohjan miehiä saapui silloin Kuopion markkinoille -kauppoja tekemään. Saman puolen miehet asustelivat aina samassa -kaupunkikortteerissa -- kainuunkyläläiset majailivat tavallisesti -Kaivopuiston pohjoispuolella "isvosikka" Pekkarisella, "möljän" -kohdalla, lähellä "hevosplassia". - -Perille päästyä piti "härkäpoikain", ensikertaisten Savon kävijäin, -tarjota vanhoille markkinatovereilleen "härkäisiä": hyvät kahvit ja -viinaryypyt joka miehelle. - -Tarpeellista olikin, että "hevosplassi" oli lähimailla. Sillä -torniolaisten tärkeimpänä asiana oli hyvien hevosien ostaminen. Monet -isännät hankkivat kolme, neljäkin ajokasta rekineen, kaikkineen, saaden -toisinaan maksaa kolmin, neljin sadoin vankasta savolaisesta taikka -karjalaisesta kuormankiskojasta. Kymmeniä hevosia karttui asuntotalon -pihamaalle, joskus komeita kiljuvia oriitakin joukossa. - -Sitten ostettiin muuta tavaraa hevoskuormat täyteen. Tärkeimpiä -ostoksia oli "Sauvon hursti", paksu karkea vaate, jota "sauvalaiset" -kutoivat hamppulangoista. Pieksämäkeläiset kaupanmiehet, Putkonen ja -Purasen Asarias, olivat torniolaisia varten ajaneet sitä kauppatorille -suuret kasat, ja heidän varastojensa ympärillä sitten Pohjan miehet -koko joukolla häärivät. Kyynärä maksoi 40 penniä, ja tuhansin kyynärin -sai pieksämäkeläinen mitata hurstiaan samalle ostajalle. Anuntin -Pekkakin kerran mittautti hurstia 4000 kyynärää, saaden siitä pari, -kolme pitkänmatkan kuormaa. Sillä tuhatkyynäräinen hurstilatomus -painoi 40 leiviskää. -- Pellavavaatettakin, Savon "palttinaa", saatiin -joukkoon joku määrä. - -Hamput ja pellavat olivat myös hyvin haluttua tavaraa, sillä -Peräpohjassa ei pellavaa viljelty, eikä hamppuakaan kuin siellä täällä -nimeksi. Niitä kyllä Vienan miehet ja savolaiset toivat toisinaan -Tornioon sekä Alkkulan ja Kolarinkin markkinoille, mutta heidän -tuomisensa eivät riittäneet kaikille, vaan Peräpohjan miesten täytyi -itse hankkia lisää. Kuopion torille tuotiin hamppua koko Savosta, -Karjalasta ja Venäjältäkin, hämäläisten pitäessä huolta pellavasta. -Toivat Hämeen miehet kyllä hamppuakin, längelmäkeläinen Vialan Jussikin -nähtiin joka markkinoilla suurine hamppukuormineen. Jussin vihreitä -"Längelmäen hamppuja" Anuntin Pekka kerran latoi rekeensä 30 leiviskää, -maksaen kymmenen markkaa leiviskästä. - -Tarpeellisia ostoksia olivat tupakatkin. Venäjänlehtiä saatiin -ryssiltä, ja maalaismiehet myivät omanpellon kasvuja, "sauvonlehtiä", -joita myös sanottiin "pitkiksilehiksi" ja "risulehiksi". Viiden naulan -ja leiviskänkin kimppuihin olivat savolaiset sitoneet tupakkansa, -ja leivisköittäin latoivat Pohjan miehet niitä kuormiinsa. Monet taas -täyttivät hurstipakkojen jättämän tilan taliostoksilla. - -Paljon kysyttyjä olivat vielä Savon villat. Leiviskämäärin Tornion -miehet tukkivat niitäkin säkkeihinsä ja maksoivat 24-40 markkaa -leiviskästä. - -Ahkerina saivat miehet hääriä koko markkina-ajan, tinkien, mitaten -ja maksaen, ennenkuin kaikki kuormat oli saatu täysiksi. Piti -milloin hypätä hevosplassille kauppoja tekemään, milloin kaapaista -kauppatorille hampun ja hurstin hintoja tinkimään, välissä taas -savolaisäijän kanssa kinastella tupakkaleivisköistä. Ei aina ennätetty -kunnollisesti istahtaa edes eväsarkun ääressä, lipeäkielisiltä -torimuijilta vain kiireessä ryypättiin kahvikuppi, johon taskupullosta -lisättiin lämmikettä taikka ostettiin ryssiltä purtavaksi "sirapin -kanssa tehtyjä nisuja". Suurta kiusaa tuotti, varsinkin härkäpojalle -savolaisten outo puheenlaatu. Sillä jos Savon miehet eivät tahallaan -viisastelleet, he kuitenkin niin merkillisesti "kiäntivät ja viäntivät" -kielensä ja leukansa, ettei siitä selvää ja suoraa torniolaista -päästelevä pohjalainen tahtonut äkikseltä ymmärtää mitään. Ja kun -lisäksi Savossa monet "parseelitkin" sanottiin eri nimillä -- kiulu -oli Savossa "kappo", ämpäri "sanko", navetta "läävä" -- tuli asia -yhä sotkuisemmaksi. Eivätkä "täyvet sauvalaisetkaan" taas puolestaan -tahtoneet ymmärtää Pohjan miestä. "Mittee työ tolkuitatta?" saattoi -savolainen hevosmies tokaista torniolaiselle ostajalle, ja silloin -molemmat jäivät sanattomina töllöttämään. Vaikka Tornion mies mieli -kyllä kivahtaa: - --- Itte sie tolkutat! Mutta mie en tolkuta enkä talkuta, vaan puhun -suorhan niinkun pruukathan. - -Viimein saivat Tornion miehet kääntää kuormansa kotia kohden ja lähteä -painumaan päin pohjoisia maita. Pitkät hevosraidot toinen toisensa -jälkeen jutivat kaupungista Kallaveden jäälle ja sitten edelleen kohti -sydänmaita. Monella isännällä oli hoidettavinaan kolme, neljäkin suurta -tavarakuormaa, kun talvisia teitä hiljalleen ajaa kihnuteltiin. - -Nyt ei matka edistynytkään niin nopeasti kuin pohjoisesta alas -tultaessa; vain viisi, kuusi penikulmaa ajettiin päivänmittaan, ja -sitten taas pysähdyttiin yösydämeksi levähtämään johonkuhun tuttuun -taloon. Oli pitkin matkanvartta vakituisia "syöttötaloja", -tienkävijäin jo vanhastaan valitsemia, sopivia pysähdys- ja -hengähtämispaikkoja, joihin jokainen matkamies suisti hevosensa. -Sellaisen talon kyllä ensikertalainenkin tunsi: sen kartanolle veti -kahta puolta leveä kovaksi tallattu tanner, ja pihamaa oli kokonaan -heinärikkojen vallassa sekä kaivonympäristö vahvassa jääiljanteessa. -Ja melkein aina seisoi talon pihamaalla valjaista riisuttuja, -loimiselkäisiä hevosia kuormansa ääressä apetta rouskuttelemassa. Talon -portaat ja porstua olivat suvi-ilmoilla aina märkinä ja pakkasella -paksussa lumessa, pirtti oli täynnä tupakansavua ja penkinvieruslattia -oli reunustettu lukemattomilla tupakkasyljillä. Työttömiä miehiä istui -taikka loikoi pirtinpenkillä, taikka istui niitä pöydän ääressä -matkaviinoja maistellen. Sellaisen talon pihalle voi kyllä ohjata -kuormansa, vaikkapa keskellä yötäkin, saattoi astua lukitsemattomista -ovista pirttiin ja olla kuin kotonaan. Parhaana liikeaikana oli -syöttötalojen pirtinlattia öisin laskettu täyteen vieri vieressä -loikovaa matkalaista. Eikä tällaisessa kaiken maailman matkamiesten -talossa juuri koskaan ollut rauhaa, vaan elettiin siinä kaiket päivät, -jopa yötkin alituisessa tulossa ja menossa. Kun toiset tienkävijät -nälkäisinä aukoivat eväsarkkujaan ruvetakseen suurustamaan, niin -toiset jo kylläisinä röyhtäillen työntelivät eväitään arkkuun ja -pyyhkivät voista puukonterää lapikkaiden nahkavarsiin; kun toiset -matkalaiset karauttivat kuormineen portista maantielle, niin jo -vastaiselta puolelta toisia tulla tomautti pihaan. - -Olisipa luullut talonväen tuskastuvan tällaiseen alituiseen -rauhattomaan matkamiesmenoon. Mutta tyytyväisenä talo vain kaikki -kärsi, kohdellen matkamiehiä miltei kuin vieraissa kävijöitä, melkeinpä -sukulaisina pitäen niitä, jotka olivat useamman kerran käyneet talossa -levähtämässä. Monessa talossa tuotiin matkamiesten yösijoiksi olkia -lattialle, annettiinpa vielä raanujakin peitteiksi. Ja vähällä maksulla -sai talosta ostaa, mitä matkalainen vain tarvitsi: ruokaa ja kahvia -sekä hevoselle heiniä. Pyhännän isossa Leiviskässäkin, joka oli enimmin -käytettyjä syöttötaloja, paksu emäntä istuskeli pöydän päässä ja heti -tiedusteli: "Mittee vierahille kuuluu?" Ja kun matkamiehet kysyivät -emännältä mitä tahansa syötävää ostaakseen, vastasi paksu eukko: "Soa -kaiketi!" Olihan "Sauvonmaassa" ruokaa, "sielhän se leipäperä oli." - -Mutta komean ja siistin Tornionlaakson miehelle oli merkillisimpiä -Savon kummia, kun hevonenkin vietiin pirttiin. Sellaisenkin -kohteliaisuuden maantien matkalainen sai toisinaan savolaistalossa -osakseen. Niin tehtiin Lassilan majatalossa. Kun matkamiehet ajoivat -pihaan ja riisuivat hevosensa syömään, saapui siihen isäntä sanoen: - --- Viijään hevoset pirttiin! - --- Mitä te puhutte? hevosmiehet kummastelivat. - -Mutta talon pirtin ovinurkassa oli suuri vesiamme ynnä aperuuhi, ja -siinä saivat miehet viiden pennin maksusta juottaa hevosensa sekä -ruuhesta apattaa, omilla eväillään kyllä. Kerran taas Heikkilän Pekka -ajoi iltahiljaisella Iisalmen Korolaan pihan ollessa jo aivan täynnä -matkamiesten rekiä ja hevosia: - --- Eipä taija tähän talhon enää sopia, kun on niin paljon jo muita -reisumiehiä, Pekka arveli. Mutta portailla seisova isäntä huusi: - --- Tuokee hevonen pirttiin! - -Tämä oli vanhankansan hyvää vieraanvaraisuutta ja tavallista -matkamiehen kohtelua, jota entisaikaan osoitettiin kaikille muille -maantien matkaajille paitsi mustalaisille. Sydänmaan asukas ymmärsi, -että "eihän tien päällä kulkija voi kotia mukanaan kuljettaa", ja -siksi se antoi auliisti kotinsa "tien päällä" kävijän käytettäväksi. -Vanhankansan toivomuksena olikin: "Anna, Jumala, vieras ja vierhan -vara!" Matkamies taas puolestaan toi vaihtelua erämaan yksitoikkoiseen -elämään sekä saatteli viestejä muusta maailmasta. Maantien taivaltajat -olivatkin tavallaan entisajan "aviisuja". Tuotti matkamiesten käynti -talolle vähän aineellistakin hyötyä. Viisiä pennejä keräytyi emännän -taskuun kahvikupeista, kymmenpennisiä ja 25-pennisiä piimä- ja -maitokanruista sekä viilipytyistä leipineen ja voineen. Isäntä taas -sai kukkaronsa helisemään heinäleivisköillään ja apeannoksillaan, ja -kaupungista palaavilta matkamiehiltä hän tavallisesti sai myös hyvät -"kaupungintuliaisryypyt". Kuparilantteja ja pikkuhopeoita rahat kyllä -vain olivat, mutta entiseen aikaan ne olivat sydänmaiden hopeaa ja -kultaa. Ja talvenmittaan kokoontui niitä talon kaappiin hyvät kasat. - -Rauhassa ja huoletta saatiin silloin tehdä taivalta, milloin -istuskellen kuormalla, milloin taas kuorman perässä astua karskutellen -sekä omiksi lämpimikseen että kuorman kevennykseksi. Purasen -Efraim-ukkokin tallusteli kuorman jäljessä Kuopiosta saakka, niin että -vasta Turtolan Piippolan törmässä väylälle laskettaessa hyppäsi -kannoille. Pakkasen ahdistellessa otettiin lämmitysryypyt, ja kun -päästiin aavojen Liminganniittyjen ylitse, Kempeleen ylipäähän, -nakattiin hyvät ryypyt. Väliin yötä myötenkin ajaa kihnutettiin pitkät -sydänmaan selkoset, eikä nähty sen kummempaa. Tavarakuormat jätettiin -vartioimatta yökaudeksi pihamaalle, eikä niitä juuri koskaan vieras -käynyt kopeloimaan. Puukko oli matkamiehen ainoa ase, ja sitäkin -tarvittiin vain eväsvoin ja eväslihan leikkaamiseen sekä rikkoutuneiden -valjaiden korjaamiseen. Päivättömästä pohjoisesta tulleiden miesten -tavarat olivat sitäpaitsi vielä eri suojeluksessa. Sillä mikäpä sen -tiesi, millaisilla noitakeinoilla Lapin äijät olivat varanneet -kuormansa varkailta ja kosketuksilta. Olihan monesti kuultu, kuinka -heidän tavaroitaan kopeloimaan käynyt varas oli tarttunut kiinni reen -viereen, niin ettei ollut päässyt liikahtamaankaan, ennenkuin vasta -aamulla, kun kuorman omistaja oli tullut ja antanut varkaalle sellaisen -vastasuullisen, että oli veri purskahtanut. Hevoskaupoissakin varasivat -savolaiset Tornion äijiä. Myydessään heille ajokkaansa päästivät Savon -ukot heti hevosen häntäsolmun auki, eivätkä koskaan, rahastakaan, -luovuttaneet ostajalle hevosenlointa, ei vanhaa resuakaan. - -Mutta silloin, kun suurrosvo Perttunen parhaillaan liikuskeli Oulun ja -Raahen tienoilla ja niiden takaisilla sydänmailla, matkamiehiä -toisinaan kammotti. Savonkävijätkin liittyivät silloin suuriin -joukkoihin ja varoivat joutumasta pimeän aikana pitkille talottomille -taipaleille. Varasivatpa jotkut turkkinsa taskuun panostetun -pistooliräikän. Pelkoa herätti myöskin toinen suurrosvo, Iso-Karppinen, -joka vankilasta karkuun päässeenä piileskeli takamaiden metsissä. -Karppisen kyllä pian koppasi kiinni temmekseläinen ruotusotamies -Runtikka, väkevä mies hänkin, köysitti saaliinsa ja toi Ouluun. -Mutta Perttunen oli pitkät ajat koko Oulun seudun kauhuna. - -Nelisen viikkoa kesti Savonretki. Tammikuun lopulla taikka helmikuun -alkupäivinä ajaa karskautettiin kotipihalle ylt'yleensä huurteessa niin -miehet kuin kuormat ja hevosetkin. Kotona olikin kaukamatkalaisia -jo useana päivänä odotettu. Kirkkaita lasipalloja saivat lapset -tuliaisiksi, ja emäntä hyötyi huivin, kahvikuppeja taikka muuta -kaupungin koreutta. Naapuritkin saapuivat saamaan "alatuliaisia" sekä -kuulemaan "alasanomia." - -Sitten alkoi etelän tavarain levittäminen Pohjanperille. Kuopiosta -ostettu tali oli jo paluumatkalla myyty Tornioon nahkuri Åströmille -sekä osa villoista Tornion kauppiaille, mutta pellavat, hamput ja -hurstit, tupakat ja voi vedätettiin kotiin. Koko paikkakunta kävi -heti noutamassa Savon tavaraa. Emännät ostivat villoja, hamppua ja -pellavaa sekä hiukan hurstiakin. Hampuista kehrättiin verkkolankoja, -pellavaisista valmistettiin paitakankaita ja hurstista ommeltiin -säkkejä sekä suuria louteita, joita levitettiin pelloille lyhteitten -alle, kun viljaa pantiin haasioihin. Isännät taas tulivat -tupakantuskissaan. He ostivat jonkun verran venäjänlehtiäkin, mutta -varsinkin halpaa risulehteä ukot kantoivat kimpuittain kotiinsa, -kuivasivat orsilla ja kirveellä hakkasivat kuusipölkyn koperossa -hienoksi piipputupakaksi. Sitten - - "Sauvonmaan hakkua, - isonpiipun pakkua, - sitä sopi ällöttää." - -Mutta voi ja enin osa Savon hurstia joutuivat vielä jatkamaan pitkää -matkaansa. Muoniolaiset kauppiaat, Joensuun Freetrikki poikineen, -Reginan Aaprami, Sieppijärven Filppa sekä muutkin ruijankävijät -tiesivät kyllä, milloin savonkävijät koteutuvat. He tulivat -pororaitoineen ja ostivat kaiken etelästä tuodun voin ja hurstin. Voin -olivat torniolaiset valmiiksi pakanneet kymmenen leiviskän astioihin, -suippopäisiin, leveäpohjaisiin "lapintynnyreihin", -- etelästä he -toivat voin vaatteella peitetyissä pärekoreissa,-- ja 13-14 markkaa -sai muoniolainen maksaa leiviskästä. Voikauppias oli itse siitä -maksanut 10-12 markkaa sekä tynnyrien tekijälle "markka-puolitoista" -kappaleelta. Pieksämäkeläisestä hurstista pudistettiin Muonion mieheltä -50-52 penniä kyynärästä. Sitten pyöräytti ruijankävijä voitynnyrin -aina poroahkioon taikka nuoritti siihen 250 kyynärää hurstia ja -lähti jutamaan Lappiinsa, juti yli tunturien Ruijaan, Alattion -kevätmarkkinoille. Muonioon olivat jo Enontekiön ja Koutokeinon -lappalaiset saapuneet vastaan, ja he taas sälyttivät kauppiaiden ympäri -maakuntaa kokoamat tavarat raitoonsa ja vetivät ne rahtikuormina -Jäämeren rannalle. Täällä Suomen emäntien voi joutui vuorostaan 15-16 -markan hinnasta Alattion kauppiaille Jäämeren laivoihin lastattavaksi -ja vietäväksi yhä kaukaisemmille maailman markkinoille. Putkosen ja -Purasen Asariaan hurstin ostivat tuntureita kiertävät porolappalaiset -kesäkotiensa louteiksi, katevaatteiksi. - -Kemijokivarren Savon tuomisia taas kävivät persomassa Kittilän ja -Sodankylän kauppasaksat. Kittilän kauppurien "pääsankareita" olivat -Hanhi-Matti ja Kari-Sammu, Sodankylässä taas Saukosken Kaapreli. -Nämä suurpomot usein ostivat Savon voit ja hurstit ja ajattivat ne -Alattioon taikka Vesisaareen. Pikkumiehetkin, Kosken Jussa ja Törmäsen -Mikko Kittilästä, Aution Akseli Sodankylästä, jopa Kraatari-Mattikin -Sallasta, yrittelivät myöskin valvoa etujaan ja ennättivät joskus -suurkauppiasten edelle. Ruijaan hekin vedättivät ostoksiansa. - -Mutta Savon hevoset myytiin melkein järjestään Ruotsiin ja saatiin -voittoa noin 50-100 markkaa ajokkaasta. Varsinkin Saksan--Ranskan sodan -aikoina 1870 oli hevosten menekki tavaton. Ruotsalaiset ostivat niitä -niin paljon kuin Tornion miehet vain ennättivät hankkia, maksoivat -hyvät rahat ja saivat itse vielä paremmat saksalaisilta. Silloin -Tornionlaaksolaiset sitä ahkerammin tekivät retkiä etelään, toivat -hevosta jos muutakin tavaraa ja saattelivat heti joen yli Ruotsiin. -Vapaasti saikin silloin viedä rajan ylitse mitä maalaistavaraa -tahansa ja pitää voitot hyvinään. "Voittoja" saivat savonkävijätkin. -Ei Kuopion markkinamatkakaan tullut kovin kalliiksi, n. 125-150 markkaa -kaikkineen. Ja siihen oli laskettu menomatkan majatalokyyti, olo -Kuopiossa sekä paluumatkalla kolmen, neljän hevosen ruokkiminen, ynnä -omat syömiset ja juomiset. Voittoa, taikka oikeammin kuljetuspalkkaa, -saatiin kolmesta, neljästä hevosesta yhteensä pari-, kolmesataa -markkaa, hurstikaupoista kolme-, neljäsataa, voista parisataa sekä -villoista, hampuista -- hampuista saatiin "pari markkaa leiviskältä -myynnin ja oston väliä" -- ja tupakoista muutama satanen. Siis koko -kaupparetken tuloksena tuhatkunta ja toistakin tuhatta markkaa, joka -siihen aikaan oli jo hyvä raha. - -Monet kerrat kävivät Peräpohjan kauppasaksat myöskin Iisalmen -ja Kajaanin markkinoilla. Ja samoilla asioilla; hevosia ostettiin ja -niille kuormat täyteen maalaistavaraa. Läheisemmillä Oulun ja -"Praahean" markkinakentillä nähtiin niinikään aina Pohjanperän ylpeitä -miehiä, ja "hevosplassi" oli täälläkin heidän tärkein liikkumisalansa. - -Joskus lähti Peräpohjan ukko hevosineen kiertelemään Savon -maaseutujakin, tehden ostoksia milloin missäkin. Niinpä Anuntin -Pekka aina silloin tällöin ajeli maakyliä myöten jopa Nurmekseen -asti, poiketen paikkakunnan kauppasaksojen luona sekä pappiloissa ja -muissa isoissa paikoissa. Varsinkin pappilat olivat syksytalvesta -hyvin runsaasti voilla ja villoilla siunattuja -- seurakuntalaiset kun -olivat niitä vuoden pitkään ahkerasti kantaneet paimenilleen. Nurmeksen -papin, Pfalerin, rouvan kanssa Pekka kävi kerran tekemässä 30 leiviskän -viljakaupan ja sitten palatessaan, monien pikku ostosten lisäksi, sai -Kiuruvedeltä kauppias "Kärströmiltä" saaliikseen 24 leiviskää. Iisalmen -Paloisten hovin kuulun suurrikkaan "Näälmannin" vakinaisena -villanostajana Pekka oli pitkät ajat, käyden jokavuotisilla -"virkamatkoillaan" perimässä sieltä villaosansa. Paloisten herralta -Pekka saikin hyviä puhtaita villoja, sillä talon lampaat pestiin aina -ennen keritsemistä. Neljäkolmatta markkaa ne maksoivat leiviskä, mutta -Pohjanpuolessa sai niistä pari markkaa naulasta, jopa Ruotsin Kainuussa -ja Luulajassa puolitoista kruunua. Voita karttui samoilla matkoilla -Pekka-ukon kuormiin toisinaan satakin leiviskää, lisäksi vielä joku -määrä hamppua, hurstia ja Savon tupakkaa. - -Monet etelänretket ehti peräpohjalainen tehdä talvenmittaan, monet -pyryt ja pakkaset kokea matkoillaan sekä viettää ikävän yönsä toisessa -jos toisessakin syöttö- ja majatalossa, väliin synkällä selkosellakin -talvista tietä ajaa ratuuttaen. Ikäviä talottomia taipaleita -kitkutellessaan ja pakkasen käsissä palellessaan ukot tekivät monet -päätökset, etteivät enää kertaakaan lähde maailmankiertolaisiksi, -ei mistään rahasta. Mutta kun päästiin kotiin ja saatiin tuomiset -hyvästi kaupatuiksi, unohtuivat matkan ikävyydet. Ja kun sitten -taas tuli lähdön aika, veti vanha veri ukon uudestaan maantielle. -Kolmisenkymmentä kertaa on Anuntin Pekkakin ajellut Savon seutuja, -ostanut Savon miehiltä monet kymmenet hyvät hevoset, vedättänyt -kotiseutunsa ja Lapin tarpeiksi satoja leivisköitä voita, villoja, -hamppua ja tupakkaa sekä toimittanut monia tuhansia kyynäriä Savon -hurstia tunturilappalaisten kotaverhoiksi. - -Näin siis Peräpohjan liikkuvat kaupanmiehet, toimittaessaan -kotipuolensa tavaroita maailmalle ja hankkiessaan muualta niitä -tavaroita, joita kotimaakunnasta puuttui, olivat aikoinaan varsin -tärkeitä tekijöitä kotiseutunsa ja koko Lapin elämässä. - - - - -Ruijanrannan kalaretket - - -Ruija oli entisten peräpohjalaisten ja Lapin asukasten tärkeä ansiomaa. -Siellä, mahtavien lumiläikkäisten Ruijantunturien takana, oli hyinen -Jäämeri, Pohjolan kala-aitta, miesten syöjä summa seutu. - -Vielä miespolvi takaperin, nykyisten vanhojen nuoruuden aikoina, oli -Ruijankäynti vanhassa vauhdissaan. Silloin melkein koko miespuolinen -Lappi ja Peräpohjola aina Oulun seutuja myöten oli liikkeellä Jäämerta -kohden. Kymmenluvuin, satamäärin oli kalamiestä matkalla. Suurimmat -joukot lähtivät retkelle Inarista, Sodankylästä ja Kittilästä, mutta -paljon meni myöskin Kemijärveltä, Rovaniemeltä, Kuolajärveltä ja -Kuusamosta sekä Tornion ja Kemin tienoilta; useita oli antautunut -taipaleelle Oulunkin seuduilta, Haukiputaalta, Iistä ja Kiimingistä, ja -olipa joukkoon eksynyt joku Suupohjan poikakin. - -Ruijanmeren suunnattomat kalansaaliit houkuttelivat miestä matkaan, -vetipä sinne isiltä peritty verikin, ja satoja vuosia käydyt -kulkusuunnat ohjasivat matkaa. Sillä pohjanperäläisten kansain- -vaellus oli aina käynyt kohti Jäämerta; pitkin jokivarsia oli noustu -järviseudulta toiselle, taivallettu poikki selkosten ja kiivetty yli -tunturienkin. Ruijanmerellä oli jo ennenkin, vanhoina aikoina, saatu -vapaasti kalastella, ja sinne nytkin, vaikka Suomi olikin sieltä -suljettuna, vanhaan tapaan vaellettiin. Huvikseen ei suinkaan lähdetty -tälle vaivalloiselle taipaleelle, vaan huono toimeentulo kotoisella -konnulla, monet peräkkäiset "nöyrät vuodet" -- 1860-luvun seitseminä -katovuosina kaikkein ahkerimmin Ruijassa käytiinkin -- sekä huonot -kotoiset ansiomahdollisuudet, pakottivat miehiä yhä edelleenkin -tekemään pitkän, tunturientakaisen taivalluksen. Niinpä kirjoittaa -Kittilän Vene-Aapo maalisk. 4 p:nä 1866: "Jo nyt menee Ihmisiä Ruijaan -sanomaton palious mennä talvena meni io palion mutta nyt niitä vasta -mennee oikein Ja sieltä ameriikkaan lappavat Sen tekee nöyrät aiat -täälä". - -Kevättalvella, jo Matinpäivän aikoina, piti lähteä matkalle, sillä -kevätpuoli oli Ruijanmerellä parasta pyyntiaikaa. Sivakoilla miehet -tavallisesti mennä siukoivat, vain eväsreppu selässä keikkumassa. Mutta -ajettiin myös poroilla, ja muutamat menivät koko perheineen, vaimo -ja lapsetkin mukana. He olivat käyneet Jäämerellä jo useat kerrat ja -suopuneet sinne, niin että viimein veivät perheensäkin matkassaan. -Vene-Aapokin mainitsee maaliskuussa 1877, että "menneelä viikola -Lähti Entinen ylitalon Juhan Erik Ruiian Koko väkineen ja myi tuon -Uopion Saa nähdä Kuinka sielä päriää äijä parka huono oli tääläki". - -Pitkä oli Ruijanrannan matka, ankara ja vaivalloinen. Kymmenin -penikulmin -- Tornion seuduilta esim. tulee tuulentietä Vesisaareen -500-600 km, Kittilästä 300-400 km -- täytyi taivaltaa äärettömiä -asumattomia erämaita ja korpia, autioita tuntureita, rannattomia -vuomia ja suuria järvenselkiä. Vaikka olikin kevättalvi, voi pakkanen -toisinaan ahdistella ankarasti, ja väliin taas yllätti matkamiehet -hirveä lumipurku, joka saattoi kiveliönkulkijan eksyneenä haudata -kinoksiin, niin että vasta aikojen päästä löydettiin tunturista hänen -alaston luurankonsa. Mutta eteenpäin piti vain yrittää: pieni kotipelto -oli pettänyt, ja Ruijan rannaton kalapelto lupasi hyviä ansioita. - -Suomen kalamiesten matka suuntautui enimmäkseen Varanginvuonolle, -vain harvat jatkoivat matkaansa idemmäksi Ryssänrannalle eli -Muurmanille, ja vain muutamat ohjasivat kulkunsa Länsi-Ruijaan, -Alattion seuduille ja Hammerfestiin. Ryssänrannalle painuivat -etupäässä itäpuolen, Kuolajärven ja Kuusamon miehet, sekä Länsi-Ruijaan -jotkut Muonion ja Enontekiön retkeilijät. - -Kittilän ja Torniolaakson miesten matka Ruijaan kävi tavallisesti -vanhaa Inarin "valtatietä" Seurujärven, Pokan ja Ivalo-Matin kautta -Inarin kirkolle, josta mentiin halki Inarijärven Tshuolisvuonoon ja -edelleen Näätämön kautta Varanginvuonolle. Rovaniemen, Kemijärven -ja Sodankylän kalamiesten taival taas suuntautui sen puolen vanhoja -kulkuteitä, Luirojoen varsia Sompion-Lapin halki, Lokan, Rieston ja -Mutenian kautta yli tunturien Törmäseen, Ivalojoelle, ja sieltä -joko Inarin halki Tshuolisvuonoon ja Näätämöön taikka Patsjokea alas -Jäämerelle. - -Oli silloin parhaana pyyntiaikana, joka alkoi Marianpäivän tienoissa, -Ruijassa ja Ryssänrannalla kalamiestä ja kansaa kaikenlaatuista, -ja monet eri kielet siellä kaikuivat kuin parhaassa Paapelissa. -Sillä paitsi suomalaisia keräytyi Jäämeren kalastamoille vielä -vienankarjalaisia, Suomen ja Norjan sekä Venäjän lappalaisia, kolttia, -lisäksi ryssiä, ruotsalaisia ja norjalaisia. Jäämeren loppumattomat -kalaparvet houkuttelivat vähäksi aikaa pohjoisten rantaseutujen koko -kalastajaväestön luoksensa. Ja jäätymätön Jäämeri keikkui ja vilisi -ihan täynnään kaikenlaisia kalanpyytäjäin aluksia, "hämpöörejä", -"otrinkeja" ja pieniä soutuveneitä. - -Jäämeren vakinaiset asukkaat, norjalaiset ja ryssät, taikka -paikkakunnalle asettuneet suomalaiset ja karjalaiset, olivat -kalanpyynnin isäntinä ja työnantajina. Heillä oli veneet sekä "nuskat", -ja etelästä tulleet erämaiden matkamiehet saivat ruveta heidän -palkkalaisikseen taikka osamiehikseen. Sillä kalanpyynnin kutsumattomat -kuokkavieraat eivät saaneet laittaa omia veneitä ja pyytöjä. Mutta -heidän työvoimansa oli kyllä yhtä mieluinen ja tervetullut lisä -rantamaiden asukkaille kuin kuokkavieraan raha häätalolle. Jotkut -etelän tulijoista ryhtyivät kalastajaisännän palvelukseen sovitusta -maksusta, 75-100 kruunusta, koko pyyntikaudeksi, mutta useimmat -rupesivat osamiehiksi, sillä se oli monestikin paljoa tuottavampaa ja -vapaampaa pyytöhommaa kuin renkinä raataminen. Veneen ja pyydysten -omistajalle meni kyllä osa saaliista, sillä "vene ja nuskat oli -niinkuin yksi mies", mutta jäljelle jääneen osan saivat veneen -ohjaaja, "höösmanni", ja pari, kolme venemiestä, "kipparia", jakaa -keskenään. Niinpä saitaa nuotalla pyydettäessä tuli joka miehelle -kuudestoistaosa saaliista. Sillä pyyntiin tarvittiin neljä venekuntaa, -kolme miestä joka veneessä, ja siten saaliinjaossa neljä venettä -neuvoineen vaati neljän miehen osan. Muussa pyynnissä taas, -rihmapyydössä ja juksaamisessa, kun vain yhdellä veneellä kolme miestä -oli työskentelemässä, ottivat neuvot neljännen osan, joten siinäkin -vene nuskoineen laskettiin mieheksi. - -Ahkerasti kun osamiehet kävivät pyydössä ja pohjaton meri antoi -hyvän saaliin, pääsivät he toisinaan hyvinkin runsaille palkoille. -Höösmanni sai vielä lisäksi kalaisännältä vapaan asunnon sekä "friin -polttamisen ja syöttämisen", maksoipa isäntä hänen puolestaan -kalastusveronkin. Jokaisen kuokkavieraan piti nimittäin -kalastusoikeudestaan -- ikivanhoilla pyyntivesillään -- suorittaa -kulloinkin määrätty vero, parikin peesiä kalastuskaudelta. Toimekkaat -ja reippaat Suomen miehet tottuivat monesti piankin merielämään, -niin että pääsivät otringin ohjaajaksi, vetelemään höösmannin -parempia palkkoja. Niinpä Kittilän Kelontekemän liukas mies, Johan -Aapraham Koskamakin, pari kesää kipparina kokeiltuaan, korotettiin jo -kolmantena höösmanniksi, ja herrana hän sitten monet kesät komenteli -kalanpyyntivenettä Ruijanmerellä. "Jans-Päkiksi" ruijalaiset häntä -nimittivät, ja se merkitsee ruijankieletlä samaa kuin Johan Aapraham -Koskama suomenpuheessa. Ruijankieli on näet aivan toisenlaista kuin -selvä suomi. Se haisee niin paljon ruotsille, että se käy melkein -yhteen ruotsin kanssa, vaikkei aivan samanlaista olekaan. Höösmannina -komenteli Ruotinmaan Iiskokin Jolma-ukon otrinkia, Turtolan miehen, -Puskan Jussan, ja Revolahen Junnun ollessa kippareina. Johna oli -Pellosta tullut Vesisaaren suomalainen kalamies, joka omisti hämpöörin, -otringin ja kolme soutuvenettä. - -Naiset taas, kalamiesten emännät, sekä muut mukana tulleet, -häärivät miesten ruoanlaittajina ja hankkivat sivutoiminaan ansiota -kalakoukkujen syöttäjinä. Muutamat kalastajaeukot olivat niin -toimekkaita, että laittoivat oikein oman ruokalan, jossa kokonaiset -kalastajajoukot voivat käydä suurustamassa. - -Turska sukulaisineen oli Ruijanmeren parhaana vedenviljana, ja sitä -kaikkein enimmin pyydettiin. Se oli meripellon ruis, ja näiden summien -seutujen "leipä, liha ja kala". Maaliskuun lopulla ja huhtikuussa -ilmestyi kevätturska, "lotaturska", suunnattomina parvina Ruijaan ja -Ryssänrannalle. Turskan tulosta toivat jo etukäteen tietoa vielä -tavattomammat lotaparvet, pienet villakuoreet, jotka kovalla porinalla, -taivaan täyttävien, kirkuvien lokkiparvien seuraamina pakkautuivat -matalikoille ja rantaseutuihin. Lotaa ahdistelivat turskatkin -ja ajelivat edellään, ja maalta käsin syöksyi sen kimppuun kolmas -vainolainen: kalamiehet tulivat nuottineen, kiskoen sitä venelastittain -rantaan, pyysivätpä sitä lipoillakin, "hooveilla", veneestä käsin -ammentaen, ja sitä saatiin vaikka kuinka paljon. Lotaa käytettiin -sitten turskan pyynnissä "syöttäkalana" samoin kuin toistakin pientä -kalaa, "syöttäsilliä". - -Kevätturskaa pyydettiin pitkällä, yli parivirstaisella rihmalla, -"liinalla", jossa oli koukkuja tuhatmäärin ja joka koukussa syöttinä -pikku lota. Rihma oli laskettu "pookeihin", sata syltä aina pookassa ja -koukku joka sylellä. Kahdet pookat, viisitoista kummassakin ryhmässä, -tarvitsi jokainen venekunta: toiset olivat meressä pyytämässä, -toiset pyytöhuoneessa syötettävinä. Kalamiehet eivät itse ehtineet -syöttää, vaan sen työn tekivät akat ja lapset taikka varta vasten -palkatut piiat, saaden maksua viisi, kuusi peesiä koko pookaryhmältä. -Sitten tuhatsurmainen liina laskettiin miehissä turskien valtakuntaan -matalikoille ja merenkareille. Maamerkillä heitetty "tupuli" risteineen -jäi vain veden pinnalla kelluen osoittamaan pyytöpaikkaa. Aamulla -laskettiin rihmat, illalla käytiin nostamassa, ja hyvin sattuessa -saatiin satainen saalis, monesti tuhatmääräinenkin. Mutta kokosivat -tuhantiset koukut paljon muutakin vedenviljaa, nostaen milloin -"mathenmallista" hyysää, milloin isoa punalihaista ruijanahventa. -Monesti kohosi koukussa komea pallaskin, miehen mittainen Jäämeren -kampela, joka joskus saattoi painaa kolme, neljäkin viekoa, ja oli -niin makealihainen, että merestä ei nostettu sen parempaa keittokalaa. -Suolakalanakin vain lohi ja muikku menivät sen edelle. Saatiin -kaikenlaista muutakin merenkummaa. Väliin puuttui väkäkoukkuihin -tainarikin, suuri ja vihainen, piikkiselkäinen elukka, jolla oli pää -ja torahampaat kuin koiralla, jopa hiukan kuonoakin, mutta muu ruumis -kuin mateella ja nahka korea kuin käärmeellä. Vaikka tainari oli niin -vihollisennäköinen, oli se silti hyvin "rasvallinen" kala, mutta ei -kuitenkaan kelvannut syötäväksi muille kuin ryssille ja lappalaisille. -Ryssät niitä ostivat kymmenestä äyristä kappaleen, nylkivät ja söivät -suurena herkkuna. Nousi aalloista joskus kolonnäköinen merikissa, -hiukan paltaanmallinen, kissapäinen, partaturpainen kalakummitus, -jonka selkäkin oli niin kova, että "krapisi kun veittellä krappas". Se -oli niin ruma, ettei sitä syönyt ryssäkään. Toisinaan taas tarttui -kiinni hyljekin, kohoten mustasta syvyydestä kuin karvaturkkinen -lapinäijä, niin että pyytömiehet monesti ihan säikähtivät, luullen -itse Vetehisen olevan pelissä, ennenkuin vasta huomasivat: "Se onkin -vain liha eikä kala." Mutta kun joskus holkeri hotaisi väkäraudan ja -vääntäytyi meren syvyyksistä esiin, niin silloin ei tullut liha -eikä kala, vaan oli itse meripeto pelissä. Holkeri oli kamalan suuri -Jäämeren hai, jonka pieni jälkeläinen turskia ajellessaan tarttui -kalamiehen koukkuun. Tämä laiska merenvönkäle nousi ylös tönkkänä -kuin miehen mittainen tukki, pyörien ja kapaloiden ympärilleen -kymmeniä syliä liinaa. Jos isompi peto sattui koukkuun, vei se liinat -tekemättömiin, niin ettei löytynyt edes tupuliakaan. Mutta oikein -isäpeto oli hirveä kymmenmetrinenkin pirulainen, joka saattoi -leveihin leukoihinsa hotaista vedenvaraan joutuneen venemiehenkin. -Holkeria pyydettiin erikseenkin jo helmikuussa Holkeripankilla, joka -oli Varanginvuonon suusta suoraan itään. Suurilla koukuilla sitä -juksattiin, mutta hirviöstä otettiin vain iso rasvainen maksa, josta -keitettiin öljyä. - -Kevätturskaa pyydettiin, paitsi monikoukkuisilla liinoilla, myöskin -"hansnöörillä juksaamalia". Siinä oli vain yksi koukku raskaine -painoineen, lota taikka vain kalannahkaa syöttinä. Veneestä käsin -laskettiin koukku turskaparveen ja heti saatiin vetäistä kala ylös. -Muutamassa tunnissa juksasivat miehet venelastin. Honningsvookissa -kolme Juukean miestä kerran juksasi niin paljon kaloja, että vene -upposi ja miehet hukkuivat. - -Kevätturskan jälkeen, touko- ja kesäkuulla, tuli rannikoille sen -sukulainen, komea saita. Sekin tuli tavattomissa parvissa ajellen -lotaa, ja toisinaan se "ui aivan veen pinnassa, silloin kuin hän uipi -veen pinnassa". Silloin se suurella pyrinällä ajeli "kriiliä", joka -liikkui pitkin pintavesiä. Kriiliä, jotka ovat samoja olioita kuin -järvien "möyriäiset", oli isompia ja pienempiä, isommat olivat melkein -kuin russakoita, pienemmät taas kuin mannaryynejä. Kriiliä ahmi saita -itsensä täyteen, niin että maha oli pöhöllään kuin ison kalan -nielleellä hauella. Mutta kriili pelkäsi päiväpaistetta, tullen -pinnalle vain auringon ollessa alhaalla taikka taivaan täydessä -pilvessä. Ja saita seurasi syötäväänsä. Siksi saitaa voitiinkin pyytää -ainoastaan täysipilvisenä päivänä taikka auringon ollessa pohjoisen -puolessa. Saitaa kalastettiin nelikulmaisella nuotalla, joka oli -"neliskanttinen kuin villahuivi". Nuotta laskettiin veneistä -matalikolle, kiskottiin ylös ja saatiin satoja, tuhansiakin. -Isossa-Krunnissa kerran nostettiin kuusituhatta yhdellä vetäisyllä. - -Monesti nähtiin mahtavan valaankin meressä myllertelevän, komeita -vesisuihkuja pärskytellen. Siihen aikaan olikin Ruijanmeressä -"valhaija paljon ja jos minkälaisia", sellaisiakin suuria hirviöitä -kuin trollivalas, joka oli "ainaski kolmeakymmentä syltää pitkä". -Eikä ollut mitätön saitavalaskaan, vaikka se olikin trollia pienempi, -ja oli "niinkun naarahampi valas", kun taas trolli oli "koirahampi". -Myllerteli aavoilla ulapoilla kolmaskin valas, pohjattomien syvyyksien -suunnaton hirviö, joka oli niin vanha, että suuri kivikari oli -kasvanut hartioihin. Tällainen kummitus saattoi joskus kohoutua veden -pinnalle kellettelemään ja silloin voi sattua, että kalastajat -erehtyivät luulemaan valaan selkää merenkariksi. Lapinäijätkin kerran -nousivat oudolle karille, tekivät siihen tulen ja keittivät kaloja. -Mutta kun äijät kaatoivat kuuman kalanliemen maahan, tuli heille kiire -lähtö, sillä kari rupesikin äkkiä painumaan syvyyteen. - -Monta kertaa joutuivat turskanpyytäjät Jäämeren jättiläisten -lähimaille, ja niitä oli toisinaan niin paljon, että kalamiesten piti -auskarilla veneenlaitoja paukutellen pelotella niitä etemmäksi. Sillä -jos ne "veneen kautta" olisivat sattuneet nousemaan ylös, olisi -pieni alus lennähtänyt nurin kuin lastu. Eikä vähäpätöisen turskan -pyytäjistä ollut Jäämeren suuren jättiläisen ahdistelijoiksi. -Mutta siinä toimessa hääri vanha paksu, pitkäpartainen "Höijenin" -ukko, jolla Vesisaaressa, saaren länsipäässä, Kaakinnokassa, oli -"suuri valastehas ja prännäri, jossa teki rasuaa valaskaloista". -"Valaskapteenilla" olikin pyytöönsä "kahenkymmenen vuuen patentti, -ettei muut saanhet pyytää". Monesti sattuivat turskamiehet lähimaille, -kun Höijenin ukko isoine tamppeineen hääri valaan kimpussa. Laivan -kokassa oli kanuuna sekä "tamppu", niinkuin oikein iso amme, ja sen -ympärille oli syötetty paksu "trossi", jonka päässä riippui kanuunaan -työnnettävä kuula. Toisinaan saatiin nähdä, kun merenkummitus veti -äijän tamppia perässään, niin että viheriäinen vaahto vain pärskyi -ja laiva "sukalteli", eikä auttanut sekään, että laivan "propälli" -pörräsi vastahankaan. "Mutta kun Höijen pärhäytti kanuunalla -valtiaaseen torpeeton, niinkuin sokkeritopin, niin kyllä vauhti -loppui." Sitten raahattiin saalis prännärin luo Kaakinnokkaan, -missä miehet "sapeleilla" ratkoivat rasvapinnan pitkiksi palkeiksi ja -"pelistukeilla" kiskoivat ylös. Myötäänsä häärittiin ukon teurastamolla -suurien raatojen kimpussa, kelattiin kuuta irti ja keitettiin -rasvaksi. - -Mutta turskanpyytäjät eivät oikein pitäneet Höijenin äijän hommista. -Paitsi että hänen siivoton Kaakinnokkansa levitti koko kaupunkiin -kamalaa haisua ja pilasi rantaveden, teki ukko suurta hävitystä -Jäämeren valaslaumassa. Kalamiehet taas puolestaan pitivät valaita -turskanpyynnin parhaina apulaisina. Valaat ja turskat elivät samoilla -eväillä, lotakalalla, ja valaat, meren suursyömärit, ahdistelivat -ja ajelivat pikkuruikkuista lotaparkaa ympäri ulapoita, niin että -se viimein hätäpäissään pakeni rantapuolien matalikoille, joihin ei -isomahainen vihollisrumilas saattanut uida. Mutta turskat, toiset -lotakalojen surmat, seurasivat samassa matkassa, tullen matalikoille -asti, syöden lotaa ja joutuen lopulta itsekin pyytömiesten syövään -suuhun. - -Oli suuren rauhattoman meren mustissa salaperäisissä syvyyksissä -monia muitakin kummia. Siellä asui itse Vetehinenkin, hoidellen -tuhatlukuista vedenkarjaa ja kohoten kalamiesten kauhuksi joskus -vedenpinnallekin, milloin minkäkin muotoisena. Toisinaan taas -nähtiin merentyttärienkin häilähtelevän pyyntikareilla, ja väliin ne -öisin ihanina neitosina ilmestyivät ranta-aittoihin houkuttelemaan -unenpöpperöisiä kalastajanuorukaisia sulhasikseen. Merentyttärillä näet -on aina tavaton mieliteko saada maanpäällisiä eläjiä miehekseen. Joskus -nosti lapintietäjä aalloista merenväkeä avukseen, ja kun toinen tietäjä -turvautui kirkkomaan väkeen, tuli eri väkien kesken tavaton yöllinen -tappelu, niin että aamulla aidatkin olivat kumossa. - -Joskus saatiin nähdä ihmeellinen "kalavalkea": suuri komea tuli, joka -merellä aivan itsekseen liikkui, lentäen pitkin myrskyistä ulappaa kuin -mahtava ilta-auringossa hehkuva liinapurje. Jos kalavalkean nähtiin -kiitävän ulospäin merelle, itää kohden, ennusti se huonoa pyyntikesää, -mutta jos tulipurje liikkui mereltä maalle käsin, vuonoja kohden, -oltiin iloisia ja odotettiin hyviä kalansaaliita. - -Mutta kaikkein kamalimpia näkyjä olivat "meriraukat". Suurien myrskyjen -ja surkeiden merionnettomuuksien edellä nouseskelivat meriraukat, -mereen hukkuneiden vainajien haamut, ylös ja valkeina kummituksina -vyötäröitä myöten keikkuen aaltojen harjalla näyttäytyivät -onnettomille merenkulkijoille. Kamalasti silloin kalamiehet aina -säikähtivät, käänsivät katseensa pois, eivätkä uskaltaneet sanaakaan -lausua toisilleen. Jos joku tietämätön ihmetteli näkemäänsä, -suhahtivat toiset: "Piä suus kiinni! Mitä näet merellä, älä muistele!" -Ja mitä kiireimmin ruvettiin heti "haalaamaan" rantaan. Parasta -olikin, sillä tuota pikaa, jopa aivan tynkkään tyveneen, laukesikin -rossotuuii ja hirmumyrsky, joka tuhosi joukoittain venekuntia. - -Sillä vainajat kävivät kutsumassa tovereita synkkään vedenlaiseen -asuinmajaansa. - -Olikin myrskyä, kun Ruijan meri oikein rupesi meuruamaan. Valtavina -vuorina vyöryivät raskaat aallot kalliorantoja vasten, pärskähdellen -pilviin asti, kiskoen laivat ja veneet ankkureistaan ja paiskellen -palasiksi. Kalamiesten pyydykset merellä menivät myrskyn matkassa, ja -monesti katosivat kokonaiset venekunnat ikuisille teilleen, otringit -keikahtelivat nurin ja hämpööritkin hävisivät kaikkine hoitoineen. - -Mutta pimeän syksyn ja talven yössä näyttäytyi myrskyssä myllertävä -Ruijanmeri maakamaran asukkaille mahtavina, pohjoisella avaruudella -liehuvina "taivaanvalkioina" ja "ruijantulina". Sillä niin -voimallisesti leiskahtelivat jäisen meren suolaiset aallot, että ne -auringonpaisteessa kuvastelehtivat taivaalle asti. Suolainen vesi on -näet "semmoinen että se ottaa tuulessa niinkuin valkiankuvaa". - -Itä-Ruijaan asettuneiden Suomen kalamiesten pääpaikkoina olivat -Vesisaari ja Vuoreija. Täältä sitten kulkeuduttiin pyyntiasemille -pitkin rantaseutuja: Anninjoelle, Navarinniemelle, Kyyppiin, -Ekreansaarille ja Kallijoelle, Kalkkikeilaan sekä Sisä- ja -Ulko-Kiiperiin. Nämä kaikki olivat Vesisaaren ja Vuoreijan välisellä -rannikolla, paitsi Anninjoki, joka oli Vesisaaresta länteen lähes parin -penikulman päässä. Enin osa miehien ajasta kului kalastushommiin: -pyyntineuvojen kunnossapitoon, kalan pyytämiseen, perkaamiseen, -kuivaamiseen ja kaupitteluun. Turskia ja saitoja kuivattiin -kapakalaksi: puhdistettuina ja pyrstöön asti halkaistuina ripustettiin -"kalaparit" "jälleihin" ja "rovepuihin" kevätahavan kuivattavaksi. -Turskasta tehtiin myös "kalliokalaa". Kalat leikattiin vain auki ja -puhdistettiin sekä suolattuina ladottiin kuin halot suuriin pinoihin, -ja kun olivat kylliksi suolaantuneet, huuhdottiin ne merivedellä ja -levitettiin kallion rinteelle kuivamaan. - -Oli kalamiehellä sentään joskus joutoaikojakin, pyhäisin ja huonojen -säiden sattuessa. Silloin useinkin vietettiin hurjaa elämää, istuttiin -vanhoissa merikarhujen kapakoissa, "Juhan-Taalin" ja "Lassin puojissa" -ja muissa, ryypiskellen Ruijan viinaa ja väkevää rommia, taikka käytiin -herkuttelemassa kalamiesten ruokaloissa. Siellä saatiinkin oikeita -kalamaailman syötäviä: kalaa ja taas kalaa, lisäksi "fiskipolleja" ja -paistettua kalanmaksaa sekä turskamakkaraa, joka oli tehty ryyneistä ja -turskan maksasta. Leipänä oli pehmeä paksu Ruijan "tumppu." Mutta kun -kala alkoi yökkäyttää, vedettiin vaihteeksi lihavelliä. - -Pyhäpäivinä remuttiin kaupungin kaduilla ja yöntietämöissä pantiin -toimeen tanssit. Hartviikin suuri sali, kuussylinen pirtti, oli -Vesisaaren kalamiesten tanssitupana. Siellä "merikravut" toisinaan -hikipäissään jyskäsivät. Pelimanneja oli kolmittainkin: muuan soitteli -viulua -- Iistä kulkeutunut Alatalon Pekka oli Ruijan ja Ryssänrannan -parhaita viulumiehiä --, toinen "ploosasi" pilliä, ja kolmas -retuutti haitaria, niin että koko pirtti oli musiikkia täynnä. Ja -miehet sekä naiset, ketä vain kalanpyytäjää ja merimiestä oli maissa, -tanssia jyskyttivät läpi valoisan kesäyön. Jotkut sentään pysyivät -syrjässä koko remusta, arvellen vain: - --- Saa sitä maanselkää tanssata, kun kothin lähethän, ettei haluta -joutavia hyppiä. - -Joskus riesaantuivat tanssimiehet tappelemaankin ja silloin suomalaiset -välähtelevine puukkoineen olivat hyvin pelättyjä vastustajia. Pian he -kotimaiseen tapaansa tyhjensivät koko tanssituvan ja ajoivat -toiskieliset merihöyryjä haistelemaan. Kovin pahasta menosta saattoi -kyllä joutua Ruijan poliisien käsiin, jopa aina "Tronjaamin" vankilaan. -"Se kun on yks kaupunki heillä se Tronjaami." Parhaana pyytöaikana tuli -"musikki ulkomailta" Vesisaaren kalakansaa huvittamaan. Eikä se -muulloin saattanut tullakaan, sillä "laki oli semmoinen, ettei muulloin -saanut pelata eikä kerätä rahaa". Kaksitoista pelimiestä kuului -"musikkiin", ja kaduilla kauppapuotien edessä he soittelivat. Toiset -puhalsivat käyriin torviin, niin että katu räikkyi, ja "yksi takoi -tahin jälkhen kahelia hiilalla astian pohjahan". Ja hyvillä mielin koko -Vesisaari kokoontui kuulemaan komeaa "ulkomaan musikkia". - -Kesäkuun alkupuoliskolla loppui kevätkalastus Ruijanrannalla. -Turskat ja saidat, jotka lotaparvia seuraten tekivät matkaa pitkin -pohjoisia rantaseutuja itää kohden, olivat silloin jo suorittaneet -vieraskäyntinsä sekä kalliin rantaveronsa ja ehtineet ohitse, jolloin -Ruijanmeri jäi tavalliseen kalarikkauteensa. - -Siitä nekin tuhantiset maakansan joukot, jotka merenväen liikehtimisen -johdosta olivat keräytyneet Jäämeren äärille, lähtivät taas -palailemaan kotiseuduilleen. Päivän mukana pohjoiseen Ruijanrannoille -saapunut kevättalvinen kansanvaellus kääntyi taas päivänpalauksen -kanssa takaisin, suunnaten kulkunsa auringon maita kohden. - -Kotia kohden lähtivät Suomenkin kalamiehet painumaan. Jalkapatikassa -nyt taivallettiin Lapin erämaat ja veneellä soudettiin järvet. Iso -Inarikin laskettiin lapinmiesten purjeveneissä, nousten Inarin vanhan -pappilan rantaan, josta jalkaisin astuttiin tunturien, jokien ja -jänkien poikki. Viikkokausia vierähti nytkin matkalla, mutta ankarat -kiveliöiden kulkijat joutuivat kotipirtilleen, ainakin Kittilän -sydänmaille, kuudessa, seitsemässä päivässä. - -Heinänteon ajaksi viimeistään koetettiin ennättää kotiin, mutta -muutamat joutuivat Ruijan tuliaisilleen jo juhannukseksi. - -Sitten pitkänjuoksijat pääsivät taas monesta aikaa kotoiseen -savusaunaan karistelemaan epälukuisia lapinsyöpäläisiä. Niitä olikin -ruijankävijöillä toisinaan paljoa runsaammin kuin muita säästöjä. -Sillä Ruijanranta oli syöpäläisistä yhtä kylläinen kuin Jäämeri -kaloista. Kun Suomen miehet niiden takia joskus tuskittelivat, sanoivat -ruijalaiset: - --- Mitä tuota tyhjää? Täällä on pappikin täissä! - -Kovin vähiin supistuivat ruijan kävijäin kolmi-, nelikuukautiset -saaliit. Monet olivat Ruijan huvipaikoissa hummanneet vaivalla ja -tuskalla hankitut tulonsa, niin että melkein tyhin pussein saivat -lähteä tallustamaan pitkää kotitaivalta. Toisinaan kyllä sattui -huono pyytökesäkin, jolloin kaikki saannit menivät syönteihin. Niin -onnettomasti tapahtui, jos turska ei pitänytkään vanhaa liittoaan -rannassakäynnistään, vaan kulki kaukaisia selkiä ylpeästi ohitse, -painuen Ryssänrannalle. Joskus taas ei saatu syöttikalaa tarpeeksi. -Suunnattomat lokkiparvet ja muut lentävät rosvot hävittivät, hakkasivat -ja pelottelivat lotaa, niin etteivät kalamiehet ennättäneet saada -täyttä osaansa. Huonona kalakesänä oli kalalla kyllä paremmat hinnat, -mutta kun meri antoi yltäkylläisesti, menivät hinnat alas, niin -etteivät runsaatkaan saaliit tavattomia rahoja tuottaneet. - -Säästäväiset ja kotiväkeään muistavat ruijankävijät olivat -kohtalaisinakin kesinä saaneet sentään kokoon muutaman satamarkkasen -taikka kruunusatasen. Ei se kyllä paljoa ollut, mutta entisinä -huonoina aikoina sentään koko omaisuus köyhän miehen kukkarossa. Sillä -vähävaraista väkeä Ruijanrannan retkeläiset olivat. Seuraavana keväänä -tehtiin taas sama pitkä kalamatka. Monet vanhat Peräpohjan ja Lapin -ukot ovat parhaina päivinään käväisseet Ruijanrannan kymmenet kerrat. -He tuntevat kyllä sekä Ruijan pitkän tien että Jäämeren pahimmatkin -myrskyt. - -Mutta jotkut rohkeat peräpohjalaiset eivät kerran Jäämerelle päästyään -malttaneetkaan pysähtyä vain sen rantavesiltä turskia juksaamaan, vaan -painuivat suoraan jäiselle ulapalle, mennen Huippuvuorille pyydystämään -mursuja, hylkeitä ja jääkarhuja. Niinpä vanha Mattilan Heikkikin -Muoniosta kävi 1870 vaiheilla kahdet kerrat "Pitspärkeillä", ensikerran -Alattion suomalaisen, Matti Nikan, ohjaamassa laivassa ja toistamiseen -hammerfestiläisen, Mansikan Heikin "jatkassa". Pitspärkien matka olikin -eri menoa kuin Ruijan rantavesien porkkaileminen. Vuoreijan kautta -mentiin Valkeallemerelle ja sitten "Suntista läpi Kariskehaavhen". -Käytiin "Noa-Selmallakin" maissa ja nähtiin siellä "samojeetaria", -jotka söivät poronlihaa raakana, "verhen vain kastoit". Mutta -kristitty kirkko oli heilläkin ja pappikin kävi heidän luonaan. -Noa-Selmalta lähdettiin taas merelle ja kymmeniä penikulmia -mutkiteltiin jäiden lävitse, häätyen väliin viikoksikin makaamaan -samassa paikassa. Sitten kun viimein päästiin maihin, pistettiin -"harppomalla" joukoittain rumia mursuja ja suuria hylkeitä ja ammuttiin -joku jääkarhukin. Vasta syksypuolella palattiin takaisin hyvä saalis -mukana. Saaliista meni kolmasosa laivan ja pyyntöneuvojen omistajalle, -"Juhan Pärkärille", ja lopun saivat miehet jakaa keskenään. -- -Tällaisten suurien merimatkojen tekijällä piti jo olla ihossaan -oikean merimiehen merkitkin: "tyssillä" lähtemättömästi käsiselkään -maalattu ankkuri ja sydän sekä nimikirjaimet ja syntymäaika, vieläpä -joku muukin kuva, vaikkapa mursu. Sillä jos sattui laivassa meren -selällä kuolemaan, niin lykättiin ruumis, ellei mitään merkkejä ollut, -parin, kolmen päivän kuluttua mereen, mutta "jolla on merkit käsissä, -se tuohaan maihin". - -Meren musta syvyys oli ruijankävijästä niin kolkko, ettei hän olisi -halunnut kuoltuaankaan sinne joutua. Karun maakamaran köyhänä -raatajana hän tahtoi saada samassa kamarassa viimeisen leponsakin, -koettaen kaukaisiltakin retkiltä aina palata kotiinsa. Mutta kaikki -kalamiehet eivät Ruijan retkeltään enää kotiutuneet. Monet hukkuivat -Jäämeren myrskyihin, joutuen pelkäämiinsä mustiin syvyyksiin, -kammottujen meriraukkojen ikuisiksi tovereiksi. Toiset taas hyvästyivät -Ruijanrannan elämään, niin että hylkäsivät kotiseutunsa ja jäivät -eliniäkseen Ruijaan Jäämeren kalamiehiksi; muutamat tapasivat -matkoillaan erämaassa mieluisen paikan, johon asettuivat ruveten -rakentamaan uudistaloa. - -Näin on saanut alkunsa Jäämeren rannikon sekä Patsjoen ja Tuuleman -suomalainen asutus. Se on melkein järjestään Peräpohjan -pahnaa. Peräpohjalaiset ruijankävijät jatkoivat isiensä aloittamaa -kansainvaellusta Jäämerelle aina viime vuosisadan loppukymmenille asti. - -Mutta olojen muuttuessa Ruijan retket vähitellen loppuivat. Kovin -pitkät ja vaivalloiset matkat ja sentään verrattain vähäiset -ansiot sekä lisäksi kaikenlaiset hankaluudet norjalaisten puolelta -vaikuttivat, ettei Jäämerellä käynti ollut kovin houkuttelevaa. Ei -varsinkaan enää sitten, kun kotipellotkin taas rupesivat antamaan -parempaa satoa, ja kotipuolessa ansiomahdollisuudet alkoivat parantua. -Tulivat tukkityöt ja metsänhakkuut Perä-Pohjolaankin, ja silloin -rupesivat miehet omilla kotikulmilla saamaan sellaisia ansioita, -ettei enää tarvinnut, eikä kannattanutkaan, lähteä epävakaiselle -Ruijanmerelle. - - - - -Ivalon kulta-ajasta - - -"Mitä Lapinmaassa on muuta kuin sääskiä ja susia", antaa Topelius -Maamme-kirjassaan pohjalaisen panetella. Köyhänä ja kurjana maana onkin -"leivätöntä Lappia" aina pidetty, ja vain harvat ovat halunneet sinne -lähteä muuten kuin suurimmasta pakosta. - -Sitä suurempi olikin yllätys, kun kerran yht'äkkiä levisi tieto, että -tässä köyhässä "susien ja sääskien" maassa oli löydetty -- _kultaa_, -oikeata puhdasta keltaista metallia, joka maailmassa on monta kertaa -ajanut liikkeelle kokonaiset kansalaumat. - -Oli tosin jo aikaisemmin, 1830-luvulla, kulkenut viesti, että Kemin -ukko olisi löytänyt kultakimpaleen Kemijoen suulta, mutta kun ukko -ei löydöissään päässyt enää sen pitemmälle, unohtui koko asia. Ja -sitten kolme vuosikymmentä myöhemmin, 1867, saatiin kuulla, että -muuan norjalainen oli keksinyt kultaa perimmästä Lapista, Tenojoen -varrelta. Silloin matkusti suomalainenkin miesjoukko etsimään -kaukaisen Lapin kulta-aarteita, löytäenkin niitä Ivalojoen rannoilta, -synkästä erämaasta, viisi, kuusi penikulmaa jokisuulta ylöskäsin. Mutta -ei tämäkään löytö sen enempää vaikuttanut. Lappi pysyi vain köyhänä -Lappina. - -Mutta kuulipa sattumalta Ivalon kullasta muuan raahelainen merimies, -Epu Björkman, joka oli kiertänyt kaiken maailman kaivellen Ameriikan, -Austraalian ja Uuden-Seelannin kultakenttiä. Austraaliaan asti oli -Epu jo kuullut huhuja Lapin kullasta ja sitten kotimaahan palatessaan -Englannissa lukenut taas uutisen sanomalehdistä sekä heti rientänyt -kipakyytiä kotiin. Raahessa varusti Björkman heti teltat ja kaikki -kullankaivajan vehkeet, sai matkatovereikseen toisen raahelaisen -merimiehen, Lepistön, ja oululaisen Ervastin, jotka myös olivat -kierrelleet maailmaa kultaa kaivellen; sitten lähdettiin kolmissa -miehin 1869 reput selässä Lapin erämaihin onneansa koettelemaan. -Muutaman kesäisen kuukauden rehkivät miehet Ivalon tunturimaassa, -ja syksypuoleen he palasivat takaisin saaliinaan pikku pussillinen -kallista metallisirua, arvoltaan noin 6000 markkaa, mikä oli tavaton -summa siihen aikaan yhden kesän ansioiksi. Lepistö ja Ervasti veivät -saaliinsa Helsinkiin, myivät sen valtiolle ja "saivat nimensä -Maamme-kirjaan", mutta Björkmanin Epu teetti kullastaan kellonperät -pikku ankkureineen, kullankaivokuokkineen ja lapioineen, eikä saanut -nimeänsä kirjoihin, vaikka olikin retken ensimiehiä; raahelaisilta hän -sai vain "Kulta-Björkmannin" nimen. - -Raahelaisten löytöretki tuli tunnetuksi, ja silloin alkoi Lapin maine -nousta. - --- Lapissa on kultaa! kaikui pian yli koko maan, ja hidas suomenkansa -nousi ja lähti kultapolulle, hyökäten taas kerrankin miehissä Lappiin, -jossa ennen muinoin sen esi-isät olivat monet kerrat kierrelleet -sotapoluilla, ryöstellen vähäväkisen, metsissä piileskelevän kansan -aarteita. Nyt piti tyhjennettämän maan aarteet. - -Heti seuraavana keväänä, 1870, riensi miestä virtanaan kohti pohjoisia -tunturiseutuja, ja "se oli kullanhumu niin kova, että sinne mentiin jo -keväällä lumen aikana", muisteli muuankin Kittilän ukko, ja Kittilän -Vene-Aapon paksusta päiväkirjasta löydämme useita muistiinpanoja -Ivalon ensimmäisestä kultakesästä. Huhtikuun 3 p:nä ukko on pistänyt -paperille: "Merkillisin. Kulta Kiihko ijvaloon on ollu kovasa touhusa -kaikila", ja 15 p:nä: "Iivalon Kulta uoreen menee kalua ia miehiä -täältäki kautta yhä, näkyy sinne menevän yksityisiäki", sekä 24 p:nä: -"Meiän kyläsä on miehiä oottavat kesää täälä Se on kova puuha ihmisilä -kullan kaivoon menee kovasta kaukaa." - -Kittilän kautta etupäässä suuntautuikin matka ylöskäsin. Ajettiin -miehissä viimeisillä kevätkeleillä hevosilla ja poroilla niin pitkälle -kuin päästiin ja sitten kun keli loppui, hankittiin vene ja lähdettiin -jokia vastavirtaan puskemaan. Niin kova oli veneiden kysyntä, että -Vene-Aapon ja muiden Kittilän veneseppien purret oli pian hyvillä -hinnoilla ostettu samoin kuin yksityistenkin liikenevät soutuneuvot. -Monesti täytyi miesten ryhtyä itse veneen veistoon. Niinpä tekaisivat -esim. oululaisen "Rikkaan-Kaupin" miehet, Päkkilä, Korhonen ja Kuivalan -Jussi, Kittilän kirkolla kaksilaidan ja lähtivät sitä sauvomaan. - -Venematka olikin ankarin. Kymmenin penikulmin saatiin sauvoa ja -soutaa koskia vastavirtaan, ja yhä kiukkuisemmiksi kävivät joet, -mitä ylemmäksi päästiin pohjoiseen. Ensin puskettiin Ounasjokea -yläpuolelle Könkäänkylän ja Tepaston, sitten noustiin Tepastojokea -Puljun ohitse Vietkaojaan, jota myöten mutkiteltiin aina -latvapuroihin Korsatunturin tienoille, Vietkavaaran nenään. Täällä -täytyi kultamiesten muotkia veneensä kolme virstaa Vietkavaaran laitaa -Kosapuroon. Mutta silloin oli jo mentykin yli maanselän vedenjakajan -ja saatiin ruveta laskettelemaan lapintunturien takaista myötävirtaa. -Painuttiin pieneen Korsajärveen ja edelleen Korsaojaa Ivaloon, sitten -Ivaloa alas kierrellen sen tuhannet mutkat ja käänteet, koluten sen -sadat kosket ja keikkuen vihaista vauhtia ohi epälukuisten vaarojen -ja tunturien, kunnes viimein pitkän Porttikosken jyrkistä kuiluista -selviydyttyä oltiin kultarannalla, Pietarlauttaoaive-tunturin -eteläpuolella. Satakunta kilometriä oli saatu lasketella pystyä -Ivaloa, monesti kovimmissa koskissa ja könkäissä vetäen venettä maata -myöten ja kanniskellen tavaroita, jopa joskus pahoissa äkkinäisissä -putouksissa joutuen vesivaraankin. Eikä oltu erämaassa tavattu -ihmisasukasta sen jälkeen, kun oli lähdetty Tepastojoen Puljusta. Ja -Kittilän kirkolta lähtien oli taivallettu yli 200 kilometriä. - -Raahelaisten yllättävien löytöjen johdosta jo valtiokin käänsi -huomionsa Ivalon kultamaahan. Se määräsi, ettei hallituksen luvatta -kukaan saisi sieltä kaivella kultaa, vaatien vielä, että osa löydöstä -oli annettava valtiolle. Hallituksen etuja sekä järjestystä valvomaan -lähetettiin Ivalon erämaahan kokonainen virkakunta: tuomari, nimismies, -insinöörejä ja poliiseja, ja heidän asunnokseen rakennettiin -jokirannalle kuuluisa Kultala. Hallituksen puuhista Ivalolla sekä -"herrojen" matkasta sinne saamme taas Vene-Aapolta kuulla. Huhtikuun -3 p:nä 1870 hän merkitsee: "Mutta kruunu itte sinne laittaa värkkiä -ia huoneita ehtimisen. Se on kovin korkialle otettu (Uusi Kalifornia) -nimeltäkin io", ja toukokuun 5 p:nä "Kultauoreen menee yhä Herroja, -ei piätä keli Riittokaan" sekä kesäkuun 3 p:nä "Kulta poliisia ia muita -isoia Herroia menee Ivaloon Kosomalta." - -"Poliisit ja muut isot herrat" saivat erämaassa asustella valtion -rakennuttamassa talossa, joen pohjoisella törmällä, mutta itse -kullankaivajien täytyi tulla toimeen miten parhaiten osasivat. -Toiset pystyttivät suojikseen telttoja ja rankisia, toiset -rötistivät havukotuksia ja turvemajoja, muutamat salvoivat yhteisen -hirsikömmänänkin. Hiljainen jylhä erämaan laakso muuttui yht'äkkiä -hökkelien ja telttojen kaupungiksi, jota törmällä kohoava komea päämaja -hallitsi. Ja kaupungin asukkaille lupasi vuolaana virtaava tunturijoki -koskemattomine kivikkorantoineen hyvän toimeentulon. - -Oli täällä erämaan kaupungissa parhaana aikana ääntä ja elämää. Jo -heti ensi kesänä tulvahti Ivalolle neljättäsataa rikkaudenkokelasta. -Siinä joukossa oli kansaa kaikenlaista, herroja ja muita, -ympäri laajaa maata, aina Etelä-Suomea, Savoa ja Karjalaa myöten. Oli -muuan "everistikin", pitkä mies, niin että polvet ulottuivat pöydän -reunaan asti, mutta hänet sitten tappoi karhu, kun mies lähti -yksinään kontiota kaatamaan. Sanomat Lapin ihmeellisestä -"Kultavuoresta" olivat sukkelaan kulkeneet yli maan, jopa lentäneet -rajan ulkopuolellekin, niin että joukossa nähtiin jo muutamia ryssiäkin -ja muita ulkomaalaisia. Vene-Aaponkin muistikirjasta luemme toukokuun -26 p:ltä 1870: "Ivalon Kultauoreen menee nyt yhä vene ioukkoja Ryssiä -pietarista ia Etempääki, ia Saksalainenki on sinne menosa ia mahoton -palious Suomalaisia. Saa nähtä mitä Sielä alkaa Kuulua." - -Ensi toimena perille saavuttua oli maa-alueen, työskentelykentän, -valtaaminen ja paaluttaminen. Työpalstoja oli maanmittari P.W. -Aurén mittaamassa, ja niistä piti suorittaa valtiolle veroa n. 60 -penniä ristisyleltä. Useasti kaivajat rupesivat samaan "puulaakiin", -vallaten alueen ja alkaen siinä yhteisin voimin ahertaa, mutta toiset -möyrivät tilkullaan aivan yksinään pitäen saantinsa omina hyvinään. -Oli muutamia semmoisiakin suurpomoja, jotka myllerryttivät työmaataan -palkkaväellä, maksaen raatajille kolme, neljä markkaa päivältä. -Työmiehiä olikin kyllä tarjolla, sillä kulta veti erämaahan -kaikenlaisia varattomia kulkureita ja lentomiehiä, jotka eivät itse -pystyneet tekemään valtauksia. - -Pian olikin koko kultaranta Porttikosken seuduilta, kahta puolta -jokea, lähes parin penikulman pituudelta vallattu, ollen työmaita -sekä "puulaakeja" molemmilla rannoilla kymmenittäin toinen toisensa -vieressä. Oli siellä Ivalon kultavuoren esikoisellakin, Ervastilla, oma -työmaansa parhaalla paikalla, Kultalan päärakennuksen lähimailla, -ja niillä main myöskin raahelaiset, "Pyörkmanni" ja "Pyörklunti", -jotka asuivat hirsituvassa, raatoivat jopa 30-40 miehen voimalla. -Kolmisenkymmentä raatajaa oli silläkin suuryhtiöllä, johon olivat -liittyneet torniolaiset, kapteeni "Aspekreini", värjärimestari -"Niskanteri" ja seppä "Nuuplokki" sekä Kittilän kauppamiehet -Hanhi-Matti ja Kari-Sammu. Suuri "liikanto" oli rovaniemeläisellä -Ruikka-ukollakin, joka niinikään herrasteli hirsipirtissä, sekä -Pietarin ryssillä "Putkohvilla" ja "Niinikohvilla", jotka ihan -ensimmäisinä ennättivät saaliinjaolle Lapinkorpeen. Kerrotaanpa, että -Putkohvi olisi jo Ervastin ja Lepistön matkassa tullut Ameriikasta -Ivalolle ensi löytöjä tekemään. Helsingin herralla, Karlingillakin, oli -miesjoukko apunaan, mutta Oulun Juusela työskenteli vain viidellä, -kuudella miehellä, ja toinen oululainen, Rikas-Kauppi, raivasi rantaa -yhdessä Korhosen ja Kuivas-Jussin kanssa, Päkkilän ja parin muun miehen -ollessa palkkalaisina. Työskentelipä muuan "sauvalainenkin" koko -suurella "liikannolla", saaden paljon kultaa, mutta juoden kaikki. Ja -lopuksi varastivat omat työmiehet savolaisen koko saaliin ja karkasivat -Ruotsiin. - -Kullan etsimistyöt Ivalon ensi vuonna näyttävät päässeen alkuun jo -kesäkuun 10 p:nä. Sillä sen päivän nimiin on Vene-Aapo taas kirjannut: -"Kullan kaivanto Ivalossa on alkanu tänäpäivänä Ensi kerran. -Sinne on väkiä rientänyt suurila kustannuksila ia kuluila keli Riitosa -ia veneilä vaikka kuinka palion olis menny sati päästiin. Mutta mitä -nyt tullee siaan saa nähdä; tämä kesä sen näyttää". - -Kävipä Pohjolan kivimäesssä koko tikutus ja nakutus ja pauke, kun -kaikki työmaat olivat täydessä toimessaan. Oli kuin jokilaaksossa -olisi ollut kellomestarin suurtyöpaja, missä jokainen konevärkki -tikutti omalla tavallaan ja omassa tahdissaan, antaen väliin -kovempiakin paukauksia kuin tuntimääriä ilmoittaen. Lapin erämaiden -ikivanha aarnihauta tahdottiin nyt miesvoimin saattaa päivänvaloon. -Toiset kuokkivat pehmeää maata pois, toiset hakkasivat rautaisilla -"tikoilla" pikku kiviä irti kalliopohjasta, taikka vääntelivät -rautakangilla isompia lohkareita syrjään, taikka ruudilla pamauttelivat -kallioita kappaleiksi. Tunturipuroista ja rantajängistä johdettiin -työkentän yli pitkiä puurännejä, joita myöten vesi alituisesti virtasi. -Niihin lapioitiin irti kiskottu soramaa veden huuhdottavaksi. Kolisten -juoksivat rännissä nyrkkikivetkin ja sora meni että vilisi, mutta -raskaat kultahituset painuivat pohjaan ja vierivät ylemmän irtopohjan -reikien lävitse alla olevalle "rihvelöidylle" umpipohjalle. Vesi, -joka aikojen vieriessä oli kullan ottanut hoitoonsa -- mistä lieneekään -sen sitten saanut -- ja kätkenyt maahan Ivalon rannoille, sai -taas olla apuna aarrettansa saatettaessa päivän valoon. Täälläkin -piti, ennenkuin aarteenhaltija antoi omansa kaivajalle, tapahtua -kansantarujen tavalla: olla "oma käsi ottamassa, oma kynsi kaivamassa". - -Pari, kolme kertaa viikossa toimitettiin "rännien peseminen". Pohjaan -laskeutunut kullansekainen sora huuhdottiin isossa rautamaljassa, -"vaskoolissa", huljutellen, niin että maljaan jäi vain pelkkä -kultasanta. Poliisi taikka päällysmies oli tavallisesti pesuhommissa -saapuvilla, ettei kallista kultaa olisi saatu salatuksi. Sillä -valtiolle piti kaikesta kullasta luovuttaa kymmenykset. Alkuaikoina oli -myös tapana joka ilta perinpohjin tarkastaa työmiehet, etteivät he vain -piilottaisi ja varastaisi kultaa. Mutta tällainen nuuskimistyö -huomattiin pian mahdottomaksi, vaikka joskus sattuikin, että saatiin -mies kiinni kullan salaamisyrityksestä. - -Mutta niillä työmailla, joille ei voitu johtaa vesiränniä, huuhdottiin -kultaa "rokarilla", kehdonmuotoisella kaukalolla, jota myös sanottiin -"lulluksi". Kaukalon sisässä olevaan seulaan lyötiin maasoraa -ja vettä, ja sitten heilutettiin, niin että kulta ja hieno sora -valuivat kaukalon kahdelle kaltevalle pienareunaiselle pohjapöydälle. -Siitä koottiin kultasora ja puhdistettiin vaskoolissa. - -Joskus tekivät miehet hyökkäyksen itse jokeenkin. Hiekkasäkeillä he -patosivat matalikolle pyöreän aitauksen, muutamia syliä läpimitaten, -pumppusivat sen kuiviin ja sitten pohjasorasta rokarilla soudattaen ja -vaskoolilla huuhtoen erottivat kultahiukkaset. - -Ahkerasti häärittiin työssä: aherrettiin aamukuudesta iltayhdeksään, -pitämällä välillä 8:sta 9:ään aamiaistunti ja 3:sta 4:ään -päivällishetki. Itse vain miehet yhteisillä tulilla puuhasivat ruokansa -ja kahvinsa, saaden itse ostaa ruokatarpeensakin. Elintarpeita -vedätettiin työnteettäjäin toimesta sekä alhaalta Suomesta käsin että -Norjasta Inarin kautta. Ryssän jauhomatot maksoivat siihen aikaan -Norjan Reisivuonossa 15 kruunua, ja kuljetus Patsjokea, Inarijärveä -ja Ivaloa ylös tuli maksamaan yhdeksän markkaa matolta. Muutakin -syötävää, leipää, suolaa, voita, lihaa ja läskiä, kahvia, sokeria ja -tupakkaa, toimitettiin kiveliön työmaalle. Yhtäpäätä olivat venemiehet -joella, milloin kiskomassa ylöskäsin, milloin taas laskettelemassa -alas. - -Mutta lehmällistä ei erämaassa saatu. Kerran sentään Kultalan herrat -ja työnantajat kustansivat neljä miestä neljän markan päiväpalkalla -noutamaan Kyrön kylästä, viiden penikulman päästä, venelastin piimää, -mutta se piimä tuli niin kalliiksi, etteivät herrat enää toista kertaa -sitä halunneet. Joskus taas saatiin herkutella vasta lypsetyllä -maidollakin. Sattui niin sopivasti, että Kittilän miehet ja eukot, -kuljettaessaan karjaansa Ruijaan myytäväksi, vaelsivat sarvijoukkonsa -kanssa ohitse, levähtäen ja syöttäen karjaansa Kultalan tienoilla. -Eukot lypsivät elukoitaan, myyden maitoa erämaan miehille, ja kohta -höyrysivät maitopuurokattilat nuotiolla, ja kahvia juotiin kotoiseen -tapaan. - -Pyhäpäivät vietettiin erämaassa jouten, käyden "kylässä" tarinoimassa -ja kuulustelemassa toisten saaliita. Kuljeskeltiin myös ympäristöissä -haeskellen uusia kultavarastoja, ja satuttiinkin joskus puhtaasta -kalliosta löytämään puhtaita kultahitusia. - -Muuten lepopäivät olivat kuin luodut suuren hummauksen päiviksi. -Silloin ankaran aherrusviikon jälkeen, jo lauantai-illasta ruveten, -korpimajojen asukkaat oikein miesvoimalla viettivät maailmallista -menoa, juoden, rähisten ja pelaten korttia. Sillä juomatavaraa -tuotiin metsän työmaalle monissa miehin ja monelta suunnalta, eikä se -kovin kallistakaan ollut kaukaisen kultamaan kurssiin nähden: hyvää -konjakkia sai seitsemällä markalla "halstoopin" pullon, paras viina -maksoi viisi markkaa ja huonompaa sai kolmellakin. "Selpäri", jolla oli -oikein "kruunun lupa ja maksoi veroakin liikannostaan", pani parastaan, -ettei kuivasta erämaasta olisi juotava loppunut. Niinkuin Mooses -Egyptin korvessa hankki kalliosta kansallensa virvoittavaa vettä, niin -Selpärikin Ivalon korvessa etsi viinaa vaikka kiven kolosta, kun -kansa oli oikein janoissaan. Väliin kyllä ukon varastoista rupesi vilja -puuttumaan, mutta silloin Selpäri jatkoi sitä vedellä, nostipa vielä -hintaakin. Ja silti tavara meni kaupaksi, ellei sattunut työmaalle -tulemaan muita viinasaksoja. Niitäkin sinne monesti ilmestyi. -Mikkolan Heikki tuli Ivalon suulta sauvoen venettä, joka oli täynnä -Norjan viinoja, viidentoista kannun "ankkoja", ja kiskoi 7-8 markkaa -pullosta, vaatien vielä "kuoren takaisin". Myöskin oululainen pakari -Pieteliini huolehti, että korvenraatajat saivat pitkät pyhäpäivänsä -viettää ilossa. - -"Ilossa" sen kyllä kullankaivajat viettivätkin. Miltei jokaisessa -majassa juotiin, ja joka pensaan juurella pelattiin korttia taikka -muuten rehkittiin, ja lepopäivän iltana lepäili väsyneitä raatajia -pitkin jokirantaa toisten ryömiessä nelinkontin majalleen. Lopulta -meni hummaus niin ylettömäksi, että viinankuljetus Ivalolle kokonaan -kiellettiin. Vaikka saatiin sitä sittenkin, salasaksat kyllä tiesivät, -mistä tie kulki kultamaahan. - -Ensi vuonna ei Ivalolla ollut ensinkään naisväkeä, vaan omin päinsä -miehet saivat kesäkautensa siellä remuta. Mutta sitten seuraavat -kesät jo toivat toistakin sukupuolta ilahduttamaan autiota korpea. -Poliisi "Neeteri" tuli emäntineen, ja emäntä rupesi leipojaksi, -niin että työmiehetkin saivat häneltä ostaa valmiin hyvän leivän. -"Oorningismanni", poliisien päällysmies, toi palvelijansa, -"Ison-Annin", mukanaan, ja Anni olikin nimensä arvoinen: -vankka väkevä nainen, suuri kuin heinäsuova. Osasi hän pitää -"oorningismanninsakin" kovassa kurissa. Torailun sattuessa piika -tarttui joskus isäntäänsä niskaan ja perähankuraan, roikaisten hänet -portailta kentälle. Miesten kanssa Anni monesti joutui otteluun -könistellen heitä ja heitellen kuin kallokkaita. Joskus naisjättiläinen -seisattui selin seinää vasten, luvaten mennä sille miehelle, joka saa -hänet siitä kellistetyksi. Sadat känsäkouraiset kivenvääntäjät -kohauttivat housujaan, sylkäisivät kouriinsa, rynnistivät ja -retuuttivat toinen toisensa perästä, mutta kukaan ei kyennyt vahvaa -naista voittamaan. Mutta oli toinen nainen, jota ei tarvinnut paljon -retuuttaa, ja tämä oli "mainittava Rastin Ralla-Kaisa", Björklundin -emännöitsijä, nimensä kaltainen olio hänkin. Kaisa ei pitänyt -päivistänsä lukua, vietti vain hurjaa elämää, juoden ja rallattaen -miesten kanssa, mennen viimein ryssän matkassa Pietariin ja jääden -sinne. - -Posti kulki kultamaahan Kittilän kautta kerran viikossa. Pokan Pekka -kantoi lähetykset Ivalojoen "postitupaan", johon sittemmin, 1877, -muutti asumaan tunnettu Ivalo-Matti, ja täältä taas Kultalan poliisi -kävi noutamassa postin työmaalle. - -Syksyyn saakka Ivalolla työskenneltiin. Syyskuun alussa, jolloin -ilmat jo olivat muuttuneet kovin kylmiksi, yöt pimeiksi ja kolkoiksi, -ja talvikin alkoi ilmoitella tulostaan, lopetettiin työt. Saalis -oli saatu, mikä saatu. Toiset olivat hyvinkin hyötyneet, toiset taas -aivan pahoin pettyneet, mutta tuskin kukaan oli käsittänyt niin suurta -rikkautta kuin oli lähtenyt etsimään. Monet suurin toivein erämaan -"Kultavuoreen" saapuneet olivat heittäneet sikseen vaivalloisen -työn, joka antoi ainoastaan mitättömän pieniä kultahitusia, ja -tyytymättöminä palanneet takaisin. Jo heinäkuun 3 p:nä 1870 on -Vene-Aapo pistänyt päiväkirjaansa: "Ivalon Kulta uoresta on tulin io -palio ihmisiä takasin. Ei kuulu hyvää". - -Eikä Ivalossa suinkaan lohkomalla vuoleksittu kultaa, niinkuin moni oli -luullut, pieninä hitusina vain, kuin "viilan jauhoina", saatiin sitä -kovalla työllä ja vaivalla kokoon. Vain sattumalta joskus tavattiin -"luthenkokoinen" palanen, ja joskus semmoinen kullanmuru, joka painoi -neljä luotia. Lapin aarnihaudan haltia oli saita antimiensa jaossa; -ei tehnyt se ketään, ei ahkerinta, sitkeintäkään raatajaa miljoonien -omistajaksi, vaan enimmänkin suositun täytyi tyytyä vain tuhansiin. -Parhaita saamamiehiä oli raahelainen Björklund, Ralla-Kaisan isäntä, -joka kesällä 1872 pani kolmessa kuukaudessa kokoon kymmenen naulaa -kaksitoista luotia. Ukko oli sattunut valtaamaan hyvän kultamaan, ja -siinä hän sitten hosui ankarasti, lyöden vahvasti soraa ränneihinsä -ja saaden kultaa, mutta jättäen sitä jälkeensäkin. Toiset sitten -perästäpäin, kun Björklund oli paikan heittänyt, penkoivat samoja -sorakasoja, saaden hyvinkin vaivansa palkituiksi. - -Sitten kun lehtimetsät tunturien ja vaarojen rinteillä jo loistelivat -keltaisina, ja hillojen lehdet jängillä olivat mustuneet, lähtivät -Ivalon suurkylän asukkaat matkalle etelää kohden. Samoja seutuja kuin -keväälläkin kävi taas kulku, mutta monet taivalsivat nyt suoraan -Vaulokankaiden poikki Rovaseen, Kitiselle, laskien Kitisen jokea -alas Sodankylään. Autioksi jäi Ivalon kesäinen työmaa, autioiksi -Kultalan komeat rakennukset sekä monilukuiset majat ja mökit. Vain pari -poliisia jäi päämajaan vartiomiehiksi, yksinäisinä erakkoina viettämään -Lapin talvea. Niinkuin metsäkyöpelit he saivat pitkän pimeän ajan -kaksin asustaa kolkossa erämaassa. Niin kammottavaa oli talven ikävä -yksinäisyys, että etelän miehet olivat tulla päästä vialle, kuten -kerran kävikin muutamalle haapaveteläiselle poliisimiehelle, joka vielä -toiseksi talveksi uskalsi jäädä Kultalaa vartioimaan. Sillä kahta -talvea ei etelän asukas Lapin yksinäisyydessä kestänyt. Viimein -jätettiinkin Kultalan vartioiminen inarilaisten toimeksi. - -Mutta kun kevät koitti, ja kesä rupesi lähestymään, palasivat Ivalon -asukkaat taas yhtä satalukuisina kuin ennenkin. Paljon ensi kävijöitä -oli kyllä jäänyt pois, mutta niiden tilalle oli astunut uusia -onnenetsijöitä, niin että työt kultamaassa olivat kohta entisessä -vauhdissaan. - -Siten jatkui Lapin kiveliöiden kesäinen elämä vuodesta vuoteen. -Toiset saivat siellä pian kyllikseen ja noituen heittivät ikuiset -jäähyväiset mokomalle köyhälle erämaalle, mutta aina oli uusiakin -tulokkaita. Kaikkein suurin määrä kullanetsijöitä oli Ivalolla -1873, jolloin heidän lukunsa nousi lähes viiteensataan. Mutta tämä -olikin Kultalan kultakauden huippukohta. Yhä useammat Ivalon kävijät -saivat palata tyhjinä takaisin, sillä pian tultiin huomaamaan, että -kannattava kultamaa rajoittui jotenkin pienelle alueelle. Lapin -"Kultavuoren" maine alkoi laskeutua, ja sen mukana painui -kultakuumekin. Vene-Aapokaan ei enää "Aikojen Muistoissaan" siitä puhu -sen jälkeen kun 1871 maaliskuun 25 p:nä merkitsee: "Ivalon kulta -Vuoreen ei nyt ole vielä menny täältä kautta ketään", ja 2.4.71: -"Kullan kaivo kaluia menee." Kullanetsijäin luku saatiin jo 1870-luvun -lopulla laskea vain kymmenissä, ja ahkerimmat raatajat, Ervasti ja -Björklund, "kuuluttivat" 1877 työmaansa autioksi, heittäen sen valtion -haltuun. Tulvahti kyllä vielä kerran 1880-luvulla, jonkun onnellisen -löydön johdosta, Ivalolle kolmisensataa kultamiestä, mutta -tyytymättöminä he sieltä taaskin palasivat. - -Eikä tämän jälkeen Ivalon kultamaa ole enää jaksanut saada aikaan -suurjoukkojen liikehtimistä. Porttikosken kultaranta jäi vain -yksityisten "vaskarien" haltuun. Kymmenlukuisin on näitä jälkisadon -korjaajia aina silloin tällöin siellä vielä ollut, enimmäkseen -Inarin Kyrön miehiä ja muita lähiseutulaisia sekä joitakuita vanhoja -kulta-ajan ukkoja, jotka ovat niin mielistyneet hiljaiseen -erämaaelämäänsä ja työhönsä, etteivät ole raskineet sitä heittää, -vaikkei se varsin runsaasti olisi heitä kullalla palkinnutkaan. Niinpä -Kajaanin seutujen ukko, Yrjö Heikkinen, kävi kultakentällään -uskollisesti joka kesä parikymmentä vuotta, aina kuolemaansa asti. - -Niin päättyi -- ainakin toistaiseksi -- tarina Lapin "Kultavuoresta". -Köyhäksi Lappi lopultakin siinä asiassa jäi. Ei ollutkaan Lapin -aarnihaudan haltian hallussa pohjattomia aarteita. Kaiken kaikkiaan -nousi Ivalon rannalta vuoteen 1910 huuhdotun kullan määrä n. 460 -kg:aan, ja raha-arvo lähes puoleentoista miljoonaan markkaan. Ensi -vuoden osalle tulee tästä määrästä kokonaista 55 kg. - -Autiona ja ränsistyneenä kohoaa Kultalan päämaja vieläkin -Porttikosken rannalla, ja lahoneina, maahan rysähtäneinä, kyhjöttävät -kullanetsijäin hirsihökkelit jokivarrella. Surullisina muistoina ne -kertovat kävijälle entisistä "kultaisista" päivistä, jolloin autio -erämaa eli ja kiihkeänä ahersi, ei niinkään nälän ja puutteen -pakottamana kuin suurien rikkauksien toivossa. - -Mutta oli Ivalon kulta-ajalla sittenkin, vaikka se tuottikin monelle -kovan pettymyksen ja vain joillekuille antoi työstään kohtuullisen -korvauksen, tärkeä tehtävänsä Lapin ja Peräpohjan asutushistoriassa. -Etelän miehet tutustuivat Ivalon matkallaan pohjoisimpaan Suomeen, -monet siihen mielistyivät, pysähtyivät retkellään ja rakensivat -johonkin erämaan sopukkaan oman uudistalon. - -Kultakauden vilkas elämä ja liike toi myös uusia ansiotilaisuuksia ja -elämisen mahdollisuuksia köyhän perukan kansalle. - - - - -Poronsarviliima - - -Suurena rytönä keikkui sarvimetsä Lapin sata- ja tuhatlukuisten -porotokkien päälaella. Se oli lappalaisten aina saatavissa olevaa -lusikka- ja tarvisryteikköä. Sen "metsän" käyristä lapinukko koversi -lusikkansa, sen niveristä ja koukeroista hän kaversi suuret ja -pienet puukonpäänsä ja puukkotuppensa sekä laukkunsa käyrät, näversi -monet napit, renkaat ja kierukat ajokkaansa valjaisiin, teki juurien -kaivamiskuokat, kotanaulat ja koukut sekä monet muut pienet -tarvisesineet. Koko porolauma, tunturien elo, lankesi nahasta, lihasta -ja verestä alkaen sorkkarasvaan ja ytimiin asti kotaväen tarpeiksi, -mutta sarvimetsissä oli vähäisen kulutuksen takia aina liikatuotantoa, -joka joutui tavallisesti maahan maan hyviksi. - -Mutta sarvimetsien mailla kehittyi jo aikaisin muuan kotiteollisuuden -ala, joka käytti hyväkseen porojen suuriin sarvihäkkyröihinsä keräämää -ainesta. Poronsarvista keitetty liima antoi aikoinaan useille karujen -kiveliöiden asukkaille hyvinkin runsaat sivutulot. - -Poronsarviliiman valmistus lienee Lapissa ja Peräpohjassa saanut -alkunsa Lapin taloustirehtöörin, Anders Hellantin, toimesta. Tämä, -aikansa huomatuin Lapin ja Peräpohjan tutkija ja tuntija, mitä -monipuolisin henkilö, tiedemiehestä tuulimyllyn omistajaan ja -liikemieheen asti, perusti 1743 liimatehtaan Tornioon, laivaten sitten -liimaansa sekä muitakin lapintavaroita Tukholmaan. Harrastaen -kaikenlaista taloudellista edistystä ja hyvinvointia, hän kehoitteli -ja opasti Peräpohjan ja Lapin asukkaitakin keittämään liimaa -poronsarvista, jotka muuten enimmäkseen joutuivat metsiin sekä talojen -takapihoille ja kotakenttien vierille tarpeettomina röykkiöinä -märkänemään. Metsiä kiertelevistä lappalaisista ei kyllä ollut -liimankokeiksi, heille oli kylliksi, kun vain saivat kiehutella -rasvaisia lihakeittoja vatsansa tarpeiksi. Mutta monet lantalaiset -ottivat opikseen, hankkivat suuren "muurin", rupesivat keittämään -sarvia ja saivat liimaa ja toivat sitä torniolaiselle mestarilleen. -Hellantin jälkeen mainitaan kuitenkin liimankeiton vähentyneen, jopa -sen vienninkin Torniosta loppuneen. Mutta liiman keittämistaito, kerran -alkuun päästyään, ei liene sentään oppimestarin kuolemankaan jälkeen -päässyt sydänmailta kokonaan unohtumaan, koska vielä viime vuosisadan -loppupuolella monessa syrjäisessä kylässä, ainakin Kittilässä, -Muoniossa ja Enontekiöllä, sitä jopa varsin suuressa mitassa -toimitettiin. Muoniossa vielä joku vuosikymmen takaperin keitettiin -kauppaliimaakin, ja peltovuomalainen vieläkin silloin tällöin porauttaa -kotitarpeikseen kotikeittoisen sarviliiman. - -Kittilän, Muonion ja Enontekiön syrjäkyliin, Lapin kaukaisiin -tunturiseutuihin, suurten poromiesten lähimaille, missä poronsarvia -oli parhaiten saatavissa, oli viimeaikaisin liimankeitto keskittynyt. -Kittilän ahkerimmat keittomiehet asuivat Ounasjoen ylisillä varsilla. -Tepastolla ja Kyrönkylässä sekä Puljulla, Tepastojoen varrella. -Tepastolla hääri liimankokkina Koskenniskan Jussa ja Kyrössä Auton -isäntä. Valmistettiin liimaa myöskin Lismajoen varrella Hanhimaassa, -varakkaassa Hanhi-Matin talossa sekä Luukisella Juho-äijän talossa ja -kirkolla Juhan-Sammu Kariniemessä, vieläpä Kaukosen Kiviniemessäkin. -Muonion liimakyliä oli kaukainen Kätkäsuvanto, ja kylän uutterin -Uimamestari Aidantaustan Jooseppi sekä Ruotsin rannalla asuva -Naalisvaaran Pekka. Enontekiöllä keitettiin liimaa enimmin Peltovuoman -isossa kylässä Ounasjoen syrjähaaran latvoilla. Pelto-Erkki, Eiran -Pekka ja Sammun Petteri olivat parhaimpia mestareita. Vuontisjärvellä -hääri liimankeittäjänä Vuontis-Jaakko ja Hetassa Pekkalan ukko. - -Liiman keittämiseen saattoivat ryhtyä vain varakkaat. Sillä -tuottavaan keittoon tarvittiin tavaton, paljon maksava muuripata -sekä röykkiöittäin sarvia, jotka -- paitsi mitä oma tokka tuotti --- oli hankittava ostamalla. Suurin osa sarvia saatiin tunturien -porolaumoista. Monin raidoin vedättivät lappalaiset niitä talven -mittaan liimankeittotaloihin, niin että niiden kartanolla oli joka -kevät tavattomat rutokasat. Ostettiin sarvia myöskin paikkakunnan -lantalaisilta, ja toisinaan kiertelivät liimankeittäjät ympäri -naapuripitäjiäkin ostellen sarvia. Pelto-Erkkikin juti sarvikauppoja -tehden Kaukosessa asti, maksaen markan, parikin leiviskästä. - -Liimankeitto oli kevätkesän töitä. Jo lumenlähdön aikoina, juhannuksen -alla, kun ilmat eivät enää olleet kovin kaaloja, rupesivat liimaukot -toimiinsa. Isoissa taloissa, niinkuin Kätkäsuvannon Aidantaustassakin, -oli vartavastinen liimakota, jossa keittomestari sai parhaansa -mukaan hääriä. Se oli hirsistä rakennettu, pihanperäinen pöksä, -suurine muuriröttelöineen ja parin, kolmen tynnyrin vetoisine -suurkattiloineen. Kodan edessä piti olla vielä toinenkin huone, joku -lato taikka varta vasten rakennettu suoja, jossa toimitettiin liiman -jäähdyttäminen. - -Sarvet ruhjottiin kirveellä pieniksi palasiksi, lyötiin niitä suuri -röykkiö pataan ja vettä pata täyteen. Suurkattilaan saatettiin -työntää kerralla parikymmentäkin leiviskää sarvia. Nahkapeittoiset -naamasarvetkin kelpasivat joukkoon, mutta padan pohjaa ja laitoja -vasten saattoi panna vain paljaita kelosarvia, sillä karvaiset -naamasarvet olisivat keitettäessä palaneet pohjaan ja pilanneet koko -keitoksen. - -Sitten ruvettiin keittoa kiehuttamaan, yhtä päätä työntäen uutta -puuta padan alle, niin että tuli oli aina hiljakseen hehkumassa, ja -kattila alituisessa kiehumisvireessä. Piti vain varoa, ettei työntänyt -palavaa puuta padan pohjaan kiinni, sillä se olisi polttanut keiton -pohjaan, jopa särkenyt helposti padankin. Mikäli vesi höyrytessään -hupeni, sikäli lisättiin aina uutta sijaan, niin että pata aina pysyi -täysinäisenä. Lämmin vesiastia oli sitä varten muurin vieressä, -taikka oli liimapadassa kellumassa pikkukattila, josta saatettiin -ottaa lisävettä liimapataan. Kolmekin vuorokautta kesti ensimmäisen -liimakattilan keittäminen, ja saman tulen piti yhtä mittaa yötä päivää -hehkua padan alla, niin ettei kiehuminen hetkeksikään heittynyt. -Välillä vain silloin tällöin liimakauhalla otettiin liimavettä astiaan -ja tutkittiin, milloin keitto on tarpeeksi vahvaa. - -Sitä mukaa kuin liimavesi valmistui, siivittiin se rautapohjaisella -sihdillä taikka harvalla säkkivaatteella saaviin, kannettiin -jäähdytyslatoon ja kaadettiin pitkiin kaaroihin hyytymään. Kaaroja -- -tepastolainen ja hettalainen sanoi niitä liimalautteiksi -- tarvittiin -isossa keittimössä kymmenkunta, parikin, kolmi-, nelikyynäräistä, -parin korttelin levyistä, yhdestä puusta koverrettua matalaa -kaukaloa. Päivässä taikka yökaudessa hyytyi liima, niin että se -voitiin leikata pitkällä ohuella luuveitsellä laidoista irti sekä -viileskellä poikittain kämmenen levyisiin palasiin. Näistä taas -viileskeltiin luuveitsellä taikka rautaisella leikkovittaimella, -joka oli käyrä kaksivartinen ase kuin astian sisusvuolin, pitkittäin -ohuita sormenpaksuisia viiluja, valmiita liimalevyjä. Ne ladottiin -liimapookeille vieri viereen kuivamaan. Liimapookat olivat isoja --- 3 x 1,30 m -- puukehyksiä, joihin oli singutettu vanhoja -nuottaverkkoja, ja niitäkin tarvitsi iso keittomies pari-, -kolmekymmentä. - -Kuivuvaa liimaa ei saanut aurinko nähdä, sillä se olisi sen helposti -sulattanut, ja huoneessa olisi liima taas hapannut ja homehtunut. -Tarvittiinkin sitä varten eri suoja, patsaille rakennettu matala -katos, liimankuivausluova, joka seisoi tavallisesti reunapuolessa, -erillään muista huoneista. Katoksen kalveeseen, tuulen henkeen ja -päivän näkemättömiin, asetettiin liimapookat vierekkäin ja päällekkäin -monien orsien varaan, niin etteivät koskeneet toisiinsa. Ei saanut -liima myöskään paleltua; parhaiten se menestyi kaalonlaisessa viiden, -kuuden asteen kevätlämpöisessä. Viikonpäivät kun siinä sai levätä -verkollaan, oli se valmista työnnettäväksi säkkeihin. - -Heti kun suurkattilasta oli saatu poruutetuksi kaikki liima-aineet, -alettiin samoilla tulilla keittää uutta. Padanpohjaan jäänyt -sarvensohjo, joka oli mainiota maanhöystöä, ammennettiin pois ja -vietiin pellolle, ja uusi sarviröykkiö pantiin pataan. Ja taas alkoi -parin vuorokauden keittäminen. Kymmenen, parikymmentäkin pataa voitiin -näin paahtaa yhteen menoon, yötä päivää häärien saman tulen ääressä. -Sitä mukaa kuin kaukalot tyhjenivät, saatiin niihin uutta liimavettä -hyytymään, ja kuivausluovan verkoille leikeltiin heti uusia levyjä, kun -entiset oli ahdettu säkkeihin. Joskus oli liimaukko saanut kartanolleen -niin suuren sarviröykkiön, että juhannuksen edellä kotaan sytytetty -"ikuinen tuli" voitiin sammuttaa vasta Jaakonpäivän aikana. - -Mutta silloin olikin liimankeittäjän kattilassa korvennettu valtava, -kolmen, neljänsadan leiviskän sarvirytö, ammennettu siitä satoja -kaaroja liimahyytelöä ja luovan verkkokehyksiltä korjattu kolmattasataa -leiviskää kuivaa liimaa, vieläpä kannettu pellolle kokonainen tunkio -sarvensohjoa. Vuosikauden olivat Lapin sadat, tuhannetkin porot saaneet -koota sarviinsa samaa varastoa, jonka lannanukko nyt muutamassa -viikossa oli muuttanut liimaksi ja pellonhöystöksi. - -Tornion kauppiaille joutui Lapin miesten keittämä liima. Monet -keittomestarit veivät itse liimansa venekyydissä Tornioon ja saivat -10-15 markkaa leiviskästä. Niinpä Aidantaustan Jooseppi aina itse -kuljetti sarvikeittonsa saaliit alas, samoin Koskenniskan Jussa -Tepastolta kävi liimansoudussa kolmet, neljät kerrat kesässä. Isolla -kolmilaitaisella, varpehditulla veneellä laski ukko, vieden viisi-, -kuusikymmentäkin leiviskää kerralla alas, ja tuoden tullessaan säkin -suoloja sekä kolme, neljä 18 leiviskän jauhomattoa. Nordberg Torniossa -ja Liljebäck Haaparannalla olivat tavalliset liimanostajat. - -Mutta enimmäkseen kumminkin myytiin liima vain suoraan kotirannasta. -Alamaiden kauppasaksat, entisten Lapinkorven erämiesten jälkeläiset, -torniolaiset ja kemiläiset, tiesivät kyllä, milloin ylimaalaisten -liimakattilat on keitetty. He tulivat parhaaseen aikaan, tekivät -kaupat, maksoivat 8-12:kin markkaa leiviskästä. Mutta kittiläläiset -lapintavarain suuret kaupanmiehet, Kari-Sammu, Hanhi-Matti ja Hannula, -ennättivät toisinaan ylämaiden liima-apajille ennen alamaan miehiä, -työnsivät rahat keittäjän kouraan, lennättivät säkit veneeseensä ja -painuivat tiehensä, jättäen jälkeen tulevaisille vain tyhjät pookat. - -Monia liimalasteja alamaiden miehet useasti Lapista saivatkin, kun -kävivät tyhjentämässä jokaisen keittäjäukon varastot. Omin neuvoin -ja voimin eivät he voineet niitä soutaa alaskaan, vaan täytyi -palkata saattomiehet apulaisiksi. Niinpä kerran oli muuan lapinakka -"kemiläisiä" liimasaksoja saattamassa, saaden miltei henkimenoikseen -kiskoa raskasta kuormaa. Ylpeät kemiläiset vain istuivat veneessä -syöden eväitänsä, antamatta mitään nälkäiselle soutajalle, viinaakin -ryyppivät, mutta eivät antaneet akalle edes kielen kostukkeeksi. -Loukkaantunut lapinakka rupesi silloin kostoa manaten katkerana -joikaamaan: - - "Lappalaisakka lantalaisraatoa - Levijärvellä soutaa. - Kemiläisakka pilkaten soutaa, - eikä mitään anna. - Itse vain syöpi, - eikä minulle anna, - leipää syöpi, voita syöpi, - eikä minulle anna, - viinaa ryyppää, - eikä minulle anna. - Jeesuksen luoma, - katso minä vaivun, - musta härkä, - itse minä vaivun!" - -Niinpä kävikin sitten ylpeiden kemiläisten, että heidän veneensä kaatui -Levikoskessa ja hukkui koko liimalasteineen. - - - - -Juurakkoterva - - -Tervanpoltto on ollut aikoinaan Peräpohjan ja Lapinkin metsäseutujen -tärkeimpiä elinkeinoja. Jo satoja vuosia takaperin alkoivat -lantalaisten tervahaudat höyrytä Peräpohjan erämaissa ja Lapinkorven -summien metsien tumma vilja virrata eteläisiin seutuihin. Jo -1600-luvun alkupuolella perustetusta Torniosta tuli pohjoisten -kiveliöiden tervakaupunki, joka veti puoleensa metsienviljan, kaupungin -tervaporvarien toimittaessa sen sitten edelleen kaukaiseen maailmaan. -Sadoin, tuhansin tynnyrein vieri ylimaiden tervaa joka kesä Tornioon -laajasta Pohjanperästä: koko Tornion- ja Kemijokien suunnattomilta -alueilta. - -Mutta Peräpohjankaan suuret petäjämetsät eivät kestäneet iänkaiken -lannanmiehen tappavaa terästä ja tuhoisaa tulta, varsinkin kun -kruunukin tuli osienjakoon, ottaen itselleen parhaat aarniometsät. -Monet kiveliöiden tervakourat saivat viimein pestä kätensä ja ruveta -etsimään toisia tulolähteitä, kun metsältä loppui antaminen. Mutta -useat menivät sittenkin metsään ja rupesivat itsepintaisesti kaivamaan -ja myllertämään niitä epälukuisia, valtavia tervaskantoja, joiden -rungon isät aikoinaan olivat korjanneet, sekä kokoilemaan kiveliöiden -tuhatmääräisiä, maassa makaavia ja pystyssä seisovia keloja, joidenka -ohitse entiset äijät olivat halveksien astelleet. Silloin kun Kajaanin -kulmien tervaukot vielä täyttä päätä vetelivät koloraudallaan -kokonaisia petäjämetsiä paljaiksi, silloin Tornion takamaiden -tervanpolttaja jo kyykkäili kiveliöissään myyrästäen kuin kontio -kantojenperiä. - -Pian oli Peräpohjan ukko omat metsänsä möyrinyt. Kruunun suurissa -kiveliöissä oli kyllä keloa ja kantoa, mutta sinne ei saanut mennä -myllertämään, ellei ollut metsäherran lupakirjaa taskussa. Senkin -sai kun kävi "hosmestaria" puhuttelemassa. Kolarin tervaukot saivat -noutaa luvan aina Ylitorniolta asti. Niinpä sieppijärveläiset, Kankaan -liskokin ja Koskenniemen Erkki, ajoivat Alkkulaan Kingelinin luo ja -saivat lapun, jossa sanottiin: - - "Täten annetaan pyynnöstä talokas Isak Kankaalle ja talonpoika - Erik Koskenniemelle lupa sisällä olevana talvena kruununmetsästä - Pitkäkoskenrovasta, Liikamaasta ja Käkivaarasta käyttää kantoja, - juuria ja kuolleita puita tervanpolttoon ottaen huomioon ne - velvollisuudet, joista v.t. metsäherra korkeammasta määräyksestä - kuulutuksella 2 p:ltä marrask. v. 1861 on määrännyt. - Yli-Tornio 9 p. maalisk. 1862. - - Ernst Kingelin - v.t. metsäherra." - -Karun Kolarin asukkaat olivatkin varsin ahkeria kantojen vääntäjiä. -Kun tunturiseutujen lantalaiset tekivät jälkeä porojen sarvimetsässä, -keittäen liimaa, häärivät kolarilaiset yhtä ahkerasti kantojen -kimpussa, puristaen niistä tervaa. Kun liimankokit kasasivat valtavia -sarvirytöjä kartanolleen, kokosivat tervanpolttajat keittopaikalleen -vielä suurempia kantoröykkiöitä. Jo vanhastaan olivat kolarilaiset -möykänneet metsissä Köngäsen ruukin sysikolareina, ja sitten heistä -tuli yhtä uutteria juurakkohautojen "tervakolareita". Myyrtivät kantoja -tervaksi kyllä myöskin Muonion, Kittilän ja Turtolankin miehet, mutta -pääkolarit olivat kuitenkin "Jokijalan" vähäväkisessä pitäjässä. -Kolari ei olisi ollut nimensä arvoinen, ellei siellä olisi ollut -tervakolareita joka kylässä, ja juurakkohauta höyrynnyt jokaisella -kankaalla. Naapuripitäjienkin miehet kun tahtoivat rakentaa ja polttaa -tervahaudan, saivat tavallisesti noutaa mestarin Kolarista. - -Syksypuoleen, kun kesätöistä oli päästy, mentiin metsiin, "kruunun -erakkoihin", nostamaan juurakoita ja hakkaamaan keloja sekä -tuulenkaatoa. Juurakoita kaivettiin kuokalla ja väännettiin vivuilla -ylös, sitten "raajottiin" pienemmiksi ja kerättiin kasoihin, samoin -kelot katkottiin rangoiksi. Kolmisen viikkoa sai kolme miestä myyrästää -kangasta saadakseen kokoon sadan kuorman haudan. Ellei ennestään -käytettyä tervahautaa ollut lähimailla, piti syksyllä jo sulanaikana -hankkia hautapaikkakin. Luotiin jonnekin jokitörmään haudanpohja, -laitettiin siihen tervaruuhi valmiiksi ja "napa", silmä, ruuhenreiän -ympärillä muurattiin savella. Syystalvella vedätettiin raajotut -puut haudalle ja samalla toimitettiin niiden "silppuaminenkin", -pilkkominen pieniksi hautapuiksi. Tätä työtä saattoi suuren haudan -laittajalla kestää yli talvenselän, sillä sitkeät kantojurrikat olivat -hitaita silputa; samoin myöskin monet suuret kymmenkertaan ympäriinsä -punoutuneet kelot ja itsepintaiset oksakenkulat panivat miehen -hikoilemaan. Tehtiin neljän-, viidenkymmenen, jopa sadankin tynnyrin -tervakuoppia, ja joka tynnyrille laskettiin pari kuormaa tervaksia. -Äkäsjoen Rautusuvannolla poltettiin kerran yli sadan tynnyrin hauta, ja -siihen tarvittiin jo kokonainen ryteikkö silputtua keloa ja juurakkoa. - -Tervahaudalla työskennellessään asustivat miehet matalassa, -tievankylkeen kaivetussa, turvekattoisessa metsäkodassa, johon ahtaasta -oviaukosta "sukallettiin" kuin kellariin. Töiden loputtua jätettiin -kota sellaisenaan paikoilleen kyhjöttämään, sillä "asetus on semmoinen, -ettei methän tehtyä kotaa saa hävittää... jos joku kulkija sattuu -tarvittemhan, niin pääsee sisälle". Siksi metsissä kaikkialla näkee -vieläkin vanhoja kotia. - -Talven kuluessa tehtiin tynnyrit valmiiksi kesää odottamaan. Omin -miehin niitä askaroitiin, taikka teetettiin jollakin joutavalla -mökinukolla. Kaaskon Iisakki oli Kaukosessa renkinä ollessaan niin -joutuisa käyttelemään nikkarihoitoja, että päivässä päästi käsistään -tusinan tervatynnyreitä, kun aineet oli valmiiksi veistettyinä -vieressä. - -Kesän tullessa laitettiin hauta polttokuntoon. Haudanpohja peitettiin -kuusenkoskuksilla. Keskuksille ladottiin ensin keloista särjettyjä, -pitkiä suoria säleitä, jottei koskuslatomus rikkoutuisi, sitten -niiden varaan vasta ruvettiin työntämään juurakkosäröksiä. Keskelle -hautaa, navasta suoraan ylös, pystytettiin oksalatvainen pitkä -männynkarhakka, joka sitten hautaa poltettaessa seisoi "tikkana", mihin -ei tuli saanut koskea. Koko talonväki oli tervaksia latomassa, jopa -useasti kutsuttiin naapureistakin nuorta väkeä, _pojanpalkeita_ ja -tyttäriäkin apulaisiksi. Lopuksi koko latomus turvehdittiin, peitettiin -turvemättäillä suureksi pyöreäksi metsän hautakummuksi. Laki varsinkin -lyötiin turpeilla hyvin tiukkaan, ettei tuli pääsisi sieltä käsin -uhkaamaan napaa. Maanrajaan, ympäri haudan, jätettiin turvehtimatta -vain toista korttelia leveä reunus, jalka, josta tervakset voitiin -sytyttää. Ja siten oli syntynyt metsäkankaalle keko, - - "hongasta hoiskutettu - männystä mäiskytetty, - mullasta veenpitävä tehty." - -Tuli sitten tyven ilta juhannuksen edellä. Silloin mentiin sytyttämään -hauta, ja taas, jos oli iso hauta hoidettavana, riensi paikalle koko -kylän nuori väki; "kaffekuukarikin" lähti mukaan. Hauta piti saada -sytytetyksi yhtaikaa joka taholta, ja kun valkea oli päässyt vauhtiin, -tukittiin jalka turpeilla, jättämällä vain joku reikä, josta kytevä -hauta saattoi huokua ja vetää henkeä sisäänsä. Ja "kun laelle saathin -tuli menemhän, niin silloin ryyppy ryypättiin". - -Haudan sytyttämistä ohjaamassa sekä sitten koko polttamistoimen -mestarina oli vanha tottunut hautakolari, joka tiesi kyllä, miten -turpeiden suojaan peitottua juurakkokytöstä oli hoidettava. Alituisesti -oli tulta pidettävä silmällä ja varsinkin kovilla ilmoilla katsottava, -ettei tuulenpuoli päässyt palamaan hopummasti kuin alainenkaan puoli. -Eikä saanut laskea tulta karhakkatikkaan, josta se olisi helposti -varissut napaan ja polttanut koko keitoksen. Ukonilmoilla oli -haudanpoltto hyvin vaarallista. Jos ukkonen sattui päälle, saattoi -se helposti tuiskahtaa alas, työntyä hautaan ja repäistä oman tiensä -ulos, mistä tahansa. Ja silloin lähti tervakin puskemaan samaa tietä. -Ei joutanut hautakolari paljoa lepäilemään, joskus vain hyvillä -ilmoilla saattoi hiukan kyynähtää metsäkodan makuulavalla sillä aikaa -kuin apulaismies hoiteli hautaa. Mutta jos oli tyhmä apulaismies, ei -siihen voinut paljoakaan luottaa: saattoi hyvinkin päästää pilalle koko -hoidon, saattoi hätäpäissään vaikka hosaista multaa uhkaavan paikan -tukkeiksi. Ja jos multaa karisi hautaan, niin se paloi tervan kanssa -"rauvanpaskaksi". Mutta ankaran työn mukainen oli kolarin palkkakin: -kymmenen markkaa, jopa kruunu-kymmenenkin, otti hän päivältä, kuten -ainakin jalot mestarimiehet, masiinikraatarit ja muut samanarvoiset -taiturit. - -Hautakolareita oli ennen, parhaana tervanpolttoaikana, joka kylässä, -ja silloin kun polttokausi oli käsissä, saivat ukot raataa, minkä -miehestä lähti. Kun yhden haudan saivat eräksi, niin jo oli toinen -odottamassa. Sellaisia entisiä tervaukkoja oli Halingon Heikki ja -Lapinniemen Olli, sekä hänen poikansa Juho. Elää Kolarissa vieläkin -muutamia tervansavussa harmaantuneita äijiä, jotka ovat kymmeniä -kesiä eläneet tervanhengessä, polttaneet satoja hautoja ja täyttäneet -tuhansia tynnyreitä. Näitä vanhankansan kolareita on Erkki Lantto, -Halingon äijän poika Kolarinsaarella, pieni ja tumma, mutta sitkas -äijä, joka on tervan kanssa häärinyt kolmekymmentä kesää, polttaen joka -kesä neljä, viisi, kuusikin keitosta, jopa joskus kymmenenkin, käyden -väliin käryyttämässä Ruotsinkin puolella, Kihlangissa. Ei ole Erkki -kyllä saanut tummuuttaan tervankeittämisestä, vaan se on synnyntäväriä: -Halingon äijä oli lappalaiseukon lapsia. Yhtä jalo hautakolari on -aikoinaan ollut Lapinniemen Juhokin, isänsä, Olli-äijän, täysiverinen -jälkeläinen, 80-vuotias Vaattojärven ukko. Jo poikasesta asti on Jussa -häärinyt juurakkotervan höyryssä ja neljäkymmentä kesää hoitanut -hautakolarin vaikeaa virkaa, ansaiten vielä arvokkaamman virkanimen: -"Tervamaisteriksi" nimitti häntä Tornion tervaporvari, Govenius, ja -Tervamaisterina häntä kotiseutukin kunnioittaa. - -Neljä vuorokautta kesti ison haudan polttaminen, kun sattui hyvä -ja tasainen ilma. Mutta tuulisäällä hauta palaa kohahti kolmessa -vuorokaudessa, antaen vielä lisäksi epäkypsän ja paksun tervan. Hyvällä -ilmalla taas ehti terva kypsyä kylliksi, työntyen ulos notkeana kuin -öljy. Ruuhesta laskettiin terva "ränniin" ja siitä juoksutettiin -"tratin" lävitse tynnyriin toisensa jälkeen sen mukaan kuin sitä -turpeiden alla tulen tuskissa kytevät juurakot hikoilivat. Mutta terva -ei tullut haudasta aivan puhtaana, vaan paljon tervavettäkin ajautui -samassa matkassa. Kun tynnyrit olivat seisoneet jonkun aikaa, painui -raskaampi tervavesi pohjalle. Silloin piti tynnyrit "kusettaa" eli -"fräkätä". Alauurteessa olevasta tapista laskettiin tervavesi pois, -ja tynnyrit päästivät väliin "mustan kusen", väliin taas "ruskean". -Musta oli paksua tervansekaista nestettä, joka oli saanut mukaansa -haudannokea. Jotkut keittivät sen uudelleen tervaksi. Mutta ruskea, -joka oli kirkasta, juurakkojen vesisilosta syntynyttä ainetta, -laskettiin maahan. - -Paljon sai tervaukko tehdä työtä, ennenkuin juurakoiden voima oli -tynnyreissä matkavalmiina, mutta paljon oli hänellä vaivaa vielä -sittenkin, ennenkuin tynnyrit olivat Tornion tervakaupungissa. -Kajaanin takainen hautakontio kuljetti tervansa pitkissä kuuluissa -tervaveneissään, joilla tulla soljutteli kaukaisista sydänmaan -kylistäänkin väljemmille vesille ja aina alas Ouluun, tuoden 25-27 -tynnyriä kerrallaan. Mutta Tornion takamaiden tervakolareilla oli omat -tapansa. Oli heilläkin omalaatuiset pitkät jokiveneet, mutta he pitivät -niitä mitättöminä purtiloina suuren tervalastin kuljetukseen pitkällä -väylämatkalla. Tornion takainen tahtoi viedä kerralla koko saaliinsa -eikä saatella sitä muutamin tynnyrein. Kaukaisista kiveliöistäkään hän -ei ruvennut tervojaan veneillä soutelemaan, vaan työnsi tynnyrinsä -suoraan jokeen, antaen virran niitä matkassaan viedä kellutella. -Äkäsjoen latvoiltakin hän uitteli tynnyreitään neljä, viisi penikulmaa -jokea pitkin väylän varteen. Oli sekin kyllä hankalaa hommaa, sillä -monet kerrat sai tervojen uittaja koskissa ja matalissa paikoissa -kahlata jokeen vierittelemään tynnyreitä eteenpäin. Mutta alas tultiin -ja saatiin koko panos samalla kerralla pääväylälle. Isoissa syrjäjoissa -laitettiin tervatynnyrit "tarhaan" eli "pyrhääseen". Haudan koko saalis -ympäröitiin puomilla samaksi "laveriksi", ja sitä sitten veneellä -soutaen vedätettiin myötävirtaan alas pääjoelle. - -Väylää myöten laskettiin tervat lautalla. Rakennettiin hongista tavaton -lautta, johon kerrallaan lyötiin kaikki tynnyrit, mitä haudasta oli -saatu, toisinaan toistasataakin. Mutta pyöreät tynnyrit piti laittaa -lujasti kiinni, etteivät ne kovissa koskissa vyörähtelisi matkaansa. -Asetettiin lautalle pitkät vahvat riuvut, "runkkakasket", joiden varaan -ladottiin tynnyrit pääksytysten pitkään riviin kyljelleen, ja sitten -pantiin päälle toiset, hoikkaiset "koijukasket", joihin joka tynnyri -kiinnitettiin kahdella vitsalla. Tällaisia vitsastettuja tynnyririviä -saatiin lautta täyteen. Joessa piti olla hyvä "lauttavesi", ennenkuin -suuri ja raskas terva-alus saattoi kulkea. Tavallinen "tervavesi" sai -olla pari kyynärää yli kesäisen määrän. Kaukosen rannassa oli entisillä -ukoilla merkkinä iso, komea "Tervakivi". Kun se rupesi näkymään tulvan -alta, oli "tervalauttavesi makkeimmilhan, ja silloin lauttain kanssa -lähettiin". - -Entiseen aikaan kuljetettiin lauttaa soutuveneellä vedättäen. Iso, -kolmilaitainen, varpehdittu vene kiinnitettiin vahvalla, kolmisäisellä -juuritauolla lauttaan, kaksi soutumiestä rupesi kiskomaan venettä -eteenpäin, Ja kolmas oli perässä ohjaamassa ja tauosta hoitamassa -lautan kulkua. Kosketkin laskettiin samaa kyytiä, annettiin vain -lautan työntyä edellä ja veneen painua jäljessä. Lautantauossa piti -vain olla semmoinen ukko, joka osasi "luusia" kosken. Hän komensi -soutajia oikealle väylälle ja tauosta ohjasi lauttaa väylän kuruun. -Mutta sitten opittiin "hankalasku". Ruvettiin soutamaan airoilla itse -lauttaa. Lautan kummallekin sivulle vitsastettiin vahvat hongat, ja -neljä kuusen juurakkokantoa pystytettiin lautalle ja kiinnitettiin -honkiin, kanto jokaiseen nurkkapuoleen. Kantoihin väännettiin vahvat -hankavitsat, joihin työnnettiin pitkät airot, Ja niin neljällä airolla -monissa miehin kiskottiin suvannot ja mentiin kohisten kosket -alas. Hyvällä vedellä ja tasaisilla säillä laskettiin viikkokaudessa -Kolarista Tornion rantaan ja saatiin ruveta tekemään tervankauppoja. -"Kujenus" ja "Nuurperi" olivat tuttuja porvareita, joille kolarilaiset -useimmin tervansa kaupittelivat. Tulivat kyllä toisetkin porvarit, -Utterströmit, Liljebäckit, Boströmit jo satamaan kauppoja tekemään. -"Västekreenin" äijäkin tuli houkuttelemaan: "Tule meille, tule meille!" -vei kotiinsakin ja tarjosi ja juotti siellä viinaa kuin vettä. Halvassa -hinnassa pitivät Tornion tervaporvarit ylimaan ukkojen tavaraa, samoin -kuin oululaisetkin Kajaanin nälkämaiden tervoja. Kolme-, neljätoista -markkaa he maksoivat tynnyristä, jopa joskus vain kahdeksankin. Kerran -oli kyllä tervakin hinnassa: maksettiin 12 ruplaa tynnyristä. Se -tapahtui heti jälkeen suuren sotavuoden, jolloin "Enklanti ja Franska -kävit Venäjän päälle Sevastoopolissa". Väleen se siitä kyllä taas -aleni, niin että 1860-luvun alkupuolella oli jo alle viiden ruplan. - -Mutta omasta tavarastaan ja kräämästään Tornion porvari osasi kyllä -ottaa maksua, kun tervaukko rupesi sitä ostelemaan. Jauhomattokin -maksoi joskus 50 markkaa. Ja moni tervamies oli jo talvella nälissään -"tervain päälle" tehnyt velkaa ja syönyt suuren kolon kesäiseen -tervahautaansa. - -Paitsi tervojaan myivät ylimaan ukot koko lauttansakin -kaskineen, airoineen ja kaikkine hoitoineen torniolaisille taikka -haaparantalaisille. Sitten he veneellä soutaen palasivat takaisin, -kiskoen veneen täyteistä kuormaa, "kesäleipää": jauhoja ja ryyniä sekä -kahvia, sokeria ja tupakkaa. - -Ankara heinänteko oli silloin jo edessä, ja sitä varten tarvittiin -hyviä eväitä. - - - - -Kolarin kalkki - - -Jo vanhastaan on Kolarin kalkki ollut tunnettua -Tornion--Muonionlaaksossa Hetasta ja Kaaressuvannosta alkaen aina -jokisuuta myöten. Kolarin kalkkimaista on koko jokilaakso jo -miesmuistin ajan saanut kalkkitarpeensa. Silloin kun toiset -kolarilaiset myllersivät kankaita juurakkotervan takia, möykkäsivät -toiset kallioissa, murtaen kalkkikiveä. Kun köyhän kiveliön vähäväkiset -raatajat eivät saaneet karuista pelloistaan tarpeellista elatusta, -rupesivat he kaivamaan jokapäiväistä leipäänsä kovasta kalliosta. - -Kolarin kalkkivarastot ovat pitäjän luoteisessa kolkassa. Ruotsin -puolelta, Huukista, jossa on useita jo vanhastaan käytettyjä -kalkkikenttiä, ulottuvat kalkkipitoiset kalliot Suomen puolelle, -Äkäsjoen suun, Mannajärven ja Muonionjoen väliselle alueelle, työntyen -poikki Äkäsjoenkin Juvakaisenmaata kohden, jossa kalkkimaat muuttuvat -rautamalmikentiksi. Parhaat nykyään tunnetut kalkkikalliot ovat -Äkäsjoen suun ja Mannajärven välissä. Siellä on rajaväylän rannalla -seudun suurin kalkkikenttä. Kukkutieva, sekä Mannajärven etelärannalla -iso Aittamaan kalkkikangas, jonka poikki kulkee Kolarin--Muonion -maantie, ja samoin isohko Porokodanmaa Aittamaan eteläpuolella. -Samoilla mailla on vielä Annanivankangas ja Mukankangas. Äkäsjoen -länsirannalla, pari kilometriä jokisuulta, on Peilikoskenmaan pieni -kuukumasuoninen kalkkialue, ja vähän ylempänä, joen itärannalla, -Naalatieva, joka on kokonaan kalkkikivestä rakennettu. Monissa -kentissä on kalkkikivi niin saatavilla, ettei tarvitse muuta kuin -kuoraista vain sammal päältä pois ja ruveta ottamaan. Ja kalkki tulee -valkeaa kuin liitu kaikista muista kentistä paitsi Aittamaasta, jossa -se on harmajaa. Saattaisi kyllä löytyä kalkkia vielä monista muistakin -vaaroista ja maista, jos niitä vain lähtisi "vakoilemhan". - -Kaikkein aikaisimmin sanotaan kalkkia poltetun Ruotsin rannan -Huukissa, jossa se onkin oikein "ikivanhaa hommaa". Omia kenttiään -Huukin äijät kalvoivat ja polttivat, kuljettaen kaikkia alamaihin. -Veivätpä huukilaiset pelkkää, peittämätöntä kalkkikiveäkin Alkkulan -ja Hietaniemen ukoille, jotka tarvitsivat sitä tiilihautoihinsa. -Entisaikaan rakennettiin tiilihauta maakuoppaan, ja tiilihaudan -polttouunien terä eli tulikerros ladottiin raa'asta kalkkikivestä, joka -sitten hautaa poltettaessa, yhdessä tiilien kanssa, paloi saviruukkiin -kelpaavaksi kalkiksi. - -Suomen puolen kauimmin käytettyjä kalkkimaita on Kukkutieva. Siinäkin -on jo "satoja vuosia" aherrettu. Tievan männiköissä nähdään vielä -paljon vanhoja hautoja, pikkuisia pesiä niinkuin pirtinuunia taikka -lehmänhinkaloita. Niitä vanhan vanhat äijät ovat entisaikaan kalkkia -polttaessaan kunnioittaneet. Huukilaisetkin kävivät Kukkutievaa -kaivamassa, sillä ennen ei ollut minkäänlaista rajaerotusta, eikä -tarvinnut maksaa veroa kalkkikivestä, vaan sai sitä ottaa, mistä vain -sattui löytämään. Entisaikaan olivatkin kaikki, väyläntakaisetkin, -aivan niinkuin saman talon väkeä. - -Syksypuolella, "kun alkoi maata routimhan", asteli kalkkimies Pohjolan -kivimäkeen, rautakanki, kivihakko ja kuusi-, seitsenkiloinen moukari, -"nuusa", matkassaan, ja rupesi louhimaan kalliota. Helposti työ alussa -kävikin, sillä kallion pinta ei ollut varsin kiinteätä. Oli paljon -irtonaisiakin kivilohkareita, ettei tarvinnut muuta kuin särkeä -vain ja lyödä kasaan. Mutta syvemmällä kävi kallio kiinteämmäksi, -antaen miehelle ankaramman työn. Rautakangella hän sai porata ja -vääntää vuorta, kivihakolla kiskoa irti lohkareita ja moukarilla -ruhjoa niitä pienemmiksi, yhä avartaen kuoppaansa sekä sivuille että -alaskäsin. Mutta kovin syvälle ei kalkkimies alkuperäisillä aseillaan -saattanut päästä kovassa kalliossa. Laajetessaan kävi kuoppa aina vain -sileämmäksi, tullen viimein niin kovaksi ja tiiviiksi, ettei miehen -kivihakko enää pystynytkään, eikä rautakanki saanut palastakaan irti. -Silloin täytyi se työmaa heittää ja etsiä uusi paikka. Niinpä ovatkin -entisten ukkojen kalkkilouhokset kankailla tikattuja ja nakutettuja -pyöreiksi ja sileiksi kuin padan pohja. Mutta sitten oppivat jo -seuraavat ukot käyttämään apumiehenään "tynämiittiä". Kun heidän -louhoksensa rupesi tulemaan sille mallille, ettei enää tavallisilla -neuvoilla tahtonut lähteä irti, porasivat he kallioon pienen reiän, -pistivät siihen panoksen ja pamauttivat, ja sitten kyllä kivi taas -alkoi irtautua. Siten ovatkin kalkinkaivajat päässeet puskeutumaan -yhä syvemmälle kallioon. Kukkutievassakin on kaivauduttu neljä, viisi -metriä alaskäsin ja saatu pohjemmalta yhä parempaa kiveä. - -Syksyllä kun maa oli kylmettynyt, rakennettiin kalkkikivistä hauta, -jossa kalkin polttaminen toimitettiin. Hauta laitettiin veden äärelle, -järven taikka joen rannalle. Suuri onkalo, 3-4 metriäkin leveä ja -syvä ja kolmatta korkea peräseinältään, koverrettiin pystyn törmän -rinteeseen, niin että kova kallio tuli sen kolmelle puolelle, perään -ja sivuille, sillä "se piti niin olla, muuten ei kuumuus vastannut". -Vanhat kalkkimestarit ennen valvasivat hautaan vain kaksi valkeapesää --- heidän uuninsa kun olivat kovin pikkuisia -- mutta sitten -jälkipolven polttomestarit rupesivat kasaamaan niin suuria kivilinnoja -kuin vähäväkisen mökkiläisen asuinpirtti, laittaen varustukseensa -kolme, neljäkin isoa tulikirnua. Haudan alaosa sekä tulipesien terät -ladottiin ja valvattiin suurista pintakivistä, jotka saattoivat -hajoamatta kestää ankaraakin paahtamista. Teräkiville lyötiin muuta -kalkkikiveä, joka kaikki moukaroitiin pienemmiksi, nyrkinkokoisiksi -mukuloiksi. Sillä kivet paloivat sitä paremmaksi kalkiksi, mitä -hienommiksi ne jaksettiin iskeä. Lopuksi ladottiin tiiviisti koko -haudan peitoksi leveitä laakamaisia kiviä, että ne hyvin vastaisivat -tulipesistä työntyvää kuumuutta. - -Silloin oli hauta valmis poltettavaksi. Polttopuut oli vain vielä -vedätettävä haudan ääreen, ja tämä työ toimitettiin lumen tultua. -Tarvittiinkin valtava kasa, viisin-, kuusinkymmenin kuormin, kuivaa -rankaa ja keloa. Koivu oli huonoa kalkkiuunin puuta, se kun paloi -pienellä liekillä, eikä jaksanut polttaa edes omaa haikuaankaan, -vaan heitti nokensa kiukaaseen mustuttaen kalkinkin. Mutta kuusi ja -varsinkin kuiva honka olivat kelvollisia. Ne paloivat isolla liekillä, -polttaen savunsakin, niin että kalkki jäi puhtaaksi. - -Vasta talvenselän kovimmilla ja kuivimmilla pakkasilla tapahtui -kalkkihaudan polttaminen. Joulukuu, tammikuu taikka helmikuu olivat -parasta polttoaikaa, mutta maaliskuulla, varsinkin loppupuolella, -rupesivat säät jo niin kevätkosteiksi, etteivät kalkkiukkojen työt enää -menestyneet. - -Kolme, neljä, jopa viisikin vuorokautta piti kalkkihautaa yhtä päätä -polttaa. Isoa nelipesäistä pätsiä ei saattanut yksi mies pitää -paahteessa, vaan oli sen lämmittämisessä työtä kahdellekin. Sillä puuta -piti toisensa perästä työntää uuniin, niin että tuli aina vain kiihtyi -ja kiihtyi ja kiuas kiertyi punaiseksi kuin ahjosta vedetty rauta. -Vihertävä liekki kuin viinavalkea kohosi korkealle haudanlaesta, ja -väkevä tulikiven katku nousi pätsistä. Uuneissa kävi niin kova veto -kuin olisi palkeilla puhallettu, ja kuumuus oli niin ankara, että se -haihdutti ja "söi" kovimmankin sateen pisarat, jos sattui tulemaan -rajuilma. Viisi vuorokauttakin kun lakkaamatta korvennettiin neljää -onkaloa yhtaikaa, meni siinä koko rytö keloa ja pahin pakkanenkin -pakeni pätsin lähimailta. - -Polttamisen jälkeen jätettiin hauta jäähtymään, peitettiin vain -lautakatolla, ettei sade pilaisi. Sillä nyt ei kivi enää kärsinyt -kosteutta. Sitten oli vielä jäljellä kalkkimiehen kamalin toimi: haudan -purkaminen ja kalkin "juoksettaminen". Se oli pölyistä ja polttavaa -työtä, johon ryhtyessä piti pukeutua huonoihin vaaterökäleisiin. -Valkeina mylläreinä saivat miehet siinä hääriä, purkaen haudasta kasan -toisensa jälkeen ja juoksettaen sen heti valmiiksi kalkiksi. Kylmää -vettä ukot vain kanniskelivat järvestä ja pirskottelivat kivikasalleen, -joka kohta alkoi äkäisenä sihistä ja höyrytä kuin kuuma saunan kiuas, -sitä vaille, ettei tulta ottanut. Vanha vuorelainen siinä purki -viimeisiä vihojaan. Tuhansia vuosia rauhassa levännyttä kallionväkeä -oli ensin tulen tuskissa kiusattu ja lopuksi saatettu kosketuksiin -vedenväen kanssa. Mutta kaikkea väkeä eivät ukot tahtoneet riistää -vuorelaiseltaan, siksi vain ärsyttivät, että saivat sen muuttamaan -haahmonsa, hajoamaan kiinteästä kivestä valkeaksi jauhoksi. Jos -ukot olisivat ylimääräisesti viljelleet vettä, olisi kalliontuote -menettänyt kaiken voimansa. Niin väkevänä huokui kalkki, että "poltti -henkireijäkki, jos pöly pääsi sieraimhin". - -Juoksetettuna oli kalkki valmista tavaraa. Se kannettiin lähellä -olevaan latoon odottamaan kauppa-aikaansa. Paljon karttuikin tavaraa -isosta haudasta. Kymmenkunta, parikymmentä kuutiometriä käsittävästä, -hyvin menestyneestä kivilatomuksesta saatiin kolmesataakin isoa säkkiä, -eli 400 hehtolitraa. - -Kesän tultua, kun väylä aukeni, lähdettiin kalkkia kaupittelemaan. -Kalkkisäkkejä lyötiin lautalle ja laskettiin alamaita kohden, -myyskennellen tavaraa kahta puolta pitkin väylän rantoja. Karvarit, -muurarit ja peltomiehetkin saivat siten kotirannasta ostaa -kalkkitarpeensa. Pellon suurkylään jo jäi kymmeniä säkkejä, samoin -Turtolaan, Juoksenkiin, Matarenkiin ja Alkkulaan, ja kun Karunkiin -asti ennätettiin, loppui jo tavarakin. Eikä ollut Kolarin kalkki ennen -kallista. Alamaissa myytiin sitä neljälläkin markalla säkillinen, -ja kotipaikalla saatiin säkillisestä 2:80-3 markkaa. Kalkkimaan -paikkakuntalaiset käyttivätkin kenttiensä tavaraa tiilienteossakin. He -löivät tiili-iskokseensa puhdasta kalkkia sekä kalkkihautojen pohjalta -puoliksi palanutta kalkkisoraa, valaen niin vahvoja tiiliä, että ne -polttamatta kelpasivat uunin ulko-osiin, palomuureihin ja katolla -oleviin savupiippuihin. Silloin kun Tengeliönjokeen Ylitorniolla -rakennettiin massatehdasta, oli Kolarin "kalkkipatruunilla" hyvät ajat -ja kiireiset päivät. He polttivat valtavia hautoja ja lauttasivat -kalkkia tuhansin säkein tehtaan muuraustöihin. - -Enimmäkseen vähävaraista väkeä, pienien talojen omistajia ja -torppareita ovat Kolarin kalkkipatruunit olleet, entiset niinkuin -nykyisetkin. Entisajan ahkerimpia kalkkimiehiä olivat Mukan Heikki ja -Jussa, jotka häärivät Kukkutievassa jo 60-70 vuotta takaperin, sekä -Tuomaan Feetta, joka on jo 40-50 vuotta ollut kuolleena. Samoihin -aikoihin Pärskin Iisko ja Kosteen Matti polttelivat kalkkia Huukissa, -Ruotsin puolella. - -Nykyisten kalkinpolttajain suurmestareita ovat Mannajärven isäntä -ja Lietorovan Pekka, jotka ovat vuosikymmeniä moukaroineet kalliota -ja satoja öitä valvoneet kalkkihaudan paahteessa. Lietorovan -kahdeksattakymmenettään käyvä ukko on kyllä jo aikoja heittänyt -kalkkihommansa, mutta Mannajärven kalkkipatruuni raataa vieläkin -vanhassa toimessaan monen nuoremman rinnalla. - -Paljon vaivaa ja työtä vaati kalkin valmistus. Monet kymmenet päivät -jopa lopulta yötkin sai siinä työssä raataa. Mutta kun entisajan -ansiomahdollisuudet olivat verrattain vähäisiä, täytyi tehdä sitä, -mistä vain vähänkin lähti. Niinpä saatiin kalkinpoltollakin -tarpeellinen leivän ja vaatteenapu. - - - - -Sieppijärveläisten Karhuntappo - - -Siitä on jo viisikymmentä vuotta, hiukan ylikin, Kolarin Sieppijärven -kuulusta karhuntaposta. Se oli monipäiväinen ottelu, johon miehiäkin -komennettiin niinkuin sotaan, ja toisia, kuten sodasta ainakin, -kannettiin haavoitettuina kotiin. - -Se tapahtui syksyllä, pari viikkoa ennen pyhäinmiesten päivää, jolloin -jängät jo olivat jäässä, mutta ei vielä ollut luntakaan muuta kuin -juuri siksi, että vuomilla ihmisen jälki vuottui. Pari Sieppijärven -miestä, Aapon Olli ja Erkon Jussa, lähti muuanna syyspäivänä hakkaamaan -kuusenkarhakoita tervatynnyrin vanteiksi -- Kolarissa kun siihen -aikaan vielä täyttä päätä poltettiin juurakkotervaa. Tulivat miehet -Kuurusenvaaran laitaan, Lappean talon takalistoille, kolme neljännestä -Sieppijärveltä väylälle käsin, ja siellä kuusikossa kupsehtiessaan he -sattumalta keksivätkin karhunpesän. Korvenkiertäjä oli asettunut -talviteloilleen kuusen alle muurahaismättääseen, ja kun miehet -lähestyivät paikkaa, kuulivat he kuusenperän raskaasti huoahtelevan, -arvaten heti siellä kontion nukkuvan. - -Mutta karhakanetsijät pelästyivät löydöstään niin, että suoraa -päätä kirves kainalossa lähtivät laukkomaan kylään ja läähättäen -ilmoittamaan: - --- Karhun... kontion pesän löysimme! - -Se oli mieluinen uutinen Sieppijärven miehille. Siellähän nyt on -se Lappean Lassin karhu, joka viisi vuotta on asustellut ja joskus -tehnyt tuhotöitäänkin Lappean takalistoilla. Heti varustautui kolme -miestä, Satan Sainio, Filpan Jussa ja Kankaan Iisko karhakanetsijäin -opastamina käymään kuusenperässä nukkujan kimppuun. Ei maltettu edes -odottaa seuraavaan aamuun, vaikka syksyinen päivä jo oli iltapuoleen -kääntymässä. Ei muuta kuin mennään ja kuoraistaan kontiolta kesi pois. - -Ja lähdettiin. - -Asianmukaiset olivat miehillä aseetkin, niinkuin ainakin sen ajan -karhuntappajilla. Erkon Jussan olalla oli oravapyssy, Kankaan Iiskon -kainalossa isompireikäinen piilukkoräikkä; Filpan Jussa ja Aapon Olli -kantoivat kourassaan länsää, karhukeihästä, ja Satan Sainiolla taas oli -kirves ja kanki. Pelottavathan olivat jo aseetkin, mutta mies se on -tappelussa ensi sijassa ja sitten vasta varustukset. - -Pesä löydettiin ja pidettiin sotaneuvottelu: Satan Salmo pelottomin -poika, menee ensin ja lukitsee kangella pesänsuun, sitten toiset -rynnistävät, ampuvat ja sohivat metsän äijän kuoliaaksi suoraan -pesäänsä. - -Ja Salmo Satta lähti painelemaan kanki kourassa kohti kuusenperää. - -Mutta muurahaismättään asukas oli myös tehnyt sotasuunnitelmansa. -Oli äijä arvatenkin aamulla kuullut karhakkamiesten kapsehtimisen -ja nyt taas illalla uudet askelten karskahtelut, pysähtymisen ynnä -hiljaisen haastelun, ja siitä heti hoksannut, että nyt on kylän -miehillä kamalat aikomukset. Niinpä se toimittikin heille yllätyksen. -Ennenkuin kankimies ennätti pesällekään, ryöpsähti muurahaismätäs, ja -sen karvainen ukko hyökkäsi karjuen suoraa päätä kanki-Salmon kimppuun. -Pamahti kyllä Kankaan Iiskon piilukko, mutta kuula, sattumatta hengen -paikalle, meni vain kupeesta lävitse. Karjahtaen pyörähti karhu -ruudinsavua kohden, ja ampuja lähti pakoon. Mutta kun Satan Salmo -mojautti kangella karhua hartioihin, kiepsahti se taas ympäri, kiljaisi -ja paiskasi Sainion tantereeseen, heittäysi päälle ja pureskeli sääreen -surkeat haavat. Siihen joutui jo Aapon Ollikin keihäineen sorkkimaan, -ollen hätäpäissään vähällä keihästää miehen, mutta kun kontio huomasi -Ollin, heitti se Sainion ja kaapaisi Ollia kohden. Ukko heitti länsänsä -ja paukaisi pakoon, mutta kontio tavoitti hänet, iski kenttään ja kävi -taas hammastamaan. Onnekseen oli Ollilla eväslaukku selässä, ja siihen -peto purki vihansa, pureskellen ukon eväsleivät, luukontit ja voirasiat -palasiksi. Mutta mieheen ei karhu koskenut, koska hän täyttä kurkkua -parkui: - --- Älä, jumalanvilja, päälle tule! Koira se on, joka puree! - -Karhu oli miehen sanalle kuuliainen, rutistellen vain hänen reppuansa. -Silloin taas jo ennätti apuun Satan Sainio lenkaten vaivaisella -koivellaan, siepaten maasta Ollin keihään ja sohaisten kontiota -selkään. Äkäinen pyörähdys vain, karmiva karjaisu, ja karhu oli -toistamiseen Sainion kimpussa. Ukko tarttui hädissään petoa päähän, -mutta se heitti hänet nurin ja narskautti käden poikki. Sainio vielä -toisella käsipuolellaan yritti karhua keihästää, mutta raivostunut -peto piteli häntä vielä pahemmin, havartaen ohimoon ja pureskellen -päänahkaan useita aukkoja. Kontion surmaretkestä näytti tulevankin -miehen surmaretki. Mutta joutui viimein apuun Erkon Jussa, joka tähän -saakka oli piileskellyt puun katveessa, tuli piihana vireessä, mutta -oli niin pois järjestyksestä, ettei ymmärtänyt pyssyään laukaista, -vaikka sohikoi sen piipulla karhun suutakin. Lopuksi mies sentään -hoksasi hotaista karhua pyssynperällä ja ärjäistä: - --- Älä, mettänelävä, miestä revi! - -Peto pelästyi, jätti Sainiot ja muut ja lähti pakoon. - -Kyllikseen olivat miehetkin saaneet karhuleikistä. Vaivainen Satan -Sainio, kovimman leikin kokenut, kyllä koetti yllyttää heitä vieläkin -käymään kontion kimppuun, "jotta se söis niistä yhenkääu, kun olivat -niin pelkureita", mutta eipä enää kukaan uskaltanut mennä itseään -revittämään. Hyvä kun pääsivät pedosta! - -Pimeäkin oli jo tullut, ja kylään oli pitkä matka, eikä voitu ruveta -raadeltua Salmoa sinne yötä myöten raahaamaan. Täytyi jäädä yöksi -Kuurusenvaaran laitaan, samoille maille taistelukumppanin kanssa. -Lyötiin honka maahan, tehtiin rakotuli, "laiskanpojan valkia", ja -ruvettiin siinä tulen loimessa hakovuoteella ukkoa hoitelemaan. Verta -oli miehen naudakas täynnä, sääri surkeasti revitty, käsi runneltu, -naama ja koko pää verissä. Pestiin ukon haavat, pantiin päälle pihkaa -ja koivuntuohta ja sääri sidottiin vaatteista revityillä raasuilla. - -Mutta äkäinen Sainio ei tahtonut jättää kontiota kostamatta. Lähetti -hän kylään pari miestä hakemaan apuväkeä, oikeita miehiä, jotka -pystyvät karhun kanssa tappelemaan, eivätkä heti ala jänistää. - -Seuraavana aamuna lähtikin kylästä uusi, viisimiehinen joukko: Pääkön -Salkko, Tuomaan Heikki ja Kurun Heikki, Koskenniemen Jaako ja Hietasen -Pekka. Keihäät ja kirveet olivat nytkin vain miesten aseina. Mutta -sellainen oli ukkojen sopimus, ettei kukaan saa lähteä käpälämäkeen, -vaan kaikkien on käytävä kimppuun kuin yksi mies. - --- Niinkuin yksi mies... ja kova! sai Kuurusenvaarakin kuulla. - -Helposti kontio taas tavattiinkin. Se oli pysähtynyt miltei miesten -yönuotion näkyville, jängän reunaan, haavojaan hoitelemaan hänkin, -kodistaan karkoitettu metsän ukkopaha. Kuurusenojalla äijä peseskeli -verta vuotavia vammojansa, sillä vesi on metsäläisen paras lääke; -siihen se haavoja saatuaan heti turvautuu. - -Säikähti karhu parka pahasti, kun metsästä yhtäkkiä taas keihäsmiehet -ja kirveskourat perä perää ilmestyivät, ja, arvellen joutuvansa -alakynteen, lähti heti jänkää laukkomaan. Mutta Pääkön Salkko, joka -keihäineen painatteli etunenässä, karjaisi: - --- Älä mene, jumalanvilja! Tule miehen päälle! - -Eikä toista kutsua tarvittu. Karhu käännähti takaisin ja ryntäsi -karjuen miehiä kohden. Mutta Salkko, vankka ja peloton etumies, odotti -keihäs tanassa, ja kun peto kavahtaen kahdelle jalalle ryntäsi mies -miestä vastaan, työnsi hän länsänsä sen rintaan. Se sattui onteen, -lavan ja kyljen väliin. - --- Nyt miehet, pistämhän ja lyömhän! hän huusi katsahtaen taakseen. - -Mutta kaikki olivat karanneet metsään, vain lomohousuinen Kurun Heikki -kirves kourassa katsella killisteli puun varjosta. - --- Tule ja anna sen metsäläiselle kirvestä kalloon! karjui Salkko -Heikille. - -Arastellen löntysti Kurun ukko lähemmäksi häristellen kirveellään. - --- Lyö päähän, lyö päähän, lyö jumalanviljaa päähän! keihäsmies karjui. - -Heikki kohotti taas kirveensä. Ukon huulet vain pelosta poimusivat ja -roikkuvat housut lepattivat, kun hän olan takaa vetäisi kirveellään ja -hotaisi -- Salkon länsän varren poikki. - --- Sinä, perkele, tappelet kontion puolesta! noitui Pääkön ukko. - -Sillä peto pääsi taas irti. Ja niin kiittämätön se oli, että oikopäätä -hyökkäsi pelastajansa kimppuun, nujertaen hänet jänkään. Hätä siinä -Kurun äijälle tuli, kun kontio reuhtoi päällä ja repi reisiä. -Partakarvoista pidätteli Heikki karhua ja parkui: - --- Voi, voi, se neuvot syö, se neuvot syö! - -Kolosti olisi saattanut ukon käydäkin, elleivät toiset, pakoon -juosseetkin, olisi ennättäneet siihen sorkkimaan ja sohikoimaan. -Heitti kontio Kurun Heikin ja kiepsahti Tuomaan Heikin kimppuun, -joka lähimpänä uhkaili kirveellään, ja paiskasi hänet maahan iskien -hampaansa miehen jalkaan. Yritti nyt Hietas-Pekka keihästää, mutta -karhu kavahti ylös, jolloin ukko hätäyksissään pyörähti pakoon, -kompastui ja rojahti pitkälleen. Kontio kävi päälle reuhtoen miehen -päällyksetöntä turkinselkämystä, niin että "kova kropu vain kävi". -Mutta päänsä Pekka sai pusketuksi jänkään, niin ettei karhu voinut sitä -kaluta. Eikä ukolle tullut sen pahempaa, sillä toiset jo taas joutuivat -petoa ahdistamaan. - -Silloin kontio katsoi jälleen parhaaksi laukata pakoon ja heittää -tappelukentän kylänmiesten haltuun. - -Niin oli mennyt toinenkin päivä, tullut ilta, ja metsän äijä pitänyt -nahkansa. Väsyksissä, revittyinä ja toisiansa syytellen seisoivat -miehet tappotantereella, ja noloina he astelivat rakovalkealle, jossa -vielä loikoili eilispäivän uhri, Satan Sainio, pää tuohella paikattuna, -käsi ja sääri sidottuna. - -Huonoiksi ja pelkureiksi haukkui Salmo miehiä, kun eivät koko -joukollakaan saaneet yhtä karhua nutistetuksi. - --- Mitä siitä tulee, kun toiset tappelevat kontion puolesta! manaili -Pääkön Salkko. Kurun Heikkikin tulee ja sivaltaa länsäni varren -poikki... - -Eikä ollut karhuntappajilla muuta neuvoa kuin lähteä surulliselle -kotimatkalle. Pahimmin raadeltua Satan Salmoa kantoivat terveet -miehet paareilla, jotka oli metsässä tehdä rötistetty, Hietas-Pekan -"virkaturkin" selkämys roikkui repaleina, ja Aapon Olli noitui resuttua -eväsreppuansa ja rikottua voirasiaa. - -Mutta perässä rimppaili Tuomaan Heikki kipeällä koivellaan, ja -viimeisenä vaivaisena laahusti sauvojen varassa Kurun ukko housut -polvissa roikkelehtaen, ja voivotellen joka askeleella. Mutta -toisekseen ukko taas kehuskelikin: - --- Jos ei mulla olis ollut housut niin alhaalla, niin kolosti olis -käynyt... Jos mulla olis ollut housut niinkuin muillakin miehillä, niin -kolosti olis ukolle käynyt... - -Äijän raksittomat housut kun myötäänsä roikkua lököttivät polvissa, -ollen aina varisemassa. - -Mutta Sieppijärven ukot olivat silti sisukkaita miehiä: Kuurusenvaaran -kiukkuinen kontio oli uhallakin nutistettava ja näytettävä, että mies, -Sieppijärvenkin mies, on sittenkin metsän mahtavin. Päätettiin tehdä -vieläkin hyökkäys Kuurusenvaaran karvaisen äijän kimppuun. Uusia miehiä -nostettiin aseisiin, ja entisistä saivat lähteä ne, jotka vain -uskalsivat. - -Niin tuli ehtoosta ja aamusta kolmas päivä, syksyinen tappelupäivä. -Ja taaskin, jo aamuvarhaisesta, olivat sieppijärveläiset sotajalalla -Kuurusenvaaraa kohden, jopa vielä entistä suuremmalla voimalla. -Vereksinä miehinä oli astunut joukkoon Palovaaran Jussa ja Kurun -Mooses. Karhun raatelemat vain olivat jääneet kotiin haavojaan -hoitelemaan. Keihäät taaskin keikkuivat miesten olkapäillä, kirveet -välkkyivät kainalossa, ja Erkon Jussan olalla heilahteli suuri -heinähanko. Ei riittänyt kylässä keihästä joka miehelle, eikä Jussa -luottanut piilukkoiseen oravaräikkään niinkään paljoa kuin terävään -heinähankoonsa. - -Onnenrengas silmässäs olkhon! noituivat miehet kateensilmää vastaan, -kun peräkkäin painattelivat karskahtelevaa roustaletta yli Kiimakankaan -ja Pruukinvankan, yli suurten Heinä- ja Levävuomien. Ja Karhakkamaan -toratantereelle tultiin kolmas kerta. - -Samoilla paikoilla, missä eilenkin oli oteltu, tavattiin Kuurusen -kiistakumppani taaskin: vähävoipaisena ja haavoissaan ei ukko ollut -viitsinyt vanhalta majapaikaltaan paeta sen etemmäksi. - -Arvasi korvenasukas, että nyt tässä tulee viimeinen ja ankarin -yhteenotto; verta itsekin vuotaen oli se yöllä tyhjentänyt pohjaan -haltian tuoman verimaljan ja siten valmistunut kovaan kohtaloonsa. Ei -ruvennut karhu enää pyrkimään pakoonkaan, vaan rehtinä metsän miehenä -suoraa päätä karisti kylän miesten kimppuun, tahtoen suorittaa tappelun -kerralla. - -Eikä se pitkäksi tullutkaan. - -Kurun Mooses joutui heti kamppailuun, saaden kontion keihääseensä. -Mutta niin väkevästi väsynytkin metsänmies reuhtoi, että Mooses vääntyi -polvilleen, ollen joutua jo vastustajansa hampaisiin. Tuli silloin -Palovaaran Jussa avuksi ja sohaisten länsänsä karhun hartioihin painoi -sen alas sanoen Moosekselle: - ---- Nouse ylös vain, kyllä nyt pysyy! - -Mooses pääsi jaloilleen, käyden uudestaan kimppuun, ja Erkon Jussakin -joutui hankoineen pistämään sekä sitten muutkin miehet. - -Ja siihen sortui kolmipäiväisen, kovan tappelun perästä Kuurusenvaaran -äkäinen kuusenperän ukko. Pyssy ja keihäs, kirves ja heinähanko kylän -äijien käytteleminä olivat lopultakin voittaneet yksinäisen metsän -äijän. - -Kaatunut karhu siirrettiin kohta toiseen paikkaan, sillä -kuolinsijallaan ei metsänviljaa koskaan ruvettu edes nylkemään. Olisi -näet hyvinkin saattanut tulla paikalle kuka tahansa, vieras henkilö ja -päästä saaliin osamieheksi. Mutta jos kontio oli ehditty siirtää pois -kuolinpaikastaan, ei kellään sivullisella ollut siihen osuutta. - -Mahtavina palasivat nyt karhumiehet kylään, jossa jo oikein pelolla -odotettiin, ketä sieltä taaskin kannettaisiin paareilla, taikka kuka -sieltä rimppaisi jalkavaivaisena. Hyvillä mielin pantiin hevonen -aisoihin ja noudettiin kaatunut kontio kylään sekä kannettiin laulaen -Pääkön pirttiin. - -Sitten pidettiin Pääköllä peijaiset, "karhun kraviaiset". Kankaan -Iisko, Pääkön Salkko ja Vaattojärven Tuomas kuoraisivat Pääkön -pirtissä karhulta taljan. Koko kylän miesväki kokoontui peijaistaloon, -mutta vaimojen suku pysyi loitolla miesten hommista. Heti kun karhu -kannettiin pirttiin, naiset tapansa mukaan pakenivat ulos, sanoen, -etteivät he saata sietää metsällisen hajuakaan, kun se tulee niin -räykeälle. - -Miehet saivat siis vain omin päinsä, akkaväen avuitta, hääriä -peijaispirtissään. Saalis paloiteltiin ja lihoja saatiin 18 leiviskää. -Lihava otus olikin. Selkäpinnastakin vetäistiin läskiä kaksi vahvaa -leveää kuupalkkua, jotka olivat niin pitkiäkin, että ulottuivat -aikamiehen olkapäiltä lattiaan. - -Ja pataan pantiin heti parasta, mitä metsänviljasta saatiin, Karhunpää -sekä rasvaista selkäpintaa lyötiin suuri kattila täyteen, ja miehissä -sitten sitä pirtin piisissä keitettiin. Jo etukäteen maisteltiin keiton -pinnalta makeata karhunrasvaa, vaikka se olikin niin uutta ja räykeää, -että heti tuli voimalla takaisin. - -Isoissa, kahden kannun vetoisissa pahkamaljakoissa kannettiin -karhukeitto pöydälle, ja sitten istui miestä ympärille senkuin mahtui. -Karjan viljaa ei otettu ollenkaan, haukattiin vain leipää ja -syötiin mustaa metsällisen lihaa kastettuna räykeään keittorasvaan. -Ryypättiin aina väliin viinaakin, jota Filpan Salkko ja Kulluvaaran -äijä olivat peijaisiin hankkineet, ja taas syötiin niin paljon kuin -suinkin aikamiehen mahaan mahtui. - -Sitten rupesi peijaisväki tanssimaan. Rallitanssia, ukkopari aina -vastakkain, karhumiehet vain pyörivät ympäri pirtinlattiaa tömpäten, -niin että lattiaparret paukkuivat. Jopa muutamat äijät innostuivat -laulamaankin. Kuurusenvaaran voitetusta vaarista he lauloivat: - - "Jo nyt mettän - jalo kuningas tapettiin, - ja heitti se miehiä repimästä!" - -Mutta räykeä rasva petti monen miehen. Kesken parasta rallittamista se -ajoi ukon ulos ja työntyi koskena kurkusta takaisin. - -Lopuksi pantiin paljaaksi kaluttu karhunkallo vanhan tavan mukaan -pirtin peräseinään. Pääkön peijaispirtti sai kunnian kiinnittää -peräseinäänsä Kuurusenvaaran äkäisen kontion kallon. -- Talteen pantiin -myöskin karhun kurkkutorvi sekä sappi. - -Mutta Satan Sainio ja Kurun Heikki eivät saattaneet ottaa osaa ankaran -kiistakumppaninsa remuisiin kraviaisiin, vaan heidän täytyi loikoa -kotona haavojaan hoidellen. Mutta kannettiin heillekin viinaa ja -rasvaista karhukeittoa, että kovimpia kohlujakin kokeneet miehet saivat -metsän maistiaisia. - -Kauan saivatkin ukot sairastella, varsinkin Satan Sainio, joka -puujalalla ja kainalosauvoissa sai kopsutella koko talven. Ruotsin -puolen maatohtorit, jalkansa palelluttanut, kontaten kulkeva Lahden -äijä sekä Kirkkomäen mamma, hoitelivat ukkojen haavoja. Flintan Maijaa, -"mahotonta tohtoria", myöskin käytettiin apua antamassa. Vasta keväällä -Satan ukko kykeni omin jaloin liikkumaan. - -Sitten oli vielä jäljellä Kuurusenvaaran kontion perinnönjako. Vain -kolme miestä, pesän löytäjät, Aapon Olli ja Erkon Jussa sekä kovimpia -kokenut, peloton Satan Sainio, julistettiin perillisiksi. Taljan, -tapporahat ja lihat saivat he kolmisin jakaa keskenään. Taljasta -saatiin 80 markkaa, tapporahoja maksettiin 25 markkaa ja lihoja -kaupiteltiin sekä Tornioon että Haaparantaan ja Pajalaan, Köngäsen -ruukin herroille. - -Kuolleet ovat jo kaikki muut Kuurusenvaaran karhutappelun sankarit, -paitsi urosten ensimmäinen, Satan Sainio, joka 80-vuotisena -"Käki-Salkkona" vielä elää korkealla Käkivaaralla Sieppijärven -itärannalla. - - - - -Heikin äijä - - -Kokonaista kolme päivää saivat Sieppijärven ukot monissa miehin -kamppailla saman karhun kanssa, ennenkuin pääsivät sen perinnön -jaoille. - -On näillä vanhoilla kontioiden valtamailla suoritettu monet korven -tappelut sekä ennen että jälkeen Sieppijärven merkillisen metsäkahakan. -Suurissa kiveliöissä on aina asustanut monia metsäläisiä, mutta -on asustanut myöskin monia metsäläisten surmia, mahtavia ukkoja, -jotka ovat riisuneet turkin kymmeniltä kontioilta. Kohvin Lassikin, -lapinäijä, joka kierteli Turtolan takamaita lähes satakunta vuotta -takaperin, oli kolmen-, neljänkymmenen kontion surma, ja Kolarin -Äkäslompolon Jussa-vaari oli kymmenen karhun kaataja, samoin -Raanujärven Sirkankylän Niemen äijä ja Sirkan Pekka. - -Monet entiset ukot selviytyivät kyllä yksinäänkin metsäläisestä. Kohvin -Lassi pisti useasti kontionsa keihäällään taikka iski kirveellä, yksin -vain metsässä häärien. Yksinään suoriutui karhusta Hilpan Anttikin, -joka satasen vuotta sitten eli Sieppijärvellä. Oli ukko kirkkomatkalla -Köngäseen, astellen niinkuin ainakin kirves kainalossa, ja kohtasi -kontion Kuurusenvaaran metsäpolulla. Kirkkomies karjaisi karhulle: -"Tule pois, jumalanvilja!" Ukon sanaa totellen täytyi karhun tulla, -ja karjuen se laukkasikin. Hilppa kamautti kirveellä kontiota otsaan, -mutta kaatuessaan se repäisi tappajansa takin rintapuolen halki. Sitä -vain ukko sitten päivitteli: - --- Ei ollut koko pahasta muuta vahinkoa, mutta kun repi hyvän -kirkkotakkini. - -Ei ollut miestä huonompi Unarin Luusuan Airis-äijäkään, joka -uskalsi ryhtyä karhun kanssa heittämään sylipainiakin. Meni äijä -kahden toverinsa kanssa kontion makuukselle, kieltäen kumppaneitaan -käyttämästä aseita ennenkuin metsäläinen on maassa. Ukko astui -aseettomana pesäaukolle karjaisten: - --- Nouseppas, äijä, ikämiehen kanssa painimaan! - -Karhu kuopsahti ylös, ja ankara rinnusteleminen alkoi. Kun karhu aikoi -purra, häpäisi äijä: - --- Koira se hamphansa näyttää! - -Kun karhu yritti kynsiä, pilkkasi äijä: - --- Kissa se kyntensä näyttää! - -Ja totisesti heitti Airis-äijä kontion kenttään, jolloin toverit -keihäineen vasta tulivat apuun. - -Tällaisia vanhankansan karhu-ukkoja oli Heikin äijäkin, viimeisten -vuosikymmenien merkkimies. - -Heikin Juho oli koko seutukunnan kuulu karhupekka, mainio metsänkävijä -sekä lisäksi tavaton voiman mies. Rattosjärvellä, Rovaniemen ja -Turtolan välisellä suurella kairalla, oli ukko syntynyt Heikin talossa -1827, elellen sitten myöhemmin Taka-Heikki nimisessä talossa. Kolarin -Sieppijärveltä, sisukkaiden Kuurusenvaaran karhuntappajain suurkylästä, -oli ukon suku lähtöisin. Sieltä oli tullut aikoinaan Juhon isä, Rovan -Mikko, Rattosjärvelle. - -Hyvin muistavat vielä Alkkulan, Turtolan ja Rovaniemen takamaalaiset -Heikin äijän, neljättä kyynärää pitkän, vankan ukonrumilaan, joka -useinkin iltakaudet, karvakenkäistä koipeansa heilutellen ja suurta -pahkapiippuansa poltellen, istuskeli pirtin peräpenkillä muistelemassa -seikkailujaan, ja sitten vasta, kun talonväki rupesi makuutiloja -laittelemaan, astui ulos lähtien jykevillä sivakoillaan yötä myöten -painamaan kotisaloja kohden. - -Paljon kuullaan näillä takamailla muisteluksia äijästä sekä hänen -karhuretkistään, eränkäynnistään ja tavattomista voimannäytteistään. - -Heikin äijä olikin vielä niitä harvoja vanhan polven tervasjuurakoita, -joita vain entisaika saattoi synnyttää ja erämaan ankara elämä -kasvattaa. Ukon suuressa ruhossa piili miltei metsähiiden voima. -Kiveliöiden karhujen joukossa hän oli kasvanut ja noussut itsekin -samanlaiseksi metsäkarhuksi, niin että kyllä kykeni kamppailemaan -kaltaistensa kanssa. - -Monet kymmenet kerrat saikin äijä koetella paremmuuttaan kontion -kanssa, milloin sivakka jalassa laukattoen sitä keväthangilla, milloin -taas käyden kornailemaan petoa pesästään. Sattuikin siinä kaksi kovaa -vastakkain, kun Heikin äijä ja korven äijä ottivat yhteen ja tapella -rytyyttivät henkensä puolesta. Siinä oli miehen mieli ja miltei -yhdeksän miehen voima puolella jos toisellakin, kömpelöitä karhuja -olivat kumpaisetkin päältä nähden, mutta vihapäissä pyörähdellessään -itse paholaisia. Minkä pirttikarhulta puuttui rytökarhun teräviä -hampaita ja kynsikkäitä kouria, ne hän korvasi suurella keihäällään ja -leveäteräisellä kirveellään. - -Keihäs ja kirves olivatkin ukon tavalliset työkalut, kun hän hiihteli -karhuretkillään. Kirves oli vyöhön pistettynä, ja keihäs, sevikosta -hartioille kiinnitettynä, laahasi jäljessä. Keihäs varsinkin oli oikein -aikamiehen ase: kolmi-, nelikorttelinen terä paria tuumaa paksussa -koivuisessa varressa, jonka teräpuoli oli täynnä karhun hampaiden ja -kynsien jälkiä. - -Monesti täytyi keihäskarhunkin tapella koko ruhonsa voimalla, jopa -joskus semmoisessakin tilanteessa, että oli surma silmien edessä, -tuho takana. Niinpä sattui kerrankin, kun ukko kornasi kontiota -Pahtalavian pahtapesästä koetuksille, että karhu rynkäsi kuin -paholainen oikopäätä vasten ryntäitä, karjuen ja karkeilla kourillaan -huitoen. Ukko porautti keihään karvaiseen rintaan, mutta kiireessä -se ei sattunutkaan pahimpaan paikkaan. Kiljuva peto painoi päälle -pakottaen keihäsmiehen peräytymään kalliopahdalle. Siinä joutui äijä -tukalaan asemaan: peto rynnisti kimppuun, ja takana oli hirveä kuilu, -niin ettei voinut enää askeltakaan peräytyä. Mutta viimein sai -ukko tuetuksi keihäänsä ponnen kalliopohjaa vasten, ja sitten koko -hengestään ponnistaen onnistui kiertämään keihästään, niin että itse -vihollinen rojahti surman kuiluun. - -Tätä tappelua äijä sitten monesti muistelikin sanoen, että jo se oli -kolo paikka, olipa vähällä ettei hänkin samassa rytäkässä rytkähtänyt -alas. Samalla ukko kielteli nuorempia karhumiehiä menemästä koskaan -yksinään kontionpesää kaivelemaan. Siinä saattaa joutua monta -kertaa sellaiseen paikkaan, että tarvitsee toisen apua. Eikä huonon -miehen pidä mennä koko korpileikkiin, sillä karhu ei ole lasten -leikkikumppani. Kontio kun pesästään pöyrähtää, niin siitä on leikki -kaukana. Se karjaiseekin, niin että kangas kumahtaa, ja silloin -heikkoveriset helposti menevät sekaisin. Tuima on ärsytetyn karhun -"liikanto", ja mitä isompi karhu, sitä sukkelammat sen liikkeet ja -sitä hirveämpi sen ääni. Mutta ääreen pitää keihäsmiehen sittenkin -mennä. Ei karhua saata sillä lailla pistää, että kurotellen pitää -kiinni keihäänvarren päästä, vaan tyvestä on pidettävä, vieläpä miehen -kourilla. Ja rintaan on survaistava. Sillä ei karhulla ole silmiä -rinnassa, mutta päässä on silmät, ja irti sillä on pää, niin että kyllä -se sen osaa varjella. Eikä saa rintaankaan kovin ylös pistää, sillä -karhun sydän on niin matalalla ja lapa pitkällä, ettei outo arvaakaan. - -Kun Heikin Juho meni karhunpesälle toisten miesten kanssa, asettui hän -aina keihäineen pesän suulle odottamaan, toisten lähtiessä pelottamaan -petoa ulos. Tiesivät sen toisetkin, että kesti keihäs äijän kourissa, -eikä siinä turhia hätäilty, tuli ryteiköstä minkälainen ryökäle -tahansa. Ei koskaan peto päässyt karkuun, jos vain äijä länsineen oli -paikoillaan. - -Toisille karhunpesän ronkaajille monesti kyllä sattui niin tökerösti, -että päästivät pedon karkaamaan. Sitä äijä ei voinut sietää, -semmoisille mokomille karhuntappajille hän oikein vihan tiestä -saarnasi. Olivat kerran ukon omat pojat metsällisen pesällä menetelleet -niin taitamattomasti, että koko pesue, emo ja kaksi poikaa, pääsi -pakoon. Sitä kun äijä halveksi ja päivitteli: - --- Menevät karhunpesälle kuin kylhän... Se pitää ymmärtää, että töihin -siellä alethan, tappelu siellä tulee... Ei karhunpesälle kylhän mennä! - -Pyysi Heikin Juho karhuja myöskin raudoilla ja loukuilla. Usein ukko -hiihteli pitkin selkosia, selässään raskaat karhunraudat, jotka olivat -"niin suuret, että ne kyllä kerittimistä erotti". Erotti tyhmempikin. -Sillä hirveitä hammasleukaisia, vankkaperäisiä hoitoja olivat ukon -karhunraudat. Muut saivat niitä kaksissa miehin kangilla kingotella -auki, mutta äijä vain paljain kourin väänsi ne vireeseen ja asetti -lukot paikoilleen. Mahdottoman jykeviä olivat ukon loukutkin, -joita hän rakenteli haaskoille, kun ei rautoja riittänyt. Konttajärven -seuduilla, Miehuallisenkankaalla, oli ukolla viimeksi suuri loukkunsa -karhun tappaman hevosen raadolla. Siihen loukkuun ei kyllä kontio -erehtynyt menemään. - -Mutta menipä sen sijaan rautoihin, jotka äijä vielä vanhoilla -päivillään viritti lehmän raadolle. Menetti kontio kerran ukon lehmän, -jopa aivan lähelle taloa, Rattosjärven rantaan Tervahaudanjängälle. -Siitä äijä kimmastui ja vei raadolle suurimmat rautansa. Lehmäntappaja -tuli haaskalle, tallusteli pahaa aavistamatta, ja rautahampaat -säväyttivät kiinni karvaiseen koipeen. Hirmuisen elämän kontio nosti, -karjuen niinkuin jängällä olisi ollut kaikki seutukunnan petoeläimet, -reuhtoen ja myllertäen rautoineen, niin että jänkään tuli suuri kuoppa. -Sen pohjassa reuhasi karjuva peto, kun äijä metakan kuultuaan riensi -pyssy kädessä paikalle ja teki lopun hurjasta temmellyksestä. - -Muitakin metsän eläimiä Heikin äijä oli ahkera pyydystämään ja -hyvä saamaan. Ukon virkapiiri ulottui aina Ounasjoen maille, ja -virkaretkellään hän viritteli kymmeniä rautoja sekä satoja loukkuja -pitkin kiveliöitä, saaden kaikenlaista metsänviljaa, saukkoa, näätää, -kettua ja ahmaa, lintua ja jänistäkin niin paljon, että toi kotiin -joskus kahdetkin kantamukset. Ahmaa pyysi ukko "omasorttisella" -loukulla, jota sanoi kahaksi. Siinä oli kaksi hirsiseinää ja niiden -väliin sopiva, kivillä kuormitettu hirsikansi, joka oli laitettu -kirppahoitojen varaan niin näpsästi, että se heikostakin kosketuksesta -jysähti alas. Tällaisella ahmansurmalla ukko sai Kotavaarasta kerran -miehenkin. Heikkilän Mikko meni pöljyyksissään sitä kokemaan, kömpien -nelinkontin sisään, paneskellen: "Näin se ahmakin menee... näin se -ahmakin menee loukhun..." Ja niin meni Mikkokin. Sillä mies ei -malttanutkaan olla, "hiukan vain", koskettamatta syöttää, jolloin kaha -laukesi painaen Mikon ruttuun. Sinne olisi mies jäänyt, ellei toveri -olisi tullut kantta kohottamaan. - -Saukkojen saamamies oli ukko niin jalo, että sitä toisetkin -ihmettelivät. - --- Minkätähen sie aina niin hyvin saukkoja saat? he usein ukolta -utelivat. - --- Pitää olla oikiat saukkosilmät pyytömiehellä, ukko vain naurahteli, -selittämättä sen tarkemmin taitoansa. - -Sellaiset "saukkosilmät" ukolla olikin, että hän tarkoin tiesi saukon -elämänjuoksun, kalamatkat ja rantaretket. Kiehispyydössä laittoi äijä -raudat naavoilla peitettyinä saukon rauniolle rantakuusen alle taikka -johonkin hetepaikkaan, mistä saukko pudottautui jokeen. Ei tarvittu -siinä mitään viristikkuja eikä polkimia, seitsemän virikelankaa oli -vain laitettuina, niin ettei elukka päässyt rantain ylitse niitä -laukaisematta. Syöttäpyydössä ukko taas viritti mustaksi tervatut -rautansa kalasyötteineen virtaan kivenkosteeseen, niin että pimeästä -pohjasta vain syöttäkala välkähteli. Kun saukko rannalta tulvasi -ottamaan, se joutuikin rautoihin ja hukkui. "Polttosaukko", joka -oli kerran pelastunut syöttäraudoista, ei kyllä enää toista kertaa -käynyt yrittämään kivenkosteessa välkkyvää kalaa. Kiehisrautoihin -sattunut saukko syöksyi, jos vain pääsi, rautoineen jokeen, hukkuen -sinne, ja pyytömies sai ruveta etsimään saalistaan joenpohjasta. Heikin -äijänkin pyytö joutui kerran syvään Kienajapoukamaan. Mutta ukko otti -tavattoman karhakan, ripusti nuoralla sen latvaan kirveen koukuksi, ja -tällaisella "täyen miehen hoiolla" hän onki saaliinsa ylös. - -Piilossa äijä aina kuljetti saaliinsa kotiin salakättä kanniskellen -laajan takkireuhkansa liepeen alla. - --- Niitä on niin paljon, jotka karehtii mettämiehen pyytöä, selitteli -hän tuttavilleen. - -Pitkässä harmaassa sarkatakissaan Heikin äijä kuljeskeli kesät talvet. -Talvisin hän käytti tavallisesti koninkoivista kuraistuja karvakenkiä. -jotka olivat niin tavattomat, että niiden jälkiäkin jo tavallinen -ihminen pelkäsi. Aikamieskin saattoi ne kyllä vetäistä kenkiensä -päälle. Ja kengänkärkeen oli ukko piloillaan asettanut hevosen -vuohistupsun törröttämään. - -Semmoisena harmaana, karvatassuisena metsän kummituksena äijä -myötäänsä hiihteli talvisia sydänmaita, lykellen suurilla painavilla -koivusivakoillaan, joiden pohjia oli kesäkauden päiväpaisteessa -paahtanut tervalla ja voidellut ahvenen sisälmysrasvalla. - -Ukolla oli oma "hiihtomallinsa". Hän ei liikkunut hiihtämällä, vaan -"huilaten", eikä hän myöskään jaloillaan paljoa vilkuttanut, vaan sitä -enemmän reuhtoi käsillään, painautellen kahdella vahvalla sauvalla -vuoron perään. Polvensa äijä vain väänsi lynkään, kun pani oikein -menoksi, tavoittaen toisella sauvalla jo uutta otetta, toisen ollessa -vielä työntämässä. Kylän teillä sivakoidessa ukko vain hiljalleen -lykkeli, mutta päästyään metsän reunaan pani äijä voiman käymään. -Juho olikin tavaton sivakkamies, eipä tarvinnut toisen ukon kyllä -kilpaillen mennä hänen kantojaan kopistelemaan. Kerran olivat Palon -Iisko ja Jaukkuri lähdössä porolla Ruuhijärvelle, ja sinne Heikin -ukkokin sanoi aikovansa, kunhan ensin käy kotona tupakoimassa. -Miehet menivät pistämään poron ahkion eteen, tolvauttaen sitten -hyvää kyytiä penikulman matkan Ruuhijärven kylään. "Niinhän ovat -kuin Heikin Juhon sivakat", tuumivat miehet nähdessään talon pirtin -seinällä suuret leveät sukset. Ja pirtissähän itse äijä istuikin -naureskellen ja jalkaansa keikutellen. Hän oli kotiin päästyään kohta -hypännyt sivakoille ja alkanut lykellä tavallista vikkelämmin, saaden -poromiesten ja itsensä välille heti hyvän raon, jota ei juokseva -porokaan kyennyt vetämään kiinni. - -Pyytöretkillä liikkuessaan ukko laahasi sevikossa perässään suurta -suksimiehen ahkiota, veturia, jossa oli eväät, keihäät, kirveet ja -monet pyyntiraudat sekä saaliskin, mitä metsä oli antanut. Pyssyä ei -äijä monesti käyttänyt. Yksinään ukko tavallisesti samoili saloja -viipyen kiveliöissä väliin viikkomääriä yhteen menoon, nukkuen yönsä -rakovalkean ääressä suuren kuusen juurella taikka hakomajassa. -Eväittäkin ukko monesti kierteli kiveliöitä koko päiväkauden, viipyipä -joskus kotisyönnillään kolmekin päivää erämaissa, eikä sittenkään -kotiin palattua "niin erityinen ruuantarve ollut". - -Hitaalta iso äijä näytti, kun hän pirtin penkillä istuskeli -harvakseen haastellen kaskujaan, taikka loikoili penkillä. -Kotonakin hän useimmat yönsä makaili vain paljaalla penkillä; suurta -sarkatakkiaankaan riisumatta, semmoisenaan, ukko heittäysi pitkäkseen -pannen kätensä pään alle korokkeeksi. Mutta kun äijä siitä kuopsahti -ylös, oli hän kuin tulenkipinä. Ei ollut kuin pyörähdys vain, kun hän -oli matkavalmiina. Varsinkin eräretkelle lähtiessään ukko kiepsahteli -ketteränä, mutta vielä ketterämpänä, jos oli karhu kysymyksessä. -Silloin äijä tavallista sukkelammin sonnusti itsensä, otti ison -länsänsä ja paineli selkoselle. - -Silloin kun ei saattanut eräretkillä kierrellä kiveliöitä, hääri -Heikin äijä kotona toimitellen talonsa töitä, tehden jälkeä kuin -jättiläinen. Kolme tynnyrin viljasäkkiä saattoi hän kääräistä suureen -vaatelouteeseen, vääntää tarakan häränselkäänsä ja kantaa riihestä -aittaan. Ja kun ukko heikolla hevosellaan ajoi heinäkuormaa kotiin, -eikä kuorma kotikujan kinoksista ottanut kulkeakseen, riisui hän -hevosen valjaista ja itse tarttuen aisoihin kiskaisi kuorman pihalle. -Taikka sattui ukon poro matkalla uupumaan, niin että heittäysi -pitkäkseen; silloin isäntä iski vetohihnaan kiskoen kotiin sekä poron -että ahkion. - --- Onhan siinä vejikkeen jatkona porokin, ukko vain kotiväelle -selitteli, kun se ihmetteli, miksi isäntä poroakin laahasi perässään. - -Naapurikylästä, Ruuhijärveltä, kantoi vaari kerran hartioillaan suuren -sonnivasikan, sillä keinoin kun oli muka joutuisampi kulkea kuin -sotkettaa sonnia suossa, ja "eikähän se ollut mikään sonni, olihan -vain toisvuotinen sonnivasikka". - -Aikamiehiä olivat ukon pojatkin, neljä vahvaa raatajaa. Oli Taka-Heikin -talossa silloin voimaa, kun äijä poikineen oli ryskämässä. Saattoivat -miehet pitkien ulkujen varassa kerralla kantaa pellolta riihen luo -kokonaisen viljakykäänkin, niin että se täytti koko riihen. - -Ei tarvinnut siihen taloon miesjoukollakaan mennä ilkeilemään silloin -kun ukko poikineen oli kotosalla, sillä sieltä saattoi koko joukko -helposti saada punaisen lähdön. - -Eipä silti, että Heikin Juho olisi ollut töykeä ja pahasisuinen -talonhaltija. Päinvastoin ukko oli hiljainen ja hyvänlaatuinen -jörrikkä, joka ei juuri koskaan menettänyt mielenmalttiaan, hyvin -harvoin suutahtikaan. Sai ukkoa karhota ja näykkiä kauan aikaa, -ennenkuin hän viitsi edes hiukan kivahtaakaan. Mieluummin hän otti -toisen suuttumisen ja ärhentelemisen vain leikin kannalta, tehden -siitä pientä koirankuria. Niinpä kerran naapurin mies tuiskahteli -kiukkuisena hänen ääressään. Äijä istuskeli vain penkillä, hymähdellen -ja kehoitellen naapuria olemaan ihmisiksi, mutta kun tämä ei ymmärtänyt -totella, tarttui hän viimein leveällä karhunkämmenellään miestä niskaan -ja työnsi hänet sievästi penkin alle jurahtaen: "Menehän tuonne -sitten!" Itse istui ukko penkille, pannen jalkansa penkin eteen, -niin ettei toinen päässyt sieltä pois, ja alkoi laulella: "Erämaata, -erämaata läpi kulkeissan". - -Toisesti taas, kun äijä pottukori kainalossa asteli perunakuopalta, -tuli Vaatto-Heikka, pieni pahansisuinen mies, hänelle ilkeilemään, ja -huolimatta ukon monista kielloista, ylpeili vain, yrittäen jo tarrautua -kiinnikin. Silloin korin kantaja koppasi miehen kainaloonsa, kantoi -kotiinsa ja asetti penkille istumaan, puhellen: - --- Istutaan nyt tuossa, poikaseni, niin kauan kuin panen pottukorin -pois... Tapelhan sitten. - -Mutta Heikka oli jo saanut kyllikseen, eikä enää halunnut "tapella". - --- Puristi, konna, niin kovasti, ettei henki kulkenut kummastakaan -päästä, muisteli Vaatto-Heikka sitten toisille noloa seikkailuaan. - -Tappelemista ja aseella lyömistä ukko piti aivan tarpeettomana ja -mielettömänä. Niinpä hän muuattakin miestä, joka vihapäissään uhkasi -häntä aisalla, tarttui käsivarteen, puhellen: - --- Älä, älä, pahaseni, lyö! Ei mies kestä miehen lyöntiä... mutta -puristelhan vain... Ja ukko itse puristeli, niin ettei toisen tehnyt -enää mieli tarttua aisaan. - -Kiroilemiselle oli Heikin äijä kovin vihainen. Vieraille kiroilijoille -ei hän kyllä ruvennut opettamaan ihmistapoja, arvellen vain: - -"Vieras menee sivutte tapoineen, eikä se siitä parane." Mutta -naapureilleen ukko monet kerrat koveni. Leppä-äijänkin, joka aina -"saatanoita" lasketteli, ukko otti kouriinsa puristellakseen, paiskaten -lopuksi hänet lumihankeen. Vihaisena kömpi sisukas äijä hangesta -pois, manaten. "Etpä, sakna-vie, uskaltanut tappaa!" Mutta sen kerran -perästähän kyllä varoi Heikin Juhon kuullen noitumasta. - -Pirtissään äijä ei suvainnut kenenkään lasketelevan kirosanoja. -Peura-Mikko houkuteli kerran Kieriän Aapoa, jotta mennään Juhon -pirttiin kiroilemaan, se kun äijää kovin harmittaa. Menivätkin ja -Aapo alkoi puhuessaan tavallista miehekkäämmin päästellä pahanhengen -nimityksiä. Äijä istui parhaillaan syömässä, kuunteli vähän aikaa ja -huomautti: "Ei meijän pirtissä saa kirota!" Siitä Aapo vain yltyi. -Silloin ukko pyörähti pöydästä, havarsi miestä niskasta, vei portaille -ja paiskasi hänet puolipihaan, sanoen: - --- Saat kyllä tulla pirttiin takaisin, mutta älä kirvaa! - -Heikin äijä oli harras kristitty. Usein hän kävi seuroissa, -laestadiolaisten hartauskokouksissa, ja ahkerasti hän luki "isoa -kirjaa", raamattua, sekä Lutherin postillaa, niin että osasi lasketella -niitä ulkoa pitkät kappaleet. Mutta silti oli ukossa hyvin paljon -leikillisyyttä, jopa pientä "konnaakin" ja koiransilmää. Äijä saattoi -istua seuroissa hartaana sanankuulijana, tapansa mukaan heilutellen -jalkaansa. Mutta huomatessaan, että eukkoja huvitti hänen karvakenkänsä -suuri kärkitöppö, hän istui sitä vakavampana ja sitä ahkerammin -keikutteli karvatossuansa. - -Lukukinkereillä ukko äityi joskus papille laskettelemaan raamattua. -Kerran Rattosjärvellä rovasti vaati häntä lukemaan, mutta äijä penkillä -istuen vain esteli: - --- En mie saata nyt lukea, olen niin syvissä ajatuksissa. - --- Mitkästä ne sitten niin syvät ajatukset ovat? pappi naurahteii. - --- Ovathan ne vain! Enkä mie juuri enää näekään lukea. Mutta saanko -lukea raamatusta jonkun paikan ulkoa? - -Sai ukko luvan ja luki: - --- Hän paiskaa sonnan teijän kasvoillenne, teijän juhlapäiväänne -sonnan, niin että se iäksi tarttuu. - -Papeista oli äijällä omat mielipiteensä. Niinpä hän kerran, nähdessään -papin ajavan kyydillä, arveli: - --- Siinähän on halpa kyyti! Lutheerus sanoo, ettei kaikki papit maksa -palanutta penninkiä. Kuinkahan vähän sitten yksi pappi maksaakaan? - -Rattosjärven Taka-Heikissä oli ukolla iso, porstuaton pirtti, missä hän -vanhoilla päivillään asui. Asuntoaan äijä tapasi kehahdella: - --- On pirtissäni kokoa, mutta suuhuone mulla vasta suuri on! - -Oikein hyvillään oli ukko, kun joku tuttava poikkesi häntä katsomaan. -Ketteränä hän käpsähti puhuttelemaan. - --- Kuule sie, rakas veli! hän haasteli, ja sitten kyseli: - --- Miten sie, väärti rukka, nyt olet taas jaksanut? - -Oikean erämiehen veri virtasi ukossa koko elämäniän. Vielä vanhana -miehenäkin hän virkamatkoillaan kierteli kiveliöitä, viritellen -pyydyksiä metsäneläville, jopa yli 80-ikäisenäkin käydä köppelehti -lähimetsissä vanhaa virkaansa hoidellen. Ketterästi harmaan äijän suuri -karvatossu vieläkin liikahteli: saattoipa ukko poikamaisesti juosta -käpsäyttää vastamäkeäkin. - --- Olen lapsuuvesta asti harjoitellut, niin etten pahassa paikassa -viipyisi kauan, äijä sitten naurahdellen selitteli juoksutemppuaan. - -Joutoaikoinaan ukko veisteli aikansa kuluksi puulapioita ja auskareita -sekä suksisauvoja, myöskennellen niitä naapureilleen. Ei häntä kyllä -siihen mikään puute pakottanut, sillä ukon koti oli toimeentuleva ja -pojat, kovia metsämiehiä ja karhuntuttuja hekin, pitivät hyvän huolen -vanhasta harmaasta kotikarhustaankin. - -Kun sitten ikäloppuna vaari tuli sokeaksi eikä enää saattanut lähteä -rakkaita erämaitaan kiertelemään, täytyi satoja selkosia samoilleen -erämiehen totutella sauva kädessä haparoimaan pieniä kotipihasia. -Kopeloi äijä sentään joskus lähimpiin naapureihin, istahtaen penkille -vanhaan tapaansa tarinoimaan. - -Ja suuri pahkapiippu päästeli vieläkin hiljaisia haikuja, jopa -karvatöppöinen jalkakin yritteli verkalleen keikutella. - -Pari, kolme vuotta ukko eli sokeana ja kuoli 85-vuotiaana -kevättalvella 1912. - - - - -Kalapirtillä - - -Kalapirtti on vain matala, harmaa hirsihökkeli, jonka jo saattaa tavata -Lapinkorven syrjäisimmilläkin metsäjärvillä. Vaikka se onkin vain -suuren asumattoman erämaan pimeä savuinen pirtti, niin se kaikessa -vähäpätöisyydessäänkin jo kertoo, että kaukaisimmatkin kiveliöt koluava -ihminen on jo tämänkin korven ottanut pysyväisesti valtaansa. Erämaan -yksinäinen esikoispirtti saattaa olla alkuna kokonaiselle korpikylälle. - -Ensimmäisen otteen erämies teki jo silloin, kun jokea myöten -sauvoen ja soutaen saapui suurelle metsäjärvelle koirineen ja -kalanpyytövehkeineen. Koiralleen oli kalamies jo kotoa lähtiessään -puhellut; - - "Peili, Peili, koiraseni, - mitäs sinulle on ruuaksi annettu? - Luut lihoista, päät kaloista, - palanhet kuoret leipäsistä. - Annapa pääsemme järvikenthän, - kyllä sä siellä palaskin parannat!" - -Järven päiväpaisteiselta rannalta, jossa oli tuuhea kuusi, erämies -valitsi asentopaikan. Hän keräili kuivia oksia ja rungonkappaleita -nuotiopuiksi, veisti tervaskannosta kolme kiehistä ja sytytti niillä -nuotionsa sanellen; - - "Anna maata, maanhaltia, - pyhä Pelthen isä, - pellettä levätykseni, - aijakseni, - ijäkseni en pyyväkkää!" - -Erämiehen ensimmäinen savu kertoi heti kiveliön kansalle: metsänväelle, -vedenväelle, metsän nelijalkaiselle joukolle ja kaksin siivin -siukoville, että uusi eläjä oli ilmestynyt heidän valtakuntaansa. -Järvenrannan kansa sen ensinnä näki ja kuuli, ja kohta tiesi sen koko -kiveliö, epäillen ja peloissaan katsoen uutta tulokasta. Mutta vesi oli -viljaa täynnä, ja erämies viipyi asentokuusella, savunsa ääressä, monta -päivänkiertoa. Kuuli kiveliö, kuinka ukko järvelle lähtiessään pyyteli: - - "Anna päivän paistaa, - että kala pysyy - liikkehellä järvessä! - Anna, kalajumala, - kaloja tälle vuorokauvelle!" - -Verkoilla ukko pyyteli kaloja ja rannalla niitä korventeli ja söi, -antaen koirallekin osansa. Mutta kalanruodot ja jätteet kalamies -kanniskeli järveen, antaen vedelle takaisin sen, mikä siitä oli -tullutkin. Erämies tahtoi siten pysyä hyvässä sovussa vedenväen kanssa. - -Järveltä pois lähtiessään ukko jätti haltiansa nuotiosijalleen pitämään -vartiota, astui veneeseen ja sanoi soutamaan ruvetessaan: - - "Susi matkan leikakhon, - karhu kuorman kantakhon!" - -Tuli erämies sitten seuraavinakin kesinä kalajärvelle, laittoi jo -havumajankin asentokuusensa alle ja nosti järvestä myötäänsä kalaa, -korventaen sitä nuotiotulessaan ja syöden, sekä kuivaten vartailla ja -suolaten astioihin, joita säilytti tuohien ja kivien alla kaalossa, -hetteisessä rantakorvessa, kuusenjuurella. Astiat ja kuivat kalat latoi -ukko sitten veneeseensä ja souti taas tiehensä. - -Sitten erämaa sai nähdä uudet kummat. Kalamies tuli taas ja kävi -äkäisesti metsän kimppuun, iskien suurella välkkyvällä kynnellään puuta -maahan, raastaen kaatamansa kappaleiksi ja kieritellen kuusensa luokse. -Suurena silmänä koko kiveliö katsoi, kun kalanpyytäjä puupölkyistä -paukaten kokosi rantakentälle itselleen uuden kummallisennäköisen -jättiläispesän, siirsi siihen pelottavan savunsa, niin että se majan -seinäreijistä ja suuresta suuaukosta ihan reikäin täydeltä tulvahteli. -Pesäänsä ukko vei neuvonsa, kanniskeli vielä koivunlehdeksiä ja -heiniäkin, ja sitten meni sinne lepäämään. Arvasi nyt metsäkuntakin -kalamiehen, koska se rakensi tuollaisen vankan pesän, lopullisesti -ottaneen valtaansa koko järven ja kiveliön. Monta, monta päivänkiertoa -kalamies viipyikin järvellä. Vasta silloin kun pohjoisen pimeät voimat -rupesivat pitämään päivää yhä kauemmin vallassaan, jättäen vain -pyöreämuotoisen Rahkoäijän ja pienet taivaannastat antamaan heikkoa -valoa, kalamies taas lähti pois, tullakseen seuraavana kesänä -uudelleen. - -Joka kesä, silloin kun vedenkansa vilkkaimmin parveili vanhoilla -kisapaikoillaan, päiväpaisteisilla karikoilla ja rytirannoilla, sama -erämies sitten saapuikin pesälleen pitkiksi ajoiksi. Ja aina, kun -kalamies pois lähtiessään heitti asuntonsa autioksi, jäi sinne elämään -hänen haltiansa, joka isäntänsä, rantakentän ensimmäisen tulentekijän, -näköisenä piileskeli metsäpesässä, pitäen siitä hyvää huolta. Kukaan ei -saanut hänen luvattaan sinne astua levähtämään. Milloin vain joku lupaa -kysymättä tuli taitamattomasti ja heittäysi lavalle loikomaan, tuotti -asennon haltia hänelle hyvin rauhattoman yön, jopa saattoi ylpeilevän -vieraan karkoittaa kesken uniaan poiskin. Mutta siivon metsänkävijän, -joka pirttiin astuessaan ymmärsi tervehtiä ja pyytää lupaa: - - "Tähän mie nyt asetun, - jos saan rauhallista leposijaa", - -antoi haltia rauhassa viettää yönsä. - -Suuret eivät kyllä olleet haltian hoitoon uskotut metsäpesän aarteet. -Mustat seinät vain, maapermanto ja nokinen katto, leveä, matala, -heinillä ja lehdeksillä peitetty makuulava peräseinän vieressä, -sivuseinässä pieni ikkuna ja sen edessä pöytälauta. Mutta ovinurkassa -oli musta kiuas, joka antoi savuisen lämpimän, ja seinänrakoon oli -pistetty kalamiehen karkea puulusikka, joku verkonkäpy ja luupora. -Siinä oli haltian huomaan uskottu erämaan pirtin koko omaisuus, ei -kuitenkaan niin mitätön kuin miltä näytti. Sillä sammallettujen -seinien ja turpeilla peitetyn katon suojaama, lämmittävä kiuas oli -asujaimettomassa kiveliössä useasti paljoa enemmän arvoinen kuin -suurikin tavaranpaljous. Monelle metsienkiertäjälle pirtinhaltia antoi -syksyn kylmillä sadesäillä kotoisen lämmön ja hyvän unen, kun hän vain -vaelsi oikeassa erämaan hengessä. Omistajan puolesta ovi kyllä oli, -kaikille avoinna, kunhan kulkijaimet vain haltian kanssa sopivat. - -Tällaisia pieniä järvenrannan pirttejä rakentelivat Lapinkorpeen jo -etelästä nousseet erämiehetkin. Viljavien kalavesien rannoille kohosi -niitä pitkin kiveliöitä aina Ounas- ja Pallastunturien ylpeille -maille asti. Kullakin kylällä, jopa joskus talollakin oli kaukaisessa -erämaassa oma kalavetensä ja pikku pirttinsä, johon riennettiin -kesämajoille parhaaksi pyyntikaudeksi. Niinpä Karungin ja Ylitornion -kalamiehet kulkivat joka kesä suurella Jierisjärvellä Keimiötunturin -juurella. Järven saarilla ja niemillä oli heillä useita kalapirttejä, -sekä pikku aittoja, joissa säilyttivät saaliinsa ja pyytöneuvonsa. -Samoin taas Lapin kiveliöiden muilla metsäjärvillä oli toisilla -etelänmiehillä kalakenttänsä ja saunansa. Näitä entisten kalaukkojen -eräpirttejä on vieläkin joku pystyssä, ja heidän vanhoja kala-aittojaan -nähdään monessa metsäjärven kylässä talojen tavara-aittoina. - -Samaan vanhaan tapaan sitten Lapinkorpeen asettuneet lantalaisetkin -saivat kalapirttinsä erämaajärville. Etelän erämiesten kalavedet -joutuivat joko suosiokaupalla taikka väkivalloin anastettuina -paikkakuntalaisille, jotka taas vuorostaan jakoivat ne kyliä ja -taloja myöten. Niinpä kalainen Molkojärvi Sodankylän rajoilla -sekä sen läheiset vedet, Saarijärvi, Kinisjärvet, Pelttojärvet ja -Mustalampi, olivat jo entiseen aikaan Kittilän Alakylän vanhojen -ukkojen parhaita pyytövesiä. Saarijärvellä vieläkin kyhjöttävät Mokon -ja Jääskön äijien vanhat kala-aitat. Suuri Kelon tekemä taas oli, -paitsi järven ranta-asukkaiden, myöskin Kaukosen miesten ja Kittilän -kirkonkyläläisten yhteisiä viljavesiä. Lisäksi oli kirkonkylän taloilla -vielä omat erikoisjärvensä. Pieni Särkijärvi Hangasojan tienoilla oli -Marjalan ja Sattasen nimikko, Salmen talon hallussa oli Pyhätunturin -takainen Kukasjärvi, ja Välitalolla oli Kuusajoen alajuoksulla oleva -Kuusajärvi. Vanhan Ollilan kalavesiä oli Loukisenjoen keskijuoksulla -Sotkajärvi kaltioineen, Angelmajärvi, Kuivasalmenjärvi sekä -syrjempänä Sinermä-, Riiko- ja Kortejärvet. Riikojärvessä myöskin -Pietula ja Välitalo kävivät seurapyynnissä, ja Aakenusjärvessä, -Aakenustunturin takana, Anttila ja Salmi vetivät Aakenuksen äijän -kanssa osanuottaa. Ounasjoki taas lohennousuineen ja siikoineen oli -koko jokivarren talokkaiden suurena kalaväylänä. - -Tornion- ja Muonion jokilaaksolla oli samoin mahtavana lohi- ja -siikavetenä valtava rajaväylä, jossa jokaisella manttaalimiehellä -oli oma osuutensa. Metsäjärvet niinikään oli jaettu kansaa myöten. -Niinpä esim. Turtolan kirkonkylä entiseen aikaan pyysi nykyisin jo -heinämaaksi laskettua Paamajärveä, saaden kaikenlaista kalaa, jopa -iäkkäitäkin niin runsaasti, että Paamajärven pyytäjiä ruvettiin -pilkaten sanomaan "Turtolan rökhäiksi". Mutta ikivanhalla kestikievarin -pitäjällä, Laurilla, oli ihan "hallituksen antama" yksinoikeus -pyydystää Paamajärveen laskevasta Siikajoesta siikaa, jota talo -tarvitsi matkustavaisille herroille. Syksyisin kutuaikoina Lauri sai -kalapadoistaan siikaa tynnyrittään, niin että sitä riitti sekä herrojen -pöydälle että omaankin kaaraan, jopa myytäväksikin. - -Muonion yhteisenä kalavetenä oli Jierisjärvi, josta väylän -rantakylätkin Ylimuoniota myöten kävivät kalansa nostamassa. Tämä -monien tunturien joka puolelta saartama suurjärvi, johon jo entisinä -aikoina aina Tornion tienoilta vaellettiin kalanpyyntiin, olikin -muoniolaisille niin tärkeä kalakaukalo, että ukot pitivät sitä jopa -seurakunnan hoitoon kuuluvana, keskustellen ja päätellen järven -kalanpyynnistä kirkonkokouksissaan. Niinpä jo 1826, lokak. 15 p:nä -kirkonkokouksen pöytäkirjaan ukot ovat punoneet ankarat säännökset -ja pykälät, kuka saa ja kuka ei saa kalastaa Jierisessä, joka on -"kaikkein paras kunnan alueella olevista kalavesistä". Älysivät -silloisetkin äijät jo taitamattoman kalanpyydön vahingollisuuden, -"jonkatähden seurakunta yksimielisesti päätti, ettei kukaan, oli se -kuka hyvänsä, saa käyttää tiheämpää verkkoa kuin 7 kertaa korttelissa, -muuten menettää pyydyksensä ja saa maksaa sakkoa köyhäinkassaan 3-16 -riikintaalaria". Päätettiinpä vielä, ettei "kenelläkään maanomistajalla -ole oikeutta kellekään muulle vuokrata osaansa tähän kalaveteen, -vaan on hänen joko itse taikka palkkaamansa, hänen pöydässään -syövän väen siellä kalastettava". Ja sitten lopuksi "älköön kukaan -irtolainen, mäkitupalainen taikka huonemies uskaltako mihinkään aikaan -vuodesta kalastaa siellä saamatta seurakunnalta siihen lupaa; jos -joku rikkoo tätä vastaan, saa hän maksaa sakkoa 10 Rd. ja kadottaa -kalanpyytöneuvonsa." Tämän kalapöytäkirjansa päätti kirkonkokous: -"Että tätä säädöstä seurattaisiin, niin pyytävät kunnan miehet, että -tämä tuomioistuimen edessä lähemmin tutkittaisiin ja sitten Keisarin -korkeiden viranomaisten kautta armossa vahvistettaisiin ja vuosittain -huhti- ja toukokuussa saarnatuolista julkiluettaisiin." Jierisjärven -itäpäähän ei Muonion miehillä kyllä ollut sananvaltaa, sillä se kuului -Kittilän alueelle, ja siellä kävivät pyydössä Kittilän Sirkankylän -miehet. - -Enontekiössä kalastelivat lantalaiset oman pitäjän rajoissa joka -järvessä, johon vain saattoivat heittää nuottansa ja verkkonsa. -Samoin lappalaisetkin, vaikka heillä kyllä vanhastaan oli ollut omat -kalasaivonsakin, joista vain niiden omistajat saivat pyytää. - -Läheisillä järvillä, kotoa käsin kalasteltaessa, jolloin vain -käymäseltään viivyttiin nuottaretkellä iltakausi aamupuoleen yötä, -ei tavallisesti kalapirttiä tarvittu. Pyytömiehet levähtivät vain -kalanuotion ääressä vanhan rantakentän ikuisen asentokuusen alla, jossa -jo entisetkin kalaukot polvi polvelta samoin olivat apajain välissä -nuotiolla viivähtäneet. - -Saattoi jollakin kalakentällä olla hirsistä kyhätty, neliseinäinen -avokattoinen majakin, räppänäkota, taikka pyöreä, tuohipeittoinen -pirrikota, jonka keskipermannolla voi polttaa nuotiota. Niissä -vanhat kalavaarit, joilla ei ollut enää muuta virkaa kuin pyytää -vedenviljaa ja kutoa verkkoa, väliin oleilivat viikkokausia yhteen -menoon, milloin nukkuen nuotion ääressä, milloin käyden verkkoja -laskemassa ja kokemassa. Työnnettiin järvestä joskus ikä-äijän -pyydykseen marraskin, mahdottoman suuri hauki taikka muu tavaton kala. -Siitä äijä arvasi, että viimeistä kesäänsä hän nyt viettää vanhalla -kalakentällään. Niinkuin sitten tapahtuikin. Seuraavana kesänä oli -vaarin kalakenttä autiona, vaari itse autuaiden kalakentillä. Särästön -Pekkakin Kaukosessa sai neli-leiviskäisen lohen martaakseen, ja kuoli -jo syksyn saapuessa. Kaikissa kalakentissä ei kyllä joka vaari tullut -toimeen. Saattoi järvikentässä olla niin ankara haltia, ettei kalamies -osannutkaan noudattaa hänen mieltään. Voi helposti käydä, niinkuin -kävi Lakkapään äijälle Ylitornion Ehonjärvellä. Ukon parhaillaan unia -vedellessä tuli haltia ärjäisemään: - --- Jos et sie, lorvi, ala lähteä siitä pois, niin mie viskaan koivista -järvhen! - -Vaari-parka köpperöi kiireesti pois, eikä siitä hänelle sen pahempaa -seurannut kuin että muutkin sitten rupesivat häntä haukkumaan -"Lorvi-äijäksi". - -Ehonjärvellä kyllä olikin hyvin häijyksi tunnettu haltia, "Ehonjärven -Priita-Stiina", joka toisinaan piti tavatonta pauketta ja jyrinää -kotipaikallaan, ja eukon järvessä olivat kalatkin hyvin mustanpuhuvia. - -Joka kentällä ja asentokuusella oli oma nimensä. Niitä oli -Yrjänänkuusia, Luusuankuusia, Äijänkenttiä, Matti-äijän valkamoita, -Koinukuusikoita ja Peruniemiä. Ikivanhat, isien käyttämät lepokuuset -olivat niin pyhitettyjä, ettei niitä saanut ruveta väkivalloin -sortamaan. Kelontekemäjoellakin oli muuan asentokuusi, jonka hyvin -roskainen nimi suututti Kujalan muoria, niin että hän hakkasi kuusen -maahan. Mutta muori tuomittiin käräjissä laittamaan samalle paikalle -kota, jossa kotikuusensa menettäneet miehet voivat asennoida. Eikä -muori muutenkaan saavuttanut tarkoitustaan, sillä hänen rakentamaansa -kotaa ruvettiin haukkumaan entisellä roskanimellä. - -Pienillä kiveliöjärvillä, joihin sopi ainoastaan muutamia osamiehiä, -kyhjötti useinkin vain yksinäinen kota taikka yhteispirtti, jossa -koko järven pyytökunta saattoi asustella. Tällaisella pikku järvellä -kalamiehet monesti yhtyivät seurapyytöön vetämään osanuottaa. Niinpä -kiskoivat Salmen ja Anttilan miehet Aakenus-ukon kanssa osanuottaa -Aakenusjärvellä. Aakenus-äijällä oli puoli nuottaa sekä vene, toisilla -yhdessä toinen puoli ja vene, ja työhön pani Aakenus kaksi miestä, -toiset miehen kumpainenkin. Juhannuksesta Jaakon tienoille osamiehet -asustivat Aakenusjärven kalapirtillä vetäen siikaa, ahventa ja haukea -"heinäkalaksi". Joka pyynnin saalis jaettiin sitten osuuden mukaan: -Aakenus-äijälle kaksi kalaa, Anttilalle ja Salmelle kala kummallekin. -Jos jakoperäksi sattui jäämään vielä joku ylimääräinen kala, ennusti se -hyvää apajaa vastakin. - -Isoille metsäjärville mahtui kalastustoimiin suurikin joukkokunta, -ja järven rantakentillä oli kyllä tilaa useammallekin kalapirtille. -Jierisjärven Keimiöniemellä on vieläkin kokonainen kalapirttien -kaupunki, toistakymmentä pikku mökkiä kala-aittoineen pitkässä rivissä -pitkin niemen länsirantaa. Vanhalle alamaan miesten pohjustamalle -rannalle on tämä nykyinen pirttikylä noussut; niemellä nähdään -vielä entisten pirttien sijoja Pissilän-, Maunun-, Pajalan- ja -Kaulinkentillä. Ja samoilla pohjilla asustavat nyt Muonion kalamiehet. - -Jo kesäkuun lopulla, ennen heinänteon alkua, soutavat muoniolaiset -suurjärvelleen muutamaksi viikoksi pyytämään heinäkalaa sellaisilta -matalikoilta, joissa "nuotta liinaa". Matalikot on maamerkkien mukaan -jaettu eri "lääneihin", ja kullakin pyytömiehellä on "oma lääninsä", -jossa saa nuottineen hääriä. Kuka pyytää Hurulan läänillä, kuka Salmen, -Koskaman, Saaren läänillä, ken taas Keimiöniemen läänillä. Kesäpyynnin -parhain kala on siika, ja sitä saadaan sekä isoa että pientä: -"sapakkaa", joka on vain "puoli siikaa" ja vasta kolme, neljä vuotta -uituaan tulee täydeksi siiaksi, "vattaviiloa", isohkoa vanhaa siikaa -ja vielä isompaa "selkäviiloa" sekä kaikkein suurinta siianrutimoa, -"ruotokiskoa". Nousee joukossa kyllä ahventa ja haukeakin sekä muuta -huonompaa "risukalaa", mutta särkeä ei ole koko Jierisessä. - -Mutta vasta syksyllä on Jierisjärven varsinainen pyytöaika. Elokuun -lopulla, Perttulin aikana, "kun repo lyöpi koipensa koijuun", kun -koivunlehti alkaa käydä ruskeaksi, lähtee Muonio kymmenin miehin -Keimiöniemen pirttikyläänsä ja viipyy siellä viisin, kuusin viikoin, -Mikkeliin saakka, jopa jotkut ahkerimmat pyytömiehet niin hiljaiseen, -että vesien jäädyttyä saavat jalkaisin astella takaisin. Kaksi -täyttä miestä, "tankomiehet", kummallakin puolikasvuinen poikanen ---- joskus tyttökin -- "puittioina", on joka pyytökunnassa sekä -nuottaveneet tarpeineen ja eväineen. Osa eväistä, kuivat leivät ja -suolat, kalansuolaamistakin varten, on tavallisesti jo talven aikana -hevospelillä ajettu kalakentän aittoihin. - -Syyspyynnissä ei noudateta kesäistä matalikkojen "lääninjakoa", -vaan syksyiset pyyntipaikat, "arpa-apajat", jaetaan nuottamiehille -arpomalla. Parhaat kalapaikat ovat aivan kalakenttien edustalla, -kuusi suurta "pääapajaa": Karinkuru, Kanto, Kivi, Lakka, Alakuru ja -Ylikuru, joiden lasketaan ulottuvan selälle noin 120 syltä rannasta -käsin ja ovat oikeita "valtahautoja", viisi, kuusikin syltä syviä, jopa -Ylikuruun liittyvä Honganhauta yhdeksää. Pääapajien ohella on vielä -kymmenkunta vähävaraisempaa "syrjäapajaa": Ulkulahti, Hietaperä, Ala- -ja Yli-Soukka, Karistenranta, Ylinen- ja Alanen-Rasa, Kuusi, Koivu ja -Puutto. - -Heti kalakentälle päästyä toimitetaan apajien arvonta. Joka -pyytömiehellä on oma puupalikkansa, "kilkulansa", mikä on merkitty -omistajan nimellä. Muuan kalamiehistä pistelee piilossa kilkulat -kintaisiin, yhden kuhunkin, ja toinen ottaa kintaat, heittelee ne -yksitellen lattialle osamiesten eteen, nimitellen apajat "järjestyksen -jälkhin, myötäpäivhän auringon jälkhin", toisen toisensa perästä: Tässä -on Karinkuru... Kanto... Kivi j.n.e., ja kenen kilkula on millekin -apajalle nimitetyssä kintaassa, hän saa sen ensi-illakseen. Jos -pyytäjiä on enemmän kuin pääapajia, arvotaan syrjäapajia lisäksi, mutta -jos pyytömiehiä sattuu sama määrä -- taikka vähemmän -- kuin pääapajia, -jaetaan "syrjät" yhdessä valtahautojen kanssa. - -Vain yhden illan saa kukin vetää samaa apajaa; toisena päivänä -vaihtuvat haudat, niin että ensi apajan, Karinkurun, vetäjä saa -osakseen Kannon, Kannon kalamies Kiven j.n.e. viimeisen apajan -porkkailijan päästessä kokemaan Karinkurua. Samalla tavalla taas -seuraavinakin iltoina kalamiehet järjestyksessä kiertävät apajalta -apajalle, niin ettei kukaan tule jäämään huonommalle osalle. Sillä -toinen apaja on "enempää kuin puolta parempi kuin toinen. Toisesta -tulee monta puolikkoa, toisesta ei kun nelikko". Kanto on kaikkein -kalaisin valtahauta, hyvä on myöskin Karinkuru, samoin Ylikuru, mutta -muut eivät ole niin viljavia. - -Pyyntiaikana sattuu monesti tulemaan pirttiniemelle lisää kalamiehiä, -ja siiloin on toimitettava uusi arpominen sekä alettava kiertokulku -uudelleen. Hyvässä sovinnossa kaikki tapahtuu, sillä "sovinto on laki". -Joka sen rikkoo ja menee luvatta toisen apajalle hänen vuorollaan -vetämään, saa korvata tekemänsä vahingon maksamalla vuoronomistajalle -sen kalamäärän, minkä on hänen haudastaan hyötynyt. Parasta onkin -aina pysyä sovinnossa, sillä monta kertaa on nähty, että "viha viepi -viljan maasta, kateus kalatkin ve'estä." Kerran rupesivat muutamat -kalamiehet riitelemään ikivanhoista pyyntivesistä, eikä koko aikana -saatu niistä apajista kalaa edes niin paljoa, että olisi voitu keittää. -Muista apajista kyllä saatiin, jopa oikein venelastittain. Mutta kun -riita loppui, niin ihan varsin ruvettiin saamaan kaloja riidellyistä -apajistakin. - -Joka ilta, "kun päivä alkaa kahelle karvalle" -- Perttulin aikana se -tapahtuu 6-7 aikana -- mennään nuotalle ja tavallisesti ehditään saman -illan nimiin vetäistä pari apajaa. "Silliä" ja siikaa saadaan enimmin, -ja joskus tulee nelikkomäärin "rökhäitäkin", jotka kyllä vain heitetään -Keimiöniemen isännän suljutynnyreihin pellonhöystöksi. Pyhäiltanakin -toisinaan, kun on hyvä ilma, mennään vesille, vaikka "ei pyhä kyllä -ole niinkuin jyvä, että se keskipaikalta olisi paksumpi, vaan se on -yhtä paksu kummastakin päästä". Mutta lauantai-iltana varotaan -vetämästä yli puolenyön. Silloin saattaa hyvinkin käydä, niinkuin -Antin Juhanille ja Ranta-Matille, jotka Jierisjärvellä Keimiötunturin -alla kiskoivat nuottaa sivu pyhäisen puoliyön. Ei tullut pyydykseen -kuin yksi hauki, ja silläkin oli vain yksi silmä otsassa. Miehet -vatkasivat hauen takaisin järveen sanoen: "Et tule toista kertaa!" -Sitten heittivät toisen apajan: ei tullut yhtään muuta kalaa kuin -yksi hauki ja silläkin vain yksi silmä otsassa. "Et tule enää kolmatta -kertaa!" manasivat miehet, viskasivat kalan järveen, soutivat yli -selän Tulkinsaaren luo ja heittivät siellä kolmannen apajan. Kun apaja -nostettiin, niin ei tullut yhtään muuta kalaa kuin yksi hauki ja sillä -vain yksi silmä otsassa. Järveen vatkasivat miehet kamalan kalan ja -soutivat kiireesti kenttäänsä. - -Valtahautojen ja syrjäapajien ulkopuolella, järvenselän matalikoilla, -on verkkomiesten alue. Siellä he saavat pyydystellä, mutta -nuottamiesten vesille ei heidän ole lupa tulla, eivätkä -nuottamiehetkään "asetuksen jälkhen" saa mennä 120 syltä etemmäksi -rannasta. Verkkomiehet pyytävät silliä "kohteilla", jotka ovat niin -"läikkiä" verkkoja, että on kaksitoistakin "kalvonta korttelia". -Sapakkaa saadaan "jataverkoilla", joissa on viisi kalvonta korttelissa, -sekä isompaa siikaa "väljäköillä", jotka ovat niin harvoja, että on -vain kolme kalvonta korttelissa. - -Silloin kun on hyvät ilmat, saa kalapirtin asukas olla yhtämittaa -toimessa: vuoroin järvellä kalaa nostamassa, vuoroin taas sitä -puhdistamassa, pesemässä ja suolaamassa, ja "kalat on kuin hopea -astiassa". Hyvän saaliin aikana pyytömiehen täytyy monta kertaa -"samoilla silmillä mennä toisia kaloja pyytämhän", kun ei ole joutanut -nukkumaan edes silmän täyttä, ja hyvin usein käy kalankorjaajalle niin, -että nukahtaa työnsä ääreen ja kala putoaa kädestä. Mutta tuulisäillä -ja huonon saaliin sattuessa "saa nukkua enemmän kuin jaksaa". Silloin -on kyllä aikaa käydä naapuripirteissäkin, jopa iltakaudet istuskella -muisteluksia haastellen piisissä roihuavan honkatulen ääressä. - -Pyhisin kokoontuu kalakansa Keimiöniemen isoon pirttiin "rukouksia" -pitämään. Virsiä veisaten vietetään pyhäinen hetki, ja talon vanha -isäntä, Keimiö-Antti, lukee postillasta päivän saarnan. - -Monin kymmenin puolikoin ja nelikoin suolataan silliä ja siikaa -kala-aittoihin talven särpimiksi, jopa myytäväksikin. Aina Kolaria -myöten noudetaan Jierisjärven kalaa, ja pyyntiaikana käyvät jo Kittilän -kauppasaksat Keimiön kentällä suolakalan ostossa. Kittilän puolinen -osa Jierisjärveä ei olekaan syyskalan pyyntiin sovelias, sillä se on -hyvin matalaa ja haudatonta. Eivätkä Kittilän miehet saa tulla rajan -yli muoniolaisten kalavesille, omilla matalikoillaan vain kesäisin -pyytelevät mitä saavat. - -Kala on kalamiehen parhain syötävä pyytöretkellä. Järvi ruokkii -saamamiehensä tavallisesti sen mukaan kuin hän tekee työtäkin. -Illalla kalalta tultua keitetään lappalaiseen tapaan parhaista ja -isomuksista kaloista tauro, tuores kalakeitto, joka syödään vahvaksi -maatameno-ateriaksi, ennenkuin kellahdetaan pitkälleen pirtin lavalle. -Väliin taas vaihteeksi saadaan suolakalaa sekä tulen loisteessa -lapintapaan vartaassa paistettua rasvaista siikaa. - -Kylläännyttyään tauroon ja paistettuun kalaan persoutuu kalapirtin -ukko laittamaan herkullisia "sillikakkoja". Perattuja tuoreita -sillejä survoo kalamies kaukalossa "puutöötillä" hienoksi, sekoittaa -sotkuunsa jauhoja sekä hiukan suolaakin, tehden paksun taikinan, josta -leipoo pienehköjä ohuita kakkuja. Sitten leipoja keittää teoksensa -kiehuvassa vedessä ja voilla voideltuina ne syö, ja "niin ovat makeita -kuin hunajakakko". Samalla tavalla survoo pirtin asukas kalanmätiä, -sotkee jauhoja ja keittää "mätikakkoa", Toisinaan taas panee kalamies -mätiä semmoisenaan pataan ja keittää "mätipuuroa" eli "laamenpuuroa", -johon pannaan jauhoja "kahmalomitta miestä kohen". Paksu puuro syödään -voisilmän kanssa, ja "se on luja nälkää vasten". - -Kalapirtillä oleskelun viimeisenä iltatyönä on tuliaisten laittaminen -kotiväelle. Kalamiehellä pitää olla pyytönsä mukaiset tuomisetkin. -Ukot valitsevat saaliistaan kaikkein isoimpia tuoreita siikoja, -yhden jokaiselle talon eläjälle, leikkaavat niihin viiluja, valavat -suolavedellä ja sitten paistavat vartaassa, niin että rasva tiukkuu. -Tällaisia tuliaisia kotonaolijat jo odottavatkin, varsinkin lapset -juoksevat jo vastaan kysymään: "Oletko paistia paistanut?" Leivättä -vain kalamiesten "paistia" pistellään ensimmäisiksi maistiaisiksi. -Ja sitten rupeaa emäntä heti laitelemaan sillikakkua sekä keittämään -isoista siioista tauroa kalapirtillä olon päättäjäisateriaksi. - - - - -Leipävilja - - -Ohra on Peräpohjan ja Lapin tärkein oman pellon vilja, josta saadaan -jokapäiväinen leipä, ja touonpano on peltomiehen varsinainen -kylvönteko. Etelän laajat ruispellot ovat pohjoisissa vaara- -ja tunturimaissa supistuneet kovin pieniksi, ja pienenevät yhä -pohjoisempana. Entiseen aikaan ei Peräpohjan pieniä peltoja paljon -haaskattu rukiille. Karungissa mainitaan vain jonkun isännän -heinäkuussa vähäisen heittäneen ruista ja sen sitten seuraavana -kesänä korjanneen; Ylitornion Kainuunkylässä joku kylvi syyspuoleen -"juurheista". Kolarissa "Käräjä-Kreeta rupesi ensin ruista -viljelemhän" sekä sitten muuan Vaattojärven ukko kokeili rukiilla, ja -Sieppijärvellä Kurun äijä hoiteli kaksivuotista ruista saaden aina -siemenet uuteen kylvöönsä. Kittilän kirkolla Putaan talossa on jo -ennen nykyisten ukkojen muistantaa annettu alaa rukiillekin, ja siitä -talosta ovat naapuritkin aina saaneet hyvän siemenen, jopa sitä on -joskus kuljetettu eteläänkin. Kaukosessa on jo vanhastaan ruista vähän -viljelty, onpa joskus kokeiltu Kyrössäkin ja nähty, että "se kasvaa -niinkuin leipäkin". Tepastolompolossa ei ruista ole koskaan -yritettykään. Muoniossa Liikavainion ukko n. 60 v. takaperin kylvi -ruista kielonmaan, mutta "sen tahtoi lanimastraasut syyä kaikki". Eikä -ukko enää toista kertaa kylvänyt. Mutta vähitellen on ruis saanut -juurensijaa Peräpohjassakin ja, pikku tilkkuina kyllä, ruvennut -ohrapeltojen liepeillä nousemaan yhä korkeammalle pohjoiseen. Viimeiset -ruistilkkuset nähdään Ounasjoen varrella Sikkolassa, Kittilän Könkään -yläpuolella, ja Muonionlaakson pohjoisin ruispelto-kokeilu on -tehty Enontekiön Palojoensuussa. Onpa Jierisjärven korkeassa -tunturimaassakin Rauhalan isäntä yritellyt kasvattaa ruista, sekä -Hetassa Ounasjärven rannalla muuan ukko parina kesänä kylvänyt viitisen -kiloa, ja siemenet on tullut, jopa vähän leivänapuakin. - -Mutta ohra "se on aina ollut täällä päävilja". Ja on vieläkin. -Ohrapeltoja muokataan vielä Tepastojoen varrella Tepastolompolossa -ja Puljussa sekä ylhäällä Ounasjoen mailla Peltovuomassa, -Vuontis-järvellä ja Hetassa, missä kuusikaan ei enää menesty. -Muonionjoen päällä on takavuosina kylvetty jokapäiväistä leipää vielä -Kuttaisessa, Kaaressuvannossa, jopa Maunussakin, mutta ylempänä ei -leipä enää ota kasvaakseen. Ei myöskään Pokan Pekan kuivissa pelloissa -Kitisen latvoilla enää nähdä leipäviljaa, ja surullisen pienet -ovat ohratilkut Loma-Tuokonkin karussa rantakentässä Porkosen -tunturierämaassa. - -Pienet ovat kyllä aina olleet ylimaiden leipäviljapellotkin. -Varakkaan kolarilaisen Simun Tuomaan perunkirjoituskirjassa v:lta -1804 mainitaan talossa olevan siemenohria kuusi tynnyriä, sama -määrä myöskin Sieppijärven Kankaan perinnönjaossa 1869. Kaukosen -suurimmat talot kylvivät 7-8 tynnyriä, ja Ylitornion Nuotiorannan -Yliantin isännän muistiinmerkinnöissä vv. 1868-71 näemme talon -vuotuisen ohrasadon olleen 65-90 tynnyriä (ruissato 7-8 tynnyriä). -Pienet ovat nykyisetkin laitimmaiset leipäkentät. Tepastolompolon -isoimmat "suurviljelijät" siementävät maansa kuudella, seitsemällä -ohrapuolikolla, Peltovuoman parhaat peltomiehet kylvävät viisi, kuusi -puolikkoa, ja Isonkyrön rukiisten leipämiesten jälkeläiset tunturien -Kyrössä, Kittilässä, ovat tyytyväisiä peitettyään pikku peltoonsa -yhden ohratynnyrin, jopa vain kolme, neljä kieloakin. Eikä pohjoinen -tunturimaa palkitse raatajaansa suurilla sadoilla. Tepastolompolon -parhaissa taloissa saadaan parhaina vuosina 40 puolikkoa eli 6-7 -jyvää, ja Peltovuomassa on tavallinen tulo viisin-, kuusinkertainen. -Mutta joskus on täytynyt tyytyä vain kahden riihen annokseen, pariin -köykäiseen kahupuolikkoon. Pakkanen ottaa osansa, taikka kesäinen -kuivuus pilaa köyhän maan viljankasvun. - -Suuri huoli on karun maan muokkaajalla kotoisesta leivästään. Jo -etukäteen hän koettaa ottaa selkoa kesän laadusta ja vuodentulosta. -Niinpä Kittilän entiset ukot jo syksyllä tarkastelivat "maanruskaa", -ennustaen siitä seuraavan kesän menoa. Jos maanruska, kellastuneiden -lehtien, ruohojen ja marjanvarsien väri, oli kaunis ja tasainen, -tuli seuraavana kesänä hyvä vuosi, mutta jos se oli harmahtava ja -rumannäköinen, seurasi huono leiväntulo. Samoin myöskin, jos syksyllä -mättäiden kuopat jäivät kuiviksi, saivat lapset seuraavana vuonna -itkeä leipää. - -Pitkän talven varrellakin seurattiin aina talven kulkua ja otettiin -siitä kesänmerkkiä, sillä "ilma nouattaa puolen vuuen päästä samaa -ilmaa". Talvipäivän seisauksen, "pesäpäiväin", aika, jolloin päivä -juuri joulun alla "menee pesän perhän", vastasi kesäpäivän seisausta, -ja "millaiset pesäpäivät, sellaiset juhanneksen aikaiset ilopäivät." -Jos pesäpäivinä ilmat olivat umeat, niin ei keskikesällä ollut paljon -poutaa. Sitten seurasivat synkät sydänkuut -- vanhankansan -"annakattomana aikana" oli kuukausilla omat nimensä: sydänkuut, -vaahtokuu, mahlakuu, kesäkuu, haravakuu, mätäkuu, sirppikuu, joutsikuu, -routakuu, kalakuu --, jolloin otettiin merkkiä Paavalista. Jos silloin -tuiskutti tien tukkoon, tuli nöyrä vuosi, jos peitti puolen tietä, -saatiin puoli vuotta, mutta jos tie pysyi puhtaana, annettiin hyvä -vuosi. Talvenselän isot kinokset kyllä ennustivat täysinäisiä -jyvälaareja, ja keväiset hevoshanget tiesivät, että tulee virheetön -vuosi. Vanhan Marian kattolumet olivatkin Erkkinä vielä maassa aidan -tasoilla. Tärkeänä kesänmerkkinä olivat myöskin talvella vaarojen -rinteillä liikkuvat "keijavaiset", sellaiset tiheät "höyrykeijut", -jotka vaaran laidalla ilmassa heijasivat, "niinkuin olisi taivas ollut -irti". Kuuden kuukauden kuluttua "keijavaispäivästä" oli kesällä ankara -pakkanen, sitä kovempi mitä enemmän keijavaiset liikkuivat ja -hyppäsivät vaaran rinteellä. - -Huomioon otettavia olivat vielä vanhat merkkipäivät. Suvipäivien ja -niiden välisten öiden jälkiseuraukset kyllä tiedettiin. Jos silloin -kylmäsi, niin ei tahtonut tulla kesää ollenkaan, mutta jos merkkiöirä -suvesi, keikahti niin suotuisa kesä, että olisi pitänyt olla kaikki -kankaatkin kylvössä. Markuksen yön jos pani pakkaseksi, riitti kylmää -verkonlautasiin asti, ja kun kylmäsi Yrjön päivää vasten, kesti kaaloa -kevätilmaa niin kauan kuin oli riekon kokoinen lumiläikkä metsässä. -Helluntain paisteet olivat "koko kesän paisthet", eikä silloin enää -paistetta kesäksi riittänytkään. Erkki taas sisälsi sen, että mitä sinä -päivänä oli enimmin, sitä kesässä vähimmin. Jos siis Erkkinä oli lämmin -poutapäivä, seurasi kylmä sateinen kesä. - -Jotkut vanhat kalamiehet osasivat keväällä hauenmaksasta ennustaa -kesänlaatua. Raavaan keväthauen maksa sisältää näet koko kesän juoksun. -Maksan lävitse kulkee tumma verisuoni, jolla on suuri merkitys, Jos se -jossakin kohdassa tulee pinnalle tummana ja laajana, niin kesäkin on -samoina aikoina sateinen, mutta jos suoni on syvällä sekä maksa lihava -ja kaunisvärinen, niin on kesäkin samoilta osilta lämmin ja kuiva. -Hyvää vuodentuloa tiesivät myöskin lihavat komeat kevätkalat. - -"Mettäkunnastakin", metsänelävistä, otettiin vuodenmerkkiä. Kun riekko -vaihtoi varhain valkeansa ruskeaan, tuli kesäkin varhain, ja kun -peipponen rupesi "sylkemään": "yyvit, yyvit!" saatiin kylmiä ilmoja. -Käki kukkui - - "Leipää lehthen, hallaa hankhen, - kovaa vuotta koivunurphan." - -Mutta jos metson "persesulista" loppuu valkea väri, seuraa maailmankin -loppu, jolloin ei enää tarvitse huolehtia kynnöstä eikä kylvöstä. - -Muutamille vanhankansan ukoille ilmoitti itse maanhaltia vuodentulon. -Niin Liikavainion Kallallekin Muoniossa ilmestyi yöllä Olostunturin -metsämajaan hyvännäköinen, harmaa luppopartainen äijä tervehtien ja -sanoen: "Jop' on hauska yösija!" Sitten äijä haasteli vuodentulosta, -että "tulon hyvä vuojentulo nyt". Tulikin niin hyvä vuosi, ettei -miesmuistiin oltu sellaista saatu. - -Jos kaikki talven ja keväänmerkit kertoivat hyviä sanomia kesästä, niin -silloin jo - - "Huhtikuussa humahti, - toukokuussa tomahti, - kesäkuussa keikahti, - heinäkuussa heilahti, - elokuuss' oli elävät päivät." - -Silloin päästiin jo toukokuussa pellolle kylvöntekoon. - -Keväinen kylvönpäivä muuten noudatti metsänkylvöä, sillä -"mettänkylvöllä ja pellonkylvöllä on yhteyttä". Metsäkin nimittäin -toimittaa kylvönsä, jopa kaksi ja kolmekin kertaa jo kevättalven -kuluessa, aina samaan aikaan kuukauden perästä. Kun sattuu lauha ilma, -ja "huue putoaa puusta", rupeaa metsä kylvöntekoon, varistaen helpeisiä -siemeniään ja havuneulasia keväthangille. Kuusi käy kylvön etupäässä, -ja mänty seuraa vähän myöhemmin perässä. Ensimmäisestä metsänkylvöstä -on aina kymmenen viikkoa pellonkylvöön. Toisinaan sattuu metsänkylvö -jo maaliskuun alkupäivinä, ja silloin pellon kylvökin joutuu hyvin -aikaisin toukokuulla, mutta toisinaan metsän kylvönteko myöhästyy, -ja silloin myöhästyy peltomiehenkin touonpano. Ovatpa vanhat panneet -merkille, että kylvöillä on vielä enemmänkin "yhteyttä". Jos metsä -kylvää siemenensä tiheään, silloin peltomiehenkin pitää heittää jyvänsä -avonaisin kourin, mutta jos metsä heittelee hangelle harvat siemenet, -saa pellonkin siementää harvaan. "Harvapa oli mettänkylvö, nyt saa -pellotkin kylvää harvhan", sanoi Tepastonkin ukko tarkastellessaan -metsän harvaa siemennystä. - -Entisaikaan ajettiin lanta pellolle jo talvella. Sitä myöten kuin -navetasta "sontalimppuja" -- lehmänlanta luotiin "loorista" ikkunan -kautta ulos ja "leivottiin" tunkiolla pyöreiksi, kolmea korttelia -leveiksi, kolmea, neljää tuumaa paksuiksi "limpuiksi" -- karttui -tunkioon, vedätettiin ne kuormakasoihin pitkin peltoa. Laskiaisena, -jolloin ei saanut kirvestä liikuttaa, ettei eläimiin tulisi -jalkavikoja, ajoivat miehet vain sontaa pellolle. Pitipä silloin, -jos tahtoi viljamailleen menestystä, viedä pellolle jokaisen -elävän lantaa, mitä talossa oli, kissasta alkaen talonväkeen asti. -Keväällä sitten, kun maa oli sulanut, levitettiin lanta ja pelto -"veltattiin" puisella "veltalla", jossa oli rautainen "nokka" ja -"kaltto". Syyskyntöä ei toimitettu, kevätkyntö eli velttaus vain. -Miehet velttasivat -- joillakuilla oli valkea paita päällä, -- -ja naiset lapioilla korjailivat vikapaikkoja, kirren vierustoita -ja pellonreunoja, jotkut vanhat äijät käyttivät vielä sahraakin, -jolla rovaniemeläinen vieläkin möyrii maansa. Niinpä Äijälän -Sakukin Turtolassa kynti sahralla, ja ruumiin käsi oli vielä sahran -lempiraudassa, ettei peltoon olisi tullut rikkaruohoa. - -Uudispeltoa tehtäessä ei ennen käytetty kuokkaa. Lapiolla vain -"leikattiin" maa, käännettiin nurin "vaolle" ja pieksettiin palasiksi. -Kannot väännettiin ylös kangilla. Eikä ojia ennen kaivettu, vaan koko -törmä sai olla samana peltona. Ja samaan peltoon aina joka vuosi -heitettiin leipävilja, eikä maa juuri koskaan joutanut olemaan mahona. - -Maata, kaikkein elättäjää ja "äitiä" pidettiin pyhänä. Viljaa varten, -sekä muuten tarpeen tullen, voitiin sitä kyllä kyntää ja kaivaa, mutta -tarpeetta ei sitä saanut pidellä pahoin. Niinpä Kittilän ukko kielsi -lapsiaan, kun ne pieksivät kepillä maata: - --- Ei saa äitin rintoja pieksää! - -Ja muoniolais-emäntä varoitti, kun lapset suotta kaivelivat maata: - --- Ei saa maan äitiä niin pahoin raajia! - -Heti velttauksen jälkeen oli pelto siemennettävä, sillä "se laskee -henkensä pelto, jos ei heti mennyt kylvämhän", oli Kolarin ukko -tutkinut. Kynnökseen vain siemen heitettiin ja puisella oksapiikkisellä -jäsenkarhilla peitettiin peltoon. Hevoseton hettalainen vedätti -oksikkaista männyn rungoista kyhättyä karhia porolla --- ja tekee -samoin vieläkin. - -Paikoin oli tapana riihittää toukosiemenet vasta keväällä. Kittilän -Kaukosessa ahdettiin syksyllä viimeinen riihi täyteen ja kuivattiin, -ja vasta keväällä ennen touonpanoa puitiin "kevätriihi". Siten saatiin -peltoon aivan riihikuiva hyvä siemen. Vanhoissa hyvissä taloissa -säästettiin aina siemen omasta pellosta, niin ettei niistä vilja -koskaan kadonnut. Kolarin Marrasjärvelläkin pysyi sama "isäin siemen" -talossa miespolvia. Jos joskus sattui tulemaan välipää, hankittiin -uutta ohransiementä "ylhäältä päin" Norjasta, "Ruijan alaa", joka oli -kaikkein joutuisinta, vaikka se tekikin lyhyen tähän, eikä siis antanut -oikein hyvää satoa. Rukiin siemen, etelän vilja, piti taas hankkia -alhaalta, ei kuitenkaan Kemiä etelämpää. - -Touonteon aloittaminen, ensimmäinen "kylvöpäivä", jolloin ensimmäinen -kynnös siemennettiin, oli tärkeä päivä. Silloin tarjottiin talonväelle -aamiaiseksi parempaa ruokaa kuin tavallisina työpäivinä, jopa -oikein "juhlaruuat". Parhain syötävä oli "kylvöjuusto", jonka -emäntä jo talvella oli vartavasten varannut aitan siemenviljalaariin, -useammankin, jos talossa oli paljon väkeä. Niistä kukin sai osansa. -Oli pöydässä vielä lihaa, "kampsukeittoa" ja "plättyjä", jopa -isoissa taloissa viinatkin sekä ryyppykupit puhtaasta hopeasta. -Muoniolaistalossa syötiin kylvöpäivän aamiaiseksi verestä haukikeittoa, -vartavasten hankittua. "Nyt keitethän verestä kalaa, nyt alethan peltoa -tekemään", sanottiin. Ja Karungissa sai talonväki silloin "fiiliä". - -Koko Peräpohjassa oli entisaikaan viljan kylväminen aivan yleisesti -naisten työnä. Talon emäntä, vanha emäntä, taikka talon muori sen -toimitti, sillä "se oli kohta niinkuin emäntä-ihmisten virka". Kun -miehet olivat saaneet pellon muokatuksi, tuli emännän vuoro astua -vakkoineen kynnökselle. Kylvötyötään piti kolarilais-emäntä "niin -tähellisenä", että sairaanakin meni pellolle siementä heittämään, -isännän vain astellessa vieressä kantaen kylvövakkaa. Milloin talossa -ei ollut kylvöön kykenevää naista, pyydettiin naapurista. Kolarin -Sieppijärvellä oli Kaisa-Kreeta Joona vanha tottunut "kylväjämuori". -Hän kävi toisissakin taloissa kylvämässä, palaten aina isojen -tuliaisten kanssa. Samoin Karungin Kukkolan Kourilehdon Matilla-muori -entiseen aikaan, n. 80 vuotta takaperin, kävi kylvämässä koko -törmän pellot. Kylän kylväjämuoreja olivat myöskin Tervahaudan vanha -emäntä, joka Karungin Korpikylän viimeisenä kylvömuorina vuosikymmen -takaperin kuoli satavuotiaana, sekä Mettävainion Kaisa Ylitorniolla -ja Vähän-Erkkiiän Pekan-Anna Kaakamossa. Samanlaisia taitavia -kyiväjämuoreja oli ylhäällä Muoniossakin sekä Kittilässä Ounasjoella. -Kallon erämaakylässä hoiti kylväjänvirkaa vanha Klaavun ämmi, jonka, -piti huolehtia koko kylän pelloista. Vielä nytkin näkee jonkun vanhan -emännän kylvövakkoineen astelevan tuoksuvalla toukopellolla. -Rovaniemelläkin Tapion Mantereen emäntä mainitsi, että "meän elämässä -olen ollut mie aina kylvämässä", Kittilän Kaukosessa siementää Sakrilan -ämmi omat peltonsa, ja Sieppijärvellä useat emännät astelevat äitiensä -jälkiä. - -Entisillä kylväjä-emännillä oli vartavastinen kylvöpuku. Niin oli -ennen vanhalla Tanon emännällä Kolarin Äkäslompolossa samoin kuin -hänen äidilläänkin valkea "kampriisipaita", pitkähihainen, alle -polven ylettyvä, "niinkuin on herroilla nukkumapaita", jonka hän aina -pisti päällensä, kun astui vakkoineen pellolle. Ja valkean huivin -eukko sitoi päähänsä. Muulloin ei paitaa käytetty, vaan "piettiin se -tilalla toishen vuothen, panttiin leiphon aitanorthen". Samoin monella -muullakin emännällä. Toiset taas käyttivät tavallista valkeaa paitaa. -Tiina-Kaisa Jaako Kolarissa veti ylleen miehensä puhtaan paidan, -jotkut pistivät vain vyölleen valkean esiliinan ja sitaisivat päähänsä -valkearantuisen huivin. Valkeaa ja puhdasta vain piti olla, "ettei -sihtiä ottanut", oli se sitten vaikka hurstipaita, kuten Ylitornion -Kainuunkylän kylvömuorilla. Sillä jota valkeampana ja puhtaampana -kylväjä oli, sitä valkeampaa tuli vilja sekä sitten leipäkin. - -Oli hauskaa nähdä, kun keväisillä päiväpaisteisilla toukopelloilla -emännät ja vanhat muoritkin liikkuivat valkeissa verhoissa. Kun touot -tehtiin samalla viikolla yht'aikaa kaikissa taloissa, niin "se oli -kylhäisessä kylässä kaunis nähä, kun emännät oli pellolla valkeassa -paijassa. Ei ne ennen kolosti pruukanhet kylvää. Mutta nyt ne ovat -niin mustat mököt, kun kylvävät." Juurista punottu taikka haapalevystä -taivutettu, kielon vetoinen ymmyrkäinen kylvövakka oli sangasta -jokaisen "kylvömiehen" kädenmutkassa riippumassa. Naisille se oli -kyllä raskasta työtä, "kun piti iso vakka käsivarrella kaalata peltoa -päiväkauen". - -Hartaina astelivat valkeat kylväjät toukopellollaan. Toiset tunsivat, -että "niin se on, niin juuri kun mitä henkeä antais, kun tulee -vakka käthen". Muutamat, niinkuin Muonion Liikavainion vanha emäntä, -sanoivat ensimmäistä kourallista heittäessään: "Jeesus siunakhon!" -taikka Karungin Kukkolan muori: "Jeesus siunahkon, että minun kylvöni -menestyisi" Turtolan Matinlompolon vanha "äitimuori" taas pyöräytti -vääntönäverillä peltoon reiän, pannen siihen ensimmäiset siemenet sekä -lukien Kaivo-Ollilta oppimansa hiirenloitsun, jonka oli "latinalla" -kirjoittanut raamatun laitaan. Turtolan Orajärven emäntä heitti -"vastahavon taakseen alta käen" kolme ensi kourallista pitkin pyörtänön -laitaa ja pellonrajaa sanoen: "Linnuille... hiirille... jäniksille!" -Sillä "osa se annethin niillekin, ja tytykhön itte kukin osaansa". -Rovaniemen Lohinivan kylväjä viskasi taakseen katsomatta kourallisensa -vasemman olan ylitse pyörtänölle sanoen: - - "Siellä on teän osa, - älkää koskeko pelthon!" - -Viljan sato riippui paljon siitä, miten kylväminen toimitettiin. Vanhat -näet tiesivät: - - "Joka piopuolella kylvää, - se piopuolella leikkaa." - -Siementä piti vatkata täysin kourin, sillä vanhoille oli sanottu: - - "Kun täysin kourin viskaa, - niin silloin saapi - täysin kourin ottaa lyhettäki." - -Mutta vaikka olisi täysin kourin kylvänytkin, eivät kaikkien touot -sittenkään menestyneet samalla tavalla. Toisilla oli näet "käenala" -paljon parempi ja siunaavampi kuin toisilla, sillä "käenalassa on niin -suuri merkitys". - -Touonpanon loputtua pidettiin talossa puolipäiväinen lepohetki, ja -paikoin syötiin silloin vasta tehty kylvöjuusto. Emäntä jakoi siitä -palan jokaiselle, ja kahvia juoden sitä haukattiin. Paikoin syötiin -"selvä puuro" illalliseksi. - -Sitten sai toukopelto jäädä pitkän kesäpäivän kasvatettavaksi. Ja -Taivaan Herra antoi aurinkonsa paistaa ynnä pilvensä sataa sekä hyville -että pahoille. Poutakesinä tahtoi viljaa vaivata kuivuus, ja vanhoihin -viljelyksiin tunkeutui "peltotauti", kiusallinen itsepintainen -rikkaruoho -- saapunut etelästä Tornionjoen kautta jo Ounasjoelle -ja Kierinkiinkin --, joka otti isäntävallan pellossa rehottaen niin -leveästi, ettei leipä noussutkaan. Useasti kulki ukkonen mailla, ja -oikein kovasta ukoniilestä satoi peltoihin turilaita, isoja mustia -"nelisnurkkaisia matoja, jokka kulki huonosti keikkaamalla, vaikka -oli vattanalus täynnä jalkoja niinkuin nisiä". Vanhat tietomiehet -"kierrättivät" ukonilmaa, ajaen sen käymään syrjäpuolitse. Uimaniemen -Karuliina-muorikin hyppi lattialla syljeskellen ja manaten ukkosta: - - "Mene vuorhin ja vaarhoin jylmäämhän! - Kehtaakkin tulla tänne - syntisten paskain päälle jylmäämhän! - Mene vuorhin ja vaarhoin, - siellä on tilaa jylmätä!" - -Silloin kyllä, kun ukkonen liikkui mailla, vilja valmistui nopeammin. - -Ahkerasti tarkasteli peltomies kesällä taivaanmerkkejä. Mielissään hän -oli, jos päivänpalauksen aikana vaarat alkoivat kauniisti sinertää, -sillä hän tiesi silloin odottaa lämmintä kesää. Mutta jos vaarat -sinertivät jo ennen päivänpalausta, oli kylmä kesä tulossa. Taivaan -pilvistä maanukko näki vastaisten tuulien laadun ja suunnan. Ohuet -hattarapilvet muodostuivat usein "tuulenkouriksi" ja "-kynsiksi". -Silloin tuulet parhaillaan "riitelivät" taivaalla, ja sen puolen tuuli -sai ylivallan, mihin käsin kourat viittasivat. Mutta kun pilvien -punaiset kruunupäät keikahtivat idän puoleen perähankuroilleen, -seurasi siitä pitkällisiä sateita. Anuntin vanha Pekka Kainuunkylässä -oli pannut merkille, että kun suvituuli ajoi höyryjä pohjoiseen, niin -kahdeksan vuorokauden perästä vesi nousi joessa. Tunturimaissa näet -höyryt roiskahtivat sateena alas, tullen sitten tulvana jokea myöten -takaisin. Monet muutkin luonnonmerkit olivat vanhalle pellonomistajalle -tuttuja, luonnonkirjaansa hän luki monesti paremmin kuin painettua -sanaa. Almanakka oli sentään usealle tuttu kirja. Siitä seurattiin -"planeettain" liikkeitä, jotka aina merkitsivät ilmojen laatua. -Niinpä "jos Jupiteeri meni liki aurinkoa, niin tuli kylmä silloin", -samoin myöskin, "jos Merkkurius oli alimiten tai ylimiten yhessä -auringon kanssa, tahtoi olla pohjatuuli ja kylmä ilma". Monta kertaa -kyllä saatiin suuttuen viskata pois koko kirja ja todeta, että "Oulun -jumala valehtelee". - -Vaikka viljapelto olikin varattu taivaanlintujakin vastaan, -pystytettiin pellonvartijaksi monesti "variksenpöläkkeitä". -Vaaterökäleistä seipäisiin laitettuina kummituksina ne seisoivat kuin -pelottavat noitaämmät keskellä leipämaata kädet levällään heilutellen -raasujaan. - -Syyspuoleen, kun aurinko ei enää jaksanut valvoa viljankasvua yli -öiden, pääsi hallakin hirvittelemään. Toisinaan sentään tuli jo -kesällä, kun vilja parhaillaan kääri tuppea ja kohta aikoi näyttää -hiustaan, "tuppihalla" ja turmeli syntyvän tähän, niin että se -sellaisenaan kuivui kuoreensa ja menetti kasvunsa. Syksy oli kuitenkin -pelottavampi. Mutta jos elokuu ensikerran taivaalle ilmestyessään heti -romotti komeana ja täyteläisenä, ei ollut pelkoa hallasta, niinkuin -silloin, jos se ensiksi näyttäytyi vain "puolirajasta". Piti kyllä -muistaa, ettei maininnut kuuta oikealla nimellään. Kittilän -Priita-Stiina Kinisjärvikin aina varoitti lapsia haukkumasta kuuta niin -kauan kuin pellot olivat leikkaamatta, käskien sanomaan vain -"Rahkaksi". Silloin ei halla niinkään ahdistellut viljaa. Samoin kielsi -eukko nimittelemästä tähtiä tähdiksi, "kakaroiksi" kehoitti vain -sanomaan. Vasta leikkuun loputtua sai sanoa tähdiksi ja kuuksi, sitten -ei enää ollut vaaraa. Jaakolle, joka etelässä monesti liikkui kylmänä -miehenä, ei pohjoisessa päivä vielä antanut valtaa, mutta Lauri oli -jo tunturimaissakin pelottava äijä, sillä varsin usein se päästi -pakkasen maille. Mutta jos hänkin meni siivosti ohitse ja vei vielä -Klaarankin hyvästi mukanaan, oli hyvin kuljettu. Vanhakansa tiesikin: - - "Klaaran kun säästyy, - kyllä sitten pelto säästyy." - -Silloin leipävilja oli saanut rauhassa kasvaa ja tulla "kolmelle -karvalle", jolloin se oli valmista leikattavaksi, ja "siitä tuli elo -kuin nisu". Valmistuessaan pääsi vilja ensin "vesimaitojyvälle", -jolloin sisus jo oli kuoren pituinen, vaikka niin pehmeä, että -puristettaessa ruiskahti ulos; sitten se tuli "kovalle maitojyvälle", -niin ettei sisus puristettaessa enää puikahtanutkaan ulos. Ja viimein -pääsi vilja "verhinsä", saaden punaisia rautuja jyväänsä ja ollen -valmis sirpille. Jos vielä siitäkin elo sai seisoa pellossa, tuli se -"kälvinheksi" ja niin kypsäksi, ettei enää pakkanenkaan voinut sille -mitään. Yhdeksässä viikossa sanovat vanhat ohran toisinaan joutuvan -valmiiksi, muistelevatpa muutamat muoniolaiset, että leipä olisi joskus -ennättänyt seitsemässäkin viikossa laarista laariin. - -Keskellä Lapin ja Peräpohjan pitkällistä heinäntekoa jouduttiin -leikkuupellolle. Toisien heiluessa vielä viikatteilleen heinän -kimpussa, toiset jo alkoivat keikkua sirppi kädessä viljasaralla. - - "Päivän jälkhen Perttulin - ei kukaan peltoansa piä," - -oli Kittilän Kyrön ukonkin tietona. Silloin täytyi myöhäisimmänkin jo -viedä sirppi pellolle, niin että sai - - "Kiukurainen, kaukurainen - joka pellon paskantaa." - -Vanhat ketterät muorit ja kotiemännät sekä lapset ensiksi joutuivat -leikkuupellolle, kun muu väki oli heinätöissä, mutta sitten -kiireen tullessa siirtyivät sirppiin sekä miehet että naiset. Toiset -kyökyttivät edellä leikaten viljaa lyhteiden osiin, vanhat ukot -käpsehtivät perässä niitä sitoen. Voitiin myös iltapäivällä toimittaa -yhteinen sitomistyö. Lyhteiden siteinä käytti ylitorniolainen -ruisolkia, jotka olivat olleet joulupirtin lattialla. Sitomat -asetettiin aluksi, 4-9 lyhdettä, kuhilaisiin -- "kolmosille", -"nelosille", "kuutosille" tai "kaheksisille" -- sekä sitten, kun olivat -niissä kuivuneet, koottiin pyöreille kykäille sekä pitkäkäisiin -aumoihin. Sitten myöhemmin on opittu laittelemaan lyhteet pystyille -vartaille taikka haasioihin, korkeisiin, moniorsisiin "rakennuksiin", -joita varsinkin Tornion Muonion laaksossa näkee kaikkialla riihien -luona aina Hettaan asti. Lyhteitä aumaan taikka haasioon pannessaan -turtoialainen siunasi: - - "Jeesus siunakhon! - Hiukka hiiren hamphasen - ja somero suolenmukhan!" - -Leikkuutyönkin aloitti vanhakansa siunaten. Vanha kolarilaismuori -sanoi ensi kouralliseen tarttuessaan: - - "Jeesus siunakhon! - Vihhaa olkia, äläkä minun käsiäni!" - -Kieringissä vanha isäntä itse aloitti leikkuun sanoen: - - "Jeesus siunaa työtäni!" - -Ja "se oli niinkuin juhlatilaisuus; kaikki oottivat niin kauvan, sitten -vasta kumarruit, kun isäntä oli ensin ottanut". Kaukosessa Sakrilan -vanha muori aloitti leikkuun, eikä kukaan saanut tarttua työhönsä, -ennenkuin muori oli saanut kokoon muutaman lyhteen. Ensimmäisenä -leikkuupäivänä lämmitettiin illaksi sauna, palattiin pellolta vähän -varemmin kuin muina päivinä ja käytiin kylpemässä ja sitten illalla -pistäydyttiin naapurien töitä katselemassa. - -Siunaten alettu työ menestyi hyvin eikä sirppikään koskenut käteen. -Jos kalvonen leikatessa tuli kipeäksi, hiveltyi, sidottiin siihen -poronjalasta otettu luunuppinen suoni taikka villalankainen -hivellysrihma. Kipeytynyttä selkää ja sivuja taas painelivat taitavat -hierojamuorit. Mutta molkojärveläisen ja kierinkiläisen sivut eivät -tulleet ensinkään kipeiksi, koska he kolme ensiksi katkaisemaansa -kortta pistivät vyöhönsä, hameen taikka housujen kauluksen alle. Joskus -leikkaajat yrittivät kiertää toistaan "saareen", "nälkäsaareen". -Kaukoselainen huusi silloin: - - "Marru on saaressa, - tule auttamhan!" - -Leikkuun loppuessa koetettiin myös pitää vara, ettei olisi jouduttu -viimeisiä korsia katkaisemaan. Viimeisen korren leikkaaja sai -päivitellä: "Kun minun piti kaikki leikata... Onko ihme, jos minun -selkäni on kipeä?" Toiset taas ennustivat, että viimeisen viljan ottaja -jää vielä toisenakin vuonna leikkaamaan. "Sie leikkaat vielä ensi -vuonnakin!" sanottiin hänelle, Vieläpä leikkuun lopettaja sai -seuraavana kesänä leikkuun aloittaa. - -Sirppiä ei koko leikkuuaikana saanut tuoda pirttiin, sillä silloin -olisi tullut halla, ja "pakkanen syönyt pellot". Asetettiin sirppi -vain, jos kartanoon tuotiin, johonkin reikään aitan, tallin taikka -navetannurkassa. Eikä saanut pellolla koskaan antaa sirppiä toiselle -kädestä käteen, vaan piti viskata se maahan, josta toinen sai sen -ottaa. Jotkut teettivät sepällä sirppinsä ponteen pikku renkaan, -"sammakonpöläkhen", joka leikatessa helisi ja pelotti pois sammakot -leikkuumiestä säikäyttämästä. - -Leikkuun loputtua "sirpit panthin pathan", kuten sanottiin, -tarkoittaen, että keitettiin "sirppipuuro" ja "piethin pienet -peihaiset". Muoniolaisemäntä keitti sirppipuuron ensi riihen -uudisviljasta ja kutsui sitä syömään nekin, jotka olivat palkkaväkenä -olleet leikkaamassa, "ja ittellisvaimot pi'it sen hyvänä". Sanottiinpa -hänellekin, joka oli viimeisen korren katkaissut: "Pitää vain -sirppipuurolle tulla, kun leikkasit viimeisen pellon!" Mutta jos joku -leikkuuaikana oli sirpillä haavoittanut sormensa, hän "menetti -sirppipuuronsa". Kalaa ja perunoita oli myös sirppipuuron kanssa -pöydässä, Kolarissa lisäksi viiliäkin, ja Kaukosessa tasattiin -"sirppijuusto", ja "se oli leikon loppu". - -Kittilässä vietiin sirpit talveksi aittaan. Siitä saatiin arvoituskin; - - "Kesät viuhkaa, vauhkaa, - talvet aitanlaarissa makaa!" - -Monesti jo leikkuuajan lopulla ankarat jumalanilmat ja pohjoistuulet -häiritsivät sirppimiestä. Toisinaan nousi pohjoisesta taikka idästä -pilviäppöjä, paksuja harmaita heuvaleita, jotka kuuron toisensa -jälkeen ropsivat vettä taikka roiskivat lumiräntää leikkaajain selkään. - - "Äppöjä sataa, - pakkanen tulee, - leikata pitää, - olla Jumalan kanssa kilpasilla," - -sanelivat leikkuumiehet. Jotkut sitoivat porontaljan selkäänsä, -etteivät hartiat olisi kastuneet. - -Monesti olivat karun maan muokkaajien leiväkset niin lopussa, että -täytyi jo ennakolta kovalla kiireellä ehättää eloa riiheen ja puida -"nälkäriihi". Käsikivillä ensi hätiin pyöräytettiin viljat ja -keitettiin nälkäisille vatsoille uutispuuro. - -Sitten pitkin syksyä toimitettiin tavallinen riihitseminen. Varstoilla -puitiin eli tapettiin viljat, joita oli lattialle ladottu "krateihin", -"ristakoilla" eli "ränsillä" seulottiin oljet pois ja sitten jyväkasa, -"nisä" eli "riiho", viskattiin "piolla", niin että "seinhäisjyvät" -erosivat "raihaisjyvistä" ja ruumenista. Lopuksi pohdettiin -käsipohtimella pöly pois ja seulalla seulottiin "virnhet" erilleen. - -Riihiaikana kävivät mökinmuijat, "riihimorsiamet", ainakin Kittilässä, -isoisten luona riiheltä riihelle, tehden tulen riihen luo, keittäen -kahvit ja tarjoten sitä juuston kanssa mustille riihimiehille. -Palkkioksi riihenomistaja antoi eukkojen pussiin jyviä. - -Viimeisestä riihestä heitettiin paikoin viimeinen lyhde, parikin, -puimatta. Latvoja vain rusattiin seinään, niin että enimmät jyvät -karisivat pois, sitten nostettiin lyhteet takaisin orsille, lyhde -kumpaankin peräloukkoon. Karunkilainen sanoi niitä "hiirenlyhteiksi", -tarkoitetuiksi hiirille ruoaksi, "ettei hiiret sitten aittoihin -tule", ylitorniolainen ja Turtolan mies taas tahtoi, että "hiirikin -saa joulumurkinan". Sanottiin myös, että lyhteet heitettiin -"pääsiäisämmiksi"; toinen lyhde oli "pääsiäisämmä", toinen -"pääsiäisäijä". Lyhteet saivat olla nurkissaan seuraavaan vuoteen, -kunnes riihi oli puhdistettava uutta puintia varten. Siellä "ne olivat -niinkuin oottamassa toista viljaa, ettei pääse katkeamhan, jotta anna -sitä hyvää on seuraavhan vuothen." - -Sitten viimeisestä riihestä päästyä tuli "työloppu", ja saatiin -"varttapuuro", eli "puintipuuro", käsikivillä jauhetusta viljasta -keitetty puuro. Turtolassa annettiin riihimiehille juustoakin. - -Riihestä korjattiin jyvät aitanlaareihin pitämään talonväkeä -talvikautena leivässä. Siunaten ja varaten ne sinne pantiin. Turtolan -ukko varisteli hiukan viljaa aitanparren alle hiirille, sanoen: - - "Tämä on teän osa, - ja teän pitää tytyä siihen!" - -Tepastolompolon vanha emäntä manasi: - - "Hiukka hiiren hampahaseen, - kaima kakertajan kurkhun! - Kala nielläkses, toinen kottistaakses! - Jos kosket, niin kohta kuolet!" - -Riihityön päättyessä olivat maanraatajan kaikki kesätyöt ja toimet -päättyneet. "Maanäiti" oli palkinnut raatajalapsensa: heinät olivat -suovissa, sauroissa ja ladoissa, nauriit ja perunat kuopassa sekä -viljat aitanlaareissa. Oli taas päästy siihen aikaan vuodesta, jolloin -joutuivat - - "Nauriit kuophan, - mies sauhaan, - ja poro karhakhan." - -Ja pellonmuokkaaja sai taas ruveta ennustelemaan syksyn ilmoista -seuraavan kesän laatua. - - - - -Härkinmylly - - -Härkinmylly on vaatimaton erämaan jauhomestari, joka ei milloinkaan -pyri isoisten valtaväylien varrelle, missä kuohuvat kosket kohisuttavat -komeita maailmankansan laitteita. Tuntien pienuutensa ja heikon -voimansa se harmaassa vaatimattomuudessaan tyytyy vain vähäväkisen -metsäpuron matalaan putoukseen, liittoutuen sen kanssa yhteistoimintaan -pikku peltoja muokkailevan kiveliön kansan hyödyksi. Maan eteläosissa -on vuosisatoja kalkutellut härkinmylly kohta jauhanut viimeiset -viljansa, taikka ainakin siirtynyt omille sydänmailleen. Mutta -pohjoisessa Lapinkorvessa vanha jauhajavaari vieläkin uskollisesti -toimittaa virkaansa. Takoen entistä verkkaista tahtiaan, koettaa se -pysytellä uudenaikaisten etelänhoitojen, rastasmyllyjen ja turpiinien -rinnalla, jotka jo paikoin täälläkin ylpeästi meluten pilkkaavat vanhaa -pientä korpimyllyä. - -Nähdään täällä vielä myllyjen ikivanhat edeltäjät, käsikivetkin, -jotka ennen olivat miltei joka talossa, jossakin ulkorakennuksen -nurkassa taikka keskeneräisessä "voimaamattomassa kehärakennuksessa", -jopa joskus pitkän pirtinpöydän alapäässä. Entisaikaan kotoinen -"kinnasmylly" sai olla metsäpuron myllyn ahkerana apulaisena. - -Vanhaa jauhajaa ei vaivattu joka tarpeeseen, vaan annettiin pienet -ja kiireelliset jauhatukset toisten vanhojen toimeksi. Käsikivien -myllärinä näet oli tavallisesti talon vaari yhdessä muorinsa kanssa. - -Toinen kiersi kivenpuusta, navasta, samalla syöttäen myllyään, ja -toinen sivulla seisoen kyökytti sauvakossa, joka oli kiinnitetty -napaan. Näin "suuruksen voimalla" -- siitä sanottiin käsikiviä myös -"suurusmyllyksi" -- monesti pyöräytettiin puurokset, jopa useasti -leipäjauhotkin. - -Päiväkauden saivat vanhat myllärit käyttää kinnasmyllyään, ennenkuin -tuli eloa yhteenkään ison väen leipomukseen. Kevättalvi, jolloin -puromylly piti lepoaan, oli ahkerinta pirttimyllyn käyttöaikaa, ja -silloin vaarit ja muorit saivat vuoronperään kyökyttää sekä navassa -että sauvakossa. - -Kinnasmylly on yksinkertainen laitos, vain lavalle laskettu pieni -kivipari, jonka käyttövoima lähtee samasta suuruksesta, mikä -jauhoina varisee kivien ikenistä. Eikä paljoa monimutkaisempi ole -härkinnyllyhoitokaan, jota käyttää maailman vanhin: väkevä vesi. Vanhan -aitan näköinen pikku hökkeli, kolme, neljä metriä seiniltään, paria, -kolmea korkea, on istutettu metsäpuron myötäleeseen, peräpuoli -työnnettynä purosta johdetun juovan päälle, ovi käännettynä vasten -törmää. Myllyn perässä, lattiaa korkeammalla, on kivilava noin -metrisine kivineen, ja kivien yläpuolella jyvätuutti, tori, -juoksutusruuhineen ja sauvakkoineen. Kivilavan alla, missä vesi -solisee, seisoo myllyn vahva voimamies, 12-, 18-, 30:kin siipinen -tukki, härkin, naparaudallaan pysytellen veden rajassa makaavan -sammakkopenkin "perserauvan" reiässä. Härkkimen yläpäästä käy väkirauta -ylös alakiven pussin lävitse päällyskiven siiliin, pannen kiven -kieppumaan, kun putousruuhta myöten syöksyvä vesi pääsee puskemaan -härkkimen siipiin. Syrjittäin asetetut siivet ovat hiukan kaltot, niin -että "kun ruuhesta puhaltaa niihin vesi, niin se menee niinkuin -loovhan, että on pakko lähteä pyörimhän". On myllyssä vielä -nostotolppa, joka on kiinnitetty sammakkopenkin toiseen päähän, niin -että sitä kohottamalla nousee koko hoito: sammakkopenkki, härkin ja -yläkivi. - -Väkevien purojen jyrkissä myötäleissä saa myllyn ruuhen eli kynän -joskus johtaa purosta suoraan myllynhärkkimeen, tarvitsematta sen -enempiä laitteita. Mutta vähäväkisissä vedenjuoksuissa täytyy rakentaa -hirsistä ja turpeista tokeita, patoja eli tammia pitkine ruuhineen ja -tampuloineen. Padon taakse "karkotaan" myllyn jauhatusvesi, joka sitten -tampulalautaa kohottamalla lasketaan virkatoimeensa. - -Näin yksinkertainen laitos on metsäpuron mylly, vesimyllyjen esikoinen. -Toisinaan se kyhjöttää ypö yksinään kiveliössä, jopa aivan synkässä -metsäkurussa, jonkun järveen laskevan erämaanjoen suupuolessa. -Kohisten ja vaahdoten hyppii puro rinnettä alas, käväisee myllyäkin -jyristämässä, rientäen taas samaa ryöppyä alaspäin. Eikä syksyn -pimeässä yössä mustassa kurussa kuulu muuta kuin puron kohina ja myllyn -kalkatus. Mutta usein on myllyn erämaatoverina törmällä pieni pirtti, -jossa jauhattaja saattaa levähtää, silloin kun mylly on työntouhussa. -Myllypirttinä on joskus mäenrinteeseen peräseinittäin työnnetty matala -hökkeli, jonka etuosa ja katto pahaisine savupiippuineen vain kohoaa -maan pinnalle, joskus pieni hirsikota keskellä permantoa olevine -tulisijoineen, toisinaan taas tavallinen metsäpirtti makuulavoineen, -ikkunoineen ja ovinurkkapiiseineen. - -Monesti liittyivät kylän ukot yhteistyöhön rakentaen yhteisen -härkinmyllyn. Niinpä oli Kolarin Venejärven kyläläisillä Venejoen -Kuusankoskessa yhteismylly, joka jauhoi läpi kesänkin. Kolme taloa, -Niva, Heikki ja Alatalo, nosti myllyn ikivanhalle myllypaikalle, -sitten siihen liittyi osamiehiksi Vaattovaara, Kylmämaa, Rautio ja -Liikamaa, ja kun Alatalo jakautui pojille, saivat hekin myllyosansa, -niin että lopulta oli härkkimen ympärillä kahdeksan osakasta. -Yhteisesti pidettiin mylly kunnossa. Keväällä kun tulva oli pudonnut ja -villivedet painuneet tiehensä, saavuttiin miehissä, mies joka osalta, -pariksi, kolmeksi päiväksi korjaustöihin: patoa parantelemaan, ruuhta -paikkaamaan, siipiä uudistamaan sekä kiviä teroittamaan, niin että -mylly saattoi tervein voimin aloittaa uuden työkautensa. Ja kun entiset -kivet kuluivat kelvottomiksi, hankittiin miesvoimin uudet. Kittilän -Kaukosesta saatiin parhaita kiviä, pehmeitä "hiinisyisiä myllytahkoja", -niin että äijät saattoivat killata: - --- Kyllä nyt taas jauhoja lähtee, kun on Kaukosen kivet! - -Hyviksi sanottuja kiviä saatiin myöskin Turtolasta, Matinlompolon -Pallistajasta sekä Ylitornion Tengeliönperältä, Pakisvaarasta. - -Vuoron perään oli joka osakkaalla käyttöpäivänsä. "Nihkeimpänä" -aikana, kun juuri oli saatu uutinen, annettiin osamiehelle vain parin -päivän jauhatus, ja kahtia jaetulle talolle päivä kummallekin, mutta -"löyhimpänä" aikana sai myllyä jyrryttää viikonkin. Käyttövuorot -jaettiin arpomalla. Otettiin yhtämonta tulitikkua kuin oli osakastakin, -ja tikuista mikä jätettiin "materiksi", mikä katkaistiin lyhyemmäksi, -mikä taas päästään poltettiin, määräten kullekin järjestyslukunsa. -Joku otti tikut kouraansa, asettaen niiden päät piiputtamaan -peukalohangastaan. Siitä sai jokainen ottaa tikkunsa, ja kenelle sattui -ykköseksi merkitty, hän voitti ensi vuoron. Halutuin oli kuitenkin -sellainen käyttövuoro, johon sisältyi pyhäpäiväkin, sillä pyhää ei -päivälaskuissa otettu lukuun, mutta vuoronomistaja sai, jos halusi, -kietkuttaa myllyä silloinkin. - -Samoihin aikoihin, kahdeksankymmentä vuotta sitten, kun Kuusankoskeen -saatiin kylänmylly, pari Venejärven ukkoa, Nikunmaan Niku ja -Juhan-Erkki Vettainen, lapinäijien jälkeläinen, rakensivat oman -yhteismyllynsä pienen Kutujoen suuhun, Venejärven yläpäähän. Hekin -hankkivat kivet Kaukosesta, ostivat Kaukosen Matti-vainaalta -tekemättömät kivet, maksaen ruplan kappaleesta, itse takoen ne sitten -valmiiksi. Hyvän myllyn äijät saivatkin, ja käyttivät sitä aina viikon -vuorollaan. Korjattuna ja uudistettuna jauhattaa se leipäviljaa -vieläkin, jopa koko kylällekin, kun kolme, neljä vuotta takaperin suuri -kevättulva hävitti Kuusankosken vanhan yhteismyllyn. Markka-parin -tynnyristä maksavat osattomat jauhatuspalkkaa, kun saavat siinä itse -käyttää viljansa. - -Samanlaisia yhteismyllyjä oli monessa muussakin metsäjoessa. Niesajoen -suussa Kolarissa kävi yhteen aikaan neljä osamyllyä. "Suumyllyä" -käyttivät Juurakkovaaralaiset, "Jokijalan myllyä" Jokijalan miehet, -"Saaren myllyn" omistivat Kolarinsaaren Simu, Rautio, Lantto ja -Tiensuu, ja "Ylinen mylly" oli Luttusen ja Ristimellan yhteishoitoja. -Kittilän Sirkan, Könkään ja Hossan taloilla, Erkkilällä, Niemelällä, -Korvalla ja Hossalla oli ennen yhteinen härkinmylly Myllyjoessa. - -Mutta yhteismyllyt eivät tahtoneet koskaan pysyä oikein hyvässä -kunnossa, vaikka joka vuosi miehissä niitä kohennettiinkin. -Yhteismyllyssä oli "jokainen oma myllärinsä", ja kaikenlaiset tökeröt -toljakkeet, jotka eivät osanneet laitosta hoitaa, kävivät sitä -kietkuttamassa, niin että mylly lopulta "linkutti ja hiekkui" ja kivet -kitkuttivat tylsinä, jopa joskus "perserauvat loppuivat ja härkin -jauhoi sammakkopenkin päällä". Eikä yhteismyllyssä saanut jauhattaa, -milloin olisi parhaiten tarvinnut, vaan piti aina odottaa omaa -vuoroansa, mennä jo illalla myllypirttiin vartomaan ollakseen heti -valmiina, kun määrätunnilla, aamuyhdeksältä, vuoro vaihtui. Niinpä -monet ukot rakensivatkin oman pikku hierimensä, jota saivat mielin -määrin kietkuttaa. Sillä "se on eullinen, kun on ittellä mylly... Sie -saat siinä itte jauhattaa eläimillekin rehuviljaa, virnhet ja kaikki". - -Täten yksinäiset korpimyllyt saivat tovereikseen toisiakin -samanlaisia harmaita kolkuttajia. Läheiseen, hyvää myötämäkeä -laskevaan puroon saattoi koko kylä nostaa myllyjänsä, itse kukin oman -härkkimensä sopivaan nikaraan pitkin joen vartta. Niinpä nähdään -Kittilän Alakylän tienoilla, Pahtajoen suussa, neljä lähekkäistä -Alakylän miesten myllyä. Kolarin Vaattojärveen laskevassa, synkässä -Kenttäojassa kalkuttaa neljä vanhaa "maailmanaikaista" Vaattojärven -kyläläisten jauhajaa. Ylitorniolla oli vielä vuosikymmen takaperin -Mustastajärvestä Luomajokeen laskevassa, jyrkässä Myllyojassa -Kainuunkylän ukoilla toistakymmentä metsänaapperoa, joka talolla oma -hoitonsa: Kannalan, Maijasen, Lovikan, Mustanjärven, Olkkurin, -Kuurusen, Anuntin, Tynin, Ajon, Vittikon ja Kiviniemen myllyt, niin -lähekkäin toisiaan, että vain "syltäkymmenen oli pisin väli". Ja -Ylitornion Nuotiorannan Liekkaanoja eli Annanoja, joka Reväsjärvestä -tullen laskee kylän lävitse komean, "viittäkymmentä metriä" korkean -myötämäen metsänlaidasta Tornionjokeen, oli kuin vartavasten ohjattu -kylänäijien vesi kivien käyttäjäksi. Puolen kilometrin matkalla oli -ojassa entisaikoina kokonaista 18 nuotiorantalaisten ja Alkkulan -ukkojen myllyä: Jurvan, Karkeisen, Tiiperin, Metsävainion, Hirstiön, -Tonuksen, Pietarin, Yrjänheikin, Ylivainion, Ala-Antin, Yli-Antin, -Kais-Hannun, Pappilan, Tolpin, Haavikon, Laurin, Ojan ja Pirjetan. -Myllyjen alapuolella oli vielä nuotiorantalaisilla pieni "veivillä -käypä, yksiteräinen raamisaha". Monet myllyt olivat niin lähellä -toisiaan, ettei vesi ehtinyt edellisen ryöpyistä asettua, kun sen jo -täytyi koota voimansa ja syöksyä toisen ruuhen puristuksiin. Vieläkin -saa sama Annanoja käyttää kahtatoista härkinhoitoa sekä Jolman ukon -pärehöylää. - -Mainiota myllyojaansa parantelivat nuotiorantalaiset ja Alkkulan -miehet jo toista sataa vuotta takaperin: menivät ja kuopaisivat -Reväsjärvestä siihen lähes puolta kilometriä pitkän "kaivoksen", saaden -siten puroonsa voimaa ja kukin itselleen hyvän myllypaikan. Aikoja -myöhemmin, sarkajaon jälkeen, aikoivat Armassaaren kylän miehet tehdä -saman tempun, menivät yöllä ja kalvoivat Reväsjärvestä ojan omalle -puolelleen, saadakseen hekin vettä neljään, viiteen myllyynsä, jotka -olivat Koskiojassa, etelään Reväsjärvestä. Mutta nuotiorantalaiset -pääsivät hätään, ja kaivoksella syntyi tuima temmellys, jossa kanget ja -ojankaivuaseet heiluivat tappeluaseina. Oikeudessa sitten tuomittiin -armassaarelaisten kaivos tukittavaksi, ja sanotaan sitä vieläkin -"Varkhanojaksi". - -Syksyllä, lyhyen kesälevon jälkeen, kun riihestä ruvettiin saamaan -oman pellon eloa, alkoi härkinmyllyjen ahkerin työkausi. Silloin -kävi myllypurolla, missä useampia härkkimiä oli kieppumassa, yöt, -päivät, alituinen kohina, jyrinä ja kalkatus. Toiset ukot tulivat -jyväsäkkeineen, toiset olivat jauhoineen lähdössä, ja kolmansille -myllyt parhaillaan jauhoivat. - -Entisajan äijät kuljettivat eloaan myllyssä puuastioissa, pyöreissä -"myllytynnyreissä", jotka olivat "ankanmallisia, kupukat keskeltä" sekä -niin isoja, että vetivät pari tynnyriä. Pohjat vain lyötiin kiinni, -pari tynnyriä työnnettiin reslaan ja lähdettiin ajaa kolauttamaan -myllylle. - -Yökaudetkin pidettiin myllyä työntouhussa. Tavallisesti jouduttiinkin -myllyyn iltapäivällä, ja sitten annettiin kivien jyrytä yhteen mittaan, -kunnes oli jauhatettu koko kuorma. Puurojauhot sai mylly ensi töikseen -hieraista käyttäjälleen. Piimää, voita, leipää ja suolakalaa oli -myllymiehellä eväänä, ja heti, kun oli saanut tarpeeksi jauhoja, -hän keitti myllypirtissä "myllypuuron", tarjoten sitä toisillekin -myllyttäjille. Hupaisesti kului jauhattajain aika myllypirtissä, -silloin kun siellä sattui olemaan koolla useampia käyttäjiä. Varsinkin -pimeinä yökausina, kun päre palaa rätisti piisin pielessä ja ulkoa -kuului myllynsauvakkojen kalkutus ja kolkutus, vanhat äijät äityivät -saarnaamaan toinen toistaan kolompia muisteluksia lapinäijistä ja -lentonoidista, lihatontista, manhonväestä ja äpäristä, köyryistä, -riettaista ja metsäperkeleistä. Äijien saarnaa kuullessa nuorempia -jo rupesi vistottamaan, niin etteivät yksin uskaltaneet edes ulkona -pistäytyä, sati sitten mennä myllyä hoitamaan. Päresoitto kädessä -siellä kiireesti kaksissa miehin käväistiin. - -Mutta monet ikäukot, myllyn ja metsän ja kaikkien haltiain tutut, -saattoivat kyllä yksinäänkin yökausittain oleskella vanhalla myllyllään -ja törmän pirtissä, eikä pimeä korpi heitä pelottanut. Puuroa vain ukot -keittivät pirtin piisissä, pistelivät sitä piimän ja voisilmän kanssa, -hikoilivat "lavittalla" ja aina väliin kävivät myllyä hoitamassa. -Tuttua ja rakasta soittoa oli vanhalle myllynkäyttäjälle jauhavan -kiven jyrinä, johon sauvakko kalkuttaen takoi tahtia. Jo äänestä äijä -heti kuuli, milloin kivi oli laskettu tarpeeksi "iholle", niin että se -antoi parhaat jauhonsa, niin hienot, että ne kouraan puristettuina -"jäivät limpuksi, eivätkä hajonhet kuin hietakakko". Sellaisia olivat -vain huonon myllyn ja taitamattoman myllärin tuottamat jauhot, joista -kaiken lisäksi "elonmakukin" oli hävinnyt. Lämpöisessä myllypirtissä -kuivasi ukko jyvät ennenkuin kaatoi ne myllyntuuttiin. Ja kunnossa hän -piti kivetkin. Tasateräisillä kivenhakuilla hän nakutteli tylsyneet -kivet "unellensa", jolloin ne taas hyvästi tarttuivat viljaan. Hartaana -ukko kaapi jauhokoukulla myllyn jauhaman leipäviljan "lautomelta" -kokoon, sipaisi linnunsiivellä loputkin, ja leveällä lastalla ajoi -säkkiin, jonka suun oli oksahaarukalla pingottanut avoimeksi. - -Myllynhaltian kanssa ikä-äijät olivat hyviä tuttavuksia. Kolarin ukko -suostutteli haltiaa, pyydellen: - - "Mene kiville kiekkumhan, - että mie hiiniä jauhoja saan! - Sulle kivi, mulle jauhot, - sulle kova, mulle pehmeä." - -Siitä myllytonttu oli mielissään, kiekkui kivillä, jopa joskus -kiekkuessaan laski lauluksikin. Kuusan Anttikin oli kerran kuullut -Tepsan myllyssä, Kittilän Kuolajoella, kun haltia lauleli: - - "Lipluta, lelliltä, lellu, - lipluta, leikitä, lellu!" - -Huoletta voivat ukot heittäytyä pirttiin nukkumaan, sillä haltia kyllä -tuli ilmoittamaan, milloin myllystä rupesi jauhaminen loppumaan. -Kurtakkokosken vanhassa myllyssä tuli Kittilän Alakylän Klaavun äijälle -vanha pikkuturkkinen vaari sanomaan: - --- Nouse sie, äijä! Mylly pääsee! - -Äijä nousi, kaatoi tuuttiin lisää, pannen jälleen nukkumaan. Vähän ajan -päästä taas pikkuturkki-vaari tyrkkäsi kylkeen, nykäisipä jalastakin -ja sanoi: - --- Äijä ylös! - -Ja mylly oli taaskin sillä rajalla, että oli pudottanut viimeisetkin -jyvänsä kivensilmään. - -Kuusankosken vanhassa yhteismyllyssä oli haltioina kaksi tytärtä. Ne -kerran tulivat Tuomas-äijää herättämään, puhellen keskenään. - --- Pitäis herättää tuo äijä, kun mylly pääsee, toinen sanoi. - --- En uskalla, se kirvaa, toinen arveli. - -Herättivät kumminkin, ja äijä kirosi, jolloin tyttäret pelästyen -katosivat. - -Mutta uskottomia myllymiehiä ei haltia viitsinyt herätellä, muuten vain -joskus ilmoitti olemassaolostaan. Niin myllykotaan ilmestyi Muotkan -Antille kerran vanha ämmä ilkaillen ja kysyen: - --- Onko täällä kosoittamista? - --- Tuossa on kosoittamista! Antti vastasi, vatkaten tulikekäleellä. - -Vanhoilla ukoilla oli tapana myllypirtillä ollessaan aikansa kuluksi -kiskoa päreitä. Monille äijille oli "myllyreisu oikein pärhen -kiskontareisu". Myllypuron rantakankaalta vain hakattiin silkosyinen -petäjä, vietiin kappaleita pirttiin sulamaan, ja sitten pitkin iltaa, -yötä ja aamua kiskottiin pärettä. Pari, kolme kupoa piti vuorokaudessa -tulla kasaan. Ne olivat sitten hyviä myllypirtin tuomisia talon -emäntäväelle. Mutta joku määrä kuivia päreitä piti heittää myllypirtin -orsille, että "seuraavallekin tulijalle oli aluksi". Jotkut ukot -kutoivat päreistään ruumen-, olki- ja akanakoreja, muutamat väänsivät -vitsoista "lehmänperhäisiä", ja pyytöhenkiset miehet kävivät yöllä -tuohustamassa. - -Hyvin täytti virkansa hyvästi laitettu härkinmylly tottuneen -myllyttäjän hoidossa. Riihikuivaa taikka myllypirtissä kuivattua viljaa -mylly jauhoi kolme, neljä tynnyriä vuorokaudessa. Pirjetän mylly -Annanojassa päästi uudekselta kahdeksankin tynnyriä päivän ja yön -tietämissä, vaikka nyt jo vanhana tyytyykin kolmeen. Myllyssä kyllä -olikin ennen 8-kortteliset kivet. - -Mutta kiveliön harmaa jauhaja oli hyvin herkkä ja oikullinen -metsäläinen, joka pian oppi tuntemaan hoitajansa. Toisten käsissä se -hyvälläkin vedellä kävi vetkoon, kitisi ja linkutti, antaen vain vähän -jauhoja, nekin karkeita kuin hiekka. Mutta toisten hoidossa härkin -taas pyöri kuin väkkärä tuulessa, kivet soivat eri äänellä, sauvakko -kalkutti iloisesti tuutin laidassa, ja mylly antoi hyviä jauhoja miltei -puolta enemmän kuin huonolle käyttäjälleen. - -Leipäviljansa härkinmyllyn käyttäjä jauhatti aina kuorinen, sillä -suurella vaivalla raadettujen pohjoisten peltojen vähäisiä leiväksiä -ei kannattanut vielä kuorimalla vähennellä. Kun vain elot käytettiin -muuten hyviksi, lähti niistä kyllä kunnollinen jokapäiväinen leipä, -jopa hyvä pyhäpäivien rieskakin. Ryyneiksikään ei härkinmyllyssä -koskaan yritetty kuoria leipäviljaa. Mutta joskus turtolalainen -rupesi tuhlaamaan ja teki ryynejä -- kirnussa. Pani tavalliseen -voikirnuun paksun varapohjan sekä asetti pohjan alle vielä kolmannen -pohjakappaleen, kaasi kirnuun ohria ja survoi ja sysi niitä rautakangen -rengaspäällä, niin että pölisi. Pohtaen, puhaltaen ja siivellä -sipoen hän sitten ajoi akanat pois viljasta, saaden hyviä pyhäpäivän -puuroaineksia. Itselliseukot, Kruutin Kreeta ja Maija-Leena, olivat -entisaikaan Turtolan Kirkonkylän emäntien ryynimylläreitä. Parin, -kolmen kapan pusseja he saivat taloista survoakseen, kun uutinen oli -saatu, taikka suuret pyhäpäivät, kinkerit taikka häät olivat tulossa. - -Saivat härkinmyllyt monesti jauhaa leiväksi muutakin kuin puhdasta -jumalanviljaa. Sattui tulemaan nöyrä vuosi, niin että pelto antoi -raatajalleen enimmäkseen vain olkia ja akanoita. Silloin survottiin -petkeleillä olkia isoissa ruuhissa "kalhoiksi", pantiin vähän -jyväkahuja joukkoon ja jauhatettiin myllyssä. Masentunein mielin -silloin ukko käytteli myllyään ja söi karkean myllypuuronsa. Ei vanha -myllykään tuntunut pääsevän oikeaan vauhtiinsa eikä ääneensä: voimakas -kivien jyrinäkin oli muuttunut väsyneeksi kahisemiseksi. - -Sivullisetkin myllyttömät saivat isännän luvalla, sovitusta maksusta --- kappa tynnyristä -- käyttää härkinmyllyssä viljansa, ja jokainen -koetti parhaan taitonsa mukaan itse olla myllärinä. Joskus isännät -ottivat vakituisen ukon yhteismyllyänsä käyttämään. - -Sellaisia entisajan mylläreitä oli Kittilässä Sirkan, Könkään ja Hossan -miesten yhteismyllyssä vanha Mylläri-Aapo. Vanhoja myllynkäyttäjiä -on myöskin Nuotiorannan Mylly-Pekka, lähes 80-vuotias Pekka Strålberg, -joka on viisikymmentä vuotta hoitanut Annanojan härkkimiä, useampaakin -yhtaikaa, pappilankin myllyä kolmen rovastin aikana, saaden palkkaa -virastaan puoli kappaa tynnyriltä joka härkintä kohden. - -Talveen saakka, joskus lähelle joulua, myllyt ahkerasti kietkuttivat, -kunne puro kokonaan jäätyi, ja härkimenkin niin hyyti ja jääti, ettei -se enää jaksanut pyöriä. Vain jotkut väkevät purot pysyivat sulina yli -talven ja käyttivät myllyään. Talvi olikin härkinmyllyn levon aikaa. -Silloin se metsäkurussaan kyhjötti kuin kontio paksun lumen peitossa, -härkinhoitokin kokonaan vahvan jääkerroksen sisässä. Muorit ja vaarit -saivat taas ruveta vanhaa kinnasmyllyänsä pyörittämään, jos talon -syksyllä käytetyt jauhot rupesivat loppumaan. - -Mutta kun tuli kevät, hanget sulivat ja metsäpuro ryskäytti -jääpeitteensä pois ja keväisin voimin alkoi hurjana temmeltää -myötäleessään, heräsi härkinmyllykin, yhtyen virran keväiseen menoon. -Väkkäränä alkoi härkin kieppua, niin että kivet ihan mieletönnä -ulvoivat ja sauvakko takoi kuin vimmattu täysin voimin. Vanha -haltiaäijäkin nousi piilostaan ja kivillä kiekkuen alkoi iloisesti -laulella. Myllyttäjä-äijätkin olivat kuin nuortuneet. Ketterästi he -kepsuttelivat myllyllä edestakaisin, keveästi keikahteli jyväpussi, -ja kiven ikenistä lämpimiltään saaduista jauhoista keitetty, -voisilmäinen myllypuuro maistui entistään makeammalta. - - - - -Kesäkentällä - - -Pitkän pimeän talvikautensa saa navettakunta kytkyt kaulassa seisoa yöt -päivät seinän ja "loorin" välissä, jauhaen eteen työnnettyjä eväitään, -hauteita, olkia ja jänkäheinää -- entisaikaan apatettiin karjaa -myöskin ihmislannasta keitetyllä hauteella --, antaen hoitajalleen -korvaukseksi maitoa sekä kymmenin kuormin "sontalimppuja" pitkin -hankien peittämää peltokenttää, vieläpä ison limppukasan navetan -taaksekin. - -Mutta suven tullen saa sarvikansa jättää talvisen asuntonsa koko -kesäkaudeksi ja muuttaa kesämajoilleen. Miltei joka talon karjakunnalla -on oma kesänavettansa peltojen takana, kiveliön veräjillä. Se -on matala neliömäiselle pohjalle rakennettu hirsimaja, jonka laajan -kartiokaton huipusta kohoaa puinen ilmatorvi. Sisustus on hyvin -yksinkertainen, niinkuin ainakin vaatimattomien eläjien kesäasunnossa. -Alustana on useinkin vain maapermanto, päällyksenä ilmatorveen päättyvä -vesikatto, parret sivuseinien vieressä ja ainoana ikkunana peräseinän -sontaluukku. Mutta navetan luota alkaa heti metsien, lehtojen, -vaarojen ja jänkien valtakunta, jossa kesäasukkaat saavat mielinmäärin -kuljeskella etsien ruokapaikkoja, kalistella kellojaan, ammua ja möyriä -ja pitää muuta kesäniloa, kunhan vain illan tullen muistavat keikutella -kesämajan veräjille vartomaan hoitajiansa. Sinne saapuvatkin emännät -lypsinastioineen ja tuomisineen, kytkevät metsänkävijät navettaan, -jossa toimitetaan lypsäminen ja iltajuottelu. Pimeässä asunnossaan saa -karja rauhallisen yölevon, syöpäläinenkään ei siellä kovin kiusaa, kun -vielä ilmatorvikin laittaa vetoa. Aamulla taas käyvät naiset karjan -lypsämässä ja laskemassa laitumelle. - -Karjan kesämajoilla asuessa saa talvinavetta olla vapaana tuulettumassa -seuraavaa talvikautta varten. Mutta rajaväylän varrella, Ylitorniolla, -Turtolassa ja Kolarissa, on monen talon tapana, kun lehmät on saatu -kesämajoille, itse muuttaa kesäasunnolle -- lehmien talvisuojaan. -Navetta vain pestään ja siistitään, jopa paikoin parsien väliseinät -ja aperuuhet korjataan pois, seinät ja katto valkaistaan kalkilla, -ikkunoihin asetetaan verhot, pöytä raheineen tuodaan seinän viereen -ja ruoka keitetään navetan muuriin laitetussa hellahoidossa taikka -piisissä. Viileässä, pieni-ikkunaisessa karjanasunnossa onkin -helteisenä kesäpäivänä paljon raittiimpi oleskella kuin avarassa -kuumassa pirtissä, johon aurinko paahtaa isojen ikkunain täydeltä. -Yöksi siirrytään levähtämään aittoihin ja luhteihin. - -Tällainen on Peräpohjan karjan kesänvietto aina Kolarin ja Kittilän -maita myöten. - -Mutta toisinaan ei karjan kesämajaa ole nostettukaan kiveliön portille -metsän ja viljelyksen rajamerkiksi, vaan on se rakennettu itse -kiveliöön, keskelle karjan käyntimaita, parin, kolmenkin neljänneksen -päähän ihmisten asuinsijoilta. Varsinkin Ylitorniolla on monilla -taloilla kesäkenttänsä eli karjakenttänsä viljelyksiä ja peltoja -rajoittavien metsäisten vaarojen itäisillä, korkeilla takamailla, -ja samoin muutamilla Karungin ja Turtolankin taloilla. Tavallisesti -ovat saman kylän talot rakentaneet metsänavettansakin yksille maille -lähekkäin toisiansa, joskus samalle kentälle naapureiksi, niin että -kiveliöön on syntynyt samanlainen pikkuinen metsäkylä navettoineen, -pirtteineen ja maitoaittoineen kuin Pohjanlahden rantaruotsalaisilla -on takamaillaan. Tällainen, Alkkulan kymmenkunnan talon karjakylä -on Reväsvaaran takaisessa kiveliössä. Kaulirannan Vanhaisella, -Antinmaalla, Kokkolalla ja Tuomaalla on yhteinen pieni kesäkenttänsä -Suolamaan kankaalla Ison-Himovaaran takalistolla. Kainuunkylän -muutamilla taloilla on sellainen Luomajoen rannalla. Paloisten taloilla -oli ennen monet kesäkenttänsä Kiimavaarassa, ja Sakarinlaessa oli -kiviniemeläisten karjakenttä. - -Toukokuun lopulla kesä ennättää nousta jo Peräpohjaankin, avaten -navetan ovet karjalle ja valmistaen laitumet ja metsämaat ottamaan -vastaan jokakesäisiä vieraitaan. - -Entisillä emännillä oli suuri huoli silloin, kun karja oli ensi -kerran päästettävä navetasta kesälaitumilleen, sillä navettakunta oli -talvikauden saanut olla emännän ja kartanonhaltian hyvissä hoidoissa, -mutta nyt se oli laskettava kiveliöön metsäkunnan armoille. Ja koko -metsähän sekä metsäkansa oli tavallisesti vihamielinen kyläkansalle ja -kaikelle, mikä kylään kuului. Siksi emännän piti monin tavoin varata -karjansakin metsää ja sen tuhoa vastaan. Jo laskiaisena hän varoi -antamasta väelleen karjanviljaa, etteivät kesällä syöpäläiset söisi -lehmiä, ja navetan hän sulki jo päivänäöllä, että metsäkin kesällä -laskisi karjan aina aikaisin iltalypsylle. Ja laskiaisvellistä emäntä -leipoi "kakon", jota keitti vellipadassa, kuivasi sen "muurinhalsilla", -sitten vei talteen aittaan siemenvilja-astiaan, jossa lehmänkellokin -oli talvikorjuussa. Pääsiäisaamuna emäntä sitoi kellon lehmän kaulaan, -mursi puolet laskiaiskakosta, hakkasi puukolla sen murusiksi, pani -sekaan jyviä sekä kolme hypeellistä tuhkaa kolmelta kotiliedeltä, -sitten pivostaan syötti joka lehmälle, sanoen: - - "Tule aikaisin kotia, - tähän taltion ja kartanhon!" - -Erkinpäivän tienoissa laskettiin karja navetasta, ja silloin tehtiin -viimeiset, kaikkein tärkeimmät varaukset. Maanantaina ei kyllä saanut -karjan laskua toimittaa, koska se "ei ollut kuin koiran tappopäivä" -ja "fanginpäivä", vieläpä "ennen vanhaan Ruottissa hirttopäivä". -Karjaa laskettaessa piti joskus talon isännänkin olla toimessa, mutta -metsän tavat tunteva vanha emäntä oli päätietäjänä -- ellei emäntäkään -kyennyt, täytyi kutsua joku taitava tietäjämuori apulaiseksi. -Virsikirja ja tulisoitto kädessä kiersi emäntä navetan veisaten: - - "Armon liiton enkel, - Herra! hyvill' hengill', - Vartioillas meit' varjele, - Torju päältäm perkele." - -Kytkyen "perhäinen" asetettiin navetan kynnyksen sisäpuolelle ja -rautakanki ulkopuolelle -- Ylitornion Ala-Antissa oli talon ukko itse -niitä laittelemassa -- sekä palava taulakappale rautakangen viereen. -Rautakankea asetettaessa sanottiin: - - "Olkhon niin kova maa jalkaisi alla, - niinkuin on se, jonka yli menet!" - -Sitten joka lehmälle annettiin laskiaiskakkoa, tervattiin niiden -suuhoito ja karja laskettiin ulos. Muurahaispesää vain vatkattiin -lapiolla jälkeen pitkin navetan lattiaa, sanoen: - - "Niin monta kuin tuossa on muurahaista, - olkhon kesällä karjalla kothinajajaa!" - -Keskellä pihamaata oli heinä-ämpäri, jonka pohjalle oli kätketty kaikki -talon avaimet. Kun lehmät kokoontuivat nuuskimaan ämpäriä, kiersi -emäntä, kantaen käsissään hehkuvia "koijukekäleitä", kolme kertaa -koko karjan, asetti sitten kekäleet ristiin kujan laitaan ja lähti -astumaan lehmäin edellä metsäveräjälle, eikä kukaan saanut ajaa karjaa. -Laskiessaan lehmiä veräjästä emäntä saneli: - - "Mettän Ukko, mettän Akka, - mettän kultainen kuningas, - ota oksa pihlajainen - sujuta suvikuntainen, - sio koiraa kaksi kiinni - kultaisilla viljoilla, - läpi luun, läpi laan, - läpi kahen leukaluun, - ettei mettän kuningas - koske minun eläimiini." - -Mutta Marjosaaren Keisun muori luki jo navetan edessä metsän manauksen: - - "Mettän muori, mettän Vaari, - mettän kultainen kuningas, - älä roiski roimahäntiä, - äläkä paritta paskasääriä! - Kätke kyntes karvoihisi, - hamphat ikenhisi! - Maa yhteinen, ruoka erittäin!" - -Ylitornion Vittikolla itse talon vanha vaari toimitti karjanlaskun, -meni metsäveräjälle ja siellä, karjan lähdettyä kiveliötä kiertämään, -lankesi polvilleen maahan ja kumarrellen metsään päin teki metsänvaarin -kanssa salaisia liittoja, joita ei kukaan saanut olla kuulemassa. - -Sitten kun karja näin varattuna oli omin päin muutaman päivän käynyt -kotimetsää, voitiin se jo viedä kaukametsäänkin kesäkentän laitumille. -Kaulirantalaiset menivät Suolamaan metsäkentälle tavallisesti kesäkuun -ensi päivänä, jolloin kesä jo rupesi olemaan parhaassa alussaan ja -kiveliökin saattoi tarjota karjakannalle vapaan elatuksen. - -Karjanhoitajina seurasi metsämaahan useinkin talon vanha emäntä, -jopa toisinaan isäntäkin liittyi emännän matkaan, taikka talon miniä -perheineen, taikka palkattiin joku mökin eukko sinne "kenttävaimoksi". -Niinpä olivat Suolamaan metsäkylän asukkaina muuanna kesänä Kohkolan -vanhat, emäntä ja isäntä, Antinmaan vanhat, Mäen Alpiina lapsineen -Tuomaan talosta sekä Toolasen Kaija, joka jo toistakymmentä kesää -oli ollut Vanhaisen kenttävaimona hoitamassa parikymmenlukuista -karjaa. Parissa pienessä karjapirtissä kenttäläiset asuivat, toisessa -Antinmaalaiset ja Mäen Alpiina, toisessa Kohkolan vanhat ja Toolasen -Kaija, ja neljän talon puolisatainen karja vietti yönsä kolmessa isossa -navetassa: Vanhaisella ja Kokkolalla oli kummallakin oma navettansa, -Antinmaalla ja Tuomaalla yhteinen. - -Hyvin yksinkertainen on kiveliön karjapirtti, eikä suinkaan niin -kansallisen kodikkaaksi laitettu kuin rantaruotsalaisten hauskat -"fäbodat". Pieni piisi vain ovinurkassa, pöytä ikkunan edessä, -pari vanhaa sänkyä nurkkapuolissaan, seinällä joku hyllylauta -virsikirjoineen ja Laestadiuksen postilloineen sekä kahvimyllyineen ja --kuppeineen, piisin otsalla kahvipoltin, piisissä musta kahvipannu ja -keittokattila, lattialla joku jakkara, rikkinäinen tuoli ja piisin -vieressä puukasa. Ikkunoissa on puoliverhot, ja seinät päällystetyt -joskus sanomalehtipaperilla. Pirtin edessä on pieni porstua talon -tavaroineen, ja sen perässä pikku koppero kirnua ja maitoastioita -varten. -- Pihan takana ovat kentän maitoaitat ja kellarit, joka -talolla omansa, sivulla leveät matalat navettahoidot, ja aittain takana -kentällä isot karjamuurit sekä savuavat tulisijat, joiden vieressä -vasikat, nuorukaiset ja muut joutilaat iltakausina seisoskelevat räkkää -paossa. Syrjimpänä metsän reunassa kyhjöttää pieni nokiotsainen sauna, -jota ilman ei kesäkentänkään asukas voi kiveliössään tulla toimeen. - -Neljänneksen, parin päässä käy karja kiveliössä, ja illalla, kuuden, -seitsemän tienoissa se palaa kotikentälleen. Mutta milloin karja ei -rupea ajalleen saapumaan, käyvät kenttäukot apulaispoikineen sitä -kiirehtimässä. Illalla on kentällä koko elämä ja monenlainen mekastus, -kun monikymmenlukuinen karja saapuu ammuen, möyrien ja kellojaan -kalkatellen. Siinä on monennimistä maitomuoria: Haluna, Helmiä, Ihana, -Kastina, Omena, Viikuna, Huhtikki, Mustikki, Maatikki, Mielikki, -Lumikki, Lemmikki, Lystikki, Siistikki, Kaunikki, Kyllikki, Tiistikki, -Tuorikki. Mansikka, Liinapää, Punakorva, Mustakorva, Palmu, Puhuu, -Seiju, Säily, Ilo, Lykky, Lahja, Perjo, Kirjo, Hertta, Vappu, Santeri, -Tähti, Onnentähti, Kukka, Elämänkukka, Onnenkukka, Hillankukka, -Ruusunkukka, Alleruusu, Finneruusu, Kultaruusu, Kultakaula, Kultavilja, -Kultasilmä, Kruunu, Hertinna, Kreivinna, Minerva, Äpyli ja Rakkaus. -Navettaan kytketään karja lypsettäväksi, annetaan eteen juomaa ja -tuoresta kauraa, jota varta vasten on kentän viereen pikku peltoon -kylvetty karjan ilta- ja aamuannoksiksi, "palkaksi, että lehmät -paremmin tulisit mettästä". - -Mutta "laiska puulaaki", nuoret vasikat ja varhain poikivat lehmät, -jotka ovat niin "röntynhet", etteivät jaksa muun karjan mukana -kuljeskella kiveliöissä ja rämpiä jänkiä, oleskelevat vain läheisillä -ahoilla ja kenttävainioilla pirttiväen huolehdittavina. Kun sitten -lehmä sattuu poikimaan, pitää emännän siunata se kiertäen päresoitolla -kolme kertaa ristiluitten, häntäluun ja kupeitten kautta lukien -"Herran-siunauksen" ja "Isä-meidän" ja tehdä karrella risti -peräpuoleen, vetäistä joka tuumesta kolme kertaa maahan maahiaisen ja -muiden osa ja sanoa: - - "Siin' on maahiaiselle, - siin' on kathensilmhän, - siin' on onnenrenkhaseen!" - -Sitten pitää lypsää korvan täysi vasikalle ensi annokseksi, vasta sen -jälkeen ottaa oma osansa. Kolmannella juotolla emäntä antaa vasikalle -nimen ja kopauttaa juomakupilla otsaan sanoen: - - "Siin' on sulle nimi!" - -Kenttäemännän pitää osata hoitaa lehmien pienet sairaudetkin, joita -aina silloin tällöin sattuu, milloin metsän tuottamina, milloin -pahansuovien ihmisten lähettäminä. Jos kulo ajetuttaa lehmän tuumet, -niin että niistä vain tulee "kuria", etsitään vanhan lasturantteen -pohjalta maan rajasta kolme tikkua joka tuumelle, lypsetään niihin -maitoa ja peitetään tikut takaisin samaan paikkaan, paistetaan tuumia -vielä vanhalla messingillä, tervalla ja voilla ja sidotaan lehmän -kaulaan oikein paikatut, vanhat "prakut". Verta lypsävän lehmän maitoa -pitää viedä salaa saunan kiukaaseen, ja kun lehmä pudottaa märepalansa, -tehdään heinistä, sammalista ja lehmän vasemman lavan karvoista -märepallukka, työnnetään se elukan poskeen ja sanotaan: - - "Syö, paarna, tuota, - niin kauan kuin löyät oman palasi!" - -Mutta kun metsä ottaa lehmän haltuunsa ja peittää, niin ettei sitä -kukaan löydä, vaikka elukka saattaa olla ihan lähelläkin vain petäjää -kiertämässä, täytyy turvautua tietomiehen apuun. - -Hupaisesti kuluu kesäinen aika metsäkentällä. Ukkonenkaan ei sattunut -panemaan lehmiä keväällä talvinavettaan, eikä ensimmäinen kesän -vesisade tullut etelätuulella, jolloin maito olisi mennyt etelään, ja -siten on saatu hyvä lypsykesä. Karja antaa maitoa, ja emännät kirnuavat -voita kerran toisensa perästä -- ennen hapatettiin maito "fiiliksi" -ja kirnuttiin siitä voita, mutta jo pari vuosikymmentä on osattu käyttää -"meijeriä", separaattoria. Kotolaiset käyvät pari kertaa viikossa -noutamassa voita ja piimää, tuoden samalla metsän asukkaille kotoisia -eväitä sekä kahvia ja tupakkaa. - -Joutoaikojen välitöinä tekevät kenttäläiset kymmenittäin luutia, -vispilöitä ja vastoja, suorivat lehtiä ja taittelevat niitä suuriin -suoviin, käyvät marja-aikoina läheisiltä jängiltä ja vuomilta -poimimassa hilloja kotiinkin vietäviksi, vieläpä hoitelevat kentän -pieniä perunapeltoja, joista jo heinäkuun lopulla saavat mieluista -ruoanlisää. Pyhäpäivä on metsäkentällä suuri levon ja rauhan päivä. Ei -kuulu edes kaukaista kirkonkellojen kumahtelua, karja vain soittaa -huomenkelloa ja härkä vetäisee aamuvirren, varikset pitävät saarnaansa, -punakalottinen palokärki vastaa kankaalta lukkarina luikaten, ja -metsän lukemattomat lintuset laulavat kiitosvirsiä sekä tuhannet -hyönteiset surisevat ja pörisevät seurakuntana. Hiljainen tuuli humisee -kankaan punoittavassa männikössä ja kiitää yli pyhäisessä autereessa -värisevän kiveliön, ja kaiken yllä kaartuu korkea sininen taivas. -Metsäpirtin kansakin, toimitettuaan aamuaskareensa, istuu asunnossaan -viettäen sunnuntailepoa. Vanhat isännät ja emännät veisaavat virsiä, -ja joku lukee postillasta päivän saarnan, jota toiset ristissä käsin -kuuntelevat. Hiljainen hartaus täyttää kiveliön pirtin, ja koko -ympäristö yhtyy täydestä sydämestään saarnan loppuhuokaisuun: - -"Vaella niin vakaisesti elämän tiellä, ettei Kristuksen nimi tulisi -sinun tähtes pilkatuksi pakanain seassa. Ja koska sinä viimein tulet -siihen templiin, kussa sinä saat iankaikkisesti rukoilla ja palvella -Jumalata, niin seiso alimmaisessa siassa, siihen asti, että se suuri -Herra, joka sinua kutsunut on ihmeelliseen valkeuteen, sanoo -sinulle: ystäväni, astu ylemmäksi, niin tapahtuu sinulle kunnia -taivaanvaltakunnassa. Amen." - -Kirkkaina pyhäpäivinä tulee toisinaan kyläläisiä vieraisiin -metsäläisten pikku pirteille, ja pirtti tarjoo vierailleen, mitä -pirtillä on: kahvia, voita, leipää ja viiliä. - -Ja tyyninä kesäiltoina kajahtelee heleästi yli kiveliöiden, kun -Antinmaan ämmi kentän lähivaaralta karjaansa kutsuen huijauttelee: - - "Tprui, tprui, tprui, tpruui! - Tulkaa pois, paarnat, tulkaa, - tulkaa pois, kultaisen, tulkaa!" - -Syksypuoleen asti viipyy pikkupirtin asukas karjakuntineen -kesäkentällään. Kylä tekee heinänsä, leikkaa leipäviljansa, syö -karjakentässä tehdyt sirppijuustonsa ja tuo uudisleipää -metsäpirtillekin, ja karjakansa yhä asustaa metsänväen armoilla. Mutta -kun yö rupeaa tulemaan kovin pitkäksi ja pimeäksi ja metsäkin alkaa -vieroksua kylänväkeä, käyden yhä kitsaammaksi ja tylymmäksi, palataan -kaikkine hoitoineen kotoisiin turviin. Syyskuun ensimmäinen päivä, -armottoman syksyn alku, on Suolamaan kansan vanha muuttopäivä. Silloin -heitetään pienet pirtit ja koko metsäkenttä kiveliön hoiviin, tavarat -ahdetaan rattaille ja karja ajetaan Ison-Himovaaran suurta metsäistä -myötälettä alas jokilaaksoon ja kotikartanoon, tutuille kotipihasille. - -Kotivainioilla ja lähiniityillä saa karja sitten kuljeskella syksyiset -päivänsä ja yökautensa oleskella talvinavetan vanhassa tutussa -hinkalossa jauhaen märepalaansa sekä muistellen metsäkentän kirkkaita -kesäpäiviä. - - - - -Painajainen - - -Tämän rienaajan tuntee kyllä, ainakin nimeltään, koko Suomen -vanhakansa, tämän salakähmäisen yökyöpelin, joka pelehtii kristikansan -navetoissa ja talleissa, jopa toisinaan kehtaa käydä kristityn -ihmisenkin kimppuun. Jo muinaisista ajoista on painajainen tunnettu, -ja yhtä kauan on Suomen kansa hyökkäillyt sen kimppuun entisten isien -hengessä ja opeissa, milloin puukoin ja pyssyin, milloin taas ankaran -sanan avulla, jopa lopuksi ristillä ja jumalansanallakin. - -Kaukaiseen Lapinkorpeenkin on painajainen osannut. Samana kammottuna -kyöpelinä esiintyy se täälläkin ja samaa ikuista taistelua polvi -polvelta on käyty sitä vastaan. Ja täällä, suurien kiveliöiden ja -pitkän talviyön maassa, öinen rienaaja on "vasittu olija vieläkin". - -Vanha kiveliön asukas tietää kyllä, mitä lähtöä on tämä arka olio, -jonka pitää vain pimeydessä, kaiken ristirahvaan nukkuessa, olla -liikkeellä. Painajaisen pahna on monenlainen. - -Useasti ovat painajaiset kastamattomien, metsään vatkattujen, -salattujen ja murhattujen lasten sieluja, "äpäriä", jotka toisinaan -kiveliöissäkin pimeinä öinä nälkäänsä ja alastomuuttaan valittaen -kamalasti rääkkyvät ja uikuttavat. On joskus kuultu öisestä metsästä -surkeaa huutoa: - - "Isä kenkää, äiti sukkaa, - hako jalkaan pistää!" - -Tällaisten hylättyjen kiveliön raukkojen sielut tulevat toisinaan -painajaisina kyläpaikkoihin etsimään pyhän kasteen saaneelta kansalta -lepoa ja apua. Samoin myöskin kesken saatujen, metsään taikka muualle -siunaamattomaan maahan heitettyjen lasten heikkojen turvattomien -sieluraukkojen täytyy liikkua painajaisinakin. Monet vanhat ihmiset -ovat joutuneet lapsipainajaisen kiusattavaksi. Niinpä Mattilan -Karuliinaakin Muoniossa tuli kerran painamaan pieni "oikein -traasuinen poika-sikiö", joka katosi vasta sitten, kun Karuliina sai -sanotuksi: - - "Jesus siunakhon minua, - ja pahat pois matkoihinsa!" - -Kittilän Sirkan eukkoa niinikään rasitti pikkuinen sikiö, jonka eukko -otti kiinni, kysyen: "Mikä sie olet?" Ja se oli siunaamaton, pois -heitetty lapsi, jonka osana oli "lentää ja tehä pahaa ihmisille". - -Monesti myöskin uskottomana kuolleen ihmisen "rauhaton sielu eli -henki" paneutuu painajaiseksi, tulee kyliin ja laskeutuu navettaan -lehmän selkään lepäämään taikka menee talliin hevosella ratsastamaan, -uskaltaapa pirttiinkin ahdistamaan nukkujaa. Monta kertaa onkin nähty, -kun on pimeässä menty navettaan, "ihmisen mallisen" kyöpelin keikkuvan -lehmän selässä. Rauhattomalla, vaivatulla sielulla "on somempi -siinä viettää aikaansa kuin aina olla liikkeellä, ja siinäkin ottaa -synneissään helpponsa". Kittilässäkin muuan "isäntä-raukka" kävi aina -öisin hevosellaan ratsastamassa, niin että elukka oli aamulla valkeassa -vaahdossa. Kerran meni renki yöllä talliin ja näki isännän kahdareisin -istuvan hevosen selässä. Renki karjaisi: - --- Sinäkö, perkele, tääll' olet, vaikka olet kuollut? - -Isäntä-raukka lähti laukkomaan kirkkomaata kohden ja renki perässä -manaten: - --- Kyllä mie sinut, kun sie, rietas, kuollut olet... - -Isäntä katosi arkkuunsa, mutta renki avasi arkun ja roivasi ruumiin -suulleen, pistipä vielä suuren puukon sen lävitse. Eikä mies enää -tullut kiusaamaan hevosta. - -Eläväkin ihminen saattaa tulla painajaiseksi. Varsinkin "vaimonpuoli, -kun se ajattelee miehen päälle, että hänen pitäis tuo saaha, tulee -painamhan yöllä". Mutta kun mies panee peitteekseen naisen hameen -taikka vyöliinan, ei painajaisnainen rohkene tulla kiusaamaan. Muonion -Kutunivan isäntää, kun hän nukkui yksinään, painajainen aina vaivasi, -mutta kun hän makasi emäntänsä selän takana, ei rienaaja uskaltanut -yrittääkään. Saattaa myöskin mies tulla naista ahdistamaan. Vanha -Posti-Iisko köppänäkin Kolarissa tuli kerran kiusaamaan Koivuniemen -muoria, niin että "oli niinkuin liekissä koko huone", eikä muori voinut -edes isoa varvastaankaan liikuttaa, sati sitten antaa ääntä, että olisi -saanut painajaisen pakenemaan. - -Maahiaisen tyttäretkin rupeavat joskus miehen painajaiseksi. -Tepastollakin muuatta miestä kiusasi öisin naisenhaamu, joka tuli -pirttiin seinän lävitse poranreiästä. Viimein mies vuoli tapin, ja kun -painajainen taas tuli, iski mies tapin seinään. Silloin ilmestyi -tyttöihminen sängyn viereen seisomaan. Mies otti tyttären piiaksensa, -jopa lopulta emännäkseen ja sai hänen kanssaan neljä lasta. Mutta -kerran mies vetäisi tapin seinästä, sanoen: - --- Tuosta reiästä sie olet tullut. - --- Olisit antanut nytkin sen olla liikuttamatta! eukko karjaisi ja -katosi reiän kautta ikiteilleen. - -Mutta miltei useimmin esiintyy painajaisena "kaikkein kelvottomus -Riethan enkeleistä", jonka joku pahanelkinen ihminen on ottanut -apulaisekseen. Kateus ja pahansuopaisuus, viha ja kostonhimo saattavat -ihmisen turvautumaan Riettaaseen. Omia aikojaan ei kelvoton Rietaskaan -kehtaa puuttua painajaisen öisiin töihin, eikä hänellä yksinään ole -siihen voimaakaan, mutta kristityn ihmisen yhtiömiehenä hän kyllä voi -ja mielellään rupeaa rienaamaan sekä menee, minne vain lähetetään. -Riettaan osamiehenä ei kyllä ole turvallista olla. Siinä virassa -saattaa helposti käydä niinkuin eräälle Kieringin emännälle pannessaan -painajaisen naapuritalon navettaan. Molko-äijä antoi rienaajalle kyydin -takaisin, ja silloin Rietas painoi lähettäjänsä, joka juuri oli navetan -muuripataa pesemässä, päälleen kattilaan, niin ettei hän muiden avutta -päässyt sieltä ylös. - -Yö on pelottavan painajaisen paras toiminta-aika. Silloin vain -saattavat äpärien ja muiden vainajien sielut olla liikkeellä, ja -ainoastaan pimeyden turvissa uskaltaa kateuden ja kostonhimon nostama, -arka yökyöpeli salakähmäisesti hiipiä retkillään. Mutta valon -ilmestyessä täytyy vainajien paeta, ja Rietaskin silloin säikähtää -sekä suurena pelkurina menee kiireesti piiloon. Valon kadottua rientää -rienaaja kuitenkin heti uudelleen työhönsä. - -Navetassa painajainen kaikkein ahkerimmin häärii, ja lehmällä -ratsastaminen on sen mieluisinta työtä. Jostakin lävestä, useinkin -"perhäisenreiästä", se pääsee pälkähtämään sisään, ja toisinaan sillä -on navetassa vakituinen partensa, jossa se aina kiusaa, muutti siihen -minkä lehmän hyvänsä. Pahasti pitelee painajainen elukkaa. Se on aina -palavissaan, märkänä ja vaahdossa, sekä semmoisessa vaivassa, että -oikein saaloo, toisinaan taas höyryää ja "haisee nakulle", lopulta -käyden keltaiseksi karvaltaan ja menettäen maitonsa, joskus alkaen -lypsää vertakin. Samoin rienaa painajainen hevostakin, pitäen sitä -myötäänsä märkänä ja höyryssä. - -Vaikka painajainen vain kähmiikin pimeässä, on se monta kertaa -yllätetty, ja saatu nähdä, minkälainen kuvatus se on. Ja kyllä se -onkin vaikka minkänäköinen. Kittilän Kiistalan eukko näki painajaisen -niinkuin tulitikun tulena kiiluvan lehmän lapain päällä, ja Tepaston -muori keksi sen tähtenä pyörivän elukan sarventain yläpuolella. -Tepsan Junnu sattui huomaamaan, kuinka "monihärinen tähti liikkui ja -kulki värväämällä lehmää vasten ja asettui lehmän selkhän". Mutta -Kurtin Eeva Kieringissä yllätti rienaajan, joka oli "kuin juusto ja -hyrräsi ja paloi navetankatossa kuin viinavalkea", ja Kelontekemän -Jans-Päkkiä ahdistava painajainen oli niinkuin kirnunmäntä, reiäkäs -valkea reuhkana, joka nousi ja nousi ja viimein työntyi läpi seinän. -Turtolan Pellossa heilui painajainen hevosen selässä valkeana -"traasuna", ja Rovaniemen Lohinivassa se häiläsi lehmän päällä niinkuin -valkea nenäliina. Kieringissä oli painajaisen nähty miehenkokoisena -moskataikkona ratsastavan lehmällä, Enontekiön Ylikyrössä taas isona -heinähankona. Monesti esiintyy painajainen myös jonkun eläimen -muodossa. Mikkolan Alperttiakin Kittilän Kyrössä kiusasi rienaaja, -joka riepsahti kuin riekonkokoinen valkea haamu, ja Muonion -Kutunivassa yllätti Möykkysen Juljus kiusaajan, mikä lintuna katosi -seinän reikään, ja kun Juljus paiskasi puukolla perään, jäi reikään -märkä pilkka. On nähty painajainen koiran ja ketunkin haamussa. -Kittilän Korvan emännälle tuli lapsivuoteessa maatessaan vasikanpää -rinnoille rötköttämään, ja kun emäntä kävi siihen kiinni, jäivät -hänen kainaloonsa ihmisen jalat. Vaaran Aapon Kimppuun Tepastolla -kävi nukkuessa jänis, piiloutuen lopuksi saappaaseen lattialla. Aappo -pääsi lopulta niin tolkulle että sieppasi saappaansa, alkaen mäikyttää -sitä seinään ja hyppiä sen päällä. Kun äijä viimein uskalsi kurkistaa -kenkäänsä, oli jänis sieltä hävinnyt. - -Painajainen on tavattoman itsepintainen ja häpeämätön. Se ei vähällä -heitä rienaamistaan, vaan palaa toimeensa yhä uudelleen, vaikka -se joskus yllätettäisiinkin, ellei sille osata näyttää kovempaa -mahtia. Taitoa ja voimakeinoja sekä kovia sanoja tarvitaan rienaajan -pelottamiseen, niin ettei se enää uskalla kertoa jälkiänsä. On -joitakuita niin kovaluontoisia ukkoja, että pelottavat painajaisen vain -omalla mahdillaan. Kittilän Kaukosen Tuomaankaan ei tarvitse tehdä -muuta kuin mennä navettaan ja "luonnon kiivahuella" astella käsiään -viuhtoen perästä oveen, ja heti pitää painajaisen ikipäiviksi paeta -siitä huoneesta. Eikä Turtolan ukoltakaan uskottoman vainajan haamu -vaatinut enempää: kerran kun sai halolla päähänsä, niin siitä uskoi, -eikä enää toista tullut ottamaan. - -Tuli on jo vanhastaan ollut kaiken pahan poistaja, ja sitä ruma -yökyöpelikin pelkää. Ei tullut se enää Kurtin Eevan pirttipöksään, kun -muori ajoi sen ulos, potkaisten oven auki ja lennättäen piakalla kuumaa -tuhkaa perään sekä kiroten: - - "Älä kerro jälkiäs, - piru rukka, minun pesääni!" - -Sieppijärven muori taas pisteli tulitikkuja navetan hinkaloon sekä -seinänrakoihin. Unarin emäntä kylvetti lehmää poltetulla vastalla, -ja Kolhon Hanna Turtolassa kiersi ja poltteli lehmää päresoitolla. -Pyssyn tulta ja pamausta rietas myös kammoo. Turtolan Pellossakin, -kun painajainen ratsasti hevosella, pamautettiin pyssyllä läpi -tallin, jolloin kiusaaja lensi valkeana raasuna navettaan. Pyssymies -painoi perässä ja paukautti navetan lävitse, ja silloin rietas -uskoi ja hävisi. Ylitorniolainen karkoitti painajaisen ampuen kaksi -kertaa sontaikkunoista ristiin navetan lävitse, Kieringin ukko ampui -itse painajaista, niin että jäi punainen pilkku seinään, sillä "on -pirussakin niin paljon verta". - -Puukko on painajaisesta kolo ase, "siitä se on kaikkein arin", samoin -kuin kirveestäkin. Pekkalan ukko Yli-Kyrössä vatkasi painajaista -puukolla, niin että se tarttui oveen, jolloin ukko vielä terästi: - - "Heilu, sen oma, - siinä huomenaamhun saakka!" - -Kyrön Heikki iski puukon seinään sänkynsä yläpuolelle, "sillä se saapi -vaimojen ajatukset päältä pois, eikä painajainen uskalla tulla, pelkää, -että puukko putoaa päälle". Samasta syystä Karungin eukko löi puukon -lehmän kohdalle navetan seinään. Mutta kun Kaukosen ukko pani tuppivyön -hevosen kaulaan, ei painajainen sitä säikähtänyt, ratsasti vain kuin -ennenkin ja pudotti tyhjän vehkeen pois. Kinis-Riikka Kittilän -Molkojärvellä karkoitti rienaajan Vierelän navetasta, paukauttaen -kirveellä hinkalon laitaan, kiroten ja noituen: - - "Pirun nakku, - konit minun vastapoikinhen lehmäni!" - -Monia muitakin vanhankansan päteviksi koettelemia keinoja on jo -vanhoista ajoista käytetty. Ukonsärkemää puuta on Vanhakehno aina -kammonut, ja sitä painajainenkin pelkää. Turtolan Matinlompolon -muori pyyhki painajaisen rienaamaa lehmää ukonsärkemällä puulla, -jauhoipa puuta vielä lehmän parteenkin, ja "sillä se vain lähti... -pölkäsi se sitä". Vielä parempi oli, jos teki, niinkuin Kittilän -kyröläinen ja Enontekiön palojoensuulainen, ukonsärkemästä puusta -ristin, ripustaen sen lehmän kohdalle navetan kattoon "heilaamhan"; -ja kun Molkojärven sekä Kelontekemän ukko laittoi kolme ristiä, vielä -puukolla piirtäen jokaiseen, IESUS RISTUS, niin rietas ihan kauhtuen -pakeni koko kartanosta. Kelontekemäläinen laittoi lehmälle kytkyen ja -peräisen tuomesta, ja Tepsan Junnu piirsi tuomella kolme piirtoa lehmän -kumpaankin lapaan, sillä "tuomessa on se mahala, joka ajaa painajaisen -pois". Turtolassa ja Kolarissa saatiin painajainen pelotetuksi -ripustamalla navetan kattoon, "sen kautta, missä eläin on", harakan -taikka variksen raato. Karunkilainen kiinnitti lehmän yläpuolelle -vanhan puntarin, ja rovaniemeläinen päreistä tehdyn "viiskloppisen". -Hyvä oli myöskin vanha almanakka navetan katossa, vielä parempi vanha -virsikirjanlehti, jossa oli kolme kertaa mainittu Kristuksen nimi. -Kekseliäs Palon emäntä Kinisjärvellä vei peilin lehmän kohdalle navetan -seinään, sanoen: - - "Häpiä, nakku, kun näet haamusti, - ettet minun lehmääni tule!" - -Ja tämä oli jo liikaa häpeämättömälle riettaallekin: äijä jätti -mieluummin Palon muorin navetan kuin kärsi nähdä rumaa naamaansa ja -itseään lehmän selässä. Mutta Hattulan emäntä Kittilässä tervasi lehmän -lapaharjan sanoen: - - "Istut kyllä, nakku, tervaan, - ettet lehmää paina!" - -Tervaa Kurtin Eevakin vetäisi lehmän hartioihin, sitten itse räntsähti -kahdareisin selkään ja karjaisi: - - "Kehtaakko minun sijalleni, - sen kalkoroperä, istua!" - -Parhaita keinoja painajaisen karkoittamiseksi on laittaa sille -toimintapaikka muualla. Pitää vain ottaa heinätukko painajaisen -kiusaaman elukan etujalkain alta ja pyyhkiä siihen lehmän selästä -rienaajan jättämää vaahtoa, ja sitten heittää tukko kolmen tien -haaraan, sanoen: - - "Mene painamhan - muille maille kiviä ja kantoja!" - -Taikka jos tahtoi saattaa sen lähtöpaikkaansa, piti vain sanoa: - - "Mene lähimphin sukulaishis!" - -Monet pistivät heinätukon salaa jonkun matkamiehen rekeen, karistan -alaisille puolille, ja silloin rienaaja meni kulkijan matkassa toisille -seuduille. Kallojärven ukko pisti kerran painajaistukon Kätkä-Mikon -rekeen, ja rietas oli niin äkäinen, että jo tiellä rupesi Mikon hevosta -rasittamaan. Kelontekemän ukko heitti heinätukon naapurin tallin -ylisille sanoen: - - "Siell' on lavat, jokk'ei lotise!" - -Tepastololainen vei tukkonsa salaa toisen talon navettaan, manaten: - - "Mene nyt, piru, - sinne lehmiä painamhan, - älä minun lehmääni paina!" - -Painajaisen saattamisesta toisen navettaan oli kyllä vaara, että sai -rienaajan takaisin, jolloin se oli entistään pahempi. Mutta ahkerasti -silti vain ennen yökyöpeliä lennätettiin navetasta -- ja tallista -- -toiseen. Siksi pitikin navetta jo etukäteen varata rietasta vastaan. -Usean muorin navetankatossa oli alituisesti riippumassa painajaisristi -sekä virsikirjan lehtiä, ukonrikkoman puun säröksiä, taikka puukko -iskettynä seinään. Palon muorilla oli aina pieni peili lehmän edessä, -ja Pellon eukko upotti hinkalon laitaan eläväähopeaa. Ei uskaltanut -painajainen tulla navettaan silloinkaan, kun lehmällä taikka vain -vasikalla oli rautakello kaulassa. Mutta kun jo navettaa rakennettaessa -oli pantu hopearaha harjavuolen ja päätyhirren väliin, niin ei öinen -rietas päässyt siihen navettaan rienaamaan. - -Mutta kaikkein paras oli sekä painajaista että muutakin pahaa vastaan, -kun teki niinkuin Sieppijärven vanha äitimuori, joka aina iltaisin -piirsi ristin lehmään ja navetanoveen, siunaten elukkansa: - - "Herra siunakhon minun lehmäni, - ettei paha henki painajainen - paina minun lehmääni!" - - - - -Rovan Nikun järvenlasku - - -Vuontisjärvellä, suurien jänkien ja lukemattomien tievojen ja tunturien -ympäröimässä erämaakylässä, Enontekiön pohjoisilla laidoilla, eleli -entisaikaan Rovan Niku, Niilo Uollonpoika Keskitalo, kylän toiseksi -vanhimman ja isoimman talon isäntä. Korkean rovan laidassa, ylempänä -kaikkia muita kylän talonpahasia, oli ukon asunto, harmaa matala -pirttirakennus navettoineen, talleineen ja aittoineen. - -Uollon Niku oli uuttera mies, oikea "toimen äijä". Aina hän -oli puuhassa, milloin kalastellen seutukunnan lukemattomissa -tunturijärvissä aina Norjan-Lappia myöten, talvellakin nuottaa kiskoen, -milloin häärien maatöissä ja jänkäniityillä. Ohraakin ukko -viljeli, kylväen useita tynnyreitä vähäisiin peltoihinsa tievojen -päivärinteille. Keittelipä ukko joskus viinaakin viljastaan, myyden -sitä sekä lappalaisille että lantalaisille. Heitteli ukko itsekin -ryyppyjä ja sitten joikaili: - - "Laa laa laa laa, - tääll' on. Rovan Niku, äijä-poika, - laa laa laa laa, - tääll' on Uollon Niku, äijä-poika!" - -Mutta kaikkein enimmin Rovan Niku oli karjamies ja niittyjen raivaaja. -Komeaa karjaa oli Nikun navetassa toistakymmentä päätä ja tallissa -oli toisinaan kaksikin hevosta. Näinkin suuri syömäkunta tarvitsi jo -paljon heiniä sekä laajoja Lapin jänkäniittyjä ja jokirantaraivioita. -Olikin niitä talolle aikoinaan vallattu pitkin sydänmaita, jopa aina -Kuortustunturin takaa, Pöyrisjoen kahta puolta, Kuortuslompolosta -alkaen penikulmaa pitkältä ylöskäsin, aina Suvannon seuduille -asti, parin penikulman päähän Vuontisjärvestä. Toisia jokivarsia, -järvirantoja ja jänkiä oli kylän tienoilla. - -Muuan sellainen lähiniitty oli Kurkkiojänkä muutaman neljänneksen -päässä kylästä, Vuontisjärven eteläpuolella. Mutta Nikun mielestä -suuri jänkä tuotti heinää huononpuoleisesti, ei kaikiste oikein -niittovaivoja maksanut. Toimelias ukko tahtoi panna sen paremmin -kasvattamaan karjankontua. Tuumi, tuumi kauan aikaa, jo viimein keksi -keinon: päästää niitylle hiukan vettä, vaikkapa laskee koko jängän -joksikin aikaa tulvan valtaan. Ukko tarkasteli seutuja, mittaili -maita, tutki tievoja, ja koko asia näytti varsin helpolta. Jängän -pohjoispuolella, pikkutievan takana, oli pieni lompolo ja taas -vähän matkan päässä, korkean Kurkkiorovan toisella puolen, suuri -Vuontisjärvi, jonka vesi oli monta syltä ylempänä niittyjänkää ja -lompolon pintaa. Mitäpä muuta kuin kaivaa pieni kanava Kurkkiorovan -poikki ja päästää Vuontisesta vähän vettä lompoloon ja siitä taas -juoksuttaa jängälle. - -Niku ryhtyikin työhön. Hän etsi heikoimman kohdan korkeassa -rantatievassa, juuri Kurkkiorovan nokassa, tuskin puoli neljännestä -Vuontisjärven luusuasta itään, iskien siihen kuokkansa, ja helposti -rupesikin löyhään hiekkasärkkään syntymään koloa. Tieva oli kymmenien -sylien levyinen, mutta itsepintainen ukko ahersi hikipäissään vuoden -toisensa perästä, kuitenkin vain silloin, kun ei ollut muita hommia. -Aina joutoaikoinaan kanavamestari asteli kuokkineen, lapioineen ja -kirveineen työmaalleen ja kuoperteli tievan etelärinteestä aloitettua -aukkoansa yhä lähemmäksi Vuontisjärveä. - -Kyläläiset naureskelivat Rovan ukon rehkimiselle. -- On siinä tievaa -äijälle ja vielä äijän penikoillekin, he saarnailivat. Joutaa siinä -yksi ukko vaikka koko ikänsä kyökyttää, eikä sittenkään heru vettä, -niin että yhdet housut kastelisi, sati suuren jängän. - -Mutta Uollon Niku, äijäpoika, vain tuherteli tievallaan. - -Tuli sitten kevät 1861, ja Vuontisjärven vesi nousi tavallista -korkeammalle. - -Nyt katsoi kaivajaukko parhaaksi kiiruhtaa työtänsä, rytkäyttää ojan -kerrassaan läpi tievan, iskeä vähän Vuontisjärven suonta ja laskea sen -ylimääräisiä vesiä jängälleen. Kovalla touhulla hän renkinsä, Joosepin -Mikon, kanssa myllersi, kuokki ja lapioi ennättääkseen ennen tulvan -laskeutumista puhkaista jäljellä olevan kannaksen. - -Oli muuan kirkas kevätpäivä, aurinko valvoi ja paahtoi jo yöt, päivät -kaukaista Lappia, lämmittäen ja sulattaen kylmän maan routaista -kamaraa. Jäät kelluivat vielä järven selällä, mutta rantavesi jo -läikehti vapaana, miltei tievojen tasalla. Lukemattomat jänkälinnut, -sirriäiset, suokulaiset, kurmitsat, viklat, kuovit, kaihdit, ja -taivaanjaarat pitivät jo äänekkäitä kevätkisojaan vetisillä vuolailla, -ja sulissa rantavesissä uiskentelivat ylpeät tohtajat sekä monet muut -vesilinnut. Kalamiehetkin taas hyvillä mielin soutelivat läikkyviä -kevätvesiä laskien verkkojansa rantapuolille. - -Ja Rovan Niku renkeineen rehki ja selkä köykyssä höyrysi kanavallaan. -Varhaisesta aamusta asti olivat miehet ihan katketakseen möyrineet -hiekassa. - -Vain muutamia syliä oli enää murrettava: silloin tulisi jängälle -vettä... - -Ja silloin sitä tulikin! - -Luonto itse ryhtyi avustamaan ahkeraa tievanmöyrijää. Puhkesi kirren -alta pikkuruinen vesisuoni, alkaen vain pikkulillin paksuisena -hiljalleen iloisena juosta lirittää ukon valmiiseen uomaan. - --- Ohoh, johan se alkaa helpottaa! ukko hyvillään hymähti ja katseli -myhäillen veden iloista pulppuamista. - --- Höyräytethänpäs ja syyvhän tässä puuro ja katsothan, vieläkö -tarvithan kuokkaa ja lapiota, ukko tyytyväisenä puheli rengilleen, -käpsähti tievalle, kokoili risuja, teki tulen kanavansa reunalle ja -rupesi keittämään puuroa. Miehet olivatkin jo nälissään, kun pitkän -rupeaman olivat yhteen menoon puskeneet. - -Mutta se puuro jäi Uollon Nikolta ja Joosepin Mikolta syömättä. - -Vaatimattoman vesisuonen takana oli valtava vedenväki. Iloisena -lirittävä pikkulilli kasvoi yht'äkkiä leikkien hyppeleväksi puroksi, -ja puro paisui samaa vauhtia vieriväksi virraksi, joka jo ahmien -jyrsi ja raastoi Kurkkiorovan pehmeää hiekkaa, rientäen kohisten -pitkin Niku-ukon aukaisemaa uomaa, Se oli kuin kansanrunojen merestä -noussut peukaloinen, joka samassa hetkessä muuttui mahtavaksi -jättiläiseksi. - -Puuronkeittäjä unohti keittokattilansa. Ukko alkoi jo aavistaa, että -taisi tässä jänkä ruveta kohta saamaan liikoja vesiä... Olisi ojamies -jo mielellään tukkinutkin virranjuoksun, mutta siihen ei ihmisen -mahdilla ollut enää sanansijaa. Apumieheksi käynyt luonto ei välittänyt -enää ukon suunnitelmista, se seurasi vain omia mielitekojansa. - -Vierivä virta kasvoi, kiihtyi ja raastoi itselleen yhä enemmän tilaa, -murtaen hiekkatievasta kappaleen toisensa jälkeen ja vieden sen -pauhaten matkassaan. Sinne vierähtivät rantakappaleen mukana Nikun -kuokat, kirveet ja lapiot, mutta puurokattilansa ukko ennätti siepata, -kun Joosepin Mikon kanssa laukkasi etemmäksi tievalle katsomaan veden -huimaa menoa. - -Ja virta vain kiihtyi, paisuen pauhaavaksi koskeksi. Oli kuin -vihastunut Vetehinen olisi ruvennut Vuontisjärvessä mieletönnä -möyryämään ja raivoten ajanut tuhantista hurjaa karjaansa Kurkkiotievan -ahtaaseen aukkoon. - -Kohisten, jyristen, pauhaten ja paukkuen puskeutui yhä valtavampi -vedenpaljous uomaan, ryöstäen lopuksi kangasta ihan lohkomalla. -Rytisten murtuivat pensaat ja puut virran matkaan, humahtaen -heilahtivat isot aihkitkin juurineen kuiluun ja keikkuen paiskelehtivat -mukana. Kurkkiorovan suuret kivetkin molskahtelivat samaan joukkoon. -Järven jäätkin lähtivät liikkeelle, ahtautuen suurina teleinä -aukolle, lensivät siinä paukkuen palasiksi ja paiskautuivat rannalle -taikka kiisivät jymisten koskea alas, villeinä survoen toisiaan ja -rytkäytellen virrassa ajelehtivia puita murskaksi. - -Kurkkiorovaan oli yhtäkkiä syntynyt vanhankansan kaamea Turjankoski. - - "Johon puut päin putoovat, - kuuset latvoin lankeavat, - tyvin syösten suuret hongat, - latvoin lakkapäät petäjät." - -Koko Kurkkiorovan kangas voihki ja jymisi. Oli kuin valtava Herran -voima olisi vapisuttanut koko kiveliötä. - -Mutta rovan harjulla seisoi renkeineen pelästynyt ojankaivaja -puurokattila kourassa, kauhuissaan katsellen kuokkansa kamalaa jälkeä. -Ja säikähtyneet jänkä- ja metsälinnut lentelivät peloissaan kirkuen. -"Paa lukku, paa lukku!" tohtaja huuteli, ja kaihti kehoitteli: "Tee -rippis, tee rippis!" Pahasuinen riekko kiroili lievällä: "Peuk, peuk, -peuk, päk-päk-päk, peur-perrr-kele!" Mutta taivaanjaara vain kiekkuili -kaiken yläpuolella naureskellen: "Myhy-hy-hy-hyy!" - -Tievan vierinen lompolo sai muutamassa hetkessä ottaa vastaan niin -suuren vieraan veden paljouden, ettei voinut sitä sisällyttää -äyräittensä väliin. Se täyttyi, häkeltyi ja työnsi tulvan samaa vauhtia -edelleen. Jängänpuoleinen rantatieva murtui, mennen suurine petäjineen, -kaikkineen rytisten matkassa, niinkuin Kurkkiorovan nokkakin, ja -hiekkainen tulva jäineen, puineen ja pensaineen rynnisti eteenpäin -ryöpsähtäen Rovan Nikun niittyjängälle. - -Jängälle tuli valtava vedenpaisumus. - -Mutta tulva työntyi yhä eteenpäin, etsien tiensä ja syöksyen pieneen -Markkajokeen, täyttäen sen ja virraten pauhulla Ounasjoen suureen -väylään. - -Kova jyminä ja pauhu kuului Vuontisjärven kyläänkin. Kyläläiset -kuuntelivat kummissaan, arvellen sitä kaukaiseksi ukkosenjymyksi. -Mutta kun jyminä ja pauke yhä kesti, tullen aina vain vahvemmaksi, -he jo olivat aivan peloissaan. Kun sitten vielä, kirkkaana tyynenä -kevätpäivänä, järvi alkoi liikkua ja möyrehtiä kuin ankarassa -myrskyssä, ja vesi rupesi nopeasti pakenemaan rannoilta, maakin jytisi, -ja seinät sekä ikkunat tärisivät, lattiaparretkin longahtelivat ja -Vuontis-Jaakon talossa, järven törällä, vasta muurattu pirtinuuni, -kylän ensimmäinen ulossavuava uunihoito, rysähti lattialle, silloin -kansa jo kauhistui, luullen Herran tuomiopäivän olevan tulossa. Huutaen -juoksi koko kylä kentälle, itkien ja parkuen tunnustelivat ihmiset -toisilleen poronvarkauksiaan sekä muita syntejään ja taivaaseen nousi -yhteinen armonhuuto. Ei kenenkään mieleenkään johtunut Rovan Nikun -niityn kasteluhommat, eikä kukaan osannut ajatellakaan, että yksin -Niku-ukko, toimen mieskään, kykenisi saamaan aikaan tällaista hirveää -maailmanlopun merkkiä. - -Vuontisjärven suuri meno kuului vielä kauemmaksikin. Hetassakin, -Enontekiön kirkonkylässä, lähes parin penikulman päässä, kuunneltiin -sitä oikein peloissaan, kummastellen, mitä merkillistä siellä -metsäkylässä nyt tuollaisella jytinällä hommataan. Muutamat rohkeimmat -uskalsivat lähteä ottamaan asiasta selvää, mutta monet arvelivat -kauhuissaan, että Herra on tullut tuomiolle Vuontisjärven kautta. - -Mutta valloilleen laskettu, levostaan häiritty Vetehinen teki -tehtävänsä ja voimalla ajoi lävitse uuden mielijohteensa. Se hylkäsi -ikivanhan, vaivalloisen väylänsä, mikä Vuontisjärven lounaiskolkasta -oli monien pahikkojen ja ahtaiden, jyrkkien kurkkioiden kautta, -kallioseinien lävitse johtanut Ounasjokeen, ja valtasi itselleen uuden, -helpomman kulkutien Niku-ukon viitottamaa suuntaa poikki Kurkkiorovan, -halki lompolon ja Kurkkiojängän Markkajokeen sekä sen kanssa yhdessä -Ounasjokeen, neljänneksen alemmaksi entistä laskupaikkaansa. -Hiekkaiseen rovaan ja jängän rantatievoihin sai vahva virta helposti -ajetuksi valtavan väylänsä. - -Suuri Vuontisjärvi, joka yläpuolisine lompoloineen oli ennen hyvinkin -viiden, kuuden kilometrin pituinen sekä kolmen, neljän levyinen, -laskeutui vain paria, kolmea kilometriä pitkäksi, tuskin kilometriä -leveäksi lammikoksi, jossa vaivoin haltiakaan enää viihtyi. Lompolo -järven yläpäässä tykkänään katosi. Järven rantapuolet paljastuivat -kilometrittäni hiekka- ja mutarapakoiksi, ja rapakoille jäivät -kalamiesten vasta lasketut verkot kuivilleen, jalkaisin nostettaviksi. -Kaloja oli kyllä verkoissa, mutta vielä enemmän, ihan valkeanaan, niitä -paiskelehti järven jättämissä rapakkokuopissa. Paljain käsin niitä -koottiin, minkä saatiin, sekä järvikuivalta että alapuolisten jänkien -lätäköistä, mihin vesihyöky oli ne työntänyt. Hetan rättärikin ammensi -eräästä kuopasta siikaa ja muuta kalaa kahdeksan puolikkoa. - -Se olikin merkillinen kalansaalis. Uollon Niku, äijäpoika, oli tehnyt -melkein kuin entinen Lapin suurnoita, joka joi järven kuiviin, -lähettäen pyytäjät paljain käsin kokoilemaan kaloja konttiinsa. Mutta -tämä olikin vuontisjärveläisten viimeinen suuri kalansaalis. Ennen -oli Vuontisjärvestä vedetty kaloja viidellä nuotalla ja saatu joskus -kymmenenkin puolikkoa kerralla, komeita lihavia siikojakin, leveitä -louskanoita, jotka olivat niin tauroja, että "yhenkin kun keitti, niin -auskari tuli rasvaa". Mutta siihen suuret saaliit loppuivat. Vetehinen -vei parhaat kalatkin mennessään. - -Kovin olivat kyläläiset, kun pääsivät maailmanlopun pelostaan, -vihoissaan Rovan Nikulle, joka oli turmellut heidän suuren kauniin -järvensä ja kalavetensä ja riistänyt läheiset kotirannat. -Vuontis-Jaakon talokin, joka oli ollut ihan veden äärellä, jäi kauas -järvestä niin korkealle mellalle, että taloon piti kaivaa -"seittemäntoista syltä syvä kaivo, eikä sittenkään vesi tullut". Kylän -entiset vetevät rantaniityt Pöyrisjoella "kuivit ja jäit kuin -taivhalle". Monet kerrat Rovan ukko parka sai kuulla haukkumisia ja -pistosanoja nolosta niityn kastelemisyrityksestään. Syyttivätpä jotkut -ukkoa vielä siitäkin,että hän oli kaivaustyössään käyttänyt -eläväähopeaa. Kerrottiin Nikun noutaneen tätä ainetta Muoniovaaran -porvarilta, panneen sitä koiran pääluuhun, jonka oli kuopannut -järvenrantaan Kurkkiorovan laitaan. Sitten oli nähty ukon vetävän -jäljessään vanhaa tontin nukkarautaa poikki Kurkkiorovan ja -rantatievojen, jolloin koirankalle elävinehopeoineen oli maata möyrien -pyörinyt perässä kyntäen vedelle väylän. Muuten ei Niku olisi saanut -vedelle semmoista menoa. Samalla tavallahan kaksi lapinäijää aikoinaan -oli kaivanut koko Ounasjoen, astuen jäljekkäin tuntureista alamaahan -päin, toinen edellä vetäen nukkarautaa, toinen perässä poron -leukaluulla karhoten; ja näin oli ajettu valtava vesiväylä halki -erämaitten. - -Harmitti harkitsematon tekonsa Nikua itseäänkin. Meni järvi, meni vielä -jänkäniittykin. Sillä rovasta ja rantatievoista raastamansa hiekan, -puut ja kannot hajoitti vesi pitkin Nikun niittyjä. - -Oman kylän vihat ja pistopuheet eivät olleet ainoat, jotka Niku sai -niskaansa, vaan hän sai vihollisekseen koko jokivarren aina Kemiin -asti. Tievoista ja jängistä kiskomansa hiekan ja turvetöryn tulva -näet työnsi matkassaan jokisuulle saakka, niin että koko jokivesi oli -sakeana vellinä, jopa yläjuoksulla niin paksuna, ettei aaltoa syntynyt. -Lohet olivat juuri nousemassa maavesiin, mutta kun saivat joessa -semmoisen mutasotkun vastaansa, niin "hulluina kääntyivät takaisin ja -palasivat merhen". Kolmeen kesään ei merikala uskaltanut yrittääkään -Ounasjokeen. Säikäytti savisotku jokivarren asukkaatkin, niinkuin -luemme Vene-Aapon aikakirjasta. Kesäkuun 12 p:nä on ukko merkinnyt: -"tänä Aamuna muuttu Vesi Joesa Saviseksi Ku Velli emme tiedä mistä -se tullee mutta peliättävä on miten käynee kaloilekki." Vielä 16 p:nä -"aina on vesi yhtä savisena Se on imettä mistä se piisaa." Sitten -jo 23:ntena "vesi on selvenemässä oikein nyt ia karit kirkaita", ja -Aapokin tietää syyn: "se oli Uontis Järven Velli Vesi Rovan nikun -kaivos." - -Tästä suuttuivat jokivarren kalamiehet Vuontisjärven laskijalle, -jopa niin että kerran Kittilän markkinoilla tahtoivat hänet, "hullun -järvenkaivajan", tappaa. Ukkoparan täytyi peloissaan piileskellä ja -kiireesti lähteä ajamaan tunturiensa turviin. Kotonaankin ukko vielä -pitkät ajat piileskeli peläten, että lannanmaan miehet tulevat hänet -tappamaan. - -Kantelivatpa jokivarren asukkaat Rovan Nikun tihutyöstä Oulun -maaherrallekin, mutta maaherra ei puuttunut Lapin miesten laskuhommiin. -Ja sittenhän jokikin jo taas sai kirkkaan vetensä, ja kala rupesi -jälleen nousemaan maavesiin. Mutta vielä vuosikausienkin perästä -alapuolen asukkaat aina pilkaten kyselivät Hetan miehiltä: - --- Vieläkö siellä Lapissa nyt aiotaan suuria järviä laskea? - -Suurimman vahingon järvenlaskusta sai kuitenkin Vuontisjärven -kylä. Kyläläiset menettivät hyvän kalavetensä, monet niityt järven -yläpuolella pilautuivat, tulipa vielä "suuri köyhyys ja kauhea nälkä -koko kylhän", kun pakkanen pääsi maille ja vei leipäviljan. Sillä suuri -järvi oli "rantojaan hautonut niin ettei pakkasta tullut koskaan eikä -nöyrää vuotta". Vuontis-Jaakollakin, kylän vanhimmalla ja rikkaimmalla -talolla, oli kymmenen ohratynnyrin leipämaa, joka tuotti viljaa, niin -että sitä puitiin kahdessa riihessä ja säilytettiin viidessä aitassa, -jotka kaikki olivat täynnä kaikenlaista rikkautta. Ja talossa elettiin -niin mahtavasti, että poroahkioilla vedätettiin hopeariksejäkin, -joita säilytettiin monissa metsäkätköissä. Mutta järvenlaskun jälkeen -köyhtyivät Vuontis-Jaakonkin pellot, ja niiden mukana meni viimein koko -talon rikkauskin. Jonkunlaiseksi korvaukseksi menetyksistään sai kylä -jopa neljänneksittäin uusia heinämaita. Entinen järvenpohja nimittäin -rupesi pian työntämään vahvaa luhtaa rantapuoliin sekä pilli- ja -mantoheinää kuivemmille maille. - -Parhaat heinämaat muodostuivat järven länsi- ja pohjoisrannoille, -ja joutuivat ne vuontisjärveläisten omiksi. Rovan Nikukin sai -menettämänsä Kurkkiojängän sijaan kappaleen järviniittyä. -Hettalaisetkin hyötyivät järvenlaskusta, sillä heidän pienet niittynsä -Vuontisjärven entisen laskuväylän rannalla sekä Joentekiäisissä, missä -Vanha joki yhtyy Ounasjokeen, paljon laajenivat, ja kun kevättulva -vieläkin joka vuosi niitä kostuttaa, on tämä entinen jokivarsi -hettalaisten rehevimpiä heinämaita. Mutta lapinmies ei ole oikea -maamies, eikä niittymieskään. Vuontisjärven entinen pohja oli alussa -puhdasta, puutonta ja lakeaa heinämaata, jossa vuontisjärveläisen -viikate pääsi vapaasti heilahtelemaan. Mutta vähitellen rupesi niitty -omin valtoinsa, lapinmiehen vastaan sanomatta, työntämään puuta ja -pensasta, ahdistaen viikatetta yhä rannemmalle, ja nyt ovat vain enää -kapeat rantapuolet heinämiehen hallussa. - -Järven itäsivulla ulottuu entinen pohja leveänä, enimmäkseen -hiekkaisena aukeana kenttänä aina vanhaan rantatörmään, joka jyrkkinä -tievoina ja melloina kohoaa useita metrejä korkealle. Tievojen -harjuilla ja takana ovat kylän vähävaraiset talot ja pikku -mökkipahaset. - -Vuontisjärven entinen laskuväylä, Vanhajoki, on nyt melkein kuivanut, -vain siellä täällä on joitakuita vesilätäköitä, ja ennen mahtavassa -Kurkkiossa tirisee pikku puronen jylhien pystyjen kallioiden -välisessä louhikossa. Pitkän matkan kulkee joen vanhaa pohjaa Hetasta -Vuontisjärveen ja Peltovuomaan vievä kylätie. - -Mutta sitä mahtavampana virtaa uusi, Rovan Nikun "tortin nukkaraudalla -ja koiran pääkallolla" uurtama väylä. Kurkkiotievassa, missä Niku-ukko -aikoinaan sai katsella jättiläistemmellystä on jyrkkien hiekkatöyrien -välissä komea koski. Kylätien kohdalla, missä silta vie yli joen, on -virran leveys puolisensataa metriä, ja aukko minkä vesi on uurtanut -tievaan, on satakunta metriä leveä. Tästä vaeltavat laajan perukan -viljavat vedet aina suurta Pöyrisjärveä myöten. - -Ja tämän on saanut aikaan Rovan Niku, äijäpoika, toimen mies. - - - - -Kassan Salkko - - -Ylitornion ja Turtolan välisillä sydänmailla, Raanujärven perukoilla, -Pessalompolon Vuonorovassa eli vuosisatain vaihteessa vanha Kassan -Salkko, paikkakuntansa parhain tietäjäukko. - -"Horsi", Fors, oli ukon oikea pohjanimi, vaikka häntä kylän kesken -sanottiin "Kassaksi", koska hän nuorena ollessaan oli palvellut renkinä -Kassankorvassa, Ruotsin puolella väylää, Pajalasta vähän matkaa -alaspäin. Rajan takaa oli äijä lähtöisinkin, Matarengistä, mutta muutti -sitten myöhemmin Suomen puolelle joutuen lopulta pienen talon isännäksi -Pessalompolon Pessanpäähän, josta oli nainut Vuonorovan tyttären. -Toimitteli Salkko maalarinammattiakin, ja maalariksi piti häntä -mainitakin sekä vielä mieluummin mestariksi, ellei sanonut "Korsiksi". -Mutta siitä oli äijä äkäinen, jos puhutteli häntä Kassaksi. Jolangin -ukollekin, joka kerran tuli kysymään veljelleen apua "Kassalta", Salkko -tiuskasi vihaisena: - --- Ookko sie nähnyt Jolangissa miestä, joll' on lakki saaphaina ja -saaphat lakkina? - -Ja niin väkevänä kohdistui Salkon viha Jolangin mieheen, että hänen -veljensä tuli pian nöyräpäiseksi. Itse avunetsijään ja nimittelijään se -ei voinut pystyä, kun hän oli vahvempiverinen veljeänsä. - -Ruotsin puolen tietäjäpahnaa lienee Salkko ollut jo alkuaankin ja -sitten matkansa varrella saanut lisäoppia pohjanpuolen viisailta. - -Niinpä hän tullessaan rengiksi Kassankorvaan joutui aivan oikeaan -paikkaan. Talon isäntä oli mahtava tietomies, vaikka renki ei sitä -alussa äkännytkään. Mutta sattuipa kerran karhu tulemaan taion karjaan, -ja elukat rupesivat pitämään metsässä hirveätä meteliä. Renki juoksi -hätäyksissään lennättämään isännälle, että karhu on karjassa. Mutta -isäntä sanoi vain rauhallisesti: - --- Mitä sie minun karjastani tahot? Anna olla! - -Eikä metsästäkään sen enempää kuulunut: illalla tuli koko karja -terveenä kotiin. Renki riensi heti kummissaan isännältä kysymään: - --- Mitä sie tahot, kun neuvot minuakin? - --- Olet tulevankin vuuen renkinä, maksan rahapalkankin, isäntä vain -sanoi. - -Salmo oli renkinä, ja isäntä johdatti hänelle monet muutkin tietonsa -ja taitonsa, eikä ainoastaan sitä, miten karja varjellaan karhulta. Ja -täällä tuli Salkosta sekä "Kassan" Salkko että tietomies, jolla oli -valta metsän ja maan elävien, tautien ja kaikkien "poikkipuolisten", -sekä näkyväisten että näkymättömien, ylitse. - -"Pakanallisista" toimistaan huolimatta oli ukko uskovainen kristitty, -joka osasi hyvin lukea, jopa raamattukin, "iso kirja", oli hänellä -hyvin selvillä. Niinpä Salkko saattoikin sanoa saarnamiehille, kun he -kerran tulivat häntä ahdistelemaan noituudesta: - --- Noo, pruukaanhan mie parannella ja lukia raamatunsanoja. - -Raamatunsanoja Salkko paljon käyttikin ja "poikkipuoleisissaan" monesti -vetosi pyhään kirjaan, ottaen sieltä voimallisimmat, asiaan sopivat -manauksensa. Raamatun mahtavat lauseet tietäjän suulla jämäyteltyinä -olivat monta kertaa paljon tehoisammat kuin monet muut vanhoilta opitut -mahtisanat. Niinpä ukko koskemaa ja vammaa pyörryttäessään otti -"ainhet" ukkosen särkemästä puusta taikka ukonkivestä, jauhoi niitä -kahviin, antoi sairaalle ja sanoi: - - "Tämä paisuma parantukhon, - niinkuin Peeharoanin paisumat paranit - Mooseksen rukouksen voimalla!" - -Kaksi osaa juotti Salkko sairaalle, mutta kolmannen vatkasi ulos, -kirkolle käsin, sanoen: - - "Mene tuulissa, joista olet tullutkin!" - -Sillä koskemat ja vammat liikkuivat ilmassa ja paikalle sattuessa -"pystyivät" ihmiseen. Vammaa, joka saattoi kasvaa kuukausimääriä, ei -kyllä saattanut pyörryttää muuta kuin alakuulla, mutta koskemaan voi -vaikuttaa milloin tahansa, ennenkuin se oli päässyt kolmen vuorokauden -sivuitse. - -Käärmeen pistännän Salkko paransi manaamalla kahviin: - - "Sinä tulisilta käärmeiltä purtu ihminen, - parane niinkuin Israelin lapset paranit korvessa, - kun he katsoit sen Moosekselta yletyn - vaskikäärmhen kautta, - ja he paranit! - Ja parane sinä samoin!" - -Kolmeen kertaan ukko lausui nämä sanat pyörittäen sormellaan kahvia -sekä madon puremaa paikkaa, antoi sitten kaksi osaa kahvista sairaalle -ja kolmannen viskasi ulos. - -Vuotavan verenkin "Horsi"-ukko seisotti raamatun voimalla. Toiset -tietomiehet kun manailivat: - - "Seiso, veri lihassas, - niinkuin sen sielu helvetissä, - joka eholla taholla väärän valan tekee!" - -niin Kassan tietäjä vain äyskäisi: - - "Seiso, veri, lihassas, - niinkuin vesi seisoi Joortanin virrassa - Mooseksen rukoussanojen voimasta, - josta Israelin lapset menit yli Joortanin!" - -Painajaisenkin Salkko ajoi ulos raamatulla. Ukko kutsuttiin -avuksi eräälle painajaisen kiusaamalle ihmiselle. Salkko meni -painajaispirttiin tehden perässään ristin oveen, ettei kiusaaja pääsisi -sitä tietä ulos. Sitten hän sieppasi äkkiä tulen ja näki ikäänkuin -ihmisen haamun häilähtävän turkin takana seinässä. Salkko kaivoi -naskalilla pienen reiän akkunan nurkkaan ja karjaisi: - - "Mene pois, saatana, - sillä kirjoitettu on: - Herraa sinun Jumalaasi - pitää sinun kumartaman - ja häntä ainoata palveleman!" - -Ja painajainen pakeni eikä enää tullut. - -Kaatumavikaisia, jotka tulevat "pölästyksen kautta", Salkko-äijä -paransi saunassa pesemällä. Pyhäyönä kahdentoista ja kolmen välillä, -jolloin juuri kirkonovet olivat auki ja kirkonväki homeisin naamoin -istui kirkonpenkeissä pitämässä kirkonmenoa, kuunnellen pappi-vainajaa, -joka saarnasi, niin että home naamasta tippui, vei ukko potilaansa -saunanlämpöisiin ja siellä hänet pesi ja kylvetteli, että sairas oikein -hikoontui. Pesuveden Salkko oli noutanut karipohja-lähteestä, johon -oli jättänyt hopearahan maksuksi. Pestessään ukko luki Isä-meidän ja -Herran-siunauksen ja sanoi: - - "Tämä ihminen puhistukhon - niinkuin meidän Herramme Kristus - puhistethin vanhan ryövärin huonhessa!" - -Sitten sai sairas viinaryypyn, johon oli sekoitettu ukkosen särkemästä -puusta otettuja karppuja. Pesuveden vei tietäjä kolmen tien haaraan, -viskasi sen kirkolle käsin sanoen: - - "Menkää tuulhin, - joista olette tulhekkin!" - -Raamattuun vedoten Salkko saattoi nostaa itse perkeleenkin -apumiehekseen varasta taikka muuta pahantekijää tienaamaan. Tekipä -Tievan Mikko kerran sellaisen tyhmyyden, että niityllä joi varkain -viilipiimän Kassan äijän leilistä, eikä tunnustanut eikä anonut -anteeksi syntiänsä, vaikka miehissä tutkittiin. Silloin Salkko sanoi: -"Vielä se mies makustelee toistekin fiilipiimää!" Ja salassa ukko -pyörähti vasemmalla kantapäällään kolme kertaa ympärinsä noituen: - - "Se sama perkele - joka sinun pani varastamhan, - vaivakhon sinua niinkuin niitä - pirultariivatuita - Katareenin kaupungin eustalla!" - -Ja sen jälkeen tuli Tievan Mikkoon sellainen tauti, että hän aina -"makusteli" suutansa niinkuin olisi jotakin syönyt, jopa meni toisinaan -aivan hengettömäksikin, ja viimein hän kuukahti kalapadolta koskeen ja -hukkui. - -Näin kolosti ei sentään käynyt Kentän Aarolle, joka sai rienaajan -kimppuunsa varastettuaan metson Salkon oppipojan, Matinlompolon Pekan, -satimesta. Aaron kättä rupesi paikalla pakottamaan, mutta hän meni heti -Kassalta pyytämään apua. Salkko paransikin käden, mutta kielsi: - --- Älä sie mene enää siltä mieheltä varastamhan! - -Kassan äijä tiesi kamalammankin keinon "perkeleen" nostamiseksi. Piti -vain mennä talvihautaan avaamaan arkku, painaa neulalla ruumiin rintaan -päällekkäin tupakanlehti, kampriisipalanen ja puhdas paperilappu, ja -sitten ottaa pikku pussiinsa puulastalla vainajan kasvoista hometta -- -käsin jos olisi koskenut, olisi paha tarttunut ottajaan -- ja sanoa: - - Mie pyyvän pahantekijätä vaivaamhan! - -Pussi piti viedä riihen pohjoisnurkan alle ja sieltä pois lähtiessä -raapaista kolme tulitikkua, ettei "perkele" päässyt tulemaan perässä. -Kun sitten tarvitsi aineitaan viljellä, piti panna niitä pulloon, -kaataa viinaa päälle ja sitä viinaa antaa vihamiehelleen, niin heti -rupesi "perkele" vaivaamaan häntä. - -Salkko saattoi kyllä vanhankansan sanoillakin manata tauteja sekä muita -pahoja, tulenvihoja, maata, kasvannaisia, pistoksia, juoksuvammoja, -hammastautia, matoja, vaaksiaisia, luteita, ukkosta. Aineita ja -välikappaleita hän aina tarvitsi sanojensa vahvistamiseksi. Tulenvihoja -hän paineli raudalla, maata pyörrytti maalla, juoksuvammoja valeli -vedellä, kasvannaisia siveli lepännesteellä sekä tuulenpesällä, joka -oli otettu nilanaikana. Vaaksiaisen hän häpäisi paljastamalla sen -synnyn sekä uhaten tylsyttää sen terävän nokan "korren piiksiluulla", -ja luteet hän karkoitti pois työntämällä yhdeksän "punarokkista" perä -edellä pulloon, vieden pullon kolmen tien haaraan ja manaten: - - "Perkele teät viekhön niin kauas, - että yheksäs kirkonkello lakkaa kuulumasta!" - -Mutta karkoittaakseen rupitautia, kamalaa rokkoa, joka oli samoin kuin -rutto ja punatautikin porton sikiöitä, ukko taas tarvitsi raamattuakin -muiden manaustensa rinnalla. Hänet kutsuttiin kerran Meltosjärvelle -ajamaan rupitautia pois pojasta. Salkko meni ja ja ärjäisi pirttiin -tullessaan: - - "Tännekö sie, huora, tulit?" - -Sitten ukko kiersi haravanäverillä seinäoksasta jauhopurua ja antaen -niitä sekä "karmeliittiä" kahvissa sairaalle, sanoi: - - "Tämä sairas parantukhon samalla tavalla - kuin se pakana Naima parani Joortanin virrassa - profeetta Elisan voimalla!" - -Ja rupitaudin täytyi erkaantua pojasta, mutta ukon huomaamatta se -pääsi pujahtamaan arkkuun vaatekääröön. Siellä sen ei kuitenkaan -ollut hyvä olla, koska itse tuli yöllä ukolle sanomaan, missä hän -piileskelee, ilmoittipa nimensäkin, joka oli Maria Seremon, ja sitten -pyysi, että mestari Horsi veisi hänet toiselle puolelle järveä, -Honkurin uunin taakse. Salkko meni ottamaan vaatekäärön aikoen hukuttaa -sen Honkurinnivaan, mutta järvellä nousikin suuri tuulispuuska, joka -repäisi käärön ukon käsistä ja lennätti sen puolen penikulman päähän -Pakisjärvelle. - -Heti seuraavana päivänä tultiin Salkkoa noutamaan Pakisjärvelle -parantamaan rupitautia. Salkko meni vihapäissään ja pauhasi siellä: - --- Vai tänne sie, huora, taas olet tullut! - -Ja taas ukko ajoi rupitaudin pois manaten lopuksi: - - "Mene nyt niin kauas, - etten minä enää kuule!" - -Eikä rumaa rupitautia sen koommin kuulunut. - -Isännän valta oli Salkolla metsän eläviin, karhuunkin. Hän osasi, -niinkuin vanha mestarinsakin, Kassankorvan äijä, lumota kontion, niin -ettei se koskenut karjaan. Pääsiäisaamuna varhain hän meni navettaan ja -pyyhki karhun sydämellä ja "munhaiskuulla" jokaisen lehmän selän päästä -häntään asti, sanoen: - - "Älä sie, jumalanvilja, - omaa ruumistas vihaa!" - -Samalla tavalla Salkko varasi lehmät laitumelle laskettaessa. Eikä -kontio koskenut ukon karjaan. - -Kerran asusti Pessalompolon takamailla oikein pahantekijä karhu, joka -tappoi paljon elukoita, osuen lopulta Salkonkin karjaan, jolloin heti -alkoi aidan takaa kuulua möly. Akka hätäysi, mutta ukko sanoi vain: - --- Pane sie kahvi kiehumhan! En mie lähe rautasuolla peon kanssa -tappelemhan. - -Akan täytyi keittää kahvi, ja vasta sen juotuaan lähti Salkko -astelemaan metsään. Siellä karhu parhaillaan tapella möyrysi suuren -härän kanssa. Ukko istui mättäälle, pisti piippuunsa ja rupesi sauhuja -vedellen katselemaan komeaa rytäkkää. Eikä karhu häntä huomannut, -sillä tapellessaan eläimien kanssa ovat sen silmät aina ummessa. -Viimein Salkko meni lähelle ja puhalsi piipunsavua kontion nokkaan. -Säikähtyneenä kavahti karhu takajaloilleen, karjahti ja katsahti -kiukkuisesti ukkoon, joka äyskäisi: - --- Mitä sie minun elävitteni kanssa västäät? Mene keinoosti! - -Ja karhu lähti nolona laukkaamaan metsään. - -Matinlompolossa asuva Alatalon Mikkeli-äijäkin tahtoi varjella -karjaansa karhulta ja teki Kassan ukon kanssa "akortin", että kun -viiden vuoden aikana hänen lehmänsä tulevat aina ajallaan kotiin eikä -kontio niihin koske, antaa hän Salkolle tiineen "nuorukaisen". Eikä -kontio koskenut Mikkelin karjaan, vaan joka ilta saapuivat lehmät -määrätunnilla kotiin. Karjan edellä asteli aina näkymätön olento -emännän haamussa, avaten veräjän ja laskien lehmät tarhaan. - -Mutta määräajan kuluttua tuli Mikkeli-äijään omarakkaus, eikä hän -täyttänytkään lupaustansa. Silloin heti karhu kävi hänen karjassaan, -tappaen aivan aidan takana tuntuvan nuorukaisen ja syöden siltä tuumet. - -Jälkeenpäin Salkko sitten vain tiedusteli Matinlompolon mieheltä, oliko -siellä kylillä nähty outoa vierasta, jonka hän täältä kolmen penikulman -päästä oli pannut sinne tulemaan Miekojärven, Kaaraneksen ja Suukosken -kautta. - -Tulenkin isäntä oli Kassan Salkko. Kerran polttavana kesäpäivänä syttyi -Vuonorovassa metsäpalo. Liekit jo lehottivat männynlatvoihin saakka ja -suurella hälinällä kiirehti koko kylä kuokkineen ja lapioineen sitä -sammuttamaan. - --- Mihin teillä nyt sellainen hoppu on? Salkko vain pihaltaan huuteli -kylänväelle. - --- Näethän sie! Vuonorova palaa! Sie palat tänne ittekki! toiset -hädissään päivittelivät. - -Lähti Salkkokin muiden perässä painelemaan palopaikalle, sanoen siellä -miehille: - --- Ei tartte siinä reuhtoa! Mie sammutan sen! - --- Sie rietasko sen sammutat? kirosi sammutustyötä johtava -metsänhoitaja. - -Mutta Salkko lähti astelemaan ympäri paloa, ja ukon askeliin tyrehtyi -koko tuli, polttaen vain askelten välimaihin kanervikkoon kuin -sahanhampaita. Tässäkin ukko käytti omia keinojaan. Pulloon oli hän -ottanut maasta ukonpilveä, sinistä lahopuuta sekä juhannusyön -kastetta, ja siitä pullosta voiteli hän kenkänsä pohjat, ennenkuin -lähti kiertämään paloa, astellessaan lisäksi tiputteli vielä pullosta -silloin tällöin maahan joitakuita noppia. - -Ei Kassan ukosta vesikään "huolinut". Kerran hän lähti astumaan -yksiöistä jäätä myöten Pessalompolon ylitse Honkurin puolelle ja -putosi sulaan. Kylän ihmiset sen nähdessään kovassa hädässä laukkoivat -rannalle ja kiirehtivät köysineen ja muine neuvoineen auttamaan. Mutta -äijä vain huusi heille: - --- Ei täällä härkää ole! Oottakaahan, kunhan panen piiphun! - -Ja totisesti, äijä pisti piippuunsa ja pani savuksi, kömpi sitten -jäälle ja lähti astumaan. Ukko oli varannut itsensä vettä vastaan, -niin ettei se uskaltanut häntä "kukittaa", vaikka hän olisi joutunut -millaiseen vesivaraan. Syksyllä ensi kerran jäälle mennessään hän oli -piirtänyt kolme ristiä eteensä ja pannut vettä päänsä päälle sanoen: - - "Vesi, jos sie viet minun henkeni, - niin ole vastaava tuomiopäivänä - minun sieluni eestä!" - -Samalla tavalla Salkko varasi itsensä keväällä, kun meni ensimmäisen -kerran sulille vesille. Sitten ei kesävesikään hukuttanut. - -Salkko saattoi lumota pyssynkin, niin ettei sen kuula pystynyt häneen. -Silloin "kun ryssä lähti Franskan avuksi" ja otti miehiä sotaan, olivat -kaikki kovin peloissaan, mutta Salkko-ukko tyynnytteli heitä. - --- Ei tartte pelätä! Kyllä luojilla on sivullakin sijaa. - -Ja sitten Kassa kertoi, kuinka hän ennen sotaväessä ollessaan näytti -kerran koko joukolle kummat. Oltiin ampumassa tauluun, ja kapteeni -sanoi: - --- Kuka ottaa ja viepi minun lakkini tuonne taulhun, johon kakstoista -miestä ampuu niin paljon kuin ennättää? Hän saapi kunniamerkin. - -Miehet olivat ihan kauhuissaan. - -Mutta silloin Salkko lähti ja vei lakin tauluun, vaikka kaksitoista -miestä ampua paukutti niin paljon kuin ikinä ennätti. Eikä tullut -mieheen hiuksen hukkaa. Kaikki ihmettelivät, ja kapteenikin kysyi, -millä voimalla Salkko sen teki. Mutta Salkko ei sanonut hänelle -taitojansa, eikä ilmoittanut, että hän pyssynpanoksia saadessaan -oli ottanut alimmaisesta panoksesta luodin hampaittensa väliin sekä -viskannut ruudin olkansa ylitse taakseen sanoen: - - "Se sama Jumala, joka varjeli - ne kolme miestä tulisessa pätsissä - kuningas Nepukkanetsarin käsistä, - sama Jumala varjelkoon myös minut - kaikista vihollisteni nuolista!" - -Salkko tunsi, niinkuin ainakin suuri tietäjä, kaikkien "ainheijen" -sisällyksen ja luonnon sekä niiden voiman ja vaikutuksen. Hän oli -tutkinut, että maassa on "semmoinen näkymätön osa", joka saattaa -tarttua ihmiseen tuottaen sairautta. Oli hän myöskin huomannut, että -toinen maa on paljon myrkyllisempää ja pahempaa tarttumaan kuin toinen; -varsinkin muutamat jängät ampuvat kuin nuolia ihmisiin ja eläimiin. -Samoin myöskin vedessä on oma tarttuva osansa, "vaikka ei siinä ole -mithän näköä", ja toinen vesi saattaa olla toista myrkyllisempää. -Niinikään ilmakin on toisin vuoroin paha ja raskas sekä hyvin kärkäs -antamaan tauteja. Ukkonenkin siinä liikkuu milloin heikompana milloin -tylympänä. Ukkosen ankaruus kyllä riippuu siitä, monennellako tähdellä -se kulloinkin kulkee. Ensimmäisellä tähdellä kulkiessaan ääntelee -ukkonen hyvin laimeasti, mutta viidennen tähden merkeissä on se jo -kerrassaan karkeaääninen. Myöskin puut ovat hyvin erilaatuisia. -Toisista tarttuu hyvin helposti puunvihat, mutta toisista taas ei -tartu mitään pahaa. Eikä kaikki rautakaan ole yhtä karkeaa. Joku rauta -saattaa olla niin karkeaa ja myrkyllistä, että siitä heti jää vihat, -kun sillä vähän lonkkaa, mutta toinen ei anna raudanvihoja, vaikka -tekee pahankin haavan. Niin on myös ihmisiäkin monenlaisia. Toinen on -heppäisempi kestämään pahaa, mutta toinen on kivempi. Kivaveriseen -eivät pahat pysty, mutta heikkoveriseen tarttuvat helposti kaikki -poikkipuoliset. - -Kaikenlaisista maan kasveista ja puista otti Salkko-ukko voima-aineita, -niinkuin ukonsärkemän puun sälöä, tuulenpesää, ukonpilveä, -"merenlöyttyä", ukonkiveä ja monia muita väkeviä välikappaleita. Niitä -hänellä oli aina mukana taskussa taikka pikku pussissa, ja niitä hän -useasti tarvitsi sanansa vahvistukseksi. - -Vanhaksi ukoksi asti pystyi Salkko tietäjän toimiin. Vielä -ikämiehenäkin oli ukko niin luonnokas, että yksinään pani kenkään -pahankurisen hevosen, jota ei monissa miehinkään saatu hallituksi. - --- Mikäs se semmoinen hevonen on, jota ei kenkään saaha? Salkko vain -ihmetteli, vetäisten kolme solmua marhamintaan sekä pyyhkäisten -kämmenellään hevosen lautasia. Värähteli elukka vain, mutta ei -jalkaansa liikuttanut, kun ukko napsi nauloja kavioon. - -Mutta sitten lopulla ikäänsä Salkko tuli sokeaksi eikä enää kyennyt -tietäjöimään. Ei ollut hänestä enää maalariksikaan, vaikka parhaina -päivinään oli ollutkin "kauhean hyvä ruusaamhan", eikä talonsakaan -hoitajaksi. Hän myi talonsa ja muutti asumaan pikku mökkiin, elellen -siinä varattomana eläkevaarina viisi, kuusi vuotta. - - "Hiiri kuolkhon, - ja harakka sairastakhon!" - -tapasi Salkko sanoa potilailleen, ja samat sanat näyttivät kohdistuvan -häneen itseensäkin, sillä ukko, joka oli syntynyt 1819, kuoli vasta -toistakymmentä vuotta takaperin lähes 90:n ikäisenä. - - - - -Entisiä pappeja - - -Lapin ja Peräpohjan laajoissa erämaapitäjissä, joissa enin osa -seurakuntaa asusti hajallaan kiveliöissä, oli sielunpaimen kaikkein -tärkein henkilö. Niinkuin kiveliöiden kansa poropalkisessaan raitioi -tuhantisia tokkiaan, kooten ne toisinaan kaukaisistakin tunturimaista -porokaarteillensa pykällyksiin, niin seurakuntain sielunpaimenetkin, -kukin omassa "paliskunnassaan", raitioivat hajallista laumaansa. -Niinkuin poropaimenet merkitsivät pykällyspuihin lovilla ja piirroilla -tokkansa pääluvun, niin sielunpaimenetkin pitivät "pykällystä" -laumastaan, merkiten monenlaisilla koukeroilla suuriin kirjoihinsa -oman palkisensa pääluvun, kokosivat tuon tuostakin erämaihin hajonneen -kansansa omille "kaarteilleen", jopa toisinaan itsekin matkustivat -kiveliöön laumansa luokse. - -Sielunpaimen oli syrjäisen erämaaseurakunnan kaikki kaikessa. Kansa -piti häntä "raitionaan" sekä hengellisissä että monesti maallisissakin -asioissa. Siksipä useat, varsinkin muita erikoisemmat seurakunnan -paimenet, jäivät vuosikymmeniä, jopa jotkut satojakin vuosia, elämään -kansan muisteluksissa. Vielä yli parinsadan vuoden kuluttua juttelee -tunturimaan asukas muisteluksia "Herr'-Vuolevista", Olaus Sirmasta, -joka Enontekiön ensimmäisenä vakinaisena pappina eli 1600--1700-lukujen -vaiheilla, samoin toimeliaasta "Herr'-Erkistä", Erik Grapesta, joka -sata vuotta myöhemmin vaikutti samassa pitäjässä. Muistellaan ylimäissä -vielä "Vikelius"-pappiakin, joka Ison vihan aikoina pakolaisena -piileskeli Muonion ja Hetan sydänmailla, asustaen Ruotsin puolellakin -Naangijärvellä, "Vikeliuksen kentällä" kalamiesten puittiona. -Pakoretkellään oli pappi kirjoittanut erääseen saurapieleen: - - "Nyt suurus suustani puonnut, - hyvä leipä leuoiltani. - Söisin kyllä, joisin kyllä, - täytyy olla tällänsäkki." - -Muistetaan myös kertoa Ylitornion entisestä papista "Viiklunnista", -joka toistasataa vuotta takaperin on haudattu kirkonkuoriin parren -alle. Wiklund oli niin voimallinen pauhaamaan, että sanankuulijatkin -saivat saarnainnon ja mennen tainnoksiin alkoivat myös pauhata. -Siitä kuningas aikoi erottaa papin virastaan, kutsuen hänet -Tukholmaan tutkittavaksi. Wiklund meni, ja kuningas käski hänet heti -saarnatuoliin, lähettäen hänelle sinne paperin, jossa piti olla muka -saarnanteksti. Pappi otti paperin, käänteli sitä sanoen: - --- Tyhjä on tämä puoli, ja tyhjä on tämäkin puoli... ja tyhjästä loi -Jumala taivaan ja maan. - -Mutta sitten kun pappi alkoi saarnata, niin siitä syntyi sellainen -pauhaaminen, että kuninkaan täytyi lopulta hänet keskeyttää. Kuningas -tarjosi papille parempaa paikkaa etelässä, mutta hän ei huolinut, vaan -palasi jälleen omaan seurakuntaansa. Sama pappi sanoi sitten kerran -Ylitornion kirkossa saarnatessaan: - --- Niin tosi kuin minun sanani on, niin totta ei minun ruumiini pidä -lahooman! - -Eikä lahonut papin ruumis. Kirkon lattiaa korjattaessa avattiin -hänen arkkunsa, ja siinä lepäsi voimakas pauhaaja aivan entisellään, -"hiuslakki" päässä, paita päällä, housut ja sukat jaloissa. Paita vain -oli selkäpuolelta lahonut. - -Kaukaisissa ylitnaiden pitäjissä viettivät erämaan kansan paimenet -kovin yksinäistä elämää, ollen melkein tykkänään erotettuina muusta -maailmasta. Kesäisin päästiin heidän valtakuntaansa vain veneillä -sauvoen kymmenin penikulmin vastavirtaa, ja talvi painoi heidät -paksujen hankien taakse. Niinpä monesti kävikin, että Lapinkorpi -otti koviin kouriinsa etelästä tulleen jumalansanan julistajan, pitäen -omanaan, minkä oli saanut, ja painaen hänet viimein kalmatievaansa. -Eikä ainoastaan pappia yksinään, vaan toisinaan hänen koko sukunsa. -Vähävaraisina, niukasti palkattuina, erämaan yksinäisyyden taamomina, -eivät monetkaan eliniäkseen Lappiin sortuneet sielunpaimenet jaksaneet -toimittaa lapsiaan opinteille, vaan perilliset joutuivat pesän -hajottua jatkamaan papin pahnaa seutukunnan lantalaisina, jopa joskus -lappalaisinakin. Varsinkin tyttäret opinteiden osattomina monesti -jäivät vertaistaan vaille ja painuivat ylimaiden lantalaissukuihin. -Niinpä tuli Koutokeinon Tornensis papista -- kuoli 1705 -- Tornensis -niminen lappalaissuku, joka vieläkin jutaa Norjan-Lapin ja Enontekiön -tunturimaita. Samoin koko joukko lantalaisia pohjoisissa rajaväylän -pitäjissä juontaa lähtönsä vanhan Grape papin pahnasta. - -Perimmäiseen Lappiin, Hetan tunturiseutuun, maatui miltei koko -sukuineen Cajanuskin, joka oli Enontekiön kappalaisena 1858-66. Vanha -pappi sai sijansa Palojoensuun kalmatievassa, ja viime vuosisadan -lopulla kuollut vanha leski-rukka, joka oli oikein "tuomiorovastin -tyär", haudattiin Hetan kirkkokumpuun. Papin ainoa elossa oleva -poika painui lantalaisemäntineen jo nuorena Ameriikkaan, nuorin -tytär, Ida, palasi etelään, mutta vanhemmat tyttäret jäivät Lappiin -lantalaisemänniksi. Hilman vangitsi rättäri Juhan-Petteri Välitalo, -joka sitten muutti poliisiksi Iittoon, korkealle Könkämäenon latvoille, -ja "Ruusaan, joka oli oikein kaunis, valkiaverinen ja pyöreäposkinen", -tarttui toinen veli, Joeli Välitalo, pienen talopahasen isäntä -Vuontisjärveltä. Vuontisjärven Välitalossa asui papinleski vanhuutensa -päivät. Täällä kaunis Ruusakin kuoli "lehmän alle, kun oli lypsämässä". - -Satakunta vuotta takaperin eli Muoniossa Mathias Kolström, joutuen -hänkin, samoin kuin useat jälkeläisistäänkin Lapinmaan multiin. -Kolström oli itsekin lapinsyntyjä. Kolarilaisen mestaritakojan, Uollo -Raution, veli, Juho Rautio muutti Tornioon sepäksi ja pani siellä -poikansa "papinkoulhun". Tornion alkeiskoulussa kävi poika 1770-80 -luvuilla, ja muistaen kolarien kotiseutua otti nimekseen Kolström, -kävipä "tutänttinä" ollessaan usein entisessä kotikylässäänkin, -asustaen Raution vanhan kartanon perätuvassa. Lappiin palasi lapinsynty -papiksi päästyään, tullen 1788 Muonion ensimmäiseksi saarnaajaksi sekä -1812 Muonion ja siihen yhdistetyn Enontekiön kirkkoherraksi. Kahden -suuren seurakunnan vähälukuista metsäkansaa paimensi papin koulun -käynyt sepänpoika kuolemaansa asti, joka tapahtui 1829. - -Kolström oli "hyvä saarnamies". Hän sai pauhata milloin Lätäsenon -Markkinakummun -- sitten Palojoensuun -- kirkossa, milloin taas Muonion -pienessä kirkkotuvassa, joka seudun ensimmäisenä saarnahuoneena -seisoi Uollontörmällä, Jierisjoen pohjoispuolella, joutuen sitten jo -saarnaamaan Muonion uudessakin, 1817 valmistuneessa temppelissä. - -Pyhäpäivinä pauhasi pappi kansallensa, mutta muina viikonpäivinä -hän keitätti sille viinaa. Pappilassa oli vakituinen viinakota, jossa -toinen kirkonmies, unilukkari ja papin renki, Jierisjärven Iisakki, -hääri keittomestarina. Tihuntijyvistä laski unilukkari viinaa, myyden -sitä sekä lappalaisille että lantalaisille, vain kodasta käsin -puolentynnyrin astiasta kauhalla mitaten. Pappi itsekin joi ahkerasti -ja myi. Oli hänellä joskus kinkerimatkoillakin viinakauppa matkassa, -ja varsinkin lappalaiset olivat siitä hyvillään. Kun pelottava -yhteenotto papin ja Sanan kanssa oli suoritettu, saatiin unilukkarin -keitoksista hyvät virkistyshetket, ja porontaljoilla pirtissä maaten -pappi vain naureskeli, kun lappalaiset päissään oikein rähisivät. -Keitettiin pappilassa viinaa talollistenkin viljasta. Leiviskän kun vei -leipäviljaa unilukkarille, sai sen viinakannuna takaisin. - -Papinrouvan, Brita-Lisa Valbomin, sanotaan olleen "Ruottin -Arjepluukasta", ja perhettä oli pappilassa neljä poikaa, kolme tytärtä -sekä papin rouvan sisar, Beata-Caisa, jolla oli yksinäinen poika, Erik. -Vanhin poika, "Pelle", kävi hiukan koulua ja toimi sitten Muoniossa -"ymppääjänä". Mutta kerran hän meni hautausmaalle kuolleitten luiden -kanssa pelehtimään saaden kalmanväen kimppuunsa, niin että "tuli -hulluksi ja kuoli pirhuihin". Toinen poika, "Kalla", ei käynyt mitään -koulua, kulki vain kylillä ja soitteli häissä, laski viimein alas -Kemiin ja kuoli siellä. Mutta Mathias Adolfista tuli pappi, joka isänsä -jälkeen oli jonkun aikaa Muonion paimenena, muuttaen sitten Karunkiin -ja sieltä Tervolaan, jossa kuoli 1864. Pappi tuli Emanuelistakin, -"Mannesta". Jo kouluaikanaan, ollen vain "tutäntti ja maisteri", meni -hän joskus "papan sijasta pauhaamhan". Pari, kolme kertaa katsahtaen -avattuun raamattuun, rukatti hän kirkkoon ja paukutti sitten niin -voimallisesti, että sanat kuuluivat kylään saakka. Ylitorniolla -oli Manne ensin apulaispappina, sitten Enontekiön "koulupappina" -(1834-49), kulkien Ruijassakin saarnaamassa. Hetasta muutti koulupappi -kappalaiseksi Utajärvelle, jossa hänen, lapinmiehen, oli "niin ikävä -että kuoli" 1852. - -Pappilan tyttäret saivat ottajansa omalta kotiseudultaan. Vanhimuksen, -Kaisan, vei nimismies Kock, nuorimuksen, Luisun, korjasi Norjasta -tullut kauppias, Knobblock, "mainion hyvä mies, joka rakensi -ensimmäisen talon Muoniovaarhan", Ruotsin puolelle väylää, mutta -muutti sittemmin Tornioon sepäksi. Keskimmäinen tytär, Heta, joutui -Hietasen Iisakille, joka oli vanhan sotamiehen, Johan Örnin, poika, -saman Örnin, jonka kimppuun Kolström pappi kerran vihoissaan hyökkäsi, -sanoen: "Nyt mies Jumalalla freistathan!" Hietas-Iisakki omisti papin -tyttären mukana hänen papillisen sukunimensäkin, ja samoin teki taas -Iisakin vävykin, Juho Anttila, pelastaen siten vanhoista Köngäsen -ruukin sysikolareista johtuneen sukunimen unohtumasta. Ja sitä lyytä on -Kolströmejä Muoniossa vieläkin. - -Vanha Kolström pappi ei suinkaan ollut ainoa viinaa viljelevä -sielunpaimen. Silloiseen aikaan oli niitä Lapinkorvessa muitakin -samanlaisia, pahempiakin. Niinkuin Esaias Castrénkin, "Essa", joka -Kolströmien jälkeen oli jonkun aikaa Muoniossa sijaispappina. Kun -"Essa" saarnatuolissa kumartui rukoilemaan, ja seurakunta painoi päänsä -penkkiin, kyykähti pappi alas, jolloin sormien välitse vilkuileva -seurakunta näki pullonpohjan heilahtavan saarnatuolin laidan ylitse. -Turtolan Frosteruskaan (1826-47) ei ryyppäämiseltään tahtonut aina -joutua ajallaan kirkkoonkaan. Lukkari Jurva pani jo virret taululle ja -rupesi odottaessaan veisaamaan, parkuen vihoissaan niin ankarasti, että -huuto kuului "puolivälhin Turtolaa ja Pelloa". Lukkari oli sitä enemmän -vihoissaan, koska hän tiesi, että - - "Lukkaria pitää Jumalan luua, - mutta pappeja saapi pieksämällä." - -Viinaa viljeli "Krankkakin", joka neljä, viisi vuotta oli Turtolassa -Frosteruksen sijaisena. Hän ryyppi ahkerasti tullen yhä punaisemmaksi -ja saaden nimekseen "Punainen Krankka". Ja Mellin, ollessaan pari -vuotta (1857-59) Turtolaa kaitsemassa, kävi tuon tuostakin kontti -selässä Matarengistä asti viinaa noutamassa. - -Mutta ei tarvitse kovin "lastata" näitä entisiä erämaiden -paimenparkoja. Siellä he muun maailman unohtamina joutuivat juromaan -yhtämittaisessa yksinäisyydessä, miltei ainaisessa arkipäivässä ja -taas talven tappavassa pimeydessä. Eikä entisaikaan painettu pappia, -vaikka hän jonkun ryypyn ottikin. Samanlaisia sielunpaimenia oli -ennen kyllä lannanmaassakin. Ja laumansa parasta koettivat nämäkin -kiveliöiden raitiot harrastaa. Mellinkin saarnasi kirkossa kuin paras -pappi ja "haukkui juopot, varkhat ja kaikki", sekä messusi, "niin -ett' oikein kirkon katto kohoili". Kranck taas piti pappilassaan -koulua, opettaen Turtolan poikia lukemaan, kirjoittamaan ja lukua -laskemaan. Ja pyrkiessään Frosteruksen jälkeen Turtolan papiksi Kranck -vaalisaarnassaan voimallisesti julisti: - --- En ole tullut suurella viisaudella enkä korkealla opilla, mutta -hengen ja voiman korotuksella. - -Tästä huolimatta ei hän kyllä saanut kuin kaksi ääntä. - -Nousi Lapin erämaan paimeniksi joskus oikeita toimenmiehiäkin, jotka -jaksoivat pysyä virkeinä elämän yksitoikkoisuudessakin. Sellainen -oli C.F. Pfaler, joka ensin Turtolassa ja Ylitorniolla vaikutettuaan -kohosi väylää ylemmäksi, Muonioon, viihtyen täällä neljätoista vuotta -(1854-68). - -Pfaler oli rovasti ja "se mies sieti rovastin nimen". Kirkossa hän -messusi, niin että se solkena kuului kylän taloihin, kun kirkko "oli -lentävänä reikänä, akkunat rikki ja ihmiset istuit pöykkyri päällä -kirkossa". Tätä pöykkyripeskien kansaa pappi ankarasti järkäytteli -saarnoissaan. Varsinkin ahdisteli hän viinakauppiaita, juomareita, -vieläpä liiallisesti koreilevia naisiakin. Kun vaimoväki pitkissä, -lattiaa laahaavissa silkkinauhoissaan koreili kirkossa, saattoi rovasti -huutaa: - --- Niihin nauhoihin ensinnä helvetin tuli tarttuu! - -Ja kun Vestolan herra Turtolassa töllisteli vain kirkonkattoon, sovitti -pappi saarnaansa: - --- Muutamat saarnan aikana laskevat nauloja kirkonkatosta... - -Kovilla piti rovasti nuorta väkeäkin rippikoulussa. "Nykyisten pappien -rippikoulu on kuin kirppasilla oloa" Pfalerin kouluun verraten. -Kesäisin rovasti piti kylän nuorille pyhäkoulua. Helluntaista lähtien -kävivät lapset joka pyhä iltapäivällä pappilan pirtissä, ja rovasti -luetti heillä päivän evankeliumin, kysellen ja selitellen luettua -tekstiä. Ottipa pappi joskus poikia tukastakin ja "kolhautti päätä -seinhän", kun he salaa kurkistelivat kirjaansa. - -Rovastin rouva oli "niinkuin yksi mainio talonpojan emäntä". Hän teki -itse vaatteet koko väelleen, ja rouvansa ompelemassa puvussa kävi -rovasti kirkossakin. Ja pappilan työmiehen, Muusan Heikin, kehnoa -joukkoa papinrouva elätti, vielä paikaten lasten kurjat vaatteet, -jopa kengätkin. Hyvin "talonpoikaista ja alhaista" oli pappilan nuori -väkikin; kolme "pröökynää" ja viisi "tutänttiä". Vaikka pojat olivatkin -"tutänttiä", häärivät he kesällä kotona ollessaan aina työssä. Useasti -lähti koko pappilan perhe vierailemaan kylän taloihin. Varsinkin kun -pidettiin kinkereitä lähikylissä, oli rovastin koko väki parhaina -vieraina. Ja silloin "koko kinkeriväki syrjää myöten oli päivällisellä -syömässä maitovelliä, voita, leipää ja kalaa". - -Koko perheineen muutti rovasti Pfaler sitten tunturien maasta -Nurmekseen, jossa kuoli 1879. Ei jäänyt hänen sukuaan Lappiin, muuten -vain hyvä muisto. - -Mutta nousi Lapinkorpeen joskus toisenkinlaisia toimenmiehiä, jotka -viihtyivät kyllä yksinäisyydessäänkin, joutumatta silti juopottelevien -joukkoon. - -Tuohikontti selässä tallusteli Kolariin kesällä 1862 pitkä, laiha, -kaitakasvoinen nuori mies, jonka vaalea tukkakin roikkelehti -takinkauluksen peittona. Jaakon majataloon mies astui, heilauttaen -konttinsa portaille ja painuen pirtin penkille istumaan. - --- Mistäs tämä mies on? emäntä kysyi. - --- Tulin vain tänne papiksi! vieras vastasi. - -Mies oli "Pärki-vainaa", Johan Immanuel Bergh, joka sitten oli -vähäväkisen Kolarin sielunpaimenena kahdeksan vuotta. - -Yhtä vaatimaton kuin uusi paimen oli kontti selässä Kolariin -tullessaan, oli hän sitten aina edelleenkin. Virkansa hän hoiti -tunnollisesti, rippikouluakin piti aamusta iltaan, kahdeksan tuntia -joka päivä, ja olikin oppilaille ankara mies, niin että "toisellainen -oli silloin lukutaito, vaikkei ollut kouluja". "Kristittyjen", -lestadiolaisten seuroissa, jotka näihin aikoihin jo rupesivat olemaan -parhaassa vauhdissaan, ei Bergh käynyt, mutta ei hän koskaan heistä -lausunut moitteen sanaakaan eikä kieltänyt laumaansa seuroihin -menemästä. Yksikseen mies vain vanhassa pappilassaan asui kolmen -rengin ja kolmen piian kanssa, viettäen hyvin vaatimatonta elämää. -Ei tarvinnut hänelle monia ruokia laitella. "Pilkkumhin vain panthin -maitoa ja puukauha vierhen, ja pappi otti itte kaapista voita ja leipää -ja siinä kaapin vieressä pureskeli." Monesti ryyppi pappi samasta -suuresta pahkamaljasta väen kanssa. Vain silloin kun sattui vieraita -tulemaan, pantiin lautaset pöydälle ja keitettiin siikaa ja syötiin -"niinkuin herskapissa ainaskin". Mutta vieraiden lähdettyä korjattiin -lautaset ja ruuat kaappiin, ja siikojen jäännökset pisteli pappi -kylmiltään. Kahviakin pappi keitätti pappilassa kävijöille. Palvelija -vain toi kahvin sisään ja isäntä itse kantoi tarjottimella sen -vieraalleen. Harvoin kävi pappilassa vieraita, paitsi mitä pitäjäläiset -pistäysivät asioillansa. Eikä pappikaan puolestaan ollut ahkera -kylää juoksemaan, hyvällä "Liinikollaan" vain silloin tällöin ajeli -asioillaan. Kuusi kertaa vuodessa Bergh kävi Muoniossa saarnaamassa, -leikkauttaen samalla matkalla pitkän tukkansakin. - --- Jo taas on Pärkin pää Muoniossa keritty! huomasivat heti -kolarilaisetkin, kun pappi palasi saarnamatkaltaan. - -Kotonaan asteli Bergh aina vanhassa lyhyessä viheriäpäällyksisessä -naisen turkissa, joka oli halvasta hinnasta lyöty hänelle Jaakon -mamma-vainajan huutokaupassa, ja päässä oli tavallisesti "iso -lakkikopra, semmoinen törilö". - -Kerran yritti "Pärki-pastorin" vieraaksi eräs ummikko ruotsalaisneiti, -"pitkäraatoinen tuomarinpassaaja" Köngäsestä. Nimismiehen kanssa -ajoi naapurimaan tytär majataloon, kutsuttaen sinne pastorinkin -ja tarjoten hänelle hyvät illalliset. Aamulla lähti ummikko -vastavuorolle pappilaan, mutta pappi makasi vain nukkumakamarissaan -eikä ollut koko tyttärestä tietääkseenkään. Ja nimismies sai kyyditä -tuomarinpassaajansa saman tien takaisin Köngäseen. - -Vihainen olikin pappi naisväelle ja halveksi koko heidän sukuansa, -vaikkei hän rauhan miehenä tahtonut suinkaan olla kellenkään -epäystävällinen. - -Mutta lehmistä pappi piti, ja "Lehmä-papiksi" häntä Kolarikin nimitti, -sillä "ei Pärkillä ollut muuta epäjumalaa kuin lehmät". - -Niitä olikin pappilan kahdessa navetassa kokonainen karja, -kolmekymmentäviisi lypsävää. Kolme piikaa, sadan markan vuosipalkalla, -mikä olikin hyvä raha siihen aikaan, oli karjaa ja pappilan -taloutta hoitamassa. Sammun Matilla oli emäntäpiikana Koivumaan Eeva -ja Sammun Mykkä-Maija apulaisinaan. Tavaton työ oli palvelijoilla -suuren karjan hoitamisessa ja ruokossa. Ihmislantaa käytettiin -siihen aikaan rehun lisänä vielä pappilassakin. Luisteita kerättiin -tallista ja navetasta ja pantiin suureen, viiden tynnyrin vetoiseen -navettakattilaan sekä lyötiin lantaa joukkoon. Sitten keitettiin, ja -"puuta paloi pa'an alla niinkuin haminassa, ja sonta kuohui päällä -niinkuin vilttihattu". Joka päivä pappi itsekin kävi navetassa -karjaansa katsomassa. Heittäen viheriäpäällyksisen turkkinsa pöntön -laidalle hän siirtyi lehmältä toiselle silitellen ja puhutellen -jokaista nimeltään ja tiedustellen palvelijoilta elukan vointia. -Siivosti piti palvelijain kohdella karjaa; pahankuristakaan lehmää, -joka lypsettäessä yritti potkia, ei saanut pieksää. - --- Ei, ei saa sitä piiskata, se on vanha elävä! pappi heti kielteli. - -Mykkä-Maija oli talon voinhoitajana -- lisäksi hän taitavana ompelijana -neuloi papille "paijat ja krajit ja liperit leuan alle". Maija sai -kirnuta kaksi kertaa joka päivä; toinen kirnu oli jo uunin kupeen -"halsissa" lämpenemässä, kun Maija toista huisutti. Karkeat suolat -survoi eukko puntarin perällä hienoiksi voisuoloiksi, ja monet tynnyrit -keräytyi voita Maijan varastoon. Sieppijärven Hilppa kävi tuon -tuostakin ostamassa voin, toimittaen sen sitten Ruijan markkinoille. -Kirnupiimä syötettiin takaisin lehmille, ja muun piimän, mikä ei mennyt -omaan väkeen, antoi pappi ilmaiseksi köyhille. Jos joku halusi piimää -ostaa, sai sitä kymmenellä pennillä kannun, ja kirnupiimä maksoi -seitsemän penniä. - -Paikkakunnan tapaan ruokki pappi väkensä. Arkipäivisin elettiin -enimmäkseen piimällä, leivällä ja suolakalalla, mutta pyhäaamuisin -syötiin viiliä ja voita. Kesällä teetti pastori heinää puolella -voinaulalla viikkoa ja miestä kohden. Mutta kerran kun väki oli -Pohjasenvuomalla heinänteossa, loppui voi kesken. Silloin Teuran Aapo -vuoli puupalikan "räknäten" ja kirjoittaen puukolla siihen "latinaksi", -että 8 LUOTIA TULI VOITA VAIN HENKELE, ja pani palikan tyhjään -voirasiaan, joka lähetettiin pappilaan. Siitä pappi suuttui, niin että -aikoi ajaa koko väen pois, mutta pian hän leppyi, ja käski antaa voita -kylliksi. - -Saadakseen suurelle karjalleen tarpeeksi kontua, vuokrasi Bergh -pappilansa maiden lisäksi vielä Pellikan talon, osti Ristimellan talon -väylän varrelta sekä Kivijärven Erkiltä hänen kuivaamansa Kivijärven -niityn ja Kuusiniemen uudistalon ja vielä Teurajärven Jussalta -Teurajärven metsätalon. Kivijärven niityille rakennutti Bergh latoja, -Teurajärveen uuden pirtin ja Kuusiniemeen kokonaisen talonkartanon -navettoineen, kaikkineen. Tänne Teurajärven kulmille, penikulman päähän -kirkolta, hyville laitumille vietiin pappilan karja koko kesäksi; vain -viisi lehmää heitettiin kotihoitoihin. - -Paljon sai köyhän Kolarin vaatimaton, mutta toimekas pappi tuloja -karjastaan ja maistaan. Monet kerrat kävi Sieppijärven Filppa -noutamassa voikuormansa, ja pelloista saatiin ohria niin paljon, että -syksyisin oli parikymmentä riihtä puitavana. Seurakuntalaisilta sai -pastori palkkaa ohrakielon sekä pari naulaa voita joka talosta. -- -Kolarilaisten piti lisäksi "ruokkia rovasti Alkkulhan", ja siihen meni -m.m. naula voita joka lehmästä, ja voi piti olla puhdasta kesävoita, -sillä Alkkulan Heikel rovasti varoitti kerran kolarilaisia: - --- Älkää te sekoittako talvivoita kesävoihin! Ei minun vahingokseni, -mutta teidän sielujenne vahingoksi. - -Hyvin viihtyi ja vaurastui Bergh Lapissa hoitaen suurta lehmäkarjaansa -sekä vähälukuista poropaimenien, sysi- ja tervakolarien metsäkuntaa. -Eivät saattaneet seurakuntalaiset sanoa paimenestaan pahaa, eivätkä -"kristitytkään" voineet häntä moittia muusta kuin, ettei hänellä ollut -"Pyhää Henkeä". - -Kahdeksan vuotta tämä yksinäinen mies kaitsi Kolaria. Kova "päätauti" -häntä viime vuosinaan usein vaivasi, eikä se heittänyt, vaikka Kankaan -muori kävi silloin tällöin kuppaamassa. - -Sitten 1870 myi Bergh koko lehmikarjansa huutokaupalla ja muutti -kappalaiseksi Pudasjärvelle, jossa jo seuraavana vuonna kuoli. - -Hyvin muistaa vielä vanha Kolari "Pärki-pappinsa", vaatimattoman -miehen, joka "oli hyvin kousi mies eikä mikää herra... eikä kantanut -löönääkään monelta". - -Ja tämä on parhaita tunnustuksia, mitä lapinukko saattaa -virkamiehestään antaa. Mutta vielä parempi olisi, jos hän voisi tähän -lisätä: - --- Ja sitten hänellä vielä oli Pyhä Henki. - - - - -Vanhoja koulumestareita - - -Tavaton työmaa oli punakantisessa aapeluksessa Lapinkorven kansallakin. -Raskaan nuottaveneen soutaminen, riihenpuinti ja porometsässä -hiihtäminen oli monelle kiveliön kasvatille kymmentä kertaa helpompaa -kuin aapiskoukeroiden oppiminen. Sitkeimpienkin tervasjuurakoiden -särkeminen tapahtui paljon keveämmin kuin tyhmännäköisen aapiskukon -munittaminen. Juurakoista selviytyi otsan hiellä sekä höyryävillä -hartioilla, mutta kukkoa ei aina saanut munimaan hiellä eikä -tuskallakaan. Satojen poromerkkien pykälien, pistelten ja -linnunvarpaiden tunteminen oli monin verroin helpompaa kuin aapisen -parinkymmenen koukeron muistaminen; villin porolauman kokoaminen -heittämällä suopungin laukkaavan härän sarviin taikka tolvaavan nulpon -takakoparaan kävi kuin kirpanlyönti mutta koota sanoja aapeluksen -mustista sarvipäistä oli monelle niin tylsää työtä, että kirjan -näkeminenkin jo kammotti. Mutta pelottava pappi juroi kirkolla kuin -painajainen, pitäen kamalia lukukinkereitään joka vuosi, ja sitten -vielä oli kiusana hirveä rippikoulu, jota ilman ei saanut edes seurata -Jumalan käskyä: "Lisääntykööt ja täyttäkäät maa!" Sillä "sitä varten -se rippikoulu käyvhänkin, jotta jouvuthan Jumalan käskyjä täyttämhän". -Niinpä piti kiveliön kansankin oppia täyttämään Jumalan käskyjä -oikeassa järjestyksessä, ja metsien pirteissä tapahtuivat aapisen -ääressä samat paukkaamiset, joita jo satoja vuosia oli toimitettu -sadoissa, tuhansissa kodeissa. - -Kotihan oli vanhankansan ensimmäinen ja ainoa koulu, jossa muun taidon -ja tiedon ohella annettiin aapistaitokin. Siellähän vanhaan tapaan - - "Isä ennen iitä neuvoi, - äätä äitini opetti." - -Kuuden, seitsemän, kahdeksan vuotisena työnnettiin aapinen "sikiön" -kouraan. Isä ja äiti taikka talon vanha ämmi olivat mestareina, -monesti myös vanhemmat veljet ja sisaret. Vitsa oli usein uhkaamassa -halutonta ja raskasoppista vekaraa, toisinaan taas kukon munima -"sokkeripala" taikka vehnäpalanen houkuttelemassa. Monta kertaa saivat -vanhemmat päivitellä työläälle lukumiehelle: "Pakana sinusta tulee, kun -et sie koskaan lue... Et vielä tuntis iitäkää, vaikka keppi käessä -vasthan tulis." Saattoi sellainen vastahakoinen "pakananalku" viimein -etsiä kirjansa jostakin uuninsopperosta ja ruveta tunnustelemaan: "Mikä -se sitten on tuo pöyryäpää-puustain tuolla kirjan rämmeen laijalla?" --- "Koo se on koo! Se on niinkuin Salmen ämmin piippu", piti silloin -opastajan osata neuvoa. Joskus oli lukumiehellä päiväksi "läksy -kirjasta ja verkosta": piti niin ja niin monta kalvoskertaa kutoa -verkkoa sekä oppia kirjasta ulkoa määrätty kappale. Mutta monta kertaa -siinä tukkahamara heilahti, ennenkuin aapinenkaan oli nuoressa päässä, -mitä sitten vielä kun piti päntätä "pitkä kirja", jossa kaiken muun -kamalan lisäksi oli "peesalmit ja athaanaasius". Vanhempien lasten -paukatessa aapista ja katkismusta useasti nuoremmat jo oppivat monet -luvut ulkoa, vaikkeivät "iitä tuntenhet". Ja niin polvi polvelta jatkui -kirjanoppineisuus Lapinkorvessakin. - -Mutta syrjäisillä seuduilla ja kaukaisilla perukoilla, joista vain -kerran, pari vuodessa jouduttiin kirkollakaan käymään, tahtoi -aapistyöskentely jäädä aivan sivuansioksi. I:n saattoi isä juuri osata -ja äiti ä:n tuntea, mutta miten niistä sitten saatiin koko puhdasta -jumalansanaa, joka sentään oli "kuin tikkatienä taivhashen", se kävi -jo monelle ylivoimaiseksi. Jotkut saattoivat kyllä "lukia mäykyttää -Uutta Testamenttiakin, mutta jos pari sanaa lukivat oikein, niin jo -kolmas meni väärin". Toiset taas "lukivat kuin tuohta reppiin, eivätkä -ollenkaan ottanhet prikuista vaaria". - -Ylivoimaiseksi kävi sellainen seurakuntalainen monesti -sielunpaimenellekin. Tuli nuori pari pyrkimään kristilliseen -avioliittoon, eikä edes aapinen ollut päässä. Niinpä tapahtui -Kolarissakin entisaikaan, että Juustovaaran perukalta mies ja nainen -tulivat pappilaan kuulutuksille, mutta miesparka ei saanut kirjasta -irti sanaakaan. - --- Mikset sinä ole häntä opettanut? pappi torui morsianta. - --- Mikä mie olen vanhaa miestä koulaamhan, kosk'ei kirkkoherrakaan -ole saanut sitä oppimhan, morsian sanoi. - --- Mutta minä en anna kuulutusta! kirkkoherra uhkasi. - --- Me naimme sitten ilman? Kymmenen pelikuorman päästä jos me toisen -kerran Juustovaarasta tulemme tänne, niin meitä on silloin jo kymmenen -pyytämässä kuulutusta. - -Eikä paljon oppineempi ollut Teurajärven Mikkokaan, kun hän Rauhalan -Kaisan kanssa astui papin eteen anomaan naimalupaa. - --- Mistä sinä olet? pappi kysyi. - --- Teurajärvestä! - --- Mistä Teurajärvestä? - --- Teurajärven läänistä, josta paljon rökhäitä saahaan. Viisi meitä -on veljestä. Juhani on vanhin, mutta mie olen paras, mulla on -tamppikangashousukki. Ja mie olen Mikko! - --- Entäs tämä morsian? - --- Mie olen Kittilästä sen ison kehrurin tyär, joka Nuurperi-vainaalle -kehräsi puoli leiviskää aivinoita... ja Kallosta Klaaviin äijä, joka -myötäänsä tupakkaa puree, pitäis olla minun isäni. Mie oon Kaisa -Rauhalasta... Eikö se pastori minua tunnekkaa? - --- Osaatteko te lukea? - --- Jo vain! - -Mikon piti lukea vanhasta virsikirjasta: "Kristus valo valkeuden..." -Mutta kirjaimet eivät pysyneet paikoillaan niin paljon, että Mikko -olisi saanut ne oikein kiinni. Niinpä hän lukikin: - --- Kivi... kivi... kirstus... valo... - -Tuli Kaisankin vuoro. Hän sai koettaa ulkolukutaitoaan -synnintunnustuksessa. Ja Kaisa yritti: - --- Minä vaivainen sinä syntinen minä vaivainen sinä syntinen minä -vaivainen sinä syntinen... En muista enempää, pappi rakas, vaikka -tapettaishin... - --- Ei tule mitään naimisesta! Ette osaa panna lapsia kirjalle, täytyi -papin sanoa. - -Pois saivat teurajärveläiset lähteä, morsian päivitellen, kun meni -turhaan puhemiehelle uudet sukat, ja sulhanen surkeillen, kun tuli -juotetuksi hänelle kortteli hyvää rommia, ja vielä tärvääntyi hyvä -luokopäivä. Sillä naimisiin he sittenkin menivät niinkuin -juustovaaralaisetkin, ja papin täytyi lopulta panna heidät -kuulutuksiin. - -Tällaisten huonolukuisten vanhempain lapsista ei sitten suinkaan -sukeutunut suuria kirjanoppineita. Sai sen pappi monet kerrat nähdä -kinkereilläkin. Saattoi siellä astua kirjan ääreen sellaisiakin -lukumiehiä kuin Ylitornion Kaulirannan poika, joka kauan aikaa turhaan -yriteltyään viimein kivahti papille: - --- Pi... pi... piru vie, siinä on sinullekin räknäämistä! Kihisee kuin -kusiaispesä! - -Vähiin tahtoi monesti jäädä lasten lukutaidon huolehtiminen -rintamaillakin ja kyläisissä kylissä. Leivän takia piti raataa yhtä -päätä aamusta iltaan, eikä lukemisesta lähtenyt mitään leivänapua. -Eikä liioin aapisen sen seitsemiä koukeroita jokaisen pojan-palkeen -ja tyttö-hattaran päähän saanut helposti ajetuksi. Mutta pappi painoi -päälle ja piti kovilla, kun kinkeripäivänä jouduttiin pöydän ääreen -tiliä tekemään. Muutamat papit olivat hyvinkin ankaroita. Castrén -pastorikin Ylitorniolla "tasaisen illan kokonhan piti kinkeripäätöstä -ja palavaa pyyhki", pauhaten: - --- Jumala vaatii meidän kämmenpohjista teidän sielunne! - -Ankarasti pauhasi Holmströnikin, jopa toisinaan työnteli taitamattomia -vekaroita pöydän alle. Ja entisaikaiset papit olivat kaikkein -huonoimpia lukumiehiä pistäneet jalkapuuhunkin. Kirkonporstuassa -kaikkien katsottavana olivat kirjantuntemattomat saaneet istua -kyköttää, ja kirkkomiesten oli vielä pitänyt ohitse astuessaan -sylkäistä. Sillä tavoin oli Roju-Ellinkin metsiä kiertävälle -"rotokunnalle" kerran opetettu aapistaidon tärkeyttä. Toisia -metsäjurrikoita taas oli käytetty rippikoulussa vuosikausittain, -niinkuin kolarilaista Taapa-Oskariakin, joka oli saanut junnata -kymmenen vuotta, ennenkuin oli päässyt aikaihmisten kirjoihin. - -Mutta oli kylässä aina joku joutava ukko taikka muori, joka oli niin -kirjantaitava, että saattoi opastaa muitakin lukutaidon vaikealla -alkutaipaleella. Heidän luokseen vanhemmat lähettivät lapsiansa -oppimaan, silloin kun eivät itse joutaneet niiden kanssa paukkaamaan -taikka kun lapset olivat niin visapäisiä, ettei kotoisin voimin saatu -heihin aapista istutetuksi. Pieni maksu, ruokatavaraa, vaatetta sekä -joitakuita lantteja annettiin opetuksen korvaukseksi. - -Ja nämä vanhat ukot sekä eukot olivat entiskansan kirjanoppineita -opettajia ja koulumestareita. Heidän pikku mökkinsä olivat jonkunlaisia -"vapaita opistoja", joiden oppiaineena oli aapisto, tavaus ja -suora-luku sekä oppikirjoina punakantinen aapinen ja pitkä katkismus. - -Sellaisia opetusmestareita oli Kaukalon vaari Turtolan Juoksengissa. -Äijän mökki kykötti kuin vuoripeikon asunto yksinäisellä rantakalliolla -Kattilakosken Kaukalonkorvassa, Tornionjoen törmällä. Se oli kolo -paikka kaikille lähiseutujen kovapäisille pojille. Sillä Kaukalon -kirjallinen ukko oli yksitotinen suuri äijänrutimo, oikea visapäisten -kehvelien koulumestari, jonka pelottavaa naamaa ei leikki liikuttanut. -Kovapäisimmät lukumiehet aina lähetettiinkin Kaukalon mökille saamaan -älyä, ja opinhaluisia -- taikka oikeammin opinhaluttomia -- saapui -joskus väylän takaakin, Ruotsin puolelta. Eväspussi selässä pojat -sinne aamulla astuivat, paukkasivat vaarin kanssa päiväkauden ja taas -illalla palasivat kotiin tyhjine pusseineen, mutta pää täynnä aapista. -Oli äijällä omat tapansa saada haluttomimmatkin vekarat totisella -aikomuksella tarttumaan kirjaansa. Niin saattoi hän saavia tehdessään -ärjäistä vieressään istuvalle lukumiehelle: - --- Tämän saavinpohjan paukautan päähäs halki, jos et opi! - -Niskan Petteri ja Kommeksen Olli olivat kerran vaarin luona -opiskelemassa, vaikka he mieluummin vain "tyyräilivät" sivakoilla -Jokitörmästä alas kuin hikoilivat mökissä aapisen ääressä. Mutta loppui -pojilta tyyräilyhalu, kun äijä äkäpäissään haki heidät pirttiin, -jyräytti ison pölkyn lattialle, sieppasi suuren kirveen, jota rupesi -kiukkuisesti hiomaan. Sitten kohotti äijä kirveensä, ärjäisten: - --- Nyt sikiöt! Toinen pittää täsä tehtämän: luettaman taikka kuoltaman! - -Lukuhalun pojat sillä kertaa saivat ja lukumiehiä heistä tuli, sillä -kirves ja pölkky olivat sitten aina lattialla uhkaamassa. - -Helpotuksen huokauksen monet pojat päästivät, kun Kaukalon kamala äijä -viimein kuoli. Mutta eivät lie silti Kaukalonkorvan mökistä päässeet. -Sinne jäi yksinään elämään ukon ainoa tytär, Kaukalon Akaatta, ruveten -isänsä sijaan kovapäisten koulumestariksi. Akaatta, pitkäleukainen -eukko, jonka pitkä nenäkin nolpotti suun päällä, oli melkein yhtä -pelottava kuin vanha äijäkin. Vanhana piikana hän asui mökissään pitäen -siellä "rukuuksia" arki-iltoinakin. Polvillaan kyköttivät rukoilijat -lattialla, ja Akaatta luki ulkomuististaan rukousta ääneensä, häärien -samalla kahvin keitossa taikka kolistellen uunin takaa puita piisiin. -Ankarana opasti Akaattakin pieniä lukijoita, ja tyttäriäkin lähetettiin -hänen luokseen. Niin pelkäsivät lapset vieläkin Kaukaloa, ettei -toisinaan tarvinnut muuta kuin muistuttaa siitä, kun jo laiskatkin -saivat erinomaisen lukuhalun. - -Kaukalon kouluajan jälkeen oli Turtolan Juoksengissa koulumestarina -Puskan Kaisa, vanha leskimuori, joka asui pienessä pirtissään Myllymäen -maalla, Ratasjärvellä. Kaisa oli pikkuinen mummu, mutta terhakka ja -pysty kuin tikku, hyvänluontoinen ja ahkera jumalansanan viljelijä, -jopa "oikein kristitty ihminen oli Kaija-riepu". Mummu kulki joskus -taloissakin lapsia panemassa kirjalle, mutta kotipirtissään hän -alituisesti harjoitti lukemisentaitoa, ja opetuslapset astuivat -hänen luokseen kirkolta asti, aapiset ja katkismukset mukanaan. -Kaisa ei kyllä antanut lapsille kammoa, sillä "hän ei huutanut eikä -räyhännyt, vaan oli aina siivo ja taijolla opetti". Lapset menivät -mielellään hänen kouluunsa, ja "pojankläpitkin häntä rakastit". -Jälkeenpäinkin Kaisan oppilaat aina Ameriikasta asti monesti muistivat -raha-avustuksilla ja muilla lahjoilla vanhaa opastajaansa. Kymmenet -vuodet Kaisa omasta halustaan ohjaili nuorten lukutaitoa, saaden -palkakseen vain vanhempain vapaaehtoisia antimia. Kerran sentään mummu -sai odottamattaan "etelästä" sata markkaa. Muori oli koko seudun -rakastama. Ei kukaan mennyt hänen pirttiinsä käymään viemättä muorille -tuomisia, lapsetkin sinne monesti juoksivat pikku lahjoineen. Lopun -ikäänsä eli Kaisa kunnan hoidokkina Tervahaudan talossa, ja kun hän -pari, kolme vuotta takaperin kuoli "satakymmenellään", saatettiin -hänet hautaan kahdellakymmenellä hevosella. Sattuipa vanhalle -lastenopettaja-mummulle niin sopivasti, että joutui haudassa lepäämään -kahden lapsenarkun väliin. - -Karungin vanhoja opettajia oli Juho Viita, jo kuutisenkymmentä vuotta -takaperin kuollut köyhä äijä, joka kulki taloissakin totuttamassa -pientä väkeä aapiseen ja katkismukseen. Ukko ei kyllä "Kristuksesta -tiennyt mithän", mutta oli silti niin kirjanoppinut, että saattoi -huonompiansa opettaa. - -Ylitornion Kainuunkylän kirjalle-panijana oli entiseen aikaan -Eeva-Priita, pikku mökin eukko hänkin. Tarkka opettaja oli -Eeva-muorikin. Lukumiesten piti istua tuolilla siivosti "kuin nunna -ploosterissa", ei saanut edes jalkojaan heilutella, ettei muisti -menisi. Helposti muori silloin ropsi vitsalla sääriin, määräten lukijan -istumaan "lapintoolissa" eli jalat tuolin alle vedettyinä. Tunnollista -työtä eukko teki, vielä jälkeenpäinkin hän aina kinkerien edellä kulki -kuulustelemassa opetuslastensa lukutaitoa. Kinkereillä muori sitten -tarkkaan kuunteli, miten hänen valvattinsa osasivat, ollen hyvin -iloinen, kun pappi kiitteli heidän lukutaitoansa. - -Turtolan Järvikylillä sekä Kolarin puolellakin vaikutti vanhan -polven nuoruuden aikoina Ruuhi-Joopi, jota sanottiin myöskin -"Ruuhi-piispaksi". Sillä Joopi, vaikka olikin lyhyehkö tummaverinen -ukonkäppyrä, oli kirjantaitava ja kristitty mies, selvä puhumaan, jopa -"aivan profeetallinen mies kansapuheissaan". Ruuhijärvellä eli ukko -talonisäntänä, mutta sitten vanhana miehenä hän rupesi opettamaan kylän -lapsia. Joopi kulkea kapsutti saarnamiesten matkassa, pysähtyen milloin -mihinkin kylään panemaan lapsia kirjalle aapisesta alkaen. Vanhempien -neuvoja Joopi ei opetuksessaan suvainnut, sanoen vain, että "sikiöt ei -opi, jos vanhemmat sekaupi". Iltaisin ukko kokosi ympärilleen aikuista -väkeäkin, tutkistellen sen kanssa "raamatun nytheitä" sekä pitäen -rukoukset. Vanhana Joopi tuli päästä vialle ja sai hyvin surullisen -lopun. Lähti ukko kerran astelemaan Ruuhijärveltä Vuoskulompoloon, -mutta eksyikin metsään ja paleltui kuoliaaksi. - -Kolarin nuoren väen lukutaitoa hoiti myöskin Kassan Tiina-Kaisa, -toimien Sieppijärven taloissa. Tiina-Kaisa oli kirjallista lähtöä, -oikeinpa papillista pohjasukua, kotoisin Kolarin Jokijalasta, -Lapinniemen Erkin talosta, johon Tiina-Kaisan, Frosteruksen jälkipahnaa -oleva äidinäiti oli naitu Haaparannalta. Siksi Tiina-Kaisa oli aivan -omiaan kirjanopettajaksi, ja hänellä olikin sellainen taito, että -"vaikka olis sikiöt kuinka huonot olhet, niin kirjalle pani". - -Muonion ja Enontekiön aapistelua hoiti ennen vanhaan "Koulu-Heikki", -Heikki Syväjärvi, joka oli kotoisin Kittilän Kallonkylästä. Heikki -ei kyllä ollut edellisten kaltainen vapaaehtoinen opettaja, joka -sai toimestaan palkkaa, minkä vanhemmat suvaitsivat antaa, vaan hän -oli oikein virkamies, varsinaista palkkaa nauttiva koulumestari, -Lapin katekeetta, joka virkansa puolesta paukutti kahdessa laajassa -seurakunnassa. Kesänpuolet ukko muurauslastoineen asteli taloja -myöten rakennellen uuneja, saaden parikymmentä kopekkaa päivältä sekä -ruoan ja kahvin, ja talvenpuolet taas kierteli kyliä pitkin opettaen -viikon, pari kussakin pysähdyspaikassaan. Vanhankansan koulumiehiä -oli Heikkikin, iso turpea vanhapoika, joka opetti, niinkuin oli -häntä itseäkin opetettu. "Talkka-koulua" oli ukon koulunpito. Siellä -kirjaa taitamattomat vekarat "pitkää tavia klonkkasivat, ja tikulla -piethin tavia". Koulumestari oli kyllä hyvä kirjamies, vaikkei osannut -nimeäänkään kirjoittaa. Oppilaitaan hän ohjasi "puustaimia" tuntemaan -selitellen: - --- Oo on niinkuin ovi, koo on kuin pesäkoukku, ärrä on avaimen näköinen -ja ii on kuin vittasavirikko, mutta tee on niinkuin tikka, joka seisoo -järvellä ja on risti päässä. Tuo on ee, jolla on reikä päässä, ja tuo -on ällä, ja se on niinkuin halko... Se on uu, joka on päältä auki, ja -ännä, joka on alta auki, ja ämmäkin on alta auki, mutta se on leveä ja -siinä on kolme kriipua. - -Ja sitten vängättiin pitkää tavia: -- Ii sano ii, ässä ää sää, ii-sää! - -Jopa joskus yritettiin: - --- Ämmä... ämmä... sano ämmä... - -Mutta silloin mestari tarttui ohjiin sanoen: - -- Ei ämmä mithän sano, ämmä on vain ämmä! Ää sanoo ja ii sanoo ja aa -sanoo, ja oo ja mikin sanoo, kun net on yksin, mutta ämmä ei sano -koskaan mithän. - -Heikki oli "urhoollinen ja hyvä mies ja mahoton vireä ja saura -opettamhan". Kynttilän valossakin hän pimeällä piti koulua ja lasten -piti "kristillisesti istua tolkuttamassa". Eikä ukko ollut mikään -ankara koulumestari. Haturasta hän joskus pudisti, taikka nipisti -nenästä tai korvasta, joskus taas "knipillään" ampaisi otsaan -taitamatonta ja tottelematonta vekaraa, ja se kyllä koski kipeästi, kun -iso mies isolla kynnellään nipsautti. Oli ukon seinällä kyllä vitsakin -varoittamassa sikiöitä kovin ylpeilemästä. "Se on siellä Mooses!" ukko -muistutti oppilaita osoittaen vitsaa. Joskus sentään sattui, että -täytyi vitsa päästää virkaansa. "Nyt täytyy käyttää Moosesta!" sanoi -ukko ottaen vitsan seinältä. Mutta jos pahantekijä rupesi rukoilemaan -armonpuolta, saaden ukon lepytetyksi, pani Heikki vitsan pois puhellen: -"Mooses saapi sitten olla tuolla ja vahata tyhjään." - -Koulussaan Heikki opetti "puhasta jumalansanaa eikä mithän muuta". -Aapinen, katkismus ja Uusi Testamentti olivat "talkkakoulun" -oppikirjoja. Niitä luettiin ukon johdolla, ja niistä saatiin -kotiläksyjä ulkoa opittaviksi, koulun loppuessakin mestari vielä antoi -läksyt, jotka piti osata silloin kun hän taas uudelleen tuli kylään -paukkaamaan. Illoin, aamuin ukko piti rukoukset, joita talonväkikin -tuli kuulemaan. "Kovenna se kuin kova on, ja pehmitä se kuin pehmiä -on", Heikki useinkin rukoili. Virsiäkin rukouksissa veisattiin, -vaikkei koulumestari ollutkaan mikään veisuumestari. Hänellä "ei ollut -nuottia enempää kuin härkäsonnilla tuolla äijän takana". Samalla -nuotilla veti hän kaikki virret, niin "Sun haltuus rakas isäni" kuin -"Koko-maailmankin". - -Joutui Heikki kerran rippikoulussakin opettamaan. Rovasti Pfaler -jätti hänet muutamiksi tunneiksi kouluunsa "komentamamieheksi". -Mutta isot pojanmollit ja aikuiset tyttäret eivät osanneet vanhalle -"Koulu-Heikilleen" antaa sellaista arvoa kuin hänen uusi asemansa olisi -vaatinut, vaan kovin ylpeilivät ja tekivät koiruutta. Ei auttanut -sekään, että Heikillä oli päällään pitkä musta "virkatakkinsa". -Pystyttivätpä muutamat pojanvintiöt äimän ukon tuoliin ja sitten vain -rähähtivät nauramaan, kun koulumestari pitkää takkiaan kohottaen -istahti alas ja samassa parkaisten hypähti ylös. Rangaistiin kyllä -ylpeileviä koulunkävijöitä, koulumestari itse sai heitä rovastin nähden -"pieksää havolla", mutta tuli ukko huomaamaan, ettei hänestä ole papin -paikalle. Keksi ukko syynkin. "Pitäis minullakin olla joku lekku leuan -alla, niin paremmin tottelisit", hän päivitteli. - -Mutta Heikillä ei ollut mitään lekkua leuan alla, eikä hän siis -kyennyt rippikoulun komentamamieheksi. Hänellä oli vain pitkä kulunut -takkinsa, jonka virka-arvoon kuului talkkakoulun komentaminen, aapisten -paukkaaminen ja pitkän tavin klonkkaaminen. Sen takin virkatoimiin -Heikki kyllä kykeni, ja sen virkaa hän uskollisesti hoitikin -kuolemaansa asti tarvitsematta lekkuakaan leukansa alle. Vähäisiä -alkutaitoja vain olivat hänen opetuksensa, mutta sittenkin oli hänet -pantu "paljon päälle": antamaan kristinopin alkutietoa Perä-Lapin -kahden laajan seurakunnan nousevalle polvelle, "eikä paremmalla halulla -voi opettaa ihmisten lapsia, kuin Koulu-Heikki opetti". - - - - -Muisteluksia kristillisyyden alkuajoista - - -"Muutamat sanovat, että evankeliumi on tullut Lapista, toiset sanovat, -että se on tullut Kittilästä, kolmannet sanovat, että se on tullut -Gellivaarasta, ja neljännet sanovat, että se on tullut Suomesta, mutta -me Jumalan lapset sanomme, että se on tullut taivaasta." - -Näillä sanoilla aloittaa koko Pohjan puolessa tunnettu ylitorniolainen -saarnamies, vanha "Raution Junnu", Juhani Rautio, "Ilmoituksensa -Esikoisten Seurakunnasta", jossa hän kertoo, kuinka Jumala -itse saarnasi Eedenissä ensimmäisen evankeliumin, saaden aikaan -seurakuntain esikoisen, Aatami, Eeva ja Aapeli sen jäseninä, ja kuinka -evankeliumi sitten levisi yli maailman, kunnes se viimein suuren -herätysmiehen, Lars Levi Laestadiuksen, kautta pääsi valaisemaan -pimeitä Pohjan periäkin. - -Olihan Lapinkorvessa jo ennen Laestadiustakin satoja vuosia -saarnattu jumalansanaa, sorrettu maahan lappalaisten metsäjumalia ja -rakennettu temppeleitä taivaan Herralle, jopa opetettu kansa itsekin -lukemaan Sanaa. Varsinkin lantalaisten keskuudessa oli siellä täällä -kristillisyyden harrastustakin. Monessa talossa oli tapana joka -pyhäilta viettää hartaushetki saarnanluvulla ja virrenveisuulla, -muutamissa perheissä pidettiin iltarukouksetkin. Niinpä Orajärven -talossa Turtolassa "elatusfaariska" Jussa joka ilta luki rukouksen -virsikirjasta ja veisasi virren, ja Kittilän Könkäänkylän Jokelan vanha -Mikko-isäntä oli niin harras, että piti joka vuosi "kymmenen pyhää -liiempää", pyhittäen m.m. neljä päivää sekä joulua että pääsiäistä -ja helluntaita, "mille vain oli neljä evankeliumia". Ahkerasti ukko -viljeli Sanaa lukien raamattua ja Wegeliuksen postillaa ja joka pyhä -piti hartaushetken sekä lauantai-iltaisin polvirukoukset koko väkensä -kanssa. Ja niin uskottiin, että "ihminen tulee autuaaksi, kun hän vain -lukee Sanaa, käy kirkossa ja nauttii välikappaleita". - -Mutta tällaiset hartauden harjoittajat olivat vain "kirkkojumalisia -ja oman vanhurskauden päälle luottavia" sekä kadotuksen lapsia. Yhtä -kelvottomia olivat lappalaisetkin, jotka eivät edes lukeneet, joivat ja -joikasivat vain riettaan opettamia rallatuksia, varastivat ja tappoivat -toistensa poroja, minkä ennättivät, vieläpä salassa palvelivat -riettaita epäjumaliaan ja harjoittivat noituutta. Niinpä sanookin -Raution Junnu saarnassaan: "Kansat Pohian Maalla olit kuolleen uskon ja -oman vanhurskauden pimeydessä. Kaikki katumattomat huorat ja varkaat, -juomarit, viinaporvarit, korttimiehet, pelarit, tanssimiehet, koreat, -ahneet, toiselle väärintekijät, sapatinrikkojat ja väärät todistajat -olivat leipossa ja valoit kuolleen uskon liivaa ja oman vanhurskauden -töiden oppia." - -Oli kyllä jo kerran heräyksen kirkas välähdys pilkahtanut pohjoiseen -pimeyteen. Jo puolitoista sataa vuotta takaperin Ylitornion papit, -I. Grape (k. 1783) ja N. Wiklund (k. 1785), pitivät niin väkeviä -parannussaarnoja, että sanankuulijat menivät kirkossa tainnoksiin -ja sitten ulos kannettuina alkoivat itsekin voimallisesti saarnata. -Kansassa tapahtui paljon heräyksiä, ja "jumalanlapsia kutsuttiin -maailman joukolta silloin lukijaisiksi". Näitä samoja lukijaisia oli -sittemmin m.m. kuulu "Lapin-Mariakin, heräyksen tilassa sielulleen -rauhaa hakeva" lapintyttö, joka sitten, rauhan ja elävän uskon jo -saavuttaneena, tapasi 1844 Åselessa Laestadiuksen ja "johdatti hänet, -joka jo oli herännyt mies, evankeliumilla uskomaan syntinsä anteeksi", -saaden hänessäkin täydellisen heräyksen sekä elävän uskon, niin että -Lapin suuri herättäjä sai kokea silloin "valon välähdyksen ja taivaan -ilon esimakua". - -Siitä lähtien vasta alkoi pimeässä Lapinkorvessa varsinainen -herätystyö. Kirkkojumalisuuden ja isäntäkristillisyyden, kuolleen -uskon ja omanvanhurskauden sekä noituuden, epäjumalain palveluksen -ja kaikkien pahennusten mustaan korpeen ilmestyi Laestadius mahtavana -huutavan äänenä, ruveten vaikuttamaan "lainsaarnalla niinkuin -Johannes Kastaja Juutean korvessa, ja ihmiset heräsit synnin unesta ja -tunnustit syntiänsä niinkuin Johannekselle Juutean korvessa. Ja sitten -johdatti Laestadius taivaasta annetulla evankeliumilla heränneitä -ihmisiä uuden syntymisen kautta Esikoisten seurakuntaan uskomaan -syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen veressä. Ja alkoi leviämään -Jumalan valtakunta, vaikka saatanan joukko eriseuraisten ja Jumalan -kieltäjien kanssa seisoi vastassa." - -Näin kuvailee vanha sananjulistaja, Raution Junnu, evankeliumin valon -suurta aamunkoittoa, joka sitten paisui valtavaksi uskonnolliseksi -keräykseksi vyöryen yli koko Lapin ja Pohjois-Suomen. Eikä tämä ole -vielä kovin kaukaisten aikojen asia. Pohjoisten seutujen vanhimmat -eläjät vielä hyvin muistavat sen ajan, jolloin "kristillisyys" voitti -ensimmäiset tunnustajansa Suomen puoleisissa kylissä. - -Ruotsin-Lapin Kaaressuvannossa, korkealla Muonionjoen yläjuoksulla, -oli Laestadius sielunpaimenena, silloin kun hän aloitti voimakkaat -herätyssaarnansa, saaden pian ympärilleen pienen "mettätokan", joka -kuitenkin nopeasti kasvoi, "vaikka saatanan joukko seisoikin vastassa". -Sanankuulijat kyllä alussa kauhistuivat hirveitä lakisaarnoja, -joissa "koko seurakunta upotettiin korvia myöten turmioon, niin että -vain sormenpäät näkyivät". Mutta pian ylpeimpienkin tekohurskaiden -oman vanhurskauden rakennus romahti, ja he joutuivat suureen synnin -hätään. Saatiinpa jo pian nähdä ensimmäiset "armonmerkitkin": tapahtui -joulukuun alkupäivinä 1845, että muuan lapineukko, tullen armoitetuksi -hyppäsi ilosta korkealle ja tunsi taivaallista riemua. Kohta tämän -jälkeen Herran Henki kävi kuin humaus yli koko seurakunnan, joka joutui -valtavaan hurmiotilaan, "liikutuksiin", jolloin väkevät valitukset -ja ilohuudot voittivat mahtavan saarnankin pauhun. Hartaimpia -uskonmiehiä rupesi Laestadius sitten lähettämään apostelemaan -ympäri maakuntaa herättämään erämaiden kansaa synninunesta. Niinpä -lapinlasten koulumestari, Kuttaisessa syntynyt "Koulu-Jussa", Juhani -Raattamaa, "valaistu mies", josta sitten tuli opettajansa voimakkain -uskonjulistaja, lähetettiin Jukkasjärven Lainiolle, toinen veli, -Pietari Raattamaa, Täräntöön, Erkki-Antti Juhonpieti Pajalasta -Tornion ja Muonionlaaksoon, sekä Naimakan Matti, Kelottijärven Jussa -ja "Parka-Heikki", Heikki Parkajoki, Muonionalustan Muoslompolosta, -Kittilän suureen erämaahan. Nämä Lapinkorven uuden herätyksen -ensimmäiset apostolit kulkivat paikasta toiseen kooten seutukunnan -lapset opetettavakseen, "muuten kun ei ollut lupa Sanaa julistaa", ja -"kouluihin" saapuivat aikuisetkin ihmiset kuulemaan opetusta, joka -tavallisesti muodostui ankaraksi herätyssaarnaksi. Lähetysmiehillä oli -alussa mukanaan Laestadiuksen kirjoittamia "saarna-karttoja", joita he -kansalle lukivat, innostuen pian itsekin omasta puolestaan puhumaan. -"Kouluiksi" sanottiin alkuaikoina tällaisia tilaisuuksia, vasta -myöhemmin ruvettiin niitä nimittämään seuroiksi. - -Pian vierähtivät viestit tunturientakaisesta uudesta uskosta ympäri -erämaita herättäen kaikkialla kovaa pelkoa. Varsinkin Koutokeinon -kamalan mellakan (1852) jälkeen kuunteli kansa kauhtuen sanomia -lapinuskosta, joka "villitautina" oli tuntureista lähtenyt -painumaan alamaita kohden. "Ihmiset kun olit niin laillisia, etteivät -käsittänhet evankeliumia, niin siitä semmoista villitystä tuli kuin -Koutokeinossakin" sekä sitten pelkoa ja epäilystä oikeasta uskosta. -Luultiin, että "villiuskon" ja "kovan uskon" saarnamiehistä "tarttuu -villi ja koirantauti, vesikauhu eli muu sellainen vika". Mielettömänä -"taikauksena" puhuttiin siitäkin, että "ihmiset antaa toisilleen -syntiä anteeksi". Sananjulistajia pelättiin kuin pororuttoa eikä -kaikiste uskallettu antaa heille edes yömajaa. Enontekiön Vuontisjärven -Keskitalon Marja-Stiina vatkoi vettä ja tuhkaa saarnamiesten silmille, -ettei heistä tarttuisi koirantauti, ja Vuontis-Jaakon Priita "laittoi -ne rahalla pois ja pesi pirttinsä". Mutta Peltovuoman Eiran Sammu-äijä -raahasi Ies-Pietin tovereineen tukasta pihalle, kun he ensi kerran -tulivat villioppeineen hänen pirttiinsä, ja Ylitornion suruttomat -heittelivät Erkki-Anttia kylmettyneillä hevosenkikaroilla. - -"Mutta heräys kulki väkevällä voimalla, sillä Laestadiuksella ja hänen -lähetysmiehillään oli väkevä henki." - -Jo kristillisyyden varhaisimpina aikoina saapui uskon sanoma Muonioon, -joka oli rajan tällä puolen, Kaaressuvannon läheisenä naapurina. -Autiomen 80-vuotias Kalla-ukko sanoi olleensa vielä avuton lapsi, -kun Raattamaa ensi kerran ilmestyi Ylimuoniota herättämään, -pitäen "lapinlasten kouluaan" Ylitalossa ja Lantolla. Aikuisetkin -menivät kuulemaan, tulivat tunnossaan lyödyiksi ja pian seurasi -muutamia heräyksiä. Kävi Muoniossa sitten Erkki-Antti Juhonpietikin -lähetysmatkoillaan pitäen "koulujaan" Tapanilla, jossa jo oli usko -omistettu. - -Erkki-Antti ja Raattamaa olivat Kolarinkin ensimmäisiä herätysmiehiä. -Väylän takana käytiin heitä kuulemassa ja päästiin uskon omistamiseen. -Alkuaikojen "pääkristityitä" Kolarin Jokijalan seutuvilla olivat -Siuko-Pekka ja Putaan Eeva-Maija, Sieppijärven suurkylässä taas -Kankaan Tiina-Kaisa ja Iivarin vanha lisakki-isäntä emäntineen. - -Turtolan suuressa Pellonkylässä tapahtui ensimmäinen heräys jo -1849. Pellon Välimaassa asui vuokralaisena muuan "kraatari" Iisakki -Juuso, nuori naimaton mies, hyvä lukija, mutta "perin korea ja -ylevämielinen, kulkien puettuna kuin riikinkukko ja ollen nuoren -väen eelläkävijänä kaikessa suruttomuuessa". Työn puutteessa lähti -kraatari kerran Pajalaan etsimään elatusta, sattuen siellä käymään -kirkkoonkin juuri silloin, kun Laestadius piti voimakkaan -vaalisaarnansa "kalanpyytämisestä", josta muuan suruton kirkosta -tullessaan pilkaten sanoi: "Aikanen pappi kun saarnasi mä'änneistä -kalapuolikoista!" toisen taasen arvellessa: "Jos tuo mies hyväksi -rupeaa, niin sen parempaa miestä ei ole Köngäsen pöntössä ollut, jos -pahaksi, niin ei tee mithän!" Mutta Iisakki sai saarnasta omantunnon -loukkauksen, niin että kesällä palatessaan Peltoon takaisin hämmästytti -koko kylän: koreasti puettu hilpeä ja iloinen suruttomuuden harjoittaja -oli muuttunut hiljaiseksi, vähäpuheiseksi mieheksi, joka kävi -puettunakin kuin kerjäläinen ja oleskeli enimmäkseen yksinään. -Talvella joulun tienoissa Juuso taas lähti Pajalaan, mennen kuulemaan -Raattamaata, joka piti lapinlasten koulua Kangoksessa, pitäjän -pohjoisnurkilla, ja siellä hän sai valkeuden. Kevät-Marian tienoissa -Juuso taas palasi Peltoon, ilmoittaen pitävänsä iltarukoukset -Mäki-Jolman pirtissä. Kyläläiset ihmettelivät, mitkä rukoukset ne ovat, -joita arkina pidetään, mutta menivät sentään kuulemaan "kraatarin -rukuuksia". Mutta kraatari saarnasi ankaraa lakia, näyttäen raamatun -perustuksella suruttoman elämän kauheuden ja riettauden, niin että -kuulijoista tuntui "kuin olisi ilmiliekki leimunnut". Muutamat -saivat jo piston tuntoonsa ja tulivat heräykseen, niinkuin nuoret -Antti ja Maria Jolma ja Jaukkurin Maria sekä vanhemmista ihmisistä -Välimaan emäntä ja Tupa-Maria, pienen mökin eukko Mäki-Jolman maalta. -Iisakki jatkoi iltarukouksiaan talvella talojen pirteissä, kesällä -kylän kirkkotuvassa, ja sanankuulijoita oli aina huone täynnä sillä -seurauksella, että pian tapahtui kylässä suuret heräykset. - -Näihin aikoikin Laestadiuksen lähetysmies, Erkki-Antti, "koko Tornion -jokivarren kansan herättäjä", jo liikkui Ruotsin puolella koulujaan -pitäen -- 1851 meni hän ensi kerran saarnamatkoillaan alaskäsin -Tornionlaaksoa. Väylänmukassa, Pellon pohjoispään kohdalla joen -takana, oli Erkki-Antilla vuokrattuna huone, jossa hän talvella puhui -paikkakuntalaisille. Sinne pellolaisetkin ajoivat eväät mukanaan, -viipyen matkallaan koko päiväkauden. Kesällä taas syyspuoleen -Erkki-Antin "koulut" olivat Näittenkankaan kylässä, Pellon Nivanpään -kohdalla, ja sinne taas koko joukolla soudettiin. Ja "silloin oli -semmoiset ajat, että tuota korkeat pienet lapsetkin saarnasit yli -kansan ja imheellisillä sanoilla raamatusta profeteerasit. Ja toteutui -raamatun sana: 'Lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen -valmistanut'." Moni vanhus on sen omin silmin nähnyt ja omin korvin -kuullut. - -Ihmeelliset ihanat ajat olivat kyllä pellolaisilla niinkuin muillakin -uskovaisilla siihen aikaan. Suuri herättäjä asui itse Pajalassa -- -Laestadius oli Pajalan rovastina 1849:stä kuolemaansa asti 1861 -- ja -pauhasi Köngäsen kirkossa, johon usein joukolla ajettiin taikka -soudettiin kuulemaan hänen väkeviä saarnojansa. Niissä olikin niin -jumalallinen voima, että koko temppeli tuli liikutuksiin, jopa -surutonkin sielu tunsi sen voiman tunkeutuvan itseensä. Ensin saarnasi -Laestadius suruttomille, jotka eivät sietäneet jumalanlasten -liikutuksia, ja sitten hän puhui omilleen. Saarnamiehellä oli -erinomainen, komea ääni ja hän puhui harvakseen. Kun hän pauhasi -suruttomille, tapahtui se niin rajusti, että saarnaaja toisinaan oikein -karjui. Hän veisautti virttä: "Ah suruton koskas synnistä lakkaat", ja -veisasi itsekin, alkaen matalalla äänellä, joka helähti kuin kanteleen -soitto, mutta kun tultiin nousupaikkaan: "Ah! herää! herää, aika on jo -tull'", kajahti ääni kuin kirkonkello. Mutta kun Laestadius rupesi -saarnaamaan kristityilleen, jotka kirkonporstuassa ja ulkona olivat -odottaneet vuoroaan, oli hänen puheensa niin ihanaa ja hellää, että jo -sivullinenkin kuuli, kenelle hän puhui. Rovasti saarnasi, "niin -laupiaasti, että syän sulasi ihmisiltä". Vain silloin kun sattui -liikutuksia, hän koroitti äänensä aina sen mukaan kuin liikutukset -yltyivät. Vaikka satojakin ihmisiä kirkossa huusi ja voihki ja iloitsi -sekä hyppi penkeillä ja lattialla, niin että permanto tärisi, kuului -sittenkin saarnaajan puhe. Ääni lensi pauhaajain ylitse kohoten -kattoholviin ja painuen seiniä myöten alas, niin että jokainen sen -selvästi kuuli. "Kartasta" Laestadius aina saarnasi, mutta "kun se -loppui, niin sitten vasta paras tuli... ihmiset tulit liikutukshin ja -tanssasit aivan." Saarnaaja "itte ei tullut liikutukshin, kun hän oli -järkevä mies". - -Hyvin muistavat vielä Pellon vanhat rakkaan herättäjänsä, monet ovat -saaneet kuulla hänen äänensä, jotkut väylän takana ennen asuneet ovat -ihanimmassa nuoruudessaan olleet hänen rippilapsiaan. Niitä on vielä -Jolman 80-vuotias Tiina-Kaisa, joka 14-15:n ikäisenä kävi Pajalassa -rippikoulunsa. Pappilan pirtissä piti rovasti koulua, jossa pojat ja -tytöt yhtaikaa olivat oppimassa. Kyselyssään hän tuli seisomaan eteen -ja vastatessa piti aina katsoa häntä silmiin sekä sanoa mielipiteensä, -"vaikka se mikä olis ollut". Ellei osannut sanoa mitään, kysyi rovasti: -"Joko sinuun on mennyt mykkä perkele?" Niinpä rovasti kysyi kerran -Tiina-Kaisalta: "Mikä sinulla on rakkainta maailmassa?" Tiina-Kaisa -vastasi: "Raha!" --"Eikö muuta?" rovasti kysyi. "Pakkaa ne pojatkin", -Tiina-Kaisan täytyi tunnustaa, jolloin rovasti naurahti: "Mäkitalon -pojat vissiin?" Mutta Tiina-Kaisa sanoi: "On nekin komioita, vaan -on niitä muuallakin!" Useasti tapasi Laestadius kysyä: "Mikä kiusaus -sinulla on ensin ollut, kun tänään heräsit?" Joskus innostui rovasti -puhumaan kukista ja eläimistäkin. Niinpä hän kerran "teki selvää -jäneksestä, miten se elää", jolloin oppilailta pääsi nauru, "ja mujahti -se ittekin". Raamattua luettiin, ja sitä piti osata, kun rovasti -kyseli. Polvirukoukset pidettiin koulussa aamuin, illoin. Juhannuksena -ripille laskettaessa sitten rovasti sanoi: "Nyt olen minä parhaani -teille selittänyt, Uuden ja Vanhan puolen. Nämä seinätkin voivat sen -tuomiopäivänä todistaa". - -Suomen puolelle ei Laestadius tullut saarnaamaan. Kerran hän -palatessaan etelästä käväisi Turtolan pappilassa, jossa silloin asui -pastori A.J. Nyman (1848-57), heräämätön mies, vaikka niin Sanalla -valaistu, että antoi kristityille rauhan. Pappilassa keskusteli -Laestadius talonväen ja paikkakunnan isäntien kanssa, mutta ei ruvennut -seuroja pitämään. - -Näiltä ajoilta on alkuisin Turtolan kirkonkylän esikoisuskovaisen, -kolme vuotta takaperin lähes 92:n ikäisenä kuolleen kirkonisännän, -Heikki Laurin, heräys. Turtolan kirkolla oli kyllä jo 1840-luvun -alkupuolella uskoa harrastavia eukkoja, Kyrön Sofia, Uksuan Sofia -ja Ollin Priita, jotka "jumalansanan lukemisen kautta olit tulhet -vakuutukshen". Mutta oikean armon ja uskon omistamiseen tuli Uksuan -Sofia vasta sitten, kun hän kerran omin silmin sai nähdä Jeesuksen -haavoissaan, sekä Kyrön Sofia erään ankaran ukonilman säikäyttämänä. -Kun sitten Erkki-Antti todisti Kyrön Sofialle synnit anteeksi, niin -hän "iloissaan lauleli kuin lintu". Alkupään kristittyjä oli myöskin -Matin vanha muori, Leena-Stiina, joka hartaan uskonsa ja suoran -luonnonlaatunsa takia oli kaikkein ensimmäisiä ihmisiä uskovaisten -joukossa. Leena-Stiina oli toimekas muori, joka aina hääri ahkerana -kotitöissä, hakkasi puitakin, joskus panna rytisti aitaakin. Mutta kun -tuli seurat, vaikka Pajalassa asti, lähti muori nyytti kainalossa sinne -astumaan "ajaen Matin muorin Lankilla", niinkuin paikkakuntalaiset -leikillään sanoivat. Oli muorilla aina tarpeen tullen viisas ja sattuva -sana. "Jopa teit oman vanhurskauven turkhin ison reijän!" sanoi hän -sille, joka toisia syytteli. "Muistakaa risut polttaa!" neuvoi hän -niitä, jotka syntiään tunnustamatta jättivät parannuksensa kesken. -Mutta päivitteli muori kerran sairastuessaan: "Nyt minulle tulee -kuolema, eikä taivhashen ole piikin reikää." Vanhana muorina lähti -Leena-Stiina Ameriikkaan "tutkimhan lastensa kristillisyyttä", ja sinne -hän kuoli. - -Jo aikaisin pääsivät muutamat ylitorniolaiset uskon osallisuuteen. -Erkki-Antti kulki täälläkin väylän takana "kouluaan" pitäen, ja -sinne Suomen puolelaisetkin menivät uteliaina kuulemaan. Siellä sai -heräyksensä jo 19:n ikäisenä nuotiorantalainen Heikki Antti, joka pari -vuotta takaperin kuoli 90:n täyttäneenä. Toista vuotta täytyi Heikin -yksinään tunnustaa uskoa, mutta sitten hän sai kanssaveljikseen Iisakki -Huhtasaaren ja Pietari Torikan, ja pian tapahtui heräys Päkkilässä, -jossa emäntä, piika ja kaksi poikaa uskalsivat omistaa uskon. Nämä -paikkakunnan "ensimmäiset matkamiehet" toimittivat sitten ensimmäiset -seuranpidot Ylitorniolla 1852:n vaiheilla. Torikan Pietari kävi yöllä -noutamassa Erkki-Antin väylän takaa, ja Torikan pihapirtin pienessä -peräkamarissa sitten lukon takana yön aikana kaikessa salaisuudessa -kristittyjen piskuinen joukko kuunteli Erkki-Antin puhetta ja piti -keskustelemuksiaan. Ennen päivänkoittoa Torikka taas kyyditsi -saarnamiehen omalle puolelleen. - -Näin levisi, etupäässä Erkki-Antin vaikutuksesta, elävä kristillisyys -Tornionlaaksossa jokisuuta kohden aina Karunkiin ja Alatorniolle. -Seitsemisenkymmentä vuotta sitten ruvettiin jo Karungissakin -tunnustamaan uskoa. - -Jo 1840-luvun lopulla saapuivat ensimmäiset saarnamiehet, Naimakan -Matti ja Kelottijärven Jussa, Kittilään, tullen Könkään Jokelaankin -tunnettua raamatunmiestä herättämään. He eivät kuitenkaan saaneet ukkoa -vielä omistamaan uskoa, vaikka hän sallikin miesten saarnata -pirtissään, jopa tunnusti, etteivät he väärin puhuneet. Mutta sitten -tuli Parka-Heikki järkyttävine saarnoineen, sanoen Jokelan Mikolle -suoraan, ettei hänellä ollut uutta syntymistä, ja vielä piipulla pöytää -naputellen päällisteli: - --- Kyllä se niin on, Jokela, että kun minä olen kulkenut tätä -seurakuntaa ympäri, niin ne on aina kysynhet, mitä Jokela tykkää tästä -heräyksestä. Ja niin se on, että koko Kittilän seurakunta makaa sinun -päälläs! - -Silloin Jokelan Mikon "oman vanhurskauven rakennus kaatui", ja hän -syntinsä tunnustaen omisti uskon, ja pian seurasi muitakin hänen -mukanaan, kun Parka-Heikki kierteli Kittilää. - -Samoihin aikoihin olivat "isot heräykset" Kittilän kirkollakin, -jossa "Jumala sai sijansa ensin Välitalossa". Erkki-isäntä, naimaton -keski-iän mies, joka "oli ollut vaivatussa tilassa jo kauan", tuli -kirkonkylän heränneitten esikoiseksi, sitten seurasivat toiset veljet, -Juhani ja Olli sekä Pietulan Erkki ja Maria ynnä Salmen Maija-Leena. -Kaukosen kylässä sanotaan seuroja pidetyn Kiviniemessä, ja -ensimmäisiä uskovaisia olleen Kiviniemen Aapon, Juhan-Erkki Suutarin, -Hyötylän Heikin sekä Kaukosen ukon poikineen. Kittilän Alakylässäkin -Parka-Heikki kävi lyömässä kansan omaatuntoa. Suuri heräys nuortenkin -keskuudessa tapahtui täällä eräiden lihallisessa suruttomuudessa -pidettyjen tapanintanssien jälkeen. Oli kova jumalanilma ja lumipurku, -mutta kylän kansa vain tanssi ja rallatti, ja Vähänkarin Aapo, -vanhanpuoleinen mies, veteli viulua. Kun tuuli oikein jyskäsi, -ilvehtivät tanssijat: - --- Jyskäämme mekin, kun Jumalakin jyskää! - -Mutta silloin repäisi ja jyskäytti myrsky nurkkia, niin että koko huone -jymähti. Siitä tanssijatkin pelästyivät, että "Jumala näyttää vielä -jotakin pahempaa", tulivat tunnoissaan lyödyiksi ja rupesivat pian -sen jälkeen tunnustamaan uskoa. Vene-Aapon päiväkirjassa näemmekin -merkinnän v:lta 1862: "Alku uudesta Eli talvela Rupesi kaikki Ala -Kyläläiset yksimielisesti uskon hariotukseen. Herra Itse vahvistakoon -heitä uskosaan." Ja tammik. 6 p:nä 1864 on ukko taas merkinnyt: -"Uskovaiset kasvaavat herran pelvosa Edes aina." - -Kittilästä käsin levisi usko Sodankylän Kierinkiinkin. Kittilän -kirkonkylän suurissa keräyksissä joutuivat vaivanalaiseen tilaan -myöskin kierinkiläiset, Jooseppi ja Matleena Martin, tullen kylänsä -ensimmäisiksi uskovaisiksi. Parka-Heikkikin sekä muut saarnamiehet -kävivät sitten Kieringissä, ja 1860-luvulla tapahtui kylässä suuria -keräyksiä. Mikkolan vanhukset, Pekkalan ukko, Raution Olli ja Julio -Plantin omistivat ensimmäisinä syntien anteeksi antamuksen ja saivat -uuden syntymisen armon. - -Ensimmäisten lähetysmiesten rinnalle nousi pian muitakin -sananjulistajia, jotka kiersivät ympäri pohjoisia erämaita, aina -Jäämerta myöten, puhuen "Jumalan armosta katuvaisille syntisille" -ja saaden uskovaisten alkuaan pienoisen joukon kasvamaan yhä -suuremmaksi. Sananjulistajat olivat järjestään Pohjanperän miehiä, -monet jo Suomenkin kiveliöissä kasvaneita. Niitä oli sodankyläläinen -Heikki Syväjärvi, joka kuoli Muhoksella 1909, niitä oli Kittilän -Alakylän harras saarnamies Olli Puljula, joka kulki etelässäkin -saarnamatkoillaan, sekä vielä kuulut Hanhivaaran veljekset, Jokelan -Mikon pojat, Fredrik Paksuniemi ja vielä elävä, 90-vuotias Pietari -Hanhivaara, "Hanhi-Pieti", jotka kymmeniä vuosia ovat vaeltaneet sekä -pohjoisessa että etelässä -- käyneet aina Pietarissa asti -- saarnaten -evankeliumia, milloin peskipukuiselle tunturikansalle, milloin -orsia myöten ahdetulle lantalaispirtille, milloin täpötäytiselle -kaupungin seuratalolle. Varhain nousi lantalaissaarnamiesten -avuksi lapinukkojakin, niinkuin Antin Pieti, joka oli Kaaressuvannon -lappalaisia, Nutti-sukua, ja Ies-Pieti, pienoinen kaaressuvantolainen -Vasaran äijä, oikein harras uskovainen ja niin innokas saarnaaja, että -puhuessaan unhotti koko ympäristönsä. Kittilän markkinoijiakin Pieti -kerran yltyi pauhaamaan, huomaamatta vähääkään, että koirat sillä aikaa -tyhjensivät hänen poronliha-ahkionsa. "Na, ne on vain koettelemuksen -merkkejä!" arveli ukko katsellessaan ahkiotaan, jossa vain luut olivat -jäljellä. Ei osannut pieni lapinäijä oikein selvää suomea. Lapiksi -murtautuivat hänen sanansa, ja lappia tuli usein sanatokkaan, niin -etteivät kuulijat aina kaikkea ymmärtäneet. Veisuukin vääntyi lapin -sanontatapaan; niinpä saattoi Pieti laulaa: - - "Jolla raitis ruumis on, - Terveus kans' hiva, - Mielell', kielell' kiittäköön - Herraa armiast', pihaa." - -Mutta selväjärkinen raamatun mies Pieti oli, jopa niin että "ruhtoi -pastori Laitisenkin Enontekiöllä ja saatti hänet uskhon." - -Alkuaikoina ei väyläntakaisia saarnamiehiä suvaittu Suomen puolella. -Parka-Heikkikin lähetettiin vangittuna Kittilästä Ouluun, josta hänet -passitettiin Haaparannalle. Sitten kyllä myöhemmin saivat saarnaajat -vapaasti levittää oppiansa. Useissa kylissä oli varakkaita, hartaita -uskovaisia taloja, joihin saarnamiehet ohjasivat matkansa, viivähtäen -siellä väliin viikkokaudenkin, jolloin koko kylän väellä vietettiin -seuroja ja kuultiin saarna toisensa jälkeen. Sellaisia "kristittyjen -majataloja" oli Tapani Ylimuoniossa, Lantto Kolarissa, Iivari -Sieppijärvellä, Puranen Pellossa, Lauri Turtolan kirkolla sekä Ala- -ja Yli-Antti Ylitornion Nuotiorannalla, Välitalo Kittilän kirkolla, -Kiviniemi Kaukosessa ja Puljula Alakylässä. Enontekiön Peltovuomassa -tuli kristittyjen seurapaikaksi Eiran Sammu-äijän talo, vaikka äijä -ensi kerralla antoikin Ies-Pietille ankaran lähdön. - -Mutta sitten Sammu tuli uskoon, ollen sen jälkeen aina avosylisimpiä -saarnamiesten vastaanottajia. - -Kristillisyyden alkuaikoina, kun eivät Ruotsin sananjulistajat saaneet -saarnoineen astua tälle puolen, rakensivat Ruotsin lappalaiset oman -"koulupirttinsä" autiolle Ruosterannalle, vastapäätä Ylimuonion -suurta kylää. Omin lupinsa vain lapinukot kaatoivat kuninkaan komeaa -petäjäoutaa, lennättivät poroillaan puita kokoon ja rupesivat -rakentamaan saarnapirttiä. Asiasta tuli kyllä oikeusjuttu -sakotuksineen, mutta teko meni lapinäijien taitamattomuuden nimiin, -joten huone saatiin rakentaa valmiiksi. Siitä tulikin erinomainen -seurapirtti metsien kansalle. Se oli iso, yli nelisylinen, -kolmi-ikkunainen huone, pienine kamarihökkeleineen, jossa oli -piisitakka, pöytä ja muutamia jakkaroita saarnamiehiä varten. Pitkät -lankut oli pirtissä sanankuulijain istuinsijoina sekä pöytä tuoleineen -puhujan paikkana. Tänne sitten monet vuodet kokoonnuttiin kuulemaan -armonsanaa; varsinkin juhannus, keskikesän valoisa viikko, oli -Ruosterannan suurten seurojen aika. Täällä Raattamaa, Erkki-Antti ja -Parka-Heikki kävivät pauhaamassa, ja joskus tuli itse Laestadiuskin -puhumaan, ja silloin juti kansaa pirtille joka suunnalta, kahta puolta -väylää niin paljon, ettei kaikki mahtunut seinien sisällekään. -Toisinaan oli Laestadiuksen mukana Pajalan lukkarikin, Nivan Heikki, -jolla oli erinomaiset äänen lahjat, niin että hänen mahtava veisuunsa -kaikui yli satalukuisen laulavan lauman. Mutta jos sattui joukossa -olemaan täräntöläinen Vinsan Kreeta, päästeli hän virttä niin -väkevästi, että voitti itse lukkarinkin. -- Tämä Ruosterannan vanha -seurapirtti on nykyään Ylimuonion Lanton talossa asuinpirttinä. - -Samat armonmerkit, jotka jo 1845 Laestadiuksen saarnatessa ensi -kerran esiintyivät, jatkuivat sitten aina edelleenkin uskovaisten -kokouksissa. Kun "Herran Henki todisti sanankuulijoille saarnaajan -suun kautta syntien anteeksi saamisen armosta", meni se heidän -sydämeensä täyttäen sen ilolla ja riemulla, niin että kuulijat tunsivat -tulleensa armoitetuiksi ja "sen merkkinä oli se, että he tulivat -liikutukshin ja hyppivät". Siitä myöskin tulivat sydämet iloisiksi, kun -sanankuulijat "pääsivät yhthen syämhen, että ovat oikialla tiellä". -Varsinkin naiset olivat herkkiä saamaan liikutuksia. Angelin Eeva -Peltovuomassa hyppeli niin, että menehtyi, ja Pajalassa muuan vanha -leskieukko ratkesi niin kovaan riemuun että kuoli. Muutamat herkät -vaimot rupesivat liikutustilassaan puhumaan kielilläkin, ja "se oli -niin soma kieli, ettei sitä tietomiehetkään ymmärtänhet." Mutta kun -saarnamies oikein järkäytteli tuntoja, saattoivat vanhat vakaat -ukotkin järähtää, hypähtää ylös ja ilontunnossa kähmiä toisiaan, jopa -joskus ryöpsähtää istuinpenkillekin, niin että se rätkähtäen katkesi. -Tällaista menoa eivät suruttomat voineet käsittää, vaan tämä oli heille -loukkauksena, "heillä kun oli ittellä niin hirveät raaot sisällä, että -ne pitivät ittensä mahottomana sellaishen armontunthon". Sentähden -uskottomat saattoivat pilkata uskovaisia ja sanoa, että heidän -jumalanpalveluksensa on kovin koloa ja ryöppeätä. Niinpä kerrankin, -kun uskon alkuaikoina Kolarin Lantolla pidettiin seuroja, pirtin -ollessa tupaten täynnä, poikasia vielä orsillakin istumassa, suruttomat -oviloukossa vain nauroivat, kun Nikkarin Priita, "jonka pää oli kuin -hautakurikka", suuri piippu suussa hyppi lattialla, sekä Ranta-Maija -ja Halingon Maria käsiään heilutellen tanssivat, huutaen -oviloukkolaisille: - - "Te ruumenet ja roskat, - pakanat ja paskat! - Minä taivhan kultalaattialla tanssaan!" - -Mutta saarnamies, eukkojen mielentilan ymmärtäen, koroitti vain ääntään -ja sanoi: - --- Jumalan kunniaksi hypäkkää! - -Joskus tulivat uskovaiset naiset liikutuksiin kuunnellessaan -"uskottomankin papin" saarnaa. Niinpä Jolangin Kaisa Rovaniemen -kirkossa ja Leppäniemen Priita-Stiina Ylitorniolla hurmiotilassaan -häiritsivät papin saarnaa. Eukot joutuivat oikeudessa vastaamaan -"seurakunnan pahentamisesta", ja "Priita-Stiina viethin Oulun linhan". -Enontekiön kirkosta rättäri vei riemuitsevan lapinmuorin ulos, mutta -muori ojensi kätensä sanoen: "Tässä on minun laihat käteni! Pane sie -vain kiinni, jos sinulla on suurempi oikeus kuin Jumalalla, joka minua -hallitsee!" - -Oppi-isänsä Laestadiuksen voimakasta, väkeväsanaista saarnatapaa -tavoittelivat ensiajan sananjulistajatkin. "Tähänkin pirttiin on -kuollehen uskon liiva valunut Äkäsjokea myöten!" julisti Erkki-Antti -kerran Kolarissa saarnatessaan. Erkki-Antti olikin hyvin ankara -sanoissaan ja "paha nimittelemhän ja haukkumhan niitä, jotka eivät -tunnustanhet uskoa". He olivat "riettahan ja synnin orjia, pirun -palvelijoita, kuollehen uskon palvelijoita ja huorapukkeja". Yhtä -väkeväsanainen oli Parka-Heikkikin, hänenkin suustaan saivat suruttomat -suoraan kuulla, mitä he olivat. Raattamaa ei käyttäyt niin kovia -sanoja eikä nimitellyt, vaikka hän pauhasikin väkevästi ja "opin -eksytysten tuulia ratkoi jumalansanalla". Ei myöskään Antin-Pieti -haukkunut pahoin, enempää kuin Ies-Pietikään, joka "salakielisenä -miehenä saarnasi raamatusta". Mutta sananjulistajilla oli kaikessa -karkeudessaan ja haukkumisessaan hyvä tarkoitus. Sillä "ensin piti -hajoitettaman, kukistettaman ja revittämän, sitten istutettaman ja -rakennettaman". - -Koutokeinolaista villitystä ja väkipakolla käännyttämistä -esiintyi alkuaikoina kyllä alamaissakin. Uskoon tulleet tahtoivat -ensi-innoissaan "tehä jumalanlapsiksi kaikki suruttomat", ja kun eivät -sanat eivätkä tuomitsemiset kylliksi vaikuttaneet, täytyi käyttää -voimakkaampia välikappaleita. Niinpä Angelin Pirkko ja Eeva Kittilän -Puljussa polttivat Könkään Israelin parran ja todistivat: -"Näin helvetin tulikin polttaa kun menet kaotukshen!" Turtolan -Matinlompolossa uskovaiset kärventelivät suruttomia päresoitoilla, -huutaen: "Maista kotitalos leipää!" Ottivatpa muutamat uskovaiset -jonkun pakanan kiinnikin ja upottivat vähäksi aikaa kaivoon, kun eivät -päresoitollaan saaneet häntä parannuksen tekoon. Parkajoessa, Ruotsin -puolella Vara-Jussan Kallaa myös tuikittiin tulisoitolla ja sitten -suljettiin kellariin oppimaan synnintuntoa. Turtolan Rattosjärvellä -tarttuivat uskonsisaret pieneen Leppä-äijään, rutistaen hänet kaulasta -reenjalaksen alle, mutta kiva äijä siinäkin vain kätisi: "No, sakna -vie, kun mie tästä aisan saan, niin kyllä mie teille näytän!" Kova -kiista uskovaisten ja Erkki-Antin kanssa tuli Myllytuvan äijälle -Jarhoisissa. Äijä, raamatun mies, väitti, että Jumalaa voi kyllä -rukoilla yksinäänkin hengessä ja totuudessa ja saada anteeksi semmoiset -syntinsä, joita ei ole tehnyt kanssaveljiään vastaan. Mutta kristityt, -ollen toista mieltä, nutistivat äijän lattiaan ja panivat piipunöljyä -suuhun, sanoen: "Pitää antaa lohikäärmhelle myrkkyä!" Kun äijä ei -sittenkään luopunut uskostaan, ajettiin hänet ulos. - -Ihanana kuvastuu vanhojen muisteluksissa vieläkin se aika, jolloin -elävä kristillisyys vietti ensimmäisiä vuosiaan Pohjan erämaissa. -Monesta tuntui silloin kuin pitkän pimeän talven perästä olisi päästy -keväiseen kirkkauteen. "Uskovaiset elit erilhän maailmasta, ja -suruttomat elit erilhän, ja kristillisyys oli silloin arvossa eikä -välitetty muusta." Kokoonnuttiin yhteisiin seuroihin, joissa kaikki -olivat veljiä ja sisaria. Sinne saapuivat saarnamiehet, joita talossa -mielihyvin hoidettiin ja taas kyydittiin toiseen seurapaikkaan. -Seuratalon vieraanvaraisuudessa elivät pitkämatkaiset sanankuulijatkin, -joiden luokse taas vuorostaan satuttiin joutumaan vieraiksi toisella -kerralla. Saarna kuultiin toisensa jälkeen, ja saarnan loputtua -useasti seurasi "tiskuteeraus". Jos uskovaisilla oli eri käsityksiä -raamatusta, niin niistä keskusteltiin, "tiskuteerathin", että -päästäisiin yksimielisyyteen, "ja niitä oli miehiä ja naisia, että -tuntui, niinkuin ne olis kaikki kirjat läpi lukenhet." Kristillisyys -olikin silloin paljon hartaampaa ja raamatullisempaa kuin nyt, raamatun -sanaa seurattiin silloin enemmän ja käytettiin omassa keskuudessa -raamatunmukaista kuria. - -Niinpä eivät kristityt saaneet ruveta keskenään käräjöimään, vaan piti -antaa riita-asia omasta piiristä valittujen miesten ratkaistavaksi ja -tyytyä heidän tekemäänsä päätökseen. "Joka ei sitä totellut, suljettiin -pois seurakunnasta." Vähiin jäikin käräjöiminen: Kittilässäkin siihen -aikaan kerran "meni käräjät läpi yhtenä päivänä". "Juoppoudesta -ja kortinpeluusta ja syntimenosta oli ankara rangaistus." Jos ei -uskovainen, muistutuksista huolimatta, tahtonut niistä parantua, joutui -hän suruttomain joukkoon. Muutamat pitivät "rapamahan palveluksena" -kahvinjuontiakin sekä herkkuruokien syömistä, heittäen senkin synnin -pois. - -Ei saanut totinen kristitty myöskään "koreilla" vaatteillaan. -"Mustankengän-saappaat" ja "littosverkavaatteet" olivat synnillisiä. -Itse Laestadiuskin kävi vain sarkavaatteissa ja lapikkaat taikka -kallokkaat jalassa, poltellen suurta pitkävartista piippua. -Korvarenkaatkin olivat pahat, samoin "tällineula". Tällineulan -käyttäjää saattoi toinen kristitty moittia: "Senkö kanssa -vaihetit Vapahtajan? Halphanpa myit! Juutas myi Vapahtajan 30:llä -hopeapenningillä, mutta siepä taijat myyä vielä halvemphan." -Synnillistä koreutta oli sekin, että käytti hevosellaan kulkusia taikka -aisatiukua. - -Lastenkin kristillisyydestä koetettiin huolehtia. Aikaisin totutettiin -lapsia kirjalle, ja seuroissa heidän piti vanhempain mukana istua -kuulemassa saarnaa sekä olla saapuvilla jokapyhäisissä hartaushetkissä, -joita pidettiin milloin missäkin kylän talossa virsiä veisaten ja -kuunnellen päivän evankeliumin lukemista taikka saarnaa Lutherin -postillasta. Jo nuorena piti lapsen oppia tunnustamaan itsensä -uskovaiseksi, häntä saatettiin kurittaakin, "kun ei tunnustanut, onko -herännyt". - -Näin levisi evankeliumin valo ja elävä usko "Pohian Maallekin". Lapin -tuntureilta koottu pieni "mettätokka" kasvoi muutamassa vuosikymmenessä -valtavaksi laumaksi, ottaen haltuunsa kolmen valtakunnan Lapin sekä -pohjoiset kiveliöt miltei kaikkine lappalaisineen ja lantalaisineen, -jopa lopulta kooten joukkoonsa jäseniä eteläisestä lannanmaastakin. - -Jo vuosikymmeniä sitten ovat päättyneet esikoisseurakunnan ensimmäisten -raitioiden etsintäretket erämaihin eksyneiden luokse. Hautaan he -ovat jo vaipuneet samoin kuin heidän herättämänsä vanhanpolven -esikoisseurakunta. Kalmatievaan kallistumassa ovat jo nekin harvat, -jotka jo varhaisessa nuoruudessaan saivat heräyksensä ensimmäisten -lähetysmiesten kouluissa. Uusi polvi, jonka jo pienestä pitäen täytyi -oppia tunnustamaan uskoa, on noussut sijaan. "Jumalan rauhalla" -opetettiin sitä tervehtimään uskonveljiään ja -sisariaan. - -Ja "Jumalan rauha" kaikuu Lapinkorvessa vieläkin. - - - - -Vanhankansan siunauksia ja rukouksia - - -Satoja vuosia seisonut kirkko on pannut Lapin ja Peräpohjan kansan -kirjalle -- vaikkakin se alussa kyllä tapahtui "pitkää tavia -klonkkaamalla" -- sekä saattanut sen jumalansanan ja Jumalan -tuntemiseen, ja Lapin suuri herätysmies nosti erämaihin elävän uskon -ja kristillisyyden harrastuksen. Mutta vuosisatojen takainen isien -uskomus ja perimätieto on sittenkin jäänyt piilemään kiveliöiden -kansan syvimmässä sielussa, josta se hyvin usein, asian sattuessa, -nousee esiin. Monesti vieläkin ylimaiden kansa, jopa harras uskon -tunnustajakin, toimii toisinaan tietämättään, "kahden herran -palvelijana". Painettu, kirjoissa opittu ja saarnamiehiltä saatu -jumalansana neuvoo tekemään niin ja niin sekä painamaton, vanhoilta -kuultu isien sana puolestaan vaatii sillä ja sillä tavalla. Ja -kumpaisiakin pitää kuulla. Sillä jumalansana on sentään niin korkea ja -pyhä että sen edessä erämaankin polvien pitää taipua ja lisäksi on sen -seuraaminen tulevaisen elämän ehto. Mutta isien sana ja oppi on myöskin -pyhä ja ankara, niin että sen noudattamisesta taikka laiminlyömisestä -riippuu ajallisen elämän menestys ja poikkipuoleiset, vaikka siitä -ei olekaan taikaa taivaan tielle. Tämän on vanhakansa, jonka veressä -kirjoihin painamaton oppi on vielä säilynyt, monta kertaa tullut -kokemaan. - -Tällainen isien uskon ja kristillisyyden seuraaminen esiintyy monissa -vanhankansan siunauksissa ja rukouksissakin, milloin missäkin -tilaisuudessa. Niinpä saattoi vanha harras erämies asettuessaan -yönuotiolle pyytää sijaa maanhaltialta: - - "Tähän mie nyt asetun. - Saanko rauhallista yösijaa?" - -Ja hakattuaan nuotiopuun hän puheli sille: - - "Puu puhas, Jumalan luoma, - älä piuku, äläkä pauku, - lehä kuin leppä, - hoha kuin honka, - ole suloinen tultuani, - niinkuin myös lähettyäni!" - -Sen jälkeen ukko iski ja sytytti tulen sanoen: - - "Jeesus siunakhon valkiaistani!" - -Ja makuulle mennessään metsänkävijä pyyteli: - - "Maahiainen, maanalainen, - maata pyyän maatakseni, - ajakseni, en iäkseni, - Jeesuksen nimen kautta! - Herra siunakhon maata, - ja maahiaisen vuuetta!" - -Kun erämies näin uskoi itsensä taivaanherran ja maanherran haltuun, sai -hän nukkua rauhassa. Eivät häntä häirinneet kiveliöiden lukemattomat -öiset kummitukset. Erämaiden entisten kiertolaisten, vanhojen -lapinäijien hengetkin, jotka toisinaan pororaitoineen helisten ja -paukkuen laskettelivat halki korpien, ohjasivat silloin kulkunsa -ohitse. - -Mutta jos ylpeillen heittäytyi levolle erämaan öiseen syliin, saattoi -käydä niinkuin Turtolan Lankojärvellä Saaren Salkko-äijälle, joka kyllä -tiesi, mutta oli niin ylpeä, ettei välittänyt, vaan aikoi väkisin -viettää yönsä Repovaaran kiveliössä. Yöllä ajoi maanisäntä kovalla -remulla nuotiolle ja oli äijän tappaa. - -Vanhaan niittysaunaan yöpyessään kulkija siunasi jumalansanalla -saunanhaltian ja itsensä sekä sanoi: - - "Niittytupani haltia, mettänkuningas, - anna minun tässä levätä! - Sinä niittytupani haltia, - en minä sinulle mithän vahinkoa tehe." - -Jumalansanalla ja isiensanalla pystytettiin kotikin, tämänilmainen -aherruspaikka ja leposija. Heti kun uuni, kotoisen lämmön antaja, oli -saatu valmiiksi, sytytettiin siihen tuli. Kolmella kiehisellä piti -ensimmäinen tuli virittää, sanoen: - - "Anna maata, maan haltia, - pyhä Pelthen isä, - pellettä levätäkseni, - iäkseni ja ajakseni! - Jeesus siunakhon valkiaisen!" - -Silloin sai hyvän ja levollisen kotosijan, jossa unikin oli aina -rauhallinen sekä haltia suopeamielinen. - -Mutta hyvä koti oli edelleenkin oikein hoidettava, että siinä hyvä -haltia voisi viihtyä ja asunto pysyisi rauhallisena. Niinpä kotituli -oli aina siunattava. Harras Sieppijärven muori sanoi joka kerta -virittäessään valkean: - - "Jeesu siunakhon valkiaistani - ja niitä kipeniä, - jokk' on katolle menhet, - ettei minun huonhelleni - mitään vahinkoa tulis!" - -Ja Ylitornion Kuivakankaan vanha emäntä siunasi tulensa: - - "Jeesus siunakhon! - Pysy pesässä, äläkä mene ulos - sopimattomalla tavalla!" - -Ovesta saattoivat kaikenlaiset pahat astua huoneeseen rikkomaan kodin -rauhaa. Sentähden oli se joka ilta sulettava siunaten. - -Kuivakankaan emäntä veti kädellään oveen ristin ja sanoi: - - "Jeesus siunakhon minun oveni!" - -Sieppijärven muori jättäessään kotinsa yksin sanoi ovea sulkiessaan: - - "Herra siunakhon minua - ja minun oveani!" - -Ja taas kotiin palattuaan, ovea avatessaan muori siunasi: - - "Jeesus siunakhon minua - ja minun huonettani!" - -Akkunoistakin voivat ainakin kateensilmät katsahtaa huoneeseen ja -tuottaa jotakin onnettomuutta. Mutta paha ei päässyt niistäkään -tulemaan, jos iltaisin ne siunasi: - - "Herra siunakhon minua - ja minun klasiani, - ettei mithän paha - minun klashini ilmesty!" - -Näin teki aina Sieppijärven "äitimuori" ja samoin Turtolan Pellon vanha -emäntäkin. Mutta vielä nukkumaan mentäessä oli siunattava makuusijakin. -Kuivakankaan ja Pellon muorit vetivät ristin vuoteeseen sanoen: - - "Jeesus siunakhon minun vuotheni, - ettei pääse paholaiset - eikä pahansuovat!" - -Ja nukkumaan ruvetessaan Karungin Kukkolan vanha Kreeta-Kaisa rukoili: - - "Jeesus tule illalla - maata panettamhan, - aamusilla ylös herättämhän! - Jeesus seiso seinillä, - ole oven vartijana, - ettei vahingon enkelit - milthän kantilta sisälle pääsis!" - -Vieläpä eukko muisti: - - "Pyhä Henki pyssyni, - Maria miekkani, - pyhä risti rinnalleni, - pyhä risti pääni päälle, - katheita kaataan, - vastuksia voittaan! - Pyhimmäisiä ristin, - amen nukkumhan, - levolle laskemhan. - Ota tykös taivhashen, - sillä sinun on valtakunta, - voima ja kunnia iankaikkisesti!" - -Lapsetkin siunasi emäntä yön lepoon. Sieppijärven äiti kiersi -vasemmalla nimettömällään vuoteen ja veti siihen ristin, sanoen: - - "Herra siunakhon sinua - ja sinun vuojettasi! - Riisu kengät ja vaatteesi - ja mene niin alasti sänkhyn, - tiijä, saat autuuven hamhen, - koska taivhan kunnialla puetethan!" - -Näin siunatussa huoneessa sai jokainen rauhallisen ja hyvän yön sekä -levollisen unen. Mutta jos siunaukset jäivät tekemättä, voitiin rauha -helposti rikkoa. Pellonkylän Tornakan muorikin kerran unohti siunata -ovensa, ja heti yöllä tuli käärme killistelemään porstuan oven raosta. -Se oli suutarin akka, jolla oli niin suuri viha, että hän saattoi -kirota ja tulla käärmeen haamussa kristittyä naapuriaan pelottelemaan. -Tornakan muorin täytyi lähteä keskellä yötä sotimaan vihollista -vastaan. Oven raosta hän sitä sylkäisi vihaisesti manaten: "Mene -keinoosti!" Ja vielä seuraavana päivänä muori vakuutti asentopaikkansa -käärmettä vastaan kiertäen rautakangella koko mökkivainionsa. Sillä -käärme, vaikka sen haamussa olisi ihmisen vihakin, ei pääse raatelemaan -raudan, eikä raudanjäljenkään ylitse. - -Vain pahansuopa naapuri kyllä näin käärmeenä yritti yöllä luikerrella -huoneeseen, mutta oikea kristitty tavallisesti kulki päivällä ja -toivotti pirttiin tullessaan: - - "Jeesus tänne!" - -Tämä kelpasi talonväellekin, joka hyvillään vastasi: - - "Jeesus hyvä!" - -Samoin kuin tuli oli vesikin siunattava. Järvelle aikoessaan lausui -Muonion vanha Liikavainion ukko: - - "Jeesus siunakhon! - Susi matkan leikakhon, - karhu kuorman kantakhon!" - -Ei koskaan saanut kerskuen lähteä vesille eikä siellä ilkkuen -vihellellä, jos tahtoi välttyä onnettomuuksilta. Olivat näet kerrankin -Muonion miehet koskea laskiessaan kerskuneet: - - "Jos ei mennä päällisin puolin, - niin menhän alaisin puolin!" - -Ja "alaisin puolin" olivat menneetkin: vene oli kaatunut ja kaikki -miehet hukkuneet. - -Maatakin oli kohdeltava pyhänä, eikä suinkaan "mithän ilvettä piettävä -sen kanssa". Siunaten aloitti kylväjä peltonsa siementämisen, -samoin leikkuumieskin viljankorsien katkaisemisen. Kun "maa", maan -tuottama paha rohdunnainen, tarttui ihoon, paineli kolarilainen -"maanpyörryttäjä" sitä maalla sanoen: - - "Maa kulta, älä vihaa lastas, - ennenkö tulee sinun valtakunthas!" - -Muoniolainen sanoi: - - "Maa, Jeesuksen luoma äiti, - älä turmele lastas, - ennenkö omakses saat!" - -Ja Kieringin Eeva Kortti pyyteli: - - "Maa kulta, se on meijän äitimme, - älä vihaa lastas! - Maasta met olemme. - Jeesus Ristus viimeisenä päivänä - meijät ylös nostakhon!" - -Ukkonen oli pelottava Herran voima, joka nousi jängästä ja taas iski -alas pehmeään maahan. Sen lähestyessä vanhakansa kehoitteli: - - "Ruottista kun tulet, - sinä paksun piimän särpäjä, - koska perseesi niin ropisee, - vie vetes Venäjälle, - Karjalalle kuljettele, - siellä vettä enämpi tarvithan, - jossa lapset kahthen kerthan kastethan!" - -Mutta kun ukkonen kävi lähelle ja rupesi kovin ankarasti jylmäämään ja -leimauttelemaan nuoliansa, piirrettiin risti joka seinään ja -siunattiin: - - "O, Jeesus rakas, - siunaa ja varjele meitä siipeis alle!" - -Silloin ei Herran voima satuttanut ihmistä. Mutta mustalle koiralle -sekä teräaseelle se oli kova ja äkäinen. Siksi koira ukkosen paukatessa -aina juoksikin piiloon, mutta ihminen, jolla oli järki, ei saanut -Jumalan käden alta piiloutua puun alle eikä huoneeseenkaan. Jos meni -sateelta suojaan puun alle, piti piirtää puuhun risti. - -Siunaten hoiteli emäntä navettaansa ja navettakuntaakin. Kuivakankaan -muori risti joka ilta navetanoven sanoen: - - "Jeesus siunakhon navetan ja lehmärukat! - Maatkaa levossa ja rauhassa!" - -Karjan laskeminen keväällä toimitettiin siunaten ja joskus virttäkin -veisaten. Puljun ämmi Kittilän Tepastojoella teki monet vanhat -temput, käyttäen eläväähopeaa, turpeita, rautakankea ja lopuksi antoi -lehmänkellosta suoloja joka elukalle sanoen: - - "Seuraa kelloa, - niinkuin Neitsyt Maria on Jeesusta seurannut!" - -Kademielisen katsannon poisti muoniolaisemäntä karjastaan sanoen: - - "Jeesus siunakhon! - Noki noijan sieraimhin, - karsta kathen silmhän!" - -"Vanhassa maailmassa tämä oli niin tarkka asia, sillä kathensilmä -voipi viijä onnen karjasta." Kateiden ja "kaikkien pirujen, joita -lentää niinkuin sääskiä ilmassa", vaikutuksesta tapahtui paljon pahaa -karjallekin. Yksinpä lehmän potkiminenkin lypsettäessä oli jonkun -kademielen aiheuttama. Siksi pitikin sanoa lypsäessään: - - "Jeesus siunaa lehmäkultasta!" - -Vieläpä laulaa: - - "Leku, leku, lehmäni, - kultani, lahjani, - maitoa antaa touhottelee, - touhosiansa kuunteleepi, - vanhoiksi lehmiksi seisoskelee." - -Mutta jos lypsäjä räiski ja kiroili, vei "para" osansa lehmän antamasta -maidosta. Lehmän "lettyminenkin", joka oli samanlainen kuin "kohtaus" -ihmisellä, sai alkunsa pahoista. Kurtin Eeva, "jolla oli julma -luonnonlaatu", kiersi lettyneen lehmän kolme kertaa puukolla, sanoen: - - "Minä kiellän kolmella vierhalla miehellä: - Isällä, Pojalla ja pyhällä Hengellä!" - -Kateiden toimesta tuli "kortto" emännän kirnuunkin, niin ettei siinä -tahtonut voita syntyä. Ylimuoniossakin oli emännän kirnu niin kovissa -kortoissa, ettei tullut voille, vaikka kolme vuorokautta tehtiin työtä, -välillä kirnu pestiinkin ja käytettiin tunkiolla korvasta pystyssä. -Mutta selkeni kirnuus, kun Mattilan Karoliina tipautti siihen neljä -suolakirppua, sanoen joka kirpulle: - - "Kortto pois - ja Jumalan siunaus ruoaksi!" - -Siunaten vei vanhakansa viljansa aittaan, samalla kieltäen hiiriä -pilaamasta leivänaineksia, siunaten valmisti leipänsä ja siunaten sen -nauttikin. Ruoalle ruvettaessa siunattiin ja ruoalta päästyä kädet -ristiin asetettuina sanottiin: - - "Jeesus ole kiitetty - ruoan ja ravinnon eestä! - Jeesus antakhon vastakin - ruokaa ja ravintoa!" - -Pieni lapsukainenkin otettiin jumalansanoilla tämän maailman -matkamieheksi. Kurulan muori Kittilässä mennessään "pirttivaimoksi" -tervehti aina: - - "Jeesus tänne, - Neitsyt Maria kolmanneksi!" - -Lapsen synnyttyä sanoi kolarilainen "runsukummi." - - "Jeesus siunakhon sinua, äiti, - joka olet lapsen synnyttänyt, - ja sinua, lapsi, - joka olet tähän maailmhan syntynyt!" - -Kun pienokainen rupesi ensimmäisiä hammaskipujaan tuskittelemaan, -annettiin hänen suuhunsa vettä, sanoen: - - "Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen!" - -Jumalan varjelukseen heitti matkamieskin kotinsa lähtiessään -taipaleelle, ja silloin sai huonekunta olla rauhassa sekä matka -voi hyvin onnistua. Varsinkin jos ei sattunut akka ensimmäiseksi -tulemaan vastaan, eivätkä "pistiäiset" lennelleet yli tien, vaan sai -nähdä pehmeäliikkeisiä kuukkeleita tien varrella, puiden oksilla -tirahtelemassa. - -Jumalansanat ja siunaukset piti olla aina matkallakin varattuina, sillä -monesti sattui taipaleella asioita, jolloin ne olivat tarpeellisia. -Voi yhtäkkiä tulla vaikkapa ruumissaatto vastaan, ja vainajan matkassa -aina vaelsi manhonväkeä, ruumiinhaltioita, jopa pahojen kuolijain -mukana vielä kaikenlaisia pahoja kyöpeleitä, joita ainoastaan -erikoiset "näkijät" saattoivat huomata. Manhonväki tarttui helposti -heikkoveriseen ihmiseen, varsinkin jos sattui säikähtämään. Mutta -rauhassa sai kulkea ohitse, kun sanoi: - - "Jeesus siunakhon minua! - Hyvät tulijat tulkhon, - pahat tielle vaipukhon!" - - - - -SANA- JA ASIASELITYKSIÄ. - - -kiveliö = asumaton suuri erämaa. - -muistelus, lap. muihtalus = kertomus, tarina. - -muistella, lap. muihtalet = kertoa asioita, tarinoita, tapahtumia. - -seurapyytöön = yhteisvoimin ajamaan saalista yhtyivät useasti entiset -erämiehet. - -parttio = suuri joukko, esim, poroparttio. - -"väyläksi" nimittää peräpohjalainen ja lapinmies isoja jokiaan, joita -myöten entisaikaan kaikki kesäinen liikenne tapahtui. - -kaltio, lap. kaltu = lähde, hete. - -muotkia = vetää vene maata myöten järvestä toiseen t. kovan kosken -ohitse. - -niva, lap. njavve = kova virtapaikka joessa. - -kuru = notkelma, rotko. Tunturimaissa useasti hyvin jyrkkäseinäinen. - -raito, lap. raido = useampia poroja ahkioineen, taikka ilmankin, -valjastettu ja sonnustettu peräkkäin. - -jutaa, lap. johtet = kulkea, olla matkalla. - -palas, lap. palkes = polku. - -vuoma, murteellisesti "uoma", lap. vuobmi = suuri puuton suo. - -jänkä, myös jänkkä, lap. jiegge = räme, suo, mutta ei niin suuri kuin -vuoma. - -sa'anpankko = satakruununen. Pankkokruunu 1:50 kr. - -"pahki mettäsä" = raivaamattomassa metsässä. - -tattarainen = mustalainen. - -kiveliökaira, kaira = jokien tai jokihaarojen välinen alue. - -houvi = vouti, kruununvouti. - -porohärkä = ajoporo. - -sivakka, lap. savek = suksi. - -yöpuu = suuren hongan rungosta tehty rakovalkea, jonka vieressä yökausi -vietetään. Myös vain "honka". - -Kulkukero, kero = pyöreäpäinen tunturilaki. - -"Rikinä" -- Regina, Muonion kirkonkylän vanhimpia taloja, ollut jo -vanhastaan käräjäin pitopaikkana. - -keino, lap. käino = tie. - -aapa, lap. aahpe = suuri puuton suo, samoin kuin vuomakin. - -lurikkapäinen = nuppipäinen. - -pirrikota = (pyöreä) keilakota. - -Kuolemanlaki, laki = paljas tasainen vaaran huippu, isompi kuin kero. -Myös tunturissa on laki. - -Kirkkojyrhämä, jyrhämä = syvä ja leveä suvantopaikka kosken -alapuolella. - -tievahamara = pienehkö tieva. Tieva, lap. tievva = hiekkakumpu t. - -mäki. - -Possukoppa = Bosekop. - -hamppuloude, loude, lap. loaudda = tunturilappalaisen kodan katevaate. -Peräpohjan ja Lapin lantalaiset sanovat louteiksi myös isoja -vaatekaistaleita, joita käytetään esim, kuormanpeittoina, maassa -eloja riiheen pantaessa, aumatessa, y.m.s. - -lannanvoita = lannanmaan voita. Lannanmaa = maata viljelevän kansan -asuma-alue. Lantalainen, lap. laddelas = talossa asuva, maanviljelijä, -myös: yleensä suomalainen. - -leiviskä, vanha mitta, 20 naulaa = 8,5 kg. - -Seurujärvellä asui ennen Jakolan Mikko, joka sitten muutti Patsjoelle, -Höyhenjärvelle. - -takkaposti = kantoposti. - -nilja = linja, metsään hakattu raja-aukko. - -piittä = poikki pirtin, sivuseinästä toiseen ulottuva, laenalainen -sidehirsi. - -lakeinen = savupirtin savuaukko, räppänä. - -pirttirehto, rehto = rakennuksen kehä. - -mellamooli = puolipäiväateria, väliateria, ruots. mellanmäl. - -pohjoisen napatähti = pohjantähti. - -iltaveiki, lap. vaike = iltapuhde. - -kalakenttä = kalamiehen asentopaikka kalajärven rannalla. - -nokko = heinäkasa niityllä. - -hopseeri = hoppavalssi? - -Pastori Johan Nordberg oli Kittilässä 1828-70. Kuoli Kittilässä. - -Taulaa tehtäessä känsän pehmeä sisus kuivattiin, keitettiin lipeässä, -taas kuivattiin, sitten hierottiin käsin sekä puuvasaralla "piiskathin" -(Kittilä). -- Metsänuotiota sytytettäessä puhallettiin taulasta tuli -kuivaan luppotukkoon, jota sitten heilutettiin, niin että se syttyi -ilmi liekkiin. - -naudakas = lehmänkoivista tehty karvakenkä, joka paidalla taikka vain -nuoralla kiinnitettiin nilkkaan. - -peltokarkea = pelloksi raivattu maa. Niittykarkea = heinää kasvamaan -heitetty pelto. - -sylkeä naurista = nauriin kylväjä pani siemenet suuhunsa ja -puhaltamalla hajoitti ne peltoon. - -lypsykaarre = aitaus, jossa ennen porojen lypsäminen toimitettiin. - -kesäkenttä = porolappalaisen kesäinen oleskelupaikka. - -kanttisyli = neliösyli. - -römppäviikko = palvelijain vapaaviikko. - -halstuoppi = puoli tuoppia (ruots. halfstop). - -Pääkön Jussan vanhin tytär, Sofia, synt. 25.12.1844. - -hiinisti = fiinisti. Kittilässä ja Tomion-Muonionlaaksossakin esiintyy -f:n (v:n) sijassa h. - -nuoruaiseksi = kaksivartiseksi. - -prostina = pumpuliloiminen villakuteinen vaate. - -hoikemus = hoikin. Peräpohjan ja Lapin asukas käyttää useasti -laatusanojen superlatiivia lappalaiseen tapaan: hoikemus, suurimus, -nuorimus j.n.e. - -höökäri = rikas, varakas. - -puupirri = puukeila, kehämäinen puuastia. - -kangas = sarka. - -kallokas -- poron päänahasta, kälionahasta tehty karvakenkä. - -jauhopuola = sianpuola (Arctostaphylos uva ursi). - -kelta = lieko (Lycopodium). - -pihkalehti = keskenkasvuinen tahmea lehti. - -Nils Ekström, taloustirehtöri, oli Turtolassa nimismiehenä, omisti -Vestolan talon ja rakensi 2-raamisen vesisahan talonsa lähelle -Paamajoen kurkkioon, laittoipa viinapolttimonkin, jossa valmisti viinaa -perunoista. Muutti myöhemmin Tornioon. - -lattiaparret = lattiapuut. - -nutukkaat = poronnahkakengät. - -koipisaappaat = pitkävartiset poronkoipikengät. - -jalo = etevä, mainio. Hyvin tavall. Peräpohjan ja lantalais-Lapin sana. - -tolppa = 1/4 kr. 1.25 äyriä. - -räkkä = sääsket, paarmat ja muut lentävät kesän syöpäläiset. - -ukoniili = ukkoskuuro. - -pesäpäivät = talvipäivän seisahduksen aika. - -huve = huude, lumi puiden oksilla. - -riimottua = tulla kuuraan. - -juotku = jakso. - -takkala = lumi niin kosteaa t. kuivaa, että tarttuu suksienpohjiin. - -lauttavesi = vesi niin korkealla, että lautta voi kulkea. - -kuukumankirjainen kivi = valkeankirjava kivi. Kuukumankivi = valkoinen -kivi. - -"Lehti häpäisee havon" = lehti on isompi havuneulasta. - -Jos käki kukkuu ennen Erkkiä, ei se ennusta hyvää kesää. - -haaraoraalla = oraassa näkyy jo kaksi lehteä. - -kääriä toppeja = viljankorren lehdet alkavat kääriytyä tupeksi -kehittyvää tähkää suojaamaan. - -"peltoja liinahuttaa" = kellastuttaa. - -kuostepohjoinen, kuoste = höyrypilveä pohjoisella taivaalla, ennustaa -poutailmaa. - -"sirppihallaa" saadaan, kun vilja leikataan tuleentumattomana. - -sihki = iso tuuhea petäjä. - -tulikko-orava = vielä kesäkarvassa oleva orava. - -rihma = vanha oravannahkain kauppamitta (muualla: kiihtelys), 40 kpl. - -Sinetän saha Rovaniemellä Ounasjoen varrella, Sinettäjoen suussa. - -romiaiset = kuuliaiset. - -rupuli = isorokko. - -Alkkula = Ylitornio, jota kirkonkylänsä mukaan jokivarrella sanotaan -vain Alkkulaksi. Samoin sanotaan Kolaria useinkin Jokijalaksi sekä -Enontekiötä Hetaksi. - -uskovaiset = laestadiolaiset. - -kolmilaita = vene, jonka kummassakin laidassa on 3 lautaa; -kaksilaidassa 2. - -kananjatko = veneen emäpuun käyrä jatko perässä ja keulassa. - -säestin = ensimmäinen kaari veneen perässä ja keulassa: peräsiestin, -keulasiestin. - -myötäle = myötämaa. - -koste = tyyni suvantopaikka koskessa kiven, saaren, niemen suojassa. - -Tuneldin maantieteessä v:lta 1762 mainitaan Köngäsen tehdas perustetun -1643. - -Joris Deng oli hollantilainen, juoppoutensa takia virkansa menettänyt -mies, joka lopulta joutui Köngäsen ruukin pehtoriksi. - -Lappalaisia asusti ruukin alueilla, ainakin myöhemmin, esim, sukuja -Suikki, Sieppi, Sevä, Marakatt, Gunnar, Poove. - -Sieppijärven niittyjen valtauksesta ks. "Lapin muisteluksia" - -Nautapuodin talo on vielä Tornionjoen itärannalla, nyk. autiona, -omistaa muuan ruotsalainen. - -Grapen jälkeläisiä oli m.m. Enontekiön Erik Grape, ks. "Lapin -muisteluksia" j.s. Talonpoikaistunutta jälkipahnaa oli esim. -Ylimuoniossa 1800-luvun alkupuolella seppä Peter Grape. Heikan -muori-vainaja Ylitornion Kainuunkylässä oli tavannut kehuskella: "Olen -Anter Krapin sukua Lyypäkin kaupungista." - -AIR = Abraham ja Jakob Rhenstierna. - -kippunta, vanha mitta = 170 kg. - -Steinholtz perusti Lapinkorpeen toisenkin rautatehtaan, Svansteinin -ruukin Turtolaan, Ruotsin puolelle väylää. Tämäkin tehdas otti malmia -Suomen puolelta, Turtolan ja Ylitornion sydänmailta, ja kerrotaan -Kaaraneskosken tienoilla olleen malmin sulatusuuninkin. Vanha -"malmitie", jonka pohjaa vieläkin näkyy Kirvesvaaran tienoilla, vei -malmikentälle. Svansteininkin ruukki on jo hävinnyt. - -tampulapoika = tampulaa, vesiruuhen sulkulautaa, hoitava poika. - -lehmänperäin = ketju, entisaikaan väännetty vitsa, jolla kytkyt -kiinnitetään seinään. - -"raamatun nytheitä" = r:n ongelmia, pulmapaikkoja, joista väittelijät -saattavat olla eri mieltä. - -Jonas Ekströmin maanviljelyksestä ks. J.W. Zetterstedt, "Resa genom -Sveriges och Norriges Lappmarker 1821" - -Jällivaaran rautatie, Luulaja--Ofoten rata, aloitettiin 1884, valmistui -1903. - -naulastooli = pieni reikäpäinen alasin, jossa lyödään naulojen kannat. - -ryyppynaappu, lap. nahppe = pieni pahkasta koverrettu puukuppi, -varsi toisinaan silattu koristellulla luulevyllä. Käytettiin ennen -viinaryypyn ottamiseen. - -Aviovaara, Norjan-Lapissa, Tenojoesta 3-4 penik. länteen. - -Yksityiset markkinat poistettiin 1788, jolloin kaikki markkinat tulivat -vapaiksi. - -Lapinukkojen viinapyynnöstä ks. G.A. Andersson, "Tietoja Sodankylän ja -Kittilän vaiheista". - -ottinki = pitkäkäs, pyöreä, leilinkaltainen astia. - -ankka = pieni tynnyri, "keskeltä kupukka" (ehkä ankkuri, joka oli 15 -kannua). - -siljo, lap. sialjo. Lappalaisilla tasainen kenttä esim, kodan luona. - -komsiokäärö = komsiolapsi. Komsiossa, lap. kiedkam, puusta -koverretussa, nahalla päällystetyssä, kuomuniekka kotelossa hoitelevat -lapinäidit pikku lapsiaan. - -pirrilakki = suippoperäinen lakki, nähdään esim, luvun loppukuvassa, -joka on jäljennös Ruotsin lappalaisen tupen koristepiirroksesta. - -väärti = kestiystävä. - -lumikieppi = lumikuoppa, onkalo. - -majavanhoito = majavanhavukset. - -maitotshalmas = poron vatsalaukku, oik. kuninkaankypäri, joka on -täytetty juoksutetulla, kuivatulla poronmaidoila. - -punasvatsa = verivatsa, poron mahalaukkuun koottu, jäädytetty veri. -Porohärän verivatsa maksoi pankkokruunun, vaatimen kruunun. - -koipikengät = poron koipinahasta tehdyt karvakengät. - -siepakat = poronkoivista tehdyt kengät. - -ruijanraanu = Ruijan lappalaisten kutoma paksu villaraanu. - -rouvot, lap. rouhko = nahkavällyt. - -kesäytynyt = hapannut (kalasta). - -meriahven, saita, pallas, ks. lukua Ruijanrannan kalaretket. - -saitapari = kahtia pyrstöön asti halaistu saita. - -ruistumppu = paksu ruisleipä. - -kolinkki = koliikki. - -hommatroppi -- hoffmannintipat. - -lautatroppi = lautaanum? - -kaloleipä = olkileipä. - -koljoontua = kesäytyä, hapata (kaloista). Niinkuin muuallakin Suomessa, -hämmästelevät Peräpohjan ja Lapinkin asukkaat naapuripitäjiensä -todellisia taikka oletettuja erikoisuuksia: kittiläläiset syövät -kaloleipää, muoniolaiset kesäytyneitä mateita, hettalaiset keittävät -poronlihaa, tervolalaiset lohensuolivelliä, rovaniemeläiset elävät -olkileivällä, kolarilaiset juovat paljon konjakkia j.n.e. - -kaara = kalakaukalo. - -jaara = pässi. - -rökäs = kiiski. - -naakia, lap. njahkat = hiipiä väijyen jonkun perässä t. jonkun luokse. - -roitovalkea = iso nuotio. - -Sungussa, Äänisjärven rannalla, pidettiin entisaikaan suuret -metsänriistan markkinat. - -"Tintti kuusa..." Kittilän ukon ryyppymääritelmä. - -Muistona entisestä hampun viljelemisestä on vielä esim. Kittilässä, -Kirkonkylän tienoilla, muutamia "Hamppukaltioita", joissa ennen on -hamppuja liotettu, ja Ylimuoniossa on Lanton maalla pelto, jota -sanotaan vieläkin "Hamppupelloksi". Mutta sitten kun perunanviljelys -tuli, "hamppumaat panthin pottumaiksi ja hampunviljelys lakkasi". - -A.V. Ervastin mukaan ("Suomalaiset Jäämeren rannalla") oli Jäämerellä -v. 1878 suomalaisia kalamiehiä seuraavat määrät: Kittilästä ja -Sodankylästä yht. 250-300 henkeä, Inarista 150, Utsjoelta 50, -Kemijärveltä 56, Kemistä 30, Yli- ja Alatorniolta 65, Rovaniemeltä 25, -Kuolajärveltä 13, Kolarista 4, Oulun kihlakunnasta (enin osa -Kuusamosta) 190. Pohjois-Suomesta yht. siis 800-900 henkeä. - -V. 1865 oli Anderssonin mukaan suomalaisia kalamiehiä Ruijassa 1570. - -hämpööri, norj. fembörding = isohko yksimastoinen kalastaja-alus. - -otrinki = yksimastoinen avonainen purjevene, jolla kalastajat kävivät -pyynnissä. - -nuskat = kalanpyytöneuvot. - -peesi = ent. norjal. raha, 5:60 mk. - -ruijankieli = norja. - -lota, norj. lodde = villakuore (Mallotus villosus). - -tupuli = koho. - -hyysä, norj. hyse = turskansukuinen kala (Gadus aeglefinus). - -ruijanahven = Jäämeren ahven (Sebastes norvegicus). - -pallas = Jäämeren kampela (Hippoglossus vulgaris). - -viekö = ent. norjal. mitta, 2 vanh. leiviskää. - -tainari, norj. stenbit = Anarrhichas lupus. - -Merikissa lienee sama kala kuin tainari, vaikka kalaukot väittävät sitä -eri kalaksi. - -holkeri = Jäämeren hai (Laemargus borealis). - -Holkeripankki, pankki = matalikko. - -saita = turskansukuinen kala (Gadus virens). - -kriili = meren pikku äyriäinen. - -"Höijenin ukko" = Svend Foyn, kuuluisa norjal. valaanpyytäjä, aloitti -valaiden suurpyynnin 1860-luvulla. - -tamppi, norj. dampskib = höyrylaiva. - -kuu = rasva. - -Kalastuspaikkojen norjalaiset nimet: Anninjoki = Jakobselven, -Navarinniemi = Naversodden, Kyyppi = Kiby, Ekreia = Ekkerö, Kallijoki = -Skallelven, Kalkkikeila = Kvalnes?, Kiiperi -- Kiberg. - -hiila = viila, tarkoittaa tässä rumpukalikkaa. - -jatka = 1- t. 2-mastoinen purjelaiva. - -Noa-Selma = Novaja-Semlja. - -rankinen = liinavaatteesta (t. harsosta) laitettu teltankaltainen -sääskiensuoja, aivan tavallinen ja tarpeellinen Lapissa ja -Peräpohjassa. Ripustetaan monesti huoneeseenkin sängyn yläpuolelle -nukkujaa sääskiltä suojaamaan. - -Kittilän asukkaat veivät entisaikaan toisinaan myyntilehmiä Ruijaan. -Kerrankin Rastinkylän miehet emäntineen kuljettivat 17-lukuisen -lehmikarjan ja sonnin Vesisaareen, myyden ne siellä huutokaupalla. - -Hellantin liimatehtaasta ja liimankeiton harrastuksesta ks. H.J. -Boström, "Anders Hellant". - -tunturien elo = porokarja. Lappal. nimittää karjaansa eloksi, "äällo". - -tokka, lap. tohkke = iso porolauma. - -kaalo, lap. kaallo -- kylmä kevät- t. kesäilma. - -naamasarvi, naama, lap. naameh. Poronsarvia peittää kesällä kasvuaikana -karvainen nahka. Syksyllä ja talvella karisee nahka pois, poro hankaa -sarviaan puuta vasten jouduttaakseen puhdistumista. Paljaat sarvet ovat -kelosarvia. - -singuttaa = pingoittaa. - -luova, lap. luövve = lava. - -erakko = erämaa. - -kuusenkoskus -- kuusenkuori. - -"Hongasta huiskutettu..." arvoitus Kittilästä. - -juuritauko = juuriköysi. - -vuottaa, lap. vuöhttut = näkyä jälki. - -"Älä, jumalanvilja, päälle tule!" Karhun lumoussanat, samoin kuin -alempana sekä seuraavalla siv. oleva. Mutta lause: "Koira se on, -joka puree!" on karhun häpäisemistä. "Tule miehen päälle!" ovat -yllytyssanoja. - -katve = katve, varjo. - -kolosti = kolkosti, surkeasti, hullusti. - -roustale -- routainen maa. - -kuupalkku = rasvakaistale. - -rallitanssi = tanssi, jota toimitetaan vain laulun, "rallittamisen", -mukaan. - -karhun kurkkutorvea ja sappea käytettiin lääkkeiksi sekä taikomisiin. - -sevikko = vetonuora. - -pahtapesä, pahta, lap. pahte = jyrkkä kallioseinä. - -virkapiiri = pyyntialue. Virkapiirin kiertäminen pyydyksiä kokien oli -"virkaretkellä" käymistä. - -rannio = eläimien tallaama polku. - -rytiranta = kaislaranta. - -"7 kertaa korttelissa" = 7 silmää k:ssa. - -kalasaivo, saivo, lap. saivva = kirkasvetinen syvä tunturijärvi. - -nuotta liinaa = ulottuu pohjaan. - -silli -- muikku. - -suljutynnyri = kalantotkutynnyri. - -tärkki -- tiheä. - -"Annakattoman ajan" kuukausien nimet eräältä Kittilän ukolta. - -sahra = aatra. - -jäsenkarhi = oksikkaista puukappaleista tehty nivelikäs karhi. - -kampsukeitto = veritaikinasta tehdyistä kakuista valmistettu keitto. - -leippoon = kokoon. - -alimiten, ylimiten = almanakan "planeetta"-merkintöjen "alim.", "ylim." - -"Kiukurainen, kaukurainen...", arvoitus Kittilästä. - -kottistaa, lap. goddet = tappaa, teurastaa. - -"Mies sauhaan, poro karhakhan." = mies hiihtämään, poro karhakkaan -hankaamaan sarviaan puhtaiksi. - -lihatontta = kiveliöissä asuva, ihmisiä syövä tarinain jättiläinen. - -manhonväki = mannunväki, manalaiset. - -köyry = köyri, paholainen. - -metsäperkele = metsänhaltia, paholainen. - -vistottaa = pelottaa, kammottaa. - -kirvata -- kirota. - -loori = seinästä toiseen ulottuva matala syvennys navetan lattiassa, -lehmän takana. - -"Armon liiton enkel..." vanha virsik. - -nuorukainen = nuori poikimaton lehmä. - -lasturante = lastukasa puiden pilkkomispaikalla. - -kuri = tuumista tuleva piimänsekainen maito. - -prakut = housut. - -paarna, lap. paarne = poika, ruots. barn = lapsi. - -"Vaella niin vakaisesti..." Laestadiuksen Kirkko-Postilla, Luulaja -1876. - -peräisenreikä = navetan seinässä reikä, jonka lävitse lehmän -kytkyenperäinen on pistetty. - -saaloa = huohottaa, vapista; porosta: läähättää. - -nakku = naaras. - -sarvenat = ristiluut. - -moskataikko = puukoura, jolla lehmille keitettyä haudetta, "moskaa", -ammennetaan muuripadasta. - -piakka = pitkävartinen leipälapio, jolla leipiä käytetään uunissa. - -konia = raiskata. - -viiskloppinen = viisikulmio. - -katista -- ketarain päähän sovitettu reenpohjan sivupuu. - -rova, lap. rovve =- harvametsäinen t. paljas kivikkoinen korkea maa. - -lompolo, lap. luöbbal = pieni järvi, lampi, useinkin jokilaajentuma. - -luusua = järven laskukohta, joenniska. - -kaihti, lap. skaihti = tunturiräiskä. - -taivaanjaara = taivaanvuohi. - -tohtaja, lap. tohti = kuikka. - -Lintujen laulun äänimukailut Enontekiön Hukka-Salkolta. - -pahikko = pahtainen maa. - -kurkkio = jyrkkä, ahdas, louhikkoinen vesiputous. - -Markkajoki on Suomen yleiskartassa (v:lta 1916) merkitty laskevaksi -Pöyrisjokeen yläpuolella Vuontisjärveä, vaikka joki ennen Rovan Nikon -järvenlaskua virtasi itsenäisenä vetenä Vuontisjärven itäpuolitse -Ounasjokeen. - -tauro = kalan rasvaisuus ja makeus. - -tortti = rukki. - -luhta = saraheinä. - -pilliheinä = nurmikkolaji (Poa). - -mantoheinä = useammat maanpinnassa kasvavat heinälajit, esim. siniheinä -(Molinia) ja jotkut saralajit. - -mella, lap. mielle = hiekkaknmpu, tavall. vesien rannoilla. - -nöyräpäinen = heikkopäinen. - -ukonkivi = ukontaltta. - -vaaksiainen = ampiainen. - -piiksiluu = linnun rintaluu. - -munhaiskuu = munuaisrasva. - -rautasuulla = aamulla ennenkun on mitään nauttinut. - -ukonpilvi = ukonilman jälkeen maasta löydettyä "pilveä", sammakonkudun -kaltaista hyytelöä. - -ukkonen eri tähdellä = mikä "planeetta" on merkitty almanakkaan sille -päivälle, jolloin ukkonen kuuluu. - -heppäisempi = heikompi. - -kivaverinen, kiva = kova, vahva, tiukka. - -merenlöytty = hylkeenrasva, meren ajama. - -ruusata = maalata kukka- y.m. koristeita. Vanhat Tornionlaakson -maalarit ovat olleet tavattoman taitavia "ruusaamaan", se nähdään -kyllä vieläkin talojen vanhoista huonekaluista. - -raitioida = paimentaa poroja; rautio, lap. raihte = poropaimen. - -poropalkinen = poronhoitoalue, myös: paliskunta. - -porokaarre = suuri aitaus, jossa porojen erottaminen, merkitseminen ja -lukeminen, "pykällys", toimitetaan. - -pykällyspuu = nelikulmainen puupalikka, johon entisaikaan porojen -omistajat ja raitiot merkitsivät porojen lukumäärän. - -Olaus Sirmasta ja Erik Grapesta ks. "Lapin muisteluksia": Vanhan -lapinkirkon tarina. - -"Vikelius" = Johannes Wegelius, synt. 1693, kuoli Oulun kirkkoherrana -1764, oli Ison vihan aikana Lapissa pakoretkellä. - -Wiklundista ks. myös siv. 277. Tarina tyhjästä paperista saarnaamisesta -sekä lahoomattomasta ruumiista tavataan myös muuallakin. - -hiuslakki = kalotti. - -taamoa = murjoa, masentaa. - -"tuomiorovastin tyär" = Maksanmaan kappalaisen Henrik Damstenin vanhin -tytär. - -ymppääjä = rokottaja. - -rukattaa, lap. ruohttat = kiirehtiä. - -koulupappi = pappi, joka hoiti samalla katekeetan virkaa. - -lastata = moittia, painaa. - -juroa = olla paikallaan liikkumatta, jurottaa. - -lentävänä reikänä = reikiä niin että linnut läpi lentävät. - -pyökkyri = karkeakarvainen poron nahkaturkki l. peski. - -kirppasilla, kirpanlyönti =- poikasten leikki, jossa puupalikkaa, -kirppaa, lyömällä lennätetään. - -syrjää myöten = kaikki sekä köyhät että rikkaat. - -luisteet = karjan ja hevosen syömättä heittämät rehunjäännökset. - -halsi = uunin kupeeseen heitetty vartavastinen kolo, missä kirnua -voitiin lämmittää. Nähdään vieläkin vanhoissa uuneissa. - -kousi = kohtelias, vaatimaton, järjestyksen mies. - -löönä = palkka. - -poromerkki = poron korviin leikattu omistajan merkki. - -suopunki, lap. suohppan = parikymmentä m pitkä silmukkanuora, jolla -poro heitetään kiinni. - -tolvata, lap. tolvastet = juosta kovasti (porosta). - -nulppo, lap. nulhppo = sarveton poro. - -takakopara = takasorkka. - -tamppikangas = vanutettu sarka. - -rotokunta = sukukunta. - -Kaukalon vaari, Henrik Johan Kaukalo, oli synt. 1768 ja kuoli 1855. - -tyyrätä = laskea mäkeä. - -Puskan Kaisan "etelästä" saama satamarkkanen tuli Tammik. 14 p:n -rahastosta. - -satakymmenellä = yli 90:n. - -sama, lap. saure = ripeä, kestävä. - -Heikki Syväjärvi oli synt. 1805, kuoli 1883. - -Vanhojen virsikirjojen evankeliumikirjassa oli neljä sekä joulu- -että pääsiäis- ja helluntaipäivää ja jokaisella oma epistolansa ja -evankeliuminsa. - -Äsele, Ruotstn-Lapissa. - -"Ihmiset kun olit niin laillisia..." = laissa kiinni. - -Iisakki Juuso kävi myöhemmällä iällään Ameriikassa ja toimi sielläkin -saarnaajana, palasi jälleen takaisin ja muutti Alatorniolle, jossa -kuoli yli 10 v. takaperin. - -"Ah suruton, koskas..." vanha virsik. - -Olli Puljula kuoli 1911, Fredrik Paksuniemi 1921, Antin-Pieti 1898, -leski Pieti viime vuosisadan lopulla. - -Laitinen oli Enontekiön kappalaisena 1881-1897. - -petäjäouta, outa, lap. vuövte = metsä. - -"lohikäärmhelle myrkkyä"; tavall. käärmekin kuolee saatuaan suuhunsa -piipunöljyä. - -mustankengän-saappaat = korkokengät. - -tällineula = rintaneula. - -Juhani Raattamaa kuoli 1899, Pietari Raattamaa 1888, Erkki-Antti -Juhonpieti 1900, Heikki Parkajoki 1895. - -"Jumalan rauha" ja "Jumalan terve" on uskontunnustajain tavallinen -tervehdyssana Lapissa ja Peräpohjassa. - -kiehinen = puukolla vuolaista t. kirveellä veistetty sytykelastu, tav. -tervaksinen. - -para = tav. linnunmuodossa oleva haltia, joka naapurien maitohuoneista -salaa kantoi emäntänsä varastoihin voita ja kermaa. Paran emäntä itse -"synnytti" riihessä t. saunassa määräaikoina (9:nä torstai-, perjantai- -t. sunnuntaiyönä) pohtimessa pohtien lankakerää, rukin käsivartta, -maitokauhaa y.m. laulaen paran synnytyssanoja. "Ja para kantoi -yheksästä kirkonläänistä yhtenä yönä kaikki parhaammat kermat ja voit." - -kortto = pilaus, paha silmäys. - -pirttivaimo = lapsenpäästäjä, Kolarissa: runsukummi. - -pistiäinen = joku pieni harmaa mustaposkinen lintu. - -kuukkeli = kuusanka (Perisoreus infaustus). - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHAA LAPPIA JA PERÄPOHJAA*** - - -******* This file should be named 63447-8.txt or 63447-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/4/4/63447 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/63447-8.zip b/old/63447-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 633a71a..0000000 --- a/old/63447-8.zip +++ /dev/null |