NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 11268 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d18ace8
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #63447 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63447)
diff --git a/old/63447-8.txt b/old/63447-8.txt
deleted file mode 100644
index 12b5c7f..0000000
--- a/old/63447-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,11268 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa, by Samuli
-Paulaharju
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa
-
-
-Author: Samuli Paulaharju
-
-
-
-Release Date: October 13, 2020  [eBook #63447]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHAA LAPPIA JA PERÄPOHJAA***
-
-
-E-text prepared by Jari Koivisto
-
-
-
-VANHAA LAPPIA JA PERÄPOHJAA
-
-Kirj.
-
-SAMULI PAULAHARJU
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1923.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Alkusana
-Vanhoja Lapinkorven teitä
-Kun vanha katoaa
-Vene-Aapon "Aikain Muistoja"
-Köngäsen ruukki
-Kolarin markkinat
-Savon matkat
-Ruijanrannan kalaretket
-Ivalon kulta-ajasta
-Poronsarviliima
-Juurakkoterva
-Kolarin kalkki
-Sieppijärveläisten karhuntappo
-Heikin äijä
-Kalapirtillä
-Leipävilja
-Härkinmylly
-Kesäkentällä
-Painajainen
-Rovan Nikun järvenlasku
-Kassan Salkko
-Entisiä pappeja
-Vanhoja koulumestareita
-Muisteluksia kristillisyyden alkuajoista
-Vanhankansan siunauksia ja rukouksia
-Sana- ja asiaselityksiä
-
-
-
-
-Alkusana
-
-
-Samoilla Länsi-Lapin ja Peräpohjan kesämatkoilla, 1920-1922, kerättyjä
-kuin viime vuonna ilmestyneiden "Lapin muistelusten", ovat tämänkin
-kirjan ainekset. Lisäksi olen kesän alussa 1923 tehnyt uuden lyhyehkön
-keräilyretken Kittilään, Muonioon, Enontekiölle ja Tornion jokilaaksoon
-täydentääkseni ja tarkistaakseni edellisillä matkoilla saatuja
-muistiinpanojani.
-
-Saman Lapinkorven entiskansan elämää, tapoja ja oloja kuvailevina
-liittyvät nämä kirjoitukset kuin jatkona ja toisena osana "Lapin
-muisteluksiin". Samat kiveliöiden vanhukset, jotka edellisen kirjani
-muisteluksia saarnailivat, ovat olleet näidenkin kirjaanpanojen
-haastelijoina. Kymmenet, milteipä sadat vaarit ja muorit, ukot ja
-eukot ovat saaneet sanoa sanansa, semmoiset vanhan polven eläjät
-kuin Kittilän Marjalan ja Karilan äijit, Kaukosen Tuomas, Auton
-Heikki, Koskaman Janssi ja Pokan Pekka, Kieringin Kurtin Eeva,
-Rovaniemen Tarkiaisen ukko, Lohinivan Heikki ja Martinin ukko, Muonion
-Liikavainion Kalla, Töyrän Penhartti ja Purasen Iisakki, Kolarin
-Kankaan Heikki, Käki-Salkko, Raution Erkki, Niilo Heikkilän leski,
-"Friskin äiti" ja Koivuniemen muori, Turtolan Heikki Jolma, Iisakki
-Matti, Tornakan muori, Matinlompolon Pekka sekä Nallin "faariska"
-ja "muoriska", Ylitornion Anuntin Pekka, Enontekiön Eiran Pekka
-sekä Köngäsen ruukinpatruuna Sohlberg -- mainitakseni vain muutamia
-huomatuimpia haastelijoita. Monet keski-iän ihmisetkin, samoin kuin
-nuorempikin polvi, ovat olleet mukana muistelemassa. Ja minkä kiveliö
-on kertonut, sen on kirjoitusmies merkinnyt paperille. Niinpä siis ovat
-nämäkin muistelukset syntyneet ahkeralla yhteistyöllä, "seurapyydöllä",
-Lapinkorven vanhojen -- ja osaksi nuortenkin -- kanssa. Ja tälle
-kiveliön kansalle, etupäässä vanhalle väelle, saa kirjoitusmies olla
-kiitollinen muistelustensa aikaansaamisesta.
-
-Korpi on miltei pohjaton muisteluksissaan. Kaukaisen erämaankin kansan
-elämä kaikessa yksinkertaisuudessaan on kuitenkin niin monivivahteista,
-ettei sitä kaikkea voi yrittääkään sisällyttää yhteen eikä
-useampaankaan kirjaan. Niinpä eivät nämäkään muistelukset suinkaan
-saata "tyhjentävästi" kuvata Lapinkorven entistä elämää, vaan ovatpahan
-ainoastaan muutamia palasia ja piirteitä menneen polven kadonneista
-ja katoavista tavoista sekä oloista, kerrotut ja nähdyt semmoisina
-kuin muistelusten haastelijat ovat niitä kirjamiehelleen esittäneet.
-Satalukuisen, tuhattietoisen muistelijaparttion täytyy tyytyä siihen,
-että saavat vain vähäisen osan muisteluksiaan painopaperille.
-
-Muisteluksiin liittyvät valokuvat ja piirrokset ovat myöskin
-matkojen tuloksia. Lukujen alkukirjaimet on jäljennetty vanhojen --
-muutamat aina 1700-luvun alkupuolelta -- aittojen, kalapirttien y.m.
-ikähuoneiden seinäleikkauksista. Samoista "puukkostyylin puustaimista"
-on niinikään saatu lukujen otsakkeet sekä nimi- ja kansilehden
-tekstaus.
-
-Kalevalaseuralle, jolta olen saanut matkarahoja vv:n 1920 ja
-1921 keräilyretkille, olen myös kiitollisuuden velassa näistä
-muisteluksistani.
-
-Osan muisteluksissani esiintyvistä asioista on kirjalle pannut vaimoni,
-Jenny Paulaharju, joka matkoilla on seurannut mukana "apumiehenä"
-kansaa haastattelemassa.
-
-Oulussa, elokuulla 1923.
-
-Samuli Paulaharju.
-
-
-
-
-Vanhojen Lapinkorven teitä
-
-
-Pimeästä pohjoisesta työntyvät suuret virrat, Kemi- ja Tornionjoki,
-lukuisine lisähaaroineen, olivat laajan Lapinkorven aikaisimpia
-kulkuteitä. Niitä myöten puskeutui lantalaisasutus yhä syvemmälle
-lappalaisten valtakuntaan, jopa aina jokien lähteille asti, Lapin
-vedenjakaja-tunturien laiteille, raivaten yksinäiseen kiveliöön pälven
-sinne, toisen tänne ja kohottaen suotuisimmille paikoille kokonaisia
-kyläkuntia.
-
-Virrat opastivat korvenraivaajan kiveliöihin ja taas näyttivät hänelle
-suunnan alamaihin. Virtoja myöten tapahtui kaikki kesäinen liikenne.
-"Väylä" oli kiveliön miehen ainoa yhdysside muuhun maailmaan, monesti
-hänen ainoa toverinsa erämaan yksinäisyydessä. Kaukaisista korpimaista
-se toi viestejä, ollen aina vaeltamassa ja ohjaten matkansa etäiseen
-etelään, missä maailmanrikkaat häärivät. Sen mukana metsien mieskin
-aina silloin tällöin lähti veneineen taikka lauttoineen laskemaan
-alas, saaden hyvän kyydin, jopa toisinaan oikein hirvittävän vauhdin
-vaahtoavissa koskissa. Sillä suureen maailmaan rientävä, tunturien
-hiljaisissa kirkkaissa kaltioissa syntynyt, omissa kotiseuduissaan
-iloisesti haastellen hypähdellyt vedenväki kasvoi alamaissa valtavaksi
-voimaksi, joka lukemattomissa koskissa ja könkäissä kiukkuisena
-kuohahteli ja ärjähteli, jopa toisinaan kuin metsäläinen yltyi
-mielettömään raivoonsa huutaen ja pauhaten, niin että koko erämaa sen
-kuuli ja vapisi.
-
-Tornionjoen suulle oli jo aikaisin sukeutunut tärkeä liikepaikka
-sekä sitten pieni kaupunkikin, jossa etelä ja pohjanpuoli kävivät
-tavaroitaan vaihtamassa. Sinne jokivarsien asukaskin suuntasi matkansa.
-Aina äärimmäisistä pälvistä Könkämäenolta, Maunusta, Naimakasta,
-Iitosta, Mukkavuomasta, saatettiin lähteä laskemaan Torniota kohden
-neljin-, viisinkymmenin penikulmin vuolasta virtaa alaskäsin ja taas
-sauvomaan takaisin monisataiset kosket. Samoin Ounaan varren metsäkansa
-laski jokeansa ja suurta Kemiä pitkin Keminsuulle, josta merta myöten
-ohjasi Tornioon. Mutta Ounaan latvaseutujen kylät, Peltovuoma,
-Vuontisjärvi, Ounasjärven Hetta sekä Muotkajärvi saattoivat käyttää
-toistakin vesitietä: muotkia veneensä poikki puolen neljänneksen
-taipaleen Muotkajärvestä Sotkajärveen, siitä laskea Sotkajokea Palojoen
-kautta Muonioon ja sitten suoraan alas Tornioon.
-
-Ylimaiden metsät vaelsivat virtojen mukana alas tukkeina taikka
-lankkuina suuriksi lautoiksi iskettyinä, taikka puristettiin metsien
-elinvoima ruskeaksi tervaksi, työnnettiin tynnyreihin ja lautattiin
-Tornioon. Samoissa lautoissa taikka pitkissä jokiveneissä joutuivat
-alamaiden markkinapaikoille myöskin erämaan voit ja poronsarviliimat
-sekä muut lapintavarat. Palattaessa oli vene kuormitettuna jauhoilla ja
-suoloilla sekä muilla alamaan tarpeilla, joita kiveliö ei tuottanut.
-Viikkoja kului pitkään Tornion retkeen. Alaskäsin kyllä mentiin
-kilvaten virran kanssa, niin että rannat vilisivät ja päivä miltei
-seisoi paikoillaan, mutta ylös noustessa saatiin soutaa vastaisia
-vesiä, sauvoa nivoja ja koskia sekä äkäisimmissä paikoissa kiskoa
-kuormaa köysissä taikka raahata rantaa myöten; päivät vain vilahtivat
-ohitse, mutta rannat melkein seisoivat taikka siirtyivät käymäjalkaa
-taaksekäsin. Vierähti siinä ennenkuin matka oli tehty "pio päiviä,
-koura huomenia."
-
-Talvisinkin olivat suuret jokiväylät erämaiden tienviittoina etelään.
-Laskettiin useinkin vain suoraan selkäjäätä pitkin, oiustaen matalat
-niementyvet ja taas työntyen tasaiselle väylälle. Kyläisillä mailla
-toisinaan ajettiin pitkin rantojakin taloloita myöten ja sulien koskien
-kohdalla häädyttiin niinikään maatjalkaa matkaamaan milloin toista
-milloin toista rantaa sen mukaan kummalla puolen olivat paremmat maat.
-Siten ajettiin Kolarista Suomen puolta Jarhoisiin, josta taas Ruotsin
-rantaa Pelloon. Täältä päästettiin Suomen rantoja Turtolaan, mutta
-sitten jälleen toista puolta Kattilakosken alle, Kaulirannalle, josta
-tultiin yli tälle puolen ja ajettiin pitkin mataloita rantaniittyjä
-Närkin kylän kautta Ylitorniolle. Alkkulasta alaspäin oli talvitie
-kummallakin rannalla. Jokitörmälle noustiin helpoimmin matalaa kurua
-myöten. Sellaista paikkaa sanottiin "tiensuuksi", ja jos sen lähimaille
-sitten joku pystytti talonsa, sai sekin Tiensuun nimen. Niinpä on esim.
-Kolarin-saarella Tiensuun talo vanhan talvitien maallenousun tienoilla,
-samoin alempana Lappean lähellä.
-
-"Kirkkotieksi" tällaista talven valtatietä sanottiin Tornion-Muonion
-laaksossa. Sitä näet aikoinaan pitkä pohjan perukka kaikkein useimmin
-vaelsi kirkkomatkoillaan -- oli määräpyhät, jolloin kunkin kulmakunnan
-oli saavuttava Herran temppeliin. Vanhastaan käytiin Ruotsin puolen
-Ylitorniolla, sitten Pajalassa, väylän takana, sen jälkeen taas Suomen
-Ylitorniolla sekä myöhemmin Turtolassa ja Kolarissa. Kuuli sama tie
-kyllä markkinamiestenkin metelöimistä ja näki pitkiä raitoja, jotka
-jutivat milloin Köngäsen korkealle markkinakentälle, milloin Tornioon
-taikka Alkkulan kirkonmäelle, milloin taas Kolarin kirkkosaarelle
-markkinailoa pitämään.
-
-Syntyi aikojen kuluessa jokien vaiheelle kesätiekin, vain semmoinen
-pahainen jalkamiesten palas, joka noudattaen väylää väliin kapusi yli
-vaarojen, väliin edusti portaita pitkin vuomien ja jänkien ylitse ja
-kierteli asutuilla seuduilla kyläkujasia myöten talosta toiseen. Ukot
-itse vain omin apuinsa ja yksissä miehin porrastivat vetelät jänkänsä,
-ja näiden vanhojen äijien suoporrastuksen jäännöksiä on ylemmillä
-jokivarsilla vieläkin paikoin näkyvissä. Kirkkoon ja naapureihin
-taivallettiin näitä erämaan teitä, ja joskus, kerran, pari kuukaudessa,
-kulki niitä jalkaposti keveine laukkuineen.
-
-Omia porraspolkujaan sai Tornion jokivarsi polkea polvesta polveen,
-poika isänsä perässä. Ei ole siitä vielä vierryt sataakaan vuotta, kun
-ensimmäinen kärrytie saatiin kuusi, seitsemän penikulmaa Torniosta
-ylös Ylitornion Alkkulaan, ja vasta viimeisinä vuosikymmeninä päästiin
-tunturien tienoille Enontekiön kirkonkylään. Ensimmäisen tien
-teosta tietävät vanhat vieläkin kertoa muisteluksia, vaikka asia on
-tapahtunutkin jo "äijäfaarin aikoina". "Sant-Mikkelin" mies, Malini,
-oli urakalla teettänyt tietä ja "sant-mikkeliläisiä" olivat olleet
-tekomiehetkin. Rukiista puuroa olivat Mikkelin miehet pistelleet
-leivän kanssa, kun ei heille taloista riittänyt lehmänantia
-puuronkasteeksi. "Pakottakkoo, pojat, kakkoo puuron kanssa!" oli
-muuankin isä kehoitellut poikiaan. Ja "kainulaiset kaitakasvot"
-olivat kummissaan katsoneet, kun "savolainen pulloposki" oli syönyt
-puuron leivän kanssa. Mutta vaikka tietä tehtiinkin puuron voimalla
-ja sant-mikkeliläisellä väellä, ei siitä sittenkään tullut valmista.
-Malmi-ukon urakka ei lyönytkään leiville, saati sitten puurolle: tie
-tuli huonosti pohjatuksi, sillat jäivät tekemättä ja urakkamies hävisi.
-Paikkakuntalaiset saivat sitten viimeistellä töitä ja rakennella
-siltarumpuja. Halvarin ukko, suuri omintakeinen rahaseppä Rovaniemeltä,
-teki Keroputaan sillan urakalla, ja silloin iskettiin siltapelkkoja
-jokeen, niin että raskas junttakin jyskäytteli:
-
-    "Taas yksi sa'anpankko tuli!
-    Taas yksi sa'anpankko tuli!"
-
-Samoin kuin Tornion jokiväylää, noudatti toinen talvinen valtatie
-Kemi- ja Ounasjoen väylää, milloin ajaen pitkin jokea, milloin oiustaen
-halki maiden. Niinpä laskettiin Rovaniemen Jääsköstä Kittilän Alakylän
-Jääsköön Ounasjoen itäpuolta "pitkin uomanreikiä", jängältä jängälle,
-niin ettei koko matkalla jouduttu kuin joku neljännes kulkemaan
-kangasmaata. Aivan taloton oli tämä lähes viisipenikulmainen taival, ja
-"Pitkäksiväliksi" sitä sanottiinkin. Alakylästä taas laskettiin vuomia
-myöten Kaukoseen ja täältä niinikään vaaroja kierrätellen Kittilän
-kirkolle.
-
-Kemistä saatiin kesätie pitkin Kemijokivartta ylös Rovaniemelle ja
-sieltä Ounasjokea seuraten Kittilän kirkonkylään, sekä viimein siitäkin
-ylös pari, kolme penikulmaa Sirkkaan ja Könkääseen, missä hiekoitettu
-kärrynraitio painuu ja päättyy Ounasjokeen. Ei ole siitä kulunut kuin
-alun neljättäkymmentä vuotta, kun kärrypeleillä ruvettiin pääsemään
-Kittilään asti. Tämän tien rakennustöistä saamme tietoja Kittilän
-Alakylän kirjamiehen, "Vene-Aapon", muistiinpanoista. Kesäkuun 29
-päivänä 1879 on ukko merkinnyt: "Kruunun tienteko tie auksuuni on ollu
-eilen Kaukosesta maunujokeen asti hätä on pakottanu Ihmisiä huutamaan
-niin halvala ettei ole markkaa nossu syltä tietä pahki mettäsä ei
-jängiläkään Se on 25 pennistä liki 90 pennin välillä. Väkiä on ollu
-kauhian paljon ulkopitäistäki, hätä on kova joka suunala Surkia
-aika nyt." Sitten marraskuussa 1881: "Silta Maunujokeen on valmis,
-sen teetti Juho Tiura Rovaniemeltä", ja taas 1884: "Pahtajoven Sillan
-teko... Tiura on Siltain teettäjä koko Rovaniemi Kittilä tiellä",
-sekä 1888: "Kruunun tietä kuljetaan Rovaniemessä hyvä tie", ja
-tammikuussa 1889: "Soraa veetään Kruunun tiele, Väisänen päällikkö, on
-oululaisiaki", ynnä lopuksi syyskuun 24 päivänä 1889: "Ruununtien Syyni
-on nyt tie hyväksyttiin ja tullee Kunnalle."
-
-Eivät kaikki erämaan asukkaat erikoisesti tietä halunneet, eivät
-ainakaan aivan porttinsa viereen. Niinpä suuri Kaukosenkyläkin
-"pölkäsi" mokomaa kruununsarkaa, niin että tahtoi ajattaa sen ohitse,
-parin neljänneksen päähän kylästä. Sitten eivät kaiken maailman
-kulkurit, karkulaiset ja tattaraiset osaisi taloihin, kun tie menisi
-metsiä myöten, arvelivat kaukoslaiset. Tiemestarit eivät kuitenkaan
-kuulleet kyläläisiä, vaan vetivät suuntansa Kaukosenkin kautta.
-
-Poikki laajan monipenikulmaisen kiveliökairan, joka erottaa
-Tornion-Muonionlaakson Ounasjoesta, kävi jo vanhoina aikoina
-muutamia valtaväyliäkin. Sellainen oli Kittilän Sirkasta Pöntsön
-ja Jierisjärven kautta kulkeva erämaantie, jota kesäisin voitiin
-lyhentää vesimatkoillakin, osaksi Kulkujokea sauvomalla ja sitten
-laskemalla Jierisjärveä ja -jokea alas Muonioon. Talvisin taas ajettiin
-matka poroilla. Tätä "vanhaa postitietä" vaelsivat entisaikaan
-Lapin virkamiehet, papit, "houvit", tuomarit ja kaikki herrat
-virkamatkoillaan Sodankylästä ja Kittilästä Muonioon, matkustipa joskus
-läänin maaherrakin. Kerran vuodessa, talvella joulun jälkeen, houvi
-ja tuomari ajoivat Muoniosta asti kantamassa veroja sekä pitämässä
-käräjiä, ja matkan varrella piti kansan olla heitä "vastustamassa",
-laittaen huoneet lämpöisiksi, varaten syötäviä ja toimittaen hyvät
-ajokkaat. Kittilässä oli Välitalon suuri pirtti herrojen asuntona ja
-käräjätupana, ja täältä saatettiin matkamiehet Jierisjärven Rauhalaan,
-johon jo muoniolaiset olivat saapuneet "vastustamaan".
-
-Talvisilla umpiteillä piti matkaherroja saatella kymmenelläkin
-valitulla porohärällä, ja sittenkin matka kävi hyvin hitaasti. Mies
-hiihti edellä sivakoilla ja hiihtäjän perässä kahloi pari poroa
-tyhjine ahkioineen: kolmannessa ahkiossa oli herrojen neuvoja,
-sitten vasta neljännessä istui itse herra, samoin viidennessä, jonka
-jälkeen taas oli neuvoja ja muuta tavaraa sekä tyhjiltään astuvia
-varaporoja. Päivässä tehtiin matkaa vain viisi, kuusi neljännestä,
-ja kolmipenikulmaisella Sirkan ja Rauhalan välisellä taipaleella
-häädyttiin viettämään yötä. Lyötiin vain honka, mitä suurinta "pakanaa"
-löydettiin, yöpuuksi, ja sen lämpöisissä loiottiin yökausi, kunnes taas
-lähdettiin puhkomaan paksuja hankia.
-
-Mutta silloin kun itse maaherra oli maata vaeltamassa, ei kelvannutkaan
-porokyyti, vaan piti häntä kyyditä hevosilla. Läänin päämies vaelsi
-kuin valtaherra omalla komealla "koijallaan", oma "kuskakin" pukilla
-istumassa sekä saattomiehenä perässä paikkakunnan vallesmanni. Pari
-hevosta valjastettiin koijan eteen, kolmas oli perässä "tiuhteimenä",
-hevosten omistaja sai hypätä perälaudalle, kuski poukauttaa pukille, ja
-sitten ajettiin tulista "piililaukkaa" senkoin kaviotusinasta lähti.
-Perälaudalla kykkijä sai kovertaa kyntensä kiinni pysyäkseen
-paikoillaan, ja nimismies koetti parhaansa mukaan painaa perässä.
-Rauhalaan asti saatteli Kittilän vallesmanni maanvaaria, ja sinne taas
-piti Muonion nimismiehen saapua vastaan vereksien hevosten ja miesten
-kanssa.
-
-Kaikilla taipaleilla ei kyllä maanisäntäkään päässyt näin mahtavasti
-laukottamaan. Maaherra "Althaanikin", kun kerran matkusti pohjoisessa
-valtakunnassaan, joutui Rovaniemen ja Kittilän Jääsköjen "Pitkää-väliä"
-ajamaan aivan umpitiellä. Miehen täytyi hiihtää edellä sompasauvalla
-tunnustellen tienpohjaa ja pari miestä sivakoi sivuilla hoidellen
-maaherran "koijaa", ettei se kaatuisi. Täiselässä, Hämeenmetsässä,
-yövyttiin taipaleelle, jolloin "kuernööri nukkui koijassaan" ja
-kyytimiehet makasivat hongalla.
-
-Maaherran käynti Lapissa olikin merkkitapaus. Ainahan niitä tuomareita,
-houveja, vallesmanneja ja muita pikku herroja näki ja sai poroilla
-laukkuuttaa, mutta ani harvoin heidän päämiestänsä. Hänen komeaa
-koijaansa kyllä lennätettiin, vaikkapa piililaukkaakin, varsinkin kun
-päästiin itse samaan matkueeseen perälaudalle kyköttämään. Oikeinpa
-mielihalulla odotettiin maanvaarin tuloa. Niinpä Pekkalan äijä
-Kaukosessa ryhtyi jo kesällä harjoittelemaan hevosiaan parivaljakoksi,
-jotta sitten pääsisi maanäijää kyytiin. Reen eteen ukko valjasti nuoren
-oriin ja ruunan, ja ajella kahnusteli edestakaisin pitkin kylänraittia,
-jopa koetti totutella valjakkoaan astumaan komeasti samaa jalkaa niin
-kuin kasakkain sotaratsut Torniossa. "Vasen, oikea, vasen, oikea!"
-karjui äijä ajokkailleen repien ja riepoitellen suitsiperistä. Mutta
-vallaton ori ei malttanut astua vanhan ruunan tahtiin, hyppi vain ja
-hämmästeli toveriansa sekä viimein rietaantui ja laukkasi metsään.
-Mutta Pekkalan äijä ei heittänyt, vaan hankki Hakalan vanhan tamman
-ruunansa toveriksi harjoitellen niitä ja päästenkin sitten maaherran
-perälaudalla ajelemaan.
-
-Kesällä eivät herrat juuri joutaneet Lapin erämaita matkailemaan.
-Kittilän--Muonion kiveliötietä kulki silloin tällöin vain yksinäinen
-postimies taikka joku paikkakunnan asukas. Joskus vain joku
-etäisempi matkamies samosi poikki leveän kairan, levähti Kulkukeron
-takana Kotasenmaan suurella puolivälipetäjällä, "Päiväkirja-hongalla",
-kikkasi siihen nimimerkkinsä ja vuosiluvun ja taas paineli edelleen.
-Joutui kerran sentään tuomari "Kytenius" vaeltamaan pitkän
-kesätaipaleen Kittilästä Pöntsön kautta Muonioon, pitämään välikäräjiä
-"Rikinän" taloon. Ukko oli jo vanha mies, kainalosauvoilla kulkeva
-äijänkäppyrä, mutta virka vaati lähtemään. Veneellä soudettiin häntä
-minkä voitiin, ja maataipaleet kannettiin paareilla. Eihän vanha pieni
-käpsä paljoa painanut; kun kahdeksan miestä oli vuoronperään
-kantamassa, katkesi kiveliötie muutamassa päivässä, ja korkea oikeus
-pääsi istumaan Rikinän isoon pirttiin.
-
-Toinen talvinen valtatie kulki poikki kairojen Sodankylästä
-Kolariin. Tämäkin oli oikea erämaiden "keino", joka halkoi synkkiä
-metsiä, ojentui suurien aapojen ylitse käyden suoraan järvikylästä
-toiseen. Se lähti Sodankylän kirkolta länttä kohden Vaalajärven
-Pumpaseen ja taas halki salojen ja jänkien Kittilän Kelontekemälle,
-sitten edelleen ohi monien vaarojen ja vaaranselkien Kaukosenkylään
-Ounasjoelle. Kaukosesta ajettiin poikki maiden, poikki Lainiojoen
-Kallonkylään, Kolarin rajoille, josta ojennettiin yli vedenjakajan
-Kolarin Venejärvelle, sitten Vaattojärvelle ja Sieppijärvelle. Täältä
-ajettiin joko suoraan länttä kohden Tornion- ja Muonionjokien
-yhtymille, Pajalan kirkkomäelle ja Köngäsen vanhalle markkinakummulle,
-taikka laskettiin Naamijoen juoksua Tornionjoelle sekä samaa suuntaa
-alas Tornioon. Tämä tie oli mitattu ja paalutettu; joka neljänneksen
-päässä oli toista metriä korkea lurikkapäinen patsas kuin mies
-seisomassa ja matkanmittaa osoittamassa, ja joitakuita vanhoja
-patsaita on Kelontekemän ja Kaukosen salolla vieläkin pystyssä.
-Pisimmillä taipaleilla oli maja taikka kota levähdyspaikkana. Sellainen
-oli Kelontekemän ja Kaukosen puolimatkassa kyhjöttävä Lylymaan
-Kuolemanlaen pyöreä pirrikota, johon matkamiehet pysähtyivät ajokastaan
-hengähdyttämään. Paikkakunnan talollisten oli pidettävä talvitie
-ajokunnossa; jokaisen isännän piti huolehtia määrätystä osastaan. Tätä
-tietä käytettiinkin ennen ahkerasti. Sitä ajettiin toisaalle Sodankylän
-kirkkoon ja Kaukosen, sitten Kittilän, markkinoille, toisaalle taas
-Pajalan kirkkoon ja Köngäsen markkinoille. Samoin myös Lappi juti
-samaa tietä alas Tornioon, ja etelän kauppasaksat nousivat Lapin
-markkinakentille. Ruijanrannan matkalaiset sitä kulkivat sekä Ivalon
-kullankaivajat ajoivat Ounasjoelle asti ja siitä jatkoivat matkaansa
-jokea seuraten ylös tunturimaihin.
-
-Kesäisinkin seurattiin tämän tien suuntaa kulkien kuivia maita myöten,
-kierrätellen jänkiä ja vuomia. Kittilän kirkkomiehet astelivat sitä
-Sodankylään ja levähtivät Loimiojan rannalla, Kirkkojyrhämän pienellä
-tievahamaralla. Matkaryypytkin siinä otettiin, ja toiset ryypyt
-nakattiin Rakkumanlaella sekä Viinamaassa. Kelontekemäjärvelle päästyä
-tehtiin Tilkkuanlahden pohjukkaan savu, että kyläläiset tiesivät tulla
-tuomaan venettä.
-
-Vanha tiesuunta kulki Sodankylän Vaalajärven Pumpasesta myöskin Riipi-
-ja Syväjärvien kautta suurelle Unarille sekä siitä edelleen alaskäsin
-Ounasjoelle Meltaukseen, jossa yhtyi Lapista tulevaan Ounasvarren
-tiehen.
-
-Tunturien takaiseen yöpuolen Lappiin vei päiväpuolen mailta useitakin
-kulkuteitä. Sellainen, aina Ruijanrannalle kulkeva, vahva valtatie
-meni Kittilästä Ounasjokea ja jokivartta Könkään, Tepaston ja Kyrön
-kautta Enontekiön Peltovuomaan ja Vuontisjärvelle sekä sieltä edelleen
-halki tunturimaiden ja lapinjänkien Norjan puolelle Koutokeinoon,
-jossa muinaiseen aikaan pidettiin suuria markkinoita. Ajettiinpa
-Koutokeinostakin yhä eteenpäin, ohi Ruijan mahtavien tunturijonojen,
-pitkin Alattiojoen suurta kurua alas Jäämeren rannalle Alattioon eli
-Possukoppaan, missä talven kuluessa pidettiin kahdetkin suurmarkkinat:
-syystalvella joulukuun alussa ja kevätmarkkinat Matinpäivän aikoina.
-
-Alattion markkinoille ajoi tätä tietä koko Peräpohja ja Lappi
-Sodankylää ja Sallaa myöten, vieden lannanvoita, naudanlihaa,
-poronpaistia, riekkoa ja muuta maalintua, poronnahkoja ja turkiksia
-ynnä kotalappalaisille hamppulouteita, sekä tuoden jauhoja ja suoloja,
-kahvia ja sokeria, turskaa, saitaa, silliä ja kaikenlaista merikalaa.
-Kittilän Kyröön asti ajattivat kauppasaksat kuormiansa sekä hevosilla
-että poroilla, ja täällä vaihdettiin tavarat reslareistä ahkioihin ja
-lähdettiin jutamaan pororaidoissa edelleen. Seutukunnan lappalaiset,
-aina Koutokeinoa myöten, tulivat Kyröön kauppamiehiä vastaan saamaan
-rahtikuormia. Kaksitoistakin leiviskää nuoritettiin yhteen ahkioon --
-"lain mukaan" ei yhdelle porolle saanut sälyttää sitä suurempaa kuormaa
--- ja sitten kymmenissä raidoissa lähdettiin jutamaan Ruijanmerta
-kohden. Kolme kruunua maksettiin 10-12 leiviskän voipuolikosta rahtia
-30 penikulman matkasta Kyröstä Alattioon, ja vielä piti vetomiehelle
-antaa joka puolikolta eväiksi puoli naulaa, joskus koko naulakin
-"kyrsävoita". Useimmin nähtyjä rahtimiehiä olivat koutokeinolaiset
-Isosilmä-Matti, Pierras-Niila, Maaretan Mikko ja Musta-Mikko sekä
-hettalaiset Iisakki ja Tuomas Näkkäläjärvi.
-
-Toinenkin pimeille perille vetävä tie haarautui Kittilästä ja vei
-tunturien ylitse Inariin sekä sieltä edelleen Jäämerelle. Vanhimman
-Inarin tien sanotaan kulkeneen Ounasjoen Tepastolta, Tepastojokea
-Puljun lapintalon kautta Ivalojoen latvoille ja poikki Repokairan
-Repojoelle. Sitten otti "Inarin postitie" suoremman suunnan,
-kulkien Kittilästä Nälkäjärven, Sotka- ja Kuivasalmen järvien ohitse
-Kiistalaan, josta lähti halkomaan vanhoja peuranpyytäjien erämaita
-Seurujärven kautta Pokkaan, Kitisen latvoille. Pokasta mentiin poikki
-Kitisen monien latvapurojen ja vedenjakaja-tunturien "Inarinmaahan"
-Mirhaminpirtille ja Ivalojoen Ivalo-Mattiin, sitten Karvaselkään,
-Menesjoen latvoille, Menesjärvelle, Suolujaurille ja niin Inarin
-kirkolle.
-
-Talvisin painui tätä keinoa tunturientakainen Lappi etelän
-markkinapaikoille, ja etelästä taas nousivat sitä ylös kauppiaat ja
-Ruijanrannan kalamiehet, samoin kuin monet muutkin lapinkävijät. Pitkä
-oli tämä erämaan matka -- Kittilästä laskettiin Pokkaan seitsemän,
-kahdeksan penikulmaa, Pokasta Menesjärvelle kahdeksan ja siitä Inarin
-kirkolle viisi -- ja varsinkin tunturien mailla pitkät sen talottomat
-taipaleet. Sinne olikin pitkin matkaa puolentoista, parin penikulman
-päähän toisistaan taikka asutuista seuduista, rakennettu majapirttejä,
-"välitupia", joissa matkaavainen saattoi levätä ja lämmitellä,
-yöpyäkin sekä pitää suojaa pahalla säällä. Sellainen tunturikoti oli
-Mirhaminselän laiteessa sekä Karvaselässä ja Menesjoen latvoilla.
-Seurujärvellä saatiin suojaa Jakolan talossa, Pokassa asusteli
-Suikki-Antti, Ivalolla Ivalo-Matti ja Menesjärvellä eleli vanha
-lapinäijä, Menes-Jussa, pienessä pöksässään.
-
-Kesäisinkin kuljettiin tietä sen minkä näillä mailla oli kuljettavaa;
-"takkapostikiri" tallusteli Kittilästä Inariin kerran kuukaudessa.
-Tie olikin laitettu kuin Lapin paras keino: kankaalle raivattu
-"nilja", tuntureille rakennettu rastit ja jängille sekä vuomille
-ladottu pari-, kolmirunkoiset porrastukset. Viisi, kuusikymmentä vuotta
-takaperin olivat Kiistalan Sammu, Jolan Jossa ja Rastin Pekka-raukka
-olleet Pokan seutuja porrastamassa.
-
-Vieläkin vaelletaan tätä tietä Kittilästä tunturien taakse ja sieltä
-takaisin. Mutta alkumatka Kittilästä Pokkaan on suunnattu suoremmiten
-Könkäästä Rautuskylän ja Hanhimaan kautta Kapsajoelle Karhulaan ja
-siitä halki salon Pokkaan. Tätä polkua painelee vielä postimieskin
-kerran viikossa Pokkaan asti.
-
-Vanhoja lapinteitä on sekin viisipenikulmainen palas, joka nousee
-Ylimuoniosta pitkin Siosjoen suuntaa Ounastunturin, Paljakan
-ja Sammalvaaran välistä laaksoa Ounasjärvelle Hettaan. Näitä maita
-jo entisinä aikoina Muonion ja Hetan noidat hyökkäilivät toistensa
-kimppuun ja sitten Muonion-Tornionlaakso ajoi Alattioon. Vanhan
-tiesuunnan porrastettuja jänkiä ja komeita pikku järvien välisiä
-hiekkaharjuja astelee vieläkin Hetan takkaposti, ja talvisin jutaa tätä
-samaa taivalta Muonio ja Kolari matkatessaan Alattion markkinoille.
-
-Jo vanhoista ajoista kuljettuja taipaleita on myöskin Muonion- ja
-Könkämäjoen suunta Kilpisjärvelle ja siitä yli tunturiselän Norjan
-rannalle Skibotteniin eli "Juukeaan". Tämä tie veti entisaikaan raitoja
-sekä etelästä että lännestä Rounalan ja Enontekiön muinaisille
-markkinakummuille, ja sitten taas ohjasi etelän markkinamiehet Juukean
-kauppakentille.
-
-Vuolaat virrat ja suuret järvet sekä pitkät erämaan palkaat ovat
-vieläkin enimmäkseen Lapinkorven kesäisiä kulkukeinoja, soutaminen ja
-sauvominen sekä jalkaisin jutaminen on tunturimaan miehen matkantekoa.
-Vanhaan tapaansa hän vieläkin vaeltaa ikivanhoja kulkuteitään,
-pysähtyen levähtämään ja keventämään eväskonttiaan vanhoissa totutuissa
-paikoissaan, polun varren välituvassa, kirkkaalla metsäkaltiolla,
-"Penikulmapetäjällä", taikka "Päiväkirjahongalla", taikka vanhalla
-tutulla nuotiopaikallaan, "mettäkevarissa" väylän rannalla.
-
-Samoilla sijoilla ovat entisetkin äijät väsyneinä levähtäneet, ja
-niiden viereen vieläkin vanhankansan hyvät haltiat ohjaavat erämaan
-matkamiehen.
-
-
-
-
-Kun vanha katoaa
-
-
-Vanhat hyvät tavat säilyivät kauan Lapinkorvessakin. Siellä poika
-paineli samoja polkuja kuin isäkin, ja nouseva polvi sivakoi
-kalmistoihin vaipuneen kansan aukomaa latua. Peräpohjan äkäiset virrat
-vaikeuttivat uusien suuntien tuloa erämaihin, korpien kaltaiset
-tiet ja metsäpalkaat eivät suvainneet alamaiden leveää, joutuisaa
-menoa. Lapinkorven virtoja kuljettiin vain selkä köykyssä sauvoen ja
-kiveliöiden keinoja taivallettiin verkalleen kontti selässä.
-
-Mutta Peräpohjan kansan ahkera liikkuminen Lapinkorpensa pohjoisilta
-ääriltä, Ruijanrannoilta asti aina alas etelään Pohjanlahden
-laitamille, jopa Hämeen, Savon ja Karjalan maille saakka, toi mukanaan
-uusia kummia sekä suuren maailman tietoja ja taitoja tiettömiin
-erämaihinkin.
-
-Savupirtti on jo aikoja sitten huokaissut viimeiset harmaat haikunsa.
-Jo entiset äijävaarit löivät sen kotoisen kiukaan hajalle, karistivat
-kiiltävänmustat karstat katosta ja nuohoivat nokiset seinät,
-työnsivät räppänän tukkoon ja rakensivat uudenaikaisen uunin, joka
-puski savunsa suoraan ulos. Olkilatoina ja riihiröttelöinä näkee siellä
-täällä vielä muutamia menneen polven asuinpirttejä. Sellainen vanhan
-väen musta pirtti on esim. Putaan talon riihenä Kittilän kirkonkylässä,
-toinen olkilatona Enontekiön Peltovuoman Eirassa, kolmas Kolarinsaaren
-Rautiolla heinälatona.
-
-Muonion Kätkäsuvannon Vittikossa on vielä asuinpirttinä entinen
-savutupa, jonka on rakentanut 60-70 vuotta takaperin kuollut äijävaari,
-Kalle Vittikko. Yli satavuotiaassa pirtissä asuu vieläkin vanhan
-Vittikon äijän tuntu, vaikka uuni jo puhalteleekin henkihaikunsa
-piipun kautta ulkoilmaan. Mutta mustuneet välikattovuolet, piitat
-ja pikkuorret ja pienehköt lasi-ikkunat kertovat äijän aikaisesta
-elämästä. Pienehköjä vaatimattomia tupasia ovat vanhat savupirtit
-olleet nykyisiin asuntoihin verraten, vain viisi, kuusi metriä
-seiniltään, ikkunatkin tuskin pari, kolme korttelisia luukkureikiä,
-ja ainoastaan joku isompi lasi-ikkuna perässä taikka sivuseinässä.
-Ensimmäisen lasi-ikkunan paikkakunnallaan sanotaan olleen Kittilän
-Kaukosenkylän Kiviniemessä: pienen ruutupahasen lautaluukun sijassa.
-Mutta kylän kumma oli sekin ollut, naapuritkin olivat sitä katselleet
-moitiskellen: "Jo on ylpeä mies, kun seinätkin laittaa lasista."
-Viimeinen savupirtti Turtolassa oli vielä nykyisten vanhojen muistannan
-aikana vanhalla ruotusotilaalla, Hurtti-ukolla, sekä toinen Latulla,
-pienen mökin eläjällä, ja vielä vanhalla suutarilla, Tervahaudan
-Erkillä, joka pärevalkean ääressä istui ommellen pikku pöksässään.
-Karsinaseinässä oli "lautaröpällä" suljettava "lakheinen", sivuseinässä
-lautaluukku ja perässä pieni lasiruutu. Kolarin Vaattojärvellä eleli
-viimeksi savupirtissä muuan "Käräjä-Kreetaksi" sanottu emäntä,
-Kurtakossa oli viimeinen savutupa Palomaassa, ja Ylimuoniossa haikusi
-myöhäisin pirtti Ylitalossa.
-
-Tuohikatot alusruoteineen ja peittomalkoineen olivat ennen aivan
-tavallisia, ja vieläkin joskus näkee sellaisen komean entiskansan
-katon suojaavan vanhaa hyvännäköistä asuinrakennustakin, vaikka
-pärekatto jo onkin ottanut ylivallan. Ensimmäinen pärekatto
-Turtolassa tehtiin kunnan lainamakasiiniin n. 70 vuotta takaperin.
-Puukolla vain kiskottiin päreet yhteisin voimin; jokainen talo toi
-määräosansa, rengitkin repivät pienen osuutensa, ja siten saatiin
-suureen makasiiniin kirkon luona uudenmallinen katto. Epäillen koko
-kattopuuhaa kyllä katsottiin ja arveltiin: "Ei siitä mitää tule, ei
-pärheestä tule pitävää kattoa!" Mutta pitävä siitä tuli, ja sitten
-ruvettiin pian rakentamaan pärekattoja muuallekin. Kittilän Alakylään
-saatiin ensimmäinen pärekatto 1872. Tämän on Vene-Aapo merkinnyt
-kirjoihinsa: "Tänä kevänä on Jukka niminen mies Lappajärvestä kotosin
-Salvanu Rautiole Ylitalossa pirtti Rehon ja lyöny päre katon siihin
-ensimmäinen täsä kyläsä." Ylimuonioon teetti 1875 ensimmäisen pärekaton
-Muotkan Salkko Kolarin miesten ollessa mestareina.
-
-Opittiinpa myöhemmin valmistamaan kattopäreitä höylälläkin. Ensimmäisen
-pärehöylän Kittilän Kaukoseen laittoi Hakalan isäntä 30-40 vuotta
-takaperin. Se oli pitkä, toisesta päästä seinään kiinnitetty vipu,
-jota miesvoimin työnneltiin. Samanlaisia suuruksen voimalla käypiä
-pärehöyliä nähdään paljon vieläkin.
-
-Aurinko ja taivaan tähdet olivat entisen kansan ajanmittaajina.
-Heitellen suurvempelettään aurinko päästeli sille päiviä jakaen ne
-aamu- ja iltarupeamiin; sydänkesällä se ajoi täysinäistä valtapyöröänsä
-ympäri koko Lapinkorven. Auringon juoksusta laski kansa päivänsä
-juoksun. Niinpä Kieringin Kumpulan isäntä aamulla ajeli renkejään
-ylös, huutaen: "Aurinko on jo Rutovaaran päällä!" ja emäntä illalla
-lehmiä odotellessaan päivitteli: "Eipä lehmiä kuulu, ja aurinko on
-jo Raaterovan päällä." Päivällä taas merkittiin: "Nyt on syönnin
-aika, aurinko on jo mellamoolin päällä, Soasjärven kohalla." Mutta
-synkimmän talven aikana päivä painui pimeään ja heitti ajankulun
-kokonaan tähtien hoitoon, niinkuin ainakin pimeän yön hetkinä. Tähdet
-olivat öisen erämaan asukkaan parhaita oppaita ja ajanmäärääjiä.
-Kiveliön ukko oli pannut merkille, että korkealla avaruuden laella
-pohjoisen napatähti seisoi tarkkana pohjoisen merkkinä ikuisesti
-paikoillaan, ollen kaikkein vakaisin tähti, jonka ympäritse kiertyi
-koko taivaanlaki ja kaikki mitä siinä näkyi. Ja tämä oli sellainen
-napa, että jos se liikkui, niin silloin liikkui koko maailman olento,
-eikä tarvita muuta kuin että tämä napa naksahtaa poikki, niin tulee
-yhteinen loppu. Aurinko ja muut taivaankappaleet saattoivat kyllä
-vähän notkahtaa radaltaan mitään häiriötä tuottamatta; onhan joskus
-tapahtunutkin, että aurinko on nutkahtanut asemiltaan viisitoistakin
-minuuttia, vaikkeivät siitä ole tietäneet muut kuin annakantekijät.
-Vakaisessa pohjannavassa riippui pitkäpyrstöinen, seitsentähtinen
-Otavakin, joka makasi taivaalla niinkuin ruunanraato; sen ympäri juti
-pikku-otava, joka oli kuin neitsykäinen, ja samoin matalampaa pyöröä
-vaeltava seulajainen, jonka ympärysvanne oli täynnä pieniä tähtiä
-niinkuin seula, sekä Aaroninsauva, jossa oli kolme tähteä suorassa ja
-kaksi viteessä. Iso Otava pyöritti pyrstöänsä kuin kellon viisaria
-auringon mukaan, ja varsinkin syystalvesta jouluun asti se tarkalleen
-näytti auringonlaskun ja kulun sekä päivänkoitteen, mutta sitten kun
-"päivä tuli täythen", tuli sille kevättalvella liian hoppu meno: se
-alkoi ajaa auringon edelle niinkuin kello, joka käy liian nopeasti.
-Seulajaiset pysyttelivät aina vastapäätä aurinkoa, ja Aaroninsauvalla
-oli lännen suunnalla varma paikkansa silloin kun päivä valkeni. Sen
-mukaan lappalainenkin määräsi iltaveikinsä.
-
-Olihan niitä paljon muitakin tähtiä, jotka kaikki jutivat määrättyä
-keinoansa, Mooseksensauvat, ehdontähdet ja kointähdet ja sitten
-lukematon määrä suuria ja pieniä taivaannastoja, joiden nimen
-tiesivät vain tähtiherrat, maailman viisaimmat miehet. Heidän
-kirjoissaan oli kaikkien tähtien nimi ja paikka, ja minuutilleen he
-tiesivät taivaankappalten juoksun, eikä heitä koskaan saatu valheesta
-kiinni. Olivatpa he niin tarkkoja, että jos yksikään tähti taivaalta
-katosi, he tiesivät paikalla lähteä sitä etsimään. Siitä on jo yli 70
-vuotta, kun Ylitornion Rahtulaan tuli viisi tähtiherraa muun toimensa
-ohessa etsimään kadonnutta taivaannastaakin. Tuntureille saakka olivat
-herrat saaneet taivaltaa, ja kun sieltä olivat aikansa kiikaroineet,
-niin olivatkin löytäneet kadonneen tähden Ruijanmerestä ja taas
-merkinneet sen kirjoihinsa.
-
-Alkuperäisimpiä erämaan kelloja oli "päivätaulu" eli "tiimastukki",
-joka vielä vanhojen nuoruuden aikana nähtiin muutamien talojen
-pihamaalla, kalakentillä taikka niityillä. Sellainen puusta veistetty
-pyöreä lauta niinkuin lakinpohja, oli ollut Karungin Kukkolan
-kyläläisten niityillä Vojakkalan korvessa, ja siitä olivat niittymiehet
-käyneet katsomassa päivänjuoksua. Samanlainen, kolmen jalan nokkaan
-istutettu "puukello" oli Kukkolassa Kissalankankaalla, Kissalan Iiskon
-mökin luona, Kourilehtolaisten kirkkopolun varrella. Kolmella jalalla
-seisoi "kellopyörä" ennen Einarissakin Mäntylän pihamaalla. Laudassa
-oli "lumerot" kuin kellotaulussa, ja keskellä pystyssä napa, jonka
-kalve lankesi aina sille merkille, kuinka paljon kulloinkin oli kello.
-
-Päivätaulua parempaa kelloa ei entisaikaan ollut monessakaan talossa.
-Pidettiin vain silmällä, milloin keilotalosta alkaa aamutuli vilkkua,
-ja sen mukaan tiedettiin itsekin työntää valkea uuniin ja ryhtyä päivän
-toimiin. Vanhoilla emännillä oli kyllä "nousunaika tunnossa", niin
-että he osasivat omia aikojaankin kavahtaa ylös ja ruveta töihinsä.
-Iltapuhteen kuluminen katsottiin "karsiloovasta", joka oli päreen alla.
-"Nyt on asettuma-aika, kun karsia on niin paljo karttunut", sanottiin.
-Juoksengin Nallissakaan ei vielä ollut kelloa, kun 55 vuotta takaperin
-taloon tuotiin miniä Kulluvaarasta.
-
-Siitä on jo alun kahdeksattakymmentä vuotta, kun "talalaisia" kulki
-kellokaupalla, viipyen Ruotsin puolen Pellossa useita päiviä.
-Silloin monet paikkakuntalaiset hankkivat ensimmäisen ajanmittansa,
-"taalakellon", pirttinsä seinälle. Niissä kyllä ei ollut kaappia,
-"huoria". Kulluvaaran Iisakki-ukkokin osti kellon ja teki itse
-"huorin", onnistuenkin siinä niin hyvin, että rupesi muillekin niitä
-nikkaroimaan, ja Hetan Pekka Matarengissa piti huolen maalaamisesta.
-Kukkolan Rantakallion ukkokin osti taalakellon ja meni heti naapurin
-isännälle isoistellen sanomaan:
-
--- Osta siekin kello!
-
-Mutta naapurin äijä arveli vain:
-
--- Aina mie olen tiennyt kellottakin nokkoni hajottaa.
-
-Mutta Kourilehdossa oli jo entiseen aikaan oma kelloseppänsä, 40 vuotta
-takaperin vanhana äijänä kuollut Kourilehdon ukko, "Pelimanni-Jussi",
-joka oli laiska talontöitä tekemään, mutta ahkera nikkarustöihin ja
-niin mainio kellomestari, että teki kukkukellonkin Kuuren taloon,
-ensimmäisen koko paikkakunnalla. Teki Jussi vielä kummemman kellon
-Longille Liakanjoen varrella. Siinä aina täysillä tunneilla tulla
-tuiskahti pikku tyttönapero luukusta ja soittaa rimputteli niinkuin
-pelimanni. Ja Laasin taloon Vojakkalassa nikarteli äijä sellaisen
-kellon, joka pelasi "hopseerit ja valssit."
-
-Kittilässä sanotaan ensimmäisen kellon olleen pastori Nordbergilla,
-joka oli sen isänperintöinään tuonut Torniosta, ja kello oli oikein
-"Könni-raukan" tekoja. Pastorin auksuunista huusi sen Törmäsen isäntä
-Tepastolta, ja nyt on sama kello Kontioniemen talossa.
-
-Kaukosenkylän ensimmäiset seinäkellot rupesivat naksuttamaan Vaaran
-talossa, Kiviniemessä ja Hakalassa. Kyrönkylään, Pallastunturin taakse
-ilmestyi ensiksi Mikkolaan pikkutauluinen ajanosoittaja. Mikkolan äijä
-toi sen 50-60 vuotta takaperin Kolarin markkinoilta.
-
-Seinäkellon perässä kulkeutui sitten taskukellokin. Tuli kerran --
-siitä on noin 50-60 vuotta -- Kaukosen Lassi Pekkala kirkolta ja tiesi,
-kun kirkonkuulumisia kysyttiin:
-
--- No ei mitää erityistä kuulu, mutta Pietin Ollilla oli plakkarikello.
-
-Turtolan Juoksengissa nähtiin ensimmäinen taskukello Kulluvaaran
-Aapolla, joka oli etelässä matkustellessaan saanut sen poveensa
-naksuttamaan, näytellen sitten kotikylässään sitä suurena kummana.
-Mutta Kulluvaaran vävy, yhdeksättäkymmentään käyvä Nallin Salmo-äijä
-halveksii vielä nytkin koko vehettä ja puhelee:
-
--- En ole sitä tavaraa pitänyt päivääkään... Nyt se pitää olla
-kaikilla porsaillakin.
-
-Muinaisten ukkojen alkuperäinen tulenteko oli Lapinkorven ukoillekin
-tuttu. Metsäretkillään täytyi heidän joskus, kun ei ollut tulineuvoja
-mukana, tehdä tuli tyhjästä. Niin Karhulan Jossakin Kittilän Puljussa
-kerran häätyi veistämään metsässä kaksi sileää tervaspalikkaa ja alkoi
-niitä hivuttaa vastakkain, sahaten niin kauan, että viimein savu
-tuprahti ja tulikin leimahti. "Hivutustuleksi" ja "kitkantuleksi"
-vanhat ukot sellaista tulta sanoivat.
-
-Tuluksista muuten otti vanhakansa sytyttävät kipinänsä. Niillä
-iskettiin valkea pirtinuuniin, niillä viritettiin metsänuotio, niillä
-ukot lipsauttivat piippunsakin savuamaan, taulaa valmistettiin koivun
-taulakänsästä, tuliraudat olivat kotiseppäin takomia, ja piikiven
-kappaleita saatiin Tornion kauppiailta "päällyskaupaksi". Vuoltiin
-myöskin päretikkuja, kastettiin niiden nokka sulassa tulikivessä ja
-niillä tarpeen tullen pistettiin tuli hiilloksesta taikka taulasta. Ja
-nämä olivat kiveliön ensimmäisiä tulitikkuja.
-
-Mutta sitten, 70-80 vuotta takaperin, ruvettiin Ruotsista tuomaan
-"ihmeellisiä" raapaisutikkuja, jotka eivät kaivanneet tulitauloja eikä
-hehkuvia hiiliä, ei muuta kuin housuistaan vain raapaisi, niin heti
-tuiskahti tuli. Nallin Salmo-äijäkin poikakasakkana ollessaan toi
-kerran jonkun "loovan" Ruotsin Pellosta Suomen Pelloon, antoipa yhden
-tikun Puskan Priita-muorillekin. Muori sytytti sillä piippunsa ja
-ihastui niin, että sammutti tikun heti ja pisti poveensa, jotta "saanpa
-sillä tulen toisenkin kerran". Enontekiön Ylikyröön toi ensimmäiset
-"ruottintikut" Kyrön Iso-Jaako kerran Muoniosta palatessaan, raapien
-niillä tulta housuistaan, niin että koko kylä kummasteli, luullen
-Jaakon oppineen noitakonsteja. Kaukosessa taas nähtiin ihmetikut
-ensikerran Kiviniemen ukolla, joka eli niin isoisesti, että käveli
-"saapaskengissäkin", varsipieksuissa, muiden astellessa vain
-paulakengissä ja karvaisissa naudakkaissa. Sellaista rentoilemista
-kyllä toiset paheksuivat, jopa arvelivat:
-
--- Saapi nähä, kuinka kauan sekin mies talossaan pysyy, kun
-saapaskengissä kävelee ja housuistaan tulta raappii!
-
-Mutta monet vanhat ukot olivat niin kiintyneet rakkaisiin
-tulusneuvoihinsa, etteivät koskaan ruvenneet "persetikuilla"
-housuistaan tulta raapimaan. Vanha, hieltä ja savulta tuoksahtava,
-kiiltäväksi kulunut tuluskukkaro oli mieluisa toveri; sen ääni oli
-lapsuudesta asti kuultua tuttua kilkutusta, sen kirkkaat kipinät
-singahtelivat kuin tähdenlennot, ja sen taulantuoksu oli kuin pyhää
-savua. Mutta ruotsintikut kärhähtivät aina vihaisesti ja haisivat kuin
-myrkky. Ja sitten niistä vielä piti maksaa rahaa. Nallin vanha
-Pekka-vaarikaan ei milloinkaan viljellyt tikkuja, tuluksillaan vain
-iski piippuunsa taikka otti uunista hiilen ja puhalsi siitä valkean.
-Samoin myöskin parikymmentä vuotta takaperin kuolleet Turtolan
-Konttajärven Vittikon äijät, Antti ja Jussa, käyttivät tuluksia koko
-ikänsä. Eivät raskineet vaarit luopua vanhoista vehkeistänsä, vaan
-kovin moittivat Konttajärven äijääkin, joka rennommanluontoisena
-"kalmarintikuilla" piirteli tulta piippuunsa. Jopa ukot halveksien
-sanoivat:
-
--- Sie olet ylön rento, kun niin tuhlaat!
-
-Rätisevä, lekuttava päretuli valaisi pimeää pirttiä, ja syksyisinä
-teurastusaikoina kastettiin satamäärin talikynttilöitä, joita sitten
-pitkin talvenselkää poltettiin. Mutta n. 60 vuotta takaperin rupesi
-ilmestymään lamppuja kiveliönkin pirtteihin. Ensimmäisen lampun toi
-Ylitornion Raanujärven sydänmaille Vanhantalon Iisko, rikas napatalon
-isäntä. Koko kylä tuli katsomaan Vanhantalon ihmeellistä uutta
-kynttilää, joka loisti oikein lasitorvesta ja valaisi pimeimmänkin
-loukon. Kummissaan katsottiin sen kirkasta valoa ja ihmeteltiin,
-"kuinka helppo oli näkö".
-
-Nauris oli entisten savupirttien syötäviä, vaikka piti se valtaansa
-vielä savuttomienkin pirttien pöydällä. Uusiin peltokarkeoihin,
-juurakoiden ja risujen polttotuhkiin kylvettiin se ensiviljaksi, ja
-niissä nauris kasvoikin hyvin laajaksi ja latuskaiseksi. "Syljettiin"
-sitä myöskin vanhoihin lypsykaarteisiin, joita porotokka oli polkenut
-ja lannoittanut, samoin myöskin viimevuotisiin kesantotarhoihin.
-Syksyllä nauris viime viljana korjattiin, paikoin kymmenin tynnyrein.
-Hauvikkaina nauriita syötiin sekä poronlihavellissä keitettynä, ja
-kovina vuosina pantiin nauriinkaaletkin pataan höystöiksi.
-
-"Eikä perunaa ollut olemassakaan."
-
-Mutta sitten viime vuosisadalla peruna pyörähti Peräpohjaan ja
-Lappiinkin, ajoi savupirttien aikaisen nauriin pois pöydältä ja valtasi
-vähitellen sen aseman. Hitaasti se kyllä tapahtui, vaikka uusi tulokas
-olikin niin sikiävää sukua, että muni juurikoloonsa kerrassaan
-koko pesueen, sen sijaan että tuuheatukkainen vanha nauris-raukka
-teki vain yhden ainoan kalpean mukulan. Satakunta vuotta takaperin
-sanotaan Karunkiin tuodun ensimmäiset perunat. "Kruunulta panthin
-se potonistutus-oppi" ja lähetettiin perunoita kappa joka taloon,
-sen verran vain, että saatiin siemeneksi ja päästiin juuri makuun;
-joku "pottu" vain oli Juoksengin Kulluvaarassakin voitu maistaa,
-ja sitten piti koko sato säästää uudeksi siemeneksi. Turtolaa
-siementeli kruunun perunoilla kuulu "Vestolan herra", joka viime
-vuosisadan alkupuoliskolla asusti Turtolan kirkolla. Häneltä Kolarikin
-sai uudispottunsa. Kankaan vanhan muorin isävainaa, Pääkön Jussa,
-toi ensimmäisen perunakapan Sieppijärvelle, ja siitä sikeysi sitten
-Sieppijärven pottusato. Kittilän Kyröön saatteli ensimmäiset perunat
-Mikkolan Pekka, nykyisen Mikkolan äijän isä. Kittilässä oli niitä
-kruunun toimesta jaettu ja Mikkolan äijäkin oli saanut konttiinsa pari
-kappaa, antaakseen alkua toistenkin kyröläisten pottuviljelykselle.
-Sodankylän Kieringin perunasato sai alkunsa, kun Ranta-Mikko 70 vuotta
-takaperin toi taskussaan muutamia mukuloita Alakylän Puljulasta.
-
-Ei ollut peruna alussa mikään mielivilja; kapoin ja kieloin sitä vain
-entisaikoina viljottiin, ja puolikon jos joku pani peltoonsa, niin
-toiset jo sanoivat: "Jopa sie panit paljo pottuja!" Voinhukkana ja
-sianruokana monet pitivät koko mukulaa.
-
-Mutta vähitellen levitti peruna alusmaatansa ja nousi yhä ylemmäksi
-"sen mukaan kuin ihmiskarjakin hyötyi". Enontekiön takamaiden
-peltovuonialainen saattaa jo kylvää neljin, viisin tynnyrein, jopa
-joku porojen kanssa alituisesti erämaita kiertävä lappalainenkin on
-kesäkenttäänsä Pöyrisjärvellä peittänyt muutaman pottukymmenisen ja
-aidannut tämän ainoan pellonviljelystilkkunsa porokelkoilla.
-
-Kapoin, kieloin ja puolikoin mittasi vanhakansa perunansa sekä jyvänsä,
-suolansa ja kalansakin, ja mittaa monesti vieläkin entiseen tapaansa,
-laskien lisäksi vielä nelikoita ja tynnyreitä. "Riihipuolikko" oli 15
-kappaa, mutta suola- ja kalapuolikko vain 12; kieloon laskettiin neljä
-kappaa ja nelikkoon puolikahdeksatta, mutta lestiin lyötiin 12
-tynnyriä.
-
-Vanhat pituusmitat olivat tavallisen kokoisella miehellä aina
-matkassaan. Tuuman hän mittasi etusormensa "pyetten" välillä,
-keskinivelellä, ja vaaksan vaaksoi peukalolla ja etusormella. Sylen
-voi hän määrätä levittäen kätensä, jolloin sormien päiden väli,
-"nenäsormisyltä", oli kolme kyynärää. Lyhyempiä olivat "peukalosyltä"
-ja "nyrkkisyltä". "Kyynärpääsyllällä", joka oli levitettyjen
-kyynäspäitten väli, määrättiin lehmänhinkalon tavallinen leveys.
-"Syrjäkämmen" ja "pystykämmenkin" olivat tarpeellisia ja aina mukana
-olevia mittoja. Edellinen oli kämmenen leveys, jälkimmäisessä lisäksi
-kohotetun peukalon mitta. Naisillakin oli oma mittansa, etusormen
-ensinivel, "tippi", jolla he mittailivat sukan- ja vanttuunkudelmansa
-pituutta. Peltomaitaankin mittasivat vanhat isännät sylikepeillä. He
-astella haarikoivat vain pitkin piennarta, saaden kahdella askeleella
-aina "syllän". Viisisylistä peltosarkaa viisi syltä pitkälti oli
-kapanmaa eli 25 "kanttisyltää", ja kielonmaa oli sata kanttisyltä,
-ohratynnyrinala 800, ja ruistynnyrinala eli kuorman maa 40 syltä
-"ristiinsä".
-
-Niittyjä raivattaessa käytettiin mittana tavallisesti kielonmaata,
-kuormanmaata sekä "yhen lehmän heiniä". Heinätöissä kesälaskuna
-määriteltiin häkkiin eli kuormaan kuusi rukoa heiniä, ruko painaen
-kuusi vanhaa leiviskää, ja lehmän talviheiniksi tarvittiin 30 rukoa.
-Laskettiin häkki myöskin "olkalapoittain", joita heinämies niityllä
-saattoi haravanlavan ja kättensä varassa kantaa olallaan. Kolmetoista
-olkalavotta luettiin häkkiin. "Tuontihäkki", mikä talvella niityltä
-ajettiin kotiin, oli kyllä pienempi kuin kesäinen "laskuhäkki."
-
-Olkia mitattiin köydellä, jonka pituus solmusta solmuun oli kolme
-syltä. Olkikupolatomuksen ympäritse tiukalle vedettynä piti solmujen
-sattua vastakkain, ja siinä oli "mitta" olkia.
-
-Matkan mittoja olivat "pelikuormat" ja neljännekset, joita oli sekä
-"rapeoita" että "nättiä". Talvisella järvenselällä ja väylällä olivat
-tien osoittajina ja mittoina tikat ja tikkavälit. Kahden puolen
-tikoitettuna oli tikkavälin pituus 25 syltä, mutta jos vain toiselta
-puolen, piti tikkain välin olla 12 1/2 syltä.
-
-Viina oli jo savupirttien ajoilta periytynyttä vanhanväen juotavaa,
-jota entisaikaan saatiin itse kotoisin keinoin keittää kuhisuttaa.
-Vanhat äijät sitä enimmäkseen joivat ja matkoillaankin kuljettivat
-mukanaan tinalaskussa. Viinaryyppy tarjottiin vieraallekin suun
-avaukseksi ja puheenjuoksutteeksi. Viina, ruoka ja tupakka olivat
-entisen talon vierastarjoilut.
-
-Tuli sitten kahvi Tornioon, ja musta pannu lähti vaeltamaan kohti
-Lapin erämaita, ei kyllä erikoisella kiireellä, mutta hitaasti vain ja
-piileskellen matkamiesten eväsarkuissa ja raitoahkioissa.
-
-Alatornion Vojakkalassa osui kahvipannu ensiksi Korven ja Peräntien
-taloihin. Se tapahtui siihen aikaan kuin "sant-mikkeliläiset"
-rakensivat Alkkulan maantietä. Korvella oli silloin kievarinpito, ja
-"tientehettäjä" Malmi asustaessaan kievarissa perehdytti talonkin
-uuteen juomaansa.
-
-Karungin Kukkolassa Tuomaan talossa tapahtui ensimmäinen
-kahvinkeitto-yritys noin 70 vuotta sitten. Tuli taloon römppäviikolla
-vieraisiin kaupungissa palveleva sukulaistyttö tuoden kahvia ja sokeria
-tuliaisiksi. Heti ruvettiin keittohommiin "herskapissa" palvelleen
-tyttären toimiessa mestarina. Pienellä padalla paahdettiin pavut,
-paperi levitettiin pöydälle ja siinä halstuopin pullolla rullattiin
-ne jauhoiksi. Samalla pikku padalla keitettiin kahvikin, jota sitten
-kaupungin opin käynyt tytär antoi jokaiselle tilkkasen sokerin
-kanssa, kysellen: "Eikös olekkin hyvää?"
-
-Samoihin aikoihin saatiin kahvi Kittilän Kaukoseenkin Kiviniemen
-taloon, joka oli silloin kestikievarina. Sitten siirtyi majatalohoito
-Hakalaan tuoden mukanaan kahvipannunkin.
-
-Mutta Kolarin Sieppijärvelle Pääkön taloon ennätti kahvi jo 80 vuotta
-takaperin. Pääkön Jussa, Ruijanrannat, Köngäsen markkinat ja kaikki
-kulkenut kaupanmies, toi Torniosta vanhimman tyttärensä ristiäisiin
-kahvipannun sekä kahvia ja sokeria. Kahvipannu oli kyllä vain kuin
-miehennyrkki, ja kahvia oli ainoastaan naula, toinen sokeria, mutta
-kahvia silti ristivieraille tarjottiin. Mutta ei maistunut uusi
-musta juotava monellekaan, jopa jotkut sylkivät sen heti maahan
-sanoen: "Kyllä viina on parempaa!" Eikä vieraille kahvia kovin paljoa
-tyrkytettykään, naulasta riitti vielä jäämäänkin. Loput korjasi
-Jussa aittaan ja kestitsi niillä taas vieraita, kun toinen lapsi oli
-ristittävänä.
-
-Turtolan Pelloon toi ensimmäiset kahvit kauppias Lindgren. Häneltä
-Matinlompolon syrjäkylän Karhakka-Ollikin kerran hullaantui
-ostamaan, kokeillakseen, miltä nuo maistuisivat. Kertoipa ukko sitten
-naapureilleen:
-
--- Ostin miekin neljänneksen kumpaakin, kahvia ja sokkeria.
-
--- Kuinkas sie osasit ne käyttää, ku et sie ennen ole koskaan nähnyt?
-toiset kysyivät.
-
--- Ka, miksen osannut? Mie poltin pöönät piipussa, ja akka söi
-sokkerin.
-
-Käsin, pivolla, vain entisaikaan toimitettiin jyvien puhdistaminen.
-Viskaaja istui riiholäjän eli rusan vieressä kourallaan heitellen
-kasasta, niin että raskaimmat "seinhäisjyvät" lensivät seinäinvieriin,
-keveämmät "raihaiset" jäivät lähemmäksi, ja kepeät ruumenet putosivat
-kaikkein lähimmäksi. Sitten vielä kaksikorvaisella käsipohtimella
-pohdettiin jyvistä pöly pois. Ison rusan viskaamisessa vierähti kohta
-päiväkausi.
-
-Tuli sitten riihimiehen apulaiseksi viskuukone, "rusamasiini".
-Sellainen hankittiin Tornion Vojakkalassa ensiksi Korven taloon 60-70
-vuotta takaperin. Muuan puuseppä sen teki, ja konetta lainasivat
-muutkin kyläläiset, vaikka arvelivatkin:
-
--- Kun tulee nöyrä vuosi, niin tuollaisella ei saa puhtaaksi, kun tulee
-heikompi vilja.
-
-Ylitornion Nuotiorannalle toi ensimmäisen viskuukoneen Ojan vaari
-Hämeestä pellavaisten hakumatkaltaan. Mutta ukko pani uuden masiininsa
-riiheen lukon taakse näytellen sitä kyläläisille vain "rahan eestä".
-Isännät kävivät kummaa katsomassa ja saarnasivat siitä pyhäiltaisissa
-istunnoissaan. Toiset sanoivat, etteivät mokomasta huoli, se kun
-ryöpyttää kaikki jyvätkin ruumenten joukkoon, toiset taas väittivät,
-että "hyvä se on selithän". Mutta Kulluvaaran Karisten Iisko ja
-Masiini-Aapokin maksoivat rahat, katsoivat masiinia ja tekivät
-itselleen samanlaiset, jopa rupesivat rakentelemaan niitä muillekin.
-
-Kolarin ensimmäinen viskuukone saatiin Vaattojärven Alataloon n. 60
-vuotta takaperin, ja koneen tekijä oli ylitorniolainen puuseppä Pekka
-Karinen. Pari vuotta myöhemmin hankki Sieppijärven Hilppakin koneen,
-ja kun toi emännän taloonsa, niin vei hänet ensiksi riiheen katsomaan
-uutta masiiniansa, pöyryyttäen sillä paremman puutteessa ruumenia.
-
-Kittilän Kaukosessa teki Mokon Matti ensimmäisen rusamasiinin noin
-50 vuotta takaperin. Matti oli vain vaivainen kylän elatusukko,
-joka kerran avojaloin asteli Ouluun valittamaan maaherralle huonoa
-elatustaan, saaden maaherralta kuulla, että "pitää Matille antaa
-enemmän elatusta". Pitkällä etelänmatkallaan sai Kaukosen mies muiden
-kummien ohella -- Oulun kirkossa ukko kuuli uruilla soitettavan, ja
-sitä sitten useasti matki möristen, piipittäen ja luiluttaen, että
-semmoista jumalatointa jongaa Oulun kirkossa pidettiin, kun ihmiset
-yrittivät veisata --- nähdä rusamasiininkin ja kotiin päästyään
-teki samanmallisen kojeen. Puusta ukko vain nikarteli kaikki vehkeet,
-veistellen koivusta rattaatkin, ja sitten masiinia selässään kantaen
-kulki riihestä toiseen jyviä puhdistamassa, saaden maksua kapan
-rusalta.
-
-Kärrypelit kulkeutuivat ylimaihin vasta maantien matkassa. Tulipa
-viimein polkupyöräkin, joka oli jo niin hirveä koje, että muuan
-Kaukosen muori nähdessään ensi kerran sillä ajettavan kauhistuneena
-kiljaisi: "Herra Jesus, piru viepi miestä!"
-
-Mutta ennen maantietä sentään ruvettiin jo kotipihasilla ja pelloilla
-ajelemaan puukärryillä. Kaukosen Kiviniemessä ja Hakalassa, jotka
-varakkaimpina olivat aina kylänsä edelläkävijöinä -- m.m. ranka- ja
-lankkusahojenkin omistajina -- nähtiin ensimmäiset lantakärrytkin jo
-50-60 vuotta takaperin, puuakseliset, puupyöräiset lannanajovehkeet.
-Mutta oikeat kärryt, Kittilän esikoiset, nähtiin pastori Nordbergilla,
-joka oli tuonut ne etelästä. Kirkonkylillä ukko niillä vain saattoi
-ajella, mutta ei etemmäksi, sillä ei ollut tietä etelään ei pohjoiseen.
-Pastorin huutokaupassa 1870 joutuivat kärryt Vaatto-äijälle, Kolarin
-Vaattojärvelle ja sieltä Könkääseen.
-
-Ompelukonekin osui viimein Lapinkorpeen, vaikkei sellaisesta ihmeestä
-vielä moni ollut kuullut puhuttavankaan. Kaukosen mieskin tuli kerran
-etelästä koneella ommelluissa takeissa, ja sitä kaikki kummastelivat:
-
--- Siinäpä vasta mestari on ollut, kun näin hiinisti on ommellut.
-
--- Se onkin masiinilla ommeltu! selitti takinomistaja.
-
--- Masiinilla! Voiko rusamasiinilla ommellakin? kyläläiset taas
-ihmettelivät.
-
--- On niitä parempiakin masiinia! ylpeili mies.
-
-Sellaisen "paremman masiinin" hankki ensiksi, noin 40 vuotta takaperin,
-Kittilän kirkonkylän kraatari Mikko Vettainen. Ja koko Kittilä kulki
-kummastellen katsomassa, kun kraatari ei enää kyköttänytkään pöydällä
-jalat ristissä kuin lappalainen, vaan istui jakkaralla masiininsa
-ääressä polkea veivaten ja herrana käännellen ompelustaan, jota
-masiini hyrräten hakata nokitti kuin tihulainen. Kraatarinkin arvo
-nousi siitä, niin että hän alkoi taksoittaa työtänsä sen mukaan, minkä
-tukkimies hevosineen ansaitsi päivässä, eli markka-kymmeneen, kun se
-ennen oli ollut vain neljä, viisi markkaa.
-
-Uudenaikaisia olivat jo ne vaatteet ja parseelit, joita masiinilla
-ommeltiin. Entisen kansan käsin ommellut puvut olivat silloin jo
-kadonneet, ja vain kaikkein vanhimmat muorit ja vaarit niitä enää
-muistavat.
-
-Pellavarohtimista nuoruaiseksi kudottu "prostinapaita" oli alimmaisena
-arkipaitana sekä miehillä että naisilla, pyhänä taas hienompi
-liinapaita. Pellavaloiminen, villakuteinen hame oli musta- taikka
-tummanruskeapohjainen, punaisine, sinisine ja viheriäisine
-pitkin-raitoineen. Röijy oli tummavärinen, usein raitainenkin, vyöllä
-"hoikemuksesta" kohdasta kiinnitetty. Päässä oli varakkailla naisilla,
-lukkarin muoreilla ja tyttärillä sekä muilla rikkailla sininen
-tykkilakki "fluureineen" ja leveine silkkisolmuineen, jaloissa
-raitaiset sukat sekä mustat ruojuskengät. Housuja eivät naiset
-tarvinneet, "jopa olisivat nauranhet suunsa halki, jos joku olisi
-housuja pitänyt. Sanottiin kyllä, että herrasfröökynöillä oli
-housukki... Mutta mieki olin lopulla seittemääkymmentä kun ensimmäiset
-housuni sain." Paksu "toppihame, joka oli tehty kuin täkki", oli
-alushameena talvella. Vielä oli naisilla komea "silkkifluurinen"
-punainen hartiohuivi, "lonksaali", jonka rikkaat kiinnittivät
-kultasormuksella "lean alle", vieläpä muutamilla oli suolivyössä toinen
-korea huivi. Emännän sormessa oli leveäkantainen "kraveerattu"
-hopeasormus, ja kotoisissa oloissa riippui hänen vyössään komea
-messinkinen vyölliskoukku monine avaimineen. Talvella käytettiin
-päällä vielä "kohtua", turkkia, jonka päällinen isoisilla oli
-"ruottinverkaa, hyvää jos hyvää", sisus oravannahkaa sekä kaulus
-"hiiniä vesielävännahkaa tai siperinnahkaa... ja se vesielävännahka
-olikin tyyristä". Krinuliinejäkin oli noin 60 vuotta takaperin
-nähty kaupungin mamseleilla, olipa oltu näkemässä, kun kerran
-"Toornion fröökynöitä" oli viety Haaparannalle "paaleihin":
-heinähäkkiin oli täytynyt fröökynät sovittaa jaloilleen seisomaan,
-kun eivät pystyneet istumaan ajurin rekeen. Jotkut ylpeimmät Tornion
-laakson tyttäretkin, samoin kuin Kittilän ja Muonion parhaimmukset
-panettivat krinuliinivanteita alushameeseensa. Niin oli Kittilässä
-"Ranken frouvalla", Jussilan Maria-Johannalla ja Sirkankylän Kaijalla
-sekä muilla semmoisilla "höökäreillä" komeat pönkkähameet. Vanha,
-80-vuotias Palon Mari-mummukin Kukkolassa sanoi parissakymmenissä
-ollessaan komeilleensa kolmen vanteen hameessa, mutta oli muutamilla
-ollut kahdeksankin vannetta. Semmoinen hame oli kuin puupirri,
-alimmainen pyörökin oli jo kuin pyykkisaavin vanne. Ovesta kun
-sellaisissa hameissa yritti, niin "aina länkkyä jäi jälkhen". Mutta
-surullisen lopun sai Kittilän krinuliinikoreilu. Muuanna talvi-iltana
-punotti taivas ja lumi ja koko maailma aivan verisenä. Kittilä
-kauhistui ja yhteistä loppua odotellen riisti pois ja repi synnilliset
-koreutensa, Jussilan Maria-Johannakin poltti krinuliinivanteisen
-hameensa.
-
-Miehet häärivät kesällä hurstihousuissa ja röijyissä. Talvella taas
-oli "kankhasta" housut, joiden etumuksessa oli pelti, mikä avattuna
-"putosi polvhin asti, niin että koko hoito näkyi". Pystykauluksinen
-röijy oli valkeaa villakangasta, ja sen rintaa koristi rivi kirkkaita
-messinkinappeja. Ulkona liikuttaessa oli päällä miltei nilkkoihin
-ulottuva, villavyöllä vyötetty vitivalkea sarkakauhtana, umpitakki,
-"ja se merkithin, että oli vireä vaimo, kun miehellä oli kauhean valkea
-takki". Takkinsa "poovessa" säilyttivät miehet lappalaisten tapaan
-tuluksia sekä muitakin "kaluja". Metsämiehilläkin oli eräretkeltä
-tullessaan povi lintuja täynnä. Pitkillä matkoilla pantiin umpitakin
-päälle vielä turkit, ja sidottiin kaulan, rinnan ja vyötäisten
-ympäritse 8-9 kyynärää pitkä leveä villavyö. Päässä pidettiin kesällä
-omien räätälien tekemää "lippilakkia", talvella taas koiran- taikka
-lampaannahkaista reuhkaa. Jaloissa oli karvaiset "nauvakkaat" taikka
-poronnahkaiset kallokkaat, joissa lyhytvartisten sukkien, "kuopien",
-lisäksi käytettiin täytteinä heiniä.
-
-Mutta rikkailla isännillä ja valiomiehillä oli juhlatilaisuuksissa
-päällään "rokki", joka oli sinisestä verasta tehty, puolimäärään
-polvia ulottuva, leveäkauluksinen, messinkinappinen herrasparseeli.
-Nivusten kautta se otti ihoon kiinni, mutta helmoista oli niin alava
-ja leveäpoimuinen, että siitä saattoi hyvinkin sivaltaa pari
-lakkivaatetta, "eikä tiennyt mithän, että oli otettu". Takahelmoissa
-oli rokin "salaplakkari", josta tavallisesti "pikkuisen joku valkea
-nuska näkyi", kun isäntä pyörähteli. Valiomiesten parseeleja olivat
-myöskin korkeat "tröttöhatut" sekä samettiperäiset karvalakit, joissa
-oli "niin hiini karva, että jos minnekäpäin pyyhkäsi, niin se jäi sinne
-päin nojaillen".
-
-Itse kehräsi ja kutoi naisväki kaikki vaatteensa ja kankaansa. Siinä
-hommassa menivät talven pitkät päretulilla valaistut pimeät sekä
-keväiset päivät, ja sai siinä hääriä
-
-    "totinen Toimelan emäntä
-    ja viisi vireää piikaa".
-
-Talvella kehrättiin, keväällä maaliskuussa ruvettiin kutomaan, ja
-sitten jo ennen kesätöitä piti joutua kaikki valmiiksi.
-
-Kotona toimitettiin värjääminenkin, ja värjäysaineet olivat
-miltei kaikki kotimetsistä kerättyjä. Mustaan käytettiin "mustien
-kaltioitten" mutaa, "maamustaa", lepänparkkia ja pyörätahon ihviä,
-harmajaa saatiin jauhopuolan eli hietapuolan varvuilla, punaista
-värjättiin koivunkänsillä, "ja piti siihen olla vähän myrkkyäkin", ja
-keltaiseksi painettiin koivun pihkalehdillä, lupoilla ja kelloilla sekä
-viheriäiseksi koivun pihkalehdillä, sinikivellä ja "saltsyyrällä".
-Sinistä värjättiin myöskin ikivanhaan kansan tapaan: hapatettiin
-kiukaalla astiassa sinikiveä ja ihmisen "virstaa" ja siinä päiväkausin
-liotettiin ja hämmennettiin värjättäviä lankoja taikka villoja, "ja
-se haisi kuin väripytty". Kaikkia metsävärejä piti keittää vedessä ja
-panna väripataan hiukan suolaakin ja sitten "kultioida", että väri
-paremmin tarttui kiinni.
-
-Sarat, "kankhat", vanutettiin kotona. Muutamissa taloissa oli
-vartavastiset lovikylkiset vanutuspuut, mutta toiset toimittivat
-vanuttamisen potkimalla. Pari päiväkautta saivat poikaset maata
-selällään penkillä pöydän ja seinän välissä jalat vastakkain, potkien
-sarkakääröä, toinen alta, toinen päältä, niin että se myötäänsä
-pyöriä kihnutti tullen yhä tiuhemmaksi.
-
-Ei osannut entisten pirttien kansa kirjoitustaitoa, hyvä kun sai
-painetusta sanasta selvän siksi, että läpäisi rippikoulunsa ja
-lukukinkereillä tuli toimeen pappinsa kanssa. Pienimmätkin paperit,
-velkakirjat ja palvelijain "päästöseelit" piti kirjoituttaa papilla
-taikka muulla pitäjän virkamiehellä ja ottaa ne vastaan useinkin
-ruotsinkielisinä ymmärtämättä sisällöstä muuta kuin kömpelön
-puumerkkinsä.
-
-Oli siellä täällä sentään joku oppinut "kriivarikin", jonka luokse
-ukot saattoivat astella asioineen, tarvitsematta aina mennä
-virkaherroja häiritsemään. Sellainen oli Turtolan "Vestolan herra",
-Nils Ekström, joka kyllä jo kuului virkaherroihin, sellainen myöskin
-Pellon "Länkke", Suomen sodan aikainen, "Sant-Mikkelistä" lähtenyt
-kersantti Herman Lemke, joka rauhan jälkeen oli jäänyt Ruotsin
-puolelle ja sieltä kulkeutunut Pelloon. Vanha kersantti oli "hyvä
-kriivari", osaten kirjoittaa "ruottinkielenkin", ja ruotsiksi hän
-kaikki kirjoittikin, päästöseelitkin päästeli samalla kielellä.
-Kolarilaisten kynämiehenä oli Pellikan Olli, joka saattoi toimittaa
-"värteerinkejäkin", sekä Kristiina Ulriika Torneus, "Tupa-muori", joka
-alhaalta Tornionjoelta oli joutunut Lanton Heikin emännäksi. Hänkin
-osasi lukea ja kirjoittaa "ruottinkielen" ja kykeni suomentelemaan
-ukkojen maakauppakirjoja sekä muita papereita, jopa niitä
-kirjoittamaankin. Velkakirjan kyhäsi Tupa-muori esim. tällä tavalla:
-
-    "Minä alle kirjoitettu olen Lainaxi ottanut Johan Matin Pojalta
-    KihlanKin Koste Yden Summan suuren 60 Ricsiä Welka Rahasa ilman
-    Räntyä Jaakon Päivän asti mutta jos Silloin ei maxo tapahtu niin
-    Lankea sille Rahale Lailinen Ränty sexi kun se maxetan Kolarisa
-    15 Päivä Joulu Kuusa 1845.
-
-                                             Johan Joh:son Lanto
-
-    Kirj. C. U. Lanto"
-
-Mutta sitten nousi ukkojen omasta joukosta kirjoitusmiehiä. Pellosta
-kävivät Jolman pojat, Antti ja Heikki, Torniossa Viipon mamsellin
-koulussa vuoden oppien kirjoituskonstin sekä "neljä ensimmäistä
-laskutapaa", jopa ruotsinkieltäkin. Antista tuli sitten Lemken jälkeen
-Pellon kynämestari. Suomeksi hän kyllä kirjoitti, vaikka saikin "kaiken
-valon ja kaavan Länkken papereista ja muista vanhoista kirjoista".
-
-Turtolan kirkolla oli kirjoitusmiehenä Vestolan herran jälkeen pari,
-kolme vuotta takaperin 90:n ikäisenä kuollut Heikki Lauri, joka
-hoiteli kaikki kunnan asiat. Kolarin ensimmäiset kirjoitusmiehet
-oppivat taitonsa pastori Bäckmanilta, joka oli Kolarissa 1858-1862.
-Pastori piti pyhäiltoina kylän nuorille koulua kotonaan, luettaen
-biblianhistoriaa, katkismusta ja virsikirjaa sekä sisähuoneessa
-opettaen muutamille pojille kirjoitus- ja laskutaitoa. Siinä koulussa
-Heikkilän Niilokin ja Pellikan Heikki oppivat kynämiehiksi, Heikkilän
-Niilosta, "Houvin Nikusta", tulikin sitten koko kunnan kuulu toimimies,
-"kirjailija" ja asianajaja, joka saattoi miltei kaikki juttunsa ajaa
-aina "sinaattiin" asti, ja "sen miehet sinaatissa korjasivat, vaikka
-Nikulla oli toinen käsi housunliitingissä kun kirjoitti". Ukolla
-olikin niin paljon kirjoittamista, ettei joutanut juuri koskaan talon
-töihin. Myötäänsä vain piti kynä kädessä istua pöydän ääressä, ja
-silloin "kun ukko kirjoitti ulos, ei saanut paljo partten päällä
-kävellä". Lattiaparret kun liikkuivat ja natisivat, niin kynämies "ei
-saanut verta niin seisomhan että olisi tullut selvää". Ukko, jolla oli
-"lutheerilainen usko joka kokassa", kuoli 57-vuotisena 1898.
-
-Kittilän parhaita kynämiehiä oli Alakylässä asuva Vene-Aapo, taitava
-kenkäseppä ja venemestari, joka kirjoitteli kuulumisia sanomalehtiinkin
-sekä omiksi huveikseen pisteli kaikenlaisia asioita muistiin, saaden
-aikaan paksun päiväkirjan. Pitäjän ylipään kirjamiehenä oli Köngäsessä
-asuva Jokelan Mikko.
-
-Kynämiesten eturivissä puuhatessa saatiin kuntiin sitten kaikenlaisia
-uusia laitoksia, lainamakasiineja, teitä ja muita hyviä asioita.
-Saatiin yhteinen paloapuhoitokin. Jopa Kittilässä pari metsiä
-kiertelevää lapinäijääkin hyvästyi palovakuutukseen, niin että he
-menivät ja pyysivät vakuuttaa pirrikotansa kaikkine hoitoineen. Sitten
-toinen otti ja poltti vanhan tuohiröttelönsä ja meni vaatimaan rahoja.
-
--- Mitäs suita sitten on palanut? kysyttiin.
-
--- Na, kota paloi ja aikainen hyvä uihkuralyly ja kotkansulkaviuhka,
-jolla tulta viihothan palamhan.
-
-Pilanpäiten annettiin ukolle markka-pari.
-
-Mutta pian tuli toinenkin metsien mies vaatimaan palorahoja.
-
--- Mitäs sulta on palanut ja milloin? tiedusteltiin.
-
--- Na, ei mithän vielä, äijä selitti. Mutta huomenna mie poltan!
-
-Kirjoitustaitoiset miehet, Laurit, Jolmat, Houvin Nikut, Vene-Aapot,
-Jokelan Mikot, olivat Lapinkorpensa uuden ajan ensimmäisiä miehiä.
-Heidän kirjahyllystään saattoi löytää muitakin kirjoja kuin
-katkismuksen, virsikirjan ja jonkun vanhan postillan. Houvin
-Nikullakin oli "iso kirjasto", mutta ukon kuoleman jälkeen vietiin se
-aitan yliparsille, ja sitten kun aitta purettiin, joutuivat kirjat
-ajelehtimaan lumihankeen, sinne häviten. Kirjamiehet olivat myöskin
-ensimmäisiä "aviisujen viljojia" paikkakuntansa pirteissä. Niinpä luki
-Heikkilän Niku "Virallista lehteä" ja "Kaikua", Heikki Lauri ja Jolmat
-"Oulun Viikkosanomia", sitten "Suometarta" ja "Kaikua", samoin
-Kittilän Vene-Aapokin. Heidän kauttaan levisivät maailman tiedot ja
-viisaudet Lapin erämaihinkin, ja monet kirjoittelivat kotiseutunsa
-kuulumisia sanomalehtiin; siten puolestaan sai muukin maailma kuulla
-Lapinkorven elämästä.
-
-
-
-
-Vene-Aapon "Aikain Muistoja."
-
-
-"Mie olen Syntyny Sinä 11. päivä heinä Kuuta 1819. Kuoli minulta Isä 4
-bänä helmi Kuusa 1841. Maalis Kuun 21 päivä 1844 Kuoli minulta äiti.
-1848 olen mie nainu. 20 huhti Kuuta 1851 Anna Kaisa syntyny = pääsin
-asumaan omaan huoneesenin syksyllä samana vuonna nivanniemele. Nämä
-Eteliset vuodet ovat nöyriä. 1859 mitattijn minule Nybyki: Suutari
-nimeltä. Minun vanhimmillani oli huonet ylitalon ylempänä josa asut.
-Isänin oli Rovaniemesta, ala Jääsköstä Kotosin mainio Vene Seppä. Josta
-sai nimengi = Vene Jussi: tavallisesa puhesa."
-
-Näin aloittaa Kittilän Alakylän merkkimies, viime vuosisadalla elänyt
-"Vene-Aapo", päiväkirjansa, jota 1850-luvun alusta lähtien viiden
-vuosikymmenen ajan uskollisesti kirjoitteli, täyttäen vuosi vuodelta
-sivun toisensa jälkeen, niin että siitä ukon kuollessa 1900 oli
-paisunut paksu, viidettäsataa tiheää vihonsivua täyttävä teos. Sen
-nimeksi kelpaavat ensi sanat kuuluvat:
-
--- Kiriotan Aikain Muistoia J.A. Jääskö.
-
-Johan Abrain Jääskö eli Suutari, jota myöskin "tavallisesa puhesa"
-sanottiin "Vene-Aapoksi", ei ollut aivan jokapäiväisiä lapinmiehiä. Hän
-oli niinkuin isänsäkin koko seudun kuuluisimpia veneseppiä, satojen
-kaksi- ja kolmilaitojen rakentaja, vielä mainio "pitäjän suutari",
-pieksujen, lapin nutukkaiden ja koipisaappaiden sekä anturakenkien
-ompelija, jopa taitava länkimestarikin, lisäksi "nybykin" viljelijä,
-joka joutessaan kävi kalalla, kulki oravametsässä, joskus "pruukasi"
-tervaakin. Näistä toimistaan Aapo kertoo päiväkirjassaan:
-
-"Kymmen uotisesta alkaen Rupesin kulkemaan Isä vainan kansa veneen
-tevoisa -- 17 uodellanin aloin tehä veneitä itte Päinin Rovaniemesä
-ensin Siitä aioin yhä: Niitä veneitä olis satamäärin joisa olen oilu
-teosa. Vasta Laitoin Vene huoneen 1856 ia tehin siinä, mie olen tehny
-enimästään aivan yksin veneitä. Suutarin työ on minulta vieny Palion
-aikaa. Sitä työtä olen tehny Palion Erittäin Pieksokengiä aina Ouluun
-asti ia etemä ahvenan maale ia helsinkiin asti -- nyt 1862 luovuin Pois
-Pitäiän Suutarin virasta muta ei siitä työstä päse erileen -- ia Palio
-muuta työtä yhtä ia toista huoneita tehny -- Ja tervaa Pruukanu kansa
--- Se on veneen teko useingi Syriä Työnä ia kaikki kotinen työ yhen
-miehen päälä, niin siinä on palion aian kulua ainuale miehele."
-
-Mutta vaikka nämä leipätyöt tuottivatkin paljon "aian kulua ainuale
-miehele", riitti ahkeralta raatajalta silti aikaa muuhunkin.
-Vene-Aapo oli koko paikkakunnallaan ainoa mies, joka osasi lukea
-muutakin kuin almanakkaa, katkismusta ja virsikirjaa. Hänelle tuli
-jo aikoinaan "Suometar" ja "Oulun Viikkosanomat", sitten Kivekkään
-"Kaiku" sekä Gummeruksen "Kyläkirjasto" kuvalehtineen, ja hänen
-kirjahyllyssään nähtiin koko joukko aikansa tietokirjallisuutta.
-Merkillisen kirjoitustaidonkin Aapo sai oppia -- pappi piirsi hänelle
-kirjoituskirjaimet malliksi -- ja pian tuli venemestarista semmoinen
-kynämestari, että pystyi kirjoittamaan kaikki paikkakuntalaisten
-asiakirjat, jopa kyhäämään lapinuutisia Kaikuunkin, vieläpä
-joutoaikuinaan huvikseen pistelemään asioita "Aikain Muistoihinsakin".
-
-Nämä "Aikain Muistot" ovatkin Vene-Aapon merkillisimpiä
-aikaansaannoksia. Jo kirjallisena miehenä ja kynämestarina oli Aapo
-kotiseudullaan jalossa maineessa, mutta hänen paksu päiväkirjansa,
-jota ukon tiedettiin ahkerasti kirjoittelevan, herätti kylän miehissä
-kummastelua. "Vene-Aapon Aikakirjasta" tiesi mainita ei vain kotikylä,
-vaan koko seurakunta, jopa naapuripitäjäkin.
-
-Eikä suotta. Olihan jo outoa lapinkorven yksinäisen miehen
-kirjanviljelys ja vielä oudompaa, kun tämä uudismaan raataja, veneiden
-veistäjä, pikilangan pistäjä rupesi pistelemään paperille muitakin
-asioita kuin velkasitoumuksia, renkien ja piikojen "päästöseelejä"
-sekä perinnönjakoja, saamatta siitä palkakseen edes tolppaakaan
-niinkuin velkakirjoista ja muista pikku papereista.
-
-Syrjäisen erämaankylän miehellä ei ollut suinkaan suuria ihmeitä
-annettavana "Aikain Muistoillensa". Tiettömien taipaleiden takainen
-kylä eli jokivarrellaan vain hiljaista arkea, jossa ei tapahtunut
-juuri sen kummempia, maailmaa järkyttäviä asioita kuin että talvi
-meni ja kesä tuli, joki purki jäänsä ja taas vuoroonsa jäätyi.
-Kesällä kiusasi räkkä ja talvella paukutti pakkanen. Mutta näistä
-seikoista riippui erämaan hyvinvointi, näitä tarkkasi korpikylän
-pienien peltojen raataja sekä metsiä kiertelevä poromies, näitä
-seurasi kylän kirjamieskin pistellen niitä ahkerasti paperiinsa.
-Vuodenaikain vaiheet ilmanlaatuineen, lehden, ruohon ja viljan
-kasvoineen ja vuodentuloineen täyttävätkin suurimman osan Vene-Aapon
-päiväkirjaa. Päiväpaisteet ja pilvisäät, sateet ja ukoniilet, tuulet,
-myrskyt ja nöyrät säät, hallat ja pakkaset, tulvat ja lumikinokset
-on hän vuosi vuodelta, jopa usein päivä päivältä tarkoin merkinnyt
-kirjaansa. Varsinkin vanhankansan merkkipäivät on ukko joka vuosi
-muistanut. Joulun edelliset pesäpäivät, jolloin talven yö oli
-kaikkein armottomimpana, hän aina merkitsi muistiin sekä sitten
-"merkkipäivät Joulusta loppiaiseen", jotka hän järjesti vastaamaan
-vuoden kuukausia, sillä ne "merkittevät Kuu Kausia uoden ympäri".
-Sitten pitkin vuotta piti merkkipäivinä istahtaa kirjan ääreen ja
-piirrältää päivän laatu. Paljon niitä Aapolla olikin: Paavali, Heikki,
-Kynttilä, Matti, laskiainen, pääsiäinen, Tipurtti, suviyöt, Kleetus,
-Monikka, Rosa, Kothart, Sikismunt, Mamertus, Valpuri, Erkki, Urpanus.
-Petronella, Helluntai, Eskeli, Juhannus, Jaakko, 7 unikekoa, Lauri,
-Perttuli, Ristinpäivä, Mikkeli, Simu ja Kekri. Onpa hänellä vielä
-muistissa "Jupelin juhla" 18. kesäk. 1851 sekä vanhat "Kanttauspäivät."
-Toukokuun 5-6 p:nä 1860 on Aapolla "Vijmeiset Kanttaiat" sekä 6.
-toukok. 1892: "Kylmä mahoton itäpohjanen Karjuu. Jo Kanttajat Kapisti
-saa nähdä mitä seuraa."
-
-Pakkanen on lapintalven tavallinen isäntä. Sitä saa Vene-Aapokin
-päivä päivältä joskus viikoittain merkitä muistoihinsa. Väliin on
-pakkasenlainen, kuurotuspakkanen ja vitipakkanen, väliin rautaisen
-kylmä tai kipsa pakkanen taikka pakkasen vingerä ja "pakkas häkärä
-niin Ettei Kylä nävy", sitten taas kurikkapakkanen, tulipalo-pakkanen
-ja "Pakkanen parasta laija", jopa "Kauheia Pakkanen" ja "Siperjalainen
-Kylmyys" sekä joskus "Isä Pakkanen se nyt on pikku poikia net ennen
-on olleet vielä tämän Rinnala". Silloin saattaa hyvinkin sanoa: "Sen
-lainen se Isätalvi on", kun vielä "Väki viina pruvarikin" näyttää 60
-astetta ja "Elävä Hopeja on peräti Kyhnettyny." Tyvenillä pakkassäillä
-"huve seisoo mettisä aivan liikkumatta ja niin kovasti suiuttaa koivut
-veinpeliksi Että tien Reijät umpeen koiukoisa ja mettä on kun Seinä
-huvetönkkyrisä."
-
-Mutta sitten saattoi ilma lauhtua, sekä tulla "suvi ia kova", niin
-että "Iso huve kyllä lähti ia Rästäät holuaa ia vesi lammit nurkisa."
-Taikka voi tulla vitikönttyrää, alkaa lunta kilmoa ja karvoa, jopa
-kerrassaan ajaa "hirmuisen lumen annon ia kauheian tuiskun" taikka
-käydä vain "kova uho kaakosta" tai "luoti Pohianen kariua Kauhiasti"
-taikka pitää "kylmän vinkejää ja yhenlaista nöyrän sään tuheroa
-ia kihnutusta". Voi talven pakkaskiherillä myös lykätä umusään ja
-höyryn häkärän, niin että puut riimottuivat, jopa työntää pakkashöyryn
-juotkuja vaaroihin ja vielä olla "höyry alta auki pahinta laatua",
-ennustaen kesäisiä hallaöitä. Voi talvella pitää myöskin kaunista
-pilvisäätä, seesilmaa, lauhaa takkalaa taikka kuivaa takkalaa,
-voi joskus taivas punaisena pohottaa, ennustaen huonoja ilmoja ja
-ryöppysäitä, jolloin talven lumikinokset yhä kasvoivat. Tavattomasti
-toisina talvina lunta tulikin. "Oho hirmunen lumen paljous ia kinokset
-Että kauhistaa", sai Aapo väliin huudahtaa, sekä: "Oho hirmunen sitä
-Lumen tuloa Ku sataa mitä ales mahtuu." Niinpä saikin kirjamies
-toisinaan mitata kuuden, seitsemän korttelin lumen tasamailla, jopa voi
-toukokuussa 1859 merkitä: "Tämän Talven mainio 9 Korttelin Lumi on
-aivan Liikkumatta tähän asti."
-
-Kevätpuoleen sitten huhti- ja toukokuussa alkoi "etelä sosehtia ja
-pitää suven kihnutusta". Silloin "lämmin seisoi pääle yhä", toisinaan
-lykäten auterenkin, toisinaan taas lunta mäskäten ja toljaten.
-Mutta lämpöisen lisääntyessä tapahtui niin että "io se Lumi Riepu
-Kävi penikan Saunala -- ku mennä Keskiviikkona oli aivan talvi -- ia
-nyt ei näy lumipilkkaa palioksi misään, ia on lämmin ia sataa." Ei
-kyllä aina lumiriepu näin äkkinäistä penikansaunaa saanut, monesti
-liehtoi pitkällinen kevätpohjoinen, jolloin talven hanget makasivat
-joko "koiran kantavina" taikka porohankina ja ihmishankina, jopa
-hevoshankinakin.
-
-Kevään kulusta on kirjanpitäjällä useinkin miltei jokapäiväiset
-merkinnät. "Vesi tulee... sulia on virroisa palion... Lumi näkee
-semmoista löylyä... Vettä sataa... Kesämaa alkaa näkyä.... Jäät
-liikkuvat... suantojäät huilaavat... Jäitä purkaa joen täyveltä...
-Jään sohruia kulkee... äpöistä lunta sataa... Jää tekee patoa...
-Vesi tuleskelee... vesi nousee... kärkkyy rantatörmän pääle...
-Lauttavesi seisoo törmälä." Ja vihdoin sitten: "Kyllä nyt vesi menee...
-kulkuu... meneskellee..." Tulvan mittareina on ukolla Keilakivi,
-Nivansaari sekä sittemmin Sarasaari joskus "kuukuman kirjanen kivi"
-Suutarin rannassa. Suurella tulvalla on Keilakivi hupussa, Sarasaari
-"upesa" ja vain varvut näkyvät Nivansaaresta sekä "kuukuman kirjasessa
-kivesä jäi nennää 1 tuuma ylös." Mutta kun tulva rupeaa laskemaan,
-niin "Keilakiven nenä on vähän ylhälä", Nivan saari nousee ja
-"Sarasaaren laki alkaa näkyä". Mielihyvin Aapo joka kevät oikein
-alleviivaten merkitsee: "Lehti hiiren korvala... Lehti Häpäsee
-Havon." Muuttolinnuista on käki miltei aina muistettu. "_Käki kukku_"
-on toisinaan pistetty "latinalla" ja vielä viivattu alle. Toukok.
-11 p:nä 1882 on ukko saanut merkitä: "_Käki_, tuo vanha tuttu lentää
-Liuvotteli maata myön tästä ylös päin meni. Saa nähdä että malttaako
-tuo Pohiolan Kevä Kökkönen olla Kukkumatta vanhan Erkin viikkoon asti
-kuin näin aikuisin io tänne tuli."
-
-Varsin tarkoin on Aapo joka kesä merkinnyt pellonteot sekä viljan
-kasvun. Niinpä varhaisena kesäntulona 1889 näemme jo 16. p:nä toukok.:
-"Pellot tehty melkein kaikki", ja kuun lopulla: "Oraat maan päällä
-piippaavat." Kesäkuulla sitten "Pellot viitottavat haara oraala...
-Pellot alkavat tuppeja Kääriä... Pelto alkaa hiusta näyttää... Pellot
-alkavat Päitä tehä." Heinäkuulla: "Pellot alkavat Käydä tasa terälle...
-Pelto on Ruan alulla... Pelto vanhin pää Maito jyvälä... Pellot
-alkavat veriä näyttää." Ja elok. 2.p:nä: "Peltoja on jo leikattu", sekä
-taas: "Pellot on leikattu pian kaikki."
-
-Tämän aikaisen kesän alkupäivinä Aapo toiveikkain mielin kirjoittaa:
-"Jo Tämä on Erin omasen lämmin ja varhainen kevä ei sitä ole mies
-muistiin monta sen laista Kevättä... nyt on toive kaikesta laista jos
-Jumala sois hyviä ilmoja marioja Joka laija ja muuta Kaikkia Jo
-palkittis menneen vuoden Kurijuutta hyvästi."
-
-Kesän aikana on Aapolla "Pouta ja lämmin kovasti", väliin "virheetön
-pouta" ja "Pouta Ponneton Pohiasesta", väliin oikein "mettä
-Sian Poutakin" sekä "sees niinku Kupari", joskus taas "Pouta viikko
-kelvollinen", vaikka se toisinaan "peltoia liinahuttaa". Mutta on
-vuorostaan taas "Kaunis Puoliselvä ilma" ja taivaalla hajapilviä
-taikka liennepilviä taikka "ohutta pilven resua". Väliin myös sataa
-pirskoo, pitää sateen tuheraa, sataa aika tavalla, lujasti, jopa
-"Kauhian Kovasti". Sataa joskus miltei koko kesänkin, niin että
-kirjanpitäjä saa merkitä: "Se on mainio mätö kesä 3 päivää on ollu
-poutaa heinän aiala" (1871). Joskus taas puhaltaa kuostepohjanen, jopa
-äityy lietsomaan kuukausimäärin, ja silloin täytyy tulla kirjaan
-(25.8.1878): "Tämä on Se mainio pohias kesä ku Juhanekselta on kääntyny
-pohiaseen niin ei ole liikkunu sieltä, imeeksi on juuri ympäri
-pyörähtäny. Se oli io keväilä pohias kavon, pohiainen kariuu kauhiasti
-koko päivän."
-
-Ukonilmat on myöskin tarkoin merkitty kirjaan. Joskus sattuu oikein
-"Kovasti Muistettava Ukkosen Ilma". Toisina kesinä ukkonen liikkuu
-harvoin, mutta toisina se taas myötäänsä kulkee, niin että Aapo saa
-tuon tuostakin kirjata: "Ukko Kulki ia paniki vielä... Ukko pani
-aamula ia päivälä... Ukko Pani kovasti mennä yönä puolen yön aikana ja
-salamat Läikyit yön pimeytessä ihanan kirkasti ia sato... Ukon iiliä
-pyöryiä ia kuohuia on kulkenu mutta ei ole täsä satanu". Hallat on
-niinikään aina muistettu. Miltei joka kesä halla "rippo ia räpistelee
-potonkaalia" taikka "syö" ja "panee", monesti se on "melkein
-kova", joskus "hirmusen kova ia se mokkaa peltoja oikein." Väliin
-kesäkuivana liikkuu "tuppihallakin", ja joskus pakkasien pelosta
-tehdään "sirppihallaakin". Elokuun 20-22 p:nä 1857 "näytti halla
-hirmusta haamuan Sangen peliättävälä muodola Ja uhkas Ihmis Raukkoia
-näliälä Jotka Jo Entistään olit hyvin hätäntynet mutta sen varieli
-Kuitengi Jumala Imheliselä tavala vaikka luode tuuli ankarasti Ja sato
-äppöiä Ja oli Kylmä niin Joka yö nousi nuori pilvi luoteelta Kuitengi
-Rikko vähän pottomaita Ja arinta lakua."
-
-Kesänaikainen Lapin räkkäkin saa usein merkintänsä. Sattuu joskus,
-kuten 1862, sääsketön kesä, ja siitä piirtää Aapo kirjaansa: "Se on Se
-Sääsketön kesä Eipä niitä ole huoneesa palion yhtäkään niin ku kevä
-parhaten. Siitä laista huono tuli uosi, sen pääle ei loppunu hyvään
-sääsketön kesä."
-
-Riihen puinnit ja vuodentulo on aina syksyisin pantu kirjaan. Saamme
-siitä lukea hyvät ja huonot vuodet, kamalan katovuodenkin 1867:n
-kulun ja tulokset: "nälkää kuuluu Joka Suunalta... hätä Leipää
-laitetaan nyt io iostaki... luppoia täälä nyt syötään palion...
-iauho leiviskä maksaa täälä 5 markkaa... Suomestaki kuuluu näliän
-kuoloa -- koko mailmasta kuuluu Surkiaa hädän huutoa... Ei nyt naura
-Rovaniemiläisekkään Lapin olien Syöntiä ku Parhaita höökäreiläki on
-olki huhmari pirtin loukosa ia vanteen sisään lyötään leipää -- ia
-Rahaa ei ole ollengaan... nyt on kova aika, Jumala itte tietää miten
-viimen käynee." Hyvinä vuosina taas Aapo voi merkitä: "io Se Kerta tuli
-pelto täysilleen, kuivanu vähin on, io se anto Jumala Leipää, hyvä
-vuosi, verraton Kaikesta, hyvä heinän teko moni pässy io heinästä, ia
-kaikkia maan kasuia yltäkyllin, marioiaki Joka Laija" (20.8.1878).
-
-Joka syksy on merkitty kirjaan lehden lähtö sekä "maan ja puun
-ruska", ruohojen ja lehtien syksyinen väri. Väliin on "Ruska hirviä
-sekä puusa että maasa", väliin taas "Ruska puusa Joksiki kaunis eikä
-maa Ruskakaa paha", taikka "Ruska on hyvin helevä". Sitten seuraa
-syksyn sateet toljauksineen, tulee ensin "lunta livuksi" ja viimein
-paukahtaa täysi talvi, joskus jo Ristinpäivältäkin -- 14 p. syysk.
--- eikä "enämpi löysää", niin että "Kyllä tämä on aika Kiriaan pantava
-asia". Vuoden loppuessa voi Aapo toisinaan antaa todistuksen: "Vuosi
-on taas Loppunu talvi on tähän asti olki mainion kaunis ilmoile että
-sitä ei vielä talveksi tiijäkään." Ja talvipäivän seisahtuessa hän
-huoahtaa: "Talvi Päivä Seiso eelä puolen päivän Kiitos Jumalalle
-päästiin myötäselle." Ihastuksella merkitsee kirjoitusmies auringon
-ensimmäisen näyttäytymisen uudelle vuodelle: "Kaunis Seesilma Aurinko
-armasti paisto jo vähän aikaa taas meile" (3.1.1885).
-
-Alituiselta luonnontarkkaajalta eivät suinkaan jääneet erikoiset
-luonnonilmiöt huomaamatta. Milloin on "eriskummilinen" kesä tai talvi
-taikka syksy, milloin taas "aurinko kummittelee", taikka revontulet
-ilmestyvät kaakosta, taikka "tulee suvi kuin pyssystä" keskelle
-tammikuun pakkasta; ja sekin on ennen näkemätön kumma, kun syksyllä
-"maakivet ovat puhtaat lumesta vaikka satelee lunta ja kartuttaa
-maan ja puun pääle mutta ei kiven pääle, vaikka ovat kuopala, niin
-ovat lumesta puhtaat niin ku olisit lämpimät." Kaikkein suurimpia
-kummia on, kun syksyllä 1858 "näkyy suuri Pyrstö tähti aurinkon ja
-otavan välilä". Siitä merkkiää Aapo lokak. 20 p:nä "Tällä vijkola Katos
-pyrstötähti (Tonatin nimi) Sen Kijre Juoksu näytti olevan Itä pohiasta
-Länsi Etelään alta otavan Sen Kumma pyrstö näytti olevan arviolta 5
-syltä pitkä Ja näkyään kuin auringon Sääri Laivalta Leviä Ja umia Ja
-auringosta ulos niin Kuin auringon Sääri tavallisesti pruukaa mutta
-Laiva suiu Itä pohiasta Kohti näytti Kuin olis hänen Kijre kulkunsa
-sujuttanu pyrstön Laivaa Jälkijnpäin -- Tämän Juoksu on vastaan muita
-Kierto tähtiä Se on nähty melkein koko mailmasa." Kuvauksensa on saanut
-myöskin "ihmeellisen merkilinen Tähti suihtu", joka tapahtui marrask.
-27 p:n iltana 1885: "Mutta se oli mahoton jonka laista mie en ole nähny
-Ku niitä sinkoili juuri aivan yhä satoja yhtä aikaa niin että koko
-taivas pani yhtenä Suittuna isompia ja pienempiä net menit aivan länsi
-etelään niin isot muutamat että iuova näky ku sammuit." Aikakirjaan
-merkittävä asia oli myöskin vuoden 1866 lokak. 7 p:n hirmumyrsky,
-joka oli niin "hirmusen kova Erittäin puihin mettisä että ios maailmaa
-Seiso niin sen iäliet tuntuat varmaan Satoia uosia eikä ole ollu
-useihin satoihin uosiin sen laista Puun kaatua kun nyt oli Se kaato
-kaickiin vahvimatki puut ia taitteli niin ku luokua niin ettei pääse
-kulkemaan mettisä, ia väänsi mullan ia kiviin kansa kumoon kotivaaran
-aihkitki ei auttanu." Paperille pantava kumma on sekin, kun "Pari käkeä
-lentelee täsä vainioita ia istuat pielisä ia seipäisä ia ovat kesuia
-kummallisesti ia mokon Ranta aitan takana oli vene oikiasa iohon teki
-yhen munan ia mokon kalle ampu Sen naaraan." Seuraavana vuonna on Aapo
-tähän lisännyt: "eibä siitä ole ollu mitään taikaa Uosi on io kulunu
-ei muuta ku kalle on nainu tänä kevänä".
-
-Kesäiset lohenpyynnit ja saaliit on Aapo tavallisesti vienyt kirjaansa.
-Elokuussa 1856 on merkitty: "lohia on saatu heitola mie sain
-Ala Karisa 18 parassa yönä", ja taas: "Ala Karista lohia 33: yhteen",
-sekä 1869 heinäkuussa: "Lohia saahan vähän. Pavot alhala ei saa olla
-kiini Se on väylä viimenki päätetty auki ia kemiläisten väki valta
-on nyt toki viimen lopula... Se on nyt väylä auki ei saa panna
-kiinni." Väylän avattua ruvetaankin saamaan lohia, mutta otetaan
-niitä säälimättä: "Kutu Lohia on taas pyytäneet kovasti ei kuunela
-lakia... Kutu lohet on täälä perin hävitetty... Lohia on tähän asti
-saatu tääläki hyvin ia Kaukosesa viisi kuusi sataa" (29.6.1873).
-Mutta sitten jo esim. 1884 näemme: "Lohia saaskennellaan" sekä 1886:
-"Lohia ei nyt taija olla ollenkaan", ja 1893: "Lohia vähin saahan."
-Metsälinnuistakin ja oravista Aapo nuorempina vuosinaan pitää kirjaa.
-Marraskuussa 1859 näemme: "Oravatki vaikene, on vielä aivan tulikko
-oravia joku... Mie tulin oravista Ja sain päivän pääle 10 vaikka on
-lunta Kortteli toista Oravila on hyvä hinta, mennä uona oli Korkein
-hinta 3 Ruplaa 50 Kop. Rihma: nyt toivotaan Samaa ja vielä Enämpääkin
-Kolarin markkinoila on Saatu 4 Ruplaa." Ja 1861: "Oravia Saatiin hyvin:
-mutta myytiin halvata 2 Ruplaa Rihma; markkinoisa saatiin 2 Kup. 25
-kop." Syksyllä 1868 on merkitty: "Lintua on peräti vähä... oravia ei
-ole ollenkaan nyt."
-
-Leipää täytyy karussa Lapissa useimpien eläjien joka vuosi ostaa,
-vaikka Herra hyvällä vuodella siunaisikin. Siksi leivänhinnat ovatkin
-aina päivän tärkeimpiä asioita, ja Aapokin ahkerasti muistaa niitä
-merkitä kirjaansa. Niinpä syksyllä 1852 "Jyvät maksavat 5 Rup. tynnyri
-ohria", ja 1857: "Tänä uona on maksettu siemen tynnyristä 12 Rup. Ja
-hätä olis tullut Ilman Kruunun Siementä", sekä 1861. "Jyvät maksaa
-7 ja 8 Rup. ohrat eikä saa sittenkään." Nälkävuonna 1867 "jauho
-matto maksaa Kittilän markkinoila 70 markkaa -- Torniosa 56 mark."
-Huhtikuussa 1870 luemme: "Elo on täälä kallista matto 50 markkaa,
-iauho £ 3 mark. 20 penniä; ohra tynnyri 30 mark; Ruvis tynnyri 40 mark:
-Oulusa ohrat 14 mark. Rukiit 16 mark. Torniosa ohrat 20 mark. Ruk 22 m.
-Kyyti sen tekee ku ei saaha prahin vetäiä vähälä eikä paliola." Sitten
-1893: "Elo on kyllä halpaa ku olis Rahaa -- 20 markkaa 100 kilon S.
-Rovaniemesä. ei se ole tyyristä".
-
-Tervaa poltettiin Vene-Aapon aikoina Kittilässä vielä parhaasta
-päästä, ja joka kevät joen auettua lähdettiin laskemaan tervalauttoja
-alas. "Tervalautat huilaavat", on Aapolla miltei joka keväisenä
-kirjaanpanona. Aapo itsekin joskus poltti tervaa. Niinpä "Uona 1863
-on minula taas tervan Pruukia vähän vanhaan hautaanin Porovaarassa
--- 60 poron kuormaa -- Ulos iuoksi 25 tynnyriä, net Jäit tulevaan
-uoteen eli syksylä Jos sopis alasvienti." -- "Ei sopinu hinta on
-syksylä ylön halpa 3 Rup. 75 kop. -- keväilä saatiin 4 Rup. 75 kop.
--- niitä langes sanomaton palious tervoia." Mutta syksyllä 1862 oli
-terva hyvässä hinnassa: "Tervoista saatu Torniosa 8 Rup. 5 kop.
-tynnyristä", Kymmenin tynnyrein Kittilän miehet tervojaan juonsivat
-alas, 1863:kin helluntaimaantaina "Erkkilän laurin terva lautta menee
-alas 70 tynnyriä kuinga käynee".
-
-Tervalauttojen jäljessä rupesivat sitten tukkilautat laskemaan, kun
-tukkimiehet nousivat Peräpohjan suuria metsiä kaatamaan. Talvella 1870
-on Aapo merkinnyt paksusti ja alleviivaten: "Tukin hakko on alkanut
-Kinis Selisä Sinetän Sahalle" ja myöhemmin jo "Tornion iätkiä on täälä,
-Simula on palion, Lindrutile tukin laskuun Kerpuale, olleet 3 viikua
-muutamat hakaneet kehää Simulasa Aution Riihesä on kansa miehiä."
-Sitten seuraa keväisin merkintöjä tukinlaskusta ja tukkilauttojen
-menosta. Kevättulvan loputtua "tukkilauttoja on huilannu koko päivän
-illala oikein", taikka "Lautta Miehet ovat pantisa oottavat
-tyvenemistä."
-
-Yksinäisen takamaan kylän erikoiset, puheenaihetta antaneet
-tapaukset saavat myös Aapon aikakirjassa paikkansa. Monet kylässä
-tapahtuneet "romiaiset", häät ja vihkimiset, kuolemat, hautajaiset
-ja perunkirjoitukset saamme siitä nähdä, samoin hukkumiset ja muut
-tapaturmaiset kuolemat, Niemen pikkupojan, Matin, kiveliöön
-katoamisen, kuuromykkätytön harhailun metsissä, Seppälän Iisakin
-kartanon palot, Sammun Hannun valkian vahingot ja Uopion riihen
-palot, vielä talon kaupat, ensimmäiset pärekatot ja ensimmäisen
-ratasmyllyn teon 1871, ensimmäisen palovakuutusyrityksen 1869. Joskus
-liikkuvat etelän rosvot metsäkylillä, kerran tapahtuu takamailla
-murhatyökin, ja murhamies tuomitaan "käsi ia kaula poikki = Siberiaan".
-Toisinaan käy karhu kylän karjassa. Elokuussa 1864 "mettä liikku ia
-tappo mokolta lehmän -- ia haavo yhen", ja seuraavana kesänä "liikku
-taas mettä Ja tappo Mokolta lehmän ia toisen haavo". Mutta sitten
-kolmantena keväänä toukok. "12vää Vasten Saatiin mettälinen Johan Erik
-ia mokon kalle ia vaaran heikki luu vaarasta taisi olla se pahan tekiä
-ku oli laiha se joka kahtena kesänä oli liikkunu." Keväällä 1881
-"Koiras _hirvi_ sarvipää (naaraala ei ole sarvia) nähtiin hangen
-aikana... pyytö himoset sanotaan sitä ajaneen ioko lienee tuo metsän
-Kukka tapettu." Paikkakunnalla liikkuneet kulkutauditkin on joskus
-merkitty Aapon kirjaan. Niinpä "1866 Tänä Syksynä on koleera Rutto
-liickunu haaparannalla ia vähin tälläkin puolela ia tornion Joela
-ylempänäki syyskesälä", ja elokuussa 1858 luemme: "Tämä Vuosi on Kovin
-Tautinen nyt on lijkunu Isompaa Ja pienempää Roskaa Rupulista ja
-Isosta tauvista aina Vatta puru Ja Silmä tautijn asti -- on Kuollu
-Kaivattaviaki." Ruijanrannan kalaretketkin sekä Ivalon "Kultavuoreen"
-meno ja lopuksi suuri Ameriikkaan muutto on pantu kirjalle. Jo 1881
-"Aleksanteri Kallo väkineen meni ameriikaan ja Ranta kalle Kaukosesta",
-ja vuosikymmenen perästä "Ameriikaan meni 50 henkejä Kittilän
-kirkolta." Mutta kun läänin maaherra matkusti syrjäisillä perukoillaan,
-oli se, jos mikään aikakirjaan merkittävä asia. Elokuun 5 p:nä 1886
-"Oulun Uusi Kuernööri Kenral Maiuri A. Kripenberg trillavaunuila, meni
-Kittilään veneelä. Myöskin meni Kittilään senattööri Iknatius ja
-Kalastus Insbehtori Malmkreen ja Kenraal Kuernöörin siainen Daen."
-Sitten 7 p:nä "Isot Herrat palasi Kittilästä veneelä Kävit sielä
-nelipyöräinen trillavaunu oli vaaran kartanola sen aikaa." --
-Ensimmäisten metsänhoitajain saapuminen 1860 Kittilään oli myös
-muistettava asia, samoin isonjaon aloittaminen 1874 sekä jatkuminen,
-sitten kinkerien pito, "pispan kokoukset" ja pappien seurakuntaan tulo
-sekä lähtö. Maaliskuussa 1883 kirjoittaa Aapo: "Kirkko herra heikeli
-meni täältä menneelä viikola Pudasiärveen, on ollu täälä toistakymmentä
-vuotta Se Karle apiel Heikeli oli alkkulan kirkkoherran poika ia vallan
-hyvä pappi vaikka ei uskovaiset oikein tykänneet, mutta se oli kuitenki
-oikia uskovainen pappi."
-
-Sanomalehtiä viljovana kirjallisena miehenä sai Vene-Aapo aina tietoja
-suuren maailman menostakin, ja merkillisimmät tapahtumat piirteli hän
-päiväkirjaansa. "Sota iulistettu Venäiän ia Turkin välilä", paukahtaa
-toukokuussa 1877 sekä "on io tapeltukin". Sitten seuraa venäläisten
-voittojen merkintöjä ja viimein oikein kehyksiin vedettynä: "Sota
-verinen on Loppuna venäiän ia turkin välilä Rauha on alle kirjoitettu
-molemilta keisareilta, Kultasila Kiriaimila, tämä Sota oli hirmusen
-kova ia verinen erittäin oli Pleuna kauhia teurastusplassi iota
-puolusti turkin urholinen Sankari Osman passa ioka viimein kuitenkin
-hääty antaumaan väkineen vankiksi, mutta sitte ei ollu ennäin vastusta
-misään Venäläiset menit talvisytännä palkaanin vuoret yli heitä ei
-estäneet kouat luonnon vastukset eikä mikään muu atrianopoli otettiin
-ilman vastusta ia samoin olis käyny Konstanttinopolile mutta Rauha
-tuli, Nyt on euroopan kristityt maat erotettu turkista pois Enklantti
-nyt härskyy venäiää vastaan kovasti kuinka käynee siinä täytelinen
-Rauha on tehty perliinin valtain kokouksesa, ia kaikkein Euroopan
-valtain suostumuksela, Turkki kävi pesola 1878." Isoilla komeilla
-kirjaimilla nähdään aikakirjassa 1880: "H.M. Keisari ALEKSANDER II
-Riemu Juhla 25. Uotta Istunu Venäjän Keisarillisela Istuimela", ja
-vihan kauhussa kirjoittaa veneseppä keisarin murhasta: "Ryssäkoff
-heitti pommin keisarin vaunuin alle 3 tiiman perästä loppui henki, tämä
-6:tes kerta murha yritystä nihilistoilta, iotka perkeleellisessä
-murha vimmassaan ei herjenneet vainoomasta niin kauvon kuin sait
-aikomuksensa täytetyksi, hyvää ia leppiää keisaria kohtaan." Sitten
-Kittilässäkin -- 2.5.1881 -- vannottiin "uskollisuuden vala,
-minulla toinen kerta, Aleksanter III nelle tuomarin puustellisa." --
-Valtiopäiväin avauksenkin on Lapinkorven kirjamies muistanut panna
-paperilleen muutaman kerran, ja hyvillä mielin Kivekkään kaukainen
-henkiystävä ja Kaiun lukija kirjoittaa tammik. 1 p:nä 1884: "Suomen
-kieli on nyt vihdoin viimeiki päässy Kahleistaan Keisari vainan päätös
-on nyt vahvistettu nykyiseltä Keisarilta Aleksanteri III nelta 20
-uotta on nyt täytyny niin ku keisari vainan päätös määrää. Mutta jo
-Ruotsikiihkosila pää Nulpistu."
-
-Kirjoittajansa elämänjuoksusta ja toiminnasta antavat "Aikain Muistot"
-paljonkin tietoja. Vene-Aapo asui ensin Nivanniemellä, jossa hänellä
-oli tupa ja venetyöpaja. Kesäkuussa 1859 mitattiin Aapolle Suutarin
-uudispaikka Saranivan rannalle, Alakylän alapuolelle. Tänne
-muutti hän venehuoneensa Nivanniemeltä 1875, asuen ensin itsekin
-siinä, kunnes 1877 sai siirretyksi tänne tupansakin. Ahkerana sai
-talon ainoa mies aina hääriä. Monesti kuulemme hänen käyvän milloin
-venetarpeiden etsinnässä ja hankinnassa, milloin taas rakentelevan
-venettä. Useasti on veneseppä merkinnyt kirjaansa, kenen tilaama vene
-kulloinkin valmistui taikka kenelle hän valmistunutta venettä kävi
-viemässä. Milloin rakensi Aapo veneen "Ahnger voudille", Puljun
-äijälle, Kyrön Kallelle, milloin "houti Barliinille" taikka "Ruottin
-näyttelöön". Muutamina vuosina seppä pani kokoon toistakymmentä
-venettä; niinpä 1874 seitsemän kolmilaitaa ja yhtä monta kaksilaitaa
-sekä 1887 kymmenen kaksilaitaa. Vielä lähes 80:n ikäisenä teki Aapo
-kolme venettä. Kaikkiaan on ukko merkinnyt rakentaneensa 325 venettä
-vv:na 1856-1898. Sitä ennen valmistetut veneet, ehkä toista sataa, ovat
-jääneet panematta paperille. Veneitten hinnoista on Aapo merkinnyt:
-"Venetten hinnoisa on tullu Suuria muutoksia Ensin ku mie tein myymä
-veneitä 1836 niin oli korkein hinta kolmilaiale 20 Riksiä Eli 6 Rup.
-83 kop. kaksilaita 8 Riksiä Eli 2 Ruplaa 75 kopeikkaa hopia.
-Nyt (1864) maksaa kolmilaita 25 Rup. Eli 100 mark. kaksilaita 12
-Rup. Eli 48 markkaa hopiaa näin on muutos tullu kaikesa Rahan Suhteen
-Samoin kaiken kalun hinnoisa ia Raha Asioisa. Rupla -- se on 4 markkaa
-Ruottin Riksi: 1 markka 40 pen." Päiväkirjansa loppulehdelle
-pisteli venemestari muistiin, missä oli tavannut sopivia tarvispuita:
-"Uopion välilä iso kuusen käyrä kanan iatko... palovuoman ylipääsä
-Rämekäyriä... tuosa haan ylipääsä kojun tyvi käyrä siestin puu tyvesä
-maasa", j.n.e.
-
-Monia muitakin kotoisia asioita ja tapauksia on veneseppä pistellyt
-kirjaansa: lehmän ostot ja myynnit, poronkaupat, markkinoilla,
-käräjissä jopa kylässäkin käyntinsä, pikku pihlajan istuttamisen sekä
-vanhan, 18-vuotiaan "Passi" -koiran saamisen ja kuoleman.
-
-Vaimona oli Aapolla Hietaniemen Maria Alakylästä. Tämä kuoli jo 1875,
-jolloin Aapo kirjoittaa: "Sinä 21 nä aamula varhain Kesäkuusa --
-Kuoli minulta vaimo, vahvasa uskosa Jesuksen päälle iota hään oli
-kivuloisen ia vaivaloisen elämänsä viimi aikoina ikävöiny Elettyämme
-yhdesä 27 uotta -- 1 lapsi: anna kaisa on meilä." Ikävissään Aapo
-piirtelee sitten: "yksinpä mie nyt oleskelen aivan... Ikävänlaiselta
-se tuntuu välistä, Mutta Sinne Menee."
-
-Vene-Aapon tytär, Anna-Kaisa, joutui naimisiin Julio Aapo Neitiniemelle
-Alakylään, ja Neitiniemen perheestä on kirjassa tuon tuostakin
-merkintöjä, milloin ilmoitus lasten -- talossa saatiin kahdeksan
-poikaa ja kaksi tytärtä -- syntymisestä, kastamisesta ja kolmen pojan
-kuolemasta, milloin mitäkin taloa koskevaa asiaa. Useasti kävi ukko
-kylässä tyttärensä luona, ja pojat isommiksi tultuaan olivat äijävaarin
-apulaisina venepuita etsimässä. "Mie kävelin Neitiniemeen", esiintyy
-useasti, ja joskus vielä "olin sielä saunassaki". Kauniin kehystetyn
-kuoleman ilmoituksen on ukkovaari piirtänyt kirjaansa tyttärensä
-ensimmäisen pikku pojan poismenosta, liittäen loppuun: "tämä lapsi oli
-erin kaunis ihana ia viisas -- Se oli pieni engeli -- Suurela Surula
-kaipaama me kaikki häntä -- Mutta hään on taivaan ilosa."
-
-Harras uskonnollisuus esiintyykin useasti Aapon kirjaanpanoissa, vaikka
-veneseppää toiset sanoivatkin suruttomaksi. Syksyllä 1866 kirjoittaa
-Aapo: "hyvä uosi tuli ei tehnyt halla vahinkua Se oli Imhelinen Jumalan
-armo yli Ihmisten ymmärryksen ku kevä oli kylmä ia pitkä ia kaikki
-hiliastu niin kovin." Elokuussa 1870 taas luemme: "io nyt Rakas Isä
-avas armokätensä kaikin puolin Runsaasti." Huonon vuoden uhatessa
-piirtää Aapo: "O Herra auta O Herra anna kaikki hyvin käydä ja
-menestyä", ja ankaran hallayön jälkeen hän voi sanoa: "Herrale olkoon
-Kiitos kaiken armonsa edestä." Pääsiäisenä saattaa Aapo piirtää:
-"Pääsiäis Pyhä Pääsin Päivä Pääsimä Pois Pirun Pahoista Pauloista."
-Tyttärensä kolmannen pojan kuolemaa merkitessään isoisä huoahtaa:
-"Herra anto Herra otti Herran nimele olkoon Kiitos", ja täyttäessään 80
-vuottaan ikämies kirjoittaa vapisevalla kädellä: "tämä Päivänä täytän
-80 Vuotta: Siis alkaa yhdeksäskymmen kiitos herralle kaiken armonsa
-edestä."
-
-Tämä olikin vanhan venemestarin viimeinen syntymäpäivän vietto.
-Terveenä oli Aapo saanut elää, lukuunottamatta kesää 1869, jolloin
-kirjaan on heinäkuussa merkitty: "En ole vieläkään parannu mileen
-Raiale ei ole vielä työn tekiää minusa, vaikka siitä on pian kolme
-kuukautta ku alko sairaus (heeperi)." Aikakirjakin on tänä aikana
-jäänyt tavallista vähemmälle, ja veneitä valmistui vuoden nimiin vain
-neljä. Mutta sitten marraskuussa 1898 otti vanhan miehen koville.
-"Olen yskässä Kipejänä", Aapo kirjoittaa, "Kovasti ryvittää ei ole
-nyt aikaa nukkua yhä ryvittää aivan katkejamatta Siinä hään Kojen
-tuhertaa lämmin pirtti kyllä on hyvä mutta Kahu ja pauke on kova
-minulle outoa olentoa Sinne häntä kojen mennä päivästä toiseen."
-Koko talvikausi meni Aapolta, niin ettei paljon voinut kirjaansa
-muistaa. Valmiiksi päivätyillä sivuilla on vain joku vapiseva merkintä
-siellä täällä. Simulassa sekä Neitiniemessä ukko aikakirjoineen
-sairasteli. Mutta kesän tullessa vanha vielä virkistyi, palasi kotiinsa
-kirjoineen, ja aikakirja alkaa täyttyä päivä päivältä kuten ennenkin.
-Tulee syksy, halla rippoo potun kaalia, pellot leikataan, maa käy
-ruskalle, lehti varvalle, seuraa talvi, vierähtää joulukin ja
-tammikuu pakkasineen, ja "mettä seisoo Kauhijassa huuvetönkissä",
-pääsee helmikuukin alulle jokapäiväisine merkintöineen pakkasesta ja
-pakkasen häkärästä. Kuun 13 p:nä on Aapo kirjoittanut: "Pakkasen
-kiherää joka päivä tyven sää muuten." Ja tähän "pakkasen kiherään mutta
-muuten tyveneen säähän" päättyy vanhan miehen 50-vuotinen aikakirja.
-Ei jaksa vanhus enää piirrellä rakkaita ajantietojansa, eikä häneltä
-monta päivää jäänytkään merkitsemättä. Sillä saman kuun viimeisenä
-päivänä päättyivät kirjoittajankin päivät.
-
-Niinkuin "Aikojen Muistojen" sisällössä niin sen ulkoasussakin kuvastuu
-kirjoittajansa henkilöllisyys, kehitys ja elämän juoksu. Alussa on
-kirjamiehen kynänjälki epätasaista ja kömpelöä, mutta vuosien vieriessä
-se käy yhä paremmaksi, kunnes 1870-80 luvuilla kynä toisinaan kykenee
-piirtämään kirjaan mitä kauneimpia aukeamia. Isolla kaunokirjoituksella
-pyöräytetyt, alleviivatut rivit, lauseet taikka sanat ja huolelliset
-antikvatekstaukset puolisuuren tasaisen kirjoituksen sekä pienen
-sirosti piirretyn tekstin joukossa, tuo mieleen entisaikaiset kauniisti
-painetut hartauskirjat erikokoisine kirjainlajeineen. Monesti on Aapo
-vielä kyhännyt lehden reunaan sisältöön liittyviä pikku piirroksia:
-ristin kuoleman tapaukseen, veneen veneestä, poron porosta puhuessaan,
-miekan ja kiväärin mainitessaan Turkin sodasta, kruunun nimismiehelle
-sekä kuunnaaman täydelle elokuulle, lisäksi vielä kaikenlaisia
-piirroksia ja koukeroita milloin mihinkin. Vanhuuden lähestyessä
-kynänjälkikin muuttuu, kunnes lopuksi rupeaa isäntänsä kanssa
-vapisemaan.
-
-Samalla kun Vene-Aapon paksu päiväkirja on tekijänsä elämän kuvastin,
-on se hänen kotiseutunsakin aikakirja. Kaukainen erämaakylä pienine
-ja suurine tapauksineen ja edesottamisineen sekä suuren maailman
-maininkeineen on siinä puolen vuosisadan vieriessä asetettu eteemme.
-Kaiken hyörinän valtavana taustana on taivaan ja jumalanilmojen
-alituinen tarkastelu. "Pesäpäivinä oli höyryä vähin puitten
-Latvoisa ja Vaarain lajisa" alkaa Aapon teksti 1852 ja tyvenen sään
-pakkaskiherään se loppuu v. 1900. Ja samasta tekstistä voi alkaa ja
-samaan loppua kiveliön kylän ukkojen puhelukin.
-
-Mutta näiden välille saattaa sisältyä kokonainen ihmiselämä.
-
-
-
-
-Köngäsen ruukki
-
-
-Kohosi kaukaiseen Lapin erämaahan jo entisinä aikoina mahtava
-rautaruukkikin, joka sai "ainheensa" ja voimansa Lapinkorven rikkaista
-malmivuorista ja mahtavista koskista sekä kirveen käymättömistä
-ikimetsistä, pani vuoret paukkaamaan ja jylhät korvet elämöimään sekä
-kokosi ympäristöilleen suuren seppäkunnan pikkuvasaroillaan säestämään
-tehtaan suurmoukarin jymähtelyä.
-
-Tornionjoessa, neljänneksen Tornion- ja Muonionjokien yhtymiltä
-ylöskäsin, on suuri Köngäsenkoski, koko jokialueen valtavin vesiryöppy.
-Kolme-, neljäsataa metriä pitkää, parikymmentä korkeaa kivistä
-myötälettä syöksyy mahtavan virran voima valkeana pauhuna kahta puolta
-keskelle jokea asettunutta kalliosaarta. Yhtämittaisena myllerryksenä
-paiskelehtii eteläpuolinen haara könkäästä könkääseen, kunnes
-lopuksi, kooten koko voimansa suureen syliinsä, paiskautuu pauhaten
-alas viimeisestä valtavasta syöksystä ja yhtyen toiseen haaraan, joka
-samalla tavalla elämöiden on kiertänyt saaren pohjoispuolitse, lähtee
-taas tyyntyneenä painumaan alaspäin.
-
-Tämän mahtavan erämaan voiman äärellä, koko kiveliön isäntänä, seisoi
-ennen Köngäsen kuulu rautaruukki.
-
-Muinaiseen aikaan koski kohisi vain korven peikoille ja lappalaisille
-sekä joillekuille lantalaisillekin, jotka jo olivat kulkeutuneet
-kaukaisiin kiveliöihin. Omia aikojaan sai Köngäs huutaa yöt, päivät
-kenenkään häiritsemättä. Se oli niin suuri ja ylpeä, ettei kiveliön
-asukas uskaltanut ajatellakaan panna sitä palvelijakseen, pikemminkin
-hän lähestyi kuohuvaa kuilua peloissaan ja manasi sen kiljuvaan
-kitaan pahimmat kipunsa. Vaatimattomassa pikku purossa oli
-kylliksi väkeä lantalaisen härkinmyllyä käyttämään. Erämaan miehet
-vain rakentelivat lohenpyytöjään Köngäsen rantapuolien kalaväyliin,
-jopa lappalaiset uskalsivat sauvoa kuohujen alta saaren kosteeseen ja
-pystyttää kotansa ryöppyjen saartamalle metsäiselle kalliosaarelle.
-Joskus myös Tornion kauppasaksat matkustaessaan Jukkasjärven
-lapinkylille ja markkinakentille nousivat jokea ylös soutaen ja sauvoen
-kovatkin kuohut. Mutta Köngäs näytti heille mahtinsa: kauppiaat
-häätyivät raahaamaan venettään rantaa pitkin puolen neljännestä, yhtä
-hyvin meno- kuin paluumatkallakin.
-
-Mutta jo aikaisin joutui kuohuva korvenvoima sittenkin ihmisen
-apumieheksi. Sattui muuan uudisasukas kaukana erämaassa, seitsemän,
-kahdeksan penikulmaa Köngäsestä ylöskäsin, Junosuvannon tienoilla
-löytämään rautavuoren ja toi sen malmia Tornion kauppamiesten
-katseltavaksi. Nämä taas vuorostaan kuljettivat näytteet Tukholmaan
-kauppatuttavalleen, Arendt Grapelle. Tämä tukholmalainen kauppias,
-"syndyisin Saxan Maalta Lybäkin kaupungisa oli se ensimmäinen,
-joka ulos otti taikka alkoi Köngäisen Pruukia rakendamaan", niinkuin
-sanotaan tunnetun Keksin laulun selityksissä. Kristiina kuningattarelta
-sai Grape 1645 "pohjakirjat ja privilegiumit, jotta laittaa pruukin
-Lapin erämaahan", jopa luvan vapaasti ja maksutta ottaa haltuunsa
-maata ja metsää kaksi penikulmaa joka suunnalle sekä murtaa malmia
-tehtaaseensa Junosuvannon rautavuoresta.
-
-Seppien, raudan keittäjien ja sydenpolttajien sekä muiden taitomiesten
-kanssa lähti Grape Lapinkorpeen ja rakensi tehtaan kaikkine
-hoitoineen Köngäsenkosken alaiseen korvaan, tulisimman kuohun ääreen,
-joen etelärannalle.
-
-Ja kohta pantiin vanhankansan vahvimmat väet,
-
-    "vesi vanhin veljeksistä,
-    tuli nuorin tyttäristä"
-
-ankaraan yhteistyöhön, nostamaan ja rakentamaan kolmatta mahtavaa
-voimaa, rautaa ja raudanväkeä, tuomaan sitä ilmi semmoisella voimalla,
-että kaukainen korpi kumahteli.
-
-Sysimiehet menivät metsiin miiluja polttamaan, ja Junosuvantoon,
-rautakentän lähelle, rakennettiin masuuni, jossa vuoresta väännetty
-malmi sulatettiin takkiraudaksi. Junosuvannon seutu olikin
-rikas rautamaa, ja tänne, keskelle kiveliöitä, kehittyi suuri
-malmin louhimispaikka, "Masugnsby" eli "Masuunin pruuki", jonka
-merkillisimpänä laitoksena oli mahtava masuuni. Se oli niin
-kauhistavainen ja hirveä paikka, että erämaan mies oikein peloissaan
-sitä lähestyi. Siinä oli syvä tulenpalava pätsi, joka ahmi
-kitaansa röykkiöittäin sysiä ja malmia, keitti malmin kiehuvaksi
-tulivelliksi, puhaltaen sen sitten hehkuvana aineena torvestaan ulos.
-Takkirautaharkot, "kaltit", vedätettiin Köngäsen pääpaikkaan ja
-muokattiin siellä valmiiksi raudaksi. Erämaan asukkaat, lannanmiehet
-ja lappalaisetkin pororaitoineen, kävivät kaltteja vedättämässä,
-vaikka sanotaan Grape-ukolla itselläänkin olleen useita hevosia,
-joilla toimitteli tehtaansa ajotöitä.
-
-Grapen ajoilta on Köngäsen ruukinpatruunalla vielä tallella
-tehdaspaikkansa ensimmäinen kartta, Joris Dengin piirtämä 1660.
-Karttaan on Joris kuvannut koko korpitehtaan semmoisena kuin se näinä
-alkuvuosinaan oli. Siinä ovat monilukuiset huoneet ja kömmänät,
-komeasta kaksikerroksisesta asuinrakennuksesta ja päätehtaasta alkaen
-pajoihin, myllyihin, makasiineihin ja työväen asuntoihin, jopa saaren
-pariin lappalaiskotaan saakka. Puolessatoista vuosikymmenessä oli
-pimeään korpeen kohonnut jopa pikkuinen kylä, vaatimattomia harmaita
-pöksiä ja tötteröitä kyllä, mutta suurenmoisia senaikaisiksi Lapin
-erämaan esitöiksi.
-
-Jokivarrelle tehtaan ympärille raivattiin niittyä ja peltoa ja
-etempääkin metsistä vallattiin jokien ja järvien rantoja niittymaiksi.
-Niinpä Tornionjoen itäpuolelta aina Sieppijärveltä, yli parin
-penikulman päästä, otettiin parhaat heinämaat ruukin omiksi.
-
-Mutta kauan eivät Grapen voimat eivätkä varat riittäneetkään. Kaukainen
-ja autio Lapin erämaa vaati uudisraivaajaltaan enemmän kuin saattoi
-olla yksinäisellä Tukholman kauppasaksalla. Lapsia kyllä sanotaan
-Grapella olleen viiteentoista asti, mutta muuta varallisuutta ei
-ollut samassa määrässä. Rahat rupesivat loppumaan, ja ukon täytyi
-ottaa yhtiömiehekseen Momman veljekset, Abraham ja Jakob, ja niin
-ruvettiin kolmen miehen voimalla lyöttämään rautaa. Viimein kumminkin
-Grape kyllästyi koko ruukkihoitoon, niin että heitti osuutensa Momman
-patriarkkain hallittavaksi, ruveten itse maamieheksi, niinkuin Keksin
-laulun selittelijäkin kertoo: "Pruukin möi hän vanhalla ijällänsä ja
-osti Nautabuodin maan, jonga Kartano oli Nautabuodin saarella." Mutta
-pian täälläkin, Ylitornion Kainuunkylän jokisaarella, äijä sai kokea
-kovat päivät. Tuli suuri jäänlähtö Tornionjokeen, kuulu "Keksin tulva"
-1677, ja
-
-    "Naaki maalle Nautabuodijn,
-    Saxan saaresta eroitti,
-    Grapin lapset laudi kaikki,
-    Kangahalle karkotti."
-
-Saaren kartano kokonaan "jäildä hukattijn", ja ukko sai rakentaa uuden
-talon mantereelle.
-
-Vanhan Grape-äijän lukuisan lapsijoukon jälkeläisiä levisi sitten koko
-Länsi-Pohjaan ja Lappiin. Muuan ukon pojanpojista luki papiksi ja
-tämän kolme poikaa taas "stuteeras" samaan säätyyn. Grape-sukua olikin
-ennen Pohjan puolessa sekä pappeina ja papinrouvina että lukkareina,
-nimismiehinä ja koulumestareina, vielä seppinä sekä talonisäntinä ja
-emäntinä.
-
-Mutta Momman Abraham ja Jakob, jotka myöskin olivat etelän lähtöä,
-Hollannin Brabantista kotoisin, koettivat kaksissa miehin pitää
-rautaruukkiaan pystyssä. Ja pysyikin se. Sillä veljeksillä oli jo
-ennestään hallussaan Svappavaaran kuparikenttä, joka oli vielä
-syvemmällä Lapin sydämessä, 7-8 penikulmaa ylöskäsin Junosuvannosta,
-Tornionjoen pienen syrjähaaran, Luongasjoen latvoilla. Sen oli eräs
-lappalainen, Uula Tölkki, keksinyt 1640-luvulla. Mommat ottivat
-kuparikentän hoitoonsa 1655 ja tuottivat, päästyään Köngäsen isänniksi,
-Lapin erämaasta sekä kuparia että rautaa. Saivatpa veljekset 1674
-vielä kuninkaallisen lupakirjan Svappavaaran kuparista "uloslyödä
-mynttiplootuja ja ne päälle leimata Kuninkaallisen Majesteetin
-stämppelillä". Momniat kaivoivat kuparivuortaan ja lyöttivät Köngäsen
-pajassa tuhansittain plootuja, jotka levisivät ympäri valtakunnan, ja
-"se oli sitä isonploovun aikaa, kun Köngäsen pruukissa oli ominaiset
-rahat." Nämä Lapinkorvessa taotut "Köngäsen ploodut" ovat miltei jo
-kaikki kadonneet, lyödyt kahvipannuiksi, kattiloiksi sekä muiksi
-kuparitavaroiksi, taikka piiloitetut aarnihan töihin; vain pari plootua
-sanotaan olevan Tukholmassa, ja Helsingin yliopiston kokoelmissa on
-pari 1903 Iistä löydettyä kappaletta. "Ja pruuki itte maksaisi vaikka
-mitä, jos saisi yhenkää kappalhen niistä, mitä on omassa pajassa
-lyöty."
-
-Uutterat rahasepät sekä Lapinkorven raatajat korotti kuningas
-"korkeamphan sääthyn", ja veljekset ottivat nimekseen Rhenstierna,
-käyttäen sitten plooduissaankin merkkiä AIR. "Simpel-aatelia" heistä
-kyllä vain lähti, vaikka sitten jälkeläiset olivatkin "korkeissa
-viroissa".
-
-Momma-veljesten aikana hävitti suuri Keksin tulva Köngäsenkin
-seutuja. Runo kertoo, että
-
-    "Pajalassa pahoin teki,
-    Nijtyn otti, karin jätti,
-    Kaatoi karin nijtyn päälle,
-    Puodin Mommalta pudisti."
-
-Ja taas Torniossa, missä ruukinpatruunalla oli kauppapuoti
-ranta-aittoineen, tulva
-
-    "Momman Aittaa ahdisti:
-    Onko raudast' rakettu,
-    Taikka vaskest' valettu?"
-
-Svappavaaran 80-prosenttinen kuparivarasto ei kumminkaan ollut
-loppumaton. Parikymmentä vuotta tuotti se rohkeasti, jopa toisina
-vuosina 600 ja 800:kin kippuntaa kattiloiden ja plooturahojen
-takomisainetta. Mutta sitten rupesivat kuparivuoren kätköt vähitellen
-ehtymään, ja samassa määrässä väheni plootujenkin lyöminen, kunnes se
-1700-luvun alussa lienee kokonaan loppunut.
-
-Ei päässyt Köngäsen tehdaskaan oikein vauhtiinsa. Lapinkorven
-raudantarve ei ollut suuren suuri, ja maailman markkinoille oli kovin
-pitkät matkat sekä hankalat tiettömät taipaleet, niin että tehtaan
-tuotteiden kuljetus tuli varsin kalliiksi. Tuskinpa Mommatkaan
-hyötyivät erämaassa rehkimisestään paljon muuta kuin aatelisen nimensä.
-Mommain kuoleman jälkeen joutui Köngäsen ruukki 1697 Svappavaaroineen
-"Wästerbottens-Bergslags-Societet" nimiselle yhtiölle, joka jatkoi
-raudanvalmistusta ja sai oikeuden lyödä plootujakin. Mutta näinä
-aikoina sai Köngäs kokea kovimmat kohtalonsa. Tuli kaikki mullistava
-Suuri Pohjan sota, ja Isonvihan ryssä nousi Lappiin asti, osuen
-turmaretkillään Tornionjoen taaksekin. Köngäsen ruukin vihavenäläinen
-ryösti puhtaaksi ja sitten poltti aivan sileäksi 1717. Asukkaat ja
-työmiehet pakenivat metsiin, vain muuan mies jäi ruukin maita
-hoitelemaan.
-
-Sitten siirtyi Köngäsen tehdas yhtiöltä toiselle, eikä kenelläkään
-"lyönyt tulot sisälle", kunnes taas 1730--40-luvulla saksalaissyntyinen
-Abraham Steinholtz otti yksin koko tehtaan hoitoonsa. Uusi isäntä
-heitti Svappavaaran köyhtyneen kuparivuoren omiin oloihinsa,
-ruveten valmistamaan vain rautaa. Mutta ei tämän toisenkaan Abrahamin
-tulot oikein hyvästi lyöneet sisälle, koska hänen kuoltuaan 1780
-perikunta heti myi koko hoidon "puulaakille", joka taas vuorostaan
-sen paikalla kaupitteli "yhdelle herralle Värmlannista", nimeltä
-Olof Ekström. Huonosti veteli värmlantilaistakin: erämaan tehdas vei
-äijän vararikkoon 1821. Mutta ukon poika, Jonas Ekström, -- Vestolan
-herran, Nils Ekströmin veli, -- uskalsi sittenkin taas yksinään ottaa
-haltuunsa tehtaan kaikkine hoitoineen ja ruveta vuorostaan yrittämään.
-Jonas lyötti rautaa ruukissa ja pani niityt tuottamaan heinää, pellot
-ohraa ja perunoita, mutta hän kuoli jo 1833, ja leski luovutti ruukin
-viljelyksineen taas "puulaakille".
-
-Tuli silloin toistamiseen "yksi herra Värmlannista", Karl Sohlberg,
-joka ensin rupesi vain "puulaakin puukhollariksi", mutta rohkeni
-viimein 1855 ottaa omiin nimiinsä koko ruukin, vanhan korpitehtaan,
-joka parisataa vuotta oli kulkenut miehestä mieheen, tuottaen monesti
-vain tappioita ja pettymyksiä, mutta "lyöden" ainoastaan harvoin
-"tulot sisälle".
-
-Ja näin tuli taas Värmlannin miehestä Köngäsen ruukin patruuna, jopa
-viimeinen, jonka aikana Lapin erämaiden vanhan tehtaan isovasara
-jymäytti viimeiset iskunsa. Tämän "Vanhan-patruunan" aika on vielä
-tuoreessa muistissa, samoin kuin koko Köngäsen ruukin viimeiset
-vuosikymmenet töineen, oloineen ja toimineen. Elää ruukin seuduilla
-vielä muutamia vanhoja seppiä, jotka ovat "Vanhan-patruunan" aikana
-sulatelleet rautaa sekä heilutelleet vasaraa ruukin pajoissa.
-
-Junosuvannon malmikentässä oli jo vanhastaan Köngäsen ruukin parhaat
-rautakaivokset, samoin myöskin Svappavaarassa, josta kuparin loputtua
-ruvettiin louhimaan rautaa. Murrettiin malmia myöskin Kiirunasta ja
-Jällivaarastakin. Pitkin talvea vedätettiin hevosilla ja poroilla
-malmia kaukaisista kaivospaikoista halki kiveliöiden Junosuvannon
-masuuniin sekä sitten pari penikulmaa alemmaksi, Palokorvaan,
-johon rakennettiin uusi sulattimo Torniokosken rannalle. Kolme,
-neljä viikkoa joka kesä sulatettiin masuunissa malmia takkiraudaksi,
-ja taas talven kuluessa hevosilla ja poroilla ajettiin kaltit alas
-Köngäsen tehtaalle. Monesti myös laskettiin kaltteja veneissä pitkin
-Tornionjokea.
-
-Jo aikaisin, "ennen Joonaa" -- Ekströmiä --, löydettiin rautamalmia
-Suomenkin puolelta, Kolarista, Juvakaisen "rautavuoresta", Niesajoen
-latvoilta. Sinne ruukki rakennutti pirtit ja makasiinit ja lähetti
-miehiä louhimaan vuorta. Suuri jyske ja pauke kuului sitten alituisesti
-Juvakaisen sydänmailta, kun siellä miehet möykkäsivät. Mutta
-lappalaisten vanha palkimaseutu ei oikein suvainnut rautamiesten
-metelöimistä, varsinkin kun he vielä pitivät huonoa elämää, joivat ja
-kiroilivat. Erämaa nosti vanhat haltiansa möykkääjiä säikyttelemään.
-Niinpä kerrankin ilmestyi malminkaivajille suuren hongan pituinen
-karjuva äijä säikäyttäen miehet niin että he laukkasivat pakoon,
-huutaen: "Se on itte perkele, koska se niin karjuu!" Kolarinsaaren
-ukon, Sokean-Heikin, otti äijä kiinni ja painoi jänkään. Mutta kun
-Heikki hätäyksissään rupesi lukemaan raamatunsanoja ja muisti:
-"Polvensa kaikki taivuttakhot taivhassa ja maan päällä, koska Jeesuksen
-nimeä mainithan", hävisi metsäläinen ja laski Heikin vapaaksi.
-
-Kesät, talvet nostettiin Juvakaisesta malmia ja vedätettiin väylän
-rantaan Niesajoen suulle, jossa oli malmin lastauspaikka. Suuriin
-veneisiin, joita veistettiin Jokijalassa, Erkinrannassa, työnnettiin
-rautakiveä kuormittain ja laskettiin Köngäsenkosken rantaan.
-Vuosikausittain jyskättiin Juvakaisessa ja myllerrettiin vuorta, niin
-että siellä vieläkin ovat entiset jäljet näkyvissä. Suuria kuoppia ja
-malmikasoja on kaikkialla, ja koko seutu vielä nytkin haisee raudalle,
-kun sattuu olemaan lämmin ja sateinen kesäpäivä.
-
-Elämää ja liikettä tuotti metsiin sysien polttaminenkin. Alkuaikojaan
-ruukki hankki Värmlannista ja Taalainmaasta parhaat sysimiehensä, jotka
-ruukin avaroissa metsissä myötäänsä korventelivat sysimiiluja. Mutta
-ruukki tarvitsi tavattomat määrät sysiä sulattimoihinsa, suurpajaansa
-ja moniin pikkupajoihinsa, ja pian oppivat paikkakuntalaisetkin
-polttamaan miilua sekä tuomaan tehtaalle sysiä. Varsinkin Kolarin
-metsäkansa ahersi alituisesti miilujensa savussa, vedellen valtavia
-haikuja suuresta piipustaan ja kehuskellen:
-
-"Sysimies tekee sitä, mitä sysihautakin."
-
-Melkein joka talossa sysihauta haikusi, ja vanhojen miilujen sijoja
-nähdään vieläkin kaikkialla Kolarin metsissä. Sysimiehiä sanottiin
-"kolareiksi", ja sitä lyytä ruvettiin kolarien kotiseutua ja sitten
-koko pitäjääkin sanomaan Kolariksi. "Tiikaripalkalla" ukot sysiä
-korventelivat, ja puolitoista lestiä laskettiin aina tiikariin. Oli
-kyllä myöhemminkin aina joku oppinut etelän sysimestari ruukin omia
-metsiä hiiltämässä. Sellainen mestari oli Taalainmaan mies, Johan Palm,
-joka Vanhan-patruunan aikana johti sydenpolttamista.
-
-Oli ankara työ Köngäsen "pajatehtaalla", ennenkuin sulattimoista
-tuotu karkea kaltti oli muokattu valmiiksi takoraudaksi. Kolmi-,
-nelikertaan piti kaltit vielä sulattaa ja moukaroida, ja vasta sitten
-rupesi malmivuoren rauta tottelemaan sepän vasaraa. Hirveällä,
-nelikymmenleiviskäisellä moukarilla, "isollahamaralla", jonka
-vartenakin oli kuusikyynäräinen hirsi, jymäyteltiin kalttia. Kosken
-voima kohotteli moukaria iskuihinsa, ja "valtaseppänä" hääri Vikströmin
-ukko, apumiehinään kolme muuta seppää. Suurta kalttilimppua
-leivottaessa käytiin kiinni neljin miehin, kun Vikströmin ukko komensi:
-"Nyt, miehet, lujasti kiinni!" Valtavalla alasimella käänneltiin
-kalttia neljillä suurpihdeillä, ja väkivasara ensin verkalleen paineli
-ja litisteli sitä, sitten jyskäytteli täydellä voimallaan, sen mukaan
-kuin sulkulaitosta hoitava tampulapoika valtasepän komentoa kuullen
-laski enemmän taikka vähemmän voimaa moukaria käyttävään vesipyörään.
-Kuusi-, seitsemäntoista leiviskää sulatettiin samalla vuorolla tehtaan
-suuressa ahjossa ja samaa menoa taottiin kankiraudaksi. Se oli
-tulenpalavaa tappelua, jossa mustat miehet koskenvoiman ja tulenväen
-avulla käyttivät isäntävaltaansa, muokaten ja rääkäten ikivanhaa
-vuorelaista, niin että se todellakin oli "rauta raukka, koito kuona",
-ja siitä "pahat haltiat pajanahjoon jäivät". Ahjo hehkui helvettinä,
-rautaharkko sähisi niin kuumana, että ripposi, ja moukarin iskuista
-räiskähteli kiukkuisia tulisirpaleita ympäri seiniä. Mutta nokiset
-sepät liikkuivat puukengissä, mustuneet pellavapaidat päällään, edessä
-nahkainen esiliina ja päässä leveäreunainen karstainen hattu.
-
-Tehtaan pienemmässä vasarassa, "pikkuhamarassa" eli "kniphamarassa",
-oli päämiehenä "Hosmarki", seppä Forsmark. Pikkuhamarakaan ei silti,
-vaikka niin sanottiin, ollut suinkaan mikään pikkuvasara, sillä sekin
-painoi kokonaista kymmenen leiviskää ja takoi vedenvoimalla niinkuin
-päävasarakin. Pikkuvasaralla lyötettiin rautakangesta rekirautaa,
-pyöreää ja nelitahkoista "saikaraa", sekä muuta pienempää raudanlaatua.
-
-Oli tehtaassa vielä kolmaskin vedenkäyttämä vasara, "naulahamara",
-joka, painaen kaksi leiviskää, oli myöskin Väkevän-Matin moukareita.
-Sillä taotettiin "piikareita", isoja rautanauloja, ja "siinä piti olla
-tahti päässä ja luonnossa", kun naulahamaralla moikotettiin piikareita.
-Kaksine apulaisineen naulamestari siinä työssä hääri: toinen apulainen
-kuumensi vain saikaraa, seppä itse hoiti vasaraa taottaen nauloja,
-ja toinen apulainen takeli naulojen kannat. Sillä tavalla tahtia
-noudattaen saattoi kolme miestä päivässä päästää kolmituumaisia
-piikareita 2500-3000 kappaletta.
-
-Suurpajan lisäksi oli tehtaassa useita "käsipajoja", joissa monet
-sepät kalkuttelivat kaikenlaista tarpeellista rautatavaraa, jota
-lähetettiin maakuntaan ja markkinoille. Taottiin kaikenlaisia
-työkaluja, kirvestä, kuokkaa, lapiota, viikatetta, sirppiä,
-rautakankea, vielä lehmänperäimiä, hevosenkenkiä ja -kenkänauloja,
-venenauloja, vieläpä ketun-, ahman- ja karhunrautoja, lukkoja,
-saranoita ja mitä ikinä rautakalua maailmassa tarvitaan. Varsinkin
-pimeän talvisydämen aikana, kahta puolta joulua, jolloin tehdas pantiin
-puoleksitoista kuukaudeksi seisomaan, joutivat kaikki rautiot,
-valtasepistä alkaen kalkutelemaan käsipajoissa. Joka sepällä oli oma
-ammattinsa. Toiset takoivat työkaluja, toiset nakuttelivat nauloja, ja
-Forsmarkin ukko oli varsin taitava rakentelemaan kaikenlaisia
-metsäeläinten pyydysrautoja.
-
-Kokonaisemmat olivat silloin päivät kuin nykyisten tehtaiden
-vajavaiset rupeamat: rynnistettiin aikamiehen työvuoroja eikä tyydytty
-hetkellisiin poikasten ponnisteluihin. Jopa silloiset miehet
-yhdessä auringonkierrossa ennättivät melkein sen, mihin nykyiset
-raatajat menettävät kaksi päivännousua ja -laskua. Mutta silloin
-paukutettiinkin aamuviidestä iltayhdeksään asti, pitäen välillä vain
-8-1/2 9 "frukostin", 12-1 "murkinan" sekä 5-6 "aftonin".
-
-Kovinkaan suuri ei ollut ruukin seppien palkka: kruunu kesäiseltä
-päivältä, taikka kruunu ja tolppa, parhaimmilla pankkokruunu. Lisäksi
-oli heillä maksuton asunto sekä kahden lehmän heinämaa, ja leipäaineita
-he saivat ostaa patruunalta kohtuhinnoilla samoin kuin viinaakin.
-Mutta talvipäivinä ahkerat rautiot ansaitsivat käsipajoissa kolme,
-neljäkin kruunua. Sillä silloin sepät saivat takoa "kippuntapalkalla".
-Annettiin kippunta rautaa ja määrättiin maksu sen mukaan, minkälaisia
-tavaroita oli siitä taottava. Piikareita vain taottiin kappalepaikalla,
-mutta tehtaan naulavasaraa käytettäessä laskettiin niidenkin takominen
-"leiviskärätingillä". "Akorttityö" ei kyllä tahtonut tulla niin
-kunnollista kuin tavallinen tehtaan työ.
-
-Siten häärivät rautakourat, kuka pajatehtaassa, ken käsipajassa, kukin
-ammattinsa mukaan. Mutta kun oli toimitettava "isokeitos", kokoontui
-koko seppien sääty saman työn ääreen. Vanhaksi käyneen suurmoukarin
-sijaan oli valmistettava uusi, kahdesta parinkymmenen leiviskän
-möhkäleestä hitsattava kokoon mahtava valtavasara, ja sitä työtä
-sanottiin isoksikeitokseksi. Se olikin kamalan vaarallista, tulikuumaa
-työtä sekä niin tarkkaa, että vaati joka sepän pihteineen ja taiteineen
-keittomestariksi ynnä keittomestarin apulaiseksi. Tämän tiesi kyllä
-patruunakin, ja siksi hän aina isoakeitosta alettaessa lupasi kannun
-viinaa joka miehelle, jos keitos onnistuu hyvin. Tavallisesti se hyvin
-onnistuikin, ja sepät saivat "isonkeitoksen kannunsa" sekä vapaan
-iltapäivän. Silloin oli rautoilla hauska ilta, kun he kokoontuivat
-yhteen "praataamhan" ja juomaan isonkeitoksen onnistumista. Aamupuoleen
-siinä riitti muistelemista jännittävästä suurtyöstä, jopa lopulta
-jouduttiin tinkaamaan "raamatun nytheistäkin". Ja välillä aina
-otettiin ryypyt isonkeitoksen muistoksi.
-
-Seppiä ja sepänapulaisia työskenteli pajatehtaassa 7-8 miestä,
-lisäksi vielä käsipajoissa muutamia rautioita. Sepät olivat melkein
-järjestään ruotsalaisia. Kuultiin rautioiden joukossa sellaisia
-nimiä kuin Hammerstedt, Lindmark ja Forsmark, Björnström, Karlström,
-Gäddström ja Vikström, Strålberg, Hjärtberg ja Hedlund, Stålnacke,
-Mört ja Fors, Löfgren, Rundgren ja Kruutta-Antti. Vain joku
-suomalainen, niinkuin Juunas Liminka, oli päässyt livahtamaan suureen
-ruotsalaisjoukkoon. Sanottiinpa muutaman sepän olleen "Itävallan sukua"
-ja toisen taas "valuuneja". Useimmat rautiot olivat vanhojen
-rautamaiden, Värmlannin ja Taalainmaan miehiä taikka ainakin niiden
-lähtöä. Monet olivat raudantuttuja jo useammassa polvessa. Niinpä
-Vikström-ukon isä ja isänisä olivat olleet rautioina, jopa valtaseppinä
-Melstenin ruukissa Råneåssa, Luulajan seuduilla, ja Forsmarkin suku
-taas oli kalkutellut Uumajassa Robertforsin tehtaassa. Mutta
-Lapinkorpeen, suomalaiseen -- ja lappalaiseen -- ympäristöön
-jouduttuaan oppivat eteläntulijat solkkaamaan suomenkieltä, ja seuraava
-polvi jo puhui täyttä jokilaakson murretta. Näiden jälkeläisistä monet
-eivät enää osanneetkaan entisten taalalaisseppien kieltä. Useiden
-edesmenneitten ruukinseppien jälkipahnaa elää vielä kahtapuolta
-rajaväylää, toiset entisessä isiennimessä, toisilla taas suvun ja
-kielen mukaan nimikin muuttuneena. Niinpä Suomen puolellakin tavataan
-Stålnackeja, Mörtejä, Strålbergia, ja Pajalan tummaihoisten
-Karlströmien sekä Vittikoiden sanotaan olevan "valuunien ja Itävallan"
-seppien jälkisatoa. Samoin myös joutuivat suomalaisvyöryn alle
-ruotsalaiset kaivosmiehet, jotka tunkeutuivat suomalaismetsien
-malmikenttiin rautaa kaivamaan. Niin esim. mainitaan Junosuvannon
-Masugnbyssä 1770 olleen 32 ruotsalaisnimistä perhettä, mutta
-parikymmentä vuotta takaperin siellä haudattiin "viimeinen
-ruotsalainen". Samoihin aikoihin oli Svappavaarassa 13 ruotsalaista ja
-vain yksi suomalainen, mutta nyt tuskin on Svappavaarassa enää yhtään
-ruotsia puhuvaa.
-
-Alituinen pauke ja kalkuttelu ruukin pajoissa nosti aikojen kuluessa
-pajoja sekä seppiä ympäristöseutuihinkin ja saattoi erämaassa
-vasaran paukkumaan muuallakin kuin Köngäsessä. Useita yksityisiä
-seppiä, jotka takoivat vain omiksi ansioikseen, asettui ruukin
-tienoille. Sellaisia, jopa oikein valtaseppiä, oli Anders Drygge,
-samoin Olof Hjärtström, sitten vielä monia muita pikku rautioita ja
-poropeukaloita. Myöskin väylän itärannalle, Kolarin sysimiesten
-parveen, kohosi monia raudantakojia. Varsinkin Kolarinsaaren sepät
-olivat taitavia ja kuuluisia kautta kiveliöiden. Siellä paukkui paja
-miltei joka talossa, parhaiten Rautiolla, Kurussa ja Simulla sekä
-Kaaskossa Jokijalan puolessa. Monessa talossa oli takomistaito polvesta
-polveen kulkenutta "esi-isäin oppia", niin kuin Rautiossakin, jossa 70
-vuotta takaperin 90-vuotisena kuollut Uollo-äijä oli isänsä Nikun
-oppipoikia; Uollon pojasta sekä pojanpojista kasvoi taas rautamiehiä.
-Uollo olikin paikkakuntansa parhain rautio, osaten takoa, paitsi
-kaikenlaisia työaseita, myöskin pyydysrautoja, lukkoja sekä
-lehmänkelloja, vieläpä hyviä piilukkoisia pyssyjäkin. Kahdet
-silmälasit, toisina "tuliklasit", oli äijällä nokallaan, kun hän hääri
-pajassa, mutta sittenkin tuli ukko niin kuin moni muukin suur-seppä
-alituisesta ahjoon tiiraamisesta vanhana umpisokeaksi. Pajansa tuotteet
-myivät rautiot paikkakuntalaisille, ja etäältäkin tultiin noutamaan
-Kolarinsaaren rautakalua. Lappalaisetkin tarvitsivat yhtä ja toista
-sepäntakomaa maksaen ostonsa hopearikseillä, "jotka tekivät neljä
-kruunua". Paljon kulkikin ennen saareen hopeaa "takomisen kautta".
-Raution talo oli entisaikaan hyvin rikas samoinkuin Kurukin, jonka äijä
-myös oli "kauhea takomhan".
-
-Köngäsestä noutivat sepät rautansa ja kuluttivat sitä monet sadat
-leiviskät, vaikkeivät pitäneetkään sitä kaikkein parhaimpana
-raudanlaatuna. Raa'aksi, karkeaksi ja hauraaksi rautiot tahtoivat sitä
-moitiskella. Mutta Köngäsen rautaa oli aina saatavissa, eikä sitä
-tarvinnut pitkiä matkoja vedätellä.
-
-Paljon kysyi Köngäsen rautaa oma erämaakin, mutta enin osa täytyi
-sentään kuljettaa kaukaisempaan maailmaan. Tornion satamakaupunkiin
-vedätettiin sitä talvella hevosilla sekä pororaidoilla, ja kesällä
-taas laskettiin venelastittain. Kuljetettiin rautaa ja rautakalua
-myöskin tunturien ylitse Ruijaan, ja silloin oli lappalainen poroineen
-rauta-ahkioita ajamassa. Suurilla Lapinmaiden markkinoilla, joita
-Köngäsessä 1796:sta alkaen ruvettiin pitämään joka talvi joulun
-edellä, sai rautakin ja rautatavara ostajansa, ja monet rautakuormat
-lähtivät jutamaan joka ilmansuunnalle. Hyvin "löivät tulot sisälle"
-Köngäsen ruukissa Ranskan--Saksan sotavuonna 1870. Silloin kallistui
-koko maailman rauta, eikä sitä tahtonut aina saada rahallakaan. Mutta
-Köngäsessä suurmoukari moikotteli minkä ennätti, sepät häärivät
-kahdessa vuorossa, ja ruukki sai raudoittaa koko Suomenmaata.
-
-Koko ruukkia ja sen toimintaa valvoi Vanha-patruuna, Värmlannin
-rautatehtaiden kasvatti. Apulaisina hänellä oli kaksi velimiestä,
-Antti ja "Erkki-maisteri". Antti kyllä ei tehnyt juuri muuta kuin
-pilkkoi puita talon tarpeiksi ja makaili pirtissä hoidellen kipeää
-jalkaansa, jonka kantapäässä oli vettä. Pirtissä kävivät seppien
-poikaset toisinaan ärsyttämässä puunpilkkojaa, haukuskellen häntä
-"Treepollaksi", ja silloin Antti äkäisenä "plätkä" kourassa lennätti
-poikaset ulos. Erkki-maisteri, iso mies niinkuin patruunakin, toimi
-tehtaan kirjanpitäjänä, ja sanottiin häntä myös "Erkki-puukhollariksi".
-Vanha-patruuna oli ahkera, kaikkeen ennättävä mies. Aamulla
-aikaisin hän jo oli liikkeellä kulkien tehtaan toimintaa
-tarkastelemassa. Mutta vanhat, vuosikausia vasara kourassa seisoneet
-sepät olivat "niin valtavia miehiä", ettei ukko uskaltanut heitä
-paljoakaan komennella eikä neuvoa, vaikka joskus olisi ollut syytäkin.
-"Hyvä mies työkansalle" patruuna kyllä oli, vaikkei kaikkein korkeimpia
-palkkoja maksanutkaan. Talvisaikaankin "pruukilaisilla" oli aina
-ansiotyötä, sen sijaan kuin muut paikkakuntalaiset saivat työttöminä
-nähdä nälkää. Sanotaanpa ruukin makasiinissa olleen monia suuria
-"oomia", joista tarvitsevaisille mitattiin hyvää viinaa, ja riksin
-vain maksoi "halstoopi". Sai viinaa kyllä ostaa Pellon Lindgreniltäkin
-ja Muonionalustan Forsströmiltä, mutta heidän tavaransa oli vetistä
-eikä sillä ollut "jumalan-siunausta", niinkuin Köngäsen viinalla, joka
-tuotiin "suorhan prännäristä" ja myytiin lieventämättä, niin äkäisenä
-kuin se oli pannuntorvesta tippunut. Niinpä olikin ruukin viinalla aina
-paras menekki, varsinkin Köngäsen markkinoilla, vaikka sinne monet
-porvaritkin kuljettivat suuria sadan kannun oomeja.
-
-Jo vanhastaan oli Köngäsen tehtaan seudulla oma kirkkonsa toista
-kilometriä ylempänä ruukkia, Tornionjoen ja Kirkkojoen välisellä
-komealla törmällä, vastapäätä markkinakumpua. Momma-veljesten
-mainitaan jo 1669 kustantaneen saarnamiehen huolehtimaan Köngäsen
-tehtaan ja kaivosmiesten sielunhoidosta. Vanhan-patruunan aikana
-oli Pajalassa -- tehtaan ympäristölle muodostui suuri Pajalan
-seurakunta, jonka kirkoksi sitten tuli Köngäsen kirkko -- pappina
-Laestadius vuodesta 1849 kuolemaansa asti. Lapin suuri herätysmies
-saarnasi kiivaasti myöskin kauheaa juoppoutta vastaan ja haukkui
-ankarasti juomareita ja viinaporvareita, nimitellen heitä "pirunpaskan"
-syöjiksi ja kauppamiehiksi. Köngäsen saarnatuolista hän monet kerrat
-pauhasi ruukista ja ruukinpatruunasta, "siitä kalanpyytäjästä,
-joka asuu kiehuvan kosken alaisessa korvassa ja saa paljon kaloja".
-Kirkko oli tupaten täynnä, ja siellä Vanha-patruunakin joka pyhä
-omalla paikallaan istui vakavana kuunnellen saarnatuolista tulevaa
-pauhua. Sitten äijä ajoi kotiinsa -- ja makasiinin oomeista mitattiin
-edelleenkin väärentämätöntä tavaraa, jolla oli "jumalansiunaus
-matkassaan".
-
-Mutta kun Laestadius 1861 kuoli ja Pajalaan tuli uusi pappi, sanoi
-patruuna:
-
--- Ennen kirkossa haukuttiin kansaa joka pyhä, ja silti se oli aina
-täynnä, mutta nyt siellä kaikkia kiitethän, ja sittenkin kirkko seisoo
-tyhjänä.
-
-Kansanopetuksestakin oli tehtaalla huolehdittu, samalla kuin
-saarnaajankin toimesta, jo Mommain ajoista alkaen. Patruuna Sohlbergin
-"hallitessa" korpivaltakuntaa rupesi Erkki-puukhollari tehtaan lasten
-koulumestariksi. Ei viitsinyt iso mies istua alituisesti pitämässä
-järjestyksessä tehtaan tilikirjojen loppumattomia numeroita, vaan
-katsoi helpommaksi järjestyksen pitämisen ruukin "poikakläppien"
-keskuudessa. Laittoi mies itselleen vanhanpojan mökin tehtaan
-maalle jokitörmälle, hankki pari lehmää, joita itse hoiti ja
-lypsi, ja päivätöinään opetti poikia lukemaan. Nähtiin kyllä, että
-Erkki-puukhollari oli "maisterin-virkainen" mies, sillä koulussaan hän
-vallattomat ja laiskat kläpit sukkelaan komensi eteensä, kokosi pojan
-sormet kouraansa ja sitten "pärheellä knapsi sormienpäihin".
-Kun ei koulumestarilla ollut kläppejä leivottavana, leipoi hän
-vehnärinkilöitä, joilla tehtaan seppäväki hyvin halusta herkutteli.
-Hihansa kääräisi mestari vain kyynäspäitten taakse, "sylkäisi piihoon
-ja rupes rullaamhan krinkilöitä". Joskus "pohjanpalkhet" yrittivät
-salaa kähveltää ukon rinkilöitä, mutta maisteri piti virastaan vaaria,
-juoksi pojan kiinni ja kiristi: "Poika, maksa minu krinkla!" Ottipa
-mökin maisteri kerran Forsmarkin Kallen kasvattipojakseen, luvaten
-hänestä kouluuttaa korkean herran. Hyvillä mielin juosta kipaisi
-herranalku kasvatti-isänsä mökkiin, istui siellä ikävissään pari pitkää
-päivää syöden rinkeleitä, niin että alkoi yököttää. Mutta sitten poika
-karkasi kotiinsa ja meni pajaan saikaraa lämmittämään, kun isä
-naulahamarassa takoi piikareita. Eikä tullut pojasta korkeaa herraa,
-tuli vain kunnon seppä niinkuin oli isäkin.
-
-Rautatehtaan möykätessä pidettiin huolta maanmuokkauksestakin ja
-karjanhoidosta. Joen etelärannalla oli ruukilla pelto- ja niittykenttä,
-ei kyllä varsin laaja, mutta sitä paremmin hoidettu. Ohraa
-ja perunoita viljeltiin paljon sekä hiukan ruistakin. Jo Jonas
-Ekströmin aikana mainitaan tehtaan pelloista saadun kolmen tynnyrin
-ruiskylvöstä 48 tynnyriä sekä kymmenestä ohratynnyristä 60-70 tynnyriä.
-Perunoita, joiden viljelys viime vuosisadan alussa levisi näille
-maillekin, korjasi Jonas 20:n tynnyrin siemennyksestä 400 tynnyriä.
-Timoteitä ja apilaakin Ekström viljeli jokitörmänsä heinämaissa. Hyvin
-hoiti patruuna Sohlbergkin edeltäjiensä muokkaamia maita, hankkipa
-vielä toisenkin tilan Palokorvan luota Piipiösaaresta. Neljä hevosta ja
-25 lehmää voitiin Köngäsen tehtaan maalla elättää, ja hevosten ohella
-kynnettiin maata parilla nautasonnillakin.
-
-Mutta sitten tuli vanhasta rautaruukista loppu. Kesäkuun 1 päivää
-vasten yöllä 1879 käväisivät jotkut tervamiehet tehtaan sahassa
-piippuineen kähräilemässä, varistellen tulta, joka kohta teki tuhonsa,
-hävitti sahan sekä koko tehdasrakennuksen.
-
-Siten meni Lapinkorven yli parisatavuotinen rautatehdas tulena
-taivaalle. Tulella se oli Lapin erämaiden rautaa rääkännyt, ja tuli
-otti lopulta sen itsensäkin.
-
-Ei ruvettu enää rakentamaan uutta tehdasta Köngäsenkosken alaiseen
-korvaan. Kaukaisen korven ohitse oli aika jo ennättänyt. Melstenin
-ruukki oli jo aikoja sitten vallannut Kiirunan ja Jällivaaran
-malmikentät, ja sitten saatiin uudenaikaiset tavattomat rautatehtaat
-Jällivaaraan; vedettiinpä sieltä rautaratakin tunturien ylitse
-maailmanmeren rannalle.
-
-Silloin täytyi Lapinkorven kiehuvan kosken jäädä unohdettuna käyttämään
-vain vähäpätöistä sahaa ja jauhomyllyä.
-
-Siellä nyt korpien keskellä kohisee ja kuohuu suuri erämaan koski
-miltei vain omia aikojaan ja vanhoissa muistoissaan. Palavan korvan
-vierellä, entisen "pajatehtaan" paikalla, käydä kalkuttelee vanha
-mylly, vierellään matala harmaa "käsipaja", missä entiset rautiot ovat
-alasinta helkytelleet. Ylempänä rannalla on rivi punaisia pikkutaloja,
-joukossa ikivanhakin, viisiovinen, viiden perheen asuinrakennus.
-Siinä ennenvanhaiset valtasepät ovat pitäneet majaansa, juoneet
-isonkeitoksen kannujakin, tingaten "raamatun nytheistä". On rannalla
-vielä vanha valtamakasiinikin, mistä tarpeen tullen suurista oomeista
-mitattiin halstuopittain väärentämätöntä "jumalanviljaakin". Mutta
-kaikkein komeimpana kohoaa rantatörmällä Olof Ekströmin 1804 rakentama
-valkea kaksikerroksinen rakennus, ruukinpatruunan asunto, kaunis,
-aikansa tyylinen herraskartano taitekattoineen, pienine yläikkunoineen,
-pylväseteisineen, ympärillään puistot ja varjoiset lehtikujat, vieläpä
-pitkät koivuistutukset viljapeltojen pengermillä. Siinä eli ennen
-Jonas Ekström, siinä Vanha-patruunakin vaikutti, nähden lopulta
-vanhan tehtaansa muuttuvan poroksi. Sai ukko täällä kokea toisenkin
-kovan iskun: "pruukin frouva" lähti ainoaa tytärtään viemään etelään
-oppia saamaan, sekä samalla hankkimaan "huonheijen ja vaatteijen
-mallia ja kaiken maailman malleja". Mutta molemmat jäivät sille
-matkalle: kuolivat koleraan Luulajassa. Täällä Köngäsen valkeassa
-talossa Vanha-patruuna kuoli 1894, ja nyt elää siinä viimeisenä
-ruukinpatruunana ukon poika, kohta 80-vuotias, pitkä komea herra,
-Karl Sohlberg, kasvattipoikineen ja pojanpoikineen, hoidellen ruukin
-vanhaa viljavaa maata, käyttäen sahaa ja myllyä, pyytäen lohta ja
-myyden metsää.
-
-Kohta kolmisatavuotias on Köngäsen viljelysseutu. Monet vaiheet
-se on pitkällä korpivaelluksellaan kokenut, monet ihmiskohtalot
-liittyvät sen historiaan aina Arendt Grapen ja Momma-veljesten ajoista
-alkaen, ruukin monilukuisten patruunain, saarnamiesten, Värmlannin
-ja Taalainmaan seppien ja sysimiesten, suomalaisten rautioiden,
-rahtimiesten ja kyläseppien, jopa lappaiaistenkin, jotka kaikki
-tavalla taikka toisella tulivat erämaan tehtaan kanssa tekemisiin.
-Näiden kaikkien osallisuutta, työtä ja raatamista on tarvittu tätä
-Grapen aloittamaa korpiraiviota pidettäessä sulilla sekä edelleen
-kehitettäessä. Näiden kaikkien yhteistoimintaa on kysytty, ennenkuin
-erämaan kosken äärelle nousi tämä vanhojen muistojen ja viljelysten
-ympäröimä kartano, joka on kuin Lapinkorven Ekeby.
-
-
-
-
-Kolarin markkinat
-
-
-Halveksituilla Lapin peskiukoilla oli rikkautta ja tavaraa, joka
-kelpasi ylpeälle etelällekin. Siksipä jo aikaisin ruvettiin Lapin
-erämaissa pitämään markkinoita, joille etelän kauppamiehet suurin
-joukoin riensivät vaihettamaan omia tuomisiaan kotakansan tavaroihin.
-Mutta rannattomassa jänkien ja tunturien maassa, jossa metsien kansa
-harhaili hajallaan, täytyi joka perukalla pitää omat markkinansa,
-vieläpä talviseen aikaan, jolloin tiettömissä erämaissa pääsi parhaiten
-tavarakuormineen liikkumaan. Markkinoille saapui koko seudun kotaväki.
-Saapui näihin tilaisuuksiin kauppasaksain kintereillä myöskin
-kruununvouti perimään veroja, tulipa tuomarikin lukemaan lakia
-lappalaisille ja selvittelemään heidän riitajuttujaan.
-
-Markkinapaikkoina olivat tavallisesti Lapin kirkkoseudut, ja
-kauppakenttä oli kirkon lähimailla, jopa toisinaan aivan kirkon
-ja hautausmaan vieressä. Sillä kirkko pappeineen oli Lapissakin
-alueensa keskeisimpänä paikkana. Siitä usein vieläkin lappalainen
-sanoo kirkonkyläänsä "markkinaksi". Sellaisena markkinakenttänä oli
-Suomen-Lapissa entisaikaan jokainen kirkkomäki; Inarin, Sodankylän,
-Kittilän, Kuolajärven, Kuusamon -- nämä kaikki luettiin ennen
-Kemin-Lappiin -- sekä Utsjoen ja Enontekiön ja myöhemmin myöskin
-Kolarin, jotka olivat Tornion-Lappia. Pidettiin markkinoita myöskin
-Sodankylän pohjoisosan lappalaisalueella, Sompiossa, ja kansan
-muistelukset mainitsevat markkinapaikkana Kittilän takamaiden
-Kyläjärven. Kaikki nämä markkinakentät olivat vanhastaan etupäässä
-torniolaisten kauppapaikkoja, ja Ruotsinvallan aikana kuului
-heille lisäksi vielä Köngäs, Jukkasjärvi, Koutokeino ja Aviovaara.
-Saapui Lapin markkinoille kyllä etäisemmänkin etelän kauppamiehiä
-lapintavaroita havittelemaan, mutta siitä Tornion saksat eivät
-ensinkään olleet hyvillään. Monesti torniolaiset äkämystyivät
-ja valittivat, että Oulun porvarit ja Kemin seutulaiset, vieläpä
-vienankarjalaisetkin tuppautuvat heidän vanhoille kauppamailleen.
-Mutta kun Lapin markkinat myöhemmin julistettiin "friimarkkinoiksi",
-sai niille rientää kuka tahansa tekemään kauppoja ja pettämään
-lappalaisia. Ahkerasti tunturin asukasta markkinoilla petettiinkin, ja
-vielä helpommin sai viinalle ahneen lapinäijän kanssa tehdyksi "hyvät
-kaupat", kun ensiksi juotti hänet humalaan. Siksipä monet etelän
-kauppasaksat piilottivat tavarakuormiinsa viinaottinkeja, joista
-saattoi tarjota kaupanalkajaisiksi virkistävät ryypyt, vieläpä myydäkin
-hyvillä voitoilla. Viinan vienti Lappiin oli kyllä kielletty, mutta
-kukapa kiellon rikkomisesta rupesi valittamaan. Hyvillään vain olivat
-kaikki, kun saivat viinaa, lappalaiset kaikkein enimmin. Jopa
-lapinäijät monta kertaa pyysivät viinakieltoa kumottavaksi ja
-valittivat, ettei heillä ole muutakaan virkistävää juotavaa, vettä vain
-pitää latkia pakkasellakin ja tulla kipeäksi, kun taas viina on kovin
-lämmittävää ja terveellistä ankarassa pakkasessa. Eikä markkinoistakaan
-olisi viinatta tullut kunnollisia lapinmarkkinoita. Sen tiesivät kyllä
-niin hyvin ostajat kuin myöjätkin. Ottinkien, ankkojen ja oomien
-pakkasen panematon vilja vasta sai kylmän kangistamat peskimiehet
-virkeiksi ja pani tavaran vaihdon oikeaan vauhtiin. Ja viinanhimo veti
-erämaan asukasta markkinakentälle yhtä paljon kuin etelänmiestä
-voitonhimo.
-
-Aikojen kuluessa kuitenkin, kulkuneuvojen parantuessa sekä
-olojen muuttuessa ja järjestyessä menettivät Lapin monilukuiset
-erämaamarkkinat merkityksensä. Lapin parhain rikkaus, metsänriista
-ja turkikset, rupesi vähenemään, niin ettei kauppamiesten
-suurten joukkojen enää kannattanut lähteä ajelemaan monia kymmeniä
-penikulmia kylmiä ja tuiskuisia taipaleita. Niinpä rupesivat
-monet kaupankäyntitilaisuudet lopulta muuttumaan pelkiksi
-viinamarkkinoiksi. Viime vuosisadan alkupuolella tulivatkin jo useat
-markkinat lakkautetuiksi, vain muutamiin kaukaseutuihin, kuten Inariin
-ja Enontekiön vanhalle markkinakummulle Lätäsenolla, jutivat Tornion
-ja Kemin talonisännät viinakuormineen juottamaan lappalaisia. Mutta
-viimein saivat nämäkin markkinat loppunsa.
-
-Mutta Kolarissa pysyivät markkinamenot vanhassa lappalaisessa
-mallissaan vielä viime vuosisadan loppupuoliskolle. Tänne oli Tornion
-kauppamiehillä vain 18-19 penikulman jokivarsimatka tasaisine
-taipaleineen, ja lappalaiset saivat lasketella tunturiseuduistaan
-pitkin myötäleitä alamaita kohden. Sitten kauppakentällä tapasi Etelä
-ja Pohjainen toisensa, ja isienaikainen markkinahumu alkoi.
-
-Vanhaan lapintapaan oli Kolarin markkinapaikka kirkon luona, jopa
-aivan sen vieressä. Kirkon pohjoispuolella, hautausmaan aidan
-sivulla, oli tasainen kenttä, jota ylipuolen miehet lappalaisten mukaan
-sanoivat "siljoksi". Iso nelikulmainen siljo oli joka puolelta
-ympäröity kauppiaiden ja tavarantarjoojien myymälöillä ja
-myyntipaikoilla, ja jokaisella kaupparyhmällä oli oma vakituinen
-alueensa. Etelästä tulleet Tornion miehet olivat vallanneet eteläisen
-sivun, kirkonvierustan, sekä länsipuolen, "Toornion plassin", idästä
-saapuneilla karjalaisilla "laukkuryssiliä" oli hallussaan itäpuolen
-"Ryssäin plassi", ja pohjoisesta jutaneet lappalaiset saivat tyytyä
-omaan pohjoispuoleensa, "Lapin plassiin", männikön reunassa.
-Torniolaisilla oli "plassissaan" omat pienet "markkinatupansa"
-pirtteineen ja kamareineen. Kamarissa asusti kauppias markkina-aikana,
-ja pirtti isoine piisimuureineen, "tiskeineen" ja tavarahyllyineen oli
-samalla "puojina", josta tavaraa myytiin. Monella kauppamiehellä oli
-lisäksi varastomakasiini markkinatuvan takana, niin että siljon
-laidalle muodostui kaksinkertainen rakennusten rivi. Omat markkinatuvat
-ja makasiinit oli jollakulla Karjalan miehelläkin, mutta lapinäijät
-tekivät kauppansa vain paljaan taivaan alla ahkioistaan, samoin
-kuin muukin maaseutujen markkinarahvas, joka otti haltuunsa koko
-markkinasiljon.
-
-Markkinakenttä monine vanhoine pikkupirtteineen muodosti oman ykinäisen
-piirinsä Kolarinsaaren eteläpäässä. Neljänneksen pituinen männikkö
-eristi sen saaren taloista, ja eteläpuolelle Jokijalkaan mentäessä
-piti kulkea väylän ylitse. Mutta mökkiryhmän seuranpitäjänä seisoi
-1819 rakennettu kirkko kellotapuleineen ja pienine hautausmaineen,
-jossa oman kirkon aikainen vanha Kolari vietti lepoaan. Vaatimaton,
-matala lapintemppeli vielä matalampine kellotapuleineen sopi hyvin
-ympäristöönsä ja seisoi kuin iso ukkovaari muorikäpsineen lukuisan
-pikkuperheen kaitsijana.
-
-Joulun edellä kokoontui kauppaväki Kolarin markkinasiljolle tekemään
-jouluostoksensa ja -myyntinsä, hankkimaan joulurahansa ja viinansa.
-Markkinat vietettiin jo niin aikaisin, jouhik. 10-14 p:n tienoissa,
-että pitkämatkaisetkin ennättivät jouluksi kotiinsa -- elleivät
-ostoksineen ja viinoineen väsyneet taipaleelle.
-
-Ensimmäisinä tulivat torniolaiset ja samassa matkassa muutamia
-Haaparannan kauppamiehiäkin. Monine kuormineen he tulla rymistivät,
-jono jonon jäljessä; alamaiden asukkaitakin oli mukana rahtikuormia
-vedättämässä saaden maksua markan penikulmalta. Saksat itse suurissa
-supsiiniturkeissaan taikka mahtavissa majavannahoissa ajelivat
-etukynnessä. Kontionnahka vain komeasti heilahteli reenperässä, ja
-suuri aisatiuku pauhasi ylpeästi. Siinä nähtiin Goveniusta, Bergmania,
-Taucheria ja Rechardtia, Hallstrandia ja Herkepaeusta, "Terkustia"
-ja "Kallan-Kustoa". Oli joukossa rihkama- ja nisukuormineen "Teinin
-frouvakin", vankka nainen, sekä "Nylanterin Piata", kyytimiehenä vanha
-merimies, joka oli käynyt "Jierusalemissa asti". "Anelli-härjärikin"
-ajeli tavaroineen ja Tornion apteekkari rohtopulloineen, vieläpä
-juti joukon jatkona ontuva "Ooperi-kraatarikin" viinalasteineen.
-Markkinapirttien avaintenhoitajat, paikkakunnan talolliset, olivat jo
-etukäteen puhdistaneet pirtit ja laittaneet piisiin valmiiksi suuren
-roihun, niin että matkamiehet saivat kylmästä tultuaan astua lämpöisiin
-asuntoihinsa ja tuloryypyt otettuaan "lyyvä heti kaupan pysthyn" sekä
-ruveta odottamaan Pohjanperän markkinarahvasta.
-
-Joutuivatpa myöskin Karjalan kauppurit, "Venäjän saksat", omalle
-"plassilleen". Toiset tulivat Tornion tietä reppu selässä, toiset
-taas ajoivat poikkimaisin Kuusamon, Sallan, Kemijärven ja Rovaniemen
-kautta järvikyliä myöten suurine hurstikuomuisine resloineen, tuoden
-kuormissaan Venäjän vaatetta ja tupakkaa, pellavaa ja hamppua sekä
-kaikenlaista Viipurin ja Pietarin "kräämätavaraa", prenikoista alkaen.
-Nähtiin Karjalan miesten joukossa Larisia, Haurisia, Pällisiä,
-Rempsusia ja Painajaisia. Tuli joukossa myös muutamia Savon ukkoja
-pitkissä, nilkkoihin asti ylettyvissä sarkakauhtanoissa. Heidänkin
-kuormissaan oli pellavaa ja hamppua sekä monet kääröt Savon tupakkaa.
-
-Suurina joukkoina saapuivat Lapin ja Peräpohjan lantalaiset, aina
-Hettaa, Sodankylää, Kemijärveä ja Rovanientä myöten, puhumattakaan
-lähiseutulaisista, jotka tien täydeltä päästelivät sekä hevosilla
-että poroilla. Ylimaiden markkinamiehet ajella junnasivat verkalleen
-pitkiä taipaleitaan. Tyynellä pakkaskireällä kuului jo neljänneksen
-päähän vitsan kitinä ilmoittaen, että metsämaiden miehet olivat
-liikkeellä. Vitsasta väännetyt ruomat ja vitsaiset savirikot
-kitisivät ja kitkuttivat pakkasessa: "Kitkat, kitkat, täällä tulhan."
-Kengittämättömillä hevosilla ylimaan ukot useinkin vanhaan tapaansa
-liikkuivat pehmeillä metsäteillään. Mutta joskus sattui markkina-aikana
-tulemaan suvi, joka sulatti tietkin jääkaljamalle. Silloin täytyi
-ukkojen mennä Kolarin seppiin hevostaan kengittämään. Sellainen
-tavaton markkinasuvi sattui talvella 1861, kuoraisten aukeilta
-mailta kaiken lumen ja muuttaen tiet jääkaljamaksi. Pasmajärven
-Vilkku on markkinapäivinä merkinnyt tämän tapauksen muistiin Kolarin
-kirkonseinään, jossa se on vieläkin nähtävänä.
-
-Mutta vasta lappalaiset antoivat markkinoille entisen lapintunnun.
-"Lapinmaa hylläsi tien täyveltä", myötäänsä juti raito raidon perässä
-sekä pohjoisesta että idästä ja lännestä. Pohjoisesta työntyivät
-Muonion, Enontekiön, Koutokeinon ja Kaaressuvannon tunturilaiset,
-idästä taas Inarin, Sodankylän ja Kittilän kotakansa sekä lännestä,
-rajan takaa, Ruotsin-Lapin eteläisiä erämaita jutavat poromiehet.
-Monet lappalaiset saapuivat koko kotakuntineen, naiset ja lapsetkin
-mukanaan, kitisevät komsiokäärötkin eukkojen ahkioiden kokkapuolessa.
-Suomen ja Norjan lappalaiset heiluivat nelikolkkalakeissaan, mutta
-Ruotsin tunturikotolaisten päässä piipotti tupsupäinen pirrilakki, ja
-Koutokeinon naiset koreilivat kirjavissa koparalakeissa. Nuotioiden
-ja roitovalkeain ääreen tunturikansa vain asettui markkinakentän
-läheisyyteen, viettäen siinä yönsäkin paljaan pakkastaivaan alla,
-mutta "kuntalappalaiset", kolarilaisten pororaitiot, menivät
-isäntiensä taloihin yötä viettämään. Jotkut suuret pororikkaat olivat
-Tornion kauppiaiden kanssa niin hyviä väärtejä, että saivat käpertyä
-yösijalleen heidän pirttiinsä ovinurkkaan.
-
-Koko Kolarinsaari ja Jokijalka, vielä väylän takaiset talotkin oli
-markkinapäivinä täytetty kaikenmaailman kansalla. Lantalaiset olivat
-asettuneet majailemaan taloihin, samoin kuin nekin kauppamiehet,
-joilla ei ollut markkinatupaa. Joka talo oli vieraita täynnä sekä
-talon pihamaa hevosia ja rekiä, pororaitoja ja ahkioita, ja saaren
-männiköissä kuppelehti kaikkialla jäkälää kaivavia poroja. Koko
-paikkakunta oli joutunut markkinavyöryn valtaan.
-
-Mutta kovimmin kuohui elämä markkinasiljolla. Lyhyt ja harmaa oli
-kyllä sydäntalven lapinpäivä. Aurinko ei enää jaksanut nousta yli
-matalan metsänrannan, heikko kajastus vain valoisimpana puolenpäivän
-aikana viivähti eteläisellä taivaanliepeellä. Mutta hämärää puhdetta
-ja pimeää yötä kyllä riitti ja niillä jatkettiin lyhyttä päivää. Jo
-aamupimeissä rupesivat markkinapirtit puskemaan paksua savupatsasta
-pakkaseen, ja rohisten ja kulkusia kalkutellen ajoi tavarakuormia
-siljoa kohden. Lapinäijätkin rupesivat nouseskelemaan lumikiepeistään
-ja ahkioitten alta, missä peskeihinsä ja nahkoihinsa kääriytyneinä
-olivat nukkuneet. Aamun hämärtäessä oli kauppa jo täydessä menossa, ja
-sitä mukaa kuin päivä kului kohosi kentän elämäkin.
-
-Suuri siljo oli täynnä tavarakuormia, myyjiä ja ostajia. Ylimaan
-miehillä oli kuormissaan kotipuolen tavaraa: voita, metsälintuja sekä
-turkiksia. Lappalaisten erämaat vallannut lantalainen oli miltei
-kokonaan ottanut hoitoonsa Lapinkorven riistarikkaudenkin ja oli
-nyt ensimiehenä sen vähäistä loppusatoa kaupittelemassa. Ei ollut
-lannanmiehellä kyllä enää tarjottavana kalliita majavanhoitoja ja
-turkiksia, sillä majavansuvun oli isäukko jo tuhonnut, mutta oli
-hänellä oravan, kärpän, ketun, näädän, saukon, suden ja ahman nahkoja,
-peuran ja karhuntaljojakin. Oli ylimaalaisilla myöskin poronlihaa
-sekä porontaljoja ja koipinahkoja, jotka niinikään olivat vanhanlapin
-vasituista kauppatavaraa.
-
-Vanhalappi oli vaipunut hautaan rikkaine riistoineen. Jälkipolvi
-asusti nyt vain kentän pohjoislaidalla, haisevassa "Lapin plussissa",
-jota ylpeät lannanmiehet hiukan halveksien katselivat. Oli heilläkin
-kyllä porokarjansa tuotteita, juustoista, maitotshalmaksista ja
-punasvatsoista alkaen, poronkieliin, paisteihin ja taljoihin sekä
-koipikenkiin, kallokkaihin, siepakkoihin ja peskeihin asti. Oli vielä
-komeita lapinvöitä ja pauloja, sarvilusikoita ja poronvaljaita, paksuja
-ruijanraanuja ja roukoja, metsänriistaa ja turkiksiakin. Mutta kaikkein
-enimmin oli lappalaisten ahkioissa ja porokelkoissa Ruijanmeren
-kalaa. Sitä varsinkin Koutokeinon ja Hetan lappalaiset vedättivät
-siljolle, niin että koko lapinleiri tuoksui merelliselle. Jopa
-ukkojen tavara oli väliin niin kesäytynyttä, että se antoi koko
-markkinapaikalle oman ilmanalansa. Tuoretta jäätynyttä turskaa oli
-lapinahkioissa, samoin meriahventa ja merisilliä sekä kuivattua saitaa.
-Olipa monella lapinukolla kuuluja Ruijan paltaitakin, merkillisiä
-muotopuolia kalajättiläisiä, joiden silmät olivat vääntyneet samalle
-puolelle päätä ja suu mennyt vitaan. Muutamat paltaat olivat niin
-suuria, että painoivat kahdeksan ja kymmenenkin leiviskää ja täyttivät
-yksinään koko ahkion. Ei ollut kallista lapinukkojen kala: lihavaa
-rasvaista pallastakin sai heiltä kolmella markalla leiviskän, ja
-iso saitapari maksoi tolpan.
-
-Kaikkein suurinta mekastusta pitivät markkinapaikalla hevosmiehet.
-Tornion ja Kemin puolen sekä Rovaniemen isännät tulivat aina
-vanhaan tapaansa kaupittelemaan hyviä hevosiaan ylimaan miehille ja
-väyläntakaisille. Sadalla markalla sai jo auttavan ajokkaan, mutta
-oikein hyvästä hevosesta vaati torniolainen 400-600 markkaa. Oli siinä
-äijillä ääntä, kun hevoskaupoista kinasteltiin, ja vielä enemmän, jos
-jouduttiin hevosen vaihtamisesta tinkaamaan. Siinä olivatkin monet
-ylimaan miehet yhtä hyviä mestareita kuin alamaalaisetkin. Osasivat
-he viilata vanhan konin kuluneet hampaat tasaisiksi, kurikoida
-pikku patin toiseenkin jalkaan, jos toisessa sattui sellainen
-olemaan, sekä monia muitakin hyviä hevosmiesten temppuja, joilla voi
-pettää tyhmempänsä. Monta kertaa saattoi omistaja vaihtaa hevosta,
-ja monella omistajalla saattoi sama hevonen olla samanakin päivänä,
-monet harjakaiset juotiin ja monet kaupat tehtiin niin lujat, että "ei
-peruuteta, vaikka länget kaulassa kuolis!"
-
-Poromiehet taas häärivät omien ajoikkaittensa kanssa, niitä myöden ja
-vaihtaen ja juoden harjakaisia. Kolmella, neljälläkymmenellä jo sai
-parhaan ajohärän.
-
-Nähtiin markkinakentällä, paitsi lapinleirin monikirjaisia vöitä,
-jalkineita ja peskejä, myöskin lantalaisten käsiteollisuutta.
-Kaakamonkylän vaskenvalurit olivat saapuneet myymään koko Peräpohjassa
-ja Lapissa tunnettuja tiukujaan, kulkusiaan ja kellojaan. Vaskikulkusia
-ja tiukuja kaupitteli myöskin kolarilainen Mellan Vilkko, joka
-niinikään oli oppinut valurinammatin. Kolarin suksisepät tarjoilivat
-sivakoitaan, joita muutamat olivat tuoneet siljolle tusinamäärin.
-Lappalaiset niitä enimmin ostivat ja maksoivat ostoksensa
-ruijankalalla. Olivat kolarilaiset myöskin rakennelleet työrekiä ja
-tukkirekiä ja myivät niitä muoniolaisille markka-kymmenestä ja parista
-kymmenestä.
-
-Rahassa, markoissa ja kruunuissa, laskettiin tavarain hinnat ja
-tavallisesti rahassa maksettiinkin, mutta voitiin myöskin vaihtaa
-tavara tavaraan, määräten vain, mitä hintaa milläkin kalulla pidettiin.
-Lopulta kumminkin, vaikka rahaakin olisi liikuteltu, tulivat
-tavarat vaihdetuiksi alamaalaisten ja Pohjanperän miesten kesken.
-Torniolaisten jauhot, suolat, raudat, tupakat, kahvit, sokerit,
-vaatetavara ja kaikenkaltainen rihkama joutui matkaamaan ylimaita
-kohden, samoin kuin karjalaistenkin kaupantavara. Vastineiksi olivat
-Karjalan kauppurit käärineet haltuunsa parhaimmat turkikset sekä
-suurimman osan metsänriistaa. Tornion saksat taas enimmäkseen lyöneet
-kokoon kruunuja ja markkoja, mutta myöskin turkiksia ja metsälintuja
-sekä ruijanpallasta, turskaa ja saitaa.
-
-Enimmät rahat kuitenkin käärivät viinaporvarit, vaikka he eivät
-saattaneetkaan myydä tavaraansa markkinatuvista niinkuin muut
-kauppamiehet. Ooperi-kraatarillakin oli riihiladoissa olkiläjät täynnä
-viinaottinkeja, ja siellä hän alituisesti salakähmää kulkea nilkutti
-täyttämässä ostajien pulloja. Ooperin kanssa kilpaili viinakaupassa
-torniolainen "Pärki", ja "Anelli-härjäriltäkin" sai kyllä viinaa,
-kun tosi tarve tuli, samoin kuin monelta muultakin torniolaiselta,
-mutta "Teinin frouva" myi vain nisua, räätileipää ja ruistumppua.
-Ruosteojan Pekkakin yritti ruveta viinaporvariksi, mutta toimi niin
-tökerösti, että menetti kruununmiehille koko kuormansa. Niin ei kyllä
-käynyt ovelalle Ooperille, vaikka kraatari jonkun ottingin joskus
-sattui menettämäänkin. Monet kerrat äijä kävi Kolarin markkinoilla,
-kunnes lopulta herätykseen tultuaan lopetti riihilatokauppansa ja
-lahjoitti Kolarin kirkolle suurliikkeensä muistoksi rahasumman.
-
-Hyvät kaupat teki Tornion apteekkarikin, jonka tupa oli länsipuolella
-kenttää niinkuin Rechardtin sekä Hallstrandin ja "Härkkipeuksen".
-"Kolinkki" ja "hommatroppi" olivat yhtä haluttua ryyppyainetta kuin
-Ooperinkin riihilato-troppi, koska ne hyvän makunsa lisäksi antoivat
-miehelle oikean markkinahajunkin. Kotiväelle sekä naapureillekin
-oli ostettava monet lääkkeet: "kanfärttitroppia" ja "lautatroppia"
-yskä- ja rintatauteihin, "sydämenvahvistusta" sydänkipuihin sekä
-"riikapalsamia" vanhalle muorille silmänvoiteeksi, ettei näkö
-huikenisi, ja lopuksi "triivasträkiä" eli "pirunpaskaa" äijävaarille,
-joka sitä poltteli tupakkapiipussaan, kun taudit ja muut pahansuovat
-liikkuivat maatjalassa.
-
-Ooperin viina ja apteekkarin hommatroppi pitivät vireessä oikeata
-markkinamenoa. Pakkasen kangistaman paksun veren ne sulattivat
-ja lämmittivät, tehden kohmettuneet jäsenetkin notkeiksi. Mitä
-ahkerammin kansa kävi apteekissa, ja mitä useammin kraatari nilkutti
-riihiladolleen, sitä sukkelammin markkinakenttä liikahteli ja
-sitä kovemmalla äänellä se teki kauppojansa ja ilmoitti mielialaansa.
-Lopuksi oli koko siljo suurena melukenttänä, josta kuului vain
-huutoa, laulua, kovia kirouksia, ja "juokalheita makasi kuin
-liekoja pitkin mettiä". Ympärillä, pitkin saaren tietä, väylää ja
-väylänrantoja, kirkkoa kiertäen, ajeli edestakaisin joukko joukon
-jäljessä sekä ylimaalaista että alamaalaista, kuka hevosella, ken
-porolla täydessä markkinailossa. Monesti joutuivat markkinamiehet
-toraan jopa tappeluunkin, joskus välähtelivät pohjalaiset puukotkin.
-Eriseutulaiset varsinkin olivat kärkkäitä toisiansa hämmästelemään, ja
-silloin annettiin kuulla, mistä toinen oli kotoisin. Niinpä Kittilän
-miehiltä kysäistiin, vieläkö heidän kirkonkellonsa soivat: "Kaloleipä
--- loppui sekin!" Muoniolaiset saivat kuulla, kuinka heillä soitetaan:
-"Koljoontunhet mathet -- koljoontunhet mathet!" sekä hettalaiset:
-"Liskis, liskis, lihapata!" Tervolan kirkonkellojen tiedettiin
-kehoittelevan: "Tuo kuppia, saat lohensuolivelliä"! ja Rovaniemen
-ylpeät höökärit soittivat valitellen: "Olkileipää -- kesken
-sekin loppuu!" Kolarilaisilta taas tiedusteltiin, minkätähden he
-tapuliröttelössään soittavat: "Kopsis, kopsis, konjakkipullo!" Mutta
-kun satuttiin riitaan Turtolan ja Pellon miesten kanssa, lyötiin heidät
-vanhalla pilkkarunolla, joka paljasti heidän pahnansa. He kun olivat
-vain
-
-    "Kaartisen kaaroja,
-    Jarhoisten jaaroja,
-    Pellon puuropalkheita,
-    Turtolan tuppivariksia,
-    Paamajärven rökhäitä."
-
-Sitten vielä lisättiin; "Puuro kyllä kulkee hyvästi ruumhin läpi, mutta
-Paamajärven rökhäitä kun syö, niin ne ei pääse sisästä uloskaan."
-Karunkilaisetkin saivat taas kuulla vanhan liikanimensä, "Karungin
-varkhat", sekä sen selityksen: "Joka Karungin ohitse ominensa on
-päässyt, on hyvin kulkenut." Ylitorniolaista ärsytti kolarilainen
-kysymällä: "Yhäkö teillä riihtä tapethan? Eikö sitä jo ole saatu pois
-hengiltä? Meillä riihtä vain puihaan." Muistipa Kolarin ukko vielä
-tiedustella: "Vieläkö teijän Jaukkurissa olhan niin riitaisia, että
-joka riihimies pui omassa loukoshan?" Ruotsin puolen miehet saivat
-kuulla olevansa "Killingin valtakuntalaisia", ja väyläntakaisen
-Aapuankylän ukolle voitiin sanoa: "On viis tolppaa kuin aapualaisen
-kruunus!" Saattoipa joku vielä lisätä: "Peilaa jälestäpäin kuin
-aapualaiset." Mutta voi Aapuan ukko jo tästä suuttuakin, vetäistä
-toista vasten suuta ja sanoa: "Peilaavat ne välistä eestäpäinkin".
-
-Miltei häiritsemättä sai markkinakansa juoda ja temmeltää. Järjestyksen
-valvojana kävi markkinoilla kyllä Alkkulan nimismies, mukanaan
-Leukumaan Kaapreli taikka Heikan Kusto "neljäskuntana". Kaksin he eivät
-mahtaneet mitään mellastavalle siljolle, tekivät vain "pislaakeja"
-karjalaisten repuille, naakivat Ooperia ja takavarikoivat Ruosteojan
-Pekan viinakuorman.
-
-Mutta lapinmiehet pysyivät erillään lantalaisten sanasodasta ja
-tappeluksista. He ajelivat vain poroillaan, juoden ja joikastaen ja
-ollen hyvillään, kun taas kerrankin saivat virkistyksekseen juoda
-muutakin kuin pelkkää vettä. Niin olivat tunturiäijät suopuneet
-markkinaelämäänsä ja ilonpitoonsa, että yökaudetkin rehkivät
-roitovalkiainsa ääressä saarnaten omalla kotakielellään, särpäen
-lämmittävää lannanviinaa sekä joiaten ihanasta tunturimaastaan, sen
-suurista poro- ja susilaumoista. Vasta aamupuolella, kun otava osoitti
-idänpuolta, kellahtivat peskiukot nuotionsa viereen.
-
-Vain kolme päivää oli allakka antanut Kolarin markkinoita varten,
-mutta kun kerran päästiin hyvään alkuun, vietettiin niitä koko viikko
-yhteen menoon. Torniolaisilla kyllä riitti tavaraa, apteekkarilla
-hommatroppia ja Ooperin olkiläjästä löytyi yhä uusia pulloja. Kraatari
-tuotti lisää Torniosta, jos entinen rupesi loppumaan.
-
-Samoihin aikoihin pidettiin markkinoita Köngäsessäkin, Ruotsin
-puolella. Sinne Kolarin markkinamiehetkin toisinaan lähtivät ajamaan,
-pitkin väylää vain lennättäen, tehden sielläkin kauppoja, täyttäen
-pullonsa ruotsinviinalla ja taas iloisella tuulella ajaen takaisin.
-Samalla tavalla Köngäsenkin markkinakummun kansa kävi vieraissa Kolarin
-siljolla. Helppo olikin entisaikaan vaikka kuinkakin ahkerasti
-seuloa edestakaisin rajan kahta puolta, "kun oli tullivapaus, eikä
-orjuutta vähääkään". Huoleti sai kuljettaa tavaraa niin puolin kuin
-toisinkin. Karjalan kauppamiehetkin pistäysivät Köngäsen markkinamäellä
-turkisvarastoansa lisäämässä.
-
-Mutta rupesivat tavarat viimeinkin torniolaisilta loppumaan,
-polkuhinnoilla myivät kauppiaat viimeiset "räättinsä", löivät pirttinsä
-lukkoon, kääriytyivät turkkeihinsa ja lähtivät ajamaan alamaita kohden.
-Loppunut oli jo ylimaalaistenkin tavara, jopa oli vähissä rahakin,
-tyhjinä olivat Ooperinkin ostomiesten taskut. Moni oli tullutkin
-markkinoille vartavasten tekemään kauppoja vain kraatarin kanssa.
-
-Paljoa rikkaampina palasivat Tornion kauppiaat ja Karjalan miehet
-Lapin markkinasiljolta kuin olivat sinne mennessään. Hyvän heiton he
-taaskin olivat vetäneet Pohjanperän apajilta, lisäten osaansa Lapin
-ja Peräpohjan rikkauksilla. Suurimman apajan oli vetänyt ontuva
-Ooperi-äijä, vaikka olikin markkinatupanaan käyttänyt vain riihilatoa.
-Tyytyväisenä ukko ajeli kotiinsa. Tyytyväisinä Karjalan kauppuritkin
-kalliine turkiskuormineen painuivat kaukaiseen Vienaansa, missä
-suuret Sungun markkinat odottivat Lapinkin turkiksia.
-
-Ja tyytyväisiä olivat ylimaalaisetkin saatuaan yksitoikkoisen
-aherruksensa keskellä taas viettää repäisevän viikon, joka oli miltei
-kohta ovella kolkuttavaa joulujuhlaa jalompi. Olihan saatu varatuksi
-yhtä ja toista lannanmaan hyvyyttä toki sitäkin varten, jopa
-oman kirkon vierustalta, tarvitsematta jutaa Tornioon asti. Olivat ne
-torniolaiset miehiä, kun toivat tavaran kotiporteille!
-
-Hyvillään ajeli lappalainenkin öisiä erämaitaan kohden. Tunturien
-äijä-paha oli markkinasiljon yhteisessä saalistamisessa jäänyt
-kaikkein vähimmälle osalle. Äijän tavara oli halvasta hinnasta
-siirtynyt lannanmiesten suuriin resloihin, ja hänellä itsellään oli
-vain pienissä ahkioissaan ja kepeissä porokelkoissaan muutamia
-jauhosäkkejä, voikääröjä ja suolapusseja sekä yhtä ja toista rihkamaa.
-Enin osa saaliista oli mennyt lantalaisen viinaan ja troppeihin jo
-markkinoilla hummastessa, ja viinaa oli pitänyt vielä varata monet
-pullot lämmitykseksi ankaraa kotimatkaa varten. Mutta ei lapinukko
-matkaansa surrut, eikä saaliinsa vähyyttä. Jumalanviljaahan viinakin
-oli, virkistävää ja tarpeellista kovassa pakkasen maassa. Iloisina ja
-joiaten ajelivat lappalaiset lumisia korpiaan, peskin povessa
-mölkkerehti ihanasti klunkahdellen tinasta valettu kahdeksakulmainen
-viinapullo, ja tuon tuostakin pysähtyivät ukot ottamaan yhteiset
-pakkasryypyt. Isot äijät heittivät sen "hopeatuplarista", mutta pienet
-poromiehet näppäsivät vain pikkuisesta puunaapusta.
-
--- Tintti kuusa miehen osaan, piti lapinmikoilla olla viinaa
-matkaryypyiksi.
-
-Loppunsa ovat saaneet jo Kolarinkin markkinat, joilla etelän porvarit
-markkinatuvissaan tarjosivat tavaraa ylimaalaisille. Ruvettiin
-Rovaniemellä 1881:stä lähtien pitämään yhteisiä suurmarkkinoita, joille
-riensi lanta ja lappi. Silloin jäi syrjäinen pieni Kolari unohduksiin
-ja juti muiden mukana Rovaniemelle.
-
-Vähitellen hävisivät kauppiasten vanhat markkinatuvat siljon laidalta
-joutuen heinäladoiksi ja aitoiksi sekä polttopuiksi. Muuan pirtti on
-vielä Pohjasenvaarassa halkolatona, ja vanha "Kuvenjuksen" tupanen on
-kirkon luona väylän rannalla köyhän eukon mökkinä. Sileänä nurmikkona
-on vielä entinen siljo maantien ja hautausmaan välissä, onpa osa
-mekastuksien kenttää joutunut jo hautausmaan aitauksen sisäpuolelle
-vainajien lepokentäksi.
-
-
-
-
-Savon matkat
-
-
-Peräpohjalaiset olivat liikkuvaa kansaa. He kolusivat kaikki Lapin
-ja Pohjanperän kiveliöt, kierrellen Ruijanmeren kalarannat, Ivalon
-kilpakentät ja Lapin monet markkinat, joutuivatpa useasti matkalle
-eteläisempiinkin seutuihin. Viisikymmen- ja satapenikulmaisetkaan
-taipaleet eivät entisen Kainuun kansan jälkeläiselle paljoa merkinneet.
-Monet saattoivat kesällä tehdä kalastusretken Ruijaan ja sitten taas
-talvella lähteä sinne markkinamatkalle, Jäämeren rannan Alattioon.
-Vanhojen Pohjanperän kävijöiden, pirkkalaisten, henki oli jäänyt heidän
-entisille liikuntamailleen, ja heidän rauhatonta seikkailijavertansa
-kiersi ehkä monenkin kainuulaisen suonissa.
-
-Jo vanhoista ajoista olivat Tornion seutujen miehet tottuneet tekemään
-kaupparetkiä Etelä-Suomeen ja Savoon. Varsinkin Tornion jokilaakson
-miehet kummaltakin puolen rajaväylää aina Muoniota myöten olivat
-mielistyneet näihin matkoihin. Samoin myöskin Kemijoen alajuoksun
-asukkaat Rovaniemelle saakka, jopa jotkut Ounasjoenkin miehet. Samoja
-taipaleita olivat ennen isätkin ja isänisät ajaneet, ulotuttaen
-retkensä aina eteläosaan maata, Hämeeseen ja Savoon, jopa Karjalaankin,
-joskus Viipuriin asti. Lapintavaroita, poronlihaa ja porontaljoja
-oli ukoilla menokuormassaan, ja palatessaan he toivat sijaan
-etelän tavaroita: Hämeen pellavaa, Savon ja Karjalan hamppua ja
-hurstia, saippuaa sekä Venäjän tupakkaa, lisäksi vielä lannanmaan
-viinaakin. Sellainen etelänkävijä oli ollut noin kolmekymmentä
-vuotta takaperin yhdeksännelläkymmenellään kuollut Anuntin Pekka
-Ylitornion Kainuunkylässä, samoin Ojan vaari Ylitornion Nuotiorannalla.
-Rovaniemeläisiä Hämeen ja Savon vanhoja matkamiehiä oli rikas Halvarin
-ukko ja Kesk'-Korvan isäntä, kittiläläisiä taas Kaukosen Ylijussan
-Paulus, Pekka Jääskö ja Hakalan isäntä, jotka olivat semmoista
-liikkuvaa kauppasukua. Muoniolaisia Savon kävijöitä oli entinen Efraim
-Puranen, Ylimuonion mahtiäijä sekä Töyrän ja Rantakokon ukot. Monet
-kerrat nämä miehet olivat eläessään matkanneet halki Hämeen ja Savon,
-käyden Kuopiot ja Kajaanitkin, ja tuoneet tullessaan kuormittain
-tavaraa. Anuntin Pekan kauppamaita Hämeessä oli ollut "Koskenkirkon
-seurakunta", Lammi, Hollola ja Hollolan Lahti, sekä tutuin käymätalo
-Etolankylän Rekola Koskenkirkolla.
-
-Samoilla asioilla taas sitten pojatkin samoja maita matkailivat. Niinpä
-ajelivat Karungin Korpikylän ukot, Ojanperän ja Kaapin isännät sekä
-Ylinivan ukko joka talvi etelässä, ja Rovaniemen rikas Yliruokasen
-Pekkakin kävi muutamia kertoja. Viimeisiä Savon kiertäjiä on vielä
-elävä, 84-vuotias Anuntin Pekka-vaari, edellämainitun etelänkävijän
-poika Kainuunkylästä, sekä joku vuosi sitten kuollut Pekka Heikkilä
-Karungin Kukkolasta,
-
-Lappi ja Perä-Pohjola tarvitsivat paljon yhtä ja toista tavaraa,
-jota ei oma paikkakunta tuottanut, ei ainakaan kylliksi, vaan oli
-sitä hankittava parempiosaisilta seuduilta. Tällaista tavaraa etelän
-matkamiehet kävivät noutamassa.
-
-Kuopion jo vanhastaan kuulut suuret talvimarkkinat, joille koko
-kauppaa käyvä Suomi ja rajantakainen Karjala sekä pietarilainen
-riensi, vetivät Peräpohjan miestäkin. Tammikuun pakkasilla, 12-14
-päivän tietämöissä pidettiin markkinat, niin että jo joulupyhäin
-päättyessä piti pitkämatkaisten Pohjan miesten lähteä taipaleelle.
-Raudoitettu matka-arkku työnnettiin täyteen leipää, rieskaa, voita ja
-lihaa, ja povessa pullotti omatekoinen vasikannahkalompakko. Entiset
-etelänkävijät olivat lähteneet matkaan omilla hevosillaan vieden
-kaupantavaraa mukanaan, mutta jälkipolven miehet ajoivat useinkin vain
-komeasti kievarikyydillä, istuen kaksissa lammasnahkaturkeissa,
-päässä korkeapohjainen saukonnahkainen samettiperälakki, jaloissa
-pieksusaappaiden päälle vedetyt kallokkaat. Markan vain maksoi silloin
-penikulma, ja kievarista kievariin halki- ja poikkimaisin kävi kulku.
-Ajettiin pitkin rantatietä Tornion ja Oulun kautta Liminkaan, josta
-"Haarain-sillan" luota lähdettiin työntymään Savon sydänmaita kohden.
-Temmeksen, Rantsilan, Pulkkilan ja Piippolan kautta päästettiin
-Pyhännälle, sieltä Savon puolelle Nissilään ja edelleen Paju- ja
-Savo-järville, Pöljään, Kasurilaan ja Toivalaan, josta viimein pitkin
-järvenselkiä oiustettiin Kuopioon. Viitisenkymmentä penikulmaa tuli
-ylitorniolaisille taivalta, viisikymmentä markkaa kului kukkarosta, ja
-viisi, kuusi vuorokautta vierähti aikaa.
-
-Tuttuja olivat matkamiehille kaikki maantienvarren "kevarit",
-monikertaan käytyjä ja puheltuja. Tiesivät ukot kyllä jo etukäteen,
-minkälaista kohtelua missäkin talossa saadaan, minkälaisella hevosella
-lähdetään ajamaan ja millainen pojanrehvana vääntäytyy kuskipukille.
-Entiseen aikaan olivatkin kievarit usein kymmeniä vuosia samassa
-talossa, jopa jotkut olivat kuin itseoikeutettuja matkustavaisten
-majoittajia ja kyytimiehiä.
-
-Kymmeniä Peräpohjan miehiä saapui silloin Kuopion markkinoille
-kauppoja tekemään. Saman puolen miehet asustelivat aina samassa
-kaupunkikortteerissa -- kainuunkyläläiset majailivat tavallisesti
-Kaivopuiston pohjoispuolella "isvosikka" Pekkarisella, "möljän"
-kohdalla, lähellä "hevosplassia".
-
-Perille päästyä piti "härkäpoikain", ensikertaisten Savon kävijäin,
-tarjota vanhoille markkinatovereilleen "härkäisiä": hyvät kahvit ja
-viinaryypyt joka miehelle.
-
-Tarpeellista olikin, että "hevosplassi" oli lähimailla. Sillä
-torniolaisten tärkeimpänä asiana oli hyvien hevosien ostaminen. Monet
-isännät hankkivat kolme, neljäkin ajokasta rekineen, kaikkineen, saaden
-toisinaan maksaa kolmin, neljin sadoin vankasta savolaisesta taikka
-karjalaisesta kuormankiskojasta. Kymmeniä hevosia karttui asuntotalon
-pihamaalle, joskus komeita kiljuvia oriitakin joukossa.
-
-Sitten ostettiin muuta tavaraa hevoskuormat täyteen. Tärkeimpiä
-ostoksia oli "Sauvon hursti", paksu karkea vaate, jota "sauvalaiset"
-kutoivat hamppulangoista. Pieksämäkeläiset kaupanmiehet, Putkonen ja
-Purasen Asarias, olivat torniolaisia varten ajaneet sitä kauppatorille
-suuret kasat, ja heidän varastojensa ympärillä sitten Pohjan miehet
-koko joukolla häärivät. Kyynärä maksoi 40 penniä, ja tuhansin kyynärin
-sai pieksämäkeläinen mitata hurstiaan samalle ostajalle. Anuntin
-Pekkakin kerran mittautti hurstia 4000 kyynärää, saaden siitä pari,
-kolme pitkänmatkan kuormaa. Sillä tuhatkyynäräinen hurstilatomus
-painoi 40 leiviskää. -- Pellavavaatettakin, Savon "palttinaa", saatiin
-joukkoon joku määrä.
-
-Hamput ja pellavat olivat myös hyvin haluttua tavaraa, sillä
-Peräpohjassa ei pellavaa viljelty, eikä hamppuakaan kuin siellä täällä
-nimeksi. Niitä kyllä Vienan miehet ja savolaiset toivat toisinaan
-Tornioon sekä Alkkulan ja Kolarinkin markkinoille, mutta heidän
-tuomisensa eivät riittäneet kaikille, vaan Peräpohjan miesten täytyi
-itse hankkia lisää. Kuopion torille tuotiin hamppua koko Savosta,
-Karjalasta ja Venäjältäkin, hämäläisten pitäessä huolta pellavasta.
-Toivat Hämeen miehet kyllä hamppuakin, längelmäkeläinen Vialan Jussikin
-nähtiin joka markkinoilla suurine hamppukuormineen. Jussin vihreitä
-"Längelmäen hamppuja" Anuntin Pekka kerran latoi rekeensä 30 leiviskää,
-maksaen kymmenen markkaa leiviskästä.
-
-Tarpeellisia ostoksia olivat tupakatkin. Venäjänlehtiä saatiin
-ryssiltä, ja maalaismiehet myivät omanpellon kasvuja, "sauvonlehtiä",
-joita myös sanottiin "pitkiksilehiksi" ja "risulehiksi". Viiden naulan
-ja leiviskänkin kimppuihin olivat savolaiset sitoneet tupakkansa,
-ja leivisköittäin latoivat Pohjan miehet niitä kuormiinsa. Monet taas
-täyttivät hurstipakkojen jättämän tilan taliostoksilla.
-
-Paljon kysyttyjä olivat vielä Savon villat. Leiviskämäärin Tornion
-miehet tukkivat niitäkin säkkeihinsä ja maksoivat 24-40 markkaa
-leiviskästä.
-
-Ahkerina saivat miehet hääriä koko markkina-ajan, tinkien, mitaten
-ja maksaen, ennenkuin kaikki kuormat oli saatu täysiksi. Piti
-milloin hypätä hevosplassille kauppoja tekemään, milloin kaapaista
-kauppatorille hampun ja hurstin hintoja tinkimään, välissä taas
-savolaisäijän kanssa kinastella tupakkaleivisköistä. Ei aina ennätetty
-kunnollisesti istahtaa edes eväsarkun ääressä, lipeäkielisiltä
-torimuijilta vain kiireessä ryypättiin kahvikuppi, johon taskupullosta
-lisättiin lämmikettä taikka ostettiin ryssiltä purtavaksi "sirapin
-kanssa tehtyjä nisuja". Suurta kiusaa tuotti, varsinkin härkäpojalle
-savolaisten outo puheenlaatu. Sillä jos Savon miehet eivät tahallaan
-viisastelleet, he kuitenkin niin merkillisesti "kiäntivät ja viäntivät"
-kielensä ja leukansa, ettei siitä selvää ja suoraa torniolaista
-päästelevä pohjalainen tahtonut äkikseltä ymmärtää mitään. Ja kun
-lisäksi Savossa monet "parseelitkin" sanottiin eri nimillä -- kiulu
-oli Savossa "kappo", ämpäri "sanko", navetta "läävä" -- tuli asia
-yhä sotkuisemmaksi. Eivätkä "täyvet sauvalaisetkaan" taas puolestaan
-tahtoneet ymmärtää Pohjan miestä. "Mittee työ tolkuitatta?" saattoi
-savolainen hevosmies tokaista torniolaiselle ostajalle, ja silloin
-molemmat jäivät sanattomina töllöttämään. Vaikka Tornion mies mieli
-kyllä kivahtaa:
-
--- Itte sie tolkutat! Mutta mie en tolkuta enkä talkuta, vaan puhun
-suorhan niinkun pruukathan.
-
-Viimein saivat Tornion miehet kääntää kuormansa kotia kohden ja lähteä
-painumaan päin pohjoisia maita. Pitkät hevosraidot toinen toisensa
-jälkeen jutivat kaupungista Kallaveden jäälle ja sitten edelleen kohti
-sydänmaita. Monella isännällä oli hoidettavinaan kolme, neljäkin suurta
-tavarakuormaa, kun talvisia teitä hiljalleen ajaa kihnuteltiin.
-
-Nyt ei matka edistynytkään niin nopeasti kuin pohjoisesta alas
-tultaessa; vain viisi, kuusi penikulmaa ajettiin päivänmittaan, ja
-sitten taas pysähdyttiin yösydämeksi levähtämään johonkuhun tuttuun
-taloon. Oli pitkin matkanvartta vakituisia "syöttötaloja",
-tienkävijäin jo vanhastaan valitsemia, sopivia pysähdys- ja
-hengähtämispaikkoja, joihin jokainen matkamies suisti hevosensa.
-Sellaisen talon kyllä ensikertalainenkin tunsi: sen kartanolle veti
-kahta puolta leveä kovaksi tallattu tanner, ja pihamaa oli kokonaan
-heinärikkojen vallassa sekä kaivonympäristö vahvassa jääiljanteessa.
-Ja melkein aina seisoi talon pihamaalla valjaista riisuttuja,
-loimiselkäisiä hevosia kuormansa ääressä apetta rouskuttelemassa. Talon
-portaat ja porstua olivat suvi-ilmoilla aina märkinä ja pakkasella
-paksussa lumessa, pirtti oli täynnä tupakansavua ja penkinvieruslattia
-oli reunustettu lukemattomilla tupakkasyljillä. Työttömiä miehiä istui
-taikka loikoi pirtinpenkillä, taikka istui niitä pöydän ääressä
-matkaviinoja maistellen. Sellaisen talon pihalle voi kyllä ohjata
-kuormansa, vaikkapa keskellä yötäkin, saattoi astua lukitsemattomista
-ovista pirttiin ja olla kuin kotonaan. Parhaana liikeaikana oli
-syöttötalojen pirtinlattia öisin laskettu täyteen vieri vieressä
-loikovaa matkalaista. Eikä tällaisessa kaiken maailman matkamiesten
-talossa juuri koskaan ollut rauhaa, vaan elettiin siinä kaiket päivät,
-jopa yötkin alituisessa tulossa ja menossa. Kun toiset tienkävijät
-nälkäisinä aukoivat eväsarkkujaan ruvetakseen suurustamaan, niin
-toiset jo kylläisinä röyhtäillen työntelivät eväitään arkkuun ja
-pyyhkivät voista puukonterää lapikkaiden nahkavarsiin; kun toiset
-matkalaiset karauttivat kuormineen portista maantielle, niin jo
-vastaiselta puolelta toisia tulla tomautti pihaan.
-
-Olisipa luullut talonväen tuskastuvan tällaiseen alituiseen
-rauhattomaan matkamiesmenoon. Mutta tyytyväisenä talo vain kaikki
-kärsi, kohdellen matkamiehiä miltei kuin vieraissa kävijöitä, melkeinpä
-sukulaisina pitäen niitä, jotka olivat useamman kerran käyneet talossa
-levähtämässä. Monessa talossa tuotiin matkamiesten yösijoiksi olkia
-lattialle, annettiinpa vielä raanujakin peitteiksi. Ja vähällä maksulla
-sai talosta ostaa, mitä matkalainen vain tarvitsi: ruokaa ja kahvia
-sekä hevoselle heiniä. Pyhännän isossa Leiviskässäkin, joka oli enimmin
-käytettyjä syöttötaloja, paksu emäntä istuskeli pöydän päässä ja heti
-tiedusteli: "Mittee vierahille kuuluu?" Ja kun matkamiehet kysyivät
-emännältä mitä tahansa syötävää ostaakseen, vastasi paksu eukko: "Soa
-kaiketi!" Olihan "Sauvonmaassa" ruokaa, "sielhän se leipäperä oli."
-
-Mutta komean ja siistin Tornionlaakson miehelle oli merkillisimpiä
-Savon kummia, kun hevonenkin vietiin pirttiin. Sellaisenkin
-kohteliaisuuden maantien matkalainen sai toisinaan savolaistalossa
-osakseen. Niin tehtiin Lassilan majatalossa. Kun matkamiehet ajoivat
-pihaan ja riisuivat hevosensa syömään, saapui siihen isäntä sanoen:
-
--- Viijään hevoset pirttiin!
-
--- Mitä te puhutte? hevosmiehet kummastelivat.
-
-Mutta talon pirtin ovinurkassa oli suuri vesiamme ynnä aperuuhi, ja
-siinä saivat miehet viiden pennin maksusta juottaa hevosensa sekä
-ruuhesta apattaa, omilla eväillään kyllä. Kerran taas Heikkilän Pekka
-ajoi iltahiljaisella Iisalmen Korolaan pihan ollessa jo aivan täynnä
-matkamiesten rekiä ja hevosia:
-
--- Eipä taija tähän talhon enää sopia, kun on niin paljon jo muita
-reisumiehiä, Pekka arveli. Mutta portailla seisova isäntä huusi:
-
--- Tuokee hevonen pirttiin!
-
-Tämä oli vanhankansan hyvää vieraanvaraisuutta ja tavallista
-matkamiehen kohtelua, jota entisaikaan osoitettiin kaikille muille
-maantien matkaajille paitsi mustalaisille. Sydänmaan asukas ymmärsi,
-että "eihän tien päällä kulkija voi kotia mukanaan kuljettaa", ja
-siksi se antoi auliisti kotinsa "tien päällä" kävijän käytettäväksi.
-Vanhankansan toivomuksena olikin: "Anna, Jumala, vieras ja vierhan
-vara!" Matkamies taas puolestaan toi vaihtelua erämaan yksitoikkoiseen
-elämään sekä saatteli viestejä muusta maailmasta. Maantien taivaltajat
-olivatkin tavallaan entisajan "aviisuja". Tuotti matkamiesten käynti
-talolle vähän aineellistakin hyötyä. Viisiä pennejä keräytyi emännän
-taskuun kahvikupeista, kymmenpennisiä ja 25-pennisiä piimä- ja
-maitokanruista sekä viilipytyistä leipineen ja voineen. Isäntä taas
-sai kukkaronsa helisemään heinäleivisköillään ja apeannoksillaan, ja
-kaupungista palaavilta matkamiehiltä hän tavallisesti sai myös hyvät
-"kaupungintuliaisryypyt". Kuparilantteja ja pikkuhopeoita rahat kyllä
-vain olivat, mutta entiseen aikaan ne olivat sydänmaiden hopeaa ja
-kultaa. Ja talvenmittaan kokoontui niitä talon kaappiin hyvät kasat.
-
-Rauhassa ja huoletta saatiin silloin tehdä taivalta, milloin
-istuskellen kuormalla, milloin taas kuorman perässä astua karskutellen
-sekä omiksi lämpimikseen että kuorman kevennykseksi. Purasen
-Efraim-ukkokin tallusteli kuorman jäljessä Kuopiosta saakka, niin että
-vasta Turtolan Piippolan törmässä väylälle laskettaessa hyppäsi
-kannoille. Pakkasen ahdistellessa otettiin lämmitysryypyt, ja kun
-päästiin aavojen Liminganniittyjen ylitse, Kempeleen ylipäähän,
-nakattiin hyvät ryypyt. Väliin yötä myötenkin ajaa kihnutettiin pitkät
-sydänmaan selkoset, eikä nähty sen kummempaa. Tavarakuormat jätettiin
-vartioimatta yökaudeksi pihamaalle, eikä niitä juuri koskaan vieras
-käynyt kopeloimaan. Puukko oli matkamiehen ainoa ase, ja sitäkin
-tarvittiin vain eväsvoin ja eväslihan leikkaamiseen sekä rikkoutuneiden
-valjaiden korjaamiseen. Päivättömästä pohjoisesta tulleiden miesten
-tavarat olivat sitäpaitsi vielä eri suojeluksessa. Sillä mikäpä sen
-tiesi, millaisilla noitakeinoilla Lapin äijät olivat varanneet
-kuormansa varkailta ja kosketuksilta. Olihan monesti kuultu, kuinka
-heidän tavaroitaan kopeloimaan käynyt varas oli tarttunut kiinni reen
-viereen, niin ettei ollut päässyt liikahtamaankaan, ennenkuin vasta
-aamulla, kun kuorman omistaja oli tullut ja antanut varkaalle sellaisen
-vastasuullisen, että oli veri purskahtanut. Hevoskaupoissakin varasivat
-savolaiset Tornion äijiä. Myydessään heille ajokkaansa päästivät Savon
-ukot heti hevosen häntäsolmun auki, eivätkä koskaan, rahastakaan,
-luovuttaneet ostajalle hevosenlointa, ei vanhaa resuakaan.
-
-Mutta silloin, kun suurrosvo Perttunen parhaillaan liikuskeli Oulun ja
-Raahen tienoilla ja niiden takaisilla sydänmailla, matkamiehiä
-toisinaan kammotti. Savonkävijätkin liittyivät silloin suuriin
-joukkoihin ja varoivat joutumasta pimeän aikana pitkille talottomille
-taipaleille. Varasivatpa jotkut turkkinsa taskuun panostetun
-pistooliräikän. Pelkoa herätti myöskin toinen suurrosvo, Iso-Karppinen,
-joka vankilasta karkuun päässeenä piileskeli takamaiden metsissä.
-Karppisen kyllä pian koppasi kiinni temmekseläinen ruotusotamies
-Runtikka, väkevä mies hänkin, köysitti saaliinsa ja toi Ouluun.
-Mutta Perttunen oli pitkät ajat koko Oulun seudun kauhuna.
-
-Nelisen viikkoa kesti Savonretki. Tammikuun lopulla taikka helmikuun
-alkupäivinä ajaa karskautettiin kotipihalle ylt'yleensä huurteessa niin
-miehet kuin kuormat ja hevosetkin. Kotona olikin kaukamatkalaisia
-jo useana päivänä odotettu. Kirkkaita lasipalloja saivat lapset
-tuliaisiksi, ja emäntä hyötyi huivin, kahvikuppeja taikka muuta
-kaupungin koreutta. Naapuritkin saapuivat saamaan "alatuliaisia" sekä
-kuulemaan "alasanomia."
-
-Sitten alkoi etelän tavarain levittäminen Pohjanperille. Kuopiosta
-ostettu tali oli jo paluumatkalla myyty Tornioon nahkuri Åströmille
-sekä osa villoista Tornion kauppiaille, mutta pellavat, hamput ja
-hurstit, tupakat ja voi vedätettiin kotiin. Koko paikkakunta kävi
-heti noutamassa Savon tavaraa. Emännät ostivat villoja, hamppua ja
-pellavaa sekä hiukan hurstiakin. Hampuista kehrättiin verkkolankoja,
-pellavaisista valmistettiin paitakankaita ja hurstista ommeltiin
-säkkejä sekä suuria louteita, joita levitettiin pelloille lyhteitten
-alle, kun viljaa pantiin haasioihin. Isännät taas tulivat
-tupakantuskissaan. He ostivat jonkun verran venäjänlehtiäkin, mutta
-varsinkin halpaa risulehteä ukot kantoivat kimpuittain kotiinsa,
-kuivasivat orsilla ja kirveellä hakkasivat kuusipölkyn koperossa
-hienoksi piipputupakaksi. Sitten
-
-    "Sauvonmaan hakkua,
-    isonpiipun pakkua,
-    sitä sopi ällöttää."
-
-Mutta voi ja enin osa Savon hurstia joutuivat vielä jatkamaan pitkää
-matkaansa. Muoniolaiset kauppiaat, Joensuun Freetrikki poikineen,
-Reginan Aaprami, Sieppijärven Filppa sekä muutkin ruijankävijät
-tiesivät kyllä, milloin savonkävijät koteutuvat. He tulivat
-pororaitoineen ja ostivat kaiken etelästä tuodun voin ja hurstin. Voin
-olivat torniolaiset valmiiksi pakanneet kymmenen leiviskän astioihin,
-suippopäisiin, leveäpohjaisiin "lapintynnyreihin", -- etelästä he
-toivat voin vaatteella peitetyissä pärekoreissa,-- ja 13-14 markkaa
-sai muoniolainen maksaa leiviskästä. Voikauppias oli itse siitä
-maksanut 10-12 markkaa sekä tynnyrien tekijälle "markka-puolitoista"
-kappaleelta. Pieksämäkeläisestä hurstista pudistettiin Muonion mieheltä
-50-52 penniä kyynärästä. Sitten pyöräytti ruijankävijä voitynnyrin
-aina poroahkioon taikka nuoritti siihen 250 kyynärää hurstia ja
-lähti jutamaan Lappiinsa, juti yli tunturien Ruijaan, Alattion
-kevätmarkkinoille. Muonioon olivat jo Enontekiön ja Koutokeinon
-lappalaiset saapuneet vastaan, ja he taas sälyttivät kauppiaiden ympäri
-maakuntaa kokoamat tavarat raitoonsa ja vetivät ne rahtikuormina
-Jäämeren rannalle. Täällä Suomen emäntien voi joutui vuorostaan 15-16
-markan hinnasta Alattion kauppiaille Jäämeren laivoihin lastattavaksi
-ja vietäväksi yhä kaukaisemmille maailman markkinoille. Putkosen ja
-Purasen Asariaan hurstin ostivat tuntureita kiertävät porolappalaiset
-kesäkotiensa louteiksi, katevaatteiksi.
-
-Kemijokivarren Savon tuomisia taas kävivät persomassa Kittilän ja
-Sodankylän kauppasaksat. Kittilän kauppurien "pääsankareita" olivat
-Hanhi-Matti ja Kari-Sammu, Sodankylässä taas Saukosken Kaapreli.
-Nämä suurpomot usein ostivat Savon voit ja hurstit ja ajattivat ne
-Alattioon taikka Vesisaareen. Pikkumiehetkin, Kosken Jussa ja Törmäsen
-Mikko Kittilästä, Aution Akseli Sodankylästä, jopa Kraatari-Mattikin
-Sallasta, yrittelivät myöskin valvoa etujaan ja ennättivät joskus
-suurkauppiasten edelle. Ruijaan hekin vedättivät ostoksiansa.
-
-Mutta Savon hevoset myytiin melkein järjestään Ruotsiin ja saatiin
-voittoa noin 50-100 markkaa ajokkaasta. Varsinkin Saksan--Ranskan sodan
-aikoina 1870 oli hevosten menekki tavaton. Ruotsalaiset ostivat niitä
-niin paljon kuin Tornion miehet vain ennättivät hankkia, maksoivat
-hyvät rahat ja saivat itse vielä paremmat saksalaisilta. Silloin
-Tornionlaaksolaiset sitä ahkerammin tekivät retkiä etelään, toivat
-hevosta jos muutakin tavaraa ja saattelivat heti joen yli Ruotsiin.
-Vapaasti saikin silloin viedä rajan ylitse mitä maalaistavaraa
-tahansa ja pitää voitot hyvinään. "Voittoja" saivat savonkävijätkin.
-Ei Kuopion markkinamatkakaan tullut kovin kalliiksi, n. 125-150 markkaa
-kaikkineen. Ja siihen oli laskettu menomatkan majatalokyyti, olo
-Kuopiossa sekä paluumatkalla kolmen, neljän hevosen ruokkiminen, ynnä
-omat syömiset ja juomiset. Voittoa, taikka oikeammin kuljetuspalkkaa,
-saatiin kolmesta, neljästä hevosesta yhteensä pari-, kolmesataa
-markkaa, hurstikaupoista kolme-, neljäsataa, voista parisataa sekä
-villoista, hampuista -- hampuista saatiin "pari markkaa leiviskältä
-myynnin ja oston väliä" -- ja tupakoista muutama satanen. Siis koko
-kaupparetken tuloksena tuhatkunta ja toistakin tuhatta markkaa, joka
-siihen aikaan oli jo hyvä raha.
-
-Monet kerrat kävivät Peräpohjan kauppasaksat myöskin Iisalmen
-ja Kajaanin markkinoilla. Ja samoilla asioilla; hevosia ostettiin ja
-niille kuormat täyteen maalaistavaraa. Läheisemmillä Oulun ja
-"Praahean" markkinakentillä nähtiin niinikään aina Pohjanperän ylpeitä
-miehiä, ja "hevosplassi" oli täälläkin heidän tärkein liikkumisalansa.
-
-Joskus lähti Peräpohjan ukko hevosineen kiertelemään Savon
-maaseutujakin, tehden ostoksia milloin missäkin. Niinpä Anuntin
-Pekka aina silloin tällöin ajeli maakyliä myöten jopa Nurmekseen
-asti, poiketen paikkakunnan kauppasaksojen luona sekä pappiloissa ja
-muissa isoissa paikoissa. Varsinkin pappilat olivat syksytalvesta
-hyvin runsaasti voilla ja villoilla siunattuja -- seurakuntalaiset kun
-olivat niitä vuoden pitkään ahkerasti kantaneet paimenilleen. Nurmeksen
-papin, Pfalerin, rouvan kanssa Pekka kävi kerran tekemässä 30 leiviskän
-viljakaupan ja sitten palatessaan, monien pikku ostosten lisäksi, sai
-Kiuruvedeltä kauppias "Kärströmiltä" saaliikseen 24 leiviskää. Iisalmen
-Paloisten hovin kuulun suurrikkaan "Näälmannin" vakinaisena
-villanostajana Pekka oli pitkät ajat, käyden jokavuotisilla
-"virkamatkoillaan" perimässä sieltä villaosansa. Paloisten herralta
-Pekka saikin hyviä puhtaita villoja, sillä talon lampaat pestiin aina
-ennen keritsemistä. Neljäkolmatta markkaa ne maksoivat leiviskä, mutta
-Pohjanpuolessa sai niistä pari markkaa naulasta, jopa Ruotsin Kainuussa
-ja Luulajassa puolitoista kruunua. Voita karttui samoilla matkoilla
-Pekka-ukon kuormiin toisinaan satakin leiviskää, lisäksi vielä joku
-määrä hamppua, hurstia ja Savon tupakkaa.
-
-Monet etelänretket ehti peräpohjalainen tehdä talvenmittaan, monet
-pyryt ja pakkaset kokea matkoillaan sekä viettää ikävän yönsä toisessa
-jos toisessakin syöttö- ja majatalossa, väliin synkällä selkosellakin
-talvista tietä ajaa ratuuttaen. Ikäviä talottomia taipaleita
-kitkutellessaan ja pakkasen käsissä palellessaan ukot tekivät monet
-päätökset, etteivät enää kertaakaan lähde maailmankiertolaisiksi,
-ei mistään rahasta. Mutta kun päästiin kotiin ja saatiin tuomiset
-hyvästi kaupatuiksi, unohtuivat matkan ikävyydet. Ja kun sitten
-taas tuli lähdön aika, veti vanha veri ukon uudestaan maantielle.
-Kolmisenkymmentä kertaa on Anuntin Pekkakin ajellut Savon seutuja,
-ostanut Savon miehiltä monet kymmenet hyvät hevoset, vedättänyt
-kotiseutunsa ja Lapin tarpeiksi satoja leivisköitä voita, villoja,
-hamppua ja tupakkaa sekä toimittanut monia tuhansia kyynäriä Savon
-hurstia tunturilappalaisten kotaverhoiksi.
-
-Näin siis Peräpohjan liikkuvat kaupanmiehet, toimittaessaan
-kotipuolensa tavaroita maailmalle ja hankkiessaan muualta niitä
-tavaroita, joita kotimaakunnasta puuttui, olivat aikoinaan varsin
-tärkeitä tekijöitä kotiseutunsa ja koko Lapin elämässä.
-
-
-
-
-Ruijanrannan kalaretket
-
-
-Ruija oli entisten peräpohjalaisten ja Lapin asukasten tärkeä ansiomaa.
-Siellä, mahtavien lumiläikkäisten Ruijantunturien takana, oli hyinen
-Jäämeri, Pohjolan kala-aitta, miesten syöjä summa seutu.
-
-Vielä miespolvi takaperin, nykyisten vanhojen nuoruuden aikoina, oli
-Ruijankäynti vanhassa vauhdissaan. Silloin melkein koko miespuolinen
-Lappi ja Peräpohjola aina Oulun seutuja myöten oli liikkeellä Jäämerta
-kohden. Kymmenluvuin, satamäärin oli kalamiestä matkalla. Suurimmat
-joukot lähtivät retkelle Inarista, Sodankylästä ja Kittilästä, mutta
-paljon meni myöskin Kemijärveltä, Rovaniemeltä, Kuolajärveltä ja
-Kuusamosta sekä Tornion ja Kemin tienoilta; useita oli antautunut
-taipaleelle Oulunkin seuduilta, Haukiputaalta, Iistä ja Kiimingistä, ja
-olipa joukkoon eksynyt joku Suupohjan poikakin.
-
-Ruijanmeren suunnattomat kalansaaliit houkuttelivat miestä matkaan,
-vetipä sinne isiltä peritty verikin, ja satoja vuosia käydyt
-kulkusuunnat ohjasivat matkaa. Sillä pohjanperäläisten kansain-
-vaellus oli aina käynyt kohti Jäämerta; pitkin jokivarsia oli noustu
-järviseudulta toiselle, taivallettu poikki selkosten ja kiivetty yli
-tunturienkin. Ruijanmerellä oli jo ennenkin, vanhoina aikoina, saatu
-vapaasti kalastella, ja sinne nytkin, vaikka Suomi olikin sieltä
-suljettuna, vanhaan tapaan vaellettiin. Huvikseen ei suinkaan lähdetty
-tälle vaivalloiselle taipaleelle, vaan huono toimeentulo kotoisella
-konnulla, monet peräkkäiset "nöyrät vuodet" -- 1860-luvun seitseminä
-katovuosina kaikkein ahkerimmin Ruijassa käytiinkin -- sekä huonot
-kotoiset ansiomahdollisuudet, pakottivat miehiä yhä edelleenkin
-tekemään pitkän, tunturientakaisen taivalluksen. Niinpä kirjoittaa
-Kittilän Vene-Aapo maalisk. 4 p:nä 1866: "Jo nyt menee Ihmisiä Ruijaan
-sanomaton palious mennä talvena meni io palion mutta nyt niitä vasta
-mennee oikein Ja sieltä ameriikkaan lappavat Sen tekee nöyrät aiat
-täälä".
-
-Kevättalvella, jo Matinpäivän aikoina, piti lähteä matkalle, sillä
-kevätpuoli oli Ruijanmerellä parasta pyyntiaikaa. Sivakoilla miehet
-tavallisesti mennä siukoivat, vain eväsreppu selässä keikkumassa. Mutta
-ajettiin myös poroilla, ja muutamat menivät koko perheineen, vaimo
-ja lapsetkin mukana. He olivat käyneet Jäämerellä jo useat kerrat ja
-suopuneet sinne, niin että viimein veivät perheensäkin matkassaan.
-Vene-Aapokin mainitsee maaliskuussa 1877, että "menneelä viikola
-Lähti Entinen ylitalon Juhan Erik Ruiian Koko väkineen ja myi tuon
-Uopion Saa nähdä Kuinka sielä päriää äijä parka huono oli tääläki".
-
-Pitkä oli Ruijanrannan matka, ankara ja vaivalloinen. Kymmenin
-penikulmin -- Tornion seuduilta esim. tulee tuulentietä Vesisaareen
-500-600 km, Kittilästä 300-400 km -- täytyi taivaltaa äärettömiä
-asumattomia erämaita ja korpia, autioita tuntureita, rannattomia
-vuomia ja suuria järvenselkiä. Vaikka olikin kevättalvi, voi pakkanen
-toisinaan ahdistella ankarasti, ja väliin taas yllätti matkamiehet
-hirveä lumipurku, joka saattoi kiveliönkulkijan eksyneenä haudata
-kinoksiin, niin että vasta aikojen päästä löydettiin tunturista hänen
-alaston luurankonsa. Mutta eteenpäin piti vain yrittää: pieni kotipelto
-oli pettänyt, ja Ruijan rannaton kalapelto lupasi hyviä ansioita.
-
-Suomen kalamiesten matka suuntautui enimmäkseen Varanginvuonolle,
-vain harvat jatkoivat matkaansa idemmäksi Ryssänrannalle eli
-Muurmanille, ja vain muutamat ohjasivat kulkunsa Länsi-Ruijaan,
-Alattion seuduille ja Hammerfestiin. Ryssänrannalle painuivat
-etupäässä itäpuolen, Kuolajärven ja Kuusamon miehet, sekä Länsi-Ruijaan
-jotkut Muonion ja Enontekiön retkeilijät.
-
-Kittilän ja Torniolaakson miesten matka Ruijaan kävi tavallisesti
-vanhaa Inarin "valtatietä" Seurujärven, Pokan ja Ivalo-Matin kautta
-Inarin kirkolle, josta mentiin halki Inarijärven Tshuolisvuonoon ja
-edelleen Näätämön kautta Varanginvuonolle. Rovaniemen, Kemijärven
-ja Sodankylän kalamiesten taival taas suuntautui sen puolen vanhoja
-kulkuteitä, Luirojoen varsia Sompion-Lapin halki, Lokan, Rieston ja
-Mutenian kautta yli tunturien Törmäseen, Ivalojoelle, ja sieltä
-joko Inarin halki Tshuolisvuonoon ja Näätämöön taikka Patsjokea alas
-Jäämerelle.
-
-Oli silloin parhaana pyyntiaikana, joka alkoi Marianpäivän tienoissa,
-Ruijassa ja Ryssänrannalla kalamiestä ja kansaa kaikenlaatuista,
-ja monet eri kielet siellä kaikuivat kuin parhaassa Paapelissa.
-Sillä paitsi suomalaisia keräytyi Jäämeren kalastamoille vielä
-vienankarjalaisia, Suomen ja Norjan sekä Venäjän lappalaisia, kolttia,
-lisäksi ryssiä, ruotsalaisia ja norjalaisia. Jäämeren loppumattomat
-kalaparvet houkuttelivat vähäksi aikaa pohjoisten rantaseutujen koko
-kalastajaväestön luoksensa. Ja jäätymätön Jäämeri keikkui ja vilisi
-ihan täynnään kaikenlaisia kalanpyytäjäin aluksia, "hämpöörejä",
-"otrinkeja" ja pieniä soutuveneitä.
-
-Jäämeren vakinaiset asukkaat, norjalaiset ja ryssät, taikka
-paikkakunnalle asettuneet suomalaiset ja karjalaiset, olivat
-kalanpyynnin isäntinä ja työnantajina. Heillä oli veneet sekä "nuskat",
-ja etelästä tulleet erämaiden matkamiehet saivat ruveta heidän
-palkkalaisikseen taikka osamiehikseen. Sillä kalanpyynnin kutsumattomat
-kuokkavieraat eivät saaneet laittaa omia veneitä ja pyytöjä. Mutta
-heidän työvoimansa oli kyllä yhtä mieluinen ja tervetullut lisä
-rantamaiden asukkaille kuin kuokkavieraan raha häätalolle. Jotkut
-etelän tulijoista ryhtyivät kalastajaisännän palvelukseen sovitusta
-maksusta, 75-100 kruunusta, koko pyyntikaudeksi, mutta useimmat
-rupesivat osamiehiksi, sillä se oli monestikin paljoa tuottavampaa ja
-vapaampaa pyytöhommaa kuin renkinä raataminen. Veneen ja pyydysten
-omistajalle meni kyllä osa saaliista, sillä "vene ja nuskat oli
-niinkuin yksi mies", mutta jäljelle jääneen osan saivat veneen
-ohjaaja, "höösmanni", ja pari, kolme venemiestä, "kipparia", jakaa
-keskenään. Niinpä saitaa nuotalla pyydettäessä tuli joka miehelle
-kuudestoistaosa saaliista. Sillä pyyntiin tarvittiin neljä venekuntaa,
-kolme miestä joka veneessä, ja siten saaliinjaossa neljä venettä
-neuvoineen vaati neljän miehen osan. Muussa pyynnissä taas,
-rihmapyydössä ja juksaamisessa, kun vain yhdellä veneellä kolme miestä
-oli työskentelemässä, ottivat neuvot neljännen osan, joten siinäkin
-vene nuskoineen laskettiin mieheksi.
-
-Ahkerasti kun osamiehet kävivät pyydössä ja pohjaton meri antoi
-hyvän saaliin, pääsivät he toisinaan hyvinkin runsaille palkoille.
-Höösmanni sai vielä lisäksi kalaisännältä vapaan asunnon sekä "friin
-polttamisen ja syöttämisen", maksoipa isäntä hänen puolestaan
-kalastusveronkin. Jokaisen kuokkavieraan piti nimittäin
-kalastusoikeudestaan -- ikivanhoilla pyyntivesillään -- suorittaa
-kulloinkin määrätty vero, parikin peesiä kalastuskaudelta. Toimekkaat
-ja reippaat Suomen miehet tottuivat monesti piankin merielämään,
-niin että pääsivät otringin ohjaajaksi, vetelemään höösmannin
-parempia palkkoja. Niinpä Kittilän Kelontekemän liukas mies, Johan
-Aapraham Koskamakin, pari kesää kipparina kokeiltuaan, korotettiin jo
-kolmantena höösmanniksi, ja herrana hän sitten monet kesät komenteli
-kalanpyyntivenettä Ruijanmerellä. "Jans-Päkiksi" ruijalaiset häntä
-nimittivät, ja se merkitsee ruijankieletlä samaa kuin Johan Aapraham
-Koskama suomenpuheessa. Ruijankieli on näet aivan toisenlaista kuin
-selvä suomi. Se haisee niin paljon ruotsille, että se käy melkein
-yhteen ruotsin kanssa, vaikkei aivan samanlaista olekaan. Höösmannina
-komenteli Ruotinmaan Iiskokin Jolma-ukon otrinkia, Turtolan miehen,
-Puskan Jussan, ja Revolahen Junnun ollessa kippareina. Johna oli
-Pellosta tullut Vesisaaren suomalainen kalamies, joka omisti hämpöörin,
-otringin ja kolme soutuvenettä.
-
-Naiset taas, kalamiesten emännät, sekä muut mukana tulleet,
-häärivät miesten ruoanlaittajina ja hankkivat sivutoiminaan ansiota
-kalakoukkujen syöttäjinä. Muutamat kalastajaeukot olivat niin
-toimekkaita, että laittoivat oikein oman ruokalan, jossa kokonaiset
-kalastajajoukot voivat käydä suurustamassa.
-
-Turska sukulaisineen oli Ruijanmeren parhaana vedenviljana, ja sitä
-kaikkein enimmin pyydettiin. Se oli meripellon ruis, ja näiden summien
-seutujen "leipä, liha ja kala". Maaliskuun lopulla ja huhtikuussa
-ilmestyi kevätturska, "lotaturska", suunnattomina parvina Ruijaan ja
-Ryssänrannalle. Turskan tulosta toivat jo etukäteen tietoa vielä
-tavattomammat lotaparvet, pienet villakuoreet, jotka kovalla porinalla,
-taivaan täyttävien, kirkuvien lokkiparvien seuraamina pakkautuivat
-matalikoille ja rantaseutuihin. Lotaa ahdistelivat turskatkin
-ja ajelivat edellään, ja maalta käsin syöksyi sen kimppuun kolmas
-vainolainen: kalamiehet tulivat nuottineen, kiskoen sitä venelastittain
-rantaan, pyysivätpä sitä lipoillakin, "hooveilla", veneestä käsin
-ammentaen, ja sitä saatiin vaikka kuinka paljon. Lotaa käytettiin
-sitten turskan pyynnissä "syöttäkalana" samoin kuin toistakin pientä
-kalaa, "syöttäsilliä".
-
-Kevätturskaa pyydettiin pitkällä, yli parivirstaisella rihmalla,
-"liinalla", jossa oli koukkuja tuhatmäärin ja joka koukussa syöttinä
-pikku lota. Rihma oli laskettu "pookeihin", sata syltä aina pookassa ja
-koukku joka sylellä. Kahdet pookat, viisitoista kummassakin ryhmässä,
-tarvitsi jokainen venekunta: toiset olivat meressä pyytämässä,
-toiset pyytöhuoneessa syötettävinä. Kalamiehet eivät itse ehtineet
-syöttää, vaan sen työn tekivät akat ja lapset taikka varta vasten
-palkatut piiat, saaden maksua viisi, kuusi peesiä koko pookaryhmältä.
-Sitten tuhatsurmainen liina laskettiin miehissä turskien valtakuntaan
-matalikoille ja merenkareille. Maamerkillä heitetty "tupuli" risteineen
-jäi vain veden pinnalla kelluen osoittamaan pyytöpaikkaa. Aamulla
-laskettiin rihmat, illalla käytiin nostamassa, ja hyvin sattuessa
-saatiin satainen saalis, monesti tuhatmääräinenkin. Mutta kokosivat
-tuhantiset koukut paljon muutakin vedenviljaa, nostaen milloin
-"mathenmallista" hyysää, milloin isoa punalihaista ruijanahventa.
-Monesti kohosi koukussa komea pallaskin, miehen mittainen Jäämeren
-kampela, joka joskus saattoi painaa kolme, neljäkin viekoa, ja oli
-niin makealihainen, että merestä ei nostettu sen parempaa keittokalaa.
-Suolakalanakin vain lohi ja muikku menivät sen edelle. Saatiin
-kaikenlaista muutakin merenkummaa. Väliin puuttui väkäkoukkuihin
-tainarikin, suuri ja vihainen, piikkiselkäinen elukka, jolla oli pää
-ja torahampaat kuin koiralla, jopa hiukan kuonoakin, mutta muu ruumis
-kuin mateella ja nahka korea kuin käärmeellä. Vaikka tainari oli niin
-vihollisennäköinen, oli se silti hyvin "rasvallinen" kala, mutta ei
-kuitenkaan kelvannut syötäväksi muille kuin ryssille ja lappalaisille.
-Ryssät niitä ostivat kymmenestä äyristä kappaleen, nylkivät ja söivät
-suurena herkkuna. Nousi aalloista joskus kolonnäköinen merikissa,
-hiukan paltaanmallinen, kissapäinen, partaturpainen kalakummitus,
-jonka selkäkin oli niin kova, että "krapisi kun veittellä krappas". Se
-oli niin ruma, ettei sitä syönyt ryssäkään. Toisinaan taas tarttui
-kiinni hyljekin, kohoten mustasta syvyydestä kuin karvaturkkinen
-lapinäijä, niin että pyytömiehet monesti ihan säikähtivät, luullen
-itse Vetehisen olevan pelissä, ennenkuin vasta huomasivat: "Se onkin
-vain liha eikä kala." Mutta kun joskus holkeri hotaisi väkäraudan ja
-vääntäytyi meren syvyyksistä esiin, niin silloin ei tullut liha
-eikä kala, vaan oli itse meripeto pelissä. Holkeri oli kamalan suuri
-Jäämeren hai, jonka pieni jälkeläinen turskia ajellessaan tarttui
-kalamiehen koukkuun. Tämä laiska merenvönkäle nousi ylös tönkkänä
-kuin miehen mittainen tukki, pyörien ja kapaloiden ympärilleen
-kymmeniä syliä liinaa. Jos isompi peto sattui koukkuun, vei se liinat
-tekemättömiin, niin ettei löytynyt edes tupuliakaan. Mutta oikein
-isäpeto oli hirveä kymmenmetrinenkin pirulainen, joka saattoi
-leveihin leukoihinsa hotaista vedenvaraan joutuneen venemiehenkin.
-Holkeria pyydettiin erikseenkin jo helmikuussa Holkeripankilla, joka
-oli Varanginvuonon suusta suoraan itään. Suurilla koukuilla sitä
-juksattiin, mutta hirviöstä otettiin vain iso rasvainen maksa, josta
-keitettiin öljyä.
-
-Kevätturskaa pyydettiin, paitsi monikoukkuisilla liinoilla, myöskin
-"hansnöörillä juksaamalia". Siinä oli vain yksi koukku raskaine
-painoineen, lota taikka vain kalannahkaa syöttinä. Veneestä käsin
-laskettiin koukku turskaparveen ja heti saatiin vetäistä kala ylös.
-Muutamassa tunnissa juksasivat miehet venelastin. Honningsvookissa
-kolme Juukean miestä kerran juksasi niin paljon kaloja, että vene
-upposi ja miehet hukkuivat.
-
-Kevätturskan jälkeen, touko- ja kesäkuulla, tuli rannikoille sen
-sukulainen, komea saita. Sekin tuli tavattomissa parvissa ajellen
-lotaa, ja toisinaan se "ui aivan veen pinnassa, silloin kuin hän uipi
-veen pinnassa". Silloin se suurella pyrinällä ajeli "kriiliä", joka
-liikkui pitkin pintavesiä. Kriiliä, jotka ovat samoja olioita kuin
-järvien "möyriäiset", oli isompia ja pienempiä, isommat olivat melkein
-kuin russakoita, pienemmät taas kuin mannaryynejä. Kriiliä ahmi saita
-itsensä täyteen, niin että maha oli pöhöllään kuin ison kalan
-nielleellä hauella. Mutta kriili pelkäsi päiväpaistetta, tullen
-pinnalle vain auringon ollessa alhaalla taikka taivaan täydessä
-pilvessä. Ja saita seurasi syötäväänsä. Siksi saitaa voitiinkin pyytää
-ainoastaan täysipilvisenä päivänä taikka auringon ollessa pohjoisen
-puolessa. Saitaa kalastettiin nelikulmaisella nuotalla, joka oli
-"neliskanttinen kuin villahuivi". Nuotta laskettiin veneistä
-matalikolle, kiskottiin ylös ja saatiin satoja, tuhansiakin.
-Isossa-Krunnissa kerran nostettiin kuusituhatta yhdellä vetäisyllä.
-
-Monesti nähtiin mahtavan valaankin meressä myllertelevän, komeita
-vesisuihkuja pärskytellen. Siihen aikaan olikin Ruijanmeressä
-"valhaija paljon ja jos minkälaisia", sellaisiakin suuria hirviöitä
-kuin trollivalas, joka oli "ainaski kolmeakymmentä syltää pitkä".
-Eikä ollut mitätön saitavalaskaan, vaikka se olikin trollia pienempi,
-ja oli "niinkun naarahampi valas", kun taas trolli oli "koirahampi".
-Myllerteli aavoilla ulapoilla kolmaskin valas, pohjattomien syvyyksien
-suunnaton hirviö, joka oli niin vanha, että suuri kivikari oli
-kasvanut hartioihin. Tällainen kummitus saattoi joskus kohoutua veden
-pinnalle kellettelemään ja silloin voi sattua, että kalastajat
-erehtyivät luulemaan valaan selkää merenkariksi. Lapinäijätkin kerran
-nousivat oudolle karille, tekivät siihen tulen ja keittivät kaloja.
-Mutta kun äijät kaatoivat kuuman kalanliemen maahan, tuli heille kiire
-lähtö, sillä kari rupesikin äkkiä painumaan syvyyteen.
-
-Monta kertaa joutuivat turskanpyytäjät Jäämeren jättiläisten
-lähimaille, ja niitä oli toisinaan niin paljon, että kalamiesten piti
-auskarilla veneenlaitoja paukutellen pelotella niitä etemmäksi. Sillä
-jos ne "veneen kautta" olisivat sattuneet nousemaan ylös, olisi
-pieni alus lennähtänyt nurin kuin lastu. Eikä vähäpätöisen turskan
-pyytäjistä ollut Jäämeren suuren jättiläisen ahdistelijoiksi.
-Mutta siinä toimessa hääri vanha paksu, pitkäpartainen "Höijenin"
-ukko, jolla Vesisaaressa, saaren länsipäässä, Kaakinnokassa, oli
-"suuri valastehas ja prännäri, jossa teki rasuaa valaskaloista".
-"Valaskapteenilla" olikin pyytöönsä "kahenkymmenen vuuen patentti,
-ettei muut saanhet pyytää". Monesti sattuivat turskamiehet lähimaille,
-kun Höijenin ukko isoine tamppeineen hääri valaan kimpussa. Laivan
-kokassa oli kanuuna sekä "tamppu", niinkuin oikein iso amme, ja sen
-ympärille oli syötetty paksu "trossi", jonka päässä riippui kanuunaan
-työnnettävä kuula. Toisinaan saatiin nähdä, kun merenkummitus veti
-äijän tamppia perässään, niin että viheriäinen vaahto vain pärskyi
-ja laiva "sukalteli", eikä auttanut sekään, että laivan "propälli"
-pörräsi vastahankaan. "Mutta kun Höijen pärhäytti kanuunalla
-valtiaaseen torpeeton, niinkuin sokkeritopin, niin kyllä vauhti
-loppui." Sitten raahattiin saalis prännärin luo Kaakinnokkaan,
-missä miehet "sapeleilla" ratkoivat rasvapinnan pitkiksi palkeiksi ja
-"pelistukeilla" kiskoivat ylös. Myötäänsä häärittiin ukon teurastamolla
-suurien raatojen kimpussa, kelattiin kuuta irti ja keitettiin
-rasvaksi.
-
-Mutta turskanpyytäjät eivät oikein pitäneet Höijenin äijän hommista.
-Paitsi että hänen siivoton Kaakinnokkansa levitti koko kaupunkiin
-kamalaa haisua ja pilasi rantaveden, teki ukko suurta hävitystä
-Jäämeren valaslaumassa. Kalamiehet taas puolestaan pitivät valaita
-turskanpyynnin parhaina apulaisina. Valaat ja turskat elivät samoilla
-eväillä, lotakalalla, ja valaat, meren suursyömärit, ahdistelivat
-ja ajelivat pikkuruikkuista lotaparkaa ympäri ulapoita, niin että
-se viimein hätäpäissään pakeni rantapuolien matalikoille, joihin ei
-isomahainen vihollisrumilas saattanut uida. Mutta turskat, toiset
-lotakalojen surmat, seurasivat samassa matkassa, tullen matalikoille
-asti, syöden lotaa ja joutuen lopulta itsekin pyytömiesten syövään
-suuhun.
-
-Oli suuren rauhattoman meren mustissa salaperäisissä syvyyksissä
-monia muitakin kummia. Siellä asui itse Vetehinenkin, hoidellen
-tuhatlukuista vedenkarjaa ja kohoten kalamiesten kauhuksi joskus
-vedenpinnallekin, milloin minkäkin muotoisena. Toisinaan taas
-nähtiin merentyttärienkin häilähtelevän pyyntikareilla, ja väliin ne
-öisin ihanina neitosina ilmestyivät ranta-aittoihin houkuttelemaan
-unenpöpperöisiä kalastajanuorukaisia sulhasikseen. Merentyttärillä näet
-on aina tavaton mieliteko saada maanpäällisiä eläjiä miehekseen. Joskus
-nosti lapintietäjä aalloista merenväkeä avukseen, ja kun toinen tietäjä
-turvautui kirkkomaan väkeen, tuli eri väkien kesken tavaton yöllinen
-tappelu, niin että aamulla aidatkin olivat kumossa.
-
-Joskus saatiin nähdä ihmeellinen "kalavalkea": suuri komea tuli, joka
-merellä aivan itsekseen liikkui, lentäen pitkin myrskyistä ulappaa kuin
-mahtava ilta-auringossa hehkuva liinapurje. Jos kalavalkean nähtiin
-kiitävän ulospäin merelle, itää kohden, ennusti se huonoa pyyntikesää,
-mutta jos tulipurje liikkui mereltä maalle käsin, vuonoja kohden,
-oltiin iloisia ja odotettiin hyviä kalansaaliita.
-
-Mutta kaikkein kamalimpia näkyjä olivat "meriraukat". Suurien myrskyjen
-ja surkeiden merionnettomuuksien edellä nouseskelivat meriraukat,
-mereen hukkuneiden vainajien haamut, ylös ja valkeina kummituksina
-vyötäröitä myöten keikkuen aaltojen harjalla näyttäytyivät
-onnettomille merenkulkijoille. Kamalasti silloin kalamiehet aina
-säikähtivät, käänsivät katseensa pois, eivätkä uskaltaneet sanaakaan
-lausua toisilleen. Jos joku tietämätön ihmetteli näkemäänsä,
-suhahtivat toiset: "Piä suus kiinni! Mitä näet merellä, älä muistele!"
-Ja mitä kiireimmin ruvettiin heti "haalaamaan" rantaan. Parasta
-olikin, sillä tuota pikaa, jopa aivan tynkkään tyveneen, laukesikin
-rossotuuii ja hirmumyrsky, joka tuhosi joukoittain venekuntia.
-
-Sillä vainajat kävivät kutsumassa tovereita synkkään vedenlaiseen
-asuinmajaansa.
-
-Olikin myrskyä, kun Ruijan meri oikein rupesi meuruamaan. Valtavina
-vuorina vyöryivät raskaat aallot kalliorantoja vasten, pärskähdellen
-pilviin asti, kiskoen laivat ja veneet ankkureistaan ja paiskellen
-palasiksi. Kalamiesten pyydykset merellä menivät myrskyn matkassa, ja
-monesti katosivat kokonaiset venekunnat ikuisille teilleen, otringit
-keikahtelivat nurin ja hämpööritkin hävisivät kaikkine hoitoineen.
-
-Mutta pimeän syksyn ja talven yössä näyttäytyi myrskyssä myllertävä
-Ruijanmeri maakamaran asukkaille mahtavina, pohjoisella avaruudella
-liehuvina "taivaanvalkioina" ja "ruijantulina". Sillä niin
-voimallisesti leiskahtelivat jäisen meren suolaiset aallot, että ne
-auringonpaisteessa kuvastelehtivat taivaalle asti. Suolainen vesi on
-näet "semmoinen että se ottaa tuulessa niinkuin valkiankuvaa".
-
-Itä-Ruijaan asettuneiden Suomen kalamiesten pääpaikkoina olivat
-Vesisaari ja Vuoreija. Täältä sitten kulkeuduttiin pyyntiasemille
-pitkin rantaseutuja: Anninjoelle, Navarinniemelle, Kyyppiin,
-Ekreansaarille ja Kallijoelle, Kalkkikeilaan sekä Sisä- ja
-Ulko-Kiiperiin. Nämä kaikki olivat Vesisaaren ja Vuoreijan välisellä
-rannikolla, paitsi Anninjoki, joka oli Vesisaaresta länteen lähes parin
-penikulman päässä. Enin osa miehien ajasta kului kalastushommiin:
-pyyntineuvojen kunnossapitoon, kalan pyytämiseen, perkaamiseen,
-kuivaamiseen ja kaupitteluun. Turskia ja saitoja kuivattiin
-kapakalaksi: puhdistettuina ja pyrstöön asti halkaistuina ripustettiin
-"kalaparit" "jälleihin" ja "rovepuihin" kevätahavan kuivattavaksi.
-Turskasta tehtiin myös "kalliokalaa". Kalat leikattiin vain auki ja
-puhdistettiin sekä suolattuina ladottiin kuin halot suuriin pinoihin,
-ja kun olivat kylliksi suolaantuneet, huuhdottiin ne merivedellä ja
-levitettiin kallion rinteelle kuivamaan.
-
-Oli kalamiehellä sentään joskus joutoaikojakin, pyhäisin ja huonojen
-säiden sattuessa. Silloin useinkin vietettiin hurjaa elämää, istuttiin
-vanhoissa merikarhujen kapakoissa, "Juhan-Taalin" ja "Lassin puojissa"
-ja muissa, ryypiskellen Ruijan viinaa ja väkevää rommia, taikka käytiin
-herkuttelemassa kalamiesten ruokaloissa. Siellä saatiinkin oikeita
-kalamaailman syötäviä: kalaa ja taas kalaa, lisäksi "fiskipolleja" ja
-paistettua kalanmaksaa sekä turskamakkaraa, joka oli tehty ryyneistä ja
-turskan maksasta. Leipänä oli pehmeä paksu Ruijan "tumppu." Mutta kun
-kala alkoi yökkäyttää, vedettiin vaihteeksi lihavelliä.
-
-Pyhäpäivinä remuttiin kaupungin kaduilla ja yöntietämöissä pantiin
-toimeen tanssit. Hartviikin suuri sali, kuussylinen pirtti, oli
-Vesisaaren kalamiesten tanssitupana. Siellä "merikravut" toisinaan
-hikipäissään jyskäsivät. Pelimanneja oli kolmittainkin: muuan soitteli
-viulua -- Iistä kulkeutunut Alatalon Pekka oli Ruijan ja Ryssänrannan
-parhaita viulumiehiä --, toinen "ploosasi" pilliä, ja kolmas
-retuutti haitaria, niin että koko pirtti oli musiikkia täynnä. Ja
-miehet sekä naiset, ketä vain kalanpyytäjää ja merimiestä oli maissa,
-tanssia jyskyttivät läpi valoisan kesäyön. Jotkut sentään pysyivät
-syrjässä koko remusta, arvellen vain:
-
--- Saa sitä maanselkää tanssata, kun kothin lähethän, ettei haluta
-joutavia hyppiä.
-
-Joskus riesaantuivat tanssimiehet tappelemaankin ja silloin suomalaiset
-välähtelevine puukkoineen olivat hyvin pelättyjä vastustajia. Pian he
-kotimaiseen tapaansa tyhjensivät koko tanssituvan ja ajoivat
-toiskieliset merihöyryjä haistelemaan. Kovin pahasta menosta saattoi
-kyllä joutua Ruijan poliisien käsiin, jopa aina "Tronjaamin" vankilaan.
-"Se kun on yks kaupunki heillä se Tronjaami." Parhaana pyytöaikana tuli
-"musikki ulkomailta" Vesisaaren kalakansaa huvittamaan. Eikä se
-muulloin saattanut tullakaan, sillä "laki oli semmoinen, ettei muulloin
-saanut pelata eikä kerätä rahaa". Kaksitoista pelimiestä kuului
-"musikkiin", ja kaduilla kauppapuotien edessä he soittelivat. Toiset
-puhalsivat käyriin torviin, niin että katu räikkyi, ja "yksi takoi
-tahin jälkhen kahelia hiilalla astian pohjahan". Ja hyvillä mielin koko
-Vesisaari kokoontui kuulemaan komeaa "ulkomaan musikkia".
-
-Kesäkuun alkupuoliskolla loppui kevätkalastus Ruijanrannalla.
-Turskat ja saidat, jotka lotaparvia seuraten tekivät matkaa pitkin
-pohjoisia rantaseutuja itää kohden, olivat silloin jo suorittaneet
-vieraskäyntinsä sekä kalliin rantaveronsa ja ehtineet ohitse, jolloin
-Ruijanmeri jäi tavalliseen kalarikkauteensa.
-
-Siitä nekin tuhantiset maakansan joukot, jotka merenväen liikehtimisen
-johdosta olivat keräytyneet Jäämeren äärille, lähtivät taas
-palailemaan kotiseuduilleen. Päivän mukana pohjoiseen Ruijanrannoille
-saapunut kevättalvinen kansanvaellus kääntyi taas päivänpalauksen
-kanssa takaisin, suunnaten kulkunsa auringon maita kohden.
-
-Kotia kohden lähtivät Suomenkin kalamiehet painumaan. Jalkapatikassa
-nyt taivallettiin Lapin erämaat ja veneellä soudettiin järvet. Iso
-Inarikin laskettiin lapinmiesten purjeveneissä, nousten Inarin vanhan
-pappilan rantaan, josta jalkaisin astuttiin tunturien, jokien ja
-jänkien poikki. Viikkokausia vierähti nytkin matkalla, mutta ankarat
-kiveliöiden kulkijat joutuivat kotipirtilleen, ainakin Kittilän
-sydänmaille, kuudessa, seitsemässä päivässä.
-
-Heinänteon ajaksi viimeistään koetettiin ennättää kotiin, mutta
-muutamat joutuivat Ruijan tuliaisilleen jo juhannukseksi.
-
-Sitten pitkänjuoksijat pääsivät taas monesta aikaa kotoiseen
-savusaunaan karistelemaan epälukuisia lapinsyöpäläisiä. Niitä olikin
-ruijankävijöillä toisinaan paljoa runsaammin kuin muita säästöjä.
-Sillä Ruijanranta oli syöpäläisistä yhtä kylläinen kuin Jäämeri
-kaloista. Kun Suomen miehet niiden takia joskus tuskittelivat, sanoivat
-ruijalaiset:
-
--- Mitä tuota tyhjää? Täällä on pappikin täissä!
-
-Kovin vähiin supistuivat ruijan kävijäin kolmi-, nelikuukautiset
-saaliit. Monet olivat Ruijan huvipaikoissa hummanneet vaivalla ja
-tuskalla hankitut tulonsa, niin että melkein tyhin pussein saivat
-lähteä tallustamaan pitkää kotitaivalta. Toisinaan kyllä sattui
-huono pyytökesäkin, jolloin kaikki saannit menivät syönteihin. Niin
-onnettomasti tapahtui, jos turska ei pitänytkään vanhaa liittoaan
-rannassakäynnistään, vaan kulki kaukaisia selkiä ylpeästi ohitse,
-painuen Ryssänrannalle. Joskus taas ei saatu syöttikalaa tarpeeksi.
-Suunnattomat lokkiparvet ja muut lentävät rosvot hävittivät, hakkasivat
-ja pelottelivat lotaa, niin etteivät kalamiehet ennättäneet saada
-täyttä osaansa. Huonona kalakesänä oli kalalla kyllä paremmat hinnat,
-mutta kun meri antoi yltäkylläisesti, menivät hinnat alas, niin
-etteivät runsaatkaan saaliit tavattomia rahoja tuottaneet.
-
-Säästäväiset ja kotiväkeään muistavat ruijankävijät olivat
-kohtalaisinakin kesinä saaneet sentään kokoon muutaman satamarkkasen
-taikka kruunusatasen. Ei se kyllä paljoa ollut, mutta entisinä
-huonoina aikoina sentään koko omaisuus köyhän miehen kukkarossa. Sillä
-vähävaraista väkeä Ruijanrannan retkeläiset olivat. Seuraavana keväänä
-tehtiin taas sama pitkä kalamatka. Monet vanhat Peräpohjan ja Lapin
-ukot ovat parhaina päivinään käväisseet Ruijanrannan kymmenet kerrat.
-He tuntevat kyllä sekä Ruijan pitkän tien että Jäämeren pahimmatkin
-myrskyt.
-
-Mutta jotkut rohkeat peräpohjalaiset eivät kerran Jäämerelle päästyään
-malttaneetkaan pysähtyä vain sen rantavesiltä turskia juksaamaan, vaan
-painuivat suoraan jäiselle ulapalle, mennen Huippuvuorille pyydystämään
-mursuja, hylkeitä ja jääkarhuja. Niinpä vanha Mattilan Heikkikin
-Muoniosta kävi 1870 vaiheilla kahdet kerrat "Pitspärkeillä", ensikerran
-Alattion suomalaisen, Matti Nikan, ohjaamassa laivassa ja toistamiseen
-hammerfestiläisen, Mansikan Heikin "jatkassa". Pitspärkien matka olikin
-eri menoa kuin Ruijan rantavesien porkkaileminen. Vuoreijan kautta
-mentiin Valkeallemerelle ja sitten "Suntista läpi Kariskehaavhen".
-Käytiin "Noa-Selmallakin" maissa ja nähtiin siellä "samojeetaria",
-jotka söivät poronlihaa raakana, "verhen vain kastoit". Mutta
-kristitty kirkko oli heilläkin ja pappikin kävi heidän luonaan.
-Noa-Selmalta lähdettiin taas merelle ja kymmeniä penikulmia
-mutkiteltiin jäiden lävitse, häätyen väliin viikoksikin makaamaan
-samassa paikassa. Sitten kun viimein päästiin maihin, pistettiin
-"harppomalla" joukoittain rumia mursuja ja suuria hylkeitä ja ammuttiin
-joku jääkarhukin. Vasta syksypuolella palattiin takaisin hyvä saalis
-mukana. Saaliista meni kolmasosa laivan ja pyyntöneuvojen omistajalle,
-"Juhan Pärkärille", ja lopun saivat miehet jakaa keskenään. --
-Tällaisten suurien merimatkojen tekijällä piti jo olla ihossaan
-oikean merimiehen merkitkin: "tyssillä" lähtemättömästi käsiselkään
-maalattu ankkuri ja sydän sekä nimikirjaimet ja syntymäaika, vieläpä
-joku muukin kuva, vaikkapa mursu. Sillä jos sattui laivassa meren
-selällä kuolemaan, niin lykättiin ruumis, ellei mitään merkkejä ollut,
-parin, kolmen päivän kuluttua mereen, mutta "jolla on merkit käsissä,
-se tuohaan maihin".
-
-Meren musta syvyys oli ruijankävijästä niin kolkko, ettei hän olisi
-halunnut kuoltuaankaan sinne joutua. Karun maakamaran köyhänä
-raatajana hän tahtoi saada samassa kamarassa viimeisen leponsakin,
-koettaen kaukaisiltakin retkiltä aina palata kotiinsa. Mutta kaikki
-kalamiehet eivät Ruijan retkeltään enää kotiutuneet. Monet hukkuivat
-Jäämeren myrskyihin, joutuen pelkäämiinsä mustiin syvyyksiin,
-kammottujen meriraukkojen ikuisiksi tovereiksi. Toiset taas hyvästyivät
-Ruijanrannan elämään, niin että hylkäsivät kotiseutunsa ja jäivät
-eliniäkseen Ruijaan Jäämeren kalamiehiksi; muutamat tapasivat
-matkoillaan erämaassa mieluisen paikan, johon asettuivat ruveten
-rakentamaan uudistaloa.
-
-Näin on saanut alkunsa Jäämeren rannikon sekä Patsjoen ja Tuuleman
-suomalainen asutus. Se on melkein järjestään Peräpohjan
-pahnaa. Peräpohjalaiset ruijankävijät jatkoivat isiensä aloittamaa
-kansainvaellusta Jäämerelle aina viime vuosisadan loppukymmenille asti.
-
-Mutta olojen muuttuessa Ruijan retket vähitellen loppuivat. Kovin
-pitkät ja vaivalloiset matkat ja sentään verrattain vähäiset
-ansiot sekä lisäksi kaikenlaiset hankaluudet norjalaisten puolelta
-vaikuttivat, ettei Jäämerellä käynti ollut kovin houkuttelevaa. Ei
-varsinkaan enää sitten, kun kotipellotkin taas rupesivat antamaan
-parempaa satoa, ja kotipuolessa ansiomahdollisuudet alkoivat parantua.
-Tulivat tukkityöt ja metsänhakkuut Perä-Pohjolaankin, ja silloin
-rupesivat miehet omilla kotikulmilla saamaan sellaisia ansioita,
-ettei enää tarvinnut, eikä kannattanutkaan, lähteä epävakaiselle
-Ruijanmerelle.
-
-
-
-
-Ivalon kulta-ajasta
-
-
-"Mitä Lapinmaassa on muuta kuin sääskiä ja susia", antaa Topelius
-Maamme-kirjassaan pohjalaisen panetella. Köyhänä ja kurjana maana onkin
-"leivätöntä Lappia" aina pidetty, ja vain harvat ovat halunneet sinne
-lähteä muuten kuin suurimmasta pakosta.
-
-Sitä suurempi olikin yllätys, kun kerran yht'äkkiä levisi tieto, että
-tässä köyhässä "susien ja sääskien" maassa oli löydetty -- _kultaa_,
-oikeata puhdasta keltaista metallia, joka maailmassa on monta kertaa
-ajanut liikkeelle kokonaiset kansalaumat.
-
-Oli tosin jo aikaisemmin, 1830-luvulla, kulkenut viesti, että Kemin
-ukko olisi löytänyt kultakimpaleen Kemijoen suulta, mutta kun ukko
-ei löydöissään päässyt enää sen pitemmälle, unohtui koko asia. Ja
-sitten kolme vuosikymmentä myöhemmin, 1867, saatiin kuulla, että
-muuan norjalainen oli keksinyt kultaa perimmästä Lapista, Tenojoen
-varrelta. Silloin matkusti suomalainenkin miesjoukko etsimään
-kaukaisen Lapin kulta-aarteita, löytäenkin niitä Ivalojoen rannoilta,
-synkästä erämaasta, viisi, kuusi penikulmaa jokisuulta ylöskäsin. Mutta
-ei tämäkään löytö sen enempää vaikuttanut. Lappi pysyi vain köyhänä
-Lappina.
-
-Mutta kuulipa sattumalta Ivalon kullasta muuan raahelainen merimies,
-Epu Björkman, joka oli kiertänyt kaiken maailman kaivellen Ameriikan,
-Austraalian ja Uuden-Seelannin kultakenttiä. Austraaliaan asti oli
-Epu jo kuullut huhuja Lapin kullasta ja sitten kotimaahan palatessaan
-Englannissa lukenut taas uutisen sanomalehdistä sekä heti rientänyt
-kipakyytiä kotiin. Raahessa varusti Björkman heti teltat ja kaikki
-kullankaivajan vehkeet, sai matkatovereikseen toisen raahelaisen
-merimiehen, Lepistön, ja oululaisen Ervastin, jotka myös olivat
-kierrelleet maailmaa kultaa kaivellen; sitten lähdettiin kolmissa
-miehin 1869 reput selässä Lapin erämaihin onneansa koettelemaan.
-Muutaman kesäisen kuukauden rehkivät miehet Ivalon tunturimaassa,
-ja syksypuoleen he palasivat takaisin saaliinaan pikku pussillinen
-kallista metallisirua, arvoltaan noin 6000 markkaa, mikä oli tavaton
-summa siihen aikaan yhden kesän ansioiksi. Lepistö ja Ervasti veivät
-saaliinsa Helsinkiin, myivät sen valtiolle ja "saivat nimensä
-Maamme-kirjaan", mutta Björkmanin Epu teetti kullastaan kellonperät
-pikku ankkureineen, kullankaivokuokkineen ja lapioineen, eikä saanut
-nimeänsä kirjoihin, vaikka olikin retken ensimiehiä; raahelaisilta hän
-sai vain "Kulta-Björkmannin" nimen.
-
-Raahelaisten löytöretki tuli tunnetuksi, ja silloin alkoi Lapin maine
-nousta.
-
--- Lapissa on kultaa! kaikui pian yli koko maan, ja hidas suomenkansa
-nousi ja lähti kultapolulle, hyökäten taas kerrankin miehissä Lappiin,
-jossa ennen muinoin sen esi-isät olivat monet kerrat kierrelleet
-sotapoluilla, ryöstellen vähäväkisen, metsissä piileskelevän kansan
-aarteita. Nyt piti tyhjennettämän maan aarteet.
-
-Heti seuraavana keväänä, 1870, riensi miestä virtanaan kohti pohjoisia
-tunturiseutuja, ja "se oli kullanhumu niin kova, että sinne mentiin jo
-keväällä lumen aikana", muisteli muuankin Kittilän ukko, ja Kittilän
-Vene-Aapon paksusta päiväkirjasta löydämme useita muistiinpanoja
-Ivalon ensimmäisestä kultakesästä. Huhtikuun 3 p:nä ukko on pistänyt
-paperille: "Merkillisin. Kulta Kiihko ijvaloon on ollu kovasa touhusa
-kaikila", ja 15 p:nä: "Iivalon Kulta uoreen menee kalua ia miehiä
-täältäki kautta yhä, näkyy sinne menevän yksityisiäki", sekä 24 p:nä:
-"Meiän kyläsä on miehiä oottavat kesää täälä Se on kova puuha ihmisilä
-kullan kaivoon menee kovasta kaukaa."
-
-Kittilän kautta etupäässä suuntautuikin matka ylöskäsin. Ajettiin
-miehissä viimeisillä kevätkeleillä hevosilla ja poroilla niin pitkälle
-kuin päästiin ja sitten kun keli loppui, hankittiin vene ja lähdettiin
-jokia vastavirtaan puskemaan. Niin kova oli veneiden kysyntä, että
-Vene-Aapon ja muiden Kittilän veneseppien purret oli pian hyvillä
-hinnoilla ostettu samoin kuin yksityistenkin liikenevät soutuneuvot.
-Monesti täytyi miesten ryhtyä itse veneen veistoon. Niinpä tekaisivat
-esim. oululaisen "Rikkaan-Kaupin" miehet, Päkkilä, Korhonen ja Kuivalan
-Jussi, Kittilän kirkolla kaksilaidan ja lähtivät sitä sauvomaan.
-
-Venematka olikin ankarin. Kymmenin penikulmin saatiin sauvoa ja
-soutaa koskia vastavirtaan, ja yhä kiukkuisemmiksi kävivät joet,
-mitä ylemmäksi päästiin pohjoiseen. Ensin puskettiin Ounasjokea
-yläpuolelle Könkäänkylän ja Tepaston, sitten noustiin Tepastojokea
-Puljun ohitse Vietkaojaan, jota myöten mutkiteltiin aina
-latvapuroihin Korsatunturin tienoille, Vietkavaaran nenään. Täällä
-täytyi kultamiesten muotkia veneensä kolme virstaa Vietkavaaran laitaa
-Kosapuroon. Mutta silloin oli jo mentykin yli maanselän vedenjakajan
-ja saatiin ruveta laskettelemaan lapintunturien takaista myötävirtaa.
-Painuttiin pieneen Korsajärveen ja edelleen Korsaojaa Ivaloon, sitten
-Ivaloa alas kierrellen sen tuhannet mutkat ja käänteet, koluten sen
-sadat kosket ja keikkuen vihaista vauhtia ohi epälukuisten vaarojen
-ja tunturien, kunnes viimein pitkän Porttikosken jyrkistä kuiluista
-selviydyttyä oltiin kultarannalla, Pietarlauttaoaive-tunturin
-eteläpuolella. Satakunta kilometriä oli saatu lasketella pystyä
-Ivaloa, monesti kovimmissa koskissa ja könkäissä vetäen venettä maata
-myöten ja kanniskellen tavaroita, jopa joskus pahoissa äkkinäisissä
-putouksissa joutuen vesivaraankin. Eikä oltu erämaassa tavattu
-ihmisasukasta sen jälkeen, kun oli lähdetty Tepastojoen Puljusta. Ja
-Kittilän kirkolta lähtien oli taivallettu yli 200 kilometriä.
-
-Raahelaisten yllättävien löytöjen johdosta jo valtiokin käänsi
-huomionsa Ivalon kultamaahan. Se määräsi, ettei hallituksen luvatta
-kukaan saisi sieltä kaivella kultaa, vaatien vielä, että osa löydöstä
-oli annettava valtiolle. Hallituksen etuja sekä järjestystä valvomaan
-lähetettiin Ivalon erämaahan kokonainen virkakunta: tuomari, nimismies,
-insinöörejä ja poliiseja, ja heidän asunnokseen rakennettiin
-jokirannalle kuuluisa Kultala. Hallituksen puuhista Ivalolla sekä
-"herrojen" matkasta sinne saamme taas Vene-Aapolta kuulla. Huhtikuun
-3 p:nä 1870 hän merkitsee: "Mutta kruunu itte sinne laittaa värkkiä
-ia huoneita ehtimisen. Se on kovin korkialle otettu (Uusi Kalifornia)
-nimeltäkin io", ja toukokuun 5 p:nä "Kultauoreen menee yhä Herroja,
-ei piätä keli Riittokaan" sekä kesäkuun 3 p:nä "Kulta poliisia ia muita
-isoia Herroia menee Ivaloon Kosomalta."
-
-"Poliisit ja muut isot herrat" saivat erämaassa asustella valtion
-rakennuttamassa talossa, joen pohjoisella törmällä, mutta itse
-kullankaivajien täytyi tulla toimeen miten parhaiten osasivat.
-Toiset pystyttivät suojikseen telttoja ja rankisia, toiset
-rötistivät havukotuksia ja turvemajoja, muutamat salvoivat yhteisen
-hirsikömmänänkin. Hiljainen jylhä erämaan laakso muuttui yht'äkkiä
-hökkelien ja telttojen kaupungiksi, jota törmällä kohoava komea päämaja
-hallitsi. Ja kaupungin asukkaille lupasi vuolaana virtaava tunturijoki
-koskemattomine kivikkorantoineen hyvän toimeentulon.
-
-Oli täällä erämaan kaupungissa parhaana aikana ääntä ja elämää. Jo
-heti ensi kesänä tulvahti Ivalolle neljättäsataa rikkaudenkokelasta.
-Siinä joukossa oli kansaa kaikenlaista, herroja ja muita,
-ympäri laajaa maata, aina Etelä-Suomea, Savoa ja Karjalaa myöten. Oli
-muuan "everistikin", pitkä mies, niin että polvet ulottuivat pöydän
-reunaan asti, mutta hänet sitten tappoi karhu, kun mies lähti
-yksinään kontiota kaatamaan. Sanomat Lapin ihmeellisestä
-"Kultavuoresta" olivat sukkelaan kulkeneet yli maan, jopa lentäneet
-rajan ulkopuolellekin, niin että joukossa nähtiin jo muutamia ryssiäkin
-ja muita ulkomaalaisia. Vene-Aaponkin muistikirjasta luemme toukokuun
-26 p:ltä 1870: "Ivalon Kultauoreen menee nyt yhä vene ioukkoja Ryssiä
-pietarista ia Etempääki, ia Saksalainenki on sinne menosa ia mahoton
-palious Suomalaisia. Saa nähtä mitä Sielä alkaa Kuulua."
-
-Ensi toimena perille saavuttua oli maa-alueen, työskentelykentän,
-valtaaminen ja paaluttaminen. Työpalstoja oli maanmittari P.W.
-Aurén mittaamassa, ja niistä piti suorittaa valtiolle veroa n. 60
-penniä ristisyleltä. Useasti kaivajat rupesivat samaan "puulaakiin",
-vallaten alueen ja alkaen siinä yhteisin voimin ahertaa, mutta toiset
-möyrivät tilkullaan aivan yksinään pitäen saantinsa omina hyvinään.
-Oli muutamia semmoisiakin suurpomoja, jotka myllerryttivät työmaataan
-palkkaväellä, maksaen raatajille kolme, neljä markkaa päivältä.
-Työmiehiä olikin kyllä tarjolla, sillä kulta veti erämaahan
-kaikenlaisia varattomia kulkureita ja lentomiehiä, jotka eivät itse
-pystyneet tekemään valtauksia.
-
-Pian olikin koko kultaranta Porttikosken seuduilta, kahta puolta
-jokea, lähes parin penikulman pituudelta vallattu, ollen työmaita
-sekä "puulaakeja" molemmilla rannoilla kymmenittäin toinen toisensa
-vieressä. Oli siellä Ivalon kultavuoren esikoisellakin, Ervastilla, oma
-työmaansa parhaalla paikalla, Kultalan päärakennuksen lähimailla,
-ja niillä main myöskin raahelaiset, "Pyörkmanni" ja "Pyörklunti",
-jotka asuivat hirsituvassa, raatoivat jopa 30-40 miehen voimalla.
-Kolmisenkymmentä raatajaa oli silläkin suuryhtiöllä, johon olivat
-liittyneet torniolaiset, kapteeni "Aspekreini", värjärimestari
-"Niskanteri" ja seppä "Nuuplokki" sekä Kittilän kauppamiehet
-Hanhi-Matti ja Kari-Sammu. Suuri "liikanto" oli rovaniemeläisellä
-Ruikka-ukollakin, joka niinikään herrasteli hirsipirtissä, sekä
-Pietarin ryssillä "Putkohvilla" ja "Niinikohvilla", jotka ihan
-ensimmäisinä ennättivät saaliinjaolle Lapinkorpeen. Kerrotaanpa, että
-Putkohvi olisi jo Ervastin ja Lepistön matkassa tullut Ameriikasta
-Ivalolle ensi löytöjä tekemään. Helsingin herralla, Karlingillakin, oli
-miesjoukko apunaan, mutta Oulun Juusela työskenteli vain viidellä,
-kuudella miehellä, ja toinen oululainen, Rikas-Kauppi, raivasi rantaa
-yhdessä Korhosen ja Kuivas-Jussin kanssa, Päkkilän ja parin muun miehen
-ollessa palkkalaisina. Työskentelipä muuan "sauvalainenkin" koko
-suurella "liikannolla", saaden paljon kultaa, mutta juoden kaikki. Ja
-lopuksi varastivat omat työmiehet savolaisen koko saaliin ja karkasivat
-Ruotsiin.
-
-Kullan etsimistyöt Ivalon ensi vuonna näyttävät päässeen alkuun jo
-kesäkuun 10 p:nä. Sillä sen päivän nimiin on Vene-Aapo taas kirjannut:
-"Kullan kaivanto Ivalossa on alkanu tänäpäivänä Ensi kerran.
-Sinne on väkiä rientänyt suurila kustannuksila ia kuluila keli Riitosa
-ia veneilä vaikka kuinka palion olis menny sati päästiin. Mutta mitä
-nyt tullee siaan saa nähdä; tämä kesä sen näyttää".
-
-Kävipä Pohjolan kivimäesssä koko tikutus ja nakutus ja pauke, kun
-kaikki työmaat olivat täydessä toimessaan. Oli kuin jokilaaksossa
-olisi ollut kellomestarin suurtyöpaja, missä jokainen konevärkki
-tikutti omalla tavallaan ja omassa tahdissaan, antaen väliin
-kovempiakin paukauksia kuin tuntimääriä ilmoittaen. Lapin erämaiden
-ikivanha aarnihauta tahdottiin nyt miesvoimin saattaa päivänvaloon.
-Toiset kuokkivat pehmeää maata pois, toiset hakkasivat rautaisilla
-"tikoilla" pikku kiviä irti kalliopohjasta, taikka vääntelivät
-rautakangilla isompia lohkareita syrjään, taikka ruudilla pamauttelivat
-kallioita kappaleiksi. Tunturipuroista ja rantajängistä johdettiin
-työkentän yli pitkiä puurännejä, joita myöten vesi alituisesti virtasi.
-Niihin lapioitiin irti kiskottu soramaa veden huuhdottavaksi. Kolisten
-juoksivat rännissä nyrkkikivetkin ja sora meni että vilisi, mutta
-raskaat kultahituset painuivat pohjaan ja vierivät ylemmän irtopohjan
-reikien lävitse alla olevalle "rihvelöidylle" umpipohjalle. Vesi,
-joka aikojen vieriessä oli kullan ottanut hoitoonsa -- mistä lieneekään
-sen sitten saanut -- ja kätkenyt maahan Ivalon rannoille, sai
-taas olla apuna aarrettansa saatettaessa päivän valoon. Täälläkin
-piti, ennenkuin aarteenhaltija antoi omansa kaivajalle, tapahtua
-kansantarujen tavalla: olla "oma käsi ottamassa, oma kynsi kaivamassa".
-
-Pari, kolme kertaa viikossa toimitettiin "rännien peseminen". Pohjaan
-laskeutunut kullansekainen sora huuhdottiin isossa rautamaljassa,
-"vaskoolissa", huljutellen, niin että maljaan jäi vain pelkkä
-kultasanta. Poliisi taikka päällysmies oli tavallisesti pesuhommissa
-saapuvilla, ettei kallista kultaa olisi saatu salatuksi. Sillä
-valtiolle piti kaikesta kullasta luovuttaa kymmenykset. Alkuaikoina oli
-myös tapana joka ilta perinpohjin tarkastaa työmiehet, etteivät he vain
-piilottaisi ja varastaisi kultaa. Mutta tällainen nuuskimistyö
-huomattiin pian mahdottomaksi, vaikka joskus sattuikin, että saatiin
-mies kiinni kullan salaamisyrityksestä.
-
-Mutta niillä työmailla, joille ei voitu johtaa vesiränniä, huuhdottiin
-kultaa "rokarilla", kehdonmuotoisella kaukalolla, jota myös sanottiin
-"lulluksi". Kaukalon sisässä olevaan seulaan lyötiin maasoraa
-ja vettä, ja sitten heilutettiin, niin että kulta ja hieno sora
-valuivat kaukalon kahdelle kaltevalle pienareunaiselle pohjapöydälle.
-Siitä koottiin kultasora ja puhdistettiin vaskoolissa.
-
-Joskus tekivät miehet hyökkäyksen itse jokeenkin. Hiekkasäkeillä he
-patosivat matalikolle pyöreän aitauksen, muutamia syliä läpimitaten,
-pumppusivat sen kuiviin ja sitten pohjasorasta rokarilla soudattaen ja
-vaskoolilla huuhtoen erottivat kultahiukkaset.
-
-Ahkerasti häärittiin työssä: aherrettiin aamukuudesta iltayhdeksään,
-pitämällä välillä 8:sta 9:ään aamiaistunti ja 3:sta 4:ään
-päivällishetki. Itse vain miehet yhteisillä tulilla puuhasivat ruokansa
-ja kahvinsa, saaden itse ostaa ruokatarpeensakin. Elintarpeita
-vedätettiin työnteettäjäin toimesta sekä alhaalta Suomesta käsin että
-Norjasta Inarin kautta. Ryssän jauhomatot maksoivat siihen aikaan
-Norjan Reisivuonossa 15 kruunua, ja kuljetus Patsjokea, Inarijärveä
-ja Ivaloa ylös tuli maksamaan yhdeksän markkaa matolta. Muutakin
-syötävää, leipää, suolaa, voita, lihaa ja läskiä, kahvia, sokeria ja
-tupakkaa, toimitettiin kiveliön työmaalle. Yhtäpäätä olivat venemiehet
-joella, milloin kiskomassa ylöskäsin, milloin taas laskettelemassa
-alas.
-
-Mutta lehmällistä ei erämaassa saatu. Kerran sentään Kultalan herrat
-ja työnantajat kustansivat neljä miestä neljän markan päiväpalkalla
-noutamaan Kyrön kylästä, viiden penikulman päästä, venelastin piimää,
-mutta se piimä tuli niin kalliiksi, etteivät herrat enää toista kertaa
-sitä halunneet. Joskus taas saatiin herkutella vasta lypsetyllä
-maidollakin. Sattui niin sopivasti, että Kittilän miehet ja eukot,
-kuljettaessaan karjaansa Ruijaan myytäväksi, vaelsivat sarvijoukkonsa
-kanssa ohitse, levähtäen ja syöttäen karjaansa Kultalan tienoilla.
-Eukot lypsivät elukoitaan, myyden maitoa erämaan miehille, ja kohta
-höyrysivät maitopuurokattilat nuotiolla, ja kahvia juotiin kotoiseen
-tapaan.
-
-Pyhäpäivät vietettiin erämaassa jouten, käyden "kylässä" tarinoimassa
-ja kuulustelemassa toisten saaliita. Kuljeskeltiin myös ympäristöissä
-haeskellen uusia kultavarastoja, ja satuttiinkin joskus puhtaasta
-kalliosta löytämään puhtaita kultahitusia.
-
-Muuten lepopäivät olivat kuin luodut suuren hummauksen päiviksi.
-Silloin ankaran aherrusviikon jälkeen, jo lauantai-illasta ruveten,
-korpimajojen asukkaat oikein miesvoimalla viettivät maailmallista
-menoa, juoden, rähisten ja pelaten korttia. Sillä juomatavaraa
-tuotiin metsän työmaalle monissa miehin ja monelta suunnalta, eikä se
-kovin kallistakaan ollut kaukaisen kultamaan kurssiin nähden: hyvää
-konjakkia sai seitsemällä markalla "halstoopin" pullon, paras viina
-maksoi viisi markkaa ja huonompaa sai kolmellakin. "Selpäri", jolla oli
-oikein "kruunun lupa ja maksoi veroakin liikannostaan", pani parastaan,
-ettei kuivasta erämaasta olisi juotava loppunut. Niinkuin Mooses
-Egyptin korvessa hankki kalliosta kansallensa virvoittavaa vettä, niin
-Selpärikin Ivalon korvessa etsi viinaa vaikka kiven kolosta, kun
-kansa oli oikein janoissaan. Väliin kyllä ukon varastoista rupesi vilja
-puuttumaan, mutta silloin Selpäri jatkoi sitä vedellä, nostipa vielä
-hintaakin. Ja silti tavara meni kaupaksi, ellei sattunut työmaalle
-tulemaan muita viinasaksoja. Niitäkin sinne monesti ilmestyi.
-Mikkolan Heikki tuli Ivalon suulta sauvoen venettä, joka oli täynnä
-Norjan viinoja, viidentoista kannun "ankkoja", ja kiskoi 7-8 markkaa
-pullosta, vaatien vielä "kuoren takaisin". Myöskin oululainen pakari
-Pieteliini huolehti, että korvenraatajat saivat pitkät pyhäpäivänsä
-viettää ilossa.
-
-"Ilossa" sen kyllä kullankaivajat viettivätkin. Miltei jokaisessa
-majassa juotiin, ja joka pensaan juurella pelattiin korttia taikka
-muuten rehkittiin, ja lepopäivän iltana lepäili väsyneitä raatajia
-pitkin jokirantaa toisten ryömiessä nelinkontin majalleen. Lopulta
-meni hummaus niin ylettömäksi, että viinankuljetus Ivalolle kokonaan
-kiellettiin. Vaikka saatiin sitä sittenkin, salasaksat kyllä tiesivät,
-mistä tie kulki kultamaahan.
-
-Ensi vuonna ei Ivalolla ollut ensinkään naisväkeä, vaan omin päinsä
-miehet saivat kesäkautensa siellä remuta. Mutta sitten seuraavat
-kesät jo toivat toistakin sukupuolta ilahduttamaan autiota korpea.
-Poliisi "Neeteri" tuli emäntineen, ja emäntä rupesi leipojaksi,
-niin että työmiehetkin saivat häneltä ostaa valmiin hyvän leivän.
-"Oorningismanni", poliisien päällysmies, toi palvelijansa,
-"Ison-Annin", mukanaan, ja Anni olikin nimensä arvoinen:
-vankka väkevä nainen, suuri kuin heinäsuova. Osasi hän pitää
-"oorningismanninsakin" kovassa kurissa. Torailun sattuessa piika
-tarttui joskus isäntäänsä niskaan ja perähankuraan, roikaisten hänet
-portailta kentälle. Miesten kanssa Anni monesti joutui otteluun
-könistellen heitä ja heitellen kuin kallokkaita. Joskus naisjättiläinen
-seisattui selin seinää vasten, luvaten mennä sille miehelle, joka saa
-hänet siitä kellistetyksi. Sadat känsäkouraiset kivenvääntäjät
-kohauttivat housujaan, sylkäisivät kouriinsa, rynnistivät ja
-retuuttivat toinen toisensa perästä, mutta kukaan ei kyennyt vahvaa
-naista voittamaan. Mutta oli toinen nainen, jota ei tarvinnut paljon
-retuuttaa, ja tämä oli "mainittava Rastin Ralla-Kaisa", Björklundin
-emännöitsijä, nimensä kaltainen olio hänkin. Kaisa ei pitänyt
-päivistänsä lukua, vietti vain hurjaa elämää, juoden ja rallattaen
-miesten kanssa, mennen viimein ryssän matkassa Pietariin ja jääden
-sinne.
-
-Posti kulki kultamaahan Kittilän kautta kerran viikossa. Pokan Pekka
-kantoi lähetykset Ivalojoen "postitupaan", johon sittemmin, 1877,
-muutti asumaan tunnettu Ivalo-Matti, ja täältä taas Kultalan poliisi
-kävi noutamassa postin työmaalle.
-
-Syksyyn saakka Ivalolla työskenneltiin. Syyskuun alussa, jolloin
-ilmat jo olivat muuttuneet kovin kylmiksi, yöt pimeiksi ja kolkoiksi,
-ja talvikin alkoi ilmoitella tulostaan, lopetettiin työt. Saalis
-oli saatu, mikä saatu. Toiset olivat hyvinkin hyötyneet, toiset taas
-aivan pahoin pettyneet, mutta tuskin kukaan oli käsittänyt niin suurta
-rikkautta kuin oli lähtenyt etsimään. Monet suurin toivein erämaan
-"Kultavuoreen" saapuneet olivat heittäneet sikseen vaivalloisen
-työn, joka antoi ainoastaan mitättömän pieniä kultahitusia, ja
-tyytymättöminä palanneet takaisin. Jo heinäkuun 3 p:nä 1870 on
-Vene-Aapo pistänyt päiväkirjaansa: "Ivalon Kulta uoresta on tulin io
-palio ihmisiä takasin. Ei kuulu hyvää".
-
-Eikä Ivalossa suinkaan lohkomalla vuoleksittu kultaa, niinkuin moni oli
-luullut, pieninä hitusina vain, kuin "viilan jauhoina", saatiin sitä
-kovalla työllä ja vaivalla kokoon. Vain sattumalta joskus tavattiin
-"luthenkokoinen" palanen, ja joskus semmoinen kullanmuru, joka painoi
-neljä luotia. Lapin aarnihaudan haltia oli saita antimiensa jaossa;
-ei tehnyt se ketään, ei ahkerinta, sitkeintäkään raatajaa miljoonien
-omistajaksi, vaan enimmänkin suositun täytyi tyytyä vain tuhansiin.
-Parhaita saamamiehiä oli raahelainen Björklund, Ralla-Kaisan isäntä,
-joka kesällä 1872 pani kolmessa kuukaudessa kokoon kymmenen naulaa
-kaksitoista luotia. Ukko oli sattunut valtaamaan hyvän kultamaan, ja
-siinä hän sitten hosui ankarasti, lyöden vahvasti soraa ränneihinsä
-ja saaden kultaa, mutta jättäen sitä jälkeensäkin. Toiset sitten
-perästäpäin, kun Björklund oli paikan heittänyt, penkoivat samoja
-sorakasoja, saaden hyvinkin vaivansa palkituiksi.
-
-Sitten kun lehtimetsät tunturien ja vaarojen rinteillä jo loistelivat
-keltaisina, ja hillojen lehdet jängillä olivat mustuneet, lähtivät
-Ivalon suurkylän asukkaat matkalle etelää kohden. Samoja seutuja kuin
-keväälläkin kävi taas kulku, mutta monet taivalsivat nyt suoraan
-Vaulokankaiden poikki Rovaseen, Kitiselle, laskien Kitisen jokea
-alas Sodankylään. Autioksi jäi Ivalon kesäinen työmaa, autioiksi
-Kultalan komeat rakennukset sekä monilukuiset majat ja mökit. Vain pari
-poliisia jäi päämajaan vartiomiehiksi, yksinäisinä erakkoina viettämään
-Lapin talvea. Niinkuin metsäkyöpelit he saivat pitkän pimeän ajan
-kaksin asustaa kolkossa erämaassa. Niin kammottavaa oli talven ikävä
-yksinäisyys, että etelän miehet olivat tulla päästä vialle, kuten
-kerran kävikin muutamalle haapaveteläiselle poliisimiehelle, joka vielä
-toiseksi talveksi uskalsi jäädä Kultalaa vartioimaan. Sillä kahta
-talvea ei etelän asukas Lapin yksinäisyydessä kestänyt. Viimein
-jätettiinkin Kultalan vartioiminen inarilaisten toimeksi.
-
-Mutta kun kevät koitti, ja kesä rupesi lähestymään, palasivat Ivalon
-asukkaat taas yhtä satalukuisina kuin ennenkin. Paljon ensi kävijöitä
-oli kyllä jäänyt pois, mutta niiden tilalle oli astunut uusia
-onnenetsijöitä, niin että työt kultamaassa olivat kohta entisessä
-vauhdissaan.
-
-Siten jatkui Lapin kiveliöiden kesäinen elämä vuodesta vuoteen.
-Toiset saivat siellä pian kyllikseen ja noituen heittivät ikuiset
-jäähyväiset mokomalle köyhälle erämaalle, mutta aina oli uusiakin
-tulokkaita. Kaikkein suurin määrä kullanetsijöitä oli Ivalolla
-1873, jolloin heidän lukunsa nousi lähes viiteensataan. Mutta tämä
-olikin Kultalan kultakauden huippukohta. Yhä useammat Ivalon kävijät
-saivat palata tyhjinä takaisin, sillä pian tultiin huomaamaan, että
-kannattava kultamaa rajoittui jotenkin pienelle alueelle. Lapin
-"Kultavuoren" maine alkoi laskeutua, ja sen mukana painui
-kultakuumekin. Vene-Aapokaan ei enää "Aikojen Muistoissaan" siitä puhu
-sen jälkeen kun 1871 maaliskuun 25 p:nä merkitsee: "Ivalon kulta
-Vuoreen ei nyt ole vielä menny täältä kautta ketään", ja 2.4.71:
-"Kullan kaivo kaluia menee." Kullanetsijäin luku saatiin jo 1870-luvun
-lopulla laskea vain kymmenissä, ja ahkerimmat raatajat, Ervasti ja
-Björklund, "kuuluttivat" 1877 työmaansa autioksi, heittäen sen valtion
-haltuun. Tulvahti kyllä vielä kerran 1880-luvulla, jonkun onnellisen
-löydön johdosta, Ivalolle kolmisensataa kultamiestä, mutta
-tyytymättöminä he sieltä taaskin palasivat.
-
-Eikä tämän jälkeen Ivalon kultamaa ole enää jaksanut saada aikaan
-suurjoukkojen liikehtimistä. Porttikosken kultaranta jäi vain
-yksityisten "vaskarien" haltuun. Kymmenlukuisin on näitä jälkisadon
-korjaajia aina silloin tällöin siellä vielä ollut, enimmäkseen
-Inarin Kyrön miehiä ja muita lähiseutulaisia sekä joitakuita vanhoja
-kulta-ajan ukkoja, jotka ovat niin mielistyneet hiljaiseen
-erämaaelämäänsä ja työhönsä, etteivät ole raskineet sitä heittää,
-vaikkei se varsin runsaasti olisi heitä kullalla palkinnutkaan. Niinpä
-Kajaanin seutujen ukko, Yrjö Heikkinen, kävi kultakentällään
-uskollisesti joka kesä parikymmentä vuotta, aina kuolemaansa asti.
-
-Niin päättyi -- ainakin toistaiseksi -- tarina Lapin "Kultavuoresta".
-Köyhäksi Lappi lopultakin siinä asiassa jäi. Ei ollutkaan Lapin
-aarnihaudan haltian hallussa pohjattomia aarteita. Kaiken kaikkiaan
-nousi Ivalon rannalta vuoteen 1910 huuhdotun kullan määrä n. 460
-kg:aan, ja raha-arvo lähes puoleentoista miljoonaan markkaan. Ensi
-vuoden osalle tulee tästä määrästä kokonaista 55 kg.
-
-Autiona ja ränsistyneenä kohoaa Kultalan päämaja vieläkin
-Porttikosken rannalla, ja lahoneina, maahan rysähtäneinä, kyhjöttävät
-kullanetsijäin hirsihökkelit jokivarrella. Surullisina muistoina ne
-kertovat kävijälle entisistä "kultaisista" päivistä, jolloin autio
-erämaa eli ja kiihkeänä ahersi, ei niinkään nälän ja puutteen
-pakottamana kuin suurien rikkauksien toivossa.
-
-Mutta oli Ivalon kulta-ajalla sittenkin, vaikka se tuottikin monelle
-kovan pettymyksen ja vain joillekuille antoi työstään kohtuullisen
-korvauksen, tärkeä tehtävänsä Lapin ja Peräpohjan asutushistoriassa.
-Etelän miehet tutustuivat Ivalon matkallaan pohjoisimpaan Suomeen,
-monet siihen mielistyivät, pysähtyivät retkellään ja rakensivat
-johonkin erämaan sopukkaan oman uudistalon.
-
-Kultakauden vilkas elämä ja liike toi myös uusia ansiotilaisuuksia ja
-elämisen mahdollisuuksia köyhän perukan kansalle.
-
-
-
-
-Poronsarviliima
-
-
-Suurena rytönä keikkui sarvimetsä Lapin sata- ja tuhatlukuisten
-porotokkien päälaella. Se oli lappalaisten aina saatavissa olevaa
-lusikka- ja tarvisryteikköä. Sen "metsän" käyristä lapinukko koversi
-lusikkansa, sen niveristä ja koukeroista hän kaversi suuret ja
-pienet puukonpäänsä ja puukkotuppensa sekä laukkunsa käyrät, näversi
-monet napit, renkaat ja kierukat ajokkaansa valjaisiin, teki juurien
-kaivamiskuokat, kotanaulat ja koukut sekä monet muut pienet
-tarvisesineet. Koko porolauma, tunturien elo, lankesi nahasta, lihasta
-ja verestä alkaen sorkkarasvaan ja ytimiin asti kotaväen tarpeiksi,
-mutta sarvimetsissä oli vähäisen kulutuksen takia aina liikatuotantoa,
-joka joutui tavallisesti maahan maan hyviksi.
-
-Mutta sarvimetsien mailla kehittyi jo aikaisin muuan kotiteollisuuden
-ala, joka käytti hyväkseen porojen suuriin sarvihäkkyröihinsä keräämää
-ainesta. Poronsarvista keitetty liima antoi aikoinaan useille karujen
-kiveliöiden asukkaille hyvinkin runsaat sivutulot.
-
-Poronsarviliiman valmistus lienee Lapissa ja Peräpohjassa saanut
-alkunsa Lapin taloustirehtöörin, Anders Hellantin, toimesta. Tämä,
-aikansa huomatuin Lapin ja Peräpohjan tutkija ja tuntija, mitä
-monipuolisin henkilö, tiedemiehestä tuulimyllyn omistajaan ja
-liikemieheen asti, perusti 1743 liimatehtaan Tornioon, laivaten sitten
-liimaansa sekä muitakin lapintavaroita Tukholmaan. Harrastaen
-kaikenlaista taloudellista edistystä ja hyvinvointia, hän kehoitteli
-ja opasti Peräpohjan ja Lapin asukkaitakin keittämään liimaa
-poronsarvista, jotka muuten enimmäkseen joutuivat metsiin sekä talojen
-takapihoille ja kotakenttien vierille tarpeettomina röykkiöinä
-märkänemään. Metsiä kiertelevistä lappalaisista ei kyllä ollut
-liimankokeiksi, heille oli kylliksi, kun vain saivat kiehutella
-rasvaisia lihakeittoja vatsansa tarpeiksi. Mutta monet lantalaiset
-ottivat opikseen, hankkivat suuren "muurin", rupesivat keittämään
-sarvia ja saivat liimaa ja toivat sitä torniolaiselle mestarilleen.
-Hellantin jälkeen mainitaan kuitenkin liimankeiton vähentyneen, jopa
-sen vienninkin Torniosta loppuneen. Mutta liiman keittämistaito, kerran
-alkuun päästyään, ei liene sentään oppimestarin kuolemankaan jälkeen
-päässyt sydänmailta kokonaan unohtumaan, koska vielä viime vuosisadan
-loppupuolella monessa syrjäisessä kylässä, ainakin Kittilässä,
-Muoniossa ja Enontekiöllä, sitä jopa varsin suuressa mitassa
-toimitettiin. Muoniossa vielä joku vuosikymmen takaperin keitettiin
-kauppaliimaakin, ja peltovuomalainen vieläkin silloin tällöin porauttaa
-kotitarpeikseen kotikeittoisen sarviliiman.
-
-Kittilän, Muonion ja Enontekiön syrjäkyliin, Lapin kaukaisiin
-tunturiseutuihin, suurten poromiesten lähimaille, missä poronsarvia
-oli parhaiten saatavissa, oli viimeaikaisin liimankeitto keskittynyt.
-Kittilän ahkerimmat keittomiehet asuivat Ounasjoen ylisillä varsilla.
-Tepastolla ja Kyrönkylässä sekä Puljulla, Tepastojoen varrella.
-Tepastolla hääri liimankokkina Koskenniskan Jussa ja Kyrössä Auton
-isäntä. Valmistettiin liimaa myöskin Lismajoen varrella Hanhimaassa,
-varakkaassa Hanhi-Matin talossa sekä Luukisella Juho-äijän talossa ja
-kirkolla Juhan-Sammu Kariniemessä, vieläpä Kaukosen Kiviniemessäkin.
-Muonion liimakyliä oli kaukainen Kätkäsuvanto, ja kylän uutterin
-Uimamestari Aidantaustan Jooseppi sekä Ruotsin rannalla asuva
-Naalisvaaran Pekka. Enontekiöllä keitettiin liimaa enimmin Peltovuoman
-isossa kylässä Ounasjoen syrjähaaran latvoilla. Pelto-Erkki, Eiran
-Pekka ja Sammun Petteri olivat parhaimpia mestareita. Vuontisjärvellä
-hääri liimankeittäjänä Vuontis-Jaakko ja Hetassa Pekkalan ukko.
-
-Liiman keittämiseen saattoivat ryhtyä vain varakkaat. Sillä
-tuottavaan keittoon tarvittiin tavaton, paljon maksava muuripata
-sekä röykkiöittäin sarvia, jotka -- paitsi mitä oma tokka tuotti
--- oli hankittava ostamalla. Suurin osa sarvia saatiin tunturien
-porolaumoista. Monin raidoin vedättivät lappalaiset niitä talven
-mittaan liimankeittotaloihin, niin että niiden kartanolla oli joka
-kevät tavattomat rutokasat. Ostettiin sarvia myöskin paikkakunnan
-lantalaisilta, ja toisinaan kiertelivät liimankeittäjät ympäri
-naapuripitäjiäkin ostellen sarvia. Pelto-Erkkikin juti sarvikauppoja
-tehden Kaukosessa asti, maksaen markan, parikin leiviskästä.
-
-Liimankeitto oli kevätkesän töitä. Jo lumenlähdön aikoina, juhannuksen
-alla, kun ilmat eivät enää olleet kovin kaaloja, rupesivat liimaukot
-toimiinsa. Isoissa taloissa, niinkuin Kätkäsuvannon Aidantaustassakin,
-oli vartavastinen liimakota, jossa keittomestari sai parhaansa
-mukaan hääriä. Se oli hirsistä rakennettu, pihanperäinen pöksä,
-suurine muuriröttelöineen ja parin, kolmen tynnyrin vetoisine
-suurkattiloineen. Kodan edessä piti olla vielä toinenkin huone, joku
-lato taikka varta vasten rakennettu suoja, jossa toimitettiin liiman
-jäähdyttäminen.
-
-Sarvet ruhjottiin kirveellä pieniksi palasiksi, lyötiin niitä suuri
-röykkiö pataan ja vettä pata täyteen. Suurkattilaan saatettiin
-työntää kerralla parikymmentäkin leiviskää sarvia. Nahkapeittoiset
-naamasarvetkin kelpasivat joukkoon, mutta padan pohjaa ja laitoja
-vasten saattoi panna vain paljaita kelosarvia, sillä karvaiset
-naamasarvet olisivat keitettäessä palaneet pohjaan ja pilanneet koko
-keitoksen.
-
-Sitten ruvettiin keittoa kiehuttamaan, yhtä päätä työntäen uutta
-puuta padan alle, niin että tuli oli aina hiljakseen hehkumassa, ja
-kattila alituisessa kiehumisvireessä. Piti vain varoa, ettei työntänyt
-palavaa puuta padan pohjaan kiinni, sillä se olisi polttanut keiton
-pohjaan, jopa särkenyt helposti padankin. Mikäli vesi höyrytessään
-hupeni, sikäli lisättiin aina uutta sijaan, niin että pata aina pysyi
-täysinäisenä. Lämmin vesiastia oli sitä varten muurin vieressä,
-taikka oli liimapadassa kellumassa pikkukattila, josta saatettiin
-ottaa lisävettä liimapataan. Kolmekin vuorokautta kesti ensimmäisen
-liimakattilan keittäminen, ja saman tulen piti yhtä mittaa yötä päivää
-hehkua padan alla, niin ettei kiehuminen hetkeksikään heittynyt.
-Välillä vain silloin tällöin liimakauhalla otettiin liimavettä astiaan
-ja tutkittiin, milloin keitto on tarpeeksi vahvaa.
-
-Sitä mukaa kuin liimavesi valmistui, siivittiin se rautapohjaisella
-sihdillä taikka harvalla säkkivaatteella saaviin, kannettiin
-jäähdytyslatoon ja kaadettiin pitkiin kaaroihin hyytymään. Kaaroja --
-tepastolainen ja hettalainen sanoi niitä liimalautteiksi -- tarvittiin
-isossa keittimössä kymmenkunta, parikin, kolmi-, nelikyynäräistä,
-parin korttelin levyistä, yhdestä puusta koverrettua matalaa
-kaukaloa. Päivässä taikka yökaudessa hyytyi liima, niin että se
-voitiin leikata pitkällä ohuella luuveitsellä laidoista irti sekä
-viileskellä poikittain kämmenen levyisiin palasiin. Näistä taas
-viileskeltiin luuveitsellä taikka rautaisella leikkovittaimella,
-joka oli käyrä kaksivartinen ase kuin astian sisusvuolin, pitkittäin
-ohuita sormenpaksuisia viiluja, valmiita liimalevyjä. Ne ladottiin
-liimapookeille vieri viereen kuivamaan. Liimapookat olivat isoja
--- 3 x 1,30 m -- puukehyksiä, joihin oli singutettu vanhoja
-nuottaverkkoja, ja niitäkin tarvitsi iso keittomies pari-,
-kolmekymmentä.
-
-Kuivuvaa liimaa ei saanut aurinko nähdä, sillä se olisi sen helposti
-sulattanut, ja huoneessa olisi liima taas hapannut ja homehtunut.
-Tarvittiinkin sitä varten eri suoja, patsaille rakennettu matala
-katos, liimankuivausluova, joka seisoi tavallisesti reunapuolessa,
-erillään muista huoneista. Katoksen kalveeseen, tuulen henkeen ja
-päivän näkemättömiin, asetettiin liimapookat vierekkäin ja päällekkäin
-monien orsien varaan, niin etteivät koskeneet toisiinsa. Ei saanut
-liima myöskään paleltua; parhaiten se menestyi kaalonlaisessa viiden,
-kuuden asteen kevätlämpöisessä. Viikonpäivät kun siinä sai levätä
-verkollaan, oli se valmista työnnettäväksi säkkeihin.
-
-Heti kun suurkattilasta oli saatu poruutetuksi kaikki liima-aineet,
-alettiin samoilla tulilla keittää uutta. Padanpohjaan jäänyt
-sarvensohjo, joka oli mainiota maanhöystöä, ammennettiin pois ja
-vietiin pellolle, ja uusi sarviröykkiö pantiin pataan. Ja taas alkoi
-parin vuorokauden keittäminen. Kymmenen, parikymmentäkin pataa voitiin
-näin paahtaa yhteen menoon, yötä päivää häärien saman tulen ääressä.
-Sitä mukaa kuin kaukalot tyhjenivät, saatiin niihin uutta liimavettä
-hyytymään, ja kuivausluovan verkoille leikeltiin heti uusia levyjä, kun
-entiset oli ahdettu säkkeihin. Joskus oli liimaukko saanut kartanolleen
-niin suuren sarviröykkiön, että juhannuksen edellä kotaan sytytetty
-"ikuinen tuli" voitiin sammuttaa vasta Jaakonpäivän aikana.
-
-Mutta silloin olikin liimankeittäjän kattilassa korvennettu valtava,
-kolmen, neljänsadan leiviskän sarvirytö, ammennettu siitä satoja
-kaaroja liimahyytelöä ja luovan verkkokehyksiltä korjattu kolmattasataa
-leiviskää kuivaa liimaa, vieläpä kannettu pellolle kokonainen tunkio
-sarvensohjoa. Vuosikauden olivat Lapin sadat, tuhannetkin porot saaneet
-koota sarviinsa samaa varastoa, jonka lannanukko nyt muutamassa
-viikossa oli muuttanut liimaksi ja pellonhöystöksi.
-
-Tornion kauppiaille joutui Lapin miesten keittämä liima. Monet
-keittomestarit veivät itse liimansa venekyydissä Tornioon ja saivat
-10-15 markkaa leiviskästä. Niinpä Aidantaustan Jooseppi aina itse
-kuljetti sarvikeittonsa saaliit alas, samoin Koskenniskan Jussa
-Tepastolta kävi liimansoudussa kolmet, neljät kerrat kesässä. Isolla
-kolmilaitaisella, varpehditulla veneellä laski ukko, vieden viisi-,
-kuusikymmentäkin leiviskää kerralla alas, ja tuoden tullessaan säkin
-suoloja sekä kolme, neljä 18 leiviskän jauhomattoa. Nordberg Torniossa
-ja Liljebäck Haaparannalla olivat tavalliset liimanostajat.
-
-Mutta enimmäkseen kumminkin myytiin liima vain suoraan kotirannasta.
-Alamaiden kauppasaksat, entisten Lapinkorven erämiesten jälkeläiset,
-torniolaiset ja kemiläiset, tiesivät kyllä, milloin ylimaalaisten
-liimakattilat on keitetty. He tulivat parhaaseen aikaan, tekivät
-kaupat, maksoivat 8-12:kin markkaa leiviskästä. Mutta kittiläläiset
-lapintavarain suuret kaupanmiehet, Kari-Sammu, Hanhi-Matti ja Hannula,
-ennättivät toisinaan ylämaiden liima-apajille ennen alamaan miehiä,
-työnsivät rahat keittäjän kouraan, lennättivät säkit veneeseensä ja
-painuivat tiehensä, jättäen jälkeen tulevaisille vain tyhjät pookat.
-
-Monia liimalasteja alamaiden miehet useasti Lapista saivatkin, kun
-kävivät tyhjentämässä jokaisen keittäjäukon varastot. Omin neuvoin
-ja voimin eivät he voineet niitä soutaa alaskaan, vaan täytyi
-palkata saattomiehet apulaisiksi. Niinpä kerran oli muuan lapinakka
-"kemiläisiä" liimasaksoja saattamassa, saaden miltei henkimenoikseen
-kiskoa raskasta kuormaa. Ylpeät kemiläiset vain istuivat veneessä
-syöden eväitänsä, antamatta mitään nälkäiselle soutajalle, viinaakin
-ryyppivät, mutta eivät antaneet akalle edes kielen kostukkeeksi.
-Loukkaantunut lapinakka rupesi silloin kostoa manaten katkerana
-joikaamaan:
-
-    "Lappalaisakka lantalaisraatoa
-    Levijärvellä soutaa.
-    Kemiläisakka pilkaten soutaa,
-    eikä mitään anna.
-    Itse vain syöpi,
-    eikä minulle anna,
-    leipää syöpi, voita syöpi,
-    eikä minulle anna,
-    viinaa ryyppää,
-    eikä minulle anna.
-    Jeesuksen luoma,
-    katso minä vaivun,
-    musta härkä,
-    itse minä vaivun!"
-
-Niinpä kävikin sitten ylpeiden kemiläisten, että heidän veneensä kaatui
-Levikoskessa ja hukkui koko liimalasteineen.
-
-
-
-
-Juurakkoterva
-
-
-Tervanpoltto on ollut aikoinaan Peräpohjan ja Lapinkin metsäseutujen
-tärkeimpiä elinkeinoja. Jo satoja vuosia takaperin alkoivat
-lantalaisten tervahaudat höyrytä Peräpohjan erämaissa ja Lapinkorven
-summien metsien tumma vilja virrata eteläisiin seutuihin. Jo
-1600-luvun alkupuolella perustetusta Torniosta tuli pohjoisten
-kiveliöiden tervakaupunki, joka veti puoleensa metsienviljan, kaupungin
-tervaporvarien toimittaessa sen sitten edelleen kaukaiseen maailmaan.
-Sadoin, tuhansin tynnyrein vieri ylimaiden tervaa joka kesä Tornioon
-laajasta Pohjanperästä: koko Tornion- ja Kemijokien suunnattomilta
-alueilta.
-
-Mutta Peräpohjankaan suuret petäjämetsät eivät kestäneet iänkaiken
-lannanmiehen tappavaa terästä ja tuhoisaa tulta, varsinkin kun
-kruunukin tuli osienjakoon, ottaen itselleen parhaat aarniometsät.
-Monet kiveliöiden tervakourat saivat viimein pestä kätensä ja ruveta
-etsimään toisia tulolähteitä, kun metsältä loppui antaminen. Mutta
-useat menivät sittenkin metsään ja rupesivat itsepintaisesti kaivamaan
-ja myllertämään niitä epälukuisia, valtavia tervaskantoja, joiden
-rungon isät aikoinaan olivat korjanneet, sekä kokoilemaan kiveliöiden
-tuhatmääräisiä, maassa makaavia ja pystyssä seisovia keloja, joidenka
-ohitse entiset äijät olivat halveksien astelleet. Silloin kun Kajaanin
-kulmien tervaukot vielä täyttä päätä vetelivät koloraudallaan
-kokonaisia petäjämetsiä paljaiksi, silloin Tornion takamaiden
-tervanpolttaja jo kyykkäili kiveliöissään myyrästäen kuin kontio
-kantojenperiä.
-
-Pian oli Peräpohjan ukko omat metsänsä möyrinyt. Kruunun suurissa
-kiveliöissä oli kyllä keloa ja kantoa, mutta sinne ei saanut mennä
-myllertämään, ellei ollut metsäherran lupakirjaa taskussa. Senkin
-sai kun kävi "hosmestaria" puhuttelemassa. Kolarin tervaukot saivat
-noutaa luvan aina Ylitorniolta asti. Niinpä sieppijärveläiset, Kankaan
-liskokin ja Koskenniemen Erkki, ajoivat Alkkulaan Kingelinin luo ja
-saivat lapun, jossa sanottiin:
-
-    "Täten annetaan pyynnöstä talokas Isak Kankaalle ja talonpoika
-    Erik Koskenniemelle lupa sisällä olevana talvena kruununmetsästä
-    Pitkäkoskenrovasta, Liikamaasta ja Käkivaarasta käyttää kantoja,
-    juuria ja kuolleita puita tervanpolttoon ottaen huomioon ne
-    velvollisuudet, joista v.t. metsäherra korkeammasta määräyksestä
-    kuulutuksella 2 p:ltä marrask. v. 1861 on määrännyt.
-    Yli-Tornio 9 p. maalisk. 1862.
-
-                                            Ernst Kingelin
-                                           v.t. metsäherra."
-
-Karun Kolarin asukkaat olivatkin varsin ahkeria kantojen vääntäjiä.
-Kun tunturiseutujen lantalaiset tekivät jälkeä porojen sarvimetsässä,
-keittäen liimaa, häärivät kolarilaiset yhtä ahkerasti kantojen
-kimpussa, puristaen niistä tervaa. Kun liimankokit kasasivat valtavia
-sarvirytöjä kartanolleen, kokosivat tervanpolttajat keittopaikalleen
-vielä suurempia kantoröykkiöitä. Jo vanhastaan olivat kolarilaiset
-möykänneet metsissä Köngäsen ruukin sysikolareina, ja sitten heistä
-tuli yhtä uutteria juurakkohautojen "tervakolareita". Myyrtivät kantoja
-tervaksi kyllä myöskin Muonion, Kittilän ja Turtolankin miehet, mutta
-pääkolarit olivat kuitenkin "Jokijalan" vähäväkisessä pitäjässä.
-Kolari ei olisi ollut nimensä arvoinen, ellei siellä olisi ollut
-tervakolareita joka kylässä, ja juurakkohauta höyrynnyt jokaisella
-kankaalla. Naapuripitäjienkin miehet kun tahtoivat rakentaa ja polttaa
-tervahaudan, saivat tavallisesti noutaa mestarin Kolarista.
-
-Syksypuoleen, kun kesätöistä oli päästy, mentiin metsiin, "kruunun
-erakkoihin", nostamaan juurakoita ja hakkaamaan keloja sekä
-tuulenkaatoa. Juurakoita kaivettiin kuokalla ja väännettiin vivuilla
-ylös, sitten "raajottiin" pienemmiksi ja kerättiin kasoihin, samoin
-kelot katkottiin rangoiksi. Kolmisen viikkoa sai kolme miestä myyrästää
-kangasta saadakseen kokoon sadan kuorman haudan. Ellei ennestään
-käytettyä tervahautaa ollut lähimailla, piti syksyllä jo sulanaikana
-hankkia hautapaikkakin. Luotiin jonnekin jokitörmään haudanpohja,
-laitettiin siihen tervaruuhi valmiiksi ja "napa", silmä, ruuhenreiän
-ympärillä muurattiin savella. Syystalvella vedätettiin raajotut
-puut haudalle ja samalla toimitettiin niiden "silppuaminenkin",
-pilkkominen pieniksi hautapuiksi. Tätä työtä saattoi suuren haudan
-laittajalla kestää yli talvenselän, sillä sitkeät kantojurrikat olivat
-hitaita silputa; samoin myöskin monet suuret kymmenkertaan ympäriinsä
-punoutuneet kelot ja itsepintaiset oksakenkulat panivat miehen
-hikoilemaan. Tehtiin neljän-, viidenkymmenen, jopa sadankin tynnyrin
-tervakuoppia, ja joka tynnyrille laskettiin pari kuormaa tervaksia.
-Äkäsjoen Rautusuvannolla poltettiin kerran yli sadan tynnyrin hauta, ja
-siihen tarvittiin jo kokonainen ryteikkö silputtua keloa ja juurakkoa.
-
-Tervahaudalla työskennellessään asustivat miehet matalassa,
-tievankylkeen kaivetussa, turvekattoisessa metsäkodassa, johon ahtaasta
-oviaukosta "sukallettiin" kuin kellariin. Töiden loputtua jätettiin
-kota sellaisenaan paikoilleen kyhjöttämään, sillä "asetus on semmoinen,
-ettei methän tehtyä kotaa saa hävittää... jos joku kulkija sattuu
-tarvittemhan, niin pääsee sisälle". Siksi metsissä kaikkialla näkee
-vieläkin vanhoja kotia.
-
-Talven kuluessa tehtiin tynnyrit valmiiksi kesää odottamaan. Omin
-miehin niitä askaroitiin, taikka teetettiin jollakin joutavalla
-mökinukolla. Kaaskon Iisakki oli Kaukosessa renkinä ollessaan niin
-joutuisa käyttelemään nikkarihoitoja, että päivässä päästi käsistään
-tusinan tervatynnyreitä, kun aineet oli valmiiksi veistettyinä
-vieressä.
-
-Kesän tullessa laitettiin hauta polttokuntoon. Haudanpohja peitettiin
-kuusenkoskuksilla. Keskuksille ladottiin ensin keloista särjettyjä,
-pitkiä suoria säleitä, jottei koskuslatomus rikkoutuisi, sitten
-niiden varaan vasta ruvettiin työntämään juurakkosäröksiä. Keskelle
-hautaa, navasta suoraan ylös, pystytettiin oksalatvainen pitkä
-männynkarhakka, joka sitten hautaa poltettaessa seisoi "tikkana", mihin
-ei tuli saanut koskea. Koko talonväki oli tervaksia latomassa, jopa
-useasti kutsuttiin naapureistakin nuorta väkeä, _pojanpalkeita_ ja
-tyttäriäkin apulaisiksi. Lopuksi koko latomus turvehdittiin, peitettiin
-turvemättäillä suureksi pyöreäksi metsän hautakummuksi. Laki varsinkin
-lyötiin turpeilla hyvin tiukkaan, ettei tuli pääsisi sieltä käsin
-uhkaamaan napaa. Maanrajaan, ympäri haudan, jätettiin turvehtimatta
-vain toista korttelia leveä reunus, jalka, josta tervakset voitiin
-sytyttää. Ja siten oli syntynyt metsäkankaalle keko,
-
-    "hongasta hoiskutettu
-    männystä mäiskytetty,
-    mullasta veenpitävä tehty."
-
-Tuli sitten tyven ilta juhannuksen edellä. Silloin mentiin sytyttämään
-hauta, ja taas, jos oli iso hauta hoidettavana, riensi paikalle koko
-kylän nuori väki; "kaffekuukarikin" lähti mukaan. Hauta piti saada
-sytytetyksi yhtaikaa joka taholta, ja kun valkea oli päässyt vauhtiin,
-tukittiin jalka turpeilla, jättämällä vain joku reikä, josta kytevä
-hauta saattoi huokua ja vetää henkeä sisäänsä. Ja "kun laelle saathin
-tuli menemhän, niin silloin ryyppy ryypättiin".
-
-Haudan sytyttämistä ohjaamassa sekä sitten koko polttamistoimen
-mestarina oli vanha tottunut hautakolari, joka tiesi kyllä, miten
-turpeiden suojaan peitottua juurakkokytöstä oli hoidettava. Alituisesti
-oli tulta pidettävä silmällä ja varsinkin kovilla ilmoilla katsottava,
-ettei tuulenpuoli päässyt palamaan hopummasti kuin alainenkaan puoli.
-Eikä saanut laskea tulta karhakkatikkaan, josta se olisi helposti
-varissut napaan ja polttanut koko keitoksen. Ukonilmoilla oli
-haudanpoltto hyvin vaarallista. Jos ukkonen sattui päälle, saattoi
-se helposti tuiskahtaa alas, työntyä hautaan ja repäistä oman tiensä
-ulos, mistä tahansa. Ja silloin lähti tervakin puskemaan samaa tietä.
-Ei joutanut hautakolari paljoa lepäilemään, joskus vain hyvillä
-ilmoilla saattoi hiukan kyynähtää metsäkodan makuulavalla sillä aikaa
-kuin apulaismies hoiteli hautaa. Mutta jos oli tyhmä apulaismies, ei
-siihen voinut paljoakaan luottaa: saattoi hyvinkin päästää pilalle koko
-hoidon, saattoi hätäpäissään vaikka hosaista multaa uhkaavan paikan
-tukkeiksi. Ja jos multaa karisi hautaan, niin se paloi tervan kanssa
-"rauvanpaskaksi". Mutta ankaran työn mukainen oli kolarin palkkakin:
-kymmenen markkaa, jopa kruunu-kymmenenkin, otti hän päivältä, kuten
-ainakin jalot mestarimiehet, masiinikraatarit ja muut samanarvoiset
-taiturit.
-
-Hautakolareita oli ennen, parhaana tervanpolttoaikana, joka kylässä,
-ja silloin kun polttokausi oli käsissä, saivat ukot raataa, minkä
-miehestä lähti. Kun yhden haudan saivat eräksi, niin jo oli toinen
-odottamassa. Sellaisia entisiä tervaukkoja oli Halingon Heikki ja
-Lapinniemen Olli, sekä hänen poikansa Juho. Elää Kolarissa vieläkin
-muutamia tervansavussa harmaantuneita äijiä, jotka ovat kymmeniä
-kesiä eläneet tervanhengessä, polttaneet satoja hautoja ja täyttäneet
-tuhansia tynnyreitä. Näitä vanhankansan kolareita on Erkki Lantto,
-Halingon äijän poika Kolarinsaarella, pieni ja tumma, mutta sitkas
-äijä, joka on tervan kanssa häärinyt kolmekymmentä kesää, polttaen joka
-kesä neljä, viisi, kuusikin keitosta, jopa joskus kymmenenkin, käyden
-väliin käryyttämässä Ruotsinkin puolella, Kihlangissa. Ei ole Erkki
-kyllä saanut tummuuttaan tervankeittämisestä, vaan se on synnyntäväriä:
-Halingon äijä oli lappalaiseukon lapsia. Yhtä jalo hautakolari on
-aikoinaan ollut Lapinniemen Juhokin, isänsä, Olli-äijän, täysiverinen
-jälkeläinen, 80-vuotias Vaattojärven ukko. Jo poikasesta asti on Jussa
-häärinyt juurakkotervan höyryssä ja neljäkymmentä kesää hoitanut
-hautakolarin vaikeaa virkaa, ansaiten vielä arvokkaamman virkanimen:
-"Tervamaisteriksi" nimitti häntä Tornion tervaporvari, Govenius, ja
-Tervamaisterina häntä kotiseutukin kunnioittaa.
-
-Neljä vuorokautta kesti ison haudan polttaminen, kun sattui hyvä
-ja tasainen ilma. Mutta tuulisäällä hauta palaa kohahti kolmessa
-vuorokaudessa, antaen vielä lisäksi epäkypsän ja paksun tervan. Hyvällä
-ilmalla taas ehti terva kypsyä kylliksi, työntyen ulos notkeana kuin
-öljy. Ruuhesta laskettiin terva "ränniin" ja siitä juoksutettiin
-"tratin" lävitse tynnyriin toisensa jälkeen sen mukaan kuin sitä
-turpeiden alla tulen tuskissa kytevät juurakot hikoilivat. Mutta terva
-ei tullut haudasta aivan puhtaana, vaan paljon tervavettäkin ajautui
-samassa matkassa. Kun tynnyrit olivat seisoneet jonkun aikaa, painui
-raskaampi tervavesi pohjalle. Silloin piti tynnyrit "kusettaa" eli
-"fräkätä". Alauurteessa olevasta tapista laskettiin tervavesi pois,
-ja tynnyrit päästivät väliin "mustan kusen", väliin taas "ruskean".
-Musta oli paksua tervansekaista nestettä, joka oli saanut mukaansa
-haudannokea. Jotkut keittivät sen uudelleen tervaksi. Mutta ruskea,
-joka oli kirkasta, juurakkojen vesisilosta syntynyttä ainetta,
-laskettiin maahan.
-
-Paljon sai tervaukko tehdä työtä, ennenkuin juurakoiden voima oli
-tynnyreissä matkavalmiina, mutta paljon oli hänellä vaivaa vielä
-sittenkin, ennenkuin tynnyrit olivat Tornion tervakaupungissa.
-Kajaanin takainen hautakontio kuljetti tervansa pitkissä kuuluissa
-tervaveneissään, joilla tulla soljutteli kaukaisista sydänmaan
-kylistäänkin väljemmille vesille ja aina alas Ouluun, tuoden 25-27
-tynnyriä kerrallaan. Mutta Tornion takamaiden tervakolareilla oli omat
-tapansa. Oli heilläkin omalaatuiset pitkät jokiveneet, mutta he pitivät
-niitä mitättöminä purtiloina suuren tervalastin kuljetukseen pitkällä
-väylämatkalla. Tornion takainen tahtoi viedä kerralla koko saaliinsa
-eikä saatella sitä muutamin tynnyrein. Kaukaisista kiveliöistäkään hän
-ei ruvennut tervojaan veneillä soutelemaan, vaan työnsi tynnyrinsä
-suoraan jokeen, antaen virran niitä matkassaan viedä kellutella.
-Äkäsjoen latvoiltakin hän uitteli tynnyreitään neljä, viisi penikulmaa
-jokea pitkin väylän varteen. Oli sekin kyllä hankalaa hommaa, sillä
-monet kerrat sai tervojen uittaja koskissa ja matalissa paikoissa
-kahlata jokeen vierittelemään tynnyreitä eteenpäin. Mutta alas tultiin
-ja saatiin koko panos samalla kerralla pääväylälle. Isoissa syrjäjoissa
-laitettiin tervatynnyrit "tarhaan" eli "pyrhääseen". Haudan koko saalis
-ympäröitiin puomilla samaksi "laveriksi", ja sitä sitten veneellä
-soutaen vedätettiin myötävirtaan alas pääjoelle.
-
-Väylää myöten laskettiin tervat lautalla. Rakennettiin hongista tavaton
-lautta, johon kerrallaan lyötiin kaikki tynnyrit, mitä haudasta oli
-saatu, toisinaan toistasataakin. Mutta pyöreät tynnyrit piti laittaa
-lujasti kiinni, etteivät ne kovissa koskissa vyörähtelisi matkaansa.
-Asetettiin lautalle pitkät vahvat riuvut, "runkkakasket", joiden varaan
-ladottiin tynnyrit pääksytysten pitkään riviin kyljelleen, ja sitten
-pantiin päälle toiset, hoikkaiset "koijukasket", joihin joka tynnyri
-kiinnitettiin kahdella vitsalla. Tällaisia vitsastettuja tynnyririviä
-saatiin lautta täyteen. Joessa piti olla hyvä "lauttavesi", ennenkuin
-suuri ja raskas terva-alus saattoi kulkea. Tavallinen "tervavesi" sai
-olla pari kyynärää yli kesäisen määrän. Kaukosen rannassa oli entisillä
-ukoilla merkkinä iso, komea "Tervakivi". Kun se rupesi näkymään tulvan
-alta, oli "tervalauttavesi makkeimmilhan, ja silloin lauttain kanssa
-lähettiin".
-
-Entiseen aikaan kuljetettiin lauttaa soutuveneellä vedättäen. Iso,
-kolmilaitainen, varpehdittu vene kiinnitettiin vahvalla, kolmisäisellä
-juuritauolla lauttaan, kaksi soutumiestä rupesi kiskomaan venettä
-eteenpäin, Ja kolmas oli perässä ohjaamassa ja tauosta hoitamassa
-lautan kulkua. Kosketkin laskettiin samaa kyytiä, annettiin vain
-lautan työntyä edellä ja veneen painua jäljessä. Lautantauossa piti
-vain olla semmoinen ukko, joka osasi "luusia" kosken. Hän komensi
-soutajia oikealle väylälle ja tauosta ohjasi lauttaa väylän kuruun.
-Mutta sitten opittiin "hankalasku". Ruvettiin soutamaan airoilla itse
-lauttaa. Lautan kummallekin sivulle vitsastettiin vahvat hongat, ja
-neljä kuusen juurakkokantoa pystytettiin lautalle ja kiinnitettiin
-honkiin, kanto jokaiseen nurkkapuoleen. Kantoihin väännettiin vahvat
-hankavitsat, joihin työnnettiin pitkät airot, Ja niin neljällä airolla
-monissa miehin kiskottiin suvannot ja mentiin kohisten kosket
-alas. Hyvällä vedellä ja tasaisilla säillä laskettiin viikkokaudessa
-Kolarista Tornion rantaan ja saatiin ruveta tekemään tervankauppoja.
-"Kujenus" ja "Nuurperi" olivat tuttuja porvareita, joille kolarilaiset
-useimmin tervansa kaupittelivat. Tulivat kyllä toisetkin porvarit,
-Utterströmit, Liljebäckit, Boströmit jo satamaan kauppoja tekemään.
-"Västekreenin" äijäkin tuli houkuttelemaan: "Tule meille, tule meille!"
-vei kotiinsakin ja tarjosi ja juotti siellä viinaa kuin vettä. Halvassa
-hinnassa pitivät Tornion tervaporvarit ylimaan ukkojen tavaraa, samoin
-kuin oululaisetkin Kajaanin nälkämaiden tervoja. Kolme-, neljätoista
-markkaa he maksoivat tynnyristä, jopa joskus vain kahdeksankin. Kerran
-oli kyllä tervakin hinnassa: maksettiin 12 ruplaa tynnyristä. Se
-tapahtui heti jälkeen suuren sotavuoden, jolloin "Enklanti ja Franska
-kävit Venäjän päälle Sevastoopolissa". Väleen se siitä kyllä taas
-aleni, niin että 1860-luvun alkupuolella oli jo alle viiden ruplan.
-
-Mutta omasta tavarastaan ja kräämästään Tornion porvari osasi kyllä
-ottaa maksua, kun tervaukko rupesi sitä ostelemaan. Jauhomattokin
-maksoi joskus 50 markkaa. Ja moni tervamies oli jo talvella nälissään
-"tervain päälle" tehnyt velkaa ja syönyt suuren kolon kesäiseen
-tervahautaansa.
-
-Paitsi tervojaan myivät ylimaan ukot koko lauttansakin
-kaskineen, airoineen ja kaikkine hoitoineen torniolaisille taikka
-haaparantalaisille. Sitten he veneellä soutaen palasivat takaisin,
-kiskoen veneen täyteistä kuormaa, "kesäleipää": jauhoja ja ryyniä sekä
-kahvia, sokeria ja tupakkaa.
-
-Ankara heinänteko oli silloin jo edessä, ja sitä varten tarvittiin
-hyviä eväitä.
-
-
-
-
-Kolarin kalkki
-
-
-Jo vanhastaan on Kolarin kalkki ollut tunnettua
-Tornion--Muonionlaaksossa Hetasta ja Kaaressuvannosta alkaen aina
-jokisuuta myöten. Kolarin kalkkimaista on koko jokilaakso jo
-miesmuistin ajan saanut kalkkitarpeensa. Silloin kun toiset
-kolarilaiset myllersivät kankaita juurakkotervan takia, möykkäsivät
-toiset kallioissa, murtaen kalkkikiveä. Kun köyhän kiveliön vähäväkiset
-raatajat eivät saaneet karuista pelloistaan tarpeellista elatusta,
-rupesivat he kaivamaan jokapäiväistä leipäänsä kovasta kalliosta.
-
-Kolarin kalkkivarastot ovat pitäjän luoteisessa kolkassa. Ruotsin
-puolelta, Huukista, jossa on useita jo vanhastaan käytettyjä
-kalkkikenttiä, ulottuvat kalkkipitoiset kalliot Suomen puolelle,
-Äkäsjoen suun, Mannajärven ja Muonionjoen väliselle alueelle, työntyen
-poikki Äkäsjoenkin Juvakaisenmaata kohden, jossa kalkkimaat muuttuvat
-rautamalmikentiksi. Parhaat nykyään tunnetut kalkkikalliot ovat
-Äkäsjoen suun ja Mannajärven välissä. Siellä on rajaväylän rannalla
-seudun suurin kalkkikenttä. Kukkutieva, sekä Mannajärven etelärannalla
-iso Aittamaan kalkkikangas, jonka poikki kulkee Kolarin--Muonion
-maantie, ja samoin isohko Porokodanmaa Aittamaan eteläpuolella.
-Samoilla mailla on vielä Annanivankangas ja Mukankangas. Äkäsjoen
-länsirannalla, pari kilometriä jokisuulta, on Peilikoskenmaan pieni
-kuukumasuoninen kalkkialue, ja vähän ylempänä, joen itärannalla,
-Naalatieva, joka on kokonaan kalkkikivestä rakennettu. Monissa
-kentissä on kalkkikivi niin saatavilla, ettei tarvitse muuta kuin
-kuoraista vain sammal päältä pois ja ruveta ottamaan. Ja kalkki tulee
-valkeaa kuin liitu kaikista muista kentistä paitsi Aittamaasta, jossa
-se on harmajaa. Saattaisi kyllä löytyä kalkkia vielä monista muistakin
-vaaroista ja maista, jos niitä vain lähtisi "vakoilemhan".
-
-Kaikkein aikaisimmin sanotaan kalkkia poltetun Ruotsin rannan
-Huukissa, jossa se onkin oikein "ikivanhaa hommaa". Omia kenttiään
-Huukin äijät kalvoivat ja polttivat, kuljettaen kaikkia alamaihin.
-Veivätpä huukilaiset pelkkää, peittämätöntä kalkkikiveäkin Alkkulan
-ja Hietaniemen ukoille, jotka tarvitsivat sitä tiilihautoihinsa.
-Entisaikaan rakennettiin tiilihauta maakuoppaan, ja tiilihaudan
-polttouunien terä eli tulikerros ladottiin raa'asta kalkkikivestä, joka
-sitten hautaa poltettaessa, yhdessä tiilien kanssa, paloi saviruukkiin
-kelpaavaksi kalkiksi.
-
-Suomen puolen kauimmin käytettyjä kalkkimaita on Kukkutieva. Siinäkin
-on jo "satoja vuosia" aherrettu. Tievan männiköissä nähdään vielä
-paljon vanhoja hautoja, pikkuisia pesiä niinkuin pirtinuunia taikka
-lehmänhinkaloita. Niitä vanhan vanhat äijät ovat entisaikaan kalkkia
-polttaessaan kunnioittaneet. Huukilaisetkin kävivät Kukkutievaa
-kaivamassa, sillä ennen ei ollut minkäänlaista rajaerotusta, eikä
-tarvinnut maksaa veroa kalkkikivestä, vaan sai sitä ottaa, mistä vain
-sattui löytämään. Entisaikaan olivatkin kaikki, väyläntakaisetkin,
-aivan niinkuin saman talon väkeä.
-
-Syksypuolella, "kun alkoi maata routimhan", asteli kalkkimies Pohjolan
-kivimäkeen, rautakanki, kivihakko ja kuusi-, seitsenkiloinen moukari,
-"nuusa", matkassaan, ja rupesi louhimaan kalliota. Helposti työ alussa
-kävikin, sillä kallion pinta ei ollut varsin kiinteätä. Oli paljon
-irtonaisiakin kivilohkareita, ettei tarvinnut muuta kuin särkeä
-vain ja lyödä kasaan. Mutta syvemmällä kävi kallio kiinteämmäksi,
-antaen miehelle ankaramman työn. Rautakangella hän sai porata ja
-vääntää vuorta, kivihakolla kiskoa irti lohkareita ja moukarilla
-ruhjoa niitä pienemmiksi, yhä avartaen kuoppaansa sekä sivuille että
-alaskäsin. Mutta kovin syvälle ei kalkkimies alkuperäisillä aseillaan
-saattanut päästä kovassa kalliossa. Laajetessaan kävi kuoppa aina vain
-sileämmäksi, tullen viimein niin kovaksi ja tiiviiksi, ettei miehen
-kivihakko enää pystynytkään, eikä rautakanki saanut palastakaan irti.
-Silloin täytyi se työmaa heittää ja etsiä uusi paikka. Niinpä ovatkin
-entisten ukkojen kalkkilouhokset kankailla tikattuja ja nakutettuja
-pyöreiksi ja sileiksi kuin padan pohja. Mutta sitten oppivat jo
-seuraavat ukot käyttämään apumiehenään "tynämiittiä". Kun heidän
-louhoksensa rupesi tulemaan sille mallille, ettei enää tavallisilla
-neuvoilla tahtonut lähteä irti, porasivat he kallioon pienen reiän,
-pistivät siihen panoksen ja pamauttivat, ja sitten kyllä kivi taas
-alkoi irtautua. Siten ovatkin kalkinkaivajat päässeet puskeutumaan
-yhä syvemmälle kallioon. Kukkutievassakin on kaivauduttu neljä, viisi
-metriä alaskäsin ja saatu pohjemmalta yhä parempaa kiveä.
-
-Syksyllä kun maa oli kylmettynyt, rakennettiin kalkkikivistä hauta,
-jossa kalkin polttaminen toimitettiin. Hauta laitettiin veden äärelle,
-järven taikka joen rannalle. Suuri onkalo, 3-4 metriäkin leveä ja
-syvä ja kolmatta korkea peräseinältään, koverrettiin pystyn törmän
-rinteeseen, niin että kova kallio tuli sen kolmelle puolelle, perään
-ja sivuille, sillä "se piti niin olla, muuten ei kuumuus vastannut".
-Vanhat kalkkimestarit ennen valvasivat hautaan vain kaksi valkeapesää
--- heidän uuninsa kun olivat kovin pikkuisia -- mutta sitten
-jälkipolven polttomestarit rupesivat kasaamaan niin suuria kivilinnoja
-kuin vähäväkisen mökkiläisen asuinpirtti, laittaen varustukseensa
-kolme, neljäkin isoa tulikirnua. Haudan alaosa sekä tulipesien terät
-ladottiin ja valvattiin suurista pintakivistä, jotka saattoivat
-hajoamatta kestää ankaraakin paahtamista. Teräkiville lyötiin muuta
-kalkkikiveä, joka kaikki moukaroitiin pienemmiksi, nyrkinkokoisiksi
-mukuloiksi. Sillä kivet paloivat sitä paremmaksi kalkiksi, mitä
-hienommiksi ne jaksettiin iskeä. Lopuksi ladottiin tiiviisti koko
-haudan peitoksi leveitä laakamaisia kiviä, että ne hyvin vastaisivat
-tulipesistä työntyvää kuumuutta.
-
-Silloin oli hauta valmis poltettavaksi. Polttopuut oli vain vielä
-vedätettävä haudan ääreen, ja tämä työ toimitettiin lumen tultua.
-Tarvittiinkin valtava kasa, viisin-, kuusinkymmenin kuormin, kuivaa
-rankaa ja keloa. Koivu oli huonoa kalkkiuunin puuta, se kun paloi
-pienellä liekillä, eikä jaksanut polttaa edes omaa haikuaankaan,
-vaan heitti nokensa kiukaaseen mustuttaen kalkinkin. Mutta kuusi ja
-varsinkin kuiva honka olivat kelvollisia. Ne paloivat isolla liekillä,
-polttaen savunsakin, niin että kalkki jäi puhtaaksi.
-
-Vasta talvenselän kovimmilla ja kuivimmilla pakkasilla tapahtui
-kalkkihaudan polttaminen. Joulukuu, tammikuu taikka helmikuu olivat
-parasta polttoaikaa, mutta maaliskuulla, varsinkin loppupuolella,
-rupesivat säät jo niin kevätkosteiksi, etteivät kalkkiukkojen työt enää
-menestyneet.
-
-Kolme, neljä, jopa viisikin vuorokautta piti kalkkihautaa yhtä päätä
-polttaa. Isoa nelipesäistä pätsiä ei saattanut yksi mies pitää
-paahteessa, vaan oli sen lämmittämisessä työtä kahdellekin. Sillä puuta
-piti toisensa perästä työntää uuniin, niin että tuli aina vain kiihtyi
-ja kiihtyi ja kiuas kiertyi punaiseksi kuin ahjosta vedetty rauta.
-Vihertävä liekki kuin viinavalkea kohosi korkealle haudanlaesta, ja
-väkevä tulikiven katku nousi pätsistä. Uuneissa kävi niin kova veto
-kuin olisi palkeilla puhallettu, ja kuumuus oli niin ankara, että se
-haihdutti ja "söi" kovimmankin sateen pisarat, jos sattui tulemaan
-rajuilma. Viisi vuorokauttakin kun lakkaamatta korvennettiin neljää
-onkaloa yhtaikaa, meni siinä koko rytö keloa ja pahin pakkanenkin
-pakeni pätsin lähimailta.
-
-Polttamisen jälkeen jätettiin hauta jäähtymään, peitettiin vain
-lautakatolla, ettei sade pilaisi. Sillä nyt ei kivi enää kärsinyt
-kosteutta. Sitten oli vielä jäljellä kalkkimiehen kamalin toimi: haudan
-purkaminen ja kalkin "juoksettaminen". Se oli pölyistä ja polttavaa
-työtä, johon ryhtyessä piti pukeutua huonoihin vaaterökäleisiin.
-Valkeina mylläreinä saivat miehet siinä hääriä, purkaen haudasta kasan
-toisensa jälkeen ja juoksettaen sen heti valmiiksi kalkiksi. Kylmää
-vettä ukot vain kanniskelivat järvestä ja pirskottelivat kivikasalleen,
-joka kohta alkoi äkäisenä sihistä ja höyrytä kuin kuuma saunan kiuas,
-sitä vaille, ettei tulta ottanut. Vanha vuorelainen siinä purki
-viimeisiä vihojaan. Tuhansia vuosia rauhassa levännyttä kallionväkeä
-oli ensin tulen tuskissa kiusattu ja lopuksi saatettu kosketuksiin
-vedenväen kanssa. Mutta kaikkea väkeä eivät ukot tahtoneet riistää
-vuorelaiseltaan, siksi vain ärsyttivät, että saivat sen muuttamaan
-haahmonsa, hajoamaan kiinteästä kivestä valkeaksi jauhoksi. Jos
-ukot olisivat ylimääräisesti viljelleet vettä, olisi kalliontuote
-menettänyt kaiken voimansa. Niin väkevänä huokui kalkki, että "poltti
-henkireijäkki, jos pöly pääsi sieraimhin".
-
-Juoksetettuna oli kalkki valmista tavaraa. Se kannettiin lähellä
-olevaan latoon odottamaan kauppa-aikaansa. Paljon karttuikin tavaraa
-isosta haudasta. Kymmenkunta, parikymmentä kuutiometriä käsittävästä,
-hyvin menestyneestä kivilatomuksesta saatiin kolmesataakin isoa säkkiä,
-eli 400 hehtolitraa.
-
-Kesän tultua, kun väylä aukeni, lähdettiin kalkkia kaupittelemaan.
-Kalkkisäkkejä lyötiin lautalle ja laskettiin alamaita kohden,
-myyskennellen tavaraa kahta puolta pitkin väylän rantoja. Karvarit,
-muurarit ja peltomiehetkin saivat siten kotirannasta ostaa
-kalkkitarpeensa. Pellon suurkylään jo jäi kymmeniä säkkejä, samoin
-Turtolaan, Juoksenkiin, Matarenkiin ja Alkkulaan, ja kun Karunkiin
-asti ennätettiin, loppui jo tavarakin. Eikä ollut Kolarin kalkki ennen
-kallista. Alamaissa myytiin sitä neljälläkin markalla säkillinen,
-ja kotipaikalla saatiin säkillisestä 2:80-3 markkaa. Kalkkimaan
-paikkakuntalaiset käyttivätkin kenttiensä tavaraa tiilienteossakin. He
-löivät tiili-iskokseensa puhdasta kalkkia sekä kalkkihautojen pohjalta
-puoliksi palanutta kalkkisoraa, valaen niin vahvoja tiiliä, että ne
-polttamatta kelpasivat uunin ulko-osiin, palomuureihin ja katolla
-oleviin savupiippuihin. Silloin kun Tengeliönjokeen Ylitorniolla
-rakennettiin massatehdasta, oli Kolarin "kalkkipatruunilla" hyvät ajat
-ja kiireiset päivät. He polttivat valtavia hautoja ja lauttasivat
-kalkkia tuhansin säkein tehtaan muuraustöihin.
-
-Enimmäkseen vähävaraista väkeä, pienien talojen omistajia ja
-torppareita ovat Kolarin kalkkipatruunit olleet, entiset niinkuin
-nykyisetkin. Entisajan ahkerimpia kalkkimiehiä olivat Mukan Heikki ja
-Jussa, jotka häärivät Kukkutievassa jo 60-70 vuotta takaperin, sekä
-Tuomaan Feetta, joka on jo 40-50 vuotta ollut kuolleena. Samoihin
-aikoihin Pärskin Iisko ja Kosteen Matti polttelivat kalkkia Huukissa,
-Ruotsin puolella.
-
-Nykyisten kalkinpolttajain suurmestareita ovat Mannajärven isäntä
-ja Lietorovan Pekka, jotka ovat vuosikymmeniä moukaroineet kalliota
-ja satoja öitä valvoneet kalkkihaudan paahteessa. Lietorovan
-kahdeksattakymmenettään käyvä ukko on kyllä jo aikoja heittänyt
-kalkkihommansa, mutta Mannajärven kalkkipatruuni raataa vieläkin
-vanhassa toimessaan monen nuoremman rinnalla.
-
-Paljon vaivaa ja työtä vaati kalkin valmistus. Monet kymmenet päivät
-jopa lopulta yötkin sai siinä työssä raataa. Mutta kun entisajan
-ansiomahdollisuudet olivat verrattain vähäisiä, täytyi tehdä sitä,
-mistä vain vähänkin lähti. Niinpä saatiin kalkinpoltollakin
-tarpeellinen leivän ja vaatteenapu.
-
-
-
-
-Sieppijärveläisten Karhuntappo
-
-
-Siitä on jo viisikymmentä vuotta, hiukan ylikin, Kolarin Sieppijärven
-kuulusta karhuntaposta. Se oli monipäiväinen ottelu, johon miehiäkin
-komennettiin niinkuin sotaan, ja toisia, kuten sodasta ainakin,
-kannettiin haavoitettuina kotiin.
-
-Se tapahtui syksyllä, pari viikkoa ennen pyhäinmiesten päivää, jolloin
-jängät jo olivat jäässä, mutta ei vielä ollut luntakaan muuta kuin
-juuri siksi, että vuomilla ihmisen jälki vuottui. Pari Sieppijärven
-miestä, Aapon Olli ja Erkon Jussa, lähti muuanna syyspäivänä hakkaamaan
-kuusenkarhakoita tervatynnyrin vanteiksi -- Kolarissa kun siihen
-aikaan vielä täyttä päätä poltettiin juurakkotervaa. Tulivat miehet
-Kuurusenvaaran laitaan, Lappean talon takalistoille, kolme neljännestä
-Sieppijärveltä väylälle käsin, ja siellä kuusikossa kupsehtiessaan he
-sattumalta keksivätkin karhunpesän. Korvenkiertäjä oli asettunut
-talviteloilleen kuusen alle muurahaismättääseen, ja kun miehet
-lähestyivät paikkaa, kuulivat he kuusenperän raskaasti huoahtelevan,
-arvaten heti siellä kontion nukkuvan.
-
-Mutta karhakanetsijät pelästyivät löydöstään niin, että suoraa
-päätä kirves kainalossa lähtivät laukkomaan kylään ja läähättäen
-ilmoittamaan:
-
--- Karhun... kontion pesän löysimme!
-
-Se oli mieluinen uutinen Sieppijärven miehille. Siellähän nyt on
-se Lappean Lassin karhu, joka viisi vuotta on asustellut ja joskus
-tehnyt tuhotöitäänkin Lappean takalistoilla. Heti varustautui kolme
-miestä, Satan Sainio, Filpan Jussa ja Kankaan Iisko karhakanetsijäin
-opastamina käymään kuusenperässä nukkujan kimppuun. Ei maltettu edes
-odottaa seuraavaan aamuun, vaikka syksyinen päivä jo oli iltapuoleen
-kääntymässä. Ei muuta kuin mennään ja kuoraistaan kontiolta kesi pois.
-
-Ja lähdettiin.
-
-Asianmukaiset olivat miehillä aseetkin, niinkuin ainakin sen ajan
-karhuntappajilla. Erkon Jussan olalla oli oravapyssy, Kankaan Iiskon
-kainalossa isompireikäinen piilukkoräikkä; Filpan Jussa ja Aapon Olli
-kantoivat kourassaan länsää, karhukeihästä, ja Satan Sainiolla taas oli
-kirves ja kanki. Pelottavathan olivat jo aseetkin, mutta mies se on
-tappelussa ensi sijassa ja sitten vasta varustukset.
-
-Pesä löydettiin ja pidettiin sotaneuvottelu: Satan Salmo pelottomin
-poika, menee ensin ja lukitsee kangella pesänsuun, sitten toiset
-rynnistävät, ampuvat ja sohivat metsän äijän kuoliaaksi suoraan
-pesäänsä.
-
-Ja Salmo Satta lähti painelemaan kanki kourassa kohti kuusenperää.
-
-Mutta muurahaismättään asukas oli myös tehnyt sotasuunnitelmansa.
-Oli äijä arvatenkin aamulla kuullut karhakkamiesten kapsehtimisen
-ja nyt taas illalla uudet askelten karskahtelut, pysähtymisen ynnä
-hiljaisen haastelun, ja siitä heti hoksannut, että nyt on kylän
-miehillä kamalat aikomukset. Niinpä se toimittikin heille yllätyksen.
-Ennenkuin kankimies ennätti pesällekään, ryöpsähti muurahaismätäs, ja
-sen karvainen ukko hyökkäsi karjuen suoraa päätä kanki-Salmon kimppuun.
-Pamahti kyllä Kankaan Iiskon piilukko, mutta kuula, sattumatta hengen
-paikalle, meni vain kupeesta lävitse. Karjahtaen pyörähti karhu
-ruudinsavua kohden, ja ampuja lähti pakoon. Mutta kun Satan Salmo
-mojautti kangella karhua hartioihin, kiepsahti se taas ympäri, kiljaisi
-ja paiskasi Sainion tantereeseen, heittäysi päälle ja pureskeli sääreen
-surkeat haavat. Siihen joutui jo Aapon Ollikin keihäineen sorkkimaan,
-ollen hätäpäissään vähällä keihästää miehen, mutta kun kontio huomasi
-Ollin, heitti se Sainion ja kaapaisi Ollia kohden. Ukko heitti länsänsä
-ja paukaisi pakoon, mutta kontio tavoitti hänet, iski kenttään ja kävi
-taas hammastamaan. Onnekseen oli Ollilla eväslaukku selässä, ja siihen
-peto purki vihansa, pureskellen ukon eväsleivät, luukontit ja voirasiat
-palasiksi. Mutta mieheen ei karhu koskenut, koska hän täyttä kurkkua
-parkui:
-
--- Älä, jumalanvilja, päälle tule! Koira se on, joka puree!
-
-Karhu oli miehen sanalle kuuliainen, rutistellen vain hänen reppuansa.
-Silloin taas jo ennätti apuun Satan Sainio lenkaten vaivaisella
-koivellaan, siepaten maasta Ollin keihään ja sohaisten kontiota
-selkään. Äkäinen pyörähdys vain, karmiva karjaisu, ja karhu oli
-toistamiseen Sainion kimpussa. Ukko tarttui hädissään petoa päähän,
-mutta se heitti hänet nurin ja narskautti käden poikki. Sainio vielä
-toisella käsipuolellaan yritti karhua keihästää, mutta raivostunut
-peto piteli häntä vielä pahemmin, havartaen ohimoon ja pureskellen
-päänahkaan useita aukkoja. Kontion surmaretkestä näytti tulevankin
-miehen surmaretki. Mutta joutui viimein apuun Erkon Jussa, joka tähän
-saakka oli piileskellyt puun katveessa, tuli piihana vireessä, mutta
-oli niin pois järjestyksestä, ettei ymmärtänyt pyssyään laukaista,
-vaikka sohikoi sen piipulla karhun suutakin. Lopuksi mies sentään
-hoksasi hotaista karhua pyssynperällä ja ärjäistä:
-
--- Älä, mettänelävä, miestä revi!
-
-Peto pelästyi, jätti Sainiot ja muut ja lähti pakoon.
-
-Kyllikseen olivat miehetkin saaneet karhuleikistä. Vaivainen Satan
-Sainio, kovimman leikin kokenut, kyllä koetti yllyttää heitä vieläkin
-käymään kontion kimppuun, "jotta se söis niistä yhenkääu, kun olivat
-niin pelkureita", mutta eipä enää kukaan uskaltanut mennä itseään
-revittämään. Hyvä kun pääsivät pedosta!
-
-Pimeäkin oli jo tullut, ja kylään oli pitkä matka, eikä voitu ruveta
-raadeltua Salmoa sinne yötä myöten raahaamaan. Täytyi jäädä yöksi
-Kuurusenvaaran laitaan, samoille maille taistelukumppanin kanssa.
-Lyötiin honka maahan, tehtiin rakotuli, "laiskanpojan valkia", ja
-ruvettiin siinä tulen loimessa hakovuoteella ukkoa hoitelemaan. Verta
-oli miehen naudakas täynnä, sääri surkeasti revitty, käsi runneltu,
-naama ja koko pää verissä. Pestiin ukon haavat, pantiin päälle pihkaa
-ja koivuntuohta ja sääri sidottiin vaatteista revityillä raasuilla.
-
-Mutta äkäinen Sainio ei tahtonut jättää kontiota kostamatta. Lähetti
-hän kylään pari miestä hakemaan apuväkeä, oikeita miehiä, jotka
-pystyvät karhun kanssa tappelemaan, eivätkä heti ala jänistää.
-
-Seuraavana aamuna lähtikin kylästä uusi, viisimiehinen joukko: Pääkön
-Salkko, Tuomaan Heikki ja Kurun Heikki, Koskenniemen Jaako ja Hietasen
-Pekka. Keihäät ja kirveet olivat nytkin vain miesten aseina. Mutta
-sellainen oli ukkojen sopimus, ettei kukaan saa lähteä käpälämäkeen,
-vaan kaikkien on käytävä kimppuun kuin yksi mies.
-
--- Niinkuin yksi mies... ja kova! sai Kuurusenvaarakin kuulla.
-
-Helposti kontio taas tavattiinkin. Se oli pysähtynyt miltei miesten
-yönuotion näkyville, jängän reunaan, haavojaan hoitelemaan hänkin,
-kodistaan karkoitettu metsän ukkopaha. Kuurusenojalla äijä peseskeli
-verta vuotavia vammojansa, sillä vesi on metsäläisen paras lääke;
-siihen se haavoja saatuaan heti turvautuu.
-
-Säikähti karhu parka pahasti, kun metsästä yhtäkkiä taas keihäsmiehet
-ja kirveskourat perä perää ilmestyivät, ja, arvellen joutuvansa
-alakynteen, lähti heti jänkää laukkomaan. Mutta Pääkön Salkko, joka
-keihäineen painatteli etunenässä, karjaisi:
-
--- Älä mene, jumalanvilja! Tule miehen päälle!
-
-Eikä toista kutsua tarvittu. Karhu käännähti takaisin ja ryntäsi
-karjuen miehiä kohden. Mutta Salkko, vankka ja peloton etumies, odotti
-keihäs tanassa, ja kun peto kavahtaen kahdelle jalalle ryntäsi mies
-miestä vastaan, työnsi hän länsänsä sen rintaan. Se sattui onteen,
-lavan ja kyljen väliin.
-
--- Nyt miehet, pistämhän ja lyömhän! hän huusi katsahtaen taakseen.
-
-Mutta kaikki olivat karanneet metsään, vain lomohousuinen Kurun Heikki
-kirves kourassa katsella killisteli puun varjosta.
-
--- Tule ja anna sen metsäläiselle kirvestä kalloon! karjui Salkko
-Heikille.
-
-Arastellen löntysti Kurun ukko lähemmäksi häristellen kirveellään.
-
--- Lyö päähän, lyö päähän, lyö jumalanviljaa päähän! keihäsmies karjui.
-
-Heikki kohotti taas kirveensä. Ukon huulet vain pelosta poimusivat ja
-roikkuvat housut lepattivat, kun hän olan takaa vetäisi kirveellään ja
-hotaisi -- Salkon länsän varren poikki.
-
--- Sinä, perkele, tappelet kontion puolesta! noitui Pääkön ukko.
-
-Sillä peto pääsi taas irti. Ja niin kiittämätön se oli, että oikopäätä
-hyökkäsi pelastajansa kimppuun, nujertaen hänet jänkään. Hätä siinä
-Kurun äijälle tuli, kun kontio reuhtoi päällä ja repi reisiä.
-Partakarvoista pidätteli Heikki karhua ja parkui:
-
--- Voi, voi, se neuvot syö, se neuvot syö!
-
-Kolosti olisi saattanut ukon käydäkin, elleivät toiset, pakoon
-juosseetkin, olisi ennättäneet siihen sorkkimaan ja sohikoimaan.
-Heitti kontio Kurun Heikin ja kiepsahti Tuomaan Heikin kimppuun,
-joka lähimpänä uhkaili kirveellään, ja paiskasi hänet maahan iskien
-hampaansa miehen jalkaan. Yritti nyt Hietas-Pekka keihästää, mutta
-karhu kavahti ylös, jolloin ukko hätäyksissään pyörähti pakoon,
-kompastui ja rojahti pitkälleen. Kontio kävi päälle reuhtoen miehen
-päällyksetöntä turkinselkämystä, niin että "kova kropu vain kävi".
-Mutta päänsä Pekka sai pusketuksi jänkään, niin ettei karhu voinut sitä
-kaluta. Eikä ukolle tullut sen pahempaa, sillä toiset jo taas joutuivat
-petoa ahdistamaan.
-
-Silloin kontio katsoi jälleen parhaaksi laukata pakoon ja heittää
-tappelukentän kylänmiesten haltuun.
-
-Niin oli mennyt toinenkin päivä, tullut ilta, ja metsän äijä pitänyt
-nahkansa. Väsyksissä, revittyinä ja toisiansa syytellen seisoivat
-miehet tappotantereella, ja noloina he astelivat rakovalkealle, jossa
-vielä loikoili eilispäivän uhri, Satan Sainio, pää tuohella paikattuna,
-käsi ja sääri sidottuna.
-
-Huonoiksi ja pelkureiksi haukkui Salmo miehiä, kun eivät koko
-joukollakaan saaneet yhtä karhua nutistetuksi.
-
--- Mitä siitä tulee, kun toiset tappelevat kontion puolesta! manaili
-Pääkön Salkko. Kurun Heikkikin tulee ja sivaltaa länsäni varren
-poikki...
-
-Eikä ollut karhuntappajilla muuta neuvoa kuin lähteä surulliselle
-kotimatkalle. Pahimmin raadeltua Satan Salmoa kantoivat terveet
-miehet paareilla, jotka oli metsässä tehdä rötistetty, Hietas-Pekan
-"virkaturkin" selkämys roikkui repaleina, ja Aapon Olli noitui resuttua
-eväsreppuansa ja rikottua voirasiaa.
-
-Mutta perässä rimppaili Tuomaan Heikki kipeällä koivellaan, ja
-viimeisenä vaivaisena laahusti sauvojen varassa Kurun ukko housut
-polvissa roikkelehtaen, ja voivotellen joka askeleella. Mutta
-toisekseen ukko taas kehuskelikin:
-
--- Jos ei mulla olis ollut housut niin alhaalla, niin kolosti olis
-käynyt... Jos mulla olis ollut housut niinkuin muillakin miehillä, niin
-kolosti olis ukolle käynyt...
-
-Äijän raksittomat housut kun myötäänsä roikkua lököttivät polvissa,
-ollen aina varisemassa.
-
-Mutta Sieppijärven ukot olivat silti sisukkaita miehiä: Kuurusenvaaran
-kiukkuinen kontio oli uhallakin nutistettava ja näytettävä, että mies,
-Sieppijärvenkin mies, on sittenkin metsän mahtavin. Päätettiin tehdä
-vieläkin hyökkäys Kuurusenvaaran karvaisen äijän kimppuun. Uusia miehiä
-nostettiin aseisiin, ja entisistä saivat lähteä ne, jotka vain
-uskalsivat.
-
-Niin tuli ehtoosta ja aamusta kolmas päivä, syksyinen tappelupäivä.
-Ja taaskin, jo aamuvarhaisesta, olivat sieppijärveläiset sotajalalla
-Kuurusenvaaraa kohden, jopa vielä entistä suuremmalla voimalla.
-Vereksinä miehinä oli astunut joukkoon Palovaaran Jussa ja Kurun
-Mooses. Karhun raatelemat vain olivat jääneet kotiin haavojaan
-hoitelemaan. Keihäät taaskin keikkuivat miesten olkapäillä, kirveet
-välkkyivät kainalossa, ja Erkon Jussan olalla heilahteli suuri
-heinähanko. Ei riittänyt kylässä keihästä joka miehelle, eikä Jussa
-luottanut piilukkoiseen oravaräikkään niinkään paljoa kuin terävään
-heinähankoonsa.
-
-Onnenrengas silmässäs olkhon! noituivat miehet kateensilmää vastaan,
-kun peräkkäin painattelivat karskahtelevaa roustaletta yli Kiimakankaan
-ja Pruukinvankan, yli suurten Heinä- ja Levävuomien. Ja Karhakkamaan
-toratantereelle tultiin kolmas kerta.
-
-Samoilla paikoilla, missä eilenkin oli oteltu, tavattiin Kuurusen
-kiistakumppani taaskin: vähävoipaisena ja haavoissaan ei ukko ollut
-viitsinyt vanhalta majapaikaltaan paeta sen etemmäksi.
-
-Arvasi korvenasukas, että nyt tässä tulee viimeinen ja ankarin
-yhteenotto; verta itsekin vuotaen oli se yöllä tyhjentänyt pohjaan
-haltian tuoman verimaljan ja siten valmistunut kovaan kohtaloonsa. Ei
-ruvennut karhu enää pyrkimään pakoonkaan, vaan rehtinä metsän miehenä
-suoraa päätä karisti kylän miesten kimppuun, tahtoen suorittaa tappelun
-kerralla.
-
-Eikä se pitkäksi tullutkaan.
-
-Kurun Mooses joutui heti kamppailuun, saaden kontion keihääseensä.
-Mutta niin väkevästi väsynytkin metsänmies reuhtoi, että Mooses vääntyi
-polvilleen, ollen joutua jo vastustajansa hampaisiin. Tuli silloin
-Palovaaran Jussa avuksi ja sohaisten länsänsä karhun hartioihin painoi
-sen alas sanoen Moosekselle:
-
---- Nouse ylös vain, kyllä nyt pysyy!
-
-Mooses pääsi jaloilleen, käyden uudestaan kimppuun, ja Erkon Jussakin
-joutui hankoineen pistämään sekä sitten muutkin miehet.
-
-Ja siihen sortui kolmipäiväisen, kovan tappelun perästä Kuurusenvaaran
-äkäinen kuusenperän ukko. Pyssy ja keihäs, kirves ja heinähanko kylän
-äijien käytteleminä olivat lopultakin voittaneet yksinäisen metsän
-äijän.
-
-Kaatunut karhu siirrettiin kohta toiseen paikkaan, sillä
-kuolinsijallaan ei metsänviljaa koskaan ruvettu edes nylkemään. Olisi
-näet hyvinkin saattanut tulla paikalle kuka tahansa, vieras henkilö ja
-päästä saaliin osamieheksi. Mutta jos kontio oli ehditty siirtää pois
-kuolinpaikastaan, ei kellään sivullisella ollut siihen osuutta.
-
-Mahtavina palasivat nyt karhumiehet kylään, jossa jo oikein pelolla
-odotettiin, ketä sieltä taaskin kannettaisiin paareilla, taikka kuka
-sieltä rimppaisi jalkavaivaisena. Hyvillä mielin pantiin hevonen
-aisoihin ja noudettiin kaatunut kontio kylään sekä kannettiin laulaen
-Pääkön pirttiin.
-
-Sitten pidettiin Pääköllä peijaiset, "karhun kraviaiset". Kankaan
-Iisko, Pääkön Salkko ja Vaattojärven Tuomas kuoraisivat Pääkön
-pirtissä karhulta taljan. Koko kylän miesväki kokoontui peijaistaloon,
-mutta vaimojen suku pysyi loitolla miesten hommista. Heti kun karhu
-kannettiin pirttiin, naiset tapansa mukaan pakenivat ulos, sanoen,
-etteivät he saata sietää metsällisen hajuakaan, kun se tulee niin
-räykeälle.
-
-Miehet saivat siis vain omin päinsä, akkaväen avuitta, hääriä
-peijaispirtissään. Saalis paloiteltiin ja lihoja saatiin 18 leiviskää.
-Lihava otus olikin. Selkäpinnastakin vetäistiin läskiä kaksi vahvaa
-leveää kuupalkkua, jotka olivat niin pitkiäkin, että ulottuivat
-aikamiehen olkapäiltä lattiaan.
-
-Ja pataan pantiin heti parasta, mitä metsänviljasta saatiin, Karhunpää
-sekä rasvaista selkäpintaa lyötiin suuri kattila täyteen, ja miehissä
-sitten sitä pirtin piisissä keitettiin. Jo etukäteen maisteltiin keiton
-pinnalta makeata karhunrasvaa, vaikka se olikin niin uutta ja räykeää,
-että heti tuli voimalla takaisin.
-
-Isoissa, kahden kannun vetoisissa pahkamaljakoissa kannettiin
-karhukeitto pöydälle, ja sitten istui miestä ympärille senkuin mahtui.
-Karjan viljaa ei otettu ollenkaan, haukattiin vain leipää ja
-syötiin mustaa metsällisen lihaa kastettuna räykeään keittorasvaan.
-Ryypättiin aina väliin viinaakin, jota Filpan Salkko ja Kulluvaaran
-äijä olivat peijaisiin hankkineet, ja taas syötiin niin paljon kuin
-suinkin aikamiehen mahaan mahtui.
-
-Sitten rupesi peijaisväki tanssimaan. Rallitanssia, ukkopari aina
-vastakkain, karhumiehet vain pyörivät ympäri pirtinlattiaa tömpäten,
-niin että lattiaparret paukkuivat. Jopa muutamat äijät innostuivat
-laulamaankin. Kuurusenvaaran voitetusta vaarista he lauloivat:
-
-    "Jo nyt mettän
-    jalo kuningas tapettiin,
-    ja heitti se miehiä repimästä!"
-
-Mutta räykeä rasva petti monen miehen. Kesken parasta rallittamista se
-ajoi ukon ulos ja työntyi koskena kurkusta takaisin.
-
-Lopuksi pantiin paljaaksi kaluttu karhunkallo vanhan tavan mukaan
-pirtin peräseinään. Pääkön peijaispirtti sai kunnian kiinnittää
-peräseinäänsä Kuurusenvaaran äkäisen kontion kallon. -- Talteen pantiin
-myöskin karhun kurkkutorvi sekä sappi.
-
-Mutta Satan Sainio ja Kurun Heikki eivät saattaneet ottaa osaa ankaran
-kiistakumppaninsa remuisiin kraviaisiin, vaan heidän täytyi loikoa
-kotona haavojaan hoidellen. Mutta kannettiin heillekin viinaa ja
-rasvaista karhukeittoa, että kovimpia kohlujakin kokeneet miehet saivat
-metsän maistiaisia.
-
-Kauan saivatkin ukot sairastella, varsinkin Satan Sainio, joka
-puujalalla ja kainalosauvoissa sai kopsutella koko talven. Ruotsin
-puolen maatohtorit, jalkansa palelluttanut, kontaten kulkeva Lahden
-äijä sekä Kirkkomäen mamma, hoitelivat ukkojen haavoja. Flintan Maijaa,
-"mahotonta tohtoria", myöskin käytettiin apua antamassa. Vasta keväällä
-Satan ukko kykeni omin jaloin liikkumaan.
-
-Sitten oli vielä jäljellä Kuurusenvaaran kontion perinnönjako. Vain
-kolme miestä, pesän löytäjät, Aapon Olli ja Erkon Jussa sekä kovimpia
-kokenut, peloton Satan Sainio, julistettiin perillisiksi. Taljan,
-tapporahat ja lihat saivat he kolmisin jakaa keskenään. Taljasta
-saatiin 80 markkaa, tapporahoja maksettiin 25 markkaa ja lihoja
-kaupiteltiin sekä Tornioon että Haaparantaan ja Pajalaan, Köngäsen
-ruukin herroille.
-
-Kuolleet ovat jo kaikki muut Kuurusenvaaran karhutappelun sankarit,
-paitsi urosten ensimmäinen, Satan Sainio, joka 80-vuotisena
-"Käki-Salkkona" vielä elää korkealla Käkivaaralla Sieppijärven
-itärannalla.
-
-
-
-
-Heikin äijä
-
-
-Kokonaista kolme päivää saivat Sieppijärven ukot monissa miehin
-kamppailla saman karhun kanssa, ennenkuin pääsivät sen perinnön
-jaoille.
-
-On näillä vanhoilla kontioiden valtamailla suoritettu monet korven
-tappelut sekä ennen että jälkeen Sieppijärven merkillisen metsäkahakan.
-Suurissa kiveliöissä on aina asustanut monia metsäläisiä, mutta
-on asustanut myöskin monia metsäläisten surmia, mahtavia ukkoja,
-jotka ovat riisuneet turkin kymmeniltä kontioilta. Kohvin Lassikin,
-lapinäijä, joka kierteli Turtolan takamaita lähes satakunta vuotta
-takaperin, oli kolmen-, neljänkymmenen kontion surma, ja Kolarin
-Äkäslompolon Jussa-vaari oli kymmenen karhun kaataja, samoin
-Raanujärven Sirkankylän Niemen äijä ja Sirkan Pekka.
-
-Monet entiset ukot selviytyivät kyllä yksinäänkin metsäläisestä. Kohvin
-Lassi pisti useasti kontionsa keihäällään taikka iski kirveellä, yksin
-vain metsässä häärien. Yksinään suoriutui karhusta Hilpan Anttikin,
-joka satasen vuotta sitten eli Sieppijärvellä. Oli ukko kirkkomatkalla
-Köngäseen, astellen niinkuin ainakin kirves kainalossa, ja kohtasi
-kontion Kuurusenvaaran metsäpolulla. Kirkkomies karjaisi karhulle:
-"Tule pois, jumalanvilja!" Ukon sanaa totellen täytyi karhun tulla,
-ja karjuen se laukkasikin. Hilppa kamautti kirveellä kontiota otsaan,
-mutta kaatuessaan se repäisi tappajansa takin rintapuolen halki. Sitä
-vain ukko sitten päivitteli:
-
--- Ei ollut koko pahasta muuta vahinkoa, mutta kun repi hyvän
-kirkkotakkini.
-
-Ei ollut miestä huonompi Unarin Luusuan Airis-äijäkään, joka
-uskalsi ryhtyä karhun kanssa heittämään sylipainiakin. Meni äijä
-kahden toverinsa kanssa kontion makuukselle, kieltäen kumppaneitaan
-käyttämästä aseita ennenkuin metsäläinen on maassa. Ukko astui
-aseettomana pesäaukolle karjaisten:
-
--- Nouseppas, äijä, ikämiehen kanssa painimaan!
-
-Karhu kuopsahti ylös, ja ankara rinnusteleminen alkoi. Kun karhu aikoi
-purra, häpäisi äijä:
-
--- Koira se hamphansa näyttää!
-
-Kun karhu yritti kynsiä, pilkkasi äijä:
-
--- Kissa se kyntensä näyttää!
-
-Ja totisesti heitti Airis-äijä kontion kenttään, jolloin toverit
-keihäineen vasta tulivat apuun.
-
-Tällaisia vanhankansan karhu-ukkoja oli Heikin äijäkin, viimeisten
-vuosikymmenien merkkimies.
-
-Heikin Juho oli koko seutukunnan kuulu karhupekka, mainio metsänkävijä
-sekä lisäksi tavaton voiman mies. Rattosjärvellä, Rovaniemen ja
-Turtolan välisellä suurella kairalla, oli ukko syntynyt Heikin talossa
-1827, elellen sitten myöhemmin Taka-Heikki nimisessä talossa. Kolarin
-Sieppijärveltä, sisukkaiden Kuurusenvaaran karhuntappajain suurkylästä,
-oli ukon suku lähtöisin. Sieltä oli tullut aikoinaan Juhon isä, Rovan
-Mikko, Rattosjärvelle.
-
-Hyvin muistavat vielä Alkkulan, Turtolan ja Rovaniemen takamaalaiset
-Heikin äijän, neljättä kyynärää pitkän, vankan ukonrumilaan, joka
-useinkin iltakaudet, karvakenkäistä koipeansa heilutellen ja suurta
-pahkapiippuansa poltellen, istuskeli pirtin peräpenkillä muistelemassa
-seikkailujaan, ja sitten vasta, kun talonväki rupesi makuutiloja
-laittelemaan, astui ulos lähtien jykevillä sivakoillaan yötä myöten
-painamaan kotisaloja kohden.
-
-Paljon kuullaan näillä takamailla muisteluksia äijästä sekä hänen
-karhuretkistään, eränkäynnistään ja tavattomista voimannäytteistään.
-
-Heikin äijä olikin vielä niitä harvoja vanhan polven tervasjuurakoita,
-joita vain entisaika saattoi synnyttää ja erämaan ankara elämä
-kasvattaa. Ukon suuressa ruhossa piili miltei metsähiiden voima.
-Kiveliöiden karhujen joukossa hän oli kasvanut ja noussut itsekin
-samanlaiseksi metsäkarhuksi, niin että kyllä kykeni kamppailemaan
-kaltaistensa kanssa.
-
-Monet kymmenet kerrat saikin äijä koetella paremmuuttaan kontion
-kanssa, milloin sivakka jalassa laukattoen sitä keväthangilla, milloin
-taas käyden kornailemaan petoa pesästään. Sattuikin siinä kaksi kovaa
-vastakkain, kun Heikin äijä ja korven äijä ottivat yhteen ja tapella
-rytyyttivät henkensä puolesta. Siinä oli miehen mieli ja miltei
-yhdeksän miehen voima puolella jos toisellakin, kömpelöitä karhuja
-olivat kumpaisetkin päältä nähden, mutta vihapäissä pyörähdellessään
-itse paholaisia. Minkä pirttikarhulta puuttui rytökarhun teräviä
-hampaita ja kynsikkäitä kouria, ne hän korvasi suurella keihäällään ja
-leveäteräisellä kirveellään.
-
-Keihäs ja kirves olivatkin ukon tavalliset työkalut, kun hän hiihteli
-karhuretkillään. Kirves oli vyöhön pistettynä, ja keihäs, sevikosta
-hartioille kiinnitettynä, laahasi jäljessä. Keihäs varsinkin oli oikein
-aikamiehen ase: kolmi-, nelikorttelinen terä paria tuumaa paksussa
-koivuisessa varressa, jonka teräpuoli oli täynnä karhun hampaiden ja
-kynsien jälkiä.
-
-Monesti täytyi keihäskarhunkin tapella koko ruhonsa voimalla, jopa
-joskus semmoisessakin tilanteessa, että oli surma silmien edessä,
-tuho takana. Niinpä sattui kerrankin, kun ukko kornasi kontiota
-Pahtalavian pahtapesästä koetuksille, että karhu rynkäsi kuin
-paholainen oikopäätä vasten ryntäitä, karjuen ja karkeilla kourillaan
-huitoen. Ukko porautti keihään karvaiseen rintaan, mutta kiireessä
-se ei sattunutkaan pahimpaan paikkaan. Kiljuva peto painoi päälle
-pakottaen keihäsmiehen peräytymään kalliopahdalle. Siinä joutui äijä
-tukalaan asemaan: peto rynnisti kimppuun, ja takana oli hirveä kuilu,
-niin ettei voinut enää askeltakaan peräytyä. Mutta viimein sai
-ukko tuetuksi keihäänsä ponnen kalliopohjaa vasten, ja sitten koko
-hengestään ponnistaen onnistui kiertämään keihästään, niin että itse
-vihollinen rojahti surman kuiluun.
-
-Tätä tappelua äijä sitten monesti muistelikin sanoen, että jo se oli
-kolo paikka, olipa vähällä ettei hänkin samassa rytäkässä rytkähtänyt
-alas. Samalla ukko kielteli nuorempia karhumiehiä menemästä koskaan
-yksinään kontionpesää kaivelemaan. Siinä saattaa joutua monta
-kertaa sellaiseen paikkaan, että tarvitsee toisen apua. Eikä huonon
-miehen pidä mennä koko korpileikkiin, sillä karhu ei ole lasten
-leikkikumppani. Kontio kun pesästään pöyrähtää, niin siitä on leikki
-kaukana. Se karjaiseekin, niin että kangas kumahtaa, ja silloin
-heikkoveriset helposti menevät sekaisin. Tuima on ärsytetyn karhun
-"liikanto", ja mitä isompi karhu, sitä sukkelammat sen liikkeet ja
-sitä hirveämpi sen ääni. Mutta ääreen pitää keihäsmiehen sittenkin
-mennä. Ei karhua saata sillä lailla pistää, että kurotellen pitää
-kiinni keihäänvarren päästä, vaan tyvestä on pidettävä, vieläpä miehen
-kourilla. Ja rintaan on survaistava. Sillä ei karhulla ole silmiä
-rinnassa, mutta päässä on silmät, ja irti sillä on pää, niin että kyllä
-se sen osaa varjella. Eikä saa rintaankaan kovin ylös pistää, sillä
-karhun sydän on niin matalalla ja lapa pitkällä, ettei outo arvaakaan.
-
-Kun Heikin Juho meni karhunpesälle toisten miesten kanssa, asettui hän
-aina keihäineen pesän suulle odottamaan, toisten lähtiessä pelottamaan
-petoa ulos. Tiesivät sen toisetkin, että kesti keihäs äijän kourissa,
-eikä siinä turhia hätäilty, tuli ryteiköstä minkälainen ryökäle
-tahansa. Ei koskaan peto päässyt karkuun, jos vain äijä länsineen oli
-paikoillaan.
-
-Toisille karhunpesän ronkaajille monesti kyllä sattui niin tökerösti,
-että päästivät pedon karkaamaan. Sitä äijä ei voinut sietää,
-semmoisille mokomille karhuntappajille hän oikein vihan tiestä
-saarnasi. Olivat kerran ukon omat pojat metsällisen pesällä menetelleet
-niin taitamattomasti, että koko pesue, emo ja kaksi poikaa, pääsi
-pakoon. Sitä kun äijä halveksi ja päivitteli:
-
--- Menevät karhunpesälle kuin kylhän... Se pitää ymmärtää, että töihin
-siellä alethan, tappelu siellä tulee... Ei karhunpesälle kylhän mennä!
-
-Pyysi Heikin Juho karhuja myöskin raudoilla ja loukuilla. Usein ukko
-hiihteli pitkin selkosia, selässään raskaat karhunraudat, jotka olivat
-"niin suuret, että ne kyllä kerittimistä erotti". Erotti tyhmempikin.
-Sillä hirveitä hammasleukaisia, vankkaperäisiä hoitoja olivat ukon
-karhunraudat. Muut saivat niitä kaksissa miehin kangilla kingotella
-auki, mutta äijä vain paljain kourin väänsi ne vireeseen ja asetti
-lukot paikoilleen. Mahdottoman jykeviä olivat ukon loukutkin,
-joita hän rakenteli haaskoille, kun ei rautoja riittänyt. Konttajärven
-seuduilla, Miehuallisenkankaalla, oli ukolla viimeksi suuri loukkunsa
-karhun tappaman hevosen raadolla. Siihen loukkuun ei kyllä kontio
-erehtynyt menemään.
-
-Mutta menipä sen sijaan rautoihin, jotka äijä vielä vanhoilla
-päivillään viritti lehmän raadolle. Menetti kontio kerran ukon lehmän,
-jopa aivan lähelle taloa, Rattosjärven rantaan Tervahaudanjängälle.
-Siitä äijä kimmastui ja vei raadolle suurimmat rautansa. Lehmäntappaja
-tuli haaskalle, tallusteli pahaa aavistamatta, ja rautahampaat
-säväyttivät kiinni karvaiseen koipeen. Hirmuisen elämän kontio nosti,
-karjuen niinkuin jängällä olisi ollut kaikki seutukunnan petoeläimet,
-reuhtoen ja myllertäen rautoineen, niin että jänkään tuli suuri kuoppa.
-Sen pohjassa reuhasi karjuva peto, kun äijä metakan kuultuaan riensi
-pyssy kädessä paikalle ja teki lopun hurjasta temmellyksestä.
-
-Muitakin metsän eläimiä Heikin äijä oli ahkera pyydystämään ja
-hyvä saamaan. Ukon virkapiiri ulottui aina Ounasjoen maille, ja
-virkaretkellään hän viritteli kymmeniä rautoja sekä satoja loukkuja
-pitkin kiveliöitä, saaden kaikenlaista metsänviljaa, saukkoa, näätää,
-kettua ja ahmaa, lintua ja jänistäkin niin paljon, että toi kotiin
-joskus kahdetkin kantamukset. Ahmaa pyysi ukko "omasorttisella"
-loukulla, jota sanoi kahaksi. Siinä oli kaksi hirsiseinää ja niiden
-väliin sopiva, kivillä kuormitettu hirsikansi, joka oli laitettu
-kirppahoitojen varaan niin näpsästi, että se heikostakin kosketuksesta
-jysähti alas. Tällaisella ahmansurmalla ukko sai Kotavaarasta kerran
-miehenkin. Heikkilän Mikko meni pöljyyksissään sitä kokemaan, kömpien
-nelinkontin sisään, paneskellen: "Näin se ahmakin menee... näin se
-ahmakin menee loukhun..." Ja niin meni Mikkokin. Sillä mies ei
-malttanutkaan olla, "hiukan vain", koskettamatta syöttää, jolloin kaha
-laukesi painaen Mikon ruttuun. Sinne olisi mies jäänyt, ellei toveri
-olisi tullut kantta kohottamaan.
-
-Saukkojen saamamies oli ukko niin jalo, että sitä toisetkin
-ihmettelivät.
-
--- Minkätähen sie aina niin hyvin saukkoja saat? he usein ukolta
-utelivat.
-
--- Pitää olla oikiat saukkosilmät pyytömiehellä, ukko vain naurahteli,
-selittämättä sen tarkemmin taitoansa.
-
-Sellaiset "saukkosilmät" ukolla olikin, että hän tarkoin tiesi saukon
-elämänjuoksun, kalamatkat ja rantaretket. Kiehispyydössä laittoi äijä
-raudat naavoilla peitettyinä saukon rauniolle rantakuusen alle taikka
-johonkin hetepaikkaan, mistä saukko pudottautui jokeen. Ei tarvittu
-siinä mitään viristikkuja eikä polkimia, seitsemän virikelankaa oli
-vain laitettuina, niin ettei elukka päässyt rantain ylitse niitä
-laukaisematta. Syöttäpyydössä ukko taas viritti mustaksi tervatut
-rautansa kalasyötteineen virtaan kivenkosteeseen, niin että pimeästä
-pohjasta vain syöttäkala välkähteli. Kun saukko rannalta tulvasi
-ottamaan, se joutuikin rautoihin ja hukkui. "Polttosaukko", joka
-oli kerran pelastunut syöttäraudoista, ei kyllä enää toista kertaa
-käynyt yrittämään kivenkosteessa välkkyvää kalaa. Kiehisrautoihin
-sattunut saukko syöksyi, jos vain pääsi, rautoineen jokeen, hukkuen
-sinne, ja pyytömies sai ruveta etsimään saalistaan joenpohjasta. Heikin
-äijänkin pyytö joutui kerran syvään Kienajapoukamaan. Mutta ukko otti
-tavattoman karhakan, ripusti nuoralla sen latvaan kirveen koukuksi, ja
-tällaisella "täyen miehen hoiolla" hän onki saaliinsa ylös.
-
-Piilossa äijä aina kuljetti saaliinsa kotiin salakättä kanniskellen
-laajan takkireuhkansa liepeen alla.
-
--- Niitä on niin paljon, jotka karehtii mettämiehen pyytöä, selitteli
-hän tuttavilleen.
-
-Pitkässä harmaassa sarkatakissaan Heikin äijä kuljeskeli kesät talvet.
-Talvisin hän käytti tavallisesti koninkoivista kuraistuja karvakenkiä.
-jotka olivat niin tavattomat, että niiden jälkiäkin jo tavallinen
-ihminen pelkäsi. Aikamieskin saattoi ne kyllä vetäistä kenkiensä
-päälle. Ja kengänkärkeen oli ukko piloillaan asettanut hevosen
-vuohistupsun törröttämään.
-
-Semmoisena harmaana, karvatassuisena metsän kummituksena äijä
-myötäänsä hiihteli talvisia sydänmaita, lykellen suurilla painavilla
-koivusivakoillaan, joiden pohjia oli kesäkauden päiväpaisteessa
-paahtanut tervalla ja voidellut ahvenen sisälmysrasvalla.
-
-Ukolla oli oma "hiihtomallinsa". Hän ei liikkunut hiihtämällä, vaan
-"huilaten", eikä hän myöskään jaloillaan paljoa vilkuttanut, vaan sitä
-enemmän reuhtoi käsillään, painautellen kahdella vahvalla sauvalla
-vuoron perään. Polvensa äijä vain väänsi lynkään, kun pani oikein
-menoksi, tavoittaen toisella sauvalla jo uutta otetta, toisen ollessa
-vielä työntämässä. Kylän teillä sivakoidessa ukko vain hiljalleen
-lykkeli, mutta päästyään metsän reunaan pani äijä voiman käymään.
-Juho olikin tavaton sivakkamies, eipä tarvinnut toisen ukon kyllä
-kilpaillen mennä hänen kantojaan kopistelemaan. Kerran olivat Palon
-Iisko ja Jaukkuri lähdössä porolla Ruuhijärvelle, ja sinne Heikin
-ukkokin sanoi aikovansa, kunhan ensin käy kotona tupakoimassa.
-Miehet menivät pistämään poron ahkion eteen, tolvauttaen sitten
-hyvää kyytiä penikulman matkan Ruuhijärven kylään. "Niinhän ovat
-kuin Heikin Juhon sivakat", tuumivat miehet nähdessään talon pirtin
-seinällä suuret leveät sukset. Ja pirtissähän itse äijä istuikin
-naureskellen ja jalkaansa keikutellen. Hän oli kotiin päästyään kohta
-hypännyt sivakoille ja alkanut lykellä tavallista vikkelämmin, saaden
-poromiesten ja itsensä välille heti hyvän raon, jota ei juokseva
-porokaan kyennyt vetämään kiinni.
-
-Pyytöretkillä liikkuessaan ukko laahasi sevikossa perässään suurta
-suksimiehen ahkiota, veturia, jossa oli eväät, keihäät, kirveet ja
-monet pyyntiraudat sekä saaliskin, mitä metsä oli antanut. Pyssyä ei
-äijä monesti käyttänyt. Yksinään ukko tavallisesti samoili saloja
-viipyen kiveliöissä väliin viikkomääriä yhteen menoon, nukkuen yönsä
-rakovalkean ääressä suuren kuusen juurella taikka hakomajassa.
-Eväittäkin ukko monesti kierteli kiveliöitä koko päiväkauden, viipyipä
-joskus kotisyönnillään kolmekin päivää erämaissa, eikä sittenkään
-kotiin palattua "niin erityinen ruuantarve ollut".
-
-Hitaalta iso äijä näytti, kun hän pirtin penkillä istuskeli
-harvakseen haastellen kaskujaan, taikka loikoili penkillä.
-Kotonakin hän useimmat yönsä makaili vain paljaalla penkillä; suurta
-sarkatakkiaankaan riisumatta, semmoisenaan, ukko heittäysi pitkäkseen
-pannen kätensä pään alle korokkeeksi. Mutta kun äijä siitä kuopsahti
-ylös, oli hän kuin tulenkipinä. Ei ollut kuin pyörähdys vain, kun hän
-oli matkavalmiina. Varsinkin eräretkelle lähtiessään ukko kiepsahteli
-ketteränä, mutta vielä ketterämpänä, jos oli karhu kysymyksessä.
-Silloin äijä tavallista sukkelammin sonnusti itsensä, otti ison
-länsänsä ja paineli selkoselle.
-
-Silloin kun ei saattanut eräretkillä kierrellä kiveliöitä, hääri
-Heikin äijä kotona toimitellen talonsa töitä, tehden jälkeä kuin
-jättiläinen. Kolme tynnyrin viljasäkkiä saattoi hän kääräistä suureen
-vaatelouteeseen, vääntää tarakan häränselkäänsä ja kantaa riihestä
-aittaan. Ja kun ukko heikolla hevosellaan ajoi heinäkuormaa kotiin,
-eikä kuorma kotikujan kinoksista ottanut kulkeakseen, riisui hän
-hevosen valjaista ja itse tarttuen aisoihin kiskaisi kuorman pihalle.
-Taikka sattui ukon poro matkalla uupumaan, niin että heittäysi
-pitkäkseen; silloin isäntä iski vetohihnaan kiskoen kotiin sekä poron
-että ahkion.
-
--- Onhan siinä vejikkeen jatkona porokin, ukko vain kotiväelle
-selitteli, kun se ihmetteli, miksi isäntä poroakin laahasi perässään.
-
-Naapurikylästä, Ruuhijärveltä, kantoi vaari kerran hartioillaan suuren
-sonnivasikan, sillä keinoin kun oli muka joutuisampi kulkea kuin
-sotkettaa sonnia suossa, ja "eikähän se ollut mikään sonni, olihan
-vain toisvuotinen sonnivasikka".
-
-Aikamiehiä olivat ukon pojatkin, neljä vahvaa raatajaa. Oli Taka-Heikin
-talossa silloin voimaa, kun äijä poikineen oli ryskämässä. Saattoivat
-miehet pitkien ulkujen varassa kerralla kantaa pellolta riihen luo
-kokonaisen viljakykäänkin, niin että se täytti koko riihen.
-
-Ei tarvinnut siihen taloon miesjoukollakaan mennä ilkeilemään silloin
-kun ukko poikineen oli kotosalla, sillä sieltä saattoi koko joukko
-helposti saada punaisen lähdön.
-
-Eipä silti, että Heikin Juho olisi ollut töykeä ja pahasisuinen
-talonhaltija. Päinvastoin ukko oli hiljainen ja hyvänlaatuinen
-jörrikkä, joka ei juuri koskaan menettänyt mielenmalttiaan, hyvin
-harvoin suutahtikaan. Sai ukkoa karhota ja näykkiä kauan aikaa,
-ennenkuin hän viitsi edes hiukan kivahtaakaan. Mieluummin hän otti
-toisen suuttumisen ja ärhentelemisen vain leikin kannalta, tehden
-siitä pientä koirankuria. Niinpä kerran naapurin mies tuiskahteli
-kiukkuisena hänen ääressään. Äijä istuskeli vain penkillä, hymähdellen
-ja kehoitellen naapuria olemaan ihmisiksi, mutta kun tämä ei ymmärtänyt
-totella, tarttui hän viimein leveällä karhunkämmenellään miestä niskaan
-ja työnsi hänet sievästi penkin alle jurahtaen: "Menehän tuonne
-sitten!" Itse istui ukko penkille, pannen jalkansa penkin eteen,
-niin ettei toinen päässyt sieltä pois, ja alkoi laulella: "Erämaata,
-erämaata läpi kulkeissan".
-
-Toisesti taas, kun äijä pottukori kainalossa asteli perunakuopalta,
-tuli Vaatto-Heikka, pieni pahansisuinen mies, hänelle ilkeilemään, ja
-huolimatta ukon monista kielloista, ylpeili vain, yrittäen jo tarrautua
-kiinnikin. Silloin korin kantaja koppasi miehen kainaloonsa, kantoi
-kotiinsa ja asetti penkille istumaan, puhellen:
-
--- Istutaan nyt tuossa, poikaseni, niin kauan kuin panen pottukorin
-pois... Tapelhan sitten.
-
-Mutta Heikka oli jo saanut kyllikseen, eikä enää halunnut "tapella".
-
--- Puristi, konna, niin kovasti, ettei henki kulkenut kummastakaan
-päästä, muisteli Vaatto-Heikka sitten toisille noloa seikkailuaan.
-
-Tappelemista ja aseella lyömistä ukko piti aivan tarpeettomana ja
-mielettömänä. Niinpä hän muuattakin miestä, joka vihapäissään uhkasi
-häntä aisalla, tarttui käsivarteen, puhellen:
-
--- Älä, älä, pahaseni, lyö! Ei mies kestä miehen lyöntiä... mutta
-puristelhan vain... Ja ukko itse puristeli, niin ettei toisen tehnyt
-enää mieli tarttua aisaan.
-
-Kiroilemiselle oli Heikin äijä kovin vihainen. Vieraille kiroilijoille
-ei hän kyllä ruvennut opettamaan ihmistapoja, arvellen vain:
-
-"Vieras menee sivutte tapoineen, eikä se siitä parane." Mutta
-naapureilleen ukko monet kerrat koveni. Leppä-äijänkin, joka aina
-"saatanoita" lasketteli, ukko otti kouriinsa puristellakseen, paiskaten
-lopuksi hänet lumihankeen. Vihaisena kömpi sisukas äijä hangesta
-pois, manaten. "Etpä, sakna-vie, uskaltanut tappaa!" Mutta sen kerran
-perästähän kyllä varoi Heikin Juhon kuullen noitumasta.
-
-Pirtissään äijä ei suvainnut kenenkään lasketelevan kirosanoja.
-Peura-Mikko houkuteli kerran Kieriän Aapoa, jotta mennään Juhon
-pirttiin kiroilemaan, se kun äijää kovin harmittaa. Menivätkin ja
-Aapo alkoi puhuessaan tavallista miehekkäämmin päästellä pahanhengen
-nimityksiä. Äijä istui parhaillaan syömässä, kuunteli vähän aikaa ja
-huomautti: "Ei meijän pirtissä saa kirota!" Siitä Aapo vain yltyi.
-Silloin ukko pyörähti pöydästä, havarsi miestä niskasta, vei portaille
-ja paiskasi hänet puolipihaan, sanoen:
-
--- Saat kyllä tulla pirttiin takaisin, mutta älä kirvaa!
-
-Heikin äijä oli harras kristitty. Usein hän kävi seuroissa,
-laestadiolaisten hartauskokouksissa, ja ahkerasti hän luki "isoa
-kirjaa", raamattua, sekä Lutherin postillaa, niin että osasi lasketella
-niitä ulkoa pitkät kappaleet. Mutta silti oli ukossa hyvin paljon
-leikillisyyttä, jopa pientä "konnaakin" ja koiransilmää. Äijä saattoi
-istua seuroissa hartaana sanankuulijana, tapansa mukaan heilutellen
-jalkaansa. Mutta huomatessaan, että eukkoja huvitti hänen karvakenkänsä
-suuri kärkitöppö, hän istui sitä vakavampana ja sitä ahkerammin
-keikutteli karvatossuansa.
-
-Lukukinkereillä ukko äityi joskus papille laskettelemaan raamattua.
-Kerran Rattosjärvellä rovasti vaati häntä lukemaan, mutta äijä penkillä
-istuen vain esteli:
-
--- En mie saata nyt lukea, olen niin syvissä ajatuksissa.
-
--- Mitkästä ne sitten niin syvät ajatukset ovat? pappi naurahteii.
-
--- Ovathan ne vain! Enkä mie juuri enää näekään lukea. Mutta saanko
-lukea raamatusta jonkun paikan ulkoa?
-
-Sai ukko luvan ja luki:
-
--- Hän paiskaa sonnan teijän kasvoillenne, teijän juhlapäiväänne
-sonnan, niin että se iäksi tarttuu.
-
-Papeista oli äijällä omat mielipiteensä. Niinpä hän kerran, nähdessään
-papin ajavan kyydillä, arveli:
-
--- Siinähän on halpa kyyti! Lutheerus sanoo, ettei kaikki papit maksa
-palanutta penninkiä. Kuinkahan vähän sitten yksi pappi maksaakaan?
-
-Rattosjärven Taka-Heikissä oli ukolla iso, porstuaton pirtti, missä hän
-vanhoilla päivillään asui. Asuntoaan äijä tapasi kehahdella:
-
--- On pirtissäni kokoa, mutta suuhuone mulla vasta suuri on!
-
-Oikein hyvillään oli ukko, kun joku tuttava poikkesi häntä katsomaan.
-Ketteränä hän käpsähti puhuttelemaan.
-
--- Kuule sie, rakas veli! hän haasteli, ja sitten kyseli:
-
--- Miten sie, väärti rukka, nyt olet taas jaksanut?
-
-Oikean erämiehen veri virtasi ukossa koko elämäniän. Vielä vanhana
-miehenäkin hän virkamatkoillaan kierteli kiveliöitä, viritellen
-pyydyksiä metsäneläville, jopa yli 80-ikäisenäkin käydä köppelehti
-lähimetsissä vanhaa virkaansa hoidellen. Ketterästi harmaan äijän suuri
-karvatossu vieläkin liikahteli: saattoipa ukko poikamaisesti juosta
-käpsäyttää vastamäkeäkin.
-
--- Olen lapsuuvesta asti harjoitellut, niin etten pahassa paikassa
-viipyisi kauan, äijä sitten naurahdellen selitteli juoksutemppuaan.
-
-Joutoaikoinaan ukko veisteli aikansa kuluksi puulapioita ja auskareita
-sekä suksisauvoja, myöskennellen niitä naapureilleen. Ei häntä kyllä
-siihen mikään puute pakottanut, sillä ukon koti oli toimeentuleva ja
-pojat, kovia metsämiehiä ja karhuntuttuja hekin, pitivät hyvän huolen
-vanhasta harmaasta kotikarhustaankin.
-
-Kun sitten ikäloppuna vaari tuli sokeaksi eikä enää saattanut lähteä
-rakkaita erämaitaan kiertelemään, täytyi satoja selkosia samoilleen
-erämiehen totutella sauva kädessä haparoimaan pieniä kotipihasia.
-Kopeloi äijä sentään joskus lähimpiin naapureihin, istahtaen penkille
-vanhaan tapaansa tarinoimaan.
-
-Ja suuri pahkapiippu päästeli vieläkin hiljaisia haikuja, jopa
-karvatöppöinen jalkakin yritteli verkalleen keikutella.
-
-Pari, kolme vuotta ukko eli sokeana ja kuoli 85-vuotiaana
-kevättalvella 1912.
-
-
-
-
-Kalapirtillä
-
-
-Kalapirtti on vain matala, harmaa hirsihökkeli, jonka jo saattaa tavata
-Lapinkorven syrjäisimmilläkin metsäjärvillä. Vaikka se onkin vain
-suuren asumattoman erämaan pimeä savuinen pirtti, niin se kaikessa
-vähäpätöisyydessäänkin jo kertoo, että kaukaisimmatkin kiveliöt koluava
-ihminen on jo tämänkin korven ottanut pysyväisesti valtaansa. Erämaan
-yksinäinen esikoispirtti saattaa olla alkuna kokonaiselle korpikylälle.
-
-Ensimmäisen otteen erämies teki jo silloin, kun jokea myöten
-sauvoen ja soutaen saapui suurelle metsäjärvelle koirineen ja
-kalanpyytövehkeineen. Koiralleen oli kalamies jo kotoa lähtiessään
-puhellut;
-
-    "Peili, Peili, koiraseni,
-    mitäs sinulle on ruuaksi annettu?
-    Luut lihoista, päät kaloista,
-    palanhet kuoret leipäsistä.
-    Annapa pääsemme järvikenthän,
-    kyllä sä siellä palaskin parannat!"
-
-Järven päiväpaisteiselta rannalta, jossa oli tuuhea kuusi, erämies
-valitsi asentopaikan. Hän keräili kuivia oksia ja rungonkappaleita
-nuotiopuiksi, veisti tervaskannosta kolme kiehistä ja sytytti niillä
-nuotionsa sanellen;
-
-    "Anna maata, maanhaltia,
-    pyhä Pelthen isä,
-    pellettä levätykseni,
-    aijakseni,
-    ijäkseni en pyyväkkää!"
-
-Erämiehen ensimmäinen savu kertoi heti kiveliön kansalle: metsänväelle,
-vedenväelle, metsän nelijalkaiselle joukolle ja kaksin siivin
-siukoville, että uusi eläjä oli ilmestynyt heidän valtakuntaansa.
-Järvenrannan kansa sen ensinnä näki ja kuuli, ja kohta tiesi sen koko
-kiveliö, epäillen ja peloissaan katsoen uutta tulokasta. Mutta vesi oli
-viljaa täynnä, ja erämies viipyi asentokuusella, savunsa ääressä, monta
-päivänkiertoa. Kuuli kiveliö, kuinka ukko järvelle lähtiessään pyyteli:
-
-    "Anna päivän paistaa,
-    että kala pysyy
-    liikkehellä järvessä!
-    Anna, kalajumala,
-    kaloja tälle vuorokauvelle!"
-
-Verkoilla ukko pyyteli kaloja ja rannalla niitä korventeli ja söi,
-antaen koirallekin osansa. Mutta kalanruodot ja jätteet kalamies
-kanniskeli järveen, antaen vedelle takaisin sen, mikä siitä oli
-tullutkin. Erämies tahtoi siten pysyä hyvässä sovussa vedenväen kanssa.
-
-Järveltä pois lähtiessään ukko jätti haltiansa nuotiosijalleen pitämään
-vartiota, astui veneeseen ja sanoi soutamaan ruvetessaan:
-
-    "Susi matkan leikakhon,
-    karhu kuorman kantakhon!"
-
-Tuli erämies sitten seuraavinakin kesinä kalajärvelle, laittoi jo
-havumajankin asentokuusensa alle ja nosti järvestä myötäänsä kalaa,
-korventaen sitä nuotiotulessaan ja syöden, sekä kuivaten vartailla ja
-suolaten astioihin, joita säilytti tuohien ja kivien alla kaalossa,
-hetteisessä rantakorvessa, kuusenjuurella. Astiat ja kuivat kalat latoi
-ukko sitten veneeseensä ja souti taas tiehensä.
-
-Sitten erämaa sai nähdä uudet kummat. Kalamies tuli taas ja kävi
-äkäisesti metsän kimppuun, iskien suurella välkkyvällä kynnellään puuta
-maahan, raastaen kaatamansa kappaleiksi ja kieritellen kuusensa luokse.
-Suurena silmänä koko kiveliö katsoi, kun kalanpyytäjä puupölkyistä
-paukaten kokosi rantakentälle itselleen uuden kummallisennäköisen
-jättiläispesän, siirsi siihen pelottavan savunsa, niin että se majan
-seinäreijistä ja suuresta suuaukosta ihan reikäin täydeltä tulvahteli.
-Pesäänsä ukko vei neuvonsa, kanniskeli vielä koivunlehdeksiä ja
-heiniäkin, ja sitten meni sinne lepäämään. Arvasi nyt metsäkuntakin
-kalamiehen, koska se rakensi tuollaisen vankan pesän, lopullisesti
-ottaneen valtaansa koko järven ja kiveliön. Monta, monta päivänkiertoa
-kalamies viipyikin järvellä. Vasta silloin kun pohjoisen pimeät voimat
-rupesivat pitämään päivää yhä kauemmin vallassaan, jättäen vain
-pyöreämuotoisen Rahkoäijän ja pienet taivaannastat antamaan heikkoa
-valoa, kalamies taas lähti pois, tullakseen seuraavana kesänä
-uudelleen.
-
-Joka kesä, silloin kun vedenkansa vilkkaimmin parveili vanhoilla
-kisapaikoillaan, päiväpaisteisilla karikoilla ja rytirannoilla, sama
-erämies sitten saapuikin pesälleen pitkiksi ajoiksi. Ja aina, kun
-kalamies pois lähtiessään heitti asuntonsa autioksi, jäi sinne elämään
-hänen haltiansa, joka isäntänsä, rantakentän ensimmäisen tulentekijän,
-näköisenä piileskeli metsäpesässä, pitäen siitä hyvää huolta. Kukaan ei
-saanut hänen luvattaan sinne astua levähtämään. Milloin vain joku lupaa
-kysymättä tuli taitamattomasti ja heittäysi lavalle loikomaan, tuotti
-asennon haltia hänelle hyvin rauhattoman yön, jopa saattoi ylpeilevän
-vieraan karkoittaa kesken uniaan poiskin. Mutta siivon metsänkävijän,
-joka pirttiin astuessaan ymmärsi tervehtiä ja pyytää lupaa:
-
-    "Tähän mie nyt asetun,
-    jos saan rauhallista leposijaa",
-
-antoi haltia rauhassa viettää yönsä.
-
-Suuret eivät kyllä olleet haltian hoitoon uskotut metsäpesän aarteet.
-Mustat seinät vain, maapermanto ja nokinen katto, leveä, matala,
-heinillä ja lehdeksillä peitetty makuulava peräseinän vieressä,
-sivuseinässä pieni ikkuna ja sen edessä pöytälauta. Mutta ovinurkassa
-oli musta kiuas, joka antoi savuisen lämpimän, ja seinänrakoon oli
-pistetty kalamiehen karkea puulusikka, joku verkonkäpy ja luupora.
-Siinä oli haltian huomaan uskottu erämaan pirtin koko omaisuus, ei
-kuitenkaan niin mitätön kuin miltä näytti. Sillä sammallettujen
-seinien ja turpeilla peitetyn katon suojaama, lämmittävä kiuas oli
-asujaimettomassa kiveliössä useasti paljoa enemmän arvoinen kuin
-suurikin tavaranpaljous. Monelle metsienkiertäjälle pirtinhaltia antoi
-syksyn kylmillä sadesäillä kotoisen lämmön ja hyvän unen, kun hän vain
-vaelsi oikeassa erämaan hengessä. Omistajan puolesta ovi kyllä oli,
-kaikille avoinna, kunhan kulkijaimet vain haltian kanssa sopivat.
-
-Tällaisia pieniä järvenrannan pirttejä rakentelivat Lapinkorpeen jo
-etelästä nousseet erämiehetkin. Viljavien kalavesien rannoille kohosi
-niitä pitkin kiveliöitä aina Ounas- ja Pallastunturien ylpeille
-maille asti. Kullakin kylällä, jopa joskus talollakin oli kaukaisessa
-erämaassa oma kalavetensä ja pikku pirttinsä, johon riennettiin
-kesämajoille parhaaksi pyyntikaudeksi. Niinpä Karungin ja Ylitornion
-kalamiehet kulkivat joka kesä suurella Jierisjärvellä Keimiötunturin
-juurella. Järven saarilla ja niemillä oli heillä useita kalapirttejä,
-sekä pikku aittoja, joissa säilyttivät saaliinsa ja pyytöneuvonsa.
-Samoin taas Lapin kiveliöiden muilla metsäjärvillä oli toisilla
-etelänmiehillä kalakenttänsä ja saunansa. Näitä entisten kalaukkojen
-eräpirttejä on vieläkin joku pystyssä, ja heidän vanhoja kala-aittojaan
-nähdään monessa metsäjärven kylässä talojen tavara-aittoina.
-
-Samaan vanhaan tapaan sitten Lapinkorpeen asettuneet lantalaisetkin
-saivat kalapirttinsä erämaajärville. Etelän erämiesten kalavedet
-joutuivat joko suosiokaupalla taikka väkivalloin anastettuina
-paikkakuntalaisille, jotka taas vuorostaan jakoivat ne kyliä ja
-taloja myöten. Niinpä kalainen Molkojärvi Sodankylän rajoilla
-sekä sen läheiset vedet, Saarijärvi, Kinisjärvet, Pelttojärvet ja
-Mustalampi, olivat jo entiseen aikaan Kittilän Alakylän vanhojen
-ukkojen parhaita pyytövesiä. Saarijärvellä vieläkin kyhjöttävät Mokon
-ja Jääskön äijien vanhat kala-aitat. Suuri Kelon tekemä taas oli,
-paitsi järven ranta-asukkaiden, myöskin Kaukosen miesten ja Kittilän
-kirkonkyläläisten yhteisiä viljavesiä. Lisäksi oli kirkonkylän taloilla
-vielä omat erikoisjärvensä. Pieni Särkijärvi Hangasojan tienoilla oli
-Marjalan ja Sattasen nimikko, Salmen talon hallussa oli Pyhätunturin
-takainen Kukasjärvi, ja Välitalolla oli Kuusajoen alajuoksulla oleva
-Kuusajärvi. Vanhan Ollilan kalavesiä oli Loukisenjoen keskijuoksulla
-Sotkajärvi kaltioineen, Angelmajärvi, Kuivasalmenjärvi sekä
-syrjempänä Sinermä-, Riiko- ja Kortejärvet. Riikojärvessä myöskin
-Pietula ja Välitalo kävivät seurapyynnissä, ja Aakenusjärvessä,
-Aakenustunturin takana, Anttila ja Salmi vetivät Aakenuksen äijän
-kanssa osanuottaa. Ounasjoki taas lohennousuineen ja siikoineen oli
-koko jokivarren talokkaiden suurena kalaväylänä.
-
-Tornion- ja Muonion jokilaaksolla oli samoin mahtavana lohi- ja
-siikavetenä valtava rajaväylä, jossa jokaisella manttaalimiehellä
-oli oma osuutensa. Metsäjärvet niinikään oli jaettu kansaa myöten.
-Niinpä esim. Turtolan kirkonkylä entiseen aikaan pyysi nykyisin jo
-heinämaaksi laskettua Paamajärveä, saaden kaikenlaista kalaa, jopa
-iäkkäitäkin niin runsaasti, että Paamajärven pyytäjiä ruvettiin
-pilkaten sanomaan "Turtolan rökhäiksi". Mutta ikivanhalla kestikievarin
-pitäjällä, Laurilla, oli ihan "hallituksen antama" yksinoikeus
-pyydystää Paamajärveen laskevasta Siikajoesta siikaa, jota talo
-tarvitsi matkustavaisille herroille. Syksyisin kutuaikoina Lauri sai
-kalapadoistaan siikaa tynnyrittään, niin että sitä riitti sekä herrojen
-pöydälle että omaankin kaaraan, jopa myytäväksikin.
-
-Muonion yhteisenä kalavetenä oli Jierisjärvi, josta väylän
-rantakylätkin Ylimuoniota myöten kävivät kalansa nostamassa. Tämä
-monien tunturien joka puolelta saartama suurjärvi, johon jo entisinä
-aikoina aina Tornion tienoilta vaellettiin kalanpyyntiin, olikin
-muoniolaisille niin tärkeä kalakaukalo, että ukot pitivät sitä jopa
-seurakunnan hoitoon kuuluvana, keskustellen ja päätellen järven
-kalanpyynnistä kirkonkokouksissaan. Niinpä jo 1826, lokak. 15 p:nä
-kirkonkokouksen pöytäkirjaan ukot ovat punoneet ankarat säännökset
-ja pykälät, kuka saa ja kuka ei saa kalastaa Jierisessä, joka on
-"kaikkein paras kunnan alueella olevista kalavesistä". Älysivät
-silloisetkin äijät jo taitamattoman kalanpyydön vahingollisuuden,
-"jonkatähden seurakunta yksimielisesti päätti, ettei kukaan, oli se
-kuka hyvänsä, saa käyttää tiheämpää verkkoa kuin 7 kertaa korttelissa,
-muuten menettää pyydyksensä ja saa maksaa sakkoa köyhäinkassaan 3-16
-riikintaalaria". Päätettiinpä vielä, ettei "kenelläkään maanomistajalla
-ole oikeutta kellekään muulle vuokrata osaansa tähän kalaveteen,
-vaan on hänen joko itse taikka palkkaamansa, hänen pöydässään
-syövän väen siellä kalastettava". Ja sitten lopuksi "älköön kukaan
-irtolainen, mäkitupalainen taikka huonemies uskaltako mihinkään aikaan
-vuodesta kalastaa siellä saamatta seurakunnalta siihen lupaa; jos
-joku rikkoo tätä vastaan, saa hän maksaa sakkoa 10 Rd. ja kadottaa
-kalanpyytöneuvonsa." Tämän kalapöytäkirjansa päätti kirkonkokous:
-"Että tätä säädöstä seurattaisiin, niin pyytävät kunnan miehet, että
-tämä tuomioistuimen edessä lähemmin tutkittaisiin ja sitten Keisarin
-korkeiden viranomaisten kautta armossa vahvistettaisiin ja vuosittain
-huhti- ja toukokuussa saarnatuolista julkiluettaisiin." Jierisjärven
-itäpäähän ei Muonion miehillä kyllä ollut sananvaltaa, sillä se kuului
-Kittilän alueelle, ja siellä kävivät pyydössä Kittilän Sirkankylän
-miehet.
-
-Enontekiössä kalastelivat lantalaiset oman pitäjän rajoissa joka
-järvessä, johon vain saattoivat heittää nuottansa ja verkkonsa.
-Samoin lappalaisetkin, vaikka heillä kyllä vanhastaan oli ollut omat
-kalasaivonsakin, joista vain niiden omistajat saivat pyytää.
-
-Läheisillä järvillä, kotoa käsin kalasteltaessa, jolloin vain
-käymäseltään viivyttiin nuottaretkellä iltakausi aamupuoleen yötä,
-ei tavallisesti kalapirttiä tarvittu. Pyytömiehet levähtivät vain
-kalanuotion ääressä vanhan rantakentän ikuisen asentokuusen alla, jossa
-jo entisetkin kalaukot polvi polvelta samoin olivat apajain välissä
-nuotiolla viivähtäneet.
-
-Saattoi jollakin kalakentällä olla hirsistä kyhätty, neliseinäinen
-avokattoinen majakin, räppänäkota, taikka pyöreä, tuohipeittoinen
-pirrikota, jonka keskipermannolla voi polttaa nuotiota. Niissä
-vanhat kalavaarit, joilla ei ollut enää muuta virkaa kuin pyytää
-vedenviljaa ja kutoa verkkoa, väliin oleilivat viikkokausia yhteen
-menoon, milloin nukkuen nuotion ääressä, milloin käyden verkkoja
-laskemassa ja kokemassa. Työnnettiin järvestä joskus ikä-äijän
-pyydykseen marraskin, mahdottoman suuri hauki taikka muu tavaton kala.
-Siitä äijä arvasi, että viimeistä kesäänsä hän nyt viettää vanhalla
-kalakentällään. Niinkuin sitten tapahtuikin. Seuraavana kesänä oli
-vaarin kalakenttä autiona, vaari itse autuaiden kalakentillä. Särästön
-Pekkakin Kaukosessa sai neli-leiviskäisen lohen martaakseen, ja kuoli
-jo syksyn saapuessa. Kaikissa kalakentissä ei kyllä joka vaari tullut
-toimeen. Saattoi järvikentässä olla niin ankara haltia, ettei kalamies
-osannutkaan noudattaa hänen mieltään. Voi helposti käydä, niinkuin
-kävi Lakkapään äijälle Ylitornion Ehonjärvellä. Ukon parhaillaan unia
-vedellessä tuli haltia ärjäisemään:
-
--- Jos et sie, lorvi, ala lähteä siitä pois, niin mie viskaan koivista
-järvhen!
-
-Vaari-parka köpperöi kiireesti pois, eikä siitä hänelle sen pahempaa
-seurannut kuin että muutkin sitten rupesivat häntä haukkumaan
-"Lorvi-äijäksi".
-
-Ehonjärvellä kyllä olikin hyvin häijyksi tunnettu haltia, "Ehonjärven
-Priita-Stiina", joka toisinaan piti tavatonta pauketta ja jyrinää
-kotipaikallaan, ja eukon järvessä olivat kalatkin hyvin mustanpuhuvia.
-
-Joka kentällä ja asentokuusella oli oma nimensä. Niitä oli
-Yrjänänkuusia, Luusuankuusia, Äijänkenttiä, Matti-äijän valkamoita,
-Koinukuusikoita ja Peruniemiä. Ikivanhat, isien käyttämät lepokuuset
-olivat niin pyhitettyjä, ettei niitä saanut ruveta väkivalloin
-sortamaan. Kelontekemäjoellakin oli muuan asentokuusi, jonka hyvin
-roskainen nimi suututti Kujalan muoria, niin että hän hakkasi kuusen
-maahan. Mutta muori tuomittiin käräjissä laittamaan samalle paikalle
-kota, jossa kotikuusensa menettäneet miehet voivat asennoida. Eikä
-muori muutenkaan saavuttanut tarkoitustaan, sillä hänen rakentamaansa
-kotaa ruvettiin haukkumaan entisellä roskanimellä.
-
-Pienillä kiveliöjärvillä, joihin sopi ainoastaan muutamia osamiehiä,
-kyhjötti useinkin vain yksinäinen kota taikka yhteispirtti, jossa
-koko järven pyytökunta saattoi asustella. Tällaisella pikku järvellä
-kalamiehet monesti yhtyivät seurapyytöön vetämään osanuottaa. Niinpä
-kiskoivat Salmen ja Anttilan miehet Aakenus-ukon kanssa osanuottaa
-Aakenusjärvellä. Aakenus-äijällä oli puoli nuottaa sekä vene, toisilla
-yhdessä toinen puoli ja vene, ja työhön pani Aakenus kaksi miestä,
-toiset miehen kumpainenkin. Juhannuksesta Jaakon tienoille osamiehet
-asustivat Aakenusjärven kalapirtillä vetäen siikaa, ahventa ja haukea
-"heinäkalaksi". Joka pyynnin saalis jaettiin sitten osuuden mukaan:
-Aakenus-äijälle kaksi kalaa, Anttilalle ja Salmelle kala kummallekin.
-Jos jakoperäksi sattui jäämään vielä joku ylimääräinen kala, ennusti se
-hyvää apajaa vastakin.
-
-Isoille metsäjärville mahtui kalastustoimiin suurikin joukkokunta,
-ja järven rantakentillä oli kyllä tilaa useammallekin kalapirtille.
-Jierisjärven Keimiöniemellä on vieläkin kokonainen kalapirttien
-kaupunki, toistakymmentä pikku mökkiä kala-aittoineen pitkässä rivissä
-pitkin niemen länsirantaa. Vanhalle alamaan miesten pohjustamalle
-rannalle on tämä nykyinen pirttikylä noussut; niemellä nähdään
-vielä entisten pirttien sijoja Pissilän-, Maunun-, Pajalan- ja
-Kaulinkentillä. Ja samoilla pohjilla asustavat nyt Muonion kalamiehet.
-
-Jo kesäkuun lopulla, ennen heinänteon alkua, soutavat muoniolaiset
-suurjärvelleen muutamaksi viikoksi pyytämään heinäkalaa sellaisilta
-matalikoilta, joissa "nuotta liinaa". Matalikot on maamerkkien mukaan
-jaettu eri "lääneihin", ja kullakin pyytömiehellä on "oma lääninsä",
-jossa saa nuottineen hääriä. Kuka pyytää Hurulan läänillä, kuka Salmen,
-Koskaman, Saaren läänillä, ken taas Keimiöniemen läänillä. Kesäpyynnin
-parhain kala on siika, ja sitä saadaan sekä isoa että pientä:
-"sapakkaa", joka on vain "puoli siikaa" ja vasta kolme, neljä vuotta
-uituaan tulee täydeksi siiaksi, "vattaviiloa", isohkoa vanhaa siikaa
-ja vielä isompaa "selkäviiloa" sekä kaikkein suurinta siianrutimoa,
-"ruotokiskoa". Nousee joukossa kyllä ahventa ja haukeakin sekä muuta
-huonompaa "risukalaa", mutta särkeä ei ole koko Jierisessä.
-
-Mutta vasta syksyllä on Jierisjärven varsinainen pyytöaika. Elokuun
-lopulla, Perttulin aikana, "kun repo lyöpi koipensa koijuun", kun
-koivunlehti alkaa käydä ruskeaksi, lähtee Muonio kymmenin miehin
-Keimiöniemen pirttikyläänsä ja viipyy siellä viisin, kuusin viikoin,
-Mikkeliin saakka, jopa jotkut ahkerimmat pyytömiehet niin hiljaiseen,
-että vesien jäädyttyä saavat jalkaisin astella takaisin. Kaksi
-täyttä miestä, "tankomiehet", kummallakin puolikasvuinen poikanen
---- joskus tyttökin -- "puittioina", on joka pyytökunnassa sekä
-nuottaveneet tarpeineen ja eväineen. Osa eväistä, kuivat leivät ja
-suolat, kalansuolaamistakin varten, on tavallisesti jo talven aikana
-hevospelillä ajettu kalakentän aittoihin.
-
-Syyspyynnissä ei noudateta kesäistä matalikkojen "lääninjakoa",
-vaan syksyiset pyyntipaikat, "arpa-apajat", jaetaan nuottamiehille
-arpomalla. Parhaat kalapaikat ovat aivan kalakenttien edustalla,
-kuusi suurta "pääapajaa": Karinkuru, Kanto, Kivi, Lakka, Alakuru ja
-Ylikuru, joiden lasketaan ulottuvan selälle noin 120 syltä rannasta
-käsin ja ovat oikeita "valtahautoja", viisi, kuusikin syltä syviä, jopa
-Ylikuruun liittyvä Honganhauta yhdeksää. Pääapajien ohella on vielä
-kymmenkunta vähävaraisempaa "syrjäapajaa": Ulkulahti, Hietaperä, Ala-
-ja Yli-Soukka, Karistenranta, Ylinen- ja Alanen-Rasa, Kuusi, Koivu ja
-Puutto.
-
-Heti kalakentälle päästyä toimitetaan apajien arvonta. Joka
-pyytömiehellä on oma puupalikkansa, "kilkulansa", mikä on merkitty
-omistajan nimellä. Muuan kalamiehistä pistelee piilossa kilkulat
-kintaisiin, yhden kuhunkin, ja toinen ottaa kintaat, heittelee ne
-yksitellen lattialle osamiesten eteen, nimitellen apajat "järjestyksen
-jälkhin, myötäpäivhän auringon jälkhin", toisen toisensa perästä: Tässä
-on Karinkuru... Kanto... Kivi j.n.e., ja kenen kilkula on millekin
-apajalle nimitetyssä kintaassa, hän saa sen ensi-illakseen. Jos
-pyytäjiä on enemmän kuin pääapajia, arvotaan syrjäapajia lisäksi, mutta
-jos pyytömiehiä sattuu sama määrä -- taikka vähemmän -- kuin pääapajia,
-jaetaan "syrjät" yhdessä valtahautojen kanssa.
-
-Vain yhden illan saa kukin vetää samaa apajaa; toisena päivänä
-vaihtuvat haudat, niin että ensi apajan, Karinkurun, vetäjä saa
-osakseen Kannon, Kannon kalamies Kiven j.n.e. viimeisen apajan
-porkkailijan päästessä kokemaan Karinkurua. Samalla tavalla taas
-seuraavinakin iltoina kalamiehet järjestyksessä kiertävät apajalta
-apajalle, niin ettei kukaan tule jäämään huonommalle osalle. Sillä
-toinen apaja on "enempää kuin puolta parempi kuin toinen. Toisesta
-tulee monta puolikkoa, toisesta ei kun nelikko". Kanto on kaikkein
-kalaisin valtahauta, hyvä on myöskin Karinkuru, samoin Ylikuru, mutta
-muut eivät ole niin viljavia.
-
-Pyyntiaikana sattuu monesti tulemaan pirttiniemelle lisää kalamiehiä,
-ja siiloin on toimitettava uusi arpominen sekä alettava kiertokulku
-uudelleen. Hyvässä sovinnossa kaikki tapahtuu, sillä "sovinto on laki".
-Joka sen rikkoo ja menee luvatta toisen apajalle hänen vuorollaan
-vetämään, saa korvata tekemänsä vahingon maksamalla vuoronomistajalle
-sen kalamäärän, minkä on hänen haudastaan hyötynyt. Parasta onkin
-aina pysyä sovinnossa, sillä monta kertaa on nähty, että "viha viepi
-viljan maasta, kateus kalatkin ve'estä." Kerran rupesivat muutamat
-kalamiehet riitelemään ikivanhoista pyyntivesistä, eikä koko aikana
-saatu niistä apajista kalaa edes niin paljoa, että olisi voitu keittää.
-Muista apajista kyllä saatiin, jopa oikein venelastittain. Mutta kun
-riita loppui, niin ihan varsin ruvettiin saamaan kaloja riidellyistä
-apajistakin.
-
-Joka ilta, "kun päivä alkaa kahelle karvalle" -- Perttulin aikana se
-tapahtuu 6-7 aikana -- mennään nuotalle ja tavallisesti ehditään saman
-illan nimiin vetäistä pari apajaa. "Silliä" ja siikaa saadaan enimmin,
-ja joskus tulee nelikkomäärin "rökhäitäkin", jotka kyllä vain heitetään
-Keimiöniemen isännän suljutynnyreihin pellonhöystöksi. Pyhäiltanakin
-toisinaan, kun on hyvä ilma, mennään vesille, vaikka "ei pyhä kyllä
-ole niinkuin jyvä, että se keskipaikalta olisi paksumpi, vaan se on
-yhtä paksu kummastakin päästä". Mutta lauantai-iltana varotaan
-vetämästä yli puolenyön. Silloin saattaa hyvinkin käydä, niinkuin
-Antin Juhanille ja Ranta-Matille, jotka Jierisjärvellä Keimiötunturin
-alla kiskoivat nuottaa sivu pyhäisen puoliyön. Ei tullut pyydykseen
-kuin yksi hauki, ja silläkin oli vain yksi silmä otsassa. Miehet
-vatkasivat hauen takaisin järveen sanoen: "Et tule toista kertaa!"
-Sitten heittivät toisen apajan: ei tullut yhtään muuta kalaa kuin
-yksi hauki ja silläkin vain yksi silmä otsassa. "Et tule enää kolmatta
-kertaa!" manasivat miehet, viskasivat kalan järveen, soutivat yli
-selän Tulkinsaaren luo ja heittivät siellä kolmannen apajan. Kun apaja
-nostettiin, niin ei tullut yhtään muuta kalaa kuin yksi hauki ja sillä
-vain yksi silmä otsassa. Järveen vatkasivat miehet kamalan kalan ja
-soutivat kiireesti kenttäänsä.
-
-Valtahautojen ja syrjäapajien ulkopuolella, järvenselän matalikoilla,
-on verkkomiesten alue. Siellä he saavat pyydystellä, mutta
-nuottamiesten vesille ei heidän ole lupa tulla, eivätkä
-nuottamiehetkään "asetuksen jälkhen" saa mennä 120 syltä etemmäksi
-rannasta. Verkkomiehet pyytävät silliä "kohteilla", jotka ovat niin
-"läikkiä" verkkoja, että on kaksitoistakin "kalvonta korttelia".
-Sapakkaa saadaan "jataverkoilla", joissa on viisi kalvonta korttelissa,
-sekä isompaa siikaa "väljäköillä", jotka ovat niin harvoja, että on
-vain kolme kalvonta korttelissa.
-
-Silloin kun on hyvät ilmat, saa kalapirtin asukas olla yhtämittaa
-toimessa: vuoroin järvellä kalaa nostamassa, vuoroin taas sitä
-puhdistamassa, pesemässä ja suolaamassa, ja "kalat on kuin hopea
-astiassa". Hyvän saaliin aikana pyytömiehen täytyy monta kertaa
-"samoilla silmillä mennä toisia kaloja pyytämhän", kun ei ole joutanut
-nukkumaan edes silmän täyttä, ja hyvin usein käy kalankorjaajalle niin,
-että nukahtaa työnsä ääreen ja kala putoaa kädestä. Mutta tuulisäillä
-ja huonon saaliin sattuessa "saa nukkua enemmän kuin jaksaa". Silloin
-on kyllä aikaa käydä naapuripirteissäkin, jopa iltakaudet istuskella
-muisteluksia haastellen piisissä roihuavan honkatulen ääressä.
-
-Pyhisin kokoontuu kalakansa Keimiöniemen isoon pirttiin "rukouksia"
-pitämään. Virsiä veisaten vietetään pyhäinen hetki, ja talon vanha
-isäntä, Keimiö-Antti, lukee postillasta päivän saarnan.
-
-Monin kymmenin puolikoin ja nelikoin suolataan silliä ja siikaa
-kala-aittoihin talven särpimiksi, jopa myytäväksikin. Aina Kolaria
-myöten noudetaan Jierisjärven kalaa, ja pyyntiaikana käyvät jo Kittilän
-kauppasaksat Keimiön kentällä suolakalan ostossa. Kittilän puolinen
-osa Jierisjärveä ei olekaan syyskalan pyyntiin sovelias, sillä se on
-hyvin matalaa ja haudatonta. Eivätkä Kittilän miehet saa tulla rajan
-yli muoniolaisten kalavesille, omilla matalikoillaan vain kesäisin
-pyytelevät mitä saavat.
-
-Kala on kalamiehen parhain syötävä pyytöretkellä. Järvi ruokkii
-saamamiehensä tavallisesti sen mukaan kuin hän tekee työtäkin.
-Illalla kalalta tultua keitetään lappalaiseen tapaan parhaista ja
-isomuksista kaloista tauro, tuores kalakeitto, joka syödään vahvaksi
-maatameno-ateriaksi, ennenkuin kellahdetaan pitkälleen pirtin lavalle.
-Väliin taas vaihteeksi saadaan suolakalaa sekä tulen loisteessa
-lapintapaan vartaassa paistettua rasvaista siikaa.
-
-Kylläännyttyään tauroon ja paistettuun kalaan persoutuu kalapirtin
-ukko laittamaan herkullisia "sillikakkoja". Perattuja tuoreita
-sillejä survoo kalamies kaukalossa "puutöötillä" hienoksi, sekoittaa
-sotkuunsa jauhoja sekä hiukan suolaakin, tehden paksun taikinan, josta
-leipoo pienehköjä ohuita kakkuja. Sitten leipoja keittää teoksensa
-kiehuvassa vedessä ja voilla voideltuina ne syö, ja "niin ovat makeita
-kuin hunajakakko". Samalla tavalla survoo pirtin asukas kalanmätiä,
-sotkee jauhoja ja keittää "mätikakkoa", Toisinaan taas panee kalamies
-mätiä semmoisenaan pataan ja keittää "mätipuuroa" eli "laamenpuuroa",
-johon pannaan jauhoja "kahmalomitta miestä kohen". Paksu puuro syödään
-voisilmän kanssa, ja "se on luja nälkää vasten".
-
-Kalapirtillä oleskelun viimeisenä iltatyönä on tuliaisten laittaminen
-kotiväelle. Kalamiehellä pitää olla pyytönsä mukaiset tuomisetkin.
-Ukot valitsevat saaliistaan kaikkein isoimpia tuoreita siikoja,
-yhden jokaiselle talon eläjälle, leikkaavat niihin viiluja, valavat
-suolavedellä ja sitten paistavat vartaassa, niin että rasva tiukkuu.
-Tällaisia tuliaisia kotonaolijat jo odottavatkin, varsinkin lapset
-juoksevat jo vastaan kysymään: "Oletko paistia paistanut?" Leivättä
-vain kalamiesten "paistia" pistellään ensimmäisiksi maistiaisiksi.
-Ja sitten rupeaa emäntä heti laitelemaan sillikakkua sekä keittämään
-isoista siioista tauroa kalapirtillä olon päättäjäisateriaksi.
-
-
-
-
-Leipävilja
-
-
-Ohra on Peräpohjan ja Lapin tärkein oman pellon vilja, josta saadaan
-jokapäiväinen leipä, ja touonpano on peltomiehen varsinainen
-kylvönteko. Etelän laajat ruispellot ovat pohjoisissa vaara-
-ja tunturimaissa supistuneet kovin pieniksi, ja pienenevät yhä
-pohjoisempana. Entiseen aikaan ei Peräpohjan pieniä peltoja paljon
-haaskattu rukiille. Karungissa mainitaan vain jonkun isännän
-heinäkuussa vähäisen heittäneen ruista ja sen sitten seuraavana
-kesänä korjanneen; Ylitornion Kainuunkylässä joku kylvi syyspuoleen
-"juurheista". Kolarissa "Käräjä-Kreeta rupesi ensin ruista
-viljelemhän" sekä sitten muuan Vaattojärven ukko kokeili rukiilla, ja
-Sieppijärvellä Kurun äijä hoiteli kaksivuotista ruista saaden aina
-siemenet uuteen kylvöönsä. Kittilän kirkolla Putaan talossa on jo
-ennen nykyisten ukkojen muistantaa annettu alaa rukiillekin, ja siitä
-talosta ovat naapuritkin aina saaneet hyvän siemenen, jopa sitä on
-joskus kuljetettu eteläänkin. Kaukosessa on jo vanhastaan ruista vähän
-viljelty, onpa joskus kokeiltu Kyrössäkin ja nähty, että "se kasvaa
-niinkuin leipäkin". Tepastolompolossa ei ruista ole koskaan
-yritettykään. Muoniossa Liikavainion ukko n. 60 v. takaperin kylvi
-ruista kielonmaan, mutta "sen tahtoi lanimastraasut syyä kaikki". Eikä
-ukko enää toista kertaa kylvänyt. Mutta vähitellen on ruis saanut
-juurensijaa Peräpohjassakin ja, pikku tilkkuina kyllä, ruvennut
-ohrapeltojen liepeillä nousemaan yhä korkeammalle pohjoiseen. Viimeiset
-ruistilkkuset nähdään Ounasjoen varrella Sikkolassa, Kittilän Könkään
-yläpuolella, ja Muonionlaakson pohjoisin ruispelto-kokeilu on
-tehty Enontekiön Palojoensuussa. Onpa Jierisjärven korkeassa
-tunturimaassakin Rauhalan isäntä yritellyt kasvattaa ruista, sekä
-Hetassa Ounasjärven rannalla muuan ukko parina kesänä kylvänyt viitisen
-kiloa, ja siemenet on tullut, jopa vähän leivänapuakin.
-
-Mutta ohra "se on aina ollut täällä päävilja". Ja on vieläkin.
-Ohrapeltoja muokataan vielä Tepastojoen varrella Tepastolompolossa
-ja Puljussa sekä ylhäällä Ounasjoen mailla Peltovuomassa,
-Vuontis-järvellä ja Hetassa, missä kuusikaan ei enää menesty.
-Muonionjoen päällä on takavuosina kylvetty jokapäiväistä leipää vielä
-Kuttaisessa, Kaaressuvannossa, jopa Maunussakin, mutta ylempänä ei
-leipä enää ota kasvaakseen. Ei myöskään Pokan Pekan kuivissa pelloissa
-Kitisen latvoilla enää nähdä leipäviljaa, ja surullisen pienet
-ovat ohratilkut Loma-Tuokonkin karussa rantakentässä Porkosen
-tunturierämaassa.
-
-Pienet ovat kyllä aina olleet ylimaiden leipäviljapellotkin.
-Varakkaan kolarilaisen Simun Tuomaan perunkirjoituskirjassa v:lta
-1804 mainitaan talossa olevan siemenohria kuusi tynnyriä, sama
-määrä myöskin Sieppijärven Kankaan perinnönjaossa 1869. Kaukosen
-suurimmat talot kylvivät 7-8 tynnyriä, ja Ylitornion Nuotiorannan
-Yliantin isännän muistiinmerkinnöissä vv. 1868-71 näemme talon
-vuotuisen ohrasadon olleen 65-90 tynnyriä (ruissato 7-8 tynnyriä).
-Pienet ovat nykyisetkin laitimmaiset leipäkentät. Tepastolompolon
-isoimmat "suurviljelijät" siementävät maansa kuudella, seitsemällä
-ohrapuolikolla, Peltovuoman parhaat peltomiehet kylvävät viisi, kuusi
-puolikkoa, ja Isonkyrön rukiisten leipämiesten jälkeläiset tunturien
-Kyrössä, Kittilässä, ovat tyytyväisiä peitettyään pikku peltoonsa
-yhden ohratynnyrin, jopa vain kolme, neljä kieloakin. Eikä pohjoinen
-tunturimaa palkitse raatajaansa suurilla sadoilla. Tepastolompolon
-parhaissa taloissa saadaan parhaina vuosina 40 puolikkoa eli 6-7
-jyvää, ja Peltovuomassa on tavallinen tulo viisin-, kuusinkertainen.
-Mutta joskus on täytynyt tyytyä vain kahden riihen annokseen, pariin
-köykäiseen kahupuolikkoon. Pakkanen ottaa osansa, taikka kesäinen
-kuivuus pilaa köyhän maan viljankasvun.
-
-Suuri huoli on karun maan muokkaajalla kotoisesta leivästään. Jo
-etukäteen hän koettaa ottaa selkoa kesän laadusta ja vuodentulosta.
-Niinpä Kittilän entiset ukot jo syksyllä tarkastelivat "maanruskaa",
-ennustaen siitä seuraavan kesän menoa. Jos maanruska, kellastuneiden
-lehtien, ruohojen ja marjanvarsien väri, oli kaunis ja tasainen,
-tuli seuraavana kesänä hyvä vuosi, mutta jos se oli harmahtava ja
-rumannäköinen, seurasi huono leiväntulo. Samoin myöskin, jos syksyllä
-mättäiden kuopat jäivät kuiviksi, saivat lapset seuraavana vuonna
-itkeä leipää.
-
-Pitkän talven varrellakin seurattiin aina talven kulkua ja otettiin
-siitä kesänmerkkiä, sillä "ilma nouattaa puolen vuuen päästä samaa
-ilmaa". Talvipäivän seisauksen, "pesäpäiväin", aika, jolloin päivä
-juuri joulun alla "menee pesän perhän", vastasi kesäpäivän seisausta,
-ja "millaiset pesäpäivät, sellaiset juhanneksen aikaiset ilopäivät."
-Jos pesäpäivinä ilmat olivat umeat, niin ei keskikesällä ollut paljon
-poutaa. Sitten seurasivat synkät sydänkuut -- vanhankansan
-"annakattomana aikana" oli kuukausilla omat nimensä: sydänkuut,
-vaahtokuu, mahlakuu, kesäkuu, haravakuu, mätäkuu, sirppikuu, joutsikuu,
-routakuu, kalakuu --, jolloin otettiin merkkiä Paavalista. Jos silloin
-tuiskutti tien tukkoon, tuli nöyrä vuosi, jos peitti puolen tietä,
-saatiin puoli vuotta, mutta jos tie pysyi puhtaana, annettiin hyvä
-vuosi. Talvenselän isot kinokset kyllä ennustivat täysinäisiä
-jyvälaareja, ja keväiset hevoshanget tiesivät, että tulee virheetön
-vuosi. Vanhan Marian kattolumet olivatkin Erkkinä vielä maassa aidan
-tasoilla. Tärkeänä kesänmerkkinä olivat myöskin talvella vaarojen
-rinteillä liikkuvat "keijavaiset", sellaiset tiheät "höyrykeijut",
-jotka vaaran laidalla ilmassa heijasivat, "niinkuin olisi taivas ollut
-irti". Kuuden kuukauden kuluttua "keijavaispäivästä" oli kesällä ankara
-pakkanen, sitä kovempi mitä enemmän keijavaiset liikkuivat ja
-hyppäsivät vaaran rinteellä.
-
-Huomioon otettavia olivat vielä vanhat merkkipäivät. Suvipäivien ja
-niiden välisten öiden jälkiseuraukset kyllä tiedettiin. Jos silloin
-kylmäsi, niin ei tahtonut tulla kesää ollenkaan, mutta jos merkkiöirä
-suvesi, keikahti niin suotuisa kesä, että olisi pitänyt olla kaikki
-kankaatkin kylvössä. Markuksen yön jos pani pakkaseksi, riitti kylmää
-verkonlautasiin asti, ja kun kylmäsi Yrjön päivää vasten, kesti kaaloa
-kevätilmaa niin kauan kuin oli riekon kokoinen lumiläikkä metsässä.
-Helluntain paisteet olivat "koko kesän paisthet", eikä silloin enää
-paistetta kesäksi riittänytkään. Erkki taas sisälsi sen, että mitä sinä
-päivänä oli enimmin, sitä kesässä vähimmin. Jos siis Erkkinä oli lämmin
-poutapäivä, seurasi kylmä sateinen kesä.
-
-Jotkut vanhat kalamiehet osasivat keväällä hauenmaksasta ennustaa
-kesänlaatua. Raavaan keväthauen maksa sisältää näet koko kesän juoksun.
-Maksan lävitse kulkee tumma verisuoni, jolla on suuri merkitys, Jos se
-jossakin kohdassa tulee pinnalle tummana ja laajana, niin kesäkin on
-samoina aikoina sateinen, mutta jos suoni on syvällä sekä maksa lihava
-ja kaunisvärinen, niin on kesäkin samoilta osilta lämmin ja kuiva.
-Hyvää vuodentuloa tiesivät myöskin lihavat komeat kevätkalat.
-
-"Mettäkunnastakin", metsänelävistä, otettiin vuodenmerkkiä. Kun riekko
-vaihtoi varhain valkeansa ruskeaan, tuli kesäkin varhain, ja kun
-peipponen rupesi "sylkemään": "yyvit, yyvit!" saatiin kylmiä ilmoja.
-Käki kukkui
-
-    "Leipää lehthen, hallaa hankhen,
-    kovaa vuotta koivunurphan."
-
-Mutta jos metson "persesulista" loppuu valkea väri, seuraa maailmankin
-loppu, jolloin ei enää tarvitse huolehtia kynnöstä eikä kylvöstä.
-
-Muutamille vanhankansan ukoille ilmoitti itse maanhaltia vuodentulon.
-Niin Liikavainion Kallallekin Muoniossa ilmestyi yöllä Olostunturin
-metsämajaan hyvännäköinen, harmaa luppopartainen äijä tervehtien ja
-sanoen: "Jop' on hauska yösija!" Sitten äijä haasteli vuodentulosta,
-että "tulon hyvä vuojentulo nyt". Tulikin niin hyvä vuosi, ettei
-miesmuistiin oltu sellaista saatu.
-
-Jos kaikki talven ja keväänmerkit kertoivat hyviä sanomia kesästä, niin
-silloin jo
-
-    "Huhtikuussa humahti,
-    toukokuussa tomahti,
-    kesäkuussa keikahti,
-    heinäkuussa heilahti,
-    elokuuss' oli elävät päivät."
-
-Silloin päästiin jo toukokuussa pellolle kylvöntekoon.
-
-Keväinen kylvönpäivä muuten noudatti metsänkylvöä, sillä
-"mettänkylvöllä ja pellonkylvöllä on yhteyttä". Metsäkin nimittäin
-toimittaa kylvönsä, jopa kaksi ja kolmekin kertaa jo kevättalven
-kuluessa, aina samaan aikaan kuukauden perästä. Kun sattuu lauha ilma,
-ja "huue putoaa puusta", rupeaa metsä kylvöntekoon, varistaen helpeisiä
-siemeniään ja havuneulasia keväthangille. Kuusi käy kylvön etupäässä,
-ja mänty seuraa vähän myöhemmin perässä. Ensimmäisestä metsänkylvöstä
-on aina kymmenen viikkoa pellonkylvöön. Toisinaan sattuu metsänkylvö
-jo maaliskuun alkupäivinä, ja silloin pellon kylvökin joutuu hyvin
-aikaisin toukokuulla, mutta toisinaan metsän kylvönteko myöhästyy,
-ja silloin myöhästyy peltomiehenkin touonpano. Ovatpa vanhat panneet
-merkille, että kylvöillä on vielä enemmänkin "yhteyttä". Jos metsä
-kylvää siemenensä tiheään, silloin peltomiehenkin pitää heittää jyvänsä
-avonaisin kourin, mutta jos metsä heittelee hangelle harvat siemenet,
-saa pellonkin siementää harvaan. "Harvapa oli mettänkylvö, nyt saa
-pellotkin kylvää harvhan", sanoi Tepastonkin ukko tarkastellessaan
-metsän harvaa siemennystä.
-
-Entisaikaan ajettiin lanta pellolle jo talvella. Sitä myöten kuin
-navetasta "sontalimppuja" -- lehmänlanta luotiin "loorista" ikkunan
-kautta ulos ja "leivottiin" tunkiolla pyöreiksi, kolmea korttelia
-leveiksi, kolmea, neljää tuumaa paksuiksi "limpuiksi" -- karttui
-tunkioon, vedätettiin ne kuormakasoihin pitkin peltoa. Laskiaisena,
-jolloin ei saanut kirvestä liikuttaa, ettei eläimiin tulisi
-jalkavikoja, ajoivat miehet vain sontaa pellolle. Pitipä silloin,
-jos tahtoi viljamailleen menestystä, viedä pellolle jokaisen
-elävän lantaa, mitä talossa oli, kissasta alkaen talonväkeen asti.
-Keväällä sitten, kun maa oli sulanut, levitettiin lanta ja pelto
-"veltattiin" puisella "veltalla", jossa oli rautainen "nokka" ja
-"kaltto". Syyskyntöä ei toimitettu, kevätkyntö eli velttaus vain.
-Miehet velttasivat -- joillakuilla oli valkea paita päällä, --
-ja naiset lapioilla korjailivat vikapaikkoja, kirren vierustoita
-ja pellonreunoja, jotkut vanhat äijät käyttivät vielä sahraakin,
-jolla rovaniemeläinen vieläkin möyrii maansa. Niinpä Äijälän
-Sakukin Turtolassa kynti sahralla, ja ruumiin käsi oli vielä sahran
-lempiraudassa, ettei peltoon olisi tullut rikkaruohoa.
-
-Uudispeltoa tehtäessä ei ennen käytetty kuokkaa. Lapiolla vain
-"leikattiin" maa, käännettiin nurin "vaolle" ja pieksettiin palasiksi.
-Kannot väännettiin ylös kangilla. Eikä ojia ennen kaivettu, vaan koko
-törmä sai olla samana peltona. Ja samaan peltoon aina joka vuosi
-heitettiin leipävilja, eikä maa juuri koskaan joutanut olemaan mahona.
-
-Maata, kaikkein elättäjää ja "äitiä" pidettiin pyhänä. Viljaa varten,
-sekä muuten tarpeen tullen, voitiin sitä kyllä kyntää ja kaivaa, mutta
-tarpeetta ei sitä saanut pidellä pahoin. Niinpä Kittilän ukko kielsi
-lapsiaan, kun ne pieksivät kepillä maata:
-
--- Ei saa äitin rintoja pieksää!
-
-Ja muoniolais-emäntä varoitti, kun lapset suotta kaivelivat maata:
-
--- Ei saa maan äitiä niin pahoin raajia!
-
-Heti velttauksen jälkeen oli pelto siemennettävä, sillä "se laskee
-henkensä pelto, jos ei heti mennyt kylvämhän", oli Kolarin ukko
-tutkinut. Kynnökseen vain siemen heitettiin ja puisella oksapiikkisellä
-jäsenkarhilla peitettiin peltoon. Hevoseton hettalainen vedätti
-oksikkaista männyn rungoista kyhättyä karhia porolla --- ja tekee
-samoin vieläkin.
-
-Paikoin oli tapana riihittää toukosiemenet vasta keväällä. Kittilän
-Kaukosessa ahdettiin syksyllä viimeinen riihi täyteen ja kuivattiin,
-ja vasta keväällä ennen touonpanoa puitiin "kevätriihi". Siten saatiin
-peltoon aivan riihikuiva hyvä siemen. Vanhoissa hyvissä taloissa
-säästettiin aina siemen omasta pellosta, niin ettei niistä vilja
-koskaan kadonnut. Kolarin Marrasjärvelläkin pysyi sama "isäin siemen"
-talossa miespolvia. Jos joskus sattui tulemaan välipää, hankittiin
-uutta ohransiementä "ylhäältä päin" Norjasta, "Ruijan alaa", joka oli
-kaikkein joutuisinta, vaikka se tekikin lyhyen tähän, eikä siis antanut
-oikein hyvää satoa. Rukiin siemen, etelän vilja, piti taas hankkia
-alhaalta, ei kuitenkaan Kemiä etelämpää.
-
-Touonteon aloittaminen, ensimmäinen "kylvöpäivä", jolloin ensimmäinen
-kynnös siemennettiin, oli tärkeä päivä. Silloin tarjottiin talonväelle
-aamiaiseksi parempaa ruokaa kuin tavallisina työpäivinä, jopa
-oikein "juhlaruuat". Parhain syötävä oli "kylvöjuusto", jonka
-emäntä jo talvella oli vartavasten varannut aitan siemenviljalaariin,
-useammankin, jos talossa oli paljon väkeä. Niistä kukin sai osansa.
-Oli pöydässä vielä lihaa, "kampsukeittoa" ja "plättyjä", jopa
-isoissa taloissa viinatkin sekä ryyppykupit puhtaasta hopeasta.
-Muoniolaistalossa syötiin kylvöpäivän aamiaiseksi verestä haukikeittoa,
-vartavasten hankittua. "Nyt keitethän verestä kalaa, nyt alethan peltoa
-tekemään", sanottiin. Ja Karungissa sai talonväki silloin "fiiliä".
-
-Koko Peräpohjassa oli entisaikaan viljan kylväminen aivan yleisesti
-naisten työnä. Talon emäntä, vanha emäntä, taikka talon muori sen
-toimitti, sillä "se oli kohta niinkuin emäntä-ihmisten virka". Kun
-miehet olivat saaneet pellon muokatuksi, tuli emännän vuoro astua
-vakkoineen kynnökselle. Kylvötyötään piti kolarilais-emäntä "niin
-tähellisenä", että sairaanakin meni pellolle siementä heittämään,
-isännän vain astellessa vieressä kantaen kylvövakkaa. Milloin talossa
-ei ollut kylvöön kykenevää naista, pyydettiin naapurista. Kolarin
-Sieppijärvellä oli Kaisa-Kreeta Joona vanha tottunut "kylväjämuori".
-Hän kävi toisissakin taloissa kylvämässä, palaten aina isojen
-tuliaisten kanssa. Samoin Karungin Kukkolan Kourilehdon Matilla-muori
-entiseen aikaan, n. 80 vuotta takaperin, kävi kylvämässä koko
-törmän pellot. Kylän kylväjämuoreja olivat myöskin Tervahaudan vanha
-emäntä, joka Karungin Korpikylän viimeisenä kylvömuorina vuosikymmen
-takaperin kuoli satavuotiaana, sekä Mettävainion Kaisa Ylitorniolla
-ja Vähän-Erkkiiän Pekan-Anna Kaakamossa. Samanlaisia taitavia
-kyiväjämuoreja oli ylhäällä Muoniossakin sekä Kittilässä Ounasjoella.
-Kallon erämaakylässä hoiti kylväjänvirkaa vanha Klaavun ämmi, jonka,
-piti huolehtia koko kylän pelloista. Vielä nytkin näkee jonkun vanhan
-emännän kylvövakkoineen astelevan tuoksuvalla toukopellolla.
-Rovaniemelläkin Tapion Mantereen emäntä mainitsi, että "meän elämässä
-olen ollut mie aina kylvämässä", Kittilän Kaukosessa siementää Sakrilan
-ämmi omat peltonsa, ja Sieppijärvellä useat emännät astelevat äitiensä
-jälkiä.
-
-Entisillä kylväjä-emännillä oli vartavastinen kylvöpuku. Niin oli
-ennen vanhalla Tanon emännällä Kolarin Äkäslompolossa samoin kuin
-hänen äidilläänkin valkea "kampriisipaita", pitkähihainen, alle
-polven ylettyvä, "niinkuin on herroilla nukkumapaita", jonka hän aina
-pisti päällensä, kun astui vakkoineen pellolle. Ja valkean huivin
-eukko sitoi päähänsä. Muulloin ei paitaa käytetty, vaan "piettiin se
-tilalla toishen vuothen, panttiin leiphon aitanorthen". Samoin monella
-muullakin emännällä. Toiset taas käyttivät tavallista valkeaa paitaa.
-Tiina-Kaisa Jaako Kolarissa veti ylleen miehensä puhtaan paidan,
-jotkut pistivät vain vyölleen valkean esiliinan ja sitaisivat päähänsä
-valkearantuisen huivin. Valkeaa ja puhdasta vain piti olla, "ettei
-sihtiä ottanut", oli se sitten vaikka hurstipaita, kuten Ylitornion
-Kainuunkylän kylvömuorilla. Sillä jota valkeampana ja puhtaampana
-kylväjä oli, sitä valkeampaa tuli vilja sekä sitten leipäkin.
-
-Oli hauskaa nähdä, kun keväisillä päiväpaisteisilla toukopelloilla
-emännät ja vanhat muoritkin liikkuivat valkeissa verhoissa. Kun touot
-tehtiin samalla viikolla yht'aikaa kaikissa taloissa, niin "se oli
-kylhäisessä kylässä kaunis nähä, kun emännät oli pellolla valkeassa
-paijassa. Ei ne ennen kolosti pruukanhet kylvää. Mutta nyt ne ovat
-niin mustat mököt, kun kylvävät." Juurista punottu taikka haapalevystä
-taivutettu, kielon vetoinen ymmyrkäinen kylvövakka oli sangasta
-jokaisen "kylvömiehen" kädenmutkassa riippumassa. Naisille se oli
-kyllä raskasta työtä, "kun piti iso vakka käsivarrella kaalata peltoa
-päiväkauen".
-
-Hartaina astelivat valkeat kylväjät toukopellollaan. Toiset tunsivat,
-että "niin se on, niin juuri kun mitä henkeä antais, kun tulee
-vakka käthen". Muutamat, niinkuin Muonion Liikavainion vanha emäntä,
-sanoivat ensimmäistä kourallista heittäessään: "Jeesus siunakhon!"
-taikka Karungin Kukkolan muori: "Jeesus siunahkon, että minun kylvöni
-menestyisi" Turtolan Matinlompolon vanha "äitimuori" taas pyöräytti
-vääntönäverillä peltoon reiän, pannen siihen ensimmäiset siemenet sekä
-lukien Kaivo-Ollilta oppimansa hiirenloitsun, jonka oli "latinalla"
-kirjoittanut raamatun laitaan. Turtolan Orajärven emäntä heitti
-"vastahavon taakseen alta käen" kolme ensi kourallista pitkin pyörtänön
-laitaa ja pellonrajaa sanoen: "Linnuille... hiirille... jäniksille!"
-Sillä "osa se annethin niillekin, ja tytykhön itte kukin osaansa".
-Rovaniemen Lohinivan kylväjä viskasi taakseen katsomatta kourallisensa
-vasemman olan ylitse pyörtänölle sanoen:
-
-    "Siellä on teän osa,
-    älkää koskeko pelthon!"
-
-Viljan sato riippui paljon siitä, miten kylväminen toimitettiin. Vanhat
-näet tiesivät:
-
-    "Joka piopuolella kylvää,
-    se piopuolella leikkaa."
-
-Siementä piti vatkata täysin kourin, sillä vanhoille oli sanottu:
-
-    "Kun täysin kourin viskaa,
-    niin silloin saapi
-    täysin kourin ottaa lyhettäki."
-
-Mutta vaikka olisi täysin kourin kylvänytkin, eivät kaikkien touot
-sittenkään menestyneet samalla tavalla. Toisilla oli näet "käenala"
-paljon parempi ja siunaavampi kuin toisilla, sillä "käenalassa on niin
-suuri merkitys".
-
-Touonpanon loputtua pidettiin talossa puolipäiväinen lepohetki, ja
-paikoin syötiin silloin vasta tehty kylvöjuusto. Emäntä jakoi siitä
-palan jokaiselle, ja kahvia juoden sitä haukattiin. Paikoin syötiin
-"selvä puuro" illalliseksi.
-
-Sitten sai toukopelto jäädä pitkän kesäpäivän kasvatettavaksi. Ja
-Taivaan Herra antoi aurinkonsa paistaa ynnä pilvensä sataa sekä hyville
-että pahoille. Poutakesinä tahtoi viljaa vaivata kuivuus, ja vanhoihin
-viljelyksiin tunkeutui "peltotauti", kiusallinen itsepintainen
-rikkaruoho -- saapunut etelästä Tornionjoen kautta jo Ounasjoelle
-ja Kierinkiinkin --, joka otti isäntävallan pellossa rehottaen niin
-leveästi, ettei leipä noussutkaan. Useasti kulki ukkonen mailla, ja
-oikein kovasta ukoniilestä satoi peltoihin turilaita, isoja mustia
-"nelisnurkkaisia matoja, jokka kulki huonosti keikkaamalla, vaikka
-oli vattanalus täynnä jalkoja niinkuin nisiä". Vanhat tietomiehet
-"kierrättivät" ukonilmaa, ajaen sen käymään syrjäpuolitse. Uimaniemen
-Karuliina-muorikin hyppi lattialla syljeskellen ja manaten ukkosta:
-
-    "Mene vuorhin ja vaarhoin jylmäämhän!
-    Kehtaakkin tulla tänne
-    syntisten paskain päälle jylmäämhän!
-    Mene vuorhin ja vaarhoin,
-    siellä on tilaa jylmätä!"
-
-Silloin kyllä, kun ukkonen liikkui mailla, vilja valmistui nopeammin.
-
-Ahkerasti tarkasteli peltomies kesällä taivaanmerkkejä. Mielissään hän
-oli, jos päivänpalauksen aikana vaarat alkoivat kauniisti sinertää,
-sillä hän tiesi silloin odottaa lämmintä kesää. Mutta jos vaarat
-sinertivät jo ennen päivänpalausta, oli kylmä kesä tulossa. Taivaan
-pilvistä maanukko näki vastaisten tuulien laadun ja suunnan. Ohuet
-hattarapilvet muodostuivat usein "tuulenkouriksi" ja "-kynsiksi".
-Silloin tuulet parhaillaan "riitelivät" taivaalla, ja sen puolen tuuli
-sai ylivallan, mihin käsin kourat viittasivat. Mutta kun pilvien
-punaiset kruunupäät keikahtivat idän puoleen perähankuroilleen,
-seurasi siitä pitkällisiä sateita. Anuntin vanha Pekka Kainuunkylässä
-oli pannut merkille, että kun suvituuli ajoi höyryjä pohjoiseen, niin
-kahdeksan vuorokauden perästä vesi nousi joessa. Tunturimaissa näet
-höyryt roiskahtivat sateena alas, tullen sitten tulvana jokea myöten
-takaisin. Monet muutkin luonnonmerkit olivat vanhalle pellonomistajalle
-tuttuja, luonnonkirjaansa hän luki monesti paremmin kuin painettua
-sanaa. Almanakka oli sentään usealle tuttu kirja. Siitä seurattiin
-"planeettain" liikkeitä, jotka aina merkitsivät ilmojen laatua.
-Niinpä "jos Jupiteeri meni liki aurinkoa, niin tuli kylmä silloin",
-samoin myöskin, "jos Merkkurius oli alimiten tai ylimiten yhessä
-auringon kanssa, tahtoi olla pohjatuuli ja kylmä ilma". Monta kertaa
-kyllä saatiin suuttuen viskata pois koko kirja ja todeta, että "Oulun
-jumala valehtelee".
-
-Vaikka viljapelto olikin varattu taivaanlintujakin vastaan,
-pystytettiin pellonvartijaksi monesti "variksenpöläkkeitä".
-Vaaterökäleistä seipäisiin laitettuina kummituksina ne seisoivat kuin
-pelottavat noitaämmät keskellä leipämaata kädet levällään heilutellen
-raasujaan.
-
-Syyspuoleen, kun aurinko ei enää jaksanut valvoa viljankasvua yli
-öiden, pääsi hallakin hirvittelemään. Toisinaan sentään tuli jo
-kesällä, kun vilja parhaillaan kääri tuppea ja kohta aikoi näyttää
-hiustaan, "tuppihalla" ja turmeli syntyvän tähän, niin että se
-sellaisenaan kuivui kuoreensa ja menetti kasvunsa. Syksy oli kuitenkin
-pelottavampi. Mutta jos elokuu ensikerran taivaalle ilmestyessään heti
-romotti komeana ja täyteläisenä, ei ollut pelkoa hallasta, niinkuin
-silloin, jos se ensiksi näyttäytyi vain "puolirajasta". Piti kyllä
-muistaa, ettei maininnut kuuta oikealla nimellään. Kittilän
-Priita-Stiina Kinisjärvikin aina varoitti lapsia haukkumasta kuuta niin
-kauan kuin pellot olivat leikkaamatta, käskien sanomaan vain
-"Rahkaksi". Silloin ei halla niinkään ahdistellut viljaa. Samoin kielsi
-eukko nimittelemästä tähtiä tähdiksi, "kakaroiksi" kehoitti vain
-sanomaan. Vasta leikkuun loputtua sai sanoa tähdiksi ja kuuksi, sitten
-ei enää ollut vaaraa. Jaakolle, joka etelässä monesti liikkui kylmänä
-miehenä, ei pohjoisessa päivä vielä antanut valtaa, mutta Lauri oli
-jo tunturimaissakin pelottava äijä, sillä varsin usein se päästi
-pakkasen maille. Mutta jos hänkin meni siivosti ohitse ja vei vielä
-Klaarankin hyvästi mukanaan, oli hyvin kuljettu. Vanhakansa tiesikin:
-
-    "Klaaran kun säästyy,
-    kyllä sitten pelto säästyy."
-
-Silloin leipävilja oli saanut rauhassa kasvaa ja tulla "kolmelle
-karvalle", jolloin se oli valmista leikattavaksi, ja "siitä tuli elo
-kuin nisu". Valmistuessaan pääsi vilja ensin "vesimaitojyvälle",
-jolloin sisus jo oli kuoren pituinen, vaikka niin pehmeä, että
-puristettaessa ruiskahti ulos; sitten se tuli "kovalle maitojyvälle",
-niin ettei sisus puristettaessa enää puikahtanutkaan ulos. Ja viimein
-pääsi vilja "verhinsä", saaden punaisia rautuja jyväänsä ja ollen
-valmis sirpille. Jos vielä siitäkin elo sai seisoa pellossa, tuli se
-"kälvinheksi" ja niin kypsäksi, ettei enää pakkanenkaan voinut sille
-mitään. Yhdeksässä viikossa sanovat vanhat ohran toisinaan joutuvan
-valmiiksi, muistelevatpa muutamat muoniolaiset, että leipä olisi joskus
-ennättänyt seitsemässäkin viikossa laarista laariin.
-
-Keskellä Lapin ja Peräpohjan pitkällistä heinäntekoa jouduttiin
-leikkuupellolle. Toisien heiluessa vielä viikatteilleen heinän
-kimpussa, toiset jo alkoivat keikkua sirppi kädessä viljasaralla.
-
-    "Päivän jälkhen Perttulin
-    ei kukaan peltoansa piä,"
-
-oli Kittilän Kyrön ukonkin tietona. Silloin täytyi myöhäisimmänkin jo
-viedä sirppi pellolle, niin että sai
-
-    "Kiukurainen, kaukurainen
-    joka pellon paskantaa."
-
-Vanhat ketterät muorit ja kotiemännät sekä lapset ensiksi joutuivat
-leikkuupellolle, kun muu väki oli heinätöissä, mutta sitten
-kiireen tullessa siirtyivät sirppiin sekä miehet että naiset. Toiset
-kyökyttivät edellä leikaten viljaa lyhteiden osiin, vanhat ukot
-käpsehtivät perässä niitä sitoen. Voitiin myös iltapäivällä toimittaa
-yhteinen sitomistyö. Lyhteiden siteinä käytti ylitorniolainen
-ruisolkia, jotka olivat olleet joulupirtin lattialla. Sitomat
-asetettiin aluksi, 4-9 lyhdettä, kuhilaisiin -- "kolmosille",
-"nelosille", "kuutosille" tai "kaheksisille" -- sekä sitten, kun olivat
-niissä kuivuneet, koottiin pyöreille kykäille sekä pitkäkäisiin
-aumoihin. Sitten myöhemmin on opittu laittelemaan lyhteet pystyille
-vartaille taikka haasioihin, korkeisiin, moniorsisiin "rakennuksiin",
-joita varsinkin Tornion Muonion laaksossa näkee kaikkialla riihien
-luona aina Hettaan asti. Lyhteitä aumaan taikka haasioon pannessaan
-turtoialainen siunasi:
-
-    "Jeesus siunakhon!
-    Hiukka hiiren hamphasen
-    ja somero suolenmukhan!"
-
-Leikkuutyönkin aloitti vanhakansa siunaten. Vanha kolarilaismuori
-sanoi ensi kouralliseen tarttuessaan:
-
-    "Jeesus siunakhon!
-    Vihhaa olkia, äläkä minun käsiäni!"
-
-Kieringissä vanha isäntä itse aloitti leikkuun sanoen:
-
-    "Jeesus siunaa työtäni!"
-
-Ja "se oli niinkuin juhlatilaisuus; kaikki oottivat niin kauvan, sitten
-vasta kumarruit, kun isäntä oli ensin ottanut". Kaukosessa Sakrilan
-vanha muori aloitti leikkuun, eikä kukaan saanut tarttua työhönsä,
-ennenkuin muori oli saanut kokoon muutaman lyhteen. Ensimmäisenä
-leikkuupäivänä lämmitettiin illaksi sauna, palattiin pellolta vähän
-varemmin kuin muina päivinä ja käytiin kylpemässä ja sitten illalla
-pistäydyttiin naapurien töitä katselemassa.
-
-Siunaten alettu työ menestyi hyvin eikä sirppikään koskenut käteen.
-Jos kalvonen leikatessa tuli kipeäksi, hiveltyi, sidottiin siihen
-poronjalasta otettu luunuppinen suoni taikka villalankainen
-hivellysrihma. Kipeytynyttä selkää ja sivuja taas painelivat taitavat
-hierojamuorit. Mutta molkojärveläisen ja kierinkiläisen sivut eivät
-tulleet ensinkään kipeiksi, koska he kolme ensiksi katkaisemaansa
-kortta pistivät vyöhönsä, hameen taikka housujen kauluksen alle. Joskus
-leikkaajat yrittivät kiertää toistaan "saareen", "nälkäsaareen".
-Kaukoselainen huusi silloin:
-
-    "Marru on saaressa,
-    tule auttamhan!"
-
-Leikkuun loppuessa koetettiin myös pitää vara, ettei olisi jouduttu
-viimeisiä korsia katkaisemaan. Viimeisen korren leikkaaja sai
-päivitellä: "Kun minun piti kaikki leikata... Onko ihme, jos minun
-selkäni on kipeä?" Toiset taas ennustivat, että viimeisen viljan ottaja
-jää vielä toisenakin vuonna leikkaamaan. "Sie leikkaat vielä ensi
-vuonnakin!" sanottiin hänelle, Vieläpä leikkuun lopettaja sai
-seuraavana kesänä leikkuun aloittaa.
-
-Sirppiä ei koko leikkuuaikana saanut tuoda pirttiin, sillä silloin
-olisi tullut halla, ja "pakkanen syönyt pellot". Asetettiin sirppi
-vain, jos kartanoon tuotiin, johonkin reikään aitan, tallin taikka
-navetannurkassa. Eikä saanut pellolla koskaan antaa sirppiä toiselle
-kädestä käteen, vaan piti viskata se maahan, josta toinen sai sen
-ottaa. Jotkut teettivät sepällä sirppinsä ponteen pikku renkaan,
-"sammakonpöläkhen", joka leikatessa helisi ja pelotti pois sammakot
-leikkuumiestä säikäyttämästä.
-
-Leikkuun loputtua "sirpit panthin pathan", kuten sanottiin,
-tarkoittaen, että keitettiin "sirppipuuro" ja "piethin pienet
-peihaiset". Muoniolaisemäntä keitti sirppipuuron ensi riihen
-uudisviljasta ja kutsui sitä syömään nekin, jotka olivat palkkaväkenä
-olleet leikkaamassa, "ja ittellisvaimot pi'it sen hyvänä". Sanottiinpa
-hänellekin, joka oli viimeisen korren katkaissut: "Pitää vain
-sirppipuurolle tulla, kun leikkasit viimeisen pellon!" Mutta jos joku
-leikkuuaikana oli sirpillä haavoittanut sormensa, hän "menetti
-sirppipuuronsa". Kalaa ja perunoita oli myös sirppipuuron kanssa
-pöydässä, Kolarissa lisäksi viiliäkin, ja Kaukosessa tasattiin
-"sirppijuusto", ja "se oli leikon loppu".
-
-Kittilässä vietiin sirpit talveksi aittaan. Siitä saatiin arvoituskin;
-
-    "Kesät viuhkaa, vauhkaa,
-    talvet aitanlaarissa makaa!"
-
-Monesti jo leikkuuajan lopulla ankarat jumalanilmat ja pohjoistuulet
-häiritsivät sirppimiestä. Toisinaan nousi pohjoisesta taikka idästä
-pilviäppöjä, paksuja harmaita heuvaleita, jotka kuuron toisensa
-jälkeen ropsivat vettä taikka roiskivat lumiräntää leikkaajain selkään.
-
-    "Äppöjä sataa,
-    pakkanen tulee,
-    leikata pitää,
-    olla Jumalan kanssa kilpasilla,"
-
-sanelivat leikkuumiehet. Jotkut sitoivat porontaljan selkäänsä,
-etteivät hartiat olisi kastuneet.
-
-Monesti olivat karun maan muokkaajien leiväkset niin lopussa, että
-täytyi jo ennakolta kovalla kiireellä ehättää eloa riiheen ja puida
-"nälkäriihi". Käsikivillä ensi hätiin pyöräytettiin viljat ja
-keitettiin nälkäisille vatsoille uutispuuro.
-
-Sitten pitkin syksyä toimitettiin tavallinen riihitseminen. Varstoilla
-puitiin eli tapettiin viljat, joita oli lattialle ladottu "krateihin",
-"ristakoilla" eli "ränsillä" seulottiin oljet pois ja sitten jyväkasa,
-"nisä" eli "riiho", viskattiin "piolla", niin että "seinhäisjyvät"
-erosivat "raihaisjyvistä" ja ruumenista. Lopuksi pohdettiin
-käsipohtimella pöly pois ja seulalla seulottiin "virnhet" erilleen.
-
-Riihiaikana kävivät mökinmuijat, "riihimorsiamet", ainakin Kittilässä,
-isoisten luona riiheltä riihelle, tehden tulen riihen luo, keittäen
-kahvit ja tarjoten sitä juuston kanssa mustille riihimiehille.
-Palkkioksi riihenomistaja antoi eukkojen pussiin jyviä.
-
-Viimeisestä riihestä heitettiin paikoin viimeinen lyhde, parikin,
-puimatta. Latvoja vain rusattiin seinään, niin että enimmät jyvät
-karisivat pois, sitten nostettiin lyhteet takaisin orsille, lyhde
-kumpaankin peräloukkoon. Karunkilainen sanoi niitä "hiirenlyhteiksi",
-tarkoitetuiksi hiirille ruoaksi, "ettei hiiret sitten aittoihin
-tule", ylitorniolainen ja Turtolan mies taas tahtoi, että "hiirikin
-saa joulumurkinan". Sanottiin myös, että lyhteet heitettiin
-"pääsiäisämmiksi"; toinen lyhde oli "pääsiäisämmä", toinen
-"pääsiäisäijä". Lyhteet saivat olla nurkissaan seuraavaan vuoteen,
-kunnes riihi oli puhdistettava uutta puintia varten. Siellä "ne olivat
-niinkuin oottamassa toista viljaa, ettei pääse katkeamhan, jotta anna
-sitä hyvää on seuraavhan vuothen."
-
-Sitten viimeisestä riihestä päästyä tuli "työloppu", ja saatiin
-"varttapuuro", eli "puintipuuro", käsikivillä jauhetusta viljasta
-keitetty puuro. Turtolassa annettiin riihimiehille juustoakin.
-
-Riihestä korjattiin jyvät aitanlaareihin pitämään talonväkeä
-talvikautena leivässä. Siunaten ja varaten ne sinne pantiin. Turtolan
-ukko varisteli hiukan viljaa aitanparren alle hiirille, sanoen:
-
-    "Tämä on teän osa,
-    ja teän pitää tytyä siihen!"
-
-Tepastolompolon vanha emäntä manasi:
-
-    "Hiukka hiiren hampahaseen,
-    kaima kakertajan kurkhun!
-    Kala nielläkses, toinen kottistaakses!
-    Jos kosket, niin kohta kuolet!"
-
-Riihityön päättyessä olivat maanraatajan kaikki kesätyöt ja toimet
-päättyneet. "Maanäiti" oli palkinnut raatajalapsensa: heinät olivat
-suovissa, sauroissa ja ladoissa, nauriit ja perunat kuopassa sekä
-viljat aitanlaareissa. Oli taas päästy siihen aikaan vuodesta, jolloin
-joutuivat
-
-    "Nauriit kuophan,
-    mies sauhaan,
-    ja poro karhakhan."
-
-Ja pellonmuokkaaja sai taas ruveta ennustelemaan syksyn ilmoista
-seuraavan kesän laatua.
-
-
-
-
-Härkinmylly
-
-
-Härkinmylly on vaatimaton erämaan jauhomestari, joka ei milloinkaan
-pyri isoisten valtaväylien varrelle, missä kuohuvat kosket kohisuttavat
-komeita maailmankansan laitteita. Tuntien pienuutensa ja heikon
-voimansa se harmaassa vaatimattomuudessaan tyytyy vain vähäväkisen
-metsäpuron matalaan putoukseen, liittoutuen sen kanssa yhteistoimintaan
-pikku peltoja muokkailevan kiveliön kansan hyödyksi. Maan eteläosissa
-on vuosisatoja kalkutellut härkinmylly kohta jauhanut viimeiset
-viljansa, taikka ainakin siirtynyt omille sydänmailleen. Mutta
-pohjoisessa Lapinkorvessa vanha jauhajavaari vieläkin uskollisesti
-toimittaa virkaansa. Takoen entistä verkkaista tahtiaan, koettaa se
-pysytellä uudenaikaisten etelänhoitojen, rastasmyllyjen ja turpiinien
-rinnalla, jotka jo paikoin täälläkin ylpeästi meluten pilkkaavat vanhaa
-pientä korpimyllyä.
-
-Nähdään täällä vielä myllyjen ikivanhat edeltäjät, käsikivetkin,
-jotka ennen olivat miltei joka talossa, jossakin ulkorakennuksen
-nurkassa taikka keskeneräisessä "voimaamattomassa kehärakennuksessa",
-jopa joskus pitkän pirtinpöydän alapäässä. Entisaikaan kotoinen
-"kinnasmylly" sai olla metsäpuron myllyn ahkerana apulaisena.
-
-Vanhaa jauhajaa ei vaivattu joka tarpeeseen, vaan annettiin pienet
-ja kiireelliset jauhatukset toisten vanhojen toimeksi. Käsikivien
-myllärinä näet oli tavallisesti talon vaari yhdessä muorinsa kanssa.
-
-Toinen kiersi kivenpuusta, navasta, samalla syöttäen myllyään, ja
-toinen sivulla seisoen kyökytti sauvakossa, joka oli kiinnitetty
-napaan. Näin "suuruksen voimalla" -- siitä sanottiin käsikiviä myös
-"suurusmyllyksi" -- monesti pyöräytettiin puurokset, jopa useasti
-leipäjauhotkin.
-
-Päiväkauden saivat vanhat myllärit käyttää kinnasmyllyään, ennenkuin
-tuli eloa yhteenkään ison väen leipomukseen. Kevättalvi, jolloin
-puromylly piti lepoaan, oli ahkerinta pirttimyllyn käyttöaikaa, ja
-silloin vaarit ja muorit saivat vuoronperään kyökyttää sekä navassa
-että sauvakossa.
-
-Kinnasmylly on yksinkertainen laitos, vain lavalle laskettu pieni
-kivipari, jonka käyttövoima lähtee samasta suuruksesta, mikä
-jauhoina varisee kivien ikenistä. Eikä paljoa monimutkaisempi ole
-härkinnyllyhoitokaan, jota käyttää maailman vanhin: väkevä vesi. Vanhan
-aitan näköinen pikku hökkeli, kolme, neljä metriä seiniltään, paria,
-kolmea korkea, on istutettu metsäpuron myötäleeseen, peräpuoli
-työnnettynä purosta johdetun juovan päälle, ovi käännettynä vasten
-törmää. Myllyn perässä, lattiaa korkeammalla, on kivilava noin
-metrisine kivineen, ja kivien yläpuolella jyvätuutti, tori,
-juoksutusruuhineen ja sauvakkoineen. Kivilavan alla, missä vesi
-solisee, seisoo myllyn vahva voimamies, 12-, 18-, 30:kin siipinen
-tukki, härkin, naparaudallaan pysytellen veden rajassa makaavan
-sammakkopenkin "perserauvan" reiässä. Härkkimen yläpäästä käy väkirauta
-ylös alakiven pussin lävitse päällyskiven siiliin, pannen kiven
-kieppumaan, kun putousruuhta myöten syöksyvä vesi pääsee puskemaan
-härkkimen siipiin. Syrjittäin asetetut siivet ovat hiukan kaltot, niin
-että "kun ruuhesta puhaltaa niihin vesi, niin se menee niinkuin
-loovhan, että on pakko lähteä pyörimhän". On myllyssä vielä
-nostotolppa, joka on kiinnitetty sammakkopenkin toiseen päähän, niin
-että sitä kohottamalla nousee koko hoito: sammakkopenkki, härkin ja
-yläkivi.
-
-Väkevien purojen jyrkissä myötäleissä saa myllyn ruuhen eli kynän
-joskus johtaa purosta suoraan myllynhärkkimeen, tarvitsematta sen
-enempiä laitteita. Mutta vähäväkisissä vedenjuoksuissa täytyy rakentaa
-hirsistä ja turpeista tokeita, patoja eli tammia pitkine ruuhineen ja
-tampuloineen. Padon taakse "karkotaan" myllyn jauhatusvesi, joka sitten
-tampulalautaa kohottamalla lasketaan virkatoimeensa.
-
-Näin yksinkertainen laitos on metsäpuron mylly, vesimyllyjen esikoinen.
-Toisinaan se kyhjöttää ypö yksinään kiveliössä, jopa aivan synkässä
-metsäkurussa, jonkun järveen laskevan erämaanjoen suupuolessa.
-Kohisten ja vaahdoten hyppii puro rinnettä alas, käväisee myllyäkin
-jyristämässä, rientäen taas samaa ryöppyä alaspäin. Eikä syksyn
-pimeässä yössä mustassa kurussa kuulu muuta kuin puron kohina ja myllyn
-kalkatus. Mutta usein on myllyn erämaatoverina törmällä pieni pirtti,
-jossa jauhattaja saattaa levähtää, silloin kun mylly on työntouhussa.
-Myllypirttinä on joskus mäenrinteeseen peräseinittäin työnnetty matala
-hökkeli, jonka etuosa ja katto pahaisine savupiippuineen vain kohoaa
-maan pinnalle, joskus pieni hirsikota keskellä permantoa olevine
-tulisijoineen, toisinaan taas tavallinen metsäpirtti makuulavoineen,
-ikkunoineen ja ovinurkkapiiseineen.
-
-Monesti liittyivät kylän ukot yhteistyöhön rakentaen yhteisen
-härkinmyllyn. Niinpä oli Kolarin Venejärven kyläläisillä Venejoen
-Kuusankoskessa yhteismylly, joka jauhoi läpi kesänkin. Kolme taloa,
-Niva, Heikki ja Alatalo, nosti myllyn ikivanhalle myllypaikalle,
-sitten siihen liittyi osamiehiksi Vaattovaara, Kylmämaa, Rautio ja
-Liikamaa, ja kun Alatalo jakautui pojille, saivat hekin myllyosansa,
-niin että lopulta oli härkkimen ympärillä kahdeksan osakasta.
-Yhteisesti pidettiin mylly kunnossa. Keväällä kun tulva oli pudonnut ja
-villivedet painuneet tiehensä, saavuttiin miehissä, mies joka osalta,
-pariksi, kolmeksi päiväksi korjaustöihin: patoa parantelemaan, ruuhta
-paikkaamaan, siipiä uudistamaan sekä kiviä teroittamaan, niin että
-mylly saattoi tervein voimin aloittaa uuden työkautensa. Ja kun entiset
-kivet kuluivat kelvottomiksi, hankittiin miesvoimin uudet. Kittilän
-Kaukosesta saatiin parhaita kiviä, pehmeitä "hiinisyisiä myllytahkoja",
-niin että äijät saattoivat killata:
-
--- Kyllä nyt taas jauhoja lähtee, kun on Kaukosen kivet!
-
-Hyviksi sanottuja kiviä saatiin myöskin Turtolasta, Matinlompolon
-Pallistajasta sekä Ylitornion Tengeliönperältä, Pakisvaarasta.
-
-Vuoron perään oli joka osakkaalla käyttöpäivänsä. "Nihkeimpänä"
-aikana, kun juuri oli saatu uutinen, annettiin osamiehelle vain parin
-päivän jauhatus, ja kahtia jaetulle talolle päivä kummallekin, mutta
-"löyhimpänä" aikana sai myllyä jyrryttää viikonkin. Käyttövuorot
-jaettiin arpomalla. Otettiin yhtämonta tulitikkua kuin oli osakastakin,
-ja tikuista mikä jätettiin "materiksi", mikä katkaistiin lyhyemmäksi,
-mikä taas päästään poltettiin, määräten kullekin järjestyslukunsa.
-Joku otti tikut kouraansa, asettaen niiden päät piiputtamaan
-peukalohangastaan. Siitä sai jokainen ottaa tikkunsa, ja kenelle sattui
-ykköseksi merkitty, hän voitti ensi vuoron. Halutuin oli kuitenkin
-sellainen käyttövuoro, johon sisältyi pyhäpäiväkin, sillä pyhää ei
-päivälaskuissa otettu lukuun, mutta vuoronomistaja sai, jos halusi,
-kietkuttaa myllyä silloinkin.
-
-Samoihin aikoihin, kahdeksankymmentä vuotta sitten, kun Kuusankoskeen
-saatiin kylänmylly, pari Venejärven ukkoa, Nikunmaan Niku ja
-Juhan-Erkki Vettainen, lapinäijien jälkeläinen, rakensivat oman
-yhteismyllynsä pienen Kutujoen suuhun, Venejärven yläpäähän. Hekin
-hankkivat kivet Kaukosesta, ostivat Kaukosen Matti-vainaalta
-tekemättömät kivet, maksaen ruplan kappaleesta, itse takoen ne sitten
-valmiiksi. Hyvän myllyn äijät saivatkin, ja käyttivät sitä aina viikon
-vuorollaan. Korjattuna ja uudistettuna jauhattaa se leipäviljaa
-vieläkin, jopa koko kylällekin, kun kolme, neljä vuotta takaperin suuri
-kevättulva hävitti Kuusankosken vanhan yhteismyllyn. Markka-parin
-tynnyristä maksavat osattomat jauhatuspalkkaa, kun saavat siinä itse
-käyttää viljansa.
-
-Samanlaisia yhteismyllyjä oli monessa muussakin metsäjoessa. Niesajoen
-suussa Kolarissa kävi yhteen aikaan neljä osamyllyä. "Suumyllyä"
-käyttivät Juurakkovaaralaiset, "Jokijalan myllyä" Jokijalan miehet,
-"Saaren myllyn" omistivat Kolarinsaaren Simu, Rautio, Lantto ja
-Tiensuu, ja "Ylinen mylly" oli Luttusen ja Ristimellan yhteishoitoja.
-Kittilän Sirkan, Könkään ja Hossan taloilla, Erkkilällä, Niemelällä,
-Korvalla ja Hossalla oli ennen yhteinen härkinmylly Myllyjoessa.
-
-Mutta yhteismyllyt eivät tahtoneet koskaan pysyä oikein hyvässä
-kunnossa, vaikka joka vuosi miehissä niitä kohennettiinkin.
-Yhteismyllyssä oli "jokainen oma myllärinsä", ja kaikenlaiset tökeröt
-toljakkeet, jotka eivät osanneet laitosta hoitaa, kävivät sitä
-kietkuttamassa, niin että mylly lopulta "linkutti ja hiekkui" ja kivet
-kitkuttivat tylsinä, jopa joskus "perserauvat loppuivat ja härkin
-jauhoi sammakkopenkin päällä". Eikä yhteismyllyssä saanut jauhattaa,
-milloin olisi parhaiten tarvinnut, vaan piti aina odottaa omaa
-vuoroansa, mennä jo illalla myllypirttiin vartomaan ollakseen heti
-valmiina, kun määrätunnilla, aamuyhdeksältä, vuoro vaihtui. Niinpä
-monet ukot rakensivatkin oman pikku hierimensä, jota saivat mielin
-määrin kietkuttaa. Sillä "se on eullinen, kun on ittellä mylly... Sie
-saat siinä itte jauhattaa eläimillekin rehuviljaa, virnhet ja kaikki".
-
-Täten yksinäiset korpimyllyt saivat tovereikseen toisiakin
-samanlaisia harmaita kolkuttajia. Läheiseen, hyvää myötämäkeä
-laskevaan puroon saattoi koko kylä nostaa myllyjänsä, itse kukin oman
-härkkimensä sopivaan nikaraan pitkin joen vartta. Niinpä nähdään
-Kittilän Alakylän tienoilla, Pahtajoen suussa, neljä lähekkäistä
-Alakylän miesten myllyä. Kolarin Vaattojärveen laskevassa, synkässä
-Kenttäojassa kalkuttaa neljä vanhaa "maailmanaikaista" Vaattojärven
-kyläläisten jauhajaa. Ylitorniolla oli vielä vuosikymmen takaperin
-Mustastajärvestä Luomajokeen laskevassa, jyrkässä Myllyojassa
-Kainuunkylän ukoilla toistakymmentä metsänaapperoa, joka talolla oma
-hoitonsa: Kannalan, Maijasen, Lovikan, Mustanjärven, Olkkurin,
-Kuurusen, Anuntin, Tynin, Ajon, Vittikon ja Kiviniemen myllyt, niin
-lähekkäin toisiaan, että vain "syltäkymmenen oli pisin väli". Ja
-Ylitornion Nuotiorannan Liekkaanoja eli Annanoja, joka Reväsjärvestä
-tullen laskee kylän lävitse komean, "viittäkymmentä metriä" korkean
-myötämäen metsänlaidasta Tornionjokeen, oli kuin vartavasten ohjattu
-kylänäijien vesi kivien käyttäjäksi. Puolen kilometrin matkalla oli
-ojassa entisaikoina kokonaista 18 nuotiorantalaisten ja Alkkulan
-ukkojen myllyä: Jurvan, Karkeisen, Tiiperin, Metsävainion, Hirstiön,
-Tonuksen, Pietarin, Yrjänheikin, Ylivainion, Ala-Antin, Yli-Antin,
-Kais-Hannun, Pappilan, Tolpin, Haavikon, Laurin, Ojan ja Pirjetan.
-Myllyjen alapuolella oli vielä nuotiorantalaisilla pieni "veivillä
-käypä, yksiteräinen raamisaha". Monet myllyt olivat niin lähellä
-toisiaan, ettei vesi ehtinyt edellisen ryöpyistä asettua, kun sen jo
-täytyi koota voimansa ja syöksyä toisen ruuhen puristuksiin. Vieläkin
-saa sama Annanoja käyttää kahtatoista härkinhoitoa sekä Jolman ukon
-pärehöylää.
-
-Mainiota myllyojaansa parantelivat nuotiorantalaiset ja Alkkulan
-miehet jo toista sataa vuotta takaperin: menivät ja kuopaisivat
-Reväsjärvestä siihen lähes puolta kilometriä pitkän "kaivoksen", saaden
-siten puroonsa voimaa ja kukin itselleen hyvän myllypaikan. Aikoja
-myöhemmin, sarkajaon jälkeen, aikoivat Armassaaren kylän miehet tehdä
-saman tempun, menivät yöllä ja kalvoivat Reväsjärvestä ojan omalle
-puolelleen, saadakseen hekin vettä neljään, viiteen myllyynsä, jotka
-olivat Koskiojassa, etelään Reväsjärvestä. Mutta nuotiorantalaiset
-pääsivät hätään, ja kaivoksella syntyi tuima temmellys, jossa kanget ja
-ojankaivuaseet heiluivat tappeluaseina. Oikeudessa sitten tuomittiin
-armassaarelaisten kaivos tukittavaksi, ja sanotaan sitä vieläkin
-"Varkhanojaksi".
-
-Syksyllä, lyhyen kesälevon jälkeen, kun riihestä ruvettiin saamaan
-oman pellon eloa, alkoi härkinmyllyjen ahkerin työkausi. Silloin
-kävi myllypurolla, missä useampia härkkimiä oli kieppumassa, yöt,
-päivät, alituinen kohina, jyrinä ja kalkatus. Toiset ukot tulivat
-jyväsäkkeineen, toiset olivat jauhoineen lähdössä, ja kolmansille
-myllyt parhaillaan jauhoivat.
-
-Entisajan äijät kuljettivat eloaan myllyssä puuastioissa, pyöreissä
-"myllytynnyreissä", jotka olivat "ankanmallisia, kupukat keskeltä" sekä
-niin isoja, että vetivät pari tynnyriä. Pohjat vain lyötiin kiinni,
-pari tynnyriä työnnettiin reslaan ja lähdettiin ajaa kolauttamaan
-myllylle.
-
-Yökaudetkin pidettiin myllyä työntouhussa. Tavallisesti jouduttiinkin
-myllyyn iltapäivällä, ja sitten annettiin kivien jyrytä yhteen mittaan,
-kunnes oli jauhatettu koko kuorma. Puurojauhot sai mylly ensi töikseen
-hieraista käyttäjälleen. Piimää, voita, leipää ja suolakalaa oli
-myllymiehellä eväänä, ja heti, kun oli saanut tarpeeksi jauhoja,
-hän keitti myllypirtissä "myllypuuron", tarjoten sitä toisillekin
-myllyttäjille. Hupaisesti kului jauhattajain aika myllypirtissä,
-silloin kun siellä sattui olemaan koolla useampia käyttäjiä. Varsinkin
-pimeinä yökausina, kun päre palaa rätisti piisin pielessä ja ulkoa
-kuului myllynsauvakkojen kalkutus ja kolkutus, vanhat äijät äityivät
-saarnaamaan toinen toistaan kolompia muisteluksia lapinäijistä ja
-lentonoidista, lihatontista, manhonväestä ja äpäristä, köyryistä,
-riettaista ja metsäperkeleistä. Äijien saarnaa kuullessa nuorempia
-jo rupesi vistottamaan, niin etteivät yksin uskaltaneet edes ulkona
-pistäytyä, sati sitten mennä myllyä hoitamaan. Päresoitto kädessä
-siellä kiireesti kaksissa miehin käväistiin.
-
-Mutta monet ikäukot, myllyn ja metsän ja kaikkien haltiain tutut,
-saattoivat kyllä yksinäänkin yökausittain oleskella vanhalla myllyllään
-ja törmän pirtissä, eikä pimeä korpi heitä pelottanut. Puuroa vain ukot
-keittivät pirtin piisissä, pistelivät sitä piimän ja voisilmän kanssa,
-hikoilivat "lavittalla" ja aina väliin kävivät myllyä hoitamassa.
-Tuttua ja rakasta soittoa oli vanhalle myllynkäyttäjälle jauhavan
-kiven jyrinä, johon sauvakko kalkuttaen takoi tahtia. Jo äänestä äijä
-heti kuuli, milloin kivi oli laskettu tarpeeksi "iholle", niin että se
-antoi parhaat jauhonsa, niin hienot, että ne kouraan puristettuina
-"jäivät limpuksi, eivätkä hajonhet kuin hietakakko". Sellaisia olivat
-vain huonon myllyn ja taitamattoman myllärin tuottamat jauhot, joista
-kaiken lisäksi "elonmakukin" oli hävinnyt. Lämpöisessä myllypirtissä
-kuivasi ukko jyvät ennenkuin kaatoi ne myllyntuuttiin. Ja kunnossa hän
-piti kivetkin. Tasateräisillä kivenhakuilla hän nakutteli tylsyneet
-kivet "unellensa", jolloin ne taas hyvästi tarttuivat viljaan. Hartaana
-ukko kaapi jauhokoukulla myllyn jauhaman leipäviljan "lautomelta"
-kokoon, sipaisi linnunsiivellä loputkin, ja leveällä lastalla ajoi
-säkkiin, jonka suun oli oksahaarukalla pingottanut avoimeksi.
-
-Myllynhaltian kanssa ikä-äijät olivat hyviä tuttavuksia. Kolarin ukko
-suostutteli haltiaa, pyydellen:
-
-    "Mene kiville kiekkumhan,
-    että mie hiiniä jauhoja saan!
-    Sulle kivi, mulle jauhot,
-    sulle kova, mulle pehmeä."
-
-Siitä myllytonttu oli mielissään, kiekkui kivillä, jopa joskus
-kiekkuessaan laski lauluksikin. Kuusan Anttikin oli kerran kuullut
-Tepsan myllyssä, Kittilän Kuolajoella, kun haltia lauleli:
-
-    "Lipluta, lelliltä, lellu,
-    lipluta, leikitä, lellu!"
-
-Huoletta voivat ukot heittäytyä pirttiin nukkumaan, sillä haltia kyllä
-tuli ilmoittamaan, milloin myllystä rupesi jauhaminen loppumaan.
-Kurtakkokosken vanhassa myllyssä tuli Kittilän Alakylän Klaavun äijälle
-vanha pikkuturkkinen vaari sanomaan:
-
--- Nouse sie, äijä! Mylly pääsee!
-
-Äijä nousi, kaatoi tuuttiin lisää, pannen jälleen nukkumaan. Vähän ajan
-päästä taas pikkuturkki-vaari tyrkkäsi kylkeen, nykäisipä jalastakin
-ja sanoi:
-
--- Äijä ylös!
-
-Ja mylly oli taaskin sillä rajalla, että oli pudottanut viimeisetkin
-jyvänsä kivensilmään.
-
-Kuusankosken vanhassa yhteismyllyssä oli haltioina kaksi tytärtä. Ne
-kerran tulivat Tuomas-äijää herättämään, puhellen keskenään.
-
--- Pitäis herättää tuo äijä, kun mylly pääsee, toinen sanoi.
-
--- En uskalla, se kirvaa, toinen arveli.
-
-Herättivät kumminkin, ja äijä kirosi, jolloin tyttäret pelästyen
-katosivat.
-
-Mutta uskottomia myllymiehiä ei haltia viitsinyt herätellä, muuten vain
-joskus ilmoitti olemassaolostaan. Niin myllykotaan ilmestyi Muotkan
-Antille kerran vanha ämmä ilkaillen ja kysyen:
-
--- Onko täällä kosoittamista?
-
--- Tuossa on kosoittamista! Antti vastasi, vatkaten tulikekäleellä.
-
-Vanhoilla ukoilla oli tapana myllypirtillä ollessaan aikansa kuluksi
-kiskoa päreitä. Monille äijille oli "myllyreisu oikein pärhen
-kiskontareisu". Myllypuron rantakankaalta vain hakattiin silkosyinen
-petäjä, vietiin kappaleita pirttiin sulamaan, ja sitten pitkin iltaa,
-yötä ja aamua kiskottiin pärettä. Pari, kolme kupoa piti vuorokaudessa
-tulla kasaan. Ne olivat sitten hyviä myllypirtin tuomisia talon
-emäntäväelle. Mutta joku määrä kuivia päreitä piti heittää myllypirtin
-orsille, että "seuraavallekin tulijalle oli aluksi". Jotkut ukot
-kutoivat päreistään ruumen-, olki- ja akanakoreja, muutamat väänsivät
-vitsoista "lehmänperhäisiä", ja pyytöhenkiset miehet kävivät yöllä
-tuohustamassa.
-
-Hyvin täytti virkansa hyvästi laitettu härkinmylly tottuneen
-myllyttäjän hoidossa. Riihikuivaa taikka myllypirtissä kuivattua viljaa
-mylly jauhoi kolme, neljä tynnyriä vuorokaudessa. Pirjetän mylly
-Annanojassa päästi uudekselta kahdeksankin tynnyriä päivän ja yön
-tietämissä, vaikka nyt jo vanhana tyytyykin kolmeen. Myllyssä kyllä
-olikin ennen 8-kortteliset kivet.
-
-Mutta kiveliön harmaa jauhaja oli hyvin herkkä ja oikullinen
-metsäläinen, joka pian oppi tuntemaan hoitajansa. Toisten käsissä se
-hyvälläkin vedellä kävi vetkoon, kitisi ja linkutti, antaen vain vähän
-jauhoja, nekin karkeita kuin hiekka. Mutta toisten hoidossa härkin
-taas pyöri kuin väkkärä tuulessa, kivet soivat eri äänellä, sauvakko
-kalkutti iloisesti tuutin laidassa, ja mylly antoi hyviä jauhoja miltei
-puolta enemmän kuin huonolle käyttäjälleen.
-
-Leipäviljansa härkinmyllyn käyttäjä jauhatti aina kuorinen, sillä
-suurella vaivalla raadettujen pohjoisten peltojen vähäisiä leiväksiä
-ei kannattanut vielä kuorimalla vähennellä. Kun vain elot käytettiin
-muuten hyviksi, lähti niistä kyllä kunnollinen jokapäiväinen leipä,
-jopa hyvä pyhäpäivien rieskakin. Ryyneiksikään ei härkinmyllyssä
-koskaan yritetty kuoria leipäviljaa. Mutta joskus turtolalainen
-rupesi tuhlaamaan ja teki ryynejä -- kirnussa. Pani tavalliseen
-voikirnuun paksun varapohjan sekä asetti pohjan alle vielä kolmannen
-pohjakappaleen, kaasi kirnuun ohria ja survoi ja sysi niitä rautakangen
-rengaspäällä, niin että pölisi. Pohtaen, puhaltaen ja siivellä
-sipoen hän sitten ajoi akanat pois viljasta, saaden hyviä pyhäpäivän
-puuroaineksia. Itselliseukot, Kruutin Kreeta ja Maija-Leena, olivat
-entisaikaan Turtolan Kirkonkylän emäntien ryynimylläreitä. Parin,
-kolmen kapan pusseja he saivat taloista survoakseen, kun uutinen oli
-saatu, taikka suuret pyhäpäivät, kinkerit taikka häät olivat tulossa.
-
-Saivat härkinmyllyt monesti jauhaa leiväksi muutakin kuin puhdasta
-jumalanviljaa. Sattui tulemaan nöyrä vuosi, niin että pelto antoi
-raatajalleen enimmäkseen vain olkia ja akanoita. Silloin survottiin
-petkeleillä olkia isoissa ruuhissa "kalhoiksi", pantiin vähän
-jyväkahuja joukkoon ja jauhatettiin myllyssä. Masentunein mielin
-silloin ukko käytteli myllyään ja söi karkean myllypuuronsa. Ei vanha
-myllykään tuntunut pääsevän oikeaan vauhtiinsa eikä ääneensä: voimakas
-kivien jyrinäkin oli muuttunut väsyneeksi kahisemiseksi.
-
-Sivullisetkin myllyttömät saivat isännän luvalla, sovitusta maksusta
--- kappa tynnyristä -- käyttää härkinmyllyssä viljansa, ja jokainen
-koetti parhaan taitonsa mukaan itse olla myllärinä. Joskus isännät
-ottivat vakituisen ukon yhteismyllyänsä käyttämään.
-
-Sellaisia entisajan mylläreitä oli Kittilässä Sirkan, Könkään ja Hossan
-miesten yhteismyllyssä vanha Mylläri-Aapo. Vanhoja myllynkäyttäjiä
-on myöskin Nuotiorannan Mylly-Pekka, lähes 80-vuotias Pekka Strålberg,
-joka on viisikymmentä vuotta hoitanut Annanojan härkkimiä, useampaakin
-yhtaikaa, pappilankin myllyä kolmen rovastin aikana, saaden palkkaa
-virastaan puoli kappaa tynnyriltä joka härkintä kohden.
-
-Talveen saakka, joskus lähelle joulua, myllyt ahkerasti kietkuttivat,
-kunne puro kokonaan jäätyi, ja härkimenkin niin hyyti ja jääti, ettei
-se enää jaksanut pyöriä. Vain jotkut väkevät purot pysyivat sulina yli
-talven ja käyttivät myllyään. Talvi olikin härkinmyllyn levon aikaa.
-Silloin se metsäkurussaan kyhjötti kuin kontio paksun lumen peitossa,
-härkinhoitokin kokonaan vahvan jääkerroksen sisässä. Muorit ja vaarit
-saivat taas ruveta vanhaa kinnasmyllyänsä pyörittämään, jos talon
-syksyllä käytetyt jauhot rupesivat loppumaan.
-
-Mutta kun tuli kevät, hanget sulivat ja metsäpuro ryskäytti
-jääpeitteensä pois ja keväisin voimin alkoi hurjana temmeltää
-myötäleessään, heräsi härkinmyllykin, yhtyen virran keväiseen menoon.
-Väkkäränä alkoi härkin kieppua, niin että kivet ihan mieletönnä
-ulvoivat ja sauvakko takoi kuin vimmattu täysin voimin. Vanha
-haltiaäijäkin nousi piilostaan ja kivillä kiekkuen alkoi iloisesti
-laulella. Myllyttäjä-äijätkin olivat kuin nuortuneet. Ketterästi he
-kepsuttelivat myllyllä edestakaisin, keveästi keikahteli jyväpussi,
-ja kiven ikenistä lämpimiltään saaduista jauhoista keitetty,
-voisilmäinen myllypuuro maistui entistään makeammalta.
-
-
-
-
-Kesäkentällä
-
-
-Pitkän pimeän talvikautensa saa navettakunta kytkyt kaulassa seisoa yöt
-päivät seinän ja "loorin" välissä, jauhaen eteen työnnettyjä eväitään,
-hauteita, olkia ja jänkäheinää -- entisaikaan apatettiin karjaa
-myöskin ihmislannasta keitetyllä hauteella --, antaen hoitajalleen
-korvaukseksi maitoa sekä kymmenin kuormin "sontalimppuja" pitkin
-hankien peittämää peltokenttää, vieläpä ison limppukasan navetan
-taaksekin.
-
-Mutta suven tullen saa sarvikansa jättää talvisen asuntonsa koko
-kesäkaudeksi ja muuttaa kesämajoilleen. Miltei joka talon karjakunnalla
-on oma kesänavettansa peltojen takana, kiveliön veräjillä. Se
-on matala neliömäiselle pohjalle rakennettu hirsimaja, jonka laajan
-kartiokaton huipusta kohoaa puinen ilmatorvi. Sisustus on hyvin
-yksinkertainen, niinkuin ainakin vaatimattomien eläjien kesäasunnossa.
-Alustana on useinkin vain maapermanto, päällyksenä ilmatorveen päättyvä
-vesikatto, parret sivuseinien vieressä ja ainoana ikkunana peräseinän
-sontaluukku. Mutta navetan luota alkaa heti metsien, lehtojen,
-vaarojen ja jänkien valtakunta, jossa kesäasukkaat saavat mielinmäärin
-kuljeskella etsien ruokapaikkoja, kalistella kellojaan, ammua ja möyriä
-ja pitää muuta kesäniloa, kunhan vain illan tullen muistavat keikutella
-kesämajan veräjille vartomaan hoitajiansa. Sinne saapuvatkin emännät
-lypsinastioineen ja tuomisineen, kytkevät metsänkävijät navettaan,
-jossa toimitetaan lypsäminen ja iltajuottelu. Pimeässä asunnossaan saa
-karja rauhallisen yölevon, syöpäläinenkään ei siellä kovin kiusaa, kun
-vielä ilmatorvikin laittaa vetoa. Aamulla taas käyvät naiset karjan
-lypsämässä ja laskemassa laitumelle.
-
-Karjan kesämajoilla asuessa saa talvinavetta olla vapaana tuulettumassa
-seuraavaa talvikautta varten. Mutta rajaväylän varrella, Ylitorniolla,
-Turtolassa ja Kolarissa, on monen talon tapana, kun lehmät on saatu
-kesämajoille, itse muuttaa kesäasunnolle -- lehmien talvisuojaan.
-Navetta vain pestään ja siistitään, jopa paikoin parsien väliseinät
-ja aperuuhet korjataan pois, seinät ja katto valkaistaan kalkilla,
-ikkunoihin asetetaan verhot, pöytä raheineen tuodaan seinän viereen
-ja ruoka keitetään navetan muuriin laitetussa hellahoidossa taikka
-piisissä. Viileässä, pieni-ikkunaisessa karjanasunnossa onkin
-helteisenä kesäpäivänä paljon raittiimpi oleskella kuin avarassa
-kuumassa pirtissä, johon aurinko paahtaa isojen ikkunain täydeltä.
-Yöksi siirrytään levähtämään aittoihin ja luhteihin.
-
-Tällainen on Peräpohjan karjan kesänvietto aina Kolarin ja Kittilän
-maita myöten.
-
-Mutta toisinaan ei karjan kesämajaa ole nostettukaan kiveliön portille
-metsän ja viljelyksen rajamerkiksi, vaan on se rakennettu itse
-kiveliöön, keskelle karjan käyntimaita, parin, kolmenkin neljänneksen
-päähän ihmisten asuinsijoilta. Varsinkin Ylitorniolla on monilla
-taloilla kesäkenttänsä eli karjakenttänsä viljelyksiä ja peltoja
-rajoittavien metsäisten vaarojen itäisillä, korkeilla takamailla,
-ja samoin muutamilla Karungin ja Turtolankin taloilla. Tavallisesti
-ovat saman kylän talot rakentaneet metsänavettansakin yksille maille
-lähekkäin toisiansa, joskus samalle kentälle naapureiksi, niin että
-kiveliöön on syntynyt samanlainen pikkuinen metsäkylä navettoineen,
-pirtteineen ja maitoaittoineen kuin Pohjanlahden rantaruotsalaisilla
-on takamaillaan. Tällainen, Alkkulan kymmenkunnan talon karjakylä
-on Reväsvaaran takaisessa kiveliössä. Kaulirannan Vanhaisella,
-Antinmaalla, Kokkolalla ja Tuomaalla on yhteinen pieni kesäkenttänsä
-Suolamaan kankaalla Ison-Himovaaran takalistolla. Kainuunkylän
-muutamilla taloilla on sellainen Luomajoen rannalla. Paloisten taloilla
-oli ennen monet kesäkenttänsä Kiimavaarassa, ja Sakarinlaessa oli
-kiviniemeläisten karjakenttä.
-
-Toukokuun lopulla kesä ennättää nousta jo Peräpohjaankin, avaten
-navetan ovet karjalle ja valmistaen laitumet ja metsämaat ottamaan
-vastaan jokakesäisiä vieraitaan.
-
-Entisillä emännillä oli suuri huoli silloin, kun karja oli ensi
-kerran päästettävä navetasta kesälaitumilleen, sillä navettakunta oli
-talvikauden saanut olla emännän ja kartanonhaltian hyvissä hoidoissa,
-mutta nyt se oli laskettava kiveliöön metsäkunnan armoille. Ja koko
-metsähän sekä metsäkansa oli tavallisesti vihamielinen kyläkansalle ja
-kaikelle, mikä kylään kuului. Siksi emännän piti monin tavoin varata
-karjansakin metsää ja sen tuhoa vastaan. Jo laskiaisena hän varoi
-antamasta väelleen karjanviljaa, etteivät kesällä syöpäläiset söisi
-lehmiä, ja navetan hän sulki jo päivänäöllä, että metsäkin kesällä
-laskisi karjan aina aikaisin iltalypsylle. Ja laskiaisvellistä emäntä
-leipoi "kakon", jota keitti vellipadassa, kuivasi sen "muurinhalsilla",
-sitten vei talteen aittaan siemenvilja-astiaan, jossa lehmänkellokin
-oli talvikorjuussa. Pääsiäisaamuna emäntä sitoi kellon lehmän kaulaan,
-mursi puolet laskiaiskakosta, hakkasi puukolla sen murusiksi, pani
-sekaan jyviä sekä kolme hypeellistä tuhkaa kolmelta kotiliedeltä,
-sitten pivostaan syötti joka lehmälle, sanoen:
-
-    "Tule aikaisin kotia,
-    tähän taltion ja kartanhon!"
-
-Erkinpäivän tienoissa laskettiin karja navetasta, ja silloin tehtiin
-viimeiset, kaikkein tärkeimmät varaukset. Maanantaina ei kyllä saanut
-karjan laskua toimittaa, koska se "ei ollut kuin koiran tappopäivä"
-ja "fanginpäivä", vieläpä "ennen vanhaan Ruottissa hirttopäivä".
-Karjaa laskettaessa piti joskus talon isännänkin olla toimessa, mutta
-metsän tavat tunteva vanha emäntä oli päätietäjänä -- ellei emäntäkään
-kyennyt, täytyi kutsua joku taitava tietäjämuori apulaiseksi.
-Virsikirja ja tulisoitto kädessä kiersi emäntä navetan veisaten:
-
-    "Armon liiton enkel,
-    Herra! hyvill' hengill',
-    Vartioillas meit' varjele,
-    Torju päältäm perkele."
-
-Kytkyen "perhäinen" asetettiin navetan kynnyksen sisäpuolelle ja
-rautakanki ulkopuolelle -- Ylitornion Ala-Antissa oli talon ukko itse
-niitä laittelemassa -- sekä palava taulakappale rautakangen viereen.
-Rautakankea asetettaessa sanottiin:
-
-    "Olkhon niin kova maa jalkaisi alla,
-    niinkuin on se, jonka yli menet!"
-
-Sitten joka lehmälle annettiin laskiaiskakkoa, tervattiin niiden
-suuhoito ja karja laskettiin ulos. Muurahaispesää vain vatkattiin
-lapiolla jälkeen pitkin navetan lattiaa, sanoen:
-
-    "Niin monta kuin tuossa on muurahaista,
-    olkhon kesällä karjalla kothinajajaa!"
-
-Keskellä pihamaata oli heinä-ämpäri, jonka pohjalle oli kätketty kaikki
-talon avaimet. Kun lehmät kokoontuivat nuuskimaan ämpäriä, kiersi
-emäntä, kantaen käsissään hehkuvia "koijukekäleitä", kolme kertaa
-koko karjan, asetti sitten kekäleet ristiin kujan laitaan ja lähti
-astumaan lehmäin edellä metsäveräjälle, eikä kukaan saanut ajaa karjaa.
-Laskiessaan lehmiä veräjästä emäntä saneli:
-
-    "Mettän Ukko, mettän Akka,
-    mettän kultainen kuningas,
-    ota oksa pihlajainen
-    sujuta suvikuntainen,
-    sio koiraa kaksi kiinni
-    kultaisilla viljoilla,
-    läpi luun, läpi laan,
-    läpi kahen leukaluun,
-    ettei mettän kuningas
-    koske minun eläimiini."
-
-Mutta Marjosaaren Keisun muori luki jo navetan edessä metsän manauksen:
-
-    "Mettän muori, mettän Vaari,
-    mettän kultainen kuningas,
-    älä roiski roimahäntiä,
-    äläkä paritta paskasääriä!
-    Kätke kyntes karvoihisi,
-    hamphat ikenhisi!
-    Maa yhteinen, ruoka erittäin!"
-
-Ylitornion Vittikolla itse talon vanha vaari toimitti karjanlaskun,
-meni metsäveräjälle ja siellä, karjan lähdettyä kiveliötä kiertämään,
-lankesi polvilleen maahan ja kumarrellen metsään päin teki metsänvaarin
-kanssa salaisia liittoja, joita ei kukaan saanut olla kuulemassa.
-
-Sitten kun karja näin varattuna oli omin päin muutaman päivän käynyt
-kotimetsää, voitiin se jo viedä kaukametsäänkin kesäkentän laitumille.
-Kaulirantalaiset menivät Suolamaan metsäkentälle tavallisesti kesäkuun
-ensi päivänä, jolloin kesä jo rupesi olemaan parhaassa alussaan ja
-kiveliökin saattoi tarjota karjakannalle vapaan elatuksen.
-
-Karjanhoitajina seurasi metsämaahan useinkin talon vanha emäntä,
-jopa toisinaan isäntäkin liittyi emännän matkaan, taikka talon miniä
-perheineen, taikka palkattiin joku mökin eukko sinne "kenttävaimoksi".
-Niinpä olivat Suolamaan metsäkylän asukkaina muuanna kesänä Kohkolan
-vanhat, emäntä ja isäntä, Antinmaan vanhat, Mäen Alpiina lapsineen
-Tuomaan talosta sekä Toolasen Kaija, joka jo toistakymmentä kesää
-oli ollut Vanhaisen kenttävaimona hoitamassa parikymmenlukuista
-karjaa. Parissa pienessä karjapirtissä kenttäläiset asuivat, toisessa
-Antinmaalaiset ja Mäen Alpiina, toisessa Kohkolan vanhat ja Toolasen
-Kaija, ja neljän talon puolisatainen karja vietti yönsä kolmessa isossa
-navetassa: Vanhaisella ja Kokkolalla oli kummallakin oma navettansa,
-Antinmaalla ja Tuomaalla yhteinen.
-
-Hyvin yksinkertainen on kiveliön karjapirtti, eikä suinkaan niin
-kansallisen kodikkaaksi laitettu kuin rantaruotsalaisten hauskat
-"fäbodat". Pieni piisi vain ovinurkassa, pöytä ikkunan edessä,
-pari vanhaa sänkyä nurkkapuolissaan, seinällä joku hyllylauta
-virsikirjoineen ja Laestadiuksen postilloineen sekä kahvimyllyineen ja
--kuppeineen, piisin otsalla kahvipoltin, piisissä musta kahvipannu ja
-keittokattila, lattialla joku jakkara, rikkinäinen tuoli ja piisin
-vieressä puukasa. Ikkunoissa on puoliverhot, ja seinät päällystetyt
-joskus sanomalehtipaperilla. Pirtin edessä on pieni porstua talon
-tavaroineen, ja sen perässä pikku koppero kirnua ja maitoastioita
-varten. -- Pihan takana ovat kentän maitoaitat ja kellarit, joka
-talolla omansa, sivulla leveät matalat navettahoidot, ja aittain takana
-kentällä isot karjamuurit sekä savuavat tulisijat, joiden vieressä
-vasikat, nuorukaiset ja muut joutilaat iltakausina seisoskelevat räkkää
-paossa. Syrjimpänä metsän reunassa kyhjöttää pieni nokiotsainen sauna,
-jota ilman ei kesäkentänkään asukas voi kiveliössään tulla toimeen.
-
-Neljänneksen, parin päässä käy karja kiveliössä, ja illalla, kuuden,
-seitsemän tienoissa se palaa kotikentälleen. Mutta milloin karja ei
-rupea ajalleen saapumaan, käyvät kenttäukot apulaispoikineen sitä
-kiirehtimässä. Illalla on kentällä koko elämä ja monenlainen mekastus,
-kun monikymmenlukuinen karja saapuu ammuen, möyrien ja kellojaan
-kalkatellen. Siinä on monennimistä maitomuoria: Haluna, Helmiä, Ihana,
-Kastina, Omena, Viikuna, Huhtikki, Mustikki, Maatikki, Mielikki,
-Lumikki, Lemmikki, Lystikki, Siistikki, Kaunikki, Kyllikki, Tiistikki,
-Tuorikki. Mansikka, Liinapää, Punakorva, Mustakorva, Palmu, Puhuu,
-Seiju, Säily, Ilo, Lykky, Lahja, Perjo, Kirjo, Hertta, Vappu, Santeri,
-Tähti, Onnentähti, Kukka, Elämänkukka, Onnenkukka, Hillankukka,
-Ruusunkukka, Alleruusu, Finneruusu, Kultaruusu, Kultakaula, Kultavilja,
-Kultasilmä, Kruunu, Hertinna, Kreivinna, Minerva, Äpyli ja Rakkaus.
-Navettaan kytketään karja lypsettäväksi, annetaan eteen juomaa ja
-tuoresta kauraa, jota varta vasten on kentän viereen pikku peltoon
-kylvetty karjan ilta- ja aamuannoksiksi, "palkaksi, että lehmät
-paremmin tulisit mettästä".
-
-Mutta "laiska puulaaki", nuoret vasikat ja varhain poikivat lehmät,
-jotka ovat niin "röntynhet", etteivät jaksa muun karjan mukana
-kuljeskella kiveliöissä ja rämpiä jänkiä, oleskelevat vain läheisillä
-ahoilla ja kenttävainioilla pirttiväen huolehdittavina. Kun sitten
-lehmä sattuu poikimaan, pitää emännän siunata se kiertäen päresoitolla
-kolme kertaa ristiluitten, häntäluun ja kupeitten kautta lukien
-"Herran-siunauksen" ja "Isä-meidän" ja tehdä karrella risti
-peräpuoleen, vetäistä joka tuumesta kolme kertaa maahan maahiaisen ja
-muiden osa ja sanoa:
-
-    "Siin' on maahiaiselle,
-    siin' on kathensilmhän,
-    siin' on onnenrenkhaseen!"
-
-Sitten pitää lypsää korvan täysi vasikalle ensi annokseksi, vasta sen
-jälkeen ottaa oma osansa. Kolmannella juotolla emäntä antaa vasikalle
-nimen ja kopauttaa juomakupilla otsaan sanoen:
-
-    "Siin' on sulle nimi!"
-
-Kenttäemännän pitää osata hoitaa lehmien pienet sairaudetkin, joita
-aina silloin tällöin sattuu, milloin metsän tuottamina, milloin
-pahansuovien ihmisten lähettäminä. Jos kulo ajetuttaa lehmän tuumet,
-niin että niistä vain tulee "kuria", etsitään vanhan lasturantteen
-pohjalta maan rajasta kolme tikkua joka tuumelle, lypsetään niihin
-maitoa ja peitetään tikut takaisin samaan paikkaan, paistetaan tuumia
-vielä vanhalla messingillä, tervalla ja voilla ja sidotaan lehmän
-kaulaan oikein paikatut, vanhat "prakut". Verta lypsävän lehmän maitoa
-pitää viedä salaa saunan kiukaaseen, ja kun lehmä pudottaa märepalansa,
-tehdään heinistä, sammalista ja lehmän vasemman lavan karvoista
-märepallukka, työnnetään se elukan poskeen ja sanotaan:
-
-    "Syö, paarna, tuota,
-    niin kauan kuin löyät oman palasi!"
-
-Mutta kun metsä ottaa lehmän haltuunsa ja peittää, niin ettei sitä
-kukaan löydä, vaikka elukka saattaa olla ihan lähelläkin vain petäjää
-kiertämässä, täytyy turvautua tietomiehen apuun.
-
-Hupaisesti kuluu kesäinen aika metsäkentällä. Ukkonenkaan ei sattunut
-panemaan lehmiä keväällä talvinavettaan, eikä ensimmäinen kesän
-vesisade tullut etelätuulella, jolloin maito olisi mennyt etelään, ja
-siten on saatu hyvä lypsykesä. Karja antaa maitoa, ja emännät kirnuavat
-voita kerran toisensa perästä -- ennen hapatettiin maito "fiiliksi"
-ja kirnuttiin siitä voita, mutta jo pari vuosikymmentä on osattu käyttää
-"meijeriä", separaattoria. Kotolaiset käyvät pari kertaa viikossa
-noutamassa voita ja piimää, tuoden samalla metsän asukkaille kotoisia
-eväitä sekä kahvia ja tupakkaa.
-
-Joutoaikojen välitöinä tekevät kenttäläiset kymmenittäin luutia,
-vispilöitä ja vastoja, suorivat lehtiä ja taittelevat niitä suuriin
-suoviin, käyvät marja-aikoina läheisiltä jängiltä ja vuomilta
-poimimassa hilloja kotiinkin vietäviksi, vieläpä hoitelevat kentän
-pieniä perunapeltoja, joista jo heinäkuun lopulla saavat mieluista
-ruoanlisää. Pyhäpäivä on metsäkentällä suuri levon ja rauhan päivä. Ei
-kuulu edes kaukaista kirkonkellojen kumahtelua, karja vain soittaa
-huomenkelloa ja härkä vetäisee aamuvirren, varikset pitävät saarnaansa,
-punakalottinen palokärki vastaa kankaalta lukkarina luikaten, ja
-metsän lukemattomat lintuset laulavat kiitosvirsiä sekä tuhannet
-hyönteiset surisevat ja pörisevät seurakuntana. Hiljainen tuuli humisee
-kankaan punoittavassa männikössä ja kiitää yli pyhäisessä autereessa
-värisevän kiveliön, ja kaiken yllä kaartuu korkea sininen taivas.
-Metsäpirtin kansakin, toimitettuaan aamuaskareensa, istuu asunnossaan
-viettäen sunnuntailepoa. Vanhat isännät ja emännät veisaavat virsiä,
-ja joku lukee postillasta päivän saarnan, jota toiset ristissä käsin
-kuuntelevat. Hiljainen hartaus täyttää kiveliön pirtin, ja koko
-ympäristö yhtyy täydestä sydämestään saarnan loppuhuokaisuun:
-
-"Vaella niin vakaisesti elämän tiellä, ettei Kristuksen nimi tulisi
-sinun tähtes pilkatuksi pakanain seassa. Ja koska sinä viimein tulet
-siihen templiin, kussa sinä saat iankaikkisesti rukoilla ja palvella
-Jumalata, niin seiso alimmaisessa siassa, siihen asti, että se suuri
-Herra, joka sinua kutsunut on ihmeelliseen valkeuteen, sanoo
-sinulle: ystäväni, astu ylemmäksi, niin tapahtuu sinulle kunnia
-taivaanvaltakunnassa. Amen."
-
-Kirkkaina pyhäpäivinä tulee toisinaan kyläläisiä vieraisiin
-metsäläisten pikku pirteille, ja pirtti tarjoo vierailleen, mitä
-pirtillä on: kahvia, voita, leipää ja viiliä.
-
-Ja tyyninä kesäiltoina kajahtelee heleästi yli kiveliöiden, kun
-Antinmaan ämmi kentän lähivaaralta karjaansa kutsuen huijauttelee:
-
-    "Tprui, tprui, tprui, tpruui!
-    Tulkaa pois, paarnat, tulkaa,
-    tulkaa pois, kultaisen, tulkaa!"
-
-Syksypuoleen asti viipyy pikkupirtin asukas karjakuntineen
-kesäkentällään. Kylä tekee heinänsä, leikkaa leipäviljansa, syö
-karjakentässä tehdyt sirppijuustonsa ja tuo uudisleipää
-metsäpirtillekin, ja karjakansa yhä asustaa metsänväen armoilla. Mutta
-kun yö rupeaa tulemaan kovin pitkäksi ja pimeäksi ja metsäkin alkaa
-vieroksua kylänväkeä, käyden yhä kitsaammaksi ja tylymmäksi, palataan
-kaikkine hoitoineen kotoisiin turviin. Syyskuun ensimmäinen päivä,
-armottoman syksyn alku, on Suolamaan kansan vanha muuttopäivä. Silloin
-heitetään pienet pirtit ja koko metsäkenttä kiveliön hoiviin, tavarat
-ahdetaan rattaille ja karja ajetaan Ison-Himovaaran suurta metsäistä
-myötälettä alas jokilaaksoon ja kotikartanoon, tutuille kotipihasille.
-
-Kotivainioilla ja lähiniityillä saa karja sitten kuljeskella syksyiset
-päivänsä ja yökautensa oleskella talvinavetan vanhassa tutussa
-hinkalossa jauhaen märepalaansa sekä muistellen metsäkentän kirkkaita
-kesäpäiviä.
-
-
-
-
-Painajainen
-
-
-Tämän rienaajan tuntee kyllä, ainakin nimeltään, koko Suomen
-vanhakansa, tämän salakähmäisen yökyöpelin, joka pelehtii kristikansan
-navetoissa ja talleissa, jopa toisinaan kehtaa käydä kristityn
-ihmisenkin kimppuun. Jo muinaisista ajoista on painajainen tunnettu,
-ja yhtä kauan on Suomen kansa hyökkäillyt sen kimppuun entisten isien
-hengessä ja opeissa, milloin puukoin ja pyssyin, milloin taas ankaran
-sanan avulla, jopa lopuksi ristillä ja jumalansanallakin.
-
-Kaukaiseen Lapinkorpeenkin on painajainen osannut. Samana kammottuna
-kyöpelinä esiintyy se täälläkin ja samaa ikuista taistelua polvi
-polvelta on käyty sitä vastaan. Ja täällä, suurien kiveliöiden ja
-pitkän talviyön maassa, öinen rienaaja on "vasittu olija vieläkin".
-
-Vanha kiveliön asukas tietää kyllä, mitä lähtöä on tämä arka olio,
-jonka pitää vain pimeydessä, kaiken ristirahvaan nukkuessa, olla
-liikkeellä. Painajaisen pahna on monenlainen.
-
-Useasti ovat painajaiset kastamattomien, metsään vatkattujen,
-salattujen ja murhattujen lasten sieluja, "äpäriä", jotka toisinaan
-kiveliöissäkin pimeinä öinä nälkäänsä ja alastomuuttaan valittaen
-kamalasti rääkkyvät ja uikuttavat. On joskus kuultu öisestä metsästä
-surkeaa huutoa:
-
-    "Isä kenkää, äiti sukkaa,
-    hako jalkaan pistää!"
-
-Tällaisten hylättyjen kiveliön raukkojen sielut tulevat toisinaan
-painajaisina kyläpaikkoihin etsimään pyhän kasteen saaneelta kansalta
-lepoa ja apua. Samoin myöskin kesken saatujen, metsään taikka muualle
-siunaamattomaan maahan heitettyjen lasten heikkojen turvattomien
-sieluraukkojen täytyy liikkua painajaisinakin. Monet vanhat ihmiset
-ovat joutuneet lapsipainajaisen kiusattavaksi. Niinpä Mattilan
-Karuliinaakin Muoniossa tuli kerran painamaan pieni "oikein
-traasuinen poika-sikiö", joka katosi vasta sitten, kun Karuliina sai
-sanotuksi:
-
-    "Jesus siunakhon minua,
-    ja pahat pois matkoihinsa!"
-
-Kittilän Sirkan eukkoa niinikään rasitti pikkuinen sikiö, jonka eukko
-otti kiinni, kysyen: "Mikä sie olet?" Ja se oli siunaamaton, pois
-heitetty lapsi, jonka osana oli "lentää ja tehä pahaa ihmisille".
-
-Monesti myöskin uskottomana kuolleen ihmisen "rauhaton sielu eli
-henki" paneutuu painajaiseksi, tulee kyliin ja laskeutuu navettaan
-lehmän selkään lepäämään taikka menee talliin hevosella ratsastamaan,
-uskaltaapa pirttiinkin ahdistamaan nukkujaa. Monta kertaa onkin nähty,
-kun on pimeässä menty navettaan, "ihmisen mallisen" kyöpelin keikkuvan
-lehmän selässä. Rauhattomalla, vaivatulla sielulla "on somempi
-siinä viettää aikaansa kuin aina olla liikkeellä, ja siinäkin ottaa
-synneissään helpponsa". Kittilässäkin muuan "isäntä-raukka" kävi aina
-öisin hevosellaan ratsastamassa, niin että elukka oli aamulla valkeassa
-vaahdossa. Kerran meni renki yöllä talliin ja näki isännän kahdareisin
-istuvan hevosen selässä. Renki karjaisi:
-
--- Sinäkö, perkele, tääll' olet, vaikka olet kuollut?
-
-Isäntä-raukka lähti laukkomaan kirkkomaata kohden ja renki perässä
-manaten:
-
--- Kyllä mie sinut, kun sie, rietas, kuollut olet...
-
-Isäntä katosi arkkuunsa, mutta renki avasi arkun ja roivasi ruumiin
-suulleen, pistipä vielä suuren puukon sen lävitse. Eikä mies enää
-tullut kiusaamaan hevosta.
-
-Eläväkin ihminen saattaa tulla painajaiseksi. Varsinkin "vaimonpuoli,
-kun se ajattelee miehen päälle, että hänen pitäis tuo saaha, tulee
-painamhan yöllä". Mutta kun mies panee peitteekseen naisen hameen
-taikka vyöliinan, ei painajaisnainen rohkene tulla kiusaamaan. Muonion
-Kutunivan isäntää, kun hän nukkui yksinään, painajainen aina vaivasi,
-mutta kun hän makasi emäntänsä selän takana, ei rienaaja uskaltanut
-yrittääkään. Saattaa myöskin mies tulla naista ahdistamaan. Vanha
-Posti-Iisko köppänäkin Kolarissa tuli kerran kiusaamaan Koivuniemen
-muoria, niin että "oli niinkuin liekissä koko huone", eikä muori voinut
-edes isoa varvastaankaan liikuttaa, sati sitten antaa ääntä, että olisi
-saanut painajaisen pakenemaan.
-
-Maahiaisen tyttäretkin rupeavat joskus miehen painajaiseksi.
-Tepastollakin muuatta miestä kiusasi öisin naisenhaamu, joka tuli
-pirttiin seinän lävitse poranreiästä. Viimein mies vuoli tapin, ja kun
-painajainen taas tuli, iski mies tapin seinään. Silloin ilmestyi
-tyttöihminen sängyn viereen seisomaan. Mies otti tyttären piiaksensa,
-jopa lopulta emännäkseen ja sai hänen kanssaan neljä lasta. Mutta
-kerran mies vetäisi tapin seinästä, sanoen:
-
--- Tuosta reiästä sie olet tullut.
-
--- Olisit antanut nytkin sen olla liikuttamatta! eukko karjaisi ja
-katosi reiän kautta ikiteilleen.
-
-Mutta miltei useimmin esiintyy painajaisena "kaikkein kelvottomus
-Riethan enkeleistä", jonka joku pahanelkinen ihminen on ottanut
-apulaisekseen. Kateus ja pahansuopaisuus, viha ja kostonhimo saattavat
-ihmisen turvautumaan Riettaaseen. Omia aikojaan ei kelvoton Rietaskaan
-kehtaa puuttua painajaisen öisiin töihin, eikä hänellä yksinään ole
-siihen voimaakaan, mutta kristityn ihmisen yhtiömiehenä hän kyllä voi
-ja mielellään rupeaa rienaamaan sekä menee, minne vain lähetetään.
-Riettaan osamiehenä ei kyllä ole turvallista olla. Siinä virassa
-saattaa helposti käydä niinkuin eräälle Kieringin emännälle pannessaan
-painajaisen naapuritalon navettaan. Molko-äijä antoi rienaajalle kyydin
-takaisin, ja silloin Rietas painoi lähettäjänsä, joka juuri oli navetan
-muuripataa pesemässä, päälleen kattilaan, niin ettei hän muiden avutta
-päässyt sieltä ylös.
-
-Yö on pelottavan painajaisen paras toiminta-aika. Silloin vain
-saattavat äpärien ja muiden vainajien sielut olla liikkeellä, ja
-ainoastaan pimeyden turvissa uskaltaa kateuden ja kostonhimon nostama,
-arka yökyöpeli salakähmäisesti hiipiä retkillään. Mutta valon
-ilmestyessä täytyy vainajien paeta, ja Rietaskin silloin säikähtää
-sekä suurena pelkurina menee kiireesti piiloon. Valon kadottua rientää
-rienaaja kuitenkin heti uudelleen työhönsä.
-
-Navetassa painajainen kaikkein ahkerimmin häärii, ja lehmällä
-ratsastaminen on sen mieluisinta työtä. Jostakin lävestä, useinkin
-"perhäisenreiästä", se pääsee pälkähtämään sisään, ja toisinaan sillä
-on navetassa vakituinen partensa, jossa se aina kiusaa, muutti siihen
-minkä lehmän hyvänsä. Pahasti pitelee painajainen elukkaa. Se on aina
-palavissaan, märkänä ja vaahdossa, sekä semmoisessa vaivassa, että
-oikein saaloo, toisinaan taas höyryää ja "haisee nakulle", lopulta
-käyden keltaiseksi karvaltaan ja menettäen maitonsa, joskus alkaen
-lypsää vertakin. Samoin rienaa painajainen hevostakin, pitäen sitä
-myötäänsä märkänä ja höyryssä.
-
-Vaikka painajainen vain kähmiikin pimeässä, on se monta kertaa
-yllätetty, ja saatu nähdä, minkälainen kuvatus se on. Ja kyllä se
-onkin vaikka minkänäköinen. Kittilän Kiistalan eukko näki painajaisen
-niinkuin tulitikun tulena kiiluvan lehmän lapain päällä, ja Tepaston
-muori keksi sen tähtenä pyörivän elukan sarventain yläpuolella.
-Tepsan Junnu sattui huomaamaan, kuinka "monihärinen tähti liikkui ja
-kulki värväämällä lehmää vasten ja asettui lehmän selkhän". Mutta
-Kurtin Eeva Kieringissä yllätti rienaajan, joka oli "kuin juusto ja
-hyrräsi ja paloi navetankatossa kuin viinavalkea", ja Kelontekemän
-Jans-Päkkiä ahdistava painajainen oli niinkuin kirnunmäntä, reiäkäs
-valkea reuhkana, joka nousi ja nousi ja viimein työntyi läpi seinän.
-Turtolan Pellossa heilui painajainen hevosen selässä valkeana
-"traasuna", ja Rovaniemen Lohinivassa se häiläsi lehmän päällä niinkuin
-valkea nenäliina. Kieringissä oli painajaisen nähty miehenkokoisena
-moskataikkona ratsastavan lehmällä, Enontekiön Ylikyrössä taas isona
-heinähankona. Monesti esiintyy painajainen myös jonkun eläimen
-muodossa. Mikkolan Alperttiakin Kittilän Kyrössä kiusasi rienaaja,
-joka riepsahti kuin riekonkokoinen valkea haamu, ja Muonion
-Kutunivassa yllätti Möykkysen Juljus kiusaajan, mikä lintuna katosi
-seinän reikään, ja kun Juljus paiskasi puukolla perään, jäi reikään
-märkä pilkka. On nähty painajainen koiran ja ketunkin haamussa.
-Kittilän Korvan emännälle tuli lapsivuoteessa maatessaan vasikanpää
-rinnoille rötköttämään, ja kun emäntä kävi siihen kiinni, jäivät
-hänen kainaloonsa ihmisen jalat. Vaaran Aapon Kimppuun Tepastolla
-kävi nukkuessa jänis, piiloutuen lopuksi saappaaseen lattialla. Aappo
-pääsi lopulta niin tolkulle että sieppasi saappaansa, alkaen mäikyttää
-sitä seinään ja hyppiä sen päällä. Kun äijä viimein uskalsi kurkistaa
-kenkäänsä, oli jänis sieltä hävinnyt.
-
-Painajainen on tavattoman itsepintainen ja häpeämätön. Se ei vähällä
-heitä rienaamistaan, vaan palaa toimeensa yhä uudelleen, vaikka
-se joskus yllätettäisiinkin, ellei sille osata näyttää kovempaa
-mahtia. Taitoa ja voimakeinoja sekä kovia sanoja tarvitaan rienaajan
-pelottamiseen, niin ettei se enää uskalla kertoa jälkiänsä. On
-joitakuita niin kovaluontoisia ukkoja, että pelottavat painajaisen vain
-omalla mahdillaan. Kittilän Kaukosen Tuomaankaan ei tarvitse tehdä
-muuta kuin mennä navettaan ja "luonnon kiivahuella" astella käsiään
-viuhtoen perästä oveen, ja heti pitää painajaisen ikipäiviksi paeta
-siitä huoneesta. Eikä Turtolan ukoltakaan uskottoman vainajan haamu
-vaatinut enempää: kerran kun sai halolla päähänsä, niin siitä uskoi,
-eikä enää toista tullut ottamaan.
-
-Tuli on jo vanhastaan ollut kaiken pahan poistaja, ja sitä ruma
-yökyöpelikin pelkää. Ei tullut se enää Kurtin Eevan pirttipöksään, kun
-muori ajoi sen ulos, potkaisten oven auki ja lennättäen piakalla kuumaa
-tuhkaa perään sekä kiroten:
-
-    "Älä kerro jälkiäs,
-    piru rukka, minun pesääni!"
-
-Sieppijärven muori taas pisteli tulitikkuja navetan hinkaloon sekä
-seinänrakoihin. Unarin emäntä kylvetti lehmää poltetulla vastalla,
-ja Kolhon Hanna Turtolassa kiersi ja poltteli lehmää päresoitolla.
-Pyssyn tulta ja pamausta rietas myös kammoo. Turtolan Pellossakin,
-kun painajainen ratsasti hevosella, pamautettiin pyssyllä läpi
-tallin, jolloin kiusaaja lensi valkeana raasuna navettaan. Pyssymies
-painoi perässä ja paukautti navetan lävitse, ja silloin rietas
-uskoi ja hävisi. Ylitorniolainen karkoitti painajaisen ampuen kaksi
-kertaa sontaikkunoista ristiin navetan lävitse, Kieringin ukko ampui
-itse painajaista, niin että jäi punainen pilkku seinään, sillä "on
-pirussakin niin paljon verta".
-
-Puukko on painajaisesta kolo ase, "siitä se on kaikkein arin", samoin
-kuin kirveestäkin. Pekkalan ukko Yli-Kyrössä vatkasi painajaista
-puukolla, niin että se tarttui oveen, jolloin ukko vielä terästi:
-
-    "Heilu, sen oma,
-    siinä huomenaamhun saakka!"
-
-Kyrön Heikki iski puukon seinään sänkynsä yläpuolelle, "sillä se saapi
-vaimojen ajatukset päältä pois, eikä painajainen uskalla tulla, pelkää,
-että puukko putoaa päälle". Samasta syystä Karungin eukko löi puukon
-lehmän kohdalle navetan seinään. Mutta kun Kaukosen ukko pani tuppivyön
-hevosen kaulaan, ei painajainen sitä säikähtänyt, ratsasti vain kuin
-ennenkin ja pudotti tyhjän vehkeen pois. Kinis-Riikka Kittilän
-Molkojärvellä karkoitti rienaajan Vierelän navetasta, paukauttaen
-kirveellä hinkalon laitaan, kiroten ja noituen:
-
-    "Pirun nakku,
-    konit minun vastapoikinhen lehmäni!"
-
-Monia muitakin vanhankansan päteviksi koettelemia keinoja on jo
-vanhoista ajoista käytetty. Ukonsärkemää puuta on Vanhakehno aina
-kammonut, ja sitä painajainenkin pelkää. Turtolan Matinlompolon
-muori pyyhki painajaisen rienaamaa lehmää ukonsärkemällä puulla,
-jauhoipa puuta vielä lehmän parteenkin, ja "sillä se vain lähti...
-pölkäsi se sitä". Vielä parempi oli, jos teki, niinkuin Kittilän
-kyröläinen ja Enontekiön palojoensuulainen, ukonsärkemästä puusta
-ristin, ripustaen sen lehmän kohdalle navetan kattoon "heilaamhan";
-ja kun Molkojärven sekä Kelontekemän ukko laittoi kolme ristiä, vielä
-puukolla piirtäen jokaiseen, IESUS RISTUS, niin rietas ihan kauhtuen
-pakeni koko kartanosta. Kelontekemäläinen laittoi lehmälle kytkyen ja
-peräisen tuomesta, ja Tepsan Junnu piirsi tuomella kolme piirtoa lehmän
-kumpaankin lapaan, sillä "tuomessa on se mahala, joka ajaa painajaisen
-pois". Turtolassa ja Kolarissa saatiin painajainen pelotetuksi
-ripustamalla navetan kattoon, "sen kautta, missä eläin on", harakan
-taikka variksen raato. Karunkilainen kiinnitti lehmän yläpuolelle
-vanhan puntarin, ja rovaniemeläinen päreistä tehdyn "viiskloppisen".
-Hyvä oli myöskin vanha almanakka navetan katossa, vielä parempi vanha
-virsikirjanlehti, jossa oli kolme kertaa mainittu Kristuksen nimi.
-Kekseliäs Palon emäntä Kinisjärvellä vei peilin lehmän kohdalle navetan
-seinään, sanoen:
-
-    "Häpiä, nakku, kun näet haamusti,
-    ettet minun lehmääni tule!"
-
-Ja tämä oli jo liikaa häpeämättömälle riettaallekin: äijä jätti
-mieluummin Palon muorin navetan kuin kärsi nähdä rumaa naamaansa ja
-itseään lehmän selässä. Mutta Hattulan emäntä Kittilässä tervasi lehmän
-lapaharjan sanoen:
-
-    "Istut kyllä, nakku, tervaan,
-    ettet lehmää paina!"
-
-Tervaa Kurtin Eevakin vetäisi lehmän hartioihin, sitten itse räntsähti
-kahdareisin selkään ja karjaisi:
-
-    "Kehtaakko minun sijalleni,
-    sen kalkoroperä, istua!"
-
-Parhaita keinoja painajaisen karkoittamiseksi on laittaa sille
-toimintapaikka muualla. Pitää vain ottaa heinätukko painajaisen
-kiusaaman elukan etujalkain alta ja pyyhkiä siihen lehmän selästä
-rienaajan jättämää vaahtoa, ja sitten heittää tukko kolmen tien
-haaraan, sanoen:
-
-    "Mene painamhan
-    muille maille kiviä ja kantoja!"
-
-Taikka jos tahtoi saattaa sen lähtöpaikkaansa, piti vain sanoa:
-
-    "Mene lähimphin sukulaishis!"
-
-Monet pistivät heinätukon salaa jonkun matkamiehen rekeen, karistan
-alaisille puolille, ja silloin rienaaja meni kulkijan matkassa toisille
-seuduille. Kallojärven ukko pisti kerran painajaistukon Kätkä-Mikon
-rekeen, ja rietas oli niin äkäinen, että jo tiellä rupesi Mikon hevosta
-rasittamaan. Kelontekemän ukko heitti heinätukon naapurin tallin
-ylisille sanoen:
-
-    "Siell' on lavat, jokk'ei lotise!"
-
-Tepastololainen vei tukkonsa salaa toisen talon navettaan, manaten:
-
-    "Mene nyt, piru,
-    sinne lehmiä painamhan,
-    älä minun lehmääni paina!"
-
-Painajaisen saattamisesta toisen navettaan oli kyllä vaara, että sai
-rienaajan takaisin, jolloin se oli entistään pahempi. Mutta ahkerasti
-silti vain ennen yökyöpeliä lennätettiin navetasta -- ja tallista --
-toiseen. Siksi pitikin navetta jo etukäteen varata rietasta vastaan.
-Usean muorin navetankatossa oli alituisesti riippumassa painajaisristi
-sekä virsikirjan lehtiä, ukonrikkoman puun säröksiä, taikka puukko
-iskettynä seinään. Palon muorilla oli aina pieni peili lehmän edessä,
-ja Pellon eukko upotti hinkalon laitaan eläväähopeaa. Ei uskaltanut
-painajainen tulla navettaan silloinkaan, kun lehmällä taikka vain
-vasikalla oli rautakello kaulassa. Mutta kun jo navettaa rakennettaessa
-oli pantu hopearaha harjavuolen ja päätyhirren väliin, niin ei öinen
-rietas päässyt siihen navettaan rienaamaan.
-
-Mutta kaikkein paras oli sekä painajaista että muutakin pahaa vastaan,
-kun teki niinkuin Sieppijärven vanha äitimuori, joka aina iltaisin
-piirsi ristin lehmään ja navetanoveen, siunaten elukkansa:
-
-    "Herra siunakhon minun lehmäni,
-    ettei paha henki painajainen
-    paina minun lehmääni!"
-
-
-
-
-Rovan Nikun järvenlasku
-
-
-Vuontisjärvellä, suurien jänkien ja lukemattomien tievojen ja tunturien
-ympäröimässä erämaakylässä, Enontekiön pohjoisilla laidoilla, eleli
-entisaikaan Rovan Niku, Niilo Uollonpoika Keskitalo, kylän toiseksi
-vanhimman ja isoimman talon isäntä. Korkean rovan laidassa, ylempänä
-kaikkia muita kylän talonpahasia, oli ukon asunto, harmaa matala
-pirttirakennus navettoineen, talleineen ja aittoineen.
-
-Uollon Niku oli uuttera mies, oikea "toimen äijä". Aina hän
-oli puuhassa, milloin kalastellen seutukunnan lukemattomissa
-tunturijärvissä aina Norjan-Lappia myöten, talvellakin nuottaa kiskoen,
-milloin häärien maatöissä ja jänkäniityillä. Ohraakin ukko
-viljeli, kylväen useita tynnyreitä vähäisiin peltoihinsa tievojen
-päivärinteille. Keittelipä ukko joskus viinaakin viljastaan, myyden
-sitä sekä lappalaisille että lantalaisille. Heitteli ukko itsekin
-ryyppyjä ja sitten joikaili:
-
-    "Laa laa laa laa,
-    tääll' on. Rovan Niku, äijä-poika,
-    laa laa laa laa,
-    tääll' on Uollon Niku, äijä-poika!"
-
-Mutta kaikkein enimmin Rovan Niku oli karjamies ja niittyjen raivaaja.
-Komeaa karjaa oli Nikun navetassa toistakymmentä päätä ja tallissa
-oli toisinaan kaksikin hevosta. Näinkin suuri syömäkunta tarvitsi jo
-paljon heiniä sekä laajoja Lapin jänkäniittyjä ja jokirantaraivioita.
-Olikin niitä talolle aikoinaan vallattu pitkin sydänmaita, jopa aina
-Kuortustunturin takaa, Pöyrisjoen kahta puolta, Kuortuslompolosta
-alkaen penikulmaa pitkältä ylöskäsin, aina Suvannon seuduille
-asti, parin penikulman päähän Vuontisjärvestä. Toisia jokivarsia,
-järvirantoja ja jänkiä oli kylän tienoilla.
-
-Muuan sellainen lähiniitty oli Kurkkiojänkä muutaman neljänneksen
-päässä kylästä, Vuontisjärven eteläpuolella. Mutta Nikun mielestä
-suuri jänkä tuotti heinää huononpuoleisesti, ei kaikiste oikein
-niittovaivoja maksanut. Toimelias ukko tahtoi panna sen paremmin
-kasvattamaan karjankontua. Tuumi, tuumi kauan aikaa, jo viimein keksi
-keinon: päästää niitylle hiukan vettä, vaikkapa laskee koko jängän
-joksikin aikaa tulvan valtaan. Ukko tarkasteli seutuja, mittaili
-maita, tutki tievoja, ja koko asia näytti varsin helpolta. Jängän
-pohjoispuolella, pikkutievan takana, oli pieni lompolo ja taas
-vähän matkan päässä, korkean Kurkkiorovan toisella puolen, suuri
-Vuontisjärvi, jonka vesi oli monta syltä ylempänä niittyjänkää ja
-lompolon pintaa. Mitäpä muuta kuin kaivaa pieni kanava Kurkkiorovan
-poikki ja päästää Vuontisesta vähän vettä lompoloon ja siitä taas
-juoksuttaa jängälle.
-
-Niku ryhtyikin työhön. Hän etsi heikoimman kohdan korkeassa
-rantatievassa, juuri Kurkkiorovan nokassa, tuskin puoli neljännestä
-Vuontisjärven luusuasta itään, iskien siihen kuokkansa, ja helposti
-rupesikin löyhään hiekkasärkkään syntymään koloa. Tieva oli kymmenien
-sylien levyinen, mutta itsepintainen ukko ahersi hikipäissään vuoden
-toisensa perästä, kuitenkin vain silloin, kun ei ollut muita hommia.
-Aina joutoaikoinaan kanavamestari asteli kuokkineen, lapioineen ja
-kirveineen työmaalleen ja kuoperteli tievan etelärinteestä aloitettua
-aukkoansa yhä lähemmäksi Vuontisjärveä.
-
-Kyläläiset naureskelivat Rovan ukon rehkimiselle. -- On siinä tievaa
-äijälle ja vielä äijän penikoillekin, he saarnailivat. Joutaa siinä
-yksi ukko vaikka koko ikänsä kyökyttää, eikä sittenkään heru vettä,
-niin että yhdet housut kastelisi, sati suuren jängän.
-
-Mutta Uollon Niku, äijäpoika, vain tuherteli tievallaan.
-
-Tuli sitten kevät 1861, ja Vuontisjärven vesi nousi tavallista
-korkeammalle.
-
-Nyt katsoi kaivajaukko parhaaksi kiiruhtaa työtänsä, rytkäyttää ojan
-kerrassaan läpi tievan, iskeä vähän Vuontisjärven suonta ja laskea sen
-ylimääräisiä vesiä jängälleen. Kovalla touhulla hän renkinsä, Joosepin
-Mikon, kanssa myllersi, kuokki ja lapioi ennättääkseen ennen tulvan
-laskeutumista puhkaista jäljellä olevan kannaksen.
-
-Oli muuan kirkas kevätpäivä, aurinko valvoi ja paahtoi jo yöt, päivät
-kaukaista Lappia, lämmittäen ja sulattaen kylmän maan routaista
-kamaraa. Jäät kelluivat vielä järven selällä, mutta rantavesi jo
-läikehti vapaana, miltei tievojen tasalla. Lukemattomat jänkälinnut,
-sirriäiset, suokulaiset, kurmitsat, viklat, kuovit, kaihdit, ja
-taivaanjaarat pitivät jo äänekkäitä kevätkisojaan vetisillä vuolailla,
-ja sulissa rantavesissä uiskentelivat ylpeät tohtajat sekä monet muut
-vesilinnut. Kalamiehetkin taas hyvillä mielin soutelivat läikkyviä
-kevätvesiä laskien verkkojansa rantapuolille.
-
-Ja Rovan Niku renkeineen rehki ja selkä köykyssä höyrysi kanavallaan.
-Varhaisesta aamusta asti olivat miehet ihan katketakseen möyrineet
-hiekassa.
-
-Vain muutamia syliä oli enää murrettava: silloin tulisi jängälle
-vettä...
-
-Ja silloin sitä tulikin!
-
-Luonto itse ryhtyi avustamaan ahkeraa tievanmöyrijää. Puhkesi kirren
-alta pikkuruinen vesisuoni, alkaen vain pikkulillin paksuisena
-hiljalleen iloisena juosta lirittää ukon valmiiseen uomaan.
-
--- Ohoh, johan se alkaa helpottaa! ukko hyvillään hymähti ja katseli
-myhäillen veden iloista pulppuamista.
-
--- Höyräytethänpäs ja syyvhän tässä puuro ja katsothan, vieläkö
-tarvithan kuokkaa ja lapiota, ukko tyytyväisenä puheli rengilleen,
-käpsähti tievalle, kokoili risuja, teki tulen kanavansa reunalle ja
-rupesi keittämään puuroa. Miehet olivatkin jo nälissään, kun pitkän
-rupeaman olivat yhteen menoon puskeneet.
-
-Mutta se puuro jäi Uollon Nikolta ja Joosepin Mikolta syömättä.
-
-Vaatimattoman vesisuonen takana oli valtava vedenväki. Iloisena
-lirittävä pikkulilli kasvoi yht'äkkiä leikkien hyppeleväksi puroksi,
-ja puro paisui samaa vauhtia vieriväksi virraksi, joka jo ahmien
-jyrsi ja raastoi Kurkkiorovan pehmeää hiekkaa, rientäen kohisten
-pitkin Niku-ukon aukaisemaa uomaa, Se oli kuin kansanrunojen merestä
-noussut peukaloinen, joka samassa hetkessä muuttui mahtavaksi
-jättiläiseksi.
-
-Puuronkeittäjä unohti keittokattilansa. Ukko alkoi jo aavistaa, että
-taisi tässä jänkä ruveta kohta saamaan liikoja vesiä... Olisi ojamies
-jo mielellään tukkinutkin virranjuoksun, mutta siihen ei ihmisen
-mahdilla ollut enää sanansijaa. Apumieheksi käynyt luonto ei välittänyt
-enää ukon suunnitelmista, se seurasi vain omia mielitekojansa.
-
-Vierivä virta kasvoi, kiihtyi ja raastoi itselleen yhä enemmän tilaa,
-murtaen hiekkatievasta kappaleen toisensa jälkeen ja vieden sen
-pauhaten matkassaan. Sinne vierähtivät rantakappaleen mukana Nikun
-kuokat, kirveet ja lapiot, mutta puurokattilansa ukko ennätti siepata,
-kun Joosepin Mikon kanssa laukkasi etemmäksi tievalle katsomaan veden
-huimaa menoa.
-
-Ja virta vain kiihtyi, paisuen pauhaavaksi koskeksi. Oli kuin
-vihastunut Vetehinen olisi ruvennut Vuontisjärvessä mieletönnä
-möyryämään ja raivoten ajanut tuhantista hurjaa karjaansa Kurkkiotievan
-ahtaaseen aukkoon.
-
-Kohisten, jyristen, pauhaten ja paukkuen puskeutui yhä valtavampi
-vedenpaljous uomaan, ryöstäen lopuksi kangasta ihan lohkomalla.
-Rytisten murtuivat pensaat ja puut virran matkaan, humahtaen
-heilahtivat isot aihkitkin juurineen kuiluun ja keikkuen paiskelehtivat
-mukana. Kurkkiorovan suuret kivetkin molskahtelivat samaan joukkoon.
-Järven jäätkin lähtivät liikkeelle, ahtautuen suurina teleinä
-aukolle, lensivät siinä paukkuen palasiksi ja paiskautuivat rannalle
-taikka kiisivät jymisten koskea alas, villeinä survoen toisiaan ja
-rytkäytellen virrassa ajelehtivia puita murskaksi.
-
-Kurkkiorovaan oli yhtäkkiä syntynyt vanhankansan kaamea Turjankoski.
-
-    "Johon puut päin putoovat,
-    kuuset latvoin lankeavat,
-    tyvin syösten suuret hongat,
-    latvoin lakkapäät petäjät."
-
-Koko Kurkkiorovan kangas voihki ja jymisi. Oli kuin valtava Herran
-voima olisi vapisuttanut koko kiveliötä.
-
-Mutta rovan harjulla seisoi renkeineen pelästynyt ojankaivaja
-puurokattila kourassa, kauhuissaan katsellen kuokkansa kamalaa jälkeä.
-Ja säikähtyneet jänkä- ja metsälinnut lentelivät peloissaan kirkuen.
-"Paa lukku, paa lukku!" tohtaja huuteli, ja kaihti kehoitteli: "Tee
-rippis, tee rippis!" Pahasuinen riekko kiroili lievällä: "Peuk, peuk,
-peuk, päk-päk-päk, peur-perrr-kele!" Mutta taivaanjaara vain kiekkuili
-kaiken yläpuolella naureskellen: "Myhy-hy-hy-hyy!"
-
-Tievan vierinen lompolo sai muutamassa hetkessä ottaa vastaan niin
-suuren vieraan veden paljouden, ettei voinut sitä sisällyttää
-äyräittensä väliin. Se täyttyi, häkeltyi ja työnsi tulvan samaa vauhtia
-edelleen. Jängänpuoleinen rantatieva murtui, mennen suurine petäjineen,
-kaikkineen rytisten matkassa, niinkuin Kurkkiorovan nokkakin, ja
-hiekkainen tulva jäineen, puineen ja pensaineen rynnisti eteenpäin
-ryöpsähtäen Rovan Nikun niittyjängälle.
-
-Jängälle tuli valtava vedenpaisumus.
-
-Mutta tulva työntyi yhä eteenpäin, etsien tiensä ja syöksyen pieneen
-Markkajokeen, täyttäen sen ja virraten pauhulla Ounasjoen suureen
-väylään.
-
-Kova jyminä ja pauhu kuului Vuontisjärven kyläänkin. Kyläläiset
-kuuntelivat kummissaan, arvellen sitä kaukaiseksi ukkosenjymyksi.
-Mutta kun jyminä ja pauke yhä kesti, tullen aina vain vahvemmaksi,
-he jo olivat aivan peloissaan. Kun sitten vielä, kirkkaana tyynenä
-kevätpäivänä, järvi alkoi liikkua ja möyrehtiä kuin ankarassa
-myrskyssä, ja vesi rupesi nopeasti pakenemaan rannoilta, maakin jytisi,
-ja seinät sekä ikkunat tärisivät, lattiaparretkin longahtelivat ja
-Vuontis-Jaakon talossa, järven törällä, vasta muurattu pirtinuuni,
-kylän ensimmäinen ulossavuava uunihoito, rysähti lattialle, silloin
-kansa jo kauhistui, luullen Herran tuomiopäivän olevan tulossa. Huutaen
-juoksi koko kylä kentälle, itkien ja parkuen tunnustelivat ihmiset
-toisilleen poronvarkauksiaan sekä muita syntejään ja taivaaseen nousi
-yhteinen armonhuuto. Ei kenenkään mieleenkään johtunut Rovan Nikun
-niityn kasteluhommat, eikä kukaan osannut ajatellakaan, että yksin
-Niku-ukko, toimen mieskään, kykenisi saamaan aikaan tällaista hirveää
-maailmanlopun merkkiä.
-
-Vuontisjärven suuri meno kuului vielä kauemmaksikin. Hetassakin,
-Enontekiön kirkonkylässä, lähes parin penikulman päässä, kuunneltiin
-sitä oikein peloissaan, kummastellen, mitä merkillistä siellä
-metsäkylässä nyt tuollaisella jytinällä hommataan. Muutamat rohkeimmat
-uskalsivat lähteä ottamaan asiasta selvää, mutta monet arvelivat
-kauhuissaan, että Herra on tullut tuomiolle Vuontisjärven kautta.
-
-Mutta valloilleen laskettu, levostaan häiritty Vetehinen teki
-tehtävänsä ja voimalla ajoi lävitse uuden mielijohteensa. Se hylkäsi
-ikivanhan, vaivalloisen väylänsä, mikä Vuontisjärven lounaiskolkasta
-oli monien pahikkojen ja ahtaiden, jyrkkien kurkkioiden kautta,
-kallioseinien lävitse johtanut Ounasjokeen, ja valtasi itselleen uuden,
-helpomman kulkutien Niku-ukon viitottamaa suuntaa poikki Kurkkiorovan,
-halki lompolon ja Kurkkiojängän Markkajokeen sekä sen kanssa yhdessä
-Ounasjokeen, neljänneksen alemmaksi entistä laskupaikkaansa.
-Hiekkaiseen rovaan ja jängän rantatievoihin sai vahva virta helposti
-ajetuksi valtavan väylänsä.
-
-Suuri Vuontisjärvi, joka yläpuolisine lompoloineen oli ennen hyvinkin
-viiden, kuuden kilometrin pituinen sekä kolmen, neljän levyinen,
-laskeutui vain paria, kolmea kilometriä pitkäksi, tuskin kilometriä
-leveäksi lammikoksi, jossa vaivoin haltiakaan enää viihtyi. Lompolo
-järven yläpäässä tykkänään katosi. Järven rantapuolet paljastuivat
-kilometrittäni hiekka- ja mutarapakoiksi, ja rapakoille jäivät
-kalamiesten vasta lasketut verkot kuivilleen, jalkaisin nostettaviksi.
-Kaloja oli kyllä verkoissa, mutta vielä enemmän, ihan valkeanaan, niitä
-paiskelehti järven jättämissä rapakkokuopissa. Paljain käsin niitä
-koottiin, minkä saatiin, sekä järvikuivalta että alapuolisten jänkien
-lätäköistä, mihin vesihyöky oli ne työntänyt. Hetan rättärikin ammensi
-eräästä kuopasta siikaa ja muuta kalaa kahdeksan puolikkoa.
-
-Se olikin merkillinen kalansaalis. Uollon Niku, äijäpoika, oli tehnyt
-melkein kuin entinen Lapin suurnoita, joka joi järven kuiviin,
-lähettäen pyytäjät paljain käsin kokoilemaan kaloja konttiinsa. Mutta
-tämä olikin vuontisjärveläisten viimeinen suuri kalansaalis. Ennen
-oli Vuontisjärvestä vedetty kaloja viidellä nuotalla ja saatu joskus
-kymmenenkin puolikkoa kerralla, komeita lihavia siikojakin, leveitä
-louskanoita, jotka olivat niin tauroja, että "yhenkin kun keitti, niin
-auskari tuli rasvaa". Mutta siihen suuret saaliit loppuivat. Vetehinen
-vei parhaat kalatkin mennessään.
-
-Kovin olivat kyläläiset, kun pääsivät maailmanlopun pelostaan,
-vihoissaan Rovan Nikulle, joka oli turmellut heidän suuren kauniin
-järvensä ja kalavetensä ja riistänyt läheiset kotirannat.
-Vuontis-Jaakon talokin, joka oli ollut ihan veden äärellä, jäi kauas
-järvestä niin korkealle mellalle, että taloon piti kaivaa
-"seittemäntoista syltä syvä kaivo, eikä sittenkään vesi tullut". Kylän
-entiset vetevät rantaniityt Pöyrisjoella "kuivit ja jäit kuin
-taivhalle". Monet kerrat Rovan ukko parka sai kuulla haukkumisia ja
-pistosanoja nolosta niityn kastelemisyrityksestään. Syyttivätpä jotkut
-ukkoa vielä siitäkin,että hän oli kaivaustyössään käyttänyt
-eläväähopeaa. Kerrottiin Nikun noutaneen tätä ainetta Muoniovaaran
-porvarilta, panneen sitä koiran pääluuhun, jonka oli kuopannut
-järvenrantaan Kurkkiorovan laitaan. Sitten oli nähty ukon vetävän
-jäljessään vanhaa tontin nukkarautaa poikki Kurkkiorovan ja
-rantatievojen, jolloin koirankalle elävinehopeoineen oli maata möyrien
-pyörinyt perässä kyntäen vedelle väylän. Muuten ei Niku olisi saanut
-vedelle semmoista menoa. Samalla tavallahan kaksi lapinäijää aikoinaan
-oli kaivanut koko Ounasjoen, astuen jäljekkäin tuntureista alamaahan
-päin, toinen edellä vetäen nukkarautaa, toinen perässä poron
-leukaluulla karhoten; ja näin oli ajettu valtava vesiväylä halki
-erämaitten.
-
-Harmitti harkitsematon tekonsa Nikua itseäänkin. Meni järvi, meni vielä
-jänkäniittykin. Sillä rovasta ja rantatievoista raastamansa hiekan,
-puut ja kannot hajoitti vesi pitkin Nikun niittyjä.
-
-Oman kylän vihat ja pistopuheet eivät olleet ainoat, jotka Niku sai
-niskaansa, vaan hän sai vihollisekseen koko jokivarren aina Kemiin
-asti. Tievoista ja jängistä kiskomansa hiekan ja turvetöryn tulva
-näet työnsi matkassaan jokisuulle saakka, niin että koko jokivesi oli
-sakeana vellinä, jopa yläjuoksulla niin paksuna, ettei aaltoa syntynyt.
-Lohet olivat juuri nousemassa maavesiin, mutta kun saivat joessa
-semmoisen mutasotkun vastaansa, niin "hulluina kääntyivät takaisin ja
-palasivat merhen". Kolmeen kesään ei merikala uskaltanut yrittääkään
-Ounasjokeen. Säikäytti savisotku jokivarren asukkaatkin, niinkuin
-luemme Vene-Aapon aikakirjasta. Kesäkuun 12 p:nä on ukko merkinnyt:
-"tänä Aamuna muuttu Vesi Joesa Saviseksi Ku Velli emme tiedä mistä
-se tullee mutta peliättävä on miten käynee kaloilekki." Vielä 16 p:nä
-"aina on vesi yhtä savisena Se on imettä mistä se piisaa." Sitten
-jo 23:ntena "vesi on selvenemässä oikein nyt ia karit kirkaita", ja
-Aapokin tietää syyn: "se oli Uontis Järven Velli Vesi Rovan nikun
-kaivos."
-
-Tästä suuttuivat jokivarren kalamiehet Vuontisjärven laskijalle,
-jopa niin että kerran Kittilän markkinoilla tahtoivat hänet, "hullun
-järvenkaivajan", tappaa. Ukkoparan täytyi peloissaan piileskellä ja
-kiireesti lähteä ajamaan tunturiensa turviin. Kotonaankin ukko vielä
-pitkät ajat piileskeli peläten, että lannanmaan miehet tulevat hänet
-tappamaan.
-
-Kantelivatpa jokivarren asukkaat Rovan Nikun tihutyöstä Oulun
-maaherrallekin, mutta maaherra ei puuttunut Lapin miesten laskuhommiin.
-Ja sittenhän jokikin jo taas sai kirkkaan vetensä, ja kala rupesi
-jälleen nousemaan maavesiin. Mutta vielä vuosikausienkin perästä
-alapuolen asukkaat aina pilkaten kyselivät Hetan miehiltä:
-
--- Vieläkö siellä Lapissa nyt aiotaan suuria järviä laskea?
-
-Suurimman vahingon järvenlaskusta sai kuitenkin Vuontisjärven
-kylä. Kyläläiset menettivät hyvän kalavetensä, monet niityt järven
-yläpuolella pilautuivat, tulipa vielä "suuri köyhyys ja kauhea nälkä
-koko kylhän", kun pakkanen pääsi maille ja vei leipäviljan. Sillä suuri
-järvi oli "rantojaan hautonut niin ettei pakkasta tullut koskaan eikä
-nöyrää vuotta". Vuontis-Jaakollakin, kylän vanhimmalla ja rikkaimmalla
-talolla, oli kymmenen ohratynnyrin leipämaa, joka tuotti viljaa, niin
-että sitä puitiin kahdessa riihessä ja säilytettiin viidessä aitassa,
-jotka kaikki olivat täynnä kaikenlaista rikkautta. Ja talossa elettiin
-niin mahtavasti, että poroahkioilla vedätettiin hopeariksejäkin,
-joita säilytettiin monissa metsäkätköissä. Mutta järvenlaskun jälkeen
-köyhtyivät Vuontis-Jaakonkin pellot, ja niiden mukana meni viimein koko
-talon rikkauskin. Jonkunlaiseksi korvaukseksi menetyksistään sai kylä
-jopa neljänneksittäin uusia heinämaita. Entinen järvenpohja nimittäin
-rupesi pian työntämään vahvaa luhtaa rantapuoliin sekä pilli- ja
-mantoheinää kuivemmille maille.
-
-Parhaat heinämaat muodostuivat järven länsi- ja pohjoisrannoille,
-ja joutuivat ne vuontisjärveläisten omiksi. Rovan Nikukin sai
-menettämänsä Kurkkiojängän sijaan kappaleen järviniittyä.
-Hettalaisetkin hyötyivät järvenlaskusta, sillä heidän pienet niittynsä
-Vuontisjärven entisen laskuväylän rannalla sekä Joentekiäisissä, missä
-Vanha joki yhtyy Ounasjokeen, paljon laajenivat, ja kun kevättulva
-vieläkin joka vuosi niitä kostuttaa, on tämä entinen jokivarsi
-hettalaisten rehevimpiä heinämaita. Mutta lapinmies ei ole oikea
-maamies, eikä niittymieskään. Vuontisjärven entinen pohja oli alussa
-puhdasta, puutonta ja lakeaa heinämaata, jossa vuontisjärveläisen
-viikate pääsi vapaasti heilahtelemaan. Mutta vähitellen rupesi niitty
-omin valtoinsa, lapinmiehen vastaan sanomatta, työntämään puuta ja
-pensasta, ahdistaen viikatetta yhä rannemmalle, ja nyt ovat vain enää
-kapeat rantapuolet heinämiehen hallussa.
-
-Järven itäsivulla ulottuu entinen pohja leveänä, enimmäkseen
-hiekkaisena aukeana kenttänä aina vanhaan rantatörmään, joka jyrkkinä
-tievoina ja melloina kohoaa useita metrejä korkealle. Tievojen
-harjuilla ja takana ovat kylän vähävaraiset talot ja pikku
-mökkipahaset.
-
-Vuontisjärven entinen laskuväylä, Vanhajoki, on nyt melkein kuivanut,
-vain siellä täällä on joitakuita vesilätäköitä, ja ennen mahtavassa
-Kurkkiossa tirisee pikku puronen jylhien pystyjen kallioiden
-välisessä louhikossa. Pitkän matkan kulkee joen vanhaa pohjaa Hetasta
-Vuontisjärveen ja Peltovuomaan vievä kylätie.
-
-Mutta sitä mahtavampana virtaa uusi, Rovan Nikun "tortin nukkaraudalla
-ja koiran pääkallolla" uurtama väylä. Kurkkiotievassa, missä Niku-ukko
-aikoinaan sai katsella jättiläistemmellystä on jyrkkien hiekkatöyrien
-välissä komea koski. Kylätien kohdalla, missä silta vie yli joen, on
-virran leveys puolisensataa metriä, ja aukko minkä vesi on uurtanut
-tievaan, on satakunta metriä leveä. Tästä vaeltavat laajan perukan
-viljavat vedet aina suurta Pöyrisjärveä myöten.
-
-Ja tämän on saanut aikaan Rovan Niku, äijäpoika, toimen mies.
-
-
-
-
-Kassan Salkko
-
-
-Ylitornion ja Turtolan välisillä sydänmailla, Raanujärven perukoilla,
-Pessalompolon Vuonorovassa eli vuosisatain vaihteessa vanha Kassan
-Salkko, paikkakuntansa parhain tietäjäukko.
-
-"Horsi", Fors, oli ukon oikea pohjanimi, vaikka häntä kylän kesken
-sanottiin "Kassaksi", koska hän nuorena ollessaan oli palvellut renkinä
-Kassankorvassa, Ruotsin puolella väylää, Pajalasta vähän matkaa
-alaspäin. Rajan takaa oli äijä lähtöisinkin, Matarengistä, mutta muutti
-sitten myöhemmin Suomen puolelle joutuen lopulta pienen talon isännäksi
-Pessalompolon Pessanpäähän, josta oli nainut Vuonorovan tyttären.
-Toimitteli Salkko maalarinammattiakin, ja maalariksi piti häntä
-mainitakin sekä vielä mieluummin mestariksi, ellei sanonut "Korsiksi".
-Mutta siitä oli äijä äkäinen, jos puhutteli häntä Kassaksi. Jolangin
-ukollekin, joka kerran tuli kysymään veljelleen apua "Kassalta", Salkko
-tiuskasi vihaisena:
-
--- Ookko sie nähnyt Jolangissa miestä, joll' on lakki saaphaina ja
-saaphat lakkina?
-
-Ja niin väkevänä kohdistui Salkon viha Jolangin mieheen, että hänen
-veljensä tuli pian nöyräpäiseksi. Itse avunetsijään ja nimittelijään se
-ei voinut pystyä, kun hän oli vahvempiverinen veljeänsä.
-
-Ruotsin puolen tietäjäpahnaa lienee Salkko ollut jo alkuaankin ja
-sitten matkansa varrella saanut lisäoppia pohjanpuolen viisailta.
-
-Niinpä hän tullessaan rengiksi Kassankorvaan joutui aivan oikeaan
-paikkaan. Talon isäntä oli mahtava tietomies, vaikka renki ei sitä
-alussa äkännytkään. Mutta sattuipa kerran karhu tulemaan taion karjaan,
-ja elukat rupesivat pitämään metsässä hirveätä meteliä. Renki juoksi
-hätäyksissään lennättämään isännälle, että karhu on karjassa. Mutta
-isäntä sanoi vain rauhallisesti:
-
--- Mitä sie minun karjastani tahot? Anna olla!
-
-Eikä metsästäkään sen enempää kuulunut: illalla tuli koko karja
-terveenä kotiin. Renki riensi heti kummissaan isännältä kysymään:
-
--- Mitä sie tahot, kun neuvot minuakin?
-
--- Olet tulevankin vuuen renkinä, maksan rahapalkankin, isäntä vain
-sanoi.
-
-Salmo oli renkinä, ja isäntä johdatti hänelle monet muutkin tietonsa
-ja taitonsa, eikä ainoastaan sitä, miten karja varjellaan karhulta. Ja
-täällä tuli Salkosta sekä "Kassan" Salkko että tietomies, jolla oli
-valta metsän ja maan elävien, tautien ja kaikkien "poikkipuolisten",
-sekä näkyväisten että näkymättömien, ylitse.
-
-"Pakanallisista" toimistaan huolimatta oli ukko uskovainen kristitty,
-joka osasi hyvin lukea, jopa raamattukin, "iso kirja", oli hänellä
-hyvin selvillä. Niinpä Salkko saattoikin sanoa saarnamiehille, kun he
-kerran tulivat häntä ahdistelemaan noituudesta:
-
--- Noo, pruukaanhan mie parannella ja lukia raamatunsanoja.
-
-Raamatunsanoja Salkko paljon käyttikin ja "poikkipuoleisissaan" monesti
-vetosi pyhään kirjaan, ottaen sieltä voimallisimmat, asiaan sopivat
-manauksensa. Raamatun mahtavat lauseet tietäjän suulla jämäyteltyinä
-olivat monta kertaa paljon tehoisammat kuin monet muut vanhoilta opitut
-mahtisanat. Niinpä ukko koskemaa ja vammaa pyörryttäessään otti
-"ainhet" ukkosen särkemästä puusta taikka ukonkivestä, jauhoi niitä
-kahviin, antoi sairaalle ja sanoi:
-
-    "Tämä paisuma parantukhon,
-    niinkuin Peeharoanin paisumat paranit
-    Mooseksen rukouksen voimalla!"
-
-Kaksi osaa juotti Salkko sairaalle, mutta kolmannen vatkasi ulos,
-kirkolle käsin, sanoen:
-
-    "Mene tuulissa, joista olet tullutkin!"
-
-Sillä koskemat ja vammat liikkuivat ilmassa ja paikalle sattuessa
-"pystyivät" ihmiseen. Vammaa, joka saattoi kasvaa kuukausimääriä, ei
-kyllä saattanut pyörryttää muuta kuin alakuulla, mutta koskemaan voi
-vaikuttaa milloin tahansa, ennenkuin se oli päässyt kolmen vuorokauden
-sivuitse.
-
-Käärmeen pistännän Salkko paransi manaamalla kahviin:
-
-    "Sinä tulisilta käärmeiltä purtu ihminen,
-    parane niinkuin Israelin lapset paranit korvessa,
-    kun he katsoit sen Moosekselta yletyn
-    vaskikäärmhen kautta,
-    ja he paranit!
-    Ja parane sinä samoin!"
-
-Kolmeen kertaan ukko lausui nämä sanat pyörittäen sormellaan kahvia
-sekä madon puremaa paikkaa, antoi sitten kaksi osaa kahvista sairaalle
-ja kolmannen viskasi ulos.
-
-Vuotavan verenkin "Horsi"-ukko seisotti raamatun voimalla. Toiset
-tietomiehet kun manailivat:
-
-    "Seiso, veri lihassas,
-    niinkuin sen sielu helvetissä,
-    joka eholla taholla väärän valan tekee!"
-
-niin Kassan tietäjä vain äyskäisi:
-
-    "Seiso, veri, lihassas,
-    niinkuin vesi seisoi Joortanin virrassa
-    Mooseksen rukoussanojen voimasta,
-    josta Israelin lapset menit yli Joortanin!"
-
-Painajaisenkin Salkko ajoi ulos raamatulla. Ukko kutsuttiin
-avuksi eräälle painajaisen kiusaamalle ihmiselle. Salkko meni
-painajaispirttiin tehden perässään ristin oveen, ettei kiusaaja pääsisi
-sitä tietä ulos. Sitten hän sieppasi äkkiä tulen ja näki ikäänkuin
-ihmisen haamun häilähtävän turkin takana seinässä. Salkko kaivoi
-naskalilla pienen reiän akkunan nurkkaan ja karjaisi:
-
-    "Mene pois, saatana,
-    sillä kirjoitettu on:
-    Herraa sinun Jumalaasi
-    pitää sinun kumartaman
-    ja häntä ainoata palveleman!"
-
-Ja painajainen pakeni eikä enää tullut.
-
-Kaatumavikaisia, jotka tulevat "pölästyksen kautta", Salkko-äijä
-paransi saunassa pesemällä. Pyhäyönä kahdentoista ja kolmen välillä,
-jolloin juuri kirkonovet olivat auki ja kirkonväki homeisin naamoin
-istui kirkonpenkeissä pitämässä kirkonmenoa, kuunnellen pappi-vainajaa,
-joka saarnasi, niin että home naamasta tippui, vei ukko potilaansa
-saunanlämpöisiin ja siellä hänet pesi ja kylvetteli, että sairas oikein
-hikoontui. Pesuveden Salkko oli noutanut karipohja-lähteestä, johon
-oli jättänyt hopearahan maksuksi. Pestessään ukko luki Isä-meidän ja
-Herran-siunauksen ja sanoi:
-
-    "Tämä ihminen puhistukhon
-    niinkuin meidän Herramme Kristus
-    puhistethin vanhan ryövärin huonhessa!"
-
-Sitten sai sairas viinaryypyn, johon oli sekoitettu ukkosen särkemästä
-puusta otettuja karppuja. Pesuveden vei tietäjä kolmen tien haaraan,
-viskasi sen kirkolle käsin sanoen:
-
-    "Menkää tuulhin,
-    joista olette tulhekkin!"
-
-Raamattuun vedoten Salkko saattoi nostaa itse perkeleenkin
-apumiehekseen varasta taikka muuta pahantekijää tienaamaan. Tekipä
-Tievan Mikko kerran sellaisen tyhmyyden, että niityllä joi varkain
-viilipiimän Kassan äijän leilistä, eikä tunnustanut eikä anonut
-anteeksi syntiänsä, vaikka miehissä tutkittiin. Silloin Salkko sanoi:
-"Vielä se mies makustelee toistekin fiilipiimää!" Ja salassa ukko
-pyörähti vasemmalla kantapäällään kolme kertaa ympärinsä noituen:
-
-    "Se sama perkele
-    joka sinun pani varastamhan,
-    vaivakhon sinua niinkuin niitä
-    pirultariivatuita
-    Katareenin kaupungin eustalla!"
-
-Ja sen jälkeen tuli Tievan Mikkoon sellainen tauti, että hän aina
-"makusteli" suutansa niinkuin olisi jotakin syönyt, jopa meni toisinaan
-aivan hengettömäksikin, ja viimein hän kuukahti kalapadolta koskeen ja
-hukkui.
-
-Näin kolosti ei sentään käynyt Kentän Aarolle, joka sai rienaajan
-kimppuunsa varastettuaan metson Salkon oppipojan, Matinlompolon Pekan,
-satimesta. Aaron kättä rupesi paikalla pakottamaan, mutta hän meni heti
-Kassalta pyytämään apua. Salkko paransikin käden, mutta kielsi:
-
--- Älä sie mene enää siltä mieheltä varastamhan!
-
-Kassan äijä tiesi kamalammankin keinon "perkeleen" nostamiseksi. Piti
-vain mennä talvihautaan avaamaan arkku, painaa neulalla ruumiin rintaan
-päällekkäin tupakanlehti, kampriisipalanen ja puhdas paperilappu, ja
-sitten ottaa pikku pussiinsa puulastalla vainajan kasvoista hometta --
-käsin jos olisi koskenut, olisi paha tarttunut ottajaan -- ja sanoa:
-
-    Mie pyyvän pahantekijätä vaivaamhan!
-
-Pussi piti viedä riihen pohjoisnurkan alle ja sieltä pois lähtiessä
-raapaista kolme tulitikkua, ettei "perkele" päässyt tulemaan perässä.
-Kun sitten tarvitsi aineitaan viljellä, piti panna niitä pulloon,
-kaataa viinaa päälle ja sitä viinaa antaa vihamiehelleen, niin heti
-rupesi "perkele" vaivaamaan häntä.
-
-Salkko saattoi kyllä vanhankansan sanoillakin manata tauteja sekä muita
-pahoja, tulenvihoja, maata, kasvannaisia, pistoksia, juoksuvammoja,
-hammastautia, matoja, vaaksiaisia, luteita, ukkosta. Aineita ja
-välikappaleita hän aina tarvitsi sanojensa vahvistamiseksi. Tulenvihoja
-hän paineli raudalla, maata pyörrytti maalla, juoksuvammoja valeli
-vedellä, kasvannaisia siveli lepännesteellä sekä tuulenpesällä, joka
-oli otettu nilanaikana. Vaaksiaisen hän häpäisi paljastamalla sen
-synnyn sekä uhaten tylsyttää sen terävän nokan "korren piiksiluulla",
-ja luteet hän karkoitti pois työntämällä yhdeksän "punarokkista" perä
-edellä pulloon, vieden pullon kolmen tien haaraan ja manaten:
-
-    "Perkele teät viekhön niin kauas,
-    että yheksäs kirkonkello lakkaa kuulumasta!"
-
-Mutta karkoittaakseen rupitautia, kamalaa rokkoa, joka oli samoin kuin
-rutto ja punatautikin porton sikiöitä, ukko taas tarvitsi raamattuakin
-muiden manaustensa rinnalla. Hänet kutsuttiin kerran Meltosjärvelle
-ajamaan rupitautia pois pojasta. Salkko meni ja ja ärjäisi pirttiin
-tullessaan:
-
-    "Tännekö sie, huora, tulit?"
-
-Sitten ukko kiersi haravanäverillä seinäoksasta jauhopurua ja antaen
-niitä sekä "karmeliittiä" kahvissa sairaalle, sanoi:
-
-    "Tämä sairas parantukhon samalla tavalla
-    kuin se pakana Naima parani Joortanin virrassa
-    profeetta Elisan voimalla!"
-
-Ja rupitaudin täytyi erkaantua pojasta, mutta ukon huomaamatta se
-pääsi pujahtamaan arkkuun vaatekääröön. Siellä sen ei kuitenkaan
-ollut hyvä olla, koska itse tuli yöllä ukolle sanomaan, missä hän
-piileskelee, ilmoittipa nimensäkin, joka oli Maria Seremon, ja sitten
-pyysi, että mestari Horsi veisi hänet toiselle puolelle järveä,
-Honkurin uunin taakse. Salkko meni ottamaan vaatekäärön aikoen hukuttaa
-sen Honkurinnivaan, mutta järvellä nousikin suuri tuulispuuska, joka
-repäisi käärön ukon käsistä ja lennätti sen puolen penikulman päähän
-Pakisjärvelle.
-
-Heti seuraavana päivänä tultiin Salkkoa noutamaan Pakisjärvelle
-parantamaan rupitautia. Salkko meni vihapäissään ja pauhasi siellä:
-
--- Vai tänne sie, huora, taas olet tullut!
-
-Ja taas ukko ajoi rupitaudin pois manaten lopuksi:
-
-    "Mene nyt niin kauas,
-    etten minä enää kuule!"
-
-Eikä rumaa rupitautia sen koommin kuulunut.
-
-Isännän valta oli Salkolla metsän eläviin, karhuunkin. Hän osasi,
-niinkuin vanha mestarinsakin, Kassankorvan äijä, lumota kontion, niin
-ettei se koskenut karjaan. Pääsiäisaamuna varhain hän meni navettaan ja
-pyyhki karhun sydämellä ja "munhaiskuulla" jokaisen lehmän selän päästä
-häntään asti, sanoen:
-
-    "Älä sie, jumalanvilja,
-    omaa ruumistas vihaa!"
-
-Samalla tavalla Salkko varasi lehmät laitumelle laskettaessa. Eikä
-kontio koskenut ukon karjaan.
-
-Kerran asusti Pessalompolon takamailla oikein pahantekijä karhu, joka
-tappoi paljon elukoita, osuen lopulta Salkonkin karjaan, jolloin heti
-alkoi aidan takaa kuulua möly. Akka hätäysi, mutta ukko sanoi vain:
-
--- Pane sie kahvi kiehumhan! En mie lähe rautasuolla peon kanssa
-tappelemhan.
-
-Akan täytyi keittää kahvi, ja vasta sen juotuaan lähti Salkko
-astelemaan metsään. Siellä karhu parhaillaan tapella möyrysi suuren
-härän kanssa. Ukko istui mättäälle, pisti piippuunsa ja rupesi sauhuja
-vedellen katselemaan komeaa rytäkkää. Eikä karhu häntä huomannut,
-sillä tapellessaan eläimien kanssa ovat sen silmät aina ummessa.
-Viimein Salkko meni lähelle ja puhalsi piipunsavua kontion nokkaan.
-Säikähtyneenä kavahti karhu takajaloilleen, karjahti ja katsahti
-kiukkuisesti ukkoon, joka äyskäisi:
-
--- Mitä sie minun elävitteni kanssa västäät? Mene keinoosti!
-
-Ja karhu lähti nolona laukkaamaan metsään.
-
-Matinlompolossa asuva Alatalon Mikkeli-äijäkin tahtoi varjella
-karjaansa karhulta ja teki Kassan ukon kanssa "akortin", että kun
-viiden vuoden aikana hänen lehmänsä tulevat aina ajallaan kotiin eikä
-kontio niihin koske, antaa hän Salkolle tiineen "nuorukaisen". Eikä
-kontio koskenut Mikkelin karjaan, vaan joka ilta saapuivat lehmät
-määrätunnilla kotiin. Karjan edellä asteli aina näkymätön olento
-emännän haamussa, avaten veräjän ja laskien lehmät tarhaan.
-
-Mutta määräajan kuluttua tuli Mikkeli-äijään omarakkaus, eikä hän
-täyttänytkään lupaustansa. Silloin heti karhu kävi hänen karjassaan,
-tappaen aivan aidan takana tuntuvan nuorukaisen ja syöden siltä tuumet.
-
-Jälkeenpäin Salkko sitten vain tiedusteli Matinlompolon mieheltä, oliko
-siellä kylillä nähty outoa vierasta, jonka hän täältä kolmen penikulman
-päästä oli pannut sinne tulemaan Miekojärven, Kaaraneksen ja Suukosken
-kautta.
-
-Tulenkin isäntä oli Kassan Salkko. Kerran polttavana kesäpäivänä syttyi
-Vuonorovassa metsäpalo. Liekit jo lehottivat männynlatvoihin saakka ja
-suurella hälinällä kiirehti koko kylä kuokkineen ja lapioineen sitä
-sammuttamaan.
-
--- Mihin teillä nyt sellainen hoppu on? Salkko vain pihaltaan huuteli
-kylänväelle.
-
--- Näethän sie! Vuonorova palaa! Sie palat tänne ittekki! toiset
-hädissään päivittelivät.
-
-Lähti Salkkokin muiden perässä painelemaan palopaikalle, sanoen siellä
-miehille:
-
--- Ei tartte siinä reuhtoa! Mie sammutan sen!
-
--- Sie rietasko sen sammutat? kirosi sammutustyötä johtava
-metsänhoitaja.
-
-Mutta Salkko lähti astelemaan ympäri paloa, ja ukon askeliin tyrehtyi
-koko tuli, polttaen vain askelten välimaihin kanervikkoon kuin
-sahanhampaita. Tässäkin ukko käytti omia keinojaan. Pulloon oli hän
-ottanut maasta ukonpilveä, sinistä lahopuuta sekä juhannusyön
-kastetta, ja siitä pullosta voiteli hän kenkänsä pohjat, ennenkuin
-lähti kiertämään paloa, astellessaan lisäksi tiputteli vielä pullosta
-silloin tällöin maahan joitakuita noppia.
-
-Ei Kassan ukosta vesikään "huolinut". Kerran hän lähti astumaan
-yksiöistä jäätä myöten Pessalompolon ylitse Honkurin puolelle ja
-putosi sulaan. Kylän ihmiset sen nähdessään kovassa hädässä laukkoivat
-rannalle ja kiirehtivät köysineen ja muine neuvoineen auttamaan. Mutta
-äijä vain huusi heille:
-
--- Ei täällä härkää ole! Oottakaahan, kunhan panen piiphun!
-
-Ja totisesti, äijä pisti piippuunsa ja pani savuksi, kömpi sitten
-jäälle ja lähti astumaan. Ukko oli varannut itsensä vettä vastaan,
-niin ettei se uskaltanut häntä "kukittaa", vaikka hän olisi joutunut
-millaiseen vesivaraan. Syksyllä ensi kerran jäälle mennessään hän oli
-piirtänyt kolme ristiä eteensä ja pannut vettä päänsä päälle sanoen:
-
-    "Vesi, jos sie viet minun henkeni,
-    niin ole vastaava tuomiopäivänä
-    minun sieluni eestä!"
-
-Samalla tavalla Salkko varasi itsensä keväällä, kun meni ensimmäisen
-kerran sulille vesille. Sitten ei kesävesikään hukuttanut.
-
-Salkko saattoi lumota pyssynkin, niin ettei sen kuula pystynyt häneen.
-Silloin "kun ryssä lähti Franskan avuksi" ja otti miehiä sotaan, olivat
-kaikki kovin peloissaan, mutta Salkko-ukko tyynnytteli heitä.
-
--- Ei tartte pelätä! Kyllä luojilla on sivullakin sijaa.
-
-Ja sitten Kassa kertoi, kuinka hän ennen sotaväessä ollessaan näytti
-kerran koko joukolle kummat. Oltiin ampumassa tauluun, ja kapteeni
-sanoi:
-
--- Kuka ottaa ja viepi minun lakkini tuonne taulhun, johon kakstoista
-miestä ampuu niin paljon kuin ennättää? Hän saapi kunniamerkin.
-
-Miehet olivat ihan kauhuissaan.
-
-Mutta silloin Salkko lähti ja vei lakin tauluun, vaikka kaksitoista
-miestä ampua paukutti niin paljon kuin ikinä ennätti. Eikä tullut
-mieheen hiuksen hukkaa. Kaikki ihmettelivät, ja kapteenikin kysyi,
-millä voimalla Salkko sen teki. Mutta Salkko ei sanonut hänelle
-taitojansa, eikä ilmoittanut, että hän pyssynpanoksia saadessaan
-oli ottanut alimmaisesta panoksesta luodin hampaittensa väliin sekä
-viskannut ruudin olkansa ylitse taakseen sanoen:
-
-    "Se sama Jumala, joka varjeli
-    ne kolme miestä tulisessa pätsissä
-    kuningas Nepukkanetsarin käsistä,
-    sama Jumala varjelkoon myös minut
-    kaikista vihollisteni nuolista!"
-
-Salkko tunsi, niinkuin ainakin suuri tietäjä, kaikkien "ainheijen"
-sisällyksen ja luonnon sekä niiden voiman ja vaikutuksen. Hän oli
-tutkinut, että maassa on "semmoinen näkymätön osa", joka saattaa
-tarttua ihmiseen tuottaen sairautta. Oli hän myöskin huomannut, että
-toinen maa on paljon myrkyllisempää ja pahempaa tarttumaan kuin toinen;
-varsinkin muutamat jängät ampuvat kuin nuolia ihmisiin ja eläimiin.
-Samoin myöskin vedessä on oma tarttuva osansa, "vaikka ei siinä ole
-mithän näköä", ja toinen vesi saattaa olla toista myrkyllisempää.
-Niinikään ilmakin on toisin vuoroin paha ja raskas sekä hyvin kärkäs
-antamaan tauteja. Ukkonenkin siinä liikkuu milloin heikompana milloin
-tylympänä. Ukkosen ankaruus kyllä riippuu siitä, monennellako tähdellä
-se kulloinkin kulkee. Ensimmäisellä tähdellä kulkiessaan ääntelee
-ukkonen hyvin laimeasti, mutta viidennen tähden merkeissä on se jo
-kerrassaan karkeaääninen. Myöskin puut ovat hyvin erilaatuisia.
-Toisista tarttuu hyvin helposti puunvihat, mutta toisista taas ei
-tartu mitään pahaa. Eikä kaikki rautakaan ole yhtä karkeaa. Joku rauta
-saattaa olla niin karkeaa ja myrkyllistä, että siitä heti jää vihat,
-kun sillä vähän lonkkaa, mutta toinen ei anna raudanvihoja, vaikka
-tekee pahankin haavan. Niin on myös ihmisiäkin monenlaisia. Toinen on
-heppäisempi kestämään pahaa, mutta toinen on kivempi. Kivaveriseen
-eivät pahat pysty, mutta heikkoveriseen tarttuvat helposti kaikki
-poikkipuoliset.
-
-Kaikenlaisista maan kasveista ja puista otti Salkko-ukko voima-aineita,
-niinkuin ukonsärkemän puun sälöä, tuulenpesää, ukonpilveä,
-"merenlöyttyä", ukonkiveä ja monia muita väkeviä välikappaleita. Niitä
-hänellä oli aina mukana taskussa taikka pikku pussissa, ja niitä hän
-useasti tarvitsi sanansa vahvistukseksi.
-
-Vanhaksi ukoksi asti pystyi Salkko tietäjän toimiin. Vielä
-ikämiehenäkin oli ukko niin luonnokas, että yksinään pani kenkään
-pahankurisen hevosen, jota ei monissa miehinkään saatu hallituksi.
-
--- Mikäs se semmoinen hevonen on, jota ei kenkään saaha? Salkko vain
-ihmetteli, vetäisten kolme solmua marhamintaan sekä pyyhkäisten
-kämmenellään hevosen lautasia. Värähteli elukka vain, mutta ei
-jalkaansa liikuttanut, kun ukko napsi nauloja kavioon.
-
-Mutta sitten lopulla ikäänsä Salkko tuli sokeaksi eikä enää kyennyt
-tietäjöimään. Ei ollut hänestä enää maalariksikaan, vaikka parhaina
-päivinään oli ollutkin "kauhean hyvä ruusaamhan", eikä talonsakaan
-hoitajaksi. Hän myi talonsa ja muutti asumaan pikku mökkiin, elellen
-siinä varattomana eläkevaarina viisi, kuusi vuotta.
-
-    "Hiiri kuolkhon,
-    ja harakka sairastakhon!"
-
-tapasi Salkko sanoa potilailleen, ja samat sanat näyttivät kohdistuvan
-häneen itseensäkin, sillä ukko, joka oli syntynyt 1819, kuoli vasta
-toistakymmentä vuotta takaperin lähes 90:n ikäisenä.
-
-
-
-
-Entisiä pappeja
-
-
-Lapin ja Peräpohjan laajoissa erämaapitäjissä, joissa enin osa
-seurakuntaa asusti hajallaan kiveliöissä, oli sielunpaimen kaikkein
-tärkein henkilö. Niinkuin kiveliöiden kansa poropalkisessaan raitioi
-tuhantisia tokkiaan, kooten ne toisinaan kaukaisistakin tunturimaista
-porokaarteillensa pykällyksiin, niin seurakuntain sielunpaimenetkin,
-kukin omassa "paliskunnassaan", raitioivat hajallista laumaansa.
-Niinkuin poropaimenet merkitsivät pykällyspuihin lovilla ja piirroilla
-tokkansa pääluvun, niin sielunpaimenetkin pitivät "pykällystä"
-laumastaan, merkiten monenlaisilla koukeroilla suuriin kirjoihinsa
-oman palkisensa pääluvun, kokosivat tuon tuostakin erämaihin hajonneen
-kansansa omille "kaarteilleen", jopa toisinaan itsekin matkustivat
-kiveliöön laumansa luokse.
-
-Sielunpaimen oli syrjäisen erämaaseurakunnan kaikki kaikessa. Kansa
-piti häntä "raitionaan" sekä hengellisissä että monesti maallisissakin
-asioissa. Siksipä useat, varsinkin muita erikoisemmat seurakunnan
-paimenet, jäivät vuosikymmeniä, jopa jotkut satojakin vuosia, elämään
-kansan muisteluksissa. Vielä yli parinsadan vuoden kuluttua juttelee
-tunturimaan asukas muisteluksia "Herr'-Vuolevista", Olaus Sirmasta,
-joka Enontekiön ensimmäisenä vakinaisena pappina eli 1600--1700-lukujen
-vaiheilla, samoin toimeliaasta "Herr'-Erkistä", Erik Grapesta, joka
-sata vuotta myöhemmin vaikutti samassa pitäjässä. Muistellaan ylimäissä
-vielä "Vikelius"-pappiakin, joka Ison vihan aikoina pakolaisena
-piileskeli Muonion ja Hetan sydänmailla, asustaen Ruotsin puolellakin
-Naangijärvellä, "Vikeliuksen kentällä" kalamiesten puittiona.
-Pakoretkellään oli pappi kirjoittanut erääseen saurapieleen:
-
-    "Nyt suurus suustani puonnut,
-    hyvä leipä leuoiltani.
-    Söisin kyllä, joisin kyllä,
-    täytyy olla tällänsäkki."
-
-Muistetaan myös kertoa Ylitornion entisestä papista "Viiklunnista",
-joka toistasataa vuotta takaperin on haudattu kirkonkuoriin parren
-alle. Wiklund oli niin voimallinen pauhaamaan, että sanankuulijatkin
-saivat saarnainnon ja mennen tainnoksiin alkoivat myös pauhata.
-Siitä kuningas aikoi erottaa papin virastaan, kutsuen hänet
-Tukholmaan tutkittavaksi. Wiklund meni, ja kuningas käski hänet heti
-saarnatuoliin, lähettäen hänelle sinne paperin, jossa piti olla muka
-saarnanteksti. Pappi otti paperin, käänteli sitä sanoen:
-
--- Tyhjä on tämä puoli, ja tyhjä on tämäkin puoli... ja tyhjästä loi
-Jumala taivaan ja maan.
-
-Mutta sitten kun pappi alkoi saarnata, niin siitä syntyi sellainen
-pauhaaminen, että kuninkaan täytyi lopulta hänet keskeyttää. Kuningas
-tarjosi papille parempaa paikkaa etelässä, mutta hän ei huolinut, vaan
-palasi jälleen omaan seurakuntaansa. Sama pappi sanoi sitten kerran
-Ylitornion kirkossa saarnatessaan:
-
--- Niin tosi kuin minun sanani on, niin totta ei minun ruumiini pidä
-lahooman!
-
-Eikä lahonut papin ruumis. Kirkon lattiaa korjattaessa avattiin
-hänen arkkunsa, ja siinä lepäsi voimakas pauhaaja aivan entisellään,
-"hiuslakki" päässä, paita päällä, housut ja sukat jaloissa. Paita vain
-oli selkäpuolelta lahonut.
-
-Kaukaisissa ylitnaiden pitäjissä viettivät erämaan kansan paimenet
-kovin yksinäistä elämää, ollen melkein tykkänään erotettuina muusta
-maailmasta. Kesäisin päästiin heidän valtakuntaansa vain veneillä
-sauvoen kymmenin penikulmin vastavirtaa, ja talvi painoi heidät
-paksujen hankien taakse. Niinpä monesti kävikin, että Lapinkorpi
-otti koviin kouriinsa etelästä tulleen jumalansanan julistajan, pitäen
-omanaan, minkä oli saanut, ja painaen hänet viimein kalmatievaansa.
-Eikä ainoastaan pappia yksinään, vaan toisinaan hänen koko sukunsa.
-Vähävaraisina, niukasti palkattuina, erämaan yksinäisyyden taamomina,
-eivät monetkaan eliniäkseen Lappiin sortuneet sielunpaimenet jaksaneet
-toimittaa lapsiaan opinteille, vaan perilliset joutuivat pesän
-hajottua jatkamaan papin pahnaa seutukunnan lantalaisina, jopa joskus
-lappalaisinakin. Varsinkin tyttäret opinteiden osattomina monesti
-jäivät vertaistaan vaille ja painuivat ylimaiden lantalaissukuihin.
-Niinpä tuli Koutokeinon Tornensis papista -- kuoli 1705 -- Tornensis
-niminen lappalaissuku, joka vieläkin jutaa Norjan-Lapin ja Enontekiön
-tunturimaita. Samoin koko joukko lantalaisia pohjoisissa rajaväylän
-pitäjissä juontaa lähtönsä vanhan Grape papin pahnasta.
-
-Perimmäiseen Lappiin, Hetan tunturiseutuun, maatui miltei koko
-sukuineen Cajanuskin, joka oli Enontekiön kappalaisena 1858-66. Vanha
-pappi sai sijansa Palojoensuun kalmatievassa, ja viime vuosisadan
-lopulla kuollut vanha leski-rukka, joka oli oikein "tuomiorovastin
-tyär", haudattiin Hetan kirkkokumpuun. Papin ainoa elossa oleva
-poika painui lantalaisemäntineen jo nuorena Ameriikkaan, nuorin
-tytär, Ida, palasi etelään, mutta vanhemmat tyttäret jäivät Lappiin
-lantalaisemänniksi. Hilman vangitsi rättäri Juhan-Petteri Välitalo,
-joka sitten muutti poliisiksi Iittoon, korkealle Könkämäenon latvoille,
-ja "Ruusaan, joka oli oikein kaunis, valkiaverinen ja pyöreäposkinen",
-tarttui toinen veli, Joeli Välitalo, pienen talopahasen isäntä
-Vuontisjärveltä. Vuontisjärven Välitalossa asui papinleski vanhuutensa
-päivät. Täällä kaunis Ruusakin kuoli "lehmän alle, kun oli lypsämässä".
-
-Satakunta vuotta takaperin eli Muoniossa Mathias Kolström, joutuen
-hänkin, samoin kuin useat jälkeläisistäänkin Lapinmaan multiin.
-Kolström oli itsekin lapinsyntyjä. Kolarilaisen mestaritakojan, Uollo
-Raution, veli, Juho Rautio muutti Tornioon sepäksi ja pani siellä
-poikansa "papinkoulhun". Tornion alkeiskoulussa kävi poika 1770-80
-luvuilla, ja muistaen kolarien kotiseutua otti nimekseen Kolström,
-kävipä "tutänttinä" ollessaan usein entisessä kotikylässäänkin,
-asustaen Raution vanhan kartanon perätuvassa. Lappiin palasi lapinsynty
-papiksi päästyään, tullen 1788 Muonion ensimmäiseksi saarnaajaksi sekä
-1812 Muonion ja siihen yhdistetyn Enontekiön kirkkoherraksi. Kahden
-suuren seurakunnan vähälukuista metsäkansaa paimensi papin koulun
-käynyt sepänpoika kuolemaansa asti, joka tapahtui 1829.
-
-Kolström oli "hyvä saarnamies". Hän sai pauhata milloin Lätäsenon
-Markkinakummun -- sitten Palojoensuun -- kirkossa, milloin taas Muonion
-pienessä kirkkotuvassa, joka seudun ensimmäisenä saarnahuoneena
-seisoi Uollontörmällä, Jierisjoen pohjoispuolella, joutuen sitten jo
-saarnaamaan Muonion uudessakin, 1817 valmistuneessa temppelissä.
-
-Pyhäpäivinä pauhasi pappi kansallensa, mutta muina viikonpäivinä
-hän keitätti sille viinaa. Pappilassa oli vakituinen viinakota, jossa
-toinen kirkonmies, unilukkari ja papin renki, Jierisjärven Iisakki,
-hääri keittomestarina. Tihuntijyvistä laski unilukkari viinaa, myyden
-sitä sekä lappalaisille että lantalaisille, vain kodasta käsin
-puolentynnyrin astiasta kauhalla mitaten. Pappi itsekin joi ahkerasti
-ja myi. Oli hänellä joskus kinkerimatkoillakin viinakauppa matkassa,
-ja varsinkin lappalaiset olivat siitä hyvillään. Kun pelottava
-yhteenotto papin ja Sanan kanssa oli suoritettu, saatiin unilukkarin
-keitoksista hyvät virkistyshetket, ja porontaljoilla pirtissä maaten
-pappi vain naureskeli, kun lappalaiset päissään oikein rähisivät.
-Keitettiin pappilassa viinaa talollistenkin viljasta. Leiviskän kun vei
-leipäviljaa unilukkarille, sai sen viinakannuna takaisin.
-
-Papinrouvan, Brita-Lisa Valbomin, sanotaan olleen "Ruottin
-Arjepluukasta", ja perhettä oli pappilassa neljä poikaa, kolme tytärtä
-sekä papin rouvan sisar, Beata-Caisa, jolla oli yksinäinen poika, Erik.
-Vanhin poika, "Pelle", kävi hiukan koulua ja toimi sitten Muoniossa
-"ymppääjänä". Mutta kerran hän meni hautausmaalle kuolleitten luiden
-kanssa pelehtimään saaden kalmanväen kimppuunsa, niin että "tuli
-hulluksi ja kuoli pirhuihin". Toinen poika, "Kalla", ei käynyt mitään
-koulua, kulki vain kylillä ja soitteli häissä, laski viimein alas
-Kemiin ja kuoli siellä. Mutta Mathias Adolfista tuli pappi, joka isänsä
-jälkeen oli jonkun aikaa Muonion paimenena, muuttaen sitten Karunkiin
-ja sieltä Tervolaan, jossa kuoli 1864. Pappi tuli Emanuelistakin,
-"Mannesta". Jo kouluaikanaan, ollen vain "tutäntti ja maisteri", meni
-hän joskus "papan sijasta pauhaamhan". Pari, kolme kertaa katsahtaen
-avattuun raamattuun, rukatti hän kirkkoon ja paukutti sitten niin
-voimallisesti, että sanat kuuluivat kylään saakka. Ylitorniolla
-oli Manne ensin apulaispappina, sitten Enontekiön "koulupappina"
-(1834-49), kulkien Ruijassakin saarnaamassa. Hetasta muutti koulupappi
-kappalaiseksi Utajärvelle, jossa hänen, lapinmiehen, oli "niin ikävä
-että kuoli" 1852.
-
-Pappilan tyttäret saivat ottajansa omalta kotiseudultaan. Vanhimuksen,
-Kaisan, vei nimismies Kock, nuorimuksen, Luisun, korjasi Norjasta
-tullut kauppias, Knobblock, "mainion hyvä mies, joka rakensi
-ensimmäisen talon Muoniovaarhan", Ruotsin puolelle väylää, mutta
-muutti sittemmin Tornioon sepäksi. Keskimmäinen tytär, Heta, joutui
-Hietasen Iisakille, joka oli vanhan sotamiehen, Johan Örnin, poika,
-saman Örnin, jonka kimppuun Kolström pappi kerran vihoissaan hyökkäsi,
-sanoen: "Nyt mies Jumalalla freistathan!" Hietas-Iisakki omisti papin
-tyttären mukana hänen papillisen sukunimensäkin, ja samoin teki taas
-Iisakin vävykin, Juho Anttila, pelastaen siten vanhoista Köngäsen
-ruukin sysikolareista johtuneen sukunimen unohtumasta. Ja sitä lyytä on
-Kolströmejä Muoniossa vieläkin.
-
-Vanha Kolström pappi ei suinkaan ollut ainoa viinaa viljelevä
-sielunpaimen. Silloiseen aikaan oli niitä Lapinkorvessa muitakin
-samanlaisia, pahempiakin. Niinkuin Esaias Castrénkin, "Essa", joka
-Kolströmien jälkeen oli jonkun aikaa Muoniossa sijaispappina. Kun
-"Essa" saarnatuolissa kumartui rukoilemaan, ja seurakunta painoi päänsä
-penkkiin, kyykähti pappi alas, jolloin sormien välitse vilkuileva
-seurakunta näki pullonpohjan heilahtavan saarnatuolin laidan ylitse.
-Turtolan Frosteruskaan (1826-47) ei ryyppäämiseltään tahtonut aina
-joutua ajallaan kirkkoonkaan. Lukkari Jurva pani jo virret taululle ja
-rupesi odottaessaan veisaamaan, parkuen vihoissaan niin ankarasti, että
-huuto kuului "puolivälhin Turtolaa ja Pelloa". Lukkari oli sitä enemmän
-vihoissaan, koska hän tiesi, että
-
-    "Lukkaria pitää Jumalan luua,
-    mutta pappeja saapi pieksämällä."
-
-Viinaa viljeli "Krankkakin", joka neljä, viisi vuotta oli Turtolassa
-Frosteruksen sijaisena. Hän ryyppi ahkerasti tullen yhä punaisemmaksi
-ja saaden nimekseen "Punainen Krankka". Ja Mellin, ollessaan pari
-vuotta (1857-59) Turtolaa kaitsemassa, kävi tuon tuostakin kontti
-selässä Matarengistä asti viinaa noutamassa.
-
-Mutta ei tarvitse kovin "lastata" näitä entisiä erämaiden
-paimenparkoja. Siellä he muun maailman unohtamina joutuivat juromaan
-yhtämittaisessa yksinäisyydessä, miltei ainaisessa arkipäivässä ja
-taas talven tappavassa pimeydessä. Eikä entisaikaan painettu pappia,
-vaikka hän jonkun ryypyn ottikin. Samanlaisia sielunpaimenia oli
-ennen kyllä lannanmaassakin. Ja laumansa parasta koettivat nämäkin
-kiveliöiden raitiot harrastaa. Mellinkin saarnasi kirkossa kuin paras
-pappi ja "haukkui juopot, varkhat ja kaikki", sekä messusi, "niin
-ett' oikein kirkon katto kohoili". Kranck taas piti pappilassaan
-koulua, opettaen Turtolan poikia lukemaan, kirjoittamaan ja lukua
-laskemaan. Ja pyrkiessään Frosteruksen jälkeen Turtolan papiksi Kranck
-vaalisaarnassaan voimallisesti julisti:
-
--- En ole tullut suurella viisaudella enkä korkealla opilla, mutta
-hengen ja voiman korotuksella.
-
-Tästä huolimatta ei hän kyllä saanut kuin kaksi ääntä.
-
-Nousi Lapin erämaan paimeniksi joskus oikeita toimenmiehiäkin, jotka
-jaksoivat pysyä virkeinä elämän yksitoikkoisuudessakin. Sellainen
-oli C.F. Pfaler, joka ensin Turtolassa ja Ylitorniolla vaikutettuaan
-kohosi väylää ylemmäksi, Muonioon, viihtyen täällä neljätoista vuotta
-(1854-68).
-
-Pfaler oli rovasti ja "se mies sieti rovastin nimen". Kirkossa hän
-messusi, niin että se solkena kuului kylän taloihin, kun kirkko "oli
-lentävänä reikänä, akkunat rikki ja ihmiset istuit pöykkyri päällä
-kirkossa". Tätä pöykkyripeskien kansaa pappi ankarasti järkäytteli
-saarnoissaan. Varsinkin ahdisteli hän viinakauppiaita, juomareita,
-vieläpä liiallisesti koreilevia naisiakin. Kun vaimoväki pitkissä,
-lattiaa laahaavissa silkkinauhoissaan koreili kirkossa, saattoi rovasti
-huutaa:
-
--- Niihin nauhoihin ensinnä helvetin tuli tarttuu!
-
-Ja kun Vestolan herra Turtolassa töllisteli vain kirkonkattoon, sovitti
-pappi saarnaansa:
-
--- Muutamat saarnan aikana laskevat nauloja kirkonkatosta...
-
-Kovilla piti rovasti nuorta väkeäkin rippikoulussa. "Nykyisten pappien
-rippikoulu on kuin kirppasilla oloa" Pfalerin kouluun verraten.
-Kesäisin rovasti piti kylän nuorille pyhäkoulua. Helluntaista lähtien
-kävivät lapset joka pyhä iltapäivällä pappilan pirtissä, ja rovasti
-luetti heillä päivän evankeliumin, kysellen ja selitellen luettua
-tekstiä. Ottipa pappi joskus poikia tukastakin ja "kolhautti päätä
-seinhän", kun he salaa kurkistelivat kirjaansa.
-
-Rovastin rouva oli "niinkuin yksi mainio talonpojan emäntä". Hän teki
-itse vaatteet koko väelleen, ja rouvansa ompelemassa puvussa kävi
-rovasti kirkossakin. Ja pappilan työmiehen, Muusan Heikin, kehnoa
-joukkoa papinrouva elätti, vielä paikaten lasten kurjat vaatteet,
-jopa kengätkin. Hyvin "talonpoikaista ja alhaista" oli pappilan nuori
-väkikin; kolme "pröökynää" ja viisi "tutänttiä". Vaikka pojat olivatkin
-"tutänttiä", häärivät he kesällä kotona ollessaan aina työssä. Useasti
-lähti koko pappilan perhe vierailemaan kylän taloihin. Varsinkin kun
-pidettiin kinkereitä lähikylissä, oli rovastin koko väki parhaina
-vieraina. Ja silloin "koko kinkeriväki syrjää myöten oli päivällisellä
-syömässä maitovelliä, voita, leipää ja kalaa".
-
-Koko perheineen muutti rovasti Pfaler sitten tunturien maasta
-Nurmekseen, jossa kuoli 1879. Ei jäänyt hänen sukuaan Lappiin, muuten
-vain hyvä muisto.
-
-Mutta nousi Lapinkorpeen joskus toisenkinlaisia toimenmiehiä, jotka
-viihtyivät kyllä yksinäisyydessäänkin, joutumatta silti juopottelevien
-joukkoon.
-
-Tuohikontti selässä tallusteli Kolariin kesällä 1862 pitkä, laiha,
-kaitakasvoinen nuori mies, jonka vaalea tukkakin roikkelehti
-takinkauluksen peittona. Jaakon majataloon mies astui, heilauttaen
-konttinsa portaille ja painuen pirtin penkille istumaan.
-
--- Mistäs tämä mies on? emäntä kysyi.
-
--- Tulin vain tänne papiksi! vieras vastasi.
-
-Mies oli "Pärki-vainaa", Johan Immanuel Bergh, joka sitten oli
-vähäväkisen Kolarin sielunpaimenena kahdeksan vuotta.
-
-Yhtä vaatimaton kuin uusi paimen oli kontti selässä Kolariin
-tullessaan, oli hän sitten aina edelleenkin. Virkansa hän hoiti
-tunnollisesti, rippikouluakin piti aamusta iltaan, kahdeksan tuntia
-joka päivä, ja olikin oppilaille ankara mies, niin että "toisellainen
-oli silloin lukutaito, vaikkei ollut kouluja". "Kristittyjen",
-lestadiolaisten seuroissa, jotka näihin aikoihin jo rupesivat olemaan
-parhaassa vauhdissaan, ei Bergh käynyt, mutta ei hän koskaan heistä
-lausunut moitteen sanaakaan eikä kieltänyt laumaansa seuroihin
-menemästä. Yksikseen mies vain vanhassa pappilassaan asui kolmen
-rengin ja kolmen piian kanssa, viettäen hyvin vaatimatonta elämää.
-Ei tarvinnut hänelle monia ruokia laitella. "Pilkkumhin vain panthin
-maitoa ja puukauha vierhen, ja pappi otti itte kaapista voita ja leipää
-ja siinä kaapin vieressä pureskeli." Monesti ryyppi pappi samasta
-suuresta pahkamaljasta väen kanssa. Vain silloin kun sattui vieraita
-tulemaan, pantiin lautaset pöydälle ja keitettiin siikaa ja syötiin
-"niinkuin herskapissa ainaskin". Mutta vieraiden lähdettyä korjattiin
-lautaset ja ruuat kaappiin, ja siikojen jäännökset pisteli pappi
-kylmiltään. Kahviakin pappi keitätti pappilassa kävijöille. Palvelija
-vain toi kahvin sisään ja isäntä itse kantoi tarjottimella sen
-vieraalleen. Harvoin kävi pappilassa vieraita, paitsi mitä pitäjäläiset
-pistäysivät asioillansa. Eikä pappikaan puolestaan ollut ahkera
-kylää juoksemaan, hyvällä "Liinikollaan" vain silloin tällöin ajeli
-asioillaan. Kuusi kertaa vuodessa Bergh kävi Muoniossa saarnaamassa,
-leikkauttaen samalla matkalla pitkän tukkansakin.
-
--- Jo taas on Pärkin pää Muoniossa keritty! huomasivat heti
-kolarilaisetkin, kun pappi palasi saarnamatkaltaan.
-
-Kotonaan asteli Bergh aina vanhassa lyhyessä viheriäpäällyksisessä
-naisen turkissa, joka oli halvasta hinnasta lyöty hänelle Jaakon
-mamma-vainajan huutokaupassa, ja päässä oli tavallisesti "iso
-lakkikopra, semmoinen törilö".
-
-Kerran yritti "Pärki-pastorin" vieraaksi eräs ummikko ruotsalaisneiti,
-"pitkäraatoinen tuomarinpassaaja" Köngäsestä. Nimismiehen kanssa
-ajoi naapurimaan tytär majataloon, kutsuttaen sinne pastorinkin
-ja tarjoten hänelle hyvät illalliset. Aamulla lähti ummikko
-vastavuorolle pappilaan, mutta pappi makasi vain nukkumakamarissaan
-eikä ollut koko tyttärestä tietääkseenkään. Ja nimismies sai kyyditä
-tuomarinpassaajansa saman tien takaisin Köngäseen.
-
-Vihainen olikin pappi naisväelle ja halveksi koko heidän sukuansa,
-vaikkei hän rauhan miehenä tahtonut suinkaan olla kellenkään
-epäystävällinen.
-
-Mutta lehmistä pappi piti, ja "Lehmä-papiksi" häntä Kolarikin nimitti,
-sillä "ei Pärkillä ollut muuta epäjumalaa kuin lehmät".
-
-Niitä olikin pappilan kahdessa navetassa kokonainen karja,
-kolmekymmentäviisi lypsävää. Kolme piikaa, sadan markan vuosipalkalla,
-mikä olikin hyvä raha siihen aikaan, oli karjaa ja pappilan
-taloutta hoitamassa. Sammun Matilla oli emäntäpiikana Koivumaan Eeva
-ja Sammun Mykkä-Maija apulaisinaan. Tavaton työ oli palvelijoilla
-suuren karjan hoitamisessa ja ruokossa. Ihmislantaa käytettiin
-siihen aikaan rehun lisänä vielä pappilassakin. Luisteita kerättiin
-tallista ja navetasta ja pantiin suureen, viiden tynnyrin vetoiseen
-navettakattilaan sekä lyötiin lantaa joukkoon. Sitten keitettiin, ja
-"puuta paloi pa'an alla niinkuin haminassa, ja sonta kuohui päällä
-niinkuin vilttihattu". Joka päivä pappi itsekin kävi navetassa
-karjaansa katsomassa. Heittäen viheriäpäällyksisen turkkinsa pöntön
-laidalle hän siirtyi lehmältä toiselle silitellen ja puhutellen
-jokaista nimeltään ja tiedustellen palvelijoilta elukan vointia.
-Siivosti piti palvelijain kohdella karjaa; pahankuristakaan lehmää,
-joka lypsettäessä yritti potkia, ei saanut pieksää.
-
--- Ei, ei saa sitä piiskata, se on vanha elävä! pappi heti kielteli.
-
-Mykkä-Maija oli talon voinhoitajana -- lisäksi hän taitavana ompelijana
-neuloi papille "paijat ja krajit ja liperit leuan alle". Maija sai
-kirnuta kaksi kertaa joka päivä; toinen kirnu oli jo uunin kupeen
-"halsissa" lämpenemässä, kun Maija toista huisutti. Karkeat suolat
-survoi eukko puntarin perällä hienoiksi voisuoloiksi, ja monet tynnyrit
-keräytyi voita Maijan varastoon. Sieppijärven Hilppa kävi tuon
-tuostakin ostamassa voin, toimittaen sen sitten Ruijan markkinoille.
-Kirnupiimä syötettiin takaisin lehmille, ja muun piimän, mikä ei mennyt
-omaan väkeen, antoi pappi ilmaiseksi köyhille. Jos joku halusi piimää
-ostaa, sai sitä kymmenellä pennillä kannun, ja kirnupiimä maksoi
-seitsemän penniä.
-
-Paikkakunnan tapaan ruokki pappi väkensä. Arkipäivisin elettiin
-enimmäkseen piimällä, leivällä ja suolakalalla, mutta pyhäaamuisin
-syötiin viiliä ja voita. Kesällä teetti pastori heinää puolella
-voinaulalla viikkoa ja miestä kohden. Mutta kerran kun väki oli
-Pohjasenvuomalla heinänteossa, loppui voi kesken. Silloin Teuran Aapo
-vuoli puupalikan "räknäten" ja kirjoittaen puukolla siihen "latinaksi",
-että 8 LUOTIA TULI VOITA VAIN HENKELE, ja pani palikan tyhjään
-voirasiaan, joka lähetettiin pappilaan. Siitä pappi suuttui, niin että
-aikoi ajaa koko väen pois, mutta pian hän leppyi, ja käski antaa voita
-kylliksi.
-
-Saadakseen suurelle karjalleen tarpeeksi kontua, vuokrasi Bergh
-pappilansa maiden lisäksi vielä Pellikan talon, osti Ristimellan talon
-väylän varrelta sekä Kivijärven Erkiltä hänen kuivaamansa Kivijärven
-niityn ja Kuusiniemen uudistalon ja vielä Teurajärven Jussalta
-Teurajärven metsätalon. Kivijärven niityille rakennutti Bergh latoja,
-Teurajärveen uuden pirtin ja Kuusiniemeen kokonaisen talonkartanon
-navettoineen, kaikkineen. Tänne Teurajärven kulmille, penikulman päähän
-kirkolta, hyville laitumille vietiin pappilan karja koko kesäksi; vain
-viisi lehmää heitettiin kotihoitoihin.
-
-Paljon sai köyhän Kolarin vaatimaton, mutta toimekas pappi tuloja
-karjastaan ja maistaan. Monet kerrat kävi Sieppijärven Filppa
-noutamassa voikuormansa, ja pelloista saatiin ohria niin paljon, että
-syksyisin oli parikymmentä riihtä puitavana. Seurakuntalaisilta sai
-pastori palkkaa ohrakielon sekä pari naulaa voita joka talosta. --
-Kolarilaisten piti lisäksi "ruokkia rovasti Alkkulhan", ja siihen meni
-m.m. naula voita joka lehmästä, ja voi piti olla puhdasta kesävoita,
-sillä Alkkulan Heikel rovasti varoitti kerran kolarilaisia:
-
--- Älkää te sekoittako talvivoita kesävoihin! Ei minun vahingokseni,
-mutta teidän sielujenne vahingoksi.
-
-Hyvin viihtyi ja vaurastui Bergh Lapissa hoitaen suurta lehmäkarjaansa
-sekä vähälukuista poropaimenien, sysi- ja tervakolarien metsäkuntaa.
-Eivät saattaneet seurakuntalaiset sanoa paimenestaan pahaa, eivätkä
-"kristitytkään" voineet häntä moittia muusta kuin, ettei hänellä ollut
-"Pyhää Henkeä".
-
-Kahdeksan vuotta tämä yksinäinen mies kaitsi Kolaria. Kova "päätauti"
-häntä viime vuosinaan usein vaivasi, eikä se heittänyt, vaikka Kankaan
-muori kävi silloin tällöin kuppaamassa.
-
-Sitten 1870 myi Bergh koko lehmikarjansa huutokaupalla ja muutti
-kappalaiseksi Pudasjärvelle, jossa jo seuraavana vuonna kuoli.
-
-Hyvin muistaa vielä vanha Kolari "Pärki-pappinsa", vaatimattoman
-miehen, joka "oli hyvin kousi mies eikä mikää herra... eikä kantanut
-löönääkään monelta".
-
-Ja tämä on parhaita tunnustuksia, mitä lapinukko saattaa
-virkamiehestään antaa. Mutta vielä parempi olisi, jos hän voisi tähän
-lisätä:
-
--- Ja sitten hänellä vielä oli Pyhä Henki.
-
-
-
-
-Vanhoja koulumestareita
-
-
-Tavaton työmaa oli punakantisessa aapeluksessa Lapinkorven kansallakin.
-Raskaan nuottaveneen soutaminen, riihenpuinti ja porometsässä
-hiihtäminen oli monelle kiveliön kasvatille kymmentä kertaa helpompaa
-kuin aapiskoukeroiden oppiminen. Sitkeimpienkin tervasjuurakoiden
-särkeminen tapahtui paljon keveämmin kuin tyhmännäköisen aapiskukon
-munittaminen. Juurakoista selviytyi otsan hiellä sekä höyryävillä
-hartioilla, mutta kukkoa ei aina saanut munimaan hiellä eikä
-tuskallakaan. Satojen poromerkkien pykälien, pistelten ja
-linnunvarpaiden tunteminen oli monin verroin helpompaa kuin aapisen
-parinkymmenen koukeron muistaminen; villin porolauman kokoaminen
-heittämällä suopungin laukkaavan härän sarviin taikka tolvaavan nulpon
-takakoparaan kävi kuin kirpanlyönti mutta koota sanoja aapeluksen
-mustista sarvipäistä oli monelle niin tylsää työtä, että kirjan
-näkeminenkin jo kammotti. Mutta pelottava pappi juroi kirkolla kuin
-painajainen, pitäen kamalia lukukinkereitään joka vuosi, ja sitten
-vielä oli kiusana hirveä rippikoulu, jota ilman ei saanut edes seurata
-Jumalan käskyä: "Lisääntykööt ja täyttäkäät maa!" Sillä "sitä varten
-se rippikoulu käyvhänkin, jotta jouvuthan Jumalan käskyjä täyttämhän".
-Niinpä piti kiveliön kansankin oppia täyttämään Jumalan käskyjä
-oikeassa järjestyksessä, ja metsien pirteissä tapahtuivat aapisen
-ääressä samat paukkaamiset, joita jo satoja vuosia oli toimitettu
-sadoissa, tuhansissa kodeissa.
-
-Kotihan oli vanhankansan ensimmäinen ja ainoa koulu, jossa muun taidon
-ja tiedon ohella annettiin aapistaitokin. Siellähän vanhaan tapaan
-
-    "Isä ennen iitä neuvoi,
-    äätä äitini opetti."
-
-Kuuden, seitsemän, kahdeksan vuotisena työnnettiin aapinen "sikiön"
-kouraan. Isä ja äiti taikka talon vanha ämmi olivat mestareina,
-monesti myös vanhemmat veljet ja sisaret. Vitsa oli usein uhkaamassa
-halutonta ja raskasoppista vekaraa, toisinaan taas kukon munima
-"sokkeripala" taikka vehnäpalanen houkuttelemassa. Monta kertaa saivat
-vanhemmat päivitellä työläälle lukumiehelle: "Pakana sinusta tulee, kun
-et sie koskaan lue... Et vielä tuntis iitäkää, vaikka keppi käessä
-vasthan tulis." Saattoi sellainen vastahakoinen "pakananalku" viimein
-etsiä kirjansa jostakin uuninsopperosta ja ruveta tunnustelemaan: "Mikä
-se sitten on tuo pöyryäpää-puustain tuolla kirjan rämmeen laijalla?"
--- "Koo se on koo! Se on niinkuin Salmen ämmin piippu", piti silloin
-opastajan osata neuvoa. Joskus oli lukumiehellä päiväksi "läksy
-kirjasta ja verkosta": piti niin ja niin monta kalvoskertaa kutoa
-verkkoa sekä oppia kirjasta ulkoa määrätty kappale. Mutta monta kertaa
-siinä tukkahamara heilahti, ennenkuin aapinenkaan oli nuoressa päässä,
-mitä sitten vielä kun piti päntätä "pitkä kirja", jossa kaiken muun
-kamalan lisäksi oli "peesalmit ja athaanaasius". Vanhempien lasten
-paukatessa aapista ja katkismusta useasti nuoremmat jo oppivat monet
-luvut ulkoa, vaikkeivät "iitä tuntenhet". Ja niin polvi polvelta jatkui
-kirjanoppineisuus Lapinkorvessakin.
-
-Mutta syrjäisillä seuduilla ja kaukaisilla perukoilla, joista vain
-kerran, pari vuodessa jouduttiin kirkollakaan käymään, tahtoi
-aapistyöskentely jäädä aivan sivuansioksi. I:n saattoi isä juuri osata
-ja äiti ä:n tuntea, mutta miten niistä sitten saatiin koko puhdasta
-jumalansanaa, joka sentään oli "kuin tikkatienä taivhashen", se kävi
-jo monelle ylivoimaiseksi. Jotkut saattoivat kyllä "lukia mäykyttää
-Uutta Testamenttiakin, mutta jos pari sanaa lukivat oikein, niin jo
-kolmas meni väärin". Toiset taas "lukivat kuin tuohta reppiin, eivätkä
-ollenkaan ottanhet prikuista vaaria".
-
-Ylivoimaiseksi kävi sellainen seurakuntalainen monesti
-sielunpaimenellekin. Tuli nuori pari pyrkimään kristilliseen
-avioliittoon, eikä edes aapinen ollut päässä. Niinpä tapahtui
-Kolarissakin entisaikaan, että Juustovaaran perukalta mies ja nainen
-tulivat pappilaan kuulutuksille, mutta miesparka ei saanut kirjasta
-irti sanaakaan.
-
--- Mikset sinä ole häntä opettanut? pappi torui morsianta.
-
--- Mikä mie olen vanhaa miestä koulaamhan, kosk'ei kirkkoherrakaan
-ole saanut sitä oppimhan, morsian sanoi.
-
--- Mutta minä en anna kuulutusta! kirkkoherra uhkasi.
-
--- Me naimme sitten ilman? Kymmenen pelikuorman päästä jos me toisen
-kerran Juustovaarasta tulemme tänne, niin meitä on silloin jo kymmenen
-pyytämässä kuulutusta.
-
-Eikä paljon oppineempi ollut Teurajärven Mikkokaan, kun hän Rauhalan
-Kaisan kanssa astui papin eteen anomaan naimalupaa.
-
--- Mistä sinä olet? pappi kysyi.
-
--- Teurajärvestä!
-
--- Mistä Teurajärvestä?
-
--- Teurajärven läänistä, josta paljon rökhäitä saahaan. Viisi meitä
-on veljestä. Juhani on vanhin, mutta mie olen paras, mulla on
-tamppikangashousukki. Ja mie olen Mikko!
-
--- Entäs tämä morsian?
-
--- Mie olen Kittilästä sen ison kehrurin tyär, joka Nuurperi-vainaalle
-kehräsi puoli leiviskää aivinoita... ja Kallosta Klaaviin äijä, joka
-myötäänsä tupakkaa puree, pitäis olla minun isäni. Mie oon Kaisa
-Rauhalasta... Eikö se pastori minua tunnekkaa?
-
--- Osaatteko te lukea?
-
--- Jo vain!
-
-Mikon piti lukea vanhasta virsikirjasta: "Kristus valo valkeuden..."
-Mutta kirjaimet eivät pysyneet paikoillaan niin paljon, että Mikko
-olisi saanut ne oikein kiinni. Niinpä hän lukikin:
-
--- Kivi... kivi... kirstus... valo...
-
-Tuli Kaisankin vuoro. Hän sai koettaa ulkolukutaitoaan
-synnintunnustuksessa. Ja Kaisa yritti:
-
--- Minä vaivainen sinä syntinen minä vaivainen sinä syntinen minä
-vaivainen sinä syntinen... En muista enempää, pappi rakas, vaikka
-tapettaishin...
-
--- Ei tule mitään naimisesta! Ette osaa panna lapsia kirjalle, täytyi
-papin sanoa.
-
-Pois saivat teurajärveläiset lähteä, morsian päivitellen, kun meni
-turhaan puhemiehelle uudet sukat, ja sulhanen surkeillen, kun tuli
-juotetuksi hänelle kortteli hyvää rommia, ja vielä tärvääntyi hyvä
-luokopäivä. Sillä naimisiin he sittenkin menivät niinkuin
-juustovaaralaisetkin, ja papin täytyi lopulta panna heidät
-kuulutuksiin.
-
-Tällaisten huonolukuisten vanhempain lapsista ei sitten suinkaan
-sukeutunut suuria kirjanoppineita. Sai sen pappi monet kerrat nähdä
-kinkereilläkin. Saattoi siellä astua kirjan ääreen sellaisiakin
-lukumiehiä kuin Ylitornion Kaulirannan poika, joka kauan aikaa turhaan
-yriteltyään viimein kivahti papille:
-
--- Pi... pi... piru vie, siinä on sinullekin räknäämistä! Kihisee kuin
-kusiaispesä!
-
-Vähiin tahtoi monesti jäädä lasten lukutaidon huolehtiminen
-rintamaillakin ja kyläisissä kylissä. Leivän takia piti raataa yhtä
-päätä aamusta iltaan, eikä lukemisesta lähtenyt mitään leivänapua.
-Eikä liioin aapisen sen seitsemiä koukeroita jokaisen pojan-palkeen
-ja tyttö-hattaran päähän saanut helposti ajetuksi. Mutta pappi painoi
-päälle ja piti kovilla, kun kinkeripäivänä jouduttiin pöydän ääreen
-tiliä tekemään. Muutamat papit olivat hyvinkin ankaroita. Castrén
-pastorikin Ylitorniolla "tasaisen illan kokonhan piti kinkeripäätöstä
-ja palavaa pyyhki", pauhaten:
-
--- Jumala vaatii meidän kämmenpohjista teidän sielunne!
-
-Ankarasti pauhasi Holmströnikin, jopa toisinaan työnteli taitamattomia
-vekaroita pöydän alle. Ja entisaikaiset papit olivat kaikkein
-huonoimpia lukumiehiä pistäneet jalkapuuhunkin. Kirkonporstuassa
-kaikkien katsottavana olivat kirjantuntemattomat saaneet istua
-kyköttää, ja kirkkomiesten oli vielä pitänyt ohitse astuessaan
-sylkäistä. Sillä tavoin oli Roju-Ellinkin metsiä kiertävälle
-"rotokunnalle" kerran opetettu aapistaidon tärkeyttä. Toisia
-metsäjurrikoita taas oli käytetty rippikoulussa vuosikausittain,
-niinkuin kolarilaista Taapa-Oskariakin, joka oli saanut junnata
-kymmenen vuotta, ennenkuin oli päässyt aikaihmisten kirjoihin.
-
-Mutta oli kylässä aina joku joutava ukko taikka muori, joka oli niin
-kirjantaitava, että saattoi opastaa muitakin lukutaidon vaikealla
-alkutaipaleella. Heidän luokseen vanhemmat lähettivät lapsiansa
-oppimaan, silloin kun eivät itse joutaneet niiden kanssa paukkaamaan
-taikka kun lapset olivat niin visapäisiä, ettei kotoisin voimin saatu
-heihin aapista istutetuksi. Pieni maksu, ruokatavaraa, vaatetta sekä
-joitakuita lantteja annettiin opetuksen korvaukseksi.
-
-Ja nämä vanhat ukot sekä eukot olivat entiskansan kirjanoppineita
-opettajia ja koulumestareita. Heidän pikku mökkinsä olivat jonkunlaisia
-"vapaita opistoja", joiden oppiaineena oli aapisto, tavaus ja
-suora-luku sekä oppikirjoina punakantinen aapinen ja pitkä katkismus.
-
-Sellaisia opetusmestareita oli Kaukalon vaari Turtolan Juoksengissa.
-Äijän mökki kykötti kuin vuoripeikon asunto yksinäisellä rantakalliolla
-Kattilakosken Kaukalonkorvassa, Tornionjoen törmällä. Se oli kolo
-paikka kaikille lähiseutujen kovapäisille pojille. Sillä Kaukalon
-kirjallinen ukko oli yksitotinen suuri äijänrutimo, oikea visapäisten
-kehvelien koulumestari, jonka pelottavaa naamaa ei leikki liikuttanut.
-Kovapäisimmät lukumiehet aina lähetettiinkin Kaukalon mökille saamaan
-älyä, ja opinhaluisia -- taikka oikeammin opinhaluttomia -- saapui
-joskus väylän takaakin, Ruotsin puolelta. Eväspussi selässä pojat
-sinne aamulla astuivat, paukkasivat vaarin kanssa päiväkauden ja taas
-illalla palasivat kotiin tyhjine pusseineen, mutta pää täynnä aapista.
-Oli äijällä omat tapansa saada haluttomimmatkin vekarat totisella
-aikomuksella tarttumaan kirjaansa. Niin saattoi hän saavia tehdessään
-ärjäistä vieressään istuvalle lukumiehelle:
-
--- Tämän saavinpohjan paukautan päähäs halki, jos et opi!
-
-Niskan Petteri ja Kommeksen Olli olivat kerran vaarin luona
-opiskelemassa, vaikka he mieluummin vain "tyyräilivät" sivakoilla
-Jokitörmästä alas kuin hikoilivat mökissä aapisen ääressä. Mutta loppui
-pojilta tyyräilyhalu, kun äijä äkäpäissään haki heidät pirttiin,
-jyräytti ison pölkyn lattialle, sieppasi suuren kirveen, jota rupesi
-kiukkuisesti hiomaan. Sitten kohotti äijä kirveensä, ärjäisten:
-
--- Nyt sikiöt! Toinen pittää täsä tehtämän: luettaman taikka kuoltaman!
-
-Lukuhalun pojat sillä kertaa saivat ja lukumiehiä heistä tuli, sillä
-kirves ja pölkky olivat sitten aina lattialla uhkaamassa.
-
-Helpotuksen huokauksen monet pojat päästivät, kun Kaukalon kamala äijä
-viimein kuoli. Mutta eivät lie silti Kaukalonkorvan mökistä päässeet.
-Sinne jäi yksinään elämään ukon ainoa tytär, Kaukalon Akaatta, ruveten
-isänsä sijaan kovapäisten koulumestariksi. Akaatta, pitkäleukainen
-eukko, jonka pitkä nenäkin nolpotti suun päällä, oli melkein yhtä
-pelottava kuin vanha äijäkin. Vanhana piikana hän asui mökissään pitäen
-siellä "rukuuksia" arki-iltoinakin. Polvillaan kyköttivät rukoilijat
-lattialla, ja Akaatta luki ulkomuististaan rukousta ääneensä, häärien
-samalla kahvin keitossa taikka kolistellen uunin takaa puita piisiin.
-Ankarana opasti Akaattakin pieniä lukijoita, ja tyttäriäkin lähetettiin
-hänen luokseen. Niin pelkäsivät lapset vieläkin Kaukaloa, ettei
-toisinaan tarvinnut muuta kuin muistuttaa siitä, kun jo laiskatkin
-saivat erinomaisen lukuhalun.
-
-Kaukalon kouluajan jälkeen oli Turtolan Juoksengissa koulumestarina
-Puskan Kaisa, vanha leskimuori, joka asui pienessä pirtissään Myllymäen
-maalla, Ratasjärvellä. Kaisa oli pikkuinen mummu, mutta terhakka ja
-pysty kuin tikku, hyvänluontoinen ja ahkera jumalansanan viljelijä,
-jopa "oikein kristitty ihminen oli Kaija-riepu". Mummu kulki joskus
-taloissakin lapsia panemassa kirjalle, mutta kotipirtissään hän
-alituisesti harjoitti lukemisentaitoa, ja opetuslapset astuivat
-hänen luokseen kirkolta asti, aapiset ja katkismukset mukanaan.
-Kaisa ei kyllä antanut lapsille kammoa, sillä "hän ei huutanut eikä
-räyhännyt, vaan oli aina siivo ja taijolla opetti". Lapset menivät
-mielellään hänen kouluunsa, ja "pojankläpitkin häntä rakastit".
-Jälkeenpäinkin Kaisan oppilaat aina Ameriikasta asti monesti muistivat
-raha-avustuksilla ja muilla lahjoilla vanhaa opastajaansa. Kymmenet
-vuodet Kaisa omasta halustaan ohjaili nuorten lukutaitoa, saaden
-palkakseen vain vanhempain vapaaehtoisia antimia. Kerran sentään mummu
-sai odottamattaan "etelästä" sata markkaa. Muori oli koko seudun
-rakastama. Ei kukaan mennyt hänen pirttiinsä käymään viemättä muorille
-tuomisia, lapsetkin sinne monesti juoksivat pikku lahjoineen. Lopun
-ikäänsä eli Kaisa kunnan hoidokkina Tervahaudan talossa, ja kun hän
-pari, kolme vuotta takaperin kuoli "satakymmenellään", saatettiin
-hänet hautaan kahdellakymmenellä hevosella. Sattuipa vanhalle
-lastenopettaja-mummulle niin sopivasti, että joutui haudassa lepäämään
-kahden lapsenarkun väliin.
-
-Karungin vanhoja opettajia oli Juho Viita, jo kuutisenkymmentä vuotta
-takaperin kuollut köyhä äijä, joka kulki taloissakin totuttamassa
-pientä väkeä aapiseen ja katkismukseen. Ukko ei kyllä "Kristuksesta
-tiennyt mithän", mutta oli silti niin kirjanoppinut, että saattoi
-huonompiansa opettaa.
-
-Ylitornion Kainuunkylän kirjalle-panijana oli entiseen aikaan
-Eeva-Priita, pikku mökin eukko hänkin. Tarkka opettaja oli
-Eeva-muorikin. Lukumiesten piti istua tuolilla siivosti "kuin nunna
-ploosterissa", ei saanut edes jalkojaan heilutella, ettei muisti
-menisi. Helposti muori silloin ropsi vitsalla sääriin, määräten lukijan
-istumaan "lapintoolissa" eli jalat tuolin alle vedettyinä. Tunnollista
-työtä eukko teki, vielä jälkeenpäinkin hän aina kinkerien edellä kulki
-kuulustelemassa opetuslastensa lukutaitoa. Kinkereillä muori sitten
-tarkkaan kuunteli, miten hänen valvattinsa osasivat, ollen hyvin
-iloinen, kun pappi kiitteli heidän lukutaitoansa.
-
-Turtolan Järvikylillä sekä Kolarin puolellakin vaikutti vanhan
-polven nuoruuden aikoina Ruuhi-Joopi, jota sanottiin myöskin
-"Ruuhi-piispaksi". Sillä Joopi, vaikka olikin lyhyehkö tummaverinen
-ukonkäppyrä, oli kirjantaitava ja kristitty mies, selvä puhumaan, jopa
-"aivan profeetallinen mies kansapuheissaan". Ruuhijärvellä eli ukko
-talonisäntänä, mutta sitten vanhana miehenä hän rupesi opettamaan kylän
-lapsia. Joopi kulkea kapsutti saarnamiesten matkassa, pysähtyen milloin
-mihinkin kylään panemaan lapsia kirjalle aapisesta alkaen. Vanhempien
-neuvoja Joopi ei opetuksessaan suvainnut, sanoen vain, että "sikiöt ei
-opi, jos vanhemmat sekaupi". Iltaisin ukko kokosi ympärilleen aikuista
-väkeäkin, tutkistellen sen kanssa "raamatun nytheitä" sekä pitäen
-rukoukset. Vanhana Joopi tuli päästä vialle ja sai hyvin surullisen
-lopun. Lähti ukko kerran astelemaan Ruuhijärveltä Vuoskulompoloon,
-mutta eksyikin metsään ja paleltui kuoliaaksi.
-
-Kolarin nuoren väen lukutaitoa hoiti myöskin Kassan Tiina-Kaisa,
-toimien Sieppijärven taloissa. Tiina-Kaisa oli kirjallista lähtöä,
-oikeinpa papillista pohjasukua, kotoisin Kolarin Jokijalasta,
-Lapinniemen Erkin talosta, johon Tiina-Kaisan, Frosteruksen jälkipahnaa
-oleva äidinäiti oli naitu Haaparannalta. Siksi Tiina-Kaisa oli aivan
-omiaan kirjanopettajaksi, ja hänellä olikin sellainen taito, että
-"vaikka olis sikiöt kuinka huonot olhet, niin kirjalle pani".
-
-Muonion ja Enontekiön aapistelua hoiti ennen vanhaan "Koulu-Heikki",
-Heikki Syväjärvi, joka oli kotoisin Kittilän Kallonkylästä. Heikki
-ei kyllä ollut edellisten kaltainen vapaaehtoinen opettaja, joka
-sai toimestaan palkkaa, minkä vanhemmat suvaitsivat antaa, vaan hän
-oli oikein virkamies, varsinaista palkkaa nauttiva koulumestari,
-Lapin katekeetta, joka virkansa puolesta paukutti kahdessa laajassa
-seurakunnassa. Kesänpuolet ukko muurauslastoineen asteli taloja
-myöten rakennellen uuneja, saaden parikymmentä kopekkaa päivältä sekä
-ruoan ja kahvin, ja talvenpuolet taas kierteli kyliä pitkin opettaen
-viikon, pari kussakin pysähdyspaikassaan. Vanhankansan koulumiehiä
-oli Heikkikin, iso turpea vanhapoika, joka opetti, niinkuin oli
-häntä itseäkin opetettu. "Talkka-koulua" oli ukon koulunpito. Siellä
-kirjaa taitamattomat vekarat "pitkää tavia klonkkasivat, ja tikulla
-piethin tavia". Koulumestari oli kyllä hyvä kirjamies, vaikkei osannut
-nimeäänkään kirjoittaa. Oppilaitaan hän ohjasi "puustaimia" tuntemaan
-selitellen:
-
--- Oo on niinkuin ovi, koo on kuin pesäkoukku, ärrä on avaimen näköinen
-ja ii on kuin vittasavirikko, mutta tee on niinkuin tikka, joka seisoo
-järvellä ja on risti päässä. Tuo on ee, jolla on reikä päässä, ja tuo
-on ällä, ja se on niinkuin halko... Se on uu, joka on päältä auki, ja
-ännä, joka on alta auki, ja ämmäkin on alta auki, mutta se on leveä ja
-siinä on kolme kriipua.
-
-Ja sitten vängättiin pitkää tavia: -- Ii sano ii, ässä ää sää, ii-sää!
-
-Jopa joskus yritettiin:
-
--- Ämmä... ämmä... sano ämmä...
-
-Mutta silloin mestari tarttui ohjiin sanoen:
-
-- Ei ämmä mithän sano, ämmä on vain ämmä! Ää sanoo ja ii sanoo ja aa
-sanoo, ja oo ja mikin sanoo, kun net on yksin, mutta ämmä ei sano
-koskaan mithän.
-
-Heikki oli "urhoollinen ja hyvä mies ja mahoton vireä ja saura
-opettamhan". Kynttilän valossakin hän pimeällä piti koulua ja lasten
-piti "kristillisesti istua tolkuttamassa". Eikä ukko ollut mikään
-ankara koulumestari. Haturasta hän joskus pudisti, taikka nipisti
-nenästä tai korvasta, joskus taas "knipillään" ampaisi otsaan
-taitamatonta ja tottelematonta vekaraa, ja se kyllä koski kipeästi, kun
-iso mies isolla kynnellään nipsautti. Oli ukon seinällä kyllä vitsakin
-varoittamassa sikiöitä kovin ylpeilemästä. "Se on siellä Mooses!" ukko
-muistutti oppilaita osoittaen vitsaa. Joskus sentään sattui, että
-täytyi vitsa päästää virkaansa. "Nyt täytyy käyttää Moosesta!" sanoi
-ukko ottaen vitsan seinältä. Mutta jos pahantekijä rupesi rukoilemaan
-armonpuolta, saaden ukon lepytetyksi, pani Heikki vitsan pois puhellen:
-"Mooses saapi sitten olla tuolla ja vahata tyhjään."
-
-Koulussaan Heikki opetti "puhasta jumalansanaa eikä mithän muuta".
-Aapinen, katkismus ja Uusi Testamentti olivat "talkkakoulun"
-oppikirjoja. Niitä luettiin ukon johdolla, ja niistä saatiin
-kotiläksyjä ulkoa opittaviksi, koulun loppuessakin mestari vielä antoi
-läksyt, jotka piti osata silloin kun hän taas uudelleen tuli kylään
-paukkaamaan. Illoin, aamuin ukko piti rukoukset, joita talonväkikin
-tuli kuulemaan. "Kovenna se kuin kova on, ja pehmitä se kuin pehmiä
-on", Heikki useinkin rukoili. Virsiäkin rukouksissa veisattiin,
-vaikkei koulumestari ollutkaan mikään veisuumestari. Hänellä "ei ollut
-nuottia enempää kuin härkäsonnilla tuolla äijän takana". Samalla
-nuotilla veti hän kaikki virret, niin "Sun haltuus rakas isäni" kuin
-"Koko-maailmankin".
-
-Joutui Heikki kerran rippikoulussakin opettamaan. Rovasti Pfaler
-jätti hänet muutamiksi tunneiksi kouluunsa "komentamamieheksi".
-Mutta isot pojanmollit ja aikuiset tyttäret eivät osanneet vanhalle
-"Koulu-Heikilleen" antaa sellaista arvoa kuin hänen uusi asemansa olisi
-vaatinut, vaan kovin ylpeilivät ja tekivät koiruutta. Ei auttanut
-sekään, että Heikillä oli päällään pitkä musta "virkatakkinsa".
-Pystyttivätpä muutamat pojanvintiöt äimän ukon tuoliin ja sitten vain
-rähähtivät nauramaan, kun koulumestari pitkää takkiaan kohottaen
-istahti alas ja samassa parkaisten hypähti ylös. Rangaistiin kyllä
-ylpeileviä koulunkävijöitä, koulumestari itse sai heitä rovastin nähden
-"pieksää havolla", mutta tuli ukko huomaamaan, ettei hänestä ole papin
-paikalle. Keksi ukko syynkin. "Pitäis minullakin olla joku lekku leuan
-alla, niin paremmin tottelisit", hän päivitteli.
-
-Mutta Heikillä ei ollut mitään lekkua leuan alla, eikä hän siis
-kyennyt rippikoulun komentamamieheksi. Hänellä oli vain pitkä kulunut
-takkinsa, jonka virka-arvoon kuului talkkakoulun komentaminen, aapisten
-paukkaaminen ja pitkän tavin klonkkaaminen. Sen takin virkatoimiin
-Heikki kyllä kykeni, ja sen virkaa hän uskollisesti hoitikin
-kuolemaansa asti tarvitsematta lekkuakaan leukansa alle. Vähäisiä
-alkutaitoja vain olivat hänen opetuksensa, mutta sittenkin oli hänet
-pantu "paljon päälle": antamaan kristinopin alkutietoa Perä-Lapin
-kahden laajan seurakunnan nousevalle polvelle, "eikä paremmalla halulla
-voi opettaa ihmisten lapsia, kuin Koulu-Heikki opetti".
-
-
-
-
-Muisteluksia kristillisyyden alkuajoista
-
-
-"Muutamat sanovat, että evankeliumi on tullut Lapista, toiset sanovat,
-että se on tullut Kittilästä, kolmannet sanovat, että se on tullut
-Gellivaarasta, ja neljännet sanovat, että se on tullut Suomesta, mutta
-me Jumalan lapset sanomme, että se on tullut taivaasta."
-
-Näillä sanoilla aloittaa koko Pohjan puolessa tunnettu ylitorniolainen
-saarnamies, vanha "Raution Junnu", Juhani Rautio, "Ilmoituksensa
-Esikoisten Seurakunnasta", jossa hän kertoo, kuinka Jumala
-itse saarnasi Eedenissä ensimmäisen evankeliumin, saaden aikaan
-seurakuntain esikoisen, Aatami, Eeva ja Aapeli sen jäseninä, ja kuinka
-evankeliumi sitten levisi yli maailman, kunnes se viimein suuren
-herätysmiehen, Lars Levi Laestadiuksen, kautta pääsi valaisemaan
-pimeitä Pohjan periäkin.
-
-Olihan Lapinkorvessa jo ennen Laestadiustakin satoja vuosia
-saarnattu jumalansanaa, sorrettu maahan lappalaisten metsäjumalia ja
-rakennettu temppeleitä taivaan Herralle, jopa opetettu kansa itsekin
-lukemaan Sanaa. Varsinkin lantalaisten keskuudessa oli siellä täällä
-kristillisyyden harrastustakin. Monessa talossa oli tapana joka
-pyhäilta viettää hartaushetki saarnanluvulla ja virrenveisuulla,
-muutamissa perheissä pidettiin iltarukouksetkin. Niinpä Orajärven
-talossa Turtolassa "elatusfaariska" Jussa joka ilta luki rukouksen
-virsikirjasta ja veisasi virren, ja Kittilän Könkäänkylän Jokelan vanha
-Mikko-isäntä oli niin harras, että piti joka vuosi "kymmenen pyhää
-liiempää", pyhittäen m.m. neljä päivää sekä joulua että pääsiäistä
-ja helluntaita, "mille vain oli neljä evankeliumia". Ahkerasti ukko
-viljeli Sanaa lukien raamattua ja Wegeliuksen postillaa ja joka pyhä
-piti hartaushetken sekä lauantai-iltaisin polvirukoukset koko väkensä
-kanssa. Ja niin uskottiin, että "ihminen tulee autuaaksi, kun hän vain
-lukee Sanaa, käy kirkossa ja nauttii välikappaleita".
-
-Mutta tällaiset hartauden harjoittajat olivat vain "kirkkojumalisia
-ja oman vanhurskauden päälle luottavia" sekä kadotuksen lapsia. Yhtä
-kelvottomia olivat lappalaisetkin, jotka eivät edes lukeneet, joivat ja
-joikasivat vain riettaan opettamia rallatuksia, varastivat ja tappoivat
-toistensa poroja, minkä ennättivät, vieläpä salassa palvelivat
-riettaita epäjumaliaan ja harjoittivat noituutta. Niinpä sanookin
-Raution Junnu saarnassaan: "Kansat Pohian Maalla olit kuolleen uskon ja
-oman vanhurskauden pimeydessä. Kaikki katumattomat huorat ja varkaat,
-juomarit, viinaporvarit, korttimiehet, pelarit, tanssimiehet, koreat,
-ahneet, toiselle väärintekijät, sapatinrikkojat ja väärät todistajat
-olivat leipossa ja valoit kuolleen uskon liivaa ja oman vanhurskauden
-töiden oppia."
-
-Oli kyllä jo kerran heräyksen kirkas välähdys pilkahtanut pohjoiseen
-pimeyteen. Jo puolitoista sataa vuotta takaperin Ylitornion papit,
-I. Grape (k. 1783) ja N. Wiklund (k. 1785), pitivät niin väkeviä
-parannussaarnoja, että sanankuulijat menivät kirkossa tainnoksiin
-ja sitten ulos kannettuina alkoivat itsekin voimallisesti saarnata.
-Kansassa tapahtui paljon heräyksiä, ja "jumalanlapsia kutsuttiin
-maailman joukolta silloin lukijaisiksi". Näitä samoja lukijaisia oli
-sittemmin m.m. kuulu "Lapin-Mariakin, heräyksen tilassa sielulleen
-rauhaa hakeva" lapintyttö, joka sitten, rauhan ja elävän uskon jo
-saavuttaneena, tapasi 1844 Åselessa Laestadiuksen ja "johdatti hänet,
-joka jo oli herännyt mies, evankeliumilla uskomaan syntinsä anteeksi",
-saaden hänessäkin täydellisen heräyksen sekä elävän uskon, niin että
-Lapin suuri herättäjä sai kokea silloin "valon välähdyksen ja taivaan
-ilon esimakua".
-
-Siitä lähtien vasta alkoi pimeässä Lapinkorvessa varsinainen
-herätystyö. Kirkkojumalisuuden ja isäntäkristillisyyden, kuolleen
-uskon ja omanvanhurskauden sekä noituuden, epäjumalain palveluksen
-ja kaikkien pahennusten mustaan korpeen ilmestyi Laestadius mahtavana
-huutavan äänenä, ruveten vaikuttamaan "lainsaarnalla niinkuin
-Johannes Kastaja Juutean korvessa, ja ihmiset heräsit synnin unesta ja
-tunnustit syntiänsä niinkuin Johannekselle Juutean korvessa. Ja sitten
-johdatti Laestadius taivaasta annetulla evankeliumilla heränneitä
-ihmisiä uuden syntymisen kautta Esikoisten seurakuntaan uskomaan
-syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen veressä. Ja alkoi leviämään
-Jumalan valtakunta, vaikka saatanan joukko eriseuraisten ja Jumalan
-kieltäjien kanssa seisoi vastassa."
-
-Näin kuvailee vanha sananjulistaja, Raution Junnu, evankeliumin valon
-suurta aamunkoittoa, joka sitten paisui valtavaksi uskonnolliseksi
-keräykseksi vyöryen yli koko Lapin ja Pohjois-Suomen. Eikä tämä ole
-vielä kovin kaukaisten aikojen asia. Pohjoisten seutujen vanhimmat
-eläjät vielä hyvin muistavat sen ajan, jolloin "kristillisyys" voitti
-ensimmäiset tunnustajansa Suomen puoleisissa kylissä.
-
-Ruotsin-Lapin Kaaressuvannossa, korkealla Muonionjoen yläjuoksulla,
-oli Laestadius sielunpaimenena, silloin kun hän aloitti voimakkaat
-herätyssaarnansa, saaden pian ympärilleen pienen "mettätokan", joka
-kuitenkin nopeasti kasvoi, "vaikka saatanan joukko seisoikin vastassa".
-Sanankuulijat kyllä alussa kauhistuivat hirveitä lakisaarnoja,
-joissa "koko seurakunta upotettiin korvia myöten turmioon, niin että
-vain sormenpäät näkyivät". Mutta pian ylpeimpienkin tekohurskaiden
-oman vanhurskauden rakennus romahti, ja he joutuivat suureen synnin
-hätään. Saatiinpa jo pian nähdä ensimmäiset "armonmerkitkin": tapahtui
-joulukuun alkupäivinä 1845, että muuan lapineukko, tullen armoitetuksi
-hyppäsi ilosta korkealle ja tunsi taivaallista riemua. Kohta tämän
-jälkeen Herran Henki kävi kuin humaus yli koko seurakunnan, joka joutui
-valtavaan hurmiotilaan, "liikutuksiin", jolloin väkevät valitukset
-ja ilohuudot voittivat mahtavan saarnankin pauhun. Hartaimpia
-uskonmiehiä rupesi Laestadius sitten lähettämään apostelemaan
-ympäri maakuntaa herättämään erämaiden kansaa synninunesta. Niinpä
-lapinlasten koulumestari, Kuttaisessa syntynyt "Koulu-Jussa", Juhani
-Raattamaa, "valaistu mies", josta sitten tuli opettajansa voimakkain
-uskonjulistaja, lähetettiin Jukkasjärven Lainiolle, toinen veli,
-Pietari Raattamaa, Täräntöön, Erkki-Antti Juhonpieti Pajalasta
-Tornion ja Muonionlaaksoon, sekä Naimakan Matti, Kelottijärven Jussa
-ja "Parka-Heikki", Heikki Parkajoki, Muonionalustan Muoslompolosta,
-Kittilän suureen erämaahan. Nämä Lapinkorven uuden herätyksen
-ensimmäiset apostolit kulkivat paikasta toiseen kooten seutukunnan
-lapset opetettavakseen, "muuten kun ei ollut lupa Sanaa julistaa", ja
-"kouluihin" saapuivat aikuisetkin ihmiset kuulemaan opetusta, joka
-tavallisesti muodostui ankaraksi herätyssaarnaksi. Lähetysmiehillä oli
-alussa mukanaan Laestadiuksen kirjoittamia "saarna-karttoja", joita he
-kansalle lukivat, innostuen pian itsekin omasta puolestaan puhumaan.
-"Kouluiksi" sanottiin alkuaikoina tällaisia tilaisuuksia, vasta
-myöhemmin ruvettiin niitä nimittämään seuroiksi.
-
-Pian vierähtivät viestit tunturientakaisesta uudesta uskosta ympäri
-erämaita herättäen kaikkialla kovaa pelkoa. Varsinkin Koutokeinon
-kamalan mellakan (1852) jälkeen kuunteli kansa kauhtuen sanomia
-lapinuskosta, joka "villitautina" oli tuntureista lähtenyt
-painumaan alamaita kohden. "Ihmiset kun olit niin laillisia, etteivät
-käsittänhet evankeliumia, niin siitä semmoista villitystä tuli kuin
-Koutokeinossakin" sekä sitten pelkoa ja epäilystä oikeasta uskosta.
-Luultiin, että "villiuskon" ja "kovan uskon" saarnamiehistä "tarttuu
-villi ja koirantauti, vesikauhu eli muu sellainen vika". Mielettömänä
-"taikauksena" puhuttiin siitäkin, että "ihmiset antaa toisilleen
-syntiä anteeksi". Sananjulistajia pelättiin kuin pororuttoa eikä
-kaikiste uskallettu antaa heille edes yömajaa. Enontekiön Vuontisjärven
-Keskitalon Marja-Stiina vatkoi vettä ja tuhkaa saarnamiesten silmille,
-ettei heistä tarttuisi koirantauti, ja Vuontis-Jaakon Priita "laittoi
-ne rahalla pois ja pesi pirttinsä". Mutta Peltovuoman Eiran Sammu-äijä
-raahasi Ies-Pietin tovereineen tukasta pihalle, kun he ensi kerran
-tulivat villioppeineen hänen pirttiinsä, ja Ylitornion suruttomat
-heittelivät Erkki-Anttia kylmettyneillä hevosenkikaroilla.
-
-"Mutta heräys kulki väkevällä voimalla, sillä Laestadiuksella ja hänen
-lähetysmiehillään oli väkevä henki."
-
-Jo kristillisyyden varhaisimpina aikoina saapui uskon sanoma Muonioon,
-joka oli rajan tällä puolen, Kaaressuvannon läheisenä naapurina.
-Autiomen 80-vuotias Kalla-ukko sanoi olleensa vielä avuton lapsi,
-kun Raattamaa ensi kerran ilmestyi Ylimuoniota herättämään,
-pitäen "lapinlasten kouluaan" Ylitalossa ja Lantolla. Aikuisetkin
-menivät kuulemaan, tulivat tunnossaan lyödyiksi ja pian seurasi
-muutamia heräyksiä. Kävi Muoniossa sitten Erkki-Antti Juhonpietikin
-lähetysmatkoillaan pitäen "koulujaan" Tapanilla, jossa jo oli usko
-omistettu.
-
-Erkki-Antti ja Raattamaa olivat Kolarinkin ensimmäisiä herätysmiehiä.
-Väylän takana käytiin heitä kuulemassa ja päästiin uskon omistamiseen.
-Alkuaikojen "pääkristityitä" Kolarin Jokijalan seutuvilla olivat
-Siuko-Pekka ja Putaan Eeva-Maija, Sieppijärven suurkylässä taas
-Kankaan Tiina-Kaisa ja Iivarin vanha lisakki-isäntä emäntineen.
-
-Turtolan suuressa Pellonkylässä tapahtui ensimmäinen heräys jo
-1849. Pellon Välimaassa asui vuokralaisena muuan "kraatari" Iisakki
-Juuso, nuori naimaton mies, hyvä lukija, mutta "perin korea ja
-ylevämielinen, kulkien puettuna kuin riikinkukko ja ollen nuoren
-väen eelläkävijänä kaikessa suruttomuuessa". Työn puutteessa lähti
-kraatari kerran Pajalaan etsimään elatusta, sattuen siellä käymään
-kirkkoonkin juuri silloin, kun Laestadius piti voimakkaan
-vaalisaarnansa "kalanpyytämisestä", josta muuan suruton kirkosta
-tullessaan pilkaten sanoi: "Aikanen pappi kun saarnasi mä'änneistä
-kalapuolikoista!" toisen taasen arvellessa: "Jos tuo mies hyväksi
-rupeaa, niin sen parempaa miestä ei ole Köngäsen pöntössä ollut, jos
-pahaksi, niin ei tee mithän!" Mutta Iisakki sai saarnasta omantunnon
-loukkauksen, niin että kesällä palatessaan Peltoon takaisin hämmästytti
-koko kylän: koreasti puettu hilpeä ja iloinen suruttomuuden harjoittaja
-oli muuttunut hiljaiseksi, vähäpuheiseksi mieheksi, joka kävi
-puettunakin kuin kerjäläinen ja oleskeli enimmäkseen yksinään.
-Talvella joulun tienoissa Juuso taas lähti Pajalaan, mennen kuulemaan
-Raattamaata, joka piti lapinlasten koulua Kangoksessa, pitäjän
-pohjoisnurkilla, ja siellä hän sai valkeuden. Kevät-Marian tienoissa
-Juuso taas palasi Peltoon, ilmoittaen pitävänsä iltarukoukset
-Mäki-Jolman pirtissä. Kyläläiset ihmettelivät, mitkä rukoukset ne ovat,
-joita arkina pidetään, mutta menivät sentään kuulemaan "kraatarin
-rukuuksia". Mutta kraatari saarnasi ankaraa lakia, näyttäen raamatun
-perustuksella suruttoman elämän kauheuden ja riettauden, niin että
-kuulijoista tuntui "kuin olisi ilmiliekki leimunnut". Muutamat
-saivat jo piston tuntoonsa ja tulivat heräykseen, niinkuin nuoret
-Antti ja Maria Jolma ja Jaukkurin Maria sekä vanhemmista ihmisistä
-Välimaan emäntä ja Tupa-Maria, pienen mökin eukko Mäki-Jolman maalta.
-Iisakki jatkoi iltarukouksiaan talvella talojen pirteissä, kesällä
-kylän kirkkotuvassa, ja sanankuulijoita oli aina huone täynnä sillä
-seurauksella, että pian tapahtui kylässä suuret heräykset.
-
-Näihin aikoikin Laestadiuksen lähetysmies, Erkki-Antti, "koko Tornion
-jokivarren kansan herättäjä", jo liikkui Ruotsin puolella koulujaan
-pitäen -- 1851 meni hän ensi kerran saarnamatkoillaan alaskäsin
-Tornionlaaksoa. Väylänmukassa, Pellon pohjoispään kohdalla joen
-takana, oli Erkki-Antilla vuokrattuna huone, jossa hän talvella puhui
-paikkakuntalaisille. Sinne pellolaisetkin ajoivat eväät mukanaan,
-viipyen matkallaan koko päiväkauden. Kesällä taas syyspuoleen
-Erkki-Antin "koulut" olivat Näittenkankaan kylässä, Pellon Nivanpään
-kohdalla, ja sinne taas koko joukolla soudettiin. Ja "silloin oli
-semmoiset ajat, että tuota korkeat pienet lapsetkin saarnasit yli
-kansan ja imheellisillä sanoilla raamatusta profeteerasit. Ja toteutui
-raamatun sana: 'Lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen
-valmistanut'." Moni vanhus on sen omin silmin nähnyt ja omin korvin
-kuullut.
-
-Ihmeelliset ihanat ajat olivat kyllä pellolaisilla niinkuin muillakin
-uskovaisilla siihen aikaan. Suuri herättäjä asui itse Pajalassa --
-Laestadius oli Pajalan rovastina 1849:stä kuolemaansa asti 1861 -- ja
-pauhasi Köngäsen kirkossa, johon usein joukolla ajettiin taikka
-soudettiin kuulemaan hänen väkeviä saarnojansa. Niissä olikin niin
-jumalallinen voima, että koko temppeli tuli liikutuksiin, jopa
-surutonkin sielu tunsi sen voiman tunkeutuvan itseensä. Ensin saarnasi
-Laestadius suruttomille, jotka eivät sietäneet jumalanlasten
-liikutuksia, ja sitten hän puhui omilleen. Saarnamiehellä oli
-erinomainen, komea ääni ja hän puhui harvakseen. Kun hän pauhasi
-suruttomille, tapahtui se niin rajusti, että saarnaaja toisinaan oikein
-karjui. Hän veisautti virttä: "Ah suruton koskas synnistä lakkaat", ja
-veisasi itsekin, alkaen matalalla äänellä, joka helähti kuin kanteleen
-soitto, mutta kun tultiin nousupaikkaan: "Ah! herää! herää, aika on jo
-tull'", kajahti ääni kuin kirkonkello. Mutta kun Laestadius rupesi
-saarnaamaan kristityilleen, jotka kirkonporstuassa ja ulkona olivat
-odottaneet vuoroaan, oli hänen puheensa niin ihanaa ja hellää, että jo
-sivullinenkin kuuli, kenelle hän puhui. Rovasti saarnasi, "niin
-laupiaasti, että syän sulasi ihmisiltä". Vain silloin kun sattui
-liikutuksia, hän koroitti äänensä aina sen mukaan kuin liikutukset
-yltyivät. Vaikka satojakin ihmisiä kirkossa huusi ja voihki ja iloitsi
-sekä hyppi penkeillä ja lattialla, niin että permanto tärisi, kuului
-sittenkin saarnaajan puhe. Ääni lensi pauhaajain ylitse kohoten
-kattoholviin ja painuen seiniä myöten alas, niin että jokainen sen
-selvästi kuuli. "Kartasta" Laestadius aina saarnasi, mutta "kun se
-loppui, niin sitten vasta paras tuli... ihmiset tulit liikutukshin ja
-tanssasit aivan." Saarnaaja "itte ei tullut liikutukshin, kun hän oli
-järkevä mies".
-
-Hyvin muistavat vielä Pellon vanhat rakkaan herättäjänsä, monet ovat
-saaneet kuulla hänen äänensä, jotkut väylän takana ennen asuneet ovat
-ihanimmassa nuoruudessaan olleet hänen rippilapsiaan. Niitä on vielä
-Jolman 80-vuotias Tiina-Kaisa, joka 14-15:n ikäisenä kävi Pajalassa
-rippikoulunsa. Pappilan pirtissä piti rovasti koulua, jossa pojat ja
-tytöt yhtaikaa olivat oppimassa. Kyselyssään hän tuli seisomaan eteen
-ja vastatessa piti aina katsoa häntä silmiin sekä sanoa mielipiteensä,
-"vaikka se mikä olis ollut". Ellei osannut sanoa mitään, kysyi rovasti:
-"Joko sinuun on mennyt mykkä perkele?" Niinpä rovasti kysyi kerran
-Tiina-Kaisalta: "Mikä sinulla on rakkainta maailmassa?" Tiina-Kaisa
-vastasi: "Raha!" --"Eikö muuta?" rovasti kysyi. "Pakkaa ne pojatkin",
-Tiina-Kaisan täytyi tunnustaa, jolloin rovasti naurahti: "Mäkitalon
-pojat vissiin?" Mutta Tiina-Kaisa sanoi: "On nekin komioita, vaan
-on niitä muuallakin!" Useasti tapasi Laestadius kysyä: "Mikä kiusaus
-sinulla on ensin ollut, kun tänään heräsit?" Joskus innostui rovasti
-puhumaan kukista ja eläimistäkin. Niinpä hän kerran "teki selvää
-jäneksestä, miten se elää", jolloin oppilailta pääsi nauru, "ja mujahti
-se ittekin". Raamattua luettiin, ja sitä piti osata, kun rovasti
-kyseli. Polvirukoukset pidettiin koulussa aamuin, illoin. Juhannuksena
-ripille laskettaessa sitten rovasti sanoi: "Nyt olen minä parhaani
-teille selittänyt, Uuden ja Vanhan puolen. Nämä seinätkin voivat sen
-tuomiopäivänä todistaa".
-
-Suomen puolelle ei Laestadius tullut saarnaamaan. Kerran hän
-palatessaan etelästä käväisi Turtolan pappilassa, jossa silloin asui
-pastori A.J. Nyman (1848-57), heräämätön mies, vaikka niin Sanalla
-valaistu, että antoi kristityille rauhan. Pappilassa keskusteli
-Laestadius talonväen ja paikkakunnan isäntien kanssa, mutta ei ruvennut
-seuroja pitämään.
-
-Näiltä ajoilta on alkuisin Turtolan kirkonkylän esikoisuskovaisen,
-kolme vuotta takaperin lähes 92:n ikäisenä kuolleen kirkonisännän,
-Heikki Laurin, heräys. Turtolan kirkolla oli kyllä jo 1840-luvun
-alkupuolella uskoa harrastavia eukkoja, Kyrön Sofia, Uksuan Sofia
-ja Ollin Priita, jotka "jumalansanan lukemisen kautta olit tulhet
-vakuutukshen". Mutta oikean armon ja uskon omistamiseen tuli Uksuan
-Sofia vasta sitten, kun hän kerran omin silmin sai nähdä Jeesuksen
-haavoissaan, sekä Kyrön Sofia erään ankaran ukonilman säikäyttämänä.
-Kun sitten Erkki-Antti todisti Kyrön Sofialle synnit anteeksi, niin
-hän "iloissaan lauleli kuin lintu". Alkupään kristittyjä oli myöskin
-Matin vanha muori, Leena-Stiina, joka hartaan uskonsa ja suoran
-luonnonlaatunsa takia oli kaikkein ensimmäisiä ihmisiä uskovaisten
-joukossa. Leena-Stiina oli toimekas muori, joka aina hääri ahkerana
-kotitöissä, hakkasi puitakin, joskus panna rytisti aitaakin. Mutta kun
-tuli seurat, vaikka Pajalassa asti, lähti muori nyytti kainalossa sinne
-astumaan "ajaen Matin muorin Lankilla", niinkuin paikkakuntalaiset
-leikillään sanoivat. Oli muorilla aina tarpeen tullen viisas ja sattuva
-sana. "Jopa teit oman vanhurskauven turkhin ison reijän!" sanoi hän
-sille, joka toisia syytteli. "Muistakaa risut polttaa!" neuvoi hän
-niitä, jotka syntiään tunnustamatta jättivät parannuksensa kesken.
-Mutta päivitteli muori kerran sairastuessaan: "Nyt minulle tulee
-kuolema, eikä taivhashen ole piikin reikää." Vanhana muorina lähti
-Leena-Stiina Ameriikkaan "tutkimhan lastensa kristillisyyttä", ja sinne
-hän kuoli.
-
-Jo aikaisin pääsivät muutamat ylitorniolaiset uskon osallisuuteen.
-Erkki-Antti kulki täälläkin väylän takana "kouluaan" pitäen, ja
-sinne Suomen puolelaisetkin menivät uteliaina kuulemaan. Siellä sai
-heräyksensä jo 19:n ikäisenä nuotiorantalainen Heikki Antti, joka pari
-vuotta takaperin kuoli 90:n täyttäneenä. Toista vuotta täytyi Heikin
-yksinään tunnustaa uskoa, mutta sitten hän sai kanssaveljikseen Iisakki
-Huhtasaaren ja Pietari Torikan, ja pian tapahtui heräys Päkkilässä,
-jossa emäntä, piika ja kaksi poikaa uskalsivat omistaa uskon. Nämä
-paikkakunnan "ensimmäiset matkamiehet" toimittivat sitten ensimmäiset
-seuranpidot Ylitorniolla 1852:n vaiheilla. Torikan Pietari kävi yöllä
-noutamassa Erkki-Antin väylän takaa, ja Torikan pihapirtin pienessä
-peräkamarissa sitten lukon takana yön aikana kaikessa salaisuudessa
-kristittyjen piskuinen joukko kuunteli Erkki-Antin puhetta ja piti
-keskustelemuksiaan. Ennen päivänkoittoa Torikka taas kyyditsi
-saarnamiehen omalle puolelleen.
-
-Näin levisi, etupäässä Erkki-Antin vaikutuksesta, elävä kristillisyys
-Tornionlaaksossa jokisuuta kohden aina Karunkiin ja Alatorniolle.
-Seitsemisenkymmentä vuotta sitten ruvettiin jo Karungissakin
-tunnustamaan uskoa.
-
-Jo 1840-luvun lopulla saapuivat ensimmäiset saarnamiehet, Naimakan
-Matti ja Kelottijärven Jussa, Kittilään, tullen Könkään Jokelaankin
-tunnettua raamatunmiestä herättämään. He eivät kuitenkaan saaneet ukkoa
-vielä omistamaan uskoa, vaikka hän sallikin miesten saarnata
-pirtissään, jopa tunnusti, etteivät he väärin puhuneet. Mutta sitten
-tuli Parka-Heikki järkyttävine saarnoineen, sanoen Jokelan Mikolle
-suoraan, ettei hänellä ollut uutta syntymistä, ja vielä piipulla pöytää
-naputellen päällisteli:
-
--- Kyllä se niin on, Jokela, että kun minä olen kulkenut tätä
-seurakuntaa ympäri, niin ne on aina kysynhet, mitä Jokela tykkää tästä
-heräyksestä. Ja niin se on, että koko Kittilän seurakunta makaa sinun
-päälläs!
-
-Silloin Jokelan Mikon "oman vanhurskauven rakennus kaatui", ja hän
-syntinsä tunnustaen omisti uskon, ja pian seurasi muitakin hänen
-mukanaan, kun Parka-Heikki kierteli Kittilää.
-
-Samoihin aikoihin olivat "isot heräykset" Kittilän kirkollakin,
-jossa "Jumala sai sijansa ensin Välitalossa". Erkki-isäntä, naimaton
-keski-iän mies, joka "oli ollut vaivatussa tilassa jo kauan", tuli
-kirkonkylän heränneitten esikoiseksi, sitten seurasivat toiset veljet,
-Juhani ja Olli sekä Pietulan Erkki ja Maria ynnä Salmen Maija-Leena.
-Kaukosen kylässä sanotaan seuroja pidetyn Kiviniemessä, ja
-ensimmäisiä uskovaisia olleen Kiviniemen Aapon, Juhan-Erkki Suutarin,
-Hyötylän Heikin sekä Kaukosen ukon poikineen. Kittilän Alakylässäkin
-Parka-Heikki kävi lyömässä kansan omaatuntoa. Suuri heräys nuortenkin
-keskuudessa tapahtui täällä eräiden lihallisessa suruttomuudessa
-pidettyjen tapanintanssien jälkeen. Oli kova jumalanilma ja lumipurku,
-mutta kylän kansa vain tanssi ja rallatti, ja Vähänkarin Aapo,
-vanhanpuoleinen mies, veteli viulua. Kun tuuli oikein jyskäsi,
-ilvehtivät tanssijat:
-
--- Jyskäämme mekin, kun Jumalakin jyskää!
-
-Mutta silloin repäisi ja jyskäytti myrsky nurkkia, niin että koko huone
-jymähti. Siitä tanssijatkin pelästyivät, että "Jumala näyttää vielä
-jotakin pahempaa", tulivat tunnoissaan lyödyiksi ja rupesivat pian
-sen jälkeen tunnustamaan uskoa. Vene-Aapon päiväkirjassa näemmekin
-merkinnän v:lta 1862: "Alku uudesta Eli talvela Rupesi kaikki Ala
-Kyläläiset yksimielisesti uskon hariotukseen. Herra Itse vahvistakoon
-heitä uskosaan." Ja tammik. 6 p:nä 1864 on ukko taas merkinnyt:
-"Uskovaiset kasvaavat herran pelvosa Edes aina."
-
-Kittilästä käsin levisi usko Sodankylän Kierinkiinkin. Kittilän
-kirkonkylän suurissa keräyksissä joutuivat vaivanalaiseen tilaan
-myöskin kierinkiläiset, Jooseppi ja Matleena Martin, tullen kylänsä
-ensimmäisiksi uskovaisiksi. Parka-Heikkikin sekä muut saarnamiehet
-kävivät sitten Kieringissä, ja 1860-luvulla tapahtui kylässä suuria
-keräyksiä. Mikkolan vanhukset, Pekkalan ukko, Raution Olli ja Julio
-Plantin omistivat ensimmäisinä syntien anteeksi antamuksen ja saivat
-uuden syntymisen armon.
-
-Ensimmäisten lähetysmiesten rinnalle nousi pian muitakin
-sananjulistajia, jotka kiersivät ympäri pohjoisia erämaita, aina
-Jäämerta myöten, puhuen "Jumalan armosta katuvaisille syntisille"
-ja saaden uskovaisten alkuaan pienoisen joukon kasvamaan yhä
-suuremmaksi. Sananjulistajat olivat järjestään Pohjanperän miehiä,
-monet jo Suomenkin kiveliöissä kasvaneita. Niitä oli sodankyläläinen
-Heikki Syväjärvi, joka kuoli Muhoksella 1909, niitä oli Kittilän
-Alakylän harras saarnamies Olli Puljula, joka kulki etelässäkin
-saarnamatkoillaan, sekä vielä kuulut Hanhivaaran veljekset, Jokelan
-Mikon pojat, Fredrik Paksuniemi ja vielä elävä, 90-vuotias Pietari
-Hanhivaara, "Hanhi-Pieti", jotka kymmeniä vuosia ovat vaeltaneet sekä
-pohjoisessa että etelässä -- käyneet aina Pietarissa asti -- saarnaten
-evankeliumia, milloin peskipukuiselle tunturikansalle, milloin
-orsia myöten ahdetulle lantalaispirtille, milloin täpötäytiselle
-kaupungin seuratalolle. Varhain nousi lantalaissaarnamiesten
-avuksi lapinukkojakin, niinkuin Antin Pieti, joka oli Kaaressuvannon
-lappalaisia, Nutti-sukua, ja Ies-Pieti, pienoinen kaaressuvantolainen
-Vasaran äijä, oikein harras uskovainen ja niin innokas saarnaaja, että
-puhuessaan unhotti koko ympäristönsä. Kittilän markkinoijiakin Pieti
-kerran yltyi pauhaamaan, huomaamatta vähääkään, että koirat sillä aikaa
-tyhjensivät hänen poronliha-ahkionsa. "Na, ne on vain koettelemuksen
-merkkejä!" arveli ukko katsellessaan ahkiotaan, jossa vain luut olivat
-jäljellä. Ei osannut pieni lapinäijä oikein selvää suomea. Lapiksi
-murtautuivat hänen sanansa, ja lappia tuli usein sanatokkaan, niin
-etteivät kuulijat aina kaikkea ymmärtäneet. Veisuukin vääntyi lapin
-sanontatapaan; niinpä saattoi Pieti laulaa:
-
-    "Jolla raitis ruumis on,
-    Terveus kans' hiva,
-    Mielell', kielell' kiittäköön
-    Herraa armiast', pihaa."
-
-Mutta selväjärkinen raamatun mies Pieti oli, jopa niin että "ruhtoi
-pastori Laitisenkin Enontekiöllä ja saatti hänet uskhon."
-
-Alkuaikoina ei väyläntakaisia saarnamiehiä suvaittu Suomen puolella.
-Parka-Heikkikin lähetettiin vangittuna Kittilästä Ouluun, josta hänet
-passitettiin Haaparannalle. Sitten kyllä myöhemmin saivat saarnaajat
-vapaasti levittää oppiansa. Useissa kylissä oli varakkaita, hartaita
-uskovaisia taloja, joihin saarnamiehet ohjasivat matkansa, viivähtäen
-siellä väliin viikkokaudenkin, jolloin koko kylän väellä vietettiin
-seuroja ja kuultiin saarna toisensa jälkeen. Sellaisia "kristittyjen
-majataloja" oli Tapani Ylimuoniossa, Lantto Kolarissa, Iivari
-Sieppijärvellä, Puranen Pellossa, Lauri Turtolan kirkolla sekä Ala-
-ja Yli-Antti Ylitornion Nuotiorannalla, Välitalo Kittilän kirkolla,
-Kiviniemi Kaukosessa ja Puljula Alakylässä. Enontekiön Peltovuomassa
-tuli kristittyjen seurapaikaksi Eiran Sammu-äijän talo, vaikka äijä
-ensi kerralla antoikin Ies-Pietille ankaran lähdön.
-
-Mutta sitten Sammu tuli uskoon, ollen sen jälkeen aina avosylisimpiä
-saarnamiesten vastaanottajia.
-
-Kristillisyyden alkuaikoina, kun eivät Ruotsin sananjulistajat saaneet
-saarnoineen astua tälle puolen, rakensivat Ruotsin lappalaiset oman
-"koulupirttinsä" autiolle Ruosterannalle, vastapäätä Ylimuonion
-suurta kylää. Omin lupinsa vain lapinukot kaatoivat kuninkaan komeaa
-petäjäoutaa, lennättivät poroillaan puita kokoon ja rupesivat
-rakentamaan saarnapirttiä. Asiasta tuli kyllä oikeusjuttu
-sakotuksineen, mutta teko meni lapinäijien taitamattomuuden nimiin,
-joten huone saatiin rakentaa valmiiksi. Siitä tulikin erinomainen
-seurapirtti metsien kansalle. Se oli iso, yli nelisylinen,
-kolmi-ikkunainen huone, pienine kamarihökkeleineen, jossa oli
-piisitakka, pöytä ja muutamia jakkaroita saarnamiehiä varten. Pitkät
-lankut oli pirtissä sanankuulijain istuinsijoina sekä pöytä tuoleineen
-puhujan paikkana. Tänne sitten monet vuodet kokoonnuttiin kuulemaan
-armonsanaa; varsinkin juhannus, keskikesän valoisa viikko, oli
-Ruosterannan suurten seurojen aika. Täällä Raattamaa, Erkki-Antti ja
-Parka-Heikki kävivät pauhaamassa, ja joskus tuli itse Laestadiuskin
-puhumaan, ja silloin juti kansaa pirtille joka suunnalta, kahta puolta
-väylää niin paljon, ettei kaikki mahtunut seinien sisällekään.
-Toisinaan oli Laestadiuksen mukana Pajalan lukkarikin, Nivan Heikki,
-jolla oli erinomaiset äänen lahjat, niin että hänen mahtava veisuunsa
-kaikui yli satalukuisen laulavan lauman. Mutta jos sattui joukossa
-olemaan täräntöläinen Vinsan Kreeta, päästeli hän virttä niin
-väkevästi, että voitti itse lukkarinkin. -- Tämä Ruosterannan vanha
-seurapirtti on nykyään Ylimuonion Lanton talossa asuinpirttinä.
-
-Samat armonmerkit, jotka jo 1845 Laestadiuksen saarnatessa ensi
-kerran esiintyivät, jatkuivat sitten aina edelleenkin uskovaisten
-kokouksissa. Kun "Herran Henki todisti sanankuulijoille saarnaajan
-suun kautta syntien anteeksi saamisen armosta", meni se heidän
-sydämeensä täyttäen sen ilolla ja riemulla, niin että kuulijat tunsivat
-tulleensa armoitetuiksi ja "sen merkkinä oli se, että he tulivat
-liikutukshin ja hyppivät". Siitä myöskin tulivat sydämet iloisiksi, kun
-sanankuulijat "pääsivät yhthen syämhen, että ovat oikialla tiellä".
-Varsinkin naiset olivat herkkiä saamaan liikutuksia. Angelin Eeva
-Peltovuomassa hyppeli niin, että menehtyi, ja Pajalassa muuan vanha
-leskieukko ratkesi niin kovaan riemuun että kuoli. Muutamat herkät
-vaimot rupesivat liikutustilassaan puhumaan kielilläkin, ja "se oli
-niin soma kieli, ettei sitä tietomiehetkään ymmärtänhet." Mutta kun
-saarnamies oikein järkäytteli tuntoja, saattoivat vanhat vakaat
-ukotkin järähtää, hypähtää ylös ja ilontunnossa kähmiä toisiaan, jopa
-joskus ryöpsähtää istuinpenkillekin, niin että se rätkähtäen katkesi.
-Tällaista menoa eivät suruttomat voineet käsittää, vaan tämä oli heille
-loukkauksena, "heillä kun oli ittellä niin hirveät raaot sisällä, että
-ne pitivät ittensä mahottomana sellaishen armontunthon". Sentähden
-uskottomat saattoivat pilkata uskovaisia ja sanoa, että heidän
-jumalanpalveluksensa on kovin koloa ja ryöppeätä. Niinpä kerrankin,
-kun uskon alkuaikoina Kolarin Lantolla pidettiin seuroja, pirtin
-ollessa tupaten täynnä, poikasia vielä orsillakin istumassa, suruttomat
-oviloukossa vain nauroivat, kun Nikkarin Priita, "jonka pää oli kuin
-hautakurikka", suuri piippu suussa hyppi lattialla, sekä Ranta-Maija
-ja Halingon Maria käsiään heilutellen tanssivat, huutaen
-oviloukkolaisille:
-
-    "Te ruumenet ja roskat,
-    pakanat ja paskat!
-    Minä taivhan kultalaattialla tanssaan!"
-
-Mutta saarnamies, eukkojen mielentilan ymmärtäen, koroitti vain ääntään
-ja sanoi:
-
--- Jumalan kunniaksi hypäkkää!
-
-Joskus tulivat uskovaiset naiset liikutuksiin kuunnellessaan
-"uskottomankin papin" saarnaa. Niinpä Jolangin Kaisa Rovaniemen
-kirkossa ja Leppäniemen Priita-Stiina Ylitorniolla hurmiotilassaan
-häiritsivät papin saarnaa. Eukot joutuivat oikeudessa vastaamaan
-"seurakunnan pahentamisesta", ja "Priita-Stiina viethin Oulun linhan".
-Enontekiön kirkosta rättäri vei riemuitsevan lapinmuorin ulos, mutta
-muori ojensi kätensä sanoen: "Tässä on minun laihat käteni! Pane sie
-vain kiinni, jos sinulla on suurempi oikeus kuin Jumalalla, joka minua
-hallitsee!"
-
-Oppi-isänsä Laestadiuksen voimakasta, väkeväsanaista saarnatapaa
-tavoittelivat ensiajan sananjulistajatkin. "Tähänkin pirttiin on
-kuollehen uskon liiva valunut Äkäsjokea myöten!" julisti Erkki-Antti
-kerran Kolarissa saarnatessaan. Erkki-Antti olikin hyvin ankara
-sanoissaan ja "paha nimittelemhän ja haukkumhan niitä, jotka eivät
-tunnustanhet uskoa". He olivat "riettahan ja synnin orjia, pirun
-palvelijoita, kuollehen uskon palvelijoita ja huorapukkeja". Yhtä
-väkeväsanainen oli Parka-Heikkikin, hänenkin suustaan saivat suruttomat
-suoraan kuulla, mitä he olivat. Raattamaa ei käyttäyt niin kovia
-sanoja eikä nimitellyt, vaikka hän pauhasikin väkevästi ja "opin
-eksytysten tuulia ratkoi jumalansanalla". Ei myöskään Antin-Pieti
-haukkunut pahoin, enempää kuin Ies-Pietikään, joka "salakielisenä
-miehenä saarnasi raamatusta". Mutta sananjulistajilla oli kaikessa
-karkeudessaan ja haukkumisessaan hyvä tarkoitus. Sillä "ensin piti
-hajoitettaman, kukistettaman ja revittämän, sitten istutettaman ja
-rakennettaman".
-
-Koutokeinolaista villitystä ja väkipakolla käännyttämistä
-esiintyi alkuaikoina kyllä alamaissakin. Uskoon tulleet tahtoivat
-ensi-innoissaan "tehä jumalanlapsiksi kaikki suruttomat", ja kun eivät
-sanat eivätkä tuomitsemiset kylliksi vaikuttaneet, täytyi käyttää
-voimakkaampia välikappaleita. Niinpä Angelin Pirkko ja Eeva Kittilän
-Puljussa polttivat Könkään Israelin parran ja todistivat:
-"Näin helvetin tulikin polttaa kun menet kaotukshen!" Turtolan
-Matinlompolossa uskovaiset kärventelivät suruttomia päresoitoilla,
-huutaen: "Maista kotitalos leipää!" Ottivatpa muutamat uskovaiset
-jonkun pakanan kiinnikin ja upottivat vähäksi aikaa kaivoon, kun eivät
-päresoitollaan saaneet häntä parannuksen tekoon. Parkajoessa, Ruotsin
-puolella Vara-Jussan Kallaa myös tuikittiin tulisoitolla ja sitten
-suljettiin kellariin oppimaan synnintuntoa. Turtolan Rattosjärvellä
-tarttuivat uskonsisaret pieneen Leppä-äijään, rutistaen hänet kaulasta
-reenjalaksen alle, mutta kiva äijä siinäkin vain kätisi: "No, sakna
-vie, kun mie tästä aisan saan, niin kyllä mie teille näytän!" Kova
-kiista uskovaisten ja Erkki-Antin kanssa tuli Myllytuvan äijälle
-Jarhoisissa. Äijä, raamatun mies, väitti, että Jumalaa voi kyllä
-rukoilla yksinäänkin hengessä ja totuudessa ja saada anteeksi semmoiset
-syntinsä, joita ei ole tehnyt kanssaveljiään vastaan. Mutta kristityt,
-ollen toista mieltä, nutistivat äijän lattiaan ja panivat piipunöljyä
-suuhun, sanoen: "Pitää antaa lohikäärmhelle myrkkyä!" Kun äijä ei
-sittenkään luopunut uskostaan, ajettiin hänet ulos.
-
-Ihanana kuvastuu vanhojen muisteluksissa vieläkin se aika, jolloin
-elävä kristillisyys vietti ensimmäisiä vuosiaan Pohjan erämaissa.
-Monesta tuntui silloin kuin pitkän pimeän talven perästä olisi päästy
-keväiseen kirkkauteen. "Uskovaiset elit erilhän maailmasta, ja
-suruttomat elit erilhän, ja kristillisyys oli silloin arvossa eikä
-välitetty muusta." Kokoonnuttiin yhteisiin seuroihin, joissa kaikki
-olivat veljiä ja sisaria. Sinne saapuivat saarnamiehet, joita talossa
-mielihyvin hoidettiin ja taas kyydittiin toiseen seurapaikkaan.
-Seuratalon vieraanvaraisuudessa elivät pitkämatkaiset sanankuulijatkin,
-joiden luokse taas vuorostaan satuttiin joutumaan vieraiksi toisella
-kerralla. Saarna kuultiin toisensa jälkeen, ja saarnan loputtua
-useasti seurasi "tiskuteeraus". Jos uskovaisilla oli eri käsityksiä
-raamatusta, niin niistä keskusteltiin, "tiskuteerathin", että
-päästäisiin yksimielisyyteen, "ja niitä oli miehiä ja naisia, että
-tuntui, niinkuin ne olis kaikki kirjat läpi lukenhet." Kristillisyys
-olikin silloin paljon hartaampaa ja raamatullisempaa kuin nyt, raamatun
-sanaa seurattiin silloin enemmän ja käytettiin omassa keskuudessa
-raamatunmukaista kuria.
-
-Niinpä eivät kristityt saaneet ruveta keskenään käräjöimään, vaan piti
-antaa riita-asia omasta piiristä valittujen miesten ratkaistavaksi ja
-tyytyä heidän tekemäänsä päätökseen. "Joka ei sitä totellut, suljettiin
-pois seurakunnasta." Vähiin jäikin käräjöiminen: Kittilässäkin siihen
-aikaan kerran "meni käräjät läpi yhtenä päivänä". "Juoppoudesta
-ja kortinpeluusta ja syntimenosta oli ankara rangaistus." Jos ei
-uskovainen, muistutuksista huolimatta, tahtonut niistä parantua, joutui
-hän suruttomain joukkoon. Muutamat pitivät "rapamahan palveluksena"
-kahvinjuontiakin sekä herkkuruokien syömistä, heittäen senkin synnin
-pois.
-
-Ei saanut totinen kristitty myöskään "koreilla" vaatteillaan.
-"Mustankengän-saappaat" ja "littosverkavaatteet" olivat synnillisiä.
-Itse Laestadiuskin kävi vain sarkavaatteissa ja lapikkaat taikka
-kallokkaat jalassa, poltellen suurta pitkävartista piippua.
-Korvarenkaatkin olivat pahat, samoin "tällineula". Tällineulan
-käyttäjää saattoi toinen kristitty moittia: "Senkö kanssa
-vaihetit Vapahtajan? Halphanpa myit! Juutas myi Vapahtajan 30:llä
-hopeapenningillä, mutta siepä taijat myyä vielä halvemphan."
-Synnillistä koreutta oli sekin, että käytti hevosellaan kulkusia taikka
-aisatiukua.
-
-Lastenkin kristillisyydestä koetettiin huolehtia. Aikaisin totutettiin
-lapsia kirjalle, ja seuroissa heidän piti vanhempain mukana istua
-kuulemassa saarnaa sekä olla saapuvilla jokapyhäisissä hartaushetkissä,
-joita pidettiin milloin missäkin kylän talossa virsiä veisaten ja
-kuunnellen päivän evankeliumin lukemista taikka saarnaa Lutherin
-postillasta. Jo nuorena piti lapsen oppia tunnustamaan itsensä
-uskovaiseksi, häntä saatettiin kurittaakin, "kun ei tunnustanut, onko
-herännyt".
-
-Näin levisi evankeliumin valo ja elävä usko "Pohian Maallekin". Lapin
-tuntureilta koottu pieni "mettätokka" kasvoi muutamassa vuosikymmenessä
-valtavaksi laumaksi, ottaen haltuunsa kolmen valtakunnan Lapin sekä
-pohjoiset kiveliöt miltei kaikkine lappalaisineen ja lantalaisineen,
-jopa lopulta kooten joukkoonsa jäseniä eteläisestä lannanmaastakin.
-
-Jo vuosikymmeniä sitten ovat päättyneet esikoisseurakunnan ensimmäisten
-raitioiden etsintäretket erämaihin eksyneiden luokse. Hautaan he
-ovat jo vaipuneet samoin kuin heidän herättämänsä vanhanpolven
-esikoisseurakunta. Kalmatievaan kallistumassa ovat jo nekin harvat,
-jotka jo varhaisessa nuoruudessaan saivat heräyksensä ensimmäisten
-lähetysmiesten kouluissa. Uusi polvi, jonka jo pienestä pitäen täytyi
-oppia tunnustamaan uskoa, on noussut sijaan. "Jumalan rauhalla"
-opetettiin sitä tervehtimään uskonveljiään ja -sisariaan.
-
-Ja "Jumalan rauha" kaikuu Lapinkorvessa vieläkin.
-
-
-
-
-Vanhankansan siunauksia ja rukouksia
-
-
-Satoja vuosia seisonut kirkko on pannut Lapin ja Peräpohjan kansan
-kirjalle -- vaikkakin se alussa kyllä tapahtui "pitkää tavia
-klonkkaamalla" -- sekä saattanut sen jumalansanan ja Jumalan
-tuntemiseen, ja Lapin suuri herätysmies nosti erämaihin elävän uskon
-ja kristillisyyden harrastuksen. Mutta vuosisatojen takainen isien
-uskomus ja perimätieto on sittenkin jäänyt piilemään kiveliöiden
-kansan syvimmässä sielussa, josta se hyvin usein, asian sattuessa,
-nousee esiin. Monesti vieläkin ylimaiden kansa, jopa harras uskon
-tunnustajakin, toimii toisinaan tietämättään, "kahden herran
-palvelijana". Painettu, kirjoissa opittu ja saarnamiehiltä saatu
-jumalansana neuvoo tekemään niin ja niin sekä painamaton, vanhoilta
-kuultu isien sana puolestaan vaatii sillä ja sillä tavalla. Ja
-kumpaisiakin pitää kuulla. Sillä jumalansana on sentään niin korkea ja
-pyhä että sen edessä erämaankin polvien pitää taipua ja lisäksi on sen
-seuraaminen tulevaisen elämän ehto. Mutta isien sana ja oppi on myöskin
-pyhä ja ankara, niin että sen noudattamisesta taikka laiminlyömisestä
-riippuu ajallisen elämän menestys ja poikkipuoleiset, vaikka siitä
-ei olekaan taikaa taivaan tielle. Tämän on vanhakansa, jonka veressä
-kirjoihin painamaton oppi on vielä säilynyt, monta kertaa tullut
-kokemaan.
-
-Tällainen isien uskon ja kristillisyyden seuraaminen esiintyy monissa
-vanhankansan siunauksissa ja rukouksissakin, milloin missäkin
-tilaisuudessa. Niinpä saattoi vanha harras erämies asettuessaan
-yönuotiolle pyytää sijaa maanhaltialta:
-
-    "Tähän mie nyt asetun.
-    Saanko rauhallista yösijaa?"
-
-Ja hakattuaan nuotiopuun hän puheli sille:
-
-    "Puu puhas, Jumalan luoma,
-    älä piuku, äläkä pauku,
-    lehä kuin leppä,
-    hoha kuin honka,
-    ole suloinen tultuani,
-    niinkuin myös lähettyäni!"
-
-Sen jälkeen ukko iski ja sytytti tulen sanoen:
-
-    "Jeesus siunakhon valkiaistani!"
-
-Ja makuulle mennessään metsänkävijä pyyteli:
-
-    "Maahiainen, maanalainen,
-    maata pyyän maatakseni,
-    ajakseni, en iäkseni,
-    Jeesuksen nimen kautta!
-    Herra siunakhon maata,
-    ja maahiaisen vuuetta!"
-
-Kun erämies näin uskoi itsensä taivaanherran ja maanherran haltuun, sai
-hän nukkua rauhassa. Eivät häntä häirinneet kiveliöiden lukemattomat
-öiset kummitukset. Erämaiden entisten kiertolaisten, vanhojen
-lapinäijien hengetkin, jotka toisinaan pororaitoineen helisten ja
-paukkuen laskettelivat halki korpien, ohjasivat silloin kulkunsa
-ohitse.
-
-Mutta jos ylpeillen heittäytyi levolle erämaan öiseen syliin, saattoi
-käydä niinkuin Turtolan Lankojärvellä Saaren Salkko-äijälle, joka kyllä
-tiesi, mutta oli niin ylpeä, ettei välittänyt, vaan aikoi väkisin
-viettää yönsä Repovaaran kiveliössä. Yöllä ajoi maanisäntä kovalla
-remulla nuotiolle ja oli äijän tappaa.
-
-Vanhaan niittysaunaan yöpyessään kulkija siunasi jumalansanalla
-saunanhaltian ja itsensä sekä sanoi:
-
-    "Niittytupani haltia, mettänkuningas,
-    anna minun tässä levätä!
-    Sinä niittytupani haltia,
-    en minä sinulle mithän vahinkoa tehe."
-
-Jumalansanalla ja isiensanalla pystytettiin kotikin, tämänilmainen
-aherruspaikka ja leposija. Heti kun uuni, kotoisen lämmön antaja, oli
-saatu valmiiksi, sytytettiin siihen tuli. Kolmella kiehisellä piti
-ensimmäinen tuli virittää, sanoen:
-
-    "Anna maata, maan haltia,
-    pyhä Pelthen isä,
-    pellettä levätäkseni,
-    iäkseni ja ajakseni!
-    Jeesus siunakhon valkiaisen!"
-
-Silloin sai hyvän ja levollisen kotosijan, jossa unikin oli aina
-rauhallinen sekä haltia suopeamielinen.
-
-Mutta hyvä koti oli edelleenkin oikein hoidettava, että siinä hyvä
-haltia voisi viihtyä ja asunto pysyisi rauhallisena. Niinpä kotituli
-oli aina siunattava. Harras Sieppijärven muori sanoi joka kerta
-virittäessään valkean:
-
-    "Jeesu siunakhon valkiaistani
-    ja niitä kipeniä,
-    jokk' on katolle menhet,
-    ettei minun huonhelleni
-    mitään vahinkoa tulis!"
-
-Ja Ylitornion Kuivakankaan vanha emäntä siunasi tulensa:
-
-    "Jeesus siunakhon!
-    Pysy pesässä, äläkä mene ulos
-    sopimattomalla tavalla!"
-
-Ovesta saattoivat kaikenlaiset pahat astua huoneeseen rikkomaan kodin
-rauhaa. Sentähden oli se joka ilta sulettava siunaten.
-
-Kuivakankaan emäntä veti kädellään oveen ristin ja sanoi:
-
-    "Jeesus siunakhon minun oveni!"
-
-Sieppijärven muori jättäessään kotinsa yksin sanoi ovea sulkiessaan:
-
-    "Herra siunakhon minua
-    ja minun oveani!"
-
-Ja taas kotiin palattuaan, ovea avatessaan muori siunasi:
-
-    "Jeesus siunakhon minua
-    ja minun huonettani!"
-
-Akkunoistakin voivat ainakin kateensilmät katsahtaa huoneeseen ja
-tuottaa jotakin onnettomuutta. Mutta paha ei päässyt niistäkään
-tulemaan, jos iltaisin ne siunasi:
-
-    "Herra siunakhon minua
-    ja minun klasiani,
-    ettei mithän paha
-    minun klashini ilmesty!"
-
-Näin teki aina Sieppijärven "äitimuori" ja samoin Turtolan Pellon vanha
-emäntäkin. Mutta vielä nukkumaan mentäessä oli siunattava makuusijakin.
-Kuivakankaan ja Pellon muorit vetivät ristin vuoteeseen sanoen:
-
-    "Jeesus siunakhon minun vuotheni,
-    ettei pääse paholaiset
-    eikä pahansuovat!"
-
-Ja nukkumaan ruvetessaan Karungin Kukkolan vanha Kreeta-Kaisa rukoili:
-
-    "Jeesus tule illalla
-    maata panettamhan,
-    aamusilla ylös herättämhän!
-    Jeesus seiso seinillä,
-    ole oven vartijana,
-    ettei vahingon enkelit
-    milthän kantilta sisälle pääsis!"
-
-Vieläpä eukko muisti:
-
-    "Pyhä Henki pyssyni,
-    Maria miekkani,
-    pyhä risti rinnalleni,
-    pyhä risti pääni päälle,
-    katheita kaataan,
-    vastuksia voittaan!
-    Pyhimmäisiä ristin,
-    amen nukkumhan,
-    levolle laskemhan.
-    Ota tykös taivhashen,
-    sillä sinun on valtakunta,
-    voima ja kunnia iankaikkisesti!"
-
-Lapsetkin siunasi emäntä yön lepoon. Sieppijärven äiti kiersi
-vasemmalla nimettömällään vuoteen ja veti siihen ristin, sanoen:
-
-    "Herra siunakhon sinua
-    ja sinun vuojettasi!
-    Riisu kengät ja vaatteesi
-    ja mene niin alasti sänkhyn,
-    tiijä, saat autuuven hamhen,
-    koska taivhan kunnialla puetethan!"
-
-Näin siunatussa huoneessa sai jokainen rauhallisen ja hyvän yön sekä
-levollisen unen. Mutta jos siunaukset jäivät tekemättä, voitiin rauha
-helposti rikkoa. Pellonkylän Tornakan muorikin kerran unohti siunata
-ovensa, ja heti yöllä tuli käärme killistelemään porstuan oven raosta.
-Se oli suutarin akka, jolla oli niin suuri viha, että hän saattoi
-kirota ja tulla käärmeen haamussa kristittyä naapuriaan pelottelemaan.
-Tornakan muorin täytyi lähteä keskellä yötä sotimaan vihollista
-vastaan. Oven raosta hän sitä sylkäisi vihaisesti manaten: "Mene
-keinoosti!" Ja vielä seuraavana päivänä muori vakuutti asentopaikkansa
-käärmettä vastaan kiertäen rautakangella koko mökkivainionsa. Sillä
-käärme, vaikka sen haamussa olisi ihmisen vihakin, ei pääse raatelemaan
-raudan, eikä raudanjäljenkään ylitse.
-
-Vain pahansuopa naapuri kyllä näin käärmeenä yritti yöllä luikerrella
-huoneeseen, mutta oikea kristitty tavallisesti kulki päivällä ja
-toivotti pirttiin tullessaan:
-
-    "Jeesus tänne!"
-
-Tämä kelpasi talonväellekin, joka hyvillään vastasi:
-
-    "Jeesus hyvä!"
-
-Samoin kuin tuli oli vesikin siunattava. Järvelle aikoessaan lausui
-Muonion vanha Liikavainion ukko:
-
-    "Jeesus siunakhon!
-    Susi matkan leikakhon,
-    karhu kuorman kantakhon!"
-
-Ei koskaan saanut kerskuen lähteä vesille eikä siellä ilkkuen
-vihellellä, jos tahtoi välttyä onnettomuuksilta. Olivat näet kerrankin
-Muonion miehet koskea laskiessaan kerskuneet:
-
-    "Jos ei mennä päällisin puolin,
-    niin menhän alaisin puolin!"
-
-Ja "alaisin puolin" olivat menneetkin: vene oli kaatunut ja kaikki
-miehet hukkuneet.
-
-Maatakin oli kohdeltava pyhänä, eikä suinkaan "mithän ilvettä piettävä
-sen kanssa". Siunaten aloitti kylväjä peltonsa siementämisen,
-samoin leikkuumieskin viljankorsien katkaisemisen. Kun "maa", maan
-tuottama paha rohdunnainen, tarttui ihoon, paineli kolarilainen
-"maanpyörryttäjä" sitä maalla sanoen:
-
-    "Maa kulta, älä vihaa lastas,
-    ennenkö tulee sinun valtakunthas!"
-
-Muoniolainen sanoi:
-
-    "Maa, Jeesuksen luoma äiti,
-    älä turmele lastas,
-    ennenkö omakses saat!"
-
-Ja Kieringin Eeva Kortti pyyteli:
-
-    "Maa kulta, se on meijän äitimme,
-    älä vihaa lastas!
-    Maasta met olemme.
-    Jeesus Ristus viimeisenä päivänä
-    meijät ylös nostakhon!"
-
-Ukkonen oli pelottava Herran voima, joka nousi jängästä ja taas iski
-alas pehmeään maahan. Sen lähestyessä vanhakansa kehoitteli:
-
-    "Ruottista kun tulet,
-    sinä paksun piimän särpäjä,
-    koska perseesi niin ropisee,
-    vie vetes Venäjälle,
-    Karjalalle kuljettele,
-    siellä vettä enämpi tarvithan,
-    jossa lapset kahthen kerthan kastethan!"
-
-Mutta kun ukkonen kävi lähelle ja rupesi kovin ankarasti jylmäämään ja
-leimauttelemaan nuoliansa, piirrettiin risti joka seinään ja
-siunattiin:
-
-    "O, Jeesus rakas,
-    siunaa ja varjele meitä siipeis alle!"
-
-Silloin ei Herran voima satuttanut ihmistä. Mutta mustalle koiralle
-sekä teräaseelle se oli kova ja äkäinen. Siksi koira ukkosen paukatessa
-aina juoksikin piiloon, mutta ihminen, jolla oli järki, ei saanut
-Jumalan käden alta piiloutua puun alle eikä huoneeseenkaan. Jos meni
-sateelta suojaan puun alle, piti piirtää puuhun risti.
-
-Siunaten hoiteli emäntä navettaansa ja navettakuntaakin. Kuivakankaan
-muori risti joka ilta navetanoven sanoen:
-
-    "Jeesus siunakhon navetan ja lehmärukat!
-    Maatkaa levossa ja rauhassa!"
-
-Karjan laskeminen keväällä toimitettiin siunaten ja joskus virttäkin
-veisaten. Puljun ämmi Kittilän Tepastojoella teki monet vanhat
-temput, käyttäen eläväähopeaa, turpeita, rautakankea ja lopuksi antoi
-lehmänkellosta suoloja joka elukalle sanoen:
-
-    "Seuraa kelloa,
-    niinkuin Neitsyt Maria on Jeesusta seurannut!"
-
-Kademielisen katsannon poisti muoniolaisemäntä karjastaan sanoen:
-
-    "Jeesus siunakhon!
-    Noki noijan sieraimhin,
-    karsta kathen silmhän!"
-
-"Vanhassa maailmassa tämä oli niin tarkka asia, sillä kathensilmä
-voipi viijä onnen karjasta." Kateiden ja "kaikkien pirujen, joita
-lentää niinkuin sääskiä ilmassa", vaikutuksesta tapahtui paljon pahaa
-karjallekin. Yksinpä lehmän potkiminenkin lypsettäessä oli jonkun
-kademielen aiheuttama. Siksi pitikin sanoa lypsäessään:
-
-    "Jeesus siunaa lehmäkultasta!"
-
-Vieläpä laulaa:
-
-    "Leku, leku, lehmäni,
-    kultani, lahjani,
-    maitoa antaa touhottelee,
-    touhosiansa kuunteleepi,
-    vanhoiksi lehmiksi seisoskelee."
-
-Mutta jos lypsäjä räiski ja kiroili, vei "para" osansa lehmän antamasta
-maidosta. Lehmän "lettyminenkin", joka oli samanlainen kuin "kohtaus"
-ihmisellä, sai alkunsa pahoista. Kurtin Eeva, "jolla oli julma
-luonnonlaatu", kiersi lettyneen lehmän kolme kertaa puukolla, sanoen:
-
-    "Minä kiellän kolmella vierhalla miehellä:
-    Isällä, Pojalla ja pyhällä Hengellä!"
-
-Kateiden toimesta tuli "kortto" emännän kirnuunkin, niin ettei siinä
-tahtonut voita syntyä. Ylimuoniossakin oli emännän kirnu niin kovissa
-kortoissa, ettei tullut voille, vaikka kolme vuorokautta tehtiin työtä,
-välillä kirnu pestiinkin ja käytettiin tunkiolla korvasta pystyssä.
-Mutta selkeni kirnuus, kun Mattilan Karoliina tipautti siihen neljä
-suolakirppua, sanoen joka kirpulle:
-
-    "Kortto pois
-    ja Jumalan siunaus ruoaksi!"
-
-Siunaten vei vanhakansa viljansa aittaan, samalla kieltäen hiiriä
-pilaamasta leivänaineksia, siunaten valmisti leipänsä ja siunaten sen
-nauttikin. Ruoalle ruvettaessa siunattiin ja ruoalta päästyä kädet
-ristiin asetettuina sanottiin:
-
-    "Jeesus ole kiitetty
-    ruoan ja ravinnon eestä!
-    Jeesus antakhon vastakin
-    ruokaa ja ravintoa!"
-
-Pieni lapsukainenkin otettiin jumalansanoilla tämän maailman
-matkamieheksi. Kurulan muori Kittilässä mennessään "pirttivaimoksi"
-tervehti aina:
-
-    "Jeesus tänne,
-    Neitsyt Maria kolmanneksi!"
-
-Lapsen synnyttyä sanoi kolarilainen "runsukummi."
-
-    "Jeesus siunakhon sinua, äiti,
-    joka olet lapsen synnyttänyt,
-    ja sinua, lapsi,
-    joka olet tähän maailmhan syntynyt!"
-
-Kun pienokainen rupesi ensimmäisiä hammaskipujaan tuskittelemaan,
-annettiin hänen suuhunsa vettä, sanoen:
-
-    "Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen!"
-
-Jumalan varjelukseen heitti matkamieskin kotinsa lähtiessään
-taipaleelle, ja silloin sai huonekunta olla rauhassa sekä matka
-voi hyvin onnistua. Varsinkin jos ei sattunut akka ensimmäiseksi
-tulemaan vastaan, eivätkä "pistiäiset" lennelleet yli tien, vaan sai
-nähdä pehmeäliikkeisiä kuukkeleita tien varrella, puiden oksilla
-tirahtelemassa.
-
-Jumalansanat ja siunaukset piti olla aina matkallakin varattuina, sillä
-monesti sattui taipaleella asioita, jolloin ne olivat tarpeellisia.
-Voi yhtäkkiä tulla vaikkapa ruumissaatto vastaan, ja vainajan matkassa
-aina vaelsi manhonväkeä, ruumiinhaltioita, jopa pahojen kuolijain
-mukana vielä kaikenlaisia pahoja kyöpeleitä, joita ainoastaan
-erikoiset "näkijät" saattoivat huomata. Manhonväki tarttui helposti
-heikkoveriseen ihmiseen, varsinkin jos sattui säikähtämään. Mutta
-rauhassa sai kulkea ohitse, kun sanoi:
-
-    "Jeesus siunakhon minua!
-    Hyvät tulijat tulkhon,
-    pahat tielle vaipukhon!"
-
-
-
-
-SANA- JA ASIASELITYKSIÄ.
-
-
-kiveliö = asumaton suuri erämaa.
-
-muistelus, lap. muihtalus = kertomus, tarina.
-
-muistella, lap. muihtalet = kertoa asioita, tarinoita, tapahtumia.
-
-seurapyytöön = yhteisvoimin ajamaan saalista yhtyivät useasti entiset
-erämiehet.
-
-parttio = suuri joukko, esim, poroparttio.
-
-"väyläksi" nimittää peräpohjalainen ja lapinmies isoja jokiaan, joita
-myöten entisaikaan kaikki kesäinen liikenne tapahtui.
-
-kaltio, lap. kaltu = lähde, hete.
-
-muotkia = vetää vene maata myöten järvestä toiseen t. kovan kosken
-ohitse.
-
-niva, lap. njavve = kova virtapaikka joessa.
-
-kuru = notkelma, rotko. Tunturimaissa useasti hyvin jyrkkäseinäinen.
-
-raito, lap. raido = useampia poroja ahkioineen, taikka ilmankin,
-valjastettu ja sonnustettu peräkkäin.
-
-jutaa, lap. johtet = kulkea, olla matkalla.
-
-palas, lap. palkes = polku.
-
-vuoma, murteellisesti "uoma", lap. vuobmi = suuri puuton suo.
-
-jänkä, myös jänkkä, lap. jiegge = räme, suo, mutta ei niin suuri kuin
-vuoma.
-
-sa'anpankko = satakruununen. Pankkokruunu 1:50 kr.
-
-"pahki mettäsä" = raivaamattomassa metsässä.
-
-tattarainen = mustalainen.
-
-kiveliökaira, kaira = jokien tai jokihaarojen välinen alue.
-
-houvi = vouti, kruununvouti.
-
-porohärkä = ajoporo.
-
-sivakka, lap. savek = suksi.
-
-yöpuu = suuren hongan rungosta tehty rakovalkea, jonka vieressä yökausi
-vietetään. Myös vain "honka".
-
-Kulkukero, kero = pyöreäpäinen tunturilaki.
-
-"Rikinä" -- Regina, Muonion kirkonkylän vanhimpia taloja, ollut jo
-vanhastaan käräjäin pitopaikkana.
-
-keino, lap. käino = tie.
-
-aapa, lap. aahpe = suuri puuton suo, samoin kuin vuomakin.
-
-lurikkapäinen = nuppipäinen.
-
-pirrikota = (pyöreä) keilakota.
-
-Kuolemanlaki, laki = paljas tasainen vaaran huippu, isompi kuin kero.
-Myös tunturissa on laki.
-
-Kirkkojyrhämä, jyrhämä = syvä ja leveä suvantopaikka kosken
-alapuolella.
-
-tievahamara = pienehkö tieva. Tieva, lap. tievva = hiekkakumpu t. -
-mäki.
-
-Possukoppa = Bosekop.
-
-hamppuloude, loude, lap. loaudda = tunturilappalaisen kodan katevaate.
-Peräpohjan ja Lapin lantalaiset sanovat louteiksi myös isoja
-vaatekaistaleita, joita käytetään esim, kuormanpeittoina, maassa
-eloja riiheen pantaessa, aumatessa, y.m.s.
-
-lannanvoita = lannanmaan voita. Lannanmaa = maata viljelevän kansan
-asuma-alue. Lantalainen, lap. laddelas = talossa asuva, maanviljelijä,
-myös: yleensä suomalainen.
-
-leiviskä, vanha mitta, 20 naulaa = 8,5 kg.
-
-Seurujärvellä asui ennen Jakolan Mikko, joka sitten muutti Patsjoelle,
-Höyhenjärvelle.
-
-takkaposti = kantoposti.
-
-nilja = linja, metsään hakattu raja-aukko.
-
-piittä = poikki pirtin, sivuseinästä toiseen ulottuva, laenalainen
-sidehirsi.
-
-lakeinen = savupirtin savuaukko, räppänä.
-
-pirttirehto, rehto = rakennuksen kehä.
-
-mellamooli = puolipäiväateria, väliateria, ruots. mellanmäl.
-
-pohjoisen napatähti = pohjantähti.
-
-iltaveiki, lap. vaike = iltapuhde.
-
-kalakenttä = kalamiehen asentopaikka kalajärven rannalla.
-
-nokko = heinäkasa niityllä.
-
-hopseeri = hoppavalssi?
-
-Pastori Johan Nordberg oli Kittilässä 1828-70. Kuoli Kittilässä.
-
-Taulaa tehtäessä känsän pehmeä sisus kuivattiin, keitettiin lipeässä,
-taas kuivattiin, sitten hierottiin käsin sekä puuvasaralla "piiskathin"
-(Kittilä). -- Metsänuotiota sytytettäessä puhallettiin taulasta tuli
-kuivaan luppotukkoon, jota sitten heilutettiin, niin että se syttyi
-ilmi liekkiin.
-
-naudakas = lehmänkoivista tehty karvakenkä, joka paidalla taikka vain
-nuoralla kiinnitettiin nilkkaan.
-
-peltokarkea = pelloksi raivattu maa. Niittykarkea = heinää kasvamaan
-heitetty pelto.
-
-sylkeä naurista = nauriin kylväjä pani siemenet suuhunsa ja
-puhaltamalla hajoitti ne peltoon.
-
-lypsykaarre = aitaus, jossa ennen porojen lypsäminen toimitettiin.
-
-kesäkenttä = porolappalaisen kesäinen oleskelupaikka.
-
-kanttisyli = neliösyli.
-
-römppäviikko = palvelijain vapaaviikko.
-
-halstuoppi = puoli tuoppia (ruots. halfstop).
-
-Pääkön Jussan vanhin tytär, Sofia, synt. 25.12.1844.
-
-hiinisti = fiinisti. Kittilässä ja Tomion-Muonionlaaksossakin esiintyy
-f:n (v:n) sijassa h.
-
-nuoruaiseksi = kaksivartiseksi.
-
-prostina = pumpuliloiminen villakuteinen vaate.
-
-hoikemus = hoikin. Peräpohjan ja Lapin asukas käyttää useasti
-laatusanojen superlatiivia lappalaiseen tapaan: hoikemus, suurimus,
-nuorimus j.n.e.
-
-höökäri = rikas, varakas.
-
-puupirri = puukeila, kehämäinen puuastia.
-
-kangas = sarka.
-
-kallokas -- poron päänahasta, kälionahasta tehty karvakenkä.
-
-jauhopuola = sianpuola (Arctostaphylos uva ursi).
-
-kelta = lieko (Lycopodium).
-
-pihkalehti = keskenkasvuinen tahmea lehti.
-
-Nils Ekström, taloustirehtöri, oli Turtolassa nimismiehenä, omisti
-Vestolan talon ja rakensi 2-raamisen vesisahan talonsa lähelle
-Paamajoen kurkkioon, laittoipa viinapolttimonkin, jossa valmisti viinaa
-perunoista. Muutti myöhemmin Tornioon.
-
-lattiaparret = lattiapuut.
-
-nutukkaat = poronnahkakengät.
-
-koipisaappaat = pitkävartiset poronkoipikengät.
-
-jalo = etevä, mainio. Hyvin tavall. Peräpohjan ja lantalais-Lapin sana.
-
-tolppa = 1/4 kr. 1.25 äyriä.
-
-räkkä = sääsket, paarmat ja muut lentävät kesän syöpäläiset.
-
-ukoniili = ukkoskuuro.
-
-pesäpäivät = talvipäivän seisahduksen aika.
-
-huve = huude, lumi puiden oksilla.
-
-riimottua = tulla kuuraan.
-
-juotku = jakso.
-
-takkala = lumi niin kosteaa t. kuivaa, että tarttuu suksienpohjiin.
-
-lauttavesi = vesi niin korkealla, että lautta voi kulkea.
-
-kuukumankirjainen kivi = valkeankirjava kivi. Kuukumankivi = valkoinen
-kivi.
-
-"Lehti häpäisee havon" = lehti on isompi havuneulasta.
-
-Jos käki kukkuu ennen Erkkiä, ei se ennusta hyvää kesää.
-
-haaraoraalla = oraassa näkyy jo kaksi lehteä.
-
-kääriä toppeja = viljankorren lehdet alkavat kääriytyä tupeksi
-kehittyvää tähkää suojaamaan.
-
-"peltoja liinahuttaa" = kellastuttaa.
-
-kuostepohjoinen, kuoste = höyrypilveä pohjoisella taivaalla, ennustaa
-poutailmaa.
-
-"sirppihallaa" saadaan, kun vilja leikataan tuleentumattomana.
-
-sihki = iso tuuhea petäjä.
-
-tulikko-orava = vielä kesäkarvassa oleva orava.
-
-rihma = vanha oravannahkain kauppamitta (muualla: kiihtelys), 40 kpl.
-
-Sinetän saha Rovaniemellä Ounasjoen varrella, Sinettäjoen suussa.
-
-romiaiset = kuuliaiset.
-
-rupuli = isorokko.
-
-Alkkula = Ylitornio, jota kirkonkylänsä mukaan jokivarrella sanotaan
-vain Alkkulaksi. Samoin sanotaan Kolaria useinkin Jokijalaksi sekä
-Enontekiötä Hetaksi.
-
-uskovaiset = laestadiolaiset.
-
-kolmilaita = vene, jonka kummassakin laidassa on 3 lautaa;
-kaksilaidassa 2.
-
-kananjatko = veneen emäpuun käyrä jatko perässä ja keulassa.
-
-säestin = ensimmäinen kaari veneen perässä ja keulassa: peräsiestin,
-keulasiestin.
-
-myötäle = myötämaa.
-
-koste = tyyni suvantopaikka koskessa kiven, saaren, niemen suojassa.
-
-Tuneldin maantieteessä v:lta 1762 mainitaan Köngäsen tehdas perustetun
-1643.
-
-Joris Deng oli hollantilainen, juoppoutensa takia virkansa menettänyt
-mies, joka lopulta joutui Köngäsen ruukin pehtoriksi.
-
-Lappalaisia asusti ruukin alueilla, ainakin myöhemmin, esim, sukuja
-Suikki, Sieppi, Sevä, Marakatt, Gunnar, Poove.
-
-Sieppijärven niittyjen valtauksesta ks. "Lapin muisteluksia"
-
-Nautapuodin talo on vielä Tornionjoen itärannalla, nyk. autiona,
-omistaa muuan ruotsalainen.
-
-Grapen jälkeläisiä oli m.m. Enontekiön Erik Grape, ks. "Lapin
-muisteluksia" j.s. Talonpoikaistunutta jälkipahnaa oli esim.
-Ylimuoniossa 1800-luvun alkupuolella seppä Peter Grape. Heikan
-muori-vainaja Ylitornion Kainuunkylässä oli tavannut kehuskella: "Olen
-Anter Krapin sukua Lyypäkin kaupungista."
-
-AIR = Abraham ja Jakob Rhenstierna.
-
-kippunta, vanha mitta = 170 kg.
-
-Steinholtz perusti Lapinkorpeen toisenkin rautatehtaan, Svansteinin
-ruukin Turtolaan, Ruotsin puolelle väylää. Tämäkin tehdas otti malmia
-Suomen puolelta, Turtolan ja Ylitornion sydänmailta, ja kerrotaan
-Kaaraneskosken tienoilla olleen malmin sulatusuuninkin. Vanha
-"malmitie", jonka pohjaa vieläkin näkyy Kirvesvaaran tienoilla, vei
-malmikentälle. Svansteininkin ruukki on jo hävinnyt.
-
-tampulapoika = tampulaa, vesiruuhen sulkulautaa, hoitava poika.
-
-lehmänperäin = ketju, entisaikaan väännetty vitsa, jolla kytkyt
-kiinnitetään seinään.
-
-"raamatun nytheitä" = r:n ongelmia, pulmapaikkoja, joista väittelijät
-saattavat olla eri mieltä.
-
-Jonas Ekströmin maanviljelyksestä ks. J.W. Zetterstedt, "Resa genom
-Sveriges och Norriges Lappmarker 1821"
-
-Jällivaaran rautatie, Luulaja--Ofoten rata, aloitettiin 1884, valmistui
-1903.
-
-naulastooli = pieni reikäpäinen alasin, jossa lyödään naulojen kannat.
-
-ryyppynaappu, lap. nahppe = pieni pahkasta koverrettu puukuppi,
-varsi toisinaan silattu koristellulla luulevyllä. Käytettiin ennen
-viinaryypyn ottamiseen.
-
-Aviovaara, Norjan-Lapissa, Tenojoesta 3-4 penik. länteen.
-
-Yksityiset markkinat poistettiin 1788, jolloin kaikki markkinat tulivat
-vapaiksi.
-
-Lapinukkojen viinapyynnöstä ks. G.A. Andersson, "Tietoja Sodankylän ja
-Kittilän vaiheista".
-
-ottinki = pitkäkäs, pyöreä, leilinkaltainen astia.
-
-ankka = pieni tynnyri, "keskeltä kupukka" (ehkä ankkuri, joka oli 15
-kannua).
-
-siljo, lap. sialjo. Lappalaisilla tasainen kenttä esim, kodan luona.
-
-komsiokäärö = komsiolapsi. Komsiossa, lap. kiedkam, puusta
-koverretussa, nahalla päällystetyssä, kuomuniekka kotelossa hoitelevat
-lapinäidit pikku lapsiaan.
-
-pirrilakki = suippoperäinen lakki, nähdään esim, luvun loppukuvassa,
-joka on jäljennös Ruotsin lappalaisen tupen koristepiirroksesta.
-
-väärti = kestiystävä.
-
-lumikieppi = lumikuoppa, onkalo.
-
-majavanhoito = majavanhavukset.
-
-maitotshalmas = poron vatsalaukku, oik. kuninkaankypäri, joka on
-täytetty juoksutetulla, kuivatulla poronmaidoila.
-
-punasvatsa = verivatsa, poron mahalaukkuun koottu, jäädytetty veri.
-Porohärän verivatsa maksoi pankkokruunun, vaatimen kruunun.
-
-koipikengät = poron koipinahasta tehdyt karvakengät.
-
-siepakat = poronkoivista tehdyt kengät.
-
-ruijanraanu = Ruijan lappalaisten kutoma paksu villaraanu.
-
-rouvot, lap. rouhko = nahkavällyt.
-
-kesäytynyt = hapannut (kalasta).
-
-meriahven, saita, pallas, ks. lukua Ruijanrannan kalaretket.
-
-saitapari = kahtia pyrstöön asti halaistu saita.
-
-ruistumppu = paksu ruisleipä.
-
-kolinkki = koliikki.
-
-hommatroppi -- hoffmannintipat.
-
-lautatroppi = lautaanum?
-
-kaloleipä = olkileipä.
-
-koljoontua = kesäytyä, hapata (kaloista). Niinkuin muuallakin Suomessa,
-hämmästelevät Peräpohjan ja Lapinkin asukkaat naapuripitäjiensä
-todellisia taikka oletettuja erikoisuuksia: kittiläläiset syövät
-kaloleipää, muoniolaiset kesäytyneitä mateita, hettalaiset keittävät
-poronlihaa, tervolalaiset lohensuolivelliä, rovaniemeläiset elävät
-olkileivällä, kolarilaiset juovat paljon konjakkia j.n.e.
-
-kaara = kalakaukalo.
-
-jaara = pässi.
-
-rökäs = kiiski.
-
-naakia, lap. njahkat = hiipiä väijyen jonkun perässä t. jonkun luokse.
-
-roitovalkea = iso nuotio.
-
-Sungussa, Äänisjärven rannalla, pidettiin entisaikaan suuret
-metsänriistan markkinat.
-
-"Tintti kuusa..." Kittilän ukon ryyppymääritelmä.
-
-Muistona entisestä hampun viljelemisestä on vielä esim. Kittilässä,
-Kirkonkylän tienoilla, muutamia "Hamppukaltioita", joissa ennen on
-hamppuja liotettu, ja Ylimuoniossa on Lanton maalla pelto, jota
-sanotaan vieläkin "Hamppupelloksi". Mutta sitten kun perunanviljelys
-tuli, "hamppumaat panthin pottumaiksi ja hampunviljelys lakkasi".
-
-A.V. Ervastin mukaan ("Suomalaiset Jäämeren rannalla") oli Jäämerellä
-v. 1878 suomalaisia kalamiehiä seuraavat määrät: Kittilästä ja
-Sodankylästä yht. 250-300 henkeä, Inarista 150, Utsjoelta 50,
-Kemijärveltä 56, Kemistä 30, Yli- ja Alatorniolta 65, Rovaniemeltä 25,
-Kuolajärveltä 13, Kolarista 4, Oulun kihlakunnasta (enin osa
-Kuusamosta) 190. Pohjois-Suomesta yht. siis 800-900 henkeä.
-
-V. 1865 oli Anderssonin mukaan suomalaisia kalamiehiä Ruijassa 1570.
-
-hämpööri, norj. fembörding = isohko yksimastoinen kalastaja-alus.
-
-otrinki = yksimastoinen avonainen purjevene, jolla kalastajat kävivät
-pyynnissä.
-
-nuskat = kalanpyytöneuvot.
-
-peesi = ent. norjal. raha, 5:60 mk.
-
-ruijankieli = norja.
-
-lota, norj. lodde = villakuore (Mallotus villosus).
-
-tupuli = koho.
-
-hyysä, norj. hyse = turskansukuinen kala (Gadus aeglefinus).
-
-ruijanahven = Jäämeren ahven (Sebastes norvegicus).
-
-pallas = Jäämeren kampela (Hippoglossus vulgaris).
-
-viekö = ent. norjal. mitta, 2 vanh. leiviskää.
-
-tainari, norj. stenbit = Anarrhichas lupus.
-
-Merikissa lienee sama kala kuin tainari, vaikka kalaukot väittävät sitä
-eri kalaksi.
-
-holkeri = Jäämeren hai (Laemargus borealis).
-
-Holkeripankki, pankki = matalikko.
-
-saita = turskansukuinen kala (Gadus virens).
-
-kriili = meren pikku äyriäinen.
-
-"Höijenin ukko" = Svend Foyn, kuuluisa norjal. valaanpyytäjä, aloitti
-valaiden suurpyynnin 1860-luvulla.
-
-tamppi, norj. dampskib = höyrylaiva.
-
-kuu = rasva.
-
-Kalastuspaikkojen norjalaiset nimet: Anninjoki = Jakobselven,
-Navarinniemi = Naversodden, Kyyppi = Kiby, Ekreia = Ekkerö, Kallijoki =
-Skallelven, Kalkkikeila = Kvalnes?, Kiiperi -- Kiberg.
-
-hiila = viila, tarkoittaa tässä rumpukalikkaa.
-
-jatka = 1- t. 2-mastoinen purjelaiva.
-
-Noa-Selma = Novaja-Semlja.
-
-rankinen = liinavaatteesta (t. harsosta) laitettu teltankaltainen
-sääskiensuoja, aivan tavallinen ja tarpeellinen Lapissa ja
-Peräpohjassa. Ripustetaan monesti huoneeseenkin sängyn yläpuolelle
-nukkujaa sääskiltä suojaamaan.
-
-Kittilän asukkaat veivät entisaikaan toisinaan myyntilehmiä Ruijaan.
-Kerrankin Rastinkylän miehet emäntineen kuljettivat 17-lukuisen
-lehmikarjan ja sonnin Vesisaareen, myyden ne siellä huutokaupalla.
-
-Hellantin liimatehtaasta ja liimankeiton harrastuksesta ks. H.J.
-Boström, "Anders Hellant".
-
-tunturien elo = porokarja. Lappal. nimittää karjaansa eloksi, "äällo".
-
-tokka, lap. tohkke = iso porolauma.
-
-kaalo, lap. kaallo -- kylmä kevät- t. kesäilma.
-
-naamasarvi, naama, lap. naameh. Poronsarvia peittää kesällä kasvuaikana
-karvainen nahka. Syksyllä ja talvella karisee nahka pois, poro hankaa
-sarviaan puuta vasten jouduttaakseen puhdistumista. Paljaat sarvet ovat
-kelosarvia.
-
-singuttaa = pingoittaa.
-
-luova, lap. luövve = lava.
-
-erakko = erämaa.
-
-kuusenkoskus -- kuusenkuori.
-
-"Hongasta huiskutettu..." arvoitus Kittilästä.
-
-juuritauko = juuriköysi.
-
-vuottaa, lap. vuöhttut = näkyä jälki.
-
-"Älä, jumalanvilja, päälle tule!" Karhun lumoussanat, samoin kuin
-alempana sekä seuraavalla siv. oleva. Mutta lause: "Koira se on,
-joka puree!" on karhun häpäisemistä. "Tule miehen päälle!" ovat
-yllytyssanoja.
-
-katve = katve, varjo.
-
-kolosti = kolkosti, surkeasti, hullusti.
-
-roustale -- routainen maa.
-
-kuupalkku = rasvakaistale.
-
-rallitanssi = tanssi, jota toimitetaan vain laulun, "rallittamisen",
-mukaan.
-
-karhun kurkkutorvea ja sappea käytettiin lääkkeiksi sekä taikomisiin.
-
-sevikko = vetonuora.
-
-pahtapesä, pahta, lap. pahte = jyrkkä kallioseinä.
-
-virkapiiri = pyyntialue. Virkapiirin kiertäminen pyydyksiä kokien oli
-"virkaretkellä" käymistä.
-
-rannio = eläimien tallaama polku.
-
-rytiranta = kaislaranta.
-
-"7 kertaa korttelissa" = 7 silmää k:ssa.
-
-kalasaivo, saivo, lap. saivva = kirkasvetinen syvä tunturijärvi.
-
-nuotta liinaa = ulottuu pohjaan.
-
-silli -- muikku.
-
-suljutynnyri = kalantotkutynnyri.
-
-tärkki -- tiheä.
-
-"Annakattoman ajan" kuukausien nimet eräältä Kittilän ukolta.
-
-sahra = aatra.
-
-jäsenkarhi = oksikkaista puukappaleista tehty nivelikäs karhi.
-
-kampsukeitto = veritaikinasta tehdyistä kakuista valmistettu keitto.
-
-leippoon = kokoon.
-
-alimiten, ylimiten = almanakan "planeetta"-merkintöjen "alim.", "ylim."
-
-"Kiukurainen, kaukurainen...", arvoitus Kittilästä.
-
-kottistaa, lap. goddet = tappaa, teurastaa.
-
-"Mies sauhaan, poro karhakhan." = mies hiihtämään, poro karhakkaan
-hankaamaan sarviaan puhtaiksi.
-
-lihatontta = kiveliöissä asuva, ihmisiä syövä tarinain jättiläinen.
-
-manhonväki = mannunväki, manalaiset.
-
-köyry = köyri, paholainen.
-
-metsäperkele = metsänhaltia, paholainen.
-
-vistottaa = pelottaa, kammottaa.
-
-kirvata -- kirota.
-
-loori = seinästä toiseen ulottuva matala syvennys navetan lattiassa,
-lehmän takana.
-
-"Armon liiton enkel..." vanha virsik.
-
-nuorukainen = nuori poikimaton lehmä.
-
-lasturante = lastukasa puiden pilkkomispaikalla.
-
-kuri = tuumista tuleva piimänsekainen maito.
-
-prakut = housut.
-
-paarna, lap. paarne = poika, ruots. barn = lapsi.
-
-"Vaella niin vakaisesti..." Laestadiuksen Kirkko-Postilla, Luulaja
-1876.
-
-peräisenreikä = navetan seinässä reikä, jonka lävitse lehmän
-kytkyenperäinen on pistetty.
-
-saaloa = huohottaa, vapista; porosta: läähättää.
-
-nakku = naaras.
-
-sarvenat = ristiluut.
-
-moskataikko = puukoura, jolla lehmille keitettyä haudetta, "moskaa",
-ammennetaan muuripadasta.
-
-piakka = pitkävartinen leipälapio, jolla leipiä käytetään uunissa.
-
-konia = raiskata.
-
-viiskloppinen = viisikulmio.
-
-katista -- ketarain päähän sovitettu reenpohjan sivupuu.
-
-rova, lap. rovve =- harvametsäinen t. paljas kivikkoinen korkea maa.
-
-lompolo, lap. luöbbal = pieni järvi, lampi, useinkin jokilaajentuma.
-
-luusua = järven laskukohta, joenniska.
-
-kaihti, lap. skaihti = tunturiräiskä.
-
-taivaanjaara = taivaanvuohi.
-
-tohtaja, lap. tohti = kuikka.
-
-Lintujen laulun äänimukailut Enontekiön Hukka-Salkolta.
-
-pahikko = pahtainen maa.
-
-kurkkio = jyrkkä, ahdas, louhikkoinen vesiputous.
-
-Markkajoki on Suomen yleiskartassa (v:lta 1916) merkitty laskevaksi
-Pöyrisjokeen yläpuolella Vuontisjärveä, vaikka joki ennen Rovan Nikon
-järvenlaskua virtasi itsenäisenä vetenä Vuontisjärven itäpuolitse
-Ounasjokeen.
-
-tauro = kalan rasvaisuus ja makeus.
-
-tortti = rukki.
-
-luhta = saraheinä.
-
-pilliheinä = nurmikkolaji (Poa).
-
-mantoheinä = useammat maanpinnassa kasvavat heinälajit, esim. siniheinä
-(Molinia) ja jotkut saralajit.
-
-mella, lap. mielle = hiekkaknmpu, tavall. vesien rannoilla.
-
-nöyräpäinen = heikkopäinen.
-
-ukonkivi = ukontaltta.
-
-vaaksiainen = ampiainen.
-
-piiksiluu = linnun rintaluu.
-
-munhaiskuu = munuaisrasva.
-
-rautasuulla = aamulla ennenkun on mitään nauttinut.
-
-ukonpilvi = ukonilman jälkeen maasta löydettyä "pilveä", sammakonkudun
-kaltaista hyytelöä.
-
-ukkonen eri tähdellä = mikä "planeetta" on merkitty almanakkaan sille
-päivälle, jolloin ukkonen kuuluu.
-
-heppäisempi = heikompi.
-
-kivaverinen, kiva = kova, vahva, tiukka.
-
-merenlöytty = hylkeenrasva, meren ajama.
-
-ruusata = maalata kukka- y.m. koristeita. Vanhat Tornionlaakson
-maalarit ovat olleet tavattoman taitavia "ruusaamaan", se nähdään
-kyllä vieläkin talojen vanhoista huonekaluista.
-
-raitioida = paimentaa poroja; rautio, lap. raihte = poropaimen.
-
-poropalkinen = poronhoitoalue, myös: paliskunta.
-
-porokaarre = suuri aitaus, jossa porojen erottaminen, merkitseminen ja
-lukeminen, "pykällys", toimitetaan.
-
-pykällyspuu = nelikulmainen puupalikka, johon entisaikaan porojen
-omistajat ja raitiot merkitsivät porojen lukumäärän.
-
-Olaus Sirmasta ja Erik Grapesta ks. "Lapin muisteluksia": Vanhan
-lapinkirkon tarina.
-
-"Vikelius" = Johannes Wegelius, synt. 1693, kuoli Oulun kirkkoherrana
-1764, oli Ison vihan aikana Lapissa pakoretkellä.
-
-Wiklundista ks. myös siv. 277. Tarina tyhjästä paperista saarnaamisesta
-sekä lahoomattomasta ruumiista tavataan myös muuallakin.
-
-hiuslakki = kalotti.
-
-taamoa = murjoa, masentaa.
-
-"tuomiorovastin tyär" = Maksanmaan kappalaisen Henrik Damstenin vanhin
-tytär.
-
-ymppääjä = rokottaja.
-
-rukattaa, lap. ruohttat = kiirehtiä.
-
-koulupappi = pappi, joka hoiti samalla katekeetan virkaa.
-
-lastata = moittia, painaa.
-
-juroa = olla paikallaan liikkumatta, jurottaa.
-
-lentävänä reikänä = reikiä niin että linnut läpi lentävät.
-
-pyökkyri = karkeakarvainen poron nahkaturkki l. peski.
-
-kirppasilla, kirpanlyönti =- poikasten leikki, jossa puupalikkaa,
-kirppaa, lyömällä lennätetään.
-
-syrjää myöten = kaikki sekä köyhät että rikkaat.
-
-luisteet = karjan ja hevosen syömättä heittämät rehunjäännökset.
-
-halsi = uunin kupeeseen heitetty vartavastinen kolo, missä kirnua
-voitiin lämmittää. Nähdään vieläkin vanhoissa uuneissa.
-
-kousi = kohtelias, vaatimaton, järjestyksen mies.
-
-löönä = palkka.
-
-poromerkki = poron korviin leikattu omistajan merkki.
-
-suopunki, lap. suohppan = parikymmentä m pitkä silmukkanuora, jolla
-poro heitetään kiinni.
-
-tolvata, lap. tolvastet = juosta kovasti (porosta).
-
-nulppo, lap. nulhppo = sarveton poro.
-
-takakopara = takasorkka.
-
-tamppikangas = vanutettu sarka.
-
-rotokunta = sukukunta.
-
-Kaukalon vaari, Henrik Johan Kaukalo, oli synt. 1768 ja kuoli 1855.
-
-tyyrätä = laskea mäkeä.
-
-Puskan Kaisan "etelästä" saama satamarkkanen tuli Tammik. 14 p:n
-rahastosta.
-
-satakymmenellä = yli 90:n.
-
-sama, lap. saure = ripeä, kestävä.
-
-Heikki Syväjärvi oli synt. 1805, kuoli 1883.
-
-Vanhojen virsikirjojen evankeliumikirjassa oli neljä sekä joulu-
-että pääsiäis- ja helluntaipäivää ja jokaisella oma epistolansa ja
-evankeliuminsa.
-
-Äsele, Ruotstn-Lapissa.
-
-"Ihmiset kun olit niin laillisia..." = laissa kiinni.
-
-Iisakki Juuso kävi myöhemmällä iällään Ameriikassa ja toimi sielläkin
-saarnaajana, palasi jälleen takaisin ja muutti Alatorniolle, jossa
-kuoli yli 10 v. takaperin.
-
-"Ah suruton, koskas..." vanha virsik.
-
-Olli Puljula kuoli 1911, Fredrik Paksuniemi 1921, Antin-Pieti 1898,
-leski Pieti viime vuosisadan lopulla.
-
-Laitinen oli Enontekiön kappalaisena 1881-1897.
-
-petäjäouta, outa, lap. vuövte = metsä.
-
-"lohikäärmhelle myrkkyä"; tavall. käärmekin kuolee saatuaan suuhunsa
-piipunöljyä.
-
-mustankengän-saappaat = korkokengät.
-
-tällineula = rintaneula.
-
-Juhani Raattamaa kuoli 1899, Pietari Raattamaa 1888, Erkki-Antti
-Juhonpieti 1900, Heikki Parkajoki 1895.
-
-"Jumalan rauha" ja "Jumalan terve" on uskontunnustajain tavallinen
-tervehdyssana Lapissa ja Peräpohjassa.
-
-kiehinen = puukolla vuolaista t. kirveellä veistetty sytykelastu, tav.
-tervaksinen.
-
-para = tav. linnunmuodossa oleva haltia, joka naapurien maitohuoneista
-salaa kantoi emäntänsä varastoihin voita ja kermaa. Paran emäntä itse
-"synnytti" riihessä t. saunassa määräaikoina (9:nä torstai-, perjantai-
-t. sunnuntaiyönä) pohtimessa pohtien lankakerää, rukin käsivartta,
-maitokauhaa y.m. laulaen paran synnytyssanoja. "Ja para kantoi
-yheksästä kirkonläänistä yhtenä yönä kaikki parhaammat kermat ja voit."
-
-kortto = pilaus, paha silmäys.
-
-pirttivaimo = lapsenpäästäjä, Kolarissa: runsukummi.
-
-pistiäinen = joku pieni harmaa mustaposkinen lintu.
-
-kuukkeli = kuusanka (Perisoreus infaustus).
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHAA LAPPIA JA PERÄPOHJAA***
-
-
-******* This file should be named 63447-8.txt or 63447-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/4/4/63447
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/63447-8.zip b/old/63447-8.zip
deleted file mode 100644
index 633a71a..0000000
--- a/old/63447-8.zip
+++ /dev/null