diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63436-8.txt | 3614 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63436-8.zip | bin | 52547 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3614 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5075e42 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63436 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63436) diff --git a/old/63436-8.txt b/old/63436-8.txt deleted file mode 100644 index 1f27060..0000000 --- a/old/63436-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3614 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Pääskysen liverryksiä lapsille, by Maria -Wilhelmina Krohn - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Pääskysen liverryksiä lapsille - - -Author: Maria Wilhelmina Krohn - - - -Release Date: October 11, 2020 [eBook #63436] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PÄÄSKYSEN LIVERRYKSIÄ LAPSILLE*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -PÄÄSKYSEN LIVERRYKSIÄ LAPSILLE - -Kirj. - -MINNA KROHN - - - - - -Helsingissä, -K. E. Holm'in kustantama. -1883. - - - - -SISÄLTÖ: - -Tekijältä. -Matka. -Lasisilmät. -Elli. -Vuohi. -Tyttö ja lintu. -Pieni koulutyttö. -Pikku Pekka. -Niilo isän polvella. -Kylpy. -Lasten leikki. -Pienet teaterinharrastajat. -Pikku Marian jäähyväiset suvelle. -Pienokaiset. -Hanna. -Äiti lapsineen. -Lähteen lirinä. -Eeva ja Matti. -Kotiinpäin. -Suomen kaarti. -Lillin terveiset pääskyselle. -Pienokaisen tulo. -Pienokaisen syntymäpäivä. -Kissa kokkina. -Tytön kiehkura. -Puu ja vesat. -Lampi ja koski. -Lapsi ja äiti. -Aamuhuokaus. -Koto. -Väinämöisen soitto. -Schweiz. -Kevään voitto. -Lähde ja virta. -Haudan partaalla. -Tähdet. -Äiti. -Hämärä. -Jalovalko. -Ehtoo-virsi. -Tytön rukous. -Emman tähti. -Tanssikarhu. -Haltijain laulu vetten päällä. -Postiljooni. -Syys-ilta. -Joulusatu nälkävuotena. -Köyhä kalastajan poika. -Antti ja hänen Ystävänsä. -Väinämöinen. -Kana, joka hautoi ankanpoka. -Tyhmä Jens Kristian. -Neiti Heinäsirkka ja Rouva Sirkka. - - - - -Tekijältä. - - -Tämä kirja, jonka sisältö ennen on ollut luettavana "Pääskynen" -nimisessä lastensanomalehdessä, pyytää täten päästä pienten -lukijoittensa suosioon. Kaikki muu on allekirjoittaneen kädestä -lähtenyt, paitsi "Joulusatu nälkävuotena", "Köyhä kalastajanpoika" ja -"Antti ja hänen ystävänsä", jotka ovat Emma Krohn vainajan -kirjoittamat. - -_Minna Krohn_. - - - - -Matka. - - - Minne aikoo pikku mies? - Lasten-tarhaan kukaties? -- - Ei, vaan ulos maailmaan - Ympärilleen katsomaan. - - Hän on pannut isänsä - Juhlahatun päähänsä, - Kädessä on sauvakin, - Isän keppi parahin. - - Astuskelee vähäisen, - Tulee aita etehen, - Ja sen taakse metsää vaan, - Kuka sinne tahtoiskaan! - - Jopa äiti huolissaan - Ruvennut on huutamaan! - "Pekka, Pekka, lapseni, - Missäs olet, armaani?" - - "Tässä olen äitini, - Älä toru Pekkaasi! - Pekka meni vähän vaan - Ympärilleen katsomaan." - - Vieden Pekkaa kotihin - Äiti puhkee sanoihin: - "Koti lasten maailma on, - Onpa maailma verraton." - - - - -Lasisilmät. - - - Pohjanmaalla kaukaisella - Asui vanha eukkonen - Tilallansa rauhaisella - Kanssa pienen tyttösen. - - Stiina oli tytön nimi, - Viisi kesää nähnyt vaan, - Vielä peukaloaan imi - Eikä surrut tapojaan. - - Töistä mailman ikävintä - Oli Stiinall' aapinen; - Lukuhetket ankarinta - Nuhdetta toi mummosen. - - Lelut, kanat, kukot, muuta - Oli mieless' ainiaan, - Mutta kirjan oppii uutta - Stiina yhä kammoi vaan. - - Kerran mummon vieraisilla - Ollessa vaan hetkisen, - Istuu Stiina kotosella - Mummon "lasit" koittaen. - - Aapiskirja kädessänsä - Lukea hän koettaa; - Kova onni! -- hädässänsä - Stiina "silmät" pudottaa. - - "Rikki! voi, se oli pahaa -- - Mitä mummo sanoopi? -- - Eikä ole mulla rahaa -- - Varmaan hän nyt toruvi". - - Pieni sydän suruissansa - Oli vallan katketa; - Kyyneleitä murheissansa - Silmät vuosi tulvana. - - Mummo tuli surumielin, - Tapaturman havaitsee, - Vaan ei sentään sanoin, kielin - Käpyänsä toruile. - - Vaan hän otti lempeästi - Syliin oman kultansa, - Itkein puhui suloisesti, - Lohduttaen armasta. - - Vaan ei enää Raamattua - Mummo voinut lukea, - Senpä Stiina huomattua - Tuntee syvää surua. - - Stiina alkoi mietiskellä, - Pientä päätään vaivata, - Eikö hän vois huojennella - Rakkaan mummon huolia. - - Työhön ryhtyi hartahasti, - Koko syksyn tutkien; - Joulu tuli, sujuvasti - Luki Stiina mummollen. - - Nyt ei mummo "lasiansa" - Enää yhtään tarvinnut, - Hänen lasisilmiksensä - Oli Stiina muuttunut. - - - - -Elli. - - - "Tule nyt tänne, Ellini kulta, - Vaattehet tahdon riisua sulta, - Arkia varten on puku tuo! - Kasvosi pesen, silitän tukkas, - Vedän sun jalkaas koreimmat sukkas; - Myös punaiset kengät sä vielä saat. - Hamehes uusi aivan on sorja! -- - Kas miten tyttöni onkin korja! - Annappas suuta nyt mammallesi" -- - Äitinsä tahdon Elli nyt täyttää. - Ja sitten maassa, kuin kuva näyttää, - Istuu hän iloisna mielessään. - Eipä nyt muista Eilinen muuta, - Vaan punakenkää likelle suuta - Armahtamatta jo nostetaan. - - - - -Vuohi. - - - Ällistellen vuohinen - Katsoo eteens' kotvasen: - Kuttu parka! kyllä nyt - Lienet varmaan eksynyt? - Mietti vuohi. - - Mutta tuossa seura lie, - Joka perille mun vie: - Kaksi tyttöhattaraa - Vastaan tulla sipsuttaa, - Mietti vuohi. - - Tytöt astui, lepäsi, - Samaten myös vuohiki, - Mutta onpa hauska tää, - Ehkä puhun heille: "mää". - Sanoi vuohi. - - "Tule, tule, partamies! - Vuohilaumalle kenties - Voimme sua johdattaa, - Yksin tänn' et jäädä saa", - Sanoi tytöt. - - Ja he vuohen mukanaan - Veivät umpimähkään vaan. - Ikäväks tää seura käy, - Kun ei omaisia näy, - Mietti vuohi. - - Jopa tuolla määkittiin, - Nyt jo vastaan riennettiin: - Onhan tuo se veli mun, - Annan sulle suutelun, - Mietti vuohi. - - Riemu nousi mahtava - Pian koko laumassa; - Kadonnut taas löytty on. - Onpa syytä ilohon, - Mietti kaikki. - - - - -Tyttö ja lintu. - - - Tyttö: - - Sulo, soma lintunen, - Miksi oot niin suruinen. - Ett'et huoli pyynnöstäni: - "Laula vähän mielikseni?" - Miks' en sua ensinkään - Luonani saa viihtymään? - - Lintu: - - Siksi että sydämein - Suree, armas tyttösein: - Riistettiinhän koto multa; - Armoa siis pyydän sulta: - Vie mua pesään rakkaasen, - Kyllä sitten laulelen. - - - - -Pieni koulutyttö. - - - Katso pikku Nannaa vaan, - Kuin hän nyt on iloissaan! - Silmät loistaa, posket hohtaa. - Mikä syy on? sanon kohta. - - Äiti hyvä Nannalleen - Puhunut on armaalleen - Koulusta ja kumppaneista, - Toimist' opin rakkahista. - - Nanna hartaast' odottaa, - Että kouluun mennä saa; - Hattu päässä, nuttu päällä, - Menee vaikka talvisäällä. - - Kädest' äiti taluttaa, - Koulun pian saavuttaa, - Jossa toiveet' suloisimmat - Toteentuvat hartahimmat. - - Nanna siivo, nöyrä on, - Suora, aina peloton; - Varttuu sangen viisahaksi, - Tulee koulun kunniaksi. - - Tästä Nannan vanhemmat - Kiitoksensa antavat. - Enkelitkin mielissänsä - Hymyy Nannan nähdessänsä. - - - - -Pikku Pekka. - - - "Älkää äiti rangaisko! - Älkää äiti kulta! - Rikostain ma kadun jo, - Pyydän anteeks sulta. - En ois suonut tosiaan, - Mut pallo lensi ikkunaan." - - Vitsa oven rakohon - Pääsi koreasti, - Äiti rauhoittunut on, - Lausuu suopeasti: - "_Totuus_ lasta kaunistaa, - Ja _katuvainen_ anteeks saa." - - - - -Niilo isän polvella, - - - Hei Soina, - Hoi Soina, - Hopeti, hopsis, hoo! - Nyt me kylään menemme, - Sieltä Ainon löydämme, - Kättä sitten paiskataan - Suuta kauniist' annetaan. - No, no, ptruu, ptruu! - Katso, lintu puussa, - Mesi-marja suussa! - Tuolla peippo laulelee, - Pieni lähde lirisee. - Hopeti, hopsis, hoo! - Hopeti, hopsis, hoo! - Jo on matka kuljettu, - Jo on kyllin keinuttu, - Kehtohonsa kukaties - Pyrkii pikku matkamies? - Hei Soina, - Hoi Soina, - Hopeti, hopsis, hoo! - - - - -Kylpy. - - - "Hyväpä on, että lauantai tuli, - Että myös lumi katolta suli, - Ja Maija kylpyä toimitti, - Sillä sen äiti jo lupasi. - - Minnekä mennyt lieneekin Maija? -- - Vai enkö mä itse kylpeä tai'a? - Voisin kuin veljeni kylpeä, - Josta hän aina on ylpeä." - - Sieneen ja saipuaan Lilli nyt tarttuu, - Hieroopa niin, että vaahtoa karttuu, - Lumelta kasvot jo näyttävi, - Saipua silmäiset täyttävi. - - "Hoi, oi, mitäpä lapsi tääll' aikoo? - Sienet ja saipuat käsihin saiko? - Tuskin käänsin mä selkäni, - Kun se jo toimehen kerkesi!" - - Maija hän toruu nyt ankarasti, - Ja Lilli itkevi katkerasti, - Mut taistelun jälkeen vuoteellaan - Lilli jo vaipuvi nukkumaan. - - - - -Lasten, leikki. - - -(Lauletaan niinkuin "Min man var en konstig man" j.n.e.) - - Mieheni ol' aika mies, - Monta konstia hän ties: - Hän taisi hyvin niijata - Ja kedon kukat poimia; - Ja monta konstia hän ties. - - Mieheni ol' aika mies, - Monta konstia hän ties: - Hän taisi hyvin niijata - Ja kedon kukat poimia; - Hän taisi Liisaa taputtaa - Ja hänen kättään suudella; - Ja monta konstia hän ties. - - Mieheni ol' aika mies, - Monta konstia hän ties: - Hän taisi hyvin niijata - Ja kedon kukat poimia; - Hän taisi Liisaa taputtaa - Ja hänen kättään suudella: - Hän taisi soittaa nenällään - Ja luki kirjat mielellään; - Ja monta konstia hän ties. - - Mieheni ol' aika mies, - Monta konstia hän ties: - Hän taisi hyvin niijata - Ja kedon kukat poimia; - Hän taisi Liisaa taputtaa - Ja hänen kättään suudella; - Hän taisi soittaa nenällään - Ja luki kirjat mielellään; - Hän taisi myöskin nukkua - Ja unestansa tointua; - Ja monta konstia hän ties. - - Mieheni ol' aika mies, - Monta konstia hän ties: - Hän taisi hyvin niijata - Ja kedon kukat poimia; - Hän taisi Liisaa taputtaa - Ja hänen kättään suudella; - Hän taisi soittaa nenällään - Ja luki kirjat mielellään; - Hän taisi myöskin nukkua - Ja unestansa tointua; - Hän tiesi jättää hyvästi - Ja samassa hän kumarsi; - Ja monta konstia hän ties. - - - - -Pienet teaterin harrastajat. - - - Kaarlo: Teateria leikkikäämme, - Vaan pian jo se päättäkäämme. - Anna: No maltas nyt, jos saisin vaan - Mun nukkein vaatteet sopimaan. - Kaarlo: Ma valmis oon, täss' istuin on, - Ja mieless' olen peloton. - Anna: Niin minäkin; jos hattuni - Vaan olis vähän pienempi. - Kaarlo: Niin vaan; ja isän saappahat - Ne ovat liian avarat. - Anna: No, alkuun nyt, nyt ole vait', - Ja muista neuvot, jotka sait. - Kaarlo: No niin. - Anna: Nyt hiljaa. - Kaarlo: (kuvernöörinä Kiinassa.) - Oi tyttösein, mi kumma saatti sun - Näin rohkeasti tulemaan mun luoksein. - Anna: Ma köyhä oon, ja leipää etsimään - Ma läksin kulkemaan ja jouduin tänne. - Kaarlo: Et tienne, että virka keisarin - On mulle suotu, suuri arvoltansa. - Anna: On kai se niin, mut äiti neuvoili - Ett' eessä Jumalan me oomme pienet kaikki. - Kaarlo: Mi rohkeus, sä onneton, jo vait', - Ei täällä sillä lailla neuvota. - (Kaarlo jatkaa hiljaa itsekseen.) - Se outo vaan, ett' ääni rinnassain - Ei soimaamatta salli puhettani. - (Ääneen:) - No kerro nyt, mi maa sun synnytti, - Joss' outo oppisi on saarnattuna. - Anna: Se maa on Suomi, maista ihanin, - Ja Herra taivahan on Jumalamme. - Kaarlo: Sä sanoillasi mua miellytät, - Se maa on mulle tuttu ollut muinoin. - Ma siellä synnyin. Himo kunnian, - Se saatti mun tän maani jättämään. - Anna; Oli veli mullakin, hän jätti isänmaan - Ja lähti maille vento vierahille. - Nyt sanotaan hän tulleen rikkahaksi, - Ja nousseen aivan suureen kunniahan. - Kaarlo: Et liene vaan sä Salon Annikki, - Mun armas, rakas sisareni? - Anna: Juur Salon Annikki ma oon. - Olisko totta? Heikki veljeni! -- - (He syleilevät toisiansa.) - Molemmat: Nyt Suomeen takaisin me lähtekäämme, - Ja maamme onnea vaan etsikäämme. - - - - -Pikku Marian jäähyväiset suvelle. - - - Jää hyvästi, mun metsäni, - Nyt kanssa pienten lintuisi! - Ja laaksot armaat, vihannat, - Myös honkapuiset kukkulat. - Jää hyvästi, jää hyvästi! - - Jää hyvästi, -- mun lähteeni, - Sä ynnä kirkas pintasi! - Sun rantas, nurmes suloiset - Ja ulpukkasi pienoiset. - Jää hyvästi, jää hyvästi! - - Jää, paimeneni, hyvästi, - Niin myös sun sulotorvesi! - Ja lehmäin kelloin tiukunta, - Ja puussa käen kukunta. - Jää hyvästi, jää hyvästi! - - Jää, aamurusko, hyvästi, - Jää, armas suvi-iltani! - Ja kaikki leikkikumppanit, - Myös leppäkertut kaunihit. - Jää hyvästi, jää hyvästi! - - Kun työssä talven olla saan, - Ma sua muistan ainiaan; - Mun suveni, sä suloinen, - Sä mua muista samaten! - Oi, terve taas, oi terve taas! - - - - -Pienokaiset. - - - Kas joulu lahjoinensa - Jo jälleen lähenee. - Ja isät, äidit puotiin - Miehissä tulvailee; - Mut pienet lapsukaiset - Vai nekö kotiin jää? - Ei suinkaan. Kiiruhtaapi - Myös ulos joukko tää. - - Vaan lapsille ken rahaa - Ja neuvojansa suo? - Sen tietävät he kyllä, - Ne menee vaarin luo; - Tääll' kukkaro jo heltyy, - Ei puutetta nyt lie, - Ja neuvon mukaan suoraan - Tie "Ekberg'ille" vie. - - Mut vaari vakaa, vanha, - Hän jääpi kotihin, - Hän polttaa piippuansa - Ja katsoo "lehtihin". - Ja lapset, sydämmessään - Vaaria kiittäen, - On joulupuuhissansa, - Kyll' ymmärtänet sen. - - - - -Hanna. - - -(k. Syysk. 13 p. 1873.) - - Hanna oli sievä keijukainen, - Äidin ilo, kodon kirkas tähti, - Mutta lyhyt oli onnen päivä, - Sillä täältä varhain pois hän lähti. - - Miks' niin pian leivon laulu lakkaa? - Miksi hiljainen on puron juoksu? - Miks' ei aamun rusko kauvan kestä? - Miks' on haihtuvainen ruusun tuoksu? - - Vastaus on meidän povessamme, - Kuiskaa lohdutusta suloisesti: - "Mitä _täällä_ onpi katoovaista, - _Siellä_ pysyy ijankaikkisesti." - - - - -Äiti lapsineen. - - - Äidin pieni keijukainen - Vielä syliss' astuu vaan, - Eikä liioin siellä pysy - Avutt' äidin jaloillaan. - - Mutta aika vierii, kuluu, - Luota äidin karkailee - Pienokainen kasvanunna, - Ulos mailmaan astelee. - - Silloin äiti hartahasti - Rukoileepi ainiaan, - Askeleet ett' olis pojan - Suodut hyväks isänmaan. - - - - -Lähteen lirinä. - - - Vaikka olen pienoinen, - Onnea ei puutu; - Yöt ja päivät lirisen, - Eikä mielein muutu. - - Taivaan valo suloinen - Onpi mulle suotu; - Kedon nurmi armainen - Mulle majaks luotu. - - Kukat Suomen lukuisat - Puolelleni taipuu: - Ilman linnut armahat - Helmoihini vaipuu. - - Kyllä talvi raivokas - Mua sorteleepi: - Kevät sentään armias - Mua muisteleepi. - - Vapahana juosta saan, - Mikä mua estää? - Kauvan nautin, nautin vaan, - Kyllä kesä kestää. - - Silloin Suomen pienoiset - Luoksein tulla voivat, - Heille aaltoin vienoiset - Tervehdystä soivat. - - - - -Eeva ja Matti. - - - Äiti riensi leipomaan, - Pienet rupes huutamaan, - Isä heijas, rallasi, - Kaksoisille lauleli: - "Tussa lulla, - Tupakkarulla, - Kuka teidän käski tänne tulla". - - Nukkui vihdoin molemmat, - Silmät umpeen painoivat, - Isä pöydän äärehen - Istuu kohta miettien: - "Tussa lulla, - Tupakkarulla, - Jopa Nukku-Matti taisi tulla". - - Vieläpäs! kas veitikat - Jälleen silmät avaavat, - Eeva laulaa vallaton, - Rientänyt kun syliin on: - "Tussa lulla, - Tupakkarulla, - Kas ei Matti huoli luokses tulla". - - - - -Kotiinpäin. - - -(Lauletaan niinkuin "Juokse porosein".) - - Hepo, hevosein, - Nopsajalkani, - Näytä taitosi, - Riennä kotiinpäin! - Siellä lepoa - Saamme nauttia. - - Siellä armaani - Vartoo tuloain - Askaroiten vain. - Siellä veljesi - Sua kaipailee, - Potkii, hirnuilee. - - Siellä leimuaa - Tuli iloinen; - Ruoka kultasen - Pöytää koristaa; - Sinä seimestäs - Löydät heiniäs. - - Saanpa kallistaa - Pääni väsyneen - Lepoon suloiseen; - Ira, la, la, la, laa. - Sinä samaten - Vaivut unehen. - - Kuu jo kumottaa, - Yö on joutunut, - Luonto nukkunut. - Tra, la, la, la, laa. - Hepo hevosein, - Joudu kotiinpäin. - - Hepo hevosein, - Nopsajalkani, - Näytä taitosi, - Riennä kotiinpäin; - Siellä lepoa - Saamme nauttia. - - - - -Suomen kaarti 1877-1878. - - - Kun sota Turkinmaalla - Jo riehui parhaillaan, - Ja viattomain veri - Vuos' siellä tulvanaan, - Niin silloin miehet meidän - Myös riensi rivihin, - Ja moni isä jätti - Nyt vaimon, lapsetkin. - - Laps' kotinurkassansa - Vuodatti kyyneleen; - Pois läksi isä armas - Kentiesi ijäkseen. - Mut povehensa painoi - Nyt äiti surunsa, - Ja hiljemmin kuin ennen - Hän kätki kaipuunsa. - - Sodasta kuului sana: - "Teidänpä kaartikin - Muassa ottelossa - Ol' Gorny Dubniakin, - Kun vankka Suomalainen - Se hakkas päälle vaan; -- - Mut moni sentään kaatui - Sotahan ankaraan". - - Ja toinen sana kertoi: - "Kun yli Balkanin - Kovassa pakkasessa - Miehissä mentihin, - Ei ollut leipää tarpeeks', - Ei myöskään vaatteita, - Vaan nälän, kylmän vaiheet - Nyt saatiin kokea". - - Sanoma kuului kolmas: - "Miehenne joukottain - Uhriksi taudin joutuu, - Mink' ennättävät vain; - Ja hiljallensa hiipii - Jo kuolo monen luo, - Ikuista rauhaa tarjoo - Ja väsyneelle suo". - - Sill'aikaa rauha tehtiin - Ja sota lakkasi, - Ja harventuneet rivit - Kotihin palasi; - Myös joukko meidän pieni - Läks' paluumatkallen, - Ja uupuneena saapui - Se kotimäellen. - - Ja Suomi armas jälleen - Tervehti miehiään - Ja tarjos kotilieden - Palkaksi vaivan tään; - Nyt vaimot, lapset sulki - Syliinsä armaisen, - Ja haavat sydämmitten - Taas meni umpehen. - - - - -Lillin terveiset pääskyselle. - - - Oi, mitä kuulin! - Oliko, armas, - Suloista ääntäs, - Pääskyseni? - Kauvan sä viivyit - Etelä-mailla; - Kuitenkin kiitän, - Että sä muistit - Ystäväsi. - Täällä on talvi, - Pakkasen viima, - Suvia sentään - Odotetaan! - - Silloin sä kiidät - Veljies kanssa - Pohjolan maille - Lillisi luo! - Rakennat täällä - Pesäsi pienen, - Laulelet laulus - Riemukseni! - Mutta mä täällä - Rukoilen Herraa, - Ystävä, sua - Varjelemaan. - - - - -Pienokaisen tulo. - - - Kun oli talven valta - Tuo jäinen särkynyt, - Ja pitkän unen alta - Taas kevät elpynyt: - Niin nyykäytti päätään - Jo rannan kukatkin, - Ja heille suutelonsa - Soi puro armahin. - - Ja kukkasille rannan - Pien' joki lausui näin: - Ma lainan teille annan, - Mun pienet ystäväin! - Se kasvoi helmastani, - Se onpi lapsi maan, - Vaan taivahasen kuuluu - Sen henki ainiaan. - - Ja eteenpäin se juoksi, - Tuo valpas puronen; - Mut rantaan kukkain luoksi - Jäi lapsi armainen. - Ja kukkasesta kukkaan - Ol' riemukulkunsa, - Ja äidin helmaan viimein - Se päätti matkansa. - - Oi, riemu taivahinen! - Oi, autuus verraton! - Tuo vaimo onnellinen, - Mi äidiks tullut on! -- - Ja vasten rintaa sulki - Hän aarteen kaivatun - Ja silmä silmään taipui - Ja sielu sieluhun. - - - - -Pienokaisen syntymäpäivä. - - - Vai vuoden vanhako olet nyt? - Oi, lastansa armahaista - On äiti hellästi holhonut; - Ja siipeins' alla hän suojellut - On käpyä pienokaista. - - Ja "mamma" lapsensa lausumaan - Saa äidin rakkaus varhain; - Ja pienet jalatkin taipumaan, - Kun pitkin tuoleja johtaa vaan - Saa äiti lempeä parhain. - - Tuo ruusun-hohtava pieni suu, - Se armaasti hymyileepi; - Kentiesi nauruunkin asettuu, - Kun veli, sisar tai joku muu - Sun kanssasi leikitseepi. - - Mut lapsuus vierivi suloinen, - Ja "pikku" mieheksi varttuu, - Ja isänmaa, tuo armainen, - Työn vaatii lastensa kaikkien; - Siit' onnea sille karttuu. - - Kyll' ääntä rakkahan isänmaan - On "pieno" kuuleva varhain; - Kun pari kymmentä kuluu vaan, - Hän seisoo vahtina Suomenmaan - Ja on sen pojista parhain. - - - - -Kissa kokkina. - - - Riens' aamulla Liisa torillen, - Mutt kotona kissa poloinen - Nyt herää aamu-unestansa - Ja luulee seurassa olevansa: - "Miu, miau, hyvää huomenta! - Muistatkos, Liisa, suurusta? - Ma nälkään näännyn, usko se vain, - Kun eilen ruuatta olla sain". - - Vaan Liisa ei kuule, hän poissa on, - Ja kovin on Missinen onneton. - Mut silmät kun oikein auki saa, - Hän padan liedellä oivaltaa, - Ja aate jättiläis-suuruinen - Nyt valtaa mielen Missisen: - "Ma pukeun Liisaksi paikalla - Ja häärin emännän toimissa". - - Ja neitsyn huiviin ja hameesen - Nyt pukeutuu herra Missinen, - Ja padan etehen asettuu - Niin arvokkaana kuin joku muu: - "Mut täytyyhän kokin maistella - Eik' ateriaansa pilata". - Vaan kova onni! -- jo kolkuttaa, - Siis täytyy meidänkin lopettaa. - - - - -Tytön kiehkura. - - - Sitoo seppelettä impi, - Siihen kiertäin laakson liljat, - Nurmen ruusut kaunihisti - Yhdistäen sitoelmaan. - Varsin sievään ruusut taipuu - Liljain vieress' ollaksensa, - Suloisesti levitellen - Kumpaisetkin tuoksuansa. - - Tuli poika tytön luokse - Kyselevi neitoselta: - "Mikä aatos onpi siinä, - Mikä johti päätöksesi, - Ettäs olet laakson liljat - Ynnä nurmen sorjat ruusut - Seppeleeksi sommitellut?" - - Vastaten nyt tyttö lausuu: - "Pelko Jumalan on liljat, - Ruusut ovat rakkautta - Kallihisen isänmaahan. - Niissä onpi esinettä - Hartauden, toimen mulle - Koko elin-ajakseni, - Vielä hautaan vaipuessa." - - - - -Puu ja vesat. - - - Käsin hellin siemen oivallinen - Pantiin maahan, peitettihin. - Ehti tuskin päivä paistaa, - Kaste-kyynel kylvetellä - Maata, missä siemen piili, - Ennenkuin jo vesa kaunis - Ihasteli valon ihanuutta. - - Tuli taimi puuksi vähitellen, - Oli kaunis kuni neito, - Ihana kuin metsän impi, - Muita oli puita suloisempi. - Jo sen siimehessä käki kukkui, - Linnut lauloi lemmestänsä, - Paimen siellä suudelmansa - Punastuen antoi armaallensa. - Tuli vaihetellen kesät, talvet, - Nopeasti vieri vuodet, - Jopa myrsky monta kertaa - Oli puuta säälimättä lyönyt. - - Iski kerran ukkonen sen kylkeen, - Repi oksat, särki varren. - Puu jo päätään kallistavi - Hiljaan odottaen kuolemaansa. - Mutta kumma! -- vesoja nyt nousee - Kaunihia, tuuheoita -- - Emäpuuta ympäröimään, - Aivan kuni lapset äitiänsä. - - Kansat suuret, polvikunnat kuolee, - Tuonelaan ne kutsutahan, - Jättää heidän täytyy _kaikki_, - Mutta uusi suku kasvaa, - Häärii heidän rinnallansa, - Herättäen toiveet suloisimmat, - Vanhempien vaipuessa hautaan. - - - - -Lampi ja koski. - - -(Mukaelma.) - - Syvistä aatteista - On lampi meluton - Kuvaus hiljainen, - Opiksi nuorison. - - Ja koski pauhaten - Kuin myrsky ainaki - Se puhuu neuvoen: - Oo valmis työhösi! - - Kun ensin hartaasti - Sä mietit asiaa, - Niin sitten vakaasti - Voit työsi aloittaa. - - - - -Lapsi ja äiti. - - - Lapsi: Ilmoita äiti, miks' isä kuoli - Jättäen meidät? - - Äiti: Lapseni armas, niin oli tahto - Jumalan, Luojan. - - Lapsi: Oi! mitä vasten taisikin Luoja - Näin kova olla? - - Äiti: En sitä tiedä; ehkäpä tahtoi - Kurittaa meitä. - - Lapsi: Älä sä itke, äitini kulta, - Kyllä jo arvaan: - Jumala tahtoo minusta miehen - Tueksi sulle. - - - - -Aamu-huokaus. - - - Kun aamutähti kirkkahasti loistaa, - Ja päivä armainen yön sumut poistaa, - Ma puolees käännyn, rakas Isäni, - Ja rukoilen: oi, kuule lastasi! - - Ma olen rauhan unta jälleen maannut, - Ja armaan valosi taas nähdä saanut; - Se ansiosi on; oi, Herrani, - Mun sydämeni Sua kiittävi. - - Vaan päivän helteestä kun sydän uupuu, - Ja voimaa sua seurata jo puuttuu, - Ma silloin teen, mit'en ma tahtoiskaan - Ja vaivun syntiin synnist' yhä vaan. - - Kyll' olen kurja ansioita vailla, - Vaan käskystäsi tohdin lapsen lailla - Sun luokses tulla, Totuus, Elämä, - Sä sentään et voi mua hyljätä. - - Oi, ole kanssani, kun myrskysäällä - On sydän hukkumaisillansa täällä, - Sä mua tue, neuvo, ojenna, - Ja tietä oikeata osoita! - - Oi, että Sulle uhrata ma voisin - Mun elämäni kokonaan, niin oisin - Ma onnellinen aina tääll', ja tuolla - Elämän lyhykäisen tuolla puolla. - - Kun sitten joutuu illan kultahetki, - Ja päättyneet on päivän puuhasetki, - Iloa, rauhaa tunnen, rinnassa - Ja voimaa taivaallista povessa. - - - - -Koto. - - - Oi, koto armas, suloinen, - Ma sydämessä laulelen - Niin usein ylistystäsi, -- - Miks' en mä sitä sanoisi? - - Sä annoit mulle elämän, - Mull' olit suoja lapsuuden, - Ens' askeleeni johdatit, - Mua siipeis alla varjelit. - - Kun äidin helmaan pakenin, - Ol' siellä turva parahin; - Hän poisti surut haikeat - Ja silmäin taasen loistivat. - - Ken oli isän vertainen, - Niin ylevä, niin herttainen, - Niin jalo, suora, vakava? - En miestä moista tiennyt ma. - - Mun sisarein ja veljeni, - He kyllä kanssain riiteli; - Mut kiista, sopu olivat - Meill' aivan yhtä rakkahat. - - Vaan päivät ovat lapsuuden - Jo multa menneet maillehen; - Nyt myrsky usein raivoilee - Ja kodon rauhaa häiritsee. - - Edestä kodon eläisin - Ma mielelläni kauankin, - Vaan isänmaa on kalliimpi, - Sen eestä kuolla kelpaisi. - - - - -Väinämöisen soitto. - - -(Lauletaan kuin: "Djupt i hafvet på demantelfällen" j.n.e.) - - Hongikossa sulo-ääni kaikkuu - Väinön kaunihin kantelen. - Kauvas soitto-säveleensä raikkuu - Yli vuorien, vesien. - Laulu voimallansa luonnon lumoaa, - Surun, huolen, murheen yli voiton saa, - Sointuisuutta se synnyttää - Ja sydämiä kaikkein miellyttää. - - Järven laineet hiljaan aaltoellen - Esiin Vellamon kantavat. - Tapiolan immet kainostellen - Joka oksalle istuvat. - Ilman sankaritkin alas laskeutuu, - Pienet laululinnut myöskin kokoontuu, - Eivät pedot nyt puutukkaan, - Soittoa Väinämöisen kuullessaan. - - Kaiku Suomen laulu, Suomen kieli - Yli rakkahan isänmaan! - Voittaos sä Suomen kansan mieli, - Puoleks' ei, mutta kokonaan! - Juurru kiinteästi joka sydämeen, - Kasva siellä tammen lailla vitkalleen, - Ole vapaa ja peloton, - Sun voittos kerran loistavainen on! - - - - -Schweiz. - - - Oi, muistatkos sä, kuinka ain' asti pilvihin - Kohoovat Alpit Schweiz'in kukkuloin valkoisin? - Ja kuinka lumivyöryt uhkaapi matkaajaa, - Ja kuinka "Rhône-Gletscher" sun mielees vaikuttaa? - Sa muistat sen? - - Ja muistatkos sä, kuinka on vallan suloiset - Nuo sievät alppiruusut ja vuokot tuhannet, - Vaikk' ompi ilma kolkko ja viima vinkuilee, - Ja vieressäsi kosket kohisten pauhailee? - Sa muistat sen? - - Ja muistatkos sä, kuinka on laaksoss' rauhaisaa, - Ja kuinka käki kukkuu ja kyyhky kukertaa? - Ja kuinka kellot soivat ja kutsuu temppeliin, - Miss' oiva Sana tunkee syvälle sydämmiin? - Sa muistat sen? - - Ja muistatkos sä, kuinka siell' onni majailee - Ja köyhimmänkin olot lempeesti valaisee? - Sill' kaiku vapauden se kaikkialta soi? - Ja jalo kansa näyttää, min vapahana voi? - Sa muistat sen? - - - - -Kevään voitto. - - - On kevät, talvi kauan taistellut -- - Kuin sotasankarit niin hartaat, - Ja voittoon kumpikin on uhrannut - Voimansa ylevät ja parhaat. - Vaan talvi uupuneena nyt - On vallastansa erinnyt. - - Ja riemujuhlaan kevät pukeutuu - Kuin morsian, mi vihkimiseen rientää; - Jo kukat maasta kohta puhkeutuu - Ja kaste timantteina kiiltää: - On puutkin hiirenkorvallaan, - Ja linnut kotomatkallaan. - - Sä sulokevät, joudu luokseni - Ja särje talven jäinen valta! - Mua virvoittakoon vienot tuulesi - Ja nostakoot mun tuskain alta. - Tuo jälleen mulle enkeli, - Mi sydämestäin pakeni! - - - - -Lähde ja virta. - - - Niin hiljaa lähde juoksee juoksuansa, - Niin tyytyväisnä vaan, kun suudelmansa - Sen pintaan aallottaret vienot painaa, - Kun valon sille päivän säteet lainaa. - - Vaan virta koskinensa kohiseepi - Ja rajutuulten kanssa raivoileepi, - Ei rauhaa sille laisinkaan oo suotu, - Se on kuin taisteluita varten luotu. - - Ja minä! miks'en ole lähteenlainen? - Miks'en mä ole hiljaa, tyyni vainen? - Ma miksi oon kuin virta koskinensa, - Mi yhä riehuu voimall' aaltojensa? - - Sä olet taistelua varten luotu, - Sentähden sulle ei oo rauhaa suotu, - Vaan katso lähteesen! se alkus ompi, - Se sulle onnen jälleen antaa voipi. - - - - -Haudan partaalla. - - - Kevään vieno hengähdys virvoitusta - Tuoda tahtoo mieleni ahdingossa, - Mulle jälleen kuiskata lohdutusta - Vieressä haudan. - - Rauhan löysit, taattoni armahainen, - Rintain valtaa kaipaus: vaan en huokaa - Toivotonna; maailman myrskysäistä - Nukkuos poies! - - Haudallesi, keskelle kukkasien, - Länsituuli lempeä vaipukohon, - Suudellen sun kumpuas tuokoon sulle - Ikuisen rauhan! - - - - -Tähdet. - - -(F.M. Franzén'in). - - Iloissansa Fannynen - Katsoi tähtiin, lausuen: - "Monin silmin Jumala - Katsoo Fannyä!" - - "Jumala on täälläkin, - Fanny! katso kukkihin! - Niistä silmäin Jumalan - Näemme loistavan". - - "Äiti, nytpä Jumala - Eessäin seisoo kirkkaana; - Silmistäs Hän katselee - Mua, hymyilee". - - - - -Äiti. - - -(Mukaelma). - - Lapseni, sulje, - Sulje silmäsi vaan; - Hiljaa aivan - Laulan sun nukkumaan. - - Kyllä mä valvon: - Nuku mun Helmini; - Kaukana kerran - On ehkä äitisi. - - Sitten kun itket, - Muistele valvojaa, - Mi nukkumahan - Sinua tuudittaa. - - - - -Hämärä. - - -(Englannin kielestä). - - Hämärä onpi kolkko, - Ja myrsky se riehuvi; - Kuin siivet merilintuin - Nyt laineet liehuvi. - - Vaan mökissä kalamiehen - On valo vienoinen, - Ja ruutuun painettuna - On kasvot pienoisen. - - Lähellä lasia aivan - Sen silmät tuijottaa, - Kuin näkisivät hahmon, - Mi esiin pujahtaa. - - Ja väikkyen varjo äidin - Mökissä liikkuvi, - Se kohoo kattoon asti - Ja taasen laskeupi. - - Mitä pienoiselle kertoo - Tää myrsky ja musta yö? - Mitä meren kertovi aalto, - Kun rantaa vastaan lyö? - - Ja miksi meri tuima - Ja tuuli, kun raivoaa, - Sydäntä koskevat äidin - Ja posket kalventaa? - - - - -"Jalovalko". - - -Mukaelma. - -[Alppivuorilla Schweizissä kasvaa korkeammilla kukkuloilla eräs -valkea kukka, jolla saksankielellä on nimi "Edelweiss" s.o. jalovalko.] - - Kukkuloille Alppien - Sijas sait sä Jumalalta, - _Jalovalko_; lumen alta, - Yksin, kevät-ilmatta - Lepäät vuoren helmassa. - - Siellä, missä salamat - Leimahtelee taivahilla, - Missä vuohet iloisat - Hyppii vuorten laitehilla, - Missä väijyy kuolema, - Kukoistat _sä_ puhtaana. - - Näin sun kerran illalla -- - Ihanamp' et ollut milloin, - Jyrkän paikan reunalta - Sinut tempasin ma silloin, - Sinut, kaino kukkanen, - Koristus sä Alppien! - - Kuten sinä, ihminen - Taistelunsa taistelevi, - Katsoo ylös taivaasen, - Yksin Herraan luottelevi, - Jättäin Hänen haltuunsa - Oman mielivaltansa. - - - - -Ehtoo-virsi. - - -(Suomennos.) - - Jo päivä laskee, kuitenki - Luonamme olet alati, - Ja nukkuissamme, Jumala, - Sä olet yömme vartia! - - Ja Herran siipein varjossa - On maat ja kylät levossa, - Myös hyväin lasten turvaksi - On enkelit ain' avuksi. - - Ken Herran käskyt noudattaa, - Hän suloisesti maata saa; - Hän nousee jälleen iloissaan - Ja kiittää Isää ainiaan. - - - - -Tytön rukous. - - -(Lauri Stenbäck'iltä.) - - Ma lankean sun ristis juurehen, - Ja nostan silmäin tykös rukoillen: - Oi, Herra, älä hyljää lastasi, - Suo rukouksein nousta luoksesi! - - Niin kirkas onpi tähtiloistosi, - Ja orjantappurat on kruunusi. - Suo, että sua oikein rakastan, - Jok' armos annoit mulle runsahan! - - Mun itse ostit synninvelasta, - Et antanut mun eestäin hopeaa, - Sä henkes annoit, lahjan kalliimman, - Elämän mulle lupaat voittoisan. - - Kas, pelossa kun tulen eteesi, - Niin köyhä, kurja kuin ma olenki, - Sä avaat sylisi, ja minä saan - Sun luonas armon, rauhan armiaan. - - Sun oma veres puhdistaapi mun, - Ja haavojesi puoleen kallistun, -- - Mun Jumalain, en päästä sinua, - Jos et sä vielä siunaa minua. - - Oi, tutki, olenko sun omasi! - Ett' öisin hyvä, onpi tahtoni, - Oi, että hiljaan voisin rukoilla, - Ja aina silmäis eessä seisoa! - - Mit' onpi mailma, mitä kultansa, - Jos sinä vaan voit mua rakastaa? - Itsessäin tunnen rakkautesi, - Siit' antaa vakuutuksen sieluni. - - On maasi rikas, suloistapa ois, - Jos onnellisna siinä elää vois, - Vaan verrattoman suloisempana - On elämä sun luonas. Jumala. - - Eloni olkoon palvelustas vaan! - Sä siihen anna Henkes ainiaan! - Mun sieluin majailla suo taivaassa, - Sielt' onpi voima, voitto joutuva. - - Ja tyyni, pyhä silloin olisi - Mun elämäni kuni sabbathi, - Mun yhä paremmaksi huomaisit, - Ja tekos mielelläsi näkisit. - - Ja kuu ja tähti vaipui pilvehen - Ja tuuli lauloi surusävelen, - Vaan rauhaa oli tytön rinnassa - Ja taivaan ovi hälle avoinna. - - - - -Emman tähti. - - -(Käännös.) - - Taivasta kohti katselen, - Kun päivä laskee jällehen, - Minulla tähti siellä on, - Niin kirkas ja niin nuhteeton. - - Se ompi katse isäni, - Ei nähnyt häntä silmäni, - Hän täällä viipyi ajan vain, - Ja lähti, mailmaan tullessain. - - Hän seuraa mua ainian, - Ja viittaustaan tajuan, - Kun tähti välist' ainaki - On tavallista kirkkaampi. - - Taas sanani ja tekoni - Jos olleet ei, kuin pitäisi, - Jo silmästä sen tähtösen - Ma keksin surukyynelen. - - Kun tähti oli suruissaan, - Ma mietin itsekseni vaan: - Mun tähteni en salli, en, - Ett' onpi taivas murheinen. - - Se toki leppyi jällehen, - Sill' illalla, kun hartaasen - Ma rukoukseen turvasin, - Sen hymyä taas oivalsin. - - Oi, tähti! suo, ett' kuvastan - Sun kirkkauttas ainian, - Jos sitten hymyyt minulle, - En punastua tarvitse. - - Kun elämäni aurinko - On rauhan maille mennyt jo, - Sä johdat mua luokse sen, - Mi ystävä on orpojen. - - - - -Tanssikarhu. - - -(G.F. Lessing'iltä). - - Kun karhu, päässyt kahleistansa, - Jo metsään palas jällehen, - Hän tanssitaitoansa veljillen - Nyt näytti takajaloillansa. - "Kas", huusi hän, "min taidon mailmass' saa! - - Jos lystääpi, niin matkikaa. - Jos taidatte!" "Pois!" toinen jorisi, - "Se konsti, joskin olisi - Se harvinainen, vaikea, - Ei ilmoita kuin kurjan henkes' orjuutta." - - - - -Haltiain laulu vetten päällä. - - -(Goethe'ltä). - - Kuin vesi onpi - Ihmishenki: - Taivaasen nousee, - Ja alas maahan - Se jälleen vaipuu - Iäti vaihtuin. - - Kallioseinän - Korkeudelta - Kun virta vierii, - Se vuorta vastaan - Niin ihanasti - Utulainein lyö; - Ja suudeltuansa, - Se piillen, hiljaa - Nyt lankee - Syvyyden helmaan. - - Putousta - Jos kohtaa paasi, - Se vierii äissään - Astehittain - Manalaan. - - Jo tyyntyneenä - Se nurmilaaksoa kiertää, - Ja järven peilihin - Katsovi tähdet - Muotoansa. - - Tuuli on laineen - Lemmikki armas; - Se vaahto-aallot - Pohjasta nostaa. - - Ihmisen henki. - Sa oot kuni vesi! - Ihmisen onni, - Kuin tuuli sa oot! - - - - -Postiljooni. - - -(Lenau.) - - Kevät-yö ol' suloinen; - Pilvet hopeaiset - Heitti kukkakummuillen - Varjot liehuvaiset. - - Metsä oli levollaan; - Autiolla tiellä - Kuutama se yksin vaan - Valveell' oli vielä. - - Hiljaa kuiskas tuulonen, - Kun se kevätlasten - Kulki makuuhuoneesen, - Noiden armiasten. - - Tyyni oli laaksossa - Puron pienen juoksu; - Sillä ylen ihana - Oli kukkain tuoksu. - - Mutta postiljoonini, - Ruoskaa heilutellen, - Vuoret laaksot kulkevi - Torveen puhallen. - - Neljän hevon uljahan - Kaviot ne kaikui - Läpi metsän vihannan, - Että vuoret raikkui. - - Vainioiden ohitse - Joutuin jouduttihin, - Unelmina taaksemme - Kylät jätettihin. - - Tuolla oli kirkkomaa - Keskell' ihanuutta, - Sepä mieleen vakavaa - Tuotti totisuutta. - - Kirkonseinään nojaten - Seisoi soma risti, - Jossa kuva Kristuksen - Kohos kaunihisti. - - Mies näin kulki kulkuaan, - Vihdoin vaipui huoleen; - Pidättipä hepojaan, - Katsoi ristin puoleen: - - "Hengähtäkööt heponi - Hetken kukkulalla! - Tuolla virkaveljeni - Lepää turpeen alla. - - Se ol' oiva kumppani! - Muistanpa ma aina, - Kuinka torveen puhalsi - Kelpo veikko vainaa. - - Tähän aina seisahdan, - Maassa lepääjälle - Mielilauluns' puhallan, - Tervehdykseks' hälle". - - Sävelet hän lähetti - Tuonne torvellansa, - Että niitä kuulisi - Veli haudassansa. - - Vuoren kaiku ihana - Hälle toi ne jälleen; - Vastasiko vainaja - Näin nyt ystävälleen? - - Edespäin nyt mentiin vain - Pitkin seudun teitä, - Kauvan kuulin korvissain - Torven säveleitä. - - - - -Syys-ilta. - - -(Longfellow.) - - On ilta pimeä, valju - Ja ankara myrskysää. - Kuin siivet valkean allin - On aallon vaahtopää. - - Vaan majassa kalamiehen - On valo, mi tuikkivi, - Ja lapsonen ikkunasta - Merelle katsovi. - - Hän likemmin ikkunata - Vaan painavi kasvonsa, - Kuin etsisi silmä kaukaa - Kaivatun haahmoa. - - Ja liikkuvan vaimon varjo - Se huoneessa kuvautuu. - Nyt levotonna se nousee, - Taas istumaan laskeutuu. - - Oi mitä raivosa myrsky - Yön tullessa kertoilee, - Kun kurjan ikkunan läpi - Se lapselle haastelee? - - Ja mitä raivosa myrsky - Nyt äidille ennustaa, - Kun puna poskilta poistuu - Ja askeleet horjahtaa? - - - - -Joulusatu nälkävuotena. - - -Oli joulu-aatto. Keskellä lattiaa seisoi korkea joulupuu makuisineen, -kynttilöineen. Äiti sytytti viimeiset kynttilät. Isä kutsuttiin sisään, -sitten avattiin ovet ja sisään hyppäsivät lapset, ilo sydämessä, ilo -silmissä. Tässä oli riemua, sen voit uskoa. - -Samassa koputettiin ovea ja sisään astui pitkäpartainen joulu-ukko, -keppi kädessä, säkki selässä. Lapset säikähtyivät ja vaikenivat. - -"Lieneekö hyviä lapsia talossa?" kysyi ukko. "On kyllä", uskalsivat -lapset vastata, toivoen säkistä saavansa joukon lahjoja. - -Mutta ukko oli yksitotinen eikä säkkiänsä avannutkaan. "Kuulkaa, -pienokaiset", sanoi hän, "tähän asti olen joka vuosi tuonut teille -paljon lahjoja, tahdottekos tänä vuonna minulle antaa? Suomessa on nyt -kova nälkävuosi, säkkini on täynnä lahjoja, joita hyvät ihmiset ovat -käskeneet minun viedä ympäri maata. Jos tekin tahdotte jotain lähettää, -niin tehkää se kiireesti, sillä en jouda odottaa." - -Lapset hämmästyivät vähäisen, mutta kun näkivät isän avaavan kukkaronsa -ja äidin ottavan tee-pöydältä kaikenlaista, niin lapsetkin poimivat -joukon namusia joulupuusta, niin paljon kuin vaan joutuivat. Se olikin -ainoa, mitä he voivat pois lahjoittaa. Ukko meni, lahjoja ei -näkynytkään, namusia oli vähemmin kuin ennen, mutta ilo oli sentähden -yhtä suuri. Kenties oli hiljaisempaa, sillä kun lapsi jonkun kerran -antaa pois, mitä itse olisi tahtonut pitää, niin tuntuu sydämessä niin -rauhalliselle ja iloiselle, vaikk'ei juuri ole halua tanssimaan tai -nauramaan. - -Yksi tässä vaan ei ollut iloinen; se oli pikku Helmi. Hän oli -kuusvuotinen eikä ymmärtänyt koko joulu-ukon puheesta muuta, kuin että -jäi ilman joululahjoja. Kun siskot vielä lisäksi antoivat pois niin -paljon joulunamusista, niin arveli Helmi, että ukko liikaa vaati, ja -pisti salaisesti kaikki, mitä itse otti, omaan taskuunsa. Kuinka nyt -kävikin, sitä ei kukaan voi tietää, mutta totta on, että joka kerta kun -Helmi pisti käden taskuun, namusta ottaakseen, niin se poltti -- poltti -niin että pienet sormet yhtä kiireesti pois otettiin. Kun sitten ilta -loppui, ja lapset vanhemmille hyvästi sanoivat, pikku Helmi ei voinut -isän ja äidin silmiin katsella: nekin polttivat. "Pikkuseni on liian -väsyksissä", sanoi äiti, nosti Helmin sänkyyn, luki rukouksen ja -suuteli häntä. - --- Mitä se oli? -- äidin suutelokin poltti! -- Helmi säikähtyi, pisti -pään peiton alle ja tahtoi nukkua. Mutta -- kuinka julmaa! -- peitto -poltti, sänky poltti, Nukku-Matin hiekkakin poltti! -- Ei Helmi parka -saanut unta! - -Kaikki oli hiljaa; siskot nukkuivat, Helmi vaan valvoi. - -"Nouse kiireesti ja tule minun kanssani", kuuli tyttö parka jonkun -sanovan. Hui! kuin lapsi pelkäsi. Hän pani silmät umpeen ja oli -nukkuvinansa, mutta se ei auttanut. Hän näki kuitenkin että joulu-ukko -seisoi hänen vieressänsä, ja tunsi kuinka ukon isot kädet nostivat -hänen sängystä ja pistivät hänen turkin alle, ja kuinka ukko lensi ulos -ikkunasta. Huu! kuinka oli kylmä, kuinka pikku Helmi vapisi. Ääneti -ukko lensi, lensi vaan niin kiireesti niin pitkän matkan, eikä Helmi -uskaltanut kysyä mihin. Lopuksi hän seisahtui, avasi turkkinsa ja käski -Helmin katsella ulos. Edessä oli ikkuna ja sen kautta katseli Helmi -sisään isoon tupaan. Siellä istuivat muutamat vaaleat ihmiset pöydän -ympärillä, he olivat par'aikaa syöneet. Nyt he nousivat, panivat kädet -ristiin ja vanhus lausui: "Siunatut olkoot ne hyvät ihmiset, jotka -armahtivat meitä!" -- Tähteistä näkyi, että heidän jouluruokansa oli -kovaa leipää ja joku keitos ollut. Siitä he niin hartaasti kiittivät! -Sitä ei Helmi voinut ymmärtää. - -Joulu-ukko pisti taas Helmin turkkinsa alle, lensi vielä kiireemmin -pitkän, pitkän matkan. Kun taas sai katsella ulos, näki Helmi pienen -tuvan, missä vaan oli kaksi ihmistä. Vaalea vaimo, joka makasi -sängyssä, ja nuori tyttö, joka sängyn vieressä itkien istui. Yht'äkkiä -avattiin ovi, ja sisään riensi poika, iso kori kädessä, iloisesti -huutaen: "Äitini, siskoni, meidän ei tarvitse kuolla! Katsokaa mitä -joulu on meille tuonut!" -- "Äiti, äiti", huusi tyttö, "tässä on -ruokaa, syö, armas äitini." -- Mutta äiti ei vastannut, ei liikkunut, -tyttö katseli häntä, koski kädellänsä äidin otsaa, ja sanoi, katkerasti -itkien: "Voi veliseni! se tuli liian myöhään, hän on jo nälkään -kuollut". - -Kolmannen kerran lensi joulu-ukko, mutta ei niin pitkää matkaa. -Kolmannen kerran sai Helmi pienen tuvan nähdä. Se oli yhtä puhdas ja -soma kuin entiset, ja niinkuin entisissäkin oli tässäkin valkea -liedessä, mutta lattialla oli joukko lapsia. Heillä oli kaikilla -vehnärinkeli kädessä -- aivan samanlainen kuin ne, jotka äidin -tee-pöydällä olivat olleet -- ja lapset näyttivät niin onnellisilta, -että Helmi mielellään olisi heidän keskellään istunut. Pöydällä oli -kori, ja siitä otti äiti kaikenlaista: pieniä sokuri-rinkeleitä, -omenoita, makeisia, mesikakkuja, luumuja y.m. - -Miksi Helmin sydän nyt niin tykki? -- Niin, kaikki nämä makeiset olivat -aivan samanlaiset kuin ne, jotka kotona joulupuussa olivat -- ja -katsos! nyt otti vaimo korin pohjasta rahoja ja nekin olivat -samanlaiset kuin isän antamat. - -Helmi rupesi hiljaa itkemään. Vielä hän näki kuinka vaimo ja lapset -panivat kädet ristiin, mutta jos jotain sanottiin, sitä hän ei kuullut. -Hän kuuli vaan, kuinka oma sydämensä tykki, ja tunsi ett'ei lapset -suinkaan häntä voineet kiittää. Hän itki niin katkerasti, että -joulu-ukko otti hänen oikein syliinsä, katseli häntä hyvin lempeästi ja -sanoi: "Ymmärrätkös nyt miks'en tuonut teille mitään tänä vuonna? Ja -mitäs luulet, eikö ne rinkelit, jotka taskussasi sormiasi polttivat, -olisi enemmän iloa tuoneet, jos ne olisit pois antanut?" - -"Mutta nyt olemme kotona", sanoi joulu-ukko lopuksi. He olivat kyllä -kiireesti lentäneet, mutta Helmi ei muuta muistanut kuin noita pieniä -lapsia tuvassa. -- "Tässä on sänkysi, nuku nyt, lapsi parka, kyyneleesi -ovat kyllä huuhtoneet kaiken polttavan hiekan pois, sekä silmistäs että -sydämestäs. Jumala sinua siunatkoon!" lisäsi hän vielä ja suuteli -Helmiä. Se suutelo ei polttanut, Helmi tuli siitä niin onnelliseksi, -että tahtoi ukkoa kiittää ja katsella. Hän avasi siis silmänsä -- mutta -ukko oli poissa, ja hänen sijassansa istui oma äitinsä sängyn reunalla -ja toivotteli pikku tytöllensä hyvää joulua. "Äiti, äiti", sanoi Helmi, -halaten äitiänsä. "Miss'on joulu-ukko? Vai tiedätkö sinäkin, että eilen -säästin itselleni, mitä olisi pitänyt pois antaa?" - -Surullisesti katseli äiti pientä Helmiä, mutta kun näki, että lapsen -kyyneleet aina yhä vuotivat, niin sanoi hän hyvin lempeästi: "Minä -luulen, että eilen kävi meillä hyvin hyvä joulu-ukko, joka opetti -pienelle lapselleni mitä joulun oikea ilo on. Sitä ukkoa ei pidä -unohtaa, vaan iloisella kiitollisuudella muistaa". - - - - -Köyhä kalastajan poika. - - -Sinä, joka kauniita kirjoja mielelläsi luet, mitäpäs sanoisit, jos ei -olisi mahdollista semmoisia saada koko Suomenmaassa? Mitäpäs sitten -sinusta tulisikaan, jos et osaisi lukea enempää kuin jänö-pupu -metsässä? -- Sitä on kyllä vaikea tietää, mutta perin viisaaksi et -ainakaan tulisi. Kolme sataa vuotta takaperin oli kuitenkin Suomessa -niin surkea, ett'ei löytynyt yhtään ainoaa kirjapainoa koko maassa, ja -kirjoja? -- mistäs ne sitten tulisi! Lapsilla ei ollut aapistakaan, -eikä pienet nulikat tietäneet mitään aapiskukosta. Silloin eli pieni -poika, nimeltä Mikael. Hänen isänsä oli köyhä kalastaja, joka pienessä -mökissä Suomen lahden rannalla asui. Tässä sai Mikael paljain-jaloin -hiekassa juosta, tai meressä kilpaa-uida kalojen kanssa, myöskin niitä -onkia ja syödäkin -- mutta aapista oppia -- ei puustaviakaan. - -Välistä pääsi hän kirkkoon, sai kuulla messun ja saarnan, mutta ei -ymmärtänyt sanaakaan, sillä kaikki kävi silloin latinan-kielellä. -Suomessa oli katolis-usko vielä vallassa. - -"Miks'ei pappi suomeksi saarnaa?" kysyi Mikael. - -"Saarna on liian pyhä siksi", vastas isä. Mutta Mikael mietti, että -olisi paljon hauskempi ymmärtää ja osata itse lukea, kuin niin hiljaa -kirkossa seisoa, tietämättä mitä pappi sanoi; sentähden pyysi hän -kerran isältänsä että pääsisi kouluun. - -"Kouluun", sanoi isä, "onhan pappi sanonut, ett'ei kukaan muu kuin hän -tarvitse lukea osata." - -"Eikä meillä olekaan koulua", lisäsi äiti. - -"Onpas Viipurissa", tuumasi Mikael, huoletonna, "sinne juuri -tahtoisin". - -"Viipuriin", huusi äiti, "kuinkas sinne pääsisit?" - -"Ja mitä sinä latinais-koulussa oppisit", sanoi isä, "ethän latinaa -osaa!" - -"Kyllä sen opin", arveli Mikael. - -Niin puhui Mikael joka päivä, ja pyysi siksi kuin isä lupaa antoi. Äiti -valmisti sitten uudet vaatteet, leipoi kalakukon eväiksi ja poika läksi -matkalle. Pitkä oli matka kyllä, sillä Mikael asui Pernoon pitäjässä, -ja sieltä Viipuriin oli 20 peninkulmaa. Jalkaisin hän astui, ja monta -päivää matka kesti; pienet jalat olivat hyvin väsyksissä, vatsa tyhjä, -sillä kalakukko jo oli loppunut. Ei muuta neuvoa siis kuin taloissa -vähän ruokaa ja yö-sijaa pyytää. - -Pääsihän poika kuitenkin perille ja pian kouluunkin, sillä koulun -rehtori, joka näki kuinka hartaasti Mikael halusi oppia, antoi hänen -paikalla koulupojaksi tulla. Se oli hyvin tehty, sillä Mikael ei ollut -niinkuin moni muu, joka kouluun pyrkii siksi että herraksi tulisi. Hän -oli ahkera, nöyrä ja siivo ja piankin paras poika koko koulussa, eikä -ajatellutkaan että koulun perästä saisi joutilaana olla, niinkuin moni -muu nuori poika ajattelee. Koulun rehtori mieltyi yhä enemmän häneen, -ja kun tiesi hänen niin köyhäksi, antoi hän Mikaelin luonansa asua koko -kouluajan. - -Jonkun ajan perästä sai rehtori uuden, paremman viran Turussa. Sinne -piti siis muuttaa ja Mikael pääsi hänen kanssansa. Nyt pääsi hän -ylioppilaaksi Turun yliopistoon, oli taas yhtä ahkera kuin ennen, niin -että pian kaikki ihmiset hänet tunsivat parhaaksi ylioppilaaksi. Ei -kumma siis että Turun-piispakin sai hänestä kuulla. Piispa tahtoi tulla -tutuksi Mikaelin kanssa, saadaksensa tietää oliskos hän yhtä hyvä kuin -hänestä sanottiin, ja kun hän näki että niin oli, päätti piispa että -Mikael vielä enemmän saisi oppia ja lähetti hänet Saksanmaalle, -_Wittenberg_ nimiseen kaupunkiin. Siellä oli iso yliopisto; siellä oli -tohtori _Luther_ par'aikaa opettajana, siellä sai Mikael oppia, niin -paljon kuin suinkin halusi. Hän tulikin maisteriksi, ja sai -erittäin kauniit todistukset sekä tohtori Lutherilta että tohtori -_Melanchtonilta_. -- Varsinkin oli Mikael nyt selvästi nähnyt kuinka -väärin katolis-papit tekivät, kun kielsivät ihmisiä Bibliaa lukemasta. -Sentähden alkoi hän jo _Wittenbergissä_ kääntää tätä pyhää kirjaa -Suomeksi, että _kaikki_ Suomalaiset, eikä ainoastaan papit, saisivat -sitä lukea. Ruotsin ja Suomen kuningas, _Kustaa_, oli jo silloin -ottanut lutherilais-uskon omakseen; Mikael tiesi siis, että kuningas -iloisesti sallisi hänen Bibliaa suomentaa. Sitä hän nyt teki, ja kun -kotiin jälleen tuli, hänen ensimäinen työnsä oli painattaa ensiksi uusi -testamentti, sitten suuria kappaleita vanhasta testamentistakin. Se oli -suuri vaivaloinen työ; itse painattaminen vaati paljon aikaa, kun ei -Suomessa kirjapainoa ollutkaan, piti näet Tukholmaan lähettää kaikki -painettavaksi. -- Sentähden kestikin hyvin kauvan, ennenkuin se -valmistui, mistä syystä Mikael arveli, että olisi hyvä saada pieniä -kirjoja sillä välillä valmiiksi. Hän muisti kuinka itse lapsena -mielellään oli tahtonut oppia, kuinka vaikea oli kouluun päästä ja -kuinka monta tuhatta lasta Suomenmaassa ei päässytkään kouluun. -Sentähden kirjoitti hän ensiksi _suomalaisen aapiskirjan_. Helppo on -ajatella, kuinka pienet lapset kummastelivat, kun ensi kerran näkivät -_aan_ ja _been_, ja kuinka he riemuitsivat, kun osasivat jonkun kauniin -virren tai Isämeidän selvästi lukea. -- Vielä toimitti Mikael toisen -kirjan täynnä paljon virsiä; vielä koko katkismuksen ja almanakan, -mistä kaikista paljon iloa syntyi jokaisessa Suomen kodissa. -- Lopuksi -tuli sitten uusi testamentti, se kirja, joka aina on kallein aarre -tässä maailmassa. - -Tahdotkos vielä jotain Mikaelista kuulla? Jos niin tahdot, niin tiedä -sitten että hän lopuksi tuli piispaksi Turun kaupungissa; tiedä -myöskin, että jok'ainoa Suomalainen, joka mielellään hyviä kirjoja -lukee, muistaa häntä aina vielä rakkaudella, koska hän ensimmäinen oli, -joka ymmärsi, että Suomen kansa tarvitsi oppia. -- Onhan moni muukin -tehnyt isänmaallemme paljon hyvää, ei olisikaan mahdollista kaikkia -heitä muistaa; mutta jos joku kysyy: "Kuka opetti Aapis-kukon Suomessa -munimaan, kuka antoi Suomen äitien omalla kielellään lukea lapsillensa -Jesuksen syntymisestä?" -- niin pitää jokaisen Suomen tytön ja pojan -osata vastata: "Sen teki _Piispa Mikael Agricola_, köyhä kalastajan -poika". - - - - -Antti ja hänen Ystävänsä. - - -Jos olisit nähnyt Antin, hän kun Ystävänsä kanssa ajoi kirkolle tai -kylään, niin olisit seisahtunut ja toivottanut itselleskin samanlaista -Ystävää. Ystävä oli Antin hevonen; hän oli sille pannut nimeksi Ystävä, -sillä parempaa ystävää hänellä ei ollut koko maailmassa. Hän oli sen -saanut isältänsä, silloin kun Ystävä vielä oli varsana ja Antti itse -pienenä nulikkana, ja nyt he rakastivat toisiansa enemmän kuin mitään -muuta. Joka päivä nousi Antti niin aikaiseen, että kerkesi Ystävää -syöttää ja juottaa, ennenkuin kouluun meni. Itse hän sitä harjasikin ja -opetti, ja Ystävä oli niin sileä, kaunis ja taitava hevonen, ett'ei -toista semmoista koko pitäjässäkään löytynyt. Antin mielestä oli -kuitenkin se ikävä, että samassa tallissa, missä Ystävä seisoi, myös -asui muita hevosia ja vielä pari porsastakin. Kun, näet, Antti koulusta -tuli ja tahtoi Ystävällensä kaikki ilonsa ja surunsa kertoella, niin -kuulivat sen muutkin, jotka tallissa olivat. Varsinkin olivat porsaat -nenäkkäät ja tulivat niin likelle kuultelemaan. Sentähden päätti Antti -opettaa Ystävällensä vallan uuden kielen, joka häneltä onnistuikin niin -hyvin, ett'ei kukaan muu voinut heitä ymmärtää. Kerran, esimerkiksi, -oli isot kilpa-ajot kylässä. Kaikki, joilla hevonen oli, kokoontuivat -jäälle. Niin Anttikin; mutta nyt arveltiin että Antti ja Ystävä vielä -olivat liian nuoret kilpa-ajoon, ja isä sanoi ett'ei siellä nyt ollut -lasten leikkiä. Antti seisahtui siis rannalle katsomaan kuinka muut -ajoivat jäälle. Nyt kilpa alkoi; hevoset karkasivat juoksuun, -katselijat rannalla riensivät likemmäksi, kaikki katselivat jäälle -päin, eikä isäkään enää muistanut Anttia. Mutta nyt juuri muisti Antti -itse, että oli paras aika hypätä rekeen, ajaa perästä ja koetella muita -kiinni saavuttaa. Ja päästyänsä niin likelle että tiesi heidän kuulevan -hänen ääntänsä, nousi Antti pystyyn reessä, heitti ohjakset valloilleen -ja huusi kovalla äänellä: "Ystävä! Ptruu! ptruu!" -- Ystävä laski -turpansa rintaansa vasten ja juoksi kahta kiireemmältä, mutta kaikki -muut hevoset seisahtuivat. Ystävä pääsi siis ohitse ja Antti voittoon. -Kyllä moni suuttui Anttiin, mutta moni nauroikin ja Antti sekä Ystävä -olivat ylpeät kuin kuninkaat. - -Kerran kun Antti taas talliin meni Ystävää syöttämään, oli kyllä -porsaat ja isän hevoset tavallisessa paikassaan, mutta Ystävä? -- se -oli poissa. Ei kauan kestänyt ennen kuin hän ymmärsi, että varas oli -tallissa käynyt. Anttiko kiireesti matkalle Ystävää etsimään. Noin -peninkulman matkan ajettuaan, näki hän miehen ratsastamassa hevosen -selässä. Hevonen oli kyllä loimella peitetty, mutta Antti paikalla -tunsi, että se oli Ystävä. Nyt kiireesti perään vaan, eikä aikaakaan, -niin oli Antti niin likellä, että Ystävä hyvin voi häntä kuulla. Hän -piiskasi omaa hevostansa ja huusi: "Hei vaan! Ystävä, hei!" -- Ystävä -kääntyi kummastuneena ja seisahtui paikalla. Varas kyllä läiskytti -piiskaansa ja huusi myöskin: "Hei, hei!" -- mutta Ystävä, joka käsitti -kaikki sanat, niinkuin Antti oli opettanut, seisoi liikkumatta, siksi -kuin Antti oli vieressä, sai varkaan kiinni ja vei oman Ystävänsä -kotiin taas. - -Kerran kuitenkin sai Antti erota Ystävästänsä; oli näet kova vuosi, isä -oli jo monta lehmää myönyt; nyt piti Ystäväkin myödä. Antti sai itse -viedä sen kaupunkiin ja "alla päin, pahoilla mielin", kävi mies -matkalle. Rikas talon isäntä osti Ystävän; mutta arvaapas mitä Antti -teki? Tietysti vei hän ensiksi rahat kotiin, mutta sitten meni hän -saman tien takaisin kaupunkiin ja meni palvelukseen. Hän tuli rikkaan -herran rengiksi ja sai ison palkan. Hyvin uskollinen ja hyvä palvelija -hän oli, mutta moni moitti häntä saidaksi, sillä kaikki rahansa pani -hän säästöön eikä ostanut niin paljon kuin papirossiakaan niillä. Mutta -parin vuoden perästä otti hän säästö-rahansa ulos, sanoi herrallensa -hyvästi ja läksi pois. Hän meni nyt siihen taloon, mihin oli Ystävänsä -myönyt ja pyysi saada ostaa sen takaisin. "Ei suinkaan", vastasi -talon-isäntä, "se on hyvä hevonen". Antti pyysi että saisi edes sitä -katsella. Sen saikin. Ystävä seisoi tallin edessä par-aikaa vettä -juomassa ja Antti meni sitä taputtamaan. Ystävä katsahti ylös, hirnui, -raapi jalalla, kumarsi ja oli niin iloinen, että Antti olisi ilosta -tahtonut itkeä, jos ei olisi arvellut itseänsä liian vanhaksi siksi. -Kauvan seisoi hän tässä, silittäen, taputtaen Ystäväänsä, ja -talon-isäntä seisoi vieressä nauraen tätä ystävyyttä. Lopuksi sanoi -Antti hyvästi, kääntyi sitten vielä hevosen puoleen ja sanoi: "hyvästi, -Ystävä, mene nyt talliin!" -- Ystävä hypähti, hirnahti ja juoksi Antin -perästä. "Mitä se on", sanoi isäntä ja tahtoi Ystävää talliin ajaa. -Anttikin vielä kerran sanoi: "mene talliin, Ystävä, mene talliin"; -mutta hevonen vaan Antin perään, siksi kun isäntä näki että turha oli -sitä pois saada. Lopuksi antoi hän sentähden myöten, otti vastaan Antin -rahat ja antoi Ystävän mennä. - -Nyt hyppäsi Antti kiireesti hevosensa selkään, taputti ja kiitti -Ystävää, joka niin hyvin muisti, mitä oli oppinut. Ja Antti oli -onnellinen. - -Kenties näet hänen joskus, niin saat itse nähdä kuinka iloinen hän on, -ja kuinka Ystävä taas on tullut sileäksi ja kauniiksi. Aina vielä -tahtoo Antti mielellään kilpaa ajaa, ja pyytää kenties sinuakin -ajamaan. Mutta muista vaan kuinka viisas hevonen hänellä on, tai opeta -omalle hevosellesi vielä parempaa kieltä, niin ettei se seisahdu, -vaikka Antti huutaa Ptruu! - - - - -Väinämöinen. - - -"Hyvää huomenta, pienet pojat ja tytöt", sanoi auringon-säde eräänä -aamuna. "Koska Nukku-Matti on lähtenyt, niin minä nyt tulen hänen -sijaansa teidän kumppaniksenne. Mitäs, jos menisimme tuonne salon -paadelle istumaan, ehkä siellä kuulisimme, mitä vanhat hongat tietävät -puhua nuoruutensa päivistä, jolloin Väinämöinen oli ukko, joka lauloi -syvää viisautta honkain nuorille sydämille". - -"Voi, kuinka olisi lystiä kuulla honkain puhetta", sanoivat pienet -tytöt, -- "ja Väinö-ukosta", sanoivat pojat. - -"Lähdetään vaan, eikö niin?" sanoi Hymy. "No, vieläkö sitä miettisimme, -lähdetään vaan", sanoi Urho, ja niin kaikki lapset, auringon-säde -matkakumppalina, lähtivät pientä polkua astumaan, joka vei suorastaan -honkain juhla-saliin. - -"Voi, kuinka täällä on ihanaa ja suloista", arvelivat lapset. -- -"Terve tultuanne", humisivat hongat, ja samaa lauloivat linnut, ja -kukat maassa katselivat lapsia suurin silmin ja kuiskuttivat toinen -toisellensa: "Nyt tuli vieraita. Onpa hyvä, että meillä on -pyhä-vaatteet päällä. Olkaamme nyt vaan siivosti, niin ehkä tuo -vanha puu, -- muistatkos sitä, joka aina meille juttelee tarinoita? --- tänäänkin puhuisi jonkun kertomuksen vieraillemme. Kunhan vaan -auringon-säde muistaisi häntä suudella". Mutta samassa antoikin -auringon-säde oikein monta suuteloa vanhalle puulle, joka siitä tuli -niin iloiseksi, että sen kasvot oikein loistivat. Sitä ei tarvitse -kummastella; sillä vanha puu muisti nyt nuoruutensa päivät, kuinka -hän silloin oli paljon suuteloita saanut, -- olipa hän saanut -muutamia Väinämöiseltäkin; mutta silloin oli vanha puu pieni lapsi, -jota Väinö-ukko holhosi ja kasvatti. "Oi, kyllä lapsuuden päivät -kuitenkin olivat suloiset! En voi niitä ikinä unhottaa. Paras oli -minulle kuitenkin ukko Väinämöinen", ajatteli vanha puu, ja pari -kirkasta kyyneltä vieri alas hänen poskillensa, mutta ääneen hän -sanoi: "Kyllä minä arvaan, mitä lapset haluavat. Te tahtoisitte kai -kuulla Väinämöisestä, ijän-ikuisesta laulajasta?" -- "Tahtoisimme, -tahtoisimme", huusivat kaikki lapset yht'aikaa, ja kukat nyykähyttivät -päätänsä, mielihyväänsä osoittaen. "No, mitäpä tuosta, juttelen siis", -sanoi vanha puu. - -Lapset kiipesivät nyt ylös paadelle istumaan ja panivat kätensä -ristiin, sillä tämä hetki oli heidän mielestänsä varsin juhlallinen. Ja -vanha puu aloitti: - -"Eli kerran Suomenmaassa mies, jonka nimi oli Väinämöinen. Vanha hän jo -oli silloin, kun minä tulin häntä tuntemaan. Mutta kauniimpaa ukkoa en -ole ikinä nähnyt. Hän oli pitkä ja suora niinkuin minun veljeni, jotka -juuri ovat häneltä oppineet suorina pysymään. Muuten hän oli harteva ja -koko hänen käytöksensä osoitti lujinta vakavuutta. Kaikkein enimmin -olen kuitenkin aina ihastellut hänen kasvojensa muotoa. Jospa olisitte -nähneet hänen hopeakarvaiset hiuksensa, jotka pitkinä kähärinä valuivat -alas hänen hartioillensa! Ja silmät sitten! mihin ne voisin verrata? -- -En taida sanoa, mutta tiedän nimen heille, ja se nimi on rakkaus. -- -Paljon oli hän myös aikanansa toimittanut. Hän sai aution maamme, -hedelmälliseksi, kaasi itse ensimäisen kasken ja kylvi ensimäiset -ohrat. Linnut rupesivat nyt iloisesti laulamaan ja maassa kasvoivat, -rehoittivat ruohot, kukat ja marjat niinkuin ihanassa yrttitarhassa -ainakin. Yli kaiken on kuitenkin hänen laulutaitoansa kiitetty, eikä -sitä sovi ihmetellä, sillä Väinämöinen oli jumalattaren poika, joka oli -perinyt lahjan taivaallisilta vanhemmiltansa. Vaan sopivata soittokalua -hänen laulutaidolleen ei vielä löytynyt Suomessa. Väinämöinen rupesi -sentähden ajattelemaan, kuinka saisi kanteleen syntymään, mutta kun ei -löytynyt sen valmistajaa, rupesi hän itse kanteleen tekijäksi." - -"Kyllä minä kanteleen tunnen", sanoi Aino. "Semmoinen riippuu seinässä -vanhan Liisan tuvassa, ja pyhä-aamuina sen ääni soi niin heleästi; -sillä silloin Liisa laulaa laulujansa Jumalan kunniaksi, niin on isä -sanonut". -- "Kyllä mekin sen tunnemme", sanoivat kaikki muut lapset. --- "Hyvä, hyvä", sanoi vanha puu ja jatkoi: - -"Mutta voitteko sanoa, mistä Väinämöinen teki kanteleensa?" -- "Tiedän -minä sen", sanoi Matti ja kertoi: "'Kust' on koppa kanteletta? Hauin -suuren leukaluusta. Kust' on naulat kanteletta? Ne on hauin hampahista. -Kusta kielet kanteletta? Hiuksista Hiien ruunan'. Sen runon opetti -mulle Alahovin mamseli, kun minä talvella kävin koulua hänen luonansa". --- "Oliko se oikein totta, minkä Matti kertoi kanteleen syntymisestä?" -kysyivät lapset epäillen. -- "On niin", sanoi vanha puu. "Mutta -olkaatte nyt hiljaa, niin puhun teille Väinämöisen soittajaisista, -joita hän kerran piti, soittaen kanteletta tässä meidän isossa -salissamme. Silloin hän kävi istumaan samalle paadelle, missä te nyt -istutte ja otti kanteleen käteensä, asetti sen polvillensa ja alkoi -soittaa". - -"Ah, me olemme Väinämöisen konsertti-salissa ja me istumme hänen -paadellansa", kuiskuttivat lapset keskenänsä. - -Vanha puu ei kuullut lasten kuiskuttamista ja sanoi: "Väinämöisen -sormet liikuttivat notkeasti ja taitavasti kanteleen kieliä, soitto -tuntui soitannolle, ja kauas yli vuorten ja vesien kaikui nyt sekä -soitto että laulu. Silloin ei ollut metsän asujista ketään, joka ei -olisi suurella kiireellä rientänyt laulajaisiin. Oravat, hirvet, -ilvekset, karhut, sudet, kaikki metsän eläimet kiitivät pitkin askelein -pitkin kankaita konserttisaliin. Helppo olikin tällä kertaa päästä -konserttiin, sillä Väinämöinen ei vaatinut mitään pääsö-maksua. -Rakkahasti ympärillensä katsoen, hän nyykähytti päätänsä jokaiselle -saliin astuvalle: 'Ole tervetullut ikirunojen iloa ja kanteleen -kajahusta kuuntelemaan!' Tuli sinne vielä koko Tapion kansa, ja - - "Korkealta kokko lenti, - Halki pilvien havukka, - Allit aalloilta syviltä, - Joutsenet sulilta soilta; - Pieniäkin peipposia, - Lintuja livertäviä, - Sirkkuja satalukuisin, - Leivoja liki tuhatta - Ilmassa ihastelivat - Hartioilla haastelivat, - Tehessä isän iloa, - Soitellessa Väinämöisen". - -"Vaan ei siinä vielä kaikki näitten soittajaisten kuuntelijat. Tuli -vielä ilman ihanat immet, tuli Päivätär, tuli Kuutar; tuli myös Ahto, -aaltojen kuningas väkinensä. Kaikkia soitanto liikutti, kaikkein -sydämmet sulivat, ja kyynel kyyneleen perästä vieri kuuntelijain -silmistä. Itse Väinämöisenkin kauniille kasvoille valui isoja, -kirkkaita kyyneleitä, jotka tuosta vieri alas hänen jalkainsa juureen, -sieltä rannalle ja rannalta meren syvyyteen. Siellä ne muuttuivat -ihaniksi helmiksi, joita kuninkaat ja ylhäiset sitten ovat käyttäneet -koristuksina. -- Niin, semmoinen oli Väinämöinen ja semmoiset hänen -soittajaisensa". - -Tähän vaikeni vanha puu. Hän näytti vähän väsyneeltä. Rupesi päiväkin -jo menemään maillensa. Auringon viimeiset säteet valaisivat vanhaa -puuta, ja lapset näkivät selvästi, että kertoja oli syvästi liikutettu. -He eivät tohtineet puhua, mutta sydämessään he olivat hyvin kiitolliset -vanhan puun kertomuksesta. Olipa niinkuin olisivat tutustuneet -Väinämöisen kanssa. Urho ajatteli: "Väinämöisen tekoja mielelläni -tekisin", ja Matti arveli: "Väinämöisen muistan ijäti", ja Hymy ja Aino -kuiskuttivat: "Jos oppisimme kanteletta soittamaan Jumalan kunniaksi!" --- "Menkäämme vanhan Liisan luokse, ehkä hän meitä neuvoisi", sanoi -Hymy. -- "Niin, tehkäämme niin", vastasi Aino. Nyt nousivat kaikki -lapset istuimiltansa ja kiittivät nöyrästi vanhaa puuta, joka nyt taas -näytti tyyneeltä ja iloiselta. "Jääkäät hyvästi", sanoi hän, "ja -muistakaat jälkiänne rakkaassa majassani!" Lasten silmät etsivät nyt -matkakumppaliansa, eikä tämä ollutkaan kaukana. - --- -- Nukku-Matti havaitsi tänä yönä lapsissa muutoksen. Taivaallinen -tuli paloi entistä kirkkaammin lasten sydämmissä. - - - - -Kana, joka hautoi ankanpoikia. - -(Kertonut Mrs Harriet Beecher Stowe.) - - -Oli kerran nuori, kaunis kana, jota tahdomme kutsua rouva -Sulkatöyhdöksi. Hän oli ylhäinen syntyperältänsä, sillä hän polveutui -suorastaan _Cursorien_ mahtavasta suvusta ja oli päälle päätteheksi -niin suloinen, ett'ei semmoista ikinä ole nähty kauniina suvipäivänä. -Hän oli paitsi sitä niin onnellinen, kuin kana voipi olla. Nuori herra -Sakari oli ostanut tuon kanan ynnä viisi hänen sisartansa ja lisäksi -vielä reippaan, vilkkaan kukon, josta kaikki ennustivat tulevan kelpo -maankaivajan ja niin erin-omaisen perheen-isännän, kuin suinkin älykäs -kanajoukko voisi haluta. - -Ei juuri voi sanoa, että rouva Sulkatöyhtö olisi ollut alusta aikain -niin erittäin viisas. Hän oli kyllä sangen kaunis ja iloinen ja oli -kukon, herra Kukeliku'n erityisessä suosiossa, sätelevien silmiensä, -kiiltävien sulkiensa ja näppärän, hiukan ylpeän, käytöksensä tähden, -joka miellytti kukkoa erittäin paljon. Mutta vanha rouva Terävänokka, -joka asui naapuritalossa, ilmoitti koko kyläkunnalle, että Kukeliku oli -tyhmeliini, joka suositteli tuota pientä pintapuolista kanaa, jolla ei -ollut vähintäkään maailman kokemusta ja joka ei ajatellut mitään muuta -kuin omia kauniita sulkiansa. - -"Odottakaamme vaan siksi, että hän saapi kananpoikia", sanoi rouva -Terävänokka, "silloin saadaan nähdä. Olen itse toimittanut maailmaan -kymmenen parvea siivoja ja taitavia kananpoikia -- oikea kunnia meidän -sukupolvellemme -- minä kai ymmärrän, tuleeko hänestä hyvä hautokana -vai eikö; mutta minä ennustan, ett'ei hänestä milloinkaan tule kelpo -äiti. Tahtoisinpa nähdä hänen raapivan ylös maasta jotakin pojillensa! -Niinpä, niin, hän, joka elin-aikanansa vaan on juossut ja syönyt -matoja, jotka joku muu on koonnut hänelle". - -Mutta kun herra Kukeliku kuuli semmoista puhetta, lauloi hän kovasti, -niinkuin suuttuneen kukon tulee tehdä, ja julisti vanhan rouva -Terävänokan kadehtivaiseksi; hän oli muka kadottanut omat -pyrstösulkansa ja oli nyt vanhan, koimadon haaskaaman sulkatöyhdön -näköinen, joka juuri sentähden karsain silmin katseli kaikkia, jotka -olivat nuoret ja kauniit. Rouva Sulkatöyhtö kaakatti ylpeästi -puuhailevalle, pörröiselle naapurirouvalle ja pöyhisteli tyytyväisesti -viileän suloisena kesä-iltana. - -Olipa niin, että pieni Sakari oli saanut äidiltänsä luvan pitää nämät -kauniit kanat, sillä ehdolla kuitenkin, että hän itse rakentaisi heille -kopin ja pitäisi huolta heistä. Ja hänen kunniakseen täytyy tunnustaa, -että hän melkein aina jokseenkin hyvin toimitti virkansa. - -Päivän puolella olevalle mäelle, jossa kasvoi pensaita, rakennutti hän -pienen soman kanapihan koppineen, johon koppiin sovitettiin kaksi -ikkunaa, pieni ovi ja tukeva orsi yösijaksi hänen rakkaille -lintusilleen. Paitsi sitä valmisti hän koko rivin pieniä häkkejä ja -pani niihin heiniä muniville kanoille, sekä osti muutamat hienot, -valkoiset posliinimunat, niillä täyttääksensä sitä paikkaa, josta hän -otti pois munan, etteivät kanat liioin kaipaisi muniansa. Koko tämä -pieni laitos oli lehdikössä, mikä oli kalteva virralle päin, ja tämä -muodosti pienen lahdelman kohta kanapihan alipuolella. - -Tämä juuri oli se seikka, joka antoi tilaisuuden Sakarin ystäville -esittää erästä uutta tuumaa kanojen talouden suhteen. - -"Kuules, Sakari", sanoi Tuomas, "Sinun pitäisi toimittaman itsellesi -ankkoja; sinulla on tässä oiva paikka niille". - -"Niin, mutta, näet sä, nyt olen ostanut kanoja eikä siis maksa vaivaa -puhua siitä asiasta", sanoi Sakari. -- "Eikö maksaisi vaivaa? Miks'ei? -Niinkuin kanasi eivät voisi hautoa ankanpoikia! Odotappas vaan, siksi -että joku kanoistasi pääsee haluun hautoa, silloin panet sen alle -ankanmunia ja saat arvaamattasi koko joukon ankkoja. Voithan ostaa -vaikka kuinka monta ankanmunaa vanhalta Samulilta, joka asuu tuolla -alhaalla laaksossa. Hän panee aina kanojansa hautomaan ankanpoikia". - -Sakari mietiskeli asiaa ja tuli siihen päätökseen, että sopisi koettaa. -Seuraavana päivänä ilmoitti hän äidillensä, että hän ensitulevana -joulupäivänä aikoo tarjota ankanpaistia päivälliseksi, ja kun äiti -ihmetteli sitä, sanoi hän salaisesti: "kyllä äiti saapi nähdä", eikä -sen enempää selittänyt. Samana iltana meni Sakari sitten Tuomaan -seurassa vanhan Samulin luokse ja vaihtoi itsellensä yhdeksän -ankanmunaa kuluneesta puukosta. - -Samuli oli villatukkainen vanha neekeri, joka asu lähisyydessä, -lammikon rannalla ja jo kauvan aikaa oli halunnut Sakarin puukkoa. Se -oli erin-omaisen hyvästä terästä ja joululahja viime vuodelta. Sakari -tiesi, että hän isältänsä saisi uuden puukon, teki sentähden kaupan ja -palasi iloisena kotiin. - -Harmiksi rouva Terävänokan ennustuksille, muni rouva Sulkatöyhtö -kiitettävällä uutteruudella joka päivä munan; mutta jonkun ajan perästä -kävi hän kovasti heikkohermoiseksi. Hän oli pahalla tuulella, -raskasmielinen ja haluton, hänen höyhenensä olivat pörröksissä niinkuin -harjakset ja hän hakkasi nokallansa jokaista, joka lähestyi häntä. -Herra Kukeliku hämmästyi kovasti ja meni tohtori Pippurille, joka -näytti hyvin arvelevaiselta, määräsi onkimato-puuroa ja lupasi tulla -kaksi kertaa päivässä sairasta katsomaan, siksi että hän virkoisi -jälleen. - -"Herra varjelkoon, _Monsieur_ Kukeliku", sanoi vanha rouva Kierotöyhtö, -joka pörröisenä istui eräässä kolkassa, kun kukko meni ohitse, -"oletteko hullu? Te kukot olette aina semmoiset. Ettekö te ymmärrä, -kuinka vaimonne laita on? Hän tahtoo hautoa, siinä koko asia, sallikaa -hänen tehdä niin, kyllä hän sitten paranee. Mikä kelvotoin tuo tohtori -Pippuri on! Jok'ainoa vanha kana, joka itse on hautonut munia, ymmärtää -tuota asiaa paljon paremmin kuin mikään tohtori. Menkäätte kotiin ja -sanokaatte rouvallenne, että hän hautoo muniansa, jos hän niin tahtoo; -siinä on kaikki, mitä vaaditaan". - -Kun Kukeliku tuli kotia, huomasi hän, että Sakari oli toimittanut hänen -rouvallensa yhdeksän soreaa munaa, jotka tämä nyt peitteli -juhlallisella ykstotisuudella. Hän rupesi keskusteluun hänen kanssansa -ja kertoi käynnistänsä tohtorin luona ja kuinka hän tapasi vanhan rouva -Kierotöyhdön; mutta rouva oli äreä vaan ja hakkasi häntä aina vähä -väliin hyvin loukkaavalla tavalla. Vielä muutaman kerran turhaa -koetettuansa miellyttää häntä, jätti hän hänen ja meni ulos -liehakoitsemaan rouvaa Punaterää, espanjansukuista leskeä, joka -hiljakkoin oli ostettu naapuritalosta. - -"Hyvä rouvaseni", sanoi hän, "te ette voi arvata, kuinka ikävä minun -vaimoni on". - -"Voi teitä kukkoja", sanoi rouva Punaterä, "kuinka vähän te käsitätte -meitä kana raukkoja ja mitä me kärsimme!" - -"Kunnian-sanallani", sanoi Kukeliku, "te arvostelette minua väärin, -jalo rouva. Ajatelkaatte vaan kana, joka on pahalla tuulella eikä enää -edes pikkuisen hymyile miehellensä, vaan päin vastoin hakkailee sitä, -jolle hän on vannonut uskollisuuden ja kuuliaisuuden valan!" - -"Mikä pölkky te olette! Puhutte kuuliaisuudesta! Voisi luulla teidät -tulleeksi suorastaan Turkinmaalta". - -Ja rouva Punaterä ojensi päätänsä mielitteleväisesti ja oli -juoksevinansa tiehensä. - -Rouva Terävänokka kurkisteli kolkastansa ja huusi ystäväänsä, rouva -Kierotöyhtöä. - -"Katsoppas", sanoi hän, "kuinka Kukeliku mairitellen pyrkii tuon lesken -suosioon; enkö ole aina sanonut häntä nokka viisaaksi?" - -"Niin, ja hänen rouva parkansa saapi yksin olla kotona", sanoi rouva -Kierotöyhtö, "mutta semmoisia ne kaikki ovat". - -"Niin, niin", sanoi rouva Terävänokka, "nyt hän kyllä saapi nähdä, mitä -elämä maksaa; nyt hän saapi käydä toista koulua, kuin astua sipsutella -pää pystyssä ja halveksien katsella köyhiä naapureitansa, jotka ovat -kasvattaneet monta kymmenkuntaa lapsia". - -"Miten tuo raukka toimeen tullee, kun saapi kananpoikia?" ihmetteli -Kierotöyhtö. - -"Niin, miksikä semmoiset hupsut menevät naimiseen?" sanoi rouva -Terävänokka. "Minä olen vakuutettu siitä, ett'ei hän osaa hautoa -ainoatakaan kananpoikaa, ja tuolla nyt Kukeliku astuu kurtiseeraamassa, -'fiini' ja keikkarimainen niinkuin ainakin. Sillä tavoin kukot eivät -tehneet minun nuoruuteni aikana; minun mieheni, sen minä takaan, -ymmärsi, kuinka hautova kana on hoidettava -- vanha Pitkäkannus raukka! -hän kärsi kyllä vähän hakkaamista silloin tällöin. Minun täytyy sanoa, -että meidän uusmuotiset kukot eivät ole niinkuin kukkojen pitäisi -olla". - -Päivät vierivät, aurinko nousi ja laski ja nuori Sakari oli melkein -ainoa ystävä, joka näkyi huolivan pienestä rouva Sulkatöyhtö raukasta -ja jonka seura oli hänelle tarjona. Sakari antoi hänelle joka päivä -vettä ja keskeytti silloin tällöin hänen ykstotisia ajatuksiansa, -varovaisesti nostellen hänen siipiään saadaksensa tietää kuinka munien -kävi. - -Vihdoin kuului pesästä heikonlainen huuto: pii, pii, pii, ja pieni -untuvapää toisensa perästä tuli näkyviin kanan siipien alta ja katseli -ympärillensä kirkkain tuijottavin silmin. Vähitellen tulivat kaikki -munat haudotuiksi ja rouva Sulkatöyhtö nousi ylpeänä ja onnellisena -äitinä ja rupesi kohta niihin rakkaihin toimiin ja tehtäviin, jotka -vaisto oli opettanut hänelle. Hän kaakatteli, raapiskeli ja hoiteli -pienokaisraukkojansa yhtä somasti ja taitavasti kuin seitsemän vuoden -vanha kana olisi tehnyt, ja nosti sen kautta kaikkien läsnäolevien -huomiota. - -Herra Kukeliku tuli vallan ilomielin kotiin, toivotti onnea rouvallensa -ja sanoi, että hän taas oli ihastuttava, ja lisäsi, kun katseli vasta -haudottua kananpoika-parvea: "erittäin kauniita, erittäin suloisia!" -Rouva Sulkatöyhtö rupesi jo tyytymään kohtaloonsa, eikä aikaakaan, niin -jo tulla sipsuttelevat hänen luoksensa rouvat Terävänokka ja -Kierotöyhtö pienelle aamuvisiitille. - -"Antakaa meidän nähdä kananpoikianne". pyysi rouva Terävänokka. - -"Voi herttaiseni", sanoi Kierotöyhtö, "kuinka ne ovat isänsä näköiset!" - -"Mutta Herra varjelkoon, kuinka niiden nokkien on laita?" huudahti -rouva Terävänokka. "Minun armahimpani, nämät kananpojat ovat epäluomia. -Minä surkuttelen teitä kovasti, ystäväni; mutta tämä on kaikki -seurauksena kokemattomuudestanne; olisitte vaan panneet vähän rapakiveä -ruokaanne, kun munitte. Katsokaatte, hyvä Kierotöyhtö, kummoiset nokat -heillä on! Tuo epämuodostuma kasvaa epäilemättä, ne tulevat -hirmuisiksi". - -"Mitä minun pitää tekemän?" sanoi rouva Sulkatöyhtö, kovasti -hämmästyneenä. - -"Sitä ei voi niin tyystin tietää", sanoi rouva Terävänokka, "kun ette -kysyneet neuvoa minulta, ennenkuin te rupesitte munianne hautomaan. -Minä olisin voinut ilmoittaa teille kaikki siihen asiaan kuuluvat -seikat. Ne eivät suinkaan kuole siitä, mutta epäluomia niistä tulee -koko heidän elin-ajaksensa". - -Lörppösiskot menivät pois, jättäen piston pienen kana-äiti raukan -sydämeen, ja hän rupesi nyt itsekin huomaamaan, että hänen -rakkahillansa todellakin oli pienet lusikanmuotoiset nokat, aivan -eriäväiset hänen omasta nokastansa. - -"Ystäväiseni", sanoi hän miehellensä, "meneppäs tohtori Pippurille ja -pyydä, että hän tulee tänne katsomaan lapsiemme nokkia ja sanomaan, -onko apua vielä saatavana". Tohtori Pippuri tuli ja pani kauhean isot -lasisilmät nenällensä ja sanoi: "Hm! niin, onpas tuo vallan harvinainen -seikka -- peräti outo!" - -"Oletteko koskaan nähnyt jotakin semmoista?" kysyivät molemmat -vanhemmat hämmästyneinä. - -"Minä olen joskus lukenut semmoisista. Se on kalkkimainen pidennys -henkitorven sarventapaisesta kudelmasta, joka uhkaa muuttua luuksi", -sanoi tohtori. - -"Oi, hirmuista!" huudahtivat vanhemmat. "Eikö siihen voi mitään?" - -"Kyllä, tahtoisin määrätä, että joka päivä voideltaisiin voiteella, -joka on tehty hyttysten kärsistä ja sammakon pyrstöistä, ja sisään -olisi otettava yksi annos kärpäs-ydintä aamuin illoin. Tarkasti tulee -muistaa yhtä asiaa: he eivät saa milloinkaan kastua jaloiltansa eikä -juoda vettä". - -"Hyvä tohtori kulta, en tiedä, kuinka minun pitää tekemän, sillä he -näyttävät jo erityistä taipumusta loiskuttelemaan vedessä", sanoi äiti. --- "Niin, kivuloinen halu, joka usein ilmaantuu tämmöisissä kohdin, kun -syntyy joku luuntapainen turpeus henkitorven jänteisessä yhtymäkohdassa -suun kanssa, mutta teidän tulee estää sitä; nuorten henki riippuu -siitä". - -Samassa tohtori Pippuri tuijotteli surkutellen noita pieniä -ankanpoikia, jotka salaa pistivät esiin tylsän nokkansa äidin siipien -alta. - -Tästä hetkestä alkaen vietti rouva Sulkatöyhtö raukka sangen surullista -elämää. Hänen pienokaisensa olivat niin terveet ja pulskeat, kuin -suinkin parvi ankanpoikia taisi olla, mutta he eivät millään muotoa -tahtoneet noudattaa tohtorin määräystä voiteen ja kärpäs-ytimen -käyttämisestä, ja käydä lenkuttivat aina vesilammikkoon, kun vaan -suinkin oli tilaisuutta siihen. Heidän nokkansa kasvoivat niinkuin -muutkin heidän ruumiinsa osat, mutta samassa määrässä heikontui -heikontumistaan äidin valta. "Te uuvutatte minua, ihan varmaan te sen -teette", sanoi usein rouva Sulkatöyhtö raukka. "Te menette kadotukseen, -ettekö te kuule?" sanoi herra Kukeliku. - -"Oletkos koskaan kuullut puhuttavan semmoisesta surusta, joka painaa", -sanoi rouva Terävänokka kerran ystävällensä. "Heistä kaikista, -nimittäin hänen lapsistansa, tulee epäluomia, ja heissä on se kauhea -hulluus valloillansa, että he aina loiskuttelevat lätäköissä isoilla -litteillä nokillaan". - -"He ovat oikeita hupsuja, nuo pienet raukat", sanoi rouva Kierotöyhtö; -"heitä ei voi estää veteen astumasta eikä millään tavalla saa heitä -ottamaan sisään rohtoja, senpä tähden heidän tilansa käypi yhä -surkeammaksi". - -"Olen myöskin kuullut, että tuo ilkeä tauti vaivaa heidän jalkojansa, -niin ett'eivät voi oikein käydä, ja heidän varpaittensa välille kuuluu -kasvavan kauhea kalvo. Ajattelepas vaan, mikä suru se on äiti -raukalle". - -"Se on oikein hänelle", sanoi rouva Terävänokka. "Miksi hän ei tullut -minun luokseni keskustelemaan asiasta, ennenkuin hän rupesi munia -hautomaan. Hän oli aina röyhkeä ja luulokas nuorena, mutta kaikissa -tapauksissa on minun nyt häntä sääli". - -Ankanpojat menestyivät kuitenkin erittäin hyvin. Heidän kaulansa -rupesivat kiiltämään ja vivahtamaan kultaan ja viheriään niinkuin -kaunihin silkki, ja vaikka he eivät tahtoneet nauttia tohtorin -määräämiä rohtoja ja vaikka yhtenään loiskuttelivat vedessä, tuli -heistä kuitenkin reippaita ja voimallisia poikia, niinkuin semmoiseen -säätyyn kuuluvien sopii. Kerran meni koko pikku parvi alas rantaan. -Päivä oli kaunis ja virta kiirehti eteenpäin liristen ja väreillen, -samassa kun keveä tuuli humisi virtaan päin kumartuneiden puiden -latvoissa. - -"Tiedättekö jotakin?" sanoi isoin ankanpojista; "vaikka tohtori Pippuri -on varoittanut meitä astumasta veteen, en voi kumminkaan olla siihen -halajamatta. Minä en usko, että se olisi minulle pahaa -- koetanpa -kumminkin". - -Hän pulpahti veteen ja hänen perässänsä kaikki muut ankanpojat. Ne -levittivät suuret, ruskeat jalkansa, niinkuin olisivat käyneet -uimakoulua koko ikänsä, ja kiitivät eteenpäin ruokojen ja -ulpukkalehtien, kukkivan kaisliston ja punaisten azaleain lävitse, -onnellisimpina ankanpoikina, jotka ikinä ovat eläneet maailmassa. Pian -ne olivat kokonaan näkyvistä kadonneet. - -"Voi hyvä rouva Sulkatöyhtö! nyt ne ovat kadonneet teiltä iäksi -päiviksi", sanoi rouva Terävänokka; "kaikki teidän pienokaisenne ovat -uponneet. Tiesin kyllä niin käyvän. Tuo vanha soiton-opettaja, -tirehtööri Sammakko, joka asuu tuolla virran polvessa, näki heidän -kaikkien tänä aamuna varomattomasti syöksyvän veteen. Niin käy, kun ei -ymmärrä kasvattaa lapsiansa". - -Rouva Sulkatöyhtö päästi kimakan huudon, pyörtyi ja vietiin -tainnuksissa kotiin. Sana lähetettiin herra Kukeliku'lle, joka -par'aikaa seisoi ihastelemassa pensastossa olevaa rouva Punaterää. - -"Tärkeitä asioita on tapahtunut teidän perheessänne" sanoi rouva -Kierotöyhtö, kun hän saapui kotipihalle, "teidän täytyy pysyä kotonanne -ja auttaa vaimoanne. Lähettäkäätte kohta noutamaan tohtori Pippuria!" - -Koska kohtaus oli tärkeätä laatua, kutsutti herra Pippuri -apulaiseksensa nuoren vilkkaan tohtorin, nimeltä Kaksikannus, joka heti -saapuikin paikalle komeassa, kultaan ja ruskeaan vivahtavassa puvussa -ja kiiltävillä pyrstösulilla. Hän oli erinomainen mies, hiljakkoin -tullut Parisista ja pää täynnä tieteen uusimpia edistyksiä ja -parannuksia. - -Kun hän oli kuullut kertomuksen asiasta alusta loppuun, polki hän -jalkaansa, ojensi itsensä taaksepäin ja naurahti niin kovasti, että -kaikki kukot naapuristossa rupesivat laulamaan. Rouva Sulkatöyhtö -tointui pyörryksistänsä ja herra Kukeliku suuttui silmittömästi. "Mitä -te, herra, tarkoitatte semmoisella käytöksellä suruhuoneessa?" - -"Hyvä herra! suokaatte anteeksi, mutta tässä ei ole mitään surun -syytä", sanoi vieras tohtori. "Suokaatte minun toivottaa onnea teille", -sanoi hän, kääntyen rouva Sulkatöyhdön puoleen, "ei ole mitään -onnettomuutta tapahtunut". - -"Asia on ainoastaan se, että te olette koko ajan erehtyneet. Teidän -naapurirouvanne ja oppinut ystäväni tässä ovat myöskin erehtyneet, kun -ovat uskoneet teidän lapsenne kananpojiksi; ne ovat ankanpoikia, hyvä -rouva, oikeita, täydellisiä ankkoja, siitä olen aivan varma". Samassa -kuului kaakottamista vähän matkan päästä ja koko ankkaparvi tulla -lenkutti kotia päin. - -Heidän höyhenpukunsa vivahti viheriään ja kultaan ja itse ne olivat -parhaimmalla tuulella. - -"Mikä hauska päivä meillä on ollut!" huusivat kaikki yht'aikaa. "Me -tiedämme nyt, kuinka meidän tulee elättää itseämme, ja teidän, rakkaat -vanhempamme, ei enää tarvitse pitää huolta meistä". - -"Hyvä rouva", sanoi tohtori kumartaen, ja silmään pistävä oli silloin -todellakin hänen pyrstösulkiensa erinomainen loisto; "suokaatte minun -toivottaa onnea teille siitä muhkeasta perheestä, joka teidän -toimestanne nyt kaunistaapi maailmaa. En ole ikinä nähnyt kauniimpia -ankkoja kuin juuri nämät". - -"Anna minulle jalkaasi, ystäväni", sanoi hän vanhimmalle ankanpojalle; -"ankat kartanossamme pidetään etevimpinä koko siipikarjasta". - -Koko asia päättyi suureksi kunniaksi rouva Sulkatöyhdölle, ja kun ankat -sitten uiskentelivat ylös ja alas jokea myöden ihastelevien kanojen -läsnä-ollessa, katseli heitä myös herra Pippuri ja sanoi: - -"Minä hoidin heitä, kun olivat pienet". Herra ja rouva Kukeliku -kuiskuttelivat: "Meidän kasvatustapamme se on, joka on tehnyt heistä, -mitä he nyt ovat". - - - - -Tyhmä Jens Kristian. - - -On eräs satama kaukana lännessä Norjanmaalla. Se ei suinkaan ole mikään -tunnettu paikka, sillä luonto ei houkuttele sinne matkustajaa, eikä -siellä löydy maanteitä, paitsi vuonon leveä ura, joka viepi kalaveneet -ulos merenselälle. Lapsuuteni aikana kävin usein siellä, se oli minulle -suvimatka kesä-luvalla, josta iloitsin joka vuosi kauvan edeltäkäsin. -Köyhä ilo! Rannasta vähän matkaa korkealla, paljaalla mäellä, jossa -ikuinen tuuli humisi, seisoi valkoinen huone, jossa maakauppias asui; -lähisyydessä kasvoi pari surkastunutta harvalehtistä puuta, laiha nurmi -ympäröi huonetta ja vähän ylempänä kävivät muutamat laihat lampaat -laitumella. Etäämpänä oli maa paljasta kalliota vaan, jolla oli -omituinen nimi "ulkohaka"; se oli turhaa kerskaamista vaan, siellä ei -ollut enemmän ruohoa kuin kädenselässäni. Mimmoista siellä lienee -ollutkaan talvella? Kun mäki oli lumella peitetty ja meri oli jäässä -- -silloin siellä epäilemättä olisi ollut kammottavaa olla. Ja kuitenkin -oli siellä jotakin, jota ikävöitsin, kun kevät rupesi koittamaan -kaupungin ja kouluhuoneen ympäri, sillä keskellä tätä alastomuutta ja -yksinäisyyttä kallioiden ja luotojen, laineiden ja taivaan välillä eli -ihmishenki, joka ansaitsi rakkautta. - -Tämä olento oli "tyhmä Jens Kristian", niin häntä oli esitetty -oppineelle koulupojalle kaupungista, muistutuksella olla rupeamatta -hänen seuraansa, sillä Jens Kristian oli muka tyhmä ja laiska poika. Ei -hän pahaa tehnyt, vaan hän ei tehnyt hyvääkään ja siinäpä vika olikin. -Mutta tämä muistutus se ehkä kuitenkin oli, joka veti minun hänen -puoleensa. - -Tyhmä Jens Kristian oli noin kaksi vuotta vanhempi ja minua paljon -pitempi sekä voimakkaampi, vaan ei kumminkaan voinut ylläpitää -väkevämmän valtaa nuoremman ja heikomman ylitse; hänellä ei ollut -rohkeutta siihen eikä luullakseni haluakaan. Kun ensi kerran olimme -yhdessä, ei hän paljon mitään puhunut. Olimmepa ongella. Yhdessä olimme -soutaneet vanhaa ruuhta. Meri oli kirkas kuin peili, vene kiikkui -hiljaisilla lainehilla ja kaukana ulapalla oli laiva purjeet höllällään -ja kuvasti kauneuttansa meren pintaan. Kalalokki lensi kaakattaen veden -yli ja kala räpsähteli: minä vedin ylös toisen toisensa perästä. Tyhmä -Jens ei saanut mitään eikä se ollut kummakaan, sillä hän vaan katsoa -tuijotteli merelle päin katsannolla semmoisella, kuin olisi hän -tahtonut niellä siniset taivaat, kirkkaat laineet ja laivat kaikkineen -päivineen. Minä tarkastelin sill'aikaa hänen kasvojansa: ne eivät -olleet tyhmät, sen kohta näin, mutta niiden yli lepäsi joku huoli; -pitkä tukka peitti osaksi hänen vilkkaita silmiään, jotka kuitenkin -kadottivat voimansa kahden veltosti alaspäin rippuvan silmäluomen -kautta. Nämät antoivat hänen kasvoillensa jotakin uneksivaa, raskasta -eikä juuri tuo leveä suu ja nuo isot korvat koroittaneet hänen -kauneuttansa. - -Mutta omituista elämää oli niissä silmissä, jotka nyt olivat kiintyneet -mereen ja laivaan; suun ympärillä oli eriskummainen mytistys, joka -kuitenkin vaan ani harvoin tuli näkyviin, mutta joka oli erittäin -henkistä; sitä en kumminkaan tuolla kertaa nähnyt. - -Kun häntä katselin, juohtui mieleeni, että hän nukkui; mainitsinpa -hänen nimensä ja samalla hän säpsähti niinkuin unesta herääjä. - -"Nukuitkos?" kysyin minä. - -"En", vastasi hän hymysuin. - -"Mitäs sitten teit?" - -"Minä katselin laineita, niissä on niin omituinen kirkkaus". - -"Mutta sinä unhoitat siimasi; sinulla varmaan ei ole syöttiä, katso -perään!" - -Hänen piti vetämän ylös siimansa: se istui kiini pohjassa kuin ankkuri -ja oli poikki leikattava. - -"Nyt saan selkään, kun tulen kotia", sanoi Jens Kristian. Minä, muka -oppinut koulupoika tiesin neuvon. Tahdoin opettaa häntä puolustelemaan -itseänsä; sopisihan sanoa, että oli käynyt niin taikka niin. "Ei en voi -valehdella". - -Ja kotiin hän tuli ja selkään hän sai, mutta valehdella hän ei voinut. -He kutsuivat häntä tyhmäksi siitä syystä, ett'ei hän siimaansa -valvonut. Seuraavana päivänä, viimeisenä jonka siellä olin, menin vielä -kerran vanhan Marin tupaan tapaamaan Jens Kristiania. - -Vanha Mari oli omituinen ihminen. Rakkaudesta ja säälistä oli hän -luoksensa ottanut tyhmän Jens Kristianin, kun hän, lapsi rukka, orvoksi -mailmaan jäi, mutta hänellä oli oma kasvatustapansa. Kun muut sanoivat -Jens Kristianin tyhmäksi, koetti hän piiskata tyhmyyden hänestä; -seuraus oli se, että Jens Kristianilla oli vaikeat päivät kotona eikä -hän juuri vanhasta Marista pitänyt. - -Mari seisoi ovella, kun tulin ja kysyin hiljaista leikkikumppaniani. -"Ei, Jens Kristian on ulkona lampaita kaitsemassa", sanoi hän; "Jumal' -armahtakoon meitä, -- siellä ei ole mitään syömistä; mutta paimentaa -niitä täytyy, muutoin ne menevät mereen. Mutta Jumal' auttakoon meidän -paimentamme; hän kai istuu torkkumassa, se tyhmä poika, ja päästää -lampaat mereen, jos vaan itse tahtovat. Niin, tyhmä se poika on! -Äitinne on onnellinen hän, jolla on semmoinen poika, joka voi lukea -vaikka papiksi ja tulla oppineeksi mieheksi. Niinpä, niin, toista se on -kuin minun kasvattini: hän istuu enimmiten vaan omissa ajatuksissaan". - -"Mutta mistä syystä te ette anna hänelle oikeata työtä?" kysyin minä, -oppinut yksitoista-vuotias, joka luvin papiksi. - -"Mitä? hänellekö työtä? Voi kuitenkin, hän on kylläksi työtä -hävittänyt. Hänen piti viime talvena veistelemän puuronhierimiä ja ne -hän kaikki leikkasi rikki; hänen piti kutoman sukkia, eikä hän pystynyt -sitä oppimaan; hänen piti sepän oppiin, mutta silloin oli hän -hakkaamaisillansa sormet poikki! Nyt hän vaan kuljeskelee ympäri ja -kelpaa tuskin vuohien kaitsijaksi". - -Tämän valitusvirren jälkeen menin ulos, huusin ja kutsuin -- turhaan --- en saanut mitään vastausta. Vihdoin viimein näin hänen kallion -huipulla; näytti siltä, kuin hän ei olisi nähnyt eikä kuullut, makasi -vaan ojennettuna litteän kiven yli. Viimein hän kuuli minun ääneni; -mutta luodessaan silmänsä ympäriinsä, päästi hän kimakkaan huudon: yksi -lammas oli poissa; hän juoksi kivet ja kannot halki, mutta lammasta ei -löytynyt, se oli mennyt kallion yli ja uponnut mereen, joka loiski -vuorenseinää vastaan. Vanha Mari oli oikeassa; hän ei kelvannut -paimeneksikaan. Nyt vasta melua syntyi; hän ei uskaltanut mennä kotiin; -Mari löisi häneltä käsivarret ja sääret poikki; vihdoin jäi hän hiljaa -seisomaan, tuijotellen eteensä hymyllä, joka näytti typerältä; se oli -enemmän, se oli hengetön. Tällä hetkellä hän näytti hupsun kaltaiselta. -Minä annoin hänen seurata minua kotiin setäni luokse, joka rupesi minun -pyynnöstäni välimieheksi vanhalle Marille. Sill'aikaa kuin tämä meni -Marin tupaan, kärsi tyhmä Jens Kristian paljon pilkkaa maakauppiaan -puodissa kävijöiltä. - -"Siellä se on, joka viime vuonna oli sepän opissa, mutta poltti -sormiansa niin, että Marin täytyi ottaa hänet sieltä pois", sanoi eräs -kauppamies, jonka matka usein oli sinneppäin. - -"Hän se oli, jonka piti hakkaaman puita ja tuoman vettä vanhalle -muorille ja joka hakkasi ämpärin kappaleiksi ja pudotti kirveen -järveen", sanoi toinen. - -Silloin syntyi ilo suuri, ja Jens Kristian itki ja puri hyppysiänsä. -Vihdoin setä tuli takaisin. Tyhmän Jens Kristianin tuli mennä kotiin ja -saada selkään. Kovasti murtuneena ivasta ja pelosta meni poika rukka -tiehensä. - -Seuraavana aamuna, juuri ennen kuin minun piti lähtemän, etsin häntä -laitumilta, sanoakseni hänelle hyvästi; hän istui samalla kivellä kuin -päivää ennen, vartalo kumarruksissa, ja hyräeli jotakin nuottia; -kumartaessani hänen olkansa ylitse, astuin ehdottomasti takaperin. -Oliko tämä sama, jonka eilen näin? Kirkas tuli loisti hänen -silmistänsä, tuo suunmytistys tuli kauniisti ja voimakkaasti esiin, -mutta hän ei nähnyt mitään; hän vaan tuijotteli kiveen, jonka yli hänen -kätensä meni edes takaisin. - -"Mitäs siellä teet?" Hän säpsähti kuin paha omatunto. Koko kallio, -jonka päällä hän makasi, oli täynnä kuvia: siinä muorin tupa ja siinä -maakauppiaan talo -- kaikki mitä oli nähtävänä kiveltä, jolla hän -istui. Se oli selvästi ja törkeästi piirretty, mutta suunnitelma oli -ehkä kuitenkin aivan nerokkaasti luotu. - -Samaan tapaan istui Giotto piirustamassa isänsä lampaita, kun Cimabue -tuli ja näki hänen; mutta tänne ei tullut mikään Cimabue. Ja ehk'ei hän -ollutkaan mikään Giotto. Mutta taideniekka hän oli ja suurilla -luonnonlahjoilla varustettu päälle päätteeksi. Mutta kuka siitä huoli? -He näkivät, ett'ei hän voinut lampaita paimentaa, eikä ymmärtänyt -takoa ja he kutsuivat hänen tyhmäksi Jens Kristianiksi ja oikeassa he -olivatkin, sillä hän ei kelvannut siihen, mihin hän oli pantu. Hän -katseli rukoilevin silmin minun puoleeni. "Ei pidä sitä sanoman -kenellekään!" seisoi niissä aivan selvästi. Mutta mykkänä, niinkuin -ennenkin, nosti hän kätensä ja osoitti suurta piiriä ympärillänsä: -kaikki kalliot olivat peitetyt hänen piirustuksillansa. Tämä oli se -sali, jota hän oli koristellut fresko'illansa, "tämä on minun -maailmani", sanoi taas hänen tumma silmänsä: "tässä minä elän", -Uteliaasti katselin ympärilleni, tässä oli mitä vaihtelevimpia -kuvauksia siitä melkein tyhjästä elämästä, jota hän oli viettänyt, -- -autiosta kalliomaailmasta meren rannalla. Sitten tuli, mitä hän oli -lukenut: kuvauksia biblian historiasta, saduista, kyllä ihmeen -karheita, mutta täynnä mielenkuvitusta ja vapautta. Minä kysyin -häneltä, mistä hän oli ajatuksen saanut siihen. Vanhasta kuvaraamatusta -ja maailmasta hänen ympärillään oli hän ottanut aiheensa; ja nyt tuli -selville, että hän oli leikannut hierimet rikki siitä syystä, että hän -oli tahtonut koristella niitä kuvilla, mutta ett'ei hän milloinkaan -tyytynyt niihin ja sillä muodoin oli leikannut ne rikki toisen toisensa -perästä. Selkään oli hän saanut, mutta hän ei voinut, tilaisuutta -saatuansa, olla uudestaan koettamatta. Ja kun hän asian tunnusti, -naurettiin hänelle, ja siitä ajasta saakka ei hän koskaan uskaltanut -puhua tyhmästä taipumuksestaan. - -Sillä tavoin oli hänestä tullut tuo tyhmä Jens Kristian, joka ei -kelvannut mihinkään; työtä hänen täytyi tehdä leivän edestä, ja työtä -hän halusikin, mutta peräti toisella tavalla kuin muut tahtoivat. - -Seuraavana kesänä tulin takaisin, silloin Jens oli pari tuumaa entistä -pitempi; talvella oli hän hankkinut itselleen jonkunlaisen -kunnioituksen siitä, että hän papille oli maalannut punaisen seinän; -mutta siihen oli mennyt häneltä paljon aikaa, sillä hän oli ensin koko -sydämmensä pohjasta maalannut kuvia siihen, mutta sai sitten maalata -kaikki uudestaan, sillä eihän käynyt laatuun pappilan seinässä nähdä -lampaita, lehmiä ja muorin tupaa, mutta eräs kuva sisäänkäytävän -yläpuolella sai kuitenkin kunnian jäädä pois pyyhkimättä; se kuvaili -Simsonia, joka löi Filistealaiset aasin leukaluulla. Tämän suven piti -kuitenkin tulla ratkaisevaksi Jens Kristianille, jota yhä vaan -pidettiin hyvin tyhmänä. Tämä kesä oli herättävä hänen itsetuntonsa. -Cimabue tuli ja Giotto oli valmis astumaan ulos mailmaan. - -Olipa eräänä päivänä kauhea ilma, meri lainehti mustana ja valkoisena -ja myrsky ratsasti aaltopäillä; meillä lapsilla ei ollut lupa mennä -ulos. Mutta luotsit olivat täydessä työssä, sillä mereltä kuului -hätälaukauksia toinen toisensa perästä ja moni merimies vaipui -varmaankin sinä päivänä kuoleman uneen veden kylmässä kuohussa. - -Eräs norjalainen priki, joka tuli Hamburgista, oli kauvan ulapalla, -uskaltamatta uhkaavien karien väliin; hätälippu liehui alinomaa, -- ah, -jospa olisi tietty, mikä kallis lasti oli laivassa! Vihdoin viimein -illempana saapui kaksi rohkeata luotsia laivaan ja veivät sen -onnellisesti saaristoon. Myrsky oli silloin vähän asettunut ja me -olimme taas ulkona ja seisoimme rannalla. Jens Kristian, joka tänä -vuonna oli vielä hiljempana ja totisempana kuin viime vuonna, ja joka -nyt sai enemmän selkään kuin ennen, siitä syystä, että hän, vaikka jo -työ-ijässä, ei vieläkään voinut kodon askareita toimittaa, seisoi -vieressäni ja piti kätensä ristissä olkapäälläni. Uhkea, priki, pahasti -revitty myrskyssä, oli laskenut ankkurinsa, ja muutamat laivaväestä -ynnä luotsit soutivat nyt maalle päin luotsiveneessä, jonka kokassa -istui eräs vanhempi mies miellyttävällä ulkonäöllä. Valkeat hiukset -riippuivat arvokkaasti hänen päänsä ympäri, terävät silmänsä -vilkuttivat ja vähän ylöspäin viittaava nenä antoi koko hänen -kasvoillensa vilkkaan muodon. Väki astui veneestä ja auttoi sitten -kunnioituksella vanhusta maalle. Hän astui reippaasti rannalle ja meni, -yksi luotseista seurassansa, pappilaan, joka oli ruotsin virstan -päässä. Kansa kumarsi syvästi, kun hän meni ohitse. - -"Kuka se oli?" kysyi yksi meikäläisistä, kun muutamat merimiehet, jotka -kantoivat hänen kapineitansa, jäivät meidän luoksemme. - -"Onko se pappi?" - -"Ei, se on eräs maalari!" vastasi merimies. - -"Eikö muuta?" sanoi talonpoika. - -"Sanotkos _eikö muuta_, sinä? Jos hän seisoisi kuninkaan edessä, niin -kuningas antaisi kättä hänelle ja kumartaisi hänen eteensä". - -"Mitäs sanot?" - -"Hän oli köyhä poika Eivindvikistä, niinkuin joku teistä; nyt hän on -kuuluisa monessa maassa; nyt hän asuu Saksanmaalla ja on professori. -Kussa hän on kulkenut, siellä on juhlia pidetty, ja nyt hän menee -Bergen'iin". Tämä soi kummalliselta talonpoikien korvissa. - -"No; mikä onkaan sitten eroitus hänen ja meidän maamaalarein välillä?" - -Silloin hymyili oppinut merimies ja avasi maalarin luonnoskirjan, jota -hän kantoi. Siinä oli maisemia koskineen, siltoineen ja metsineen; -siinä oli muutamilla piirteillä esitetty monenlaisia kohtauksia; -- ne -olivat taideteoksia! Talonpojat katselivat katselemistaan, mutta he -eivät oikein ymmärtäneet noita hienoja piirteitä. Mutta yksi, joka sekä -näki että ymmärsi, oli Jens Kristian. Hänen kätensä vapisi -olkapäälläni, hänen silmänsä loistivat, hänen ruumiinsa vavahteli -suonenvedon tapaisesti; hän katseli, niinkuin olisi hän tahtonut katsoa -silmät päästänsä; hän ei sanonut mitään, hän katseli vaan: joka kerta -kun merimies käänsi lehden, hengitti hän, mutta hän oli ja jäi vaiti. -Muut kummastellen katselivat häntä enemmän kuin kuvia, ja kummallisempi -niitä hän todellakin oli. Hänen uneliaat silmänsä säkenöitsivät. Pilvi -hajosi hänen otsaltansa, hänen suunsa ympäri asettui omituinen, -voimallinen vavahdus, ja kun merimies pani kirjan kiini mennäksensä ja -talonpojat seurasivat heitä, jäi hän liikkumatta seisomaan. - -"Jos kuningas seisoisi hänen edessänsä, niin hän kumartaisi häntä", -sanoi hän hyvin matalalla äänellä. "Ja minä, joka luulin sen -synniksi.". - -"Synniksikö?" sanoin minä. - -"Niin, etkös tiedä, mitä on kirjoitettu? Älä tee itsellesi kuvaa äläkä -jonkun muotoa, ei niitten, jotka ylhäällä taivaassa ovat, eikä niitten, -jotka alhaalla maan päällä ovat, eikä niitten, jotka maan alla ovat. -- -Niin seisoo raamatun ensimäisessä käskyssä". - -"Sen sinä olet väärin käsittänyt, siinä puhutaan epäjumalien kuvista". - -"Ja minä, joka pelkäsin niin". - -"Keppihän se taisi olla, jota pelkäsit?" - -"Keppiäkö? Oi, vaikka olisivat lyöneet minun vaivaiseksi; ei, minä -pelkäsin Jumalan käskyä; siinä seisoi, että se oli synti. Siitä syystä -minä pyyhin pois kaikki, mitä taisin, sentähden minä istuin -piirtelemässä kaukana, missä minun mielestäni Jumala tuskin taisi nähdä -sitä -- oi, minkä raskaan kuorman sinä olet hartioiltani nostanut!" - -"Ja mitäs nyt aiot tehdä?" - -"Voi, jospa vaan saisin piirustaa ja maalata kaikkia, mitä näen -ympärilläni!" - -"Puhuttele professoria siitä". - -"Oletkos hullu?" - -Minäkin huomasin sen hulluksi, mutta Kristian oli muuttunut. Hänen -käytöksensä ei ollut enää sama. Hän seisoi rohkeana, jalona edessäni ja -katseli syvin silmin heijastavaista iltataivasta. - -Hän meni kotia. Muori seisoi ovella. "Vai tuletkos nyt, sinä kelvoton -luontokappale?" Tämmöisellä iltasiunauksella hän vastaan-otettiin, ja -sitä seurasi aika korvapuusti. Hän oli nyt niin kauvan kiusannut -"tyhmää" Jens Kristiania, että tältä vihdoin loppui kärsivällisyytensä, -ja kun eukko taas kohotti kätensä, antaaksensa isolle pojalle vielä -toisenkin korvapuustin ja odotti, että hän tapansa mukaan pitäisi kädet -korviensa edessä, hämmästyi hän kovasti, kun Jens otti kiinni hänen -kädestänsä ja sanoi: "Älkää, muori, minä olen liian iso saadakseni -selkään ja te liian vanha ja heikko lyömään!" - -Ja vanha Mari, joka todellakin oli viime vuotena heikontunut, huomasi -nyt ensi kerran olevansa vanha ja riutunut vaimo; mutta tunto siitä -valloitti hänen niin kovasti, että hän hyrähti itkuun, pitäen -esiliinansa silmien edessä. - -Jens Kristian ei liikkunut. "Niin, niin, muori", sanoi hän, "en ole -koskaan kuullut teiltä muuta kuin kovia sanoja vaan, siitä asti kun -rupesin kasvamaan. Ruokaa olen saanut niinkuin selkäänkin; te olette -tehneet lapsuuteni pimeäksi". Katkerat nuo sanat olivat, vaan ei kukaan -katsonut hänen sydämmeensä. - -Oi, hänen sydämmessänsä oli tänä hetkenä nuoruuden, rohkeuden ja ilon -maailma koittanut; tätä ei vanha Mari voinut käsittää, vaikka Jens -olisi tahtonutkin antaa hänelle osan siitä. - -Marille hän oli vaan tuo tyhmä poika. - -"Tyhmä olet aina ollut", sanoi hän, pidättäen vihaansa, "mutta paha -olet vasta tänäpäivänä!" - -Niin päättyi siis tämä ilta. Mutta piti nähtämän vielä suurempia -ihmeitä. Tapahtui näet, että seuraavana aamuna tultiin pappilasta Jens -Kristiania hakemaan, vieras professori tahtoi häntä puhutella. Suuri -melu nousi koko satamapaikassa: mitä tuo vieras, kuuluisa mies tahtonee -tuolta tyhmältä pojalta? Jos hän kuitenkin olisi lähettänyt sanan -rikkaalle kauppamiehelle Boss'iin, tehdäksensä kauppaa hänen kanssansa, -taikka maakauppiaalle, taikka voudille Hakkestad'issa, mutta lähettää -tuota tyhmää poikaa noutamaan! Ehkä hän tahtoo nuhdella häntä, -ennenkuin hän rupeaa lukemaan papin edessä. Siitä hetkestä asti, kun -Jens Kristian lähti pappilaan kiiltävässä hatussa ja uudessa röijyssä, -varrottiin ja ihmeteltiin, siksi kuin hänen piti tuleman takaisin, -mutta hän ei tullutkaan. Sitä vastoin tuli sana vanhalle Marille, joka -nyt täydessä juhlapuvussa lähti pappilaan. - -Kun hän astui sisään, istui pappi perheinensä, vierainensa pöydässä, ja -professorin vieressä -- uskoisiko hän silmiänsä? -- istui hänen oma -kasvattinsa Jens Kristian! Ja kuinka kaunis hän oli; se mahtoi tulla -siitä, että hänellä oli uudet vaatteet. Mutta se ei ollut syynä; -se tuli siitä, että hänen poikansa oli tänä päivänä muuttunut -nuorukaiseksi. Vapaasti valuivat hiukset hänen hartioillensa; otsa oli -suruton, silmä oli kirkas, suu oli raitis ja koko hänen olennossansa -ilmaantui omituinen vapaus. Hänen tulevaisuutensa kohtalo oli määrätty; -professori oli nähnyt sen ovimaalauksen, jonka hän oli tehnyt; hän oli -sanonut: "Käydessäni maalarioppia ja maalatessani ovikuvauksia olen -tullut siksi, mitä minä olen, sen jälkeen kuin ensin makasin isäni -kalaveneessä piirustamassa liidulla; huonosti tuntisin velvollisuuteni, -jos en pitäisi huolta kätketystä nerosta, kun sen löydän tieltäni. -Pojalla on taipumusta; lähettäkäätte hän tänne". Ja hän oli antanut -Jens Kristianille lyijykynän ja nyt tahtoi tämä suuri professori ottaa -hänen mukaansa vieraalle maalle Dresden'iin, jossa hän asui, ja tehdä -hänestä yhtä kuuluisan miehen, kuin hän itse oli. Poika oli -hurmaantunut ilosta ja tulevaisuuden unelmista -- iloisempi ei ole -taideniekka koskaan ollut, kuin köyhä talonpoikaisrenki oli tällä -hetkellä; hän ei vielä ollut kadottanut mitään, vaan oli valmis kaikki -voittamaan. Nyt oli Marilta kysyttävä; hän tuli. Kuultuansa asian, -vaaleni hän. Hän jäi kalpeana ja jäykkänä tuolille istumaan ja pyysi -saada puhutella poikaansa. Muut menivät ulos. - -"Minä löin sinua eilen illalla, sentähden tahdot mennä pois luotani", -kuultiin hänen sanovan. Hetki kului, -- ei mitään kuulunut tuvasta. -Jens Kristian ei ole kenellenkään kertonut, mitä sinä hetkenä tapahtui. - -Mutta illempana lähti professori ja Jens Kristian hänen kanssansa. Mari -palasi autioon ja tyhjään mökkiinsä. - -Mitä Jens Kristianista sitten tuli? Hänestä tuli kuuluisa maalaaja, -joka teoksillansa rikastutti kalliin isänmaansa, jylhäluontoisen Norjan -taidekokoelmia. Mutta unhoittiko hän Marin? Eipä niin. - -Jens Kristian lähetti joka vuosi "vanhalle muorillensa" soman -rahasumman, ja palattuansa ulkomailta oli hän edespäinkin Marin -vanhuuden päivien turva, ilo ja kunnia. - - - - -Neiti Heinäsirkka ja rouva Sirkka. - -(Kertonut Mrs Harriet Beecher Stowe.) - - -Neiti Heinäsirkka istui kukkivassa ruusupensaassa puettuna hienoimpaan, -viheriään hopeatäplikkääsen leninkiin, ja varustettuna läpikuultavilla -pitsi-siivillä Luonnon parhaasta tehtaasta. Hän oli niin iloinen -kuin suinkin mahdollista, sillä hänen kohtelias serkkunsa, -eversti Heinäsirkka oli vast'ikään tullut hänen luoksensa -aamupäivän-visiitille. - -Aamu oli kaunis, oli suviaamu semmoinen, jota hyönteiset yhtä paljon -kun ihmisetkin suosittelevat. Neiti Heinäsirkan mielestä oli tämä aamu -niinkuin vasta varten luotu hänen huviksensa. Yöllä oli satanut vettä, -joka oli pitänyt lehdet hereillä ja liikkeellä aamuun asti, jolloin -tuuli oli poistanut pilvet ja jäljellä oli vaan sekä lehdissä että -maassa nuo tuhannet pienet, kirkkaat kasteenpisarat, jotka olivat -niinkuin peilejä, joiden välkkyvässä pinnassa neiti Heinäsirkka taisi -ihastella itseänsä. - -Hän pitikin itseänsä hyvin suloisena, ja kun tuo kohtelias eversti -sanoi muutamat sanat hänen ihastuttavasta kauneudestansa, ojensi hän -vaan vähäisen päätänsä, ajatellen sydämessänsä, että semmoinen -kohteliaisuus oli aivan paikallansa. - -"Tahdon ilmoittaa sinulle, eversti kulta, että aion pitää suuret pidot --- sinun täytyy auttaa minua kutsumusluettelon laittamisessa". - -"Hyvin kernaasti, sinun kauttasi olen onnellisin heinäsirkka -maailmassa". - -"Katsokaamme, ketä kutsumme", sanoi neiti Heinäsirkka, keinuen -kukkaslehdellä. "Kiiltomadot, se on selvä, niitä rakastetaan joka -paikassa, ne ovat niin loistavat... vähän huikentelevaiset, se on tosi, -mutta suuressa arvossa". - -"Niin, kiiltomadot kutsutaan", sanoi eversti. - -"Hyvä, ja Perhoset ja Koimadot; mutta harmittava on, että Koit ovat -niin ijankaikkisesti lukuisaa sukua, ja kun kutsuu sellaista perhekästä -väkeä, niin voipi olla varma siitä, että ne kaikki tulevat. Kuitenkin, -jos kerran kutsuu Perhoset, niin ei voi olla Koitakaan kutsumatta". - -"Vanha rouva Koi sairastaa vatsakuumetta", sanoi eversti, "se pidättää -ainakin kaksi taikka kolme hänen tyttäristänsä kotona". - -"Mitä eukolle nyt on tullut?" sanoi neiti Heinäsirkka; "enhän ole ikinä -kuullut hänen ennen olleen kipeän". - -"Hän on epäilemättä syönyt liian paljon, Huhu kertoo, että hän ja hänen -sukunsa ovat syöneet kokonaisen kärpännahkaisen turkin viime kuussa, -eikä se tietysti hyvää vaikuttanut". - -"En ymmärrä, kuinka Koit voivat olla niin ahneita, kuin ovat", sanoi -neiti Heinäsirkka jonkummoisella ylenkatseella, "Minä en voisi koskaan -syödä vanhoja turkiksia, niinkuin ne tekevät". - -"Se huomataan kyllä koko sinun hienosta olennostasi", sanoi eversti; -"sen näkee selvästi, ett'ei mitään niin sivistymätöntä ja aineellista -ole milloinkaan ollut sinun aistisi mukaista!" - -"Äiti sanoo myöskin", arveli neiti Heinäsirkka, "ett'ei hän ymmärrä, -mistä minä oikein elän. Puoli kasteenpisaraa ja pieni palanen -ruusunlehteä riittävät minulle koko päiväksi, sen minä vakuutan; mutta --- me unohdammekin kutsumusluettelomme. Niin, Kiiltomadot, Perhoset ja --- ja Koit. Täytynee kai kutsua Mehiläisiäkin, luulen minä?" - -"Mehiläiset ovat kunnioitettavaa sukua", sanoi eversti. - -"Mutta ne ovat kovasti surisevaisia", tuumasi neiti Heinäsirkka; "ne -eivät milloinkaan puhu muusta kuin hunajasta ja säästäväisyydestä, -mutta se on säätyluokka sellainen, jota ei käy unhottaminen". - -"Niin kyllä, ja sitten tulee Kimalaisten vuoro", lisäsi eversti. - -"Minä sen kuin juuri muistelin heitä; niin, ne tietysti myös, onhan -kenraali Surina päivän etevimpiä miehiä". - -"Niin ja näin, mutta hän on kauhean iso ja kömpelö", arveli eversti, -joka ei ollenkaan pitänyt siitä, että Surinaa kiitettiin; "eikö niin -sinunkin mielestäsi?" - -"En juuri tiedä sanoa", vastasi neiti Heinäsirkka, "hän on todellakin -vähän isonläntäinen, mutta erittäin miellyttävä tavoiltansa. Hänessä on -jotakin sotaisaa ja uljasta". - -"Jos kutsut Kimalaiset, niin täytyy sinun kutsua Paarmatkin", tuumasi -eversti. - -"Hyi, Paarmat, nuo ilkiöt! en voi niitä kärsiä". - -"Kaikessa tapauksessa, ystäväni, ei sovi loukata heitä". - -"Ei, ei se käy laatuun. Löytyy kokonaista viisi neiti Paarmaa, kaikki; -hirmuisen vanhoja lörpösiskoja. Ja tietysti tulevat he kaikki ja -tekevät silloin ilkeitä muistutuksiansa. -- Kirjoita heidät kuitenkin -luetteloon!" - -"Entäs Hyttyset sitten? Kuinka niiden teemme?" - -"Voi, noita kauheita Hyttysiä! ne kuuluvat oikeastaan huonompaan -kansaan, emmekö voisi jättää heitä pois?" - -"Jos saan olla aivan suora, serkkuseni, niin panen vastalauseeni. -Meillä on esim. nuori Hyttynen, joka suoritti kandidaattitutkinnon -viime vuonna ja on sen jälkeen antaunut kirjallisuuden alalle; hän on -erään etevimmän sanomalehtemme aputoimittajana, ja terävin kynä siinä -on juuri hänen. Ei voi olla häntä kutsumatta". - -"Jos siis hänet vaikka kutsuisikin, mutta tarvitseeko meidän kutsua -hänen vanhat tätinsä, kaikki hänen kuusi sisartansa ja koko hänen ikävä -sukunsa?" - -"Onhan se ikävä", sanoi eversti, "mutta meidän täytyy maksaa veromme -yhteiskunnalle". - -Samassa tuli rouva Sirkka ja keskeytti keskustelut. Hän -astui sisään, iso vakka käsivarrella, ja rukoili apua eräälle -muurahaisperhe-raukalle, jonka pesä oli poistettu ja hävitetty, kun -laitettiin uusi käytävä puutarhaan. - -"Kuinka tyhmää", sanoi neiti Heinäsirkka, "kun asettaa pesänsä -sisäpuolelle puutarhaa! Sepä on juuri Muurahaisten kaltaista". - -"Ne ovat kuitenkin suuressa hädässä", arveli rouva Sirkka, "koko heidän -omaisuutensa on hävitetty ja perheen-isäntä murhattu, lyöty poikki -kuokalla". - -"Se on kyllä surullista, mutta minä en pidä semmoisista ikävistä -kuvauksista; hermoni tulevat kipeiksi siitä. Paitsi sitä ei minulla ole -mitään antamista. Äiti sanoi eilen, ett'ei hän tiedä, millä maksaa -rätinkimme, ja päälle päätteeksi odotan paraikaa saavani kotiin uuden -viheriäisen silkkileningin". - -Neiti Heinäsirkka kohotti olkapäitänsä ja oli olevinansa puuhissaan -everstin kanssa, aivan niinkuin muutamat nuoret tytöt tekevät, kun -tahtovat osoittaa jollekulle vieraalle, että hänen olisi paras lähteä -pois. - -Pieni rouva Sirkka ymmärsi, miten asiat olivat, hyppäsi äkkiä pois eikä -ottanut aikaa suuttuaksensakaan. - -"Pieni, ylpeä raukka! ei olisi maksanut vaivaa pyytääkään häneltä", -ajatteli hän itsekseen. - -"Suo minun kysyä: aiotkos kutsua Sirkat?" sanoi eversti. - -"Kuka, minäkö? Kuinkas voit panna semmoista kysymykseenkään, mitäs -ajattelet?" - -"Etkös myöskään kutsu Kuoriaisia ja Sudenkorennoita?" - -"Heitäkö? Tietysti. Kuoriaiset ovat vanhaa, hyvää sukua ja -Sudenkorennot ovat kauniit ulkonäöltään. He kutsutaan siis, mutta pitää -olla raja kaikissa, ja Sirkat -- voi! Tekee jo ilkeätä niitä -ajatellessakin." - -"Mutta minusta ne näyttävät sangen kelvollisilta ja kunnioitettavilta". - -"Kelvolliset ja kunnioitettavat! myönnetään; mutta näethän toki -eroituksen!..." - -"Mutta, serkku kulta, minä pyydän sinua, selitähän toki!" - -"Tarkastelepas edes heidän väriänsä. Yksin tämä seikka jo ilmoittaa -heidät". - -"No", sanoi eversti, "kyllä nyt jo ymmärrän tarkoituksesi. Mutta suo -minulle anteeksi, minä olen elänyt ulkona maailmassa enkä vielä ole -omistanut teikäläisten mielipiteitä". - -"Tahdon siis ilmoittaa sinulle", vastasi neiti Heinäsirkka, "ett'emme -tunnusta muita rajamerkkejä paitsi niitä, jotka luonto itse on antanut -s.o. _värin_; ja sehän on Luojan oma määräämä. Ymmärrätkös?" - -"Kyllä, mutta kuka sen määrää, mikä väri paras on?" - -"Sehän on omituinen kysymys! Eihän lie toki epäilyksen alaista, että -_meidän_ se paras on. Kaunis, ruohonpäinen väri, semmoinen kuin -heinäsirkoilla, on juuri se, joka ilmoittaa aristokraatillista -(ylhäissukuista) alkuperää. Mutta me olemme kuitenkin liberaaleja -(vapaamielisiä). Me pidämme kanssakäymistä Koimatojen kanssa, jotka -ovat harmaita, Perhosien kanssa, jotka ovat kirjavia, Kuoriaisten -kanssa, jotka ovat keltaisia ja ruskeita; mutta seura-elämä muuttuisi -liian kirjavaksi, jos rakentaisimme tuttavuutta Sirkkojen kanssa, jotka -ovat niin ilkeän loankeltaisia. Asia on se, että korkeasukuiset -tarvitsevat säätyluokan, jota voivat arvostella korkeasta asemastansa, -ja ell'ei Sirkkojen väri olisi niin ruma, emme heitä sortaisi, sillä -jokainen tietää, että ne monessa kohdin ovat taitavammat kuin me. -Heillä on paljon taipumusta soitantoon ja tanssiin, heillä on hyvä -käsitysvoima, he oppivat helposti ja he pääsisivät pian yhteiskunnan -korkeimmille kukkuloille, jos vaan päästäisi heidät kiipeemään, mutta -väri on heille esteenä. Niinkauvan kun me olemme viheriäiset, on meillä -etu-oikeus, jota ei voi riistää meiltä. Ymmärrätkös?" - -"Täydellisesti", vastasi eversti. - -"Tuo rouva Sirkka, joka äsken oli täällä, soittaa kuitenkin -erin-omaisen hyvin ja samaten hänen miehensä; voisimme siis käyttää -heidät orkesterissamme". - -Neiti Heinäsirkan paali pantiin toimeen ja osanottajat tanssivat -auringon laskusta sen nousuun asti; mutta Heinäsirkat, Hyttyset, -Kuoriaiset, ja lukuisa Sirkkaorkesteri pitivät semmoista melua, että -pastori Kottarainen, joka samassa piti saarnaa muutamille -kuuntelijoille, julisti, että hän seuraavaa kokousta varten kirjoittaa -ankaran esitelmän tanssia ja melua vastaan. - -Kelpo pappi piti sanansa, mutta oli mahdoton hillitä Heinäsirkkain ja -heidän ystäviensä rajatonta iloa, joka pitkitettiin joka yö siksi, kun -ukko Halla, syyskuun alussa, rupesi valtaansa. - -Neiti Heinäsirkka raukka hopeatäplikkäässä, viheriäisessä -silkkileningissään oli Hallan ensimmäisiä uhreja ja putosi maahan -useampien kumppaniensa kanssa, jotka kaikki haudattiin lakastuneen -lehtiläjän alle. Kelpo Sirkkaperhe pääsi kuitenkin ukko Hallan -kourista, se kun pakeni hyvissä ajoin uunin taakse erääsen sievään -mökkiin, joka suven kuluessa oli kokoon kyhätty. - -Siellä saivat vanha herra ja rouva Sirkka poikineen, tyttärineen -lämpimän ja miellyttävän kodin, ja kun tuuli vinkui ulkona ja suhisi -puiden latvoissa, silloin Sirkkojen oli tapana viserryksellänsä -tervehtiä mökin isäntää, kun hän illalla, päivän työstä väsyneenä, -lumisena astui sisään, taikka emäntää, kun hän tuli, vasu täynnä -ruokavaroja käsivarrellansa. - -"Pii, pii, pii! kuka huutaa pii, pii?" oli pienen Heikin tapana kysyä. - -"Se on pieni, siivo sirkkamme", vastasi silloin äiti, "joka tarkoittaa -parastamme ja laulaa meille silloin, kun ulkona on kylmä ja sataa -lunta". -- - -Siis, kun jo aikaa sitten neiti Heinäsirkasta ja hänen viheriäisestä -leningistänsä ei enää ollut jälkiäkään jäljellä, oli tuo huolekas -Sirkka luonut itselleen hauskan kodon. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PÄÄSKYSEN LIVERRYKSIÄ LAPSILLE*** - - -******* This file should be named 63436-8.txt or 63436-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/4/3/63436 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/63436-8.zip b/old/63436-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 0ceb9f3..0000000 --- a/old/63436-8.zip +++ /dev/null |