NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 6087 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..ff1c4c0
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #63411 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63411)
diff --git a/old/63411-8.txt b/old/63411-8.txt
deleted file mode 100644
index 7258c24..0000000
--- a/old/63411-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6087 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Saarelaiskuvia II, by Emil Elenius
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Saarelaiskuvia II
-
-
-Author: Emil Elenius
-
-
-
-Release Date: October 9, 2020  [eBook #63411]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SAARELAISKUVIA II***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-Note: Project Gutenberg has the other volume of this work.
-      Volume I: see http://www.gutenberg.org/ebooks/63375
-
-
-
-SAARELAISKUVIA II
-
-Kirj.
-
-EMIL ELENIUS
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1922.
-
-
-
-
-SISÄLTÖ:
-
- Hurjia hevosia.
- Liiva-Simo osti ja möi jollan.
- Sumussa.
- Susi saaressa.
- Kuollut vaalipappi.
- Kullakin oma kolyyminsa.
- Eräs hyljeretki.
- Sankari.
- Kuninkaan luotsi.
- Itan kuolema.
- Kielilläpuhuja.
-
-
-
-
-HURJIA HEVOSIA.
-
-
-Eivät ne ole jäät meressä enää sellaisia, mitä olivat ennen minun
-nuoruudessani ja vielä noin viitisenkymmentäkin ajastaikaa takaperin.
-
-Ei sinnepäinkään!
-
-Nyt sattuu joskus harvinaisuutena että ajetaan hevosella yli meren
-Suomesta Viroon ja päinvastoin. Enimmät talvet ovat niinsanottuja
-rikostalvia.
-
-Toista oli ennen.
-
-Niin kauas kuin minä muistan ja minkä muistan lapsena vanhoilta
-kuulleeni, kun ne juttelivat, mitä olivat kuulleet isiltään ja
-isoisiltään, olivat rikostalvet ennen niin harvinaisia, että
-suurena ihmeenä sellaisista kerrottiin ja niiden mukaan määrättiin
-muiden tapahtumain aika. -- "Se oli niin ja niin monta vuotta ennen
-rikostalvea", tai: "niin ja niin monta vuotta jälkeen rikostalven",
-sanottiin aina.
-
-Mutta entä nyt!
-
-Joka talvi on rikostalvi.
-
-Siitä syystähän niitä ei ole hevosiakaan koko Pitäjässä ollut
-viimeisinä aikoina, ja jo parin kolmen vuosikymmenen aikana, kuin yksi
-talvella tai ei sitäkään. Siihen aikaan oli hevonen jokaisessa vähänkin
-paremmassa talossa, toisissa kaksikin, niinkuin tässä meillä ja parissa
-muussa talossa.
-
-Ja toista ne olivat ne sen ajan hevosetkin!
-
-Eivät ne nämä nykyajan hevoset ole kuin lehmiä niiden rinnalla.
-
-Paras hevonen, mitä tällä saarella on ollut, oli äitivainajani isällä
--- molemmat kadonneet jo vuosikymmeniä sitten.
-
-Minkä ikäinen lienen siihen aikaan ollut, mutta jo niin vanttera
-kuitenkin, että olin mukana ajossa.
-
-Ensimmäisen kerran istuin isoisävainajani hevosen reessä eräänä
-joulukuun iltana, myöhään syksyllä, -- mereen alkoi jo tehdä jäätä --
-kun odotettiin sitä silkkilaivaa tulevaksi Saksasta ja koko kylän väki
-oli kokoontunut länsirannalle sitä odottamaan.
-
-Mikä se silkkilaiva oli?
-
-Annahan olla, kyllä kerron siitäkin, mutta kun nyt on puhe hevosista,
-niin antaa laivojen olla. Sen verran sanon vain, että se oli kuunari,
-jonka nimi oli "ANNA MARIA", ja että se oli Lyypekistä selvitetty
-pohjakuormassa, tyhjänä, Haminaan, ja että sillä oli sisässään suurempi
-määrä erilaista tavaraa, samppanjaa, konjakkia, likööriä ja varsinkin
-silkkiä -- kaikenlaista silkkiä, varsinkin koreita naisten liinoja ja
-myssyjä -- ja nämä tavarat sen piti jättää tänne saareen. Isoisäni oli
-sen silkkilaivan ja niiden tavaroiden pääomistaja ja ajoi hevosella
-maan taakse katsomaan sen tuloa.
-
-Eihän ne sellaiset miehet jalkaisin kävelleet! Johan nyt!
-
-Vaikkei maassa ollut lunta kuin vähäisen maa harmaanaan, antoi hän
-valjastaa hevosen ja ajoi sinne.
-
-Siellä odotettiin pakkasessa koko päivä.
-
-Kansaa oli niin hiton paljon!
-
-Kaikki halusivat nähdä, kun silkkilaiva tulee, ja ehkä ajattelivat,
-että "karttuisa on kansan käsi" -- vaikkeihän se tässä oikein sitä
-merkinnyt -- tämä sananparsihan tässä on kuin vakka kantena pohjalleen,
-mutta olkoon nyt, kun kerran tuli sanotuksi.
-
-Ehkä lienevät ajatelleet, että siitähän tuota ehkä sattuu saamaan
-silkkiä kuin jouluryyppyjäkin yksi missä toinenkin, eikä kukaan voi
-ryhtyä jälkikyselyihin.
-
-Ei sitä silkkilaivaa sinä päivänä kuitenkaan tullut. Mistä syystä lie
-myöhästynyt.
-
-Seuraavana yönä se nappasi kiinni tuohon Pohjoisriville ja makaa siellä
-pohjassa silkkeineen ja samppanjoineen tänäkin päivänä. Tuli lumipyry
-ja mitenkä lienevät niin huolimattomasti purjehtineet.
-
-Ilta hämärsi, kun kansa alkoi hajaantua pois sieltä, missä sitä laivaa
-odotettiin.
-
-Isoisävainaja, kadonnut, päästi hevosensa, oriin, irti puusta. Sitten
-sanoi hän minulle:
-
-"No poika, tul' rekeen niin saat kerrankin kunnon kyydin -- ja saa
-tänne tulla muitakin, kuka uskaltaa ja minkä rekeen mahtuu!"
-
-Tuli meitä siihen viisi kuusi miestä paitsi isoisävainajaa, jolla oli
-ohjakset.
-
-Kaksi miestä piti koko ajan, kun me astuttiin rekeen, kiinni sen
-hevosen suupielistä. Ei se olisi muuten pysynyt paikoillaan. Sittenkin
-se hyppi pystyyn, vaikka kaksi miestä riippui sen suupielissä. Ne
-olivat vahvoja miehiä! Kun isoisävainaja sanoi, että: "Päästäkää irti",
-hyppäsivät miehet sen suupielistä äkkiä irti, kahden puolen, ja sitten
-se läksi.
-
-Paraikaa en minä vieläkään voi vannoa, lensikö se vai juoksi sieltä
-maan takaa tänne kylään, vaikka olen koko elämäni sitä asiaa miettinyt.
-
-Se minulle vain on jäänyt mieleen, että oksia lenteli puista kahden
-puolen ja että kun minä hätäpäissäni vilkaisin taakseni, niin kaatui
-niitä yhtenä ryöppynä ja tuiskuna alas ja osa lensi mukana kuin
-maantiellä pölypilvi ajajan jälessä kesällä.
-
-Lunta oli vain vähän nimeksi ja vihelsivät reenjalasraudat kiviin ja
-kallioihin kaiken aikaa. Tuli kuin viivaa!
-
-Kuului vain kuin yksi ainoa pitkä siraus, joka alkoi länsirannalta
-ja loppui isoisävainajan tallin eteen. Kerkesinkö minä yhtään kertaa
-sillä aikaa vetää henkeä, sitä en muista. Tuo yksi pitkä reenjalasten
-siraus vaan jäi kaikumaan korvissani. Nytkin vielä, kun talvisin
-vetelen kelkalla puita kotiin ja alkutalvesta sirahtaa jalasrauta
-kiveen ja kelkka pysähtyy, muistuu minulle, että eipäs jäänyt jalas
-kiveen silloin, vaikka oli reessä puoli tusinaa miehiä kuormana --
-kaikki raavaita miehiä -- ja lunta tuskin nimeksikään. Oikein minua
-aina naurattaa nyt perästä päin -- ei naurattanut silloin -- ja pitää
-aina ihan käydä kelkkakuormalle istumaan ja panna tupakaksi ja levätä
-ja sitten taas koettaa, lähteekö se kelkka kiveltä vai pitääkö heittää
-kolmas ranka tien viereen!
-
-Jaaha!
-
-Lasit jäähtyvät! Otetaanpas! Terveeksi
-
-Terveeks!
-
-Ei sitä pakanaa itse isoisävainajakaan olisi saanut seisattumaan, jos
-ei olisi tullut tallin seinä vastaan. Siihen se vielä hyppäsi pystyyn
-ja löi etukavionsa tallin seinään, että hokkien ja naulojen jäljet
-taitavat näkyä siellä vielä tänään.
-
-Se oli jättiläinen voimiltaan, se hevonen, ja olivat sen kaviot kuin
-neljä suurta mustaa kahvikattilaa. Voimaa sillä oli kuin seitsemällä
-härällä ja nopeutta kuin ukkosen salamalla ja viisaampi se oli kuin
-tuhma ihminen.
-
-Kerran isoisävainaja ajeli hiljakseen sumussa manteretta kohti. Reessä
-oli kaksi astiaa viinaa. Molemmat vetivät noin sata ja viisikymmentä
-litraa. Oli jo sisäpuolella Lupin, Pöllön luona. Tiedäthän Pöllön?
-
-Tiedän.
-
-No no! -- Sumu oli niin sakea, että tuskin näki viittä aisanpituutta
-mihinkään päin.
-
-Isoisävainaja ajelee ja ajelee puoliravia ja katselee kompassia ja
-ohjaa hevostaan sen mukaan.
-
-Mitäs olla! Kerran, kun hän nostaa silmänsä kompassista, niin ajaa
-hevonen vastaan eikä kaukana enää olekaan.
-
-Jo erotti tulijan silmät, ja kukas tuo piru muu oli kuin
-tullipäällysmies itse Haminasta, isoisävainajan vanha hyvä tuttava ja
-ystävä, yhden tullivartijan kanssa, ajaa täyttä ravia vastaan.
-
-Ei siinä ollut aikaa arvella sitä eikä tätä, eikä edes huutaa hyvää
-päivääkään.
-
-Mitäs muuta kuin isoisävainaja hiljakseen alkaa vetää vasenta ohjasta
-ja antaa hevosensa kääntyä kauniisti vastapäivää ympäri ja ei muuta
-kuin piiskalla kaks kolme kertaa hevosta selkään. Se oli enemmän kuin
-liikaa sille hevoselle! Tullimiehet olivat perästäpäin mantereella
-kertoneet, että he luulivat kaapanneensa jo hyvänkin saaliin, mutta
-yks kaks katosi hevonen kuormineen jäältä ihan heidän silmiensä alta,
-etteivät he pitkään aikaa tienneet, läksikö se lentämään ja katosi
-taivaaseen, vai noituiko se itsensä näkymättömäksi. Vasta sitten, kun
-näkivät jäällä isoisävainajan jäljet, antoivat hevostaan kahdella
-piiskalla minkä kerkesivät ja ajoivat perään.
-
-Ukko oli jo aikoja ollut kotona, riisunut hevosen ja pannut sen talliin
-syömään ja istui parhaillaan tuvassa itsekin syömässä, kun äkkiä näki
-ikkunasta, että jo pahalaiset ajavat ylös rannasta. Pahinta oli, että
-ukko oli jättänyt liiterin ovet auki ja näkiväthän ne ja tunsivat heti
-pihaan ajaessaan, että ahaa, siinähän se kuorma onkin. No annas olla.
-
-Ei olla millänsäkään, tuumivat tullimiehet ja kävivät sisään,
-tervehtivät ukkoa kädestä ja sanoivat terveisiä mantereelta.
-
-Ukko ei ole tietääkseenkään mistään, kysyy vain, että mitä sinne
-mantereelle kuuluu, ja laittoi vieraille pöydän kauniiksi.
-
-Ja sillä ukolla olikin sitten tavaraa, millä pöydän koristaa.
-
-Vielä olivat tullimiehet vanhoilla päivillään kehuneet mantereella,
-että eivät he luulleet maailmassa sellaisia aineita olevankaan!
-
-Juovat sitten minkä juovat, niin kysyy tullipäällysmies ukolta:
-
-Sinä olit ajossa tänään? En! En minä missään ajossa ole ollut koko
-päivänä ja koko tällä viikolla. Älä narraa!
-
-No se on totta se! Sen voi vaikka koko kylä vannoa! (Ja kyllä ne sen
-ukon hyväksi olisivat vannoneetkin!)
-
-Eiköhän sinun hevosesi vaan pahasti höyryä. Ei se mikään
-kolmenmarkanhevonen ole tämä meidänkään, mutta niin se savusi kuin
-köyhän sauna, kun noustiin jäältä maalle äsken. Mentäisiköhän
-katsastamaan, mitenkä sinun oriisi jaksaa.
-
-Se on minusta ihan sama. Mennään vaan. Saahan tätä nyt hevosta katsoa.
-
-Mentiin ulos.
-
-Minä olin siinä pihalla ja läksin miesten mukana hevosta katsomaan.
-
-Tullimiesten musta hevonen seisoi valjaissa renkaaseen kiinnitettynä ja
-huurteesta ihan valkeana kuin palttina.
-
-No jokos tullimiehillä on valkea hevonen, nauroi isoisävainaja, joka
-oli sellainen lystikäs ukko, oli ollut sellainen koko ikänsä. -- Kyllä
-nyt saa jäällä pelätä, kun tullimiehillä on valkea hevonen -- etenkin
-jos vielä maalaatte rekennekin valkeaksi ja panette papin messupaidat
-turkkienne päälle.
-
-Mentiin talliin.
-
-Tunsivathan ne tullimiehet hevosen. Siellä se tallissa syödä
-rouskutteli kauroja kuin torpan hevonen jouluaamuna ja karva ihan
-kuivana ja kiiltävänä -- välkkyi kuin silkki niin karvat kuin jouhetkin!
-
-Taputtelivat hevosta tullimiehet ja mutisivat. Jo avasi lopulta suunsa
-päällysmies ja sanoi ukkovainaalle:
-
-Sinulla on hyvä hevonen, saakurin hyvä.
-
-Hyvänähän se on hyvä ostettukin.
-
-Etkö sinä myy tätä hevosta ja mitä sinä siitä tahdot?
-
-Ennenhän minä myyn itseni kuin tämän hevosen. Vaikka toisitte kuorman
-kultaa, niin en antaisi.
-
-Eikö rahakin ole hyvää?
-
-Mitäs siitä, jos muut kuitenkin köyhtyisivät. Jos teillä olisi
-tämä hevonen, niin kurkinahan tässä sitten muiden olisi ruvettava
-lentelemään.
-
-No mitäs sille, kun et myy, niin et myy. Täytynee sitten ottaa muuten.
-
-Ottakaa vain, jos saatte, nauroi ukko.
-
-Tullipäällysmies luimisti viekkaasti silmiään ja sanoi ukolle:
-
-Mennäänpäs käymään liiterissäkin, katsomassa, mitä sinulla on reessäsi.
-
-Mennään vaan, mennään vaan. Hyvä se on reki, jos on hevonenkin. Eikä
-minulla mitään huonoa olekaan. Sopii niitä katsella vaan, kaikkea mikä
-silmää ja mieltä miellyttää. Vieraat ovat hyvät ja katsovat vaan.
-Täällähän tämä reki on, mihin viimeksi jäi.
-
-Ukko avasi tallin ovet selkosen selälleen ja selälleen ne olivat kaatua
-tullimiehetkin, sillä reki oli typösen tyhjä. Vähän heiniä ja loimi
-siinä taisi olla.
-
-Tunsivathan ne tullimiehet kyllä, että se on sama reki, joka pyörsi
-ympäri heidän edessään Pöllössä -- nimittäin tässä Loukeenpöllössä,
-ei Tervapöllössä -- ja joka näkyi avonaisesta liiteristä, molemmat
-viina-astiat vielä sisässä, kun he ajoivat pihaan.
-
-Tämähän se on sama reki, sanoi päällysmies.
-
-Sama reki, sama reki, nauroi ukko.
-
-Eikö tässä ole ollut mitään kuormaa tänään?
-
-Ei sen enempää kuin nytkään. Tarkastakaa, mitä siellä on. Minä en ole
-pitkään aikaan, ainakaan tänään, käynyt koko reellä missään, enkä
-muista mitä siellä on. No, onhan siinä ainakin hyvä ryijy ja heiniä,
-nauroi ukko ja lisäsi minulle:
-
-Viskaa heiniä vieraiden hevoselle, Anttu! Ja tuo kauroja aitasta!
-
-Tullimiehet mutisivat taas jotakin ja päivittelivät, mutta eivät ilkeä
-vielä kysyä enempää? Reen jalakset ovat lumessa...? kysyy viimein
-tullimies.
-
-Niinhän ne näin talvella usein ruukkaavat olla, mutta kyllähän sitten
-kesällä sulavat, nauroi taas ukko.
-
-Tässä on ihan tuoreet reen jäljet tallin edessä ja tämä reki on noussut
-niiltä jäljiltä -- tuossa noin näkyy kynnyksessä ja lattiassakin samat
-jäljet, raskaan kuorman jäljet. Missähän se kuorma on? Niin pakana on
-kuin onkin. -- Olettekos te pojat olleet ajossa tänään? kysyy ukko ja
-kääntyy vihaisena meihin päin.
-
-Ei me olla missään oltu, sanottiin me. Mitä lienevät eilisiä jälkiä.
-
-Olikos se kuorma enää siinä! Tuhmiahan sitä sitten olisi oltukin!
-Olihan niitä muitakin miehiä, ja sillä aikaa kun ukko juotti
-tullimiehiä, katosi kuorma -- Jumala tietää minne lienee kadonnutkin.
-Siinä sitä ei vaan ollut ja tullimiehet läksivät jälleen ukon kanssa
-sisään ja ryyppivät hyvinä ystävinä vielä vähän aikaa ja läksivät.
-
-Hyviä hevosia ne viljelivät tullimiehetkin siihen aikaan! Totta vie,
-kun niillä oli toisinaan tuliset hevoset! Tiedäthän sinä, kuka niille
-hevoset ostaa ja ettei se markkinoilla hevostorilta sekään huonointa
-konia valikoi. Onhan se nähty. Onhan sitä joskus satuttu Viipurin ja
-Haminan hevosmarkkinoilla tullimiesten kanssa kilpaa ostamaan.
-
-Hyvät niillä oli hevoset ylimalkaan, mutta ei niin hyvät kuin meillä.
-
-Siihen aikaan oli isoisälläni renkinä mantereelta Pinta-Pekko, kadonnut
-jo hänkin...
-
-Pinta-Pekko?
-
-Niin.
-
-Mistä sillä sellainen nimi oli?
-
-Sitä vain takaapäin kutsuttiin Pinta-Pekoksi, eikä suuttunut, vaikka
-välistä sanoi edestäkin päin. -- Vaikka se oli mantereesta kotoisin,
-oppi se käymään jäällä hylkeenpyynnissä, niinkuin muutkin miehet. Se ei
-syönyt hylkeenlihaa, ja kun hyleretkillä pysähdyttiin jäälle milloin
-hylkeitä ruokkimaan ja toiset miehet korjasivat hylkeistä parhaat
-paikat lihaakin, niin Pekko korjasi vain nahan ja rasvan ja lykkäsi
-lihat kaikki avantoon ja sanoi: "Pinta se on vain joka kelpaa!" --
-Tämä oli sillä sananpartena joki ikisen hylkeensä lihoja avantoon
-lykätessään! niin monta kuin heitä kulloinkin oli, ja toiset miehet
-rupesivat siitä sitä kutsumaan Pinta-Pekoksi.
-
-Se osasi hoitaa hevosia ja niitä kengittää ja korjata valjaita ja
-rohkea mies se oli kuin itse pahalainen, siitä syystä sitä pidettiin
-täällä renkinä ja ajoissa mukana talvella. -- Täältä se naikin ja
-täällä se eli ja kuoli ja tänne haudattiinkin ja täällä sen lapset
-vielä elävät.
-
-Isoisävainaja oli niihin aikoihin jo vanhentunut ja Pinta-Pekko sitä
-hevosta enimmäkseen jäällä ajoikin ja ukko oleili kotona.
-
-Toista ne olivat jäät siihen aikaan!
-
-Oli sitten tuulta tai sadetta, eivät ne liikahtaneetkaan koko talvena.
-Kun ne siinä joulujen jälkeen tulivat ja paikalleen jäivät, niin usein
-vasta vappuna läksivät. Kerran vietiin ensimmäiset kuormat yli meren
-uudenvuodenpäivänä ja viimeiset vasta vappuna.
-
-Melkein joka päivä oltiin ajossa.
-
-Siinä kahdeksan ajoissa aamulla lähdettiin täältä kotoa. Oltiin
-Somerissa keskipäivällä ja syötettiin siellä hevosia, milloin sinne
-voi maihin mennä. Sitten ajettiin yhtä päätä Narvin loistolle, jota
-lähestyttiin iltapimeässä. Sen korkea loisto näkyy kauas, niinkuin
-tiedät. Sen hoitaja oli liitossa meidän kanssamme. Vaikka loistot
-talvella olivat sammutettuina, poltti hän lounaaseen päin näkyvää tulta
-meille. Siitä näimme, jos Narvissa paloi tuli, että väylä on puhdas ja
-anna mennä vain, mutta jos Narvi oli pimeä, tiesimme, että siellä on
-vilppi.
-
-No se sai tietysti osan...?
-
-Kuusikymmentä kannua.
-
-Kerrastako?
-
-Koko talvesta!
-
-No se ei ollut paljon!
-
-Se ryyppi sitä sitten koko vuoden. Ja vähänhän se olisi muuten
-ollutkin, mutta meillä oli aina muitakin liiketoimia hänen kanssaan.
-
-Oltiin tavallisesti Narvissa yö ja sitten lähdettiin Koivistolle tai
-Humaljoelle tai Säkkijärvelle tai Vironlahdelle. Kun tullimiehet
-etsivät meitä Koiviston ja Humaljoen puolelta, oltiin me Säkkijärven ja
-Vironlahden puolella, ja niin edespäin.
-
-Siellä oli nuottamiehiä Suomenlahden itäosan jäillä joka puolella.
-Nuotta-apajilla oli hevosmiehiä kalanostossa. Ne läksivät illan suussa
-ajamaan maihin päin, ja mitäs muuta kuin me mukaan. Oli siinä kuormaa
-kuorman perässä toinen jos toinenkin. Meilläkin tavallisesti oli kaloja
-päällimmäisenä, jäätyneitä haileja.
-
-Kun alettiin nousta maihin Koivistolla, ajoi sieltä vastaan vanha
-laivanpäämies, ukko Hannula, joka tiesi, missä on vilppi, ja hänen
-kanssaan ajettiin sitten paikkaan, jossa sopi keventää rekeä.
-
-Paluumatkalla poikettiin taas Narviin ja ostettiin Narvin ukolta
-liinaöljyä kuorma mieheen. Sitä poltettiin loistoilla siihen aikaan,
-kun ei vielä ollut tätä nykyistä lamppuöljyä. Hänen kannata myydä sitä
-halvasta. Eihän se hänelle itselleen mitään maksanut. Säästi sitä
-enemmän loiston poltossa. Eihän sen meitäkään varten tarvinnut sytyttää
-kuin pari kynttilää torniin.
-
-Liinaöljy me myytiin hyvällä hinnalla Viipuriin...
-
-Kas kun eivät kyselleet ja tutkineet, mistä te sitä tuotte.
-
-Kyllä ne kyselivätkin, mutta me sanottiin, että tuodaan sitä kotoa ja
-että se on laivarikkotavaraa, ja jos eivät usko niin kutsukoot koko
-saarikunnan pappineen ja pippineen todistamaan ja vannomaan.
-
-Tuotiin sitä välistä kotiinkin. Siitä sai keittämällä hyvää vernissaa.
-Sillä nämä talot maalatut ovat, niin monta kuin heitä onkin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ajettiin niin ikään kerran täältä Someria ja Narvia kohti eräänä
-kevättalven kirkkaana aamuna. Jäällä oli jonkunverran lunta, mutta
-kyllä ne sellaiset hevoset vetivät. Ei siinä ollut epäilystäkään!
-Etumaisena ajoi Pinta-Pekka sillä isoisävainajan oriilla.
-
-Oltiin lähellä Someria, virstaa viisi kuusi maalta.
-
-Sitten pysähdyttiin ja tuumittiin, että uskaltaakohan ajaa maihin.
-
-Päätettiin lähettää Pinta-Pekko koettelemaan, onko maalla vilppi. Muut
-käänsivät hevosensa jo valmiiksi poispäin. Tuumittiin, että muille
-huonommille hevosille pitää antaa viiden kuuden virstan etumatka. Jos
-tullimiehet tulevatkin, ennättää Pinta-Pekko kyllä alta pois ja tapaa
-toiset.
-
-Seisottiin siinä jäällä ja odotettiin. Pinta-Pekko on muutaman sylen
-päässä rannalta, kun maalta ajavat vastaan tullimiehet. No mitäs
-muuta, Pinta-Pekko hät'hätää hevosen ympäri ja piikin varrella hevosta
-selkään. Samassa hypättiin mekin rekeen ja ei muuta kuin täys höyry
-päälle. Kaksi ensimmäistä hätääntyi niin, että vieritti hullut reestä
-astiansa tienviereen ja jätti ne tullimiehille. Näin kevenneillä reillä
-ajoivat minun edelläni olijat kovemmin ja jättivät minut. Pinta-Pekko
-sai minut kiinni.
-
-Minä sanoin sille, että aja sinä vaan minun ohitseni, mutta älä jätä.
-Jos tullimiehet alkavat päästä meitä lopen liki, niin minä jätän niille
-sekä kuorman että hevosen, jotta syntyy vähäksi aikaa tiensulku, ja
-hyppään sitten sinun rekeesi, josta viskataan kuorma tielle ja ajetaan
-matkoihimme, kuin enkelit. Oritta ja miehiä ei auta jättää!
-
-Mutta tämän teemme vasta viime tingassa, kun muu mikään ei enää auta.
-
-Pinta-Pekko suostui tähän, ja suostuttava olikin.
-
-Ajetaan sillä tavalla virstan verran. Välillä Pinta-Pekko jättää minua,
-mutta sitten taas hiljentää, että minä tapaan kiinni.
-
-Kerran, kun taas vilkaisin taakseni, näin minä, että tullimiehet lyövät
-hevostaan kahdella piiskalla. Molemmilla on piiska ja antavat hevosta
-kylkiin minkä ikinä ennättävät.
-
-Silloin minä huusin Pinta-Pekolle: "Katsos, nyt ne lyövät jo kahdella
-piiskalla. Se on sen; merkki, että kohta on hevosesta loppu. Hyvä
-tulee!!"
-
-Tuskin minä olin saanut sen sanotuksi, kun tullimiesten hevonen
-seisahtui, pani etujalkansa suorina kuin tulitikut viistoon eteen päin
-tönkkään ja luimisti korviaan, eikä tikahtanut paikaltaan, tekivät
-miehet sille mitä hyvänsä.
-
-Silloin minä otin putelin turkintaskustani, heilutin sitä ylhäällä
-ilmassa ja huusin: "Tulkaa ryypyille, tullimiehet!"
-
-Perästäpäin olivat tullimiehet mantereella nauraneet, että
-takaa-ajettavat heiluttivat heille viinaputelia ja huusivat pakanat
-vielä, että: "Tulkaa ryypyille, tullimiehet!"
-
-Jaa'a, ne ajat ovat olleet ja menneet.
-
-Tullimiehet tekivät tehtävänsä, mikä heille kuului, ja me tehtiin se
-mikä meille kuului.
-
-Silloinhan maailmassa kaikki onkin niinkuin ollakin pitää, kun jokainen
-tekee tehtävänsä, papit omat tehtävänsä, lukkarit, suntiot, suutarit ja
-räätälit ja kaikki muut, kukin oman tehtävänsä.
-
-Silloin on maailmassa järjestys ja hyvä olla jokaisella ja kukaan ei
-voi sanoa, että me olisimme tehneet tehtävämme huonommin kuin muut.
-
-Siellä ne ovat nyt miehet niinkuin hevosetkin, eikä niin hyviä hevosia
-enää maailmaan synnykään.
-
-Ei piru vie synnykään!
-
-Ne olivat villejä hevosia!!
-
-
-
-
-LIIVA-SIMO OSTI JA MÖI JOLLAN.
-
-
-"Siitähän se oli niin hyvillään, ettei nähnyt nenäänsäkään", sanoivat
-ihmiset sinä iltapäivänä kuultuaan, miten Liiva-Simo oli myynyt
-jollansa.
-
-Se ei ollutkaan mitään tyhjää puhetta, sillä Liiva-Simon turpea
-ja sinertävä nenä toki näkyi kauemmas kuin tavallisten ihmisten.
-Siltä matkalta, miltä ei vielä erota muiden ihmisten kasvojen
-yksityispiirteitä, näkyi kyllä Liiva-Simon nenä, valkea parta ja
-musta, nyt jo haalistunut, kova, pyöreä ja korkea ja kapealierinen
-hattu sunnuntaisin kirkkoon mennessä ja tavallinen merimieslakki
-arkisin, niin että tuon nenän piti kaikkien laskelmien mukaan olla sen
-kuljettajallekin alituiseen näkyvissä.
-
-Huolimatta korkeasta iästään ("Kyllä minä olen jo likempänä kuolemaa
-kuin syntymää.") oli Liiva-Simo ensimmäinen mies siellä
-
-    Miss' ankarimmin luodit soi,
-    Taajimmin tulta salamoi --
-
-nimittäin laivarikkopaikoilla syysöinä kokoamassa haltuunsa sitä
-tavaraa, jota "varkaat kaivavat ja varastavat".
-
-Eräänä joulukuun yönä, lounatmyrskyn ja lumipyryn raivotessa, kävi
-Laivaloven niemeen turskalastissa oleva kuunari.
-
-Laivarikkopaikalla oli paljon väkeä. Oli kulunut jo edellinen yö ja
-sitä seurannut päivä, ja uusi yö oli mustana laskeutunut yli meren ja
-saaren.
-
-Lumipyry oli lakannut miltei heti laivan kiinni käytyä. Laivan
-hätätulen oli nähnyt, ensin eräs Pohjoiskorkean loistonhoitajista, se,
-jolla oli vahti sillä kertaa. Heti herätti hän toverinsa, joka läksi
-ensin alas kylään ja sitten sieltä laivarikkopaikalle, jonne muutaman
-tunnin kuluessa ilmaantui molempien kylien kaikki ihmiset, paitsi
-sairaat ja kätkyessä makaavat lapset.
-
-Pitkin ensimmäistä yötä ja sitä seuraavaa päivää oli otettu maalle
-laivan irtaimistoa ja turskia, päivällä yksinomaan turskia.
-
-Ilta oli jo pitkällä.
-
-Suuria nuotioita oli sytytetty rannalle laivankappaleista, jotka olivat
-tammea ja paloivat hyvin.
-
-Naiset keittivät teetä nuotioilla. Lapset söivät leipää ja silakkaa ja
-paistettuja perunoita.
-
-Alhaalla rannassa vilkkui kymmeniä lyhtyjä, jotka kiireesti liikkuivat
-edestakaisin. Laiva oli ruvennut ankarassa aallokossa hajoamaan ja
-miehet raastoivat sen kappaleita maalle. Päivällä oli jo tullut maalle
-kyllä "puun roinaa", mutta ne olivat laivan yläosista, jotka olivat
-kyllä tammea, jopa tukkiakin, mutta niiden mukana tulevat pultit olivat
-vain halpaa galvanoitua rautaa, "jonka päälle ei viitti kattoakaan".
-Jokainen tiesi, että tammilaivan jaloimmat osat ovat vesirajan
-alapuolella.
-
-Siellä on vaskea. Vaskea!
-
-Jo päivällä tuli maalle laivan irtoköli ja sen mukana pitkiä, miehen
-käsivarren paksuisia vaskipultteja.
-
-"Sanoinhan minä, että tammilaiva on tehty vaskella alta", hihkaisi
-Liiva-Simo, joka onnistui ensin näkemään irtokölin ja löi siihen
-ensiksi keksillään. Omine voimineen ei hän sitä kuitenkaan saanut
-maalle. Toisia hyökkäsi apuun ja jaolle. Sahoilla ja kirveillä
-paloiteltiin köli ja pultit irroitettiin ja sitten riideltiin niistä
-koko päivä. Nyt ne toistaiseksi kuitenkin olivat Liiva-Simon teltissä.
-
-Laivan purjeista, köysistä ja purjepuista oli rannalle päivän kuluessa
-muodostunut kokonainen kylä telttejä. Niissä säilytettiin kaikki
-parempi laivarikkotavara, lokit, köydet, purjeet, vaskipultit ja muu.
-Turskat kasattiin kallioille -- niitä ei kukaan varastanut.
-
-Maalle tulleista kajuutan seinistä ja katosta ja osaksi purjeista
-muodostettiin tullimiehille erikoinen loistomaja. Sen edessä paloi
-huolellisesti hoidettu rovio. Laivarikkomiehet tämän tekivät jo
-päivällä yhteisvoimin. "Onhan sääli ja surku nähdä herrojen (niin
-kunnioitti hän nyt tullimiehiä!) seisovan täällä tuulessa ja vilussa
-ja sateessa, johonka vain meikäläiset ovat tottuneet", oli Liiva-Simo
-sanonut, sillä hänpä se esittikin, että laitettaisiin "herroille vähän
-tuulen ja sateen suojaa, kun niidenkin täytyy kerran täällä olla".
-Laivasta maalle onnellisesti tulleet juomatavarat korjattiin kaikki
-visusti talteen herrojen telttiin. Kuinkas muuten! Tullimiehethän
-ne kuitenkin aina viinoja etsivätkin, ja nyt ei salattu ainoatakaan
-pulloa. Ei ainoatakaan! Kaikissa telteissä paloi lyhdyt, mutta
-"herrojen teltissä" neljä. Siellä tullimiehet ryyppäsivät viskiä ja
-lauloivat:
-
-    "Hurraa me nuoret meripoijat!"
-
-Teltit loimottivat kuin jättiläislyhdyt.
-
-Pikkulyhdyt vilkkuivat tuolla alhaalla rannassa, jossa joka hetki
-odotettiin päärynnäkköä, jossa ei kunnioiteta miehen ikää vaan voimaa.
-
-Pimeä meri kumisi kuin ukkonen vyöryessään talon korkuisina aaltoina
-rannoille.
-
-Välistä kuului tavallista suurempi jyrinä ja kolina rantakiviä vasten.
-Joku isompi laivankappale sieltä lähestyi. Ainakin kymmenen keksiä
-nappasi siihen kiinni ja toiset kymmenen paukuttivat niitä irti ja
-koettivat kiinnittää omiinsa. Kuului kiljumisia, kirouksia ja pauketta.
-
-Nuotioiden ääressä pikkupojat työnsivät nokisiin naamoihinsa kuumaa
-paistinperunaa, silakkaa ja leipää, ja naiset joivat teetä ja
-huutelivat miehille, että "tulkaa sajulle", mutta kukaan ei tullut.
-
-Myrskyn loputtua ja matalalla hiipivän päivän paistaessa kelmeänä ja
-keltaisena nähtiin laivarikkorannoilla kasa tavaroita, jotka eivät
-olleet kelvanneet kenellekään ja päätettiin ilmoittaa tullille.
-Liiva-Simo sai tehtäväkseen tämän ilmoituksen. Hän selitti, että se
-on tuhoutuneesta laivasta hänen johdollaan pelastettua omaisuutta,
-ja kun ei kukaan tahdo käyttää toisen hädänalaista tilaa hyväkseen
-ja hyödykseen (Kuka nyt niin jumalaton olisi!), ilmoitetaan ne
-viranomaisille ja pidätetään oikeus laillisen pelastuspalkkion
-vaatimiseen.
-
-Kasan vieressä, siihen kuuluvana, nähtiin myös isohko siro jolla.
-Luultiin ensin, että se oli tammea. Se oli ulkoa valkeaksi ja sisältä;
-ylempää vaaleanvihreäksi ja pohjalta vaalean harmaaksi maalattu.
-Lyhtyjen valossa sitä tutkittiin ja väiteltiin sen suhteen. Enimmät
-äänet olivat sitä mieltä, että se on tammea, niinkuin laivakin. Toiset
-väittivät vastaan, että voisihan se olla -- mahonkiakin. Riidan
-ratkaisuksi löi Liiva-Simo kirveellään erääseen epäilyttävään paikkaan
-pohjalla. Ruskea, mätä honkapuu tuli vastaan. "Mahonkia pakana on
-kuin onkin!" tuumi Simo ja koko joukko rähähti nauramaan. Tavallista
-suurempi aalto tuli jytisten, kumisten, sihisten ja vyöryi pauhaten ja
-laivan kappaleita viskellen miesryhmää kohti, ottaen osaa sen villiin
-nauruun ja nielaisten jollan -- miesten väistäessä -- vielä kerran
-käsiteltäväkseen. Kenelläkään ei ollut halua pelastaa noin ala-arvoista
-jollaa, kun arvokkaampaa saalista oli yllin kyllin otettavissa ja
-odotettavissa. Kun jolla kuitenkin myöhemmin jälleen viskautui aivan
-kuiville kiville, kaaret poikkinaisina ja laidat haljenneina, ja vettä
-puolillaan vetivät miehet senkin tullimiesten kasaan. -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun vuosi ja päivä oli kulunut ja kaikki lain määräämät kuulutukset
-ja muodollisuudet olivat täytetyt, myytiin huutokaupalla tullimiesten
-kasaan kerääntynyt tavara.
-
-Erään pystyyn käännetyn tyhjän tynnyrin ääressä istui vahtimestari
-kirjoittamassa huutoja muistiin. Päällysmies itse seisoi toisen
-tynnyrin ääressä, jonka pohjaan hän kuokallaan rummutti huutoja.
-
-Oli jolla parhaillaan menossa viimeisenä huutona.
-
-"Hyvä jolla! Ensiluokkainen! Hyvässä maalissa. Vettäpitävä! Kuuluu
-olevan mahonkinen! (Naurua). Paljonko tarjotaan?! No miehet! Teissä ei
-liene kylliksi rikasta miestä tämänlaisen hienon jollan herraksi, vai
-mikä on kurkkuunne mennyt! Paljonko tarjotaan? Paljonko tarjotaan?!"
-
-Kukaan ei tarjoa mitään.
-
-Liiva-Simo kallistaa jollaa ja tarkastelee kuin näkisi sen ensi kerran.
-
-"Paljonko tarjotaan! Paljonko tarjotaan!"
-
-"Markka ja viisikymmentä!" hymähti Liiva-Simo ja potkaisi jollaa.
-
-"Markka viisikymmentä, ensimmäinen huuto, markka viisikymmentä,
-ensimmäinen, markka viisikymmentä, ensimmäinen -- -- markka
-viisikymmentä, toinen -- markka viisikymmentä -- --" laklatti
-kurikkamies vauhtiin päästyään.
-
-Sillä aikaa pisteli Liiva-Simo puukollaan jollaa sieltä täältä. Välistä
-upposi puukko päätään myöten.
-
-"Lisätkää! Lisätkää! Markka viisikymmentä, toinen, markk -- --"
-
-"Voi häiskä ittiäs kuitenkin, kuinka olet huono. No markka lisää!
-Pitäähän tätä mahonkista jollaa sen verran kunnioittaa!" sanoi
-Liiva-Simo.
-
-Miesjoukko rähähti nauramaan.
-
-"Kaksi markkaa viisikymmentä, toinen, kaksi markkaa viisikymmentä,
-toinen, kaksi markkaa viisikymmentä (kurikka nousi), toinen -- kaksi
-markkaa viisikymmentä penniä -- kolmas kerta."
-
-Kurikka pamahti tynnyrin pohjaan sellaisella voimalla, että pohja
-meni sisään. Päällysmies potkaisi tynnyrin jollaa kohti ja sanoi
-Liiva-Simolle:
-
-"Tuossa on tuokin kaupanpäällisiksi, koska pohja meni sisään."
-
-Tynnyri, joka oli toista vuotta odottanut tätä juhlallista toimitusta,
-oli sillä aikaa ravistunut. Nyt kun sen molemmat pohjat olivat pois ja
-kun sitä vielä päälle päätteeksi potkaistiin, hajosi se kimmiksi, jotka
-Liiva-Simo viskasi jollaansa. Rautavanteet olivat niin läpiruostuneet,
-ettei niitä kannattanut korjata.
-
-Liiva-Simo, yleisönsä riemun yhä lisääntyessä, päivitteli, mitenkä hän
-saa jollan omaan rantaansa.
-
-"Sitä ei voi panna veteen, eikä sitä voi kantaa selässään", päivitteli
-hän.
-
-Kun juhla oli päättynyt -- sillä kansanjuhliahan nuo peli-intoa
-kiihoittavat tullin aina silloin tällöin järjestämät romuhuutokaupat
-olivatkin, otti Liiva-Simo kotoaan haapion ja avukseen nuorempaa väkeä
-ja haki jollansa ja muut huutamansa aarteet kotiin. Jollan sijoitti hän
-rantasaraimeen.
-
-Ensin oli aikomus polttaa jolla, mutta sittemmin muutti Simo päätöstään.
-
-Hän päätti myydä sen.
-
-Oli varhain keväällä se aika, jolloin jollat, haapiot, veneet, jaalat,
-jahdit ynnä muut, niin isot kuin pienetkin alukset raapattiin,
-paikattiin ja uudestaan tervattiin ja öljyttiin kaikkine tarpeineen ja
-irtaimistoineen.
-
-Raapat lauloivat, tervapadat tuoksuivat, vasarat paukkuivat, koirat
-tappelivat, leikkivät ja haukkuivat työmailla. Aurinko paistoi
-koillisesta etelään ja luoteeseen herkeämättä. Kihisten painui kuuma
-terva laitoihin ja kansiin ja piki saumoihin.
-
-Liiva-Simo kaikessa hiljaisuudessa rantasaraimessaan hommaili jollansa
-ääressä. Hän paikkasi kitillä kauniisti kaikki halkeamat, väänsi
-törröttävät katkenneiden kaarien päät paikoilleen ja löi kiinni ne
-nauloilla. Sitten hän maalasi jollan sisältä ja ulkoa ja teki siihen
-uudet airot.
-
-Se oli valmis myytäväksi.
-
-Ilokseen huomasi Liiva-Simo, että keulavahvikkeessa, pestin
-hankauspaikassa oli vaskea Samoin peräkasoissa ja lierutuspykälässä.
-
-Vaskipaholainen kuiskasi jotakin Simon korvaan, että "kiskos mies
-vasket pois ja pane talteen omaa jollaasi varten", mutta Simo malttoi
-mielensä eikä käynyt huonontamaan jollan myyntiarvoa.
-
-Hän päinvastoin hioi kirkkaaksi vasket.
-
-Nyt välkkyi jolla uudessa maalissa ja kullan kiiltävissä
-vaskikoristeissa. Kuinka rumalta tuolla näyttikään hänen oman jahtinsa
-tervattu jolla saraimen toisella seinustalla. Mutta se olikin sisältä
-punertavaa tervashonkaa, kun tämän valkeaksi sivutun kuoren alla oli
-mätää puuta, honkaa tosin alkujaan sekin.
-
-Kun Simo katseli uuden myyntivarsansa vaskisilauksia, johtui hänelle
-mieleen, olisiko tuo joutava kokonaan vaskinauloilla tehty. Ei ollut
-tullut sitä tähän asti tarkanneeksi.
-
-Varovasti hän kaiversi muutamien laitanaulojen kannoista pois maalia
-sen verran, että metalli juuri paljastui.
-
-Vaskea!
-
-Vaskea oli kuin olikin joka naula!
-
-"Olisi tuon pakanan puu vähänkään kovempaa, niin en möisi ensinkään",
-sanoi Simo itselleen.
-
-Kului viikko ja pari.
-
-Meriliike oli alkanut.
-
-Simonkin jahti jo oli lähtenyt. Vanha mies antoi poikansa ja vävynsä
-mennä Viroon. Itse hän erinäisistä syistä ei uskaltanut sinne mennä.
-
-Tuli ensimmäinen hirveä kevätmyrsky, joka raivosi lounaasta ja lännestä
-kaksi vuorokautta. Kolmannen vuorokauden lopulla purjehti maan suojaan,
-kylän eteen virolainen kaksimastoinen kaljaasi ja kävi ankkuriin sekä
-nosti hätälipun.
-
-Tullimiehet sousivat laivalle.
-
-"En minä ole pyytänyt tullia", ärähti laivan päämies ja viittasi
-peukalollaan perämastoon.
-
-"Teillähän on lippu perämastossa...", mörähti tullipäällysmies
-haapionsa perältä ja muljautti silmillään ohi virkalakkinsa nokan ylös
-laivan perämastoon.
-
-"Onhan siellä lippu, joskaan ei ole kärjessä, vaan puolitangossa. Mutta
-kun nyt olette tänne asti kerran soutaneet, niin ehkä viette minut
-mukananne maihin. Meiltä särki meri viime yönä kannelta jollan, ja minä
-haluaisin päästä maihin tiedustelemaan, voisiko sieltä millään hinnalla
-ostaa minkäänlaista jollaa."
-
-Tullimiehet ottivat miehen mukaansa ja veivät maihin.
-
-Jo matkalla kertoivat he virolaiselle, että ainakin on yksi
-ylimääräinen jolla Liiva-Simolla.
-
-"Onkohan tuo kuinkakin uusi?"
-
-"Sen ikää ei tiedetä. Se on laivarikkotavaraa eräästä norjalaisesta
-turskalaivasta. Malliltaan ja teoltaan se näyttää kappaleelta, jolla
-joskus, -- missä lie ja milloin, -- on ollut hyvätkin päivät",
-selitteli Sika-Hemma palvelushaluisena turpeista huulistaan
-ja räpytellen loppaluomisia silmiään, joita hän koskaan, ei
-vahingossakaan, luonut puhuteltavaan tai tervehdittävään. Hänellä oli
-erikoinen taito katsoa aina hiukan ohi toisen katseen. Tavallisimmin
-hän katsoi puhuteltavan olkapäätä tai korvaa. Esimiestään hän katsoi
-aina lakinnokkaan. --
-
-Virolainen löysi Liiva-Simon rannasta haapiota tervaamasta.
-
-"Teillä kuuluu olevan jolla myytävänä. Meillä särki meri viime
-yönä kannelta jollan. Tarvittaisiin edes jonkinlainen uusi", sanoi
-virolainen tervehdittyään.
-
-Liiva-Simo veteli nysästään savuja ja vastasi:
-
-"Kyllähän minulla on jolla, vaikkei se oli myytäväksi hankittu. Meillä
-on jahti itsellä ja oma jolla jo on vähän vanhanlainen, niin ostin
-tässä kerran uuden. Kun tämä on kuitenkin laivan jolla, niin se on
-vähän liian iso jahtiin -- ja muutenkin sopisi se paremmin laivaan.
-Jahtijollaan viskotaan perunasäkkejä ja niistä se likaantuu ja menee
-helposti rikki. Tämä on liian iso ja liian kallis -- ei sitä voi hoitaa
-pienessä aluksessa, niin että jos hinnasta sovitaan, niin kyllähän
-minä sen myynkin. Kaikkihan minä myyn rahasta", nauroi Simo, "vaikka
-ittenikin."
-
-"Mikä sen jollan hinta olisi?"
-
-"No ei osteta sikaa säkissä", vastasi Simo. "Käydään katsomaan.
-Tässähän se on saraimessa. On pidetty täällä, ettei päivä pääse
-haristuttamaan ja halkomaan laitoja... Kun Herra on koetellut teitä
-kovalla ilmalla ja vienyt teiltä jollaa ja olette joutuneet hätään
-ja puutteeseen, niin pitäähän ihmisen lähimmäistään auttaa. 'Mitä te
-teitte yhdelle näistä hätään joutuneista, sen te teitte minulle',
-luetaan sanassakin. En minä tätä nyt viitsi ihan lahjaksikaan antaa
-rikkaalle miehelle, mutta täytyyhän minun siitä ainakin omat rahani
-takaisin saada ja hiukan palkkaa hoitamisesta ja maalaamisesta. Menköön
-nyt vaikka viidestäkymmentä markasta", sanoi Simo painokkaasti ja
-läimäytti kämmenellään keulaan. "Eiköhän se ole vähän liikaa..."
-
-"Liikaa! Etkö sinä näe, että tämä on kirkas kuin peili ja vaski hohtaa
-niin keulassa kuin perälläkin."
-
-"Näen, näen. Näenhän minä sen toki."
-
-"No niin! Ja joka naula on vaskea! Siitä minä panen kaksi sormea
-kirjalle milloin vain tarvitaan!"
-
-(Simoa mainittiin miehenä, joka ei kelpaa lapsenkummiksi eikä
-vierasmieheksi.)
-
-"Onkohan siinä mätää?"
-
-"Mätää!"
-
-Simo veti esille puukkonsa, peläten, että ostaja sen tekee, ja alkoi
-innokkaasti törkkiä niitä paikkoja, mitkä tiesi koviksi.
-
-"Näethän! Pisti mihin hyvänsä niin aina on kova honka vastassa, tai
-vaskinaulan kanta, niinkuin tuossakin. Tiedäthän sinä, ettei vaskella
-tehty asu mätäne! Vaikka tämä olisi itsensä Noan jolla, ja Jumala hänen
-tietää vaikka olisikin, niin yhtä kova se on kuin vasta veistämöltä
-lähtenyt. Vielähän tämänlainen vanha vaskella tehty jolla on vahvempi
-kuin uusi. Se vasken home näet kovetuttaa puun niin kovaksi, että se
-on kuin piikiveä, ja naulat juuttuvat siihen puuhun kiinni, että se on
-kuin yhtä ainoaa vaskea koko asu, olkoon se sitten jolla tai laiva..."
-
-"No sano nyt viimeinen hinta."
-
-"Viimeinen hinta! -- No en minä tuosta tule sen köyhemmäksi enkä
-rikkaammaksi, vaikka kenkkäisinkin koko jollan. Mutta mitä sinä sitten
-oikein haluaisit ja voisit antaa?"
-
-"Neljäkymmentä."
-
-"Anna viisiviidettä niin päästään tästä roskasta rauhaan..."
-
-"Oli menneeksi! Tuleeko airoja muuta kuin yksi pari?"
-
-"Ei tule."
-
-"No hyvä sekin. Ota tästä rahat."
-
-Virolainen tarjosi satamarkkasta, mutta kun Simolla ei ollut rahaa
-mukanaan, pyysi hän ostajaa tupaan, joka oli ylempänä rannassa,
-kivenheiton päässä.
-
-Siellä tasattiin rahat ja tarjosi Simo vielä harjakaisryypytkin.
-
-Sitten saattoi Simo vierastaan takaisin rantaan. Virolainen käveli
-ääneti, mutta hyväntuulisena pälpätti Simo koko matkan ja vielä jollaa
-vesille lykätessäkin, jolloinka piti varoa, ettei se kolhaisisi jotain
-arkaa kohtaansa teloihin.
-
-"Ja minulla kun se luonto näet on sellainen, että se sitten ei anna
-perään, vaikka miten tekisi mieli pettää toista kaupoissa! En minä
-voi jättää auttamatta pulassa olevaa lähimmäistäni, oli se vaikka
-vihamieheni, vielä vähemmin voisin pettää häntä kaupoissa. Ooho!
-Sitähän minä nyt kaikkein vähimmin voisin tehdä. Mitäs arvoa ja virkaa
-sillä ihmisellä sitten enää onkaan, jos se pettää toisen kaupassa ja
-vielä sellaisen, joka on joutunut merihätään. Pitäähän sitä jokaisen
-sen verran ajatella, että voihan sitä joutua itsekin hätään ja pulaan
-ja tarvitsee toisen apua. Johan siitä saisi ikuiset omantunnonvaivat,
-jos pettäisi toista ja ottaisi väärällä kaupalla toiselta enemmän kuin
-ansaitsee ja rehellinen kauppa ja hätään joutuneen auttaminen vaatii.
-Mitenkäs sitä viimeiselle tuomiollekaan uskallettaisiin tulla väärän
-kaupan tekijänä ja jos kuolema kohtaisi -- niin äkkiä, ettei ennättäisi
-kutsua pappia, ja onkos se pappi joka paikassa saatavissakaan! Hyvän,
-halvan jollanhan sinä saitkin. Kelpaa sillä soutaa sinun ja vielä
-poikasikin."
-
-Virolainen istui jo valmiina piitalla, tarttui airoihin ja alkoi
-huovata.
-
-Simo lähetti keulasta jollan menemään ja sanoi:
-
-"No hyvää lykkyä nyt vaan!"
-
-"Suur tänu ja Jumalaga!" hyvästeli virolainen ja souti pois.
-
-Tienristeyksessä kohtasivat lähteeltä tulevat naiset toisensa
-illemmalla ja päivittelivät, kuultuaan Liiva-Simon jollankaupasta.
-
-"Vai möi se joutava sen raakin virolaiselle! No voi sinä tunnotoinen
-itseäs jo toisenkin kerran! Että ihan minun täytyy istua tähän kivelle!
-No ota ja ompel kuitenkin! Sitäkös se olikin niin hyvillään, kun tuli
-äsken vastaani, ettei omaa nenäänsäkään nähnyt!"
-
-
-
-
-SUMUSSA.
-
-
-Vanha yhdeksäntoista rekisteritonnin jahti "YSTÄVÄ" mennä lopotteli
-täydessä kuormassa läpi pimeyden melkein tyyntä merta keinuen
-ummikkaissa. Taivaalla matelivat raskaat, mustat yöpilvet niin
-matalalla kuin olisivat olleet juuri maston nokkaan tapaamaisillaan.
-Pimeä syysyö tuntui tavallista mustemmalta.
-
-Edessä loisti kirkkaana Pohjoiskorkean tuli. Pohjoisrivin tuli oli
-vielä niin alhaalla, ettei näkynyt. Takana vilkkui Manni. Kompassiin
-silmäämättä oli peränpitäjän helppo ohjata loistojen mukaan.
-
-Heikko tuuli puhalteli länsilounaasta.
-
-Kajuutassa paloi tuli lampussa ja toinen kamiinassa, jonka renkailla
-kiehui teekattila.
-
-Kajuutan pöydällä höyrysi kolme teelasia. Neljäs ojennettiin ulos
-peränpitäjälle.
-
-Kajuutan täytti tupakansavu, jota höysti miesten merisaappaista lähtevä
-hylkeenrasvan tuoksu ja haju, joka tuli aluksen pohjalta. Mutta nuo
-hajuthan olivat asiaankuuluvia, vieläpä välttämättömiäkin, sillä mitä
-olisi teenjuonti ja jutut ilman tupakkaa ja mitä merisaappaat ilman
-hylkeenrasvaa ja mitä jahti, jonka pohjalla olisi kirkas vesi.
-
-Joku oli juuri lopettanut juttunsa siitä, kuinka Liiva-Simo kerran
-humalapäissään luovi myötätuulessa ja ajettuaan ohi saaren ja
-selvittyään Viron rannalla, johon ennätti toki panna ankkuriin, syytti
-kovaa vastatuulta, sumua ja kompassiaan, joka oli johtanut hänet
-harhaan, ja kelloaan, joka oli seisattunut, ja nyt kertoi miehistä
-vanhin seuraavan jutun:
-
-Niin, kompassi.
-
-Onhan se väliin tarpeellinen kapine sekin, vaikkei näin kirkkaina
-öinä, kun loistot näkyvät ja on helppo ohjata niiden mukaan, tule
-ajatelleeksi koko vehjettä.
-
-Siitä on nyt jo lähes viisikymmentä vuotta, ylikin -- johan tämä
-Juonaan Matin Lassikin täytti mikonpäivänä viisikymmentä, eikä sitä
-silloin vielä ollut olemassakaan.
-
-Oli hyvä hyletalvi, ja eräänä maaliskuun aamuna läksin minä, joka
-siihen aikaan vielä olin sellainen lapsettava pojannallikka, jota ei
-vielä otettu mukaan pitkille hylematkoille, käymään jäätä Itäselälle
-päivän eväs selkäpussissa ja hyleraudat ja koira mukana.
-
-Kävelin koko päivän ja sain hylkeenkin, ensimmäisen eläissäni, ja aloin
-sitä vetää illalla kotia kohti.
-
-Taivas oli ollut selvä koko päivän. Auringon valo hohti huikaisevan
-valkeana jäällä ja silmiä kirveli. Isävainaa oli jo lähtiessä
-varoittanut, että "ota siniset silmälasit mukaasi, ettet tule
-sokeaksi", mutta mitäs minä niistä ylpeyksissäni välitin! Tuulta ei
-ollut siksi nimeksikään. Kun tupakoin välillä, nousi savu suoraan
-ylöspäin kuin ilmakuplat veden alta. Ääntä ei kuulunut minkäänlaista,
-kun seisatuin paikalleni.
-
-Vetelin paulassa hylettä ja lepäilin välillä.
-
-Pakkanen oli kova, ilma oli kylmää kuin rauta.
-
-Illemmalla, vähää ennen auringonlaskua, alkoi ilma lämmetä, tuntui jo
-kostealta. Taivaan otti hikiseksi ja aurinko laski pilviin. Lännestä
-alkoi puhaltaa heikko tuuli ja sen mukana nousi sumu kuin seinä. Pian
-olin sen sisässä.
-
-Kävelin vielä jonkun aikaa päin tuulta, koska maa oli sillä suunnalla,
-mutta kun näytti siltä, että tuuli kääntyy -- ainakin niin minusta
-tuntui -- en luottanut enää suuntaani, luulin käveleväni ihan
-poispäin, aloin etsiä kompassia. Ensiksi meni käsi oikeanpuoleiseen
-liivintaskuun, jossa minä tavallisesti sitä pidin, ja sitten vuoron
-perään kaikkiin muihin taskuihin. Kompassia ei ollutkaan missään.
-
-No, mitäs nyt tehdään, kysyin minä itseltäni.
-
-Tuulikin oli lakannut ja sumu tuntui vain tihenevän. Lisäksi tuli
-yöpimeä. Näin enää vain muutaman sylen kuhunkin suuntaan. Tulia ei
-näkynyt, näitä nykyaikaisia sumusireenejä ei ollut eikä Pohjoisrivin
-sumukello kuulunut kauas.
-
-Ei siinä kuitenkaan auttanut lopen kauan seisoksia ja kuluttaa aikaa
-turhiin ajatuksiin.
-
-Ensin en ollut oikein selvillä, mihin suuntaan lähteä, mutta päätin
-sitten jatkaa entistä rataa.
-
-Lopulta jouduin jälille, jotka paranivat paranemistaan.
-
-Jotkut muutkin olivat siitä vetäneet hylettä. Seurasin löytämääni tietä
-jälkien suuntaan, koska päätin niiden vievän omaan saareen.
-
-Kävelin arviolta tunnin ja kävelin toisen. Maata vain ei ala tulla
-vastaan.
-
-Se tuntui minusta vähän ihmeelliseltä.
-
-Kun sumu illalla tuli, olin minä maalta vain noin kilometriä viisi
-kuusi. Vaikka minulla oli iso hyle vedettävänä ja matka kävi hitaasti,
-pitäisi minun olla jo maan sivussa, ajattelin itsekseni ja rupesinkin
-uskomaan, ettei tämä tie viekään omalle saarelle, vaan muualle. Kun
-ei enää tullut vastaani ahtojäätä -- kävelin nimittäin nyt koko ajan
-lakealla, ohuen lumen peittämällä jäällä, jossa ei ollut edes isompia
-rakojakaan, -- päättelin joutuneeni kiinteälle saaristojäälle Suomen
-puolella.
-
-Minua väsytti jo ankarasti ja oli kova nälkä. Istuin hylkeen päälle
-lepäämään ja syömään. Kun syötin myöskin koiraa, loppuivat eväät
-siihen, enkä ihan tarpeeksenikaan saanut.
-
-Koira istui edessäni ja kärkkyi lisää ruokaa. Näytin sille tyhjää
-eväspussia ja tyhjiä käsiäni ja piippuani ja sanoin: "Ei ole,
-Halliparka, enää mitään muuta kuin tupakkaa." Halli aivasti ja kävi
-maata. Minä istuin hylkeen päällä ja tupakoin. Jumalan onni, että oli
-edes tupakkaa, ettei käynyt kuin ennen Pinta-Pekolle.
-
-No miten sille sitten kävi?
-
-No mitenkä sille kävi! Läksi aamulla varhain ajoon, Viroon, Viroon
-viinaa hakemaan, ja kävi syöttämään hevostaan Saviossa ja söi itsekin
-ja syötyä yritti panna tupakaksi, mutta huomasikin, että tupakat olivat
-jääneet kotiin. No mitäs muuta kuin hevonen kiireesti valjaisiin,
-piiskaa selkään ja hakemaan kotoa tupakkaa. Niin ei käynyt minulle,
-ja mistä minä olisin sitä hakemaan mennyt, vaikka ei olisi ollutkaan!
-Sanotaan, ettei mikään ole niin tärkeää kuin tupakka, mutta on se
-kompassikin välistä tärkeä, sen minä silloin tulin kokemaan.
-
-Siinä istuessani ja tupakoidessani alkoi minua armottomasti nukuttaa.
-Kävelyn jälkeen oli minulla lämmin olla, ja huolimatta sumusta ja
-kosteudesta ympärilläni teki mieleni vetäytyä pitkäkseni lumelle, vain
-vähäksi aikaa, ei kauaksi, jotten jäätyisi, jos pakkanen tulee. Onneksi
-muistin, kuinka oli käynyt sille ja sille, joka oli käynyt maata jäälle
-ja nukkunut siihen niiksi päivikseen. Täytin uudestaan piippuni -- tätä
-tupakan polttoa minä olen nimittäin viljellyt jo hamasta lapsuudesta --
-ja nousin ylös ja aloin kävellä eteenpäin tietäni.
-
-Ajattelin, että jonnekinhan asuttuun paikkaan tämän tien pitää viedä,
-ja kiittelin Jumalaa, ettei se antanut lumisateen tulla peittämään
-minulta tätä ainoaa pelastuksen kortta.
-
-Ja hyvä tie se olikin. Se minua ensin kuitenkin ihmetytti, että jos
-tämä olisi maissa, niin miksi tässä on vain hylemiesten jälkiä, eikä
-tule yhtään hevostietä vastaan, ja jos tämä on meressä, niin mihin tämä
-oikein vie. Kyllä minä perästäpäin sain tietää, minne se vei, mutta en
-minä sitä silloin vielä tietänyt.
-
-Olin kävellyt ehkä noin kolme virstaa siitä ruokapaikasta, kun
-huomasin, että koira on hävinnyt, eikä se enää näkyviin sinä yönä
-tullutkaan.
-
-Ihmetytti minua vähän se ensin, mutta sitten ajattelin, että "kyllähän
-koira kotinsa löytää", ja jatkoin yksin matkaani vetäen perässäni
-kuollutta hylettä.
-
-Minua väsytti niin, että en tahtonut jaksaa enää jalkaa toisen eteen
-nostaa. Uni tuppasi tulemaan väkisinkin ja puoliunessahan minä matkaa
-teinkin, silmät ummessa pitkät matkat Vasta sitten heräsin, kun tunsin
-käveleväni tiettömällä. Etsin tien ja nukuin jälleen.
-
-Muistan vielä, että näin untakin siinä seisoallani ja kävellessäni.
-
-Olin löytävinäni emähylkeen suuren pesän, jossa oli paljon kuutteja.
-Koira seisoi pesällä ja murahteli minulle, varoitti minua astumaan
-hiljemmin, kun välistä saapas rauskahti jääkarstassa. Hyppäsin keskelle
-pesää ja upposiin vyötäisiä myöten lumeen, juuri oikealle paikalle
-henkireiän kohdalle, ettei yksikään kuutti päässyt pakoon. Rupesin
-viskomaan kuutteja jäälle. Ja niitäkös riitti! Viskoin kuutteja
-minkä jaksoin. Olin läkähtyä siihen työn paljouteen. Selkää pakotti,
-käsivarret alkoivat hervota ja jalat vapisivat ja tunsin alkavani
-vajota syvemmälle avantoon, siihen hylkeen pesän henkireikään. Siinä
-olivat jalkani ahtaalla. En saanut niitä liikkumaan ja minun oli
-vain viskottava niitä kuutteja, jotka alkoivat tanssia hirvittävää
-piiritanssia siinä ympärilläni piirissä, joka suureni suurenemistaan
-sen mukaan, minkä minä viskoin jäälle niitä kuutteja. Tanssiessaan ne
-joutavat vielä lauloivatkin, niinkuin hylkeet kesäaamuina luodoilla
-laulavat. Minulle ne pakanat vilkuttivat viekkaasti silmiään, ja se
-minua vielä enemmän harmitti.
-
-Piirin huima vauhti ja väsymykseni alkoivat huimata päätäni ja --
-tupsis! taas olin harpannut tien syrjään, johon kompastuin ja heräsin.
-
-Aamu alkoi sarastaa. Jumalattoman paksun sumun vuoksi oli mahdoton
-erottaa, millä suunnalla päivä sikesi, mutta sen vain näki, että
-aamupuoli alkaa jo olla.
-
-Pysähdyin.
-
-Olin kuulevinani jotakin.
-
-Jostakin kuin merenpohjasta tai maan alta kuului pari kolme koiran
-haukausta.
-
-Sitten oli taas hiljaa.
-
-Kuuntelin ja kuuntelin.
-
-Minä otin ja huusin rojahutin, niin rupesi koira kovemmin haukkumaan.
-
-Kuului, kun joku otti puita syliinsä, kun halot kolisivat ja kaatuivat
-pinon päästä.
-
-Minä sanoin, että tämä ei ole mikään muu kuin Viron ranta.
-
-Perästä selveni, että niin ei kuitenkaan ollut. Minä sain siitä uutta
-voimaa ja läksin kävelemään ääntä kohti ja hylkäsin sen tien, kun se
-vähän matkan päästä alkoi kääntyä liian paljon vasempaan päin.
-
-Ei minun kauan tarvinnutkaan kävellä, kun alkoivat näkyä tulet kylästä.
-Oli jo niin aamu, että ihmiset olivat ylhäällä.
-
-Tunsinhan minä sitten paikan.
-
-Olin omassa rannassa ja äitivainaja, jolla oli leipomus sinä aamuna,
-oli rannasta pinosta ottamassa leivinpuita, ja oma koiranihan siellä
-haukkua luksutteli, ja kun tunsi minut, alkoi juosta vastaan syöneenä
-ja aamuyön levänneenä ja huiskutellen minulle iloisesti häntäänsä.
-
-Äitivainaja siinä sitten siunailemaan, että: "missä sinä olet koko yön
-kävellyt" ja: "mikset sinä tuhma ottanut kompassia mukaasi, kun jäälle
-läksit!"
-
-Sinä päivänä sitä oli sitten naurua kylässä.
-
-Minä kyllä heti kotiin päästyäni söin ja kävin maata ja heräsin siinä
-puolen päivän korvissa, kun kotiväkikin nauroi. Ne ihan ulvoivat. Sisko
-Hanna aivan kiemurteli lattialla, eikä tahtonut saada enää henkeään
-vedetyksi.
-
-Oli nimittäin löydetty jäältä, satakunta askelta rannalta, iso kovaksi
-tallattu piiri, jossa oli vedetty hylettä.
-
-Kävin minä sitä rataa itsekin katsomassa.
-
-Niin se oli joutava pyöreä kuin kattilan pohja, kuin isolla harpilla
-piirretty siihen tasaiselle rantajäälle.
-
-Nauroivat ne sen päivän ja vielä monena seuraavanakin. Mutta hylkeen
-minä maalle toin kuin mies ja se ei naurattanutkaan ketään.
-
-Mutta miehet hoi!
-
-Siellä taitaa lisätä tuulta!
-
-Niin oli todellakin käynyt.
-
-Syysyö ei malta kauan pitää samanlaista säätä, ja nyt oli alkanut
-navakasti tuulla, oli jo miltei myrsky.
-
-Perämies huusi jotakin.
-
-Äskeinen kertoja pilkisti ulos kajuutan luukusta ja kysyi:
-
--- No mikäs on?
-
--- Tuuli kääntynyt vastaan. Tulkaa ylös sieltä niin käännetään!
-
-Hetken perästä kääntyi jahti päin tuulta. Purjeet paloivat ja
-pamisivat. Jalusnuorat ja niiden lokit löivät kantta. Keula syöksyi
-suureen hyökyaaltoon, joka koskena ryöppysi kannella perää kohti.
-Pian saivat keulapurjeet tuulta vastapuolelta ja painoivat aluksen
-kääntymään toiselle kupeelleen. Isopurje pingoittui ja keulapurjeet
-päästettiin auki yläpuolelta ja vedettiin kiinni alapuolelle. Jahti oli
-kääntynyt ja kulki uutta suuntaa hyvää kyytiä. Tuuli lisääntyi hetki
-hetkeltä. Vilkkaasti oli liikuttava, että ennätettiin saada kärkipurje
-alas ennenkuin tuuli ennätti sen repiä. Hetkistä myöhemmin tuli tuulen
-mukana sumu ja peitti verhoonsa loistot.
-
--- No, pojat! Kiittäkää nyt Jumalaa, että meillä on kompassi, sanoi
-mies, joka oli nuoruudessaan kompassittomana marssinut piirissä omia,
-jälkiään kokonaisen pitkän talviyön.
-
-
-
-
-SUSI SAARESSA.
-
-
-Sunnuntaiaamu huhtikuussa.
-
-Liiva-Simo on päättänyt olla menemättä kirkkoon ja on ottanut esille
-ulkoa mustanruskean ja sisältä vaaleanruskean, nahkakantisen,
-messinkihakaisen, selvän "kokoränttisen" saarnakirjansa.
-
-Niinä sunnuntaina, jolloin hän ei mene kirkkoon, ottaa hän aamiaisen
-syötyään esille tuon saarnakirjan, hankaa kirkkaiksi silmälasinsa ja
-alkaa lukea päivän saarnaa. Näin on hän tehnyt jo puoli vuosisataa,
-kauemminkin, mutta ei hän tunne yhdestäkään saarnasta kuin alun, sillä
-kun hän on päässyt kolmannelle tai neljännelle, tai parhaimmassa
-tapauksessa seitsemännelle riville, saavuttaa hänet ensin painostus
-silmien tienoilla, sitten torkutus ja heti sen jälkeen syvä uni.
-Tähän tilaan oli Simo nytkin joutunut. Hän istui pöytänsä ääressä.
-Leuka nojasi päällekkäin asetettuihin nyrkkeihin ja kyynärpäät olivat
-ojennettuina kahden puolen, pitkin pöydän reunaa. Siinä oli mukava
-nukkua. Simoa ei koskaan tässä saarnanlukuhommassa häiritty ja heräsi
-hän tavallisesti vasta, kun kirkkoaika oli jo ohi ja saarnan jatkaminen
-oli tarpeetonta. Simo siirsi kirjanmerkin seuraavan saarnan alkuun,
-napsutteli hakaset kiinni ja asetti kirjan laudalle, paikalleen, ja
-pani tupakaksi. Tällä kertaa ei Simo päässyt niin pitkälle. Hän oli
-vasta varsinaisen lukunsa alussa, kun naapuri tuli kolisten sisään ja
-Simo heräsi, ja ettei naapuri luulisi hänen olleen nukuksissa, sanoi
-hän kaiken varmuuden vuoksi:
-
--- Jumal' antakoon.
-
--- Jumal' antakoon, Jumal' antakoon! vastasi naapuri. -- Taisit olla
-nukuksissa?
-
--- Enhän minä nukuksissa. Mitä sinulle kuuluu?
-
--- Sitähän minä vain läksin kysymään, että sinä et taida vielä
-tietääkään, että saareen on viime viikolla tullut susi.
-
--- Älä helkutissa! Kuka sen on nähnyt?
-
--- Hallin-Aape sen on nähnyt.
-
--- Vai on tullut susi saareen.
-
--- On. Hallin-Aape on ollut viime perjantaina poikansa kanssa
-veistämässä jaalansa kaaria lähellä rantaa Hailniemessä. Susi oli
-juossut Pohjoisriviltä pitkin rantajäätä. Oli ollut; kuin iso hylekoira
-ja harmaa oli ollut väriltään. Nähtyään Aapen poikineen oli se ruvennut
-laukkimaan pitkin rantaa eteläänpäin. Aape oli pelästynyt ja luullut
-sitä ensin sudeksi -- niinkuin se olikin -- ja sitten kummitukseksi ja
-lähtenyt juoksemaan paikalla kotiinsa, johon pääsi henkihieverissä.
-Koko ajan oli juossut hänen vieressään niinkuin susi, mutta sillä oli
-ollut miehen pää. Se oli hävinnyt aina silmistä heti, kun Aape pysähtyi
-sitä katsomaan ja ilmaantunut taas, kun Aape lähti juoksemaan. Aapen
-poika ei ollut nähnyt koko aikana muuta kuin isänsä, joka juoksi
-jälempänä.
-
--- Eikö poika sutta nähnytkään.
-
--- Sehän se suden näkikin, mutta ei sitä kummitusta. -- Kun nyt ei
-enää ole meressä jäätä, ei se susi pääse saaresta pois. Mitäs arvelet,
-eiköhän olisi koottava molempien kylien väki kokoon ja pantava
-sudenjahti toimeen, ennenkuin eläimet lasketaan ulos ja lapset rupeavat
-käymään metsässä risuja keräämässä.
-
--- Jaa. Mitenkä sen asian laita lienee. Minusta kyllä ei paljon apua
-ole, mutta jos susi kerran on saareen tullut, niin poishan se on
-saatava. Selvähän se on. Kalliiksi sen ruoka tulee.
-
--- Kalliiksi se tulee.
-
--- Mutta onkohan se nyt sekään totta, että se susi on maalle päässyt,
-kun koko juttu on tuon Hallin-Aapen puheita. Ja oliko sitä perjantaina
-enää jäätäkään meressä.
-
--- Olihan jää silloin vielä meressä, ainakin Pohjoissalmessa, ja onhan
-se susi voinut tulla jo aikaisemmin, vaikka nyt vasta on nähty. Jos
-Aape yksin olisi nähnyt ja puhunut, ei asialle voisikaan mitään arvoa
-antaa, mutta kun poika oli mukana ja onhan se täysjärkinen ihminen.
-
--- Onhan se kyllä, myönteli Simo ja lisäsi: Kun sinä kerran olet
-kunnanesimies, niin kutsu kansa kokoon.
-
--- Sitähän minä olenkin ajatellut, mutta tuumin, että tiedustanpa ensin
-sinunkin mielipidettäsi.
-
--- Niin no, minun mielipiteeni on, että jos susi on saaressa, on se
-ajettava jälleen pois, tai oikeastaan tapettava, ja nythän on miehillä
-sopivaa aikaa lähteä jahtiin. -- Vai on susiparka eksynyt tänne
-saareen. -- Tulikohan tuo Virosta vai Suomesta?
-
--- Kuka hänen tietää! Pohjoisesta se oli juossut sinne Hallin-Aapen
-työmaalle, mutta voi se olla tullut etelästäkin. Tulin juuri rannasta,
-ja siellä oli paljon miehiä, ja se se tuntui olevan yleisenä
-mielipiteenä, että suden jahtiin on lähdettävä, vaikka jo huomenna.
-
--- No niin kiireesti kuin suinkin! Ei tässä ole enää monta päivää, kun
-osa miehiä on mikä missäkin.
-
-Samaan aikaan oli miehiä koolla myös Pelto-Kallun luona.
-
--- Hallin-Aape kuului nähneen viime perjantaina suden Hailniemessä.
-
--- Niin kuuluu. Lieneekö siinä perää?
-
--- Kyllä siinä perää on ja kova perä onkin. Oli juossut Suomesta päin
-se susi.
-
--- Mutta eihän perjantaina ollut jäätä enää Pohjoissalmessa.
-
--- No se nyt on selvä vale se! Vielähän perjantai-iltanakin oli
-Pohjoissalmi täynnä jäätä. Näinhän minä omin silmin, kun olin itse
-katsomassa Pohjoiskorkealla, että salmi oli jäitä täynnä!
-
--- Voipi olla, en minä ole käynyt katsomassa. Sanotaan vaan sillä
-tavalla.
-
--- Sanotaanhan sitä paljonkin, missä ei ole perää.
-
--- Miten sen suden laita oikein lienee...
-
--- Se on sillä tavalla, että se oli hypännyt Hallin-Aapen poikaa vasten
-pystyyn ja yrittänyt purra, mutta kun poika parkaisi, niin susi läksi
-karkuun pitkin rantaa etelään päin. Kunnan esimies kuuluu hommaavan
-kokoon väkeä ja lähtevän tänään sitä sutta jahtaamaan kiinni ja
-tappamaan.
-
--- No eihän nyt hullunakaan tänään, pyhäpäivänä!
-
--- Tänään, tänään! Ei hätä lue lakia. Mitä ennättääkään vielä syödä
-ja repiä ennen huomista! Ja pitäähän sitä härkääkin auttaa kaivosta
-sapattina, saatikka ottaa kiinni susi, joka on hengenvaarallinen koko
-saaren kansalle ja eläimille.
-
--- En minä sitä sano, että olisin vastaan. Menkää vaan te, jotka olette
-nuorempia. Minusta ei enää ole sellaiseen hommaan. Susi on vikkelä
-eläin, pirun vikkelä.
-
-Samaan aikaan oli myöskin Kiis-Juonaalla vieraita.
-
--- Kuului tulleen susi saareen viime perjantaina.
-
--- Ole nyt!
-
--- Niin ne sanovat. Hallin-Aape oli nähny; sen viime perjantaina
-Hailniemessä. Oli juossut pohjoisesta päin pitkin rantaa ja hyökännyt
-Aapen poikaan kiinni. Pojan olkapäässä ja käsivarressa kuuluu olevan
-seitsemän hampaanjälkeä, Se se se, änkytti kertoja, tekee vielä kummia,
-jos saa olla kauemmin saaressa. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei se
-taida paljoa katsoa syömään käydessään, onko edessä ihmisen lapsi vai
-lehmän vasikka. Eikä sitä saa saaresta pois muuten kuin että joka mies
-lähtee jahtiin ja pitkässä rivissä kuljetaan läpi maan päästä päähän ja
-katsotaan joka loukko.
-
--- Menkää vaan, menkää vaan, te nuoremmat. Minä olen jo vanha mies ja
-tuota noin -- minusta ei ole enää niin vikkeläin eläinten pyytäjäksi.
-Riittää se kun saan silakan kiinni lautaselta.
-
--- Vikkelä se paholainen kuuluu olevan! Vaikka oli Aapen pojalla ollut
-kirves kädessä, oli se vaan kiinni käynyt ja päälle hyökännyt ja siinä
-rytäkässä pojan kirves joutui ties minne, ja miten olisi käynytkään,
-ellei Aape itse olisi ennättänyt kirveineen hätään. Vasta sitten
-oli muristen ja niskakarvat pystyssä ja häntä kippurassa loikkinut
-tiehensä. -- Kyllä se on niin, että ei sitä auta jättää kauemmaksi
-aikaa maalle sitä eläintä. Syö se lehmät ja lehmän vasikat, koirat ja
-ihmiset kuin susi suuhunsa ja kuin haukka hampaisiinsa.
-
-Tupaan tuli vielä kolmas, joka tiesi kertoa, että Pohjoisrivillä
-olivat viime perjantaina nähneet loistonvartijat rannalla lumessa
-suden jäljet, jotka johtivat, kun niitä vähän matkaa voitiin seurata,
-Hailnientä kohti, siis Hallin-Aapen työmaalle, jossa se susi sitten
-nähtiinkin.
-
-Perästäpäin kyllä selvisi, että loistonvartijat olivat nähneet
-ne "suden jäljet" vasta kuultuaan ensin kylästä tulleen huhun,
-että susi on nähty saaressa. Kun myöhemmin, tuon sittemmin niin
-surkeankuuluisaksi tulleen sudenjahdin päätyttyä, tarkastettiin
-niitä jälkiäkin, havaittiin -- mikäli se enää oli mahdollista, kun
-kevätaurinko oli niitä jo kohdellut pahoin ja repinyt ne sangen
-epäselviksi -- että ne olivat vain tavallisia hyljekoiran jälkiä.
-Samanlaisia löytyi nimittäin kaikkialta muualtakin, erittäinkin
-kylästä ja sen läheisimmästä ympäristöstä. Tätä seikkaa ei alussa
-osattu ottaa huomioon, kun mielet olivat jännityksissä ja kuohuksissa
-ja jokainen -- pitkän ja peräti yksitoikkoisen talven jälkeen -- niin
-mielellään uskoi, että susi oli saaressa ja on jo ennättänyt tehdä
-ties mitä pahaa. Tämä oli kuin virkistävä sade tai lääke tai humala
-mielikuvituksen maailmalle, joka viiteen kuukauteen ei ollut saanut
-mitään ravintoa. Useat aivot nauttivat kuvitellessaan, mitä kaikkea
-tuo susi onkaan ennättänyt tehdä viimeisten tuntien aikana, joista ei
-vielä ole -- varsinkaan naapurikylästä -- saapunut mitään tietoja,
-ja mitä tuo kauhea ilmestyskirjan peto tekeekään huomenna, kun ohut
-ja harva pyyntimiesten jata hiljalleen ja vaaniskellen valuu pitkin
-saarta etelästä pohjoiseen ja jossakin keskimaassa, synkässä metsässä
-ankaran vuorenrinteen alla tuo julma verenhimoinen hirviö hyökkää paria
-kolmea miestä kohti pimeästä luolastaan häntä sojossa, niskakarvat
-pystyssä, verenvärinen suu irvistyksessä ja korttelinpitkät valkeat
-torahampaat raateluvalmiina, upottaen ne seuraavien silmänräpäysten
-kuluessa miesten nilkkoihin, kinttuihin ja kurkkuun -- uhh! -- Kiitos
-Herran, että itse olen sillä kertaa kaukana rannikolla, vuorten takana,
-enkä kuule sitä parkumista ja ulvomista, joka siitä syntyy ennenkuin
-pyssy -- sillä susi oli niin viisas mies, että hyökkäsi siihen kohtaan
-jataa, jossa oli vain kirveitä ja piikkejä -- saapuu ja antaa sille
-paholaiselle kuolintäräyksen ja sanoo: "Siin' on sinulle! Kukas käski
-tulla ilman lupaa saareen, syömään vasikoita ja lapsia!"
-
-Seuraavana aamuna -- oli maanantai, huhtikuun kolmaskolmatta, vuotena,
-jota nimitettiin susivuodeksi ja nimitettäneen siksi vieläkin -- oli
-kirkon lähellä olevalle aukealle kokoontunut saaren koko miehinen
-voima, yhteensä lähes kaksisataa täysi-ikäistä ja koulumestarinsa
-johdolla yli kaksikymmentä poikaa.
-
-Miehet olivat ryhmittyneet lähelle kirkon aitaa, johon nojaten useat
-seisoivat tupakoiden ja jutellen. Levottomimmat kulkivat ryhmästä
-ryhmään kuulustelemassa tuoreimpia uutisia sen viimeisimmistä
-tihutöistä. Huhuiltiin nimittäin, että jostakin pahnasta olisi kadonnut
-sika tai porsas.
-
-Miehet olivat sangen eri tavalla asestettuja. Näkyi oikeita kiväärejä,
-mutta tavallisia raskaita hyljepyssyjäkin oli joukossa, ja joillakin
-oli kevyt haulikko, jossa tällä kertaa kuitenkin oli sisällä oikea
-hyljeluoti.
-
-Useilla oli vain piikki, jota hyljemiehet käyttävät. Jotkut olivat
-ottaneet kirveen. Muun muassa nähtiin Pelto-Kallu, joka siis kumminkin
-aikoi lähteä matkaan, kirves olalla. Hän oli aikonut ensin ottaa
-tavallisen kapeateräisen kirveensä, mutta tuli sitten ajatelleeksi
-monenlaisia mahdollisuuksia, muun muassa, että kirveen terän on oltava
-mahdollisimman laaja, jotta se voi herättää pedossa jonkinlaista
-kunnioitusta, ehkä pelkoakin, ja sattuu paremmin, ja niin hän valikoi
-laajateräisen lihakirveensä. Samanlaisen mietiskelyn tuloksena näkyi
-joukossa useita lihakirveitä.
-
-Liiva-Simo seisoi aseettomana, sillä hän oli tullut antamaan vain hyviä
-neuvoja näille nuoremmille. "Ei siinä mitään vaaraa ole", hoputteli
-hän rohkaisevasti. "Ei se susi ole paljon suurempi tavallista rotevaa
-koiraa. Olenhan minä niitä nuorena ollessani nähnyt Virossa vaikka
-kuinka paljon. Niinhän niitä siellä ennen nuijittiin kuoliaiksi kuin
-hallinpoikia. Päähän kun vain lyöpi, niin ei se muuta kaipaakaan. Vielä
-parempi, jos sitä pakanaa ampuu pyssyllä, ja onhan täällä pyssymiehiä
-enemmän kuin muita. Panee pyssymiehiä ja kirves- ja pilkkimiehiä
-pitkin jataa aina vuorotellen, että saa antaa sille paholaiselle
-useammanlaisilla aseilla yhtaikaa, että roikaa vain."
-
-Koulumestarin piskuinen, mutta tuliselta ja tuikealta näyttävä
-lauma seisoi vähän syrjempänä, jo marssivalmiina, järjestyneenä
-ruoturintamaan.
-
-Se oli asestettu noin sylen pituisilla seipäillä, joiden päissä oli
-aikoja sitten hylättyjä, mutta nyt romun seasta ullakolta jälleen
-löydettyjä vanhoja ruostuneita jääpiikkejä. Joillakin oli seipään
-päässä samoista paikoista löydettyjä kirveennysiä. Tämän huomattuaan
-joukkoaan tarkastava koulumestari ärähteli silmäkulmat ukkospilvinä:
-"Sanoinhan minä, että jokaisen on hankittava sylen ja kahden
-tuuman pituiset keihäänvarret ja niihin kärkiin vanhoja tai uusia
-hyljepiikkejä. Mutta mitä minä näen! Siellähän on lähes puolitusinaa
-kirvesnysää! Mitä se sellainen on olevinaan! No -- olihan niitä ennen
-kirveitäkin sotakeihäiden kärjissä, mutta niissä oli myös kärki, jotta
-asetta voitiin käyttää myös pistoaseena, ja koukku, jolla voitiin
-nykäistä viholliselta kypäri päästä alas taistelutantereelle. Sitä
-asetta käyttävää soturia nimitettiinkin sattuvasti koukkuhuoviksi.
-Niin. Olisi sitä kyllä voinut lyödä vaikka pitkän raaspiikin kirveen
-silmään ja toisen taivutettuna varren läpi ja niin olisi saatu oikeita
-koukkuhuovin aseita, jotka sitten olisi voitu sijoittaa keskustaan.
-No niin. Onhan siellä kyllä yhdessä raaspiikki, mutta kanta ylöspäin.
-Hö hö hö hö! No, kyllä olet typerä, totta toisen kerran! Luuletko
-sinä, että vihollinen jää sinun syyhyteltäväksesi tuolla nololla
-raaspiikinkannallasi! No oli menneeksi! Rumaahan tuo on, että on
-sekaisin eri aselajeja! Hei siellä te kirvestolvanat! Tulkaa tänne
-näin, keskustaan. Saatte olla nyt siinä koukkuhuoveina, vaikkeivät
-aseenne tyydytä alkeellisimpiakaan toivomuksia. Pitäkää se mielessänne,
-että olette koukkuhuoveja, jotka lähetetään milloin vasempaan, milloin
-oikeaan sivustaan eli siipeen, missä kulloinkin taistelun tuoksina
-kehkeytyy tulisimmaksi ja missä rivit alkavat horjua. No hiljaa siellä!
-Asento! Ja pistäkää sitten te koukkuhuovit teränne ulkokasalla, ja
-lyökää keskiterällä ja nykäiskää eli tempaiskaa sisäkasalla. Pitäkää se
-mielessänne!"
-
-Koulumestari tähtäili vielä kerran rivejänsä sekä toisesta että
-toisesta päästä, että nenänipukat olivat ehdottomasti samassa rivissä,
-kohenteli sieltä ja täältä rivin taipumia ja pullistumia, potkaisi
-sieltä ja täältä varpaat erilleen toisistaan ja komensi kannat yhteen.
-
-Jo seisoi tuolla oman joukkonsa edessä kunnan esimieskin, pitäen sille
-seuraavan puheen:
-
--- Jaaha. Koska nyt näyttää olevan jo kaikki miehet koolla ja koska
-ei ketään enää tunnu tulevan, niin mitäpä siinä muuta kuin lähdetään
-Lounatpäähän, jossa vasta jata muodostetaan. Mutta sen minä sanon, että
-jata ei saa katketa koko ajalla mistään ja joka miehen on pysyttävä
-puheyhteydessä sekä oikealla että vasemmalla puolella olevan lähimmän
-miehen kanssa ja nähtävä hänet alituiseen. Ja jos jossakin kohdalla
-jostakin syystä jata pysähtyy, on siitä lähetettävä huuto pitkin jataa
-molempiin suuntiin ja toisten on silloin pysähdyttävä odottamaan tai
-riennettävä juoksujalkaa apuun, jos missäpäin apua huudetaan. No, ei
-muuta kuin musikantit eteen ja lähdetään menemään!
-
-Musikantteja oli kolme. Mestarin Anttu, saaren ainoa vaateseppä, oli
-viulunsoittaja. Hän asettui paikalleen ensin ja veteli viulustaan
-muutamia virityssointuja ja lurituksia ja vielä vihoviimeisimmän kerran
-kiersi yhtä ja toista viritysnappulaa. Hänen vasemmalle puolelleen
-asettui rumpali. Leveässä, purjekankaasta tehdyssä hihnassa riippui
-hänellä erikoisesti tätä tilaisuutta varten rakennettu rumpu, jonka
-runkona oli pieni tyhjä tammitynnyri, josta toinen pohja oli otettu
-pois ja siihen pingoitettu vahvaa purjekangasta, joka oli sitten
-kasteltu ja vetäytynyt sangen kireälle ja pompahteli kumeasti ja
-juhlallisesti, kun rumpali, entinen laivan kokki, nimeltäänkin
-Kokki-Jussi, sitä koetteeksi naputteli rumpupalikoillaan, kahdella
-tammisella laivan naakelilla. Rumpalin vasemmalle puolelle astui
-klanetinpuhaltaja, joka tavallisissa oloissa hoiti suntion virkaa.
-
-Mestarin Anttu nosti viulun leukansa alle, kohotti jousen ilmaan ja
-alkoi soittaa "Pojat kansan urhokkaan", johon toiset yhtyivät. Itse
-Mestarin Anttu vingutti marssia mollissa, mutta klanetti puhalsi
-duurissa. Samalla läksivät musikantit liikkeelle, ja koko joukko
-seurasi. Viimeisimpänä kulki väkineen koulumestari. Hän oli vielä
-kerran karjaissut "Asento!!!" ja sitten "Käännös vasempaan -- marrrss!"
-ja viittoi nyt tahtia kuuden markan revolverillaan, jonka hanan alle,
-vahingonlaukauksen estämiseksi, oli tupattu tappuroita ja varmuustappi
-työnnetty huolellisesti tulirummussa olevaan reikään, ettei se päässyt
-vahingossakaan pyörähtämään. Silmät tuikeina vetivät pojat soittajien
-mukaan hampaittensa välistä:
-
-    "Poijat kansan urhokkaan..."
-
-Se oli juhlallista katsella ja kuunnella.
-
-Aluksi oli joukon marssittava kylän läpi. Siellä ja täällä ryhmissä
-ja yksitellen seisoi naisia katselemassa ja kohosi yksi ja toinen
-esiliinan kasa silmille, niin liikuttavan kaunista se oli raikkaassa
-aamuilmassa, eikä yrmeinkään muija jäänyt itkuun tyrskähtämättä, kun
-oli päästy sanoihin:
-
-    "Jo tulta tuiskii,
-    Myrsky käy,
-    Jo viuhkaa kanuunasta luoti..."
-
-Ja kun siinä Kokki-Jussi paiskeli rumpupalikoitaan niin hitonmoisesti
-ja kun rumpu paukkui ja kumisi kuin pieni ukonilma. Vielä
-vuosikymmenien perästä, kun itse susi ja suden jahti jo olivat
-ennättäneet muistista kadota, kerrottiin tästä ihanasta soitosta ja
-laulusta, jonka vertaa ei tavattu parhaissa hääkulkueissakaan. Juuri
-sillä kohdalla, missä Kokki-Jussin rumpu pahimmin pompotti, laukoivat
-muutamat pyssyjäänkin, mikä vain lisäsi tunnelman ihanuutta ja
-haikeutta. Ihan se myllersi ihmisen olemuksen sydänalaa myöten sekaisin
-ja "sydän venyi ihan syltä pitkäksi", niinkuin eräs kuulijoista
-myöhemmin kuvaili.
-
-Pian saapui joukko saaren eteläisimpään kärkeen, jossa ensin
-pysähdyttiin levähtämään, ja sitten järjestäydyttiin ja lähdettiin
-pohjoista kohti.
-
-Koulumestarin "lauma piskuinen" sai toistaiseksi seurata jäljessä,
-varaväkenä.
-
-Kun saaren levein kohta on lähellä sen eteläisintä kärkeä, saatiin
-jo retken alkuvaiheilla tehdä se iloinen huomio, että jadan ollessa
-pisimmillään näkivät miehet toisensa muutaman askeleen päässä, mutta
-myös ilmaantui seikkoja, joita ei voitu aavistaa. Kuka olisi arvannut,
-että sisäosassa saarta, joka useimmille, ainakin niille, joiden omat
-metsäpalstat olivat rannikolla, oli kokonaan tuntematon maailma, tuli
-vastaan niin paljon luoksepääsemättömiä louhikoita, joissa voi piillä
-tusinoittain maailman raatelevimpia susia ohikulkijan siitä mitään
-aavistamatta. Vuoristojen pohjoispuolilla olevat louhikot olivat
-helpommat tarkastaa, kun siellä oli vielä maa kokonaan lumen peitossa
-eikä susi olisi voinut siellä päästä piilopaikkoihin jättämättä
-käpälistään näkyviä merkkejä lumeen. Mutta toista oli vuorten etelä-
-ja lounaissivuilla. Sieltä oli lumi jo sulanut ja siellä ne pahimmat
-louhikotkin olivat.
-
-Herra Jumala kuinka pahoja paikkoja piti maailmassa ollakin!
-
-Useita ei voinut lähestyä kuin neljänneskilometrin päähän.
-
-Sai vain kaukaa katsella maanikäisen luomistyön ihmeitä, ajalta,
-jolloin "luotiin louhikot kokohon".
-
-Silloin lähetettiin varaväki tuleen.
-
-Pojathan ne olivat hyvin innokkaita kiipeilemään ja rimpuilemaan
-pahimmissakin ryteiköissä.
-
-Pysähdyshuuto lähetettiin läpi jadan, ja miehet kerääntyivät ryhmiin
-juttelemaan ja tupakoimaan ja koulumestarin joukko katosi kirkuen ja
-hirveitä aseitaan heilutellen louhikkoon. "Oikea ja vasen sivusta
-eli siipi" sekaantui heti alussa, ja koukkuhuoveja vilkkui valkeine
-selkäpusseineen, milloin minkin jättiläispaaden takaa sekaisin toisten
-kanssa. Tämän kevytaseisen joukon johtajan, koulumestarin, nähtiin
-seisovan eräällä korkealla paikalla, jolta verrattain hyvin olisi
-voinut johtaa hyökkäystä, jos annettuja käskyjä ja merkkejä olisi
-kuultu ja toteltu. Turhaan hän, "tuo miesi ylhäinen", niinkuin hän
-itseään omassa mielikuvituksessaan nimitti ja sattuvasti vertaili
-joskus eläneeseen "Siikajoen sankariin", huusi ja merkinantopillillään
-vihelteli. Valtavan kirkunan raikuessa ja kymmenien koirien haukkuessa
-syöksyivät koukkuhuovit ja muut pojat taistelun tuoksinaan kuni juhlaan
-ja katosivat sille tielleen.
-
-Pojat eivät todellakaan palanneet takaisin.
-
-Älyttyään, etteivät he enää ole päämiehensä komennuksen ulottuvilla,
-alkoivat he itsenäisen sissisodan, jota kävivät sitten koko päivän.
-Pääarmeija, saavuttamatta enää yhteyttä tämän sissijoukon kanssa, voi
-seurata sen toimintaa vain niiden jälkien varassa, joita siellä ja
-täällä lumessa pitkin päivää havaittiin. Tämä jälkiasia oli varsin
-harmillinen, sillä poikien mukana oli seurannut paras osa koiriakin
-ja niiden jäljet lumella johtivat useammin kuin yhden kerran harhaan
-ja antoivat paljon turhaa työtä, jonka yhteydessä tultiin paljon
-viljelemään sangen erimuotoisia sadattelusanoja ja lauseita. Ei
-nimittäin ollut koko joukossa ketään sudenjälkien erikoistuntijaa,
-sillä muinoisten vironajojen aikuiset miehet, Liiva-Simo ja muut,
-eivät olleet mukana ja vaikka olisivat olleetkin -- niin selitti Simo
-perästäpäin -- eivät olisi enää muistaneet suden jälkien kokoa ja
-muotoa niin tarkoin, että olisivat voineet erottaa ne koiran jäljistä,
-etenkin tämänlaisessa karkeassa, sulavassa kevätlumessa, jossa
-käpälästä painuu niin hämärä jälki, että töin tuskin olisi paraskaan
-erikoistuntija voinut päättää, mitkä monista nähtävinä olevista
-jäljistä ovat suden, mitkä hyljekoiran, mitkä ketun ja mitkä jäniksen.
-
-Ensimmäisellä pysähdyspaikalla tapahtui muutakin ikävää.
-
-Kun jälleen huudettiin jata kuntoon rannasta rantaan yli maan,
-havaittiin se huomattavassa määrässä harvenneeksi. Osa, varsinkin
-vanhemman polven miehiä, oli nimittäin käyttänyt jadan tilapäistä
-hajaantumista hyväkseen ja poistunut "toista tietä omalle maallensa".
-Tästä oli seurauksena kurin yleinen höltyminen, ja kun saavuttiin
-keskimaan paikoille, jossa alkaa sangen vaikea, yli sadan metrin
-korkea louhikkoinen vuoristo, ei huuto länsirannalta päässytkään
-perille itärannalle, vaan palasi takaisin puolimatkasta, eräästä
-järvilaaksosta, selvittäen, että yhteys itärannan kanssa on taittunut.
-Pantiin toimeen ankara tutkimus ja havaittiin, että jata oli taittunut
-siitä syystä, ettei idässä päin ollut enää ketään. Oli kuljettu erään
-itärannalla olevan kylän ohi ja sillä suunnalla olevat miehet olivat
-jääneet kylään kahville. Jata harvennettiin ja venytettiin jälleen
-rannasta rantaan, jolloinka miehet metsäisemmissä paikoissa olivat vain
-kuuluman päässä. Seuraus tästä oli, että työ kävi sangen hitaasti.
-Oli jo aikomus lähettää jadan itäpää takaisin siihen kohtaan, josta
-viimeksi oli saapunut ilmoitus, siis pari kilometriä takaperin,
-mutta siitä aikomuksesta luovuttiin, kun ne, joiden tehtäväksi se
-olisi tullut, selittivät, että yritys on turha kahdesta syystä:
-ensiksi, koska jadan itäpäässä olleesta valtaisesta aukosta on susi
-voinut juosta jo eteläänpäin ja peräytymisestä olisi siis vain siinä
-tapauksessa hyötyä, että se ulotettaisiin takaisin hamaan Lounatpäähän,
-siis lähtökohtaan asti, ja toiseksi, koska on hyvin luultavaa, että sen
-melun vuoksi, mitä koko päivän on saaren eteläosissa pidetty, ei susi
-ole juossut eteläänpäin, ja jos se sinne olisikin juossut tai jostakin
-jadan aukosta sinne aikaisemmin jäänyt löytää se nyt siellä kaikkialla
-ihmisten ja koirien jopa ruudinkin hajua ja juoksee, ellei jo ole
-poikien melua pakoon juossutkin, saaren pohjoispäätä kohti. Aukko
-jadassa on ollut siis mahdollisesti porttina sudelle, mutta ei suinkaan
-eteläänpäin, vaan pohjoiseen.
-
-Tätä selitystä pidettiin ylimalkaan uskottavana, ja kun siihen vielä
-jadan itäpään miesten taholta lisättiin, että näistä mainituista syistä
-susi yhä jatkaa juoksuaan pohjoista kohti, eikä jadan tiheys olekaan
-tarpeellinen ennenkuin matkan lopussa, saaren pohjoisimmassa osassa,
-jossa on harvaa hongikkoa kasvavaa tasaista kangasmaata ja jossa maa on
-jo kavennut noin puolen kilometrin levyiseksi ja jata voidaan tihentää
-niin paljon, ettei susi pääse läpi pujahtamaan nähtyään joutuneensa
-umpikujaan, ikäänkuin nuottaan, jota aletaan kiristää yhä ahtaammalle,
-ei kukaan enää epäillyt, että asia niin onkin, ja kuka sen tietää, eikö
-niin olisi ollutkin, jos vain eräs seikka, nimittäin suden olemassaolo,
-olisi ollut varma tosiasia.
-
-Niin ei kuitenkaan näyttänyt olevan, sillä kun jata tiheänä ja yhä
-tihentyen vähää ennen päivänlaskua saapui Pohjoisriville, oli kokoon
-vedetyssä nuotassa vain yksi kettu ja kaksi jänistä, jotka nekin
-pääsivät jadan läpi karkuun.
-
-Se kävi sangen hassulla tavalla ja vastoin odotuksia.
-
-Yht'äkkiä kuului nimittäin huuto: "Kettu" ja sitten: "Jäniksiä!" ja
-samalla otti kettu, huomattuaan muilla suunnilla meren vastassaan,
-ankaran vauhdin ja -- harkinnastako vai sattumalta -- pujahti läpi
-jadan siltä kohdalta, missä oli vain kirvesmiehiä. Kun nämä hyökkäsivät
-kirveineen kettua kohti, eivät pyssymiehet uskaltaneet ampua, koska
-luodit olisivat sattuneet pikemmin miehiin kuin kettuun, joka häntä
-heiluen juoksi keveästi vuoria kohti, etelään päin. Se oli jo kaukana,
-kun kajahti useampiakin yhteislaukauksia sekä yksinäisiä pamahduksia,
-jotka tietysti kaikki menivät harhaan.
-
-Jänikset olivat käyttäneet hyväkseen hämmennystä ja luikkineet pakoon
-kenenkään huomaamatta.
-
-Miehet kokoontuivat loppuneuvotteluun, jonka aloitti kunnanesimies
-lausumalla:
-
-"Eikö tässä tämän kunnan alueella olekaan kuin yksi kettu?" johon joku
-lisäsi: "ja kaksi jänistä?", ja kuitattiin kysymykset yleisellä mitä
-vilpittömimmällä naurulla.
-
-Sudesta ei kukaan nostanut kysymystä, ennenkuin pari viikkoa myöhemmin
-eräissä rantakäräjissä, joissa Hallin-Aapekin oli läsnä ja pantiin
-lujille, minkänäköinen oli se eläin ollut, jonka hän oli nähnyt
-Hailniemessä, ja mitä se oli tehnyt hänen pojalleen, johon Aape oli
-vastannut, että koiran näköinen ja kokoinen elukka juoksi rantaa pitkin
-etelään päin heidän ohitseen, ja poika oli silloin sitä osoittanut
-oikealla etusormellaan isälleen ja sanonut: "Kattos isä, kun tuolla
-juoksee ihan suden näköinen koira", ja ettei elukka ollut mitään
-pojalle tehnyt.
-
-Sinä iltana, sudenajon juuri päätyttyä, johtuikin puhe ihan toisiin
-asioihin, niihin ihmeellisyyksiin, joihin he tänään olivat vasta ensi
-kertaa perehtyneet saarensa vuoristossa.
-
-Sen sijaan ei kenenkään huomio kiintynyt ihanaan auringonlaskuun
-lännessä ja kuun nousuun idässä ja saaren kärjessä vielä sulamattomina
-olevien ahtojäävuorien punertavaan hohtoon lännen puolella ja
-vihertävään välkkeeseen varjopuolella vähää ennen auringon painumista
-meren taa, eikä tuuliseen tummaan mereen, jossa läikkyi idässä kuun
-kultalevyt ja lännessä laskevan päivän punaiset vaskiläikät.
-
-Väsyneinä päivän vaivoista hajaantui miesjoukko ja alkoi ääneti
-pitkässä ja säännöttömässä jonossa kävellä hämärtyvän metsän läpi
-johtavaa rantapolkua myöten kylää kohti.
-
-Vielä kerran raiutti yhä hämärtyvää metsää valtava nauru, kun Pekon
-Api, väsyneenä kävellä löntystäen ja raastaen pakottavilla harteillaan
-raskasta hyljepyssyään lausui:
-
--- Äi tollot tästä hommasta kerrassa metään, äi neen metään -- äi neen
-metään.
-
-
-
-
-KUOLLUT VAALIPAPPI.
-
-
-On eräs kevätkesän kauneimpia sunnuntaipäiviä. Aurinko paistaa
-kirkkaalla taivaalla. Vain muutamia valkeita pilviä kiitää siellä
-lännestä itään.
-
-Satamassa on eräs vieras alus. Se on pitkä ja kapea, mustaksi
-maalattu nopeakulkuinen jahti. Kaikesta näkee, että se on huvialus.
-Eivät mitkään muut ole niin kapeita, eikä muissa ole niin korkeita
-ja valkeita purjeita, eikä missään muissa niin hyvää järjestystä ja
-puhtautta, eikä niin suuria kajuuttoja. Olisittepa nähneet sen tulon
-ankkuripaikalle! Suuressa kaaressa kääntyi se komeasti päin tuulta
-ja äkkiä, aivan yht'äkkiä ja yht'aikaa hulmahtivat keulapurjeet alas
-kauniisiin laskoksiin. Alus vähentää vauhtiaan. Hetkisen perästä se jää
-paikalleen ja alkaa luisua perä edellä. Juuri silloin putoaa ankkuri
-ja kettinki helisee. Alus jää paikalleen. Isopurje lasketaan alas.
-Matruusit käärivät purjeita ja peittävät ne ja järjestävät sitten
-köysiä. Jolla lasketaan vesille ja kytketään perälle. Alhaisinkin
-laivamies näyttää rannalla tähystelevistä kalastajista korkealta
-herralta. Kaksi niistä soutaa maihin ja pyytää ostaa tuoreita haileja
-ja maitoa. Niiltä laivamiehiltä saavat kalastajat kuulla, että jahdin
-omistaja ja päämies on eräs rikas ja mahtava paroni, joka huvikseen ja
-aikansa kuluksi purjehtii kaiket kesät ristiin rastiin yli Valtiasmeren
-ja Suomenlahden.
-
-"Ihan huvikseen vain purjehtii!!", ihmettelivät kalastajat.
-
-"Ihan huvikseen se sitä tekee", vakuuttavat matruusit. "Onhan niitä
-senkinlaisia niissä korkeissa ja rikkaissa vallasmiehissä. Rikas se on
-tämäkin ja sitä sanotaan paroniksi, mutta se taitaa olla kreivi."
-
-"Kreivi?!"
-
-"Niin, kreivi."
-
-"Joko te olette häntä kauankin palvelleet?"
-
-"Vasta tällä reisulla, mutta kyllä sen heti näkee, mitä kukakin on.
-Tuollaisia jahteja ei ole muilla kuin kuninkailla ja kreiveillä -- eikä
-sellaista käytöstapaa."
-
-"No mitä se sitten tekee?"
-
-"Ryyppää vain eikä tahtoisi purjehtia kuin myrskyillä. Se on sellainen
-hullupäinen! Mutta rikas se on, joutava! Kuuluu olevan siellä Viipurin
-puolella Suomen isoin hovi, alustalaisia kolme pitäjää!"
-
-"Vai on niin rikas!"
-
-"On. Ja osaa mitä kieltä hyvänsä!"
-
-Kohottaakseen kalastajien silmissä omaa arvoaan -- ei mistään muusta
-syystä -- koettivat laivamiehet ylistää isäntänsä suuruutta, sillä
-minkä isompi herra on isäntä, sen isompi on herra palvelijakin!
-
-Tietää sen nyt jokainen, mitä ovat tavalliset laivurit ja kalastajat ja
-heidän apulaisensa. Molemmat yhtä alhaisia.
-
-Toista on kreivi ja hänen apulaisensa ja toista tavallinen
-verkkohaapio, jaala tai rahtijahti ja toista tuollainen jaloviivainen
-huvijahti! Niin se kelluu korkeine mastoineen ja välkkyvine kupeineen
-tuolla satamassa kuin jalorotuinen ratsu kyntöhevosten joukossa tai
-loistaa kuin ritari maalaiskollojen keskellä.
-
-"Niin se on! Ero se on tällä meidän herralla ja niillä muilla
-herroilla!"
-
-Jahti oli tullut jo perjantaina. Vasta sunnuntaina, kirkkoaikana
-soudatti kreivi itsensä maihin.
-
-Hyvin armollisesti hän keikautti päätään taapäin ja sanoi: "Hyvää
-päivää saarelaiset", niille muutamille kalastajille, jotka eivät
-olleet menneet vielä kirkkoon, vaan olivat häntä vastaanottamassa
-luotsisillalla. Ryhtymättä sen pitempiin puheisiin alhaisen kansan
-kanssa hän punakkana ja pyylevänä kävi siltaa pitkin maalle. Muuta hän
-ei toistaiseksi puhunut ja kalastajat vastasivat: "Jumal' antakoon
-hyvän päivän -- Jumal' antakoon!"
-
-Sitten meni hän kirkkoon, jossa kuunteli vähän aikaa saarnaa.
-
-Saaressa ei ollut omaa pappia, ei edes virantoimittajaa. Viimeinen
-pappi oli tullut hulluksi ja viety pois ja kuollut. Nyt oli saari
-papitta. Eräs kalastaja luki postillasta saarnat sunnuntaisin.
-
-Tänään oli papin vaali. Vaalia toimittamaan lähetetyistä papeista
-yksi parhaillaan saarnasi myrskystä jollakin järvellä. Kreiviä alkoi
-nukuttaa. Hän ei enää kuullut, mikä sen järven nimi oli ja mitä siinä
-myrskyssä oikeastaan tapahtui. Kaikki alkoi myllertää sekaisin hänen
-päässään. Hän oli nukkua papin yksitoikkoisen äänen kaikuessa kirkon
-holveissa ja naakkojen kirkunan kuuluessa avattujen ikkunain kautta,
-mutta kun hänen päänsä äkkiä nyykähti, ikäänkuin tervehdykseksi
-perimmän ja syvimmän Unelan kynnyksellä, heräsi hän jälleen
-täydellisesti ja koetti pitää silmiään auki.
-
-Pysyäkseen virkeänä meni hän jälleen ulos ja alkoi kädet selän takana
-kävellä kirkkotarhassa. Aurinko huikaisi hänen silmiään.
-
-Punertavan keltaisena hohti kirkkotarhan kuuma hiekka.
-
-Ukonkivisirusia välkkyili siinä kuin oikeita timantteja ikään.
-
-Vaaleansinipunakukkaisia korkeita horsmia nousi ryhmittäin siellä ja
-täällä. Ne huojuivat hiljaa tuulessa. Ne olivat ihanat nähdä päin
-aurinkoa. Siellä ja täällä vanhoilla haudoilla oli nurmitäpliä ja
-vaapukkapensaita.
-
-Ja puolivillejä sireenipensaita!
-
-Joillakin haudoilla kasvoi vanhoja ruusuja. Oi kuinka suloisia
-olivatkaan hiekalle pudonneet keltaiset ruusujen terälehdet, jotka
-hohtivat päikkösessä!
-
-Eräällä haudalla oli vanha, joskus mustaksi maalattu (maalin näki
-vielä paikka paikoin) rautapisteaita. Se oli suljettu. Siinä ei ollut
-minkäänlaista porttia. Iso, valkea hautakivi, sileäksi tahottu, oli
-lappeellaan maan päällä. Sen toisessa päässä seisoi iso, joskus
-mustaksi sekin maalattu, malmiristi. Kiveen oli hakattu kullattu
-kirjoitus:
-
-    MARRASKUUN ENSIMMÄISENÄ PÄIVÄNÄ
-              (Vuonna -- --)
-          Tuhoutui fregatilaiva
-             -- ANNA SIRIUS --
-        Tässä lepää sen 18 miestä.
-
-Noin viisi askelta siitä etelään oli toinen samanlainen, mutta pienempi
-aitaus ja siinä samanlainen valkea tahottu kivi ja samanlainen
-malmiristi ja samanlainen kultakirjoitus valkeassa kivessä:
-
-    MARRASKUUN ENSIMMÄISENÄ PÄIVÄNÄ
-             (Vuonna -- --)
-           tuhoutui fregatilaiva
-            -- ANNA SIRIUS --
-        Tässä lepää sen Päämies ja
-           Molemmat Perämiehet.
-
-Risteillessään kirkkotarhaa saapui kreivi vasta avatulle haudalle,
-jossa ei ollut vielä mitään. Hän katseli sitä sangen sekavin tuntein.
-
-On jo aika ilmaista, ettei katselija ollut mikään oikea paroni, vielä
-vähemmin kreivi. Olipahan vain juoppo, hurjasteleva pappipahanen,
-joka ei vielä missään ollut onnistunut saamaan omaa seurakuntaansa
-ja oli nyt loppujen lopuksi hakenut tämän syrjäisen saariseurakunnan
-sielunpaimenen virkaa. Joku viikko takaperin oli hän tuossa samassa
-temppelissä suorittanut vaalinäytteensä. Hän oli ensimmäisellä
-vaalisijalla, mutta mitään takeita ei näyttänyt olevan edes tästä
-viimeisestä oljenkorresta. Hän oli muuttanut ulkomuotoansa, leikannut
-tuuhean ruskean partansa suipoksi ja äkäiseksi pukinparraksi ja
-ohentanut pitkät, suuret viiksensä kahdeksi vaivaiseksi piiskaksi,
-jotka riippuivat alas yli molempien suupielien. Ylleen oli hän pukenut
-ritaripuvun: verkaa, samettia, säämiskää ja kiiltonahkaa. Hän oli
-saanut ulkoasunsa siinä määrässä muuttumaan, ettei kukaan saarella
-häntä tuntenut. Eräältä tuttavaltaan ja suosijaltaan, rikkaalta
-paronilta, oli hän saanut pukutarpeita ja jahdin miehistöineen
-käytettäväkseen.
-
-Hän oli saapunut seuraamaan tänään tapahtuvaa papinvaalia aivan
-läheltä, ja tuntemattomana aikoi hän käyttää kaikkia keinoja, mitä
-onnellinen sattuma ehkä hänen eteensä tuo. Toiveet olivat sangen
-pienet, tai oikeastaan niitä ei ollut ensinkään, eikä hänellä ollut
-käytettävänään minkäänlaista pohjaa, jolle voisi rakentaa valmiin,
-vaikkapa hatarankin, ohjelman, jonka mukaan nyt toimisi, mutta hän
-päätteli aivan oikein, että ehkä onni potkaisee ja että sattuman
-("Joka muka on sokea! Sokea on ainoastaan se, joka ei näe sattumaa!")
-tuomat toiminnan mahdollisuudet ovat löydettävissä juuri täällä itse
-vaalipaikalla. Kaikki keinot kelpaavat, jos ne auttavat! Hän päätteli,
-että ei ole luvattomia ja luvallisia keinoja, vaan huonoja ja hyviä.
-
-Voi kuinka häntä huvitti tuon päätelmän mestaruus.
-
-Mestaruus nimittäin oli siinä, että on melkein sama asia, jos sanoo:
-"luvattomia ja luvallisia" tai: "huonoja ja hyviä". Se on siinä, ettei
-hän tee niiden tyhmyyttä, jotka sanovat: "Tarkoitus pyhittää keinot!"
-Pois se! Se on jo holtittomuutta!
-
-Ankarimmankaan siveyssaarnaajan tuntoa nimittäin ei loukkaa lauselma:
-"Luvattomia ja luvallisia keinoja."
-
-Niin -- sehän oikeastaan sisältyy itseensä kristillisyyteen ja on
-miltei, miltei hiuskarvalleen samaa -- kun sitä viitsii vähänkin
-syvemmin ajatella -- kuin "huonoja ja hyviä keinoja" eli keinoja,
-jotka vievät toivottuun päämäärään (luvalliset eli hyvät keinot), tai
-keinoja, jotka sinne eivät vie (luvattomat eli huonot keinot). Hänen
-velvollisuutensa pappina ja sielunpaimenena oli käyttää tietysti
-vain luvallisia eli hyviä keinoja. Se on selvä se! "Muutenhan saan
-tunnolleni ikuiset vaivat!" päätteli hän ajatuksissaan.
-
-Katsellessaan tuota vasta avattua tyhjää hautaa joutui hän siis
-sangen sekavain tunteiden valtaan. Ajatuksia oli enää vaikea hallita.
-Ikäänkuin jotakin tyhjää ilmaantui hänen sydänalaansa. Tuntui ilkeältä.
-Kaikki näytti epävarmalta. Polvissakin tuntui huojumista.
-
-"Kuka hyvänsä tuohon haudataankin, vanha tai nuori, kalastaja tai
-merimies, sairauteen kotonaan kuollut tai merenajona löydetty, niin
-joka tapauksessa tänään valittu pappi tulee tuon haudan siunaamaan."
-
-Hänen mieleensä muistui hänen oma kokonaan epäonnistunut
-vaalisaarnansa. -- Sielunvihollinen, tuo ikuinen kiljuva jalopeura,
-joka kaikkialla käy ympäri, etsien, kenet hän nielisi, sai hänet
-ryyppäämään juuri vaalisaarna-aamuna! Se kirottu kuiskasi hänelle, että
-ota mies mokoma rohkaisuryyppy, muuten ihan varmasti epäonnistut. "Ei
-vielä riitä, ei vielä riitä!" hoputteli se joka ryypyn perästä.
-
-Hänestä näytti tuota avonaista hautaa katsellessa kaikki
-keltaisenharmaalta ja upottavalta.
-
-Hän hengitti syvään ja rauhallisesti ja onnistui ajamaan mielestään
-pois nuo alakuloisuuden hengettäret.
-
-Kirkossa veisattiin loppuvirttä.
-
-Sitten kumahti tornissa kolme harvaa kellonlyöntiä. Jumalanpalvelus oli
-päättynyt ja vaalitoimitus, ankaran taistelun hetki oli alkanut.
-
-Kirkon ovista tulvi ulos kansaa.
-
-Miehet pysähtyivät kirkkotarhaan isoihin ryhmiin, odottamaan vaalin
-alkua. Ryhmät yhtyivät ja vähitellen muodostui yksi iso kiivaasti
-väittelevä ryhmä.
-
-"Nyt jos koskaan!" huudahti sielussaan itselleen valekreivi. "Minä en
-totisesti putoa korkealta, mutta voin kiivetä tänään sangen ylös --
-omaan virkaan -- omaan virkaan!"
-
-Valekreivi lähestyi miesjoukkoa.
-
-Hattuja kohotettiin siellä ja täällä.
-
-"Jumal' antakoon. -- Jumal' antakoon. -- Kaunishan tämä on ilma tänään
--- ja lämmin."
-
-"Tuli kesä viimeinkin."
-
-"Tuli."
-
-"Mitä ne miehet täällä näin joukolla tuumivat?" kysyi valekreivi
-tuttavallisena.
-
-Syntyi pitkä vaitiolo. Valekreivi kysyi taas, aivan muina miehinä,
-asiaa tuntemattomana ja asiaankuulumattomana:
-
-"Taitaa olla joku yhteisen tien teko kysymyksessä?"
-
-Lopulta avasi kirkonisäntä suunsa ja vastasi:
-
-"Mitäs tässä muuta tuumitaan kuin että meillä tässä olisi tänään papin
-vaali, ja nyt ei tiedetä, ketä äänestetään, kun ensimmäinen vaalipappi
-on sikajuoppo, toinen hullu, tai muuten sekapäinen, ja kolmas ei osaa
-saarnata eikä messuta. -- Tuumitaan, että millä keinolla tässä saisi
-koko vaalin kumoon ja uudet vaalipapit."
-
-Valekreivi kiitti Sattumaa, joka näin pian toi hänelle tilaisuuden
-tehdä jotakin. "Tuon kuumemmaksi ei rauta tule. Nyt on taottava!" tuumi
-hän ja lausui ääneen:
-
-"Asia nyt ei ensinkään minua liikuta, minkälaisen papin te saatte,
-mutta kun minulta kysytään, niin sanonpa minäkin mielipiteeni. Pianhan
-tästä päästään! Se ensimmäinen vaalipappi on kuollut. Äänestäkää
-mies miehestä kaikki sitä, niin varmasti saatte uudet vaalit, ihan
-niinkuin teidän oman pappinne kuollessa. Jos ette äänestä tätä
-kuollutta vaalipappia, saatte varmasti tänne papiksenne joko toisen tai
-kolmannen, jotka vielä elävät, ja Jumala hänen tietää, kuinka kauan ne
-elävät!"
-
-Saarelaiset saivat siihen aikaan vain kerran kuussa niin sanotun
-kihlakunnan postin, eivätkä aina sitäkään. Kiitollisina ottivat he
-siis vastaan vieraalta tiedon vaalipappinsa kuolemasta ja vielä
-kiitollisempina vieraan neuvot. Molemmat, niin tiedot kuin hyvät
-neuvotkin, olivat ylen harvinaisia yksinäisellä meren saarella, jossa
-kourallinen ihmisiä eli omaa elämäänsä, taistellen henkensä kaupalla
-olemassaolonsa puolesta. "Vai niin. Vai on se kuollut."
-
-"On. Jo pari viikkoa takaperin."
-
-"Mihin tautiin tuo lienee kuollut?"
-
-"Se joi itsensä kuoliaaksi."
-
-"Vai niin. Vai jo se vainaa kuoli!"
-
-"Jo se kuoli!"
-
-"No tunteekos herra näitä meidän toisia vaalipappeja?"
-
-"Tämän ensimmäisen minä tunsin paremmin, mutta kyllä minä niistä
-toisistakin sen verran tiedän, että eivät ne papeiksi kelpaa. Paremmin
-tämä vainaja olisi sittenkin tehnyt tehtävänsä, kuin nuo toiset
-yhteensä. Äänestäkää vaan sitä kuollutta, niin uudet vaalit saatte
-varmasti!"
-
-Miehet päättivät seurata neuvoa. Suntio ilmoittikin jo kirkon ovelta,
-että vaali alkaa, ja pyysi miehiä sisään.
-
-Valekreivikin seurasi miehiä kirkkoon viimeisenä ja asettui erään
-pilarin varjoon seuraamaan toimitusta, joka merkitsi hänelle joko
-leipää tai leivättömyyttä.
-
-Ilokseen hän kuuli miesten kirjaimelleen seuraavan hänen neuvoaan.
-
-Jokainen äänesti kuollutta vaalipappia, siinä ihanassa toivossa, että
-saataisiin uudet vaalit ja paremmat vaalipapit.
-
-Ennen vaalin loppua hiipi kuollut vaalipappi ulos kirkosta ja purjehti
-tyytyväisin mielin hyvää myötäistä matkoihinsa ja palasi erään
-saarelaisaluksen mukana vasta sitten, kun oli saanut tuomiokapitulilta
-vahvistuskirjan saaren kirkkoherran virkaan.
-
-Kun hän muutaman viikon perästä ilmaantui saarelle ottamaan vastaan
-virkaansa (monilukuinen perhe mukanaan), eivät saarelaiset olleet uskoa
-silmiään. Pelkäsivätpä jotkin jo, että heidän kuollut vaalipappinsa
-on tullut kummittelemaan rangaistukseksi muka siitä ilkeydestä, mikä
-häntä, kuollutta miestä, kohtaan tehtiin papinvaalissa.
-
-Kirkkoneuvosto otti kyllä vieraan vastaan vieläpä auttoi ja opasti
-hänet pappilaankin, mutta sitten avasi Kirkonisäntä suunsa ja selitti
-änkyttäen:
-
-"Tässä taitaa olla tapahtunut jokin petos tai erehdys. Meidän
-vaalipappimme on kuollut. Saatiin siitä tietää vasta perästä päin."
-
-"Ei tässä ole tapahtunut mitään petosta. Minä olen teidän
-vaalipappinne, enkä minä ainakaan tähän asti ole vielä kuollut. Minut
-on valittu, kuten minulle on ilmoitettu, seurakunnan kaikilla äänillä,
-ja tässä olisi itsensä piispan minulle antama valtakirja tähän virkaan."
-
-"Mutta kukahan veijari se oli, joka meitä narrasi, että -- että --"
-
-"Jaa! Se ei kuulu minuun ensinkään, mitä täällä on ehkä juteltu ja
-juoruiltu. Käydäänpäs toimeen nyt vaan. -- Ensiksikin lausun minä
-seurakunnan läsnäoleville jäsenille kiitollisuuteni siitä, että
-seurakunta on minua kohtaan osoittanut mm yksimielistä luottamusta, ja
-toiseksi toivon, että Herra antaisi minulle paljon vuosia tehdäkseni
-työtä Hänen viinamäessään täällä yksinäisellä meren luodolla."
-
-"Käykäämme käsiksi virka-asioihin.
-
-"Kuinka onkaan papinpalkan laita tässä seurakunnassa?
-
-"Eiköhän se ole liian alhainen?"
-
-"Ehdotan siis heti tässä ensimmäisessä kokouksessamme jolle Herra
-siunauksensa antakoon, keskusteltavaksi ja päätettäväksi keinoista,
-joilla tämä ikävä epäkohta saataisiin poistetuksi."
-
-
-
-
-"KULLAKIN OMA KOLUUMINSA."
-
-
-"Markka penni, markka penni, kullakin oma koluuminsa", selitti
-saaren vähämielinen pappi kahdelle opettajalle, jotka olivat saaneet
-tehtäväkseen laatia kirkollisen ääniluettelon tulevia lukkarin ja
-urkurin vaaleja varten.
-
-"Markka penni, markka penni, kullakin oma äänimääränsä. Tämä
-kirkollinen ja seurakunnallinen järjestys vaatii, että kukin saa oman
-äänimääränsä. Ymmärtäväthän opettajat, että tämä on hyvin tärkeä toimi,
-joka opettajille nyt on uskottu, kun kirkonkokous on valinnut opettajat
-tätä ääniluetteloa tekemään?"
-
-Opettajat myönsivät ymmärtävänsä. Heitä ei ollut valittu siitä syystä,
-että toimi olisi vaatinut erikoista ymmärrystä ja harvinaisempia
-luonnonlahjoja, vaan neljästä seuraavasta syystä:
-
-Ensiksi: toimi oli peräti ikävä.
-
-Toiseksi: siitä ei ollut mitään palkkaa.
-
-Kolmanneksi: se ei ollut edes mikään kunniatoimi.
-
-Ja neljänneksi: kesä oli parhaimmillaan, kalastus ja merenkulku
-tuottavimmillaan, rantakäräjät mieltäkiinnittävimmillään, eikä saaren
-varsinaisesta aatelistosta, kalastajista ja laivureista kukaan halunnut
-ottaa tointa vastaan. Siksi se lykättiin noille kesäjoutilaille,
-yhteishyvän alttarille aina aikansa ja voimansa uhraaville aatteen
-etuvartijoille, opettajille.
-
-"Markka penni, markka penni, kullekin oma kolumninsa. Se on hyvin
-yksinkertaista. Kyllä kai opettajat jo alkavat sen ymmärtää?"
-
-Asianomaiset myönsivät kyllä vähin alkavansa sitä ymmärtää. He
-olivatkin selitystä kuulleet jo pari tuntia, jolla ajalla se oli
-keskeytynyt vain kerran, suuren huvimatkailijahöyrylaivan huutaessa
-satamaan tullessaan. Pappilan mamma oli tullut huvilaivassa
-kaupunkimatkaltaan ja pappa riensi häntä tervehtimään. Samassa hulmahti
-pappilan piha täyteen kesäiloisia huvimatkailijoita. Niitäkin kävi
-pappa tervehtimässä kysellen ystävällisesti kunkin nimeä, säätyä, ikää,
-naimisissa vai naimaton, vanhempia ja heidän säätyään, kotipaikkaa,
-syntymäpaikkaa, virkaa tai ammattia, osakuntaa ja tiedekuntaa, jos
-kysyttävällä oli ylioppilaslakki, ynnä muita mieltäkiinnittäviä
-seikkoja. Tällä kierrollaan tapasi hän matkailijain joukossa erään
-aatelismiehenkin. Heti kiipesi hän takaisin sisään, minkä vanhoilta
-jaloiltaan pääsi selkä köyryssä, pellavanvalkea parta pujossa ja kädet
-huitoen. Sisään päästyään riisui hän arkitakkinsa ja kellastuneen
-kauluksensa. Sitten hän valikoi varastonsa puhtaimman kauluksen,
-jonka asetti kaulaansa, pani hopeiset liperit leukansa alle ja puki
-päälleen parhaan, sysimustimman virkatakkinsa ja ranteisiin puhtaimmat
-kalvosimensa.
-
-"Raaku kaulassa -- mansetit käsissä... Eikö ole hieno mies --
-herrasmies?...", oli hän hokenut iloissaan opettajille, rientäessään
-näiden ohi takaisin pihamaalle, jatkamaan tuttavuutta aatelismiehen
-kanssa. -- "Pappissääty ensin ja sitten aatelissääty ja vasta
-sen perästä muut säädyt: porvarissääty ja talonpoikaissääty...
-Taivaallinen esivalta ensin, sitten maallinen ja sen perästä
-alamaiset", kuultiin hänen puhelevan pihalla aatelismiehelle, jota hän
-iloissaan naureskellen leikillisesti nyki milloin hihasta, milloin
-olkapäästä, milloin takin liepeestä, ja tuppasi nenänsä miltei yhteen
-puhuttelemansa aatelismiehen nenän kanssa.
-
-Ääniluettelon tekijät olivat päässeet parhaiksi syventymään työhönsä,
-kun heidän opastajansa palasi.
-
-"Markka penni, markka penni. Kullekin oma koi...", hän oli juuri
-kumartumaisillaan papereihin ja osoittamaisillaan asianomaista
-"koluumia", kun pari kärpästä lensi hänen kaljulle vahanväriselle
-päälaelleen. Heti unohti hän ääniluettelon ja alkoi juoksennella ympäri
-huonetta kärpästen jäljessä, tavoittaen niitä kouriinsa ja puhellen:
-
-"Tuossahan se taas on! -- -- Tschee tschee! -- -- Se Joel-poika kun
-se opetti ne pahalle tavalle! -- Antoi niille leipämuruja. -- Sitten
-lentelevät ne sisään joka paikkaan. -- Tschee tschee! -- ohh! -- Jopas
-jäi sormiin yksi! -- -- Markka penni, markka penni -- --"
-
-Viereisestä huoneesta kuului kävelyä. Pappi kysyi:
-
-"Onko se Joel-poika siellä, vai kuka siellä kävelee?"
-
-"On", kuului vastaus.
-
-Pappi siirtyi viereiseen huoneeseen, jossa syntyi seuraava keskustelu
-papin ja hänen kolmetoistavuotiaan poikansa Joelin välillä, joka kävi
-klassillista lyseota, seuratakseen alusta aikain isänsä rataa, aina
-"piispan apulaiseksi" asti, niinkuin Joel itse ennusteli.
-
-Pappi oli vasta vanhoilla päivillään joutunut naimisiin. Siksi hänellä
-oli niin nuori poika, hänen esikoisensa ja ainokaisensa.
-
-Pappi: "Onko Joelilla uudet kengät?"
-
-Joel: "On."
-
-Pappi: "Mistä Joel on uudet kengät saanut?"
-
-Joel: "Mamma toi kaupungista."
-
-Pappi: "Nytkö mamma ne uudet kengät toi Joelille?"
-
-Joel: "Nyt."
-
-Pappi: "Tietääkö Joel, paljonko mamma maksoi niistä kengistä?"
-
-Joel: "Tietää."
-
-Pappi: "No Joel sanoo nyt sitten papalle, paljonko Joelin kengät
-maksoivat."
-
-Joel: "Kuusikymmentä markkaa..."
-
-Pappi: "Kuusikymmentäkö markkaa!"
-
-Joel: "Niin."
-
-Pappi: "Kalliita kenkiä, hä? -- kalliita kenkiä, hä?"
-
-Joel: "Kalliita..."
-
-Pappi: "Jos nyt pappa tukistais Joelia, niin oliskos se väärin tehty,
-hä...?"
-
-Joel: "Ei."
-
-Pappi: "-- -- Kun Joel on niin tuhma, että panee kuudenkymmenen markan
-kengät jalkaansa! Ai ai!! -- Onko viisaasti tehty -- hä?"
-
-Joel: "Ei."
-
-Pappi: "Jos nyt kuuskymmentä markkaa... -- Ymmärtääkö Joel, kuinka
-paljon papan on tehtävä työtä, ennenkuin saa kokoon kuusikymmentä
-markkaa?"
-
-Joel: "Ymmärtää."
-
-Pappi: "Joel ei ymmärrä sitä! Mutta pappa sanoo nyt sen Joelille,
-että papan on tehtävä paljon työtä ennenkuin on koossa kuusikymmentä
-markkaa. -- Papan ei ole kannattanut koskaan panna jalkaansa niin
-kalliita kenkiä. Tietääkö Joel sen?"
-
-Joel: "Ei."
-
-Pappi: "Niin. Joel ei tiedä sitä, mutta pappa nyt sanoo, ettei papalla
-ole ollut varaa panna koskaan kuuttakymmentä markkaa kenkiinsä!
-Tietääkö Joel nyt sen?"
-
-Joel: "Tietää."
-
-Pappi: "Ei papalla ole nytkään kuin kahdentoista markan kengät
-jalassa, vaikka pappilassa on paljon vieraita -- hienoja vieraita,
-aatelisherroja... Ymmärtääkö Joel nyt, kuinka maltiton teko se oli,
-että mamma osti niin kalliit kengät Joelille?"
-
-Joel: "Ymmärtää..."
-
-Pappi: "Eiks niin -- hä?"
-
-Joel: "Niin..."
-
-Pappi: "Eiks se ollut maltiton teko -- hä?"
-
-Joel: "Ol..."
-
-Pappi: "Joel ottaa nyt kengät jalastaan ja panee ne kaappiin. Kun tulee
-kouluaika -- jos Jumala sallii elää siihen asti -- sitten vasta Joel
-ottaa kengät kaapista. Muuten Joel raapii ne rikki kiviin ennenkuin
-koulu alkaa -- eikö niin -- hä?"
-
-Joel: "Niin."
-
-Pappi: "Pane nyt kaappiin kengät kauniisti, ja ota sieltä vasta,
-kun pappa käskee. -- Eiks ne ole liian kalliita kenkiä nulikkaiässä
-eläjälle, hä?"
-
-Joel: "On."
-
-Pappi palasi ääniluettelon tekijäin luo selitellen leikillisenä:
-
-"Joelille siellä täytyi vähän sanella, kun se mamma on tuonut sille
-niin kalliit kengät. Kuusikymmentä markkaa! -- --Jaa, mihin se jäikään?
-Markka penni -- markka penni -- --"
-
-Pappi vei pitkän etusormensa (tai oikeastaan se näytti vain pitkältä)
-paperille ja alkoi saarnaavalla nenä-äänellä:
-
-"Niin -- seuraava koluumi on manttaaliheinille -- kilogrammaa, markka
-penni. Seuraava manttaalijyville -- hehtolitraa, markka penni. Seuraava
-kolmannusjyville -- hehtolitraa, markka penni. Seuraava polttopuille,
-senttimetriä, markka penni. Seuraavassa koluumissa näkyy koko papin
-palkka rahassa, markka penni. Eikös opettajat nyt huomaa? Ei se vaikeaa
-ole... Atsch! Taas siinä se kärpänen! (Papin koura läiskähti, vaikka
-hiukan liian myöhään, päälakeen.) -- Joel. Tulepas tänne, Joel! (Joel
-tulee.) Eiks se ollut maltiton ja poikamainen tapa, että sinä opetit ne
-kärpäset käymään täällä papan kansliakamarissa -- hä?"
-
-"Ol."
-
-"Niin, eiks se ollut ajattelematon teko? Ei niin pidä tehdä toisen
-kerran! Ei saa antaa leivänmurusia kärpäsille ja opettaa niitä
-lentelemään kansliakamariin! Ei niin ajattelematon saa olla -- hä?"
-
-"Ei."
-
-"Joel saa nyt mennä ja muistaa, ettei saa opettaa kärpäsiä lentämään
-papan kansliakamariin."
-
-Joel meni. Ennenkuin pappi ennätti taas jälleen syventyä opettamaan
-kirkollisen äänilistan valmistuksen salaisuuksia, kuului jostakin
-kaukaa keittiön puolelta päin mamman kutsuva huuto: "Pappaa!" ja alkoi
-pappi kiireesti harpata kutsua kohti.
-
-Ääniluettelon tekijät jäivät hetkiseksi rauhaan. Mutta hyvin tietäen,
-ettei tämä rauha, enemmän kuin muutkaan maalliset rauhat, tule olemaan
-pitkäikäinen, alkoivat he tuumia pakoa, etsiäkseen rauhallisemman
-työpaikan.
-
-He ymmärsivät, etteivät he vähällä pääsisi isännästään ja neuvojastaan
-eroon, ja pelkäsivät loukkaavansa häntä jo pelkällä viittauksellakin
-lähtöaikomuksiinsa. Salaalähtö loukkaisi isäntää myös, mutta huomioon
-kun otettiin hänen huono muistinsa, lankesi vaali paon hyväksi. Oltiin
-varmat, että huomenna selviydytään papista helpommin kuin rupeamalla
-tänään hänelle esittelemään, syillä millä hyvänsä, poislähtöä.
-
-Vaikeammaksi ratkaista tuli kysymys, mitä tietä pako tapahtuisi.
-
-Laillinen tie olisi kulkenut ovien kautta. Mutta ne johtivat kaikki
-pihalle ja siellä hulmuili satapäinen huvimatkailijain joukko. Siellä
-oli myös Joel ja kukaties mamma ja pappa itsekin. Pihan keskellä
-seisoi mieskuoro, joka parhaillaan lauloi, minkä kurkusta läksi:
-"-- -- -- saatujen saari, saartavat sun..." Kaikkien huomio oli kyllä
-sillä hetkellä kiintynyt kuoroon, mutta sitä selvemmin huomattaisiin,
-jos joku yrittäisi yleisen jännityksen vallitessa kävellä, etenkin
-paperikääröt kainalossa, portteja kohti, ja aidan yli rimpuileminen
-olisi leimattu auttamattomaksi hulluudeksi ja tunnelman tahalliseksi ja
-törkeäksi rikkomiseksi.
-
-Lähinnä pienemmät ulospääsyreiät ovat ikkunat. Tarkastettiin "papan
-kansliakamarin" ikkunaa. Se johti pihalle. Sitä ei voinut käyttää.
-Viereisen salin kaikki ikkunat olivat sen sijaan pappilan yrttitarhaan
-päin. Siellä ei nyt laulun aikana liikkunut ketään. Sen takaa alkoi
-metsä. Yrttitarhan pensaiden ja istutusryhmien varjossa näytti olevan
-mukava paeta, ja pako toteutetuinkin paikalla, eikä suinkaan liian
-aikaisin.
-
-Hetkiseksi kyyristyivät pakenijat ulkona seinän viereen, sillä
-salista kuului askeleita. Pappi siellä kulki taas salin kautta
-"kansliakamariinsa", hokien tutulla äänellä mennessään:
-
-"Markka penni, markka penni. Kullakin oma koluuminsa."
-
-
-
-
-ERÄS HYLJERETKI.
-
-
-Ilta lähenee ja matkaa on vielä paljon jatkettava.
-
-Kaukana edessä, siellä missä jää ja taivas yhtyvät, häämöttää korkea,
-vuorimainen jääröykkiö, joka näin auringon laskun edellä näyttää niin
-kummalliselta, kuin pieneltä kaupungilta torneineen, joiden kullatut
-huiput välkkyvät ilta-auringossa. -- "Sinne on meidän pyrittävä, sillä
-aurinko paistaa kuin avannosta ja siitä tulee yöksi paha ilma", sanoi
-miehistä vanhin. -- "Sinne, sinne!" vastasivat toiset kuin yhdestä
-suusta.
-
-Vielä pieni levähdys ja sitten pannaan viimeisetkin voimat liikkeelle.
-
-Vene oli tavallinen haapio, jonka pohjapuuhun talviretkeä varten oli
-kiinnitetty raudoitettu jalas, rouki. Kesävarustuksiin eivät kuuluneet
-myöskään aasit, noin käsivarren paksuiset pyöreät puut, joiden alapäät
-olivat kiinnitetyt alas veneen pohjalle, kaariin, ja keskikohta
-partaaseen, tullien väliin, siis airojen paikoille. Yläpää ulottui
-veneen partaan ulkopuolelle. Aaseja oli kaksi kummallakin puolella ja
-niihin nojasivat aasimiehet vasemmalla puolella venettä vasemmalla
-kädellään ja oikealla puolella oikealla kädellään. Toinen aasimiehen
-käsi nojasi veneen partaaseen. Tämä asento opetettiin uudelle miehelle
-heti lähtiessä, ja oli tämän opetuksen tarkasta noudattamisesta se etu,
-että säästyi kylmältä kylvyltä, jos jää äkkiä murtui alta ja haapio
-humahti sulaan. Silloin oli miesten sen käden varassa, joka nojasi
-partaaseen, heittäydyttävä haapioon. Tämän oli tapahduttava molemmilla
-puolilla yhtaikaa, ettei haapio kaadu. Joskus alokas halveksi
-annettua ohjetta ja piti sitä jonnin joutavana vanhojen miesten
-turhantarkkuutena ja muoto-orjuutena ja nojasi molemmin käsin aasiin,
-koska se alussa tuntui mukavammalta ja luonnollisemmalta, mutta sai
-auttamattoman kylmän kylvyn ja ivanaurun, kun jää ensi kerran katosi
-niin miesten kuin haapionkin alta.
-
-Miesten olkapään ja rinnan yli ja kainalon alitse kulki purjekankaasta
-tehty leveä vetohihna, jonka päät selkäpuolella yhtyivät ja liittyivät
-vetoköyteen, joka taas oli kiinnitetty haapioon, peremmälle. Näin
-valjastettuina vetivät miehet haapiotaan. Aaseihin ja partaaseen
-nojautumalla pidettiin haapiota tasapainossa.
-
-Aasimiehiksi kelpasivat huonommatkin, mutta miehistä paras,
-voimakkain ja vikkelin, veti keulan edessä. Hän oli valjastettu kuin
-aasimiehetkin. Hän nojasi oikealla kädellään haapion keulapuuhun. Vasen
-käsi heilui käynnin tahdissa vapaana sivulla.
-
-Joskus oli jää lumetonta ja kova myötätuuli. Ison raakapurjeen
-kiidättämänä meni haapio silloin kuin lentäen, jää vain jytisi rouin
-alla. Vetoköydet silloin höllenivät ja miehet nojasivat aaseihin ja
-partaisiin ja juoksivat mukana sylen, jopa välistä kahdenkin sylen
-pituisilla askelilla! Se oli menoa se! Koirat tuskin mukana pysyivät!
-Toista oli nyt!
-
-Jäällä oli lunta ja sen alla suolavettä, jossa rouki kulki sihisten
-kuin tuhassa tai hiekassa. Tuuli oli kova.
-
-Purje humisi ja huojui ja oli tiukalla kuin rummun kalvo.
-
-Harjustimet vingahtelivat ja viheltelivät kuin valittaen tätä vaikeaa
-kulkua, joka kaikesta huolimatta kävi sangen hitaasti.
-
-Miehet saivat vetää ja vetää ihan viimeisillä voimillaan. Vetohihna
-painoi olkapäitä ja rintaa.
-
-Koirat, luvultaan yhtä monta kuin miehiäkin, juoksivat kaukana edellä.
-Jos milloin tuli vastaan niin leveä sula, etteivät siitä jaksaneet
-hypätä yli, jäivät ne odottamaan haapiota, johon silloin tiesivät
-pääsevänsä. -- "No hyppää sisään!" viittasi mies koiralleen, ja jos
-tämä oli ensi yrityksellä vielä niin tottumaton, ettei uskaltanut
-loikata haapioon tai ei kyennyt sitä tekemään, tarttui mies sitä
-niskasta kiinni ja auttoi, ja vingahtaen pyörähti turrikarva yli
-partaan, mulauttaen haapiosta äkäisesti silmiään ikäänkuin sanoen: "Älä
-tule, hölmö, toisen kerran tekemään sitä häväistystä, tässä toisten
-näkyvissä!"
-
-Etukumarassa nojasivat miehet vetäessään ja yhä raskaammalta alkoivat
-tuntua jalat. Ne tuskin enää tottelivat.
-
-Toisinaan tuli lumeton kohta ja silloin riuhtaisi tuuli haapion
-mukaansa ja miehet saivat juosta valjaat höllänä. Pian suhahti rouki
-jälleen lumeen ja suolaveteen ja sellainen reistailu ja epätasainen
-tahti väsytti vain entistä enemmän. "Riittäis nyt tuota juoksua edes
-tunnin yhtämittaa", ärähtivät miehet. -- "Ei tästä ole enää tuntia
-kävellenkään", selitti keulamies.
-
-Viimein saavuttiin tuohon hartaasti toivottuun päämäärään.
-
-Se on matalikolle myrskyn mukana ajettuneesta ja kerroksiin käyneestä
-jäästä muodostunut jääsaari, joka on tarttunut pohjaan kiinni.
-
-Kaikilta suunnilta ovat jäät sitä vastaan ryntäilleet, ja takaapäin
-ovat meri ja myrsky hirvittävällä voimalla lykänneet saaren "rantaan"
-telejä, jotka ovat joutuneet yhä ankaramman puristuksen alaisiksi.
-Sylen paksuisia ja viidenkin sylen pituisia telejä on noussut pystyyn
-ja kaatunut jälleen tai murskaantunut, ja rantavallit ovat kasvaneet
-yhä korkeammiksi.
-
-Se on kuin linnoitus, jota joka puolella ympäröi korkea kehämuuri.
-Löydetään sentään portin tapainen aukko, josta kovan ponnistuksen
-jälkeen päästään sisälle.
-
-Menee kuitenkin pitkä aika, ennenkuin miehet jääpiikeillään ovat
-saaneet porttiaukkoa hiukan matalammaksi ja leveämmäksi ja tietä sen
-kautta niin paljon tasoitetuksi, että voidaan ruveta viemään venettä
-siitä läpi, ensin jyrkkää ylämäkeä ja sitten vielä jyrkempää alamäkeä,
-josta raskas haapio luisuu kolisten alas, ja niin ollaankin jo keskellä
-tasaista, meikein ympyränmuotoista pientä linnanpihaa.
-
-Sitten etsitään pihan keskiosista eräs korkeampi teli, jonka suojaan
-haapio asetetaan tukien varaan.
-
-On vielä siksi valoisa, että näkee valmistaa makuutilat haapion
-pohjalle ja purjeista teltin koko haapion yli.
-
-Pian on kaikki valmiina ja sitten menevät uupuneet miehet vuorotellen
-telttiin, mutta se, jolla on kokin vuoro, jää keittämään yhteistä
-illallista.
-
-Tulen hän tekee mukaan otetuista tervaksista, pilkkoo jäitä pataan ja
-sulattaa vettä ja keittää perunoita ja haileja.
-
-Sillä välin on yö saapunut ja taivas peittynyt raskaisiin pilviin,
-joista heittelee hienosti lunta. Illallinen on valmis ja nostetaan
-sisään. Teekattila pannaan tulelle.
-
-Teltin katossa riippuu lyhty, ja siinä palaa tuli. Sen valossa rupeavat
-miehet syömään kuumia perunoita, keitetyitä silakoita, sianlihaa ja
-kuivaa reikäleipää.
-
-Syödään, iloisena jutellen yhtä ja toista, vanhoja kokemuksia
-tämänmoisista retkistä, monista kummista tapauksista ennen,
-vanhempina aikoina. Tuli puheeksi moni hassunkurinen retki, "niinkuin
-esimerkiksi se kerran minun nuoruudessani tapahtunut hyleretkikin aina
-tuonne Laatokalle asti", sanoi miehistä vanhin. "Että oltiin sitä
-silloinkin hulluja ja narreja, kun lähdettiin aina Laatokalle asti
-hylkeenpyyntiin, niinkuin ei täällä meressä enää hylkeitä olisi ollut!"
-
--- Laatokalle! Ei vähä mitään! Ja onko siinä edes suolainen vesi ja
-voivatko siinä hylkeet elääkään?
-
--- Ja sitä minä en tiedä, vaikka siellä kävin, onko sen vesi merivettä
-vai maavettä, mutta järvihän tuo kuuluu olevan ja iso taitaa ollakin,
-ja kyllä siellä hylkeitäkin taitaa olla.
-
--- Jo oli miehillä päätä! Lähteä nyt Laatokalle hylkeenpyyntiin täältä
-mereltä!
-
--- Ei se sentään niinkään tyhmää ollut! Päinvastoin se oli hyvinkin
-viisaasti ajateltu -- ajateltu ensin se asia, vaikka se ei sitten
-käytäntöön pantuna mitään ollutkaan.
-
--- Eräänä talvena, olin silloin noin parinkymmenen korvissa, levisi
-huhu, mistä lie liikkeelle lähtenytkään -- ensiksikin, että Laatokalla
-on hylkeitä kuin kirjavia kissoja, toiseksi, että ne sen puolen miehet
-eivät osaa niitä pyytää ja että siitä syystä niitä hylkeitä oikeastaan
-niin paljon onkin, ja kolmanneksi, että hylkeen rasva ja nahat ovat
-korkeassa hinnassa niissä Laatokan rantakaupungeissa siitä samasta
-syystä, että hylkeitä ei pyydetä ja kaikki hylerasva ja nahka tuodaan
-Viipurista.
-
-Meitä oli kuusi vahvaa ja pitkäkasvuista miestä: Heikin Matti-vainaa,
-Matsedän Jussin Tuomas-vainaa, Kokin Jussi-vainaa, Lokin Topi-vainaa,
-Jaakkolan Konsta ja minä, joka olin kaikista muista paljon nuorempi,
-ainoa nyt enää elossa oleva ja kulkea rähjään vielä tässä nuorempien
-haittana. -- Toiset kaikki ovat kadonneet ja lepäävät isiensä luona.
-
-Me ei kukaan harrastettu sitä viinan ajoa talvella eikä sen
-kuljettamista jaaloilla kesällä. Elettiin vaan muilla hommilla ja
-käytiin talvisin hylkeenpyynnössä, niinkuin nyt tässäkin ollaan. Oli
-huono hyletalvi silloin täällä merellä, ja kun sitten alkoi levitä se
-puhe niistä Laatokan hylerikkauksista, niin päätimme lähteä koettamaan,
-minkälaista se sitten on.
-
-Otettiin mukaan evästä, rahaa, hyleraudat, koirat ja pyssytkin siltä
-varalta, että jos siellä tulee olleeksi kevätpuoleen asti, jolloin hyle
-alkaa istua jäällä ja niitä saa ampua pyssyllä. Koirapyyntiä ajateltiin
-koettaa ensin samalla tavalla kuin täälläkin.
-
-Viinanajomiesten mukaan saatiin vapaa kyyti Koivistolle, ja sieltä
-otettiin kaksi hevosta viemään meitä ja tavaroitamme Käkisalmeen, joka
-on mitätön kaupunkirähjä siellä Laatokan rannalla.
-
-Maksettiin Koiviston miehille kyytiraha ja annettiin niiden lähteä
-kotiinsa takaisin ja itse ruvettiin kiertämään sitä Käkisalmen
-kaupunkia, pyssyt ja pussit selässä ja koirat kintereillä, etsien
-asuntoa, mutta sitäpäs ei meinattu saada eikä saadakaan.
-
-Koirista oli koko haitta heti alussa, sillä ne joutuivat riitaan
-niiden maarakkien kanssa ja purivatkin niistä samana päivänä jo kaksi
-kuoliaaksi, ja me ensin luultiin, että ne kaupunkilaiset siitä syystä
-meitä ylenkatsovat eivätkä anna meille asuntoa. Me ruvettiin sitten
-taluttamaan kukin koiraansa nuorassa.
-
-Kulettiin yöpaikasta yöpaikkaan ja hotellista hotelliin, mutta
-mihinkään ei meitä huolittu. Ensin tavallisesti naiset menivät karkuun
-ja sitten tuli pari pelästyneen näköistä miestä, jotka sanoivat, että
-"menkää pois, hyvät miehet, ei teitä tänne lasketa!"
-
-Me ajateltiin, että jo nyt on ihme ja että uloskos tässä on asumaan
-jäätäväkin, ja niinhän me olisi tehtykin, jos olisi ollut telttivaate
-mukana.
-
-Mentiin sitten yhteen kauppapuotiin sisään, aateltiin, että jonnekinhan
-tässä täytyy turvautua, ja siellä olikin tuttu mies, niinkuin meitä
-varten käsketty. Se oli ennen ollut Uuraassa puotipoikana ja piti nyt
-omaa kauppaa Käkisalmessa. Tunsihan se meidät heti ja sanoi:
-
--- Aa! Saarelaisia! Mikäs teidät tänne on tuonut. Terve, terve!
-
--- Terve, terve, mutta mikäs sinut on itses tänne tuonut, naurettiin me.
-
--- Ka, tavarahan minut tänne toi, niinkuin näette!
-
--- Meidät toi taas koivistolaiset hevoset, mutta ei päästä täällä
-mihinkään yöksi. Joka paikassa ajavat ulos. Sellainen kaupunki tämä on!
-
--- Ei oteta sisään! No se nyt kumma! Minä ottaisin heti, mutta kun
-teitä on noin monta ja meillä on niin hiton vähän tilaa, niin ei sopisi
-kuin kaksi, korkeintaan kolme.
-
-Siinä puodissa oli sitten sattumalta eräs lihakauppias. Pitkien
-puheiden jälkeen sai uuraalainen sen uskomaan, että me ollaan
-rehellisiä ja kunniallisia miehiä, hylkeenpyytäjiä ja vanhastaan
-Uuraassa tunnettuja, ja lopulta lihakauppias suostuikin ottamaan
-luokseen asumaan meidät kaikki.
-
-Seuraavana päivänä oli kaunis ilma, ja me päätettiin lähteä katsomaan
-niitä Laatokan jäitä. Uuraalainen sai hommatuksi meille kyytimiehen. Se
-oli vanha ukko, siellä kahdeksanyhdeksänkymmenen korvilla.
-
-Oli ajeltu jo puoleen päivään asti ja hyvä keli siellä Laatokan jäillä
-olikin, lunta ei paljon missään, eikä pahempia rakojakaan, ja ukko tuli
-yhä puheliaammaksi ja puheliaammaksi Ensin se ei haastellut muuta kuin
-sen minkä silti kysyi ja senkin hyvin yksikantaan.
-
-Me oltiin ihmetelty jo alusta asti, miksi meille pantiin näin vanha
-kyytimies, ja sitten kun se rupesi meille vapaammin juttelemaan, kysyi
-eräs meistä:
-
--- Missä hommissa Käkisalmen kaikki nuoremmat miehet ovat, kun näin
-vanhan miehen panivat meille hevosmieheksi?
-
--- Eivät ne missään sen paremmissa hommissa ole, mutta kun teillä
-on nuo keihäät ja muut kummalliset teräraudat ja pyssyt ja koirat,
-jotka näyttävät enemmän susilta kuin koirilta, ja kun te olette itse
-tuollaisia suuria ja hirvittävän näköisiä ja suuripartaisia miehiä,
-niin teitä uuraalaisen sanoista huolimatta on pidetty vorojoukkona,
-joka on tullut ryöstämään ja rosvoamaan ihan julkisesti tätä Käkisalmen
-kaupunkia ja sen ympäristöä. Siellä eilen illalla sitten miehet
-tuumivat minulle, että "mene sinä, eiväthän nuo nyt ikälopulle ukolle
-mitään ruvenne tekemään", ja jos taas tämä hevonen menee, niin kaupunki
-maksaa sen minulle. Pääasia on, että saivat teidät pois kaupungista,
-vaikkapa vain yhdeksi päiväksikin, että ennättävät hommata Viipurista
-sotaväkeä avuksi...
-
-Teltti tärisi naurusta! Hahhahhahah...
-
--- Niin, niin, älkää naurako! Tosi niillä oli kysymyksessä niilläkin ja
-henki kallis ja tavara vielä kalliimpi! Sitten se ukko vielä jutteli,
-että hän on nyt nähnyt, että me ollaankin rehellisiä pyyntimiehiä, "ja
-taitavia näytte ammatissanne olevankin", tuumi se, kun me näytettiin
-sille hylereikiä jäässä, missä ukko itse ei nähnyt mitään, vaikka kehui
-olevansa niitä Laatokan parhaita pyyntimiehiä. "Sitävartenhan minä
-tästä nyt teille uskallan jutellakin", sanoi se meille, "kun te näytte
-olevan, niinkuin uuraalainen sanoikin, merimiehiä, ulkosaarelaisia
-hylkeenpyytäjiä ja päälle päätteeksi rehellisiä isäntämiehiä kaikki ja
-kun nyt tullaan takaisin kaupunkiin, niin älkää kenellekään virkkako,
-että minä olen teille mitään sanonut, muuten minä saan päälleni niiden
-vihat loppuiäkseni."
-
-Eikä me mitään kenellekään kerrottukaan. Annettiin ukkopahan olla
-rauhassa.
-
-Me ajeltiin sitten siellä Laatokan jäillä viikon päivät. Konevitsassa
-oltiin kolme yötä ja saatiin luostarista ruokaa ja kaikki, mutta sitten
-neljäntenä iltana kutsuttiin meidät sen luostarinpäämiehen puheille,
-joka meille alkoi ensin hiljemmin sopotella jotakin siitä, että he ovat
-kaikki köyhiä vaivaisia syntisiä ja heikkoja luostariveljiä, joilla
-ei ole mitään omaisuutta, ja että luostari itsekin on aivan köyhä ja
-että he ovat vain vaivaisia Herran viinamäen työmiehiä, jotka eivät
-mitään niin halua kuin rauhaa, ja mitä lie muuta jutellutkin. Osasi
-niin huonosti suomea, ettei siitä kaikesta saanut selvääkään. Kun me
-sanottiin, että kyllä me maksetaan kaikki mitä kulutetaan ja ettei
-hän nyt yön selkään merelle voi ajaa ihmisiä, alkoi se kiljumalla
-pomelastaa kuun paisteesta ja tottuneesta kyytimiehestä ja taas
-hiljemmin rukoilla, että "menkää hyvät miehet pois täältä, me olemme
-kaikki köyhiä vaivaisia syntisiä, joilla eivät edes vaatteet ole omia".
-No, mikäs siinä auttoi kuin lupaa pois, mutta eihän me sinä iltana
-kuitenkaan vielä lähdetty. Me annettiin sille munkille, joka meitä
-palveli siellä luostarin syömätuvassa ja joka kävi aina illalla kello
-yhdeksän aikana katsomassa, että me nukutaan kukin omassa kopissamme
-ja ilmoittamassa, mihin aikaan yöllä on noustava jumalanpalvelukseen,
-kymmenen markkaa, laatikko tulitikkuja ja kukkarollinen tupakkaa, ja
-se siitä vasta ilostui ja sanoi meille, että "olla vain ristiveljet
-täällä niin kauan kuin asia vaatinee", ja se toi sitten ruuan meille
-omaan koppiin kullekin ja me oltiin niin vielä kaksi päivää, ennenkuin
-lähdettiin takaisin Käkisalmeen. Kyytimies paluumatkalla oli saanut
-muutamilta tuttaviltaan munkeilta kuulla, että meitä Konevitsassakin
-heti ensi päivistä asti pidettiin rosvojoukkona, joka on tullut
-ryöstämään luostarin aarteita, mutta että eivät uskaltaneet poiskaan
-ajaa, kun koko luostarissa ei kuulema ollut yhtään pyssyä.
-
--- No entä saalis? Vieläkö sieltä läksi kuinka niitä hylkeitä?
-
--- Koko saaliina oli kaiken kaikkiaan noin seitsemän, vai olisiko ollut
-kahdeksan hylereikää, joita saatiin siellä jäällä katsella...
-
--- Hahhahhahhahhahh...!
-
--- Ja entä matkakustannukset, ne taisivat nousta huimiin summiin?
-
--- Kuka niitä kävi laskemaan! Taisihan siitä kuluja olla ja
-paljon taisi ollakin, mutta ei niistä sen enemmän puhuttu, kun ei
-saaliistakaan kerran voitu puhua.
-
--- Oltiin yö vielä Käkisalmessa ja lähdettiin varhain seuraavana
-aamuna. Oli pimeä vielä ja taivas tähtiä täynnä ja niin jumalattoman
-kova pakkanen, että vähän väliä piti juosta reen jälessä. Syötettiin
-välillä hevosta ja lämmiteltiin yhdessä majatalossa ja otettiinpa
-siinä kunnon ryypytkin ja annettiin sille ukkorähjällekin aikamoiset
-piiskaryypyt. Panivat näet Käkisalmesta meitä pois viemään sen saman
-ukon, joka meitä luotsaili siellä Laatokan jäillä.
-
-Ukko jutteli meille siinä majatalossa sitten paljon siitä pelosta,
-jonka alaisena koko Käkisalmen kaupunki oli ollut sinä iltana, kun me
-ensi kerran tultiin sinne.
-
-Oli nimittäin vielä samana iltana, kun me ilmaannuttiin kaupunkiin,
-pidetty kaupungintalolla kokous, johon oli kutsuttu koko raati
-ja valtuusto ja palokunnan päällikkö ja poliisipäällikkö ja ties
-ketä. Oli ollut kysymys, mitä on tehtävä kaupungin pelastamiseksi.
-Pormestari oli vedonnut poliisimestariin, joka taas oli selittänyt
-olevansa aivan voimaton, kun kaikki poliisit ovat karanneet tai muuten
-menneet piiloon. Sittenhän ne olivatkin lähettäneet heti yötä myöten
-pikalähetin ratsastaen ajamaan Viipuriin minkä kavioista läksi hakemaan
-apua sotaväeltä. Kun meitä ei sitten viikon kuluessa kuulunut takaisin,
-olivat ne jääneet siihen uskoon, että me onkin tultu ryöstämään
-Konevitsan ja Valamon luostarien huimia kulta- ja jalokivivarastoja ja
-vähät välitetään köyhästä Käkisalmirähjästä, ja niin olivat lähettäneet
-sotaväen jälleen takaisin Viipuriin, kun ensin olivat meitä pari
-vuorokautta yötä päivää odottaneet. Ratsuväkeä se kuului olleen, ja oli
-niillä ollut pari tykkiäkin.
-
-Kun me sitten kaikkien kauhuksi jälleen kuitenkin ilmaannuttiin
-Käkisalmeen, oli taas alkanut entinen rauhattomuus ja juokseminen
-eikä meille annettu montakaan tuntia yörauhaa. Siellä kolmen ajoissa
-aamuyöstä oli poliisimestari tullut meidän kyytimiehemme asuntoon ja
-sanonut, että on lähdettävä heti paikalla viemään meitä pois, eikä
-enää ikinä takaisin tuomaan, muutoin ei hyvä seuraa. -- "No nythän
-kaupunki pääsi teistä rauhaan", nauroi se kyytimies ja kaatoi kolmannen
-norrikupin partaansa ja lisäsi, että "kyllä se nyt tänä iltana
-Käkisalmessa ilo alkaa ja seurahuoneella toinenkin samppanjaputelin
-korkki poksahtaa! -- Lyhyet niillä siellä kuuluu olevan korkin välit
-muutoinkin, saatikka nyt, kun kaupunki on vapautunut pahimmasta
-kauhusta ja vaarasta, mikä sitä on uhannut sitten niiden muinaisten
-suurien sotien..."
-
-Tuuli oli muuttunut myrskyksi ja rapisutti telttipurjetta aika tavalla.
-
-Syötyä annetaan ruoan tähteet ulos koirille ja puoli reikäleipää vielä
-kullekin lisäksi. "Siellä tuntuu tuulevan oikein vanhaan tapaan", sanoi
-vanhin, "minne lienevätkään vaan päässeet toiset, jos eivät tämän
-tapaista paikkaa ole saaneet, joka on kesällä turma, mutta talvella
-hyvä turva. Kyllä niillä on ikävä yö, jotka ovat jääneet kulkevalle
-jäälle... No, kokki-mies, menepäs katsomaan, kiehuuko sinun teesi,
-että saataisiin vielä ennen maatakäymistä kuumaa teetä, sillä eihän
-tässä meille taideta samppanjaa antaa, niinkuin ennen niille Käkisalmen
-herroille..."
-
-Pian höyryää kuuma teemuki kunkin edessä piitoilla.
-
-Kaikki tuntuu niin kodikkaalta ja tupakoidaan ja jutellaan teen ääressä
-vielä hetkinen, ennenkuin käydään maata.
-
-Viimein kaikki kallistuvat unta etsimään, sillä he ovat siinä vahvassa
-uskossa, ettei heillä tässä jäälinnassa ole mitään hätää.
-
-Uni ei kuitenkaan tahdo tulla kenenkään vieraaksi.
-
-Kukin kuuntelee telttipurjeen alituista pärinää ja mereltä kuuluvaa
-jyrinää.
-
-Kumisee kuin alituinen ukkonen jymisisi, joka väliin kovenee ja väliin
-vaimenee.
-
-Koiratkaan eivät saa rauhaa. Toiset murisevat, kun ovat joutuneet
-kylmissään liian liki toisiaan. Joku vinkuu ja uikuttaa herkeämättä.
-Nuorin koirista, ensikertalainen ja kokematon, haukkuu tuon tuostakin,
-kun kuulee jonkun suuremman jyräkän, ja linnoitus vähän tärähtelee.
-Likin mies teltin karvista pistää päänsä ulos katsellen ilmaa,
-mutta ei näe sylenkään päähän, sillä lunta pöllyttää, että on kuin
-jauhosalvossa. Hän kiinnittää karvin jälleen entistä huolellisemmin ja
-huoaten kääriytyy jälleen nahkapeitteeseensä. Miehistä vanhin murahtaa
-kuin puoliunestaan: "Niinhän se on ja on jo vanhoilta ajoilta nähty ja
-koettu, ettei itä ja piikaväki lakkaa, ennenkuin itkee."
-
-Jotkut kiertelevät itseään, ikäänkuin etsien sopivampaa asentoa.
-
-He huomaavat toinen toisensa olevan vielä hereillä, mutta kukaan ei
-enää puhu mitään, antaen kullekin rauhansa.
-
-Vihdoin uni voittaa heidät puolenyön tienoissa, ja he säestävät syvällä
-kuorsauksellaan kamalaa musiikkia, joka soittaa heidän ympärillään.
-
-
-
-
-SANKARI.
-
-
-"Jiikatkaa helkkarin vikkelästi molemmat brammipurjeet!"
-
-"Alas jaakari ja kiinni!"
-
-"Alas mesaani! Kiinni molemmat brammipurjeet! Kiinni messaani!"
-
-Päämiehen itsensä ääni siten jyrisi kuunarin perällä.
-
-Kaikki seitsemän miestä olivat komennetut työhön.
-
-Laivapojat hääräsivät ylimmällä brammiraa'alla. Yhä pimenevää,
-lunta tupruttavaa mustaa syysillan taivasta vasten näkyivät he vain
-epäselvinä haamuina. Vielä kerran riuhtaisi myrsky purjeen heidän
-käsistään riepoiteltavakseen. Ankara pauke ja läiske, joka siitä
-syntyi, lakkasi kuitenkin pian, poikien saatua lopultakin purjeen
-valtaansa ja käärittyä lujasti raa'alle.
-
-Isolla brammiraa'alla hääri pari vanhempaa miestä.
-
-Keulapuomin nokassa kiikkui miehistä vahvin ja sai meren ja tuulen
-pieksämästä jaakarista poimeen toisensa perästä käärityksi kiinni
-puomille.
-
-Molemmat perämiehet köyttivät kiinni mesaania.
-
-Päämies itse seisoi ratin ääressä ja ohjasi. Pian lakkasi kuulumasta
-läiske ja pauke, joka syntyi myrskyn piiskatessa jiikatuita ja alas
-lasketuita purjeita.
-
-Kuului vain vihainen humina ja viheltely ylhäällä takilassa ja meren
-villi mylvinä ja pauhu laivan ympärillä.
-
-Jo ennestään oli pantu kiinni huippupurje, välitaakipurjeet ja
-fokka, ja kun nyt enää olivat vetämässä vain molemmat märssypurjeet,
-taakifokka ja molemmat lyyverit, tuntui aluksen kulku vähenneen paljon.
-
-Lumipyry muuttui ennen kello kymmentä illalla aivan läpinäkymättömäksi
--- aika-ajoin ei nähnyt edes laivan perältä keulaan.
-
-Tuskin oli purjeet pantu kiinni, kun miehet saivat uutta ja paljon
-pahempaa työtä.
-
-Pimeältä mereltä, perän takaa, kuului uhkaava jyminä.
-
-Tavallista isompi kaatuva aalto sieltä lähestyi.
-
-Raskaassa viljakuormassa oleva kuunari ei ennättänyt paljoakaan kohota.
-
-Hirvittävällä vauhdilla ja voimalla syöksyi meri yli laivan, repien
-mennessään auki osan isoa kansiluukkua.
-
-Tuli kolme neljä samanlaista hyökyä peräkkäin. Vettä virtasi ruomaan
-koskena. Tämän ei olisi tarvinnut kauan jatkua, kun kuunari olisi
-uponnut, sillä viljakuorma imee itseensä kaiken vuotoveden.
-
-Alus käännettiin täyteen myötäiseen, jolloin meri tuli perän takaa ja
-kajuutta muodosti jonkinlaisen aallonmurtajan ja keskikannella voitiin
-ruveta työskentelemään ison luukun uudestaan kiinni kalkkaamiseksi.
-Toisen perämiehen johdolla kävivät miehet tähän työhön. Vanhin miehistä
-sai huolekseen peränpidon ja päämies ensimmäisen perämiehen kanssa
-laskeutui alas kajuuttaan, jossa paloi kirkas lamppu ja jonka pöydälle
-oli levitetty merikartta ja laivan päiväkirja. Loistot olivat näkyneet
-vielä tunti takaperin, ja niiden mukaan oli toimitettu laivan aseman
-määräämiseksi tarkka suuntiminen. Laivan asema ja kellon määrä silloin
-olivat lyijykynällä merkityt kartalle. Mikä suunta senjälkeen oli
-pidetty ja mikä oli laivan vauhti ollut, näkyivät päiväkirjasta.
-
-Rauhallisena otti päämies suuntaisviivoittimen käteensä, asetti
-sen kartalle ja mittasi harpilla matkan, jonka laiva oli kulkenut
-viimeisen tunnin kuluessa, ja merkitsi kartalle lyijykynällä laivan
-aseman sillä hetkellä, jolloin nykyinen suunta otettiin, ja asetti
-suuntaisviivoittimen tästä pisteestä nykyisen suunnan mukaan, jolloin
-se leikkasi edessä, kuuden meripenikulman päässä olevaa saarta melkein
-keskeltä, erään kylän kohdalta.
-
-"Tämä suunta vie helvettiin! Niin piru vie liekin!" mörähti hän ja
-alkoi tutkia, minkä verran olisi suuntaa muutettava, jotta saari
-voitaisiin sivuuttaa pohjoispuolitse. Saatuaan selville sen pisti hän
-päänsä ulos kajuutan luukusta ja huusi:
-
-"Onko luukku selvä jo?"
-
-"Selvä on!"
-
-"Pannaan suunta luoteeseen!"
-
-"Suunta luoteeseen", kertasi ruorimies ja väänsi rattia oikeaan.
-
-Laivan päämies nousi itsekin kannelle.
-
-Sillä välin teki ensimmäinen perämies, jonka vahtivuoro parhaillaan
-oli, kajuutassa päiväkirjaan seuraavat merkinnät:
-
-"Kello 10,30 i. Kiinni kaikki muut purjeet, paitsi molemmat märssyt,
-taakifokka ja lyyverit. Tuulen suunta ESE, voima 9 B. Ankara aallokko.
-Laiva heiluu rajusti. Lumipyry. Loistoja ei näy. Alihangan puolelta
-tuli meri sisään ja avasi osan isoa luukkua. Suunta muutettiin WNW.
-Luukku kalkattiin ja otettiin heti uusi suunta NW. Kaikki hyvin
-laivalla."
-
-Hänen täytyi nostaa usein kynä ylös paperista keskellä sanaa ja välistä
-keskellä kirjaintakin ja tarttua pöydän reunaan estääkseen itseään
-kaatumasta laivan heittelehtiessä ja vavisten syöksyessä hurjaan
-alamäkeen.
-
-Tultuaan ylös sai hän määräyksen ruveta lokaamaan.
-
-Perämies otti käteensä hietalasin. Eräs miehistä sai kelan, jonka
-ympärille lokiliina oli kierretty ja jota hän piti edessään poikittain
-vapaana pyörimään. Toinen perämies otti käteensä lokin pienen
-kolmikulmaisen tammilaudan, jossa on kaksi suoraviivaista sivua ja
-kolmas kaareva. Kaarevalla puolella on painona lyijyä juuri sen verran,
-että loki mereen heitettynä jää kärki ylöspäin pystyyn. Kasoistaan on
-loki kiinni lokiliinassa leijan tavalla. Sitten sepi perämies keveästi
-käteensä sen verran lokiliinaa, että loki heitettäessä suoraan sivulle
-päin ulottuu kunnollisesti niin kauas ettei jää laivan vanaveteen.
-
-Silmänräpäys.
-
-"Valmis."
-
-"Valmis on!"
-
-Perämies heitti koko voimallaan lokin yli peräkasan tuulen alapuolelta.
-Se katosi pimeyteen ja heti pingoittui lokiliina ja samassa alkoi
-kela hurjasti pyöriä täristäen pitäjän käsivarsia. Punaisen merkin
-liukuessa lyhdyn valossa yli perälaidan huusi perämies "Turn!",
-jolloinka hietalasin pitäjä käänsi lasin. Tasaisesti luisuivat mustat
-hietajyväset hietalasin läpi ensimmäisen perämiehen tuijottaessa
-yläosan yhä vähenevään hietaan. Viimeisen hietajyvän pudotessa huusi
-hän "Seis!", jolloin toinen perämies kaappasi kiitävästä lokiliinasta
-molemmin kourin ja löi sen silmänräpäyksessä kiinni hakkilautaa
-vastaan. Loki laukesi auki kahdesta kasastaan, jääden riippumaan
-lokiliinaan vain kärjestään ja laahaamaan veden pinnalle, josta sitä
-oli helppo vetää liinan kanssa takaisin laivaan.
-
-Toinen perämies alkoi heti vetää liinaa takaisin laivaan.
-
-Tuli vastaan merkki, puolen solmun merkki, ja sitten kuuden solmun
-merkki.
-
-Laivan vauhti oli siis runsaasti kuusi ja puoli solmua.
-
-"Kestettäisiin tätä vielä tunti, niin päästäisiin saaren suojaan",
-mörähti päämies, joka taas piti itse perää ja koetti parhaansa mukaan
-karttaa pahempia kaatuvia, joka taas oli vaikeaa, kun näki vain
-muutaman sylen päähän joka suuntaan.
-
-Täytyi sitä tarkemmin kuunnella.
-
-Tuskin oli viittä minuuttia pidetty tätä uutta suuntaa, kun nousi
-tuulen puolelta laine kuin vierivä vuori, joka hautasi hetkeksi alleen
-koko laivan.
-
-Kuului pauketta, kolinaa, sihinää ja ryskettä, ja laivan kohottua
-jälleen laineen päälle havaittiin, että isoluukku oli taas auki. Miehet
-toki olivat kaikki tallella. Vielä kerran täytyi kääntää myötäiseen ja
-sillä aikaa kalkattiin luukku kiinni niin hyvin kuin voitiin.
-
-Kului kuitenkin lähes puoli tuntia, ennenkuin kaikki taas oli kunnossa.
-
-Sillä aikaa oli kuljettu jo niin lähelle maata, ettei entisellä
-suunnalla mitenkään olisi voitu päästä ohi saaren enemmän pohjois-
-kuin eteläpuoleltakaan. Meri olisi saatu entistä enemmän sivusta ja
-luukut olisivat entistä pikemmin avautuneet. Molemmilla kerroilla
-oli laivan sisään tullut niin paljon vettä, ettei kolmatta luukun
-avautumista voitu ajatellakaan. Pumpusta ei ollut mitään apua. Se ei
-antanut vuotovedestä pisaraakaan takaisin. Viimeinen ehyt ison luukun
-peite oli äskeisessä rytäkässä repeillyt ja vuoti lakkaamatta, sillä
-myötäisessäkin kuohui meri yli laivan perältä keulaan, vaikka ei
-sattunutkaan kansiluukkuihin niin ankarasti kuin sivulta tuleva meri,
-sillä kajuutta murti sen voiman.
-
-Maan läheisyyden vuoksi alkoi laine olla yhä jyrkempää, eikä ollut
-mitään mahdollisuuksia kääntää laivaa mihinkään muuhun suuntaan, sillä
-se olisi uponnut heti.
-
-Tiedettiin -- ainakin laivan päämies ja molemmat perämiehet sen
-tiesivät -- että edessä olevan saaren rannat nousevat merestä jyrkkinä
-ja kallioisina ja niihin törmääminen on laivan ja sen miehistön varma
-tuho muutamissa minuuteissa. Tiedettiin lisäksi sekin, että siellä ja
-täällä kallioisten niemien lomissa on lahtia, joihin joutuminen voisi
-tuoda pelastuksen ainakin laivan väestölle -- etenkin jos satutaan
-kylän kohdalle, joka lienee jotenkin keulan suunnassa.
-
-Näitä mietiskeli mielessään laivan päämies ja päätti ajaa maalle
-mieluummin kuin upota selvällä meren selällä. Hän jätti peränpidon
-luotettavimmalle miehelle ja läksi perämiehineen kajuuttaan
-neuvottelemaan.
-
-"Me mennään maalle nyt."
-
-"Siltä se tuntuu."
-
-"Piihin asettumisesta tai ankkurien heittämisestä ei olisi mitään
-apua. Sitä pikemmin vain tuhouduttaisiin täällä ulkona. -- Minä olen
-päättänytkin antaa mennä maalle. -- Mitä miehet tuumivat siitä?"
-
-"Ei tässä näy muukaan auttavan."
-
-Miehet panivat tupakan palamaan.
-
-"Niin, ei tässä voi tehdä mitään muuta. -- Jaaha. Katsotaanpa milloin
-se tärähtää." Päämies teki laskelmia. "Meillä on nyt ollut lähes puoli
-tuntia kuuden ja puolen solmun vauhti. Siis vielä kolme meripenikulmaa
-maalle -- korkeintaan, sillä virta vie meitä samaan suuntaan kuin
-tuulikin, ja sen osuutta, joka voi olla suurikin, emme näissä oloissa
-voi täsmälleen laskea. Maa voi olla hyvinkin lähellä. Ehkä jo kymmenen
-minuutin perästä tärähtää. Ilmoittakaa siitä miehille ja pitäkää huoli
-siitä, että jokainen pysyy perällä ja ettei kukaan mene skanssiin tai
-muualle keulapuolelle, sillä kallioon tärähdettäessä voivat mastot
-kaatua keulaan päin ja se olisi vaarallista niille, jotka sattuisivat
-olemaan siellä päin. Sehän pitäisi olla selvä jokaiselle. No niin,
-muutahan tässä ei olekaan tekemistä eikä sanomista. Ottakaa kellonne ja
-rahanne ja menkää ylös."
-
-Ukko itse jäi vielä hetkeksi kajuuttaan. Hän korjasi povitaskuunsa
-laivan paperit ja rahat. Myöskin teki hänen mielensä pelastaa laivan
-päiväkirja, mutta se ei sopinut mihinkään taskuun.
-
-Kajuutassa oli lämmin. Sen seiniin ja kattoon rapisi, läiski ja kuohui
-vesi lakkaamatta. Kuului myöskin joskus saumojen narahtelu, laivan
-heiluessa aalloissa.
-
-Päämies tupakoi äänettömänä ja synkkänä kiroillen sielussaan laivan
-"juuttimaista isäntää" niinkuin hän sitä ajatuksissaan nimitti, joka
-pelkästä saituudesta ei anna korjata laivan varusteita ja hankkia
-mätien ja kuluneiden -- niinkuin nuokin luukkujen öljytetyt peiteressut
--- tilalle uutta, vaan pakottaa aina runsaamman ja runsaamman
-saaliin himossa syysmyrskyilläkin kuormaamaan laivan syvemmälle
-kuin turvallisuus vaatisi ja estää hankkimasta laivaan vanhempaa ja
-luotettavampaa miehistöä.
-
-Lamppu paloi kirkkaana ja heilui kantimissaan katossa. Sen vasket
-välähtelivät kirkkaina.
-
-Laivan vanha päämies veti vielä muutaman savun, kääri sitten
-kaulaansa paksun villahuivin ja napitti huolellisesti ja levollisesti
-öljytakkinsa, painoi öljylakin syvemmälle päähänsä ja alkoi
-rauhallisesti nousta kannelle. "Eikö maata vieläkään näy?"
-
-"Ei näy maata, eikä mitään."
-
-"Eikö ole kuulunut sumusireeniä tai sumukelloa?"
-
-"Ei ole kuulunut. Tässä onkin tuumittu, että jos jiikattaisiin
-mersseilit ja mentäisiin vähän hiljemmin..."
-
-"Se on turhaa. Jos satutaan kallioon, on sama, jos kuljetaan hiljaa
-tai kovasti, ja jos satutaan laukuun kivikko- tai hietarantaan, on sen
-parempi mitä kovempi on vauhti. Sen kovemmin juuttuu alus pohjilleen
-ja kulkee mahdollisimman matalaan veteen, eikä käänny syrjittäin,
-jolloinka se hajoaisi puolessa tunnissa. Antaa mennä vaan -- -- --"
-
-Silloin se tärähti.
-
-Rytisten kulki laiva vielä pari pituuttaan, sitten kallistui hiukan
-ylihangan puolelle ja jäi paikalleen, keula paljon korkeammalla ja
-perä vajonneena melkein kokonaan veden alle. Vain kajuutan katto jäi
-näkyviin.
-
-Heti kun laiva jäi paikalleen, syöksyi meri kauhealla voimalla sen yli,
-pyyhkien perältä keulaan ja räiskyen kajuutan ja skanssin kohdalla
-suihkuna ylös aina puoliväliin saalinkeja ja kaapaten mukaansa miehet,
-joita se vyörytteli yli kajuutan, viskoi ketä vantteihin ja ketä
-skanssin seiniin.
-
-Vaistomaisesti tarttuivat miehet lähimpiin kiinteihin esineisiin, uivat
-ja kahlasivat ja löysivät kukin itsensä seuraavalla laineen väliajalla
-keulapakalla, jossa oli vähän kuivempaa. Suurimmat laineet kävivät
-siitäkin yli.
-
-Ketään ei ollut poissa.
-
-Kaikki miehet olivat saapuvilla ja toistaiseksi ei hätää mitään.
-
-Laineen tullessa tarttuivat miehet kiinni taakiin, raapalkkiin, kelaan
-ja nakeleihin, ja niistä kaikin voimin pidellen onnistuivat säilymään
-joutumatta laineen saaliiksi. Monikin sai nyt vasta huomata, kuinka
-raju on hyökyaallon voima, tapellessaan sen kanssa "mies miestä
-vastaan".
-
-Pahinta oli, että rajuimpien hyökyjen mukana alkoi tulla myöskin
-kajuutan ja skanssin ovia ja seiniä tai niiden kappaleita. Sai olla
-varuillaan, sillä yksi ainoa isku olisi vienyt miehen tai pyyhkäissyt
-mennessään montakin.
-
-Lunta tuli yhä, ja ilma oli kylmä.
-
-Jäsenet alkoivat kohmettua.
-
-Laineiden väliajoilla hakkasivat miehet käsiään harteisiinsa ja
-pysyivät edes jossakin määrin lämpiminä.
-
-Näinä väliaikoina oli tilaisuus vilkaista myöskin maalle, joka häämötti
-vain parin laivan pituuden päässä. Vasemmalla ja oikealla kohosivat
-jyrkät ja korkeat vuoret ja suoraan edessä oli kylä. He olivat erään
-reunimmaisen talon melkein ikkunan alla. He huusivat apua minkä
-jaksoivat, mutta heidän äänensä katosi meren pauhinaan.
-
-Laine tuli taas, ja silloin heittäytyivät kaikki pitkälleen pakalle ja
-tarttuivat kiinni kaksin käsin mikä mistäkin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Maalla nukuttiin kaikessa rauhassa.
-
-Vasta noin kolme tuntia myöhemmin käveli rantaan eräs vanha mies, joka
-tavallisesti ei aamuyöstä saanut unta, katselemaan ilmaa.
-
-Lumi pieksi hänen silmiään ja niitä kirveli, mutta hän ponnisteli
-näköään minkä jaksoi saadakseen selville, mikä hänen silmiinsä kuvastui
-mereltä, pimeää taivasta vasten. Näytti niinkuin siellä olisi ollut
-purjeet ja mastot, pari kapeaa raakapurjetta ja mastot.
-
-"Laiva pakana siinä taitaa olla kuin onkin!"
-
-Heti seurasi myrskyn mylvinnässä pienoinen väliaika, ja silloin kantoi,
-ranta-aittojen välissä tähystäjän korviin ihmisten huuto laivasta.
-
-Hän huusi vastaan, mutta sitä ei kuultu, päättäen siitä, että laivasta
-huudettiin yhä entiseen tapaan.
-
-Hän haki lyhdyn ja näytti tulta.
-
-Se vaikutti. Miehet laivassa älysivät, että heidät on huomattu, ja
-lakkasivat huutamasta.
-
-Pian oli koko kylän väki rannalla. Mitään ei toistaiseksi voitu
-kuitenkaan tehdä kummallakaan puolella, ei maalla ja vielä vähemmin
-laivassa.
-
-Kului vielä neljä tuntia, ennenkuin rakettikanuuna liinoineen ja
-liinalaatikkoineen ja raketteineen ja muine varusteineen oli ennätetty
-maisin tuoda saaren pohjoispäästä ja kaikki ennätetty laittaa kuntoon.
-Myrsky ei tällä aikaa ollut yhtään helpottanut, päinvastoin se aika
-ajoin riehui entistä ankarammin.
-
-Sähisten halkaisi voimakas raketti ilmaa ja lensi suuressa kaaressa yli
-laivan häntänään kevyt liina, joka purkautuessaan ja raketin jälkeen
-juostessaan pieksi laatikkonsa laitoja ja nappuloita.
-
-Rakettiliina sekaantui ylös laivan takilaan. Se jäi riippumaan mastojen
-väliin, välitaakin päälle.
-
-Laivan miehistä ei kukaan voinut jättää keulapakkaa ja kiivetä ylös
-selvittämään liinaa. Tuuli kuitenkin viskoi sitä ja lopulta onnistui
-erään miehen kaapata se kouraansa. Yhteys maan kanssa oli saatu.
-
-Maalla kiinnitettiin laivaan vedettäväksi liinaan paksu köysi ja taljat
-ja taljanuorat, joiden varassa voitiin vetää pelastuskoria edestakaisin
-maalta laivaan ja laivasta maalle. Laitteen toinen pää oli kiinni
-laivan keulapakalla, keulataakissa, niin ylhäällä kuin suinkin, ja
-toinen pää maalla.
-
-Mies kerrallaan istui aina pelastettavista pelastuskoriin ja vedettiin
-maalle.
-
-Yksi enää näytti olevan laivassa.
-
-Syntyi silmänräpäyksen kestävä seisahdus toiminnassa, kun kuultiin
-jonkun siinä rannalla ensin sanovan: "Se on kapteeni", ja sitten
-toimen: "Tässähän kapteeni jo on", ja sitten kolmannen vihaisesti
-ärähtävän:
-
-"Se on väärin, että kapteeni koettaa pelastaa oman nahkansa ennenkuin
-kaikki muut ovat ensin päässeet maalle. Se osoittaa arkuutta ja
-raukkamaisuutta ja jotakin muutakin vielä rumempaa!"
-
-Kuului vain meren mylviminen ja sitten laivan päämiehen rauhalliset
-sanat:
-
-"Se oli erehdys."
-
-Valkopartainen ja valkotukkainen ukko, laivan päämies, istui jälleen
-pelastuskoriin ja lisäsi:
-
-"Vetäkää minut takaisin laivaan."
-
-"No kun nyt kerran on jo maalla, niin on. Ja jos se oli erehdys, niin
-hyvä sillä", sanoi perämies ja kehoitti päämiestään nousemaan jälleen
-maalle.
-
-"Vetäkää, älkääkä kuluttako kallista aikaa joutaviin!" sanoi päämies,
-ja lokit alkoivat pyöriä ja kori palasi hitaasti kuohujen läpi laivaan,
-jossa siihen istui tähteenä ollut mies, laivan nuori ensimmäinen
-perämies, ja hänet vedettiin maalle miltei kuoliaaksi kohmettuneena.
-Kun hänet nostettiin korista, ei hän kyennyt nousemaan, vaan lysähti
-kokoon teloille, josta hänet kannettiin lähitaloon lämpenemään ja
-virkoamaan.
-
-Kori meni tyhjänä uudestaan laivaan, jossa siihen istui laivan päämies.
-Lokit alkoivat jälleen pyöriä ja hitaasti läksi kori viimeisine
-pelastettavineen liikkeelle rantaa kohti.
-
-Mutta silloin kohottautui laivan takaa pimeydestä laine, suurin
-luultavasti koko sinä yönä. Maalla olijat jouduttivat vetämistään,
-mutta kori oli ennättänyt tuskin ohi puolivälin, kun laine hyökkäsi sen
-yli, heitteli sitä muutaman kerran köyden ympäri, jolloinka juoksevat
-taljanuorat sekaantuivat ja kori ei liikahtanut enää puoleen eikä
-toiseen.
-
-Tuli kolmas ja neljäskin laine. Joku niistä viskasi koria toisakin päin
-ympäri köyden, mutta ei se lähtenyt enää sittenkään kulkemaan.
-
-Kun neljännen laineen jälkeen kori taas tuli näkyviin, parkaisivat
-naiset, joita myöskin uteliaina oli rantaan tullut, kauhusta ja
-käänsivät päänsä poispäin siitä tai peittivät kasvonsa käsillään, sillä
-kori oli tyhjä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kello kahdeksan tienoissa aamulla alkoi päivä hämärtää. Taivas selveni.
-Lumipyry oli lakannut ja myrsky lientynyt.
-
-Laineet vierivät vielä korkeina. Vallattomina ja villeinä ne
-juoksentelivat laivan kannella, ikäänkuin nuuskien öisen riehumisensa
-jälkiä.
-
-Ja paljon siinä olikin niillä ihmeellistä katseltavaa:
-
-Laivasta oli peräpeili poissa. Sai vain tulla täyttä kyytiä sisään
-kuin avatusta portista ja juosta esteettömästi läpi kajuutan, jossa
-oli vain sivuseinät ja katto, ja kurkistella sisään auki ammottavista
-kansiluukuista ja taas karata läpi skanssin, jossa myös oli enää vain
-sivuseinät ja katto. Hei miten on lystiä! Skanssista raapaistaan
-mukaan yhtä ja toista, yksi koijan tolvana ja eräs merimieskirstu,
-jotka ovat sinne unohtuneet muilta laineilta, ja viskataan ne yli
-keulapakan ja keulan ja heittäydytään sitten itsekin aikamoisella
-nurinnarin-kuperkeikalla alas ja annetaan aimo korvapuusti tuolle
-uniselle ja surkealle pelastuskorille, joka siinä kiikkuu, milloin
-vedessä, milloin ilmassa, valkeiksi kuluneissa köysissään, ja hyökätään
-ylös maalle, jonka ranta pitkin pituuttaan on täynnä laivan sirpaleita
-ja kuohuu valkeana nousevan auringon sitä kirkastaessa.
-
-Pitkin aamupäivää vähenee laine. Harva ja laiska ummikas lotisee laivan
-kannella.
-
-Syyspäivä matelee kellertävänä, kelmeänä ja viluisena alhaalla etelässä.
-
-Saarelaiset varustautuvat ottamaan laivasta märkää, mutta vielä
-käyttökelpoista viljaa.
-
-
-
-
-KUNINKAAN LUOTSI.
-
-
-Jo kolmatta vuorokautta pysyi kaljaasi "MEREN POIKA" paikoillaan
-Ristniemen edustalla aivan hengettömässä tyynessä. Laiva oli kuormattu
-varpekanttaan myöten katukivillä, joita vietiin Viipuriin.
-
-Oli valoisa kesäyö heinäkuun kolmatta päivää vasten vuonna
-kahdeksantoistasataa ja yhdeksänkymmentä.
-
-Kaikki purjeet oli nostettu, mutta ne olivat aivan joutilaina. Kolmeen
-vuorokauteen ei alus ollut kulkenut pituuttaankaan purjeiden viemänä.
-Kuljettiin vain minkä virta vei, ja se vei milloin sinne, milloin tänne.
-
-Kerran jo oltiin sivu Ristniemen. Voimakas nousumeren virta kävi
-lännestä itään, ja iloisena jo odoteltiin hyvää länsituulta, jonka
-otaksuttiin tuon virran synnyttävän.
-
-Erääseen aikaan, länsivirran vielä tuntuessa, alkoi lounaasta tulla
-harva ummikas. "No nyt ei enää ole tuuli kaukana", sanottiin silloin
-"Meren Pojan" kannella, ja mielet virkistyivät entistä enemmän.
-
-Ummikas, niinkuin virtakin, loppuivat pian.
-
-Missä lienee tuuli puhaltanut Valtiasmeressä tai Suomenlahden suulla,
-puhaltanut aikansa ja sitten jälleen tyyntynyt sielläkin, ja ummikas
-loppui, meri asettui jälleen peilikirkkaaksi ja virta alkoi käydä
-päinvastaiseen suuntaan, idästä länteen, tai tarkemmin itäkoillisesta
-länsilounaaseen, vieden "Meren Poikaa" kilometrin tunnissa pois päin
-matkan päämäärästä.
-
-Taivas oli pilvetön ja siellä loisti muutama harva kesätähti.
-
-Merellä vilkkui tai näkyi seisovana tulena loistoja luodoilla
-torneissaan.
-
-Höyrylaivoja tuli ja meni rytisten ja velloen veden vähäksi aikaa
-heilumaan. Joistakin kuului kolinaa, kun laivamiehet taljoissa
-hilasivat ylös lämmityshuoneesta ison korillisen palaneen kivihiilen
-kuonaa, jonka kumosivat yli partaan mereen. Komentosillalla seisoivat
-ääneti laivan ohjaaja pyöräytellen ohjausrattia, luotsi ja perämies.
-Höyrylaivojen merkkitulet pysyivät näkyvissä tunnin tai pari ja sitten
-vähitellen hävisivät taivaanrannan taa uusien sieltä taas noustessa
-esille.
-
-Purjealukset, ja niitäkin oli monta, pysyivät uskollisesti paikoillaan
-ja odottivat tuulta, tuulta mistäpäin hyvänsä.
-
-Kun milloin raikas tuuli puhaltelee ja jos se on vähänkin liian heikko,
-tai varsinkin jos se on hiukankin liian vastainen, syntyy kannella heti
-nurinaa ja kiukkuisa mieliala puhkeaa sanoiksi: "Sais tuo nyt puhaltaa
-vähän paremminkin yksin tein, kun kerranp uhaltaa!" tai: "Sais tuo
-kääntyä nyt hiukan sopivammalle puolelle", mutta nyt, kun jo kolmatta
-vuorokautta on ajettu virran viemänä, on purjealusten kansilla vain
-yksi ainoa toivomus: "Sais tuo nyt vihoviimeinkin ruveta tuulemaan,
-tuuli sitten mistä hyvänsä ja minkä verran hyvänsä!"
-
-Toistaiseksi ei ollut minkäänlaisia toiveita tuulen suhteen.
-
-"Meren Pojan" muu väki makasi kajuutassa sikeimmässä unessaan.
-
-Ilma oli lämmin ja siellä he kuorsasivat huolettomina ja kylläisinä
-vahvan ilta-aterian ja teen jälkeen.
-
-Vanhalla Heikin Villellä oli vahtivuoro ja hän istui yksin joutilaan
-ohjausratin ääressä ja poltti puolihereillä piippuaan, joka oli
-vasemmassa kädessä.
-
-Sen kyynärpää nojasi polveen. Oikea käsi lepäsi ohjausratilla.
-
-Kajuutassa naksutti kello, joka lähestyi yhtä, ja palaa siristeli
-siellä myös öljylamppu kompassin läheisyydessä, joka näkyi alhaalta
-ohjausratin edessä olevan yksiruutuisen ikkunan läpi.
-
-Lieneekö Ville nähnyt unta, vai puolihereilläkö hänen ajatuksensa
-vaeltelivat niin syvällä ja kaukana.
-
-Hän tunsi elävänsä jälleen varhaisimpia lapsuusvuosiaan. Niistä selveni
-selvenemistään kirkkaammaksi eräs kuva, jonka ympäriltä kaikki muu
-vähitellen katosi. Istutaan talvi-iltana kotona tuvassa pärevalkean
-ääressä. Isoisävainaja on harvinaisen hyvällä tuulella. Vaskisankaisine
-silmälaseineen ja valkeine partoineen hän parsii verkkoa ja kertoo
-pojanpojilleen, miten hänen isävainajansa kerran oli -- kuninkaan
-luotsina...
-
--- Kuninkaan luotsina?!
-
--- Niin. Kuninkaan luotsina -- niin niin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Siitä on jo monta vuotta.
-
-Ruotsi ja Venäjä olivat sodassa.
-
-Missä lienevät ensin keväällä tapelleet sotalaivoineen lännempänä,
-Viron rannoilla, jossakin Paltiskin puolella. Virossakävijät toivat
-niistä aina tietoja, kamalia huhuja, jotka toivat, pelkoa ja
-rauhattomuutta saarikansan keskuuteen. Kukaan ei uskaltanut liikkua
-vesillä, ei kalanpyynnissä eikä muuten, ja nälkä uhkasi tulla
-seuraavaksi talveksi joka taloon.
-
-Juhannuksen tienoissa kuului mereltä alituista tykkien jyrinää milloin
-lännestä, milloin idästä.
-
-Vähän väliä purjehti tästäkin saaren ohi toisiaan takaa-ajavia laivoja
-itäänpäin. Takaa-ajaja ampui minkä ennätti ja sytytti ajettavat usein
-tuleen ja poltti. Ihmisiä hyppi silloin niistä tulta pakoon ja vajosi
-pohjaan.
-
-Kuka niitä ennätti auttaa!
-
-Välistä upposi laiva väkineen, milloin takaa-ajaja, milloin ajettu.
-
-Ajettuja olivat venäläiset, jotka pakenivat minkä ennättivät patterien
-suojaan Uuraaseen jossa silloin venäläiset olivat isäntiä, ja
-Retusaareen.
-
-Lopulta tuli lännestä koko Ruotsin laivasto Kuningas itse, Kustaa mikä
-lienee ollut nimeltään, oli uljaalla jaalallaan siinä mukana.
-
-Jaa'a! Sellaista jaalaa ei ole näillä vesillä ennen nähty eikä kuultu.
-
-Sillä ei kuulema kukaan muu koskaan purjehtinut kuin kuningas itse.
-
-Pelkkiä kreivejä ja ruhtinaita ja amiraaleja kuului olleen väki siinä
-jaalassa kokista aina päämieheen asti.
-
-Pelkkää kultaa ja kirkkaaksi hiottua vaskea oli hohtanut kaikkialta.
-
-Mastojen nupit ja keulakoristeet olivat olleet puhdasta kultaa...
-Ankkuriketjut ja ankkurit pronssia... Lieneekö rautaa tai terästä ollut
-kuin kompassin neula...
-
-Kaikki välkkyi kauniilta silmissä kuin nouseva aurinko.
-
-Tavallinen talonpoika, kalastaja tai merimies, ei kuulema saanut mennä
-likellekään koko jaalaa. Kaukaa vain sai katsella, mutta älä koske
-kädellä ja älä astu jalalla sen puhtaalle kannelle.
-
-Lieneekö edes sitä tekemässä ollut ainoaakaan tavallista alhaista
-ihmistä!
-
-Etupäässä oli kulkenut rinnakkain mahtavina kuin meren kuningattaret,
-puhkoen leveillä ryntäillään aaltoja, kaksi niin vallattoman suurta
-linjalaivaa, leepurjeetkin nostettuina, ja heti kolmantena se kuninkaan
-jaala ja sitten vanavesijadassa kaikki ne muut laivat -- Jumala sen
-enää muistaa kuinka monta.
-
-Maan sivussa, kylän edessä, oli ollut ankkurissa kymmenkunta venäläistä
-sotalaivaa vahdissa. Ne olivat kuulema olleet siinä uskossa, että
-Ruotsin kuninkaan laivasto menee pitkin saaristoa ja tulee ulos mereen
-vasta Vehkalahden kohdalta, Ulkotammion kautta, lähteäkseen sitten
-Koivistolle ja sieltä Viipuriin päin, jonne matkalla Ruotsin muu
-meriväki edeltä jo oli mennyt. Venäläiset odottivat kuninkaallista
-laivastoa ja ajattelivat sitten jossakin Somerin ja Koiviston välillä
-hyökätä ruotsalaisten selkään. Retusaaresta piti tulla Venäjän
-merivoimien pääjoukot ja asettua ruotsalaisten eteen poikkiteloin
-Koiviston ulkopuolelle ja tuhota kuninkaallinen laivasto ja viedä
-kuningas Venäjälle vangiksi.
-
-Venäläiset olivat ensin merimiesten tapaan luoviskelleet maan alla pari
-päivää ja pitäneet hyvää vahtia, mutta kun ruotsalaisia ei alkanut
-kuulua, olivat he panneet ankkuriin siihen kylän alle ja ruvenneet
-ryyppäämään ja ryypänneet koko seuraavan yön.
-
-Pari kertaa yön kuluessa olivat käyneet maissa muka naisia hakemassa
-laivoihinsa iloa lisäämään, mutta olivatkos ne siinä enää saatavissa!
-Koko kylä oli autio, sillä kaikki olivat jättäneet kotinsa ja menneet
-asumaan mikä minnekin vuorten luoliin. Meidän väki oli löytänyt sopivan
-ja hyvän asuinpaikan eräissä luolissa Kumpelkallion itäsyrjässä, josta
-oli laaja ja hyvä näköala kaakkoon, itään ja pohjoiseen.
-
-Siinä se venäläinen laivastokin oli meidän silmiemme alla kuin
-lautasella, mutta meitä ei nähnyt kukaan.
-
-Edellisen yön kemutko lienevät vaikuttaneet, että venäläiset pitivät
-sinä aamupäivänä tuskin mitään vahtia, sillä kun ruotsalaiset täysin
-purjein ja aivan odottamatta ilmaantuivat näkyviin Hirskallion takaa,
-ällistyivät venäläiset ja hämmästyivät ja kauhistuivat niin pahoin,
-ettei kukaan ajatellut tykkien ääreen menoa, vaan kaikki syöksyivät
-suinpäin avaamaan purjeita ja kelaamaan ylös ankkureita. Huhuiltiin,
-että itse amiraalitkin vetivät purjenuorista niin innokkaasti, että
-ohut nahankelmu heidän kämmenistään oli liuonnut kokoon kuin kuori
-keväisestä pajun varvusta, ja eipä tuosta ollut lukuakaan, sillä
-kilkin ruokaa, eikä suinkaan rasvatonta, heistä ennen iltaa tuli
-jokaisesta, niin monta kuin heitä olikin, kun ruotsalainen ei jäänyt
-siihen odottamaan heidän lähtöään, vaan purjehti ensin aivan lähelle
-ja antoi sitten laivojensa juosta päin tuulta ja täräytti sitten
-kaikkien laivojensa kaikilla koko kupeen kolmilla hammasriveillä niin
-että kalliotkin tärähtelivät, ja joka luoti osui, ja pyllähtelivät
-venäläisten laivat mikä perä, mikä keula edellä pohjaan lekuttavin
-purjein ja kirjavin lipuin kuin mitkäkin varikset. Ja kun sauhu painui
-jälleen tuulen mukana pitkin meren pintaa itäänpäin, ei venäläisten
-laivojen paikalla enää muuta näkynyt kuin laari meri. Ei sitä laiva
-monta kertaa niin vaan ankkurissa maaten uppoa, mutta nämä kymmenkunta
-upposivat kaikki ääntä päästämättä.
-
-Ruotsalaisistakin laivoista soudettiin maalle heti veneillä hakemaan,
-ei naisia vaan miehiä, luotseja sotalaivoihin.
-
-Siihen aikaan ei tunnettu tuota nykyistä Ristniemen väylää, suorinta
-tietä merestä Viipuriin, vaan kaikki laivat purjehtivat Viipuriin
-Koiviston kautta ja eivätkö liene purjehtineet jo Noan ajoista asti.
-Sille tielle olisivat ne ottaneet luotseja, mutta eivät saaneet kuin
-yhden miehen, isävainajan, joka siihen aikaan oli parhaissa voimissaan
-ja läksi ylpeyksissään ja rohkeuksissaan kylän rantaan pälyilemään,
-mitä tuleman piti, ja joutui niin ainoana miehenä ruotsalaisten
-kynsiin, jotka sitten veivät hänet luotsiksi toiseen etumaisista
-linjalaivoista. "ROHKEUS" oli sen nimi ollut selvällä suomen kielellä,
-ja suomalainen siinä oli ollut väkikin.
-
-Perästäpäin oli selvennyt, että oli niissä suomalaisia miehiä kaikissa
-laivoissa ja joku suomalainen herra siinä kuninkaan jaalassakin.
-Varsinkin hyökkäys- eli enträysmiehet olivat olleet suomalaisia. Niiksi
-valittiinkin tavallisesti kaikkein rohkeimmat, omasta hengestään
-välittämättömimmät ja raitisluontoisimmat miehet. Joka laivassa
-ne olivat jaetut kolmeen parveen, kolme- tai neljäkymmentä miestä
-parvessa, ja hyökkäsivät enträysupseeriensa johdolla parvittain
-vihollislaivaan, joka ensin oli saatu enträyskoukuilla vangituksi.
-Aseina heillä olivat keveänlaiset enträyskirveet, joissa oli ohuet
-leveät terät ja hamarapuolella kuuden tuuman pituiset käyrät piikit.
-Vihollislaivaan hyökätessä lyötiin milloin terällä, joka oli hiottu
-teräväksi kuin lasi, milloin piikillä -- aina asianhaarain mukaan.
-
-Saatuaan luotsin purjehti Ruotsin kuninkaallinen laivasto navakan
-länsituulen puhaltaessa joka purjeeseen Koivistolle, josta otettiin
-lisää luotseja ja lähdettiin yhtäpäätä kohti Viipuria, joka päätettiin
-ottaa väkirynnäköllä takaisin pois venäläisiltä vielä ennen seuraavan
-päivän nousua, mutta jo Uuraassa nousikin tie pystyyn. Sieltä syöksyi
-tulta ja luoteja vastaan joka niemen nenästä ja venäläisistä laivoista,
-jotka olivat sinne ennättäneet paeta.
-
-Useiden turhien yritysten perästä, verissä päin ja menetettyään monta
-laivaa palaneina ja uponneina, yrittivät ruotsalaiset perääntyä
-takaisin merelle, mutta kun oli päästy Tuppurasta ja lähestyttiin
-Alvatinnientä, nähtiin monta kertaa suuremman venäläisen laivaston
-risteilevän Koivistolla sulkien ruotsalaisilta kokonaan paluutien.
-
-Tämä venäläinen laivasto, jonka olemassaolosta ei ruotsalaisilla ollut
-mitään tietoa, oli salakavalasti piileskellyt Retusaaressa ja nyt
-sopivalla hetkellä ilmaantunut amiraalinsa -- jonka nimi kuului olleen
-Tshitshakov tai jotain sinnepäin -- johdolla Koivistolle, jossa se nyt
-taisteluvalmiina odotteli.
-
--- No mitäs kummaa nyt tehdään, pojat! oli silloin huudahtanut Ruotsin
-kuningas, se Kolmas Kustaa, ja pannut herrat tiukalle siitä, että oli
-hankittu huonosti tietoja vihollisen liikkeistä.
-
-Kolme amiraalia oli kuningas vedättänyt heti "Rohkeus"-fregatin
-mesaanimersiraa'an nokkaan kuivamaan.
-
-Se olikin erikoinen kunniapaikka, johonka vain suurimmat herrat
-pääsivät. Tavallisia laivamiehiä ripustettiinkin vokkaraa'an nokkiin,
-perämiehiä ja puosuja isonmaston raakoihin ja kokki sai tyytyä
-jaagaripuomin kärkeen, jolloin sinne väliaikaisesti hänen tarpeikseen
-vietiin vokkapurjeen viimeksi jalusnuorana ollut halssi.
-
-Niin, sellaista oli ennen merellä.
-
-Ilmankos se Jesus Siirakinpoikakin jo sanoo, että "jotka merellä
-vaeltavat, ne juttelevat sen vaaroista, ja me, jotka sitä kuuntelemme,
-ihmettelemme, sillä siellä ovat kamalat ihmeet, moninaiset eläimet ja
-valaskalat ja niiden keskellä he purjehtivat".
-
-Vähän siinä oli tilaa luoviskella, mutta ei muukaan auttanut.
-
-Joka päivä kävi venäläisiä herroja kehoittamassa antautumaan.
-
-Öisin sousi venäläisistä laivoista salaa veneitä ruotsalaisten laivojen
-kupeelle puhuttelemaan miehistöä.
-
-Niissä oli Inkerin suomalaisia, joiden kanssa sopi puhua.
-
-Ja niilläkös suu kävi!
-
-Ei muuta kuin kuuntele valmista vain!
-
-Matelivat öisin jo aina skansseihin asti ja selittivät ja
-maanittelivat, että jos ruotsalaiset antautuvat hyvällä, lasketaan
-ainakin tavalliset matruusit ja enträysmiehet kukin kotiinsa ja
-annetaan hyvästi rahaa mukaan, mutta jos pahoja mielessään hautovat ja
-tottelevat kuningasta, joka on tuhma ja itsepäinen, ei elävänä pääse
-näiltä vesiltä yksikään, oli sitten herra tai narri.
-
-Sitten eräänä aamuna, kun juomavesi ja ruokavarat alkoivat loppua, ja
-kun niistä jo oli koko tämän piirityksen ajan ollut kova puute, syntyi
-miehistössä julkista nurinaa, ja kun aamiaisen lähetessä ilmoitettiin,
-että täst'edes annetaan ruokaa vain kerran päivässä, kello kuusi
-illalla, ja vettä vain joka toinen päivä, syntyi ilmikapina joka
-laivalla. Se päättyi kuitenkin siihen, että jokaisen laivan raakojen
-nokkiin kohosi mies siellä ja toinen täällä, jotka muutaman kerran
-sätkyttelivät käsiään ja jalkojaan ja sitten jäivät hiljaa riippumaan.
-
-Vähemmän syylliset vedettiin köydessä kölin alitse.
-
-Siinäkin laivassa, jonka nimi oli "Rohkeus" ja jossa isävainaja oli
-luotsina, vedettiin kölin alitse kymmenen enträysmiestä, ja kun ne
-nostettiin toinen toisensa perään jälleen kannelle, virkosi niistä
-eloon vain yksi. Toiset jäivät kuoliaiksi ja viskattiin yli partaan
-mereen.
-
-Se eloon vironnut oli kalpea ja hampaat löivät yhteen vilusta ja se
-karttoi muita.
-
-Seisoi vain vokkamastoon nojaten ääneti ja vapisi vilusta ja oli synkän
-näköinen.
-
-Toiset pelkäsivät, että se menettää järkensä, jos se saa noin yksin
-mietiskellä -- niin oli monelle käynytkin -- ja siitä syystä eräät
-vanhemmat miehet menivät sitä lohduttamaan:
-
--- Hooo! Mitä tämä nyt on! Kunnia se on miehelle, että hänet on vedetty
-kölin alitse ja jäänyt sittenkin eloon! Ei sitä sellaista temppua kuka
-tahansa kestäkään, niinkuin tässä vast'ikään selvästi nähtiin! Eivät
-ne olleet ne toisetkaan mitään naukumamman poikia, mutta nirri meni
-kultakin kuin haililta!
-
-Sitten alkoi yksi ja toinen parhaista ja vanhimmista miehistä kehua,
-että on sitä hänetkin kerran vedetty sotafregatin kölin alitse. "Jaa'a!
-Eikä niitä kunnon matruuseja muuten saadakaan! Pamppu ja korvatillikat,
-ne ovat vain alokkaita varten, milloin nämä ovat kovapäisiä ja huonoja
-oppimaan. Parhaat miehet on vedetty kölin alitse ja vielä paremmat
-pantu kuivamaan raa'an nokkiin, mistä on vain se vahinko, ettei
-niistä ainoakaan tavallisesti enää virkoa, muuten saataisiin laivaan
-miehiä, jotka olisivat ylimatruuseja, sellaisia, joihin ei enää pysty
-enträyskirves, ei tuli eikä vesi eikä mikään. On sitä kuulema joskus
-nähty sitäkin, ennen vanhaan."
-
-Niin puhelivat lohduttajat, ja jo alkoivat kölin alitse juurikaan
-vedetyn silmät elää, ja näki jo selvästi, että mies rupeaa saamaan
-entisen raittiin luontonsa jälleen takaisin.
-
-Sitten löi hän lämmitäkseen muutaman kerran käsiä harteisiinsa,
-pyörähti ympäri ja hihkaisi: "Hei pojat! Mitä me ryssistä välitetään!"
-ja hyppäsi kannella tasajalkaa, nauroi ja oli niinkuin ennenkin.
-
-Sinäkin iltana tuli venäläisiä maanitteluveneitä, mutta niitä ei enää
-kuultu. Taljoilla vedettiin laivan pohjalta noin viiden leiviskän
-painoisia pohjakuormakiviä, jotka äänettömästä päästä vieritettiin
-ylimmästä tykkiportista alas veneisiin, yksi kuhunkin ja kuului
-alhaalta ensin "räiskis ja roiskis" ja sitten "puli puli" ja sitten
-muutaman kerran "slavabohu" ja sitten ei mitään.
-
-Seuraavana aamuna puhalteli navakka koillistuuli.
-
-Etelästä, Koivistolta, luovi ruotsalaisia kohti uljas loistojaala,
-jolla tuli joku korkea-arvoinen venäläinen lähettiläs. Valkea
-rauhanlippu liehui sen keulamastossa ja se laskettiin tulemaan aivan
-liki.
-
-Kuninkaan lippu liehui "Rohkeuden" isossamastossa, sillä kuningas
-oli juuri ikään soudattanut itsensä sinne ja piti amiraaleineen
-suurneuvottelua peräkannella, kun venäläisten lähettiläs nousi yli
-partaan.
-
-Päästyään kuninkaan puheille ilmoitti lähettiläs, että tänään hänen
-päällikkönsä ja herransa, amiraali Tshitshakov (tai jotain sinnepäin)
-oli päättänyt lopettaa tämän narrinpelin, ja kun Jumala on nyt
-antanut kauniin ilman ja navakan koillistuulen, lähtee venäläinen
-laivasto Uuraasta ja hyökkää myötätuulta ruotsalaisten niskaan. Kun
-venäläisillä on, paitsi moninkertaista ylivoimaa laivojen, mitä tulee
-miesten ja tykkien lukumäärään, sekä myös Jumalan tänään antamat
-luonnonvoimat puolellaan, on taistelun tulos ilman muuta edeltäkäsin
-selvä ja ratkaistaan ennenkuin äskettäin noussut päivä on päässyt
-korkeimmilleen, ja olisi kuninkaan, turhan ja ilmeisesti kevytmielisen
-verenvuodatuksen välttämiseksi, antauduttava laivoineen ja väkineen
-heti ja olisi kuninkaan paikalla seurattava lähettilästä alas jaalaan
-ja sillä Koivistolle, jossa amiraali Tshitshakov on antanut valmistaa
-laivassaan kuntoon komean hytin kuninkaallista vankiaan varten.
-
-Niin sanoen kumarsi lähettiläs kuninkaalle ja viittasi kädellään
-jaalaansa.
-
-Silloin ärjäisi kuningas lähettiläälle:
-
--- Sinä seuraat minua, enkä minä sinua! ja antoi teljetä lähettilään
-skanssiin, keulakannelle.
-
-Se oli miehistä mieleen, ja he sanoivat: "Tämä kuningas vasta on
-poikaa!" ja huusivat niin että sen taisivat kuulla ryssät ei ainoastaan
-Viipurissa ja Koivistolla ja niillä tienoin, vaan vielä Pietarissakin:
-"Hurraa" ja: "Eläköön kuningas, eläköön kuningas!"
-
-Sitten kutsui kuningas isävainajan, joka oli siinä laivassa luotsina,
-sinne puolikannelle, laivan perälle amiraalien ja muiden korkeiden
-herrojen keskeen, ja sanoi hänelle selvillä suomensanoilla:
-
--- Nyt me lähdetään. Tiedätkö sinä mitään muuta tietä täältä ulos kuin
-Koiviston kautta?
-
--- Tiedän kyllä. Rannikkoväylän tuolta Ristniemen ohi, mutta se on
-täynnä kareja ja matalikkoja, eikä sieltä ole isommat laivat koskaan
-ennen kulkeneet, eivät muut kuin saarelaisjaalat ja kalastajaveneet.
-
--- No, eikö siellä ole vettä tämänlaisten laivain uida?
-
--- On kyllä, mutta väylä on ahdas ja mutkikas, eikä siellä ole mitään
-merimerkkejä.
-
--- Kuuntele nyt, mitä minä sanon sinulle... Sitten viittasi kuningas
-erääseen raa'an nokassa riippujaan ja jatkoi:
-
--- Sinä viet nyt meidät Ristniemen kautta ulos, ja jos tämä laiva
-kerrankaan raapaisee pohjaa, riiput sinä auttamattomasti tuolla raa'an
-nokassa, mutta jos kunnialla teet tehtäväsi ja kuljetat selviä vesiä
-pitkin, saat rahaa ja kunniaa minkä osaat itse valita. Tartu kiinni
-ohjausrattiin!
-
-Jo olikin kiire, sillä hyvää myötäistä tulivat Tuppuran takaa näkyviin
-venäläisten purjeet.
-
-Kuninkaan määräyksestä Ruotsin laivasto ohjasi myös ensin myötäistä,
-kohti Koiviston salmea. Sikäli kuin venäläiset tippuivat ulos
-Tuppuran salmesta, asettuivat ne taistelujärjestykseen ja seurasivat
-ruotsalaisten kintereillä, luullen näiden todella koettavan heidän
-mielestään ainoaa epätoivoista keinoa: murtautua läpi Koiviston salmen.
-
-Tällä välin laitettiin ruotsalaisia polttolaivoja kuntoon, ja kun oli
-päästy lähelle Alvatinnientä, jonka takaa parhaan ampumamatkan päässä
-tulla viiletti sivutuulta Koivistolla ollut venäläinen laivasto-osasto
-sulkeakseen ruotsalaisten tien, ohjattiin, venäläisten suureksi
-hämmästykseksi, ruotsalainenkin laivasto suuressa komeassa kaaressa ja
-vanavesilinjassa oikealle ja jouduttiin samansuuntaiseksi tuulen alla
-olevan venäläisen linjan kanssa.
-
-Antamatta ensimmäistä enemmän kuin viimeistäkään sananvuoroa
-venäläisille laukaisivat ruotsalaiset alihangan puoleiset tykkinsä
-ja antoivat venäläiselle koko kupeellaan aikamoisen luotituiskun.
-Osa luodeista pausahteli veteen, osa lensi yli, mutta sangen monet
-sattuivat maaliinsa, ja moni masto- ja raakarikkoinen venäläinen ohjasi
-jo myötäistä pakoon. Savu painui tuulen mukana pitkin meren pintaa
-suoraan venäläisten silmille, ja heidän oli siis mahdoton tähdätä.
-Siitä huolimatta hekin laukaisivat, mutta osa luodeista sattui heidän
-omiin, Uuraasta tuleviin hyökkääviin laivoihinsa. Näille taas oli
-ruotsalaisten liike aivan odottamaton, eivätkä he voineet niin äkkiä
-muuttaa järjestystään, ja kun ne myötäistä lähestyivät keulat päin
-vihollista, eivät ne voineet toistaiseksi ampua ensinkään.
-
-Ne liukuivat pitkän matkaa viimeisen ruotsalaisen laivan perän takaa
-ohi ja sekaantuivat polttolaivoihin, jotka juuri oli päästetty
-valloilleen. Muutamia ruotsalaisten omiakin laivoja sekaantui näihin
-polttolaivoihin ja paloi venäläisten kanssa yhdessä.
-
-Polttolaivoihin oli kaadettu kuhunkin useita tynnyrillisiä tervaa
-ja sisään asetettu suuret määrät tervan sekaisia olkia, joista
-palaessa läksi hirvittävän paksu savu, joka painui Koivistolta
-tulleen venäläisen laivasto-osaston päälle ja kietoi sen kokonaan
-sisäänsä. Palavat laivat ajettuivat lisäksi päälle ja levittivät
-tulta laivasta laivaan, ja ennenkuin vihollisen laivasto selvisi
-siitä jälleen kirkkaaseen ilmaan ja voi tehdä huomioita ympärilleen,
-purjehti ruotsalainen laivasto jo täyttä vauhtia ja jokainen purje
-tuulessa ennen tuntematonta väylää ohi Ristniemen, lounaaseen, kohti
-vapaata merta. Sieltä se vielä mennessään anteli kolmirivisistään
-yhteislaukauksia jäähyväisiksi venäläisille, joista osa oli jo
-selvinnyt ensi pökerryksistään ja ryhtyi ajamaan vihollista takaa,
-mutta muutamain laivain ajettua karille Ristniemen edustalla peräytyi
-takaisin Koivistolle.
-
-Oltiin jo lännen puolella Somerin.
-
-Koillisesta nousi yhä yli taivaanrannan sankkoja savupatsaita, mutta
-ainoaakaan takaa-ajajan purjetta ei enää näkynyt.
-
-"Rohkeasta" laskettiin vene vesille ja kolmen päivän eväs, purjeet ja
-airopari ja viimeiseksi venäläisten lähettiläs.
-
-Ennenkuin veneen pesti irroitettiin laivasta, huusi kuningas alas sille
-lähettiläälle:
-
-"Sano terveisiä Tshitshakovillesi, jos omiesi pariin pääset, ja ilmoita,
-että kyllä minä ennen tämän kesän loppua tulen vielä perimään sen
-minulle varatun hytin hänen amiraalilaivassaan. Olkoon varma siitä!
-Jumala kanssasi!"
-
-Sitten hän lisäsi miehille, jotka pitivät naakelin ympärillä kiinni
-veneen pestiä: "Antakaa mennä!", jolloin miehet viskasivat pestin alas
-ja vene lähettiläineen jäi kiikkumaan kuin alli aalloille. Kaikkien
-laivojen purjehdittua ohi nähtiin veneeseen kohoavan purjeen ja se
-alkoi luoviskella Koivistoa kohti...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lempeäloisteiset kesäyön tähdet olivat kaikki jo sammuneet.
-
-Koillisessa kohosi merestä näkyviin vaskelta hohtava auringon reuna.
-
-Loistot sammuivat luodoilla olevissa torneissaan.
-
-Hylkeet ja hallit nousivat yökalastuksensa jälkeen luodoille ja
-kareille suurin parvin ja tappelivat ahtaasta makuutilasta.
-
-Ne alkoivat huutaa ja parkua.
-
-Jotkut valittivat kuin itkevät lapset.
-
-Jotkut ulvoivat kuin koirat.
-
-Joidenkin ääni muistutti naisten laulua ja toisten taas miesten
-kiljumista rantakäräjillä, ja jotkut mörisivät kuin vihaiset sonnit.
-
-Ville heräsi joutilaan ohjausrattinsa ääressä näihin ääniin täyteen
-tajuntaansa ja säpsähtäen vilkaisi taakseen, sillä kaiken aikaa hänestä
-oli tuntunut kuin hänen isoisänsä olisi seisonut siinä aivan hänen
-takanaan ja äänettömällä äänellä, mutta niin, että hän ymmärsi jokaisen
-sanan, kertonut noita satavuotisia muistoja kuninkaan luotsista.
-
-Niin!
-
-Satavuotisia ne muistot totisesti olivatkin sillä olihan silloin
-heinäkuun kolmas vuonna seitsemäntoista sataa ja yhdeksänkymmentä, ja
-nyt parhaillaan nousee siinä merestä päivä joka on heinäkuun kolmas
-vuonna kahdeksantoistasataa ja yhdeksänkymmentä.
-
-
-
-
-ITAN KUOLEMA.
-
-
-Siitä nelimiehisestä veljesparvesta, johon Liiva-Simo kuuluu, on Itan
-kuoleman jälkeen enää elossa vain yksi, nimittäin Simo, joka on nuorin.
-
-Itta oli vanhin veljeksistä, kuollessaan muutamia kuukausia vaille
-seitsemänkymmentä.
-
-Ulkomuodosta päättäen ei kukaan arvannut Itan ikää oikein.
-
-Ne, jotka katsoivat hänen valkeaa partaansa ja näkivät hänen kaljun,
-kiiltävän päälakensa, jota ympäröi valkea hiusseppel, arvostelivat
-hänen ikänsä kymmenen vuotta liian korkeaksi, ja ne, jotka kiinnittivät
-huomionsa ainoastaan hänen punakkaan, leveään ja lihavahkoon naamaansa
-ja hänen pirteisiin, toisinaan äkäisiin, mutta melkein aina viekkaisiin
-silmiinsä ja yhä vielä hyvin säilyneisiin niin ruumiin kuin hengen
-voimiinsa, erehtyivät pitämään häntä kymmenen vuotta nuorempana kuin
-olikaan.
-
-Joistakin syistä (jotka eivät kuulu tähän) vanheni hän siksi, mikä
-hän oli, jo noin viidenkuudetta ikäisenä -- tarkemmin: viidenkymmenen
-ja viidenkuudetta välillä. Jos parta ja tukka olisivat pitäneet
-värinsä, olisi häntä kuolemaansa asti luultu korkeintaan viidenviidettä
-vanhaksi. Itta oli purjehtija.
-
-Hänellä oli jahti, niinkuin Simollakin. Lieneekö johtunut
-hänen kummallisesta luonteestaan ja tavallista vilkkaammasta
-mielikuvituksestaan vai tilapäisestä humaluushulluttelusta, vai
-kaikista niistä yhteensä, sekin omituinen tapaus, jolle koko saari
-ja miltei kaikki Suomenlahden rannoilla ja saarilla asuvat ihmiset
-aikoinaan nauroivat paljon ja josta toisinaan yhä vieläkin puhetta
-syntyy.
-
-Tapaus oli nimittäin outo ja ennen kuulumaton. Se poikkesi kokonaan
-siitä, mihin oli totuttu sekä selväpäisten että humalaistenkin
-kesken. Korkeintaan olisi joku mielipuoli niin tehnyt, mutta Ittapa
-ei ollutkaan mikään mielipuoli. Tuskin kukaan oli niin täysinäinen
-mielensä puolesta kuin hän. Rantakäräjillä naurettiin hänen
-sukkelasanaisille arvosteluilleen ja kunnioitettiin hänen lausuntojaan
-hintojen nousuista ja laskuista, ilmoista ynnä muusta.
-
-Kuinka paljon hilpeyttä ja kevyttä iloa herättikään eräs hänen sanansa
--- pätsähdyksensä, niinkuin hänen hassunkurisia ilakoimisiaan ja
-sanonnaisiaan tavallisesti nimitettiin -- eräissä jonkun vanhuuttaan
-kuolleen saidan sukulaisen hautajaisissa. Itta kohotti lusikkansa ja
-lausui: "No hyvää päivää hernekulta! Missä sinä olet koko päivän ollut,
-kun en minä sinua ole löytänyt, vaikka olen kuinka etsinyt ja etsinyt?"
-
-Voi sitä iloa, mikä siitä seurasi! Se oli yhtä hihitystä ja hahatusta,
-niin ettei syönnistäkään enää tahtonut mitään tulla, ja rakkaan
-vainajan, sureminen oli unohtua kokonaan.
-
-Kaikki nauroivat ihan katketakseen, ja vielä sitä iloa riitti
-seuraavaksikin päiväksi, ja remahteli se uuteen liekkiin siellä ja
-täällä, levitessään pitkin seuraavaa viikkoa talosta taloon ja lopulta
-toiseenkin kylään ja kytien vuosikausia ja taas leimahtaen ilmiliekkiin
-jonkun sattumalta mainitessa: "No hyvää päivää hernekulta..."
-
-Eikä siitä loukkaantunut kukaan, vaikka olikin hautajaiset. Leskikin,
-talon vanha emäntä, joka niitä hautajaisia miesvainajalleen pitikin ja
-joka oli hyvin vanha, huulet painuneet hampaattomaan suuhun, nauroi
-vesissä silmin Itan sukkeluudelle eikä ottanut sitä ensinkään pahaksi,
-vaan sanoi:
-
-"Tuo Itta se osaa aina pätsähytellä!"
-
-Ei se Itta hullu ollut eikä häntä hulluna pidettykään, mutta hän oli
-aina pienessä, ja väliin suuressakin humalassa ja lisäksi iloinen
-luonnoltaan ja koirankuria täynnä koko mies.
-
-Kaikki pelkäsivät joutuvansa hänen hampaisiinsa ja nauroivat hänen
-jutuilleen ja teoilleen pysyäkseen hänen suosiossaan.
-
-Mutta eivätpäs pelänneet kerran eräänä kesänä, jo monta vuotta sitten,
-tuolla luvalla, meren rannalla, muutamat naiset, jotka olivat siellä
-vaatteita huuhtomassa.
-
-Itan talo oli siinä aivan rannassa. Ikkunastaan hän näki naiset, jotka
-olivat vaatteita huuhtomassa. Heitä oli neljä, kaikki nuoria ja iloa
-täynnä.
-
-Ittaa harmitti.
-
-Vähän väliä hän kävi ikkunan ääreen.
-
-Yhä vain ne siellä nauravat ja juttelevat, eikä työstä näytä tulevan
-tuon taivaallista.
-
-Sitä ovat ne tehneet jo koko aamun.
-
-Välillä yrittävät vähän työtäkin.
-
-Heillä on jaloissaan pitkävartiset, vettäpitävät kalastajasaappaat ja
-edessään pitkät, kaulaan asti ulottuvat, keltaiset, välkkyvät, öljytyt
-esiliinat.
-
-Korista he ottavat valkeita pestyjä vaatteita, kahlaavat helmoineen
-syvälle veteen, jossa upottavat huuhdottavan ja huiskuttavat sitä
-ankarasti kahden puolen.
-
-Mutta sitä ei kestä kauan.
-
-Joku on taas alkanut jonkin jutun.
-
-Kiertäen kuivaksi huuhdellun vaatteen kahlaavat toisetkin jälleen
-kuivalle, viskaavat kierretyn valmiiksi pestyjen koriin, jonka sisällys
-kasvaa sangen hitaasti, ja sitten ne joutavat taas kerääntyvät yhteen
-ryhmään ja hihittävät minkä jaksavat ja toisinaan nauravat, nauravat
-jumalattomat ihan ulvoen.
-
-On niillä nyt juttuamista!
-
-Sitä on jatkunut taaskin ainakin tunnin -- puoli tuntia kuitenkin.
-
-Jo loppuu Itan kärsivällisyys.
-
-"Ei tuota viitsi enää mikään katsella!" mörähtää hän ja päättää
-lopettaa ainakin täksi päiväksi heidän inhoittavan kikatuksensa.
-
-Itta kokoaa tuvasta muutamia tuoleja, neljä kappaletta, kaksi
-kumpaankin käteensä, ja vie ne rantaan, jossa asettaa yhden tuolin
-kunkin naisen taa ja sanoo:
-
-"No istukaahan toki, ettehän te jaksa koko päivää seisoa kuitenkaan."
-
-Läheisellä luotsisillalla oli parhaillaan liuta miehiä rantakäräjillä,
-ja nämä näkivät kaiken ja ymmärsivät heti kaiken ja päästivät
-kurkuistaan valtavan ja nauravan: "Hööö...", niin että vuoret sen
-kaiussa ihan vapisivat.
-
-Itta mulautti viekkaasti silmiään sillalle päin kiitollisena siitä,
-että miehet olivat huomanneet ja ymmärtäneet hänen hommansa ja
-auttaneet häntä "hööllään" nolaamaan näitä kikattavia ja laiskoja
-naisia, ja ensi silmänräpäyksessä näyttikin siltä kuin Itta olisi
-onnistunut, sillä naiset vilkaisivat ymmällä kasvoin ensin häneen ja
-sitten toisiinsa ja olivat pari silmänräpäystä aivan ääneti.
-
-Mutta sitten puhkesivat he nauramaan ja sen naurun rinnalla miesten
-äskeinen höökin oli vain sääsken yninää.
-
-Koiratkin siitä pelästyivät ja rupesivat haukkumaan ympäri kylää
-ja juoksivat hännät sojossa rantaan, jossa rupesivat tappelemaan:
-hyökkäsivät ensin rantaan ennättäneen kimppuun, koska sitä pidettiin
-jollakin tavalla melun aiheuttajana, ja se pelasti -- ei nahkaansa,
-sillä siinä oli jo monta ammottavaa viiltoa ja vasen korva riippui
-poskella ja kallo paistoi valkeana siltä kohdalta, missä korva alkuaan
-oli ollut -- pelasti henkensä uimalla yli sataman toiselle rannalle,
-jossa nousi rantakivelle ja horjuen ravisteli turkistaan suolaista
-merivettä ja irvistellen silmäili vielä kerran kylään päin ja alkoi
-juosta lönkyttää metsään, jossa kävi loikomaan ja nuolemaan haavojaan.
-
-Suunnattomia parvia rääkkyviä variksia lenteli paikan yllä, sillä nekin
-olivat pelästyneet ja lähteneet miehissä ottamaan selvää melun syistä.
-
-Naurultaan eivät naiset enää edes pysyneet seisoallaankaan, vaan
-lysähtivät vasten tahtoaan istumaan tuoleille, jossa sydänalaansa
-pidellen vääntelehtivät ja nauroivat ihan ulvomalla.
-
-Lopulta rauhoittui yksi niin paljon, että sai vaivoin sanotuksi Italle:
-
-"No kiitoksia -- kiitoksia -- oikeen paljon, että muistit meitä -- --
-Ja kyllä -- -- mekin muistetaan -- -- sinua -- ja tullaan -- sitte
-sinun hauta -- jaisiisi -- he -- hernettä -- onkimaan...!"
-
-"Hii...! Hoo...! Hee! Uuu!" kuului kuorossa naisten nauru, ja Itta
-tunsi tulleensa ensi kerran eläissään itsekin narratuksi ja hiipi
-häpeissään pois.
-
-Naiset käyttivät sitten tuoleja hyväkseen koko työnsä ajan. Niillä he
-istuivat huuhdottua vaatetta kuivaksi kiertäessään, ja joku jo vei
-tuolin mukanaan mereenkin ja istui siellä huuhtoessaan vaatetta kaiken
-aikaa nauraen. Se ei ollut kuitenkaan oikein mukavaa, sillä istujan
-noustua ja lähdettyä maalle tulemaan löi laine tuolin nurin ja sysäsi
-sen aina kuivalle hiekalle asti.
-
-Ei Itta iljennyt hakea tuolejaan itse pois rannasta. Illalla myöhään
-naiset toivat ne Itan keittiöön, jossa emäntä otti ne vastaan
-siunaillen miehensä tuhmuutta.
-
-Tämä ei kuitenkaan ollut se outo ja ennen kuulumaton tapaus. Nämä
-olivat vain pieniä yksityisseikkoja, joita tuskin enää muistetaankaan.
-
-Outo ja ennen kuulumaton tapaus sillä saarella ja koko maailmassa oli
-se, että tavallinen talonpoikainen vanha ihminen, vaikkapa sitten
-parempina päivinään kuljettikin laivoja Pohjanmerelläkin ja joskus
-aina Välimerelle asti -- kunnes ne yritykset talonpoikaislaivureilta
-kokonaan kiellettiin -- rupesi hulluttelemaan aina siinä määrässä,
-että maalasi kunniallisen jahtinsa varppeen sisäpuolelta ukonkuvia
-täyteen. Niitä seisoi siinä piirissä kaksikymmentä alihangan ja toiset
-kaksikymmentä ylihangan puolella. Ulkopuolelle varpetta, kannen ja
-partaan välille, maalasi hän pelkkiä isoja naisten kasvoja. Sekä ukot
-sisäpuolella että naiset ulkopuolella olivat sangen kömpelösti tehtyjä,
-ja rumia ne olivat totisesti.
-
-Niiden maalaamiseen kulutti Itta kokonaisen viikon.
-
-Hän oli palannut eräältä purjehdusretkeltä, jolla hän oli viipynyt
-koko kesäkuun ja viettänyt sen viimeiset päivät erään satamakaupungin
-poliisiputkassa.
-
-Hänellä oli tapana aina ennen satamasta lähtöä panna toimeen suuret
-juomingit, jotka päättyivät tappeluun poliisin kanssa, joita
-vastaan Italla oli erikoinen vimma, ja hän joutui aina yön viettoon
-poliisiputkaan.
-
-Niin tapahtui joka satamapaikassa sekä Suomessa että Virossa.
-
-Kotiin palattuaan aloitti Itta maaluutyönsä.
-
-Niin kauan kuin hän toimitti tavallisia maalauksiaan jahdissa, meni
-kaikki luonnollista tietään eikä kukaan tietysti kiinnittänyt siihen
-huomiotaan, mutta sitten, kun ukon kuvia rupesi oikein satamalla
-satamaan varppeen sisäpinnalle, alkoi uteliaita soutaa Itan jahtia
-kohti. Jolla toisensa perästä sinne meni ja rantakäräjät saivat uutta
-työtä: tutkittiin ja vatkattiin kysymystä, eikö Ittaa jo voida pitää
-juoppohulluna tai muuten sekapäisenä. Se ilahduttava puoli jutussa
-kuitenkin oli, ettei ollut pelkoa lisäkulujen tulosta kunnalle, sillä
-Itta oli rikas mies ja jos hullujenhuoneeseen joutuukin, niin ei se
-suinkaan kunnan kukkaroa rasita.
-
-Joku kysyi Italta itseltään, että "mitä se Itta oikein meinaa, mitä ne
-nuo kuvat sitten ovat, niin sisä- kuin ulkokin puolella".
-
-Kuvat olivat silloin jo valmiina.
-
-Kannella ja alhaalla jollissa oli paljon katselijoita.
-
-Itta itse istui kajuuttansa katolla ja tupakoi ihaillen töitään.
-
-Kysymyksen kuultuaan hän viskasi oikean jalkansa vasemman polvensa yli
-ja antoi säärensä kiivaasti kiikkua. Hän puhalsi ainakin kolme pitkää
-savua, ennenkuin viitsi vastata:
-
-"Jaa, että mitä nämä kuvat sitten oikein meinaavat? Ettekö te sitten
-itse silmillänne näe ja päällänne ymmärrä, että poliisejahan ne ovat.
-Siinä on paras osa niistä poliiseista, joiden kanssa olen joutunut
-satamapaikoissa tekemisiin. Nuo tuolla ylihangan puolella, herrojen
-puolella, ovat Suomen poliiseja ja nuo tuolla alihangan puolella
-Viron kuratnikkejä. -- Pirun kuviahan minun piti maalata, mutta eihän
-niistä sitten sen parempia tullutkaan. No -- eiks' ole koreita --
-hähähähäh...?"
-
-"Ja mitä täällä ulkopartaalla on? Pelkkää piikaväkeä...?" kysyi joku
-jollasta.
-
-"Ja se on taas senluontoinen asia, joka jokaisen on itsensä arvattava,
-ja ellei arvaa, niin oma vahinko."
-
-Katselijat pyörittelivät päitään.
-
-Monenkin teki mieli sanoa, että "jo nyt on päässäsi vika ja paha vika
-onkin", mutta jäi sanomatta, kun oli niin mokoman hyvä mies muuten.
-
-Italta ei jäänyt miesten päänpuistatukset huomaamatta, ja kyllä hän
-arvasi, mitä ne ajattelevat. Häneltä pääsikin aikamoinen röhönauru.
-Miehet havaitsivat, että Itta on koirankuria ja ivaa täynnä, ja
-läksivät häpeissään pois, itse kukin taholleen. Heidän jälkeensä huusi
-Itta vielä: "Taisitte lähteä täältä paljon viisaampina kuin mitä olitte
-tänne tullessanne!" ja nauroi, että rannat raikuivat. Sitten hän
-laskeutui alas kajuuttaan, jossa otti taas aikamoiset ryypyt.
-
-Kannelle tultuaan hän vielä silmäili maalauksiaan ja tuumi jo sivellä
-pois koko koristeet, mutta jätti kuitenkin, ajatellen, että "olkoot,
-kun tulivat kerran tehdyksi ja kun niistä on vaivat nähty ja kun niitä
-tuli jo koko kevään ajatelluksi ja vasta pitkäin mietiskelyjen perästä
-siihen tehdyksi", -- että "olkoot, olkoot nyt siinä ainakin samanverran
-aikaa, mikä on mennyt niiden ajattelemiseen ja aikomiseenkin"
-(nimittäin toinenkin puoli kesästä). --
-
-Hän ei osannut arvatakaan, minkä huomion esineeksi hänen jahtinsa pari
-päivää myöhemmin joutui mantereella, eräässä satamakaupungissa.
-
-Hän oli vielä kaukana rannasta, kun jo laiturille kerääntyi uteliasta
-yleisöä niin paljon, että poliisin tuon tuostakin oli tultava ja
-sanottava: "Hajaantukaa!" Oli nimittäin alkanut sota ja poliisi epäili
-jonkin salahankkeen olevan tekeillä.
-
-Itan laskiessa siltaan syöksyivät uteliaat joukot aivan lähelle
-silmäilemään Itan jahdin koristeita. Jo unohti poliisikin vaaran, joka
-voi piillä jokaisessa väen tungoksessa, ja nauraa hohotti itsekin
-kurkku ammollaan.
-
-Toisia tuli, toisia meni.
-
-Pian oli Itan jahdin nähnyt koko kaupunki. Toisilleen aivan vieraat
-ihmiset rupesivat kovaäänisesti rähisemään jahdin koristeina olleiden
-kuvien merkityksestä ja arvosta.
-
-Eikä Itan maine rajoittunut vain tähän.
-
-Satamassa oli myös paljon ulkomaalaisia, ja he luonnollisesti kävivät
-myöskin katsomassa tuota ihmejahtia, jonkalaista ei ole nähty ei kuultu
-ilman millään äärillä. Parin viikon perästä puhuttiin Itan jahdista
-ulkomaalaisissakin satamissa.
-
-Huomattuaan äkkiä tulleensa kuuluisaksi ja kaikkien suosimaksi pani
-Itta vielä samana iltana toimeen juhlan omaksi kunniakseen kapakassa,
-jonka nimi oli "Häränpää". Tämän nimen oli kapakka saanut aivan ilman
-omaa ansiotaan vieressä olevasta lihakaupasta, jonka oven päällä oli
-häränpään kuva.
-
-Itta otti mukaansa molemmat omat miehensä ja valikoi sillalta lisäksi
-neljä joutilasta satamatyömiestä, jotka tiesi hyviksi laulajiksi ja
-hyviksi juojiksi. Nytkin näyttivät ne olevan pahassa kohmelossa, mutta
-ei ollut rahaa, millä ostaa kohmeloryyppyjä.
-
-"Minä maksan teille sata markkaa mieheen tästä illasta, jos lähdette
-nyt minun mukanani 'Häränpäähän' ja olette siellä niin kauan kuin
-minäkin ja laulatte, mitä käsken."
-
-"Onhan tässä aikaa. Lähdetään vain."
-
-"Mutta siinä on vielä toinen ehto: Te ette saa koko ajalla ryypätä
-tippaakaan, vaikka minä itse ryyppäisin kuinka paljon. Teidän on
-pysyttävä selvinä loppuun asti ja laulettava selvästä päästä."
-
-Miehet suostuivat siihenkin ja niin lähdettiin.
-
-Kapakassa valikoi Itta sopivan pöydän perältä, ja pidot alkoivat.
-
-Pian alkoi Itta sen laulunkin. Hän itse lauleli ja sepitti samalla aina
-uusia ja uusia säkeistöjä, ja apulaiset muodostivat kuoron. Jokaisen
-säkeistön kertosäe kuului:
-
-    "Vaan Liivan-Itta on herra!"
-
-Laulussa nimittäin Ittaa verrattiin pitkin matkaa kaikkiin muihin
-ihmisiin -- ensin näin:
-
-    Muutkin kipparit
-    Ryypyn ottaa.
-    Rahalla maksaa
-    Ja maksaa jaksaa,
-    Vaan Liivan-Itta on herra!
-
-Sitten poliiseihin.
-
-Sitten poliisimestariin.
-
-Sitten kaupungin pormestariin ja kauppiaihin, leipureihin,
-kenkäseppiin, vaateseppiin, puuseppiin, rautaseppiin ja muihin.
-
-Sitten siirryttiin kotisaarelle, jossa ei unohdettu pappia, ei
-lukkaria, suntiota, ei kirkonisäntää, eikä ketään. Kaikki saivat osansa
-ja kaikkia verrattiin Ittaan.
-
-Kapakkayleisö lisääntyi hetki hetkeltä ja osoitti innokkaasti
-suosiotaan rajuilla taputuksilla joka säkeistön jälkeen. Jopa tapahtui
-niinkin, että koko kapakka yhtyi kuoroon "Vaan Liivan-Itta on herra",
-säkeistössä, jossa laulettiin läsnäolevasta kapakanisännästä näin:
-
-    Kapakkamestari
-    Härjänpäässä
-    Viinaa valaa
-    Ja tyttöjä halaa,
-    Vaan Liivan-Itta on herra!
-
-Tämä säkeistö oli laulettava kolmeen kertaan, ennenkuin yleisö oli
-tyytyväinen ja malttoi odottaa jatkoa, jota tuli ja tuli. Kapakan
-isäntä nauroi toisten mukana eikä osoittanut suosiotaan muita
-laimeammin. Tuskin kukaan iski niin vimmatusti kämmeniään yhteen kuin
-hän, kun kolmannen kerran päättyi säkeistö kapakkamestarista. Hänhän se
-oli ainoa, joka hihkaisi, että "vieläkin kerran!", mutta Itta ennätti
-jo aloittaa uuden säkeistön.
-
-Kun kapakoitsija huomasi, että Itta laulullaan, joka kuului kadulle
-asti, vetää yleisöä hänen kapakkaansa, joka oli siihen asti ollut
-miltei unohduksissa, meni hän Itan luo ja sopotteli hänen korvaansa:
-
-"Jos laulat koko illan ja vielä muinakin iltoina, vaikka joka ilta,
-saat ilman maksua juoda mitä vain ja niin paljon kuin haluat ja hyvän
-palkan lisäksi itsellesi ja apulaisillesi", jolloin Itta veti esille
-paksun rahakukkaronsa ja sanoi:
-
-"Jaaha. Paljonkos ollaan isännälle velkaa?" -- maksoi velkansa ja
-siirtyi sanaakaan sanomatta miehineen toiseen kapakkaan.
-
-Se oli loistokohta Itan elämässä.
-
-Sitä sangen monet kotisaarella ihan vakavissaan pitivät alkavan
-mielenhäiriön enteenä, mutta ne, jotka niin uskoivat, erehtyivät
-surkeasti, sillä Itasta ei sekapäistä tullutkaan, hänen ainoa vikansa
-oli vain liiallinen halu ryyppyihin.
-
-Siitä asianhaarasta oli Italla vaimovainajansakin kanssa joskus
-kiivaanpuoleinen sanasota avioliiton alkuaikoina.
-
-Kerran, yli neljännesvuosisataa takaperin, oli Itan vaimo nimittäin
-sanonut:
-
-"Sinä köyhdytät meidät juopottelullasi. Nielet kohta kurkkuusi sekä
-nurkat että nurkkakivet", johon oli Itta vastannut:
-
-"Ihan päinvastoin on asia, mamma kulta, että jos en minä joisi,
-saataisiin ruveta syömään entisiä säästöjä ja tyhjennyttäisiin lopulta
-niin rahasta kuin tavarastakin." -- Itta nimittäin väitti ja näytti
-toteen, ja sai vaimonsakin uskomaan, että hän Suomen puolella tapaa
-kaikki kaupikkinsa ja Viron puolella kaikki sopransa yksinomaan
-kapakassa.
-
-"Kapakassa ne solmitaan kaikki liikeasiat ja siellä niitä tapaa
-ihmisiä, eikä suinkaan muualla, enkä minä ole jahtiini saanut
-ainoatakaan kuormaa enemmän Suomesta kuin Virostakaan muualta kuin
-kapakasta ja sen kautta minä myynkin joka ainoan jahdinkuorman,
-olkoon se sitten perunoita, halkoja, katukiviä tai muuta. Minä olen
-sen päässäni niin laskenut ja kokemuksesta oikeaksi huomannut,
-että jos minä ryyppään tuhannen markan edestä, niin minä ansaitsen
-viidentuhannen edestä, mutta jos minä ryyppään sadan edestä, niin
-ansaitsen vain tuhannen edestä, siis jos en ryyppäisi ensinkään, en
-ansaitsisikaan mitään. Siitähän näet, mamma, ettei sinun pidä riihtä
-tappavan härjän suuta kiinni sitoman ja että työmies on palkkansa
-ansainnut."
-
-Suureen pulaan joutui Itta, kun sitten sota-aikana kapakat pantiin
-kiinni.
-
-Hän alkoi rappeutua päivä päivältä, muuttui kärtyisäksi ja menetti
-helposti mielenmalttinsa ja alentui kevytmielisiin yrityksiin, vieläpä
-uhkapeliinkin yhden ainoan vaivaisen konjakkipullon vuoksi, niinkuin
-silloinkin kerran myöhään syksyllä, kun hän oli tehnyt mantereelle
-matkan, aivan erikoisen matkan koettaakseen keinolla millä hyvänsä
-saada ennen pitkän talven tuloa ostaa viinaa tai sitä parempaa.
-
-Hän oli kaupungissa yhtynyt useain samaan hätään joutuneiden kanssa.
-Siinä oli jahtimiehiä, kaljaasimiehiä ja kalastajia sekä puolikymmentä
-luotsia. Luotsit olivat tuoneet laivoja kaupunkiin ja muut olivat
-tulleet samalle asialle kuin Ittakin, mutta luotsien kanssa. Heillä
-kellään ei ollut tietoa paluumatkasta ja yhtyivät siis Ittaan, joka
-mielellään tarjosi vapaan kyydin jahdissaan.
-
-Suurten vaivojen perästä oli kukin onnistunut keinottelemaan itselleen
-kuka konjakkipullon jostakin ulkolaisesta laivasta, kuka rommipullon,
-kuka viskipullon, kuka mitäkin. Olipa joku onnistunut saamaan
-vanhanaikaisen kaksilitraisen pirtuakin.
-
-Kovan luodemyrskyn vallitessa lähdettiin kotimatkalle.
-
-Jahdissa oli hyvä pohjakuorma, ja sieti se, varsinkin näin
-sivumyötäisessä, paljon purjeita, mutta vielä enemmän niitä pantiin.
-Toisten vastalauseista huolimatta komensi Itta huippupurjeenkin ylös.
-
-Oltiin jo merenselällä, jossa kävi ankara ristilaine, vanha ummikas
-lounaasta ja nykyisen tuulen synnyttämä aalto luoteesta. Tuuli
-lisääntyi yhä.
-
-Kajuutassa pidettiin juominkeja lähtöhetkestä alkaen.
-
-Ensin otettiin purjeryypyt ja sitten muita sen lisäksi, ryyppy ryypyn
-jälkeen.
-
-Peränpidossa oli Itan alaikäinen pojanpoika, joka sai lämpimikseen
-yhden viinaryypyn, mutta ei yhtään enempää. "Yksi selvä mies on
-laivassa aina oltava", selitti Itta.
-
-Jo kolmatta tai neljättä kertaa koetti poika saada ääntään kuuluviin,
-huutaen alas kajuutan luukusta:
-
-"Taati hoi! Purjeita olis vähennettävä!"
-
-Lopulta luukkua likinnä oleva mies kuuli sen ja nyhkäisi Ittaa ja sanoi:
-
-"Ek sä kuule? Poika tuumaa, että olisi purjeita vähennettävä..."
-
-"Höö! Poika pelkää vain, että joudutaan liian pian kotiin ja hän jää
-ilman toista ryyppyä. -- He! Täss' on, ettet tarvi aina mankua!"
-
-Itta itse nousi ylös ja toimitti ryypyn pojalle.
-
-Toisiakin miehiä nousi kannelle ja alkoi ylt'yleensä kuulua
-huomautuksia:
-
-"Liika on aina liikaa. Eiköhän oteta, Itta, purjeita vähemmäksi."
-
-"Alus on minun ja purjeet on ja minun ja tuuli on Jumalan ja jos se
-repii purjeita, niin lyödään toisia tilalle, niinkuin ulkolaisissa
-pasaadiseilareissa vain! Tiedättehän te, etten minä olekaan mistään
-köyhäintalosta, enkä liioin arkalastakaan kotoisin..."
-
-"Niin on, Itta! Antaa kaataa vain! Sitä minäkin, että jos tuuli repii
-purjeita, niin pannaan uusia tilalle, ja jos masto taittuu, niin
-nostetaan pystyyn jälleen. Sillä tavalla!" hihkui joku. Jahti kiiti
-vuoroin ylä- ja vuoroin alamäkeä meren pauhatessa villinä ympärillä ja
-oli mahdoton seisoa kannella pitelemättä mistään kiinni.
-
-Miehet laskeutuivat taas kajuuttaan, Itta viimeisenä, silmäten poikaa,
-jolle luukusta alas painuessaan sanoi:
-
-"Onkos sinulla, poika, vilu vai pelkäätkös sinä, kun sinä noin vapiset.
--- He, tuoss' on vaatetta päälles lisää."
-
-Kajuutassa syntyi outo keskustelu, jonka aiheutti se, että Itta alas
-päästyään kertasi kannella lausumansa uhan, että alus ja purjeet ovat
-hänen ja hän tekee niille mitä tahtoo, johonka joku sanoi:
-
-"Uskaltaisitkohan koettaa kumpi on kovempaa, puu vai kivi?"
-
-"Mitäs sinä oikein tarkoitat?" kysyi Itta.
-
-"Sitä vain, ettet taitaisi uskaltaa ajaa tätä jahtia Hirskalliolle nyt
-yhtäpäätä."
-
-"Se vasta nyt helkkarin iso vale onkin! Jos luovut tuosta
-konjakkiputelistasi ja annat sen minulle, niin annan minä tärähtää
-tämän jahtini Hirskallioon ja siinähän sitten saat nähdä, kumpi on
-kovempaa, puu vai kivi, ellet sitä ennestään vielä tiedä."
-
-Veto lyötiin ja sitten noustiin jälleen kannelle, eikä pitkää matkaa
-enää Hirskallioon ollutkaan. Itta itse istui ohjausratin ääreen ja
-muutti suunnan suoraan Hirskalliota kohti.
-
-Meri myllersi mustana ja valkeana ja leveä valkea juova saarsi
-saarta aaltojen pauhatessa valtavina kuohuvalleina sen rannoille
-ja kallioihin, jotka punertavina ja auringonpaisteisina kohosivat
-vaahdosta.
-
-Jahti kulki hurjaa vauhtia. Se ihan vapisi lentäessään aallon harjalta
-toiselle. Purjeet humisivat ja köydet vihelsivät.
-
-Ääneti seisoivat miehet. Kallion lähetessä levottomuus näytti
-ilmeisesti lisääntyvän. Keulapuolelle oli kokoontunut parvi miehiä.
-Siellä olivat lopulta kaikki, jotka eivät olleet osallisia vedon
-lyöntiin.
-
-Kiivas keskustelu, jota siellä nähtävästi käytiin, ei kuulunut perälle,
-jossa Itta silmää räpäyttämättä piti kohti kalliota.
-
-Keulassa näkyi tullun johonkin päätökseen, sillä miehet lähestyivät
-nopeasti Ittaa ja ensimmäinen alkoi tiukalla äänellä puhua:
-
-"Täytyykö tässä, Jumal'aut, kahden hullun miehen vedonlyönnin tähden
-menettää näin monen miehen henkensä? Sepä ei saakaan tapahtua! Kuules,
-Itta! Nyt on asian laita sillä tavalla, että kierrä rattia oikealle
-päin ja helkutin pian, muuten en minä mene takaamaan, ettei tässä yksi
-mies, niin vanha kuin onkin, joudu partaan yli mereen! Kuuletko sinä,
-roisto! Jätä tänne ratti viisaampien käsiin!"
-
-"Anna helkkarissa veneen mennä selviä vesiä. Kyllä minä jo uskon
-ilmankin, että sinä uskallat ajaa kalliolle, ja annan putelin sinulle
-niin ikään ja tunnustan menettäneeni vedon", lepytteli jo sekin, joka
-vedon oli Itan kanssa lyönyt.
-
-"Minusta alkaa tuntua, kuin olisin lähtenyt akkojen kanssa seilaamaan
-ja ruvennut akkojen kanssa vetoja lyömään! -- Vaikka sinun kunniasi
-antaisikin myöten peruuttaa sanasi ja vetosi, niin ei anna minun, ja
-siitä syystä me nyt ajetaan kalliolle, koska niin on päätetty, ettette
-saisi perästäpäin sanoa: Ei se kyennyt Itta-vainajakaan seilaamaan
-kalliolle. -- Pysykää vain loitommalla, en minä vielä niin huono ole,
-että minut vaan noinikään lykättäisiin pois paikaltani -- vaikka
-vanhakin olen."
-
-Jotkut olivat sillä aikaa menneet jälleen keulapuolelle, laskeakseen
-purjeita alas, mutta ajoissa huomasi Itan valpas silmä sen ja hän huusi:
-
-"Selviättekö sieltä saatanan vikkelään tänne perälle. Se tärähtää siinä
-paikassa ja jos masto kaatuu, niin sitten te varmastikin henkenne
-menetätte. Joka mies perälle ja paikalla!"
-
-Samassa kiipesi tärisevä ja vapiseva jahti korkealle aallolle.
-
-Myötämäkeä luisuivat miehet pitkin kantta keulasta perälle.
-
-Kuului rytinää, ryskettä ja räiskettä ja aaltojen pauhinaa.
-
-Laineen mukana oli jahti syössyt ylös loivalle ja limaiselle kalliolle
-noin pituutensa verran, ja juuri sillä hetkellä, jolloinka se pysähtyi,
-taittui masto puomin kytkimen kohdalta ja harjustinten silmien alta
-poikki ja lensi purjeineen ja köysineen yli keulan.
-
-"Sieltä saisitte nyt etsiä luitanne puunroinan, lokkien ja nuorien
-seasta, jos olisitte vielä siunaaman ajan viipyneet keulapuolella
-mastoa", selitteli Itta nousten ylös ohjauspukiltaan.
-
-Tarkastettiin aluksen runko heti ja suureksi kummaksi havaittiin, että
-se oli ehyt. Siivitoista ja raista oli vaan lähtenyt isoja kiltoja
-kallioon. Kallion loivaa nousua jo noin sylen syvältä vedeltä ja sitä,
-että alus törmäsi sille ratsastaen valtavan aallon harjalla, joka
-aivan samalla hetkellä vyöryi kalliolle ja kantoi jahtia keveästi
-voimakkailla hartioillaan, saatiin kiittää, ettei keulakaan rikkoutunut
-ja että kaikki meni näinkin hyvin. Suurimmat laineet syöksyivät
-vieläkin jahdin alle ja täristelivät sitä. Kun oli pelko siitä, että
-jahti näin vähä vähältä luisuisi alemmaksi ja joutuisi aaltojen
-viskeltäväksi ja tuhoutuisi kokonaan, otettiin miehissä ankkuri alas ja
-sen haara kiinnitettiin erääseen muutaman sylen päässä olevaan leveään
-ja syvään kallionrakoon ja kelattiin ketju jälleen kireäksi. Näin tuli
-jahti varmasti ankkuroiduksi nykyiseen asemaansa. Tuulen käännyttyä ja
-meren noustua voitiin taas tulla miesjoukolla paikalle ja lykätä jahti
-takaisin mereen.
-
-Kun jahti törmäyksen perästä oli saatu tuossa aniharvinaisessa
-asemassaan ankkuroiduksi, katseltiin sitä vielä hetkinen, ja yritti
-tulla taas riita Itan kehuessa:
-
-"Ei sitä olisi joka mies osannutkaan noin tarkkaan laskea!"
-
-Pari syltä molemmin puolin jahtia nousi kallio nimittäin jyrkempänä
-ja aivan vesirajassa oli lisäksi jyrkkä putous, ja olisi jahti niihin
-törmätessään kokonaan tuhoutunut. Ymmärsi sen jokainen läsnäolleista,
-ettei siitä miehetkään, ainoakaan, olisi kyennyt ylös nousemaan, pitkin
-limaista kalliota, johon aallot syöksyvät.
-
-Itan puheeseen takertui heti vedonlyöjä:
-
-"No joka toinen mies ainakin!"
-
-"Sehän on helkutti, ettei joka mies olisi tähän osannut laskea
-kirkkaalla päivän paisteella!" lisäsi joku.
-
-"Ei kukaan teistä!" väitti Itta.
-
-"No ihme ja kumma! Vai ei kukaan! Sanopas toinen kerta vielä sillä
-tavalla!"
-
-"No vaikka kolmaskin! Eihän se siitä selkene!"
-
-"Älä ylpeile tyhjällä! Joku toinen mies, minä esimerkiksi, suoraan
-sanoen, olisin tullut tähän paljon sievemmin. Ensiksikin on tässä sylen
-verran lännempänä paljon loivempaa. Toiseksi olisin minä valikoinut
-suuremman ja paremman laineen ja sellaisen, joka nousee jahdin perän
-takaa sylen päässä kalliosta ja niin nätisti minä olisin tuonut jahdin
-tähän samalle kalliolle, ettei olisi menetetty mastoakaan, ei niin
-kerrassa mitään. Sinä Itta kajuutassa olisit kysynyt toisilta, että
-'eiks maa jo ala näkyä?' kun minä jo olisin laskemassa purjeita alas.
-Nyt sinulta, niinkuin tässä on nähty, laski purjeet alas kokonaan
-toinen mies ja aika rytinällä laskikin!"
-
-"Höö! Älä puhu turhaa!" hörähti Itta ja viittasi halveksivasti
-kädellään.
-
-"Älä puhu turhaa! Mitä sinä oikein haastat! Riitaa vai! Kyllä minä
-näytän, mitä minä puhun! Mennään paikalla satamaan ja otetaan minun
-jahtini, ja jos sinussa ja teissä toisissa on miestä lähtemään mukaan,
-niin minä kyllä näytän, mitenkä maalle lasketaan."
-
-"Mene vaan yksinäsi. Me katsellaan täältä. Ja kun tässä on kerran alus
-saatu ankkuriin, niin lähdetään me toiset ottamaan ankkuriryypyt sillä
-aikaa, kun tämä menee mäkeä laskemaan -- ja tule sentään sinäkin yhteen
-joukkoon, jos alkaisit jänistää."
-
-"Jänistää!" matki uhkailija pitkäveteisesti, mutta seurasi kuitenkin
-toisia kajuuttaan luvatun ryypyn viekoittelemana ja lepyttämänä.
-
-Kajuutassa oli sangen epämukava olla, sillä sen permanto oli ainakin
-viidenneljättä asteen kulmassa kallellaan.
-
-Äskeinen kinastelu suli pian iloiseen rupatteluun ja ystävälliseen
-seurusteluun, joka jatkui tunnin verran.
-
-Täysin humaltuneina kömpivät sitten miehet tavaroineen ulos kajuutasta
-ja alkoivat pyrkiä ylös kalliolle. Se ei ollut kuitenkaan helppoa,
-sillä ankkuripaikalta nousi kallio hyvin jyrkkänä ja sileänä. Yksi
-ja toinen heitti saappaansa ilmaan ja vieri alaspäin. Samalla kuului
-lasin helinää ja mustui kallio kalliin nesteen sitä kostutellessa.
-Lopulta olivat kaikki päässeet voitolle ja kävelivät hoiperrellen
-ja kiljahdellen polkua pitkin kylää kohti valkeiden eväspussien
-heilahdellessa kunkin hartioilla.
-
-Pari päivää myöhemmin sairastui Itta sangen vaikeasti.
-
-Kuolema näytti lähestyvän roima-askelin.
-
-Päivä päivältä hän huononi eikä voinut syödä mitään, mutta vettä pyysi
-yhtenään.
-
-Saaressa ei ollut lääkäriä eikä sairaanhoitajaa, ja kun marraskuu
-oli jo pitkällä ja ilmat kylmiä ja myrskyisiä, ei hänen ikäisensä
-sairaan mantereelle viemistä voitu ajatellakaan. Sitäpaitsi laski Itan
-poika, Mikko, joka häntä vaimoineen hoiti, ettei niin vanhan miehen
-tohtoroiminen enää kannattaisikaan.
-
-Itan pojan appi, lähes yhtä vanha mies kuin Ittakin, teki eräänä
-sunnuntaina ennen joulua varta vasten kirkkomatkan käydäkseen samalla
-tiellä katsomassa potilasta, ennenkuin tämä kuolee, sillä Itta oli
-sairastanut jo viidettä viikkoa ja oli hyvin huono.
-
-Tultuaan kamariin, jossa Itta makasi, katseli vieras potilasta ääneti,
-tervehti kädestä, joka oli laiha, veretön ja kuuma, ja kysyi:
-
-"Päivää Itta! Vieläkös sinä tunnet minua?"
-
-"Miksen minä sinua tuntisi niinkuin muitakin, vaikka olenkin näin
-huono."
-
-"Jaa'a. Huono sinä näyt olevan. Kyllä sen nyt näkee, ettei ole enää
-lähtö kaukana."
-
-"Istuhan, niin jutellaan vähän."
-
-Vieras istui, mutta ei siitä juttelemisesta sen enempää tullutkaan.
-
-Illalla kutsui Itta poikansa vaimoineen luokseen.
-
-"Jos hakis vaikka papin, kun ei tässä muutakaan apua näy olevan", sanoi
-hän. "Ehkä ennen aamua sattuu tulemaan jo vaikka se lähtö."
-
-Papin tultua oli Itta paljon virkeämpi kuin tunti aikaisemmin.
-
-Potilaan ja papin välillä syntyi keskustelu, jossa selvesi, että Itta
-olisi kyllä halukas pääsemään osalliseksi pelastuksesta ja valmis
-tunnustamaan syntinsäkin, mutta halusi ensin tietää, ovatko ne kaikki
-tunnustettavat.
-
-Pappi: Kaikki, kaikki, rakas veljeni.
-
-Itta: Olisko ne yksitellen, kukin erikseen mainittavat, vai meneekö ne
-summassa?
-
-Pappi: Kyllä ne erikseen olisivat kaikki mainittavat.
-
-Itta: Mutta se on aivan mahdotonta. En minä jaksa niitä kaikkia
-luetellakaan, ja hitto niitä kaikkia muistaakaan. Eiköhän tästä
-päästäisi molemmin puolin helpommalla, jos pantaisiin vain summassa?
-
-Pappi: Jos syntinen tuntee syvää katumusta, annetaan anteeksi sillä
-tavalla, mitä Israel Heikinpoika nyt tarkoittaa, vain ne synnit, jotka
-ovat tulleet tehdyksi tietämättä ja tuntematta, onko syntiä tehtykään.
-
-Itta: No, antaa niiden sitten mennä. Mutta mitenkäs me nyt sitten
-oikein selvittäisiin niistä toisista.
-
-Pappi: Eihän niitäkään nyt teko teolta tarvitse eikä voikaan luetella.
-Ainoastaan ne, jotka erikoisesti tuntoa vaivaavat...
-
-Itta: Jos järjestettäisiin sillä tavalla, niinkuin minä nyt meinaan,
-niin taidettaisiin päästä kaikkein pikimmin selväksi koko tästä
-hommasta. Pannaan nyt ne erilaiset synnit hyvästi erilleen toisistaan,
-jottei synny sekaannusta ja jottei mikään laji unohdu, ja katsellaan
-ja päätetään sitten kustakin erikseen. -- Otetaan nyt aluksi tuohon
-yksi pussillinen syntejä ja sopii pussin kupeeseen kirjoittaa niille
-nimeksi vaikka: 'Silmäin pyyntö ja lihan himo'. -- Tuohon kerääntyy
-kokonaista kaksi vanhanaikaista tynnyrinsäkillistä eri-ikäisiä
-syntejä, ja kirjoitetaan niihin vaikka 'Petoksia kaupoissa, lain
-ja oikeuden varjolla'. -- Tuohon kolme samanlaista säkillistä
-'Laivarikkorosvouksia'. Sitten tulee pari kontillista 'Tunnottoman
-purjehduksen kautta menetettyjä merimiehiä Pohjanmerellä entisinä
-aikoina'. -- Tai ei sitä 'entisinä aikoina' ole tarvis kirjoittaa,
-sillä kaikkihan nämä ovat entisiltä ajoilta. -- Ja mitäs sitä vielä
-olisi? -- Niin. Tuossa on yksi sylen suuruinen herne, joka tuntuu
-raskaalta, kuin olisi sillä kymmenen lyijynpainoa, ja uhkaa se vieriä
-ylitseni. Sen kupeeseen kirjoitetaan: 'Pilkanteko hautajaisissa' --
-jos sitä saakaan anteeksi. -- Sitten tulee kokonainen laivan kuorma,
-jonka laatu on laivapapereihin merkitty: 'Syysöinä sikahumalaan
-juotettuja loistonhoitajia ja sammutettuja loistoja' -- sitä tavaraa ei
-taidetakaan missään tullata -- -- -- etenkin -- jos otetaan -- lukuun
--- se väenpaljous -- mikä meni harhaan johdettujen laivojen mukana...
-Kyllä kai pastori otti ehtoollisvehkeet mukaansa -- -- Ajattelin,
-että jos tässä ennen aamua lähtö tulee, niin tekee kaikki jo illalla
-selväksi, ettei tarvitse keskellä yötä kutsua pastoria. Mistä lienee
-koko tauti tullutkin! Koko elämäni olen ollut terve. -- -- -- Tämän
-vanhan ihmisen ruumis ei tainnut sietää sitä, kun tulivat ne viinat
-niin tiukalle. -- Sanotaanhan veneistä, että mikä tervalla on tehty, se
-tervattomana mätänee, ja taitaa se olla tämän ihmisenkin laita sillä
-lailla, että mikä on viinalla tehty, se viinattomana mätänee...
-
-Olihan toki. Olihan pastorilla kaikki mukana, mitä mukaan ottaa
-pitääkin kuolevan luo lähdettäessä.
-
-Tiesihän toki vanha, kokenut valkopartainen pastori ottaa
-ehtoollisvehkeet mukaansa, ja tehtyään Italle vielä muutamia kysymyksiä
-tutustuakseen hänen sieluntilaansa ja tultuaan vakuutetuksi, ettei
-Italta sovi eikä voi sakramenttia kieltää, ja lausuttuaan Italle
-vielä erinäisiä soveliaita kehoitus- ja varoitussanoja rukoili hän
-Itan kanssa, antoi hänen lukea synnintunnustuksensa ja antoi hänelle
-ehtoollisen ja siunasi häntä.
-
-Viiniä otti Itta aikamoisen kulauksen ja lausui, pudistaen päätään:
-
-"Kylläpä -- kylläpä on käynyt huonoksi tuo ehtoollisviinikin nykyään.
-Aivan sitä parhainta tavaraa se oli ainakin siihen aikaan, kun minä
-olin kirkonisäntänä..."
-
-Pastori kehoitti Ittaa karttamaan nyt maallisia ajatuksia, ja niin
-saatiin toimitus ilman enempiä häiriöitä kauniiseen loppuun, ja Itta,
-papin sitä kysyttyä, selitti saaneensa rauhan sielulleen.
-
-Lopuksi lauloi pastori vielä rämisevällä äänellään virren:
-
-    Elomme murheen laaksossa
-    Tääll' onpi tyhjä varjo...
-
-ja Itan jäädessä tyynenä ja levollisena makaamaan poistui.
-
-Tuvassa olivat sillä aikaa istuneet äänettöminä Itan poika, Mikko, ja
-hänen vaimonsa, Amalia. Lapset oli odotetun kuolemantapauksen vuoksi
-lähetetty sukulaistaloon, naapuriin.
-
-Kun pappi tuli Itan kamarista, tapahtui tuvassa tavallaan toinen
-ripitys: Amalia ja Mikko tahtoivat päästä selvyyteen ja rauhaan eräästä
-epäilyttävästä teostaan.
-
-Syntyi seuraava keskustelu:
-
-Mikko: Tuota noin -- -- Minä olen tässä Amalian kanssa miettinyt yhtä
-asiaa ja päätettiin pyytää pastorin neuvoa -- -- -- Sopineeko siitä
-puhuakaan -- -- -- Mutta pastori ymmärtää -- -- Taati on vanha ihminen
-eikä ole vielä eläessään tätä ennen sairastanut -- -- -- Kun tuollaiset
-vanhat tervashongat kerran kellahtavat vuoteelleen, niin eivät ne siitä
-tavallisesti nouse --
-
-Pappi: Niin, kyllä se inhimillisesti katsoen näyttää siltä, että ennen
-aamua taitaa lähtö tulla. -- Herran rauhaan vaan...
-
-Mikko: Jos pastori jäisi vielä hetkiseksi -- -- -- Olisi vähän
-asiaa -- -- --
-
-Pappi: Jaaha. Puhukaa vaan suunne puhtaaksi.
-
-Mikko: Niin että -- -- -- kun se rupesi alusta alkaen näyttämään siltä,
-ettei se enää siitä parane -- -- olisi pitänyt ehkä käydäkin pastorin
-mieltä jo edeltäpäin kysymässä eikä nyt vasta perästäpäin, kun teko jo
-on tehty -- -- -- että onkohan se pastorin mielestä suurikin synti, tai
-onkohan se synti ensinkään, ehkä hyvä työkin taatia kohtaan, kun minä
-viimeksi jahdilla kaupungissa käydessäni toin taatia varten -- -- -- jo
-valmiiksi -- -- kun kelirikkokin on tulossa ja voi olla jo minä päivänä
-hyvänsä käsissä ja mantereelle pääsy mahdoton -- -- -- ruumiskirstun
--- -- -- kun tässä ei ole kotona tarpeita, mistä olisi tehnyt, eikä
-uskalleta hakua jättää kuolemaan asti, kun pelättiin sen lykkääntyvän
-vaikka kuinka kauaksi -- -- ja kun tämä taati on vähän parempaa
-väkeä ja rikas -- -- joutaa tulla haudatuksi vähän paremmin tehdyssä
-kirstussakin kuin muut -- -- Niin ajateltiin me Amalian kanssa...
-
-Pappi: Se on hyvin paha asia. -- Tietääkö potilas siitä mitään?
-
-Mikko: Ei.
-
-Pappi: Se on hyvin paha asia. Jos potilas itse sen tietäisi, tai vielä
-parempi, olisi itse antanut siihen suostumuksensa...
-
-Mikko: Kuoleehan se kuitenkin...
-
-Pappi: Me kuolemme kaikki ja sen mukaan pitäisi meille jokaiselle
-hankkia jo elomme päivien kuluessa ruumiskirstu! Lähtömme on
-Herran kädessä. -- Sopikaa Hänen kanssaan isänne ennenaikaiset
-hautausvalmistelunne. Jääkää Herran haltuun!
-
-Pappi meni.
-
-Ovi Itan kamariin oli jäänyt raolleen ja hän kuuli joka sanan, mitä
-tuvassa puhuttiin. Papin mentyä kuultiin Itan huutavan:
-
-"Mikko!"
-
-Mikko säpsähti.
-
-Itta huusi toistamiseen.
-
-Mikko meni isänsä puheille.
-
-"Mitä sinä puhuit papin kanssa?"
-
-"Mitä nyt puhuttiin... Yhtä ja toista..."
-
-"Sano suoraan, missä on se ruumiskirstu!"
-
-"Mikä ruumiskirstu?"
-
-"Älä kieräile! Tuo paikalla se ruumiskirstu tänne! Sinä käärme! Kyllä
-minä kuulin, mitenkä matelit papin edessä! Tuntoa muka vaivaa vielä! --
-Tuo kirstu tänne ja paikalla! Ymmärrätkö sinä -- älä niskoittele, vaan
-tee mitä käsken -- heti!"
-
-Kirstu kumahteli ovenpieliin ja kohta se oli Mikon ja Amalian kantamana
-laskettu Itan kamarin permannolle.
-
-Itta oli sillä välin vääntäytynyt vuoteeseensa istumaan.
-
-Amalia itki.
-
-Mikko katseli kädet ristissä ja synkkänä lattiaa.
-
-Itta huusi:
-
-"Vai sillä tavalla! Taitaa olla jo hautakin kaivettu! Vai jo niin
-varmoja ollaan minun kuolemastani! Olisipa nyt minun vallassani, niin
-tahtoisin nähdä sinut itsesi makaamassa tuossa kirstussa! Vai sillä
-tavalla! Vai sillä tavalla! Taitavat olla jo hautajaisviinatkin ostetut
-ja hautajaisrokka tulella! Kansi auki kirstusta! Auki, sanon minä
--- -- -- sillä tavalla! Ja nyt menet itse kirstuun -- kuuletko sinä!
-Pitkällesi -- selällesi -- kädet ristiin rinnallesi! Sillä tavalla! Vai
-minulle hankitaan valmiiksi kirstukin! Ehkä on jo ollut ties kuinka
-kauan! -- Tekee hyvää sydämelleni, että minä näen sinut siinä, missä
-sinä toivoit näkeväsi minut ennen itseäsi! Ja nyt pane sinä Amalia
-kirstun kansi kiinni. -- Sillä tavalla! Ja käy kirstun päälle istumaan.
-Itketään muka vielä -- teeskennellään -- kylläpäs oli hätä ja kiire
-toimittaa minut hautaan."
-
-"Ei sinun kuolemaasi kukaan ole toivonut", vaikeroi Mikko kirstussa,
-mutta Itta ei erottanut hänen sanojaan, luuli vain, että Mikko alkaa
-tukehtua ja valittaa sitä. Säälin ja hätääntymisen hellyttämänä sanoi
-Itta Amalialle:
-
-"Päästä nyt se joutava ylös jälleen."
-
-Mikon tultua ylös kirstusta komensi Itta:
-
-"Ja nyt ota sinä Mikko saha ja kirves tänne ja vielä tänä yönä, heti,
-tässä minun silmieni alla sahaa ja pilko tuo laatikko kahvipuiksi.
-Niin, ei mitään vätystelemistä eikä keskustelua enää. Työhön nyt vain
-ja äkkiä! Kyllä minä sinulle kirstut näytän, kun tästä paranen!"
-
-Mikon täytyi totella, ja hetken perästä kumisi kirstu, kun hän sitä
-sahaili poikki. Sitten pilkkoi hän kirveellä kirstun kappaleet pieniksi
-polttopuiksi, jotka Amalia kantoi keittiöön halkolaatikkoon.
-
-Raivokohtaus vaikutti käänteen Itan sairauteen.
-
-Hän oli jo seuraavana päivänä parempi ja voimistui päivä päivältä.
-
-Joulun aattona meni hän jo saunaan ja jouluaamuna kirkkoon.
-
-Aivan entiselleen hän ei kuitenkaan päässyt.
-
-Hän oli alituiseen kivulloinen ja raihnas, mutta joka päivä kuitenkin
-jossakin pienessä hommassa.
-
-Hän puhui muille ja uskoi itsekin, että jos saisi entiseen tapaansa
-säännölliset ryyppynsä ja silloin tällöin oikean humalankin, pääsisi
-hän entiseen hyvään terveyteensä.
-
-Talvi oli siinä suhteessa peräti toivoton.
-
-Tuli kevät.
-
-Itasta ei ollut enää purjehtijaksi, mutta hän souti mantereelta
-tuleviin aluksiin, ja ne toivat aina jotakin hyvää. Virosta oikeaa
-pirtua ja Suomesta vain erilaisia hajuvesiä.
-
-Kerran pari viikossa sai Itta humalan ja hänen oli hyvä olla.
-
-Kevät oli jo pitkällä.
-
-Liike Viroon loppui äkkiä.
-
-Melkein kaikki jahdit ja kaljaasit olivat ankkurissa satamassa.
-
-Tästedes sai Itta tyytyä Suomesta saatuihin hajuvesiin, ja ne maksoivat
-paljon. Joka humala tuli kalliiksi, mutta kalleimmaksi tuli se
-viimeinen, sillä se maksoi hänen henkensä. Se tapahtui näin:
-
-Illalla myöhään tuli Suomesta eräs jahti ja toi Itan tilaamat hajuvedet
-ja kaikki mitä muuta oli saatavana.
-
-Itta ajatteli kutsua jo samana iltana juomaseuran luokseen kotiinsa,
-mutta kun pyhään ei ollut enää pitkä matka, päätti hän säästää kalliit
-juomatavaransa pyhäillaksi.
-
-Mikko vaimoineen ja lapsineen jo nukkui, kun Itta tuli kotiin.
-
-Itta hiipi kamariinsa, pani pullot kaappiin ja yritti käydä maata,
-mutta unta ei tullutkaan.
-
-Hän ei saanut rauhaa ennenkuin ryhtyi kokeilemaan niillä uusilla
-juomillaan.
-
-Hän maisteli hiukan ja yritti taas nukkua, mutta eihän siitä mitään
-tullut.
-
-Taas oli vain noustava maistelemaan. Ettei tarvitsisi alituiseen nousta
-ylös ja kävellä kaapille ja siinä jyristä ja kolista ja ehkä herättää
-viereisessä huoneessa olijatkin, otti hän tuolin vuoteensa viereen ja
-asetti pullot siihen ja myös tupakkavehkeet.
-
-Oli nyt niin mukava vain ojentaa kättään ja tehdä sekoitukset ja
-ryypätä, panna tupakaksi ja ajatella tämän maailman omituista menoa.
-
-Hän tunsi humaltuvansa ja elämä alkoi tuntua sangen valoisalta,
-kevyeltä ja iloiselta.
-
-Hän joi ja joi, kun kerran oli alkuun päässyt, kunnes pää oli aivan
-turtana ja sitten alkoi huimata ja hän menetti tajuntansa.
-
-Viimeinen, minkä hän tajusi oli mukava levon tunne, kun hän ojentautui
-pehmeässä vuoteessaan, kohensi peitettään ja pani kätensä ristiin
-rinnalleen. Sitten ei enää kuulunut mitään, ei näkynyt mitään eikä
-tuntunut mitään.
-
-Aamulla varhain heräsi Mikko sattumalta ja huomasi, että tupa oli
-täynnä omituista hyvänhajuista tuoksua.
-
-Hän herätti vaimonsa ja he molemmat ihmettelivät.
-
-Lopulta he arvasivat, ettei se muualta voi tulla kuin taatin kamarista,
-ja hiipivät katsomaan.
-
-Mikko raotti ovea.
-
-Sieltä tulvahti vastaan niin voimakas lemu, että siihen oli tukehtua.
-
-Mentiin sisään.
-
-Taati makasi vuoteessaan autuas hymy kasvoillaan, niin kauniina ja
-rauhallisena, etteivät he häntä sellaisena olleet koskaan ennen nähneet.
-
-Lähempää tarkastettuaan näkivät he, että taati on jättänyt heidät
-ikiajoiksi.
-
-Mikko sulki isänsä silmät kiinni.
-
-Amalia avasi kamarin molemmat akkunat auki.
-
-Oli valoisa, tyyni ja kaunis kevätaamu.
-
-Päivä paistoi jo korkealla tyynen meren yllä.
-
-Kottaraiset viheltelivät läheisessä saarnessa, jossa niillä oli
-pesimäpönttönsä.
-
-Katsellen vainajan kasvoja kuiskasi Amalia miehelleen:
-
-"Sillä on ollut kaunis lähtö, kun se noin hymyilee."
-
-
-
-
-KIELILLÄPUHUJA.
-
-
-I.
-
-Tämä tapahtui siihen aikaan, jolloin jokaisella luotsilla oli vielä
-oma vene, jonka vokkaa, keulamaston purjetta, koristi punainen raita,
-luotsiveneen kauasnäkyvä tunnusmerkki, ja jolla luotsit menivät laivaan
-ja palasivat kotiin pitkiltä luotsausmatkoiltaan.
-
-Oli keskikesä ja laivaliike vilkasta.
-
-Satamakaupungin rannassa oli laiturien piirittämä poukama täynnä
-kalastaja-, laiva- ja luotsiveneitä ja puhuttiin niillä tienoin
-"kaikkia maailman kieliä", niinkuin tämän kertomuksen päähenkilö, johon
-pian tutustumme, sanoi, kerran kehaistessaan kuinka hän, kielitaituri
-itse, siinä joukossa liikkuu kuin kala vedessä, ja nähtiin joukossa
-edustajia kaikista ihmisväreistä, vaaleista pohjoismaalaisista aina
-pikimustiin afrikkalaisiin asti.
-
-Luotsiveneitäkin oli siinä tällä kertaa toistakymmentä, osa
-kaupunkilaisten, suurin osa rannikko- tai saaristoluotsien veneitä, ja
-vain yksi ulkosaarelainen, joka oli laivaveneiden joukossa, sillä se
-halveksi ja inhosi noita muita melkein yhtä väkevästi kuin tuota kurjaa
-savolaisvenettä, joka tukkilauttojen mukana oli ajettunut alas meren
-rantaan ja kehtasi asettua näin ylhäiseen seuraan.
-
-Hyi olkoon!
-
-Ulkosaarelaisen luotsiveneen omistajaa kutsutaan näin omassa
-keskuudessa Eliaksen Matiksi, eikä se huono nimi olekaan.
-
-Hän on jo iältään yli kuudenkymmenen, mutta suorittaa vielä
-luotsivuoronsa kaikilla ilmoilla.
-
-Hänen tukkansa ja suuri partansa ovat olleet nuoremmalla iällä
-mustat, mutta kun suurin osa hiuksista ja partakarvoista on muuttunut
-valkeiksi, on yleisvaikutus harmaa.
-
-Päälaki on laajalti paljas ja kiiltävä kuin vernissattu. Sitä katselee
-huvikseen, varsinkin jos tietää, että se aikoinaan antoi aihetta
-erääseen väärinkäsitykseen, josta oli tulla ikäviä valtiollisia
-rettelöitä ja selkkauksia.
-
-Tapaus kaikessa vakavuudessaan oli seuraava:
-
-Eräänä kesänä tuli saareen kuvanveistäjä, joka ihastui Matin
-päähän ylimalkaan, mutta tuohon pallomaiseen, kiiltävään päälakeen
-erikoisesti, ja pyysi Mattia mallikseen.
-
-Matti käsitti, ainakin osittain, kuvanveistäjän pyynnön väärin,
-luullen, että hänen turpeat sinertävät huulensa, lyhyt ja leveä
-purppuranvärinen nenänsä, punaiset pulleat poskensa, leveä otsansa,
-suuret ulkonevat korvansa ja pullottavat siniset silmänsä, jotka miltei
-aina hymyilivät, olivat herättäneet kuvanveistäjän huomiota ja siksi
-hän kysyikin:
-
--- Olenkos mielestäs sitten niin kaunis?
-
-Matti nimittäin tiesi rumuutensa.
-
-Se oli monta kertaa sanottu suoraan suuhun hänelle itselleenkin.
-
-Itta-vainajakin kerran nuorena, Matin-päivillä ollessaan, kun humala
-oli jo noussut ja puhelu kiihtyi ja miehet rupesivat lausumaan julki
-ajatuksiaan toistensa joko ruumiillisista tai henkisistä heikkouksista,
-kehtasi sanoa näinikään:
-
--- Ja tuo naamavärkkikin sinulla, Matti, on sitä laatua, että
-sylipuulla sen tekijä mitat on ottanut ja pelkällä kirveellä
-valmistanut! Ja huulesi ovat kuin pari tuulessa pullistunutta jiikattua
-märssypurjetta! En, piru vie, ole tuollaisia nähnyt neekeriakoillakaan!
-
-Siitä oli seurannut tappelu. Mitäs siitä! Se on ollut, mikä ollut.
-
-Itan puhe, että Matin kasvoja valmistettaessa olisi käytetty sylipuuta
-ja kirvestä, oli valhetta, sillä jos kohta pää olikin iso, oli se
-suhteellinen ruumiin muuhun kokoon, eikä kirvestyö ole niin pyöreää ja
-sileää kuin Matin kasvot ja päälaki olivat läpi elämän.
-
-Lieventääkseen ulkonäkönsä tekemää epäedullista vaikutusta oli Matti jo
-nuoruudestaan asti koettanut johtaa (ja onnistunutkin) ihmisten huomion
-harhaan -- nimittäin toisiin asioihin -- kehittämällä puhetaitonsa
-sukkelaksi ja älykkääksi. Puhe tuli hänen turpeiden huuliensa takaa,
-lihavan kielen muodostelemana, rehevänä, säteilevänä ja voimakkaana.
-Sanottiin, etteivät hänen sanansa aina olleet sarvipäitä, mutta
-pompahtelivat ne ilmoille kuin lantut, kuin huopasaappaat, kuin
-talikääröt, aina täyteläisinä ja useimmiten räjähdellen ja poksahdellen
-ja ilmi tuleen tuprahdellen tai räjähdellen kuin laine laivan laitaan.
-Kun kuntakokouksissa tai rantakäräjillä keskustelu tuppasi muuttua
-kireäksi ja riitaiseksi, otti Matti puheenvuoron ja kohta remahteli
-koko miesjoukon nauru ilmoille ja asia meni sovinnossa suotuisaan
-päätökseen.
-
-Matti piti itseään verrattomana kielitaiturina, oikeana
-kielilläpuhujana, mutta sen sai hän uskoa itse, ihan yksin, ilman
-ainoatakaan kannattajaa, sillä yleiseen uskottiin, että Matti ei
-osaa kuin yhtä ainoaa kieltä -- paitsi ranskaa, jolla ei tarkoitettu
-sitä kieltä, jota puhutaan eräissä satamakaupungeissa Hollannin ja
-Espanjan välillä, vaan erästä sekavaa mongerrusta, joksi Matin selvä
-puhe muuttui humalan muuttuessa sikahumalaksi ja vähää ennen Matin
-vierähtämistä pöydän alle ja jota kieltä ei ymmärtänyt yksikään olento
-taivaan ja maan välillä. Kun perästä päin muisteltiin jotakin tapausta
-joillakin juhlilla tai luotsausmatkoilla, määriteltiin sen aika
-sanomalla: "Se tapahtui silloin, kun Matti rupesi ranskaa puhumaan.
-Ek'sä muista?"
-
-
-II.
-
-Kello oli noin kymmenen paikkeilla aamupäivällä, kun Matti
-luotsitoverinsa Matinvillen Konstan kanssa tuli "Häränpään"
-merimieskapakasta, joka oli miltei rantalaiturilla, ulos haistelemaan
-tuulta.
-
-Se oli puhallellut etelästä jo pari vuorokautta sen vähän, minkä se
-ylimalkaan puhalsi -- ja kotiin lähtö oli lykkääntynyt tunnista tuntiin
-ja päivästä toiseen.
-
-Nyt puhalteli heikko länsi.
-
-Kolmanneksi liittyi seuraan eräs nuori mies, keväällä vasta valmistunut
-lukkari, joka oli satamakaupungissa odottamassa virkapaikalleen pääsyä.
-
-Siihen aikaan kulki ulkosaariin kerran kuussa niin sanottu kihlakunnan
-posti, ja nuorta lukkaria oli neuvottu turvautumaan, mikäli
-mahdollista, luotseihin, joiden kanssa, niin sanottiin, hän kaikkein
-nopeimmin, mukavimmin ja turvallisimmin pääsee perille. Jo eilen oli
-hän tavannut kaupungin satamaluotsin avulla Matin ja Konstan, jotka
-olivat luvanneet viedä hänet saareen. "Jos on sopiva tuuli, niin
-huomenaamuna kello puoli neljältä lähdetään", oli Matti sanonut.
--- Lukkari tuli rantaan täsmälleen puoli neljä -- tai oikeastaan
-myöhästymisen pelosta jo hiukan aikaisemminkin. Siitä tähän asti
-oli hän kävellyt pitkin laitureita, katsellut hänelle outoja suuria
-purjelaivoja ja kuunnellut outoja kieliä ja istuskellut pollarilla
-katsellen satamatyömiesten häärimistä laivojen tyhjentämisessä tai
-täyttämisessä. Matkalaukkunsa hän oli jo ajoissa sijoittanut Matin
-veneeseen. Hän ei ollut ryyppymies (niin oli hän luotseille sanonut,
-kuultuaan, että Matti on kirkonisäntä) ja oli lisäksi rahaton (joka
-oli tosiasia), eikä siis kyennyt pitämään seuraa kyytimiehilleen
-"Häränpäässä".
-
-Lukkari esitti lähtöä.
-
-Hän väitti satamaluotsilta kuulleensa, että nyt on länsituuli ja siksi
-navakka, että vie perille kuudessa tunnissa, ehkä neljässä ja puolessa.
-
--- Höö! Vai länsituuli! nauroi Matti. -- Vai länsituuli! No onhan se
-kylläkin länsituuli nyt, mutta kanttori ei taidakaan tietää, kuinka
-kauan se kestää länsituulena! Onhan sitä helppo sanoa, että länsituuli,
-mutta mitäs virttä sitten lauletaan, jos se tunnin perästä on lounaassa
-tai etelässä tai tyyntyy kokonaan! Ei hyvä kanttori! Katsellaanpas nyt
-ensin, kestääkö se lännessä, ja lähdetään sitten vasta -- ja voihan se
-jälkeen puolenpäivän, kääntyä luoteeseen, ehkä täyteen pohjoiseen, ja
-sitä parempi meille.
-
-Konstankaan ei tehnyt vielä mieli lähteä, ja hän sanoi:
-
--- Ja kuka sen tietää, mikä tuuli on meressä! Voihan olla vastatuuli
-tai ei tuulta ensinkään!
-
-Samassa näkivät he tulevan yhden luotsiveneen entisten lisäksi, ja heti
-sen tultua riennettiin tiedustelemaan, mikä tuuli on meressä.
-
-Luotsi oli ollut laivaa ulos viemässä ja kertoi, ettei meressä ole
-mitään tuulta, että meri on rasvatyyni.
-
--- Sanoinhan minä sen, ylpeili Konsta. -- Johan sen näkee
-tehtaansavuista, jotka nousevat suoraan ylös, että ylhäällä on tyyni,
-ja silloin on tyyni meressäkin.
-
--- No milloinka tästä sitten oikein päästään lähtemään! Minusta alkaa
-näyttää, ettei lähdöstä tule mitään! kiivaili lukkari.
-
--- No, ei tänään ainakaan, sanoi Matti ja lisäsi:
-
--- Pitkäksihän se käypi kanttorille olo täällä rannassa. Mennään
-miesten joukkoon hotelliin. Siellä kuluu aika paremmin. Otetaan teetä
-tai kahvia tai mitä vaan halu vetää.
-
--- Ei ole jano, vaan nälkä pikemminkin, selitti lukkari.
-
--- No eihän tässä tarvitse kärsiä nälkää enempää kuin janoakaan!
-Mennään veneeseen syömään! Kun eväät loppuvat, niin ostetaan
-kaupungista toisia!
-
-Mentiin kolmisin Matin veneeseen syömään.
-
-Vene heilahteli yhtenään ohi kulkevain suurempain ja pienempäin
-höyryalusten synnyttämissä aaltosissa ja kolahteli toisiin veneisiin,
-joita tuli ja meni, ja tungos oli suuri.
-
-Jo aikoja sitten oli lukkari lakannut tarkkaamasta tulevien ja
-menevien ihmisten puhetta, sillä useimmiten se oli kieltä, jota hän,
-sisämaalainen, ei ollut koskaan ennen kuullut.
-
-Suurten höyryalusten nostokurjissa rätisi ja helisi tavaran nostoketjut
-ja rymisivät nostokoneet ja huutelivat laivoja tyhjentävät miehet
-komentosanoja toisilleen.
-
-Satamaraiteilla kulki edestakaisin tavarajunia, siirrellen tuonti- tai
-vientitavaraa laivoilta tai laivoille. Pyörät jyrisivät ja parkuivat
-kiskoja vastaan. Veturit viheltelivät ja soittivat kelloa.
-
-Lukkari ihmetteli, että tässä pauhinassa Konsta ja Matti voivat
-keskustella aivan rauhallisesti. Hän ei kuullut mitään, ja milloin
-hänelle jotakin sanottiin, täytyi huutaa, niinkuin silloinkin aterian
-päätyttyä, kun Matti sanoi lukkarille, ensin tavallisella äänellä ja
-sitten huutamalla:
-
--- Eiköhän käydä nyt ottamaan pieni ruokalepo!, ja samassa Matti jo
-alkoikin laitella itselleen makuutilaa, ja niin teki Konstakin, ja
-lukkari, joka oli valvonut kello kolmesta asti ja jota väsytti ja
-nukutti, nojautui veneen laitaa vasten ja nukkui miltei heti istuvaan
-asentoon.
-
-Tuntui ihanalta uinailla veneen keinuillessa, ja sataman hälinä ja
-jyrinä alkoi kuulua yhä kauempaa ja kauempaa ja lakkasi lopulta
-kokonaan kuulumasta ja muuttui uniksi, joissa hän itse riehui mukana
-jättiläislaivan tyhjentämisessä: ajettiin samasta laivasta tulikiveä,
-liitujauhoa ja suolaa niin korkeaan rautatievaunuun, ettei sieltä
-päässytkään mitenkään alas.
-
-
-III.
-
-Oli jo iltapäivä pitkällä, kun miehet vasta heräsivät.
-
-Lukkari oli nukkunut koko ajan sangen epämukavassa asennossa. Hänen
-kupeisiinsa ja selkäänsä koski niin, ettei pitkään aikaan päässyt
-liikkeelle.
-
-Molemmat merimiehet, Matti ja Konsta, tekivät ensi töikseen sen
-huomion, että tuuli on loppunut maissakin kokonaan.
-
-Oli aivan tyyni ja autereinen kesäpäivä.
-
-Lähtö päätettiin lykätä seuraavaan aamuun kello puoli neljään, sillä
-sekä Matilla että Konstalla oli vielä osa luotsirahoista tähteenä.
-Lukkarilla oli kyllä matti kukkarossa, mutta hänet otettiin kapakkaan
-mukaan ja maksettiin hänen puolestaan.
-
-Puolen yön tienoissa tulivat miehet veneelle. Kaikki kolme olivat
-humalassa. Lukkari oli ensin vastustellut, mutta sitten kun Matti
-oli selittänyt, että on sitä ennenkin ryypätty lukkarien kanssa
-ja että pappi heidän saarellaan on kaikkein paras ryyppymies, oli
-lukkari lakannut teeskentelemästä ja ryypännyt niinkuin toisetkin
-ja sinutteli Mattia ja Konstaa saavuttaessa veneelle, jossa vähän
-syötiin ja töristiin ja sitten nukuttiin. Purjeista laitettiin varjo
-keulapuolelle. Sen alla oli hyvä nukkua, vaikka sadekin olisi sattunut.
-
-
-IV.
-
-Kello kävi viidettä aamulla, kun miehet vasta heräsivät.
-
-Taivas oli kirkkaana, kuten ennenkin.
-
-Aurinko paahtoi kuumana ja navakka tuuli puhalteli etelästä, siis
-vastaan.
-
--- Vastatuuli, sanoi Konsta.
-
--- Vastatuuli. Vastatuuli, sanoi Matti.
-
--- Lähdetäänköhän luovimaan kotiin? sanoi Konsta.
-
--- Hitto häntä lähteköön luovimaan, kun ei ole pakko, sanoi Matti.
--- Eihän tässä nyt jäniksen selässä olla ja eihän tuo nyt iankaiken
-pitäne tuuliansa samalla kantilla. Ollaan nyt ainakin niin kauan, että
-kaupat avataan ja että saa tehdä piikaväen pyytämät ostokset. Näkeehän
-sittenkin, miksi tuuli muuttuu.
-
-Mielessä hänellä oli enemmän oma kaksilitraisensa, joka oli vielä
-tyhjänä, kuin mikään muu.
-
-Kello yhdeksän aamupäivällä oli kaikki ostokset tehty ja kaikki
-tavarat, myös täysinäinen kaksilitrainen, kannettu veneeseen.
-Kaksilitrainen sijoitettiin huolellisesti veneen perällä olevaan
-kaappiin, muu tavara öljypeitteen alle keskiveneeseen.
-
-Tuuli oli kääntynyt jälleen länteen ja olisi vienyt hyvin, mutta
-aivan viime hetkellä oli Matti saanut kuulla, että ulkosatamassa on
-lähtövalmis suuri saksalainen höyrylaiva "VIADRA".
-
-Se kaupungin luotseista, jonka vuoro olisi ollut viedä tuo laiva
-ulos, oli etsinyt Matin aamun kuluessa kynsiinsä, ja löytänyt hänet
-"Häränpäästä" ja pyytänyt häntä puolestaan viemään laivan mereen.
-"Siinähän saat vapaan kyydin kotiisi itsekin", sanoi luotsi.
-
-Matti suostui kauppaan mielellään, vieläpä tarjosi ryypytkin sen
-ilosanoman tuojalle kiitokseksi.
-
-Kaupungin kirkontornissa löi kello yhdeksää, kun Matti pienessä
-hiprakassa tuli rantaan ja toi toisillekin sen ilosanoman, että "nyt
-ollaan kotona viimeistäänkin kello kaksitoista, tuuli sitten mistä
-hyvänsä tai ei mistään!"
-
-Purjehdittiin laivan kupeelle. Sen keulamastossa liehui vielä
-luotsilippu ja sen molemmilla kupeilla olivat vielä täysinäiset
-kuormausproomut, joista nostokurjet veivät lankkuja nipun toisensa
-jälkeen kansikuorman päälle. Proomuissa ja kansikuormalla hääri
-tulisessa kiireessä työväkeä, naisia ja miehiä.
-
-Nostokoneet tärisivät ja sätkyttivät, ja lankut kolahtelivat.
-
-Keulakannelta kuului ketjun helinää. Laivamiehet kytkivät siellä
-paksuilla ketjuilla valmista kansikuormaa kiinni, jottei sitä meri
-veisi.
-
-Laivasta viskattiin Matin veneeseen köysi, johon vene kiinnitettiin, ja
-jäi se laivan kupeelle, melkein perälle.
-
-Vene ei pysynyt kuitenkaan hetkeäkään paikoillaan, ja miehillä oli
-täysi työ estää sitä töyttäilemistä liian ankarasti laivan kuvetta
-vasten tai painumasta liiaksi perän alle, missä laivan valtava iso
-punainen potkuri pyöri ja synnytti ankaran virran, joka veti venettä
-milloin sinne, milloin tänne.
-
-Laivan koneita aseteltiin pitkän paikallaanolon jälkeen lähtökuntoon ja
-koeteltiin.
-
-Kaupunginluotsi purjehti myös veneellään laivan kupeelle ja nousi ylös
-laivaan selvittämään asiaansa. Vähän ajan perästä hän tuli perälle ja
-puhutteli Mattia ja Konstaa ja sanoi, että "nyt olisi jommankumman
-sitten noustava ylös laivaan ja otettava luotsaus vastuulleen".
-
-Syntyi ankaranpuoleinen riita Matin ja Konstan välillä.
-
-Matti ensin sanoi niinkuin puolileikillään Konstalle:
-
--- Mene sinä nuoremmaksesi!
-
-Konsta kieltäytyi kivenkovaan ja vetosi siihen, että vuoro on Matin.
-
-Kiroillen ja mököttäen Matti lopulta kiipesi köysiportaita myöten
-laivaan. Vähän ajan perästä kaupunginluotsi purjehti pois ja
-luotsilippu vedettiin alas. Matti oli nyt "Viadran" luotsina.
-
-Tunti meni ja toinen tuli.
-
-Lopulta olivat proomut tyhjät ja hinattiin työväkineen pois.
-
-Laiva oli lähtövalmis.
-
-Kello oli silloin kaksitoista.
-
-Vielä kerran tuli Matti laivan perälle ja pyysi lukkariakin nousemaan
-ylös laivaan:
-
--- Onhan täällä mukavampi olla, eikä kastu, jos meressä sattuu olemaan
-lainetta, eikä kanttori taida ennen kuitenkaan tämänlaisissa asuissa
-olla ollut, niin että sopii nyt tulla katsomaan.
-
-Lukkari kiipesi ylös ja hetken perästä vedettiin köysiportaat pois.
-
-Konstalle annettiin paksumpi köysi veneen hinausköydeksi. Sen hän
-kiinnitti keulamastoon. Toistaiseksi oli hänellä täysi työ hoitaa
-venettä, ja katsoa, ettei köysi pääse sekaantumaan laivan potkuriin,
-joka yhä velloi vettä milloin mitenkin päin.
-
-Lopulta kuului komentosillalta kellon kilahdus.
-
-Koneet pysähtyivät.
-
-Ankkuriketjut alkoivat rytistä ja helistä. Pian oli laiva vapaa.
-
-Taas kuului kellon kilahdus.
-
-Potkuri alkoi hiljalleen pyöriä ja puskea vettä laivasta pois päin.
-
-Konsta voi vaivoin hoitaa venettä.
-
-Laiva alkoi hiljalleen liikkua ja kääntää keulansa merelle päin.
-
-Konsta päästi hinausköyttä vähän kerrallaan, valvoen, ettei se pääsisi
-sekaantumaan potkuriin. Lopulta oli köysi kireänä. Konsta riensi veneen
-perälle ja alkoi sitä ohjata laivan mukaan.
-
-Pian oli laivalla täysi vauhti.
-
-Saari ja luoto toisensa jälkeen sivuutettiin ja oltiin lopulta meren
-aavalla ulapalla, jossa länsituuli puhalteli.
-
-Päivä paistoi kuumasti. Vene seurasi kohisten laivaa, jonka koneiden
-tärinä hinausköyttä myöten tuntui veneessäkin. Toisinaan nytkähti vene
-lännestä tulevassa ummikkaassa, jossa laivakin harvakseen huojui.
-
-Paljo valvominen satamakaupungissa ja tämä yksitoikkoinen tärinä ja
-keinahtelu veneessä sekä miltei täydellinen toimettomuus ja auringon
-lämpö vaikuttivat, että Konstaa alkoi armottomasti torkuttaa.
-
-
-V.
-
-Nuorella lukkarilla oli paljon katseltavaa.
-
-Laivamiehet olivat matkan varrella saaneet työnsä loppuun suoritetuksi
-ja siirtyneet peräkannelle, jossa raskaat ketjut helisivät, sillä
-kansikuorma kytkettiin siellä yhtä huolellisesti kuin keulassakin.
-Katsoen laivan suuruuteen ja sen korkeuteen vielä nyt täyteen
-kuormattunakin tuntui lukkarista turhanpäiseltä koko homma.
-
-Lukkarin teki mieli mennä ylös komentosillallekin katselemaan, mitä
-siellä on ja mitä sieltä ylempää näkyy. Sinne hän ei kuitenkaan
-uskaltanut mennä, kun ei ollut edes Matille mitään asiaa keksimälläkään
-keksinyt.
-
-Joskus hän kävi katsomassa venettä, joka köydessä seurasi laivaa keula
-korkealla ja ikäänkuin ratsastaen suuren valkean vaahtovyöryn päällä.
-
-Veneen perällä istui Konsta mukavassa asennossa. Oikeassa kainalossa
-hänellä oli helmari, jonka päätä samanpuoleinen käsi piteli. Vasen
-kyynärpää nojasi varpekanteen, ja kämmenpäähän ja kouraan partainen
-leuka ja poski. Pää oli hiukan etukumarassa. Näytti siltä kuin olisi
-hän nukuksissa. Kanttori kiljaisi "hei" ja viittasi kädellään, mutta
-veneessä olija ei tässä pauhinassa kuullut mitään eikä näyttänyt
-näkevänkään. Lukkari korotti vielä ääntään, asetti kädet torveksi
-suulleen ja huusi uudestaan: "Hei! Torkutko sinä! Käy oikealla tavalla
-maata! Hei!"
-
-Ei mitään tapahtunut.
-
-Konsta ei muuttanut asentoaan minkään verran. Hän istui kuin kuva.
-
-Noin neljännestunnin kuluttua tuli lukkari perälle uudestaan.
-
-Nyt paistoi veneen perältä Konstan rinnan kohdalla hänen valkean
-luotsilakkinsa päällys täysipyöreänä kuin kuu. Pää oli pudonnut
-riipuksiin ja vain lakin päällys näkyi. Vasen käsi riippui rannetta
-myöten hervottomana varppeelta alas heiluen veneen nytkyessä kuin
-veltto, pehmeä vanhan nuoran pää. Oikea oli entisessä asennossaan
-kainalossa olevan helmarinpään ympärillä.
-
-Lukkarin mielikuvitus alkoi toimia. Hän muisti, että Konsta oli eilen
-illalla juovuspäissään kertonut käyneensä lääkärillä, joka oli sanonut,
-että sydämessä on paha vika ja että jos on aikomus vielä jonkun aikaa
-elää, olisi humala jätettävä heti ja kerrassaan. "Lääkäri sanoi, että
-älä ryyppää ja älä syö sitä ja älä syö tätä, muutoin tulee kuolema
-äkkiä ja silloin, kun et aavistakaan", oli Konsta kehunut, kaataessaan
-menemään olutta lasin toisensa perään. "Enkä minä turhaa ryypikään!
-Minä juon oikealla tavalla -- näinikään! He-hee!"
-
-Lukkari alkoi epäillä ja pelätä, että Konsta on saanut sydänhalvauksen
-ja kuollut veneen perälle siihen asentoonsa, missä oli. Hätääntyneenä
-hän meni ylös komentosillalle Mattiakin katsomaan.
-
-Siellä kiintyi lukkarin huomio ensin eräällä korokkeella seisovaan
-tanakkaan laivamieheen, joka katseli vuoroin eteensä merelle, vuoroin
-edessään olevaan kompassiin. Hän pyöritteli ohjausrattia, joka oli
-toista mallia, kuin mitä hän oli nähnyt sisämaan vesien höyrylaivoissa
-ja odottamattoman pieni ja kevytliikkeinen laivan jättiläiskokoon
-nähden. Lisäksi tuksutti ratin yhteydessä jokin kone joka kerta, kun
-ratti kiertyi oikeaan tai vasempaan.
-
-Oikealla nojasi kaiteeseen mies, josta lukkari myöhemmin sai kuulla,
-että hän oli laivan ensimmäinen perämies. Mattia ei ensi aluksi näkynyt
-ensinkään, mutta kun hän rohkaisi luontoaan ja käveli eteenpäin ja
-kiersi ohjausratin ympäri vasemmalle, löytyi Matti siellä nojaamassa
-kaiteeseen ja huulet lerpallaan torkkumassa ja tuijottamassa laivan
-sysäämiin kuohuihin ja ohi kiitävään mustanviheriään veteen.
-
-Nähtyään lukkarin kohottautui Matti ja heräsi täydellisesti.
-
--- No! Jokos alkaa maamiehelle käydä aika pitkäksi vai meritautiko
-vaivaa?
-
--- Ei kumpaakaan, mutta tulehan katsomaan, mikä kumma Konstaa vaivaa!
-
--- Mikäs tätä nyt vaivaa! Eihän sitä mikään vaivaa. Kaunis ilma ja
-lämmin eikä huolta kulusta.
-
--- No tulehan katsomaan kuitenkin. Perälle päästyään näki ja arvasi
-Matti kyllä, mikä Konstaa vaivaa.
-
-Matin naama vääntyi kamalaan irvistykseen ja hän huusi:
-
--- Konsta! Konsta! Heräätkö sinä jumalaton! -- Humalassa sika on kuin
-onkin niinkuin tukki eikä kuule mitään eikä näe mitään! -- Kyllä
-minä jo arvasin lähtiessä, miksi sillä oli niin suuri halu jäädä
-veneeseen eikä tullut luotsaamaan, niinkuin asia olisi vaatinut! --
-Eikä ole mitään, millä edes saisi viskata sitä halvattua päin kuuta
-niin että kyll'läin heräisi! -- Maltapas joutava! Kyllä minä sinulle
-vielä näytän, kun pääsen veneeseen! Uitan minä sinut, piru vie, kuin
-uitankin, niin että viimeinenkin humala on tiessään! Vai toisen viinoja
-juomaan! Eipäs ollut miehestä ostajaa kaupungissa! Ajattelit että
-"tuhma ostaa ja viisas juo", mutta kyllähän vielä näet, kuka tässä on
-tuhma ja kuka viisas!
-
-Matti pudisteli nyrkkiään veneeseen päin ja kääntyi menemään takaisin
-keskilaivaa kohti ja myrisi vieressään kävelevälle lukkarille:
-
--- Sitähän minä jo epäilinkin ja ajattelin ottaa putelin tänne ylös,
-mutta missä sen täällä olisi säilyttänyt. Eikä luotsilla saa olla
-väkeviä mukanaan laivassa. Sen ryyppäät, minkä annetaan, mutta ei
-tippaakaan enempää, eikä täällä ole tarjottu ei ruokaa eikä juomaa, ja
-nyt tuo Konstan saatana -- en paremmin sano -- on syönyt ja juonut koko
-matkan kuin sika. Uitan minä sen ja kuritan airontyvellä niin etteivät
-vielä jouluksikaan ole kaikki sinelmät hävinneet, kun tästä päästään
-veneeseen! uhkaili Matti.
-
-Komentosillalla asettui Matti nojasilleen perämiehen vasemmalle puolen
-ja Matista vasemmalle lukkari.
-
-Perämies tupakoi.
-
-Matti pani myös tupakaksi.
-
-Pitkään aikaan ei puhunut kukaan mitään.
-
-Lopulta sanoi lukkari:
-
--- Tällä laivalla on aika hyvä vauhti.
-
--- Onhan se tavallinen.
-
--- Montakohan kilometriä se menee tunnissa?
-
--- Kilometriä!?
-
--- Niin.
-
--- Ei ainoaakaan kilometriä! Kanttori taitaakin olla vielä niin täysi
-maamies, ettei tiedä sitä, että kilometri on vain maantiemitta ja sulaa
-merivedessä kuin suola. -- Ei sillä vehkeellä voi merta mitata, vaikka
-kuinka koettaisi. Eri miehet ne ovat, jotka merta purjehtivat, ja eri
-mitat, joilla merta mitataan!
-
--- No millä sitä sitten mitataan?
-
--- Jaa -- vai on kanttori niin pilaantumaton maamies, ettei ole
-kirjoistakaan koskaan lukenut, että merta mitataan meripeninkulmilla,
-eli oikeammin sanoen miileillä, ja merialusten vauhtia solmuväleillä --
-mutta eivät ne taida mennä maamiehen päähän.
-
--- Solmunväleillä?
-
--- Niin, eli paremmin sanoen nuupeilla.
-
--- No kuinka pitkä se nuupi on?
-
--- Jaa! -- Kun ei kanttori tiedä, mikä on lasi ja mikä loki ja mikä
-lokiliina, ynnä muuta, ja vielä vähemmän kuinka pitkä on yksi miili,
-niin täytyy minun sanoa, että jos tähän mereen tehtäisiin maantie ja
-sen vieressä kulkisi laiva tunnissa kymmenen kilometripylvään väliä,
-niin olisi se suunnilleen samaa kuin jos sanottaisiin laivalla olevan
-kuuden nuupin vauhti. Tämä tässä taitaa tehdä näin laineettomassa
-vedessä yhdeksän nuuppia.
-
--- Siis viisitoista kilometriä! Sitä en usko! Ei yhtään päälle
-kymmenen, siis kuuden nuupin.
-
--- Jaa -- se on se ja sama mitä kanttori uskoo ja mitä ei usko. Se ei
-meinaa kerrassa mitään, kun kanttori ei ole ymmärtäväinen mies, vaan
-maamies, jolle ei maksa vaivaa puhua.
-
--- Minä lyön vaikka vetoa siitä, että tämä ei kulje enempää kuin
-kymmenen kilometriä tunnissa. -- Kun osaisi tuon perämiehen kieltä,
-niin kysyisi siltä. Kyllä kai se tietää.
-
-Vaikka laiva oli saksalainen, palveli sillä ummikkoenglantilainen
-perämies ja samoin ummikkoenglantilainen kokki.
-
-Matti vilkastui miltei entiselleen kuultuaan toisen mainitsevan jotakin
-puuttuvasta kielitaidostaan.
-
--- Jaa, että kun osaisi kieltä? No sitä kyllä osataan ja kyllä näissä
-paikoissa saa selväksi minkä asian hyvänsä, kun vain kieltä osaa!
-
--- No, kysyhän koetteeksi, mitä tuo tuumaa laivan kulusta!
-
-Matti sylkäisi yli kaiteen mereen, rykäisi pari kertaa, kääntyi
-perämieheen päin ja kysyi kovalla äänellä ja suomalaisesti korostaen:
-
--- Kuulehan tyyrmanni! Huru monga knuupa faart?
-
-Perämies ravisteli päätään, sillä hän ei ymmärtänyt sanaakaan. Matti
-koetti selventää sanojaan viittomalla veteen ja laivan vauhtiin:
-
--- Knuupa faart!? Huru monga? -- Huru monga knuupa faart!? Hhuurrruu
-monngga?! Olek' sä hölmö vai ek'sä tolvana ymmärrä selvää puhetta!?
-
-Perämies nauroi koko kurkullaan, sillä häntä huvitti Matin turpea ja
-kiivaileva naama.
-
-Matti jäi nojasilleen kaidetta vasten ja mietti, mitenkä voisi saada
-tuon pässinpään tajuamaan, mistä on kysymys.
-
-Hän koetti etsiä muistinsa komeroista toisia sanoja, mutta niitä ei
-löytynyt. Kohottauduttuaan ja työnnettyään kätensä takkinsa taskuun
-osui hänen hyppysiinsä tyhjä savukekotelo. Sen hän viskasi mereen,
-viittasi sormellaan aalloilla kelluvaa ja jäljelle päin kiitävää
-koteloa, vei kasvonsa likemmä perämiestä, korotti ääntään vieläkin
-entisestään ja kysyi:
-
--- Knuupa faart!? -- Huru monga knuupa faart? -- No jo nyt on kumma!
-Huru monga knuupa faart?!
-
-Perämies käsitti tämän sillä tavalla, että luotsilta ovat tupakat
-lopussa ja että tuo puhe tarkoitti tupakan pyyntiä, ja siksi ojensi hän
-Matille kauniin sikarin.
-
-Matti tuli hetkiseksi hyvälle tuulelle ja perämies näytti iloiselta,
-kun muka lopultakin ymmärsi miehen tuskan.
-
-Tätä ei riittänyt pitkälle.
-
-Kun Matti sai sikarinsa savuamaan ja oli antanut äänensä ja aivojensa
-hetkisen levähtää, alkoi hän uudestaan, muuttaen sikäli menettelyään,
-että näytti sormillaan kahdeksan ja yhdeksän lukumäärää ja puhui
-lauhkealla ja toverillisella äänellä:
-
--- Huru monga knuupa faart, herr styyrman? Otta eller niie? Knuupa
-faart nimittäin? -- Hä? -- Mitä töllistelet, vai olek'sä tuhma kuin
-saapas?
-
-Perämies mietti hetkisen.
-
-Hän ajatteli, pyytääköhän tuo lisää sikareja vai kysyykö se hintaa.
-
-Lopulta hän sanoi jotakin Matille ja remahti nauramaan suu niin
-ammollaan, että kaikki hampaat näkyivät. Sitten hän harppasi
-vastakkaiselle puolelle komentosiltaa, nauroi mennessään ja hoki Matin
-sanoja "knuupa faart, knuupa faart"...
-
-Matti oli harmistunut ja huokasi: "Kaikennäköiset miehet ne ovat sitten
-vielä olevinaan laivanperämiehiä!"
-
-Pitkän aikaa olivat lukkari ja Matti vaiti.
-
-Lopulta kysyi lukkari:
-
--- No, mitäs se tuumasi?
-
--- Tämä perämieskö?
-
--- Niin.
-
--- Hitto hänen ties. -- Eihän nämä perämiehet mitä tiedä ja ymmärrä!
-Tulisi ylös kannelle se ukko itse, niin kyllä siltä pian selvän saisi,
-eikä siihen monta sanaa tarvittaisikaan! Eihän nämä perämiehet mitään
-tiedä! Palkkansa nostavat ja sillä hyvä. -- Ensin ei saanut sanaa
-suustaan, mutta kun en hellittänyt, niin lopulta tokaisi, että "katso
-itse", että "siinähän se on meri ja siinähän se on laiva. Katso itse,
-minkä verran laiva meressä kulkee!" -- Hööö! -- "Katso itse!" -- Onkos
-minulla tässä sekstantit ja ronometrit, sekunttilasit ja lokaliinat
-käsilläni, että voisin itse katsoa! -- Hölmö mikä oletkin! -- Tuo
-tänne vehkeet, niin kyllä minä näytän sinulle, mitenkä katsotaan --
-mokomallekin -- länkisäärelle -- kaitanaamalle -- piikkinokalle!
-
-Laiva huojui yhä paremmin, minkä ulomma tultiin.
-
-Lukkari, joka siinä kaiteen yli kumartuneena oli seurannut veden
-loiskimista ylös laivan pystysuoraa kylkeä, oli jo kauan tuntenut
-eräänlaista pahoinvointia, ensin väsymystä niskapuolella, sitten
-päänpakotusta ohimoilla ja otsassa ja nyt viime aikoina pyrki suuhun
-tulemaan jotakin pahanmakuista nestettä, ja oikea oksennuskaan ei ollut
-enää kaukana.
-
-Hänen teki mieli saada jotakin virkistävää suuhunsa, mutta jottei Matti
-epäilisi olevan kysymyksessä, meritaudin, kysyi hän vain:
-
--- Mistähän täältä saisi raikasta juomavettä?
-
--- Onkos jano?
-
--- On vähän, kun tuli syötyä suolaista ja kun on ollut näin kuuma päivä.
-
--- No eihän näissä paikoissa tarvitse hätään joutua, kun kieltä osaa!
-Mennään kokin puheille, kyllä se vettä antaa.
-
-Kokki, ummikkoenglantilainen, oli keski-ikäinen mies.
-
-Hän istui keittiössä paidanhihat ylös käärittyinä ja kuori perunoita.
-Liedellä kiehui iso soppakattila.
-
-Matti pysähtyi keittiön kapealle ja matalalle ovelle, jonka hän miltei
-kokonaan täytti, nojasi vasemmalla kämmenellään oven pieleen ja kumarsi
-päänsä sisään. Lukkari koetteli kurkistaa Matin olkapään yli. Matti
-aloitti puhelun, viittomalla suuhunsa:
-
--- Kalt vatten, kalt vatten.
-
-Kokki keskeytti kuorimisensa ja silmäili kysyvänä Mattiin.
-
--- Kalt vatten, kalt vatten! Tavai tänne näin! Ek'sä ymmärrä?
-
-Kun kokki ei ymmärtänyt, mitä puhuttiin, jatkoi hän kuorimistaan peruna
-perunalta eikä ollut Mattia enää näkevinäänkään.
-
-Matti oli neuvoton ja nolostunut.
-
-Onneksi oli pelastus lähempänä kuin miltä ensin näyttikään.
-
-Aivan siinä käden ulottuvilla, lieden reunalla oli sisältä valkea ja
-ulkoa sininen emaljimuki. Sen sieppasi Matti käteensä ja hoki:
-
--- Kalt vatten, kalt vatten! ja viittoili tyhjällä mukilla suuhunsa.
-
-Sitä kieltä ymmärsi kokki paikalla.
-
--- Yes! If you please, sir!
-
-Ja vettä tuli.
-
-Sitä joi lukkari tarpeekseen, ja Matti myös, ja yhä kokki olisi ollut
-halukas antamaan.
-
-Matti oli ylpeä, että hänelle vastattiin niin pitkästi ja kohteliaasti.
-
--- Kuulitkos, mitä se sanoi? -- Kuulin toki.
-
--- Ja ymmärsitkö myös, mitä se sanoi?
-
--- En niin halaistua sanaa!
-
--- Siinäpä se! Siinä se justiin onkin ero miehellä ja toisella
-miehellä: toiselle on annettu kielilläpuhumisenlahja, toiselle ei.
-Toiselle on annettu lahja ymmärtää kieliä, toiselle ei. -- Tämä on
-mukava mies tämä kokki, miesten mies ja viisas mies! Sen kanssa
-kelpaisi jutella kauemminkin, mutta ei auta olla kauan pois komennolta.
-Täytyy mennä ylös jälleen. -- Mutta mikä sinulla mies oikein on?!
-Sinullahan on nenän kupeet kalpeana kuin olisit meritautinen! Meritauti
-sinussa, miesparassa, on. Tunnusta pois vaan -- ei siinä mitään
-häpeämistä ole! -- Älä pidättele turhaan -- se vaan pahenee siitä.
-Mene tuonne partaalle syöttämään haileja ja etsi sitten itsellesi
-makuupaikka. Ei olisi pitänyt tulla sinne komentosillalle. Meritauti
-ottaa kiinni aina sitä pahemmin, mitä korkeammalla ihminen on. Kohta
-tästä ollaan perilläkin.
-
-Lukkari teki neuvojen mukaan: syötti ensin haileja ja etsi sitten
-itselleen keulakannelta tuulisen makuupaikan, johon nukkui.
-
-
-VI.
-
-Lukkari heräsi siihen, että komentosillalla kilahti kello ja koneet
-pysähtyivät ja laiva lakkasi tärisemästä.
-
-Hän ponnahti ylös ja tunsi itsensä miltei terveeksi.
-
-Pohjoisessa olivat kadonneet kaikki maat, uloimmat rannikkosaaret
-ja luodotkin. Sinne taivaanrannan taa oli kadonnut hänen entinen
-maailmansa, se maailma, jonka hän tunsi.
-
-Edessä kohosi korkeavuorinen meren erakko, kuningas saarien
-joukossa, tumman sinisenä, vihertävänä ja harmaana, kuparinvärisine
-rantakallioineen ja valkeine rantakuohuineen ja valkeine
-loistotorneineen (muuta hän ei vielä ennättänyt tai voinut nähdä)
-yksinäisenä avarassa, rajattomalta näyttävässä meressä, suunnattoman
-suuren kirkkaan taivaan alla, jolla päivä paahtavana helotti. Se oli
-hänen tuleva, vielä tuntematon maailmansa -- ah Jumala! -- tuleeko hän
-sitä koskaan tuntemaankaan! Toistaiseksi hän tunsi siitä ainoastaan nuo
-sen kaksi edustajaa, Matin ja Konstan, nekin oikeastaan vain ulkonäöltä
-ja nimeltä.
-
-Komentosillalta lähtiessään sanoi Matti:
-
--- No kanttori. Raamatussa sanotaan, että "partti ei pääse pilkustaan
-eikä musta kansa nahastaan", mutta sinun on päästävä tästä laivasta,
-muutoin saat veisata virsiäsi muutaman viikon perästä mustalle kansalle.
-
-Perällä kiskoi puolisenkymmentä miestä hinausköyttä laivaan sisään. Se
-oli raskasta työtä, sillä laiva kulki vielä hiljakseen eteenpäin. Matti
-rupesi myös vetämään.
-
-Konstakin oli herännyt veneen alkaessa kulkea tasaisemmin ja laivasta
-kuuluvan jytinän lakatessa.
-
-Matti oli vielä suutuksissaan ja huusi Konstalle, joka teki parastaan
-ohjatessaan venettä:
-
--- Eikö sinulla ole silmiä päässäsi, vai mitä varten sinä annat veneen
-mennä laivan perän alle!
-
-Konsta lykkäsi helmarin niin ulos oikealle kuin se voi mennä, mutta ei
-vene siitä paljoa välittänyt, kun hinausköysi oli jo lyhyt ja peräti
-kireällä ja melkein keskellä laivan perää.
-
-Ja totta puhuen Matin kiukkuileminen oli aivan turhaa, sillä olihan
-tarkoituskin saada vene laivan peräkasan alle -- eikä suinkaan kupeelle
--- niin lähelle laivaa, ettei veneen keulamasto vain katkea laivan
-perään.
-
-Siinä se jo heiluikin käden ulottuvilla. -- No kanttori! Eivät ne taida
-meille tämän parempia paraatiportaita laittaa kuin tämä oman veneen
-masto. Mutta mitenkähän me nyt siitä päästään alas! -- Maltas, kun minä
-menen ensin ja näytän. Tule sinä samalla tavalla sitten perästä, mutta
-vikkelään, sillä ei näillä kyytimiehillä ole aikaa seisottaa laivaansa
-meidän tähtemme koko päivää! Mutta tule saatanan sievästi, etteivät
-nuo ulkolaiset näe, että sinä olet maamies! Auta armias, jos ne sen
-näkevät! Sitten sinä vasta naurun kuulet! -- Katsos nyt kun tuo maston
-pää heiluu kuin kellonhuittari! Oota, kun se heilahtaa laivaan päin --
-noin! -- ja koppaa sitten siitä kiinni molemmin kourin -- näin!
-
-Ennenkuin lukkari ennätti kunnolleen mitään nähdä, seisoi Matti jo
-tanakasti veneensä pohjalla ja kourien partaansa huusi hän ylös
-lukkarille:
-
--- Ymmärräks'sä!
-
-Lukkari ymmärsi vain sen, että tässä on henki kysymyksessä. Hän
-yritteli tavoittaa kiinni maston päästä, mutta ei ollut onnistua.
-
--- Mikäs läskikoura sinä oikein olet?! huuteli Matti, ja se pani
-lukkarin vielä entistä enemmän vapisemaan.
-
--- Eikös nämä voisi panna niitä köysiportaita, mitkä olivat
-lähtiessäkin? huusi vastaan lukkari.
-
--- Miks'ei, miks'ei! Pyydä niitä siellä että panevat! Siellähän nuo
-ovat tyyrmannit ja kaikki. Sanot vaan puoli sanaa, ja kyllä ne pojat
-ymmärtävät ja heti juoksuttavat sinulle vaikka paraatiportaat!
-
--- Minä hyppään...
-
--- Hyppää hyppää, mutta älä helvetissä veneeseen hyppää! Meillä on
-urut kirkossa ja sinun on vietävä ehjinä maalle niin käpäläsi kuin
-koipesikin! Siinä huittailee masto nenäsi edessä. Tartu siihen tai
-hyppää -- hyppää Jumalan luoma ja vikkelästi, mutta älä veneeseen,
-vaan veteen, sillä se on koko joukon pehmeämpää kuin tämä vanha tervan
-kovettama veneen kopiska ja nuo pohjakivet. Ann' mennä mereen vaan!
-Kyllä me sinut sieltä ongimme ja osannet sinä sen verran uida, että
-pysyt niin kauan veden päällä. No mitä sinä töllistelet! Tässä on kiire
-meillä niinkuin muillakin!
-
-Lukkari kurkisteli yli partaan pallomaisin silmin sieltä ja täältä,
-ja eräältä kohdalta, laivan lipputangon juurelta, hän jo näyttikin
-hyppäävän. Seisoi jo partaalla lipputangosta kiinni pitäen, mutta
-peräytyi jälleen ja alkoi irroittaa taskukelloaan.
-
--- Aiotko sinä ruveta kellonkauppoja hieromaan?! Tuo vaan kello
-mukanasi! -- Ei, helkkari, tästä näy mitään tulevan!
-
--- Mitä sinä aiot tehdä?! huusi hätääntynyt lukkari, joka näki Matin
-jotakin hommailevan veneen keulassa, etumaston juuressa.
-
--- Päästän rossin irti ja annan laivan mennä menojaan.
-
--- Älä, hyvä mies päästä vielä! Minä tulen heti!
-
-Lukkari napitti takkinsa, kokosi kaiken rohkeutensa ja heittäytyi
-maston päähän, johon tarrasi sylin ja kourin ja jalat maston ympäri
-tiukalla käppyrässä, ja jäikin siihen -- oli lyödä itsensä maston
-mukana laivan peräkasaan, kun sekä laiva että vene heiluivat.
-
--- No ei se mikään lukkarin pönttö ole! Tule alas sieltä!
-
-Lukkarin päätä huimasi.
-
-Hänen sääristään veti suonta. Hän pelkäsi joka hetki putoavansa tai
-veneen kaatuvan.
-
-Pahinta kuitenkin oli se ulvova nauru, joka kuului laivasta, ja huuto
-ja pilkkapuheet.
-
-Hän vilkaisi hätäisesti laivan perälle.
-
-Siellä seisoi ja nauroi miltei koko laivaväki -- kokkikin valkeine
-esiliinoineen ja valkeine myssyineen.
-
-Ne pakanat nauroivat ihan väännellen ja kumarrellen ja lyöden käsiään
-polviinsa.
-
-Puuttui vain, että konemiehetkin olisivat nousseet kannelle ja tulleet
-ottamaan osaa tuohon ilkkumiseen ja nauramiseen, niin olisi kuri ja
-järjestys laivalla ollut täydellisesti rikkoutunut.
-
-Onneksi hän ei ymmärtänyt, mitä ne hänelle huutelivat, mutta päättäen
-äänestä ei se tainnut hienointa lajia pilaa olla.
-
-Sitä paremmin hän ymmärsi puheen, joka kuului alhaalta, ja se ei ollut
-sen kohteliaampaa eikä säälivämpää kuin mikä kuului laivasta.
-
-Matti oli jo saanut köyden irti ja laiva mennä porhalsi täydellä
-höyryllä länsilounaaseen.
-
-Vene keikkui yksin merellä ja lukkari sen keulamastossa.
-
-Matti huusi taas, ja tällä kertaa ei hän nauranut, vaan ääni mörisi
-kuin karhun:
-
--- Tuletko lurjus alas sieltä mastosta! -- No jo se joutava itkee!
-Täysikäinen mies! Mitä ihmettä tään kanssa on oikein tehtävä! Maalta
-tietysti meitä jo kiikaroivat ja luulevat, että meillä on hätälippu
-keulamastossa, ja tulevat apuun. Se vielä puuttuisi! -- Ja joka
-jumalainen kesä sama peli näiden pappien ja lukkarien kanssa! Tuo
-niitä ja vie niitä ja häpeä suut silmät täys koko maailman edessä!
-Olisin vähänkään varakkaampi mies, niin koulitseisin pojastani papin ja
-toisesta lukkarin ja kolmannesta vallesmannin, niin saisi saarikunta
-olla rauhassa ainakin muutaman vuosikymmenen! -- No, tuletko sinä
-sieltä alas vai et? Etkö sinä saa sanaa suustasi ulos? -- Vai pitääkö
-sinut maston päässä viedä maalle? Johan sinut saaren tytöt maan alle
-nauraisivat! -- Mitä hittoa sen kanssa nyt tekee!? Eihän tässä saa
-purjeitakaan auki, ennenkuin sen saa ensin sieltä alas! Ja liian pitkä
-on matka soutaakin! Ei ruojaa mitään joutavalle! -- Lopeta nyt ainakin
-tuo pyrskämisesi ja nikottelusi! Ei sitä viitsi mikään kuunnella!
-
-Kun lukkari ei näyttänyt rupeavan itse alastulopuuhiin, otti Matti
-lyyverin vallin käsille, solmisi sen toiseen päähän ison silmukan ja
-veti sen ylös, lukkarin jalkojen korkeudelle, ja sanoi:
-
--- Hei mies! Pane nyt toinen takakäpäläsi siihen silmukkaan ja nojaa
-siihen. -- Sillätavalla! -- Seiso nyt sen varassa ja pitele käsin
-mastosta ja anna itsesi luisua alaspäin sitä mukaa kuin minä lasken! --
-Sillä tavalla! -- Mokomakin ojakonnikka -- peltomyyrä -- sitsontiainen
--- ei pääse maston päästä itse alas -- vaan pitää laskea kuin mitäkin
-merstonkia. -- No kiitä nyt ja mene tuonne perälle, että tässä saa
-availla purjeita!
-
-Pian oli vene täysissä purjeissa, keula kohti satamaa, johon oli vielä
-matkaa puolisenkymmentä kilometriä.
-
-Vene pauhahteli aallokossa, alaparras veden tasalla, ja kulki riemuiten.
-
-Konsta piti perää ja Matti tiukkaili vielä purjeita pirkkeleillä.
-
-Lopulta oli kaikki kunnossa ja Mattikin asettui perälle, ja tuikea ilme
-kasvoilla hän avasi veneen perällä olevan kaapin oven. Ilme kokonaan
-muuttuneena hän veti sieltä esille kaksilitraisen, joka näytti aivan
-koskemattomalta.
-
-Matti sanoi Konstalle:
-
--- Sinä et ole tainnut maistaa koko matkalla?
-
--- Söin minä alkumatkasta ja otin ruokaryypyn. Kiitos vaan! -- Sitten
-rupesi painostamaan ja taisin nukkua melkein koko matkan.
-
--- No olisit sinä saanut ryypätä enemmänkin!
-
--- Vieläkös oli höyli mies se päämies tuossa laivassa? kysyi Konsta
-toisiin asioihin siirtyen.
-
--- No, se ei kannella ollutkaan kuin alkumatkasta vähän aikaa. Mutta
-perämiehen kanssa meillä oli juttua koko ajan. Katseli tässä matkan
-lopulla taivaanrantaa ja tuumasi minulle: "Luotsi hoi, taitaa tulla
-ruma ilma ensi yöksi!" -- No minä sanoin siihen, että: "Mitäs varten
-perämies niin tuumaa?" johon se sanoi että: "Nuo pilvet, jotka nousevat
-lännen alta, taitavat tuoda tuulta ja sadetta ja ilmapuntarikin
-laskee", johon, minä sanoin, että: "Oo -- se ei meinaa mitään! Kesällä
-nousee pilviä ja häviää pilviä ja ilmapuntari nousee tai laskee milloin
-huonoiksi ilmoiksi, milloin hyviksi. Korkeintaan ukonilma siitä voisi
-nousta, kun on ollut niin hiostavaa ja painostavaa koko päivän, ihan
-kuin ukkosen haudetta". -- --
-
-No, eiköhän oteta sitten miehissä purjeryypyt!
-
-Purjeryypyt otettiin ja sitten lukkarin tuliaisryypyt ja sitten
-lukkarin onniryypyt ja sitten lukkarin naimaryypyt ja niin edespäin.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SAARELAISKUVIA II***
-
-
-******* This file should be named 63411-8.txt or 63411-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/4/1/63411
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/63411-8.zip b/old/63411-8.zip
deleted file mode 100644
index 8e709a0..0000000
--- a/old/63411-8.zip
+++ /dev/null