diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63236-8.txt | 2914 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63236-8.zip | bin | 33821 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2914 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4914d62 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63236 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63236) diff --git a/old/63236-8.txt b/old/63236-8.txt deleted file mode 100644 index 660a653..0000000 --- a/old/63236-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2914 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Ajan käänteessä, by Larin-Kyösti - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Ajan käänteessä - Isänmaallisia runoja ja ballaadeja - -Author: Larin-Kyösti - -Release Date: September 19, 2020 [EBook #63236] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AJAN KÄÄNTEESSÄ *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -AJAN KÄÄNTEESSÄ - -Isänmaallisia runoja sekä balladeja - - -Kirj. - -LARIN-KYÖSTI - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1899. - - - - - - - _Aleksis Kiven suurelle muistolle - omistetaan nämä vähäiset laulut._ - - - -SISÄLLYS: - -Aleksin joulu. -Menneitä vaiheita. -Elettihin ennenkin. -Huhun huuhkain. -Kun laulajat lauleli. -Suomenlahdella. -Saulin lankeemus. -Sudet tulevat. -Hakoisten linna. -Itke, itke nurmen nukka! -Epäilijät. -Ne kiltit lampaat. -Lalmantin kotiintulo. -Volhovin rannoilta. -Kansa erämaassa. -Pienen oikeus. -Rikkahat neitoset. -Tämä maa. -Poppa. -Raaseporin Ristinä. -Tule Suomen neitonen. -Näin unta. -Kullasta erotessa. -Maalisk. 13 p. 1899. -Mihareppuri. -Kulkeva ritari. -Aulanko. -Hämäläislaulu. -Kaiuin kirot. -Voi tätä kansaa. -Maanmiehen toukolaulu. -Kaarinan kehtolaulu. -Maastamuuttajat. -Uusi pomo. -Hetken siivillä. -Vapaa sana. -Laulajan palkka. -Kavahda kansa. -Maan sydämmessä. -Tulkit tulivat. -Birger jaarlin uni. -Suomen lippu. -Postiruuna. -Ja Salomo lauloi. -Anna kättä veljellesi. -Tuomas piispa. -Suomen muuri. -Hämärän ääniä. - - - - -ALEKSIN JOULU. - - - Helki tiuku kuin helkit vaan - illalla joulun, kun huurre peittää maan, - tuima taival on kulkijalla, - onni mustuneen orren alla, - loista loitolle lieto lies, - hankeen hukkuvi matkamies - polulla maaliman rannan! - - Lumi lennä kuin untuvyö, - syvä ja musta ois muuten ilta-yö, - lennä Tuusulan lammin luokse, - miss' on mökissä oljen tuokse, - kussa kynttilä lehahtaa! - -- Kuka tuvassa huoahtaa - polulla maaliman rannan? - - Lapset telmivät pahnoillaan, - liekkien leikkiin mies tuijottavi vaan, - elää vielä ja on jo vainaa, - kalma kaartaa ja ilma painaa. - Pystyvalkea loimottaa, - sydän vilussaan vavahtaa - polulla maaliman rannan. - - Keijut lapsuuden kuiskuttaa: - hoivassa äidin sait nuorra taivaltaa, - oli pehmeät kotipellot, - soitti rastas ja kiikkui kellot, - tuttu väkesi kullervoi, - silloin sielusi kannel soi - polulla maaliman rannan. - - Impivaara se tarinoi, - laulusi kummit ne kummat lahjat toi, - luomisinnossa istuit silloin - paimenhuilulla soittain illoin - ohikulkijan kuulemaa - virttä, rattosan haikeaa, - polulta maaliman rannan. -- - - Orsiin valkea heijastaa... - Kalsea katse jo kosteen kiillon saa - mailta ikuisen yrttipuiston, - mailta onnen ja pyhän muiston, - aatos haahtena laskettaa - suurten unelmain merten taa - polulta maaliman rannan. - - Lapset telmivät pahnoillaan, - mierollakulkija elää uudestaan, - nostaa kättä ja siunaa lasta - erheen elkeihin sortumasta. - Loista loitolle lieto lies, - poijes kulkevi matkamies - polulta maaliman rannan! - - Tummat neitoset kuiskuttaa: - elonpolku kaita, laaja Manan maa, - unhon unta saat kyllin tuolla, - tahdot kuolla. -- "Nyt tahdon kuolla!" - - Hiilos hiipuu ja tummenee, - koito kotiaan kaipailee - polulla maaliman rannan. - - 23/12 98 - - - - -MENNEITÄ VAIHEITA. - - - Minä näen sen kulkevan kansani, - arot aavat käymään se lähti, - oma maa se oli sen määränä - ja oppaana Pohjantähti. - - Se kuuli Imatran pauhaavan - ja ilosta sen silmä säikkyi, - nyt luvatun maansa nähdä se sai, - missä tuhannet järvet läikkyi. - - Kalarikkaille rannoille riensi se, - kotasauhu sen saloja kiersi, - se kauppaa kävi ja ryösteli - ja kesantokaskia viersi. - - Ja loitsuin ja jousin se metsään läks - ja keihäällä kontiot nauloi, - se soitteli joutessa kanneltaan - ja Väinölän urhoista lauloi. - - Se kuunteli verensä kutsuja - ja heimosotiin se heittyi - ja puuttui mies, jok' ois koonnut sen - ja siksi se pimeään peittyi. - - Ja pimeillä talvipuhteilla - porontaljoilla näki se unta, - läpi räppänän tähdet tuikkivat - ja putosi puhdasta lunta... - - Souteli saarelta selälliseltä - vainohaluinen haaksi, - ristin nosti ne rannalle - ja kutsui sen uudeksi maaksi. - - Pyhiltä puilta kansa luisui - pistävän ristin juureen, - oudot vierahat veroja vei - ja ne lujitti liittoon suureen. - - Uskon ne antoi alentuvalle, - lännen lait ne antoi, - kuningaskruunuunsa kuultavaan - ne Suomesta helmen kantoi. - - Löihän ne usein kun lyödä täytyi - karkeaa niskurilasta, - otti se oppia rikkaalta, - ei herennyt huokaamasta. - - Vieraan purnuun jyvät se jauhoi - omalla vainiolla, - saihan se tiedon taikoja - ja vapaana sai se olla. - - -- Sodissa suurissa vierailla mailla - varttui kansani jänne, - hakkapeliittain voiman tunsi - jo uskossa heräävä länne. - - Kulki se sitte kylvömailleen - kovan koittelun kansa, - tuskin toukonsa tehdä sai, - taas vietihin auraltansa. - - Näen minä sotavankkureita, - pyörät ne ruumiita viiltää, - nälkäisen kansan maantiellä nään, - jääkyynel sen poskilla kiiltää. - - Kasvoja kauhusta kalpeita nään, - hajalla tuuless' on hapset, - äitien rinnoista verta juo - taudissa tempoen lapset. - - Tulena, tuhkana Suomen nään - kasakkahevosten alla, - idästä uusi voima käy - ja se käy kuin keväällä halla. - - Piilopirteissä metsän yössä - kätköss' on nuori kansa, - soittavi suurta kanneltaan - ja oottavi aamuansa. - - * * * - - Näen neljä valkoista ratsua, jotka kulkevat Suomen rantaa, - näen neljän keisarin ratsastavan ja kaikki ne kruunuja kantaa. - Sen ensimmäisen silmissä on lempeän mielen tulta - ja missä kavio kapsahtaa, niin kukkia nostaa multa. - Hän kutsuu isän äänellä ja viittoo valtikalla - ja kansa se herää ja tervehtää ilosaatossa riemumalla, - hän kutsuu sen uuteen elämään ja kutsuu sen neuvospöytään, - hän "siunattu", suuri ja valkoinen hän kansansa sydämmen löytää - ja rakkaudella hän rankaisee ja lempeydellä hän kostaa - ja kansakuntien arvohon hän hyljätyn heimon nostaa. - Voi, kuinka on ihana hengittää, kun vapaana ilma seestyy, - kun keväästä linnut lipertää ja toukokylvötkin eestyy, - kun kätköstä kannel kannetaan ja se päivän paisteessa loistaa - ja ihmiset ilosta itkien taas katsovat toinen toistaan. - Minä näen sen toisen ruhtinaan, jolla raudast' on rakettu tahto, - hän on ylväs vartija oikeuden, hänen ratsunsa kyljill' on vahto. - Minä näen sen kolmannen ruhtinaan, jonka kilvestä vapaus hohtaa, - isoisänsä teot hän kruunavi ja kansani juhlihin johtaa. - Ja sitte ma näen sen neljännen, joka hiljaa tietänsä kulkee. - Ja aika kääntyy ja sumuhun se iloiset kuvat sulkee; - ja sitte... kuuntelen töminää, joka hukkuu suurihin metsiin, - taas kansani yössä vaeltaa ja auttajan kättä etsii. -- -- - - - - -ELETTIHIN ENNENKIN. - - - Elettihin ennenkin - ja tehtiin sitä työtä, - isot vihat kestettiin - ja monta halla-yötä. - - Oli korvet kuurassa - ja nyt ne vihannoivat, - missä suolle kuiri sous, - nyt toukolaulut soivat. - - Kahden tulen piirissä - ja aina surman eessä, - vettä tuolla, vettä täällä - sekä verta veessä. - - Koskihan se ruoskan silmu - köyhän selkäpiitä, - joskin kuloon kukertui, - niin nousi taasen siitä. - - Elää köyhä leivättäi, - se keito kiusoitettu, - suuruksena sammal on - ja iltaisena pettu. - - Elää köyhä lämmöttä - ja vielä juosta viistää, - vaan ei elä köyhäkään, - jos ilman siltä riistää. - - Mene silloin tietäjiin - ja kysy surman hintaa, - kuule tyhjää sorinaa, - mi kiertää pitkin rintaa! - - Ei oo ajat entiset, - mut viel on ilmaa kyllä, - toivon puuska puhaltaa - ja tähtiyö on yllä. - - Elettihin ennenkin, - ei luikerreltu loukkoon, - kynnettihin, kylvettihin, - laulettihin joukkoon! - - 9/3 99. - - - - -HUHUN HUUHKAIN. - - - Huhun huuhkain se kohosi korven yöstä, - miss' istui ja peitteli pillojaan, - kevätlinnut se pois oli pesistä syöstä, - se kierteli, kaarteli rauhaisen maan. - - Salon aukosta laaksoon se huutaen huhki - ja töytäsi puihin ja pensaisiin - talon tarhain ja lehdon leppien puhki - ja kylissä huutohon yhdyttiin. - - Se nousee ja kasvaa ja sumua kyntää - ja miesten mieliä kiihoittaa, - se Laatokan rannoilta Lappiin ryntää, - sen alla kuohuvi levoton maa. - - Tammikuussa 1899. - - - - -KUN LAULAJAT LAULELI. - - - Kun laulajat lauleli maastaan vaan, - korukaiuksi aina sen luulin, - kun juhlissa juotiin ja hurrattiin, - vain toisella korvalla kuulin. - - Miks ontoilta eläköönhuudot soi: - "tämä maa ja sen kansakunta - valon suuria soihtuja heiluttaa - näin keskellä jäätä ja lunta." - - Miks rakkaampi, köyhempi muita se ois - tämä Suomen pohjonen soppi? - Niin silloin kyselin itseltäin - ja vastasi Tolstoin oppi. - - Se suuri tietäjä vastasi kai: - "ne juhlivat aivan syyttä, - isänmaallinen rakkaus sotia tuo, - se on paljasta itsekkyyttä!" - - Vain puoluekiihkoa kaikessa näin, - maan voimaan nuivasti luotin - ja ma kuljin kuin koditon kulkea saa - ja hetkeä suurta ma vuotin. - - Ja se hetki se tuli kuni salamayö, - se iski mun rintani jäähän, - sain sulavan, suuren rakkauden, - joka tarmoa takoo päähän. - - Omat pyyteet kimposi itsestään, - ne olikin tomua, tuhkaa, - tätä maatahan vain voin rakastaa, - jota julmat jumalat uhkaa. - - Se maa, se maa on ihana maa, - vaikka ilma sen kovaksi hyytää, - se on toivoni maa, se on unteni maa - ja se elää tahtoo ja pyytää. - - Tyrtaioslauluja laulaisin, - jos Luojani lahjan antais, - jos voisin kansani nostattaa - ja kantelo kaiun kantais. - - Miten muuten voisin ma laulaakkaan, - kun on ryönätty rakkain haave - ja yli tämän sorjan Suomeni maan - käy valheen kaamea aave! - - 23/7 99. - - - - -SUOMENLAHDELLA. - - - Usva se souteli Suomennientä ajassa ajelevassa, - eikä näkynyt tähteä pientä tuttuna tuikkimassa, - Suomenlahdelle haahdet hajaantui, - himon häijyt henget räntään ryömien ui. - - Solisi, kohisi, lunta tuiski itäisten ilmojen suista, - Virosta viimat kulki ja kuiski kovista koitteluista, - hiutuen himmeni majakkasainiot, - raukes rannikolle kosteat rauniot. - - Silloin ilmassa viha vinkui hälyssä punaisen kauhun, - raanakivi se mereen sinkui, hajotti kuohuvan sauhun, - taivas selkeni maita heijastamaan, - näytti maalimalle rumasti runnotun maan. -- -- -- - - - - -SAULIN LANKEEMUS. - - - Saul istui purppurapatjoillaan - ja Herralta kasvonsa peitti, - hän oli niin kalpea kasvoiltaan, - pahat henget kaarsivat kulmillaan, - Saul nuoren heimon heitti. - - Hän unohti rauhan ja rakkauden, - jonka valalla vannoi ja antoi, - hän kuunteli naurua narrien - ja hyljäsi neuvot hurskaiden, - Saul surua sairasta kantoi. - - Ja maassa pyhästi itkettiin - ja suru oli mökissä aivan - ja palatsin portille riennettiin, - siihen toivon suureen Jerusalemiin, - jotta loppuisi vaino ja vaiva. - - Saul istuu mykkänä patjoillaan, - hän ei kuule, mitä kansansa pyytää - ja holvit on onttoja holvia vaan, - on neuvonantajat vitsaus maan, - ulos joukon ne joutavan syytää. - - Ja kansa se maahan katseensa loi - ja palasi raukein mielin - ja tabernaakelin pasuunat soi, - ne valheista, vaaroista vaikeroi - kuni haljeten, huutavin kielin. - - Se soitto sorahti maalimaan - ja kierteli punaista merta - ja pilvipatsas se pimitti maan, - yhä pasuunat huusivat huoliaan: - Saul janoo sotaa ja verta! - - Mut Herran ääni kuului pilvipatsaan päältä: - - Missä viipyy David, laulajaruhtinas ylväs, - voittaja oman verensä ja maaliman ilo ja pylväs? - - 19/3 99 - - - - -SUDET TULEVAT. - - - Lumess' on talot ja taipaleet, - pakkanen paukkuu moukarin lailla, - jäässä on kesäiset tantereet, - majat on matalat näillä mailla, - pitkä talvi on, pitkä tie, - minne se vihdoin vie? - - Maanmies katsovi peltoaan, - akkunasäröt hän rievulla peittää, - lapsen on vilu, se itkee vaan, - kulppea tuulikin pyryä heittää, - taivas tulessa punertaa, - verta se heijastaa. -- -- - - Ilkeät irnut puhaltaa, - arolla sudet on ulvomassa, - jono jo nevalta sukeltaa, - kylien hallit on vahtimassa, - kulkusen helke ja haukku käy, - äitikultaa ei näy. - - Kuulehan kuinka ne hampaita lyö, - kitansa hohtaa haistaen ruokaa, - hanki se halkee ja kirkas on yö! - Voi, hyvät ihmiset apua tuokaa, - missä äiti nyt taivaltaa, - mistä hän turvan saa? - - 4/3 99. - - - - -HAKOISTEN LINNA. - - - Orjat vieritti kiviä, - niskat notkui ja hiki juoksi - huovin huutavan ruoskan alla - kalliolla korkealla - uuden uskon ja Neitsyt Maarian - ja pyhien miesten vuoksi. - - Oli Hämeessä hämärä, - pyhän karsikon munkit kaasi, - ristin säilä se siinä häilyi, - missä Hiiden väki säilyi. - Päivin Hakoisten linnaa rakettiin - ja paadelle nousi paasi. - - Varjot vaelsi maita, - yössä yhtyivät hiitten huolet, - hirvi hiihti ja riena riipi, - Kylmäojan pojat[1] hiipi, - paadet paukkui ja linna linkosi, - kun suhahti noidan nuolet. - - Orjat kiviä kirosi, - aika jauhoi ne kohdussansa, - sammal levitti vihreän sylin - linnan Iiepehien yli; - siell' ei Maariankämmen heloita. - - Niin kertovi vanha kansa. - -[1] Kylmäojan pojilla kansa tarkoittaa paholaisia, hiiden väkeä. - - - - -ITKE, ITKE NURMEN NUKKA! - - - Itke, itke nurmen nukka, - valittele vaivainen, - soios pieni kellokukka - heinänpäissä heiluen! - - Kuule kuinka syksyn keijut - pasuunata toitottaa, - varvut, korret värähtävät, - keltalehdet liplattaa! - - Kuule kuinka köyhät purot - huuhtoo sammalpolkujaan, - kosket kolkkaa kumeasti - huokaellen huolissaan! - - Pois on mennyt päivän silmä, - pois on mennyt ilo muu, - hallavalla taivahalla - yksin kiertää kaihon kuu. - - Jäiskö jäähän rakkaat pellot, - joihin touvot kylvettiin, - sammaltuisko auran jäljet, - joista paljon toivottiin? - - Mitä itkee nurmen nukka - niinkuin hiljaa kuihtuis pois, - miksi luonnon rinta huokaa - niinkuin rikos tehty ois? - - Sitä itkee nurmen nukka, - vaikeroipi vaivainen: - tuli hurtta huovinmaalta, - raiskas nuoren neitosen. - - Syttyköhön kuiva sammal, - missä riehui pakkohäät, - kiljukohon kivet, kannot, - joilla liehui hunnunpäät! - - Siksi itkee hento lapsi, - sitä miehet miettii vaan, - sitä itkee kerjäläinen - mierontietä kulkeissaan. - - Kootkoon taivas kaikki kaijut - yhteiskuoroon korkeimpaan, - vyöryköön se satasiivin - merten taa ja maalimaan! - - Kuulkaa maat ja kuulkaa kansat - hätärummun kuminaa, - nuoren kansan käsi nousee, - kouristuu ja vavahtaa! - - Silmä harhaa, syttyy, raukee, - etsii, välttää kiusaajaa, - katsoo kauvas, korkealle, - vastaust' ei mistään saa. -- - - Helmikuussa 1899. - - - - -EPÄILIJÄT. - - - "Nyt pelastakoon kukin mitä pelastaa voi!" - Epäuskon profeetat nauraa: - "nyt tulee turma ja Suomen se lyö - ja kaataa kuin korren hauraan!" - - Jos äitien koristus rakkaus on, - jos vielä on viattomuutta, - jos sana on pyhä, joka vannottu on, - tuo puhe on valheellisuutta. - - Ma huudan sen julki: se valhetta on, - jos vielä on Jumalaa mitään; - sen korren kuvussa siemen on, - joka uusihin aikoihin itää! - - Ma uskon taimeen tulevaan - ja ma odotan suuria töitä, - ilokulkua valheen epäilen - ja ma epäilen -- epäilijöitä... - - - - -NE KILTIT LAMPAAT. - - - Ja lauman eessä tepsutteli kellokas se viisas - ja kilille ja lampaille sen neuvomista piisas, - se oli vanhan vakava ja siivo käynniltänsä, - ei muistanut se entisiä sivuhyppyjänsä. - Kun kellokas se määki mäillä: tää on pää ja pää! - myös lampaat yhteen suuhun säisti: pää on aina pää! - - Ja mik' on lampaan viisaus? ne vastas aina: pää! - Ja mik' on lampaan tuhmuuskin? ne vastas aina: pää! - - Ne kyläkukon tieltä juoksi huiskin, haiskin pakoon, - niin takeltui ne kerran samaan raja-aidan rakoon. - - -- Lie sama juttu meilläkin, jos alusta sen alkaa, - on nähty meillä lampaita, joill' oli kaksi jalkaa. - - - - -LALMANTIN KOTIINTULO. - - - "Tulennasta tunnen purren, - kahden airon laskennasta, - puoli uutta purjehessa, - silkki Inkerin kutoma -- --" - - Helkavirsi - - Tanumartista Lalmanti ritari - satajoukoin juolevin sous - ja punaisen purjeen alta - moni välkkyi peitsi ja jous; - hän vaelsi vierailla mailla - jo kymmenen sotaista vuotta, - nyt Inkerille ihanalle - hän kultaiset kengät tuottaa. - - Hän katseli läntehen, itähän, - näki pohjassa kykkyrän: - jos lienet sa pilven kauna, - niin putoa itähän! - - -- "Ei pilkota pilven kauna, - vaan kartanostasi sauhu, - ja pitopaistit sieltä leyhkää - ja kuuluvi häiden pauhu!" - - Näki Lalmanti punaisen päärmehen - ja lasketti suvantoon: - jos lienet sä ketterä kettu, - niin vilistä viidakkoon! - - -- "Ei juokse kentällä kettu, - vähä ritari Eerikki soutaa - ja Inkerisi ihanaisen - väen vihkitupaan hän noutaa!" - - Ja Lalmanti kiristi köysiä - ja purje se pullistui, - näki rannalla valkean kaistan: - liet sorsa, niin merelle ui! - - -- "Ei ole se soutava sorsa, - lutin solassa Inkeri itkee, - häähameestansa silkkisestä - pois Eerikin helmiä kitkee!" - - Häätupahan Lalmanti tunkihe, - tuho silmistä säkenöi, - vähä Eerikin ilmaan hän heitti - ja peitsensä kärkeen löi. -- - - Se Lalmanti sulho suuri - vei itkevän Inkerin syliin - ja viikkokaudet häitä juotiin, - kumu kuului pohjolan kyliin. - - - - -VOLHOVIN RANNOILTA. - - -1. - -Lennä pieni peipponen! - - Lennä pieni peipponen, - kiidä kultas kanssa kahden, - kevättuuli leppoinen - vie sun yli Suomenlahden - Suomenmaalle! - - Levitä nyt siipesi, - saata hellä viesti multa, - koivuun laita töllisi, - laula silloin lintukulta - Suomenmaalle! - - -2. - -Eräälle suomalaiselle. - - Sa täällä kuljet niinkuin mustalainen - ja majaa muutat sinä yhtenään, - et tahdo olla suora suomalainen, - et synnyinmaastas tahdo tietääkkään. - - Se sulla menee vaskikopeekasta, - sen herjaavasta katseestasi näin - ja uuteen uskoon käännät omaa lasta - ja vieraan eessä seisot paljain päin. - - Niin arkunpohjille sa kasaat kultaa, - sen menettää voit niinkuin kuntoskin, - kun silloin poljet maasi hylkymultaa, - se sua, kurjaa, ruokkii silloinkin! - - Novgorod, 19/4 97. - - -3. - -Kotoista kaihoa. - - Krimin tuulen tanssiessa - yli laajan Venäjän maan, - satakielen soittaessa - lehdon lempilaulujaan - kuljin ja kuljin ja aattelin vaan, - koska taas nään sen Suomenimaan? - - Kevään näin jo kruunussansa - alta pilven väikkyvän, - vapahana kahleistansa - Ilmenjärven läikkyvän; - Kuljin ja kuljin ja aattelin vaan, - koska taas nään sen Suomenimaan? - - Jäät jo lähti Volhovista - Laatokalle laulamaan, - kellot Jurjevluostarista - kaikui yli vihreen maan. - Kuljin ja kuljin ja aattelin vaan, - koska taas nään sen Suomenimaan? - - Aattelin, oi, nuori Suomi - viel' on talvi verhossaan, - eikä tuoksu kielo, tuomi, - eikä laula peippokaan. - Kuljin ja kuljin ja aattelin vaan, - koska taas nään sen Suomenimaan? - - Kun ma kotipuoleen joudan - käen huilunhuminaan, - saaren suojaan ruuhen soudan, - hennon vuokon poimin vaan. - Kuljin ja kuljin ja aattelin vaan, - koska taas nään sen Suomenimaan? - - Novgorod, keväällä 1897. - - -4. - -Yli rajan. - - Jytky, jytky höyryn tahti, - kaivattu, kaunis Suomi on tuolla, - tuossa on lehto ja tuossa on lahti, - täällä on ihana kuolla! - - Täällä myöskin elää tahdon, - rakkailta rannoilta kieleni kuulen, - lainehet laulavat sauhussa vahdon, - kisoissa Karjalan tuulen. - - Tuolla ilma painoi mieltä, - maa oli laakea varjossa pilven, - tääll' on niinkuin pilvien tieltä - näkisin kultaisen kilven. - - Tuossa seisoo harjun mäki, - siinä se seisoi kummissansa, - luvatun maansa kun vihdoinkin näki - kulkeva Kalevan kansa. - - On kuin vedet vilkastuisi, - on kuin harjukin päätään nyökkäis, - sumuinen ilmakin puhdistuisi, - laaksohon metsät hyökkäis... - - Kotona, kesällä 1897. - - - - -KANSA ERÄMAASSA. - - - Voi, kansani kaunis ja suruinen, - sun tiesi on jyrkkä ja okainen, - sun kohtalos viippuu va'assa, - sinä olet kuin orpo onneton - ja jalkasi veressä pestynä on - kovan elämän erämaassa. - - Et yötäsi levossa maata voi, - kun heräät, on himmeä aamunkoi, - et tiedä sa, mitä se tuottaa, - sinä kyselet tietä, ei vastaa puut, - ja korvesta ulvoo sutten suut - ja tähtihin vain voit luottaa. - - Sinä olet kuin kääpiö luolassa, - on kivi sun leipäsi suolassa, - sinä katselet luolan pohjaa; - siellä jätti sun untasi hallitsee - ja vuoteesi vieressä vallitsee - ja kummaa kulkuas ohjaa. - - Ja sinua äitisi etsii vaan - ja huudoilla täyttävi erämaan - ja poloista poikaansa vuottaa, - hän yrttiä poimii ja rukoilee - ja kerran hän haavasi voitelee, - hän suurihin tähtiin luottaa. - - 22/7 99. - - - - -PIENEN OIKEUS. - - - On pienellä linnulla mökkinsä - ja pääskyllä pesä hento, - se siihen perheensä perustaa - ja sillä on vapaa lento. - - Taas latvoihin toiset rakentaa - ja linnatorneihin toiset, - taas toiset ei majaa laitakkaan, - ne vieraina käy kuin loiset. - - Ja toisilla majansa maassa on, - ne pelkäävät aina hallaa, -- - ei tiedä ne päivää päättyvää, - jona röyhkeän jalka ne tallaa. - - On kansoilla asumasiansa - ja muutamat laaksoissa laulaa, - taas muutamat rämeissä, rotkoissa - tuvan kurkihirsiä naulaa. - - Ja kansojen suuresta pellosta - on meillekin aidattu sarka, - se vaalivi onnen oraitaan, - se on nuori ja hallanarka. - - Se kerran on nouseva lainehtimaan - vaikka kesänsä se kalliista ostaa - ja pilkatun pienestä voimastaan - se täysiä tähkiä nostaa. - - - - -RIKKAAT NEITOSET. - - - Suvi-illalla lähtehen partaalla - kolme rikasta neitoa teiskui, - punakengät ne narskui ja soljet soi - ja helmat ne kahisten leiskui. - - Ja lähde se välkähti puvuistaan, - helorenkaista kultaisista, - ne neidot ne riiteli rahoistaan - ja suurista sulhaisista. - - Sous silkkisen kaislan ranteelta - veenhaltija joutessansa, - hän naurahti neidot nähdessään - ja toitotti luikuriansa. - - Jopa kaisla se metsänä heilahti, - valaskaloina lahnat uivat, - lepänlastut ne laivoina kelluivat - ja neidot ne hullaantuivat. - - Ja kolmesta hopealaivasta - tuli kolmet sulhaset oivat, - kukin neito se antoi sormuksen - ja sulhaset kihloja toivat. - - Ne koikkuivat hienolla hiekalla, - ne neidoille oli niin armaat, - takit niill' oli viheriän kirjavat - ja kaatiot hienot ja harmaat. - - Veenhaltia saatti ne neitoset - kovin mielelle haikealle, - hän harakoiksi muutti ne sulhaset - ja sukelsi aaltojen alle. - - Lens aidalle kolme harakkaa, - voi kuinka ne neitoja ilkkui, - ne nauraen näyttivät helyjään - ja sormukset nokassa kiikkui! - - - - -TÄMÄ MAA. - -(Kansanlaulun tapaan.) - - - Tämä maa on niin viheriäinen, - se on onnemme kehto, - leivän tuoja ja levon suoja - sekä elämämme ehto. - - Meillä puu sekä lemmen oksa - kevätkiireessä lehtii, - suvirakkahat laululinnut - meidän laaksoihin ehtii. - - Tääll' on ponteva pojan rinta, - neidot täällä on korjat, - vihan viljaa ei täällä kylvä - oudot ontuvat orjat. - - Tätä nientäkö sumu soutais, - kun on sarastava rusko, - tätä nientäkö kulo kulkis, - kun on toukohon usko? - - Oman mökkimme veräjille - omat polkumme johtaa, - täällä tympeä, tyly vieras - suoran katseemme kohtaa. - - Tämä maa on oma maamme, - vaikka ruumiimme luutuis, - kivet kiljuis, salot halkeis, - meri mustaksi muuttuis. - - 3/1 99. - - - - -POPPA. - - - Jopa jonnin joutavia, - kun on poppa meille tullut, - puoskari pahanhajuinen, - niine koirankoukkuinensa, - noine noidannuolinensa. - Tunki tuttuna tupahan, - astui aivan pöydän päähän, - kulki lunnailla lujilla - sekä laatu lausehilla, - salakirjat salkussansa, - sanoi suovansa sopua, - rauhassa rakentavansa - talossa talon tavalla. - Vaan ei vienyt viikkokautta - eikä täytehen sitänä, - jo teki rumia töitä, - pimeissä piilojansa, - kävi öitä öitsimässä, - joka nurkan nuuskimassa, - joka ometan ovella. - Tuosta tunki tuonnemmaksi - vuoren kaljun kainalohon, - hiiden hirveän pitoihin, - juominkihin jättiläisen, - sadan saatteli sanoja, - tuhat turman tutkaimia - pään varalle varattoman, - tuhoksi vähäväkisen. - Toi se taudit tullessansa, - polttoset palatessansa, - karjan kaunihin kadotti, - paimenet pahoilla mielin - kulkevat kulopoluilla, - huhuilevat, huutelevat, - susi suolta vastailevi, - karhu kiljuu kalliolta. - Tietäispä talon isäntä, - näkispä tuomari totinen - isoisilta ikkunoilta, - kaukaisesta kartanosta - tämän julman juoniloita, - hämytöitä häijyn herjan, - niin se poppa, hiiden pappi - istuisi kiven kolossa, - vuoren vaskisen sisässä - silmät kiljan kaljallansa, - sysi suussa, sarvet päässä, - noitakannus kainalossa, - taikapussit polvillansa, - tuhat tutkainta jaloissa! - - 18/6 99. - - - - -RAASEPORIN RISTINÄ. - - - 1. - - "Seis, seis, ken linnahan pyrkii, - jo tullut on sydänyö?" - - "Karl kuningas Knuutinpoika - se linnanporttihin lyö!" - - Ja nostosilta se vinkui - ja tulijaistorvet soi, - ja huovien tuessa Kaarlo - nyt pihalle haperoi... - - Tuliko Dantsigista taas - vai Riiasta, kuka sen ties, - hän palasi Suomeen aina, - oli syntyä Suomen mies! - - Hän kolmasti kruunua kantoi - kuin lyijystä ollut se ois, - mut Kristerin pojat ja piispat - sen kolmasti ottivat pois. - - Niin kaukana häämöitti onni - ja kruunu ja Tukholmi --, - mut Abrami Raaseporin herra - häntä portailla tervehti. - - Tulisoihtujen varjoon hän kulki - ja tuijotti pimeään, - näki tornissa valkoisen hunnun - ja kultaisen kiehkurapään. - - Nuor Ristina tornissa istui - ja lempeän katsehen loi, - se kulkijakuningas nuortui - ja sen katsehen hetteistä joi. - - - 2. - - Oi, Ristina, oi Ristina, näin ihanata unta, - oli tähdistä mulla kruunu ja pilvissä valtakunta - ja sua minä katselin kuin päivän koittoa, - ma kuulin kaukaa huminaa ja harpun soittoa! - - Ja yli taivaan sinisen sä kätes mulle annoit, - ja lentäessä tähtien sä nuoren lempesi vannoit, - ma kumarruin sun ylitses ja kruunu luisti pois - ja sinkui avaruuteen kuin usvaa vaan se ois. - - Ei ole mulla kruunua, oi, Ristinani nuori, - se oli katinkultainen ja kiiltävä valekuori, - ma olen laho tammi vaan ja syksy siinä soi, - sun sinisilmäs lämpö sen taas lemmen lehtiin loi. - - Ei ole mulla nuoruutta, en taida kukkaiskieltä, - ma olen mieron kuningas ja täynnä mieron mieltä, - mut mitä mull' on uskoa, se sinun uskos lie, - oi, Ristina, oi Ristina, älä uskoani vie! - - - 3. - - Hän houraili sairasvuoteellaan: - "ota knaappini valjakkovaunu, - tuo piispa tänne, älä mustaa tuo, - vaan valkea piispa Maunu! - - Vai niin! Joko piispa kuollut on, - no tuo sinä pappi nuori, - jolla tulta vielä on suonissaan - ja rinta kuin palava vuori! - - Äl' itke ihana Ristina, - vaikka Kalman kuningas saapuu! - Hoi, knaappi, varo sa pappia, - se tikarin kätkee kaapuun!... - - Miks, Ristina, silmäs niin kaukana on - ja miksi on kuopalla posket, - miks valkoinen kätesi vapisee, - kun, onneton, otsaani kosket? - - Mene pois, mene pois, sinä petät mun - kuin muutkin petti mun aina -- --! - Ei, ei, älä ota sitä kättäsi pois, - kuin haahkan untu se painaa! -- - - Ja pappi se puhui hiljakseen - kuin suvinen iltatuuli, - kun lehdossa uninen suhina käy; - sitä kuningas viihtyen kuuli. - - Hänen sielunsa silmä kirkastui - ja hän otti sen Herran viinin -- - hän katseli Ristinan silmihin - ja kädestä piti hän kiinni. - - Sitä lujasti puristi hän rinnalleen - ja Herraa lemmestä kiitti, - joka seuraa Tuonelan tupien taa - ja täällä jo sydämmet liitti... - - Niin hyvä, niin hyvä taas olla on, - sinä olet kuin karitsa kaino, - sun kanssasi polttoni pakenee - ja pahojen henkien vaino. - - Hoi knaappi! Kas pappi! No, terve mies! - Ota käteesi juomasarvi - ja häitäni juo! Miss' soittajat lie - ja morsiusneitojen parvi!" - - - - -TULE SUOMEN NEITONEN! - - - Tule Suomen neitonen verhotuin silmin, - laulele haikeat huomenhuoles ilmi, - itke sinä impi, sinä suomalainen sorja, - itke niinkuin veljes oisi muilla mailla orja, - etkä neito, etkä neito sylihin saa tulla, - kotimaani, kotimaani mielessä on mulla, - poimi talven kukkia ja kulje kesän teitä, - laske vaskipatsahalle katajaseppeleitä; - polvistu sen patsaan juureen, joka tukee rauhaa, - vaikka kuinka mailman tuulet kulmilla sen pauhaa, - rukoele Luojaa, jotta vainovaivat veisi, - jotta läpi kyynelten taas päivä hymyileisi! - - 10/3 99 - - - - -NÄIN UNTA. - - - Näin unta, että olin suuri mies - ja hyönteiskansaa minä hallitsin, - ma olin heinäsirkkain, sääskein kreivi - ja sudenkorennoiden kuningas, - suur'herttua myös muurahaisten, y.m. - Nyt haarareisin seisoin keon päällä - ja alhaalla ne hyöri muurahaiset, - ne tarhassani juoksi mielin määrin - niin näsäviisaina ja työteläinä - kuin niill' ois erikoiset polkunsa - ja luvat omat sekä tavat toiset. - Ei --, valitusta kyllin kuuntelin, - muut hyönteiset jo sitä napisi, - maan tavalla tai maasta vallan pois, - ne pientä vitsausta kyllä sietää... - - Ma kiven nostin, mietin hetken, heitin, - hahhaa, nyt vasta niille tuli kiire, - ne juoksi niinkuin juoksee juutalaiset, - kun rakkaat rahatukut niiltä viedään, - ne veti, väänsi korsikuormiansa - ja tuossa tuokiossa kivi peittyi. - Kas peijakas, no kyllä keinon keksin, - ne päättää toisin mitä minä määrään, - siis sukupuuttohon ne hukutan. -- - Ma poimin tervaksia, juurakolta - ja koko kiusan pesän tuleen pistin; - nyt alkoi uusi huvinäytelmä; - ne kiehui, kärventyi, ne kiiti, kieri - pois roviosta sekä roviolle, - ne tulta nuuski sekä tulta kartti; - ja keon äärtä juoksi airueet, - maan alta, poluilta ne tulvivat, - kuin yksin neuvoin koko keko karkas - ja tuntosarvet yhtyi, viesti lensi, - ne saunoistansa kiskoi syöttökarjaa, - ne kantoi kuolleitaan, ne majaa muutti - kuin mailman loppu olis kintereillään. - Taas keko syntyi jonkun matkan päähän. - - No tuhat tulimmaisen kääpiöitä, - ne vaivaa tuottaa mulle enemmän - kuin yhteensä se koko hyönteiskunta; - ma potkasin ja nyt... hyi niitä sentään, - ne riivatut nyt juoksi reittä pitkin: - Hoi, apuun, salamurhaa! Heräsin. - - Helmikuussa 1899. - - - - -KULLASTA EROTESSA. - - - Kangaspuilta ma laulelen, - en laulele syöstävästä, - iltaa sitä ma muistelen, - kun erosin ystävästä. - - Kulta se kulki allapäin - ja kutsutti ahonlaitaan, - mielitteli ja mairitteli: - "nyt eromme tulla taitaa! - - Yksillä pihoilla oltihin - ja samasta kupista juotiin, - yksiä riihiä puitihin - ja kedolle rukoja luotiin. - - Köyhäpä olet kuin minäkin, - sen vähänkin korjaa halla, - työssä se kuluu nuoruuskin, - mut toisin on maalimalla. - - Palkat siellä on paremmat - ja mies voi kultaa niittää, - kolikot kannan ma kirstuuni - ja siitähän sullekin riittää. - - Miksi sa itket ja valitat: - että miksikä kuljen ja kunne? - Onnentiet ne on lyhyet, - et, kultani, elämää tunne!" - - Niinhän se puhui mennessään - ja ma siunasin kieroa ylkää, - vaikka ma silmistä huomasin, - että ystävä minun hylkää. - - Kangaspuilta ma laulelen - ja heikko on mulla ääni, - sentään aattelen armasta - ja harmaa mulla on pääni. -- - - - - -MAALISKUUN 13 p. 1899. - - - Mihin kulkevi mykkä kansa, - sen silmiss' ei kyyneltä näy? - Surujuhlihin kansa kulkevi, - hyvän haltijan luokse se käy! - - Sen haltijan vaskinen haamu - torin kummulla seistä saa - ja päivä sen kulmilla kimmeltää, - kukat patsaalle kumartaa. - - Kuin tummat, hiljaiset aallot, - jossa lämpöiset virrat ui, - joiden keskeltä loistaa majakka; - -- niin kansani kokoontui. - - Ja Nikolainkirkon kellot - löi kumahtaen hiljalleen, - oli viisarit niinkuin naulitut, - meni aika niin verkalleen. - - Se lähti kuin pesästä lintu - se laulu, jota ootettiin, - se nousi kuin uhrisauhusta - ylös pilvihin poutaisiin. - - Ja kirkonpilarit vastas - ja kaijut seinistä soi: - Aleksanteri toinen eläköön, - pyhät sanansa ei kuolla voi! - - Kuin huumeessa sousin silloin, - väen virrassa kuljin pois, - katukulmassa santarmi seisoi - ja oli kuin ilkkunut ois. - - Se päivä se heleänä paistoi, - kevätkauniina kangasti maa, - mut santarmin kieroa katsetta, - sitä en voi unhoittaa. -- - - - - -MIHAREPPURI - -eli laulu punaisesta miehestä, joka taisi valkosia satuja. - - - Mihareppuri vanha ja sukkela mies, - se nyt kiertävi Suomen rantaa, - Häme, Karjala eiliset eljet ties, - mies punaista laukkua kantaa - ja voi sitä rikasta rihkamaa, - koko maaliman suutarinmarkalla saa - ja lisäksi reppurisielun! - - Hän tinkii myös kun on tarvis vaan, - omat hänellä on keinot ja laskut, - hän juopi kun kylissä juotetaan, - hai, djai kun on leviät taskut, - kun ryypyn tai kaksi hän siunaten joi, - voi, sittekös juttuja piisata voi, - tämän maaliman ihmettä monta. - - Hän huitoo huimasti käsiään - ja kertovi kansasta kuussa: - ei talvea siell' ole ensinkään - ja kahvia kasvaa puussa. - ja sielläkös tolppari vehnää syö, - on pyhiä myötään ja leikkiä työ - ja muikeita mutsoja paljon. - - Kujavieret viinaa virtailee, - jokapäivä on humua, häitä - ja aidanseipäillä keikkuilee - monet kuormat silavanpäitä - ja siell' on sokuria veräjänsuut - ja honkina huojuu metsänpuut, - sata ruplaa tukista saapi. - - Ja siellä on yhteinen laidun ja maa, - ei pajarit heittele paulaa, - kirkk'herrakin lehmänsä unhoittaa - ja lukkari voittakin laulaa. - Mies rauhanuuras on mittari maan, - tinasotureillansa se leikkii vaan, -- - suo pitää pitoja kunkin! - - Näes, reppurilla on reppurin tie, - rakas ystävä meitäkin muistaa, - hän humalat, kolikot kotiin vie - ja ne arkkunsa pohjalle puistaa. - Siell' aikoja huonoja naukuilee - ja kengänruojia paikkailee, - jo huomenis täällä on taasen! - - 20/3 99. - - - - -KULKEVA RITARI. - -(Mielikuvitelma) - - - Turun sillalta haaksi se lasketti - ja sen läntehen tuulet toivat, - yli Naantalin siintävän saariston - pyhän Pirjetan kellot soivat. - - Ne jättivät kaijun niin kaihoisan - ja ne sydämmen juuria viilsi, - sen haahden kannella seisoi mies - ja silmässä kyynel kiilsi. - - Ja taivahan pilvet ne riippuivat - yli luostarimuurin harmaan, - hän katseli kammioruutuja - kuin muistelis kasvoja armaan. - - Hän muisti Laukon kartanon, - johon lehtevä kuja johti, - hän ratsasti ali portin sen, - josta Kurkien vaakuna hohti. - - -- Hän ratsasti Laukon kartanoon, - asesalista soihdut loisti - ja nuorelle Pirjetta neidolle - hän sydämmensä lauluja toisti: - - -- -- -- -- -- - "Sinä olet mun linnaruusuni, - sun menetin liian varhaan, - ne istutti ihanan ruusuni - sen harmaan luostarin tarhaan. - - Tuli heimokiistat ja sota soi, - vihan vilja se heilimöitsi, - väen vietihin ylpeä neitoni, - joka kultaansa ikävöitsi. - - Ma olen se kulkeva ritari, - jota elämän onni ei suosi, - ja tänne aatos allina käy - ja soutelen joka vuosi. - - Ja hyvästi, hyvästi armaani, - jot' en näe minä enään milloin - ja hyvästi saaren lainehet, - joilla kiikuin ma kuutamoilloin!" - - Ja haaksi se valitti vaahdossaan, - kun tuulet sen merelle toivat, - yli Naantalin tummuvan saariston - vielä kerran kellot soivat. - - -- Ja sanotaan Pirjetta Kurjesta, - että ristiin hän sormensa sulki, - sen yön hän luostaripihalla - vain itki, itki ja kulki. - - - - -AULANKO. - - - Sa olit viaton paimenneito, - joka illanlaskussa paimentaa, - sa olit puhdas kuin puro puhtain, - joka Hämeen metsissä solskuttaa. - - Ma lasna kuuntelin laulus ääntä - ja kuulin kuusikon kohinan, - näin lehdot lempeät rantamilla - ja sorsan kaislassa soutavan. - - Mut tuli vieras ja valehelmin - hän kimpuin kihlasi neitosen, - hän maalas posken ja käänsi käynnin - ja riisti katsehen herttaisen. - - En tunne tuttua paimenparkaa, - hän vielä veikeenä paimentaa, - mut laulu tehty on, nauru ontto, - kun linnan rintaa se kaijuttaa. - - - - -HÄMÄLÄISLAULU. - - - Hämeessä olen minä syntynyt ja siell' olen kasvuni saanut, - siell' olen itkenyt ensikerran ja äitin sylissä maannut. - - Siell' olen paimenna soitellut ja reikäleipääni syönyt, - helkaa olen minä huutanut ja visakiekkoa lyönyt. - - Luhdinsolass' olen lempinyt ja katsonut illankuuta, - suuressa metsässä veistellyt olen tupani nurkkapuuta. - - Miehen mieli kuin ilveksen selkä se Hämeess' on vankka ja sitkee, - ennen se mykkänä murheess' on, kuin onnen oikkuja itkee. - - Neito se on kuin pellavankukka ja hopean hohtava koivu, - eikä se jokaisen kulkurin kaulalle rentomielenä voivu. - - Jurona jyräänsä vierittää se Hämeen kylvävä kansa, - kerran se nuijaan tarttuissaan lyö maahan sortajansa. - - Hämeessä olen minä kyntänyt ja on kyntänyt taatan taata, - siellä sen pitkän puhteen tahdon kirkonmullassa maata. - - - - -KAININ KIROT. - - - Ja Herra heitti mun kulkemaan - ja Herran viha on suuri, - tie luisun liukas on maalimaan, - ma harhaan korvessa koditonna, - oon pedon kammo ja ihmiskonna - ja merkki otsalla polttaa vaan: - "käy kiron kimmassa päällä maan!" - Mut kussa synnin on juuri? - - Ma muistan Eedenin aamukoin, - -- on onni Eedenin suuri, -- - siell' luonnon lauluissa unelmoin, - nyt astun murheessa hiekkamerta - ja pilven liepeillä nään ma verta, - maan kukat hurmeita vuodattaa - ja koko maalima punertaa. -- - Mut kussa synnin on juuri? - - Oi, Habel, Habel, sua rakastin, - kuin pientä veljeään suuri, - sun yli purojen kuljetin - ja ruokopillillä sulle soitin, - ma murhahimoni silloin voitin; - miks lasten lauluihin hiipi kyy - ja tuli kateus, synnin syy? - Mut kussa synnin on juuri? - - Ja Habel sylissä lepäsi, - -- lie sylissä autuus suuri, -- - ja emo nuorinta hyväili, - mut minut hyljäsi yöhön syyttä, - ma etsin metsien ystävyyttä - ja kysyin: kohdust' on kirot kait, - mut kustas, emoni, vihat sait? - Mut kussa synnin on juuri? - - Ja ääni pilviä pitkin soi, - -- on Herran kauhistus suuri -- - ja pitkäisen leimaus sanan toi: - "Ken tappaa Kainin tai Kainin nostaa, - sen Herra seitsemän kertaa kostaa!" - Ja katso, kalliot pirstaantui - ja virrat uusihin uomiin ui. -- - Mut kussa synnin on juuri? - - Näin Herra heitti mun kulkemaan, - on eessäin maalima suuri, - käyn Nodin laaksohon lauhkeaan, - ma majan laitan ja suvun siitän - ja vihan viljat ma kostain niitän, - siis viha viihtyköön päällä maan, - sen kirot kimmo ei milloinkaan! - Mut kussa synnin on juuri? - - - - -VOI TÄTÄ KANSAA! - - - Voi tätä kansaa ja voi tätä maata, - eikö se koskaan tointua saata, - oisko se tuomittu kuolohon pois - kuin helmarikoksen tehnyt se ois? - - Puhdas, nuori ja nouseva kansa - kulkisko kaihoten kahleissansa, - pohjolan päivä sen tänne toi - ja vapaaksi kansojen Luoja sen loi! - - Voi tätä kansaa, jos itsensä heittää, - sora ja sammal sen hautaansa peittää; - oikean kätemme jo telottaja vei, - oi, veiskö se sydämmen? Ei, ei, ei! - - Marraskuussa 1899. - - - - -MAANMIEHEN TOUKOLAULU. - - - Penkoilin peltoa aamusta asti, - taivas se kylvöni satehella kasti, - nousisko siitä lapsille muruja, - nousisko siitä lapsille suruja? - - Turpeita käännän, ojitan, äistän, - hengitän tuoksua laihon tähkäpäistä, - iltaisen ruskon kirkkaassa kullassa - jyväni itää mustassa mullassa. - - Peltoni liepeillä huokaa halla, - huoli on toukoni, toivojeni alla, - pelto on pala omasta rinnasta, - pelto on osa onneni hinnasta. - - Hallalta peltoni lannalla peitän, - syksyiset kylvöni vakohon ma heitän, - jauhatan viljaa lapsille eväiksi, - odotan lunta, paistetta keväiksi. - - Kirkas on onni, kun viljani niitän, - syvä on kiitos, kun, Luoja, töitäs kiitän, - suojele maata, Suomeni suloja, - ruttoja häädä, vainoja, kuloja! - - Kynnän ja kylvän ja savuaa kaski, - kunnes mun naapurit kirkkomaahan laski, - niittäiskö lapset pehmeitä muruja, - muistaako lapset taatansa suruja? - - - - -KAARINAN KEHTOLAULU. - - - Nuku pieni prinssi vaan, - -- nuku, nuku Kyöstä! -- - Ei käy Roine nyt tuutimaan, - unihaltijan untuvilla - kulje kuutamosokkosilla - talven tummasta yöstä! - - Sulje silmäs siniset, - -- nuku, nuku Kyöstä! -- - sull' on taatasi katsehet - -- Kauppi turulla neito nuori, - tuli prinssi ja kihlat suori, - antoi sormuksen vyöstä. - - Kuule kummaa tarinaa, - -- nuku, nuku Kyöstä! -- - Neito prinssiä rakastaa, - kruunas prinssi sen neidon silloin, - heloluutulla soitti illoin, - kun hän palasi työstä. - - Veli viekas Juhana - -- nuku, nuku Kyöstä! -- - tuli huovien mukana, - mit' on valtikka? Soraa, tuhkaa! - Veli pyytää ja veli uhkaa, - prinssin valtikan ryöstää. - - Auran suulla linna on, - -- nuku, nuku Kyöstä! -- - siell' on prinssi se onneton, - vonkuu viimassa ristirauta, - eikä prinssiä kukaan auta, - surmaan tahtoo ne syöstä. - - -- Kalman rokkaa prinssi söi. - -- nuku, nuku Kyöstä! -- - Miksi Herra niin kovin löi? - Tähdet tuikkivat Roineen jäästä, - pientä prinssiä, Herra, säästä, - johda valohon yöstä! - - - - -MAASTAMUUTTAJAT. - - - Ne tuovat satoja saatossaan - ja ne jättävät rakkaan syntymämaan, - joka sentään lastansa ruokkii; - ja rintapeltomme riutua saa, - ojavieret sammalta kasvattaa, - ukot, vaimot kyntää ja kuokkii. - - Ja varotushuudolle naurellen - ne kilvan kiitävät hoilaillen, - Klondyken kulta ne huumaa, - paratiisiksi länsi jo muuttunut lie, - sillä sinne ne arkut ja markat vie - ja ne syöksyvät lastiruumaan. - - Sotahuhuja raukat kammoilee, - ne kätyrien kutsuja kuuntelee, - mitä jää nyt raukoille meille! - Moni muuttaen onki jo onneaan, - ei palannut kuuna hän kulloinkaan, - vaan yöpyi maaliman teille. - - Voi, kansani, kuinka sa muuttaa voit, - kun äitisi rinnoista mettä jo joit, - sua äitisi hellästi soimaa: - tule pois, tule pois ja heitä ne ties, - jos viel' olet suora ja kunnon mies - ja sulla on hiukan voimaa! - - Jos leipää täällä on niukemmin, - niin rauhaa ja unta on viljemmin, - on maa, joka kasvun kantaa. - Ei äitisi lyö, tule pois, tule pois, - vaikka kulkusi tuhlarin kulkua ois, - sen äitisi anteeksi antaa! - - 23/7 99. - - - - -UUSI POMO. - - - Monet hällä on Suomessa manttaalinmaat, - monen tehtaan rattaat ne pyörii, - salit loistaa ja pöydällä herkkuja on, - helokullassa lakeijat hyörii. - Mut sentään ei huulella hymyä näy - ja aatos raskaana pyörii. - - Hän lapsena kasvoi idässä päin, - tavat oudot hän tuonut on sieltä, - hän aarteista isäänsä kiittää saa - ja hän käyttävi korskaa kieltä, - hän vaativi kansalta kunniaa, - eikä käsitä kansan mieltä. - - Mitä rahvas on? Kaarnaa ja kuonaa vaan, - se on syntynyt kantamaan iestä; - hän katsoo kansaa vaunuista vaan, - mut rovot hän kiskoo sen hiestä. - Ei! Joukon harteill' ei nousta voi, - se vihaa rikasta miestä! - - Mut nousta täytyy ylhäältä päin, - missä kunnian valta on suurin - ja kohoo se aasi, kun kultaa se tuo, - yli korkeimman palatsin muurin - ja voi sitä muuttaa karvaakin - ja siinä se temppu on juuri! - - Nimen eessä kun sitte on pikkainen "von", - niin silloin se harmikin häätyy; - kun muotokin on kuin aatelisen, - sais päästä jo aatelissäätyyn - ja puhtahan kilven naulata vois - oman kartanon ullakkopäätyyn. - - Hjaa! Valtiopäiville tultais myös, - kai tuottais se hiukan valtaa, - koko laitos on vanhan ikuinen - ja omaa kuoppaansa kaivaa, - noh, samppanjassahan ohjata vois - sitä ikävää valtiolaivaa. - - * * * - - -- Hän Pietarin pitkillä pihoilla käy - ja hyvään onneensa luottaa, - hän sipulikirkkoja rakentaa - ja marmorilouhia tuottaa. - Kun korkeita vieraita talossa käy, -- - niitä paraalla viinillä juottaa. - - Mut kunnian viestit ne viipyy vaan, - Nevanrannat niin himmeinä vilkkuu - ja lakeijat käyvät varpaillaan, - sirot pikarit hiljaa kiikkuu; - hän nukkuu -- ja unissa pöydältä - kakspäinen kotka se ilkkuu -- --. - - - - -HETKEN SIIVILLÄ. - -(Kappelissa keväällä 1899). - - - Ilta on leuto ja punertava länne, - Kappelin sähkö se kimmeltää; - viinuri, kolmelle viiniä tänne, - täällä me tahdomme viivähtää! - - Valkeita lakkia kaikkialla, - illalta lyyryt kiillon saa, - kansaa liikkuvi puiden alla, - suihku se nurmen kostuttaa. - - Vahti se huutaa Kappelin takaa, - vaunut vyörivat verkalleen --, - vaihtuu vahti ja käskyjä jakaa, - astuvi vartiokojulleen. - - Tuollapa katkes nauru ja juttu, - viinuri seisoo ja juoksee taas, - silmää iskevi tutulle tuttu, - maljansa nosti ja täyteen kaas. - - Sydän on täysi ja silmät loistaa, - maljassa päilyy illankoi, - ei voi soittajat surua poistaa, - lavalta torvet ja rummut soi. - - Päivän hommat ja päivän vaivat, - kirjat, karjat ja puuha muu, - laskut ja ostot, vaunut ja laivat - yhteen pauhuun unhottuu. - - Venäläiskirkon katto se kiiltää - lumisine sipulikattoineen, - suuret laivat ne merelle viiltää - sauhuineen sekä lippuineen. - - Vaan ei unehdu surut ne suuret, - aina ne kaukaa hiipivät luo, - niillä on rinnassa pitkät juuret, - vihlovan viestin aina ne tuo. - - Pikarit kiiltää ja lamput hohtaa, - perhojen surinan kuulin kai, - vihreät siivet ne valohon johtaa, - nyt kun on surujen sunnuntai. - - Vihreät siivet ne nostaa ja kantaa, - minne ne muuten kulkiskaan, - kullassa liehuu ne Suomenrantaa - ylitse toivossa toipuvan maan! - - Kuuluvi jyske ja taivas ruskaa, - toisko se tulvan tullessaan, - toisiko rauhaa, toisiko tuskaa - kohtalo vuos'sata kohdussaan? - - Suomen malja! Sen tahdomme juoda! - Kansan keskeen polkumme vie, - tahdomme valolle linnoja luoda, - yhtyköön käsi ja erotkoon tie! - - - - -VAPAA SANA. - -(Osa proloogista) - - - Jos kansani kullassa kulkea sais ja narrinmekossa hohtais - ja kaikki se sais, mitä saada voi, mikä koristaa keikarilasta, - mut vapaus kirjasta pyyhittäis ja kielto ois puhumasta, - mitä sydän se tuntee ja aavistaa ja sykkivi viattominta, - niin voisko se mässäten unhoittaa, mikä kohtalo näin sitä kohtais? - Ei! Vaikkakin sille kallis on jokapäiväisen leivän hinta, - niin elämän leipää se vaatii myös ja sitä sen huutaa rinta, - se janoo elämän sanaa myös, joka sille on hengen ruokaa, - se tahtoo puhua puutteistaan ja siksi se huolin huokaa. - Se entistä köyhempi silloin ois, jos sanan sen huulilta kieltäis - ja oisko se korkea-otsainen, jos antihelyssä se kulkis, - ja eikö ne äänet kuulua vois, jotka kuivahan kurkkuun nieltäis, - ja eikö ne silmät puhua vois, kun lahja sen suuta sulkis, - ja täytyiskö näin sen kulkea ain tylynmykkänä, onnetonna, - ja eikö se silloin olisi niinkuin saastassa paatunut konna - ja ehkei se puhua tahtoiskaan, tai liukkahan kielen saisi, - tekohurskaana ehkä se tympistyis ja armohon luikertaisi?! - - Ei, ei! -- -- - Viel' luottaa kansani kuntoonsa ja oikean asian voimaan, - ei rikos sen rinnasta löyhkälle, omatunto sen sydäntä ei soimaa, - se puhdas on sininen ja valkoinen ja sen vaakuna valossa hohtaa, - se painaa päätään ja oottaa vaan, mihin kohtalon koura sen johtaa. - Tuhoviestien viimassa sana se käy ja kovimmat kohlut se kestää, - sitä muuria vielä ei rakettu oo, joka voisi sen kulkua estää! - Ja vaikka se vitjoin kytkettäis kuin raamattu kahlein lyötiin, - kun vapaita sieluja peljättiin ja aneita kullasta myötiin, - niin tulee se toinen Luteerus, joka kieltäjät tilille kerää, - sanansortajat kerran hän käännyttää ja sana se henkihin herää - ja vaikka se kahlein kulkee nyt, niin irti se reutoo sentään, - ja vaikka sen siivet leikattais, se nousee kun juuri se räytyy, - lokakasteesta esiin se kannetaan ja se elämän lähteessä pestään, - sen äänessä Jumala julistaa ja se vapaana ilmassa lentää, - sillä vapaus sille on elämä ja sen elää täytyy, sen täytyy! - - 27/10 99. - - - - -LAULAJAN PALKKA. - - - Hän kerran laikahti laulamaan, - hän ei tiennyt mistä se lähti, - hän läksi maantietä kulkemaan, - mistä kaukaa välkähti tähti. -- - - Hän lauleli sille, ken vastaan sai, - oli almunsa kunnia hälle, - oli rinnassa keväinen helluntai - ja hän hymyili elämälle. - - Hän nosti sen nuoren kiharapään, - hän ei kysynyt ilonsa hintaa, - hän vaipui soittonsa helinään - ja hän lempeen tuuditti rintaa. - - Niin tuli hän suureen kaupunkiin, - missä turhuuden turulla syötiin, - hänen kainoja laulujaan ilkuttiin - ja lemmestä leikkiä lyötiin. - - -- 91 -- - - Ne kadehtivat nuorta onneaan, - johon sokean suoraan hän luotti, - ne vei hänet krouviin laulamaan - ja ne hunajamyrkkyä juotti. - - Tuli juoppo hupelo loukostaan - ja mieron oppinsa näytti, - pojan kannelta soitti hän varpaillaan - ja sitte sen viinalla täytti. - - "Kas nyt mun poikani poloinen, - nyt osaat sa soittaa vasta, - ma sällikirjasi laittelen, - mut ensin kaulaasi kasta!" - - Ja poika se heltyi armoihin - sen hupelon jalkojen juureen. -- - "Kas, peijakas, voitat jo mestarin!" - ja hän rämähti nauruun suureen. - - Nyt laulaja kylissä hoipertaa - ja ojavierihin kaatuu, - hän pilkkalauluista maksun saa - ja pilkkalauluista paatuu. - - - - -KAVAHDA KANSA! - - - Kavahda kansa kun tulevi yö, - jona palolta taivas näyttää, - ukkosen vaaru kun leimahtaa - ja pelolla povesi täyttää! - - Jos se jo runteli sukusi muun - ja sen pimeille poluille johti, - huomena sinuun se iskeä voi - ja välkkyä kurkkuas kohti. - - Kavahda kansa, kun päivä on sees - ja kiusaaja lahjoja tyrkkää, - kynnä sa kiviä ennemmin - ja astele tietäsi jyrkkää! - - Älä sinä päätäsi paljasta, - mies köyhäkin arvonsa tietää, - älä ole pöyhkeä kerskaaja - vaan mies, joka paljon sietää! - - Älä sinä kuuntele kiusaajaa, - joka kuiskaa olkasi takaa: - "tässä on maa, minä annan sen, - kera lastesi saat sen jakaa!" - - Jakohon sitte kun lapsesi sais, - ne lahjasta käräjöisi, - rikkaruohoina pellot ois - ja lopunkin vieras söisi. - - Kavahda aatosta pienimpää, - että kotoiset tuomarit sortaa, - että nyt aikoihin kultaisiin - muka löytäisit uuden portaan! - - Laho sekä liukas se porras on - ja sen koloissa käärmehet kierii, - juoksusannalle rakettu se on - ja se kanssasi kuiluun vierii. - - Maaliman mahtiin et luottaa voi, - vaan luota sa omaantuntoon, - luota sa Luojasi lempeyteen - ja luota sa omaan kuntoon! - - Kavahda kujeita kulkunen, - ne sun sydämmesi kukkia kitkee, - usko sa miehiin jalompiin, - ne sun kanssasi valvoo ja itkee! - - Kavahda, kavahda uudestaan, - kun myrskyn jälkeen on hiljaa, - yötä ei tiedä yksikään, - jona varkahat tallaa viljaa! - - 7/6 99. - - - - -MAAN SYDÄMMESSÄ. - - - Oli kätensä savinen, sierottunut, - hän pellolta tulikin juuri, - oli syvällä silmät kuopissaan - ja se käsikin oli niin suuri. - - Me kahden kuistilla istuttiin - ja tarhasta kuului kellot, - me vuoden toiveista juteltiin - ja mitä ne antaa pellot. - - Mut siihen puheemme pyörikin, - mik' on mielessä aina meillä: - hän myös oli joukon jatkona - niillä Pietarin turhilla teillä. - - Hän kulki kuin peijaissaatossa - ja vieläkin ääneensä itki, - hän näki sen hintelän ruhtinaan, - joka vaunuissa kiiteli pitkin. -- -- - - Suurkaupungin humu se haihtui pois - ja taakse ne tornit jäivät, - taas auraan ja ohjiin tarttui hän - ja tuli ne poutapäivät. - - Ja toivat ne toivon tullessaan - ja elämän uskon ne toivat, - viel' onhan vuosia vastassa - ja kohtalot muuttua voivat. - - Ja raiskaa se ruoste ja koikin syö - ja murtaa ne ihmisenki, - mut tähtiä tuikkii, jos sammuukin - ja pysyy se elämän henki. -- - - -- Hän antoi sen suuren kätensä, - tuli salainen silmistä päilyi - ja tarhasta kellot kalkatti - ja täysinä tähkät häilyi. - - Kesällä 1899. - - - - -TULKIT TULIVAT. - -"Totuus ei pala tulessakaan." - - - I. - - Kuulkaa kuinka yli Euroopan - taas totuudesta torvet raikaa, - ne ihmissydämmihin toivon puhaltaa - ja ennustavat uutta aikaa! - - Kuulkaa kuinka vallat vapisee, - kun taivaan ukko jyrää viertää, - hän sodan kirousta niille muistuttaa - ja salamoihinsa ne kiertää! - - Kansat pyytää matkanmerkkiä, - ne maahan taivuttavat selkää, - ne pyytää ilmaa hiukan, missä hengittää - ja Antikristusta ne pelkää. - - Kansat nauraa pilanäytelmää, - kun rauhan keppihepo laukkaa. - Hyp!: toinen näytös, kolmas: seis! ja neljäs: pois! - ja viides näytös: tykit paukkaa! - - Kuulkaa rauhanpalmun suhinaa, - siell' lännen hellät tuulet soittaa: - ei totuus sammu, sillä totuus perii maan - ja kerran rakkauskin voittaa! - - - II. - - Ja tulkit tulivat viesteineen - ja valiot vaelsi maita; - ne pyrkivät pimennon pyhäkköön, - mut sinne tie oli kaita. - - Ne näyttivät jaloja kirjojaan, - mihin tietäjät nimensä piirsi, - ne saarnasi outoja oppejaan, - mut vartiat syrjään ne siirsi. - - Ne tulivat pienen kansan luo, - joka surusta on liiaksi tiennyt, - jok' on pyhävaatteensa piilottanut - ja ilonsa viluhun vienyt. - - Ne palasivat pimeiltä porteilta, - kävi kansani laulaen vastaan, - se oli kuin rikkaana riemustaan, - moni äiti se suuteli lastaan. - - Ei ollut aarteita ammentaa, - ei paukkunut juhlatykki, - mut jokaisen rinnassa rakkauden - sadat tunteet syntyi ja sykki. - - Ne tulivat, näkivät, voittivat - valontulkit katseillansa - ja vierailla kielillä puhuttiin - ja sen ymmärsi Suomen kansa. - - Ne katsoivat kansan sydämmeen, - ne antoivat vahvat lunnaat, - oli mieli läyli kun lähtivät - ja kaikui laaksot ja kunnaat. - - Ja laulu se kasvaa ja kannattaa, - se ei ole juhlaan laannut, - se kiertävi Suomeni saloja, - se on uusia kaikuja saanut. - - Ja tulkoon tuhot ja tuulispäät, - ei väistytä oikean tiestä, - vaikka kapulat suuhun syöstäisi - ja vainoja käskisi piestä! - - 10/7 97. - - - - -BIRGER JAARLIN UNI. - - - Ja jaarlin linna se tuijottaa alas Vanajaveden pohjaan, - mut Birger jaarli se ruotsin ratsunsa suurihin metsiin ohjaa. - - Se Hämeen metsä on kalsea ja kalsea on sen kansa - ja naarasilves se ulisee rytöraunion luolastansa: - - "Miks surmasit iloisen Inkerin ja mikset käyttänyt kalpaa, - mut jaarlipa siskon ja heimon urhon muurin sorahan salpaa!" - - Ja jaarli se huusi ja kannusti: hän rakasti halpaa miestä, - siks linnanpihalla huovien ma käskin pakanaa piestä! - - "Ei, nyt sinä valhetta lasket taas, mut mietipä surmasi töitä, - näes vuoren kannalla hämäläiset ne käyvät jo käräjöitä. - - Ja siellä sun työtäsi tutkitaan, kun joudut sa hämärän suuhun, - ja siellä ne hirttävät Birgerin pyhän pihlajan suureen puuhun!" - - -- Jo vinkui vasamat viidakkoon ja vuorella ootti kansa - ja jaarli putosi ratsultaan ja -- havahti unestansa. - - Hän kuunteli myrskyn soittoa, joka syyti ruutuhun lunta, - pois jaarli keväällä purjehti, oli nähnyt pahaa unta. - - Mut vieläkin, -- tarussa kerrotaan -- kun syysyö rakeita syytää, - sulo Inkeri kivistä seinää lyö ja veljeltä armoa pyytää. - - - - -SUOMEN LIPPU. - - - Nyt nouse lippu liehumaan, - sinivalkea vaate kiillä, - se lippu meidän lippu on, - se loistaa alla auringon - ja maassa, missä ei piillä! - - Sen puhtaat värit välkkyilee - kuni kirkkahan pilven päärme, - ei orjat sitä heittää saa, - ei tahra sitä peittää saa, - ei sylkeä kähisevä käärme! - - Jos kielletään, jos käsketään - ja vihaiset viestit lentää, - sen värit veestä heijastaa - ja lumelta se hohdon saa, - oma lippu se leijuis sentään. - - Se liehuis valonlinnoista, - miss' isketään taidon peistä, - ja näkyis aatteen aavat veet - ja helkkyis suuret kanteleet - pyhän taitehen temppeleistä. - - Jos mull' ois voima Kullervon, - sen tangoksi hongan löisin, - ja Hämehestä Karjalaan - sen lieve hulmuis yli maan, - sitä vaakunat ympäröisi. - - Ma seisoisin kuin Kullervo - ja kallion kohottaisin - ja hornan holoon manaten - sen survoisin kuin hyttysen, - joka häväistä uskaltaisi. -- - - 19/8 99. - - - - -POSTIRUUNA. - - - Se hirnahti aina tullessaan, - se tiesi sen kotoisen suunnan, -- - sen tunsi jo kaukaa juoksustaan - sen tän kylän postiruunan. - - Sen liinainen harja se heilahti, - sen silmäkin oli niin sirkku - ja toimensa täytti se täsmälleen, - se oli niin viisas ja virkku. - - Se pureksi joutessa suuteitaan - ja kynti se päivässä pellon, - taas valmis oli se lähtemään, - kun helähti aisankello. - - Se juoksi tasaista kulkuaan, - ei tyhjää kuormaa se tuonut --, - ei markkinakonien tavalla - se kaikista kaivoista juonut - - Se oli niin nuori ja iloinen, - ei koskaan se eksynyt väärään - ja nyt se jo hylyksi tuomittiin, - uus lautamies sen määrää. -- -- - - Tuli hevostenvarkaat ja harjurit, - joilla piikit on sauvain päissä, - ne löivät sen ruunan tainnuksiin - siellä Pyövelikankaan mäissä. - - Ja ruunan virkaa nyt toimittaa - komukonkari, aituri raisu, - jok' on tuhmaksi tunnettu vanhastaan, - eikä apilaheinistä paisu. - - Se konkari rikkoo ja rimpuilee - ja silmille potkii hiekkaa - ja ajurilaudalla könöttää - punapartanen hevosniekka. - - Nyt maantieltä ruoskan kirous soi, - mies peittoo konia laiskaa, - ties koska se metsähän viilettää - ja kuormansa ojaan paiskaa! -- - - Pää kallella ruuna se haassa nyt käy - kuin miettisi elämäänsä, - tutun aisankellon kuullessaan - se kohottaa suruisen päänsä. -- - - 25/9 99. - - - - -JA SALOMO LAULOI. - - - Sinä olet kuin mirhamin tuoksu, - ei vertaistas Juudassa näy, - on vartes kuin Jordanin palmu, - Libanonilta kun tuulonen käy. - - Sinä olet kuin erämaan keidas, - hete heleä varjossaan, - minä olen kuin Heronin paimen, - jok' on eksynyt kulkeissaan. - - Mun sieluni sinua janoo, - sua elämän korvesta hain, - tule Saaronin kukka ja kutsu, - sinun äänesi tunnen vain. - - Sun äänes on huilun soitto, - mun luoksesi kerran se toi, - kun äitisi majassa lauloit, - siit' asti se rinnassa soi. - - Ota, siskoni, orjas yöstä - Baal Hamonin tarhoihin, - missä viinarypäle hohtaa - ja lehto on leppoisin. - - Ja katso, paimen laulais, - mitä Zioni templittä ois, - mitä Jerusalem sinutta oisi, - sen harppuni kertoa vois. - - - - -ANNA KÄTTÄ VELJELLESI! - - - Anna kättä Suomen poika veljellesi veikeälle, - älä anna ilkun syytä perintömme pyytäjälle, - aamu kun on kulunut ja pimeä on ilta, - tehkäme nyt vihan virran yli sinisilta, - vanha riita halki nyt ja tyly katse pois, - silloin, silloin Suomessamme sovun juhla ois! - - Soittakaamme sovinnossa kukin eri kanteleella, - saman emon kasvattamat tämän niemen mantereella, - vaikk' ois kielet vierahat, niin sama sävel soisi, - kaiken kansan kuunnellessa ihanaa se oisi, - nuoren kansan kunnialle kaikki uhrattais, - yhdessä näin ystävinä vaivat vaihdettais! - - Käsi käteen, kylki kylkeen, näin ei meitä viedä väärään, - näin kun seistään niinkuin seinä, se on sääntö, se on määrä, - vaikka yö ois yllämme ja kestäis tuhat vuotta, - kerran päivä nousta sais, jot' odotimme suotta, - silloin kallis kantajamme nousis haudastaan, - Suomen soimon sätehissä siunais lapsiaan! - - - - -TUOMAS PIISPA. - - - Ja Tuomas piispa ja musta veli - hän synnin tuskissa kulki, - hän ei lepoa löytänyt milloinkaan - ja hän kammioon itsensä sulki. - - Hän lankesi maahan polvilleen - ja hän höpisi messujansa, - hän huusi ja taivaalta armoa pyys - ja runteli ruumistansa. - - "Oi, Pyhä Äiti ja Maaria, - sua hädässä huudan turhaan, - kuin kiirastulessa sieluni on, - minä näen vaan murhaa, murhaa! - - Mun käteni verellä tahrattu on - ja rinnass' on syntivuori, - mun tähteni neitonen runneltu on - ja haudass' on miesi nuori. - - Miks kuuntelin lintujen soidinta, - enkä kestänyt kilvoitusta, - miks riehuva rakkaus sokaisi mun, - miks oli se rakkaus musta? - - Mies huutaa mulle nyt haudastaan, - sydän ei voi kuvaansa poistaa, - hänet hurmeessa alttarin reunalla nään, - missä, Herra, sun silmäsi loistaa. - - Hän kierii kaapuni liepeillä, - hän urkujen äänessä pauhaa, - hän hiipii kammion aatoksiin, - en saa minä koskaan rauhaa!" - - Ja Tuomas piispa se sitaisi - pyhän miekan kupeellensa, - hän Laatokan rannoille ratsasti - tuhat ristisoturinensa. - - Hän tahtoi taistoissa unhoittaa, - hän näki niin suurta unta, - että Suomi oli kunniankuuluisa - ja papillinen ruhtinaskunta. - - Sen kirkot kullassa kiilteleis, - sen kansa ois rikas ja ylväs, - sen onnea yksin ohjais hän - ja oisi sen pyhimyspylväs. - - Tuli Novgorodista ruhtinas - Aleksanteri kiireissänsä - ja Ruotsin ja Hämeen miehet hän löi, - suin suisti ne peitsillänsä. - - Nevan surkean surujen partaalle - nyt Tuomas selkänsä käänsi, - hän itki Turkuhun tullessaan - ja messussa käsiä väänsi. - - -- Pyhän, paavin kirjan hän väärensi - ja tahralla tahraa peitti, - ja Hämeessä lapsia silvottiin - ja pakanat uskonsa heitti. - - Hänen ihana unensa laastiin pois, - sen erämaan uneksi hän huomas, - yli maan kävi suuri kirous - ja rauhaa rukoili Tuomas. - - - - -SUOMEN MUURI. - - - Psalttari 94:15. - - Ei aikaa nyt ole itkuihin, - kun horjuvi Suomen muuri, - on tuhoja torjuttu ennenkin - ja suru se on ollut suuri; - vaan savea, kiviä kantamaan - ja sälöjä, rakoja korjaamaan, - ja tehkäämme syvempi juuri! - - Nyt vaakunat, aurat ja alasimet, - ne savehen lytistäkäämme, - myös muistomerkit ne maalliset, - jotka huumasi eilisen päämme, - ja olkaamme muurahaiskansaa vaan, - jok' ei työstään herkeä milloinkaan, - niin keon me nousevan näämme! - - Tämä kansa ei itseään hyljätä voi, - se ei pelkää mieronrantaa - ja sen yössäkin ikuinen kannel soi, - joka elämäntoivoa antaa, - ja joskin muurimme halkee taas, - se nousee taas ja on valkee taas, - se ruhtinassanoja kantaa. - - Sen muurin kyljessä piirros on, - joka loistaa julki ja salaa, - se on liitossa suuren auringon, - joka armonsa kansoille valaa, - ja kirjaimesta se kirjaimeen - vain näyttää pyhään oikeuteen, - joka Vestan liekkinä palaa. - - Joka sydän sen muurin muodostaa, - sit' ei Tuonelan varjot peitä, - ja sen tuhannet tuntehet kaijun saa, - koko maalima katsoo meitä: - Siis savea, kiviä kantamaan - ja työhön ja yöhön uudestaan, - _me kuljemme elämän teitä!_ - - 24/8 99. - - - - -HÄMÄRÄN ÄÄNIÄ. - - - Ma kuuntelen hämärän ääniä - ajan verhotun kankaan takaa, - miten kansani itkevi ilotonna - ja surunsa hellästi jakaa. - - Ma kuuntelen purojen helinää, - jotka meidän metsissä herää; - tule mukaan! huutaa ne huolissansa - ja ne kirkkaita voimia kerää. - - Ma kuulen sydänten sykkivän - tylyn elämän katkeruutta, - ma kuuntelen lintujen laulupuiltaan - taas ylistävän aamua uutta. - - Veenhaltijan vihreessä venhossa nään, - sen uuden, siunatun, ylvään, - joka virrat vanhaan uomaan johtaa - ja nostaa tutjuvan pylvään. - - Ma verhotun kankaan häipyvän nään, - taas kansani silmä loistaa, - ma kuulen komean kosken laulun, - se marssin tahtia toistaa. - - 20/3 99. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Ajan käänteessä, by Larin-Kyösti - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AJAN KÄÄNTEESSÄ *** - -***** This file should be named 63236-8.txt or 63236-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/3/2/3/63236/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/63236-8.zip b/old/63236-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d75b1fb..0000000 --- a/old/63236-8.zip +++ /dev/null |