NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 4199 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..6e59d17
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #63214 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63214)
diff --git a/old/63214-8.txt b/old/63214-8.txt
deleted file mode 100644
index c6b6538..0000000
--- a/old/63214-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4199 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Työmiehiä, by K. A. (Kaarlo August) Järvi
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Työmiehiä
-       Kertomus nykyajan oloista
-
-
-Author: K. A. (Kaarlo August) Järvi
-
-
-
-Release Date: October 5, 2020  [eBook #63214]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TYÖMIEHIÄ***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-TYÖMIEHIÄ
-
-Kertomus nykyajan oloista
-
-Kirj.
-
-K. A. JÄRVI
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1891.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Pura oli syntynyt etelämmässä osaa Suomea ja joutunut jo vallan nuorena
-"nokipojaksi" muutamaan Helsingin konepajaan. Isätön lapsi hän oli ja
-äitinsäkin jo nuorena menettänyt. Ihmisten puheista tiesi hän isästään
-sen verran, että se oli ollut joku herra. Konepajassa oli hän
-taidossaan varttunut, tullut viilariksi ja ansaitsi jo parinkymmenen
-vuotisena neljäkin markkaa päivältä.
-
-Juoppous on tehtaantyömiesten suurin pahe, mutta hän jo nuorena tunsi
-vaistomaista inhoa viinaan, ja kun hän tuli vanhemmaksi ja oppi
-lukemaan sanomalehtiä, sukeutui hänen vaistonsa täydeksi tunnoksi
-viinan turmiollisuudesta.
-
-Ei raittiusaatekaan ollut isosti pukeutunut käytäntöön
-tehtaantyömiesten kesken, vaikka moni kyllä pennitönnä kohmeloissaan
-kiroili viimeistä juontireissuaan, vaan pilkkana pidettiin se mies,
-mikä ei viikon takaa -- ja keskelläkin, jos oli mistä ryypätä --
-ryypännyt, ryypännyt viikon ansioitaan.
-
-Monesti kuohuili kiivaimmin veri Puran nuorissa suonissa, kun kumppanit
-ilkkuilivat hänelle ja pilkkasivat häntä maitosuuksi jos muuksikin,
-mutta hän koetti hillitä itseään. Vaan kerran tuli kiivas ottelu.
-Konepajaan oli muuan nokipoika noutanut viinaa "vanhoille" miehille, ja
-itse työnjohtaja, joka oli tehtaanomistajan serkku, oli ensimmäisenä
-osamiehenä. Kun miehet olivat aikansa lippineet viinaa, vieläpä
-maistauttaneet pojillakin, mieli paha sisu yltymään ja ryhdyttiinpä
-joukolla pilkkaamaan Puraa. Varsinkin työnjohtaja oli kiihkossaan Puraa
-pilkkaamaan. Mutta kun hän äännetönnä kuunteli hänen sammaltelevan
-kielensä kiistaa, suututti se juopunutta ja hän lopuksi viskasi viime
-tilkat astiasta Puran silmille. Puran kasvot vavahtivat, huulet
-painuivat lujasti yhteen, synkkä välke tuli silmiin ja tuossa paikassa
-oli hän työnjohtajan kimpussa. Hän löi, löi, jotta huone vastaili, ja
-lyhyt, kynttyräinen työnjohtaja lenteli kuin kinnas Puran käsissä.
-
-Muut eivät uskaltaneet mennä väliin, vaan Pura sai vihan vimmassaan
-pieksää mielin määrin työnjohtajaa.
-
-Yht'äkkiä hän herkeni, lähti pois työhuoneesta ja meni asuntoonsa. Hän
-heittäytyi pöytää vasten ja -- itki. Kuumina valuivat kyynelkarpalot
-parinkolmatta vuotisen nuoren miehen kasvoilla, ja nokijuovia risteili
-hänen poskillaan. Nyt hänelle vasta selkeni, mitä hän oli tehnyt. Koko
-ruumiin läpi kävi outo vavistus, ja sydän löi hitaasti, mutta kovasti.
-
-Hetken aikaa mietittyään nousi hän ylös, pyhki vetistyneet silmänsä ja
-lähti takaisin tehtaaseen. Hän meni suoraan työnjohtajan luo, joka oli
-jo jotenkin selvä. Tappelu oli saanut hänet järkiinsä. Pahoja mustelmia
-oli hänen kasvoissaan, ja oikea käsi oli tukossa.
-
-Hän juuri uhkaili ja kiroili muille miehille Puraa, mitä hän sille
-näyttää, kun Pura tuli huoneeseen. Hän purki suustaan puolinaisia
-sanoja ja kiivauksissaan porasi, jotta sylki suusta ulos pärskyi. Ja
-hänen harmaat, kohmeloiset, äsken toljottavat silmänsä liikkuivat
-tuikeasti ja elävästi.
-
-Puraa hävetti katsoa ruhtomaansa miestä. Nuo mustelmat olivat hänen
-nyrkkinsä jälkiä, ja tuo verinen naarma nenän vasemmalla puolella oli
-hänen pitkien kynsiensä työtä!
-
--- Tuolla se saatana tulee! Muista, sinä kirottu pentu, että tämä tulee
-sinulle kalliiksi, karjasi työnjohtaja ja irvisteli, kun ei voinut
-nyrkkiänsä liikuttaa.
-
-Aristellen astui Pura lähemmäksi.
-
--- Minä tulin pyytämään mestarilta rikostani anteeksi, minä olin kovin
-tuhma, kun rupesin juopuneiden miesten kanssa rähisemään. Minä tarjoon
-sovintoa ja maksan kipurahat...
-
--- Mitä? Luuletko sinä työmiehen saavan lanteillaan ja penneillään
-pieksää mestariaan! Ei minun selkäni rupea viidenpenninrahoja
-tienaamaan pieksättämällä itseäni työmiehilläni!
-
--- Mutta olihan mestarissakin syytä!
-
--- Minä en kärsi sinua! Mene ulos, muuten! minä --
-
-Samassa parahti työnjohtaja, sillä hän purkaessaan sappeaan muistamatta
-oli koukistanut kipeän kätensä uhkaukseksi.
-
-Pura lähti. Muut miehet eivät puhuneet mitään. He ihmettelivät, miten
-Pura, vaikka oli aivan syystä löylyttänyt työnjohtajaa, voi tulla
-pyytämään häneltä anteeksi.
-
-Illalla tuli tehtaan juoksupoika Puran asuntoon ja kutsui hänet
-patruunin puheille. Pura arvasi, mistä oli kysymys. Hän peseytyi,
-pukeutui parempaan asuun ja lähti patruunin luo.
-
-Patruuni, noin neljänkymmenvuotinen mies, kultasankaset silmälasit
-päässä istui keinutuolissa ajatellen ja hän näytti suuttuneelta, koska
-kasvot olivat hiukan synkännäköiset.
-
-Puran tullessa huoneeseen kääntyi hän vihaisesti hänen puoleensa ja
-tiuskasi:
-
--- Joko olette selvinnyt juopumuksestanne?
-
-Pura hämmästyi. Tuo kysymys tuli kuin aivan tietämättä saatu
-korvapuusti. Hän näytti siltä, kuin olisi hän väärin kuullut patruunin
-sanat.
-
--- Mitä patruuni tarkottaa, sopersi Pura.
-
--- Vai kieli vielä sammaltelee! Ettekö te tiedä, että minun tehtaassani
-ei saa olla juovuksissa eikä tapella? Häh? Mitä?
-
--- Minäkö ollut juovuksissa?
-
--- Niin -- juuri te!
-
--- Jumal' avita! Minä juovuksissa!
-
--- Jos ette vielä ole selvinnyt, niin menkää pois! Minä en tahdo nähdä
-työmiehiäni juovuksissa. Tulkaa sitte, kun olette selvinnyt, jotta minä
-saan puhua kanssanne!
-
--- En ole ollut eläissäni juovuksissa!
-
--- Tänään olette viimeksi! Menkää pois! Tai siltä pysähtykää! Minä en
-viitsi teidän kanssanne ruveta moneen kertaan keskusteluihin! Tässä on
-palkkanne -- te olette vapaa työstäni.
-
--- Nyt käsitän. Vai on valehdeltu, että minä olen juovuspäissäni
-tapellut. Siten on asia väännetty. Ei, herra patruuni! Minä vain
-puolustin kunniatani, kun työnjohtaja viskasi viinan jäännöksen
-silmilleni sentähden, kun minä en ruvennut juomaan muiden miesten
-kanssa. Mutta minä kyllä eroan. Enempää en voi työskennellä sellaisen
-työnjohtajan kanssa. Hyvästi!
-
-Patruuniin teki Puran käytös oudon vaikutuksen. Hän oli luullut, että
-Pura rupeaisi pyytelemään päästä vielä työhön ja anomaan anteeksi.
-Mutta nyt lähti Pura pois ylpeänä kuin ruhtinas. Oikein patruunia
-kummastutti. Ei hän ollut mokomaa miestä ennen nähnyt.
-
-Patruunin teki mieli palauttaa mies ja ottaa tarkempaa selkoa asiasta,
-mutta Pura oli jo kerennyt mennä eteisestäkin.
-
--- Asia olisi sietänyt tarkempaa tutkintoa. Ehkä onkin työnjohtaja
-väärässä... Ehkä se juuri hän onkin lurjus -- tuo mies se ei voi olla!
-Mutta en minä häntä lähde hakemaan. Menköön!... Hänen mielensä vain
-paisuisi, kun minä häneltä rupeaisin anteeksi rukoilemaan ja uudestaan
-työhön pyytämään. -- Hän on kauhean ylpeä mies!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Pura tuli kotiinsa ja heittäytyi kylläyneenä sohvalle. Siinä hän istui
-ja mietti. -- Tämä on maailman menoa -- mitäpä sille! Mutta ei
-siltä... Olin minäkin syypää. Jos en olisi käynyt käsiksi tuohon
-työnjohtajalurjukseen, niin olisin vieläkin tehtaassa. Mutta antaa
-itseään pilkata! Antaa viskata viinaa silmilleen, viinaa, jota syvemmin
-inhoaa! Ei se ole miehen luonteen mukaista! Se on pelkuri, se ei ole
-mies, joka sitä sallii! -- Ja Pura hypähti suuttuneena sohvalta ja
-alkoi levottomasti astua huoneessa. Arka hän oli pikastumaan silloin,
-kun tiesi itselleen vääryyttä tehdyn. Rauhaton veri tuossa hänen
-kävellessään kohosi kasvoihin, jotta posket hohtivat ja otsakin kävi
-punervaksi. Pystyjen hartiain väliin näytti pää nyt vielä enemmän
-painuneen ja kädet määräämättöminä liivin taskuja koperoivat. Yht'äkkiä
-hän ikäänkuin tyyntyi ja nakkausi sohvalle. Mutta hän näytti siltä,
-kuin levottomasti herännyt lapsi, mikä jonkun aikaa äänetönnä katselee
-parahtaakseen sitä kirmakkaampaan itkuun. Pura ikäänkuin nyt vasta
-huomasi tosiseuraukset teostaan. Hänelle nyt oikein selveni, että hän
-oli työttä, tienestittä, oli ikäänkuin yht'äkkiä lämpimästä huoneesta
-kylmään tuiskuun heitetty. Niin siltä se nyt tunnusti olo. -- Ja mistä
-saada työtä... Siinäpä se nyt on tinka... Vähän työtä ja paljon
-tekijöitä... Vaan ei suinkaan tuota nyt mahtane nälkään kuolla nuori
-mies... Ei suinkaan... Sitte on kaikki nurinpäin, jos nyt ei enää työtä
-saa... Kävisikö kysymässä kaupungin muista konepajoista... Kyllä kai
-niihin nyt yksi mies vielä sopii. Kyllä kai.
-
-Ja Pura varmistui luulossaan, ett'ei tuota nyt siltä työttä jääne, jos
-on pantukin pois yhdestä työpaikasta. Niin, siinä luulossaan hän
-vähitellen tyyntyi. Häntä tosin nyt vielä kadutti, mutta samalla oli
-mielensä hyvä, että hän noin rohkeasti oli käyttäynyt patruunin luona.
-Hän oli mielestään käytöksellään osottanut, ett'ei työmies ole hänen
-orjansa, että työmies on yhtä kunniastaan pitävä kuin herrakin...
-
-Pura mietti lähteä kaupungin lukusaliin viettämään iltaansa. Pura oli
-harras lukumies. Iltasilla hän useasti istui kaupungin lukusalissa
-samaan aikaan kun hänen työtoverinsa mellastivat kapakassa.
-
-Mennessään lukusaliin kerkesi hän kulkea useankin pääkaupungin kellarin
-ohi. Ja oli niitä Uudenmaankadun partaalla useampia, mikä kellarin,
-mikä oluttuvan, mikä anniskelun ja minkin nimisenä. Viinan katku ja
-haju niistä löyhkäsi lähiseuduille katua, ja kun ovi avattiin, jolloin
-sinne työntyi sisälle joko muurari raitasessa punapohja puserossaan,
-missä savi ilmasi omistajansa ammatin, tai joku muu työmies tai
-hampuusi repaleissaan, näki ohitse kulkeva mielellään, että ovi
-suljettiin, sillä niin vastenmielisen vaikutuksen teki kellarin väestön
-näkeminen. Sieltä sisältä syöksähti ulos savupilvi, minkä läpi näki
-sisälläolijain turpeat kasvot, likaiset puvut ja vielä paksumman
-aaltoilevan tupakkapilven sisällä huoneessa.
-
--- Noiden kapakkain takia saavat raittiitki kärsiä, mietti Pura.
-
-Muutaman ohi mennessään, jossa ilo kuulusti olevan ylimmillään, tunsi
-hän vastustamatonta halua tunkeutua sisälle ja lyödä loukkoon juojat ja
-myyjät. Jos olisi yhdellä lyönnillä voinut lytistää tuon koko kapakan,
-niin sen hän olisi tehnyt! Mutta sekin olisi _väärin!_ Hän joutuisi
-poliisien kynsiin, jos hän uskaltaisi mennä hituakaan häiritsemään
-juopuneiden rauhaa tai lyömään vahvoilla nyrkeillään yhdenkään
-juomapöydän rikki...
-
-Hän tuli lukusaliin. Tuolla pöydällä makasi levällään Uusi Suometar.
-Kuin haukka meni hän sen kimppuun. Ja kohta luki hän hitaasti, mutta
-ajatellen pääkirjoitusta. Se koski raittiutta Helsingissä. Siis aivan
-tervetullut nyt!
-
-Kirjoituksessa tuotiin esiin seikkoja, jotka Pura hyvin tunsi. Vaikka
-valalla olisi hän voinut todistaa nuo kerrotut seikat ja asiat
-todenmukaisiksi. Niin on työväen parissa, mietti Pura laskiessaan
-lehden käsistään.
-
-Mutta vielä hän sen otti ja katseli kuulutukset ja ilmoituksetki.
-Helsingin kauppijasten suuria seisovia ilmoituksia siinä oli ja kukkona
-linnan päällä maanviljelyskoneiden ilmoitukset. Tuttuja ne oli nuo
-kuulutukset, moneen kertaan hän ne oli lukenut.
-
-... ----n kaupunkiin Pohjanmaalla vasta perustettuun konepajaan
-halutaan kykeneviä ja säännöllisiä työmiehiä, luki Pura. Sitte oli
-vielä kuulutuksessa, että palkasta ja muista ehdoista saa sopia
-omistajan kanssa kirjallisesti tai suullisesti.
-
-Lämpimämmin virtasi veri Puran suonissa ja mieli kävi hyväksi. Sepä
-siunausta, että niin sopivaan aikaan oli tuo ilmoitus! Hän lähtee heti
-ja kirjoittaa tuonne Pohjois-Suomeen.
-
-Kadulla kävellessään ei hän isosti välittänyt vastaantulijoista.
-Mielessä vain pyöri uusi konepaja ja sinne pääseminen. Tuntui oikein
-tuskalliselta enää ollakaan koko Helsingissä. Pois maaseuduille hän
-lähtee, siellä on parempi ilma, helpompi elanto, ihmisetki kai
-toisenlaisia kuin täällä Helsingissä, joka kiehuu kuin pikipata. Ei
-kukaan välitä toisestaan täällä, ja isännät niin ylpeitä...
-
-Vaikka rekiä myötään suhahteli ajajineen hänen ohitsensa, vaikka kylmä
-tuuli aika lailla puhalsi vasten kasvoja, niin Puran mietteitä ei ne
-häirinneet. Melkein itsetiedottomasti ajatuksissaan nosti hän vain
-palttoonkauluksensa pystöön ja kovensi käyntiään.
-
-Kaasuliekit tuikuttivat likaisissa lyhdyissään keltasen harmaina, ja
-esplanaadikaduilla kauppapuotien sähköaurinkojen rinnalla ne olivat
-kuin mökkiläisen joulutalikynttilä kristallikruunujen valojen rinnalla.
-Uusi teaatteri loisteli koko komeudessaan ja kadulle kuului
-ihastuneiden katsojain käsientaputukset. Siellä kai taas joku
-ulkolainen hurmasi pääkaupungin hienoa yleisöä.
-
-Puran kookas vartalo kääntyi yhdestä rististä toiseen ja jotenkin
-kiivaasti hän käveli. Hän aikoi vielä tänä iltana jouduttaa kirjeen
-postiin tuonne Pohjanmaalle ja sentähden piti joutua.
-
-Kun hän tuli asuntoonsa, kirjoitti hän sukkelaan haluavansa tulla
-tuonne Pohjanmaalle. Ei hän pannut mitään palkkaehtoja. Hän tahtoi
-vaikka halvemmallakin tehdä työtä tuolla maaseuduilla kuin täällä
-Helsingissä, johonka hän nyt yht'äkkiä oli kokonaan tuskautunut. Hän
-pani kirjeen kuoreen ja lähti viemään sitä postilaatikkoon.
-
-Vietyään postiin kirjeen, valvoi Pura vielä kauvan ja mietti. Millaista
-lienee tuolla toisessa paikassa? Totta varmaan siellä on jotain uutta
-ja ihmiset erilaisia kuin täällä... Työmies se on kuin lintu oksalla:
-löytää jyvän, niin nokasee. Niin minäkin. Ja tässä maailmassa on
-pikkulintuja, jos haukkojakin...
-
-
-
-
-II.
-
-
-Pura oli päässyt konepajaan, johon hän oli halunnut. Hän laittautui
-matkalle, kokosi kampsunsa, ja ne mahtuivatkin pieneen matka-arkkuun.
-Mitäpä sitä yksinäisellä miehellä on paljon rihkamia, varsinkaan
-työmiehellä! Parin päivän takaa nopeata rautatiematkaa oli hän perillä.
-
-Hiljalleen solui juna kaupungin asemalle; käyttävä kanki vain vitkaan
-liikkui. Asemalla oli ihmisjoukko ääneti odottavaisena, ja kun juna
-pääsi seisahtamaan, alkoi joukossa syntyä ristivirtoja. Mikä haki
-omaistaan, mikä mitäkin. Koreapontanen hotellinmies töytäsi heti toisen
-luokan vaunujen eteen ja sinne se solui hienompi joukko.
-
-Kaupunki näytti ikävältä, jotta Puraa alkoi mietityttää tulonsa.
-Ihmiset, joilta hän kyseli asuntoa, olivat ynseitä. Pakkanen tuntui
-kirvelevälle, ja pääkaupungissa tehty ohut palttoo tunnusti päästävän
-läpitsensä puhaltamaan Pohjan hyisen viiman. Kylmä väristys karsi
-ruumista, puistautti aina väliin. Mielikin tuntui lannistuvan Puralla
-tuossa oudossa ihmisjoukossa.
-
-Juna vielä liikahteli ja puhvertit lonkkuivat toisiaan vasten. Veturi
-viheltää vihkasi ja jätti vaununsa. Minne lie mennytkään, joko
-yöteloille. Yösijaa se mietti Purakin, mistä saisi. Hän meni
-asemahuoneeseen. Siellä oli poliiseja, ja Pura mietti, että noiltahan
-sitä saa tietää yösijapaikkoja. Hän meni poliisin luo, mikä juuri avasi
-asemahuoneen ovea muutamalle lihavalle herrasmiehelle. Hän näytti siis
-toimittavan asemahuoneen ovenvartijan virkaa.
-
-Pura läheni poliisia ja mietti alkaa kyselemään, kun taas muuan
-vallassäätyläinen keskeytti hänen tuumansa, sillä poliisin täytyi
-osottaa palvelustaan hänelle. Nyt hyökkäsi Pura esiin ja kääntyi
-poliisin puoleen. Mutta poliisi ei näyttänyt hänestä välittävän.
-Mikähän kisälli-lurjus tuokin lienee, ajatteli poliisi. Pian täytyi
-poliisin taas ryhtyä avaamaan ovea muutamalle herrasperheelle, mikä
-jälkeläisineen työntyi mahtavana ovesta.
-
-Puraa suututti. Eikö hän ole ihminen niinkuin nuokin? Eikö poliisi ole
-niin hänen palveluksessaan kuin noidenkin? Heillä on kotinsa, lämpimät
-huoneensa varmassa tiedossa, vieläpä höyryävä teesamovaarikin odottaa
-heitä siellä, mutta hänellä taas jääkylmässä pakkasessa ei ole kattoa
-pään päällä....
-
-Viimein hän kääntyi muutaman kaupunkilaiselta näyttävän herrasmiehen
-puoleen. Herran hyväsävyisistä kasvoista oli hän saanut toisen
-käsityksen kuin tuon poliisin matelevasta naamasta.
-
--- Voitteko, hyvä herra, neuvoa minulle yösijaa?
-
--- Kyllä. Kievarissa sen varmaan saatte.
-
--- En minä pidä ravintoloista. Sen kyllä tiedän, että niitä kaupungissa
-on.
-
--- Muuta keinoa en minä tiedä.
-
--- Tottapa täytyy mennä sitte kestikievariin. Kiitos sanomisestanne!
-
-Puraa oudosti lähteä mihinkään hotelliin. Hän tiesi, ett'eivät ne
-olleet työmiestä varten. Mutta mitäpä nyt teki?
-
-Pura otti matka-arkkunsa ja huusi ajurin. Ajuri tuli, ja kohta lipui
-reki pitkin katua, mikä oli matalarakennuksista ja pimeää.
-
-Tämä teki Puraan, pääkaupunkilaiseen, oudon vaikutuksen. Ei nimeksikään
-kivimuuria, kaikki niin hiljaista ja rauhallista. Ensin tuntui
-jonkunlainen halveksimisen tunne pakkauvan rintaan, mutta se hälveni,
-kuta enemmän ajettiin, ja Purasta tuntui jo, että tällaista hiljaista
-elämää hän on juuri kaivannut.
-
-Jonkunlainen esplanaadintapainen mennä vilahti silmäin ohi; hevosen
-kavioin alla tömisi, jotta tuntui olevan silta alla. Yht'äkkiä reki
-töksähti suureen lumihankeen, ja nyt oltiin perillä.
-
-Pura kohousi reestä ja työntyi sisälle. Paitahihasia herroja hyöri
-biljaardipöydän ääressä. Huoneessa oli juojia, kaikki herrasmiehiä.
-Joku käski ruotsinkielellä bufettineitiä toisesta huoneesta.
-
-Pura ei hämmästynyt, vaan meni rohkeasti neitiä kohti ja kysyi
-huonetta. Neidin kalpeat kasvot unelijaine silmineen olivat Purasta
-ilkeät nähdä, hänen melkein koko otsan peittävä, käherretty etutukkansa
-ei juuri kaunistanut hänen imeliä ja velttoja kasvojaan, mitkä olivat
-maidonkarvaiset, mutta poskilla maalipilkut kuin veritäplät
-lumihangella. Ei hän ymmärtänyt Puran kysymystä. Mutta pian tuli muuan
-herroista avuksi ja selitti Puran tahtovan huonetta. Neiti tarkasti
-Puraa tai paremmin hänen vaatteitaan. Pitkät korkosaappaan varret
-housunlahkeiden päällä eivät näyttäneet neitiä miellyttävän, ja hän
-vetäsi sieramiaan ikäänkuin tutkiakseen tulijan hajua.
-
-Puraa alkoi tämä tarkastelu suututtaa. Hän kyllä ymmärsi, mikä merkitys
-sillä oli.
-
-Neiti selitti herralle, ett'ei tuolle anneta täällä yösijaa.
-
-Herra oli hiukan kohtelijaampi sanoessaan Puralle, ett'ei ole huonetta
-saatavissa.
-
--- Kestikievarissa tulee olla huoneita matkustaville, sanoi Pura
-äkäsellä äänellä ja loukkauneena.
-
-Herra käänsi neidille Puran sanat. Neiti katsoi vihaisesti Puraan ja
-puhui taas ruotsiksi, mutta kiivaammasti kuin äsken herralle.
-
--- Neiti sanoo, ett'ei ole tyhjää huonetta.
-
-Pura ymmärsi yskän. Hän painoi lakin päähänsä ja lähti. Mutta mihin? Ei
-hän sitä nyt niin välittänyt. Hänen sappensa kiehui, kun häntä oli
-tuolla tavalla kohdeltu. Oliko hän luotu tänne kaikkien ylenkatseen
-esineeksi!...
-
-Vaan siinä kadulla kävellessään mietti hän, että asian laita ei ole
-noin ainoastaan hänen kanssaan, vaan koko hänen säätynsä. Työmiestä
-luulevat he saavansa kohdella kuin elukkaa!...
-
-Viima yltyi ja lumi kuivana kitisi jaloissa. Luihin ja ytimiin tuntui
-jäinen tuuli ottavan. Selkärankaa karsi ja ruumista väristi Puralla.
-Hyi, äänsivät hänen lokattamaan pakkauvat huulensa.
-
-Hän mitteli katua ja kulki tietämättä minne. Häntä mietitytti, että
-rupeaako pyrkimään yöksi johonkin yksityiseen taloon. Ei suinkaan hän
-kadullekaan voi jäädä paleltumaan...
-
-Hän katseli jo taloja, mihin sopisi koettaa päästä. Suurempiin,
-pulskilla akuttimilla varustettuihin taloihin ei hän miettinytkään
-pyrkiä. Hän tiesi, ett'ei siellä ollut yösijaa hänelle. Tuossa hän
-kanteli pikkuista matka-arkkuaan ja tarkasteli kuin rosvo taloja.
-
-Ei hän löytänyt mielestään sopivaa, mihin olisi pyrkinyt. Ihmisetki jo
-olivat hälvenneet kadulta, sillä kello oli piakkoin yksitoista. Ei
-ollut ketään, jolta olisi kysynytkään. Alkoi tuulla kohista ja yhä
-useampia tähtiä ilmestyi puolipimeälle taivaalle. Luntakin alkoi
-ryöppyämään ja pakkasen keventämänä lähti se helposti tuulen muassa
-lentelemään pitkin katuja ja kinostumaan, missä sopiva kolo ja suoja
-ilmestyi.
-
-Puran tuossa mielessä pahoillessa alkoi jo yksi tuli toisensa jälkeen
-sammumaan. Mietitytti häntä, että pitiköhän jäädä yönselkään tuiskuun
-ja pyryyn. Hän katseli, eikö näkyisi kapakoita, jotta olisi niihinkään
-päässyt. Ja häneen iski halu, että jos tuossa olisi kapakka, niin hän
-heti sinne menisi ja lyöttäytyisi muiden vierasten joukkoon, tilaisi ja
--- joisi. Viettäisi siten tämän yön, kun ei näy saavan parempaa
-yösijaa.
-
-Mutta kapakan näköistä ei näkynyt, sillä ne olivat jo kiini. Ne
-suljettiin kaupungissa varhain illasta, mutta aamusta taasen olivat
-aikasin auki.
-
-Purasta tuntui niin ikävältä, niin kolkolta. Hänen sydäntänsä kaiveli,
-että oli melkein itkun väreitä kurkussa. Mutta autio ja kolkko oli
-katu. Yhtenä pitkänä linjana se lähti Puran silmistä ja päättyi
-hämäryyteen ja lumituiskun sakeampaan pölläkkään. Kuinka kauvas sitä
-kesti, sitä ei Pura erottanut. Toisilta kaduilta kuului joku yksinäisen
-kulkusen kilinä. Väliin se kuulusti tulevan likemmäksi, musta häipyi
-sitte kauvas kuulumattomiin. Se eteni, sen muassa meni pikkusen aikaa
-Puran ajatukset, mutta kun ääni kuoli, niin hänenkin ajatuksensa
-pysähtyivät, mutta kohta taas kiertyivät samaan: miten tässä käynee?
-
-Hän tuli muutamalle portille ja huomasi takakartanolla yksinkertaisen,
-pienen rakennuksen.
-
-Hän mietti lähteä kysymään sieltä yösijaa. Mutta kun hän siinä
-tarkasteli taloa, kuului jalan kapsetta ja pienenläntä mies tuli
-näkyviin.
-
-Pura heti mieheltä tiedustamaan majapaikkaa ja kertoi olevansa outo
-kaupungissa, vasta ensi iltaa. Kadulle hän jäisi yöksi, jos ei joku
-armollinen ihminen häntä ottaisi asuntoonsa...
-
-Mies tarkasti Puraa ja hänen matka-arkkuaan.
-
--- No, jos niin lie asia, niin eiköpä lie sitte hyvä, että minä annan
-yösijan. Mitä miehiä te ootte?
-
--- Minä olen rautatyöntekijöitä. Olen ollut nuoresta pojasta Helsingin
-konepajassa ja olen tullut tänne nyt. Tänne kun on perustettu uusi
-konepaja.
-
--- Onhan se perustettu. Täällä se on minun asuntoni, kun lähetään tänne
-päin.
-
--- Te kai olette myös työmies? Minkä työn tekijä?
-
--- Enpä minä oo muu kuin jätkä. Teen sitä työtä, mitä milloinkin saan.
-Olen minä ollut tuolla nahkatehtaalla, mutta syksyllä sieltäkin
-löysättiin suuri miesjoukko pois. Tehtailija sanoi silloin, että kun
-peljätään sotaa tulevaksi, niin ei saata jättää kovin paljo varastoon
-nahkoja.
-
-Pura kertoi, miten hänelle oli käynyt kestikievarissa.
-
--- Eihän ne työmiestä kohtele ihmisenäkään semmoisissa paikoissa, tuumi
-mies.
-
--- Eivät kohtele! Hyvin kyllä olisin heidän viilaan jäänyt kadulle
-paleltumaan.
-
--- Lienee ne työmiehet siellä Helsingissä kuitenkin vähän paremmassa
-arvossa kuin täällä? Niin minä sen luulen.
-
--- En tunne näitä oloja. Vielähän ne työmiesparat ovat huonolla puolen
-kaikkialla... yli koko maailman.
-
--- Mutta Amerikassa ne sanoo olevan toisenlaista siltä. Siellä kuuluu
-työmies olevan yhtä arvokas kuin herrakin kaikkialla, niin yleisissä
-paikoissa kuin muuallakin. Ja ne kuuluuki siellä kulkevan silkkihattu
-päässä ja keppi kädessä. Eikä niitä kuulu pyhän seutuina erottavankaan
-herroista. Mitä kun täälläkin olisi sellaista!
-
-Ja mies naurahti puheensa päälle.
-
--- Kuuluuhan se Amerikassa työmies jo olevan jotenkin ihminen
-yhteiskunnallisissakin asioissa. Äänestää siellä presidenttiäkin yhtä
-monella äänellä kuin rikkain pohatta.
-
--- Vai niin! Viisi markkaa ja enemmän kuuluvat siellä jätkätki saavan
-päivältä. Työ kuuluu olevan kovaa ja sitä pitää palavissaan tehdä,
-mutta työtä ei kuuluta tekevän niin kauvan aikaa kuin täällä päivässä.
-Nisuleipää ja muuta hyvää kuuluvat syövänkin.
-
--- Verrattain se on parempaa Amerikassa työmiehellä kuin täällä.
-
--- Minä tässä olen katunut, että kun tuli naiduksi ja noita sikiöitä on
-liika paljon. Jos vielä olisin nuorimies, niin kyllä heittäsin nämä
-olot ja lähtisin paikalla Amerikkaan. Kun sitä oisikin yksinäinen mies,
-niin oisiko kumma lähteissä. Ette kai te ole nainut mies?
-
--- En ole.
-
--- Kohta tässä päästään perille. Eihän se minun asuntoni mikään häävi
-ole, mutta ei tuo lie työmies kovin loistaville tottunutkaan.
-
--- Kunhan on katto pään päällä ja hiukan lämpöä, jotta saa vähän sulata
-kohmettuneita jäseniään.
-
-Muutamasta portista käännyttiin nyt kartanoon ja peräpuolella sitä
-tuikki vähäinen valo. Lasi oli keltasen harmaa akkunassa ja
-jonkunlainen paksu uudin oli siinä, joten valo heikonlaisesti pääsi sen
-läpi.
-
-Raskas, tunkkaunut, kostea ilma lehahti ovella vastaan. Tiesi
-pikkulapsia olevan huoneessa, sillä paha lemu sieltä höyrysi tulijan
-nenään. Ovi kitisi, kun sitä liikutettiin, sillä sen reunat olivat
-paksussa jäässä. Siinä se jää tappeli olostaan perempää tulevaa lämpöä
-vastaan. Lämpö saikin sitä vähän sulaamaan, jotta sitä vetenä valui
-lattialle, mutta kovat olivat myös ulkoa uhoovat kylmät ilmavirrat. Ne
-vain lisää ja lisää jäädyttivät tuota valuvaa vettä. Kylmä ja lämmin
-siinä otteli huoneen asukkaille ilotonta taisteluaan. Jää kiilsi
-kristallilta myös akkunassa ja lämpö siinäkin uursi vesipuroja, mitkä
-valuivat alas ja muodostuivat tuumanpituisiksi keilamaisiksi
-jääpuikoiksi. Huone oli muuten matala ja likanen. Lattia oli perältä
-ylempänä kuin oven suusta. Sammalet tursottivat seinäpalkkien välistä,
-niitä kun ei oltu millään verhottu. Oven suussa oli tukeva uuni, mikä
-oli monesta kohden halkeimissa ja sen kyljessä oli yksireikäinen hällä,
-ainoa mukavuus koko majassa. Uunin kyljet olivat lapset piirrelleet
-ristiin rastiin jos jonkinlaisia kankeita kuvia ja muutamin paikoin oli
-tiilikin lohennut. Kun mies käveli lattialla, notkui se. Hiiret ja
-rotat kun olivat kaivaneet multaa lattianniskojen alla. Huonekaluja oli
-tuiki vähän ja kovin renkkauneet ne näyttivät olevan.
-
--- Vieras istuu! Tällainen minun majani on.
-
--- Kiitos! Te olette perheellinen mies.
-
--- Johan minä sitä tuolla tiellä puhuin, että tuskaa sitä on mennä
-perheen kanssa eteenpäin. Annappas, äiti, vieraalle tuoli!
-
--- Ota sinä tämä, Pekka! Se on ollut koko illan niin ärttynen. Eikö
-saane hampaita. Mistäs tämä vieras on?
-
--- Helsingin puolesta.
-
--- Vai Helsingin. Istukaa!
-
-Samassa vaimo pyhkäsi muuatta tuolia esiliinallaan ojentaen sen
-Puralle.
-
-Pikku Pekka kai oudosti vierasta, kun päästi katkeran itkun. Itku
-herätti toisetki huoneessa olijat ja nyt tirkisteli kuusi paria lapsen
-silmiä Puraa.
-
-Isä koetti tyynnyttää lasta, ja näytti se heittävän kirkumasta.
-
--- Pakkanen siellä paukkuu. Taitaa lauhtua.
-
--- Saisi tuo lauhtua. Surkea, kun menee puita niin kovasti! Kun niiden
-saalis e'es olisi parempi, mutta kun nuo tehtailijat ostavat kaikki
-halot läheisistä sahoista, jotta täytyy pikkueläjäin käydä hakemassa
-melkein peninkulman takaa, jos haluavat kovempaa puuta kohtu hinnoilla,
-valitteli vaimo ja hyssytteli Pekkaa.
-
--- Tämä vieras kun ei saanut yösijaa, niin käskin minä hänen tänne. Lie
-tuota, muori, meillä sijaa?
-
--- Mistä ei saanut?
-
--- Kestikievarista.
-
--- Vai kestikievarista?
-
-Vaimo katsoi Puraa pitempään ikäänkuin tutkiakseen häntä, onko hän
-herra vai narri, kun kestikievarista yösijaa pyytää. Hän! Mikä lienee
-kisälli! Kun ei vain lie joku roikale? Hyvät tuolla ovat vaatteet
-päällä...
-
--- Santi ja Kustu kun panevat lattialle, niin saa vieras sohvan, arveli
-vaimo.
-
--- Ei. Antakaa poikain maata, kyllä minä panen lattialle!
-
-Ja Santi ja Kustu vetivät enemmän peittoa päällensä ikäänkuin peljäten
-lattian kylmyyttä, jo kun kuulivat siitä mainittavan.
-
-Noin kymmenvuotinen tyttö nousi ylös tuolien päältä, missä hänen
-vuoteensa oli ja kävi juomaan. Juotuaan kiepsahti hän kevyesti
-lämpimälle sijalleen tuntien paljaissa säärissään lattian kylmyyttä.
-
--- Teko olette Helsingistä kotoisin, kysyi vaimo.
-
--- En juuri Helsingistä, vaan sen lähiseuduilta. Maalla minä olen
-syntynyt ja ensimmäiset vuoteni kasvanut.
-
--- Vaan olette olleet paraan ikänne Helsingissä?
-
--- Niin olen.
-
--- No, mitä te nyt tänne lähditte?
-
--- Tänne konepajaan työhön.
-
--- Vai te olette konepajan työmies.
-
-Vaimo alkoi imettämään Pekkaa, ja ahnaasti Pekka imi. Laihat olivat
-naisen kasvot ja likanen harmaa väri oli niissä, tietysti huoneen ilman
-vaikuttama. Hän imetti Pekan ja asetti sen sänkyyn, johon luultavasti
-panivat myös vanhemmat maata, sillä niin leveäksi se oli laitettu.
-Kätkyttä ei näkynyt, ja se olisi ollutkin vain ahtaudeksi.
-
-Kauvan ei tarvinnut Pekan olla vuoteessa, ennenkuin hän nukahti. Pää
-hermottomasti solahti päänalustalle ja rinta vienosti kohoili.
-Kasvoissa oli niin tuiki eloton piirre kuin nukkujalla voi olla. Hänen
-raskasta hengitystään säestivät kohta toisten lasten kuorsaukset. Vaimo
-alkoi jo hiljempaan puhumaan, ja tuo nukkuneiden kuorsaus ikäänkuin
-pakoitti miehiäkin puhumaan matalammalla äänellä.
-
-Istuessaan tuolillaan tunsi Pura, miten kylmä uhoi lattiasta. Karmasi
-vähän panna noin kylmälle lattialle maata, mutta eipä muuallakaan tilaa
-ollut. Vaimo alkoi laittamaan Puralle vuodetta. Hän asetti hevosen
-loimen lattialle, pani vanhoja vaatteita päänalusiksi ja niiden päälle
-kovan, oljilla täytetyn tyynyn. Turkin hän sitte asetti peitteeksi.
-Siinä oli Puran vuode.
-
--- Parempaa vuodetta ei meillä ole vieraalle tarjota.
-
--- Eikö vieraalla ole nälkä, kun on vasta tullut matkalta? kysyi mies.
-
--- Eipä ruokapala pahaa tekisi.
-
--- Paneppa, äiti, sitte mitä meillä on! Ka, onhan siinä jo ruoka.
-
--- Sinuahan minä sen jätin siihen odottamaan. Käykää syömään.
-
-Pöydällä oli paksua kuivaa leipää, perkkaamattomia ahvenenpoikia
-suolavedessä, kylmiä perunoita ja kaljaa tuopissa.
-
-Rehästi kävi mies ruan kimppuun, ja Pura seurasi esimerkkiä. Vaimo
-alkoi riisumaan päältään. Kauvan ei Pura syönyt. Hän säästeli talon
-ruokavaroja, jotka juuri eivät erin hyvälle maistuneetkaan.
-Riisuskelemaan hänkin alkoi päällysvaatteitaan ja saappaitaan.
-Tunkeutui sitte loimen ja turkin väliin. Mies söi hyvällä ruokahalulla
-vielä sittenkin, kun Pura jo nukkumista teki. Sammutti sitte tulen,
-paneutui itsekin maata, ja jonkun ajan takaa kuului vain tyyni, nouseva
-ja laskeuva kuorsaaminen huoneessa.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Aamulla kun Pura heräsi, tunsi hän, miten oikeaa kylkeään, jolla hän
-oli maannut, kylmäsi. Mutta sikeästi hän oli nukkunut; ruumis kai oli
-matkasta rauvennut.
-
--- Hyvästipä uni lysti. Kova kuorsaaminen vain kuului, kun minä yöllä
-tuon Pekan tähden valvoin, tuumi vaimo laitellessaan kahvia uunin
-edessä.
-
--- Kyllähän sitä nukkua jaksaa, kun vaan muuta, vastasi Pura.
-
-Pura nousi istualleen vuoteellaan. Hänen käherä tukkansa oli pörröllään
-ja silmät loistivat. Muuten hän oli vielä unelijaan näköinen, ja kaula
-paljaana koljotti. Mutta kylmältä siinä tuntui. Hän hypähti ylös ja
-alkoi laitella vaatteita päälleen.
-
-Ilma oli lauhtunut ulkona, sillä jää ovessa ja akkunassa sulasi.
-Kosteaksi se kävi huoneessa. Seinälläkin näkyi märkyyttä, mikä lisäsi
-entistä hometta seinäpalkkien välissä.
-
--- Kyllä tämäkin on huone, mietti Pura.
-
-Hän vaikka olikin työmies, oli siltä tottunut siistiin, lämpimään
-asuntoon, yksinäinen mies kun oli.
-
--- Niin, te ette menekään työhön, kysyi Pura.
-
--- Mitenkäpä menee, kun ei sitä ole. Pitänee tuota taas lähteä tänä
-päivänä hakemaan. Hampaat tässä saa panna naulaan, jos ei työtä saa.
-Samalla hän silmäsi pöydällä oleviin tähteisiin; niitä ei ollut paljon
-jäljellä.
-
--- Kyllä se on taas tämä talvisyän huonoa. Ei kuukauden ajalla ole
-ollut leipänaulaa säästössä. Mutta, Jumalan kiitos, ei ole oltu
-kuitenkaan suuressa puutteessakaan. Ukko kun on näperrellyt puukaluja
-ja aina väliin ollut jonkun päivän työssäkin, niin on sitä aina ollut,
-sanoi vaimo.
-
-Hän piti kepin nokassa kahvipannua yläällä, se kun pyrki kuohumaan ja
-ajamaan maahan ainoankin höystövoimansa. Taas sitte laski alemmas tulta
-kohti, mutta kun kahvi rupesi ulos pursuamaan, niin nosti hän sen
-ylemmäs. Tuota tekoa tehtyään muutaman minuutin, selvitti hän pannun
-nokan, ja nyt oli kahvi valmis.
-
--- Tuon kahvitilkan kun saa särpimekseen, niin on se silloin jotain,
-sanoi mies.
-
--- Vaikka suurta suutahan ne herrat ja rouvat kuuluvat pitävän, kun
-köyhät kahvia juovat, lisäsi vaimo.
-
--- Mitä noista, vastasi Pura välinpitämättömästi.
-
--- Kyllä ne itse sitä särpävät, eikä vielä huonommista astioista kuin
-hopeakannuista. Minäkin kun nuorempana palvelin tuolla pormestarilla,
-niin aivan ehta hopeakannulla vietiin kahvi joka aamu sisään ja vielä
-leivän kanssa, tuumi vaimo.
-
--- Ei niille vältä pannun nokasta kuppiin kaataa, niinkuin
-meikäläisille, naurahti mies.
-
-Pura ei puhunut mitään, vaan oli omissa mietteissään. Tällaistako on
-aviollisen, siivonkin miehen elämä? Sitä hän mietti. Mies ei ollut
-juomari, sen hän oli jo saanut selville puhuessaan hänen kanssaan. Ja
-vaimokin tuntui olevan säästäväinen. Osaisi kyllä kohtuullisesti
-taloutta pitää, kun vain olisi, mistä pitää. Pääkaupungissa kun hän oli
-käynyt perheellisten työmiesten luona, niin oli niillä kyllä ollut
-likanen ja puutteellinen koto, mutta ne olivat olleet juomareita. Pura
-oli lukenut heidän taloudellisen huonon tilansa heidän omaksi syykseen.
-Mutta näkyi sitä olevan syytä muussakin. Työmies on onneton, selveni
-vain Puralle miettiessään.
-
-Vaimo kaatoi kahvea, joka oli mustaa kuin piki, puhtaannäköisiin
-kuppeihin. Sokeriastia oli viallinen, ja jollain seoksella olivat
-kappaleet liitetyt yhteen. Vaateliuska oli vielä pantu siihen
-pitimeksi.
-
--- Ottakaapa nyt kahvia, käski eukko.
-
--- Otetaanpa sitte, mieskin mennessään kehoitti Puraa.
-
-Halukkaasti särpi mies kermatonta kahvia. Puran suuhun se tuntui
-oudolta, imelän kisserältä. Tiesihän sen, kun oli paraasta sikuuriin
-keitetty.
-
-Vaimo oli kahvimyllyn koloihin jääneet höystöjauhot koonnut vain
-lisäksi sekaan. Mielellään olisi Pura heittänyt juomatta, mutta sitä
-hän ei voinut tehdä isäntäväkensä loukkaantumisen vuoksi. Särpi kuin
-särpikin vasten tahtoaan.
-
-Lapsetkin alkoivat heräilemään, ja pikku-Pekka antoi äänensä kuulua.
-Äiti joutui häntä tyynnyttämään.
-
--- Vaan kerjäämään minä en sikiöitä pane, kun vaan itse suinkin penniä
-saan. Vieläpä vähä ennen kärsikööt puutettakin?
-
--- Isä se on ylpeäkin, naurahti vaimo.
-
--- Mutta mitä ne lapsiraukat siellä kerjuulla oppivat, ja mitenkä piiat
-käsipuolesta ulos työntävät!
-
--- Tosipa se on, vastasi Pura.
-
-Päiväkin alkoi ulkona valkenemaan, ja tulikin uunissa sen mukaan
-sammumaan. Ikävöiden odotti Pura päivää, jotta olisi voinut lähteä
-käymään puheilla konepajassa. Hänen hauska kuvittelunsa uudesta
-paikastaan oli jo jotenkin muuttunut, kuivettunut, laihtunut.
-Yhdellaista kurjuutta tuntui olevan täällä kuin Helsingissäkin, ei
-veistään väliä.
-
--- Mitä, jos tässä joku sairastuisi. Eikö tuo olisikaan kovin
-arvaamatonta, kun näin monta henkeä asuu tällaisessa kosteassa
-huoneessa... Jos tuo vaimo joutuisi vuoteen omaksi, niin mikä perheen
-perisi... Miehellä ei työtä ei leipänaulaa säästössä...
-
-Puraa väkisinkin pakkautti noin ajattelemaan.
-
-Mutta mitäpä ajatteleminen auttoi, mietti Pura.
-
-Hän hommaili lähteä ulos ja katsella kaupunkia siksi, kuin tulisi
-sopiva aika mennä konepajaan. Ikävähän täälläkin oli olla! Raskas ilma
-oli katkeraa hengittää, ja tuo elämä sitte silmäin edessä...
-
--- Joko vieras lähtee pois? kysyi vaimo.
-
--- Niin mietin. Ehkäpä katson kaupunkia siksi, kuin tulee sopiva aika
-mennä konepajaan.
-
--- Mutta siellähän on vielä puoli hämärä, vaikka kyllä se nyt pian
-valkenee, kun kerran on tuohon määrään päässyt, tuumi mies.
-
--- Mitäs minä olen velkaa yökortteerista?
-
--- Kaikkia kuulee! Kestikievarissa jos olisi maksanut, niin siellähän
-olisi ollutkin toisellainen kuin meillä. Helpostipa sitä rahaa saisi,
-kun tuommoisestakin yösijasta. Maata kylmällä lattialla! Ei toki
-mitään, puhui mies.
-
-Mutta vaimo ei näyttänyt niinkään välinpitämättömältä maksusta. Hän
-katsoi moittivasti mieheen ja sitten pöydällä olevia ruan tähteitä. Ei
-ota, kun saa.
-
--- Hyvähän oli, kun pääsin tänne. En minä sillä mielellä ole syönyt
-enkä maannut, että teiltä tahtoisin ilmaiseksi. Vähähän sitä teilläkin
-on olemista. Minä toki, kun olen ollut säästäväinen ja terve, en ole
-pennitönnä...
-
--- Vieras antaa jonkun lantin, ehätti vaimo sanomaan.
-
--- No, eihän se raha meille liikaa ole, lisäsi mieskin.
-
-Pura kaivoi kukkaroaan. Sai sieltä setelejäkin näkymään. Hän otti
-viidenmarkanrahan ja pani sen pöydälle.
-
--- Tuossa on samassa vähän apuakin. Saahan sillä jonkun kannun maitoa
-pikku Pekalle.
-
-Vaimon silmät säteilivät nähdessään setelin.
-
--- Eihän sitä nyt toki -- liikaahan tässä on avuksikin.
-
--- Ottakaa pois! Ansainnenhan tuon rahan piankin, kun taas työhön
-rupean.
-
--- Kiitoksia, ja kostakoon Jumala satakertaisesti, sanoi vaimo
-ottaessaan setelin.
-
--- Eipä sitä voi muuta kuin kiittää. Oli sitä minullakin nuorena vähän
-enemmän kuin nyt. Mutta kyllä ne perheen kanssa kuluu, huolehti mies.
-
--- Etkä sinä saa päivältäkään niin paljon kuin vieras.
-
--- Teillä on tuo työ tuottavaa, kun sitä saa konrahilla tehdä.
-
--- Ei ne muuten maksaisi kolmea markkaakaan päivältä.
-
--- Eivät maksaisi.
-
--- Hyvästi nyt ja voikaa hyvin!
-
--- Hyvästi! Hyvästi! Vieras käypi katsomassa meitäkin, kun nyt
-kaupungissa on.
-
--- Kyllähän on hupaisakin pistäydä näkemässä, kun on aivan outo, eikä
-ole tuttuja.
-
-Halukkaasti ahmasi Pura ulkona tuoretta ilmaa keuhkoihinsa. Pois koetti
-hän puhaltaa tuota yöllistä lösyä, mitä oli saanut niellä.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Konepaja ei ollut varsin kaupungissa, vaan hiukan sen ulkopuolella.
-Vähän jäämatkaa oli sinne nyt talvella. Tarkoin oli Pura yökortteerissa
-tiedustellut sitä, ja nyt vähän aikaa kaupungilla käveltyään, mietti
-hän lähteä astumaan sinne päin. Jospa nyt ei vielä konttori olisikaan
-auki, niin saisihan tuota käydä katsomassa, millainen se konepaja on,
-jonne niin on halunnut.
-
-Pura lähti mittelemään jaloillaan jäätä kaupungin rannasta. Hämäryys
-oli jo poistunut, ja tuntui tulevan selkeä suvi-ilma. Ohuen sinervä oli
-taivas, ja ilma tuntui tuoreelta.
-
-Tuossa kävellessään mietti Pura, että oli se hyvä, että hän oli
-joutunut tälle työalalle. On kuitenkin aina työtä, ja palkkakaan ei ole
-huono työmiehen palkaksi. Mutta tuokin perhe... Mies kertoi saaneensa
-puolitoista markkaa päivältä nyt talvisydännä... Elättää sillä perheen
-ja vuokraa huoneen. Eikä sitäkään tienestiä aina ole. Ja aina olla
-kiini noissa elatushuolissa... Eläinkin vain huolii syömisestään... Syö
-mitä saa, ja sitte on eläin... Ei kai tuokaan työmies ole koskaan
-tuntenutkaan itseään muuksi kuin työjuhdaksi. Ja miten voikaan, kun
-noin ovat asiat!... Leipä on maasta. Ruumiin se ravitsee, mutta ei
-muuta. Mutta onhan työmieskin ihminen. Mutta sepä näyttää hänen olevan
-nykyisissä oloissa vaikea käsittää. Sanomalehdet saavat puhua ja
-pauhata hengen vapaudesta, työmiehen tilan korottamisesta, mutta se on
-turhaa, niinkauvan kuin eivät työmiehet itse herää... Voi, jos minä
-olisin oppinut mies! Mutta ehkä en silloin olisikaan Pura, vaan joku
-rihasäärinen herrasmies, mikä osaisi halveksia työmiestä. Tämä maailman
-meno on niin kummaa. Työmiesten halveksiminen on oikein juurtunut
-sivistyneiden ihmisten vereen. Ja neki, jotka sanoillaan pauhaavat
-muka työmiesten puolesta, itse asiassa kuitenkin pitävät työmiestä
-itseään alempana olentona. Niinkuin pääkaupungissakin se yksi
-sanomalehdentoimittaja. Puhui joka toisessa numerossa työmiehen tilan
-kohottamisen puolesta ja käytöksessään oli lipevä vieraita työmiehiä
-kohtaan, mutta omille kirjanpainotyömiehilleen kuin karhu... Niin se
-on: sanat eivät ole töitä.
-
-Pulskalta näytti konepajarakennus. Suurilla kirjaimilla oli seinään
-maalattu: Mekanisk Verkstad. Kaksikerroksinen se oli ja punaseksi
-maalattu. Aivan uudenaikaiselta näytti ulkoapäin. Näki vasta kirveen ja
-sahan heiluneen sen rakentamisessa; niin oli kaikki tuorejälkistä ja
-vastatehtyä. Komea asuinrakennus, kivinen talo, oli vieressä. Mahtoipa
-omistaja olla varakaskin.
-
-Pura astui vierrettä ylös, mikä vähäsen kohosi rannasta. Meni ja
-katseli konepajaa. Osuipa näkemään muutaman oven päällä: Kontor. Mietti
-jo mennä sisälle, mutta entä ei ole vielä se aika. Kukapa tietää,
-minkälaisia ärttysiä siellä sisälläolijat ovat. Eihän noita saisi heti
-suututtaa. Sillä maksaa se tuo isäntäväen suututtaminen työmiehelle, ja
-samapa se lie muillekin. Joka on alempana, sen täytyy kumartaa. Niin se
-on...
-
-Mutta nyt juuri tuli poika, kai oli se asiapoika, avaamaan konttorin
-ovea ja lakasemaan paria kiviporrasta ja niiden edustaa. Pura meni
-pojalta kysymään, milloin konttori avataan.
-
--- Kello yhdeksän, vastasi poika.
-
-Pura silmäsi kelloaan. Se oli neljännestä vailla yhdeksän. Siis piti
-vielä odottaa neljännestunti. No pian kai tuo meni kävellessä ja
-katsellessa. Ja Pura tarkasteli joutessaan jokaisen suuremman kivenkin,
-mikä oli näköpiirissä.
-
-Vihdoin tuli odotettu aika, sillä torninkello kaupungissa kuului lyövän
-yhdeksää. Purakin katsoi vielä varmuudeksi kelloaan ja yhdeksän se oli.
-
-Hän astui nuo pari kiviporrasta ja tuli kaikuvaan, läpikäyvään
-korridooriin. Muutaman oven päällä seisoi: Kontor. Mutta sinne ei vielä
-päässyt. Mitäpä muuta kuin odottaa. Ja hän odotti.
-
-Tuossa hänen seisoskellessaan tuli kaupungista päin muuan
-nuorenpuoleinen herrasmies. Hän meni kiivaasti korridooriin ja pyrki
-tuosta vastasesta konttorinovesta sisään. Ja pääsi. Se oli siis auki.
-Pura meni perässä ja pääsi myös.
-
-Täällä oli tuo herra, joka eilen oli kestikievarissa tulkkina. Iloisen
-tervehdyksen jälkeen syöntyi hän hauskaan keskusteluun vastatulleen
-herrasmiehen kanssa. Alfrediksi kuulusti häntä puhuttelevan tuo
-vastatullut.
-
-Vastahakoisen vaikutuksen teki Alfred Puraan täällä konttorissa. Ei
-Pura olisi enää tahtonut häntä silmiinsäkään. Eilen illallakin oli
-jo suututtanut hänen näkemisensä. Miehessä oli jotain imelää
-keikarimaisuutta, mikä inhotti rehellistä työmiesluonnetta. Ja nyt
-hänen silmiään veresti; ne olivat kohmelon harmaat. Naama näytti siltä,
-ett'ei mies ollut viime yönä tarpeeksi nukkunut. Puku kyllä oli siisti
-ja hyvin päällä.
-
-Huoneessa ei ollut muita kuin nuo kaksi herrasmiestä ja Pura. Molemmat
-olivat vain katsahtaneet Puraan, kun hän tuli sisään, ja sitte
-jatkaneet iloista pakinaansa.
-
--- Missä helkkarissa minun nenäliinanikin on! Ai, se jäi tytölle! Hilma
-kysyi sinua, että miks'et sinä tullut häntä tervehtimään.
-
--- Minä olin eilen illalla paraasta päästä kotona.
-
-Pura meni likemmäksi, mutta tuo konttoristi ei näyttänyt pitävän erin
-kiirettä hänen kanssaan. Ei tiedustellut eikä joutanut kuulemaan Puran
-asiaa. Katsoi hän vähän tarkemmin nyt Puraa; huomasi kai hänet
-eilisiltaseksi vieraaksi kestikievarissa. Pura poistui vähän ulommaksi.
-
--- Voi helvetti, kuin me skoijattiin!
-
--- Te menitte yhdessä Artturin kanssa sinne?
-
--- Niin! Ja itse kestiksen isäntä oli niin tuulessa, että hän löi
-klööveriä, kun meni huoneen poikki.
-
--- Ai -- saakeli!
-
--- Sitte kun me istuttiin biljaardisalissa ja Hilma toi tuutinkivettä,
-tarttui Artturi häntä kiini vyötäisistä. Se koetti nykkiä itseään
-irti --
-
--- Mukamas!
-
--- Niin. Tietysti mukamas. Meitä kun oli siinä niin monta
-päältäkatsojaa. Ja me sitte vielä pilkattiin. Tyttö muka suuttui ja
-riuhtasi irti itsensä. Mutta silloin repesi häneltä leninki. Siitä se
-äsähti ja meni bufettiin mököttämään. Artturi meni ja leperteli kai
-sille vähän, ja kun me siirryimme sinne, niin he yhdessä skoolasivat
-viiniä. Artturi iski silmää ja sekoitti konjakkia viiniin.
-
--- Joiko se sen?
-
--- Joipa tietysti!
-
-Alfred ilkeästi naurahti.
-
--- Vaan odotappa sitte! Nyt se lysti juttu alkaa! Hah! -- hah!
--- hah! --
-
--- Teillähän, saakeli, on ollut hauska ilta!
-
--- Sinne tuli Söderberg. Se kai oli jo kauppapuodissaan maistanut
-viinejä, se kun oli aika viftissä. No me heti ukon ympärille ja juotiin
-kauniisti ja sovinnossa tuutinkia. Hilmaki tietysti heti alkoi ukkoa
-pilkata ja kärttää ukolta sampanjaa. Ukkoa suututti, se on pirun visu
-juovuksissakin, ja viskasi sokerit Hilman silmille. Ja se oli teko,
-mikä sai ukon tilaamaan sampanjaa. Me sanoimme ukolle, että me panemme
-hänet ulos, jos ei hän tilaa sampanjaa ja sovita Hilmaa. Ja täytyihän
-ukon tilata, ja nyt kaikki sen ääreen --
-
--- Helvetti!
-
--- Ja ukko oli jo lopulta niin litkassa, että hän itki. Ja meni se
-Hilmallekin päähän.
-
-Samassa tuli muuan neiti konttoriin. Molemmat herrat tekivät
-kohtelijaan kumarruksen hänelle. Neiti otti pois päällysvaatteensa,
-sysäsi käsillään tukkaansa ja pani rillit nenälleen. Kävi sitte
-muutaman pöydän luo.
-
--- Kuinka neiti Sahlman voipi viime sleepartin jälkeen, kysyi vieras
-herra.
-
--- Kiitos! Hyvin. Se oli hauska retki.
-
--- Meillä on homma panna toimeen ensi sunnuntaina uudet, ja minä tulin
-jo puhelemaan siitä Alfredille.
-
--- Tuleeko osanottajia paljon?
-
--- En vielä tiedä. -- Mutta kello on jo puoli kymmenen. Minun pitää
-lähteä konttoriin.
-
--- Minä puhun sinulle äsköisestä vielä joskus toiste, sanoi Alfred.
-
--- Hyvästi!
-
-Samassa hän kumarsi neidille ja lähti.
-
--- Mitä teillä on asiaa, kysyi Alfred Puralta.
-
-Puraa ei olisi haluttanut ruveta tuolle selvittämäänkään asiataan,
-sillä niin huonoon valoon oli Alfred joutunut Puran silmissä. Mutta
-eipä ollut muuta, kelle olisi asiansa ajanut. Siis kai piti hänelle.
-
--- Minä olen tullut tänne konepajaan Helsingistä. Minä kirjoitin ja
-pääsin tänne. Tulin nyt tarkemmin sopimaan asiasta, selitti Pura
-jotenkin kylmäkiskoisesti.
-
--- Minä en tiedä puhua siihen asiaan mitään. Patruuni tulee kello
-kymmenen konttoriin, ja silloin saatte tulla tänne puhumaan hänelle
-asiasta.
-
-Pura lähti närkästyneenä. Kaikellaisiin pesiin hän oli lähtenytkin!
-Tuommoisten rihasäärten käskettäväksi... Mutta työmiestä kohdellaan
-tässä maailmassa niinkuin tahdotaan... Jos olisin vain ollut herra,
-niin ei vissiin olisi tarvinnut odottaa tuntikausia, ennenkuin saa
-asiansa ajetuksi... Ja minne nyt taas mennä puoleksi tunniksi?... Totta
-patruunia saadakseen puhutella saa tunnin varttoa, kun konttoristia
-puoli tuntia... Lie parasta lähteä kaupunkiin ja tulla sitte
-päivemmällä...
-
-
-
-
-V.
-
-
-Pura kulki jo työssä konepajassa. Eipä siellä ollut muita Helsingistä
-saakka, ja sepä teki, että tuota helsinkiläistä ruvettiin pitämään
-niinkuin vähän parempana. Hän oli niin taitava työmies, sävyisä
-kumppali, ehkä hiukan juro ja umpimielinen. Mutta sepä vasta lisäsi
-hänen arvoaan työkumppanien silmissä; ei hän joutavia jaaritellut. Eikä
-edes maistanut viinaa! Se se miehiä ihmetytti, että kun ei viinaa
-maista ja on Helsingistä. Ainahan nuo sanovat sitä Helsinkiä kaiken
-pahuuden pesäksi, ja kun sieltä tuollaisia miehiä tulee. Oli se kumma
-heidän mielestään ja heidän piti keksiä siihen syy. He päättivät, että
-Pura on ollut suuri juomari, mutta sitte, kun on tehnyt jotain rikosta
-juovuspäissään, jotta on täytynyt lähteä pois koko Helsingistä, on hän
-heittänyt juomasta. Miettivät he useasti kysyäkin, mutta ei oikein
-ottanut rohjetakseen kukaan tiedustamaan.
-
-Itse oli Pura jotenkin tyytyväinen paikkaansa. Hän näki, että
-työkumppanit arvottivat häntä, eivätpä juuri juoneetkaan hänen nähden.
-Ensikerran kun oli muuan nokipoika noutanut viinaa työhuoneeseen, oli
-Pura puhunut työmiehille, jotta heittäisivät juomisen pois, ainakin
-työpaikalla. Mieli se joku vähän vastaan sanomaan, että niinhän se on
-tapa kaikissa konepajoissa, mutta vähästä se vastus oli.
-
-Ja patruunin suosiossa oli hän myöskin. Patruuni oli keski-ikäinen
-mies, ja omalla uutteruudellaan oli hän päässyt konepajan omistajaksi.
-Hän oli tehnyt pieniä keksinnöitä, saanut patentin niistä ja siten
-hyötynyt. Hän oli ollut toisessa kaupungissa pienemmän konepajan
-omistaja, mutta nyt oli muuttanut tänne ja perustanut uuden,
-suurenpuoleisen verstaan. Patruuni luotti täydellisesti Puraan ja piti
-Puraa parhaana miehenä koko verstaassa. Kun työmiesten kesken oli
-perustettu kipukassa, mistä työmiehet sairastuessaan tai
-loukkautuessaan saivat apua, kun suorittivat siihen määrätyn maksun
-aina työpalkastaan, uskoi hän kassan Puran hoidettavaksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Muutamana iltana kun Pura tuli työstään, alkoi hän syötyään ja pestyään
-lukemaan paikkakunnan sanomalehteä. Siinä oli raittiusasiaa käsittelevä
-kirjoitus, missä kehotettiin perustamaan raittiusseuroja tehtaalaisten
-kesken. Lämpimästi siinä puhuttiin asian puolesta, asiallisesti, mutta
-samalla kauniisti. Kirjoitus oli läpeensä vaikuttava Puraan, painui
-hänen salaisimpien pyrintöjensä sopukkaan. Jotain tuollaista hän oli jo
-ennenkin miettinyt ja aprikoinut, omasta sydämmestään oli syntynyt halu
-vaikuttaa työveljiensä eduksi. Mutta nyt tuo ennestään vieno halu
-varmistui ja täydentyi lujaksi tahdoksi panna mietteensä toimeen.
-Rohkeutta se lietsoi tuo sanomalehti-kirjoitus häneen, ja yli
-jokapäiväisyyden ajautuivat ajatukset.
-
--- Miks'ei hän voisi sitä perustaa? Osasihan hän puhua asian puolesta,
-eikähän tuota paljon tarvinnut osatakaan... kyllä kai työmiehet itsekin
-tietävät, mitä hyvää juomisesta lähtee... Mutta kun yksi juopi, niin
-juopi toinenkin... kun ei yksi nouse, niin ei nouse toinenkaan... hänen
-täytyy ruveta saamaan aikaan raittiusyhdistys verstaan työmiesten
-kesken... Säälihän on aamusilla nähdä heidän verestäviä silmiään ja
-rikkinäisiä kasvojaan... ja entä sitte perheet. Ja he sivistyisivät ja
-olisivat todellisia ihmisiä... tosi työmiehiä. Hän lähtee puhumaan
-patruunille asiasta, ensin täytyy häneltä lupa saada ja ehkä hän
-kannattaa asiaa...
-
-Jännityksessä oli Pura, ja toinen käsi, jossa oli sanomalehti, oli
-solahtanut polvelle. Silmätki välkkyivät eloisammasti, ja sisäisen
-innostuksen väreitä heijasti kasvoissa.
-
-Hän pukeutui ja lähti patruunin puheille. Soittaessaan kelloa patruunin
-etehisessä, häntä alkoi mietityttää, miten rupeaisi puhumaan, jott'ei
-patruuni leikiksi ottaisi koko tuumaa, sillä patruuniki taisi olla
-kovin välinpitämätön raittiudesta... ja irvihammas oli muuten suuri.
-Pura hyvin tunsi olevansa tavattomammalla asialla, ja kun kuului
-askeleita oven takaa, mieli vähän rintaa ahdistamaan. Oven reikeli
-kävi, ja Pura odotti hiukan arkana näkevänsä itse patruunin. Mutta
-päästäjä olikin piika.
-
--- Onko herra patruuni kotona?
-
--- On. Hän juo juuri teetään.
-
--- Onko hänellä vieraita?
-
--- Ei ole.
-
--- Olkaapa hyvä ja kysykää, sallisiko hän minun saada vähän puhua hänen
-kanssaan!
-
-Piika meni ja tuli kohta takaisin.
-
--- Patruuni käski tulla sisälle.
-
--- Jahah!
-
-Piika reiklasi oven ja Pura meni patruunin työhuoneeseen hiukan
-ahdistuneena. Pehmoisiin mattoihin ottivat askeleet vain hyvin hiljaan.
-
--- Hyvää iltaa, herra patruuni!
-
--- Iltaa! No, mitäs Pura nyt asioitseepi? Istukaapa!
-
-Puraa oudostutti istua pehmoiseen tyynytuoliin, minkä vieterit
-mukavasti ponnahtivat alemmas Puran istuutuessa siihen. Patruuni
-nakkasi toisen jalan toisen päälle ja jäi odottamaan, mitä Pura
-sanoisi. Nyt vasta Puraa oikein ahdisti ja syösti. Ei oikein tiennyt,
-miten alkaisi puhumaan. Patruunin loistavasti sisustettu huone vienon
-hämärässä valossa, nuo kultaraamiset taulut kauneine maisemineen,
-paksut, tummat tapeetit ja täyteläiset, vietereillä pingotetut
-tyynytuolit ja sohvat yhä enemmän lisäsivät Purassa oman
-vähäpätöisyytensä tuntemista. Ja hän nyt oli sellaisella asialla, joka
-ei ollenkaan kuulunut hänen työalaansa... tuskin työmiehellekään... Ja
-patruunin pulskat kasvot ne olivat tähdätyt häneen...
-
--- Lukiessani tänä iltana sanomalehtiä, tätä meidän kaupungin
-sanomalehtiä...
-
-Patruuni siristi silmiään ja pilkallinen hymy pakkausi suupieliin. Pura
-huomasi tuon ja häntä ujosti jatkaa puhumistaan. Mutta patruuni ehätti
-apuun.
-
--- Mitä on Pura nähnyt sanomalehdestä?
-
-Pura tuli rohkeammaksi.
-
--- Minä luin siinä, että kehotettiin perustamaan paikkakunnallemme
-raittiusseuraa --
-
--- No, koskeeko se asia meitä?
-
--- Minä ajattelin, että jos saisi aikaan raittiusseuran verstaan
-työmiesten kesken...
-
--- Hjaa! Sepä ei taitaisi olla hulluinta.
-
-Patruuni nousi kävelemään. Kääntyi kävellessään Puran puoleen:
-
--- Ne juovat siellä verstaassa?
-
--- No, en nyt juuri sitäkään voi sanoa, mutta eivät ne aivan
-juomattakaan ole.
-
--- Eikö Pura pidä väkevistä?
-
--- Sanalla sanottuna: en.
-
--- Eikö Pura koskaan ole pitänyt?
-
--- En koskaan. Tuskin tunnen viinan makua; niin vähän olen sitä
-maistanut.
-
--- Kutka siellä verstaassa ovat juopoimmat?
-
--- En ole, herra patruuni, tullut kantelemaan työkumppanieni päälle.
-Minä tulin vain puhumaan raittiusseurasta.
-
--- Mutta tahdotteko, että _minun_ pitäisi ruveta perustamaan heille
-raittiusseuraa?
-
---- En suinkaan. Se ei ole käyntini tarkoituksena. Tahdoin vain kysyä,
-suostuuko patruuni, jos minä --
-
--- Jassoo Pura?
-
--- Niin, että jos minä koettaisin saada aikaan raittiusyhdistystä
-heidän parissaan.
-
--- No jaa. Miks'ei.
-
--- Olisihan siitä patruunillekin hyötyä; että miehet olisivat
-raittiita. Silloin olisivat he säännöllisesti työssä. Ja kun on
-kiirettä työtä, niin on kyllä hyvä, että ollaan työssä säännöllisesti.
-
--- Aivan oikein. Kyllä minä pidän Puran tuumasta.
-
--- Minä siis saan luvan koettaa?
-
--- Kyllä.
-
-Patruuni meni pienen nurkassa olevan tupakkapöydän tykö ja toi sieltä
-sikaarin Puralle.
-
--- Tässä olisi tupakkaa.
-
--- Kiitos! Minä en polta.
-
--- Ette tupakkaakaan käytä? Mutta eihän teillä ole miehen tapoja
-mitään.
-
-Patruuni naurahti.
-
--- No, miten te aivotte tuota seuraa laittaa?
-
--- Kokouksia pitämällä ja laittamalla lukusalin.
-
--- Lukusalin?
-
--- Niin.
-
--- Mutta sehän vaatii rahoja, ja mistä noilla työmiehillä on?
-
--- Jäsenmaksuista tietysti saadaan osa.
-
---- Mutta jos he eivät rupea maksamaan. Katsokaas: kipukassaan ja
-raittiusseuraan. Siinähän tulee jo maksuja.
-
--- Useampi markka heiltä luistaa kapakkaan.
-
--- No kyllä. Mutta jos kerran saadaan aikaan tuo raittiusseura, niin
-minä tilaan sanomalehdet.
-
-Mutta patruuni jäi nyt ajattelemaan, melkeinpä unohtaen Puran
-läsnäolon. Hänellä olivat silmät tähdätyt eteensä mattoon ja kädet
-liivin taskuissa. Hän oli lukenut paljon työlakoista ulkomailla, ja ne
-siellä olivat noiden tuollaisten työväenyhdistysten aikaansaamia
-paraasta päästä. Ensin muodostivat jonkunlaisen seuran, jonne
-kokoutuivat keskenään paraasta päästä huvittelemaan, mutta sitte
-rupesivatkin kapinoimaan isäntiään vastaan ja pyytämään korkeita
-palkkoja. Noissa seuroissa oppivat he yhdessä toimimaan ja sitten
-seisovat lujana kuin muuri, yhtenä miehenä vaatimuksissaan isänniltä...
-
-Puraa ikävistytti äänettömyys ja hän koetti sitä lopettaa:
-
--- Patruuni tekee paljon seuran eduksi!
-
--- Niin, tietystihän minä sitä edistän, vastasi hän melkein
-ajattelematta, sillä ajatukset olivat toisaalla... Siellä he vaativat
-työpäivän lyhentämistä.... kaksinkertaisia palkkoja... vieläpä osaa
-tehtaiden voitostakin... silloinhan pääomalla ei ole enää mitään
-varmuutta... Vaan tuskinpa ne sellaiset puuhat Suomessa käy päinsä,
-eikä ne täällä työmiehet ole läheskään niin kehkeyneet...
-
--- Jäsenmaksut voi panna sitte hyvin pieniksi, jotta voi kokoushuoneen
-vuokrata, puhui Pura ja herätti patruunin mietteistään.
-
--- Tuolla pikkupuolella... Mutta entä jos antaisi heidän itsensä
-hommata... Vaan turhia pelkoja nämä ovat... Tuolla pikkupuolella on
-sellainen huone, parikin, joissa voitte kokoutua, puhui patruuni sitte
-ääneensä.
-
--- Kiitos! Kiitos! Luulenpa aivan varmaksi seuran aikaansaamisen nyt,
-kun patruuni noin auliisti sitä kannattaa.
-
--- Jos tuumanne onnistuu, niin olisi hyvä. Säännölliset työmiehet ovat
-hyviä.
-
--- Sitte minä olen ajanut asiani.
-
-Pura nousi ja yritteli lähtemään.
-
--- Milloin Pura aikoo puhua heille?
-
--- Ehkä jo huomenillalla, kun työ on lopetettu.
-
--- Silloinhan sopii.
-
--- Hyvästi!
-
--- Hyvästi! Minä tulen päästämään.
-
-Sadatkin mietteet risteilivät Puran aivoissa, kun hän astui kotiinsa.
-Kun hän rupesi ajattelemaan yhtä asiaa, niin siihen yhtyikin aina uusia
-sivuajatuksia, jott'ei juuri tosi kokonaista, päättävää syntynyt. Mutta
-että hän nyt voi perustaa raittiusyhdistyksen, se vaan oli varmaa. Ja
-hän perustaakin sen... hän puhuu työmiehille niin hyvin kuin hän
-voipi... ja voipi hän, kun oikein tahtoo... Sitte saa iltaansa viettää
-hauskasti keskustelemalla ja lukemalla sanomalehtiä raittiusseurassa...
-Ei ole illat enää niin ikäviä ja yksitoikkoisia. Ja sinne tulee
-_naisiakin_... Huvitusta saadaan... Eikä seuran tarkoituksena tarvitse
-olla yksistään raittiuden ajaminen, vaan yleensä työmiesten
-sivistäminen... Työmiehet tulevat sinne siisteissä vaatteissa...
-Loistavasti palaa kattolamppu ja valaisee kokoushuoneen... Sanomalehtiä
-kellottaa pöydällä... Mutta kokouksen aikana ei niitä kukaan saa
-lukea... Hän puhuu... Nuoria neitoja istuu tuoleilla ja kuuntelevat
-häntä... Hän puhuu, miten paljon parempi aviomies on se, joka ei juo
-kuin se, joka juopi... Tytöt tulevat aina myötätuntosemmiksi hänen
-puheellaan... Hän osaa liikuttaa heidän sydäntään... Vanhemmat
-miehetki pitävät, että oikein hän puhuu ja kammoksuen muistavat
-juontimatkojaan...
-
-Pura otti vielä tultuaan asuntoonsa sanomalehden käteensä ja luki sitä.
-Niin siinä oli, että varsinkin tehtaantyömiesten kesken oli
-raittiusyhdistys tarpeen... Jossa suurin joukko, siellä enemmän
-pahaa... Nuoria on tehtaassa kovin paljon ja väkiselläkin ne oppivat
-juomaan... Mitä ne muuta, kuin mitä näkevät vanhempain miesten
-tekevän... Pura otti paperia ja alkoi kirjoittamaan, miten hän puhuisi
-huomenna. Paremmin se kävisi, kun olisi edeltäpäin valmistanut. Niin
-hän siinä koetti saada täysinäisiä ajatuksia paperille.
-
-Kello löi jo yhtätoista, mutta Pura vielä mietti. Aatekkaina ja
-miettivinä olivat silmät paperia kohden, ja verkalleen piirsi kynä
-jonkun sanan. Tuossa lampun valossa tuntui silmiäkin alkavan hieman
-kangistaa. Mutta siltä hän vielä istui. Huomisessa puheessa ne pysyivät
-mietteet vielä makuullakin.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Seuraavana päivänä oli Pura pöytänsä ääressä aivan ääneti ja näytti
-olevan mietteissään. Väliin vain ikäänkuin ajatuksissaan keskeytyen
-sanoi jonkun leikillisen suunpurkauksen.
-
-Hän vain mietti raittiusseuraa, ja kun joku jotain hänelle puhui,
-täytyi hänen kysyä toistamiseen, sillä ensi kerralla ei Pura kuullut.
-Hän kun ei tarkannut ympäristönsä elämää. Ja kun tulisi ilta, jotta hän
-voisi sanoa tuon huulillaan jo monta kertaa pyörineen lauseen: Miehet!
-minulla on teille vähän puhumista.
-
-Sinä päivänä tehtiin ahkeraan työtä, sillä oli saatava valmiiksi suuri
-joukko tilauksia, mitkä tulivat muutamalle maaseudun sahalle. Hiki
-juoksi miesten kasvoilta, kun he tekivät niin uutteraan työtä.
-Työnjohtaja kehoitti heitä tekemään niin ahkerasti, kuin suinkin
-voisivat, sillä huomenna piti kaikki olla valmiina. Ensin ei oltu
-tiedetty, että ne pitäisi olla niin päivän päälle, mutta aamulla oli
-patruunille tullut sähkösanoma, missä kysyttiin, joutuuko tilaus,
-niinkuin oli luvattu. Ja patruuni oli luvannut, sitä konepajan täytyi
-pitää sanansa, jotta yleisö voi luottaa. Puraa jo iltapäivällä
-huoletti, että ehkä täytyi tuo rakas tuuma siirtää tältä illalta, sillä
-työ taisi kestää yli tavallisen ajan.
-
-Tänä päivänä kävi patruunikin verstaassa. Ei hän siellä juuri kovin
-tiheään pistätellyt. Miehet kun näkivät patruunin, olivat kuin tulessa.
-He vain mielessään miettivät, että nyt taas, kun oli näin kiire,
-patruuni antaisi illalla hyvät ryypyt. Niin hän oli ennenkin tehnyt.
-Pitihän siis olla hommassa. Ja patruuni katseli hyvillään miesten työtä
-kädet seljän takana. Tuli hän Purankin pöydän tykö.
-
--- Päivää, Pura!
-
--- Hyvää päivää!
-
--- Teillä nyt on kiirut työ. Taitaa aikeennekin siirtyä tältä illalta.
-
-Pura katsahti hieman murheellisesti patruuniin, ikäänkuin olisi
-tahtonut sanoa: niin taitaa. Itseäänkin Puraa jo oli epäillyttänyt, ja
-nythän aivan tuntui epäilys varmistuvan, kun patruunikin noin arveli.
-Alakuloiseksi se teki Puran mielen, ja hän painautui viilatessaan
-alemmaksi pöytäänsä kohden.
-
-Enempää ei patruuni joutanut puhumaan Puralle, sillä työnjohtaja rupesi
-hänelle näyttämään muutamaa sorvausta, mikä ei ollut tullut aivan
-tarkaksi. Aristellen tarkasti työnjohtaja näyttäessään sitä patruunin
-kasvoin väreitä. Hän pyrki niistä jo huomaamaan patruunin mielen. Mutta
-kun patruuni nosti silmänsä sorvauksesta häneen, luihautti hän silmänsä
-alas ja siirsi ne sitten nopeasti sorvaukseen. Ei patruuni torunutkaan,
-vaan käski tehdä uuden. Hän siirtyi pöydästä pöytään, yhden miehen
-luota toisen luokse, ja sitte, kun jo oli kulkenut molemmat huoneet
-ympäriinsä, hän vielä otti yleissilmäyksen ja lähti pois.
-
-Huimasti sujui työ. Liekö ryyppyjen esimaku jo kutkuttanut miesten
-huulia, mutta kovasti he vain työtä tekivät. Ja kun kello oli
-seitsemän, oli kaikki valmiina.
-
-Purapa jo alkoi ilostumaan, kun työ näytti loppuvankin määrä-ajalleen.
-Kasvotkaan eivät olleet enää niin totisen vakavat ja haluttomat, vaan
-niihin ilmautui iloisampi piirre, ja hän alkoi hiljalleen viheltämään:
-
-    Eikä se ole raukka,
-    Joka rantoja soutaa,
-    Rantoja soutaa,
-    Rantoja pitkin soutaa.
-
-Tuossa hän viheltäessään kuuli muutaman miehen sanovan toiselle, että
-nyt varmaan patruuni antaa hyvät ryypyt, kun työ joutui näin sukkelaan.
-Heti herkesi Puran vihellys, ja hän heristi korviaan ja kuuli toisen
-vastaavan myöntävästi. Näytti, kuin Pura olisi tuntenut kipua, sillä
-niin äkkiä hänen kasvonsa piirteet muuttuivat, ja koko mies lamautui
-taas alakuloiseksi. Hän viskasi suuttuneena työkalun kädestään, otti
-toisen, viskasi sen taas ja haki uutta kyyristyneenä pöytää kohden.
-
--- Eikö sitä nyt anneta ryyppyä, kun noin hiki päässä on tehty työtä,
-kysyi muuan työnjohtajalta.
-
--- Kyllä se viinatilkka on tarpeeseen, kun on väsyksissä, arveli
-toinen.
-
-Ja työmiehet odottavasti katsoivat työnjohtajaan. Puran olisi mieli
-tehnyt ruveta puhumaan, mutta sanatonna hän pysyi ikäänkuin
-hämmästyksestä. Tätä hän ei ollut osannut odottaakaan...
-
--- Minä menen patruunin puheille muutenkin ja saatan sanoa. Vai
-pitääkö?
-
--- Kyllä mestari saa sanoa, arveltiin.
-
-Joku katahti Puraankin, että mitä hän sanoisi. Mutta Pura vain
-kuunteli, kuunteli vastahakoisesti kuin lapsi torumista. Tehnyt olisi
-mieli puhumaankin, mutta oli ikäänkuin joku vastahakoisuus olisi häntä
-pidättänyt, joku näkymätön voima pannut käden hänen suunsa eteen,
-jott'ei sieltä yhtään sanaa ulos pääsisi. Aivan kuin lapsi ankaran isän
-edessä hän oli: sanatonna, vaikka kyllä olisi ollut sanottavaa. Hän
-odotti lapsen tavalla, miten asia lopullisesti kiertyisi.
-
-Ja jos heille nyt, kun ovat tuossa mielessä, rupeaisi puhumaan
-raittiusseuran perustamisesta, niin varmaan puhuisi kuuroille korville:
-pilkaksi panisivat koko asian. Vaan Puraan iski varmuuden tunto, että
-ehkä miehet turhaan ovatkin hyvillään ryyppyjen saamisesta. Tietysti ei
-patruuni nyt annakaan, kun eilen illalla oli puhe raittiusyhdistyksen
-perustamisesta. Tuo miesten niin varma luulo sai hänetkin äsken
-epäilykseen rakkaan tuumansa toteuttamisesta. Mutta nyt, kun asiaa
-tarkemmin mietti, niin vähän tuntui naurattavan miesten pettymys. _Ne_
-ne pettyykin, eikä hän! Patruuni sanookin työnjohtajalle, että tässä
-pajassa ei enää ryyppyjä työmiehille anneta. Ja sitte ne hyvinkin
-nolostuu, kun kuulevat, että hukkaan meni hyvät humalat. Mutta sitte
-alkoi Puraa mietityttämään, ett'ei tuosta seuraava mielentila olekaan
-otollinen hänen aikeelleen. Varmaan uhallakaan eivät rupeaisi
-raittiusyhdistykseen, kun nyt noin pettyvät ryyppyjen saamisessa. Vaan
-pianhan heidän mielensä muuttuu... Ja patruunin myötävaikutuksella se
-on helppo... Tänä iltana hänen täytyy saada heille puhua...
-
-Miehet jäivät korjaamaan paikoilleen työkaluja, kun mestari lähti
-patruunin luo.
-
-Suuren pääkaupungin sanomalehden takana istui patruuni mestarin sisään
-tullessa. Patruuni silmäsi yli sanomalehden tulijaa, nousi sitte ylös
-ja meni tupakkapöydän luo. Pani sikaarin palamaan ja kääntyi sitte
-työnjohtajan puoleen.
-
--- Nyt on kaikki valmiina.
-
--- Nytkö jo? Sepä hyvä! Mestari istuu. Patruuni hykerti käsiään
-hyvillään ja silmät nauroivat.
-
--- Sukkelaan työ joutuu, kun miehet paraansa panevat liikkeelle.
-
--- Tosiaankin sukkelaan joutui, tosiaan sukkelaan! Minä luulin, että
-ainakin he saavat pari kolme tuntia tehdä yli ajan. No, se oli
-helkkarin mainiota! Totta tosiaan joutuivat sukkelaan! Patruuni soitti
-piikaa.
-
--- Tuoppa punssikarahviini tänne ja pari lasia!
-
-Piika toi ja patruuni kaatoi punssia laseihin.
-
--- Tulkaapa maistamaan!
-
-Työnjohtaja pyyhkäsi partaansa ja meni maistamaan.
-
--- Ryyppyjä siellä kuulustivat miehetkin olevan vailla.
-
--- Ryyppyjä?
-
-Patruuni hiukan kavahti, ja maistamatta jäi kohotettu punssilasi. Mutta
-hän tyyntyi, maistoi lasin puolelleen ja sanoi: Vai ryyppyjä?
-
--- Niin tuumivat. Sanoivat, että totta nyt annetaan ryypyt, kun on
-tehty noin ahkeraan työtä, oikein hikipäässä.
-
--- Ivyllä he hikipäässä ovat tehneet. Mutta --
-
-Patruuni ajatuksissaan otti pari askelta eteenpäin matolla, pysähtyi
-sitte ja sanoi:
-
--- Olivatko he hyvinkin niiden perään?
-
--- Sanoivat, että kun ennenkin on annettu, niin totta nytkin.
-
--- Onhan sitä joskus annettu ennenkin. Käskekää heidät pikkupuolelle,
-niin siellä saavat. Ahkerastahan he ovat tehneet työtä, niin ei saa
-pahoittaa heidän mieltään. Eikähän yksi tai pari ryyppyä heille pahaa
-tehne...
-
--- Vähällähän sen työmiesten mielisuosion ostaa.
-
--- Kun menevät sinne pikkupuolelle, niin saavat. Juokaa lasinne
-pohjaan!
-
-Työnjohtaja joi lasinsa, kiitteli ja lähti.
-
-Patruunia mietitytti tuo ryypyn antaminen. Mutta se on niin vähäinen
-asia... Onhan Puralla tilaisuutta vastakin heille puhua... Kun noin
-ovat ahkerasti tehneet, niin olisihan väärin kieltää heiltä vähäistä
-ryyppyä... Ja tuo raittius... eikö lie vain noita nykyajan houreita...
-Joka on kunnon mies, niin kyllä hän pitää huolen itsestään ja
-suustaan... Ja juopporatit taas eivät pysy juomatta, vaikka olisivat
-missä seurassa... Joka ei voi varjella itseään, hän hukkukoon!... Näitä
-nyt tekemällä tekemään raittiiksi ja juomattomiksi... Pöhöh! -- Noin
-ajatteli patruuni, ja ajatukset kääntyivät siihen kauniiseen
-rahasummaan, minkä hän sai noista tilauksista. Ja paremmin mieli
-lämpeni sitä ajatellessa kuin raittiusseuraa. Partaansa hän siveli ja
-asteli lattialla, aina väliin löyhäyttäen savua sikaaristaan. Nakkautui
-sitte keinutuoliin, kaatoi punssia lasiin ja joi. Paneutui mukavampaan
-keinutuolissa, melkein puolimakuulleen ja antoi sitte tuolin verkkaan
-painua alas, taas kohousi soutamaan ylöspäin ja taas alaspäin, kunnes
-vähän pysähtyi ryypätessä. Alkoi sitte taas entistä menoaan soutamaan.
-
-Mutta työnjohtaja meni alas verstaaseen. Siellä miehet vielä
-laittelivat kaluja paikoilleen, sillä kiireessä niitä oli jätetty sinne
-tänne.
-
--- Patruuni käski teidän mennä pikkupuolelle, niin siellä saatte
-ryypyt, ilmoitti työnjohtaja.
-
--- Siin' oli, äännähti Pura itsekseen.
-
-Pura näytti siltä, kuin olisi joku rakas olento häneltä yht'äkkiä
-temmattu. Hän purasi hammastaan, näytti tuiki harmistuneelta ja
-silmissä värehti niin surullisen katkerasti.
-
-Mutta miehistä tuntui tuo olevan iloinen sanoma, joka pani oikein
-kielet liikkeelle, mikä mitenkin patruunia mieheksi kehuen. Ottivatpa
-nuoremmat miehet mennessään pikkupuolelle hiukan käsiksikin, tietysti
-leikillään, niin lysteissään kun olivat.
-
-Pura lähti kiiruimmiten kotiinsa. Häntä suututti, ett'ei tiennyt, mitä
-tehdä. Ja mielikin oli niin lannistunut. Tuntui hänestä koko
-raittiusseuran tuuma häipyvän kuin tuhka tuuleen. Niin se nyt
-haihtui, ja eikö lie parasta, ett'ei heille koskaan puhukaan koko
-raittiusseurasta...
-
-Miehet menivät pikkupuolelle ottamaan naukkuja. Siellä oli piika
-kokoliaan viinanassakan kanssa, ja kohta alkoi tarjoilu. Suuri tarjotin
-oli täynnä pikareita, joihin piika kaatoi viinaa, minkä kerkesi.
-Tyhjinä oli siltä aina pikareita. Antamisessa ei ollut mitään rajaa,
-vaan itsekukin sai ottaa niin paljon, kuin ilkesi. Ja ilkesi ne miehet
-ottaa, kun kerran ehdolla oli. Hymysuin kaatoivat nuoret ja vanhat
-nestettä, mutta joku varovaisempi jo teki pois lähtöä.
-
--- Eipä tätä lystiä aina ole. Mihin kiire? miettivät toiset ja
-maistelivat. Eikä he hellittäneet, ennenkuin koko nassakka alkoi olla
-tyhjänä. Ei ollut patruunilla tarkotusta viinaa niin paljon jakaa,
-mutta piika kaikessa yksinkertaisuudessaan antoi niin kauvan, kuin
-riitti. Varsinkin kun tuolla joukossa oli nuoria, pulskiakin miehiä, ja
-olihan oikein mieli hyvä, että noille voi antaa. Kehuivat sitte rehiksi
-ja naitavaksi tytöksi, jotta piikaa oikein nauratti. Vanhemmat miehet
-jo tarjoutuivat puhemiehiksi. Ja niin sitä lystiä pidettiin.
-
-Mutta Puralla ei ollut kamarissaan halua mihinkään. Ei ollut ruokakaan
-maistanut, kun oli koettanut sitä syödä. Otti hän sitte muutaman kirjan
-lukeakseen, jossa puhuttiin Espanjan inkvisitioni-kauheudesta, mutta ei
-sekään saanut ajatuksia puoleensa. Noissa raittiusseuran tuumissa ne
-vain risteilivät Ja patruuni kehtasi olla niin kelvoton...
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Seuraavana aamuna oli useita työmiehiä poissa työstä. Ne olivat
-jatkaneet illallista juominkiaan. Ja kun niitä tippuili työhön, olivat
-ne unisia ja velttoja; työ oli vastenmielistä, ja väkisellä he
-näyttivät pitävän auki lupattavia silmiään. Ei noista miehistä nyt
-ollut muualle kuin sänkyyn unta saamaan, jotta pääsisivät taas entisiin
-voimiinsa uuvuttavan kohmelon jälkeen. Mutta muutamat eivät tulleet
-ollenkaan. Verstaassa löyhkäsi viinan katku. Hiljaisina olivat miehet;
-taisi päänkipu vaivata. Raittiita silmiä oli tuskin muilla kuin Puralla
-ja työnjohtajalla.
-
-Puraa iljetti koko seura ja ympäröivä ilma. Viina haiskahti kovin
-katkeralta raittiin miehen nenään. Miesten silmät verestivät ja olivat
-vetisen harmaat, kasvoilta oli nuorillakin miehillä tuoreus poissa, ja
-verstaassa oleva kylmähkö ilma loi niihin melkein lyijynkarvaisen
-värin, silmänalukset olivat siniset ja kylmän puhumat, ja tukka ja
-parta oli ruokottomassa tilassa. Koko ruumis näytti noilla niin
-lytistyneeltä ja kädet hiukan vavahtelivat.
-
-Työnjohtaja tuli yläältä ja ilmoitti patruunin aikovan panna pois ne
-työmiehet, jotka eivät olleet työhön tulleet. Patruuni oli ollut
-huonolla tuulella miesten tähden, kun laiminlyövät toimensa verstaassa.
-
-Sitte meni työnjohtaja Puran tykö ja sanoi:
-
--- Patruuni käski teitä ylös.
-
-Pura ei tiennyt, mitä varten. Hän koetti vähän pölyyttää päältään pajan
-likaa, jott'ei kulettaisi sitä patruunin hienoisiin huoneisiin. Pura
-näytti jotenkin välinpitämättömältä, mutta kuitenkin oli rinnassa
-jotain kiihtynyttä, kun hän lähti patruunin puheille. Liekö se ollut
-suuttumusta vai sentakia syntynyttä, kun ei tiennyt, mitä varten
-patruuni häntä kutsui?
-
--- Pura, minua harmittaa, kun työmiehet noin käyttäytyvät, sanoi
-patruuni.
-
-Kuka käski eilen illalla viinaa antaa? mietti Pura, mutta ei puhunut
-mitään.
-
--- Ei minulla ole säännöllisiä työmiehiä, kun he ovat juomareita.
-
--- Ja niin kauvan he ovat juomareita, kuin heille viinaa annetaan,
-vastasi Pura vähän pistävästi.
-
--- Työnjohtaja kävi valittamassa, ett'ei ole muuta selvää miestä kuin
-te koko verstaassa. Jos nyt olisi kiirettä työtä, niin miten kävisi?
-Kauniisti menisivät tilaukset ohitse, -- Pura ivallisesti hymähti;
-patruuni katsoi häneen totisesti ja pitkitti suuttuneemmalla äänellä --
-ja minulle tulisi suuri vahinko. Te puhuitte minulle toissa päivänä
-raittiusseuran perustamisesta, -- Puran katse kiintyi vakaasti
-patruunin kasvoihin, ja hänen silmänsä suurenivat -- minä jo silloin
-sitä puolustin, -- odottavan kysyväinen oli Puran katse -- mutta nyt
-puolustan kahta vertaa enemmän. Tänä iltana siis puhukaa heille, kyllä
-he siihen kohmelostaan selvenevät. Ne, jotka ovat vielä juomingissa,
-panen minä pois, sillä minä en voi luottaa sellaisiin juoppolalleihin,
-lisäsi patruuni mahtipontisesti.
-
--- Ei, herra patruuni! Kerran kun ruvetaan pelastamaan, niin
-pelastetaan niin paljon kuin voidaan. Sitäpaitsi ei patruuni ole
-oikeutettukaan heitä pois panemaan.
-
--- _Minäkö_ en ole oikeutettu? Mitä? Kun minä panen pois, niin minä
-panen.
-
--- Mutta miksi heille annettiin toissa iltana viinaa?
-
-Pura tuota sanoessaan loi silmänsä viistoon ja raappi jalallaan mattoa
-ikäänkuin tehdäkseen lienteämmäksi sanojensa vaikutusta.
-
--- No, tarvitsiko heidän mennä viikkokausiksi juominkiin, kun yhden
-ryypyn saivat?
-
-Patruuni sanoi tuon kovalla ja hiukan värähtävällä äänellä.
-
--- Patruuni ei tunne työmiehiä. Ei ne osaa sivistyneesti juoda.
-
--- Mutta tämä asia nyt on kerran tapahtunut, eikä sille mitään taida.
-
--- Minä kyllä olen vieläkin valmis hommaamaan raittiusseuraa.
-
--- Sitä varten minä teidät kutsuin. Ja minä olen miettinyt, että minä,
-jotta he paremmin rupeaisivat raittiusseuraan, maksan niille, jotka
-kuuluvat seuraan, hiukan enemmän palkkaa. -- Suurempi vahinkohan
-minulle tulee, kun he eivät ole säännöllisiä, oli patruuni
-lisäämäisillään, mutta ei lisännytkään.
-
--- Miten lienee sen asian kanssa. Se olisi pakotusta, ja pakko
-tavallisesti vie turmioon. Ehkä he työssä kyllä sitte olisivat
-säännöllisesti ja selvinä, mutta salaa ryypiskelisivät. He olisivat
-olevinaan raittiita, vaikka eivät olisikaan. Tuosta ehkä voisi olla
-hyötyä patruunille, mutta vahinkoa työmiehille. He turmeltuisivat, kun
-rupeaisivat valheellisesti palvelemaan patruunia.
-
--- Te näette kaikessa vain pahaa.
-
--- Valitettavasti niin. Mutta minä olen jo kovin paljon saanut nähdä
-työmiesten vilppiä. Kyllä työmieskin horjahtaa rehellisyyden tieltä,
-kun vain houkutuksia tarjoutuu. Ja noita houkutuksia ei saisi
-viritellä...
-
--- Omaa puoltanihan minunkin on katsominen. Ja tuumani edistäisi
-teidänkin aiettanne.
-
--- Edistäisi kyllä, mutta -- tavallaan. Paras kohta on tässä, että
-patruuni osoittaa suoraan tyytymättömyyttä niihin miehiin, jotka
-juovat. Varoittaa heitä ja nuhtelee...
-
--- Te neuvotte minua kuin lasta. Olen minäkin nähnyt maailmaa.
-
--- Mutta tässä asiassa luulen minä paremmin tuntevani olot ja --
-
-Pura ei kerjennyt puheensa loppuun, ennenkuin patruuni karjasi
-suuttuneena:
-
--- Mutta mitä _minä_ tavallisesti olen päättänyt, sen _minä_ panen
-toimeen. Ja _tässäkin_ asiassa minä teen mieleni mukaan.
-
-Pura hiukan hypähti säikähdyksestä, mutta punaisena karehti patruuni
-suuttumuksesta. Hänen leukansa näytti liikkuvan intohimoisesti, eikä
-hän näkynyt saavan ajatuksiaan enempää sanotuksi, niin vihassa kun oli.
-
--- Minä en tarvitse teitä opettajanani, hän sanoi ja suuttuneena reutoi
-pitkin huonetta. Hänen silmänsä säihkyivät ja olivat ulospullistuneet
-pussimaisista kuopistaan. Huulet levottomasti liikkuivat ja kädet
-kiihkoisasti koperoivat liivin taskuja. Lattialla hän huitoi
-edestakaisin kuin säikähdyksissään oleva pikkupoika, mikä on pudottanut
-lanttinsa.
-
-Pura oli kuin tuomittu oven suussa. Mitä nyt piti tehdä? Lähteäkö pois
-huoneesta vai jäädä paikoilleen? Ei hän tiennyt, kumpi olisi ollut
-parempi. Siis hän jäi paikoilleen, siihen asemaan, missä oli. Kädet
-riippuivat voimattomina pitkin housun kuvetta, ja aristellen hän
-seurasi patruunin liikkeitä.
-
--- Kutsukaa illalla työväki pikkupuolelle, tai paremmin, minä kutsun,
-ja sitten te puhutte siellä heille! Minä tulen myös sinne ja puhun
-tästä.
-
-Patruuni heittäytyi huolettoman ylpeästi keinutuoliin katsomattakaan
-Puraan. Hän alkoi levottomasti ensin soutamaan, mutta hiljensi pian ja
-koetti salaa katsoa, minkä vaikutuksen hän oli tehnyt Puraan.
-
-Tuo tuntui komentavalta, ja Pura mietti jo sanoa, ett'ei hän ole tuohon
-velvollinen palkkansa tähden. Mutta sanat jäivät huulille. Kyllä Puraa
-pisti vihaksi, kun patruuni tuolla tavalla puhui. Mutta ajatuksiin
-tuli, että minkäpä niille mahtavimmilleen tekee. Niillä on valta ja ne
-sitä käyttävät. Riitautua patruuninkin kanssa olisi vain vahingoksi.
-Kun vähän välttelemällä pääsee, niin onhan tuo hyvä. Myötään paikkaa
-muutella ei ole hauska, ja sulaa vahinkoa siitä on. Ja vaikkapa
-maailman ääreen menisi, niin eiköpä nuo kaikki lie yhteen malliin, niin
-herrat kuin työmiehetki...
-
--- Ettekö ymmärrä? lähetti patruuni keinutuolistaan.
-
-Pura seisoi tuossa mietteissään, jotta patruuni luuli hänen
-vastustelevan.
-
--- Kyllä.
-
--- No, kun ymmärrätte, niin teette, kuten minä olen käskenyt. Minä en
-salli niskottelemista. Saatte mennä!
-
-Loukatuin mielin lähti Pura huoneesta. Hänen mielensä oli jo yli
-suuttumuksen rajojen: aivan lannistuksissa ja alakuloinen. Häntä
-valtasi sanomaton voimattomuuden tunne tullessaan patruunin luota.
-Tuntui, kuin koko mies olisi lytistetty tuohon paikkaan, ja kädetkin
-vielä kovilla kahleilla sidottu, jott'ei edes niitä voisi liikuttaa,
-Aivan tuntui hänestä siltä, kuin häneltä olisi vapaus ja elämä
-riistetty yhdellä sanalla. Hän oli vain muiden tahdoton orja, ja muut
-häntä ohjaavat kuin elukkaa, antavat vielä piiskaakin, kun ei osaa
-mennä oikeasta tienhaarasta, mietti hän.
-
-Kylmä vihuri ryöpsähti hänen kasvoilleen, kun hän astui ulos
-korridoorista. Veltosti, puoleksi putoamalla, astui hän edessä olevat
-pari kiviporrasta ja lähti sitte kävellä lytystämään lentävässä lumessa
-verstaaseen.
-
-Kun hän tuli pajaan, näki työnjohtaja, että jotakin erinomaista oli
-patruuni Puralle puhunut. Suuttuneelta hän näytti tuossa pöytänsä
-ääressä ja viskeli työkaluja. Ei malttanut olla työnjohtaja kysymättä
-Puralta asiaa.
-
--- Oliko patruuni pahalla tuulella?
-
--- Eipä ollut erin hyvälläkään.
-
--- Ei ollut minullekaan. Morkkasi minulle työmiehistä. Mutta sanoiko
-hän teille mitään moittivaa? Minulle hän kiitti tei--
-
--- Eiköpä patruunikin kiittäne ja moittine, miten milloinkin päähän
-sattuu?
-
--- Ei niin jyrkästi! Minä olen palvellut häntä jo kymmenen vuotta ja
-olen tullut hänen kanssaan toimeen. Mutta hänelle pitää antaa hyvin
-myöten. Mitä _hän_ sanoo, niin sen pitää olla. Muutoin ei pysy hänen
-kanssaan hyvissä kirjoissa. Mutta mitä hänellä oli teille asiaa?
-
-Pura katsoi työnjohtajaa pitkään.
-
--- Niin, minä ajattelin, että puhuiko hän minusta teille.
-Jos hän suutuksissaan olisi lukenut minun viakseni työmiesten
-juopottelemisen...
-
--- Niin mitä sitte?
-
--- No, sehän olisi ikävä. Minun pitäisi tietää illalla puhua
-puolestani, ja silloin hän on myös aina sävysemmällä tuulella. Hän on
-näin aamupäivällä -- työnjohtaja läheni Puraa -- kohmeloissaan, ja
-silloin hän aina on ärttynen.
-
--- Ei hän teistä puhunut. Kahdenkeskistä oli vain minulle.
-
--- Kahdenkeskistäkö?
-
-Työnjohtajaa alkoi vaivata ajatus, ett'eihän patruuni vain pane häntä
-pois ja ota Puraa hänen sijalleen. Mutta miksi olisi Pura noin
-suuttunut?
-
--- Minä en juuri pidä, että se on hyvä puoli isännässä, että hän aina
-tahtoo pitää oman päänsä, sanoi Pura hetken päästä.
-
--- Niinkuin esimerkiksi missä asiassa?
-
--- Raittiusseuran perustamisessa.
-
--- Raittiusseuran? Älkää suututtako patruunia! Pitää aina antaa olla,
-niinkuin hän tahtoo, muuten ei pysy hyvissä väleissä hänen kanssaan. Ja
-hänelle pitää aina antaa viimeinen sana!
-
-Työnjohtaja aivosti ihastuksissaan, että asia olikin tuollainen. Hän
-otti nuuskalaatikkonsa, kopautti sen pohjaan sormellaan, pisti nuuskaa
-alahuulensa reunaan ja tarjosi Purallekin.
-
--- Pankaa nuuskaa huuleen! Tekö perustatte raittiusseuran? Ja patruuni
-ei salli?
-
--- Miten noin voitte ajatella?
-
--- No, miten sitte patruuni siinä pitää oman päänsä, kuten sanoitte?
-
--- Hän tahtoo _ostaa_ miehet raittiiksi.
-
--- Ostaa? Miten? Sitäpä minä en ymmärrä.
-
--- Hän maksaa palkan siitä, että he kuuluvat raittiusseuraan.
-
--- No, sehän on heille eduksi.
-
--- Niin on, kun lyhyeillä silmillä katselee. Voivathan he muka olla
-raittiita, ja salajuoppous on kahdenkertainen rikos.
-
--- Patruuni katsoo vain sitä, että he säännöllisesti ovat työssä.
-
--- Eipä siinä muuta olekaan!
-
-Työnjohtaja lähti Puran pöydän äärestä. Häntä nauratti tuo mies: pyrki
-muka tekemään raittiiksi vanhoja juomareita, joiden sisus ei tule
-aikaankaan, joll'eivät viinaa saa. Kummallinen mies, kun tuollaisia
-tuumia hautoo päässään! Suuri höperö ja hupsu!
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Talvinen pimeys valtasi maat ja mantereet vaippaansa. Pimeää oli
-verstaassakin aina neljästä iltapäivällä. Silloin piti sytyttää nuo
-tuikuttavat öljylamput, joiden valo oli likaista, kellervän harmaata.
-Sameitten ja puhdistamattomien lasien läpi ei valo lähtenyt
-säteilemällä ja kirkkaasti, vaan veltosti kuumottamalla, Nokisiin
-vaatteisiin puetut miehet näyttivätkin olevan sopusoinnussa tuon valon
-kanssa. Musta, pajan noen värjäämä naama ei tarvinnut kirkasta valoa;
-näkyi nokilaatat kasvoissa vähemmälläkin. Mutta sille, joka ylhäisten
-saleista yht'äkkiä astui tänne konepajaan, sille oli tämä todellakin
-mieltä masentava kuva. Sille tuntui, kuin tuo likasuus pyrkisi
-tahraamaan hänetkin, ja varoen sai hän joka hetki kulkea, jott'ei
-tahraisi kalliita vaatteitaan ja puhtasia käsiään likaan ja nokeen.
-Sille tuntui, kuin hän joka hengityksellä vetäisi keuhkoihinsa
-tukuttaisin viilajauhoja, pajan kuonaa, noen pölyä ja jotain --
-raskasta hengittää.
-
-Patruuni oli ottanut päivällisleponsa, kun hän tuli verstaaseen. Hänen
-kasvoissaan lepäili tavattomampi virkeys, ja silmät olivat nuoren
-kirkkaat. Hänen olennossaan näytti nyt olevan jotain nuorekasta,
-leikillistä.
-
-Toisella tuulella olikin patruuni nyt kuin aamupäivällä. Nyt oli hän
-valmis Puraakin hyvittelemään ja tekemään leikkiä itse työnjohtajalla,
-Hän kulki pitkin verstaassa. Tuli sitte Puran luo. Aamullinen
-suuttumuksensa häntä vähän vierotti Purasta, ja jo syrjästä hän
-silmäsi, millä tuulella Pura oli. -- Pura on hyvitettävä, jos mielii
-raittiusseurasta saada täyttä tolkkua, mietti patruuni ja sanoi
-Puralle, joka oli syrjä kareittain häneen:
-
--- Minä olen ajatellut lisätä Puralle palkkaa. Minä maksan enemmän
-tunnilta.
-
-Pura oli hänen paras työmiehensä, sanoi hän, ja sentähden hän tahtoi
-maksaa Puralle enemmän palkkaa kuin muille.
-
-Pura huomasi, että tuo oli jotain hänen hyvittelemistä, eikä puhunut
-mitään.
-
--- Totta Pura on tyytyväinen minuun?
-
--- Kyllä, vastasi Pura miedosti.
-
--- No, nyt illalla me kokoamme heidät sinne pikkupuolelle ja te puhutte
-heille raittiudesta.
-
--- Saatanhan minä sen tehdä.
-
-Patruuni näki, ett'ei Purassa nyt ollut sitä innostusta, mitä hänessä
-oli toissa iltana, kun hän tuli pyytämään lupaa saada se perustaa.
-
--- Ja minä tilaan sinne seuraan, jos se saadaan aikaan, sanomalehdet,
-ja pikkupuolella saavat he aina kokoutua.
-
--- Patruuni tekee paljon raittiusseuran eteen, sanoi Pura kuivasti.
-
-Patruuni kääntyi naama myrtyneenä pois Purasta ja puhui kovalla
-äänellä:
-
--- Kun työ on seitsemän aikana lopetettu, menette te pikkupuolelle,
-sillä siellä on _minulla_ teille puhumista.
-
-Miehet näyttivät hiukan ällistyvän ja kysyvästi katselevan toisiinsa.
-
-Patruuni meni toiseen huoneeseen ja sanoi siellä saman.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Somasti valoi valoaan kattolamppu pikkupuolen salissa. Oli asetettu
-penkkejä ja tuoleja seinäin vierustoille. Salin perällä oli pöytä,
-jolla oli kaksi kynttilää, musteastia ja kynänvarsi, vieläpä joku arkki
-puhdasta kirjoituspaperiakin. Työmiehet olivat käyneet kotonaan
-heittämässä pois likaset työnursut, ja jokainen oli pannut päälleen
-jotain parempaa. Odottavina ne nyt istuivat penkeillä ja tuoleilla.
-Kokoutumisen syy ei enää ollut heille outo, vaan työnjohtaja oli heille
-ilmoittanut, että _patruunilla_ oli aikomus saada aikaan raittiusseura
-työmiesten kesken. Olivatpa jotkut pitäneet murinaa sen johdosta, mutta
-työnjohtaja oli sanonut, että heidän pitää ruveta raittiusseuraan, kun
-kerran patruuni niin tahtoo. Työmiehet miettivät, ett'ei ollut
-talvisydännä hyvä suututtaa patruunia, vaan piti tehdä, niinkuin _hän_
-tahtoi. Mutta kyllä se tunnusti muutamista kummalta ruveta
-raittiusseuraan; joku joukossa väittikin, ett'ei hän kyllä rupea,
-vaikka sata patruunia pakottaisi. Mutta kun toiset hänelle sanoivat:
-"mistäs leivän otat, jos patruuni panee sinut pois pajasta", niin meni
-häneltä suu tukkoon.
-
-Patruuni tuli ja astui pöydän taakse. Kuolon hiljaisuus oli vallan
-päällä salissa, ainoastaan lamppu katossa hiukan rätisi. Miehet
-istuivat vakavina ja katsoivat patruunia. Patruuni otti nenäliinan
-taskustansa, kaivoi sillä sieraimiaan, pyyhki sitte ja pani sen
-takaisin taskuunsa. Maiskautti kielellään ylähuulensa oikeanpuoleisia
-hampaita ja näytti alottelevan puhumaan.
-
--- Minä olen käskenyt teidän tänne sitä varten, että teidän kesken
-perustettaisiin raittiusseura. Minä en voi kärsiä sellaista menettelyä,
-kuin tänä päivänä ja joskus muulloinkin on osotettu. Te menette vain
-kapakkaan, siellä juotte ja elämöitte sillä aikaa, kuin verstaa on
-tyhjä työmiehistä. Näyttää siltä, kuin minun pitäisi palvella teitä,
-ettekä te minua, joka teille palkan maksan. Mutta siihen minä en
-suostu. Sentähden minä panen pois ne miehet, jotka ovat olleet tämän
-päivän juomingissa. Pysykööt he vain kapakassa, minun verstaassani ei
-heille ole työtä!
-
-Työmiehissä kuulusti kulkevan vähäinen sipinä.
-
--- Älkää koskaan sitä luulko, että minä olen työmiesten varassa, että
-minun pitäisi palkan kanssa odottaa teitä, milloin te näette hyväksi
-tulla tekemään työtä. Varotukseksi minä sanon tämän. Työnjohtaja kävi
-minulle sanomassa --
-
-Useimmat työmiehet katsoivat vihaisesti työnjohtajaan, mutta
-työnjohtaja mietti, että mitä varten patruunin piti tuo mainita.
-
--- Sentähden teidän omaksi hyväksenne olen minä miettinyt perustaa
-raittiusseuran, ja joka tähän seuraan rupeaa, sille minä maksan
-kymmenen prosenttia enemmän palkkaa, mutta joka ei rupea, se saa tyytyä
-entiseen palkkaansa, ja varokoon itseään, jos hän tulee juovuksissa
-verstaaseen! Empimättä minä panen hänen pois ja työtodistukseen
-merkitsen, että hän on juomari. Seuran puheenjohtajaksi olen minä
-määrännyt Puran, ja hän puhuu teille tästä enemmän.
-
-Ei yksikään mies uskaltanut enää ajatellakaan, ett'ei hän seuraan
-rupeaisi. Ei, tuo oli kova saarna! Ja mikäpä oli seuraan ruvetessa, kun
-palkkakin nousi, eikä se tuo juominen ole miksikään eduksi. Nytkin
-päässä vielä särkee kohmelo, ja nukuttaa ja...
-
-Pura meni nyt patruunin käskystä pöydän taakse, mutta patruuni asettui
-sivulle vähän ulommaksi istumaan pehmoseen, tyynyllä varustettuun
-nojatuoliin, mikä häntä varten oli tuotu huoneeseen.
-
-Puran katse oli masentunut, ja kasvoissa oli selvästi havaittava
-alakuloisuus, vaikka oli niissä jotain elävämpääkin, ehkä illan
-vaikutuksesta. Ainakin veret hänen poskillaan vienoon nousivat ja
-laskivat, ja silmät kiilsivät. Hän loi silmänsä pöytään, katsoi vähän
-aikaa miedosti palavaa kynttilän sydäntä, kohotti silmänsä pöydästä ja
-alkoi:
-
--- Toiset ihmiset syntyvät onnellisemmissa oloissa kuin toiset. Liekö
-se Jumalan vai kenen määrämä, mutta niin on asian laita. Toisten
-lapsuus on turvattu, ja heidän nuoruuttansa ohjataan kuin vesille
-laskettua purtta. Mutta toisin on toisten laita. Ja tähän jälkimmäiseen
-joukkoon kuulumme tavallisesti me työmiehet. Meidän täytyy kokemalla
-oppia, mikä on hyvää, mikä pahaa. Mutta kokemus on kallista, ja sen
-kautta voimme hukkua. Nykyinen aika, mikä lämpimästi tunnustaa kaikki
-ihmiset veljiksi, on alkanut puuhaamaan jotain meidänkin eduksemme. Se
-pyrkii meitä kasvattamaan aikaisina, kun lapsina olemme jääneet niin
-osapuille. On alettu perustamaan seuroja ja yhdistyksiä, missä
-kasvatetaan suuria lapsia, työmiehiä. Yksi laji tällaisia seuroja on
-raittiusseura, mikä koettaa pelastaa juoppouden loasta ihmistä ja
-muuten häntä sivistää, tehdä häntä todelliseksi ihmiseksi,
-kelvolliseksi yhteiskunnan jäseneksi, oikeaksi perheenisäksi. --
-
-Puran kasvot tulivat elävämmiksi, ja sanat alkoivat tulla kovempaan ja
-tiheämpään.
-
--- Työmiehen elämälläkin on joku tarkoitus, ylevämpi, kuin mitä
-työmiehet tavallisesti käsittävät. Niinkuin sanoin, kuuluu hän
-yhteiskuntaan, ja hänen tulee täyttää siinä sijansa --.
-
-Patruuni rypisti kulmiaan ja naputti mietteissään sormellaan tuolin
-käsipuuhun.
-
--- Mutta nykyään työmiehet ovat vielä sillä kannalla, että he eivät
-välitä itsestään, eivät näe omaa suutaan pitemmälle. He luulevat, että
-he, kun tekevät työtä, jotta saavat jokapäiväisen ravintonsa, ovat
-sellaisia, kuin olla pitääkin. Tässä on työmiesten erehdys. Ja tämä
-erehdys on kerrankin korjattava. Mutta niinkauvan kuin ihminen rypee
-itsekkäissä himoissaan, pystyy hän tuskin itselleen ruumiillista
-ravintoa saamaan. Ensin ovat himot poistettavat, ajatukset
-puhdistettavat! Samalla kuin vietit vähenevät, jalostuu sielu. Minä en
-tarvinne teille lähemmin selvittää, mitä juoppous aikaan saa. Sen te
-itse tiedätte. Ruumiinne siitä kärsii, sielunne kärsii. Kapakassa on
-juomarin hupi, kapakassa ajatukset. Ja kuinka surkea laitos kapakka on,
-sen kyllä tiedätte. Kotinne on kurjaa kurjempi, lapsenne nälkäisiä,
-ryysyisiä, niinkauvan kuin kapakkaan kannatte tienestinne. Ei teidän
-kotinne hauskuudessa ole yhtään varaa siirtää siitä kapakkaan. Minä
-patruunin puolesta ehdotan, että yhdytte raittiusseuraan ja luovutte
-väkijuomia nauttimasta.
-
-Pura heitti puhumasta. Hän näki, miten työmiesten kasvot olivat vielä
-tähdätyt häneen sittenkin, kun hän jo oli lakannut. Ja aivan hiljaista
-oli huoneessa. Tuntui Purasta niin juhlalliselta, jotta itseäänkin
-kummastutti, miten hän oli noin työiniehiin vaikuttanut. Puhuessaan oli
-hän ujosti pitänyt silmiänsä pöydässä, ja jos oli nostanutkin, olivat
-ne vain kävässeet kuulijoissa tai huoneen seinissä. Patruuniin ei hän
-ollut rohjennut katsoa, sillä hän pelkäsi, että ehkä patruuni olisi
-ivallisesti hymyillyt hänelle.
-
-Pura tuli pöydän takaa työmiesten joukkoon, missä muutamat vanhemmat
-miehet hänelle hiljaan tuumivat, että oikein hän oli puhunut ja että he
-mielellään olisivat kuunnelleet vielä lisää...
-
-Patruuni nousi tyynytuoliltaan, mutta pöydän taakse ei hän enää mennyt.
-Miettiväisempi elje oli hänellä kasvoilla, ja suun seutu oli vakava.
-
--- Tietysti te oivallatte Puran sanat ja seuraatte hänen kehotustaan.
-Teidän tilassanne on todella parantamista, ja ensimmäinen askel
-parannukseenne on luopuminen juomisen paheesta. Minä tulen niin paljon
-kuin suinkin mahdollista tukemaan yhdistystänne. Pura puhukoon ja
-järjestäköön lähemmin seuran, minä en jouda kauvempaa olemaan täällä.
-
-Ajatuksissaan näytti hän poistuvankin huoneesta. Kun hän tuli
-työhuoneeseensa, istui hän kauvan ja mietti. Hän mietti Puran puhetta,
-mikä ensi alussa hänen pikkupuolen salissa istuessaan ei ollut
-ollenkaan ollut hänelle mieleen. Tyytymätönnä hän sitä siellä oli
-kuunnellut, mutta vääräksi hän ei olisi voinut siitä vääntää yhtään
-sanaa, ei yhtään. Sillä kun Pura ujona tuolla pöydän takana puhui,
-tuntui patruunista raskaalta istua tyynytuolissaan. Ensin, kun Pura
-puhui työmiesten yhteiskunnallisesta arvosta, täyttyi patruunin sydän
-ylpeydestä ja kopeudesta, ja hän mietti jo, että tällä tavallako se
-raittiusseura alkaakin toimimaan istuttamalla työmiehiin muka heidän
-yhteiskunnallista ja ihmisellistä merkitystään. Mielipä silloin jo
-keskeyttää Puraa, ett'ei hän suinkaan ole tällaista tarkottanut
-raittiusseuralla, että siellä ruvetaan saarnaamaan uusia oppeja ja
-kapinoimaan. Mutta kun Pura alkoi puhumaan työmiesten tilasta ja kuinka
-vähän hauskuutta työmiehen koti voi tarjota, vei sanat patrauninkin
-ajatuksiin. Hänestä tuntui, että hän itsekin oli jonkunlainen
-työmiesten painajainen, hän, joka nytkin istui tässä tyynytuolissaan ja
-tahtoi näyttää suuruuttaan työmiehilleen... tuntui, kuin Puran puhe
-loukkaisi häntä, ja hän odotti, että mitä vielä Pura sydämmissään
-puhuukaan, ehkä vielä melkein sormella osottaa häntä, että tuossakin
-istuu yksi heidän hien ja väen imijä...
-
-Näin aroiksi tulivat itsestään patruunin ajatukset, ja hänestä tuntui
-painostavalta istua tyynytuolissaan. Mutta Pura ei mennytkään niin
-pitkälle, ja patruunille se oli mieleen. Jos Pura olisi mennyt, niin
-mitäpä olisi tehnyt? Keskeyttänytkö kokouksen? Se keino olisi häntä
-vähän auttanut, sillä työmiesten silmissä olisi hän joutunut huonoon
-valoon... ja itsensäkin täytyi hänen myöntää, että se olisi ollut
-kömpelöä ja vähän auttavaa.
-
-Hän oli ollut aivan kuin itsestään pakotettu lähtiessään lausumaan nuo
-sanat: "Tietysti te oivallatte Puran sanat ja seuraatte hänen
-kehotustaan. Teidän tilassanne on todella parantamista, ja ensimmäinen
-askel parannukseenne on luopuminen juomisen paheesta. Minä tulen niin
-paljon kuin mahdollista tukemaan yhdistystänne".
-
-Ja häntä helpoitti, kun pääsi pois salista. Siellä tuntuivat hänen
-ajatuksensa käyvän Puran ajatusten orjiksi, hänen, joka ensin oli
-puhunut niin kopeasti työmiehilleen. Ja sehän se häntä siellä vaivasi.
-Niin ristiriitaiset olivat hänen ja Puran puheet, ja hänen puheensa,
-vaikka uhkaavakin, joutui hänen mielestään mitättömäksi ja arvottomaksi
-työmiesten silmissä Puran puheen rinnalla. Se vain lisäsi Puran puheen
-merkitystä, oikein oli todistuksena siihen, miten työmiehiä
-kohdellaan...
-
-Mutta nyt täällä omassa huoneessaan saivat hänen ajatuksensa jo uuden
-rohkeuden, ja häntä nauratti oma pelkonsa ja arkuutensa tuolla
-pikkupuolen salissa. Mutta työnjohtajan pitäisi aina väliin käydä
-seurassa kuuntelemassa, jotta tietäisi hänelle kertoa, mitä siellä
-tehdään. Se Pura, se helsinkiläinen on nerokas ja ajatteleva mies ja
-ollut siellä suuressa pesässä, missä ollaan valmiita ajattelemaan ja
-tuumailemaan jos mitä...
-
-Patruunin poismeno helpoitti Puraakin. Hänestä tuntui niin orjalliselta
-olla patruunin huoneessa ollessa ja kuunnellessa. Ja kun hän ajatteli
-sitä juhlallista vaikutusta, minkä hänen puheensa oli tehnyt
-työmiehiin, oli hän hyvillään ja alkoi unohtamaan raittiusseuran
-perustamisen syitä patruunin puolelta. Samapa se, eihän patruuni tulisi
-kuitenkaan seurassa toimimaan, vaan uskoi kaikki hänelle! Olkoonpa
-seuran perustamisen kunnia vain patruunin, mutta hänhän olisi kuitenkin
-sen toimeenpanija, sen aikaansaaja. Ja hän huomasi, että hänen arvonsa
-nyt tänä yhtenä iltana oli suuresti kohonnut työmiesten silmissä, he
-pitivät häntä työnjohtajan veroisena. Oli ollut vain vähän vastusta
-seuraa aikaansaadessa, ei mitään muuta, mietti Pura, kun mieleen
-tulivat eiliset ja tämän aamuset asiat ja jupakat. Ja hänen mielensä
-illan pitkään leppyi, sulasi asian lämmöstä, mikä elpyi elpymistään
-seuraa järjestettäessä ja puuhatessa.
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Seura oli saatu aikaan. Kaikki olivat siihen ruvenneet. Puran puhe oli
-ollut tepsivä kohmeloisiin miehiin, ja nekin, jotka eivät olisi
-halunneet ruveta, yltyivät kirjoittamaan tai kirjoituttamaan itsensä
-yhdistyksen jäseniksi patruunin lupaaman palkan ulvalla. Ja toimessaan
-he olivat tuon seuran kanssa; näytti, että raittiuden aate oli aivan
-imeytynyt heidän vereensä ensi viikkoina.
-
-Tuolla seuran iltamissa oli niin hauska olla. Vanhat miehet siellä
-viihtyivät olemaan, kun saivat lukea sanomalehtiä ja väitellä
-keskenään. Nuoret olivat aivan hurmauneet seurasta, siellä kun sai
-tanssia ja muuten huvitella. Kaikki lähiseudun nuoret naiset olivat sen
-jäseniä, nekin, jotka eivät olleetkaan työmiesten omaisia.
-
-Koko tuon joukon keskuksena oli Pura. Hän oli kaikista onnellisin ja
-aivan unohtanut ensimmäiset vastukset seuran perustamisessa. Häneltä
-seura sai elonsa ja olonsa. Iltakaudet, työstä tultuaan, puuhasi hän
-seuran eduksi, valmisteli puheita ja mietti aina jotain uutta. Ja entäs
-seuran iltamissa! Tuolla hän oli pöydän takana puhemiehenä, koko seuraa
-johtavana henkilönä. Mitä hän sanoi, se hyväksyttiin, ja mitä hän
-epäili, sitä epäilivät muutkin. Tuosta työmiesjoukosta hän oli
-muodostanut pienen valtion, jossa hän oli itsevaltijas. Työmiehet
-näkivät, että hän tiesi enemmän kuin he, oli ollut Helsingissä...
-Työmiehet istuivat tuoleillaan ja penkeillään totisina ja vanhat miehet
-varsin vakavina. Jurotellen heistä aina joku puhui, ja Pura koetti
-somistella puhujan sanoja. Tytöt pakkausivat vähän sipisemään, mutta
-aristuivat ja heti vaikenivat, kun Pura heihin katsahti. Nauruhuulilla
-johti hän puhetta ja koetti päästää suustaan aina jotain sukkelaa.
-Hänen puheensa olivat työmiesten mielestä niin mestarillisia, että he
-arvelivat noin ei pystyvän puhumaan kaikki oppineetkaan, saati sitte
-työmiehet. Loistava kehys ympäröi hänen päätään, ja se kehys oli
-rakennettu työmiesten ihailusta, Lopuksi aina leikittiin. Kun Purakin
-otti jonkun tanssiaskeleen, kadehtivat toiset tytöt sitä tyttöä, joka
-sai hänen kanssaan tanssata, vaikka Pura siinä taidossa oli todellakin
-alotteleva.
-
-Joukossa oli muuan tyttö, johon Pura oli kiintynyt. Hän usein seurasi
-silmillään tyttöä lattialta tanssiin ja tanssista taas lattialle.
-Silloin, kun tyttö ei ollut iltamissa, ei Pura ollut niin sukkela eikä
-kekselijäs kuin tavallisesti, mutta paremmin hän silloin seuraa johti
-eikä myötään pitänyt pitkiä puheita, niinkuin teki, jos tuo tyttö oli
-seurassa.
-
-Tyttö oli patruunin piika, vasta tosin taloon tullut. Hän oli
-vartaloltaan siro, melkeinpä tavattoman hoikka työkansan naiseksi.
-Otsalla olivat sievät, mustat kiharat, kalpeahkot olivat kasvot, ja
-ruskeat silmät olivat tummain kaareuvain kulmakarvojen alla. Ja hänellä
-oli todellakin erinomainen aisti: hänen pukunsa oli aina somempi kuin
-muiden. Tavallisesti oli hänellä sininen nauha hiuspalmikossa, ja
-vaatteet olivat sievää ruumista myöten. Huulilla lepäili viekotteleva
-hymy, ja kun hän tanssi huimasti, niinkuin hän aina teki, kohosi
-vienon punerva hehku hänen poskiinsa. Mieli oli Puralla mustasukkainen
-ja kadehtiva, kun tyttö tanssi muiden kanssa. Ensi kerran kun
-hän oli tanssinut Puran kanssa, oli tyttö tanssin jälkeen
-pilkallisesti naurahtanut ja sanonut, että Haireen -- muutaman nuoren
-konepajantyömiehen -- kanssa oli niin hyvä tanssata. Pura oli
-punastunut tuon kuullessaan ja hänen sydäntään kaiveli, kun tyttö kohta
-lähti tanssiin Haireen kanssa. Pura ei voinut muuta kuin karvaalla
-mielellä katsoa, miten he somasti tanssivat. Kun tanssi oli loppunut,
-oli tyttö väsynyt, ja täyteläiset rinnat aaltoilivat, kun veri ajautui
-kiivaammin sydämmeen ja sieltä ulos. Pura meni puhuttelemaan ja
-koetti jutella sukkeluuksia. Tyttö nauroi, jotta valkeat hampaat
-näyttäytyivät, ja Pura oli hyvillään.
-
-Sinä iltana ei Pura unta saanut eikä mitään puhetta valmistellut.
-Mielessä oli vain tanssiva tyttö, sillä hiuspalmikko heilui
-hypähdellessä, ja sininen nauha siinä somalta näytti. Purasta oli hän
-niin hurmaava ajatellakin, jotta tuntui, kuin rinta saisi outoa lämpöä,
-kun tuo kuva kaikessa vallattomuudessaan oli hänen kuvittelussaan.
-
-
-
-
-X.
-
-
-Oli päästy seuraavaan syksyyn. Innokkaasti oli Pura toiminut
-seurassaan, mutta jälkeä hän oli saanutkin. Melkeinpä miesten kasvoissa
-voi nähdä hänen työnsä hedelmät, tuolla kun he istuivat raittiusseuran
-iltamissa. Oli kuin olisi heillä ollut kasvoilla puhtaampi
-kiilto, vaaleampi, mutta terveempi ja hienompi. Ja siististi he
-käyttäytyivätkin. Oli kuin jotain hienompaa, herrahtavampaa olisi
-heihin sulaunut. Ei heidän naurunsakaan ollut niin irvistelevää eikä
-puheensa räikeää kuin ennen. Näkymätön käsi oli heitä silitellyt niin
-sielun kuin ruumiin puolesta.
-
-Melkeinpä uskollisina olivat he pysyneet lupauksilleen. Miehet olivat
-ensi viikkoja pelostakin ja kunniantunnosta raittiita, patruuni kun oli
-puhunut niin kovasti. Ja kun he oppivat vähän unohtamaan väkijuomia,
-huomasivat he siitä hyödynkin ja alkoivat yhä innokkaammin harrastaa
-raittiutta, varsinkin vanhat miehet. Purakin piti, että patruunin
-sekautumisesta ja miehien raittiiksi ostamisesta ei ollutkaan sitä
-turmiollista seurausta, jota hän oli kuvitellut. Patruunin
-omanvoitonpyyntö oli siis kääntynyt vain eduksi hänen aatteelleen.
-Niin, siltä se näytti. Erehdyksiä oli nyt tosin joskus tapahtunut
-nuorten parissa, mutta eivät ne kovinkaan suuria olleet. Varsinkin
-sitte, kun Haire oli erotettu seurasta, näkivät nuoretkin, ett'ei
-olekaan hyvä näemmä kovin juopotella. Mutta oli sitä nureksittu Haireen
-seurasta erottamista, sillä samassa hän oli menettänyt työpaikkansakin.
-Olihan hän nyt tosin tullut seuraan juovuksissa, mutta eihän mikään
-erehdys ole niin suuri, ett'ei sitä voisi parantaa. Ja miehet tiesivät
-jälestäpäin seurassa kertoa, että Haire on kovasti katunut ja luvannut
-kokonaan heittää pois. Mutta Pura oli ollut jotenkin yksivakainen hänen
-erottamisestaan. Kun Pura oli sitä mieltä, niin vanhatki miehet,
-varsinkin kun patruuni oli puolustanut Haireen erottamista. Olivat
-jotkut toiset rikkoneet useammankin kerran, mutta olivat saaneet
-anteeksi. Haire oli tehnyt kovin julkeasti, oli Pura sanonut ja
-puhunut, että, jos ei kerran ankaruutta käytetä, niin ei tiedä, mitä
-vielä tulee. Kovin on jo rääkkä teko, oli Pura sanonut. Ja niin oli
-Haire erotettu. Mutta kovat kiroussanat oli Haire lähtiessään sanonut
-Purasta, oli uhotellut, että muistakoon helsinkiläinen, kyllä sitä
-hänkin vielä sieltä pyörähtää. Pura oli vain väkinäisesti naurahtanut,
-kun miehet hänelle tuota sitte jälestäpäin puhuivat.
-
--- Minkäpähän minulle tekee, oli hän sanonut.
-
--- On se hyvin pahasisuinen. Ei tiedä, vaikka puukolla iskisi.
-
--- Eikä iske! Linnassa kun on.
-
--- Haireko linnassa?
-
-Puralla rinta oudosti sykähti tuota kysyessään.
-
--- Niin, juuri linnassa, tuumi muuan nuori mies.
-
--- Mistä syystä, kysyivät useat yhteen ääneen.
-
--- Kun se erotettiin työstä, joi se sitte viikon verran yhteen lynkään,
-joi ja räyhäsi joka pennin, mitä sillä oli säästössä. Oli sitte
-syöntynyt tappeluun muutamassa kapakassa ja lyönyt puukolla
-nahkatehtaan työmiestä. Poliisit olivat vieneet sen korttikaariin, ja
-nyt kuuluu linnassa istuvan.
-
--- Sillä lailla, huudahti muuan.
-
--- Jos se siitä niin syöntyi, kun täältä erotettiin, arveli toinen ja
-katsoi Puraa kysyvästi.
-
--- Ei tiedä, oisiko siitä... sanoi Pura hajamielisesti.
-
--- Härmäläisiähän se onkin. Niitä suuria puukkojunkkareita.
-
--- Ei tiedä, vaikka olisikin. Mutta rajupäinen se on ja kostonhaluinen.
-
--- Mutta me kai alamme kokouksen, keskeytti Pura ja meni pöytänsä
-ääreen. Väkiselläkin pyöri Haire mielessä ja tunnossa syytti, että ehkä
-hän... Mutta hän tahtoi puhua tuosta, kääntää asia parhaalle tolalle.
-Ja hän puhuikin, että taas on yksi surkea esimerkki siitä, mihin viina
-vie, miten heidän omasta seurastaan yksi on joutunut niin kauvas, että
-aina linnaan viinan takia.
-
-Varsinkin naiset kauhistuen kuuntelivat Puran puhetta, ja patruunin
-sievä piika oikein sävähti. Varmuudeksi vielä Pura kertoi toistamiseen,
-että linnaan on joutunut.
-
--- Hyvä, että erotimme hänet oikeaan aikaan seurasta, sanoi Pura
-lopuksi ja katsoi pitkään patruunin sievää piikaa.
-
-Sievällä piialla olivat silmät lattiassa ja näytti vain kuuntelevan,
-ikäänkuin aristeleisi nostaakaan niitä muiden tyttöjen nähtäväksi.
-Tuntui hänestä, kuin jostain läheisestä omaisesta puhuttaisiin noin
-kauheaa kuin nyt Haireesta.
-
-Alettiin sitte keskustelemaan henkivakuutuksesta. Mieleinen aine se
-tunnusti olevan useimmille. Kun miehet olivat paraassa keskustelun
-huumauksessa, avautui ovi, ja Alfred, patruunin konttoristi, astui
-saliin tukko sanomalehtiä kädessä. Hän oli tehnyt muka asiakseen
-sanomalehtien tuomisen ja tullut seuraan, paraasta päästä piloillaan.
-
-Tullessaan hän kumarteli Puralle ja pitkin huonetta. Istui sitte
-muutamalle tuolille ja alkoi pyhkimään rillejään.
-
-Tytöt salaa häneen kurkistelivat, mutta miehet vähän lannistuivat.
-
-Puraa pisti vihaksi. Alfredin sileäksi otsalle kammattu tukka häntä
-iletti. Kaikin puolin niin lipeä ja kavala...
-
-Ikäänkuin näyttääkseen, ett'ei häntä nyt kovinkaan ujosteltu, alkoi
-Pura puhumaan henkivakuutuksesta. Alfred kuunteli pilkallisen
-salaperäisenä ja heitti toisen jalan toisen päälle sekä otti mukavamman
-asennon tuolissaan.
-
-Mutta keskustelu ei tuntunut oikein luistavan, vaikka Pura koetti
-parastaan. Alfred silmäili tyttöjä ja niissäpä hänen katseensa
-viivähti.
-
-Kun hän katsoi patruunin sievään piikaan pitemmältä, punastui tyttö ja
-kääntyi vähän poispäin. Tytöstä tuntui kovin painavalta istua, kun
-Alfred noin katsoi. Mutta Alfred veti suunsa hymyyn, kun tyttö arasti
-häneen katsahti. Sukkelaan painoi tyttö silmänsä lattiaan.
-
-Alfred nousi ylös, meni Puran tykö ja antoi sanomalehdet hänelle.
-
--- Teillä on hauska seura, sanoi hän ja katsahti sitte pitkin seuraa.
-
--- Ei niin hauskakaan, mutta paremmin hyödyttävä.
-
--- Niin -- vaikka hyödyttävä!
-
--- Eikö herrakin halua yhtyä, kysyi Pura pistävän pilkallisesti.
-
-Pura muisti hyvin kievari-illan.
-
--- Tähänkö seuraan?
-
--- Niin.
-
--- Minua se ei taitaisi hyödyttää, vastasi hän nauravasti ja lujenti
-rillejään nenällä. -- Mutta ettekö te tanssi täällä, jatkoi hän.
-
--- Miksi niin?
-
--- Minäkin haluaisin ottaa jonkun valssiaskeleen. Täällä kun on noin
-sieviä tyttöjäkin.
-
-Pura muisti taas kievarin tarjoojaneidin.
-
--- Eiköpä meikäläiset tytöt lie kovin huonoja herrasmiehille. Eihän
-näillä ole koko otsaa peittävää etutukkaa.
-
-Alfred ei huomannut, mitä Pura tarkoitti, vaan katsahti patruunin
-sievään piikaan.
-
--- Ei etutukkaa, mutta noin koreita palmikoita ja niissä kauniita
-nauhoja. Niinkuin tuolla meidän talon Sannalla, sanoi hän lopuksi
-naurahtaen ja Puraan kääntyen. Mutta Purapa ei siitä pitänyt.
-
-Tuossa oli taas yksi rosvolaiva, joka vaani hänen alustaan. Ja se
-pommitti niin suoraan ja rohkeasti, ei yhtään kimppuun pyrkinyt
-kierrellen ja luovimalla. Ja nuo tytön silmät näyttivät Purasta niin
-tulenaroilta, jotta ne heti syttyisivät, kun rosvolaiva lähettäisi
-täyden pomminsa. Ne syttyisivät ja palaisivat, ja sillä aikaa
-rosvolaiva veisi aluksesta paraat tavarat, mitä siinä oli otettavaa.
-Jättäisi sitte sen palamaan, ja hän saisi sammuttaa, jos hänessä olisi
-vielä sen verran sääliä ja pelastamisen halua...
-
-Pura huomasi ei olevan soveliasta, että hän rupeaisi vastustelemaan
-millään tavalla patruunin mieluisinta konttoristia.
-
---- Ehkä nyt vähän leikimme, sanoi Pura kuivasti. Mutta suoraa päätä
-meni hän patruunin sievän piian, Sannan, luo ja pyysi häntä tanssiin.
-Uhallakin meni, jott'ei Alfred olisi häntä kerjennyt pyytää. Sillä hän
-huomasi, että Sannaa se Alfred pivarteli.
-
-Alfred täysin tajusi Puran käytöksen ja pilkallisesti katsahti Sannaan
-Puran häntä tanssiin pyytäessä. Ja omituisesti kyllä sattui Sannakin
-silloin katsahtamaan häneen. Sannan posket karahtivat punaisiksi, ja
-hajamielisenä hän lähti tanssimaan Puran kanssa.
-
-Alfred pyysi muutamaa toista tyttöä ja työntyi tanssin hyppyyn
-keskilattialle. Sujuvasti hän tanssi, nosteli vain hiukan puolittain
-jalkojaan lattiasta, sievästi heitti toista jalkaa eteenpäin, samalla
-kuin jo toista taapäin heilautti. Mutta veltosti hän ei puristanut
-tyttöä niinkuin toiset, vaan aivan likelle hänet likisti, jotta tyttö
-punasena karehti, häpeissään kun oli. Tyttö ujosteli, kun ei ollut
-tottunut herrain kanssa tanssimaan. Sievästi kaartaen ja vältellen
-kömpelösti eteenpäin hyppeleviä työmiehiä tanssi Alfred. Näki, ett'ei
-hän ollut ensi kertaa tytön kanssa lattialla, noin kun tanssi oli hänen
-vallassaan eikä hän tanssin, liikkeet eivät häntä ohjanneet, vaan hän
-liikkeitä. Hän tanssi huimasti, mutta kevyesti.
-
-Purakin hölkötteli talonpoikasilla jaloillaan, korkealle niitä
-tanssiessaan heittäen. Ja paremmin huoneen yläpuolta näytti hänen
-katseensa tapailevan, rinta pystössä, kun kankean suorana eteenpäin
-meni. Huoneen toiselta puolelta toiselle se tanssi häntä vei, jalat
-kuljettivat, kun kerran vauhtiin pääsivät. Soitannosta välinpitämätönnä
-hän kohautteli sääriään.
-
-Huimemmaksi kävi Alfredin tanssi. Näytti, kuin ylpeydestä näyttäisi,
-miten sitä tanssitaan. Yhä likemmäksi ja voimakkaammin hän puristi
-tyttöä, jotta tytölle hikikarpalot nenän huipulle kokoutuivat ja
-hartioilla oleva huivi alas solahteli. Kiivaammin ja kipeämmin päästi
-soittaja viulustaan ääniä, ja intoa ne näytti kuohuttavan tanssijoissa.
-
-Yhä rajummaksi kun Alfred tanssissaan pääsi, niin silloin tuli
-kolahdus, Pura kun kaikella vauhdillaan töytäsi häntä selkään.
-Ivahymyyn vetäysivät Alfredin suupielet, mutta Puralla mieltä käänteli,
-kun tuon teki. Sanna ei sanonut enää jaksavansa tanssia, vaan lähti
-suuttuneena kesken tanssin istumaan tuolille.
-
-Puraa harmitti. Hän meni sanomalehtipöydän luo, missä vanhemmat miehet
-istuskelivat sanomalehtiä lukien tai tanssia katsoen. Mutta Sanna
-tuoliltaan katseli Alfredin tanssia. Tulinen valssin sävel oli nyt
-kuumimmillaan, kimeästi vaikeroi viulu. Tuossa istuessaan unohtui
-Sannalta suuttumuksensa, ja korvista kiihottavasti juoksi viulun sävel
-läpi koko ruumiin. Voi sentään, kun nyt saisi tanssia, ja tuon Alfredin
-kanssa, ajatteli Sanna ja mustasukkaisena katsoi tyttöä, mikä punakkana
-ja hikisenä väsyneesti seurasi muassa Alfredin hänen huimaavassa
-tanssissaan.
-
-Pura katsoi Sannaa hänen huomaamattaan. Hän näki, miten osaa-ottavasti
-Sanna seurasi Alfredin tanssia. Ei Pura kuunnellut muutaman vanhemman
-miehen sanoja, mikä hänelle puhui, vaan hajamielisesti vastasi: "niin,
-niin". Koko mieli oli Sannassa, äskeisessä suuttumuksessa ja tiesi
-missä.
-
-Nyt loppui se valssi. Tahdottiin soittajalta uutta yhtä hyvää. Totisena
-oli soittaja ja lähetti uuden vielä vinhemmin.
-
-Alfred tuli pyytämään Sannaa tanssiin. Sanna meni, ja vieno puna
-kohousi hänen kasvoilleen, kun hän tuossa lattialla Alfredin rinnalla
-seisoi odottaen tanssiin lähtöä, siksi kun tuli sopiva soitto.
-
-Puran silmät eivät päässeet mihinkään Sannasta. Alfredin vieressä
-lattialla seisoessaan oli hän niin sanomattoman kaunis. Ujous kun loi
-punervat ruusut kalpeahkoille kasvoille, näytti musta tukka yhä
-mustemmalta.
-
-Eri tavalla pysyi Sanna Alfredin kiivaan tanssin kumppalina. Ei hän
-väsyneesti ja raskaasti venynyt perässä, vaan kevyesti rinnalla hyppi.
-
-Mutta Puran rinnassa kaiveli. Suututti, ett'ei osannut oikein tanssia,
-suututti, ett'ei enemmän ollut ollut nuorten seurassa, jotta olisi
-oikein oppinut, suututti koko orpo lapsuus, suututti, ett'ei hän ollut
-tuo -- Alfred.
-
-Puraa eivät Sanna eikä Alfred huomanneet. Intohimoisesti he tanssivat
-ja olisivat, jos olisivat olleet herrasseurassa, epäilemättä vetäneet
-huomion puoleensa. Mutta täällä ei tuosta osattu välittää. Pura vain
-heidän tanssiaan seurasi ja mietti, miten sen saisi loppumaan.
-
-Kun valssi oli loppunut, pyydettiin polkkaa. Mutta Pura meni pöydän
-taakse ja suuttuneena kovalla äänellä sanoi:
-
--- Me olemme leikkineet kylliksi, aletaan keskustelemaan!
-
-Nuoret kummissaan katsoivat, ja vanhat miehetkin sanomalehtiensä takaa
-havahtivat. Ennen, kun kerran oli alettu leikkimään ja huvittelemaan,
-oli sitä tehty ilta loppuun.
-
-Vastahakoisesti näyttivät nuoret asettuvan tuoleilleen, kun näkivät
-Puran vakavasta, suuttuneesta naamasta, että tosi on kysymyksessä.
-Sannan suupieliin vetäytyi ylpeän suuttunut piirre, mutta Alfredin
-pilkallisen naurava. Puraa se vielä kiivastutti, että Alfred arvasi
-hänen suuttumuksensa syyn. Hänen täytyi huomata, mitä merkitsi tuo
-Alfredin pilkallinen, häneen tähdätty naama.
-
--- Keskustellaan vielä henkivakuutuksesta, sillä se jäi äsken kesken,
-sanoi Pura.
-
-Alfred ei mennyt enää istumaan, vaan tuli pöydän tykö Puran luo,
-kätteli häntä ja kiitteli. Pura punasena kahotti kätellessään Alfrediä:
-hänestä tuntui, kuin Alfred aivan huvikseen tekisi hänestä pilkkaa ja
-tahtoisi tehdä hänet koko seuran narriäijäksi. Alfred kumarsi sitte
-vielä muillekin ja meni pois huoneesta. Purasta tuntui oikein
-helpottavalta oven käynti Alfredin pois mennessä.
-
--- Henkivakuutus on tarpeellinen, varsinkin naineelle työmiehelle.
-Nuorena, vaikkapa naimisissakin, voipi säästää jonkun vähän. Mitä
-arvelette?
-
-Enempää ei Pura jatkanut. Hänestä tuntui itsestäänkin, ett'ei hän nyt
-voinut ajatella. Kohta hän vaipuikin illan tapausten ajatuksiin ja
-näytti kovin hajamieliseltä.
-
-Muuan mies, joka parhaallaan laitteli silmälasejaan koteloon pantuaan
-sanomalehden kädestään, alkoi venyttelevällä äänellä puhumaan:
-
--- Sitä asiaa minä olen miettinyt, Mutta minusta se olisi patruunin
-asia.
-
--- Patruuninko? oikein ääneen joku huudahti. Se oli työnjohtaja.
-Tavallisesti hän ei seurassa kulkenut, mutta kuitenkin aina väliin
-patruunin tahdosta.
-
-Mies kääntyi tyvenesti sinne päin, mistä huudahdus kuului, ja sanoi:
-
--- Niin, juuri patruunin. Hänhän työssään kuluttaa meidän voimiamme, ja
-kun kuolemme ennen aikojaan, niin se tapahtuu siitä syystä, että hänen
-pajansa ryönää olemme liiaksi vetäneet sisäämme.
-
-Miehelle naurettiin, mutta hän totisena jatkoi:
-
--- Tai jos hän maksaa niin paljon enemmän palkkaa vuodessa, kuin
-henkivakuutukseen menee, niin sama se.
-
--- Katsos, hyvä mies, väitti työnjohtaja vastaan, kuinka paljon
-patruunilta menisi, jos hän rupeaisi maksamaan henkivakuutusyhtiölle
-miehistään! Jos nyt yhdenkolmatta vuotinen mies vakuuttaa itsensä
-kahdesta tuhannesta markasta, niin sen täytyy maksaa noin neljäkymmentä
-markkaa vuosittain. Nyt on työssä joku kolmekymmentä miestä, muutamat
-jo jotenkin ijäkkäitä, jotta vuotuinen maksu, tuo sama vuotuinen maksu
-tulisi kaksinkertaiseksi, ja menisi patruunilta vuosittain yli kahden
-tuhannen markan siihen. Se on jo summaa. Eikä se summa vielä
-riittäisikään, kun tarkemmin miettii.
-
--- Mutta kuinka monta kahta tuhatta hän _saa_ meidän kautta, ehätti
-äskeinen mies sanomaan ja vilkutti silmiään.
-
--- Ja vielä! Jos mies erkaneisi pajasta, niin silloinhan vakuutus
-rikkoutuisi.
-
--- Eikä rikkoutuisi! Kun hän menisi toiseen pajaan tai tehtaaseen, niin
-sen tehtaan isäntä maksaisi sitten taas, puolusteli mies.
-
--- Entä sitte, jos ei maksaisikaan?
-
--- Maksaisi sitte omistaan.
-
--- Eeih! Kyllä se on huono ajatus. Jos työmies vakuuttaa henkensä, niin
-sen täytyy tapahtua omista tavallisen palkkansa säästöistä. Mutta mitä
-sanoo puheenjohtaja?
-
-Mies oli hyvillään, että työnjohtaja vetosi puheenjohtajaan. Luuli
-varmasti hänestä saavansa puolustajan tuumalleen.
-
--- Niin mitä?
-
-Pura havahti mietiskelystään. Ei hän ollut seurannut keskustelua, vaan
-mielessään punninnut, eikö todella Sanna pitänyt hänestä.
-
-Miehet vähän ällistyivät Puran kysymystä.
-
--- Minä en lopussa oikein kuunnellut, miten se asia kiertyi. Pitäisikö
-äänestää?
-
--- Ei äänestää, vaan mitä Pura arvelee, eikö työmiesten itsensä pidä
-maksaa henkivakuutuksestaan, sanoi työnjohtaja.
-
-Mies vieno hymy huulilla odotti mieleistään vastausta.
-
--- Tietysti he itse. Kukas muu?
-
-Ajattelematta tarkemmin Pura myönsi, jott'ei olisi tullut selville,
-ett'ei hän ollut koko keskustelua seurannutkaan. Mies ällistyi, hymy
-suupielistä katosi, ja leuka laskeutui eteenpäin nostetusta asemastaan.
-
--- Niinkö, äänsi joku hiljempään, ja Pura huomasi miesten kasvoista,
-ett'eivät he olleet tyytyväisiä asian tällaiseen loppuun. Miehet
-karsastellen häneen katsoivat, mutta työnjohtaja mielissään hypitti
-kättään polvellaan.
-
-Puraa tuskautti. Hän koetti ruveta asiaa parantelemaan, mutta miten.
-Täytyi saada selville asian juoksu, jota kertaamaan työnjohtaja ei
-ollut kovinkaan valmis, sillä hän aavisti, että ehkä Pura meneekin
-vielä miehen puolelle. Mutta miehen kasvot taas vertyivät ja
-elostuivat, kun hän uudestaan selvitti puoltaan. Työnjohtaja mieli jo
-pistätellä Puraa, että kun ei ole sen tarkkaavampi, vaikka on
-puheenjohtaja. Ja muutki miehet kummastelivat. Omituisempi oli Pura
-tänä iltana kuin muulloin. Miehet miettivät, että mikä sen miehen nyt
-on tuommoiseksi tehnyt, kun haparoipi sinne ja tänne.
-
-Mutta Pura selvitti olleensa muissa ajatuksissa eikä siis kyllin
-tarkanneensa keskustelua. Mutta voidaanhan se nyt ottaa uudelleen
-esille, arveli Pura. Ja niin tehtiin. Työnjohtaja ei enää ollut yhtä
-innokas selityksissään kuin edellisellä kerralla, vaan muutamalla
-sanalla pani vastaan miehen mietteille. Mutta Pura kuunteli nyt
-tarkkaan miehen puhetta, ja tosissaan mies puhui, pitempään kuin
-edellisellä kerralla.
-
--- Todella olette oikeassa, sanoi Pura lopuksi miehelle, huolimatta
-työnjohtajan vastaväitteistä, joka ei enää ollut niinkään hiljaan, kun
-kuuli Purankin kannattavan miehen ehdotusta. Mutta työnjohtajan
-vastaväitteistä ei kukaan välittänyt, vaan muutamat nauraa hykertivät,
-kun työnjohtaja jäi satimeen. Kuului vain puhuttavan, että patruuni on
-velkapää, sillä hänhän kyllä saa moneen kertaan voitokseen vuodessa
-tuon summan, mikä menisi henkivakuutukseen. Työnjohtaja kiivastui ja
-lähti pois.
-
-Pura vielä puhui asian puolesta ja mainitsi jossakin tehtaissa
-ulkomailla työmiesten saavan määrätyn prosentin tehtaan vuotuisista
-voitoista. Todellakin pari tuhatta markkaa patruunin puolelta vuodessa
-on vähäinen summa verrattuna siihen tuloon, mikä patruunilla
-verstaastaan on, sanoi Pura.
-
-Kohta lopetettiin kokous. Kun Pura lähti pöytänsä takaa, oli hän yhtä
-elostunut kuin ennenkin, sillä keskustelu ja väittely työnjohtajan
-kanssa oli hänet virkistänyt ja saanut entiselleen.
-
-
-
-
-XI.
-
-
-Pura tuli pöydän takaa Sannan luo, joka juuri oli ylösnousemaisillaan
-tuolista, jolla hän oli istunut. Sanna oli istuessaan muistellut
-Alfredia, heidän kiivasta tanssiaan, miten lähelle Alfred oli hänet
-puristanut ja miten hän tanssiessaan oli puhaltanut kuumaa henkeään
-hänen otsalleen. Outo tuli alkoi kyteä hänen rinnassaan, ja
-intohimoinen kaipuu heräsi hänessä Alfrediin. Mutta samassa hän oli
-hyvin levoton. Hän oli arka, kuin olisi tehnyt jotain rikosta, ei juuri
-rikostakaan, mutta jotain, mistä täytyi pelätä ja mikä oli ollut
-sopimatonta. Mutta mieleen iski koko ympäristönsä välinpitämätön
-halveksiminen: nuo tytöt olivat kaikki lötöksiä ja rumia, ja miehet
-tyhmiä ja kömpelöitä, kankeita aivan kuin puujumalat. Mikä ennen oli
-tuntunut hauskalta täällä raittiusseurassa, se nyt oli ikävää, kovin
-ikävää...
-
--- Ettekö lähde, Sanna, kävelemään? Ilma kun siellä on kaunis,
-kuutamokin...
-
-Pura katsoi kuin rukoileva Sannaan, mutta ylpeästi katsahti Sanna
-häneen.
-
--- Minä menen käymään kotonani, vastasi hän kylmästi.
-
--- Ehkä minä saan tulla mukaan?
-
-Lähellä-olijat kuulivat Puran ja Sannan keskustelun. Sannaa vähän
-hävetti, kun noin ylpeästi vastasi. Toiset, näet, kummissaan katsoivat
-Sannaa.
-
--- Tulkaa vain, jos haluatte!
-
-Aivan välinpitämättömästi Sanna tuon sanoi, mutta Purasta se oli kyllin
-hyvä. Ja niin lähtivät he yhdessä ulos.
-
-Täysikuu oli hopeimmillaan. Syysmaisemaan loi se satumaista
-heijastusta. Se vuodatti tyynnyttävän, miedon, kylmän loisteen. Ei
-aallon nystyrää, ei lauhkeaakaan läikkää liikkunut veden pinnalla, vaan
-suorina pysyivät siihen kuvastuvien rakennusten seinien ja kulmien
-viivat. Huoneiden vierustoille loi se kulkijoitten varjoja, mitkä
-suurensivat ihmisen jättiläiseksi. Tuntui oikein varovaiselta astua,
-jott'ei rikkoisi jaloistaan lähtevää omaa varjoaan.
-
--- Sannan vanhukset asuvat tällä saarella? aloitti Pura puhetta.
-
--- Ne asuvat tässä vähän matkan päässä.
-
--- Ne ovat jo vanhat ihmiset?
-
--- Vanhat ja jumaliset. Minä kun olin niin hälppä, niin sillä
-tahtoivat, että minäkin menisin palvelukseen oppimaan ihmisyyttä.
-
--- Vai niin.
-
--- Mutta oliko siellä Helsingissä hauska olla? Tehän olette
-Helsingistä.
-
--- Ei siellä minulla ollut hauska. Kaikki suurta ja ylellistä. Ja kun
-minulla siellä ei ollut tuttujakaan, varsinkaan naisia, niin ikävä oli.
-
--- Ovatko ne naiset sitte niin huvittavia, kysyi Sanna vähän
-teeskennellen.
-
--- Ainakin minusta.
-
--- Mutta minä haluaisin päästä sinne Helsinkiin. Täällä on ikävä ja
-ihmiset kummallisia! Uih, kuin täällä on ikävä!
-
--- Kyllä melkein. Onhan Helsingissä paljon maaseudun naisia
-palveluksessa.
-
-Mutta Sanna ei puhunut enää mitään. Hänen ajatuksissaan pyöri, että hän
-oli onneton, sillä hän olikin piika ja Alfred herra...
-
--- Tuo tuossa on minun kotini.
-
--- Tuo kaksi-akkunainen?
-
--- Niin. Hyvästi!
-
--- Eikö Sanna tule uudestaan kävelemään, jos minä odotan.
-
--- Kyllä minun pitää mennä talooni takaisin.
-
-Siihen vastaukseen tyytyi Pura ja jäi odottamaan. Perempänä oli
-vähäinen huone, jonne ovi pirtistä oli raollaan. Vähänen, himmeästi
-valaseva lamppu oli pöydällä, jolla auki-olevaa raamattua äiti luki.
-Kartiinit eivät ulottuneet yli koko akkunan, vaan kaksi ylintä ruutua
-jäi paljaiksi. Noista yläruutuista pisti kuu naamansa sisälle ja
-leikkasi lattiaan valosan juovan. Sammuksissa kytevä tuli oli uunin
-suussa, ja aina väliin valonkipinä siinä välähti. Kello, joka ulottui
-melkein lattiasta kattoon, naputti ääneen, ja Sannan sisään tullessa
-löi se heleällä, kiirehtivällä äänellä yhdeksää. Vähän parin taulun
-haamua eroitti peräseinällä, ja jos olisi ollut valosa, olisi nähnyt
-niiden esittävän kahta purjelaivaa haaksirikossa, mitä kovimmassa ja
-rajuimmassa myrskyn mölläkässä. Vielä oli peräseinälle ripustettu
-puusta veistetty ja taklattu laivanpuolisko, sellainen, joita
-merimiehet rakastavat näperrellä pitkinä ja työttöminä iltoina suurella
-Atlantin merellä. Katossa heilui rautalangassa leveäpyrstöinen, puusta
-leikattu linnunkuva siivet hajallaan.
-
-Sannan äiti veisaten luki raamattua. Pirtissä oli ilma lämpöstä, jotta
-äiti oli pudottanut huivinsa hartioilleen. Harvat, vähän hopeoituneet
-hiukset päälaella paistoivat. Hän oli tummaverinen, ja hänen
-terävät silmänsä olivat syvällä kuopissaan. Luku näytti hänestä
-vastenmieliseltä, eikä kovinkaan ollut sielullaan kiini raamatussa.
-Leikitteli vain äänelläänkin. Hänen laihoissa, kuoppaisissa kasvoissaan
-oli väliin liikkeitä, mitkä ilmaisivat muuta kuin hurskautta: hänen
-eloisa sielunsa ei ollut kuihtunut yhtä rintaa ruumiin kanssa. Nuorena
-tyttönä oli hän aina ollut ensimmäisinä merimiesten tansseissa.
-Loukosta oli häntä aina silloin nykyinen miehensä ihaillut. Kaksissa
-naimisissa oli hän kerjennyt olla. Ensimmäisistä joutui hän aivan
-nuorena leskeksi, kun mies, iloinen nuori merimies, hukkui
-juovuksissaan kaupungin satamaan. Hänelle ei ollut jäänyt yhtään lasta.
-Sannan isä kun oli tullut mereltä ja kuullut hänen olevan leskenä, oli
-heti mennyt kosimaan ja onnistunut. Reipas hänkin oli miehekseen, mutta
-ujo ja hiljainen. Nyt vanhalla puolen ikäänsä oli hän hihhulilaisuuteen
-taipuva. Tuossa hän nyt istui sohvalla pää vähän kumarassa ja joutilain
-katsein. Hänen sinisen valkoset silmänsä olivat vähän ulohtaalla
-päästä, ja rauhaisia ryppyjä oli hänen otsassaan. Vaalea tukka ei ollut
-enää pystö niinkuin nuorena miehenä, vaan pitkinä, leikkaamattomina
-haituvina ympäröivät hiukset melkein paljasta päälakea. Muuten oli
-ruumis könttyrä ja kumara. Hän näytti hyvinkin nauttivan lämpösestä
-ilmasta, huoneen hiljaisuudesta ja vaimonsa lukemisesta.
-
--- Hyvää iltaa, toivotti Sanna sisään tullessaan.
-
--- Iltaa, iltaa, vastasi äiti ja heitti lukemasta pantuaan merkin
-raamatun väliin.
-
--- Vastako olet talosta päässyt? kysyi isä.
-
--- Kerkesin kävästä tuolla raittiusseurassa.
-
--- Siellä tanssaamassa? äsähti isä.
-
-Sanna säpsähti ja katsoi arkana isäänsä.
-
--- Jos nuorena onkin vähän muiden seurassa, niin välipä tällä nyt!
-Eikähän se tanssikaan niin pahaa ole. Leikkiä vaan, puolusteli äiti.
-
-Isä sanoi vitkaan jotakin vastaan ja jäi äänettömäksi.
-
-Mutta Sannaa peloitti, että jos isä saisi tietää hänen vielä niin
-huimasti tanssineen ja --- Alfredin kanssa. Tuntui jo, että hän on
-joutunut tunnustuksille.
-
--- En minä ole tanssinut eikä sitä tanssittukaan, puolusteli Sanna
-hätäisesti.
-
-Tuota sanoessaan ei Sanna uskonut itsekään, että vanhukset häntä
-uskoisivat. Lähti niin ajattelematta huulilta, kun nyt tuli mieleen
-pelko ja arkuus.
-
--- Sinä nyt pääset aina omin päin juoksuun, kun olet siellä
-palveluksessa. Taisi olla turhaa, että me muka panimme sinut sinne
-ihmistymään.
-
-Isä katsoi rehellisillä, vanhoilla silmillään kysyvästi tyttöön.
-
--- Hyvin vähän minä pääsen ulos...
-
-Mitähän, jos isä tietäisi, että siellä on Pura ulkona häntä
-odottamassa, ajatteli Sanna arkana.
-
--- Älä nyt Sannaa tyhjää toru, isä!
-
-Sanna mieli apeana mietti, että miksi hänellä on tuommoinen isä. Ei
-suinkaan kellään muulla ole tuollaista isää kuin hänellä.
-
--- Ei ole turhaa nuhteleminen, vastasi isä ja sukasi kädellään mustaa,
-takkuista partaansa.
-
--- Minä kiehutin pyhä-illaksi vähän teevettä. Tahdotko, Sanna, juoda?
-
-Äiti alkoi nousemaan antaakseen Sannalle teevettä.
-
--- Kyllä minä, äiti, itse saan, sanoi Sanna ja meni uunille. Hän otti
-suuren kahvikupin, kaatoi siihen teetä ja alkoi ryystämään. Ei tehnyt
-nyt mieli juttelemaankaan, mitä oli talossaan nähnyt ja kuullut, kuinka
-suuria kestejä oli pidetty, keitä ollut vieraina ja miten rouvasihmiset
-olivat olleet puetut, mitä ruokalajeja syöty, ja muuta sellaista, mitä
-hän aina ennen oli kotonaan innolla kertonut. Harmistunut oli Sanna ja
-iloton, myssötti kuin ikävin ihminen maailmassa. Tuossa uunin nurkassa
-hän ryysti teetään nyreillä mielin.
-
-Sillä välin oli äiti sattunut vetäsemään akkunan varjostinta. Pura oli
-juuri akkunan edessä ulkopuolella Sannaa odottamassa. Äiti vähän
-säpsähti, kun tuossa mies seisoa möhötti hänen nostaessaan mitään
-aavistamatta kartiinia. Äiti arvasi, mikä se tuo mies oli, ja sentähden
-hän ei puhunut mitään.
-
-Äiti meni uunin luo Sannan tykö, joka ei ollut huomannut, koska oli
-sivuttain, äidin kartiinin nostamista.
-
--- Onkohan siinä vielä minullekin teetä? sanoi hän kovemmin, mutta
-samalla nojautuessaan Sannan puoleen teetä kaatamaan höpisi isän
-kuulematta tytölle:
-
--- Kuka se on tuo nuori mies, joka sinua ulkona odottaa?
-
-Sanna karahti punaseksi eikä puhunut mitään. Kummissaan vain katsoi
-äitiä. Äiti kaatoi kuppiin teetä ja alkoi ryystämään. Ryystäessään meni
-hän vähän likemmäksi Sannaa.
-
--- Eikö se ole se Pura? kysyi hän hiljaan Sannalta.
-
-Sannaa vähän arvelutti. Kieltäisikö, ett'ei tiedä koko miehestä? Mutta
-ehkä äiti saa tietää muilta, ja mitäpä hän äidiltä salaa...
-
--- Se pyysi minua kävelemään, vastasi Sanna ujosti ja hätäilevästi.
-
--- Sehän on hyvä mies...
-
--- Minä lähden nyt. Hyvästi!
-
--- Kiireppä sinulla on, sanoi äiti.
-
--- Muista Sanna, että kun sinulla on vapautta, niin tulet sinä tänne
-etkä mene lentoon ja hyppyyn! Jos minä saan kuulla, että sinä kovin
-lennät ja lekaat, niin varo itseäsi!
-
-Puoli koholleen nousi isä sohvasta ja sanoi lopun kovalla äänellä.
-
-Sanna lähti huoneesta, mutta äiti vielä ovea kiini pannessaan tarkasti
-Puraa. Hän väänsi sitten hiljaa oven lukkoon ja meni isän tykö
-huoneeseen virkkaamatta hänelle mitään Purasta.
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Tyven ja äänetön oli ulkoinen maisema. Vesi ei yhtään loiskahdellut, ei
-aallon nyppylää kohonnut sen tyyntyneestä povesta, vaan silmänkantamiin
-saakka se oli yhtenä heijastavana, välkkyvänä peilinä, mihin kuu
-lähetti leikkaavat säteensä, mitkä silmään näyttivät valolaineilta.
-
-Laiturille kävelivät Pura ja Sanna. Lannistuneella mielellä oli Sanna.
-Isä se oli hänet lamauttanut. Jos isä saisi tietää, että hän on
-tanssinut Alfredin kanssa, niin mitä tekisikään. Sannaa oikein tahtoi
-itkettää, että hänellä on sellainen isä.
-
--- Minulla on niin ikävä, sanoi Sanna ja pillahti itkemään. Hän painoi
-kädet silmiinsä ja istuutui laiturin penkille nyyhkimään. Pura
-hämmästyi ja tunsi itsensä avuttomaksi. Hän otti askeleen tyttöä kohti
-ja istahti hänen viereensä. Pura kohotti kätensä. Hän tunsi, että se
-vapisi. Ensi kerran eläissään laski hän kätensä nuoren naisen
-hartioille. Hiukset olivat Sannalla valahtaneet otsemmalle, ja silmissä
-kiilsi vesihelmejä. Pura äänetönnä seurasi hänen liikkeitään. Tuo
-kookas, karkeapiirteinen mies leveine, miehellisine kasvoineen ja
-pystyhartioineen hennon ja kauniin Sannan sivulla oli kuin karkean
-ja uupumattoman voiman edustaja oikullisen, vaalittavan ja
-pehmeäpiirteisen kauneuden rinnalla. Ja kuutamo suurensi kummankin
-arvoa, teki piirteet ja erotuksen heidän välillään suuremmiksi, kuin ne
-todella olivatkaan.
-
--- Minulla on niin ilkeä isä, ett'ei kellään... nyyhki Sanna.
-
--- Miten niin? kysyi Pura.
-
-Mutta Sanna ei ruvennut selvittämään, vaan heitti nyyhkimästä ja pyhki
-silmiään.
-
-Yht'äkkiä kuului etempää käsiharmonikan ääni. Siihen yhtyi iloisia
-huutoja. Nuoria siellä oli matkassa, sen kuuli jo etemmäksi.
-Käsiharmonikka soi täydellä äänivarastollaan, ja nauru ja laulu sitä
-säesti. Kuulusti olevan nais- ja miesääniä siellä seljällä veneessä,
-joka tuolta salmen suusta pisti ulos. Ääni saapui niin selvänä Sannan
-ja Puran korviin, jotta he tunsivat veneessä olijain olevan heidän
-tuttaviaan raittiusseuran poikia ja tyttöjä. He kuulustivat olevan
-kotimatkalla tänne saarta kohti. Airojen lonkkunankin eroitti, kun
-veneilijät olivat vähän hiljempaan.
-
-Soitto loppui, ja naisääni kuulusti alkavan laulun, johon muut
-yhtyivät. Säveleen ja sanat eroittivat Sanna ja Pura täydelleen. Airot
-tahdikkaasti lonkkuivat, ja laulun alemmissa kohdissa niiden ääni
-kuulusti pääsevän melkein voitolle. Kun laulu oli loppunut, alkoi taas
-iloinen huudon remahdus ja nauru. Sitä seuraa ei kuulustanut surut
-painavan eikä huolet raskauttavan. Yhä likemmäksi tuli vene, jotta
-veden loiskinakin jo alkoi kuulua.
-
-Omituisen virkistävän vaikutuksen teki tuo seura Sannaan ja Puraan.
-Sanna unohti itkunsa ja isänsä ja kiintyi kuulemaan noiden huoletonta
-elämää ja laulua. Hän pyyhkäsi hiukset ohimoiltaan, nousi istumasta ja
-sanoi Puralle:
-
--- Eikö meki lähdetä soutelemaan?
-
--- Kun oisi venettä... tuon Hukkasen veneen me kyllä saamme ottaa,
-lisäsi Pura sukkelaan ja alkoi reippaasti irroittamaan venettä
-laiturista. Airot asetti hän hankasiin ja auttoi Sannaa veneeseen.
-Sannan käsi tuntui Purasta pehmoselta, vaikka se olikin ilman
-vaikutuksesta kylmä.
-
-Pura työnsi veneen laiturista, ja terävästi leikkasi se ensimmäiset
-laineet veden pinnalle. Ne loittonivat loittonemistaan aina
-voimattomimpina kahta puolta venettä, kunnes uupuivat ja sileytyivät
-yhtä tasasiksi tyynen pinnan kanssa. Pura alkoi hiljalleen soutaa
-lipittää myötäsuuntaan noiden tulijain kanssa. Sanna määräsi suunnan ja
-Pura totteli.
-
-Toisessa veneessä tunsivat Sannan ja Puran. Joku toisia ääneen
-huomauttikin tästä. Sanna käski noin puoli äänellä Puran soutaa
-kiivaammasti, ja pian loittonikin heidän veneensä toisten veneestä. He
-laskivat veneensä laituriin, mutta Pura viillätti purttaan kaupunkia
-kohti.
-
--- Ovatko teillä vielä vanhemmat elossa? kysyi Sanna siristäen
-kädellään vettä.
-
-Jos olisi ollut päivä, olisi huomannut Puran punastuvan. Kiertäen hän
-vastasi:
-
--- Vieläkö Sannalla on isä mielessä?
-
--- Ei, vaan minä muutoin kysyin.
-
--- Ei minulla enää ole vanhukset elossa, vastasi Pura ja rykäsi kuivan
-yskän.
-
--- Ovatko ne olleet jo kauvankin kuolleina?
-
--- Aikoja sitte. Minä olin vähäinen poika...
-
--- Mikä teidän isänne on ollut?
-
-Pura hämmästyi ja viivytti vastaustaan.
-
--- Mikäkö?... En minä tiedä, lähti kuivasti, salpauneesti Puralta
-vastaukseksi.
-
--- Ette tiedä? Niinkö nuorena sitte jo... Sanna keskeytti kysymyksensä.
-
--- On kai hän ollut joku herra -- sanoi Pura välinpitämättömän
-rohkeasti ja vetäsi kovasti airoillaan. -- Parempia ihmisiä, lisäsi hän
-vielä pilkallisesti.
-
-Puran posket olivat kuumat ja veri ajautui päähän. Hän otti veneen
-viskurin ja joi sillä raitista vettä. Kumpikaan ei puhunut mitään.
-Juotuaan leikitteli Pura auskarimella vedessä hajamielisenä.
-
-Toiset nousivat juuri ylös laiturille veneestä. Siinä nakeltiin airoja
-ja muita kippoja, jotta ilkeitä äänilaineita syntyi ilmassa. Sannan ja
-Puran vene oli tullut virran kohdalle ja itsestään se nyt alkoi
-solumaan alas. Pura ei koskenut airoihin, vaan oli ääneti. Virta noin
-mennä vellotteli kiivaasti, rientämällä. Tämä oli ylempänä olevan
-kosken viime voimaa, mikä tässä virtasi ja synnytti teräviä, lyhyitä
-virtalaineita.
-
--- Oletteko te käynyt koulua, kun osaatte niin hyvästi puhua siellä
-raittiusseurassa? kysyi Sanna ja katsoi Puraa.
-
--- Mitä tyhjää minä hyvästi osaan. Sanna nyt pilkkaa minua.
-
--- Mutta kaikki niin sanovat.
-
--- En minä ole käynyt koulua kuin vuoden verran.
-
--- Miten niin vähän? Minä olen käynyt kansakoulun läpi.
-
--- Minä pääsin kansakoulun toiselle luokalle, kun minulta kuoli äiti.
-Sitte jouduin minä huutolaiseksi...
-
--- Huutolaiseksi!
-
-Sanna sanoi tuon hämmästyneen äänellä, mutta pian vaikeni ja katsoi
-Puraa. Tuoko mies, josta kaikki niin paljon pitivät ja joka oli koko
-raittiusseuran pää, oli ollut -- huutolainen... Jos tietäisivät!
-
--- Niin. Huutolaiseksi. Sieltä sitte karkasin, tulin Helsinkiin ja
-pääsin työhön konepajaan viidenkymmenen pennin päiväpalkalla.
-
--- Niinkö pahoin pitivät huutolaisena, että teidän täytyi karata? kysyi
-Sanna teeskentelevän levollisesti, mutta ajatteli itsekseen: Voi sen
-retkiä...! Eivät varmaan täällä uskoisi!
-
--- Ei pahemmin kuin huutolaista. Mutta minä olin silloin vielä tottunut
-rakkauteen ja ystävällisyyteen, sillä äitini oli lempeä nainen. Minä
-lähdin hakemaan parempaa kohtelua... Orpona ei ole hauska olla.
-
-Sanna jäi sanattomaksi ja kääntyi sivullepäin. Tuolla etäällä
-muutamassa huvilassa, mikä oli saaressa meren seljällä, kuulusti olevan
-vieraita. Iloisia ääniä, hienoa musiikkia sieltä kuului, ja saaren
-rannalla eroitti liikkuvia olentoja.
-
-Sinne se Sanna kääntyi katsomaan, mutta ei puhunut mitään, sillä mitään
-erinomaisempaa ei siellä tapahtunut.
-
--- Minun äitini oli lempeä ja kaunis nainen, jatkoi Pura. Lapsena minä
-siitä sain ylenluonnollisen kuvan... Vai näyttäneekö tuo sillä niin
-ylenluonnolliselta, kun elämä sitte jälestäpäin on ollut paljasta
-kivikkoa...
-
--- Oletteko tekin onneton ja ikävistynyt elämäänne? Minäkin olen niin
-ikävistynyt...
-
--- Mitä syytä teillä olisi ikävistyä?
-
--- Oih -- niin paljon!
-
-Puran mieli tuli yhä pehmosemmaksi ja hän oli sanomaisillaan, että
-_me molemmat_ olemme ikävistyneet. Mutta sitä hän ei sanonutkaan, sillä
-Sanna kääntyi taas poispäin hänestä. Sanna taivutti hiukan päätään
-vettä kohti. Katsoi kauvan siinä kuvaansa, suki ohimoilla olevia
-hiuksiaan ja taas katsoi. Siinä veden peilissä kuvastui vastaan
-kauniit, värittömät kasvot, joissa oli kaksi miettiväistä silmää ja
-pieni nenä. Kaulan rintaneulakin kuvastui veteen, ja huivin poimut ja
-kaikki. Ja kun ei käynyt ollenkaan aaltoa, pysyi kuva rikkoumatonna ja
-tasaisena.
-
-Pura oli heittänyt soutamasta ja katsoi Sannaa. Sanna ei sitä
-huomannut, kun oli häneen sivuttain. Sannan kasvot näyttivät
-elottomilta, sillä hän oli niin kovin mietteissään. Hän katsoi vaan
-katsomistaan, kunnes oma kuvakin tuossa vedessä näytti oudolta ja
-vieraalta. Hänen huulensa äänsivät hiljaan: Alfred.
-
-Sanna heräsi haaveiluistaan, laittoi huiviaan ja rupesi huolettomasti
-muka istumaan. Pura oli kuullut Sannan kuiskauksen, ja nyt se viilti
-hänen sydäntään vihlovasti, yhtä särkevästi kuin karkeaa paperia
-leikkaava partaveitsi heikkohermoiseen. Hänen täytyi saada millä
-hinnalla tahansa kulutetuksi Alfredin kuva pois Sannan muistosta. Ja
-hänellä oli keino, jonka piti tepsiä, jos vaan Sanna on _siveellinen_
-nainen.
-
--- Te sanoitte hiljaan: Alfred? kysyi Pura väkinäisesti, mutta Sanna ei
-vastannut mitään.
-
--- Te olette mielistynyt Alfrediin. Älkää sitä vastaan väittäkökään!
-
--- Mitä sitten!
-
--- Tiedättekö, millainen mies tuo Alfred on?
-
-Sanna katsoi kysyvästi Puraan ja odotti tarkempaa selitystä.
-
--- Tuo Alfred on lurjus, juoppo, siveetön!
-
--- Tepä tunnutte sen tarkkaan tietävän.
-
--- Minä tiedän, kun olen nähnyt ja kuullut.
-
--- Mutta ei hän ole huutolainen, vastasi Sanna kiivaasti.
-
--- Miten noin puhutte? Sanna, minä sanon, että elämä on kova koulu!
-
-Sanna tunsi itsekin, että hän kiivaudessaan sanoi tyhmästi, mutta oli
-liian ylpeä sitä myöntämään. Sanoihan vaan lauhkeammalla äänellä: Mistä
-Pura kaiken tuon tietää?
-
--- Omien näkemien ja kuulemien mukaan.
-
-Pura alkoi kertomaan Sannalle kestikievari-illasta ja ensimmäisestä
-käynnistään konepajassa, jolloin hän oli tavannut Alfredin. Puran
-kertomus näytti vaikuttavan Sannaan, sillä hän totisena istui
-kuunnellen ja keskeyttämättä Puraa. Kun Pura oli lopettanut, painoi
-Sanna käsillään kasvoihinsa, pillahti itkemään ja sanoi itkun
-sorauttamalla äänellä:
-
--- Semmoinenko hän on?
-
--- Juuri semmoinen! Minä tahdoin vain varoittaa Sannaa hänestä.
-
-Hyvää teki Puralle Sannan itku. Jos hän olisi kehdannut, olisi hän
-sanonut: Itke vain, se on minusta nyt hauskaa kuulla! Eikä Pura
-hennonnut vielä lopettaa tuohon, vaan jatkoi:
-
--- Aivan vaarallista on talonpoikaselle tytölle seurustella
-herrasmiehen kanssa. Se seurustelu maksaa usein paljon: koko elämän
-rauhan ja ilon. Niin on käynyt minunkin äitini, ja niin voi käydä kenen
-kanssa tahansa. Ja ovatko työväen tyttäret heitä varten! Tyttöjen
-itsensä pitäisi sen verran arvottaa itseään, ett'eivät seurusteleisi
-mokomain kanssa. Lurjus miehekseen koko Alfred! Ei hänessä ole mitään
-kelpo miehen ominaisuutta, ei mitään! Juoksee joka ilta ravintoloissa
-ja siellä kurttiseeraa. Tulee sitte vielä villitsemään oikeita tyttöjä!
-
-Sannasta oli Puran puhe outoa ja ilkeää. Häntä puistautti, kun ajatteli
-asiaa omalle kohdalleen. Pura puhui niin varmasti ja rohkeasti noista
-salaisista asioista, joita hän tuskin uskalsi ajatellakaan. Ne
-tuntuivat niin ilkeiltä, kun ne nyt lausuttiin kuuluviin, että
-mieluummin olisi ollut korvitta. Hän hiukan värisi sanoessaan Puralle:
-
--- Kääntäkää jo laituriin! Minun pitää joutua talooni.
-
-Pura oli kylmällä mielellä, ja hän olisi voinut jatkaa edellistä
-puhettaan vaikka kuin kauvas, sillä häntä ei nyt ollenkaan ujostanut.
-Hän oli semmoisella mielellä kuin se, jota on kauvan kiusattu ja
-ärsytetty, mutta joka ei ole puhunut puolustustaan, koska tietää sen
-toista kovasti koskevan. Viime ryntäyksessä hän kuitenkin puhuu suunsa
-puhtaaksi ja kylmäverisyydellä sitte katsoo sanojensa vaikutusta,
-huolimatta naurusta tai kyyneleistä.
-
-
-
-
-XIII.
-
-
-Seuraavana aamuna meni työnjohtaja patruunin luo. Vaikka kello oli jo
-yksitoista aamupäivällä, oli patruuni vast'ikään päässyt vuoteestaan.
-Piika oli aamulla kulkiessaan unohtanut reiklata eteisen oven, jotta
-työnjohtaja pääsi sisälle soittamatta. Hän tuli patruunin
-työhuoneeseen, minkä sivulla oli hänen makuuhuoneensa. Ensin oli hän
-käynyt hakemassa patruunia alhaalta konttorista, mutta siellä oli
-sanottu, ett'ei patruuni tänä päivänä vielä ollut siellä käynytkään.
-Työnjohtaja arvasi patruunin viivähtäneen viime yönä pitemmältä
-ravintolassa pelitoverin parissa. Patruunin oli sanottu alkaneen
-kovasti pelaamaan, kun hyvin hyötyi konepajallaan. Työnjohtajaa hiukan
-arvelutti mennä ylös, sillä hän tiesi patruunin kohmeloissaan olevan
-huonolla tuulella. Mutta hänen asiansa, se vaati, sillä patruuni oli
-käskenyt heti ilmoittaa hänelle kaikki sellaiset. Makuuhuoneeseen oli
-ovi auki, ja työnjohtaja näki patruunin siellä hihasillaan
-peseskelevän.
-
-Rouva istui muutamalla tuolilla kyynärpäällään helmaansa nojaten ja
-suruisin katsein. Hänen etutukkansa oli kähertämättä, ja hartioillaan
-oli hänellä kookas saali, minkä alta näyttäytyi valkonen yöröijy.
-Patruunin kasvoissa oli nyreä elje, ja hänen silmänsä olivat uniset ja
-harmaat. Äänettömyys vallitsi huoneessa. Ainoastaan vesi pesuastiassa
-lotisi patruunin sormien välissä, ja koivuhalot uunissa räiskivät.
-
-Näki selvään, että aviopuolisot olivat vasta väitelleet ja
-kinastellessaan kiivauneet toisilleen. Nyt oli jonkinlainen aselepo.
-Rouvan silmissä voi huomata itkun jälkiä, sillä silmänalustat olivat
-punaset ja silmien loiste lasimainen. Hän oli; ryhdikäs nainen
-voimakkailla kasvonpiirteillä. Mutta nyt tuossa istuessaan näytti hän
-lyyhistyneen omaan voimattomuuteensa. Sillä monta kertaa tänä aamuna
-oli hän saanut kuulla patruunilta, että hän on ollut ravintolan neitinä
-ja semmoisena patruuni hänet nainut. Sentähden oli patruuni sitä
-mieltä, että hän sai kohdella rouvaansa miten tahtoi, koskapa hän oli
-hänen pelastajansa. Rouva oli paheksinut patruunin viimeyöllistäkin
-poissa-oloa ja itkien valittanut patruunin kylmyyttä ja tylyyttä häntä
-kohtaan. Hän oli mustasukkainen ja luuli patruunin öisillä retkillään
-hyväilevän ravintolaneitejä. Tuon tähden patruuni yhä enemmän häntä
-ärsytti ja kiusasi. Kumpikaan ei ollut huomannut työnjohtajaa, joka
-hiljaan astuen oli tullut patruunin työhuoneeseen. Työnjohtaja seisahti
-hetkeksi ensi huoneessa ja pälyili makuuhuoneeseen. Hän mietti,
-menisikö hän sinne vai ilmoittaisiko rykäsemisellä ensi huoneessa
-oloaan.
-
-Makuuhuoneen ovi oli ainoastaan puolittain auki. Hän meni oven suojassa
-patruunin työhuoneen poikki ja oli makuuhuoneen ovella, kun rouva oli
-juuri alkamaisillaan uutta kiistaa. Kumpikin hiukan oudoksui
-työnjohtajan tuloa. Rouva lähti ylpeällä liikkeellä omaan
-makuuhuoneeseensa. Patruuni keskeytti pesuaan ja kysyi vähän vihaisena:
-
--- Miten olette tänne päässyt?
-
--- Eteisen ovi oli reiklaamatta, vastasi työnjohtaja arasti ja säikähti
-heti patruunin suuttunutta katsetta.
-
--- Oletteko kauvankin ollut etuhuoneessa?
-
--- Suoraan tulin sieltä tänne.
-
--- No, mitä asioitsette, kun ette joudu odottamaan siksi, kuin ylös
-pääsen? Pitäisi teidän sen verran tietää, ett'ette tunkeu ihmisten
-makuuhuoneisiin --!
-
--- Mutta kun patruuni on käskenyt minun ilmoittaa, niin tulin minä --
-
--- Mitä ilmoittaa?
-
--- Että jos raittiusseurassa puhutaan jotain vaarallista, jotain
-uudenaikaista, niinkuin patruuni sanoi --
-
-Patruuni vetäsi liivin päälleen ja sanoi:
-
--- Nytpä merkillistä! Nyt on kaikki mullin mallin! Mitäs siellä
-raittiusseurassa on tehty?
-
--- Eilen illalla siellä keskusteltiin henkivakuutuksesta ja tultiin
-siihen päätökseen, että patruunin pitää henkivakuuttaa työmiehensä --
-
--- Minun henkivakuuttaa työmiehet! Eikö edes tapaturmavakuutus riitä!
-Sekin on liikaa, mutta vielä liiempaa on henkivakuutus. Eei! Kukas
-siellä sellaista puhui? Pura tietysti?
-
--- Sitte Purakin, mutta ensin sen alkoi Nykänen.
-
--- Nykänen! Mistä hän moisia osaa ajatella?
-
--- Jumala sen tiennee.
-
--- Te olette huonosti vartioineet raittiusseuraa. Minä käskin teidän
-pitää vaaria, ett'ei siellä yhtään kapinoida minua vastaan eikä puuhata
-mitään uudenaikaista. Tietysti he ovat siellä kauvankin keskustelleet
-tällaisista asioista, kun Nykänenkin niistä jo osaa puhua. Te olette
-huonosti vartioineet seuraa, sanon minä, -- ja patruuni löi nyrkillään
-kovasti pöytään työnjohtajan nenän edessä.
-
-Työnjohtaja säikähdyksesti vavahti ja katsoa muljotti patruuniin
-ikäänkuin odottaakseen vielä jotain ankarampaa. Mutta patruuni meni
-pesukaapille ja pani sen kiini.
-
--- Ja te ette voinut asialle mitään? kysyi patruuni sitte vähän
-lauhkeampana.
-
--- Minä vastustin, mutta sanoistani he eivät välittäneet.
-
--- Myönnätte kai itsekin huonosti vartioineenne, kun siellä tuollaista
-alkaa ilmestyä.
-
--- Ei siellä ennen ole puhuttu noin rohkeasti.
-
--- Niin, ei tietysti _niin_ rohkeasti! Mutta myötään tullaan
-rohkeammiksi, kun ei mitään salpaa ilmau. Tietysti siihen malliin on
-puhuttu ennenkin: Kuinkas muutoin he voisivat ja osaisivat tuollaista
-puhua? Nykänenki!
-
--- Ei. Niille itsestään, herra patruuni, tulee mieleen tuollaisia
-vaatimuksia, kun ne saavat lukea kaiken maailman sanomalehdet.
-Nykänenkin on hyvin ahkera sanomalehtien lukija ja muutamissa
-sanomalehdissä on jos mitä. Niitä pitäisi valikoida --
-
--- Voi olla syynä sekin. Minä myönnän sen. Tietysti tuollaisilla
-tuumillaan he eivät suuria saa, mutta kun he rupeavat mielessään
-mokomia hautomaan ja vaatimuksia suurentamaan, niin voivat he jonakuna
-kauniina päivänä lyödä tuumansa tukkoon ja vaatia suurempia palkkoja.
-Ja mikäs minulla on muu asiana kuin myöntyä --
-
--- Siinähän se vaara on.
-
--- Seuraavalle vuodelle minä en tilaa yhtään sanomalehtiä, koska ne
-antavat sellaisia päänpälkähdyksiä Nykäsellekin. Ja teidän pitää olla
-läsnä joka kokouksessa, jotta minä saan tarkoin tietää, mitä siellä
-tehdään. Nykyään ilmaupi jo Helsingissä työlakkojen oireita, ja ne ovat
-vaarallisia. Käskekää Pura tänne tulemaan heti!
-
-Työnjohtaja lähti. Hän äsken mennessään oli odottanut kovaakin kiitosta
-patruunilta valppaudestaan. Mutta nyt tuo käynti tuntui siltä, kuin
-olisi käynyt kylmillään olevassa huoneessa, mistä mielellään pois
-lähtee. Tultuaan verstaaseen, meni hän Puran luo, joka innoissaan
-viilaili pöytänsä ääressä vihellellen. Työnjohtaja tahtoi saada jotain
-korvausta ja nautintoa edes Purankaan kustannuksella, kun patruuni oli
-ollut noin kylmäkiskoinen. Hän mennessään Puran luo löi häntä takaa
-olkapäälle, jotta Pura havahti, ja sanoi ilkkuvasti:
-
--- Menkää nyt tekemään selkoa itse patruunillekin eileniltaisesta
-keskustelusta.
-
-Pura huomasi työnjohtajan lausumistavasta, mikä ääni kellossa oli.
-Työnjohtaja oli siis käynyt nurjassa mielessä puhumassa patruunille.
-Pura loi häneen pitkän, halveksivan katseen ja lähti patruunin luo.
-Mutta työnjohtaja nolostui ja kääntyi tarkastamaan Puran viereisen
-miehen työtä. Puraa vähän aristi mennä, sillä tuo kerrallinen käynti,
-jolloin patruuni oli hänelle kauhistunut, tuli nyt niin kammottavana,
-ihka ilmeisenä mieleen. Mutta hän koetti rohkaistua.
-
-Patruuni oli jo täydessä puvussaan työhuoneessa, kun Pura astui
-sisälle. Patruuni ei ensin puhunut mitään, vaan nousi istumasta
-kävelemään. Pysähtyi sitte aivan Puran nenän eteen ja kysyi vakavasti:
-
--- Mitä yhteyttä on raittiusseuralla ja työmiesten henkivakuutuksella?
-
-Pura vähän hämmästyi kysymystä, mutta patruuni katsoen häneen odotti
-häneltä vastausta.
-
--- Itse asiassa ei mitään, vastasi Pura ja huomasi saaneensa itselleen
-tukalan kysymyksen, mutta patruunille varsin otollisen häntä
-moittiakseen.
-
--- No, miksi sekoitatte nämä toisiinsa -- ja minun kustannuksella? Häh?
-
-Patruuni alkoi jo kiivastua, ja yhä tukalammaksi tunsi Pura tilansa.
-
--- Raittiusseurassa on vain keskusteltu yleisaiheisista, nykyaikaisista
-kysymyksistä --
-
--- Yleisaiheisista, nykyaikaisista kysymyksistä? Vaikka suoraan
-väitetään minun olevan velkapään vakuuttamaan työmiehiäni
-henkivakuutuksessa, minun, joka en ole missään tekemisessä heidän
-elämänsä kanssa. Saavathan he minulta palkan siitä työstä, minkä
-tekevät -- ja siinä kaikki!
-
--- Vaan nykyaikana yleensä otetaan keskustelunalaisiksi tuollaisia
-kysymyksiä --
-
--- Kuka teille on antanut _luvan_ keskustella noista nykyaikaisista
-kysymyksistä raittiusseurassa?
-
--- Olisiko siitä pitänyt kysyä lupaa...?
-
--- Olisi! Raittiusseura on minun -- ja siinä kaikki! Minä määrään, mitä
-siellä tehdään, mitä siellä puhutaan, eikä muut -- siinä kaikki!
-
--- Mutta minä luulin --
-
--- Ei mitään luulemisia! Silloin, kun minä annoin luvan raittiusseuran
-perustamiseen, niin käsitin minä, että se perustetaan yksistään
-juoppouden ehkäsemistä varten eikä mitään muuta.
-
--- Se olikin ja on ollut pää-asia.
-
--- No niin. Pidättekö, ett'en minä kyllin ole pitänyt huolta
-työmiehistäni? Heillä on raittiusseura, heillä on kipukassa, heillä on
-säännöllinen työ ja säännöllisesti saavat palkkansa. Eikö siinä ole
-kyllin minun puoleltani? Voitteko kieltää, ett'ei ole?
-
---- Mutta tuohan eilen illalla oli vain keskustelua eikä vaatimusta.
-
--- Mutta sellaisesta ei saa keskustella raittiusseurassa! Se on
-kapinoimista minua vastaan.
-
-Pura näki turhaksi väittääkään vastaan. Hänen ja patruunin
-mielipiteiden välillä oli niin suuri erotus kuin taivaalla ja maalla.
-Ja _nyt_ hän huomasi, että raittiusseura olikin patruunin perustama
-eikä hänen, että hän oli suuresti erehtynyt, kun oli luullut sillä
-voivansa kehittää työkumppaneitaan. Ja tuo raittiusseura, josta hän oli
-niin paljon ajatellut ja niin paljon uhrannut sen eteen, lyyhistyi
-hänen silmissään vain patruunin leikkikaluksi, millä hän hetkeksi oli
-lumonnut hänen silmänsä.
-
--- Muistakaa nyt, että tuollaisia raittiusseurassa _ei saa_ puhua!
-Saatte mennä!
-
-Mitään sanomatta lähti Pura pois ja käveli kuin tuomittu eteisen
-poikki. Hänellä ei ollut! enää mitään sanottavaa, ja jos olisi ollut,
-niin ei sitä olisi uskottu eikä sillä olisi ollut mitään merkitystä.
-Niin lähti hän kuin tuomittu tuomiopöydän äärestä. Mutta patruuni
-itseensä tyytyväisen tuomarin tavalla pani helpotuksen sikaarin
-palamaan.
-
-Kun Pura tuli verstaaseen, niin tuli mieleen taas oma
-vähäpätöisyytensä. Hän tiesi olevansa oikeassa, mutta mitä hän
-puolustuksillaan voi. Ja nyt raittiusseuran iltamiin, missä ennen oli
-ollut kuin kotonaan, oli tullut outo vieraus. Siellä ei saisikaan enää
-vapaasti ajatuksiaan ulos lausua, vaan täytyisi olla varovainen kuin
-ainakin vieraiden parissa. Pois sieltä oli menevä kodikkuus ja hilpeys,
-mutta sijaan tuleva velttous ja laimeus. Patruuni oli lausunut vaan
-muutaman sanan ja noin paljon saanut aikaan. Sellaista mahtia! Ja mitä
-siellä raittiusseurassa nyt tehtäisiin, kun ei saataisi keskustella ja
-väitellä kuin jostakin patruunin mieluisesta. Ja kukapa ne tunsi aina
-ne mieluiset asiat? Kukapa?
-
-Pura muisti tuon entisen ikävän tilansa ennen raittiusseuraa. Sepä
-melkein puistautti, kun vertasi sitä hupasiin raittiusseuran iltoihin,
-joissa tosiasiat ja leikki kävivät käsi kädessä. Istua kotona
-yksinäisyydessä, joku kirje korkeinna hupinaan! Sepä kyllä puistautti.
-Silloin ei voinut hetkeksikään unohtaa olevansa noennuolija. Mutta,
-mietti Pura, eihän nyt seura siltä vielä kokonaan ole mennyttä, vaikka
-nyt patruuni onkin sinne lähettänyt tomupilven hengitettäväksi. Niin,
-eihän vielä läheskään, vaikka ensin tuntui niin lamauttavalta.
-
-Mutta itse aatteen kannalta oli patruuni kumminkin paljastanut
-todellisen karvansa. Ei hänellä ollut yhtään mielessäkään työmiestensä
-henkisen tilan parantaminen, ainoastaan oma ahneutensa. Ja Puran
-silmissä joutui hän ilkeään valoon: kopeili kuin tiranni kuulematta,
-huolimatta muista. Pura oli näkevinään hänen pöhökasvonsa tuossa
-edessään kiukuitsevan, siinä leveän suun sanoja purkavan ja
-pussimaisissa kuopissaan silmien tirrottavan... ja niiden vielä
-verestävän kuin kaniinin silmät.
-
-Mutta tänä päivänä ei työnjohtaja tullut kertaakaan Puran tykö, vaan
-pysytteli ulompana; väliin tyytyväisellä hymyilyllä katsoa luihautteli
-Puraa hänen huomaamattaan. Ennen oli hän paraan osan päiväänsä
-viettänyt Puran pöydän tykönä ja hänen kanssaan puhellut milloin
-mistäkin. Mutta nyt ei tullut. Pura tuon kyllä huomasi, mutta ei
-välittänyt mitään. Yksinään hän nyt tahtoikin olla, ja työnjohtaja --
-eipä hänestä juuri enää seuralaiseksi ollutkaan. Työmiehetkin
-huomasivat Puran ja työnjohtajan kylmän suhteen ja arvelivat siihen
-olevan syynä tuon eileniltasen keskustelun.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta jos Pura tuona iltana olikin menettänyt patruunin suosion, niin
-oli hän päässyt samana iltana lähempään tuttavuuteen Sannan kanssa. Ja
-se voitto Puran mielestä korvasi jossain määrin tuota tappiota. Kun
-Alfred olikin tuollainen ilkeä, joksi Pura oli häntä sanonut, niin
-taipui Sanna olemaan Puran kanssa. Purasta kaikki pitivät, sanoivat
-häntä "hyväksi" mieheksi, niin Sannakin oli sitä mieltä, että hänen
-kanssaan sopi olla.
-
-
-
-
-XIV.
-
-
-Pura oli tullut välinpitämättömämmäksi raittiusseurasta. Siihen oli
-suurena syynä Sanna, jonka parissa hän vietti joutohetkensä, kun vaan
-Sannan aika salli, mutta myös patruunin kurinpito raittiusseurasta. Ei
-se ollut Puran mielestä enää sama jalo seura, minkä hän oli perustanut,
-vaan jonkinlainen kurinpitolaitos. Sen turvissa tahtoi patruuni
-säilyttää työmiehensä säännöllisinä -- siinä kaikki! Seurassa olo ei
-häntä enää niin innostanut kuin ennen, eikä hän niin uutterasti
-miettinyt iltasilla puheita ja keskusteluja kuin ennen. Mitäpä niistä
-mietti, kun ei ollut niistä lupaa puhella seurassa. Ja olihan hän
-pannut hyvän alun, jatkakoot nyt muut! Siksipä ei hän ollut enää
-entisen, koko seuran henkeen ja oloon kiintyneen näkönen seurassakaan.
-Usein hän oli sieltä poissa. Ja kun hän oli siellä puhetta johtamassa
-pöydän takana, ei hänellä enää ollut kirkasta kiiltoa silmissään, eloa
-kasvoissaan ja vienoa punaa poskillaan. Kaikki oli kadonnut, ja mies
-oli pöydän takana raittiusseurassa arkipäiväinen kuin työpöytänsä
-ääressä verstaassa.
-
-Sanna se oli nyt kiinnittänyt Puran mielen, ja hänen seurassaan
-kuluivat hetket Puran mielestä paljon hauskemmin kuin tuolla
-raittiusseurassa. Ensi alussa koetettiin raittiusseurassa mennä entistä
-vakoa, vaikka Purakin sieltä oli poissa. Työnjohtaja oli nyt tavallaan
-astunut Puran sijalle ja hän se siellä isointa ääntä piti. Ja alussa ei
-erotuksesta paljon huomattukaan, mutta kohta. Kun Pura oli seurassa,
-elostuivat miehet, vaan hänen poissa ollessaan paraasta päästä nuoret
-huvittelivat ja vanhemmat miehet lukivat sanomalehtiä, joita itse
-asiassa ei tullutkaan enää niin useita kuin ennen, sillä patruuni
-työnjohtajan neuvosta eroitti "vaarallisimmat" ja jätti ne
-viikkokausiksi; lepäilemään työhuoneensa pöydälle muka ne ensin
-lukeakseen, ennenkuin työmiehet saisivat niitä silmäillä. Mutta
-lukematta ne usein jäivät ja lepäilivät siinä viikkokausia, kunnes
-piika näki hyväksi ne pois korjata.
-
-Patruunilla oli ollut aikomus mennä ulkomaille tutustumaan suurempiin
-tehdaskaupunkeihin. Mutta se aie oli lykkäytynyt lykkäytymistään,
-kunnes talvi oli oven edessä. Silloin patruuni mietti siirtää matkansa
-ensi keväimeen. Patruuni oli ollut koko syksyn kuin lumouksen vallassa.
-Iltapäivät ja yöt oli hän tavallisesti viettänyt ravintoloissa ja
-selvillä ollessaan oli hän kokonaan uupunut ja väsynyt. Epäili vain
-kaikkea.
-
-Sinä syksynä oli maaseutukaupungissa pelattu kovemmin kuin moneen
-aikaan sitte viimeisen paljastuksen jälkeen noin kymmenen vuotta tätä
-ennen. Kaupungin rouvat alkoivat saada vihiä asiasta, ja patruuni
-maalattiin heidän seurassaan mustimmaksi piruksi, mikä oli kaiken
-pahennuksen aikaansaaja ja vietteli pelaamaan heidän aviomiehiään.
-Hellätuntoisimmat rouvat itkivät patruunin rouvan surkeutta, mutta
-toiset ylpeästi arvelivat, että häntä ei kannata sääliä, ravintolan
-neitsyt kun on ollut. Todellakin olisi surkeaa, jos hän olisi
-sivistyneiden vanhempien lapsi, lisäsivät he sitte näyttääkseen, ett'ei
-heiltä sääliä puuttunut.
-
-Silloin alettiin kaupungilla huhuilemaan, että muutamalla kaupungin
-ylemmistä virkamiehistä, itse pormestarilla, olisi vailinki muutamassa
-kassassa, mikä hänellä oli hoidettavana. Niin tiettiin jutella. Ja
-vielä lisäksi, että pormestari oli menettänyt nuo rahat pelaamalla ja
-että ne olivat patruunin raha-arkussa. Rouvansa hänelle tuon huhun
-muutamana aamuna tiuskasi heidän kinastellessaan. Patruuni kuullessaan
-tuon vaaleni ja suutuksissaan yritti lyömään rouvaansa, mutta tämä
-pakeni. Ytimiin saakka viilteli tuo huhu patruunin, sillä hän ei ollut
-yhtään pelannut pormestarin kanssa, vaikka muuten seurustellut. Että
-huhu uskottiin hänen päähänsä, siitä hän oli varma. Huhun alkuunpanijan
-jos hän olisi saanut tietää, niin revolverinkuulan olisi ampunut sen
-otsaan. Mutta sitäpä hän ei saanut tietää, sillä huhu oli pantu
-liikkeelle pormestarin omasta perheestä, jotta pormestari tuon kautta
-joutuisi viattomaksi uhriksi, jota muut olivat nylkeneet. Kaupungin
-toiset herrat kyllä tiesivät asian, mutta patruunia he eivät nousseet
-puolustamaan, vaan nauttivat tuosta huhusta, sillä olihan patruuni
-kiskonut korteilla _heiltä_ rahoja, jos ei pormestarilta. Jouti kyllä
-mokomien juorujen nyljettäväksi!
-
-Nyt iski patruuniin ajatus lähteä ulkomaille ja antaa tämänsyksyisten
-jälkiensä siten mennä umpeen. Muutamana aamupäivänä istui patruuni
-työhuoneessaan karttoja nenän edessä. Hän suuntasi matka-ohjelmaa ja
-merkitsi muistikirjaansa kaikellaisia tietoja. Matkan määränä olivat
-pohjois-Englanti ja sen suuret rautateosten tehtaat. Rouva huomasi
-hänen jotain erinomaista harkitsevan ja miettivän, mutta ei suinkaan
-kysynyt, mitä. Kun patruuni sitte ilmoitti hänelle lähtevänsä
-ulkomaille, rouva vain ilkeästi naurahti vastaukseksi, mutta sitte
-kohta pillahti itkemään, sillä mustasukkaisuuden kade tunne ei hänestä
-vielä ollut kokonaan kuollut. Rouva piti, että patruuni menee häntä
-pakoon, lähtee viettämään lystejä hetkejä ulkomaille naisten ja viinin
-parissa. Kummako sitte, että pillahti niin katkeraan itkuun ja viime
-lopuksi pyysi mukaan. Mutta patruuni ei ollut tuota kuulevinaan, vaan
-katsahti halveksivasti häneen. Silloin kiepsahti rouva patruunin
-kaulaan, mutta tämä työnsi hänet kylmästi luotaan. Rouva meni itkien
-pois, mutta patruuni jäi syviin mietteisiin.
-
-Työnjohtaja tuli patruunin luo, sillä hän oli käskenyt häntä. Patruuni
-kuullessaan eteisessä askeleita, siirsi kartat eteensä ja oli niitä
-kovasti tutkivinaan. Hän kääntyi työnjohtajan puoleen sanoen:
-
--- Painakaa puuta! Tulitte aivan sopivalla ajalla.
-
-Työnjohtaja istuutui ja alkoi polttelemaan patruunin tarjoamaa
-sikaaria.
-
--- Huomenaamulla minä lähden, niinkuin olen jo teille ennen sanonut.
-
-Samalla soitti patruuni piikaa ja käski hänen tuoda juoma-aineita.
-
--- Otamme tässä nyt vähän lähtijäisiä. Ja sitte minulla on puhumista
-teille.
-
-Patruuni kaatoi juomalaseihin ja maisteli sitte työnjohtajan kanssa.
-
--- Tämä lähtö nyt tuli, vaikka arvelin heittää sen ensi avoveteen.
-Mutta pääseehän rautatiellä. Ja me tarvitsemme uusia malleja ja
-kaavoja, uusia piirustuksia.
-
--- Patruuni tietysti näkee paljon uutta siellä.
-
--- Koetan matkan ottaa niin hyödylliseltä kannalta kuin suinkin. Tahdon
-saada verstaani hyvälle kannalle uusimpaan ulkomaiseen malliin.
-
--- Sittepä työki luistaa!
-
--- Niin luulisi. Maistakaapa! Minä tahdoin puhua kanssanne vähän,
-ennenkuin lähden. Tahdotteko ottaa verstaan huostaanne?
-
--- Jos patruuni luottaa vaan minuun, niin --
-
--- Kehenpä muihin tässä asiassa luottaisin kuin teihin?
-
--- No, kyllä minä koetan pitää huolta.
-
--- Hyvä. Konttorilla ei ole tekemistä verstaan kanssa muuta, kuin että
-työmiehille suoritetaan sieltä palkka ja että tilaukset kulkevat
-konttorin kautta. Koko muu hoito on teidän hallussanne. Raittiusseura
-olkoon entisellään. Se on hyvä olemassa varsinkin nyt, kun minä lähden
-pois. Mutta Pura ei siellä saa alkaa kapinoida!
-
--- Pura on ollut nykyään välinpitämättömämpi seurasta kuin ennen. Hän
-kuuluu olevan kihloissa ja siksi vieraantunut vähän seurasta.
-
--- Ei ole vahingoksi, jos hän pysyykin seurasta erillään.
-
--- Minä sitä olen nykyään seuraa johtanut...
-
--- Vai niin. Se on hyvä. Minä luotan näihin lupauksiinne. Ja te myös ne
-pidätte? Eikö niin?
-
--- Patruuni saa uskoa, että minä pidän sanani.
-
-Työnjohtaja lähti huoneesta. Patruuni tarttui raskaalla kädellä
-pöytäkelloonsa ja helisti sitä kovasti. Hän käski piian tuomaan uuden
-lasin ja sitte menemään sanomaan Alfredille, että hän tulisi ylös
-patruunin luo. Kun piika oli lähtenyt hakemaan Alfredia, nousi patruuni
-istumasta ja meni makuuhuoneen ovelle. Kuunteli siinä hetken ja meni
-sitte rouvansa makuuhuoneen oven taakse. Mutta kun hän ei sieltä
-kuullut mitään, lähti hän heti pois, reiklasi sen oven ja oman
-makuuhuoneensa oven. Tuli sitte entiselle paikalleen työhuoneessaan.
-
-Kohta oli Alfredkin sisällä. Mielistellen kysyi hän, mihin patruuni
-häntä tarvitseisi.
-
--- Olkaa hyvä ja istukaa! Kaatakaa lasi itsellenne ja puhellaan sitte!
-
-Alfred noudatti käskyä. Patruuni käski hänen tuomaan tuolinsa pöydän
-ääreen oman tuolinsa viereen. Alfred totteli ja otti itselleen selkä
-kenossa hyvin kuuntelevan aseman.
-
--- Huomenaamulla tapahtuu lähtöni ja tahdon puhua muutaman sanan
-kanssanne ennen sitä.
-
--- Patruuni tekee hyvin!
-
--- Te saatte vaivaloisen tehtävän, mutta palkkio tulee myös sen mukaan.
-
--- Mielelläni otan sen huolekseni, jos patruuni suvaitsee luottaa
-minuun.
-
--- Teidän tulee pitää täysi huoli konttorista ja olla sen aikaa, kun
-minä olen ulkomailla, sen isäntä. Rouva ei saa yhtään sekautua
-konttoriin, sillä sen asioita hän ei ymmärrä.
-
--- Tehtävän tehtävänä kyllä otan mielelläni, mutta juuri rouvan puoli
--- se minua, sallikaa minun sanoa suoraan, mietityttää. Rouva tietysti,
-minä sanon suoraan, ei pidä minua isäntänä, ja minä joudun tukalaan
-asemaan.
-
--- Minä voin hänelle sanoa, että te olette minun määräämä konttorin
-isäntä, ja silloin saatte olla aivan vapaa rouvasta.
-
--- Siinä tapauksessa on eri asia. Silloin voin ottaa tehtävän
-huolekseni.
-
-He alkoivat sitte juttelemaan lähemmin matkasta juoman ääressä.
-Alfredilla lähtiessään huoneesta olivat silmät jotenkin sameat, ja
-hehkua oli patruunin poskilla. Alfred lähti konttoriin mieli täynnä
-tyytyväisyyttä ja iloa. Riemukas se olisi ensi talvi hänelle, sillä
-talo, tällainen verstas, olisi hänen huostassaan; konttoriin yksistään
-ei hänen isännyytensä rajoittuisi. Sopipa siinä sivussa katsoa omaa
-etuaankin ja pistää aina kymmenen sadasta omaan taskuun. Ja rouvan
-kanssa hän kyllä sopisi paremmin kuin patruuni. Sopusammin hän osaa
-naisten kanssa menetellä kuin tuo itsepäinen patruuni. Ja hänelle
-muistui mieleen, että nyt sopii ruveta Sannaaki tavottelemaan. Häntä
-mieli naurattamaan suloisa tulevaisuutensa.
-
-Pura oli kihlannut Sannan, ja usein he olivat yksissä. Sannan iloinen
-luonne oli suloinen vastapaino Puran raskaalle hengelle, mikä aina otti
-asiat hyvin vakavalta kannalta niin nuoreksi mieheksi. Samoin kuin Pura
-ennen oli elostunut raittiusseurassa, samoin hän nyt vilkastui Sannan
-parissa. Kun tuo tyttö nauroi ja juttusi turhanpäiväisiä asioita, ei
-Pura voinut olla enää vakava, vaan nauroi ja juttusi hänkin. Sannan
-seurassa oli niin kevyttä ja hauskaa. Mutta väliin Pura yksinään
-mietti, että pitiköhän Sanna oikein todella hänestä, että jos hän
-pettyisi samoin Sannan suhteen kuin raittiusseurankin. Ja Sannan
-käytöksestä ei hän todellakaan saanut itselleen täysin tyydyttävää
-vastausta.
-
-
-
-
-XV.
-
-
-Patruuni oli mennyt matkoilleen. Tyhjänä oli hänen työhuoneensa, tomua
-yltä päätä huonekalut ja muut esineet. Piika ei välittänyt sen huoneen
-puhdistamisesta, ja rouva kävi vain siellä joskus itkemässä. Hän muka
-jollain tavoin tyydytti mieltään, kun sai itkeä patruunin tomusessa
-työtuolissa. Kun patruuni oli mennyt, sulkeutui hän viikoksi
-huoneeseensa eikä sieltä liikkunut mihinkään. Mutta Alfred
-lepertelevillä kohtelijaisuuksilla sai hänet sieltä lähtemään.
-
-Työnjohtaja ja Alfred väittelivät keskenään vallasta talossa. Alfred
-tahtoi ylettää isännyytensä aina verstaaseen saakka, käydä siellä
-väliin samaten kuin patruunikin seisoskelemassa kädet seljän takana ja
-katsellessaan murahtaa joku moitesana joko työn hitaudesta tai
-huonoudesta. Mutta siinäpä pani työnjohtaja vastaan. Katselemassa nyt
-ehkä Alfred olisi saanut käydä työnjohtajan mielestäkin, mutta mikä hän
-oli käskijäksi verstaassa, jonka patruuni yksinomaa oli jättänyt hänen
-haltuunsa. Alfred taas sanoi, että arvasihan hän tuon ja sentähden
-puoli väkisten oli ruvennut isännäksikin, kun patruuni oli niin kovasti
-pyytänyt. Ja Alfred aina muka ihmetteli, että työnjohtaja uskaltaa olla
-noin tottelematon hänelle.
-
-Ensikerran kun Alfred patruunin menon jälkeen näki Sannaa talossa,
-kysyi hän leikillisesti:
-
--- Miten se Sanna-lapsi nyt jaksaa?
-
--- Minulla ei ole mitään tekemistä herran kanssa, oli Sanna ollut
-jyrkästi vastaavinaan, mutta punastunut ja mennyt menojaan. Alfred oli
-naurahtanut ja mennyt myös matkojaan. Ja joka kerta kun Alfred kohtasi
-Sannaa, nauroi hän hänelle ja koetti saada häntä puheluun kanssaan.
-
-Raittiusseura se alkoi olla aivan hunningolla ja uuvuksissa.
-Työnjohtaja ei kyennyt sitä elähdyttämään, eikä kaikissa miehissäkään
-ollut kovinkaan suurta raittiuden harrastusta. Intohimon voima on
-suuri, ja harvoin voidaan sitä perin pohjin nyhtää ihmisestä, mihin se
-kerran on kerjennyt syöpyä. Kun vaan tilaisuus ilmaupi, heittää se
-kahleensa, joihin se on kytketty. Niin tässäkin. Ei ollut monta viikkoa
-patruunin menosta, ennenkuin alkoi kuulua, että useat ovat luopuneet
-raittiudestaan, vaikka kyllä nimeksi seurassa kävivät. Poissapa oli
-patruuni kovine sanoineen. Pura koetti nyt parastaan, sillä hänen
-mieltään karvasteli, että tuo seura, jonka eteen hän niin innolla oli
-puuhannut, kuolisi tuolla tavalla. Hän piti kiivaan puheen työmiesten
-ihmisellisestä arvosta, jossa koki mitä kiivaimmin miehiin istuttaa
-ylevämpää katsantokantaa. Mutta silloin jysähti hän työnjohtajan kanssa
-yhteen. Työnjohtaja sanoi seurassa kaikkien kuullen patruunin
-lähtiessään olleen sitä mieltä, että on hyvä, jos Pura pysyy erillään
-seurasta. Sepä pisti kuin orjantappura Puran sydäntä, ja hän lähti
-silloin pois seurasta. Useat vajoutuivat kohta entiseen juoppouteensa,
-ja ylevämpimieliset miehet pitivät kovin pahana, että työnjohtaja ja
-patruuni noin kohteli Puraa. He eivät tahtoneet ruveta tanssimaan
-seurassa työnjohtajan pillin mukaan, vaan mieluummin olivat sieltä
-poissa kuin siellä. Työnjohtaja oli väsynyt seuran pönkitsemiseen ja
-halusi siitä päästä erilleen. Siksi oli hän paljastanut koko asian
-kirjeessä patruunille, jotta patruuni käskisi lopettaa seuran. Patruuni
-kirjoittikin vastaukseksi kiivaan kirjeen, jossa käski lopettaa seura.
-Työnjohtaja luki sen raittiusseurassa työmiehille. Siinä myös
-käskettiin miesten palkat vähentää siksi, mitä ne olivat ennen
-raittiusseuran perustamista. Tämä seikka ei saanut aikaan vähintä
-melua. Ne, jotka ensinnä luopuivat raittiudesta ja joivat kuin
-ennenkin, siitä suurinta suuta pitivät, vaan ei niinkään
-kunnollisemmat. Edelliset uhkasivat tehdä työlakon ja pyysivät Puraa
-esimiehekseen siinä hommassa. Että Pura, joka oli niin kyllästyksissään
-sekä patruuniin että työnjohtajaan, rupeaisi siksi, siitä he olivat
-varmat. Mutta Purapa kieltäytyi siitä ja neuvoi heitä tyytymään
-entisiin palkkoihinsa. Eihän patruuni ollut mitenkään väärin
-menetellyt, kun oli palkat alentanut, oli Pura sanonut miehille. Mutta
-nämä aikansa melusivat, kunnes tyytyivät entisiin palkkoihinsa. Heissä
-ei ollut yksimielisyyttä, jotta olisivat pysyneet lujina
-vaatimuksissaan.
-
-Alfred usein iltasilla tavotteli Sannaa ja olikin onnistunut siihen
-määrään, että Sanna melkein ikävöi häntä. Vapissut oli Sannan käsi
-ottaessaan ensimmäisen lahjan Alfredilta, ja kohta oli hän ottanut pois
-sormestaan Puran kihlasormuksen. Kun Pura oli kysynyt siihen syytä, oli
-hän vastannut, että hän on ottanut sentähden pois, ett'ei sormus
-kuluisi. Oli muuan sunnuntai-ilta, jolloin Alfred päätti tehdä
-lopullisen ryntäyksen. Rouva oli mennyt kylään ja Sanna oli yksinään
-lasten kanssa. Sanna tiesi rouvan tulevan vasta myöhään yöllä kotiin,
-ja siksi aikoi lähteä ulos pantuaan lapset levolle. Kun hän oli
-lähtöhommissa, tuli Alfred ja aivan kohtelijaasti pyysi tulla mukaan.
-Sanna punastui, mutta ei kieltänytkään, vaikka kyllä pelkäsi toisten
-piikain ehkä näkevän hänen Alfredin parissa. Ja niin he lähtivät
-yhdessä kaupungille. Pura tuli vähän myöhemmin hakemaan Sannaa, mutta
-silloinpa hän ei enää ollut kotonaan. Sanna ensin vähän aristeli
-Alfredin seurassa, mutta kun oli pimeän puoleinen, niin pian hän
-rohkastui, laski leikkiä, nauroi ja teki ripeitä liikkeitä. He
-kävelivät höyryvenelaituriin, josta aikoivat höyryveneellä kaupunkiin.
-Matkaa ei ollut paljon, mutta se oli Sannasta tukalinta ihmisten takia,
-joita oli höyryveneessä. Pian tulivat he kaupungin rantaan. Alfred kävi
-ostamassa leivostötterön rannasta olevassa myymälässä ja toi sen
-Sannalle. Sanna alkoi lapsellisella nautinnolla maistelemaan leivoksia.
-Milloin jyrsi hän leivoksen sahahampaisiin ja säästellen sitä nakersi,
-milloin imiskeli sitä, kuin pieni lapsi sokuripalasta. Ei Sanna niin
-ahminut kuin Alfred, joka yhdellä kertaa heitti leivoksen suuhunsa ja
-nielasi sen, kuin lintu hyttysen lennosta.
-
-He astuessaan puhelivat joutavia, mitättömiä asioita, pitivät sellaista
-kevyttä tuumaa, mikä on ominaista tavallisessa tilassa olevalle
-sielulle. Tehtiin vähäisiä havainnoita ja koetettiin keksiä asian
-hullunkurista puolta, jolle Sanna oli valmis nauramaan. Hän pureskeli
-leivoksia ja aina nauraa kikatti, vaikka suukin oli täynnä.
-
--- Eikö mennä tuonne puistoon vähän istumaan? kysyi Alfred.
-
--- Mennään vain!
-
-He menivät muutaman suuren koivun alle sohvalla istumaan. Puistossa ei
-ollut muita. Siellä oli pimeä, sillä puiden oksat loivat juurille
-synkkyyden. Ohuet pilvet kulkivat taivaalla kiiruusti. Sanna katsoi
-niitä, miten ne juoksivat ja kokoutuivat ja väliin verhosivat kuun
-palasen.
-
-Alfred silmäili pitkin puistoa. Siellä oli vain hämärää ja varjoa, ja
-tuo ikäänkuin rohkaisi häntä. Hän siirtyi likemmäksi Sannaa ja tunsi
-poskiensa palavan. Hän siirtyi vielä lähemmäksi ja yhtäkkiä laski hän
-kätensä Sannan kaulalle. Otti toisella kädellä, kun Sanna ei
-vastustanut, vyötäräisistä ja veti hänet syliinsä. Hän oli kuin kiivaan
-lumouksen vallassa, mikä herpasi koko hänen olemuksensa. Hänen poskensa
-hehkuivat ja hermosto oli jännityksessä, jotta vieno hiki puhkesi
-kasvoille ja ruumis oli herkkä vapisemaan. Sanna oli hervakas ja painui
-lepäämään Alfredin vasenta povea vasten. Alfred nojasi päätään Sannaan
-ja kuuli hänen sydämmensä lyövän kuin aristuneen elukan. Alfred
-nojautui enemmän Sannaan ja kosketti suullaan Sannan kuumia huulia.
-Alfred suuteli toisen, kolmannen ja yhä useamman kerran. Ei kumpikaan
-ääntä ääntänyt eikä heittänyt irti. -- -- --
-
-Silloin ryöpsähti tuuli puistoon ja pääsi käsiksi kuiviin lehtiin.
-Niitä se lennätti ja puiston puita huojutti, jotta ääni ilmassa kuului
-ja Sanna ja Alfred havahtuivat siitä. He jäivät erilleen istumaan
-sohvalle ja katsomaan puuskan mellastusta. Puuska meni, se oli vain
-satunnainen vihuri, joka yhtä kiivaasti katoaa kuin tuleekin. Alkoi
-vain lienteästi tuulemaan. Sannan ja Alfredin huomaamatta oli taivas
-verhoutunut tummempiin pilviin, ja nyt alkoi heittelemään ensimmäisiä
-vesiä, raskaita kuin ainakin syyssateen karpalot. Ne ropisivat puita
-vasten ja tipahtelivat puiston kuiviin santakäytäviin.
-
--- Kohta sataa kovasti. Meidän pitää joutua sateen edestä, sanoi Sanna
-ja oikasi rynkyistä päällysvaatettaan.
-
--- Ei niin kovin hätää. Onhan minulla sateenvarjo.
-
-Alfred nousi ylös ja levitti sateenvarjonsa. Sitte tarttui hän Sannaa
-käsipuolesta, ja yhdessä saman sateenvarjon alla lähtivät he puistosta.
-Raskaasti tipahtelivat sadepisarat sateenvarjon kattoon, mutta eivät
-sen läpi päässeet. Alfred veti Sannan aivan liki itseään, eikä Sanna
-vastustanut, vaan nauroi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kohta sai Pura tietää Sannan ja Alfredin välistä. Ja silloin hän
-hetkeksi musertui, ja koko hänen henkinen pontensa oli kuin madon
-syömä, mikä vaan kituu ja kärsii. Hänestä tuli synkkämielinen ja
-alakuloinen. Hän koetti välinpitämättömästi vain työskennellä, mutta se
-ei tahtonut onnistua. Alfredia ei hän ollut nähnyt moneen aikaan, sillä
-hänpä ei juljennut tulla Puran näkyviin. Hetkeksi oli Pura kadottanut
-kaiken uskonsa ja luottamuksensa elämään. "Jos ketään on koetettu, niin
-minua", lausui hän väliin yksinään. "Kumminta kummista on se, että itse
-työväen tyttäret eivät jaksa säilyttää naisellista arvoaan. Niillä on
-heikoin kasvatus, joita myötään uhkaavat terävät kohtalon okaat",
-lisäsi hän siihen.
-
-Rouva eroitti Sannan talosta, kun sai tietää hänen olevan raskaana.
-Kotiinsa sen Sannan täytyi nyt turvelehtaa, sillä minnepä muualle nyt
-meni, kun kaikki alkoivat häntä vieroa. Raskaalta tuntui Purasta, kun
-ajatteli Sannaa ja hänen tulevaisuuttaan, mutta hänen sisin sydämmensä
-häntä kuitenkin rakasti. Hän ei voinut nyhtää pois sydämmestään Sannan
-kuvaa, ei, vaikka se nyt oli noin tummunutkin. Ja kun hän kuuli, miten
-ihmiset Sannaa parjasivat ja haukkuivat, että itsehän on syynä
-onnettomuuteensa, niin yhä myötätuntosemmaksi tuli hän Sannaa kohtaan.
-Että Sannan osa oli raskas, sen hän kyllä käsitti.
-
-Silloin muutamana päivänä tuli sähkösanoma ulkomailta, että patruuni on
-kuollut siellä sydänhalvaukseen. Hekumallisen elämänsä uhrina hän
-menehtyi. Sähkösanoman vaikutus ei ollut vähäinen patruunin talossa.
-Rouva huusi tuskissaan yhden päivän, ja kaikki palkolliset olivat kuin
-säikäyksen lyömät. Kuka nyt ottaa verstaan? kysyttiin. Ainoaksi
-keinoksi näki rouvakin hiukan selvittyään säikähdyksen ensi
-huumauksesta myödä verstas. Mutta ostajaa ei ollut niinkään helppo
-löytää, sillä liike oli siksi suuri. Viimein löysi rouva ostajan; se
-oli muuan nuorenpuoleinen varakas liikemies, mikä oli saanut
-yliopistollistakin sivistystä. Hän se nyt tuli konepajan omistajaksi.
-
-Mutta samassa kuin tuli uusi isäntä, samassa Purakin ikäänkuin heräsi
-surun unestaan. Tämä isäntäpä oli toisellainen kuin entinen patruuni:
-ei hän ollut röyhkeä ja kopea, vaan hyväsävyinen. Hän taisi puhutella
-työmiestä niinkuin ystäväänsä. Ja Pura aikoi vielä kerran koettaa
-sivistää työkumppaneitaan. Mutta nyt hän alkaisi eri tavalla. Hän
-tahtoi muodostaa jonkinlaisen työväenyhdistyksen verstaalaisten kesken.
-Pura näki olevan parasta, ett'ei ensin vaadittaisi ehdotonta raittiutta
-seuraan pääsemiseen, mutta sitte, kun työmiehet olivat siellä
-kasvatetut. Hän tahtoi ensin puhdistaa sydämmet, ennenkuin puhaltaisi
-niihin ylevämmän katsantokannan. Ja silloin työmiehet itsestäänkin
-heittäisivät ylenmääräisen juomisen ja tulisivat itsestään raittiiksi.
-Silloin voisivat he myös tyttäriinsä istuttaa sellaisen mielen, mikä ei
-horjuisi jonkun miehen mielistelyistä siveettömyyteen ja kurjuuteen. Ja
-hän sai luvan uudelta patruunilta perustaa tällainen yhdistys. Sinä
-iltana, jolloin yhdistys perustettiin, oli taas riemujuhla
-verstaalaisten kesken, johon otti osaa uusi patruunikin. Muutamia
-päiviä myöhemmin pyysi Pura Sannaa vaimokseen. Vasta silloin
-verstaalaiset oikein huomasivat, minkälainen mies Pura oli. Jo aikaa
-ennemmin oli Alfred lähtenyt talosta.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TYÖMIEHIÄ***
-
-
-******* This file should be named 63214-8.txt or 63214-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/2/1/63214
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/63214-8.zip b/old/63214-8.zip
deleted file mode 100644
index 6a8133f..0000000
--- a/old/63214-8.zip
+++ /dev/null