diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-30 22:31:14 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-30 22:31:14 -0800 |
| commit | 6aefdfe1d09c7e45ef97f54cc1797169616019db (patch) | |
| tree | 1b4f96ec3d8b60e3f705005e7d2d50efe2105db3 | |
| parent | fe2b90332b94b520b6d40b2308286780ce317444 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62446-8.txt | 2927 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62446-8.zip | bin | 40238 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2927 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..95097eb --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62446 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62446) diff --git a/old/62446-8.txt b/old/62446-8.txt deleted file mode 100644 index 621b9ae..0000000 --- a/old/62446-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2927 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Juhannuksena, by Selma Anttila - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Juhannuksena - Kolminäytöksinen huvinäytelmä - - -Author: Selma Anttila - - - -Release Date: June 21, 2020 [eBook #62446] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JUHANNUKSENA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -JUHANNUKSENA - -Kolminäytöksinen huvinäytelmä - -Kirj. - -SELMA ANTTILA - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1920. - - - - -HENKILÖT: - -AHOLAN EMÄNTÄ. -AATU, hänen poikansa. -KUPPAR-LIENA. -MIINA, hänen tyttärensä. -TOLPERI. -SEPPÄ-KALLE, hänen poikansa. -VILLE. -JAANA, ruotimuori. -MAIJA | Aholan palvelijoita. -LIISA | -KUOPPALA | kylän isäntiä. -MÄKELÄ | -Kylän poikia ja tyttöjä, pelimannit ja kaikenlaista kansaa. - -Tapahtuu Hämeessä juhannuksen aatonaattona, juhannusiltana ja -juhannuspäivänä. - - - - -ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. - - -(Tavallinen hämäläistupa, ovi ulos taustassa, pitkä pöytä ja penkit -oikealla, vasemmalla nurkassa hella ja leivinuuni ja uunin päällä, -katonrajassa "ritsi", jonne johtaa lattiasta pykälät, sekä etualalla -leveä, puinen sänky. Taustassa vasemmalla oviseinällä kaikenlaisia -talous- ja keittoesineitä, oikealla hyllykaappi -- j.n.e. Sivuseinällä -ovi kamariin.) - -AATU (nuori mies, jäntterä ja vaaleaverinen, istuu sängyn laidalla -jalat riipuksissa poltellen paperossia). - -EMÄNTÄ (vanhanpuoleinen, pyylevä ja levollinen, ottaa leipiä uunista ja -hoitelee kahvipannua tulella, jauhaa kahvia y.m). - -LIENA (laiha ja kuivettunut, pirteä eukko tulee ulkoa kaksipuolinen -pussi olallaan, laskee sen ovensuuhun ja käy kättelemään emäntää ja -Aatua). Terveiset! - -EMÄNTÄ. Kiitokset, jokos nyt tullaan järkenään kotiin vai vaan käymään? - -LIENA. No järkenään. - -AATU. Olettenkii ollut koko talven. - -LIENA. Häi, kokonaisen vuoren olen ollut yht'kyytiä saunan päällä. - -AATU (nauraen). Vai saunan päällä. Ei siellä mahtanut talvella kylliksi -kuumaa saara. - -LIENA. Vai ei kuumaa, siellä sitä vasta kaupunnin saunassa on kuumaa, -niin että silmissä säkenöi, ymmärtää sen -- -- masiinat! - -AATU. Kuinkas Miina siellä jaksaa? - -LIENA. Miinako? Kiitos, kun kysyy, mikäs olis jaksaiss'. Miina on -neulomamakasiinin päällä. - -AATU. Vai makasiinin päällä! - -LIENA. Kuinkas se mökkipahanen lie myörännyt? - -EMÄNTÄ. Mikäs pahanen se on ja mikäs sen on myörätessä. - -LIENA. Niin, hyvähän se on tölli tällaiselle kuivettuneelle kupparille. - -AATU. Kuiva se lujana pysyy, tiivis se on liitteistään mökki niinkuin -Lienakii. - -LIENA. Niin, eihän ehjä vuora. Ja ainahan minä sitä kengittelen. Ja -ittehän minä sen paraasta päästä teinkin. - -EMÄNTÄ. Niin, kyllähän siitä on puhuttu ja Liena on osannut ja -jaksanut, mitä vaan itte on tahtonut. Ukkovainaa se aina jutteli, -kuinka Liena Tolperin kanssa nurkkaa veisti. - -LIENA. Tolperi (venyttää nimeä halveksivasti). Senkin halkonikkari! -Käteen lohkesi akkunainvälinen nurkka, ja sitäkös se käänteli ja -katteli ja sanoi, että hyvä olis piippukaappi, kun vaan olis piippuja. -Senkin Tolperi! - -AATU. Mies on sentään aina mies, ja niin se on Tolperikin. - -LIENA. Onhan sillä miehen housut. Mutta housuissa sitä minäkin silloin -kävin ja ajoin itte hirret mettästä. - -EMÄNTÄ. Liena taisi sentään olla hyvin korea tyttö nuorena. - -LIENA. Jo tota kai olin. Herratkin kääntyivät kirkkomäellä kattomaan. -Sehän sen teki. Minun leipäni kääntyivät nurin uunissa, luulin -kelpaavani vaimoksi ja jäinkin vain hentuksi. Tyttöni syntyi vihkimättä -niinkuin sen ittekukin tässä kylässä tietää. Enkä minä sitten siitä -mokomasta miehen käyssänästä piitannutkaan, nurkkasihteeri, -käräjänkävijä, kaappijuoppo rontti -- heitin! Sain sen Kuivalan kallion -mökinpaikaksi. Olihan se vähän vaikeata pystyttää seivästä kovaan -kallioon. Mutta kun nyt kerran oli mäki, niin piti sitten rakentaa -myöskin mökki. Ja minä sanoin, että seiväs pystyyn! niin totta kai sen -piti seistä. Ja nyt se seisoo! - -EMÄNTÄ. Seisoohan se. - -LIENA. Enkä ole kerjännyt. - -EMÄNTÄ. Vai kerjännyt, kun on monta auttanut. - -LIENA. Honkkaan kylläkin kuin naarassusi, mutta sitten se on kanssa -tytär kuin herrasmamselli ja nokkansa se saa nostaa pystyyn eikä -tarvitte alas painaa. - -AATU. Kukahan sen pystyisi Miinan nokan alas painamaan. - -LIENA. Niin, ja kun sitä lasta kattelee, niin oikein syrämelle hyvää -tekee. - -AATU. Kuinkas te oikein tähän hierojan virkaan rupesitte? - -LIENA. Eihän sitä sellaiseen rupea, siihin hieraantuu ittellään. -Päivätyöt pelloilla kävivät raskaiksi, ja kun sitten kuppuutin -rasittunutta verta pois ruumiistain ja kylän vanha kuppari antoi hyviä -neuvoja ja kauppasi kirvestä ja sarviaan, niin aattelin, että kun -ihmisellä on hyvä tahto, niin eläähän sitä ja vaikka kuppaa, ellei -muuta jaksa. - -EMÄNTÄ. Mikäs häpeä tää olisi, työ kuin työ. - -LIENA. Niin, en minä häikäilekään. Kuppari taikka kappari, leipä se on -valkea silläi. Ensinhän minä vain kuin salavihkaa, mutta kun usein -haettiin ja hyväksi kehuttiin, niin olen ollut ja saanut kupparin nimen -niinkuin virankii. - -EMÄNTÄ. Ja tekemistä sit' on siinäkii. - -LIENA. Onhan sit'. - -EMÄNTÄ. Arvaahan sen, että se oman tuvan lämpimyys on maittavampaa kuin -makein mallassaunan löyly ja oma sikurikahvikin parempaa kun kylällä -juotava pelkkä kahvi, mutta eläminenhän sit' on kullai. - -LIENA. Emäntä sen niin oikein puhuu. Ja se oma tupa se on sentään -turva, ja usein huokaan Herran puoleen, että suojeliis ja varjeliis. -Sinnehän ne saa kantaa kaikki surut ja ilot. Siinä se on Miinakii -kasvanut. Enkä minä ole sitä lasta ikänäin olemattomaksi toivonut. Sen -vaan olen päättänyt, ettei Miina saa mennä vieraan orjaksi. - -AATU. Ei tarvittekaan. - -LIENA. Ei niin kauan kun minä elän ja olen terve ja on käret millä -hieron ja huulet jälellä millä kuppaan. Se minua sentään pistättää, kun -sanovat "kupparin Miinaksi". Saisivat sanoa Kuivalan Miinaksi, kun -kerran sellainen nimi on. - -EMÄNTÄ. Se on sellainen tapa. - -LIENA. On mäenkin ristineet "kupparinmäeksi", koppaparin, kapparin ja -joskus vielä Kinttulan kupparin. Kyllä minä niille vielä näytän, että -jaksetaan sitä Kinttulan kupparin mäellä ehkä paremminkin elää kuin -heirän vehnäpelloillaan. - -EMÄNTÄ. Miinasta tulee vissiin oikein hieno neuloja. - -LIENA. Häi, niin se on meinattu, sinne jäi suuren neulomamakasiinin -päälle. - -AATU. Jopa taas, vai Miinakin ihan makasiinin päälle! Entäs se Paavolan -Ville? - -LIENA. Villekö? No, kävihän se joskus Miinan kanssa Korkeasaaressa, kun -siellä on sellattiisia petoja. - -AATU. Niin kuuluu olevan. Mitäs se Ville siellä hommaa? - -LIENA. Se on jauhomakasiinin päällä. - -AATU. Peijakas, se vääräsääri, vai siellä se vääntelee jauhomattoja ja -vehnäsäkkejä! - -LIENA. Siellähän se vääntelee ja rikastuu. - -AATU. Eikös Lienakin kolikoita hierojana ja tohtoroimisella kerännyt? - -LIENA (myhäilee). Kun se Aatu puhuttelee aina niin koreesti. Vaikka -kyllähän ne siellä kaupunnissa tohtuorittareksikin sanoivat ja -paaterskaksi, kun oikein hienoja herroja kylvötin. Täällä maalla ei -niin okaan väliä, vaikka ne siellä saunan päällä ollessain... - -AATU. Niin siellä saunan päällä onkin ihmiset vain niitä parempia -ihmisiä. - -LIENA. Tietäähän sen, kun maksoi oikein markan piletti. Hyvä siell' ol' -ollaksein. Kun vietiin väliin kotiinkin hieromaan ja pirettiin niin -hyvänä, että toi kaikki. Olin kerrankii yhren rohvessyörin tykönä. Ja -sielläkös sitten piti olla koreeta. Kun oli peilin lasikii niin korkea -kuin tuo seinä. Ja sitten siell' ol' sellattiisia ihmisen kokoisia ja -haahmoisia. Näkihän sen, että ne olivat kivestä, mutta niiren pit' -sitten oleman justiisa niinkuin ihminen. - -AATU. Ne olivat kuvapatsaita. - -LIENA. Niin, arvasin sen minäkin, että ne nyt oli niinkuin sanassakin -sanotaan, epäjumalan kuvien tapaisia, mutta se toinen ol' likkaihmiin -ja toinen ol' se rohvessyöri itte, niin minä kysyin siltä -rohvessyöriltä, että oliko se hänen tyttärees, mutta siihen nauroi ja -sanoi sen olevan -- Aino. Mikä Aino se sellain sitte mahtoi olla, kun -ihka alastomana oli antanut ittesä kuvata. Mutta kun sitä siinä -kattelin, niin oikein tek syrämestäin pahaa. Eihän se raukka voinut -kättään liikuttaa, siinä vaan seisoi ja katteli käsi ottalla. -Ihminenhän se oli, oikea ihminen, mutta henki oli poissa. Sitä ei -sentään ihminen voi antaa! - -EMÄNTÄ. Eikä sielua. - -LIENA (nuuskaa salavihkaa). - -AATU. Onhan Liena nuuskaamaankin oppinut. - -LIENA. No, häi, on. (Vetää rasian esiin.) Jokos Aatu sen nyt näki. -Mitäs siitä sitten piilottaa. Niin nähkääs, kun siellä rohvessyörillä -olin, niin se antoi minulle sellatiisen pullon ja sanoi siinä olevan -ootiklonkia. Sitä kun pikkasen panee nuuskan sekaan, niin sen pitää -sitten vasta haiseman hyvältä. Haista sinäkin, Aatu! - -AATU (ottaa hyppysin ja pistää nenäänsä). Mainiota, -- -- -hat' -- sii -- ootiklonkia! - -EMÄNTÄ. Milloinkas se Miina sieltä -- --? - -LIENA. Makasiininko päältä? - -AATU (nauraa). Niin, koskas se tyttö sieltä alas rapuaa? - -LIENA. Aina sinä Aatu niitä lumppiasi vetelet, ravutakos tarvittee, -suorat, selvät raput tulla. Ai, jai, sitä koreutta ja komeutta. -Neulojien päätkin ol' sitten leviät kuin heinäkuorma ja hameet taas -sellattiiset suikaleet. Miina ei sellaisiin saa ruveta. - -AATU. No, Miina kai on jo tulossa? (Kääntyy pois punastellen.) - -LIENA. Kaihan nyt juhannuksena tulee. Rupesi jo saamaan palkkaa ja -kotona vielä viraaplaa. - -AATU. Mitäs se on se viraaplaaminen? - -LIENA. Sitä se Helsingin puolen puhetta vaan on. (Ovat juoneet kahvia -kukin omalla puolellaan huoneessa. Leena vie kuppia pöydälle.) -Kiitoksia, se oli niin hyvää kahvia, että oikein vattassain kävelee ja -pitkin ruumistain kulkee. - -EMÄNTÄ (on käväissyt noutamassa Lienan pussiin tavaraa ja pistellyt ne -sinne). Taas alkuun pääsette, laitoin vähäsen pussiin. - -LIENA (nostaa olalleen ja avaa oven). - -SEPPÄ-KALLE (nuori, roteva mies tulee portaalla vastaan). Ennen virstan -väärään, en mä kupparin vastaan. (Hyppää portailta johteen yli pihaan -ja ilmestyy avoimeen akkunaan.) - -LIENA (akkunan edessä). Voi, hylky sinuas, olisit eres sääres -taittanut, niin kyllä oppisit kupparia kunnioittamaan, senkin -viirunaama! - -SEPPÄ-KALLE (yhä akkunassa ryntäillään). Ei siihen katkismuksessakaan -käsketä. Sanotaan vain: seppäs, pappis, paimenes pirä kunniassa. -Kupparista ei puhuta. - -LIENA. Mene sinä katkismuksinesi ja leivo rautaa. Kuivukoon sormesi -moukarin varressa ja tuoreutesi ahjon ääressä. Painele palkeitasi vielä -kymmenen vuotta, silloin tulet Kuivalan kupparia hakemaan, senkin -nokinaama, raurankuonan kaivaja, viilapenkin vinguttaja, sahan -poruttajahylky! Voi, voi, kun pitää vanhan sielunsa saastuttaman -pahoilla sanoilla tuommoisen Luojan luoman tähren. Eihän nyt, ei, jo -vaa, pitää mennäksein. Tuolta jo vilkuttaa oman tuvan nurkka. (Niiaa -syvään.) Kristukselle kiitos olkoon, kun on tulelta säilyttänyt. -Hyvästi, hyvästi. (Poistuu, puhuu mennessään.) Ei ole myrsky kattoa -repinyt, ei pahat ihmiset akkunoita kivittäneet, ei, ei! - -SEPPÄ-KALLE. Nythän se tie on jälleen vapaa. (Poistuu akkunasta ja -tulee sisään ovesta.) Hyvää päivää taloon! - -AATU. Päivää, käy peremmälle. - -SEPPÄ-KALLE. Se hiivatin akka saa aina kieleni villiintymään. Se on -ihan kuin noiruttua. - -EMÄNTÄ. Te nuoret tuppaatte olemaan vähä niinkuin ylenannettuja. -(Poistuu tuvasta vieden ulos uuniluutaa ja luutimisvettä.) - -SEPPÄ-KALLE. Tota noin, poika, onkos yhtään tietoa, mistä sitä -juhannusviinaa nyt saisi? - -AATU. En ole pitänyt väliä viinoilla. - -SEPPÄ- KALLE. Häh, etteikö viinaa ollenkaan? - -AATU. En minä välitä. - -SEPPÄ-KALLE. Muistatkos jouluna? Kun oikein vesi suuhun herahtaa -ajatellessa niitä ryyppyjä. Eikä sitten ole saatu kunnon naukkua. -Vissisti minä hankin! - -LIISA ja MAIJA (tulevat ulkoa, työasussa). - -SEPPÄ-KALLE. No piikapikkaraiset, eikös tekis mieli tanssia? - -LIISA. Piiat on pinhuusissa. - -MAIJA. Ennättää se mustanmiehen kieli kilkattaa ja kalkattaa kuin -vasara alasimella, mutta ei se meistä pehmeää tee. - -SEPPÄ-KALLE (yrittää ottaa kiinni). Jos ensin hiukan lämmittäisi! - -LIISA (hotaisee maitosangolla). Pysykää loitolla ja kynnet poikki! -(Tytöt kaatavat kahvia pannusta itselleen ja juovat hörppien -teevadilta.) - -SEPPÄ-KALLE (istuu tuolille selin tyttöihin). Eikös nyt kuitenkin -piretä oikein juhannuskemut täällä teillä, tanssit? - -AATU. Onhan tässä tilaa mäellä. - -SEPPÄ-KALLE. Eikös tuvassa? - -AATU. Miksikäs ei, kun siivolla ollaan. - -SEPPÄ-KALLE (äkeissään). Kukas tässä rähjäisi! En minä kenenkään tupia -mustaa, noet ne pysyy pajassani. - -LIISA. Ettehän työ mustaa, mutta kun tappelette! - -SEPPÄ-KALLE (matkii tyttöä). Vai myökös tapellaan. Sanos, sanos vielä -kerran että myö tapellaan! Häh, vai... - - (Kulkee uhitellen tytön nenän edessä kädet selän takana.) - -LIISA (astuu takaperoa samaten kädet selän takana hiukan etukumarassa). -Mässäätte, hihkutte, torailette ja puukolla uhittelette, kerskutte, -ettei ole sellaista seppää tässä pitäjässä, ei toisessa eikä koko -Suomen maassa! - -SEPPÄ-KALLE. Vai vielä kerskunkin! - -MAIJA (juoksee syrjästä ja iskee heidän naamansa yhteen). - -SEPPÄ-KALLE (saa kiinni Maijan). Näin harakoita kuritetaan. - -LIISA (raapaisee tulta tikkuun ja pistää Seppä-Kallen nenän eteen). Ja -näin seppiä tyyrätään. - - (Tytöt juoksevat ulos.) - -AATU (nauraa). Polttikos partasi? Voi mies poloinen, aina sinä -alakynteen, vaikka oletkin kylän vahvin mies. - -SEPPÄ-KALLE. Häh, alakynteen, jos näyttäisinkin toret, niin... -(Huitaisee kädellään.) - -AATU. Mitkä toret? - -SEPPÄ-KALLE. Näiren nyrkkien, niin ei muuta kuin kerran vingahtaisi ja -sitten selälleen kiepahtaisi. - -AATU. Ja sinä löytäisit itsesi jalka- ja käsirauroista. - -SEPPÄ-KALLE. Häh, mistä arvasit ajatukseni? Aina kun oikein tahtoisin -tapella, niin ne raurat kilahtelevat korvissani ja välähtelevät -silmissäni, eikä se lysti enää maita. - -AATU. Sinun pitäisi kerran saara oikein hyvällä lailla selkääsi. - -SEPPÄ-KALLE. Häh, minäkö selkääni? Jo sinä poikanen jotakin juttelet! -Ei ole sitä miestä tässä pitäjässä eikä vielä toisessakaan, joka -Seppä-Kallen eteensä kontilleen vetäisi. Hehei! Eikä sitä tyttöä, joka -ei hepan keppaa vaimokseni tulisi, kun vaan naisin. - -AATU. Mikset sitten nai? Johan sinulla on asumuskin kunnossa. - -SEPPÄ-KALLE. En ole nähnyt oikein koreata. Sellainen se olla pitää, -että kaikki katsomaan kääntyy ja ympärillä kuhina käy. - -AATU. Älä veikkonen, tulee pian toinen ja iskee sarvet päähäsi. - -SEPPÄ-KALLE. Kyllä minä ne sarvetan! - -TOLPERI (tulee ulkoa, vanha mies). Päivää. - -AATU. Päivää, käykää peremmälle! - -TOLPERI (nuuskii ilmaa). Täällä -- -- ha-haisee -- -- ma-maltaille. -Tekeekee -- keekös emäntä olutta? - -AATU. Mitä lie uunissa ollut kaljan imellystä. - -TOLPERI. Älä nyt, poikasein, ei minua jutkuteta. Koko piha lemuaa -vierteelle. Juhannus tästä tulee, oikea juhannus, sanon minä, oikea -olutjuhannus! Hehe, poika, käy pajaan, siell' on hevoset kengittämistä -vailla ja miestä ku salkoa pajamäki täynnä. - -SEPPÄ-KALLE. Vastakos nyt juhlan aaton aattona tullaan, senkin -peijakkaan jahrut! (Menee äkäisesti.) - -TOLPERI. Hihihi. Se poika on muijan kipee. Hehe. Mikäs on ollessa, kun -on sänky kuin laiva ja tupa ja sali ja kamari ja porstupa ja lehmän ja -lampaan ja sian ja kanoja ja vaikka mitä se poika voi ostaa. - -EMÄNTÄ (tulee väännellen saavia, jossa on tappi uurteessa). Tules, -Aatu! - - (Aatu nostaa saavin hänen kanssaan renkun päälle, - työntää toisen astian uurteen kohdalle.) - -TOLPERI (suutaan maiskutellen kiertelee saavia). Voi sua, kultaisen -nesteen kuori ja lähre, sinusta saavirehju sitä valuu elämän vettä. -Tappi auki ja vettä päälle. - - (Puuhailee emännän kanssa saavin sijoittamisessa.) - -VILLE (nuori mies juhlapuvussa, väärät sääret, herraskainen, -huomattavasti kohtelias). Hyvää päivää, terveisiä pääkaupungista. -(Kättelee kaikkia huoneessa olevia lakki kädessä, pyyhkii hikeä -otsaltaan.) Tulipas hiki vaikka hevosella tultiin. - -TOLPERI. Niin kai, niin kai. - -AATU. Kenen kanssa tulit? - -VILLE. Miinan kanssa otettiin kyytimies asemalta. - -AATU. Vai niin vai jo Miina tuli. - -VILLE. Mikäs on tullessa kun tuodaan. Vähän se intteli, ettei riittäisi -hevosiin ja juniin, mutta pitihän minun kuitenkin ottaa koni ja -sellainen korea tyttö kuin Miina vain keventää kuormaa, sanoin minä. Ja -niin sitä tultiin. Vaikea sinne Kuivalan mäenlaitaan oli ajaa, kun ei -ole mitään ratastietä, mutta hyvä tahto ja iloinen mieli vie vaikka -vuorten poikki. - -TOLPERI (kiertelee Villeä ja katselee). Aijai kun sinusta on tullut -viini mies kaupungissa. Kun olit sellatiinkii räkänokka ja rähjänuttu -mennessäs ja nyt niinkuin herra vaan. Sääret sentään on entisellään. - -VILLE (vetää taskustaan pullon ja antaa sen salavihkaa Aatulle). Tässä -on viiniä tuliaisiksi. - -LIISA ja MAIJA (tulevat kantaen vesisaavia). Nyt Tolperi saa miniän. - -TOLPERI. No, jokos? Taivaastakos se nyt putos? - -LIISA. Seppä-Kalle jäi kattelemaan kuin ukkosen lyömänä, kun Ville ja -Miina ajoivat Kinttulan kupparille, ja sanonut se on, että sellainen -hänen henttunsa olla pitää, niin että kyllä se nyt veti, ja Tolperille -tulee rieskan ja vierteen päivät. - -TOLPERI (mutisee). Kinttulan kupparin tytär, mänkää saunaan! - -AATU. Sinulla, Ville, taitaa olla aikaa käyrä kuulemassa tulisiko se -Nauriilan soittaja tänne juhannusiltana, niin pääsisimme pyörähtelemään -täällä. - -VILLE. Männään, männään. - -EMÄNTÄ (Liisalle). Käy sinä Miinaa tänne pyytämään. Olen niin röijyn -tarpeessa, ettei ole päälle pantavaa. Neuloisi vielä juhannukseksi. - -LIISA. Nytkö heti? (Ovessa poistuessaan.) - -EMÄNTÄ. Niin, että ehtii, tulisi kohta kun sopii. - - (Menee ulos Maijan kanssa.) - -TOLPERI. Vai kupparin tyttären ne naittaisi nikkarin pojalle ja kylän -pulskalle sepälle. Ei se käy, niin kauan kun Tolper ukko elää. Talon -tytär se olla pitää ja hyvä, tän miehen miniä! - -VILLE. Mitä Tolperi hourii. Meinaako ukko vielä kosia? - -TOLPERI. Niin -- ettäkö ittelleni? No, olkoon männeeksi. Minulle se -Miina kyllä sopisi. - -AATU. Eihän Tolperi vielä niin vanhakaan. - -MIINA (tulee ulkoa vaaleanpunaisissa, somasti ja vaatimattomasti -puettu). Hyvää päivää, terveisiä kaupungista. (Kättelee Tolperia ja -Aatua.) - -TOLPERI (katselee ja kiertelee). Aijai, jokos nyt tul' korea kylään? -Silmät jää, jää ne, ja kattomaan kääntyy, kun tiellä vastaan sattuu ja -kuiskina kuuluu. Sen se poika on sanonut naivansa, sellaisen tytön. -(Poistuu hiljalleen.) Jo tais tulla loukku ja poikuuren loppu sille -veijarille. - -VILLE (sammaltaa hiukan, heiluttaa sormeaan Miinalle). Voi, sinua ihana -impi, minkä mullistuksen täällä toimitat. Uljas seppä on voitettu ja -syrän haavoitettu. Siellä hän nyt pajassansa huokailee ja häitä -meinailee. Ja täällä sinä hymyilet Aatulle ja punastelet ja itteesi -ihastutat. Aij aijai. - -AATU (kääntää Villen ympäri hartioista työntäen hiljalleen ovea kohti). -Kas noin, täyskäännös oveen päin. Äläkä palaa, ennenkuin on -viulunvinguttaja mukanasi. Parempi vielä, jos on kaksi, hanuri ja -viulu, koko soittokunta. - -VILLE (Miinalle). Aij aij ai! (Poistuu.) - -AATU. Miina! - -MIINA. Se on nimeni. - -AATU. Vieläkö sinä muistat? - -MIINA. En minä muista mitään. - -AATU. Sanonkoma sitten uurestaan? - -MIINA. Mikäs estää? - -AATU. Tänään on kaunis ilma. - -MIINA (kääntyy selin). Ja juhannuksen aaton aatto. - -AATU. Katsos varista tuolla airalla! - -MIINA (heiluttaa sormellaan). Saitkos kiikkiin? - -AATU (ottaa jotakin taskustaan). Arvaas mitä tässä on? - - (Pitää sormien välissä korkealla.) - -MIINA. Sormushan se on. - -AATU. Arvaa kelle! - -MIINA. Sormia on maailmassa liian paljon, en voi. - -AATU. Kas, kun oletkin olevinasi. - -MIINA. Pitäisikös lentää kaulaasi? - -AATU. Mieles tekee kuitenkin. - -MIINA. Koskas ennen? - -AATU. Älä ole paha. Sano, että ymmärrät, enkä muuta pyyräkään. Mutta -illalla tulen vanhaan paikkaan. - -MIINA. Olin silloin ennen kaupunkiin menoa niin lapsekas, ei sinun -tarvitse pitää lupaustasi. Ole aivan kuin ei koskaan olisi mitään ollut -välillämme. - -AATU (levottomana). Mitä se tietää, enkö enää kelpaisi...? - -MIINA. Sinä olet talollinen. Etkös ymmärrä. Äitisi... - -AATU. Mitä äiristä? - -MIINA. Tulee sisään. - -AATU. Puhunko äirille? - -MIINA. Älä kysy. En minä tierä. - -AATU. Sitten tierän minä. - -MIINA. Äitisi ei nyt kuitenkaan anna myöten. - -AATU. On antaminen. Oletko sinä itte tuon hameen tehnyt? - -MIINA. Parina iltana "viraaplasin". - -AATU. Sitäkös se viraaplaaminen olikin, äitisi siitä puhui ja minä jo -luulin, että se oli jotakin huvittelemista. (Hypistelee hihaa.) Aijai -kuinka se on sileää ja soreaa. - - (Syleilee äkkiä ja suutelee Miinaa.) - -MIINA. Senkin viekastelija! - - (Rimpuilee irti, mutta kun ei pääse, taipuu istumaan polvelle.) - -AATU. Ja nyt minä otan ohjakset omiin käsiini, etkä sinä enää mene -kaupunkiin etkä sen taakse. Aholan emäntä sinusta tulee. - -MIINA (vakavana). Syrämeni lyö ja minua niin ahristaa. Sinä saat paljon -harmia minun vuokseni. Tahtoisin olla rikas ja ylhäinen ja olla sinun -vertaisesi ihan kaikessa. Kun ne aina pilkkaavat äitini ammattia. - -AATU. Anna pilkata. - -MIINA. Jos sinä sitten kyllästyt sellaisiin puheisiin, että kupparin -tyttären nai. - -AATU. Rakastatko sinä minua? - -MIINA. Rakastan minä sinua, tiedäthän sen, mutta sen vuoksi en -soisikaan sinulle surua ja harmia. Ja kun se sitten vielä tulee ihka -minun tähteni, niin ymmärräthän, että syrämeni on ihan kipeä. Sinun -tähtesi, Aatu! - -AATU. Tulkoot nyt vaikka seittemän kymmentä irvileukaa, pannaan ne -kaikki häissämme tanssimaan! - -MIINA (irroittaa itsensä). - -EMÄNTÄ (tulee.) Hyvää päivää, Miina, johan sinä tulit. - -MIINA. Terveisiä kaupungista, juurihan tulin Paavolan Villen kanssa. - -EMÄNTÄ. Niin aina, niihän se Ville sitä juttusi. Neulojaksikos sinä -nyt...? - -MIINA. Tulin ottamaan mittaa. Se Liisa toimitti, että emäntä tarvittee -pyhiksi. - -EMÄNTÄ. Tarpeenhan se on, kun ei ole enää reilua röijyä päälle panna. -Ja juhannus on aina juhannus, pitää olla vaaleata ja kunnollista. - -MIINA. Onkos kangasta? - -EMANTA. Häi, jo vuosi takaperin ostin, mutta kun sitten isäntä kuoli ja -se ol' sellaista punavoittoista, niin en sitten teettänytkään. -(Huokaa.) Niin, siitä on nyt toista vuotta, kun Aatun isä kuoli. - -MIINA (on ottanut mittaa emännän jutellessa). - -EMÄNTÄ (käy hakemassa peräkamarista kankaan). - -AATU. Tänään vielä puhun asiat selväksi. - -MIINA. Älä, älä puhu. Pelkään niin kauheasti, että sitten on erottava -kokonaan! - -EMÄNTÄ (tulee). Tässä se on, kyllä siitä pitäisi tulla röijy ja -esiliina. - -MIINA. (poistuu). Hyvästi nyt, käyn myöhemmällä koettelemassa. - -EMÄNTÄ. Eikös kahvia odoteta? - -MIINA. Kiitoksia, en jouda sitten neulomaan. Kun ei ole konetta, niin -menee aikaa. Hyvästi vaan! (Poistuu.) - -AATU. Mitäs äiti, sanotte, jos minä ostaisin Miinalle koneen? - -EMÄNTÄ. Pyysikös Miina lainaa? - -AATU. Ei Miina pyytänyt, itte minä vaan meinasin, että kun Miinasta nyt -pitäisi tulla Aholan emäntä... - -EMÄNTÄ (jää seisomaan keskelle lattiaa hämmästyneenä). Siunatkoon, -poika, mitäs sinä sanot? - -AATU. Sen vaan, että Miinan minä nyt nain. - -EMÄNTÄ. Eihän se niin voi olla, rakas lapsein, eihän sentään. Johan -vallan hukka sitten tulee! - -AATU. Ei ollenkaan. Mitäs nyt hukka tulisi! - -EMÄNTÄ. Jos sentään aattelet, niin eihän sovi. Isäsi jätti taloon -velkaa, köyhä mies kun oli tullessaan. Minäkin menin vastoin -vanhempieni tahtoa köyhän kanssa yhteen ja sain sitä monastikin katua. -Oli vielä vähän juomarinsekainen. Talo sentään oli minun, niin ettei -päässyt vallan asioita sekottamaan. Eihän nyt kuitenkaan, että sinä -Miinan -- kun on vielä kupparin tytär. Koko pitäjä sitä matkii, ettei -kehtaa kirkkoon mennä. - -AATU. On sitten menemätä, kunnes kehtaa. - -EMÄNTÄ (itkee). Et yhtään välitä äiristäsikään. - -AATU. Tottahan minä välitän, mutta Miinaa rakastan. Sanassakin -sanotaan, että isästä ja äiristä on luovuttava! - -EMÄNTÄ (suuttuneena). Sanassa sanotaan, että tottele isääs ja äitiäs! -Ja jos ikään Miinaa pyyrät, niin et taloa saa, niin kauan kun minä -elän! - -AATU. Puhuttekos te nyt oikein vakaata totta? - -EMÄNTÄ. En suinkaan tässä nyt kuriele! - -AATU. No, ei sitten muuta kuin hyvästi vaan. Minulla on meiningit -selvänä senkin varalle ja maailma suuri ja avara. - -EMÄNTÄ. Minne sinä nyt sitten lähtisit? - -AATU. Amerikkaan vaan. - -EMÄNTÄ. Sinne ne aina sitten, kun ei kaikki käy nenää myöten. Sen siitä -saa palkakseen, kun koko elämänsä raataa ja raastaa ja kasvattaa ja -huolehtii, niin että tukka harmaaksi käy ennen aikojaan ja vanhuus -tulee. Ettäs minulle tän teit! - - (Menee kamariin.) - -TOLPERI (tulee ulkoa). Hei, hei helluntaina, juhannus ja joulu, nyt se -alkaa meirän pojan ja kupparin Miinan koulu! - -AATU. Mitä siinä jorotatte? - -TOLPERI. Sitä vaan, että meirän poika sen tytön nai. Sen se on sanonut, -ja kun meirän poika sanoo, niin se kanssa pitää. Se Ville sentään on -oikea mies, toi sellaiset viinat, että oikein ruumiissain kävelee ja -hyvää hivelee, aijai kun on hyvä ollaksein, ei suinkaan taivaanolo oo -sen ihanampaa. Tää se on vanhan iloa. Tuota noin; eikös se Miina ollut -justiisa tässä? - -AATU. Mitä Miinasta? - -TOLPERI. No, sitä vain, että olisin sen pojan puolesta puhunut enkä -uskalla sinne kupparille. Se akka vaikka varilla polttaa, kun se -poikakin sitä kuppariksi haukkui. - -LIENA ja MIINA (tulevat ulkoa). - -LIENA. Emäntä puhui saunanlämmittämisestä taanoin ja nyt tulin -kuulemaan, että joko panen tulta. Miinakin ennätti leikata röijyn ja -tuli sitä koettelemaan. - -TOLPERI. Kas vaan, kun ollaan toimellisia. Sellaisesta se emäntä tulee. - -LIENA. Mistäs nyt tuulee, kun nikkari kupparia puhuttelee? - -TOLPERI. Eihää nyt tuule, vallan on tyyni, mutta puhunhan mää, kun se -meirän poika niin meinaa, että on hyvää puhuttava. Se on sitten ähkinyt -ja puhkinut koko päivän kuin paha mulli. Rehellinen sillä on aikomus ja -hyvä se on mies. - -LIENA. Jokos on sattunut jalkaan taikka käteen? (Vahingon iloa.) - -TOLPERI. Eihän sen jalka eikä käsi... syrämmeen sen tais koskea. - -LIENA (tosissaan). Aijai, se on vaarallista. Ne Helsinkin tohtoorit -sanoovat, että kun syränsuonta kiristää, niin ei silloin enää -hierominen auta! - -TOLPERI. No, no, ei nyt sentään mahra! (Suu venyy leveään hymyyn, ja -tihrusilmillään hän tirkistelee Miinaa.) Sen minä vaan sanon, että -kyllähän se meirän poika muijansa elättäisi ja pulska se on ja vahva! - -LIENA. Kas, kun ei jo ole hakenutkin, johan sillä olis aikakin ja hyvä -sillä on se tienistikin. - -TOLPERI. Niin meillä ollaankin taironmiehiä. Poikain on seppä ja itte -olen nikkari. Tieräthää sinä sen, Liena, ja nääthän sinä minun -tekemiäin piironkia joka emännän kamarissa. Ja kun minä kerran -piironkini pitsaan, niin sen pitää oleman pitsattu, ja se on pitsattu! - -LIENA. On se pitsattu. - -TOLPERI. Niin, eiköstä o? Kun sinä panet kirpun sen päälle loikkaamaan, -niin ensin se loikkaa -- kyynärän, ja sitten se loikkaa -- -- puol -kyynärää ja sitten se loikkaa -- korttelin, ja sitten se menee -kellelleen ja kattelee suurta kuvaistaa. - -LIENA. Aina Tolperi hulluttelee. - -TOLPERI. Vai hulluttelen minä. Latviikissahan ne hulluttelee. Sellaisen -piironkin kun minä laitan Miinalle kapioksi, niin kyllä kelpaa tulla -miniäkseni! - -LIENA. Mitäs Tolperi siinä humalassa höpertelee? - -TOLPERI. Olenhan minä humalassa, humalassahan minä olen, kun taas tuli -juhlan kunniaksi hiukan otettua sen Villen tuliaisia, vaikka se meirän -rovasti kovasti siitä varottaa. - -LIENA. Sais vielä enemmänkin varottaa. - -TOLPERI. Älä sinä, Liena, vaan sille kantele. Kun se sitten tulee -lukusille, niin se suuttuu ja haukkuu eikä enää kellojakaan soita, kun -minä kuolen. - - (Itkee.) - -LIENA. Mitäs minä... Tolperi menee nyt kauniisti kotiin ja panee maata. - -TOLPERI. Menenhän minä, mutta älä sinä vaan kantele, sitten en tee -sulle ruumiskirstua, kun sinä kuolet! - -LIENA. Voi, ihmisparkaa ja raatoa, vai ei ruumiskirstuakaan! Enkä minä -sitä Tolperilta kerjää. Itte minä nikkaroin tupani ja itte voin tehrä -kirstunikin. - -TOLPERI. Hihihi, akan tekemä ruumiskirstu, koko pitäjä nauraa. Älä, älä -sinä sentään suutu. Ollaa myö ystäviä. (Lähentelee ja hyväilee.) Poika -ja Miina ja kuppari ja nikkari...! - -LIENA (on siepannut kengän jalastaan). Tuoss' on kuppari, senkin -veuruleuka! - - (Lyö kengällä Tolperia.) - -VÄLIVERHO. - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Juhannusilta. Nurmikkoa järven rannalla, oikealla kuusitankoinen, -jykevä kiikku. Taustana järvi, etäällä veneitä vesillä, kokkoja kaukana -rannoilla. Kuulun väliin hanurin, väliin viulun soittoa ja laulun -hyminää. - -Kylän nuorisoa kiikussa ja metsässä rannalla. Tytöt ja pojat laulavat -kiikun hiljaa liikkuessa: - - (Kansanlaulu): - - Kahdeksantoista vuotta kun täytin, - kukoistavalta ruusulta näytin. - Voi, kuinka iloinen olin minä silloin! - Kun tanssista tanssihin kuljin mä illoin, - kun ystävä puoleeni katsahti, - niin sydämeni lemmestä sykähti. - - Mut toiseen tuo kulta mieltyikin kohta, - voi, mihin tuskaan lempi voi johtaa! - Kaksikymmentä vuotta kun täytin, - lakastuneelta ruusulta näytin. - Ystävä laulaen kihlasi toisen, - unohti valansa ensimmäisen. - - On kulunut vuotta monta ja pitkää, - lempeni tuskaa ei haihduta mitkään. - Vain kerran puhkesi lempeni kukkaan, - ijäksi kukkinut onkin se hukkaan. - Sen kukan nuorena omaksi sain, - en unhota sitä mä ikänäin! - -MAIJA. Käännetään lehteä. Liisa, lauletaan "Heilini": - - (Kansanlaulu): - - Rautikko hevonen ja malmiset rattaat, - kun asemalta ajettihin, - sun reissun reissua rallallei, - kun asemalta ajettihin. - - Oli sillä ihmisen ymmärrys, - kun istui mun rinnalleni, - sun reissun reissua rallallei; - kun istui mun rinnalleni. - - Eikä mun heilini vanha oo, - se on toisella kymmenellä, - sun reissun j.n.e. - - Eikä mun heilini rikas oo, - se on köyhän mummon likka - j.n.e. - - Eikä se käsin ompele, - vaan masiinalla se tikkaa, - sun reissun j.n.e. - - Eikä mun heilini hieno oo, - se on pullo-olven juoja, - sun reissun j.n.e. - - Ei soo ilon antaja, - vaan suuren surun tuoja, - sun reissun j.n.e. - - Eikä mun heilini tässä kylässä - tallaa kukkasia, - sun reissun j.n.e. - - Vaan se kantaa toisessa kylässä - poskia punaisia, - sun reissun j.n.e. - -SEPPÄ-KALLE (kiikussa keskitangolla). Hoi, Aatu ja Miina, tulkaa -kiikkuun, täällä on tilaa! - -LIISA. Antaa heirän olla rauhassa. - -SEPPÄ-KALLE. Ei mitään eri seuroja. Tänne nyt vain. Ja sitten Miina saa -vuorostaan laulaa. Eikös niin? - -TYTÖT. Niin, Miina laulaa. - -MAIJA. Oikein Helsingin lauluja. - -ÄÄNI. Miina laulaa! - -AATU. Tullaan, tullaan. - - (Nousee Miinan kanssa kiikkuun.) - -MAIJA. Minkälainen nuotti siellä Helsingissä nyt on? - -MIINA. Makasiinissa tytöt lauloivat kaikenlaista. - -MAIJA. Etkö yhtään muista? - -MIINA (laulaa): - - Vene liitää yksinäinen - vaiheell' yön ja illan, - sinne kauas rakentaisin - sydäntemme sillan. - - Auervetten ulapoilla - taivaan portti aukee, - siellä murhe, elon harhat, - sydäntuskat raukee. - -(Hetken hiljaisuus.) - -LIISA. Se on niin kaunis ja surullinen. - -SEPPÄ-KALLE. Tuolta se tulee illan paras lysti. Hei, Jaana! - -JAANA (vanha nainen tulee oikealta kantaen suurta kahvipannua ja isoa -vasua, josta purkaa vasemmalle metsikköön astioita ja nisuleipiä -j.m.s.). Tässä sitä nyt on. Onkos tulta? - -VILLE. Tuolla koko rovio, vaikka ittenne keittäisitte. - -JAANA. En minä mikään noita ole. - -VILLE. Onkos teillä ryyppylasia? - -JAANA. Vielä sun mitä. Ryypätkää pullosta. - -LIISA. Nyt on Aatun vuoro laulaa, se uusi! - -AATU. Mikä uusi? - -LIISA. Se, kun sinä eilen illalla lauloit hevosia sukiessasi kaivolla. - -AATU. En minä nyt. - -LIISA. Liiri, laari, hiiren saari, peukaloisen pehkut! Ei ne sellaiset -estelyt kelpaa. Minulla on tänä iltana laulun komento ja sitä on -toteltava. Ellet sinä laula, niin minä laulan sinun viisusi, muistan -sen hyvin. - -AATU. Ennen sen sitten itte laulan: - - Mäen laidassa kaunis kukka - sen painoin ma povelleni. - En minä sitä muille näytä, - vaan säilytän itselleni. - - Kukan lehdillä kastehelmi - kirkkaana kimaltelee, - tän pojan mielessä surut suuret - aina karvastelee. - - Kun minä kauas purjehdin, - jää tänne mun kultaseni, - sitten kun ma takaisin tulen, - otan sun omakseni! - -ENSIMM. KYLÄN POIKA. Selvähän se kuin peili. Mitä Miina siihen sanoo? - -MIINA (laulaa): - - Istun rannan kivelle ja sua ajattelen, - ikäväni ilmoitan ja hiekkaan kirjottelen: - tule kotikunnaalle ja oma mökki laita, - siinä oomme rikkaita ja onnen kuninkaita. - -VILLE (touhuaa pulloineen kiven juuressa). Mitä talollinen mökillä -tekee, kun on maat ja mannut ja itte isäntämies? - -LIISA. Ville, tulkaa heittämään, Seppä-Kalle on jo väsynyt. - -VILLE. Ei sinne mahru. Heittäköön nyt vain Kalle! - -SEPPÄ-KALLE. Suorat minulla on sääret, en minä sitä varten heittämättä -ole, minä! - -TOINEN KYLÄN POIKA. Seppä se vasta on potkiva poika. - -MAIJA. On tätä jo tässä kiikuttu, oikein jalat henttyy. (Huutaa.) -Jaanaa! (Kädet suun edessä torvena.) Jaanaa! Joko kahvi kiehuu? -(Laskeutuu alas kiikusta ja toiset samoin.) Mennään piiritanssia. -Kaikki mukaan! Koreet koreille ja rumat rumille. Seppä-Kalle, tulkaa -minun kanssani! - - (Piiri muodostuu.) - -VILLE (vetää Miinan piiriin ja pyörittää laulaen): - - Näin sitä mennään pyörähytellään - ilon ja laulun kanssa vaan, - tule sinä kaunis valkea tyttö - minun kanssani tanssimaan. - -(Tytöt kikattavat ja pyörittävät Villeä vuoron perään vaihtaen sanat: -kaunis, valkea tyttö = kaunis kaupunginpoika j.n.e) - -SEPPÄ-KALLE (anastaa Miinan parikseen ja vie samalle kivelle istumaan, -josta Aatu juuri on noussut mennäkseen piiriin pyörimään). En minä -oikein siitä tykkää, että Aatu niin paljon seuroo Miinaa. Se on nyt -ollut sellaista pilaa Aatun puolelta, eikä suinkaan Miina sitä totena -pirä! - -MIINA. Mikäs on pitäessäkin. - -SEPPÄ-KALLE. Eihän Miina sentään mahra pahaa tykätä, kun tulee -sanotuksi suu puhtaaksi, ja kun vielä tässä aaton aattona tuli sen -johteen ylikin loikatuksi. - -MIINA. Minkä johteen? - -SEPPÄ-KALLE. Kyllähän Miina sen vissistä tietää, no, sen Aholan -johteen. Sinä päivänä, kun kupp... Se on tää mun kielein sellatiin, -että se väliin lipsahtaa, ja kun nyt aina puhutaan kupparista, niin se -menee minultakin. Eihän Miina nyt vaan tykkää pahaa? - -MIINA. Mitäs siitä puhuu, antaa olla oloillaan kunkiin. - -SEPPÄ-KALLE. Eiköstä niin? Ja seppä on sentään aina seppä ja vasara -aina jalompi kuin kuokka ja rauta maata mahtavampi -- niin sananlasku -sanoo. Ja minä olen kattellut nyt Miinaa jo kauan, mutta kun se -- höm --- -- vävyksi rupeaminen -- -- Miksi hitoksi sitä siellä kaupungissa -sanotaan? - -MIINA. Ketä? - -SEPPÄ-KALLE. Miinan äitiä? - -MIINA. Hierojaksi. - -SEPPÄ-KALLE. Vai siinä kaaressa? Kysyn nyt Miinalta oikeen -totueellisesti, että eikös sitä sentään hierojan vävyksi kelpaa? Miina -on taas niin korea tyttö puolestaan, että vaikka sitten hiivatti olisi -ja itte rienaaja ja senkin seittemän kupp... hierojaa hännillä, niin -totta vieköön otan? - -MIINA. Piiritanssiinko? - -AATU. Mitäs Kalle täällä haastelee? - -SEPPÄ-KALLE (hyvin meinaavana). Kyselen vaan, mitä sinne kaupunkiin -kuuluu. Ja mitäs sinne oikeastaan kuuluu? Kysytään se rehellisesti. - -MIINA. Kivimuuria ja kirkontornia, katukiviä ja uunin piippuja, tuhmia -ja viisaita, mutta ei ketään sellaista kuin Seppä-Kalle! - -SEPPÄ-KALLE. Joo, justiisa niinkuin minä meinaan. - - (Ottaa Miinan käden.) - -AATU. Laske irti Miinan käsi! - -SEPPÄ-KALLE. Mitäs sinä, mies, räpätät? - -MIINA. Älä huoli riirellä, Aatu. Seppä on hyvällä tuulella. - -AATU (poistuu). - -SEPPÄ-KALLE. Mitäs Miina siihen sanoo? Isä kävi aamulla kyselemässä. - -MIINA. Tolperi lupasi tehrä minulle piirongin kapioiksi. - -SEPPÄ-KALLE. Kuinkas muuten. Isä osaa tehrä oikein sellaisen -rokelmenttipiirongin, että sillä on maha kuin maaherralla, niin se on -sitten vasta julkinen kapine. Ja sen päälle kun panee peilin, niin -luulee olevansa kuin reivinnan kammarissa. Kelpaa siinä Minnan -peilailla, niin korea kun onkii. Ja kun minä sitten tulen pajasta ja -katton kanssa kuvaa, niin on siinä mustaa ja on siinä valkoista ja on -siinä soriaa ja koriaa vartta. Eiköstä okkii? - -MIINA. No, kunhan sen sanoo! - -SEPPÄ-KALLE. Ei ole hyvä tulla silloin sanomaan, että "kupparin vävy"! -Silloin saa hyvinkin kattoa, mistä ittensä löytää. - -MIINA. Kukas tota Seppä-Kallelle sanoo, kun ei ole kupparin vävy. - -SEPPÄ-KALLE. Ei vielä, ei vielä. Hihi, tämä vasta laatuun käy. Mutta -tahtoisin sentään saara varman vastauksen. Se Aatu on niin -tuppaavainen, niinkuin sillä olisi lupa ja mielisuosio! - -MIINA. Aatulla on omat huolensa. - -SEPPÄ-KALLE. Hihi, onkos saanut rukkaset? - -MIINA (yrittää nousta). - -SEPPÄ-KALLE (estää). Ei, ei, ei nyt saa mennä, ennenkuin Miina lupaa -tulla emännäksein. - -MIINA. En ole vielä luvannut enkä vasta aio ja menen koska lystään. - -SEPPÄ-KALLE. No, no, vaimoväkeä se Miinakin vaan on... vaikka koreakin -olis. Ja kyllä hameväen on toteltava. - -MIINA (yrittää vapautua; kun ei onnistu, heittää päätään ja nauraa). -Vai on hameväen toteltava? Malttakaa (kuiskaa) kun he ovat menneet -kaikki kahville, tulkaa silloin saamaan vastaus. Minä istun -- -- -orottakaa, kun mietin. (Takoo käsin otsaansa.) No, nyt tierän. Minä -istun selin teihin tässä kivellä, päässäni -- -- liina ja ylläni -- -- -(huomaa takkinsa puun oksalla) tuo takki tuosta. Ymmärrättekös? - -SEPPÄ-KALLE. Selvää kuin peili. Miina on aika viisas. - -MIINA. Se nährään sitten. Ei sanaakaan kellekään! - -SEPPÄ-KALLE. Luuleekos Miina minua hölmöksi? - -MIINA. Kuinka niin? - -SEPPÄ-KALLE. Että enkös minä ymmärtäisi tarkoitusta? - - (Töykkii meinaavasti Miinan käsivartta ja katsoo - hymyillen tyttöön.) - -LIISA (on järjestänyt numeroleikin. Kaikki istuvat parittain. Huudot -käyvät vikkelään ja Seppä-Kalle huutaa aina Miinan takaisin). -Seppä-Kalle on jarruna leikissä. Kiireesti tänne viereeni. Minä huuran -teitä koko illan, jos ei muu auta, ja pantit pois. Ensin lakki ja -sitten takki, ja kello ja... - -SEPPÄ-KALLE. Armoa, armoa, tulenhan minä, kun jouran. - -LIISA. Pantit pois. - -MAIJA (huutaa). Viisi!... kuka on viisi? - -AATU (puhelee Miinan kanssa). Kuka huusi? - -LIISA. Pantti. (Ottaa esineen Aatulta.) Miina, huura! - -MIINA. Seittemän. - -SEPPÄ-KALLE (menee Miinan viereen ja näpäyttää sormea Aatun nenän -edessä). - -LIISA. Huutakaa. - -ENSIMM. POIKA. Kuusi! - -LIISA. Pantti pois, Miina, sinä et kuullut. - - (Ottaa esineen.) - -SEPPÄ-KALLE. Kuusi. - - (Pidättää Miinaa.) - -MIINA (palaa). - -ENSIMM. KYLÄN POIKA. Kokko on kohta komeimmillaan ja kahvi valmiina. - -VILLE. Ja hiukan miestä vahvempaa. - -JAANA (tulee vasemmalta). Se on nyt sitten juotavaa. Menkää kaikki -tyyni. Lähren tästä makuulle minä. - - (Kaikki poistuvat vasemmalle.) - -MIINA (vetää Jaanaa puun taakse). Älkää vielä menkö, minulla on vähän -asiaa. Tässä on teille valkoinen liina. Sen saatte ihka omaksenne, -mutta sirotaan se nyt hyvin silmille. Kas noin. Ja ottakaa tämä takki -yllenne. (On ottanut oksalta pitkän, vaalean vaippansa ja vetää sen -Jaanan ylle.) Kas noin. (Ottaa taskustaan pienen pullon.) Tässä on -hajuvettä, kaaretaan takille. Kuulkaa nyt tarkoin, mitä sanon. Kun -Seppä-Kalle tulee, niin istukaa tässä kivellä ja selin häneen ja -myöntykää, vaikka se mitä sanoisi. - -JAANA. Mitäs varten tämä nyt oikein on? - -MIINA. Kujeilua vaan. Narrataan pikkusen. Olettehan tekin kerran ollut -nuori. - -JAANA. En minä oo koskaan ketään narrannut, muut ovat narranneet minua. - -MIINA. Narratkaa sitten nyt kerran tekin. Minä autan. - -JAANA. Ettäkö istun vaan ja sanon että "joo"? - -MIINA. Ei, sanokaa, että niin, on se niin, oikein on. Kuinka paremmin -sopii, ymmärrättehän? Kas niin, istukaa hiljaa vaan. Minä menen. - - (Vasemmalta pois. Näyttämöllä on hämärtynyt, ja kivi, - jolla Jaana istuu, on puitten varjossa.) - -SEPPÄ-KALLE (vasemmalta). Miina! - -JAANA. Niin! - -SEPPÄ-KALLE (istuu viereen). Mitäs nyt niin selin? (Kyhnäisee -kyynärpäällään.) Käänny tänne päin. - -JAANA (pysyy ennallaan). Oikeinkos? - -SEPPÄ-KALLE. Vaikka niinhän Miinan sopii paremmin olla siviä neito eikä -antaa niiren rakkauren ajatusten mieltänsä tärvellä. Se on sitten niin -ihanaa, kun mieli on kirkas ja puhras kuin peili. (Istuvat hetken -vaiti). Jos nyt sentään kääntyisit. Tui, tui, eres silmäs näyttäisit. - - (Yrittää kääntää hartioista.) - -JAANA. Ole alallasi. - -SEPPÄ-KALLE. Mitä? Eihän se ollut Miinan ääni. Etkös sinä...? - -JAANA (nousee aikoen poistua). - -SEPPÄ-KALLE (vetää äkisti kivelle takaisin). Ei, älä mene, älä suutu. -(Nuuskii nenällään). Sinä haiset niin hyvälle. Se on ihan kuin -kaupungissa hienot ryökinät. Se niin hemasee minua ja tekee mieleni -lauhkeaksi ja juhlalliseksi. Istu, istu nyt hiljaa, että saan puhua -sinulle. Katsos, en minä ole perin sellainen kuin näytän, en pelkkä -moukariseppä. Syrämmessäin on niin paljon ihmisen meinaamista ja -sellaista kaipaamista, ettei sitä mikään työ eikä lysti eikä meno -tyyrytä. Ja vaikka ne antais minulle kaiken maailman makeat ja rieskat, -niin en minä siitä täytetyksi tulisi. Ei, ei, ihminen ei siitä elä. -Minä kaipaan ja himoan sitä rakkauren rieskaa. - -JAANA (yskäisee). Niin kai. - -SEPPÄ-KALLE (laskee käsivartensa Jaanan kaulalle). - -JAANA (antaa sen tapahtua, mutta pudottaa hiljalleen käden jälleen alas -sepän puhuessa). - -SEPPÄ-KALLE (surumielisenä). Nyt on juhannusyö, linnut puissa hiljaa -kujertaa. Ne puhelee pesässä toisilleen, vissisti ne rakkautta tuntee. -Nyt on syrän minunkin rinnassain lauhkea niinkuin tuo rannan vesi ja -mielein niin pehmeä ja nöyrä. On niin hyvä ja autuas ollaksein, etten -kellenkään pahaa soisi. Ja kaikki se sinusta lähtee. Onhan tää minun -syrämmein uppiniskainen ja aina valmis vänkkäämään vastaan. Se on -täyteen ylpeyttä. Kun minä nyt sentään olen hyvä ja taitava seppä, niin -ettei toista minun vertaistani näillä paikoilla ole eikä tule, niin -eihän se mahra väärinkään olla, että vähän röystäilen, röystäilee ne -huonommatkin. Mutta sen sinulle sanon, Miina, että osaan minä taas -iloita ja riemuitakin paremmin kuin muut ja rakkautta kaipailla ja -sitten aviopuolisolleni uskollinen olla. Sen sinulle lupaan ja pyhän -valani kanssa pirän. Ja jos sinä aviovaimona nöyrä olet niinkuin lämmin -rasva ruuvin jenkoissa, niin en sinua kurita, niinkuin vaimoihmistä -kurittaa pitäisi, vaan hyvänä pirän! - -JAANA. Niin, niin! - -SEPPÄ-KALLE. Puhu sinä vaan kovemmin korealla suullasi. Sitä minä nyt -niin tahtoisin. Anna äänesi kuulua. Kun sitten pappilasta tullaan -- -niin, niin -- -- sittenhän sinä puhut ja näytät silmäsi ja riemu ja -onni alkaa! - -JAANA. Niin, niin! - -SEPPÄ-KALLE. Ja sinä olet sitten meirän huoneissamme kuin sirkkunen -sillan päällä, viserrät ja vehnäsiä ja sokerileipiä leivot ja pakaat. -(Metsässä näkyy kyläläisiä.) Meillä on silloin juhannus ja joulu joka -päivä! - -JAANA. Niin, niin! - -SEPPÄ-KALLE. Huomenna, huomenna jo ajamme pappilaan. Minä tilaan kylän -parhaan hevosen ja valjastan sen itse tekemieni nappulakääsien eteen, -ja niiren vieterit on kuin hyllyvä höyhenpolster. Ja kun ne kiiltelee -ja päivänpaisteessa välkähtelee ja kylän raitilla pyöristä kivet sinkoo -ja koirat hevosen jaloissa ärhentelee ja sinun sirot silmäsi armaasti -minuun katsahtaa, niin silloin -- niin silloin -- Miina -- Miina... -minä ilosta itken. - -JAANA. (nyyhkii). - -SEPPÄ-KALLE. Ja rovasti astuu kuistilleen kattomaan, että kuka sieltä -niin komeasti ajaa, ja pappilan koirat ne kaikki haukkuu. Siinä se vaan -tulee Seppä-Kalle valmiina kuulutukseen. - -JAANA. Minä -- -- minä en voi -- -- en, se on niin -- -- niin kaunista! -(Itkee suureen ääneen.) En voi -- -- pe-ettää ke-eetään! - -VILLE (astuu esiin metsästä). Vai jo huomenna pappilaan? Onpas -Seppä-Kallella kiire! Ihkako sinä kuulutukseen aattelet? - - (Kaikki ovat saapuneet takaisin.) - -LIISA (tulee metsästä huomaamatta Seppä-Kallessa ja Jaanassa mitään -erikoista). Nyt on lunastettava pantit. Missä on Aatu ja Miina? - -SEPPÄ-KALLE. Aatu voi olla vaikka peevelissä, kun Miina vaan on tässä! - -VILLE. Älähän nyt, Kalle, et sinä ole se vakka, jolle Miina kanneksi -rupeaa. - -SEPPÄ-KALLE (nauraa). Voi teirän silmiänne ja ymmärrystänne! - -JAANA. Päästä pois, kun nauravat! - -SEPPÄ-KALLE. Nauretaan heirän kanssaan. - - (Nauraa ja pitelee Jaanaa kainalossaan.) - -LIISA (on tullut lähelle ja katselee Jaanaa). - -AATU (rientää vasemmalta vetääkseen Liisan pois). Ei saa olla utelias! - -SEPPÄ-KALLE. No, Aatu, kuka meistä Miinan sai? - -AATU. Se kai, joka tytön nai! - -SEPPÄ-KALLE. Oikein sanot. Seppä tän tytön nai eikä kukaan muu. - -AATU. Niin, sen tytön, joka sinulla nyt on kainalossa. Sen, sen sinä -nait ja sen sinä naira saat! - -SEPPÄ-KALLE. Kattos nyt, jokosta myönnät? - -AATU. Totuus aina paikkansa pitää. Eikös nyt tuota nää joka ikinen, -että seppä seisoo tuossa oma kulta kainalossa. - -JAANA. En minä tässä koko yötä pilkattavana seiso. (Ottaa liinan -päästään ja takin yltään ja heittää ne maahan.) Tossa on! - -SEPPA-KALLE. Jaana! Jaa-aana! - -AATU (matkii). Jaa-aana! - -VILLE. Kalle halasi rakkaasti Jaanaa! - -ENSIMM. POIKA. Ja lupasi naira! Eiköstä luvannutkii naira? - -TOINEN POIKA. Ja mennä huomenna pappilaan, sen me toristamme, totta -vieköön...! - -ENSIMM. POIKA. Toristamme -- -- minä. - -ÄÄNIÄ. Minä -- ja minä -- ja minä! - -SEPPÄ-KALLE (vähitellen vimmastuu). Jollette nyt tuki suutanne, niin -saatte passit sinne, missä ei naira eikä mennä pappilaan. Vielä minä -olen Seppä-Kalle, ja jumalavita teitä joutumasta näihin pihteihin. - - (Ojentelee käsiään, ja toiset kaikkoavat sen mukaan kauemmaksi.) - -VILLE. Ryyppää, veikkonen, ja niele harmit. - -SEPPÄ-KALLE. Loittone, vääräsääri mäyrä, taikka kyllä sinut nielen -harmiesi kanssa. Ei kuulu teihin meikäläisen harmit ja kun kerran -sisuni kiehuu, niin se saa kiehua ja saatte vielä nährä, mitä sekin -merkittee, kun Seppä-Kallen sisu kiehuu! - -VILLE. Ryyppää ensin, eihän ilman märkyyttä kiehua voi. - -SEPPÄ-KALLE (sieppaa pullon Villen kädestä ja ryyppää suusta pitkän -kulauksen ja vielä toisenkin). Häääh! Niinkuin tuli se kiertää ja palaa -minun ruumiissani. Ja niinkuin sula öljy se leviää sisuni ympärille ja -sitä lämmittää, ja niinkuin palsaami se suruani kuluttaa. Aijai, sinä, -Miina, ettäs minulle tällaisen teit. Kun et sinä, valkea tyttö, tierä, -minkä haavan itseeni minuun iskit sillä viekkaalla kielelläsi. Ja minkä -kirveleväisen polton sinä syrämeeni sytytit noilla helottavilla -silmilläsi. (Juopuu vähitellen.) Etkös sinä sitäkään ajatellut, että -nyt on suvi ja nyt on juhannusyö ja että minun syrämeni vangittu oli ja -minä puhuin siitä rakkauuresta, joka kahren syräntä lämmittää. Etkös -sinä näe, kuinka luonto rakkauressa ympärillämme kuiskailee ja -heilimöitä tahtoo, kuinka se kukkaisiaan toiseen kukkaan kurkoittaa -niinkuin janoova suutaan lähteen pintaan. Voi, sinua syrämetön tyttö, -kuinkas sinua rangaista taitaisin, koska mieleni tekee villaisella -kärellä sivellä ja pirellä. Jos minulle suuta antaisit, niin kaikki -unohtaisin, taivaan ja maan ja tän maallisen oman ittenikin. Sinä... - - (On hoippunut Miinaa tavoittamaan. Viinapullo on kulkenut ahkeraan - miehestä mieheen, ja Aatukin on kallistellut toisten mukana.) - -AATU (työntää Seppä-Kallen syrjään). Pois kourat! - -LIISA. Älkää riitele, nyt lunastetaan pantit! - -VILLE. Ja unohretaan muut harmit ja ollaan niinkuin Aaprahamin -helmassa, missä ei enää naira... - -AATU. Eikä tarvitte vierä pappilaan Jaanaa! (Naurua.) - -VILLE (lepytellen). Niin oikein totta, lunastetaan pantit, muuten, -Kallesta tulee vielä Aatami. Eihän sillä enää ole muuta kuin housut ja -paita. - -LIISA. Kuka on ilman panttia? - -VILLE. Minä olen. - -LIISA. Ole sinä sitten tuomari. (Ottaa esineiden joukosta pienen piipun -ja pitää sitä korkealla.) Kenen pantti päällä palaa? - -ENSIMM. POIKA. Minun. - -LIISA. Herra tuomari, mitä sen pitää tehrä, joka tän pantin omistaa? - -VILLE. Vetäköön hirsiä! - -LIISA. Tuolla, kiikun tolpassa, verä siellä! - -ENSIMM. POIKA (vetää otsaansa pitkin kiikun tolppaa ylhäältä alas päin, -niin että jyrinä kuuluu). - -LIISA. Hyvin veretty, tuossa on piippusi! (Antaa piipun pojalle ja -ottaa läjästä nenäliinan.) Kenen pantti päällä palaa? - -MAIJA. Minun! - -LUSA. Herra tuomari, mitä pitää sen tehrä, joka tän pantin omistaa? - -VILLE, Seiskoon kuin välkkyvä säilä. - -MAIJA (nousee seisoalleen eristettyyn paikkaan). - - Tässä seison tyttöhäilä - Niinkuin maassa seisoo säilä, - miehen kyllä kerran saan, - joka tahtoo, tulkoon ottamaan! - -(Pojat syöksyvät tavoittamaan Maijaa.) - -LUSA. Hiljaa. (Pitää korkealla Seppä-Kallen takkia.) Kenen pantti -päällä palaa? - -HUUTOJA. Seppä-Kallen! - -LIISA. Herra tuomari, mitä pitää sen tekemän, joka tämän pantin -omistaa? - -VILLE. Tehköön vaikka -- laulun! - -SEPPÄ-KALLE. Joo, kyllä minä laulan, niin että mäki mätkää ja korvessa -soi. - -HUUTOJA. Laula, Kalle, laula! - -SEPPÄ-KALLE (asettuu Aatun ja Miinan eteen kädet housuntaskuissa ja -uhittelevana). Näin se on, että: - - Mitä mä tuosta hyötyisin, - jos kupparin tyttären naisin? - Kuppari joutuisi kuolemaan, - niin sarvipussin saisin. - -(Hiljaisuus). - -LIISA. Kenen pantti päällä palaa? - -HUUTOJA. Miinan, Miinan! - -TOINEN POIKA. Laula, Miina, anna takaisin sille peijakkaalle. - -LIISA. Herra tuomari... - -VILLE. Laulaa, laulaa! - -HUUTOJA. Anna takaisin! - -MIINA. - - Kaikki puut on komeita - paitsi kataja ja leppä, - kaikkia poikia halata saa - paitsi suutarii ja seppää. - -VILLE. Niin, Kalle, älä puusku. - -SEPPÄ-KALLE. Puuskun, minkä puuskun, eikä se kehenkään kuulu, ei -mäyriin eikä sääriin käyriin, ei kuppariin eikä kupparin tyttäriin. - -AATU. Älä siinä suurentele, ei ole hyvä muiren apajoilla kaloja kokea, -sen sinulle sanon vielä uurenkin kerran. - -SEPPÄ-KALLE. Koskas olen kokenut? - -LIISA. Kenen pantti päällä palaa? - -HUUTOJA. Aatun, Aatun. - -LIISA. Herra tuomari...! - -VILLE. Laulakoon, sittenhän saa purkaa sisunsa siivolla tavalla. - -AATU. On sitä ääntä mullai, Kalle! - - Hei, hei henttua sepän teki mieli, - siksi sillä katkera on pisteliäs kieli. - Ota poika oinas ja aja pappilahan, - jos on puute orihista, katso karsinahan, - kisko sieltä kiljuva emäpossu eteen, - harjurin saat ajamaan ja ruotumuorin rekeen. - -HUUTOJA. Aijaijaijai! - - (Hälinää, naurua ja kohotusta.) - -SEPPÄ-KALLE (heittelee miehiä). Pois nokan erestä. Aatua minä -ravistelen! - -VILLE (häärää näppäränä, tarjoaa pulloa). Älkää, pojat, toisianne -pilaa. Sopikaa pois, niin käy kaikki hyvin kuin tiatterissa. Seppä on -pulska poika, ja täällä on henttuja koko sakki. Koppaa kiinni, poika, -kas noin! - - (Hyökkää tyttöjoukkoon levittäen pitkät käsivartensa - ja kaapaten heitä syliinsä.) - -TYTÖT (parkaisevat ja juoksevat tirskuen erilleen). - -VILLE (tyrkyttää Seppä-Kallelle pulloa). Juo mies, älä jupise! - -SEPPÄ-KALLE (ryyppää). Kas, Aatu, anna sinäkin suuta tälle hentulle. -Sama se on, kelpaa meille sama pullo ja sama tyttö. Häh! Sinä -maantonkija, sittiäinen! - -AATU. Tuki suusi. - -SEPPÄ-KALLE. Äänirahan maksan ja puhun, kun tahron, ja tänä iltana -Miinan ovea kolkutan. - -AATU. Silloin minä kanssa sun päätäsi seinään jyskytän. - -SEPPÄ-KALLE. Voi sinua vaivainen maanmyyrä ja itana, kun sinä nokkaasi -nostat vaikka on paino päällä. Älä sinä vikise ja väkise, kun isäs itte -sinua kurittaa ja tyyrää. - - (Kumartuu äkkiä ja saa Aatun heitetyksi kumoon - nokkelalla liikkeellä.) - - (Yleinen hälinä, toiset hillitsevät, toiset yllyttävät. - Kaikki pojat ovat ryypänneet. Jotkut tuovat aidanseipäitä - ja mätkivät aluksi maata ja puita ja sitten toisiaan, - kunnes sisut nousevat.) - -KALLE ja AATU (painivat tasaväkisinä, kunnes Aatu saa Seppä-Kallen -allensa). - -AATU. Jokos taltut, vai --? - -SEPPÄ-KALLE (karkaa ylös). Tyyräätkös, vai. Tuosta, ja tuosta saat! - - (Iskee nyrkillään Aatua.) - -AATU. Nyt sylin täyreltä. - - (Nostaa Seppä-Kallen ja paiskaa maahan.) - -SEPPÄ-KALLE (nousee ja juoksee metsään). - -VlLLE (hätäisesti Aatulle). Juokse pois! Kalle hakee seipään. Tulee -paha tappelu! Tuolla ne pojat jo metsässä mätkii toisiaan, senkin -riivatut! - - (Pitelee Aatua, sitten poistuu.) - -AATU. Pois käret, en minä kenenkään seipäitä pelkää. - - (Menee sepän jäljestä metsään. Kylän tytöt ovat - poistuneet oikealle.) - -MAIJA ja LIISA (keräävät kahvivehkeitä). - -MAIJA. Voi, voi tätä villitystä! Kuules, kuinka ne hihkuu. Kattos, -kattos, kuinka Seppä-Kalle iskee Aatua. No, seiväs oli mätä, katkesi. - -LIISA. Aijai, kuinka löi. Saipas Aatu laakin, aijai sellaisen laakin. -Eikös otakin pystyä, jo nousi ja otti miehen. Nyt, nyt, nyt Kalle -suulleen. - -MAIJA. Aijaijai, älä lyö, älä lyö liikaa. Mitäs nyt tehrään, Liisa! -Voi, Liisa, jos se Aatu tappaa sen Kallen! Sus siunakkoon, kun minä -pelkään! - -MIINA (on istunut kivellä ja itkenyt koko ajan). Näettekö Aatun? - -LIISA. En, nyt ne juoksevat pois. Nyt ei näy enää. Voi, voi sentään. -(Pidättää Maijaa.) Ei, älä mene, minä niin pelkään! - -MAIJA (menee metsään). - -LIISA. Tää on kaikki sun syytäs, Miina, ärsytit ne pojat, mokoma. Sen -siitä vielä saat, toisen lautoihin, toisen rautoihin, senkin kuippana! - -MIINA. Voi, luuletko --? Syrämeni vallan pakahtuu. Liisa, rakas Liisa, -voi meitä! Eikö ketään tule tänne, ei ketään. - - (Tähystää joka puolelle juosten edestakaisin.) - -MAIJA (tulee vasemmalta.) - -LIISA ja MIINA. Näitkös, kuulitkos? Missä he ovat? - -MAIJA (vilkuu ympärilleen). Hiljaa, seppä ei liikahtanutkaan, vaikka -minä nyin ja huusin ja itkin. Voi, voi! - -MIINA. Aatu, missä on Aatu? - -MAIJA. Vai vielä kysyt? Seppä-Kalle on viaton, tuli, mitä tuli. Totta -se aina puhui ja hyvä se oli työtä tekemään, vaikka sen itte sanoi. Tää -maailma on niin häijy, ettei se kärsi totuutta eikä rehellisyyttä eikä -Seppä-Kalleakaan se kärsinyt. Sinun syysi se on, Miina, että Kalle nyt -on kylmänä. Sinä nyt tulet vastaamaan ja Aatu, ettäs sen tierät. Ja sen -me toristamme kaikki. - -LIISA. On se sillä tavalla, sen me toristamme vaikka tuomarin eressä. -Se oli sentään hyväkii se Kalle, vaikka se oli väliin kinkkamainen. - -MAIJA. Ja tänne sen piti mettään kuolla ja nyt olla vainaa. Tästä pitää -joka ilta hakea lehmiä. Jos se vainaa kummittelee ja kummitteleehan se! -Yhyy, yhyy! (Itkee.) - -LIISA. Miksei se Kalle kummittelisi, kummittelee ne muutkin.? - - (Kaikki itkevät.) - -LIENA (tulee oikealta). Mitä te oikein kohisette täällä? Jaana tuli -taanoin meille ja puhui niin hulluja, että piti tulla kattomaan teitä. - -LIISA (nyyhkien). Seppä-Kalle o-on, ku-kuollut! - -LIENA. Älä nyt -- -- jokohan -- ei -- -- en minä usko. Missä sitten? - -MAIJA. Makaa tuolla mettässä. - -LIENA (Miinalle). Mene kotiin ja heti paikalla. Täällä ei ole sinun -paikkas! - -MAIJA. Minä niin pelkään, Miina, älä jätä, en uskalla yksin olla enkä -mennä. - -LIISA (Lienalle). Ettekö te pelkää kuolleita? - -LIENA. Mää siitä nyt kuolleinesi! - -LIISA. Mettässä on niin hämärää, ja joka puun takaa kurkkaa ihka -justiisa kuin sen vainaan pää! (On tarrautunut Lienaan.) - -LIENA (ravistaa Liisan irti itsestään). No, on tota hulluutta monta -lajia. Miina, mene nyt ja vie tuo Liisa-höntti mukanasi Aholan pihaan. - -LIISA, MAIJA ja MIINA menevät. - -AATU (vasemmalta). Liena! - -LIENA. Aatuhan täällä. Mitä ne tytöt...? - -AATU. Hysss! Kallen asiat taitaa olla hullusti, ei herää, makaa -kuin -- -- - -LIENA. No, no, mahtaakohan? - -AATU. Pahahenki on ollut liikkeellä tänä iltana. - -LIBNA. Pahakohenki? Häi se Villen tuoma viinanhenki, se teitä rienaa. -Kattotaan, enkös minä saa sitä pahaa henkeä hyväksi jälleen. Vai -pahahenki, kyllä se raukka syitä sitten saisi, jos se nyt kaikkien -kylänpoikien juhannustappelut johrattaisi. Sano nyt sentään, mitä -tääll' on tehty? - -AATU. Tapeltu. - -LIENA. Oletkos sinäkin tapellut? - -AATU. Hittokos siinä sitten olisi, etten minäkin tappelisi, olenhan -sitä mies minäkin! - -LIENA. Kukkoja te olette, ettekä miehiä. Ja mikä sitä Seppä-Kallea on -vaivaavinaan? - -AATU. Mi-minä -- löin sitä! - -LIENA. Oikeinkos sinä löit kovasti? - -AATU. Annoin -- -- niin, kai minä annoin selkään. - -LIENA. Löitkös sinä sitä selkään? - -AATU. En minä selkään. - -LIENA. Päähänkös sitten? - -AATU. Piru vie, löin kun se oli kontillaan maassa niin kuin isä -poikaansa ja istuin selässä. - -LIENA. Ja nyt se makaa paikallaan. - -AATU. Hakaahan se. - -LIENA. Mene nyt kotiisi, äitis on tuskassa. Ne piiat puhuvat niin -hulluja, että koko kylä menee sekaisin. - -AATU. Niin, mutta Kalle? - -LIENA. Kyllä minä Kallesta muretta pirän. Missäpäin se makaa? - - (Poistuu.) - -AATU (viittaa kädellään vasemmalle, lyyhistyy kivelle Lienan mentyä, -peittäen kasvot käsiinsä). - -MIINA (palaa oikealta). Aatu! - -AATU (nostaa päätään, mutta painuu jälleen kokoon). - -MIINA (istuu viereen). Aatu, rakas Aatu, jos sinun käy huonosti, niin -minä tulen kanssasi, olen aina tykönäsi. Luuletko sinä, että Kalle...? - -AATU. Kalle elää -- -- vaikk'en sentään tiera -- -- -- voi kuollakin. - -MIINA. Hyvä Jumala, kuinka surkeata tämä on! - -AATU. Pahaa sisua se vaan on. (Takoo nyrkillä otsaansa.) En voi syyttää -ketään, en mitään, ainoastaan omaa kurjaa, hölmöä, pirua itteäni! - -MIINA. Älä nyt noin itteäsi säti. Kyllähän ne muutkin röystäili ja -mellasteli. Mitä nyt teemme? Etkö voi paeta tänä yönä, nyt heti -Amerikkaan? - -AATU. Niinkuin se Amerikka nyt oisi heti tuossa vasikkahaan takana! - -MIINA. Niin, minä olen sellainen vain typerä tyttö, mutta minä rakastan -sinua, Aatu, ja syrämeni ihan halkeaa surusta. Mennään pois täältä, -pois kauas, juostaan, lymytään, tehrään mitä vaan. Lähre pois täältä, -rakas Aatu, minä ihan menehryn! - -AATU (levottomana). Sinähän ihan vapiset, olet kuin siipeen ammuttu -lintu. Älä nyt noin, Miina, älä säiky. Äitisi hoitelee Kallea, ehkä se -siitä tointuu. Älä sinä itke, älä itke, Miina! - -MIINA. Minun täytyy itkeä, kun syrämeni on niin raskas. En ole koskaan -ennen surrut enkä koskaan kenestäkään niin paljoa piitannut kuin -sinusta, Aatu. Ja että näin piti käyrä, ei, ei, minä en jaksa kestää. -(Nyyhkii.) Mitä sanoo äitisikin? Sinun äitisi on niin hyvä ja jalo -ihminen! - -AATU. Niin, äiti -- --! Kuule, tule kanssani kotiin! - -MIINA. kotiisiko? En minä voi katsoa äitiäsi silmiin. Minä olen ollut -teirän välillänne, ja minun vuokseni on näin paljon pahaa tullut! - -AATU. Miina, älä itke, ei sinun vuoksesi, eihän. Älä nyt noin itke. -Minä selitän äirille kaikki ja lopun äiti sitten arvaa. Rakas Miina, -sinä olet nyt minulle niin kallis, että menen tähtesi vaikka vankeuteen --- -- ja kun sieltä tulen -- -- - -MIINA. Älä puhu -- älä puhu -- --! - -AATU. Kun sieltä tulen, niin oletkos sittenkin omani? - -MIINA (hiipii häntä lähemmäksi). Olen, aina olen omasi. - -AATU. Se antaa minulle rohkeutta sanoa äirille kaikki. - -MIINA. Rakas Aatu, meirän täytyy paeta! - -AATU. Ei, nyt en enää tahro, ennen kärsin rikoksestani ansaitun -rangaistuksen. - -MIINA. Mitä sinä teet, on aina hyvä. - -AATU. Tule nyt! - - (He poistuvat oikealle. Hetken kuluttua tulee Liena ja - Seppä-Kalle oikealta. Kalle nojaa Lienaan ja astuu aristellen - hitaasti ja vaivalloisesti, ihan koukussa.) - -SEPPÄ-KALLE. Aih! - -LIENA. Kas näin, tuuma tuumalta. Näin se Herra meitä koettelee ja -lampaitansa oikealle tielle johdattelee. - -SEPPÄ-KALLE. Levätään vähän. - -LIENA. Astu, astu vaan. - -SEPPÄ-KALLE. Aih, aih! - -LIENA. Muistelehan, kuinka sinä kerran sanoit: -- ennen virstan -väärään -- --! - -SEPPÄ-KALLE. -- ai -- aih! - -LIENA. -- -- en mä kupparin... - -SEPPÄ-KALLE. Ai, aijaih! - -LIENA. -- -- vastaan! - -SEPPÄ-KALLE. Luuni on ihan mäsänä, auttakaa, auttakaa! - - (Vaipuu nurmelle.) - -LIENA. Eikös se auta, että katkismuksessakin sanotaan -- seppäs, -pappis, paimenes pirä kunniassa, eikä kupparista puhuta mitään. - -SEPPÄ-KALLE. Voi, voi, puhutaan siellä vissisti kupparistakin ja -laupiaasta samarialaisestakin puhutaan, eiköstä se ollut kuin nyt. - -LIENA. Ja eikös siellä jossain sanota, ettei saa lähimmäisestään pahaa -sanoa eikä kuppariksi haukkua? - -SEPPÄ-KALLE. Hierojaksi, hierojaksi ja tohtuorittareksi ja -paaterskaksi. Aijaijai! - -LIENA. Hieronkomas? - -SEPPÄ-KALLE. Ei, ei, armahtakaa minua vaivaista syntistä ja viekää -saunaan ja kylvettäkää löylyssä. - -LIENA. No, sen minä teenkin! - -SEPPÄ-KALLE. Älkää sentään lyökö kovasti vihralla, ettehän! - -LIENA. No, niinkuin lasta kylvötetään. - -SEPPÄ-KALLE. Te tairatten olla oikein hyvä syrämmestänne! - -LIENA. No, olen hyvä hyvälle ja paha pahalle enkä mikään enkeli. -Noustaankos taas ja hupaillaan. - -SEPPÄ-KALLE. Voi, se Lienan hyvyys on sentään kuin rasvaa minun -raukoille raajoilleni! - - (Poistuvat.) - -VÄLIVERHO. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Aholan tupa samoin kuin ensimäisessä näytöksessä. - -JAANA (istuu uunin puoleisen akkunan ääressä lukien virsikirjaa lasit -nenällä. Hyräilee vanhaa virttä). - -TOLPERI (tulee ulkoa, kohmelossa päätään pidellen). Voi, voi, aijai. -Anna, hyvä Jaana, minulle vähän olutta. Päässäni takoo kuin kymmenen -pahaista pajamiestä viirellä alasimella. - -JAANA. Se on syntiä ja synnin seurauksia. Älä johrata lähimmäistäsi -kiusaukseen, sanoo sana. - -TOLPERI. Niin, mutta päästä heitä pahasta, senkin sana sanoo. Jos sinä -nyt päästät tämän yhren vaivaisen syntisen pahasta pään vaivasta, niin -autat yhtä herran heikoimmista ja taivaan portilla pyhä Pietari avaa -sinulle ovet ja tuntee, että sinä Jaana se juuri olet ja sinä Tolperia -tuskassa armahrit. - -JAANA (hakee haarikan astiakaapista). Jumalan viljaa tää on, ota ja -juo! - -TOLPERI (tarttuu kiihkeästi haarikkaan ja juo pitkin siemauksin, kantaa -astian juhlallisesti pöydälle). Ah-ha! Kiitos ja kunnia. Se kihelmöi -kuin terva tuoreessa puussa. Se on kuin kekäle hehkuvassa ahjossa. Tuli -ja leimaus, eikös tanssita vanhaa rehjua. Jaana, tules polkkaa! - -JAANA. Aih, aih tän syntisen mieltä! - -TOLPERI. Älä siinä aihkaile. - - (Tarttuu Jaanaan ja pyörittää väkisin.) - -JAANA (sinkoaa irti ja kiitää kuin nuoli nurkkaan, tarttuu luutaan ja -mätkii sillä Tolperia). - -TOLPERI (kiipee muurin taakse "ritsille"). Älä hiivatissa luitani -rusenna. Aih, voih. Annoit ensin makeaa ja sen vuoksi on nyt kärsittävä -tää -- väkevä! (On päässyt ylös.) Tui, tui! - - (Pörröinen pää painuu laudan taakse ja pian kuuluu kuorsaus.) - -JAANA (heittää luudan merkkaan). Tää on sen vanhan rienaajan tekoja. -(Istuu jälleen hyräilemään virttä mutisten.) Sellainhan olet aina ollut -pojan pahuksesta saakka. Ei sinua näy maailma tassineen sen -siivommaksi! Kuorsaa nyt siellä ritsillä! - -EMÄNTÄ (tulee ulkoa). Jaana menee nyt kattomaan niitä lehmiä sinne -Laulumäelle, kun se Maija ja Liisa on aivan hulluna päästään. Ei niitä -saa sinne metsään vaikka! - -AATU (tulee sisään, heittää lakkinsa pöydälle ja istuu penkille -kumaraisena tuijottaen eteensä). Tulin sieltä juuri, en nähnyt lehmiä. - -EMÄNTÄ. Ne on sitten haettava kauempaa suolta päin. Jaana menee vaan. - -JAANA. Johan minä menen, menen kun kerkiän. - - (Ottaa nutun naulasta, hidastellen, ja pääsee lopulta lähtemään.) - -EMÄNTÄ. Kun en minä ollenkaan enää yhtään mitään ymmärrä, päässäni on -sellainen kohina, ettei käyvässä taikinapytyssä sen pahempaa. Ja kaikki -putoaa käsistäin. (Kauha on kimmonnut vadin laidalta lattialle.) -Kauhatkin tanssii. Mitä se oikein tietää, mitä jo vaa! (Ottaa suolaa -salkkarista seinältä, se kolahtaa lattialle.) Sus sentään! (Painuu -lähimmälle tuolille.) Vie henton pois polvistain. Niin, istu siinä sinä -ja tuijota! Mitä se siitä paranee? Käy hakemassa seppää. Eihän nyt -ennenkää ole ihmisiä varastettu, on ne nyt sitten kuolleita taikka -eläviä. - -AATU. Lienee jonnekin kömpinyt. - -EMÄNTÄ (kivahtaa). Kömpinyt, minne sitten kömpinyt? Kuolemaan kai. -(Keinuttelee itseään tuskassa.) Minua vaivaista syntistä. Kaikki tämä -rangaistus tulee minun päälleni siitä synnistä, etten nuorena -vanhempiani totellut, vaan otin sen isäs. Ja eikös sitä vielä -etsiskellä sinunkin päälles, kun et enää ollenkaan huoli, hurjastelet -ja vielä tappelet. Hyi, sellainen häpeäkin. Anna lyörä ihmistä niin, -että se siihen paikkaan jää. - -AATU. Eihän se jäänyt, kun kömpi tiehensä. - -EMÄNTÄ. Vieläkös siinä matkit. Sakkoa vielä saat juomisesta ja -pahoinpitelemisestä. Se on sitten korea juttu. Minä olen nyt sitten -niin masennettu, etten enää jaksa välittää mistään. Tee mitä ikinäs -tahrot, yks' kaikki se minusta on. - -AATU. Ettäkö äiti sitten myöntyy Miinan ja minun...? - -EMÄNTÄ (tiuskaisee). Se on toinen asia. Mitäs tässä tehtäisi -sellaisella mamsellilla! Talossa tarvitaan työihminen. - -AATU. Eilen oli se kupparius esteenä, joko se rapisi? - -EMÄNTÄ. Itte panet kaikki rapisemaan. On nyt ihminen mikä tahansa, kun -ei se vaan ole tehnyt rikosta. Ja kukas tietää, mitä sinun osaksesi -siinä asiassa tulee. Voi sentään, kuinka syrämein on kipeä. Menekin -tierustamaan, missä se seppä on ja elääkö se vai joko se on tyyten -kuollut. - -AATU. Kyllä tuo nyt jo kummittelisi, jos se kuollut olisi. Saahan sitä -yrittää kuulustella. Kirottu juttu se vaan on, antaisin koko -talorähjän, kun tästä kunnialla selviäisin. - -EMÄNTÄ. Kaihan sinä antaisit, vaikka vielä vanhan äitisi möisit. Saat -myyräkin, ei minustakaan enää mihkään o'! Sellainen se on elämän -palkka: tuskaa, vaivaa vaivankin päälle. - - (Itkee.) - -AATU. Ei äiti nyt saa niin surra. (Hypistelee lakkiaan.) Syränhän se on -minullakin, eikä mielein ole kevyt, ahristaa tuntoain ja teirän surunne -kirvelee mieltäin. Koetetaan kestää yhressä. Sekin Amerikka nyt saa -olla menemättä. - -EMANTA. Siunattu lapsi, oletkos sinä tullut sen ymmärtämään? Sellaista -se on, kun ne suuret surut ja onnettomuuret tulevat, niin ne vasta -ihmistä opettavat. Kaikki minä teen ja kaikki syrämesi mieliteot -nouratan, mutta älä jätä kotias -- -- jollei -- -- niin, jollei -täyry...! - - (Itkee.) - -AATU. Minä en pakoile. Jos niin on käyräkseen, niin käyköön, menen -sitten linnaan! - -EMÄNTÄ (parahtaa). Siunatkoon sinun puheitasi! - -AATU. Sanon vaan, että voisihan niinkin käyrä! - -EMÄNTÄ (valittaa, ollen epätoivoinen). Voi meitä, voi sinua, voi koko -kylän pahennusta! Ja sinustako se piti lähtemän eikä kylän pahimmasta -rentusta. - -AATU. Onko Liena käynyt täällä? - -EMÄNTÄ. Ei tänään. - -AATU. Olen ollut hakemassa sieltä kotoa enkä tavannut. - -EMÄNTÄ. Entä se Miinan asia? - -AATU. Miinan kanssa olemme puhuneet valmiiksi. Sitten kun tulen -vankilasta, mennään yhteen. - -EMÄNTÄ. Siihen mennessä hautuu vuosia. - -AATU. Miina kyllä orottaa! - -EMÄNTÄ. Eikös Miina tiennyt äiristään? - -AATU. Ei, sanoi olleen poissa koko yön. Ja aamulla -- - -EMÄNTÄ. Niin, mitä aamulla sitten? - -AATU. Aamulla me olimme kahren kesken Laulumäellä. Kävin hevosia -katsomassa. Ajattelin vähän sitäkin, että ehkä löytäisin Kallen. - - Kolahdus kuuluu oven takaa. - -EMÄNTÄ (kiljahtaa). Huh! - -LIENA (tulee ulkoa pyhävaatteissa, musta silkki päässä). Hyvää päivää -ja rauhallista juhannusta! - -EMÄNTÄ. Jumala antakoon. - -LIENA. Tulen vallan kolinan kanssa, oli tuolla saunassa saavi -ravistumassa, toin sen tuohon suojaan kuumasta. - -AATU. Käykää istumaan. - -LIENA. Istuahan sitä on saanut. - - (Jännittynyt vaitiolo.) - -AATU. Mitäs muuten kuuluu? - -LIENA. Hyvää vaan. Miina vaan käski sinua tulemaan. (Kuiskaa.) Saat -kuulla Kallesta! - -AATU (ottaa lakkinsa). Menen tästä Miinan puheille. (Katsoo äitiinsä.) -Tulen pian takaisin. (Menee.) - -EMÄNTÄ. Tierättekös te siitä sepästä -- --? - -LIENA. Aina vähän. - -EMÄNTÄ (jännittyneenä). No, elääkö se? - -LIENA. Eläähän se herran luoma niin kauan kun elää! - -EMÄNTÄ. Ohho, kunhan eläisi sata vuotta! - -LIENA. Ei puhuta siitä... - -EMÄNTÄ. Ei, ei, ei puhuta sitten. - -LIENA. Se Kalle niin kielsi, ettei sanaakaan... - -EMÄNTÄ. Ei sanaakaan! Ohho, istun ja oikeen henkäsen. Onko se Miina -puhunut jo? - -LIENA. Mitäs se Miina -- --? - -EMÄNTÄ. Siitä naimisesta. - -UENA. Mistä naimisesta? - -EMÄNTÄ. Aatun ja Miinan. - -LIENA (hämmästyy). Ei, eihän Miina. Onkos niillä sitten keskenään... - -EMÄNTÄ. On -- -- on! - -LIENA. Vai oikein naimisiin, kuinkas se on ymmärrettävä? - -EMÄNTÄ (häärää huoneessa). Kyllä kai se on niin ymmärrettävä, vaikka -olen minä siitä haikeillani. Ei sitä niin vaan hepan keppaa oteta -köyhää ihmistä talon emännäksi. Olisihan se raha ja muu tavaran lisä -niin kovin tarpeen. Minkäs niille, minkäs niille mahrat! Tälläin vielä -vaimo-ihminen, kun ei oo isäkään komentamassa. - -LIENA. Niin, kun ei o' isää -- -- ei isää ensinkään. - -EMÄNTÄ. Aatuahan minä tarkoitin. - -LIENA (pyörittää feukalojaan säikähtyneenä ja syyllisyyden painamana). -Voi, voi sentään, enhän minä ole siitä tiennyt, eikä Miina ole minulle -siitä henkeään vetänyt. - -EMÄNTÄ (painuu tuoliinsa ja itkee). - -LIENA. Olisinhan minä sen estänyt, jos olisin tieron saanut. Olisin -pitänyt vaikka aina siellä makasiinin päällä -- en ensinkään laskenut -tänne ihmisten pariin. - -EMÄNTÄ (nostaa päätään). Vai, eikös vaan Aatu olisi sieltäkin hakenut! - -LIENA (ihmeissään). Oliskohan se hakenut? - -EMÄNTÄ. No, semmoinen se on Aatu, ettei se jätä! - -LIENA. Eihän emäntä mahra minulle vihainen olla? - -EMÄNTÄ. Minkäs te sille teitte enempää kuin minäkään! - -LIENA. Niin, minkäs sille. - -EMÄNTÄ. Kun se Miina eres olis sellainen, että tätä talon askaretta -osais ja jaksais, mutta kun se on tottunut sille neulomiselle ja muulle -nypläämiselle, niin että vielä täytyy pitää kai piikaa. - -LIENA (vilkastuu kuin painon alta päästen). Eihän nyt emäntä syntiä -puhu, vai piikaa. Se tyttö sitten osaa ja jaksaa vaikka mitä, ja se -pitää sitte käyrä tanssin ja rallin kanssa, kun sillä on oma lystinsä -ja tahtonsa. Ja entäs minä sitten? Mihinkäs minä nää vanhat raajani -kiskoisin jaloittelemaan ja käsittelemään muualle kuin sitten Aholan -maille ja tanhuville. Ja sen sitten sanon, että kyllä navetta siivona -pysyy ja vielä minä emännänkin hoiran yhtä hyvin kuin lehmätkin! - -EMÄNTÄ. Siinä on sittenkin vielä yksi paha mutka. - -LIENA. Siinäkö piiassa? - -EMÄNTÄ. Ei, vaan se seppä! - -LIENA (salaperäisenä). Niin sekö seppä? - -EMÄNTÄ. Niin, mitenkäs -- jos se seppä...? - -LIENA. Hiss! On kielletty puhumasta. - -EMÄNTÄ. Hiss, ei puhuta -- -- onkos vaarallista? - -TOLPERI (pistää pörröisen päänsä esille muurin päältä). Morron! - - Naiset kiljahtavat. - -EMÄNTÄ. Sus siunatkoon, Tolperikos siellä...? - -TOLPERI (pää yhä näkyvissä). - - Tolperi viinalla juotettiin, - jota kaupungista tuotettiin, - ja sitten mä maistoin makeat maljat, - ryyppäsin tuopista vaarinkaljat, - tanttara, ranttara rallallaa -- - et sinä poika surra saa! - -LIENA. Voi tuon hoilaamisia. - -EMÄNTÄ. Kun ei se raukka tierä. - -LIENA (on kääntynyt akkunaan). Kattokaas, kun tulee väkeä tänne. -Isäntiäkin, on kuin pitoväkeä. Mitähän nuo nyt...? - -EMÄNTÄ. On, on kun onkin. Voi, voi sentää, kun oikein polvistain henton -ottaa. Kuinkahan sen sepän on oikein laita? - -LIENA. Ei kuinkaan, ei siitä pirä vaan puhua! - -EMÄNTÄ. Olen sellaisessa tuskassa, että...! Väkeä tulee sisään. - -KUOPPALA (talon isäntä, astuu sisään). Hyvää juhannusta! - -EMÄNTÄ. Jumala antakoon! - -MÄKELÄ. Mitäs taloon kuuluu? - -EMÄNTÄ. Aina vaan hiljakseen. - - (Kättelevät emäntää ja sitten istuvat.) - -KUOPPALA. Onko Seppä-Kallea täällä näkynyt? - -EMÄNTÄ (lysähtää istumaan). En, en minä ole nähnyt! - -LIENA (nykii emäntää hameesta). - -EMÄNTÄ. Siitä on kielletty puhumasta. - -LIENA. Se on niin ymmärrettävä, ettei sitä saa kylille levitellä, -kerrankos tota nyt sattuu tappelua... - -MÄKELÄ. Kyllä niin, joo, joo, mutta aina sitä sentään kysytään miehen -perään, kun se häviää. - -LIENA. Kysykää vaan. - -TOLPERI (muurin takaa). Morron, morron, mitäs te siitä meirän pojasta -kysytte? - -KUOPPALA. Nouse ylös, Tolperi, nyt on tiukat paikat. - -TOLPERI. Enhää minä enää ylemmäksi tästä pääse! - -KUOPPALA. Pääsethän alas. - -TOLPERI (vääntyy alas). - -MÄKELÄ. Missä sun poikas on? - -TOLPERI. Humalassa se oli eilen. Missä se nyt on, sitä minä en tierä! - -MÄKELÄ. Jaa, se on sellainen paikka, että Seppä-Kalle on hävinnyt. -Tässä on nyt paljon väkeä, ja kaikki on nähneet, että Kalle sai Aatulta -eilen illalla selkäänsä. Ja sen jälkeen Kalle sitten hävisi. - -TOLPBRI. Häviäähän se, joka selkäänsä saa, ei silloin koskaan voita! - -MÄKELÄ. Ei niin ymmärrettävä, vaan niin, ettei Kallea sitten ole -mistään löyretty! - -TOLPERI. Vai ei ole löyretty. Olettenkos hakenut saunasta? Se on -nähkääs niin, että Kalle on aina tahtonut saunaan, kun sitä on -rökitetty. - -LIENA. Pysykää nyt alallanne vaan. Antaa Kallen olla kallellaan. Sinne -ei kuulumattomat saa nokkaansa pistää! - -KUOPPALA. Mutta jos lain nimessä...! - -EMÄNTÄ. Sus siunaa, lain nimessä...! - -LIENA. Jos kynnyksen yli astutte, niin varia päällenne saatte! - -KUOPPALA. Kuulkaas nyt päälle. Tässä on jotain jetkua. - -MAIJA. Seppä-Kalle ei enää ole elossa. (Itkien.) Se on ihan vissi. Minä -näin sellaisen unen, että se tietää ihan varmasti kuolemaa. Eikä tässä -nyt ketään muutakaan ole kuolemassa. - -LIISA. Me pelkäsimme koko yön aitassa niin kovasti. Ja kun tuuli -kolisti ovea, niin se oli perin samanlaista kuin Kallen kolkutus. Ja -kyllä se olikin kummitus. - -MÄKELÄ. Kuinka sitten tierätte, että Kalle on kuollut? - -LIISA. Nähtiin, kun Kalle makasi perin liikkumattomana kuin mikä lyhre -taikka roive. - -MÄKELÄ. Niinkuin roive, pane mielees naapuri. Mitäs sitten tapahtui? - -LIISA. Pelkäsimme, että se kummittelee siellä mettässä, ja Miina -saattoi tänne pihaan. - -MÄKELÄ. Ja sitten...? - -LIISA. Niinkö sitten? Me läksimme yliaittaan nukkumaan. - -MÄKELÄ. Eikös tapahtunut mitään muuta? - -MAIJA. Sitten pelkäsimme, että Kalle olisi tulevinaan ylös rintelin -rappuja ja kolkuttamaan ovelle, ja Liisa jo luuli kuulleensa äänen. - -MÄKELÄ. Minkä äänen? Sano pois vaan, nyt on tärkeät paikat. - -MAIJA. Voi, voi, kaikkihan minä sanon ja sitten voin valankin tehrä sen -päälle, kun niin vaaritaan. - -MÄKELÄ. Minkä äänen Liisa kuuli? - -LIISA. Sen saman kuin ennenkii, että "laskekaa, tytöt, sisään, on niin -vilu ja ikävä!" - -MÄKELÄ. Koska ennen se sama ääni kuultiin? - -MAIJA. Häi joka ilta. - -TOLPERI. Kas tota pojan mönkälettä, vai siellä se piikojen aitassa -pelmusi, kun ei kotona ollut. - -LIISA. Piiat on pinhuusissa eikä missään aitassa, eikä Seppä-Kalle -pelmunnut, koreesti jutteli ja istui vaatekirstun päällä, hanuriakin -meille pelasi. - -MÄKELÄ. Nyt onkii kysymys siitä, mitä sitten tapahtui, kun se ääni oli -kuultu? - -LIISA. Sitten -- niin -- sitten minä kiljuin, että älä tule, sinähän -olet jo kuollut ja kummittelet vaan! - -MAIJA. Sanon oikein valan päälle. - -MÄKELÄ. Kuulkaa nyt kaikki, oikein valan päälle. Jaa, jaa, se on sitten -tiukka paikka ja vallesmannin asia, eikä se enää yksin meille kuulu. - -MAKELA. Vastasiko se? - -LIISA. Ei, ei se vastannut, ja kun katsoin seinän rakosesta, en nähnyt -muuta kuin kaksi ihmistä saunaan päin menossa. - -MÄKELÄ. Tunsitko niitä? - -LIISA. En uskaltanut katsoa tarkkaan, kun niin pelkäsin. Sen vaan -sanon, että Seppä-Kalle ei ole elävien joukossa. Ei elävä ihminen -kummittele. - -MÄKELÄ. Niinkös sanot, tyttö, ettei ole elävien joukossa? - -LIISA. No, niin minä sanon ja sen sanoo Maija kanssa, etkös sanokii? - -LIENA. Voi teirän kieltänne ja mieltänne! Tää on sentään enemmän kuin -yksi ihminen voi ymmärryksen vajavaisuureksi sanoa! - -MÄKELÄ. Mitä se Liena siinä höpisee? - -AATU (on tullut sisään). Päivää, naapurit! - -MÄKELÄ. Päivää, päivää, jokos naapuri nyt sitten on valmis lähtemään -vallismanniin? - -LIENA (työntyy nuolena ulos tuvasta). - -AATU. Onko jo niin selvillä asiat? - -MÄKELÄ. Kahren valan päällä. - -AATU (katselee ympärilleen). No, jos niin on, mikäs siinä sitten auttaa -muuta kuin mennä vaan. - -EMÄNTÄ. Ei sellaisten valojen päälle koskaan. Eihän siinä ollut totta -siteeksikään. - -MÄKELÄ. Sellaista totta se nyt vaan oli, että Aatun on monet muutkin -nähneet seppää lyövän, ja nyt ei miestä missään ole. On korjattu pois -mettästä. Tuokaa mies tänne elävänä taikka Aatu on vietävä -vallesmanniin! Käy kiinni, naapuri. - - (Ottavat Aatun väliinsä.) - -EMÄNTÄ. Ei tästä paikasta! (Työntää isännät syrjään.) Aatu pysyy -kotona! - -MÄKELÄ. Ei tässä akoilla ole sananvaltaa, pois tieltä! - -LIENA (syöksyy sisään). Vai höpisen minä, vai jo vaan höpisen! Vetäkää -nyt silmänne auki ja kattelkaa, kuka astuu ovesta sisään omilla -jaloillaan niinkuin elävät ihmiset tekevät ja puhuu omalla suullaan -eikä niinkuin aaveet henkien suulla. - -SEPPÄ-KALLE (seisoo avoimessa ovessa yrittäen olla reipasta vaikka -pakostakin irvistelee tuskasta astuessaan sisään). - -LIISA (hihkaisee pelosta, kun Seppä-Kalle astuu hänen sivutseen). Uih, -kun en saa luonnoltani olluksi pelkäämättä. - -MAIJA. Jos kuollutta koskee, niin pelko haihtuu. - - (Hypistelee sepän hihaa.) - -SEPPÄ-KALLE. Antaa sen koiruuren olla tekemättä. (Huitaisee ja -ärähtää.) Piru vie! - -KUOPPALA. Elää kun elääkin. - -MÄKELÄ. Ja puhuu ja kävelee, etten sanoisi kiroaa! - -TOLPERI. Voi poikasein, ettäs vielä elät. Tässä on niin uskottu, ettei -sinua enää missään ole, ei elävien eikä kuolleiren luvussa, vaan että -sinä olisit otettu taivaaseen kuin Elias. - -MÄKELÄ. Niin on tässä ilmitullut, että Aatu on sinulle selkään antanut. - -SEPPÄ-KALLE. Voi juukeli sentään tätä meirän kylän härkämäisyyttä, vai -selkään, että oikeinkos ne uskaltaa sanoa, että minulle selkään. -Kuulkaa sitten, sellaista miestä ei ole eikä tule, että minulle selkään -antaisi! - -TOINEN ISÄNTÄ. Hullukos olet, saat kipurahoja, kun päälle kannat! - -SEPPÄ-KALLE (vimmastuu). Voi ryssän ryypyt, vai kipurahoja! Tää selkä -ei iskuista taitu, eikä nää jalat rampaannu eikä näitä käsiä sijoiltaan -väännetä eikä tätä päätä kivikään halkaise. Tässä seison (oikaistuu ja -voihkaisee) aih, se on sellaista leiniä. Jos joku epäilee sanojain, -sopii koetella voimia! - -MAIJA. No varmasti se nähtiin, että nurmella makasit. - -SEPPÄ-KALLE (matkii). No, varmasti se kuultiin, että minä kummittelin -sun aittasi ovella, höh! - -LIISA. Sinä juutaskos siellä sitten kujeilitkin? - -SEPPÄ-KALLE. Saunan erestä huutelin, kun Liena sanoi pelkäävänne. - -MAIJA. Saunassakos sinä -- -- --? - -SEPPÄ-KALLE. Liena antoi minulle hyvät löylyt ja saunotti. Voi sua onni -ja autuus, kuinka se löyly maistui makealta ja jäseniäni kihelmöi ja -kutitti, niin laittoi norjiksi ja kepeiksi, että lauteilta melkein -tasakäpälää olis tulla voinut. Ja sitten se valeli vesillä -monenlaisilla, lämpöisillä ja kylmillä ja pesi ja kaanasi, niin ettei -miehessä veilin vähääkään enää. - -EMÄNTÄ. Liena sinut paransi! - -SEPPÄ-KALLE. Vai että paransi, mitäs terveestä parantamista, mutta -ainahan hyvä hyvää tekee eikä lisä pahaksi ole muussa kuin -selkäsaunassa. - -ENSIMM. KYLÄN POIKA. Siitä sinulla onkin hyvä kokemus. - -SEPPÄ-KALLE. Tuki suusi ja kysy lupaa ennenkuin mörährät! Mutta sen -minä sanon, ettei sellaista hierojaa löyrä mistään kuin Liena on. - -LIENA. Eikä niin höyliä seppää kuin Kalle! - -MAIJA. Sitähän minä aina olen sanonut, mutta kun ei kukaan usko. - -TOLPERI. Tota noin, missä se on sinun tuleva aviosiippasi? Kaihan olet -puhunut Lienalle suusi puhtaaksi. - -SEPPÄ-KALLE. Se on niin pimeä paikka. Jaa missä on Miina? - -AATU (vetää eteisestä Miinan sisään). Täällä on kaivattunne, ja ettei -nyt enää mitään erhetystä sattuisi, niin ota, Miina, tämä sormus ja -sitten se asia meirän välillämme on päätetty. - -SEPPÄ-KALLE (lysähtää istumaan penkille). - -TOLPERI (katselee paria). Minä olin eilen vähän ryypyssä, taisin kosia -väärin. Meirän pojalle minä sinua, Miina, tarkoitin. - -KUOPPALA. Hukka homma oli Homperin kosinta! - -TOLPERI. Ei sillä väliä, kyllä se meiränkin poika muijan saa. Ja sitten -juoraankin kihlajaiset. - -EMÄNTÄ. Juoraan ne Aatun ja Miinankin kihlajaiset. (Nostaa kaapista -suuren oluthaarikan pöydälle.) Sopii juora vaan! (Menee nuoria -onnittelemaan.) Isännät tekevät samoin ja viimeiseksi Liena. - -POJAT. -- Aatu -- -- Miina -- -- morsian -- -- sulhanen, hei -- -peijakas -- -- oikein, oikein hip -- hip -- hurraa! - - (Nostavat ilmaan sulhasen ja morsiamen.) - -AATU (menee Seppä-Kallea kättelemään). Sovitaan pois! - -SEPPÄ-KALLE. Korea on tyttö ja kateeksi mun käy, niin, oikein syrämeni -on sairas eikä nyt mahlakaan makealta maistuisi, kaikki on perin -karvasta. Tahtoisin vaan, että taas oltaisi humalassa ja ottelussa ja -minä saisin sinulle näyttää, kuka käskee! - -AATU. Älä veikkonen, Miinahan sen asian itse päättää. (Jatkavat -puhelua.) - - Nuoret puuhaavat piiriä. - -TOLPERI (sattuu istumaan Lienan viereen penkille). Täälläkös sinä -takana hissuksiin, Liena. Ei sun paikkas nurkassa ole. Jo sun -kunniankukkosi laulaa. Kattos, kuinka sormus Miinan sormessa kiiltää. -Ja nyt ne juoraan kihlajaiset, muori! Hoi, onkos pelimannia? - -VILLE. On jo aikoja sitten ollut. - -TOLPERI. Ann' mennä sitten vanhaa Hollolanpolskaa. Liena, tule, niin -mennää, että tallukat tassaa. - -LIENA (vastustelee ensin, mutta tanssii sitten juhlallisesti). - -TOLPERI. Kas näin sitä ennen mentiin, kun me nuoria oltiin ja Liena oli -yhtä korea kuin Miina nyt, (Tanssivat.) Nyt on kunniantanssi tanssittu -eikä ole väärään osuttu. Puhunhan minä oikein, eikös niin? - -ÄÄNIÄ. Hyvin puhuttu -- oikein se on -- Liena on jymyeukko -- -- hyvä -hieroja on -- Kallen paransi kuin häkää vaan. - -SEPPÄ-KALLE. Ei Kalle ole kipeä ollutkaan, vähän kolmelossa vaan. - -VILLE. Ja syrän vioitettu, mutta koska äiti tohtoroi, minkä tytär -haavoitti, niin eihän siinäkään ole sanomista. - -SEPPÄ-KALLE. Onkos sinulla vielä sitä kaupunkilaista? - -VILLE (kuiskaa). On vielä parhain jälellä. - - (Vie Seppä-Kallea joukon taakse. Hetken aikaa on piiri - jo ollut tekeillä ja laulu alkaa.) - -TYTÖT (huutavat). Miina ja Aatu keskelle! - -AATU (laulaa). - - Kaksi koivua kasvoi kerran - kahren puolen aitaa. - Sinä toinen, minä toinen - niistä olla taitaa. - Heippa rallaa laulamme, - että niistä olla taitaa! - -MIINA (laulaa). - - Juuret kaulaa toisiansa - oksat antaa suuta. - Sinä, minä ikuisesti - oomme samaa puuta! - Heippa rallaa laulamme, - että oomme samaa puuta. - -AATU. - - Kun sä läksit maailmalle, - suruissani itkin, - ja kun sitten takaisin tulit, - vangikseni kytkin. - Heippa rallaa laulamme, - että vangikseni kytkin. - -MIINA. - - Vaikka joku rikkahampi, - antais satatuhat, - sinun talos kaunihimpi - rakkaampi kuin rahat. - Heipparallaa laulamme, - että rakkaampi kuin rahat! - -AATU ja MIINA. - - Oma talo, unelmamme - kohoo korkeaksi, - surut, ilot rinnallasi - käyvät rakkaammaksi. - Heipparallaa laulamme, - että käyvät rakkaammiksi. - -Piiri hajoaa. - -TOLPERI. Toinen tahti, pelimanni, ala polkkaa: - - Seiväs pystyyn, - seiväs pystyyn, - seiväs, seiväs, - seiväs pystyyn! - -Parit pyörivät. - -VÄLIVERHO. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JUHANNUKSENA*** - - -******* This file should be named 62446-8.txt or 62446-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/4/4/62446 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62446-8.zip b/old/62446-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4498a94..0000000 --- a/old/62446-8.zip +++ /dev/null |