diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-30 22:27:13 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-30 22:27:13 -0800 |
| commit | 07152d92121be7f030af00ac8e072967ffac81a6 (patch) | |
| tree | c64b728d4d45c75f1098a2b3cccae6252ffd1863 | |
| parent | e8b8d3fa3a94a836a2b3ecb3c13bd941487bde34 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62433-8.txt | 2773 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62433-8.zip | bin | 44751 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2773 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f3f9cdc --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62433 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62433) diff --git a/old/62433-8.txt b/old/62433-8.txt deleted file mode 100644 index 87cb985..0000000 --- a/old/62433-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2773 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Aaro, by Lauri Soini - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Aaro - - -Author: Lauri Soini - - - -Release Date: June 20, 2020 [eBook #62433] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AARO*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -AARO - -Kirj. - -LAURI SOINI - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1897. - - - - -I. - - --- Erri! huusi Aaro pensaikosta. - --- No, vastasi Erri ynähtäen ja ainoastaan hiukkasen huuliaan raottaen. -Ne huulet olivat aivan sulautuneet toisiinsa hartaasti askaroidessa. - -Paljon Erri oli töitä toimitellutkin. Lehmikarjan oli asetellut somaan -sikeroon laitumelle, mansikan kukkien keskelle, tuuhean lepikon -reunaan. Sitten oli katsellut hetkisen niitä päiväpaisteessa -harristuneita kuusen käpyjä, että mitenkä ne söivät ja laittanut -männynkäpylampaat laitumelle samalla tavalla. - -Karjansa vaalittuaan oli Erri käynyt muihin talousaskareihin uuteen -taloon, jota Aaro parhaallaan rakensi. - -Se oli semmoinen kivinen röykkiö se talo ja siinä oli ainoastaan yksi -huone, sisästä suunnilleen sylen pituinen ja leveydelleen päin -puolentoista kyynärän paikoille. Seinät olivat pohjalta melkein -kyynärän ja yläreunastaan parin korttelin vahvuiset. - -Rakennus oli jo melkein Aaron korkuinen, vaan Aaro oli sen aikonut -tehdä hyvin, "hyyvin korkeaksi" ja laittaa siihen oikein katonkin. - -Siinä keskitekoisessa talossa Erri nyt talousaskareissaan puuhaili, -huulet yhteen sulautuneina. - -Astiat, kotoa ja kylästä kerätyt, monen vuoden aikana särkyneet -kahvikuppien, lautasien ja savivatien kappaleet, oli asetettu hyvään -järjestykseen molempiin ovensuunurkkiin laitetuille hyllyille, ja -lattia oli lakaistu. Ja parhaallaan oli Erri tyynnyttelemässä pientä -perettään levolle huoneen perälle, kun Aaro häntä huusi. - --- Tulepas avuksi! - --- Kyllä kyllä, vastasi Erri niin sukkelasti, että siitä kuului vaan -jonkullainen "lykylyky", lähätti kaikki pienokaisensa kahmalon -täyteisenä tukkuna kätkyeen, jonka isä oli talvella päreitä kiskoessaan -tekaissut leveästä päreestä. Kaikki lapsenrievut lähätti Erri läjään -pienokaistensa päälle, ajattelematta ollenkaan niiden raukkojen -tukehtumista, ja sitten mennä hynttyytti pensaikkoon huutoa kohden. - -Aaro oli semmoinen pyöreä, vahvakasvuinen pojan palleroinen, jota -toiset pojat eivät hyvinkään seurassaan suosineet siksi, että hän oli -heidän mielestään aivan liijaksi rauhallinen ja vetelä. Erri tapasi -hänet sieltä hamuamasta suuressa kivessä sylin kuin minkähän -hapsinkakkiasen. Vaikka kivi oli aivan Aaron itsensä korkuinen, oli -poika sen saanut jo kuopastaan ylös hinatuksi. - -Rakennuksen seuduilla ei enää ollutkaan sen pienempiä kiviä. Siksi -- -ja muutenkin -- oli Aaroa jo alkanut kyllästyttää koko rakentaminen. - -Errin täytyi tarttua avuksi kiveä vierittämään, koska Aaro nyt kerran -niin halusi. Muulloin hänen emäntänä ei ollut tarvinnut ottaa osaa -rakennuspuuhiin. - -Vaikka Erri oli viidettä vuotta Aaroa vanhempi, olisi häntä luullut -aivan yhtä nuoreksi, jos ei nuoremmaksikin, sillä hän oli paljon -hinteroisempi, heikompi. Äiti oli monta kertaa kertonut, mitenkä hän ei -ollut luullut tulevan mitään kalua koko tytöstä, kun se oli ollut -semmoinen uivelo lapseksi. Ja kun hänen oli täytynyt hoitaa Aaroa sen -pienenä ollessa, oli tuo äsken kapalosta päässyt poika suututtuaan -rusentanut siskonsa kumolleen, noussut polvin päälle ja tarttunut -takkuiseen tukkaan, jotta siskolta oli päässyt surkea huuto. - -Mutta yhdessä he nyt nyökkivät vieryttäen tuota suurta summatonta kiveä -rakennukselle päin. - -Kun kivi oli saatu talon viereen, niin siinä se vasta arvelu syntyi, -että mitenkä se saadaan rakennukseen nostetuksi. Kauvan sen kanssa -täytyi nujuta. Yksi kulma asetettiin rakennuksen seinää vasten ja -toisesta päästä nostettiin. Kyllähän se siitä nousi, mutta lopulta -nuljahti kuitenkin seinää vasten asetettu kulma irti ja putosi maahan. -Monta kertaa se sama temppu uudistettiin, monta raamua saivat työmiehet -käsiinsä ja monta mustelmata jalkoihinsa. - -Vihdoin saatiin kivi nujerretuksi rakennuksen ylimmän kivikerroksen -kohdalle. Silloin oli Aarolla hätä ja hyvä mieli, sillä hän oli -ennättänyt vähän kuin harmistua ja tulla jokseenkin toivottomaksi. Hän -väänti kaikella väellä ja vihdoin kivi vierähti kuin vierähtikin -seinälle. - -Tuntui mieli silloin niin tyydytetyltä. Mutta kun mieli alkoi -jännityksestään paikoilleen palautua ja jäntereet ponnistusten perästä -herkesivät vapisemasta, valtasi Aaron väsyttävä raukeus. - --- Olkoon, sanoi Aaro, astui rakennukseensa, heittäytyi nurmikolle -vatsallensa ja katseli mitenkä Erri lapsilaumaansa vaali. - -Kun oli vähän aikaa toisen touhuja katsellut, heräsi Aarossakin halu -olla mukana lasten vaalinnassa. - -Siinä niitä sitten yhdessä tuuditeltiin ja hyssyteltiin, kapaloitiin ja -käärittiin ja korjailtiin lasten palttinasta tehtyjä päitä. - -Aaro älysi lapsia vaaliessa, että he, hän ja Erri, ovat oikea isä ja -äiti, ukko ja akka. Sitä aatetta sitä sitten selvitettiin, keksittiin -siitä aina uusia puolia ja koetettiin oikein luonnollisesti -toteuttaa... semmoiseksi kuin oli heidän omakin isänsä ja äitinsä. - -Aaro sanoi sen kaikkein suurinpäisen tytön -- tyttöjä ne lapset -olivatkin melkein kaikki, sillä ne olivat Errin tekemiä ja hän piti -enemmän tyttölapsista -- olleen vähän vallattoman ja torui sitä, sanoi -hyvin isällisellä äänellä, että "totteletko" ja "tämä tässä". Mutta kun -se suuripäinen vauva ei totellut, otti Aaro maasta heinän ja tahtoi -pienokaista kurittaa. - -Ja sitten tuli noille pienille lasten kasvattajille illallisen aika -- -vaikkakin päivä paistoi aivan korkeimmalla kohdallaan. Savileivät -oli jo eilen pantu paistumaan aholla olevalle leveälle ja -tasapäällyksiselle kivelle. Erri meni niitä sieltä hakemaan ja Aaro -laittoi sillä ajalla pöydäksi leveän linttikiven. Takaisin tultuaan -pani Erri leipiä pöydälle ja asetti siihen hyllyltä astioita. Sitten -oltiin syövinään. - -Syötyä oltiin hommassa ruveta nukkumaan, sillä kylpy ei sattunut -johtumaan mieleen. - -Mutta kun he olivat nukkumassa tupansa nurmilattialla, muistui Errin -mieleen jotakin, josta Aaro ei varmaankaan mitään tietäisi. - --- Aaro! äännähti hän ja kohotti päätään. - --- No. - --- En taida sentään sanoa. - --- Minkätähden? - --- En taida tohtia. - --- Miks'et tohdi? - --- Lemperin piijat kielsivät. - -Aaro tuli sitä enemmän uteliaaksi, kun kuuli oikein Lemperin piikojen -kieltäneen. Hän houkutteli ja kiusasi, mutta sisko ei vaan aikonut -sanoa. Aaro kuitenkin tiesi auttavan keinon, juoksi pitkällään olevan -Errin päälle, puisteli häntä ja tiukkoi: - --- Etkö sano? - --- Sanon, sanon, lupaili Erri. - -Mutta kun Erri oli päässyt vapaaksi, rupesi hän uudestaan empimään: - -Silloin koetti Aaro vielä yhtä keinoaan. - --- Enpä pidä hyvänä, sanoi hän ja näytti rupeavan "mökön turkkia -paikkaamaan", jommoiseksi heillä oli tapana sanoa suutuksissaan -olemista. - -Silloin Erri jo myöntyi, mutta ei kuitenkaan aikonut kertoa asian sitä -kohtaa, jota luuli Lemperin piikojen tahtovan etupäässä pitää salassa. - --- No, sanoi Aaro odottaen. - --- Niin. Minäpä tiedän uuden leikin. - --- No, sanoi Aaro uudestaan. - --- Minä olen Lemperin piikana ja sinä Koskelan renkinä. Ja sinä tulet -minun luokseni yöjalkaan. - --- Yöjalkaan? kysyi Aaro. Hän oli kuullut semmoista mainittavan, mutta -minkälaista se on, siitä ei hän ollut saanut vielä mitään käsitystä. - --- Niin. Minä olen rupeavinani nukkumaan ja sinä sitten tulet. - --- Mitenkä siinä sitten käypi? - --- Menehän nyt! sanoi Erri. - -Aaro meni aholle odottamaan ja Erri valmistautui kivikartanon sisälle -tuohon uuteen "leikkiin". - --- Joko? huusi Aaro. - --- Ei vielä. - -Aarosta tuntui, että leikki on jonkillaista piilosilla oloa, ja hän on -silmää peittämässä, jolla ajalla Erri menee piiloon. Aaro tirkisteli -aholta, että mitä Erri huoneessa tekee. Nurmikkolattialta tuvan perältä -se näkyi puhdistavan kaikki tavarat ja pienet kiven mukulat. Sitten -rupesi pitkälleen ja oli nukkuvinaan. - --- No nyt. - -Aaro kävellä kehvelsi kivitalon sisälle ja näki Errin siellä loikovan -kädet silmien edessä. Hänestä alkoi tuntua koko leikki hyvin -vähäpätöiseltä, sillä eihän noin mitättömässä piilossa olo mitään -maksanut. - --- Mitenkä sitä nyt ollaan siinä "yöjalassa"? kysyi hän. - -Erri otti kätensä pois silmiltään ja noin tyhmään poikaan hyvin -tyytymättömän näköisenä murisi: - --- Eihän sitä sillä lailla saa tulla! - -Ja silloin ei hän enää muistanut mitään Lemperin piikojen -varoituksesta, vaan selitti juurta jaksain, mitenkä hän viime -lauvantai-iltana, viedessään isälle puhtaita vaatteita ja Lemperiin -yöksi jäätyään, oli päässyt piikojen aittaan nukkumaan. Silloin ne -Koskelan rengit olivat käyneet yöjalassa ja heidän oli täytynyt pitää -pitkät rukoukset, ennenkuin piika Tiina oli laskenut aittaan. Niissä -rukouksissa oli ollut niin somia sanasutkauksia, joista Erri ei -muistanut muuta kuin että "täällä tuulee niin, ettei lehtikään liikahda -ja sataa niin, ettei vettäkään tipahda". Mutta kunhan nyt senkin -sanoisi ja pyrkisi. Sitten ne olivat koko yön rupatelleet ja leikkiä -nujunneet, että hän oli vähän väliä herännyt, valvoskellut pitkät ajat -ja kuunnellut loikoen Tiinan selän takana seinän puolella. - -Aaro kuunteli kertomusta hyvin herhalla korvin. Sitä hän ei vaan -jaksanut käsittää, että minkätähden Koskelan rengin oli täytynyt niin -paljon rukoilla. - --- Pitikö se Tiina Koskelan renkiä pahana, kun ei tahtonut laskea? -kysäsi hän. - --- Eikä, vastasi Erri ja taasenkin tuntui Aaro hänestä niin -kokemattomalta. Ei hän tosin itsekään asiata täysin käsittänyt, mutta -sen hän kuitenkin luuli huomanneensa, ettei Tiina pitänyt Koskelan -renkiä pahana. - -Vihdoin muistivat lapset, että heidänhän oli ruvettava leikkimään. -Erristä tuntui, että oviaukko ei saa olla aivan avonainen, joten Aaron -on paremmin pakko pyrkiä. Ahon reunalta löydettiin kepakko, joka -pantiin oviaukkoon Aaron rinnan korkeudelle. Sitten alotettiin leikki -uudestaan ja Aaro teki ensimmäisiä kokeitaan "pyrkimispuheitten" -pidossa. Vihdoin kun Aaro jo yritti unhottaa kokonaan sen asian, että -he olivat leikkimässä ja aikoi tulla sisään puun alitse, tuli Erri -ottamaan puun pois ja selitti, etteivät suuret pojatkaan tule väkisin. -Sitten he kellivät kaikessa rauhassa kivitalonsa nurmikkolattialla, -johon päivä paistaa hellitti täydeltä terältä. - --- Nukkumassakos täällä on joukko keskellä päivää? - -Erri säikähti ja hypähti äkkiä pystyyn. Hänelle oli Lemperillä -saamastaan kokemuksesta syöpynyt mieleen vaistomainen aavistus, että -tämmöistä leikkiä täytyy salata. Aaro ei tiennyt mitään -salaamishalusta, vaan meni rauhallisena Lemperin tyttären Ainin luo, -sillä hän se oli tullut siihen ovelle seisomaan ja katseli ihmetellen -Aaron kokoamaa suurta kiviröykkiötä. - -Aini lähti kävelemään pihaan päin kädessä astia, jolla hän oli tullut -Malilan mökin luona rinteellä olevasta lähteestä viertomiehille vettä -hakemaan. Lapset läksivät Ainin mukaan. - -Malilan mökki oli semmoinen pahanen rähjä järven rantatöyräällä. Siinä -oli Aaro Mali, pienen Aaron ja Errin isä, ollut jo monta vuotta -loisina, ja kun mökillä ei ollut muutakaan nimeä, oli sitä kylän kesken -ruvettu kutsumaan Malilaksi. Siinä oli peltoakin pienet pyöräkkeet, -joita Malin ainoa lehmä lannoitti ja Lemperin isäntä viljeli, antoi -vaan Malille vuosittain pienen nurkkanaan peruna- ja liinamaaksi. - -Aaro Mali oli tunnettu tottuneeksi kirvesmieheksi ja oli enimmät ajat -tekemässä rakennusurakoitaan, usein naapurikylissäkin. Nyt hän oli -Lemperissä rakentamassa lammasnavettaa. - -Aini kävi ottamassa lähteestä vettä astiaansa ja lapset kävivät häntä -saattamassa veräjälle asti takaisin mennessä. Sitten he poimivat -keltaisia vuohensilmiä veräjän viereisen raunion kupeilta ja kävivät -lahden rannikolla uida pulikoimassa. - -Uitua rupesi Erri ajelemaan kiinni suurta perhosta, jolla olivat -mustanruuniset siivet ja siivissä punertavia ja valkeita pilkkuja. -Perhonen lenteli edessä, asettui aina jollekin lehdelle tai nurmen -notkistuneelle latvalle, mutta jokaisella kerralla kun Erri rupesi -kiini tavoittamaan, lehahti se lentoon. Vihdoin liipotteli se -otrapellon kohdalle ja Erri ei uskaltanut mennä perästä. - --- Lapset! - -Äiti se huusi ja lapset juoksivat kotiin. Äiti seisoi porstuan edessä -ja lausui lasten lähetessä: - --- Menkääpäs pyytämään Lemperin emännältä voivakkasta lainaksi. -Pyytäkää sitä pienintä ja sanokaa nyt oikein kauniisti, että "jos -oisitte hyvä ja antaisitte". - --- Päästäänkös mekin sitten, rukoili Aaro. - --- Eihän teistä niin pitkälle matkalle... - -Äiti näet aikoi lähteä huomenna kirkkoon ja lapset olivat melkein koko -viikon rukoilleet ja houkutelleet. Kirkkoon meno oli askaroidessa -vähäksi aikaa unohtunut, mutta sitten se tuli taas yhä hartaampana -haluna mieleen. Aaro meni oikein äidin luo, tarttui sylin äidin polviin -ja hieroi kasvojaan karkeilla villalangoilla piikkokankaaseen kudottuun -hameeseen ja sitten rukoili. Vihdoin äiti lausui tavallista -ankarammasti: - --- Menkäähän nyt! - -Ja silloin lapset lähtivät. - - - - -II. - - -Lauvantai-aamuna varhain läksi äiti kirkolle. Tavallisesti sieltä -pitäjään perukalta läksi suuri kirkkovenhe sunnuntai-aamuna auringon -nousun aikana ja sittenkin täytyi soutaa hikoillen ja väkeillen, jos -mieli joutua kirkkotoimitusten alkuun. Mutta nyt, näin rippipyhänä, oli -äiti kuullut kirkkovenheen lähtevän jo lauvantaina aamiaisten aikaan, -että jouduttaisiin iltakirkkoihin ja rippikirjoitukseen. Venheelle oli -maamatkaa puolikymmentä kilometriä, joten täytyi lähteä kotoa jo aivan -noustuaan. - -Äiti oli palkannut kotimiehen, joka kävisi lehmän lypsämässä ja silloin -pitäisi vähän huolta lasten ruokajärjestyksestä. Muuten lapset saivat -tulla toimeen omine neuvoineen. -- - -Lauvantai-iltana, kun lapset jo olivat nukkumispuuhissa ja nahisivat -kahden sängyssä, jossa he saivat nyt sekä isän että äidin poissa -ollessa levätä, aukeni aitan ovi ja isä astui aittaan. Kauvan kopeloi -se aitassa vaatteittensa taskuja, puhalsi sitten tyytymättömänä -sieramiinsa ja meni pois. - -Erri hiipi sängystä ylös, raotti ovea ja katsoi isän jälkeen. Aarokin -nousi ja meni kurkistelemaan Errin ylitse. - -Isä näkyi menevän kylään päin ja kujasilla oli Lemperin renki -odottamassa. - --- Löytyivätkö? kysyi renki isän lähetessä. - --- Eikä, vastasi isä äreästi. - --- Eikö? kysyi renki pettyneellä ja hiukan ihmettelevällä äänellä. -Mikäs siinä...? - --- Akan kutale kaiketi kätkenyt. Ja miehet menivät kylään päin. - -Mutta lapset pujahtivat peloissaan sänkyyn. - -Sunnuntaina tuli lapsille ikävä kotona kahden kesken ollessa. Aamiaisen -syötyään läksivät he Lemperiin. - -He kulkivat järven lahteen viettävän notkelman poikki ja kohosivat -siitä ahon kulmitse edelleen. Aaro viskoi kulkiessaan vanhaa vannetta, -jonka hän oli löytänyt tullessaan kujasten suulta. - --- Hei! kuului raukea äännähdys metsän reunasta. - -Molemmat lapset säikähtivät. Mutta kun he katsoivat sinne päin, josta -huudahdus oli kuulunut, näkivät he siellä isän kellottamassa pitkällään -lepikon varjossa. Lapset menivät luo. - --- Mitä isä siellä tekee? kysyi Aaro. - --- Isä lepää, vastasi isä nauraen. - --- Minkätähden isä lepää? - --- Nythän on pyhä, poikaseni. - --- Onko isä väsyksissä? - --- Ainahan sitä vähän väsyy... - -Isä olisi tavallisesti työlästynyt noin joutaviin kysymyksiin, mutta -nyt hän näkyi olevan kovin hyvällä tuulella, koska niin mieluisasti -vastaili. Aarokin huomasi sen ja meni lörpöttelemään isälle asioitaan. - --- Katsoppas isä, minkälaisen hevosen minä löysin! - --- Niinpäs on. - --- Arvaappas, isä, mistä se löytyi? - --- En minä arvaa. - --- Aidanrapun luota kujasten suulta. - -Isän täytyi ottaa vanne oikein käteensä ja kiidättää ahoa myöten -menemään. - --- Mitenkä isä saa pitkällään ollen noin hyvästi pyörimään? - --- Minnekä te olitte menossa? kysyi isä. - --- Lemperiin. - --- Mitäs sinne? - --- Luultiin isän olevan siellä. - -Isä kellotti yhä pitkällään, puhua rekosteli Aaron kanssa ja -naureskeli. - -Aaro pyysi isää kertomaan satuja. Isä kertoi. Ensiksikin jutteli hän -pojasta, joka ei koskaan muistanut, jos hänet lähetettiin mille -asialle. Kerran lähetti isänsä hänet hakemaan kylästä vintilätä ja -käski koko matkan hokea "vintilä, vintilä, vintilä", että muistaisi. -Poika hoki koko matkan niin kauvan kunnes kaatui. "Vintilä, vintilä, -vintilä, vipsis", sanoi hän kaatuessaan viimeisen kerran, eikä kylään -mentyään sitten muistanutkaan mille asialle hänet oli laitettu. -- - -Kun Aaro rupesi saamaan saduista tarpeeksi, rupesi hän laukkaamaan -nelinkontin aholla. Laukatessaan teki hän sen keksinnön, että hän onkin -hevonen ja sitten juosta konkaroi, hyppeli, potki ja hirnui. Kun oli -hetkisen ollut hevosena, meni pyytämään siskoa taluttamaan. - --- Millä minä talutan? - -Hevonen meni pyytämään isältä vyötä. - --- Ota, lupasi isä. Hevonen päästeli vyön isän ympäriltä ja solutti -siitä pois tuohisen tupen. Sitten otti vyön solen suuhunsa ja siskon -täytyi toisesta päästä taluttaa. - -Lapset olivat parhaallaan pehertelemässä, kun tietä kulki Lemperin -isäntä renkinsä ja kasakkamiehensä kera. Olivat olleet metsässä -kortilla. Isäntä huusi isän nähtyään: - --- Vieläkö se pää tuntuu raskaalta? - --- Enpä tässä ole vielä kävelyä koettanutkaan, kun olen noiden -penaskain kanssa pusannut. - --- Koeta nyt toki ja joudu taas miesten joukkoon! sanoi isäntä ja -nauroi. - --- Jokos se viina loppui? kysyi isä. - -Isäntä nauroi vaan ja sanoi: - --- No tulehan nyt syömään! Tulkaa lapsetkin. - -Lapset astelivat miesten perässä vähän jälempänä. - -Lapset jäivät porstuaan, kun miehet menivät ruokatupaan. Piika tuli -sitten kutsumaan, isäntä antoi isot voileivät molemmille ja piika toi -penkille suuren kupin täynnä kalakeittoa ja tuopilla sakeaa piimää. - -Ruoka maistoikin paljon paremmalta kuin kotona. Kotonakin se oli äidin -joskus kylästä tuoma leipä lapsista monta vertaa mieleisempää kuin -kotona leivottu. - -Syötyä menivät lapset taasen kotimökille, kun ei Lemperinkään lapsia -näkynyt kotosalla. Siellä odottivat äitiä kirkosta tulevaksi, mutta kun -sitä ei alkanut kuulua, lähtivät taas kävelemään Lemperiin päin. - -Tien varrelta kuului katajikosta puheen puminata. Lapset poikkesivat -lähemmäksi katsomaan. Kortilla näkyivät siellä olevan miehet, isäkin -oli joukossa. - -Aaro meni isän selän taakse istumaan ja katsomaan, mutta Erri ei -ilennyt tulla. - --- Tule pois! pyysi hän Aaroakin. - -Mutta Aaro ei hennonut lähteä. - -Vihdoin näkyi sisko menevän pois yksinään ja Aaro rupesi rauhallisemmin -istumaan. - -Aaro piti niin paljon noista korteista, joissa oli ukkoja ja akkoja, -että isän täytyi antaa yksi semmoinen hänelle katseltavaksi. Mutta kun -tuli uusi "työvuoro", otti isä kortin pois. - -Aaro katseli hartaudella, mitenkä miehet oikein ähkäen paiskelivat -kortteja nurmikoon. Aaro olikin nähnyt paljon sitä työtä tehtävän, -sillä viime talvenakin oli Malilan tuvassa ollut kortinpelaajia -jokaisena pyhänä ja välistä arkenakin. - -Tarkasti kuunteli Aaro ja koetti painaa mieleensä niitä miehekkäitä -lauseita, joita kortinlyöjät niin totisina lausuivat ja joita -käytettiin vaan korttia lyödessä. - -Mutta Lemperin renki se Aaroa kaikkein enimmän huvitti, se kuin melkein -sillä töin lauloi rivoja laulujaan. - --- Mene nyt jo kotiin, sanoi vihdoin isä, kun aurinko jo alkoi lähetä -laskuaan. - --- Enkös minä vielä saisi olla? rukoili Aaro. - -Isä kiinnitti ajatuksensa peliin ja näytti unhottavan koko pojan. - -Mutta kun joku miehistä jälleen jakoi korttia, ja isä sai niistä kolme -katsottavakseen, kysäsi Aaro: - --- Mikäs tuo kortti on, jossa on ainoastaan yksi nelisnurkkainen -punanen pilkku? - -Muut miehet nauroivat, vaan isä ärähti: - --- Suus, poika! - -Mutta kun ruutu kääntyi valtiksi, suutahti isä ja sanoi: - --- Mene nyt! Eikö tuo jo liene äitisikin tullut kotiin. - -Niin, äiti! Aaro oli aivan unhottanut, vaikka äsken olivat niin -odottaneet. Juoksujalkaa Aaro vihlasi kotiin. - -Äiti oli kotona, ja Erri oli parhaillaan jauhattelemassa -kirkkotulijaisia, valkoista vehnäskimpaletta. - -Aarollekin kaivoi äiti nyytistään. Ja illallista syödessä saivat lapset -äidin säästämää eväspannurieskaa, kirkon kellon kuulumaa. - -Äiti kuori iltasella pytyt valmiiksi, että aamulla olisi sitten -joutuisampi kirnuta ennen työhön lähtöä, sinne Lemperin kuokokselle. - -Vihdoin mentiin nukkumaan. Äiti rupesi sänkyyn ja Aaro siskonsa kanssa -lattialle. - -Kun Aaro oli jo hetkisen nukkunut, heräsi hän ja kuuli puheen turinata. -Isä oli tullut kotiin ja kuului juonittelevan äidille tavallisella -tavallaan. Oli aina vähän aikaa vaiti ja sitten alkoi jurista, kiihtyi -juristessaan ja huippuun päästyään hiljeni taas, piti sitten pienen -väliajan ja alkoi jurista uudelleen. - --- Voi, nukuhan pois, kuului äiti sanovan. - --- Mutta eikös se ole parempi sanoa? vastasi isä. - --- Tottapahan aamulla löytyvät. - -Aaro nukkui, mutta kuin unessa kuului hänen korvaansa kauvan aikaa isän -juonittelu. - -Ja aamulla vielä unen horroksissa ollessaan kuuli Aaro taas samallaista -juonittelun juorattelua. Vihdoin kuului kovempaa ääntä, jolloin Aaro -heräsi ja nousi istualleen vuoteellaan. - -Äiti istui sängyn reunalla kirnu polvien välissä ja kirnusi illalla -kuorimataan kermaa, ja isä istui kynnyksellä ja juonitteli. Äiti piti -kirnutessaan samallaisia väliaikoja kuin isäkin juonitellessaan, -kirnuta hyrrytteli ensin hyvin pitkän huokauksen ajan, nosti sitten -männän aivan kerman pintaan ja kiepautti sitä vähäsen, painoi taasen -männän syvemmälle kermaan ja kirnuta hyrrytteli, jotta kirnusta kuului -semmoinen ääni kuin hiljainen ukkosen hyminä. - -Mutta kun äiti sitten seisautti kirnuamisensa ja kirnun yli kumartuen -koukistetulla sormellaan hivutteli alas reunoihin pirskahdellutta -kermaa, näki Aaro, että kirnuun putosi kyynel äidin silmästä. Äiti -näytti sen itsekin huomaavan, koska pyyhkäsi silmiään huivinsa -nurkalla. - --- Laita nyt vaan ne joutuin käsiin, että pääsen työhön, ähkyi isä. - --- En minä tiedä, tiuskasi äiti lopultakin vihastuneena, sillä hän oli -jo monta kertaa saanut saman sanoa. - --- Vai et tiedä! ärjäsi isä ja töytäsi äidin tukkaan. - -Aaro kuuli äidiltä purskahtavan itkun ja päästi itsekin kovan -parkauksen. Erri myös itki. - -Mutta kirnu kaatui ja kerma hulahti vuoteelle Aaron ja Errin päälle. Se -oli siksi suuri tapaus, että kahakka loppui siihen. - --- Kyllä olet kapine! sanoi isä ovelle mennessään ja hänen äänestään -tunsi, että hän katkeran ivallisesti nauroi. -- Potkasepas kirnu -kumolleen... hah! - -Ja äiti oli todellakin tainnut sen potkaista. - -Isä läksi Lemperiin päin. - -Mutta äiti meni kiireesti kopeloimaan isän taskuja. Kun hän oli -parhaallaan siinä toimessa, tuli isä takaisin, seisattui ovelle ja -sanoi melkein tavallista lauhkeammalla äänellä: - --- Käy siellä suolla kuokkimassa, jos joudat ja jaksat. Kun saisit -tällä viikolla sen urakkapahasen loppuun, taitaa tässä ruveta -heinänteko päälle pakkaamaan. - -Sitten isä meni. Kaiketi hän oli huomannut tehneensä väärin ja tahtoi -kääntyä takaisin sovittamaan. - -Äiti löysi isän taskusta korttipakan, meni sen kanssa ovelle ja viskasi -kortit pihalle. - --- Tuossahan nuo ovat raamattusi, vaikka semmoista meteliä pidit! - -Isä vilkasi jälelleen, mutta meni menojaan. - -Kortit olivat levinneet yksin kappalein pihalle ja saivat olla siellä -aamiaisten ajoille asti. Kuitenkin keräsi äiti ne sitten kokoon ja vei -aittaan isän taskuun. - - - - -III. - - -Seuraavana sunnuntaina oli isä vasten tavallisuutta kotona. - -Äiti ei koskaan sunnuntaina kirkkoaikana laskenut lapsia minnekään, -vaan komensi heidät ottamaan "kirjan käteensä". Erri osasi jo lukea -sisältä jokseenkin selvästi ja katkismusta muisti hän ulkoa kolmanteen -pääkappaleeseen asti. - -Mutta Aaroa ei tahtonut saada lukemaan millään hinnalla. Jos hän kirjan -käteensä ottikin, niin siinäkös vetelehdeltiin ja haukoteltiin ja -tehtiin jos minkänäköisiä koukkuja, kunnes vihdoin sai kiertäytyneeksi -vapaaksi. - -Jokaisena sunnuntaina kirkkoaikana lukea jutusteli äiti itse -virsikirjasta päivän epistolan ja evankeliumin, vieläpä usein päivän -tekstiin jollakin tavoin liittyviä rukouksia ja virsiäkin, ja silloin -täytyi aina molempain lasten olla hänen rinnallaan istumassa. - -Tänään luki isä, kun hän oli kerran kotona. Ainoan ikkunan alla istui -hän penkillä, piti Aaroa polviensa välissä ja kirjaa Aaron edessä, että -se voisi seurata silmillään mukana, kun hän luki raukaisevalla -nuotillaan. - -Äiti istui rahilla pöydän edessä ja kuunteli. Erri oli hänen -vierellään, nojaten äitiä vasten ja pitäen käsivarttaan kierrettynä -äidin käsivarren ympäri. - -Mitenkä tuskastuttavan vaikea Aaron oli olla yhdessä kohdin ja -kuunnella isän väsyttävää, hidasta ja venytettyä lukua! Kuin taudin -kourissa kiemurteleksen ja sijoitteleksen poika jos mille mukalalle. -Ajatukset olivat kaikessa muussa kuin kirjan sisällössä, ne liitelivät -ulkona kesäisessä metsässä ja isän lausumat sanat hiipoivat vain -hiukkasen korvia kuin kaukainen kaiku. Aarolla oli niin polttava halu -päästä pujahtamaan pakoon... - -Kun olisi päässyt edes käymään ulkona... - -Valmiiksi muodostettu pyyntö kierteli Aaron ajatuksissa kauvan aikaa. -Mutta kun yritti äännähtämään, alotti isä samalla ajalla sanaa ja Aaron -täytyi pyyntönsä lausuminen pidättää. Vihdoin, isän lukiessaan pitäessä -pitemmän seisahduksen, sai Aaro äänensä kuuluviin. - --- Saisinkohan minä käydä vähäisen pihalla? - --- Pistäyhän nyt, jos on tärkeä asia, sanoi isä ja avasi kätensä. - -Aaro puikki ulos niin maltittomasti, kuin olisi pelännyt takaisin -käännytettävän, jos ei joudu sukkelaan pois näkyvistä. - -Mutta kun hän pääsi ulos, tuntui hänestä aivan ehdottomalta asialta, -että hänen oli pötkittävä pakoon. Seinän vartta myöten mateli hän -ikkunan alitse ja nurkan luo päästyään vilisti veräjälle, jotta -tuuhahteli vainen vaalea tukka. - -Aaro meni kivirakennukselleen. Siellä kantoi hän muutaman kiven -rakennukseensa, mutta kun se ei tuntunut huvittavan, heittäytyi hän -huoneensa sisään nurmikolle pitkälleen ja nukkui. - -Herättyään läksi hän kotiin päin. Vasta matkalla muisti, että hän oli -karkuretkillä. - -Kovin peloitti kotiin mennessä. Veräjästä ei uskaltanut mennä ylitse, -vaan kapusi korkean pisteaidan ylitse saunan suojassa. Saunan -nurkkajuuresta pilkisti pihaan. - -Kun pihalla ei näkynyt ketään, uskalsi hän nurkkajuuria myöten hiipiä -porstuaan ja astui arvellen ja arkaillen tupaan. - --- Missä sinä hunsvotti olit? sanoi isä julmasti. - --- Kivitalollani olin. - --- Kivitalollasiko? puuttui äiti ihmetellen ja nuhtelevasti puheeseen. - --- Niin, vastasi Aaro. - --- Mutta siellä sinä et voinut olla, sanoi äiti. Minä kun pihalla -kuuntelin niin moneen kertaan, eikä kuulunut mitään. - --- Minä nukuin, vastasi Aaro. - -Isä oli kovin kovasti suuttunut. - --- Vai semmoisia valheita sinun päähäsi vielä juutas ajaa, sanoi hän. -Mutta maitahan eikö sinusta mutkat oikeile! - -Isä sieppasi vahvan kepakon sopelta, tarttui Aaron käsipuoleen ja -huiskutti keppiä. - --- Sano nyt joutuin, missä sinä lurjustelit, tahi... - --- Isä, minä olin siellä todellakin! - -Silloin se keppi alkoi laulaa ja Aaro juoksi sen minkä kerkesi kehässä -isän ympäri parkuen: - --- Elkää hyvä isä! - -Mutta isä kääntyi sinnepäin, jonne poika juoksi. Ja hän antoi kepin -liikkua säestäen jokaista lyöntiä: - --- Tunnustatko missä olit? Tunnustatko? Tunnustatko? Tunnustatko? -- -- - --- Tunnustan, tunnustan! huusi Aaro. - -Tanssi taukosi hetkeksi ja isä piteli rakasta "hunsvottiaan" -käsipuolesta. - --- Missä sinä sitten olit? - --- Minä... minä... minä... - --- Aijotko ruveta siinä vielä uusia valheita kutomaan? sanoi isä ja -keppi kohosi. - -Aaro oli aikonut sanoa kuten ennenkin, mutta kepin uhkaava asento sai -sanat vaikenemaan. Hän oli kyllä pari kertaa narrin kujeilla pelastanut -selkänahkansa, mutta nyt tuntui olevan asema niin kovin ristiriidassa -entisten samallaisten tilaisuuksien kanssa, ettei hän mitenkään -jaksanut käsittää, miksikä häntä pakotettiin valehtelemaan. Eikä sitä -niin sukkelaan välähtänyt mieleen edes semmoista valhettakaan, jonka -olisi luullut välttävän. - -Mutta keppi heilui ylhäällä. - --- Minä... minä... - -Jo muksahti kerran. - --- Elkää hyvä isä! - --- Tunnustatkos! - --- Tunnustan, tunnustan... - --- No! - --- Lemperissä kävin... - --- Ja luulitko tekeväsi oikein, kun sillä lailla viekkaudella läksit -jumalansanaa kuulemasta. - --- En... - --- Mutta miksikäs läksit? - -Aaro ei tiennyt miten vastata. Mutta kun hän näki velvollisuudekseen -jotakin sanoa, katsoi hän parhaimmaksi käyttää isän omia sanoja, että -tottahan ne kelpaavat. - --- Juutas viekotteli, sanoi hän katuvalla äänellä. - --- Niin, ja sitten vielä valehtelit! - -Ja isän keppi taasen lauloi. -- - -Mutta iltasella, kun äiti lehmänlypsystä tultuaan siivilöi maitoa -havujen lävitse pyttyyn, tuli Aaro hänen luokseen sen näköisenä, että -hänellä on jotakin sydämmellä. Äiti luuli hänen aikovan pyrkiä -johonkin. Mutta äidillä oli ennen tehty päätös, ettei hän Aaroa sinä -päivänä mihinkään laskisi, ja sentähden kysyi hän jokseenkin ankarasti: - --- Mitä nyt? - --- Minä en ollutkaan päivällä Lemperissä... - -Aaro oli tuntenut pakottavaa tarvetta asian ilmoittamiseen, sillä hänen -ymmärryksensä mukaan oli hän kärsinyt vääryyttä. - --- Etkö?! Ja vaikka niin kovalle pantiin, niin sittenkin sinä -valehtelit! -- - --- Pakkohan minun oli, ynisi Aaro. - --- Missä sinä sitten olit? - --- Siellä kivitalollani... - -Äiti ei aikonut ottaa uskoakseen, mutta uskoihan lopulta kuitenkin, kun -Aaro oikein vakuutti. Ja sitten äiti sanoi, että Aaro oikeastaan -sietäisi uuden selkäsaunan niin tavattoman tunnottomasta -valehtelemisesta. - - - - -IV. - - -Kesä kului ja loppui. - -Kesän perästä tuli talvi, talven perästä kesä ja taasen uudestaan talvi --- aivan niin, kuin niillä on tapana vaihdella. - -Aaro tietysti kasvoi ja kehittyi ajan edelleen kuluessa. - -Aaro kasvoi ja kehittyi niinkuin puu metsätien varressa. Puu on liijan -lähellä tietä, tiellä on kulkijoita, jokainen kulkija puun oksia -jollakin tavalla koskettaa ja hevosmiesten reki raapaisee runkoakin. -Oksat vääntyilevät ja vääristyvät, koko puu kasvaa vikaiseksi ja -rosokylkiseksi, ja kitukasvuinen se on, sillä maa on raakaa, -viljelemätöntä. - -Pellon pientarella voi kasvaa puu tuuheaksi, vaikka sen juuritse -kulkisi tiekin. Siellä on ympäristö lihavampi, josta puu saa voimaa -kasvaakseen. - -Kaikkialta, kotoa ja kylästä, sai Aaron kehitys vaikutuksia, pahoja ja -osiksi hyviäkin. Mutta hänen vanhemmillaan ei ollut kykyä hyvillä -vaikutuksilla masentaa pahojen voimaa, vaan antoivat hekin runsain -määrin juuri pahoja vaikutuksia. Kun ne aina alkoivat kovin suuriksi -kasvaa, koetettiin niitä nyhtää pois kovalla kurilla. Mutta usein oli -kurituskin niin rajua, että se vaikutti aivan vastakkaista kuin oli sen -tarkoitus. - -Isä olikin oikein ankara kurittaja, ja isäänsä Aaro kammoksui, oli arka -ja siivo hänen näkyvissään... - -Äiti oli lujaksikin löyhä vitsan käyttämisessä, ja siksi Aaro isommaksi -tultuaan tottui olemaan hänen sanoistaan välittämättä. - -Kielto, käsky ja vitsa -- siinä olivatkin ne keinot, joita Aaron -kasvatuksessa käytettiin. Ja niitäkin käytettiin miten milloinkin -sattui. - -Kesällä pani äiti merkille, että maitopytyt aina vajuivat. Hän arveli -kissan kulkevan ruokahuoneessa, kun hän piti öillä ovea auki, että -huone jäähtyisi. - -Hän rupesi suojelemaan ovea öilläkin kiini. Mutta maitopytyt yhä -vajuivat. - -Vihdoin tapasi hän Aaron maitopytystä ryyppimässä. - -Syksypuoleen tuli äidille valituksia, että Aaro käypi ihmisten -naurishalmeissa. - -Aaro olikin tänä kesänä enimmät ajat yksikseen. Errin oli eräs -kasakkamies ottanut lapsenhoitajaksi, kun hänen vaimonsa täytyi kulkea -työssä. - -Ihmiset alkoivat suojella lapsiaan Aaron pariin pääsemästä. -- - -Kun Aaro kasvoi isommaksi, ruvettiin häntä pakottamaan askareihin. -Alussa hän oli aina hyvin harras, mutta pian kyllästyi, eikä häntä -saatu sitten oikein tekemään työtä hyvällä eikä pahalla. - -Samallaista oli silloinkin, jos Aaro itse yritti jotakin. Kun hän -jonkun tuuman päähänsä sai, oli hän silloin niin touhuissaan, ettei -saanut yön lepoa eikä päivän rauhaa, ennenkuin sai koettaa. Mutta kun -hän koettaneeksi sai, haihtui halu kuin tuhka tuuleen. Rupesi niin -kyllästyttämään ja veltostamaan, ettei Aaro tuntenut voivansa mitenkään -jatkaa. - -Isä kun oli mailla, pakotti hän aina Aaroa johonkin työhön. Mutta voi -miten vaikealta silloin tuntui Aarosta! Vaikeaa se oli äidin alituisen -torumisenkin kuuntelu, mutta siitä toki pääsi kuuntelemalla. Kun -kuunteli aikansa vaikkapa tottelemattakin, kyllästyi äiti vihdoin -itsekin ja antoi olla Aaron miten hyvänsä. - -Kerran keväisenä sunnuntaina tuli Lemperin isäntä Malilaan. Aaro oli jo -aika pojan jyskyläinen. Ja Lemperin isäntä sanoi, että Aaro saisi tulla -heille huomiseksi perunan kylvämiseen. Jos tekisi vointinsa mukaan -ahkerasti työtä, saisi jäädä koko kesäksikin, ainakin heinänteon ja -leikkuuajan ylitse, tuumaili isäntä. - -Aaro meni jo sinä iltana Lemperiin. - -Ja hän oli niin täynnä elontoivoa ja työnhalua. Hänhän oli nyt jo -melkein oikea renki, joka asema hänelle oli niin toivorikkaana -häämöittänyt, sillä mitäpä muutakaan päämaalia sitä voisi olla -päivätyöläisen pojalla. Kun hän tämän kesän olisi Lemperissä, niin ensi -syksynä ottaisi pestin ja rupeaisi oikein vuosirengiksi joko Lemperiin -eli muuanne. Olihan siskokin jo Purolassa piikana, vaikka viime kesänä -oli vaan lapsenlikkana. - -Aaro aikoi olla oikein mallikelpoinen palvelija. Silloin -sunnuntai-iltana jo olivat hänen kaikki jäntereensä niin vireillä kuin -jännitetty jousi, että kun vain joku viittaisi, niin hän olisi valmis -lähtemään. Aaroa melkein harmittivat nuo toiset rengit, kun olivat niin -huolettoman ja välinpitämättömän näköisiä. - -Iltasella oli puheena, että Aaro aamulla saisi mennä haasta hevosta -hakemaan. Aarosta oli se niin mainiota, että hän iltasella otti suitset -jo tallista valmiiksi ja asetti ne tuvan naulaan hyvin näkyvälle -paikalle, että aamulla saisi sukkelaan käsiin. - -Väki asettui näin sunnuntai-iltana aikaseen nukkumaan, että aamulla -jaksaisi paremmin nousta. Aaro valvoi kauvan vuoteellaan mietiskellen -huomisen päivän tehtäviä ja vihdoin vaipui levottomaan uneen. - -Mutta yöllä löysi hän itsensä ihmeikseen Lemperin pellon veräjältä. -Aluksi ei hän ensinkään voinut käsittää mitenkä hän oli sinne joutunut. - -Ja suitset olivat hänellä kädessä... - -Mutta sitten muisti hän nähneensä unta, että häntä käskettiin haasta -hevosta hakemaan. Ja unissaan kaiketi oli hän ottanut suitset naulasta -ja tänne kävellyt. Veräjällä oli pudonnut ja siinä herännyt. - -Mitäs muuta kuin uudestaan nukkumaan. - -Mutta aamulla kello kolmen seuduissa noustiin Lemperissä. Koko perhe -meni pellolle perunoita kylvämään. - -Kello kolmesta aamulla kello kymmeneen illalla oltiin tavallisesti -työssä. Ruokailulevähdystä pidettiin kaksi tuntia päivällisen ja tunti -aamiaisen aikana. Tuskin ennätti ruokatunnilla nukahtaa, kuu jo täytyi -lähteä. Raskaalta se ruumis tuntui, mutta mennä täytyi, eikä -valittaminen kuulunut kunnon työmiehelle. - -Ensimmäisenä päivänä oli Aaro niin ahkera, että isäntä pellolla -käydessään sanoi: - --- Tästähän taitaa tullakin oikein topakka renki! - --- Hyvinhän tämä on ollut nohova, sanoivat pellolla työskentelijätkin. - -Illalla syötiin ja kylvettiin vielä työstä tultua, joten yö alkoi olla -puolessa, ennenkuin nukkumaan jouduttiin. - -Muiden nukkumaan mentyä valvoivat piijat vielä kauvan aitassaan -korjaten vaatteitaan ja ommellen uusia. Heidän täytyi tehdä silloin, -vaikkakin nukkumis-aika hupeni kolmeen, neljään tuntiin, sillä muulloin -ei heillä ollut aikaa omiin töihinsä. - -Aaro nukkui sinä iltana aivan herkuttamatta. Ja miten vaikealta tuntui -nousta aamulla auringon nousun aikana! Ruumis oli vielä eilisestä niin -väsynyt, että tuntui kuin olisi ollut hiekkaa ihon ja paidan välissä -aivan jokaisessa paikassa. - -Mutta työssä täytyi olla vaan edelleen kuten muidenkin viisi- ja -kuusitoista tuntia päivässä, jos mieli olla ensinkään. Sillä työtä, -ruokaa, vähän unta ja taasen paljon työtä -- sitä ainoastaan mahtui -rengin ja päiväläisen elinjärjestykseen. - -Aaro sai pian laiskan vetelyksen nimen. Hän alkoi "vedellä jalkojaan -kuin raajarikko hevonen" isäntänsä selityksen mukaan. - -Eräällä aamurupeamalla tapasi isäntä hänet nukkumasta niityn laiteella, -jossa hän oli vesoja raivaamassa. Aaro huomattiin niin auttamattomaksi -laiskuriksi, että hän sai laputtaa tiehensä. - - - - -V. - - -Sen kesää teki Aaro työtä isän kanssa yhdessä, äidin nuhtelujen ja isän -kiukuittelemisen pakolla. - -Talvella läksi hän naapurikylään miiluhalkojen hakkuuseen. - -Siellä olikin oikein iso työpaikka, josta oli kulkenut maine ympäri -koko pitäjän. Eräs isäntä oli myönyt rautatehtailijalle suuren -summattoman metsänsä, ja metsä oli sinä talvena hakattava haloiksi ja -halot vedettävät jäälle. - -Aaro meni metsään, hakkasi kovasti päivän ja alun toistakin. Mutta -toisena päivänä istui hän puun tyvelle miettimään, sillä hänen -jäsenensä tuntuivat niin kovin veltoilta. - -Samana iltana katosi Aaro työmaalta ilman tiliään vaatimatta ja tuli -iltapuhteella äidin luo mökille. - -Äiti oli kaikkea muuta, mutta ei tyytyväinen. Ei tahtonut oikein -mielellään antaa ruokaakaan. - -Ja monta työnlaatua ennätti Aaro sinä talvena yrittääkin. Muun ohella -meni hän suutarin oppiinkin. Mutta kun suutari oli häntä pitänyt toista -viikkoa, sanoi hän, ettei hän voikaan pitää oppilasta... - -Kevättalvella vei isä Aaron mukanaan naapurikylään, jossa hän oli -tuulimyllyn seiniä salvamassa. Koettaisihan jotakin, arveli isä, sillä -täytyyhän maailmanrannan kuitenkin opettaa työtä tekemään. Koloisihan -siellä edes hirsiä, jos ei muuta kykenisi tekemään. - -Isää pidettiin siellä kuin mestarimiestä ainakin, syötettiin oikein -kammarissa erikseen ja annettiin kahvit kahdesti päivään, kaksi kuppia -aamulla ja yksi päivällä. Isä oli sanonut emännälle, että kelpaa sille -Aarolle ruoka perheen pöydälläkin, mutta sai hän kuitenkin syödä isän -kanssa kammarissa. - -Aaro oli ensi kertaa näin kunniakkaissa oloissa ja siksi hän oli -tavallista ahkerampi. Isäkään ei ilennyt täällä ihmisten ilmoissa niin -paljon kiukutella ja komennella, ja sen vuoksi tahtoi poika -työskennellä miehekkäämmästi. - -Talossa oli kauppakin ja Aaro oli ostanut puodista sikaareja. Niillä -hän sitten komeili polttaa tupsuuttaen silloin, kun isä ei ollut -näkyvillä. - -Eräänä päivänä kävi talossa harjavenäläinen. Sattui ruokatunnin aika ja -koko perhe kokoontui katsomaan harjukkaan rihkamia ja monivärisiä -kankaita, miesväki istuen ja naiset seisoskellen lattialla avatun -laukun ympärillä. Tuli siinä joku kauppakin tekaistuksi pitkien -tinkimisien perästä. - -Työhön mennessä löysi isä pihalta pienehkön paperikäärön. Kun hän -käärön salvokselle mentyään avasi, oli sen sisällä suuri joukko -naskaleja. - -Aarolle, joka oli ollut katsomassa käärön avaamista, lausui isä: - --- Muista pitää suusi kiini! - -Harjavenäläinen oli toisessa talossa huomannut naskalinipun hävinneen -ja tuli takaisin kyselemään, eikö kukaan ollut sitä nähnyt. Kukaan ei -tietänyt sanoa mitään koko naskaleista. -- - -Aaro nukkui isänsä kanssa tuvassa yhdessä sängyssä. - -Eräänä iltana, kun isä oli jo nukkunut, heräsi hän. Joku kopeloi hänen -housunsa taskua. - -Aaro oli sieltä jo vetänyt pois rahakukkaron. - -Isä oli hyvin vihainen, juonitteli kauvan aikaa, kuitenkin niin hiljaa, -etteivät muut heräisi ja kuulisi. - --- Eihän isäkään antanut venäläiselle pois naskalikääröä, uskalsi Aaro -vihdoin sanoa. - -Isä vaikeni. - --- Oma löydetty, vieras varastettu, sanoi hän vihdoin ja nukkui. -Huomenna sattui salvoksella ikävä onnettomuus. Kun isä nosti hirren -päätä salvoksen nurkalle, sattuikin hirsi vierähtämään nurkalta pois ja -putosi isän jalalle. - --- Ota hirsi pois! huusi isä tuskaisena, kun Aaro hädissään ei osannut -mitään tehdä. - -Aaro kiirehti hirttä vieryttämään. - -Isän sääriluu oli katkennut poikki. - -Naapurin isäntää pidettiin tämmöisten jäsenvikojen lääkärinä, ja hänet -haettiin apuun. Hän väänteli ja rusenteli jalkaa jos minne päin isän -huutaessa. Vihdoin näytti se hänestä tarpeeksi suoralta, ja hän köysi -isot, paksut puupalikat jalan kahden puolen. - -Koko kevännä ei isä kyennyt vuoteesta liikahtamaan. Aaro ei silloin -paljoa töistä välittänyt. Menihän kuitenkin aina pois siitä näkösältä -työpaikalleen, Lemperin halkometsään. Mutta sieltä hän pujahti -läheiseen mökkiin siksi, kunnes joutui syönnin aika. - - - - -VI. - - -Maat sulivat ja kulokosta alkoi nuori nurmi pilkistää esiin. - -Isän jalka oli ollut jo pari viikkoa kipeänä. - -Silloin läksi Aaro tukinuittoon. - -Naapurikylässä oli tukinuitto parhaallaan, vaan siellä Aaro ei päässyt -työhön. - -Mutta Aarolle oli herännyt kummallinen halu mennä pois kotikylän -tienoilta, oikein kauvaksi, sama se mihin. - -Ja hän astui yhtä mittaa aivan toiseen päähän pitäjästä. Siellä -uitettiin suurta summatonta tukkijoukkoa toista kymmentä virstaa pitkän -joen kautta. - -Oli iltapäivä sunnuntaina, kun Aaro etsi päälliköt käsiinsä. Hänet -luvattiin työhön. - -Mutta päälliköitten kesken oli herännyt tuuma viinan haitannasta ja -Aaro katsottiin sopivimmaksi lähettää. - -Aaro onnistui hyvin, ja sai markan palkakseen. Mutta tärkeämpää oli se, -että Aaro pääsi päälliköittensä kesken hyviin kirjoihin. Ne olivat -suuren kauppayhtiön asiamiehinä täällä ne päälliköt. Moni "tottunut -tukkimies" sai heiltä hyviä palkkoja jokseenkin vähillä töillä, kun -vaan ymmärsi sen verran, että salaisin puolin ojensi päällikölle -pullon, jossa oli miestä riskimpää. Ainakaan työhön pääsystä ei silloin -ollut epäilemistäkään, vaikka olisi ollut miehiä liijaksi entisiäkin. - -Vastakin käyttivät päällysmiehet Aaroa pikkujuoksuilla, viemässä -jotakin käskyä jokivarren toiseen paikkaan tai iloliemen haussa. Usein -sattui noilla retkillä tilaisuus pistäytyä vesakkoon ja nukahtaa -pensaitten pimennossa. Muutaman kerran tapasi joku päällikkö Aaron -jokivarrellakin torkkuen istumassa, mutta ei siitä sen kummempaa -tullut. - -Aaro voi siten olla "työssä" yhtä mittaa yöt ja päivät. Ja täällä hän -viihtyikin ihmeellisen kauvan, aina yli juhannuksen, tukinuiton loppuun -asti. - -Juhannuksen aattoiltana oli Aaro kokolla. Tukkimiehet olivat hommanneet -sinne viuluniekankin ja karkeloivat tienoon tyttöjen keralla. - -Mutta kun Aaro palasi yksikseen kokolta, tapasi hän muutaman -tukkimiehen tiellä makaamasta. Siinä oli puu poikkiteloin ja -nähtävästi oli juhannusiloja nauttinut urho siihen kompastunut. Unien -valtakunnassa hän eleli, maahan koskettivat ainoastaan kasvot ja -polvet, muu ruumis sai kunnian olla ylempänä luokkimaisessa asennossa. - --- Hei! huusi Aaro ja kosketti miestä kohteliaasti korkeimmalla olevaan -kohtaan kenkänsä kärellä, jotta lenko ruumis menetti tasapainonsa, ja -kallistui tielle lengottamaan. Aaro nykäsi vielä uudestaan miestä ja -toisti kehoittavan äännähdyksensä. - -Mies vaan vähäsen örähti. - -Mitähän, jos... - -Aaro kosketti vielä miestä varmuuden vuoksi. - -Ja sitten solutti hän hiljaa kätensä miehen housun taskuun. Käden -mukana tuli sieltä rahakukkaro, jossa oli yksi ainoa kymmenmarkkainen. -Aaro otti sen sukkelasti ja lähätti kukkaron takaisin miehen taskuun. - -Katsahdus ympärille ja kipakka juoksu... Ja juostessa tuntui Aarosta -kuin tienviereiset vesat olisivat tavoitelleet häntä lyödäkseen... - -Juhannuspäivänä lähetti joku päälliköistä taasen Aaron viinanhakuun. -Kolmisen virstan päässä joelta oli mökki ja mökin toissilmällä miehellä -oli pulloja metsä täynnä. Yhden pullon etsi hän pensaasta täältä, -toisen pensaasta tuolta ja kolmannen koivun juurelta kuivien kulojen ja -lehtien peitosta. Hänen päävarastoaan ei kukaan tietänyt. - -Aaro osti kaksi pulloa päällikölleen ja yhden itselleen. Jokaisessa -pullossa oli vettä puoleksi, ja puolitoista markkaa ne maksoivat -kappale. - -Aaro tarjosi iltasella pullostaan päälliköllekin. Mutta itsellään -hänellä oli niin tavattoman hauska. Töppöset tuntuivat olevan niin -kepeät, niin kovin kepeät, että niilläkös vasta olisi kelvannut tukkien -selässä keppelehellä. Ja metsän puut näyttivät nauravan ja nauraessaan -vapisevan... - -Aaro meni näetten metsään korttimiesten luo. Siellä hän rupesi -pelaamaan oikein rahaista nakkia, sillä hän oli jo oppinut tuntemaan -kortitkin. - -Auringon laskettua meni Aaro kylään päin muutamien nuorten tukkipoikain -keralla, sillä kylässä kuului muutamassa talossa olevan paljon -tyttöjä... - -Aaron pullo kun oli jo iltasella mennyt tyhjäksi, antoi eräs päällikkö -aamulla hänelle kohmeloryypyn. - -Ja Juhannuksesta lähtien korotettiin Aaron palkka markasta -kahdestakymmenestä pennistä puoleentoista markkaan. - -Mutta parin viikon perästä laskettiin joesta viimeiset tukit järven -lahteen. Aaro sai olla viimeiseen asti työssä, vaikka miehiä päivä -päivältä vähennettiin lautan hännän joensuuta lähetessä. Aaro toivoi -pääsevänsä lautallekin, mutta kun viimeiset puut olivat lahteen -lasketut, annettiin hänelle viimeinen tili. - -Kotikylälle päin ei Aaro ajatellutkaan lähteä. Hänessä oli herännyt -vastustamaton halu mennä hyvin kauvaksi, jossa ei hänen kotikyläänsä -tiedettäisi olevan olemassakaan... - -Muutamia päiviä astuttuaan tuli hän rautatien asemalle. Sattumalta oli -tullut kulkemaan sen lähitse ja pistäiksen katsomaan, kun kuului -junakin juuri kulkevan. - -Juna tuli niin muhkeana ja mahtavana ja kiljahti kopeasti tullessaan. -Silloin Aaro rietautui juoksemaan pilettiluukulle, haamasi kaikki -rahansa kukkarostaan ja pyysi pilettiä niin pitkälle matkalle kuin -rahoilla pääsee. - -Piletin myyjä katsoi vähän ihmetellen, mutta toi kuitenkin piletin ja -antoi viisitoista penniä takaisin. - -Aaro koppasi konttinsa käteensä ja juoksi junaan. Vaunussa ei ollut -muita matkustajia kuin joku neiti, jonka posket olivat melkein -läpikuultavan puhtoiset, puku aivan lumoava ja päässä kukitettu hattu. -Aaro painautui nurkkaan istumaan ja tarkasteli neitiä. Neiti luki, -nosti muutaman kerran suuria silmiään ja vilkasi Aaroon. Aaro oikein -vavahti nähdessään tuon katseen... - -Toista semmoista katsetta ei Aaro enää saanut, mutta neiti siihen -sijaan sai Aarolta yhtä pitkän katseen kuin Aaro tuli junalla -kulkemaan. - -Mitenkä kiivaasti se juna kulki! - -Mutta ainoastaan kiireen kautta jouti Aaro vilkasemaan mitenkä puut -vilahtelivat radan varsilla. Sitten käänsi hän katseensa neitiin... - --- Eikös se poika ollut jääpä tälle asemalle? tuli konduktööri -huomauttamaan. - -Aaro ei ollut muistanut koko asiaa. Kiireesti hän ryykäsi ulos. - --- Niin. - -Ja juna läksi. - -Äkkiä näkyi Aaro muistavan jotakin. Hän läksi juoksemaan junan perästä -ja huusi hädissähengin: - --- Konttini jäi! - -Konduktööri seisoi nauraen vaunun rappusilla ja junan vauhti vaan yhä -kiihtyi. - --- Elä juokse poika radalle! huudettiin asemalta. - --- Konttini! huusi Aaro ja juoksi kuin tuskainen. - -Juna eteni ja pieneni. Vähän ajan perästä pilkoitti se pienenä, mustana -kääpiönä pitkän, suoran rata-aukean toisessa päässä ja puhkui mustaa -savua pirullisesta kidastaan. - -Aaro juoksi perästä. Tottapahan tavoittaisi seuraavalta asemalta. - -Huimaa vauhtia oli mennyt juna, mutta huimaa vauhtia meni Aarokin. - -Punaisesta talosta pistäytyi ratavahti ulos, huutaen: - --- Ei saa kulkea radalla! - -Mutta minkäpä hän pojalle teki. Luuli kaiketi hulluksi. - -Asemaväli oli jokseenkin lyhyt. Vihdoin näkyi asema pitkän rata-aukean -päästä ja asemalla seisoi juna puhallellen torvestaan savupalloja -ilmaan. - -Aaron vaatteet olivat aivan kosteat ihosta virranneesta vedestä, mutta -yhä kiivaammin hän juoksi. - --- Hiiiuu! - -Ja juna läksi liikkeelle. Aaro oli jo jokseenkin likellä. - --- Konttini, konttini! - -Aaro puuristi viimeisetkin voimansa. Asemalla seisoi mies, jonka hattu -oli ympäröity sinisellä nauhalla. - --- Minnekäs juokset, poika? - --- Niinkun konttini vei! - --- Mutta rataa ei saa juosta, sanoi sininauhahattuinen. - --- Voi, seisottakaa, että saan konttini! - --- Sähkötetään seuraavalle asemalle, että ottavat siellä pois. - --- Maksaako se mitä? - --- Parisen markkaa. - -Mutta Aarolla oli rahaa ainoastaan viisitoista penniä. -Sininauhahattuinen ei antanut hänen juosta edelleen, eikä siitä olisi -kuulunut olevankaan mitään hyötyä. - -Voi kun Aaroa harmitti tuommoinen ryövärin mokoma. Ja kun kontissa -olivat kaikki hänen alusvaatteensa ja kengätkin! Aarolle ei jäänyt ylle -kuin yhdet toimikkaiset housut, paita, takki ja hattu. Mutta minkäpä -sille teki... - -Aaro läksi astuskelemaan tietä myöten, vieköönpä tie minne hyvänsä. - -Oli jo heinä-aika. Miehet kyllä kävivät kaikkialla kaupaksi. - -Suurempi talo sattui olemaan tien varressa ja Aaro otettiin siihen -työhön. Talossa oli seppä ja Aaro niin maailmaa matkaavana miehenä -katsottiin parhaiten sopivan sepän toveriksi. - -Pari päivää oli Aaro työssä. Mutta kolmannen päivän aamuna sanoi hän -olevansa kipeä. Ja kipeä hän olikin, oli ruumis niin veltto, että hänen -oli mahdoton työhön ryhtyä. - -Aaro makaili puolille päivin. Mutta sitten tuntui ruumis vieläkin -pehmeämmältä. Illemmalla pyysi Aaro palkkaansa, vaan isäntä ei antanut -näin keskellä viikkoa... olkoon viikon loppuun. - -Aaron täytyi tyytyä. - -Mutta yöllä, kun ihmiset olivat nukkuneet, kapusi Aaro portaita myöten -pieneen vinnikammariin. Siellä olivat sepän vaatteet ja ne puki Aaro -yllensä, jalkaansa sirot saappaat ja kaulaansa valkoisen kauluksen. -Omat ryysynsä pani hän nyyttiin ja lisäksi kaikki sepän alusvaatteet. - -Aaro painoi ovet hiljaa kiini ja läksi. Pari päivää käveli hän niin -kiivaasti kuin kerkesi. Mutta kun jälestä ajajia ei alkanut kuulua, -alkoi hän sitten rauhoittua. - -Miten komealta hän näytti, aivan herrasmieheltä! Taloissa veivät oikein -kammariin syömään ja olivat niin nöyriä, että häntä aivan hävetti. - -Mutta niissä taloissa, joissa Aaro möi sepän liinavaatteita ruokarahan -avuksi, katsoivat ihmiset häneen kuin olisivat tahtoneet sanoa: - --- Mikähän lurjus lienet sinäkin. - -Aaro oli jo niin kaukana kotiseuduiltaan, että hän halusi niin -hartaasti mennä yhä kauvemmaksi. - -Kulkuaan suuntasi hän merenrantakaupunkiin, jossa sanottiin olevan -hyvin paljon lastaustöitä kesäisin. - -Mutta siellä oli työmiehiäkin niin paljon, ettei niistä puoletkaan -työhön mahtuneet. Moni oli sinne tullut suurten ansioitten toivossa, -mutta olivat menettäneet entisetkin ansaitsemansa. Moni oli pettyneenä -palannut, moni jäänyt sinnekin oleilemaan, saaden joskus sattumalta -työtä ja siten hädin tuskin leipänsä ansaiten. - -Aaroa ei siellä oikeastaan työhön haluttanutkaan. Peloitti jo edeltä -päin nähdessään likaisten ja ryysyisten työmiesten raatavan kuin -juhtien ja toisten kaikilla keinoin koettavan päästä päivän puoliskoksi -tai pariksi tunniksi tuohon onnelliseen asemaan. Aaro möi sepän -vaatteet kappaleen toisensa perästä. Ja sitten ei hän tietänyt miten -ruveta elämään. - - - - -VII. - - -Rannikkokaupungissa vietettiin sunnuntaita. - -Aaro oli aamukorvaa viettäessään pistäytynyt satamassa. Siellä oli -paria laivaa parhaallaan lastattu. Muutamia miehiä oli työssä, toiset -seisoskelivat seinävarsilla ja loikoivat nurmikkokentän liepeillä. - -Aaro tuli torille. Torin reuna vilisi tiheänä kihermänä samaista -työväestöä. Siinä oli useita laudoista rakennettuja puoteja, joissa -myytiin ruokaa, leipää ja voita, keittoa ja munia. Paljon oli siinä -syömämiehiä. Toiset kävelivät ja seisoskelivat lähistöllä jo itsensä -ravinneina, toiset paistattivat päivää puistossa puotien takana, -istuksien ja loikoen pitkällään puiston penkeillä. - -Aarollakin oli nälkä ja se kiihtyi vaan nähdessään toisten syövän. -Mutta ruokaillessaan eilisiltana ja ruuan päälle juodessaan vehnäpullan -kanssa kahvit, oli hän menettänyt viimeiset penninsä. Eikä hänellä -ollut enää mitään semmoista tavaraakaan, joka olisi toiselle kelvannut. - -Miten onnellisia olivatkin hänen mielestään nuo, joilla oli rahaa -siksi, että pääsivät vielä ruualle. Kun olisi hänelläkin ollut edes -viisitoista penniä! Viidellä pennillä olisi saanut leipää ja kymmenellä -kupin keittoa. - -Mutta Aarolla ei ollut, ja hänen vatsansa alkoi valittaa ja vonkua yhä -tyytymättömämmin, mitä pitemmälle päivä kului. - -Puolen päivän seuduissa läksi hän kaupungista astelemaan maantietä -myöten. - -Tien varsilla olivat niityt niin aution näköisiä, sillä niistä olivat -heinät niitetyt ja latoon korjatut. Ruispelto hovin kartanon ympärillä -oli puolitiehen leikattu ja lyhteet kuhiloille pystytetty. -Leikkaamattomalla puoliskolla näytti lakoon painautunut, vaalea vilja -ainoastaan sirppiä odottavan ja elokuun öiden kuoleuttamassa pientaren -nurmikossa hassotti siellä täällä myöhästynyt ja kuoleutuva kukkanen. -Lehtojen lehdiköissä näytti olevan semmoista yli aikansa elähtäneen -kalseutta, ja ne kaipasivat vaan vähän entistä ankarampaa hallaa ja -syysmyrskyjä kellastuakseen ja karistakseen. - -Ja kalpealla taivaalla ullotti elokuinen aurinko luoden lakastuksen -leimaa kantavalle maisemalle kultaisen katoksen. - -Aaron vatsassa asusti armoton nälkä. Ja päivä paistoi häneen kuten -maisemaankin. - -Aaro asteli utakasti edelleen, vaikka jäsenissä tuntui kuin niistä -olisi nyhdetty elonvoimaa vatsaan päin. Tuntui kuin hän olisi ollut -tuommoinen kasvi, jonka kesä on keskoiseksi synnyttänyt ja jättänyt -ennen aikojaan koleain kylmien käsiin. - -Aaron täytyi juosta, juosta semmoista toivottoman tuskallista juoksua, -joka ei välitä mihin menee, kunhan taival katkeaa. - -Mutta pian hän kyllästyi, sillä ruumis alkoi vapista. Hänessä tuntui -valtaavan yhä enemmän alaa semmoinen huikaiseva heikkous, jota vastaan -vähenevät voimat taistelivat kuin entistä enemmän terästyneinä. - -Aaro tunnusteli tarkkaan, olisiko hänellä enää minkäänlaista kaupaksi -käypää tavaraa. Ei ollut muuta kuin vyöllä nahkainen vyö, kotikylän -perua. - -Hän päästeli sen vyöltään ja meni tien viereiseen mökkiin. Mökissä oli -mies pienoisen poikansa kanssa kotona. - --- Ettekö ostaisi vyötä? - -Välinpitämättömästi vilkasi mies, käänsi sitten katseensa pois ja -veteli piipustaan savuja, kyynäskolkkasin polviinsa nojaten. - --- Kun antaisitte vaan vähän leipää... - -Mies otti vyön epäkehtoisesti käteensä ja silmäili siihen. Ojensi -sitten pojalleen. - --- Anna hänelle kantura. - -Poika kävi hakemassa leivän puolikkaan. - --- Annetaanko tämä? - --- Anna hänelle. - -Aaro kiitti oikein nöyrällä äänellä ja pujahti ulos. Kun hän vähän -matkaa oli kulkenut tietä, ei hänellä ollut enää mitään leivän -puoliskosta. - -Vähän ajan perästä rupesi niin kovasti raukaisemaan, että täytyi mennä -metsään lepäämään. Heittäytyi sinne nurmikolle tuuhean lepikon reunaan. -Päivä paistoi siihen niin lämpimästi ja nurmikossa surisi muutama -syksyinen, veltto kärpänen. - -Aaro otti oikein pitkät unet. Herätessä tuntui raukaisevan melkein -enemmän kuin nukkumaan ruvetessa. Mutta aurinko oli jo aivan laskuaan -lähellä, ja rupesi huolettamaan yösijan etsiminen. - -Kun oli vähäsen matkaa kävellyt, oli tienvarressa vakavannäköinen talo. -Aaro pyrki yöksi ja sitten alkoi kysellä leikkuutyötäkin. - -Kuului olevan työtä, kun vaan on miestä tekemään. - -Kovin olivatkin hyviä siinä talossa. Mittasivat etukäteen kokonaisen -leivän ja hailia, vieläpä voitakin. Keittoakin antoivat iltasella. Aaro -söi kuin mies ja syödessä herkkeni hänen rintansa lämpimään -kiitollisuuteen talonväelle. - -Syötyä tuntui niin hyvälle painautua nukkumaan lämpimän tuvan penkille. -Siinä taasen muodostui mieleen vähän valoisampi tulevaisuuden kuva -pitkien aikojen perästä. Hän olisi oikein kova työmies, ja jos sitten -pääsisi vielä rengiksi näin hyvään taloon. - -Mutta kuva oli niin kovin hämärä, että uni sotki sen aivan sekaisin. - -Aamulla lähetti isäntä Aaron yksin kauraa leikkaamaan pienelle perkkiön -pyörämälle haka-aitauksen takana. Jos tahtoisi, saisi Aaro koko halmeen -leikata urakalla. Siitä oli muulloin maksettu kuusi markkaa. - -Yöllä oli ollut niin kova halla, että maa oli valkoisessa kuurassa. -Isäntä antoi Aarolle vanhat kengät jalkaan. - -Kovalla vauhdilla ryhtyi Aaro työhön. Isännän käskyn mukaan leikkasi -hän hajalleen aamukasteen aikana, sitten päivällä sitoisi ja panisi -kuhilaille. Tuommoisen pyöräkkeen hän toki leikkaisi parissa päivässä. - -Päätäänkään ei Aaro malttanut nostaa, kaverteli vaan olkia sirpillä -poikki. Koko halmeessa oli ainoastaan kaksi sarkaa ja toinen oli jo -melkein puolitiehen leikattu, kun talossa soi ruokakello. Aarokin -rupesi silloin syömään. - -Syötyään painautui hän nurmikolle ruokalevolle. - -Kun hän heräsi, oli aurinko tehnyt jo pitkän matkaa taivalta. Mutta -päivä oli hänet laulanut niin pehmoiseksi, että tuntui kovin sääliltä -nouseminen. Aaro antoi sirpin odottaa ja nukkui, käänti monta kertaa -kylkeä ja yhä nukkui. - -Oli päivä jo sivuitse puolen, kun hän vihdoinkin nousi ylös ja yritti -työhön. Mutta voi, miten raukealta taasen tuntuikaan ruumis! Tuskin -olet pysyivät kourassa, tuskin jaksoi sirppi niitä katkaista. - -Hän rupesi sitelemään. Sitoi kymmenen lyhdettä ja tekasi kuhilaan, -mutta sitten ei siitäkään tuntunut tulevan mitään. Lopputulos oli se, -että hän pisti sirpin kuhilaan päähän, jätti leikatut lyhteet levälleen -ja läksi. - -Maantietä myöten kaupunkiin päin astuessaan huomasi perunapellon mökin -luona maantien varressa. Vesakkoa myöten kiersi pellon takapuolelle, -painautui pitkälleen ja hiipi pellon reunaan. Sieltä kaiveli suurimmia -mukuloita varsien juurilta, keräsi perunat hattuunsa ja mateli metsään. -Velttous oli hävinnyt kuin puhaltamalla ja kaikki aistit olivat -vireillä. - -Onneksi oli tulitikkuja takin taskussa ja metsän juuresta kyllä löysi -puita. Aaro teki tulet ja paistoi perunat. - -Olipa se herkullinen ateria. Leipäkannikka ja voi menivät loppuun. -Parisen hailia jäi, mutta Aaro tarttui niiden häntään ja sirotti -metsään mokomat elukat. - -Aaro oli oikein hilpeällä mielellä sitten kaupunkiin mennessä. Oikeinpa -pisti lauluksikin. Olihan hän oppinut Lemperin rengiltä hauskoja -lauluja ja tukkijoella oli varastoaan lisännyt... - - - - -VIII. - - -Vähän ennen auringon laskua sattui Aaro menemään kaupungin ja -merenlahden väliselle vuorelle. - -Miten uhkealta sinne näytti ulappa! Vettä, vettä vaan niin kauvaksi -kuin silmä kantoi ja tuolla täällä joku pulleapurjeinen pursi, ja -höyryvenheitäkin parinen tuhkamassa. Ja tuolla kauvempana näytti meri -viettävän näkymätöntä syvyyttä kohden ja kaareva taivaan ranta vaipui -syvyyteen. - -Sieltä syvyydestä alkoi vastamäkeä myöten nousta suuri summaton laiva. -Ensin pilkoitti vain mastoja vedestä, mutta vihdoin kohosi kokonaan -näkyville loistava hirviö. Mahtavalla vauhdilla se tuli osottaen -kokkaansa salmeen, saaren ja kallion välillä. Voimakkaina aaltoina -vyöryi merenlahden pinta salmen molemmille rantamille. - -Kun pääsisi tuonne, merta kyntämään, kauvaksi tuntemattomille aloille! - -Aamulla aikoi Aaro käydä pyrkimässä laivaan, ensiksikin tuohon suureen, -joka tuolta tulla pauhasi, näkyen kuin kuningas muiden purjelaivojen -keskeltä, jotka oksattomana hongikkona täyttivät laajalle kaupungin -sataman. - -Mutta nyt täytyi lähteä yösijaa etsimään. Sinne meni hän, jossa oli -ennenkin saanut nukkua, erään työmiehen asunnossa, uunin juurella. - --- Saatkin nyt mennä jo etsimään yösijaasi muualta, sanoi työmiehen -vaimo. - -Aaron täytyi tyytyä. Monesta paikasta kävi hän kysymässä, mutta -kaikkialta vastattiin ynseästi: - --- Ei meille sovi. Vihdoin alkoi jo ilta pimetä. - -Ihmiset asettuivat nukkumaan ja sulkivat ovensa. - -Kauvan vielä käveltyään pistäytyi Aaro pienestä portista pihaan. -Lähinnä porttia oleva ulko-ovi oli avoinna ja siitä pistäytyi hän -eteiseen. Mutta kyökin ovi oli kiini. - -Hän painautui lattialle ja koetti nukkua, mutta siinä tuli niin kylmä, -että täytyi taasen lähteä taipaleelle. - -Pihan perällä oli pieni rakennus, näytti niin työmiesten asunnolta. -Aaro koetti ovea ja se aukeni. Samoin aukeni toinenkin ovi. - -Sisällä oli pimeä, mutta sieltä lemahti niin suloinen lämpimä vastaan. -Parista kolmesta kohdasta kuului nukkuvain sihisevää hengitystä. - -Aaro seisoi oven suussa hetkisen. Sitten rykäsi, rykäsi pari kolme -kertaa, mutta sihinä ei siitä häiriytynyt. Aaro aikoi hiljakseen -painautua lattialle nukkumaan, mutta samassa huomasi hän että ikkunan -edessä oli pöydällä ruokia. Hiljaa hiipi hän pöydän luo, teki voileivän -ja söi. - -Pöydällä oli tulitikkuja. Aaro raapasi tulen ja tarkasteli huonetta. -Huoneessa oli kolme sänkyä ja parissa niissä näkyi olevan nukkujat, -mutta yhdessä ei. Sänkyjen päällä oli vaatteita nauloissa. Eivät olleet -asukkaat aivan tavallisia työmiehiä, koska heillä oli noin hyviä -vaatteita. - -Mitähän jos niiden taskuissa olisi rahaa! - -Hiljaa hiipi Aaro kopeloimaan ovea lähinnä olevan sängyn yllä -riippuvain housujen taskuja. Siellä oli rahakukkaro ja kukkarossa -rahaa. Aaro kuulosti tarkasti... säännöllisesti nukkujat hengittivät. -Kopalsi silloin kukkarosta kolme viisimarkkaista ja painoi sen takaisin -taskuun. - -Ja sitten pois! - -Sänky siinä oven poskessa oli niin viettelevän näköinen, mutta Aaron -täytyi ulos pimeään yöhön. Ovenposkesta kopalsi hän vielä takin -kainaloonsa ja kulki hiljaa ovesta. - -Tuntui kuin takana olisi huudettu ja häntä kiini tavoiteltu. Puoliksi -syrjittäin juoksi hän kadulle ja katua myöten edelleen. Täytyi nähdä -taakse, ajetaanko jälestä. - -Kun siellä ei näkynyt ketään, uskalsi jo kävellä. Kapeaa syrjäkatua -meni Aaro aivan toiseen laitaan kaupunkia. Sieltä löysi taasen erään -talon kyökin oven auki, meni sisään ja rupesi lattialle makaamaan. -Kauvan sai hän levotonna valvoa, mutta vihdoin tuli uni silmiin. - --- Mikä rutjake sinä olet? - -Aaro oli nähnyt unta. Oli pistäytynyt Lemperin naurishalmeessa -kotilahden niemessä ja käärme oli sieltä kietoutunut jalkaan. Aidan -takaa kuului ääni, kuuluivat selvät sanat: - --- Mikä rutjake sinä olet? - -Mutta sitten hän heräsi ja huomasi missä oli. Huutaja ei ollut aidan -takana, vaan seisoi kyökin lattialla ja potkasi häntä huutaessaan. - --- Mitä sinä tänne olet ajautunut? - -Aaro hyppäsi pystyyn. - --- Tulin yöllä kaupunkiin, enkä päässyt mihinkään sisään. Pistäysin -tänne, kun oli ovi auki. - --- Marssi matkaasi! Ei täällä saa vetelehtää. - -Aaro meni torille päin ja aikoi siellä myödä takin, ennen kuin omistaja -ennättäisi kaivata. - -Torilla ei vielä ollut ihmisiä. Mutta torinvarrella oli jo lihakauppa -auki. Vahva mies, valkoinen esiliina edessä, hakkasi siellä raavaan -raajaa paloiksi, ja joku herrahtavampi mies seisoi tiskiä vasten. Aaro -pistäysi sisään. - --- Ettekö osta takkia? - -Aaro pyysi ensin kahdeksaa markkaa, mutta kun miehet vain tarkastelivat -häntä kuin kummitusta, alensi hän heti neljään. - -Mutta kun ei näyttänyt olevan toivoakaan kauppojen syntymisestä, katsoi -Aaro parhaaksi lähteä pois. - --- Poika, elähän mene! - -Herrasmies oli puodista tullut jälkeen. Aaro koetti ajatella, että mies -tahtoi ostaa takin, mutta kuitenkin heräsi outo pelko mielessä. Mies -tuli luo ja Aaro aivan ehdottomasti astui takaperin muutamia askeleita -miehen lähetessä. Mies tarttui takkiin. - --- Mistä te saitte tämän takin? - --- Mistäkö sain? - -Aaro koetti näyttää ihmettelevänsä tuommoista kysymystä. - --- Niin, sanoi mies varmasti. - --- Mitä se teihin kuuluu? - --- Minä olen poliisi. - --- Po... - -Aaro menetti aivan kokonaan rauhallisen mielensä, vaikka hän oli jo -ollut oikein hyvillään, kun voi olla niinkin levollisen näköinen. - --- Mutta eihän teillä ole poliisin pukuakaan. - --- Voimme me joskus pitää vähemmän huomattavaakin pukua, sanoi poliisi. -Mutta sanokaahan nyt, mistä takki on kotoisin. - --- Oma takkini on. - -Poliisi silmäili Aaroa aivan pitkin pituuttaan ja sanoi: - --- Ainakaan tuo muu pukusi ei sitä todista. - -Aaro hämmästyi yhä enemmän ja hetken tapailtuaan sopersi: - --- Heinässä olin ja sain palkastani. - --- Mistä te olette? - -Aaro keksi, ettei tämmöisessä tapauksessa ole hyvä oikeaa -kotipaikkaansa sanoa. Mutta kun ei siinä niin äkkiä muutakaan -kotipaikkaa itselleen muistanut, sanoi hän kotipitäjäänsä nimen. - --- Vai sieltä asti! Sitten kaiketi on matkatodistus taskussa. - --- Se putosi, sanoi Aaro. - --- Siinä tapauksessa on paras lähteä minun mukaani. - -Aarolle tuli hätä. Katkonaisia lauseita hän sopersi sekaisin ja vihdoin -huomasi hädissään sanoa: - --- Viekää takki, vaikka omani se on. - --- Tulkaa mukaan vaan. - -Aaro muisti taskussaan olevat setelit ja kaivoi ne käsiin. - --- Saatte nämä, jos laskette. - -Poliisi otti sekä rahat että takin, mutta samalla tarttui yhä lujemmin -pojan käsivarteen. - -Aarolla kun ei ollut toivoakaan vapautumisesta, heittäytyi hän aivan -vastustelematta poliisin käsiin. Tehköönpä mitä tahtoo. - -Poliisikonttoorissa oli toinen poliisi, jonka kanssa Aaron kuljettaja -tiukkoi Aaroa tunnustamaan, mutta Aaro väitti vaan takkia omakseen. - -Mutta sitten poliisikonttoorilla vahdissa oleva poliisi näytti -muistavan jotakin ja sanoi huomionsa hiljaa Aaron tuojalle. - --- Ehkäpä, vastasi siviilipukuinen. - -Vahtipoliisi meni huoneen keskellä olevan pöydän ääreen selailemaan -suurta mustakantista kirjaa. Väliin vilkasi hän Aaroon ja väliin -kirjaansa, sitten nyökäytti hyväksyvästi päätänsä ja meni -välinpitämättömän näköisenä puiselle sohvalle istumaan. - -Siviilipukuinen tähtäsi tarkasti Aaron kasvoihin ja kysäsi: - --- Tunnettekos erästä isäntä Kuosmasta S--n pitäjäässä? - -Aaron päähän syöksähti veri, että se näytti tahtovan aivan pisaroina -kasvoista tipahdella. Vaalean ja punaisen sekasotkuna väreilivät hänen -kasvonsa. Lattia tuntui huojahtelevan hänen allansa eikä hän osannut -muuta kuin ykistä mitään sanaa suustansa saamatta. - --- Kashan vaan! Tuttupas se näyttää olevan. Ehkäpä tunnette sepänkin, -joka poloinen hänen työssään ollessaan kuuluu menettäneen vaatteensa. - --- Mistä te sen tiedätte? - -Aarolta pääsi tuo hämmästynyt kysymys aivan tietämättään. - --- Ehkäpä takki onkin sieltä kotoisin? - --- Ei ole, vastasi Aaro varmasti. - --- Mistäs sitten? - -Aaro oli niin hämmästynyt, ettei hän osannut enää kierrätellä. Hän -aivan luuli, että ne tietävät kaikki hänen jälkensä ja tunnusti -molemmat kysymyksessä olevat varkaudet. - -Aaro pantiin putkaan viskaalin tuloa odottamaan. Ensimmäiseksi vilahti -hänen silmäänsä pieni, rautaristien peittämä ikkuna ylhäällä katon -rajassa. Leveällä puisella laverilla istui keski-ikäinen mies, jolla -oli musta pujoparta leuvassa. - --- Tästä saatte nuoren voron-oppilaan, jolla näyttämistään kokeista -päättäen on taipumusta ammattiinne. - --- Kiitos olkoon, sanoi pujoparta ja nauroi halveksivasti. - -Poliisi sulki oven ja rautakanki kuului romahtavan paikoilleen oven -eteen. - -Aaro vilkasi ympärilleen puolipimeässä, kolkossa putkassa, heittäytyi -sitten pitkälleen puiselle laverille ja purskahti itkuun. - -Hän ei tietänyt miksi hän itki, mutta tulvanaan kyyneleet vuotivat. -Muistui mieleen äiti ja vihainen isä, ja jos he olisivat olleet täällä, -olisi hän tahtonut syöksyä heidän syliinsä ja itkeä oikein... - -Mutta tuo ajatus johti mieleen sumean kuvan. Jos olisi ollut vähän -nuoraa, eikä tuota miestä täällä, niin... - -Hän pyörähti ympäri kuin tuskainen ja löi päätään laveriin. - --- Ole ulvomatta, poika! sanoi huonetoveri kolealla äänellä. -- Eihän -tuommoista jaksa hittokaan kuunnella. - -Aaro kuulosti, vaan purskahti sitten kahta valtavampaan itkuun. - -Mies tarttui silloin hänen takkinsa kaulukseen ja sanoi: - --- Näytäpäs poika naamaasi, minkänäköinen sinä olet. Oh, nulikkahan -mikä nulikka! Kenenkä omenapuutarhassa sinä olet tallustellut, kun -tänne jouduit. Tietääkö vielä äitisikin? - -Aaro riuhtaseiksen irti kuin karhun kynsistä ja heittäytyi suulleen -laverille. Itku pyrki aivan väkivoimalla ulos, mutta sen täytyi -tyrehtyä rajuihin, nikotuksen tapaisiin huokauksiin. - --- Hahhah! nauroi mies, käveli hetkisen lattialla ja puheli sitten -vähän lauhkeammalla äänellä: - --- Kylläpä näytät olevan ensi kertaa pappia kyydissä, koska noin -tihertelet. Kävisithän täällä kerran vekselin väärennyksestä ja sen -matkan seurauksena parista muusta varkaudesta, kuten minä, niin tulisit -vähän miehekkäämmäksi, ettet turhia uliseisi. - -Aaro kammostui tuosta puheesta niin, että itku aivan unhottui. Hän -käänsi päätään vähäsen ja katsoa siristi mieheen toisella silmällään. -Sillä olivat niin valkoset herrasmiehen kasvot ja herrahtavalta näytti -pukukin. Tuo musta pujoparta oli vaan niin oudon näköinen. Kädet -näkyivät olevan niin pienet, kapeat ja valkoset. - --- Niin. Tyynny vaan pois, niin teet paljon viisaammin, jatkoi mies. Ja -usko minua kun sanon, että se, joka kerran vankilan seimen sisälle -astuu, ei jätä toistakaan kertaa sinne astumatta, Tämä kyllä nyt on -niin siivoton paikka, ettei se, joka kerran on tottunut olemaan niinkin -siivoisessa paikassa kuin oikeassa vankilassa, todellakaan tämmöisestä -oikein pidä. Mutta tokko tuo sinunlaisesi mies lienee paljon paremmissa -oloissa ollutkaan. Katsopas "papin poikaa" -- eikö nimitys helähdä -komealle, vai niitä? -- mitenkä hän osaa olla tyytyväinen. Kiitä siis -kauppojasi, että olet jo tämänkin verran alulla. Ja jos on jo niin -paljon tekoja takanasi, että voit toivoa tällä tiellä puhtaampiin -asunnoihin pääsemistä, niin kiitä vielä enemmän. -- Elä minuun -töllistele, en minä aijo tällä kertaa tämän etemmäksi, toivat vaan -tänne yöllä, etten tänä aamuna saisi aikanaan kohmeloryyppyä. -- -Mihinkäs jäinkään? Niin, niin, että kun vasta joudut suojattomaksi ja -syömättömäksi -- syömisen puutteessa tietysti -- niin astu vaan lain -ojennusnuoran ylitse -- tunnethan siksi lakia? -- niin kyllä on taas -leipää ajaksi, pitemmäksi tahi lyhemmäksi. - -Aaroa yhäkin vähän kammottivat tuommoiset tuumat, mutta kuitenkin hän -kuunteli tarkasti. Tunsi hän tyydytystäkin, kun tuli ajatelleeksi, -etteihän hän täällä yksinään ole. Kyllä se sittenkin vihlasi niin -kipeästi sydäntä, kun muisti millaisella ylönkatseella oli kotikylällä -puhuttu Timo Töyreläisestä, jota oli käytetty vedellä ja leivällä -siksi, että oli markkinoilla ruvennut sujuttelemaan tiukuja turkkinsa -hihaan. Mutta eihän hän nyt toki ollut kotikylässä! Täällä ei kukaan -häntä tunne, eikä osaisi halveksia. Tuli siinä ajatelleeksi sitäkin, -etteihän täällä oikeastaan niin huono olo ollut. Paremmilla patjoilla -ei hän ollut koko kesänä nukkunut, ja antavat ne kaiketi ruokaakin. - --- Onko siellä linnassa parempaa kuin täällä? tuli Aaro kysäisseeksi. - --- Ojaa, kyllä siellä sinunlaisesi toimeen tulee. Semmoinen komea talo -jo päällepäinkin, että nosta vaan pääsi pystyyn, jos sinne pääset. Kun -nuo "yhteiskunnan onnelliset" keräävät kaikki omaisuuden omiin käsiinsä -ja sitten komeasti elävät, laittavat he meikäläisiä varten vahvat -talot, jos rupeamme tasajakoa tekemään. Siten saavat he olla rauhassa -ja me saamme kiittää kauppojamme, kun saamme muhkean asunnon. -- Elä -yhtään töllistele siinä! Sinullaisesi mies, joka ei ole saanut -haistaakaan heidän viisauksiaan, saa tietysti pitää suurimpana onnenaan -vankilassa asumisen. Ja kun kerran sinne joudut, on heillä keinonsa, -joilla otsasi merkitsevät, että pääset sinne takaisin. Ja sinun -varsinkaan ei tarvitse ottaa omalletunnollesi, jos siellä ikäsikin -viettäisit. Kun he eivät ole sinua neuvoneet hyvällä, suojelevat he -itseään sinulta pakkokeinoilla. - -Mies oli aivan tuohtunut puhuessaan. - -Mutta silloin aukeni ovi ja Aaroa kutsuttiin viskaalin luo. -Viskaali tutkittuaan passitti Aaron kuvernöörin luo ja kuvernööri -lääninvankilaan. - - - - -IX. - - -Aaron mieli oli matkan monissa vaiheissa niin vilpastunut, että hän -aivan nauratteleiksenkin vankilaan tullessaan. - -Vangin pukuun pukeutuessa tuntui hiukan kammottavan. Semmoinen -liinainen juovikas takki ja päällyshousut! Mutta ehyet ne olivat. -Alusvaatteet olivat puhtaat, sukat lämpimät ja kengät aivan uudet. -Mutta vangin vaatteet! No, semmoisethan noilla näkyi olevan muillakin. - -Toiseen kerrokseen veivät, sillä siellä pidettiin tutkintovankeja. -Alhaalla kuuluivat olevan muut rangaistusvangit, paitsi vesileipäläiset -kolmannessa kerroksessa. - -Erityisen huoneen antoivat. Olihan se aika kookas, ja pöytä oli seinän -vieressä. Siro pöytä, harmaaksi maalattu, ja pöydällä lamppu. Semmoinen -siro lamppu, oikein lasiniekka ja tuolla takanapäin tuommoinen -heijastuspeili. Olisipa äidilläkin tuommoinen, niin näkisi hän -puhteellakin aivan hyvin panna itse neulansilmään rihman, ettei -tarvitseisi muilla panettaa. Ikkunakin oli niin suuri kuin Lemperin -tuvan ikkunat, mutta oli niin ylhäällä, ettei nähnyt ulos. Aaro vei -tuolin ikkunan alle ja tarttui rautaristikkoon. Näkipäs sitten, näkikin -kauvaksi yli kaupungin, saarisen lahdelman ja metsien. - -Vahvat kiviseinät olivat maalatut alhaalta keltaisen harmaaksi ja -ylempää vaaleammaksi. Aivan kuin kotipitäjän kirkonkylän kansakoululla, -jossa Aaro kerran oli pistäytynyt. - -Mikäs rautainen häkki siinä on tuossa seinää vasten? Sänky totta -tosiaankin taitaa olla! Siinä yläreunassa oli säppi, ja sen kun -aukaisi, niin sänky laskeutui alas ja vuode oli valmis. Aaro koetti -minkälainen siinä olisi loikoa. Olihan se aika mukava, olilla täytetty -mantteli ja tyyny, puhdas lakana ja peitevaate. - -Aaro mietiskeli siinä pitkällään loikoen monellaisia asioita, etenkin -sitä pujopartaista miestä siellä poliisikamarin putkassa ja sen miehen -sanoja. Mahtoikohan olla perää siinä puheessa, kun hän sanoi, että -toistekin joutuu vankilaan, joka on siellä kerran käynyt. "Laiskuus on -kaiken pahuuden alku", oli äiti sanonut. Mutta minkätähden hänestä aina -rupesi tuntumaan työnteko niin sietämättömän vaikealta, kun muilla ei -näkynyt olevan puoltakaan pakkoa? - -Mutta siinä mietiskellessä rupesivat silmäripset tinkimään ristiin. -Aaro oli jo aivan nukkumaisillaan, kun oven takaa kuului ramina ja ovi -aukeni. - --- Sängyn pitää antaa olla ylhäällä päivän aikana, sanoi kynnykselle -tullut univormuun puettu vartija. - --- Eikös se ole nukkumista varten? kysyi Aaro. - --- Mutta tänne ei tuoda pitkin päivää loikomaan. - --- Eikö lattiallakaan saa? - --- Ei saa. - --- Minkätähden ei... - --- Ei saa, kuulittehan. Sänky ylös vaan. - -Aaron täytyi totella. Mutta kun siinä oli päässyt alkuun, teki mieli -niin vastustamattomasti pitkälleen. Asfalttilattialle heittäytyi Aaro -selälleen ja pisti päänsä alle kätensä ristiin. Jos kuulisi vartijan -tulevan, hyppäisi kohta ylös. - -Kohta se ramuuttikin taasen avaimiaan ja Aaro kimmahti pystyyn. - --- Täällä ei saa loikoa, sanoi vartija jäykästi, virallisesti. - --- Enhän minä... - -Vartia painoi vaan oven kiini. - -Mistähän ihmeestä se mokoma tiesi, että hän oli pitkällään. Kashan -vaan! Oveen oli laitettu pieni pyöreä reikä, jossa oli lasi. -Ulkopuolella näkyi olevan edessä vaskinen läplä, ettei pyöreästä -ikkunasta nähnyt pitkään käytävään. Tottapa se vartija aukasi läplän, -kun katsoi sisään. Kaikkiakin kiusankappaleita ne keksivät... Muuten -näkyi olevan ovi rautalevyllä vuorattu. - -No, piti sitten istua, koska eivät antaneet pitkällään kelletellä. - -Pöydällä oli kolme kirjaa, ja Aaro pöydän eteen istuttuaan rupesi niitä -silmäilemään. Virsikirja oli niin liijan tuttu, että Aaro sen -ulkomuodon nähtyään antoi mokoman levätä liikuttamatta. Eikä hän -välittänyt Uudesta Testamentistakaan. Alimmainen oli saarnakirja -erikoisesti vankeja varten. Sen Aaro avasi ja koetti tavailla: -- Sinä -viheliäinen vanki... Aaro unehtui miettimään noita ensiksi eteen -avautuneita kirjan sanoja. Olikohan hän nyt niin viheliäinen. Paljo -pahempiakin kaiketi täällä on ja olihan täällä ollut papin poikakin! -Mahtaneekohan olla yhtään murhamiestä... - -Ja toisekseen, varastivathan monet muutkin, mutta miksi ei heitä viety -linnaan. Isäkin oli pitänyt löytämänsä harjuvenäläisen naskalikäärön, -ja varkautta kaiketi se oli sekin. Vapi Husso oli varastanut vasaran. -Eivät tainneet ne olla niin suuria kuin hänen varkautensa, koska eivät -linnaan vieneet. - -Mutta kamplasihan Aapon Tiina syksykaudet ihmisten perunakuopissa! -Monta kertaa olivat kotikyläläiset häntä ahdistelleet, mutta miksi -eivät toimittaneet linnaan? Mutta hän, Aaro, oli nyt täällä... - -Erri oli sanonut kerran, kun hän oli sitä vähän muserrellut, että häntä -ei haudattaisi vankilan limpun syömätönnä. Nyt hän oli täällä, vaikka -oli silloin suuttunut Errin puheesta. - -Kun olisi jättänyt ottamatta sen takin siitä tyhjän sängyn päästä... -mutta mistäpä hänet arvasi, että siitä juuri joutuu kiikkiin. - -Mutta miksi sitten kuitenkaan ei panna linnaan kaikkia niitä, jotka -varastavat! Se ajatus tuli uudestaan mieleen. - -Miksi ei hänen isänsä ollut talon isäntä, ettei olisi tarvinnut lähteä -maailmaan? Silloin olisi ollut itsellä naurishalmekin, ettei olisi -tarvinnut mennä muiden halmeeseen, kun mieli teki. Ja silloin olisi -saanut olla muiden talollisten lasten parissa, eikä olisi tarvinnut -yksin metsissä maleksia. Ja sitten eivät ihmiset olisi ensinkään -pitäneet pahana, jos ei tehnyt työtäkään... - -Ovella ramahtelivat avaimet. Eivät avanneetkaan ovea, vaan ainoastaan -ovessa olevan luukun. - --- Ruokaa! sanoi vartija. - -Aaro meni ottamaan. Kaksi kuppia antoivat, toisessa puuroa ja toisessa -maitoa, leipäkyörikän ja lusikan. Tuommoinen valkoinen posliinikuppi. -Kotona oli vaan yksi savinen ja muut vuoltuja koivun pahkasta. Eikä -koko kotikylällä ollut kellään tuommoisia kuppeja. - -Aaro alkoi syödä, mutta samassa aukeni luukku uudestaan. - --- Tuli lamppuun. - -Aaro ei tahtonut osata panna lasia paikoilleen, mutta sattui se -kuitenkin. Kylläpä tuli huone kirkkaaksi -- kotimökkiin verraten. - --- Milloinka sitä saa ruveta nukkumaan? - --- Kyllä sanotaan. - -Syötyään alkoi Aaro kävellä edestakaisin lattialla. Hän huomasi sen -sitten vasta, kun oli jo hetkisen toikkaroinut, ja silloin häntä vähän -nauratti. Aivanhan hän marssi kuin kotikylän räätäli-Taneli, joka -humalassa ollessaan lattialla edestakaisin kävellä köykytellen kertoi -mitenkä sitä ennen vanhaan ruotusotamiehenä ollessa elettiin. Aaro -muisti niin elävästi mitenkä Taneli aina sanoi "tuta tuta" kielensä -kammerrellessa, ja mitenkä he lapset olivat aina Tanelia apinoineet. - -Kyllä siinä olikin aikaa miettiä ja tuumailla jos mitä. Aina vähän -väliä ajatuksen juoksu katkesi silmätessä eikö jo ovi aukeneisi ja -tultaisi käskemään nukkumaan. - -Aivan alkoi tuntua ijankaikkisuudelta yksi ainoa ilta. Aaro istui -pöydän ääreen ja rupesi lukemaan Testamentista Johanneksen ilmestystä. -Sehän näemmä oli kuin satua. - -Vihdoin lukko romahti. - --- Sänky alas ja lamppu sammuksiin. - - - - -X. - - --- Sänky ylös ja kasvojen pesulle. - -Aaro kimposi ylös säikähtäen ja sukasi sängyn säppiinsä seinälle. -Sitten meni seisomaan ovelle, jonka vartija oli jättänyt auki. - --- Käykää pesemään kasvojanne. - --- Tarvitseekos ne... - --- Täällä täytyy pestä, kuulittehan. - -Aaro meni pesemään, vaikka se hänestä tuntui niin turhanpäiväiseltä. -Eihän hän muulloinkaan kasvojaan pessyt eikä kaltannut, niin eivätkö ne -nyt täällä kelpaisi. - -Takaisin tullessaan hän seisottui katsomaan, mitä hänen huoneensa oven -päällisessä taulussa oli kirjoitettuna. - --- V-a-r-var-k... - -Aaro arvasi lapun. - -Samoin näkyi olevan viereisissäkin tauluissa. Päivemmällä romahti -taasen lukko. - --- Kirkkoon. - --- Onkos nyt pyhä? - --- On. - -Aaro meni ovelle ja jäi odottamaan minne päin vartija neuvoo menemään. -Vartija aukoi ovia ja äännähti kunkin avattuaan: - --- Kirkkoon. - -Sieltä vetäytyi monen näköistä juurikkata esille. Aaro meni muiden -mukana ja sieltä se löytyikin pimeän käytävän sokkelon perältä huone, -jossa jumalanpalvelusta pidettiin. - -Miehet painautuivat istumaan. Tuskin yksikään painoi päätänsä -kumarruksiin, kuten Aaro oli nähnyt kotipitäjäänsä kirkossa tehtävän. - -Monen näköistä oli siinä miestä! Siinä vanhaa, siinä nuorta, siinä -keskinkertamaista, ja kaikki samallaisissa rannukkaissa puvuissa. -Kuitenkaan ei näkynyt olevan ketään Aaron nuoruista. - -Tuossa oli karkeakasvoinen ja parroittunut mies, mies vahva kuin karhu, -ja suuri arpi paistoi parran lävitsekin toisesta poskesta. Hän -"hymyili" niin halveksivan ivallisesti kirkon penkkiin istuessaan, että -Aarosta näyttivät oikein kamaloilta nuo raaistuneet kasvot. Mies -kaiketi tahtoi toisille näyttää, ettei hän ole semmoinen kirkkomies, -joka taivaasta vähääkään välittäisi. - -Pappi alotti saarnan. - -Virallisella ja ankaralla äänellä hän teroitti mitenkä ihmisraukoilla -yleensäkin on voimattomuus kaikkeen hyvään ja halu kaikkeen pahaan. -Mutta nämä onnettomat vangit olivat uponneet kaikkein syvimmälle -turmeluksen saastaiseen lammikkoon, olivat alentuneet eläinten tasalle. -Esivallan oli heidät jo täytynyt ottaa rangaistakseen. Heidän oli -nöyrryttävä Jumalan edessä paljon enemmän kuin muiden ihmisten. Heidän, -jos kenen, on kuin Jobin hyljättävä kaikki lihalliset ja pyydettävä -Herralta armoa tomussa ja tuhkassa. - -Pitkä oli saarna ja läpikäyvänä tarkoituksena oli saada selitetyksi, -mitenkä alhaalle oli kuulijakunta vajonnut. Mitkään omat pyrinnöt, -omat harrastukset eivät heitä enää voisi auttaa, vaan on heidän -polvistuttava Golgatan ristille, Kristuksen veren kautta pyydettävä -Jumalalta armoa. - -Pastori tahtoi kerralla murskata kuulijakuntansa kivikovat sydämmet. - -Mutta arpikasvoinen mies ja pari muutakin näyttivät julkista -tyytymättömyyttään toisille kuulijoille salaisin puolin ivallisesti -irvistelemällä. - -Useat muista katselivat heitä. - -Loppupuolla saarnaa eivät arpikasvoinen ja ne toiset jaksaneet -irvistellä, vaan koettivat etsiä mukavinta asentoa. Useat torkkuivat, -torkkuivat sen verran kuin arvelivat tohtivansa, sillä oven molemmin -puolin istuivat vartijat pitäen kuulijakuntaa silmällä, ja vartijoilla -olivat sapelit vyöllä... - -Saarnan loputtua marssitettiin miehet kammioihinsa. Arpikasvoinen sanoi -vartijalle käytävässä: - --- Sietäisipä olla hyvä rokka puoliseksi semmoisen löylyn siedettyään. - -Vartija nauraa kyhäytti. - -Mutta Aaron mielen olivat papin saarnaa kuunnellessa täyttäneet synkät -ajatukset. Hän taisi todellakin jo olla mahdoton ihmisiksi elämään, -koska papin poika ja pappi olivat niin vakuuttaneet. - -Tuota ajatusta hän jatkoi huoneessa yksin ollessaan. Ja miten ollakaan, -vihdoin siitä muodostui kokonainen elämän suunnitelma. - -Hän tekisi oikein suuren varkauden. Jos ei onnistuisi, pääsisi tänne -kentiesi elinajakseen. Mutta jos onnistuisi, rupeisi sitte elämään -oikein herroiksi ja matkustaisi tuntemattomille seuduille. - -Suunnitelma täytti mielen kokonaan ja selvisi eläväksi yksityiskohtiaan -myöten. Aaro käveli tuohtuneena edestakaisin lattialla ja mietti -tulevaisuuden kuvaansa. Äskeisestä saarnasta tuntui korvissa humisevan -jotakin semmoista, että "ainoastaan Jumalan avulla voipi se olla -mahdollista". Ja illan pimetessä tapasi Aaro itsensä hartaana -ojentamassa käsiään ylöspäin huoaten: - --- Annathan sen onnistua! - -Mutta lukko rämähti, oven luukku aukeni ja vartija äännähti: - --- Ruokaa. - - - - -XI. - - -Lukko rämähti. - -Se oli maanantaina, aamupäivällä. Aaro kääntyi uteliaana katsomaan, -että mitä ne tähän aikaan tulevat, sillä aamiainenkin oli jo annettu. - --- Kouluun. - --- Minnekä? - -Aaro kuuli kyllä, mutta ei tahtonut uskoa korviaan. - --- Kouluun, kuulittehan. - --- Mihin kouluun? - --- Tuosta. - -Ja vartija viittasi pitkin pitkää käytävää, oveen, josta näkyi muutamia -miehiä parhaallaan menevän sisälle. - -Täälläkö on koulukin... ja hänkinkö kouluun... Aaro oli melkein kuin -puusta pudonnut. Minkähänlainen koulu tuo... - -Aaro meni muiden perästä. Siellä oli opettaja, nuori mies, vastassa ja -niin ystävällisesti viittaili istumapaikkoja koululapsille. Aaro -huomasi, että opettaja katsoi häneen kauvemmin kuin muihin, katsoi niin -lämpimästi ja säälivästi. Kun kaikki koululapset asettuivat istumaan, -tuli opettaja Aaron luo. - --- Milloinkas se tämä nuorin mies on tänne saapunut? - --- Lauvantaina. - --- Mikäs teidän on nimenne? - --- Aaro. - --- Entäs sukunimenne? - --- Mali. - -Opettaja antoi Aarolle kirjan, "Oppikirjan luonnontieteessä" ja meni -sitten kaikkien luokse samallaisia kirjoja jakamaan. - -Aaron katse ei eronnut tuosta miehestä sen perästä kuin hän oli -huoneeseen astunut. Hänen kasvoissaan oli semmoista hehkua, joka Aaron -aivan lumosi ja veti väkisinkin silmät puoleensa. Ja silloin -katsoessaan Aaro tunsi sydämmessään niin suloista arkuutta ja arkaa -nöyryyden halua. - -Kun opettaja oli jakanut kirjat, meni hän oppilaitten eteen pöydän -viereen seisomaan ja puheli niin yksinkertaisella ja ystävällisellä -äänellä. Ja hänen silmissään oli niin kaunista kiiltoa, kun hän puhui -valistuksen arvosta, että jokainen sana herätti harrasta kasvamisen -halua kuin poudan kiduttamaan nurmikkoon pudonneet sadepisarat. - -Lopummalla lausui hän: - --- Meillä on niin paljon kaunista ja hyvää ympärillämme, että sieltä -voisimme jokaisena päivänä oppia, kun vaan saisimme silmämme niin -näkeviksi, että voisimme kaiken tuon kauneuden käsittää. Ja jos me sen -opimme oikein käsittämään, saamme me vastustamattoman halun pyrkimään -sen perään, joka on hyvää ja kaunista. Silloin on toivoa meissä -itsessämmekin asuvan kauneuden kirkastumisesta, silloin me tunnemme -halua liittyä tämän kaiken kauniin hyvään Luojaan ja Hänen edessään -nöyristyä. Silloin, ainoastaan silloin meillä on voimaa tulla hyväksi -ja taistella pahaa vastaan. - -Vielä hän puhui niin kauniisti kaikista Luojan luomista, nurmen -kukkasista ja tähdistä avaruudessa, että Aaro tahtoi jokaisen sanan -kätkeä muistoonsa. - -Sitten ruvettiin lukemaan kirjaa, "josta luontoa ja sen suurta -järjestystä opitaan tuntemaan", kuten opettaja sanoi. Hartaasti -jokainen kirjaansa katsoi, koettaen seurata mukana toisten sanoja -kokoon tavatessa. - -Eivät ne olleet kaikkein parhaimpia lukumiehiä nuo suuret koululapset. -Kankeasti ja haparoiden kävi lukeminen useimmalta ja vähänväliä täytyi -panna tavaamalla. Mutta vilkaisematta oikealle tai vasemmalle oppilaat -kirjaansa tähtäsivät ja aivan hiessä otsin koettivat kirjaimia tavuiksi -ja tavuja sanoiksi kokoilla. - -Aaro oli kaikista hartaimpia. - -Kyllä siinä kirjassa olikin niin ihmeellisiä asioita, ettei Aaro ollut -osannut aavistaakaan, kun oli nähnyt samannimisen kirjan Anttilan tuvan -pöydällä käydessään piennä poikana kirkolla. Mitenkähän ne ovat -saaneetkaan noin tarkat tiedot tähdistä, niiden etäisyyksistä ja muista -niitä koskevista seikoista. Ja ettäkö maakin näyttäisi vain pieneltä -tähdeltä, jos sitä mentäisiin toisista samallaisista tähdistä -katsomaan! - -Mutta ivallinen "hymyily" väikkyi arpikasvoisen miehen huulilla. - -Luettua kolmatta sivua ruvettiin kirjoittamaan. Opettaja kysyi Aarolta: - --- Osaattekos te kirjoittaa? - --- Osaan nimeni. - --- Ettekö muuta? - --- En. - -Aaro koetti puhella yhtä pehmeällä äänellä kuin opettajakin sekä katsoa -häntä kasvoihin, vaikka hänen silmänsä tahtoivat väkisinkin kääntyä -lattiaan. - -Opettaja jakoi oppilailleen kiviset taulut, teki kirjaimia mustalle -puutaululle, ja luokka alkoi "kirjoittaa", koettaen kukin tehdä -tauluilleen samannäköisiä koukeroita kuin opettaja suurelle taululle. -Voimakkaiden käsien kuljettamina karahtelivat rihvelit kivisissä -tauluissa, että olisi luullut huoneessa kivikkopaloa kynnettävän. - -Vielä luettiin maantietoa kirjoittamisen jälestä. Ja sitten opettaja -antoi läksyt huomiseksi. - -Mutta muiden mentyä pidätti opettaja Aaron kahdenkesken luokseen. Hän -kyseli niin osanottavasti Aaron vanhemmista, lapsuusajasta ja -maailmalla olosta, että Aaro aivan lämpeni ja kertoili avomielisesti. - -Kun he erosivat, antoi opettaja Aarolle mukaan vihkon, jossa oli -kirjainten malleja ja kivitaulun. Paitsi sinä päivänä koulussa -käytettyjä kirjoja, antoi opettaja vielä pari muutakin. - -Kun Aaro meni huoneeseensa, valtasi hänen mielensä niin herkkä haikeus, -että täytyi aivan itkeä. Kirkkaat kyyneleet kimaltelivat hänen -silmistään kirjan lehtiä silmäillessään, ja se tuntui tekevän niin -hyvää rinnalle. - -Opettaja ei ollut häntä sanallakaan nuhdellut, mutta sittenkin tuntui -hänellä olevan niin harras halu tulla oikein hyväksi -- opettajan -tähden. - -Eikä Aarolla ollut yksinäisessä asunnossaan sen jälestä ollenkaan -ikävä. - - - - -XII. - - -Muutamien päivien perästä oli Aaro oikeuden edessä syytettävänä -varkaudesta. - -Tuomion tekoa lykättiin kuukausi eteenpäin, että ennätettäisiin hankkia -syytetyn mainetodistus asianomaiselta kirkkoherralta. Syytetty -passitettiin lääninvankilaan tuomiopäivää odottamaan. - -Saman päivän iltapuolella kävivät vankilan saarnaaja ja opettaja -vankeja katselemassa. Pastori seisottui totisen ja synkän näköisenä -kynnyksen ulkopuolelle. - --- Hyvää päivää, Aaro! sanoi opettaja sisään astuessaan ja kyseli -mitenkä oikeudessa oli käynyt. - -Opettaja näytti olevan iloinen, kun nuorukainen tuli niin kauvan -vankilassa viipymään. - -Oven ulkopuolella ollessaan oli pastori silmännyt Aaron oven päälliseen -tauluun ja opettajan takaisin tultua virkahti hän melkein kauhulla: - --- Varkaudesta! Noin nuori poika ja niin paatunut! - --- Paatunut hän ei suinkaan ole, virkkoi opettaja. Poloinen vaan on -saanut jäädä sisällöttömäksi ja ponnettomaksi kasvatuksen puutteessa, -ja maailmasta saanut semmoista sisältöä, joka taudin tavalla on henkeä -kuihduttanut. - --- Niin, niin, huokaili pastori. Syntiä on täynnä tämä maailma, ja -päivä päivältä se tuomiotaan lähenee. Vähän voivat vankilatkaan noita -paatuneita nöyryyttää. Useimmat heistä ovat hyvinkin tyytyväisiä, kun -pääsevät tänne näinkään hyviin oloihin. Ankara on Jumala niille, jotka -hänen käskynsä rikkovat, kostaen isäin pahat teot lasten päälle -kolmanteen ja neljänteen polveen. Mutta ihmiset synnillisen säälin -vuoksi eivät ymmärrä niitä, jotka Jumalan ovat, eivätkä käytä oikein -hänen aseitaan. Siksi täytyy Hänen ankarasti rangaista kaikkia kansoja. - -Opettaja ja pastori olivat olleet vähän eri mieltä tästä asiasta ja -siksi pastori taasen tahtoi tuoda vakaumuksensa esille. Pastorin -mielestä opettaja kohteli liijan lievästi noita paatuneita. - -Opettaja ei tällä kertaa ruvennut jatkamaan entistä väittelyä. Hän oli -jo itsekin ruvennut osiksi epäilemään uskoaan, uskoa, että rakkaus -yksin voi riittää pahaa vastustamaan. Hän oli nähnyt vuosikauden -pituisella vankilan opettajana olo-ajallaan, etteivät muutamat kaikkein -hellimmästäkään kohtelusta lämmenneet, vaan voivat ivallisesti nauraa -vasten kasvoja sillekin, joka niin täydestä sydämmestään olisi suonut -heille ainoastaan hyvää. Mutta ehkäpä hän ei _oikein_ rakastanutkaan -tai ehkei hänellä ollut voimia... - --- Kun saataisiin koko kansa valistetuksi, jokainen nukkuva henki -hereille, niin jospa ne sitten vankilat alkaisivat olla vähemmän -tarpeellisia, lausui opettaja. - --- Tai kun saataisiin jokaiseen sydämmeen kipinä rakkautta, jatkoi hän -vähän ajan perästä. - -Pastori kuului puhuvan jotakin vastaukseksi. -- - -Opettaja piti koko kuukauden ajan Aarosta erityistä huolta. Vankilan -kirjastosta ja kotoaan puuhasi hän kirjoja, ettei Aarolta koskaan -puuttunut lukemista. Ja usein he istuivat kahden kesken Aaron -vankihuoneessa, jolloin opettaja kertoi mitä hänellä oli parhainta -kertomista, ja Aaro kuunteli. - -Aaro tunsi sillä kuukaudella itsensä onnellisemmaksi kuin koskaan ennen -ja kiitollinen rakkaus liitti hänet opettajaansa. Hänestä tuntui kuin -hän tähän asti olisi ollut eksyksissä ja nyt löytänyt kotinsa -vankilasta. - -Kuukausi kului kuin siivillä, ja kuukauden perästä tuomittiin Aaro -kahdeksaksi vuorokaudeksi vesileipävankeuteen. - -Aaron vankilasta lähtiessä antoi opettaja hänelle puolikymmentä kirjaa -mukaan, puristi niin lämpimästi hänen kättänsä ja toivotti onnea. Aaron -silmistä herahtelivat kirkkaat kyyneleet. - -Mutta hänen rintansa täytti sulorunsas riemu, kun hän vankilan portista -ulos astuttuaan taasen vapaudessa ilmaa hengitti. Ja syksyisessä -luonnossakin tuntui vallitsevan voimakas juhlatunnelma. -- - -Mutta Aaro ei tietänyt minnekä hän menisi. Vankilan saarnaajalla kuului -olevan talo lähellä kaupunkia. Ehkäpä hän ottaisi työhön... Aaro meni -sinne ja tapasi pastorin pellolla ojankaivajien töitä katselemassa. Hän -pyrki niin nöyrästi, vaikkapa vaan ruokapalkoilleen, sillä hänellä ei -ollut missään mitään turvaa. Pastori sanoi, ettei hän tarvitse. Mutta -kun Aaro vielä uudestaan rukoili, pikastui pastori ja tiuskasi: - --- Häpeä toki, rosvo, pyrkiessäsikin! - -Aaro vavahti, ja masentuneena hän mateli tiehensä. - -Hänet valtasi niin kammottava tunne. Tuntui kuin hän olisi ollut vangin -rannukkaisissa vaatteissa ja kuin hänellä olisi ollut leveä, musta -viiva otsassaan. - -Hänen mieleensä muistuivat kaikki ne, jotka vankilasta palanneina ja -ihmisten hylkiminä hautaansa kohden hoippuivat. Ja sitten ajatteli hän -hyvää opettajaa siellä uudessa kodissa, josta hänet äsken oli ulos -sysätty, ja hän tahtoi päästä jälleen sinne. - -Ja täällä ulkona oli syksyinen päivä niin harmaa ja sumuinen. -Auringosta ei näkynyt haamuakaan. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AARO*** - - -******* This file should be named 62433-8.txt or 62433-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/4/3/62433 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62433-8.zip b/old/62433-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index e5b470b..0000000 --- a/old/62433-8.zip +++ /dev/null |