diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62412-8.txt | 10265 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62412-8.zip | bin | 188203 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10265 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c71ad6c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62412 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62412) diff --git a/old/62412-8.txt b/old/62412-8.txt deleted file mode 100644 index 286f9d8..0000000 --- a/old/62412-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10265 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Keisaririkos, by Santeri Alkio - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Keisaririkos - Kuvausjakso 1890-luvulta - - -Author: Santeri Alkio - - - -Release Date: June 16, 2020 [eBook #62412] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KEISARIRIKOS*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -KEISARIRIKOS - -Kuvausjakso 1890-luvulta - -Kirj. - -SANTERI ALKIO - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1923. - - - - - - -I OSA - - - - -I. - - -Helsinki alkoi herätä iloiseen vappuyllätykseen. - -Koko huhtikuu oli ollut kolea, mutta viimeisenä päivänä ennen vappua -purkautui rankka vesisade. Nuoriso olisi kuitenkin mieluummin tyytynyt -kirkkaaseen ja koleatuuliseen kuin sateiseen vappuun. Iltasella -tähyiltiinkin nurjin silmäyksin taivaalle, sillä monelle Helsingin -nuorista merkitsi vappu vuosikauden ihanimpia elämyksiä -- ainakin -sellaisten odotusta. - -Kun aurinko nyt vappuaamuna nousi, tapasi se jo aikaisin uteliaita -nuoria kasvoja, jotka unenpöpperössä ilmestyivät ikkunoihin -tarkkailemaan taivaan lakea. - -Ja kas! Pilvet, jotka vielä iltayöstä olivat peittäneet taivaan -raskaina ja pahantuulisina, olivatkin alkaneet hajota. Aurinko nousi -kuin ainakin tietoisena siitä, että sitä odotti moni nuori sydän. -Rullakaihtimet ikkunoissa nousivat hurahtaen. Iloisen yllätyksen -valtaamina juoksivat aamuvirkut takaisin vuoteilleen. Elämä kaduilla -nukkui vielä. Ainoastaan muutamia työn raskaan raatajia liikkui jo -matkalla työmailleen, ja myöhästyneet elostelijat, mitkä ajureilla, -mitkä jalkaisin, pää olkapäiden suojassa ja päällystakin kaulus -korvilla, pyrkivät häpeänsä hätyyttäminä piiloutumaan. - -Tämä oli vappuaamu 1891. - -Erään yksikerroksisen puurakennuksen ikkunassa Kruununhaassa seisoi -kuitenkin jo kello 6:n ajoissa puoliksi pukeutunut mies. Hän oli -suunnilleen viidenkymmenen ikäinen, suoravartinen, jäntevä, leuka -väkevä ja parraton, silmät kylmähköt, harmaat. Mies katseli kauan -kattojen yli kohoavaa aurinkoa, joka voitollisesti taistellen ajoi -pilviä sumuineen taivaslaelta karkuun. Silmässä oli kauas suuntautunut -ikävöivä katse. - -Ovi hänen takanaan narahti, ja siitä pistäytyi esiin melkein -samannäköinen nuori pää. - --- Joko isä on noussut? - -Mies kääntyi: - --- Nousin. Ei voi maatakaan. Pitäisi olla kotona. Maa alkaa sulaa. Ja -tämä täällä on niin joutavaa. - -Varsinkin viimeisissä sanoissa oli kyllästynyt tyytymättömyyden -värähdys. Mies istui ja aikoi vetää saappaita jalkaansa. - -Ovi oli jäänyt hieman raolleen. Nuorukainen siellä kuului myös -pukeutuvan. - --- Teillä oli säädyssä eilen ne kirjailijapalkinnot? kuului nuorukaisen -puolelta. - --- Olihan ne... joutavat. - -Miehen hartiat väännähtelivät hieman hermostuneesti. - --- Joutavat? kuului toisesta huoneesta. Äänenpaino ilmaisi epäilyä. - --- Joutavat! - -Korostus osoitti varmaa mielipidettä. - -Seurasi lyhyt hiljaisuus. - -Mutta vanhemman miehen väittelynhalu oli herännyt. Nuorukaisen -kyselyssä ilmenevä toisin ajattelemisen äänensävy loukkasi hänen -vakaumustaan. Hän kysyi: - --- Kenelle sinä mielestäsi niitä jakaisit? - --- Noo, onhan niitä useitakin. Esimerkiksi Juhani Aho ja... - --- Vaai Aho! keskeytti vanhempi mies kiihkeästi, samalla -pilkallisesti hymähtäen. -- Kyllähän niitä rahoja tietysti Pariisissa -tarvittaisiin... lokaviemäreissä! - --- Älkäähän nyt, isä. Loukkaantumisen värähdys kuului jo pojan äänestä. --- Ettehän te saata nyt katsoa asiaa ihan niiden vanhoillisimpain -pappien näkökannalta? - --- Pha-appien! Kuljenko minä pappien perässä! Koska minä olen ketään -hännystellyt? - -Mies suoristi ryhdikkään vartalonsa ja silmäili taistelunhaluisena -ovenaukeamaan, aivan kuin vaatien poikaa tilille alentavista -viittailuistaan. Poika näytti aikovan pitää oman päänsä, mutta alkoi -kuitenkin sovittelevassa mielessä: - --- Sitähän minäkin. Tehän harkitsette kaikki asiat itsenäisestä. - -Mies naurahti hieman leppyneenä. Täyttäessään pientä notkovartista -piippuaan hän virkahti: - --- No niin. Minulla on talonpojan kanta. - --- Pitääkö tällaisissakin asioissa talonpojalla olla erikoinen oma -kantansa? - --- Totta kai, poikani! Sanoppa nyt, mitä talonpoika hyötyy sellaisesta -kirjasta? - --- Kunko "Yksin"? - --- Niin, sekin. - -Nuorukainen pesee toisessa huoneessa kasvojaan pysyen jonkun aikaa -vaiti. Pyyhkiessään hän vihdoin virkahtaa: - --- Kaunokirjallisuutta tuskin voi olla erikseen eri säätyluokille, -talonpojille ja herroille. - --- Sitä minä nyt en varmaan tiedä, voiko. Mutta minut on tämä talvi -Helsingissä pannut yhä enemmän epäilemään, että koko sivistys menee -hittoa kohti. Ei se sivistä herrojakaan sellainen kirja kuin tämä -"Yksin", tai sellainen kuin "Salakari". - -Oltiin lyhyt aika vaiti, kunnes poika jatkoi: - --- Entä jos ei isä pysty oikein arvostelemaan kirjallisuutta? - -Miehen otsalle nousi hieman punerrusta. Mutta ilmeisellä ponnistuksella -sai hän paisuvan kuohahduksen asettumaan. - --- Se on hyvinkin mahdollista, se! hän virkahti jo hieman helpottavasti -naurahtaen. -- Mutta kun minun täytyy valtiopäivämiehenä ottaa siinäkin -asiassa oma kanta, niin eiköhän silloin ole viisainta tehdä niin kuin -omalla suomalaisella talonpoikaisjärjellä parhaiten oikeaksi ymmärtää? - -Poika ei voinut sanoa mitään sitä vastaan, vaan myönsi: - --- On. - -Nyt toi punakka palvelustyttö kahvia. - --- Hyvää huomenta, Saara, tervehti valtiopäivämies ja katseli -huvitetuin ilmein tytön ylenpalttisen tervettä punotusta. - --- Hyvää huomenta, herra valtiopäivämies. -- Täällä on jo kirjekin ja -sanomalehdet. - -Valtiopäivämies otti kirjeen tarjottimelta ja silmäili osoitetta. -Kansakoulunoppilaan harjaantumattomalla käsialalla oli siihen -kirjoitettu: Valtiopäivämies Erkki Pyydysmäki. - --- Saiko isä kirjeen? kysyi nuorukainen tullen huoneeseen. Hän oli -pitkä ja hoikka, kasvojen muoto isän, mutta silmät ruskeat ja eloisat -eikä leuka yhtä väkevä. - -Iloisena sanoi vanhempi Pyydysmäki: - --- Ainahan tämä Saara minua muistaa. - --- Eikö minulle ollut mitään? - --- Tuossa on Päivälehtesi ja Pohjalainen. - -Nuorukainen otti kahvinsa sekä lehdet ja meni. Tarjotin kahvikannuineen -jäi pöydälle. - -Tyttö oli jo menossa, kun valtiopäivämies kysyi: - --- Pääseekö Saara viettämään vappua? - --- Rouva on luvannut. - --- Onpa rouva tehnyt siinä oikein. Tuleekin kaunis vappu. Ota tästä, -Saara, vähäisen vappurahaa. - -Saara sai markan ja niiasi. - --- Kiitos, se on aivan liikaa. - -Samassa tuli nuori mies takaisin huoneeseen, otti liivintaskustaan -hänkin markan ja antoi tytölle. - --- Tässä on vähäisen lisää. - --- Hyvänen aika, herra maisteri, minähän saan nyt aivan liikaa, -kiittelee tyttö vilpittömästi. - -Kun nuorukainen otti markan liivintaskustaan, välähti Pyydysmäen silmä. -Poika meni liikoihin! Markka kerta kaikkiaan molemmilta yhteensä olisi -riittänyt isän mielestä. Sitä paitsi hän ei koskaan voinut sietää -sellaista, että rahaa säilytettiin liivintaskussa. Varsinkin kun oli -kysymyksessä "koulupoika", jonka rahanlähteet olivat isän taskussa. Se -sellainen rahankäsittely oli rehentelevää. Raha on aina sen arvoista, -että pitää joutaa panna se oikeaan rahataskuun ja tarvittaessa sieltä -myös ottaa. - --- Eikö sinulla ole rahakukkaroa? kysyi isä kiinteänpuoleisella äänellä. - --- On. - --- Se on, kuule Iiska, sillä tavalla, -- minä olen pannut sen merkille, --- että niillä on aina rahapula, joilla on niin kiire työntää pois -lanttinsa, etteivät ehdi niitä ottaa kukkarosta. - -Iiska luki lehteään ja siitä silmiään kääntämättä virkkoi sävyisästi -pyytäen: - --- Älkää nyt viitsikö -- vappuaamuna. - -Isä otti ilmeisesti huomioon pojan äänensävyn. Tukahuttaen -pahanmielensä ja kirkastuen vapputunnelmasta sanoi hän helpottavasti -naurahtaen: - --- Taidan kränistä liikoja. - --- Eihän se... mutta tietäähän isä, etten minä yleensä tuhlaa. - -Isä oli nyt lukenut kirjeensä ja antoi sen Iiskalle. - --- Siellä alkavat kevättyöt, virkkoi hän kirjettä, antaessaan. -- -Täällä on suorastaan vaikea olla, kun kotona kylvetään. Minä olen aina -itse kylvänyt ja valvonut. - --- Eikö äiti sentään voi valvoa. - --- Ei äitikään tiedä kylvöistä, hänellä on omat huolensa. Minun pitäisi -olla siellä itse. - --- Kirjoittakaa nyt sinne. Eikö se Sameli-setä voisi. - --- Mitäs se Sameli! - --- Eipä siellä nyt näy muuten mitään hätää olevan. - --- Ei ainakaan kirjeestä näy. - -Pyydysmäki painui silmäilemään päivän Suometarta. Poika luki -Päivälehteään ja virkkoi vähän ajan kuluttua: - --- Tästä päivästä siis alkavat venäläiset postimerkit olla Suomessa -virallisia. - --- Niin, tuossa myöskin siitä kirjoittavat. - --- Tässä myös. Se on suuri, musertava tapaus valtiollisten oikeuksiemme -historiassa. - -Valtiopäivämies sytytti uudestaan piippunsa ja sanoi: - --- Niin on. Ruotsalaisia siitäkin saamme kiittää. Eikä niiden hämäys -siihen lopu... - --- Kuinka niin? kysyi poika. - --- Kyllähän sinä sen tiedät. Ne ovat saivartajia pikkuasioissakin ja -suututtavat sillä. Ne tekevät kaikista asioista etuoikeuskysymyksiä, -niin oikeista kuin vääristäkin. Ymmärtäähän sen, että ryssä tuntee -mahtinsa. Se lyö purevaa kärpästä. - --- Niin, mutta pienen kansan täytyy pitää tarkoin kiinni -perustuslaillisista oikeuksistaan, joka ainoasta pilkusta, muutoin ne... - --- Tietysti! Mutta tiedäthän sinä, mistä tämäkin lähti? Keisari -oli huvimatkalla Suomen saaristossa ja lähetti kirjeitä lähimpään -rannikon postikonttoriin varustettuina venäläisillä postimerkeillä. -Siellä selitetään keisarilliselle postinviejälle, etteivät ne kelpaa! -Eikä tämä kuulu olleen edes ainoa kerta, niin että asia oli jo -postiviranomaisille ennestään tunnettu. Eikö nyt olisi saattanut ilman -muuta, pelkästä kohteliaisuudesta, ottaa vastaan kirjeitä ja panna -menemään. Niin minä olisin tehnyt ja maksanut postimerkkivahingon -vaikka omastani, ellei muu olisi auttanut. Sellainen härnää -turhanpäiten. - --- Olivatko ne sitten ruotsalaisia ne postiviranomaiset, kun te -niitä...? - --- Mitä lienevät olleet. Mutta keitä ne muitakaan. Suomalaiset olisivat -sellaisessa tapauksessa tehneet niinkuin minäkin, ja montakohan -suomalaista postivirkailijaa tässä maassa lienee, varsinkin rannikolla. - -Ylioppilas nauroi. - --- Isä taitaa ottaa sen laillisuuspuolen liian käytännöllisesti. - -Isä jatkoi vakavaan nuottiin: - --- Kenties. Mutta tässä maassa täytyy meidän suomalaisten niin -tehdä, sillä muuten nuo kirotut viikingit härnäävät ryssän meidät -nielaisemaan. Muistathan sinä miten kävi kieliasetuksen? Ruotsalaiset -vaativat, että suomenkielen pääseminen viralliseksi kieleksi olisi -pitänyt laillistuttaa perustuslakisäännökseliä. Mutta sellaista -olisi ollut mahdoton saada aikaan tässä maassa ennen maailman -loppua, sillä kaksi säätyä olisi ollut aina kahta vastaan. Kun se -asia ei luonnollisesti voinut olla mikään perustuslakikysymys, vaan -käytännöllinen toimenpide suomenkielen saattamiseksi vihdoinkin -luonnollisiin oikeuksiinsa, anoivat talonpojat, että se toteutettaisiin -hallitsijan vallalla. Niin tekikin keisari Aleksanteri II. Samalla -määräsi hän virkamiehille 20 vuoden ajan suomenkielen oppimiseen. Mutta -annas olla! Kun kieliasetuksen voimaanastumisen aika tuli, silloin -keksi ruotsalainen prokuraattori, että suomenkieli onkin _vieras kieli_ -suruisessa Suomenmaassa! Vanha 1734 vuoden Ruotsin valtakunnan laki -ei muka tiedä mitään _suomenkielestä_. Noo, kun tällaista ruvetaan -saarnaamaan ja opettamaan ryssille, jotka eivät varmaankaan mitään -niin hartaasti odota kuin tilaisuutta saada panna täällä uuden, _nyt -hallitsevan vallan_ kieli viralliseksi entisen hallitsevan vallan -kielen sijaan, niin ei sellaista laintulkintaa voi pitää muuna kuin -tyhmyytenä. - --- Minäkin myönnän sen. - --- Vai suomenkieli olisi vieras kieli Suomenmaassa! Mutta silloin ne -jo saivat väitteillään aikaan sen, että ryssät rupesivat kiinnittämään -huomiotaan oikeuksiimme, ja nyt ne ovat päässeet makuun. Siitä -se alkunsa sai. Se vyöryy nyt kuin lumipallo. Saat nähdä. Kyllä -Yrjö-Koskinen ja Meurman ovat minulle kertoneet. - --- Sen minäkin myönnän, että nämä ruotsalaiset ottavat politiikan aina -enemmän rotu- ja luokkaetujen kuin Suomen valtion yleisetujen kannalta, -mutta... - --- No niin. - --- Mutta 1885:n valtiopäivillä olivat vanhat suomenmieliset liitossa -ruotsalaisten liberaalien kanssa. - --- Olivat kyllä, tunnusti valtiopäivämies. -- Mutta kyllä Meurman on -minulle sen kertonut, miksi silloin yritettiin sitä keinoa suomalaisten -oppikoulujen asiassa. Ukko Meurman oli ollut keisarin kruunajaisissa -Moskovassa ja toi sieltä tiedon, että Venäjältä on nousemassa -myrskypilvi, joka uhkaa Suomen valtiollisia oikeuksia. Hän ja muut -vanhat johtajat olivat sitä mieltä, että kotimaiset riidat oli nyt -saatava lopetetuksi, jotta oltaisiin sitten yksimielisinä voimakkaampia -ryssää vastaan. Siksi sitä kompromissia puuhattiin. Mutta pettivät ne -ruotsalaiset silloinkin. Ansaitun rangaistuksen saivat suomalaiset -luottamuksensa palkinnoksi. - --- Mutta silloin olivat nuoret oikeassa. - --- Noo, joskus sokeakin kana löytää jyvän. - --- Niin, mutta te saatte, isä, nähdä, että vanhat pettyvät uudestaan -nojautuessaan kaikessa luottavasti kenraalikuvernööriin ja -vanhoillisuuteen ja vanhoillisuuden päävarustukseen, tuohon... - --- Sano pois vain: pappissäätyyn! nauroi isä hieman hermostuneesti. -Poika nauroi jo kevyemmin: - --- Pappissäätyyn. Niin, mutta myöskin yleensä ryssän -hyväntahtoisuuteen. Sillä ryssä on ikuinen vihollisemme ja pysyy -ryssänä, vaikka sen voissa paistaisi. Ja papit, ne eivät ole -poliitikkoja. - --- Mutta sinähän meinaat itsekin papiksi? - -Iiskan silmä livisti hieman arkana isän katseen ohi. Hän virkahti -vältellen: - --- Niin kai, mutta poliitikoksi en aio. Sitä paitsi ei papin minun -ymmärtääkseni tarvitse välttämättä olla vanhoillinen. - -Isä oli odottanut jyrkempää vastausta ja äänsi helpottuneesti myöntäen: - --- Ei tietenkään. Muuten sinä kai tiedät senkin, etten minä ole -käsityksiltäni vanhoillinen. - -Iiska katsoi isää silmiin: - --- Miten sen ottaakin. - -Isä kivahti: - --- Mutta jos nyt ei hyväksy Juhani Ahon "Yksin"-kirjaa, onko sillä -tuomittu vanhoilliseksi? - --- Se edustaa suuntaa. - --- Mutta... no, jos se siitä raja käy, niin minä jään vanhoillisten -puolelle. - -Valtiopäivämies nousi kiivaasti ja täytti piipun. - --- Kyllähän isä kai myöntää, että nuorten ja vanhain kesken on kysymys -muustakin. - --- Tietysti. Kannikasta! - --- Muustakin. - --- Mistäpä juuri muusta? - --- Yhteiskunnallisista uudistuksista, äänioikeudesta, -ajatuksenvapaudesta... - --- Tiedän, tiedän. Ja sinne teidän puolellenne juoksevat kaikki nuoret -tyhjäntoimittajat kuin kisalle tanssihuveihin, tänne meidän puolellemme -kaikki vakavammat ja vanhemmat kuin... miten sen nyt sanoisi? - --- Kinkerille. - --- Olkoon vain! Kinkerillä pitää jotain osata ja näyttää että johonkin -kelpaa. - --- Tansseissa myös pitää osata. - --- Noo polskan, aina sen osaa pelimannin soiton mukaan. - -Oli saavutettu tyyni, hilpeä mieliala. Saara kävi kutsumassa -aamiaiselle. Mutta samassa, kun he jo olivat astumassa toiseen -huoneeseen, kuului ovelta arka koputus. Sai tulla sisään. - -Sieltä tuli puoliränsistyneissä entisissä herrasmiehen vaatteissa -keski-ikäinen, keskikokoinen mies, jolla oli punertava, aivan -hoitamaton parta. Huomasi heti, että siinä oli ollut miehenvärkki, jota -elämänkoulu oli muokannut, mutta jonka kohtalo sittemmin oli työntänyt -luisumaan kadulle. - -Huoneeseen oli jäänyt vain Iiska. - --- Huomenta, tervehti vieras ja tarjosi tutunomaisesti kättä, -jonkinlainen reipas huumori sädehtien silmistä. - --- Ka, Länsipää. Mitäs sinä näin aikaisin? - --- Asiat vaativat. En minä lue enää papiksi niin kuin sinä, -kuuletko. Olen aikonut liikealalle viipymättä. Ajattelen pientä -omaa liikettä. Luulen saavani luottoa. Sen yhteydessä olisi aina -mahdollisuus sivutoimiinkin, sellaisiin, jotka miellyttävät, jottei -tarvitsisi suoraa päätä painua poroporvariksi. Ajattelen sivutoimena -sanomalehtityötä edelleen. Se on minun luonteeni mukaista. Luulen -muuten, että minulle pian tarjotaan paikka Suomettaressa. - -Länsipää oli istuutunut käskemättä, Iiskan täytyi tehdä samoin. - --- Sinä menet Alppilaan? kysyi Länsipää. - --- Aion mennä. - --- Minäkin pistäydyn. Eihän minulla erikoista... lakkikin on jo -hävinnyt. - -Länsipää naurahti, mutta tuntui kuin naurahduksen takaa olisi -kurkistanut syvä katkeruus. - --- Mitäpä sillä lakilla, virkkoi Iiska. Häntä rupesi samassa vaivaamaan -ajatus, että Länsipää lyöttäytyy hänen seuraansa. Mutta vieras, joka -oli jo ehtinyt perehtyä tämänkaltaisiin tilanteisiin, arvasi Iiskan -ajatukset ja virkahti häijynkurisesti: - --- En minä sinun kanssasi -- taisit jo pelätä? - --- En minä mitään. - --- Meitä on joukko vanhempia civiksiä, jotka... Mutta te "nuoret" -taisitte saada selkäänne kirjailijapalkkio-asiassa talonpoikaissäädyssä. - --- Eihän se ole meille erikoinen selkäsauna. Totta kai "vanhojenkin" -täytyy harrastaa kirjallisuutta. - --- Niin mutta -- ne kirjoittavat "Saarijärvellä ja Viitasaarella", -kesälomalla ja täydellä palkalla! ivaili Länsipää. - --- Nouseehan sielläkin nuoria, jotka tarvitsevat tukea. - --- En tiedä, enkä välitä. Minusta te nuoret panette vain liian paljon -painoa kaunokirjallisuuteen. En minä sen arvoa kiellä, siitähän -se kansalliskirjallisuuden kasvu ja viljelys saa alkunsa. Mutta -yhteiskunta, työväenkysymys, köyhäin asiat, ne kaikki jäävät teiltäkin -sivuun. Katsohan, mikä taistelu Saksassa riehuu sosialistien ja -Bismarckin välillä! Siinä on elämäntuntua. - --- Onhan täälläkin. - --- Onhan täälläkin -- joku suutari! Mutta kun te kerran olette -"nuoria", sinäkin, saisi olla enemmän huutoa ja riitaa. Minä, minä -pysyn "vanhana" kieliasian vuoksi. - -Oikaisten vartalonsa suoraksi hän jatkoi: - --- Se riittää minulle elämäntyöksi. Siinä on vielä yhdelle -miehelle, vaikka te "nuoret" luulette, että kieliasia on mennyt ohi -polttopisteensä. On siinä. Minä kirjoitan siitä toistaiseksi vielä -miltei joka päivä. Minä luulen, että lopulta antaudunkin kokonaan -sanomalehtityöhön. Mutta kuulehan, Iiska, vippaa minulle kymppi. - -Iiska joutui hieman hämille. Pyyntöä hän oli kyllä arvannut odottaa, -mutta sittenkin se pirskahti esiin vastenmielisesti yllättävänä. - --- Minulla on niin vähän, hän empi. - --- Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan. Sullahan on täällä -isäsi! - --- Isältä ei käy aina. - --- Saat takaisin sitten kun tässä ehdin. Minulla on eräs työ tekeillä, -josta heti saan Suomettaresta. Ne maksavat paremmin kuin Päivälehti, -tiedätkö? - --- Vanha, rikas lehti. - --- Rikas tai köyhä. En tiedä. Tietysti palkkio riippuu kirjoituksen -arvosta. Minulla nyt on oma erikoisalani, tilasto. Tässä maassa ei sitä -moni tutki. - --- Etkö voi tulla toimeen viitosella? - -Länsipää nousi ja ojensi kätensä sen saadakseen. - --- Ellet voi enempää. Parempi pyy pivossa kuin kaksi oksalla, hah hah... - -Länsipää sai viitosensa, suoristi vartalonsa, nosti pään pystyyn, sanoi -hyvästi ja lähti. - - - - -II. - - -Ostettuaan aikoinaan Penttilän herastuomarin talon joutui Erkki -Pyydysmäki tuon vanhan ja kokeneen, aikaansa nähden valistuneen ukon -kanssa yhä läheisempään vuorovaikutukseen. - -Niinä aikoina kohdisti Erkki koko harvinaisen miehisen tarmonsa -taloudelliseen toimintaan. Saatuaan taloutensa vakavalle pohjalle -alkoi hän kiinnittää huomionsa kunnallisiin, jopa sanomalehtien -lukijana valtiollisiinkin ja valistuksellisiin asioihin. Kun Penttilän -herastuomari vanhuuttaan erosi kihlakunnan lautakunnasta, asetettiin -Erkki tilalle. Näin tuli hän eri teitä vedetyksi julkiseen elämään. - -Juuri näihin aikoihin sattui kansallisen heräämyksen aaltoliike -kulkemaan yli paikkakunnan, ja Erkki Pyydysmäki joutui sen -vaikutuspiiriin. Vääryys, jota ruotsalaisuuden ylivalta Suomen -virastoissa ja kouluissa merkitsi, oli vaurastuvan talonpojan silmissä -niin räikeä, että hän niihin aikoihin olisi tuntenut olevansa valmis -mihin tahansa kukistaakseen sen. Asia kävi siitä yhä pahemmaksi, -että mitä enemmän asiaan syventyi, sitä räikeämmältä vääryys näytti. -Talonpojan voimilla ja keinoilla ei kuitenkaan voinut tehdä mitään. -Näitä asioita miettiessä palautui hänen mieleensä usein sama tunnelma -kuin aikaisemmin ajatellessa Pyydysmäen raiskattujen ja laiminlyötyjen -maiden viljelyskuntoon saattamista. Silloinkin tuli joka käänteessä -tietämättömyyden voima vastukseksi. Se oli nyt kokemuksen ja työn -raskaassa koulussa voitettu. Maat kasvoivat. Mutta nähdessään tämän -ruotsalaisuuden vallan ja suomalaisen kansan oman kykenemättömyyden -auttaa itseään talonpoikainen mies voimattomuudentunnossaan -katkeroitui. Oma tieto ei riittänyt mihinkään, ja pojista sai -kauan odottaa taistelumiehiä, jos niitä koulutiellekin pani. Erkki -Pyydysmäen ainoa koulumestari oli ollut herastuomari. Keskusteluissa -oli selvitelty ajan valtiollisia ja valistuskysymyksiä. Oli hankittu -myöskin joku määrä näitä asioita valaisevia kirjoja. - -Niin sai mies oppineeksi kansallistajunnan aakkoset. Selvimpänä kohosi -hänen tajunnastaan jonkinlainen kirkastettu talonpoikais-ihanne -suomalaisen kansallisuuden varsinaisena edustajana. Virkamiehet ja -kauppiaat olivat jo jotenkin sekaantuneita, niissä oli tottumustensa, -käytöksensä, elämänkäsityksensä ja mielitekojensa puolesta jo -ruotsalaista herrasvaikutusta. Työväki oli suomalaista. Suurin osa -torppareita ja mökkiläisiä elikin niin lähellä tilallista talonpoikaa, -ettei siinä ollut välillä mitään selvää rajaa. Erkki vihasi -säätyraja-aitoja. Kansalliseltakin kannalta katsoen ne piti hävittää. - -Nykyään oli Pyydysmäki raitis, oli ollut jo monta vuotta. Mutta -aikaisemmin, kun hänkin vielä otti naukun pitäjän miesten seurassa, -saattoi se vaikuttaa sen, että hänen sisällinen talonpoikaisylpeytensä -pääsi purkautumaan. Sellaisissa tapauksissa voi hän kyllä sanoa pitäjän -nimismiehelle, joka oli jotain vanhaa aatelisperua ja ylenmäärin -sukuylpeä: - --- Kaikki talonpojat ovat aatelismiehiä niin kuin sinäkin! - -Silloin nimismies loukkaantui ja alkoi tuhista. Hän saattoi vetäytyä -jonnekin syrjään valittamaan vähemmän äksylle ryyppytoverille lautamies -Pyydysmäen hävytöntä talonpoikaisylpeyttä. Pyydysmäki vuorostaan nauroi -kohtausta jollekin toiselle kiihtynein mielin kertoen: - --- Niillä tuollaisilla pikkuherroilla on niin naurettavan väärä käsitys -nykyaikaisesta maailmanjärjestyksestä ja suomalaisen talonpojan -arvosta. Niille täytyy sanoa hieman loukkaavasti ennen kuin ne -huomaavat. Pitää loukata niin kuin hekin loukkaavat. - -Siten hänestä tuli ympäristönsä johtaja, mistä syystä hänet laitettiin -valtiopäivillekin. - - * * * * * - -Vain vanhimman pojistaan, tämän Iiskan, oli hän toimittanut -koulutielle. Hänestä piti tulla puhtaasti suomalainen virkamies. -Poika oli aikaisimmasta nuoruudestaan saakka tottunut nöyryyteen isää -kohtaan. Äidin ja pojan välillä tämä suhde muodostuikin aivan itsestään -luonnolliseksi. Sillä äiti oli niitä ihmisiä, jotka vielä senkin -jälkeen, kun jo ovat lakanneet rintamaidollaan elättämästä poikia, -säilyttävät valtansa lapsiin siinä määrin, että villimmätkin pojat -aivan kuin luonnon pakosta noudattavat heidän tahtoaan. Isä oli ollut -ankarampi ja vaativampi, varsinkin ensimmäisten lasten kasvattajana; -myöhemmin oli hän huomattavasti hellittänyt ohjaksia. Tässä Iiskassa -oli sikeytynyt isän tahtoa vastustava halu siitä huolimatta, että -sitä ei juuri milloinkaan, varsinkaan lapsena, saanut näyttää. Tämä -taipumus oli elänyt salassa sitä elinvoimaisempana, imien uhmaa juuri -salaisuudestaan. Suhde ei ollut oikeastaan vihamielinen, usein se -voi olla varsin avomielinenkin. Se oli pikemmin vierastava, hiukan -eristävä, hieman eri suuntiin vetävä. - -Ensimmäinen Iiskaa koskeva syvempi erimielisyys vanhempain välillä -sattui silloin, kun oli ratkaistava minkä uran hän yliopistoon -tultuaan valitsisi. Isä olisi halunnut pojasta mieluummin lakimiestä -saadakseen antaa isänmaalle yhden puhtaasti suomalaisen virkamiehen. -Mutta äiti ajoi pappisuran asiaa. Äidille tulivat avuksi pojan -luonteenominaisuudet. Nehän vetivät jonkun verran runolliseen -haaveiluun muistuttaen samalla papillisista taipumuksista. Äidin tahto -voitti. - -Pojalla itsellään ei siihen aikaan ollut aavistustakaan mistään -"urasta". Lyseon penkkejä hieroessaan oli hän ajatellut vain -kaikkea muuta, eläen päivän kerrallaan, ilman mitään tulevaisuuden -suunnitelmia. Kun niitä myöhemmin ilmestyi näköpiiriin, ajatteli hän -vain ylioppilaselämää ja sen iloja. Mitä sitten seuraisi, sen saisi -vastaisuus ratkaista. Hän valitsi vastustelematta pappisuran. - -Valtiopäivämies Erkki Pyydysmäki kuului valtiollisilta mielipiteiltään -ehdottomasti vanhoihin. Suometar oli 15 vuotta ollut hänen raamattunsa -ja Penttilän herastuomari hänen profeettansa. Yhdessä asiassa Penttilän -vaikutus kuitenkin jäi heikoksi: Erkki Pyydysmäessä ilmeni aina -hienoinen vastenmielisyys pappeja kohtaan. Hän kyllä kävi kirkossa ja -täytti kaikki vaatimukset, mutta ei päässyt luonnostaan mihinkään. -Papeista puhuttaessa hän usein laski huumorinsa valloilleen ja näki -mielellään naurajat puolellaan. Mutta jos joku olisi sanonut hänelle, -että pojasta tulee jumalankieltäjä tahi vaikkapa vapaakirkollinen tai -jotain muuta sellaista sekavaa, joka poikkeaa säännöllisestä, hyvästä -arvokkuudesta, olisi hän hyvin luultavasti nostanut myrskyn. - -Kun nuori ylioppilas nyt oli viime syksystä saakka ollut Helsingissä, -oli kotoisten suunnitelmien taivaalle alkanut kuitenkin nousta -hieman pilviä. Iiska oli ruvennut tuntemaan omituista henkistä vetoa -nuoriin. Tämä oli saanut alkunsa aivan pienestä ja vaatimattomasta -kosketuksesta: hän oli kirjoittanut muutamia novellikokeita -ja tarjonnut ne nuorten lehdissä julaistaviksi. Ne olivat -herättäneet hieman toiveitakin ja saattaneet tekijän muutamien -kirjailijanuorukaisten tuttavuuteen. Niissä piireissä eivät kirkolliset -ja papilliset harrastukset olleet siihen aikaan aivan korkeassa -kurssissa. Seuraus oli, että Iiska Pyydysmäelläkin oli jo ollut hetkiä, -jolloin hänen oli vaikea tunnustautua teologiksi. Ennen ei hän ollut -huomannut siinä mitään vaikeutta. Päinvastoin oli, varsinkin syksyllä, -mieluistakin ilmaista tällä tavoin, että on niin vakava ja määrätty -elämänsuunnitelma. - -Nyt oli tämä kirjallinen harrastelu käynyt uhkaavaksi. Ensin se -tuntui viihtyvän aika hyvin yksissä teologisten opintojen kera. -Mutta sitten rupesi sydän pitämään novellisepän puolta ja hieman -vieromaan kuivakiskoisia kirkkoisiä. Olihan niilläkin tosin määrätyt -luonteenominaisuutensa, joihin kirjallisen teologin nuori mieli saattoi -kiintyä. Edustihan heidänkin ajattelunsa erikoistapauksissa runoutta, -jossa etsijä löysi monta mielenkiintoista vivahdusta. Mutta kun näitä -havaintoja joutui arvioimaan totuutena, jonka perustukselle oli -laskettava se julistus, minkä levittäminen oli tuleva elämäntehtäväksi, -pyrki toisinaan nousemaan hiki. - -Tällöin henkisesti heräilevä ylioppilas asetteli mielellään rinnakkain -runouden ja kirkkoisät. Mieleen nousi vertaileva, ajan ilmassa liikkuva -rinnastus: tässä kukoistava, elinvoimaa uhkuva verevä nuori tyttönen, -joka hymyilee joka asenteessa, tuossa vanha kuihtunut luostarisetä, -jonka silmäniskun ainoana ymmärrettävänä vivahduksena oli elämänviha. -Tässä tilassa täytyi nuoren miehen kevättalvella usein tunnustaa -itselleen, että hän oli vahvasti rakastunut novelliin ja kyllästynyt -kirkkoisiin. - -Niin alkoi ajatus askaroida runouden lumoavissa maailmoissa. -Teologisten opintokirjojen rinnalle hänen pöydälleen ilmestyivät -kaunokirjalliset ja estetiikkaa käsittelevät teokset. Kirkkoisät -saivat oppia odottamaan. Nuori ylioppilas tutki maailmaa ja runoutta. -Joskus kyllä vilahti mielessä kysymys, eikö koko papin urasta -olisi luovuttava. Ratkaisulla ei kuitenkaan ollut kiirettä. Nuori -maalaisylioppilas nautti elämän uusista vaikutelmista ja harrasteli -esteettisten ja kirjallisten mielikuvien keväisessä hurma-aallokossa. -Hetken ylioppilastuttavuudet ja kirjalliset suhteet olivat sellaisinaan -elämän tarkoituksena ja kunnianhimon päämääränä. - -Tästä henkisen aherruksen ja keväisen luomisriemun keitaasta alkoi -Iiskan sielussa pian nostaa päätään uudistaja. Se oli ennestään -tuntematon ilmestys tämän maalais-ylioppilaan mielessä. Taiteellinen ja -kirjallinen riemu ei enää silloin ollut pilvetön. Yhteiskunta ei enää -pysynytkään vain romaanin ja teatterin kirjallistaiteellisia tehtäviä -varten muovailuissa puitteissaan, vaan se ryntäsi tosi elämään, itse -katsomoon. Siiloin näki läheltä. Paljastui yllättäviä, rikollisia, -rumia, särkyneitä puolia. Siinä kirkui rinnan hirveä köyhyys, -hätä ja tuska ylellisen rikkauden ja nautinnon ilojen kera. Siinä -kilpailivat valhe ja totuus, petos ja rehellisyys, itsekkyys ja suurin -uhrautuvaisuus. - -Nuori ylioppilas sai ensi herätyksensä elämänkauneuden lumoista. Se -aalto kantoi hänelle runollisen ajatuksen ja kynän käteen. Samalla -tiellä kohtasi vihdoin myöskin todellisen elämän. Yhteiskunta, -jonka nimeä hän ennen tuskin oli kuullut -- ainakaan ei hän ollut -siihen huomiota kiinnittänyt, -- tuli vastaan arkipukimissa. Siellä, -arkielämässä, oli kamalan ummehtunutta, ristiriitaista, vanhoillista. -Ihmiset näyttivät puolisokeilta, eikä toisten itsekkyydellä, enempää -kuin toisten kärsimyksellä, ollut mitään rajoja. - -Iiska ei enää voinut nauttia siitä mitä omisti, ei edes siitä -millaiseksi oman elämänsä ajatteli. Suuria palkkoja, kauppavoittoja, -etuoikeuksia -- kaikkia sellaisia tuntui tukevan aina jonkinlainen -rikos, siveetön etuileminen. - -Sellaiseksi rupesi elämä hahmoittumaan. Hänen kävellessään Helsingin -katuja tahi pääsiäisen seudussa kotikylän kujia koskettivat vaikutukset -kuin näytelmä teatterissa. Mikään maailmanparantaja ei hänen sielussaan -voimia kokoillut eikä toimeensa valmistunut. Siellä heräili vain -herkkävaistoinen, tunteva nuori mies, joka näissä kokemuksissa tunsi -osaaottavan ihmisen sääliä tai taiteilijanäkemyksen riemua, joskus -yhteiskunnallisen syntisyyden kirpeätä tuskaa. - -Kaunokirjallinen tuotanto oli siihen aikaan nousukurssissa. Se oli -monen mielestä ihaninta elämän työtä. Mutta siihen ei varmaankaan voisi -antautua pappi, varsinkaan nuori, joka apulaisena joutuu esimiestensä -johtavan käskyvallan alle. Kunhan ei olisi papillista esivaltaa. Kunpa -voisi ja saisi saarnata niinkuin itse totuuden käsittää. Hän, Iiska -Pyydysmäki, varmasti julistaisi saarnoillaan taistelua sanankuulijain -ennakkoluuloja, vanhoillisuutta, taloudellista vääryyttä ja elämän -rumuutta vastaan. - -Nekös vuorostaan hyökkäisivät kimppuun! Eiväthän sanankuulijat, enempää -kuin tuomiokapitulitkaan, salli puhuttavan muusta kuin anteeksi -annetuista synneistä ja armosta, ihmisten omasta kelvottomuudesta ja -avuttomuudesta. Silloin ei heille mikään vääryys ole kadotukseen vievä -synti, vaan jokaiselle kristitylle Kristuksen kuolemassa varattu vapaus. - -Miten uskaltaisi äidille ilmaista aikeen luopua teologiselta uralta? -Se olisi hänelle uskonnolliseen vakaumukseen kohdistuva katkera -pettymys. Isälle olisi se vain pelkkä kunniakysymys, hänen mielestään -se osoittaisi vain huikentelevaisuutta. Sen lisäksi oli isä kevättalven -kuluessa kiintynyt yhä lujemmin "vanhoihin". Vastenmielisyys "nuoriin" -oli samassa suhteessa kasvanut. Hän ottaisi tämän asian varmasti -politiikan kannalta. Hän oli talven kuluessa käynyt pari kertaa itse -Yrjö-Koskisen ja jonkun kerran Meurmanin luona. Ja poika ei saattanut -hymyttä karkoittaa mielestään sitä mielikuvaa, että isä oli näiltä -käynneiltä palatessaan näyttänyt sellaiselle kuin olisi hän palannut -jumalanpalveluksesta. - -Uhma pyrki kuitenkin nousemaan. Eihän tässä ole valittavana elämänura -isälle enempää kuin äidillekään, vaan hänelle, nuorelle ylioppilaalle, -joka ei aio ruveta leipäpapiksi eikä kenenkään käskyläiseksi, vaan -katkoa kahleet, joilla elämä yrittää vyötellä. Hän on valmis vanhempien -hyväksi uhraamaan rakkauden, mutta ei luovuttamaan elämäänsä vanhempien -ahtaille mielihaluille. Se olisi liian vähäpätöinen tarkoitus. Renki, -joka henkisesti nukkuu kapalosta hautaan, tahi talonpoika, jolle akka -ja talo ja pikku rikastuminen on elämän tärkein sisältö, ne sen voivat -tehdä. Entäs isä? Eikö hänelle ollut suomalainen kansallisuus ja sen -nostattaminen pyhä asia? Eikö isän talonpoikaisylpeys ollut saanut -sisältöään tästä pyhästä asiasta? Mitähän näistä olisi Pyydysmäen -vaarivainaja, isän isä sanonut! Isän Yrjö-Koskis- ja Meurman-palvontaa -olisi se äijä varmaan pitänyt herrain häntyröimisenä, hullutuksena ja -kuolemansyntinä. Mutta jos äijä nyt eläisi, siitäkö isä välittäisi -mitä hän sanoisi! Varmaan hän nauraisi vasten naamaa ja sanoisi: näitä -asioita ette te, isä kulta, ymmärrä. - -Elämä on niin suuri ja laajenee yhä. Siinä paljastuu suunnattomat -määrät laiminlyötyjä tehtäviä ja uusia tehtäviä, joiden tarvetta ei -ole ikänä ennen tunnettu. Kuten esimerkiksi ajatuksenvapaus. Ihmiset -ovat tässä maassa nukkuneet kauan. Suomalainen ajatus on uinunut -kapalossaan. Ei se ole mitään vapautta tarvinnut, ainoastaan kääreitä, -tuutijoita ja hoitelijoita. Mutta nyt se potkii kapalossaan. Se huutaa -ja vaatii vapauttaan! Ja sitten yhteiskunnan köyhien asia. Köyhyyttä -on pidetty Jumalan rangaistuksena ja rikkautta siunauksena. Mutta nyt -sanoo eräs suutari, että köyhyys on rikos. Vanhat eivät sitä usko. Isä -sanoo suutaria nihilistiksi -- mutta poika luulee, että suutari on -oikeassa. - -Isä ja äiti eivät näistä asioista ajattele niinkuin hän, poika. Jos -äiti ymmärtäisi, ettei Jumala mitenkään voi tahtoa sitä, että poika -periä hänen uskonnollisen ajatuskuvansa, ja jos isä käsittäisi, -että kansallisuusasiassa on hetken tärkein tehtävä nostaa köyhät -puutteestaan ja julistaa ajatuksen vapautta ja ajattelemisen -välttämättömyyttä, he varmasti käskisivät pojan jättää papin uran, jos -hänen elämäntehtävänsä sitä vaatii. - -Mitä hän sen jälkeen tekisi, sitä ei hän tietänyt. Ainakin hän -kirjoittaisi ja puhuisi näistä uusista ajatuksistaan. Niissä muutamissa -novelleissaan ja runokokeissaan, jotka hän oli kirjoittanut, oli hän -tuntenut syvää luomisen riemua. Se kohosi huippukohtaansa silloin, kun -sai lukea kirjoitelmansa lehdissä. Silloin tunsi suuren, arvokkaan -elämän esimakua. Tunsi tekevänsä jotain, olevansa jotain. - -Iiska Pyydysmäki oli jonkin verran tuttu Juhani Ahon, Kasimir Leinon ja -Pekka Päivärinnan kanssa. Nuo nuoremmat olivat leppoisia, hyväntuulisia -poikia, varsinkin ensinmainittu. Juhani Ahon nimi olikin jo noussut -nuorten taistelutunnukseksi. Kumpaisellekin oli elämä tuulettamista, -ikkunain aukomista, ainaista sotaa ahdasmielisyyttä ja ennakkoluuloja -vastaan. Iiska oli saattanut olla mukana vain syrjäisenä, aluksi aivan -huomaamattomana nuorena kuulijana, sitten oppilaana. Pari kertaa -oli ujoa nuorukaista seuroissa mainittu teologina äänensävyllä, -joka kutsui kunniasta aran nuoren veren poskille. Silloin hänessä -heräsi pelko, että teologin nimi sulkee häneltä piankin kirjalliset -piirit. Päivärinnan tuttavuus oli syntynyt isän välityksellä. Mutta -yhteisymmärrystä ei syntynyt. Ikäero oli liian suuri ja harrastukset -erilaiset. - -Kysymystä uran valinnassa helpotti jossain määrin se yleinen mielipide, -että nuoren ylioppilaan pitää ensimmäisenä ylioppilasvuotena, -lukujen hätyyttämättä, saada katsoa ympärilleen ja tutustua elämään -semmoisenaan. Isä kyllä oli aluksi vaatinut heti käymään pontevasti -lukuihin käsiksi. Mutta tultuaan itse talvella valtiopäiville osoitti -hän aika pitkälle menevää mukautuvaisuutta. Oliko hän siihen saanut -vaikutteita ulkoapäin, on tietymätöntä. Mutta terävällä huomiokyvyllään -oli hän jo havainnut joukon omia puutteitaan. Hän oli tarkka -seuraelämän mies. Ero herran ja talonpojan välillä kiusasi häntä -entistä enemmän. Hän ei sietänyt loukkaantumatta sitä alentumisen -vivahdusta, jolla eräät herrasmiehet kohtelivat niin häntä kuin -muitakin talonpoikaisia edusmiehiä. Se kiihoitti häntä itsepintaisesti -pukeutumaan haarniskaan talonpoikaisten tapojen ja tottumusten -puolesta. Mehän olemme talonpoikia, talonpoikain säätyedustajia! Tulee -olla ja pysyä talonpoikana puvultaan ja tavoiltaan. Hän teki niin -ja huomasi aivan pian sen vaikuttavan suuriinkiin kuuluisuuksiin. -Alentuvaisuuden nöyryyttävä vivahdus heikontui. Mutta voitto vei hänet -siihen, että joutui seuraamaan toisten säätyveljien esiintymistä -tarkan huomaavaisesti. Ivailuun taipuva luonne löysi sopivaa maaperää -vaistoilleen. Erkki Pyydysmäki oli aina vihannut kiiltokaulusta, -kun näki sen talonpojan kaulassa. Itse kääri hän kaulaansa mustan -silkkihuivin ja luulotteli sen olevan parhaiten talonpojan -säädynmukaisen. Villahuivi edusti arkimaisuutta, kiiltokaulus -narrimaisuutta. Miksi? kysyi Iiska. No siksi, sanoi isä, mutta ei -osannut selittää. Se oli vain hänen mielipiteensä ja sillä hyvä. - -Vaikka valtiopäivämies usein näki ylioppilaspoikansa käsissä kirjoja, -joitten ei mitenkään saattanut katsoa kuuluvan teologiseen kurssiin, -sorvaili hän niitä koskevat kysymykset kuitenkin tavallisesti leikin -muotoon: pitääkö papin tietää tuollaista? Tahi: se akkain sielu on niin -yksinkertainen laitos, ettei sen hoitoon tarvita mitään filosofiaa eikä -estetiikkaa... - - - - -III. - - -Heti aamusta päivin vallitsi Helsingin pääkaduilla yleinen -ryssäläisvastainen mieliala. Kaikki aamulehdet olivat kirjoittaneet -siitä, että tänään se nyt todellakin alkoi _venäläinen_ postimerkki -liikkua Suomen postireiteillä Suomen postileimalla leimattuna. -Koko kevättalven oli kansallis-valtiollisen ilmapiirin yläpuolella -lakkaamatta leijaillut vaaniva kaksipäinen kotka. Varsinkin nuoret -nyrkit olivat taskuissa puristuneet. Säätyjen keskusteluita oli -seurattu harvinaisen hartaasti. Jokaisessa valtiollisessa lausumassa -etsittiin siihen kätkettyä kärkeä ja uhma-ajatusta. - -Kieliryhmät olivat eristäytyneet entistä kauemmaksi toisistaan. -Ruotsalaiset syyttivät suomalaisia venäläisten hännystelystä, -suomalaiset ruotsalaisia venäläisten ärsytyksestä. Mikään vaisto tai -äly ei sanonut, mikä oli oikein. Yleisesti arveltiin, että keisari -oli meidän puolellamme, mutta Venäjän panslavistit kävivät hänen -kimppuunsa usuttaen ja pakottaen. Kuinkas oli käynyt Puolan? Samaa -kohtaloa suunniteltiin nyt Suomelle. Juttuja kerrottiin siitä, miten -täällä erinäiset nimeltä mainitut johtavat miehet olivat ruvenneet -opiskelemaan venäjän kieltä voidakseen ottaa selon siitä mitä -venäjänkielellä maatamme vastaan kirjoitettiin ja voidakseen antautua -tositaisteluun, jonkun tiedettiin opiskelevan kieltä voidakseen sanoa -itse keisarille suomentotuuden. Nämä miehestä mieheen kiertävät -jutut innostivat jokaista, näissä ilmiöissä aavistettiin Suomen -taistelurintaman muodostumisen alkua. - -Tänään, Vappuna, ei Helsinki silti ollut mitenkään surupuvussa. -Esplanadeilla ja Aleksanterinkadulla hälisi nuorta keväistä parvea -aamusta alkaen, mitkä kevät- mitkä viimevuotisissa kesäpuvuissaan. -Valkoiset ylioppilaslakit näyttivät valkoisilta ruusuilta näiden -värikkäiden parvien vilinässä. Virta, joka noudatteli näitä -"valkoruusuja", suuntausi kohti ylioppilastaloa. Esplanadilla jyrisivät -ja loksottivat raskaat omnibusvaunut, joita vetäväin suurten hevosten -rautainen jalanisku viritti jykevään tahtiin koko liikkuvan Helsingin. -Sitä hämmensi ja hoputti säestyksenä pika-ajurihevosten nopeampi askel, -mutta tasoitti ja tyynnytti kuormahevosten raskas, jykevä harvakseen -lankeeva, seppämäinen kalke. Kaupunki humisi. - -Yhtäkkiä soivat torvet Kappelissa. Suomen laulu. Vapputunnelmassa -supattelevat kävelijät Esplanadilla vaientavat supatustaan, mutta -jatkavat matkaansa. "Finspångilla" käy pari vanhemmalle puolen -kallistuvaa herrasmiestä salkut kainaloissaan. Toinen niistä on -Yrjö-Koskinen, vartalo hieman kumarassa. He keskustelevat hiljaa. Mutta -kun Suomen laulun sävel raikuu, pysähtyy juttu, korva herkistyy, ilme -käy totisemmaksi, kirkastuu pian hillityksi, sisälliseksi hohteeksi. -Kun kappale on loppunut, nyökkää Yrjö-Koskinen päätään. Hän käy -uudelleen kiinni katkenneeseen keskusteluun. Mutta sana nousee nyt kuin -varmemmalta pohjalta. Toisen kasvoille nousee hymy. Silloin kajahtaa -Porilaisten marssi. Rumpua lyödään. Keskustelu katkeaa uudelleen, hymy -kirkastaa nyt myöskin Yrjö-Koskisen ilmettä. Hän suuntaa katseensa -lavaa kohti ja pysähtyy taas. Vartalo suoristuu. Molemmat seisovat -siinä muutaman silmänräpäyksen, ilmeisesti soiton lumoamina. - -Pohjois-Esplanadilla on nuorenväen kulkue saanut vauhtia. Porilaisten -marssi vaikuttaa sähköittävästi. Jalkaan tulee pontta ja tahtia, askel -käy sotilasmaiseksi. Vartaloon tulee ryhtiä, pää nousee pystymmäksi, -käsivarren heilahdus käy tahdikkaaksi, ja sormet puristuvat nyrkkiin. -Vihdoin saa sielu virityksensä, niin että tekee mieli laulaa ja silmä -käy kovaksi. - -Ihmisvilinä on kasvanut. Siinä käy ristiin rastiin kaikenlaista väkeä. -Työläiset ovat työmatkallaan. Tuossa työmies työtamineissaan käy -läpi juhlapukuisen joukon uljaasti ja väistämättä, hyödyllisen kelpo -työmiehen aatelisvaakuna koko olemuksessaan. Mutta kohta silmä tapaa -toisen, joka ilmeisesti kärsii työpuvustaan tässä joukossa. Muutamia -työläisnaisia puikkelehtii arkoina, ikäänkuin asunsa halpuutta häveten -ja joukkoa vierastaen tässä kukoistavan nuoruuden kevättään juhlivassa -parvessa. Paperisilpeiden kaupustelijat tarjoavat uutuuksiaan ja saavat -innostuneita ostajia. Niitä käyttelee vielä säästeliäs aikakausi -hilliten. Mutta kirjavan paperipyryn aiheuttama tuisku synnyttää sitä -välittömämmän hilpeyden ja riemun. - -Ylioppilastalon edustalla ovat suomalaiset ylioppilaat Alppilaan -lähdössä. Ruotsalaiset ryhmittyvät hieman ylempänä. Neitosia -monilukuisissa värivivahduksissa parveilee lähettyvillä. Väinämöinen -korkealla korokkeellaan näyttää ikäänkuin elostuneen, ja Ilmarisen -moukari melkein liikahtelee. Suomalaiset ylioppilasrivit alkavat jo -liikkua, laulajat lippuineen etumaisina, parit ja parvet järjestyvät. -Muu yleisö katuvierustoilla soluu hiljaa ja huomaamatta nuorisonuomaan. - -Ilma on kolea, mutta aurinkoinen ja kirkas. Iloinen vire, jonka -laulu ja ylioppilaskulkue on saanut aikaan, leviää kaduntäyteiseen -ihmisvilinään ja kohtaa pian päivän yhteisen uhmatunnun. Se ilmenee -laulunvivahduksessa, joukkojen kuiskeessa, silmien katseissa. Jokaisen -laulun, sanan tai muun tunneilmaisun takaa kurkistaa suomalainen, -jota näkymätön kaksipäinen kotka hätyyttelee. Kurkistajan ilmeessä -ei nyt tällä hetkellä väreile hätä eikä pelko, pikemmin usko, joka -kasvattelee hillittyä uhmaa. Mielikuvissa kangastelee tulevaisuus -ja sen hämärtyvillä ääriviivoilla kaksipäinen kotka pakoon lyötynä. -Suomalainen nauraa, laulaa, juttelee ja kuiskuttelee kuin konsanaan -kaikessa rauhassa, aivan kuin postimerkkimanifesti olisikin hänen -kansallisten unelmiensa kiinnekirja eikä mikään valtiokaappaus! - -Eräässä jälkijoukossa tapaamme valtiopäivämies Pyydysmäen kulkemassa -rinnan muutaman lihavan kauppiaan ja tämän ainakin yhtä lihavan -rouvan kera. He astuvat omana ryhmänään juuri Kaisaniemen läpi, ohi -ravintolan laululavan. Siinä laittautuvat ruotsalaiset ylioppilaat -laulujärjestykseen hieman äänekkäästi hälisten, samalla kuin pöytien -luona kuhisee paikkoja varaten Helsingin ruotsalainen hienosto. - -Yhtäkkiä kuuluu lavalta rysähdys. Kaikki ympärillä havahtuvat -pelästyneinä. Lavan lattia on sortunut, ja siellä hälisevä -ylioppilasparvi, mikä kumossa, mikä pystyssä pysytellen, meluaa ja -huutaa. Havaitaan kuitenkin heti, ettei kukaan ole vahingoittunut. -Tapaus aiheuttaa vain hilpeyttä ja leikinlaskua. - -Äsken tapaamamme seurue oli juuri kulkemassa ohi lavan, kun se sortui. -Säikähdyksestä selvittyään, virkahti rouva matkaa jatkettaessa. - --- Ryssän valta nousee. - -Siihen ei kohta kukaan vastannut. Mutta lyhyen kotvan kuluttua sanoi -mies: - --- Meidän mamma ennustaa. - --- Niin tuosta lavan putoamisestako? kysyi Pyydysmäki kiinnittäen -ennustukseen nyt vasta huomiota. - --- Säitä kai. Sitähän sinä tarkoitat? kysyi mies. - --- Sitäpä tietenkin. Ryssä ottaa pois meidän perustuslakimme niin ettei -saada mitään laulaa. - --- Tokko se nyt sentään niin, arveli Pyydysmäki. - --- Saattepa nähdä! intti rouva. - -Pyydysmäessä alkoi herätä tulkinnan tarve. Hän virkahti: - --- Pikemminkin... pikemminkin voisi ajatella sen ennustavan -ruotsalaisuuden vallan sortumista, jos se nyt mitään ennustaa. - --- Sitä se minustakin, jos mamma nyt tahtoo antaa tuollaiselle -tapaukselle merkityksen. - -Herra oli Pyydysmäeltä kotoisin oleva entinen kauppias Jaakkola. Hänen -ensimmäinen vaimonsa oli kuollut. Tämä ennustava rouva oli hänen toinen -vaimonsa. Nyt harjoitti pariskunta pientä lihakauppaa Helsingin torilla -ja tuli tyydyttävästi toimeen. - --- On sillä tuollaisella merkitystä, väitti rouva kiihkeästi. -- -Minä vain pahoin pelkään, että se koskee suomalaisiinkin eikä vain -ruotsalaisiin. - --- Muijalla on hieman taipumusta puolustaa ruotsalaisia. - --- No minä tahdon seisoa oikeuden puolella! huudahti rouva. -- Mitä -se sellainen on, että aina heitä panetellaan. Ne ovat meidänkin -lihapöydässä aivan yhtä hyviä ostajia kuin ikänä suomalaiset. - --- Lihakaupassa saattavat olla, myönsi Pyydysmäki, -- mutta ne sortavat -suomalaisia ja menettelevät ryssää kohtaan tyhmässä ylpeydessään niin -röyhkeästi, että ryssä kiihtyy ja vihastuu nielemään meidät kaikki. - -Rouvan lihakas leukarivi, jonka kolmas kerros pullistui vahvasti esiin, -kun sen omistaja kiihtyneessä mielentilassa painoi sitä rintaansa -vasten, esiintyi nyt koko komeudessaan. Mutta tällä kertaa rouva tuskin -ajatteli lihavuutensa pukevaa puolta. Hänen luontainen taisteluhalunsa -oli kiihtymässä, eikä hän saattanut havaita olevan mitään erityistä -vaikenemisen syytä. Itsehän hän oli perustanut lihakauppansa ja -ottanut tämän miehekseen siihen, pikemmin vain apurin virkaan. Eikä -rouva koskaan aikonutkaan salata sitä käsitystään, että mies oli hänen -apunsa, ajurinsa ja näin juhlapäivinä kynkkämiehensä. Kaikki, mikä -koski kauppaa ja yleisiä asioita, siinä oli mies vain juttutoveri. - --- Niin, mutta kaupassapa ihmisten luonne tulee ilmi, selitti rouva -kovalla äänellä, niin että ympärillä kulkevat kiinnittivät siihen jo -huomiota. -- Erittäin torikaupassa. Minä näen läpi jokaisen ostajan. - --- Epäilemättä! - -Pyydysmäki naurahti sellaisen pienen kiekauksen, jonka Jaakkola tunsi -hyvin vanhoilta ajoilta ja jonka kotikylässä tiedettiin merkitsevän -syvintä ivaa. Mutta helsinkiläinen torikauppiatar ei siitä tietänyt -mitään. Hän jatkoi vain: - --- Ja moni ruotsalainen rouva on siivompi ostaja kuin moni suomalainen, -joka ei olekaan paljon mitään muuta. - -Pyydysmäen äänessä oli sama leikkisän ivallinen sävy, kun hän vastasi -kysyen: - --- Rouva taitaa puhua myöskin ruotsia? - --- Tottahan nyt toki. Mitäs siitä tulisi Helsingin torilla jos ei -osaisi. Kaikki paremmat ostajat puhuvat ruotsia. - --- Me suomalaiset olemme virastoissa yhtä avuttomia ja yhtä vaivaloisia -vastuksia kun torillakin. - --- Minä en ole virastoissa paljoa ollut, nauroi rouva. -- Mutta kun -menen, niin minä puhun aina ruotsia. Ja kaikki käy niin sievästi. Minä -en ymmärrä ollenkaan, miksi siitä niin paljon riidellään. Puhuttakoon -ruotsia tahi suomea, sama minusta. Ja jos ei joku osaa ruotsia, pankoon -asialleen sellaisen joka osaa. Sillähän siitä pääsee. - -He sekaantuivat nyt suurempaan ryhmään, ja keskustelu häiriytyi. -Pyydysmäen kasvoilla liikkui vielä äskeisen keskustelun aiheuttama -ivallinen väri. Rouvan kasvoilla oli tuima taistelunsävy. Saattoi -helposti havaita, että sieltä yritti yhtämittaa rynnätä esiin parvi -taistelunhaluisia ajatuksia ja sanoja, mutta voimakas ähkiminen -ehkäisi niiden pääsyä ilmoille. Jaakkola oli juuri sytyttänyt uuden -pyhäsikarin, talutti rouvaa nuhteettomasti, hoiteli samalla kädellä -keppiä ja sikaria, availlen uneksivia silmiään ja ilmaisten siten -olevansa valveilla. Huolimatta hänen käsikynkässään kulkevasta -elämänmyrskystä näytti mies voivan niin täydellisesti sulkeutua sen -vaikutuksilta, että hänen olentonsa jokaisessa asenteessa sekä kasvojen -ilmeissä sikarin savujen kera löyhähteli täydellisesti nauttiva -olemassaolon riemu. - -Siinähän olikin Alppila. Ylioppilaat lauloivat jo hotellin -parvekkeella. Kaikki istumapaikat oli jo ehditty varata. Kaltevilla -mäkitöyryillä istui ja liikuskeli kuhisten ihmisiä. Tarjoilijat -kantoivat simaa ja kahvia erikoisen kiireisesti. Toisia tarvitsevia -tungeskeli ravintolan tarjoiluhuoneissa, ovissa ja portaissa, -kaikkialla pyytäen simaa ja tippaleipiä. Laulu kajahteli raikkaassa -aamuilmassa. Lukuisissa pöydissä pysähtyi rupatus, ja huomio kiintyi -lauluun. - - "Kaikukohon laulu maamme - niinkuin ukko jyrisee!" - -Joukkojen katseet eri ryhmissä alkavat saada sisältöä. Kädet ja -vartalot liikahtelevat. Vapun suomalainen sielu alkaa lämmitä. - -Kaksipäinen kotka hämärtyy tajunnan takamaille, mutta sen läheisyyden -tuntee. Se lähentelee joskus sisäiseen näköpiiriin, jolloin suomalaisen -joukkosielun tunnepohjista nousee usko ja uhma. Naisen usko ja miehen -uhma. Siitä kantautuu taistelunhalu. Joukkotunne alkaa hahmoittua ja -hengitellä, siitä alkaa kutoutua kansallistunnon aavistus... - - "Laulusta me voiman saamme - laulu syömmet aukaisee!" - -- -- -- -- -- -- -- -- -- - -Laulu päättyy. Kämmenet läiskähtelevät poikkeuksellisen voimakkaasti. -Siinä on uhmaa ja sytyttävää herätettä. Jossain liehahtaa sinivalkea -vaate. Joukko sydämiä hulmahtaa sen mukana. Alppilassa liikkuu jotain, -mitä ei näy. - -Suomi on heräämässä. - -Pyydysmäki ja Jaakkolan pariskunta ovat löytäneet istuinpaikan -muutamalta kiveltä lähellä porttia, pihapiirin ulkopuolelta. Siinä he -ovat jo kauan tarinoineet, juoneet simaa ja tarkastelleet kuhisevaa -vappu-iloa. - -Arvokkaammat alkavat jo lähteä pois ja ajurit valmistautuvat -vastaanottamaan odotettaviaan. - -Siinäpä tulevat tuomari Lauri Kivekäs ja rouva Ida Aalberg. Rouva jo -istuu ajurinrattaille, ja Kivekäs on juuri tekemäisillään samoin, kun -huomaa aivan lähellä Pyydysmäen. Tämä on juuri silmin seurannutkin -heitä. Kivekäs tervehtii ja viittaa kädellään luokseen. Pyydysmäki -pujottautuu ahtaalle sulloutuneitten ryhmien läpi. Juuri hänen -saapuessaan asettuu Kivekäs rattaille ja ojentaa sieltä kätensä. Rouva -tekee samoin. Pyydysmäen sisällä välähtää hänen koskiessaan Kivekkään -käteen: taas tuo alentuva ylhäisyys! Mutta samassapa joutuu käsi rouvan -käteen, ja katse sattuu silmään. Taistelunhalu laskee aivan kuin sähkön -vaikutuksesta, jokin sisällinen tyydytyksen riemu tulvahtaa mieleen, ja -Ida Aalberg sanoo: - --- Valtiopäivämies Pyydysmäki ei olekaan uudistanut käyntiään. - --- Ei ole tullut. - --- Valtiopäivätöitä niin paljon? - --- Noo, niiltäkin aina, mutta en ole tahtonut oikein herrasväkeä -vaivata. - --- Ei, ei sillä tavalla! Rouva nostaa kättään torjuen. -- Meillä on -aina aikaa, kun on kysymys Pohjanmaan miehestä. - --- Kuulkaa, sanoi nyt väliin Kivekäs. -- Minä haluaisin puhua kanssanne -eräästä asiasta, joka tulee pian esille säädyissä. Voisitteko käydä -luonani tällä viikolla jonain iltapäivänä? - --- Kyllä. - --- Esimerkiksi -- hän kääntyi rouvansa puoleen kysyvänä -- sopisiko -meille ylihuomenna päivällisaika? - --- Hyvin! - --- Siis sopiiko valtiopäivämies Pyydysmäelle? - --- Kyllä. - --- Syömme sitten yhdessä, jos valtiopäivämies Pyydysmäelle sopii, sanoi -rouva. - --- Kiitos. -- Pyydysmäki kohotti hattuaan. Rouva nyökkäsi -tutunomaisesti. - -Hyvästeltiin. Ajuri sai ajaa. - -Pyydysmäki palasi seuransa luo. Sisällä taisteli taasen tuo ainainen -ristiriita. Kivekäs oli kyllä ystävällinen, mutta hänen käytöksessään -oli Pyydysmäen mielestä samalla jotain hallitsevaa ja alentuvaa. Hänen -oma, hallitsemaan tottunut luonteensa ei helposti istunut tarjottuun -käskyläisen tuoliin. Missä asiassa Kivekäs aikoi häneen vaikuttaa, se -kysymys askarrutti kiihkeästi hänen mäeltään. Mutta rouvan vilpitön, -välitön kohtelu, jossa ei huomannut mitään syrjätarkoituksia, sulatti -ja sovitti siihen määrin, että Pyydysmäki saapuessaan seurueensa luokse -oli jo päässyt entiseen hilpeyteensä ja tarjoutui noutamaan lisää simaa. - - - - -IV. - - -Iiska Pyydysmäki oli jo aamulla sattunut yhteen muutaman savolaisen -aatetoverin ja runoilijakumppalin kanssa. Tämän nimi oli Miettinen, -ja Miettisen ylioppilaskokemus oli vuotta vanhempi kuin Pyydysmäen. -Kumpainenkaan ei laulukorvan puutteessa kuulunut laulajiin, joten -heillä oli riippumaton vappuvapaus. Koko aamutunneiksi olikin heillä -riittänyt puhetta kirjailijapalkinto-kysymyksestä, joka tuoreeltaan -oli nyt kirjallisten ylioppilaspiirien mielten virittäjänä. Tämä -ylioppilas Miettinen oli melkein vielä suuttuneempi kuin Pyydysmäki, -Kirjailijapalkintojen vastustuksessa näki hän valtiollisen -puoluekysymyksen. Vastustus johtui siitä, että kaikki nuoret -kirjailijat menivät "nuorten leiriin". - --- Jos ne kuuluisivat vanhoihin, ei yksikään heistä panisi vastaan! -intoili poika. - --- Luonnollisesti, myönsi Iiska Pyydysmäki. -- Mutta sepä jo -merkitsisikin sitä, että palkittavien kirjailijain tulisi kirjoittaa -kirjanoppineitten ja fariseusten maun mukaan. - -Nuorukaiset istuivat jossain kivikossa useitten samalla tavalla -vapaasti muodostuneitten ryhmien lähettyvillä. Aurinko oli lämmittänyt -ilman, ja tässä tuulen suojassa saattoi jo tuntea todellista kevättä. - --- Minä sain kirjeen eräältä toverilta, kertoi Miettinen kaivaen -taskujaan. -- Siinäkin puhutaan kirjailijan työn arvostamisesta sangen -kuvaavia juttuja. Hän on tavannut Kauppis-Heikin. Sehän on siellä -kiertokoulunopettajana. Tahdotko kuulla? - -Tietysti toinen tahtoi. - --- Hän kirjoittaa tässä m.m.: "Rouva Canth oli käynyt -Helsingin-matkallaan senaattori Yrjö-Koskisen luona ja ottanut -puheeksi Kauppis-Heikin ja maininnut, että eiköhän tuolle saisi pientä -matkarahaa, sen verran, että saisi vähän katsella tätä omaa maata ja -käydä edes Helsingissä. Mutta kyllä oli rouva Canth käynyt noloksi, -kun senaattori Yrjö-Koskinen ei tiennyt sen nimisen kirjailijan -olemassaolostakaan. Tietysti ei silloin voi olla matkarahoistakaan -mitään puhetta. Vaikka Kauppis-Heikki on sangen hilpeä mies, oli tämä -tieto tehnyt hänet hyvin totiseksi. Suomen etevin historioitsija ei -ole tullut huomanneeksi, että tämä kirjailija on julaissut kolme, -neljä teosta. Täällä on tästä asiasta paljon puhuttu ja ihmetelty. -Eikö Suomi siis halua millään lailla kirjailijoitansa kehittää? -Onhan selvää, ettei tällainen köyhä mies voi mistään saada varoja -matkusteluun. Ja joka nurkassa asuu se nurkasta kirjoittaa. Jos -näin aivan kehitysvälineittä voisi tulla neroksi, niin mitä sitten -tulisikaan niistä, jotka saavat mielin määrin katsella maailmaa ja -nauttia sen tarjoamista sielunylennyksen välikappaleista, kuten -näytelmä-, maalaus- ja soittotaiteesta y.m.? Mutta mitäs on tarjolla -tällaisilla itseoppineilla kansankirjailijoilla? Herra tule ja puserra -potaatinkuoret rieskaksi!" - -Miettinen käänsi kirjeen kokoon ja pannessaan taskuun jatkoi: - --- Tämä tapaus on vain yksi monista, jotka osoittavat, miten -suomalaisuuden liike vieraantuu kansallisuudesta. Se ei hoida juuriaan, -se tähystelee vain huippuja. - --- Sinä kiehahtelet, kiusasi Pyydysmäki. -- Katso vain, ettet kuohu oli -padanlaidan. - --- Joskus savolainenkin kiehuu, kun häntä härnätään. - --- Kun koskee omahista. - --- Niin! Meillä savolaisilla nyt on se käsitys, että tässä Heikissä -olisi ainesta muuhunkin kuin aapisen pänttäämiseen poikavekarain päihin. - --- Te voisitte kerätä sille Kauppis-Heikille matkarahat sieltä Savosta, -jos todella hänen matkaansa pidätte kansallistarpeena. Valtio ei nyt -kerta kaikkiaan pidä kirjailijoita ja heidän kehittämistään niin -tarpeellisena. - --- Niin. Sitähän voisi. Mutta nekin, savolaiset kannattavat -kirjailijoitaan mieluummin juttelulla kuin rahalla. - -Kumpainenkin katseli ajattelevan näköisenä mäkirinteessä hälisevää -ja etäämmällä kentällä ilakoivaa joukkoa. Silloin tällöin kajahti -ylioppilaslaulu ja kättentaputus vuorotellen. - -Toveruksia läheni eräs ylioppilas jo etäältä tähdäten heihin. Tällä oli -väsähtäneet, kalpeat kasvot, hieman tavallisuudesta poikkeava pitkä -tukka ja lempeät, tuijottelevat silmät. - --- Saarimäki. Miten hänkin on täällä? virkahti Pyydysmäki toverilleen. - -Samassa Saarimäki saapui nuorukaisten luo, tervehti hiljaa, hieman -hymyillen. - --- Sinäkin tulit tänne? tutki Pyydysmäki kummastellen. - -Vasta tullut tuijotti tiukasti hänen silmiinsä. - --- Tulin. Kristityn pitää kestää kaikki. - --- Kestää? - --- Kestää kiusaus. - --- No laitatko sinä itsesi tahallasi kiusauksiin? - --- En. Mutta en toistaiseksi tahdo pelkurimaisesti välttääkään niitä. -Minun täytyy oppia kestämään. Minä lähden työmaalle. - --- Mihin? kysyi Pyydysmäki kummastellen. - --- Herran viinamäkeen. - --- Jokos sinä saat päästötutkinnon, vai? - --- En. Minä heitän sen. Katsohan, rakas veli: ei Herran viinamäen -työmiehiltä kysytä mitään tutkinnoita. Minä tarkoitan teologisia. -Jeesus kysyy ainoastaan mieltä, sydäntä, antaumusta kokonaan, -_kokonaan_ hänelle. Minä olen nyt tehnyt sen, antautunut kokonaan, ja -nyt minä lähden julistamaan syntiselle maailmalle Kristuksen kuolemaa. - -Pyydysmäki ilmeisesti hieman elostui, hänen mielenkiintonsa kuvastui -silmissä ja muutamissa eleissä. Mutta Miettisen kasvojen ylitse liiteli -vastenmielisyyden ja väsähtäneisyyden pilvi. Edellinen nousi nojaavasta -asennostaan ja asettui suoraan Saarimäkeä vastapäätä. - --- Kuule, tarkoitatko sinä, ettet ollenkaan suorita jumaluusopillista -päästötutkintoa? - --- Tarkoitan. Taikka en nyt ainakaan. Minä menen vapaaksi saarnaajaksi. - --- Kiertämään maata? - --- Niin. - --- Onko sinulla joku... joku paikka, sitoumus? Tarkoitan: saatko sinä -jotain palkkaa? - --- En. - --- Mutta miten sinä elät? - -Saarimäki hymyili. - --- Kai sitä nyt aina. Kristitytkin antavat ruokaa sen verran ja -matka-apua. - -Iiska Pyydysmäki tarkasteli vanhempaa lukutoveria yhä uteliaampana. -Hänen oli vaikea määrätä kantaansa tämän tiedonantoihin. Oliko tässä -hänen kannaltaan ylivoimainen sankariteko vai oliko tuo poika yhtäkkiä -tullut löylynlyömäksi? Ääntään alentaen hän kysyi: - --- Mutta entäs velat? - --- Velatko? Niistä täytyy Jeesuksen pitää huoli... kun Hän kerran minut -pestaa ja velvoittaa työhön viinamäkeensä. - -Miettinen haukotteli. Kevät näytti vaikuttavan lihavanläntään poikaan -raukaisevasti. Iiska sytytti savukkeen. Saarimäki katseli ajatuksiinsa -vaipuneena ja hieman hymyillen vuorotellen taivaanrantaan ja Iiskan -silmiin. Vihdoin hän yhtäkkiä kysäisi: - --- Milloin sinä teet ratkaisusi Jeesuksen ja maailman välillä? - -Iiska Pyydysmäki hymähteli hieman nolona. Huuli vapisi hermostuneesti, -kun tuhkaa savukkeestaan pyyhkien vastasi empien: - --- Tiedä... minusta tuntuu kuin, miten sen nyt sanoisi, kuin meillä -olisi vielä suoritettavana tässä isänmaassa muutakin... suoraan sanoen, -minä pelkään, että sinä hassuttelet. - -Saarimäki ilostui: - --- Niin sanoo moni muukin! Mutta kun Jeesus sanoo toista ja minun -sieluni vastaa: niin. - -Iiska ravisteli päätään. - -Samalla ilmestyi joukkoon pari iloista ylioppilasta, pitempi ja -lyhyempi, kumpaisellakin lakki hieman takaraivolla. - --- Mitä hiton farisealaisseuroja te täällä! huusi pieni jo kaukaa, koko -naama nauruna ja heiluttaen ylen paksua sauvaansa. - --- Se taitaa tämä Saarimäki viekoitella teitä pois kirkon-herrasta, -melusi lyhyempi. - --- Mitä, meinaatko sinä lähteä saarnamatkoille, sinä? tiukkasi pitempi -kiskoen Saarimäen takinnapista. - --- Kyllä! tunnusti Saarimäki uljaasti, suu hieman naurussa. - --- Ja siinä kaupungissa, missä sinua ei oteta vastaan, sinä puhdistat -tomun sinun jaloistasi? lasketteli lyhyempi. - -Saarimäki kävi totisemmaksi ja virkkoi: - --- Sinäkin tulet kerran tätä pilkkaasi katumaan. - --- Älä kuule... - --- Pojat, syömään Kaivopuistoon! ehdotti pitkä. - -Vaikka Miettinen ei vakinaisesti lukeutunut tähän seuraan, suostui -hän kohta. Iiska Pyydysmäki hieman empi ja laski mielessään mitä isä -mahdollisesti sanoisi. Mutta samalla tempasi hänet ilonkaipuun väkevä -aalto. Äskeinen alakuloinen ja painostava mieliala, minkä Saarimäen -juttelu oli aiheuttanut, haihtui. - --- Mennään! julisti hän. Mutta samalla muisti hän jotain ja jatkoi: -- -Sillä ehdolla kuitenkin, ettei juoda. - --- Maistetaan hiukan vain, sanoi pitkä. - --- En tule, kieltäysi Iiska nyt jyrkemmin, - --- Tehdään lupaus, ehdotti lyhempi. - Suostun. - --- Menköön, lupasi myöskin Miettinen. - --- Minä pidätän itselleni toimintavapauden, ilmoitti pitkä. -- Voi -olla, etten maista, mutta voi sattua päinvastoinkin. Ja sen vuoksi -civis Pyydysmäki voi tämän tiedon saatuaan jäädä pois, jos häntä -haluttaa, tahi lähteä mukaan, jos huvittaa. Minä menen joka tapauksessa. - -Hälisten ja nauraen lähti joukkue liikkeelle. Sitä ennen oli Saarimäki -jo huomiota herättämättä yksinään poistunut. - - * * * * * - -Yöllä kello yhden tienoissa hälisi Kaivopuisto vielä iloisessa -vappukuhertelussa. Valkolakkisten ryhmiä, joista osaksi kuului myöskin -juopuneitten hoilaavia tai rähiseviä ääniä, liikkui eri puolilla, -päätiellä ja käytävillä. Ajurit laukkauttivat hevosiaan ylimääräisten -juomarahojen kiihoittamina. - -Meren rannasta päin tulivat hiljaa haastellen Iiska Pyydysmäki ja se -pieni, jonka nimi, miehen perin suomalaisesta sukuperästä huolimatta -oli Halfors. Viimeksi mainittukin oli pitänyt lupauksensa olla -juomatta. Viimeksi olivat nuorukaiset istuneet rantakallioilla ja -tarkastelleet tänään jäistä vapautunutta merta ja "Harakkaa". Meri -aaltoili riemullisen vapaana ja välkehti kevätyön heijastuksessa. - -Pojat olivat ahmineet viileätä merituulta. Kylmä hieman puistatteli, -mutta mieli oli silti raikas. Heidän kävellessään kevätyön hämärässä -sattui Iiskan silmään ensinnä yksinäinen istuja, joka kykki kyyryssään -penkillä tien vieressä. - --- Eikö tuo ole Länsipää? kysyi hän osoittaen sormellaan penkille. - -Todettuaan kaksissamiehin asian lähestyivät he penkkiä. Länsipää -nukkui siinä istuillaan, pää riippuen rinnalla, ja kuorsasi. Miesriepu -herätettiin. Saatuaan silmänsä auki ja päästyään tajuihinsa tunsi hän -kyllä kohta Iiskan ja lopulta Halforsinkin. Länsipää ei myöntänyt -olevansa paljoa päissään, mutta häntä vilutti kovasti. Toverukset -istuivat samalle penkille ja yrittivät puhutella. - --- Mitäs te minusta, ärähti hän ja kääntyi selin. - --- Sinä kylmetyt tässä. - --- Ketä se liikuttaa? - --- On kai sinulla jokin asunto? - -Länsipää oli vähän aikaa vaiti, mutta purskahti sitten hermostuneeseen -nauruun: - --- Hah hah haa! - -Ja kun he olivat aikansa puhutelleet miesrukkaa, rupesi tämä vihdoin -itkemään. Itkua oli oikeastaan vaikea erottaa äskeisestä naurusta. -Mutta tempovat hartialiikkeet osoittivat sen riittävän selvästi. -Silloin oli hänen kanssaan vaikea tulla toimeen. Eihän hän kuullut -lohdutteluja. Neuvottomina he seisoivat lähellä tietämättä mitä tulisi -tehdä. Vihdoin hän melkein selvällä äänellä hoki: - --- Minä olen... minä olen... minä en ole enää mies. - -Ja purkautui taas hartioita hytkyttävään itkuun. - --- No älähän nyt, puhui Iiska ja piteli takinhihasta. -- Lähde -kävelemään tästä, sinun tulee kylmä, ja poliisikin voi tulla. - -Halfors koetti toista sävyä: - --- Pirujako sitä nyt itkemään, mies. - -Nyt nosti Länsipää päätään ja tuijotti Halforsiin. - --- Se on oikein... itku ei auta! hän melkein karjaisi ja nousi -seisomaan. - -Päästiin lähtemään. Kävellessään lämmittyään Länsipää miehistyi -aikalailla, niin että hänen kanssaan saattoi aloittaa asiallisen -juttelun. Hän pysyi kuitenkin harvasanaisena. Kun oli saavuttu -kauppatorille, jossa oli erottava kunkin asunnolleen, tarjoutui -Länsipää kävelemään hetkisen Pyydysmäen mukana. Halfors lähti eri -haaralle. - -Heidän astuessaan vierekkäin yli Senaatintorin Kruunnunhakaa kohti -virkahti Länsipää äkkiä: - --- Minä kävin tänään hänen luonaan. - -Toinen ymmärsi heti hänen tarkoittavan entistä morsiantaan, jonka -kanssa vanhat suhteet näyttivät yhä kaikesta huolimatta jatkuvan. Iiska -innostui toverilliseen osanottoon: - --- Vai niin! Noo? - -Länsipää puhui kuin selvä ja täysin tietoinen mies: - --- Minä sanoin hänelle: tule nyt. Jos sinä uskallat lähteä minun -kanssani, niin minä vannon, ettei viinanpisaraa tule ikinä huulilleni. - --- Ja hän? - --- Kieltäytyi. - -Länsipäätä näytti puistattavan. - --- Mitä hän sanoi? - --- Hän pani kahden vuoden koetusajan! - -Miestä puistatti suuttumus. Vähän ajan kuluttua hän jatkoi: - --- Olenko minä vanki, varas, lurjus? Mutta hän ei ymmärrä minua. Minua -ei vedä liejusta, jos niin tahtoo sanoa, kuiville mikään, ei mikään muu -kuin luottamus! Jokainen epäilyksen häivä kaataa minut takaisin. Hänen -epäluottamuksensa on minulta vienyt itseluottamuksen. - -Viimeisten sanojen ohella kuului kurkussa ääniä, jotka muistuttivat -taas itkua, Iiska katsoi kovia kokenutta vanhempaa toveriaan säälien -silmiin, joita hän ei hämärtävässä yössä tarkoin nähnyt, ja huokasi -avutonna. - -Länsipää koetti viheltää, mutta huulet eivät totelleet. - --- Mutta jos sinä koettaisit? kysyi Iiska, - --- Sitäkö koetusaikaa? - --- Niin. - --- Olisko sinulla itselläsi luontoa alistua sellaiseen? - -Iiska ei uskaltanut sitä vakuuttaa. - -Länsipää nyökkäsi hämärässä päätään, ja he erosivat lähtien -kumpainenkin suunnalleen. Pyydysmäki pysähtyi säätytalon nurkalle ja -katsoi taakseen. Mies etääntyi pää kumarassa ja polvet notkahdellen. - - - - -V. - - -Ylioppilas Pyydysmäen herkkä mieli askarteli jälkeenpäin paljon siinä -ajatusmaailmassa, jonka kohtaus Saarimäen kanssa oli hänessä avannut. -Ajatukset olivat ennestäänkin tuttuja, mutta vertyivät nyt uudella -voimalla. Saarimäen otteessa oli jotain ehdotonta ja puoleensa vetävää. -Se nousi kuin itse totuus suuresta hämärien ja sekavien elämänarvojen -hyllyvästä suosta ja tuntui pystyvän vähäpätöisyyksiä hallitsemaan. - --- Lähteä suoraan työmieheksi Jumalan viinamäkeen! - -Sehän oli Jeesuksen selvä käsky. Hetkittäin ahdisti nuorta ylioppilasta -niin, että hän tunsi seisovansa Jeesuksen kanssa silmä silmää vasten. -Jeesus katsoi läpi, ja hän yritti välttää hämmentyen ja sekaantuen -yhä enemmän. Ja kun hän hämmentyi, livahti ajatus usein Tolstoin -Kristukseen tahi taas täydellisen ajatuksenvapauden tuntemattomiin -maailmoihin johtaville poluille. Väliin hän päätti tutkimuksen ja -kokemuksen tietä kulkien ratkaista kaikki, ravistaa päältään jokaisen -hiemankin kahlehtivan ennakkoluulon ja olla vapaa. Mutta tuskin oli -sielussa tämän johdosta ailahtanut ylväs sankaririemu, kun jo sisästä -päin työntäysi esiin lukuisia epäilyksiä, jolloin vapaudenlento -lamautui ja pakotti kesken kaiken pysähtymään ja arvioimaan uuden -epäilyksen todellisuutta. - -Toisinaan taasen Tolstoin Kristus, tämä yhteiskunnallisesti -parantava ihminen, astui eteen ja selitti elämänarvoitusta. Tämä -Kristus oli nuoresta ylioppilaasta suuren ihmisyyden ilmestys, -joka ei puhunut mistään lunastuksesta, ilman ansiota tapahtuvasta -syntien anteeksisaamisesta, vaan esitti uuden, aivan mullistavan -maailmanviisauden: anna itse anteeksi; suurin on se, joka muita -palvelee. - --- Siis, virkkoi nuori teologi itsekseen, -- se, joka sanaa opettaa, -ei olekaan seurakunnassa suurin, vaan se joka palvelee, se joka tekee -rakkaudentyötä, se joka kaikki antaa anteeksi. - -Hänen inhimillinen pappikuvansa alkoi muuttua. Aikaisemmin hän oli -ajatellut pappeutta virkana, joka antaisi tilaisuutta mielenmukaisiin -sivuharrasteluihin, sittemmin seurakunnan huutavanäänenä. Tolstoin -Kristus taas oli hymyilevä, rakastava ihminen, mainio työapulainen, -ensiluokkainen sairaanhoitaja, täysin luotettava ystävä ja -neuvonantaja, mutta ei ollenkaan rovastimainen. Sanalla sanoen -sellainen, jonka seurassa rikkomisen halut haihtuvat ja ihminen tuntee -sellaista onnea, jonka hohteessa elämänarvot vaihtuvat. Rikkaus -muuttui vastenmieliseksi taakaksi. Rikkauksien kokoamiseen pantu työ -muuttui sellaiseksi, missä Jeesus ei voinut sormellaankaan auttaa eikä -olla mukana, vaan etääntyi ja meni köyhien luo. Hänet tapasi aina -siellä, missä köyhyys ja puute ahdistivat. Näin maalliset elämänarvot -vaihtuivat kun Tolstoin Kristus niitä valaisi. - -Tämän havaintojen sarjan valossa Iiska Pyydysmäki tutki vanhemman -teologitoverinsa Jaakko Saarimäen uskoa ja tekoa. Saarimäki oli -jättänyt kaikki, valtiokirkon varmatuloisen papinvirkauran, huolet -velkojensa maksusta, yhteiskunnallisen kunnianpyynnön, ja mennyt -työmieheksi Herran viinamäkeen. Ei ollut tietoa jokapäiväisestä -leivästä, ei siitä, ottavatko ihmiset häntä ollenkaan vastaan, ei -siitäkään, mitä pojastaan pappia uneksivat vanhemmat sanovat. Ainoa, -mikä hänellä näytti olevan kirkasta, oli sielussa elävä tietoisuus -Jeesuksen kutsusta. Siihen näytti Saarimäki uskovan ja sitä aivan -ehdottomasti tottelevan. - -Ensi kosketuksessa Alppilassa oli Saarimäen ilmoitus tehnyt Iiska -Pyydysmäkeen tympäisevän vaikutuksen. Hän oli silloin siinä vireessä, -että ihmisen ja varsinkin ylioppilaan tulee valita ja ottaa itselleen -varma maallinen suunta: päämääränä hyvätuloinen virka ja huoleton, -kunnioitettu yhteiskunnallinen asema. Jälkeenpäin hän muistikin -olleensa silloin erittäin porvarillinen. Senkin hän muisti, että -tämä ajatus varmistui, kun Länsipää katosi hänen näköpiiristään, pää -hartiain sisään painuneena vappuyön hämärään säätytalon nurkkaukseen. -Silloin hän tunsi elävästi, miten hänen sielussaan kamppaili kaksi -väkevää voimaa. Toinen oli sielusta kumpuavien unelmien vallaton, -järjestämätön, toiveiden ja unelmien luova, pursuava keväinen -leikki. Toinen vakava, porvarillisen yhteiskuntajärjestyksen syviin -raiteisiin sovittautuva, tarkoin määrättyä uraa kulkemaan varustautuva, -pikkuvanhalle vivahtava miehistetyn tarve. Silloin Iiska hyväksyi -jälkimmäisen, tosin pienin reunamuistutuksin. Mutta siihen vei -väkevästi se tietoisuus, että näin tunsi samalla tyydyttävänsä kodin -tahtoa. - -Muutamina päivinä hän nyt kävi lujasti käsiksi teologian -kurssikirjoihin, mutta ajatuksia oli vaikea keskittää. Nuorta miestä -kiusasi kysymys: mitä hyödyttää tämä dogmaattinen tietäminen, kun minä -en usko? - -Siitä huolimatta hän kuitenkin luki ja luki, luontaisella -lukumiesvaistollaan työtään tehden, saadakseen aikaan jotain valmista. -Mutta sitten tuli taas pieni häiriö. - -Eräänä päivänä sai hän takaisin julkaisemattomana muutaman -kaunokirjallisen kyhäelmänsä. Sen kulmaukseen oli lyijykynällä merkitty -vain: "Kypsymätön. Ei julaista." Hän joutui tuntikausiksi tutkimaan -"Kypsymätön"-sanan sisältöä. Itse oli kirjallinen yrittäjä ollut siinä -käsityksessä, että tämä oli hänen parhain tähänastinen tuotteensa. Hän -oli suorastaan odottanut siitä jonkinlaista erikoistunnustusta. Aluksi -oli vaikea uskoa, että se nyt oli tuossa, koko teos, josta hän oli niin -paljon uneksinut. Sillä oli otsassa "kypsymättömyyden" leimamerkki -kuin salaperäinen kummitus, jonka tarkoituksia ei tunne. Hetkittäin -tuntuivat tuon tuomitsevan leimauksen myrkylliset vaikutukset -omituisesti hermostossa, häiritsevästi sysäten levotonta sydäntä. - -Kirjalliset vaistot olivat olleet hieman syrjässä näinä viime päivinä. -Kristus-ajatukset ja teologiset opinkappaleet täyttivät mielen. Usein -muodostui kamppailu Tolstoin Kristuksen ja kirkollisen Kristuksen -välillä kuitenkin pikemmin nuorukaissielun keväiseksi kisailuksi kuin -vakavaksi omantunnonkysymykseksi. Synnintuskan syvyyksistä kuohuva -sielunhätä oli Iiskalle vielä kokematon. Tässä toimivat vain terveen -elämän luovat vaistot. - -Mahdotonta oli hänen uskoa, että novelliyritys oli kypsymätön. Sitä -vastoin kaiveli hän tuomiossa mieskohtaisia syrjäyttämistarkoituksia. -Olihan hän jo ennemmin pannut merkille tämän arvostelijan ivallisuuden -vasta-alkavia kirjailijoita kohtaan. Alaspainamista vain! Iiskassa -heräsi ajatus, että hän antaa tämän kyhäyksen Juhani Ahon luettavaksi. -Hän tahtoisi selvyyttä, ennen kaikkea selvyyttä, onko hänen -esitystavassaan mitään erikoista. Ellei ole niin... - -Näiden ajatusten juuri askarruttaessa mieltä tuli Halfors. Tämän -meluava, iloinen olemus alkoi jo heti eteisessä karkoittaa tuskaisia -mielikuvia. Iiska Pyydysmäki melkein riemusta hypähti äänen -kuullessaan. Aiottuaan ensin heittää "kypsymättömän" novellinsa -"Väärinkäsitetty" laatikkoon, jätti hän sen kuitenkin pöydälle. -Keskustelu saisi kernaasti mennä siihenkin. Hän arvaili, että -Halforsilla itsellään olisi jokin kirjallinen kysymys kantapäiden alla, -sillä tämä oli runsaasti pursuava runoilijataimi, joka ei suinkaan -myöskään ujostellut runotuotteittensa julkisuutta, mikäli niille sitä -onnea suotiin. - --- Tervepä terve, kunnianarvoinen pastori! melusi Halfors jo avatussa -ovessa. - -Iiska nauroi vastatervehdykseksi. Vanhempi Pyydysmäki, jonka huoneen -läpi oli kuljettava, ei ollut kotona. - -Halfors istui pöydän viereen, ja huomio kiintyi heti käsikirjoitukseen. - --- Uusi opus! Mitä... "kypsymätön?" Siis palautettu takaisin? - --- Niin. - --- Mitähän... kukahan sen lie lukenut? Seköhän se...? - --- Se. Minä tunnen käsialan. - --- Vai "kypsymätön" on. Se on niin hänen kaltaistaan. Mies on niin... -niin sakramenskatun ylpeä. - -Iiska otti käsikirjoituksen. Toisen osanotto lämmitti häntä. - --- Ja minä vakuutan, että -- tietysti minä olen itse liian lähellä -asiaa -- - --- No noo, no noo, älä ujostele! - --- -- lähellä asiaa, mutta sen minä sanon, etten ole yhtään novellia -vielä tätä ennen kirjoittanut sellaisella perinpohjaisuudella ja -antaumuksella kuin tämän. - --- Onko se vapaamielinen? - --- On. - --- Ei se sitten mene. Ajattelin vain toiseen lehteen. Mutta sinne -pitäisi kirjoittaa vanhanaikaiseen henkeen, uudenaikainen kaapu vain -ylle. - --- Kuka sellaista viitsii. Sehän olisi palkkatyötä. - --- Sitähän se. Mutta eikö se palkansaantikin olisi tärkeätä? - --- Noo. - --- Ja muuten. Iankaikkisen vanha, monessa pytyssä vatkattu aate, -jokainen vuosisata pukee sen vain vähän uudempaan pukuun. Sellainen -on "aate", olipa se mikä tahansa. Mutta oletko kuullut, minullakin on -tekeillä... - --- Sinulla? - --- No, älä nyt, juuri minulla, Teofiilus Halforsilla. Onko se sitten -niin kumma? - --- Päinvastoin, onnittelen! Runoa, vai? - --- Runoa, epiikkaa. - --- Se on sitten se! Sitä on odotettukin. - --- Todellako? Kuka? - --- Toverit. - --- Pilaa varmaan tehneet. En minä tiedä mitä se on. Mahdollisesti -narripeliä. - --- Ei, kuule, minä olen utelias. - --- On se tulossa. - -Pieni ylioppilas nosti lyhyen jalkansa polvelleen, kiskoi käsin -lahkeesta, katsoi Iiskaa suoraan silmiin ja virkahti tavallista -totisempaan: - --- Ne kehoittivat minua ja yllyttivät, Kotikielen seurassakin. - --- Älä! Sinä käyt siellä. Pääsisinköhän minäkin? - --- Kuka tahansa, joka vain viljelee suomenkieltä. - --- Kuule, mutta se sinun teoksesi? - --- Minä en anna siitä ennakkotietoja. - --- Etkö? Onko se heksametriä? - --- On. - --- Minkälaista siellä on, siellä Kotikielen seurassa? - --- Tiedäthän, puheenjohtaja oli poissa, varapuheenjohtaja tuntee minut. -Sillä on jotain hajua, että minä olen joskus värkännyt värssyjä. On -sillä. Hän sanoi sen viime viikolla kokouksessa ja hätyytti samalla -puhumaan kotiseudun murretta. Minun täytyi, ei auttanut. No seuraus -oli, että ne tulivat, professorit ja tohtorit laseineen, kellä vettä, -kellä väkevämpää. Ja niin juotiin veljenmaljat. Se oli, kuule... sanoa -professoria sinuksi, tällainen keltanokka! - --- Älä vain kadulla tai muualla mene sinuttelemaan, muistutti toinen, -viisaampana muka. - --- Älä sinä! Ettäkö käy niinkuin sen savolaisen keltanokan, joka -kerran juominkien jälkeen huusi Ahlqvistille Aleksanterilla yli kadun: -"Kuulehan veli Aukusti!" - --- Niin. - -Molemmat nauroivat. - --- Ei, en minä. - --- Annatko jonkun ennakolta arvostella? - --- Täytyy. Aion pyytää professori Genetziä. Hän on kauhistuttava. Mutta -minä olen nyt yhtäkkiä tullut kamalan uhkarohkeaksi. Minä en ymmärrä -mistä se... Katsos, tämä Genetz, professori, hän kirjoittelee itse -heksametriä ja on auktoriteetti alallaan. Hirvittää! Mutta sittenkin. -Ajatteles, jos olisi menestystä! - --- Ihan niin, Fiilus, äänsi Iiska saman tunnelman vallassa. -- Onko se -jo valmis? - --- Ei, ei vielä. Etkä saa sanoa kellekään. Ne pilkkaavat ja... - --- Silloin sinä? - --- Silloin minä sen heti poltan. - --- Älä hulluttele. - --- Niin, mutta katsos. Suomalainen kulttuuri ei nouse, ellemme me, -supisuomalaiset kansan pojat sitä nosta, ja kirjallisuus on ensimmäinen -vipusin. Siinä minä lukeudun nuoriin. Mutta kieliasiassa minä olen -vanhoja, ja, minä muutan pian nimenikin, otan suomalaisen! - -Fiilus tempautui pystyyn ja marssi kiivaasti edestakaisin pienen -kamarin lattialla. Iiska katseli Fiiluksen intoa huvitettuna ja -virkahti: - --- Siinä kielipolitiikassa sinä ja isä olette yhtä mieltä. - --- Niin, sinun isäsi. Aivan. Se äijä tuntee suomalaisuuden syvemmin -kuin hänen poikansa. Mutta hänpä on istunut käräjillä, missä asianajaja -on mongertanut ruotsia ja tuomari tuominnut ruotsiksi suomalaisia -ihmisiä. Sinä olet saanut hangata housujasi suomalaisen lyseon -penkillä, mutta minä esimerkiksi olen niitä, jotka ovat kihnuuttaneet -takapuoliinsa ruotsalaisen lyseon penkkimaalit. Sinä et tiedä. Me -isäsi kanssa tiedämme. Minä olen "ohjelman" kannalla alusta loppuun, -kiireestä hamaan kantapäähän. - --- Samoin minä! kuului nyt voimakas, naurun säestämä miesääni -etuhuoneesta, jonka ovi avautui sepposelälleen. Aukeamassa seisoi -valtiopäivämies Erkki Pyydysmäki. - -Fiilus meni hieman hämilleen. Valtiopäivämies Pyydysmäki oli suuri -pilkkaaja, ja Fiilus pelkäsi sitä. Pian kuitenkin asema selvisi, ja -Fiilus havaitsi ilokseen koskettaneensa valtiopäivämiehessä värisevää -kieltä. - --- Se ohjelma, se on ainoa ohjelma, joka kelpaa johonkin! Ruotsalaiset -ovat tottuneet täällä niin itsevaltiaasti isännöimään, että me -suomalaiset saamme olla varmasti vielä tuhat vuotta heidän holhouksensa -alla, ellemme kerta kaikkiaan lopeta heidän isännöimistään. - --- Varmasti, yhtyi Fiilus. - --- Niin mutta, väitti Iiska tosissaan, -- kielitaistelun pitäisi nyt -antaa hieman levähtää, se asia menee muutenkin, ja... - --- Millä lailla? kysyi valtiopäivämies jo hieman hermostuneena. - --- Samaa minä! huudahti Fiilus. - --- Suomalainen hengen viljelys ja suomalaisen kulttuurin nousu sen -tekee. Suomenkielen arvo nousee sen viljelyksen mukana. - --- Mitä ruotsalainen, tämä virastoruotsalainen siitä välittää? kiivaili -Fiilus. - --- Ja mitä siitä välittää tämä viraton ruotsalainen, tämä poroporvari, -jonka koko sivistyneisyys on siinä tiedossa, että kaikki, mikä on -suomalaista on moukkamaista ja kaikki, mikä on ruotsalaista on -sivistynyttä? nauroi valtiopäivämies. - -Iiska selitti rauhallisesti: - --- Elinvoimaisempi kulttuuri voittaa aina. Jos suomalaiskansallinen -nousu on Jumalasta, kuten minä uskon, niin ruotsalaisten ja ryssäin -hallitsemishalut ja hävitysvoimat eivät voi sitä estää. Mutta jos tätä -sivistystä ei viljellä kirjallisuudessa, tieteessä, kansalais-elämässä, -uskonnossa, taloudessa, kaikessa, ei se kielitaistelun avulla pääse -hallitsevaksi. - --- Mutta kuka nyt sitten estää tätä viljelystä? Ei suinkaan se ole -suomalaista politiikkaa? kysyi valtiopäivämies. - --- Tavallaan kuitenkin, sanoi poika hiljaa. -- Suomalainen politiikka -näyttää pelkäävän juuri niitä aatteita, joiden pitäisi tulla -suomalaisen kulttuurin hedelmöittäjiksi. Ja ruotsalaiset tietysti siitä -riemuitsevat. - -Isä sanoi tuikeasti: - --- Sinä vedät taas esiin tyhjiä, poikaseni. Tiedäthän kutka tässä -maassa ovat vastustaneet suomalaisten oppikoulujen perustamista, kutka -tapelleet ruotsinkielen täydellisen ylivallan puolesta, ja kutka tässä -maassa ovat luoneet suomalaisen kansalliskirjallisuuden? - -Poikakin hieman kiihtyi: - --- Tiedän. Ja kumarran edellisten vuosikymmenien suomalaisuuden -taistelijain suurille teoille. Mutta näitä tekoja ei enää jatketa. -Musta seinä on noussut eteen. - --- Papitko vai? kysyi isä, äänessä pilkallinen väritys. - --- Papit, kirjanoppineet ja fariseukset. -- Pojan äänessä oli sama -soinnahdus kuin isänkin. - --- Kuule, Iiska, sekaantui Fiiluskin taas asiaan -- minä myönnän, että -sinä olet osittain oikeassa. Esimerkiksi ajatuksenvapaus on sellainen -asia, jota vanhat johtajat ilmeisestikään eivät ota vakavasti, kenties -eivät viitsi sitä harkita. Mutta kieliasiassa on heillä elinkautinen -taistelukokemus. He tuntevat kenen kanssa ovat tekemisissä, -taistellessaan ruotsalaisia vastaan, ja siinä eivät nuoret ymmärrä -heitä. Minä muodostaisin "ohjelman" yhdistämällä vanhain kieliohjelman -ja nuorten ajatuksenvapauden. - --- Ja siitä sinä sopan keittäisit! huudahti valtiopäivämies. -- Kunakin -aikana tulee taistelun rynnäkkö suunnata johonkin määrättyyn kohtaan. -Nyt olisi suomalaisten temmattava johto taistelussa ryssänvaltaa -vastaan. Ja siihen koottava kaikki voimat. Ruotsalaisuus muuttuu -tälle maalle yhä suuremmaksi kiroukseksi, mitä pitemmälle sen vallan -rajoittaminen lykkääntyy. Se on Yrjö-Koskisen ohjelma-aate ja minä -olen samaa mieltä. Suomalaisen talonpojan pitää tässä maassa saada -sivistyneitten puolelta joskus muukin arvonimi kuin "moukka". Mutta -niin kauan kuin ruotsalainen hallitsee kaikkialla, saamme me kantaa -moukan nimeä. - -Valtiopäivämies oli päässyt makuun. Hän iski jalkaa lattiaan ja jatkoi: - --- Kansa, suomalainen talonpoika, se tämän maan leivästä ja -puolustuksesta vastaa, muistakaa se, pojat! Teistä tulee herroja, te -voitte puhua vieraita kieliä, te voitte tämän taitonne avulla päästä -ruotsalaisten ja ryssien tuttavuuteen ja luottamukseen ja, nöyrästi -puhumalla heidän kieliään te arvatenkin vältätte suomalaisen moukan -mainenimen. Mutta muistakaa minun sanani: jokainen ystävyyssuhde, -minkä te solmitte ruotsalaisten vallanpitäjäin kanssa kielitaistelun -ratkaisun lykkäämiseksi sopivampaan aikaan, on kansallisuutemme -esikoisoikeuden pettämistä. - -Nyt oli vanhempi Pyydysmäki kiihtynyt. Hänen oma poikansa kuunteli ja -katseli hänen liikkeitään arasti kulmainsa alta virkkamatta mitään. -Fiilus silmäili vankkarakenteista, ryhdikästä talonpoikaissäädyn -edustajaa ihailevan kunnioittavasti. - -Pyydysmäki jatkoi: - --- Ja se teidän ajatuksenvapautenne. Kuka sitä estää? Haihatelkaa -niin paljon kuin tahdotte, kunhan vain pidätte itsenne miehinä. Mutta -jos vakavasti ajattelette asiaa, täytynee teidän itsekin myöntää, -että olisi järjetöntä vaatia sellaisia kansallisuusasiamme suuria -taistelusankareita ja johtajia kuin Yrjö-Koskista ja Meurmania -narrittelemaan nuorenpuolueen poikakloppien kanssa vapaista aatteista. -Sellaista tuulenpieksämistä! Eikö se näyttäisi teistäkin naurettavalta? -Olkoot lapset lapsia ja nuoret nuoria, huvitelkoot ja leikkikööt -"aatteillaan". Mutta antakoot vanhain partasuu-uroitten olla miehiä. - -Pyydysmäki ei tahtonut enää kuulla mitään vastaväitteitä. Hän astui -omaan huoneeseensa ja sulki oven jälestään. - - - - -VI. - - -Valtiopäivämies Pyydysmäki istui hieman arkana senaattori Yrjö-Koskisen -työhuoneessa. Senaattori oli juuri kutsuttu toiseen huoneeseen, -keskustelu oli keskeytynyt, ja Pyydysmäen sormien välissä savusi -sikari. Hän loi jännittyneen katseen kirjahyllyihin ja seinillä -riippuviin tauluihin, mutta katse ei kiintynyt mihinkään. Hän tuskin -huomasi sitäkään, että hän istui sangen mukavasti nojatuolissa. Häntä -hallitsi vain yksi ajatus: tässä nyt on Yrjö-Koskisen työhuone. Ja -hänen korvissaan soi Yrjö-Koskisen ääni, ja hänen aivonsa askaroivat -kaikessa siinä mitä tämä suuri mies on sanonut. Mitään tavanomaista -vastustushenkeä ei Pyydysmäki nyt itsestään löydä, vaan tuntee yhä -hiljalleen kehittyvää ja muodostuvaa halua saada jollain tavalla -tehdä jotain, minkä tämä mies hyväksyy. Siinä on hänen nykyhetken -onnensa. Äskeisessä keskustelussa oli puhuttu mökkiläisistä ja -näiden taloudellisen elämän turvaamisesta toimittamalla heille -valtion välityksellä palstatiloja. Senaattori Yrjö-Koskinen oli -hänelle selvittänyt, että niin voisi tehdä. Valtiolta voisi saada -kahdenkymmenen vuoden kuoletuksella 80-90 % tilojen hinnasta lainaksi. -Pyydysmäen tietämättömyys näissä asioissa oli tehnyt hänet araksi. -Olihan hän silloin tällöin kuullut jotain Tanskan huusmandeista, 1/2-1 -tynnyrinalan maanomistajista, mutta hän oli pitänyt sitä ulkomaisena -satuna. Siitä oli puhuttu torpparilain yhteydessäkin talvella, mutta -sitä ei ollut otettu vakavasti. Ilmasto ja muut seikat tekivät aseman -Tanskassa aivan toiseksi. Kerran oli ajateltu sitäkin, että jos olisi -valtiolla kylliksi rahaa, niin valtio ostaisi kaikki torpat ja tekisi -ne itsenäisiksi. Mutta sellaisia rahamääriä ei ole. Eikä se torpparien -asia niin tärkeä olekaan. Pyydysmäen kotiseuduilla ne viljelevät -torppiaan jokseenkin ilman vuokraa. Vain muodon vuoksi on jokin -vähäpätöinen maksu. Mutta mökkiläisten ja irtolaisten asema on pahempi. -Nyt olivat karjalaiset laukkumiehet ruvenneet niitä narrailemaan. -Kehuvat niille Venäjän oloja, vaikka itsekin täältä kulkukaupalla -raha-ansionsa käärivät. Sellaisia uskotaan, mikäs siinä. Eiväthän ne -valtionasioita ymmärrä, sellaiset... - -Senaattori astuu sisään hieman etukumarassa, tavoittelee oikealla -kädellään harmahtavaa leukapartaansa, istahtaa toiseen nojatuoliin -vastapäätä Pyydysmäkeä, laskee vasemman kätensä pöydälle, pyyhkii -silmälasinsa ja asettaa ne sijoilleen. - --- Minä tarkoitan sitä, virkahti hän hiljaisella, mutta selkeällä -äänellä, asettaessaan silmälasejaan, -- että tämän maan tulevaisuus -voidaan pelastaa vain jos meillä on taloudellisesti hyvinvoipa, -itsenäinen ja valistunut talonpoikaisluokka. Mutta nyt meillä on liian -paljon isännistä riippuvia torppareita ja vielä enemmän kodittomia -loisia sekä niitä teidän mökkiläisiänne. Ne sellaiset ovat kaikelle -yllytykselle alttiita. Ovatko ne nämä karjalaiset laukkumiehet ehtineet -jo siellä teilläpäin yllyttämään? - -Pyydysmäki ravisti kieltäen päätään. - --- Emme me tiedä siitä vielä mitään, ellei nyt tänä talvena... - --- Niin, ne ovat terveemmät ne Pohjanmaan olot. Siellä ovat vastakkain -tilallistalonpojat ja torpparit. Ja tilattomillakin on edes -kotimökkinsä. - --- On. Ja torppain vuokrat ovat aivan pienet. Ei meillä siellä -todellakaan ole mitään erityistä tyytymättömyyttä. - -Senaattori puhalsi pitkään sikarinsauhua, katsoi syvälle -valtiopäivämiehen silmiin ja virkahti vakavana hieman päätä ravistaen: - --- Kyllä se tulee sinnekin. - --- Mahtaneeko? - --- Kyllä se tulee. - -Senaattori korjautui istumaan hieman toisin ja sanoi: - --- Sosialismi tulee tännekin, sillä täällä ovat maaseudun -yhteiskuntaolot huonolla pohjalla, varsinkin Etelä-Suomessa. Ja valta -on ruotsalaisilla ylimyksillä. - -Viimeisissä sanoissa ääni hieman nousi, ja siinä särähti katkera sävel. - -Pyydysmäki melkein hätkähti. Ymmärtämyksen aalto kuohahti hänen -rinnassaan ja pani huudahtamaan: - --- Se on totta! - --- Venäläinen panslavismi on kiinnittänyt meihin haukansilmänsä. Se on -aina ahnehtinut ja vaaninut suomalaista kansallisuutta nielaistakseen -sen. Hallitsijat ovat kuitenkin olleet meidän turvanamme. Mutta nämä -ruotsalaiset kiihoittavat nyt hallitsijaa röyhkeällä uhmallaan. - --- Hm. - --- Ja mitä tässä auttaa uhma! - -Senaattori nosti kättään ja huitaisi. Hän puhalsi pitkän savun ja puhui -ääntään vielä alentaen, pusertaen oikean kätensä nyrkkiin ja kumartaen -päätään Pyydysmäkeä kohti: - --- Jos meillä olisikin edes satatuhatta harjaantunutta miestä, -jotka kaikki olisivat valmiit uhraamaan henkensä ja verensä maansa -valtiollisen vapauden puolesta, ja niillä kanuunat ja ruudit ja... No -_silloin_ olisi asia jo hieman toisin. - -Nyrkki putosi meluttomasti pöytään ja viisaat silmät, jotka ikäänkuin -tahtoivat lävistää vastapäätä istuvan talonpoikaissäädyn edustajan, -hehkuivat tulta. - --- Niin... - -Pyydysmäkikin oli jännittynyt. Tuli oli tarttunut häneenkin. - --- Niin, sitä ei meillä ole... vielä. - -Senaattori nousi ja astui muutaman kerran edestakaisin lattialla. -Sitten hän virkkoi: - --- Mutta minä uskon sellaisen ajan tulevan. Hän katsahti ohimennen -Pyydysmäen silmiin, asettui taas entiselle paikalleen ja jatkoi -hiljaisella, mutta omituisen ankarassa sävyssä: - --- En minä ruotsalaisia vihaa heidän ruotsalaisuutensa vuoksi, mutta -ruotsalaisten valta täytyy tässä maassa kukistaa, jotta suomalainen -kansallisuus saisi elää. - -Innostuksesta vapisevalla äänellä sanoi Pyydysmäki: - --- Minä olen herra senaattorin kanssa aivan samaa mieltä. - -Senaattori jatkoi: - --- Täällä on vallalla sellainen mielipide, että ruotsalaisten -valtiomiestaito on korkealla. Olkoon! Mutta he käyttävät sitä -luokkavaltansa tueksi, ja se koituu lopulta tämän valtion vahingoksi. -He eivät taistele vallasta ruotsalaisen kansan puolesta, niinkuin me -suomalaiset suomalaisen kansan puolesta. Te käsitätte eron? - --- Täydellisesti. - -Pyydysmäki pyyhki tuhkaa sikaristaan ja odotti henkeä pidättäen jatkoa. - -Sitä tuli: - --- Kun minä ajattelen suomalaisuuden taistelua ryssäläistyttämistä -vastaan, katson siis aivan välttämättömäksi, että maamme tilattoman -maatyöväestön taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema parannetaan -niin nopeasti kuin mahdollista. Köyhät, kurjuudessa elävät ja -sivistymättömät kansanlaumat ovat aina olleet valtioitten sisällisenä -vaarana ja heikkoutena. Sitä ne ovat monin kerroin sellaisessa -valtiossa kuin Suomessa, jonka perustuslaillinen valtioasema -lepää vain heikon ihmissanan, olkoonpa vaikka keisarillisenkin, -paikkansapitäväisyyden varassa. Jokaisen ihmisen luulisi ymmärtävän, -että kun keisarin tahtoa sitten velloo ja vääntää sellainen -kansalliskiihkoinen voima kuin Venäjän mahtava virkavalta, on keisarin -sanalle perustetun Suomen valtion kohtalo aivan hiuskarvan varassa. - -Senaattori vetäisi pari sauhua ja lisäsi: - --- Ei ole mikään harvinainen tapaus historiassa, että hallitsija rikkoo -lupauksensa. - -Hän katsoi tiukasti Pyydysmäkeä silmiin. - -Vieraana istuva tunsi syvää levottomuutta. Hänen teki mieli sanoa -jotain. Mutta arvonanto senaattoria kohtaan oli niin suuri, että -halustaan huolimatta hän pidättäytyi ja vain jännittyneenä imi -muistiinsa suuren johtajan sanoja. - -Johtaja jatkoi: - --- Aatelisto ja porvarissääty luovat ruotsalaisen politiikan. -Mutta niiden takana ei ole ketään muita kuin heidän oma luokkansa. -Eikä Venäjällä ole vielä unohdettu, että meidän ruotsalaisiamme -sitoo vanhaan Ruotsiin historialliset ja heimolaissiteet. Heidän -politikoimisensa ei koskaan edusta eikä voi edustaa Venäjällä -suomalaiskansallista mielialaa. Sitä voi tehdä vain suomalaisen kansan -edustus, talonpoikain ja työväen. Pappissäätykin, niin hyvin kuin -se onkin ymmärtänyt suhteensa suomalaiseen kansaan, herättää ryssän -epäluuloa. Ainoa turvamme on talonpoikaissääty, suomalainen kansa ja -siihen liittynyt suomalainen sivistynyt sääty. Vai mitä Pyydysmäki -ajattelee? - -Senaattori jäi odottamaan. Pyydysmäki joutui hieman hämilleen, kun -hänen mieltään näin yhtäkkiä kysyttiin. Mutta kohtapa hän huomasi, jo -oikeastaan odottaneensakin vuoroaan. Naurahtaen hän virkkoi: - --- Sepä merkillistä, että herra senaattori esittää aivan samanlaisia -mielipiteitä, kuin minulle on kasvanut siellä kaukana maaseudulla. -Suomalaisen kansallisuuden valtaanpääsy ei ole mahdollinen, ellei se -pääse taloudellisesti vaurastumaan ja ota politiikan johtoa käsiinsä. -Minä olen monta kertaa oman seurapiirini kanssa väitellyt siitä, että -nämä meidän kansalliset harrastuksemme eivät vaikuta talonpojan ja -työmiehen talouteen kohottavasti. Eiväthän köyhät ihmiset aatteilla elä. - -Sivellen leukapartaansa hillitsi senaattori: - --- Aatteet... aatteet, jaa, ne tietysti ovat välttämättömiä. -Jos kansallisuuden harrastukset menevät vain taloudellisiin ja -valtakysymyksiin, ei se synnytä tervettä kehitystä. - --- En minäkään juuri sitä tarkoita. Tarkoitan vain, että tämä nuorten -aatteellinen harrastelu ja haparoiminen liikkuu liian kaukana -käytännöllisestä elämästä. - -Senaattori murahti hiljaa, kun mainittiin "nuoret". - --- Noo, ne nuoret, nuorilla nyt on aina haihattelunsa, mutta vakavasta -politiikasta ne saisivat pysyä erillään. Ne vain hajoittavat ja -sotkevat. - --- Sitähän minäkin... - --- Sellaiset kuin kansanopistoasia, nuoriso- ja raittiusseurat, -kaunokirjallisuus ja muut semmoiset, ne kuuluvat nuorisolle. - --- Niin, vahvisti Pyydysmäki hieman empien. - -Mutta senaattori jatkoi: - --- Niin, minä nyt puhuin nuorista yleensä, mutta onhan se tämä -"nuorten" puoluekin. Siinä on muutamia politikoitsijoita ja sitte -nuorisolla on taipumusta seurata radikaalisia tunnuksia. Valitettavasti -olemme me suomalaiset niin eripuraista ja hajalle pyrkivää kansaa, -että jos me jossain suhteessa joudumme erimielisiksi, niin heti -pesäeroon pitkin linjaa. Jokainen tahtoo olla mestari kaikilla aloilla. -Suutari ei pysy lestissään. Pitäisi vähitellen ruveta saamaan aikaan -käytännöllistä työnjakoa kaikilla aloilla. Silloin eivät eripuraisuuden -aiheet vaikuttaisi niin voimakkaasti. Ei oltaisi aina toistensa tiellä. - -Nyt saatiin teetä. Sitä laitellessa kysyi senaattori: - --- Teidän maakuntanne kansanopistoa rakennetaan? - --- Niin. - --- Joko on johtaja tiedossa? - --- Tuskin. Ellei nyt tällä välin. - --- Minä olisin sitä mieltä, että kansanopistoa ei pitäisi perustaa -ennenkuin on johtaja. - --- Mutta saahan niitä, nuoria maistereita. - --- Saa maistereita. Mutta luuletteko, että jokainen maisteri, joka -tulee kansanopiston johtajaksi, myös pystyy toimeensa? - -Sitä ei Pyydysmäki luullut. - --- Kansanopiston johtajan toimi on vaikeimpia kasvattajatoimia. -Täytyisi olla synnynnäiset lahjat. - --- Se on ymmärrettävää. - --- Jaa, en tiedä, pidetäänkö sitä ymmärrettävänä. Näyttää kuin -otaksuttaisiin, että kuka maisteri tahansa voi oppia koko konstin -oleskelemalla viikon pari Tanskassa. Minulla on taipumus uskoa, että -kun oppilaitokseen tulee kansakoulun käynyttä talonpoikaisnuorisoa, -ei sillä aina ole edes aavistusta opiston tarkoituksesta. Jos johtaja -on vain tavallinen maisteri, niin tällainen opisto voi muodostua vain -herrastelukouluksi, josta ei ole kenellekään mitään hyötyä, päinvastoin -vahinkoa. - -Pyydysmäki, joka oli innokas kansanopiston harrastaja, yritti tässä -väittää vastaan: - --- Vaikeahan lienee löytää hyviä opettajia täysi-ikäiselle -talonpoikaisnuorisolle. Eikö niitä ole vaikea löytää hyviä opettajia -oppikouluihinkin? - --- Vaikea. - --- Mutta se kansan tarve siellä maalla kasvaa myöskin tämän kansallisen -vaaran vuoksi, niin että en tiedä, voiko kansanopistojenkaan -perustamista vaaratta lykätä ja jäädä odottamaan kyllin pystyviä -johtajia. Entäs jos ei niitä ollenkaan ilmesty? - -Senaattori naurahti: - --- Hyvin vastattu. - -Keskustelu kääntyi vielä palstatilakysymyksen käytännölliseen puoleen. -Senaattori halusi ehdottaa, että Pyydysmäki joko itse tahi jonkun -tuntemansa henkilön avulla ryhtyisi kotiseudullaan käytännössä kokeeksi -toteuttamaan tätä palstoitus-aatetta. Lopuksi kosketeltiin jonkun -verran viime päivinä valtiopäivillä käsiteltyjä asioita. - -Pyydysmäki tunsi istuneensa ja häirinneensä senaattoria melkein liian -kauan. Mutta tilaisuus oli ollut ylen houkutteleva. Kun hän laskeusi -alas rappusista, tunsi hän vielä itsessään väkevän ylemmyyden lumouksen -valtaa. Talonpojalle oli harvinaista saada kätellä ja puhutella -senaattoria, ylhäisyyttä, joka kuului melkein toiseen ilmapiiriin. -Kun tätä senaattoria oli soimattu vallan- ja kunnianhimosta, -ruotsalaisvihasta ja keisarillisen tahdon palvomisesta, oli Pyydysmäen -mielessä aina vallinnut eräänlainen tietoinen epäluulo, että kaikki nuo -syytökset ja parjaukset johtuivat vastustajain ilkeydestä. Nyt oli hän -siitä varma. Yrjö-Koskinen seisoi hänen sisäisessä kuvassaan entistä -selvemmin hahmoittuneena kansallissankarina, suurena johtajana, jota -kaikkien tulisi totella ja johon suomalaisten tulisi luottaa. Ei hän -ajatellut sokeata tottelemista siinä mielessä kuin käskettävän tulee -totella käskijää, vaan siinä mielessä kuin kansakunnan tulee alistua -itseoikeutetun johtajan viittaukseen. - -Pyydysmäki asteli kohti Esplanadia. Hän tunsi rintansa kohoilevan -tiedosta, että tämä ilta keskusteluineen tulee hänen muistoissaan koko -jälellä olevan iän loistamaan keitaana, jolle nousten voi aina luoda -silmäyksen yli kotikyläisen piirin. - - - - -VII. - - -Muutamana kevätpäivänä näemme ylioppilaiden Pyydysmäen ja Halforsin -kapuavan Fabianinkadun 21:ssä Päivälehden toimituksen rappusia. -Arka koputus, sisältä hiljainen "sisään", ja pojat seisovat -toimitushuoneessa. Siinä on Juhani Aho juttelemassa vastapäisellä -tuolilla istuvan, ilmeisesti maalta tulleen, sangen vilkkaasti -puhuvan herrasmiehen kanssa. Puhe keskeytyy, Aho nousee tervehtimään, -vastapäisellä tuolilla istuva vilkas herra vaikenee ja katselee -vastatulleita. Aho kättelee. - --- Siinäpä pelkkiä runoilijoita ja kirjailijoita, sanoo Aho -kätellessään ja myhäilee leppoiseen savolaiseen tapansa. -Vastatulleista, varsinkin Halfors näyttää ujostelevan. Katseet -kohdistuvat istuvaan herraan, joka ponnahtaa ylös valmiina tervehtimään. - --- Ahaa, äkkää Aho, -- herrat eivät tunne. Tämä tässä on Juhana -Henrikki, liialta nimeltä Erkko. Nämä tässä taas... - -Niin tutustutaan. Istutaan pöydän lähettyville. Vierauden tunne häviää. -Erkko ottaa kohta puheenvuoron jutellen ja kysellen vastatulleilta ja -kertoen hupaisalla, vilkkaalla tavallaan pääkaupunginmatkansa syitä. -Sitten sanoo Aho: - --- Taas kertovat tiedot uudesta Jobin postista. Suomen asiain komitea -Pietarissa aiotaan muka lakkauttaa. - -Ylioppilaat osoittavat mielenkiintoa. - --- Ja sen luultiin jo pysähtyneen. - --- Mutta kun meidän miehemme siellä valtaistuimen juurella itse -hommailevat. - -Kaikki vaikenevat muutamaksi sekunniksi. Raskas syytös on koko talven -hiipinyt maassa. - --- Ja ne ovat näitä ruotsalaisia aatelismiehiä! virkahtaa Halfors. - --- Ehnrootinhan sitä pitäisi olla tämän asian isä, sanoo Aho. - --- Yksimielisiä taitavat olla, toteaa Erkko. -- Vaikea uskoa omista -miehistä. Mutta niin sanotaan, että von Daehn olisi tämän käskykirjeen -varmentanut. - --- Von Daehn? tarkkasi Pyydysmäki. - --- Niin sanovat, totesi Erkko. - -Nyt purkautui Halforsin sisu: - --- Sellaisia ovat ruotsikot! Kun suomalaiset tekevät jotain, nostavat -ruotsikot siitä helvetillisen melun. - -Nuori mies väänsi päätä ja pui nyrkkiä: - --- Ajatelkaas, jos tämän olisi tehnyt joku suomalainen, esimerkiksi -Yrjö-Koskinen. - -Mieliala oli painuksissa. Erkko virkkoi vihdoin: - --- Se on ruotsalaisten tapa. Suomalaiset eivät ole vielä kehittyneet -kilpailemaan heidän kanssaan sellaisessa. Me otamme ja vastaamme aina -omiemme synneistä heitä itse haukkumalla. Ruotsalainen on vanhempi -kulttuuri-ihminen. Hän peittää omiensa lankeemukset viisaudenteon -kaavulla. Mutta kun joku suomalainen tekee valtiollisen erehdyksen, -riisuu ruotsalainen hänet alastomaksi ja ripustaa kaakinpuuhun kaikkien -nähtäväksi. - -Runoilija Erkon puhuessa kiertyivät nuorten ylioppilaiden suut -mielihyväiseen hymyyn. - -Aho otti puhevuoron: - --- Niin se on! Mutta minä olen varma siitä, että suomalaisen politiikan -johtajat voisivat tehdä suomalaisen rintaman moninverroin eheämmäksi -jos vanhat sallisivat nuoremmille hieman laajempaa aatteellista -vapautta. Eiväthän ne papit kuitenkaan jaksa ikuisesti pitää tämän -kansan sielunhoitoa niin laajaperäisenä, ettei koko työmaalla tarvita -muita kuin pappeja. - -Nyt intoutui Pyydysmäki: - --- Omantunnonvapaus ja oikeus ilmiöiden arvioimiseen, niitähän tulee -kunkin ihmisen saada käyttää puoluenäkökohdista riippumatta. - --- Aivan, totesi Erkko. - --- Tekemällä suomalainen puolue karsinaksi, missä kaikkien uuhien, -pässien ja vuohien pitäisi määkiä samalla tavalla, vaaditaan -luonnottomuutta, jatkoi Pyydysmäki näyttäen poikkeuksellisen -kiihtyneeltä. - --- Onpa hauska kuulla, sanoi Erkko. -- Mitä uraa tämä nuori mies -tavoittelee? - --- Papin, äänsi Halfors härnäävä ilme huulilla. Pyydysmäki katsoi -häneen tuikeasti rypistäen kulmakarvojaan. - --- Miksei papin! puolusti Aho. -- Pappi voi olla yhtä vapaamielinen -kuin kuka tahansa. Eihän mikään raamattu vaadi pappia olemaan -ehdottomasti vanhoillinen. Me tarvitsisimme juuri ennen kaikkea -vapaamielisiä pappeja toimittamaan pientä tuuletusta. - --- Niin, sehän on se ahdasmielisyyskin pääasiassa vain pelkkää -aristokratiaa, vahvisti Erkko, kiinnittäen yhä katseensa Pyydysmäen -kasvoihin, joita tällä hetkellä kaunisti lämmittävä punerrus, tehostaen -niiden miehuullista vakavuutta. - -Mutta Erkko sai innokkaan kannattajan toisaalta. Halfors huudahti: - --- Siihen minä yhdyn! Koko meidän kansallinen kirouksemme johtuu -ylenpalttisesta aristokratiasta ja säätyerosta, jonka jakoperusteena -on ruotsalainen yläluokka ja suomalainen alaluokka. Ja mikä surkeinta, -suomalainenkin herrasväki omaksuu usein ruotsalaisen herrasväen -sääty-ylpeyden. - --- Niin useinkin on, totesi Erkko. -- Mutta palatakseni vielä -pappeihin, pitäisin kansallisesti tavattoman tärkeänä, että -pappis-uralle antautuisi myöskin näitä nuoriin kuuluvia, lahjakkaita -poikia. Niinhän pappiskasti voisi uudistua. - -Erkko alkoi lämmetä. - --- Katsokaapa! Oli aika, jolloin ainoastaan kirkolliset herrat ja -suurisukuiset olivat jotain. Ne määräsivät arvoasteet muille alemmille -luokille. Mutta nyt, kun nuo "muut" ovat ruvenneet tulemaan pimennosta -päivänvaloon, tahtovat saada katsoa elämää omilla silmillään, tuntevat -ihmisarvonsa ja vaativat sananvaltaa yhteiskuntaelämässä, aloittavat -entiset vallanpitäjät hyökkääjiä vastaan puolustussodan. Vaan nämä -valtavat hyökkäysjoukot jyskyttävät nyrkkeineen valon ja vapauden -linnoitusten portteja ja murtavat ne -- ellei avata suosiolla, -joku, muistaakseni norjalainen runoilija, on tästä kirjoittanut -hyvän runon, erinomaisen. Hän kuvailee siinä puukenkäarmeijaa, joka -marssii ja synnyttää jymyä, ja rautanyrkit iskevät oviin. Se on -erinomaisen vaikuttavasti kirjoitettu. Minä käsitän, että näissä -uusissa syvien kansankerrosten vapauspyrkimyksissä on ikuinen luova -voima liikkeellepanijana. Katsokaa, miten ihmiset aukovat silmiänsä, -miten ne kaikkialla osoittavat tiedonjanoansa ja etsivät keinoja -tyydyttääkseen tarpeitaan. Ajatelkaahan vain nuorisoseurojakin. Kuka -täällä pääkaupungissa niistä mitään välittää? Mutta niitä alkaa -syntyä maaseuduilla. Minä luulen että niitä nostattaa kansallisuuden -elinvoima, joka sitä tietä purkautuu uuteen kukintaan. Suomalainen -kansallisuus ja suomalainen henki luo niissä uusia kulttuurimuotoja. -Hengen hedelmä kypsyy, Jumalan myntti paljastuu tomukerroksista. -Ja semmoinen hedelmänviljelys ja sellainen myntti eivät ole -etuoikeutettujen luokkien aarreaittoihin talletettuja. Luova elämä -tuo ne esiin omista varastoistaan. Se, joka niitä etsii, löytää näitä -kaikkia: kuntoa, hyveitä ja kauneutta, alhaisimmasta mökistä ja -talonpojan tuvasta. - -Juhani Aho katsoi salamyhkää kelloaan, mutta Erkko huomasi. - --- Ahaa, toimitushuolet, ja me viivytämme. Toimittajana on sydämellä -huomisaamun artikkeli, ja ovella taitaa jo kolkuttaa latomonpoika. - -Kaikki vieraat nousivat. - -Aho heti rauhoittamaan: - --- Eihän tässä nyt niin kiirettä ole. - -Nousi kuitenkin hänkin, ja hyvästellessään jatkoi pitäen Erkon kädestä: - --- Kuulehan sinä veli Juhana, tuota... meidän pitäisi illalla tavata. -Et sinä saa niin lentää pois heti saavuttuasi. Pitäähän sitä saada -kunnollisesti tarinoida. - -Ja he sopivat tapaamisesta. - -Vieraat lähtivät. Aho sulki oven ja otti avaimen pois. Hän istui pöydän -luo silmäilemään muuatta keskeneräistä kirjoitusta, pyyhki siitä jotain -ja lisäili sinne tänne rivien väliin. Lopuksi hän sytytti savukkeen, -laski kyynärpäät pöydälle, posket kämmenten varaan ja alkoi miettiä. - - * * * * * - -Tullessaan huoneeseensa tapasi Iiska siellä kirjeen Saarimäeltä. -Nuori apostoli oli nyt ollut pari viikkoa Hämeessä ja saarnannut. -Kokemuksistaan kirjoitti hän m.m.: - - "-- -- Minä olen saanut ihania kokemuksia ja todistuksia Mestarin - lakkaamattomasta läsnäolosta. Melkein joka kerta, alkaessani - puhua tunnen ensin pelkoa ja avuttomuutta, kun olen itse niin - tyhjä eikä rukouskaan aina näytä tuottavan voimaa. Hädän hetkellä - tulee kuitenkin aina apu. Jumala silminnähtävästi vahvistaa - minua. Ja kun näen, kuinka poloiset ihmissielut janoavat - elämänsanaa, kasvaa uskoni. Sydämen pohjasta kaikuu Jeesuksen - ääni, joka kehoittaa ja vakuuttaa. Tunnen aivan elävästi, kuinka - Jumala itse puhuu minulle ja minun kauttani syntisille ihmisille - ja julistaa vapahdusta. Minä olen kurja raukka, mutta Jumala - vahvistaa. Tunnen niin elävästi nyt noudattavani Mestarin käskyä: - menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille - luoduille. Tätä uskoa ja sen aiheuttamaa sisäistä rauhanelämää on - mahdoton ymmärtää sen, joka ei ole itse kokenut sitä. Minäkään - en ennen sitä ymmärtänyt ollenkaan. Ja pahimpana esteenä olivat - tunnustuskirjat ja muut sellaiset, niissä kun tätä asiaa - yritetään tukea toiselta puolen järjellä, toiselta puolen uskolla - sellaisiin asioihin, jotka eivät vaikuta mitään armoon ja syntien - anteeksisaamiseen. Kun ajattelen, kuinka vapaa ja riippumaton - olen nyt, kun noudatan ainoastaan Jeesuksen käskyjä ja raamatun - oppia, tunnen niin pohjatonta kiitollisuutta Jumalalleni, etten - kykene sitä selittämään. Minä menen sinne, mihin Jeesus määrää, - ja tunnen aina suurta rauhaa, sillä sieluni on Kristuksen verellä - kalliisti lunastettu eikä kukaan voi temmata minua Herrani - sylistä. -- - - -- -- Ihmiset ovat olleet ystävällisiä kaikkialla. Ei yhtään ole - tarvinnut edes ruumiillista nälkää nähdä, vaikka minä en olisi - sitä pannut ollenkaan pahakseni, jos sellainen pieni koettelemus - olisi kohdannutkin. Paastosihan Jeesuskin korvessa neljäkymmentä - päivää. Meidän tulee olla valmiit samaan. Sillä tämä lihassa - vaeltaminen ei ole kristitylle hyvinvointia, lihavia aterioita, - hupaista ja hekumallista elämää varten. Kristityn tulee sellaista - aina pelätä. -- -- -- - - Ihmiset ovat olleet rakastavia ja ystävällisiä ja antaneet - ruokaa. Jotkut ovat muutaman rovon matkarahoiksikin pistäneet. - Nähtävästi Jeesus itse vaikuttaa ja järjestää kaikki. -- -- - - Niin käyn minä tietäni ja tunnen, tiedän olevani työmiehenä - Herran viinamäessä. Kuinka on Sinun laitasi, veljeni? Vieläkö - Sinä hikoilet kurssikirjojen ääressä, valmistautuen kirkolliseen - virkauraan, lihava rovastinpaikka päämääränä, siihen kuljettaessa - Jeesuksen apostolin valheviitta hartioilla? Ei niistä, jotka sitä - tietä kulkevat, ole työmiehiksi Jumalan viinamäkeen, eikä niitä - edes lueta viinamäen työmiehiin. Uskoni ja suhteeni Herraani - velvoittaa minua tämän sanomaan. Valitse pian, veljeni. Aika on - lyhyt. Herran tuomion pasuuna voi kajahtaa minä päivänä tahi - hetkenä tahansa. Lähde kulkemaan Jeesuksen opastamaa tietä. -- --" - -Iiska viskasi kirjeen kädestään. Nöyryyden ja alttiuden henki, joka -kirjeestä huokui, herätti aluksi syvää mielenkiintoa ja harrastusta. -Mutta mitä pitemmälle hän luki, sitä kiusallisemmin vaivasi häntä -ajatus, jopa suoranainen pyrkimys, tulkita kaikki farisealaisen -hengen ilmaukseksi. Kun tämä rinnastui äskeisten Fabianinkadulta -saatujen vaikutelmien kanssa, pyrki ristiriita hermostuttamaan. Olenko -minäkin aika ajoin tuon hengen lumoissa? kiersi itseätutkisteleva -kysymys miehen joka solussa. Keskustelu Ahon ja Erkon kanssa oli -häntä väkevästi varmistanut. Papin ura siinä mielessä kuin hän oli -itsekin sitä kuvitellut näytti aika siedettävältä. Heidän rohkaisevat -sanansa kaikuivat vieläkin nuoren etsijän mielessä. Hän oli äsken -yhtäkkiä saanut mieleensä suunnitelman ottaa elämä aivan yksinkertaisen -rehellisesti. Ensi tehtävä oli sanoa isälle, että tutkintojen -jatkamisesta ei tänä keväänä enää tule mitään, että hän on alkanut -epäillä, mutta lupaa sittenkin vielä ajatella, voisiko kuitenkin lukea -papiksi... - -Sitten keskustelisi järkevästi isän kanssa. - -Mutta nyt tuli tämä kirje! Sen sävy suututti, ja Iiska joutui -hermostuneena kysymään itseltään, suututtiko häntä lopultakin tämän -apostolin vilpillisyys vai vilpittömyys. - --- Entä jos se sittenkin on vilpitöntä kaikki, ja minä vain -tuomitsen?... - --- Tätä asiaa on pakko ajatella, totesi hän ääneen. - -Iiska aikoi lähteä kadulle. Mutta samalla kuului isä tulevan -huoneeseensa hiljaa hymisten viheltäen. Iiskan häilähtelevää -sieluntilaa tämä hymisevä vihellys rauhoitti. Isän ja pojan välillä -oli suhde, joka sääteli kumpaisenkin mielentilan. Hyvä mieli, iloinen -ajatus sähköttivät toisen sieluun: hyvä mieli, iloinen ajatus! Toinen -tunsi sen, ja sielu totteli automaattisesti viestiä. Toisella kertaa -saattoi salaperäinen viesti ilmoittaa: paha mieli, masennuksen tunne! -ja se tieto teki toisen heti levottomaksi, vaikka syy oli tuntematon. - -Iiskan mielessä välähti yhtäkkiä ajatus: nyt on oikea aika puhua! Isä -on jostain syystä erittäin hyvällä tuulella. - -Sydän vielä epävarmuudesta värähdellen astui hän isän huoneeseen. - -Valtiopäivämies alkoi heti kertoa: - --- Minä tulen Yrjö-Koskisen luota. - --- Oo-hoh! Mitä, kuinka isä siellä...? - --- Hän kutsui, kuinkas minä muuten. - --- Mitä hänellä? - --- Puhuttiin kaikesta. Suomalaisuuden asiasta erittäin ja... Hän -suunnittelee nyt sitä, että pitäisi saada tilattomille omaa maata. -Epäilemättä hyvä asia, mutta kyllä se sittenkin on erehdys. - -Erkki Pyydysmäki vihelsi hymisten riisuessaan takkiaan ja jatkoi sitten: - --- Ukko ei käsitä sitä, ettei Suomessa synny talonpoikaisluokkaa, joka -elää 5-10 tynnyrinalan palstatiloilla. - --- Uskooko hän sitten semmoista? - --- Uskoo. Emme me täällä kylmässä pohjolassa voi maasta ja karjasta -ottaa sellaisia satoja kuin Tanskan pikkuviljelijät, sanoi isä -hymyillen. -- Mutta eivät ne herrat sitä ymmärrä, Yrjö-Koskinenkaan, -niin hyvä tahto kuin hänellä siihen olisikin. - --- Sanoiko isä hänelle? - --- E-en. Sitähän sopii koettaa. Saahan työväki mökin paikan, -perunamaata ja vähän laiduntakin. Hyvähän sekin on. Minä lupasin -toimittaa jonkun siellä meidän puolessa panemaan hommaa alkuun. - -Pyydysmäki täytti ja sytytti piippunsa. Iiska istui tuolilla ja -heilutti ajatuksissaan jalkaansa pälyen hieman hermostuneesti -ympärilleen. Hän katseli siitä selin seisovan isänsä vankkaa vartaloa, -koko ryhdikästä, väkevää olemusta, josta tällä kertaa ikäänkuin uhosi -terve hyvinvointi ja luja itsetietoisuus. - --- Mutta _mies_ hän on! huudahti Pyydysmäki kääntyen päin poikaansa. -- -Minä toimitan sinut joskus hänen puheilleen, kyllä hän pesee sinusta -pois ne "nuorten" vetelät hapatukset. - -Hän nauroi niin että hartiat hytkyivät. - --- Enkö minä sitten ole kansallismielinen? kysyi poika melkein ujosti. - --- Taidatpa olla. Mutta sinä et ajattele kaikista asioista niin kuin -Yrjö-Koskinen ja minä. Eikä se olisi haitaksi, vaikka ajattelisit. - --- Niin, mutta, isä, minähän en ole niitä, jotka voivat käskyllä -muuttaa ajatuksiaan ja mielipiteitään. - -Isä kohotti silmiään, joista sädehti kummastus. - --- Enhän minä sitä tarkoita! Sinun pitäisi vain tulla tuntemaan hänet -ja hänen jalot tarkoituksensa. Valikoi sitten. - -Iiska katsoi vaieten eteensä ja näytti hermostuneelta. Isä loi -katseensa ikkunaan. - -Silloin virkahti Iiska: - --- Isä, kuulkaahan. - -Valtiopäivämies käänsi kysyvänä päätään. - --- Se voi olla teille ikävää kuulla, mutta minun täytyy tunnustaa, -etten voi nyt suorittaa viimeisiä kevättenttejä. - -Valtiopäivämies ei vastannut kohta. Jalka liikahti, mutta hän jäi -katsomaan ikkunasta edelleen. Sitten hän astui sohvan luo, istui ja -virkahti: - --- Vai niin. Miksi et? - --- Minä en ole voinut lukea. - --- Mutta nehän menivät aikaisemmin hyvin? - --- Menivät. - -Iiska oli vuorostaan noussut ja katseli nyt ikkunasta. Kääntyen suoraan -isään hän virkahti: - --- Minä epäilen. - --- Epäilet? Mitä? - --- Sitäkin, ettei minusta tule pappia. - -Isän synkistynyt katse hieman lientyi. Huulet vetäytyivät terävään -hymyyn: - --- E-e-i tule pappia! Siihenhän ei paljoa tarvita. - -Poika sanoi syvällä äänellä: - --- Siihen tarvitaan uskoa. - --- Hm hm, vai niin. - -Hän sytytti sammuneen piipun ja kysyi jälleen: - --- Mitä sinä sitten meinaat? - -Iiska heittäysi huoahtaen sohvaan ja virkkoi: - --- En tiedä. - --- Tyhjäntoimittajaksiko? - -Poika katsoi säpsähtäen isän silmiin, joissa nyt pilkan sijasta kohtasi -vakavasti kysyvän ilmeen. Hän sai luontonsa takaisin: - --- Minusta ei koskaan tule tyhjäntoimittajaa! - --- Sepä kuuluu joltakin, tunnusti isäkin jo päästen jännityksestä. -- -Sinun muuten ainakin pitäisi tietää, että ihminen voi olla hyödyksi -millä elämän toimialalla tahansa. Mutta äitisihän sinusta pappia -halusi. Mitä hän tästä sanonee? - --- Sehän se on vaikeinta. Mutta eihän tämä nyt ole varmaa vielä. Minä -nyt en vain jaksa lukea. - -Nuori, epäröivä teologi laski kyynärpäänsä polville ja posket kämmeniin -ja tuijotti lattiaan. - --- Eikö sitä asiaa voisi jättää syksyyn päättämättä? kysyi isä. - -Iiska nosti päätään ilostuen: - --- Sitähän minä aioin isältä pyytää. - --- No jättää sen asian syksyyn. - --- Minulle äsken sanoi Juhani Aho, että pappi voi olla yhtä -vapaamielinen kuin kuka tahansa, ja minä rupesin uudestaan -ajattelemaan, että ehkä se sittenkin alkaisi syksyllä luistaa. - --- Juhani Ahoko? - --- Niin. - --- Mitä hän papeista? - --- Puhuttiin vain. - --- Eikö hän ole papin poika itse? - --- On. - --- Hm. Enhän minä niistä papeista niin paljoa... Mutta kun on sitä -meinattu. - --- Minun vakaumukseni ei vain tahdo alistua. Ja tänään minulle taas -kirjoittaa Saarimäki. - --- Sekö leuhka? - --- Saarimäki. - --- Se sellainen pitkä, vetelä poika, jonka suu on aina naurussa? - --- Se. - --- Mistä hän kirjoittaa? - --- Hämeestä. Hän on mennyt vapaaksi saarnaajaksi ja nyt hän on hyvin -onnellinen. - -Isän otsa synkistyi. Ilkkuva sävy äänessähän kysyi: - --- Ja sinä haluaisit mukaan, vai? - --- En tällä tiedolla, sanoi nuori teologi. -- Mutta minä en antaisi -hänen vakavaa otettaan myöskään pilkata. - -Äänessä oli nyt helähdys, joka vaimensi isän ivailuhalua. Poika jatkoi: - --- Meillä nuorilla on luullakseni monessa suhteessa toiset elämänarvot -kuin teillä vanhoilla. - --- Mi-itkä elämänarvot? - --- No... ne ovat toiset. - --- Mitkä? - --- Meille eivät valta, kunnia ja raha merkitse suuria. Sitä vastoin -totuus, oikeus ja ihanteet ovat kaikki kaikessa. - -Taas väikkyi isän kasvoilla pilkallinen väre, mutta se haihtui kohta, -ja hän jäi vakavana tuijottamaan poikaan, joka nyt oli nostanut -silmänsä lattiasta ja katsoi pelkäämättä, melkeinpä lujasti häneen, -- -äitinsä ruskeilla silmillä, vilahti samalla isän mielessä. - --- Jätetään ratkaisu syksyyn, sanoi valtiopäivämies nyt -rauhoittuneemmalla äänellä. - -Mutta ylioppilas riippui vielä äskeisessä elämänarvokysymyksessä. - --- Se on niin, sanoi hän, -- että meille voi tulla, meille -nuorille ylioppilaille, ylivoimaiseksi joko veto virkaan, tahi -kiipijäpalvelukseen -- taikka sen tien seuraamiseen, jota Jeesus kulki. - --- Ette te mitään Jeesuksia ole! ärähti tulistunut isä ja siirsi -hermostuneesti jalkaansa. - -Poika nousi, suoristi rintansa ja sanoi jyrkästi: - --- Emme! Mutta me voimme tulla perkeleiksi, jos meitä ahdistetaan -ravaamaan vain vallan, rahan ja kunnianpyynnön viitoittamia -kulkureittejä. - -Isä tuijotti syvään hengittäen poikansa silmiin ja älysi ensi kerran, -että tässä hänen edessään seisookin mies. Hän astui pari kertaa yli -lattian ja palasi uudestaan Iiskan eteen virkahtaen: - --- Sinusta alkaa tulla mies! - -Nyt poika lehahti punaiseksi. - --- Kiitos, isä. Teidän sananne rohkaisee minua ainakin yrittämään. - --- Hyvä on. Milloin lähdet kotiin? Minun on oltava kuun loppuun. - -He istuivat siitä neuvottelemaan. Ilma oli puhdistunut. Kumpaisellakin -oli nyt vapauttava tunne, sillä he olivat näissä muutamissa minuuteissa -siirtyneet pitkän askeleen lähemmäksi toisiaan. - - - - -VIII. - - -Säätytalon eteishallissa, rappusissa ja ravintolassa kuhisi vilkas -liike. Varsinkin eteishallin vestibyylin täytti puheensorina, -missä ruotsi ylivoimaisuudellaan tuntui tukahduttavan suomenkielen -kuokkavieraalta tuntuvan vähemmistön äänet. Siellä täällä kohosi jo -korkeampikin ääni milloin ruotsiksi, milloin suomeksi lausuttu, milloin -kiivaana tosiasiain teroittamisena, jyrkkänä väitteenä tai hahattavana -nauruna, jonka taas saivat aikaan tässä vestibyylissä parveilevat -sanasutkaukset -- niitä oli varsinkin papeilla varastossaan hilpeä -legio. - -Siinä on valtiopäivämiehiä kaikista inhimillisistä säädyistä, s.o. -aatelittomista. Ritaristo ja aateli kävelee, juttelee, nauraa ja -suree omassa erityisessä palatsissaan ritarihuoneella. Siellä se -nyökyttää naurettavalle sukkeluudelle ylhäisesti hymyileviä jaloja -päitään ja hautoo poliittisia ja diplomaattisia säätyoikeuksiensa -itsepuolustussuunnitelmia aatelittomain säätyjen sekavaluontoisessa -veljestarhassa joskus versovien radikaalisten, jopa kumouksellisten -aatteiden hillitsemiseksi. - -Mutta täällä, täällä säätytalon katon alla, täällä onkin koko -talven vallinnut eräänlainen säätyarvontunnon selvä noususuunta. -Kun valtiopäivät talvella kokoontuivat ja säädyt saivat Suomen -monivaiheisessa historiassa ensi kerran kokoontua oman katon alle, -tuntui siltä kuin valtiollinen vapaus olisi sillä hetkellä vakiintunut. -Se tunnelma kuitenkin häiriytyi kohta, sillä suhteet venäläiseen -kotkaan olivat kiristymistään kiristyneet. Idän kotka tuntui vimmatusti -lyövän siipiään ja uhkaavan. Oliko kyseessä vain peloittelu, vai -lopullinen hyökkäysaikomus? Siitä oltiin kiivaastikin eri mieltä. -Tämän taistelun ensi laukausten pamahteleminen sai kuitenkin aikaan, -että uutta säätytaloa katsottiin kansallisilla silmillä kansalliseksi -varustukseksi, jossa venäläisen kotkan hyökkäykset otetaan vastaan -ja lyödään takaisin. Joskus tuntuikin siltä kuin säätyjen yhdessä -olo tämän katon alla, tässä suomalaisen valtion pyhäkössä, oikeuden -ja lain linnoituksessa, olisi kasvattanut sisällistä turvallisuuden -ja varmuuden tunnetta, aivan kuin taloa olisi ympäröinyt vahva maan -valtiollisten oikeuksien puolustusarmeija. Tälle mielikuvalle antoi -eetillisesti ylevän luonteen juuri se tosiasia, ettei mitään kanuunoita -eikä suojamuureja ollut. Oli vain laki ja oikeus ja keisarinsana. -Usko niiden kestävyyteen ja varmuuteen lujittui koko maassa, kun -tiedettiin, että säädyt olivat koossa tässä säätytalossa ja sanoivat -epuuttamattoman sanansa lain ja oikeuden tehostamiseksi, joiden -viimeisenä takauksena oli keisarinsana. Kansan tajunnassa kehittyi -usko ja luottamus keisarinsanan pätevyyteen uskonkappaleeksi, joka -riidattomasti sijoittui kirkollisen uskontunnustuksen rinnalle. - -Säätytalo oli siis näissä oloissa luonut oman ilmapiirinsä, jonka -olemassaolo tuntui koko maassa. Se loi aika ajoin jonkinlaista -huolettomuuden ja varmuuden tunnetta säätytalon asukkaisiinkin. - -Kilpailivatko porvarit ja papit itsetietoisesti siitä, kuka heistä -olisi suurin, sitä on vaikea sanoa. Mutta tässä eteishallissa uljaat, -melkeinpä itämaisen ylpeät rakennus- ja koristemuodot nostattivat -vaistomaisesti siellä oleskelevain säätyedustajain valtiollista -omanarvontuntoa. Nämä pylväistöjen kattoja rappusommitelmat sekä -koristeet olivat loihtineet edustajiin Suomen valtiollisen vapauden -puolustamisvelvoitusta. Suomen valtiollinen itsenäisyys on jo -pelkästään tällä astunut aivan ilmeisesti askeleen eteenpäin. -Ensin tammikuulla, kun säädyt tänne kokoontuivat, ne tulivat kuin -vieraiksi, astuivat ujoina ja arkoina kuin ylhäisen herran taloon, -missä jokainen askel on varovainen koeaskel. Porvarit, jotka olivat -tottuneempia ulkonaiseen komeuteen, yrittivät heti alusta alkaen -näyttää tottuneilta ja kotiutuneilta. Mutta papitkin, jotka kirkoissaan -olivat harjaantuneet hillittyihin, juhlallisiin askeleihin ja siitä -ylenevään mielenlaatuun, saivat hetkisen harjoitella, ennenkuin -tässä tavallaan kirkkoa muistuttavassa katoksessa hilpeä leikkipuhe -ja nauru saivat luonnollisen vapautensa. Vaikuttiko siihen myöskin -se, että pappisedustajat pian tunsivat olevansa täällä kirkon -ulkopuolella, jossa saattoi heittää ahdistavat kirkkotottumukset ja -laskea luontaisen ihmisen maallisten kansalaisvapauksiensa nautintoon, -on tietysti arvelun varassa. Joka tapauksessa istunnon alkaessa ja -säätykellon soidessa, kun papisto taas alkoi lipua istuntosaliinsa, -sai hilpeä, leikkivä hymy poistua kunnianarvoisilta kasvoilta ja jäädä -oven ulkopuolelle, yleisen tuhkakupin reunalle mieluisassa sovussa -savuavan sikarin kera odottamaan. Sisään istuntosaliin astui sääty taas -juhlallisen totisena, aivan kuin jumalanpalvelukseen Herran kasvojen -eteen. - -Talonpojat valtiopäivien alussa seisoskelivat syrjäpaikoissa, -naulakkojen luona, vahtimestarien lähettyvillä, jossain lähellä -jotain ovea, pylvään siimeksessä, rappukäytävän vieressä, missä -milloinkin, ja katselivat. Useimmat ainakin. He katselivat katsoakseen -maalauksia, pylväitten siroja muotoja, rappusten ylenpalttisen -juhlallista nousua. Ja sitten he katselivat mustissa pitkissä -takeissaan parveilevia pappeja, ensikertalaiset koettaen arvailla, -mikä kuuluisuus kukin heistä mahtoi olla. Pian tirkisti moni pappikin -jo silmälasiensa ylitse tai läpitse talonpoikaisryhmiin, irtautuipa -joku joukostaan esittelyllekin. Niin selvittiin alkuvaikeuksista ja -päästiin tutustumisen ensivauhtiin täydellisesti samassa paimen- ja -lammas-tunnelmassa kuin siellä seurakuntaelämässä kotipuolellakin. -Niin löysivät papit aina joitakuita, joiden sielunhoito luonnostaan -kuului heille ja joiden kanssa voi olla niinkuin kotona, -- porvarin -kanssa seurustellessa piti aina virittää itsensä jonkinlaiseen -samanarvoisuuden puolustusvireeseen. Talonpojat taas tarttuivat -mielellään isällisen papin tarjoamaan käteen kuin ainakin luotettavaan -oppaaseen, jonka löytäminen tässä ylellisyyden ja komeuden -juhlatemppelissä oli maaseudun yksinäisyydestä tulleelle säädyn -jäsenelle kallis asia. - -Mutta sitä mukaa kuin talvi kului, päästiin tutustumaan politiikkaan, -otettiin kanta esillä olevissa kysymyksissä ja ruvettiin harrastamaan -omia suuntia. Säädyt perehtyivät pian uuteen kotiinsa ja omaan -politiikkaansa. Etäännyttiin ja lähenneltiin, keksittiin vaikuttimia ja -tultiin toisiaan tuntemaan. Säätyetujen vaaroja ruvettiin vainuamaan -kilpailevien säätyjen pyrinnöissä, ja käytiin tiukemmiksi omien -pyrintöjen puolesta. Isänmaallisissa ja perustuslakikysymyksissä taas -koetettiin tavoittaa samaa pohjaa ryssää vastaan. Kaikki alkoivat -käsittää, että Venäjällä herännyt uusi valtiollinen suunta tarkoitti -Suomen tuhoa ja että tuhoojaa vastaan olisivat tehonneet parhaiten -kiväärit ja sotamiehet, joita Suomella kuitenkaan ei riittävästi -ollut. Ryssää olisi siis vastustettava valtioviisaudella. Mutta oliko -sitä olemassa? Pian selvisi, että maan ensimmäinen sääty, ritaristo -ja aateli, käsitti olevansa johtoon itseoikeutettu. Porvaristolla, -jonka enemmistön kieli- ja kansallisuusharrastukset olivat ritariston -ja aatelin kanssa yhteiset, oli myöskin vainua siitä, että maan -ensimmäinen sääty käsitti asiat oikein ja oli itseoikeutettu johtamaan. - -Suomalaisilla, joilla oli pappis- ja talonpoikaissäädyissä johtava -valta, oli vanhasta kokemuksesta epäilyksiä sitä ruotsalaisuuden -vallan säilyttämisen merkeissä kulkevaa johtoa vastaan, joka näin -empimättä tahtoi päästä määräämään. Vanha kokemus teki tämän -epäilyksen oikeutetuksi. Suomalaisen virka- ja oikeudenkäyttökielen -virallistuttaminen, suomalaisten oppikoulujen perustamisesta käydyt -taistelut, joihin kaikkiin ruotsalaiset olivat käyttäneet perustuslain -kirjaimen tarjoomia verukkeita ja kiertelykeinoja, ne kokemukset olivat -suomalaisilla tuoreessa muistissa. - -Näillä valtiopäivillä sukelsi postimanifestin ja rikoslain peruutuksen -vuoksi heti alussa esiin johtokysymys. Suomalaisia johtajia peloitti -ruotsalaisten vanha politiikka, jonka päämäärät olivat epätietoisia. -Ruotsalaisten kulkeminen perustuslakitaistelun etunenässä vain härnäsi -ja kiihoitti ryssiä. Tämän vuoksi ilmestyikin suomalaisen puolueen -edustajille jaettuna heti valtiopäivien alussa ohjelmakirjoitus, -joka yleisesti käsitettiin senaattori Yrjö-Koskisen laatimaksi. -Tässä kirjoituksessa esitettiin koko aseman vakavuus ja kehoitettiin -suomalaista puoluetta, joka vielä oli virallisesti jakamaton, ottamaan -vastuulleen aseman edesvastuu ja johto. Arvioitiin ruotsalaisten -valtiollinen merkitys oppositiossa suomalaisia vastaan verrattain -vähäiseksi ja suomalaista kansanedustusta kehoitettiin astumaan -julkisessa esiintymisessä etualalle. Mutta tämä ajatus ei saanut -yleistä kannatusta suomalaistenkaan valtiopäivämiesten piireissä. -Oli niin perinpohjin totuttu ritariston ja aatelin valtiolliseen -johtoon. Siitä riistäytyminen olisi monista suomalaisista tuntunut -vallankumoukselta. Talutusnuoraa ei rohjettu katkaista. Kun niissä -tärkeissä otteissa, joihin säädyissä ja niiden puolesta nyt ryhdyttiin, -aloitteet olivat ruotsalaisten, ja suomalaisten taholta niitä vielä -julkisesti vastustettiin ilman ymmärrettävää ja perusteltua syytä, -joutui johtovalta ylivoimaisesti ruotsalaisille. - -Jyrkemmissä kansallismielisissä piireissä tämä asiaintila katkeroitti -mieliä. Valtiopäiväin nuoret asettuivat avoimesti kannattamaan -aateliston ja porvariston anomusta postiasiassa, vanhain taholta sitä -julkisesti vastustettiin, sillä perusteella tosin, että aikaisemmin oli -tehty kaikkien säätyjen kesken sopimus, ettei mitään erikoisaloitetta -tehdä, vaan käsitellään asia muussa yhteydessä. Ilmeisesti olivat -ruotsalaiset rikkoneet sopimuksen, mihin tekoon oli tärkeänä aiheena -historiallinen halu kulkea edellä, lyödä laudalta suomalaiset. Oli -syntynyt sovittamaton ristiriita, joka määräsi poliittiset kulkusuunnat -ja johti seuraavien puolentoista vuosikymmenen kohtalokkaisiin -taisteluihin. - -Keskustelu näistä asioista oli nyt säätytalon eteishallissa ankarassa -käynnissä, vertyneenä sen johdosta, että Suomen asiain komitea -Pietarissa todellakin tiedettiin nyt päätetyn hajoittaa. - -Siinä kävelevät talonpoikaissäädyn nuorten jo silloin kuulu-johtaja -Jonas Castrén ja porvarissäädyn edustaja Lauri Kivekäs kiivaasti -kiistellen jostain. Entiset asetoverit 1885 vuoden valtiopäiviltä, -joiden suunnat sittemmin erosivat toisistaan. Castrénin valtiollinen -ura on nyt vakiintunut, vaikka kanta onkin ruotsalaisiin nähden -muuttunut. Kivekäs lienee hieman laimentunut ja lähennellyt ehkä -enemmän vanhoja, Castrénin tehdessä niistä yhä jyrkempää pesäeroa. - -Siinä myöskin paarustaa Ylivieskan kuuluisa lukkari, kirjailija Pekka -Päivärinta hilpeänä ja sanavuolaana vikkelän ikä- ja säätytoverinsa -nurmekselaisen Mikko Heikuran kera. Ukot käyvät kohti ravintolan ovea. - -Tuossapa seisovat parrat vastakkain Helsingin leveä edustaja kauppias -K. H. Renlund, jolle talvella täytyi tehdä laajennettu tuoli, sekä -talonpoikaissäädyn tyypillinen jäyhä puhemies K. J. Slotte. Renlund -nauraa niin että koko jättiläisolemus hytkyy ja pitää kiinni ukko -Slotten takinnapista. Slotte myhäilee karua hymyään, joka hieman -lieventää hänen jylhän totisia kasvojaan. - -Mutta tuolla ovat yhdessä pappissäädyn hilpeimmät ilonpitäjät rovasti -Juuso Hedberg ja professori E. G. Palmén sekä talonpoikaissäädyn -muristessaankin myhäilevä "Kangasalan karhu", Agathon Meurman, -kunnallisneuvos. Henkilöihinsä katsoen on tämä hyvin mielenkiintoinen -ryhmä. Professori Palmén tietysti puhuu, rovasti Hedberg puhaltelee -sikarinsauhujaan filosoofisen tyynenä. Kunnallisneuvos Meurmanin -silmäkulmat joskus kohottavat tuuheita ripsiä, ja hän virkkaa yhden tai -pari yksinäistä sanaa professori Palménin vuolaana juoksevaan, hieman -ruotsinvoittoiseen juttuun. - -Ravintolassa istuu pöytien ympärille ryhmittyneitä pareja, pääasiassa -"säädyittäin", joskin jossain on sekaannustakin sattunut. Useammilla -on edessään kahvi, muutamilla aamiaisannos, eräillä jo ryyppylasikin -aamutuimaan. - -Pysähdymme pöydän ääreen, missä Päivärinnan ja Heikuran seurassa -tapaamme myöskin Erkki Pyydysmäen. - --- Papit ovat hylänneet esityksen naisten oikeudesta päästä vakinaisiin -virkoihin Suomen Pankissa, kertoi Heikura. - --- Pelännevät taas sitä naissukupuolen kilpailua. - --- Taikka, sanoo Heikura myhäillen, -- he suojelevat naisväkeä -kiusauksista. - --- Kassakavalluksista, totesi Pyydysmäki. - --- Toisissa säädyissä ovat jo hyväksyneet rikoslakimietinnön, sanoi -Heikura. - -Samassa tulee Jonas Castrén pöydän luo ja ilmoittaa: - --- Tosi kuuluu lopulta olevan sekin, että Suomen asiain komitea -Pietarissa on määrätty hajotettavaksi. - --- Tosiko? kysyä parikin yhtaikaa. - --- Aluksihan luultiin, että olisi kysymyksessä jokin erehdys, mutta -tosi on. - --- Tässä on tuoli. - -Heikura veti tuolia lähemmäksi. - -Castrén istui. - -Suomen asiain komiteaa koskeva uutinen ei ollut enää jännittävä. - --- Kuulehan sinä, Pekka, puhutko sinä nyt säädyssä, kun tulee se -rikoslakimietintö? kysyi Castrén. - --- Pitäisikö puhua? - --- Pitäisi. - --- No minä en puhu. - --- Miksi et? - --- Ei kunnon koirakaan hauku käskystä. - --- Puhu sinä Heikura. - --- Niinkö nyt käy käsky? - --- Jaa, Pyydysmäki, puhuisit sinäkin nyt. Sinulla on hyvä supliikki ja -selvä järki. - --- Kiitos vain luottamuksesta. - --- Pitää puhua lujasti perustuslakien takaaman Suomen kansan -valtiollisen oikeuden puolesta. Pitää sanoa, että tämä on ollut ennen -kuulumaton perustuslain loukkaus. - --- No eikö Castrén puhu? - --- Puhun minä, mutta pitää puhua muidenkin. - -Sinä, Pekka, sinä et oikeastaan kuulukaan talonpoikiin, kun olet -kanttori ja kirjailija ja siis jo toista säätyä. - --- Koska sinä olet minut kohottanut herrain säätyyn? - --- Herrain säätyyn sinä kuulut, Pekka hyvä, naljaili Castrén. -- -Tuleeko sinulta kohta uusi kirja? - -Sen otti Päivärinta asiallisesti. - --- No pitäisi tuleman. Lienetkö, sinä, Suomen suurin valtiomies, -asianajaja ja puhuja, lukenut muitakaan teoksiani? - --- Tottahan nyt toki. Älä sinä ole niin epäluuloinen, Koetapa panna -kuulustelu toimeen. Kaikki tunnen. - --- Ette te piittaa tällaisen talonpojan jaarituksista, te herrat. - --- Se on pahalla tuulella, tämä Pekka, sanoi Castrén lepytellen. - -Samassa läheni pöytää ukko Meurman. Päivärinta siirtäytyi syrjään, -alkoi hymyillä ja valmisti tuolia. - --- Päivää, äänsi Meurman, suu hieman hymyssä. - --- Tulehan istumaan tänne, tässä on tuoli, tarjosi Päivärinta. - -Tuuli alkaa saada leppoisemman leyhkän. - --- Tulit hyvään aikaan, sanoi Heikura, kun Meurman istui. - --- Kuinka niin? - --- Pekka tässä näytti olevan vähän pahalla tuulella, meidän nuorten -keskellä. - --- Pelkäsikö joutuvansa vähemmistöön? - --- Ainahan mie puoleni pian! väitti Päivärinta nyt jo toisessa -äänilajissa. -- Kutsuin hengessä mukaan tämän akattoman, ja kyllä me -nyt, antaa tulla vain. - --- Tehdään nyt liitto ryssää vastaan, virkahti Castrén. - --- Ja ruotsalaisia vastaan, äänsi Pyydysmäki. - -Meurman nosti nauravat silmänsä Castréniin: - --- Mitä Castrén siitä sanoo? - --- Ainahan minä olen ruotsalaisia vastaan, mutta... - --- Milloin et ole heidän puolellansa, pisti Päivärinta. - -Castrén vähän hermostui: - --- Kuule sinä, Pekka. Enkö minä ole taistellut suomen kielen ja sen -oikeuksien puolesta ruotsalaisia vastaan? - -Meurman ennätti: - --- Olethan sinä, Jonas, emmehän me siihen todistuksia tarvitse. Mutta -varmemmaksi vakuudeksi tulisi sinun naida puhtaasti suomalainen, -hämäläinen tai savolainen emäntä. - -Kaikki nauramaan. - --- Tule karjalaisia kaunottaria kosimaan! Minä käyn puhemieheksi, -tarjoutui Heikura. - --- Älkääpä, älkääpä nokastelko, on siellä tyttöjä Pohjanmaallakin. -Jonaksen pitääkin löytää sellainen emäntä, joka asuu hänen tilaansa ja -hoitaa hänen karjaansa ja kyntää hänen peltojansa sillä aikaa kun..., -esittelee Päivärinta. - --- Siihen taas saa pätevimmät meidän puolesta, kerskasi maakuntansa -tyttärien puolesta Pyydysmäki. - -Castrénilla oli suu hymyssä. Hän aikoi sanoa jotain. Mutta samalla soi -säädyn kello. Istunto alkoi. Valtiopäivämiehet nousivat pöydistä ja -alkoivat puoli kiireesti liikkua istuntosalia kohti. - -Edustajain kasvoille ilmestyi kaikkialla vakavampi leima. Toveriporinan -hilpeä vaikutelma väistyi syrjään. Ajan painava valtiollinen tunnelma -laskeutui sieluun. Edesvastuuntunne täytti mielen. Kaksipäisen kotkan -siipien sätkytys tuntui sielussa. - -Vaaran läheisyys on ilmeinen. - -Kaikki säädyt liikkuvat raskaasti istuntosalejaan kohti. Mieliala on -sekava ja harmahtava. - - - - -IX. - - -Valtiopäivät ovat loppuneet. Nikolainkirkon kellot alkavat soida. -Pääkäytävän edustalle kirkonovesta katuun saakka on levitetty -punainen verka. Poliiseja seisoo ryhmittäin vartiossa porrasylängön -kahden puolen. Itse poliisimestari on paikalla. Alhaalle kadulle, -kahden puolen Yliopiston kirjastoa on sijoittunut komennuskunta -ratsupoliiseja. Kansaa tunkeilee katujen vierustat tulvillaan. - -Kohta alkaakin näkyä senaatin torilta Unioninkatua nouseva -talonpoikaissäädyn kulkue. Ne ovat Suomen "kansanedustajia", -talonpoikia, joiden puhumisesta ei ennen ole suuria välitetty, -mutta joiden nyt kaikkien mielestä tulisi huutaa keisarille, kun -majesteetin luottamus "herroihin" on alkanut horjua. Ne ovat kirjavaa -joukkoa. Siinä sarkatakkia, verkatakkia ja puolivillatakkia. Siinä -silkkipyttyä, huopahattua, kiiltopelli-leveäperäistä. Kiilloitettua -ja rasvanahkasaapasta. Siinä juurevaa ja tanakkaa, laihaa ja karahkaa -vartaloa. - -Mutta siinä on _kasvoja_! Suomalaista ja Suomen ruotsalaista -rotutyyppiä. Talonpoikaisluokan parhainta. Ajattelevia, elämänkoulussa -rypistyneitä ja viisastuneita maalaiskylän kasvoja, joissa surua ei -peitä taitava tekohymyily eikä ilon loimua hillitse teeskentelytaito. -Katuvierustalla virnistelee pari nuoren näköistä käsityöläissälliä, -jotka ympärilleen pälyen etsivät naurulleen kannatusta. Mutta heitä -kohtaa Erkki Pyydysmäen katse. Katse vain. Ja naurajat hölmistyvät. -Heidän kasvoilleen levenee avuttomuuden luihu teeskentelynilme. -Pyydysmäki astelee ylös korkeata katumäkeä, vieressään Iisakki Hoikan -voimakas olemus. Pyydysmäen rinta suoristautuu, pää nousee pystympään. -Hänen silmässään on hallitsijakatsetta. - - * * * * * - -Porvaristo on iloisempaa väkeä. Se ei yritä tavoitella vaikeasti -saavutettavaa hartautta enempää kuin ylhäistä juhlallisuuttakaan, -mutta se tuntee seisovansa talonpoikain yläpuolella varallisuudessa, -sivistyksessä ja viisaudessa. Porvaristo ottaa elämän sellaisena kuin -se kunakin päivänä tulee. Tämä sääty on ajan lapsi ja kasvatti, se on -ylennyt omalla voimallaan, vaurastunut omalla taidollaan, se tuntee -luoneensa itse kohtalonsa. Senpä vuoksi silkkipytyt istuvat ja heiluvat -porvaripäissä kuin tilapäiset tekoseppeleet, jotka on ansaittu työllä -ja itse tehty. Näissä riveissä tapaa hymyäkin ja melkein kaipaa hyviä -sikareja hansikoitujen etusormien välissä. Muutamat yltäkylläisyyden -ylenpalttisesti siunaamat persoonallisuudet, joilla tavallisissa -oloissa, kun saa luvan istua, on aina sukkela sana ja iloinen hymy -tuttavan varalle, kiipeävät nyt tuota Unioninkadun kiusauksenvuorta, -maallisen hyvyyden keräämä henkilökohtainen synnintuska laskettuna -omille hartioille. Heitä katuvierustain katselijajoukot töllistelevät -armottomasti, toiset osaaottavina ja ilmeisesti apuun valmiina, toiset -ilakoiden ja piloja laskien. Mutta hädän tullen lähimmät säätyveljet -kristillisen siveysopin mukaisesti käyvät rakkaudentyöhön, tarttuen -käsikynkkään kahden puolen ja auttaen lihankiduttamaa porvaria ylös -kohti Herrantemppeliä. - -Jälessä astuvat papit. Heidät on vallannut syvä kirkollinen -juhlahartaus. Politiikka ja vitsit on pantu syrjään. Katuyleisökin -käy hiljaisemmaksi ja hartaammaksi, kuten juhlallisen hautajaissaaton -lähestyessä. - -Kohta alkaa näkyä senaatin torilta Unioninkatua ylös nouseva ritariston -ja aatelin korupukuinen kulkue. Siinä etupäässä maamarsalkka -apulaisineen, komeine juhlapukuineen, ja ylväine arvomerkkeineen, -viestinä keskiaikaisesta säätyloistosta Ruotsinvallan suuruuden -ajoilta. Maamarsalkan pitkä, hoikka olento tekee hennon vaikutuksen -ensi silmäyksellä. Mutta vaikutus vahvistuu sikäli kuin hän lähenee, -ja vähitellen huomaa hienosti ylhäisen tyylin. Siinä kintereillä -kreiviä ja vapaaherraa, uljasta ja pöyhkeätä ylimystöä sekä vetelää, -loppuun kulunutta vaatimatonta joukonjatkoa. Alemman aatelin sarja on -pitkä ja kirjava, siinä vilahtaa jo uudistunutta, porvarillistunutta -tyyppiä. Syrjästäkatsojat seuraavat puoliksi lumottuina tätä Suomen -ylimyssäädyllistä paraatia. Katuyleisö, kokoontuneena kaikista -mahdollisista säädyistä, seuraa vitkaan liikkuvaa kulkuetta aluksi -pidättyvästi ja vaieten, mutta vähitellen alkaa käydä kuiske. -Kädenosoituksia, päännyökähdyksiä, hymyä ja ivaa. Katseet nauttivat -uljaista ja komeista ylimyksistä, mutta joukon lipuessa uutta -etsien pysähtyvät kutistuneihin, surkastuneiden sukujen viimeisiin -kääpiöjälkeläisiin kummastellen ja joskus ilvehtien. - -Mutta erityisesti kiinnittivät huomiota aatelisrouvat. Siinä -komeita vierasmaalaisia ylimysprofiileja, joissa tumma sinertävä -veri kuultaa läpi kuulean hipiän. Siinä myöskin aitosuomalaista -herrastalotyyppiä, jota tuskin millään voisi erottaa lempeästä ja -hyvästä pappilanrouvasta. Komeileva ryhti se kuitenkin tekee eron. -Joutuu vertailemaan katuvierustoilla katselevaa joukkoa tähän -kulkueeseen, joka vitkaan ja näytelmällisesi kiipeää omilla jaloillaan -Unioninkatua ylös ja siellä suistautuu punaiselle veralle, nousten -porrasylängölle ja siitä, poliisin kunniata tehdessä, avatusta ovesta -kirkkoon. Ne kuuluvat eri maailmoihin, keskenään vallasta taisteleviin -luokkiin siitä huolimatta, että samat perustuslait takaavat kaikille -"kansallisen" yhteenkuuluvaisuuden oikeudet ja vapaudet. - -Kirkossa soivat urut. Ylimyskulkue katoaa vitkaan kirkkoon. - -Tuskin ovat viimeiset ritariston ja aatelin jäsenet kadonneet kirkon -ovesta, kun saapuu näkymölle senaatti. Molemmat osastot. Vormuissaan. -Miehet astelevat sivuilleen katsomatta. Kansa katuvierustoilla vaikenee -ja käy totiseksi. Senaatti! Maan hallitus, jonka yläpuolella on korkein -hallitusmahti. Ennen rajoitettu, nyt raja-aitojaan murtava mahti. -Senaattorien kasvoista näkee, että he tuntevat aseman. Ei kukaan heistä -ylvästele. Ei kukaan näytä ajattelevan mille tämä näyttää. Siinä on -etuvartiojoukko! Heitä on viime aikoina paljon tuomittu. Varsinkin -viisas ja altis kapakka- ja katuyleisö. Näkyy katuvierustoilla -joitakin herrasnaamoja, jotka ilmeisesti pyrkivät virnistykseen. -Mutta virnistys häipyy, ja vaieten seisoo tungos. Urkujen soidessa -ja kirkonkellojen kaikuessa vaeltaa vaieten aseettoman maan aseeton -etuvartiojoukko, jonka ainoa puolustusase jättiläisvihollista vastaan -on laki, viisaus ja keisarinsana. Kestääkö laki, riittääkö viisaus, -pitääkö keisarinsana? Aika vastaa näihin kysymyksiin. Nyt vaeltaa -äärimmän rintaman etuvartio puoli-väsyneesti kirkkoon. Jumalan eteen. -Siellä saavat säädyt palvelusloman pitkiksi vuosiksi -- nämä jäävät -rintamalle. Heidän on jäätävä. Tuli mitä tuli. - -He ovat etuvartijoita. - -Heille soi nyt kirkonkello rohkeutta. - -Viimeiset hallituksen jäsenet eivät ole vielä ehtineet kirkkoon, kun -jo kenraalikuvernööri seurueineen ajaa moni valjakolla katuylängölle. -Katunäytelmä muuttuu eloisaksi. Siinä poletteja lukematon kirjava -valikoima, siinä takkia, pallenauhaa, olkanauhaa, rintarahaa, ristiä -ja prenikkaa, siinä miekkaa ja tikaria, sievää venäläistä saapasta ja -nauhoitettua housunpulttia, partaa ja hiusvoiteita! - -Kaiken keskuksena pieni, mitätön punahousu pitkine partoineen, -kenraalikuvernööri kreivi Heyden. Tämän vanhuksen ympärillä liehuu, -kumartaa, osoittaa korvaa, lyö kantapäätä, korjaa miekankanninta, -vyötä, hansikoita parvi partaisia ja parrattomia ryssiä. Heidän -kansallislöyhkänsä on jo saastuttanut Nikolainkirkon ja yliopiston -kirjaston välisen ilmakehän. Sitä nyt katuyleisökin saa mielin määrin -keuhkoihinsa vetää. - -Loistava seurue saa sotilaskomennon. Ryssänkielen muliseva paapatus -hiljenee. Seurue alkaa nousta porrasylängölle, soluu siitä kynttilänä -seisovan poliisivartion ja taampana jossain piilossa pälyilevän -monipäisen salapoliisin valvovan hengensuojeluksen turvin luterilaiseen -kirkkoon. - -Kun näytelmä on loppunut, lakkaa kellonsoitto, ja urut kirkossa -alkavat taas soida. Valtava katselijajoukko on joutunut masentuneeseen -mielialaan. Viime aikoina lakkaamatta vaaninut kansallinen levottomuus -herättää kuin unesta. Olihan siinä joku suomalainenkin miekka. Mutta -käsky ja komento oli venäläinen. Ja kuka tietää, mitä... Venäjä -on irvistänyt. Se on peloittava jättiläinen. Tyly, tunnoton. Sitä -kahlitsee vain keisarin sana. Entä jos se rikotaan? Se rakoilee jo. Sen -teho ei ole enää ehdoton. On olemassa muuan venäläinen tahto. Mistään -kansallisuuksien ja jumalan laeista välittämätön venäläinen tahto. -Sen edessä se kuuluu keisarikin kumartavan, sitä noudattavan, sitä -jumaloivan. - -Kuinka käy Suomelle annetun keisarinsanan? - -Ja jos hän rikkoo sen, kuka puolustaa Suomea? - -Katuyleisö viipyy. Sen on vallannut painostava mieliala. -Suomalaiskansallisen aateliskomeuden, papillisen jumalanpelon, -porvarillisen omanvoimantunnon ja hetken hilpeyden on pyyhkinyt kuin -siivellä sivuen venäläisen miekantuppi ja kannuksen kalina, venäläinen -puheenporina ja venäläinen haju. Siis se, mikä ylivoimaisena kaikkea -hallitsi. - -Ja suomalainen poliisivalta, joka tuon mahdin edessä kumartaa, -kirkko, joka sitä jumalansanoin tervehtii ja siunaa, aatelismies, -joka rinnassaan kantaa näiden lahjoittamia uskollisen palveluksen -korumerkkejä, rahoja, ristejä ja vormunauhoja -- kaikki ne näyttävät -yhtäkkiä ryssän, sortavan mahdin, lakeijoilta vain! - -Katuyleisö alkaa hajota vaieten. Useitten kasvoilla on synkkä -leima, avuttomuuden, voimattomuuden jäätävä sumukerros. Mutta kun -henkäys ehtii ohi, alkaa taas porina käydä Pietarin Suomenkomitean -hävittämisestä, Suomen sikäläisten etuvartijain kelvottomuudesta, -ennustetuista uusista ukaaseista. Vaikka ilma on lämmin, pyrkii -muutamia värisyttämään. - - * * * * * - -Tuntia myöhemmin tapaamme säädyt keisarillisen linnan eteishallissa, -säädyittään ryhmittyneinä vaieten tuijottamassa valtaistuinsalin -suureen, suljettuun oveen. Yhtäkkiä lyödään ovet auki, ja säätyjen -edustajat alkavat virrata sisään. - -Valtaistuinsali on kirkkaasti valaistu. Sen upeista kristallikruunuista -ja porsliininvalkeista hohtavista seinistä säteilee lumoava valohohde. -Valkeat pinnat hohtavat vielä valkeampina. Taustalla, korokkeella -on valtaistuin tyhjänä. Sen yläpuolella Venäjän kaksipäinen kotka. -Pyydysmäen silmä sattuu siihen ja jää tuijottamaan. Siinähän se on, -painajainen, kummitus, Venäjän vallan kuvannollinen-edustaja! Hän -seisoo jossain ryhmässä, mutta ei huomaa missä. Katse on imeytynyt -tuohon kummitukseen. Poskilihakset pullistuvat. Siinä alla valtaistuin -ammottaa tyhjänä. Miksi ei sitä kumota, hävitetä? - -Säädyt ovat sijoittuneet ryhmiin, kukin lajinsa jälkeen, maamarsalkka -ja puhemiehet säätynsä eteen. Kohta sen jälkeen astuvat viereisestä -huoneesta senaatin molemmat osastot ja asettuvat paikoilleen -valtaistuimesta oikealle. - -Yhtäkkiä kuuluu viereisestä huoneesta muutamia venäläisiä -komentosanoja, muutamia joukkojalkaliikkeitä, tahtiastuntaa. -Vastenmielinen tunnevärähdys käy läpi Erkki Pyydysmäen sielun. Kohta -ilmestyykin äskeisestä kirkkoparaatista tuttua univormua ja partaa. -Erkistä tuntuu, että ne tulevat suojaamaan tuota takaseinällä olevaa -kaksipäistä kotkapetoa ja sen ammottavaa, tyhjää valtaistuinta. -Kiinassa on lohikäärmeellä valtaistuin, täällä kaksipäisellä kotkalla. -Ja nuo tuossa ovat petolinnun henkivartijoita ja vallansuojelijoita, ja -nuo, ja nuo... - -Mutta nyt tuli kenraalikuvernööri, se pieni venäläinen ukko, jolle -keisarillinen tahto oli valtansa merkiksi antanut punaiset housut, -kultaisia nauhoja, poletteja ja rintarahoja, joiden lumoavan koreuden -edessä vallat ja mahdit tässäkin kumarsivat, aivan kuin kiinalaiset -lohikäärme-merkin edessä. Erkki ei kumartanut. Hänen sappensa kiehui. - -Kaikki on järjestyksessä. - -Maamarsalkka ja puhemiehet astuvat puolitiehen kohti valtaistuinta ja -kumartavat tuota ukkoa kuin jumalaa, joka armollisesti katsoo, kuinka -he kumartavat. - -Maamarsalkka von Haartman astui tarkoin mitatun askeleen eteenpäin -puhemiesrivistä ja lausui ruotsiksi: - -"Korkea-arvoinen Herra Kreivi. - -"Kun ritaristo ja Aateli nyt valtiopäiväin lopulla taas on kokoontunut -valtaistuimen eteen, pyytää Ritaristo ja Aateli, että Teidän -ylhäisyytenne Hänen Majesteetilleen ja Suuriruhtinaalle ilmaisisi -Ritariston ja Aatelin syvän kunnioituksen ja uskollisuuden hallitsijaa -kohtaan. - -"Sillaikaa kuin säädyt tällä kertaa ovat olleet koolla, on Ritaristo -ja Aateli muiden säätyjen kanssa käsitellyt ja punninnut koko joukon -Hallituksen antamia esityksiä ja tehnyt päätöksiä useissa muissa -asioissa, joista on ollut kysymys näillä valtiopäivillä. Se, mitä -Säädyt ovat näissä asioissa lausuneet, se on meidän oloissamme -luotettavin ja oikea ilmaus maan toiveista ja mielipiteistä, -joiden Ritaristo ja Aatelisto myöskin toivoo sopivan yhteen Hänen -Majesteettinsa isällisien aikeiden kanssa maan hyväksi. - -"Ritariston ja Aatelin jäsenet eroavat nyt vakuutettuina siitä, että -he voimainsa mukaan ovat koettaneet rehellisesti ja omantuntonsa -mukaisesti täyttää kukin tehtävänsä. Esiintuoden sydämelliset -ja alamaiset onnentoivotuksensa Hänen Majesteetilleen ja koko -Keisarilliselle Huoneelle, toivoo Ritaristo ja Aateli, että lempeä -Sallimus soisi Hänen Majesteetilleen onnea ja siunausta Hänen yhä -jatkuvissa suurissa tehtävissään. - -"Ritaristo ja Aateli sulkeutuu täten Hänen Majesteettinsa armolliseen -suojaan." - -Nyt astui esiin pappissäädyn puhemies arkkipiispa T. T. Renvall ja -lausui suomeksi: - -"Teidän ylhäisyytenne! - -"Ne valtiopäivät, joilla Suomen kansan edustajat neljän kuukauden ajan -ovat olleet koossa neuvottelemassa isänmaan asioista, ovat nyt hänen -Keisarillisen Majesteettinsa käskystä loppuneet. - -"Niinkuin velvollisuus ja omatunto ovat vaatineet, ovat edustajat -suoralla totuudentunnolla Valtaistuimen eteen esiintuoneet sen, minkä -ovat arvelleet edistävän sen kansan menestystä, jota ovat edustaneet. -He ovat olleet vakuutetut tällä tavalla parhaiten vastaavansa -jalomielisen Keisarinsa ja Suuriruhtinaansa maanisällisiä aikomuksia ja -säilyttävänsä Hänen Majesteettinsa verrattoman kallista luottamusta. - -"Sen ohessa kuin pappissääty nöyrimmästi anoo, että Teidän -Ylhäisyytenne tahtoisi Hänen Majesteetillensa esiinkantaa pappissäädyn -järkähtämättömän alamaisen uskollisuuden ja kunnioituksen -ilmaukset, rukoilee pappissääty Hänen Majesteetillensa Keisarille -ja Hänen Majesteetillensa Keisarinnalle sekä Hänen Keisarilliselle -Korkeudellensa Perintöruhtinaalle ja koko Keisarilliselle perheelle -Herran siunausta. Suojelkoon Jumala Kaikkivaltias edelleen Hänen -Majesteettiansa ja Hänen Korkeaa Perhettänsä samaten kuin Venäjän -valtakunnan miljoonien asukkaitten hartaaksi iloksi Jumalan suojeleva -käsi hiljan vieraalla maalla varjeli rakastetun nuoren ruhtinaan, -Perintöruhtinaan kalliin hengen." - -Nyt esiintyi porvarissäädyn puhemies Joachim Kurtén ja puhui ruotsiksi: - -"Herra Kreivi! - -"Suomen kansan edustajat eivät ole voineet olla vertailematta keskenään -sitä kehitystä henkisessä ja taloudellisessa katsannossa, jonka maamme -vuosisadan viimeisenä neljänneksenä on saavuttanut, ja samanlaista -kehitystä sitä ennen yhtä pitkinä ajanjaksoina sen kuluneesta elämästä. -He ovat sellaisesta vertailusta saaneet sen vakuutuksen, että ne -ilahduttavat edistysaskeleet, jotka viimeisin aika on ottanut, ovat -välttämättä suurimmaksi osaksi hedelmiä niistä laeista ja toimista, -joita valtiopäiväin on suotu jalojen hallitsijain turvassa hyväksyä -ja päättää. Näihin lakeihin, näihin toimiin on esikuvia voitu saada -toisista maista, mutta etusijassa ne ovat perustetut tarkkaan tietoon -maamme tarpeista ja sovitetut kansamme tapain ja katsantokannan mukaan. -Sen vuoksi niitä on mielisuosiolla noudatettu, sen vuoksi ne ovat -kantaneet hyviä hedelmiä ja tulleet kansalle kallisarvoisiksi. - -"Kun näillä valtiopäivillä taas on suotu maamme säätyjen olla osallisina -lainsäädännössä ja Hallitsijan eteen kantaa toivomuksensa, ovat he sen -vuoksi rehellisellä ja väsymättömällä työllä koettaneet yhä rakentaa -ennen pannulle perustalle. He antavat nyt Hänen Majesteetillensa työnsä -tulokset ja kun järkähtämättömällä luottamuksella ovat vastaan ottaneet -Hänen Majesteettinsa armollisen vakuutuksen edeskinpäin kestävästä -hyvänsuonnista ja sisällisestä huolenpidosta Suomen kansaa kohtaan ja -sille suotujen oikeuksien muuttumattomina säilyttämisestä, niin he myös -lujasti luottavat, että Hänen Majesteettinsa on armollisesti ottava -vastaan heidän totuudesta, lainkuuliaisuudesta ja kansamme tarpeiden -tuntemisesta lähteneet lausuntonsa ja päätöksensä ja että Hänen -Majesteettinsa on ottava ne suosiollisesti tarkastaakseen ja antava -niille armollisen vahvistuksensa. - -"Herra Kreivi! Saattakaa Hänen Majesteetillensa Keisarille, meidän -kaikkein armollisimmalle Suuriruhtinaallemme vakuutus Suomen -porvarissäädyn alamaisesta kunnioituksesta, uskollisuudesta ja -alttiudesta sekä sen sulimmat onnentoivotukset Heidän Majesteettiensa -ja Keisarillisen Perheen onneksi ja menestykseksi." - -Viimeisenä oli talonpoikaissäädyn puhemiehen vuoro. Herastuomari K. J. -Slotte astui esiin ja lausui suomeksi: - -"Herra Kreivi! - -"Syvästi tuntien niiden tointen tärkeyden, jotka olivat Suomen kansan -edusmiesten tehtävinä, kokoontuivat säädyt näille valtiopäiville, ja -Säätyjen töillä onkin ollut tavallista vakavampi luonne. - -"Täydestä sydämestä on Suomen Talonpoikaissääty ottanut osaa säätyjen -tehtäviin siinä vakavassa toivossa, että Hänen Majesteettinsa Keisari, -Suomen armollisin Suuriruhtinas on oivaltava mitä hänen alati -uskollinen Suomen kansansa kaipaa. Tämän luottamuksensa tukena pitää -Talonpoikaissääty vilpittömällä ilolla Hänen Majesteettinsa näiden -valtiopäivien kestäessä julkilausumia armollisia ja suosiollisia -tarkoituksia, ja Talonpoikaissääty rohkenee toivoa, että hänen -Keisarillinen Majesteettinsa armossa on kallistava korvansa Suomen -kansan edusmiesten vakaiden keskustelujen jälkeen tekemille kansan -elinehtoja koskeville alamaisille esityksille. - -"Kaikkivaltiaan armo, josta rakas Ruhtinaamme hiljakkoin on saanut mitä -kalliimman osoituksen Hänen valtikkansa perillisen pelastuksesta hengen -vaarasta, olkoon vastedeskin runsaimmassa määrässä Hänen Majesteettinsa -ja Hänen korkean perheensä suojeluksena. Tällä sydämestä käyvällä -toivomuksella pyytää Suomen Talonpoikaissääty, lausuen vakuutuksensa -alamaisesta kunnioituksesta Hallitsijaansa kohtaan, tulevaisuudessakin -saada olla suljettuna jalomielisen Suuriruhtinaansa isälliseen -huolenpitoon." - -Kun herastuomari Slotten puhe oli päättynyt, astui maamarsalkka -lähemmäksi valtaistuinkoroketta ja kenraalikuvernööri pari askelta -häntä vastaan. Maamarsalkka ojensi valtiopäiväpäätökset komeihin -kansiin sidottuina hallitsijan edustajalle, joka ne otti vastaan ja -antoi adjutantilleen. Nyt astui kenraalikuvernööri valtaistuimen -eteen, suoristautui ja luki venäjänkielisen käskykirjeen, jonka eräs -senaattori sen jälkeen luki ruotsiksi ja suomeksi. - -Se oli tällainen: - - "Suomen Kansan edustajat. - - Kun teidän toimellenne määrätty aika on nyt loppuun kulunut kiitän - Minä teitä työstänne maan hyväksi sekä teidän, Suomen kansan - puolesta, useasti lausumistanne alamaisen uskollisuuden ja rakkauden - tunteista Minua ja Minun Keisarillista Perhettäni kohtaan. - - Sulkien teidät ja koko Minun Suomen kansani Kaikkivaltiaan - armoon Minä julistan valtiopäivät päättyneiksi ja pysyn teille - muuttumattomasi suosiollisena. Hatsinassa, 11 päivänä Toukokuuta - 1891. - - ALEKSANDER." - -Heti suomalaisen käännöksen lukemisen päätyttyä esitti maamarsalkka -keisarille eläköönhuudon, joka yhdeksänkertaisesi kerrattiin. - -Kenraalikuvernööri teki pienen kumarruksen ja lähti -valtaistuinkorokkeelta, marssien samasta ovesta, josta oli tullutkin. -Kirjava esikunta taas kannukset ja miekat kalisten seurasi jälessä -sotilaallista tahtiaskelta pitäen. Viimeiseksi meni senaatti. - -Säädyt aikoivat laskeutua eteishalliin samalla kuin lehterit tyhjenivät -helsinkiläisistä hienoimman ja sitä seuraavan naismaailman edustajista. - -Pyydysmäki selviytyi muiden säätytoveriensa mukana alhaalla -päällystakin etsinnästään. Hänen korvissaan yhä soivat kannusten helinä -ja venäläiset komentosanat ja tahti. Päästyään hieman vapautumaan -kiinalaisesta lohikäärme- ja venäläisestä petolintu-tunnelmasta, -jonka alaisena maailman suurimpain valtakuntain alamaiset huokaavat, -alkoi hän ajatella, miten suomenkieli sai keisarin puheessakin vasta -viimeisen sijan. Hänen katkeruutensa paisui, kun eteishallissa ja -varsinkin alhaalla tungoksessa havaitsi ruotsinkielen taas soivan -tunnettujen suomenmielistenkin suusta. Ryssää ja ruotsia, ruotsalaisia -ja ryssiä! Yhtäkkiä piirtyvät hänen mieleensä äsken valtaistuimen -oikealla puolen seisoneitten joukosta senaattori Yrjö-Koskisen vakavat -kasvot. Hän luuli tavanneensa niissä tuskanpiirteitä. Ja hänen -mieleensä tulvahti ajatus: kuinka yksin hän on! Ja samalla: tässä nämä -hänen ystävänsä ja aatetoverinsa paapattavat ruotsia ruotsalaisten -iloksi ja _nauravat_ tällaisella hetkellä! - -Sisässä nousi jostain paksu, tympäisevä vieraudentunne. Eikös tässä -ollutkin vain aivan vieraita ihmisiä ympärillä? - -Mutta olihan siinä toisia säätytovereitakin, yhtäläisiä virallisten -seuranpitokielten taitamattomuudessa kuin hänkin. Ja monen kasvoilla -alakuloisen mielialan ilme. - -Hän tuntee itsensä vieraaksi ja avuttomaksi. Talonpojalla on niin -vähän keinoja muuttaa tätä kaikkea. Ne kumartavat vain valtaa, kotkaa, -kaksipäistä rumilusta ja lohikäärmettä. Talonpojalla ei ole sellaista -antaa. Eikä suomalaisella kansalla, koska sillä ei ole itselläänkään -valtaa. Sitä ei kukaan tahdo palvella, hallita vain. - -Hallita! - -Milloin Ruotsin, milloin Venäjän käskyläisenä ja oman valtansa -vahvistumisen toivossa. - -Hänet valtaa syvä, yllättävä koti-ikävä. Mitä hän on tänne tullutkaan? -Pyydysmäki on hänen kotikylänsä, hänen valtakuntansa. Mitä hän täällä? -Täällä on vain vieraita ihmisiä, vieraita rotuja, herroja, joiden -kanssa ei hänellä ole mitään yhteistä. Ne eivät puhuneet noissa -puheissaankaan suoraan totuutta, niinkuin hän olisi tahtonut. Joutavaa -hölynpölyä vain. - -Kun hän astui ryssäläisesti kirjavan ovenvartijan ohitse ovesta ulos, -tuntui siltä kuin tämä talo olisi hänet sylkenyt kadulle ja kuin -tuo kirjava narri ovenpielessä olisi nauranut partaansa. Kannusten -helinä, astunnan tahti, muutama ärjäisevä komentosana ja ruotsinkielen -sorina suomalaistenkin suussa eteisessä surisivat korvissa kun hän -astui Maariankadulta Aleksanterille ja alkoi painua säätytalolle -jäähyväisistuntoon. - -Silloin valaisi Pyydysmäen mieltä kuin välähdys, että hän lähtee huomen -aamuna kotiin. Istuu junaan ja kotiin! Sekavat ajatukset kirkastuivat. -Kotoinen mielikuva levisi aurinkoisena ja kutsuvana. Otsalta silisivät -rypyt. Vierustoverilleen hän virkahti: - --- Jumalan kiitos, huomenna kotiin, - --- Sanos muuta, yhtyi toinen. - -Mutta Pyydysmäki huomasi jo valon säteilevän sieluunsa, joka äsken oli -vaeltanut synkässä pilven varjossa. Valo herätti siellä hämärää uskoa: -suomalaisen kansallisuuden vapauttaminen kaksipäisen kotkajumalan -palveluksesta on joskus tuleva mahdolliseksi! - - - - - - -II OSA - - - - -I. - - -Siitä ajasta, jolloin Pyydysmäellä v. 1869 saatiin ensi kerran -ihmetellä millaiseen mullistavaan uranuurtajatyöhön ketoaura pystyy -suomalaisessa maaperässä, on kolmattakymmentä vuotta kulunut. Uusi -mies- ja naispolvi on astunut talojen, torppien ja mäkitupien -isännyyteen ja emännyyteen. Vilisevät parvet vuosittain uudistuvia ja -lisääntyviä vaalea- ja ruskeatukkaisia lapsivekaroita oli kirkuvin, -kikattavin ja usein myöskin parkuvin äänin elävöittänyt kesä- ja -talvipäivin kylänkujien, karjapolkujen, mäkirannan kivikasojen ja -katajikkoja kiertävien naapuripolkujen sekä talollisten karjapihojen -lymynurkista rikkaat tarhat ja tienoot. 1860-luvulla horjunut ja -osaltaan jo hävinnytkin usko ikuisen luonnonjärjestyksen varmuuteen oli -taas palannut. Silloiset kärsimysten kaameat ajat olivat monelle muisto -vain. Vanhemmat kertoivat nuorille niistä kuin sankaritaruja. Tällä -välin oli nyt Pyydysmäelläkin saatu hyviä, jos heikompiakin vuosia. -Maanviljelystaito ja usko sen parantamismahdollisuuksiin oli kasvanut, -työvälineet parantuneet, osakeyhtiömeijerikin ilmestynyt kylän -laitaan. Se olikin tullut hyvään aikaan, aivan kuin taloudellisena -pelastajana, sillä vanhastaan tuttu rukiinviljelys talon rahatarpeiden -tyydyttäjänä oli joutunut ulkomaisen viljan ylivoimaisen kilpailukyvyn -vuoksi auttamattomasti häviölle. Venäjältä, Saksasta ja Amerikasta -tulvi jo Pyydysmäen entiseen rukiinviljelyskyläänkin vehnä- ja -ruisjauhoja, joiden hinta oli niin huokea ja väri niin loistava, että -vanhastaan tuttua pyydysmäkeläistä ruista tuskin itse viljelijät enää -viitsivät leipäviljakseen jauhattaa. Ellei sellainen kylän ja pitäjän -pomo kuin entinen valtiopäivämies ja lautamies Erkki Pyydysmäki -olisi riippunut kiinni kotoisessa ruisleivässä ja ohrapuurossa niin -itsepintaisesti, ettei talossa saanut kokeillakaan näillä vieraan -maan leipäjauhoilla ja keitoksilla, olisi varmasti vieras valkoinen -vilja, muun ulkoa tuodun rihkaman ja vaatekorun kanssa kilpaa, -valloittanut myöskin pyydysmäkeläiset talot. Mutta Erkki Pyydysmäki -vihasi tätä ulkomaalaista viljantuontia, joka juuri silloin, kun -kotoisen maanviljelyksen tuotantokyky alkoi nousta, ylivoimaisuudellaan -tukahutti sen mahdollisuudet. Jauhosäkeissä, joita myytiin 9-10 markan -hinnasta, vaani Suomen maataloutta uhkaava ikuinen hallanvaara. Erkki -Pyydysmäki rakasti kotoista ruispeltoa. Se oli hänestä pyhä ja ihana. -Kaunis oli hyvä kaurapeltokin ja ohrapelto sekä timoteiheinäniitty. -Mutta ruispellossa, kun sen tähkäpäät täyteläisinä ja kellahtavina -aaltoilivat tuulessa elokuun aurinkoisena päivänä, oli jotain niin -lumoavaa, ettei mikään muu suomalaisen maamiehen kokema tunne voinut -sille vertoja vetää. - -Tätä ihannetta uhkasi ulkomainen kilpailu. Erkki Pyydysmäki -vaistosi, että se uhkasi samalla suomalaista isänmaata. Hänen -kansallisuusvaistonsa sanoi, että jos talonpojalta viedään hänen -ammattinsa kannattavaisuusmahdollisuudet, niin hänestä samalla -tehdään maaton porvarirenki. Ja kuinka silloin kansallisuuden käy? -Talonpoikaanhan kansallisuus nojautuu! Joskin leivän ostajat saavat -siten leipänsä hieman huokeammalla, niin siitä koituneen säästön he -tuhlaavat ulkomaisiin koruihin, rihkamaan ja herkkuihin eivätkä tule -rahtuakaan paremmin toimeen. Maa ja kansa köyhtyy. - -Pyydysmäen käsitys vaikutti moniin muihinkin talollisiin, mutta -hitaasti. Useimmat ottivat asian vain pelkän oman edun kannalta ja -hyväksyivät siten Erkin ajatuksen juoksun. - -Mäkitupalaiset ja työläiset y.m., joille oma pelto ei kasvanut mitään, -ilkkuivat salassa talollisten vihamielisyyttä venäjän- ja vehnäjauhoja -kohtaan. Heille oli sitä parempi mitä halvemmalla sai jauhoja. Monet -jo vannoivat, etteivät he ikinä osta talonpojalta mitään, kun ulkoa -tuotu on niin paljon parempaa ja halvempaa. Luokkakatkeruus, jonka -idut olivat aina eläneet, mutta kuihtuneet tilattomain ja tilallisten -yhdessä kestäminä hätävuosina, alkoivat tehdä nyt kasvussaan totta. -Tilaton tunsi maanpuutteensa tulevan korvatuksi Venäjältä tulevan -jauhon avulla, mökkiläinen samalla oman luokka-asemansa nousevan ja -varmistuvan. Ei hänkään enää sopivan tilaisuuden sattuessa halunnut -peitellä tätä kurssinousuaan. - -Toistaiseksi rajoittui kaikki kina vain naljailuun ja elettiin -muuten hyvässä sovussa. Luokkataistelua sen sanan varsinaisessa -merkityksessä ei tajuttu. Suhde talollisen ja mökkiläisen välillä -muodostui keskinäiseen toistensa tarvitsemiseen, pikku kateuden ja aina -hiiviskelevän moitteen keräilemistä aineksista. - -Mutta nämä leipäriidat eivät olleet ainoat henkisen elämän ilmiöt -Pyydysmäelläkään. Täällähän olivat mielet herkistyneet monille -muille ajan kolkuttaville ja huutaville äänille. Uskonnolliset asiat -olivat joutuneet taas vilkkaamman pohdinnan alaisiksi. Entinen -laestadiolaisuus oli hellittänyt vastarintansa, hiljalleen mukautunut -ja ohjautunut rauhaan, kirkon avaraan helmaan. Vanha herännäisyys oli -sen tehnyt jo aikaisemmin. Mutta nyt olivat nousseet vapaakirkolliset -saarnaajat julistamaan tunnustuksista ja dogmeista vapautunutta -kristillisyyttä taaskin aivan uutena asiana. Uutena ihmiset sen -ottivatkin. Heidän mukanaan tulivat kasturit, ja heti perässä -evankeliset vapauttamaan ihmisiä otaksutusta lainorjuudesta. Yhtäkkiä -uskonnollisen ristiaallokon havaittiin huuhtovan tätä Pyydysmäenkin -kyläkuntaa. Tuntui siltä kuin julistajilla olisi ollut se käsitys, -että pyydysmäkeläiset huokailivat ja voihkivat ankaran ristinpainon -alla, joten armonjulistuksella oli kiire. Lain orjuutus kuvailtiin -erehdykseksi, joka voi saattaa kadotukseen. Mutta nyt julistetaan -ehdotonta, ansiotonta syntienanteeksiantamusta, joka ristinkuolemalla -oli ikiajoiksi kaikille taattu. Miten sen osallisuuteen päästä, siitä -esittivät eri suunnat käsityksiään ja ehtojaan aivan kuin kilpailevat -henkivakuutusyhtiöt taulukoltaan. - -Henkinen viljelys ei jäänyt kuitenkaan yksistään tämän varaan. -Täydellisen uskonnonvapausvaatimuksen laineet ulottuivat jo tännekin. -Toiset pysähtyivät kyllä tunnustamaan Jumalan olemassaolon, mutta -tahtoivat riistää Kristukselta jumaluusarvon, tehden hänestä Tolstoin -mukaan profeetan. Nämä tietysti epäilivät sakramenttien perustumista -jumalalliseen käskyyn, Jeesuksen kuoleman lunastusmerkitystä -ja uskontunnustuksen ehdottomuutta. Eräät toiset menivät vielä -pitemmälle. He kielsivät ihmissielun kuolemattomuuden, julistivat -raamatun tarunomaisuutta ja edustivat täydellisesti materialistista -maailmankatsomusta. - -Sillä välillä olivat sitten vielä ehtoollispakko- ja -kinkeripakkokiistat. - -Ja vihdoin ehdottoman raittiuden vaatimus, jota pitäjässä oli -raittiusseura kehittänyt siihen määrään, että ne, jotka tunsivat -ryypiskelyn helmasynnikseen, mutta koettivat harjoittaa sitä -salamyhkäisesti, huomasivat joutuneensa kiusalliseen piiritystilaan -ja urkinnanvaaraan. Kun siihen oli seuralaiseksi lyöttäytynyt -vielä viime vuosina herännyt nuorisoseurakin, joka kukkoilevien -nuorten poikain äänillä tiukasti huutaen vaati ihmisiä käyttämään -älyään ja lahjojaan kasvattaakseen itsestään hyviä ihmisiä ja -kunnon kansalaisia, niin jopa syntyi levottomuutta. Hätyytettyjen -kaappijuoppojen avuksi riensi joukko uskonnollismielisiä uskonsa ja -vakaumuksensa koko voimalla taistelemaan kristityn vapauden puolesta -ehdotonta raittiutta ja tekopyhyyttä kiihoittavaa nuorisoseuraoppia -vastaan, jotka kumpainenkaan eivät olleet mitään muuta kuin saatanan -konsti viekoitella ihmisiä sillä valheella, että ihminen kelpaa -Jumalalle raittiina paremmin kuin syntisenä raatona, jolla ei ole -mitään muuta kuin armon hätä. Kun tällä tavoin ruvetaan itseänsä -ulkonaisesti siivoamaan ja kiilloittamaan, harrastamaan maallista -valistumista ja viisastumista, merkitsee se villitystä, jota kristitty -ei voi huokauksitta ajatella. Näiden vanaveteen heittäytyivät -suurta tyydytystä ja mielihyvää tuntien sellaiset ihmiset, joiden -kristillisyyden harjoitus rajoittui mahdollisimman vähiin; nämä -kävivät vuorottain heinäajan edellä ripillä kun oli lämmin ja mukava, -kinkerillä joka toinen vuosi, ja kirkolla joskus, kun oli muutakin -asiaa värjäriin ja nahkurille tahi kun teki mieli huvitella. Nämä -ne erittäin raskautettuina punoivat päitään ehdottoman raittiuden -vaatimukselle ja nuorten itsesivistämishommille. Siitä tietysti -syntyi sota, sillä raittiusväki ja nämä nuorisoseuralaiset selittivät -vuorostaan, että vastustajat tahtoivat kristillisyyden varjolla hämätä -ja peitellä helmasyntejään, joita he juuri tahtoivat hätyytellä ja -suomia esiin. - -Erkki Pyydysmäellä oli kansallisuusasia edelleen keskeisin. -Sen valossa hän tarkasteli kaikkia muita ilmiöitä. Vuoden 1891 -valtiopäiville mennessään oli hän Uuden Suomettaren uskollinen -lukija ja hengenheimolainen. Aikansa mittojen mukaan arvioituna oli -hän hyvä maanviljelijä, taloudellisesti vaurastunut, harrastava -kunnallispoliitikko, nuortenkin valistusharrastuksia ymmärtävä, -ehdottomasti raitis mies. Helsinki laajensi miehen näköpiiriä. -Valtiopäivillä oli hän esiintynyt julkisesti vain syrjästäkatsojana, -mutta tehnyt sitä enemmän havainnolta. Yrjö-Koskisen ja Meurmanin -henkinen vaikutus oli ollut ratkaiseva eikä se haihtunut -koskaan. Hänessä oli ollut luontainen herrain vieronta ja -ruotsalaisvastenmielisyys, siellä tuli lisäksi ryssänkauhu. Levottomana -etsi hän koko silloisen talven suuria suomalaisia, mutta löysi -vain kaksi, nämä ylempänä mainitut. Kumpaisenkin ajatustavassa oli -läheisesti samaa mitä oli hänen omassaan. Monissa muissa tapasi hän -vain sekalaisia vaikutuksia. Ryssän rynnistely teki elämän muuten -levottomaksi. Mutta nämä kaksi vuodattivat hänen myrtyneeseen, -eksyksistä kotiin kaipaavaan sieluunsa uutta uskoa. Vielä vuosien takaa -tunsi Pyydysmäki Yrjö-Koskisen hengen vaikutusta sielussaan. Hänessä -iti ja kasvoi henkisiä voimia, ja samalla hän oppi näkemään elämän -uusia puolia. - -Suomalaisen kansallisuuden erikoisasema selveni hänelle suhteellisesti -samoin kuin ennen rautatietöissä Etelä-Suomessa oman maatalouden -perustaminen. Ruotsalainen virkavalta ei hellittänyt, mutta sen -kanssa nyt kilpaili venäläinen. Suomalainen tunsi orjuuttajainsa -tukkanuottasilla-olon. Miksi ruotsalaisetkin tahtoivat hallita? -Miksi he eivät alistuneet olemaan tasa-arvoisia suomalaisten kanssa? -Olisi sitten yhdessä taisteltu ryssää vastaan. Mielessään kuvitteli -Pyydysmäki tämän ryssän hyökkäyksen tuhatjalkaiseksi painajaiseksi, -paholaiseksi, joka toisinaan hampaita kiristellen, äristen ja vaahtoa -purren hätyyttelee Suomea kuin paha peto, toisinaan taas lähentelee -häntää lierutellen ja luvaten etuja ja vaikutusvaltaa niille, jotka -kumartavat. - -Kumartavat! Erkki Pyydysmäki oli aina inhonnut kumartelua. Mutta -Helsingistä tultuaan hän sitä vihasi. - -Kaikkien venäläisten yläpuolella oli kuitenkin keisari, josta -Erkilläkin oli aikaisemmin ollut mielessä kullattu puolijumalainen -kuva, alamaisuskollisuuden muovailema. Ennen valtiopäiviä ei hänen -mieleensäkään pujahtanut, että keisari Aleksanteri kolmas voisi -pettää sanansa, tehdä väärin. Tämän vilpittömyyden mielikuvan oli -maalaillut jo Aleksanteri toisen kuolematon maine. Keisarin tahtohan -oli ratkaissut ja oikein selvittänyt suomalaisen virkakielen asiankin -ruotsalaisten juonitteluja vastaan. Keisarin tahto oli, perustuen -suomalaisten uskollisuuteen, antanut Suomelle asevelvollisuuslain ja -siten vapauden ja kunniaoikeuden puolustaa itse maataan. Taustalla -pälyili tosin Nikolai ensimmäisen synkkä henkilökuva kuin juutalaisten -Jehovan leppymätön hahmo uudentestamentin valoisan jumaluuden edessä. -Mutta Aleksanterit olivat valtiollisesti uusitestamentillisia. Erkki -piti kumpaakin Jumalan armosta lähetettynä Suomen valtiollisena -Mooseksena... - -Silloin. - -Mutta näinä parina vuotena oli asiaintila alkanut muuttua. Erkki -Pyydysmäen ihanteellinen valtio-oppi oli vaihtunut realistiseksi. -Aleksanteri kolmas ei ollut enää epäilyksien ulkopuolella. Päinvastoin -Erkki epäili häntä. Keisarillisen mielikuvan sijaan alkoi muodostua -ryssän kuva. - -Yrjö-Koskinen oli hänelle kerran ohimennen maininnut ajatuksen, -jota hän ei uskaltanut silloin tarkemmin perustella, mutta joka -mielessä kehittyi sikäli kuin tapaukset kutoivat uutta historiaa. Se -oli viittaus, että Suomi voisi joskus olla itsenäinen. Huolimatta -alamais-uskollisuudestaan hän heti pani tämän harvinaisen ajatuksen -talteen kalliin muistolahjan tavoin. Eikä hän ollenkaan huomannut, -miten se salaisuudessa kasvoi ja vahvistui sitä mukaa kuin keisarin -sanan pitävyys alkoi pettää. Siihen tuli lisäaiheeksi kaikenlaiset -juorut perintöruhtinaasta, Nikolaista. Perintöruhtinaan henkinen ja -ruumiillinen alamittaisuus kauhistutti ihmisiä, jotka käsittivät -millaisiin käsiin Suomen valtiollinen olemassaolo silloin joutuu, -kun se tulee riippumaan tämän ruhtinaan luotettavuudesta. Samoihin -aikoihin kerrottiin lakkaamatta Pietarissa olevain Suomen edustajain -laiminlyönneistä... - -Pyydysmäelläkin laskettiin jo näihin aikoihin Suomen oman sotaväen -mieslukua ja mahdollisuuksia. Erkki Pyydysmäki ja opettaja -Lintumäki saivat siitä moneksi pitkäksi iltapuhteeksi innostavia -kannunvalanta-aiheita. Vaikka he olivat valtiollisesti jakautuneet -niin, että Erkki kuului epuuttamattomasti "vanhoihin" ja Lintumäki yhtä -vääjäämättömästi "nuoriin", oli heidän mielenkiintonsa tähän asiaan -sama. Mielikuvittelu pani monesti silmät loistamaan ajatuksesta, että -kerran tulisi hetki, jolloin kaksisataatuhatta Suomen harjoitettua -sotilasta _vapauttaisi isänmaan!_... - - - - -II. - - -Varhaisena elokuun aamuna v. 1893 luo aurinko kultaisia säteitään -metsän takaa juuri heräävään Pyydysmäen kylään. Lautamies Erkki -Pyydysmäen talo saa nuoren puutarhapuistonsa läpi sädesuihkun, mikä -sihvilöityy pitkin punaiseksi maalatun asuinrakennuksen julkisivua -ja samalla pariin avattuun vinttikamarin ikkunaan. Maantielle vievä -kartanokuja, jota ennen Sameli-sedän isännyyden aikana oli hoidettu -niin ja näin, kulkee nyt nuoria koivuja kasvavien pientareiden -keskitse punervan kellahtavin hiekoituksin kuin konsanaan hyvin -hallitun herrastalon kuja. Kartanolla on vielä hiljaista muuten, -mutta puutarhaan antautuva päätyikkuna irtautuu hiljaa hakasistaan -ja avautuu. Ikkunaan ilmestyy hyvinvoipa, viisissäkymmenissä oleva -terve naisihminen puolipukeissaan. Hän kallistuu ikkunasta ulos ja jää -siihen muutamaksi silmänräpäykseksi nauttimaan suloisesta aamusta. -Tämä on Pyydysmäen emäntä. Kartanokujaa pitkin tulee renkipoika, Ellu, -yökengästä. Rantasalmelainen uusi notkovartinen piippu letkuttaa -suupielessä, ja Ellu nauttii siitä. Poika näkee jo, että porstuan ovi -on vielä kiinni, eikä äkkää emäntää ikkunassa. Siitä nousee mieluisa -ajatus pujahtaa vielä luttiin, vähän oikaisemaan ja nukahtamaan tunnin -verran. Sillä yö oli mennyt hieman haaskioon, oli tullut rallatetuksi -taakse puolenyön ja sittenkin kului osa aamuyötä vain tyttöjen kera -kisaillen ja suuta soittaen. Nyt oli niin kamalasti uni. - -Ylinen jokirannan puolella oli entisellä paikallaan, melkeinpä -Pyydysmäen kohdalla. Kartano siinä oli vielä upeampi kuin Pyydysmäessä, -päärakennus kaksikerroksinen, höylätyillä laudoilla vuorattu ja -öljymaalilla harmaaksi sivelty. Ulkokartano on rakennettu kehään ympäri -laajan pihan. Tämähän onkin kylän rikkain talo. Sinne tirkistää aurinko -tallin ja liiterirakennuksen yli, kohtaa sitä tietä tullen sivun -asuinrakennusta ja sen molemmat kuistinovet, joista alempi on jo auki, -mutta ylempi vielä kiinni. Nuori, hoikan- ja pitkänläntä emäntä-ihminen -tulee avonaisesta ovesta, etsii käteensä puukalikan ja käy palvelijain -luttien alla olevan aitanoveen kolkuttamaan. - --- Nouskaa jo! - -Kuuntelee pari silmänräpäystä, lyö kolmasti uudestaan ja kysyy: - --- Kuulitteko? - -Sieltä kuuluu jotain. Emäntä heittää pois puukappaleen ja -lähtee takaisin. Mutta samassa hän huomaa vähäntuvan rappusilla -paitahihasillaan jo vahvasti vanhentuneen Ylisen ukon, joka näin -aikaisin tulee tuvastaan. - --- Huomenta, urahtaa ukko. Sammunut silmä tuijottelee kuin kairanreikä, -mutta elävä silmä räpyttää levottomana ja moittien. - --- Huomenta, vastaa miniä, hiljainen tyytymättömyyden viri äänessä. - --- Vieläkö Heiska makaa? kysyy ukko nuristen. - -Miniä ei siihen vastaa mitään, menee vain sisään ja jälestä kuuluu -vihainen ovenpaukaus. - -Äijä tuijottaa pahaenteisesti menijän jälkeen, kääntää sitten sammuneen -silmänsä luttia kohti, tuijottaa, kuuntelee, ravistaa päätään ja alkaa -verkalleen astua jokirantaa kohti, itsekseen hiljaa muristen. Musta -koira nousee haukotellen pihasta ja juoksee äijän mukaan, sivuuttaen -tämän jo tuvan päädyn luona. Karjatarhassa portin takana kalahtaa -lehmänkello, ja sieltä nurkan takaa toljottaa sonnimullikka pihaan. - - * * * * * - -Entisen herastuomarin vanhassa Penttilässä on nyt kansakoulu. -Rakennuksia on jonkun verran sitä varten uudistettu, mutta kaiken -tuntee entisestään; kivinavetan otsikkokirjaimineen ja vuosilukuineen, -samoin kuin päärakennuksenkin porraskatoksen otsikkoineen. Suku on nyt -tällä kertaa talosta hävinneenä, jätteet ovat tuolla mäkirannassa ja -pappilassa. Puutarha on opettajalla viljelyksessä ja kartanopiha tekee -asutun vaikutuksen. - -Ne täällä kansakoululla eivät tavallisissa oloissa nouse niin -aikaisin kuin maanviljelystaloissa. Mutta tänään napsahtaa porstuan -ovi jo kellon viidettä käydessä, ja portaille ilmestyy solakka, -silmälasiniekka mies, haulikko kädessä. Samasta ovenaukeamasta -syöksähtää pystykorvainen lintukoira, riemullisessa ilonpuuskassa -hieman ulahdellen. Metsästäjäopettajalla on pieksusaappaat jalassa ja -metsästyslaukku sivullaan hihnasta olkapäällä riippuen. Koira menee jo -kaukana. Opettaja, jonka nimi on Fabian Lintumäki, kutsuu koiraa: - --- Pilkka! - -Koira pysähtyy, katsoo ja heilauttaa häntää, mutta ei palaa. - --- Pilkkaa! - -Koira ei vieläkään aio tulla, se pelkää kotiin salpaamista. Mutta kun -se samassa huomaa isäntänsä jo suuntautuvan toiselle tielle, kiitää se -viivana mukaan. - -Opettaja Lintumäki on reipas mies, kantaa päänsä pystössä ja katselee -ympärilleen. Hänen silmälaseihinsa heijastuvat kaikkialta laajat -viljapellot, osittain rukiit kypsinä, keltaisina ja lakoisina, valmiina -leikattaviksi, ohrat ja kaurat vielä vihertävinä ja puolikypsinä. -Mutta rehevän ja kukoistavan kasvullisuuden rinnalla näkee siinä myös -kuihtunutta ja sairasta viljelystä. Se tekee mielen alakuloiseksi. -Pellonhenki on siinä sairas ja väsynyt, elämä painunut unitilaan. Siitä -irvistää köyhyys. - -Kujaa asteleva opettaja tuntee sen. Ja se koskee häneen. Hänen -koulupiirikylänsä pitäisi olla parempi kuin muiden kylien. Mutta se ei -ole sitä. He ovat tästä Pyydysmäen ja Heikki Ylisenkin kanssa monta -kertaa jutelleet. Nämä ovat samaa mieltä. Maanviljelys nousi täällä -viime vuosikymmenellä, mutta nyt se on taas alkanut laskea. Vaikuttaako -sen ulkolainen vilja, kuten Pyydysmäki väittää? Kenties. Lintumäestä -vain tuntuu kuin olisi luonnotonta vaatia leivänhinnan kohottamista... - --- Kas! virkahtaa hän ja pysähtyy. Hän hypähtää ojan yli pellolle -ja tutkii tarkemmin. Mutta ei sieltä muuta löydä kuin ohdaketta ja -mallasruohoa, Joukossa siellä täällä joku kituva ohrankorsi ikäänkuin -uikuttaa orpouttaan. - --- Kas! pääsee häneltä uudestaan ihmettelevä huudahdus. Hän miettii -mikä siihen on syynä. Huono siemen, huono lannoitus, huono kyntö, vai? - --- Kas! Hän huomaa, ettei ojia liene miespolveen luotu. Se sen tekee! -Ja moni muu. - -Tielle ilmestyy samalla Erkki Pyydysmäki. Kun Lintumäki kuopi yhä -pellossa ja seisoi selkä tiellepäin, virkkoi Pyydysmäki maantieltä: - --- Haetko hedelmää siitä, kuhunka et kylvänyt? - -Lintumäki käännähti ja näki Pyydysmäen puolinaurussa. - --- Kuule, mikä tässä lie päävika? kysyy Lintumäki. - --- Siinä on monta vikaa. Ensimmäinen on se, että isäntä juoksee -metsällä ja tuo sieltä teeriä, toinen se, että hän saa hyviä -hevoskauppoja, kolmas, että talossa on liian suuri tunkio. - -Lintumäki vääntää päätä: - --- No minä olen sitä... Mutta onko se halju päästänyt peltonsa tuohon -kuntoon! - -Pyydysmäki nauroi: - --- Mutta mistäs niitä tulisi talonsa hävittäjiäkään, ellei joku sitäkin -tekisi. Ja pitäähän niitäkin olla. - -He astuivat yhdessä. - -Kylässä olivat jo kaikki aamun elonmerkit kuuluvissa ja näkyvissä. -Meijerin ovikin oli auki, ja pari aikaisinta maidontuojaa työnsi jo -kannujaan meijerivankkureilla. Pyydysmäki meni sinne, mutta Lintumäki -jatkoi matkaansa pahantuulisena Kyläjuurikkalaa kohti. - -Tämä talo oli rakennustensakin puolesta jonkun verran rempallaan. Lintu -mäen piti tälläkin kertaa mennä hakemaan sen isäntää Jaakkoa metsälle. -Mutta nyt hän kuitenkin toivoi hartaasti, ettei Jaakko tulisi. Sillä -pellonpientareella oli hänelle tunkeutunut mieleen ajatus, että jos se -on hänenkin vikaansa, että Jaakko tulee usein houkutelluksi metsälle, -niin ei hän voi sitä itselleen koskaan antaa anteeksi. Mutta samalla -oli ruvennut kiusaamaan häpeän tunne siitäkin, että seurustelee -sellaisen laiskan kanssa, se kun vielä juopotteleekin. - -Lintumäen teki mieli pujahtaa ohi portin. Mutta keskipihassa seisoikin -jo Jaakko passeeri-pieksusaappaissa, pyssy kädessä, laukunhihna -olkapäällä ja koira ympärillä, teuhaamassa ja häntäänsä heruttamassa. -Jaakko riiteli vaimonsa kanssa, joka seisoi tuvan portailla, tukka -pörröisenä kuin rohdinkuontalo. - --- Mihin se "uusi kauppiaskin" pannaan? kysyy emäntä sinkuvalla -äänellä, tarkoittaen oritta, joka oli eilen vaihdettu ja jota ei -sopinut laitumelle viedä. - --- Niittää sille vähän heiniä vainionpientareesta. - --- Ja munko sinä kehtaisit panna sinnekin? - --- Mitä sulla on muutakaan? Ja jos et jouda, pane mukulat. - --- Kyllä tästä hävitään, saat sen nähdä, niin jotta hiu vain! - -Siihen ei mies vastannut mitään, lujitti vain metsästyslaukun hihnaa, -ja emäntä meni tupaan. - --- Kah! ihastui Jaakko, kun huomasi samassa Lintumäen. - -Tämä kotikahakka kauniina elokuun aamuna sai Lintumäen tuomitsevaan -mielialaan metsästystoveriaan kohtaan. Heräsi jo ajatus, että jos -palaisi tästä kotiin eikä menisikään enää tuon miehen toverina -metsälle. Mutta siitä hän luopui kuitenkin heti, kun teki niin -hartaasti mieli samota edes pikkuisen metsien salamyhkäisyydessä, saada -tuntea otuksen läsnäolon salaperäistä aavistusta. Avuksi tuli vielä -sekin ajatus, että siellä metsässä lepomättäällä istuttaessa saattaa -pitää Jaakolle nuhdesaarnan. Siellä sekin käy paremmin kuin muualla. -Kaikki tämä sopi niin hyvin yhteen, että hän jo, ilman omantunnon -vaivoja riensi metsästystoverinsa kera vikkelästi pieksusaapasta -pistäen ja iloisesti tarinoiden. - - * * * * * - -Kylän lukuisissa taloissa ja mäkirannan lukemattomissa mökeissä oli -jo kaikkialla elämä työntänyt aamunvirkut ihmiset ulos heloittavaan -auringonpaisteeseen. Mäkirannasta he yksitellen vitkaan soluivat -talolliskylää kohti kuka päivätöihin, kuka asioilleen. Ruiskuhilaita -näkyi vainioilla merkki. Ja kun kerran merkki ilmestyi, ei siinä muu -auttanut kuin toiset kiireellä seuraamaan. Se oli ikivanha, murtumaton -tapa. - -Karjatarhoissa lypsettiin. Kultainen aurinko hehkutti lypsäjäneitosten -rinnat. Niistä kohosi laulava liritys. Ilmestyipä jo karjakujalle -paimen toisensa jälkeen laukkuuttaen hevosia yöhaoistaan. Ja kohtapa jo -karjat, karjankellot ja paimenhuudot täyttivät samat kujat. Näin elämän -orkesteri vähitellen alkoi soida. - -Aivan kuin näitä ääniä kuunnellen astelee mäeltä kylälle päin -juhlallinen, herrastyylinen kylän räätälimestari Pettersson, -maitokannu kädessään. Toisessa kädessä heiluu kävelykeppi, ja -siistityn huuliparran alta käy viheltävä musiikki, hyminällään -julistaen hetken sopusointua, tyytyväisyyttä ja elämäniloa. Hänen -astuntansa silitetyissä housuissa käy sitä majesteetillisemmaksi ja -huolitellummaksi mitä lähemmäksi meijeriä hän saapuu. Näyttää siltä, -kuin mies pelkäisi tien ja kävelyn tuottaman nautinnon loppuvan kesken, -niin nauttien ja verkalleen hän astuu. - -Mutta juuri ennen kuin Pettersson ehti kääntyä meijerikujalle, tulla -hohuuttaa hänen jälessään neljissäkymmenissä oleva surkeannäköinen -mies, jolla on suutarin-arkku selässä ja arkunkantimessa muutamia -pieksunlestejä. Vatsakatarrin aiheuttaman hohuutuksen mestari -Pettersson kuulee ja hän tietää katsomatta, että siellä on tulossa -Vuodon Iikka, kylän suutari, suuren lapsijoukon isä, vatsakatarrin -kiduttama, mieleltään katkera ja myrtynyt mies. - --- Lempoako sinä laukkaat? tiukkaa Pettersson ja tuijottaa -hohuuttavaan, pitkään ja väärään suutariin nuhtelevin katsein. - -Vuodon Iikka aloittaa sydämenpohjasta kiroilemalla. Hänen mahansa -oli taas ollut niin juonia täynnä, että vaikka söi ruokalusikallisen -terveyssuolaa, makasi selällään sängyssä hiljaa kuin tukki, ettei -mitään muuta kuin kakaroille hieman huusi ja käski ämmän pitää suunsa -kiinni, kun se aina sekaantuu joka asiaan, niin ei mikään auttanut. - -Suutari alkoi vihoissaan juosta kiusallakin ja ajatteli, että vaikka -paikalle oikenisi, ei hän hellitä. Mutta kohtapa taasen purkautui huuto: - --- Voi hyvä Jumala siunatkoon kuinka se on kipeä tuo mun vatsani! - -Miesrukka vetäytyi kyyryyn ja kierähti ojan reunalle tuskissaan -kiemuroiden. - -Mestari Pettersson jäi säälien seisomaan viereen ja voivotteli: - --- Voi, voi sentään, kuinka pitää nuoren miehen joutua, kun on köyhä -eikä ole varaa mennä kylpylaitokseen. - -Tuskainsakin keskellä täytyi suutarin nauraa: - --- Ky-ky-kylpylaitokseen! Voi perkele sentään, mitä puhuu. - --- Mihin sinä menet? kysyy Pettersson. - --- Lautamieheen. - -Se oli juuri Erkki Pyydysmäki. Helpottava välähdys leimahti osaaottavan -räätälimestarinkin silmissä. - --- Ehkäpä se emäntä sitten keksii jotain, virkkoi hän. - --- Sitä minäkin ajattelin. - -Suutari nousi, sillä tuska oli hieman hellittänyt. - -Kumpainenkin mestareista kulki nyt omalle haaralleen. - - * * * * * - -Mutta jo palasivat maidonviejät meijeriltä. Taloja kyläkujat täytti -karjankellojen kalkatus ja paimenhuudot,l joukkoihin sekaantuivat -ja sulivat muutamat takamaille lähtevät työläiskuormat. Lähtijät -puhuivat ja hälisivät äänekkäästi, heillä oli mukanaan sirpit, laukut, -vieläpä haravia ja viikatteitakin. Toiset parvet kävelivät jalkaisin -ruispelloille, ja muutamat jo äkeitä laahuuttaen ajoivat valmistelemaan -ruispeltoa pian toimitettavaa uutta kylvöä varten. - - - - -III. - - -Lautamies asteli meijeriltä kotiin. Polvet notkahtelivat omituisesti -ja silmistä hehkui katkeruus. Siellä oli taas kerrottu jostakusta -kulkijasta, joka oli kylillä, myöskin tällä kylällä, kierrellyt -ylistämässä Venäjän oloja. Se oli kuvaillut ihmisille, että Suomen -laeista ei ole kansalle mitään hyötyä, ne ovat herrain tekemiä ja -järjestetty kaikki herrain eduksi. Nyt kun keisari itse on ruvennut -sotimaan kansan puolesta ja aikoo vähentää herrain valtaa, nyt on -Suomen herroilla hätä. Mies oli jo mennyt tältä kylältä, kierrettyään -mäkirannan ja muutamat tunnetut talot. Mutta sillä oli ollut kiire. -Joku sanoi, että se oli pelännyt Pyydysmäkeä ja opettaja Lintumäkeä ja -siksi kiirehtinyt pois kylästä. - -Ennenkin olivat jo samanlaiset linnut laulaneet, mutta niiden ääni -oli haihtunut pian. Nyt oli Pyydysmäki meijerillä huomannut muutamain -miesten silmistä ja varovaisista sanakäänteistä, että uusi kylvö -oli alkanut itää taloudellisten huolten muokkaamassa maaperässä, -yksinpä talollistenkin ajatuksissa. Hän oli kyllä selittänyt asian -oikean laidan, mutta oli samalla saattanut aivan selvästi huomata, -ettei häntä enää uskottu. Kun hän sanoi jotain ja osoitti juttujen -valheellisuuden, ei juuri kukaan yhtynyt häneen, vaan vaiettiin -omituisen salaperäisinä. Se kävi kunnialle. Ne näkyvät nyt jo lukevan -hänetkin siihen "herrasjoukkoon", joka pitää valtaa ja peliä maassa -kansan kustannuksella! - -Siinä sitä oltiin. Astuessaan kotiin tunsi Pyydysmäki tämän katkerasti. -Hän vaistosi, että tekemällä jokaisesta edustavasta kansalaisesta -herrain kätyrin ryssäläinen yllytys voittaa yhä laajempaa alaa ja että -sitä uskotaan. - -Katkeraksi ja peloittavaksi muuttui asia sen vuoksi, että hän itse -oli nyt merkitty jo "herrain kätyriksi" -- keisaria vastaan! Ei se -henkilökohtaisesti suuria harmittanut, hän kun ei paljoa välittänyt -siitä mitä hänestä ajateltiin, mutta asia oli tuskallinen siksi, että -yli maan oli murtumassa tärkeä kansallinen puolustuslinja. - -Oliko se kosto siitä, että hän ja ne, jotka olivat hänen kanssaan -samoin ajattelevia, olivat asettaneet epäilyksen alaiseksi -ruotsalaisten johdon vilpittömyyden? Ja että ruotsalaiset ensimmäisenä -olivat alkaneet syyttää suomalaisia ryssän lakeijoiksi? Oliko vaaniva -kosto näin aste asteelta kalvava kansan yhteishenkeä hävittäen -luottamusta ja heikontaen puolustuskykyä? - -Koko pitäjässä ei varmaan ollut yhtäkään, johon herravalta oli -kipeämmin koskenut kuin häneen, mutta millä ne sisäiset tunteensa -todisti! Se kyllä tunnettiin ja tunnustettiin silloin kun hän ei vielä -ollut ollut valtiopäivillä. Nyt kansan epäluulo lukee hänetkin samaan -joukkoon. Epäilijäin uskottuna on kiertävä, tuntematon yllyttäjä. -Sellaista ne uskovat, mutta eivät esimerkiksi Yrjö-Koskista!... - -Mieli oli perin katkera. Kansan pimeys koski sydänalaan. Vilahti -mielessä kaamea kysymys: onko sittenkin taistelu tämän kansan oikeuden -ja vapauden puolesta turha? Onko se tuomittu häviöön? Pettääkö -Yrjö-Koskisenkin luottamus sen kansalliseen elinvoimaan? - -Polvet horjuivat, jos tämä salassa hiipivä älyttömyys murtautuu -julki... jos ryssä saa sen murretuksi... jos keisari saa sen tietää...! -Jos taistelun kiihtyessä kansan oikeuden puolesta kansa itse livistää -vihollisen puolelle ja kansan lakien ja laitosten puolustajat, -kourallinen kansan parhaita, jäävät kansan ja ryssän yhdessä -tuomittaviksi!... - -Pyydysmäen sydämeen koski kipeästi. Maailma pyrki huojumaan silmissä. -Ja siihen ryntäsi yhtäkkiä taas ajatus: ja puolustajat vielä kahtia. -Vain siksi, että toisten äiti puhui ruotsia ja toisten suomea! - --- Herra Jumala! hän huudahti, -- miksi ne eivät valista itseänsä -ja kansaa, vaan rakentavat tietoisesti, lakkaamatta kieliriitaa, ja -sillä aikaa jää taitamaton ja valistumaton kansa ryssän asiamiesten -opastettavaksi. Kaikin valmistutaan kaksipäisen kotkan saaliiksi... - -Hän katsahti kansakoululle, jossa tämäntapaiset tuskat usein tasailtiin -ja viihdyteltiin Lintumäen kanssa. Mutta Lintumäki oli mennyt metsälle -ja tulee kenties vasta iltapäivällä. - -Hänen huomionsa kiintyi peltoihin ja pellonojiin. Elo makasi osittain -sateen lyömänä syvässä laossa, osittain oli vielä kypsymätöntä ja -viheriää. Nähdessään tähkäpäiden makaavan kallistuneine olkineen yli -ojain hän tuli ajatelleeksi, että ne elävien olentojen tavoin etsivät -siten ravintoaan. Maa on hyvää, mutta eihän se voi kasvaa, ei edes -mitään tuhoa vastustaa, kun sitä viljellään vain hieman päällisin -puolin eikä lannoiteta... Kasvi on silloin niinkuin nälällä kidutettu -ihminen kykenemätön vastustamaan mitään tautia, herkkä heittämään -elämänyrityksetkin. - -Eikä sellainen ihminen saata ymmärtää kansansa asioita, joka ei ymmärrä -omiaankaan... Kuinka sellainen voisi ymmärtää suuria, jolle pienetkin -ovat ylivoimaisia! - -Lautamies Pyydysmäki hymähti katkerasti. - --- Köyhyys on kirous! äänsi hän taaskin. Se oli hänen vakaumuksensa. -Köyhä ja tietämätön ihminen on helposti kumossa, hänellä ei ole mitään -turvaavaa tukiseivästä. Hän oli itse kokenut köyhyyttä. Mutta hänellä -oli sen houkutuksia vastaan yritteliäisyytensä ja voimansa. Hän kukisti -köyhyyden itse... - --- Mutta millä Vuodon Iikkakin sen kukistaa? hymähti hän. - -Hän joutui ajattelemaan niitä mäkirannan köyhiä mökkiläisiä, joiden -oli saatava jokainen "jumalan eines" työläisenä toisen pöydässä, -joiden ovella jo kirkui nälänhätä, kun mies tahi vaimo sattui -sairastumaan pariksikin päiväksi. Tämä oli aina tuottanut hänelle -huolta, ja omalta osaltaan oli hän koettanut katsoa jokaiselle, -ken vain halusi, perunamaata, usein ohramaatakin, lehmänlaidunta -ja polttopuuta. Merkillistä oli, että hänen oli täytynyt sittenkin -usein havaita omassatunnossa eräänlaista häpeän häivää, kun näitä -hyväntekeväisyysalmuja jakeli. Hän ei tuntenut niistä aina täyteläistä -iloa. Sillä hänen asioidessaan tällä tavoin täysikuntoisten, -rehellisten mökkiläistyöläisten kanssa tuli aina mieleen ajatus, että -jos hän olisi tuon miehen housuissa, hän tuskin ottaisi vastaan. Kun -kerran ollaan samaa kansaa, eikö se edellytä suunnilleen samanlaisia -etuja? Ja vaikka hän itse olikin tyhjästä alkanut, ei hän silti -katsonut voivansa vaatia, että jokaisen muun pitäisi kyetä suorittamaan -sama urakka. Lahjat ja voimat ovat eri ihmisillä erilaiset. - -Ajatus painui uudestaan politiikkaan. Kun kävisikin laatuun antaa nyt -ryssän ottaa kokonaan hallitusvalta kokeeksi muutamaksi vuodeksi, -lakeineen ja laitoksineen, ja saisi kaiken menetetyn sitten takaisin, -niin se vannaan olisi hyvä keino opettaa niitä kaikkia, ruotsalaisia ja -suomalaisia, herroja ja kansaa. - --- Mutta se olisi liian kallis koe. Ei sellaista, ei millään ehdolla! - - * * * * * - -Pyydysmäelle oli saapunut sinä aamuna vieraita. Saarimäki oli -saarnamatkoillaan osunut tänne ja tullut tervehtimään Iiskaa. Molemmat -istuivat puutarhan lehtimajassa, ja tällä kertaa puhui Iiska. Hänen -katseensa oli lujasti iskeytynyt Saarimäen silmiin. Tämä kuunteli -lempeä hymy huulilla. - --- Se on juuri siinä vapaan saarnaajan vaikutuksen epämääräisyys, että -hän joutuu minun käsittääkseni yleensä, tekemisiin enimmäkseen vain -joukkoihmisen kanssa ja viljelemään siten ylivoimaisesti tunne-elämää. -Kun kuulijakunta alituisesti vaihtuu, ei voi seurata henkilöiden -sielunelämän kehitystä. Joukkosielun älyelämän mataluus tekee -vaikutuksen pintapuoliseksi. Ammatillinen kulkusaarnaaja joutuu yleensä -tekemisiin yhteiskunnan pienimpien ja heikoimpien kanssa. - --- Joille armonsana on erityisesti osoitettu, keskeytti Saarimäki. - --- Niin, niinpä kyllä. - -Iiska pysähtyi hetkiseksi ikäänkuin sanoja etsien. - --- Niin, niinpä kyllä, mutta ota huomioon, että sitä raamatun kohtaa -meidän tuskin on lupa käsittää aivan kirjaimellisesti. - --- Ettäkö pitää järki- ja älyihmisille antaa etuoikeus? - --- Jollei nyt aivan etuoikeuttakaan, niin samanarvoisuuden minä heille -kuitenkin antaisin. - --- Jumala ei sitä tee eikä Jeesus. Sanoihan Jeesus, ettei hänen -valtakuntansa ole tästä maailmasta, ja myöskin, että hänen -totuutensa on salattu toimellisilta ja viisailta, mutta ilmoitettu -yksinkertaisille ja pienille. - -Saarimäki puhui jo tottuneen saarnaajan paatoksella ja ilmeisellä -varmuudella. Nähtävästi yliotteesta hieman hämillään väitti Iiska: - --- Minä en pääse siitä, ettei älyihmisen suhde Jumalaankin voisi olla -selvempi ja, kuinka sen nyt sanoisi, yhteisymmärryksellisempi kuin -hyvin yksinkertaisten ihmisten. - --- Se ei ole raamatun mukaista. Nämä uskonasiat kun nyt kerta kaikkiaan -käsitetään toisten systeemien mukaan kuin järjen asiat. - -Saarimäki katsoi suu ainaisessa hymyssä lempeästi epäilevään toveriinsa. - -Iiska myönsi: - --- Kyllä minä uskonelämän itsenäisyyden tunnustan ja käsitän... - --- Mutta sinä vaadit näissäkin asioissa järjelle oikeutta puuttua -asiaan, kyllä minä sen tiedän, keskeytti Saarimäki. - --- No niin. Me ihmiset emme käsitä hyvin toisiamme. Toiselta puolen, -ethän sinäkään vaadi järjetöntä uskoa? Sehän olisi järjetöntä. Kysymys -on korkeintaan siitä, missä tiemme eroavat meidän arvioidessamme järjen -oikeuden rajoja. - -Iiskan ääni oli nyt jyrkempi. Saarimäki painoi alas jo kielellään -pyörivän vastaväitteen, sillä puutarhaan tuli kahvitarjotinta kantaen -Iiskan äiti, Pyydysmäen emäntä. - --- Viipyi kauan, virkahti emäntä metallisointuisella, heleällä äänellä -asettaessaan tarjotinta puutarhapöydälle. -- Odotin isää meijeriltä, -mutta eipäs häntä kuulu. Mihin lie jäänyt. Vieras tekee hyvin. - -Emäntä istui. - --- Tuliko suutari-Iikka? kysyi Iiska. - --- Tuli, mutta on niin surkean sairas. Sillä vaivaisella on se -vatsatauti. - -Emännän kasvoille levisi huolen tummentama pilvi. - --- Heti kun tuli tupaan, niin pitkin penkkiä oikaisi ja rupesi -valittamaan. Moni luulee, että se Iikka juonittelee, mutta en minä sitä -usko. Kyllä sillä tosi on. - -Nyt tuli isäntäkin. - --- Missä se isä niin kauan? tutki emäntä. -- Ota tuosta kahvia, panin -kupin sinunkin varallesi. Kaadanko? - -Saihan sitä kaataa. Saarimäki ja hän tervehtivät kuin vanhat tutut. -Pyydysmäki istui ja rupesi selittämään emännälle: - --- Siellä on aina. Tällä kertaa täytyi oikein olan takaa niille -selittää, ettei ryssänvalta suinkaan ole se valta, joka autuaaksi tekee. - --- Autuaaksi? tarkkasi emäntä kummastellen. - --- Maallisesti autuaaksi. Kuuluu taas joku valehtelija kiertäneen ja -ryssänvaltaa ylistäneen. - --- Ja ne ihmiset uskovat? tutki Iiska. - --- Uskovathan ne, kun eivät tiedä eivätkä ymmärrä mitään. - --- Hyvänen aika! huudahti emäntä. -- Sitä se sitten tuo -suutari-Iikkakin tarkoitti. - --- Mitä? kysyi Pyydysmäki. - --- Kun se koikkaili siinä vatsankivuissaan penkillä, niin minä annoin -sille jotain lääkettä. Mutta kun pujahdin siitä pihalle askareilleni, -tuli Eero vähän ajan perästä jälessäni ja sanoi suutarin tuskissaan -kiroilleen, että kun tulisi ryssän valta ja ryssän sotaväki, niin -talolliset näkisivät. - --- Se on niitä Iiskan tavallisia, sanoi isäntä. -- Silläkö se sitten -hänen vatsatautinsakin paranisi. - --- Niinhän se on, myönsi emäntä, -- mutta voihan sellaista ymmärtääkin, -kun ihminen joutuu sillä lailla kitumaan, ja niille raukoille on -siunautunut niin paljon niitä lapsukaisiakin. Siinä köyhän ihmisen -elämässä on niin paljon ristiä. - -Emäntä korjasi kupit ja alkoi lähteä. - --- Paikkaamaanko se Iikka rupesi? kysyi isäntä. - --- Paikkaamaan. En minä osannut sille muutakaan. Käskin sitä nyt -aluksi, siksi kun sinä tulet. - --- Minä tulen heti. - -Pyydysmäki kääntyi nyt Saarimäen puoleen. - --- Teidän kesämatkanne on sattunut tänne päin. - --- Sattui. Tahi eihän tämä oikeastaan kesämatkakaan. Minä käyn ympäri -lakkaamatta julistamassa evankeliumia. - --- Hm, hm, pani Pyydysmäki. Kuuli ja näki, että ilmoitus tympäisi -häntä. Samalla hän kiireesti vilkaisi Iiskan puoleen ja huomasi, että -tämä tarkasteli kynsiään. - --- Minä tietäisin teille pojat sopivan tehtävän, vaikka lopussahan tämä -kesä jo pian onkin, virkahti Pyydysmäki. - -Molemmat ylioppilaat kohottivat päitään kysyvän näköisinä. - --- Käydä valistustyöhön, puhumaan kansalle muun muassa tästä -venäläisestä vaarasta. - --- Jaa, äänsi Saarimäki, kummastellen, kuin äkkiyllätykseen joutunut. - --- Se venäläisvaara on Suomen maallinen helvetti. Kaikkien suomalaisten -ylioppilaiden pitäisi lähteä saarnaamaan siitä kadotuksesta. - --- Jaa, äänsi Saarimäki uudestaan, aivan kuin olisi kuullut puhuttavan -asiasta, josta ei koskaan ennen ollut aavistustakaan saanut. - --- Eivät ne usko meitä, sanoi Iiska, innottomasti ja yhtäkaikkisesti. - -Pyydysmäen äänessä oli voimakas mielenliikutuksen värähdys, kun hän -sanoi: - --- Kansa saa niin vähän kuulla ylioppilaitaan. - --- On niin ikävä tunkeutua, mutisi Iiska. - --- Kansan siis pitäisi osata pyydellä! ilkkui isä. - --- Ei pyydelläkään, mutta vähän huomata, osoittaa luottamusta, -rohkaista, selitti poika korostaen hieman ääntään. - --- Minkä johdosta luottamusta? Millä te olette kansan luottamuksen -ansainneet tahi edes yrittäneet ansaita? - -Poika korotti vielä ääntään: - --- Mehän olemme poikasia vasta! Ei kansalla ole oikeutta vaatia meiltä -mitään ennenkuin olemme miehiä. - --- Ei ole kysymys muusta kuin siitä, että panette korvanne kansan -sydämelle ja kuuntelette miten se sykkii. Ellette sitä tee, tulee -teistä kansallisesti kylmiä, hedelmättömiä oksia. Kansallisuus ei -puhdistu, siihen sekaantuu ruotsalaista ja ryssäläistä henkeä, -jolleivät suomalaiset talonpoikain pojat, jotka käyvät koulua, -ota elämäntehtäväkseen kansallisuutensa puhdistamista vieraista -vaikutuksista vahvistaakseen sitä vieraan valtapyyteitä vastaan. -Teidän, joita kouluutetaan kansan johtajiksi ja opettajiksi, pitäisi -herätä ymmärtämään kutsumustanne. Ei tämä kansa ole virkaherrain, vaan -henkisten opettajain tarpeessa. Kansallisesti heränneitten opettajien -tarpeessa. Ylioppilaiden ja oppineiden pitäisi lähestyä kansaa. - --- Sallitteko minunkin sanoa, pyysi Saarimäki. -- Minä ajattelisin -tästä asiasta niin, että jos Jumala on päättänyt pelastaa Suomen, niin -hän kyllä sen tekee. Mutta silloin on tärkeintä, että kansa nöyrtyy ja -alistuen kääntyy Jumalan puoleen ja rukoilee syntien anteeksiantamusta -Jeesuksen veressä. Silloin kaikki nämä muut meille annetaan. - -Saarnaaja katsoi Pyydysmäen silmiin rajattoman yksinkertaisesti, suu -hymyssä. Viimeksimainitun silmässä jo leimahti, mutta kun hän samalla -kohtasi poikansa pyytävän ja varoittavan katseen, hillitsi hän mielensä -ja virkkoi rauhallisesti: - --- Niin. Saattaahan asia mennä sitäkin tietä. Mutta kun tätä -politiikkaa täytyy kuitenkin hoitaa maallisinkin keinoin, niin ei sitä -näin maallinen ihminen voi jättää kaikkea rukouksen varaan. - -Saarimäki huomasi ivan, mutta oli sellaiseen niin tottunut, ettei -välittänyt siitä sen enempää. Hän taas oli uskostaan aivan varma. Hän -oli jo sanomaisillaan, että rukous on Suomen hädässä Venäjääkin vastaan -ainoa tarpeellinen ja varmasti tehokas keino. Mutta sitä hän ei ehtinyt -sanoa ennenkuin jo Pyydysmäki virkkoi: - --- _Opettakaa sitten kansaa edes rukoilemaan isänmaan puolesta._ - -Saarimäki, joka oli tuntenut itsensä niin voitolliseksi, säpsähti -sydämessään. Hän rukoili kansan kanssa joka päivä, mutta hän ei ollut -kertaakaan tullut johtaneeksi rukousta isänmaahan kohdistuvaksi tämän -venäläistyttämisvaaran johdosta. Oli rukoiltu ainoastaan ihmisten -pelastusta helvetistä ja yksityisten sielujen autuutta. Nuori -saarnaaja, jolla oli sanomattoman herkkä omatunto, tuli levottomaksi. -Oliko hän todellakin lyönyt jotain laimin? Silloin heräsi puolustava -väite: Jumala ei ollut tästä asiasta hänelle ennen puhunut! Mahtoiko -tämä nyt olla muistutus? - --- Kokonaisella kansakunnalla on myöskin sielu, joka voi tulla -kadotetuksi aivan samoin kuin yksityinenkin sielu, virkkoi Pyydysmäki -vähän ajan kuluttua. - --- Mutta kun yksityiset sielut pelastetaan, silloin pelastuu kansakin, -muistutti Saarimäki nöyrästi. - -Kuin huutavan ääni kuului Pyydysmäen muistutus: - --- Niin... mutta ryssän kynsistä pelastetaan vain koko kansa taikka ei -yhtäkään! - -Sitten hän lähti kävelemään pihaan ja tapasi siellä emännän -vesikaivolla. - --- Kuulehan, sanoi emäntä, ethän sinä vain puhunut loukkaavasti tälle -Iiskan toverille, vieraalle? - --- Enhän minä... joutavia hätäilet, puolustautui mies, mutta silmä -varasti. - --- Minä vain ajattelin, jatkoi emäntä, että eihän meidän nyt tarvitse, -eikä sovi loukaten puhua, varsinkin kun se on Iiskan ystävä ja tulee -tänne yöksikin. Ehkäpä se sekin oikean tien löytää. Ja hyvähän sillä -yritys on. - -Mies oli haluton puolustautumaan, hän joutui vain muistelemaan, oliko -jollain tavoin puhunut pahoin. - --- Suutari taitaa odottaa, virkahti mies ja kääntyi kaivolta tupaan. - -Vaimo sanoi perään: - --- Se raukka on myöskin niin heikurainen että älä nyt sillekään siitä -ryssän asiasta. - -Lautamies ja entinen edusmies tunsi menevänsä nuhdeltuna ja -varoitettuna. Mutta katsahtaessaan olkansa yli kaivolle nuhdeltu -naurahti, sillä hän kohtasi kirkkaan, lempeästi hymyilevän, rakastavan -katseen, jossa oli pieni kysyvä levottomuuden vivahdus. - - * * * * * - -Leikkuuväki tuli aamiaiselle pitkänä jonona, ensimmäisenä Simuna, -vanhin renki, nelikymmenvuotias vanhapoika, pulleaposki, sänkiparta, -juureva ja hidas. Hän käy etumaisena kuin isäntä. Hänen rinnallaan -päivämies Hermanni Luhtasenneva, maatyömieheksi luotu ruumiin ja -nähtävästi sielunkin puolesta. Ja näiden ryhmässä Aita-Jaakko -akkoinensa, sen entisen Penttilän herastuomarin tytär ja vävy. Aika -on heitäkin käsitellyt, tehnyt Jaakosta tanakan, keski-ikäisen miehen -ja Maijasta kypsän torpanakan, joka muistuttaa paljon äitiään. -Hänen rinnallaan käy talon keskimmäinen tytär, ehtoisa impi Eliisa, -tanakanpuoleista rakennetta, äitinsä mallia, mutta tiukat siniset -silmät isän. Siinä talon poika Jussi, pitkä ja hoikka, sekä renkipoika -Ellu, jolle kohtalotar ei aamulla ollut suonut aikaa levätä, -niin hartaasti kuin hän oli sitä toivonutkin, ja jota nyt painoi -maanantaitauti. Niin siinä lappaa miestä ja akkaa, viimeisenä vanha -setä Sameli. Vanha pieksusaapas kihnaa lakkaamatta pitkin pölyävää -kujaa. Mutta Sameli voi hyvin, suu ja silmä hymyää ja poskea pullistaa -valtainen mälli, näin elonaikana oikein kokkolanpötkystä. - -Ruokakomento on ison väen aikana pantu suutupaan. Emäntä on itse -nuorimman tyttärensä Maijun kera laittanut ruoat ja kattanut pöydät. -Nyt hänen äänensä kaikuu taas metallikirkkaana, milloin portailla, -kulloin porstuassa tai suutuvassa, kehoittaen syömään. Ystävällinen, -herttainen sana jokaiselle. Leikkuuväki tuntee olevansa kuin -pidoissa. Tulevat mukaan isäntä itse ja suutari-Erkkikin, joka jo on -vatsatuskansa voittanut ja parantuneen tuulen merkeissä. Juoksevat -Maiju ja Eliisa, äiti käy tanakkana ja varmana. Hyvät pöytälaitokset -kohottavat leikkuuväen mieliä. Isännänkin aamuinen mielen apeus on -haihtunut. Yhteistunne on väkevä ja elinvoimainen. Vain Iiska on poissa -vieraineen lehtimajassa; heille emäntä laittaa erikseen aterian. -Mutta he jäävät samalla tämän yhteisen voimakkaan kotikylävaikutelman -ulkopuolelle. Ja mitä useammin he jäävät erikseen kamarin pöytään, -sitä kauemmaksi he etääntyvät kansan joukkosielun herttaisimmista -elämyksistä. Isällä on aavistus siitä, mutta hän ei tahdo loukata äitiä. - - - - -IV. - - -Pyydysmäen emäntä lukeutui evankelisiin ja liittyi lujasti isien -kirkkoon. Mutta joskus oli hän joutunut panemaan surukseen merkille, -että Iiska, josta hänen tahtonsa mukaan piti tulla pappi, oli ruvennut -uskonasioissa haparoimaan. Poika ilmaisi silloin tällöin omituisia -ajatuksia, ja äidin tutkaillessa uskon perustuksia ilmeni Iiskan -vastauksissa epävarmuutta ja vältteleväisyyttä, joka loi muuten -avonaisiin suhteisiin harsomaisen väliverhon. Tänä kesänä, kun pojan -jo vähitellen piti valmistautua loppututkintoon, oli äiti tämän -erikoisesti huomannut ja joitakin kertoja puhunut siitä isällekin. -Tosin ei Erkki ollut uskonasioissa vaimonsa silmissä mikään ratkaisija, -sillä Jumala ei ollut vielä avannut Erkin sydäntä vastaanottamaan -uskoa. Mutta he puhelivat muutenkin kaikki asiansa toisilleen, niinkuin -siivon avioparin tunto vaatii. Näin kääntyi puhe joskus tähänkin, -Iiskan uskonvakaumukseen, samoin kuin muihinkin lapsiin ja heidän -erikoisasioihinsa, riippuen siitä, mikä milloinkin sattui olemaan -etualalla. Isällä oli ollut taipumusta aina hieman hermostua, kun -puhe kääntyi Iiskaan. Hän puhui pojan luonteen epämääräisyydestä, -joka veti silloin sinne, tällöin tänne. Mutta erittäin valitti hän -äidille usein sitä, ettei havainnut pojassa kansallistuntoa siinä -määrässä kuin olisi toivonut. Poika haparoi aikaisemmin kaikenlaisia -uusia aatteita, mutta näytti viime aikoina niihinkin kyllästyneen eikä -lämmennyt enää mistään. Hän itse ei ole saanut mitään kouluoppia, mutta -kansallistunnon on elämä häneen istuttanut niin lujan, että se on nyt -hänen elämänsä johtavana voimana. Kun näkee ympärillään laumoittain -ihmisiä, joilla ei ole kaukaisinta aavistustakaan kansallistunnosta, -vaikka ruotsalaisen ylimysvallan avuksi ryntää ryssä uhaten -hävitysaikein suomalaista kansallisuutta, niin pyrkii suututtamaan. -Tämä poika, jota on koulutettu siinä mielessä, että hänestä tulisi -sellainen suomalainen virkamies, joka ottaisi kansallisuusasian -omakseen ja opastaisi myöskin kansaa ja herättäisi, tämä toiveiden -poika osoittautuukin asialle kylmähköksi ja ajattelee vain kaikenlaista -jonninjoutavaa. Isä oli jo viittaillut sellaiseenkin mahdollisuuteen, -ettei Iiskasta tulisikaan pappi, vaan että tätä salassa vetivät yhä -jotkut hämäräperäiset vapaakirkolliset ja tolstoilaiset ajatussuunnat. -Runoilun oli poika kumminkin, Jumalan kiitos, jättänyt. - -Kuinka lähellä tolstoilaisuus oli vapaakirkollisuutta, ei äiti -tietenkään saattanut määritellä. Hän oli vain kuullut, että Tolstoi -oli venäläinen ja että hän kielsi Kristuksen jumaluuden. Sen hän oli -pannut merkille, että räätälimestari Pettersson ylisti Tolstoita ja -sanoi, että Kristus oli vain hyvä ihminen eikä sen enempää jumalanpoika -kuin muutkaan vaimosta syntyneet ihmiset. Lisäksi oli Pettersson -omituinen, harvinaisen lempeä, hyväntahtoinen ja elämäniloinen ihminen. -Mutta juuri se tekikin hänet poikkeukselliseksi, niin että usein oli -vaikea erottaa, oliko hän hyvin viisas vaiko hieman löylynlyömä. -- -Ala-Pyydysmäessä oltiin vapaakirkollisia, ja vanha emäntä oli uudestaan -kastettu, hän kun ei voinut uskoa lapsikasteeseen. Muu talonväki oli -tavallisia ihmisiä, mutta he kielsivät lapsikasteen. Sellaisia oli -muutamissa muissakin taloissa ja mökeissä tälläkin kylällä, samoin -kirkolla ja muilla kylillä. Näitä oli ruvettu pitämään harhaoppisina, -varsinkin sitten, kun seurakunnan kappalainen, pastori Nordberg oli -alkanut oikein olkansa takaa taistella kaikkia lahkolaisia vastaan. - -Lautamies Pyydysmäki siis toivoi koulutiellä olevasta pojastaan -kansan etunenään kelpaavaa kansallisuustaistelijaa ja hänen emäntänsä -puhdasoppista kasteen armon julistajaa. Nyt oli kuitenkin kumpaisenkin -toivo hämärtynyt ja vanhempain mieliala sen johdosta lamautunut. Poika -eli omaa elämäänsä ja ajatteli ilmeisesti sangen vähän vanhempainsa -erikoistoiveita. Siitä huolimatta oli Iiska erinomaisen kelpo poika, -ja luvutkin lienevät edistyneet aika hyvin, kun vaan oli päästy -ensi vuotten harhailuvaikeuksista. Mutta hän eli omaa luontaista -sielunelämäänsä, ajatellen ilmeisesti vähemmän vanhempiensa toiveiden -mukaisesti kuin omia vaistojaan noudatellen. Hänen kotikyläisinä -käyntipaikkoinaan olivat Lintumäki ja räätäli Pettersson. Tästä -viimeisestä ei isä enempää kuin äitikään pitänyt. - -Eräänä iltana oli ollut Saarimäen seurat Ala-Pyydysmäessä. Iiska -oli sinne seurannut toveriaan Saarimäkeä ja ottanut sikäli osaa -hartaustilaisuuteen että kauniilla äänellään aloitti pari laulua ja -lauloi ne loppuun seuraväkeä johtaen. Mukana oli myöskin hänen äitinsä, -joka nyt tahtoi ottaa selkoa tämän Saarimäen uskon perustuksesta. -Kuulijoita oli saapunut runsaasti. Joukossa nähtiin, paitsi monia muita -kyläläisiä, myöskin opettaja Lintumäki ja räätäli Pettersson. Kun -kokous oli jo alkanut, saapui pastori Nordberg hieman myöhästyneenä. -Muutamat hänen uskonnolliset puoluelaisensa olivat hänet hakeneet. - -Saarimäki ei ollut mikään etevä puhuja. Toisinaan oli hänen hyvinkin -vaikea saada ajatuksiaan selvitetyksi. Mutta silloin pelastui hän -puheen katkeamisen vaarasta sillä, että rupesi puhumaan armon -ihanuudesta yleensä. Hän saattoi aina kirkastaa lunastusta ja armoa, -joka on jokaiselle varattu, ilman että tarvitsi rasittaa aivojaan -asiain järjestelmällisellä esittämisellä. Tällä kertaa kävi niin, että -puhuja joutui jonkun verran hämilleen huomatessaan pastori Nordbergin -ilmestyvän kuulijain joukkoon. Se vaikutti itse kuulijoissakin hieman -levottomuutta, päänkääntelemistä, sivuille vilkumista, rykimistä, -hymähdyksiä y.m. - -Kun puhe oli päättynyt ja laulu laulettu, valtasi huoneen odottava -hiljaisuus. Silloin pastori Nordberg rykäisi ja kysyi istualtaan: - --- Millä oikeudella te pidätte näitä seuroja ja saarnaatte ihmisille? - -Saarimäki nousi hyvin vaatimattomana ja vastasi hiljaa: - --- Jeesuksen antamalla oikeudella. Hän on sanonut: menkää kaikkeen -maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. - -Taisteluun haastajan äänellä jatkoi Nordberg: - --- Millä oikeudella te olette sen valtuuden omistanut itsellenne? Onko -teillä tuomiokapitulin saarnalupa? - --- Ei minulla ole. Mutta eihän Jeesuksellakaan ollut tuomiokapitulin -saarnalupaa. - --- Älkää viisastelko ja verratko itseänne Jeesukseen. Se on tyhmää -pöyhkeyttä. - -Saarimäki vastasi hyvin nöyrästi: - --- En minä pöyhkeile. Mutta kun Jeesus on antanut minullekin käskyn -julistaa syntisille vapahdusta, niin kuinka minä voisin olla hänen -käskyänsä noudattamatta? - --- Sellainen valta on järjestetyssä kristikunnassa vain kirkolla. Ja -jokainen, joka tämän oikeuden ylpeydessään anastaa itselleen, on varas -ja ryöväri. - -Yleisön mieli oli alkanut aika lailla jännittyä. - -Nyt nousi opettaja Lintumäki ja sanoi: - --- Tarkoittaako pastori, ettei tässä Suomenmaassa saa Kristuksesta -puhua muut kuin valtiokirkon papit? - -Pappi katsoi taakseen ja näki opettajan seisovan ja odottavan. Hänkin -nousi ylös, ilmeisesti pikemmin antaakseen sanoilleen pontta kuin -kohteliaisuudesta. Silmissä välähti vihan kiivas salama, mutta vieläkin -itseään hilliten hän vastasi hieman kiertäen: - --- Minä tarkoitan, että sen, joka tässä seurakunnassa haluaa pitää -hartausseuroja, tulee niiden pitämisestä sopia pappien kanssa. -Sitä vaatii jo hyvä tapa. Papeilla on edesvastuu tämän seurakunnan -sielunhoidosta. - -Lintumäen suun ympärillä väreili hymy, kun hän varustautui vastaamaan: - --- Tässä seurakunnassa harjoitetaan myöskin paljon julkista syntiä -pyytämättä siihen papilta lupaa. - --- Sen estäminen ei ole papiston vallassa, keskeytti pappi. - --- Mutta jumalanpalveluksen estäminenkö on? kysyi opettaja, - --- Niin, jos kysymyksessä on harhaopin levittäminen, kuten tässä, huusi -Nordberg. - -Nyt sekausi puheeseen Ala-Pyydysmäen vanha emäntä, joka vapisevin -naisäänin väitti: - --- Tämä ei ole mitään harhaoppia... Tämä saarnaaja puhuu puhdasta -jumalansanaa. Mutta kun papit ovat pimeitä, eivät usko, ja maailmassa -kiinni, oi voi voi... - --- Äiti! suhditti Ala-Pyydysmäen isäntä hämillään, juuri puhuneen akan -poika. - -Tuvassa alkoi nyt jo kuhista. Eri puolilla puhuttiin hiljaa kuiskaten. -Pastori nousi taas ja sanoi värisevällä äänellä: - --- Minä kiellän teitä laillisen edesvastuun uhalla, nuori mies, -pitämästä harhaoppisia hartausseurojanne ja opetuspuheitanne tässä -seurakunnassa. - -Nyt nousi Ala-Pyydysmäki. Hän oli keski-ikäinen, solakka, kaunis mies. -Suu hieman hermostuneessa hymyssä, katse lävistäen pappia, hän sanoi -syvällä bassoäänellään: - --- Kyllä tässä meidän tuvassa saa pitää tällaisia seuroja. - --- Mutta kun papisto kieltää! kivahti pastori. - --- Kieltäköön vain. Me emme aio olla enää hengellisesti kuolleen -papiston orjia. - --- Ei, ei! piipitti vanha muori. - --- Äiti, olkaa nyt, pyysi poika. - --- Huutakaa ja kirkukaa vain mielin määrin, kyllä minä sen kestän, -huusi pastori Nordberg. - -Joku nauroi ääneen, pari muuta seurasi mukana. - -Erkki Pyydysmäen emäntä oli kuin kuumeessa. Hänen katseensa pälyi -ympäri huonetta. Näytti kuin hän olisi halunnut mennä, mutta pelännyt -herättävänsä huomiota. Hän näki Saarimäen istuvan poikansa vieressä ja -hiljaa kuiskuttavan. Sydämessään olisi hän suonut, ettei Iiska olisi -istunut Saarimäen vieressä. Usein katsahti hän pastoriin, mutta painoi -yhtä usein levottomat silmänsä alas. Papin silmistä, kasvoista, koko -olemuksesta hehkui viha, jota vastaan hänen evankelinen sydämensä -tahtoi nousta. Miksi tätä tällaista? Hän oli kyllä pastorin kanssa -samaa uskonsuuntaa, tiesi että pastori oli ylenmäärin kiivasluontoinen, -puhui joskus harkitsemattomasi ja teki tekoja, joita kristityn -ihmisen ei tulisi tehdä. Ne annettiin kuitenkin anteeksi. Mutta -nyt hehkui pastorin katseesta syvän vihan henki, joka oli vieras -opetuslapsihengelle, ja se kauhistutti emäntää. Eihän hän ymmärtänyt, -että tämä nyt olisi ollut niin suuri rikos. Tosin hän ei ollut, -tuo saarnaajapoikanen, puhunut kasteesta, mutta ei hän ollut sitä -kieltänytkään. Eikä emäntä kyennyt ymmärtämään mikä tässä puheessa -oli niin pahaa. Päinvastoin oli uskovainen mieli löytänyt siitä monta -sanaa, jotka saattoi mielenrauhaansa häiritsemättä kätkeä sydämeensä. -Ikävintä vain oli se, että sattui tämä Saarimäki emännän kotiin -vieraaksi ja Iiska tuonne sen toveriksi ja tänne vielä laulamaan. -Senkin pastori näki. Kyllä hän nyt varmaan meihin suuttuu, ajatteli -emäntä suruissaan. Mutta sitten tuo suru laimeni, kun pastorin -esiintyminen kävi vastenmielisemmäksi. Nyt jo oli riita levinnyt niin, -että moni oli lingonnut pastoria kohti moittivan sanan, ja vain yksi, -Mäkijuurikkalan isäntä, oli yhtynyt häneen. Yleinen mielipide oli -tullut ilmi, ja se vaikutti jossain määrin emäntään ja puhui hänen -poikansa ja vieraansa puolesta. Mutta toisaalta tunki mieleen masennus -sen johdosta, että hänen uskonsankarinsa, pappinsa, jonka puolesta hän -oli niin monta sanaa sanonut, oli joutunut alakynteen uskon asiassa, -jossa häntä oli pidetty niin väkevänä ja varmana. - -Emäntä huomasi tästä karttuvan vain uutta sielunrauhattomuutta. Sen -vuoksi hän päätti ponnistaa jättääkseen tavallisissa oloissa tyynen -sielunsa levottomuuden Jumalan haltuun ja uskoa kaikki sinne. Mutta -silloin kiintyi huomio taas viimeiseen puhujaan räätäli Petterssoniin: - --- -- sillä katsokaas, herra pastori, Jeesus ei tunnusta minkäänlaista -vihan oikeutta. Ei saa olla edes pahaa vastaan. Ei edes hyvän asian -puolesta saa suuttua. Te olette nyt suuttunut, ette Jeesuksen vallan, -vaan kirkonvallan puolesta. Jos te tekisitte niinkuin minun luuloni -mukaan Jeesus tässä tekisi, te ottaisitte tämän nuoren apostolin -- vai -evankelistako hän on? -- te ottaisitte tämän nuorukaisen seurakuntaanne -kristiveljenä ja rakkaana työtoverina. Ja jos sitten alkaisitte -huomata hänessä jotain todellista harhaoppia, jotain itsepintaisia -päähänpistoja, te neuvoisitte häntä rakkaudessa. Minä nyt en ymmärrä -oikein tätä puhdasoppisuutta, mutta minä luulen, ettei herrojen -ajatussuunnan välillä ole asiallista eroa. Kumpikin teistä pitää -Kristusta Jumalana ja lammashuoneen ovena. Älkää te siitä riidelkö, -kuinka te tästä ovesta kuljette, vaikka toinen menee kontaten, toinen -konkottaen... - -Seurassa alkoi tuntua hilpeyttä. - --- Tämähän on selvää jumalankieltämystä, selvää pakanuutta, huusi -pastori Nordberg. - -Nuori Pyydysmäki oli noussut, ja hänen poskensa hehkuivat. Äidin posket -näyttivät samalla pelosta vaalenevan. Poika sanoi selkeällä äänellä: - --- Täällä on heitetty saarnaaja Saarimäkeä vastaan se syytös, että -hän olisi antautunut kiertävään saarnaajatoimeen laiskuuksissaan ja -kerätäkseen rahoja. (Pastori oli sellaisen syytöksen viskannut.) Mutta -minä tunnen hänet, sillä olemme yhdessä harjoittaneet lukuja. Minä -voin hänen puolestansa todistaa, ettei mikään olisi häntä estänyt -pian suorittamasta papintutkintoa hyvillä arvolauseilla. Mutta hän -sai sellaisen sisäisen vakaumuksen, että hänen tuli viipymättä lähteä -kiertämään julistaakseen kaikkialla maassa sitä evankeliumia, jolle -hänen oma sydämensä oli avautunut. Hän on kaikin puolin siivo ja -nuhteeton ihminen ja hänen ainoana tarkoituksenaan nyt kahtena vuotena -on, minun käsitykseni mukaan, ollut noudattaa Kristuksen käskyjä. -Kaikkein vähimmin voi häntä syyttää epärehellisistä tarkoituksista. -Olen katsonut velvollisuudekseni tämän ilmoittaa, ettei erehdyttävä -syytös jäisi torjumatta. - -Yleinen hyväksymisen kohahdus kävi tuvassa. Pastori Nordberg katsoi -nuoreen Pyydysmäkeen vihanpuhuva ylenkatseellinen hymy suupielessä. -Mutta Pyydysmäen emännän posket olivat alkaneet hehkua, ja hänen -katseessaan voi havaita ilonvivahduksen, jommoisen saattaa tavata -äideillä, jotka oltuaan sydänkourassa poikainsa vuoksi yhtäkkiä -huomaavat, että poika selviytyy kunniakkaasti. Äidin omatunto oli -tehnyt vaalinsa ja asettunut kokonaan Iiskan selityksen kannalle. -- - - * * * * * - -Iltasella, kun Pyydysmäessä oli illallinen syöty ja kaikki olivat -hajaantuneet omille teilleen, istuivat Pyydysmäen isäntä ja emäntä -kahden tupakamarissa. Emäntä kertoi isännälle hartaushetken tapahtumat -alusta loppuun väittelyineen ja erittäin tarkoin mitä Iiska oli -ylioppilas-ystävänsä puolustukseksi sanonut. Pyydysmäki oli hyvillään. - --- Osoittihan se Iiska siinä miehuutta! huudahti hän. - --- Niin, sanoi äiti. -- Minun oli siellä kovin ikävä. Ollaanhan me oltu -pastorin kanssa hyvissä väleissä, mutta kyllä kai ne tässä nyt menivät -rikki. Se minun kuitenkin täytyy tunnustaa, että Iiska teki oikein. -Rehti nuorukainenhan tämä on, tämä Saarimäki, ja hyvä tarkoitus hänellä -näyttää olevan. - -Isä hyväksyi täydellisesti Iiskan menettelyn: - --- Eihän ihminen saa sallia lähimmäisestään annettavan todistusta, -jonka tietää vääräksi. Eikä sitä saa sallia meidän poikamme, vaikka -vanhempain suhteet itsekkääseen pappiin rikkoutuisivatkin. Päinvastoin -kuulkoon pappikin tuomionsa, vaikkapa lasten ja imeväisten suusta. -Minusta on hyvä, että poika näyttää miehuudenmerkkejä. - -Erkki oli aika lailla innostunut. Poika oli hänen mielestään nyt -miehistynyt. Se oli hyvä merkki. - -Äiti jatkoi puhetta: - --- En minäkään tahtoisi, että Iiskasta tulisi sellainen kuin tämä -Nordberg. Hänen saarnoistansa minä kyllä pidän, mutta papille ei sovi -tuollainen vihainen hyökkääminen jumalansanan jakajan kimppuun. Se -on pahasta, sen minunkin omatuntoni sanoo. Kyllä se sai aikaan nyt -pahennusta tässä kylässä. - -Isäntä oli syventynyt Suomettareensa ja tuskin enää huomasi viimeisiä -sanoja. - -Ylikamarista kuului Saarimäen ja Iiskan hiljainen puhelu. Talon -nuorin, Eero-poika, tuli kamariin sidottamaan äidillä sormeaan, johon -piiripallon lyönnissä joku oli kartulla iskenyt. Poika oli parhaassa -paimen-iässä, 12-13-vuotias, terve, vahvasti isän näköinen, samalla -myöskin isän lempipoika. Eeron jälessä tuli paria vuotta vanhempi sisko -Maiju. - --- Kun ei anna mun sitoa, vaikka mulla oli jo riepukin, moittii sisar. - --- Kyllä äiti sitoo, sanoo poika yksitotisena, ilmeisesti -horjumattomasti vakuutettuna siitä, että äiti sen parhaiten tekee. -Äitipä onkin jo lähtenyt etsimään riepua ja jotain voidetta. - --- Hmm, panee sisar hylättynä ja menee tiehensä. - -Äiti huutaa hänen jälkeensä: - --- Missä Eliisa on? - --- Kiikussa! - --- Laittautukaa nyt jo makuulle. Aamulla on kuitenkin vääräniska. -Näkyykö Juhaa? - -Ovenraosta vastaa tytön ääni: - --- Jussi taitaa olla lukuseurassa. - --- Kyllä se nyt jo on hyvä, kiirehtii Eero päästäkseen äidin käsistä. - --- Älä nyt hätäile, kieltää äiti. -- Tämä on paha. Onko se kipeä? - --- Ei se paljoa ole, väittää poika. - -Yhä edelleen koettaa isä-Erkki käyttää hyväkseen illan haihtuvaa -hämärää valoa ja lukea Suometartaan. - -Raollaan olevasta tuvanovesta tulvii Sameli-sedän korkeaääninen, terve -ja onnellinen kuorsaus. - -Ylikamarin avatusta ikkunasta kuuluu ylioppilasparin hiljainen -keskustelu, jonka sanoja kuitenkaan ei erota, kun ääni väreilee sisään -alakamarin ikkunasta. - -Pihamaalta raikuu piiripallon lyöjäin hälisevä, iloääninen kisailu. - - - - -V. - - -Koko kesän oli rovastin kanssa ollut puhetta, että Iiskan pitäisi -saarnata kirkossa. Sitä olivat varsinkin emäntä ja rovasti pitäneet -vireillä. Mutta jostain syystä ei Iiska tänä kesänä ollut osoittanut -erikoista halua. Kuitenkin oli hän antanut lupauksen saarnata ainakin -kerran ennen Helsinkiin-lähtöään. Se oli lykkäytynyt aina syyskuulle. - -Mutta nyt oli päivä tullut. Pyydysmäkeläiset olivat isossa pappilassa -jo aamuvieraina, sillä hevonen oli tänään pitänyt ajaa sinne. Rovasti -Holm oli kaunis, valkohapsinen ukko, jota koko seurakunta rakasti -hänen ystävällisen luonteensa ja lempeän, rakastettavan käytöksensä -vuoksi. Mikään etevä ja lahjakas saarnamies hän ei ollut. Mutta -seurakuntalaiset selittivät itselleen tämän pappinsa sanat hänen -elämänsä kirkastamassa valossa. Kun hän jutteli yksinkertaisia -vanhoja totuuksia, saivat ne juuri tältä kannalta otettuina aivan -erikoisen miellyttävän sisällön. Tätä käsitystä seurakuntalaisissa -auttoi selvenemään vertailu elinvoimaisen pastori Nordbergin kanssa, -joka joskus piti aivan loistaviakin saarnoja, mutta näiden saarnojen -sisältöä seurakunta joutui arvostelemaan myöskin hänen elämänsä -valaistuksessa ja havaitsi, etteivät sanat ja teot sointuneet yhteen. - -Rovasti-ukko saattoi jo olla lähellä seitsemääkymmentä, mutta hän -oli iloluontoinen ja aika pirteä. Hän ja Pyydysmäki istuivat salissa -lähekkäin, hiljaa jutellen. Emäntä oli pujahtanut ruustinnan jälkeen -ruokasalin puolelle, ja Iiska oli saanut luvan olla yksikseen -kanslianpuolella, missä hän vielä kävi saarnansa läpi. - -Ukkojen haastellessa tulee saliin tyttö kantaen kahvitarjotinta. -Pyydysmäki nostaa päätään ja näkee edessään naureskelevan tytön, joka -vallattomasti ja tutunomaisesi virkkaa: - --- Päivää. - -Pyydysmäki nostaa silmiään, joissa tapahtuu iloinen välähdys. - --- Ka, Lissu! - -Tyttö niiaa ja tarjoaa kahvia. Hänen kihlasormessaan välähtelee -tuliterä kultasormus. Tyttö on ilmeinen jäljennös Penttilän -emäntävainajasta, täydennettynä kaikilla luonnon käytettävänä olevilla -kaunistuskeinoilla. Entinen valtiopäivämieskin on lumoutunut tämän -kukoistavan kauneuden edessä. Huomatessaan sormuksen hän virkkaa: - --- Lissullakin on kultainen kahle. - -Sitten hän hymyilee isällisesi ja katsoo silmiin. - --- On, vastaa tyttö avoimesti, veren kuitenkin noustessa kasvoille. -Silmä viipyy vakavan kysyvänä kasvatusisän silmissä, ikäänkuin -tutkiakseen, mitä tämä todella ajattelee. - -Rovasti sekaantui puheeseen: -- Lissu on valinnut... ja hyvän vaalin -taisikin tehdä, suokoon Jumala. - -Pyydysmäki otti kahvia. Tämä tyttö oli kauppias Jaakkolan tytär hänen -ensimmäisestä aviostaan Penttilän herastuomarin tyttären kanssa, -muuten ainoa jälellä oleva heidän lapsistaan. Tytön äidin kuoltua ja -isän poistuttua paikkakunnalta olivat Pyydysmäen haltijat ottaneet -Lissun hoiviinsa ja kasvattaneet omiensa kera. Vuosi takaperin oli -ruustinna halunnut saada tytön heille sisäköksi. Ja koska se oli -Lissua itseäänkin miellyttänyt ensiksi sen vuoksi, että hän saisi -oppia jotain pappilan sisätaloudessa, ja toiseksi siksi, että näin -pääsi vapautumaan turvautumisesta ihmisten hyväntahtoisuuteen -- jota -syytään hän ei kuitenkaan maininnut -- sai hän mennä. Pyydysmäen -haltijat olivat olleet Lissulle niin hyviä kasvatusvanhempia, ettei -Lissun herkkä mieli ollut milloinkaan tarvinnut tuntea orpoutta talon -omien lasten rinnalla. Siksipä olikin tyttö kiintynyt tätiin ja -setään niinkuin lapsi voi vanhempiin konsanaan kiintyä. Yksinäinenpä -olikin tyttö maailmassa. Maija-tätikin miehineen, Jaakko Aitasineen, -oli ollut kauan aikaa Amerikassa. Joku vuosi takaperin olivat nämä -palanneet, mutta mitään lähempää suhdetta ei sukulaisten välille enää -syntynyt. Pyydysmäen emäntä oli Lissulle yhä edelleen äiti, jolle tyttö -uskoi huolensa, johon hän kiintyi ja pani turvansa. Nyt oli Lissu -kahdenkymmenen ikäinen. - --- Missä Iiska on? kysyi Lissu sedältä tarjottuaan rovastille kahvit, -kun ei päivän saarnamiestä nähnyt missään. Samassa lehahti tyttö -tulipunaiseksi. Hän huomasi puhuvansa tulevasta pastorista aivan kuin -lapsuudenystävästä ja toverista konsanaan, vaikka toinen nyt oli jo -niin korkealla että saarnasi... - --- Pastori... korjasi Lissu, mutta purskahti samalla heleään nauruun, -kun huomasi rovastinkin suupielen huvitettuna värähtävän ja sedän -hytkähtävän. - -Rovasti osoitti kädellään: - --- No mikä sitä Lissua... Siellä pastori on kanslian puolella... taitaa -saarnaansa katsella. Koputa oveen ja kysy, saako tulla, ettet häiritse. - -Maiju pujahti viereiseen huoneeseen, jonka kautta myöskin tultiin -kansliaan. Saatuaan oven jälkeensä kiinni purskahti hän uudelleen -hillittömään naurun helinään. Täytyi laskea tarjotin pöydälle, ettei -pudottaisi. Hänen ottaessaan sitä uudelleen ja aikoessaan koputtaa -kansliahuoneen ovelle raottui se hieman ja sieltä kurkisti Iiska. - --- Lissuko, ka... - -Ovi lensi auki ja päivän pastori seisoi siinä mustana, laiteltuna ja -hämillään, sillä Lissua taas nauratti. - --- Mitä sinä, Lissu, nyt? - --- Voi hyvä Iiska, anna nyt... ha-ha-hi-hi -- anteeksi, kun mua niin -kovin naurattaa, ha-ha-ha-hihii... - --- Mikä sinun on? Pane se tarjotin pöydälle, ettet pudota. - -Iiskaankin oli naurunpuuska tarttunut. Lissu teki työtä käskettyä, pani -tarjottimen pöydälle ja kävi selittämään, että se häntä naurattaa, kun -hän salissa kyseli ensin Iiskaa ja sitten huomasi, että se oli rovastin -kuullen tyhmästi nyt kun... ja sitten hän aikoi korjata ja kysyi -pastoria. Silloin rupesi naurattamaan. Hänen mielestään se oli niin -hullua ja kun juuri silloin sattui muistumaan mieleen, miten he kerran, -Iiska ja hän, juoksivat kilpaa kotihaassa, ja Iiska törmäsi kuusen -takana vasikkaan, ja se mölähti ja Iiska pani ooih! Hah-hah-hii... - -Nyt nauroivat molemmat niin että ruustinna ja Pyydysmäen emäntä tulivat -uteliaina kurkistamaan ovesta tätä saarnaanvalmistautumista. - --- Mikä täällä...? kysyi ruustinna kanslian ovelta samalla nuhteleva ja -puolittain hymyilevä ryppy silmäkulmassa. Lissu huomasi sen. Naurutuuli -oli heti kuin pois pyyhittynä. - --- Ei sillä tavalla saa, Lissu... häiritset pastoria. - -Nyt oli Lissun nauru vähällä purkautua uudelleen, mutta tuo ryppy -ruustinnan silmäkulmassa loukkasi ja se hillitsi naurun. Nenä nytkähti -tuskin huomattavasti samalla kuin tyttö pujahti ovesta. - --- Pastori antaa anteeksi, pyyteli ruustinna, -- Lissulla on sellainen -kovin iloinen, herkkänauruinen luonnonlaatu, selitti ruustinna, -ikäänkuin ei Iiska olisi tätä kaikkea tietänyt. - --- Lissu on sellainen kikattaja, totesi Pyydysmäen emäntä tutun asian. - -Naiset poistuivat, kun huomasivat Iiskan tarttuvan uudelleen -saarnaansa. Heidän mentyään pysähtyi Iiska puolilattiassa, tuijotti -jonnekin muisteleva ja kysyvä ilme silmissä. Itsekseen hän jupisi: - --- Lissu... - --- Sitten hän koetti taas kiinnittää huomiotaan saarnaan, joka -pieninä, sirosti kirjoitettuina liuskoina oli hänellä kädessään. -Samalla hän teki kuitenkin sen huomion, etteivät ajatukset pysyneet -ollenkaan saarnan aiheissa, vaan viipyivät mieluisasti siinä äskeisessä -kohtauksessa, joka edelleen vaikutti ilmestyksen tavoin. Tytön muodot, -ilmeet, heleä nauru... Lissuko se oli? Hänen kasvinkumppaninsa, -leikkitoverinsa... ah! Eikä nuori pappi yrittänytkään lumoustilastaan -mitenkään vapautua, päinvastoin teki mieli sitä pysyttää ja viivyttää, -tutkia jokaista viehättävää yksityiskohtaa erikseen ja kummastella... -Lissuko se oli tämä neitonen? - -Iiska ei ollut milloinkaan ollut paljoa tekemisissä neitosten kanssa. -Tämä elämys tuli hänelle kuin ryöpsähtävä kevättulva. Hän oli -lapsuudesta saakka elänyt, leikkinyt ja riidellyt erään Lissun kanssa -mutta nyt vasta hän tämän Lissun näki!... - -Pian huomasi hän ajattelevansa kultaista sormusta, joka oli välähdellyt -Lissun sormessa. Se ajattelu Iiskaa hieman sysäsi ja herätti hänet -toteamaan, että Lissu on kihlattu miehelle, talollisenpojalle Yrjö -Suurperälle. Tämä havainto herätti kummallista vastenmielisyyttä, -Suurperän poikaan kohdistuvaa syvää halveksimista ja melkein vihaa. -Se poikahan oli rynnännyt tähän kesken kaiken, mokomakin. Oikeastaan -ei hän miehestä tiennyt juuri hyvää ei pahaa, poika kun oli toisesta -päästä pitäjää eikä Iiska ollut hänestä kuullut paljon mitään. Mutta -vaikka miten koetti asettaa, sittenkin tuo vieras tunkeutuja oli hyvin -vastenmielinen. Iiska oli kaikkea muuta kuin saarnatuulella. - -Kirkkoon oli nyt kuitenkin mentävä rovastin, ruustinnan, isän ja äidin -kera. Papinkellon soidessa he astuivat läpi kirkonkylän, missä tutut -ihmiset tervehtivät ja vieraat kumarsivat rovastille. Kirkkotarhassa -he erosivat, Pyydysmäki ja naiset nousten kirkonrappusia, rovasti -ja Iiska kiertäen sakariston puolelle. Siellä olivat jo pastori -Nordberg ja suntio. Iiska pani merkille, miten virallinen ja kylmä -pastorin tervehdys oli. Ei mikään hymynväre kirkastanut näitä kovia -kasvoja. Nuori mies oivalsi heti, että kaikki tämä murjotus juonsi -juurensa Ala-Pyydysmäen seuroista, missä pastori oli omalla tavallaan -taistellut kirkon vallan ja kunnian puolesta, ja missä Iiskakin oli -joutunut vihollisten leiriin. Nuoren papinkokelaan mieli painui -tavattoman raskaaksi tämän lisäaiheen vuoksi. Sillä hän ei ollut -silloista kohtausta omalta osaltaan pitänyt niin erinomaisen raskaana, -ei ainakaan sellaisena, että siitä pappismiesten kesken pitäisi -kantaa vihoja. Mutta kun hän nyt uudestaan katsoi Nordbergin ilmeitä -pastorin puhuessa jotain rovasti-ukon kanssa, oli hän havaitsevinaan -niissä kaikki hillityn vihan merkit. Hän odotti, että pastori tulisi -puhuttelemaan, ja seisoi suuren pöydän edessä eräässä nurkkauksessa -katsellen muutamia siinä olevia kirjoja. Mutta turhaan hän odotti, -pastori Nordberg ei tullut. Lakattuaan puhelemasta suntion kanssa -jostain asiasta istahti pastori Nordberg pöydän viereen ja rupesi -merkitsemään jotain kuulutuskirjaan, ollenkaan katsahtamatta lähellä -seisoskelevaan nuorukaiseen, jonka tuli tänään suorittaa koe työmiehenä -siinä järjestetyssä Herran viinamäessä, jossa hän oli harjoittanut -ammattia jo pari vuosikymmentä. Iiskan mieliala painui painumistaan, -ja se varjosti samalla tuosta ovesta saarnatuoliin vievän tien niin -kiusallisesti ja peloittavasti, että ruumiin pinnalle alkoi kihota -tuskanhiki. Rovasti oli puhutellut jokaista erikseen vuorotellen, -ja pitänyt siten yllä elämänviriä tässä synkässä, vanhanaikaisessa -sakaristossa. Suntio Karhula oli hiljainen ja vaatimaton mies, joka ei -pappisseurassa hevin aloittanut puhelua kenenkään kanssa, vaan odotti, -että häntä puhuteltiin. Kanttori Riikonen oli viivähtänyt jossain -urkujenvirityksissä ja tuli nyt sakaristoon kirkosta päin. Riikonen oli -nuori mies ja Iiskan tuttava. Nuoren papin mieli hieman valkeni. Heidän -puhelunsa lähti heti vaivatta luistamaan, niin että jo arka naurukin -karkasi Iiskan kasvoille, kun toinen, hilpeä leikinlaskija käsitteli -sakariston varjoisaa vaikenevaisuutta kuin soittokonetta, josta -kovilla sormikosketuksilla yritetään samalla kertaa ääntä ja sointuja. -Mukaan tuli jo rovastikin, antaen sointua muutamilla leikkisillä -välihuomautuksilla, ja vihdoin sai arka suntiokin rohkeutta pistää -sanansa mukaan. Näytti siltä kuin muu seura olisi tehnyt äänettömän -sopimuksen olla häiritsemättä millään tavalla pastori Nordbergin -synkkää rauhaa, mutta kieltäytynyt samalla antautumasta enää itse sen -häiritsevän vaikutuksen valtaan. - -Sakaristossa kävi seurakuntalaisia asioillaan. Kanttori meni jo -virsilippuineen, ja pian alkoi kirkosta kuulua aamuvirren sävel, johon -aluksi vain harvat äänet yhtyivät. Sakaristopuuhat oli saatu loppuun. -Silloin käänsi pastori Nordberg toisen silmänsä ylioppilas Pyydysmäkeä -kohti ja virkkoi ivanväre äänessä: - --- Jaa-hah. Sitä meinataan saarnata luterilaisessa kirkossa tänä -päivänä? - -Pyydysmäki nousi istualtaan: - --- Sellainen on aikomus. - -Hän oli ensinnä säpsähtänyt. Mutta yhtäkkiä hänen verensä kiehahti, -samalla silmä iski, jalka siirrähti ja tahdon valtasi kiivas -taistelunhalu. - --- Sitä on aikomus yrittää, uudisti Pyydysmäki hieman korkeammalla -äänellä ja kylmästi. - -Pastori Nordberg katsahti silmään ja huomasi hymyn, Samassa käänsi hän -päänsä toisaalle, kävi asioikseen tarkastamassa ilmoituskirjaa ja sanoi -siitä katsettaan nostamatta: - --- Pyydysmäki ei olekaan saarnannut koko kesänä. - -Äänessä oli hieman peräytyvä sävy. Mutta kun hän oli ennen sanonut -tuttavaansa Iiskaksi ja sinuksi, tuli "Pyydysmäki" tähän kuin entisen -ystävyyden erotodistajaksi. Nuorukainen singautti heti: - --- Herra pastori on aivan oikeassa. - -Nyt pastori nosti päätään ja yritti hymyillä: - --- Emmehän me vain ole riidassa? - --- Ei minun puolestani! vakuutti Iiska pingoitetusti. - --- So, so, so, sekaantui rovasti, joka tunsi sen Ala-Pyydysmäen -seuratapauksen. - -Pastori käännähti. Arkana katsahti Iiska rovastin silmiin tavaten -siellä kärsivän, sovittavan ilmeen. - -Jumalanpalvelus alkoi. Pastori Nordberg meni toimittamaan -alttaripalvelusta, ja Iiska jäi rovastin kanssa kahden kesken -sakaristoon. He juttelivat jotain, kunnes rovasti yhtäkkiä katkaisi -keskustelun ja katsoen lämpimästi Iiskaa silmiin, rakkautta ilmaiseva -hymy kasvoilla kysäisi: - --- Oletko rukoillut? - -Silloin Iiska yhtäkkiä sävähti totiseksi ja tuijotti avuttomana -vanhuksen hymyileviin silmiin äännähtäen hiljaa: - --- Olen. - --- Siihen saa vähitellen tottua, jatkoi vanha pappi ja pani sormensa -ristiin. Vakava totisuus laskeutui koko hänen olentonsa ylitse hänen -kumartuessaan. Vaistomaisesti ja nöyrästi seurasi Iiska, aivan kuin -jäljitellen vanhusta, mutta oma ajatus eläytyi silti itsenäiseen -rukoushenkeen. - -Kirkosta kuului pastorin alttarilaulu korkeana ja kirkon täyttävänä. -Mutta korva petti, ja soraääni särki tunnelman häiriten sen nousua. -Rovasti pujahti kirkkoon, ja Iiska jäi yksin odottamaan vuoroaan. - -Iiska huokasi ja kiinnitti huomion ajatuksiinsa, jotka hillittömässä -sekamelskassa olivat viimeisen neljännestunnin kuluessa ryntäilleet -äsken riehahtaneen nuoruudenrakkauden ihania aavisteluja synnyttäviltä -metsäpoluilta rintamaiden jokapäiväisemmille riitapoluilie. Hän oli -joutunut nuoressa, paljon epäilevässä pappismielessään arvioimaan -pastori Nordbergin paimenpersoonan hengellisiä saavutuksia. Mutta -maseasta mielentilasta kohotti rovastin hiljainen rukouksen maininta -hänet ylemmäksi ja käänsi ajatuksen ilman mitään melua omaan sisäiseen -olemukseen ja Jumalaan. Se oli tapahtunut niin hiljaa ja taiten, että -jyrkkä tempaus elämän ristiriidoista ja sen metsäpolkujen iloista kiiti -ohi ja hän tunsi jo sijoittelevansa levotonta sieluaan kaikkivaltiaan -eteen sellaisena alastomana, avuttomana, opasta ja tukea etsivänä -ihmislapsukaisena, joka tässä tilassa ollessaan ei väittele mistään. - - * * * * * - -Kun nuori papinkokelas astui saarnatuolista, vallitsi hänen sielussaan -aivan rauhallinen tyydytyksen ilo. Hän oli puhunut muutakin, eikä -vain sen, minkä oli kirjoittanut. Teksti kahden herran palveluksesta -oli alkanut mielikuvituksessa versoa siihen määrään että ajatukset -purkautuivat lopulta kirkkaina ja ymmärrettävinä, tuottaen nuorelle -puhujalle väkevää sisällistä iloa. Tässä tilassa tunsi elävästi, miten -tunne ja sopusointu virtasivat näkymättömiä johtolankoja myöten puhujan -ja kuulijain välillä edestakaisin. Omituista oli sekin, että äskeinen -riitatoveri pastori Nordberg oli jäänyt koko elämyksen ulkopuolelle, -hämärään, eikä päässyt ollenkaan häiritsemään, Sitä vastoin pälyili -Lissun kuva kaikkialla, joka käänteessä, ja moni jumalallista -rakkautta kuvaava lausuma kumpusi äsken vielä nauraneesta tyttökuvasta -ihanteellisena, pyhittävänä heijastuksena. Tekstihän oli suuren uskon -ja jumalallisen huolenpidon ihanimpia ylistyshymnejä. "Vaan etsikää! -ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin kaikki nämät -teille annetaan." Nuori papinkokelas oli luvannut ihmisille paljon -kaikkea hyvää, mutta asettanut ehdoksi sen, että ihmiset seuraavat -Jeesuksen askeleita ei ainoastaan uskossa, vaan välttämättä myöskin -työssä ja rakkaudessa. Hän oli selittänyt, että jos ihminen omistaa -Jumalan rakkauden, se heijastuu hänestä toisiin ihmisiin. Mutta kenellä -sitä ei ole, hän ei myöskään voi lähimmäistään rakastaa. Mainen suru, -jonka aiheena on useimmiten köyhyyden tuska ja rikkauksien häviämisen -pelko, on siten uskon puutteen luonnollinen hedelmä. Missä usko -jumalallisen tahdon aina hyviin tarkoituksiin puuttuu, siellä ei -myöskään saada nähdä uskonhedelmänä ihmisrakkautta ja sen aiheuttamia -tekoja. - -Näitä oli nuori esittäjä viime vuosien kuluessa ajatellut ja luuli nyt -osanneensa tulkita ajatuksensa saarnassa. Se tunto hänessä oli, että -seurakunta oli tänään ollut hyvin vastaanottava ja herkkä, että sielut -olivat avautuneet siihen määrään, että nuori kylväjä saattoi liikkua -kuin omassa kasvitarhassaan ja tuntea suurta kylvön itämisen iloa. - -Tämä tunne oli hänellä mielessä väkevänä aavistuksena kun astui -sakaristoon. Mutta kun ovessa kohtasi alttarille tulevan pastorin ja -näki taas hänen ilmeensä, tajusi kohta, että saarna oli herättänyt -virkaveljessä pahaa verta. Se ei kuitenkaan enää tehnyt erikoista -vaikutusta, sillä yhtäkaikkisuus tämän miehen suhteen oli jo alkanut -vakiintua. Kun rovasti samassa tuli onnittelemaan "oikein onnistuneesta -saarnasta", meni nuoren papin mieli hyväksi, ja alttarilla laulava -vanha virkaveli jäi hetkiseksi syrjään hänen mielestään. - - * * * * * - -Pastori Nordberg ei myöskään tullut isoon pappilaan päivälliselle, -kuten rovasti oli halunnut ja senkin Iiska merkitsi jatkuvaksi -riidan ilmaukseksi. Sitä vastoin oli Iiska huomannut isän katseista -ja varsinkin äidin hymyilystä, että hänen saarnansa oli ollut -vanhemmille mieluinen. Myöskin ruustinna oli kiittänyt saarnaa -erinomaiseksi. Kaikki tämä lopultakin vaikutti sen, että Iiska tunsi -nyt pappiskutsumuksensa elävämmin kuin moniin aikoihin. - -Ennen kuin oltiin valmiina lähtemään kotiin, kohtasivat emäntä ja -Lissu toisensa ulkokartanolla jossain huoneitten seinustalla. Siinä -he istuivat lähekkäin ja Lissu puhui avomieliseen tapaansa kaikista -asioistaan kuin äidille, tietysti myöskin tästä kihlautumisesta. Kun -on jo kaikenlaista muuta puhuttu, katsoo täti hymy silmissä säihkyen -Lissun puhelun kestäessä totiseksi vakiintuneisiin silmiin: - --- Rakastatko sinä häntä? - -Lissu nosti silmänsä, mutta ei nauranut ensinkään, ja, omituista kyllä, -kiersi selvän kysymyksen vastaamalla: - --- Yrjöäkö? - --- Ketäs muuta! pilaili täti. - -Tyttö laski katseensa yhtä totisena, ja kesti hetkisen ennenkuin hän -vastasi: - --- Minä nyt en oikein, täti, tiedä sitä rakkautta... - -Tyttö naurahti avuttomasti, mutta jatkoi samalla: - --- Mutta onhan Yrjö siivo poika? - -Hän odotti henkeä pidättäen, mitä täti sanoisi. - --- On, on, lapsi. - -Tyttö katsoi muutaman silmänräpäyksen jonnekin hyvin kauas, katseen yli -leijaili pieni levoton pilvi. Sitten hän huokasi, pudotti kädestään -lauhankorren, tarttui omituisen hermostuneesti tädin käteen ja pusersi -sitä. Samalla kasvojen pinnistetty jännitys höltyi, ja hänen silmistään -vierähti muutamia kirkkaita kyynelhelmiä. - --- Rakas lapsi, kuiskasi täti hellästi. - --- On niin hyvä, kun minä saan puhua tädin kanssa näin, virkkoi tyttö. - --- Saat sinä puhua, mielellänihän minä... tulisit meille vaikka vielä -useammin. - -Tyttö naurahti taas iloisemmin ja väitti, että hän käy liiankin usein. -Ruustinna tahtoisi, että pitäisi aina olla silmissä. Ei hän sitä -valittaen sanonut, tätikin sen ymmärsi. Samalla kuului jo pihalta -ruustinnan huuto. Lissua kutsuttiin. Molemmat lähtivät sinne. - - - - -VI. - - -Kilpailuun pyrkivä venäläisyllytys oli pakoittanut Pyydysmäen -tarkistamaan kantaansa Yrjö-Koskisen ohjelman suhteen, mikäli se -koski oman maan hankkimista tilattomille. Opettaja Lintumäki, -vaikka olikin poliittisesti "nuori", oli innostunut Yrjö-Koskisen -palstatilasuunnitelmaan siihen määrään, että sai lopulta Pyydysmäenkin -älyämään, miten suuri kansallinen merkitys tilattoman väen kysymyksellä -oli. Pitäjällä oli jo pari tilaa siliä tavoin palstoitettu ja -täällä Pyydysmäellä yksi, Kylä-Pyydysmäki, joka jaettiin kuuden -tilattoman kesken. Opettaja Lintumäki oli järjestelmän käytännöllisenä -toteuttajana, Pyydysmäki ainaisena neuvomiehenä. - -Mutta ennenkuin näihin käytännöllisiin toimiin päästiin, olivat -toverukset suorittaneet monta kiivastakin ottelua. Lopulta he -olivat tulleet yksimielisiksi siitä, että köyhä on aina altis ja -herkkä kaikille sellaisille äänille, jotka lupaavat taloudellisesti -huolettomampaa elämää. Köyhä mökkiläinen, jonka hiki on kesäkauden -toisensa jälkeen tippunut toisten omistamaan peltoon, jonka luhistuva -mökki siunautuu joka vuosi uudella piian tai rengin taimella, -sellainen mökkiläinen on henkisesti tylsä ja edesvastuuton, ellei -hän kaipaa itselleen omaa peltoa, jonka koko sato olisi hänen, sanoi -Lintumäki. Ensin Pyydysmäki piti arvelua liian jyrkkänä. Käsitystään -puolusti hän sillä, miten tuskallisen raskaaksi talouden ylläpito -oli alkanut muodostua talollisillekin. Ulkomailta tulee vaate ja -leipä, kun omamainen ei kelpaa aina itsellekään, saatikka kauppaan. -Oma viljelys ja taloudenhoito on monella talollisella laajemmillakin -saroilla niin heikkoa, että taloistaan häviämisiä tapahtuu joka vuosi. -Monet köyhyyden kera vain laiskistuvat. -- Niin kyllä, tunnusti -Lintumäki, mutta väitti, että monen köyhyyden syynä on juuri oma -laiskuus. Sen Pyydysmäkikin tunnusti. Ja taitamattomuus! lisäsi -Lintumäki. Kun ihminen on laiska ei häntä saa verrata terveeseen, -reiluun työmieheen. Sen vuoksi ei ole ollenkaan vahinko, että maan -omistajat vaihtuvat, että laiskat ja saamattomat luovuttavat tilansa -yrittäville, jotka jaksavat uskoa omaan voimaansa ja käyvät työllä ja -toimella maan kimppuun. Pyydysmäki sanoi ymmärtävänsä senkin. Mutta -kun tilattomat saavat kovin pieniä maatilkkuja, niin ei niillä elä, -köyhtyminen ja häviö siinä on edessä. Kun he kerran tulevat manttaalin -omistajiksi, niin eivät he enää halua mennä päiväläisiksi. Lintumäki -taas oli sanonut, että jos mökkiläinen saa edes jonkun tärkeän osan -elintarpeitaan omasta maasta, jonka hän lastensa kasvinaikana viljelee, -voi isä silloin usein vapaasti antautua ansiotöihin ja perheen tulot -aivan luonnollisesti lisääntyvät. Samalla saavat lapset kotona -harjaantua maataloustöihin, ja entisen mökkiläisen perhe-elämä saa -lujemman ja leveämmän pohjan. Pyydysmäki oli siihen väittänyt, että -nyt, kun Venäjän vilja ei maksa juuri mitään, on mahdotonta ajatella -sellaisen pienviljelyksen saamista kannattavalle pohjalle. Nythän saa -vanhoissa vakavaraisissakin taloissa katsoa, että tulot riittävät -menoihin. Siihen Lintumäki taas selitti hymyhuulin, että kun on -kysymys mökkiläisestä, jolla on koko perheen elatusvelvollisuus isän -kymmenen kynnen nenässä, silloin ei taloustilejä yleensä tehdä samojen -laskuperusteiden mukaan. Kun isän kymmenen kynnen lisäksi tulee joku -tynnyrinala peltoa ja niittyä, joista ilta- ja välipäivätöiden lasten -ja vaimon avulla saa lehmäparin ja porsaan elatuksen lisäksi perunaa, -leipä- ja keittojauhoja, merkitsee se kaikki yhteensä mökkiläisen -taloustilissä tärkeitä numeroita. Tämä vuorostaan vaikuttaa, että mies -tuntee kotipiirissään sitä ylvästä omanarvon ja herruuden tuntoa, -joka ilman sanoja selittää hänelle mitä on isänmaa, kansallisuus -ja perustuslaki. Sellainen mies, jolla on monta lasta ja niiden -kuihtunut, puutteen ja elämänhimmeyden väsyttämä äiti elätettävänä -ja asuntona kurja, lahoava mökki, ja jonka on jokainen suupala -ansaittava satunnaisessa työssä, tuntee jokaisena vapaapäivänä, jolloin -tulisi levätä, rinnassaan raskaan elämänhuolen tuottaman tuskan ja -levottomuuden. Sillä hänen elämänsä lakkaa heti tuottamasta, kun hän -heittää kädestään vieraan työaseen. Vain halju, kelvoton ihminen -- -huudahti Lintumäki -- saattaa sellaisissa oloissa huoletonna viettää -lepopäivänsä, ei koskaan kelvollinen, perhettään rakastava mies. -Jos perheen isästä tahdotaan kelpo kansalainen tulee yhteiskunnan -tarjota hänelle elämänvarmuus. Vaaditaanhan häntäkin joskus isänmaan -puolustukseksi ottamaan käteensä valtion kivääri ja panemaan henkensä -alttiiksi. Mutta jos nyt isänmaa on niin avuton köyhälle, ettei se -voi työkykyiselle miehelle hankkia viljeltäväksi pientä maapalaa -- -maatahan meillä, Jumalan kiitos on kyllä! -- ja tulee mahtikäskijä, -hallitsija, luvaten järjestää asiat niin että nämä tällaiset miehet -saavat maata, onko silloin kumma, jos viisi- tai kymmenhenkisen perheen -isä ja läjään menevän mökkirähjän isäntä ottaa uuden tarjouksen vastaan! - -Pyydysmäki oli alkanut vähitellen taipua ja kallistua samaan -käsitykseen. Hän kävi muistoissaan läpi omat rautatietyöläis-aikansa ja -ensimmäiset raskaat, mutta innostuksen sulostuttamat isännyysvuotensa. -Hän löysi monta tänne vuosikymmenien taakse muistossa säilynyttä -katkeraa köyhyydenkokemusta ja niistä johtuneita, usein karkeita ja -uhmaavia kuvitteluja. - -Kun Kylä-Pyydysmäki joutui myytäväksi ja nämä miehet yhdessä esittivät -asian muutamille kyläkunnan mökkiläisille, syntyi siitä ihmeellistä -eloa. Moni tarttui asiaan kiinni kuin unelmaan, jonka pelkää haihtuvan -joka hetki. Miesten silmiin ilmestyi aivan uusi ilme, ääni sai -uuden sävyn, hymyssä oli sisäisen ilon hohdetta. Se tietysti ilmeni -eri henkilöissä eri tavalla. Mutta yhteistä kaikille oli se, että -he elivät rohkaisevien tulevaisuuden mielikuvien vallassa, jotka -tietenkin kimaltelivat sateenkaaren liioitellun lupaavissa väreissä. -Huomattavinta oli että he puhuivat venäläisvallasta ja sen pyyteistä -kuin miehet, joitten etuja suojaa perustuslaki ja joilla on isänmaa. - - * * * * * - -Olemme tällä välin ehtineetkin jo taasen v:n 1894 kesään. Viime -syksynä oli ihmisten ollut hauska seurata miten Kylä-Pyydysmäen -mailla oli syntynyt aivan uusi elämä. Siihenhän olikin tullut yhden -laiskan isännän ja yhden riitaisan emännän sijaan kuusi isäntää ja -kuusi emäntää sekä suuri lauma lapsia käsineen, kapittavine jalkoineen -ja kirkuvine äänineen antamaan eloa tämän kauan laiminlyödyn talon -pelloille ja niityille. Silloin kyntämättömät kesannot käännettiin, ja -keto sai luovuttaa lisämaata rukiinkylvölle. Talon vanha, monivuotinen -lantatunkio siirrettiin ruisvainiolle, ojat luotiin, ja uudet asukkaat -panivat kylän vanhat talolliset ihmetyksestä hymähtelemään. - -Ja kun tuli kevät, ehti lumi tuskin paeta maasta, kun Kylä-Pyydysmäen -pelloilla taas alkoi elämä. Se alkoi aikaisemmin kuin minkään muun -talon mailla. Työmaille ilmestyi suurta ja pientä väkeä. Ken sattui -puheisiin näiden kesän varhaisten uurastajain kanssa, hän sai kuulla -innostuneita ajatuksia, joissa välähti aina elämännousun itsetietoinen, -varma tuntu. Tuo tuntu alkoi jo luoda heijastustaan koko kylään siten, -että vanhat talolliset hymähtelivät, toiset ylenkatseellisesti, toiset -väsyneesti. He kyllä tiesivät, että sellaisesta innoittelusta tulee -aikanaan loppu. Mutta hupaista oli kuitenkin nähdä tätä alkuyritystä. - -Vuodon Iikka, suutari, oli viime tingassa rohjennut yrittää ja päässyt -mukaan hänkin. Paitsi ainaista vatsankipua valitti Iikka ennen aina -riitaisaa akkaansa ja sitä, että oli siunautunut niin paljon lapsia. -Köyhyys oli ahdistanut niin että toissa keväänä oli täytynyt myydä -ainoa lehmäkin, kun se oli jäänyt mahoksi, Iikka väitti, että syy oli -akan huolimattomuudessa. Vaan akkapa huusi vastaan kuin pasuuna ja -käytti vielä rumia sanojakin. Ne sellaiset muijat eivät juuri viitsi -valita sanojaan. - -Mutta sitten pääsi Iikka osalliseksi tähän talonjakoon. Pelättiin -kyllä, ettei Iikassa ole miestä ottamaan leipää maasta. Hän oli -kuitenkin kylän suutari ja siksi moni halusi tehtävän jotain hänen -hyväkseen, varsinkin, kun miehellä oli vahvoja poikamölkkejä -kasvamassa. Näinpä tulivat Pyydysmäki ja Lintumäki yksimielisiksi -siitä, että pitää antaa suutarin koettaa. Nyt olikin käynyt niin, että -Iikan vatsakivut olivat alkaneet huomattavasti hellittää. Talouteen -oli saatu uusi lehmä. Pyydysmäen emäntä oli lahjoittanut porsaan, -ja Juurakkolan vanha muori oli antanut tytölle lampaan. Tupaan oli -laitettu uusi ovi ja vanha tuohikatto tuvan päällä korjattu niin ettei -se äskeisellä suursateellakaan ollenkaan vuotanut. Tuo samainen katto -oli vuotanut monta vuotta. Kun elämä oli muutenkin tuntunut olevan -luisumassa aina vain alaspäin, ei ollut tullut sitäkään korjatuksi -ennen. - -Ihmiset huomasivat aivan selvästi, että Iikka oli nyt kuin uusilla -vesillä pesty. Tosin eivät maanviljelystoimet olleet juuri hänen -vahvoja puoliaan, niin intohimoisesti kuin hän uskoikin maan -elättävään voimaan. Mutta nytpä saatiinkin huomata, että Iikan -akka tarttui maanviljelykseen oikein molemmin kourin, ajoi keppi -kädessä poikamölkitkin mukaan. Vaikka kyläläiset arvelivat, ettei -näitä joutilaina laukanneita laidunvarsoja kykene vaimoihminen -kohtuuskurillakaan saamaan töihin, niin he pettyivät ennustuksissaan -aika lailla. Lienee kyllä alussa ollut hieman hankalaa saada näiden -poikien niskoja, jotka olivat vapaudentuntoon kasvaneet variksen ja -rastaanpesillä, taivutetuksi työn ikeen alle. Mutta äidin ankara -kuri teki ihmeitä. Kylä sai pian suureksi kummakseen havaita, miten -suutarin perheessä muutama tynnyrinala maata herätti samalla lujan -elämänuskon ja väkevän omavoimaistoimeentulon halun, jonka vaimon -keppi istutti poikiinkin. Suutari itse parani vatsataudistaan ja -rupesi ihailemaan akkaansa aivan kuin uutta ilmestystä. Vihdoin rupesi -hän taas puhuttelemaan poikiaankin papin antamilla nimillä, -- ennen -hän oli käyttänyt vain tilapäisiä huutonimiä, joista useimmat olivat -ymmärrettävissä paremmin vatsakatarrin kuin isällisen mielialan valossa. - -Niinpä kasvoi näin uudestisyntyneen suutariperheen muokkaamassa -pyydysmäkeläisessä maaperässä myöskin perunaa, ohraa ja jo vähän -ruistakin. Sen lisäksi oli kytöön kylvetty naurista, joten pojat -saivat omasta naurismaasta tyydyttää kesäisin heräävän, sammumattoman -nauriinhimonsa. Tämä omistusoikeuden juhlallinen ilo vaikutti poikiin -siten, että he pitivät tarkoin silmällä omaa naurismaata ja antoivat -muiden kylän poikien ymmärtää, että jos nämä aikoisivat heidän, Vuodon -naurismaassa tehdä varastuskokeita, se tulisi hyvin todennäköisesti -maksamaan ainakin säärten, pahimmassa tapauksessa pään menetyksen. -Toiset pojat ymmärsivät, että tässäkin tietysti lait olivat lukiessa -kovimmat, Mutta kun omistusoikeuden pyhyys oli tällä tavalla täyttänyt -suutarinpoikain heräävän kansalaismielen, katsoivat toiset viisaimmaksi -olla sitä härnäämättä. - -Yhtenä osakkaana Kylä-Pyydysmäen palstoituksessa oli Jaakko Aitanen, -joka tultuaan Amerikasta asui isävainajansa torppaa. Äiti Anna eli -vielä. Mutta torppa oli Ylisen maalla, ja sen vuokra-aika läheni -loppuaan. Heikki oli Jaakon kyselyihin vuokrakontrahdin uudistamisesta -vastaillut kierrellen, joten ymmärrettiin, ettei hän aikonut sitä -uudistaa. Tällä pariskunnalla oli jonkun verran Amerikasta tuotuja -varoja, mutta suuremman tilan ostoon ne eivät olisi riittäneet. Nyt sai -Jaakko tästä myöskin omaa maata ja tunsi näin uudelleen kiintyvänsä -kotimaahan, ajateltuaan tällä välin jo moneen kertaan uutta, lopullista -Amerikan-matkaa. Tämä pariskunta oli keskenään hyvässä sovussa elävää -väkeä. Jaakolla kyllä oli pisteliäs ja joskus härnäilevä ja hieman -umpimielinen luonne. Mutta Maija oli säilyttänyt iloisen huolettoman -luonteensa ja saattoi sen avulla karkoittaa miehensä mielestä pilvet, -milloin ne yrittivät pimittää otsaa. Tätä luonteen kirkkautta osoitti -erikoisesti sekin, ettei Maija koskaan tuntenut katkeraa mieltä siitä, -että hänen kotitalonsa oli mennyt lankomiehen vararikossa ja hänkin -siten joutunut mökin emännäksi. Maija oli rakastanut miestään, ja se -yksinään riitti ratkaisemaan hänen suhtautumisensa elämänvaatimuksiin. -Amerikan olot olivat sellaiset, ettei niissä pyydysmäkeläiset -perintösurut paljoa häirinneet. Heidän siellä viipyessään kuolivat -täällä herastuomari ja emäntä. Maija itki kumpaisenkin kuolinsanoman -saavuttua haikeat kotikaipuunsa. Mutta pian hän niistä vapautui, katse -kirkastui taas. Tuli omia lapsia. Amerikan kuohuva elämä kiinnitti ja -kiehtoi. Kotimaan kaipuu heijastui amerikkalaista hyvinvoinnin taustaa -vastaan kuin unelma, johon salaisen nautinnon ohella liittyy elämän -suuri kärsimys. Elettiin taas iso aika, jonka kuluessa Maijan oli -vaikea ratkaista, kaipasiko hän takaisin Pyydysmäelle vai ei. Mutta -sitten oli Jaakko erään kerran kysynyt: - --- Eikö lähdetä Pyydysmäelle? - -Maija oli heti pysähtynyt ja katsonut silmään, ja miten ollakaan, -kotimaan ikävä heräsi niin voimakkaasti, että lähdettiin kotiin kolmen -lapsen kera, joista vanhin oli tyttö ja nuoremmat poikia. - -Tietysti unelmissa pyydysmäkeläisten muistojen suhteen jonkun verran -petyttiin. Aika oli sielläkin niin paljon muuttanut. Ystävyys- ja -tuttavuussuhteet olivat väljähtyneet. Ei juuri mikään ollut niinkuin -oli ennen. Köyhyys, ahtaus ja elämänraskaus painoi. Mutta pianhan -sitä silti juurtui. Väliajan erottava etäisyys haihtui huomaamatta, -Amerikka etääntyi muistojen takamaille. Oltiin kuin oltiinkin taas -kotona, Pyydysmäellä. Ihmisten kasvot olivat tuttuja, heidän käyntinsä, -äänensä, kaikki oli sellaista, millä tuntui taaskin olevan arvoa. - -Arvoa oli yksin Pyydysmäen Samelin tutulla, lonksahtelevalla, nyt -jo vanhuuttaan ylen raskaalla astunnallakin. Sameli oli rehti vanha -ukko, joka oli elänyt kauan eikä koskaan pannut mitään hampaankoloon, -vielä vähemmin sydämelleen. Hän oli henkilö, jota koko Pyydysmäen -kylä tulisi kaipaamaan, kun hän katoaisi. Amerikasta tulleet -huomasivat sen parhaiten. Heille tuotti iloa se, että Sameli eli. -Sameli puolestaan oli iloinen, kun tutut kyläläiset joskus tulivat -Amerikasta takaisinkin. Niinkuin nämäkin Jaska ja Maija. Kyllä -Sameli heidät tunsi! Samoinkuin herastuomarin ja emäntävainajan ja -Aita-Mikki-vainajan. Kukapa heitä tässä kylässä sitten olisi tuntenut -ellei Sameli, miltei vanhin mies kylässä. Melkein kaikki vanhat ovat -kuolleet. Hän ja Aita-Mikin Anna vain elivät. Mutta Sameli nauroi -kuitenkin. Sellainen oli Sameli, jonka nauru, jutut ja ystävällinen -katse puhuivat Amerikasta tulleelle parille kylärakkauden lumoavaa -kieltä. - -Maija kuunteli näitä Samelin puheita, katseli Samelia ja hänen -kasvojensa leppoisaa ilmettä, nauroi väliin ja taas pusersi kyyneleen. -Kuinka paljon kaivattavaa ja rakastettavaa olikaan ollut, mutta paljon -sitä oli vieläkin, kun vain huomasi. Näihin muisteloihin Jaakonkin -höylä talvipuhteella saattoi seisahtua ja Maijan ompelukone lakata -takomasta, kun Samelin juttu pysähtyi ja äidin, Anna muorin kieli -lauloi... - -Ilmestyi sitten kiusaksi lapsuuden toverin Ylisen Heikin kierous, kun -ei mies suoraan sanonut, vuokraako torpan uudelleen vai poisko ottaa. -Itsenäisyyttä vailla olevan pojan takana aavistettiin olevan Ylisen -vanhan äijän ilkeä tahto. Sitä vastaan ei kukaan osaa mitään. Ei -koskaan ole osannut. - -Aivan siihen suruun ilmestyi tämä talonpalstoitus ja tarjosi tällekin -parille tilaisuuden saada omaa maata. Heidän omat varansa olisivat -riittäneet pariin osuuteen, mutta ostajain piti tulla osallisiksi -yhteisvelkaan eikä kukaan saanut muuta kuin yhden osuuden. Siihen oli -tyytyminen. Omat rahat voisi käyttää kartanon laittoon, eläinten ja -irtaimiston ostoon. Elämä kävi yhtäkkiä väljemmäksi. Torpasta häädön -uhkaa voi jo uhmatakin. Joka tapauksessa kesti sekin kontrahti vielä -muutamia vuosia. Tunsi taas seisovansa maankamaralla, Pyydysmäen -kylässä, kotimaassa. Sai kyntää omaa tilkkua, ajaa lehmäparia omaan -hakaan, kuulla poikain puhuvan "meidän" ohrapellonpelätistä, jonka he -itse olivat laittaneet Kylä-Pyydysmäen saunantauspellolle. - -Sillä saunallakin, koskapa se puheeksi tuli, oli erikoisuutensa. -Sen karjankujan puoleisesta luukusta oli moni poikakakarapolvi niin -uskollisesti heitellyt kiviä, että luukunympärys oli muuttunut -kuluneeksi ja hymyileväksi kuin vanhan kupparin huulipari, jolla oli -miespolven aikana tuhansia kuppasarvia imaistu kyläläisten syntisiin -nahkoihin juuri samassa saunassa. - -Oh hoh! Kyllä Pyydysmäellä sentään kannatti olla. Toista tämä oli kuin -Amerikassa, jossa aina sai olla matkalla. - - * * * * * - -Katsahtakaamme vielä kolmannenkin palstatilallisen, jo vanhemmalle -puolen ikäänsä kallistuvan vanhan ojurin Hermanni Luhtasennevan -perhesieluun. Mies lähentelee jo viittäkymmentä. Hän jätti rengin -työt suunnilleen kolmenkymmenen viiden ikäisenä, kun silloin vasta -uskalsi ruveta omiin leipiin ja ottaa akan, jonka vihittynä miehenä -oli nyt ollut puoliväliin toistakymmentä vuotta. Aiemmin ei hän -uskaltanut lopettaa rengittämistä, kun ei ollut varma minkä verran -saisi töitä omina miehinään. Ajat vähitellen onneksi paranivat, niin -että talolliset rohkenivat teettää vähin töitä, kaivattaen ojaa ja -kuokituttaen. Hermanni sai kaupoitelluksi erään huonon mökin, josta -ensin oli mies kuollut johonkin jumalantautiin ja sitten akka joutunut -halvattuna kunnan hoitoon. Lapset olivat hajonneet itään ja länteen, -mutta yhdestäkään ei ollut turvaa halvatulle äitivanhalle. Mökki -oli aikoinaan siis joutunut näin kunnan omaksi ja samalla sairaan -vaimon hoitokustannusten korvaukseksi. Sen mökin Hermanni oli ostanut -ja mennyt akkoineen siihen asumaan. Perunamaata sen akkunan alla -oli perheen tarpeeksi ja navetan takana hyvässä voimassa pidetty -tupakkamaa. Muu mökin alue oli kiveä ja kalliota. - -Avioliittoon joutumisestaan saakka oli tämä Hermanni lakkaamatta -luonut ojia, kuokkinut, pannut aitoja ja hakannut halkoja, aina -yksinomaan Pyydysmäellä. Ennen nuorena miehenä oli hän ollut suora, -pulska mies, aivan samoin kuin hänen vaimonsa oli jumalanluomasta -ollut hyvännäköisimpiä piikaihmisiä. Mutta nyt miehen lähennellessä -viittäkymmentä olivat hartiat käyneet kumarammiksi, leukaperät olivat -levenneet, poskiin ilmestynyt lontot ja edestä pudonnut yksi hammas -ja toinen katkennut, mutta se ei kuitenkaan haitannut syömisessä, -ulkonäköä vain pilasi. Hiukset olivat tulleet jokaviikkoisesta -kylvystä huolimatta niin hikisiksi, että ne tuntuivat harvenevan joka -välissä kun Hermanni otti lakin päästään. Ennen tummanruskeat hiukset -imeytyneinä omituisen valkeata päänahkaa vasten näyttivät peruukin -kuolleilta karvoilta. Niistä sai sen käsityksen, että ne olivat -pään lakkaamattoman, luonnottoman hikoilemisen johdosta menettäneet -elinvoimansa. Hermannin otsalle oli ilmestynyt ryppyjä, ja hänen -jalkansa astui raskaasti. Ja kädet! Ne olivat niin pitkät, suuret ja -kehittyneet, ja niissä oli sellaiset arkailemattoman havartamisen, -kovan pitelemisen, hellittämättömän ja sitkeän työn merkit, että -katse vaistomaisesti nousi niistä uteliaana erittäin kasvoja, aivan -erikoisesti silmiä, kohti. Silloin näki siniset, hyvänlaatuiset, hieman -yksinkertaiset silmät. - -Tämä raataja, jättiläinen myöskin hyväntahtoisuudessa, oli siis -lähellä viittäkymmentä, eikä omissa viljelyksissä muuta kuin peruna- -ja tupakkamaa. Koko elinaikansa oli hän tehnyt työtä Pyydysmäen -talollisten nevoilla, pelloilla ja metsissä, aina puolentoista, -usein kahden miehen verosta. Elämän viihdytyksenä oli laihtunut ja -surkastunut, sairaloinen vaimo ja viisi lasta, joista tosin kaksi -oli jo vieraan palveluksessa. Mutta viisi suuta ja hammasparia heitä -sittenkin oli. Ja perunamaata kolme kivikkoon väännettyä kapanalaa ja -se navetantakainen kessumaa. Miehen entiseen iloiseen katseeseen oli -alkanut ilmestyä surumielinen, joskus hieman kärsimätön ilme. Joskus -oli hän joutunut sanomaan ajatuksen, että sen verran pitäisi hänelläkin -olla omaa maata, että saisi siitä edes puurojauhonsa. Toivomus olisi -ehkä joten kuten voitu täyttääkin, jos ajatus olisi esitetty niin, -että se olisi voitu ottaa vakavasti. Mutta Hermanni ei ollut sellainen -aloitteenmies. - -Kun Hermanni ilmestyi talon palstamiesten joukkoon, ihastuivat -Pyydysmäki ja Lintumäki ikihyväksi. Siinähän oikea palstanviljelijä! -Hermanni oli kuitenkin niin köyhä, ettei hänellä ollut vaadittuja -omaisuusedellytyksiä. Silloin Pyydysmäki meni takuuseen. - -Vanheneva kuokkuri ja ojuri sai siis oman maatilkun. Hän ei silti -lakannut tekemästä vierasta työtä. Mutta hänet nähtiin melkein -jokaisena kesäyönä omilla viljelyksillään, tämä jättiläinen, joko -kyntämässä vuokrahevosella, luomassa ojaa, korjaamassa aitaa, -kylvämässä tai leikkaamassa. Pitkät käsivarret olivat tavanneet -uudelleen vauhdin, silmästä oli katkeruudenviri hävinnyt. Hermanni -tunsi olevansa isäntämies, oman peltonsa työmies, tulevaisuutensa ja -lastensa tulevaisuuden perustaja, nuori luoja! Mitä on väsymyksellä -tekemistä hänen kanssaan! Ja kohtapuoleen päästään köyhyydestäkin. Niin -totta kuin Jumala elää, hän, Hermanni, panee peltonsa kasvamaan oikeana -Herran yrttitarhana, viljavana kuin Egyptin maa! - -Vaikka Erkki Pyydysmäki ei ollut mikään herkkätunteinen mies, tuli -hän kuitenkin kerran syrjästä salaa katsellessaan Hermannin työntekoa -niin liikutetuksi, että karhealle poskelle putosi muutama lämmin -kyynelpisara. - - - - -VII. - - -Sellaista oli elämä Pyydysmäellä. Lakkaamatonta aherrusta leivän ja -sillä aikaansaatavan viihtymyksen vuoksi. Mutta olipa täälläkin jo -alkanut asustaa, vaikkakin vasta mielitekojen takalistolla, eräänlainen -elämänmukavuuksien kaipuu. Ei enää viihdytty, ellei puku täyttänyt ajan -kauneuden vaatimuksia, ellei tuvassa ollut maalattua ja ellei silloin -tällöin saatu jotain uutta, milloin suun, milloin silmän tai korvan -ruokaa. Ihminen on sellainen, eikä pyydysmäkeläinen ollut poikkeus. -Vanhat kyllä olisivat viihtyneet. He eivät kaivanneet vatsantäytteen -lisäksi muuta kuin silloin tällöin käydä kirkossa. Heille olisi ollut -sitä mieluisampaa, mitä varmemmin kaikki pysyi vanhallaan. Mutta -nuorilla oli oma mielensä, silloin niinkuin nykyäänkin. Pyydysmäen -vanhat syyttivät nuorisoseuraa, joka oli kirkolla, ja tätä omankylän -lukuseuraa, joka oli sen haaraosasto. - -Kaikesta huolimatta kulki toisten pyydysmäkeläisten elämä kuitenkin -noususuunnassa, mikä oli aina sitä huomattavampaa, mitä lujemmin he -kävivät kiinni työhön. Laskusuunnassa taas liikkui toisten elämä, -kummallista kyllä usein juuri niiden, jotka pitivät iloista pilailua -toisten työnrakkaudesta, mutta itse nauttivat elämästä pitämättä -työkiirettä. Näytti aivan siltä kuin toisten olisi pitänyt sitä mukaa -luisua tieltä pois kuin toiset nousivat ylös. Tämän nousun ja laskun -aiheutti silloinkin rikastuminen ja köyhtyminen, muilla asioilla ei -siinä ollut sanottavasti tekemistä. - -Uusia palstatilallisia oli alkuaikoina vaikea käsitteellisesti -sijoittaa, kun oli ratkaistava kuuluivatko he jo todella talollisten -luokkaan vaiko vielä mökkiläisten. Sittemmin he asettuivat molempien -keskivälille. Eivätkä hekään kaikki yhtä hyvin menestyneet. Toiset -jäivät melkein entiseen tasoonsa, toiset lähentelivät talollisia. -Yleinen mieliala rauhoittui, elämä kulki menoaan. Kaikkien piti -ajatella etupäässä leipää, puuroa, perunoita ja lehmällistä sekä kenkiä -ja vähän välttämättömiä vaatteita. Muuhun ei useimpien perheenisien -ja -äitien aika ja ajatus jaksanut ulottua, jos siihen tuli vähäisen -uskontoa mausteeksi, se riitti. - -Poikkeuksen teki nuoriso, joka harrasteli, lueskeli, lauleskeli, -kirjoitteli, piirusteli kuviakin ja kaiken harrastelunsa ohella -ajatteli jo yleistä maailman menoa tuloineen ja menoineen. Heidän -seuranaan oli hyvinkin ahkerasti opettaja Lintumäki. Hän opetti -kaikenlaista, minkä hyötyä vakavain ihmisten oli vaikea ymmärtää. -Lautamies Pyydysmäki ei juuri tullut mukaan, hän moitiskeli jo vanhaksi -itseään. Mutta nuorten harrastelut hän täydellisesti hyväksyi ja -siunasi, samoin kuin mestari Pettersson ja pari kolme muuta. - -Keisaristakaan ei tähän aikaan paljoa puhuttu. Kärtyisimmät -mökkiläiset, jotka eivät syystä tai toisesta olleet päässeet -palstoitusosille, olivat ruvenneet arvelemaan, että Suomen herrat ovat -saaneet puheillaan keisarin puolelleen. Niin arveli ukko Ylinenkin. -Hänestä oli väärin, että pidettiin valtiopäiviä. Mitä niillä! Kun -on keisari, niin hallitkoon. Hänestä oli varmaa, että herrat olivat -omien etujensa vuoksi pitäneet puolensa. Sellainen vakaumus teki -äijän hirveän kapinalliseksi. Ja hän oli kyllin rikas uskaltaakseen -kapinoida. Joskus muka hänen mielensä oikein teki kirjoittaa -keisarille, mutta kun hän oli huono kirjoitusmies eikä viitsinyt -kaikkia muillakaan kirjoituttaa, mitä olisi ollut sanottava, niin -täytyi kärsiä, minkäpä sille taisi. - -Itse Erkki Pyydysmäki oli näinä vuosina taas päässyt sukeltamaan -kunnallispolitiikkaan, josta valtiopäivävuotenaan ehti jäädä hieman -syrjään. Sillä aikaa oli Pyydysmäen suurin kunnallispoliittinen -vastustaja Valentin Koivunoksa, kauppias ja maanviljelijä, saanut -ajetuksi läpi muutamia mieliasioitaan, joita Pyydysmäki olisi -vastustanut, jos olisi ollut läsnä. Niinpä hän oli teettänyt erään -puron yli kivisillan ja maksattanut sen manttaalimiehillä, vaikka -sitä tuskin tarvitsivat muut kuin Koivunoksa itse ja muutamat -metsäkylän torpparit. Sitten oli Koivunoksa urakkahuutokaupassa -saanut kievarinpidon, jonka Pyydysmäki olisi mieluimmin antanut -eräälle toiselle kilpailijalle. Sen lisäksi oli kuntakokous hylännyt -anomuksen Pyydysmäen kansakoulun huoneitten korjaamisesta. Huoneet -olivat Pyydysmäen, ja hän sai niistä mitättömän vuokran. Mutta -välit kunnan kanssa olivat tämän koulun vuoksi olleet rikki koulun -alkuajoista saakka. Pyydysmäkihän sen oli muutamain toverien kanssa -aluksi perustanut yksityisenä, ja sittemmin, kun se riitojen jälkeen -tuli kunnan huostaan, korjannut huoneet omalla kustannuksellaan. Nyt -tarvittavat korjaukset olivat niin tuntuvia, että kuntaa pyydettiin -apuun. Mutta Koivunoksa ajoi anomuksen helposti kumoon. Kuntalaiset -pitivät koko koulua kunnallisena rasituksena ja syyttivät Pyydysmäkeä -siitä. - -Tällä kaikella oli se hauska puoli, että näin syntyneet kunnallisriidat -sotkivat poliittisia linjoja. Koivunoksa oli, jos mahdollista, -vielä jyrkempi Suomettaren lukija kuin Pyydysmäki. Mutta opettaja -Lintumäki oli päivälehteläisenä hänen ainaisena silmätikkunaan. Kun -nyt nämä kunnallispoliittiset suhteet muodostuivat tällä tavoin, -esiintyivät Pyydysmäki ja Lintumäki aina yksistä puolin kylänsä -puolesta, jota Koivunoksa puoluelaisineen tahtoi sortaa, kuten ainakin -metsäkylää. Kirkonkyläisten piirissä oli Koivunoksa jo aikoinaan -valtiopäivämiesvaaleissa saanut vahvaa kannatusta, mutta Pyydysmäki -voitti silloin huomattavalla enemmistöllä. - -Ja niin liikkui kunnallinen elämä tavallisissa uomissaan. Toisinaan -riideltiin, toisinaan taas oltiin yksistäpuolin, tällöin kehuttiin, -tuolloin parjattiin toisiaan takanapäin, panematta kumpaisiakaan -mielenilmaisuja aivan syvälle sydämeen. Erkki Pyydysmäki oli yhdessä -Lintumäen kanssa työskennellyt palstatilapuuhissa omien kotoisten -askareittensa ohella. Kaikki asiat talossa menivät tyydyttävästi, -niinkuin ne saattavat mennä siinä, missä isäntä on aina ensimmäisenä -työmaalla, parvi omia jälkeläisiä kintereillä. - - * * * * * - -Eräänä syksyisenä iltana, kun oli pimeähkö, satoi ja tiet likaiset, -aloiteltiin Pyydysmäen tuvassa vähin puhdetöitä. Emännällä oli jo -muutaman päivän ollut rukkia ikävä. Isäntä tätä kiirettä naureskeli, -kun näki emännän asettelevan rukkiaan uunin puolelle ja aloittavan -viimevuotisilla pellavilla. Mutta samallapa hänelle itselleen ilmestyi -sellainen tarve korjata muuan reki, että hän päätti vetää sen tupaan. -Maijun rohdinrukki oli ilmestynyt äidin lähettyville seuraa pitämään. -Immeksi puhkeavan tyttösen yrityksistä saada kone pitkän kesälevon -jälkeen juoksevaan käyntiin saattoi elävästi havaita, että sielläkin -poltti työkuume. Lanka ei alkanut oikein muodostua, vaan katkeili -lakkaamatta. Silloin tyttönen tuskittelemaan ja äiti neuvomaan: - --- Älä sinä niin hotista. - --- En minä, mutta kun... - -Eliisa ja Heta-Fiia tulivat navetasta lypsyltä. Eliisa oli pikemmin -äitiinsä, lyhyenläntä, tanakka, ruskeasilmäinen, nopeasti liikkuva. -Heta-Fiia on palvelija, neljissäkymmenissä, talossa jo kymmenkunta -vuotta palvellut, oikea navettahengetär sielultaan ja ruumiiltaan. Hän -pitää talosta ja arvatenkin täällä vanhenee ja kuoleekin. - -Sameli-setä on jo kallistautunut ovisänkyyn ja piiputtelee siinä -ratokseen illallista odotellessaan. Simuna, vanhempi renki, hänkin jo -neljissäkymmenissä, vuoleksii kirvesvartta takkapaisteella, lakinkeula -työnnettynä takaraivolle. Raspilla hän sysää kirvesvartta ja antaa -sille haluamansa muodot. Luja kollopiippu, paksun luuvarren varassa, -jonka toinen pää kiikkuu hammasten välissä, näyttää suupieleen -kiinnikasvaneelta. Tämä Simuna on lyhyenläntä, mutta aika tanakka, -partaa hieman kaulassa. Hän on harvasanainen ja juro. Isäntä on -istahtanut lampunvaloon lukemaan lehteään, piippu hampaissa hänkin. -Tupaa valaisee kattolamppu ja takkatuli. Maalatut pöydät, kaapit, -leipihirret ja paperoidut seinät tekevät hauskan vaikutuksen. - -Muutenkin vallitsee tuvassa miellyttävä, tunnelmallinen elämänsurina. -Se syntyy lukuisista erilaisista äänistä, Simunan puunviilaamisesta, -parin rukin surinasta, sanomalehden kahinasta, astiain ja keittokalujen -käsittelystä ja tulen räiskinästä takassa sekä tietysti Sameli-sedän -nyt jo vauhtiin päässeestä iltakuorsauksesta ja ihmisten hajanaisesta -puhelusta. Siinä oli jotain sellaista, mitä ei tekemällä voi saada -aikaan, mutta jota vailla talonpoikaistuvan elämältä puuttuu henki. - - * * * * * - -Eteisessä astuu kiireesti joku nuori jalka. Siihen ei kukaan kiinnitä -mitään huomiota. Ovensuuhun ilmestyy solakka, pitkä naisihminen -selkähuiviin käärittynä. Vesi tippuu hänen hameestaan ja suuresta -huivistaan. - --- Iltaa. - -Nyt vasta kaikki kääntyvät ja kurkistavat tulijaan. Sillävälin on -nainen heittänyt selkähuivin pois ja lyönyt siitä vettä. - --- Lissu! huudahtaa ensimmäisenä Maiju, pysäyttää rohdinrukin ja käy -tervehtimään. - --- Kah! virkahtaa Eliisakin, pysähtyy työssään ja nauraa tervehdykseksi. - -Emäntäkin on rukinpyöränsä seisauttanut, katsoo ja kysyy: - --- Mikäs sen Lissun nyt tällaisella ilmalla sai matkaan? - -Lissu heittää myöskin takkinsa ja käy seisomaan tuolin luo, joka -on hänelle istuttavaksi tarjottu. Siinä hän unohtuu hetkiseksi -tuijottamaan tuleen, ja silloin havaitaan, että hikisyydestä huolimatta -Lissu on kalpea ja totinen. Emännän silmä kiintyy kaikkeen tähän. Maiju -saa mennä laittamaan tulta kamarin lamppuun. Äiti käy sinne Lissun -kanssa, ja Eliisa panee kahvipannun tulelle. - -Kun on tultu kamariin kehoittaa emäntä: - --- Istu, Lissu. - -Ja Lissu istuu. - --- Onko sulle jotain tapahtunut? - -Vähäisen viivyttelyn jälkeen sanoo Lissu: - --- On. - -Samalla sijoittaa hän hermostuneesti kädet syliinsä. Emäntä huomaa, -että kihlasormus on poissa, säpsähtää ja katsoo tytön silmiin, jotka -samalla tutkivat häntä tiukasti. - --- Mitä on tapahtunut? - -Nyt seurasi selonteko, jonka sisältö oli lyhyesti tällainen: - -He olivat olleet kihloissa toista vuotta, Suurperän Yrjö ja hän -jostakin syystä eivät he olleet tahtoneet kiirehtiä naimisiinmenoa. -Varsinkin Lissu oli sitä lykännyt, eikä Yrjökään ollut kiirehtinyt. -Kun täti oli kerran kysynyt, rakastiko Lissu, niin tämä oli joutunut -pitkäksi ajaksi sitä ajattelemaan eikä se alkanut selvitä. Hän rupesi -pelkäämään, ettei hän ehkä rakastakaan niinkuin pitäisi ja kuinka -hän voisi silloin mennä naimisiin? Yrjön käytös oli niihin aikoihin -muuttunut omituiseksi... hän vaati että Lissun oli päästettävä -makaamaan kanssaan. Lissu suuttui sellaisesta. Kuinka hän, kun ei ollut -ikinä miesten kanssa maannut? Sitähän ne tekevät, mutta ei hän vain! Ja -mitä ruustinnakin olisi sanonut, kun olisi saanut kuulla! ja mihin hän -olisi pannut silmänsä rovastin edessä? Noo, nyt heidät oli kuulutettu -viime sunnuntaina ensi kertaa. - -Eilen illalla sitten tuli pappilan keittiöön joku ja pyysi Lissua -menemään ulos. Hän meni ja tapasi siellä rippikoulutoverinsa, erään -talontyttären sieltä Suurperän kyliltä. Tätä kertoessaan alkoi Lissu -itkeä. Se tyttö oli kertonut, että Yrjö oli makaillut hänen kanssaan -viime keväästä alkaen silloin tällöin ja sanonut, että kihlaus Lissun -kanssa oli purkautunut. Ja nyt on tyttö raskaana Yrjölle. - -Siihen pysähtyi kertomus kotvaseksi, sillä kertoja oli joutunut -sellaiseen järkytystilaan, että tädin täytyi käydä tukemaan. - -Vihdoin sai Lissu kysytyksi: - --- Mitä täti nyt neuvoo tekemään? - -Emännän päätä poltti. Hän ei ollut ollenkaan valmistautunut vastaamaan -sellaiseen kysymykseen. - --- Mutta entä jos se tyttö valehtelee? arveli hän vihdoin. - -Lissu nosti suuret silmänsä, joista kyynelten keskeltä loisteli -hämmästys: - --- Voisiko sellaistakin valehdella? - --- Mutta, sanoi täti yhä neuvottomana, -- oletko puhunut jo Yrjön -kanssa tästä? - --- En. Minä en puhu sellaisen miehen kanssa enää! - --- So, so, suhditti täti, -- sinä tuomitset kenties liian aikaisin. - --- Niin, mutta asia on tosi! Minä tunnen sen. - -Tyttö painoi kädellään rintaansa. - -Maiju toi kahvin, mutta uteliaisuudestaan huolimatta poistui kohta, kun -huomasi äidin tuskastuneen ilmeen ja näki Lissun itkevän. - -Kahvin juotuaan sanoi Lissu: - --- Minä en huoli siitä miehestä!... Minä pyydän rovastia pysäyttämään -kuulutuksen. - --- Älähän huoli nyt... sitä täytyy ajatella tarkemmin... puhua -ruustinnankin kanssa ja kysyä rovastilta. - -Lissu kiivastui: - --- Mitä se heihin koskee? Kysytään sedältä vain. - --- Sedältä ainakin täytyy kysyä. - -Niin kutsuttiin isäntä kamariin. Emäntä kertoi hänelle asian. - -Pyydysmäki joutui kuohuksiin. Hän syytti Yrjön vanhempia, jotka -jumalisuudestaan huolimatta eivät ole kasvattaneet poikaansa ihmisten -tavoille. Ja Lissua hän syytti siitä, että tämä oli tehnyt sulhaselleen -kiusaa eikä laskenut viereensä, kuten paikkakunnan yleinen tapa on, -eikä mennyt jo aikaisemmin naimisiin, kun kerran aikoi. - --- Mitä siitä saattoikaan muuta tulla kuin tällaista! - -Pyydysmäen tuomio tuntui tytöstä musertavalta. - -Hän ratkesi uudestaan itkemään niin että tädin täytyä rientää apuun. -Tällöin täti virkkoi hellitellen: - --- Jos se ei raukka rakasta... Jos tämä olikin Jumalan tahto... - --- Ra-aka-as-ta! matki Pyydysmäki vihoissaan. - --- Niin, vahvisti emäntä nyt jo lujemmin, -- jos minä oikein ymmärrän, -ei Lissu ole rakastanut sitä poikaa niin kuin omatunto olisi vaatinut, -jos... - --- Oi! pääsi Lissulta tukahutettu huudahdus. - -Emäntä ajatteli heti: minä arvasin sen. Sillä on joku toinen. - -Mutta isäntä sanoi kiukkuisesti: - --- Ja sinä kuitenkin aioit mennä miehelle, vaikka et... - -Hän ravisti vihaisesti päätään. - --- Minä luulin... minä en ollut varma. - --- Sellaisissa asioissa ihmisen pitää olla varma. - --- Älä nyt, suhditti emäntä, -- kyllähän sitä meidän on hyvä sanoa, -mutta ei se kaikkien niin ole. - -Lissu oli pyyhkinyt kyyneleensä. Hän katsoi lujemmin Pyydysmäen silmiin: - --- Onhan se mahdollista, että minä olen tehnyt väärin, mutta minua ei -ole kukaan tässä neuvonut. - --- Olisit kysynyt minulta tai tädiltäsi, sanoi Pyydysmäki jo -leppeämmin. Mutta siihen emäntä vastasi hymähtäen: - --- Kukapa niissä sellaisissa asioissa juuri toisten neuvoja kyselee, -koetetaan tulla ominsa toimeen. - --- Mitä sinä nyt meinaat? kysyi Pyydysmäki. - --- En minä tietysti sellaiselle miehelle mene, joka... - -Ääni painui, posket punertuivat. - --- Niin, mutta kun on jo kuulutettukin. - --- Vaikka. - -Tämä varmuus jo miellytti Pyydysmäkeä. Hän kysyi: - --- Mitä rovasti sanoo? - --- En tiedä. - --- Onkohan se nyt sitten edes tosi? Ne vaihtelevatkin joskus sellaiset. -Ja pahahenkikö hänet ajoi makaamaan toisen kihlatun sulhasen kanssa... -sellainenkin nainen. - --- Sanos muuta, liitti emäntä. -- Minä nyt en tiedä, mutta... minusta -alkaa tuntua, että Lissu on tehnyt oikein. Jollei se toinen nyt ole -valehdellut. - --- Tosi se on! väitti Lissu kiihkeästi. Ja parin henkäyksen jälkeen hän -lisäsi: -- Minä en huoli hänestä... toisen miehestä, en, en, en! - -Pyydysmäki hymähti ja meni tupaan. - -Jäätyään kahden kesken Lissun kanssa sanoi täti syvälle silmiin katsoen: - --- En minä muuta osaa sanoa. Jos sen ihmisen puhe on totta, niin sinä -teet oikein tässä, kun... - -Lissu kavahti tädin kaulaan: - -"Niinkö te ajattelette?" - -Emäntä vuorostaan oli liikutuksen vallassa. Sydän oli puhunut. -Matalalla, hillityllä hieman värähtelevällä äänellä hän virkkoi: - --- Minä ajattelen Penttilän emäntävainajata... ja -herastuomarivainajata... ja olen varma, että he tässä tapauksessa -hyväksyisivät sinun tekosi. - -Hän näki naisellisen puhtauden nuoren tytön olennossa suoristautuvan -edessään soreana ja solakkana, ja hän melkein säpsähti, kun -sielussa samassa vilahti Penttilän emäntävainajan haamu, joka tässä -neitosessa sai maisen muotonsa. Näky oli niin elävä, että hän seisoi -silmänräpäyksen sen edessä lumottuna. Samalla hän joutui vaistomaisesti -kysäisemään: - --- Muistatko mummosi virren vielä? - --- Muistan, vastasi tyttö, mutta näyttä ajattelevan jotain muuta. - -Lissu aikoi lähteä jalkaisin takaisin. Mutta Jussi tuli juuri kotiin ja -hän sai lähteä hevosella kyytiin. - - - - -VIII. - - -Lissu Jaakkola tunsi yhtäkkiä aivan kuin heränneensä pitkällisestä -horrostilasta. Sielua ahdisti omituinen tuska. Se ei ollut juuri -synninhätä, hän ei ollenkaan edes ajatellut syntiä tai taivasta -ja helvettiä. Hän ajatteli vain sitä, että hän oli ollut monta -kuukautta, vuoden kihlattuna miehelle, jota nyt vasta yhtäkkiä huomasi -katselevansa tarkemmin. Ja sehän oli aivan vieras mies, outo, jonka -läheisyys ei häneen tehnyt lainkaan mitään vaikutusta. Tämä mies oli -vuoden kuluessa saanut tulla ja mennä, heillä oli ollut sormukset, -he olivat joskus kävelleet yksissä ja puhuneet aivan jokapäiväisistä -asioista. Useimmiten ei ollut tahtonut löytää mitään puhumista. -Lissu oli käynyt Suurperässä pari kertaa, jutellut emännän kanssa -kaikenlaisia asioita ja vaihtanut kenties kymmenkunnan sanaa isännän -kanssa. Aina kun puhelu, kierreltyään vapaasti pitäjän asioissa, saapui -tähän omaan asiaan alkoi se vanhusten puolelta omituisesti kierrellä -ja kaarrella sen kysymyksen lähettyvillä, että heidän Yrjönsä aikoo -mennä naimisiin hänen kanssaan eivätkä he nyt tahdo olla sitä vastaan. -Siinä oli kuitenkin jäänyt aina jotain sanomatta, mutta jostain syystä -Lissu ei siitä ollut suuria välittänyt. Poika oli häntä kosinut, hän -oli aluksi vastustellut, mutta suostunut sittemmin. Oikeastaan Lissu ei -ollut ottanut asiaa oikein vakavasti ja ratkaisevassa mielessä. Kaikki -oli tapahtunut kuin jossain kansanjuhlassa, josta tullaan pois sitten, -kun juhla loppuu. Miniäkestistä tultuaan asettui Lissu taas pappilaan -kuin ainakin kotiinsa, ja Suurperän poika Yrjö meni hevosellaan -takaisin kuin kyytimies ainakin. Lissun ajatus viipyi sulhasessa ja -Suurperässä hetkisen, mutta aivan pian se vaivatta tuli sieltä pois ja -sekautui pappilan sisäaskareisiin. - -Kohtaustaan Pyydysmäen ylioppilaan kanssa pappilan kansliakamarin -viereisessä kamarissa ei hän ollut koskaan saanut pois mielestään. -Ensin se herätti aina naurunkutkutusta, mutta samalla se kasvatti -kummallisella tavalla ikävää saada tavata joskus Iiskaa. Oikeastaan ei -mikään ollut sen hullumpaa kuin sanoa Iiskaa puhutellessa pastoriksi. -Mutta siihen kohtaukseen liittyi samalla muisto Iiskan silloisesta -katseesta. Se pani sydämen värisemään väkevästä tunteesta, johon -samalla liittyi kasvava vastenmielisyys Yrjöä ajatellessa. Vähitellen -tapauksen muistoista haihtui kaikki naurettava, mutta sitä mukaa -voimistui ja vertyi sydäntä kosketteleva, levottomaksi tekevä, -ikävöivä: Iiskan silloinen katse seurasi impeä lakkaamatta. Usein tyttö -itsekseen kummasteli tätä ilmiötä ja oli siitä levoton, varsinkin, kun -Iiska ajatuksissa rinnastui Suurperän poikaan. - -Mikäli aika vieri, havaitsi Lissu ikävöivänsä Iiskaa. Samalla kasvoi -tarve olla ajattelematta Suurperän perillistä, jonka muisteleminen -alkoi jo kiusata. Näihin aikoihin rupesi häneen myöskin herkemmin -koskemaan, jos joku sattui viittailemaan onneen, mikä orvolle ja -köyhälle koituu, kun pääsee Suurperään emännäksi. Tähän ajatustapaan -kääritty loukkaus alkoi nyt vasta käydä lähemmäksi ja purra. - -Keskelle tätä elämän pientä tragediaa putosi sitten kuin jostain -hämäryydestä tämä yllättävä, pitäjässä harvinainen elämänkokemus, että -kihlattu sulhanen, siivojen vanhempien siivoksi tunnettu poika, makaa -naapurin tyttären, kun taas oma kihlattu morsian säilyy puhtaana ja -uneksii unelmiaan. - -Se sattui vielä putoamaan keskelle rovastilan tyyntä, siveellisesti -vahvaa rauhaa. Ruustinnan omatunto tuli kipeäksi. Hän oli -osaltaan auttanut Suurperän emäntää vapautumaan miniän sukuperää -koskevista ennakkoluuloista, ja nyt piti kuitenkin käydä näin. -Tämä äiti, Suurperän emäntä, oli jo monta vuotta katsellut -rikkaalle talonperijäpojalleen emäntää, tietysti urkkien rikkaitten -talojen tytärten luonnonlaatua ja työtaitokykyä. Mutta hänen -etsimisretkeilyjensä ollessa vielä kesken, tuleekin maailmalta tieto, -että poika lähentelee ja rakastelee tätä pappilan sisäpiikaa. Emäntä -tunsi Lissun pappilassa käynneiltään. Kyllä se on korea ja osaa -kahvikupit pestä ja vieraille sievästi tarjoilla, mutta... Suurperän -emäntä ajatteli Jaakkolan porvaria ja tämän häviötä ja emäntä Loviisaa, -joka ryyppäsikin, kuten ihmiset puhuivat. Ja herastuomarinkin väki -oli talostaan hävinnyt. Taloudellisesti hävinneet suvut ovat aina -merkityitä. Sellainen vie suvun arvon. Tätä kaikkea ei Suurperän emäntä -tietenkään saattanut ruustinnalle sanoa. Se vain tuli sanotuksi, -että isävaari tahtoisi nuoren emännän sellaisesta talosta, ettei -miniän tarvitsisi tulla ihan kahta kättä heittäen. Tätä ennakkoluuloa -vastaan ruustinna silloin taisteli jumalansanalla ja Suurperän -vanhalla rikkaudella ja kehumalla miten tämä Jaakkolan tyttö on tullut -isoäitiinsä, joka oli pitäjän kuuluisimpia emäntiä. Siivoina ihmisinä -Suurperän haltijat rauhoittuivat vähitellen, koska poika kerran oli -tytön katsonut itselleen. - -Mutta tämän kolauksen tultua tuntui maaperä huojuvan pappilan ja -Suurperän alla. Ruustinna varsinkin oli tuntevinaan, että se koski -jollain tavoin pappilankin kunniaa. Hän tuli sen sanoneeksi Lissullekin -tuskitellessaan, kun sai kuulla Lissulta kuulutuksen pysäyttämisestä. - --- Millä lailla? kysyi Lissu. - --- Katsohan nyt, hyvä ihminen, onko se nyt kunniallista, että ollaan -kihloissa toista vuotta ja sitten erotaan, kun ruvetaan kuuluttamaan? - -Lissu hypisteli pappilan ruokasalin pöydännurkalla esiliinaansa ja otti -vastaan ruustinnan ripitystä. - --- Katsoisiko ruustinna, että minun olisi parempi mennä hänen kanssaan -naimisiin? kysyi hän sitten. - -Ruustinna poimi kuivia lehtiä muutamasta pikkupöydällä olevasta -kasvista. Viipyi kotvan ennenkuin hän vastasi epämääräisesti ja -hermostunein elein: - --- En tiedä. Itse tiedät asiasi. Olisitte saaneet mennä ennen naimisiin. - -Kesti vähän aikaa ennenkuin tyttö sai vastatuksi: - --- Kun minä olin niin nuori... ja eikös ruustinnakin sanonut, että -ehtii? - --- Sanoin! Mutta en minä tullut ajatelleeksi, että siitä voi tulla -tällaista. - --- En minäkään, virkahti tyttö hiljaa. - --- Lissu saa olla väittelemättä. - -Tyttö aikoo poistua huoneesta, mutta kysäisee mennessään: - --- Tahtoisiko ruustinna, että niinä kuitenkin menisin hänen kanssaan? - -Ruustinna oli vähällä raivostua. Mutta hilliten itsensä hän rajoittui -sanomaan: - --- Sitä nyt vielä! - -Lissu meni, mieli kuitenkin ruustinnan viime sanoista hieman -keventyneenä. - -Muutamaa päivää myöhemmin tuli Suurperän emäntä pappilaan. Kun Lissu -ruustinnan kutsusta tuli salin puolelle, tapasi hän siellä Suurperän -vähälännän, kuivuneen emännän, joka istui yksitotisena ja asiallisena -sohvan nurkassa ja katsoi sieltä häneen. Lissu tuli emännän eteen ja -tarjosi kättä. - --- Päivää. - --- Päivää, vastasi emäntä, antoi kätensä, mutta ei noussut. Lissun -huomio kiintyi siihen, että harmaan, puolivillaisen puseron hihat -olivat liian pitkät ja kädet lakkaamattomasta työstä niin kovettuneet, -että sormissa tuntui jotain kaviomaista. - -Lissu oli odottanut, että emäntä vesittelisi, mutta silmissä ei näkynyt -mitään sellaisia merkkejä. Päinvastoin oli koko kasvojen maailma -kiinteä ja kova. Lissu jäi odottamaan, että häntä puhuteltaisiin. -Vähäisen valmistautumisajan perästä virkahti emäntä kalsealla, -soinnuttomalla työäänellä: - --- Eikö se meidän poika nyt enää kelpaakaan? Sävy, jolla tämä -sanottiin, kuohautti Lissun luontoa. Heittäen ylpeästi niskaansa hän -virkahti: - --- Kai hän omallensa kelpaa! - --- Kuka se oma sitten on? - --- Ettekö te tiedä? - --- En. Sinua minä siksi luulin, mutta erehdyin. Nyt katsoi emäntä -terävästi Lissun silmiin: - --- Mutta jos sinä oletkin nyt erehtynyt? - --- En ole! - --- Yrjö sanoo, että se juttu on vale. Vaimo katsoo pehmenevä, pyytävä -ilme silmissä. - -Lissun silmiin, joissa on alkanut palaa. - --- Tosi se on. - --- Entä jos joku hätääntynyt on valehdellut? - --- Sannako? - --- Sannapa Sanna, jos hänen asiansa ovat huonosti. - --- Minä uskon Sannaa. - --- Enemmänkö kuin Yrjöä? - --- Enemmän. - -Emännän kasvoilla jälleen jotain kovettui. - --- Usko sitten, sanoi emäntä, ja suu meni kylmään hymyyn. Samalla nousi -hän seisomaan. Suoristaen ohutta rintaansa ja esiliinaansa hän jatkoi: - --- Ei tässä ole tarkoitus kerjuulla kulkea. Minä en ole tästä Yrjön -puuhasta täällä koskaan pitänyt, taidat tietääkin? - --- Tiedän. - --- Ei meidänlaisille tiloille ole tulijoista puutetta. - --- Ei suinkaan. - --- Varsinkaan köyhistä. - -Lissu sävähti punaiseksi. Heidän silmänsä iskivät vastakkain, - --- Miksi sitten tulitte? - -Lissun ääni vapisi ylpeästä suuttumuksesta. - --- Tulinpahan. - -Ruustinna tuli sisään ja silmäili vastakkain seisovia naisia. Saattoi -heti huomata, ettei ollut syntymässä sovinto, vaan ikuinen ero. -Ruustinna ei kuitenkaan puhunut mitään, kävelihän vain toiselle puolen -salia suoristaakseen muuatta pöytäliinaa. Samalla lähti Lissu salista -posket hehkuvina. Kun ruustinna kääntyi, tapasi hän Suurperän emännän -yksin seisomassa. - --- Taidan minäkin lähteä tästä, sanoi emäntä, nähtävästi suuremmassa -sisällisessä tuskassa kuin mitä olisi halunnut muille ilmaista. -Keltainen, kuihtunut poskipää oli saanut rusoa, ja ylähuuli vavahteli -niin, että keltainen, hammas pyrki näkymään. - -Ruustinna kiirehti estämään: - --- Istukaa emäntä, sieltä kohta tulee kahvia. - --- Ei olisi lukua. Kotiinkin pitäisi kiirehtiä, puhelee emäntä, -ilmeisesti tällä kertaa tarkoittaen sitä mitä sanookin. - --- Istukaa nyt kuitenkin, pyytää ruustinna painaen emäntää -ystävällisesti uudestaan sohvankulmaan. Ilman suurempaa vastustusta -vieras mukautuukin. Vedettyään tuolin hyvin lähelle istahtaa ruustinna -siihen ja virkahtaa lämpöisen osanottavasti: - --- Me saamme murheitakin tässä maailmassa. Mutta Jumalalta ne tulevat. - -Suurperän emäntä huokasi ja silmä livisti hätäisesti ruustinnan -kasvojen ohi. Hän virkahti: - --- Se elämä on sellaista... Vanhemmilla on aina surua lapsista, vaikka -ei niitä ole montakaan. - --- Niin. - --- Ja se on niin kovin siivo tämä meidän poika, ja nyt piti tulla -tällainen. - -Ruustinna oli huomaavinaan, että nyt ilmestyi kyynel silmäkulmaan. -Mutta hän ei voinut vieläkään suoraan kysyä, mikä tässä ikävässä -asiassa oli totta. Aivan kuin aavistaen ruustinnan ajatukset jatkoi -emäntä: - --- Poika kieltää kaikki ja vannoo. Enkä minä tiedä... Sekin on -puheitten alainen se tyttö. Sellainenhan se on äidin sydän, ettei sitä -omastaan uskoisi mitään pahaa. - -Ruustinna näki edessään tällä hetkellä syviä sieluntuskia kärsivän -äidin, jonka elämänkoettelemuksissa kuivunut sydän alkoi tulvehtia. -Hänen kävi sääliksi, ja samalla oma syyllisyydentunto tässä nyt -hajoavassa kihlauksessa pistäysi esiin. - --- Mitä se Lissu sanoi? kysyi ruustinna. - -Suurpään emäntä vilkaisi taas vakoillen ruustinnan silmiin ja sanoi: - --- Mitäpä se... - -Naurahtaen hän lisäsi vähäisen väliajan kuluttua: - --- Liekö tuo koskaan oikein pitänytkään meidän pojasta... kuka ne -tietää. - --- Niinkö? - --- Minä olen sitä jo ennen ajatellut, kun kuuluttamista on aina -lykätty, että jotain siinä on. - -Ruustinna pidätti henkeään. - --- Ja enhän minä tässä olisi välittänyt näiden yhteenmenosta... Suvusta -jää aina jotain... huonompaa, jos parempaakin. - -Emännän silmissä välähti katkera ilme. - -Ruustinna sanoi: - --- Niin... - --- Olisihan sen meidän pojan pitänyt kelvata tälle Jaakkolan porvarin -ja Loviisan tyttärelle... _sittenkin_, vaikka olisi tullut vahinko. - -Mutta samalla emäntä näytti säpsähtävän omia sanojaan. Ruustinna, joka -oli aikonut lohduttaa, jäi sanattomana katsomaan toista silmiin. - -Suurperän emäntä jatkoi, aivan kuin olisi huomannut varomattomuutensa. - --- Mutta minä myönnän sittenkin, että Lissu on oikeassa... _jos_ -poikani on tehnyt syntiä. - -Näki, että tässä kuohautti sisäinen uhma. Ja sieltä näytti nousevan -jokin toinen mahti kuin Suurperän emännän ja asettuvan hetkiseksi -hallitsemaan. Heittäen ylpeästi niskaansa emäntä virkahti: - --- En _minäkään_ olisi toisen miestä ottanut... en vaikka olisi -kuningas ollut! - -Siinä puhui Suurperän ylpeä _tytär_ pitkien vuosikymmenien takaisten -unelmien vallassa. Ruustinnan sydän ailahti lämpimästi naisellisen -itsetunnon vaistojen herätessä. Hän hapuili emännän kättä puristaakseen -sitä. - --- Me naiset ymmärrämme niin hyvin toisiamme näissä asioissa, virkkoi -hän lempeästi. - -Emännältä purkautui tuskainen ristiriidan huokaus: - --- Mutta tällaisissa asioissa ajatellaan toisin äitinä kuin tyttärenä. - -Rovasti tuli samalla huoneeseen, ja keskustelu tästä asiasta pysähtyi. - - - - -IX. - - -Ylioppilas Pyydysmäki oli valmistautumassa papiksi, kun hän sisar -Eliisalta sai kirjeessä tiedon Lissun kihlauksen purkautumisesta. - -Iiska istui silloinkin entisessä kamarissaan Katajanokalla. Luettuaan -kirjeen, tuli papinkokelas niin levottomaksi, että ajatus kokonaan -karkasi teologian piiristä ja lensi Pyydysmäelle. Aluksi oli vaikea -käsittää mikä tunne tässä askarteli ylinnä. Ajatuksissa pyrki ensi -sijalle asettumaan suuttumus sitä miestä kohtaan, joka oli niin -häpeällisellä tavalla häväissyt hänen lapsuuden leikkitoveriaan. -Mutta samalla vilahteli siellä jo muuan elinvoimainen, rusohohteinen -toivonsäde, joka elvytteli ja herätteli nuoren papin muutamissa -sydänkomeroissa hämärtävää onnenoiretta. Väkevänä ja valloittavana -astui näin etualalle se silloinen kohtaus isonpappilan kanslian -puolella. Silloinkin saarnan asiallinen ajattelu jäi silmänräpäyksessä -unhoon, ja poika katsoi ja kuunteli neidoksi kypsynyttä -lapsuudentoveriaan ja vaistosi, sielu herkästi soivana, helkkyvää, -riemullista, vallattomana purkautuvaa neidonnaurua. Siitä lähtien se -jäi sieluun soimaan. Hänen oma sydämensä vastasi rakkauteen, kutsuviin -naurunkikatuksiin surumielisin soinnuin: toisen morsian! - -Tämän täytyi painua syrjään teologian tieltä. Toisen morsian oli, -täytyi olla Sanna Pyydysmäen kasvattaman pappiskokelaan sielulle -soveltumaton, vieras ajatus... - -Iiska muisteli nyt tätä kaikkea ja myöskin sitä polttavaa tuskaa, -joka häntä sen jälkeen kauan vaivasi, pysytellen tuota lapsuuden -leikkitoveria lakkaamatta hänen ajatusmaailmansa keskeisimmässä -piirissä. Haihtuihan se sittemmin jonkun verran, mutta se jätti -jälkensä kuitenkin avonaiseksi ja vapaasti kulettavaksi. - -Mutta nyt näille himmeneville ajatusten ja muistojen poluille välähti -yhtäkkiä kirkas valo. Suljetutkin veräjät aukenivat. Nuoren teologin -mieleen iski ajatus: tämä on Jumalan johdatusta. Se täydensi hänen -iloansa. Usko jumalallisen tahdon merkitykseen ja ihmiselämää ohjaavaan -ehdottomuuteen oli hänelle vihdoin, lukujensa kestäessä, alkanut -vakiintua tottumukseksi. Nyt hänestä oli suuri ilo uskoa siihen. -Jumala itse oli ottanut hoitaakseen hänen rakkausasiansa. Nyt se -selvenee itsestään! Jumala on sentään merkillinen Jumala. Ihmislapsi -hengellisesti kuolleessa mielessään vain kuvittelee sitä ja tätä, -uskoo ja epäilee, toivoo ja kapinoi. Mutta näin Jumala toisinaan astuu -suoraan ihmisen eteen suurella pyhällä teolla, avaa eteen rakkauden -autuuteen johtavat paratiisinportit ja kehoittaa: astu sisään! - -Iiska astui aivan empimättä. Teologia selveni hänelle yhtäkkiä aivan -uudelta puolelta, hän oli todella tuntevinaan Jumalan ja enkeleitten -läsnäolon. Rakkauselämä ei tälle nuorelle papille ollut ennestäänkään -kokonaan tuntematonta, mutta nyt se oli kuohahtanut keväiseen -purkaukseen. - -Hän kirjoitti Lissulle. Vastausta odotellessa luvut pysähtyivät. -Kirjoittaessaan oli hän pitänyt itsestään selvänä, että Lissulla ei -saata olla pienintäkään syytä kieltäytyä tulemasta hänen omakseen. Tämä -edellytys muodostui jostain syystä aivan vaistomaisesti. Iiskalle se -sopi niin kovin hyvin. Vähän myöhemmin, kun epäilykset alkoivat hiipiä -piilostaan, karkoitti pappiskokelas niitä muistuttamalla itselleen, -että hän on kohta pastori, jota vastoin Lissu on rovastilan sisäpiika... - -Mutta mitä ihmettä hän silloin niin hartaasti nauroi "pastorille"? - -Oliko siinä jonkinlaista ylenkatsetta? Piloillaanko? Kuuluisikohan -Lissu vapaa-ajattelijain suuntaan? Pastori... - -Lissu tanssii. "Pastorin" ei sovi... vaikka ei hänellä muuten ole -mitään sitä vastaankaan. Onhan hän aikaisemmin tanssinutkin ja tuntenut -siitä joskus suurta nautintoa ja remua... Mutta pastorille ei se enää -sovi... Lissu tanssii intohimoisesti... - -Lissun kanssa häävalssi, omissa häissä! - -Riemulliset mielikuvat kultailivat ajatusmaailmaa. Uskonsuunnista -ei hänellä enää ollut mitään epäilyksiä. Ne oli loppututkinnon -lähestymisen tyynnyttämä elämä jo ehtinyt sulattaa sopusointuun, jonka -pinnalla nyt väreili rakkaus synnyttäen sammuvia ja taas uudelleen -nousevia kuplia. - -Ja sitä paitsi: se on Lissulle kunnia, joka hänen pitäisi käsittää, kun -juuri valmistuva pappi tarjoo hänelle sydämensä... - --- Sydämensä! toisti hän ääneen. Jokin teologinen vaisto pyrki -työntämään Jumalan Lissun edelle, mutta inhimillinen rakkausvaisto -vaati Lissulle etusijaa. - -Hän päätti järjestää asian aivan valmiiksi Lissun kanssa ennenkuin -ilmoittaisi kotiin mitään. Mutta kun vastaus viivästyi, kävi mies -levottomaksi. - -Olisikohan olemassa joitakin syitä, joiden vuoksi ei Lissu...? - -Iiska kirjoitti sisarelleen Eliisalle ja kyseli lähemmin Lissusta. Nyt -tuli vastaus aivan viipymättä, ja Iiska sai seikkaperäisen selonteon. -Eliisa kertoi myöskin, että Lissu suunnittelee Amerikan-matkaa, aikoo -lähteä aivan pian. Passi on jo hankittu, ja matkarahat on antanut isä. - -Iiskan valtasi nyt myrsky. Hän tarkasti heti kassansa, lainasi muutamia -kymmenmarkkasia ja lähti. - - * * * * * - -Kotona joutuivat kaikki ymmälle Iiskan odottamattoman tulon johdosta. -Isä ei ollut kotona hänen saapuessaan. Äiti tuli pihalle vastaan -totisena ja levottomana tutkien pojan silmiä. Veli Jussi asteli -riiheltä nokisena ja kysellen. Eliisa ilmestyi aitasta säkkikantamus -sylissään, pudotti sen pelästyneenä maahan ja laski: - --- Sys siunaa, Iiska...? - -Ja Iiska näki, että sisko aavisti asian oikean laidan. - -Simuna lähti juuri elolavalla istuen riihikartanolle, sai Iiskalta -sikarin, pisti sen illaksi talteen ja myhäili. - -Setä-Sameli istui kaivonkannella ja väänsi vitsaksia tehdäkseen -kantimia pariin vieressä olevaan navettasankoon, syleksi, hymyili ja -jutteli itsekseen: - --- Saa nähdä huomaako Iiska vanhaa... - -Huomasipahan! Hän tuli kättelemään, ja Sameli myhäili. Saatuaan -Iiskalta tavallisen tervetuliaissikarin hän puri sen päästä palasen ja -sytytti. - --- Saamari, tuota... Joko sinä olet valmis, tuota, pappi? - --- Ei aivan vielä, mutta jouluksi. - --- Ehtiihän sitä... nuorihan sinä vielä. Mutta saamari, eikö sulla ole -vielä morsianta? Hi hih! Katso nyt joku korea posliininen mamselli, -hih! Vaikka mitähän tuosta koreudesta, valitse hyväluontoinen. Äitis jo -huutaa, mene, minä väännän tuon vitsan... Peru kun antoi reiru-sikarin. - -Iiska jätti Sameli-sedän nauttimaan sikaristaan kaivonkannelle. Muut -menivät kukin askareilleen, kotiin palannut äidin kanssa tupaan. - -Kamariin päästyä selvitti Iiska heti äidille äkillisen kotimatkansa -syyn. Tuskin oli emäntä saanut kuulla ensi sanat, jotka alkoivat -selvittää mistä oli kysymys, kun poika saattoi huomata aiheuttaneensa -äidille surua. Vaikka emäntä oli verrattain lujaluontoinen ihminen -ja hallitsi itseään hyvin, ilmestyi hänen kasvoilleen nyt sellaisia -hermostuneisuuden merkkejä, että Iiskan sydän kävi levottomaksi, poika -kun oli äitiinsä läheisesti kiintynyt. Eikä hän ollenkaan ymmärtänyt, -minkä vuoksi äiti olisi tästä pahoillaan. Hänellä oli ollut jokin -hämärä, etäinen aavistus, että äiti olisi tästä vielä ihastunutkin. Ja -nyt... jumala nähköön, äiti itki -- - --- Niin, lopetti Iiska, -- minä olen varma siitä, että olen rakastanut -Lissua lapsuudesta saakka. En ole sitä oikein ymmärtänyt ennen... nyt -se on vasta puhjennut ilmi. - -Pojan vaiettua katsoi äiti häntä kotvan surullisesti silmiin ja -virkahti: - --- Mutta... luuletko, että _hän_ pitää sinusta? - -Iiska säpsähti. Silmä kohtasi levottomana äidin silmän. - --- Sitä minä en todellakaan tiedä. Siksi tulin nyt. - -Äiti katsoi poikansa silmiin: - --- Mutta mitä luulet isän sanovan? - --- Mitä _isällä_ on tämän asian kanssa tekemistä? - -Poika hymyili kysyvän näköisenä. - -Äidin katseessa muuttui vivahdus ankarammaksi: - --- Ethän sinä niin ajattele, poikani? - -Iiska korjasi: - --- Enhän minä silti ylenkatso isän tahtoa, mutta minun luullakseni isä -on niin viisas mies, että hän sallii minun hoitaa tämän asian itse. - -Jonkun verran äidin katse lieventyi, mutta se jyrkkeni kohta, kun hän -sanoi painokkaasti: - --- Niin, poikani, onhan se sinun oma asiasi. Mutta onhan se vähän -meidänkin... Tämä tulee nyt niin outona, kun juuri äsken on Lissulle -semmoista tapahtunut. - -Äiti tarttui poikansa käteen. - --- Lissu on ollut toista vuotta toisen morsian ja nytkö hän heti -lentäisi sinun syliisi? Ihmiset puhuisivat siitä. Ja sinusta tulee -pappi. Minä luulen, että isäkin ajattelee samoin. - -Äidin huuli värähti. - -Poika oli noussut, asteli edestakaisin ja näytti hermostuneelta -pusertaessaan kädellä otsaansa. - --- Ajattele sitä, virkahti äiti vähän ajan kuluttua. - --- Sitä tuskin voin nyt ajatella. - --- Ihmisen täytyy. Entäs, jos jälkeenpäin katuisit? - -Poika ei nytkään vastannut. - --- Sinä olet meidän toivomme, isän ja minun. - -Iiska meni omaan huoneeseensa. Kaikki muu, mitä äiti oli sanonut, oli -mennyt ohi korvien, mutta kysymys: rakastiko Lissu häntä vai eikö? -viipyi. - -Olisi ollut varsin odottamatonta, jopa kummallista jollei Lissu olisi -häntä rakastanut! - -Mutta emännän mielikuvitusmaailmassa oli taas jotain kaunista -romahtanut. Pappila, jossa hänen poikansa olisi pastorina ja hänen -rouvanaan sopiva, mukava, suvun ja virka-arvon mukainen pastorska, -joka kaikin puolin pystyisi ihmistenkin silmissä kantamaan miehensä -arvoasemaa ja olisi niin kuin muidenkin pappien rouvat. - -Tämä Lissu taas oli liian tuttu ja läheinen, melkein kuin oma lapsi. -Lissu ei ollenkaan vastannut äidin pastorskaminiäkuvaa. Ja vaikka -ei Lissusta juorukaan tietänyt mitään pahaa, niin siitä pitkästä -kihlauksesta ja purkauksesta oli kuitenkin jäänyt tahra, joka yritti -näkymään tässä tapauksessa. Emäntä tunsi sydämensä pohjalla, että -hän oli valmis kunnian ja omantunnon nimessä Lissua puoltamaan ja -puhdistamaan, mutta -- uhraapas siihen pastori-poikasi! Se oli liikaa. - -Kun isäntä tuli illalla, sai hän kuulla asian. He istuivat vastakkain -kamarin pöydän ääressä, isä ja poika. Isä oli ottanutkin asian paljon -rauhallisemmin kuin äiti. Iiska havaitsi kuitenkin, miten hikihelmet -kihosivat isän otsalle samalla kuin hän vaieten silmäili poikaansa. - --- Tuotanko minä teille surua? kysyi Iiska nöyrästi. - -Pyydysmäki laski kätensä raskaasti pöydälle. - --- Sehän on sinun oma asiasi, kenen sinä otat. Mutta tässä on jotain -niin yllättävää. Te olette kasvaneet yhdessä kuin sisar ja veli, ja nyt -vasta, yht'äkkiä sinun päähäsi pälkähtää rakastua häneen. - --- Minä luulen, että olen rakastanut häntä kauan. - --- Luulen! Kyllä nuori mies sellaisen asian aina tietää, jos se on -tosi. Ei se jää luulon varaan. - --- Voi olla tapauksia, isä, jolloin tällainen tietoisuus uinuu -herätäkseen vasta saatuaan sysäyksen. - -Isä ilkkui: - --- Eikö tämä ole sitä romantiikkaa? - -Mutta samalla hän taas kääntyi ankaran totiseksi: - --- Sinä huikentelet! - -Hän nousi pannakseen tupakkaa piippuun ja jatkoi sieltä: - --- Nämä tällaiset äkilliset otteet alkavat tehdä minut levottomaksi. -Ensin sinusta oli vähällä tulla runoilija -- nyt et taida runoutta -enää ollenkaan harrastella, vai kuinka? Sitten sinä epäilit koko -jumaluusoppia ja aioit vaihtaa lukuainettasi. Mutta silloin -tuli vastaan vapaakirkollisuus, ja sinusta oli vähällä tulla -vapaakirkollinen, kiertävä apostoli, sen haihattelijan jäljittelijä. - -Isän äänessä soi, viime sanoissa varsinkin, selvä pilkka. Kohta hän -kuitenkin taas melkein ärjäisi: - --- Minähän alkuaan ajattelin sinusta kelpo suomalaista virkamiestä! - -Poika katsahti ehdottomasti päätä kohti, josta tuo ääni tuli. - -Isä istui raskaasti soututuoliin ja jatkoi: - --- Mutta sinun luonteesi heikkous on vienyt minun toiveeni. - -Poika nousi. - --- Ei isä, älkää sanoko sitä! huusi hän rukoillen. -- Minä tarvitsen -sitä tietoa, että te luotatte minuun. Tarvitsen sitä enemmän, kun -luonteeni ei ole yhtä luja kuin teidän. - -Pyydysmäen rinta kohoili raskaasti. Samalla vilahti hänen mieleensä -ukko Länsipää ja hänen suhteensa poikaansa. Pojan rappiollemenosta -syytettiin Länsipään ukkoa, joka oli tylysti sulkenut langenneelta -kodin ovet silloin, kun oli vielä parantumisesta toivoa. - -Iiska oli aina ollut jokseenkin ehdottomasti raitis. Siitä saakka, kun -isä oli ehdottomuuden sovelluttanut omaan elämäänsä, oli poika ilman -mitään sopimuksia seurannut mukana. Iiska sai ajatella vapaasti, sitä -ei isä ollut koskaan estänyt. Mutta elämän ehdoton nuhteettomuus, -tahrattomuus oli aina ollut Erkki Pyydysmäen vaatimus. Ja hän oli -oppinut sen vaimoltaan. Kun poika oli tämän täyttänyt, pysyivät välit -avonaisina. Mutta juuri siksi koski Iiskaan niin syvästi isän ankara -ilmoitus, että hän oli kadottanut pojan suhteen toiveensa. - --- Taisin sanoa liikaa, katui isä kotvan kuluttua hiljaa ja loi poikaan -melkein anteeksipyytävän katseen. - --- Liikaa se oli! huudahti Iiska kiihkeästi. -- Te tiedätte varsin -hyvin, että jos te otatte minulta pois luottamuksenne, se vie heikolta -luonteeltani sen tärkeimmän tuen. Enkä minä luule vielä olevani -kansaltani hukkaan mennyt. - -Isä nosti päätään ja katsoi poikaansa. Pojan itsetunto oli taas -noussut, ja rintaa liikutti korkea kuohunta. - --- Minun tutkintoni ovat hieman viipyneet. Elämänuran valinta -tällaisena aikana ei ole niin helppoa... varsinkin kun tulisi samalla -yhdistää isän toiveet ja omat harrastukset... ellei tahdo kokonaan -kieltää itseään ja muuttua koneeksi, jota muut työntävät ja käyttävät. - -Loppusanat tulivat jo melkein vihaisesti. - -Vähäisen vaitiolon jälkeen kysäisi isä: - --- Noo, huoliiko se tyttöletukka sinusta? - --- En tiedä, aion nyt mennä sinne. - --- Mene sitten... jos tästä elämä riippuu. - - * * * * * - -Lissu Jaakkola oli jo eronnut pappilasta, asui tätinsä luona Aitasessa -ja valmistautui Amerikanmatkaan. Saatuaan Iiskan kirjeen oli hän -ollut tuntevinaan kuin olisi ennakolta aavistanut sen tulon. Sielun -täytti omituinen myrskytila. Vuosikausia salassa elänyt, mutta järjen -mahdottomaksi tuomitsema unelma oli täyttynyt. Sitä ennen oli kuitenkin -ehtinyt tapahtua jotain, mikä nostatti toteutumismahdollisuuden tielle -ylivoimaisen esteen. Kihlauksen loppumisessa oli jotain... Hän ei tosin -ollut Yrjöä edes kertaakaan syleillyt, niin vieras, niin lämmötön oli -suhde tytön puolelta ollut. Mutta juuri siksi se häntä nyt jälestä päin -hävetti. - -Samalla tarttui häneen Amerikan-kiihko ja loi valoa siihen omituiseen -pimeyteen, johon hän oli joutunut. Kiihko kasvoi nopeasti kuin -päivänperhonen ja lumosi loistollaan. - -Tässä mielialassa alkoi taas kasvaa uhma. Häntä oli melkein lapsuudesta -saakka vainonnut masennus sen johdosta, että sai lakkaamatta -kokea ihmisten sääliä suvun häviön johdosta ja nauttia ihmisten -hyväntahtoisuutta. Jo aikaisin oli hänen sielussaan jokin voima noussut -sellaista "armeliaisuutta" vastaan. Oliko hänen syynsä, että suku oli -hävinnyt? Ja ellei se ollut -- miksi eivät ihmiset saattaneet olla -hyväntahtoisia ilman sääliä? Lissu tunsi olevansa terve ja voimakas -ja pystyvänsä leipänsä edestä työhön; hän tiesi sitäpaitsi olevansa -Jumalan luomasta kaunis ja iloitsi siitä salassa. Miksi ei häntä -kohdeltu sen mukaan kuin hän itse ansaitsi? Mitä hänellä oli tekemistä -sukunsa onnettomuuksien kanssa! - -Kihlauksen purkautumisessa kiusasi häntä vain se, että teennäinen, -puolinainen, väärä suhde oli saanut kestää niin kauan. Varjo siitä -lankesi häneen itseensä. Kiusaavana poltti: miksi ei hän ollut sitä -purkanut heti, kun huomasi Suurperän vanhustenkin ottavan lukuun hänen -köyhyytensä, ja pitävän mielessään, ettei hän ollut talosta ja että -suku oli hävinnyt? - -Tähän kaikkeen loi Amerikan-kuume kirkkaan, vapauttavan -valaistushohteen. Amerikassa vapautuu kaikesta! Ei kenenkään -vastaselittelyt auttaneet mitään, eikä oikeastaan kukaan aivan paljoa -vastustanutkaan. Olihan Lissu riippumaton, yksinäinen ja vapaa. - -Iiskan kirje toi uuden virikkeen tähän tunnetilaan. Ensin Lissun -sielun yli läikähti ihana, suloinen aalto. Amerikan-kuume hellitti ja -levähti. Tytön mieliala hekumoi autuaallisten unelmien aallokossa. -Mutta sitä kesti hetkinen vain. Tosiasiat, jotka estivät uudestaan -antautumasta nöyryyttäviin suhteisiin, rikasten, parempainsa kanssa -armopeliin, ryntäsivät piiloistaan. Ei! Nyt hän tahtoo vapautta, hän -tahtoo nähdä Amerikan, hengittää sen ilmaa, kokea sen säälimättömyyttä, -armottomuutta... - -Hyvä, ihana oli kuitenkin nyt tietää, että Iiska rakasti. Mutta siitä -huolimatta hän menee. Hänellä on Amerikkaan kiihkeä ikävä, jokin vetää -sinne... - -Hän ajatteli, että voihan rakkauden viedä mukanaan... Eikä hän ketään -muuta ikänä rakasta kuin Iiskaa. Mutta Amerikkaan hän menee. - -Sitten tuli taas itkun ja levottoman hädän vuoro. Miten mahtaisi käydä -Iiskan rakkauden, jos hän menee Amerikkaan? Iiska ei sinne tule... -mahtaneeko piankin etsiä uuden? Ja kun hän tulee Amerikasta takaisin, -on sillä jo toinen... - -... Elämä, elämä, miten täynnä ristiriitoja sinä olet! Kun niihin -oikein kietoutuu, ei edes itku selvitä. Eikä löydä yhtään ystävää, -jolle voisi avata sydämensä tuskan. Pyydysmäen emännälle oli mahdoton -tätä asiaa uskoa. Ei, ei! Lissu oli varma, että emäntä olisi tässä -asiassa tyly hänelle, ehkäpä vihainen. Ei hän, pohjaltaan ylpeä emäntä, -poikaansa piikatytölle... pappia. - -Iiska tapasi Lissun tiellä, Aitasen aitan takana. Tie vie suoraan -metsään. Kun he olivat kaksi tuntia jutelleet, tunsi Iiska, että tämän -tytön ympäri oli kutoutunut jonkinlainen salaperäisyyttä luova, etäällä -pitävä verkko. Sattui välähdyksiä, jotka antoivat aavistaa tytön -sielussa rakkauden pyhän tulen paloa. Mutta kohta taasen kätkeytyi -kaikki sumuun, jonka läpi ei nähnyt, tuskin edes vaistosi. - -Tyttö osaltaan taas oikeastaan ahmi sieluunsa kuin ahne nälkäinen -jokaisen rakkaudenhenkäyksen, jonka nuori papinkokelas lempensä -tuskallisesta porotuksesta laski huuliltaan tai jota hänen silmiensä -palava ilme lietsoi. Tämä sana- ja silmäpeli teki tytön ylivoimaiseksi. -Hän tunsi yhtäkkiä kasvaneensa ja päänsä hipovan jo Iiskan pään tasoa. -Rakkaus ja kunniantunto joutuivat käsikähmään. Joskus jo edellinen oli -painissa voittaa ja laskea ylpeän kunniantunnon maahan. Mutta silloin -syöksähti mukaan Amerikan-kuva ja epäävä sana sai varmuutta. - -Niin he erosivat, kaksi rakastunutta, jotka tunsivat kuuluvansa -toisilleen, mutta joiden välillä muuan ovi pysyi itsepintaisesti -suljettuna. - -Iiskan mentyä tapasi Maija-täti Lissun siellä metsäpolun vieressä -kivellä itkemässä niin haikeata itkua, että tädin tuli hätä. Silloin -oli tyttö sellaisessa heikkoudentilassa, että purkautui kertomaan -tädille mitä tässä oli tapahtunut. Maija-täti oli välitön luonne. -Hänestä oli Lissun menettely enemmän kuin käsittämätöntä, se oli -järjetöntä. Hylätä sellainen kosija! Jo kihlauksen purkauskin oli -ollut Maija-tädistä harkitsematon ja hätäinen teko, mutta sen hän voi -kuitenkin ymmärtää. Sellaiset miehet olivat olleet aina halveksittuja, -varsinkin hänen nuoruutensa aikoina. Mutta tätä hän ei voinut ymmärtää. -Vähältä oli hän antaa Lissulle selkään tai hyökätä Pyydysmäkeen -sanomaan emännälle, kuinka pöllö tämä tyttö on, kun rakastaa niin -ja niin ja kuitenkin sanoo, että ei. Mutta Lissu sanoi uskottavassa -äänilajissa, että jos täti hiiskahtaakaan tästä asiasta, hän menee -varmasti kaivoon. Niin paljon Maija-täti sisarentytärtään tunsi, että -katsoi viisaimmaksi pysyä kotona ja vaieta. - - * * * * * - -Pyydysmäkeläisten kunnia oli kärsinyt loukkauksen. He, varsinkin -emäntä, olivat otaksuneet, että Lissu on valmis, ettei mikään -kieltäytyminen tule kysymykseenkään, jos kerran rakastetaan. Kun hän -nyt sai Iiskalta kuulla, miten kävi, kuohahti hänessä ensimmäisenä -etualalle kiitollisuutta etsivän kasvatusäidin velkova vaatimus. Viha -pyrki leimahtamaan. Mutta silloin Iiska häntä hillitsi. Ei, ei äiti -saa asiaa niin ottaa. Kuinka hän, Iiska, ottaisi vastaan sydämen, joka -annetaan kiitollisuudenvelan suoritukseksi...! - -Eihän äitikään juuri sellaista ollut tarkoittanut. Mutta kuitenkin! Hän -oli toki luullut, että Lissu rakastaisi hänen poikaansa ja suostuisi -tämän tarjoamaan kunniaan pyytelyittä. - --- Ei, ei niin, äiti! - -Iiska makasi rakkaudentuskan murtamana pöytää vasten käsivarsiensa -nojassa. Hän luuli ja sanoi sen äidillekin, että Lissu sittenkin -rakastaa. Mutta tässä on välillä jotain, jota hän ei ymmärrä eikä saa -selville. Kun hän on niin vähän ollut tekemisissä naisten kanssa, ei -hän ymmärrä. - -Silloin tuli äiti viereen ja silitti poikansa runsasta, aaltoilevaa -tukkaa. Kuohahtanut vihankiivaus oli jo laskeutunut, ja rauhallisella -äänellään hän jutteli kärsivälle pojalleen: - --- Jos Jumala on tarkoittanut teidät yhteen, ei mikään voi teitä -erottaa. - -Iiska nosti päätään ja tarkkasi: - --- Luuletteko te, äiti, niin? - --- Minä tiedän sen. - -Äidin ääni oli saavuttanut taas tutun, varman metallisointunsa, joka -oli aina tyynnyttänyt pojan sielunmyrskyt rauhaan. - -Iiska nousi. Hänen silmistään säteili nyt jo uusi valo, ja liikkeissä -näkyi terästynyt tahto. Hän virkahti: - --- Minun täytyy lähteä jälleen aamulla Helsinkiin. - - - - -X. - - -Viime keväänä oli Helsinkiin pystytetty valtion kustannuksella keisari -Aleksanteri toiselle muistopatsas. Erkki Pyydysmäki, joka patsaan -rakentamispäätöstä tehtäessä oli ollut talonpoikaissäädyn edustajana -valtiopäivillä, oli tällä kertaa ollut kuntansa edustajana patsaan -paljastustilaisuudessa. Juhla oli monessa suhteessa ollut mieltä -ylentävä. Se, mitä patsaan kohottamisen oli edellytetty vaikuttavan, -nimittäin Aleksanteri kolmannen mielialan lämpenemisen Suomea kohtaan, -oli kuitenkin jäänyt pelkkäin kauniiden unelmien varaan. Ei mitään -ilmausta sellaisesta ollut havaittu. Ketään keisarillisen huoneen omaa -edustajaa ei edes saapunut juhlaan. Kenraalikuvernööri Heydenin ja -Suomen kansan välit olivat jäähtymistään jäähtyneet. Todellisuudessa -tuntui kuin Venäjä olisi vaiennut synkkänä kulissien takana. - -Juhlatunnelmaa koetettiin siitä huolimatta virittää äärimmilleen. -Suomen hyväntekijä-keisarin muistoa tehostamalla tahdottiin -ilmeisesti ikäänkuin alleviivauksilla tuoda esiin nykyisen keisarin -Suomenpolitiikkaa, jonka nurjuudesta nyt jo lakkaamatta joka vuosi -saatiin kansallistuntoa, perustuslakeja ja itsesuojelusvaistoa -härnääviä muistutuksia. Patsaan paljastustilaisuus tässä mielessä -muodostuikin suurenmoiseksi näytelmälliseksi esitykseksi, jossa -sivistyneen maailman tuli olla katsojana. Virallinen Suur-Venäjä -sille tuskin muuta kuin olkapäitä kohautti. Aleksanteri toisen -Suomen-politiikka oli sille ollut syvästi vastenmielinen, -historiallinen erehdys. Säätyjen suorapuheinen kirjelmä keisarille -1894 vuoden valtiopäivien alussa, muutamia viikkoja ennen patsaan -paljastamista, oli hävinnyt ja painunut kuin kivi veden alle. Liikkui -kaikenlaisia huhuja keisarillisesta "suuttumuksesta", mutta se ei -näihin aikoihin kuitenkaan iskenyt tulta. - -Suomessa elettiin vielä valtiollisen runouden pilvilinnoissa. Keisarin -ehdottoman rehelliseen tahtoon uskottiin kuin Jumalaan. Häntä -ympäröivät neuvonantajat olivat syynä kaikkeen. Keisari oli vilpitön ja -hyvä, niin uskottiin, mutta venäläiset neuvonantajat, Pobedonostsevin -rautaista panslavistista tahtoa totellen, johtivat keisaria harhaan. -Sen lisäksi Suomen etujen viralliset valvojat löivät velvollisuutensa -laimin. Sitä sanomalehdetkin vakuuttivat. Sitten levisi tieto, että -keisari oli suuri juoppo. Siitä oli muutamassa Amerikan suomalaisessa -lehdessäkin pilakuva: keisari aika hutikassa, suuri viinaleili selässä, -matkalla pahaan paikkaan. Heti tiedettiin, että keisarin neuvonantajat -Suomen asiain esittelyä varten usein valitsevat sellaisen tilaisuuden, -jolloin hän on päissään. Silloin eivät Suomen asiat mene hyvin! - -Aleksanterinpatsaan pystyttämisen luultiin alkuaan tulkitsevan elävälle -keisarille, jopa muillekin venäläisille, suomalaisten uskollisuutta -ja vilpittömyyttä. Katsokaas, näin me!... Mutta mitä lähemmäksi -paljastustilaisuus tuli, sitä valtavampi yleinen mielipide sisällytti -patsaaseen nykyiselle hallitsijalle tähdätyn moitelauseen: näin me -kunnioitamme hallitsijaa, joka pitää arvossa meidän perustuslakimme. -Mutta sille, joka rikkoo niitä, me lähetämme muistutuskirjeitä -Euroopan luettavaksi. Romantillisesti moni uskoi tämänkin politiikan -valtiolliseen tehoon aivan samoin kuin pari kolme vuotta aikaisemmin -jotkut luulivat patsashomman pusertavan kyyneleet "rehellisen" -Aleksanteri kolmannen silmiin, keisaria kun neuvonantajina ympäröivät -oikeat pahathenget. - -Erkki Pyydysmäki ei ollut venäläiseen nähden koskaan ollut varsinainen -tunteen ihminen. Hän mieluummin laski syitä ja seurauksia. -Valtiopäivillä ollessaan olisi hän mielellään vastustanut koko -keisaripatsasta, mutta kun valtava yleinen mielipide piti sen -itsestään selvänä asiana, ei hän tietysti ensikertalaisena ja vähän -huomattuna tullut sitä vastustaneeksi. Hän lähti siis paljastusjuhliin -kuntansa edustajana panematta suurempaa merkitystä kunnianosoituksen -vaikutukselle. - -Perillä hänen mielensä kuitenkin aikalailla lämpeni, erittäin -juuri suurenmoisessa patsasjuhlassa senaatin torilla. Siinähän oli -edustettuna koko Suomi! Kuntain edustus oli valtava. Torin täytti -ihmismeri, joka ulottui kaikkia sille johtavia katuja pitkin niin kauas -kuin silmä näki. Soitto, puheet, laulu! Tämähän oli valtakuntamaista. -Venäjä ja sen vaikutus pysyi syrjässä. Tässä juhli Suomi omaa kultaista -vapauttaan ja pani jyrisevän vastalauseen sen sortajalle. Koko maailman -piti se kuulla ja ymmärtää... - -Erkki Pyydysmäki oli haltioissaan. Hänen mielialansa häiriytyi -Helsingin kaupungin suurilla päivällisillä kaartin maneesissa, missä -puolitoistatuhatta kutsuvierasta ja edustajaa ravittiin kaupungin -kustannuksella. Mutta siellä oli satoja, jotka eivät kestäneet valtavaa -viinivirtaa, vaan joivat ja juopuivat ja alkoivat huutaa ja rähistä, -juhlatunnelma hukkui juopuneitten suurisuiseen ja mielettömään rähinään. - -Pyydysmäki riensi sieltä suoraan Seurahuoneelle suomenmielisten -illalliselle. Tämä tilaisuus muodostuikin hänen mielestään juhlien -huippukohdaksi. Siellä nousi suomalainen mieliala. Kaikesta tunsi, -että oltiin Suomessa ja että tällä kansalla oli oma kielensä, jota -sivistyneetkin osasivat ja viitsivät puhua, omat tulevaisuudentoiveet -ja oma politiikka. Sitä vain hajoitti onneton persoonariita. Erkki -sai heti vaikutteita tästä riidastakin, ja se suututti häntä -katkeruuteen asti. Yleisessä pauhinassa, jossa jokaisen, joka sanoi -sanan toiselle, täytyi huutaa, huusi Pyydysmäki sovintoa vanhojen -tuttujen valtiopäivämiestoverien korvaan. Mutta useimmiten hän sai -vasten silmiään vain väsyneen, laimean hymyn ja hapuilevan vastapuolen -syyttelyn. Helsinkiläinen joukkoääni, joka pauhasi jo merenä maneesin -päivällisillä, nousi uudelleen myöskin Seurahuoneen saleissa. Siellä -maneesissa huudettiin sekaisin ruotsia ja suomea, täällä sai suomi -ylivallan. Eivät kaikki päissään olleet. Mutta huutamisen aloittivat -juopuneet, ja selvien, jolleivät he halunneet mykistyä, täytyi -kilpailla. Se oli sellaista kansallista joukkohuutoa, joka kapakan -melussa tenhosi pelkällä rähinällään. - -Erkki Pyydysmäki aisti sitä aikansa, mutta kyllästyi pian, sillä -kukaan ei joutanut kuulemaan häntä, useimmat tahtoivat vain saada -omat sanansa kuuluviin. Hän teki pian sen johtopäätöksen, että hänen -maatiaismielensä ja ajatustapansa nostatti tuttujen huulille armollisen -hymykierteen, sai päät nyökkäämään ja synnytti lämpöisen, ohirientävän -jäähyväiskädenpuristuksen. - -Muutaman kerran tällaisen kokemuksen perästä hän jo taisi purra -hammastakin, vaikka ei pisaraakaan ollut mennyt hänen huuliltaan. -Yhtäkkiä selvisi hänelle kirkkaasti, että hän taas tälläkin kertaa -oli etsinyt suomalaista miestä, ihannettaan, jonka kintereillä -talonpoika voisi seurata vaikka tuleen. Sellaista oli hän etsinyt -vuosikymmenen ja tavannut Yrjö-Koskisen -- mutta häntäkään ei näkynyt -täällä. Historiasta oli hänen eteensä noussut suuri Snellman, suuri -Lalli-talonpoika! -- suuri Väinämöinen... Mutta niitä sellaisia ei -nyt enää ole. Yrjö-Koskinenkin tekoineen peittyy kansan silmältä -hallituksen salaperäiseen hämyyn. - -Hänen jotain aavistava sisällinen levottomuutensa kasvoi. Meurman oli -jossain tuolla, salin toisella puolella, mutta sinne ei uskaltanut -mennä, kun siellä oli tuntemattomia suuruuksia. Ja Jonas Castrénkin oli -siellä, puhui ja viittilöi suurin elein... puhuttiin, että oli aikomus -erottaa hänet suomalaisesta valtiopäivämiesklubista. Sellaiseen ne -pystyvät! Eihän Pyydysmäki ollut mikään castrénilainen, kaukana siitä. -Mutta jokin siinä miehessä häntä sittenkin miellytti. Kunhan vain ei -olisi erottamisen syynä jokin pikku juoni? - -Melkoisesti myrtynein ja hajanaisin mielin tuli Pyydysmäki -suomenmielisten illallisilta. Eikä hän käynyt enää kenenkään -tuttavansakaan luona Helsingissä. Heidän kyllästynyt, laimea hymynsä, -jolla ne vastasivat hänen talonpoikaiseen maalaishälytykseensä -suomalaisten yhtymisestä ryssää ja ruotsalaista vastaan, jotta -saataisiin luoduksi suuri yhteisrintama ja sovittaisiin keskenään -- -se hymy kiusasi häntä kuin painajainen. Ensi junalla hän lähti kotiin -mieliala levotonna, aavistelevana. - - * * * * * - -Syyspuolella ilmestyi sanomalehtiin hälyyttäviä uutisia keisarin -sairaudesta. - -Koko Suomi jännittyi. - -Kuoleeko keisari? Tuleeko kaikkivaltias kohtalo sekaantumaan Suomen -asioihin, vapauttamaan maan perustuslakeja rikkovasta hallitsijasta? -Kysymys hymisi arkana tuulenhuminassa, kaikui huhujen ja ajatusten -takaa, vaikka ei kukaan uskaltanut lausua sitä ääneen. - -Tähän aavisteluun sekaantui toinen: millainen on seuraaja? - -Keisarin pojasta, perintöruhtinas Nikolaista oli viime vuosina paljon -huhuttu. Tiedettiin, että hän on lapsellinen, heikko, idiootti, -vähä-älyinen. Joskus korjattiin kuvaa tiedolla, että hän on Suomelle -ystävällinen. Kerrottiin edelleen, että häntä on kasvatettu erityisesti -taantumushallitsijaksi pyhän synodin yliprokuraattorin Pobedonostsevin -valvonnan ja johdon alla. Siinä mielessä oli häntä kaikin tavoin -heikonnettu, viety luonne ja miehuus. Heikko pää oli ahdettu -täyteen taikauskoa, suuruudenhulluutta, itsevaltiutta, itsekkyyttä, -suurvenäläisyyttä, kammoa kaikkea vapaamielisyyttä kohtaan. Aivan -erikoisesti tiedettiin häntä kasvatetun vihaamaan Suomea ja tuhoamaan -Suomen perustuslait. - -Yleinen mielipide Suomessa kävi yhä levottomammaksi. Samalla kuin huhut -tiesivät kertoa perintöruhtinaan heikkouksista, ne puhdistivat ja taas -korottivat sairasta keisaria. Pojasta voi tulla vielä huonompi. - -Paljon puhuttiin myöskin keisarinnasta ja hänen suhteestaan Suomeen, -juorut olivat epämääräisiä ja vastakkaisia, milloin hyviä, kulloin -pahoja. Vihdoin keksittiin, ettei hallitsijapari ollut käynyt -Suomessa 1885 jälkeen. Ja Helsinkiin oli Pietarista kuitenkin vain -muutaman tunnin matka. Miksi he eivät olleet käyneet? Olihan Suomi -hallitsijoitaan kohtaan osoittanut aina suorastaan lapsellista -uskollisuutta. Kun keisari Aleksanteri toinen murhattiin, puivat Suomen -miehet nyrkkiä murhaajalle ja hokivat: tulisi hallitsija asumaan -tänne Suomeen, kyllä me suojelisimme! Mutta nyt keisari sortaa meidän -vapauksiamme ja häpeää siksi tulla tänne. - -Näin arveltiin. - -Kerran Pyydysmäki ollessaan Lintumäen kamarissa sähisi nyrkki sojossa -hampaittensa välistä: - --- On se omituinen tämä Suomen ja sen suuriruhtinaan välinen suhde. -Mikä historian juoni siinäkin piileilee, että tämän kansan pitää olla -kytkettynä valtaistuimeen, jonka haltija on verivieras, erirotuinen ja -näkymättömissä kuin Jumala? - -Räätälimestari Pettersson, joka oli työssä talossa, asettui -juhlalliseen asentoon ja virkkoi salaperäisin elein: - --- Kysykää tältä! - -Hän viittasi Ylisen taloa kohti. Toiset ymmärsivät kohta. Kylän -suurin keisarinystävä oli äijä Ylinen. Hän toi mielipiteensä esiin -joka tilaisuudessa missä vain puheeksi sattui. Äijä oli suorastaan -kiihkeä oman kansallisuutensa vihollinen. Se johtui taas siitä, että -hän vihasi kaikkia, herroja, talollisia, mökkiläisiä, työläisiä, mutta -erikoisesti pitäjän johtomiehiä, hän kun oli itse joutunut syrjään -kunnalliskomennosta. - --- Siitä nyt ei suuria, sanoi Pyydysmäki välinpitämättömästi. - --- Hjaa! Mutta hän vaikuttaa paljon. Eikä hän ole yksin, intti -Pettersson. -- Tämänkin kylän ihmisistä on ainakin 90 prosenttia hänen -kannallaan. Monet epäilevät salassa teitä molempia -- hän osoitti -Pyydysmäkeä ja Lintumäkeä -- enemmän kuin Pobedonostsevia. Mutta te -ette tunne heitä! Ne ovat salakavalia. Teidän edessänne rippipuvussa -- -vanhurskaita kälmejä. - --- Eiköhän mestari nyt liioittele, epäili Lintumäki hymyillen. - --- En minä luule hänen liioittelevan, totesi Pyydysmäki vakavampana. - -Pettersson yhä vilkastui: - --- Minä en liioittele vähääkään. Mutta eihän konnuus kaikilla ole edes -pirullista ilkeyttä, se on vielä häpeällisempää, se on tyhmyyttä. -_Tällä_ se on viekasta pirullisuutta -- hän viittasi taas Yliseen -- -mutta monella muulla tyhmyyttä. Ne luulevat, että jos keisari vain -ottaisi vallan pois Suomen herroilta, niin Jumalakin antaisi paremmat -vuodet, siunaisi laiskuuden, ilkimielisyyden ja juonittelun. Niin ne -luulevat, uskokaa pois. - --- Niin, mutta tässä nyt olikin puhe siitä historian kohtalosta, -että miksi Suomen täytyy olla kytkettynä Venäjän valtaistuimeen. Ja -pohjimmaltaanhan sellainen johtuu kansan valistumattomuudesta. -- -Sillä jos me kaikin olisimme oikein isänmaallisesti valistuneita -- -Pyydysmäki kohotti nyrkkinsä -- niin jumalauta! -- rokonarpinen ja -kupansyömä ryssä ei saisi hallita meitä! - --- Niinpä niin, yritti räätälimestari. Mutta Lintumäki huusi hieman -kovemmin ja sai sananvuoron: - --- Meillä on kohta kaksisataatuhatta harjoitettua sotamiestä! - --- Niin -- mutta helpommin saa auringon kiertämään vastapäivään kuin ne -tappelemaan isänmaan vapauden puolesta, intti Pettersson. - -Pyydysmäen silmät leimusivat: - --- Sinä olet ruotsalaista sukua, mestari, sinä halveksit suomalaisia. - --- Minussa ei ole ruotsalaista verta enää, minä olen sen täydellisesti -suomalaistuttanut. - -Toinen nauroi. - --- Hyvä on. Mutta sinä saat nähdä, että -- hän kuiskasi -- kerran me -koetamme, kävi miten kävi! - --- Minä tulen mukaan, lupasi Pettersson. - --- Mitäs Tolstoi sanoo? kysyi Lintumäki nauraen. - --- Ei hän ole minun jumalani enempää kuin Kristuskaan. Ja sen vuoksi -minä en tässä suhteessa pidä Tolstoita oppi-isänäni. - --- Hyvä! tunnusti Lintumäki. - -Muutamaa päivää myöhemmin levisi tieto keisari Aleksanteri kolmannen -kuolemasta. - -Pyydysmäkeläisetkin olivat siihen aikaan ikäänkuin huumeessa. Oli -vuoden rumimmat säät. Palvelijat viettivät vapaaviikkoja. Lukemattomia -juttuja kiersi talosta taloon, mökistä mökkiin. Ihmisten kädet tuskin -olisivat pystyneetkään työhön. Oli tapahtunut jotain tavatonta, -elämänperustukset tuntuivat horjuvan. - -Keisari oli kuollut!. - -Kirkonkellot soivat koko maassa. Kaikkialla kuulutettiin lakkaamatta -sanomaa: keisari on kuollut! - -Alamaisten rinnoissa alkoi yleisen säikähdyksen hieman hellitettyä heti -risteillä kysymys: oliko se hyvä vai paha? - -Uusi hallitsija oli astunut entisen sijaan -- ainakin niin otaksuttiin. -Kysymys kiiri ilmassa, askarteli lukemattomissa aivoissa, purkautui -sanoiksi: vahvistaako uusi keisari Suomen perustuslait? - -Ellei -- mitä sitten seuraa? - -Mökkiläisissä, vieläpä talollisissakin oli suuri osa niitä, joista -koko perustuslakikysymys tuntui käsittämättömältä kuin uskonnollinen -arvoitus. He eivät osanneet itsellensä ollenkaan selittää, olisiko -asia ollut hyvä niin vai näin. Kaikkia jännitti sen lisäksi kysymyksen -yhteyteen liittyvä salaperäisyys: mitä tapahtuu Venäjällä, mitä tulee -tapahtumaan Suomessa? - -Niissä, jotka asian painavuuden jotenkin tajusivat, kasvoi epäilys -ja pelko hetki hetkeltä. Keisari oli kuollut Livadiassa. Suomen -ministerivaltiosihteeri oli mennyt sinne ylimääräisellä junalla. Mutta -häneen ei ollut enää maassa täyttä luottamusta. Koko maan kohtalo -riippui nyt kuitenkin hänestä, hänen miehuudestaan. Häntä ympäröi -lisäksi kiihoittunut, vihamielinen Venäjä. Kaiken sen johdosta mitä -tiedettiin niistä, jotka valvoivat keisarivainajan kuolinvuoteen -ympärillä ja joiden vastarinta Suomen edustajan täytyi murtaa, näytti -tehtävä ylivoimaiselta. Käsitys valtaistuimen perillisestä oli yhä -huonontunut. Hänestä oli nyt Suomessa yleisimpänä kuva, joka ei -suuresti eronnut tanssinukesta. Mikä ohjaisi tätä heikkoa nuorukaista, -kun keisari Aleksanteri kolmas oli Suomen perustuslakien säilyttämisen -puolesta saanut panna liikkeelle koko tunnetun tarmonsa? - -Ne, jotka toivoivat, ettei perustuslakeja vahvistettaisi, -kuiskailivat salassa keskenään, mutta eivät uskaltaneet julkisuudessa -hiiskahtaakaan. Niitä ei ollut kuitenkaan aivan monta täällä -Pyydysmäellä -- lopultakaan, vaikka Pettersson niin luuli. Yksi varma -oli kuitenkin Ylisen äijä. Hän oli pukeutunut teeskentelijän naamariin, -iski ja räpytti tervettä silmäänsä hokien, että kun vain "Hänen -majesteettinsa, uusi keisari, katsoisi armollisesti Suomen kansan -puoleen" ja antaisi sen pitää "lakinsa ja laitoksensa". Hän luki tätä -rukoustaan aamulla meijerillä ja miesjoukossa Kylä-Pyydysmäen pihalla -ja kävi sanomassa sen myöskin naapurinsa Erkki Pyydysmäen tuvassa. -Miniä, Ylisen emäntä sattui samalla olemaan Pyydysmäen tuvassa, kun -äijä jutteli. Äijän mentyä miniä kuiskasi naapurin emännälle: - --- On se tuo meidän äijä... jumalaansa rukoili aamulla, ettei uusi -keisari vain vahvistaisi perustuslakeja. - -Eräässä toisessa tapaamassa otti äijän kiinni juro Aita-Jaakko ja sanoi: - --- Eräänä päivänä te toivoitte, että ne perustuslait veisi itse se -vanha-Erkki. Oletteko nyt muuttanut mieltänne? - -Siinä miesjoukko rähähti nauramaan. Ylisen äijä kävi sanattomaksi -ja katsoi ympärilleen etsien eikö nyt kukaan häntä auttaisi. Mutta -mieliala tuntui sellaiselta, että äijä hiipi pois Aita-Jaakon ikuisena -vihollisena. - -Iltapuolella päivää oli koko pitäjä kokoontunut kirkolle, koska piti -saapua tietoja päivän suuresta asiasta ja ne tahdottiin ottaa vastaan -kirkossa. Kirkonkylän talojen pihat olivat hevosia täynnä ja tuvat -seurakuntalaisia. Jännitys kohosi sitä valtavammaksi, mitä myöhemmälle -aika kului. Ja sikäli kuin asian yleinen luonne jännitti, valoi se -kaikkiin odottajiin myöskin levottomasti kuohahtelevan mielialan. Pelko -siirtyi toisesta toiseen, se alkoi muodostua jo henkilökohtaiseksi, -aavistus vahingon suuruudesta laajeni. Oli kuin ukonilman edellä, -jolloin ensi jyrähdyksiä toiset ivailevat, toisten jo asettuessa -totisiksi. Mutta kun pilvi yhä paisuu ja tummenee, jyrähdykset käyvät -pelottavammiksi ja ensimmäiset rakeet lankeavat maahan, silloin jo -mykistyy pilkkaavinkin suu ja yleinen avuttomuudentunne valtaa mielen. - -Syksyinen sade pieksä ikkunaruutuja, joitten takana yhä hiljaisemmiksi -käyneet Suomen kansalaiset odottivat hetken historiallista kohtaloaan. -Ulkonakin oli pimeä, eikä mikään taivaalta tuleva valonpilkahdus sitä -lievittänyt. Mieliala oli raskas ja painunut. - -Silloin helähti kirkonkello. Jokaisessa tuvassa lehahti väsynyt, -kahlittu tunnelma vapauteen. Ovien täydeltä ryntäsivät ihmiset ulos -kujille. - -Kirkko oli yltyleensä valaistu. - -Kirkonkellot soivat iloisessa kilvassa kuin riemusaattoa tervehtien. - -Rapaisille kujille työntyneet ihmiset tiesivät jo näistä merkeistä, -että rovastille oli saapunut hyvä sanoma, joka nyt aiotaan julistaa -kansalle. Sade oli tauonnut. Taivaslaki oli osittain selvinnyt, ja kuu -pilkisteli toisinaan pilvien raoista. Kirkonkylän kaikilla kujilla kävi -iloinen häläkkä. - -Kirkko oli kynttilöillä kirkkaasti valaistu. Tuossa käy Pyydysmäki -emäntineen ja tyttärineen. Siinä samassa ryhmässä Hermanni Luhtasenneva -emäntineen ja opettaja Lintumäki emäntineen ja vähän jälempänä Heikki -Ylinen emäntineen, mutta äijää ei näy. Niin tunkeilee siinä väkeä -jokaiselta pitäjän kulmalta ja sijoittuu penkkeihin. Lyhyessä hetkessä -ovatkin istuimet käytetyt ja käytävät alkavat täyttyä. Rovasti nousee -saarnatuoliin. Kaunis, valkeahapsinen pää kohoaa yli saarnatuolin -laidan. Sadat silmäparit tähtäävät hartaina ja uteliaina. - -Aivan vaatimattomasti ja yksinkertaisesti kehoittaa hän kiittämään -Jumalaa, joka johdattaa ihmisten mielet kuin vesiojat... - -Sitten julistaa hän tiedoksi, että armollinen hallitsija, Venäjän -keisari, Suomen Suuriruhtinas Nikolai toinen on Livadiassa vahvistanut -Suomen perustuslait ja Suomelle vakuutetut erioikeudet, luvaten pitää -ne muuttamattomina voimassa ja vaikutuksessa. - -Ja kun pappivanhus sen jälkeen luki tilaisuuteen sopivan -kiitosrukouksen, alkoi kirkossa kuulua, aluksi hiljaisia, mutta sitten -yhä paisuvia liikutusääniä. Kun naisten pingoitettu ja jännittynyt -mieliala siten pääsi purkautumisen alkuun, nousi liikutus hyrskeeksi, -joka aaltomaisena vyöryi yli kirkon. - -Valkohapsinen vanhus siellä ylhäällä joutui siinä määrin saman aallon -valtaan, että toimitus hetkiseksi pysähtyi... - -Virsitaululla oli numero 399. - -Urut alkoivat soida. Nuoren kanttorin kirkas tenori johti: - - O Herra, siunaa ruhtinaamme, - Suo henkes hälle ylhäältä; - Hallitse myöskin säädyt maamme, - Sun viisautes hengellä, - Ett' olis aina neuvoissansa - Yks mieli, rakkaus, rauha kanssa. - -Laulu sai valtavan voiman, joka paisui yhä: - - O Herra, siunaa Suomen kansa, - Suo sille runsas armosi, - Se kaikiss' että vaiheissansa - Sun oma kansas olisi! - Suo uskollisuus, vakuus meille, - Menestys elämämme teille! - - O Herra, siunaa Suomen maamme - Runsailla taivaan lahjoilla, - Ett' ahkeralla työllä saamme - Ain' elämämme tarpeita! - Suo lastenlastemmekin siitä - Sun laupeudestas vielä kiittää! - -Sadoissa maan kirkoissa vannoi Suomen kansa jo sinä yönä vapaaehtoiset -uskollisuudenvalansa uudelle keisari-suuriruhtinaalle, jonka käteen -kaitselmus oli laskenut tämän orvon ja voimakeinoista avuttoman kansan -kohtalon. Levottomuus ja pelko, joka poistuneen hallitsijan viimeisinä -elinvuosina oli pitänyt kansan mieliä jännityksessä, oli hetkessä kuin -tuuleen puhallettu. Kansan herkkäuskoinen mieli näki uuden hallitsijan -valassa lakiensa ja olemassaolonsa kaikkivallan määräämän puolustajan, -olemassaolonsa ja ryssän uhkaaman elämänsä ainoan turvan. - -Sellaista jännitystä ei Suomen kansansielu ollut vielä milloinkaan -hallitsijavaihdoksen aikana kokenut. - -Pimeän syysyön rapakossa, johon kuu toisinaan pilvenraosta loi hieman -valaistusta, vaelsi seurakunta kirkolta. Mutta mielialan kiusallinen -jännitys oli lauennut ja rauha vallitsi sydämissä. - - - - - - -III OSA - - - - -I. - - -Kirjoitettiin jo vuosiluku 1898. - -Oli taas kesä. Ylisen äijä eli vielä ja eräänä päivänä tuli takamailta -kantaen selässään karahkakimppua. Äijä on viime aikoina aika lailla -vanhentunut. Sokean silmän ontelo on käynyt vastenmielisemmäksi -ja terveen silmän naskutus vihaisemmaksi. Vanhetessaan sanoo äijä -lähestyneensä Jumalaa, mutta hänen miniänsä Ylisen emäntä sitä vahvasti -epäilee. - -Äijä on siis jo harmaa, koukkuun käpristynyt, jalka kuitenkin vaihtuu -toisen edelle aika ketterästi. Karahkakimppu pysyy selässä, kun on -sidottu pienellä nuoranpalalla, ja seuraa kantajaansa. Äijällä on, -näet eläkemaita. Täytyy pitää huolta niiden aidoista, kun ei Heiska -kuitenkaan... ei vaikka koko kylän karja tulisi ohrapeltoonkin, -sanoo äijä. Ja muutenkin tarvitsee karahkoita. Vanhana toimellisena -talollisena, joka aikoinaan on käynyt miehen reiästä, pitää hänen yhä -vielä vanhanakin kaikkea sellaista varata. Eikä mies saa tulla metsästä -tuomatta jotain, tulla kahta kättä heittäen, talollinen. Se kuuluu -luontoon. Entisestäänkin on hänellä aitan alla vanhoja, kuivaneita -kuusinäreitä, karahkoita, halkomattomiakin. Niitä ei ole tarvinnut -käyttää. Mutta jos nyt tarvittaisiin, pitää tuoda kotiin tuoreita. Eikä -hän näitä anna kenellekään, ei Heikillekään. Pitäneekö panna kuoppaan, -jotteivät varasta, rengit ja Heiskakin. Nämä ovat omia. Hän on aina -ollut tiukka ja vihainen metsävarkaille. Hänen maaltaan ei ole kukaan -saanut ottaa karahkaakaan, jos äijä on sellaisen tietoonsa saanut, pois -on omansa hakenut. - -Hän tulee suuria pieksujaan vetäen ja tietä tomottaen, pölyävää -kylätietä, mälliä purren, hikoillen ja ähkien. Vihdoin hän saapuu -siihen meijerin ja Penttilän väliselle aukealle. Siihen on, pienelle -mäkikummulle rakennettu uusi nuorisoseuran talo. Se on tehty vanhasta -riihestä. Taloa parhaillaan valmistellaan. Sieltä kuuluu nakutusta ja -muuta työn ääntä. Rakennuspaikalta tulee samassa äijän eteen tielle -Penttilän nuori isäntä, Jussi, Pyydysmäen poikia. Äijä ojentaa sormensa -taloa kohti: - --- Perkeleen kirkkoako sinäkin rakennat? - -Jussi pysähtyy, suu menee hymyyn. - --- Siitä tulee nuorten valistustemppeli. - --- Mikä valistustemppeli? Synnin ja saastaisuuden pesä. - --- Teillä on väärä käsitys. Kun se tulee valmiiksi, niin kutsutaan -teidätkin katsomaan ja kuulemaan vihkiäisiin. - --- En minä tule. Mutta kyllä emäntä ja Heiska tulevat. Niiden pitää -olla joka paikassa. Mitä siitä vihitään? - --- Vihitään tarkoitukseensa. - --- Eikö siellä vihkimättä sovi piruja palvella? - --- Ei siellä sellaisia palvella. - --- No ei Jumalaa ainakaan. - --- Miksi ei? Mutta pitää sitä muutakin tehdä tässä maailmassa kuin -Jumalaa palvella. - --- Ei mitään, poika-parka! Ei ole mitään muuta kuin kaksi hallitusta ja -valtakuntaa, taivaan ja helvetin. Tämä vie helvettiin. - --- Niin, mutta täytyyhän toimittaa maallisiakin askareita, koettaa -Jumalan mielen mukaan. - --- Se on taas eri asia. Älä viisastele. - --- Minäkö viisastelen? - --- Luulet minua jo niin vanhaksi ja tyhmäksi, etten minä ymmärrä -mitään, mutta älä luule... - -Samalla saapui paikalle kiiruhtavaa käyntiä Hermanni Luhtasenneva, -samaa tietä kuin äijäkin. Siihen määrään oli tuon entisen kyläruhtinaan -äijä Ylisen mahti jo menettänyt pelottavuutensa, että tämä -palstatilallinen ja kylän entinen urakkakuokkuri saattoi käydä hänen -kimppuunsa hieman kiihtyneesti ja poliisimaisesti kysellen: - --- Mistä te olette ne karahkat ottanut? - -Äijä käänsi näkevän, vuotavan silmänsä hyökkääjää kohti ja sivuuttaen -tämän tutkivan katseen kysyi matalalla murinalla: - --- Mitä se sulle kuuluu? - --- Kuuluu se! Kun ne ovat mun karahkametsästäni. - --- Sun? Valehtelee... Missä sulla on karahkametsää? - --- Näyttepä tietävän. Onneksi satuin jäljillenne. - -Äijän näytti olevan nyt vaikea kierrellä. Hän turvausi vanhaan -mahtiinsa. - --- En minä sun karahkoitasi tarvitse, kyllä mulla niitä on. Kuoppa ja -aitanalus täynnä. Eikä sulla olekaan karahkametsää. Se on kruunun. - -Äijä kuitenkin piteli karahkakimppua yhä selässään aikoen lähteä. -Luhtasenneva tarttui kimppuun ja tempasi sen haltuunsa. - --- Annatteko suosiolla? - -Äijä tunsi menettäneensä ryhtinsä ja virkkoi voimatonna: - --- Kyllä olet hävytön. - -Luhtasenneva heitti nuoran ukon eteen, kokosi kuusennäreet kainaloonsa -ja meni. Äijä kumartui ottamaan nuoraansa ja murisi: - --- Nälkä-hinen täi pu-roo ki-pi-ää. - -Sillä aikaa oli Jussi Penttilä jo pyyhkäissyt tiehensä. - -Näiden muutamien vuosien kuluessa oli Pyydysmäellä taas tapahtunut -kaikenlaisia muutoksia. Niinpä oli uusi kansakoulutalo rakennettu -hieman kylän sivulle mäkirinteeseen, Pyydysmäen entisen vasikkahaan -yläpuolelle, kylän parhaalle rakennuspaikalle. Penttilän vanha -kunnianarvoisa talo oli taas saanut varsinaiset asukkaansa. Sinne -oli asettunut Jussi Pyydysmäki nuorine emäntineen. Tämä emäntä taas -oli Jaakko Aitasen ja hänen vaimonsa Maijan tytär, Susanna. Nuoren -emännän äiti oli omaa sukuaan Penttilä. Niin olivat asiat kehittyneet -siihen, että Penttilän vanhan talonpoikaissuvun uusi vesa oli istutettu -vanhaan sukuperintömaahan takaisin ja siihen liitetty Pyydysmäen -elinvoimaisen suvun kantavesa miehen puolelta. Oli vielä käynyt niinkin -harvinaisesti, että tätä avioliittoa oli tervehditty koko kylässä -ja pitäjässä erinomaisen myötätuntoisesti. Itse Pyydysmäen haltiat -pitivät sitä kohtalon ohjaamana. Herastuomari-vainajan taloudellinen -sortuminen oli ollut siinä määrin koko seudulle yllättävä ja sääliä -herättävä, että Erkki Pyydysmäen omistusoikeus taloon oli ollut aina -hiljaisen, kuiskaavan mutinan alaisena. Olihan kauppa ollut laillinen, -hinta sovittu ja maksettu ja vanhukset erittäin hyvin hoidetut. Mutta -sittenkin tuntui kyläläisistä kuin Erkki Pyydysmäkeä olisi siinäkin -seurannut liikanainen, ansaitsematon onni, vanhaa herastuomaria ja -hänen emäntäänsä taas vainonnut kohtalo, jonka välikappaleeksi juuri -Erkki Pyydysmäki joutui. Eihän niitä sellaisia mielialoja kyläkunnissa -tarkemmin selvitellä, ne omistetaan satunnaisten mielijohteiden -mukaan. Samoin nyt, kun koko asia näytti tällä uudella avioliitolla -sovitun noiden kahden suvun välillä, tämä hyväksyvä mieliala valtasi -pian taas yhtä yleisesti kaikki. Poikkeuksellinen myötätunto seurasi -Penttilän nuoria haltijoita, joiden ensimmäinen perillinen oli -miehenpuoli ja kantoi talon perintö-nimeä Iisakki. Jussi oli luopunut -Pyydysmäki-nimestään ja omaksunut Penttilän. - -Mutta suvun asiain järjestely näinä vaiherikkaina vuosina ei ollut -vielä jäänyt tähän. Kun Iiska Pyydysmäki oli saanut pappistutkintonsa -suoritetuksi, oli hän lähtenyt Amerikkaan. Sieltä hän palasi muutaman -kuukauden kuluttua mukanaan Lissu, josta sitten tuli hänen rakastava ja -iloinen pastorskansa. Apulaisen virka oli saatu naapuriseurakunnassa -joten nämäkin asiat olivat järjestyneet kaikinpuolin mukavasti. - -Pyydysmäen suku oli siis kaksinkertaisin sitein sidottu Penttilän -sukuun. Eikä Erkillä enempää kuin hänen emännälläänkään ollut enää -mitään sitä vastaan. Päinvastoin tunnusti emäntä kerran miehelleen, -kun asiasta tuli puhe, että hänestä tuntui siltä kuin tässä olisi -vaikuttanut jokin korkeampi johto. - -Luonnollisesti olivat Pyydysmäen haltijatkin jonkun verran tällä välin -taas vanhentuneet, mutta elinvoimaisina he olivat kuitenkin pysyneet. -Erkissä vain saattoi tehdä sen havainnon, että mitä enemmän hän lakkasi -ruumiillisia töitä itse suorittamasta, sitä elävämmäksi hänessä -virisi kansanvalistusharrastus. Eihän hän voinut siihen itse suuresti -ottaa osaa, mutta hänen myötätuntonsa oli nuorille suuriarvoinen. Sen -ohessa oli hän viime vuosien kuluessa yhä kiinteämmin seurannut niitä -ilmiöitä, jotka köyhän väestön keskuudessa herättivät kasvavaa toivoa -taloudellisten ja valtiollisten etujen saavuttamisesta venäläisen -keisarivallan avulla. - -Näitä kahta tietä vei kasvava elämänkokemus hänet yhä syvemmälle kansan -sielunelämän lähteille, opettaen hänet tuntemaan köyhyyden vaikutusta -alkuaan rehelliseenkin sieluun. Köyhyydestä sai hän uuden kuvan. Se -ei ollutkaan enää vain kykenemättömyyden ja laiskuuden luonnollinen -seuraus, vaan todella yhteiskunnallinen tauti, joka versosi ja kasvoi -avuttomuuden ja valistumattomuuden maaperästä. - -Myötäänsä oli eläviä esimerkkejä kulkenut hänen ohitseen. Moni hänen -ikäisensä ja moni nuorempikin isäntä pitäjällä oli viime vuosina -myönyt talonsa jatkuvaa velkaantumista peläten, jotkut olivat -menneet Amerikkaan ja ainakin pari hyvää tuttavaa kaupunkiin. Toinen -niistä oli ruvennut tekemään kivitöitä, toinen harjoittamaan ajurin -ammattia. Nämä eivät kumpainenkaan vielä olleet niin köyhiä, että -hätä olisi pakottanut. Mutta heillä oli jo aikaisemmin kaupunkiin -menneitä tuttavia, jotka ilmeisesti elivät helpommalla tuin täällä -maalla tavallinen talollinen. Ainakin muista näytti siltä. Nytpä se, -joka oli mennyt ajuriksi, ei kuitenkaan uudesta, helpoksi luullusta -elinkeinostaan oikein pitänytkään, mutta ei ollut enää varoja eikä -kykyä muuttaa takaisin maalle, perustamaan tänne taloutta. Murhe oli -tehnyt miehestä juopon. Kivityömies oli muuten jotenkin tyytyväinen, -mutta kaupungissa oli akka ruvennut ryyppäämään, yksi tyttäristä oli -joutunut huonoille jälille ja ainoa poika kadonnut merille. - -Vaikka nämä ja useat muut samantapaiset, historiat tunnettiin, veti -kaupunki tai Amerikka yhä useampia kuitenkin. Monet olivat suorastaan -rakastuneita saksalaiseen vehnäjauholeipään ja amerikkalaiseen -keittoon. Tuntien voivansa hyvin näistä keitoksista ja paistoksista he -laskivat mielikuvituksessaan, että talonpojan, joka kasvattaa ruista, -ohraa ja kauraa, josta kaupassa ei makseta juuri mitään, ei kannata -ostaa vehnää. Mutta työväen, joka saa rahapalkan, heidän kannattaa. -Niinpä onkin työväellä erinomaiset olot, varsinkin kaupungissa. Ja -vähänkö niiden posket punottavat vehnästä ja oluesta! Olisi mieletöntä, -ellei aikanaan pyrkisi rahapalkkalaiseksi. - -Merkillinen ristiriita ilmeni siinä, että maanhalu tilattomissa -tästä huolimatta samalla kasvoi, kun talollisten pyrkimys irtautua -maasta alkoi. Näissä tilattomissa ja torppareissa maanhalu oli -kuin sukupolvissa peritty, vaistomainen, aavisteltuihin arvoihin -perustuva ikävä. Tämä kaipaus ja sitä tietä tapahtuvan paremman elämän -odotus istutti muutamiin myrskyisempiin sieluihin jo jonkinlaisen -kapina-ajatuksen. Jos, jos vain keisarivalta toteuttaisi sen, niin -he saattaisivat tunnustaa sen olevan Jumalasta, vaikka sen takana on -ryssäkin, jota aina on vihattu. Mutta kenties on erehdytty? Suomen -herrat ovat narranneet? Vähänkö ne narraavat! - -Erkki Pyydysmäki tunsi läpikotaisin tämän ajatustavan. Eläväksi -vakaumukseksi oli hänessä muodostunut se käsitys, että huomattava osa -näistä, niin taloistaan pakenevista kuin taloihin pyrkivistäkin oli -kehityksessä miespolvia ajastaan jälellä, suorastaan taloudellisia -pakanoita. He elivät pelkkien luulottelujen ja mielikuvituksen varassa, -niin toiset kuin toisetkin. Ajan virta oli viime aikoina alkanut saada -vauhtia mutta sen uomat kulkivat etupäässä kaupunkeja myöten, maaseudun -elämää kiertäen. Kaupungeissa kauppa vilkastui, ulkomaalta tulleen -viljan, koreuden, nautintoaineitten avulla. Maaseudullakin se vilkastui --- ostokauppa, kun taas myynti vähentyi. Kaupungit edistyivät, -työtä tarjottiin uusille tulokkaille ja sellaisia palkkoja, joita -maanviljelijän ei missään kannattanut jäljitellä. Ajanvirran murtaessa -uutta uraansa, vuolaampaa kauppatietä, jäi maaseutu kuiville kuin -mylly, jonka koneistoa pyörittävä koskivirta jonkun keväisen tulvan -vaikutuksesta uurtaa itselleen aivan uuden kulkuväylän. - -Kaupunki ei kuitenkaan jaksanut sulattaa kaikkea maaseudulta -joutilaaksi irtautuvaa väkeä. Sen täytyi raivata itselleen -laajennettu valtaväylä meren taakse Amerikkaan. Liike sinne muodostui -ilmiömäiseksi. Ja unohdettu maa täällä kykeni elättämään vähenevän -väestönsä, jopa vähin lahjoittamaan talollistenkin hampaisiin halpaa -valkeata arojen vehnää... - -Kaikki vivahti taas hyvälle. Mutta Erkki Pyydysmäki synkistyi -synkistymistään tämän kehityksen pyörteissä. Tässäkin syötiin -säästömetsiä ja vauraitten talojen peruskiviä. Halu lannoittaa, kyntää -ja ojittaa peltoja laimeni. Erkki kynsi korvallistaan. Ihmiset eivät -opi mitään. Eivätkä viitsi mitään! Hänen taloutensa kannatti, mutta -siinä tehtiin työtä. Tuo niiden homma voi kestää muutamia vuosia. Mutta -sikäli kuin työtätekevät kädet irtautuvat maasta ja talonpojantöistä -ja niiden omistajat siirtyvät muualle, kuluttajiksi, sikäli lakkaa -kotimainen maa -- isänmaa -- tuottamasta, elämästä, se kuolee. - -Nämä lakkaamattomat tuskalliset ajatukset ja mielikuvat valaisivat -Erkki Pyydysmäen kansallistajuntaa aivan uusilta puolilta. Tässähän oli -suurempi kansallisvaara kuin konsanaan siinä, puhuiko joku virkamies -ja kilpaileva porvari ruotsia vai suomea! Vuosikymmenen kuluessa -oli hänelle vähitellen selvinnyt Yrjö-Koskisen tilattoman väestön -asuttamista koskevan ohjelman valtava kansallinen tarkoitus. Ja siinä -oli opettaja Lintumäki ollut apuna. Suunnattoman tilattoman väestön -armeijan vaimoineen ja monine satatuhantisine kasvavine lapsilaumoineen -hän sielunsa silmäin edessä näki liikkuvana jonona pakenemassa -maata, isänmaata -- _etsimässä isänmaata_. Tätä pakolaisvirtaa -seurasi talollisnuorten loppumaton virta samaan suuntaan ja samassa -tarkoituksessa. - -Kansa pakenemassa isänmaataan -- etsimässä isänmaata! - -Se tuntui tavallaan hullulta. Erkki väitti monesti, että Suomessa voisi -helposti oman maan tuotteilla elää 10-15 miljoonaa ihmistä, jos kansa -ohjattaisiin maahan, jos se opetettaisiin viljelemään sitä ja jos -viitsittäisiin käydä työhön kiinni. - -Mutta nyt talot autioituivat ja siirtyivät puutavarayhtiöille, -vanhukset jäivät elämään ja kuolemaa odottamaan myydyillä konnuillaan. -Ryssä valmistautui nutistamaan kansallisen valtiojärjestyksen. Sillä -eiväthän irtolaiset, maantienkiertäjät metsätyöläiset, onnenonkijat ja -keinottelijat tarvitse isänmaata! - -Kaupungit elivät taloudellisesti kannattavaa nousukauttaan ja tuskin -huomasivat maaseudulla tapahtuvaa kansallisuuden kuolinkamppailua. - -Erkki Pyydysmäki oli opettaja Lintumäen kanssa aiemmin avustanut -muutamien tilojen palstoittamista tilattomille. Harvoja poikkeuksia -lukuunottamatta oli näiden pikkutilojen viljelijäperheissä syntynyt -aivan uusi elämäninto. Ne olivat olleet köyhiä pariskuntia, jotka -osasivat ja viitsivät tehdä työtä. Monessa olikin tapahtunut -ihmeellinen herääminen ja nousu. He olivat olleet sitä ennen niin -köyhiä, että jok'ainoana jumalan päivänä jolloin ei ollut toisen -työssä, täytyi tuntea ahdistavaa tuskaa ja hätää huomispäivän -_työnsaannin_ vuoksi. Sellainen avuton riippuvaisuus oli nyt -loppunut näiltä. Kotityökin oli muuttunut tuottavaksi. Se takasi -elämänmahdollisuudet. Ansiotyö tuotti vain lisiä. Niinpä näiden -pikkutilallisten ajatustapa muuttui, kun he näin huomaamatta -siirtyivät etuoikeutettujen luokkaan. Heissä heräsi itsessään viha -suomalaista elämää vainoavaa venäläistyttämistäkin vastaan. Heistä -tuli _suomalaisia_ -- tähän asti olivat he olleet vain mökkiläisiä. -Ei kaikkien näin käynyt, tietysti ei! Muutamia heikkoja, siveellistä -ryhtiä vailla olevia oli joutunut mukaan, mutta he väsyivät pian ja -sortuivat takaisin. Sellaistahan tapahtuu aina. Kaikki eivät kykene -löytämään menestyksensä elinhermoja. - -Pyydysmäki oli saanut siis sen käsityksen, että talonpoikasta maaelämää -jäytävä tauti uhkasi tuhota kansakunnan. Jollakin tavalla piti käydä -taisteluun tätä tautia vastaan. Parhaimmaksi keinoksi havaitsi hän sen, -että köyhille työkykyisille, uusille suvuille annetaan maata. Ensin -vähän, kyllä sitten ne, jotka kykenevät, itse hankkivat lisää. - -Mutta tämän ohella selveni valistustyön arvo entistä kirkkaammaksi. -Uusia kouluja, ja kaikki lapset kouluihin! Taitoa ja älyä piti kehittää -nuoressa polvessa, siitä kaikki lähtee. Ensiaikoina ei hän kiinnittänyt -paljoa huomiotaan nuorisoseuroihin. Mutta kun nuorisoseura perustettiin -omaan kylään ja hänen poikansa Jussi tuli johtoon, alkoi isäkin huomata -sen. Ensi aikoina oli isä käsittänyt asian siksi, että pääasiana -nuorisoseurassa oli joutava huvittelu. Mutta sitten hän rupesi -kiinnittämään asiaan tarkempaa huomiota mennen mukaan kokouksiin ja -iltamiin. Niin havaitsi hän arvioissaan aikaisemmin erehtyneensä. Sitä -paitsi ilmeni omissa lapsissa, varsinkin Jussissa, sellaisia merkkejä, -että isä alkoi lähemmin tarkastaa pojan puuhia. Pojassa esiintyi -sellaisia harrastuksia ja kykyjä, joita isä tuskin oli aavistanut. -Kerran oli opettaja Lintumäki, joka aina oli nuorison mukana, sanonut: -"Jussi täyttää sinun toiveesi." Tämä satunnainen huomautus antoi -hänelle sittemmin paljon ajattelemisen ja ilon aihetta. Isä seurasi -poikansa harrastuksia vielä tarkemmin. Se vei hänet nuorisoseuran -piiriin ja pani hänet tutustumaan siihen. - -Kun ruvettiin puuhaamaan seuralle omaa taloa oli koko kylä asiaan -innostunut. Varsin omituista oli huomata minkälainen herätysliike -siitä kylälle muodostui. Näytti siltä kuin äsken lamautunut ja -väsynyt elämänusko olisi siinä aavistanut uusia mahdollisuuksia ja -noussut lankeemuksestaan. Sellaisetkin, jotka eivät ennen olleet -panneet mitään huomiota nuorisoseuraan, innostuivat nyt. Vain -kaikkein ahneimmat, vanhoillisimmat ja pinttyneimmät ihmiset pysyivät -syrjässä. Pyydysmäkeen tämä merkillinen henkinen nousu vaikutti -nuorentavasti. Hän oli näkevinään siinä hänelle rakkaan kansallistunnon -helluntai-heräämisen. Jutellessaan tästä kerran naapurinsa Heikki -Ylisen kanssa tienristillä puhui Pyydysmäki: - --- Kun kerran ruvetaan harrastamaan yhteisiä asioita, silloin on -kansallistunto jo herännyt. Se on sen merkki. - --- Niin onkin, tunnusti Ylinen. - -Erkki tapasi nyt yhteistyössä monen kyläläisen, jonka kanssa ei ollut -pitkiin aikoihin tullut sanaa vaihdetuksi ja jota hän oli pitänyt -äänettömänä, salaisena vastustajanaan. Oli tuntunut siltä kuin aika -olisi entisten vanhain hyvien kyläläissuhteitten välille kutonut -paksuja lukinverkkoja, joita ei kummaltakaan puolelta tullut rikotuksi. -Mutta nyt ne nuorisoseuran rakennuspuuha rikkoi. Kyläläiset tapasivat -toisensa naurusuin, tervehtivät ja puhuivat niin kuin ei milloinkaan -olisi erossa oltukaan eikä toisistaan välinpitämättömiä. Monelle -oli kohtaaminen niin iloista ja yllättävää, ettei ensi tapaamassa -nuorisoseuratalon rakennustalkoissa hetkittäin tiennyt tuliko todella -ilosta nauraa vai itkeä. Kyläkuntahenki, joka oli viime aikojen -vaiheissa ja koettelemuksissa raihnaantunut ja uinahtanut, heräsi näin -uuteen, virkeään toimintaan. - -Rakennuspuuha oli näistä syistä kuin jatkuvaa juhlaa, lakkaamatonta -jokaisen hyväntahtoisuuteen vetoamista ja hyväntahtoisuuden osoitusta. -Se oli loppumattomia työ- ja rakennusainetalkoita, missä kilpailu pian -tuli päiväjärjestykseen. Kyläkuntatunnon mukana nousi kyläkuntaylpeys, -kun yhteishenki loihti kylälle seurahuoneen, tuommoisen uljaan talon, -johon saa kokoontua yhteen palvomaan vanhempia tai uudempia aatteita. -Kukin tunsi ja arvioi siinä oman osuutensa mieluisasti luovutetuksi -osuuspääomaksi ja arvaili, että jos hän nyt olisi siitä erossa, jos hän -olisi niin kitsastellen säästänyt muutaman markan, muutaman hirren, -muutaman päivätyön, olisi hän nyt tälle talolle, kyläkunnan ilolle ja -ylpeydelle, vieras ja muukalainen. Kylläpä tuntuisi tyhjältä. Pitäisi -kiertää tätä taloa ja talon omistajia ja hiljakseen hautoa sappea -ja hampaisiinsa kiroilla. Nyt sai tulla suoraan talolle, istuskella -rakennuksella, katsoa miten se nousi, jutella toisten kera kuin -omastaan. Rikkaammaksi tunsi moni työhön osaa ottanut mies sen kautta -tulleensa. - -Näitä ilmiöitä oli Erkki Pyydysmäki seurannut iloisin ihmetyksin. -Pyydysmäellä oli valistuttu, totesi hän, siitä lähtien kuin ketoaura -nykyisen seurahuoneen takana ensi kertaa kamppaili, kyläkunnan -pilkkaavin katsein ja murhaavin sanoin arvostellessa sen työtä. Nyt -sellaisia parannettuja malleja oli jo jokaikisen talon kalustossa, -eikä yksikään tullut enää ilman toimeen. Ja moni muu seikka oli -toisin kuin silloin. Paremmin. Vaikka näyttääkin maamiestä uhkaavan -taloudellinen takatalvi, pilkistää sentään jo kevään merkkejäkin. -Ainakin oli Erkki Pyydysmäki niitä näkevinään hetkittäin, kun joku -näistä sattumista väläytti runsaammin valoa. Tässähän nyt sentään -kansa valistuu ymmärtämään aikaansa, talouselämää, yhteiskuntaelämää, -kansallisuuselämää. - -Kiristelköön vain ryssä hampaitaan. Ei se perustuslaeista lopultakaan -mihinkään pääse. Ne sitovat sitä maailman edessä. Hyvät ne aikoinaan -osattiinkin saada, ne Suomen ja ryssän sopimuskirjat! Kun tässä nyt -hiljakseen herätään puoltamaan omaa kansallisuutta, niin... Aina -mennään eteenpäin. - -Nuorisoseuratalon rakennusaikana nämä ajatukset heräsivät Erkissä. -Elämä alkoi taas vetää mukaansa. Sai vetää. Vanheneva mies innostui. - - - - -II. - - -Puuhailun ja innostuksen lopputuloksena oli, että pyydysmäkeläinen -yhteiskunta saattoi valmistautua juhlamielin viettämään erästä -heinäkuun sunnuntaita, jolloin nuorisoseuran talo oli vihittävä. Vanha, -monta sukupolvea viljan kuivuussa ja puinnissa palvellut riihi oli -jättänyt aineellisen olemuksensa muokattavaksi uuden ajan palvelukseen. -Uudelleen salvettuna ja valkaistuna se nousi pienelle, vanhan vetisen -puron kiertämälle poukamalle uudenaikaisena nuorisoseurankotina ja -silmitteli siitä suurin ikkunoin ympärilleen tätä vanhaa, monia -aikain vaiheita kokenutta syrjäkylää. Talon tankoon kohosi jo -aikaisin aamulla sinivalkoinen lippu. Se kokosi ensimmäisenä kylän -alaikäisen lapsilauman, jo puolipukimissa. Uuden talon köynnöskoristeet -porraskatoksen ja pihaan kyhätyn puhujalavan ympärillä vilkuttivat -villeihin poikasiin aluksi niin juhlallisen syvästi, että he jäivät -sormi suussa pitkäksi aikaa tätä kaikkea lumottuina ihmettelemään. - -Seurahuoneen kartanolla olivat vielä viimeiset siistijät ja koristajat, -sillä talon valmistustyöt olivat kestäneet eiliseen saakka. - -Siitä vaelsi nyt ohi muutamia kirkkomatkallaan olevia ikävaimoja ja -miehiä, jotka arkoina ja pelokkain silmäyksin katselivat Pyydysmäen -kylän keskelle ilmestynyttä uutta rakennusta. Se repi ja rikkoi jo -ennustavalla maineellaan heidän ahdasta maailmankuvaansa, niin että -taivaan puoleen kohosi vaeltajain rinnasta monta avuksihuutoa ja nöyrää -rukousta. - -Ensimmäisiä, jotka aamupäivällä saapuivat juhlapaikalle, oli entinen -ylioppilas Länsipää. Mistä lienee hänkin kiertomatkoillaan nyt juuri -tänne sattunut. Miehen ulkonainen asu oli ränstynyt, housut ja takki -rikkinäiset, leuka villin parran vallassa. Hän kierteli talon ympäri -ja katseli sitä joka puolelta. Vihdoin kävi sisään, katseli salin -ja näyttämön, kahvihuoneen ja keittiön. Kaikki uutta, puhdasta ja -yksinkertaista. Lopuksi hän pysähtyi saliin, istui muutaman penkin -päähän, kyyristyi kyynärpäät polvia vasten, laski pään kämmeniin ja -huokasi. - -Suuressa nuorisoseurasalissa istui nyt yksinäinen sortunut vaeltaja -ja nyyhkytti. Kylän paimenpojatkin kurkistelivat ikkunain takaa, -mutta sitä hän ei huomannut. Ajatukset vaelsivat pari vuosikymmentä -aikaisemmissa tapauksissa, jolloin hänen nuoressa lyseolaismielessään -kuohuivat heräävän Suomen kansalliset kevätkuohut. Silloin kutsui -itse elämä häntä kamppailuun, osoitti tietä ja työmaata. Hänen -nuoruudenhurmansa valaisi vain yhtä uraa. Se oli kansallisen nousun, -suomalaisuuden valtakulun, itsestään lankeavien suurten voittojen tie. -Uhmaten, täynnä uskoa ja uskallusta hän syöksyi sille tielle, päämäärä -kaukana ja korkealla. - -Mutta nyt oli hän tässä. Miehen oli pettänyt uhma, joka toi pikarin -käteen ja lupasi uutta voimaa. Nyt oli uhma jo aikoja sitten jättänyt, -samoin usko. Jälellä oli vain pikari. Sitä hän seurasi, sitä -saavuttaakseen laahusti pitkin vaivaloista elämäntietä. Ei mitään muuta -varten. - -Vaan tässä hänen vanhat unelmansa heräsivät ja saavuttivat. Murtunut -mies eli niiden seurassa onnellisen muistojen hetken. Kyynel, joka -tipahti parroittuneelle poskelle, sisälsi ravitsevan annoksen -kansallistunnon ja kotikuntaisen elämännousun aiheuttamaa iloa. -Mutta siihen tipahteli lakkaamatta oman elämän hukkaanmenemisen -tuskan pisaroita. Kuohunnan lähteet olivat kuitenkin jo siinä määrin -ehtyneet, että vaeltaja aivan huomaamattaan taas pian lipui turtuneen -yhtäkaikkisuuden lepotilaan. - -Ensimmäinen kaipuu sen jälkeen koski tupakkaa. Hän tavoitti taskustaan -piipun ja tulitikut, mutta tupakka puuttui. Samalla kuului askeleita. -Hän kääntyi ja tapasi pastorska Pyydysmäen, joka seisoi avoimessa -ovessa ja kurkisteli saliin. Länsipää joutui hämille ja käänsi nopeasti -selkänsä jälleen oveen. Mutta nuori rouva oli hänet tuntenut, tuli -huoneeseen, kävi kohti Länsipäätä ja huusi jo matkan päästä sointuvan, -iloisen hyvänpäivän. Arkana kohotti Länsipää päätään ja karkaava hymy -huulilla virkkoi: - --- Rouva tuntee minut vielä? - --- Tottahan nyt toki! - --- Ei ole nähty moneen vuoteen. - -Kätellään. - --- Länsipää ei ole viimeaikoina liikkunut täälläpäin. - --- Ei, eipä ole. Kuinka voi Iiska? - --- Hyvin. Hän tulee myös tänne, mutta pitää olla ensin kirkossa. Hän -tulee pyörällä. - --- Ajaako hänkin pyörällä? - --- Tottahan nyt toki! Meillä ei ole omaa hevosta, ja Iiskan pitää -liikkua niin paljon pitäjällä. - -Lissu rouva nauroi: - --- Minut haki hevosella Pyydysmäen Eero. Ja se ajoi niin että oikein -peloitti, vaikka en minä olekaan aivan heikkohenkinen. - -Länsipää, entinen naiskavaljeeri, ei voittanut hämiään tämän yhtäkkiä -ilmestyneen, lumoavan naiskauneuden edessä. Alennustilansa vaivasi -häntä voimakkaammin kuin pitkiin aikoihin. Nainen vaistosi sen. - --- Kuulkaa, Länsipää, tehän lähdettekin minun kanssani Penttilään? -Saadaan siellä edes kahvikuppi tähän kuumuuteen. - -Länsipää katsoi silmiin vakoillen ja mutisi jotain epäselvää. - --- Taikka Pyydysmäkeen, kumpaan vain? - -Näki, että rouva yritti etsiä sopivaa keinoa, millä saisi hieman -valaistuksi aran kulkurin synkkää vaellusta. Mutta oli vaikea löytää -sopivia sanoja, joiden avulla peittäisi yrityksen armeliaisuusluonteen. - -Kartanolle oli sillä välin jo ilmestynyt ihmisiä, jotka ryhtyivät -loppuvalmisteluihin päivän juhlaa varten. - --- Ehkä minä nyt sentään menen. Pitää käydä tapaamassa erästä -tuttavaakin tuolla. - -Länsipään viimeiset sanat saattoi heti ymmärtää hätävalheeksi. Hän -hyvästeli arasti kätellen, hämillään vilkaisten Lissu-rouvan silmiin, -ja lähti kiireesti kuin pakoon. - -Eteisessä tuli vastaan Jussi Penttilä. - --- Kas! huusi Jussi vilpittömän iloisin mielin ja riensi kättelemään, --- Siinähän on meille puhuja! Teitä olen kuulustellut, mutta en ole -saanut käsiini ennen. Ettekö te nyt suostu puhumaan iltamassamme? - -Länsipää tunsi voimakkaan ailahduksen rinnassaan. Kysymys oli niin -luonnollinen ja avonainen, aivan kuin arvohenkilölle esitetty. Mies oli -saanut jo niin pitkän ajan tottua yleiseen halveksumiseen, että tämä -kaikki tuntui täydelliseltä yllätykseltä. Olihan häntä ennen pidetty -etevänä puhujana! - -Hän käänsi epäilevän, kysyvän katseensa arasti Jussi Penttilään. - -Olihan häntä useinkin kutsuttu täällä kotiseudulla puhumaan iltamiin, -kun hän sattui paikkakunnalle. Mutta sittenkin tämä kohtelu oli -yllättävän ystävällistä. Ensin Iiskan vaimo ja sitten tämä tulinen -raittiusmies. - --- Puhumaanko? kysäisi hän. - --- Iltamaan puhumaan. Me ajattelimme jo aikaisemmin, mutta kun ei teitä -tavattu. - -Länsipää silmäili salaa vaatteitaan. - --- Minä olen sellaisessa asussakin... kun ohikulkiessani vain aioin -pistäytyä... - --- Jos te vain suostutte, niin voidaanhan se asia aina järjestää. - -Länsipää nosti silmänsä vitkaan ja katsoi nyt suoraan Penttilän silmiin: - --- Minä suostun. Minun tekee mieleni täällä puhua. Te herätitte, tuo -rouva ja sinä minussa... - -Jussi ei kuullut enää mitä he herättivät, korviin sattui vain jotain -epäselvää mutinaa. Mutta kun he sitten kiireesti astelivat Penttilää -kohti, havaitsi Jussi vierellään kävelevän miehen pään nousseen -pystyyn, silmissä sädehti elämä, jalka nousi kuin viimekeväisen -ylioppilaan. Hän puhui jo kansanvalistuksesta, kansallisesta noususta, -suomalaisuuden liikkeen tehtävästä, kaikesta kuin mies, jolle nämä -asiat ovat elämän suurimpia arvoja. Ja kun hän pääsi Penttilän tupaan, -tervehti hän talon nuorta emäntää jo kuin ainakin kutsuttu, itsensä -tervetulleeksi tietävä kestivieras. Pidellessään kädestä emäntää, jonka -hameenliepeessä kiikkui kaksivuotinen, pulloposkinen miehen alku, -virkkoi Länsipää setämäisesti: - --- Kummallista, kuinka te olette isoäitinne, tämän Penttilän -emäntävainajan näköinen. - -Iloisena, kirkkaalla äänellään vastasi emäntä nauraen: - --- No niin ne sanovat. Minä en ole isoäitiä ikänä nähnyt. - --- Jaa, jaa. Minä olen nähnyt. Hän osasi keittää mainioita -lihaperunoita, kehui Länsipää nauraen ja luoden silmäyksen ympäri tupaa. - --- Vai osasi, virkkoi emäntä hymyillen. - --- Osasi. Hän oli hauska, itsenäinen ihminen. Suorapuheinen. Minä kävin -täällä usein herastuomari-vainajan pakinoilla. Siinä oli valistunut -mies. - -Emäntä oli avannut peräkamarin oven ja kutsui vierasta. Kävellessään -sinne katseli Länsipää ympärilleen, pysähtyen vielä kamarin ovellakin -katselemaan kattoa ja seiniä. - --- Tämä tupa oli ennen kansantieteellisesti sangen hauska virkkoi hän. -Sitä on kouluksi muodostettaessa pilattu. - -Jussi puhui kamarista: - --- Tuossa peräseinämässä kuuluu olleen jokin hauska kuva maalattuna. - -Länsipää astui askeleen taammaksi ja katsoi peräseinää, joka nyt oli -paperoitu. - --- Oli siinä, todisti hän. -- Mutta minkälainen se oli, en muista. - -Vieras oli nyt saapunut kamariin, ja Jussi tarjosi soututuolin. -Länsipää painui siihen, löi intoutuneena kämmenellään soututuolin -käsivarteen ja puhui: - --- Se, että Pyydysmäelläkin on nuorisoseurantalo, oikea valistuksen -temppeli, se on historiallinen tapaus, jota kannattaa juhlia! - -Miehessä näytti ilmeisesti jotain kuolleista heränneen. - - - - -III. - - -Nuorisoseurantalon vieressä olevalla ruohokentällä oli vilkas -ihmisvilinä. Penkkirivit täyttyivät nopeasti. Maakunnan tavan mukaan -oli tasa-arvoisuus ehdoton. Vieri vieressä istuivat enemmän ja vähemmän -osaa ottaneet, talolliset, torpparit ja mökkiläiset. Siinä Pyydysmäki -emäntineen, Iiska Vuoto emäntineen, Heikki Ylinen emäntineen, Hermanni -Luhtasenneva emäntineen, Jaakko Aitanen emäntineen, ja moni muu. Siinä -mäkitupalainen Matti Miinanpoika ja Israel Kolisto, kumpikin emäntineen -j.n.e. Koko kylä kynnen kannattamaan, niistä tietysti puhumatta, -joiden uskonnollinen omatunto tai poikkipuolin asettuva luonto ei -sallinut tulla mukaan. Myöskin pitäjäläisiä oli saapunut. Pyydysmäen -kylä ei ollut koskaan missään ollut näin yhdessä koossa muualla kuin -jossain suurissa hautajaisissa. Kylän nuoret taas häärivät, juoksivat, -puuhasivat pihalla, keittiössä, ravintolassa, näyttämöllä, olivat -touhussa ja toimessa. Vieraampaa nuorisoa parveili kaikkialla. Siinä -oli kansanjuhla valmisteillaan. - -Ja kaikki hymyilivät. Eivätkä he nyt ilmeisestikään ajatelleet -juhlassa saatavaa kahvikestitystä, ei ryyppyjä, joista ei ollut, -mitään toiveitakaan, eikä ryynipuuroa. Aivan toista he ajattelivat, -monelle vielä joku aika takaperin aivan vierasta ja tuntematonta -nautintoa, mutta nyt uteliaasti odotettua: juhlapuhetta! Maallista -valistuspuhetta, kansallista puhetta, nuorisoseurapuhetta, jotain -semmoista, ja sitten moniäänistä laulua ja seuranäytelmää. Monessa -mielessä, joka askarteli kurtistuneen otsan suojissa, kävi ankara -aprikointi, tapahtuiko tässä nyt sittenkin syntinen teko, jos Jumalasta -ei puhuta mitään, vaikka pyhäpäivänä ollaan koossa? Mutta pelkkä vieri -vieressä istuminen oli jo juhlallista. Ja kun siihen tuli torvisoittoa, -yleni mieli epäilyksistä; juhla oli alkanut. - -Soiton tauottua astui puhujalavalle Jussi Penttilä. Se, mitä tämä -nuori mies puhui, pursusi keväistä intoa, se uhkui suuria ja -kauniita toiveita, se oli kansallisen, suomalaisen valistuselämän -ylistystä. Saavutus, jota tänään juhlittiin, oli Jussin tähänastisten -yhteiskunnallisten valistusunelmien suurin voitto. Kuulijatkin sen -tiesivät, ja he katsoivat tätä kyläkunnan suosikkia tyytyväisin -hymyhuulin. Puheessa ei tietenkään ollut mitään erinomaista, -sellaista, mitä ei jo ennenkin olisi moneen kertaan sanottu. Mutta -tässä tilaisuudessa se oli kyläkunnan nuorisoseuraväen tunnus. Jussi -puhui Pyydysmäen kyläkuntaelämässä nyt tapahtuvasta historiallisesta -muutoksesta. Astutaan uuteen aikakauteen, jossa valistuksellinen -yhteiselämä tulee siksi perusvoimaksi, pohjaksi, jolta kyläkunta- ja -naapurisuhteet kehittyvät. Epäluuloisuuden ja kateuden sijaan pitää -astua keskinäinen luottamus ja hyväntahtoisuus. Valistustyön tulee -muodostua jokapäiväiseksi harrastukseksi. Kyläkunnan väestö saa -silloin varmaan havaita, että samalla kuin siitä on taloudellisellekin -elämälle hyötyä ja yhteiskuntaelämälle parannusta, siitä on nuorten -sivistyselämälle sellaista etua, että vanhempainkin täytyy se -tunnustaa. Huone, jonka vihkimistilaisuuteen nyt on kokoonnuttu, tulee -olemaan näiden harrastusten temppeli. Mutta nuoret yksin eivät voi aina -vastata toimintansa vilpittömyydestä eikä tarkoituksenmukaisuudesta. -Vanhempain rakkauden ja myötätunnon tulee olla mukana. - -Puhe oli jo saanut muutamat naiset melkein liikutetuiksi. Mutta kun -nyt esiintyi sekakuoro opettaja Lintumäen johdolla, silloin tunnelma -kohosi. Monet pyydysmäkeläisestä yleisöstä eivät olleet milloinkaan -ennen kuulleet kuorolaulua. Sävelet soivat heille tänään kuin -taivaasta. Tähän kentälle eri tahoilta kokoontuneen joukon yhteistunto -alkoi muodostua joukkosieluksi, joka kaaoksestaan hahmoittui tässä -etäisessä maalaiskylässä, lapsellisissa ja autuaissa tunnelmissa. -Se alkoi tavoittaa yhtenäistä ajattelua, joka kiteytyi nopeasti -johdonmukaisuuteen. Joku solu kyseli hiljaa älyltään: tällaistako se -kansanvalistus onkin? Toinen ajatus kuiskutti erinäisissä mielissä: -ja tätäkö ne sanovat synnilliseksi? Tuttujen uskonnollisten vaistojen -yllättämänä kolmas häätyi jo vapisten, kesken hurmaavan sävelnautinnon, -salaripille omantuntonsa kanssa: onko tämä laulu helvetin esisoittoa -vai taivaastako se muistuttaa? Jo värähtää moni vanheneva sielu, jonka -salaisissa komeroissa on aina sointuvirityksessä säilynyt nuoruuden -kevätajan yhtä hyvin myrskyisten kuin paisteistenkin päivien kiehtova -sävel. Milloin on se soinut neidon lutinporraslauluna, milloin -hääsoittona klarinetin kiehtovassa liverryksessä tai viulun tenhoavassa -taikahelinässä. Vuosikymmenien vieriessä oli kaiken tuon ympärille -kutoutunut läpikuulumaton kotelo. Vain harvoin näiden raskaan työn -raatajain arkielämässä ratkesivat kotelojen saumat. Mutta nyt oli -jokin ihme tapahtunut. Monessa kauan elämän kauneuksille kuurona -uinuneessa sielussa olivat alkaneet soida harput. Laulukuoron sävel -pani ne kaikuna soimaan. Ja monen ihmisen mielen täyttää kauneuden -ilo. He eivät kysy, onko tässä lähellä ja mukana Jumalan enkeleitä -vai mustiako. He tuntevat, että ihmisen, pyydysmäkeläisen raatajan, -on tässä hyvä ja mukava olla. Hän ei kiroa, sellainen ajatus ei -tule mieleenkään, vaan siunaus ja elämänylistys kuohuu hänen elämän -kauneudelle avatusta sielustaan. Moni vaistoaa ympärillään joukon -naapurien ja tuttujen näköisiä enkeleitä ja tuntee nostattavaa -naurunkutkutusta. Nuoruus nousee jostain eteen kuin ihana unelma, -vaikka silmät ovat auki. Tässä istutaan vain penkeillä, näin suuressa -joukossa, ja katsotaan henkeä vetämättä lavalle, missä opettaja -Lintumäki soittaa pojilla ja tytöillä, hosuen ja viittoen, ja nuo -nuoret soivat kuin kirkon urut... - -Ei kukaan ole muistanut kahvia. Mutta kun nyt otetaan välihetki, -hellittää jännitys. Monisatainen parvi juhlavieraita liikkuu -onnellisen näköisenä pöytien ympärillä. Vanhuuden lakastuneisuus on -kuihtuneiltakin kasvoilta haihtunut. Näkyy hetkisen vain onnellisia -kasvoja. Nekin, jotka jo äsken kävivät tilille uskonnollisten -ennakkoluulojen kera, nekin näyttävät tulleen tyydyttävään -tilinpäätökseen. Sen huomaa iloisista, nauravista silmistä. Selvitystä -monessa arassa mielessä olivat helpottaneet kuoron viimeksi soineet -säkeet: - - "Oi Herra, intoa lainaa - Ain' maatamme rakastamaan!" - --- Sehän oli virsi! kuiskasi muuan vaimo vierustoverilleen. - -Kun opettaja Lintumäki nousi puhujalavalle, kuhisivat ihmiset -rauhoittuakseen ja jännittyivät odotuksesta. Hänellä oli kuuluisan -puhujan maine. Joskus olikin hänen onnistunut lumota kuulijansa miltei -haltioitumiseen saakka. - -Tällä kertaa Lintumäki aloitti kesän kauneudesta, joka on jokavuotisen -jumalallisen luomistyön tenhoava ilmaus. Mutta ihmisellä on -ylivoimainen halu rikkoa jumalallista tahtoa ja tehdä se tilapäisesti -tyhjäksi, jopa kumota luonnonlaitkin. Ihminen on näet syntinsä orja. -Tämä orja vaeltaa isäntänsä Jumalan puutarhassa kuin katkeroitunut, -paatunut, vihamielinen peto. Hän ilmaisee mielensä pahantuulisena, -jos näkee ympärillään hyveen ja kauneuden kukkivan mutta nauttii -riemuiten jokaisesta elämänonnen särkymisestä, jonka vaelluksellaan -tapaa. Ihmisen syntisen luonnon huippusaavutus tavataan vallanhimossa. -Toisen vallanhimo tyytyy oman aviopuolisonsa orjuuttamiseen ja elämän -katkeroittamiseen. Mutta toinen tahtoo jo laskea orjuutensa alle koko -perheväkensä, naapurinsa, kyläkuntansa, seurakuntansa, kansansa, koko -valtakunnan, monia valtakuntia. - -Näin ei vallanhimolla ole mitään rajoja. Rajan sille voi panna vain -valistus, ihmisten viisastuminen, ymmärryksen kasvaminen, järjellinen -Jumalan tahdon tajuaminen. - -Otaksutaan, että köyhyys tekee orjia. Mutta ei köyhyys mikään syy -ole. Köyhyys on syyn seuraus. Köyhyyden syynä on sivistyksen ja -tiedon puute. Niin kauan kuin suuret joukot pelkäävät sivistystä, -niin kauan heitä painaa ylempien orjankahle. Niin kauan kuin sivistys -pysyy luokkaetuoikeutena, niin kauan kuin se tarvitsee herruutensa -ylläpitämiseksi "alempia luokkia", niin kauan orjuus rasittaa kaikkia -ihmisiä. Alaluokat ovat toisten luokkien, yläluokat ennakkoluulojensa -orjia. - -Tieto on Jumalan lähestymistä, tietämättömyys Jumalasta etääntymistä. - -Niin kauan kuin kansat ovat sivistymättömiä, vallitsevat niitä aina -yksinvaltiaat. Mutta sitä mukaa kuin kansat sivistyvät, ottavat ne aina -valtikan pois yksinvaltiaalta. - -Kansojen sivistyminen on luonnonlaki. Jos jokin kansakunta ei ota -vastaan sivistystä, sortuu se orjuuteensa ja tietämättömyyteensä. Mutta -sen asuntosijoille tulee silloin jokin toinen kansa, parempi kansa, -joka on kehitykseen mahdollinen, historialliseen elämään otollinen, -ja saa siunauksen. Käy aivan samoin kuin täällä maaseudulla: huono, -kehitys- ja työkyvytön mies häviää talostaan ja maaltaan; sijaan tulee -parempi, kehitys- ja työkykyisempi. Sellainen elää, vaurastuu, siittää -poikia ja tyttäriä, jotka vuorostaan "perivät maan." - -Yhtä vähän kuin työteliästä, valistunutta, väkevää talonpoikaissukua -voi kukaan karkoittaa maaltaan, yhtä vähän voi karkoittaa kansaa, joka -on työteliäs, tahtoo valistua ja kasvaa väkeväksi. Yhtä hyvin kuin -köyhästä mökkiläisestä voi tulla valistunut, omavarainen, voimakkaan -suvun esi-isä ja vaimosta suvun kantaemo, yhtä varmasti voi köyhästä, -vähäisestä, mutta itseensä luottavasta ja sitkeästä kansasta kasvaa -voimakas kansa, joka voi antaa maailman historialliseen elämään oman -annoksensa ja saavuttaa aseman, joka ei enää ole orjan. - -Nuorisoseura on kasvatuslaitos, jossa nuorison mieliä avataan -valistukselle. Tämä talo tässä on temppeli, joka ei ole pyhitetty -millekään "tuntemattomalle jumalalle", vaan tämän rakkaan Suomemme -kansallisuusaatteelle, jonka meille on historiallisen elämän opetuksen -kautta antanut itse taivaan Jumala. Tämä temppeli on pystytetty -sellaista jumalanpalvomista varten, jossa meidän kylämme nuorien -mieleen istutetaan, mitä Jumala asettaa Suomen kansan ehdoksi, jos Hän -suostuu vapauttamaan sen orjuudesta ja johdattamaan vapauteen. - -Sen suuntainen oli pitkän puheen sisältö. - -Ihmiset eivät olleet kuitenkaan väsyneet. Puhuja oli höystänyt -kuvaustaan lukuisilla helposti tajuttavilla esimerkeillä. Useat -kuulijat, jotka voivat sitä täydellisesti seurata, olisivat helposti -saattaneet kuulla vielä toisen verran. - -Puheen sisältö tarjosi erilaisia aineksia eriluontoisille ja eri -kehitysasteilla oleville ihmisille. Kun se tuli heti äskeisen -valtavan musiikkitunnelman jälkeen, olivat sydämet ja aivot herkkiä -ja vaikutukselle alttiita. Katsellessa noissa penkkiriveissä -istuvien kasvoja huomasi, että äskeinen nauttiva ilme jo oli alkanut -muuttua sulattavaksi, ravituksi. Väsymyksen merkkejä ei silti juuri -näkynyt. Ihmiset olivat vain siirtyneet tunnelmien ja muistojen -maailmasta nykyiseen hetkeen, siihen, että Pyydysmäellä nyt oli saatu -nuorisoseuralle tällainen kirkkomainen koti ja että siinä nyt pitäisi -nuorisoa opettaa ajattelemaan, mitä Suomen Jumala panee ehdoksi, jos -suostuu säilyttämään tämän kansan. Pyydysmäkeläisten tulisi suorittaa -oma osuutensa näistä koko kansalle asetetuista ehdoista. Oman kylän -lisäksi oli tähän nyt tullut huollettavaksi myöskin isänmaa. Jotain -yhteistä tässä oli kirkollisen viljelyksen kanssa, mutta mitä, sitä ei -moni vielä käsittänyt. Ajatusmaailmoissa risteilivät harkinnan alaiset -kysymykset, mutta selviytyminen saattoi jäädä tulevaisuuden varaan. - -Hermanni Luhtasenneva, entinen ojaurakoitsija, nykyään toimeentuleva -palstatilallinen, katseli syviin ajatuksiin painuneena edessään -olevaa rakennusta. On luultavaa, että hänen hieman raskaasti liikkuva -ajatuksensa yritti selvittää kysymystä: mikä suhde tällä laitoksella on -kirkkoon? Se tuntui ylivoimaiselta selvittää. Yhtäkkiä ilmestyi hänen -eteensä pastori Pyydysmäki ja tarjosi kättä. Miten Hermanni ihastui! -ja kun pastori kätteli vielä emäntää ja vielä monta muuta paria siinä -lähellä lisäksi, alkoi hymyily ja mielihyvä säteillä nuorta pappia -kohti joka puolelta. Iiska-pastori alkoi puhutella Hermannia. - --- Minä näin teidät kovin syvissä ajatuksissa tarkastelevan tuota -taloa. Mitä te siitä nyt ajattelette? - --- Kun ei oikein ymmärrä, sanoi Luhtasenneva hämillään. -- Mutta minä -vain tässä ajattelin, että kun ei tämä maallinen ihanuus rupeaisi -voittamaan taivaallista. Sitä minä vain. Mitä pastori meinaa? - -Pastori Pyydysmäki meni totiseksi. Hänen näkyi olevan hieman vaikea -vastata. Kotvan kuluttua hän sanoi matalalla äänellä: - --- Niinhän se tahtoo olla. Onhan ihminen herkkä ja altis omistamaan -maallisen ihanuuden. Nuori ihminen varsinkin. - --- Sitähän minäkin, innostui Hermanni. - --- Oman hyvyyden tunto on myöskin helposti kasvava rikkaruoho, joka -Jumalan pellossa voi helposti tuhota uskon oraan. - -Ympärillä olevain naisten korvat olivat alkaneet herkistyä, päät -kallistuivat tänne päin, ja etusormet sysivät huiveja pois paremman -korvan päältä. - --- Niin, virkkoi Hermanni, -- sitä minä myöskin. - --- Maallinen sivistys on hyvä asia sekin, mutta sielun asia on vielä -parempi. - --- Sitä minä samaa, kuiskaa läheltä muuan Liisa. - --- Saakos tässä uudessa tuvassa pitää raamatunselityksiä? utelee toinen. - --- Kyllä kai, kaiketi, toteaa pastori. - --- Puhuuko pastori tänä päivänä? kysyy Hermannin vaimo. - -Ei pastori nyt puhu. - -Vaimo hymyilee ymmärtäväistä hymyään: - --- Eikö sovi tällaisessa juhlassa? - --- Noo... ei oikein, sanoo pastori myöskin tuskin huomattavasti -hymyillen. - --- Tuleeko pastori tänne joskus puhumaan? kysyy joku. - -Kaiketi hän joskus sovittaa. - --- Pitäisi nyt pyytää pastoria, huomauttaa Liisa. - -Siihen yhdyttiin kohta. Mutta samalla läheni Lissu-rouva kukoistavana -ja nauravana, kätteli myöskin akat ja Hermannin ja muutamia muita, -sanoi muutamille jonkun tutun sanan, mutta vei mennessään Iiskan. -Heitä seurasi vaimoparven kaipaava, hyväntahtoisen hymyn kirkastama -katse. Ainoastaan Liisan silmissä viipyi mustasukkaiselle vivahtava -tyytymättömyys ja hermostuneessa suusopessa panettelua suunnitteleva -vavahdus. - - - - -IV. - - -Maa oli huhuja täynnä. - -Uudesta kenraalikuvernööristä liikkui uhkaavan peloittavia viestejä. -Keisarin heikkoudesta, kykenemättömyydestä, neuvonantajainsa tahtoon -alistuvaisuudesta puhuttiin mitä uskomattomimpia juttuja. Pyydysmäki -oli jo muutamia unettomia öitäkin viettänyt. - -Mutta nyt oli Pyydysmäki mitä loistavimmalla tuulella. Tässä -juhlassahan hän yhtäkkiä tapaakin omat kyläläisensä kansallisesti -heränneinä! Monivuotinen unelma on osoittautunut toteutumiskykyiseksi. -Kun Pyydysmäellä jo ovat asiat näin, niin kai valistuneemmilla -rintamailla on vielä paremmin. - -Bobrikoffi saa meistä aika urakan. - -Hän seisoi emäntänsä vieressä tarjoilupöydän edessä ja odotti kahvia. -Tungos oli suuri, mutta Pyydysmäki nautti siitäkin. Hän hymyili noille -tytöille ja emännille, jotka hikipäissään toimittivat pöydän takana -palvelustehtäviään. - --- No nyt... nyt vihdoinkin äidille ja isälle! - -Se oli Lissu, jonka juhlavieraiden joukosta oli kotoinen tottumus -ja sisäinen kutsumus temmannut keittiöväen puolelle, missä apua -kipeästi tarvittiin. Ja keittiön ovesta vilkkuivat Ylisen ja Penttilän -emäntäin hikiset kasvot monen muun kera. Kiire tarttui jo Pyydysmäen -emäntäänkin, niin että hän sanoi siinä ryhtyessään kahviaan juomaan: --- Jokohan sinne pitäisi tulla? Mutta vieressä oli pari muuta emäntää, -jotka juuri ukkoineen saivat kahvinsa Pyydysmäen Maiju-tytöltä, ja -toinen sanoi: - --- Hosukoot nyt nuoremmat, ollaan me vain vieraina. - -Ja sitten yhdessä naurettiin ja laskettiin vanhuuden etuoikeuksia ja -havaittiin ne painaviksi. - -Pyydysmäkeläiset tungeksivat juuri, pois ahtaaksi käyvästä -tarjoilusalista, kun muuan mies pidätti ovella isäntää ja pyysi saada -vähän puhutella. Mies oli nimeltään Joose Peräoja, joka palveli renkinä -Juurakkolan Jaakolla vielä, vaikka oli jo nainut mies ja taisi olla -pari lastakin asukkaina mökillä, mihin hän alkuaan vaimonsa sijoitti -muutamia vuosia takaperin. - -Kun he pääsivät hieman ulommaksi väentungoksesta, istahtivat he erään -aitaa vasten nojallaan makaavan rinnin varaan. Mutta samalla lähestyi -heitä toinenkin, Israel Kolisto, totisena mälliänsä purren. Miehet -rupesivat nyt kyselemään Pyydysmäeltä, voisiko hän vielä jollain tavoin -auttaa heitäkin saamaan maata. He kertoivat, että se Juurakkolan -talo, jossa Joose palveli, olisi nyt ostettavissa, mutta saako sitä -valtiolainaa vielä? Heitä on kaikkiaan neljä, jotka tahtoisivat -koettaa... - -Silloin täytyi Pyydysmäen sanoa, että sitä valtiolainaa ei nykyään -enää saa. Mutta miten siinä juteltiinkaan, Pyydysmäki oli nyt sillä -päällä, että tässä kylässä ei saa olla ketään, jonka tarvitsee odottaa -venäläistä maanjakoa, jos vain hänen apunsa auttaa. Niin hän lupasi -ajatella asiaa siinä mielessä että saataisiin jollain tavoin yksityinen -laina. Miehet menivät iloisina haaralleen ja sanoivat, että jos -Pyydysmäki vain asian järjestää, niin ostetaan se talo. - - * * * * * - -Myytävänä olevan Kylä-Juurakkolan talon omistivat entisen koronkiskurin -Juurakkolan äijän tytär ja tämän aikoinaan myöskin rikkaasta kodista -lähtenyt vävy, jonka kanssa Lintumäki yhteen aikaan metsästeli. -Pari oli ollut aikansa isoisimpia. Mutta heidän elämänsä ei ollut -mennyt oikein hyvin. Ensin oli vaimo ruvennut salassa maistelemaan, -eikä sitten kestänyt kauan ennenkuin mies rupesi tästä havainnosta -lohduttelemaan itseään samalla tavalla. Elämä kuitenkin meni tavallista -menoaan, lapsiparvi lisääntyi luonnonjärjestyksessä. Mutta myöhemmin -alkoi työasiain hoito jäädä toimittamatta ja syntyä velkoja. Niin -kyllästyttiin koko talon asumiseen, päätettiin myydä murhe pois selästä -ja ruveta elelemään korkojen varassa. Tämän talon halusivat nyt -mökkiläiset saada käsiinsä. - -Näistä mökkiläisistä oli Israel Kolisto jo hieman vanhemmalla puolen -ikäänsä oleva maatyömies, joka koko elämänsä paimenpojasta saakka -oli tehnyt töitä Pyydysmäen talollisille. Mutta nyt, kun hän alkoi -lähestyä viittäkymmentään ja vanhuus rupesi kiertäen ja kaartaen -vaanimaan joka puolelta, hätyytteli ja toi elämänpelon, josta ei mies -vielä kymmenkunta vuotta takaperin tiennyt mitään, -- nyt häätyi hän -ajattelemaan omaa maatilkkua. Tässä asiassa oli ilmeisesti yllyttänyt -toisten mökkiläisten esimerkki, ja akka yllytti myös. - -Toisena osakkaana oli Matti Miinanpoika, kymmentä vuotta nuorempi, -jonkun verran maailmaa kierrellyt, sitä ja tätä yritellyt, -laiskanpuoleinen mies. Tällä oli hoikka vartalo, pitkät kädet, heiluva -käynti ja puhelias, isoääninen suu. Sitä vastoin Kolisto oli pieni, -umpimielinen ja hiljainen. - -Kolmantena oli jo ennen mainittu Kylä-Juurakkolan renki, Joose Peräoja, -kolmissakymmenissä oleva, hyvä työmies. Hän oli työmiessukuakin, mutta -kokonaan ilman mitään muuta peruspääomaa kuin ruumiin terveys, voima ja -hyvä työnkurssi. Mutta niissäpä sitä olikin kerrakseen. Reipas mies ei -kaivannutkaan muuta. - -Neljänneksi tuli nuori poika, joka ei vielä ollut kahdenkymmenenkään -ikäinen. Hän edustikin äitiään, torpparin leskeä Leena Kantosuota, -jonka torppa oli Ylisen maalla, mutta kontrahti lopussa eikä sitä -saanut millään uusituksi. Ensi vuonna jo odotti varma häätö. - -Joose Peräoja oli tanakkaa tekoa, nuorenpuoleisella iällään jo tottunut -piipunperiäkin pureksimaan. Mutta Kantosuon Taavetti oli hintelä, -teräväsilmäinen ja liukasliikkeinen poika siitä huolimatta, että -kasvoissa, ruumiin kehitysmuodoissa ja liikkeissä ilmeni liian aikaisen -raskaan ruumiillisen työnrasituksen jäljet. - -Nämä miehet istuivat Pyydysmäen tuvan penkillä rivissä eräänä -kesäisenä iltana neuvottelemassa isännän kanssa. Monen samanlaisen -joukkueen kanssa oli Pyydysmäki ollut vuosien kuluessa tekemisissä, -ja saavutukset olivat tyydyttävät. Valtionvarojen saanti kyllä oli -pysähtynyt alkuunsa, mutta parissa tapauksessa oli asia rahoitettu -yksityisvaroilla. - -Kaikki nämä, jotka tässä nyt istuivat maanhaluisina, olivat -Pyydysmäelle lapsuudesta saakka tuttuja oman kylän miehiä. Kolisto -ja Peräoja olivat aivan ensiluokkaisia työmiehiä, Kantosuon leski -suurine lapsijoukkoineen monet myrskyt soutanut ja vastamäet kokenut -torpanvaimo, jota ei ilkeäisikään laskea mieron tielle. Olihan tämä -vaimo tehnyt melkoisen yhteiskunnallisen päivätyön ensin synnyttämällä -ja sitten vielä yksinpuolin elättämällä ja kasvattamalla kelpo -ihmisiksi lapsilaumansa. Tämä Matti Miinanpoika nyt kyllä oli mies, -johon ei kannattanut paljoa luottaa. Mutta mihinkäpä sekään talopahansa -panee! Jos ei kykene sitä asumaan, niin siihenhän se jää talo, ja -elinkykyisempi asuja saattaa siihen pesiytyä. - -Tämä puuha miellytti Pyydysmäkeä. Sillä voi taas antaa yhden -iskun Bobrikoffin puuhille. Maanjakohuhut olivat taas ruvenneet -elpymään. Ja Helsingissä ilmestyvä sosialistinen Työmies-lehti oli -alkanut kiihoittaa. Pyydysmäki ei ollut itse lehteä lukenut muuten -kuin Suomettaren selostuksista. Mutta jo niistä saattoi tehdä -sen johtopäätöksen, että lehdellä täytyi olla epäisänmaallinen, -siveetön pohja. Kyllähän Erkki suunnilleen ymmärsi kaupungin ja -tehtaitten työväen ja heidän työnantajainsa väliset suhteet. Eihän -aikaansa seuraava talonpoika saattanut olla huomaamatta sitä uutta -taistelusuhdetta, mikä oli alkanut kehittyä suurteollisuus- ja --kauppapääoman ja ruumiillista työvoimaansa myövän ihmisen välillä. -Kyllä Pyydysmäki sen huomasi, että ihminen siinä taisteli rahan -valloittavaa ylivaltaa vastaan. Mutta sittenkin. Koko taistelu olisi -pitänyt pysäyttää siksi kunnes olisi päästy vapautumaan hieman tästä -molempia uhkaavasta Venäjän kaksipäisestä, siipiään huitovasta -kotkasta. Nythän oli sukeutumassa taistelu koko kansan, kaikkien -luokkien yhteisestä olemassaolosta. Jos nyt ruvetaan keskenään -taistelemaan vallasta, eri luokatkin, kun jo ruotsalaiset ja -suomalaiset ovat kohta niin hajan, ettei mitään yhteistä vastarintaa -näy voivan ajatellakaan, silloin varmaan menetetään kaikki. Koko -luokkataistelu, joksi sitä nyt nimitettiin, näytti aloitetun -sopimattomaan aikaan. Jos ryssä kumoo perustuslait, niin se tulee ja -hallitsee Suomessa, niin työmiestä kuin työnantajaakin, tallaa molemmat -maan tasalle ja musertaa kaiken yrittämishalun. Se oli Pyydysmäen -vakaumus. Sen vuoksi olisi jokaisen isänmaallisen miehen tullut välttää -kaikkien keskinäisten suhteiden kärjistymistä ja asettua yhteiseen -rintamaan. Ehtiihän sitä sitten näitä sisäisiä riitoja ja etusuhteita -selvitellä, kun Venäjällä tulee vallankumous. Ja sen tulemiseen Erkki -Pyydysmäki uskoi ehdottomasti. Se saattaisi vain vähän viipyä. - -Mutta jos toimitetaan maata näille työkykyisille maatyömiehille, -tulee heistä isänmaastaan kiinnipitävää talonpoikaisväkeä. Ja samalla -toimeentulevaa. Sellaisiin ei pysty ryssän narraaminen. Pyydysmäki oli -sen jo kokenut. - -Niin hän rupesi neuvottelemaan näidenkin miesten kanssa. Hän tiedusteli -olivatko he nyt lopullisesti olleet kyselemässä Juurakkolan hintaa ja -myyntiehtoja. Olivat, tämä Matti oli ollut, mutta tavannut emännän -pahalla tuulella, ja hän oli kyllä sanonut, ettei heidän taloaan ikinä -Matin-moisille myydä. Hm. Se oli melkein ymmärrettävää. Mutta Joose -oli kerran kysynyt isännältä, ja silloin oli tämä sanonut, ettei sillä -ollenkaan väliä ole, vaikka mustalaiset ostaisivat, kun vain rahan -pöytään lyövät. - -Pyydysmäki lupasi ryhtyä neuvotteluihin asiasta. Niin kävi hän ensin -talon myöjän luona. Tämä sattuikin pitämään kunnianaan sitä, että -itse Pyydysmäki tulee kyselemään. Kyllä hän myö, mutta ei halvalla! -Tahtoo niin ja niin paljon. Kun pitää ruveta koroillaan elämään, niin -pitää saada hintaa. Pyydysmäki ei hätäile, ei tee ensi kerralla mitään -tarjousta. Rupeaa vain rahoja kuulustelemaan kunnan säästöpankista. -Saisihan sieltä Pyydysmäki, jos taloa itselleen ostelisi. Mutta kun -säästöpankkiherrat saavat kuulla tarkoituksen, alkavat he epäröidä. -Säästöpankissa hallitsevat pitäjän rahamiehet. Heidän silmissään -on tämä talojen halkominen ja pirstominen tuhoisaa hommaa. Se on -sosialismia, omaisuuden tasanjakoa. Köyhälistöstä tulee vain ylpeitä -öykkäreitä; päivämiehiä on vaikea saada ja palkat nousevat. Ja -sittenkin ne kuitenkin köyhtyvät. Paljoa ei siihen suuntaan tosin ollut -vielä merkkejä näkynyt, mutta kokeneet ja viisaat miehet näkivät joka -taholla merkkien lähestyvän. Eikä nyt tahtonut kannattaa suurehkokaan -talo, sitä vähemmin pieni. Ne tekevät varmasti vararikkoja ennen -pitkää. Sinne, sinne ne menevät kruunulta ja yksityisiltä lainatut -varat. Heidän oli mahdotonta ymmärtää mitä tämä Pyydysmäki, varakas -ja ymmärtäväinen mies muuten, tarkoitti tällaisilla puuhilla. Kaiketi -se ottaa niiltä hyvät välitysmaksut? Tietenkin. Kauniit rahat pistää -voittoina taskuunsa. - -Eivät he anna. Se on liian uudenaikainen ja epävarma tarkoitus. -Eikä ole rahaakaan... eihän sitä ole. Kun sen lisäksi kauppaneuvos -Blomster, entisiä pitäjän poikia, joka oli päässyt rikastumaan ja -noussut kaupungin johtavien porvarien luokkaan, oli kysynyt suurempaa -lainaa, täytyi siihen varata rahoja. Kauppaneuvokselle kuuluu -tulevan kahvilasti aina Brasiliasta, ja hän arvelee saavansa täältä -säästöpankista rahaa huokeammalla korolla ja vähän pitemmälle ajalle -kuin vekselillä kaupungin pankista. Sille tässä nyt täytyy katsoa -rahat, täytyy tietenkin. Kauppaneuvos on rikas ja kunnon mies, kyllä -hän vastaa. - -Ja niin tarkastetaan velkakirjoja ja vaaditaan rahantarpeessa -perittäväksi joukko koronmaksussaan hieman myöhästyneitten velallisten -maanviljelyslainoja. Tämähän onkin sopiva syy maksajain kiristämiseksi: -tarvitaan rahoja! Ilmoitetaan kauppaneuvos Blomsterille puhelimella, -että laina annetaan. Samalla lasketaan tuttujen kesken sopivaa -leikkiä hyväntekijäisistä, konjakista, "rovastin sikaareista." -Kauppaneuvoksella kuuluu jo niitä olevan varattuna. Noo, sen hekin -arvaavat. - -Pyydysmäki tietysti saa vain kuulla julkisuuteen välttämättömästi -tulevat kuivat tosiasiat: että nyt ei ole pankissa rahaa, kun on -luvattu kauppaneuvokselle jo aikaisemmin puhuttu laina. Jo tämäkin -riittää kuohuttamaan Pyydysmäen vanhaa-aatamia. Mutta pankissahan onkin -pääpomona hänen vanha kunnallispoliittinen kilpailijansa kauppias -Koivunoksa, joka samasta valtiollisesta puoluekannasta huolimatta -on Pyydysmäen leppymätön vihollinen. Se juontaa alkunsa aina v:n -1891 valtiopäivämiesvaaleista, jolloin muutamat Koivunoksan ystävät -tahtoivat saada hänet Pyydysmäen edellä valtiopäiville. Ja kun ei se -onnistunut, rupesi Koivunoksa oikein vakinaisesti vihaamaan. - -Tämä vastoinkäyminen vain kiihoitti Pyydysmäkeä. Hän tahtoi nyt ajaa -Juurakkolan talonpalstoituksen läpi millä hinnalla tahansa. Lähti -kaupunkiin, jossa hänellä oli muutama tuttava yksityispankin johtaja. -Siellä asia alkoikin heti järjestyä. - -Sitä mukaa siis Kylä-Juurakkola alkaa siirtyä näille uusien -talollissukujen perustajille. Aina Matti Miinanpoikaa myöten syntyy -näissä perheissä valtava elämänkuohunta. Muutamat väsähtäneet ja -veltostuneet syrjästäkatsojat käyvät taas kyselemään toisiltaan, -noituuko se lautamies noihin avustettaviinsa uuden hengen vai mikä -salaperäinen voima ne panee liikkeelle. - - - - -V. - - -Parin viime vuoden kuluessa oli valistuksellinen herätys temmannut -tämänkin kunnan nuorison mielet valtavalla voimalla. Jotain henkisesti -sytyttävää liikkui ilmassa. Lukuisat elämänkysymykset viilailivat kuin -pieniä purosia myöten nuorisoseurakokouksiin, joissa niitä pohdittiin. -Ne elävät ja vaikuttivat nuorukaisten ja neitosten ajattelemina ja -tulivat sitä tietä nuorisoseuroissakin pohdittaviksi. - -Kirkolla oli nuorisoseuraelämä vanhempaa ja vakaantuneempaa, osittain -jo kangistuneempaakin. Mutta Pyydysmäellä se oli nuorta, uutta ja -palavaa. Seurahuoneen valmistuminen oli saanut sen aikaan. Kokouksia -pidettiin vähintään joka toinen sunnuntai. Seuralehti "Sytyke" ilmestyi -jokaiseen kokoukseen. Se sisälsi runoja, suoranaisia kertomuksia, usein -pirteätä ja suolaista arvostelua epäkohdista. - -Keskustelukysymykset, joita oli määrä vuoron perään tuoda kokouksiin, -käsittelivät usein nuorten omassa elämässä ja keskuudessa tavattavia -epäkohtia. Eräs 18-vuotias kävi tuimasti paikkakunnalla vallitsevan -yökosinnan kimppuun. Se herätti vastustusta, mutta myöskin puolustusta. -Kysymys jäi ratkaisematta, sillä useimmat seuran jäsenet harjoittivat -yökosintaa. Mutta nuori taistelija Matti Luhtasenneva, Hermannin poika, -jatkoi hyökkäyksiään seuralehdessä ja taivutti siten useita puolelleen. -Toinen, Mikko Aitanen, Jaakon poika, vihasi valkeata kiiltokaulusta, -koska se oli "herraskaisuuden merkki", ja väitti, että kaikki ne, jotka -olematta herroja, sellaisia käyttävät, yrittävät lentää ylemmäksi kuin -siivet kannattavat. He rakentavat uusia luokkarajoja. Nuorisoseuran -pitäisi ohjelmansa mukaan poistaa vanhojakin luokkarajoja. Tästä syntyi -kauan kestävä, päättymätön kina. Mutta se valaisi monelle asiaa, -ja lopulta julistettiin kaikenlaisten kaulusten käyttämisvapaus. -Nyt nostivat jotkut pojat kysymyksen, oliko tyttöjen edelleen pakko -käyttää huivia vai eikö tulisi ottaa hattukin? Siitä kävi kiista -taas aika tuliseksi, mutta se ei johtanut päätökseen, ainoastaan -periaatteen selvittelyyn. Eero Pyydysmäki oli kuohuvimmassa nuoruuden -nousukaudessaan. Hänessä ilmenivät erikoisen voimakkaina ajattelijan -taipumukset ja hänen luonteessaan oli tulta enemmän kuin kenenkään -muun perheen jäsenen. Tähän aikaan oli pojan harrastus kiintynyt -uskonnollisen ja valistuksellisen mielialan ristiriitaan. Alkunsa -se juonti siitä, että hänen veljensä Iiska oli papiksi tultuaan ja -erikoisesti tänä viime vuotena ruvennut osoittamaan huomattavia -ahdasmielisyyden taipumuksia. Kotona käydessään hän joutui usein -puhumaan nuorisoseurasta ja sen toiminnasta sen arvoa kieltävässä, -usein tuomitsevassa äänilajissa. Kun tämä sointui yhteen sen käsityksen -kanssa, joka pastori Nordbergilla oli nuorisoseuroista, vaikkakin -Nordbergin arvostelut olivat vielä ankarampia ja tuomitsevampia, -muodostui intomieliselle nuorukaiselle sellainen usko, että papit -edustavat nykyhetkellä pimitystä, ovat mustana seinänä, josta kaikki -valo heijastaa vain heihin itseensä. Kun hän ensi kertoja kotona -kiistellessään Iiskan kanssa uhmaten toi julki tämän käsityksen, -huudahti äiti toiselta puolen tupaa askareiltaan: - --- No mutta... jopa tuo poika nyt... aivanhan se puhuu kun mestari -Pettersson!! - --- Sehän sen oppimestari on, sanoi Iiska nurjalla, syyttävällä äänellä. - -Isä kuunteli vaieten syrjässä rasvatessaan siloja. - --- Mikä oppimestari! kirkui Eero, -- Eivätkö nämä ole sellaisia -asioita, jotka täysijärkinen ihminen ilman mestariakin älyää? - --- Et sinä ole vielä mikään täysijärkinen, pojannulikka olet, -kiukutteli Iiska. - --- En suinkaan minä nyt niin täysijärkinen olekaan kuin sinä, mutta -niin täysijärkisen vanhoilliseksi en ikänä tulekaan. - --- Tulet aikanaan, ennusti Iiska lauhdutellen. - --- En tule, eikä minun tarvitse, kun ei minulle tule papin -velvollisuuksia, pimittää kansaa sitä varten että kirkko ja paimenet -saisivat nukkua... - --- No mutta Eero! Mikä Jumalan nimessä sinua vaivaa? - -Äiti laski pelästyneenä työn käsistään ja katsoi poikaa aivan kuin -silloin, kun Eero oli pikkuinen ja sai tällaisessa tapauksessa raippoja. - --- Ei mikään. - -Eeron ääni oli jo hillitty, eikä hän uskaltanut nostaa silmiään äitiin, -jonka jokaisen eleen hän kuitenkin tarkoin näki. - --- Sellaista hedelmää se kantaa se nuorisoseura ja itsekasvatus, ilkkui -Iiska. - -Nyt rykäisi isäntä: - --- Älä sano niin. Näethän sinä, että pojassa kuohuvat vain ne samat -nuoruuden voimat, jotka sinussakin aikoinaan. Muistat kai siellä -Helsingissä. Etkö liene silloin ajatellut jokseenkin samoin kuin tämä -Eero nyt. - -Pyydysmäki naurahti ja kiskoi rasvattua silahihnaa läpi kätensä ja -katsoi pappispoikaansa. - -Iiska mutisi jotain huuliinsa, mutta ei ruvennut vastustamaan. Hän -oli seurakunnastaan vain tilapäisellä käynnillä syntymäkodissaan -eikä halunnut väitellä isän kanssa. Eeroa sitä vastoin kiusasi -ylivoimaisesti halu näpsiä vielä papistunutta vanhempaa veljeä -isän suojeluksesta. Mutta hän vaikeni aavistaen, että jos rupeaisi -tilaisuutta hyväkseen käyttämään, hän voisi saada isältä hieman -ankarammasta kädestä kuin vanhempi veli äsken. Äiti sitä vastoin ei -oikein voinut loukkaantuneesta mielialastaan päästä, vaan valitti: - --- Minä en ollenkaan ymmärrä, miten on mahdollista, että poikaset -puhuvat näin. Ja papille, vaikka kohta nyt onkin veli. Minä en tahdo -tällaista enää kuulla! En minä ole ennen huomannut Eerossa tuollaista. -Niinhän se puhuu kuin pakana. Ja tämäkö nyt sitten on _valistusta_? - --- Ole nyt, suhditti isä. -- Me puhumme asiasta Eeron kanssa toiste. -Olihan se nyt vähän räikeästi mutta... eihän se nyt kuitenkaan ollut -niin tarkoitettu. - -Nämä samat hyökylaineet loiskuivat ja vyöryivät monissa -nuorisoseuralaisten kodeissa Pyydysmäellä. Niinpä oli noussut -päiväjärjestykseen pari kysymystä, joista oli syntyä yleinen -seurakuntalevottomuus. Toinen oli raittiuskysymys, jota ajamaan -opettaja Lintumäki, Jussi Penttilä ja nuori Matti Luhtasenneva olivat -oikein tosissaan ryhtyneet. Myrsky nousi siitä, että viimemainittu oli -seuralehdessä maininnut nimeltä muutamia kylän uskonnollismielisiä -miehiä, jotka olivat yhdessä juopotelleet. Aivan pian senjälkeen -oli pastori Nordberg käynyt kylässä pitämässä raamatunselityksen, -jolloin oli ottanut tekstikseen Kaanaan häät ja selittänyt Kristuksen -silloin laittaneen viinaa, josta jumalaapelkääväiset häävieraat -juopuivat. Pastori selitti, ettei Jeesus olisi voinut olla häissä, -missä oli uskottomia ihmisiä, mutta selvä raamatunsana vakuutti, -että siellä oli juopuneita. Nyt puhui hän pauhaavassa äänilajissa -sellaista tekopyhyyttä ja farisealaisuutta vastaan, jota oli alkanut -ilmetä näissä nuorisoseuralaisissa, jotka päätäpahkaa väittävät, että -kristityn ihmisen tulee olla ehdottomasti raitis! Se sellainen on -omalla hyvyydellä ja tanssin tahdissa taivaaseen pyrkimistä. Pastori -julisti sellaista eksytystä vastaan ankaran tuomion muistuttaen, -ettei taivaaseen pääsemiselle ole asetettu minkäänlaisia muita ehtoja -kuin usko, ihminen kun on niin kurja syntinen, ettei hän omilla -ponnistuksillaan kykene otsamaan yhtäkään askelta autuudentiellä. -Kaikki autuus tulee armosta. Jos nyt ehdoton raittius olisi kristitylle -välttämätön, niin siitä tehtäisiin silloin uskon kilpailija, autuuden -ehto. Samalla hän varoitti laskemasta nuoria nuorisoseuraan, missä -tällaisia villioppeja sepitetään. Ymmärrettiin, että juopottelijat -olivat valittaneet papille, joka nuorisoseuravihassaan oli valmis -ryhtymään heidän aseenkantajakseen. - -Siitä syntyi kyläkunnan myrsky. Erisuuntaisista uskonnollisista -piireistä kiinnitettiin huomiota itsevanhurskauden ja tekopyhyyden -villioppiin, jonka kehittämislaitokseksi Pyydysmäen nuorisoseura -oli muodostunut ja jota kirkonkylän nuorisoseuralaiset tuntuivat -kannattavan. - -Kun syyllisiä etsittiin, keksittiin pääsyntiseksi opettaja Lintumäki ja -räätäli Pettersson. Nuoret tietysti juoksentelevat näiden kellokkaiden -perässä, joista toinen käsitettiin olevan vapaa-ajattelija ja -toinen tolstoilainen. Tällöin johduttiin tietenkin tarkastelemaan -näiden vaellusta ja keksittiin, ettei heistä kumpainenkaan käy -ripillä. Pastorille se oli tärkeä löytö. Hän saarnaili siitä -raamatunselitystiloissa ja kerran jo viittaili asiaan hyvin -läpikuultavasti rippisaarnassakin. - -Juoppous- ja raittiuskysymys ja niiden suhde uskontoon joutuivat näin -laajan pohdinnan alaiseksi. Samalla aina pidettiin mukana rippiasiakin. -Riiteleminen johti siihen, että moni arkamielinen uskovainen, joka oli -ollut ehdottomasti raitis, rupesi julkisesti maistelemaan, välttääkseen -joutumasta tekopyhyyden pauloihin ja tekopyhän maineeseen. Täytyi -koettaa pysytellä niin syntisenä, ettei erehdyksessä hairahtuisi -luulemaan itseänsä niin hyväksi, ettei ollenkaan armontarvetta tuntisi. - -Samaan keskusteluseulaan työnnettiin myöskin nuorisoseuran -näyttelemiset, tanssit ja muut synnit tarkoin tutkittaviksi. Mutta -nuoret eivät tahtoneet olla huonompia: he kokosivat vanhempain -helmasyntejä, kuten ahneutta, epärehellisyyttä, panettelua y.m. -samanlaista seulottavaa. - -Niin siitä syntyi valtava nuoren ja vanhan maailmankatsomuksen välinen -taistelu. Moni arka sielu, jolla oli vain niukasti valoa, tuli -levottomaksi jo sen johdosta, että oli tullut menneeksi seuratalon -vihkiäisiin ja saattanut siellä iloita semmoisesta, mikä nyt yhtäkkiä -selvisi taas synnilliseksi ja maailmalliseksi. Näin se yksimielisyyden -humaus, joka oli nuorisoseuratalon rakennus- ja vihkimishomman aikana -hurmannut kyläkunnan hetkiseksi maallisesti katsoen ihastuttavaan -sopusointuun, haihtui kuin sumu. Eripuraisuus, syntinen riita ja sen -johdosta armontarve kirkastuivat ilmi eläviksi. Havaittiin oltavan taas -Pyydysmäellä. - -Hermanni Luhtasenneva itse ei vielä ollut tehnyt ratkaisua, -sillä hän piti teräväpäisestä pojastaan, joka luettiin pahimpain -näyttelijäsynnistä syytettyjen joukkoon. Poika sitä paitsi oli -kansakoulusta saakka viisauden maineessa. Isä, joka koko elinaikansa -oli ollut yksinkertainen, huomattavampia älynlahjoja vailla, piti -sellaisten ilmestymistä pojassa niin suurena jumalanlahjana, että hänen -oma uskonsa oli joutua vaaraan. Hän näet tunsi vahvaa houkutusta pitää -pojan ja hänen tovereittensa puolia. Sitä vastoin Hermannin emäntä -kyllä huokaili raskaassa vaivassa ja ahdistuksessa. Hänen hätäänsä -piti yllä Tuomisen Liisa, naapurin akka, jolle nämä uskonasiat olivat -kirkkaan selkeitä, tuli kysymys mistä kohdasta tahansa. - -Mutta sitä paitsi oli Pyydysmäen emäntäkin levoton. Hänen kohdallensa -olikin työntynyt kummallinen ristiaalto: perheen jäsenet, joita hän -kaikkia rakasti ja vaali kuin kana poikasiaan, olivat jakautuneet -jyrkästi kahteen vastakkaiseen leiriin. Emo oli sydämensä syvyydestä -vakuutettu siitä, että Iiskan puolella oli korkeampi totuus. Mutta -näiden maallisten kannalta katsoen taas oli isännän ja Eeron -mielipiteillä myöskin arvoa -- hän ymmärsi sen järjellään -- niinkuin -esimerkiksi kiivailun siinä raittiudessa. Vaimo oli sydämestään iloinen -siitä, että isä ja pojat olivat kaikki raittiita. Ja vaistomaisesti -hän epäili pastori Nordbergin selitystä Kaanaan häistä. Hän tunsi -sielussaan aivan elävästi, että jos hänen miehensä ja poikansa olisivat -juovuksissa joskus rähisseet, hän ei olisi voinut perhehäpeältä -ihmisten edessä silmiään nostaa. Mutta kaikkein vähimmin olisi hän -voinut uskoa, että Herra Jeesus, jos hän olisi tullut Pyydysmäkeen -ja havainnut näiltä hänen rakkailtaan viinan loppuvan, mennyt -vesisaavin luo ja muuttanut sen viinaksi juopuneille! Jos hän näkisi -näiden poikainsa, Iiskan, Jussin tai Eeron ryyppäävän viinaa, sitten -höpisevän, repivän suutaan tahi rehväilevän päissään, niin hän painuisi -maan alle häpeästä, tuskasta ja Jumalan armon menetyksen pelosta. - -Mutta sittenkään ei sitä pitäisi sekoittaa uskon asioihin. Sitä hän -vain. Eikä hän näyttelemistäkään niin kovin pahana pitäisi, eihän siinä -mitään. Se vain hänellä oli, että sekin saattoi olla kehittyneemmän -jumalisen viisauden kannalta syntiin houkutteleva asia. Verratessaan -näyttelemistä nuorten moniin muihin huveihin, niinkuin yöjuoksuihin -y.m., olisi hän kuitenkin antanut Iiskan hieman tarkistaa tuomiotaan -nuorisoseurasta. - -Kun Iiska taas kerran tuli, otti äiti hänet kahteen kynteen tästä -asiasta. Samalla kysäisi hän pitääkö Iiska Helsingin suomalaisen -teatterin näyttelemistä syntinä, ja onko Iiska ollut siellä. Iiska -sanoi, ettei näytteleminen ehdottomasti ole synti, varsinkaan jos -kappale on hyvä ja sen esitys kohoaa taiteeksi, niinkuin Suomalaisessa -teatterissa. Mutta näiden pyydysmäkeläisten näytteleminen on jo niin -ala-arvoista taiteena, että se on synti taidetta vastaan. Se muodostuu -remuamiseksi, jolloin taiteellinen sielunjalostus on mahdoton. -- Niin -voi olla. Mutta meidän ihmisten jumalanpalveluskin on erilaista, toinen -taitaa tehdä sen paremmin, toiselta se menee huonommin, mutta eikö -Jumala katso yritykseen, sydämeen? -- Kyllä, sanoi Iiska. Mutta tässä -nuorisoseurassa onkin juuri yritys virheellinen, ja sydän etsii jotain -muuta kuin taiteellista nautintoa tahi Jumalaa. Kun ne huonon näytelmän -jälkeen hypellä remputtavat helvetillisen hanurimusiikin soitolla, niin -voiko äiti ajatella, että Jumala hyvillä mielin sitä katselisi? - -Äidin omatunto säpsähti. Oliko hän todella sellaista pitänyt -mahdollisena! Sehän oli niin ilmeinen synti, ettei tarvinnut -harkitakaan. Hämillään katsoi hän vilpittömillä, ruskeilla, hyvillä -silmillään poikaansa, josta hänen toiveittensa mukaan oli tullut pappi, -mutta jota hän nyt tunsi kuitenkin oudosti orjailevansa. Samalla meni -mieleen, että isän ja Iiskan välille oli ilmestynyt jotain erottavaa. -Sitäkö se oli, että isä riippui niin kiinteästi näissä maallisissa? -Iiska taas näkyi erottautuvan yhä tiukemmin taivaallisiin. Kumpaisenkin -harrastus oli hänestä oikea ja tarpeellinenkin, mutta miksi he eivät -voineet sopia? Ja hänen mielessään alkoi taas askarrella sovittamisen -ajatus. Sellaisella oli hänen elämässään ollut aina hyvin keskeinen -vaikutus. Pyrkimys erottavien näkökohtien ymmärtämiseen oli siten -muodostunut hänen elämänymmärryksensä sisällöksi. Luonnekin oli jo -vakautunut sellaiseksi, että jokainen riitainen epäsointu perheen -jäsenten kesken aiheutti syvää sielullista kärsimystä. Kun sellaista -perheessä sattui, katsoi emäntä luonnolliseksi velvollisuudekseen -sovittaa. - -Mutta tämä nyt uhkaava ristiriita oli sellainen, että hän -sitä ajatellessaan tunsi liikkuvansa, suorastaan haparoivansa -tuntemattomilla aloilla. Tehtävän ylivoimaisuudesta ei hän kuitenkaan -ollut varma. Sillä hänen sielussaan ei löytynyt perhepiirissä -ylivoimaiselle mitään vastaavaa kuvaa. Ajatus jäi toistaiseksi -ratkaisematta. Mieleen jäi vain varmuus, että hän tekisi kaikkensa -sovittaakseen isän ja Iiskan -- niinkuin ennenkin. Eeron hän -nöyryyttäisi nuhtelemalla. - -Tämän itseselvityksen jälkeen huomasi emäntä itsensä entistä -suosiollisemmaksi nuorisoseuraa kohtaan. Kaikesta huolimatta. Tekikö -sen Eero-pojan merkillinen huomaavainen käytös juuri äitiä kohtaan -vai jokin muu selveneminen, on vaikea sanoa. Äitiä vain kiusasi Eeron -liiallinen suulaus ja se, että pojan sanoissa oli aina jotain, mitä -äiti tahtoi karsia ja siivota. Kerran otti äiti Eeron puheilleen -kamariin, istui levokseen hetkiseksi soututuoliin ja käski Eeron -eteensä seisomaan, saadakseen katsoa läheltä pojan silmiin ja -pitää kädestä kiinni. Poika oli tällä kertaa joutunut intoihinsa -arvostellessaan kirkkokristittyjen elämää. - --- Voisit sinä pitää vähän soukempaa suuta, sanoi äiti. -- On -rumaa ja sopimatonta, että nuori poika sillä lailla arvostelee -vanhempia ihmisiä. Ja sehän kohdistuu omaan äitiisikin tuo puhe -kirkkokristityistä. Olenko minä nyt todellakin antanut sinulle -sellaisen esimerkin? - --- Ää-iti, eihän, enhän minä teitä, kyllä te sen itsekin tiedätte. - -Eero kiersi kätensä äidin kaulaan ja suuteli. - --- Noo... noo... - -Äiti hymyili. Ja kun poika hellitti kätensä kaulasta kimaltelivat -kirkkaat kyyneleet nuorukaisen poskilla. Hän sanoi hiljaa: - --- Kun minulla on niin paljon ajatuksia. - --- Niin, mutta hillitse niitä. Ajattele tarkoin, lapsi, ennen kuin -päästät kovan sanan suustasi. - --- Minä ajattelen kyllä, sanoi poika, -- mutta minä luulen, että me -nuoret olemme monessa asiassa toista mieltä kuin te vanhat. Onko se -väärin ja paha? - -Äiti yritti joutua hieman hämille. Hän ei ollut koskaan kuulunut -niihin ihmisiin, jotka empimättä tukkivat lapsiltaan sanan ja -ajatuksenvapauden. Mutta kun oli puhe uskonnollisista asioista, -oli hänen vaikea sulattaa tämän nuorimman poikansa suulautta ja -lihallekäypiä arvosteluita. Nyt hän vähän ajateltuaan virkkoi: - --- Jättäisit nämä uskon asiat siksi kun vähän ikäännyt. - --- Mutta eikö äitikin ole sitä mieltä, että uskonasioita pitää ajatella? - --- Olen kyllä, mutta sillä tavalla, että ihminen nöyrtyy ja uskoo eikä -yritä järjellään ratkaista asioita, jotka Jumalan hengen ovat. - --- Niin, mutta kun järki vaikuttaa eikä tahdo alistua -uskonkuuliaisuuteen. - --- Mutta pitää. - --- Ei voi, äiti. - -Äiti huokasi. Mitä tehdä tuolle itsepintaiselle pojalle? - --- Kun se Iiska ymmärtäisi sinua paremmin ja opettaisi? - --- Niin, mutta ei me Iiskan kanssa... Paremminhan me, äiti ja minä, -toisiamme ymmärrämme. Enkä minä mikään jumalankieltäjä ole. - --- Etkö? - --- Eei! Minä uskon nyt Jumalaan paljon varmemmin kuin rippikoulussa. - -Äiti tarttui poikansa käteen. - --- Kiitos, rakas poikani näistä sanoista! huudahti äiti. -- Ne -riittävät minulle lohdutukseksi tällä kertaa. - -Ikäänkuin vapautuneena jostain taakasta nousi äiti, laski pojan -menemään ja kävi itse askareilleen. - - - - -VI. - - -Maaseudulla levisi yhtäkkiä tieto, että kaupungissa ostetaan -innokkaasti siemenruista. Monelle olikin viime aikoina karttunut ruista -yli oman tarpeen, kun hinnat olivat niin alhaiset, ettei kellään ollut -halua myymiseen eikä juuri kukaan ostanut. Rahan tarve tyydytettiin -kauroilla, voilla ja puutavaralla. - -Kaupungista kuulusteltiin huhun todenperäisyyttä puhelimella ja saatiin -todeta sen paikkansapitäväisyys. Mutta samalla ilmoitettiin, ettei -hintaa voida kauan pitää näin korkealla. Sitoumuksia oltiin myöskin -haluttomia puhelimella päättämään. Kaikki nämä asianhaarat jännittivät -myyntihalua nopeasti. Kun pelloilta näytti lupaavan tulla hyvä sato, -pantiin Pyydysmäelläkin kaikki hevoset matkaan ajamaan rukiita -rautatienasemalle. - -Mutta kun monessa muussa pitäjässä tehtiin samoin, tulvahti rukiita -kaupunkiin yhtäkkiä niin paljon, että hinta putosi useampia markkoja -hehdolta. Rukiin myyjät palasivat koteihinsa myrtynein mielin. Heidän -keskuudessaan vallitsi aivan yleisenä se käsitys, että huhu korkeista -hinnoista, joita ei aiottukaan maksaa, oli tahallisesti levitetty -maakuntaan sitä varten, että saataisiin ylimääräisen ruistulvan -saapuessa polkea hinnat ja tehdä hyvät kaupat. - -Juuri tähän katkeramielisyyden aallokkoon syksyllä tuli Pyydysmäelle -osuustoimintapuhuja. Hänet oli Erkki Pyydysmäki kutsunut. - -Pyydysmäen nuorisoseuran talolle oli erääksi syksyiseksi iltapäiväksi -kutsuttu väkeä koolle kuulemaan osuustoimintaesitelmää. Asia oli täällä -verrattain vieras, ainoastaan opettaja Lintumäki oli siitä joitakin -kertoja nuorisoseuran tilaisuuksissa puhunut. Mihinkään toimenpiteisiin -ei se ollut johtanut. Kylässä oli kauppias Koivunoksan haarapuoti. -Sitä vastaan oli kyllä tavaranlaadun ja varsinkin hinnoittelun vuoksi -muistuttamista. Mutta kun kaupanhoitaja oli mukava mies, ei kellekään -ollut pälkähtänyt päähän viitsiä ruveta hänen kanssansa kilpailemaan -osuuskaupalla. - -Kokoukseen tuli ihmisiä sali täyteen. Omituista kyllä oli suurin osa -keski-ikäistä ja vanhemmanpuoleista väkeä. - -Puhuja aloitti, niinkuin kaikki sen aikaiset osuustoimintapuhujat, -Rochdalen kankurien historialla. Sitten hän kävi kertomaan -osuustoimintakokemuksista erinäisissä Euroopan maissa. Näin -kuvaili hän maataloustuotteiden merkilliset myyntikokemukset ja -maataloustarvikkeiden, lantojen, koneiden ja siementen kaupan. -Yksityisen kapitalistisen liike-elämän virheet ja puutteet -tuotiin esiin elävissä, kokemuksellisissa kuvissa. Liiketoiminnan -nurinkurisuudesta johtui maanviljelystuottajain elämän ahdistus. Siitä -talonpoikain taloudellinen riippuvaisuus, heidän kulttuuriasemansa -vajamittaisuus, heidän valtiollinen avuttomuutensa. Salintäyteinen -joukko kuunteli hiiskahtamatta. Lopulta seurasi kuvaus meidän -oloistamme. Talonpoikain hajanaisuus tuottajina ja kuluttajina -kuvailtiin elävin piirtein. Sitten osuustoiminnan mahdollisuudet ja sen -eri muodot. - -Minkäänlaisia väsymyksen merkkejä ei kuulijakunnassa havainnut. Tässä -kuultiin paljon kokonaan uusia asioita. Elävämmin ja räikeämmin -vedettyjen esimerkkikuvien ohi kiitäessä suut menivät nauruun; -toisinaan kuvastui samoissa kasvoissa tuska. Puhuja kosketteli -yksityisten kuulijain elämänmurheiden, taloudellisen avuttomuuden -todellisia syitä samalla kuin joukkosielu, jonka heräämistä nimenomaan -tarkoitettiin, värähteli elämäntunnossa. Ne olivat, nämä ihmiset, -raatavia suomalaisia talonpoikia, jotka sukupolvesta toiseen olivat -perineet raatamispakon. Heidän taistelunsa oli aina suuntautunut -vierasta valloittajaa ja omaa lähintä ruumiillista puutetta, huutavaa -hätää vastaan. Elämälle oli nuoruudessa joskus kimallellut joku -innostava välähdyskin kiihoittajana, mutta jokapäiväinen raskas, -lakkaamattomassa raatamisessa kuluva, iloton ja yksitoikkoinen elämä -oli ne sellaiset ilmestykset pian himmentänyt. Oli vaellettu useimmiten -kuin umpikujassa, jonka uusi lumimyrsky aina heti uudelleen tukkii. - -Vasta nyt, tämän viimeisen polven aikana oli alkanut omituisesti -seestyä. Ilmestyi näköpiiriin uutta ja uutta, kiihoittavaa, uusiin -yrityksiin houkuttelevaa, elämää ja mielikuvitusta uusilla väreillä -värittävää. Nuo olivat uuden elämän, viihtymyksen, sivistyksen, -taidon ja minkä kaiken kangastuksia. Heräsi aavistuksia omista, -jonnekin varastoiduista voimista. Mutta kun niitä rupesi koettelemaan, -loppui taito kohta, yrityksen eteen nousi pysty, ja silloin voimat -pettivät. Eikä sen lamausvaikutus rajoittunut ainoastaan yrittäjään -itseensä, se levitti tuhoavaa vaikutustaan ympäristöön ja ehkäisi -muitakin yrittämästä. Ympärillä porvarit, virkamiehet, työmiehet -- -kaikki saivat kiinni hyvinvoinnin apukeinoista, talonpoika vain sai -yksin, ilman neuvoa ja apua, taistella luonnonvoimia vastaan, jotka -olivat häntä väkevämpiä. Sen vuoksi hänen maailmankatsomuksensa pyrki -kuoreensa koteloitumaan. - -Kun tässä puhetilaisuudessa nyt katseli rivi riviltä näitä -ahavoituneita ja karkeita mies- ja naiskasvoja ja seurasi niissä -vivahtelevien eleitten vaihteluita, tuntui kuin olisi jokin kauan -uinunut jättiolento ollut heräämässä. Joukon kasvot, jopa koko olemus -näytti päivän polttamalta, vanhuuden väsyttämättä, elämäntuskien -riuduttamatta. Se oli kuin kauan eksyksissä vaeltanut karavaani, joka -ei pitkään aikaan enää ole ollut varma suunnasta. Taakka ei ollut -näkyvissä heidän selässään, mutta sen olemassaolon saattoi aavistaa, -aivan kuin esimerkiksi syntitaakan. Eihän sitäkään näe, mutta kun sillä -raskautetun ihmisen tapaa, tuntee ja vaistoaa taakan olemassaolon. Kun -synnin raskauttama sielu joutuu armonjulistajan ulottuville, huomaa -sivullinenkin, miten kovia kokenut elämänvaeltaja huokaa helpotuksesta, -katse kirkastuu riemusta ja taakka häviää. Niin kävi tässäkin. -Ryppy monella otsalla silisi -- pitkin penkkirivejä. Känsistynyt -koura liikahteli polvella aivan kuin innostuen tarttumaan jonnekin. -Kumartunut selkä suoristui. Saattoi nähdä outoja päänliikkeitä. Katseet -tahtoivat puhua... - -Hän puhui yhteenliittymisen suurista mahdollisuuksista, sen -taloudellisista, yhteiskunnallisista ja siveellisistä eduista. Ja -pitkin penkkirivejä kävi toivon elävä viri kuin tuulen koskettaessa -tyyntä vedenpintaa. Joukkosielussa oli ajatteleva, älyllinen elämä -alkanut tuntea ja liikkua. Puhuja loihti tähän hauraaseen luonnokseen -kiteytymisvoimaa. Toinen katsahti toiseen, ja silmäys puhui: kuulithan? --- tahi jopa se nyt! Mutta jatkuessa ilme sai kriitillisemmän, -elävöityneemmän sävyn. Kuulijarivien mielialaan levisi yhtäläinen -pohjaväri. - -Talonpoikaisen elämän maallinen evankelista oli puhunut. - -Kun puhuja lopetti, seurasi kättentaputus, raju ja vaikuttava. Mielet -vapautuivat yksityisiltä poluiltaan, melu kutsui kaikki yhteiseen -riemunautintoon. Kukin sanoi jotain ja tahtoi siten vanhalla, tutulla -inhimillisellä keinolla purkautua julistamaan hetken sielullisia -kokemuksiaan. Kaikesta huomasi, että näitten surkastuneitten sielujen -pimentoihin oli päässyt pilkistämään voimakas valonvälähdys, ja samalla -oli ajan tuulonen puhaltanut niissä pesivään ummehtuneeseen komeroon. -Siitä syntyi iloinen helluntaihälinä. - - * * * * * - -Muutamia päiviä tämän kokouksen jälkeen ilmestyi Pyydysmäen tupaan -Jaakko Aitanen, Hermanni Luhtasenneva ja räätäli Pettersson. He olivat -tulleet kuulustelemaan, mitä Pyydysmäki ajattelisi, jos ruvettaisiin -puuhaamaan kylään osuuskauppaa. Ja miten siinä tuumittiinkaan, alkoi -Pyydysmäkikin lämmetä asialle. Istunnon kestäessä tulivat lisäksi -naapuri Heikki Ylinen ja opettaja Lintumäki. - -Neuvottelu kesti myöhään, mutta ennenkuin erottiin, oli jo päätetty -tosissaan ruveta perustamaan osuuskauppaa. Erimielisiä oltiin vain -siitä, olisiko kysyttävä kauppias Koivunoksalta, haluaako tämä myydä -haaraliikkeensä, vai onko parempi perustaa aivan uusi kauppa. Useat -alussa vastustivat kääntymistä Koivunoksan puoleen epäillen, ettei -hän kauppaansa kuitenkaan luovuta. Mutta Pyydysmäki otti asian siltä -kannalta, että olisi liikkeen menestymiselle paljon edullisempaa, jos -ei olisi mitään kilpailijaa. Liike voisi rauhallisemmin järjestyä ja -perustautua varmalle pohjalle. Lopulta melkein kaikki hyväksyivät tämän -ajatustavan, vaikkakin Pettersson ja Aitanen olivat vahvasti siinä -uskossa, että kun osuuskauppa avataan, niin Koivunoksan haarakaupassa -ei tule käymään ristinsielua. Tätä vastaan Lintumäki taas väitti, -että vaikkapa nyt heillä muutamilla onkin innostusta ja mahdollisesti -kestävyyttäkin, niin suuri enemmistö on vielä aivan alkuaavistusten -kannalla. Useimpien osuustoimintakannatuksen määrää yksinomaan oma -etu: huokea hinta. Ja kun koettelemukset muutenkin tulevat, niin -saadaan nähdä, että useimmat jänistävät pienimmänkin vaaran uhatessa -etuja. Koivunoksa on varakas mies, hän voi myydä jonkun aikaa hyvinkin -huokealla, kun taas osuuskaupalle käy vaikeaksi saada tavaroitaan -ostetuksi läheskään samalla hinnalla kuin Koivunoksa. Tätä vastaan -Jaakko Aitanen kysyi kiivaasti, luuleeko Lintumäki todellakin, että -Koivunoksa voisi myydä halvemmalla kuin osuuskauppa? Toinen myöntää. -Jaakko nauraa vilpittömän hartaasti, kun opettaja luulee, että -yksityinen voitonpyytäjä-kauppias voisi myydä huokeammalla! Mistä hän -sitten ne ilkeät voitot ottaisi ja millä rikastuisi? Ei, kyllä opettaja -saa nähdä, että kun osuuskaupan ei tarvitse tavoitella nylkyvoittoja, -ei Koivunoksan kannata kauan kilpailla. - -Kuitenkin päätettiin kysyä Koivunoksalta. Sitä varten piti Pyydysmäen -ja Lintumäen käydä kirkolla. - -Eräänä lokakuun päivänä saapuivat he Koivunoksan kartanolle. Kauppias -itse kuului olevan riihen luona puintia valvomassa, mutta saapui -kutsuttuna pian kotiin. Hän oli ilmeisesti mielissään harvinaisista -vieraistaan, joista kunnallispolitiikka oli hänet vuosikausiksi -erottanut vastakkaiseen leiriin. Paitsi huomattavaa ihroittumista oli -varallisuus antanut tälle miehelle käytöksen rehentelevää varmuutta -siinä määrin, että ensikertalainenkin saattoi jo havaita tämän -vaikuttimen tehon. - -Vieraat istuivat jo puotikamarissa, kun isäntä itse tuli -riihitomuistaan ylpeillen. Hän tervehti kädestä ja puhui vanhasta -tottumuksesta kovalla, melkein rähisevällä äänellä: - --- Harvinaisia, harvinaisiapa onkin vieraita. Sitä parempia ja -tervetulleempia, joo, joo! Pankaa savuksi, tässä on sikareja, rovastin -sikareja, tässä paperosseja... Se opettaja ei taida polttaakaan? - --- Ei. - --- Minä arvaan. No Pyydysmäki, entinen valtiopäivämies, sauhuuttaa, -luulen mä? - --- Kyllä. - --- Ota tästä, kumpia vain. Sikareja, rovastin sikareja tai armiroa, -kumpaa vain. - -Isäntä istuutuu nahkasohvaan, lyö tomua takistaan ja katsoo lakkiaan. - --- Tomua, tomua siellä riihellä saa, ei siellä sovi herroiksi. Mutta -täytyy olla, kun ei ne lemmot tee työtä muuta kuin senverran että tuppi -heiluu, jos ei aina ole itse joukossa. Pyydysmäellä on omia lapsia ja -hyviä ne palvelijatkin. Ei meillä ole sellaisia. - -Ruvettiin juttelemaan vuodentulosta, Bobrikoffin puuhista ja vihdoin -pitäjän asioista. Kun niissä oli aikansa viivytty, käänsi Pyydysmäki -puheen siihenkin mitä varten he olivat tulleet. Hän alkoi kysellä: - --- Mitä se tuumaa se Koivunoksa, haluaisiko myydä haarakauppansa -siellä Pyydysmäellä? Miehille on syntynyt tuuma perustaa osuuskauppa -ja tahtovat kysyä, myisikö Koivunoksa haarakauppansa, ettei tarvitsisi -synnyttää joutavaa kilpailua. - -Koivunoksa räjähti: - --- Ja sinäkö, Pyydysmäki, entinen valtiopäivämies, olet niin hassu, -että puuhaat sellaisia? - --- Olen minä siinä mukana, tunnusti Pyydysmäki, pyrkien samalla -joutumaan hämille. - --- Luuletko sinä että siinä niin voittaa? Näithän sinä, kuinka sen -Jaakkolan kävi, vaikka silloin oli vielä paremmat ajat. Sai voittoa! -Nyt ei enää saa. Nyt pitää osata ostaa, se on pääasia. Perustakaa vain -kauppa, jos tahdotte, mutta saatte nähdä, että se häviää, jumaliste -häviääkin! - -Miten siinä juteltiinkaan, sanoi Koivunoksa toisin vuoroin pitkällä -puulla lykkäävänsä heille haarakauppansa puolilla hinnoilla, kun vain -siitä pääsee, toisin ajoin taas peruutti sillä syyllä, ettei hän viitsi -nähdä sitä rumaa konkurssia mikä siitä seuraa. - -Eikä asiasta sillä kertaa tullut mitään. - -Mutta kun pyydysmäkeläisten puuha kehittyi toteutumisasteelleen, -suostui Koivunoksa lopulta luovuttamaan haarakauppavarastonsa, luvaten -tulla sen sitten huutamaan takaisin konkurssihuutokaupassa. - -Niin rupesi ensimmäinen osuustoiminnallinen yritys Pyydysmäellä -toteutumaan. Kaupanhoitajaksi keksittiin Erkki Pyydysmäen vävy, Kalle -Sivujoki, joka oli nainut Pyydysmäen vanhemman tyttären Eliisan. Heillä -oli ollut kauppa naapuripitäjässä, mutta kilpailu teki siellä aseman -vaikeaksi. Kun Sivujoki sai sieltä liikkeensä myydyksi perustettavalle -osuuskaupalle, oli hän valmis ja halukas tulemaan tänne osuuskaupan -hoitajaksi. - -Ennenkuin montakaan viikkoa oli kulunut, ilmestyi kylän kauppapuodin -oven yläpuolelle nimitaulu: "Pyydysmäen Osuuskauppa r. l.". - - - - -VII. - - -Syksyn tullen kiihtyi valtiollinen jännitys. Ylimääräiset valtiopäivät -oli ilmoitettu, ja annetussa julistuksessa ne joulukuussa kutsuttiin -koolle seuraavan vuoden tammikuun lopulla käsittelemään venäläistä -asevelvollisuuslaki-ehdotusta. Koko maa oli huhuja täynnä. Ne -loivat merkillisen tilanteen. Toiset näkivät näissä huhuissa pelkoa -herättäviä, kansallisen olemassaolon lopullista tuhoa ennustavia -ajanmerkkejä. Tuskallisena nousi tuhansista rinnoista kysymys, mitä oli -tuleva. Toiset polvistuivat Jumalan eteen ja pyysivät valoa, selitystä, -apua. Toisten luonto nousi sisäiseen kapinaan ja etsi epätoivoisena -iskemiskeinoja. Mutta eräissä piireissä nosti nyt jo rohkeammin päätään -"herrasvallan" kumouksen odotus ja köyhyyden yllyttämä maanjaon odotus. -Se piileksi vielä salassa, pääsi julkisuuteen vain joskus ilkkuvana -iskusanana tai salaperäisenä hymynä. Mutta ne, joita sellaisella -härnättiin, kävivät luonteensa mukaan joko entistä levottomammiksi tahi -uhmaavan vihamielisiksi. - -Valtiopäivämiesvaaleissa oli maassa taas käyty laimea valtiollinen -puoluetaistelu. Siinä jo näyttelivät jonkun verran osiaan vastaisen -puoluejaon pääasialliset tunnukset, perustuslaillisuus ja maltillisuus. -Niiden varsinaiset suuntaviivat eivät olleet vielä kuitenkaan -asiallisesti muodostuneet. Esimerkiksi Pyydysmäellä ne eivät merkinneet -mitään. - -Toisten paikkakuntalaisten ehdokkaana oli taas ollut -Pyydysmäki, toisten Koivunoksa. Puolueet jakaantuivat pääasiassa -kunnallispolitiikan perusteella. Mutta lisävaikuttimena oli -tilattoman väen asutuskysymys. Erkki Pyydysmäkeä pitivät johtomiehet -jo yleensä liiaksi mökkiläisten puolenpitäjänä. Siitä voisi olla -vaaraa talollisille. Kun työväenliike oli jo alkanut järjestyä ja -ilmaista sosialidemokraattisia taipumuksiaan, olivat varovaisemmat -alkaneet sitä pelätä. Pyydysmäki taas tunnettuun, avonaiseen tapaansa -oli ilmaissut tunnustavansa sen luonnollisen oikeutuksen. Hänen -käytännöllistä toimintaansa maan hankkimiseksi tilattomille oli -ruvettu toisissa piireissä katselemaan karsaasti senkin vuoksi, että -siten kävisi vaikeammaksi saada päivämiehiä. Pyydysmäellä oli muka jo -oltu sellaista havaitsevinaan. Ja sitten oli Erkki Pyydysmäen antama -tunnustus nuorison valistuselämälle monen mielestä talonpoikaissäädyn -edusmiehelle aivan sopimaton kevytmielisyyttä osoittava, poikamainen, -vakavuuden puutetta ilmaiseva taipumus. Tähän tuli lisäksi hänen yhä -jyrkentyneempi raittiuskantansa. Hänhän oli ruvennut joka näkemällä -pistelemään vanhojakin miehiä, joille lasi oli seuraelämän ja terveyden -kannalta aivan välttämätön. Mitä se sellainen! - -Niin oli Pyydysmäki, itse sitä huomaamattaan, jäähdyttänyt -vallassaolevain pitäjän johtomiesten suhteet itseensä. -Valitsijamiehiksi oli valittu enimmäkseen Koivunoksan kannattajia. Hän -oli väljä ryypiskelyn suhteen, piti rikkauden valta-asemaa Jumalan -säätämänä, köyhyyden alamaisuutta yhteiskunnallisena välttämättömyytenä -ja nuorisoseuroja synnin lähteinä, laiskuuden, ylellisyyden ja -joutilaisuuden tyyssijoina. - -Koivunoksalla oli siis niiden isäntäin kesken, jotka olivat -silloin tulleet kuntakokoukseen, enemmän kannatusta. Hän pitikin -vaaliaan niin varmana, että teetätti jo kaupungin räätälillä pitkän -valtiopäivämiestakin. Kuitenkin jakautuivat vaalissa eri pitäjien äänet -niin ettei Koivunoksakaan tullut valituksi. Mutta hän oli kuitenkin -ollut ehdokkaana. Sekin oli jo arvoa ylentävää. Pitkää takkia saattoi -käyttää hautajaisissa ja häissä. Se kuului porvarille erotukseksi -talonpojista. Niin oli Koivunoksa jo kauan ajatellut, mutta nyt vasta -oli ajatus toteutunut. Pitkä takki jouti olla. - -Valtiopäivämiesvaalien jälkeen mielet pian rauhoittuivat siitä -asiasta, mutta ilmassa liikkuvat huhut kävivät yhä kirjavammiksi. -Kun valtiopäiväkutsu julaistiin joulukuulla, vaikutti se jo niin -peloittavasti, että kunnallispuolueet alkoivat lähennellä keskinäisen -turvallisuudenkaipuun merkeissä. - -Joulun tienoossa tuli maisteri Pikkukoski, entinen Halfors, sattumalta -paikkakunnalle. Hänen tietonsa olivat sellaisia, että Koivunoksa -lähti Pikkukoskea itse kyyditsemään Pyydysmäelle, jossa tämä ilmoitti -aikovansa pistäytyä. - -Oli joulun välipäivä. Ilma oli pehmeän leuto. Äsken oli satanut -lunta. Teillä oli vain vähäisen liikuttu. Koivunoksan laihanpuoleinen -kyytihevonen hölkkäsi hiljaa metsätiellä kohti Pyydysmäkeä. Peltru -lauleli kiiltävän selkätyynyn päällä. Tiellä ei näkynyt muita -liikkeellä kuin pari poikaa, jotka suksineen tulivat vastaan ja -aikoivat ilmeisesti rintapitäjälle. Kahden puolen tietä seisovat -kuuset kantoivat totisina ja juhlallisina oksillaan raskasta, tuoretta -lumitaakkaa. Hevosen askeleen ääni sammui pehmeässä lumessa. Vallitsi -luonnon lumoava joulurauha. - -Ajettaessa metsätieltä Pyydysmäen aukealle valtasi mielen uljas, asutun -maailman näky. Lumipeitossaankin Ylisen, Pyydysmäen, erään Juurakkolan, -ja Rinta-Pyydysmäen kartanot tekivät rohkaisevan vaikutuksen. Tuolla -oli hieman sivulla kansakoulu, tuolla meijeri, täällä nuorisoseurantalo. - --- Tämä on voipa kylä, kehaisi maisteri Pikkukoski hyvillä mielin -antaen katseensa lipua edestakaisin yli kyläin. - --- On, on, ne voivat hyvin, tämä on rikkaanpuoleista kylää, virkkoi -Koivunoksa pitäen sikaria kädessään. - --- Tuo on Erkki Pyydysmäen, lautamiehen talo, osoitti Koivunoksa. - -Pikkukoski katsoi sinne, se näkyi etäämmältä, - --- Vai niin. Minä luulin itsekseni tuota. - -Hän osoitti Ylistä. - --- Ei. Se on Ylisen. Rikas. Vaikka tämä nuori isäntä ei ole yhtä hyvä -kokoamaan kuin sen isä-äijä. Se oli kamalan tarkka mies. Oikein sitä -käy kateeksi. - --- Tuoko on kansakoulu? - --- Se. Siinä on Lintumäki... nuorsuomalaisia... päivälehteläisiä, ja -lempo tietää mitä, taitaa olla jumalankieltäjäkin. - -Pikkukoski nauroi: - --- Vai, vain niin! - --- Taidatte tekin...? - --- Ei tiedä, ei... mitä tässä ollaan, nauroi Pikkukoski. - -Koivunoksa katsoi syrjittäin turkinkauluksen ylitse, ja silmä sai -viekkaan kiillon. - --- Joo, joo, minä näen, että tekin olette nuoria! - -Hän tempasi hieman hermostuneesti hevosta ja jatkoi: - --- Minä olen vanhoja, suomalainen... en minä lähde niiden kelkkaan. -Vanha mies... viitsi. - -Pikkukoski lohdutti: - --- Mitäpä siitä. Pitää kukin sen, minkä hyväksyy, ja sillä hyvä. -Eiväthän ne eroavaisuudet ole niin suuria. - --- Suuria ne ovat, väitti Koivunoksa ja väänsi päätä. -- -Ruotsalaisiahan ne melkein ovat, ne nuoret, ainakin niiden asioita -kulkevat ja kaikkia hullutuksia tuumaavat. En minä sellaisista välitä, -minä olen vanha mies jo. - -Hän katsoi uudestaan syrjittäin Pikkukoskeen ja kyseli; - --- Mutta kuinkas tekin... tehän olitte ennen vanhoja, vai muistanko -väärin? - --- Ei se väärin ole, nauroi Pikkukoski. -- Mutta ne ovat nyt aatteet -pyrkineet vetämään sinne päin. - --- Hm, hm... ei minun mieleni muutu. - -Mutta nyt he ajoivat tiellä samaan suuntaan kulkevan miehen ohi, jonka -havaitsivat rinnalle päästyään opettaja Lintumäeksi. - --- Kas! huudahti Pikkukoski. - --- Vai sinäkö... päivää. - -Kättelivät. - -Koivunoksa, salatun ajatuksen pieni pilkkahymy suupielessä, ojentaa -puolilaiskasti kätensä ja virkkaa myöskin: - --- Päivää. - --- Päivää. - -Selvisi, että matkan päämäärä oli sama. Lintumäki nousi kannaksille, ja -kohtapa jo oltiinkin Pyydysmäen pihassa. - -Isäntä itse tuli vastaanottamaan. - --- Tuleepa siinä harvinaisia vieraita ja mieluisia. - --- Kuinka mieluisia lienevät, naljaili Koivunoksa. - --- Nooh, eihän niitä kunnallisriitoja aina pidä mielessään kantaa. -Pitää joskus ne unohtaa ja pakista muusta, jutteli Pyydysmäki -hyväntuulisena. -- Tules, huusi hän samalla renkipojalle, joka jostain -pistäysi pihaan. -- Hae tälle hevoselle heiniä ja pane loimi selkään. - -Alettiin astua tupaan. - --- Eihän sitä, jatkoi Koivunoksa naljailua, tarvitsekaan aina -kunnallisriitoja hihassaan kantaa, joutaa ne unohtaakin. Mutta kun tämä -maisterikin on mennyt nuorten puolelle, niin se tahtoo pistää vihaksi. - --- Onko? Pyydysmäki katsoi nauraen Pikkukoskeen, joka myöskin nauroi. -Pyydysmäki sanoi: - --- Meidän Iiskasta lie sen sijaan tullut "vanha". - --- On, on! tiesi Koivunoksa innostuneena. -- Se on järkiintynyt. Mutta -eikö sunkin molemmat nämä kotopoikasi ole nuoria? - --- Jumala paratkoon, ovat ne, luullakseni, totesi Pyydysmäki. - --- Ja periaatteellisia nuoria, pisti nyt väliin Lintumäki. - --- Kuinka sinä niin huonosti katsot poikiesi perään? nuhteli Koivunoksa. - --- No en minä... en minä tahdo heitä pakottaa, itse he elämänsä elävät. - --- Taidat ruveta itsekin jo kallistumaan "nuoriin"? Sinä puuhaat näiden -nuorten seuroissa ja tämän päivämiesväen kanssa... ja lempo ties mitä -sinä. Mitä me niistä piittaamme, hoitakoot itsensä. - -Mutta nyt oli lumia jaloistaan kopistaen saavuttu tupaan ja tavattu -kamarinovea auki pitävä emäntä, jonka hyväntahtoiset silmät -hallitsevan miellyttävästi värittivät tervehdystä. Koivunoksa alussa -hieman vaikeni, mutta jatkoi sitten uudestaan siitä mihin äsken oli -lopettanut, nyt emännälle, että pojat ovat "nuoria". - --- Nuorempiahan ne ovat iältäänkin, kykenisikö heitä saamaan -mieleltäänkään vanhoiksi, jos yrittäisikin, vastasi emäntä samaan -nuottiin. - --- Minä olen saanut, kerskui Koivunoksa. - --- Pysynevätkö? veisti emäntä. - --- Täytyy, _täytyy_, minä en anna muuten perintöä. - -Nyt käänsi emäntä vieraille selkänsä ja pujahti tupaan. - -Mutta Koivunoksa ymmärsi ettei se mikään loukkaus ollut. Emäntä -tietysti meni kahvipuuhiin. - - - - -VIII. - - -Kun oli saatu päällysvaatteet pois, pantu tupakaksi ja lopetettu juttu -nuoremman polven mielipiteitten määräämisestä, alettiin maisteri -Pikkukoskelta udella Helsingin kuulumia. Juuri niitä vartenhan hän -oli oikeastaan tullut. Helsingissä oli tavattoman levoton mieliala. -Uusi asevelvollisuusasetus ei tiedä sen enempää eikä vähempää kuin -sitä, että meidän oma sotalaitoksemme aiotaan kokonaan hävittää ja -yhdistää Venäjän sotalaitokseen. Suomen pojat aiotaan tästä lähin -panna venäläisiin joukkoihin Suomessa, ja ne voidaan siirtää milloin -tahansa palvelemaan Venäjällekin. Vakinaiseen palvelukseen aiotaan -ottaa paljon enemmän kuin ennen ja palvelusaika pitentää kolmesta -viiteen vuoteen. Kuten tästä näkyy, on koko katalan homman tarkoitus -se, että Suomen parhain ja elinvoimaisin miespuolinen väestö tällä -tavoin sotapalveluksen avulla venäläistytetään samoin kuin osa niistä -suomalaisista upseereista, jotka palvelevat ikänsä Venäjän väessä. -Siinä mielessä, ettei voitaisi kasvattaa enää kotimaassa upseereitakaan -kansallisessa hengessä, suunnitellaan Haminan kadettikoulunkin -muuttamista ja venäläistyttämistä palvelemaan näitä koreita -tarkoituksia. - -Esityksen on kokonaisuudessaan valmistanut venäläinen komitea, ja -keisarille on sen esitellyt itse pyhän synodin yliprokuraattori, -panslavistisen liikkeen pääjohtaja, Pobedonostsev, keisarin kasvattaja -ja konnamaisin valtiomies, mikä milloinkaan lienee venäläisiä kenkiä -kuluttanut. Eikä Suomen ministerivaltiosihteeri ole rohjennut panna -sellaista ehdotusta vastaan edes vastalausettaan!. - -Tässä Pyydysmäen nyrkki putosi kovasti pöytään ja hänen poskihampaanpa -koskivat vastakkain. Koivunoksa tuijotti soututuolista hikisenä -Pikkukosken naamaan, ja Lintumäki levottomasti liikahdellen lävisti -katseillaan kertojaa. Näin tarkkoja tietoja asiasta ei ollut ennen -tänne saapunut. - -Mutta kertomus jatkui vielä. Suomen senaatti oli saanut antaa -ehdotuksesta lausuntonsa ja ilmoittanut, ettei se voi puoltaa sellaisen -esityksen antamista. Kun tämä lausunto meni Pietariin, oli keisari -juuri matkustanut Livadiaan. Ja mitä taas tekee Suomen edustaja? Joo! -Hän ei lähde keisarin luokse suusanaiselle esittelylle itse, johon -hänellä olisi ollut oikeus ja velvollisuus, vaan hän lähettää senaatin -kirjelmän postissa oman lausuntonsa kera keisarille ryssäin, juuri -tämän kriitillisen asian pahimpain vastustajain, esiteltäväksi. Näin -lyö etuvartiamme velvollisuutensa laimin... - -Kaksi kuulijaa, Pyydysmäki ja Lintumäki, murisevat väännellen itseään -sisäisestä tuskasta. - -Pikkukoski jatkaa kertoen, miten menetteli Venäjän suomensyöjä -sotaministeri Kuropatkin. Vaikka hän tiesi, että keisaria ympäröivät -nyt ainoastaan venäläiset, joista ei yksikään puolusta Suomen oikeutta, -hän sittenkin matkusti Livadiaan itse. Ja hänen vaikutuksestaan -vahvisti keisari venäläisten komiteain laatiman esityksen Suomen oman -sotalaitoksen hävittämisestä ja yhdistämisestä "suuren isänmaan" -Venäjän sotalaitokseen. - -Jos tämä ehdotus tulisi voimaan, lakkaisi Suomen miesten oikeus olla -asevelvollisia oman isänmaansa puolesta, he tulisivat asevelvollisiksi -vain Venäjän valtakunnan ja valtaistuimen puolesta. - -Pyydysmäki kuohahti: - --- Ja kun Suomen pojille, joista suurella osalla on isänmaasta -muutenkin hämärä käsitys, sitten viisi pitkää vuotta opetettaisiin -ryssien joukossa ryssänkieltä, -tapoja ja -käsityksiä, olisivat he -palatessaan niin täysiä ryssiä kuin ikinä voi ajatella! Kuinka moni -heistä voi silloin enää saada millään tavalla ymmärrykseensä, että -heidän isänmaansa raja kulkee pitkin Nevajokea? - --- Sekä sitä, että se raja _on oleva kerran sotarajana_? - -Sen lausui syvimmällä bassollaan hiljaa, mutta kaamean totisesti ja -jyrkästi Lintumäki. - -Pyydysmäen silmä varasti hieman säpsähtäen soututuolissa köllöttävään -Koivunoksaan ja siitä Lintumäkeen, jossa hänen katseensa hetkisen -viipyi ikäänkuin varoittaen. Mutta Koivunoksa ei ollut huomannut. Aivan -kuin jostain unelmista heräten hän irroitti selkänsä nojalaudasta ja -katsoi kysyvästi Pyydysmäkeen. - --- Mutta se sellainenhan on perustuslain vastaista? - --- Mikä? - --- Se sellainen? - --- Tietysti! - --- Mutta kuinka keisari sellaista hyväksyy? - --- Rikkoo perustuslakia, kuului Lintumäen ääni aivan äskeisessä -virityksessä, uhmaavana ja jääväämättömänä. - -Nyt katsoi Koivunoksa Lintumäen silmiin ja jäi hetkiseksi tuijottamaan. -Sitten hän virkahti: - --- Sitähän se on, ei sitä muuksi voi sanoa. - --- Sitä se on, keisari rikkoo valansa! Ja me molemmat syytämme häntä -samalla tavalla, joten kumpikaan ei kelpaa toistaan vastaan todistamaan. - -Lintumäki nauroi terävästi, leikkaavasti. - -Pyydysmäki lisäsi samaan nuottiin: - --- Tullaan mukaan! - --- Samoin! äännähti Pikkukoski. - -Koivunoksa nousi sytyttääkseen sikarinsa. Hän oli ilmeisesti hyvin -hermostunut. Puoliksi kuiskaten hän virkkoi: - --- Mutta saamari... jos nämä puheet jokin sopimaton korva kuulisi. -Täällähän on uusi poliisikin tällä kylällä, ja se kuuluu olevan -venäläismielinen. - --- Älä pelkää meillä! Ei se tänne tule sellainen, vedentuoma. Minä -potkisin ulos ovesta, sanoi Pyydysmäki. - --- Äläs sano! Sellaisilla on valta, varoitti Koivunoksa. - -Taas kuului pimennon puolelta Lintumäen ääni: - --- Nyt meillä on kaksisataa tuhatta harjoitettua miestä. - --- Jottako? - -Koivunoksa käänsi päätään kummastellen. Katseesta kuvastui ilmeinen -levottomuus. - --- Mutta ei ole aseita, muistutti Pikkukoski kiintyen Lintumäen -ajatusjuoksuun. - --- Ja kun kymmenen vuotta pojat harjoittelevat ryssäläisiä temppuja -ryssän väessä, niin niiltä häviää isänmaan tajunta. - --- Isänmaan puolustajain joukko hupenee siihen mennessä jo puoleen. - -Lintumäki nousi ja astui raskaasti muutaman kerran yli lattian. - -Kamarissa oli painostavaa. Siinä oli ainakin kaksi miestä, jotka -sisällisen pakotuksen johdosta olivat niin tuskaa täynnä, että pyrkivät -räjähtämään. Koivunoksakaan ei saanut uuden leikkipuheen päästä kiinni. - -Silloin toi emäntä kahvia, laski tarjottimen pöydälle ja kehoitti -ottamaan. - -Mieliala hieman helpotti. - --- Hiljaapa täällä nyt ollaan, ihmetteli emäntä. - --- Kertovat tässä niin kummallisia, sanoi Koivunoksa. - --- Mitä? - --- Tässä tämä maisteri Pikkukoski vain, aloitti Pyydysmäki, ja kertoi -lyhyesti mistä oli kysymys. - --- Jumala armahtakoon meitä, pääsi emännältä, jolle lähinnä kuvastui -mieleen synkin värein Eeron kohtalo, hänen nuorimpansa. Hän painautui -levottomana alas tuolille. Olihan asiasta jo aiemminkin puhuttu, mutta -ne olivat olleet vain hämäriä huhuja. Oliko tämä kaikki nyt totta? - --- Riippuu vain valtiopäivistä, suostuvatko ne, sanoi isäntä. - --- Tottahan nyt ei sellaiseen kukaan järjellinen ihminen suostu! -huudahti emäntä. - --- Mutta kun valtiopäiviltä keisari aikoneekin pyytää vain lausuntoa, -huomautti Lintumäki. - --- Ja huolimatta mitään siitä, mitä valtiopäivät sanovat, lopulta -itsevaltiaasti vahvistaa lain, lisäsi Pyydysmäki. - --- Mutta... mutta... - -Emäntä ei voinut sanoa julki mitä ajatteli. Samalla keksi hän -kiertotien: - --- Maailmanlopun ajathan tässä ilmeisesti lähenevät... kun vääryys -voittaa... Mutta keisarihan itse kutsui kokoon rauhankokouksen, jotta -saataisiin sotaväkeä ja aseita vähentää? - --- Niin, sanoi Pikkukoski. -- Mutta Helsingissä on ruvettu -epäilemäänkin, että nämä asiat riippuvat toisistaan. Sillä aikaa kuin -Haagissa puuhataan muitten valtain aseistariisumista ja julistetaan -maailmalle: "rauha, rauha", sillä aikaa täällä Pietarin porteilla -hiljaisuudessa nielaistaan venäläiseen kitaan kansallisuus ja valtio, -joka on siinä taistellut olemassaolonsa puolesta seitsemän vuosisataa. - --- Mutta onko tämä nyt kaikki... eikö tässä nyt enää mikään jumalan -neuvo auta? kysyi emäntä. - --- Nooh, se ei nyt ole vielä tapahtunut! - -Pyydysmäki nousi näin sanottuaan ja suoristi rintansa. Tietojen -aiheuttama ensimmäinen vaikutus oli alkanut hieman hellittää, ja -miehen elämänkokemuksen kasvattama itseluottamus jälleen saavuttaa -vaikutuksensa. - --- Kova kovaa vastaan, kuului Lintumäen tuolilta. Ja kun ei kukaan -muu vähään aikaan mitään virkkanut, lisäsi hän, äänen omituisesti -värähtäessä: - --- Minä luulen... minun sielussani jokin sanoo niin... minusta tuntuu, -että nyt alkaa Suomen vapaustaistelu... - -Päivä oli jo alkanut kallistua iltaan, mutta tunnelman vapautuminen -ensimmäisistä tuskallisista vaikutuksista saattoi keskustelun -jo vapaampaan juoksuun. Miehet istuivat iltamyöhään päivän -suuren kysymyksen aiheuttaman mielialan vallassa ja harkitsivat -mahdollisuuksia. - - - - -IX. - - -Talven kuluessa Ylisen äijä näytti ikäänkuin nuortuvan taas. Ilmassa -liikkui paljon sellaisia aineksia, jotka häntä elähyttivät. "Enkö minä -ole sitä sanonut, ettei keisarillinen majesteetti voi kärsiä iankaiken -sellaista peliä, jota meidän maan herrat pitävät! Keisaria pitää -totella. Ja kun hänen majesteettinsa nyt kerran käy asiaan kiinni, -saatte pian nähdä... Ky-yllä minä tiedän". - -Mutta näillä puheillaan rikkoi hän suhteensa myöskin omaan poikaansa, -ja tämä kielsi äijää astumasta jalallaan talontuvan kynnyksen yli. -Ja äijä katui katkerasti, että hän oli aikoinaan antanut talonsa -sellaiselle... Varsinkin vihasi hän emäntää. - -Äijällä oli kuitenkin ystäviä ja puhekumppaneita. Myöskin Matti -Miinanpoika, jonka äijä oli saanut tosissaan epäilemään, että lautamies -Pyydysmäellä oli sittenkin ollut oma etu kysymyksessä avustaessa -heitä saamaan talonpalstoja. Ei osattu oikein selittää, miten tuo -oma etu siinä kaupassa pääsi toteutumaan, kun talo meni osakkaille -samasta hinnasta, mistä se ostettiin, ja lautamies Pyydysmäki parin -muun isännän kera tuli vielä lainan takaajaksi. Äijä selitti yhtenä -mahdollisuutena, että lautamies on voinut saada Helsingin herroilta -hyvitystä. Niiden asioillahan se aina juoksee... Eikä se näyttänyt -Matti Miinanpojallekaan mahdottomalta. - -Nyt talven jatkuessa tämä selitys alkoi näyttää yhä mahdollisemmalta, -kun maanjakohuhut taas vertyivät ja virkistyivät. Matti Miinanpoika, -jolta kesän antimet luistivat liukkaasti suun ja käsien läpi, alkoi jo -helmikuulla olla hieman ahtaalla. Ahdistivat verot ja muut ulosteot, -ja velka muka painoi hänen mieltään kuin synti, Matti kun ei ollut -tottunut sellaiseen velkaan, jonka korkojenkin maksua piti ajatella. -Metsää olisi vähin ollut, ja siitä olisi voinut saada rahoja, -mutta senkin myynti oli rajoitettu, niin että olisi pitänyt saada -lautamieheltä lupa. Mutta tämäpä ei antanut. Tulivat sitten nämä -huhut, että maata pitäisi nyt piakkoin ruveta saamaan ilmaiseksi, -ja ne tekivät Matin kovin levottomaksi. Nyt, kun vihdoinkin tulee -sellainen aika, jota hän on elinkautensa odottanut, pitääkin käydä niin -onnettomasti, että hänet on saatu narratuksi ottamaan velaksi talonpala -ja sitomaan itsensä siihen. Hän on velkaantunut, ja toiset saavat -ilmaiseksi! Ikävämpää ja onnettomampaa kohtaloa tuskin voi ajatella. - -Hän valitti asiaa usein toisille osakkaille, mutta eivät ne ottaneet -sitä kuuleviin korviin. Kolisto ja Peräoja nauroivat vasten naamaa, ja -Kolisto sanoi kerran käärmeissään, että sitä ilman saatua sinä olet -aina odottanut. Matti tietysti vihastui sellaisesta. - -Mutta kun asevelvollisuusajan pitentämisestä ruvettiin puhumaan, sai -Matti halukkaan puhetoverin Kantosuon lesken pojasta, Taavetista. -Hänelle tuli väkevä halu lähteä Amerikkaan, ja nyt pitäisi saada -myödä metsää, että saisi matkarahat. Leski oli jyrkästi vastaan. -Ehdottomasti ei hän tahtonut kieltää poikaa menemästä, mutta hän ei myy -puunpölkkyäkään sitä varten. Pitää hankkia matkarahat muulla lailla. -Taavetti katsoi kuitenkin olleensa talonostossa niin tärkeä osakas, -että äidin taipumus hallita taloa itsevaltiaasti suututti. Niin hänkin -tunsi itsensä talonkaupassa aikalailla pettyneeksi. - -Tätä asiaa ei tietysti yritettykään salassa puhua, ja niin se tuli -Pyydysmäenkin korviin. Ja kun siinä samalla todella syytettiin häntä -siitä, että hän oli talonkaupassa itselleen hyvätkin edut korjannut, -kutsutti hän Matti Miinanpojan ja muut talon osakkaat luokseen -puhuakseen heidän kanssaan asiasta. - - * * * * * - -Oli sunnuntai, helmikuun 19:s päivä. Sattumalta olivat Pyydysmäen -kaikki jälkeläiset tänään kokoontuneet kotitaloon. Iiska vaimoineen -ja poikineen, Jussi vaimoineen ja poikineen, Eliisa miehineen ja -tyttöineen. Talossa raikui kaiken päivää naisten laulu. Miehet -olivat saaneet kiinni hyvästä tuulestaan, niin että Iiska ja Eerokin -saattoivat kinata ilman kiinteätä, sovittamatonta, riitaa rakentavaa -kitkaa. Pienet jalat naputtivat ja töpöttivät ja kurkut kiljuivat, -milloin riemusta remuten, kulloin hädässä ja tuskassa parkuen. -Sameli-setä hyöri lasten parvessa keskeisimpänä palvelevana henkenä. -Hänen suunsa mutrueli suloisessa riemuntunnossa, kun kumpikin polvi -istui täynnä pieniä ihmistaimia, joiden jokaisen puolesta hän olisi -ollut valmis panemaan vaikka henkensä alttiiksi. Kaiken tämän hälinän -keskellä liikkui emäntä, äiti, emo, lämmin, hillitty ja tyydytetty -hymy huulillaan, ja jakoi kullekin sielustaan, kenelle hymyn, -kenelle silmänluonnin taikka sopivan sanan. Hieman harvasanaisena ja -suljettuna istui erikseen isäntä-Erkki tuvan lattialla soututuolissa -sanomalehteään lukien. - -Illan hämärissä tulivat tupaan Kolisto, Peräoja, Matti Miinanpoika ja -Kantosuon lesken poika Taavetti. Kun he kävivät penkille istumaan, -alkoi puhe heti siitä asiasta. Pyydysmäen äänestä kuuli, että hän oli -hieman pahalla tuulella. Kolisto ja Peräoja sanoivat heti etteivät he -ole olleet vähääkään katumapäällä, he pitävät vahvasti talo-osistaan, -ja ovat kiitollisia, että sellaiset on tullut saaduksi. Matti -Miinanpoika sanoi, ettei hänkään, mutta kun tahtoo tässä taas köyhyys -ahdistaa eikä rahaa saa mistään, niin hän ajattelee, että kyllä hänen -pitäisi saada myydä metsää pikkuisen, jotta pääsisi kesään. Kyllä sitä -sitten jo taas aina... Ja Kantosuon hintelä ja terävä poika sanoi, -että hän tarvitsisi välttämättä rahat Amerikanmatkaan. Siellä ja -siellä olisi hyviä sahapuita, ne sopisivat myytäviksi, eikö lautamies -suostuisi siihen? - -Ei lautamies suostu sellaiseen. Hän sanoo, että sellaisia tarpeita kuin -Matin tulee joka vuosi. Sillä lailla hävittää vain metsänsä muutamassa -vuodessa, eikä kuitenkaan velka tule maksetuksi. - --- Kyllä minä velkani... keskeyttää Matti. - -Koliston ja Peräojan suut vivahtavat hymyyn, mutta Pyydysmäki katsoi -vihaisesti Mattiin ja virkahti: - --- Si-inä, et... - -Mutta hän lopetti siihen, nousi ja sytytti sikarinsa. - --- Sinulla, Taavetti, ei ole mitään tekemistä talon metsän kanssa. Vai -onko äitisi antanut luvan? - --- Ei se ole. Taavetti raapi korvanjuurtaan. - --- Minä arvaan! nauroi Pyydysmäki -- Sun äitisi on elämässä nähnyt -useamman kärpäsen kuin sinä. - --- Niin mutta, yritti poika väittää. Hän lopetti kuitenkin siihen, kun -ei kukaan näyttänyt kuuntelevan. - -Pyydysmäki istui ja sanoi: - --- Minä olen kuullut kylältä niitä Matin ja Ylisen äijän juttuja, että -muka minä olisin tässä talonkaupassa omaa etuani valvonut ja että Matti -katuu kauppaansa, kun luulee nyt ryssäin avulla saavansa ilmaiseksi -taloja. - --- Ee-enhän minä nyt juuri sitäkään, tuota, se äijä... - --- No ja mitä sitten? - -Matti Miinanpoika raapi korvanjuurtaan. - --- Minä vain, tuota, sitä velkaa pelkään, ja kun se Ylisen äijä -vakuuttaa, että nyt tulevat ryssän lait ja kaikki tilattomat saavat -ilman maata... - -Pyydysmäki nauroi: - --- Niin, ja sinä pelkäät, että minä olen narrannut sinut ottamaan -kallishintaista maata nyt juuri, kun muut mökkiläiset saavat ilman? - --- Enhän minä... mutta kun ne niin sanovat? - --- Kuule, Matti, minä otan sinulta takaisin sen talonpalan. Haluavatko -toisetkin? Kyllä minä otan kaikki. - -Kolisto ja Peräoja riensivät kieltämään, etteivät he ainakaan, eivätkä -he ole näitä Matin kertomia juttuja uskoneet. Se on hävytöntä, kun -sellaisia Pyydysmäestäkin... Kolisto kiroili jo, että tuollaisten -kanssa pitää joutua samoihin asioihin. He tiesivät kyllä parikin kelpo -miestä, jotka ovat valmiit ottamaan tämän Matin osan samasta hinnasta, -minkä se on maksanutkin. - --- En minä samalla! huusi Matti väliin. - -Molemmat, niin Kolisto kuin Peräojakin, rupesivat kahden kilpaa -ripittämään Mattia, joka puolustelihe ärhäkästi heidän käsissään. - -Silloin ilmoitti Lissu kamarin ovesta: - --- Isää kutsutaan puhelimeen. - -Pyydysmäki käy kamariin, ottaa kuulotorven käteensä. - --- Halloo! - -Puhelimessa huutaa hätääntynyt miesääni: - --- Pukeudu säkkiin ja tuhkaan! Suomi ei ole enää valtio, vaan -venäläinen maakunta. Perustuslait ovat kumotut. Keisari on antanut -sellaisen manifestin. - -Pyydysmäki tunsi äänen. Se oli kaupungin sanomalehden toimittaja. Hänen -kädessään oli kuulotorvi alkanut hyppiä. Koko mies vapisi. - -Iiska istuu lähellä, huomaa, että jostain tavattomasta on kysymys, ja -alkaa kiinnittää huomiotaan. - --- Mutta, tuota, etköhän sinä nyt liioittele? kysyy Pyydysmäki koettaen -hillitä liikutustaan. - -Puhelimessa vastattiin: - --- Valitettavasti kaikki on totta. Senaatissa ovat puolet äänestäneet -vastaan, toiset puolesta. Yhden äänen enemmistöllä on manifesti -päätetty promulgeerata ja julaista asetuskokoelmassa. - -Nyt Erkki jo yritti hieman kuohahtaa: - --- Mutta kuinka Suomen senaatti sellaista julkaisee, sellaista -laitonta, mahdotonta? - -Pyydysmäen sielussa myllersi sekasorto. Siellä kamppaili hukkuva -kansallistoivo kuohuvaa, ylivoimaista epätoivon myrskyä vastaan -pysytelläkseen pinnalla. Hänen ajatuksissaan vilahteli senaattori -Yrjö-Koskisen hahmo kuin aaltojen varassa kelluva pelastusrengas, jota -hukkuessaan tavoittaa. Oliko hän puolesta vai vastaan? Viime kädessä -tuntui vastaus tähän kysymykseen ratkaisevan maan pelastuksen. Keisari -kulki jo jossain etäällä rikoksellisena ja kirottuna. Hänen teki mieli -kysyä Yrjö-Koskisesta jotain, mutta hän ei uskaltanut. Silloin taas -puhuttiin langan toisessa päässä: - --- Useimmat suomenmieliset senaattorit ovat äänestäneet julkaisemisen -puolesta. - -Pyydysmäen ääni tuskin kuului, kun hän virkkoi torveen: - --- Yrjö-Koskinen on tainnut... - --- Julkaisemisen puolesta äänestänyt, kuului puhelimesta. - -Vähältä oli puhelintorvi pudota kädestä. Pyydysmäki koetti vaihtaa sen -toiseen käteen ja toiseen korvaan, sillä käsikin kummallisesti väsyi. -Mutta samassa hätyytettiin jo jossain keskusasemalla ja puhelu täytyi -lopettaa. - -Pyydysmäki putosi istumaan tuolille pöydän viereen, ja hänen kasvonsa -olivat oudon kalpeat. Iiska läheni toisesta päästä pöytää: - --- Mitä, mitä se oli? Voiko isä pahoin? - --- Perustuslait kumottu. - -Ääni tuli väkinäisesti käheästä kurkusta. - -Siihen kokoontui nopeasti koko perhe. Kyselemällä saivat he isältä -vähitellen tietoonsa kaiken, mitä hän oli kuullut. Ainoastaan yhtä -seikkaa hän ei voinut huultensa läpi laskea: että Yrjö-Koskinen oli -äänestänyt julkaisijain puolella. - -Eero ja Jussi ovat kuohuksissaan. - --- Kun keisarikin syö sanansa! sähisee Jussi. - --- Pettää kokonaisen kansan! jatkaa Eero, - -Mutta sitten oli kamarissa aivan hiljaista. Pyydysmäki istui yhä ja -tuijotti eteensä. Emäntä oli asettunut istumaan hänen viereensä ja piti -kiinni kädestä, sormi herkästi valtasuonen, päällä, ja katsoi tarkoin -silmiin. Isällä oli joskus ollut sydänkouristuksia. - -Tyttäret, miniät ja pojat seisoivat ympärillä hiljaa, aivan kuin -kuolema olisi käynyt talossa. Ovi oli raollaan, ja tuvasta kuului -lasten täysirintainen melu, missä Sameli-sedän ääni oli iloisena mukana. - -Erkki Pyydysmäki nosti päätään, ja aivan kuin tahtoen lapsilleen ja -suvulleen vannoa testamentin hän nousi, kohotti nyrkkinsä taivasta -kohti ja puhui melkein jo kirkkaalla äänellä: - --- Kautta elävän Jumalan! Minä tahdon nähdä tämän keisaririkoksen -tuomion. - -Vaimo, jonka ruskeista silmistä hehkui suuri rakkaus, kääri -käsivartensa miehensä ympäri ja painoi häntä hellästi takaisin -istumaan, kehoitellen hiljaa: - --- Rauhoitu... rauhoitu isä... kaikki tulee jälleen hyväksi... älä -kiihdy, muista, ettei sydämesi kestä... - -Pyydysmäki katsoi vaimoaan silmiin. - --- Minulla olisi sinulle jotain... - --- Menevätkö lapset pois? - --- Menkää vähäisen, minä... - -Ja kun he olivat jääneet kahden kesken, ilmaisi mies vaimolleen -kalvavan epätoivoisuutensa, miksi senaattori Yrjö-Koskinen äänesti -julkaisemisen puolesta, vaikka manifesti oli laiton? Hän ei sanonut --- hän ei voinut sitä sanoa -- suoraan, mutta emäntä huomasi hänen -sieluansa polttavan kysymyksen: oliko senaattori Yrjö-Koskinen -menetellyt rehellisesti? - -Huomatessaan tämän tunsi vaimo hetkisen peloittavaa avuttomuutta. Mutta -samassa hänen sielussaan kirkastui, ja aivan kuin joku olisi työntänyt -hänen mieleensä ajatuksia ja kielellensä sanoja hän virkkoi melkein -unissaan puhuvan tavoin: - --- Katsohan, isä, ei sellainen ihminen, joka pyhittää koko pitkän -elämänsätyön suurelle asialle, ei hän voi pettää. - --- Niin... Senaattori Yrjö-Koskinen on tehnyt sen... hän, jos kukaan -tässä maassa... - --- Ja kuinka sinä voisit ajatella, että hän tahallaan hävittäisi itse -mitä on rakentanut? Sellainen ihminen voi kuolla asiansa puolesta, -mutta ei pettää asiaansa. - -Nyt Erkin suu meni nauruun. Hän haparoi kouraansa vaimonsa käden ja -katsoi merkillisesti silmiin. - --- Oikein, Sanna! - -Hän aikoi nousta, mutta painautui samalla alas tuolille, laski kasvonsa -käsivarsien varaan pöydälle ja purskahti hillittömään itkuun. - -Emäntä huokasi ja ymmärsi, että kohtaus rupesi helpottamaan. Hän piti -hellästi kättään tuskaansa vuodattavan miehensä olkapäällä ja odotti. -Samalla hän huomasi, että Erkin hiuksiin oli viime aikoina alkanut -ilmestyä harmaata. - -Sitten mies suoristautui ja pyyhki silmänsä. Kaikesta huomasi, että -kohtaus oli pääasiassa mennyt ohitse. - -Erkki nousi, ja nyt teki hän sen, mikä tapahtui hyvin harvoin: hän -sulki nuoruutensa morsiamen syliinsä ja suuteli häntä. Ote oli taas -väkevän miehen. Sanna oli ensin hieman hämillään, mutta saavutti kohta -luonnollisuutensa. - -Erkki puhui: - --- Katsohan, minä en ole tainnut usein julkisesti kiittää sinua, -Sanna, kaikesta siitä, mitä sinä olet ollut minulle. Mutta nyt minä -koristelematta kiitän Jumalaa sinusta. Tällä kertaa sinä pelastit minun -uskoni. - --- Jumalaanko? - --- Suurimpaan suomalaiseen mitä olen tuntenut. - -He istuivat taas, kuten tavallisesti. Emäntä jatkoi puhetta: - --- Niin Erkki, me ihmiset, parhaatkin, voimme erehtyä. Se on -inhimillistä. - --- Se on inhimillistä. - -Nyt sai ovi avautua, ja kamariin virtasi väkeä. Kaikki tunsivat itsensä -keventyneiksi, kun havaitsivat isän taasen rauhallisempana. Päivän -suurta tapausta ruvettiin pohtimaan. - - - - -X. - - -Suuri uutinen levisi nopeasti ympäri kylän. Iltapäivällä oli -liikkeellä paljon levottomia ihmisiä, jotka kukin osaltaan koettivat -saada tarkempia tietoja. Kun samana iltana oli nuorisoseuran kokous, -päätettiin sinne kutsua koko kylä ilmoittamalla, että siellä annetaan -lähempiä tietoja siitä, mitä Helsingistä nyt kuului. - -Jo paljon ennen määräaikaa alkoi ihmisiä kokoontua nuorisoseuran -talolle, joka pian oli ääriään myöten väkeä täynnä. Yleisöä katsellessa -kiintyy huomio heti siihen huolenalaiseen ilmeeseen, joka verhoaa -kaikkien katseita. Ei missään huomaa vahingossakaan nauravaa suuta. -Siinä näemme penkkeihin sijoittuneina kaikki vanhat tuttavat, -tällä kertaa taasen ilman riitaa. Mahdollisesti on joukossa joku, -joka tunnustaa salassa jo Ylisen äijän oppia, mutta tällä kertaa -sellaisten ilkuntaa ei ainakaan huomaa. Pyydysmäen väki on tullut niin -kynnenkannattomiin, että itse vanha Sameli-setäkin ja Simuna ovat -mukana. Perhettä onkin joukko toistakymmentä henkeä, kun Iiskakin -emäntineen on jäänyt tänne. - -On asetuttu paikoilleen. Salissa vallitsee odottava hiljaisuus. Yleinen -huomio on kiintynyt virkapukuiseen poliisiin, joka on äsken asetettu -kyläkuntaan. Hän on väestölle suureksi osaksi vieras ja outo. Poliisi -seisoo lakki päässä, kun muut istuvat lakittomin päin. Häntä katsotaan -ja kummastellaan. - -Opettaja Lintumäki ilmoittaa: - --- Laulamme yhdessä Lutherin taisteluvirren "Jumala ompi linnamme". - -Pyydysmäen ryhmästä nousee pitkänä ja solakkana Penttilän nuori emäntä -ja aloittaa: - - "Jumala ompi linnamme, - Varustus vahva aivan -- --" - -Koko yleisö kavahtaa pystyyn. Pyydysmäen ryhmässä naiset kertyvät -lähemmäksi Susannaa, ja yhtyvät lauluun. Yleisö ei ollut aluksi -selvillä tuliko istua vai nousta seisomaan. Mutta pian kohotti tunnelma -kaikki jaloilleen. Ensin kiintyi yleisön huomio Penttilän emännän -lauluun. Hänen kirkas alttonsa helähteli kuin ihmeellinen harppu. -Ihmisten huomio tuskin voi seurata virren sanoja, se seurasi lumottuna -säveltä. - - "Hän aseemme on, kilpemme - Ajalla vaaran, vaivan. - Se vanha vainooja, - Kavala, kauhia, - On kiivas, kiukkuinen - Ja julma, hirmuinen; - Ei löydy maassa vertaa." - -Sali pauhaa yhtenä sävelmerenä. Myöhästyneimmätkin yhteinen, voittava -joukkotunnelma jo valtaa ja tempaa mukaan. Kaikki laulavat. Nekin, -joiden ääni jo on pitkän käyttämättäolon vuoksi ruostunut ja lauennut, -yhtyvät laulun virtaan. - -Sadat katseet ovat kiintyneet johtavaan laulajaan. Mitkä eivät muuten -näe, ne kurottautuvat varpailleen. Varsinkin vanhat ihmiset katsovat -häneen, ja monen silmissä loistaa kaukainen muistossa elävän mielikuvan -heijastus. Heidän mielensä vaeltaa entisvuosikymmenien kinkerikemuissa, -hautajaispidoissa ja hääjuhlissa. Silloin niissä lauloi Penttilän -vanha emäntä ja pani ihmiset suloisesta liikutuksesta kyynelöimään. -Tässä hän nyt ilmeisesti astui esiin uudestaan, nuorentuneena ja ääni -kirkastuneena. Hän laulaa kuin Jumalan enkeli... Syntisen ihmisen sydän -sykähtää, jumalallisen voiman läsnäoloa aistii. Hän tuo terveisiä -isoäidiltään, jota koko kylä kunnioitti ja rakasti. Se ihminen varmasti -oli autuas, hän lauloi niin ihanasti... Kummallista, miten tämä Susanna -laulaa samoin... - - "Kun kanssamme on Jumala, - Ken meiltä voiton estää? - Jos vaikka henkemme, - Osamme, onnemme. - He veisi viekkaasti, - jää meille kuitenki - Jumalan valtakunta." - -Tunnelma oli niin korkeassa vireessä, että jäätiin seisomaan aivan kuin -jatkoa odottaen, vaikka virsi oli loppunut. - -Puhujapaikalle nousi opettaja Lintumäki. Hän alkoi hieman väritetyssä -muodossa selostaa päivän suurta tapausta. Silloin tunkeutui poliisi, -edelleen lakki päässä, lähelle puhujalavaa ja sanoi: - --- Ei ole lupa pitää puhetta tästä asiasta. - --- Kuka kieltää? kysyi Lintumäki. - --- Kenraalikuvernööri. - -Pyydysmäki astui etupenkistä puhujatuolin ääreen. - --- Sinäkö puhumasta kiellät? - --- Minä, käskyn mukaan. - -Pyydysmäki käänsi häneen leveän selkänsä ja sanoi Lintumäelle: - --- Puhu vain, vastataan yhdessä. - -Ja sitten hän asettui seisomaan puhujatuolin viereen kuin henkivartija. -Samalla työntäysi salin tungoksesta vielä etualalle Heikki Ylinen, -Hermanni Luhtasenneva, Aita-Jaakko ja Peräoja, Juho Penttilä ja pari -muuta kysellen, mitä asiaa poliisilla oli? Kuultuaan, mitä tämä oli -sanonut asettuivat miehet rauhallisesti puhujatuolin ympäri piirittäen -sen. - -Nyt alkoi Lintumäki puhua. Selitettyään, mitä päivän tapauksesta -tiedettiin aloitti hän puheensa sanoilla: Älä pelkää piskuinen lauma, -minun isälläni on suuri halu antaa teille valtakunta. - -Kohta alku oli sellainen, että kuulijat tempautuivat kokonaisuudessaan -mukaan. Puhuja väritti asiat niin, että puheen voi selittää kokonaan -uskonnolliseksi sisällöltään, mutta sen kuvallinen tarkoitus iski kuin -vasaralla joka lauseessa hetken tapahtumiin ja Suomen hätään. Esityksen -laatu oli suorastaan loistava. Lintumäki ei ollut milloinkaan ennen -puhunut sillä tavalla. Salia valaisi kaksi isoa lamppua. Mutta suuri -ihmistungos oli sen täyttänyt höyryillä, jotka himmensivät jo lamppujen -valoa. Avattiin ikkunoita ja saatiin ilmaa. Ihmiset kuuntelivat -hiiskahtamatta ja tuijottivat niin hartaasti puhujaan, että saattoi -elävästi huomata, miten joka ainoa sana otettiin vastaan kuin arvokas -lahja. Kansansielu ei nyt harhaillut. Se oli pysähtynyt, rauhoittunut -herättävästä kosketuksesta ja otti nyt vastaan ravintoa. Suurin osa -näistä ihmisistä oli kansallisessa suhteessa vielä erämaanvaeltajia. -Mutta tämä tilaisuus kutsui heitä mukaan, herätti heissä ennen -tuntemattomia aavistuksia. - -Salin seinät hohtivat kirveen jäleltä vielä kellahtavan valkeina. -Sieltä uuden veistoksen takaa, rosoista ja halkeamista irvisteli vanha, -nokimusta riihenseinä. Ennen näistä samoista hirsistä salvettujen -seinäin sisällä oli sukupolvi toisensa jälkeen puinut elojaan, milloin -kypsää, kultaista satoa, milloin hallan panemaa, tyhjää kauraa. Näillä -riihillä oli moni tuskainenkin hikipisara tippunut nokisista kasvoista, -milloin luonto antoi melkein vain olkia, mutta pienetkin kuneet -täytyi hengenpitimiksi säästää. Tähän tunnelmaan tarttui nyt puhuja. -Hän loihti kuulijaan eteen esi-isien olemassaolon taistelujen pitkän -kuvasarjan ja osoitti kansanhistoriallisen kehityksen ihmeelliset -kulkutiet. Ja moni herkkä kuulija oli tapaavinaan korviinsa kuiskeita -vuosisatojen takaa, rohkaisevia, kehoittavia, käskeviä... kummallista, -miten tuolla suuressa nokiraossa ikäänkuin joku liikkui ja eli... Ja -jostain seinän takaa oli kuuluvinaan etäinen varstankolke, petkeleen -survonta, viskaajan viskausten seiniin rapisuttama jyväsade. Riihen -ovelle ilmestyy huoviparvi... Olikohan tämänkin riihen ovella? Mies -iskee, nainen sortuu... turhaan odottaa lapsiparvi kotona vanhempia. -Huu!... Mutta taas paistaa Jumalan päivä. Rauha tulee, loppuvan sodat, -elämä alkaa versoa, jumalallinen tahto ohjaa kansojenkin elämää. Ja -kansalle, joka tahtoo elää, antaa kaitselmus valtakunnan... - -Elävät sielut seurustelevat näkymättömien kanssa Ne ovat tuntevinaan, -että salissa tällä hetkellä joku kuiskuttaa jokaiseen korvaan isien -elämän kokemuksia ja voittoja, samalla kohotellen uusia tukia -isänmaallisen elämänuskon varaksi... - -Poliisi ovinurkassa seisoo yksin lakki päässä ja silmäilee -salintäyteistä yleisöä vihamielisin katsein. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KEISARIRIKOS*** - - -******* This file should be named 62412-8.txt or 62412-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/4/1/62412 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62412-8.zip b/old/62412-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 66686f4..0000000 --- a/old/62412-8.zip +++ /dev/null |